diff options
| author | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-06 09:48:07 -0800 |
|---|---|---|
| committer | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-06 09:48:07 -0800 |
| commit | f0e39815709a6a47449c69290e8f66dd5162585e (patch) | |
| tree | e2e02219706e1e5b8ae952f40d6daff4091cc9c6 | |
| parent | 5aaf07728a0c17c30814ae3de59ab47280b6d32b (diff) | |
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53107-8.txt | 4608 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53107-8.zip | bin | 79485 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 4608 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..5741b13 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #53107 (https://www.gutenberg.org/ebooks/53107) diff --git a/old/53107-8.txt b/old/53107-8.txt deleted file mode 100644 index 30aab05..0000000 --- a/old/53107-8.txt +++ /dev/null @@ -1,4608 +0,0 @@ -Project Gutenberg's Kanervaisilta kankahilta II, by Akseli Salokannel - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - -Title: Kanervaisilta kankahilta II - -Author: Akseli Salokannel - -Release Date: September 21, 2016 [EBook #53107] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KANERVAISILTA KANKAHILTA II *** - - - - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - - - - -KANERVAISILTA KANKAHILTA II - -Kertomuksia ja kuvauksia - - -Kirj. - -Akseli Salokannel - - - - - -Hämeenlinnassa, -Boman & Karlsson'in kustannuksella, -1905. - - - - -SISÄLLYS: - - Salmelan sieni-afääri. - "Sydänmaan tähti". - Keväisiä tunteita. - Huvimatka. - "Pikkujussi". - Katri. - - - - -SALMELAN SIENI-AFÄÄRI - - -Hän on yrittävä ja muutenkin aikaansaseuraava mies, tuo Eljas Salmela. - -Uskollisesti hän kuntansa asioita hoitaa ja hommaa; ahkeraan -istuu kokouksissa ja suurta suuta siellä pitää. Luottamustoimia -on hänelle uskottu. Istuu jäsenenä kansakoulun johtokunnassa, -vaivaishoitohallituksessa ja on valittu kirkkoraadin jäseneksi, mikä -kunnia vain harvoille kuolevaisille sattuu. Sitäpaitsi ottaa hän osaa -lukemattomien komiteain istuntoihin. - -Ja niissä onkin Salmela mies paikallaan. Hänellä on niskaa, on -vatsaa ja selkää ja paljon pehmeätä paikkaa, niin ettei kesken -istumaan väsy. Sanalla sanoen on Eljas Salmela mies, jolla on -näköä ja kokoa ja jonka läsnäolo herättää kunnioitusta komitea- ja -hallintopöytienkin ääressä. - -Eljas Salmela on myös ahkera sanomalehtien lukija. Vieras huomaa -sen heti, astuessaan hänen kamariinsa. Peräseinällä on vahvoja -kasoja luettuja lehtiä; on erityinen koukku, johon Salmela sujauttaa -tähdellisemmät uutiset ja ilmoitukset. - -Ja kun sattuu oikein "ekstra" pala -- niinkuin hänellä on tapana -sanoa -- lukee hän sen moneen kertaan, leikkaa irti, ja tuumii ja -seuloo asian joka puolelta perin pohjin. Kun asia alkaa selvitä, -napsauttelee Salmela sormiansa, kävelee lattian ristiin, rastiin ja -maiskauttaa pitkiä sylkiä lattialle, välittämättä siitä, missä ne -lopullisesti paikkansa löytävät. - -Tällaisina hetkinä ei Eljas Salmela ympärillään mitään huomaa. -Saattaa siinä pistäytyä vieras ja hyvän aikaa seistä noljottaa, -ilman että Salmela sitä tuskin huomaakaan. Kokonaisia kohtauksia -toimittelevat talonväet näinä hetkinä, jolloin isännyys kamarissa -"pasteerailee". - - * * * * * - -On muuan Elokuun päivä. - -Isännyys on taas tuuminut pitkät rupeamat; kävellyt lattian pitkin -ja poikki moneen kertaan ja jättänyt märkiä jälkiä sinne, tänne, -uudenpuoleisille matoille. - -Mutta vihdoin hän napsauttaa lujasti sormiansa, hyökkää tupaan ja -varmalla äänellä vaimolleen huutaa: - --- Eukkoo, eukko, se asia on taas selvä. Vaan arvaapas mikä asia? - --- Kuka sinun asioitasi arvaa -- vastaa emäntä pilkallisella äänellä. - --- Asia on selvä kuin seinä, helposti sen arvaa jos vähänkin "najuaa". - --- Sattuu olemaan parempaa toimittamista -- huomauttaa emäntä -kuivasti ja yhä tuimemmin painaa kirnun mäntää. - -Salmela istuutuu pitkän pöydän päähän ja hetken mietittyään sanoa -tokasee: - --- Väki lähtee iltapäivällä metsään. Toimita voisi pyttyyn ja laita -ruoka pöytään. - --- No mitä sitä nyt metsässä... ja koko väki? -- ihmettelee emäntä. - -Mutta Salmela ei kuuntele vaimonsa kysymystä, vaan yhä varmempana -jatkaa: - --- Katsele sinä Sanna sieltä vajasta niitä koppia. - --- Minkälaisia ne pitäisi olla? -- kysyy Sanna. - --- Väli sillä! Koppa kun koppa! - --- No mutta ukko, mitä sinä oikein meinaat, sano edes asia! -- -tiuskasee emäntä. - --- Mitäs minä muuta kun että lähdemme tästä sienimetsään. Mätänemään -se jumalanvilja onkin ennen jäänyt ja jalkoihin sotkettu. - --- Sieniäkö aijot syömään ruveta? -- kysäsee ihmeissään emäntä. - --- Syömme tietysti, ja myömme mitä ei itse tarvita. - --- En ainakaan minä pistä madonlakkia suuhuni. Usko se! - --- Ellet sinä pistä, niin toiset pistävät. - --- En minäkään... ptyi! -- sanoo Sanni ja sylkäsee piisiin. - --- Halustakin syötte kun se aika tulee, vaan minä pahoin pelkään, -että ne silloin luiskahtavat parempiin suihin. - --- Mitä sillä tarkoitat? -- kysyy emäntä. - --- Minä ne lähetän muille maille ja pistän rahat taskuuni. - --- Kuka sellaisia ostaa! Oletko hullu! - --- Ostetaanpahan, minulla on varma tieto. - -Emäntä on rahanahne ihminen ja kun huomaa Eljaksen totisen naaman, -kysäsee kuin ohimennen: - --- Kuka sitä sinulle kertoi? - --- Lautamies kertoi, ja tiesi vielä hinnankin. - --- Mitä tuo sanoi? - -Salmela hiljensi ääntään ja puhui melkein kuiskaamalla: - --- Lautamies sanoi, että Pietarissa ostetaan kuivattuja sieniä ja -maksetaan 5 markkaa kilolta. - --- Herran tähden! Vai 5 markkaa! Olleeko totta! -- riemastuu emäntä. - --- No älä nyt huuda -- varottaa isäntä. - --- Ihmeellistä! Sienistä 5 markkaa kilolta. - --- Niin, täytynee se lautamiehen puhe olla tosi. Ja oli siellä -sitäpaitsi muuan virkamies Pietarista, joka selitteli samaa asiaa. - --- Mutta mahdannetko osata kuivata? -- kysyy emäntä, nähtävästi jo -hyvän joukon asiaan innostuneena. - --- Kuuluvat siellä Venäjällä pistelevän rautalankoihin, jotka sitte -jättävät puunoksiin, auringon kuivattaviksi. - --- Vai ei muuta... Mutta ethän sinä sieniä tunnekaan... ja eivät ne -kaikki syötäviksi kelpaa. - --- Kaikki kuuluvat kelpaavan, paitsi tuo suuri, punalakkinen, -valkopilkkuinen kärpässieni. Ja syövät ne sitäkin, vaikka valmistus -sanotaan olevan aivan toisenlainen. - -Voi kirnussa kerääntyy jo pieniksi palleroiksi, jotka emäntä -kerää ja pudottaa suureen pyttyyn, jossa ne suolaa ja tiiviiksi -sotkee. Tarkkaan kuuntelee hän siltä Eljaksen puhetta ja toisinaan -mielihyvissään mukaan naurahtaa. - --- Kuinkahan paljon noita mahtaa kiloon sopia? -- kysäsee emäntä. - --- Sitte se nähdään -- vastaa isäntä. - --- 20 kiloa olisi jo 100 markkaa -- huomauttaa emäntä. - --- 40 kiloa olisi 200, ja 100 kiloa tekisi jo 500 markkaa. Mikä -sievonen summa -- puhelee innostuneena Salmela. - --- Tällaisena köyhänä aikana olisi 500 markkaa jo aika raha -- -vakuuttelee emäntä. - --- Oon... onhan se. - --- Kun se lautamies ei ole ruvennut. - --- Jaako kokoomaan sieniä? - --- Niin, sanon kun ei ole ruvennut kokoomaan ja laittamaan Pietariin. - --- Vasta se sen kuulikin, tällä viikolla. - --- Kunhan ei vain ruvenne, ahne on miehekseen ja rahan ottaa vaikka -mistä. - --- Kai se sen ottaa, kai, kai... Mutta toimitapas ruoka pian pöytään -että saa soittaa ruoalle -- kiirehtää isäntä ja lähtee ulos. - -Kun ruoka on pöydässä, juoksee Sanna aitan seinustalle ja soittaa -oikein hartiavoimilla. Iloissaan hirnahtavat hevoset pellolla ja -kuopivat maata, tietäen että päivällisloma on tullut heillekin. - -Laulun jolinalla tulee väki taloon. Miehet paiskaavat lakkinsa orsien -päihin ja naiset valuttavat huivinsa hartioille. Sanna lennättää -pöydälle höyryävän soppavadin, johon puolitusinaa puulusikoita -upotetaan ja kukkuralastissa palautetaan suuhun. - --- Syötyä lähdemme kaikki metsään -- sanoo isäntä, istuutuen pöydän -päähän aterioimaan. - --- Mitä metsässä?... Heinäaikana! -- kysäsee vanhempi rengeistä. - --- Sienestämään, ja oikein joukolla. - --- Mitä hittoa se isäntä sienillä meinaa? -- mokeltaa muuan, suu -täynnä ruokaa. - --- Ja meinataanko niitä oikein syödä? -- ivailee Jussi. - --- Jussia varten niitä pitäisi hakemaan lähteä -- sanoo isäntä ja -iskee toisille silmää. - --- En pistä häntä suuhuni vaikka söisi minut. - --- Kyllä tällainen vuosi opettaa syömään sieniäkin -- muistuttaa -isäntä valavana. - -Kun päivällinen on syöty, ja muutama minuutti päälle levätty, -herättelee isäntä väen ja niin sitä lähdetään metsään. - -Ruisvainion pientaretta sitä kuljetaan perätoukuria kuin köyhäntalon -porsaat, noustaan yli vanhan kaskiaidan ja painutaan Salmelan suureen -hakaan. - -Ennen joukon hajaantumista, antaa isäntä tarpeellisia neuvoja ja -ohjeita, selittää millaisia sieniä pitäisi ottaa, ja mistä _hän_ -luulisi parhaiten niitä löytyvän. - -Mutta tuskin on Salmela puheensa päättänyt, kun Jussi jo tulla -lennättää, suuri kärpässieni kädessä. - --- Otetaanko isäntä tällaisia? -- kysyy hän. - --- Hittoako sinä sellaista kyselet. Se on myrkkysieni, ei sitä syödä. - -Karttaakseen turhaa kyselemistä, ottaa isäntä sienen ja nostaa -sen ilmaan, sekä suurella äänellään kuuluttaa kaikille sen -kelpaamattomaksi. - -Vaan Jussi ei enää kuulutuksia kuuntele, hän on löytänyt tavattoman -suuren lehmänsienen ja rientää isännältä kysymään: - --- Syödäänkö sitä näitä? - -Salmela tuntee sienen, ottaa sen käteensä ja palottelee pieniksi -paloiksi. - --- Eihän kai se tämä mikä myrkkysieni liene, vaan en luule, josko -sitä silti syödään -- puhelee isäntä. Sitte kuuluttaa hän kovalla -äänellä, että antaa sen _lehmänsienen_ olla maassa, lehmien ruokana. -Toiset kertovat isännän määräyksen ja Jussi huutaa niin että haka -möläjää: - --- Antaa sen lehmänsienen olla mullien ruokana! Mutta aina kun -uusi sienilaji löydetään, tuodaan se isännän tarkastettavaksi, -joten melkein aina on joku sientään "tutkituttamassa". Salmela on -pahemmassa kuin pulassa tutkittaviensa kanssa. Hänen tietopiirinsä, -mitä tulee sieniin, on vähän niin ja näin. Mutta Salmela luottaa -lautamiehen neuvoon, että ota mitä otat, kun et vaan kärpässientä -ota. Ja sen perusteella hän hyväksyykin kaikki mitä vastaan tulee, -paitsi kärpäs- ja lehmänsientä. - --- Tietääkö isäntä mikä se tämä sieni on? -- huutaa Jussi, kantaen -suurta, vetistä sientä Salmelalle. - -Isäntää jo harmittaa tuo yhtämittainen kyseleminen. Mutta hän tahtoo -säilyttää arvonsa, niin ettei siihen ainakaan Jussi hampaineen kiinni -pääse. Salmela ottaa sienen ja hyvin tuumaavaisena sitä tarkastelee. - --- Tämä on Genoveevansieni -- sanoo hän viimein juhlallisesti. - --- Genoveevansieni... näitäkö se Genoveevakin siellä metsässä -ollessaan söi? -- kysyy Jussi ihmeissään. - --- Niitä se kuuluu syöneen -- vakuuttaa isäntä. - --- Genoveevansieniä minäkin sitte tahdon syödä... vai söi se näitä... -Genoveeva... Genoveeva -- puhelee Jussi itsekseen ja painautuu -metsään, enemmän sellaisia löytääkseen. - -Mutta Salmela nauraa makeasti hyvin onnistunutta keksintöään. - -Kun korit ovat täyttyneet, palataan taloon ja ripustellaan sienet -kuivamaan. Isäntä noutaa puodista rautalankaa, kiinnittää toisen pään -seinään ja irtonaisesta päästä sujauttelee sieniä lankaan. Raskaimmat -eivät tahdo siinä pysyä, vaan putoa lotkahtelevat tuhansiksi -pirstaleiksi maahan... Jussin Genoveevansienet ensimäisinä. Vaivalla -ja varovaisuudella saadaan vihdoin sienet lankaan, joka pitkänä -kuin kuivausnuora kiertelee pihaa, poiketen toisinaan nurkkaukseen, -toisinaan puunoksaan ja mihin milloinkin, tukipaikkaa hakemaan. - -Siinä niitä katsellaan ja kurkistellaan kuin äsken leivottuja leipiä -vartaissaan. Naapuritkin poikkeavat ihmettelemään tätä varsin uutta -ja paikkakunnalla ennen kuulumatonta hommaa. Ivaillen ja naureskellen -siitä toisensa perään poistuvat ja kotonansa tuumivat, että jo -se Salmela on kumma mies, kun aikoo ruveta väelle madonlakkia -syöttelemään. Saituri ja tarkka mies. Minä en heitä vaan suuhuni -pistäisi, en jo... - -Nauroivat ne kyläläiset usein Salmelalle vasten silmiä ja -ujostelematta sanottavansa sanoivat. Mutta levollisena se Salmela -vastaan tuumi, että mies se on, joka viimeiseksi nauraa ja että -naurakaahan vielä parin kuukauden perästä. Naurakaa silloin, joo, -naurakaa, joo joo. - -Salmela ei varsinaista tarkoitustaan, sieni-afääriään, kenellekään -ilmaissut; kielsi vielä kivenkovaan vaimoansa ja Sannaa asiasta -sanaakaan puhumasta. - --- -- -- - -Illalla levolle mennessä otti Salmela vaimonsa kanssa sieni-afäärin -jälleen puheeksi. Hän selittelee ja laskee moneen kertaan, miten -kerrassaan kannattava ja tuottava tämä homma on. Varmaa lukua -kuitenkaan ei vielä voinut sanoa, miten paljon sienet kuivattuina -painostaan menettävät. Mutta ainakin yhden kilon kuivia, luuli -Salmela 10 kilosta tuoreita saavansa. - --- Osapuilleen oli meillä ainakin 75 kiloa sieniä, joista siis minun -laskuni mukaan pitäisi tulla 7:n ja puoli kiloa kuivia, ja se jo -olisi rahassa sama kuin 37 markkaa 50 penniä. Hee eukko, mitä sinä -sanot, kannattaako homma? - --- Hyvin kannattaa tällaisena aikana, jos vaan laskusi paikkansa -pitävät. - --- En ainakaan suurta virhettä luulisi laskuissani olevan. - --- Mutta jos eivät kelpaisikaan... - --- Varmasti kelpaavat! Sieni kun sieni ja Pietarissa niitä tarvitaan -julmat joukot. - --- Hyvä olisi, tavattoman hyvä -- tuumii emäntä ja kääntyy kyljelleen. - -Salmela koputtaa tuhat piipustaan, asettaa sen sänkyä vastaan -nojaamaan ja vielä kauan siinä valveillaan sieni-afääriänsä tuumailee. - --- -- -- - -Mutta seuraava päivä oli ensimäinen pettymysten päivä Salmelan -afäärille. - -Aamulla, kun talossa herättiin, putoilee vettä taivaan täydeltä. -Sienet lupottavat pitkässä langassa hyvin onnettoman ja kurjan -näköisinä. Jussin Genoveevansienet ovat viimeiseen saakka -tipahdelleet liejuiseen maahan; muuan tuki on pettänyt, joten suuri -osa makaa vedessä. - -Salmelan ei tee mieli koskea koko tavaraan. Häntä harmittaa ja -suututtaa; odottavasti katselee taivaan merkkejä eikö siitä jo sade -pian lakanne. Taivas on kuitenkin ihan kauttaaltaan harmaan, tasaisen -pilven peitossa, joten odotteleminen tuntuu varsin toivottomalta... -Ja sitä myöten kuin vesilampareet pihassa lisääntyvät, sitä myöten se -isännän mieli mustenemistaan mustuu. - -Harmistuneena palaa Salmela kamariinsa, ja vaimollensa tuumii, että -olisi se vesi jo täksi vuotta riittänyt. Mutta aamukahvia juodessaan, -keksii Salmela uuden keinon. - --- Kuules eukko -- puhuu hän -- sano sille tytölle että panee saunan -lämpiämään. - --- Näin aikaseen! -- ihmettelee emäntä. - --- Niin, minä vien sienet saunaan. - -Emäntä antaa käskyn Sannalle, ja isäntä lähtee keräämään sienet -pihasta ja kantaa ne saunaan. Siellä upottelee hän rautanauloja -saunan seiniin, niin korkealle kuin suinkin ulettuu. Pitkän langan -katkoo hän siksi pitkiin pätkiin, että ne hyvin toisesta seinästä -toiseen ulettuvat. Naulaan kiinnittää hän sitte langan, varovasti -sen sienillä täyttää ja vihdoin vastaisella seinällä olevaan naulaan -kiinnittää. Samat temput uudistuvat siksi, kunnes kaikki sienet ovat -"katossa". - -Salmela antaa Sannalle vissit määräykset, miten saunaa on -lämmitettävä: Ensi alussa hiukan, mutta sitämyöten kun sienet -alkavat kuivua, saa yhä enemmän lyödä puita pesään. Vettä ei missään -tapauksessa pidä kiukaaseen heittää. - -Usein käy Salmela saunassa katsomassa, onko kaikki niinkuin oleman -pitää. Jos silloin sattuu pesä olemaan tyhjä, mättää hän koivuhalkoja -niinpaljon kuin suinkin mahtuu. -- Salmelan mielestä saattaa jo -muutamien tuntien perästä ottaa kovemmankin kuumuuden. -- Sitte -koettelee hän kädellänsä ilmaa saunan katossa ja tunnustelee -langoissa riippuvia sieniä. Kuumaa on ilma, tavattoman kuumaa -- -mutta silti kosteata. - -Poistuttuaan saunasta, jättää Salmela oven raolleen, jotta hikilöyly -pääsisi ulos. Vaimolleen tuumii hän, että kuivaminen siellä nyt on, -ei siinä mikä auta. - --- -- -- - -Salmela oli antanut kylälle sanan, että tuoda sieniä vaikka miten -paljon ja minkälaisia hyvänsä, kunhan ei juuri kärpäs- eikä -lehmänsieniä tuotane. Seuraavana päivänä niitä jo kannettiinkin -Salmelan tupaan pari suurta korillista. Isäntä otti tavaran -juhlallisena vastaan, punnitsi korit käsissään ja tuumaili mitä -niistä pitäisi maksaa. - --- No mitä se muori näistä tahtoo? - --- E-en minä tiedä... antakaa mitä tahdotte. Isäntä koettelee -uudelleen korien painoa, mittailee silmillään niiden suuruutta -monelta eri puolelta ja vihdoin kuiskaa vaimollensa: - --- Mitä mä tuosta nyt maksan? - --- Maksa mitä tahdot... en minä tiedä -- vastaa emäntä samaan tapaan. - --- No sanokaa nyt muori mitä näistä tahdotte -- uudistaa isäntä. - --- Kyllä hyvä isäntä sen paremmin tietää... Maksakaa mitä tahdotte. - -Salmela tuumii vielä hetkisen, ottaa sitte kukkaron taskustaan ja -lukee sieltä muutamia kuparikolikoita eukon käteen. - --- Viekää nämä sienet saunaan ja nostelkaa siihen suureen koriin joka -on lauteitten alla. Mutta varovasti, etteivät mene rikki! - -Kun muori on sienineen saunapolulle poistunut, sanoo isäntä -mielihyvissään: - --- Ei tässä kaupassa suuria rahasummia tarvitse liikutella... Mutta -huomasitko miten puhtaita sieniä sillä eukolla oli? - --- Hyviä oli, olisi niistä saanut enemmänkin maksaa. - --- Kai olisi; mutta mitäs minä turhia, kun halvemmallakin saa. - --- Olisi tuolle eukolle sopinut antaa. - --- Jos olisin hänelle maksanut, olisivat toisetkin vaatineet saman. - -Toinen kerros lankoja kiinnitetään edellisten alle. Sanna nostelee -sieniä syvästä kopasta ja isä ne pistelee lankaan. Hiki juoksee -pitkin Salmelan parransänkistä poskea. Sannasta tuntuu ilma saunassa -pahanhajuiselta ja ilkeältä, niin että sisälmyksissä muljailee ja -möyrii, jotta on heittää kaikki maalle. Kiireesti jättääkin hän -saunan, kun viimeisen sienen on isälleen antanut. Vaan Salmela -hajusta ja muusta ei huoli, lyö vain puita enemmän pesään ja sitte -rauhallisesti katselee katossa riippuvaa tavaraa. - -Tuotiin siinä viikon varrella vielä muutamia kopallisia sieniä, jotka -samalla tapaa asetettiin saunaan kuivamaan. - -Mutta lauantaina, jolloin hiestynyt ruumis olisi saunaa tarvinnut, -täytyi isännän se nautinto väeltään kerrassaan kieltää. Rauhoittavana -tuumi hän niille, jotka pahemmin nurisivat: - --- Onhan se nyt kesäinen aika ja järvi lähellä, niin että painuu -sinne pesemään. - --- Ei heikkarisoikoon, kylmään veteen -- valittaa Jussi. - --- Kylmääkö, kesäsydännä... jo sinä joutavia turajat -- mörähtää -isäntä jöleästi. - -Napinaa ja nurinaa kuuluu pitkin iltaa. Kukin koettaa sitä omalla -tavallaan ilmi tuoda, joten talon ovet sinä iltana painuvat -tavallista lujempaan kiinni ja muljottavia, vihasia katseita tapaa -siellä ja täällä. Ne, jotka eivät saa asiaa sisälle, toimittelevat -askaretyöt hitaasti ja huonosti. Ilkeimmät kujeet keksii Jussi, joita -toistenkin täytyy väkisin nauraa. - -Mutta kun illallinen on syöty, tarjotaan väelle kuppi teetä, -vehnäskorpun kanssa, mikä varsin hyvin riittääkin mielet -tyynnyttämään. - -Pyhäaamuna, kun Salmela saunassa käväsee, tekee hän surullisia -havaintoja. Hän huomaa, miten sienet yhäkin ovat tuoreita, vaikka jo -melkein viikon ovat saunassa olleet. Ja voi sitä näkyä, sitä näkyä; -sitä liikettä ja matelemista, minkä Salmela huomaa, tarkastellessaan -muuatta sientä. - --- Hyi helvetti! -- kirkasee hän ja viskaa sienen palavaan pesään. -Salmela ottaa toisen, kolmannen, ja katsoo mitä hyvänsä, aina sama -ilettävä näky. Lattiallakin huomaa hän joukottain samoja vieraita ja -lauteilla niitä maleksii yltänään... Ptyi kumminkin!... Siinä ne nyt -ovat rahat ja vaivat ja aika. Hitto heidät vieköön! - -Kiireesti rapsii Salmela langat seinistä, pudottelee sienet suureen -koriin, ja käy ne takapihalle tyhjentämässä. Sitte noutaa hän -navetasta talikon, peittää sienet parhaan taitonsa mukaan ja muina -miehinä marssii peltojansa katselemaan. - -Vaan huonot ovat toiveet sielläkin. Rukiissa on jyvä vielä aivan -pieni ja pehmeä, ruostetta ja torajyviä melkein joka tähässä. Kaura -on monin paikoin kaatunut lakoon, jyvää on tuskin nimeksikään, ja -alavammat niittymaat veden peittäminä. - -Ihmekö siis, jos isäntä tyytymättömänä ja harmistuneena taloonsa -palasi. Harvat olivatkin ne sanat, joita Salmela sinä päivänä puhui. -Entistä tuimemman ja jylhemmän näköisenä hän kamarinsa lattian -pitkin ja poikki mittaili. Kiihkeästi hän toisinaan keinutuoliinsa -heittäytyi, muutamat savut puhalsi ja sitte uudelleen kävelemään -yltyi. - -Mutta saunassa tekemistä havainnoistaan hän ei sanaakaan puhunut. - -Päivällispöydässä vallitsi juhlallinen hiljaisuus. Ainoastaan leivän -möyhy ja huulien maiskaukset pitivät vanhat, äänekkäät tapansa. -Jokainen käsitti selvästi, mikä tuuli oli ilmassa. Jussi, joka oli -sattumalta saunassa poikennut, olisi mielellänsä ottanut selvää -sienien kohtalosta ja iloinnut huomispäivän lämpimästä saunasta. -Mutta hänkin aavisti, että ilmassa oli salamaa ja ukkosta, vaikkakin -se viileänä ja pilvettömänä hänelle näkyi. - -Mutta sitä hartaampia, sitä pitempiä ja syvempiä, oikein vatsan -pohjasta lähteviä, olivat ne röyhäykset, jotka tuvassa, portailla, -pihassa ja pitkin taloa päivällisen jälkeen jyrähtelivät. - --- Oikein siinä hiki pääsi tulemaan, vaikka oli istuva työ -- tuumii -viattomasti Jussi ja päästää joukkoon pari vankkaa ääntä. - --- Ei sinuun hiki muulloin yritäkään -- huomauttaa joku. - --- Sama se taitaa olla sinunkin -- vastaa naurahtaen Jussi ja -heittäytyy pitkin pituuttaan ruohikkoon. - --- -- -- - -Iltapäivällä lähti Salmela lautamiehelle kyläilemään. Siellä -toivoi hän saavan asiansa onnellisesti, noin niinkuin huomaamatta, -puheenaiheeksi otetuksi. Ja hyvin siinä Salmela onnistuikin. Huonoon -vuoteen se keskustelu ensin kääntyi, vaan Salmela sen mukavasti siitä -sieniasiaan johti, mainiten miten näin huonoina aikoina olisi entistä -enemmän ruvettava luonnonantimia ruokana käyttämään. - -Lautamies, joka jo sieniasiaan oli ennättänyt innostua, kävi kohta -suoraan siihen ja maltillisesti virkkoi: - --- Meidän kansamme ei ole siihen tottunut. Se tarvitsee vielä monia -nälkävuosia ja pitkän opetuksen, ennenkuin se lakkaa jumalanviljaa -metsiin tallaamasta. Sinne ne saavat mädäntyä lukemattomat marjat -ja ravitsevat sienet. Mutta eikö se nälkä joskus opettane niitäkin -ravinnoksi käyttämään. - --- Kyllä se routa porsaan kotiin ajaa -- tuumii Salmela -- ja sanoo -samalla, että ainakin minä koettaisin, kun vaan _taitaisin_. Tässä -juuri hiljattain luin sanomalehdestä, miten esim. sienistä voisi -monellaisia ruokia valmistaa... Mutta konstinsa heissäkin on. Joo joo. - --- Eikä siinä suuria kuulu olevan. Opettaja tässä tuonaan sanoi, kun -puhe siihen asiaan sattui, että on parasta pistää suolaan. Siitä -niitä sitte saat nostella pitkän talven kuin lihaa konsanaan, ja jos -herkutella tahdot, pistät pataan ja keität, tahi pannussa paistat -- -selitteli lautamies. - --- Vai sanoi se opettaja niin... Taitaa tuo itsekin sieniä syödä. - --- Jokikinen päivä sanoi syövänsä. Kehui maistuvan paremmalta kuin -linnunliha. - --- Suolaanko se ne panee? - --- Suolaan, ja sanoi joitakuita lajia kuivaavankin. Nyt sai Salmela -vettä myllyynsä ja silmää rävähtämättä hän kysyy: - --- Missä tuo niitä kuivailee? - --- Kyökinkatossa kuuluu kuivaavan. - --- Hah ha haa, jopa nyt... vai kyökissä. Kun ei vie saunaan... ha ha -haa... - -Lautamies ei tiennyt siihen mitään sanoa, vaan ei Salmela sitä -suuresti kaivannutkaan... Aamunen näky vielä luontoa puistatti, joten -Salmela vaistomaisesti puristi piippunsa koppaa ja savun möyräillessä -hampaitten välistä, sanoa jokelsi: - --- Vai kyökissä se opettaja kuivailee... Salmela johti keskustelun -nyt toisille aloille, eikä sienijuttuun enää sanaakaan sanonut. - -Maanantaiaamuna lähtee Salmela väkinensä sienimetsään. Viikon kasvu -on ollut erittäin hyvä, sillä maa on yltä yleensä sienien peitossa. -Väki on jo uuteen toimeensa tottuneempaa kuin ensikerralla, silmä -tarkempi huomaamaan jo kaukaa sienen, joten korit nopeasti täyttyvät -reunojansa myöten. Ja kun korit rappusten eteen lasketaan, sanoo -isäntä kuin hyvikkeeksi: - --- Tänään tehdään sauna ja otetaan tavallista tuimempi löyly. - -Tieto tulee yllätyksenä väelle, sillä tuota suloista sanomaa se ei -voinut odottaa, varsinkaan nyt, kun täysinäiset korit jo tyhjentäjää -odottivat. Ihana tyytyväisyyden leima nousee niin naisten kuin -miestenkin naamoihin; mutta Salmela ei sitä kauaa katselemaan joudu, -vaan kiirehtää tupaan, valmistamaan sienille kuivuupaikkoja. - -Tuvassa olijain naamat venyvät pitkiksi, nähdessään isännän -upottelevan rautanauloja seiniin ja kiinnittävän lankoja niihin. -Vaimoväen puolelta tulee epämieluisia huomautuksia, mutta Salmela -niistä ei välitä; hän kantaa sienikopat sisälle ja tyhjentää ne -lankoihin... - -Sieviltä ja mukavilta ne siellä katossa näyttävätkin. Oikein niinkuin -ylpeillen katselevat sieltä korkeudestaan lihavat "Genoveevansienet". -Toisinaan ne kuitenkin lattiassa pistäytyvät, josta hyväntahtoinen ja -puhtautta-rakastava naisväki ne turvallisempaan paikkaan toimittelee. - --- -- -- - -Salmelan uusi yritys ei ollutkaan hullumpi. Ilokseen, sanomattoman -suureksi ilokseen huomaa hän jo seuraavana päivänä miten pienemmät -sienet ovat puolikuivia. - --- Heikkarisoikoon! -- huudahtaa Salmela ja hakee vaimonsa. Eukkoo, -eukko, koettelepas. Pian nämä kuivuvat! - -Emäntä vakuuttelee samaa ja tuumii, että ainakin noista 10 kiloa -lähtee. - --- Hyvinkin lähtee... saadaanhan se... ainakin 10 kiloa -- tuumii -Salmela mielihyvissään ja taputtelee vaimoansa hartioihin. - -Sitte ryhtyy hän sieniä harventamaan. Ne ovatkin liittoutuneet -pitkiksi pötkyiksi, joten repimällä täytyy ne toisistaan irroittaa. - -Iltapäivällä, kun sieniä tuodaan kaupaksi Salmelaan, ottaa isäntä -ne tervetulleina vastaan ja maksaakin oikein raavaan puoleisesti. -Salmela huutaa vielä perään, että tuo nyt enemmänkin; antaa ne marjat -olla maassa noukkimatta, ennättää ne saada myöhemminkin. - -Kehoitusta noudatetaan, joten sienien kaupustelijoita on talossa -myötäänsä. Vaan siitä huolimatta ottaa isäntä kaikki vastaan ja -maksaa entisen kurssin mukaan. Mutta jos useita samalla hetkellä -sattuu tulemaan, tahtoo se kurssi silloin väkisinkin laskea. Eikä -siinä ole myöjilläkään mitään sanomista, kiittävät kun saavat -tavarastansa eron. Toisinaan, milloin korit sisältävät nuo kaksi -luvatonta sienilajia, vaikka siinä joukossa olisi hyviäkin, palauttaa -ne Salmela niine hyvineen, joten myöjälle tavallisesti tulee matka -takapihalle. - -Sienikauppoja tehdessään tuntee Salmela itsensä vähän noin -niinkuin "pikku patruunalta", jolle kaikki tuovat, joka kaikille -antaa ja maksaa ja jota jokainen kunnioittaen katselee. Ja mitä -laveammalle hänen kauppa-alansa alkaa ulettua, sitä selvemmäksi tämä -"patruunitunne" hänessä kasvaa. Toisinaan luulee jo kuulevansakin -tuon ihanan sanan, joka nostattaa heleän punan poskille niinkuin -helmeilevä viini... - -Eräänä aamuna kuuluu vaimoväen puolelta paha kielenkäyttö. Lattiaa -laastessa on tavattu suuret määrät valkeata, liikkuvaista tavaraa, -jota, kun ruvetaan tarkastelemaan, nähdään kaikkialla tuvassa, -yksinpä piisissä ja -- ruoka-astioissakin. - -Isännän sienet tuomitaan kaikkein pahimpaan paikkaan ja isäntä itse -sen pahimman paikan viereen. - --- Hyi, ihan minua ylönannattaa! -- kirkasee Sanna ja viskaa luudan -palavaan takkaan. Palakoot sinne! Hyi kumminkin! - --- Ptoo, ptoo! - -Mutta kun Salmela kuulee mistä on puhe, astuu hän rauhallisen -näköisenä tupaan. Vaimoväen kielenkannat heltiävät yhä hellemmällä -ja suu päästää ulos minkä sisu suinkin sallii -- ja paljon se -salliikin. Salmela ei kaikkia jaksa kuullakaan, ei ennätä sanoja -tarkkaamaan, sillä hänelle muistuu mieleen sunnuntainen sauna. Hän -tarkastaa sienet, nähdäkseen miten se asia oikeastaan on. Mutta kun -huomaa, ettei sienillä mitään pahaa hätää olekaan, huomauttaa Salmela -leikillisesti, etteivät ne muutoin madonlakkia olisikaan ja että -kyllä sitä tässä maailmassa paljon matojakin syödään. - -Iltapäivällä sai Salmela koota ensimäisen valmiin sadon. Se oli hänen -afäärissään merkkitapaus, jonka muistoksi sopi tehdä hyvä "suutari". -Ja tavallista tuimempi se tehtiinkin. - -Mutta miten paljon olivat sienet kuivattuaan muuttuneet. Pienen -pieniksi mykeröiksi olivat suuremmatkin supistuneet ja niin keveiltä -tuntuivat kuin syystuulen ajamat kellastuneet lehdet. - -Salmela pisteli sienet suurella mielihyvällä nauhaan ja järjesti -ne yhdensuuruisiin nippuihin, joten paljon muistuttivat venäläisiä -"vesirinkelivyyhtejä". Sitte asetteli hän niput puntarin noukkaan. -Salmela sen jo huomasi, ettei niistä mitä 10:ntä kiloa lähde, vaan ei -kuitenkaan niinkään vähään luullut jäävän, kuin mitä sitte todellakin -tuli. - -Sieniä oli vain 1 kilo ja 100 grammaa. - -Salmela ei ollut silmiänsä uskoa. - -Hän haki vaimonsakin katsomaan, mutta siihen samaan tulokseen sitä -lopultakin tultiin. - --- No eihän nyt hullumpaa, kuka olisi uskonut! -- ihmettelee emäntä. - --- Hyvinkin se 5 markkaa kilosta tarvitaan -- tuumii isäntä ja pistää -sienet uudelleen puntariin. Vaan samaan se puntari nytkin tasapainon -ottaa, joten sieniä on vain 1 kilo ja 100 grammaa. - --- Noo... kannattaa tämä kauppa sittenkin. Tuolta katosta niitä vielä -lähtee ainakin 3 kiloa ja enkä heistä montaa penniä ole maksanut. -Joo, joo... kannattaa se sentään... joo, joo -- vakuuttelee Salmela -ja on hyvissään kun senkin erän sai. Pääasia näin alussa olikin hänen -mielestään vain se, että yritys onnistui. - -Salmela toimittaa niput kuivaan paikkaan ja itsekseen tuumii, miten -seuraavana syksynä tulisi liikettään melkolailla laajentamaan. -Ottaisi oikein vakituisen ihmisen, joka pitäisi huolen sienien -ostosta, kuivaamisesta ja muista mahdollisista asianhaaroista. -Ja koska talossa on kaksi riihtä, saisi toista käyttää sienien -kuivaamiseen. Antaisi vielä kirkkoon kuulutuksen, että tuoda sieniä -Salmelaan, ja ansaita siten hyvät summat. Talvella pitkinä puhteina, -olisi hyvää aikaa keksiä paremmat keinot sienien kuivaamisessa ja -miten ne mahdollisesti saisi raskaampina pysymään. - -Tällaista "sienifapriikkia" ei Salmela tiennyt koko Suomessa olevan, -tuskinpa niitä tapaisi ainoatakaan maailmassa. - -Olla sellaisen ensimäinen perustaja, ensimäinen alkuunpanija, se se -olisi jo enemmän kuin tavallista. Siitä jo koko maallemme nousisi -kunnia ja maine. Ja hän -- Eljas Salmela -- olisi sen nostattaja ja -kohottaja. - -"Fapriikille" hakisi hän sitte patentin, joten toinen ei saisi -jälittelemään ruveta. Sitäpaitsi kieltäisi hän kaikilta kuolevaisilta -pääsyn "fapriikiin", niin etteivät sen salaisuuksista tietoa saisi. -Työväki mestariin saakka olisi tietysti vannotettava. Alussa tosin -pitäisi itse puuhata mestarina ja opettajana, vaan kun ne toimet -voisi toisille jättää, eläisi sitte vain "patruunina". Tämä nimitys -tulisikin silloin ihan itsestään, ja jos joku tyhmä ei sitä tietäisi, -tahi ei muistaisi, voisi häntä siitä mukavasti muistuttaa. - -Nämä ihanat, pilventakaiset unelmat uudistuvat aina sitä taajemmin, -mitä suuremmaksi kuivattujen sienien paino kasvaa. Ja kasvamista se -päivä päivältä tekee. Miltei joka päivä saa Salmela kuivia sieniä -lankaan juoksuttaa. Kun nippu on valmis, punnitsee hän sen muutamaan -kertaan ja laskee kokonaispainon ennen punnittujen sienien kanssa. -Hitaasti se tosin nousee, mutta nousemiseen päin se on, ja siihen se -Salmela nyt _aluksi_ tyytyy. - -Uusia sienimatkoja tehdään väen kanssa aina tuon tuostakin. -Sienikauppiaita poikkeaa taloon tavallista taajemmin, joten tuvan -katto on kuin "nuijalla lyöty". Paikkapaikoin siinä killuu sieniä -monessa kerroksessa, niin että mustaa kattoa tuskin näkyy. - -Salmela on uuteen toimeensa täydellisesti innostunut. Hän tietää -säntilleen sanoa, milloin tuo ja tuo lanka kuivamaan nostettiin ja -mistä siis kulloinkin on ensiksi valmista tavaraa odotettava. Hänen -ulkoiset aistinsakin ovat tällä alalla jo niin pitkälle kehittyneet, -että hänestä todella voi paljon toivoa. Mitä tulee Salmelan -ulkomuotoon, tiedämme, että sekin on sitä laatua, joka varsin hyvin -soveltuu tehtaanisännälle, patruunille ja -- miljonäärille... - -Mutta Salmelan hommalle tuli sinä syksynä vähän ennenaikainen loppu. -Syyskuun halla nousi aholle ja turmeli kauniit sienet. Hallaa jatkui -moniaita öitä peräperään, joten sienien saanti kerrassaan katkesi. -Kattoon ei enää noussut uusia, vereksiä sieniä, vaan vähenivät -vähenemistään sitä myöten kun kuivaamaan ennättivät. Ja kun viimeinen -lanka tyhjennettiin, tuntui se Salmelasta ihan liian ennenaikaiselta, -mieli olisi tehnyt enemmän, _paljon_ enemmän. - -Naisväestä -- lukuunottamatta emäntää -- oli tämä tavaran loppu -sanomattoman hauskaa. Pääsi noista ainaisista, ilettävistä madoista, -siitä hajusta ja moskasta, mikä aina tuvan täytti. Oikein tuntui -mukavalta, varsinkin Sannasta, kun sai tuvan taas monesta aikaa -pistää hyvään siivoon. - - * * * * * - -Sienet ovat nyt rahaksi muutettavat. Siinä se on tärkeä ja samalla -vaikein puoli asiasta. Salmela tuumii ja tuumii, miettii ja seuloo -tehtävänsä kaikilta mahdollisilta puolilta. Ajattelee lähettää sienet -Pietariin... mutta kelle?... Matkustaisi itse ja veisi mukanaan, vaan -siinäkin ovat monet pulmat ja vaikeudet. Lähteä sinne muukalaisten -joukkoon, ymmärtämättä yhtään ainoata sanaa, se se pani ajattelemaan. -Tässä muistuivat vielä Salmelalle ne monet jutut, joita Pietarista -oli kerrottavan kuullut. Saattaisi se käydä hänelle niinkuin kävi -sillekin ukolle, tahi sille ja sille... joo, joo, kyllä se hyvinkin -saattaisi. - -Mutta siinä välissä taas muistuu Salmelan mieleen tulevaisuuden -suuret toiveet. Ajatuksen täyttävät ihanat "patruunitunnelmat", -tuottavat tehtaat mestareineen, työntekijöineen, ja hän -- Eljas -Salmela -- niitä kaikkia korkeammalla. - -Mutta se on kuin kylmää vettä niskaan, äskeisille turhille -mielikuville. - -Hänkö muka putkaan ja sen semmoisiin. Hui, hai!... Pistäkööt, -pistäkööt... koettakoot... tulimmainen... hiivatissa... vai olisinko -minä sellainen jurko... sellainen vaskanaama...! - -Salmela lössähtää velttoon nauruun, napsauttaa sormiansa ja sitte -tupaan huutaa: - --- Katseleppa Sanna sieltä vajasta oikein puhdas ja iso laatikko! - --- Mitä isä sillä? - --- Katsele, katsele, minulla on siihen vähä sänttäämistä. - --- Sellainenko pakkilaatikko? - --- He niin! - -Sanna hakee laatikon ja tuoda remppuuttaa sen tuvan portaille. Kun -isäntä joutaa, ottaa hän laatikon huostaansa ja painuu sen kanssa -jyväaittaan. Tiukkaan vetää hän oven perässään kiinni, sytyttää -kynttilän ja ryhtyy toimeensa. - -Pitkistä, jykevistä vaarnoista nostelee hän sienivyyhdit, asettelee -ne vielä kerran puntariin, pistää painoluvun muistiinsa ja sitte -retkauttaa koko röykkiön laatikkoon. Tämä temppu onkin useita kertoja -toistettava, kunnes seinä on sienistä tyhjä ja laatikko kukullaan -täynnä. - --- Hiivatti kumminkin... sakramenska -- sanoo Salmela, kun huomaa -sienien vieläkin keventyneen. Nätisti 25 kiloa... Noo, on siinä -sittekin 125 markan tavara. Joo... ptoo... - -Kun Salmela on saanut kauneimmat ja puhtaimmat sienet näkösämpään -paikkaan päälle, sovittelee hän laudat paikoillensa ja naulaa ne -lujasti kiinni. - --- -- -- - -Salmela on päättänyt lähteä Pietariin. Valmistukset tehdään suurella -kiireellä. Ja kun väki utelee isännän matkaa, selittää emäntä, että -sattui tulemaan asia Helsinkiin. - --- No vai Helsinkiin, ihan ulkomaille, jopa se isäntä nyt kulkee -- -ihmettelee joku. - --- Miten sinne osanneekin? - --- Rautatietä kaiketi ajannee? - --- Junalla se kuuluu menevän -- sanoo Sanna. - --- Saa siellä olla varuillaan ettei huku, on se semmoinen suuri -rykelmä. - --- Semmoinen kuin 100 kirkonkylää, sanotaan -- tietää muuan. - --- Siellä sitä on nurkkaa ja nulikkaa -- päättelee Jussi. - -Salmelan matkavalmistukset vaikuttavat suuremmoisesti väkeen. -Kunnioituksella ja suurella ihastuksella katselevat he isäntää, -milloin tämä kiireissä puuhissaan näkyviin tulee. Seuraavat -silmillään, minne tämä vain kulkemaan sattuu, ja itsekseen -tuumailevat, että jo se isäntä uskaltaa. Sanomattoman hyvä olisi -myös tietää asia, joka noin pitkälle matkalle ajaa. Salaperäisinä, -silmännurkkien takaa kurkistellen, he selville koettavat päästä; vaan -kun eivät siinä onnistu, päättelevät, että kaipa tuo asiansa tiennee. - -Syksyinen pimeys lepäili vielä mailla, kun Salmela vaimonsa -saattamana, eräänä aamuna ajaa huristaa asemalle. - -Parasta on pantu ylle, mitä vaatevarastosta on löydetty. Valkea -"simisetti" kuulastaa päällysvaatteen alta ja kahdeksankulmaisesta -"taulusta" on vihreä nurkka pantu näkyviin. Hampaissa kytee vankka -sikaari, josta savu pehmeinä ja keveinä möylyinä jättäytyy jälelle ja -leviää hyvänhajuisina haikuina pitkin maantietä. - -Emäntä muistuttelee alkumatkalla, että otitko sen ja sen mukaasi -ja panitko rahaa riittävästi matkaan. Salmela vakuuttaa hyvinkin -tulevansa rahojen puolesta juttuun, kun ainakin runsaan satasen saa -Pietarissa nostaa. Ja niinkuin kautta rantojen selittelee emäntä, -miten talvipalttoon päällinen on huonoksi käynyt ja miten silkki -on rumaksi virttynyt. Salmela, emännän suureksi iloksi ymmärtää -tarkoituksen ja lupaa tuoda Pietarista uuden silkin ja hyvän -musliinikankaan. - -Kun juna porhaltaa asemalle, heittää Salmela jäähyväiset vaimollensa, -muistuttaa siinä vielä tulostaan ja sitte vaunuun nousee. - - * * * * * - -Salmela saapuu Pietariin. Matka on onnellisesti ja hauskasti kulunut, -lukuunottamatta pientä seikkailua tullimiesten kanssa Valkeasaaressa. - -Asemalle tultua, pistäysi näet Salmela ulkona, jolla ajalla lukossa -oleva matkalaukkunsa oli kannettu tarkastuspaikkaan. Kun Salmela -palasi vaunuunsa, eikä matkalaukkuansa löytänyt, nosti hän aika -elämän. - --- Kuka se täällä varkaana liikkuu. Jumaliste, kuka se on! -- huutaa -hän ja lyö jalkaa laattiaan. - -Matkustajat selittävät asian ja neuvovat Salmelaa kiireesti menemään -tullimiesten pakeille. Helposti hän sieltä matkalaukkunsa saikin ja -hyvissään sen heti vaunuunsa takasin kantaa. - -Loppumatkalla sattuu Salmela saamaan seuraansa erään teräkalujen -terottajan. Hän on venäjää taitava mies ja muutenkin omaa hyvän -puhelahjan. Salmela kertoo asiansa miehelle ja pyytää häneltä -tarpeellisia neuvoja. Mies lupaa heti paikalla opastaa Salmelaa ja -toimittaa sienet kaupaksi. - -Pietarin asemalla vaihtaa Salmela osan rahoistaan rupliksi ja -kopeekoiksi. Oppaan avulla pääsee hän jotakuinkin selville, missä -suhteessa on Suomen raha Venäjän rahaan, jotta siten paremmin voisi -hintoja arvostella. Sienilaatikko otetaan pakaasitoimistosta, -tullimiesten sen ensiksi avattua ja tarkastettua. Opas hakee ajurin, -molemmat nousevat sienilaatikon päälle ja siinä sitä ajetaan suureen, -meluisaan ja muuten raskaan näköiseen kaupunkiin. - -Salmelalla on mainio tilaisuus tuosta sienilaatikon harjalta katsella -Pietarin suurta ja valtaavaa liikettä. Opas selittää ja huutaa minkä -kieli kerkiää ja ääni jaksaa. Hiljaista puhetta siinä ei kuulla; melu -ja rattaitten kolina on siksi voimakas. Salmelan koko ruumis näyttää -suurelta kysymysmerkiltä, jota eivät oppaan parhaatkaan ponnistukset -vastailemisessa ja tietojen antamisessa saa tyydytetyksi. Yhä -komeampia ja aina korkeampia kivitaloja tulee vastaan, joten Salmelan -kummastus ja ihmettely on sitä suurempi. Ja kun sivuutetaan Newski, -ihan pelottava tunne nousee pitkin ruumista, nähdessä nuo suuret -tykit, joiden mustat, ammottavat kidat laajaa ja pitkää katua -vallitsevat. Nyt vasta alkaa Salmela käsittää, mikä suuri merkitys on -oppaalla. Se on kuin luotsi joka pauhaavassa myrskyssä opastaa laivan -ohi tuhansien karien. Olisi tuo opas nyt hänet jättänyt, silloin -hukka olisi perinyt. Keskellä pauhaavaa, jyrisevää elämää joka kulkee -katuja, niinkuin voimakas virta, siinä olisivat monet vaarat ja -vastukset olleet vaanimassa. Mitä syvemmälle kaupunkiin painutaan -sitä enemmän antautuukin Salmela oppaansa valtaan. - -Jo saavutaan Pietarin keskiosaan. Suurien basaarien eteen pysäyttää -ajuri hevosensa; sienilaatikko nostetaan kadulle ja kyyti maksetaan. -Salmela huomaa heti, että nyt ollaan oikeassa paikassa. Tavattoman -korkeat läjät kaikellaisia hedelmiä ja herkkuja täyttävät pitkän -pitkät basaarit. Oppaansa avulla kantaa hän laatikon sisälle ja -kaupan teko alkaa. - -Venäläiset kauppiaat piirittävät sienilaatikon ja opas esiintyy -Salmelan puolesta myyjänä. - -Salmela ei ymmärrä puheesta ainoatakaan sanaa; mutta hän helposti -arvaa, että kaupan teko on kysymyksessä ja siksi itsekin siihen -kiinni tarttuu. - --- Puhdas on tavara kun ulpukka! Sopii sitä katsellakin -- sanoo -Salmela ja nostaa nipun venäläisten eteen. - -Mutta ihan Salmela vaalenee hämmästyksestä, kun venäläiset räjähtävät -suureen nauruun. Siitä sekavasta molinasta, mikä naurua seuraa ei -Salmela muuta ymmärrä kuin viittaukset ja vertaukset mustiin ja -rumannäköisiin sienivyyhteihin, jotka onnellisen näköisinä basaarin -telineillä roikkuvat. Salmela käsittää, että nuo viittaukset eivät -ole eduksi hänen kauniille sienilleen. - --- Mitä hittoa nuo molottavat? -- kysyy hän malttamattomana -oppaaltaan. - -Vaan kun opas ei heti jouda vastaamaan, loppuu Salmelan -kärsivällisyys ja hän joukkoon huutaa: - --- Katso mitäs katsot, hyvä on tavara! Vissisti puhdasta ja kuivaa... -Hiivatissa... ptoo! - -Mutta kun opas saa asiasta täydellisesti selvän, kääntyy hän Salmelan -puoleen ja nähtävästi suuresti harmissaan kertoo keskustelun menon: - --- Eivät huoli teidän sienistänne. Täällä ei sellaisia osteta. -Tuollaisia niitten pitäisi olla. Teidän sienenne olisi pitänyt panna -suolaan ja sellaisina tuoda. - -Venäläinen kauppias tulee uudelleen selittelemään, antaa pari sientä -Salmelalle ja puhuu, että tällaisia niitten pitäisi olla. - --- Tuhannen hiivattia, nämähän ovat lehmänsieniä!... Hyi saakeli, -kuka tuollaisia suuhunsa pistää -- räväyttää Salmela ihmeissään. - -Opas selittelee jälleen, että ainoastaan tatteja venäläinen -kuivailee. Tällaisista se sienisoppansa ja muut herkkunsa valmistaa. -Suolaan olisi teidän pitänyt nämä laittaa. [Syötävistä sienistä -kuivataan ainoastaan tatit, muut pannaan suolaan tahi muulla tavoin -valmistetaan.] - -Mutta Salmela ei saa päähänsä, miksi eivät hänen sienensä syötäväksi -kelpaisi. Hän toivoo, että ainakin jotain niistä maksettaisiin ja -sentähden sanoo oppaalleen: - --- No mitä nuo maksaisivat? - -Opas puhuu taas pitkän rupeaman kauppiaitten kanssa, kääntyy sitte -entistä toivottomampana Salmelan puoleen ja sanoo: - --- Eivät ne maksa mitään. Jättää kyllä saatte koetteeksi, jos ostaja -sattuisi. - -Suomalainen mahtisana kajahtaa Salmelan suusta kaikessa karkeudessaan -voimakkaammin kuin tuskin koskaan ennen venäläisessä basaarissa. Hän -polkee jalkaansa kiviseen maahan ja syytää suustaan mitä somempaa -ja sopivampaa muistamaan sattuu. Siinä saivat kuulla kunniansa -asiaan kuuluvat ja kuulumattomat. Olisi siinä kotipitäjän lautamies, -opettaja tahi joku muu, tietäisi kerrankin saaneensa. - -Salmelasta tuntuu siltä, niinkuin koko maailma häntä nyt kiusaisi -ja virnistelisi. Heikkarisoikoon! Tulimmainen!... huudahtaa hän, -ja mieli tekisi pyyhkäistä silmien edestä kaikki, tehdä sileätä -ja tasaista, ja ja... Mutta onneksi Salmela huomaa, että hän -onkin kaukana kodistansa, kaukana tutuilta kyläkujilta, kaukana -kotiraittilta, jossa nuorempana usein voimiakin koeteltiin. Tieto, -että hän on keskellä Pietaria, tuo muistoon sarjan ennenkuulemiaan -juttuja, joita jo siellä kotona oli pelolla ajatellut. - -Salmela tyyntyy sisäisen voiman pakottamana ja sanoo oppaalle: - --- Viedään sienet muualle. - --- Taitaa olla turha yritys -- vastaa tämä. - -Vaan oppaan jarruttaminen ei auta; laatikko otetaan ja kannetaan -toisiin samankaltaisiin osastoihin -- mutta yhtä huonolla onnella. - --- Jättäkää sienet tänne, kyllä rahat tulevat perässä, jos kauppa -kerran syntyy -- ehdottelee opas. - --- En perhana vieköön jätäkään -- ärjäsee Salmela. -- Söisivät ja -paistaisivat kun ilman saavat. Ennen minä ne upotan Nevaan! - -Salmela ei malta sienistänsä erota, joiden kokoomisessa ja -kuivaamisessa on niin paljon aikaa ja vaivaa hukannut. Ajurin -kärryille nostetaan laatikko ja sitte yhdessä oppaan kanssa asemalle -ajetaan. - -Salmela onkin jo saanut enemmän kuin tarpeekseen Pietarin elämästä. -Kotiin, sinne kauas, kauas pitäisi hänen heti päästä. Ikävältä ja -oudolta se elämä jo Pietarissa tuntuu, ja päivä niin pitkältä kuin -viikko kotona. Vaan kauaa ei Salmelan odotella tarvitse. Ensimäisessä -junassa hän Suomeen palaa, täysinäinen sienilaatikko pakaasissa -- -mutta ilman silkkiä ja musliinikangasta. - - - - -"SYDÄNMAAN TÄHTI" - - -Sydänmaan kylä on suurien metsäkulmien takana Hämeessä. - -Penikulmittain on sinne kirkolta huonoa, kolkuttavaa tietä, joka -toisin paikoin kahlailee yli märkien nevojen, toisinaan nousee -louhoisien ja jyrkkärinteisien vaarojen kupeita. - -Sydänmaalaiset elävät omaa elämäänsä synkillä saloillaan. Muun -maailman menosta he vähän tietävät, sillä harvoin sieltä matkoja -asutuimmille maille tehdään. - -Sydänmaan kylä on tuota vanhaa, hämäläistä mallia, talo talon -kyljessä. Likanen raitti kulkee mutkitellen huoneustojen sivuja. -Syksyin, keväin on se vahvan liejukerroksen peittämänä; talvisin -sijoittelee lumipyry vankkoja nietoksia siihen ja siihen mutkaan, -sitä ja sitä seinustaa vastaan ja niin korkeita, että tuskin ylimmät -ikkunaruudut saattavat päivän valon huoneisiin laskea. Kesäiseen -aikaan tomuaa ja pölyää raitti niin että on yhtenä pilvenä, varsinkin -silloin, kun likaset ja puoleksi alastomat lapsilaumat vannetta -lyövät, tai kun kylänmiehet kokoontuvat kiekkoa heittämään ja keilaa -kaatamaan. - -Siinä sivussa sitä nähdään paljon muutakin elämää. Siinä tanssitaan, -lyödään korttia, pidetään hurjaa elämää ja tapellaan läpi kesäiset -yöt. Pimeinä syysöinä puhkoilee hurjistunut joukko akkunat sisälle ja -tekee kaikellaista ilkeätä vallattomuutta. - -Toisinaan siinä ottelevat miehet, toisinaan naiset; väliajoilla -koettelevat voimiansa navetanväet ja silloin tällöin karsinabassot -mörähtelivät lapsien suureksi kauhuksi. Kun lisäksi tiedämme, että -yleinen siivo, puhtaus ja järjestys taloissa sisäpuolella ovat -jotakuinkin samaan tapaan, saamme ehkä selvän kuvan Sydänmaan kylästä -ja sen asukasten elämäntavoista. - - * * * * * - -Kesä on saapunut Sydänmaan suurille saloille. Juhannus on kynnyksen -yli astumaisillaan, joten suuri puuha ja häärinä on juhlaa vastaan -otettaessa. Tavaraakin on tuotettu kaupungista asti, joka onkin -harvinainen tapaus, eikä uudistu muulloin kuin suurien juhlien -seutuvissa. Viinojakaan ei ole unohdettu, eihän toki, vaan ovat ne -tiensä jokaiseen taloon löytäneet. - -Ei ole hyvä vieraan sellaisina aikoina Sydänmaalle mennä. Pelolla -sinne silloin ruununmieskin ajaa jos nimittäin on pakollisia asioita. -Muussa tapauksessa jättää hän matkansa ja toimittaa asiansa toisina -aikoina ja toisia teitä. Jälestäpäin kyllä kuuluu puheita ja ikäviä -juttuja sydänmaalaisten suurista urotöistä ja verisistä tappeluista -y.m., mutta vähittäin nekin unhoon jäävät, joten Sydänmaalta taas -moniin aikoihin ei kuulu mitään erityisempää. - -Tulossa oleva Juhannus näytti tulevan entistänsä ehompi. Valmistukset -olivat siihen suuntaan, että jotain erityistä oli tapahtuva. -Uhkauksia ja kostontuumia oli useita tiedossa. Olipa aikomus -pistäytyä naapurikylässä ja lämmittää juhannussauna siellä tavallista -kuumemmaksi. - -Huhut sydänmaalaisten valmistuksista olivat kulkeneet kirkollekin. -Pitäjään vasta hiljattain muuttanut rovasti sai asiasta tiedon ja -lupasi mikäli mahdollista, estää tuollaisen törkeän ja synnillisen -juhlanvieton. - -Poliisivoima tarjoutui mukaan, vaan rovasti kivenkovaan kielsi -avustuksen siltä taholta. Seuralaisekseen otti hän vaan poikansa, -nuoren maisterin ja pitäjän kansakoulun opettajan. - -Näiden kera lähti rovasti Sydänmaalle koluamaan. Sinne saavuttuaan, -tekivät nuoret ja vanhat jo kokkovuorelle lähtöä. Juhannustulet -olivat ensin sytytettävät, sitte vasta käytiin muuhun ohjelmaan -käsiksi. - -Rovasti pysäytti hevosensa erään torpan pihalle ja siitä sitä sitte -lähdettiin nousemaan kokkovuorelle. - -Jo leimahti liekki korkealle taivaalle, heitteli kekäleitä ja kuivia -palavia oksia kauaksi alas rotkoon. Sydänmaalaiset päästivät silloin -tavanmukaisen huudon, niin kovan ja voimakkaan, että se kuului -pitkien selkien taakse ja kauan kaikuili vuorten seinien välillä. -Sitä seurasi elämä ja mölinä sellainen että korvia särki. Hanurin -soittaja istuikse ilokivelle, otti pelin polvellensa ja kiihkeä -tanssi alkoi. Siinä sitä hyllyilivät miehet ja naiset, vanhemmat -loikoilivat sivummalla omissa toimissaan ja lapset pitivät iloista -elämää kokkovalkean ääressä. - -Vaan kauaa eivät tanssijat hyppiä saaneet, ennenkuin rovasti -seuralaisineen saapui vuorelle. - -Yleinen hämmästys valtasi kaikkien mielet. Tanssi taukosi kuin -itsestään. Jokainen koetti parhaansa mukaan etsiä piiloista paikkaa -itselleen. - -Rovastin ja hänen seuralaistensa katseet tuntuivat niinkuin olisivat -ne sydänmaalaisia polttaneet. - --- Älkää peljätkö, älkää väistykö rakkaat ystäväni -- alotti rovasti -lempeällä mutta samalla voimakkaalla äänellä. -- Tulkaa lähemmä, -kokoontukaa tulenne ympäri ja ottakaa meidät ystävinä joukkoonne. - -Sydänmaalaiset alkoivat alakuloisen ja aran näköisinä lähestyä -loimuavaa kokkoa, jonka yhdelle sivulle kirkolta saapuneet vieraat -olivat asettuneet. - -Rovasti astui lähemmäksi väkeä ja alotti puheensa: - --- Kaunis on Sydänmaan luonto näin kesäisenä yönä, kauniit nuo -järvet, metsät, pellot, tuolla laaksossa allamme. Kaunis on koko tämä -armas Suomi, ihana oma synnyinmaa, jonka Jumala meille antanut on. -Emmekö siis kiittäisi, emmekö ylistäisi Luojaa, emmekö kiitosvirttä -hänelle laulaisi ja emmekö tulia hänen kunniaksensa, hänen ijäisen -valonsa osotteeksi vuorillemme sytyttelisi. - -Sydänmaan nuoret ja vanhat! Juhannustulenne tuossa loimuaa heitellen -liekkejään korkeata taivasta kohti ja te itse olette saapuneet -kesäyön ihanuutta, suuren juhlan muistoa sen lämmittävän valon ääreen -viettämään. Viettäkää juhlaanne, sytytelkää tulianne ja lyökää kuivia -puita ett'ei liekki lakkaisi, valo vuoreltanne sammuisi. Sytytelkää, -sytytelkää ettei pimeys valoa voittaisi. - -Pimeys on meidän pahin vihollisemme, se meidän sielujamme väijyy, -pettää, houkuttelee ja turmioon saattaa. Hengenpimeys on kuolettavaa, -niinkuin on pimeys suuressa luomakunnassakin. Pitkien pimeiden tultua -lakastuu luonto, pimeyden henget yhä rohkeimmiksi käyvät ja maailmaan -tuskaa ja mustaa murhetta saattavat. - -Valoahan on meillä nyt enemmän kuin milloinkaan. Ei uskalla pimeys -öilläkään saloillemme saapua. Valon suuri pyörä ei mailtamme kauaksi -kaikkoa. Rantoja yöllä kiertää ja sieltä ihanan heijastuksensa -Pohjolan maille lähettää. Mutta -- sitä kestää vaan niin vähän -aikaa, sitte tulee pimeys ja kietoo meidätkin mustaan verhoonsa... -Mitä silloin meiltä itseltämme vaaditaan? -- Niin, meiltä vaaditaan -silloin sitä valoa joka ei ole riippuvainen luonnon valosta, -meidän on sitä pimeyttä vastustaaksemme hankittava hengen valoa ja -valistusta. - -Hankkikaamme, haalikaamme sentähden tätä valoa, joka huolimatta -luonnon valosta aina meidän sielujamme valistaa. Paljon on meillä -siinä suhteessa työtä. Pimeys, sielunpimennys ja valistuksen -puute vielä täällä Sydänmaalla mieliä kahlehtii. Työhön, työhön! -Nouskaamme, herätkäämme! Antakaamme sivistyksen ja valistuksentulen -sydämissämme syttyä. Avatkaamme sielumme Jumalan hengen asumasijaksi, -ottakaamme hänet ystäväksemme ja opettajaksemme kaikissa töissämme ja -kaikilla retkillämme. - -Sydänmaalaiset! - -Jos niin teemme, silloin tuo musta hengen pimeys näiltäkin saloilta -kauaksi kaikkoaa, silloin nousee uusi oras, uusi siemen kasvaa, joka -valistuksen vainiolla suureksi puuksi nousee. - -Oi ystäväni, sinä sisko ja veikko, kuinka suuren palveluksen -voisitkaan kärsineelle isänmaallesi tehdä, jos sinäkin jo sivistyksen -ja valistuksen viiriä kohottamaan lähtisit. Lähde, lähde, tule -mukaan, tule, sinun voimasi, sinun kykysi kyllä osallesi riittää. Elä -katso, oletko rikas tahi köyhä, palvelija tahi vapaa. Sivistyksen ja -valistuksen vainiolla ovat kaikki yhden arvoisia, siinä ei eroitusta -tehdä, sinua ei siinä syrjäytetä, ei naureta eikä hyljätä. Siellä, -sillä tiellä sinä vartut ja kasvat, tulet vankaksi valonvartijaksi ja -voit toisten kanssa laulaa: - - "Pois voihke ja itkun hyrske, - Käy työhön ja toimintaan. - Pois veltto ja toivoton tyrske, - Ei viel' ole kuolema maan." - -Jätä pimeät polkusi, pimeät työsi, joita valon ääressä häveten -katselet. Jätä ne, jätä! Aika on jo Sydänmaankin nuorison, Sydänmaan -kansan vuosisatoja kestäneestä pimeydestä poistua, aika on jo -valistuksen Sampoa takomaan lähteä... - -Minä tiedän että valoa sinä tahtoisit, valistusta ja sivistystä -ottaisit, Suomen onnea sinä nostattaa tahtoisit ja valistuksen viiriä -takoa haluaisit. Tahtoisithan sinä!... Mutta kuka sitä sinulle -tuo, kuka antaisi, kuka sinua johtaisi valon suurille lietsomille. -Kuka,... kuka!... - -Rovasti vaikeni hetkeksi, katseli miettiväisenä, kyyneleisillä -silmillä kokkoa, jossa puut olivat jo suureksi osaksi hiilustaksi -palaneet. Siitä vei hän katseensa Sydänmaan suurille saloille, -silmäili siintävää järvenselkää, käännytti lopulta katseensa -väkijoukkoon ja entistä lempeämmällä ja vaikuttavammalla äänellä -puhui: - -Ystäväni, anna minulle anteeksi ja anna kaikille meille, jotka sinun -edestäsi jotain olisimme tehdä voineet, emmekä kuitenkaan sitä -tehneet ole, vaikka pyhä velvollisuutemme sitä niin usein olisi -vaatinut. - -Veli ja sisko! Paljon on meillä syytä, joille enemmän on hengenvaloa -annettu. Miksi emme ole sitä tänne syviin korpiin sinun luoksesi -kantaneet, sinä kun et itse ole sitä etsimään osannut lähteä. Sinulla -ei ole ollut aseita, joita valistuksen työssä tarvitaan... - -Olemme vaan tuominneet sinua, ja sinun pimeitä töitäsi halveksineet; -olemme välttäneet sinun seuraasi ja ankarasti lakia sinulle -saarnailleet. -- Se ei sinulle valoa anna, ei valistusta tykösi -kanna; se ei sinun henkeäsi virkistä eikä sieluasi Jumalan perään -huuda... Sinä veli ja sisko! Olemmehan mekin vain huonoja ja heikkoja -ihmisiä, mutta on Jumala kuitenkin antanut meille niin paljon -hengenvaloa että siitä sinullekin voimme jakoa tehdä. Suokoon Jumala, -että ne murut, joita jaella voimme, kasvaisivat, karttuisivat ja -monenkertaisen hedelmän kantaisivat. - -Ystävänä siis teidän luoksenne sydänmaalaiset saavumme, ystävän käden -teille tarjoamme ja veljellistä kanssakäymistä lupaamme. -- - -Rovastin puhetta seurasi pitkä hiljaisuus, jota ainoastaan tulen -hiljainen sohina ja kaukaa järveltä kuuluva yölinnun laulu -miellyttävästi hämmensivät. - -Sydänmaalaisten sydämistä oli rovastin kauniisti puhuessa -viimeinenkin pelko paennut. Yhä lähemmä kokkoa olivat he puheen -aikana hiipineet ja koettivat mieliinsä painaa joka sanan minkä -puhuja puhui. Tuntui oikein niinkuin kesäyön autereinen taivas olisi -korkeammaksi kohonnut, ja entistänsä valoisammaksi muuttunut. Monen -sydän oli niin liikutettu, että kyyneleet silmiä kostuttivat. - -Pappilan nuori maisteri lopetti tuon ihanan hiljaisuuden, viskaamalla -tuleen täyden sylen kuivia risuja, joita kyläläiset olivat kalliolle -kantaneet. Kun liekit räiskien ja säkeniä korkealle heitellen, ilmaa -nuoleskelivat, alotti opettaja virren, johon kyläläiset taitonsa -mukaan osaa ottivat: - - "Jo joutui armas aika ja suvi suloinen, - Kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen. - Aurinko maamme puoleen, lähestyy lähemmin, - Virvoittaa luonnon kuolleen, sen tekee eläväks. - - Taas linnut laulujansa, visertää kauniisti, - Myös eikö Herran kansa, Luojaansa kiittäisi. - Siis, sielun Herraa kiitä, nyt riemulauluilla, - Hän iloittaa ja täyttää, meit' armons' lahjoilla." - -Kauniisti kaikui virsi kesäyön hiljaisuudessa. Tulen hulmuilevat -liekit ja yölinnun yksinäinen ääni säestelivät sopusointuisasti -kansanjoukon laulua, joka niinkuin temppelin kuorilta kajahti alas -kaukaisiin saloihin. - -Kun virsi oli laulettu, astui maisteri kivelle ja puhui nuoruuden -koko innolla ja lämmöllä, mutta samalla niin suurella vakaumuksella, -että sanojen täytyi väkisinkin kuulijoihin painua. - -Maisteri puhui isänmaanrakkaudesta, isänmaan onnesta, puhui -valistuksesta ja sivistyksestä, joita ennen kaikkia isänmaa pojiltaan -ja tyttäriltään kaipaa, ja jotka juuri ovat sen voima, sen tuki ja -turva, ja lujin perusmuuri, joita ei mikään horjuta eikä kaataa mahda. - -Maisteri lopetti puheensa innokkaalla kehoituksella, että jokainen -mies ja nainen katsomatta varallisuuteen ja säätyyn, koko Sydänmaan -kylä, yhtyisi yhteen, yhdessä pimeyden valtaa vastustamaan ja yhdessä -valistuksen ja sivistyksen tietä kulkemaan. Yhteen liittymällä se -voima kasvaa, tarmo varttuu ja into mielet elvyttää. Yhteisvoimin, -saman innon nostattamina ne suurimmatkin esteet voitetaan ja -syvimmätkin kuilut tasataan. Liittohon siis veljet ja siskot, -liittohon koko Sydänmaan kansa pimeyden valtaa vastustamaan! -Liittohon nuoret ja vanhat, liittohon palvelijat ja vapaat, ja -korkealle, siniselle taivaalle viirimme kohotkoon! - -Opettaja alotti laulun: - - "Jos sydän sulla puhdas on, - Jos mieli vakaa, pelvoton, - Niin yhdy meihin, tänne jää, - Ja pyhä vanno vala tää: - Tää Suomenmaa mun toimen saa - Sen eestä vaan mä ainiaan - Teen työtä saakka kuolemaan." - -Kirkolta tulleet saivat sen melkein yksin laulaa, sillä -sydänmaalaiset sitä tuskin olivat ennen kuulleetkaan. Mutta näiden -silmistä näki, suun jäykästä jälittelemisestä huomasi, että sydän -seurasi mukana, että mieli olisi tehnyt lauluun koko innolla yhtyä ja -laulaa niin, että vuoret olisivat siihen kaikuna vastailleet. - -Innostuneina ennen tuntemattoman rakkauden mieliä ylentäen, -kokoilivat nuoret vankkoja kantamuksia puita, kuivia katajia ja -kaikellaista helposti palavaa risua ja kantoivat tuleen, joka aina -korkeammaksi nousi, yhä voimakkaammaksi ja hulmuilevammaksi kasvoi; -kierteli pitkänä torvena vaaleansinistä taivasta kohti ja heitteli -palavia kekäleitä kauaksi vuorelle. - -Se oli niinkuin sydänmaalaisten vastaus pidettyihin puheisiin ja -lausuttuihin kehoituksiin heille. Laajentamalla tulta, kohottamalla -sen liekkejä yhä korkeammalle, tahtoivat he puolestaan lausua, -että valoa ja valistusta mekin haluaisimme ja isänmaan onneksi -työskennellä tahtoisimme. - -Kun opettaja oli lausunut lennokkaan, sydämeen käyvän runon, nousi -rovasti kiveltään, jolle istunut oli ja puhui kansalle: - -Minä ymmärrän sydämenne ajatukset, minä näen teidän kyyneltyneistä -silmistänne, kirkkaasti hulmuilevasta tulestanne, että valoa, sydämen -valistusta te kaipaatte. Antakoon Jumala meille apunsa, antakoon -hän valonsa meidän pimeihin sydämiimme loistaa. Antakoon hän meille -voimaa, antakoon tahtoa ja tarmoa, intoa ja yksimielisyyttä, että -voisimme keskeisessä sovussa, yhteen liittyneinä, käsikädessä käyden, -valon ja valistuksen tietä kulkea, että yhteisin voimin onnen viiriä -taivaalle kohottaisimme... Nouskoon viirimme korkealle, heilukoon se -päämme päällä että tulevatkin polvet sen viitoittaman tien näkisivät! - -Rovasti alotti virren ja koko kansanjoukko siihen voimakkaasti yhtyi. - - "O Herra siunaa Suomen kansa - Suo sille runsas armosi - Se kaikis että vaiheissansa, - Sun oma kansas olisi! - Suo uskollisuus vakuus meille, - Menestys elämämme teille!" - -Virren mahtava sävel kaikui kauas yli Sydänmaan kylän, suuriin -saloihin. Vaarojen seinät sen vielä takasin vuorelle kaiuttivat ja -yölinnun laulu laaksosta sitä ihanasti säesteli. - -Yhdessä sitä sitte kylään palattiin. Kenenkään ei tehnyt mieli jäädä -kevytmielisesti yötä vuorelle jatkamaan. Hiljalleen, toverillisesti -puhellen kuljettiin kesäyön kaihoisassa valossa, nuoren lehdon -tuoksuessa ja yksinäisen linnun oksaltaan laulaessa. - -Ennen eroamistaan kutsui rovasti kansan seuraavana aamuna samalle -vuorelle yhteiseen kokoukseen ja Jumalanpalvelukseen. - -Sydänmaassa ei sellaista juhannusyötä ole ennen vietetty. - -Aurinko oli jo nousemassa. Sydänmaalle sarasti uuden päivän koitto. - --- -- -- - -Seuraavana päivänä kokoontui Sydänmaan kansa paljon lukuisampana kuin -illalla kokkovuorelle. Joukossa nähtiin vanhuksia, harmajahapsia, -nuoria, elämänkeväässä kulkevia miehiä ja naisia. - -Rovasti piti saarnan, puhuen päivän tekstin johdosta. Hänen saarnansa -päättyi rukouksella, että Jumala antaisi valonsa meidän sydämiämme -valistaa, niinkuin se koko luontoakin valaisee ja lämmittää. - -Saarnan loputtua piti opettaja innokkaan ja lämminhenkisen puheen, -painaen siinä mieliin, ettei mitään valistusta, ei mitään todellista -isänmaanrakkautta, eikä oikeata valoa voi sillä kansalla olla, joka -väkijuomia nauttii ja siveettömyydessä elää. Raittiiksi siis koko -Sydänmaan kansa, raittiiksi miehet ja naiset! Silloin vasta se onnen -viiri, se valon ja valistuksen lippu vankkana keskellämme seisoo. - -Kun oli välissä muutamia lauluja laulettu, otti maisteri -puheenvuoron, yhdisti kaikki ennen pidetyt puheet yhteen, ja ehdotti, -että nyt, kun näin hyvä tilaisuus on saapunut, perustettaisiin -yhteinen seura, jonka tarkoituksena juuri tulisi olemaan kaikkien -niitten hyveitten perille ajaminen, joista puheita on pidetty. -Yhteenliittymällä toimitetaan sellaisia töitä, joita yksilö ei -milloinkaan voisi toimittaa. Koko Suomen kansa se on koleat korvet -perannut ja maan viljavaksi pelloksi muokannut; yhdessä se on -vihollinen maasta ajettu ja yhdessä ne ovat ihanat laulumme laulettu. -Yksilö ei näitä olisi milloinkaan toimittaa voinut. Lyökäämme -siis kädet kätehen, sormet sormien lomahan ja liittohon valon ja -valistuksen puolesta pimeyden valtaa vastustamaan! - -Maisterin ehdotus hyväksyttiin. Seura perustettiin ja annettiin sille -nimeksi "Sydänmaan tähti". Maisteri valittiin seuran kaitsijaksi ja -muut toimihenkilöt kyläläisten keskuudesta. Seuraan liittäytyi heti -miltei koko Sydänmaan kansa, joten nuori seura täysivoimaisena alotti -toimintansa. - - * * * * * - -Sydänmaan tähti on vuoden innokkaasti työskennellyt ja saanut viettää -ensimäisen vuosipäivänsä. Tulokset seuran toiminnasta ovat jo silmään -pistävät ja elämä kaikinpuolin kylässä suuresti muuttunut. - -Vanha rovasti on vieläkin "Sydänmaan tähden" koossapitävänä voimana, -lämmittävänä ja ohjaavana henkenä. - -Pastori ja kirkonkylän opettaja ovat käyneet niin usein kuin -tilaisuus on sallinut Sydänmaalla puheita ja esitelmiä pitämässä. -Rovastin kehoituksesta ovat kirkonkylän sivistystä ja valistusta -saaneet henkilöt käyneet oikein joukolla apuansa "Sydänmaan tähdelle" -antamassa. Vaan muita innokkaampana työskentelee maisteri seuransa -etupäässä. Kesäiseen aikaan, jolloin hän itse on kotona, hommaa -hän luentokursseja hyödyllisistä ja tarpeellisista aineista, pitää -kotikoulua, jossa sadoille lapsille ja aikuisimmille kyläläisille -opetusta jaetaan. Talvisin sovittaa hän kulkunsa kotiseuduille niin -usein kuin voi, eikä koskaan silloin unohda Sydänmaata, vaan aina -poikkeaa sinne sivistyksen ja valistuksen kylvöä kartuttamaan. - -Yhteisvoimin onkin Sydänmaalle saatu runsassisältöinen lainakirjasto -ja lukutupa. Pitkinä puhteina ja joutoaikana kokoontuvat kyläläiset, -nuoret ja vanhat, kirjallisuutta ja sanomalehtiä viljelemään. -Siellä sitä sitte keskustellaan päivän polttavimmista kysymyksistä, -keskustellaan taloudellisista ja yhteiskunnallisista asioista; -ihaillaan suuria miehiämme, ja heidän töitänsä kunnioituksella -kerrotaan; ihaillaan suuria ja eteviä kirjailijoita, joiden teoksia -kilvan luetaan. - -Opettajan innokkaan ja uutteran työskentelyn kautta on saatu -lauluseura, joka pitää kokouksissa yllä virkeätä mieltä, kohottaa -sieluja sävelien ihanaan maailmaan ja levittää Väinön kanteleen -kaikua Sydänmaan synkkiin korpiin. - -Rovasti ja pastori pitävät vuoronsa mukaan raamatunselityksiä -taloissa, joihin aina koko kylä, niin nuoret kuin vanhatkin -kilvan rientävät. Tällaisiin tilaisuuksiin valmistaa "Sydänmaan -tähtikin" ohjelmansa, joka kerta kerralta kasvaa, varmistuu ja yhä -omintakeisemmaksi muuttuu. Nämä tilaisuudet muodostuvatkin lopulta -oikeiksi juhlahetkiksi, oikein jalostaviksi ja sielua virkistäviksi -kokouksiksi, jotka pitkiksi ajoiksi jättävät mieliin jalostavaa -tunnetta ja kehittävää ajatusta. Jokaisella on näihin vapaa pääsy, -talokkaat antavat silloin tällöin vapaehtoisia lahjoja, ja pitävät -hyvän huolen siitä, että palvelijat niihin aina pääsevät osaa -ottamaan. - - * * * * * - -"Sydänmaan tähti" on viettänyt viidennen vuosipäivänsä. Paljon -on edistystä kylässä tapahtunut. Kansakoulu, opin ja valistuksen -ahjo, kohoaa uljaana ja majesteetillisena Sydänmaan tummien kuusien -lomista, kohti korkeata sinitaivasta. "Sydänmaan tähden" alotteesta -se siihen nousi. Yhteisvoimin, yhteisin ponnistuksin se siihen -kohotettiin; kilvalla kirvestä heilutettiin, ja salvos salvokseen -kilvalla liitettiin. Sydänmaan sydämenä se nyt siellä seisoo. Sinne -nuoret ja vanhat, rikkaat ja köyhät, askeleensa ohjaavat. Se on -avoinna kaikille. Kättänsä se jokaiselle tarjoaa ja valistuksen ja -sivistyksen vainiolle se työmiehiä kasvattaa. - -Nuoren opettajan innokas toiminta on kyläläisiin tarttunut. Sankat -lapsiparvet siellä päivin opetusta nauttivat. Illoin ja pyhäpäivinä -siellä vanhat mielipiteitään vaihtavat, ja nuoriso käy sivistyksen -kylvöä itselleen kartuttamassa. Unohtuneet ovatkin entisajan -siveettömät huvitukset ja teot. Harvoin tapaa päihtyneitä kylällä, -ikävät kuulumat, joita ennen Sydänmaalta kerrottiin, ovat kokonaan -vaijenneet. Yleinen varallisuus ja hyvinvointi ovat suuressa -määrässä kasvaneet. Palvelusväen vuotuiset säästöt talletetaan -kunnan yhteisessä säästöpankissa, henkivakuutuksia otetaan, ja -osuustoimintaa kaikilla aloilla harjoitetaan. - -Elämä näyttää niinkuin suuren sisarusparven elämältä. Samanarvoisina, -yhdenvertaisina siinä toimivat isäntäväki palvelijoittensa keralla, -vanhat nuorien ja nuoret vanhojen mukana. Ja kun rovasti kylälle -saapuu, ottavat sydänmaalaiset hänet, niinkuin oman hyvän isänsä -vastaan. Kaikkia hän ilman eroituksetta puhuttelee, kaikille -hyvyyttänsä jakelee eikä ketään poies luotaan peloita. Esimerkki -kulkee nopeasti ylemmästä alempaan, vanhemmasta sisaruksesta -nuorempaan ja tulee Sydänmaalle aivan tavaksi. - -Kun "Sydänmaan tähti" vietti kymmenettä vuosipäiväänsä, oli -rovastikin sinne saapunut ja puhui kyläläisille: - -Suuria muutoksia, jopa oikeita mullistuksia, jos niin sopii sanoa, -on Sydänmaalle tapahtunut siitä hetkestä lukien, jolloin ensikerran -täällä kävin. Synnin ja pimeydenvalta silloin täällä vielä lepäsi -kuin rauhoitettu eläin pesässään. Valoa ja valistusta ei kaivattu, -tuskin sen voimasta, sen olemassa olosta tiettiinkään. Ikävät -kuulumat uudistuivat yhä taajemmin: Kirkossa joskus käytiin, vaikka -kuitenkin niin perin harvoin. Täällä elettiin niinkuin pimeässä -huoneessa, jonne valoa ei mistään tullut. - -Rovasti kiitti Jumalaa, että kuitenkin se hetki Sydänmaalle koitti, -jolloin valon ja valistuksen viiri saatiin näille metsäisille -saloille pystytetyksi. Paljon on innokasta, väsymätöntä työtä -tarvittu sen lipun pystyssä pitämisessä. Oma voimamme olisi sittenkin -ollut turha ja mitätön, ellei Jumala olisi apuansa ja siunaustansa -antanut. Hän se on ollut oppaamme, Hän se on johtanut näin suuret ja -lukuisat joukot valon ja valistuksen viiriä taivaalle kohottamaan. - -Nouskoon se vieläkin korkeammalle, liehukoon laajalti yli Sydänmaan -salojen ja kootkoon se ympärilleen koko kansan, tämän suuren ja -rakkaan Suomen kansan. - -Eläköön valo ja valistus synnyinmaamme syrjäisimmilläkin saloilla! -Eläköön! - -Opettaja esitti puheen perään laulun, johon koko kansajoukko -voimakkaasti yhtyi: - - "Uus ajanjakso alkaa jo -- korpein helmassa. - Käy suusta suuhun siellä nyt kuiskina: - "Oi ällös, veikko, sisko, sä hengen yöhön jää, - Vaan valost', ihanteista uutt' etsi elämää! - -- -- -- - Ja sydänmaiden joukot nyt nuoret yhtyvät, - Ja päivätyöhön suureen, jalohon ryhtyvät. - Vapise, öinen valta. Nyt viime hetkes lyö! - Nyt poistetahan vihdoin vuossatain synkkä yö. - - Nyt kolkot korvet kaikki valolle vallataan. - Ja valon tieltä maahan kaikk' esteet tallataan, - Eik' ennen nuoret joukot nuo ai'o levähtää, - Kun paheen peikko sortuu, tuo julma tuhatpää. - - Eik' ennen taisto taukoa, -- ei tau'ota se saa! -- - Kun ohdakkeista puhdas on hengen viljamaa; - - Ei ennen, kunnes poissa yö kokonansa on, - Ja valon valtaistuin on kukistamaton. - -- -- -- - Niin kauas siis kun välkkyy siniset Suomen veet - Ja Suomen salot siintää ja Suomen harjanteet, - Niin kauas ihanteiden nyt lippu liehukoon, - Ja kootkoon nuoret kaikki se valon taisteloon!" - - - - -KEVÄISIÄ TUNTEITA - - -Suurilta saloiltani minä sinua Maiju huudan ja huhuan... Minä huudan -päivän iltaan painuessa, aamuauringon saloani tervehtiessä; mutta -minun ääntäni et sinä sittekään kuule. - -Ja kun päivä korkeimmilleen nousee, kun se pilveen peittyy ja -silmänsä minulta salpaa... silloinkin minä sinua Maiju huhuan ja -huudan... - -Mutta sinä et huutooni vastaa... Vaarojen kupeet minun ääneni -kertovat, levittävät sen laaksojen pohjiin, kaukaisiin metsiin -kulettavat ja kanssani kilvan huhuilevat. - -Vaan sinä et sittekään kuule... - -Luulisin etten tarpeeksi huutaisikaan, luulisin ääneni liian -heikoksi, luulisin laaksoon väsyvän, elleivät nuo metsäiset vaarat -huutoani matkisi ja ääneni vahvuutta todistaisi. - -Joudu Maiju, joudu! Riennä, kevät on jo suurilla saloillani... -Maiju...! - -Minä odottelen... kuulostan salolle, laaksojen pohjiin, vaarojen -kupeita kuulostan... vaan sinun ääntäsi, sinun askeleitasi Maiju minä -en mistään kuule... - -Tyhjää on kaikki, hiljaisuuteen sammuu salo, kun ääneni kaiku -vuorilta palaa... - -Mutta sittekin minä sinua huudan ja huhuan. Korkeille kiville, -epätasaisien vaarojen rinteille minä nousen ja käsieni torvesta -huudan. Maiju... Maiju-uu -- vastaa vaara ja sitte minä kuulen vielä -sekavaa kaikua, laakson mölinää, kunnes viimein tyyni hiljaisuus -ympärilleni palaa... - -Et siis kuule... et tahdo tänne salojeni helmaan tulla... et minusta -välitä, etkä alakuloisia laulujani kuulla viitsi... et kukistani -huoli... et salojani nähdä tahdo, etkä kaukaisia vaarojani katsella. - -Voi... tyhmä olet... - -Tulisit... tulisit Maiju... - -Täällä saisit sinä pääsi metsäkukilla puettaa, saisit suuren saloni -morsiamena kulkea kuni haltiatar suuri ja metsien riistaa paimentaa. -Linnut sinulle täällä onnea laulaisi, metsä laulaisi, tuuli kasvojasi -suutelisi ja koko tuoksuva kevät sinut syliinsä sulkisi. - -Etkö Maiju saloni pyhää rauhaa rakasta, sen hiljaista yksinäisyyttä -lemmi ja toisinaan pauhaava mylvinää ihaile? - -Maiju... Maiju... joudu, riennä! Kevät on jo saloilleni saapunut, -vuokko tekee terää ja laululintujen suuret parvet metsiköissä -helistää. Joudu, joudu! Käteni minä sinun käteesi ojennan, sinulle -onnea ja autuutta laulan ja sydämeni sinun sydämeesi vuodatan. - -Silloin me yhdessä näitä suuria saloja kulkisimme, yhdessä taivaan -korkeutta katselisimme ja Luojan hyvyyttä kiittäisimme. - -Tuonne koivikon helmaan, tyynen metsäjärven rannalle minä sinut -mökilleni saatteleisin. Siellä me sitte yhdessä eläisimme, yhdessä -metsäjärvien tyyniä pintoja ruuhellamme piirtelisimme ja ijäisestä -onnestamme loppumattomat laulut laulaisimme... - -Aamuin me peippoa koivikossa kuulisimme, käkeä kuusenlatvoissa -kukuttaisimme; illoin päivänlaskua vaaroiltamme katselisimme ja -satakieltä lehdossa laulattaisimme... - -Oi Maiju! Täällä meidän elämämme onnea olisi... täällä me niinkuin -metsälammin sorsat rauhassa eläisimme... eikä meidän onneamme kukaan -kadehtia tietäisi... - -Aina kun kevät saloilleni saapuu, minä sinua Maiju huudan ja huhuan. -Minä huutelen vaarojen kupeilta ja laaksojen pehmoisilta pohjilta -minä sinua huhuilen. Helluntai-kokkoni minä kevätyön hämärään -sytytän, juhannustulia vaarojen harjoilla sinua varten poltan ja -tuloasi odotan. - -Salojeni kevät kulkee huomaamattani ohi niinkuin hento, liipoitteleva -perho, joka äänettömästi kukasta kukkaan kulkee ja sitte tietämättäni -silmistäni katoaa... Saapuu kesä... Silloin minä vielä sinun tuloasi -odotan, kukkiani kukitan ja lintujani sinua varten laulatan. Vaan kun -et sinä silloinkaan saloilleni saavu, saapuu musta syksy ja luminen -talvi. Kukkani silloin kuihtuu, laulut salolta sammuu ja minun -odotettu onneni hankiin jäätyy... - - * * * * * - -Kun siis kevätkuita jälleen saloilleni saavut, kun aurinkosi -korkealle taivaalle kohotat ja kevättuulesi puhaltaa annat; kun -mahlat maasta nostat ja laululintujen parvet takaisin saatat, saata -silloin kaukainen onneni, kaukainen lempeni luokseni leikkimään, -kevättuulia kanssani halailemaan, keväisiä salojani kupeillani -kulkemaan ja sinistä taivasta metsäisiltä vaaroilta katselemaan. - -Saavuthan sinä Maiju silloin... - - - - -HUVIMATKA - - -Kun sanomalehtipoika aamulla oli lehden verstaaseen tuonut, otti -Jaakko, vanhin oppilas, ennen muita sen käteensä ja kovalla äänellä -luki etusivulta seuraavan ilmoituksen: - -"Höyrylaiva Neptun III tekee huviretken Tampereelle ensi -lauantai-iltana kello 9. Hinta edestakaisin laivassa 3 mk., proomussa -1 mk. 50 p. Soittokunta mukana." - -Mitä sanotte pojat! Lähdetäänkö? -- kysäsi Jaakko samaan menoon. - --- On tässä vielä miettimisen aikaa enemmän kuin puoliviikkoa -- -huomautti Jussi. - --- Eikä tiedä millainen sattuu olemaan ilma -- lisäsi Timo. - --- Ja kuinka on pyöreitä ja kiliseviä taskussa -- tuumi Jouko. - --- Mutta minä sitä melkein lähden -- vakuutti Jaakko. - --- Minä seuraan sinua jos satun saamaan nättiä tyttöjä mukaan -- -lausui veitikka silmässä Lasse, äsken leivottu kisälli. - --- No se nyt on selvä, että kyllä sinä niitä saat. - --- Tulee niitä sinne ilman hakematta ja pyytämättä. - --- Tulee, vaan minä en huoli kaikista. - --- Noo, ainakin se Lissu tulee. - --- Ja muusta se Lasse ei kuulu välittävänkään. - --- Suu soukemmalle, pojat! - --- Niin... "kas mun tätä". - --- Lissun sinä kuitenkin mukaasi viet. - --- Suu soukemmalle, muuten panen virkun laulamaan! - -Lasse oli tavallisesti pahin irvileuka ja kiusantekijä milloin -vain toisten tytöt olivat puheena. Mutta omastaan hän ei sallinut -sanottavan sitä eikä tätä. Toiset eivät kuitenkaan aina hänen -uhkauksistaan mitään välittäneet, vaan venkailivat ja vetkuttelivat -asiat mitä hullunkurisemmaksi ja naurettavammaksi suinkin saattoivat. - -Käsikähmä siitä tavallisesti lopuksi syntyi, tuollainen -"kovakouraisen leikillinen", jolloin usein verstas mullin mallin -väännettiin ja alakynteen joutunut työnnettiin ovesta, toisinaan -ikkunastakin pihalle. - -Äskeiset sutkaukset taukosivat melkein alkuunsa, ja vain silloin, -tällöin, työn lomassa ja sivussa, lausuttiin ajatuksia lauantaisesta -huvimatkasta. - -Jaakko puolestansa piti melkein varmana lähdön, ainakin mitä itseensä -tuli; mutta kun hänelläkin oli se "toinen", ei hän näin ollen voinut -yksinänsä lopullista päätöstä tehdä. "Toistaan" se Jaakko nyt -ajatteli ja kiihkeästi odotteli iltaa, jolloin pääsisi tapaamaan. - --- -- -- - -Kiireesti haukkasi Jaakko sinä iltana ateriansa mestarin kyökissä; -nopeasti pyhävaatteisiinsa pukeutui ja sitte onnenetsintään kaupungin -kaduille lähti. Raastuvankadulla se tavallisesti kohtaaminen -tapahtui. Sinne Jaakko nytkin askeleensa ohjasi ja moneen kertaan -kadun mittaili, ennenkuin armaan Lyylinsä tapasi. - -Jo kaukaa se Jaakko "toisensa" tunsi. Tunsi vaaleasta, -siniraitaisesta huivista, joka sievästi yli pään oli poimutettu; -tunsi vartalosta joka oli sulava ja suora, ja noin tavallisen -mittainen, mutta ennen kaikkia tunsi Jaakko Lyylinsä käymisen ja koko -vaateparren. - -Omituinen, sydänalaa vihlaseva tunne kävi läpi Jaakon tukevan -ruumiin, nähdessään kaukaa kadunkulmauksesta Lyylinsä kohti käyvän. -Hän koetti miten parhaiten taisi itseänsä rohkaista ja mielensä -kevyeksi ja iloiseksi tehdä. Se alku se tavallisesti olikin vaikeaa, -ja juuri siitä paljon riippui koko illan meno ja tapaamisen hauskuus. -Jos sattui mukavan ja mieltäkiinnittävän keskustelun löytämään, kävi -kaikki kuin itsestään, eikä siitä ainaisesta puheen puutteesta ollut -vähintäkään pelkoa. Mutta anna että sellaista ei saanut keksityksi, -silloin tuntui jokainen askel pitkältä ja kuivalta, tuntui kuin kahle -olisi suun päälle painettu. Jaakko se nimittäin oli sellainen mies, -että hän ei voinut puhetta tyhjästä tehdä, vaan tarvitsi siihen -varman aiheen, oikein tuollaisen todellisen, jotta siitä sitte -vakavasti saattoi pitkät rupeamat keskustella. - -Jo tuumi Jaakko sopivaa puheenaihetta; muistutteli mitä uutta olisi -parin päivän ajalla tietoonsa tullut. Ei sattunut mitään muuta -muistamaan kuin lauvantai-iltasen huviretken. Siitä se oli siis -keskustelu alettava. - -Ilmanlaadun mainittuaan kysäsi Jaakko heti toiseksi: - --- Lähdetkö Lyyli lauvantaina Tampereelle? - --- Kunpa olisi kaunis ilma. - --- No mikä sen rumentaisi! - --- Sinä siis uskot vahvasti että ilma koko viikon pysyy tällaisena -tyynenä ja kirkkaana. - --- Uskon... ja jos kuitenkin satamaan sattuisi, pannaan katto päälle. - --- Roomuunko? - --- Niin. Sellainen öljykankainen katto. - --- Se onkin sitte hauskaa! - --- Me siis lähdemme Lyyli? - --- Lähdetään vaan! - --- Kättä päälle! - -Jaakko paiskasi suuren kämmenensä Lyylin käteen, joten asiassa -ei enää ollut mitään muuttelemisen mahdollisuutta. Huviretkestä -puhellen, ja kuvaillen sen monet hauskuudet matkalla ja perillä, -kävelivät he katuja yhdessä myöhään iltaan. Vihdoin saattoi -Jaakko Lyylin kotiportilleen. Siinä he vielä kauan seisoivat ja -tulevaisuuden ihanista toiveistaan puhuivat, kunnes hellästi kättä -puristaen erosivat ja toisilleen hyvääyötä toivottelivat... - -Toisenlainen oli nyt Jaakon mieli kotiin palatessaan kuin -koskaan sitä ennen. Hän oli niin ihastuneena, niin sanomattoman -hurmaantuneena niistä sanoista, joita Lyyli heidän tulevaisuudestansa -oli puhunut. Ennen ei Lyyli ollut paljon siitä puhunut, ei ollut -rohjennut, eikä uskaltanut. Mutta nyt... nyt ne olivat vuosia -kasvaneet mielikuvat kahleensa murtaneet; tuona iltana ne Lyylin -hellemmät tunteet, kauniimmat kaihot sanoiksi puhkesivat ja -vastakaikua Jaakossa synnyttivät. Vasta nyt oli Jaakkokin saattanut -tunteensa vapaasti Lyylille tulkita; vasta nyt, pitkän ystävyyden -jälkeen oli hän ensikerran uskaltanut salaiset ajatuksensa ja -ihanat toiveensa sanoina Lyylille kertoa. Se oli niin äärettömän -ihanaa, niin autuaallista ja suurta. Nyt he täydellisesti toisensa -ymmärsivät... Siitä se ihana, suloinen tunne, jonka lämmittämänä ja -hurmaamana Jaakko olisi tahtonut syleillä ja suudella vaikka koko -maailmaa... - -Olisi ollut valmis kisälli, olisi ottanut Lyylin vaikka jo -huomispäivänä. Mutta, ainakin puolivuotta täytyi sitä onnellista -päivää vielä odottaa. - --- Mutta minä annan Lyylille kihlat -- päätti Jaakko ja entistä -autuaampi tunne täytti hänen sydämensä. Ja kun Jaakko syvemmin alkoi -asiaa tältä puolelta tuumia, huomasi hän, ettei mikään sitä estämässä -ollut. Puolenvuoden palkka, 30 mk., oli mestarilta ottamatta; -sitäpaitsi oli ylityö kauppias Muhoselle valmistumaisillaan, josta -toivoi saavansa ainakin 10 mk. Jo niillä rahoilla ostaa vaikka kaksi -"sileää ja pyöreätä" -- tuumaili Jaakko. - -Kiireesti toimitti hän Muhosen työn valmiiksi ja saikin siitä 12 mk. -Perjantai-iltana meni Jaakko mestarin puheille ja pyysi rahaa. - --- Paljoko sinä tarvitset? -- kysyi mestari. - --- 30 mk. olisin ottanut. - --- Mihin sinä nyt niin paljon? - -Jaakko silitteli ovenpielustaa, katsoi lattiaan ja ujosti sanoi: - --- Kenkäni ovat rikki ja tarvitsen uudet housut... - --- Saat sinä ne 20 markallakin. Enempää en tällä kertaa voi antaa. - -Vähän tyytymättömänä painalti Jaakko rahat kädessä ulos ovesta. -Nopeasti viiletti hän kaupungille, ja äkkiä, kenenkään huomaamatta, -työnnälti sisään kultasepän puotiin. Mielihyväkseen huomasi Jaakko, -että pöydän takana oli tuntematon myöjä, joten häikäilemättä saattoi -sille asiansa puhua. - --- Olisin tarvinnut sellaisen... sileän... kiiltävän... ja... -sormuksen -- puheli Jaakko, katsellessaan myymälän runsasta -sormusvarastoa. - -Myöjä käsitti heti asian, sillä hän ei ollut ensikertaa sellaisten -kanssa kaupoissa. - --- Kuinka suuri tarvittaisiin? -- hän kysyi. Siinä se tulikin -kysymys. Jaakko ei ollenkaan tiennyt Lyylin "nimettömän" paksuudesta, -ainoastaan osapuilleen, sinnepäin teki arveluja. - --- No, tuollainen pienenpuoleinen... noin pikkusormeni suuruinen. - -Myöjä otti useita sormuksia lasiruudulle, koetteli niitä Jaakon -pikkusormeen ja ilmoitti hinnat. - --- Tämäkö se on 25 markkaa? - --- Niin on. - --- Pudottakaa 20:een! - --- Elä hiidessä, poika! Mutta olkoon menneeksi, tuon saat! - -Se oli hieman ohempi ja huonompaa kultaa, Jaakko otti sen ja maksoi -sovitun hinnan. - --- Eikö siihen mitään kraveerata -- kysyi myöjä. - --- Eikä se kaipaa klaveeraamista. - -Mutta kotona rupesi Jaakko tuumimaan mitä se klaveeraaminen -oikeastaan on. Ja kun hän ei siitä itse selville päässyt, kysäsi hän -niinkuin ohimennen, muinamiehinä Jussilta: - --- Sanopa sinä, joka aina kehut kaikki tietäväsi, mitä on -klaveeraaminen. - --- Hitto sun klaveerisi tietäköön!... Vaan kun kerran tietoa pyydät, -niin sanon sen sinulle. Klaveeri on... klaveeri on... perkuus kun en -muista... Niin... klaveeri on sama kuin nuottiavain... jos nimittäin -olet sellaisesta puhuttavan kuullut. - --- Vai on se sellainen -- tuumi Jaakko. Mutta itse oli hän melkein -varma, että sitä se klaveeraaminen suinkaan ei ole. - -Eihän sitä nuottiavaimia sormukseen... mitä hullua... eihän toki -- -päätteli Jaakko. - -Yön aikana, sängyssä pitkällään ollessa muistutteli Jaakko, olisiko -sittekin mitään tärkeää jäänyt sormuksesta pois... Ei tullut -mieleen... Hiljaa hiipi hän kaapilleen, avasi oven ja otti pienen -silkkipaperimytyn käteensä ja sitte sen kanssa oikasi uudelleen -sänkyyn. Siellä otti Jaakko tuon "sileän ja kiiltävän ja pyöreän" -ulos kääreistään ja katseli sitä joka puolelta. Tätä tehdessään -muistui mieleen äidin sormus, jonka kotona, äidin kerran saunassa -ollessa, oli kaapin päältä tavannut. Siinä sormuksessa oli -sisäpuolella nimi "Jaakko", ja sen perässä muutamia numeroita. Nyt -vasta, ihan kuin sattumalta, kävi Jaakolle selväksi, että isävainaja -se juuri olikin, joka sillä sormuksella oli äidin kihlannut. -"Jaakko", se oli isän nimi ja nuo numerot tietysti ilmoittivat -kihlausajan. Se oli selvä, ihan päivän selvä asia. Melkein oli -Jaakko, iloissaan tästä onnellisesta keksinnöstään, hypätä ylös -sängystään ja sanoa Jussille päin silmiä, että sanonko ma mitä on -klaveeraaminen. Nyt oli se Jaakolle selvä, ja helposti hän huomasi, -miten tuiki tärkeä tehtävä tuo klaveeraaminen sittekin on... Jaakko -olisi vaikka paikalla noussut sängystään ja vienyt sormuksen -kultasepälle klaveerattavaksi, ellei olisi ollut puoliyön aika. - -Ihanat mielikuvat täyttivät Jaakon ajatukset taas pitkäksi aikaa. -Se tuntui niin verrattoman suloiselta, niin pyhältä ja puhtaalta, -ajatellessa, että jo sunnuntaina saisi Lyylin kihlata. Tampereella, -siellä jossain puistossa tahi muussa sopivassa paikassa antaisi hän -Lyylille sormuksen ja sitte... jo ehkä seuraavana päivänä saisi -samanlaisen itse... - -Oi sitä riemua ja autuutta!... - -Seuraavana aamuna, mestarin torilla ollessa, juoksutti Jaakko -sormuksen kultasepälle ja sanoi: - --- Klaveerataan tänne sisälle "Jaakko" ja sen perään huomisen päivän -numerot. Minä tulen sen iltapäivällä noutamaan. - -Myöjä kirjoitti nimen ja numerot paperille; suu kävi ivalliseen -nauruun, mutta Jaakko sitä kuitenkaan ei huomaamaan ennättänyt. - - * * * * * - -Jo saapuvat huvimatkailijat laivarantaan. Laituri täyttyy ääriään -myöten uteliaista ihmisistä, jotka huvikseen ovat lähtöä katselemaan -kokoontuneet. Helposti tuosta suuresta joukosta huomaa, kuka mukaan -matkalle lähtee. Hänellä on tavallisesti päällystakki käsivarrelle -poimutettuna, on sateensuoja tahi kirjava päivänvarjo, ja useimmilla -vielä kori tahi pieni käärö, joiden sisällön voi helposti muutamista -tuntomerkeistä jotenkin paikallaan arvata. Sitäpaitsi osottaa koko -puku ja "putsaus" sellaista juhlallista ja vain harvoin uudistuvaa -"meininkiä". - -Vapaana kaikesta kannettavasta saapuu Jaakko laivarantaan, -omatekoinen keppi kädessä. Hän nousee lankkua myöten proomun -laidalle, nähdäksensä paremmin Lyylin tulon. Sieltä se jo -sipsutteleekin kevyessä, kesäisessä puvussa. Pari tuoksuavaa, -vaaleanpunaista ruusua nuokkuu pyöreillä rinnoilla. Puhdas tärkätty -vaate levittää miellyttävän hajun ympärilleen ja pieni, kiiltävä -kenkä pistäytyy toisinaan sievästi näkyviin. - -Jaakko laskeutuu laiturille, tervehtää Lyyliä ja antaa piletin. - --- Ihmeen kaunis ilma -- virkkoo Jaakko. - --- Sano muuta! Huvikseen sitä nyt järvellä kulkee. - -Lyyli nousee proomuun ja Jaakko seuraa jälkiä. Laiva viheltää -pitkän, korviin käyvän huudon. Väkijoukossa syntyy kihinää ja -kuhinaa, juurikuin muurahaispesässä, johon pahankurinen poika on -seipään työntänyt. Kauempana ottavat rantaantulijat juoksun ja -laiturilla seisojat heitä kiirehtimään viittailevat. Annetaan siinä -vielä opastusta, ja varoitellaan matkalla järveen putoamasta. Joku -saa viedä terveiset sille ja sille, toinen vielä muistuttaa missä -paikoissa ennen muita käytävä olisi, ja jo edeltäpäin kertoo, mitä -siitä muistamaan sattuu. Ja kun tätä tapahtuu kymmenissä eri ryhmissä -ja tuttavapiireissä, syntyy siitä varsin sekava möly ja tavaton -puheensorina. - -Neptun viheltää kaksi pitkää soittoa. Mukana seuraava -torvisoittokunta kajauttaa marssin, yllättäen siten väkeä yhä enemmän -matkalle. Vaikutus onkin suuri. Moni, joka vielä äsken seisoi -epätietoisena laiturilla, proomuun nousee ja piletin ostaa. - -Mutta kun laiva on kolmannen kerran huutanut, ja lautakäytävät sisään -vedetyt, silloin se elämä ja liike ylimmilleen nousee. Soittokunta -soittaa "porilaisen" samaan humuun, joten laivarannassa syntyy -tavallaan suurenpuoleinen sinfonia. Köydet hellitetään ja heitetään -aluksiin, potkuri lyö muutaman voimakkaan lyönnin ja pakottaa laivan -liikkeelle. Vähitellen ja varovasti se siitä laiturista ulommas -soljuu; aluksia yhdistävä vahva köysi jännittyy kireäksi ja proomu -lähtee laiturista... - -Nopeasti kasvaa saattajien ja huviretkeläisten väli. Liehuvat liinat -ja kirjavat päivänvarjot vielä kauaksi näkyvät, kunnes viimein -Vanajaveden mutkaisien rantojen taakse katoavat. - --- -- -- - -Hyvää vauhtia puskee Neptun III kesäisessä illassa pitkin tyyniä -vesiä. Potkuri väsymättä myllää vettä ja painaa sen vahvana virtana -kauaksi jälkeensä. Suuri, raskaannäköinen proomu, kyntää leveän vaon -Vanajaveden tummaan veteen ja nostaa korkean vaahtopääaallon keulaan -ja siitä sen kauas rannoille vyöryttää... - -Lyyli ja Jaakko seisovat kumpikin proomun kannella, nojaten sen -tilapäiseen aitaan ja katsellen proomun kupeissa kuohuavaa vettä. -Ihanalta tuntuu kulku siinä peilityynellä järvellä, kauniin -kesä-illan viehkeästi hymyillessä. Ihastuneena katselevat he -ympärillä olevia hempeitä seutuja. Ja kun Hattulanselälle saavutaan, -kiinnittää pieni Varassaari molempien huomion, ja entisajan muistot -uusina mieleen palajavat. - --- Muistatko Lyyli juhannusyötä tuossa pienessä saaressa? -- kuiskaa -Jaakko. - --- Muistan toki. Silloin oli hauskin hetki mitä tuskin koskaan olen -viettänyt. Se oli niin ihana, niin lumoavan kaunis ja herttainen yö. - --- Minä en sitä unohda milloinkaan. Muistan vielä Laurin viulun äänen -ja koko sen joukon muistan. Se oli niin hauskaa tuo kaikki. - --- Niin... Laurikin on jo joukostamme käynyt manan majoille. - --- Niin on. Hän oli hauska poika. - --- Mutta milloinka me saavumme Mierolaan, Jaakko? - --- Katso, tuolta näet Mierolan sillan. Vaan on sinne silti vielä -matkaa, tämä tekee suuren mutkan. - -Jaakko oli vielä jotain sanoa, vaan Laura, heidän hyvä tuttavansa, -tuli joukkoon ja kuiskasi Lyylille: - --- Tuo herra, joka seisoo tuolla teepöydän luona alhaalla, sanoi -tuntevansa sinut ja tahtoisi päästä puheillesi. - --- Kuka herra... tunnetko sen? - --- Esitteli itsensä, sanoen olevansa rakennusmestari Laurila -Tampereelta. - --- Minä en kuolemaksenikaan muista. - --- Tule siltä, sanoi olevan oikeata asiaa sinulle. - --- Mennään vaan -- myöntyi Lyyli ja viittasi Jaakon mukaansa. - --- Pyydän anteeksi, kysyessäni ettekö ole Lyyli Lehtonen? -- puhui -outo, herrasmieheltä hajahtava henkilö ja tervehti kohteliaasti -Lyyliä. - --- Olen. Vaan ken olette te? - --- Nimeni on Laurila. Kaksi vuotta takaperin tutustuimme Hyvinkään -laulujuhlissa. - --- Jo muistan! Mutta miten hirveästi olette muuttuneet, en ikinä -olisi teitä tuntenut. - --- Kyllä se maailmantahko laahaa, ja te ehkä olette huono tuttavianne -tuntemaan. - --- Ei, päinvastoin tunnen hyvin. - --- No olkoon nyt niinkin. Sen kaiketi sitte muistatte, että -lupasimme kirjoittaa -- sanoi herrasmies matalalla äänellä ja heitti -syrjäsilmän Jaakkoon, jota ei ollut huomaavinaan. - -Lyyli ei vastannut mitään. - --- Ja päätimme vaihtaa valokuvaa -- jatkaa herrasmies. - --- Miksi ette sitte lähettäneet -- vastaa Lyyli hieman hämillään. - --- Anteeksi, minä unohdin osoitteenne. Odottelin sentähden alkua -teiltä, ja olenkin, valehtelematta, odotellut sitä tähän hetkeen asti. - --- Kyllä se ei ole totta, herra Laurila. - --- Tosi on varmasti... Mutta voi hertti kun teillä on ihania ruusuja. -Saanko minäkin noista yhden... ehkä tuon pienen, juuri puhjenneen. -Minä nimittäin rakastan enemmän sellaisia aivan nuoria. - --- En, minä en voi luovuttaa ainoatakaan. - --- Katsokaa miten on tyly vanhalle ystävälleen -- sanoo herrasmies ja -nyhjäsee Lauraa. - -Sitte kuiskaa hän hiljaa Lyylille: - --- Te pelkäätte tuota poikaa... sulhastanne... yyy... niin niin... -tuotanoinijaa... vai on teillä jo sellainen... - --- Olisi minulla niin antaisin vaikka kaksi -- sanoo Laura ja katsoo -veitikka silmässä herrasmieheen. - --- Minä otankin sitte teidän luvallanne -- virkkaa tämä ja nykäsee -Lyylin rinnoilta kauniin, vastapuhjenneen ruusun. - -Tämä tapahtui niin sukkelasti, ettei Jaakko, joka siinä lähellä -seisoi, huomaa mitään, ennenkuin vaaleanpunerva ruusu on herrasmiehen -rinnassa. Epätietoisuuteen hänelle jää, miten se sinne joutui. Selvä -vain on se, että Lyylillä on jälellä vain yksi ruusu ja herrasmiehenä -toinen. - -Torvisoittokunta siinä vieressä kajautti "Keisarin marssin", jonka -voimakkaat sävelet upottivat aaltoihinsa Lyylin ja herrasmiehen -keskustelun. - -Jaakko, joka oli hiljainen ja ujo poika, ei ymmärtänyt leikkiä, vaan -piti sen Lyylille kerrassaan sopimattomana. Hän itse oli vakava ja -tyyni luonne, ei kertaakaan toisten naisten kanssa turhia puhunut, -eikä siis olisi sellaista Lyylistäkään nähdä tahtonut. - -Kiusaava tunne nousi Jaakkoon: se oli puoleksi vihaa, puoleksi -kateutta. Lyyliin se pääasiassa kohdistui, vaan ei siitä -herrasmieskään osattomaksi jäänyt. Tuimasti katsoi Jaakko Laurilaa; -vaan tämä siitä ei ollut tietääkseenkään, heitteli vain silloin -tällöin kiusaavia katseita takaisin ja yhä enemmän koetti tyttöjä -naurattaa. - --- Varo Jaakko, ettei tuo pukki sinun tyttöäsi sarviinsa sotke -- -kuiskaa Lasse takaapäin. - --- Sotkekoon jos sotkea antaa... hiivatti! - --- Kyllä minä tuon herran tunnen. Sanoo olevansa rakennusmestari... -Heikkarisoikoon! Housumestari ja huono on sekin -- suhisee Lasse. - --- Vai on pukki... housumestari... ja p--kele -- mutisee Jaakko ja -nousee Lassen mukana ylös kannelle. - -Sinne peränpuolelle he sitten tilansa ottavat. Lasse vetää -povitaskustaan pienen massin, antaa sen Jaakon huulille ja ottaa -sitte itsekin pitkän kulauksen. - --- Vähän niitä sentään on Lissun kaltaisia tyttöjä... perin vähän. -Ei ole asiaankuulumattoman menemistä hänen rinnoiltaan kukkia -noukkimaan, ei saakurisoikoon olekaan! -- kehasee Lasse. - --- Tosi on -- vastaa Jaakko vakavana. - --- Eikä tarvitse paimentaa. Saa olla missä halutti, pelkäämättä että -toinen siihen väliin tuppaa. - -Jaakko ei puhu mitään, vaan Lasse odottelematta jatkaa: - --- Tuolla se minun Lissuni nytkin istuu... näes tuolla keulassa. Ihan -sitä surkuni tulee kun yksikseen oleilee. Pitää mennä puhuttamaan. - -Lasse kulkee keulaan, istuutuu ankkuriköyden päälle tyttönsä viereen -ja jää sinne pitkiksi ajoiksi. - -Synkkänä nojaa Jaakko kaidepuuta ja alas järveen tuijottaa. Hän -tuntee silkkipaperimytyn liivintaskussaan ja sen arvokkaan, -puolittain pyhän esineen, joka siellä ihoa painaa. Ristiriitaiset -tunteet häiritsevät Jaakon... Olisiko todellakin Lyylillä ollut -tuon... kanssa jonkinlaisia suhteita. Olisiko luvannut kirjoittaa -ja lähettää valokuvansa... jota en minäkään ole vielä saanut. Oliko -tuo konna ajatellut Lyyliä ja tahtoiko se nyt ryöstää pois kaiken -minulta...? Mitä siitä! Vaan tapahtuuko se Lyylin tahdosta? Antoiko -hän ruusun vapaehtoisesti? - -Jaakko ajatteli ja kuvaili asiaa oman käsityksensä mukaan. Hän -muisteli hetkiä Lyylin seurassa ja niitä sanoja, joita tämä oli -hänelle hiljaa puhunut. Olisiko Lyyli kaiken aikaa toista ajatellut? -Miksi ei hän milloinkaan ennen ottanut puheeksi sitä, josta vasta -viimeiltana puhui...? Ja Jaakko oli melkein varma, että juuri toista -ajatellessa ja odotellessa, se Lyyli oli sanansa viimehetkeen -jättänyt. Hän oli vielä muistavinaan, miten Lyyli aina olisi ollut -hänelle kylmä ja miten tahtoi karttaa läheisimpään yhteyteen -joutumista... ja nyt... kun se kaivattu ja odotettu saapui... nyt oli -hänen väistyttävä... - -Jaakko on niitä rauhaa rakastavia ja tyyniä miehiä, jotka eivät tahdo -nousta sotimaan vihamiestään vastaan, vaan jos mahdollista, välin -muullatavoin sovittavat. - -Tyttönsä suhteen on Jaakko päättänyt, että pakolla hän ei tahdo -naistansa taivuttaa. Menköön toiselle jos tahtoo, mutta rukoilemaan -ja kumartelemaan hän ei missään tapauksessa rupea. - -Ja tyttö, joka kerran hänen omakseen aikoo, se ei silloin toista saa -ajatella, eikä kukkia muille jaella. Sitä Jaakko ei voinut kärsiä. Se -poltti kuin kuluttava tuli ja sellaista kun huomasi, oli se tavalla -tai toisella lopetettava... - -Kauan seisoo siinä Jaakko ajatuksiin painuneena. Hän katselee -rannoilla nuokkuvaa koivikkoa, joka niin syvään, syvään heittää -kuvansa veden tyyneen kalvoon. Sieltä näkee hän sinisen, kirkkaan -taivaan, joka kaikkia muuta syvempänä, puhtaampana ja avarampana -leviää. Mutta kun proomun nostattama laine sinne kieriää, rikkoutuvat -kuvat ja häviävät tuokioksi, kunnes pinta uudelleen tyyntyy. - -Jaakko herää vasta pitkien aikojen päästä, laivan kovaan -vihellykseen. Suuri tukkilautta on edessä ja rantoja myöten -täyttää se kapean salmen. Tukkilaiset rientävät makuultaan ohuissa -alusvaatteissaan ja lauttalle keksien varassa juoksevat. Notkeasti -hyppelevät he pitkin pyöriviä tukkia; pysähtyvät toisinaan puomille -ja siitä taasen irtonaisille tukeille juoksevat. - -Silmää rävähtämättä katselee Jaakko heidän uhkarohkeita hyppyjänsä. -Hän näkee, miten laivasta on työnnetty pitkät keksit ulos ja kuinka -joku hakkaa kirveellä puomia yhdistävän siteen poikki. Suuri lautta -hajoaa, tukit ajelehtivat omille teilleen ja laiva proomuineen puskee -sisälle. - -Väkeä on noussut kannelle minkä tila suinkin sallii. Siinä he -ihmettelevät, kuuntelevat ja katselevat "tukkipoikien" toimia. Toiset -kiroilevat ja sadattelevat, noituvat hiiteen koko tukkilaisten joukon -lauttoineen päivineen, toiset taas säälien heistä puhuvat. - -Vähitellen siitä sentään läpi päästään. Mutta kun proomu viimeiset -tukit sivuuttaa, huutaa sen kurssikas perämies ponttoolla seisovalle -miehelle: - --- Pidä väylä selvänä, tahi muutoin hajotan palatessani koko lautan. - --- Hajota sinä...! -- vastaa tukkilainen. - --- Suus kiinni, joiko! - --- Suus itse, senkin köriläs... - -Lauseen loppu hukkui soittoon, joka reippaasti proomusta kajahtaa. -Pian on tukkilautta miehineen unohdettu ja entiseen vauhtiin kiihtyy -kulku, nostattaen vaahdon proomun jykeviä kupeita vastaan... - -Jaakko muistaa taas Lyylinsä. Hän aikoo laskeutua alas proomuun, -mutta kun jo porraspuulta huomaa Lyylin äskeisessä seurassa, kääntyy -hän ympäri ja perään palaa. - -Vimmoissaan, jommoista Jaakossa harvoin tapaa, ottaa hän paperimytyn -liivintaskustaan ja on heittää sen kaikkineen päivineen järveen. -Mutta onneksi sattuu siihen Jussi: - --- Onko sinulla polttamattomia tupakoita? -- kysyy hän. - -Kiireesti sujauttaa Jaakko paperimytyn housuntaskuun, ottaa toisesta -tupakat ja tarjoaa Jussille. - --- Siellä alhaalla on oikein viksuja ja lystiä tyttöjä. - --- Yyhyh -- hymähtää Jaakko. - --- Mutta mikä sinua riivaa? Olet niin totinen kuin lautapää sonni. -Tule alas tyttösi tykö, etteivät sitä toiset hyväilemään pääse -- -kehoittaa Jussi ja tarttuu Jaakkoa käsivarteen. - --- Enkä tule! - --- Istu ja pala. - -Jussi rientää palava tupakka huulilla omaan seuraansa. Sinne tyttöjen -joukkoon hän hukkuu, väliin pakkautuu ja hauskaa suuta pitää... - -Päivänkilo jo taivasta punerruttaa, ensimäiset säteet kultailevat -vaarojen kupeita ja tumman metsän latvassa tanssiksi pistävät. Linnut -heräävät lyhyestä unestaan ja kilvan toisilleen aamutervehdyksensä -visertävät. Kepeä usva nousee lahtien perukoista, peittää kaislikot -ja vähitellen siitä ilmaan häviää... - -Kesäinen sunnuntaiaamu saapuu ihanan kauniina kuin nuori impi -sulhonsa suudelmille... - -Mutta jäykkänä ja totisena siinä perässä Jaakko yksinänsä seisoo. -Silloin, tällöin vilkasee hän alas meluavaan väkijoukkoon, etsii -sieltä Lyylin toisten joukosta, vaan ei askeltakaan sinne ota. - --- Minä näytän ettei tämä poika norkoile, näytän totisesti -- tuumii -Jaakko ja panee tupakan. - --- Täällä olisi -- sanoo hän ja tarjoaa perämiehellekin. - --- Kiitos. - --- Olisiko tuolla tilaa nukkua? -- kysyy Jaakko, osottaen perässä -olevaa pimeätä kajuuttaa. - --- Tyhjä on; eväslaukkuni voitte nostaa syrjään. Jaakko ei parempaa -käskyä odottanut. Hän nostaa kannen auki ja hyppää sisään. - --- Jätetäänkö rakoa? -- huutaa perämies. - --- Kiinni, kiinni -- vastaa Jaakko ja antaa kannen pudota -paikoillensa. - -Pilkkosen pimeään jää Jaakko. Hän laskeutuu lattialle seljälleen, -sovittelee pitkät raajansa koukkuun proomun seinää vastaan ja siirtää -pari halkoa pään kohokkeeksi. - -Hiljaista ja rauhallista on siellä olo. Huvimatkailijain iloinen -melu ei sinne häiriötä saata. Toisinaan narahtaa katto perämiehen -askeleista ja raskas, puiseva peräsin päästää surunvoittoisen -valituksen, joka väsyttävästi yhtyy veden loppumattomaan molinaan. - -Jaakko kuuntelee tätä yksitoikkoisuutta ja haukottelee niin että -suupielet ovat revetä. Lopulta tuo pitkä, väsyttävä tarina, uuvuttaa -hänet raskaaseen uneen. - --- -- -- - -Saavutaan Lempoisten kanavaan. Huvimatkailijat nousevat kilvan -aluksista ja maihin kiirehtivät. Lyyli ja Laura noudattavat toisten -esimerkkiä ja herrasmies kintereillä rannalle nousevat. Mutta kun -tytöt hiekkaiselle käytävälle saapuvat, kuiskaa Lyyli: - --- Tule Laura, jätetään tuo! - -Tytöt tarttuvat toistensa käteen ja juosten rientävät läheiseen -metsään. - -Herrasmies aikoo tehdä jälkiä perään, mutta on ikäänkuin jotain -huomaavinaan ja jälelle jättäytyy. - --- Minua ihan harmittaa tuo herra -- puhelee Lyyli, päästyään hänestä -hyvän matkan päähän. - --- Näyttää sinuun tarttuneen kuin takkiainen. - --- Vaan minä sen itsestäni ravistan! - --- Hän on kaunis ja nuori. Minä en ainakaan ravistaisi -- vastaa -Laura ja päästää heleän naurun. - --- Sinun se onkin toista. - --- Niin, sinulla on se Jaakko... sepä se. Lyyli ei mitään vastaa. -Hieno puna nousee kasvoille ja alakuloinen katse painuu maahan. - --- Vaan kyllä minä sinuna toisin tekisin -- puhelee Laura. -- Olet -kaunis ja nuori ja saat vaikka kenen. Kyllä niitä oppipoikia saa -milloin tahtoo... vaikka vanhanakin. Ja muuten... en ainakaan minä... -voisi Jaakkoa hitustakaan rakastaa. Se on niin... kollo. - --- Hyi, miten paha sinä Laura olet! Elä sinä puhu Jaakosta mitään. -Sinä et häntä tunne. Katselet vain käytöstä ja pettävää kuorta, ja -siksi niin surkeasti erehdyt. Sinä olisit valmis milloin hyvänsä -avaamaan sylisi tuolle herralle, joka kaiken yötä on meille -imarrellut yhtä ja toista. Vaan minä... minä sellaiset tunnen... ja -siksi en heille mitään arvoa anna... enkä vähääkään heistä välitä. - --- Mutta mitä jos se Jaakko ei sinusta välittäisi? -- vastaa -loukattuna Laura. - --- Saattaisi se niinkin käydä... mutta minä kuitenkin _toivon_... - -Äänettöminä kävelevät tytöt loppumatkan kanavan lähistöllä olevaan -kylään. Siellä he istuutuvat pieneen puistikkoon, talonväen vielä -rauhaisaa aamu-unta nauttiessa. Lyyli piirtelee kuvioita hiekkaan ja -Laura pienellä puukolla kaivertaa nimikirjaimia keinulautaan. - --- Minusta vaan tuntuu siltä, kuin se Jaakko ei sinusta oikein -pitäisi -- alottaa Laura, jatkoksi äskeiseen puheeseen. - --- Ja mistä sinä sen päätät? - --- Eipä se Jaakko käynyt sinua tällä pitkällä matkalla kertaakaan -tapaamassa. Oli vain omissa hommissaan ja missä nytkin lienee. -Enemmän minä toki sulholtani vaatisin. - --- Syy on minussa, etkä taida sinäkään siitä osaton olla -- vastaa -Lyyli. - -Neptun III on proomuineen kanavasta läpi päässyt ja viheltää pitkän -soiton, merkiksi huvimatkailijoille. Kiireesti nousevat tytöt ja -juosten loivaa myötälettä kanavalle juoksevat. - -Lyyli toivoo nyt tapaavansa Jaakon, toivoo saavansa koko loppumatkan -ja pitkän päivän Tampereella hänen seurassaan viettää ja vain hänelle -yksin puhua. Mutta pelonsekainen tunne hiipii mieleen. Lyyli muistaa, -miten Jaakon katse siellä proomussa oli niin kummallinen, se oli -niin ankara, ettei ennen koskaan ollut sitä sellaisena nähnyt. Hänen -syvät, tunnetta ilmaisevat silmänsä, paloivat niin omituisesti... -Jaakko karttoi... ei tullut luokseni... Hän on minuun suuttunut... on -vihastunut... - -Kun Lyyli ja Laura proomuun ennättävät, on herrasmies jo heitä -vastassa ja sanoo: - --- Minä jo pelkäsin teidän jäävän Lempoisiin. - --- Mekö ne nyt kaikkein hitaimmat olisimme, hui, hai! -- vastaa Laura. - --- Ei suinkaan, päinvastoin. Vaan minä arvelin ottaneenne liiaksi -pitkän matkan. - -Lyyli ei sanaakaan vastaa eikä puoleen katso, vaan kulkee -peräkannelle. Sieltä hän silmäilee yli proomun, nähdäkseen -armaan Jaakkonsa. Vaan kun ei missään häntä tapaa, tulee Lyyli -murheelliseksi; hän aavistaa että asiat eivät ole ennallaan ja että -jotain ristiriitaisuutta on väliin tullut. Lyylin tekisi mieli uskoa, -että se Jaakko on mustasukkainen äskeisen seurustelun johdosta. -Mutta sekin tuntuu hänen mielestään kohtuuttomalta ja kaikin puolin -sopimattomalta. Lyyli ei sellaiseen luullut aihetta antaneensa. - -Ajatuksiin painuneena, kaihon tunteiden mieltä kaivellessa nojaa -Lyyli kaidepuuta ja surullisen katseen tummaan veteen vaivuttaa. -Siinä kirkkaassa aamuauringon loisteessa näyttää sekin niin tummalta, -niin hirveän syvältä ja mustalta että melkein peloittaa. Proomun -nostama jyrkkä laine, jonka harja hopean värisenä vaahtona leikkii, -senkin laulu on Lyylistä niin kaihoisaa ja ikävää. Tietämättään -nousee kyynel hänen silmäänsä, vierii nuoruuden purppuraiselle -poskelle ja siitä alas aaltoihin putoaa... Lyyli on ympäristönsä -unohtanut, omia tunteitaan hän siinä itsellensä selittelee ja niistä -päätelmiä muovailee. Vasta kun rantasipi pyrähtää kiveltään lentoon -ja päästää pitkän, valittavan äänen, silloin se Lyyli hätkähtää ja -ympäristöönsä herää. - -Siihen sitä saapuvat Laura ja Laurila, ja uteliaina käyvät -ihmettelemään että mitä se Lyyli nyt noin yksikseen oleilee ja on -niin murheellisen näköinen. Laura kehoittaa Lyyliä tulemaan alas, -vaan kun tämä ei siihen suostu, sanoo Laurila: - --- Muistelen teidän pitävän paljon laulusta. Jos tahdotte, niin -opetan yhden sellaisen, jota luullakseni ette ole ennen kuulleet. - --- Kiitos vaan, mielelläni kuuntelen aina laulua, varsinkin sellaisia -uusia. - -Laurila istuutuu proomun laidalle ja alkaa laulaa: - - "Hiljaa juuri kuin lammen laine - Syttyi lempeni ainainen - Syttyi lämmössä kevätpäivän - Kera kaunisten kukkien. - - Sitten versoen vienoisesti - Loi se syömeeni kukkia - Sulo toiveita, unelmoita - Iki onnea ihanaa. - - Sinisilmät ne loistavaiset - Sydän kukille päivää loi - Sielun aattehet jalot, suuret - Lemmen liekin mun rintaan toi. - - Eipä valkene konsaan päivä - Etten häntä muistais mä. - Aina sieluni syvyydessä - Kuvans' kallis on säilyvä. - - Hiljaa juuri kuin lammen laine - Kuolee rantahan iltasin, - Kuoli syömeni kukat kauniit - Iki onneni ihanin." - -Laurilan pehmeä parytoni suli kauniisti veden vahvaan molinaan. -Se kaikui kuin solo suuresta sinfoniasta, jota monellaiset äänet, -monista eri soittimista, sopusuhtaisesti säestämään yhtyivät. - -Lyyli oli aivan haltioissaan kuunnellessaan tätä laulua. Ennen sitä -ei ollut kuullut ja siksi se heti tempasi hänet vastustamattomasti -mukaansa. Hiljaa, tietämättään oli hänen lempensä Jaakkoon syttynyt, -oli ihania unelmia synnyttänyt ja ikuista onnea kuiskinut. Oliko -se lempi, ne ihanat unelmat ja toiveet nyt katoavat ja kuolevat, -niinkuin kuolee lammen laine rantaan päästyään. Olivatko ne kauniit -kukat, joita Jaakon rakkaus kasvattanut oli, olivatko nekin -lakastuvat?... - -Lyyli piti tämän laulun omanaan, sellaisena kuin se juuri häntä -varten laulettu olisi. Lyylille ei hetkeksikään tullut mieleen, -että saattoihan se Laurila laulunsa laulaa omien tunteittensa -tulkitsemiseksi, kertoakseen omaa kohtaloaan. Ei... Lyyli kuvitteli -vain sitä, miten juuri hänen ja Jaakon välille kasvanut lempi ja -rakkaus nyt aivan pian oli kuoleva ja lakastuva... Mutta se ajatus -oli raskas, se painoi kuin vuori ja tahtoi siihen paikkaan hänet -läjäksi painaa. - -Lyyli pyysi tämän laulun vielä toistamiseen, ja Laurila sen hänelle -lauloi. Mutta kun se oli loppunut, alotti laulaja uuden, elätistä -kauniimman ja somemman. - -Lyyli sai kuulla useita lauluja ja ihastuksella ja tarkkuudella hän -niitä kuunteli. Näin se aika hupaisesta kului, matka joutui ja tie -lyheni, joten melkein kuin liian aikaseen tulivat Tampereen pitkät, -pilviä pitelevät savutorvet näkyviin. Siellä kaukana, Pyhäjärven -pohjoisessa päässä ne tosin vielä olivat, vaan Lyyli olisi suonut -välimatkan sinne olevan vieläkin raavaamman. - -Tampereelle saapuminen antaa kiirettä kaikille. Kilvan nousevat -matkailijat kannelle, jokainen omin silmin nähdäkseen paljon puhutun -kaupungin. Kauaksi näkyvät savutorvet antavat matkailijoille, jotka -niitä ennen eivät nähneet ole, paljon ihmettelemistä ja hyvää puheen -ainetta. Ne, jotka ennen ovat jo Tampereella käyneet, tietävät -selittää, että juuri se se on kaikkein korkein ja että niin ja niin -monen pannun alta tulevan savun se ilmaan viskaa. Joku tietää vielä -kertoa, kutka sen muurasivat ja miten nuohooja sen noesta puhdistaa. - -Yhä lähennytään kaupunkia. Naisväellä on tulinen kiire. Köydessä -oleva ämpäri viskataan järveen ja vedetään täysinäisenä kannelle. -Kymmenittäin kerääntyy sieviä simasuita ympärille ja yleinen peso ja -puhdistus alkaa. Senjälkeen otetaan kampa taskusta, upotetaan tukkaan -niin syvään kuin suinkin painuu; epäkuntoon joutuneet palmikot -avataan ja sitte uudelleen huolellisesti kokoon kerätään. Kaiken -tämän ohessa käytellään ahkeraan pieniä taskupeilejä, katsellaan -miltä se kuva oikein silmään näyttää ja jos korjausta tarvitaan, -tehdään se heti ja huolella... - -Siinä se Tampere jo leviää molemmin puolin vihasta koskea. Kirkkaassa -auringon valossa se näyttää melkein kauniilta, vaikka useimmat -matkailijat sen ennestään tietävät, että sitä se suinkaan ei ole. -Soittokunta kokoonnu keulaan ja kajauttaa ryhdikkään marssin. -Kannella on tungos tavaton. Jokainen tahtoisi sieltä saada tilan -itsellensä. Ainoastaan muutamat väsähtäneet pitävät edullisempana -loikoa vain siellä alhaalla, jotteivät tulisi tielle tipahtaneeksi. - -Häärinää, hyörinää ja hölinää on proomu täynnä. Vaan mitä lähemmäksi -laituria saavutaan, sitä hiljaisemmiksi käyvät joukot. Siinä sitä -katsellaan, kuunnellaan ja kurkistellaan puolelle jos toiselle; joku -selittelee naapurilleen silmään pistävimmät rakennukset, varsinkin -suuret, näkyvissä olevat tehtaat; toisten huomio on kiinnittynyt -laiturilla odottavaan ihmisjoukkoon, ja muutamat rohkeimmat -valmistautuvat jo maalle hyppäämään. Neptun III jättäytyy proomun -sivuun ja siinä yhdessä, kylki kyljessä kiinni, soluavat pitkän -laiturin kylkeen. - -Kun sitte köydet ovat viskatut ulos, sillat asetettu paikoilleen, -syöksevät alukset kirjavan lastinsa laiturille ja Neptun III laskee -kyljestään vahvan ja voimakkaan höyryvirran. - -Viimeisinä laskeutuvat Lyyli ja Laura proomusta. Laurila on jo -sanonut jäähyväiset ja on tamperelaisen tyttönsä seurassa kadonnut -omille teilleen. - -Lyyli on kaiken aikaa silmillään seurannut proomusta laskeutuvaa -ihmisjoukkoa, vaan Jaakkoansa hän sieltä ei tapaa. Lyyli on melkein -varma, että se Jaakko on jäänyt matkalle... ehkä Lempoisiin. -Tuskissaan tarttuu hän Lauran käsivarteen ja korvaan kuiskaa: - --- Lähdetään kaupunkiin, mitä me tässä seisomme! - -Tytöt lähtevät, vaan yksinäiseltä ja kaihoisalta tuntuu Lyylin mieli. -Nyt juuri, täällä vieraassa kaupungissa olisi hän Jaakon tahtonut -luonaan olevan. Olihan hän jo kauan mielessään kuvitellut miten -Jaakon kanssa yhdessä Tamperetta katselisi. Mutta... miksi siitä ei -mitään tullut?... Missä oli este?... Mikä sen aiheutti?... Lyyli on -arvaavinaan syyn. Mutta kun hän sitä koettaa itsellensä uskottaa, -purskahtaa hän katkeraan nauruun ja omituisella äänellä huudahtaa: - --- Tätä maailmaa! - --- Tätä hauskaa maailmaa! Eikö niin Lyyli? -- virkkaa Laura. - --- Niin -- vastaa Lyyli ja laskee väkinäisen naurun. - --- -- -- - -Jaakko vetelee vahvaa unta proomun peräkajuutassa. Hänellä on niin -mainio unenlahja, jotta ainakin yli puolenpäivän olisi saanut -komerossaan uinailla, ellei perämiehelle olisi tullut asia eväille. -Suuressa kiitollisuudenvelassa onkin Jaakko tälle uskolliselle -miehelle, joka suurella vaivalla ja väellä hänet henkiin herätteli. - -Kun Jaakko sai silmänsä auki ja pääsi asiasta jommoiseenkin -selvyyteen, kömpi hän kiireesti pystyyn ja kapusi kannelle. - -Proomu hänen suureksi ihmeekseen seisoi jo laiturin kyljessä ja -oli tyhjä. Jaakko pyyhkieli suuremman tomun vaatteistaan, korjaili -lutistunutta kaulustaan, asetti hatun oikeaan asentoonsa ja livisti -kaupunkiin. - -Siellä tapasi hän toveria, samasta ammattikunnasta jossa itsekin oli. -Näiden seuraan lyöttäytyi Jaakko ja lähti joukon jatkona Tampereen -kivisiä katuja mittailemaan. - -Sattuu siinä kävellessä pari kertaa Lyyli vastaan tulemaan. Mutta -Jaakko on tehnyt päätöksen: ei askeltakaan ota sinne päin, vaan -tervehtämättä ohi kulkee. Omituiselta ja tavattoman vaikealta se -Jaakosta kuitenkin tuntuu; mutta, kun se kerran näin pitkälle on -mennyt, niin menköön vieläkin, tuumii hän. Ja kun ensimäisen kerran -on ohi mennyt, tuntuu toinen jo paljon helpommalta. Kolmatta kertaa -ei Lyyli kuitenkaan samalle tielle satu. Hän tahtoo väistää, koettaa -pysytellä niinpaljon kuin mahdollista näyttäytymättä ja jos milloin -kaukaa Jaakon tapaa, poikkee hän toiselle kadulle. - -Ikävä on kummankin mieli tästä omituisesta välistä. Yksinäiseltä -tuntuu elämä, ja katkera tunne mieltä painaa. Olo vieraassa -kaupungissa alkaa väkisinkin tuntua pitkältä; mutta siitä huolimatta -ei kumpikaan sovittavaa kättä toisellensa tarjoa. Ja mitä kauemmaksi -tämä sovittava hetki jääpi, sitä vaikeammaksi, sitä syvemmäksi ja -leveämmäksi juopa heidän välillensä kasvaa. Lyyli ja Jaakko huomaavat -sen kyllä itsekin, vaan he eivät voi sitä auttaa, eikä muuksi -muuttaa... - -Jaakko on mielestään kulkenut ja katsellut kaupungin jo moneen -kertaan, vaikka päivä on vasta vähän yli puolen. Jalat eivät enää -viitsisi matkoja tehdä, eikä katseleminenkaan juuri huvittavalta -tunnu. - -Hän tekee ohjelmaansa muutoksen, tuollaisen pienen, vaan silti -sopivan ja mukavan. Hän päättää uhrata 50 p. höyrylaiva "Ilmarille" -ja lähteä Viikinsaareen, missä illalla tulevat suuret kansanjuhlat -vietettäviksi. Jaakko ostaa piletin ja lähtee. Vaan liian aikaseen -hän perille saapuu, sillä vasta illalla alkaa juhla. - -Ikävältä tuntuu sielläkin odotteleminen. Ainoatakaan tuttavaa ei -Jaakko tapaa. Nyt vasta se Lyylin poissaolo synnyttää syvää kaipuuta. -Saaren yksinäisyydessä se yhä enemmän mieltä painaa. Nousee ajatus, -joka tuomitsee ja soimaa hänen menettelyänsä Lyyliä kohtaan. Koko -maailma muuttuu Jaakon silmissä niin harmaaksi ja raskaaksi, elämä -tuntuu niin kodittomalta ja tyhjältä että melkein tekisi mieli -- -itkeä. - -Jaakko kulkee saaren ristiin, rastiin. Hän tarkastelee joka sopen ja -sivun ja vihdoin lämpimän ilman raukaisemana oikasee puhujalavan alle -ja sinne nukkuu. - -Jaakko ei ole unensa herra, nöyrästi täytyy hänen alistua tuon -pehmeän ja Uuvuttavan vallan alamaiseksi. Liiaksi heikko on hän, -pannakseen rajan sen hempeän ja virvoittavan virran kululle. Jaakko -ei ole siihen vielä totutellut, vaikka tottumista se välttämättä -kaipaa. Kotona herätteli äiti, oppipaikassa toiset toverit, tai -milloin nämä sen unohtivat, sai sen kunniatyön itse mestari. Mutta -täällä, pienessä Pyhäjärven saaressa, täällä heitä ei ollut, vaan sai -Jaakko kaikessa rauhassa nukkua niin kauan kuin unta riitti. - -Lavalla pidetyt puheet, lausutut runot, edempää kuuluva laulu ja -soitto, sekä se melu ja möyhy, jonka sankat juhlavierasparvet -synnyttivät, kaiken sen kauniina unelmana Jaakko näki ja kuuli... - -Kun uni vihdoin on tavalla tai toisella loppunut, rientää Jaakko -tulisella kiireellä rantaan. - -Ilmari on juuri laiturista lähtenyt ja jo siellä selällä oikasee -mahtavan näköisenä kaupunkia kohden, josta vasta puolen tunnin -kuluttua palaa. Harmikseen huomaa Jaakko, miten jo muutaman minuutin -kuluttua on se hetki käsillä, jolloin Neptun III paluumatkalle -lähtee. Hätääntyneenä juoksee hän pitkin rantoja, venettä kyselee, -vaan mistään ei hänelle sellaista luvata... - -Määrätyllä ajalla sieltä Ilmari palaa, Jaakko nousee kannelle, vaan -saa siinä vielä muutaman hetken odotella, ennenkuin kolmas soitto -laivasta annetaan. - -Kun Ilmari on laiturista lähtenyt ja potkuri ensimäiset lyönnit -veteen molskauttanut, pistää Neptun III:nen harmaa runko ja sen -perästä suuri, musta möhkäle niemen takaa näkyviin. - -Jaakko päästää karkean kirouksen ja pudottaa pitkän syljen laivan -kyljessä melakoivaan veteen... - -Jo kuuluu Neptun III:nen singnaali. Ilmari vastaa siihen omituisella, -tunnetulla äänellään. Tamperelaiset soittavat tervehdysmarssin ja -joutilaat juoksevat jäähyväisiä huiskuttamaan... - -Jaakolle tulee suuri hätä. Hän on kuin polttavien hiilien päällä. -Hädissään juoksee hän keulaan, palaa sieltä perään ja kulkee sinne, -tänne kannella. Viimein hyökkää hän perämiehen luo ja rukoilevalla -äänellä huutaa: - --- Kääntäkää... seisottakaa... minun täytyy päästä proomuun! - -Perämies aluksi hämmästyy, mutta kun saa selvän Jaakon -tarkoituksesta, vastaa hän tyynesti: - --- Mahdotonta... liian myöhään! - --- Eikö mitenkään sovi? - --- Oletko hullu! Tuossa se jo ajaa ohi! -- huutaa perämies ja -pyöräyttää kelaansa, -- ja Ilmari tekee käänteen vasempaan... - - - - -"PIKKUJUSSI" - - -Timo omasi musikaalisia lahjoja ja oli vähällä tulla pataljoonan -singnalistiksi. - -Jo pienenä paitaressuna ollessaan joutui Timo penkin päähän -veisaamaan ja "nuottia kannattamaan", niinkuin isän oli tapana sanoa. -Suurina juhlina, niinkuin jouluna, pääsiäisenä ja helluntaina sai -Timo poika näyttää mihin hän veisuussa ja "nuotinkannattamisessa" -pystyy. Kilpaa silloin vetelivät isä ja poika. Juhlavirret -mentiin alusta loppuun, värsyäkään väliin jättämättä. Pari, kolme -virttä pantiin menemään aina samaan menoon, samassa tahdissa ja -siihen samaan nuottiin kuin edellinenkin. Isän matalan jöleä ääni -onnahtelevalla nuotilla, suli pojan heleään, kimakkaan ääneen -kuin aisakellon moilotus pieneen porokellon kilinään. Ne, ne -kuitenkin olivat voitonpäiviä Timolle, oikeita loistopäiviä. Isä -taputteli ja hyväili, ja yhä useimmin uudisti mielituumansa, että -siitä Timo-pojasta se tulee pitäjän lukkari ja että saa mennä -lukkarikouluun, kunhan siitä hieman vaurastuu ja vankistuu. - -Mutta sattui siinä äiti kuolemaan, joten lapset jäivät isän hoitoon. -Koti kävi kolkoksi ja kylmäksi ja äidillistä hoivaa kokonaan puuttui. - -Timo ajatteli lähteä vieraan leipään. Naapuritöllin Jukka, joka oli -"pikkumusikanttina" sotaväessä, koetteli yllyttää Timoa musiikkiin. - -Pyhäpäivinä käväsi hän kotiinsa lomalle ja löi palloa niinkuin -ennenkin Timon ja muiden "siviilipoikain" kanssa kyläkentällä. Mutta -muuten oli hänen käytöksensä paljon miehekkäämpää ja kurssikkaampaa, -sanalla sanoen "sotilaallisempaa" kuin ennen "siviilimiehenä", -jolloin juoksi vanteen perässä pitkin kyläraittia ja heitti -"nappikuoppaa" missä suinkin sopivan nurkkauksen ja pehmeän maan -tapasi. Sotilaslakki oli oikealle korvalliselle kallistettu, ja -välkkyi siinä hieman soikea, läkkipeltiin maalattu tähti, joka -uljaasti, istuen nenän kanssa samassa luotiviivassa, katseli -yläpuolelle horisonttia. Sinelli oli pitkä ja ulottuivat liepeet -lähelle maata, joten ainoastaan leveät saappaankärjet saattoivat -näkyviin tulla. Housut olivat suuret kuin säkit ja saappaat -holskuivat niinkuin keppien päässä. Kiilloitettu vyö pingoitti -sinelliä, joka epäsäännöllisissä laskoksissa lepäsi hartioilla ja -seljässä. - -Mutta sittenkin oli se puku, jota kylän pikkupojat ihaillen ja -kunnioituksella katselivat, "mukailivat" sitä ja sitä "kapistusta" ja -tuumailivat että olla tuokin minulla. - -Timokin alkoi aina enemmän ja enemmän mieltyä Jukka-pojan -sotilaspukuun, vaikkei ennen ollut siitä juuri mitään perustanut. -Jukka huomasi tämän, ja kehoitteli ja yllytti Timoa lähtemään mukaan, -sillä uusia otettiin useampia. Timo tuumi ja tuumi, vaan ei oikein -selvää tahtonut päätöksestä tulla, vaikka isäkin antoi ehdon vallan -mennä tahi jäädä kotiin. Jukan kehumiset ja kehoitukset vaikuttivat -kuitenkin sen, että Timo päätti lähteä onneansa koettamaan. - -Papinkirjalla ja isän lupakirjalla varustettuna astui Timo -kapellimestarin kyökkiin, josta hänet pian sisähuoneisiin -noudettiin, ihan saliin saakka ja siellä pianon eteen seisotettiin. -Kapellimestari näppäili pianon kieliä ja Timo äänellään seurasi -uskollisesti jälessä. Hyvä oli korva, hyvä oli ääni Timolla, joten -kapellimestari mielihyvissään taputti poikaa olkaan ja sanoi hänet -tervetulleeksi musiikkiin. - -Timo tallusteli kasarmiin, jossa Jukka suurella riemulla saatteli -hänet toisten poikien joukkoon, komppaniarakennuksen päässä olevaan -huoneeseen, joka juuri oli "pikkumusikanttia" varten varattu. Timo -sai haltuunsa kaapin, sängyn, sotilaspuvun ja vanhan metallisen -ruokakupin. Sotilaspukua ei Timo kuitenkaan, vielä käyttänyt -kokonansa, vaan oli siitä milloin housut, milloin lakki tahi takki -yksinänsä edustettuina. Äitivainaansa kutomissa tahtoi hän vielä -liikkua, sillä määräystä ei oltu vielä Timolle tehty vaatteiden -suhteen. - -Elämä oli Timolle outoa ja vierasta. Se tuntui orjuuttavalta. -Vanhemmat pojat olivat ylpeitä ja elivät kuin suuret herrat ainakin, -passauttaen itseään nuoremmilla miten parhaiten taisivat. - -Timo sai torven, tuollaisen tavallisen, suoran ja muutenkin -yksinkertaisen singnaalitorven, josta vain muutamat harvat, -määrätyt äänet lähtivät. Posket pullollaan puhalsi Timo. Puhalsi -lankkumarssit, iltasoitot ja monet muut singnalisteille tavalliset -kappaleet. - -Harjoitusajat kuluivatkin Timon mielestä nopeasti. Kaikkein ikävintä -oli kuitenkin se, ett'ei saanut oikeata torvea, jona hän piti vain -venttiileillä varustettuja. Niitä sellaisia katseli Timo suurella -ihastuksella ja vain toisinaan sai erityisellä luvalla koettaa. -Singnaalitorvea piti Timo tavallisen leppätorven arvoisena, jota hän -jo aikoja oli luullut olevansa mestari soittamaan. - -Jouto-aikoina tahtoi koti-ikävä väkisinkin mieltä painaa. Siellä -se elämä oli sentään niin rauhallista, niin vapaata ja kotoista. -Sai pikkuveikkojen kanssa virsiä laulaa, olla koulusilla ja lyödä -palloakin joutoaikoina. Siellä se vanha isäkin murheissansa äitiä -muistelee, siellä se on ruuna, tuo rakas ruuna, jonka selässä oli -niin monet kerrat saanut ratsastaa; siellä Mansikit, Mustit ja -Mirrit, joita kaikkia Timo syvällä kaipauksella muisteli. - -Vaikka ei sitä toimettomina, kädet ristissä kasarmissakaan -joutoaikoja vietetty. Eihän toki! Puhteet kuluivat monenmoisissa -kujeissa ja vehkeissä. Vanhemmat tanssivat ja toiset löivät korttia, -jotta oli yhtenä läiskinänä ja puheensorinana koko huone. Nuoremmat -antautuivat hyväntahtoisesti vastatulleiden "nahkajussien" kanssa -ihmeellisien silmänkääntäjätemppujen näyttämiseen, joita vanhemmilta -olivat oppineet ja jotka kuin perintönä seurasivat aina uusille -"jusseille". - -Ihmeellisimpinä temppuina pidettiin "sinellinhian katkaseminen", -"puukkojen tanssittaminen", "munan solmuun vetäminen", "pulloon -upottaminen" ja "reservimiehen kirkkomatka". - -Erityisempään suosioon oli kuitenkin poikien keskuudessa päässyt -"tähtien katseleminen sinellinhiasta". Tätä temppua ei kuitenkaan -voitu näyttää kuin yhden ainoan kerran uusille tulokkaille, -sillä katsoja ei tavallisesti toista kertaa siihen "lystiin" -osaaottanut. Vaan aina kuin uusia "Jusseja" tuli, pitivät vanhemmat -velvollisuutenaan panna tämä ihmeellinen näytäntö toimeen. - -Näyttäjä nousi tuolille, kohotti sinellinhian suoraksi kattoonpäin ja -katsoja käärittiin hupelluksiin sisään, niin ettei hän ympärillään -mitään huomannut. - -Timo joutui tähtiä tarkastamaan. Hän kiedottiin sinelliin ja -asetettiin kasvot hian reikään, jota myöten piti tarkasti katsella -suusta näkyvää kattoa, missä tähdet tulisivat ilmestymään. Toisten -siinä hääräillessä ja puuhaillessa ympärillä, noutaa joku vesiämpärin -kaikessa hiljaisuudessa ja nousee näyttäjän viereen toiselle tuolille. - --- Noo, nyt pitäisi ruveta näkymään -- huutaa toinen tuolilla -seisojista ja humauttaa samassa ämpärillisen vettä sinellinhiaan. - -Koko huone remahti suureen nauruun. Timo tuli sinellistä märkänä -kuin uitettu koira. Vesi juoksi pitkin paljasta kaulaa ja rintaa, -vatsaa ja selkää ja laski vahvana virtana housunlahkeita myöten -saapasvarsiin. Kuivaa paikkaa ei ollut. Alusvaatteista sukkiin saakka -olivat kaikki märkinä. - -Timolta pääsi itku. - -Poikien mielestä oli "tähtien katseleminen" mainiosti onnistunut. He -yltyivät pilkkaamaan Timoa, että sellainen mammanpoikako se onkin, -poruhärkä. Mutta Timo vetisteli vetistelemistään; eivät tahtoneet -kyyneleet lähteissään pysyä, vaan valuivat alas poskille ja siitä -tervatulle lattialle vierivät. - -Nyt olisi Timo niin mielellään tahtonut olla isän luona kotona, -pikkuveikkojen kanssa ehtoovirsiä laulamassa. Ja aina kun hän -muisteli tätä, valtasi uusi itkunpuuskaus hänet ja nyyhkytys -ravisteli olkapäitä myöten koko ruumista. - --- Mitä joutavia sinä poika siinä tuherrat -- huusi muuan pari vuotta -talossa ollut ja nosti Timoa leuasta. - --- Noo, ann' olla! -- puolustelihe Timo ja irroitti käden leuastaan. - --- Vai alat sinä kiukuttelemaan! -- huusi poika ja antoi Timolle -vahvan korvapuustin. - -Uusi itkun tulva valtasi Timon. Hän ei yrittänytkään antaa samalla -mitalla takaisin, vaan päätti heti paikalla jättää kasarmin ja lähteä -kotiin. - -Kruunun vaatteet myttäsi hän kaappiin, otti omansa päälle, eikä -unohtanut omaa lusikkaansakaan, vaan pisti sen rintataskuunsa ja -sanaa sanomatta painoi ulos ovesta. - -Kukaan ei sanallakaan estänyt Timon menoa; rauhassa sai hän taivaltaa -kotiinsa saakka. Isä otti poikansa avosylin vastaan ja pikkuveikot -kerääntyivät Timon ympärille ja kyselivät ja tutkivat asioita jos -jonkinlaisia. Lopuksi pistettiin lauluksi. Timon ääni helisi kaikkia -muita kirkkaammin ja kauneimmin $a tuntui siltä kuin juhla olisi -hänen mukanansa tupaan tullut. - - * * * * * - -Mutta seuraavana päivänä kun kontrahteja "pikkujusseille" kasarmissa -tehtiin, ei Timoa näkynyt, ei kuulunut. Eikä ole Timo sen perään -torvensoittajaksi sotaväkeen halunnut. - - - - -KATRI - - -I. - -Hyvää vauhtia liukuu Selkäsaaren vene Ristiniemen taloa kohden. Katri -soutaa ylä- isä alatuhdolla, ja äiti pitää perää. Tuuli on myötäinen, -joten veneen kulku on nopea ja kevyt. - --- Isä, otetaanpa koivu keulaan ja annetaan tuulen viedä -- sanoo -iloisella äänellä Katri. - --- Joudutaan sitä soutaenkin -- vastaa isä. - --- Mutta se olisi niin hauskaa, isä. Tuossa on Susisaari ja siellä on -niin hyviä koivuja... Äiti, kääntäkää sinne! - --- Käännetäänkö? -- kysyy äiti. - --- No käännähän nyt. - -Susisaaresta ottaa Katri tuuhean koivun ja kiinnittää sen veneen -keulaan. Hauskasti se nyt aalloilla luistaa. Katri nousee tuhdolle -seisomaan, levittää hameensa purjeeksi ja ilomielin laulaa: - - "Vie vinhaan purttani, minne viet! - en tiedä mä matkan määrää -- - voin kulkea väylää väärää. - Niin vennot on vetten tiet. - - Ma katkon ärjyvät aallot nuo - ja lasketan selvää selkää; - vaahtopäitänne en toki pelkää - kai jonnekin tuuli mun tuo..." - -Valtoinaan hulmuilee Katrin pitkä pellavatukka, tuuli kohisee -koivunlehdissä ja aallon harja pudottaa toisinaan hopeiset helmensä -laidan yli veneeseen. - -Iloiten katselee tätä Katri. Tuntuu niin sanomattoman hauskalta ja -hupaiselta. Heinäkuun tuuli on lämmin ja pehmeä; se on niin kevyen -kevyt ja puhdas. Juhlallinen on selän korkea käynti ja kaunis sen -hopeinen kuohu. Ihanat ovat sadat tuuheat saaret; ihanat kaukaa -siintävät lehtoiset niemet. Kaikkia niitä tahtoisi Katri katsoa, -kaikkiin poiketa ja jälkensä jättää. - -Vaan sievästi se vene ohi viilettää ja Ristiniemen rantaa tavottaa. - -Sieltä lahden pohjasta ne pellot jo silmään leviävät, niemen nenästä -paistavat talon punaiseksi maalatut seinät ja rannassa näkyy rivi -harmaannäkösiä koppelia... - -Selkäsaarelaiset vetävät veneensä koppeliin ja kapeata polkua taloon -nousevat... - -Pitempimatkaiset torpparit ja mökkiläiset ovat jo heinäntekoa varten -taloon saapuneet ja aamun varalle valmistuksia toimittavat. Siinä -sidotaan viikatteesen vartta, tuossa terää terotetaan ja tuolla taas -piikitään haravia. Jokaisella on oma työnsä. Selkäsaaren Katri on -joutunut tahkoa pyörittämään. Siellä riihenkatoksessa hän Mäkipellon -Miinan kanssa vääntää niin että vesi ilmaan ruiskuaa. - --- Elkää niin kovaa -- sanoo Risto, talon ainoa poika, ja katsoo -lempeästi Katria silmiin. - --- Paina kovemmin sanoo Miina ja vääntää vielä tuimemmin. - -Kun Risto on viikatteet terottanut, poistuvat tytöt toisiin töihin. - -Ihmeissään jää Risto Katrin perään katsomaan. Hän muistaa, miten -lapsi oli Katri vielä vuosi takaperin ja nyt -- täysikasvuinen nainen. - -Paljon onkin Katri viimeisen vuoden aikana kasvanut ja kaunistunut. -Vaikka onkin vasta kuudentoista vuotias, on hän kaikin puolin täysin -kehittynyt tyttö. Kauniin luonnon ympäröimänä on hän syntynyt ja -ikänsä kasvanut. Ainoana elossa olevana lapsena on hän isän silmä ja -äidin ylpeys. Kaino ja puhdas on Katri kuin salon kukka. Selkäsaaren -haltiattarena on hän yksikseen isän ja äidin kera kasvanut. Sieltä on -itseensä imenyt kaiken kauniin, sopusointuisen ja hyvän tunnelman, ja -niiden kasvattina on saaren kauniiksi kukaksi puhjennut. - -Iltaselle menossa kopeloivat miehet vielä heinärinnejä, korjailevat -ja paikkailevat mitä käsiinsä saavat ja lopuksi valitsevat vakituiset -työaseet itselleen. Jokainen tavottaa parasta joukosta ja melkeinpä -se kaikille sattuukin, sillä mies ei mikään, joka omaansa ei kehu. - --- Tämä se on Jukka-sepän tekoa tämä, ja terä siinä on semmoinen, -että toista saa rinnalle hakea. - --- Tässä se on terä tekomiehen kädestä lähtenyt... taitaa ollakin -Ilmarisen takoma -- ylpeilee Rajalan Iisu. - --- Tuon on varsi kuin ihmisen mieli -- sanoo Selkäsaaren Matti. - -Sama on juttu akkaväen puolella, riihivajassa. Toinen harava on kuin -Jumalan luoma ja toinen ei kelpaa pahimman paikan viereenkään, niin -on kolo ja jylsyä tekoa. - --- Kaisan haravassa ne ovat piikitkin kuin vanhan akan hampaat, yksi -itään toinen länteen -- sanoo Korpelan Heta. - --- Jo oli kolkutin mieheksi, joka sellaisen käsistään päästi -- lisää -toinen. - --- Hameen tarvitseisi... - --- Mitä hullua! Ei sitä kunniaa sentään kaikille anneta. - -Lypsäjien kesken ovat puheet toisilla tolilla: Sen ne lypsävät -Selkäsaaren lehmät, sen Korpelan Mansike, ja Kujanpään Omena lypsää -kaikkein enimmän. - --- Tuosta Piijusta se lehmä olisi tullut ja hyvä, mutta pääsi härkä -pilaamaan -- sanoo Eeva. - --- No miten se sen?... - --- Liian aikaseen pääsi ja ties miten lienee pidellyt. - -Siihen se jolmoaa jo iso ruokakello katolta ja antaa kohteliaan -kutsun illallispöytään. - -Miehet asettelevat viikatteensa kuistin piitoille ja naiset kätkevät -haravansa vissiin paikkaan, jotta sitte aamulla sen solkenaan -löytäisivät. - -Kun illallinen on syöty, sovittelevat vanhat yösijoilleen, -herätäkseen sitten aamulla aikaseen työhön. Mutta nuoret, -jotka huomisesta päivästä eivät suurta surua pidä, pukeutuvat -pyhävaatteisiinsa ja lähtevät kyläkentälle tanssimaan. Tällaisena -heinäaikana, jolloin nuoria on taloissa paljon koolla, ovat tanssit -tavallista suuremmoisemmat ja hauskat. - -Ensimäisenä on menossa Risto ja toisia mukaan yllyttää: - --- Tule Katri hyppimään -- sanoo hän. - --- Ei isä päästä -- vastaa Katri. - --- Isäsi kävi jo tallinparveen nukkumaan ja äitisi kyllä päästää -- -kehottaa talon Hanna, Riston sisko. - --- Minun täytyy käydä heidän mukanansa levolle -- puolustelee Katri. - --- Jo nyt joutavia! Lähde pois Katri. - -Tulet minun luttiini ja makaat siellä kaikki yöt -- sanoo Hanna. - --- Niin juuri... tule pois! - -Katri koetti vielä vastustella, vaan lopulta hän taipui toisten -pyyntöön ja lähti ilman vanhempiensa lupaa kyläkentälle. - -Oudolta se elämä Katrista tanssikentällä tuntuu. Ennen ei ole -sellaiseen osaa ottanut, joten taitamattomana toisten menoa katselee. -Vaan pian siitä Katrikin joukkoon hukkuu. Hanurin soittaja päättää -polkkansa ja "iso-ilo" piirissä alkaa. Risto se ensimäiseksi Katriin -tarttuu, pyörittelee ja kieputtaa piirissä, jotta on ihan kaataa. - -Äkkinäistä se on vielä Katrille, vaan vähitellen siihen sentään -tottuu ja jo lopulta se ihan mielen hurmaa. Säihkyen loistavat Katrin -kirkkaat silmät, vallattomana hulmuilee auennut tukka ja kaunis -vartalo keinuu notkeana ilmassa. Risto siinä Katrin kupeella useimmin -tanssii, ja useasti se Katrikin Riston pariksensa ottaa: - -Vasta puoliyön jälkeen malttavat nuoret tanssikentän jättää. Risto -saattelee Katrin siskonsa lutille ja veitikka silmässä hyvän yön -heittää. - -Kauan, auringon nousuun asti valvoo vuoteellaan Risto. Katrin koko -olento, tuo notkea vartalo, kirkkaat, lapselliset silmät ja se -herttainen hymyily, joka hänen kasvoiltaan kaikille loisti ja hellän -sydämen kieltä puhui, ne ne Riston tunteet puoleensa kahlehtivat ja -unen silmistä kauaksi karkoittivat. - -Katri se vielä hempeän lapsen unen nukkui. Eivät tulleet oudot -tunteet unen rauhaa häiritsemään. Ainoana ajatuksena oli isä ja äiti. -Niitä hän nytkin muisti... tunsi, että oli jotain luvatonta tehnyt, -josta ei vanhemmilleen sanoa saattanut... - -Varhain aamulla herättelee talon suuri-ääninen ruokakello väet -makuultaan. Kahvit hörpätään kuiviin suihin ja sitte joukolla -heinäniitylle lähdetään. Miehet sijoittuvat saroille, kaksi kuhunkin -ja niitto alkaa. - -Puhtaasti siinä heinä kahdentoista viikatteen edestä kaatuu. Vinhasti -viikate ilmassa heiluu ja kahisten katkeaa korsi. Pystyyn se heinä -seisoo, terävän terän puhaltaessa läpi, ja roimasti keinuvat miesten -leveät hartiat kilvan niitettäessä. - -Ensimäiset sarat ovat pian niitetty. Valitaan toiset ja samaan menoon -nekin kaadetaan. Myöhemmällä naisväetkin sinne saapuvat. Parittain -hekin saroille asettuvat ja pyörtänöiltä heinät leveälle karhelle -haravoivat. - -Iltapäivällä, kun tuuli alkaa pilviä taivaalle nostattamaan, rupeavat -isäntä ja Risto haasioita ja häkkäräseipäitä saroille pystyttämään. -Naiset nostelevat heiniä riuvuille, täyttävät häkkärät ja siinä -sivussa suurta suuta pitävät. - -Sateisen sään pakottamina, kokoontuivat nuoret illalla Ristiniemen -avaraan navetanvinttiin tanssimaan. Rehut ovat talven mitassa -loppuneet, joten vintti on tyhjä ja sentähden varsin mainio -hyppypaikka. - -Vakituisista "pelimanneista" on kylässä puute ja kun ei ainoatakaan -senlaista joukkoon kuulu, käyvät naiset piiriksi ja laulavat: - - "Tytöt tässä nyt häitä pitää - kuka sulhanen olla saa j.n.e." - -Kimakasti se jo Katrin ääni joukosta kaikuu ja kun itse pääsee -"häitä" pitämään, rohkeasti piiristä sulhon ottaa ja sen kanssa -pyörimään lähtee. - --- "Sinua minä rakastan" -- kertoo Risto vielä Katrin korvaan ja -merkitsevästi puristaa kättä. - -Punastuneena palaa Katri jälleen piiriin ja innolla yhtyy uuteen -lauluun: - - "Soutelin kerran kultani kanssa - Ormajoen suulla. - Siellä kuulin mä linnun laulun - rannalta lehtipuusta. - - Kysyin sen linnun nimeä - ja se vastasi viekkahasti: - rakkaus, rakkaus, rakkaus, rakkaus - kestävi hautaan asti." - -Hämärään yöhön siinä hypitään. Vinnillä on jo pitkän aikaa ollut -täysi pimeys, sillä pieni on valo, minkä päässä oleva akkuna kykenee -tanssijoille antamaan. Vaan pimeästä huolimatta käy hyppy varsin -hyvin, melkeinpä paremminkin kuin kirkkaassa valossa. Ei siinä -tarvitse turhia ujostella eikä hävetä; saa olla ja liikkua niinkuin -haluttaa ja tehdä mitä tahtoo. - --- Hyi ruoja! ptoo! -- kiljasee Katri kesken tanssin menoa ja -läimäyttää muuatta poikaa korvalle. Sitte lähtee hän pois piiristä, -pyyhkielee kiihkeästi huuliansa ja itkee. - -Kun Risto tämän huomaa, polkee hän jalkaa lattiaan ja kirkasee: - --- Kuka hävytön se oli? Jumalavita! Sanokaa minulle kuka se oli! - -Vaan kun ei kukaan nimeä sano, hurjistuu Risto ja ajaa kaikki ulos. - -Nurinaa ja napinaa kuuluu joukosta. - --- Olisi pysynyt maitosuu äidin sylissä ja vetistellyt siellä -- -sanoo Tiina. - --- Piti sen jo tullessa tietää -- tuumii Jaakko. - --- Munaansa se kanakin kaakottaa -- ilveilee Eeva. Makuulle siitä -nuoret vähitellen lähtivät. Mikä meni luttiin, mikä tallinparveen ja -mikä taas naapuriin yöjalalle lähti. - -Risto, suojelevan enkelin tavoin saatteli Katrin lutille. Ja kun ei -Hanna vielä ollut palannut, jättäytyi Risto puhelemaan: - --- Olisin sen konnan tavannut niin löylyn olisi saanut... Etkö sinä -sitä tuntenut? - -Katri ei vastaa, tuijottaa vain hämärään yöhön. - --- Kuules Katri, jos ne huomenna ottavat sinut hampaisiinsa, niin -sano minulle, kyllä sitte annan kaksin verroin takasin. - --- Mitä, sinä minua puolustelet! - --- Ketä ellen sinua... Katri... - -Risto tarttui Katria käteen, vaan Katri sen tempasi pois. - --- Noo, elä siinä... - -Siihen se jo tuli Hanna. Naapuritalon Jukka saatteli hänet lutille, -jossa kaikin vielä pitkän aikaa puhelivat. - -Ristiriitaiset tunteet valtasivat sinä yönä Katrin. Maailma tuntui -niin häijyltä ja ilkeältä, mutta siinä samassa myöskin hyvältä ja -lempeältä. Riston käsi tuntui vieläkin kädessä; hänen silmänsä -katselivat rehellisen näköisinä Katrin silmiä. Suojelevan enkelin -kaltaisena se ajatuksiin nousi... Kuinka on se mahdollista!... Miksi -hän _minua_ puolustamaan yltyi?... Katri ei muuta voinut päättää, -kuin että Risto on paras poika maailmassa, juuri sellainen kuin hänen -velivainajansa, joka aina oli niin hyvä... Veljen sijaisena kohosikin -Risto Katrin mielessä. - -Seuraava päivä valkeni kauniina ja kirkkaana, oikein vanhanaikaisena -heinäpäivänä. Vinhaan heiluttelivat miehet pitkiä viikatteitaan ja -naiset kilvan karhelle haravoivat. Suloiselta tuntui puolikuivien -heinien tuoksu; somasti ne kahisivat haravan niitä käännellessä. -Oikein se tuntui Katrin mielestä suloiselta katsella tuota laajaa -niittyä, missä kymmenittäin vaaleapukuisia ihmisiä liikuskeli. - -Iloinen oli taas Katrin mieli. Iltainen oli unohdettu eikä -siitä kukaan enää sanaa sanonut. Risto sovitteli työnsä Katrin -lähettyville, ja milloin tilaisuutta sai, kävi puhelemaan. Siihen -olikin hänellä kyllin aikaa ja valtaa, sillä isännän arvoisena se -Risto niityllä liikkui. - -Akkaväki oli jo niinkuin jotain huomaavinansa Riston ja Katrin -keskenäisestä suhteesta. - --- Taitaa tehdä Katrista emännän taloon -- kuiskasi Mäkipellon Miina. - --- Ei ikäpäivänä... tunnen minä Riston. - --- Tekee niinkuin teki sille Maijallekin -- huomautti joku. - --- Pitäköön varansa vaan Katri. On kaunis ja nuori... ja Risto -sellainen... - --- Sano muuta! Tässä se oli Mittumaariana sen... - -Isäntä sattuu tulemaan joukkoon ja tietämättään lopettaa tähdelliset -jutut. - -Illalla ovat hypyt kyläkentällä. Kilvan sinne nuoret rientävät. -Katri ei välitä koko lystistä, varsinkin kun tietää eilisiltaisella -menettelyllään saaneen useita vihamiehiä itselleen. Mutta Risto -kehottamalla kehottaa, puhuu kauniit ja makeat ja lupaa pitää huolen, -ettei mitään pahaa tulisi Katrille tapahtumaan. - -Lopulta siihen Katrikin suostuu ja yhdessä he siitä tanssipaikalle -lähtevät. - -Kauaksi jo nuorten laulu vastaan kuuluu: - - "Tuoltapa näkyy punanen talo - harmaan talon takaa. - Punasen talon ylikamaris' - minunkin heilini makaa. - - Tuoltapa näkyy punanen talo - ja siipimylly rauska. - Siellä on pojan oma heili - ja sen on olla hauska. - - Tuoltapa näkyy punanen talo - ja valkia ikkunalauta. - Siellä on tytön oma hellu - ja mamman kiukku ei auta." - -Taukoamatta siinä nurmea poljetaan ja pysähtymättä se piiri pyörii. -Kun laulu loppuu, aletaan toinen ja samaan menoon sekin pannaan. - -Puoliyön jälkeen palaavat nuoret. Uskollisesti saattelee Risto Katrin -lutille ja siinä kynnyksellä vielä kauan puhelee: - --- Syyspuoli se jo on käsissä -- sanoo Risto, saadakseen puheen -käymään. - --- Tuoltapa se vilkuttaa jo tähti -- vastaa Katri ja katselee -taivaalle. - --- Iltatähti se on. - --- Näkyy sieltä toisiakin. Katsoppa tarkkaan! - --- Mitä pimeämpi, sitä enemmän niitä näet. - --- Kyllä ne ovat taas kauniita katsella. - --- Ne lennot ne ovat mukavia. - --- Pelkään minä niitä. - --- Mitä peljättävää niissä on? - --- On niissä, pelkään minä. - -Tanhualta kuuluu puhetta. Risto on tuntevinaan siskonsa äänen -joukosta. Hänen päähänsä pälkähtää tehdä pieni yllätys Hannalle. - --- Katri, tule piiloon, peljätetään Hanna! -- kuiskaa Risto ja vetää -Katrin perässään luttiin. - -Katri ei ymmärrä mitään ajatella ennenkuin on jo Riston kanssa -pimeässä lutissa. - --- Mutta jos Hanna peljästyy... pannaan edes ovi auki -- sanoo Katri -ja kopeloi ovelle. - --- Antaa peljästyä, mitä se tekee -- kuiskaa Risto ja vetää Katrin -peremmälle. - --- Mutta mitä sanoo Hanna kun olemme kahden täällä -- virkkoo -hädissään Katri. - --- Hanna ei sano mitään... Tule tänne piiloon... - -Mutta sinä yönä ei Hanna luttiin palannut. Vasta aamulla avautuu -lutin matala ovi. Risto hiipii ulos ja juoksee omalle vuoteelleen... - - -II. - -On huhtikuu. - -Kirkkaasti loistaa keväinen aurinko korkealta taivaalta. Rinteet ovat -jo lumesta vapaat ja pikkulintujen iloiset parvet visertäen lentävät -tuoreessa metsässä. - -Kirkas ja sininen on ilma. Kauniina ja juhlallisena kaartuu pilvetön -taivas. Keväinen tuoksu täyttää maailman ja hyvältä hajahtaa nuori -pihka. - -Kannustaen lentää varis ja läsnäolollaan ilmoittaa pesimäajan -tulleen... - -Kaihon se kaunis kevään tulo Selkäsaaren tyttäressä synnyttää... -Katrin on mieli musta ja pimeä kuin syksyinen yö. Väsynyt on hänen -sielunsa ja ruumiinsa... Kalpea, laiha on poski, joka ennen pyöreänä -ja punakkana hohti kuin mansikka aholla... Kurttuun on käynyt -kasvoilla nahka... pilkkuiseksi ja rumaksi ennen hieno ja puhdas -hipiä... Laimea ja alakuloinen on mieli... haluton kaikkeen ja -voimaton työhön... - -Katrin asiat eivät ole oikealla tolalla. Kotisaareensa on hän -sulkeutunut kuin vanki. Kuukausiin ei ole kylässä kulkenut, ei -nuorten seuraa hakenut eikä ilon sanaa sanoa saattanut. - -Jo aikaa on äidin tarkka silmä tyttäressään muutoksen huomannut, -mutta varmaa syytä siihen ei ole mielestään löytänyt. Lääkäriin olisi -Katrin kulettanut, vaan tämä ei ole siihen suostunut. - -Isä on päivät pitkät ulkotöissä, eikä ole mitään erikoisempaa -lapsessaan huomannut. - -Halusta tahtoisi Katri omalle äidille asiansa sanoa, ja sitte vaikka -kuolemaan käydä kunniansa menettäneenä... Mutta... sitä hän ei voi. -Enemmän suree Katri vanhaa äitiänsä kuin omaa kovaa kohtaloansa. Hän -aavistaa, että äiti sitä ei kestää jaksa, vaan ennenaikaiseen hautaan -kaatuu... - -Yksinään päätti Katri kärsiä, yksinään vaivansa valittaa, vaikkakin -se niin äärettömän raskaalta tuntui. - -Yhdelle oli Katri kuitenkin salaisen tuskansa sanonut, yhdelle -vaivansa vaikerrellut... Mutta se ei häntä kuullut... ei tahtonut -auttaa... vaikka se hyvin olisi sen auttaa voinut... Se oli Risto... - -Kirjeen lähetti Katri, kaksikin, vaan kun ei vastausta saanut, itse -puheille kulki. Turhaan meni sekin... Kylmästi, tylysti kohteli -Risto; selkänsä käänsi eikä ainoatakaan lohdun sanaa sanonut... - -Hyljätty, petetty oli Katri ja oman onnensa varaan jätetty. -Onnettomimpana maailmassa, palasi hän kotiinsa eikä sieltä senjälkeen -ihmisten ilmoille liikkunut... - -Itkien ja katuen vietti Katri kaikki yksinäiset hetket kotonaan. -Milloin öilläkin heräsi, aina silloin hän tilansa tunsi. Unettomia -ne yöt enimmäkseen olivatkin, raskaitten vaivojen ja suurien -kärsimysten kolkkoja hetkiä... Hukkaan oli mennyt kaunis nuoruus... -paloksi riemuisa rinta poltettu... Sammunut oli ihana toivo kuin -illan tasainen tuuli... lakastumaan pääsi kaunis kukka kevään -toivehikkaampana ja puhtaampana hetkenä... - -Huhtikuun yö on vielä pimeä. Uni ei ole ummistanut Katrin silmää, -vaikka jo kauan on vuoteellaan levännyt. Tuskat ovat suuret; ne -painavat kuin raskas vuori, jonka alle Katri on nääntyä, musertua. -Mutta niinkuin taikavoimien avulla, nousee hän vuoteeltaan, käärii -paksun vällyn verhokseen ja avojaloin hiipii ulos tuvasta. Yli pihan -kulkee Katri, astuu likaista polkua navettaan ja sulkee oven peräänsä -kiinni. - -Lehmät heräävät unestaan, nostavat päätänsä, ja Omena nousee ylös ja -ammahtaa ystävällisesti. Katri silittää sen selkää, taputtelee kaulaa -ja puhelee muutamia itkunsekaisia sanoja. Ja niinkuin se ymmärtäisi -Katrin valituksen, käsittäisi hoitajansa murheen, nuolasee se -leveällä, tahmaisella kielellään Katria poskeen ja ammahtaa pitkään -ja surunvoittoisesti. - -Katri purskahtaa itkuun, pyrkii heinäsuojan ovelle mutta kompastuu ja -kynnykseen lankeaa... - - * * * * * - -Tuvassa ovat katseet kiinnittyneet sänkyyn, missä Katri heikkona -sairaana hourii: - --- Risto... Ristoo... auta minua... nosta tuo kivi minun päältäni... -Risto, kuuletko... Ristoo... Ei se kuule... oi Risto kuinka olet -paha... Risto... Risto sinä petit... Oiih... auta... auu... ta... - -Äiti rientää vuoteen viereen, tyynnyttää Katria ja sanoo että Risto -tulee kohta. Mutta sitte se Katri taas huutaa, huutaa Ristoa ja kysyy -poikaansa ja pyytää sitä sänkyyn. - -Äiti lupaa ja myöntää, puhuu niinkuin parhaiten taitaa, mutta sairas -ei tyynny... ei näytä houreistaan toipuvan. - --- Maatkoon nyt siinä, vaan toimittakaa minulle heti sana kun siitä -toipumaan rupeaa -- sanoo konstaapeli ja nousee lähteäkseen ulos. - --- Kyllä laitetaan sana -- virkkoi itkien äiti ja vilkasee arasti -sänkyyn. - --- Sanoiko tohtori sen kuolleena syntyneen? -- kysyy konstaapeli -pihaan tultuaan. - --- Niin se arveli. - --- Ja tekö sen löysitte? - --- Enkä... mieheni... - --- Mistä? - --- Heinävajasta... - --- Ikävä juttu. - -Annettuaan vielä varoituksia Katrin hoitamisesta, poistui konstaapeli. - --- -- -- - -Kauvan saa Katri vuoteessa maata. Varsin hitaasti palaavat ruumiin -voimat, hitaasti kuin polulle ruoho, jolla ei ole multaa mihin -juurensa kiinnittäisi. Mutta aikaa onkin sairastelemiseen, sillä -selkää ei voi kulkea veneellä eikä hevosella. Yhteys Selkäsaaren ja -muun maailman välillä on kokonaan katkaistu. Jospa se väli olisikin -ainiaaksi katkaistu -- toivoo äiti. Hän tietää, että kun jäät ovat -selältä kadonneet, niin silloin se hänen ainoa lapsensa poies -viedään... ehkei enää milloinkaan saa lastansa sen perään nähdä... - -Äitiparka itki yöt ja päivät Katrin vuoteen ääressä. Hänen vanha, -kovan työn heikontama ruumiinsa vapisi ja värjyi kovan surun -painosta. Se oli kuin kellastunut lehti, jonka kovempi tuuli saattaa -millä hetkellä hyvänsä pudottaa ja maahan haudata... - -Isä ei puhunut mitään. Puoleen katsomatta kulki hän Katrin vuoteen -ohi ja niin paljon kuin mahdollista oli, pysytteli ulkona. -Näennäisesti välinpitämättömänä oli hän asiasta, vaikka se kipeästi -häneen koski -- parantumattoman kipeästi... - --- -- -- - -Sana on kulkenut konstaapelille, joten joka päivä hänen tuloansa -odotetaan. Hetket tuntuvat äidistä peljättäviltä; jokainen vene, -minkä selällä näkee, vaikuttaa hänessä kuristavan ja tukehduttavan -tunteen. Ja kun vihdoin se vene saapuu, joka yli selän Katrin kantaa, -silloin hän ei ymmärrä enää mitään... ei voi itkeäkään. Kolkkona -katselee hän konstaapelin tuloa ja välinpitämättömän näköisenä hänen -puhettaan kuuntelee. - --- Oletko jo valmis lähtemään? -- sanoo poliisi. - --- Olen -- vastaa Katri. - --- Laittau sitte veneeseen! - -Katri juoksee äidin kaulaan, suutelee hänen ryppyistä poskeaan, -syleilee ja itkee. Vaan kauaa ei Katri äidin sylissä saa olla. -Konstaapeli pitää kiirettä, joten pian ovat jäähyväiset heitettävä. - -Ulos isän luokse juoksee vielä Katri. Hiljaisena, rukoilevana ja -nöyränä lähestyy hän isää... Mutta kylmästi, armotta työntää isä -hänet luotaan ja jäykästi sanoo: - --- Mene, mene...! - -Yli kevätkylmän selän liikkuu ruununmiehen vene Ristiniemen -venekoppelia kohden. Saaresta, hiirenkorvalla olevien koivujen -lomista se koti vielä silmään pilkottaa. Rantakivellä näkee -Katri äidin istumassa, isä karhitsee järveen viettävää peltoa ja -lammaslauma repii nuorta, parin päivän vanhaa ruohoa ojapenkereiltä. -Siinä tuokiossa ne kaikki saarien taakse hukkuvat... ijäksikö?... -Saanenko milloinkaan sitä enää silmilläni nähdä? -- ajattelee Katri. - -Ja kun ohi Susisaaren kuljetaan, muistuu Katrin mieleen viimeinen -heinämatka... Ne ovat kaikki muistoja, jotka viimeisenkin kyynelen -silmästä puristavat... - -Ohi Ristiniemen kulkee tie kirkolle. Katri tahtoisi silmänsä sulkea, -ollakseen näkemättä sen paikan, jossa hänen lempeä nuoruutensa -murskattiin, missä asui se mies, joka petoksella ja vilpillä oli -hänet syntiin vietellyt ja sitte oman onnensa nojaan, häpeään ja -turmioon jättänyt... - -Katri vetää huivin otsalle ja kasvot maahan luotuina seuraa -konstaapelia kirkolle. - - -III. - -Kolme pitkää vuotta on Katri vankilassa kärsinyt. Viimeinen kuukausi -on kulumassa, joten vapauden toivo Katrinkin sydämeen vähittäin palaa. - -Paljon on Katri muuttunut. Entinen lapsellisuus on kasvoilta kokonaan -kadonnut, sijaan on tullut kalpeata jäykkyyttä ja kylmää tylsyyttä. -Kirkkaat ja siniset silmät ovat muuttuneet sameiksi ja harmaiksi; -pitkä pellavatukka, joka ennen vahvana palmikkona lanteita hiveli, -on kutistunut ja harventunut melkein olemattomiin. Ja saattaa -kasvoilta lukea kärsimysten raskaat läksyt, jotka merkkinsä ovat -syvälle painaneet. Ne ovat Katrin nöyrän luonnon vieläkin nöyremmäksi -taivuttaneet. - -Väsynyt olisi Katri vankilan elämään, elleivät vartiattaret -olisi hänestä hellää hoitoa pitäneet. Koko sydämellään ovat he -häneen kiintyneet. Jo ensi päivästä oppivat vartijat huomaamaan -Katrin rehelliset silmät, hänen hellän sydämensä ja siksi häneen -mielistyivät. Siskon vertainen onkin Katri monelle. Salaa, omin -lupinsa ovat he lainailleet Katrille lukemista ja vapautta -myöntäneet, mikäli se heidän vallassaan on ollut. - -Vankilansaarnaajasta se Katri kuitenkin parhaan ystävän löysi. -Milloin yksityisesti kävi vankien luona elämän sanaa puhumassa, -silloin hän aina Katrin koppiin jälkensä muisti. Monet, monet lohdun -sanat on hän Katrin murheelliseen sydämeen kantanut, monet opetukset -ja neuvot vastaisen varalle antanut. - -Näin siitä Katrista uusi ihminen syntyi, joka löysi apunsa, lohtunsa -ja turvansa Jumalassa. Jumalaan luottaen, Hänen armostaan varmana -ollen, vaikka syntinsä suuret olivatkin, se Katri tyynenä ja -hiljaisena vankilassa päivänsä kuluttaa... - - * * * * * - -Varhain eräänä aamuna kulkee muuan naishenkilö linnaan. Hän kolkuttaa -lukittua veräjää ja vartijalle huutaa: - --- Avatkaa! - -Vartija avaa, mutta kun kuulee naisen asian, sanoo hän: - --- Vankia ei voi tavata ennenkuin jälkeen 10:nen. Tirehtööri on -silloin kansliassa ja häneltä on pyydettävä lupa. - -Kammottavine tunteineen poistuu nainen kaupunkiin vievälle maantielle. - -Kyyneleet nousevat silmään, itku mielen valtaa, ajatellessa että -kaunis, hellä ja hyvä Katri on vankina siellä jylhien muurien sisällä. - --- Oi Katri... Katri -- valittaa nainen -- kuinka toisin olivat -asiat vielä neljävuotta takaperin. Silloin me yhdessä, käsikädessä -käyden, ensikerran polvistuimme pyhän alttarin ääreen lupasimme -itsemme kokonaan Jumalalle ja Hänen hyvinä lapsinansa läpi maailman -kulkea. Hurskailta me silloin itsemme tunsimme, olimme autuaita kuin -pienet enkelit. Synnit eivät silloin mieltä painaneet, me olimme -niin sanomattoman lähellä Jumalaa. Silloin olisi kuolemakin helppoa -ollut... Oi Katri... nyt olemme me suuret syntiset, Jumalan tuomio -meitä odottaa... - -Tyttö pillahti itkuun ja hoippuen kulki kaupunkiin. - -Kello 10 palaa hän uudelleen linnaan. Vartija saattaa hänet -tirehtöörin puheille. - --- Mitä asiaa? -- kysyy tirehtöörin apulainen. - --- Pyytäisin puhutella Selkäsaaren Katria. - --- Kuka te olette? - --- Minä olen Ristiniemen Hanna. - --- Mitä asiaa vangille? - --- Äidiltään veisin terveiset. - -Apulainen viittaa myöntyvästi vartijalle ja sanoo: - --- Kymmenen minuuttia. - -Vartija ymmärtää tarkoituksen ja saattaa Hannan -vastaanottohuoneeseen. Päivystäjä saatuaan tiedon, antaa käskyn -osastovartijalle ja tämä noutaa vangin esille. - -Kylmimmänkin sydämen olisi heltyä täytynyt, nähdessä kohtauksen -vastaanottohuoneen ovella. Kyyneleet nousivat vartijainkin silmiin, -kuullessaan ne huudahtukset, jotka ystävä ystävälleen lausui, -nähdessä sen syleilyn, johon vuosien takaa tavanneet kumppanit -yhtyivät. Niinkuin pienet lapset, itkivät kumpikin. Sanaa siinä ei -tunteiden tulkkina tarvittu, ei pienintäkään viittausta kaivattu. -Yksi ainoa silmäys riitti kyllin kaikki toisillensa selvittämään... -Ja se silmäys... se syleily... ne ne puhuivat sen, jota suu ei olisi -koskaan puhua voinut... - --- Kuinka voi kotona äiti? -- kysyy vihdoin Katri. - -Hanna ei siihen tahtoisi heti vastata. Mutta kun Katri sen kerran -kysyi, täytyy sanoa totuus: - --- Huonosti ovat asiat kotona. Niin Katri... älä itke... vuosi -takaperin laskettiin äitisi haudan lepoon. Häneltä tuon sinulle -viimeiset terveiset. - --- _Äiti kuollut_ -- matkii oudolla äänellä Katri. Muuta ei hän voi -puhua, tajuttomana kaatuu hän Hannan syliin... - -Naisvartijat rientävät vangin luo ja kantavat hänet lähellä olevaan -sairasvajaan. - -Hanna olisi mielellään seurannut mukana, vaan vartijat sen häneltä -kielsivät. - --- Saattaako Katria vielä puhutella? -- kysyy Hanna. - --- Ei ainakaan tänäpäivänä -- ilmoittaa päivystäjä. - -Hanna miettii toista keinoa ja rohkeasti sanoo: - --- Saanko kirjoittaa Katrille? - -Vartija miettii hetkisen, katsoo Hannan nöyrää muotoa ja sitte -vitkaan vastaa: - --- Se kyllä sopii. Kirjoittakaa vaan. Pöydältä osottaa vartija kynän -ja paperin; Hanna istuu tuolille ja ryhtyy heti kirjoittamaan. - - Rakas, kiltti Katrini! - - Niin paljon, paljon olisi minulla ollut sinulle vielä kertomista, - paljon kotoasikin, vaan et jaksanut minua kuulla. Sain luvan - kirjoittaa, joten tässä sinulle asiani kerron. - - Älä peljästy... älä ole vihanen, vaikka kertomukseni koskee - Ristoa, joka sinulle kaiken kärsimisen on aikaan saanut. Hänen - tahdostaan täällä olen, niin oudolta ja odottamattomalta kuin se - kuuluukin. - - Niin Katri... Kaikki tietävät sinun suuret kärsimyksesi, sinun - tuskasi ja murheesi; mutta kukaan ei tiedä että Risto _sinun_ - puolestasi suree ja kohtaloasi valittaa. Ainoastaan minä, sisar - sinulle ja hänelle, minä sen tiedän. - - Vähän jälkeen tänne tuloasi vietettiin Riston ja Saarelan Sandran - häät. Onneton pari tuli heistä. Äitivainajani kanssa usein heidän - elämäänsä itkin. Rakkautta heillä ei toisiinsa ollut vähääkään. - Se oli se raha ja kunnia, jolle he avioliittonsa rakensivat. - Risto oli kylässä myötäänsä ja juopotteli; Sandra teki samoin. - Kerran jo silloin Risto minulle ikävän tilansa tunnusti. Vaan - heikko oli parannusta aikaan saamaan. Mutta Jumala hajotti - liiton, joka ilman häntä tehtiin... Ensimäiseen vuoteeseensa - kuoli Sandra. Sen jälkeen on Riston tila ollut säälittävän - surkea. Voi Katri... minun täytyy itseni kuoliaaksi surra hänen - tähtensä. Myötäänsä on hän poissa ja päihtyneenä elämöi. Ja niinä - harvoina hetkinä, jolloin hän järjellisenä ihmisenä elää, on hän - sanaton ja synkkä. Ja Katri... kuule... _sinun_ kova kohtalosi on - siihen suurena syynä... Erään kerran tällaisena ollessaan, kysyin - häneltä: - - -- Miksi olet niin totinen ja synkkä? - - Kauan oli Risto vastaamatta, vaan kun yhä utelin, vastasi hän - viimein kyynel silmässä: - - -- Elämä ei minua enää miellytä. Väärin olen sen käyttänyt. - Hukkaan meni nuoruuteni, hukkaan koko elämä ja sen mukana - sammuivat kauniit unelmani... Nyt on Jumalan tuomio - pelottamassa... - - Katri, tuskin koskaan ennen uskalsin Ristolle sinusta puhua, - mutta silloin, aavistaen hänen sisäiset tunteensa, kysyin: - - -- Etkö voisi alottaa elämääsi uudelleen? Etkö voisi sovittaa - tehtyjä rikoksiasi, jotka sinun omaatuntoasi vaivaavat? - - -- Mahdotonta, mahdotonta -- vastasi Risto. - - -- Etkö ainoatakaan...? -- kysyin. Omituisesti välähtivät silloin - Riston silmät ja tuijottaen minuun, kysyi: - - -- Mitä tarkoitat? - - -- Katria... Katria tarkoitan -- sanoin. Hetken oli Risto vaiti; - hänen katseessaan, jonka minuun heitti, huomasin kipenän toivoa, - vaan sitte se painui alas ja synkkänä Risto sanoi: - - -- Liiaksi on Katri minun tähteni kärsinyt. En mitenkään saata - sitä enää sovittaa. - - -- Voi Risto, sinä voit jos vaan tahdot -- sanoin ja syleilin - häntä. - - Kauan puhuin Ristolle, ennenkuin pientäkään toivoa sain hänessä - kytemään. Vaan siitä se on vähittäin kasvanut. Kokonaan on - elämänsä muuttanut. Alakuloisuus häntä vielä vaivaa, mutta kun - sinusta saan puhua, muuttuu hän paljon. - - Katri kultani, nyt sanon asiani ytimen sinulle suoraan ja - lyhyesti: Risto nöyrästi katuu rikosta, jonka sinulla teki - ja pyytää sovittaa, jos sinä sen sallit ja jos se vielä on - mahdollista. Hän pyytää päästä sinun puheillesi, ellei ennen, - niin ainakin silloin kun vapaaksi pääset. - - Itseltäni vielä sana: - - Kuule Katri siskoni! Enemmän kuin ketään maailmassa rakastan - minä sinua. Sinulle toivoisin parasta mitä toivoa sopii. Jos - sinut kerran vielä saisin meillä nähdä, en sinua koskaan luotani - päästäisi... Äiti ja isä ovat minulta jo kuolleet; veli ilman - sinun anteeksiantamustasi saattaa milloin hyvänsä minulta - kadota... ja silloin olen minä poloinen yksinäni... Risto ei - sinua koskaan ansaitse omakseen, vaan minä, sisko sinulle ja - hänelle, minä sitä lakkaamatta toivon ja... siksi anteeksi - sinulta pyydän... - - Katri, jää Jumalan huomaan ja palaa pian luokseni. - - Sinun Hannasi. - -Raskaasti lupsahti linnan rautaportti kiinni... Synkän tunteen -se kaikki Hannaan jätti. Itkusta väristen istuutui hän linnan -lähettyvillä olevalle penkille, ollakseen siten vielä hetkisen -Katrin läheisyydessä. Sinne linnan jylhiin, korkeisiin muureihin -hän katseensa vaivutti, löytääksensä sen akkunan, joka Katrille -päivänvalon laskee. Mutta, turhaa se on... niitä akkunoita on niin -lukemattoman monta... Sen se Hanna vain tietää, että joku sisko, joku -armaan Suomen tyttö tahi äiti sieltä suurilta saloilta, kanervaisilta -kankahilta, humisevan metsän siimeisestä helmasta, siellä sen ja sen -rautaristikon takana kalliita päiviänsä kuluttaa... - -Mikä lieneekin heidät sinne saattanut...? - --- -- -- - -Vasta seuraavana päivänä jätettiin Katrille kirje -- ensimäinen -kolmen vuoden ajalla. Odottamatonta, varsin aavistamatonta oli sen -sisältö Katrille... Ristoko katuisi... pyytäisi anteeksi... kävisi -sovittamaan suuren rikoksensa... Hetkeksi kävi Katrin mieli hyväksi, -hetken tunsi hän lohdun kipenän rinnassaan... vain hetken... mutta -pian se sieltä jälleen katosi... - -Nytkö tulisi hän, joka kaiken kaihon toi, joka ihanan nuoruusajan -ryösti, lokaan tallasi; tulisiko hän _nyt_ tuomaan lohtua murtuneelle -sydämelle...? Ristoko tahtoisi lievittää vuosien kärsimykset, -tahtoisiko keventää sen kuorman, jonka petollisesti kannettavaksi -antoi...? Risto... Risto... _nyt_ se on mahdotonta... miksi et -_ennemmin_ sitä tehnyt...! Suuri on juopa meidän välillemme -kasvanut, suurempi kuin koskaan ennen. Minä olen _vanki... kunniani_ -menettänyt... mahdotonta siis kaikki... - -Katri pillahti itkuun. Hän oli omaan viheliäisyyteensä jo niin -tottunut, ettei parempaa saattanut enää toivoakaan. Mutta nyt... nyt -kun sitä hänelle tarjottiin, tuntui se varsin mahdottomalta, tuli -liian _myöhään_. - -Kylmältä ja ylenkatseelliselta tuntui nyt Katrille maailma, johon -muutamien päivien kuluttua vapaana saattaisi astella. Siellä ei ollut -enää sitä, jota kaiken aikaa oli katkerimmin surrut... äiti oli jo -muuttanut manan majoille. Melkein tuntui pelottavalta se hetki, -jolloin saisi omat vaatteet ja luvan lähteä entiseen vapauteensa. - -Viihdyttääkseen sekavia aatoksiaan, saadakseen jäähdykettä kuumalle -otsalleen, kiipee Katri akkunaan ja sen avaa. Rautaristikon läpi -kurottaa hän kätensä ja hengittää kevään vilpoista ilmaa. Oi, miten -hyvältä se vastaan tuoksahtaa! Siinä on nuoren nurmen hempeätä hajua, -pikkuisen lehdon tuoksua ja miljoonien kevätkukkien tervehdyksiä. -Sieltä järven takaa, matalasta männiköstä, kuului pikkulintujen -kaunista viserrystä ja kaihoäänisen käen kukuntaa... - - -IV. - -Kotiin soutaa Katri... Selkäsaaren tuuheat rannat nousevat pehmeinä -ja täyteläisinä tummasta vedestä. Tuttua ja rakasta kieltä ne siinä -puhuvat. On kuin kertoisivat vanhoista muistoista, kuin haastelisivat -vaiheitaan Katrin ollessa kaukana poissa. Siinä se on venekoppeli -surullisen näköisenä. Toinen kylki on veteen kallistunut, katto -rikkinäinen ja vahvalti kasvaa jäkälää sen lahoneet seinät. Ujosti -kurkistaa rikkinäinen nuotta koppelin avonaisesta, lintallaan -olevasta ovesta ja kaatuelleet ja katkeilleet ovat verkkoriuvut -rannalla. - -Katri vetää veneen maalle ja arkana kulkee polkua pihaan. Siinä se -on rakkain, muistorikkain paikka maailmassa. Se on lapsuus-ajan -pyhättö, sen iloinen leikkitanner ja hauskin kumppani. Samoja jälkiä -ne polutkin siinä vielä kulkevat. Tuvan rappusten edestä lähtevät ja -erisuunnille mutkitellen kulkevat. - -Sykkivin sydämin lähestyy Katri portaita, jotka loivasti tupaan -nousevat. Outo tunne valtaa mielen, nähdessään likaisia riepuja -summittain käsipuille levitetyksi. Siinä on vielä kippoja ja kappoja, -ruoan jätteitä, maitoastioita ja sen sellaista sikin sokin, niin -että koskematta tuskin ohi pääsee. Ummehtunut, pahanhajuinen ilma -syöksähtää porstuasta vastaan. Syrjäsilmän heittää Katri nurkkaan, -missä ennen leikkikamari sijaitsi ja jota hän uskollisesti siivoili -ja järjesteli. - -Pelokkaana tarttuu Katri ripaan, vetää oven verkkaan auki ja sisään -astuu. - -Mutta hämmästyneenä jää hän ovipieleen seisomaan... - --- Mitä asiaa? -- kysyy tuvassa olija, keski-ikäinen nainen, soutaen -kehtoa, jossa pieni lapsi hiljaisesti äännähtelee. - --- Asuuko tässä vielä se Selkäsaaren Matti? -- kysyy vuorostaan Katri. - --- Asuu... mitä sitte? - -Katri hypistelee liinansa kulmaa, katsoo lattiaan ja ujosta vastaa: - --- Se on minun _isäni_. - --- Sinäkö se olet Katri? -- kysyy nainen ja heittää muljauttavan -katseen ovipieleen. - --- Niin olen... - --- Tuletko sinä _linnasta?_ - --- Tulen -- vastaa Katri tuskin kuultavasti. - --- Minä olen tässä paikassa nyt emäntä ja me olemme isäsi kanssa -päättäneet, että saat mennä sinne mistä olet tullutkin... Parasta -että heti lähdet tiehesi. - -Itkien palaa Katri ulos... Kylmä oli muinen lämmin ja herttainen -koti. Sylinsä se salpaa omalta kasvatiltaan... kärsineeltä -lapseltaan, joka kodin suojaa etsimään oli tullut... - -Isän luokse juoksee Katri; jo kaukaa kun sen näkee, korottaa hän -kätensä ja nöyränä kaulaan juoksee... Mutta kylmästi isä itsensä -irroittaa, työntää Katrin luotaan ja jäykkänä huutaa: - --- Sinulla ei ole asiaa tänne! - -Katri polvistuu isänsä eteen ja rukoilevana puhuu: - --- Rakas isä, anna kuitenkin anteeksi... lepy, älä aja minua -maailmaan... isä... isä... anna kuitenkin _anteeksi_... - -Mutta isä ei kuule lapsensa sanoja; pois tupaan hän astuu ja vetää -oven tiukasti kiinni. - - * * * * * - -Varhain aamulla kulkee Katri pyhään kalmistoon. Kaunis kimppu nuoria -metsäkukkia on hänen kädessään, jotka kulkiessaan saloa, äidin hautaa -varten poimi. Mutta vasta kun hilan hautuumaalle avaa, huomaa Katri, -miten on ihan mahdotonta omin neuvoin äidin hautaa löytää. Olisi -risti kummulla, niin ainakin hakien löytäisi, vaan tokko se isä... - -Katri kävelee hautausmaan pitkin ja poikki, lukee kirjoitukset -ristien otsikoista, vaan oman äidin hautaa hän ei löydä. Toivottomana -istuutuu hän erään kummun viereen, jonka ristin takapuolelta -lukemansa sanat: "Lepää rauhassa paljon kärsinyt äiti", häntä -sanomattomasti liikuttavat. Oli se oma äitikin kärsinyt, kuka tiesi -vielä enemmän... paljon enemmän. Oma lapsi... ainoa lapsi oli äidille -ikuisen leposijan onnettomuudellaan valmistanut. Oi äiti... armas -äiti... - -Katri kopeloi pienen virsikirjansa jonka vankilan vartija oli -eväitten mukana myttyyn laittanut. Siitä lukee hän rukouksen, joka -niin monta kertaa on hänen sydämensä Jumalan luokse kantanut, lukee -virren, johon äiti sävelen opetti ja jota he yhdessä aina illoin -laulaneet olivat... - -Katri pyyhkii kyyneleet silmistään, ottaa pienen myttynsä ja lähtee -uudelleen äidin hautaa etsimään. - -Ilokseen huomaa hän etäämpää miehen. Katri suuntaa kulkunsa sinne ja -tapaakin itse haudankaivajan, joka kangen ja rautalapion kanssa on -uutta leposijaa tullut rauhaisaan kalmistoon kaivamaan. - --- Missähän se on Selkäsaaren Liisan hauta? -- kysyy Katri. - --- Selkäsaaren Liisan... - -Kotvasen muistuteltuaan, painaa haudankaivaja lapionsa hiekkaan ja -sanoo: - --- Tulehan sitte mukaan. - -Yhdessä he siitä kulkevat kalmiston äärimmäiseen kolkkaan. -Haudankaivaja pysähtyy pitkän kumpurivin viereen, jonka alla -kymmenien vainajien ruumiit vierettäin lepäävät. - --- Tässä rivissä se on, vaan minun on mahdoton muistaa mikä näistä on -Selkäsaaren Liisan. - -Itkuun puhkee Katri, nähdessään miten kokonaan ilman hoitoa on äidin -hauta jätetty, ja miten se juuri sentähden on löydettävistä kadonnut. - --- Kuka te olette? -- kysyy haudankaivaja. - --- Selkäsaaren Katri. - --- Aai... vai niin!... Ikävä kun en tiedä äitisi hautaa, vaan ehkä -isäsi muistaa... Joo, muistaakin se sen... - -Verkkaan siitä haudankaivaja työhönsä lähti. Viisi leposijaa oli -seuraavaksi päiväksi valmistettava, ja kaivettu oli vasta kaksi. - -Hautarivin läheisyyteen jää Katri pitkäksi aikaa. Kummulta kummulle -hän kumarassa kulkee ja äidin hautaa tunnustelee. Vaan turhaa se -on. Samanlaisia keltaisia hiekkakasoja ovat jokainen. Tukko ruohoa -siinä tahi siinä nurkassa ja kuivuneita kukan jätteitä vain harvoilla -kummuilla... - -Mutta vaikkei Katri äitinsä hautaa löydä, tekee hän kuitenkin sen, -jota jo niin kauan oli mieli tehnyt. Kumpurivin viereen polvistuu -Katri, painaa kasvonsa auringon paahtamaan hiekkaan ja vaipuu -hartaaseen rukoukseen... - -Pää rinnoille painuneena poistuu Katri pyhästä kalmistosta. Veräjällä -hän vielä pysähtyy ja taaksensa hautausmaalle katsoo, vaan sitte -lähtee hän tomuavaa maantietä tallustamaan... - - -V. - -Sanattomana ja synkkänä istuu Risto tuvan peräikkunan edessä ja -alakuloisen näköisenä tuijottaa ulos aamutyynelle selälle. Silloin, -tällöin pysähtyy silmä tukkilaisten "ponttooseen", missä laiskan -näköinen hevonen harvakseen ulottimiansa kelan ympäri muuttelee. -Mutta enimmäkseen ei se Risto mitään katsele, ei mitään näe eikä -kuule. Sameana sinne silmä vain tuijottaa, ajatuksen toisaalla -askartaessa... - -Rauenneet ovat hänen toiveensa, jotka jo uutta elämisen halua hänelle -ennustivat. Epäonnistunut oli matka Hämeenlinnaan, jossa Katrin -kohtaavansa luuli ja -- josta sen toivoi mukanansa kotiinsa tulevan. -Mutta myöhään tuli Risto, kaksi päivää liian myöhään. Hän ei ollut -varmasti tietänyt, milloin Katri oli vapaaksi pääsevä. Mutta, kun ei -kotimatkallakaan Katria tavannut, toivoi hän ainakin Selkäsaaressa -siihen kauan kaivattuun tilaisuuteen pääsevänsä. Risto oli varma, -että ainakin sinne se Katri saapuu. Toinen oli asia, josko sitte -Katri enää voisi anteeksi antaa, josko se saattaisi sovintoon yhtyä -ja... - -Sitä se Risto suri, se se oli, joka toi alakuloisen mielen ja synkän, -toivottoman katseen. - -Risto kyllä osittain tunsi Katrin luonteen. Hän muistutteli niitä -harvoja kohtauksia, joihin Katrin kanssa oli neljävuotta takaperin -sattunut. Niistä huomasi Risto Katrin helläksi, anteeksiantavaksi -ja taipuvaiseksi tytöksi. Sellainen oli hän neljävuotta takaperin, -jolloin oli kuusitoista vuotias, iloinen ja herttainen tyttö... -Vaan nyt, pitkän kärsimisen, suuren pettymisen ja häpeän murtamana, -saattoi se Katri olla kylmä kuin linnan muuri, johon eivät katumiset -ja nöyrät rukoukset mitään mahda. Mutta koettaa tahtoi Risto, -sovinnon kaipuu paloi polttavana tulena hänen rinnassaan, se kannusti -häntä toimimaan, maksoi se mitä maksoi ja oli kuinka vaikeata tahansa. - -Päivällä soutaa Risto Hannan kera Selkäsaareen. Pelottava ja -tuomitseva tunne valtaa väkisinkin mielen, lähestyessä Katrin kotia. -Jo on Risto näkevinänsä hänen uhkaavan katseensa, on kuulevinansa -ankaran tuomion... mutta nöyränä, anteeksi pyytävänä ja katuvana -tahtoo hän Katrin sovintoon voittaa. - -Pelonalaisena astuu Risto Hannan edellä sisälle. - --- No jo se joutaa isäntäkin näille maille. Terve, terve! -- sanoo -Selkäsaaren Matti. - --- Hyvinkin sitä joutaa kun asiat pakottavat -- vastaa Risto. - --- Vai on tähdellisiä... - --- Katrille olisi asiaa. Onko hän jo palannut kotiin? - --- Käväsi tuo täällä, vaan eipä jäädäkseen ottanut -- sanoo tyynesti -Matti. - --- Milloin Katri kävi? -- kysyy kiihkeästi Hanna. - --- Eilen tuo poikkesi. - --- Ja miksi ei jäänyt kotiin? - --- Missäpä tuo enää pysynee. - --- Minne sanoi menevänsä Katri? - --- Eipä tuo mitään sanonut. - -Ihmeissään katsovat sisarukset toisiansa. Ristosta tuntuu asia varsin -oudolta ja salaperäiseltä, tuntuu kerrassaan selittämättömältä. Oliko -Katri tehnyt itselleen pahaa vaiko muutoin maailmalle lähtenyt. Ja -minkätähden...? Tietysti tapahtuu sekin _minun_ tähteni... Katri -on varmaankin paennut, jotta en koskaan hänen luoksensa pääsisi -- -ajattelee Risto. - -Vaan siihen se saapuu torpan uusi emäntä kapalolapsi sylissä. Jokin -paha aavistus juolahtaa Hannan mieleen ja hän rohkeasti kysyy: - --- Ettehän vaan ole pakottaneet Katria kotoa lähtemään? - --- Eihän toki... ei nyt mitenkään -- vakuuttelee Matti. - --- Itse meni, ei hyvästikään sanonut - lisää torpan emäntä. - --- Se on vale! Katrin minä toki senverran tunnen. Hän ei olisi -pakottamatta lähtenyt -- kirkasee Hanna ja lyö jalkaa lattiaan. - --- Kyllä se nyt kuitenkin lähti -- vastaa ylpeästi emäntä. - --- Sittepä se nähdään lähtikö! Mutta varokaa jos valehtelette! - -Ulos palaavat sisarukset, vaan vielä rappusilta Risto huutaa: - --- Kenen oli vene Katrilla? - --- En huomannut kysyä eikä tuo siitä mitään virkkanut -- vastaa -nöyrällä äänellä Matti. - -Sanattomina kulkevat Risto ja Hanna veneeseensä ja yli selän -Ristiniemeen soutavat. Siellä suunnittelevat he uusia keinoja ja -väsymättömällä innolla Katrin etsintään ryhtyvät. - - -VI. - -Eteenpäin kulkee Katri, tietämättä missä on matkansa päämäärä... -Jonnekin hän joutuvansa luulee, jossakin toivoo lepoa ja suojaa -saavansa... mutta missä, siitä ei ole aavistustakaan. - -Pieni mytty on kädessä, siinä kaikki omaisuus mitä Katrilla on. -Suuria ei sekään sisällä. Pari paitaa, sukat, pieni virsikirja ja -vankilasta saatuja evään loppuja. Vaan tyytyväinen on Katri siltä. -Hän toivoo, että kun viimeisen palan on mytystään syönyt, että -silloin hyvien ihmisten luona saisi työtä, suojaa ja ruokaa. - -Mutta Katri ei tiedä, ei ole ennen kokenut, kuinka sanomattoman -vaikeata on useimmiten sellaiseen asemaan pääseminen -- vankilasta -palaavalla. Jos sen aavisti, jos tiesi, mieluimmin olisi kalmiston -avonaiseen hautaan antanut itsensä elävänä peittää... Siellä olisi -ainakin rauhassa levätä saanut, ei ihmisten pilkkaa kuullut olisi, -eikä puutetta nähdä tarvinnut. Mutta, kärsittävä sekin oli, kovan -kohtalonsa alaiseksi oli Katrin täydellisesti alistuminen. - -Päivän käveltyänsä, yrittää Katri illalla ihmisten suojaan. Siinä -maantien vieressä on talo ja sinne poikkeaa Katri. - --- Mitä on asiaa tytöllä? -- kysyy isäntä. - --- Saisiko yösijan? -- vastaa Katri. - --- No eiköhän tuota nyt saane. - --- Mistä kaukaa vieras on? -- kysyy joukkoon emäntä. - --- Selkäsaaresta. - --- Vai Selkäsaaresta... ja minne matka? Katri ei heti osaa mitään -sanoa, vaan pian hän kuitenkin itsensä rohkasee ja ujosti vastaa: - --- Palveluspaikkaa haen... - -Emäntä pyörittelee suuria silmiään, maiskauttaa lihavia -lerppahuuliaan ja katsoen tiukasti Katriin, kysyy: - --- Mikä sinun on nimesi? - --- Katri. - --- Sitähän tässä vähän arvelin. Sinäkö se olit linnassa? - --- Olin... - --- Ja sellaista väkeä minä en talossani katsele! Matkaan siitä ja -sivaa sittekin! -- kiljasee emäntä. - -Vaan kun Katri ei heti ole menossa, paiskaa emäntä mytyn ovesta ulos -ja työntää saman tien Katrin. - -Pureksittu leipäpala ja kappale juustoa lennähtävät mytystä ulos, -vaan Katri ei niitä korjaamaan jouda, kiireesti rientää hän -maantielle... - -Itkien jatkaa Katri matkaansa samaan suuntaan. Useita taloja hän -siinä sivuuttaa, vaan yösijan hakuun ei niihin poiketa uskalla. -Kesäinen kun on aika, pysyy yö valoisana ja lämpimänä, joten Katri -kävelee niin kauan kuin voimat suinkin riittävät. - -Aamupuolella jo väsymys voittaa. Jalkoja polttaa ja uni tekee käynnin -veltoksi ja hervottomaksi. Nälkä kurnaa tyhjässä vatsassa, joten -Katri tien viereen kivelle istuutuu, hakee leipäpalan ja syö sen -nälkäänsä. - -Vihdoin on Katri jo niin väsynyt, että hänen täytyy lepopaikka -uupuneelle ruumiilleen etsiä. Hän jättää maantien, kulkee metsään -ja valikoi siellä pehmeän sammalmättään tuuhean kuusen suojasta -päänalaisekseen. - -Korkealle taivaalle on päivänpyörä kiivennyt, kun Katri pehmeältä -vuoteeltaan herää. Kilvan siinä ympärillä linnut visertelevät, käki -kukahtelee kuusen latvassa ihan pään päällä ja salo niin hempeästi -henkii. Niin on ihanaa ja kaunista kaikki; hyvää ja hellää koko -Jumalan suuri luonto, ettei malttaisi Katri sinne tylyyn ja kylmään -maailmaan palata. Lintujen ystävänä, kukkien kainona kumppanina ja -tuulen tuttuna siskona tahtoisi Katri ikänsä kaiken olla ja elää. -Siinä ympärillä ne kauniit metsätähdet kukkisivat, kainot vanamot -maata matelisivat ja niiden pienet kukat ystävällisesti vastaan -tuoksahtelisivat. Missä olisi elämä ihanampaa!... - -Mutta ruumiin ravintoa se ihanuus ei paljon anna... Katri kopeloi -viimeisen leipäpalan mytystään, syö sen ja jäähyväiset metsälle -heitettyään maantielle palaa. - -Arkana lähestyy Katri jokaista vastaantulijaa. Hän on jo kaukaa -näkevinänsä tämän pilkallisen katseen, on kuulevinansa pahoja ja -virnisteleviä sanoja. Ja kun rinnalle saapuu, ottaa Katri tavallista -pitemmän askeleen, kurkistaa vielä jälkeensä nähdäkseen heittääkö se -kivellä perään. Mutta kun ei mitään kummempaa tapahdu, rauhoittuu hän -ja levollisena matkaansa eteenpäin jatkaa. - -Kotipitäjän viimeinen talo jää taakse. Pitäjänraja leikkaa vahvan -railan taajaan ja korkeaan kuusikkoon. Vasta pitkien matkojen perästä -saapuu Katri naapuripitäjän ensimäisiin taloihin, jotka punaiseksi -maalattuna rykelmänä kohoavat kuivalta kankaalta. Sieltä toivoo Katri -työtä ja suojaa saavansa ja sinne hän kulkunsa suuntaa. - -Mutta Katrin toiveet eivät sielläkään onnistu. Väkeä on taloissa -riittävästi, eivätkä kesäkiireetkään vielä pakota väkeä lisäämään. -Heikkilässä sentään olisi tarpeen ollut, vaikka paimeneksi, mutta kun -Katrilla ei ollut minkäänlaisia todistuksia ja siinä kuulustellessa -kun selvisi, että oli hiljattain vankilasta palannut, peljästyi -emäntä ja toimitti Katrin niine hyvineen maantielle. - --- Herra siunatkoon! Kaikki tässä jo palvelukseen tuppailevat, -mokomat huorat ja varkaat, linnan loput...! Hyvä ettei tullut otettua --- puheli Katrin mentyä emäntä tyytyväisenä. - -Sinne ulos, yhä kauemmaksi tylyyn maailmaan oli Katrin jälleen -kulkeminen. Nälkäkin on kova, vaan sieltä tien viereltä toivoo hän -vierasvaraisen töllin tahi torpan tapaavansa. Vaan pitkä on siinä -välissä asumaton taival. Kilometrien takaa pieni tölli vastaan -saapuu, mutta siinäkin on etulukko ovella ja akkuna laudoilla -peitetty. - -Eteenpäin on kulettava, sillä synkkä korpi humisee joka puolella -suurena ja rauhallisena. Rauhaa ja lepoa se Katrikin kaivannut olisi, -tuollaista hiljaista ja tyyntä rauhaa, vaan siihen ihanaan nautintoon -ei hän tällä kertaa uskaltanut antautua. Eteenpäin, eteenpäin, -niin kauan kuin päivää riittää, että yöksi asutuille seuduille -ennättäisi... - -Maantieltä poikkeaa kapea ratastie metsään. Katri johtaa kulkunsa -sinne, toivoen ystävällisempiä ihmisiä sieltä salonhelmasta -tapaavansa. - -Pian näkyykin sininen savu laakson pohjasta nousevan. Ränsistynyt -veräjä pistää tien yli ja laaja hakamaa alkaa. Ja kun se loppuu, -kavahtaa pieni asumus ystävällisen näköisenä pyhien pihlajien takaa -näkyviin ja tuntuu siltä kuin se jo kauaksi huutaisi: terve tuloa! - -Rohkeasti astuukin Katri pehmeätä, ruohoista polkua pihaan. - -Rappusilla sitoo vanha ukko virsuja ja kun Katrin näkee, -ystävällisesti tervehtii ja sitte tupaan saattelee. - --- Mistä tyttö on kotoisin -- kysyy mökin ijäkäs emäntä ja katsoo -lempeästi Katriin. - -Katri selittää kotipaikkansa ja kertoo matkansa tarkoituksen. - -Emäntä kuuntelee ja kun on saanut iltasen pöydälle, asettaa hän kolme -puulusikkaa vadin reunalle ja kutsuu Katrin maistamaan piimää ja -talkkunaa. - -Seuraavana aamuna kun Katri taipaleelle palaa, pistää mökin vaimo -tuoreen leivän ja pari kalaa myttyyn ja saattelee Katrin veräjälle -saakka. - - -VII. - -On Juhannusaatto... - -Rengit ovat tuoneet vankan kuorman nuoria koivuja kartanolle, johon -niistä kauniin lehtimajan pystyttävät. Hanna on lähtenyt aamulla -kirkonkylään juhlaostoksia toimittamaan, eikä ole vielä palannut, -vaikka jo ilta rupeaa saavuttamaan. - -Sanattomana seisoo Risto rappusilla ja tuskin miesten toimia -kartanolla huomaa, niin on omiin ajatuksiinsa painunut. Katrin -kohtalo se yhä vieläkin surettaa ja aina enemmän ja enemmän se mieltä -kalvaa... Huonosti on hän etsinnässään onnistunut, Katria ei ole -tavannut vaikka niin monet matkat on perään tehnyt. Kerran oli Risto -jo jälillä, samoihin paikkoihin sattui, joissa Katri oli poikennut. -Siitä se oli yösijaa pyytänyt, siinä leipäpalaa anonut, siinä ollut -päivän työssäkin, vaan epäluulonalaisena, kirjattomana oli pakotettu -eteenpäin kulkemaan. - -Katkerin mielin katseli Risto niitä ihmisiä, jotka kylmästi ja -tylysti olivat Katria kohdelleet. Pian hän ne paikat jätti ja aina -suuremmalla toivolla eteenpäin ajoi. - -Mutta missä kuuli lempeitä sanoja Katrista puhuttavan, siinä se -Risto aina kauemmin viipyi. Tarkkaan hän kyseli mitä suinkin kysellä -saattoi. Otti selvän minkälaisissa vaatteissa kulki ja näkyikö -puutetta kärsivän. - -Samaan ne kertomukset aina kävivät, saman surullisen, katkeran ja -kaihon tunteen ne Ristossa synnyttivät. Vaan harvoja olivat ne -paikat, joista hän tietoja sai. Viimein ne loppuivat kokonaan, -eikä uusia paikkoja löytynyt ainoatakaan, vaikka olisi kulkenut -penikulmittain maantietä ja poikennut pienimpäänkin tölliin, minkä -näkemään sattui. - -Hannan apuun oli Risto paljon luottanut, vaan toivottua tulosta ei -sekään tuonut. Usein Risto piti Hannan tuumat lapsellisina, liiaksi -tehottomina ja epämukavina, mutta silti aina _jotain_ niistä toivoi -ja oli kiitollinen kun vähänkin Katrista kuuli. Ja milloin Hanna -niillä asioilla yksinänsä liikkui, tahi sattuiko muutoin kylällä -kauan viipymään, jo se Risto uteliaana kotona odotteli. - -Nytkin oli Hanna jo tavallista kauemmin ostoksilla viipynyt. Risto jo -kiihkeästi hänen paluutansa odotteli, sillä oli tullut mieleen asia, -jonka hän tahtoi siskolleen sanoa. - --- -- -- - -Varsin odottamatonta tapaa Hanna kirkolla... - -Hän on juuri juhla-ostokset tehnyt, on kotikylän asiat toimitellut, -kun näkee vanginkuljettajan hiljaista juoksua kylään ajavan. -Uteliaana pysähtyy Hanna katselemaan, nähdäkseen ken on se raukka, -jota siinä rangaistavaksi kuletetaan. Vaan hämmästys valtaa hänet... -Hanna kauhusta vaalenee nähdessään vanginkulettajan rinnalla -- -_Katrin_. Silmänräpäyksessä tekee hän päätöksen: hyppää tielle, -tarttuu hevosen suupieleen ja pysäyttää sen. - --- Katri... - --- Hanna... kuiskaavat tytöt ja puristavat hellästi toistensa kättä. -Hanna purskahtaa itkuun ja kyyneleet valuvat Katrinkin silmistä... - --- Elkää tyttökullat itkekö... ei mitään pahaa... kotiin minä vaan -kyydin -- puhelee vanhanpuoleinen vanginkulettaja. - --- Kotiin!... Selkäsaareenko! -- huudahtaa Hanna ja tarttuu -kiihkeästi kulettajaa käteen. - --- Sinne juuri... siellä se kait on tämän koti. Valtava ilonhuudahtus -pääsee Hannan suusta, hän puristaa yhä lujemmin kulettajan kättä ja -rukoilevana puhuu: - --- Katri on minun ystäväni ja naapurini, minulla on täällä hyvä -hevonen, antakaa hänet minun kärryilleni. - -Kulettaja hetkisen miettii, vaan jo pian ystävällisesti sanoo: - --- Sama se kait on kuka tämän kotiinsa kyyditsee. Iloissaan tarttuu -Hanna syliksi Katriin, on nostaa hänet alas kärryiltä, mutta -vanginkulettaja sen rauhallisesti estää. - --- Ensin kuitenkin käymme nimismiehelle ilmoittautumassa -- sanoo hän. - -Vastahakoisesti irtautuu Hanna, mutta hyppää samalla takapenkille ja -siinä Katria seuraa. - --- -- -- - -Hartaitten rukousten ja lupausten perästä Hanna vihdoin saa Katrin -kärryillensä nousemaan. Pyytämällä pyysi Katri, kyyneleet silmissä -Hannaa rukoili, yksin päästäkseen kulkemaan. Mutta Hannalla oli -pyyntö pyyntöä vastaan, rukous Katrin rukousta voimakkaampi, joihin -hänen itkien täytyi vihdoin myöntyä. - -Pois kauas, kauas olisi Katri kymmenen kertaa ennemmin halunnut, -kuin nousta Hannan kärryille ja Ristiniemeen ajaa. Jo se nimi sai -pelottavan tunteen Katriin, se vapisutti ja toi tukehduttavan painon -rintaan ja valutti kylmää kuin syksyinen halla... Ja nyt _sinne_ -vapaehtoisesti kulkea!... Katri ei sitä itsekään käsittänyt miten -se voisi mahdollista olla, hän ei ymmärtänyt muuta kuin että siinä -Hannan sivulla istui ja tahdottomana kulki sinne, missä neljävuotta -takaperin kärsimysten siemen hänen elämäänsä kylvettiin... - -Hiljalleen siinä Hanna ja Katri pölyävää maantietä Ristiniemeen -ajavat. Toisinaan kävelee hevonen pitkät matkat, vaikka tasasia -kankaita kuljetaan. Ajaja ei maiskauttaa muista, ei suitsia -kiristämään jouda, niin on kauan kaivattuun löytöönsä kiintynyt. -Silmät ja suu siinä sielun kaihoja tunteita tyhjentävät. Ne kertovat -millaista on murhe, millaiset ovat kärsimykset pitkien vuosien -keralla olleet ja mitenkä ne ihmisen hengen pakottavat korkeimman -turvaa etsimään. - -Maantieltä poikkeaa kapeampi kärrytie Ristiniemeen. Hanna juoksee -veräjän avaamaan, hyppää jälleen Katrin viereen kärryille ja ajaa -taloon. - - * * * * * - -Jonkun ajan kuluttua on Ristiniemessä häät. Käsikädessä polvistuvat -Katri ja Risto sananpalvelijan siunaukseen... - -Suojaton on suojan saanut, turvaton turvan löytänyt... _Mahdoton oli -nyt tullut mahdolliseksi_... - - - - - - - - -End of Project Gutenberg's Kanervaisilta kankahilta II, by Akseli Salokannel - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KANERVAISILTA KANKAHILTA II *** - -***** This file should be named 53107-8.txt or 53107-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/3/1/0/53107/ - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/53107-8.zip b/old/53107-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 5dae0da..0000000 --- a/old/53107-8.zip +++ /dev/null |