NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 5674 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..0d633a2
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #53091 (https://www.gutenberg.org/ebooks/53091)
diff --git a/old/53091-8.txt b/old/53091-8.txt
deleted file mode 100644
index 027b2f0..0000000
--- a/old/53091-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,5674 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Henrik Gabriel Porthan, by Gunnar Suolahti
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-Title: Henrik Gabriel Porthan
-       Elämäkerran luonnos
-
-Author: Gunnar Suolahti
-
-Release Date: September 19, 2016 [EBook #53091]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK HENRIK GABRIEL PORTHAN ***
-
-
-
-
-Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-HENRIK GABRIEL PORTHAN
-
-Elämäkerran luonnos
-
-
-Kirj.
-
-GUNNAR PALANDER [Gunnar Suolahti]
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Kansanvalistus-Seura,
-1904.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-       Esipuhe.
-    I. Porthanin nuoruudenaika ja oppivuodet.
-   II. Porthanin monioppisuus. Kirjastotyöt ja kirjastonhistoria.
-  III. Kansallinen tutkimus ja tutkimus suomalaisesta runoudesta.
-   IV. Turkulaiset sivistysharrastukset ja Aurora-seura.
-    V. Porthan kiintyy historiaan. Senaikuinen historiantutkimus.
-   VI. Porthan professorina. Opintomatka Saksaan. Turun akatemian olot.
-  VII. Porthanin opetustapa. Luennot ja väitöskirjat.
- VIII. Porthan opettaa hienoa aistia, kaunopuhetta ja runoilua.
-   IX. Maamme olot ja niiden arvosteleminen.
-    X. Porthan istuttaa omaa katsantotapaansa oppilaihin.
-       Viisaustieteen ja kasvatusopin opetus. Suhde oppilaihin.
-   XI. Kotimainen sivistys ja suomenkieli. Porthan estää suomenkielen
-       viljelemistä.
-  XII. Kotimainen sivistys ja historia. Porthan perustaa itsenäisen
-       suomen historian.
- XIII. Kotimainen sivistys ja kotimaan tunteminen. Matkat.
-       Maantieteelliset ja taloudelliset harrastukset. Porthanin
-       viimeiset elinvuodet ja kuolema. Hänen elämäntyönsä laatu.
-
-
-
-
-Alkusana.
-
-
-Tämä kirjanen on vielä kirjoittamattoman elämäkerran luonnos.
-Se tyytyy vain piirtämään ääriviivoja, huomauttamaan tärkeintä
-ja kuvailemaan oleellisinta siitä vaatimattomasta ja kumminkin
-verrattoman suuriarvoisesta elämäntyöstä, jonka esitykseni esine
-unohtumaton tutkija ja työntekijä Henrik Gabriel Porthan on
-suorittanut. Velvotettuna vähäisellä alalla ja lyhyessä ajassa
-esiintuomaan häntä koskevain tutkimusteni tulokset olen edes tässä
-muodossa tahtonut painaa ne suomalaisen yleisön mieliksi.
-
-Tässä olevat tiedot olen suurimmaksi osaksi ennen julkaissut
-tutkimuksissani _Henrik Gabriel Porthan historiantutkijana I_,
-Helsinki 1901, _Henrik Gabriel Porthan Yliopiston opettajana_ (J.R.
-Danielson, Suomen uudemmasta historiasta III, siv. 1-222) sekä
-muutamassa pienemmässä kirjoituksessa. Niiden ohella olen käyttänyt
-myöskin ennen julkaisemattomia lähdetietoja, vaan en ole katsonut
-velvollisuudekseni niihin tämänlaisessa teoksessa erikoisesti viitata.
-
-Helsingissä maaliskuulla 1904.
-
-Gunnar Palander.
-
-
-
-
-I.
-
-
-Kukapa ei olisi kuullut vanhoja pappissukujamme mainittavan!
-Vuosisatain kuluessa kulki papintoimi perintönä isältä pojalle ja
-toimen mukana seurasi opillinen sivistys ja sivistyksen-harrastus.
-Jokaisen sukupolven edustaja oli ollut aikansa akatemiassa,
-kartuttanut latinalaisella väitöskirjallaan maansa tieteellistä
-kirjallisuutta ja sitten maaseudulle jouduttuaan levittänyt oppiansa
-kansaan. Ehkä oli joku suvun edustaja poikennut muille aloille, ja
-vanha oppineelta kuuluva sukunimi kadottanut latinalaisen päätteensä;
-useimmissa tapauksissa kulkivat samat harrastukset ja pyrkimykset
-edelleenkin perintönä.
-
-Porthanin suku oli vanhaa itäsuomalaista pappissukua, jonka juuret
-lienevät etsittävät Viipurin porvaristosta 1500-luvulla. Nimi on ehkä
-väännös suomalaisesta Purtta eli Purtanen. Seuraavalla vuosisadalla
-toimi Karjalassa Porthaneja pappeina useitakin ja yksi heistä,
-Henrik Sigfridinpoika, siirtyi vuonna 1704 Hämeeseen Viitasaaren
-kirkkoherraksi. Sotapappina oli hän palvellut kuninkaan armeijassa,
-kärsinyt paljon sota-elämän rasituksista ja siitä korvaukseksi saanut
-uuden virkansa. Samalla oli hän sitoutunut naimaliitolla turvaamaan
-edeltäjänsä Ignatiuksen lesken tahi tyttären.
-
-Mutta seurakuntaansa saavuttuaan hän Viipurin konsistorion suureksi
-harmiksi naikin kahdeksantoistavuotisen Maria Harneskskjöldin,
-luutnantintyttären Rantasalmelta. Tästä aviosta syntyi Sigfrid
-Porthan, joka peri isänsä toimen Viitasaarella. Hän oli Henrik
-Gabriel Porthanin isä ja Viitasaari tuli näin ollen viimemainitun
-kotipitäjäksi.
-
-Pitäjä oli metsäistä sydänmaanseutua, jossa pedot kuleksivat
-repimässä mökkiläisten lehmiä ja vesireitit kesäaikaan olivat
-ainoina kulkuteinä. Kansa oli enimmäkseen köyhiä uutisasukkaita,
-jotka viljelivät kiviperäisiä kaskimaitaan sekä kalastelivat papille
-ja ruunulle veroksi. Sen keskuudessa oli säilynyt paljon entisen
-ajan tapoja ja tarinoita, ja vanhoja kansan kertomarunojakin siellä
-laulettiin. Pitkällä niemellä Keiteleessä oli pitäjän pappila.
-
-Täällä syntyi Henrik Gabriel Porthan 8 p. marraskuuta 1739. Äiti oli
-Kristina Juslenius, professori Gabriel Jusleniuksen tytär. Henrik
-Gabriel oli vanhin neljästä sisaruksesta. Veli Sigfrid oli kahta
-vuotta nuorempi, alkoi uransa yliopiston kirjallisuushistorian
-dosenttina, siirtyi sitten kymnaasin lehtoriksi Porvooseen ja kuoli
-maaliskuussa 1798 eräässä Tukholman sairaalassa kauan sairastettuaan
-syöpää. Hänellä oli taipumusta runoiluun; useat runokappaleet Turun
-sanomain palstoilla osottavat vieläkin, miten helposti ja näppärästi
-hän taisi tunteitaan runopukuun sommitella. Kaksi nuorempaa sisarta
-jäivät naimattomiksi. Toinen, Maija Greta, sairasteli monet vuodet
-kaatuvaa tautia; toinen, Stina Kaisa, oli huonokuuloinen ja
-vähävoimainen. He asuivat myöhemmällä ijällään vanhimman veljensä
-luona, eläen kumminkin monta vuotta hänen jälkeensä. He kuolivat
-samoihin aikoihin, vuosina 1812 ja 1813.
-
-Tuntuupa melkein siltä kuin olisivat toisissa lapsissa ilmenneet
-sairaalloiset taipumukset olleet isän jättämää perintöä. Hän tuli
-näet vuonna 1744 mielenhäiriöön ja riutui sitten loppuikänsä sekä
-henkisesti että ruumiillisesti. Valoisampia hetkiä oli hänellä
-kuitenkin välillä. Sitä todistaa muun muassa eräs häneltä säilynyt
-kirje vuodelta 1759, jossa hän pojallensa Sigfridille vakuuttelee
-jumalan kaikkivoipaa armoa ja laupeutta, hänen kykyänsä parantamaan
-sitäkin kurjaa, jota hän kovimmin kurituksellaan on haavoittanut.
-Vuonna 1793 vanha kirkkoherra vihdoin kuoleman kautta vapautui
-kurjuudestansa.
-
-Isän onnettomuus hajotti heti hänen perheensä. Nuori Henrik Gabriel
-joutui enojensa kasvatiksi. Senkautta vaikuttivat häneen paljoa
-välittömämmin ja voimakkaammin ne mielipiteet ja tunteet, ne
-harrastukset ja pyrinnöt, jotka olivat äidin suvussa kulkeutuneet
-perintönä. Ja sukuun liittyi niin paljon muistoja, niin paljon
-esimerkiksi kelpaavaa toimintaa. Polveutuihan Porthanin äidinäiti
-itse Mikael Agricolasta, suomalaisen kirjakielen luojasta. Ja jos
-täytyneekin olettaa, että tämä vanha sukumuisto oli jo jälkeläisten
-tietoisuudesta haihtunut, niin olihan paljoa läheisempi, paljoa
-rakkaampi esikuva heidän muistissansa. Porthanin äidin setä oli
-näet Daniel Juslenius, kansallisuutemme innokas ihailija ja
-puolustaja. Syvästi oli Jusleniukseen koskenut suomalaisen kansan
-hyleksitty tila, ulkolaisten pilkka ja omainkin miesten halveksuva
-välinpitämättömyys. Hän tahtoi maansa maineen kirkastaa, näyttää,
-että suomalaiset olivat ikivanhaa alkukansaa, Magogista, Japhetin
-pojasta, polveutuvaa, paljon olivat he urotöitä toimittaneet ja
-suuri oli heidän pakanallisten kuninkaittensa valtakunta ollut.
-Ja miten olikaan heidän kielensä komeaa, voimakasta ja ihmisten
-mieliä liikuttavaa ja miten somia olivatkaan heidän runonsa ja
-sananlaskunsa! Kansan kieleen, runouteen ja historiaan Juslenius
-yhäti enemmän kiintyi, kirjoitti niistä tutkimuksia ja keräili
-tietoja. Suuri suomalainen sanakirja oli hänen pyrkimystensä
-viimeinen tulos. Vuonna 1752 Juslenius kuoli kaukana Ruotsinmaalla
-Skaran piispana, mutta hänen harrastuksensa säilyivät arvokkaana
-perintönä sukulaisten ja ystäväin piirissä.
-
-Ensin joutui Porthan Kustaa Jusleniuksen, Kruunupyyn kirkkoherran
-luokse. Kiitollisena hän jälkeenpäin muisteli enon hänelle, aikaisin
-kodittomaksi joutuneelle poikaraukalle, osottamaa hellyyttä ja
-huolenpitoa. "Olenhan kokonaan Sinun velallisesi, melkein kaikki
-olen Sinulta saanut," näin hän lausuu ylioppilaana esikoisteostaan
-enollensa omistaessaan. "Kokonaista kaksitoista vuotta ja enemmänkin
-pidit minusta isällistä huolta, nautin pojan oikeutta. Sinähän
-ensinnä riensit meille haaksirikkoutuneille avuksi ja annoit minulle
-kodin sekä turvan silloin, kun luontainen suojelijamme ja ohjaajamme
-oli melkein kadotettu. Sinäpä sen lisäksi ensinnä minussa lukuhalua
-herätit ja itse minua opastit lukemaan. Vaivalloisen virkasi estämänä
-minut sitten muitten kasvatettavaksi annoit. Aina minua opetit
-muistutuksillasi ja neuvoillasi. Sinähän minua kolmisen vuoden ajan
-kokonansa ylläpidit tässä kuuluisassa tieteitten tyyssijassa etkä
-mitään kustannuksia pelännyt, jotta henkeni nauttisi hyödyllisiä
-ja tärkeitä tietoja." Yliopistolliset omistuskirjoitukset olivat
-tavallisesti tyhjiä korulauseita täynnänsä, mutta tässä oli muutakin.
-Siinä tuntuu tunnetta sanoista.
-
-Jo alusta pitäen, enonsa avustamana ensimäisiä askeleitaan opintiellä
-ottaessaan, Porthan mieltyi lukuihin ja innostui jo huvikseen
-syventymään Sleidanuksen suureen latinankieliseen teokseen "neljästä
-maailmanvallasta". Samalla alkoi kotiopetus akatemiasta tulleitten
-maisterien johdolla. Ensimäinen oli Henrik Hyllén, porvarinpoika
-Turusta, vähiin vaatimuksiin tottunut, uuttera ja rehellinen
-nuorukainen, joka kirjoiltansa unohti elämän käytännölliset puuhat
-ja joutavat pikkuasiat. Eipä edes oppilastansakaan hän huomannut
-valppain silmin seurata. "Hän ohjasi minua yhdeksän vuoden ajan eli
-oikeammin antoi minun enimmästä päästä itse ohjata itseäni," kertoo
-tunnettu ruotsalainen kynäilijä Gjörwell, hänkin Hyllénin oppilaita;
-"paitsi että hän osaksi syvennytti minut; metafysiikan pimentoihin,
-osaksi nosti minut matematiikan kirkkaisiin korkeuksiin, joita
-seutuja varten en suinkaan ollut luotu, sen sijaan, että hänen olisi
-pitänyt ottaa selville se aines mikä minussa oli, seurata ja jalostaa
-sitä. Sen vähän minkä osaan opin itse." Hyllénin jälkeen tuli useita
-muita kotiopettajia.
-
-Joskaan ei kotiopetus aina mallikelpoista ollut, oli se kumminkin
-parempaa kuin vanha latinakoulu. Täällä kouluutettiin köyhäin
-ihmisten lapset kylmässä kouluhuoneessa, opettajan kurituksen
-alaisina. Harvoja kouluaineita he lukivat ja vähän he oppivat,
-mutta sen sitä tarkemmin. Heidän piti ulkolukuna lukea Svebiliuksen
-katkismus, Benzeliuksen uskonoppi, Cellariuksen kielioppi sekä
-muutamat muut koulukirjat, kerta toisensa jälkeen kannesta kanteen,
-neljästi, viidesti, kuudesti. Joskus selitettiin sisältö, usein
-ei, mutta aina piti vaikeat säännöt ja määrittelyt olla muistissa.
-Latina, kreikka, heprea ja uskonoppi olivat pääaineina, mutta
-yliluokilla opetettiin vähän laajemmalta maantiedettäkin ja
-historiaa, mittausoppia ja laskutaitoa. Näin valmistuneina laskettiin
-oppilaat yliopistoon, jossa he pääaineitaan jatkoivat papeiksi
-päästäkseen.
-
-Oli sentään toista saada kotiopetusta. Sattuihan toisinaan
-kotiopettaja, joka ei liikoja lapsesta välittänyt, istui vain
-umpimielisenä kamarissaan ja vastasi äreästi pojan uteliaisiin
-kysymyksiin, vieläpä näytti syötäessäkin niin ajatuksiinsa
-vaipuneelta ja oppineelta, ettei tiennyt miten hänen kanssaan
-olla. Ja oli niitä semmoisiakin, jotka vain tahtoivat tiedoillaan
-loistaa, ottivat neuvoakseen ja opettaakseen koko talon väkeä ja
-turhantarkasti korjailivat kaikkia poikain puheita ja tekoja. Vaan
-ulkoa ei ainakaan tarvinnut niin paljon asioita lukea eikä niitä
-ymmärtämättä mielessään pitää. Sillä kotiopettaja oli akatemiassa
-ollessaan kuullut uudemmanaikaisesta opetustavasta ja semminkin jos
-hän oli ehtinyt lukea Mennanderin äsken-ilmestyneen väitöskirjan
-nuorison kasvatuksesta, tiesi hän kyllä, että lapsille ensin piti
-selittää asiat tarkalleen, todistaa ne oikeiksi järkisyillä, ottaa
-sopivia esimerkkejä avuksi ja kauniisti heille kuvailla miten
-perin huvittavia ja hyödyllisiä oppikirjan tiedot todella olivat.
-Vasta sitten tuli ne ulkoa lukea. Näin säästyi lapsi hämäristä ja
-erehdyttävistä käsitteistä, ennakkoluuloista, jotka varjon tavoin
-olisivat hänen vastaista elämäänsä samentaneet.
-
-Ja oli aineissakin eroa. Maisteri oli akatemiassa kuunnellut
-luonnontieteitä, taloustiedettä, ranskankieltä ja ehkä saksaakin,
-siveysoppia hän osasi ja viisaustiedettäkin. Nämät olivat tieteitä,
-joista elämässä oli käytännöllistä hyötyä eikä opilla mitään arvoa
-ollut, ellei sitä saanut elämässään käyttää. Näin oli opettaja
-selitellyt ja näin ajattelivat monesti pojan vanhemmatkin.
-Sellaisella opetustavalla jolla opettaja opetti ehti pian opintonsa
-loppuun ja pääsi varsin nuorena lukujansa yliopistossa jatkamaan.
--- Että tuollaisella opetustavalla useasti tottui väittelemään ja
-järkeilemään asioista niitä tuntematta ja antoi opettajansa itseensä
-tietoja ammentaa omasta puolestaan liioin itseään rasittamatta, oli
-myöhemmin hyvinkin tavalliseksi huomattu vika. Vaan näiden aikain
-kotiopetus ei ollut vielä sellaisiin liiallisuuksiin kehittynyt,
-siksi siinä oli liiaksi latinakoulun jälkiä.
-
-Tällaiset olivat opetusolot kun Porthan, poikana vielä, opetteli
-tieteitten ensi alkeita. Ja näin saivat sivistyksensä ne nuorukaiset,
-jotka tähän aikaan ja vielä koko joukon myöhemminkin valmistautuivat
-Turun akatemiaan pyrkimään. Niitä olivat Porthanin ylioppilastoverit
-ja myöhemmin hänen oppilaansa. Toiset olivat latinakoulunkäyneitä
-talonpoikaisylioppilaita ja porvarispoikia, varattomia ja
-käytökseltään ujoja. Ne ottivat oppiarvon tai pappistutkinnon.
-Toiset tulivat virkamiesten kodeista ja joukossa oli pappien tahi
-porvarienkin lapsia, enimmäkseen kotiopetusta saaneita. Näistä tuli
-maamme virkamiehet ja sotilaat.
-
-Viidentoista vanhana Porthan tuli ylioppilaaksi, merkittiin
-yliopiston jäsenkirjaan 5 päivänä marraskuuta 1754 ja
-vastaanotettiin pohjalaiseen osakuntaan. Samaan aikaan hän joutui
-toisen enonsa, Piikkiön tuomiokunnan tuomarin, Petter Juslénin
-holhottavaksi. Hänelle aukeni nyt ylioppilaselämä Suomen vanhassa
-akatemiakaupungissa, uudet tuttavapiirit ja uudet olot.
-
-Ei ollut Turussa erikoisia merkillisyyksiä; näöltään ja laadultaan
-oli se yhtä paljon maaseutukaupunki kuin maamme keskusta. Kadut
-keskikaupungilla olivat kapeat ja mutkikkaat siinä kun ne vanhain
-kivirakennusten ja matalien puutalojen välitse kulkivat Aurajoen
-ainoalle sillalle. Vanha tuomiokirkko erottautui mahtavasti muista
-rakennuksista, sen juurella sijaitsi monin kerroin korjattu ja
-paikattu akatemiahuoneusto ynnä kirjasto. Hovioikeuden presidentin
-asunto ja raastupa olivat niiden ohella ainoat huomattavat
-rakennukset. Jokea kulkivat pienet matalakulkuiset alukset tuoden
-suuremmista lastattuja tavaroita ja sen rantoja seurasi rakennusrivi
-hyvän matkaa varsinaisen kaupungin ulkopuolelle. Paitsi porvaristoa
-asui Turussa joukko ruotsinkielisiä virkamiesperheitä, ja
-upseerejakin oli sinne majoitettu. Ne olivat kaupungin hienostoa,
-seurasivat Tukholman hovijuoruja ja valtiopäiväjuonia, tunsivat
-tarkoin toinen toisensa elämää ja oloja sekä kertoivat mielellään
-talonostoista, virkainmyynneistä ja kihlauksista. Tietysti ei
-yleisten asiainkaan harrastusta kokonaan puuttunut ja milloin
-joku kuninkaallinen merkkipäivä oli vietettävä tahi isänmaallisia
-raha-uhrauksia tehtävä osottautuivat turkulaiset innokkaiksi
-isänmaanystäviksi.
-
-Akatemian opettajatkin kuuluivat kaupungin virkamiespiireihin ja
-heillä oli täydelleen vapaudenajan virkamiesten katsantotapa.
-Opettajatointa pidettiin ensi sijassa tuottavana tulolähteenä tahi
-yhteiskunnallista arvoa antavana omaisuutena; professorinpaikkoja
-ostivat opettajat toinen toisiltaan, siirsivät niitä sukulaisilleen
-ja tuttavilleen tahi pyydystelivät niitä kumarrusmatkoillaan
-Tukholmassa. M. J. Vallenius antoi vuonna 1758 professori
-Kraftmanille 3000 kuparitaaleria, jotta tämä olisi hakematta
-matematiikan-professorin virkaa. Samana vuonna ehdotettiin P. A.
-Gaddia kemian-professoriksi. "Yhtenä syynä siihen, että hän sitä
-haki," näin arvelee ainakin Vallenius, "lienee se, että hän kosii
-piispa Browalliuksen toista tytärtä ja ajattelee, että olisi vähän
-kunniallisempaa, jos hän olisi professori arvonimeltään. Muuten
-olen kuullut, että sekä tohtori Haartman että maisteri Pihlman,
-kemian-dosentti, ovat harmissaan siitä, että tämä tapahtui niin
-salavihkaan ja ettei tavallista ehdollepanoa tehty." Runouden
-professori Nääf oli sentään virkainhaussa innokkain. Vuonna 1761
-valittaa professori Hassel, että Nääf yhtämittaa kiusaa häntä
-eroamaan virastaan ja luovuttamaan sen hänelle. Seuraavana vuonna
-pyrki Nääf kynsin hampain historian ja siveysopin professoriksi.
-Hänen kanssahakijansa Bilmark kertoo tästä: "Milloin uhkaa hän, kuten
-herrat professorit kertovat, tehdä akatemian onnettomaksi, jos hänet
-sivuutetaan, milloin hän surkeasti valittelee sortoa ja vainoa,
-milloin hän taas pitää tanssiaisia. Muutamia päiviä sitten oli hänen
-luonaan useita professoreita kesteihin kutsuttuina." Vuosikausia
-oleskeli Nääf virkavapaana Tukholmassa etujaan valvomassa.
-
-Kilpailu viroista ja kaikenlainen turhamaisuus aiheutti professorien
-kesken riitaisuuksia ja ikäviä rettelöltä. "Akatemiassa käy
-tavallisuuden mukaan," kertoo Hassel 1760-luvulla. "Täällä syntyy
-rettelö rettelön perästä, niin että Hänen Ylhäisyytensä Kansleri
-tärkeitten asiainsa lisäksi täältä saanee useita vähäpätöisiä
-seikkoja. Muitten joukossa on se, että maisteri Schalberg valittelee
-kauheata puolueellisuutta ruotsalaisia vastaan. On merkillistä, että
-sitä valitetaan juuri teologisesta tiedekunnasta, jossa on vain yksi
-suomalainen, Gadolin, ja kaksi ruotsalaista, Mesterton ja Nääf." On
-turhaa ruveta tässä tarkemmin esittämään kaikkia niitä rettelöitä ja
-häväistysjuttuja, joita professorien piirissä tapahtui. Professori
-Rossista kertoo Kalm, että hän joskus konsistoriossa esiintyi
-päihtyneenä antaen senmukaisia lausuntoja pöytäkirjaan. Hän, Haartman
-ja Nääf kokouksissa vähän päästä joutuivat riitaan. "Nääf ja Haartman
-ovat koko ajan kauheasti olleet toistensa kimpussa," kirjoittaa
-Kalm 1771. "Niin kylmä kuin Haartman muuten onkin on Nääf kuitenkin
-toisinaan niin suututtanut häntä, että luulin Haartmanin lentävän
-hänen niskaansa. On ollut samalla tuskallista ja naurettavaa nähdä
-noita molempia."
-
-Virkatoimet näissä oloissa useinkin jäivät syrjäasiaksi. Luennot ja
-väitösharjoitukset alkoivat pitkin lukukautta, professorit koettivat
-niistä päästä niin vähällä kuin suinkin. "Herrat professorit ovat
-tällä lukukaudella alkaneet julkiset luentonsa näin", kertoo Kalm,
-"Vallenius 6 p. helmikuuta, Gadd kymmenentenä, Ross yhdentenätoista,
-Hassel ja Planman kolmantenatoista, Olavi Pryss ja asessori Haartman
-seitsemäntenätoista, Gadolin kahdentenakymmenentenä, Bilmark
-kahdentenakymmenentenä seitsemäntenä ja Mesterton kuudentena päivänä
-maaliskuuta. Kirjasto avattiin helmikuun kahdentenatoista. -- -- --
-Graduaaliväitöskirjoista on vielä suurin osa painamatta; vika ei ole
-kirjapainossa, vaan herroissa esimiehissä, jotka eivät milloinkaan
-saa niitä käsistään."
-
-Tällaisena olisi kuva akatemian opettajista kumminkin yksipuolinen.
-Ei näet puuttunut heidän joukostaan niitä, jotka innokkaasti ja
-uutterasti nuorisoa ohjasivat. Clewberg oli taitava ja laajaoppinen
-itämaisten kielten tuntija, parhaillaan hän esitti luentosarjaa
-raamatunkritiikistä. Vanha historian ja moraalin professori Scarin
-luennoi jo viimeisiä vuosiaan. Hän oli entisen oppineisuuden
-parhaimpia edustajia. Elintavoissaan säännöllisenä, rauhaa
-rakastavana ja vaatimattomana työmiehenä hän vaikutti; kirjoitti
-tavattoman lukuisia latinalaisia väitöskirjoja, joissa hän esitti
-Suomen muinaisuutta mitä lähimmästi Ruotsin mainioon muinaisuuteen,
-sen valloituksiin ja sankaritekoihin liittyneenä. Väitöskirjain
-kirjoitustapa on vaikeatajuista ja raskasta. Yhtä säännöllinen
-ja tarkka opetustoimessaan oli latinanprofessori Hassel, suora
-ja ehytluonteinen ukko, joka roomalaisen kirjallisuuden ohella
-rakasti tervettä maaelämää ja itse viljeli maatilaansa Turun
-lähistöllä. Ja joskin moititaan taloustieteen professoria Kalmia
-siitä, että hän opillansa liiaksi käytännöllistä hyötyä tarkoittaen
-vahingoitti oppineisuuden arvoa ja jos kohta hän tieteellisiltä
-töiltänsä laiminlöi luentojaan ja viime vuosinaan antoi rakkaan
-kasvitieteellisen puutarhansakin rappeutua, oli hän oppineena ehkä
-kuuluisampi kuin kenkään hänen maanmiehistänsä ja erinomaisen
-herättävästi ja voimakkaasti oli hän heihin vaikuttanut.
-
-Kumminkin oli akateeminen elämä hiljaista, melkein velttoa.
-Kuljettiin vanhoja totuttuja latuja, seurattiin perittyjä
-muotoja; yhteishenkeä ja yhteistointa puuttui. Turhaan koetti
-ruotsalainen Gjörwell, vetoamalla suomalaisten isänmaallisuuteen ja
-kunniantuntoon, yllyttää heitä yhteiseen, järjestettyyn ainesten
-kokoiluun ja oman sanomalehden perustamiseen. Kaikilla oli kylliksi
-yksityistoimistaan. He kokoilivat aineksiaan näköjään omaksi ilokseen
-vaikkeivät he niin kateellisia kokoelmistaan olleetkaan kuin vanha
-konrehtori Turdin, joka ei niitä kenellekään ihmiselle näyttänyt. Ja
-enin aika meni akateemiseen opetustoimeen sekä nuorien ylioppilaitten
-yksityiseen ohjaamiseen.
-
-Ylioppilaat asuivat kaupungilla vähävaraisten porvarisperheitten
-ja matamien luona, söivät kotoa tuotuja eväitään tahi kävivät
-ruokapaikoissa. Varakkaitten ja sivistyneitten luona oli vaikea
-asuntoa saada. Kotiopetuksen saaneet, usein vielä alaikäiset
-ylioppilaat saapuivat kaupunkiin opettajainsa seuraamina, jotka
-akatemiassakin heidän lukujansa ohjasivat. Se olikin paras keino
-päästä lukuihin käsiksi ja oppia luentoja käsittämään. Vähävaraiset
-eivät siihen olleet tilaisuudessa, ja heidän opiskelunsa olikin
-usein sitkeää ponnistelua opinaarteitten saavuttamiseksi, omin päin,
-ilman ohjausta ja ilman varoja. Usein täytyi luvut keskeyttää, kun
-eväspussi oli tyhjentynyt ja vähät rahat loppuneet; piti silloin
-painautua maaseudulle kotiopetuksella rahoja hankkimaan.
-
-Sellaisilla ei ollut akatemiakaupungissa tilaisuutta seurustelun
-kautta tapojaan hienontamaan, jota valistusaika kumminkin
-sivistyneeltä vaati. Entisaikain raakuutta ja ylimielistä
-vallattomuutta tulikin heissä aina tuon tuostakin näkyville.
-Milloin naulittiin yliopiston ilmoitustaululle opettajista
-pilarunoja ja häväistyskirjoituksia, joissa matkittiin
-akateemisten väittäjäisjulistusten latinalaista kirjoitustapaa,
-milloin taas meluttiin luennoilla tahi jäätiin miehissä pois
-maisterinvihkijäisistä. Hyvä oli, jos nuorison metelöimishalu jäi
-tähän. Silloin tällöin kuului näet valituksia siitä, että hääkemuissa
-oli reuhattu, miekkoja paljastettu ja järjestyksenvalvojia
-ahdistettu. Joskus olivat öiset metelit herättäneet kunnialliset
-porvarit sikeästä unestaan, he olivat kuulleet portteja kolhittavan
-sekä ovia ja akkunoita lyötävän säpäleiksi: Verratessaan elämää
-Turussa muitten akatemiakaupunkien oloihin saattoivat ulkolaiset
-matkustajat kuitenkin kiitellä täkäläistä järjestystä varsin hyväksi.
-Opettajat olivatkin vähän väliä neuvoneet ylioppilaita ahkeruuteen ja
-hyviin tapoihin, kaikenlaisten näytäntöjen antaminen oli lukukausien
-aikana kielletty ja ylioppilaita käsketty pysymään kotosalla kello
-kymmenen jälkeen. Ei voitu sille mitään, että he rangaistustenkin
-uhalla hiipivät Turun pilkkopimeillä kaduilla ja kuluttivat aikaansa
-pelipöytäin ja maljain ääressä.
-
-Väittäjäiset ja juhlapuheet akateemisina merkkipäivinä olivat
-huomatuimpia tapauksia ylioppilaselämässä. Mutta joskus sekaantui
-siihen valtiollisen tahi puolue-elämän vaikutusta. Tuskin oli
-Porthan ylioppilaaksi tullut, kun uusi piispan ja samalla vastaisen
-varakanslerin vaali oli toimitettava. En rupea tässä kuvailemaan sitä
-kiihkoa, mikä koko maassa ja varsinkin Turussa sen johdosta vallitsi.
-Eri ehdokkaitten hyväksi käytettiin kaikenlaisia keinoja, levitettiin
-halventavia huhuja ja syytöksiä vastaehdokkaasta, lahjottiin
-vaalimiehiä ja pantiin toimeen kestejä. Lentokirjoja levisi.
-Puolueet käyttivät erittäinkin hyväkseen erästä arkaa asiaa, jonka
-ne tiesivät helposti saavan ihmisten intohimot liikkeelle, ne näet
-vetosivat siihen katkeruuteen, joka oli olemassa suomalaissyntyisten
-ja ruotsalaissyntyisten välillä. Siinä ne täysin onnistuivatkin.
-Ylioppilaatkin joutuivat kiihkoon, sillä olihan heidän omia
-opettajiaan vaaliehdolla; he sepittelivät solvauksia ja laativat
-häväistyskirjoituksia ruotsalaisia opettajiaan vastaan. Kun vihdoin
-riita oli päättynyt ja professori K. F. Mennander oli piispaksi
-valittu, katsoi hän varakanslerina viisaimmaksi kutsua ylioppilaat
-kokoon ja pitää heille ankara nuhdesaarna heidän kansallismielisen
-politikoimisensa vuoksi.
-
-Vaikeampaa olisi kuvata miten Ranskasta käsin tulleet vapaamieliset
-ja kumoukselliset aatteet levisivät nuorisoon. Se tapahtui
-tietysti varsin hitaasti ja ensinnä sivistyneimpäin joukossa.
-Huomaa vain miten professorit opetuksessaan alkavat ylioppilaita
-niistä varottaa ja teologit kirjoittavat erikoisia väitöskirjoja
-uusmuotista jumalanpilkkaamista vastaan. Valistuskirjailijain
-ja niiden ohella kevyitten ranskalaisten romaanien luku pääsee
-vauhtiin. Akatemiassa on jo kauvan pohdittu viisaustieteellisiä,
-siveysopillisia, valtiota ja yhteiskuntaa koskevia kysymyksiä;
-valistuskirjailijain kumousmietteet koskettelevat samoja kysymyksiä;
-siispä heidän väitteensä otetaan esille ja kumotaan siinä samalla.
-Oppineen tehtäväksi tulee nyt perustella ihmisten velvollisuuksia
-yhteiskuntaa, valtiota ja kirkkoa, kanssaihmisiä ja itseä kohtaan;
-hänen pitää suojella hyödyllisiä laitoksia ja perittyjä kunniallisia
-mielipiteitä kevytmielisiltä hyökkäyksiltä. Mutta hänen tulee samalla
-parantaa väärinkäytöksiä ja osottaa epäkohtia. Parannusten ja
-uudistusten tarve käykin nyt yhä yleisemmäksi ja henkistä uudistusta
-ruvetaan kaipaamaan sen voimakkaan taloudellisen kehityksen rinnalle,
-joka jo kauvan on ollut vauhdissa.
-
-Niin oli oppi tästä lähtein oleva käytännöllistä, vieläpä kaksin
-verroin. Luonnontieteilijät ja taloustieteilijät olivat jo kauvan
-sitten älynneet tieteittensä tehtävän. Oli jo kylliksi kauvan
-katseltu, miten talonpojat ikimuistoiseen tapaansa viljelivät
-laihoja maitaan, rakensivat kalliisti ja epäkäytännöllisesti
-asuinhuoneensa ja kuluttivat aikaansa epämukavain kulkureittien
-tähden turhanaikaisen pitkillä kaupunginmatkoilla. Tulvat olivat
-vuosittain saaneet yletä niityille ja pelloille, kaskimailla olivat
-kyteneet sankkojen metsien jätteet ja mieletön kalasteleminen oli
-lopettaa kaiken kalansuvun vesistöistä. Tämähän oli sulaa hulluutta,
-tappiota tappion jälkeen. Ja mikä sen aiheutti? Valistumattomuus,
-tietojen puute.
-
-Sivistyneitten, tietävien, täytyi tässä auttaa. Ei nyt enää
-sopinut kuluttaa voimiaan syventymällä muodollisuuksiin ja turhiin
-viisaustieteellisiin mietintöihin. Katse oli luotava lähimpään
-ympäristöön ja valtakunnalle oli hankittava uusia varallisuuden
-lähteitä samoin kuin kanssaihmisille parempia oloja. Oli ensinnä
-saatava selville millaiset olivat epäkohdat, millaisia maan suomat
-edellytykset ja millaisia silloiset elinkeinot ja sitten oli
-osotettava parannuskeinot. Niinpä turkulaiset professorit kokosivat
-tietoja ja kirjoittelivat väitöskirjoja näistä asioista. Ilmestyi
-tutkimuksia tervanpoltosta Pohjanmaalla, kalastuksesta Kokemäen
-joessa, sekotetun peltomaan tuntemisesta, salpietarin valmistuksesta,
-uusien vesiväylien aukomisesta -- kukapa jaksaisi niitä kaikkia
-luetella. Kokeiluja tehtiin, uusia viljelystapoja, ulkomaisia kasvia
-ja parempia työkaluja koetettiin. Ja kaikesta tästä odotettiin maalle
-ihan erinomaista, taloudellisesti loistavaa tulevaisuutta.
-
-Muittenkin tieteitten edustajat halusivat kohdastansa hyödyttää.
-Eihän hyvinvointi ollut yksinomaan taloudellisilla keinoilla
-saavutettavissa. Kansalle ja ennen kaikkea herrassäädylle oli
-kaikenlaista tietoa annettava, piti poistaa ennakkoluuloja,
-parantaa tapoja, kohottaa siveellisyyttä, opettaa ihmisille heidän
-velvollisuutensa. Sivistyneet olivat varmasti vakuutettuja siitä,
-että näillä keinoilla parannus jotenkin helposti oli saavutettavissa
-ja kuvittelivat jo mielessään valistuneen ja järkevän ihmiskunnan
-tulevaa onnellisuutta.
-
-Vaan tälläkin alalla täytyi ensin tarkoin tuntea epäkohdat, jotta
-niitä voitaisi poistaa. Henkisten eli humaanistenkin tieteitten
-edustajain tuli oppia tuntemaan ympäristöänsä, tietää millaisissa
-oloissa he oikeastaan elivät, millainen oli kansa ja millainen
-kaukainen maalaisseutu. Eikä vain tätä. Kaikilla tämän puolen
-asukkailla oli yhteiset tavat, samallaiset olot ja sama kieli.
-Tarpeet ja edut olivat niinikään yhteiset. Sitä ei ollut vaikea
-huomata, jos vähänkin oli tottunut ympärilleen silmäilemään.
-Pohjanmaan kaupungit varustautuivat juuri nyt omasta ja koko laajan
-suomalaisen sisämaan puolesta hankkimaan itsellensä kauppaoikeuksia,
-joita ruotsalainen emämaa tahtoi niiltä kieltää. Suomalaiset
-virkamiessuvut olisivat mielellään pitäneet täkäläiset virat
-omana omaisuutenaan, mutta ruotsalaiset kilpailijat tekivät ne
-riidanalaisiksi. Suomen erikoinen asema oli luonut omat erikoiset
-tarpeet ja sen nykyisyys oli vähitellen sellaiseksi tullut oman
-entisyyden vaikutuksesta.
-
-Näin kääntyivät siis humaanisten tieteittenkin edustajat,
-kielimiehet, historiantutkijat, maantieteilijät, yksinpä siveysopin
-edustajat keräämään tietoja omasta maastansa ja koettivat
-opetuksensakin niin sovittaa, että sen tulokset erityisesti
-suomalaisia hyödyttivät. Mutta monet heistä muistelivat Daniel
-Jusleniuksen harrastuksia ja työllään he samalla tahtoivat osottaa,
-että juuri heidän kansansa kaikkine erikoisuuksineen oli mitä
-suurinta arvoa ja kunnioitusta ansaitseva.
-
-Jos ajattelee niitä henkilöitä, jotka olivat nämät pyrkimykset
-omikseen ottaneet, muistuu ensimäiseksi mieleen Mennander, aikoinaan
-professori ja pohjalaisen osakunnan inspehtori, vuodesta 1757
-piispa ja akatemian varakansleri. Luonnontieteen opettajana oli hän
-lämpimästi harrastanut maan taloudellista vaurastusta ja lukuisia
-väitöskirjoja sitä varten kirjoittanut. Mutta myöhemmin oli hän
-yhä enemmän kiintynyt henkistä edistystä ohjaamaan. Hän oli suuri
-kokoilija. Kansanrunoja, muinaisjäännöksiä, vanhoja suomenkielisiä
-kirjoja ja käsikirjoituksia, melkeinpä kaikkea, joka oli omansa
-antamaan tietoja hänen isänmaastansa ja sen muinaisuudesta, hän
-keräili. Kokoilemalla ympärillensä samanmielisiä henkilöitä ja
-ohjaamalla heitä samanlaisiin harrastuksiin oli Mennanderista
-vähitellen tullut Turun ja samalla koko Suomen henkinen keskus.
-
-Mennanderin kaupunkitalossa tahi hänen omistamallaan Ala-Lemun
-tilalla kävi akatemiakaupungin parhaimmistoa vieraana. Taloustieteen
-suuri harrastaja Kalm oli Mennanderin läheisimpiä ystäviä,
-latinanprofessori Hassel, laamanni Paleen ja Petter Juslén olivat
-hänen sukulaisiaan. Mennanderin pojan luona, joka nyt professori
-Bilmarkin johdolla perehtyi valmistaviin tieteellisiin opintoihin,
-kävivät nuoret Juslénit, Porthanin serkut, vähän väliä vierailemassa.
-Vanhin näistä, hänkin Petter Juslén nimeltään, Porthanin ikätoveri
-ja opintokumppani oli taas varsin läheisesti Porthaniin kiintynyt.
-Heidän keskinäinen ystävyytensä kesti läpi elämän ja kun Juslén
-vuonna 1794 kuoli Tukholmassa korkeimman tuomioistuimen jäsenenä,
-tuntui hänen poismenonsa Porthanista kovin katkeralta. "Kun tunsin
-varsin tarkasti hänen lahjakkaan ja nopeastikäsittävän mielensä"
--- kirjoitti hän eräälle ystävälleen -- "yhtä vakavan vanhempina
-päivinä kuin se oli nuoremmalla ijällä ilakoiva ja leikkisä -- sekä
-hänen rehellisen ja kunnioitettavan luonteensa, en voinut muuta
-kuin rakastaa ja kunnioittaa häntä; ja kun tähän vielä liittyi
-melkein lapsuudesta asti kestäneen lakkaamattoman tuttavallisuuden
-side, niin onhan luonnollista, että tämä vaurio on koskenut
-minuun enemmän kuin mikään tähän asti kärsimäni ja aina on jääpä
-sydämelleni pakotukseksi." Äitinsä sukulaisten kautta joutui Porthan
-jo ylioppilasvuosina kanssakäymisiin Mennanderin kanssa ja heidän
-välinsä kävi, suuresta ikäerotuksesta huolimatta, yhä läheisemmäksi.
-Mennanderin lähin tuttavapiiri tuli hänenkin tuttavapiirikseen ja sen
-harrastukset hän alkoi tuntea omikseen.
-
-Porthan, uuttera maalaisnuorukainen, ei kuitenkaan ensi aluksi
-liene soveltunut siihen nuorisojoukkoon, joka piispan kartanoon
-kokoontui kaikkien hemmotteleman, turhamaisen ja pikkuvanhan
-piispan- ja varakanslerin-pojan ympärille. Kirjeissään tämä puhuu
-usein serkuistaan ja "pikkuserkuistaan Kustaasta ja Freedrikistä
-Linnunpäässä", sukulaisistaan ja kotiopettajastaan, mutta Porthanista
-ei sanaakaan. Melkein yhtä vähän tietävät muut lähteet hänen
-ylioppilas-ajastaan kertoa. Pohjalaisen osakunnan pöytäkirjat vain
-mainitsevat hänen ajan tavan mukaan eräässä kokouksessa vuonna 1757
-pitäneen harjoituspuheen, aineesta: "Miten pitkälle ulottuu sodan
-oikeus?" Kysymyshän oli mieltäkiinnittävä, koska Pommerin sota juuri
-oli alkamassa.
-
-Uutterasti Porthan lukuihinsa syventyi; sitä todistavat sekä
-opettajien että toverien kiittävät lausunnot vähäistä myöhemmältä
-ajalta. Lukuja ohjasi alussa nuori maisteri Kristian Cavander.
-Useihin tieteisiin perehtyi Porthan ja kuunteli monia opettajia,
-mutta filosofian ja historian ohella oli latinalainen ja ruotsalainen
-kirjallisuus sekä kaunopuhe hänen pääaineinansa.
-
-Mitä luuli Porthan ja hänen kanssansa lukemattomat latinaa lukevat
-ylioppilaat löytävänsä antiikin kirjailijain vanhoista teoksista?
-Siitä asti kuin oli alettu riidellä antiikin ja uuden ajan
-kirjailijain etevämmyydestä oli niitä, jotka pitivät latinalaisten
-kirjailijain tuntemusta joutavana oppineisuuden osotteena, josta
-ei mitään käytännöllistä hyötyä tavalliselle ihmiselle lähtenyt.
-Ja käytännöllinen hyötyhän nyt määräsi opin arvon. Eikä nyt enää
-lyönyt leiville oppia ulkoa lauselmia kirjailijoista ja heidän
-selittäjistään, ei kannattanut kulkea Casaubonuksen, Meursiuksen ja
-muitten vanhain latinantuntijain nimet huulillaan; latinalaisten
-puheitten ja runoteosten sepitys alkoi akatemiassa vähetä.
-
-Mutta Hassel, latinanprofessori, saattoi oppilailleen selittää
-latinan suurta merkitystä. Antiikin kirjailijoissa piili varsin
-paljon asiallista tietoa, filosofiaa, historiaa, kielioppia,
-runotaitoa ja kaunopuheen sääntöjä, ja tätä tietoa olivat monet
-oppineitten polvet lisäilleet sekä täydennelleet. Siinä oli
-kokonainen aarre, latinankielellä kirjoitettuna ja latinan kielellä
-selitettynä, mukautuen tämän kielen kaikkiin vivahduksiin, selittäen
-niitä ja saaden niistä selityksensä. Tämä tietovarasto, selvänä ja
-yksinkertaisena, oli verraton pohja sille, joka uskalsi heittäytyä
-nykyajan moninaisten mielipiteitten ja laajain hajallisten tietojen
-mereen. Väitöskirjoissa lähdettiin vanhan ajan kirjailijain
-mielipiteistä, ja puheita höystettiin heidän lausunnoillaan. Ne
-olivat yhtämittaa ajatuksissa. Ja niiden kirjoitustapa, selvää,
-yksinkertaista ja asiallista kun oli, sopi erinomaisesti esikuvaksi
-sille, joka halusi omaa esitystapaansa sellaiseksi saada. -- Oli
-varsin luonnollista, että vanhan latinanprofessorin ajatustapakin
-hänen rakkaista latinalaisista kirjailijoistaan sai leimansa ja että
-hänen oppinsa, niin käytännöllistä ja uudenaikaista kuin se olikin,
-levitteli käsitteitä, jotka olivat antiikin humaanisuudelle ominaisia.
-
-Antiikin kirjailijoista aukeni nimittäin aivan omituinen katsantotapa
-ja erikoinen elämänihanne, humaanisuus. Se näki maailman
-kaikkine katkerina ja sydäntä-särkevine soraäänineen pohjaltaan
-sopusointuisena ja eheänä kokonaisuutena; jokainen yksityinen kykeni,
-jos oikealla tavalla pyrki, liittymään siihen täydentävänä jäsenenä,
-hän toimi samalla yhteishyvän eteen ja omaksi edukseen, täytti
-kansalaisvelvollisuutensa ja tuli itse onnelliseksi. Näin hän tosin
-saattoi menetellä vasta sitten kun oli oppinut hillitsemään itsensä
-ja voittamaan luontaiset intohimonsa, kun hän oli ymmärtänyt pitää
-arvossa lähimmäisensä ihmisyyttä kuin omaansa ja kaikessa osannut
-pyrkiä ainoastaan yhteishyvän kautta omille eduilleen. Tätä samalla
-itsensä uhraavaa ja järkevää toimintaa suosi viisas kaitselmus, se,
-joka oli järjestänyt maailman ihmeteltävän tarkoituksenmukaiseksi
-koneistoksi ja samalla ihmeteltävällä tavalla johti ihmiskuntaakin
-hyvyyttä ja onnellisuutta kohti. Luottaen siis tähän järkevään
-kaitselmukseen ja samalla omaan toimintaansa saattoi jokainen innolla
-ja uskalluksella työskennellä oikean asiansa puolesta.
-
-Porthan, nuorena ylioppilaana vasta elinuraansa alkamassa, löysi
-tästä pohjan pyrinnöilleen ja intoa töihinsä. Ihmeekseen hän oli
-huomannut monessa toverissaan ja muissakin tutuissaan olemusta ja
-ajatustapaa, joka tuntui hänestä vieraalta ja vastenmieliseltä
-mutta ei kumminkaan kokonansa oudolta. Ja ranskalaisten
-valistuskirjailijain viehättävissä ja kevyissä kirjasissa, joista
-kaikkialla keskusteltiin ja joita kaikkialla luettiin, löysi hän
-juuri tuota samaa, hänelle vierasta henkeä. Hillittömän ivallisesti
-ja poikamaisen vallattomasti asettuivat nuoret ylioppilaat,
-lahjakkaat maisterit ja keikailevat hovioikeuden virkamiehet
-mestaroimaan vanhaa oppineisuutta latinalaisine väitöskirjoineen
-kaiken maailman mahdollisista ja mahdottomista aineista, filosofian
-kummallisuuksia ja logiikan monimutkaisuuksia, kaikkea turhaa
-tunnollisuutta ja tarkkuutta, jolla heitä akatemiassa oli kiusattu.
-Hyvä sukkeluus ja henkevä pila oli paljon enemmän arvoinen, olipa
-siinä sitten rivoutta joukossa ja ilkeyttä pohjalla. Ja mitä hyödytti
-kaikenlainen vanhanaikainen saarna moraalista, velvollisuuksista
-Jumalaa, maailmaa, yhteiskuntaa, omaisia, itseänsä ja ties keitä
-kaikkia kohtaan, ikävä itsensä hillitseminen ja muu tuollainen?
-
-Oli elämä edessä, viettelevänä ja viehättävänä. Sitä kelpasi nauttia.
-Rothstenin talossa sillan korvalla oli tanssiaisia ja iltamia
-sekä pelipöytiä tarjolla, oli kepeätä ja nuorta seuraa maljoineen
-ja pilapuheineen, runonsepustuksineen ja ystävyysliittoineen.
-Virastossahan yleni kumminkin vähitellen, seuraelämässä sai
-suosijoita ja tuttavuuksia, jotka auttoivat eteenpäin, miellyttävällä
-käytöksellä sai kannattajia ja rahalla virkoja. Juuri tällainen elämä
-kehitti ihmistä, opetti häntä selviämään kaikissa tämän maailman
-pikkumaisuuksissa ja monimutkaisissa suhteissa ja aina pysymään
-päälläpäin.
-
-Niin syvästi kuin Porthan vihasikin ja halveksui tätä loisteliasta
-tyhjyyttä ja pintapuolista itsekkäisyyttä, esiintyipä se sitten
-kylmänä ja laskevana tahi kevytmielisenä ja nautinnonhimoisena, niin
-olihan kaikessa tuossa kumminkin jotakin oikeutettua. Täytyihän
-myöntää, että noitten kevyitten seuramiesten käytöstapa monesti oli
-mallikelpoinen, että oppineisuus vanhemmalla polvella tosiaan oli
-ikävystyttävää ja luonnotonta laatua ja että olevissa oloissa oli
-paljon moitittavaa ja halveksuttavaa. Ei tosiaankaan riittänyt se,
-että oli tavoiltaan suora ja kirjoihinsa perehtynyt, täytyi tuntea
-elämää, osata sulavasti seurustella ihmisten kanssa ja mukautua, jos
-niin tarvittiin, välttämättömiin jokapäiväisyyksiin. Syvällinen juopa
-rehellisen, uurastavan pyrkimyksen ja itsekkään hetkennauttimisen
-välillä, joka useasti oli saattaa kustavianisen ajan oppineet
-epätoivoon ja jota Porthankin myöhemmin katkerasti on valitellut, ei
-hänestä kumminkaan näyttänyt ylipääsemättömältä.
-
-Vaan opinnoissa kuluivat ylioppilasvuodet ja tutkintojen
-sekä opinnäytteitten aika tuli. Vuonna 1758 Porthan puolusti
-harjoituskirjoitustansa _Revelationi quid debeat philosophia
-nostra?_ (Mistä filosofiamme tulee ilmestystä kiittää?) professori
-Jaakko Haartmanin johdolla. Jumalan ilmoitettua sanaa, hänen
-armon ja iankaikkisen elämänlupauksiaan ottaa tekijä -- oli tämä
-sitten Porthan tahi hänen opettajansa Haartman -- puolustaaksensa
-uudistajain vihamielisiä hyökkäyksiä vastaan. Nehän ovat kaiken
-hyveen perustana; niitä vailla voi kyllä kauniisti puhella
-velvollisuudesta, uhrautumisesta ja siveellisyydestä, mutta elämässä
-ja toiminnassa ei siten tule toimeen. Syvästi on inhimillinen
-lankeemus ja turmelus tunnettava, tulevan elämän palkinnot ja
-rangaistukset pysyvät alati ainoina todellisina elämänohjaajina.
-Kirjoitusta lukiessa joutuu ajattelemaan: miten saattaa henkilö,
-joka pyrkii antiikin sopusuhtaiseen ja täyteläiseen katsantotapaan
-ja joka sen lisäksi vielä on vakuutettu siitä, että ihmiskunta
-pohjaltaan on hyvä ja kykenee vähitellen kehittymään yhä suurempaan
-hyvyyteen ja onnellisuuteen, miten saattaa sellainen henkilö samassa
-hengenvedossa saarnata inhimillisen luonnon syvää turmelusta
-ja alati tarvittavaa lunastusta-suuresta synnintaakasta. Siinä
-yksi niitä monia ristiriitaisuuksia, joita tämä aika, joka juuri
-oli Porthanin nuoruuden aika, oli täynnänsä. Mutta useimmille
-humaanisuuden harrastajille tämäkin ristiriita jäi vähäpätöiseksi,
-sillä he taisivat merkillisesti mukauttaa uskontonsa humaanisuutensa
-mukaiseksi.
-
-Vuotta myöhemmin puolusti Porthan oppiarvon saavuttaakseen
-muutamia tieteellisiä, etupäässä viisaustieteellisiä mietelauseita
-professori Jaakko Gadolinin johdolla. Suoritettuaan tavanmukaiset
-tutkinnot ja täytettyään näin kaikki tieteellisen oppiarvon ehdot
-seppelöitiin Porthan filosofian maisteriksi elokuun 25 p. 1760. Hänen
-ylioppilasaikansa oli nyt päättynyt.
-
-
-
-
-II.
-
-
-Porthan aikoi yliopistomieheksi. Halu veti lukuihin ja tutkimuksiin,
-tieteelliseen toimintaan. Oli niin tavallista sitäpaitsi, että virka
-ikäänkuin perintönä kulki suvussa, pappien pojat tulivat papeiksi,
-virkamiesten virkamiehiksi ja missä oli sukulaisissa ansiokkaita
-arvomiehiä ja tuttavapiiri ulottui henkiseen valiojoukkoon, siinä oli
-yliopistollinen toimi likeisenä silmämääränä. Mahdollisuudet olivat
-vielä vähälukuiset, elinurat harvat ja esimerkit vetivät seuraamaan.
-Ja sinnehän veti halukin ja omien taipumuksien tunto.
-
-Porthan kirjoitti jatkoksi ensimäiseen väitöskirjaansa toisen osan
-ja pääsi tämän nojalla kaunopuheen dosentiksi vuonna 1762. Vaan
-virattoman maisterin ja vielä dosentinkin täytyi lukujensa ohella
-hankkia elatuksensa. Niinpä hän antoi yksityisopetusta nuorille
-ylioppilaille, kun he vähätietoisina ja kokemattomina, kuten hän
-itsekin ennen, tulivat akatemiaan. Opetettiin tieteitten alkeita
-koulutietojen tapaan, luettiin joku sivu kerrallaan, selitettiin
-ja kuulusteltiin sitä, käännettiin vieraskielisiä tekstejä ja
-kirjoitettiin aineita. Vaan annanpa senaikaisen nuoren ylioppilaan
-itsensä, K. F. Mennanderin, puhua luvuistaan jotta niiden laatu
-paremmin selvenisi: "Maanantai-, tiistai- ja tuorstai-aamupäivinä
-luen Hyphoffin historiaa", kertoo hän, "perjantaisin aamupäivällä
-pientä ruotsalaista siveysoppia; sitäpaitsi kirjoitan kaikkina noina
-aamupäivinä latinalaisen kirjoituksen, iltapäivillä taas harjottelen
-kaunokirjoitusta ja selittelen kappaleen Corneliusta. Keskiviikkona
-ja lauvantaina edellä puolisen luen maantiedettä; iltapäivisin
-kirjoitan kaunokirjoitusta ja luen joko katkismusta tahi Hübnerin
-historiaa." Mennander oli silloin kaikkein nuorimpia ja aivan alkava,
-mutta vähän vanhempainkin opetus oli sentapaista ja sama kotiopettaja
-ohjasi useimmissa aineissa.
-
-Luennot olivat alkeisopetuksen jatkoa. Niitäkin pidettiin oppikirjain
-johdolla. Käytiin lävitse vähän laajempia ja vähän vaikeampia
-oppikirjoja; ne kaipasivat enemmän selittelyä ja niihin sopi liittää
-useampia tietoja, kertoa laajemmaltikin asioita. Oli tavallista,
-että opettaja yliopistonkin oppisijalta opetti useampaa ainetta.
-Vanhat professorit luennoivat kukin tiedettään, vaan kaikki eivät
-kuulijoitaan tyydyttäneet: mikä esitti vaikeatajuisesti, mikä
-pysyttelihe liiaksi rajoitetulla alalla; ja vaikkei niinkään ollut,
-jäi aina nuorelle opettajalle monenlaista opettamisen tilaisuutta.
-Porthankin luennoi julkisten luentojensa ohella useita aineita, m.m.
-logiikkaa, siveysoppia ja viisaustiedettä.
-
-Porthanin omat opinnot ja tutkimukset liittyivät tähän. Kun hän
-perehtyi opetusaineisiinsa, tuntui siltä, että ne soveltuivat
-yhteen, täydensivät toisiansa ja käsittivät melkeinpä koko
-elämässä tarvittavan tietämyksen piirin. Kun esimerkiksi lueskeli
-sielutiedettä ja tarkkasi ihmissielun ja ihmiskielen läheistä
-suhdetta, alkoi käsittää kielitiedettäkin aivan uudella tavalla.
-Siveysoppi selveni täydelleen vasta sitten kun otti historiasta
-sopivia esimerkkejä, näytti miten Rooman valtakunnan perikadon syynä
-oli ollut yleinen tapainturmelus tahi miten Lykurgoksen säätämä
-heloottivaino oli raaistuttamalla Spartan tapoja jouduttanut tämän
-valtakunnan rappeutumista. Tahi miten tuntuikaan jumaluusoppi
-luontevalta, kun luonnontieteilijän silmillä katseli Jumalan suurta
-luomakuntaa kuin kellokoneistoa, jonka viisas mestari oli niin
-järjestänyt, että kaikki ratakset hairahtumatta toisiinsa kävivät.
-Ja kaunopuheisuus, Porthanin virallinen opetusaine, tarvitsi kaikkia
-näitä tietoja avukseen, sillä mitenkä taisi se olla asiallisen tiedon
-mallikelpoista esittämistä, ellei tietoja ollut käsillä.
-
-Niinpä muodostui Porthanissa laaja monioppisuus. Ei se sentään ollut
-entisajan monioppineitten ja kokoilijain unohtumista kirjain ääreen
-siksi, että oli huvittavaa tietää merkillisiä asioita ja nauttia
-suuresta tietovarastostaan. Eikä se myöskään ollut uudenaikaista
-valistajain halua omistaa itsellensä uusimmat, jyrkimmät ja
-äärimmäisimmät mielipiteet, jotta niiden avulla voisi tuomita
-olevaisia oloja ja vaatia niiden kumoamista. Ei. Porthanin oppi oli
-varsin käytännöllistä ja sellaisten syvällisten kysymysten kuin
-tahdonvapauden, jumalan olemassa-olon tahi sielun kuolemattomuuden
-käsitteleminen huvitti häntä vain sikäli kuin niistä lähti jotakin
-käytännöllistä hyötyä ihmisen siveelliselle toiminnalle. Hän puuttui
-kaikkiin kysymyksiin, jotka näyttivät tarpeellisilta hänen, hänen
-oppilaittensa ja muitten kanssaihmistensä tietää viisaasti elääkseen
-tässä maailmassa.
-
-Mutta Porthan vaati, että opin tuli olla kriitillistä ja varmaa.
-Kun hän jotakin luki, koetti hän aina itselleen selvittää miten
-luettu sopi siihen mitä hän ennen tiesi; jos se tuntui oudolta ei
-hän aluksi uskaltanut sitä hyväksyä eikä hylätä. Viisas epäily oli
-hänestä kaikessa luvussa välttämätöntä. "Epäily on -- mielestäni
--- pidättää hyväksymistään jonkun aikaa eikä tehdä johtopäätöstä
-ennenkuin asia on varma. Se on aivan toista kuin jonkun väitteen
-intoisaa ja vihamielistä ahdistamista, sillä tällainen menettelyhän
-osottaa tutkijan aivan puolueelliseksi. Eikä minua miellytä
-niidenkään ohje, jotka pitävät jokaista mielipidettä vääränä kunnes
-se heille oikeaksi todistetaan; minulle riittää se, että pidän asiaa
-vielä tutkimattomana, tuntemattomana ja epäiltävänä, kunnes olen
-tarkemmin sitä tutkinut ja olen sen selvästi osottanut joko oikeaksi
-tahi vääräksi." Aivan tyynesti ja intohimottomasti, ilman mitään
-ennakkoluuloja tahtoi Porthan siis tutkia asioita ja niin luuli hän
-voivansa hankkia itsellensä opin, joka oli oikea ja varma.
-
-Akateemisissa väittelyissä sai Porthan tilaisuutta koetella oppinsa
-kestävyyttä. Vuonna 1765 esiintyi hän ensimäisenä vastaväittäjänä
-nuoren Mennanderin väittäjäisissä; puolustajan, varakanslerin pojan,
-tähden oli tapaus akatemian merkkitapauksia, maaherra, hovioikeuden
-jäseniä ja melkein kaikki professorit olivat läsnä. Itse väittely
-kait tapahtui vain näön vuoksi. Toista oli Olavi Schalbergin
-väitöstilaisuudessa vuonna 1771. Kalm kertoo siitä: "Sitten
-esiintyi maisteri Porthan ylimääräisenä, hän piteli Schalbergiä
-pahemmin, niin ettei tällä ollut mitään sanottavaa, ja vielä enemmän
-kiusatakseen häntä väitti Porthan, että Schalbergin mainitsema
-arabialainen sanajuuri oli tämän itsensä keksimä ja ettei sitä
-missään arabialaisessa sanakirjassa ollut. Todistaaksensa sitä toi
-hän esiin arabialaisen sanakirjan ja pyysi Schalbergiä näyttämään
-itsellensä tuon juuren. Mitä saattoi Schalberg tehdä kun ei osannut
-ainoatakaan kirjainta lukea? Porthan todisti silloin, että Schalberg
-oli mestari metsästämään, kalastamaan ja soittamaan sekä jotakuinkin
-metafysiikassa, mutta ei missään muussa."
-
-Mieleiseensä työhön joutui Porthan, kun hän vuonna 1764 pääsi
-yliopiston kirjastonhoitajan apulaiseksi. Hän perehtyi nyt esteettä
-Turun ainoaan suureen kirjavarastoon, kaikki sen kuulut teokset
-olivat joka päivä hänen silmäinsä edessä, kirjamarkkinain huomattavat
-uutuudet hän sieltä heti sai käsiinsä. Jokainen niistä oli lisä
-hänen oppiinsa, hän merkitsi sen sisällön mieleensä niinkuin
-nimenkin luetteloon ja niin pysyi hänen oppinsa aina uudenaikaisena.
-Sitäpaitsi alkoivat Porthania huvittaa vanhat harvinaisiksi käyneet
-kirjat kummallisine nidoksineen ja käsikirjoitukset vanhanaikuisine
-kirjaimineen. Hän vastaanotti kirjastoon saapuneita lisiä, huomasi
-kokoelmain täydentyvän, oli ylpeä aarteista, joita siellä oli, ja
-koetti kaikin voimin etsiä uusia, ehkä vielä saatavia. Porthanissa
-kasvoi näin kokoilemishalu, tuo kaiken tutkimuksen tärkeä alkusyy ja
-muinaisuuden todistuskappaleet kävivät hänelle rakkaiksi.
-
-Vaan ei hän siltä eksynyt kokoiluinnon liiallisuuksiin, ei hän
-kateellisena vartioinut aarteitaan eikä salaillut harvinaisuuksiaan.
-Päinvastoin piti jokaisen saada niitä esteettä käyttää, saada
-kirjastosta mikäli mahdollista kaiken minkä tarvitsi lukuihinsa tai
-töihinsä itse valistuakseen ja muita valistaakseen. Luettelot oli
-laitettavat selvät ja käytännölliset, kirjoja hankittava hyviä ja
-lukuisia.
-
-Tämä kaikki joutui Porthanin huoleksi, kun hänen entinen
-esimiehensä Henrik Hyllén, jonka muistamme Porthanin ensimäiseksi
-kotiopettajaksi, vuonna 1770 luopui kirjastonhoitajan toimesta
-siirtyen Hollolaan kirkkoherraksi. Porthan tuli näet hänen jälkeensä
-väliaikaiseksi kirjastonhoitajaksi ja vuonna 1772 vakinaiseksi.
-
-Uusi kirjastonhoitaja järjesti kirjaston aivan uudestaan. Kirjat
-olivat ennen sisältönsä mukaisesti aineittain ja tieteittäin
-osastoihin asetetut; sitämyöten kuin uusia teoksia oli ilmestynyt
-liitettiin ne edellisiin, joten jokainen runsaanlainen lisäys
-aikaansai siirtoja ja muutteluja kirjariveissä tilan valmistamiseksi
-tulokkaille. Vuonna 1773 hajoitettiin teokset toisistaan ja ladottiin
-hyllyilleen aivan toisella tavalla, kokonsa ja muotonsa, niteensä
-ja näkönsä mukaisesti. Suuret foliantit tulivat alisille hyllyille,
-neljännes- ja kahdeksanneskokoiset korkeammalle. Jokainen kirja sai
-oman muuttumattoman paikkansa ja sekä kirja että paikka yhdenlaisen
-numeromerkin. Senmukaiset tehtiin luettelot.
-
-Täydellinen aakkosellinen luettelo valmistettiin entisen vajanaisen
-sijalle; aineenmukainen jäi toistaiseksi tekemättä, mutta moniaita
-vuosia myöhemmin, kun Porthan jo kirjastonhoidosta oli luopunut, oli
-hän sen teossa avullisena. Vielä valmistettiin uusi, joka luetteli
-kirjat siinä sarjassa, jossa ne kirjastossa olivat paikoillensa
-asetetut. Ja lopuksi laadittiin päiväkirja, josta saattoi nähdä
-milloin, mistä ja mihin hintaan kukin teos oli saatu.
-
-Päiväkirjat osottivat runsasta lisäystä. Kun Porthan luopui
-kirjastonhoitajan toimesta vuonna 1778 oli kirjain luku jo noin
-10,000 nidettä, hyllyt olivat aivan ahdinkoon asti täynnänsä
-paitsi foliantien sijaa, joka monesta kohdasta ammotti tyhjänä. Se
-aika oli tulossa, jolloin täytyi turvautua uudelleen entiseenkin
-kirjastohuoneustoon vanhassa kiviholvissa, niin kostea ja
-koleailmainen kuin se olikin.
-
-Mistä kirjain paljous? Professorit olivat oikeutetut ehdottamaan
-kukin ostettaviksi omaan tieteeseensä tarvittavia teoksia ja
-akateeminen konsistorio antoi siihen suostumuksensa. Vaan ei
-kirjastonhoitajan käynyt tähän hankintaan luottaminen, epätasaista
-ja epätietoistakin olisi se ollut. Hän lueskeli ulkolaisia
-aikakauskirjoja, merkitsi niistä kirja-arvosteluja, kyseli
-ruotsalaisilta oppineilta ja kirjainystäviltä kirjeellisesti,
-tiedusteli sieltä ja täältä. Näin hän sai tarpeellisista teoksista
-tiedon.
-
-Kirjainhankinta kehittyi suuremmoiseksi liikkeeksi. Joku vanhimmista
-yliopistomiehistä saattoi vielä muistella ensimmäisiä isonvihan
-jälkeisiä vuosikymmeniä, jolloin niukoista kirjastovaroista monta
-sataa taalaria oli professoreilla lainassa ja konsistoriossa
-aina syntyi väittelyä siitä, mitä merkkiteoksia ensi hätään oli
-hankittava. Varat olivat siitä ajasta karttuneet ja kirjatilaukset
-käyneet varsin tiheiksi, mutta epäkäytännöllistä kirjain hankinta
-sittenkin oli.
-
-Oli tilattu ruotsalaisilta kirjakauppiailta sikäli kun teoksia
-ehti heille saapua ja kärsivällisesti oli maksettu niitä suuria
-voittorahoja, joita he välityksestään ottivat. Muuta neuvoa ei
-tuntunut silloisissa liikeoloissa ja silloisella kirjamarkkinain
-tuntemuksella olevan. Kyllähän konsistorio oli säännöllisesti
-silloin, kun joku turkulainen oppinut lähti ulkomaamatkalle, antanut
-hänelle toimeksi ostaa matkan varrelta kirjoja akatemialle. Vuonna
-1747 Ruotsin lähettilään kautta lähetettiin professori Clewbergille
-Hollantiin vähän päälle kolme tuhatta kuparitaalaria tätä tarkotusta
-varten. 1760-luvulla oltiin jo säännöllisissä kauppaväleissä erään
-haagilaisen kirjakauppiaan kanssa, mutta sitten palattiin taas
-ennalleen. Porthanin onnistui tässä saada lopullinen muutos aikaan,
-vaikkakin konsistorio suosien ruotsalaista Gjörwelliä ja kotimaisia
-yksityisvälittäjiä aluksi epäsi. Porthanin aikana toivat turkulaiset
-laivat ulkomailta palatessaan kirjalähetyksiä Amsterdamin satamasta,
-niissä tuli hollantilaisia, ranskalaisia ja englantilaisia teoksia,
-joita joskus pitkämatkaisilla tilauksilla oli Hollantiinkin hankittu.
-
-Tärkeämmäksi vielä kävi saksalainen kirjakauppa. Tilaukset kulkivat
-Ruotsin kautta, kunnes ruotsalaisen kirjakauppiaan Salviuksen
-leväperäisyys viimeinkin vuonna 1765 pani ajattelemaan suoranaisia
-kauppasuhteita Saksan kanssa. Vaan yritys kävi onnettomasti.
-Asiamieheksi saatiin Greifswaldin professori Dähnert ja heti
-lähetettiin suurenlainen kirjatilaus sekä sitäseuraava rahasumma.
-Kirjoja ei kumminkaan kuulunut. Lopuksi täytyi kääntyä pyytämään
-Pommerin kenraalikuvernöörin von Liewenin välitystä ja hän
-mahtisanallaan akatemialle toimitti korvauksen Dähnertin omasta
-kirjastosta.
-
-Näin ollen täytyi taas ruveta ruotsalaisilta ostamaan. Mutta kun
-Gjörwell, jonka apuun nyt oli turvauduttu, vuonna 1774 joutui
-vararikkoon, käytti Porthan tilaisuutta hyväkseen uudistaakseen
-saksalaista kauppaa. Olisi vain hankittava sopiva asiamies
-Hampurissa tahi Lyybekissä -- ehdotti hän konsistoriolle --
-sitten kävisi lähetys kylläkin mukavasti suomalaisilla laivoilla,
-jotka Uudestakaupungista, Porista ja Raumalta kulkivat Hampuriin
-ja Itämeren rantakaupunkeihin. Vaan konsistorio taaskin hylkäsi
-ehdotuksen pitäen ruotsalaista välitystä parempana. Hankinta
-annettiin professori Lefrénin toimeksi, joka ennestäänkin
-ruotsalaisten kirjakauppiaiden asiamiehenä ollen, tarjoutui
-kirjastollekin toimittamaan heidän tavaraansa. Vasta vuonna 1779
-onnistui Porthanin Saksan-matkallaan järjestää säännöllinen ja pysyvä
-kauppa suoraan Saksasta.
-
-Ruotsalainen kirjakauppa jäi edelleenkin laajimmaksi. Paitsi
-ruotsinmaalaista kirjallisuutta tuli sen kautta paljon vanhempia
-teoksia, kaikenkielisiä. Ja lukuisista kirjahuutokaupoista sai,
-jos vain hyvin osasi etujaan valvoa, kallisarvoista ja kumminkin
-halpaa saalista. Kun joku kuuluisa kokoilija tahi vanha professori
-sattui kuolemaan, niin painettiin luettelot hänen kirjavaroistaan ja
-lähetettiin pitkin maata. Kirjainystävät merkitsivät niihin, mitä
-halusivat, ohjeeksi asiamiehilleen, joiden tuli olla huutokaupassa
-läsnä. Samalla merkittiin se hinta, jonka tavara enintäin sai maksaa.
-Paljon noista huutokaupoista oppineitten kesken puhuttiin sekä
-vaihdettiin kirjeitä, ja tuloksia odotettiin jännityksellä.
-
-Vuosisadan alulla ei Turun akatemia noissa huutokaupoissa osallisena
-ollut, se oli tyytynyt ostamaan vähiä kirjatarpeitaan täkäläisten
-professorien kuolinpesistä ja vain yksityisissä tapauksissa sai se
-ruotsalaisesta huutokaupasta jonkun lisän. Vasta Mennander, joka
-oli vilkkaassa kirjeenvaihdossa ruotsalaisten kokoilijain kanssa
-ja itsekin innokkaasti täydenteli kirjastoansa, alkoi suuremmalla
-huomiolla seurata ruotsalaisia kirjainmyyntejä. Ei voi varmaan tietää
-oliko Turun akatemialla tähän aikaan pysyviä asiamiehiä eikä sitäkään
-miten paljon se ruotsalaisista huutokaupoista itselleen hankki. Sen
-vain tiedämme, että valtaneuvos Hermelin Tukholmasta vuonna 1768
-kirjeessään vasta ehdottelee järjestettyä kirjain ostoa. "Täällä
-Tukholmassa on paljon kirjahuutokauppoja", luetaan siinä, "ja jos
-ottaa ajasta vaarin, saisi hyödyllisiä kirjoja halpaan hintaan.
-Ei tosin käy päinsä lähettää painettuja luetteloja, jotta niihin
-merkittäisiin mitä kirjoja kirjastoon haluttaisiin, sillä etäisyys
-sen estää. Mutta kysyn Teiltä, Herra Piispa, eikö sieltä voitaisi
-minulle lähettää luetteloa niistä teoksista, joita katsottaisiin
-kirjastolle tarpeellisiksi ja minä sitten pitäisin huolta, että niitä
-tilaisuuden sattuessa ostettaisiin huutokaupoista."
-
-Kun Porthan tuli kirjastonhoitajaksi tuli akatemia osalliseksi
-kaikkiin vähänkin suurenlaisiin huutokauppoihin. Kirjastonhoitajalla
-oli lukuisia asiamiehiä, enimmäkseen ystäviä ja oppineita tuttavia;
-milloin huusi kirjoja A. N. Edelcrantz, joka oli kirjastonhoitajaksi
-määrätty, mutta oleskeli Tukholmassa ooperanjohtajana, milloin
-nuoret oppihistorian harrastajat Knös ja Flintenberg, milloin taas
-Upsalan kirjastonhoitaja P. F. Aurivillius. Vanha kokoilija Sigfrid
-Pehrsson Gahm, joka oli suurimman osan ijästään kuluttanut Tukholman
-järjestymättömissä arkistoissa ja kirjastoissa sekä sihteeri
-Björkegren saivat säännöllistä palkkaa avustuksestaan. Tilaukset
-tehtiin yksityisissä kirjeissä muun jutun joukossa, rahat lähetettiin
-tuttavien mukana tahi varattiin niitä tulevaa tarvetta varten
-yksityisten huostaan. Kirjainhankkijat saivat itse valmistuttaa
-kirjalaatikoita, varustaa ne nimimerkeillä, latoa kirjat niihin,
-tiedustella Turkuun lähdössä olevia laivureita ja sopia heidän
-kanssaan kuletuksesta ja kuletusmaksusta. Toisinaan ehti talvi tulla
-väliin ja jääsi saaristoreitit, juuri kun kirjalastit olivat lähdössä
-ja turkulaiset opinystävät niitä alkoivat odotella saapuviksi.
-Silloin viivästyi lähetys talven ylitse ja uusimmat opinuutuudet
-jäivät siksi vuodeksi käyttämättä.
-
-Paljon tuotti kirjainhankinta Porthanille miettimistä ja päänvaivaa.
-Huutokauppaluetteloissa komeilivat harvinaisten kirjain nimet,
-sellaisiakin, joita vain sen yhden ainoan kerran voi kirjaston omiksi
-saada, mutta kirjaston vähät varat kehottivat kieltäytymään. Ja niin
-täytyi väkisinkin ottaa ohjesäännöksi tuo Caton lause: älä osta mitä
-on tarpeellista, vaan mitä on välttämätöntä. Vähitellen karttui
-kumminkin harvinaisuuksia sekä Ruotsista että omasta maasta.
-
-Oma yleisö oli opetettava panemaan sellaisiin arvoa. Käsikirjoituksia
-ja vanhoja kirjaniteitä tomuttui herraskartanoitten ullakoilla,
-ajelehti ymmärtämättömäni ihmisten käsissä ja hukkautui tyyten.
-Paljon niitä sentään pelastettiinkin ja lähetettiin kirjastoon.
-"Kumminkin on kirjastomme vuoden kuluessa saanut kauniin lisän",
-kertoo Porthan 1788, "niiden joukossa muutamia harvinaisia ja
-komeita teoksia, joita kelpaa sekä näyttää että käyttää. Muitten
-vähäisten harvinaisuuksien ohella ostin erään haminalaisen rovastin
-kuolinpesästä Respublica glacialiksen yhdellä killingillä 9 äyrillä.
-Olemmepa saaneet muutamia käsikirjoituksiakin. Niin lahjoitti
-esimerkiksi kapteenia Kalm, professori Kalmin poika, meille kolme
-folionidettä Stjerncrantzin kirjastosta, jotka hän oli häviöstä
-pelastanut. Kirjaston oli koonnut maaherra Stjerncrantz vainaa
-Helsingistä, yksi maamme parhaimpia maaherroja, se on viime aikoihin
-asti ollut sulettuna Lepaan kartanoon Hämeessä, mutta nyt ovat
-luutnantti Stjerncrantz ja hänen lankonsa sen hajottaneet. Eräs
-pappi on vaihtanut siitä osan itselleen merenvahapiippuun, mutta
-kun hän on taitava mies, toivon saavani häneltä osan nähtäväkseni.
-Käsinkirjoitetut niteet tapasi kapteeni Kalm erään kultasepän luota,
-joka aikoi tehdä niistä tötteröitä."
-
-Tuollaiset lisät olivat erikoisen tervetulleita, sillä ne olivat
-kotimaisia lähteitä ja koskivat usein omamaisia aineita. Niistä sai
-Suomen hämärä muinaisuus edes vähäistä valon heijastusta; siksi
-oli Mennander niitä koonnut ja siksi Porthankin tämän harrastuksen
-oli omakseen ottanut. Ja kun Mennander vuonna 1776 arkkipiispaksi
-valittuna siirtyi Ruotsin puolelle ymmärsi Porthan, että hänen oli
-jatkettava mitä toinen oli alkanut, jos mieli jotakin tulevalle
-tutkimukselle pelastaa. "Mikäli mahdollista on", kirjoitti hän
-Mennanderille 1780, "koetan akatemiamme kirjastoon koota kaiken, mikä
-kansakunnan kirjallisuushistoriaan kuuluu: mutta hitaasti se käy."
-
-Rakkaaksi oli kirjasto Porthanille tullut. Kirjarivejä silmäillessä
-pysähtyi katse teoksiin, joita itse oli arvokkaiksi huomannut,
-itse ulkomailta tilannut tahi onnen sattumasta saanut, siinä
-näki harvinaisuuksia Arckenholtzin kokoelmasta ja Ekebladin
-kirjalahjoista vanhain veden ja tulen jo puoleksi turmelemain
-rinnalla, jotka Torsten Stålhandsken leski kirjaston ensimäiseksi
-aluksi oli lahjoittanut. Muutamain teosten vaiheista oli kansissa
-muistiinpanoja, toisista tiesivät vanhat luettelot kertoa, ja
-konsistorion pöytäkirjoista sekä vanhoista tileistä sai tietoja koko
-laitoksen vaiheista.
-
-Hyllén oli aikoinaan tuuminut niistä kirjoittaa esityksen ja jo
-vuonna 1765 odottelivat professorit sen ensi vihon valmistumista.
-Hyllénin viran mukana peri Porthan hänen toteuttamatta jääneen
-tuumansa; mielellään hän siihen ryhtyi semminkin kun tuollainen
-esitys avoimeksi jäänyttä kirjastonhoitajan tointa haettaessa oli
-suureksi ansioksi laskettava. Niin alkoi vuonna 1771 väitöskirjoina
-ilmestyä _Turun akatemian kirjaston historia_.
-
-Siitä sai lukea, miten kirjasto oli akatemian kanssa syntynyt ja
-vähäisestä vaurastunut kirjalahjojen ja oston kautta ja miten
-yliopistomiehet sitä olivat vaalineet. Monta kovaa oli se saanut
-isonvihan aikana kokea, kun kirjat laivoilla vietiin venäläisiltä
-turvaan ja homehtuivat kosteassa kivikellarissa Tukholmassa.
-Kirjastonhoitajain virkatoiminta siinä niinikään oli selitetty.
-Kaikki oli esitetty tarkoin lähteitten mukaisesti, selvästi ja
-tyynesti.
-
-Vuonna 1781 oli satakunta sivua ilmestynyt ja kuvaus läheni
-loppuaan. Seuraavaksi kevätlukukaudeksi aikoi tekijä kirjaansa
-valmiiksi. Sellaisena olisi siitä muodostunut samantapainen kuin
-olivat Tukholman, Upsalan ja useitten saksalaisten kirjastojen
-historiat. Vaan juuri näihin aikoihin oli Porthan täydessä työssä
-Arckenholtzin suuremmoisten kokoelmain järjestämisessä ja luetteloon
-merkitsemisessä sekä aineenmukaisen kokonaisluettelon laatimisessa.
-Ja samaan aikaan alkoi hänen vilkas yhteytensä ulkomaisten
-kirjainystäväin kanssa. Kun hän näissä toimissa oli, juolahti hänen
-mieleensä tuuma liittää historiaansa luettelo kirjaston tärkeimmistä
-aarteista, jotta ulkomaalaisetkin saisivat niistä tietää. Niin tuli
-teoksesta vielä monta vihkoa. "Vastoin luuloani tulee tämä teos
-laajaksi", kirjoittaa Porthan Mennanderille lopussa vuotta 1782,
-"mutta en ole luullut voivani käsikirjoituksista lyhyemmin puhua.
-Olen kumminkin jättänyt pois arvosteluja sisällön arvosta j.n.e.
-Nämät kuvaukset vaativat kylläkin työtä; vaan lohtunani on, että
-ne osottanevat kirjastossamme todella olevan joukon huvittavia
-kappaleita, jotka ansaitsevat tuntemista ja jotka tuollaisten
-kirjoitusten harrastajat mielellään huomaavat kuvatuiksi." Kirjaston
-historia paisui näin kolme vertaa suuremmaksi kuin miksi sitä
-oli aijottu. Kieltämättä oli kirja kokonaisuutena epäsuhtainen.
-Olisi odottanut kuvausta siitä, miten nuo luetellut kirjat olivat
-kirjastoon tulleet, millaisia teoksia kukin aika mieluimmin
-hankki, miten hyvin osattiin ulkomaista tuotantoa pitää silmällä.
-Vaan kaikesta tästä on vain joku viittaus; esityksen varsinaisena
-esineenä on itse laitos, ei kirjakokoelma. Vasta julkaisunsa lopulla
-huomasi Porthan, että tästäkin täytyi lukijan saada tieto ja niin
-hän kirjansa käytännöllistäkin hyötyä ajatellen paisutti sen
-luettelollaan kolmenkertaiseksi.
-
-Turun kirjasto tuli nyt huomatuksi. Paljon kiittelivät
-ulkomaalaisetkin oppineet sitä ja sen innokasta hoitajaa.
-
-
-
-
-III.
-
-
-Isänmaallisuuden tunne kyti monen suomalaisen mielessä, vaikka
-epämääräisenä ja salattuna, ja etsi itsellensä ilmenemismuotoja.
-Milloin se näyttäytyi jonkinlaisena isänmaallisena
-velvollisuudentunteena sitä läheisintä yhteiskunnan piiriä kohtaan,
-johon oli joutunut vaikuttamaan ja työtä tekemään, milloin taas
-paikallisena innostuksena kotiseutuun. Joskus vaadittiin kunnioitusta
-ja rakkautta isien perintöä, kotoisia tapoja, omaa kieltä ja
-ajatustapaa kohtaan, joskus taas valitettiin merentakaisten
-ruotsalaisten ylimielisyyttä ja sortamishalua. Niin monimuotoinen ja
-epämääräinen kuin suomalainen isänmaallisuuden tunne olikin ja niin
-monilla tavoin kuin mietiskelevä järki koettikin sitä perustella ja
-selitellä, se oli joka tapauksessa välittömänä ihmisten mielissä.
-
-Useilla se näyttäytyi harrastuksena suomenkielistä rahvasta kohtaan
-ja liittyi monesti, kuten edellä huomasimme, kiihkeään hyödyttämisen
-ja valistamisen haluun. Tosin oli rahvas valistajain mielestä kovin
-sivistymätöntä ja raakaa, valitettavassa määrässä pimeyden ja
-ennakkoluulojen vallassa. Eikä se kumma ollutkaan -- tämä valistajain
-joukolle yhteinen käsitys tavataan Porthanillakin -- koska muutamain
-aina täytyi raataa ruumiillisessa työssä, jotta toiset voisivat
-antautua henkisiin tehtäviin. Mutta juuri siksi oli sivistyneitten
-velvollisuus perehtyä kansan kieleen ja ajatustapaan ja näin
-opittuaan sitä tuntemaan valistaa ja kohottaa sitä.
-
-Liikkuessaan maaseudulla kansaa valistamassa ja tietoja
-kokoilemassa maantieteellisistä oloista, asutuksesta, väkiluvusta,
-viljelystavasta ja pitäjän merkillisyyksistä olivat oppineet ja
-pappismiehet kiinnittäneet huomiota kansan vanhoihin kertovaisiin
-runoelmiin. Ristiriitaisin mielin niitä monikin kuuli mainittavan.
-He näkivät niissä entisajan pakanallisen pimeyden ja piintyneitten
-ennakkoluulojen jätteitä, juuri sitä mitä he valistusintonsa koko
-voimalla tahtoivat musertaa. Mutta toisaalta eivät he voineet olla
-huomaamatta, että niissä piili paljon tietoa, joka oli omansa
-valaisemaan kansan luonnetta, sen tapoja ja sen muinaisuutta. Ne
-olivat siis varsin suuressa määrässä kokoilemisen arvoisia. Eivätkä
-he tyytyneet niitä vain kokoilijan rakkaudella silmäilemään. He
-tunsivat niissä sitä kotoista ja tutunomaista tunnelmaa, joka oli
-alkanut heille yhä kalliimmaksi käydä; he kuulivat niissä suomen
-kielen, "kovan ja kampian", varsin sulavasti sointuvan. Siinä oli
-heillä oma kotimainen aarre, jota kelpasi vieraallekin näyttää
-ja samalla tae siitä, että heidän kansansa kykeni arvokkaitakin
-taideluomia synnyttämään. Olivatpa jotkut alkaneet itsekin
-kansanlaulun malliin runoilla.
-
-Jo varsin varhain olivat kansanrunot kiinnittäneet Porthanin
-mieltä. Ehkäpä hän oli niitä kotipitäjässäkin kuullut, kun hän
-silloin tällöin loma-aikoina kävi kummalliseksi käynyttä sairasta
-isäänsä tervehtimässä. Ainakin tunsi hän Erik Cajanuksen ja Daniel
-Jusleniuksen kokeet selitellä tätä runouslajia, joka laadultaan oli
-aivan erikoista ja muistutti vain itämaitten lauluja; juutalaisten
-pyhien runojen sisarluomaksi. Ja hän tiesi, että Mennanderilla,
-Karjalohjan innokkaalla kirkkoherralla Lencqvistillä ja monella
-tutulla pohjalaisella pappismiehellä oli suomalaisia runoja
-kokoelmissaan. Runoustaidon säännöt ja luonne kun olivat Porthanin
-erikoisalaa, heräsi hänessä tuuma selvittää kotoisten runojen laatua
-samalla tavalla kuin oli maailmanmainioita ulkomaalaisia runoteoksia
-tutkittu. Erityisesti hänelle muistui mieleen Upsalan professorin
-Karl Aurivilliuksen väitöskirja juutalaisten pyhästä runoudesta.
-Aurivillius oli itse Pyhällä maalla käynyt ja maan sekä kansan
-tuntemuksesta hän aivan uudessa valossa selitteli raamatun muotoa
-sekä sisältöä.
-
-Porthan rupesi aineksia keräilemään tutkimustaan varten. Hän ryhtyi
-laveaan kirjeenvaihtoon Savon ja Pohjanmaan pappien kanssa, pyysi
-ja sai heiltä runoja. Itsekin hän kävi keräilymatkoilla. Helppoa ei
-ollut lauluja hankkia, ei semminkään loitsurunoja. Laulajat, jotka
-vanhastaan muistivat valistuksenharrastajain katkeruutta heidän
-sepustuksiaan kohtaan, epäilivät herrasmiehiä ja pelkäsivät pappeja,
-luulivatpa joutuvansa edesvastuuseenkin luvattomasta taidostansa.
-Toiset varoivat laulunsa vieraan pilkasta menettävän voimansa.
-"Harvoin he sentähden runojaan niihin perehtymättömälle ilmaisevat",
-kertoo Porthan, "eikä heitä milloinkaan voi saada paperille panoa
-varten laulamaan, elleivät ensin ole viinasta ja oluesta juopuneita."
-
-Monivuotisen kokoilu- ja tutkimustyön jälkeen Porthan sai vuonna
-1766 valmiiksi teoksensa _"De poësi fennica" (Suomalaisesta
-runoudesta)_ ensimäisen vihon. Riemun hetken hän siten valmisti
-suomalaisuuden harrastajille. Innokas Ganander tulkitsi heidän ilonsa
-suomenkielisessä runossa, joka painatettiin Porthanin julkaisun
-ensi sivuille. Hän kuvailee siinä miten Suomen kova ja kankea kieli
-kumminkin on varsin kelpaava ilmaisemaan monenlaisia käsitteitä.
-
-    "Tässä kielessä kovassa
-    Löydät Lelly-lähteitä
-    Jotka juoxevat joixi
-    Leviävät lammikoixi,
-    Jotka janon jähdyttävät
-    Kielen saavat suckelaxi
-    Kaikenlaisijn kelpavaxi."
-
-Ja kerrottuaan suomalaisten runojen kauneudesta ja miten ne nyt
-ovat Turun kuulussa kaupungissa tulleet "otetuxi oppineilta
-muitten kielten kumpalixi", kuvittelee Ganander mielessänsä vanhan
-Väinämöisen riemua, kun huomaisi laulujensa sellaista arvonantoa
-osaksensa saaneen:
-
-    "Tuopa itze Ihmettelis
-    Kuinga Suomi Korkiallen
-    Kambia ombi käennyt
-    Oppineitten olkapäillen:
-    Totta Wanha wiheltäisi
-    Kallistaisi Kalloansa
-    Hyppis varsin haltioisans."
-
-Porthan itse esipuheessansa puolusteli runojen arvoa. Kaikkein
-korkeinta täydellisyyttä ne tosin eivät olleet saavuttaneet eikä
-sitä olisi voinut toivoakkaan. "Kansan tila ei ollut sellainen, että
-tällainen toive olisi voinut toteutua", sanoo Porthan, "ei varsinkaan
-alussa kun se oli kaiken sivistyksen yhteydestä erotettuna, eikä
-myöhemminkään kun se alkoi sivistyä. Ei ole pidetty sen kieltäkään,
-vaikka se onkin mitä soreinta, sellaisessa kunniassa, ei ole
-meikäläisillä runoilijoilla ollut oppineitten ja hienostuneitten
-lukijapiirien suosiota, ei runsasta kunniaa eikä kiitosta
-odotettavissa, eivätkä heitä ole olleet kiihottamassa palkinnot eikä
-aineellinen yltäkylläisyys, niin että olisivat runoilleen parhainta
-kukkeutta saaneet." Ehdottomasti nuori suomalainen tutkija näin tuli
-verranneeksi omakielistä runouttaan ruotsinkieliseen, joka juuri nyt
-alkoi entistä uhkeampana versoilla.
-
-Ulkomailla oli tullut tavaksi näin verrata kansanrunoutta
-taiderunouteen sekä arvostella kumpi näistä on etevämpi. Vuonna
-1760 olivat Englannissa ilmestyneet Ossianin laulut, ikivanhain
-skotlantilaisten runokatkelmain malliin laadittuja mukailuja. Ne
-saavuttivat kaikkialla länsimaissa suurinta suosiota, kyyneleet
-silmissä niitä luettiin ja lämpimissä tunteenpurkauksissa
-vakuuteltiin toinen toiselleen niiden unohtumatonta vaikutusta.
-Hienostunut yleisö oli nimittäin käynyt ylenmäärin herkäksi ja
-tunteelliseksi, ja nyt hivelivät ja viihdyttelivät yksinkertaiset
-skotlantilaiset laulut ihmeellisesti sen tunteita. Se tutustui noissa
-lauluissa maalaiselämään vapaine, terveine ja voimakkaine ihmisineen,
-tuoreine tunteineen ja hillittömine intohimoineen. Ja sen rinnalla
-se tunsi hienon kaupunkilaissivistyksensä kovin tyhjäksi. Ihmiset
-kulkivat puuteroituina, valetukka palmikolla, kankea rococo-mekko
-yllänsä, noudattivat seuraelämässä ylen siroja muotoja, kumartelivat
-ja hymyilivät toisilleen ulkoa opitusti. Yhtä kaavamaisia,
-sievistettyjä ja kylmän hienoja olivat heidän taiderunonsakin olleet.
-Nyt kaikki tämä kyllästytti ja ihmiset ikävöivät yksinkertaista
-maalaiselämää.
-
-Porthanillakin oli hetkiä jolloin häntä tympäsi kaupunkilainen
-hienostus ja Turun levoton, rasittava elämä. 70-luvun alussa hän
-julkaisi runopätkän, jossa tämä tunne purkautuu esille. Hän haaveksii
-unohtuvansa maailmalta maaelämän rauhaan. Siellä "aarteitten loiste
-ei minua koske", haaveilee hän, "arvo ei orjuuta, halujen hehku ei
-hulluta, kateus ei sydäntä viillä. Maalaisseutu, syliisi kätkettynä
-tahdon elää unohdettuna ja onnellisena! Kaupunkiin jätän jälkeeni
-kaiken, mitä alhaiso ihmettelee, kaiken puheen ja tapain pakon, jota
-nurja taito luo, kaiken aistin ja hienostuksen, joka johtaa luonnosta
-pois."
-
-Vaan tuollaiset hetket olivat harvinaisia. Vakuutettuna sivistyksen
-äärettömästä arvosta ei Porthan voinut yksipuolisesti ihailla
-sivistymätöntä maalaiselämää eikä kouluuttamattomia kansanrunoja. Hän
-kyllä osasi nauttia taiderunoista. Roomalaisten ja kreikkalaisten
-vanhat laulut olivat hänestä ihan verrattomia ja ruotsalaisia
-muotirunoilijoita Creutzia tahi Gyllenborgia lukiessaan hän toisinaan
-heltyi kyyneliin asti. Mutta, arveli hän, suomalaiset runot
-oikean kouluutuksen saatuaan voivat kyllä yhtä kauniiksi ja yhtä
-taiteellisiksi tulla. Tuli vain tutkia, mitä sääntöjä runoilijat
-luodessaan käyttivät, mikä oli heidän runoutensa todellinen luonne ja
-sitten, kun se oli selvinnyt ja tähän-astiset viat löydetyt, voitiin
-suomalaistakin runoutta taiteellisten mestariluomain, uusien ja
-vanhain, vertaiseksi tehdä.
-
-Säännöillä ja esimerkeillä Porthan selvitteli suomalaisten runojen
-luonnetta. Esimerkkejä otti hän osaksi kansanrunoista osaksi
-sivistyneitten niiden malliin tekasemista taiderunoista ja varovasti
-hän sommitteli sääntöjään varotellen nurinkurisista runoilukeinoista.
-Ei pitänyt suomalaiseen runouteen sovitella latinalaisten ankaria
-vaatimuksia runojalkain pituusasteista, mutta ei saanut niitä siltä
-aivan laiminlyödäkkään. Harhaan meni se, joka yritteli runoihin
-loppusointuja liitellä, sillä se ei sopinut suomalaisten runojen
-kuosiin. Samoin julistettiin pannaan muut vaaralliset virheet:
-kielimuotojen loukkaaminen, sanojen liika heitteleminen sikin sokin,
-lakkaamattomat loppuheitot ja muut ilmiöt, joista ruotsinvoittoisten
-rovastien runoilu tarjosi ilmeisiä esimerkkejä.
-
-Vaan sitten siirtyi esitys runosäännöistä kertomaan kansan
-runoilutapaa, pysähtyi hetkeksi huomauttamaan sitä kummaa, että
-oppimaton ja raaka rahvas ilman teorioja ja sääntöjä taisi näin
-sievästi laulella ja läksi sitten kuvailemaan vaikutusta, jonka
-runoista sai, sekä minkä arvoisia ne olivat. Tässä selitettiin
-runo-otteilla, ei määrittelyillä eikä säännöillä ja samaa menettelyä
-jatkui kun eri kansanrunouden lajit tulivat esille. Otteet alkoivat
-käydä pitkiksi; Porthan näet niitä oli useasta toisinnosta
-yhteenliitellyt uskoen kriitillisen rakennustyönsä kautta saavansa
-alkuperäiset runoasut toisinnoista ilmi. Jauhatusrunot olivat jo
-kerrotut ja oltiin parhaillaan loitsurunoissa kun esitys keskellä
-raudansyntyrunoa äkkiä katkesi.
-
-Teos ilmestyi nimittäin vihkoina, joista kukin väitöskirjana
-julkaistiin, ja aikomus oli viiden jo ilmestyneen vihon lisäksi
-liittää useita muita. Jos Porthan olisi jatkanut runojen kokoilua ja
-ulottanut sen laajemmaksi rajan tuolle puolelle, runoalueille, joista
-hänellä jo oli kaukaista aavistusta, olisi hänen teoksestaan paisunut
-varsin laaja. Aineen runsaus olisi silloin tässäkin puhkaissut
-alkujaan ahtaaksi aijotun muodon, niinkuin kävi kirjastonhistorian ja
-niinkuin näemme hänen myöhempäinkin teostensa käyneen.
-
-Vuonna 1778 kertoo Porthan meille aikomastaan teoksensa jatkosta.
-"Poësis fennican kuudennen osan eteen aijon kamariherra Burensköldin
-kehotuksesta asettaa kirjeenmuotoisen tutkielman suomen kansan
-alkuperästä ja ijästä ynnä muutamia muita samansuuntaisia
-huomautuksia. Jos voin saada muutamia venäläisiä lauluja, sellaisia
-kuin mainitaan Cheraskoffin Combat Tzesme teoksen ranskalaisen
-käännöksen esipuheessa, saanen niistä jotakin tietoa suomalaisten
-runojen ijästä, sillä ne kuuluvat olevan näiden kaltaisia ja aivan
-erilaisia kuin nykyajan venäläinen runous. Ne itkurunot, joita
-kreikanuskoiset karjalaiset käyttävät ja joita minulla on jotenkin
-täydellinen kokoelma Poësis fennican seuraaviin osiin käytettäväksi,
-tuntuvat olevan venäläisten laulujen ja suomalaisten runojen
-välimuoto."
-
-Juuri tutkimukset suomen kansan alkuperästä ja ijästä, joista Porthan
-tässä mainitsee, veivät hänet toisille tutkimusaloille eikä häneltä
-koko pitkällä tutkijakaudellaan jäänyt aikaa poësis fennicansa
-lopettamiseen. Viimeisinä elinvuosina palautui tutkijalle, kun
-päivätyö jo tuntui olevan päättymäisillään, tämä hänen varsinainen
-esikoisteoksensa mieleen. Hän aikoi sen uudellensa valmistaa ja
-mukavampaan kirja-asuun painattaa, vaan muut työt veivät täydellensä
-viimeisten elinvuosien ajan.
-
-
-
-
-IV.
-
-
-70-luvulla alkoi Turussa vilkas elämä. Nautinnot ja huvittelut,
-jotka jo kauvan olivat iloisia tukholmalaisia hauskuuttaneet,
-pääsivät täälläkin yleisemmiksi. Hienostuneet tavat, seurataito ja
-seurustelunhalu saivat ennen aavistamattoman tärkeyden, hienonsivat
-karkeita ja jäykkiä elintapoja, vilkastuttivat uneliaita oloja ja
-viehättivät varsinkin sitä nuorison osaa, joka elämänhaluisena ja
-huolettomana jo entuudeltaan oli niistä esimakua saanut. Ei siltä
-muutenkaan harrastuksia puuttunut. Se luki Voltairea ja muita
-valistuskirjailijoita, se ihaili Swiftiä ja Popea, se nautti Ossianin
-lauluista ja liikuttavista Youngin öistä, se runoili ja sepitteli
-tyylikkäitä puheita, ja entiseen tapaansa se pilkkaili kaikkea
-vanhaa ja kunnianarvoista akatemiassa ja akatemian ulkopuolella.
-Kustaa-kuninkaan loistava hovielämä Tukholmassa, joka hänen
-alamaisiaan hurmasi ja viehätti, antoi tälle elämälle uutta vauhtia
-ja oikeutusta ihmisten silmissä. Henkilöitten käytös ja mieskohtainen
-yhdyselämä sai näissä oloissa paljon huomiota osakseen, luonnonkaipuu
-ja hellät ystävyysliitot ylenpalttisine tunteenpurkauksineen
-esiintyivät jo täälläkin ulkomaitten mallin mukaisesti ja
-seurakeskustelukin yritteli muodostua henkeväksi ja vilkkaaksi.
-
-Kesällä vuonna 1770 oli entinen ylioppilas Turun piispankartanosta,
-C. F. Mennander, sittemmin kuninkaallinen sihteeri Fredenheim,
-virkatoimiltaan ja huvitteluiltaan saanut aikaa pistäytyä Turussa
-tervehtimässä isäänsä piispaa sekä tapailemassa vanhoja tuttujaan ja
-ylioppilastovereitaan. Huolellisesti puuteroituna ja muodikkaasti
-puettuna, notkeana ja sirotapaisena keikarina oli tämä Porthanin
-"serkku" turkulaisista kuin Tukholman ylimyksellisen sivistyselämän
-elävä ilmestys. Myöskin Porthanin nuoruuden ystävä Petter Juslén,
-joka niinikään oli joutunut Tukholman virastoteille, oli Ruotsin
-valtioarkistosta sattunut kotiseudullaan poikkeamaan. Yhdessä
-Fredenheim, Juslén ja Porthan perustivat elokuun 16 ja 19 päivänä
-kuuluisan _Auroraseuran_.
-
-Seuralle laadittiin sääntönsä. Sen tuli samalla huvittaa ja
-hyödyttää. Siellä oli saatava aikaan henkevää seurakeskustelua,
-siellä oli viljeltävä hienoja tapoja ja hyvää aistia. Yhdessä piti
-seuran jäsenten sivistyä, harrastaa ruotsin kieltä ja kirjallisuutta,
-sepittää runokappaleita ja tieteellisiä sepustelmia, arvostella niitä
-ja niistä keskustella. Mieskohtaisesta seurustelusta toivottiin
-runsaita vaikutuksia, uusia näkökohtia, kaikinpuolista täydentymistä.
-Aatelisherrat ja virkamiehet kaipasivat runoilijain henkevyyttä ja
-tiedemiesten oppia, nämät taas ylimysten hienostuneita tapoja. Oli
-viehättävää tavata toisiansa valitun seurapiirin keskuudessa, josta
-kehittynyttä makua loukkaavat lauselmat ja eleet olivat tarkoin
-estetyt, jossa senlisäksi oli miellyttävää ja hyödyllistä oppimista.
-Viihtyihän täällä paremmin kuin virkamiesten ja poroporvarien
-kodeissa ja ikävystyttävissä iltaseuroissa. Ei tarvinnut täällä
-kohteliaana kuunnella jonkun vanhan rouvan kertomuksia siitä miten
-ilkeästi naapurin rouva oli häntä pistellyt, millaista elämää hän oli
-nähnyt vastapäätä olevassa talossa vietettävän ja mitä juoruja hän
-viimeksi oli kaupungilla kuullut. Sai olla rauhassa suurisuisilta
-keikareilta, jotka lakkaamatta valloituksiaan kehuivat säestäen
-vahvasti höystettyjä juttujaan naurunremahduksilla. Pelipöydät olivat
-monesti olleet seuraelämän ainoina viihdytyksinä; nyt oli juuri
-seuraelämä saatava henkeväksi.
-
-Turkulainen seura oli ruotsalaisten seurain malliin perustettu.
-Kuten näillä oli silläkin jonkinlainen salaperäinen leima. Seuraan
-kuulumattomat eivät saaneet sen elämästä tietää ja itse seurassa
-oli taas ahtaampia piirejä salaisuuksineen. Jäsenillä oli erilaiset
-arvomerkkinsä, sen mukaan miten syvälle seuran salaisuuksiin heidän
-oli sallittu tunkeutua, toisilla hopeatähti ruusunpunaisesta nauhasta
-napinlävestä riippumassa, toisilla sama koriste kaulassa, kolmansilla
-leveä taivaansininen silkkinauha olalla ja puheenjohtajalla muitten
-koristeittensa lisäksi taivaansininen kultapitsinen hattukin. Ja
-seuran menoihin kuului salaperäisiä temppuja ja muodollisuuksia,
-aivan kuten ruotsalaisissakin seuroissa.
-
-Mutta ruotsalaisista sukulaisistaan seura erosi siinä, että se oli
-myöskin suomen kielen, suomen kansan, maan ja muinaisuuden ottanut
-harrastustensa joukkoon. Oli tosiaan suurenmoinen yritys saada seuran
-jäsenet, niin erilaisia ja erimielisiä kuin niitä tulikin siinä
-olemaan, tämän kansallis-isänmaallisen ohjelman omakseen ottamaan.
-
-Seuran ohjelma tuntui viehättävältä ja virkeästi se alkoi
-toimintansa. Pidettiin kokouksia yhteisesti vuokratussa huoneustossa,
-valittiin virkamiehet, perustettiin oma kirjasto ja kutsuttiin
-lakkaamatta jäseniä lisään. Seura kasvoi, siihen tuli muutamassa
-vuodessa kuulumaan parhain osa akatemian opettajistoa. Siellä
-tapasivat toisensa vanhat kuuluisat professorit Kalm, Gadd
-ja Bilmark, sinne tuli Mathias Calonius, parhaimpia toiveita
-herättävä lakimies, siellä oli matematiikan dosentti Lindqvist,
-nuori luonnontieteilijä Hellenius, suomalaisen runouden harrastaja
-Weman, juonikas maisteri Kreander, lahjakas, mutta huoleton
-adjunkti Schalberg ja hurskas jumaluusoppinut Lefrén. Tärkeänä
-aineksena oli se kirjallisuutta ja runoutta harrastava piiri, johon
-Kellgren, Clewberg ja Tidgren kuuluivat, vieläpä Brandelkin, joka
-kanslerinsihteerinä tuotti professoreille paljon harmia, mutta
-tähän aikaan oli nuorten akateemisten kirjailija-alkujen parhaita
-tuttuja. Seuraan kuului niinikään nuoria hovioikeuden virkamiehiä,
-pari luutnanttia, korkea-aatelinen parooni Fleming Lemsjöholmasta
-poikineen ja hovioikeuden presidentti Leijonhufvud. Kirjoittivatpa
-Kustaa III:nen Turussa käydessä, useat kuninkaallisen seurueen
-jäsenistäkin nimensä Auroran jäsenkirjaan.
-
-Porthan oli seuran sihteeri. Hän käsitti suureksi seuran tehtävän,
-toivoi voivansa innostuttaa koko tämän kirjavan joukon yhteiseen
-työhön valistuksen hyväksi. Sitä oli levitettävä yksissä yleisöön,
-kauaksi maaseudulle, joka tarvitsi sivistyneitten apua. Ja
-maaseudulta oli seuran koottava tietoa. Sen tuli herättää yleisön
-itsensä sitä antamaan, ja neuvoa, miten sitä paraiten oli kerättävä.
-Yksityiset kokoilijat eivät enää siellä täällä kokoelmiaan
-kartuttaisi kätkeäkseen niitä säilöihinsä, joku ainoa oppinut ei enää
-julkaisisi yksityisiä tutkimuksia, vaan koko yleisö olisi mukana
-keräilemässä, tutkimassa ja tutustumassa aineksiin.
-
-Näihin samoihin aikoihin meni Porthan kihloihin serkkunsa Stina
-Greta Juslénin kanssa. Hän oli Porthanin parhaan nuoruudenystävän
-Petter Juslénin sisar, aivan nuori, tuskin täysikasvuinen tyttö.
-Vaan tässä murtuivat vastaisen onnen unelmat äkkiarvaamatta, sillä
-maaliskuulla 1772 Porthanin morsian vasta seitsentoista-vuotisena
-kuoli tukehtumiskohtaukseen. Ja melkein samaten pettivät, vaikka
-vasta vähitellen, ne suurenmoiset toiveet, jotka Aurora-seuraan
-olivat liittyneet.
-
-Aluksi näytti kumminkin kaikki lupaavalta. Heti elokuulla 1770, kun
-seura oli muodostettu, päätettiin perustaa sanomalehti levittämään
-sen harrastamaa valistusta. Tuomiokapitulin kautta levitettiin
-siitä kuulutus, joka samalla oli tilausilmoituksena. "Hankkia
-tilaisuutta tarkemmin tutustumaan maahamme, sen etuihin ja sen
-vikoihin", niin kuulutuksessa sanotaan, "esittää aineita yleisestä
-ja yksityistaloudestamme mietittäväksemme, tutkittavaksemme ja
-selitettäväksemme; kunnioittaa ja säilyttää arvoisain ja ansiokasten
-maanmiesten muistoa, valaista maamme vaiheita; antaa niitä tietoja,
-jotka tähän asti tavallisia kiertoteitä kulkien liian myöhään tulevat
-kaukana asuville tahi jäävät kerrassaan tulematta -- -- -- siinä
-hyvätyö, jota sopii odottaa Suuriruhtinaanmaan pääkaupungista,
-jossa sijaitsee maan ainoa kirjapaino, jossa hovioikeus, yliopisto,
-maaherran ja piispan istuimet ikäänkuin keskustaan kokoavat maan
-opilliset tiedot ja josta niitä tulee kaikkiin ääriin levitellä."
-
-Tammikuussa 1771 valmistui ensimäinen numero tätä sanomalehteä,
-jolle oli annettu nimi "Tidningar utgifna af ett Sällskap i
-Åbo", vaatimattomana ja vähäpätöisenä meidän aikamme suuriin
-sanomalehtipalstoihin verrattuna, painettuna muutamille pienen
-kirjansivun kokoisille lehdille. Yritys oli ensimäinen laatuaan
-maassamme. Tähän asti oli saatu tyytyä Ruotsin sanomiin ja
-aikakautisiin lehtiin, joissa silloin tällöin oli Suomestakin
-joku tieto tahi kirjoitelma. Saattaapa siis kuvitella millaisella
-mielihalulla odotettiin kotimaisia lehtiä, Turussa kaipasivat niitä
-vallassäätyläiset ja kaukana Pohjanmaan pappiloissa ja tuolla
-puolen Kymijoenkin olivat ne tuttavallisten kirjeitten ohessa
-ainoita viestejä suuren maailman tapahtumista sekä ennen kaikkea
-yliopistokaupungin virkeistä harrastuksista.
-
-Ne antoivat kaikille samaa henkistä ravintoa, ne koskettelivat
-yhteisiä harrastuksia, yhteisiä, monen mielissä piileviä rientoja ja
-pyrkimyksiä. Mitä niissä oikeastaan oli? Minkä vaikutuksen lukija
-sai, kun hän postin tultua alkoi lehtisiä silmäillä?
-
-Hän näki niissä kaunokirjallisia pätkiä, usein samalla opettavaisia,
-sisältäen jonkun hyvän neuvon tahi sukkelan mietelmän. Pienet
-runokatkelmat, epigrammit, näyttivät hänelle niitä elämän nurjia
-puolia, joita ennakkoluulo tahi inhimillinen epätäydellisyys
-rumensi; hän sai tietää miten kaunis Cloé elämältään kelpasi
-kaikille esikuvaksi; hän tunsi taasen hyvästi nuoren Mopsuksen
-keikarimaisuuden ja sisällöttömän pintapuolisuuden; hän nauroi
-tapoja vailla olevaa nuorukaista, joka vieraissa teki tuhmuuden
-toisensa perästä, tahi luki sadun siitä, miten ihmiset elämän merellä
-purjehtien milloin joutuvat kohtuuttomuuden kuiluihin, milloin
-huolettomuuden sankkaan sumuun. Oli mietteitä seurustelutaidosta,
-kasvatuksesta, huvittelusta, sallimuksen suoman terveyden suuresta
-arvosta, kaikista noista kysymyksistä, joista hän oli keskustellut
-tahi ajatellut, usein juuri sitä mitä hänkin itsekseen oli tuuminut,
-usein taas aivan toiselta kannalta, toisessa valossa. Monesti
-olivat kirjoitelmat käännöksiä vieraista kielistä, enimmäkseen
-ranskasta, mutta myöskin englannin kielestä, joskus saksasta,
-latinasta, kreikasta tahi italiankielestä. Joskus mainittiin
-niitä otteiksi kuuluisista englantilaisista viikkolehdistä The
-Tatlerista (lörpöttelijästä) ja Spectatorista (katselijasta), joskus
-tapasi niissä kohtia tutuista muotikirjailijoista Voltairesta,
-Fontenellesta, Lambertista, van Effenistä. Kevyitä ja nerokkaita
-pätkiä, syntyneitä suurten miesten työhuoneissa tahi kuuluisissa
-ranskalaisissa salongeissa, tarjottiin nyt ruotsalaisessa runopuvussa
-tahi muuten kotoisessa asussa Suomenkin sivistyneille.
-
-Mutta näiden makupalain välillä oli muuta luettavaa. Oli tutkimuksia
-suomen kielestä, kansasta ja historiasta. Siitähän sai tietää yhtä
-ja toista, joka latinalaisissa, syvästi oppineissa väitöskirjoissa
-oli pysynyt monen ylioppilaan omaiselle, monelle valistuneelle
-porvarisperheen jäsenelle kunnioituksella aavistettuna salaisuutena.
-Sai tietää, että suomen kielellä, jota talonpojat puhuivat ja jota
-itsekin usein taisi, oli sukulaiskieliä pitkin Venäjän valtakuntaa,
-että unkarinkieli oli sille varsin läheinen. Tuli pitkiä kertomuksia,
-jotka näkyivät säännöllisesti joka numerossa palautuvan ja
-joista aina vain edelleenkin luvattiin jatkoa; sellaisia olivat
-tutkimukset Suomen ruhtinaista, Terseruksen uskonriidoista, hullun
-Ulfstadiuksen vääräuskoisesta villityksestä, koulujen vaiheista.
-Joskus arvosteltiin tieteellisiä teoksia. Monessa mahtoivat nämät
-aineet herättää halua itsekin kokoilemaan tietoja tahi täydentämään
-niitä kokoelmia merkillisistä asioista, joita oli tullut pitäjästään
-tehneeksi, mutta jotka jo saattoivat olla unohtuneina johonkin
-foliokirjaan tahi paperipakkaan. Pitäjänkertomukset kiihottivat
-tekemään samanlaisia, tilastolliset tiedot niinikään. Ainakin tuli
-tutustuneeksi asioihin, jotka eivät olleet paikkakunnan jokapäiväisiä
-tapahtumia, eivät vanhettuneita tietoja Kustaa-kuninkaan
-Ranskan matkasta, hallituksen toimista ja valtaherrain asemasta
-eivätkä sitäkään mitä oli lukenut ranskalaisissa romaaneissa
-tahi ruotsalaisissa puolitieteellisissä teoksissa. Monelle se
-oli aivan uutta. Mutta moni pappismies maaseudulla näki siinä
-jotain tutunomaista ja jos hän oli vanha ja saarnakirjainsa
-sekä saksalaisten jumaluusoppiensa ääressä ehtinyt sen puoleksi
-unohtaa, muisteli hän kumminkin aikoinansa akatemiassa sentapaista
-käsitelleensä, vaikkakin eri tavalla ja eri muodossa.
-
-Niin sai yleisö tietoja, jotka koskivat juuri Suomea; pappeja
-tietysti huvittivat hiippakuntansa uutisten jälkeen enimmän
-historialliset tutkimukset, etenkin kirkon ja koulun vaiheita
-koskevat, aatelisia ainakin lukuisat elämäkerrat monista
-maaherroista, kenraaleista, eversteistä ja valtaneuvoksista, muuta
-yleisöä kaikenlaiset mieltäkiinnittävät kertomukset. Vaan lukiessa
-alkoi sivistyneelle yleisölle selvetä se, jota sen isät ja esi-isät
-jo olivat alkaneet hämärästi aavistaa, jota muutamissa piireissä
-oli vuosikymmeniä käsitetty ja selvitetty, se, että heillä kaikilla
-oli yhteinen suomalainen isänmaa. Sen kansaanhan lehti lukijoitaan
-tutustutti, sen luontoa kuvaili, sen historiasta kertoi kohtia ja
-antoi asiakirjoja. Siksipä se alkoi näkyä kokonaisuutena; Turku
-ei huvittanut enää yksinään, ei Häme eikä Pohjanmaa, vaan Suomi
-sellaisenaan. Ja kuitenkaan ei tätä tunnetta varsin suuresti
-saa erottaa siitä maakuntarakkaudesta, jota vermlantilainen,
-uplantilainen tahi smoolantilainen tunsi omaa kotiseutuansa kohtaan;
-eri kieli ja huomattavasti eroavat tavat olivat vain uurtaneet
-isänmaanrakkauden syvemmälle suomalaisten mieliin.
-
-Vaikkei turkulaisten sanomain sepustuksissa tavallisesti kirjoittajan
-nimimerkkiä ollut, tulivat he kumminkin monesti tunnetuiksi. Useat
-kirjoitelmat oli Porthan sepittänyt. Niissä oli ruotsiksi mukailtuina
-kreikkalaisia runopätkiä, saksalaisia sekä ranskalaisia mieterunoja
-ja epigrammeja. Joskus oli suorasanaisia opettavaisia kappaleita.
-Sukkelalla ja hienolla ivalla, valistajain kuululla aseella,
-vitsotaan niissä elämän nurjia puolia, naiskauneuden katoavaisuutta
-ja naislemmen oikkuisuutta, saiturin itaruutta, vanhuuden
-heikkouksia, kirjailijain ryhdittömyyttä, akateemisen väittelyn
-muodollisuutta y.m. Joskus Porthan otti käsitelläkseen jotakin oman
-yhteiskunnan epäkohtaa, kuten painovapauden sortoa. Ja lopuksi hän
-täytti laajalti sanomalehtien sivuja tutkielmilla ja asiakirjoilla,
-jotka kertoivat huvittavia ja huomattavia piirteitä Suomen maasta ja
-muinaisuudesta.
-
-Yleisön mielestä pitkät tutkimukset ja monet asiakirjat lopultakin
-liiaksi veivät tilaa kevyemmiltä kappaleilta. Kuului valituksia
-siitä, että yleisön osanotto rupesi laimenemaan ja että lehdet
-alkoivat ilmestyä epäsäännöllisesti sekä laihasisältöisinä.
-Toimitustyö joutui yhä yksinomaisemmin Porthanin niskoille. --
-Samalla tulivat seuran kokouksetkin harvemmiksi ja uhkasivat lopulta
-kokonaan lakata. Ajan pitkään eivät elämänhaluiset virkamiehet ja
-upseerit jaksaneet liian oppineesta professoriseurasta nauttia.
-Varsinkin tuntui ikävältä istua kuuntelemassa, miten kokouksissa
-ääneen luettiin seuralle jätettyjä pitkiä kaunokirjallisia tahi
-tieteellisiä sepustelmia ja arvosteltiin niitä.
-
-Vuonna 1773 seura vähän vilkastui. Syynä oli se, että jäseniksi
-otettiin paljon nuoria seuramiehiä, musiikki otettiin nimenomaisesti
-ohjelmaan ja koko seura järjestettiin uudelle kannalle.
-Paitsi yhteisiä kokouksia pidettiin tästä lähtien erikoisia
-kokouksia tiedemiesten, erikoisia soitannon- ja erikoisia
-kirjallisuudenharrastajain keskuudessa. Oli siis luovuttu kokeesta
-vetää yleisöä mikäli mahdollista tieteellis-isänmaallisiin
-harrastuksiin, sillä tämä harrastus vaikka edelleenkin ohjelmassa
-ollen, oli kuitenkin saanut väistyä sivistyttävän seurustelun tieltä.
-
-Vaan ei näinkään jaksanut seura pysyä pystyssä. Vuodesta 1776 sen
-toiminta uudelleen laimenee. Siinä oli liian erilaisia aineksia.
-Nuoret runoilijat kuten Kellgren, jotka tunsivat jumalallista
-neronlahjaa itsessänsä olevan, eivät voineet alistua ajan pitkään
-Porthanin ohjaukseen ja korjailuun, hän kun heidän tuotteitaan
-paranteli oman, akateemisen kauneuskaavansa mukaan. Ja innokkaat
-pappismiehet, jotka tieteellisiä sepustelmia seuralle lähettelivät,
-eivät voineet noudattaa sitä ankaraa tieteellistä kritiikkiä, jonka
-nuoremmat yliopistomiehet Porthan, Calonius ja Tidgren olivat
-omistaneet itsellensä. Vuonna 1779 kirjoitti siitä Kalm: "Turun
-oppisanomat ovat täydessä sekasorrossa. -- -- -- Olen kysynyt syytä
-tähän ja minulle on vastattu, että Herrat Professorit Porthan ja
-Bilmark, Asessori Juslén ja pari muuta lisäksi ovat muitta mutkitta
-joko kokonansa hylänneet, karsineet tahi kauttaaltaan muuttaneet
-seuran laatikkoihin jätetyt kirjoitukset; tämä on suuresti loukannut
-kirjoittajia, jotka sentähden eivät enää ole jättäneet mitään
-kirjoituksia, vieläpä jääneet pois kokouksistakin." Kun Porthan pari
-kuukautta tämän jälkeen, keväällä 1779, matkusti ulkomaille, hajosi
-seura ainaiseksi.
-
-Henkilöt, jotka Aurora-seurassa olivat yksissä sivistyksen eteen
-työskennelleet, kulkivat omia teitänsä. Huvinhaluiset etsivät
-huvejansa muualta, nerokkaat kaunosielut Kellgren ja Edelcrantz
-muuttivat Tukholmaan, ja heidän ystävänsä Kreander joutui muitten
-akatemian opettajain kanssa varsin kireisiin väleihin. Mutta Porthan,
-joka oli ollut seuran johtajana ja joka sen sanomalehteä vuosikausia
-oli toimittanut, otti nyt yksityisellä tutkimus- ja julkaisutyöllään
-sekä opettajatoimellaan toteuttaakseen Auroran ohjelmaa. Siihen
-oikeuttivat häntä myöskin ne uudet, laajasuuntaiset näkökohdat, jotka
-hän oli osannut itsellensä hankkia.
-
-
-
-
-V.
-
-
-Porthanista, monioppisesta yliopistomiehestä, oli vähitellen tullut
-historiantutkijakin. Koetan lyhyesti selittää miten niin oli käynyt.
-Kirjastonhoitajana oli akatemian vanha kirjasto häntä siihen määrään
-huvittanut, ettei malttanut olla selville ottamatta, millaisessa
-tilassa se ennen oli ollut, millaiset miehet sitä olivat hoitaneet
-ja miten kirjat, joita oli sangen paljon, olivat sinne joutuneet.
-Viisaustiedettä lukiessa piti katsoa millaisia oppijärjestelmiä ennen
-oli ollut vallalla ja millaisia nyt: Cartesiuksen järjestelmän,
-aikoinaan kaikkien uskoman, oli Wolffin oppi syrjäyttänyt ja nyt
-olivat parhaillaan muodissa Locken filosofia ja valistajain opit.
-Tällainen silmäys filosofian vaiheisiin opetti miten vaarallista oli
-liiaksi mihinkään oppijärjestelmään luottaa ja miten välttämätöntä
-oli muodostaa oma, itsenäinen vakaumus. Siksi Porthan luennoillaan
-aina poikkesi esittämään tärkeimpäin mielipiteitten muodostumista.
-Samalla tavalla saivat ihmettelevät ylioppilaat kuulla pieniä
-huvittavia kuvauksia kaikenlaisten tapain ja laitosten vaiheista,
-kun näistä tuli puhe. Asiain historia oli niiden toinen puoli; joka
-tahtoi asioihin tarkoin perehtyä ei tätäkään saanut unohtaa. Kun näet
-rupesi tutkimaan jonkun laitoksen tahi tavan syntyä ja muodostumista,
-huomasi toisinaan, että erehdys, väärinkäsitys tahi tietämättömyys
-olivat sen aiheuttaneet. Mutta toisinaan taas näki, että sillä oli
-syvät juurensa tosi-inhimillisessä tarpeessa.
-
-Suomen kansan, joka käsite vielä oli monella hämärä ja epämääräinen,
-johon Porthan sentähden oli ottanut herrassäätyä tutustuttaakseen,
-jonka hyväksi hän oli päättänyt tehdä työtä, jonka arvon hän oli
-ottanut osottaakseen, joka oli hänen sydäntänsä niin lähellä ja
-yhtämittaa hänen ajatuksissaan, tämän kansan historiaan hän ensi
-sijassa joutui tutustumaan. Porthanin historialliset harrastukset
-liittyivät välittömästi niihin käytännöllisiin harrastuksiin, jotka
-kulloinkin hänen mielessään liikkuivat, siksipä oman maan historia
-ennen muita tuli niiden esineeksi.
-
-Niin oli Porthan muutamain samanmielisten kanssa koonnut
-Aurora-seuran lehtiin lähteitä ja kirjoitelmia, jotka Suomen
-historiaa valaisivat. Kirjaston historiaa varten oli hän
-kopioituttanut akatemian konsistorion pöytäkirjoja ja hän
-oli havainnut niiden olevan mitä runsaimpia maamme oppi- ja
-sivistyshistorian lähteitä. Näistä hän vuonna 1772 lehdissä
-julkaisi kuvauksen piispa Terseruksen ja professori Svenoniuksen
-uskonriidasta, joka 1660-luvun alulla Turun yliopistossa oli
-herättänyt tavatonta huomiota ja päättyi Terserukselle onnettomasti.
-Samaan aikaan oli Porthan myöskin entisaikain opetusoloja tutkinut.
-Häneltä ilmestyi pieni kyhäys entisten koulupoikain elämästä ja
-historiallisia tiedonantoja Suomen tärkeimmistä kouluista. Vuonna
-1778 kirjoitti hän lyhyen suomalaisen raamatunkäännöksen historian.
-Mennander oli pitänyt tästä aineesta pappienkokouksessa esitelmän
-ja Porthanilla sattui olemaan muutamia lisätietoja, sillä hän
-suomenkielentuntijana oli jo kauan huolehtinut raamatunkäännösten
-kunnollista kieliasua. Hän julkaisi lukuisia lyhyitä tiedonantoja
-tahi lähteitä, joita sattui käsiinsä saamaan: muistikirjoituksia
-merkillisistä henkilöistä, kirjeitä y.m.
-
-Historialliseen kirjallisuuteen oli Porthan jo poikavuosista asti
-mieltynyt ja perehtynyt. Hän tunsi Turun ja Upsalan historialliset
-väitöskirjat ja hän oli Ruotsin historiallista kirjallisuutta
-seurannut Peringsköldin, Rudbeckin ja Messeniuksen paksuista,
-latinalaisista folianteista Wildeen, Daliniin ja Lagerbringiin asti.
-Hän tunsi ranskalaisten valistuskirjailijain loistavasti kirjoitetut,
-mutta epätarkat, lähdeviittauksia vailla olevat historiateokset
-ja göttingeniläisten tutkijain samalla tarkat ja rohkeaväitteiset
-julkaisut. Ja näitä kaikkia lukiessa oli hänelle vähitellen
-selvinnyt se suurenmoinen muutos, joka historiantutkimuksessa ja
-historiankirjoituksessa oli tapahtunut viime vuosikymmenien ajalla.
-Täällä kotimaassa ei sen tuloksia vielä oltu omistettu ja Ruotsissa
-oli se käynyt täysin selväksi vasta Sven Lagerbringin teoksessa "Svea
-Rikes historia" vuodelta 1769.
-
-Mitä tiesi tuo muutos? Vuosisatain kuluessa olivat ruotsalaiset
-tutkijat yrittäneet yhdistellä maansa muinaisuuden lähteitä, mistä
-niitä vain luulivat saavansa, yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Raamatun
-kertomukset maailman ensimäisestä kansoittumisesta, antiikin tarut
-pohjoisessa asuvista kansoista, oletetut yhtäläisyydet ruotsin
-ja maailman vanhimpain sivistyskielten välillä, roomalaisten ja
-gootilaisen Jornandeen kertomukset gooteista -- kaikki kelpasi
-Ruotsin vanhimman historian lähteiksi. Kun 1600-luvun toisella
-puoliskolla islantilaiset tarinat ja historialliset kertoelmat ensin
-Tanskassa ja sitten Ruotsissa tulivat tunnetuiksi, avautui niistä
-ruotsalaisille aavistamattoman runsas tietoaarre. Rohkeasti rakentui
-näistä lähteistä ruotsalaisen muinaisuuden kuva. Muinaisuus vastasi
-muka laadultansa täydellensä Ruotsin silloista suurvalta-asemaa,
-sillä sen pakanalliset kuninkaat olivat jo ennen Kristuksen
-syntymää tehneet urotöitä, jotka vastasivat Kustaa Aadolfin ja
-Kaarle-kuningasten parhaimpia urotekoja. Isänmaallinen innostus ja
-luottamus yhdistelevän järjen voimaan oli niin täyttänyt tutkijain
-mielet, että he liittivät olettamusta olettamukseen ja ilmoituksia
-ilmoituksiin, huomaamatta sitä, että he käsittelivät mahdollisuuksia,
-jotka yhtä helposti saattoivat olla vääriä kuin oikeitakin.
-
-Kun esiintyi houkuttelevia yhtäläisyyksiä kahden nimen välillä,
-oli niitä muitta mutkitta samana nimenä pidetty, tahi kun
-kirjoitusvirhe oli vääristänyt henkilön nimen, tehtiin senjohdosta
-uusi historiallinen henkilö. Missä islantilaiset kuningasluettelot
-erosivat toisistaan, siinä soviteltiin niin, että kaikki toisintojen
-mainitsemat kuningasnimet, olivatpa ne vaikka saman nimen erilaisia
-muotoja, tulivat mukaan. Näin venyivät luettelot tarpeellisen
-pitkiksi ja kuninkaitten sarja saatiin ulottumaan Japhetin poikaan
-Magogiin asti, jota muka Ruotsin ensimäisenä kuninkaana oli pidettävä.
-
-Kun kyllin kauan oli koeteltu kaikkia käsillä olevia tietoja
-niin yhdistää, että ilmoitus aina olisi ilmoitukseen liittynyt
-ja mahdollisuudet tukien toisiaan olisivat varman järjestelmän
-muodostaneet, eikä sittenkään oltu yksimielisiin tuloksiin tultu,
-alettiin vähitellen epäillä lähteitten luotettavuutta. 1700-luvun
-ensi puoliskon lahjakkaimmista tutkijoista tuntuivat satujen ja
-kuningasluettelojen tiedot ikäänkuin ilmassa häilyviltä eikä
-voinut päätellä milloin ja missä järjestyksessä niiden tapahtumat
-olivat tapahtuneet. Nuorempi Benzelius jo vaati, että piti tieto
-tiedolta käydä kertomukset läpitse ja katsoa mistä ne oikeastaan
-oli saatu. Muut etsivät muualta varmuutta. Wilde jaotteli Ruotsin
-muinaisuuden erilaisen hautaamistavan mukaan eri aikakausiin, joita
-hän kirjoitettujen lähteitten arvon mukaan nimitti tarunomaiseksi,
-hämäräksi ja historialliseksi ajaksi. Olof von Dalin laski
-likimääräisillä laskuilla, että vesi Ruotsin rannikolla oli
-vuosittain saman verran alennut, joten maa Kristuksen syntymän
-aikoina oli ollut saaristona. Valtakunnan ikä ei siis voinut ikivanha
-olla. Vaan näinkään ei tuntunut vakavaa pohjaa löytyvän. Tutkijat
-tyytyivät sentähden varovasti valitsemaan sellaisia mahdollisuuksia
-muitten joukosta, jotka tuntuivat vähän muita varmemmilta. Otettiin
-sellaisten kirjoittajain tietoja, jotka näyttivät olevan tarkkoja ja
-totuutta harrastavia. Koetettiin arvelujen tuottamaa vaaraa mikäli
-mahdollista karttaa. "Kuitenkaan ei sitä voida säännöillä estää,
-vaan riippuu se enimmäkseen yleensä historiallisesta varovaisuudesta
-sekä asiain yhteyden ja aikain olojen ymmärtämisestä", lausui
-eräs tutkija. "Siitä se riippuu myöskin maantieteellisissä
-arveluissa, jotka koskevat hämäriä ja satuaikoja ja joita enimmin
-käytetään väärin, kun samanlaisilta kuuluvain nimien mukaan
-päätetään henkilöitten ja koko kansain alkuperästä." Ja kun
-kirkkohistorian-kirjoittaja Olavi Celsius alkaa käsitellä vanhinta
-muinaisuutta, lausuu hän varsin avomielisesti: "Mutta enpä rohkene
-lähteä aivan syvälle tähän aineeseen pelosta, että kun toinen ajatus
-aiheuttaisi toisensa ja joitakuita todennäköisyyksiä ilmenisi,
-rupeaisi kynä piankin rudbeckiseeraamaan ja goropitseeraamaan, kuten
-Leibnitz sanoo, se on täyttämään paperin arveluilla ja unohtamaan
-aineensa."
-
-Tähän epävarmuuteen sattui silloin avuksi periaate, joka oli
-valistajain katsantotavalle ominainen. Piti tutkia kunkin tiedon
-oikeutus, kysyä jokaisesta nimestä, jokaisesta vuosiluvusta,
-taistelusta, vaelluksesta, liitosta, joka lähteisiin oli merkittynä,
-mistä se oli tullut ja kuka sen oli sanonut, oliko se oikea vai
-väärä. Ei saanut tyytyä siihen, että kirjoittaja, joka sen kertoi,
-oli luotettava, taitava ja oppinut mies; ei saanut antaa kenenkään
-arvon itseään pelottaa. Kun epäillen oli kysytty mistä tuo suuri
-oppinut ja tutkija oli tietonsa saanut, etsittiin sitä vanhemmista
-lähteistä, joita arveltiin hänen ehkä käyttäneen, -- sillä lähteitään
-eivät tuollaiset tutkijat tavallisesti olleet ilmoittaneet --
-löydettiin jostakin, etsittiin uudelleen, tavattiin vielä vanhemmasta
-ja niin yhä edelleen, kunnes tultiin aivan itse tapauksen aikuisiin
-kirjoituksiin tahi jäljet haihtuivat jo aikoja kadonneisiin
-lähteisiin.
-
-Siinä tuli ilmi somia seikkoja ja vanhain, aikoinaan kuuluisain
-tutkijain menettelytapa paljastui uskomattomalla tavalla. Ei siinä
-kyllä, että revittiin rikki kaikki vanhat yhdistelmät ja arvelmat,
-osotettiin miten heikolla, usein luonnottomalla perustalla ne olivat.
-Eikä siinäkään, että huomattiin miten tietoja oli väärennelty ja
-muuteltu, jotta ne olisivat tutkijain tuumiin soveltuneet. Tavattiin
-lukemattomia virheitä, väärinkäsityksiä, sekaannuksia, ilmeistä
-huolimattomuutta ja hutiloimista. Ja tällaisia virheitä vilisi sekä
-vanhoilla viime vuosisadan tutkijoilla että vielä elossa olevilla
-kirjailijoilla. Innokas kokoilija Tilas joutuu kirjallisiin töihinsä
-käyttämään von Stiernmanin tutkimuksia ja hän perehtyy tämän
-tutkimustapaan. "Olen ruvennut enemmän kuin ennen huomaamaan miten
-hävittävästi von Stiernman on hyökännyt eteenpäin historiallisessa
-matrikkelissaan", kertoo hän. "Minä vihoittelin kaksi päivää,
-vihdoin päätin perinpohjin valmistaa uuden matrikkelin ja itse
-käydä pöytäkirjat lävitse vanhimmista ajoista asti. -- -- -- Minä
-kauhistuin nähdessäni miten v. Stiernman on pillastunut ilman mitään
-syytä, vastoin kaikkea totuutta ja luulen, että hän on uneksinut koko
-joukon."
-
-Tällaiseksi tuli valistusajan tutkijain työ. Niinkuin ranskalainen
-valistajajoukko, Voltaire etupäässä, otti paljastaakseen kaikkien
-kunniakkaina pitämien mielipiteitten ja tapojen, kirkollisten
-menojen samoinkuin kuninkaallisten oikeuksien todellisen alkuperän
-ja arvon, niin vainosivat valistusajan tutkijat entisajan uskomia ja
-arvossa pitämiä kertomuksia kansain ja kuninkaitten entisyydestä.
-Tuloksena oli kummassakin tapauksessa kokonaan uusi katsantotapa ja
-tietovarasto. Mutta työ, jota semminkin jälkimäisessä tapauksessa
-vaadittiin, oli äärettömän vaivalloista, aikaa ja voimia kysyvää.
-
-Päätyön otti ruotsalaisessa tutkimuksessa tehdäkseen Sven Lagerbring,
-suuri lundilainen historioitsija. Hän poisti pahimmat olettamiset
-Ruotsin vanhimmasta historiasta, mutta paljon hän niitä jättikin,
-uskoipa islantilaisten satujen kertomia kuninkaita todenperäisiksi.
-Mutta kuta edemmäksi tultiin sitä enemmän hän teki puhdasta siihen
-asti totena pidetyssä tietovarastossa. Kun hän vuonna 1783 lopetti
-Svea Rikes Historian neljännen osan, oli hän ehtinyt esityksessään
-keskiajan lopulle Kaarle Knuutinpojan aikoihin. Pari vuotta
-senjälkeen hän, jo haudan partaalla ollen, ilmaisi vilpittömän
-pyrkimyksensä totuuteen näillä sanoilla: "Täytän 80 vuotta
-helmikuussa 1786. Ehdinkö niin kauvaksi en tiedä, vielä vähemmin
-elänkö kauvemmin; mutta sen minkä kirjoitan pitää olla totta ja niin
-totta, että kaikki voidaan painattaa versaali-kirjaimilla kuolemani
-jälkeen, jos niin vaaditaan." Tutkimuksissaan Lagerbring Ruotsin ja
-Suomen historian yhteyden takia vähän väliä Suomenkin historiaan
-puuttui, korjasi siinäkin virheitä ja loi lujempaa perustaa, mutta
-vain muitten ainestensa ohessa, kuin ohimennen.
-
-Vuonna 1772 julkaisi Johan Ihre, kuuluisa kielimies, avoimen
-kirjeensä Lagerbringille islantilaista satukirjallisuutta siinä
-arvostellen. Tämä kirjoitus näytti tämän Ruotsin muinaisuuden tärkeän
-lähteen todellisen luonteen ja tapa, jolla Ihre sen osotti, oli
-merkillinen. Hän ei seurannut satujen ilmoituksia yksitellen, kuten
-oli totuttu tekemään, eikä vain arvostellut, olivatko ne oikeita
-vaiko vääriä. Ei, hän piti silmällä koko lähteen, islantilaisen
-Eddan luonnetta, tunsi sen syntymäajan ja syntymämaan ihmisten
-ajatuskantaa, kertomistapaa ja oloja. Näistä hänelle selveni Eddan
-tarkoitus ja luonne sekä samalla kunkin yksityiskohdan oikea
-merkitys. Samaa muistamme professori Aurivilliuksen Upsalasta
-osanneen raamatun runoudesta selville saada. Mutta kuka oli osottava
-lukemattomien ruotsalaisten lähteitten, vanhempien ja nuorempien
-kokonaisluonteen, siitä yksityiskohtain arvoa päätellen?
-
-Muutamia yrityksiä tähän suuntaan tehtiin. Siinä oli kumminkin
-oikeastaan kysymyksessä saada tietää vanhain kirjoitusten
-oikea ikä, sillä useista sitä ei varmuudella tiedetty, toiset
-olivat taas tahallaan väärennettyjä ja niin laitettuja, että ne
-näyttäisivät hyvin vanhoilta. Ihre, joka tunsi eri aikain kieltä
-ja kirjoitustapaa, oli erinomaisen taitava osottamaan miltä ajalta
-mitkäkin lähteet olivat. Hänen oppilaansa Nordin oli myös taitava
-vanhan kielen ja kirjallisuuden tuntija, hänkin epäili jokaista
-kirjoitusta, kyseli mistä se oli ja miten muodostunut sekä yritteli
-erottaa väärennettyjä, mutta kauan oikeiksi katsottuja lähteitä
-todella oikeista. Näin tutkiessaan hän alkoi epäillä, että suurin
-osa Ruotsin vanhaa lähdekirjallisuutta oli ilmeistä väärennystä.
-Yksityisissä kirjeissään hän Porthanille kantaansa esitti. "Me
-olemme niin häpeällisesti petettyjä keskiajan suhteen", kirjoitti
-hän kerran myöhempänä aikana Porthanille, "että maailma kerran on
-hämmästyvä nähdessään loppumattoman ketjun petoksia, joka on meitä
-vaivannut niin kauan ja niin törkeästi." Ja tosiaan hän saikin
-Porthanin epäilemään muutamia vanhoja pohjoismaalaisia lähteitä kuten
-tanskalaisen Saxon ja Adam Bremeniläisen teoksia. Mutta kun hän
-pitemmälle väitteissään meni, ei Porthan häntä ottanut uskoakseen
-ja muutaman Nordinin vääräksi väittämän lähteen Porthan myöhemmällä
-ijällään tarkasti ja taitavasti todisti oikeaksi. Uskollisena
-päätöksellensä aina käyttää järkevää epäilyä, ei Porthan ilmeiseen
-liikaepäilyyn saattanut suostua.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Porthan tiesi kyllä, että ruotsalainen historiantutkimus muutamissa
-kohdin oli vain ulkomaisen tutkimuksen kuvastusta. Göttingenin
-yliopistoon Saksassa oli keskittynyt tutkijajoukko, joka mitä
-jyrkimmällä tavalla oli vaatinut, että historiallinen tutkimus
-ehdottomasti pyrkisi alkulähteisiin. Kaikki vanhat erehdykset
-säälimättä paljastettiin ja kauan oikeiksi katsotut kertomukset
-kumottiin. Göttingeniläisistä tutkijoista etevin, A. L Schlözer,
-oli ottanut pohjoismaitten historian yhdeksi erikoisalakseen sekä
-säälittä repinyt rikki ruotsalaisen satutraditionin ja muinaisen
-suuruuden kuvittelut. Nämät tutkimuksen vanhat perinnöt, joihin
-uuden ajankin ruotsalainen tutkija vain varovin käsin ja hellävaroen
-oli uskaltanut koskea, olivat saksalaisesta tutkijasta pelkkää
-hulluttelua. Vanhat lähteet olivat hänestä arvonsa kadottaneet, hän
-hylkäsi ne ja etsi uusia luotettavampia.
-
-Niitä hän luulikin löytäneensä. Ranskalaiset valistuskirjailijat
-olivat kaikessa nerokkaassa huolettomuudessaan ja hutiloimisessaan
-niitä osottaneet. Ranskan kirjailijat olivat ihmiskunnalle maailman
-ikäänkuin uudelleen avanneet: monimuotoinen, ihan aavistamattoman
-runsassisältöinen oli jumalan suuri luomakunta, jokainen hiukkanen
-jakaantui lukemattomiin erikoisosiinsa ja näistäkin saattoi vielä,
-jos osasi tutkimustaan tarkistaa, löytää uusia piirteitä. Ja
-ihmeellisen säännöllinen oli luonto kaikessa moninaisuudessaan,
-kaikella oli syynsä, kaikki kehittyi ja muuttui vähitellen. Niin oli
-ihmiskunnan vaiheittenkin laita. Jos minne katselikin, aina avautui
-uusia elämän aloja tutkittaviksi, aina näkyi uusia puolia ja ennen
-tuntemattomia tutkimuksen aineksia. Ihmiselämän monipuolisuus saattoi
-aavistamaan, että sillä oli monimuotoinen ja täyteläinen kehitys
-takanansa.
-
-Ne muutamat tiedot, joita vanhoissa aikakirjoissa oli kuninkaitten
-hallitusvuosista ja sotaretkistä kansakuntain ensi ajoilta, eivät
-yksinänsä ensinkään olleet omiansa näin vilkastunutta tutkimushalua
-tyydyttämään. Vaan silloin sattuivat avuksi historialliset jätteet.
-Huomattiin, että entinen aika oli jättänyt merkkinsä nykyisyyteen,
-kansain kieleen, lauluihin, niiden tapoihin ja vieläpä ulkonäköönkin.
-Kansojen asuinpaikoista saattoi nähdä miten ja mistä ne olivat
-vaeltaneet, raunioista huomasi miten ne olivat asuneet ja vanhoista
-esineistä mitä ne olivat askaroineet. Näin saatiin sittenkin selville
-se, mitä hartaimmin oli haluttu tietää, ihmiskunnan kehityskulku
-alkuperäisestä raakuudentilasta silloiselle sivistyskannalle. --
-Tämä kehityskulku oli kokonaisuudessaan käsitettävä. Kaikki kansat
-pääsivät nyt mukaan maailman historiaan, Afrikan ja Uuden maailman
-villit alkuasukkaat ja Aasian lukemattomat kansakunnat. Maantieteen
-ja kansatieteen avulla määrättiin kullekin paikkansa, kielitieteen
-avulla niitä ryhmiteltiin suuriin sukulaisryhmiin ja selviteltiin,
-miten ne samasta alkuperästä polveutuivat. Ja juuri ne kansakunnat,
-jotka siihen asti olivat jääneet laiminlyödyiksi, joutuivat suurimman
-huomion esineeksi. Ellei niitä ja niiden vaiheita tuntenut, ei
-ihmiskunnan vaiheista milloinkaan järjestettyä kokonaiskäsitystä
-saanut.
-
-Näin ajatellen oli Schlözer muun muassa Venäjänkin viljelemättömään
-historiaan puuttunut. Kriitillisellä kokoilemis- ja tutkimustyöllään
-hän oli sen kokonaan uudestansa luonut, läpikäynyt kaikki vanhat
-kronikat, verrannut ne kohta kohdalta ja tieto tiedolta, perannut
-pois erehdykset ja järjestänyt jälellejääneen. Näin tarkastettuina
-hän ne julkaisi itsetietoisesti ilmoittaen tämän tapahtuman olevan
-Venäjän historian perustushetken. Ja vastaisille tutkijoille, työnsä
-jatkajille, antaa hän neuvoja tulevaisuuden varalle: "Jotta tuossa
-työssä ei ammennettaisi ainoastaan annaaleja, vaan myös tavallaan
-koko Venäjän historia, tulee asianomaiseen kohtaan samalla asettaa
-kaikki, mikä erikoiskronikoissa, astekirjoissa, kronograafeilla ja
-muissa syrjälähteissä löytyy, ja niin julkaista täydellinen Venäjän
-historian varasto." Ja neuvoonsa liittää Schlözer vielä toisen:
-"Kaikki muut työt hyötyvät tuon järjestelmällisen alun kautta ja
-voivat säännöllisemmin seurata toinen toistaan. Kun Venäjän historia
-kotimaisista lähteistä on ammennettu, mentäköön ulkomaalaisiin,
-etsittäköön pohjan, lännen, vieläpä idänkin arkistot ja koottakoon
-aineksia missä vaan sellaisia löytyy."
-
-Samalla tavalla perustivat uurastavat saksalaiset muitten
-slaavilaisten kansain historiat. Greifswaldilainen yliopistomies
-Dähnert, jonka huonosta kirjainhankinnasta Turun akatemian
-kirjastolle edellä oli puhe, julkaisi vendiläisten historian
-luonnoksen. Ja puoleksi saksalaistanut Josef Dobrovsky,
-böömiläis-isänmaallisen liikkeen alkaja, kokoili kaikkialta lähteitä
-oman kansansa historiaa varten. Kumpikin piti tutkimustyötään vain
-vastaisen omamaisen tutkimuksen perustana. "Näitä kaikkia", lausuu
-Dähnert tarkoittaen kerättyjä aineksia, "voimme pitää kivenä ja
-kalkkina, jotka kuuluvat rakennukseen sekä suunnitelmina, joiden
-mukaan rakennus on tehtävä."
-
-Eikö ollut jo aika luoda Suomen kansallekin, jonka mainiosta
-muinaisuudesta Daniel Juslenius oli isänmaalliset haaveensa
-haaveksinut, oma erikoinen historiansa?
-
-Porthanista oli göttingeniläisten tutkimuksilla suuri viehätys
-senkintähden, että ne joutuivat koskettelemaan suomalaisten heimojen
-alkuperää, vanhimpia vaiheita ja sukusuhteita. Monet suomensukuiset
-tahi suomensukuisiksi luullut kansat Aasiassa ja Europan Venäjässä
-olivat tulleet yleisemmin tutuiksi vasta sitten, kun ruotsalaiset
-sotavangit palatessaan kotimaahansa Uudenkaupungin rauhan jälkeen
-toivat niistä tietoja. Ranskalaiset valistushistorioitsijat olivat
-katsoneet niiden vaiheita historiallisen käsittelyn arvoisiksi
-ja göttingeniläiset tutkijat olivat innolla omistaneet ajatuksen
-omakseen ja toimineet senmukaisesti. Venäjällä oleskeli tähän
-aikaan muutamia varsin kyvykkäitä saksalaisia tutkijoita kuten
-Müller ja Fischer, ja A. L. Schlözerkin vietti täällä useita vuosia
-1760-luvulla. Tutkien Venäjän historiaa, koettivat he selvitellä
-suomalaistenkin heimojen vaiheita.
-
-Myöskin ruotsalaiselta taholta oli niitä kosketeltu, tosin aivan eri
-tavalla. Suomalaisia, "finnar", mainitaan vanhoissa islantilaisissa
-saduissa Skandinaviassa asuvaksi mahtavaksi kansaksi, jonka kuninkaat
-naittivat tyttäriään ruotsalaisille sankareille ja joka kävi sotia
-skandinavilaisia naapureitaan vastaan. Sen historia siis tuntui
-olevan läheisesti liittyneenä ruotsalaisten vanhimpaan historiaan
-ja ainoastaan tästä selviävän. Islantilaisten tietojen mukaan
-sitä siis esitettiin ja antiikin kertomukset entisajan skyyteistä
-otettiin avuksi. Näin rakentui historiallinen traditioni, jonka
-mukaan ruotsalainen sankari ja puolijumala Odin olisi Pompeiuksen
-aikoina johtanut skyytit Suomeen ja Skandinaviaan. Lähtien näistä
-edellytyksistä ruotsalaiset ja suomalaiset tutkijat veljellisessä
-sovussa kutoivat yhteen molempain naapurikansain vaiheita.
-
-Oppineet papit ja muut tietorikkaat miehet, jotka olivat perehtyneet
-hepreaan ja kreikankieleen, luulivat niistä löytäneensä suomen
-sukulaisuutta. Se selitettiin joko siten, että suomalaiset alkujaan
-polveutuivat niistä Israelin 10 sukukunnasta, jotka Esran kirjan
-mukaan vaelsivat maanpakoon pohjoiseen päin ja sekaantuivat
-skyyteihin tahi siitä, että skyytit asuen kreikkalaisten lähellä
-olivat näiltä omistaneet joukon sanoja ja muotoja tahi olivat
-suorastaan kreikkalaissukuinen kansa.
-
-Göttingenin tutkijat puuttuivat suomalaisten heimojen historiaan
-käyttäen aivan toisia lähteitä ja toisellaista tutkimustapaa.
-Heistä olivat islantilaiset sadut historiallisena lähteenä aivan
-epäluotettavia, niitä ei siis voinut käyttää. Antiikin tiedonantoja
-skyyteistä olivat useat heistä koettaneet tässä panna historiallisen
-tietovarastonsa pohjaksi -- prof. Gatterer oli senjohdosta
-kirjoittanut laajan, oppineen tutkimuksen -- mutta vihdoin oli
-Schlözer älynnyt nämät yritykset turhiksi. Hänen käsityksensä
-mukaan olivat kreikkalaiset kutsuneet Skytiaksi pohjan ja idän
-seutuja, joita eivät tunteneet ja jonne sijoittivat kaikki heille
-tuntemattomat, tarunomaiset kansat. Todellisuudessa oli alue
-määrättömän laaja ja käsitti mitä erilaisimpia ja erisukuisimpia
-kansoja. Vanhojen kirjoittajain ilmoitusten avulla ei paljonkaan
-saanut tietää, ei suomalaisten eikä muittenkaan kansain vanhimmasta
-historiasta. Se oli lopputulos, johon Schlözer ja hänen kanssansa
-monet muut saksalaiset tutkijat olivat tulleet.
-
-Tulos oli masentava niille, jotka sensuuntaiseen tutkimukseen
-olivat vuosikausia elämästänsä uhranneet ja olisi ollut aivan
-lohduton, ellei olisi ollut muuta sijalle panna. Vaan uusimman
-tutkimuksen edustajat vertasivat kansoja toisiinsa kielen ja
-rotu-ominaisuuksiensa puolesta, tarkkasivat niiden tapoja ja
-asuinsijoja ja päättelivät siitä, mistä nuot kansat olivat kotoisin
-ja mistä tulleet. Tämäkin menettelytapa oli tosin ehtinyt joutua
-huonoon huutoon Rudbeckin ja hänen kaltaistensa uhkarohkeitten
-päätelmien tähden ja sitä olikin sentähden käytettävä suurimmalla
-varovaisuudella.
-
-Vanhan ajan tutkijat olivat olettaneet sanoja sukulaissanoiksi kun
-niillä vain oli samanlainen sointu; merkitys saatiin kyllä aina
-soveltumaan. Uudemmat tutkijat vaativat ensiksikin vertailuilta
-merkitykseen nähden soveltumista ja sitten todistelua, että äänteet
-tosiaan saattoivat muuttua sellaisiksi, jollaisina ne verratussa
-sanassa olivat. Jos muissa kielissä tuollainen muutos oli saattanut
-tapahtua, jos siis puhe-elimet joskus olivat tuon muutoksen
-suorittaneet, jos sanalla sanoen tuollainen muutos oli mahdollinen,
-silloin saattoi sitä myöskin otaksua. "Totta on, että kirjaimet
-muuttuvat", sanoo Schlözer, "kun siirtyvät aikakaudesta toiseen,
-maasta, kielestä toiseen, mutta ne muuttuvat lakien mukaan, jotka
-saattaa ja tulee todistaa induktionin avulla monista muista kielistä
-otetuilla esimerkeillä." Sanoja verrattaissa tuli vielä varoa
-useita muita asioita, että sanat merkitsivät joitakin tavallisia
-alkuperäisiä esineitä ja siis todella olivat ijältänsä vanhoja, että
-ne eivät mukailleet luonnonääniä, eivät olleet yhdyssanoja j.n.e.
-Ennen kaikkea tuli tuntea perinpohjin kieliä, joiden sanoja toisiinsa
-verrattiin.
-
-Mihin tuloksiin tämä menettelytapa johti? Suomen suku oli ammoisista
-ajoista asunut laajoilla alueilla Uralista aina Itämereen, Mustaan
-mereen ja Pohjoiseen jäämereen asti, yhtäjaksoisena heimoryhmänä,
-sanoi Schlözer. Suomen suvun alkukoti oli etsittävä Kaspian meren
-rantamilta, arveli Fischer, kun taas muut tutkijat etsivät sitä
-Etelä- ja Länsi-Venäjältä, vieläpä Itä-Saksastakin. Koetettiin
-edelleen esittää miten suomalaiset kansat olivat hajaantuneet,
-kun slaavilaiset tunkeutuivat heidän keskeensä ja miten ne
-vähitellen olivat siirtyneet silloisille asumuksilleen. Siinä oli
-kappale maailmanhistoriaa, aivan toisenlaista kuin ruotsalaisten
-suunnittelema, epävarmaa vielä, mutta uusia näköaloja avaavana ja
-paljon lupaavana, odottaen taitavan suomen- ja sen sukukielten
-tuntijaa. Mutta Ruotsin-Suomen oppineet olivat jättäneet nämät
-saksalaisten tutkijain tulokset enimmästä päästä huomioonottamatta,
-harvoin he mainitsevatkaan suomalaisten sukulaisia kaukana Venäjällä.
-
-Muutamia, vielä heikkoja yrityksiä oli kumminkin tehty
-göttingeniläisten viittaamaan suuntaan. Jo vuonna 1759 oli
-suomalainen Lindheim perinpohjaisesti ja taitavasti todistanut,
-että lappalaiset ja suomalaiset olivat kerrassaan eri kansaa
-kieleltään ja sukuperältään; islantilaisten mainitsemat "finnar"
-olivat lappalaisia, ei suomalaisia. Samansuuntaisiin tuloksiin tuli
-suomenkieltä ja historiaa harrastava kirkkoherra Erik Lencqvist.
-Hän ei tosin ollenkaan epäile, etteivät suomalaiset olisi skyytein
-jälkeläisiä, sitähän todistaa muka venäläisten heille antama
-tschudi-nimikin. Mutta he ovat tulleet Venäjältä varsin myöhäisinä
-aikoina, vielä Kristuksen syntymän aikaan ovat he asuneet Itämeren
-itäpuolella ja eläneet maanviljelyksestä.
-
-Näin erotettiin suomalaisten historia vanhimmasta Skandinavian
-muinaisuudesta; suomalaisilla oli erikoinen muinaisuutensa
-kaukana Volgan rannoilla. Sitä oli siis tutkittava eriksensä,
-itsenäisesti. Lencqvist omasta puolestansa oli täydelleen vakuutettu
-sen suuruudesta ja loistosta, sillä hänen kansansa oli ikivanhaa
-skyytalaista sukujuurta, vanhempaa kuin itse ylpeät svealaiset ja
-göötalaiset. Hänen kielensä oli emäkieli, josta viro ja lappi,
-tscheremissi, mordva, voguuli ja unkari aikain kuluessa olivat
-lähteneet. Vaikka nämät muut kielet olivat muuttuneet niinkuin
-useimmat Europan kielet, oli suomalainen pääkieli pysynyt
-suunnillensa samanlaisena, puhtaana ja sekoittumattomana aina
-Babelin sekaannuksesta asti. Turhaa siis oli, että Rudbeck etsi
-sen alkuperää juutalaisista, yhtä turhaa kuin ruotsalaisten
-yritys asettaa Forniother suomalaisten kantaisäksi heidän oikean
-esi-isänsä Ukon sijaan. -- Tällainen oli innokkaan suomen kielen ja
-suomalaisuuden ystävän käsitys: on kuin kuulisi itse Jusleniuksen
-puhuvan ja kumminkin sulaa siinä merkillisesti yhteen vanha oletus ja
-uudenaikainen tutkimus, keskellä ruotsalaisilta historioitsijoilta
-perittyjä mielipiteitä viitataan Strahlenbergiin, Büschingiin ja
-heitä myöhempiin saksalaisiin tutkijoihin.
-
-Ilmeisesti oli Porthan 1770-luvulla samantapaisella kannalla. Vuonna
-1766 oli hän olettanut suomalaisten runojen olevan heprealaista
-alkuperää ja lisännyt arvelunaan, että runo-nimikin oli juutalaista
-perua. Seuraavina vuosina näkyy hän tutkineen suomea ja jonkun verran
-sen sukukieliäkin; Turun Sanomain ensimäisiin numeroihin kirjoitti
-hän selonteon unkarilaisen munkin Johannes Sainovicsin teoksesta
-_Demonstratio idioma Ungarorum et Lapponum idem esse_ (Todistus
-että unkarin- ja lapin-kieli on sama kieli). Tästä selonteosta käy
-selville, että Porthan jo silloin oli tarkka suomenkielen rakennuksen
-tuntija ja oli vähän unkariinkin perehtynyt. Hän vertailee
-mielellänsä näitä kieliä heprean kieleen. Kirjoituksensa lopussa hän
-huomauttaa miten tärkeätä olisi perehtyä suomensukuisiin kieliin ja
-tehdä vertailuja niiden välillä. "On epäämätöntä", lausuu hän, "että
-kaikissa kolmessa kielessä täysin taitava henkilö kykenisi tekemään
-monta hyödyllistä muistutusta niiden keskinäiseksi eduksi; ehkäpä
-voisi hän hiukan valaista kysymystä kansakuntain sukulaisuudestakin."
-
-Suomalaisten alkuperästä ja asuinpaikoista ei kirjoittaja ota
-mitään varmaa sanoakseen. Mutta 1770-luvun lopulla hän liittyen
-göttingeniläisten ja samalla Lencqvistin mielipiteeseen lausuu:
-"Suomalaiset, permalaiset, lappalaiset y.m. Tämä kansa muodostaa
-vielä suuren osan valtakunnan asukkaista. Kaikki asianhaarat
-vahvistavat vanhimman venäläisen historian todistuksen, joka
-esittää ne valtakunnan pohjoisosan vanhimpina asukkaina, Väinäjoen,
-ylisen Volgan, Vienajoen y.m. seutuvilla." Samalla ovat suomalaiset
-Porthanista kuten Lencqvististä skyytein jälkeläisiä ja täydellä
-itsetunnolla hän P.A. Gaddin kanssa sepittämässään ohjelmarunossa
-Turun Sanomain alkajaisiksi laulaa: "Kansa skyytein sukua ja pohjan
-vanhimpia heimoja."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Aina silloin tällöin vertailivat tutkijat suomenkielisiä
-sivistysesineitten, työkalujen, vaatteitten, rakennuksen osain
-y.m. tavarain, joiden käyttö osotti jonkinlaista sivistystä, nimiä
-vieraskielisiin. Ne nimet, jotka olivat muilta lainattuja, osottivat
--- niin ajateltiin -- että niillä merkittyjen esineittenkin käyttö
-oli vierailta kansoilta otettu lainatavara; mutta kotimaiset nimet
-tiesivät esineiden ikivanhaa tuntemista ja käyttämistä. Tällä
-tavalla oli Juslenius mielestään todistanut suomalaisten ikivanhan
-valtakunnan muinaista mahtavuutta ja sivistystä -- tuota omaperäistä
-sivistystä, jonka kateelliset ruotsalaiset muka olivat hävittäneet.
-
-Kun sitten ranskalaisten kirjailijain kautta kävi yleiseksi se
-käsitys, että historian ensi sijassa tuli kuvailla sivistyksen
-kehittymistä, oli tuo elävistä kielistä saatu apukeino erittäin
-tervetullut sivistyksen varhaisimpia vaiheita tutkittaessa.
-Ruotsalaiset kirjoittajat sitä silloin tällöin Suomen historiaa
-tutkiessaan käyttivät; he vertailivat suomea ruotsiin, gootinkieleen
-tahi venäjään. Professori Gadd tutki tällä tavoin väitöskirjainsa
-alussa jonkinlaiseksi johdannoksi suomalaisten taloudellista tilaa
-ja kun hän vuonna 1775 kirjoitti laajanlaisen selonteon maamme
-elinkeinojen tilasta ja niiden edistämisestä, alkaa hän sen tarkalla
-kuvauksella suomalaisten sivistyksestä pakanuuden aikana. Kuvauksensa
-hän on luonut päätellen mitkä sanat olivat alkujansa suomenkielisiä
-ja mitä sivistysesineitä suomalaiset jo pakanuudenaikana tunsivat.
-
-Porthania huvittivat sivistyssanain vertailut suuresti. Hän sai
-käsiinsä ruotsalaisen Ihren tuollaisten vertailujen pohjalle
-laatiman kuvauksen ruotsalaisten muinaisesta alkuperäisestä
-yksinkertaisuudesta ja tuli sen johdosta miettineeksi mitkä noista
-Ihren luettelemista sanoista olivat suomenkielessä alkuperäisinä,
-mitkä taas ruotsista lainattuja. Hän merkitsi vertailunsa
-paperiliuskalle ja talletti sen vastaisuuden varalle.
-
-Näin aukeni yhä uusia mahdollisuuksia Suomen historian tuntemiseen;
-ne tuntuivat varsin runsailta ja paljoa lupaavilta. Kaikki vanhat
-kirjeet ja asiakirjat, joita Turun lehdissä julkaistiin, saattoivat
-aavistamaan Suomen sivistyksen vaiheita aina keskiajalta asti ja nyt
-viekotteli kaukainen pakanallinen sivistyskin puoleksi paljastuen
-tutkijain uteliaille katseille.
-
-
-
-
-VI.
-
-
-Yliopiston vanha kaunopuheen professori Henrik Hassel oli puolen
-vuosisataa kestäneen opettajatoimensa jälkeen vihdoin väsyneenä
-ja sairaana vetäytynyt lepoon. Vanhoiksi ja kivulloisiksi olivat
-useat hänen virkaveljistäänkin käyneet, jumaluusopin professorit
-Ross ja Pryss olivat jo haudan partaalla, elähtänyt ja kykenemätön
-oli myöskin metafysikan opettaja Nääf. Niinpä avautui akatemian
-nuorille kyvykkäille dosenteille toiveita päästä professoreiksi,
-päästä samalla toteuttamaan uusia, mielissä hautuneita aatteita ja
-oppeja opettajatoimessa ja akatemian hallinnossa. Ensimäisiä heistä
-oli Porthan, joka jo läheni neljättäkymmentä ikävuottaan ja oli
-toistakymmentä vuotta yliopiston opettajana ollut. Hän jo kaipasi
-parempaa rahallista toimeentuloa ja varmempaa virka-asemaakin
-tehtyänsä tähän asti työtä vähäpätöisestä palkkiosta.
-
-Hiukan Porthan lienee epäröinyt, pyrkisikö kaunopuheen vaiko
-metafysikan opettajaksi; näytti nimittäin hetkisen siltä, kuin olisi
-viimemainittu virka nopeampaa palkkaa luvannut. Mutta kaunopuheisuus
-viehätti paljon enemmän. Porthan suostui v. 1775 aluksi palkatta
-hoitamaan Hasselin virkaa, kunnes hänet, edeltäjänsä kuoltua, vuonna
-1777 nimitettiin vakinaiseksi kaunopuheen opettajaksi.
-
-Vähän toista vuotta oli Porthan ollut uudessa virassaan, kun hän
-lähti opintomatkalle Saksaan. Jo kauvan oli hän sitä ajatellut.
-Saksan tieteellinen elämä oli virkeä, sen yliopistot laajalti
-tunnetuita. Porthan kuten virkaveljensäkin oli vuosikausia
-mielenkiinnolla seurannut saksalaisia aikakauskirjoja, lukenut niiden
-vilkkaita riitakirjoituksia ja keskustellut niistä toveripiireissä.
-Hän oli nähnyt, että saksalainen kirjallisuus vuosi vuodelta kävi
-tärkeämmäksi, se oli vaikuttanut suuresti hänen omiin töihinsä ja
-tutkimuksiinsa ja sen tuloksia omistamalla tunsi hän ehtineensä
-edistyneemmälle kannalle kuin monet muut suomalaiset tiedemiehet.
-Näin ollen kypsyi hänessä ajatus päästä itse lähtemään saksalaisen
-tieteen viljelyspaikoille, tutustumaan yliopisto-elämään ja
-professoreihin, jotta hän vastaisuudessakin sitten voisi ylläpitää
-kirjeellisesti heidän kanssaan yhteyttä. Tiedustelemalla sikäläisiä
-kirjakauppa-oloja toivoi Porthan voivansa yliopiston kirjastoakin
-hyödyttää.
-
-Toukokuussa vuonna 1779 Porthan lähti matkalle. Hän kulki laivalla
-Lybekkiin, sitten Hampuriin ja edelleen postirattailla epätasaisia,
-kuoppaisia teitä Göttingeniin. Niin oli hän Saksan virkeimmässä
-yliopisto-kaupungissa, yhdessä uudenaikaisen tieteen pesäpaikoista.
-Yliopistolliset luennot jatkuivat siellä pitkin päivää, seitsemästä
-aamulla kahdeksaan illalla; kun kello löi tornissa, täyttyivät kadut
-luennoille kiiruhtavista tahi sieltä palaavista ylioppilaista.
-Porthankin kulki luentoja kuulemassa, tutustui opettajiin ja käytti
-ahkerasti akatemian suurta kirjastoa.
-
-Professorit olivat maineeltaan hänelle jo entuudestaan tuttuja;
-nyt hän oppi tuntemaan ne henkilöinä. Michaëlis oli samalla
-jumaluusoppinut ja itämaisten kielten tutkija; tarkoin perehtyneenä
-Pyhän maan luontoon ja kansaan saattoi hän luontevasti selitellä
-raamattua uudelta kannalta, kirjana, jossa kansan elämä itämaisine
-tapoineen kuvastui. Heprean sukulaiskielten tutkijana osasi hän antaa
-pyhän kirjan sanoille uuden merkityksen, useinpa uuden, oikeamman
-kieliasunkin. Niin näytti raamattu Michaëliksen käsissä ihmeen
-selvältä ja jokapäiväiseltä, mutta samalla niin järkiperäiseltä kuin
-olisi siitä kaikki pyhyyden lämmin loiste haihtunut. Michaëliksen
-rinnalla työskenteli hänen entinen oppilaansa Schlözer, joka
-selitteli historian asiakirjoja meikein kuin Michaëlis raamattua.
-Yhtä tarkoin otti hän selkoa näiden todellisesta sisällöstä ja
-sanamuodosta, poistaen säälittä entiset olettelut ja väärinkäsitykset
-ja yhtä elävinä ja jokapäiväisinä, melkein nykyaikaisina
-esiintyivät hänelle historian henkilöt. Laajalti matkustellut hän
-oli, erittäinkin olivat Ruotsi ja Venäjä, näiden maiden kieli ja
-muinaisuus hänelle tunnettuja ja Suomen heimon esihistoriaakin oli
-hän, kuten edellä meille selvisi, taitavasti selitellyt. Siinä mahtoi
-olla aihetta ajatusten vaihtoon ja uusien aiheitten heräämistä.
-
-Entäs sitten Heyne, göttingeniläinen kaunopuheen ja runouden
-professori! Luennoillaan ja seminaariharjoituksillaan tutustutti
-hän oppilaitansa antiikin kansain vanhimpaan sivistykseen, teki
-vertauksia oman aikansa villikansoihin, joiden alkuperäiset tavat
-tuntuivat muistuttavan latinalaisten kirjailijain kuvauksia. Näin
-hän rakenteli antiikin sivistyshistoriaa ja mietiskeli siinä samalla
-toistakin yleisempää ainetta: millainen inhimillinen sivistys oli
-alkuasteillaan ollut ja miten levinnyt. Ja sitten hän selitteli,
-kuinka antiikin teokset näissä sivistysoloissa olivat kirjoitetut,
-mitä kirjoittajat teoksissaan oikeastaan ilmoittivat ja kuinka he
-olivat ne kokoonpanneet. Heynen seminareissa istui tulevan Saksan
-henkisiä kykyjä, siellä oli v. Humboldt ja Voss, joka kerran oli
-kääntävä Homeeroksen saksaksi, siellä sai alkeistietonsa Wolff, joka
-ensinnä otaksui, että Homeeroksen eepos oli kokonaisen laulajaryhmän
-laatima eikä sokean runoilijan erikoistuote.
-
-Eipä ihmettä, että Porthan tässä seurapiirissä viihtyi lähemmäs parin
-kuukauden ajan. Hän katseli kaikkia yliopistollisia laitoksia, kävi
-tähtitornissa ja kasvitieteellisessä puutarhassa, oli tiedeseuran
-kokouksissa ja akateemisissa väittelytilaisuuksissa. Vaikkakin
-sekä professorien opettajatoimessa että ylioppilas-elämässä hänen
-mielestänsä oli yksityisiä varjopuolia, ei Porthan siltä voinut olla
-viehättymättä henkisen elämän uhkeudesta ja yltäkylläisyydestä.
-
-Elokuu lienee jo melkein ollut puolivälissä, kun matkailijamme jätti
-Göttingenin alkaaksensa kiertomatkaa Keski-Saksan kaupunkeihin.
-Matka kulki muun muassa Erfurtiin, Leipzigiin, Dresdeniin, Jenaan,
-Wittenbergiin ja Halleen. Kaikkialla nähtävää ja opittavaa, vähän
-väliä oppineita tuttavuuksia. Leipzig ja Halle olivat Göttingenin
-rinnalla Saksan etevimmät yliopistot. Hallessa oli yliopiston
-yhteydessä hyvä pappisseminaari, jossa valmistettiin kirkon miehiä,
-mutta joitakuita vuosia sitten myöskin koulunopettajia heidän
-tulevia toimialojaan varten. Erikoinen koulunopettajan sivistys
-ja kasvatusopillinen kouluutus oli näet uusin uutuus Saksan
-yliopistoissa, jota sieti mukailla ja siirtää muuallekin.
-
-Paluumatka kävi Tukholman kautta ja sieltä ehti Porthan kotimaahansa
-juuri joulun edellä 1779. Mukanaan toi hän joukon uusinta
-tieteellistä kirjallisuutta, tuoreita kokemuksia ja vaikutuksia sekä
-paljon muistoja Saksan suurista yliopistoista, niiden virkeästä
-elämästä ja niiden mainioista opettajista. Ja kotona tapasi hän
-olot entisellänsä. Täällä odottivat kaikki vanhat harrastukset,
-keskenjääneet väitöskirjat kirjastonhistoriasta ja suomalaisesta
-runoudesta, Aurora-seuran lehti, joka sillävälin oli kuollut,
-mutta ei saanut kuolleeksi jäädä, ja ennen kaikkea yliopistollinen
-opettajatoimi, joka enimmän työn itsellensä vaati ja jonka ympärille
-kaikki muu työ oli ryhmitettävä.
-
-Luennot alkoivat taas entiseen tapaansa kello kahdelta iltapäivällä
-akatemian pienemmässä oppisalissa. Sali oli matala ja kostea,
-sillä vastapäätä olevan tuomiokirkon korkea seinä esti täyttä
-päivänvaloa sisääntunkemasta ja kirkkomaalta tihkui vettä seinän
-lävitse sisään. Talvella siellä oli sietämätöntä, sillä huonetta ei
-saattanut lämmittää. "Professori, jonka vain yhden tunnin tarvitsee
-olla akatemiassa", lausuu Porthan, "ja ainakin voi varustautua
-kovaa kylmyyttä vastaan, ei siitä niin pahasti kärsi. Mutta köyhät
-nuorukaiset, jotka usein ovat talvivaatteilla huonosti varustetut,
-ovat pakotetut monta tuntia perätysten (jos yhtäjaksoisesti tahtovat
-seurata heille esitettyjä tieteitä) kärsimään pakkasta." Ja tähän
-Porthan vielä valitellen lisää: "Jokainen käsittää helposti,
-millaisella halulla ja tarkkuudella nuoriso, kun kylmyys sitä
-ahdistaa, esitystä kuuntelee. Usein on mahdotonta merkitä muistiin
-mitä kuulee. Hiljaisuus, jonka kuunneltaessa pitäisi vallita,
-häiriintyy usein liikkeistä ja melusta, jonka kokeet kylmän
-estämiseksi aiheuttavat."
-
-Mutta Porthanista tuntui siltä, ettei talven kylmyys yksinänsä
-haitannut akateemisia opinnolta. Nautinnon ja elämänilon henki,
-joka alustapitäen oli ollut hänelle vastenmielinen, mutta jonka
-ilmauksiin hän Aurora-seurassa näytti suostuneen, alkoi entistä
-enemmän villitä akateemista nuorisoa. "Nuorisomme alkaa luulla
-voivansa käyttää toisella tavalla varojaan paremmin, kuin viipymällä
-kauvan akatemiassa ja hankkimalla maisterin arvon", valittelee
-Porthan 1781. "Silminnähtävästi vähenee myöskin työteliäisyys ja
-ylellinen elintapa tulee tavalliseksi tehden heidän oleskelunsa
-akatemiassa yhä kalliimmaksi." Vielä harmillisempaa oli, että
-opettajissakin oli velttoja ja välinpitämättömiä henkilöitä, jotka
-juuri ja juuri virkansa hoitivat, mutta muuten kuluttivat päivänsä
-huveissaan ja mieliteoissaan. Esimerkiksi Kreander, taloustieteen
-professori, kuuluisan Kalmin jälkeläinen! "Hänen luonteensa näkyy
-yhä selvemmin", sanoo Porthan; "sittenkuin hän on saanut käsiinsä
-rahat Kalmin matkakertomuksen lopettamista varten, ei hän enää
-sitä ajattelekkaan. On kumminkin vahinko, että käsikirjoitus hänen
-kynsiinsä joutui. Kalmin tapaan luennoi hän kokonaisia lukukausia
-pellonviljelyksen, niitynhoidon y.m. hyödystä; ja siirtyy aineesta
-toiseen ilman järkeä ja järjestystä. On myöskin käynyt niin
-laiskaksi, ettei viitsi kunnolleen luentojaan valmistaa eikä niitä
-yhtäjaksoisesti pitää; vaan lähettää vähän päästä kuulijoilleen
-peruutusilmoituksen." Kreanderin tapaisia oli muitakin: adjunkti
-Alanus, joka tottuneena kuluttamaan aamupäivänsä piipun ja kahvikupin
-ääressä sekä kävelemään päivät päästään alushoususillaan pitkin
-lattiaa, valitteli surkeasti töittensä paljoutta; Bonsdorff,
-joka matkusteli maaseuduilla taloja ja riihiä rakennuttamassa ja
-kaupungissa pani toimeen iltamia ja tanssiaisia tanssien niissä
-kuin koulupoika; dosentti Ingman, joka konsistorien kertomuksen
-mukaan "olisi, jos virkaansa jäisi, häpeä akatemialle ja pahennus
-opiskelevalle nuorisolle, joka on nähnyt hänen makaavan katuojissa,
-tietää, että hän on juonut järjen päästänsä, sekä tietää yhtä vähän
-kuin konsistoriokaan missä hän asuu". Luetteloa voisi jatkaa, mutta
-riittäähän tämäkin osottamaan, että Tukholmasta tuleva nautinnonhalu
-yhtyneenä 1750- ja 1760-lukujen velttoon henkeen ei akatemialle hyviä
-seurauksia tuottanut. Ja pahennusta ajan pitkään jatkui, tuntuipa
-siltä kuin se olisi enentynyt. Opintojen sovittaminen käytännölliseen
-elämään oli kyllä suureksi hyödyksi, mutta joskus oli vaara lähellä,
-että käytännölliset harrastukset opin kokonansa syrjäyttivät.
-"Edellisiin aikoihin verraten pyrkii vahingollinen henki tunkeutumaan
-dosentteihimme," sanoo Porthan, "heidän pitäessään akateemisia
-toimia sivutyönä ja halutessaan sekaantua muihin asioihin sekä
-mieluummin niiden kautta kuin opettamalla hankkia elatuksensa; mistä
-on seurauksena, etteivät he vastedeskään, kun tulevat vakinaisiin
-virkoihin, antaudu lukutyöhön, vaan mieluummin kuluttavat aikansa
-muissa toimissa; ei taloudellinenkaan into, joka on vallannut osan
-yliopistomiehistämme, ole juuri minun mieleni mukainen."
-
-Varakansleri Jaakko Haartman, joka vuonna 1776 virkaan tultuaan oli
-päättänyt poistaa juurinensa kaikki siihen astiset huolimattomuudet
-ja velttoudet virantoimituksessa, antoi vain aihetta yhtämittaisiin
-riitoihin ja rettelöihin, siten professorien opetustointa haitaten.
-Pikkumaisella tavallaan kaikkiin akatemian asioihin sekaantumalla
-oli hän näet niin katkeroittanut vapauteen tottuneet professorit,
-että he konsistoriossa säännöllisesti häntä vastustivat ja venyttivät
-istuntoja ylenmäärin. "Akateeminen konsistorio on tähän aikaan ollut
-usein koolla", kertoo Porthan vuonna 1780. "Kun varakanslerillamme
-aina on keskustelun aiheita, emme milloinkaan voi erota ennen yhtä:
-aineet ovat tämäntapaisia: onko väärin, että rehtori omin luvin
-määräsi Schalbergin virkaanastujaispäivän asiaa konsistoriossa
-puheeksi saattamatta. -- -- Ovatko stipendiatein väittelyt (joissa
-nimienhuudon tulee tapahtua) pidettävät stipendiatiluettelon
-tarkistamisen jälkeen vaiko sitä ennen. -- -- Näistä tärkeistä
-kysymyksistä on pidetty monen arkin pituisia pöytäkirjoja,
-erittäinkin viimemainitusta, joka on antanut meille työtä moneksi
-kuukaudeksi."
-
-Niinkuin asiat hänestä tarkoituksenmukaisilta näyttivät niin Porthan
-niitä käsitteli, jos kohta tuntuu joskus siltä, että muodollinen
-oikeus ei ole hänen puolellansa. Kun varakansleri helmikuulla 1783
-vaati ihan yksityiskohtiin asti seikkaperäisiä tietoja yliopiston
-opettajain luennoista kanslerille annettavaksi, ei Porthan voinut
-olla pahaa mieltään tämän johdosta purkamatta. Siihen hänellä
-oli sitä enemmän syytä, kun luettelot ennen olivat jätetyt aivan
-lyhyet ja varakansleri niiden huolettomasta laadinnasta erikoisesti
-moitti Porthania ja muutamaa muuta nuorempaa professoria.
-"Mitähän Kansleri siitä mahtaa hyötyä", selitteli Porthan
-vanhalle suosijalleen Mennanderille, "että hän näkee kuinka monta
-Horatiuksen säettä kunakin päivänä olen selittänyt (jos nimittäin
-voisikin luulla hänellä olevan aikaa ja halua käymään läpi meidän
-luentoluettelojamme)? Ja jos minun vielä tulee määritellä säkeitten
-sisältö, on minun kopioitava luentoni täydellisesti. Sellaisella
-tarkastelulla, kun asianomaiset itse eivät ole läsnä, ei voiteta
-mitään, mutta aina vain tulee häirityksi ja lopulta pakostakin
-kyllästyy. Kukapa minua estää, ellen omantuntoni tähden tahdo
-kunnolleen hoitaa tointani, kerskaamasta sellaisesta, mitä en ikänä
-ole luennoinut? Ei tällaisestakaan puutu esimerkkejä."
-
-Varakansleri tahtoi opettajain opetusaikaakin pitentää. Lukukaudet
-olivat alkaneet lokakuun ja helmikuun alulla, koskapa ylioppilaat
-eivät sitä ennen lomiltaan palanneet; konsistorion kokouspäivinä,
-väittäjäisinä ja saarnainvalmistuspäivinä pyhiä vastaan oli
-luennoista ollut vapautusta; pääsiäis- ja helluntailupa kestivät
-suunnillensa kaksi viikkoa; syyslukukausi loppui kun tuli rekikeli
-ja ylioppilaat lähtivät ajamaan kotiseuduilleen, kevätlukukausi taas
-toukokuun loppupuolella. Nyt vaati varakansleri lupia vähemmiksi
-ja lukukausia pitemmiksi, vaikkei hänellä siihen edes selvää
-lainmääräystä ollut. Porthan Mennanderille taaskin valitteli piispan
-menettelyä, kuvasi omaa työlästä opetustointaan ja lausui lopuksi:
-"Monet virkaveljistäni eivät suinkaan myöskään ole toimettomina.
-Ja kumminkin meitä kaikkia leväperäisyydestä moititaan. Parasta
-lienee, että me tästä lähtein olemme sellaisia, miksi meitä
-sanotaan ja samalla totumme aasin kärsivällisyyteen tahi tulemme
-välinpitämättömiksi siitä mitä meistä sanotaan."
-
-Kohtuuttomilla vaatimuksillaan varakansleri Porthanin mielestä
-vain opetustointa haittasi; pahempaa hän sai aikaan tekemällä
-palkkavuorot filosofisessa tiedekunnassa vallan sekaviksi. Kun
-päällepäätteeksi muutamat professorit olivat eronneet pidättäen
-itsellensä täydet palkkaedut, niin oli professoreiksi pyrkijöillä
-hyvin huonoja toiveita päästä säännöllisille palkoille. Alkoi olla
-puute dosenteista ja apulaisista sekä yleensä kelvollisista nuorista
-tiedemiehistä.
-
-
-
-
-VII.
-
-
-Tällaiset olivat akatemian olot, kun Porthanin hedelmällisimmät
-opetus- ja tutkimusvuodet alkoivat. Akateemista toimintaansa
-kuvailee Porthan vuonna 1783 tähän tapaan: "Minä luennoin julkisia
-luentotuntejani 12 tuntia viikossa; kertaan julkisia luentojani 2
-tuntia; minulla on osakunnan kokouksia joka keskiviikko ja lauvantai
-kolme tuntia sekä vastaanotan ja korjaan ylioppilasten kirjoituksia
-samoina päivinä kello 7:stä aamulla kello kahteentoista. Enempää
-en luulisi saksalaisenkaan professorin ehtivän. Tarvitsemme sitten
-aikaa luennoille valmistautuaksemme ja itse lukeaksemme (ettemme
-10 vuoden kuluttua olisi oppeinemme kokonaan poissa muodista)
-sekä puuhataksemme muissa kirjallisissa töissä." Tutkintoja,
-tiedekunnan kirjoituksia, väitöskirjain tarkastamisia Porthan ei
-tässä ensinkään mainitse eikä riitaisia konsistorion kokouksiakaan
-kaikkine hallintoon kuuluvine toimineen. Kun lukukausi läheni
-loppuaan, kasaantui työtä tavallista enemmän; silloin piti
-kirjoittaa lupakirjeitä poislähteville ylioppilaille ja monet
-kirjeet maaseudulle lähtijäin mukana. (Oli näet varsin tavallista
-tähän aikaan toimittaa kirjeet tuttujen ja ohikulkevien matkustajain
-kautta.) Ylioppilastulvaa kesti näinä aikoina kokonaisia päiviä.
-Ja arvaa sen, millainen oli puuha ennen maisterinvihkijäisiä,
-kun ylioppilailla oli kiire saada väitöskirjansa valmistetuiksi,
-painetuiksi ja tarkastetuiksi joutuakseen vihkijäisistä osallisiksi.
-
-Joudumme nyt näkemään mitä Porthan työkiireissään todella aikaansai.
-Mitä oli Porthanilla oppilailleen tarjottavana luennoissaan
-ja väitöskirjoissaan? Ja millä tavalla hän oppinsa esitti?
-Haihtumattoman vaikutuksen Porthan kuulijoihinsa jätti, siinä kun
-hän istui oppisijallaan henkevät silmät kuulijakuntaa halliten, ääni
-miellyttävästi mukautuen sanotun sisältöön, sanat sujuvasti huulilta
-tulvien ja tanakka ruumis kuten aina kumarassa. Oppisalin penkeillä
-istui ylioppilaita aina 60-70:een asti uutterasti opettajan sanoja
-muistiin kirjoitellen. Heitä Porthan siinä luennoidessaan ajatteli,
-heidän hyödykseen hän oli kauttaaltansa luennot valmistanut.
-Oppilaitten kasvoista hän luki sanojensa vaikutusta ja jo kotosalla
-niitä miettiessään sattui hänelle mieleen miete, miten tuo tahi
-tuokin oppilas hänen esitystään käsittäisi.
-
-Julkisia luentojaan hän piti viikossa neljästi: joka toinen päivä hän
-esitti kaunopuhetta, joka toinen runoutta. Ne pidettiin yliopistolla
-pienemmässä oppisalissa. Mutta yksityisesti hän kotonaan luennoi
-kaikenlaisista aineista, jotka hänestä tärkeiltä tuntuivat ja
-tutkintolukujen tähden olivat oppilaille välttämättömiä selittää.
-Käytöllistä filosofiaa hän usein esitti, logikaa, sielutiedettä ja
-yhteiskuntaoppia niinikään, toisinaan luontaista jumaluusoppia,
-kasvatustaitoa tahi klassillista muinaistiedettä. Aina hän esitti
-jonkun oppikirjan johdolla, seurasi sitä kohta kohdalta ja pykälä
-pykälältä; ja ellei oppikirjaa ollut saatavissa, saneli tahi
-kirjoitutti opettaja itse oppikirjan luonnoksen.
-
-Kirjaa koetti opettaja tehdä samalla tajuttavaksi ja huvittavaksi.
-Hän käytti tutunomaisia, jokapäiväisiä sanoja, otti huvittavia
-esimerkkejä ja vertauksia sekä kertoi tuon tuostakin miellyttäviä
-juttuja ja kaskuja. Joskus hän pisti pilapuheenkin esityksensä
-lomaan. Oppikirjaa Porthan korjaili ja arvosteli. Missä oli joutavia
-jaotteluja, siinä ne poistettiin, missä oli puututtu turhiin
-muodollisuuksiin tahi aikoja sitten vanhentuneisiin kysymyksiin,
-siinä ne kohdat kirjasta sivuutettiin. Kun Brunnmarkin moraalioppi
-alkaa kertoa synnynnäisestä opista, joka muka kaikissa ihmisissä on
-olemassa, huomauttaa Porthan lyhyesti, että "kaikki nämät pykälät
-ovat pelkkää kinastelua, joka jo kauvan sitten on tullut hylätyksi".
-Kumminkin opettaja sitten heti alkoi kertoa, miten tuollainen
-outo käsitys synnynnäisestä opista oli alkunsa saanut ja ketkä
-sitä olivat esittäneet. Ja kun oppikirjassa tulee puhe Jumalan
-kymmenestä käskystä, selittää luennoitsija, että "tähän auktori
-sekottaa teologiaan eikä moraaliin kuuluvaa. Pitää siitä kumminkin
-vähän puhua." Seuraa sitten pitkä esitys siitä mitä kymmenet käskyt
-oikeastaan ovat.
-
-Esimerkkejä riitti joka asiaan. Ne liittyivät mainiosti oppikirjan
-kuiviin määrittelyihin ja antoivat niille aivan uuden eloisan
-luonteen. Milloin ne johtuivat opettajan suuresta lukeneisuudesta,
-milloin hänen tavallisista kokemuksistaan. Kun logikan oppikirja
-jakaa ennakkoluulot eri luokkiin, luetellen yleisön, kasvatuksen,
-seurustelun, jonkun asian erikoisen uutuuden tahi vanhuuden
-aiheuttamat ennakkoluulot, niin höystää Porthan kutakin lajia
-esimerkeillään. Seurustelun ennakkoluuloista hän sanoo: "Esimerkiksi
-sopii ylioppilas, joka mukautuu seuraelämän sääntöjen mukaan",
-ja uutuuden ennakkoluuloista hän lisää: "Muodit ovat kerrassaan
-konstikkaita ilmiöitä, esimerkiksi mitä naisten hattuihin tulee."
-Yleisen mielipiteen ennakkoluulot olivat luennoitsijasta kaikkein
-haitallisimmat ja johtuivat usein aivan satunnaisista tahi
-vähäpätöisistä syistä. "On sananparsi: yleisö sanoo niin, ja
-silloin on vain viisi tahi kuusi, jotka todella siten ajattelevat.
-Kun taas jollakin on väite, josta ei ole varma, arvelee hän heti
-olevansa oikeassa, kun vain saa useampia puolelleen." -- Logikan
-luennoilla Porthan niin ikään joutuu selittelemään ihmeellisten
-asiain uskottavuutta. "Jos kertomus itsessään on mahdoton tahi on
-ristiriidassa ennen tunnettujen tosiseikkain kanssa, ei sitä pidä
-uskoa", sanoo hän, "esimerkkinä ovat pyhimystarut. Mutta kaikkea
-ei ole katsottava mahdottomaksi, mikä tuntuu mahdottomalta, esim.
-ihmeitä. Siamin kuningas ei uskonut, että vesi saattoi jäätyä jääksi.
-Meidän tulee siis kyetä arvostelemaan mikä on mahdollista ja mikä ei.
-Mikäli se riippuu ulkonaisista aistimuksista, on mikä akka tahansa
-yhtä luotettava kuin filosofi, esimerkiksi todistamaan tappelusta."
-Kun oppikirja tätä sääntöä rajoittaa latinalaisella lauseella: "On
-kumminkin suurempi luottamus sille annettava, joka omalta alaltansa
-kertoo, sillä ammattimiestä on ammatissaan uskottava", niin Porthan
-lisää: "On esimerkiksi mieluummin uskottava tähtientutkijaa, joka
-kertoo tähtien kulusta, kuin sitä, mitä kauppamies siitä sanoo."
-
-Usein olivat esimerkit tarkkoja havaintoja ja huomioita
-jokapäiväisestä elämästä. Aikalaistensa tavoin oli Porthankin
-tottunut tarkkaamaan muita ja itseänsä sekä etsimään selitystä
-kaikenlaisiin omituisuuksiin, joita ihmisten keskenäisessä
-kanssakäynnissä ilmeni. Tähän itsenäiseen ajattelemiseen,
-omintakeiseen ja kriitilliseen ympäristönsä ymmärtämiseen
-halusi Porthan oppilaitansakin herättää; omat huomionsa hän
-antoi heille ikäänkuin malliksi ja lähtökohdaksi. Se oli oleva
-itsenäisen ajattelun alkuna. Logikan oppikirjan ylimalkaisella ja
-vaikeatajuisella tavallaan esittäessä huomioiden tekemistä kiiruhtaa
-Porthan siihen lisäämään omat huomionsa ja neuvonsa. "Ihmisten
-tarkkaamisessa on meneteltävä tavattoman varovasti", -- niin hän
-neuvoo, -- "(se on muuten erittäin tärkeä ystäväin, virkamiesten
-y.m. valinnassa) koska he tahallaan salaavat itseänsä. He tekivät
-sitä vähemmän ennen, kun tavat olivat sivistymättömät; kumminkin
-ovat villikansatkin hyvin usein viekkaita ja peitteleviä. Ennen
-muita ovat semmoisia naiset ja hovimiehet sekä papit, vähemmin
-sotilaat. Ne näet, jotka voivat käyttää väkivaltaa, eivät turvaudu
-niin paljon petokseen. -- -- -- Kuta vapaammat tavat henkilöllä
-on, sitä avomielisempi on hänen luonteensa; kuta enemmän taas
-huolehditaan hänen hyvän maineensa tarkkaamisesta, sitä viekkaammaksi
-teeskentelijäksi hän tulee. Kasvatus vaikuttaa paljon, mutta
-poikkeuksia on joka taholla."
-
-Mitään vaikeatajuista tahi monimutkaista asiain käsittelyä Porthan
-ei kärsinyt. Missä oppikirja sellaiseen eksyi, siinä vetosi
-luennoitsija tavalliseen terveeseen järkeen. "On sellaisia", sanoo
-hän kerrankin moraalin luennoilla, "jotka väittävät, että kappaleet
-vajoaisivat joka hetki takaisin alkuperäiseen tyhjyyteensä, ellei
-Jumala erityisellä toimella ylläpitäisi niitä. Mutta tällainen
-ajatus tuntuu aiheettomalta. Millä voi näyttää, että kappaleilla
-on tuollainen taipumus häviämään mitättömyyteensä? Kokemus osottaa
-päinvastoin, että kun minä kerran olen antanut esineelle sen olennan,
-pysyy se siinä edelleen niinkauvankuin en suvaitse toisin siitä
-määrätä tahi sitä hävittää. -- -- -- -- -- Kun minä panen tuolin
-lattialle, pysyy se siinä, kunnes minä otan sen pois. Kuka vaatii
-minun erikoista toimintaani, jotta tuoli olisi paikallaan."
-
-Näin esitettynä tuntui ikävä oppi äkkiä varsin läheiseltä ja
-huvittavalta, ja kuivat oppikirjat saivat uuden sisällön. Kaikki
-ne seikat, joista uusimmassa kirjallisuudessa oli puhe, joista
-kerrottiin sanomalehdissä ja aikakauskirjoissa, joista keskusteltiin
-ja väiteltiin, kaikki nämät asiat oppilaille selvenivät. Avara
-maailma heille tässä avautui. He saivat tarkan selon siitä,
-miten ranskalaiset valistuskirjailijat uskalsivat väittää kaiken
-inhimillisen toiminnan olevan itsekkäisyyttä, miten kuuluisa Voltaire
-oli kieltänyt jumalallisen ilmestyksen ja miten Diderot, Helvetius,
-Holbach ja kaikki nuo muut materialistit sekä naturalistit ihan
-uskalsivat epäillä sielun kuolemattomuutta ja itse jumalan olemassa
-oloa. Järkisyillä luennoitsija nämät väitteet sitten kumosi ja
-viittasi kultaiseen keskitiehen, jota tässä hurjan kielteisyyden ja
-liian vanhoillisuuden välillä oli paras kulkea. Miten Porthan osasi
-perehdyttää kuulijansa aikansa harrastuksiin ja rientoihin, voisi
-lukemattomilla pikkupiirteillä osottaa. Riittäköön tässä yksi ainoa.
-Luennoitsija todistaa oppikirjansa mukaisesti, että itsemurha oli
-väärä ja syvästi paheksuttava teko. Oli kumminkin ollut niitäkin,
-jotka sitä puolustivat, muinaisajan stoalaisista alkaen. "Montesquieu
-persialaiskirjeissään tekee niin, mutta myöhemmin hän katui ja
-muutti mielipidettään. Rousseau taas piloillaan esitti sitä, mutta
-todisti sitten itse asian olevan päinvastoin. Eräällä saksalaisella
-Göthellä on myöskin tämä ajatus ja monella, jotka surmasivat itsensä,
-tavattiin hänen kirjansa pöydältä."
-
-Juuri katsaukset kysymysten vaiheisiin olivat Porthanin esitystaidon
-vahvimpia puolia. Samalla tavalla osasi hän ottaa historialliselta
-kannalta muitakin asioita, jotka puheeksi tulivat, ja näin niitä
-esittämällä levitti hän oppilaissaan historiallista ajatustapaa.
-Ennen olivat he tottuneet käsittelemään niitä muodollisesti tahi
-sitten käytöllisen hyödyn, oikeuden tahi moraalin kannalta. Siihen
-olivat oppikirjat ja väittelyt olleet omiansa heitä totuttamaan.
-Historiallinen ajatustapa oli aivan uusi sekä antoi monipuolisen ja
-laajan käsityksen asioista.
-
-Säännöllisesti alkoi Porthan esityksensä jostakin tieteestä sen
-historiikilla. Vielä huvittavampia olivat juuri mainitsemamme
-historialliset katsaukset erikoiskysymysten yhteydessä. Kun
-opettajamme esitti ne verrattoman hauskalla ja kevyellä tavallaan,
-muodostui niistä kohtia, jotka varmaan viehättivät ja kiinnittivät
-oppilaita. Hän alkaa esimerkiksi kielentutkimuksen historian
-kertomalla kreikkalaisten osuudesta siinä. "Ne olivat yhtä tulisia ja
-vilkkaita, kuin meidän aikamme ranskalaiset, sekä ihastuneet siihen,
-mikä oli heidän omaansa ja he kutsuivat muita barbaareiksi, joka
-täydelleen vastaa sanaa 'hirviö' s.o. sellaisia, joiden kieli on niin
-kauheata, ettei sitä saattanut kuulla saamatta korviaan kipeiksi.
-Vieläpä kreikkalaiset kirjailijatkin jakoivat ihmiset kahteen osaan:
-kreikkalaisiin ja barbaareihin, niin että kun he sanovat, että
-kaikki ihmiset tietävät sen, kuuluu se heidän kirjoituksissaan:
-kreikkalaiset ja barbaarit tietävät sen. Kun roomalaiset olivat
-heidät kukistaneet, olivat he kolmantena kansana. Ulkomaalaisia
-sanoja vääntelivät kreikkalaiset hirveästi niinkuin ranskalaisetkin.
-Nämät välittävät niin vähän ulkomaalaisista, että kaksi upseeria löi
-vetoa, oliko Pietari Tanskan vai Venäjän pääkaupunki. Kreikkalaiset
-eivät siis ole rikastuttaneet kielitiedettä tekemällä vertailuja,
-mutta teräväpäisiä kun olivat, ovat he mietiskelleet kieltä yleensä
-ja heillä on muutamia nerokkaita tuumia siitä."
-
-Vaikka Porthanin esitys näin kulki laajana ja täyteläisenä,
-kosketellen kaikkia tärkeitä kysymyksiä, ottaen esimerkkejä sieltä
-täältä, poiketen katsauksiin ja viehättäviin kaskuihin, ei se siltä
-liialliseen laveasanaisuuteen eksynyt. Kuta laajemmaksi lukeneisuus
-tuli ja kuta enemmän mieskohtaista kokemusta opettajalle karttui,
-sitä enemmän hän koetti näiden tuloksia luentoihinsa liittää. Mutta
-aina hän sentään osasi pysyä pääasioissa ja aina valaisivat esimerkit
-sekä jutut juuri selitettävää asiaa sattuvalla tavalla.
-
-Luennot vastasivat muodoltaan uudenaikuisen kasvatusopin pyrintöjä
-opettaa havainnollisesti ja esimerkeillä, tehdä aine huvittavaksi
-ja käytännöllisestikin hyödyttäväksi. Näin opettivat saksalaiset
-opettajat ja näin luennoivat saksalaiset professorit. Mutta meillä
-oli tällainen luennoiminen harvinaista; siksi se monelle piirtyi
-unohtumattomasti mieleen. Ja ne, jotka jonkun vuoden olivat
-tällaista opetusta nauttineet, tunsivat itsensä täysin kykeneviksi
-erikoisopintonsa päättämään ja ryhtymään virkatoimiin isänmaassa ja
-valtakunnassa.
-
-Mutta ylioppilaat, jotka halusivat akateemista oppiarvoa
-maisterinnimineen ja muine etuisuuksineen, olivat vielä velvolliset
-julkaisemaan kaksi latinankielistä väitöskirjaa ja niitä julkisesti
-vastaväitteitä vastaan latinaksi puolustamaan. Siihen olivat he
-jo useamman vuoden valmistautuneet. Olivat kuunnelleet luentoja,
-kirjoitelleet latinalaisia aineita ja harjaantuneet osakuntain
-kokouksissa väittelemään. Vaan ei ollut väitteleminen eikä
-väitöskirjan kirjoittaminen sittenkään helppoa, semminkin kun
-latinanopiskelu oli joutumassa vain sivutyöksi ja latinantaito kävi
-harvinaiseksi. Kiusaantunein mielin ajatteli ylioppilas väittelyä,
-jonka menon hän jo entuudeltaan toveriensa väittelyistä tunsi.
-Hän arvattavasti samaten kuin moni muu sammallellen toistelisi
-vastaväittäjän hyvin valmistettuja latinankielisiä hyökkäyksiä
-koettaen niihin siinä silmänräpäyksessä vastineen tapaista keksiä,
-hätäyksissään törkeästi loukkaisi kieliopin tärkeimpiä sääntöjä
-tahi juhlallisesti vaijeten vilkuisi professoriinsa, joka kunniansa
-tähden olisi pakotettu tulemaan oppilaalleen avuksi. Oppisali
-olisi puolillaan ylioppilaita, jotka hänelle nauraisivat, ehkäpä
-joku nenäkäs vielä nousisi kahden lakimääräisen vastaväittäjän
-jatkoksi ylimääräisenä häntä kiusaamaan. Ja professorienkin
-tähden, jotka siellä täällä kuulijain joukossa istuisivat, saisi
-hän hävetä, kunnes juhlallisuus vihdoinkin loppuisi muutamilla
-ulkoa opituilla latinalaisilla korupuheilla, joilla puolustaja,
-vastaväittäjä ja professori laittelisivat mikä toisen suurta
-oppia ja kaunopuheisuutta, mikä toisen kiitettävää malttia ja
-hienotunteisuutta.
-
-Ei ollut kovin kummeksuttavaa, että monikin ylioppilas vihasi
-väittelyä kaiken vanhanaikuisen hedelmättömän liikaoppisuuden
-ilmauksena, ja että moni professori toivoi ylioppilaitten aikaa
-käytettäväksi parempiin. Mutta Porthan oli toista mieltä. Hänestä
-"harjaantui nuoriso latinankielen käyttämisessä, vieläpä oppi
-yleensä rohkeasti ja vaivatta esittämään sanottavansa, katsomaan
-asiaa useammalta taholta, nopeasti erottamaan, mikä enemmän tai
-vähemmän kuului pääkysymykseen ja helposti selvittämään esitettyjä
-ja esiintyviä vaikeuksia". Mutta jotta väittelyistä tällaista hyötyä
-olisi, piti niitä oikealla tavalla valmistaa. Porthanin oppilaat
-väittelivätkin hyvin aineeseensa perehtyneinä ja heidän akateemiset
-julkaisunsa olivat, mikäli mahdollista, heidän ja heidän opettajansa
-yhteistyön tulos.
-
-Porthan kirjoitti kumminkin itse sellaiset julkaisut, jotka kävivät
-oppilaan ensimäisestä väitöskirjasta. Hän antoi näet ylioppilaitten
-harjoitusväitöskirjoina painattaa ja pienissä osissa julkaista
-hänen omia laajoja tutkimuksiaan. Tällä tavalla olivat Porthanin
-kirjastonhistoria, hänen tutkimuksensa suomalaisesta runoudesta
-ja hänen julkaisemansa piispa Juustenin päiväkirja ilmestyneet.
-Näin kesti teosten julkaiseminen kauvan ja painatus tapahtui
-yhtämittaisilla keskeytyksillä, mutta tutkimus meni akateemisten
-töitten lomassa ja teokset saatiin painetuiksi nuorten väitöskirjan
-puolustajain varoilla. Siksipä oli tämä julkaisutapa akatemian
-opettajain kesken tullut tavalliseksi.
-
-Ylioppilaitten ei tarvinnut tällaisia suurten tutkimusten kappaleita
-puolustaa, vaan heitä varten painettiin väitöskirjan eteen
-muutamia oppilauselmia ja näistä he saivat vastata. Oppilauselmat
-olivat monenlaatuisia. Niissä esitettiin joku juuri luennoilla
-kuultu, vastakeksitty totuus, tärkeä tieteen peruslauselma tahi
-käytännöllinen elämänviisaus. Niistä väitellessä tottuivat
-nuorukaiset keskustelemaan kysymyksistä, jotka olivat tulleet paljon
-pohdituiksi ajan muotikysymyksiksi, tahi ikuisista totuuksista,
-joihin jokainen sivistynyt aina tunsi tarvetta suhtautua.
-Tämäntapaisia lauselmat olivat:
-
-"On kaikissa kansoissa uutteran kielen viljelemisen ja tarkan
-ajatustoiminnan menestymisen välillä läheisempi suhde kuin yleensä
-luullaan."
-
-"Se, joka haluaa sielutiedettä oikein ja menestyksellä esittää,
-tuntekoon myöskin anatomiaa ja fysiologiaa."
-
-"Väärin on luulla runouden ainoastaan huvitusta varten olevan
-olemassa."
-
-Toinen, niin sanottu graduaaliväitöskirja oli useimmissa tapauksissa
-Porthanin ja jonkun ylioppilaan yhdessä laatima. Porthan määräsi
-oppilaalleen aineen alalta, joka tälle oli luennoilta tuttu, ja
-mielellään senlisäksi sellaisen, josta oppilas erikoisesti oli
-huvitettu. Ylioppilas Snellman, joka oli soitantoa harrastava
-ja itse taitava viulunsoittaja, sai kirjoittaa väitöskirjansa
-aineesta "Musiikin ja ihmismielen läheisestä suhteesta ja edellisen
-merkityksestä jälkimäisen viljelemisessä". Innokkaan suomenkielen
-ystävän ja kansanrunojen kerääjän Erik Lencqvistin poika kirjoitti
-"Vanhain suomalaisten opillisesta ja käytöllisestä taika-uskosta"
-ja tässä väitöskirjassa tulivat isän keräelmät ja tutkimukset
-julkaistuiksi. Niinikään perustui ylioppilas Alopaeuksen väitöskirja
-"Porvoon historia" hänen isänsä, porvoolaisen kymnaasinlehtorin
-muistiinpanoihin. Milloin koetti Porthan graduaaleillaan hyödyttää
-suomalaista tutkimusta, milloin taas antaa nuorisolle esityksen
-yleishyödyllisestä asiasta tahi tärkeästä ajan kysymyksestä. Usein ne
-sitäpaitsi soveltuivat ylioppilaan vastaiseen elinuraan.
-
-Porthan kaikessa opetuksessaan antoi juuri sitä tietoa, jota sillä
-hetkellä katsoi oppilailleen välttämättömimmäksi: sitä hän jakoi
-luennoilla, kirjoitusharjoituksissa, väitöskirjain oppilauselmissa ja
-itse väitöskirjoissa. Yksi esimerkki lukemattomista tarjolla olevista
-riittäköön hänen menettelyään valaisemaan.
-
-Oikeana valistusajan miehenä koetti Porthan kaikin voimin vastustaa
-sen ajan hämäriä ja mystillisiä oppeja, jotka perustuivat ihmisten
-ylenluonnollisen kaipuuseen, kuten svedenborgianismia ja magnetismia.
-Niitä oppeja piti hän vain heikkouden ilmauksina ja ennakkoluulojen
-synnyttäminä. "Katsoen ajan merkkeihin, jotka ovat näyttäytyneet",
-kirjoittaa Porthan eräälle ruotsalaiselle ystävälleen vuonna
-1788, "olen kuitenkin pitänyt velvollisuutenani myöskin oman
-vähän kykyni mukaan palvella maanmiehiäni (erittäinkin nuoria
-ylioppilaitamme, joiden tulee viedä kotiin hyödyllisiä ja järkeviä
-tietoja) selityksillä, jotka tarkoittavat tätä tilapäistä tarvetta.
-Herra Professori huomannee sen muutamista teeseistä, jotka ovat
-Suomen historiaa koskevan väitöskirjani alussa: olen käyttänyt tätä
-tilaisuutta antaakseni nuorisolle muutamia tarpeellisia aatteita,
-jotka kaikella uutteruudella olen selvittänyt. Olen myöskin tällä
-lukukaudella pitänyt yksityisiä luentoja sielutieteestä jotenkin
-lukuisalle auditoriolle antaen kuulijoilleni terveitä periaatteita,
-mitkä koskevat oppia unista, näyistä, ekstaaseista, innottelemisista,
-hulluudesta sekä sen kaikista lajeista ja asteista, aavistus- ja
-ennustuskyvyistä ynnä muusta samanlaisesta." Samantapaisista
-asioista, "ennakkoluuloista", "ennakkoluulojen hävittämisestä",
-"haamuista", "ihmeistä" j.n.e. Porthan kirjoitutti kokonaisia
-väitöskirjojakin. Ja erikoisesti suomalaiseen tutkimukseen syventyen
-hän samoihin aikoihin kirjoitti väitöskirjan "Suomalaisten noituuden
-maineesta".
-
-Joskus, kun maisterinvihkijäiset olivat tulossa ja monet ylioppilaat
-erilaisine aineineen ja harrastuksilleen tulivat Porthania väitöksen
-esimieheksi, preesekseksi, pyytämään, täytyi hänen panna kaikki
-voimansa liikkeelle. Siinä kysyttiin hänen neuvokkaisuuttaan
-aineitten valinnassa ja hänen monioppisuuttaan väitöskirjoja
-tarkastettaessa. Niin kirjoittaa Porthan vuonna 1789: "Nuorisomme
-valmistautuu ensikesäiseen maisterinpromotioniin minkä ehtii;
-jos nimittäin valtiollinen tila antaa siihen rauhaa! Ja kun
-osa virkaveljistäni ei viitsi presideerata, täytyy minun tällä
-lukukaudella väitellä melkein yhtä ahkerasti kuin muinoin professori
-Ekerman Upsalassa; ja vielä kaikesta, mitä voi tietää! Se on hyvin
-ikävä toimi. Mutta olisi myöskin kovaa jättää nuorukaiset, jotka
-luulevat onnensa siitä riippuvan, omiin varuihinsa."
-
-Kun oppilas oli saanut aineensa, tuli hänen itse siitä väitöskirjansa
-laatia. Usein Porthan häntä evästi muutamilla viittauksilla siitä,
-millä tavalla hänen tuli ainettaan tutkia ja esittää. Toisinaan oli
-opettaja oppilaansa luokseen kutsunut, keskustellut hänen kanssaan
-tärkeimmistä aineen kohdista ja neuvonut sopivia teoksia, joita
-tuli käyttää; mutta toisinaan oli hän pistänyt ylioppilaalle pienen
-paperilipun mukaan, johon aineen suunnitelma oli lyhyesti merkittynä.
-Ajatelkaamme vain, miten ylioppilas Sareliusta neuvottiin -- häntä,
-joka kirjoitti "Suomen kielen päämurteista". "Mitä on murre? ei eri
-kieli vaan sama", niin oli Porthan hänen lipulleen kirjoittanut.
-"Ei latina ole kreikan murre, ruotsi saksan, eivät mordvalaisten,
-votjakkien j.n.e. Tuskin viro ja aunus, joita tulisi paremmin tuntea?
-Mutta murteista Suomessamme puhumme. Suuri ero myöskin pitäjien
-välillä j.n.e." Ylioppilas oli sitten neuvon mukaan kirjoittanut,
-Porthan oli hänen kirjoituksensa läpikäynyt, korjaillut ja muutellut,
-poistanut kohtia ja kirjoittanut lisää. Näin oli siis Sareliuksen
-väitöskirja syntynyt. Sanamuotokin sen ilmaisee. "Tosin toisinaan
-'murre' sana otetaan laajemmassa merkityksessä", sanotaan siinä,
-"niin, että sitä käytetään merkitsemään eri kieliä, jotka selvästi
-johtuvat jostakin yhteisestä juuresta, mistä niillä on ahtaamman
-sukulaisuuden merkit; mutta tarkemmin erotetaan kieli murteesta
-siten, että edellinen merkitsee eri kansain puhetapaa, jälkimäinen
-puhetapaa samaa kieltä käyttävän kansan eri maakunnissa, kuten Gesner
-opettaa." Vastattuaan näin Gesneristä löytämällään määrittelyllä
-kysymykseen mikä murre on, on väitöskirjan tekijä pitkässä
-muistutuksessa tehnyt selkoa eri kielten sukulaisuussuhteista
-suomalaisessa ja germanilaisessa kieliryhmässä.
-
-Opettajan ja oppilaan yhteinen väitöskirjatyö rasitti kyllä
-opettajaa enemmän kuin jos olisi väitöskirjan alusta pitäen itse
-laatinut. Mutta se ei Porthanista paljoa merkinnyt. "Heidän parempi
-harjaantumisensa ja luvallisen kunniantunnon ylläpitäminen heissä
-tuntuu palkitsevan tämän vaivan", hän siitä kerran Mennanderille
-lausui. Ja tosiaan mahtoi oppilaasta olla innostuttavaa saada
-työskennellä yksissä kunnioitetun opettajansa kanssa, nähdä työnsä
-tulokset painettuina ja tietää kantaneensa vähäisen kortensa kotoisen
-tieteen hyväksi.
-
-
-
-
-VIII.
-
-
-Kun valistaja tahtoi purkaa vihaansa yhteiskunnan mädännäisyyttä
-vastaan, turvautui hän mahtavaan, kaunopuheiseen, mutta samalla
-sujuvaan ja selvään puhetulvaan. Kun runoilija mieli ilmituoda
-tunteitaan, kutsui hän avukseen koko kreikkalaisen jumalamaailman,
-hän lauloi Amorista ja Venuksesta, hänen ylistämänsä sankari oli
-Apollo tahi Mars ja nymfit, faunit, parkat ja grasit kansoittivat
-hänen runomaailmansa. Ja maalari, kuvanveistäjä tahi arkkitehti
-taas puki kuvitelmiaan monikierteisiin muotoihin: jos maalari
-loi oppineen kuvan, esitti hän tuon vanhan lukumiehen, paksut
-foliokirjat, tuntilasi, Minervan pöllö, pääkallo ja tiesi mitä
-etu-alalla; jos arkkitehti loi linnansalin sisustan, ei puitteista
-ja pielistä, nurkkauksista ja komeroista tahtonut loppua tulla.
-Kaikkialla tarvittiin mitä moninaisimpia, tarkoin opituita,
-vaikuttavia kuvia ja muotoja ja kuta enemmän vuosia kului, sitä
-hienommiksi hioutuivat ne.
-
-Tukholmassa oli tämä taidokas aisti koteutunut. Se tuli näkyviin ylen
-hienostuneessa seurustelussa ja keskustelussa, siroissa kirjeissä,
-virastojen asiakirjoissa ja pappien saarnoissakin. Missä hienostunut
-henkilö huomasi kaunoaistiansa loukkaavaa, ja semmoista hän näki
-ainakin maaseudulla ja semminkin Suomessa, siinä hän ei voinut olla
-säälien hymyilemättä.
-
-Porthan, kaunopuheen ja runouden opettaja, oli virallisesti
-velvollinen opettamaan oikeata aistia ja esitystapaa, proosassa ja
-runoudessa, suullisesti ja kirjallisesti. Tehtävä oli suuriarvoinen
-täällä Suomessa, missä vanhemmat tieteelliset teokset vielä
-melkein kauttaaltaan olivat muodottomia ja raskaita, seurustelu
-ja seurakeskustelu Aurora-seuran toiminnasta huolimatta vähän
-kehittynyttä, saarnataito huonolla kannalla ja ruotsinkieli
-suomivoittoista, usein äsken opittua ja huonosti osattua. Ja
-Porthanin oppilaitten joukossa oli niitäkin, jotka Venäjän Suomesta
-tullen olivat niin ehtineet ruotsinsa unohtaa, että saattoivat
-sivistyneessä keskustelussa käyttää sananparsia sellaisia kuin "hvar
-logerar man i qvarter", kun halusivat kysyä, "hvar bor min Herre".
-
-Tuntien hyvän esitystavan arvon alkoi Porthan useasti kaunopuheen
-luentonsa huomauttamalla siitä oppilailleen. "Meidän päivinämme",
-sanoo hän, "kun hyvä aisti on tullut yleisemmäksi ja yleisö siinä
-suhteessa yhä herkemmäksi, on sitä tärkeämpää pitää huolta tästä
-sitäpaitsi sellaisenaankin niin hyödyllisestä ja mieluisasta
-tietolajista. Mitä arvoa nyt enää pannaan henkilöön, vaikkapa hän
-olisi ahminut kaikki syvimmän opin salaisuudet, ellei hän siltä
-taida kunnolla kuvata ja esittää mitään, ei tyydyttävästi ilmaista
-kenenkään ajatuksia, ei panna kokoon kelvollista kirjoitusta eikä
-pontevasti pelastaa omaa tahi kansalaisten oikeutta, kun sitä joskus
-vaaditaan."
-
-Vanhan ajan latinankieliset kirjailijat, varsinkin mainio roomalainen
-puhuja Cicero, olivat Porthanista erinomaisia esityksen esikuvia. Ne
-esittivät yksinkertaisesti ja kumminkin kaunopuheisesti, selvästi
-ja samalla voimakkaasti. Heidän teoksiaan luettiin ja käännettiin
-ruotsiksi, opettaja itse antoi mallikäännöksen sekä selitteli luettua
-kieliopillisesti ja sisällön puolesta. Täysin tajuttuaan antiikin
-kirjailijat oppivat ylioppilaat niitä vähitellen mukailemaan, ei
-orjamaisesti, vaan omintakeisesti, oman luonteensa mukaan. Lopulta
-he sepittelivät latinalaisia puheita ja väitöskirjoja tyylinsä
-mukaisesti ja heidän ruotsalainen kirjoitustapansakin sai siitä
-vaikutusta.
-
-Kuulemme Porthanin luennoilla esittävän, miten piti valita syyt,
-joilla tahtoi kuulijoita vakuuttaa, käyttää kauniita ja sattuvia
-vertauksia, keksiä selviä sananparsia ja hienoja käsitteitä. Jotta
-asia tehoisi, tulee sen ennen kaikkea tuntua todelta. "Totuus
-on kaiken kauneuden peruste, kuten ranskalainen Boileau oikein
-huomauttaa; totuutta pitää olla ajatuksissa, vertauksissa ja
-sanankäänteissä. Itse asian pitää pohjaltaan olla tosi ja oikea,
-muuten se ei voi viisaita ihmisiä miellyttää, vaikka se olisi
-kaikkein komeimmilla sanoilla ilmaistu. Tätä vastaan rikkovat
-kuitenkin monet, jotka ainoastaan etsivät kauniita sanoja ja
-esittävät laihoja mietelmiä, missä tuntuu järkeä ja kokemusta,
-välittämättä siitä, ovatko nämät mietelmät tosia."
-
-Niinkuin totuudenmukaisuutta, niin Porthan myöskin yksinkertaisuutta
-suositteli. Turhamaista komeilua hän ei kärsinyt eikä hän hyväksynyt
-ranskalaisten kirjailijain loisteliaita mietelauseita, jotka
-välähtävällä vastakohtaisuudellaan huikaisivat ihmisiä. "Niinpiankuin
-roomalaisten yksinkertainen aisti katosi", opettaa Porthan, "alkoivat
-he pitää tuollaisista mietelmistä. Vanhat kreikkalaiset taisivat
-säästäen koristella rakennuksiaan, vaan roomalaiset kasasivat
-koristeen toisensa päälle, niin etteivät he voineet miellyttää muita
-kuin omaa pilaantunutta makuaan. Seneca saattoi mietelauseet muotiin,
-hän käyttää niitä usein. Nuoriso pitää sellaisesta kirjoitustavasta,
-mutta Cicero käyttää varovasti mietelmiä, eikä Liviuksellakaan niitä
-liikaa ole. -- -- -- Ranskalaisilla on sama tyyli kuin Senecalla,
-he eivät pidä Ciceron yksinkertaisesta kirjoitustavasta. Voltaire
-käyttää paljon mietelmiä, jotka tosin tuntuvat yleispäteviltä, mutta
-tarkemmin tutkittaessa osottautuvat vääriksi."
-
-Suurin osa Porthanin kuulijoista oli niitä, jotka aikoivat papeiksi.
-Heille olivat tällaiset neuvot omiansa; ne täytyi vain tehdä
-oikein kouriintuntuviksi ja sovittaa heidän vastaisen elämänuransa
-mukaisiksi. Niinpä näemme, että Porthan yhtämittaa esitteli
-saarnataitoa, sekä luennoissa että väitöskirjoissa.
-
-Saarnataito olikin siihen aikaan kovin alkuperäisellä kannalla,
-ainakin kuvaa Porthan sitä räikeällä tavalla. Hän kertoo, miten
-papit hillittömästi huutavat koko saarnansa vähääkään huolimatta
-siitä, sopiko se saarnan sisältöön vai eikö, lyövät saarnatuolin
-kylkeen, kun mainitsevat jonkun lohduttavan raamatunlauseen, muuten
-he kertovat, lohduttavat ja rankaisevat aivan samalla äänellä.
-Toiset kyllä puhuvat hiljempaa, mutta niinikään kauttaaltaan
-samanlaisella äänellä, lasketellen kuin ulkolukua ja liikkumattomina
-kuin puukuvat, muuttamatta edes kasvojen ilmettä. "Mutta on sitten
-toisia, jotka eivät lue puheitaan luonnollisella ja tavallisella
-äänellä, vaan käyttävät omituista vinkumista, joka ei ole messua
-eikä lauluakaan; toiset taittelevat äänensä muutamien lempiäänien
-välillä, jotka he ovat omistaneet, ja joista voi sanoa kuten Cicero
-oman aikansa puhujista: haukkuvat, mutta eivät puhu. Liikkeissäänkin
-on heillä muutamia mahdottomia tapoja; muutamat sulkevat silmänsä,
-toiset katsovat kattoon tahi kiinnittävät katseensa lakkaamatta
-määrättyyn paikkaan; kukapa ehtii luetella kaikkia hullunkurisia ja
-luonnottomia lausumis- ja esitystapoja, joista voi saada runsaasti
-eläviä esimerkkejä, jos viitsii vaivautua käymään useammissa meidän
-kirkoistamme."
-
-Etteivät nuoret papinkokelaat rupeaisi saarnoissaan noudattamaan
-vanhain rovastien ja pastorien esimerkkiä, antoi Porthan
-seikkaperäisiä neuvoja siitä, miten lausuminen oli painostettava,
-äänteet selvästi muodostettavat, miten hengitystä oli hallittava ja
-puhetta liikkeillä avustettava y.m.
-
-Porthan vaati, että saarnaaja oli saarnansa sisällönkin selväksi
-ja tajuttavaksi sommitellut. Saarnaaja tutustukoon kuulijakuntansa
-ajatustapaan, käsityksiin ja väärinkäsityksiin, kieleen ja
-puheenparsiin. Älköön mitään outoa tahi vierasta, vaivalloisesti
-tajuttavaa tahi hämäräperäistä esitettäkö. Ajateltakoon, mitä kansa
-kaipaa ja tarvitsee, älköönkä siltä kiellettäkö lohdutuksen sanoja,
-kun se niitä todella janoaa, mutta älköön sitä myöskään säästettäkö
-tuomiosta, kun se on syyllinen. Ellei kansan tilaa tunne, joutuu
-menettelemään melkein samoin kuin entinen pappi, joka seurakunnalleen
-luki joskus Hampurissa pidetyn saarnan kullattujen vaunujen
-ja muun liikaylellisyyden käyttöä vastaan -- tietysti köyhien
-maalaiskuulijain erityiseksi ihmeeksi.
-
-Porthan otti asian puheeksi väitöskirjassaan _"Vähäinen suomalaisten
-saarnain historia"_, antaen siinä käytännöllisiä neuvoja ja
-yksityiskohtaisia ohjeita. Hän kuvailee pappien puutteellista
-kielitaitoa, heidän saarnainsa ruotsalaisuuksia ja muita
-muukalaisia puheenparsia. Miten saarnat muunlaisia olisivatkaan,
-kun papit ruotsalaisia saarnoja lukevat ja mukailevat, ajattelevat
-vieraalla kielellä eivätkä kansan kieltä viitsi harrastaa? Kun he
-tyytyvät siihen, että jokapäiväisessä puheessa tulevat toimeen,
-jäävät heille vieraiksi ylevämpiä ja sisältörikkaampia ajatuksia
-merkitsevät kielenkäänteet, kielen rakenne ja kirjoitustapa. Monet
-päällepäätteeksi kirjoittavat saarnansa ruotsiksi tahi latinaksi
-vasta saarnastuolissa sen suomeksi kääntäen. Seurauksena siitä on,
-etteivät sanankuulijat opettajansa esitystä ensinkään ymmärrä.
-"Älköön puhuja luulko, että, jos hän itse ymmärtää puoliruotsalaisen
-puheensa, talonpojat sen siltä käsittävät. Vaikkapa hänen ajatuksensa
-ovatkin suomalaisin sanoin esitetyt, saattavat ne olla melkein yhtä
-hämäriä ja vieraita kuin jos olisivat latinaksi tahi ruotsiksi
-lausuttuja." Ei tule saarnamiehen myöskään vaikeatajuisesti eikä
-oppineesti ajatuksiaan ilmaista, ei käyttää erikoisaloilta otettuja
-sanoja eikä vierasta murretta. Mukailtakoon mieluummin hengellisten
-kirjain kautta levinnyttä kirjakieltä.
-
-Poikkesipa Porthan kaunopuheen luennoilla esittämään, mihin suuntaan
-saarnain sisältö oli laadittava. Kuulijain oli täydelleen käsitettävä
-todellinen autuus ja huomattava, että se autuus, jonka ihminen kykeni
-itsellensä luomaan, oli sulaa hulluutta. Ja saarnaajan tuli esittää
-ainoa oikea onnen tie sekä paljastaa ne rikolliset keinot, joihin
-onnea janoova ihminen turvautuu.
-
-Vaikeata oli jumaluusopin ylioppilaalle muodostaa itsellensä varmaa
-vakaumusta aineestansa, kun oli tavattoman paljon erilaisia oppeja
-liikkeellä raamatusta ja sen käsittämisestä. Toiset pysyivät
-vielä lujasti entisajan jäykässä oikeaoppisuudessa, toiset olivat
-sovitelleet kristinuskoonsa muodissa olevia vapaamielisiä oppeja ja
-kolmannet olivat kaiken uskonnon hylänneet.
-
-Porthan oli niitä, jotka olivat yhdistäneet uskontoonsa valistusajan
-vapaamielisen ja vanhan ajan humanistisen ajatustavan. Kaitselmus
-oli viisas ja järkevä. Uuttera tiedemies ja ajattelija johtui
-tutkimuksissaan, koskivatpa ne luontoa, ihmiskuntaa tahi ajatuksen
-syvimpiä ongelmia, yhä selvemmin tajuamaan Luojan suurta viisautta.
-Tiede ja uskonto eivät suinkaan olleet ristiriidassa keskenään
-vaan päinvastoin edellyttivät toinen toistansa. Porthan nimenomaan
-selitteli luennoillaan, että järjen uskonto on kaiken uskonnon
-perustana ja ilman sitä ei voi ajatella mitään ilmestystä. Luontaisen
-eli järjen uskonnon nojalla piti siis tarkastaa ilmestystä,
-jotta näkisi mikä soveltui edelliseen ja minkä arvoinen kukin
-raamatun kohta oli. Ei ollut koko ilmestys, ei ainakaan Mooseksen
-laki, kaikille aijottu. Kymmenistä käskyistä Porthan erityisesti
-huomauttaa: "Miten voisivat ne olla kaikkia varten? Koska ne ovat
-julistetut esim. tahitilaisille? Ei raamatussakaan sanota, että
-niitä olisi muille annettu kuin Israelin lapsille. Sikäli kun niissä
-on (useimmissa kyllä) monta luontaisen lain käskyä, velvottavat ne
-kaikkia, mutta käsitettyinä Mooseksen säädöksinä (jotka oikeastaan
-kuuluivat Israelin kansalle) eivät ne saata velvottaa muita kuin
-niitä, joita varten ne ovat säädettyjä. -- -- -- Koko kristillisen
-moraalin johtaminen niistä on ihan nurinkurista."
-
-Eihän tällainen puhe oikein sopinut siihen, mitä jumaluusopin
-ylioppilaat olivat teologian professoreilta kuulleet. Ja yhtäläisesti
-Porthan selitteli muitakin raamatun kohtia. "Vanhassa testamentissa
-on kielletty tekemästä työtä sapattina", sanoo hän, "mutta
-Paavalihan sanoo selvästi, ettei kristittyjen tarvitse välittää
-sapatista, uusista kuista y.m., jonkatähden, kuten kirkkohistoria
-osottaa, kristikunnassa ei sapattia aluksi vietettykään. Mutta
-ne kristityt, jotka ennen olivat olleet juutalaisia, pysyivät
-edelleenkin tavassaan olla sapattina työskentelemättä." Toisen
-kerran taas Porthan selitteli, että jumalan uhkaus rangaista
-vanhempain syntejä kolmanteen ja neljänteen polveen tarkoitti
-vain juutalaisia kokonaisena kansana ja lähinnä oli viittauksena
-siihen rangaistukseen, jonka jumala Babylonian vankeudessa antoi
-kansalleen. Uhkauksen toisin käsittäminen oli hänen mielestään
-jumalan loukkaamista. Että syyttömät saavat kärsiä syyllisten tähden
-ja lapset joutuvat tuntemaan isiensä rikosten seuraukset ei ole
-jumalan säätämää. "Eikö se pikemmin ole inhimillinen onnettomuus",
-niin kysyy Porthan lopuksi, "jota ei ihmiskunnassa voida välttää,
-eikö se ole luonnollinen seuraus kaiken luontaisesta yhteydestä?"
-Näin hylkäsi hän käsityksen perisynnistä, joka kulki turmiota ja
-kirousta levitellen polvesta polveen. Uskonto sellaisena kuin Porthan
-sen käsitti, järjen mestaroimana ja vanhan ajan humanisuuteen
-mukautettuna, oli menettänyt entisen ytimensä, syvän inhimillisen
-turmeluksen tunnon ja pakottavan lunastuksen sekä uudestasyntymisen
-kaipuun. Valistuneelle professorille oli kristinusko ensi sijassa
-siveysoppi, joka opetti ihmisiä noudattamaan hyvettä ja elämään
-siveellisesti, vieläpä antoi siihen voimiakin. Pappi, kristinuskon
-saarnaaja, oli hänestä kansan opettaja, joka osasi hankkia sille
-maallistakin onnea viittaamalla sille hyveen tietä. Jumalanpalvelus
-oli käytännöllisin keino levittää kristillistä siveysoppia. Sanalla
-sanoen: Porthan oli omaksunut sen kristinuskon käsityksen, joka
-siihen aikaan oli tunnettu neologian nimellä ja tätä käsitystä
-hän levitti oppilaihinsa ja heidän kauttansa kansaansa. Porthanin
-paraimmat oppilaat myöhemmällä ajalla sentähden valistuksen nimessä
-kiivaimmin koettivat uudistaa kirkollisia käsikirjoja, katkismuksia
-ja virsikirjoja. Ja kun herännäisyysliike alkoi ja voimakkaasti
-vaikutti maassamme, pysyivät neologiset papit sille jyrkästi
-vihamielisinä.
-
-Sellainen oli siis Porthanin käsitys uskonnosta,, sellaisia
-muodoltaan ja sisällöltään ne saarnat, joihin hän valmisteli
-ylioppilaitaan kaunopuheen luennoilla ja väitöskirjoissakin.
-
-Muunlaisiakin neuvoja antoi Porthan kaunopuheen-opetuksessaan.
-Hän selitti yksityiskohtaisesti, miten erilaisia kirjoitelmia oli
-laadittava, puhui väitöskirjoista, tieteellisistä julkaisuista ja
-myöskin kirjeistä.
-
-Ihmiset olivat siihen aikaan ahkeria kirjeenkirjoittajia. Kun
-matkustaminen oli hankalaa eikä vähäsisältöisistä sanomalehdistäkään
-saanut tietää kylliksi muitten paikkakuntain uutisia, turvauduttiin
-kirjeenvaihtoon. Kirjeenkirjoittajilla oli paljon sanottavaa
-toisilleen, he panivat viesteihinsä paljon vaivaa ja huolta, sillä
-kirjeellinen seurustelu oli suullisen sananvaihdon tarkka vastine.
-Se oli yhtä kohteliasta, yhtä suuressa määrässä muodollisuuksia
-tarkkaavaa. Ja Porthan monine toimineen ja laajoine oppineine
-tuttavuuksineen oli ahkera ja huolellinen kirjeenvaihtaja. Hänen
-kirjeensä olivat aina asiallisia; tuttavallisissa ovat asiat sikin
-sokin ilmaistuina, sellaisina kuin ne ovat mieleen juolahtaneet,
-mutta vieraammissa huomaa komeaa ja taidokasta kaunopuheisuutta.
-Miten selvästi se pistää esiin Porthanin ensimäisessä kirjeessä
-Mennanderille, vuonna 1772, kun kirjastonhoitajan virka oli
-kysymyksessä ja Mennanderin puoltolause tarpeen! "Korkea-arvoisin
-Herra Tohtori, Piispa ja Varakansleri", näin hän kääntyy suosijansa
-puoleen. "Sen suosion rohkaisemana, jolla Korkea-arvoisin Herra
-Tohtori, Piispa ja Varakansleri on suvainnut minua kaikkeinsuopeimmin
-suosia, uskallan Kunnianarvoisalta Herra Tohtorilta, Piispalta ja
-Varakanslerilta kaikkeinnöyrimmästi anoa, että Herra Professori
-Lefrénin jälkeen avoimeksi käynyttä Kirjastonhoitajan tointa
-täytettäessä Herra Tohtori, Piispa ja Varakansleri auttaisi minua
-merkitsevällä puoltolauseellaan. Ilman mitään muuta tukea niillä
-ylhäisillä paikoilla, joissa asia ratkaistaan, koko toivoni onneni
-edistämisestä nojautuu Herra Tohtorin, Piispan ja Varakanslerin
-suosioon." Ja kun vapaaherra Cederhjelm, innokas tieteen suosija
-ja ystävä, Turun hovioikeuden presidentin virasta eronneena, oli
-Ruotsiin siirtynyt, sai hän kohta senjälkeen Porthanilta kirjeen,
-jossa alku oli tällainen. "Korkeasti jalosukuinen Herra Vapaaherra,
-Presidentti ja Kuninkaallisen Pohjantähdistön ritari. Siihen
-rauhaan ja lepoon monivuotisen Valtakunnan palveluksessa osotetun
-vaivan jälkeen, jonka Hänen Kuninkaallinen Majesteetinsa on Herra
-Vapaaherralle, Presidentille ja Ritarille antanut, on minun Herra
-Vapaaherraa, Presidenttiä ja Ritaria sitä enemmän onniteltava kun
-Herra Vapaaherra, Presidentti ja Ritari voi tätä lepoa käyttää ja
-nauttia niin, että ikävyys ei sitä saavuta, vaan käy se Isänmaalle
-ja tieteille hyödylliseksi, niinkuin Scipiolla oli tapana sanoa,
-ettei hän milloinkaan ollut vähemmin joutilas kuin silloin kun oli
-yksikseen." Tällaista korua vaati mutkikas rococo-aika siltä, joka
-kanssaihmistensä keskuudessa halusi täysikelpoisesta käydä ja tätä
-Porthan opetti ylioppilailleen. Kömpelöt kädet olivat totutettavat
-kirjoittelemaan sulavia lauselmia, tottumattomat ajatukset
-pakotettavat keksimään hienostettuja kohteliaisuuksia. Ennen kaikkea
-oli monia pikku muodollisuuksia tarkattava.
-
-Opettaja siis neuvoi ottamaan vaarin, miten korkealta paperin
-yläreunalta kirje oli alotettava, muistamaan, että kaikki arvonimet
-ovat huolellisesti lueteltavat, mutta jos ne kovin usein ovat
-uudelleen kirjeessä kirjoitettavat, riittää korkein arvonimi
-yksinäänkin muutamiin kohtiin. "Päivämäärä on asetettava nimen
-kohdalle, mutta ei sen alle eikä korkeammalle. On myös tavallista
-merkitä se yhteen kulmaan heti ensi sivulle kirjeen alkuun, mutta
-se sopii vain, jos kirjoittaa tutuille. On hyvin epäkohteliasta
-kirjoittaa ainoastaan nimikirjaimilla nimensä, erittäinkin mahtaville
-ja tuntemattomille ihmisille; myös on epäkohteliasta lähettää ilman
-kirjekuorta." Edelleen on neuvoja siitä, kuinka monesta asiasta
-voi kirjoittaa ylhäisille ja tuntemattomille henkilöille yhdessä
-kirjeessä, miten kirjekuori on huolellisesti ja siististi sulettava
-j.n.e.
-
-Siihen suuntaan kävi Porthanin varsinaisen virka-aineen opetus.
-Hän tahtoi siinä vuodattaa oppilaihinsa antiikin humanisuuden
-sopusuhtaista henkeä ja asetti heille kauniin esitystavan rinnalle
-sisällön kauneuden, jota esityksen muoto kuvastaa. Opetus oli
-kauvaksi tähtäävää, mutta siltä mitä läheisintä, sillä huolekas
-opettaja sovitteli neuvojansa kulloinkin esiintyvän käytännöllisen
-tarpeen vaatimuksiin.
-
-Ja itse hän antoi taidokkaan esitystavan esimerkkejä. Muistopuhe
-Hasselista, jonka hän piti yliopiston toimeenpanemassa surujuhlassa,
-vuonna 1778, oli verraton selvän ja komealta kaikuvan latinalaisen
-sana-asunsa vuoksi.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Porthan opetti ylioppilaitaan runoilemaankin. Runoiluhan oli varsin
-tärkeä taito. Kun vietettiin häitä, syntymäpäiviä tahi muita
-sentapaisia juhlallisuuksia, piti runopätkällä lisäillä niiden
-arvoa. Kun kuningas nousi valtaistuimelle, prinssi syntyi tahi
-tapahtui muu valtakunnalle iloinen tapahtuma, oli alamaisten komeilla
-aleksandrini-säkeillä tulkittava alamaisia tunteitaan. Silloin
-yliopistollakin oli suuressa salissa juhla ja sen ohjelmassa puheen
-rinnalla juhlarunokin. Entäs kun toveri oli saanut väitöskirjan
-valmiiksi? Silloinhan oli melkein velvollisuutena kirjoittaa hänelle
-onnittelu, ja mieluimmin riimeissä. Ja sitäpaitsi piti runotaitoon
-olla perehtynyt, jotta muitten runoluomista voisi nauttia.
-Ruotsalaisessa emämaassa runoilivat Creutz ja Gyllenborg, joiden
-suurisuuntaisen komeita kuvauksia ei voinut olla ihailematta eikä
-olla heltymättä heidän hellistä ja kaipaavista lauluistaan. Ruotsin
-akatemiassa oli koko joukko runoseppiä, joita piti tuntea, jos mieli
-sivistyneestä käydä.
-
-Porthan selitti, että runous vaikutti varsin terveellisesti ihmisiin.
-"Paitsi sitä", näin esittää hän sen monia etuja, "että sen kautta
-voi päästä kohoamaan tällä aikakaudella, jolloin kirjallisuutta
-niin paljon suositaan, on myöskin muita syitä, jotka saattavat
-meidät syventymään runouteen, erittäinkin siinä ilmenevään aistiin;
-kauniiden runojen luvusta paranee sydämemme, mielikuvituksemme
-harjaantuu, tunteemme tulevat jalommiksi ja me itse sen kautta
-kykenevämmiksi nauttimaan useita jaloja huveja. Sitäpaitsi saa se,
-josta sanotaan, ettei hänellä ole aistia, osakseen ansaittua pilkkaa."
-
-Runoilu oli vaikea taito, sillekin, jolla siihen oli luontaista
-taipumusta. Piti tuntea runotaidon säännöt ja seurata eteviä
-esikuvia. Siihen juuri Porthan oppilaitaan opetti. "Runoilijan
-sisällisiin ominaisuuksiin", näin hän neuvoi, "kuuluu, että hänen
-erittäinkin tulee ilmaista ajatuksensa kauneilla ja havainnollisilla
-kuvilla, skeemoilla ja troopeilla, tavallisesti ei trivialisilla
-sanoilla, vaan, jos mahdollista, jotenkin harvinaisilla ja
-sellaisilla, jotka ovat jokapäiväisen yläpuolella. Runoilijan tulee
-samalla liikuttaa sydäntä ja järkeä sekä tyydyttää mielikuvitusta,
-erittäinkin tulee hänen jälitellä luontoa, koska sellainen kuvailu
-varsinkin miellyttää yleisöä."
-
-Siinä Porthanin asettamat runosäännöt. Ei saanut olla mitään hyvää
-aistia loukkaavaa eikä runojen sopusuhtaisuutta häiritsevää. Sanat
-piti huolellisesti valita, ettei pujahtaisi mukaan mitään räikeitä,
-jyrkkiä, rumia tahi kansanomaisia. Vertaukset ja kuvat niinikään.
-Eihän maalarinkaan sopinut -- Porthan sitä kerran selittelee --
-valita aiheekseen tunkioläjää eikä hollantilaisten mestarien tapa
-kuvailla oluttupia ja sentapaisia paikkoja juuri miellyttävä ollut.
-Hienolla aistilla tuli siis erottaa pois kaikki, mikä oli liiallista
-suuntaan tahi toiseen. Eipä näistä runosäännöistä ole vaikea huomata
-antiikin humanisuuden järkevää, maltillista tasapuolisuutta, tarkkaa
-arvostelua ja ihanteellista pyrkimystä.
-
-Omassa runoilussaan Porthan sääntöjään toteutti. Lukijahan
-on jo huomannut, että hän useasti oli lauluja sepitellyt.
-Erinomaisen kuvaavia hänen runoilutavalleen ovat ne juhlarunot,
-jotka hän laati maisterinvihkijäisiin vuonna 1766 ja molempiin
-sitäseuraaviin maisterinvihkijäisiin. Hän on siinä pukenut riimeihin
-lempiajatuksiaan, jotka olivat muodostuneet hänen pyhimmäksi
-vakaumuksekseen ja joita hän sentähden oli tottunut esittämään
-väitöskirjoissaan ja luennoillaan. Ne tunnemme jo ennestään, ne
-olivat tuota tuttua käsitystä valistuksen ja tiedon hyödystä,
-ennakkoluulojen tuottamasta turmiosta ja maltillisen arvostelun
-välttämättömyydestä. Tässä oli vain valistajan into puhjennut
-runomuodossa esille.
-
-Runoissaan Porthan laulaa esimerkiksi tähän suuntaan: Suloisella
-kukkulalla on totuuden temppeli, jossa itse ylhäinen totuus
-kirkkaudessaan istuu sillä temppelin täyttäen ja tienootakin
-valaisten. Sinne temppeliä kohti käy kulkijan matka sillä välin
-kuin suuri joukkio mieluummin veltosti kulkee pimeissä laaksoissa.
-Samallaisia ovat muut vertaukset: Ajatus näkee onnellisuutemme
-oikean kuvan; totuuden kirkas valo vallitsee sielussa; turmion
-ilkeä kummitus pukeutuu petolliseen valepukuun, käyttää pimeyttä
-hyväkseen ja yllättää meidät. Voisi samaan tapaan jatkaen kerrata
-kaikki vertaukset elämän vaarallisesta merimatkasta, tiedon kentästä,
-harhatietojen virvatulista j.n.e. Mutta se olisi turhaa, sillä
-Porthanin runoilutavan olemme jo tästäkin oppineet tuntemaan. Aivan
-yleisiä, teoreetisiä käsitteitä, esitettyinä tosin selvissä, mutta
-ihan ylimalkaisissa vertauksissa. Ei ole ainoatakaan omituista,
-yksilöllistä piirrettä, ei kouriintuntuvaa kosketuskohtaa, ei mitään,
-joka saattaisi ajattelemaan: tuon kohdan olen todellisuudessa juuri
-tuollaisena nähnyt.
-
-Mutta Porthanin oppilaina oli monta lahjakasta runoniekkaa ja
-muutamia todellisia runoilijanerojakin. Kellgren, Clewberg,
-Franzén ja Choraeus olivat huomatuimmat heistä. Ja heistä kehittyi
-runotaidon mestareita, jotka eivät enää Porthanin säännöttelevää
-ohjausta tarvinneet; eikä malttanut sukkelasanainen Kellgren olla
-ivailematta opettajan teennäistä kamarirunoilua. Mutta useimmat
-muistelivat jälestäpäin kiitollisuudella hänen opetustansa. He
-tunsivat siinä oppineensa runomuodon siroutta ja tarkkaa aistia, ja
-kun heidän tunteensa purkautuivat esille voimakkaassa ja valtavassa
-tosirunoilussa poistaen tieltänsä opettajan asettamat teennäiset
-rajoitukset, ohjasi sitä kumminkin osaltansa hänen viljelemänsä
-hieno ja tarkistunut runoaisti. Niin oli maltillinen arvostelu
-runoudessakin tuottanut siunaustansa.
-
-
-
-
-IX.
-
-
-Kun käytännöllinen edistyksen ja yleishyvän ystävä katseli
-ympärillänsä uhkuvaa elämää, ilmeni hänelle liiankin selväksi, miten
-kaukana ihmiskunta vielä oli vastaisen onnellisuutensa tilasta. Hänen
-mielensä kuohahti, kun hän kaikkialla huomasi vanhoja ennakkoluuloja,
-näki vallitsevain itsekkyyttä, virkamiesten omanvoitonpyyntiä
-ja alhaison sorretun tilan. Käytännöllinen järjestyksen aisti
-loukkaantui mielivaltaisuuksista, oikeudentunne vääryydenteoista
-ja sydän sykähti säälistä kanssaihmisten kurjuutta katsellessa.
-Jokaisessa ihmisystävässä oli vähän Voltairen ja ranskalaisten
-valistajain tapaista; he vetosivat ijäisiin ihmisoikeuksiin,
-viittasivat onnettomiin oloihin ja vaativat lakkaamatta, että
-epäkohdat korjattaisiin ja kurjuus poistettaisiin. Vapaudenajalla
-oli sitä vaadittu valtiopäiväpuheissa ja lentokirjasissa; Chydenius
-oli kirjoituksissaan esittänyt parannusohjelman, joka koski
-melkein kaikkia yhteiskunnan aloja; Höppener oli pelottomasti
-ahdistellut valtakunnan mahtavimpia virkamiehiä ja ylhäisintä
-aatelia. Mutta Kustaa III:n hallitessa oli valistajain vapauden ja
-tasa-arvoisuuden into vähitellen laimentunut; ihmiset olivat tulleet
-kuningasmielisiksi, vieläpä kuninkaan hartaiksi ihailijoiksikin.
-
-Porthan, syntyneenä vapaudenajalla ja jo nuorena perehtyneenä
-valistuskirjailijaan mielisanoihin: vapaus, veljeys, tasa-arvoisuus,
-oli varhain omaksunut vapauden ja valistuksen ihanteet. Hänkin
-katseli niiden valossa elämää ja ihmisiä, hänkin toimi niiden
-mukaisesti. Ja kumminkin hänen toimintansa oli toisenlaista kuin
-vapaudenajan valtiopäiväsankarien ja valistajain. Hän ei sietänyt
-turhaa suupuhetta eikä saarnaamista ja hän vihasi kevytmielistä
-asiain arvostelemista ja komeilevia ponsisanoja. Asiain tuntemus
-ja tarkka asiallisuus, joka niin huomattavalla tavalla ilmeni
-hänen tieteellisissä teoksissaan, tuli näkyviin myöskin hänen
-käytännöllisessä toiminnassaan. Ja niinkuin hän sovitteli neuvojansa
-opetuksessa kulloinkin ilmenevän käytöllisen tarpeen, kunkin
-erikoisen tapauksen mukaan, niin hän tiesi myöskin menettelyään
-elämässä mukauttaa oleviin oloihin. Hänessä oli viisasta
-mukautuvaisuutta ja ihanteellista pyrkimystä yhtyneenä.
-
-Porthanista oli jo tullut täysi turkulainen. Hän kertoi tarkkaan
-ja harrastuksella kaupungin merkkitapauksia, ja silminnähtävästi
-häntä huvittivat kaupunkiyhteiskunnan yleiset asiat. Hän kertoo
-kirjeissään, miten vuonna 1782 kummallisen oikkuisa talvi oli
-aiheuttanut rintatauteja ja kuumetta, miten hovioikeudessa oli
-vain viisi jäsentä jalkeilla ja vanha tinanvalaja Ståhlfothkin oli
-97-vuotiaana tautiin kuollut. Tahi on hän huolissaan vedenpuutteesta,
-joka johtui siitä, että vanhat vesiväylät olivat kuivuneet
-ja uusia lähteitä läheisille pelloille purkautunut. Oppineen
-professorin henkilötuntemus oli suuri, hän tiesi kaikista jotakin,
-kaupunkilaisista ja maaseudunkin herrashenkilöistä.
-
-Kuulkaamme vain, miten hän pitää Tukholmassa oleskelevaa Caloniusta
-tapausten tasalla. "Laihiander Närpiössä makaa pahasti sairaana",
-kertoo hän, "eikä luulla hänen enää pääsevän entisiin voimiinsa.
-Hovineuvos Johan Liliuksella oli myöskin kova kuumekohtaus, mutta on
-hän taas alkanut liikkua, tosin vain huoneissaan. Vielä elää kapteeni
-Willebrand, ja on kyennyt itse syömään ja nielemään, mutta on niin
-heikontunut, ettei hän kauvaa jaksa kestää. Hellenius on äsken saanut
-pojan. Että sihteeri Tihleman, heti palattuaan, vietti häitään
-entisen rouva Fagerströmin kanssa, lienen jo ennen kertonut ja
-niinikään muistaakseni luutnantti Vahlstedtin naimaliitosta mamseli
-Woivalénin, Augustinin kälyn kanssa."
-
-Toverien kesken oli Porthan valmis arvostelemaan henkilöitä, eikä
-hän silloin sanojaan valinnut. Yksi oli suuri korppi, toinen idiooti
-ja aasi, kolmas roisto, lurjus ja niin edespäin samaan nuottiin.
-Näkee, miten yksityiskohtaisesti arvostelijaan koski kunkin olemus ja
-käytös, kuinka hän halusta olisi oikaissut ihmisten kieroja puolia ja
-miten häntä harmittivat heidän heikkoutensa ja virheensä. Siinä oli
-esimerkiksi hänen "serkkunsa" Steenman, joka äitinsä hemmottelemana
-oli menossa hunningolle ja hävittämässä isäpuolensa, professori
-Hassel-vainaan maakartanon. "Ispoisten viljan, yksin juhdatkin hän
-mielivaltaisesti myö, kun se hänen päähänsä pälkähtää", valittelee
-Porthan, "äitinsä hopeat ja muut tavarat on hän suureksi osaksi
-pantannut ja hävittänyt. Äiti elää aivan liiaksikin säästellen, mutta
-pojalla pitää olla yllin kyllin itselleen ja kumppaneilleen. Hänellä
-on vaunut ja hevonen, väliin kaksikin kaupungissa, mutta äidin pitää
-astua jalan iljangolla, niin että hän tässä syystalvella pahasti
-lankesi; eipä poika milloinkaan hänelle hevosta suo. Äiti lainaa
-rahaa ja poika sen heti kuluttaa."
-
-Steenman ei hurjisteluillaan muita vahingottanut kuin itseään ja
-vanhaa äitiään. Missä oli kysymyksessä yleisetu ja yleisvahinko,
-missä virkamies menetteli väärin, riisti leivän kykenevämmiltä
-kanssahakijoiltaan, oli maalaisväestölle harmiksi ja pahennukseksi,
-siinä kävi asia Porthanista kaksin verroin tärkeäksi. Siinä hän
-tahtoi, jos tilaisuutta tarjoutui, itse toimia ja ehkäistä epäkohtain
-esiinpuhkeamista. Hän oli silloin loukatun oikeuden tulkki ja hän
-asettui vääryyttä kärsineitten puolustajaksi.
-
-Etsiskö tähän esimerkkejä? Niitä voisi luetella monta Porthanin
-pitkältä elämänajalta, mutta muutamatkin riittävät näyttämään, millä
-tavalla Porthan yhteishyvän harrastajana koetti auttaa asioita
-oikealle tolallensa. Vuonna 1793 oli valittava kirkkoherra Uuteen
-Kaarlepyyhyn. Ehdolla olivat Porthanin sukulaiset Mathesius ja
-Granroth, molemmat ainakin Porthanin mielestä ansiokkaita miehiä.
-Silloin ilmaantui Uuteen Kaarlepyyhyn kirkkoherra Kikovius Oulusta,
-muka kylpeäkseen, mutta todella hän siellä juonillaan yllytti
-pitäjäläiset pyytämään hänet neljänneksi. "Tuo mies", kirjoittaa
-Porthan Caloniukselle, "on opinnoiltaan aasi, mutta naissankari
-ja käytökseltään liehakoiva, noita uusmuotisia keikailevia
-saarnamiehiämme, jotka puhuvat saarnastuolista koreita sanoja ilman
-sisältöä ja voivat elää kaikkien kanssa ilman että virka paljoakaan
-heidän mieltänsä painaa. Hänellä on ollut onnea kylläksi kun tuli
-pastoriksi Ouluun ja siellähän kelpaa tuollainen komea pappi
-maaherrankaupungissa rehentelemään. Opettajana Uudessa Kaarlepyyssä
-hän hävyttömällä tavalla laiminlöi virkansa. Pyyntökirjeessään
-Kuninkaalle hän on tehnyt sen tempun, että hän sanoo muka vain
-rakkaudesta entisiä seurakuntalaisiaan kohtaan tahtovansa
-vastaanottaa Uuden Kaarlepyyn, vaikka Oulu on edullisempi. Hänen
-pitäisi saada vastaukseksi, että olisi sääli hänen vahingokseen
-käyttää hyväksensä hänen hyvää sydäntään, jonkatähden hänet palkaksi
-on pidätettävä edullisemmassa Oulussa (joka, huomaa se!, on paljon
-huonompi)." Katkeroittuneena pyytää Porthan Tukholmassa oleskelevaa
-Caloniusta paljastamaan Kikoviuksen juonet asianomaisille,
-ilmoittaen samalla katsovansa sitä kaikkein paraimmaksi ystävyyden
-osotteeksi. Asia koski häntä läheisesti, koska hänen sukulaisiaan oli
-vaaliehdolla, mutta Kikoviuksen käytös oli myöskin loukannut hänen
-oikeudentuntoaan ja yleishyvän harrastustaan.
-
-Ajatukset menevät suomalaiseen rahvaaseen. Sen runoluomiahan Porthan
-oli innostuen tutkinut, sen etua oli hän neuvonut saarnaajia
-tarkkaamaan. Ja suomen kieli oli hänelle käynyt rakkaaksi. Taisiko
-hän huomata, mikä rahvasta rasitti? Osasiko hän ottaa sen huolet
-omiksensa?
-
-Porthan oli ensinnäkin katkeroittanut niistä itsekkäistä
-luokkapyyteistä, joilla kustavianisen ajan aateli pyrki tekemään
-muita säätyjä ja semminkin talonpoikaista rahvasta palvelijoikseen.
-Kun tieto Anjalan-liitosta alkoi levitä, kirjoitti hän eräälle
-ruotsalaiselle ystävälleen: "Tuota järjetöntä ja rikollista
-päähänpälkähdystä pitää jokainen akatemiamme jäsen, sekä opettajat
-että oppilaat, niin inhottavana, kuin sitä kaikissa suhteissa
-kannattaakin pitää, vieläpä koko kansakin näin ajattelee.
-Poikkeuksena ovat ehkä muutamat aateliset tuulihatut, joilla lienee
-se tosiaankin kaunis toivomus, että he liiviläiseen ja kuurilaiseen
-tapaan voisivat tehdä kanssaihmisensä orjiksi ja kohdella heitä kuin
-karjaa."
-
-Porthanin oli muutenkin jo kylliksi sääli nälkävuosien ja sodan
-rasittamaa kansaa. Hän kuvailee huonoja vuodentulon toiveita
-sotakesänä 1788 ja jatkaa sitten: "Kun nyt talonpoika raukka
-tällaisena kovana aikana päälle päätteeksi on pakotettu varustamaan
-nihtinsä (rasitus, joka koskenee vain Suomea) ja reservimiehensä
-sekä palkkaamaan vielä täydennysmiehen tämän sijalle, saa kärsiä
-marsseista, ja kaikessa kiireessä on velvollinen hankkimaan
-kunnollisen miehen niitten pienten herrain vapaaehtoisten sijalle,
-joita moneen ruotuun oli pistetty j.n.e., niin voi huomata, miten
-surkuteltava maanmiehemme tila on. Hän on sentään kärsivällinen ja
-pitkämielinen; ja nälänhädällä on ainakin ollut se hänelle edullinen
-seuraus, että sodan pelosta huolimatta ei ole ollut puutetta
-sotamies-tarjokkaista, jotka ovat tarjonneet palvelustaan halvasta
-pestistä. Hevosista vain saavat ratsutilalliset kalliisti maksaa." Ja
-alkuvuodesta 1789 Porthan uudelleen kirjoittaa ystävälleen: "Rajalla
-on kaikki hiljaista, mutta sotatauti ei ole laannut: kauhistun
-kun sitä ajattelen. Onnettomalla tavalla on tauti ja kuolevaisuus
-levinnyt yli koko maankin. Miltä mahtavatkaan tilastolliset taulumme
-tältä vuodelta näyttää! Vaan käännyn pois näistä tuskallisista
-ajatuksista. Jumala meille antakoon rauhan! ja sallikoon meidän saada
-se kunniallinen tahi siedettävä!"
-
-Rauhallinen edistys oli Porthanin toivomus. Siksipä hän haikealla ja
-pelokkaalla mielellä ajatteli kaikkea sitä ulkonaista sodan uhkaa
-ja sisällistä rauhattomuutta, joka 1790-luvulla ilmeni. Kustaa
-III, rauhanhäiritsijä, hän, joka oli antanut kauniita lupauksia
-painovapaudesta ja sananvapaudesta, mutta oli lupauksensa pettänyt
-ja ympäröinyt itsensä ilmiantajilla ja vakoojilla, turhanpäiväinen
-tuhlaaja ja pintapuolisuuden suosija, oli suomalaisen edistysmiehen
-inhoama. Ja tämä samaan aikaan kuin suurin osa ruotsalaisista
-oppineista oli täysverisiä kustavianeja ja muisteli kuningasta kuin
-pyhimpäin tunteittensa ilmestystä!
-
-Kun Kustaa III oli kuollut ja hänen poikansa holhoojahallitus oli
-alkanut, toivoi Porthan maallensa parempia aikoja. Hän huomasi
-ilokseen, että vallanpitäjät olivat säästäväisiä ja järkeviä; hän
-oli kuullut nuoresta kuninkaasta paljon hyvää sanottavan. Silloin
-tuli Armfeltin salahanke hallitusta vastaan ilmi. Paljon se herätti
-Porthanissa huolta, synkkiä mietteitä ja ivallista arvostelua.
-Tietysti joutui Armfelt itse, joka oli päässyt pakenemaan Venäjälle,
-ensi sijassa saamaan arvostelusta osansa. "Niin vähän kuin minua
-huvittaisi nähdä Armfeltin ranskalaisen tavan mukaan telotettuna",
-kirjoittaa Porthan, "niin suuresti toivon kuitenkin saavani kuulla,
-että hän on jättänyt tämän maailman (jossa hän ei näy voivan elää
-rauhassa), mieluimmin sairauden kautta, sitä lähinnä matkalla
-sattuneen onnettomuuden johdosta: ellei hän nimittäin itse haluaisi
-jättää hyvästi." Hän tuli ajatelleeksi Anjalan miehiä Venäjällä ja
-Armfeltiä, joka nyt maanpakolaisena niinikään oli joutunut sinne,
-suomalaisia miehiä, jotka kerran toistensa vihollisina toimiessaan
-yhtä kevytmielisesti olivat uhranneet kansalaistensa hyvinvoinnin,
-maan rauhan ja valtakunnan arvonkin hurjille mieliteoillensa.
-Siellä he nyt saisivat mielinmäärin sopia Suomen tulevaisuudesta,
-Sprengtporten, joka oli uhraamaisillaan sen Venäjälle, ja Armfelt,
-sen kuninkaan uskottu, joka oli miettinyt vaihtaa pois uskollisen
-Suomenmaan Norjaan, kuin minkäkin vaihtotavaran. Parasta olisi,
-että toverukset haastaisivat toinen toisensa kaksintaisteluun
-pistooleilla ja että taistelulla olisi tuloksensa. Ja Porthanin
-mietteet palaavat uudelleen vanhaan toivomukseen: "Jumala
-sallikoon meidän pitää rauhaa ja hiljaisuutta ja, ellei yleisö
-voi lakata juonittelemasta ja vehkeilemästä, estäköön Hän kaikki
-seikkailukokeet." Tunteiltaan täydelleen hallituksen miehenä ei hän
-kuitenkaan saattanut olla ankarasti sen nurinkurisia toimenpiteitä
-arvostelematta. Suosikkijärjestelmä, joka syöpänä oli jäytänyt
-maan onnea, ei uuden hallituksenkaan aikana ottanut asettuakseen.
-Ja Porthan uskoo Caloniukselle mietteensä siitä: "On omituista,
-vaikka kyllä ihmisluonteen tuntijalle helposti käsitettävissä, että
-vallitsevat eivät huomaa, miten pienet laittomuudet (esimerkiksi
-virkoja annettaessa), etenkin juuri meidän maassamme, enemmän
-vaikuttavat maakuntalaisväestön ajatustapaan kuin suurten asiain
-käsittely, jota yleisö ei tunne eikä kykene arvostelemaan. Suosioon
-katsominen enemmän kuin taitoon ja ansioon vähäpätöisiä virkoja
-täytettäessä saattaa uskomattoman helposti kansan (joka aina epäilee
-tahi salaa vihaa ja kadehtii hallitsevia) luulemaan, etteivät
-asianomaiset ensinkään välitä oikeudesta eikä yleishyvästä. Tällä
-on ajanpitkään pahempia seurauksia, kuin tahdotaan uskoa." Ja
-kun suosikit, hallituksen käyttämät kätyrit, sattuivat olemaan
-miehiä, joiden entisyys ei antanut minkäänlaisia takeita heidän
-toimintansa laadusta, oli hallituksen menettely kaksin verroin
-moitittava. Holhoojahallitus nimitti Tukholman poliisimestariksi
-vuonna 1791 Ulholmin, entisen vaillingin-tekijän ja karkurin, joka
-turvakirjeen nojalla oli palannut maahansa. "Onko välttämätöntä
-tärkeissä tehtävissä käyttää tuollaisia välikappaleita", huudahtaa
-Porthan, "ja käyttää heitä asemissa, joissa kansalaisten henki ja
-menestys voi olla kysymyksessä? Mitenkä voi se muuta aikaansaada kuin
-herättää yleisössä epäluuloa ja pahennusta? -- -- -- Valtiolliset
-rikokset ja niiden rankaiseminen! Millaisia synkkiä mietteitä
-niistä synnyttää historia! Mutta" -- -- -- ja siinä hillitsee
-arvostelija kynänsä kulkua. Hän tahtoi olla varovainen: hän ei
-merkinnyt kirjeitään tuttavallisten mielenpurkaustensa vuoksi
-nimimerkillänsä ja sitäpaitsi hän oli pyytänyt Caloniusta ne
-polttamaan. Eikä hän malttanut olla varottamatta Caloniusta kaikesta
-varomattomuudesta, kun tämä kerran Tukholmaan vallitsevain pariin
-oli joutunut. "Toivon siis", tällainen oli huolestuneen ystävän
-neuvo, "että Veli, mikäli mahdollista, varoo joutumasta vedetyksi
-rannalta, sillä ulapalla ei mikään viisaus riitä suojelemaan
-tuulispäiltä. Anna anteeksi tämä mietelmä, mutta olen yhä selvemmin
-näkevinäni miten vaikutusvaltaisten neuvonantajain on vaikea varoa
-sotkeutumasta niiden kohtaloon, jotka äkkiä nousevat ja kukistuvat
-ja työskentelevät salassa toistensa turmioksi samalla kuin näyttävät
-olevan parhaita ystäviä."
-
-Kaiken sen levottomuuden lisäksi, joka lähti Armfeltin salaliiton
-ilmitulosta ja hallituksen alottamasta salaliittolaisten
-tutkimisesta, tuli vielä huhu, että oli aikomus julistaa sota
-Ranskan vallankumousmiehiä vastaan. Porthan ei täysin tajunnut
-vallankumouksen maailmanhistoriallista merkitystä. Hänestä tuntui
-vain siltä, kuin kumoukselliset mietteet ja salahankkeet olisivat
-soaisseet ihmisten mielet ja sitten ruton tavoin tartutelleet
-koko aikakauden ajatustapaa. Hän ihmetteli ranskalaisten hourivaa
-vallattomuutta, kuuli heidän armeijansa käyvän voitosta voittoon,
-eikä voinut kyllin kummeksua tätä odottamatonta menestystä. "Kyllä
-nyt lienee mahdotonta kurittaa raivokasta kansaa", päättelee hän
-lopuksi, "ja tämä tapahtuma antaa runsaasti opetusta kaikille
-tahoille: suokoon Jumala, että kaikki käyttäisivät sitä hyväksensä."
-
-Suuren maailman tapahtumat eivät toivehikkailta näyttäneet. Tuntuipa
-melkein siltä, kuin olisi viisas ja hyvää tarkoittava kaitselmus
-jättänyt hartaat työntekijänsä avuttomiksi maailman melskeeseen.
-Omassa isänmaassa ilmeni taantumusta kaikilla aloilla juuri sen
-kuninkaan aikana, josta suomalainen valistuksen ystävä niin suuria
-oli toivonut. Idästä uhkaili ihan ilmeinen raakuus ja tietämättömyys
-levetä vitkalleen mutta varmasti; Puola oli jaettu ja kohta ei mikään
-enää pidättänyt Idän jättiläistä; sodan uhka leijaili sieltäpäin
-synkkänä pilvenä. Mikä oli oleva onnettoman isänmaan kohtalona?
-Miten saivat säilyä ne vähäiset valistuksen siemenet, joita vaivoin
-oli kylvetty? "Meidän onnettoman maamme kohtalo lienee", valittelee
-Porthan, "ettei se milloinkaan täyteen kukoistukseensa ehdi. Niinpian
-kuin se vähän on ennättänyt tointua, tulee uusi sota ja tuo mukanansa
-uuden hävityksen." Isänmaanystävän mielessä kangasteli vaara, jota
-hän ei tahtonut luulla toteutuvaksi, mutta joka sittenkin, pakostakin
-tuntui välttämättömältä kohtalolta. Eikä hän voinut olla puhkeamatta
-huolestuneeseen huokaukseen: "Jumala varjelkoon meidän onnetonta
-synnyinmaatamme!"
-
-
-
-
-X.
-
-
-Nyt on kerrottava kuinka Porthan opetti oppilaitaan katselemaan
-maailmaa juuri samalla tavalla kuin hän itsekin oli sitä tottunut
-tarkkaamaan. Siihen oli hänestä olletikkin viisaustieteen opetus
-omiansa. Se, joka on sattumalta nähnyt niitä monia luentovihkoja,
-joita uutterat oppilaat ovat Porthanin luennoilla kirjoittaneet ja
-uskollisesti jälkimaailmalle säilyttäneet, on varmaankin ihmetellyt,
-että niiden joukossa on niin lukuisia luentojaksoja viisaustieteestä
-ja sen lähitieteistä. Yhtämittaa niiden kansilehdellä lukee:
-"Muistiinpanoja Herra Professorin ja Ritarin H. G. Porthanin
-Sielutieteen Luennoista", "Professori Porthanin Walleriuksen
-Logicasta pitämät luennot", "Siveysopillisia huomautuksia sepitettyjä
-Kirjastonhoitaja Porthanin Siveysopin Oppikirjan johdolla vuonna
-1774", "Luentoja Rovasti Brunnmarkin Siveysopista, Kaunopuheen
-Professorin, Laajaltikuuluisan ja Korkeastioppineen Maisterin Henr.
-Gabr. Porthanin pitämiä" j.n.e. Ja näitä lukiessaan tulee itseksensä
-miettineeksi: mistä tämä viisaustieteen runsaus kaunopuheen opettajan
-opetusohjelmaan?
-
-Ilmeisesti Porthan, joka koko elämänsä ajan taisteli opin ja
-valistuksen hyväksi, joka tunsi epäkohtain ja ennakkoluulojen
-ikäänkuin häntä mieskohtaisesti kiusaavan ja hartaasti halusi
-opinhaluisesta nuorisosta auttajia valistustaistelussaan, ilmeisesti
-hän juuri filosofian opetuksella toivoi palauttamattomasti
-piirtävänsä suomalaisen nuorison mieliin omain pyrkimystensä jäljet.
-Siinä oli tilaisuutta niitä selitellä ja perustella, osottaa, että se
-opintie, joka opettajan sanojen mukaan oli jyrkkä ja kaita, tosiaan
-oli kulkemisen arvoinen että se, joka tältä taipaleelta poikkesi
-oikealle tai vasemmalle, ei voinut perille tulla. Hänen filosofian
-opetuksensa onkin lakkaamatonta tienviittoomista: oikealla ovat ne ja
-ne, tuo ja tuokin tunnettu oppi ja käsitys, vasemmalla taas toiset
-harha-opit ja erehtymät. Tie kulkee tästä keskeltä, maltillinen,
-tarkka ja tunnollinen sen siitä löytääkin. Opettaja varotti
-oppilaitaan sokeasti hänen sanoihinsa luottamasta, itse arvostelemaan
-asioita ja päättämään jokaisesta erikseen; mutta pakostakin
-kasvatti hän heitä seuraamaan hänen, opettajan, suuntaa. Ja hän,
-kuten Tengström sanoo, jolla ei ollut puolisoa eikä lapsia, näki
-oppilaissaan ikäänkuin omaisensa ja siksi hän iloitsi löytäessään
-heissä oman luonteensa vastinetta.
-
-Ensiksikin oli näytettävä tietämyksen laatu. Oli näet ollut useita
-sellaisia, jotka olivat väittäneet, ettei mitään varmaa tietoa
-voinut saada, koska muka maailma näyttäytyi ihmisille jonkunlaisena
-harhakuvana vain, heidän tietämättänsä millainen se todella oli. Ja
-muutamat olivat niinkin pitkälle epäilyksessään menneet, etteivät
-uskoneet mitään todellisuutta olevan olemassakaan. Mitä hyötyä
-silloin olisi opista ja tiedosta? Miksi silloin käy täisi koulua?
-Miksi hän, Porthan, luennoisi, ellei voisi ylioppilaille mitään
-varmuutta antaa?
-
-Kun näin tärkeä asia oli kysymyksessä, täytyi se tarkoin selittää.
-Ja niin käy luennoitsija kuvailemaan miten ihmisten sisälliset ja
-ulkonaiset aistimukset aiheuttavat tietoa, miten tieto alkuperäisenä
-on aivan yksilöllistä -- Jos minä tunnustelen nuppua ja huomaan sen
-esimerkiksi kovaksi, näin havainnollisesti selittelee opettaja
-tiedon yksilöllisyyttä, "niin sanoo tuntoni vain, että juuri tuo
-nuppu on kova" --; muut sielunkyvyt yleistävät, yhdistävät ja
-kehittävät tätä alkuperäistä tietoa ja niin rakentuu kokonainen
-tietojärjestelmä. Ihmisellä on horjumaton usko siihen, että hänen
-tietämyksensä on todellista ja tämä luontainen vakaumus kykenee
-kumoamaan epäilijäin viisastelevat todistelut.
-
-Mutta varovainen tulee olla käsitteitä muodostaessa. Ulkonaiset
-havainnot voivat pettää -- värejä esimerkiksi usein näkee väärin
---; sisälliset toisinaan myöskin -- miten monella ihmisellä onkaan
-liiallinen käsitys henkisistä kyvyistään --. Mielikuvituksen voima
-tulee häiriten väliin ja intohimot sekottelevat ja väärentelevät
-mielteitä. Kaikki tämä kehottaa varovaisuuteen tietoa hankittaessa.
-Ylioppilaankin on hyvä järjestää opintonsa sopivalla tavalla. Hän
-valitkoon mukavan lukuajan, esimerkiksi aamun, jolloin hänen mielensä
-vielä on vapaa päivän vaikutelmista, vuokratkoon huoneen, joka on
-terveellinen ja yksinäinen, ja karttakoon ennen kaikkea intohimoja,
-jotka häiritsevät ajattelua. Kun ylioppilas on oppikirjan lukenut,
-hankkikoon hän itsellensä tarkan oppijärjestelmän, merkitköön vihkoon
-tärkeimmät kohdat, selvittäköön siihen sen, mikä on hämärää, ja
-olkoon asioita uskomatta ennenkuin on tarkoin arvostellut. Vaan tämä
-ei vielä riitä. Tulee luettua verrata muihin kirjoihin. "Muutamia
-kirjoja minulla on", näin Porthan neuvoo, "toisia taas ei ole, niitä
-on minun siis lainattava. Jos minulla on kirja itselläni, pitää
-minun vihossani aina viitata kuhunkin kirjan kohtaan, mikä jotakin
-asiaa selittää, mutta ellei minulla kirjaa ole, on minun kopioitava
-tärkein." Ja tämän mukaisesti ilmenivät oppilaitten opintovihkoihin
-tarkan ja tasapuolisen tiedon ensimäiset, kömpelöt alkeet.
-
-Ylioppilaan tieto ei voinut eikä saanut olla ainoastaan
-ammattitietoa, sen piti ulottua kaikkiin tärkeimpiin tieteisiin, olla
-ainakin heikko mukaelma opettajan monitietoisuudesta. Esitettyään
-näet oppilailleen mitä kouluissa oli luettava, jatkaa Porthan: "Kun
-tullaan akatemiaan, on hiukan enemmän syvennyttävä asiaan. Logiika ja
-moraali olkoot opinsijoilla luettavanamme. Metafysiika, ei kuitenkaan
-ontologia, vaan sielutiede ja kosmologia, sitten latinalainen
-teologia, matematiika, kemia, taloustiede, itämaiset kielet, kreikka,
-heprea j.n.e. Sillä välin ei saa antaa kouluoppinsa hälvetä. On
-omituinen henki akatemioissa, kun ei osata neljää laskutapaa,
-laiminlyödään maantiedettä ja historiaa; tulee tuntea hiukan lakia,
-terveysoppia, luonnontiedettä j.n.e., vieläpä kirjallisuuteen vähän
-perehtyä, se kun voi olla hauskuudeksi." Tämä monipuolinen ja varma
-oppi vasta teki ylioppilaan elämästä täysikelpoisen, onnekkaan ja
-kanssaihmisillekin onnea tuottavan.
-
-Ehdottomana edellytyksenä oli kumminkin oikean opin ohessa
-siveellinen elämä. Jos muistuttelemme mieleemme siveydellistä
-tilaa, pääkaupunkilaisten ryhditöntä elämää, loppumattomia
-rakkausseikkailuja kustavianisesta hovista, virkamiesten itse
-kuninkaallisen linnan sivurakennuksessa toimeenpanemia toisarvoisia
-tanssiaisia, himokasta hymyilyä rococo-ajan ylimysten kuvissa,
-salaisia tahi peittelemättömiä viittauksia lukemattomissa kirjeissä,
-konsistorion pöytäkirjain törkeitä juttuja ja ylioppilaselämän
-erehtymiä, selvenee meille siveysopin tärkeys. Ja jos senlisäksi
-vielä palautamme muistiimme kaikki ne nurinkuriset ja naurettavat
-tahi ikävät ja intohimoiset luonteet, joista Porthan jo useasti
-oli saanut kylläkseen ja joihin tässäkin esityksessä joskus on
-viitattu, tajuamme, ettei siveysoppi voinut olla vain ilmeisimmistä
-siveysrikoksista varottavaa oppia. Samalla selvenee myöskin miksi
-moraaliset viikkolehdet olivat muodissa, miksi saksalaisen Gellertin
-satuja tahi englantilaisten kirjoittajain siveysromaaneja niin
-mielellään luettiin ja miksi siveysopilla oli niin suuri sija
-oppiaineitten joukossa.
-
-Ranskalaiset materialistit olivat yrittäneet tehdä ihmisestä
-aisti-eläintä, konetta, jota vietit vetivät, sokeat luonnonlait
-ohjasivat. He ja heidän edeltäjänsä, muutamat mainiot
-viisaustieteilijät, olivat uskaltaneet kokonansa kieltää inhimillisen
-tahdonvapauden ja samalla toiminnan vastuunalaisuuden. Tämä
-vaarallinen oppi oli osotettava ehdottomasti vääräksi --. niin
-käsitti Porthan asian -- etteivät ylioppilaat viehättyisi sen
-mukaisesti heittäytymään halujensa ja mielitekojensa varaan.
-"Spinoza, Hobbes ja Bayle ovat väittäneet, ettei ihmisellä ole
-mitään vapautta, vaan on hän pelkkä kone: mutta jokaisen sisällinen
-kokemus todistaa tätä lauselmaa vastaan. Jos ihminen olisi vain kone,
-olisivat kaikki hulluja, jotka luennoivat moraalia, säätävät lakeja,
-neuvovat j.n.e. Vapauden sisäinen tunto on niin syvälle painunut
-sielun syvyyteen, että jos joku, vaikka kuinkakin konstikkailla
-ja oppineilla todisteluilla tahtoisi saada meidät vakuutetuiksi
-vastakkaisesta asiain tilasta, niin sisällinen tietomme sen
-kumoaisi", lausuu Porthan.
-
-Ihminen oli toimistaan täysin vastuunalainen. Kaitselmus oli vain
-antanut hänelle lukemattomat toiminnan mahdollisuudet ja samalla
-vastaavat velvollisuudet. Itsekkyys oli tosin jokaisen ihmisen sisin
-vaikutin, ensimäinen ja ainoa viettien ja pyrkimysten alkusyy. Mutta
-jokaiselle oli myöskin annettu järki, joka sanoi, että hänen täytyi
-olla hyödyksi maailmassa, auttaa lähimmäisiään ja edistää yleistä
-edistystä, jos tahtoi tulla onnelliseksi ja menestyä. Järki ja
-kokemus ovat vähitellen opettaneet ihmisiä hillitsemään itsekkäitä
-intohimojaan, toimimaan siveellisesti ja noudattamaan omantunnon
-ääntä. Omatunto? Mistä se on tullut ja mitä se on? Se on samaa kuin
-siveellinen vaisto. "Jokaisella ihmisellä on tämä tunne kokoonpantu
-kahdenlaisista hämäristä mielteistä. Muutamat syntyvät välittömästi
-ihmisen luonteesta ja alituisista kokemuksista, joita aina siitä
-asti kuin on osannut aistejaan käyttää on saanut itsestään ja muista
-ihmisistä. Monet mielteet ovat taas himmeiksi käyneitä vaikutelmia,
-joita ihmiseen on opetuksesta, kasvatuksesta, esimerkeistä ja
-uskonnosta jäänyt. Ne ovat toisiinsa sekottuneet eikä niitä voida
-toisistaan erottaa selvyyden eikä muunkaan tunnusmerkin mukaan."
-
-Siinä täysin selvä ja peittelemätön selitys siitä, mitä inhimillinen
-siveellisyys oli! Se oli alkuperäinen itsekkään hyödyn ääni, joka
-käytännöllisistä syistä oli huomannut viisaimmaksi olla kanssaihmisiä
-kohtaan hyvä ja oikeamielinen. Ja se oli vähitellen jalostunut ja
-hienontunut yhä alttiimmaksi ja uhraavaisemmaksi, se oli saattanut
-ihmiset toimimaan vain hyveen itsensä tähden. Useat jalot henkilöt
-olivat alttiuden hetkenä kerrassaan unohtaneet itsekkyyden, alttiuden
-alkuperäisen alkusyyn, ja uljas roomalainen Curtius sellaisessa
-hetkessä oli syössyt varmaan perikatoonsa.
-
-Porthanin mielestä oma onni ja muitten edun harrastus erinomaisesti
-sopivat yhteen. Hän ei väsy sitä oppilailleen selittämästä, hän
-kirjoituttaa siitä väitöskirjat _"Mielen nautinnosta ja halusta"_
-ja _"Hyödyllisen ja kunniakkaan yhteensopimisesta"_. Valistusajan
-tapaan tekee hän selkoa muuttumattomista ihmisoikeuksista, kaikille
-yhteisistä, ja siveellisestä tasa-arvoisuudesta, joka ihmiskunnassa
-on. "Kaikki olemme saman luojan työtä, sama on meillä myöskin
-luontainen laki ja lainlaatija ja aijotut olemme yhtäläistä
-onnellisuutta varten." Vaan enemmän painoa panee opettaja kumminkin
-ihmisten velvollisuuksiin yhteiskuntaa ja kanssaihmisiä kohtaan. Ei
-kenkään saanut asettua ihmisoikeuksiensa nojalla etuja vaatimaan
-ellei tainnut velvollisuuksistaan vastata.
-
-"Ei suinkaan ole vain omaksi hyödyksi viljeltävä sielunvoimiaan",
-siinä Porthanin ohjelma, "vaan samalla siksi, että siten tulisi
-kykenevämmäksi palvelemaan muita. Joka valistuneella ajatustavallaan
-on johtanut muita valoon ja kukistanut yleisiä, vahingollisia
-ennakkoluuloja sekä hyödyttänyt edullisilla keksinnöillä, esimerkiksi
-kirjapainon, kompassin keksimisellä tahi muuten aikaansaanut
-hyödyllisiä laitoksia; hän on suurimman kiitollisuuden ja
-kunnioituksen arvoinen. Ihmisten kunnioitus perustuukin siihen, että
-henkilö, jota kunnioittavat, on ollut hyödyksi. -- -- -- -- -- Ei
-vain aikalaisia ole hyödytettävä, vaan myös jälkeläisiämme. Se, joka
-ei ole miksikään hyödyksi, on vahingollinen jäsen valtiossa ja raskas
-taakka maailmalle. Jokainen voi hyödyttää omalla tavallaan ja hänen
-tulee sitä tehdä."
-
-Valtiossa oli hallituksen tehtävänä edustaa yleishyvää. Siksipä
-täytyi jokaisen kansalaisen auliisti alistaa omat vähäiset
-vaatimuksensa hallituksen yleishyvän etujen alaisiksi. Mutta jos
-hallitus käsittää tehtävänsä väärin, ei edistä yleistä hyvää vaan
-ainoastaan omia itsekkäitä pyyteitään, silloin ei velvollisuus
-enää sido alamaisia uskollisuuteen. Tosin vasta äärimmäisessä
-hädässä sai siitä näin vapautua. "Jos esivalta kerrassaan sivuuttaa
-kaiken inhimillisyyden ja lain, ja kaikki sen puuhat yksinomaan
-ja selvästi tarkoittavat alamaisten häviötä, niin näillä on täysi
-oikeus asettua sitä vastaan. Mutta on merkille pantava, että:
-1:o Esivallan pahuuden tulee silloin olla suuri ja ilmeinen;
-sen pienet erehdykset ovat anteeksi annettavat, koska ne voivat
-johtua heikkoudesta tahi mairittelijain viettelyksestä. Hallitsija
-on ihminen hänkin ja voi erehtyä yhtä hyvin kuin joku muu. 2:o
-Siispä ei yksikään yksityishenkilö saa asettua esivaltaa vastaan
-loukkauksen tähden, jonka on kärsinyt, koskapa sellainen menettely
-saattaa koko yhteiskunnan levottomaksi ja epävarmaksi ja koska
-jokaisen kunnon kansalaisen täytyy pitää yhteistä hyvää onneansa
-parempana. Sitäpaitsi ei alamainen aina kykene ratkaisemaan, miten
-siveellisesti oikeutettuja hallituksen teot ovat, miten kohtuullisia
-sen tarkoitusperät lienevät eli mitkä syyt ovat sen johtaneet siihen
-ja siihen toimeen. Usein saattaa yksityinen itsekkyydestä pitää
-kohtuuttomana mitä valtion etu vaatii."
-
-Oli niitä, jotka kielsivät hallituksen edes voivankaan, vaikka
-tahtoisikin, yleishyvää edustaa. Valtio oli syntynyt näet
-viekkaudesta ja petoksesta. Kun viekkain ja väkivaltaisin ihmisistä
-oli houkutellut kanssaveljensä alamaisiksensa luvaten heitä muka
-suojella ja auttaa, oli ensimäinen vääryys tapahtunut, luojan
-säätämä luontainen tasa-arvoisuus rikottu ja temmellyspaikka
-jätetty vallanhimolle, väkivallalle ja muille pahoille vieteille.
-Yhteiskunta, raitista luonnontilaa ala-arvoisempi tila, oli tullut
-maailmaan ja kehittynyt yhä mutkaisemmaksi, luonnottomammaksi ja
-ihmisille turmiollisemmaksi. Suuri genfiläinen filosofi Rousseau
-oli näin opettanut ja luonnonihailijain suuri joukko silloiseen
-sivistykseen kyllästyneenä oli hänen oppinsa omaksunut.
-
-Oliko suotavaa, että valtio oli olemassa? Vai pitikö pyrkiä
-uudistamaan filosofien uneksumaa alkuperäistä vapauden ja
-tasa-arvoisuuden tilaa? Porthan oli kysymystä useasti ajatellut. Ja
-hän oli tullut tällaiseen johtopäätökseen: Alkuihmisillä, heillä kun
-oli kaikki yhteistä ja kaikki pyrkimys kääntynyt ruoan hankintaan,
-ei ollut suuria vikojakaan. Oli totta, että sivistys oli tuonut
-mukanansa paljon pahaa, lisäillyt ihmisten tarpeita, kiihottanut
-heidän himojaan ja niin synnyttänyt uusia, ennen tuntemattomia
-vikoja. Se oli vaikuttanut valtioitten synnyn, tehnyt toisista
-herroja, toisista alamaisia ja kolmansista orjia. Mutta vielä
-suurempia olivat valtion ja sivistyksen edut. Ne näet turvasivat
-jokaiselle rauhallisen olon ja antoivat hänelle tilaisuutta täydentää
-kykyjään ja tietojaan. Niin saattoi ihmiskunta kulkea tiedottomasta
-onnellisuuden tilasta, naivisen lapsuuden asteelta itsetietoiseen
-onnellisuuteen.
-
-Yhteiskuntatila oli siis ihmisille edullinen. Mutta missä muodossa
-se oli onnekkain? Ylimyshallitus oli huonoin kaikista, sillä se
-antoi aihetta yhtämittaisiin väärinkäytöksiin eikä kansanvaltakaan
-ollut paljoa sopivampi. Sellainen hallitusmuoto olisi näet
-edellyttänyt, että kaikki kansalaiset olisivat olleet viisaita ja
-hallintoon kykeneviä, mutta niin ei valitettavasti ollut asian
-laita. Siksipä kansan hallitessa syntyi loppumattomia riitoja,
-hämminkiä ja sekasortoa. Näin ollen oli rajoitettua kuningasvaltaa
-pidettävä paraimpana. Kumminkin myönsi Porthan, että erilaiset
-hallitusmuodot johtuivat erilaisista oloista; missä esimerkiksi
-voimakas maanviljelijävaltio oli syntynyt, siellä oli tavallisesti
-kuningasvalta omaksuttu.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Tähän suuntaan kävi Porthanin viisaustieteen opetus, jolla hän koetti
-ylioppilaistaan tehdä kunnon ihmisiä ja kelpo kansalaisia. Vaikka
-tuntui siltä kuin siinä olisi ollut sanottuna kaikki mitä oppilas
-elämässä tarvitsi oikeaa uraa kulkeakseen, ei sillä Porthanista oltu
-tarpeeksi tehty. Oppi oli toinen puoli asiasta, käytäntö toinen.
-Esimerkki tehosi enemmän kuin pitkät selitykset, tuttavallinen
-seurustelu vaikutti välittömämmin kuin kauniit ja oppineet esitykset.
-Yliopiston asetukset olivat uskoneet opettajan huoleksi ylioppilaan
-valvomisen ja ohjaamisen yksityiselämässäkin; jos ylioppilas
-hairahtui, tuli opettajan häntä, nuhdella ja varottaa; jos hänestä
-jotakin pahaa kuului, tuli opettajan ottaa siitä selkoa; hänen tuli
-tukea ja auttaa ylioppilasta missä se oli tarpeen. Tuttavallista,
-melkein isällistä suhdetta edellyttivät nämät vanhat yliopiston
-säännöt ja se oli myöskin Porthanin toivomusten mukainen.
-
-Eri hyvästi Porthan kumminkin ylioppilaita tunsi. Niitä oli
-sellaisia, joiden nimi hänestä jo oli rakas, hänen ystäväinsä ja
-likeisten tuttavainsa pojat, Alopaeukset, Cygnaeukset, Wegeliukset,
-Steniukset ja monet muut. He tulivat yliopistoon mukanansa isän
-kirje, jossa tämä huolestuneena ja vanhaan ystävyyteen vedoten pyytää
-Porthania pitämään poikaa silmällä, neuvomaan ja auttamaan häntä.
-Turussa väijyivät monet viettelykset, olot olivat outoja, poika
-ei aluksi tiedä mitä tehdä, miten olla, isä kotonansa pappilassa
-hänestä paljon toivoo, mutta samalla on huolissaan ja peloissaan
-eikä ennen rauhoitu kuin saa tietää hänen olevan hyvässä turvassa.
-Porvoon piispa Z. Cygnaeus lähettää Porthanin luokse nuorimman
-poikansa Pehr Gustafin, joka nyt oli olevinaan hänkin yliopiston
-kansalainen ja rukoilee samalla Porthania järjestämään hänen olonsa
-ja elantonsa. "Samoihin käsiin, jotka niin suurella leppeydellä
-ovat ohjanneet vanhempain poikaini vaiheita akatemiassa", jatkaa
-hän, "uskon minä nyt kaikella hartaudella ja luottamuksella tämän
-viimeisen menon maailmaan; mutta älä väsy osottamaan hyvyyttäsi
-ja hyviä töitäsi ystävälle, joka kunnioittavalla sydämellä ne
-tunnustaa. Tämä nuorimpani ei arvele kykenevänsä lukumieheksi
-eikä rohkenevansa sotilaaksi ja on se minulle samantekevää, minkä
-elinuran hän valitsee, kunhan vain tulee kunnolliseksi ja taitavaksi
-jäseneksi isänmaassaan, johon minä niin pitkälle kuin kykyni kestää
-kyllä tahdon häntä ohjata, ja edistää hänen parastaan kaikilla
-keinoilla, joita voin käyttää." Ja Porthan todella piti nuoresta
-Pehr Gustafista huolta niinkuin hän oli huolehtinut hänen molemmista
-vanhemmista veljistään Sakriksesta ja Johan Henrikistä. Kiitollisena
-piispa vuoden kuluttua hänelle kirjoittaa: "Siitä, että Rakas Veli
-on pitänyt huolta pikku pojastani, josta hän on minulle ilmoittanut,
-saan kunnian nöyrimmin ja vilpittömimmin kiittää pyytäen samalla
-kunnioittavasti Rakkaan Veljeni vastaistakin armeliaisuutta siinä
-suhteessa ja ilmoittaen, että Rakas Vaimoni moninkertaisesti
-siunaten Rakasta Veljeä yhtyy minun kanssani samaan kiitokseen,
-samaan rukoukseen ja pyyntöön." Niin oli Porthan myöskin auttanut
-Jaakko Steniusta, kuuluisan "Koski-Jaakon" poikaa, kun tämä Pielisen
-sydänmailta vuonna 1792 saapui akatemiakaupunkiin lueskelemaan.
-Porthan oli isän pyynnöstä poikaa käsirahoilla auttanut, poika
-oli kirjeissään kiitellyt professorin hellyyttä ja huolenpitoa ja
-pyytänyt isäänsä sitä jollakin tavalla palkitsemaan. Isä ei tiedä,
-miten kiitollisuuttaan osottaa, ei sano milloinkaan opettajan hyviä
-töitä unohtavansa. "Mutta", kirjoittaa hän Porthanille, "kaikissa
-tapauksissa on omatuntosi tyydytys suuri palkinto ja suurimman antaa
-Sinulle Kaikkeinkorkein uskollisesta pyrkimyksestäsi hankkia Svean
-valtakunnalle kykeneviä miehiä."
-
-Monesti piti Porthanin yksityisesti ylioppilaita auttaa. Kun rahat
-olivat lopussa, osasi opettaja hankkia mukavan kotiopettajan toimen,
-mistä sai elatuksensa. Hänhän tunsi niin paljon ihmisiä maaseudulla,
-hän oli siellä kunnioitettu ja arvossa pidetty, hänen puoleensa siis
-oli vähän päästä käännytty, kun isä tarvitsi ahkeraa ja hyvätapaista
-ylioppilasta pojallensa kotiopettajaksi. Ja usein oli hän
-paraimpia oppilaitaan ystävilleen suositellut, pyytänyt Caloniusta
-tahi Juslénia hankkimaan heille sopivaa tointa Tukholmassa,
-tutustuttamaan heitä sikäläisiin piireihin ja huolehtimaan heidän
-tulevaisuudestansa. Kun pojan piti väitellä, pyysi isä Porthania
-häntä auttamaan väitöstyössä, kun tuli tutkintojen aika, piti muka
-Porthanin valmistella ja autella tässä tahi tuossa tutkinnossa,
-teologian-tentissä tahi eksersitio-kirjoituksessa. -- Viipurilainen
-Vinter, köyhä poika, ilman sukulaisia ja suosijoita, oli saanut
-juuri niin paljon rahaa lainatuksi, että hätimmiten ehtisi
-maisterintutkinnon suorittaa, häntä piti siis johtaa luvuissa
-ja päästää vähän vähemmällä tutkinnoissa; Porthanin avulla hän
-uskomattoman lyhyessä ajassa valmistuikin ja läpäisi tutkinnot
-Jonkinlaisella puolikunnialla tulematta juuri "promotioniaasiksi".
--- Nuori Jaakko Stenius oli pettänyt isän toiveet, hurjistellut
-Turussa, velkautunut ja mennyt rappiolle. Porthan maksoi velat,
-lunasti pantatut tavarat ja lähetti pojan, sairaana ja kurjana kun
-oli, takaisin rauhalliseen pappilaan Pielisen sydänmaille.
-
-Erikoisesti Porthanin oli huolehdittava hänelle uskottujen
-osakuntain ylioppilaista. Vuonna 1777 oli hänet nimittäin valittu
-_Boreales_-osakunnan inspehtoriksi ja vuonna 1779 _pohjalaisen_.
-Pohjalainen oli hän itsekin, oli useita eri kertoja 1760- ja
-1770-luvulla ollut sen osakunnan kuraatorina ja jo silloin
-saavuttanut toveriensa täyden luottamuksen. Hän oli kuraatorina
-poistanut viimeiset jäljet siitä sorronalaisuudesta, jossa vanhemmat
-osakuntalaiset muinoin nuorempia pitivät kumoamalla määräyksen,
-että nuorempain osakuntalaisten piti vanhemmille tovereillensa
-kotiin juoksuttaa ilmestyneet väitöskirjat. Osakunnan kirjaston
-oli hän uudelle kannalle järjestänyt. Inspehtorina hän perusti
-tämän lisäksi pienen lainakirjaston, josta osakuntalaiset saivat
-välttämättömimmät kurssikirjansa milloin heiltä puuttui varoja tahi
-tilaisuutta niiden ostamiseen. Innolla Porthan osakunnan kokouksissa
-johti väittelyharjoituksia, piti silmällä, että kaikki niissä olivat
-läsnä ja nuhteli ankarasti poissa olleita. Osakuntalaiset hän kaikki
-tunsi, tiesi mistä kukin oli kotoisin, millaisissa varoissa hän oli
-ja ketkä olivat hänen vanhempansa. Usein täytyi hänen kutsumuksestaan
-epätietoiselle ylioppilaalle valita elinurakin.
-
-Kaikkein suurinta huolta piti Porthan kumminkin niistä ylioppilaista,
-jotka olivat hänen yksityisoppilaitaan. Muistamme, että hän
-jo maisterina antoi yksityisopetusta ja piti ylioppilaita
-täyshoidossa. Professorina hän yhä jatkoi samaan tapaan; luentojensa,
-tieteellisten tutkimustensa ja konsistorion kokousten väliaikoina
-hän opetti kodissansa 14--15-vuotisille holhokeilleen mitä
-erilaisimpia tieteitten alkeita. Holhokkien joukossa oli Yrjö
-Maunu Sprengtportenin poika, aikaisin turmeltunut nuorukainen,
-joka sittemmin rupesi Venäjän palvelukseen ja päätti päivänsä
-ampumalla itsensä. Porthan on papereittensa joukossa säilyttänyt
-matkakirjeen, jossa upseerinalku entiselle opettajalleen kertoo
-ensimäisiä havaintojaan itäisestä naapurimaasta. Porthanin luona
-asuivat ylioppilaina myöskin vapaaherra Klaus Kurki, myöhemmin
-ruotsalaisen kamarioikeuden presidentti, Kristian Steven, josta
-sittemmin tuli kuuluisa luonnontutkija, ja tunnettu runoilijamme
-Frans Mikael Franzén. Hän oli Porthanin rakkain oppilas, joka
-seurasi opettajaansa pitkille sisämaan matkoille, kevyitten kääsien
-taka-istuimelta kuunteli tämän asiallisia esitelmiä ja teräviä
-huomautuksia, mutta välillä vaipui ihailemaan tienoitten kesäistä
-kauneutta tahi uneksimaan omia haaveitansa. Ainoastaan 15-vuotiaana
-oli hän puolustanut Porthanin johdolla kirjoittamaansa väitöskirjaa
-"Pirkkalaisista". Viehättävän ja silloisia oloja perin kuvaavan
-kaskun on Franzén meille jättänyt, kun kertoi miten hän ei malttanut
-väitöskirjatyönsä lomassa olla salaa maistelematta holhoojansa
-hilloastiasta, miten Porthan, kun väittäjäisten päätyttyä aikoi
-niiden sankaria kestitä, tapasi hilloastiansa tyhjänä eikä Franzén
-arkuudesta opettajaansa kohtaan rohjennut hänelle asian laitaa
-selittää. Porthan alusta alkain ihaili Franzénin lahjakkuutta, antoi
-hänelle ensimäiset runosääntöjen ohjeet, hankki hänelle tilaisuuden
-lähteä ulkomaanmatkalle ja toivoi oppilaastaan historian professoria
-ja tutkimustensa taidokasta esittäjää. Ja moniaita vuosia Porthanin
-kuoleman jälkeen piti Franzén Ruotsin akatemiassa opettajastansa
-muistopuheen.
-
-Vaikka kohta Porthan näin eri tavalla oppilaitansa suosi ja
-autteli, ei hän keneltäkään pyydettäessä apuansa kieltänyt. Hänen
-kirjastonsa oli joka ylioppilaan käytettävissä -- niin kertoo ainakin
-Tengström -- hän jätti tärkeimmätkin työnsä, jos joku tuli hänen
-neuvoansa kysymään, oli se sitten opinnoista tai aivan yksityisistä
-asioista. Joskus hän saattoi olla ärtyisä, laiminlyöntejä ja
-huolimattomuutta ei hän kärsinyt eikä ollut hyvä hänelle jättää
-ilmeisesti ala-arvoista kirjoitusta, mutta aina hän siltä oli hyvää
-tarkoittava ja aina oli hänellä oppilaan etu mielessänsä. Sitä hän
-yliopiston asioista päätettäessäkin piti silmällä. Vuonna 1788 hän
-ehdotti, että tavanmukaiset kemut väittäjäisten päätyttyä, joissa
-väitöskirjan puolustaja oli professoriansa, vastaväittäjiänsä ja
-ystäviänsä kestinnyt, lakkautettaisiin. Konsistorio kyllä myönsi,
-että ylioppilas parempiinkin rahojaan tarvitsi, kuin joutavaan
-herkuttelemiseen, mutta arveli, että vanhaa tapaa oli vaikea
-kerrallaan poistaa ja jätti sen osakuntain inspehtorien vähittäiseksi
-huoleksi. Huvitteluhalu ja nautinnot, kaikki sellainen, joka
-häiritsi ylioppilasta, kulutti hänen muutenkin vähäisiä varojaan
-ja lyhyttä opintoaikaansa, olivat Porthanista varsin epämieluisia
-ilmiöitä. Ylioppilaan piti kyllä silloin tällöin käydä kunniallisissa
-seuroissa, mutta lukujen tuli aina olla hänelle pääasiana. Katkerasti
-Porthan puhuu kaupunkilaisten tanssiaisista, joissa professori
-Bonsdorff esiintyi tanssin sankarina, varottipa hän ylioppilaita
-niihin menemästä. Kun opintoaika oli päättynyt ja varma elinura
-edessä, silloin oli aika puuttua varsinaiseen elämään.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Monen varattoman ylioppilaan täytyi ansaita leipänsä kotiopetuksella.
-Kiitollisena siitä, että oli kotiopettajan paikan saanut, jätti
-ylioppilas toverinsa ja opettajansa, lukunsa ja luentonsa ja läksi
-ajamaan tuntemattomaan määräpaikkaansa, johonkin porvaristaloon,
-pappilaan tahi paraimmassa tapauksessa sivistyneen aatelismiehen
-kartanoon. Hän saapui sinne ventovieraana, käytökseltään ujona
-ja kömpelönä, talon tapoihin hän oli tottumaton eikä ollut
-milloinkaan ennen lasta opettanut. Nyt hän yhtäkkiä sai kasvatikseen
-sivistyneen perheen toivorikkaan perillisen, ehkäpä päällepäätteeksi
-hemmotellun ja oikkuisan, jota ei tiennyt miten kohdella, miten
-saada läksynsä lukemaan ja siivosti käyttäytymään. Ja pahimmassa
-tapauksessa halusi isä opetukseen sekaantua, äiti käyttää opettajaa
-kaikenlaisiin kotiaskareisiin, molemmat kohtelivat häntä kuin
-jotakin ala-arvoisempaa olentoa ja muu talonväki selän takana ivasi
-hänen pieniä vikojaan ja heikkouksiaan. Usein olivat palkkaehdot
-jääneet epämääräisiksi ja opettaja sai opetusajan päätyttyä tyytyä
-mitättömään palkkioon työstänsä, johon ehkä kumminkin oli paljon
-huolta ja huomiota pannut. Ja, jos ei näinkään käynyt, niin aina
-sattui oudolle oudossa toimessa erehdyksiä ja ikävyyksiä.
-
-Siksipä antoi Porthan ylioppilaille neuvoja, miten oli kotiopettajana
-oltava. Hän laati niistä erikoisen luentojakson vuonna 1783 ja
-sen mukaan hän useat kerrat luennoi. Tarkasti hän siinä selitti,
-miten kotiopettajan oli käyttäydyttävä. Piti pukeutua huolellisesti
-mutta silti yksinkertaisesti, esiintyä vaatimattomana, ei puuttua
-pyynnöttä puheisiin, ei lausua ilkeämielisiä sukkeluuksia,
-ei talonväen tuttavista semminkään, eikä pyrkiä näyttelemään
-oppineisuuttaan. Mutta kohtelias ja huomaavainen tuli olla,
-maltillinen ja tasainen kaikkia kohtaan, lapsia kohtaan lempeä ja
-ystävällinen. Ei saanut suostua mihinkään halventavaan kohteluun,
-ei itsekään eksyä imarteluun eikä matelevaan nöyryyteen; oma arvo
-oli aina mielessä pidettävä. Näin Porthan neuvoissansa piirsi
-suomalaisen ihanne-ylioppilaan kuvan; juuri sellaisiksi toivoi hän
-oppilaittensa kehittyvän ja sellaisiksi hän koko toiminnallansa
-koetti heitä muodostella. Piirre piirteeltä siinä ilmenee
-opettajan oma maltillinen luonne, arvokas käytös ja käytännöllinen
-toimintakyky. Ja ennen kaikkea on tässä täydellisessä ylioppilaassa
-sitä sopusuhtaisuutta ja järkevää ihmisystävyyttä, jonka vain
-antiikin humanisuuden pohjalle rakennettu maltillinen arvostelu
-saattoi luoda. Vaan miten lasta opettaa? Siinä vaikea, mutkainen
-kysymys, jonka ratkaisusta riippui moni ilon tahi surun hetki
-lukemattomille lapsille, heidän ja kerran kaukaisessa tulevaisuudessa
-suomalaisen sivistyksen ja suomalaisen kansankin kohtalo. Täydellä
-vakaumuksella Porthan siihen vastauksen antoi. Hän oli perehtynyt
-Rousseaun Émile-teokseen, jossa vaadittiin lapsen synnynnäisen,
-pohjaltaan hyvän luonteen vapaata kehittymistä. Opettaja sai vain
-varovasti, lapsen itsensä sitä huomaamatta, häneen vaikuttaa, estää
-turmiollisia vaikutuksia ja kehittää synnynnäisiä lahjoja. Porthan
-oli Saksassa tutustunut fllantropistien uusiin oppeihin, jotka
-Rousseauta mukaillen tekivät lapselle opetuksen helpoksi, mutta
-koettivat häneen istuttaa mahdollisimman paljon käytännöllistä
-tietoa, jotta hänestä kerran tulisi kelpo kansalainen eikä mikään
-latinantaitoinen tietoniekka. Vaikka nämät kasvattajat usein
-eksyivätkin liiallisuuksiin, oli heidän opissaan Porthanista
-kumminkin paljon varteen otettavaa. Ja hänelle muodostui vähitellen
-omat mielipiteensä kasvatuksesta. Kotiopettajan tuli vaalia sekä
-lapsen ruumista että sielua, pitää silmällä hänen halujaan ja
-taipumuksiaan, alusta pitäen vieroittaa hänet vioista ja pahoista
-pyrkimyksistä, vedota vähän vanhempana hänen kunniantuntoonsa,
-käyttää palkintoja ja rangaistuksia, mutta molempia varovasti.
-Sitten oli vähitellen järkisyillä ja selityksillä vahvistettava sitä
-siveellistä menettelytapaa, johon oppilasta aluksi kehotuksilla ja
-uhkauksilla, palkinnoilla ja rangaistuksilla, toisin sanoen opettajan
-mieskohtaisella vaikutuksella oli ohjattu. Tietoja piti antaa
-havainnollisesti, käyttämällä esimerkkejä, kuvia ja malliesineitä; ei
-pitänyt kertoa liian paljon kerrallaan, ei pakottaa ymmärryksettömään
-ulkolukuun, vaan ottaa selville, mitä oppilas ennen tiesi ja siihen
-viitaten antaa lisätietoja, jotka edellä opetettuun soveltuivat ja
-yhdessä sen kanssa jäivät mieleen.
-
-Siinä ihan pääpiirteissään Porthanin kasvatusperiaatteet. Ne
-olivat ihmisystävällisiä, vaan ei hemmottelevia, ja Porthan
-arveli lapsen luonteen niiden avulla jo aikaisin vapautuvan
-liiallisista intohimoista ja muista epäsuhtaisuuksista, jotka sen
-tervettä tasapainoa olisivat voineet häiritä. -- Kasvatuksella ja
-opetuksella siis Porthan oman olemuksensa ja katsantotapansa siirsi
-oppilaihinsa ja heidän kauttaan sukupolvesta sukupolveen. Sitä ilmeni
-suomalaisten virkamiesten toiminnassa ja pappien saarnoissa, sitä
-opetettiin akatemian oppisijoilta ja koulupöytäin takaa vielä monta
-vuosikymmentä sen jälkeen kuin opettajan oma ääni jo oli vaiennut.
-Franzénin lauluissa ja Tengströmin kirjoitelmissa sitä levisi ja
-se juurtui seuraavan ajan runoilijain ja ajattelijain mieleen
-vaikuttaen salattuna ja tuntemattomana osaltansa suurten kansallisten
-hengentuotteittemme syntyyn. Jo alkujaan suomalaiseen luonteeseen
-soveltuvana liittyi Porthanin maailmankatsanto kansallisluonteeseemme
-ja jätti siihen lähtemättömät jäljet.
-
-
-
-
-XI.
-
-
-Mistä johtui taidokas ihmiskieli? Oliko ihmissuku lapsuuden aikanaan
-osannut näin älykkään ja ihmeellisen luoman keksiä? Olivatko
-villit alkuihmiset aprikoineet, että substantiiveilla tuli merkitä
-itsenäisiä käsitteitä, että säännöllisesti näitä sanoja taivuttamalla
-saattoi ilmaista niiden suhdetta muihin sanoihin, joita niinikään
-keksittiin erilaisia, verbejä, adjektiiveja j.n.e? Vai oliko joku
-jumalainen nero, aikalaisiansa edellä ollen tämän taidon löytänyt?
-Niin, ehkäpä oli jumala itse sen armossaan ihmiskunnalle antanut.
-
-Ihmeellinen mahtoi alkuaika olla. Miten oli oikeastaan valtio
-säätyluokkineen, sotajoukkoineen ja kuninkaineen syntynyt? Miksi
-olivat toiset herroja ja toiset orjia, vaikka ihmiset olivat
-samanlaisiksi luodut, olivat tarkalleen samojen pyyteitten ja
-tarpeitten alaisia, syntyivät ja kuolivat samalla tavalla? Ja
-omituisia mahtoivat alkuajan ihmiset olla, koska olivat luoneet
-värikkäitä jumalaistaruja, näkivät kokonaisen henkimaailman
-ympärillään ja uskoivat taikoja ja noitia. Entäs kaikki muu, minkä
-he olivat jättäneet jälkeläisilleen perinnöksi? Kirjoitustaito,
-siveyssäännöt ja yhteiskunnallinen laki, ilmoitettu uskonto ja muut
-uskonopit?
-
-Tutkiessansa historian pääkysymystä, sitä, miten ihmiskunta
-vähitellen oli edistynyt sivistystiellä, olivat valistusajan
-historioitsijat, joista edellä oli puhe, aluksi hämmästyneinä
-jääneet näitä kysymyksiä miettimään. Mutta he olivat pian keksineet
-selityksiä. Kieli oli tosiaan jonkun neron keksimä, joka osasi
-arvata, miten paljon hyötyä siitä kaupalle, viljelykselle ja
-sivistykselle olisi. Kirjoitustaito oli toisen neron keksimä.
-Valtion oli luonut joku viisas mies niin, että oli tehnyt sopimuksen
-kanssaihmistensä kanssa. "Totelkaa te minua, maksakaa minulle veroa
-maantuotteista ja tehkää työtä minun hyväkseni, niin minä suojelen
-teitä ja teidän omaisuuttanne", oli tuo viisas mies lausunut, muut
-olivat suostuneet ja valtio oli perustettu. Mutta uskonnon oli joku
-kansan vanhimmista keksinyt, uskotellakseen rikoksentekijöille,
-että he saivat toisessa elämässä rangaistuksen pahoista töistään ja
-siveellisille, että he kerran vielä saisivat palkinnon.
-
-Vaan vähitellen alettiin näitä selityksiä epäillä. Luonnossa kehittyi
-kaikki niin verkalleen, jokainen ilmiö vaikutti muihin, muut taas
-siihen ja muuttelivat sitä. Niin oli mahtanut käydä ihmiskunnassakin.
-Mieli ja kieli olivat läheisessä yhteydessä. Kuta enemmän ihmiset
-tekivät havaintoja ja saivat kokemusta, sitä useampia sanoja
-muodostui yhä eneneviä käsitteitä merkitsemään. Kieli, alussa raakaa,
-oli yhä hienommaksi ja täydellisemmäksi käynyt. Niin olivat kaikki
-muutkin merkilliset taidot ja keksinnöt syntyneet, vähitellen,
-melkein kuin itsestänsä, olojen pakosta.
-
-Porthan oli halusta syventynyt näihin verrattoman tärkeisiin ja
-huvittaviin asioihin ja jo aikaisin oli hän muodostanut niistä omat
-ajatuksensa. Kun hän oli tullut professoriksi ja palannut Saksasta,
-alkoi hän niitä oppilailleen esittää. Ensiksikin kieli! Alussa se oli
-hyvin epätäydellistä ja raakaa, juuri sellaista, että lapselliset
-alkuihmiset, joiden älystä kertomus syntiinlankeemisesta ynnä muut
-samallaiset kertomukset eivät suurta käsitystä antaneet, ovat voineet
-sen muodostaa. Ilmaisivathan he kuten eläimetkin ääntelemisellä
-tunteitaan; näitä äänteitä alkoivat he määrätyitä käsitteitä varten
-käyttää. Siitä kehittyi kieli. Oliko kieli alkujaan ollut sama
-kaikilla ihmisillä, oli Porthanista vaikea sanoa; mahdollista ainakin
-oli, että eri kielet olivat yhteisestä vähitellen haaraantuneet.
-Selvästi johtuivat eroavaisuudet kielten välillä osaksi muutamain
-ihmisten keskinäisestä sopimuksesta, he kun olivat päättäneet käyttää
-sitä tahi tätä muotoa ja osaksi sattumastakin, mutta paljon oli
-niissä myöskin yhteistä ja tämä oli ihmiskielelle luontaista. Niin
-oli luontainen kieli eri kielten pohjana niinkuin luontainen eli
-järjen uskonto eri uskonoppien ja luonnontila valtioitten. Kun kielet
-olivat kehittyneet huippuunsa ja ihmiset aina vaihtelua haluten
-olivat käyttäneet kaikkia käytettävinä olevia kielimuotoja, joutuvat
-he lopulta luonnottomuuksiin ja silloin alkoi kieli rappeutua.
-
-Selitellen ihmismieltä samaan suuntaan ja kielen kanssa rinnan
-kehittyneeksi tutki Porthan tätä rinnakkaiskehitystä. Hän kirjoitti
-tahi kirjoitutti näistä asioista useita väitöskirjoja. _"Kielen
-vaikutuksesta kansan luonteeseen"_ oli yhden nimi, _"Kielen käytöstä
-historiantutkimuksen apuna"_ oli toinen. Ja vuonna 1795 oli hän
-selvitellyt merkillistä vertauksellista tarua Pandoran arkusta,
-jossa tarinassa ihmiset olivat kuvailleet muinaista kehitystään
-lapsuuden tilasta sivistysoloihin. Sivistys oli yhtä viekotteleva ja
-vaarallinen kuin Pandoran arkku, sillä molemmista läksi lukemattomia
-rikoksia, vaivoja ja vikoja. Taru vei tutkijan keskelle ihmiskunnan
-lapsuuden aikoja. Juuri näin verrannollisesti ja kuvakieltä käyttäen
-niiden aikain ihmiset esittivät syvällisimpiä havaintojaan, heiltä
-kun puuttui vielä näitä havaintoja vastaavat käsitteet ja sanat.
-Ikävä kyllä aiheutui tästä paljon sekavuutta ja väärinkäsitystä.
-Ihmiset alkoivat pitää noita vertauksellisia kuviaan täytenä totena
-ja siihen suuntaan vaikutti olletikkin heidän väärä ja puutteellinen
-käsityksensä luonnosta, joka heitä ympäröi äkillisillä ja oudoilla
-ilmiöillään ikäänkuin mahtava monipäinen olento. Siitä taikausko ja
-ennakkoluulo. Kolme vuotta myöhemmin Porthan tätä lähemmin selitteli
-kirjasessaan _"Luonnontiedon vaikutus taikauskon vähentymiseen"_.
-
-Kun tämän kaiken tiesi, tuntui suomalaisten taikausko huvittavalta.
-Kansanrunoja tutkiessaan oli Porthan siihen tutustunut ja
-tutkimuksessaan suomalaisesta runoudesta oli hän aikonut ryhtyä juuri
-loitsurunoja esittämään. Siitä ei kuitenkaan tullut mitään, koskapa
-hän juuri samoihin aikoihin antoi niistä Kristian Lencqvistille
-väitöskirja-aiheen. Vuonna 1782 Lencqvistin väitöskirja nimeltään
-_"Muinaisten suomalaisten opillisesta ja käytöllisestä taikuudesta"_
-ilmestyi kaksiosaisena. Ensi osassa oli kuvattuna muinaissuomalaisten
-varsinainen jumaluusoppi; ja heidän jumalansa Ukko ylijumalasta
-alkaen ynnä heidän uskomansa monenmoiset henkiolennot olivat siinä
-lueteltuina. Toinen osa kertoi taikakeinoista, joilla noita olentoja
-koetettiin vallita tahi suostutella.
-
-Oli hyvä, että noista harhaluuloista kerrankin saatiin täysi selvyys.
-Kansa niihin vieläkin uskoi, ja vast'ikään oli eräs Savon mies
-murhannut naapurinsa, koska epäili tämän loitsuillaan tuhonneen hänen
-poikansa. Kun nyt harhaluulojen syyt saatiin selville, kun papit ja
-papinkokelaat saattoivat niistä lukea Lencqvistin väitöskirjasta, oli
-niihin paljoa helpompi päästä käsiksi ja hävittää ne juurinensa.
-
-Moniaita vuosia myöhemmin -- se oli kevätlukukaudella 1788 --
-Porthan, kuten jo yllä jouduin huomauttamaan, sielutieteen
-luennoillaan kertoi kaikenlaisista nurinkurisista harhaopeista,
-joita sivistynyt yleisö ihan vastoin odotusta oli ruvennut uskomaan.
-Luennoitsija kertoi, miten taikatarut, jotka olivat kansan suussa,
-suureksi osaksi olivat munkkien mukana tulleet katolisaikana
-Ruotsista, Saksasta ja Italiasta asti. Hän kuvaili miten pakanallinen
-noituus oli viimemainitussa maassa kristinuskoon omaksuttu, miten
-paholaisesta oli ruvettu kertomaan samantapaisia noitajuttuja joita
-muinaiset roomalaiset olivat kertoneet vainajain hengistä. Ja hän
-huomautti, että noituus, josta suomalaiset olivat kauan olleet
-kuuluja ja josta moni valistaja oli saanut aihetta suomen kansaa
-moittia ja halveksua, ei ollut erikoisesti heille ominaista. Ja
-tästä hän samalla puhdistaakseen kansansa mainetta kirjoitutti
-väitöskirjasen _"Suomalaisten noituuden maineesta"_.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kieliä oli monenlaisia. Oli sanarikkaita, taipuisia ja kauniita kuten
-kreikankieli, mutta oli myöskin vähäsanaisia ja vaikeastimuodostuvia.
-"Eräällä Amerikan kansakunnalla ei ole kielessään verrantoa", kertoo
-Porthan siitä oppilailleen, "vaan ne huutavat kovempaa ja hiljempaa
-sen mukaan kuin käsitteen suuruus vaatii. Esittääkseen vuodenaikoja
-ottavat he jotakin luonnosta; kevättä he esimerkiksi nimittävät
-kukaksi, syksyä hedelmäksi j.n.e." Kiinan kieli oli kaikkein
-puutteellisinta; sen 800 sanalla täytyi, vain erilaista korkoa
-käyttämällä, ilmaista tuhansittain sanoja. Se oli onnettomuudeksi
-kiinalaisille, sillä, kuta enemmän oli muotoja, vivahduksia ja
-taivutuksia kielessä, sitä paremmin saattoi sillä ajatuksensa
-ilmaista ja -- koska ihmiset ajattelivat määrätyillä sanoilla --
-myöskin ajatella.
-
-Entäs suomenkieli? "Suomessa tosin ei voida sanoja yhdistelemällä
-muodostaa" -- kuten kreikassa, joka siihen oli paraiten omansa --
-"mutta siinä saattaa taivuttaa ja johtaa muotoja." Sillä oli paljon
-diminutivi-, frekventativi- ja muita johdannaismuotoja; infinitivejä
-ja partisipeja runsaasti. Ja sanarikkaus oli siinä suuri.
-"Suomalaiset sanat, jotka taitamattomasta kielimiehestä tuntuvat
-olevan samaa merkitseviä, eivät kumminkaan sitä ole", selittää
-Porthan. "Niissä on sentään jotakin erilaisuutta merkityksessä.
-Näin on semminkin sanain laita, jotka merkitsevät elinkeinoja ja
-sentapaista."
-
-Kielen luontaisia rikkauksia oli käytettävä, raakaa kieltä
-viljeltävä. Kansanrunoista tuli esiin joukottain ennen tuntemattomia
-sanoja ja sellaisia kuuli maaseuduillakin käytettävän. Eri
-seuduilla erilaisia. Frantsilan kappalainen Ganander, sama, joka
-suomenkielisissä säkeissä oli ylistänyt Porthanin tutkimusta
-suomalaisesta runoudesta, oli ruvennut sanoja keräilemään aikoen
-toimittaa Daniel Jusleniuksen sanakirjasta uuden laitoksen. Niinikään
-oli hän aikonut laittaa kokoelman suomalaisia sananlaskuja.
-Porthanilla oli koottuna kumpaakin lajia aineksia, hän jätti ne
-Gananderin käytettäviksi ja auttoi tätä muutenkin. "Ganander on
-ahkera, ja tarkka suomalainen", kirjoittaa Porthan vuonna 1784,
-"mutta tarvitsee ankaramman tutkimuksen apua. Tällä olen häntä
-erittäinkin sanakirjatyössä auttava." Ei kestänyt kumminkaan
-kauvaa, niin kuoli Ganander ja Porthanin täytyi yksin ryhtyä
-hänen sanakirjatyötänsä valmistamaan. Monta paksua nidettä olikin
-jo aineskokoelmaa ja kunnioittaen muukalaiset oppineet Turussa
-käydessään sitä katselivat, mutta Porthanin kuollessa jäi työ kesken
-ja Turun palossa joutuivat ainekset liekkien uhriksi. Niitä oli
-silloin kumminkin jo ehditty käyttää Renvallin suurta sanakirjaa
-varten. -- Myöskin kieliopin oli Porthan tuuminut toimittaa;
-vanhimmat kieliopit olivat aivan arvottomia, Martinius oli kokonaan
-Stahlin virolaista kielioppia mukaillut ja Petraeus oli taas
-Martiniukselta tietonsa saanut. Vhaëlin kielioppia oli Porthan
-täydennellyt sekä parannellut. Tämä, joka oli kumminkin uusin ja
-ajanmukaisin, oli jo loppuunmyyty, joten ruotsalaisilla ja muilla
-muukalaisilla ei ollut tilaisuutta suomen kielioppiin perehtyä.
-Siksi oli Porthan päättänyt julkaista lyhyen suomen kieliopin,
-nimettömästi, vain tilapäistä tarvetta tyydyttääkseen. -- On hänen
-papereissaan myöskin jonkinlainen tulkkikirjan luonnos, jolla
-hän nähtävästi niinikään tahtoi vieraalle helpottaa suomenkielen
-oppimista. Siinä on kappaleita keskusteluista matkustajan ja
-kestikievarin välillä; matkustaja pyytää hevosta, haluaa kaikenlaista
-syötävää ja juotavaa, kamaria ja yösijaa. Matkalla hän sitten kyselee
-kyytimieheltä yhtä ja toista pitäjän oloista. Siitä olisi tullut apu
-kaikille niille ruotsinkielisille matkustajille, jotka maaseudulla
-liikkuivat. Mutta tulkkikirja jäi aivan alulleen ja samaten
-kielioppikin.
-
-Sanakirjaansa aineksia kokoillessaan oli Porthan tullut lähemmin
-ajatelleeksi murteitten suurta eroavaisuutta. Oleskellessaan
-Tukholmassa vuonna 1791 tapasi hän sikäläisessä kirjastossa vanhain
-lakikirjain joukosta Ljungo Tuomaanpojan suomalaisen lainkäännöksen
-ja huomasi siinä hauskuudeksensa arvostelun murteista. "Se suomi",
-sanotaan siinä, "jota tavataan Pohjois-Suomessa, Turun ympäristössä
-sekä Pohjanmaalla, on selvintä ja puhtainta suomea sekä koko Suomessa
-ymmärrettävää, siitä sillä on nimensäkin. Uudenmaan suomeen on
-ruotsia sekotettu, Viipurissa ja Savonmaalla on Venäjän Karjalan
-suomea joukossa, Hämeen suomessa ei ole mitään varmuutta, sillä
-se on kaikenlaisesta suomenkielestä kokoonhaalittua." Murteitten
-laatua ei kenkään oikeastaan ollut lähemmin tutkinut, mutta yhtä ja
-toista oli siitä huomattu ja Lencqvist, tässä niinkuin niin monessa
-muussa aineessa Porthanin edeltäjänä ollen, oli kirjoittanut pienen
-tutkimuksen Turun lehtiin Etelä-Suomen murteesta. Elämänsä lopulla
-Porthan kirjoitutti väitöskirjan _Suomen päämurteista_, siihen kooten
-pitkällä tutkijakaudellaan tekemänsä havainnot. Se ilmestyi vuonna
-1801. Porthanin mielestä oli vain kaksi päämurretta: Varsinais-Suomen
-ja Savon; jälkimäiseen kuuluivat näet paitsi varsinaista
-savolaiskieltä myös Pohjois-Pohjanmaan, Rautalammen ja Karjalankin
-murteet. Savolaiskielestä selkoa tehdessään Porthan heti aluksi
-huomauttaa, että siitä olisi verraton lisä kirjakieleen saatavissa.
-"Niinkuin kirjoissamme käytetty kieli vähitellen on vaurastunut
-eri murteitten erilaisista aineksista, niin on sitä edelleenkin
-samalla tavalla rikastutettava. Ei mitään murretta tähän asti ole
-niin halpana pidetty, ettei siitä olisi voitu viisaasti kartuttaa
-yhteisiä kielivaroja. Siksipä näin koottavia rikkauksia on uutterasti
-tarkastettava ja vartioitava."
-
-Porthan aikoi väitöskirjaansa jatkaa ja ottaa silloin puheeksi
-aunuksen ja karjalan kielet. Rovasti Europaeukselta hän tiedusteli
-kielennäytteitä. "Jos saisin ennen marraskuun puoliväliä muutamia
-mietteitä Venäjän suomalaisten murteesta, olisivat ne sangen
-tervetulleita" kirjoittaa hän syyskuulla 1801. "Mutta miten voisi
-saada muutamia sanaluettelolta, sananparsia, vertailuja j.n.e.
-joltakulta Aunuksen puolelta, jonka suomea niin huonosti tunnen?
-Vielä mieluisampaa olisi vastaanottaa heidän tärkeimmät runonsa
-kopioituina ja oudommat sanat selitettyinä. Vaan lienee vaikeata
-saada siltä seudulta tämäntapaista apua?" Siihen Porthanin
-murretutkimukset tuntuvat pysähtyneen.
-
-
-
-
-XII.
-
-
-Senjälkeen kuin Venäjän raja Kyminjoelle siirrettynä oli jakanut
-Suomen kahtia, oli suuri itäinen naapuri herättänyt suomalaisissa
-monenlaisia ajatuksia. Raja oli pelottavan lähellä, sodan uhka aina
-ovella ja Ruotsin voimat tuntuivat heikoilta suojaamaan suomalaisia
-viholliselta. Kaikki eivät tyytyneet rukoilemaan Jumalaa, että olot
-jäisivät entiselleen, että rauha säilyisi ja ruotsalainen hallitus,
-niin heikko ja puutteellinen kuin se olikin, saisi edelleenkin
-Suomenmaata holhota. Moni, joka oli vallitseviin oloihin suuttunut,
-vallanpitäjiin loukkaantunut ja katkeroittunut, toivoi salaisesti,
-että olot Venäjän avulla saataisiin uudelle, paremmalle kannalle.
-Sivistyneelle säädylle oli selitetty, että maalla oli omat erikoiset
-tarpeensa, omat tehtävänsä ja omat etunsa. Suomalaisilla oli muka
-erityinen menneisyytensä ja erityinen nykyisyytensäkin; sillä täytyi
-siis olla myöskin oma tulevaisuutensa. Sprengtporten, joka tiesi,
-että itse Ruotsin hallitsija Kustaa III oli aikonut vaihtaa maamme
-Venäjälle, ja Anjalan miehet olivat käsittäneet varsin välittömästi
-asiain tilan ja tyytymättöminä ruotsalaiseen hallitukseen, olivat
-he toivoneet maallemme Venäjän suojeluksen alaisena parempaa
-tulevaisuutta. Heistä tuntui kuin olisi kotimainen, kansallinen
-pyrkimys viitannut Venäjälle.
-
-Mutta sinnehän viittasi myöskin kotimainen tutkimus. Jos mihin
-ryhtyi, mitä tutki, aina oli idästä saatava tutkimuksen ainesta,
-aina tulivat lopulta näkyviin suomen kansan puolittain unohdetut
-sukulaiskansat Venäjällä. Siellä ne asuivat pitkin laajaa
-valtakuntaa, lähempänä ja kauvempana, siellä ne puhuivat monenlaisia
-kieliään, siellä ne viljelivät muinaisia, alkuperäisiä tapojaan. Ja
-siellä oli suomalaistenkin muinaisuus ollut, siellä olivat he saaneet
-ensimäiset sivistyksensä alkeet, joiden pohjalle vuosisatain kuluessa
-heidän nykyinen sivistyksensä oli kasvanut.
-
-Mutta vaikka Venäjä näin tuntui suomalaisen tutkimuksen luvatulta
-maalta, tyytyi Porthan kuitenkin siihen mitä hän muitten kautta,
-vasta toisessa kädessä sai Venäjällä asuvista suomalaisheimoista
-kuulla. Valistusmiehenä kammoi hän Venäjän sivistymättömiä oloja,
-ruotsalaisena isänmaanystävänä vihasi hän itäistä naapuriaan. Ijän
-mukana tuo vihamielisyys vain kasvoi. Se oli voittamaton este,
-johon kaikki suuremmat pyrkimykset murtuivat; se pidätti häntä itse
-suomalaisheimojen luo lähtemästä kun hänelle vanhoilla päivillä
-tilaisuus siihen tarjoutui. Vuonna 1795 oli näet hänelle keisarinna
-Katarinan varoista luvattu suuri rahasumma, jos hän olisi ottanut
-tehdäksensä tutkimusmatkan suomalaiskansain alueelle. "Tästä
-tehtävästä kiitän kumminkin kauniisti", kirjoitti hän Caloniukselle.
-"Jos minulla nuoremmalla ijällä olisi ollut sellaisen apurahan
-toivoa, olisin ehkä tullut vietellyksi sitä käyttämään: mutta nyt
-on minulla Venäjää ja kaikkea siihen kuuluvaa kohtaan sellainen
-kammo, ettei minulla edes ole halua matkustaa Pietariin, johon useat
-entisistä oppilaistani minua ovat pyytäneet, vielä vähemmin syvälle
-noitten raakalaisten maahan. Mutta kyllä toivoisin, että joku nuori
-taitava mies saisi tuon matkan tehdä ennenkuin eri heimot kokonaan
-venäläisiin sekaantuvat."
-
-Seuratkaamme vähän sitä, miten Porthan suomalaisten heimokansoja
-tutki. Niiden merkitys kotimaiselle tutkimukselle oli hänelle täysin
-selvinnyt jo 1770-luvulla, kun hän perehtyi göttingeniläisten
-teoksiin ja omaksui heidän käsityksensä suomen suvun muinaisuudesta.
-Göttingenistä palattuansa rupesi hän sanaluetteloista vertailemaan
-suomalaissukuisten kielten sanoja, nähdäkseen, olivatko kielet juuri
-niin läheisiä sukulaiskieliä kuin oli väitetty; hän hankki itselleen
-myöskin maantieteellisiä kuvauksia ja matkakertomuksia, jotka
-suomalaiskansain asuinsijoja kuvailivat.
-
-Nyt tiesi Porthan näistä heimolaisistamme sen, mitä saksalaisetkin
-tiesivät. Pitikö hänen tutkia edelleen niitä? Vuonna 1782 hän puhuu
-suomalaissukuisten kielten vertailevasta sanakirjasta, "suomalainen
-vertailusanakirja", sanoo hän, "olisi tosiaankin tärkeä teos. Mutta
-pahinta on, että apuneuvoja on niin vähän ja tarvittava työ ääretön.
-Ensimäinen askel olisi oppia hyvin venättä, sillä tällä kielellä
-on ilmestynyt kielioppeja ja sanaluettelolta niistä suomalaisista
-murteista, joita useat Venäjällä asuvat suomalaiset kansat puhuvat;
-mutta jotta ymmärtäisi, mikä todella on suomalaista, pitäisi tuntea
-myöskin tatarin, turkin, mogolin y.m. kieliä."
-
-Yritys oli liian suurenmoinen kaunopuheen professorille, jolla oli
-kymmeniä toimia ja sivutöitä vakinaisen virkansa ohella. Niin jäi
-sanakirja häneltä tekemättä, venäjänkieli oppimatta ja laaja suomen
-suku tarkemmin tutkimatta. Hänen täytyi vain tyytyä käyttämään
-hyväksensä muitten tutkimuksia.
-
-Vuonna 1786 julkaisi 15-vuotias Franzén ensi osan väitöskirjaansa
-_"Pirkkalaisista"_. Koska pirkkalaiset olivat kantaneet veroa
-lappalaisilta ja kulkeneet heidän alueensa ristiin rastiin, antaa
-väitöskirja aluksi lyhyen esityksen lappalaisten ja muitten
-suomalaiskansain varhaisimmista oloista ja asuinsijoista. Tässä
-yhteydessä, supistettuina muutamiin muistutuksiin viivan alla,
-esiintyvät ensi kerran Porthanin mielipiteet suomalaisten vanhimmasta
-historiasta. Siinä on vaatimaton lähtökohta, jolta hän lähti
-perustamaan Suomelle omaa historiaa.
-
-Väitöskirja vie meidät suomalaiseen alkuaikaan. "Vankat syyt",
-sanotaan siinä muun muassa, "todistavat todeksi, että meidän
-suomalaisemme siirtyivät myöhemmin kuin tavallisesti otaksutaan
-nykyisille asuinpaikoilleen Venäjän valtakunnan maakunnista, Kaspian
-meren ja Suomenlahden välisiltä seuduilta; jo silloin tottuneina
-toisenlaiseen elintapaan kuin lappalaiset, he ensinnä valtasivat
-Suomenlahden ja Pohjanlahden rannikon, karkottaen tieltänsä täällä
-olevat lappalaiset." Ja pari vuotta myöhemmin Porthan tutkimuksissaan
-viittaa siihen, että suomen suvun hajanaisista asuinsijoista.
-Venäjällä näkee vieläkin, että ne alkujaan ovat kuuluneet yhteen.
-Suomensukuiset kansat ovat näet kulkeneet vähitellen, pienin
-joukoin kaakosta päin pohjolaa kohti, kansoittaen yhtenäisen alueen
-Suomenniemelle saakka. Kaukana kaakossa, Kaspian meren rantamilla oli
-suomalaisten heimojen alkukoti.
-
-Mistä Porthan suomalaisen alkukodin paikan taisi määrätä?
-Historiallisten tietojen nojalla hän saattoi seurata suomalaiskansain
-vaelluksen viimeisiä vaiheita; suomalaiset olivat tulleet kaakosta
-päin maahansa, unkarilaiset idästä, voguulit ja ostjakit lännestä
-ja lounaisesta. Siinäkö sitten ainoa todistus alkukodin paikasta?
-Ei, sillä Porthan oli lukenut saksalaisen Fischerin teoksesta, että
-unkarilaiset olivat lainailleet kieleensä joukon persialaissukuisia
-sanoja; heidän oli siis täytynyt asua Persian rajan lähellä, Kaspian
-meren rannalla. Ja tämä sopi mainiosti siihen, että koko ihmissuvun
-ensimäisiä asuinsijoja aina oli etsitty Länsi-Aasiasta. Ne, jotka
-uskoivat, että Babelin sekotus oli hajottanut ihmiset ympäri
-maanpiirin, olivat laskeneet, että suomalaisten Babelista päin
-tullessaan oli täytynyt kulkea juuri Kaspian meren ohitse. Skyytit
-olivat aikoinaan asuneet Kaspian meren seuduilla; jos suomalaiset
-olivat näiden jälkeläisiä, olivat he juuri täältä tulleet. Ja
-vihdoin olivat luonnontieteilijät tulleet siihen johtopäätökseen,
-että Keski-Aasian korkeilla ylängöillä maa ensiksi oli kohonnut
-mudansekaisesta vedestä, sinne olivat ensimäiset kasvit juurtuneet,
-siellä oli alkanut ensimäinen elämä versoa ja sinne oli ensiksi
-ihminenkin ilmestynyt. Mutta Kaspian seudut olivat näitä ylänköjä
-aivan lähellä; sinne olivat suomen suvun heimot ihmiskunnan
-kehdosta laskeutuneet. Niinpä saattoi Porthan väitteensä vakuudeksi
-huomauttaa: "Täten onkin tämän ikivanhan kansanryhmän ensimäinen
-olinpaikka lähellä sitä korkeata seutua Keski-Aasiassa, josta monet
-nerokkaat miehet ovat etsineet koko ihmiskunnan kehtoa." Ja näin oli
-samalla todistettu se, mitä Daniel Juslenius aikoinaan oli yrittänyt,
-että nimittäin suomalaiset olivat Europan ikivanhoja arvokkaita
-alkukansoja.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Suomenmaahan tullessaan olivat suomalaiset maataviljelevää kansaa.
-Ilman kuninkaita tahi lujaa valtiojärjestystä elivät he vapaina
-perheenpäämiesten johtamina, yhtyivät liittoihin sodan syttyessä
-ja neuvottelivat kansankokouksissa yhteisistä asioistaan. He
-viljelivät nisua ja ohraa, heillä oli monenmoisia käsitöitä; tuvat
-olivat vankat, hirsistä rakennetut savupirtit; viljelyskaluja ja
-työaseita oli runsaasti, vaatetus varsin täydellinen. Naisia myytiin
-miehille vaimoiksi ja melkein kuin orjia heitä miehelässä kohdeltiin,
-tavallisena arkityönä oli heillä käsimyllyllä jauhaminen. Miehet
-kulkivat sotaretkillä nuija ja keihäs kädessä, jousi olalla ja
-miekka vyöllä; jos he rannikolla asuivat, purjehtivat he ryöstölle
-vieraisiin maihin. Tällaisen kuvauksen antoi Porthan pakanallisten
-suomalaisten oloista. Edellisen ajan tutkijat olivat niistä vain
-jonkun piirteen selville saaneet; tässä oli ihan selvä, elävä ja
-monipuolinen kuvaus.
-
-Kaiken tämän sai Porthan sanavertailuilla selville: Suomen kielessä
-oli joukko sanoja, jotka merkillisesti muistuttivat ruotsinkielisiä.
-Ne olivat luonnollisesti ruotsista lainattuja. Olihan _kraatari_-sana
-johdettu ruotsalaisesta _skräddare, maalari_ sanasta _målare,
-kaupunki_ oli _köping, valta våld_ j.n.e. Tietysti ei suomalaisilla
-ollut mitään kaupunkia, ennenkuin ruotsalaiset tulivat ja perustivat
-niitä. Miksikäs he muuten olisivat sitä ruotsalaisella nimellä
-kutsuneet, ja miksikäs _tori, katu, markkina_ muuten niinikään
-olisivat olleet ruotsalaisia? Tällaisista ruotsalaisperäisistä
-sanoista muistamme Porthanin tehneen luettelon.
-
-Saksasta palattuaan otti hän luettelonsa uudelleen esille. Hän
-keksi yhä useampia suomalaisia sanoja, jotka olivat ruotsinkielistä
-alkuperää; niitä tuli lopulta arvaamattoman paljon. Mutta paljon oli
-suomalaisilla alkujaan omakielisiäkin sanoja, joilla he merkitsivät
-sivistysesineitä. Kokoilemalla nämät sivistysesineitten nimet yhteen,
-oli Porthan luonut kuvauksensa pakanallisten suomalaisten oloista.
-
-Olisihan vielä voinut vertailuja jatkaa. Suomalaisia sivistyssanoja
-olisi verrattu virolaisiin, karjalaisiin ja aunukselaisiin,
-ehkäpä muihin suomensukuisiin. Sillä tavalla olisi saatu selville
-suomalaisten olot siihen aikaan kuin he vielä asuivat näiden
-sukulaiskansain kanssa yhdessä. Joskus Porthan tosiaan vertasi
-suomalaista sanaa virolaiseen ja otti virosta esimerkkejä
-todistaakseen suomalaisten muinaisia oloja, mutta sen enempiin
-vertailuihin hän ei ruvennut.
-
-Mutta venäläisiä sanoja hän oli vertaillut. P. A. Europaeukselta hän
-sai venäläisiä sanaluettelolta ja niistä hän teki johtopäätöksiään.
-Selvästi olivat suomalaiset venäläisiltä lainailleet. "Raamattu-sanan
-alkuperää pidän varmana", kirjoitti hän vuonna 1783 Europaeukselle.
-"Mutta haluaisin tietää ovatko suomalaiset muitakin kirkollisia
-sanoja venäläisiltä lainanneet? Tahtoisin näet varmaan tietää onko
-kansamme siltä taholta saanut valistusta. Olisi myöskin huvittavaa
-tehdä vertailuja sellaisten venäläisten ja suomalaisten sanojen
-välillä, jotka koskevat taloutta, elinkeinoja j.n.e., jotta voisi
-nähdä mitä sentapaista meikäläiset ovat venäläisiltä lainanneet.
-Tarkoitan talouskapineitten, karjan ja siihen kuuluvan, peltokalujen
-ja viljelystöitten, rakennustyön, vaatteitten, ruokatavarain ja
-sentapaisten nimiä y.m. Ruotsinkieleen verratessa huomaa näet
-helposti kuinka suuri joukko sellaisia sanoja Ruotsista on saatu."
-Myöskin liettualaisia sanoja vertaili Porthan suomalaisiin ja luuli
-niissä yhtäläisyyksiä löytäneensä. Milloin ja missä suomalaiset
-liettualaisten kanssa olivat joutuneet kanssakäymisiin, ei Porthan
-ole selittänyt; mutta arvattavasti hän luuli tämän Suomesta
-käsin merimatkoilla tapahtuneen. Vertailuissa ja johtopäätösten
-teossa täytyi kumminkin olla varovainen. Kielissä oli niin paljon
-satunnaisia yhtäläisyyksiä; entisen ajan oppineet olivat niistä
-tehneet pitkiä sanaluettelolta ja rakentaneet suurenmoisia
-oppijärjestelmiä. Oli verrattu kreikkaa ja hepreaa suomenkieleen ja
-useat olivat keksineet yhtäläisyyksiä vanhan gootinkielen ja meidän
-kielemme välillä. Porthan ei voinut käsittää, missä muinaisen ajan
-gootit olisivat tulleet suomalaisten kanssa tekemisiin, ainakaan
-hän ei voinut siitä mitään varmuutta saada. Siksipä hän jätti
-yhtäläisyydet gootinkielen kanssa kokonaan syrjään.
-
-Kuvauksensa pakanallisten suomalaisten tilasta esitti Porthan,
-kun hänet heinäkuulla 1788 vastaanotettiin Ruotsin kirjallisuus-,
-historia- ja antikviteeti akatemian jäseneksi. Tilaisuus oli
-juhlallinen. Venäjän sota oli juuri alkamassa ja Ruotsissa oltiin
-huolissaan suomalaisen veljesmaan kohtalosta. Suomalainen oppinut
-kuvaili Suomenmaan tilaa siihen aikaan kuin se joutui Ruotsin
-valtikan alaiseksi, todisti, että sillä jo silloin oli ensimäiset
-sivistyksen alkeet. Helposti se tosin oli joutunut naapuriensa
-saaliiksi, mutta syynä ei silti ollut puuttuva kyky eikä kunto, vaan
-epäedulliset olosuhteet kaukana sivistyneen maailman yhteydestä.
-"Mutta erikoisena kansakuntana ovat he kuitenkin monenmoisissa
-kohtalon vaiheissa säilyneet", jatkaa Porthan tulijaispuhettaan. "He
-ovat sittemmin olleet yhtä kuuliaisia ja uskollisia alamaisia kuin he
-ennen olivat levottomia ja kiusallisia naapureita. Kun tilaisuutta on
-ollut, ovat he uudessa asemassaan kylliksi osottaneet, ettei heiltä
-ole puuttunut rohkeutta eikä sitkeyttä, ei tarmoa eikä neroa. Se
-suuri osa heistä, jotka erinimisiä ollen, ovat Ruotsin valtakunnan
-alamaisia, ovat kyllin onnellisia olemaan ei orjien sorretussa
-tilassa vaan kansalaisten turvatussa asemassa. Ja juuri tämä osa on
-innollaan ja uskollisuudellaan erikoisesti osottanut, että kansa
-käsittää onnensa."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Ruotsissa oli paljon uutteroita kokoilijoita. Kun katselee heidän
-laajoja kokoelmiaan, ei voi olla ihmettelemättä. Lukemastaan
-kirjallisuudesta ja löytämistään asiakirjoista ovat he merkinneet
-suunnattoman joukon tietoja ja kopioineet lähteitä sivu sivulta
-suuriin käsikirjoitusniteisiin. Noihin niteisiin ovat he uhranneet
-elämästänsä vuosikausia, joskus melkein koko elämänsä. Siinä oli
-heidän maailmansa, heidän ilonsa ja heidän huolensa. Vanha Gahm
-tuntee Tukholman järjestymättömät arkistot kuin viisi sormeansa,
-hän on selvillä asiakirjoista, joista muilla ei ole aavistustakaan,
-hän on kaivanut esille lähteitä vuosisatain kuluessa kasautuneitten
-paperiläjäin alta. Kuninkaallinen kamariherra Tilas rientää
-kotiinsa päivystysvuoroltansa kuningattaren luona, viskaa komean
-virkanuttunsa syrjään ja istuutuu yöksi vertailemaan ja lisäilemään
-sukutieteellisiä kokoelmiaan. Ja von Stiernman, joka jo on julkaissut
-lukuisia asiakirjakokoelmia, vartioitsee valtioarkiston hoitajana
-aarteitaan kateellisena kaikkia muita kohtaan.
-
-Mutta kokoelmia julkaistiin myöskin. Ilmestyi von Celsen suuri
-kokoelma paavillisia bullia, Lagerbringin asiakirjakokoelmia,
-maaherrain, valtaneuvosten ja piispain luetteloita ja Warmholtzin
-verraton luettelo Ruotsin historiallisesta lähdekirjallisuudesta.
-Arckenholtz, Lagerbring, Celsius, Hallenberg ja monet muut olivat
-käyttäneet tutkimuksiinsa runsaita aineskokoelmia, sijoittaneet
-asiatiedot otaksumain sijalle ja luoneet historian uuteen muotoon.
-
-Turkulaisetkin kokoilivat. He vaihtoivat aineksia ruotsalaisten
-kokoilijain kanssa ja keräilivät niitä maaseuduilta. Alopaeus hankki
-tietoja Porvoon kymnaasin historiaan, Tengström Erik XIV:stä ja
-Terseruksesta, Bilmark kaikenlaisista Suomen historiaan kuuluvista
-aineista. Ja innokkaasti jatkoi Porthan kokoilemistaan. Vuonna 1782
-hankki hän yhdessä Caloniuksen kanssa otteita Ruotsin kamarikollegion
-arkistosta, erittäinkin siellä säilytetyistä maakirjoista. Niinikään
-hankkivat ystävykset jäljennöksiä hovioikeuden ja yliopiston
-konsistorion pöytäkirjoista ja lääninhallituksista pyydettiin siellä
-olevia asiakirjoja. Aineksia alkoi kertyä, jokainen niistä muutti,
-täydensi tahi korjasi entistä käsitystä maamme menneisyydestä. Jos
-kokosi kaikki hajanaiset lähteet ja liitti toisiinsa niiden eri
-piirteet, täytyi siitä ilmetä kokonaan uusi historian käsitys, uusi
-kuva suomalaisten historiasta. Kuka oli tämän uuden kuvan luova?
-Yhteisin voiminko se oli esiinsaatava vai jäisikö se yhden ainoan
-tehtäväksi?
-
-Turkulaiset sanomat olivat lakanneet, mutta ne aijottiin taasen
-henkiin herättää. "Ensi vuonna alamme uudelleen toimittaa Turun
-sanomia samalla tavoin kuin ennen", ilmoittaa Porthan Mennanderille
-1781. "Meillä on historiallisia kokoelmia ja toivomme, että
-niitä kannattaa saattaa yleisön tietoon." Alusta vuotta 1782
-rupesivatkin sanomat ilmestymään; ensi neljänneksen aikana oli
-Clewberg toimittajana, sitten Porthan. "Turun Sanomiin aijon
-asettaa useita pieniä tutkielmia Suomen historiasta" kertoo tämä
-saadessaan toimituksen huolekseen. "Kun näissä sanomissa myöskin
-maamme maantiedettä ja tilaa aijotaan valaista, olen hankkinut
-kaikista lääneistä näitä koskevia kuvauksia. Kamreeri Tulindberg on
-lähettänyt sellaisen Oulun läänistä, se on varsin hauska, ja ensi
-numeroon se tulee käytettäväksi. Mikä tarvitsee korjausta tulee näin
-parannetuksi." Maantieteellisiä kuvauksia olikin sanomissa runsaasti;
-etenkin huvitti turkulaisia asessori Bergmanin kuvaus heidän omasta
-kaupungistaan. Historiallisia kirjoitelmia oli sensijaan vaikeampi
-saada. Ja pian huomasivat toimittajat jääneensä kirjoitusten
-hankinnassa kokonaan omiin varuihinsa.
-
-"Kun menekki tähän asti, vaikkei olekkaan kovin suuri", kertoo
-Porthan lopulla vuotta 1783, "kuitenkin on riittänyt korvaamaan
-painatuskustannukset kirjanpainajalle, joka saa käsikirjoitukset
-ilmaiseksi, niin hän vielä on halukas kustantajana olemaan. Ja
-vaikka todellisia työntekijöitä on vähän, joten meillä sanomain
-toimittajilla on kylläkin vaivaa ja vastuksia, jatkamme kuitenkin
-toimittamista, ainakin ensi vuonna, jos Jumala meidän suo elää
-terveinä. Melkein kaikki apu maaseudulta oli lakannut, en tiedä mistä
-syystä. Mitä sieltä tarvitsemme täytyy meidän itse kirjoittamalla,
-kustannuksella ja vaivalla hankkia itsellemme. Tarvitaan siis
-tosiaankin hiukkasen isänmaallisuutta näitten lehtien pitkitettyyn
-toimittamiseen." -- Oli käynyt kuten kävi 1770-luvullakin. Yleisö
-oli kyllästynyt, sillä ei ollut tarpeeksi harrastusta isänmaallista
-kirjallisuutta kohtaan. Kevyt kaunokirjallisuus oli pilannut
-sen lukuaistin. Mutta kaikesta huolimatta päätti Porthan sen
-sivistämisessä ponnistella.
-
-Mutta akateemisina väitöskirjoina Porthan myöskin julkaisi
-kokoilutyönsä tuloksia. Niissä oli opetus ja tutkimus aivan
-yhtyneinä. "Haluten niissä akateemisissa väitöskirjoissa, jotka minun
-johdollani saattavat ilmestyä, ylioppilaitten harjoittamisen ohella,
-vähän auttaa köyhää suomen historiaamme, olen antanut muutamille
-oppilaille tutkittaviksi joitakuita sen sukuisia aineita" kertoo
-Porthan Mennanderille vuonna 1780. Ensimäinen näistä oli ennen
-mainittu "Vähäinen suomalaisten saarnain historia", joka seuraavana
-vuonna ilmestyi. Muut aineet jäivät tuonnemmaksi.
-
-Monenlaisia historiallisia töitä Porthanilla tähän aikaan oli
-mielessä. Hän kokoili tietoja milloin miltäkin suomen historiaa
-koskevalta alalta, milloin vanhoja saarnoja, väliin akateemisia
-julkaisuja ja promotioniprogrammeja, milloin taas elämäkerrallisia
-tietoja henkilöistä. Niitä kerätessään ajatteli hän turkulaisten
-sanomain tarvetta, pieniä historiallisia väitöskirjoja tahi kokoelmia
-yliopiston kirjastossa ja pohjalaisen osakunnan maakunta-arkistossa.
-Hän kertoi töistään Mennanderille, joka Upsalan arkkipiispana ei
-enää saattanut olla suomalaisen tutkimuksen johtajana, mutta asetti
-runsaat kokoelmansa nuoremman tutkijan käytettäväksi ja tarkoin
-perehtyneenä isänmaallisen tutkimuksen tilaan antoi ohjeita ja
-neuvoja, osotti kiitollisia aiheita ja kehotti niitä tutkimaan.
-Tuntui siltä kuin tulisi Porthanista vähitellen Mennanderin
-kaltainen suurkokoilija, uutterampi julkaisija vain, sillä hänellä
-oli akateeminen julkaisutoimi ja sanomalehtityö edessään, kun taas
-Mennander ensin luonnontutkijana ja sitten piispana ei ollut ehtinyt
-historiallisiin julkaisuihin puuttua.
-
-Mutta historiallisessa tutkimustyössä oli Porthanin huomio kiintynyt
-_Juustenin piispainkronikkaan_. Tämä oli latinalainen luettelo
-maamme muinaisista piispoista Pyhästä Henrikistä Paavali Juusteniin
-asti, alkuosa keskiajalla vähitellen syntynyt ja loppuosa Juustenin
-itsensä laatima. Lyhyesti oli siinä kerrottu piispain toiminnasta,
-kirkonhallinnosta, hurskaudentöistä ja muutamista eri aikain
-merkkitapauksista. Kaikessa lyhykäisyydessään tuntui se luotettavalta
-perustalta tarkalle historiantutkijalle.
-
-Porthan aikoi kronikan uudelleen julkaista. Oliko Mennander häntä
-siihen kehottanut ei tiedetä, mutta piispa oli ainakin Juustenista,
-muinoin merkillisestä Suomen piispasta huvitettu ja tiedusteli
-Porthanilta milloin mitäkin hänen teoksistaan. Vuonna 1782 kesällä
-lähti Porthan Tukholmaan ottamaan selville olisiko sikäläisissä
-kirjastoissa kronikan käsinkirjoitettuja kappaleita. Etsiessään
-täällä ja keskustellessaan ruotsalaisten kokoilijain kanssa sai
-hän silloin tietää, että arkistossa säilytettiin erästä vanhaa
-nidosta, jossa oli paljon tietoja Suomen katoliselta ajalta -- _Turun
-tuomiokirkon mustaa kirjaa_.
-
-Porthan toimitti siitä jäljennöksen itsellensä. Se maksoi paljon ja
-valmistui vähitellen. Mutta kun osia siitä viimeinkin alkoi Turkuun
-saapua, huomasi Porthan heti, että tässä oli ihan verraton aarre
-hänen käsiinsä joutunut. Turun tuomiokapitulin kirjurit olivat
-kirjaan kopioineet kaikki kirjeet ja asiakirjat, jotka koskivat
-Suomen kirkkoa, sen hallintoa ja sen oikeuksia. Sitä lukiessa tuntuu
-keskiaika niin elävältä, kuin itse siinä eläisi. Aatelismiehet
-ja porvarit lahjoittavat avoimilla kirjeillä kirkolle tilojaan
-ja talojaan metsineen, kalavesineen ja muine etuuksineen oman
-autuutensa sekä puolisonsa ja lastensa sielujen pelastuksen tähden.
-Piispat antavat määräyksiä papeille miten seurakuntaa tuli hoitaa,
-he päättelevät yhdessä kaniikkien kanssa, kuinka paljon ja missä
-muodossa seurakuntien tuli kymmenyksiään maksaa, he järjestävät
-Pyhän Henrikin juhlan uudelleen, he perustavat uusia alttareita
-ja uusia pappisvirkoja tuomiokirkkoon. Näkee millaisia sääntöjä
-on kirkonmiehille säädetty, tapaa paavien bullia ja kuninkaitten
-kirjeitä. Kirkon ensi ajoilta on kirjeitä vähän, mutta niiden luku
-lisääntyy vuosisatain kuluessa ja niin ne antavat ihan täydellisen
-kuvan katolisen kirkon oloista.
-
-Tästä tuli Porthanille erinomainen apulähde, kun hän alkoi Juustenin
-kronikkaa selittää. Kronikka oli kertonut lyhyesti ja ylimalkaisesti,
-parilla sanalla, jollakin rivillä piispain toimista, nyt selittelivät
-kymmenet keskiaikaiset kirjeet noita tietoja. Myöhemmät piispain
-kronikat ja muut historiateokset olivat tosin kertoneet vähän
-enemmän. Mutta millä tavalla ne olivat kertoneet? Nyt kun vertaili
-Mustan kirjan asiakirjoja niiden ilmoituksiin, huomasi hyvin selvästi
-saman ilmiön, joka oli kaikkien maitten valistushistorioitsijoita
-suututtanut, joka oli kysynyt niiltä niin paljon työtä ja vaivaa.
-Siinä sai Porthan omin silmin nähdä sitä entisajan tutkijain
-huolimattomuutta ja alituista erehtymistä, josta edellä oli puhe.
-Jotakin olivat he tavallisesti tienneet asioista, mutta useimmiten
-puolittain, epäselvästi tahi aivan väärin. Heidän ilmoituksensa
-tavallisesti jo monen kirjan kautta kulkeneina muistuttivat
-epämääräisiä huhuja, joita ihmisjoukoissa liikkuu.
-
-Porthan otti siinä samalla läpikäydäkseen kaikkien näitten
-kirjoittajain ilmoitukset, vertasi niitä Juustenin tietoihin ja
-Mustan kirjan lähteisiin, korjasi missä oli korjattavaa, hylkäsi
-missä oli hylättävää ja merkitsi muun oikealla nimellään: varmaksi,
-todennäköiseksi, epävarmaksi. Ja hän esitti koko tämän tarkastelunsa
-julkaisussaan. "Rodulffin vankeus- ja surma-vuoden ilmoittaa Spegel
-(Ruotsin kirkkohist. 2 osa 387 siv.) olleen vuoden 1178, luullakseni
-siinä meidän kirjoittajaamme seuraten, mutta Messenius (Scondia 10
-kirj. 5 siv.) mainitsee vuoden 1192 ehkäpä jonkun arvelun nojalla.
-Palmsköldin katkelmasta taas puuttuu vuosiluku. Emme siis uskalla
-mitään päättää." Tällä tavalla piti jokaista tietoa tutkia, se oli
-juuri niitä pikkuseikkoja ja sitä vaivalloista kinastelua (gräl),
-joksi Porthan itse tutkimustaan kutsui.
-
-Kun kaiken tämän piti mahtua Juustenin kronikan laitokseen,
-paisui se kovin ja tuli omituisen näköiseksi. Tekijä luuli aluksi
-saattavansa julkaista kronikan selityksineen kolmena, neljänä
-väitöskirjana. Mutta sitten hän yhtämittaa huomasi miten teos
-kasvoi hänen käsissään; ensimäinen vihkonen ilmestyi vuonna 1784,
-sitten melkein joka vuosi yksi tahi useampia ja julkaisemista yhäti
-riitti, kunnes viimeinen vihdoin ilmaantui vuonna 1800. Mahtava
-julkaisu oli silloin valmiina 56 väitöskirjana. Itse kronikka
-oli aivan mitättömänä alussa, sitten seurasivat muistutukset
-viivanalaisine alamuistutuksineen, joihin suuri osa Mustasta
-kirjasta oli kokonaisasiakirjoina tahi otteina painettu. Nämät
-alamuistutukset olivat melkeinpä pääasiana, niissä oli enimmät
-tiedot; lukemattomia yksityisseikkoja oli siinä huolellisesti
-tutkittu ja runsaita aineksia oli siinä tarjolla. Leikillään Porthan
-puolustellen teoksensa merkillistä muotoa sanookin kirjoittaneensa
-nuotteja ilman tekstiä. Juustenin kronikka oli vain yhtenäisenä
-puitteena, jonka sisään Porthan oli saanut mahtumaan melkein koko
-Suomen keskiajan historian. Vieläpä kielitieteen avulla tekemänsä
-tutkimukset suomen suvun alkuajoista ja maamme pakana-ajasta hän
-tässä toi esiin. Itse hän tästä suurteoksestaan vaatimattomasti
-kirjoitti Caloniukselle: "Veli tuntee tuon teoksen ennestään, se ei
-sisällä suuria asioita, vaan enimmäkseen vähäpätöisyyksiä; mutta
-koska olen siihen tahtonut ikäänkuin varastohuoneeseen asettaa kaikki
-mitä olen voinut koota Suomen asioita koskevaa, sekä sitäpaitsi
-poistaa kaikki valheet ja tarkastaa vääryyksiä, joilla on peitetty
-se vähä, joka Suomen historiasta on jälellä, ei ole voitu välttää
-sellaista yksityiskohtaista uutteruutta. Muut rakentakoot sitten
-tämän vaivalloisen kinastelun perustalla kootuista ja puhdistetuista
-aineksista miellyttävämmän rakennuksen ja siihen minä nuoria
-miehiämme usein kehotankin."
-
-Erilaisia tutkimuksen aineksia, arvosteluja, tietojen vertailuja,
-asiakirjain otteita ja kappaleita, kaikki ryhmitettyinä muutamien
-lähdekohtien ympärille -- siinä muoto, jossa Suomen sivistyshistoria
-ja osaksi valtiollinenkin oli esitettynä. Jonkun nuoremman tutkijan
-oli määrä kirjoittaa tämän pohjalla kaunis filosofinen historia,
-josta yleisö saattoi oppia saada. Mutta sivistyshistoriaa ei ollut
-helppo esittää eikä sovelluttaa yhteen valtiollisen historian kanssa.
-Tavallisesti oli edellinen ahdettu johonkin loppukappaleeseen
-valtiollisen historian taakse, ilman että lukija oikeastaan saattoi
-käsittää mitä tekemistä sillä siinä oli ja kuinka se kuului yhteen
-edellisen kanssa. Eikä siihen saanut soveltumaan kuin muutamia elämän
-aloja; lukemattomat asiakirjain pikkupiirteet jäivät käyttämättä ja
-samalla myöskin näyttämättä. Sivistyshistoria oli pysynyt sentähden
-verrattain laihana ja yksipuolisena. Ja entäs valtiollinen? Se
-kertoi edelleenkin enimmäkseen kuninkaitten hallitustoimista,
-selitteli laajalti heidän luonteenominaisuuksiaan ja arvosteli niitä
-valistusajan porvarillisen siveyskaavan mukaan.
-
-Niin muodottomana ja hajanaisena aineskokoelmana kuin se olikin,
-tarjosi Juustenin kronikka lukijalle, joka osasi ja jaksoi lukea
-lävitse pitkät muistutukset asiakirja-otteineen, paljon elävämmän ja
-monipuolisemman käsityksen kuin mikään järjestelmällinen historia.
-Lähteet kertoivat itse, niitä ei ollut rococo-ajan historioitsija
-sievistelevällä kädellään pusertanut ja mehuttomiksi tehnyt. Ne
-olivat siinä alkuperäisinä ja elävinä kaikkine omituisuuksineen,
-yhtä eroavina taidokkaista pragmatisista historiateoksista kuin
-alkuperäiset kansanrunot Macphersonin mukailuista tahi paremmin kuten
-Homeron laulut niiden ranskankielisistä jälittelyistä.
-
-Monipuolista ainesvarastoaan selvitellessään oli tutkija joutunut
-syventymään mitä yksityiskohtaisimpiin asioihin. Tekisi mieli kysyä,
-saattoiko kaikkien noitten pikkuseikkain tuntemuksesta tosiaan olla
-jotakin käytännöllistä hyötyä, tekikö se ihmiskunnan onnellisemmaksi,
-että se tiesi millä aseella Henrik piispa oli tapettu, oliko
-murhaajan nimi Lalli vai eikö ja katkesiko piispan peukalo
-murha-iskusta. Kaikkia näitä asioita näet Porthan tunnontarkasti
-tutki ja kumminkin hän samalla vaati, että historiasta lähtisi
-aivan välitöntä käytännöllistä hyötyä. Tahi miten sopi monioppisuus
-tällaiseen yksityiskohtaiseen tutkimukseen? Jos tutkimus kerran
-vilkastuneena tuottaisi tuhansia sellaisia erikoisselvittelyjä kuin
-oli Porthanin tutkimus siitä, minä vuonna kuningas Erik Pyhä astui
-valtaistuimelle ja teki retkensä Suomeen, niin miten silloin kävisi?
-Tutkijan tuli silloin perehtyä kaikkiin näihin ja kumminkin oli
-hänen velvollisuutensa hallita melkein koko inhimillisen tietämyksen
-piiriä. Porthan tuskin tuli ajatelleeksi, että hän monioppisuudesta
-ja kokoilusta vähitellen oli siirtymässä erikoistutkimukseen.
-Juuri tällaista erikoisopintoihin syventymistä tavattiin sen
-ajan opiskelevassa nuorisossa, valitettiin, semminkin Ruotsista,
-että ylioppilaat eivät viitsineet kulkea entiseen tapaan monilla
-luennoilla, vaan istuivat kotonansa yhtä erikoisalaa opiskelemassa.
-Mutta Porthan kutsui tällaista oman aineen yksinomaista opiskelua
-halveksien käsityöläisyydeksi.
-
-Mutta palaamme Juustenin kronikkaan. Siitä näet käy Porthanin
-tutkimustapa selville. Se oli hänelle erinomaisen kuvaava. Hän tahtoi
-poistaa kaikki tähänastiset harhaluulot ja väärät tiedot, joita
-kaikissa historiateoksissa vilisi, ottaa kerrankin selville miten
-asiat olivat olleet, tapahtumat tapahtuneet. Hän kävi siis suoraa
-päätä asioihin käsiksi ja rupesi ensi työkseen tutkimaan sekavia ja
-ristiriitaisia tietoja Erik Pyhän Suomen-retkestä.
-
-Hän etsi lukuisista tutkimuksista ja lähteistä mitä niissä oli siitä
-asiasta sanottu ja vertasi niiden tietoja keskenään. Näin joutui
-hän keskelle mitä erilaisinta kirjain paljoutta ilman alustavia
-tutkimuksia, ilman, että hänellä yksityiskohdissa oli selvillä
-eri lähteitten luonne, tapa esittää asioita, kokoonpano j.n.e.
-Eihän hänellä ollut aikaa niistä edeltäkäsin selvää ottaa. Mutta
-vähitellen, työn kuluessa, kun hän usein oli tullut käyttäneeksi
-yhden kirjoittajan tietoja, huomasi Porthan, että tämä olikin
-sellainen ja sellainen, esitti asiat omalla määrätyllä tavallaan.
-Ja sitä myöten kuin tämä selvisi otti hän entistä enemmän huomioon
-lähteen luonnetta asiaa arvostellessaan.
-
-Porthan kysyi aina mistä ilmoittaja oli tietonsa saanut, haki
-samalla tavalla kuin muut valistushistorioitsijat tietoa vanhemmista
-lähteistä, ajoi sitä leppymättä takaa läpi koko lähdekirjallisuuden.
-Usein hän siinä huomasi, että erehdys oli tapahtunut. Ei hän näet
-tyytynyt saamaan selville, että jotakin tietoa ei vanhemmissa
-lähteissä enää ollutkaan, että se siis oli myöhempi lisäys. Ei, hän
-tahtoi tietää miten tuo lisäys oli siihen tullut. Hän luki ihmeekseen
-Messeniuksen kertomuksen siitä, että suomalaiset muka olivat Birger
-kuninkaan aikana tehneet kapinan ja kutsuneet venäläiset maahan.
-Vanhemmissa lähteissä ei tuollaista kerrota. Oliko se Messeniuksen
-päähänpisto vain, vai mistä hän sen oli saanut? Miettiessään tätä
-äkkäsi Porthan, että Smoolannissa tosiaan oli tuollainen kapina
-ollut; kun Smoolannin seutuja joskus Finvediksi kutsuttiin, oli
-hutiloiva Messenius sekottanut sen Suomeen, yhdistänyt siihen
-venäläisten samanaikuisen hyökkäyksen maahamme ja lisäillyt vielä
-kaikenlaisia muita juttuja. Tahi kun muutamat tutkijat olivat
-väittäneet Suomessa olleen Fulco-nimisen piispan ja eräs kirjoittaja
-päällepäätteeksi liitti siihen erään Julius-nimisen, huomasi Porthan,
-että Fulco oli ollut virolaisten piispana siihen aikaan ja oli
-sekotettu meikäläiseen piispaan Folqvinukseen; Julius oli saatu
-siten, että joku hätäinen tutkija oli lukenut _Fulco_ sanan sijasta
-_Julio_ ja niin lisännyt Suomen piispain sarjaa uudella tulokkaalla.
-
-Aina ei asia näin vähällä selvinnyt. Lähdekirjallisuus päättyi,
-vanhin lähde oli kerrottuja tapauksia paria sataa vuotta myöhempi
-ja siinä tieto vielä oli. Pitikö uskoa vai eikö? Porthan kunnioitti
-noita vanhoja lähteitä, koska ne olivat ainoita mitä oli olemassa,
-ja jos ei asia muuten mahdottomalta tuntunut, uskoi niiden
-kertomuksen. Eihän siinä saanut liian jyrkkä olla. Pyhän Henrikin
-tarina oli tosin munkkitarina vain, taikauskoisten pappien kertoma ja
-kirjaanpanema, paljon siinä oli mahdottomia ihmeitä, mutta Porthan
-uskoi sen kumminkin pääasiassa. Hän luuli näet, että harhaluulot,
-joita taikausko ja alkuperäinen ajanluonne toivat mukanaan, helposti
-olivat erotettavissa, poistettavissa. Mitä siis tarina kertoi piispan
-peukalosta, joka poikkihakattuna paransi sokean ukon silmät, oli
-tietysti juttua, mutta osotti, että murhaaja tosiaan oli peukalon
-poikkihakannut ja, koska se jääpalaselta löydettiin, oli talvisaikana
-piispan murhannut. Tutkija ei siis ottanut huomioon kylliksi, että
-kukin aika katselee ja kertoo asioita omalla tavallaan, omassa
-erityisessä valossaan. Hän ei edellyttänyt sitä ennakolta. Hän
-käytti sitä vain selityskeinona silloin kuin asia muuten tuntui
-mahdottomalta tahi väärennetyltä. Tosi tieto oli hänestä aina tosi
-sellaisenaan, ei hän ruvennut tutkimaan miten se oli syntynyt;
-mutta jos tieto ei todenmukaiselta tuntunut, silloin oli siihen
-ajanluonteen tahi kirjoittajan vaikutus syyksi saatava.
-
-Siinä muutama piirre Porthanin tutkimustavasta. En saata tässä
-ruveta tarkemmin kertomaan, miten hyvin hän käsitti historiallisten
-tapahtumain yhteyden, miten hän sen ensi sijassa otti huomioon
-ja tämän todenperäisen käsityksensä perustalla arvosteli
-yksityistietoja. Tutkimus oli tarkkaa ja täsmällistä, mutta ennen
-kaikkea monipuolisesti punnitsevaa ja maltillista. Porthan ei
-käyttänyt mitään tutkimusperiaatetta äärimmäisellä jyrkkyydellä,
-mutta ei myöskään johdonmukaisesti viimeisille perille asti. Hän
-oli johtopäätöksissään varova; jos asia oli epäiltävä, jätti hän
-sen sellaiseksi, ei sitä hylännyt eikä hyväksynyt huolimatta
-siitä, että tulevan historian-esittäjän, joka joskus halusi hänen
-tutkimusaineksistaan kokonaisesitystä luoda, täytyi joko ne
-esitykseensä ottaa tahi jättää pois. Tutkimustyöllään oli hän joka
-tapauksessa antanut selvän käsikirjan myöhemmille tutkijoille, josta
-he heti saattoivat nähdä, mitä mistäkin asiasta tiedettiin; he
-saattoivat siihen omat tietonsa lisätä ja siitä omat johtopäätöksensä
-tehdä. Järkiperäinen tutkimustyö voi tästä alkaa.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Selitellessään Juustenin kronikkaa ja Mustan kirjan asiakirjoja tutki
-Porthan yksityiskohtaisesti muutamia Ruotsin keskiajan laitoksia,
-tapoja ja tapahtumia. Hän julkaisi nämät tutkimuksensa osaksi Turun
-Sanomissa, jotka pitkän keskeytyksen jälkeen 1780-luvun lopulla
-yhä jatkuivat enimmäkseen Franzénin ja Tengströmin toimittamina,
-osaksi historiallisina väitöskirjoina. Näitä viimemainituita olivat
-_"Huomioita kirkollisten kymmenysten vaiheista Ruotsissa, Erik
-Pyhän valtaistuimellenousun ja Suomen-retken ajasta", "Johannes I
-Sverkerinpojan Liivin-retkestä", "Muutamia huomioita ruotsalaisten
-jaarlinarvosta" ja "Huomioita Pietarin penningin historiasta
-Ruotsissa"_. Näihin liittyi sitten suurenmoisia lähdejulkaisuja.
-
-Fredenheim, joka siitä asti kuin viimeksi hänet Aurora-seuran
-jäsenenä tapasimme, oli noussut arvossa ja kuninkaan suosiossa,
-tullut hovimenojen ohjaajaksi ja taidekokoelmain päälliköksi,
-tehnyt matkan Italiaan ja saanut siellä itsellensä tuttavuuksia,
-oli näiden tuttavuuksiensa avulla hankkinut itsellensä joukottain
-_paavillisia bullia_ Vatikaanin suuresta kirjastosta. Ne hän komeassa
-salkussa jätti Turun akatemian kirjaston haltuun ja Porthan, joka
-huomasi niiden antavan lisävaloa Suomen keskiaikaan, julkaisi niistä
-selonteon neljässätoista väitöskirjavihossa. Julkaisemista kesti
-vuodesta 1797 vuoteen; 1801. Ja tuskin oli työ loppuunsuoritettu,
-kun Porthan jo alkoi uutta lähdevarastoa toimittaa nimellä _Suomen
-historiaa koskevain lähteitten kokoelma_. Siihen painatettiin
-täydellisinä monta asiakirjaa, joihin Juustenin kronikassa vain
-oli viitattu tahi joista siihen oli otteita ja selontekoja otettu.
-Kokoelma jäi kumminkin Porthanin kuollessa keskeneräiseksi.
-
-Kaiken tämän ohella Porthan yhä jatkoi tutkimuksiaan suomalaisista
-heimokansoista. Kirjallisuus-, historia- ja antikviteeti-akatemian
-julkaisuihin aikoi hän liittää sikermän kirjoitelmia niistä,
-pitkä-aikaisten tutkimustöittensä yhtenäisiä tuloksia. Hän alkoi
-lappalaisilla vuonna 1788, siirtyi sitten permalaisiin ja mieli
-näiden jälkeen ottaa esille virolaiset, kuurilaiset, suomalaiset,
-karjalaiset, inkeriläiset ja vatjalaiset, kunkin kansakunnan
-vuoronsa jälkeen. Tällaisesta esityksestä toivoi tutkija Ruotsin
-aikaisemman historian hyötyvän. Olivathan kaikki nämät kansakunnat
-olleet ruotsalaisten kanssa jo vanhastaan kanssakäymisissä, jotkut
-rauhallisesti kauppaa tehden tahi taas meriretkillänsä hävittäen
-ja ryöstäen Ruotsin rannikoita tahi torjuen omilta asuinsijoiltaan
-ruotsalaisten merirosvojen hyökkäyksiä. Kun näiden kansallisuus,
-asuinsijat ja vaiheet olivat selvillä, selkeni Ruotsin historiassa
-moni hämärä kohta. Näin ajatellen oli Porthan päättänyt tarjota
-tutkimuksensa ruotsin historian käytettäviksi.
-
-Mutta permalaiskansaa valaisevia tietoja selvitellessään kiintyi
-hän erääseen vanhaan maantieteelliseen kuvaukseen pohjoismaista,
-jota mainittiin kuulun Englannin kuninkaan Alfred Suuren tekemäksi.
-Siinä oli muun ohessa kuvaus kahden norjalaisen meriretkeilijän
-kulusta kaukaiseen Permaan; siinä oli lueteltu joukko kauppapaikkoja,
-merenlahdelmia ja niemiä sekä kerrottu Skandinavian kansoista
-tapoineen ja oloineen. Nimet vain olivat outoja, sanat sekavia,
-lauselmat kaksipäisiä ja epämääräisiä. Kirjoitusta tuli siis
-selittää, osottaa mikä paikka milläkin nimellä oli merkitty, miten
-mikin hämärä kohta, käsikirjoituksessa vääristetty sana tahi
-lause oli luettava. Se oli vaivalloinen, mutta samalla tärkeä
-ja suurenmoinen tutkimustyö; sen tulokset kannatti sinänsäkin
-julkaista. Niin ilmestyi Porthanin laatima laitos kuningas Alfredin
-maantieteellisestä kertomuksesta oppineilla selityksillä varustettuna.
-
-Mutta siihen päättyivätkin Porthanin tutkimukset suomensukuisista
-kansoista. Hän kokoili tosin vielä niistä tietoja, kirjoitti Turun
-Sanomiin pieniä pätkiä Ruotsin puolella asuvista suomalaisista
-ja vatjalaisten tavoista. Ne olivat kumminkin jälkipoimintoja
-vain. Päätyö oli tehtynä. Oli tutkittu miten suomen kansa oli
-oman sivistyksensä ja oman asemansa saanut, miten se erilaisissa
-vaihtelevissa vaiheissa oli kärsinyt ja kestänyt. Suomen kansa oli
-saanut oman historiansa.
-
-
-
-
-XIII.
-
-
-Porthan matkusteli mielellään. Kun pitkä kevätlukukausi oli
-lopussa, luennot päättyneet, väitöskirjat tarkastetut ja viimeinen
-konsistorion kokous pidetty, sääli Porthan matkatavaransa kokoon ja
-läksi kevyissä kääseissä ajelemaan maaseudulle. Milloin hän kävi
-Hämeessä, soudatti itseänsä penikulmamääriä Päijännettä pitkin,
-kulki kalastajain parissa, ihaili heidän haukiaan ja lahnojaan,
-jotka vetivät vertoja Paimalan lahnoille, näkipä lohiakin koukuilla
-pyydettävän. Milloin taas vei matka pitkälle Pohjanmaahan, kuuluisain
-Limingan niittyjen lävitse, Etelä-Pohjanmaan kantakaupunkien kautta
-aina Ouluun ja Tornioon asti; katseltiin Kajaanin linnan raunioita
-Ämmäkoskessa, kulettiin myrskyilmalla Oulunjärveä ja palattiin
-vihdoin Kuopion ja Hämeenlinnan kautta takaisin Turkuun. Tahi tehtiin
-matkoja itäänkäsin, Savon ja Karjalan seutuja katsomaan, kuten
-vuonna 1787, tahi vain Porvooseen, jossa veli Sigfrid matkamiestä
-parhaimpansa mukaan likööreillä ja muilla herkuilla kestitsi ja
-Alopaeus avosylin otti hänet vastaan. Missä hän liikkuikin, joka
-paikassa oli hänellä tuttuja, kaikkialla hän poikkesi pappiloihin,
-kävi virkamiesten kartanoissa ja ruukinpatruunain tehtailla.
-Hän otti tarkan selon kaikesta, kyseli ja arvosteli vuodentulon
-toiveita, iloitsi kevätkylvöjen rehevyydestä ja laihojen kauniista
-näöstä, kävi maalaiskirkoissa, kyseli, jos ne olivat uusia, niiden
-rakennusmestaria ja rakennuskustannuksia, merkitsi mielihyvällä
-muistiinsa kaikki hyvinvoinnin ilmaukset.
-
-Matkoillansa Porthan kokoili tietoja ja teki muistiinpanoja
-tutkimuksiansa varten. Maamme muoto oli vielä oppineillekin epäselvä,
-ei tiedetty tarkalleen miten sen suuret järvijaksot kulkivat ja
-virrat juoksivat eikä tunnettu lukemattomain yksityispaikkain nimiä.
-Tätä puutetta Porthan matkoillansa koetti poistaa. Jo 1770-luvun
-alulla auttoi hän ruotsalaista maantieteilijää Thuneldia valmistamaan
-parannettua laitosta maantieteestään, lähetti hänelle lisiä ja
-korjauksia osaksi omista muistiinpanoistansa, osaksi Aurora-seuralle
-jätetyistä maakuntakuvauksista. Fredenheim innostuneena Porthanin
-tarkoista maantieteellisistä tiedoista kehotti häntä -- se
-oli vuonna 1785 -- julkaisemaan väitöskirjoina lyhyen Suomen
-maantieteen ja neuvoi valmistuttamaan kartaston Pariisissa, jotta
-siitä tulisi ulkoasultakin kyllin hieno ja arvokas. Mutta Porthan
-tyytyi esittämään tutkimustensa tulokset Thuneldin maantieteen
-myöhemmissä painoksissa, kuudennessa ja semminkin seitsemännessä.
-Siinä oli synnyinmaamme viimeinkin tarkasti ja totuudenmukaisesti
-kuvattuna. Ulkomaalaiset tiesivät nyt, etteivät suomalaiset olleet
-noita Tacituksen kuvailemia raakalaisia, vaan pieni ruotsalaisten
-rinnalla sivistyvä kansa. Ja suomalaiset saivat maastansa sen tarkan
-käsityksen, jota tarvitsivat toimiaksensa sen eduksi.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Muistammehan vielä miten innokkaasti Porthanin nuoruuden aikana
-haluttiin parantaa maamme taloudellisia oloja, keskusteltiin niistä,
-laadittiin ehdotuksia ja kokeiltiin. Koko sivistynyt sääty oli noissa
-harrastuksissa mukana. Upseereilla oli malli viljelystä taloillaan,
-virkamiehet ja papit neuvoivat kansalle viljelystapoja, levittivät
-kaikenlaisia hyödyllisiä tietoja ja opettivat sille terveydenhoidon
-alkeita. Lukuisia ehdotuksia tehtiin kulkureittien parantamisesta,
-suomaitten kuivaamisesta ja kauppapaikkain perustamisesta. Ja
-näitä harrastuksia jatkui yhäti huolimatta monista pettyneistä
-toiveista. Nälkävuodet ja sota olivat tosin tuottaneet viljelykselle
-tuntuvan hallan, rahvas oli kuluttanut ylellisyyteen ja juoppouteen
-voittorahojaan ja hallitus oli ajattelemattomilla toimenpiteillänsä
-monella tavalla maan vaurastusta vahingottanut. Mutta sitä suurempi
-syy oli taloutta harrastavilla yleishyödylliseen toimintaan.
-
-Porthan oli matkoillaan hyvin perehtynyt viljelyksen tilaan
-maamme eri osissa. Kun hallitus kielsi kaiken kaskenpolton
-kiviperäisillä mailla, tajusi hän heti, mitä haittaa se tuottaisi
-Keski-Suomen köyhille talonpojille, jotka olivat kaskenviljelykseen
-tottuneet. Hallituksen yrityksiä hävittää Pohjanmaan kukoistavaa
-salpietariteollisuutta Porthan ankarasti moitti ja niinikään
-suututti häntä huono isonjaon toimitus, maanmittarit kun katsomatta
-maanlaatuun jakoivat Pohjois-Hämeen karusta maaperästä yhtä pieniä
-tynnyrinaloja kuin hedelmällisestä Pohjanmaasta. Ja akatemian
-hallintomiehenä oli Porthan useasti ratkaissut pulmallisia kysymyksiä
-akatemian alaisten viljelysmaitten hoitamisesta ja Haverin
-rautakaivoksen käyttämisestä.
-
-Tuumansa maamme taloudellisen tilan parantamisesta Porthan
-esitti Turun Sanomissa vuonna 1797 nimellä _"Mietteitä Suomen
-viljelemisestä"_. Eihän tuollainen hänen alaansa kuulunut eikä
-hän ollut aikonut mitään erikoista uutta esiintuoda. Mutta
-kenraali Wrede oli lupautunut kuninkaalle esittämään, että
-koskenperkaustöitä Suomessa taas pitkistä ajoista ruvettaisiin
-tekemään ja hänelle ohjeeksi Porthan kirjoitti mietteensä. Hän
-huomautti, että karjanhoito parhaiten sopii olemaan maamme
-pohjoisosain pääelinkeinona, maanviljelys taas eteläisten. Mutta
-jotta nämät elinkeinot menestyisivät, täytyi voittaa uusia otollisia
-viljelysmaita entisten lisäksi ja avata kulkureittejä, joita myöten
-maantuotteet vähillä kustannuksilla saataisiin kulkemaan. Siksi oli
-järviä laskettava ja vesiväyliä avattaessa oli nämät tehtävä syviksi
-ja kuljettaviksi. Vesijaksoja tuli taidolla perata, suunnitelman
-mukaisesti, ei miten sattui eikä ainakaan niin, että alettiin
-latvoilta käsin ja siirryttiin suulle päin. Sillä tavallahan näet
-vesistön yläjuoksun perkaamisesta aiheutunut liikavesi tunki alempana
-oleville vesistön alueille ja tulvi siellä yli rantain.
-
-Porthan iloitsi jokaisesta uudesta viljelyksestä, jonka vielä
-kolkossa soitten ja rämeitten peittämässä maassamme tapasi. Siksipä
-hän ei epäillyt suositella vesistöjen laskemista, kun sillä vain
-saatiin kuivaa viljelyskelpoista maata. Yhtä vähän kuin lukemattomat
-tämäntapaisten ehdotusten tekijät Porthankaan tuli tarkemmin
-ajatelleeksi, että vesiväyläin muuttaminen helposti aiheutti
-mullistuksia koko seudun luonnossa, että maa, joka näin voitettiin,
-oli ryöstömaata, usein aluksi rehevää ja voimakasta, mutta myöhemmin
-aivan ala-arvoista.
-
-Juuri sinä vuonna, jolloin Porthan mietteensä Suomen viljelemisestä
-kirjoitti, alkoi maamme viljelyksen hyväksi entistä vilkkaampi
-toiminta. Silloin perustettiin näet Suomen Talousseura. Porthan ei
-ollut perustajain joukossa, sillä yrityksen panivat alulle piispa
-Gadolinin nimellisellä johdolla muutamat nuoremmat asiaaharrastavat
-henkilöt, laamanni Wibelius, kamarineuvos Vinter, professorit
-Tengström, Gadolin ja Pipping y.m. Mutta pian Porthankin tuli seuran
-jäseneksi, toimi sen asettamissa valiokunnissa, otti innokkaasti
-osaa keskusteluihin seuran sääntöjen laatimisesta ja sen hallinnon
-järjestämisestä ja oli Talousseuran puheenjohtajanakin vuonna 1801.
-Osaksi seuran kokouksissa osaksi Turun Sanomissa Porthan pohti
-yksityisiä maamme taloutta koskevia kysymyksiä, antoi lausuntoja
-vuotien ja voin valmistuksesta, kirjoitti Suomen metsistä vuonna 1798
-sekä vastakeksityn kotimaisen kahvin "perunakahvin" hyödystä.
-
-Kaikessa tässä toiminnassaan Porthan kuitenkin oli ylen varovainen,
-koska pelkäsi helposti voivansa loukata vanhoillisen hallituksen
-aikeita. Seurassa oli vuonna 1798 ehdotettu palkintokirjoituksen
-aiheeksi kysymystä talonpoikaispurjehduksen hyödystä, samaa
-kysymystä, josta Chydenius aikoinaan niin lämpimästi ja vakuuttavasti
-oli kirjoittanut. Mutta Porthanista oli aine seuralle ylen
-vaarallinen käsitellä. "Yksityishenkilönä olin minäkin halukas siitä
-jotakin kirjoittamaan" lausuu Porthan siitä kirjeessä Caloniukselle,
-"mutta en luule, että seuralle aina on otollista se mikä sopii
-yksityiselle kansalaiselle; varsinkaan kun en tiedä miten tarkkoja
-nykyjään noissa asioissa ollaan." Kohta sen jälkeen tuli seurassa
-keskustelun alaiseksi ylellisyyden vastustaminen. Kenraali Wrede oli
-laatinut ehdotuksen, että vapaaehtoisesti keskinäisen sopimuksen
-kautta lakattaisiin muutamia ylellisyystavaroita käyttämästä ja
-luki sen edeltäkäsin Porthanille. Ehdotus oli kyllä hyvin laadittu,
-mutta uskalsiko tuollaista esittää? "Minä esitin", lausuu Porthan,
-"silloin hänelle saman epäilyksen, jonka usein ennen olin lausunut
-intoisille jäsenillemme, heidän halutessaan puuttua muutamiin
-valtioasioihin, että nimittäin sellainen saattaa herättää hallituksen
-epäluuloa ja tyytymättömyyttä. Siten vain sekin hyöty, jonka me
-yksityistaloudessa voimme aikaansaada, menee tyhjiin ja koko seura
-on vaarassa tulla ehkäistyksi toimissaan. Tällaisia aineita on
-myöskin kysymys Pohjanmaan salpietaritehtaista, joiden edistämistä
-on ajateltu; kun hallitus tahallisesti tässä näkyy haluavan kaiken
-uutteruuden lamauttaa -- -- -- niin en käsitä mitä voimme tehdä
-herättämättä pahaa verta. Pitäjän makasiineja ja koskenperkausta
-(joista olemme palkintokysymyksiä esittäneet) saanemme mieluummin
-kosketella. -- -- -- Vaikka toisaalta olisi hyödyllistä kiinnittää
-rahvaan huomiota tuollaisiin asioihin ja levittää hyödyllistä
-valistusta, niin toisaalta noita ehdotuksia voisi väärinkäyttää ja
-loukata epäluuloista ja mielivaltaista hallitusta." Porthan oli
-tullut yhä varovaisemmaksi. Hän tahtoi säilyttää mitä valistusajan
-sivistys jo oli saavuttanut. Kaikkia uusia mielipiteitä ja oppeja
-kohteli hän suuremmalla epäilyksellä kuin hänen opettamansa
-maltillinen kritiikki olisi vaatinut. Mutta hän koetti ainakin
-niihin tutustua. Kantin filosofian vaikeita lauseparsia hän mietti
-ja selvitteli ymmärtääksensä mitä tuossa paljon kiitellyssä opissa
-oikeastaan oli uutta ja arvokasta. Sitä hän ei kumminkaan käsittänyt,
-mutta vaistomaisesti vain tunsi, että Kantin syvällisessä,
-raskasrakenteisessa esitystavassa ei ollut sitä käytännöllistä
-elämänviisautta ja sitä helposti tajuttavaa selvyyttä, joka aina
-oli ollut hänen oppinsa ytimenä. Se oli jotakin vierasta ja koko
-valistusajan sivistykselle vaarallista; siksi sitä kaikin voimin
-oli vastustettava. Porthan taisteli Kantin oppia vastaan neuvoissa,
-väitöskirjoissa ja luennoissa; ja hän viittasi yhä uudelleen
-totuttuun katsantotapaan, jonka levittämisen hän oli tehtäväkseen
-ottanut. Sen hän teki täydellä vakaumuksella ja varmuudella,
-sillä juuri tuo katsantotapa oli hänen elämäntyössään kantanut
-tuhatkertaisen sadon.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Näin moninaisissa toimissa kului lukuvuosi toisensa jälkeen.
-Ulkonaisesti olivat ne toinen toisensa kaltaisia, ylioppilaspolvi
-tuli akatemiaan, opiskeli aikansa ja siirtyi pois nuoremman
-tieltä. Opettajat vanhenivat. Sattui silloin tällöin äkkinäisiä,
-surettavia kuolemantapauksia; joku suuria lupaava tiedemies niinkuin
-Röring, Tidgren ja Lindqvist siirtyi äkkiä elävien joukosta ja
-opettajavanhukset Porthanin nuoruudenajoilta muuttivat manalaan.
-Avonaiset professorinvirat olivat täytettävät, kyvykkäitä ja uutteria
-miehiä hankittava sijalle: omamaalaisia mikäli mahdollista, mutta
-niitten puutteessa eteviä ruotsalaisia. Porthanin oppilaista sai yksi
-toisensa jälkeen paikkansa konsistorion pöydän ääressä, Tengström,
-Franzén, Gadolin, Bonsdorff j.n.e.
-
-Lukukaudet olivat olleet yhtämittaista raatamista. Kirjoitusten
-korjausta, luentoja, väittelyjä ja väitösharjoituksia ylenmäärin
-kuten ennenkin; tärkeitä kysymyksiä konsistoriossa, huolia, riitoja
-ja katkeruutta niiden tähden; ja kaiken sen ohella valmistuivat
-verkallensa Porthanin suuret tutkimustyöt ja lähdejulkaisut. Kesäisin
-olivat matkat vaihteluna ja virkistyksenä, mutta hyödyksi samalla.
-Usein vaativat taas tutkimukset kesien käyttämistä arkistotöihin
-Tukholmassa tahi kirjastonhoito Turkuun jäämistä.
-
-Mutta ankara työ alkoi jättää työntekijään jälkensä. Porthanin
-voimakas vartalo kävi kumaraksi, kasvot menettivät entisen tuoreen
-värinsä, alakuloisuus ja ärtyisyys vaivasi mieltä, ainakin aika
-ajoin. Sattui tuon tuostakin sairaudenkohtauksia; vuonna 1793 oli
-kuolema jo tulossa ja vuonna 1797, kun Sigfrid Porthan makasi
-melkein viimeisillänsä Tukholmassa, oli velikin pahasti sairaana.
-Calonius häntä liiasta työnteosta ja rasittumisesta varotteli; mutta
-Porthanilla oli siitä oma ajatuksensa. "Että paljo istuminen ei ole
-ollut hyödyksi minulle, huomaan kylläkin hyvin", sanoo hän. "Ei liene
-tehnyt hyvää, etten viime kesänä tavallisuuden mukaan kuleksinut
-pitkin maata (kirjaston järjestämisen y.m. estämänä). Mutta täytyyhän
-minun ajatella, että vuosien mukana vaivatkin tulevat. Mitä työhön
-tulee, niin osaksi se ei rasita minua (lukuunottamatta ylioppilaitten
-kirjoituksia, josta vaivasta minun pitää hankkia huojennusta), osaksi
-olen varma siitä, ettei minulla ole sitä enempää kuin Veljelläkään,
-vaikka se tavallaan on toisenlaista. Siinä kuten kaikessa muussakin
-on tottumuksella suuri voima. Schalberg, joka ei tee mitään, ei siltä
-ole terve. Useimmat toimeni ovat tulleet ikäänkuin koneellisiksi,
-niin etteivät ne paljo sielua kysy. Väitöskirjojani tulee minun
-kuitenkin vähentää. Mutta kenen on astuttava sijaan? Veli ei usko
-kuinka vaikeata poikain on saada preesestä. Bilmark väsyy myöskin."
-
-Ja uusia toimia karttui entisten lisäksi. Oli niin paljon
-suuriarvoisia ja hyödyllisiä yrityksiä, joista ei saanut kieltäytyä
-mukana olemasta; oli niitäkin, jotka vaativat Porthanin alkuunpanoa
-ja johdatusta. Tuntui siltä, että taantumus kaikista ponnistuksista
-huolimatta oli pääsemässä vallalle maassa, että tietämättömyys
-ja raakuus oli levenemässä. "Eivät vain muut virkamiehet ja
-säätyhenkilöt, vaan maaseutujen papistokin on joutumassa erillensä
-koko oppineen Europan yhteydestä", valitteli Porthan vuonna 1802.
-"Meillä ei ole muuta aikakauskirjaa kuin Silfverstolpen, joka
-pääasiassa tekee selkoa teaaterikappaleista ja romaaneista, joita
-huonoissa käännöksissä täällä tulvehtii. Tuskin on mitään yhteyttä
-valtakunnan etevimpäin oppilaitosten välillä. Mitä valtakunnan
-ulkopuolella tapahtuu tietojen ja tieteiden edistämiseksi, siitä
-tietävät ainoastaan ne harvat, joilla on ulkomaitten oppisanomia."
-Tässä oli pikainen apu tarpeen ja niin ollen perustivat muutamat
-Turun yliopistomiehet, Porthan ensimäisenä näiden joukossa,
-_kirjallisuuslehden (Litteratur Tidning)_, jonka määränä oli seurata
-ulkomaista ja kotimaista kirjallisuutta ja tiedettä, antaa siitä
-arvosteluja ja selontekoja.
-
-Lehti alkoi ilmestyä vuonna 1803. Ruotsalaisetkin oppineet, semminkin
-uuttera kynäilijä Gjörwell, tervehtivät ilolla tätä suomalaista
-yritystä. Se poisti näet heiltäkin varsin tuntuvan tarpeen.
-Mutta lehti lakkasi jo ensi vuotenansa ilmestymästä vanhoillisen
-hallituksen pakotuksesta. -- Onnekkaampia olivat Porthanin toimet
-yliopiston hyväksi. Rehtorina ollessaan lukuvuonna 1798-1799 ja
-vielä kevätlukukaudella 1800 ystävänsä Tengströmin sijasta puuhasi
-hän kauvan kaivattua uutta yliopistorakennusta, toimitti siihen
-tarvittavia rahamääräyksiä, suunnitteli sen muotoa ja hankki malleja
-muista akatemiarakennuksista. Vuonna 1802 laskettiin uuden akatemian
-peruskivi kuninkaan itsensä läsnäollessa.
-
-Keskeltä moninaisia töitä ja tutkimuksia tapasi Porthanin
-synkkä kutsumaton vieras -- kuolema. Porthan vilustui kylmässä
-kirjastohuoneessa kantaessaan kirjoja eräälle oppilaalleen,
-sairastui ankarasti ja kuoli kaksi viikkoa kestettyään taudin
-tuskia 16 p. maaliskuuta 1804. Samana aamuna kun Porthan makasi
-kuolonkamppauksessa, uskoi Tengström molempain yhteiselle ystävälle
-Gjörwellille sen, mikä hänen ja hänen toveriensa mieltä ahdisti.
-"Sydämeni on täynnä tuskaa ja huolta", kirjoitti hän, "tappiosta,
-joka uhkaa meitä ja tiedettä yhteisesti, kanslianeuvos Porthan kun
-on pahasti sairaana kirjastossaan saamastaan vilustumisesta ja siitä
-seuranneesta peripneumoniasta ilman paranemisen toivoa ja ehkä ei
-enää huomenna elävien joukossa? Mitä yksityisesti tunnen en voi
-ilmaista, mutta yleisön tappio tuottaa minulle kumminkin enemmän
-tuskaa? Mistä ottaa hänen vertaistaan, ja kuinka kauan on sija,
-jonka hän jättää, oleva autio ja tyhjä?" Kohta sen jälkeen tuodaan
-Tengströmille kuolinsanoma ja hän kirjoittaa sen johdosta: "Vakavalla
-ja tyynellä mielellä meni hän katoavaisuutta kohti, oli selvänä
-viimeiseen ja hänen viimeiset huolensa koskivat sitä akatemiaa, jota
-hän niin kauan oli hyödyttänyt ja kunnostanut. Sellaista opettajaa
-ei ole Turun akatemialla koskaan ollut. Useimmat meistä, jotka
-istumme konsistorion pöydän ympärillä, olemme hänen oppilaitaan ja
-me tunnustamme kiitollisuudella, että valo, joka täällä on, ja halu
-yleishyödylliseen työhön, joka elähyttää meitä, johtuu hänestä,
-hänestä melkein yksinään."
-
-Hautajaisiin tulivat ylioppilaat kenenkään kutsumatta ja asettuivat
-ääneti kummankin puolen tietä, jota myöten heidän opettajansa ruumis
-kodistansa kannettiin. Se laskettiin kirkkomaan kätköön vastapäätä
-vanhaa muistorikasta yliopistorakennusta ja uuden akatemian tulevan
-pääkäytävän eteen. Yliopisto oli kumminkin ollut vainajan hellimmän
-huolenpidon esine. Sille hän tautivuoteellaan oli määrännyt kaiken
-omaisuutensa, kirjansa, karttansa ja käsikirjoituksensa sekä vähäisen
-irtaimistonsa, pidättäen siitä vain välttämättömimmän kahdelle
-kivulloiselle sisarelleen. Hän oli tällä teolla testamentin sanain
-mukaan tahtonut todistaa rakkautensa oppilaitosta kohtaan, johon hän
-niin monena kuluneena vuotena oli kuulunut, jonka menestystä ja arvoa
-hän kaiken kykynsä mukaan oli koettanut edistää.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Siinä Porthanin elämäntyö pääpiirteissään. Se oli näköjään ahkeraa
-arkipäiväistä raatamista, ilman mitään suuruuden tavottelua
-lähteneenä vain halusta olla hyödyksi siellä missä se oli eniten
-tarpeen. Ja kumminkin sitä aina tullaan mainitsemaan kaikkein
-kauneimpain tekojen rinnalla. Sillä se aiheutui sen välittömästä
-tuntemuksesta mitä maamme ja kansamme kaipasi ja soveltui täydellensä
-tähän. Työntekijä eli kokonaan työssänsä; siihen mahtuivat kaikki
-hänen yksityiset toiveensa ja pyyteensä, sille oli hän uhrannut
-pitkät yliopistolliset lukukautensa ja lyhyet kesälomansa; sen tähden
-hän oli kokonaan unohtanut itsensä. Siinä sen suuruuden selitys.
-
-Mutta töissään ja tutkimuksissaan hän juuri toi ilmi omaa
-oleellisinta luonnettaan. Huolellinen harkitseminen ja tyyni
-maltillisuus, joka leimasi hänen historialliset tutkimuksensa ja
-oli hänen opetuksensa ytimenä, tuli näkyviin hänen jokapäiväisissä
-askareissaankin. Hän ei viehättynyt mitään hyväksymään, mutta
-ei myöskään hylkäämään ennenkuin oli tunnontarkasti asiasta
-selon ottanut. Tätä tunnontarkkuutta on hän nimittänyt ihmisen
-jaloimmaksi piirteeksi ja juuri hänen luonteessaan on se erikoisesti
-silmiinpistävä. Se varjeli häntä kaikista äkkipikaisista päätöksistä
-ja huonosti harkituista tuumista; se auttoi häntä aina pysymään
-uskollisena itselleen ja oikeudenmukaisena muita kohtaan. Siinä oli
-sisin syy siihen humaniseen sopusuhtaisuuteen, jonka hän tahtoi
-kylvää kaikkien oppilaittensa mieliin.
-
-Saattaisi sanoa, että juuri tämä tunnontarkkuus pidätti
-häntä niistä suurista erehtymistä ja suurista voitoista,
-joita vain vastakohtaisuuksien ajelehtimana saavuttaa, siitä
-elämäntuntemuksesta, joka vasta kaikkea täysin kokeneelle selvenee.
-Eikä hänen oppinsa niin kovin syvämielistä ollut eikä kauvaksi
-tunkevaa. Mutta siitä huolimatta hän sillä niinkuin elämällänsäkin on
-osannut oikeaan.
-
-Sillä sen kautta hän taisi olla lähinnä kansaansa ja tunsi
-olevansa yhtä sen vakavan ja harkitsevan sävyn kanssa, joka oli
-suomalaisluonteen omituisuus. Siksi oli hänen oppinsa kotoinen
-maassamme ja siksi voittivat kepeämielisten ranskalaisten valistajain
-mietteet vain tässä muodossa jalansijaa. Siksi myöhemmätkin polvet
-Porthanin katsantotavan omistivat ja siksi se vieläkin elää heissä.
-
-Mutta hänen monitieteisessä mielessään liitellessä asiatietoja
-yhteen, oli niistä itsestänsä rakentunut kokonaiskuva maamme oloista
-ja ihmisistä. Hän ei sitä kenellekkään sellaisenaan esittänyt,
-piti sen vain omassa mielessään, mutta asiatiedot hän esitti ja
-niistä kasvoi jokaiselle, joka niihin tutustui, kuva kansastamme
-kokonaisuutena. Palautuen menneisyyteen oli tutkija näyttänyt,
-että kansallamme oli ollut omat erityiset vaiheensa jo ennen kuin
-oli ruotsalaiseen valtakuntaan liittynyt ja että ne vaiheet olivat
-mukanaan tuoneet omat tarpeet ja omat keinot niitä tyydyttämään. Ja
-maan nykyisyys oli tutkijan mielessä se verrattoman kallis pohja,
-jolle hän varovasti ja huolellisesti kylvi tietonsa ja toimensa. Ne
-lankesivat otolliseen maaperään ja kantoivat tuhatkertaisen hedelmän.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of Project Gutenberg's Henrik Gabriel Porthan, by Gunnar Suolahti
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK HENRIK GABRIEL PORTHAN ***
-
-***** This file should be named 53091-8.txt or 53091-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/3/0/9/53091/
-
-Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/53091-8.zip b/old/53091-8.zip
deleted file mode 100644
index b76bcc9..0000000
--- a/old/53091-8.zip
+++ /dev/null