diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53069-8.txt | 6891 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53069-8.zip | bin | 143266 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 6891 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..d25080e --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #53069 (https://www.gutenberg.org/ebooks/53069) diff --git a/old/53069-8.txt b/old/53069-8.txt deleted file mode 100644 index 8629719..0000000 --- a/old/53069-8.txt +++ /dev/null @@ -1,6891 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Taiteilijan tarina, by Hermann Hesse - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - -Title: Taiteilijan tarina - -Author: Hermann Hesse - -Translator: Kaarlo Nieminen - -Release Date: September 17, 2016 [EBook #53069] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TAITEILIJAN TARINA *** - - - - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - - - - -TAITEILIJAN TARINA - -Kirj. - -Hermann Hesse - - -Suomensi Kaarlo Nieminen - - - - - -Helsingissä, -Suomalainen Kustannus-O.Y. Kansa, -1911. - - - - - - -Taiteilijan tarina - -(Gertrud) - - - - -1. - - -Kun heitän silmäyksen kuluneeseen elämääni, ei se näytä varsin -onnelliselta. Mutta vielä vähemmän voin sitä pitää onnettomana -huolimatta kaikista erehdyksistään. Ja eiköhän sentään olekin -mieletöntä kysyä vain sitä, kuinka paljo on ollut onnea ja kuinka -paljo onnettomuutta, sillä minusta tuntuu, että minun olisi -vaikeampi luopua elämäni onnettomimmista päivistä kuin kaikista sen -iloisista. Jos ihmiselämässä on kysymys siitä, että täysin tajuten -ottaa vastaan sen, mikä on välttämätöntä, että maistaa pohjaan hyvän -ja pahan ja ulkonaisen kohtalonsa rinnalle itselleen luo sisäisen, -oikeamman, satunnaisuuksista riippumattoman kohtalon, silloin ei -elämäni ole ollut köyhä ja kurja. Jos onkin ulkonainen kohtalo -vyörynyt minun ylitseni niinkuin kaikkien muidenkin, torjumattomana -ja jumalten säätämänä, niin on sisäinen kohtaloni toki ollut itse -luomani, omaa työtäni, jonka sekä suloisuus että katkeruus kuuluu -minulle ja josta yksin tahdon kantaa vastuun. - -Useasti nuorempina vuosinani toivoin olevani runoilija. Jos sellainen -olisin, en voisi vastustaa houkutusta seurata elämääni aina -hennoimman lapsuusajan ensimäisiin, arasti salattuihin muistoihin. -Mutta nyt on minulle tämä aika liiaksi rakas ja pyhä, jotta itse -tahtoisin turmella sitä itseltäni. Lapsuudestani on sanottava -vain, että se oli iloinen ja aurinkoinen; minulle annettiin vapaus -itse keksiä taipumukseni ja lahjani, itse luoda parhaat iloni ja -katkerimmat suruni eikä pitää tulevaisuutta minkään oudon ylhäisen -vallan, vaan omien voimieni saavutuksena. Siten kävin kouluni -miltei koskemattomana, vähän suosittuna ja vähälahjaisena, mutta -rauhallisena oppilaana, jonka lopulta annettiin olla rauhassa, kun -huomattiin, ettei se sietänyt voimakkaita vaikutuksia. - -Noin kuudennesta tai seitsemännestä ikävuodestani alkaen olin -selvillä siitä, että kaikista näkymättömistä voimista musiikki oli -määrätty minuun vaikuttamaan voimakkaimmin ja vastustamattomimmin. -Siitä saakka oli minulla oma maailmani, oma turvapaikkani ja -taivaani, jota ei kukaan kyennyt minulta riistämään ja jota en -halunnut kenenkään kanssa jakaa. Olin musiikkimies, vaikken -ennen kahdettatoista ikävuottani oppinutkaan soittamaan mitään -soittokonetta enkä ajatellut myöhemmin musiikin avulla ansaita -leipääni. - -Siksi asia sittemmin jäikin, minkään olennaisesti muuttumatta, ja -senvuoksi ei elämäni jäljestäpäin katsellessa näytäkkään kirjavalta -ja monivaiheiselta, vaan alusta alkaen yhteen perusääneen viritetyltä -ja yhden ainoan tähden merkkeihin asetetulta. Miten muuten kävikin, -hyvin tai pahoin, sisäisin elämäni jäi kuitenkin muuttumattomaksi. -Saatoin pitkät ajat ajelehtia aivan vierailla vesillä, olla -koskemattakaan nuottivihkoon ja soittimeen, ja yksi ainoa sävel oli -kuitenkin jok'ainoa hetki veressäni ja huulillani, yksi ainoa tahti -ja rytmi hengityksessäni ja elämässäni. Niin kiihkeästi kuin olenkin -monia muita teitä etsinyt lunastusta, unohdusta ja vapautusta, niin -paljon kuin olenkin kaivannut jumalaa, janonnut tietoa ja rauhaa, -olen kuitenkin tämän kaiken löytänyt vain musiikista. Ei sen ole -tarvinnut olla Beethovenia tai Bachia: -- siinä, että ylipäänsä -musiikkia on maailmassa, että ihminen toisinaan saattaa sydämensä -syvyyksiin saakka olla sävelten liikuttama ja sointujen läpitunkema, -siinä on yhä uudelleen ollut minulle syvä lohdutus ja kaiken hyvitys. -Oi musiikki! Mieleesi lennähtää sävel, sinä laulat sitä äänettömästi, -vain sisäisesti, annat sen vuotaa koko olentosi lävitse, se anastaa -kaikki voimasi ja liikkeesi -- ja niiksi silmänräpäyksiksi, jotka -se elää sinussa, sammuttaa se sinusta kaiken satunnaisen, pahan, -raa'an, surullisen, saattaa maailman soimaan mukana, tekee raskaan -keveäksi ja antaa jäykkyydelle siivet! Tämän kaiken voi saada aikaan -kansanlaulun sävel! Ja mitä voikaan sävelten harmonia! Jo jokainen -puhtaitten äänten kaunis yhteissointu, esimerkiksi kellojen soitossa, -täyttää mielen suloudella ja nautinnolla, kohoaa vaikutuksessa -jokaisen mukaan liittyvän äänen lisäksi tullessa ja saattaa toisinaan -sydämen sykkimään autuudesta tavalla, jota ei yksikään muu nautinto -voi. - -Kaikista puhtaan autuuden kuvitteluista, joita kansat ja runoilijat -ovat itselleen luoneet, on minusta avaruuksien soitanto tuntunut -korkeimmalta ja sielukkaimmalta. Siihen ovat minun suurimmat ja -kultaisimmat unelmani kohdistuneet -- saada edes sydämensykähdyksen -ajan kuulla maailmankaikkeuden ja kaiken elämän yhtenäisyyden soivan -salaperäistä ikisäveltänsä. Voi, ja miksi pitääkin elämän olla niin -sekavaa, epäsointuista ja valheellista, miksi pitää ihmisten kesken -olla vain valhetta, ilkeyttä, kateutta ja vihaa, kun kuitenkin -jokainen pieninkin laulu ja vaatimattominkin musiikki niin selvästi -julistaa, että puhtaus, harmonia ja kirkkaiden sävelten sovinnollinen -yhteissointu avaa taivaan! Ja miten minun itseni pitääkään vihotella -ja moittia itseäni siksi, etten kaikesta hyvästä tahdostani -huolimatta ole voinut tehdä elämästäni laulua enkä puhdasta -musiikkia! Sisimmässäni tunnen kyllä karkottamattoman kutsumuksen, -janoavan puhtaitten, suloisten, itsessään autuaitten sävelten -kaipuun, mutta elämäni on täynnä sattumuksia ja epäsointua, ja minne -käännynkin ja missä kolkutan, ei mistään selkeästi ja kirkkaasti -kajahda vastaani. - -Ei enempää siitä, ryhdyn kertomaan. Kun mietin itsekseni, ketä -varten minä näitä lehtiä kirjotan, kellä oikeastaan on niin paljo -valtaa ylitseni, että hän voi vaatia minulta tunnustuksia ja murtaa -yksinäisyyteni, niin täytyy minun mainita rakas naisennimi, johon ei -sisälly ainoastaan melkoinen osa minun elämyksiäni ja kohtaloani, -vaan joka seisoo koko elämäni yllä tähtenä ja vertauskuvana. - - - - -2. - - -Vasta viimeisinä kouluvuosinani, jolloin kaikki toverini alkoivat -puhua tulevista toimialoistansa, rupesin minäkin tätä asiaa -miettimään. Tehdä musiikista ammatti ja tulolähde oli oikeastaan -kaukana aikomuksistani, ja kuitenkaan en voinut kuvitella mitään -muuta tointa, joka olisi tuottanut minulle iloa. Minulla ei ollut -minkäänlaista vastenmielisyyttä kauppaa ja muita toimia vastaan, -joita isäni minulle ehdotti, mutta en tuntenut niihin myöskään -minkäänlaista innostusta. Mutta kun toverini niin ylpeilivät -valitsemistaan ammateista, näytti minustakin hyvältä ja oikealta -valita ammatikseni se, mikä muutenkin täytti ajatukseni ja mikä -yksin tuotti minulle oikeata iloa. Minulle oli suurta etua siitä, -että olin jo kaksitoistavuotiaana alottanut viulunsoiton ja hyvän -opettajan johdolla oppinutkin melkoisesti. Niin kovin kuin siis isäni -esteli ja pelkäsikin, että hänen ainoa poikansa valitsisi taiteilijan -epävarman elämänuran, niin kasvoi minun tahdonlujuuteni juuri -hänen vastustuksestaan, ja opettajani, joka piti minusta, kannatti -voimiensa takaa toivomustani. Lopulta antoi isäni myöten; minulle -vain määrättiin kestävyyteni koettelemiseksi ja mielenmuutosta -toivoen vielä yksi ylimääräinen kouluvuosi, jonka minä kestin -joltisellakin kärsivällisyydellä ja jonka kestäessä tulin vain yhä -varmemmaksi halustani. - -Tämän viimeisen kouluvuoteni aikana rakastuin ensi kerran, nimittäin -erääseen naapuristomme sievään neitoseen. Häntä usein tapaamatta -ja tuskin sitä suuresti kaivatenkaan nautin ja kärsin ensi lemmen -suloisia mielialoja ikäänkuin unessa. Ja tähän aikaan, jolloin -koko päivän ajattelin yhtä paljon musiikkiani kuin rakkauttanikin -ja jolloin en öisin osannut nukkua suloiselta mielenhurmioltani, -ensi kerran tietoisesti säilytin mielessäni säveleitä, jotka olivat -mieleeni lennähtäneet, pari pientä laulua, jotka koetin kirjottaa -muistiin. Se täytti minut ujolla mutta erinomaisen suurella -mielihyvällä, jota tuntiessani miltei kokonaan unohdin lemmenkipuni. -Tällävälin olin saanut kuulla, että armaani otti laulutunteja, ja -minut valtasi kova halu saada kerran kuulla hänen laulavan. Kuukausia -myöhemmin toivomukseni täyttyi eräissä vanhempieni toimeenpanemissa -iltakutsuissa. Somaa neitosta pyydettiin laulamaan, hän vastusti -kovasti, mutta lopulta oli hänen kuitenkin pakko suostua, ja minä -odotin suunnattomalla jännityksellä, mitä tuleman piti. Eräs -herrasmies säesti meidän pienellä kapealla klaveerilla, soitti pari -tahtia, ja neitonen alkoi. Voi, hän lauloi huonosti, surullisen -huonosti, ja vielä hänen laulunsa kestäessä muuttui hämmästykseni ja -tuskani sääliksi ja sitten huumoriksi, ja siihen loppui ensimmäinen -rakkauteni. - -Olin kärsivällinen enkä juuri laiska, mutta en silti mikään etevä -oppilas, ja viimeisenä kouluvuotenani en enää liiaksi itseäni -vaivannut. Tämä ei johtunut hidasluontoisuudesta eikä liioin tuosta -ensimäisestä rakastumisestanikaan, vaan syynä siihen oli tuollainen -nuorukaisille ominainen unelmoimisen ja välinpitämättömyyden tila, -aistimien ja pään tylsyys, joka vain silloin tällöin äkkiä ja kuvasti -keskeytyi, kun joku noista liian aikaisen luomishalun ihmeellisistä -hetkistä kietoi minut ikäänkuin keveään eetteriin. Silloin tunsin -yliluonnollisen kirkkaan, kristallisen ilman ympäröivän itseäni, -ilmakehän, missä ei uneksiminen ja hidastelu ollut mahdollista, -missä kaikki aistimet olivat hereillä, herkkinä ja terottuneina. Se, -mitä näinä hetkinä syntyi, oli varsin vähäpätöistä, kenties kymmenen -laulusäveltä ja muutamia sointumuodostelmien alkeita, mutta näiden -hetkien nautintoa en unhota milloinkaan, tuota yliluonnollisen -kirkasta, miltei kylmää ilmaa ja tuota jännitettyä ajatusten -kokoamista, jotta sävelmä saisi ainoan oikean, ei enää satunnaisen, -muodostuksensa ja ratkaisunsa. Tyytyväinen en ollut näihin -pieniin sävellyksiini kylläkään, enkä milloinkaan pitänyt niitä -täysipätöisinä ja hyvinä, mutta se minulle selvisi, ettei elämässäni -tulisi olemaan mitään niin tavottelemisen arvoista ja tärkeätä kuin -tuollaisten kirkkauden ja luomisen hetkien paluu. - -Tämän rinnalla sattui minulle myöskin hetkiä, jolloin haaveilin -viulullani ja nautin haihtuvien päähänpistojen ja värikkäiden -mielialojen huumaa. Pian kyllä ymmärsin, ettei se ollut luomista, -vaan leikkimistä ja hiutumista, jota minun oli varottava. Huomasin, -että on toinen asia seurata uniaan ja nauttia päihtyneiden hetkien -huumaa ja toinen asia leppymättömästi ja tietoisesti taistella muodon -salaisuuksia vastaan ikäänkuin vihollisia. Ja jo silloin aloin -aavistaa, että todellinen luominen tekee yksinäiseksi ja vaatii -meiltä jotain, joka meidän on elämän nautinnosta uhrattava. - -Vihdoinkin olin vapaa, koulu oli takanani, olin sanonut vanhemmilleni -jäähyväiset ja alkanut elää uutta elämää konservatorion oppilaana -pääkaupungissa. Tein tämän suurin toivein ja ollen vakuutettu -että tulisin menestymään musiikkiopistossa. Mutta kiusalliseksi -hämmästyksekseni olikin toisin laita. Vaivoin saatoin seurata -opetusta kaikilla aloilla, huomasin pianonsoiton opetuksen, jota -minun nyt täytyi ottaa, olevan vain vaivaksi minulle ja näin pian -koko opintien olevan edessäni kiipeämättömänä vuorena. Tosin ei -ollut aikomukseni lannistua, mutta pettynyt ja kiusaantunut olin. -Huomasin nyt, että olin kaikessa vaatimattomuudessani kuitenkin -pitänyt itseäni jonkunlaisena nerona ja melkoisesti erehtynyt sen -tien vaivalloisuudesta, joka vie taiteeseen. Lisäksi kyllästyin -kokonaan säveltämiseen, kun pienimmässäkin tehtävässä aina näin -vain kokonaisia vaikeuksien ja sääntöjen vuoria, opin kokonaan -halveksimaan omaa tunnettani enkä lopulta enää tiennyt, piilikö -minussa oman voiman kipinääkään. Sillä lailla taltuin, tulin -pieneksi ja surulliseksi ja tein työtäni jokseenkin samaan tapaan -kuin olisin tehnyt sitä jossain konttorissa tai koulussa, ahkerasti -ja ilottomasti. Valittaa en saattanut, kaikkein vähimmän kotia -lähettämissäni kirjeissä, vaan kuljin alkamaani tietä äänettömän -pettymyksen vallassa eteenpäin ja asetin päämääräkseni, että minusta -ainakin oli tuleva kunnollinen viulunsoittaja. Harjottelin ja -harjottelin, nielin opettajien karkeat sanat ja pilkan, näin monen -muun, josta en sitä olisi uskonut edistyvän helposti ja saavan -osakseen kiitosta, ja asetin omat päämääräni yhä alemmaksi. Sillä -viulunsoittokaan ei sujunut niin, että olisin voinut ylpeillä siitä -ja ajatella taiteilijan uraa. Näytti aivan siltä, että minusta, -jos hyvin ahkera olin, saattoi tulla kunnon ammattilainen, joka -vaatimattomasti soittaisi viuluaan jossain orkesterissa, niittämättä -enemmän häpeää kuin kunniaakaan, ja siten ansaitsisi leipänsä. - -Siten oli tämä aika, jota olin niin suuresti ikävöinyt ja josta -olin niin suuria toivonut, elämässäni ainoa, jolloin minä -musiikin hengettären hylkäämänä kuljeskelin ilottomia teitä ja -elin soinnuttomia päiviä. Sieltä, mistä olin etsinyt nautintoa, -mielenkohotusta, loistoa ja komeutta, löysin vain vaatimuksia, -sääntöjä, velvollisuuksia, vaikeuksia ja vaaroja. Jos jotain -musiikkia mieleeni johtui, niin oli se joko kulunutta, sadoin kerroin -toistettua tai sitten ilmeisesti ristiriidassa kaikkien taiteen -lakien kanssa, eikä niin ollen voinut olla minkään arvoista. Silloin -sanoin hyvästi kaikille suurille ajatuksille ja toiveille. Olin yksi -noita tuhansia, jotka nuoruuden huimapäisyys on vienyt taiteeseen ja -joiden voimat pettävät, kun on tosi kysymyksessä. - -Tätä tilaa lienee kestänyt noin kolme vuotta. Olin nyt yli -kahdenkymmenen ikäinen, olin ilmeisesti erehtynyt päämäärästäni ja -kuljin alkamaani tietä vain häpeästä ja velvollisuudentunnosta. Ei -enää puhettakaan musiikista, tiesin enää vain sormiharjotuksista, -vaikeista tehtävistä, harmoniaopin vastakohtaisuuksista, -vastenmielisistä pianotunneista pilkallisen opettajan johdolla, -opettajan, joka kaikissa ponnistuksissani näki vain ajanvietettä. - -Ellei vanha ihanne vielä salaa olisi elänyt minussa, niin olisin -näinä vuosina kuitenkin kenties voinut oikein hyvin. Olin vapaa -ja minulla oli ystäviä, olin parhaassa iässäni oleva nuorimies, -varakkaiden vanhempien poika. Hetkittäin nautin kaikesta tästä; -oli iloisia päiviä, rakkausjuttuja, juominkeja, huvimatkoja. Mutta -minun ei ollut mahdollista tyytyä mitä nopeimmiten suorittamaan -velvollisuuteni ja ennen kaikkea iloitsemaan nuoruudestani. -Tietämättäni valtasi minut varomattomina hetkinä yhä edelleen -taiteilijaurani laskeutuneen tähden kaipuu, minun oli mahdoton -unohtaa pettymystäni. Vain yhden ainoan kerran se minulle perinpohjin -onnistui. - -Se oli hullun nuoruuteni hulluin päivä. Ajelin siihen aikaan -takaa erästä kuuluisan laulunopettajan H:n naisoppilasta. Hänen -kohtalonsa näytti olevan sama kuin minun, hän oli tullut suurin -toivein, kohdannut ankaria opettajia, ei ollut tottunut työhön ja -alkoi lopulta pelätä äänensä kadottamistakin. Hän otti silloin asian -keveämmältä puolelta, antoi meidän oppilastovereidensa "hakkailla" -itseään ja osasi tehdä meidät kaikki lemmensairaiksi, mihin ei paljoa -tarpeen ollutkaan. Hän omisti tuollaisen tulisen, eloisen värikkään -kauneuden, joka kuihtuu pian. - -Kaunis Liddy naivilla kiemailullaan vangitsi minut joka kerta kun -hänet näin. En milloinkaan ollut häneen pitkää aikaa rakastunut, -unohdin hänet välillä kokonaan, mutta kun olin hänen läheisyydessään, -valtasi rakastumisen puuska minut joka kerta yhä uudelleen. Hän -leikki minun kanssani niinkuin muidenkin, ärsytti meitä, nautti -vallastaan ja otti itse osaa koko asiaan vain nuoruutensa uteliaalla -aistillisuudella. Hän oli hyvin kaunis, mutta vain puhuessaan ja -ollessaan liikkeessä, nauraessaan lämpimällä, syvällä äänellään, -tanssiessaan tai iloitessaan ihailijoidensa mustasukkaisuudesta. Joka -kerta kun olin tullut kotia seurasta, missä olin hänet tavannut, -nauroin itselleni ja todistelin, ettei minunlaiseni mies milloinkaan -voinut todenteolla rakastaa tätä keveätä "elämän taiteilijaa". Mutta -monasti onnistui hänen jälleen yhdellä ainoalla liikkeellä, yhdellä -lämpimästi kuiskatulla sanalla siinä määrin kiihottaa minua, että -puolen yötä kuumana ja hurjana viivyin hänen asuntonsa läheisyydessä. - -Siihen aikaan oli minulla lyhyt rajuuden ja puoleksi pakotetun -ylimielisyyden kausi. Alakuloisuuden ja äänettömän hiljaisuuden -päivien jälkeen vaati nuoruuteni rajua liikettä ja huumaa, ja -muutamien samanikäisten toverieni kanssa läksin silloin etsimään -huvituksia ja kujeita. Meitä pidettiin elämänhaluisina, hillittöminä, -niin jopa vaarallisina mellastajina, mikä minuun nähden ei pitänyt -paikkaansa, ja me nautimme Liddyn ja hänen pienen piirinsä silmissä -jonkinlaista epäillyttävää mutta kuitenkin suloista sankaruuden -mainetta. Missä määrin tämä mellastelu oli nuoruuden hurjapäisyyttä, -missä määrin tahallista huumautumista, en enää nyt osaa ratkaista, -kun jo aikaa sitten olen kokonaan kasvanut irti noista oloista ja -kaikista nuoruuden äärimmäisyyksistä. Jos siinä oli liikaa, niin olen -sen sovittanutkin. - -Eräänä talvipäivänä, jolloin konservatoriossa oli lupaa, teimme -joukko nuorta väkeä yhdessä retkeilyn kaupungin ulkopuolelle; mukana -oli Liddy ja hänen kolme ystävätärtänsä. Meillä oli muassamme -mäenlaskukelkat, joiden käyttämistä siihen aikaan vielä pidettiin -lasten huvina, ja me etsimme kaupungin vuorisesta ympäristöstä -sopivia mäkiä. Muistan aivan tarkalleen tuon päivän, oli kohtalaisen -kylmä, toisinaan tuli aurinko neljännestunniksi näkyviin, raikkaassa -ilmassa oli ihana lumen tuoksu. Tytöt värikkäine pukuineen ja -liinoineen näyttivät somilta valkeata taustaa vastaan, ilman raikkaus -oli huumaava ja reipas liikkuminen tässä ympäristössä nautinto. -Meidän pieni joukkomme oli mitä iloisimmalla tuulella, pilkkanimiä -ja ärsytyksiä lenteli edestakaisin, niihin vastattiin lumipalloilla -ja ne saivat aikaan pikku taisteluita, kunnes kaikki olimme kuumia -ja lumisia ja olimme pakotetut hetkisen hengähtämään, ennenkuin -aloimme uudestaan. Rakennettiin suuri lumilinna, joka piirityksen -jälkeen vallotettiin, ja välillä laskettelimme kelkoillamme jyrkistä -rinteistä alas. - -Päivällisaikaan, kun kaikki olimme tulleet mellastelemisesta julman -nälkäisiksi, saavuimme kylään, jossa löysimme hyvän ravintolan, -annoimme paistaa ja keittää, valtasimme pianon, lauloimme, huusimme, -tilasimme viiniä ja grogia. Ruokaa tuli ja se otettiin juhlamielellä -vastaan, hyvää viiniä vuosi runsaasti, sitten tahtoivat tytöt -kahvia, meidän miesten maistellessa liköörejä. Pienessä salissa -oli huuto ja juhlamelu sellainen, että meidän kaikkien päässä -alkoi pyöriä. Minä olin alati lähellä Liddyä, joka tänään hyvällä -tuulella ollen osotti minulle erityistä suosiota. Tässä nautinnon -ja humaltumisen ilmakehässä kukoisti hän soreasti, antoi kauniiden -silmiensä salamoida ja sieti monta puoleksi rohkeata, puoleksi arkaa -hellyydenosotusta. Aloimme panttileikin, jossa pantit täytyi lunastaa -pianon ääressä matkimalla jotakuta opettajistamme, monet myöskin -suudelmilla, joiden lukumäärä ja laatu tarkasti pantiin merkille. - -Kun hehkuvina ja meluten läksimme talosta kotimatkalle, oli vielä -varhainen iltapäivä, mutta alkoi jo heikosti hämärtää. Jälleen -hulluttelimme kuten hillittömät lapset, hitaasti palaten illan -vähitellen hämärtyessä kaupunkia kohti. Minun onnistui pysytteleidä -lähellä Liddyä, jonka ritariksi nyt toisten vastustelematta rupesin. -Vedin häntä välillä kelkassani ja suojelin häntä voimieni takaa -yhä uusiutuvilta lumipallohyökkäyksiltä. Lopulta meidät jätettiin -rauhaan, jokainen tytöistä löysi toverinsa ja vain pari ilman -jäänyttä kavaljeeria kulki ärsytellen ja sodanhaluisina vieressä. -En ollut milloinkaan ennen ollut niin kiihottunut ja hullaantunut -kuin noina tunteina; Liddy oli tarttunut käsivarteeni ja salli minun -käydessä keveästi vetää häntä puoleeni. Samalla hän milloin jutella -lörpötteli, milloin vaikeni vierelläni onnellisena ja, niinkuin -minusta tuntui, lupaavana. Minä olin hehkuvassa tilassa ja päätin -parhaani mukaan käyttää tilaisuutta, mutta ainakin mahdollisimman -kauvan säilyttää tämän tuttavallisen hellän suhteemme. Kellään ei -ollutkaan mitään vastaan, kun vähäistä ennen kaupunkiin saapumistamme -vielä ehdotin erästä mutkaa ja poikkesin kauniille kukkulatielle, -joka jyrkästi puolikaaressa johti laakson kautta, tarjoten runsaasti -laveita näköaloja jokilaaksoon ja kaupunkiin, joka jo välkkyvine -lyhtyriveineen ja tuhansine punaisine valoineen loisti syvyydestä. - -Liddy riippui yhä vielä käsipuolessani ja antoi minun puhua, otti -hehkuvat tunteenpurkaukseni nauraen vastaan ja näytti kuitenkin itse -olevan syvästi järkyttynyt. Mutta kun lempeästi väkivaltaa tehden -vedin häntä puoleeni ja aioin suudella häntä, irrotti hän itsensä ja -hypähti syrjään. - -"Katsokaa!" huusi hän huohottaen, "tuon niityn ylitse tuolla täytyy -meidän laskea kelkalla! Vai pelkäättekö, teidän urheutenne?" - -Katsahdin alas ja hämmästyin, sillä rinne oli niin jyrkkä, että tämä -rohkea mäenlasku tosiaankin hetkisen pelotti minua. - -"Ei se käy päinsä", vastasin arvelematta, "on jo liian pimeä." - -Heti alkoi hän pilkata minua jänikseksi ja vannoi laskevansa rinnettä -alas yksin, jos minä olisin liian arka lähtemään mukaan. - -"Tietysti me kaadumme", sanoi hän nauraen, "mutta sehän onkin -hauskinta koko laskussa". - -Hänen näin minua ärsyttäessään sain päähänpiston. - -"Liddy", sanoin hiljaa, "me laskemme. Jos kaadumme, saatte te pestä -minut lumella, mutta jos pääsemme onnellisesti alas, tahdon myös minä -saada palkintoni". - -Hän vaan nauroi ja istuutui kelkkaan. Katsoin häntä silmiin, ne -loistivat lämpimästi ja iloisesti, silloin istuuduin aivan kelkan -etupäähän, käskin hänen painautua minuun ja työnsin kelkan menemään. -Tunsin miten hän tarttui minuun, pitäen käsiään ristissä rinnallani, -ja aioin vielä huutaa hänelle jotain, mutta en enää voinut. Rinne -oli niin jyrkkä, että minulla oli tunne sellainen kuin tyhjään -ilmaan syöksyessä. Tapailin heti molemmilla kengänpohjillani maata -pysähdyttääkseni tai edes kaataakseni kelkan, sillä äkkiä oli -minut vallannut kuolemanpelko Liddyn puolesta. Tämä oli kuitenkin -myöhäistä. Kelkka syöksyi hillitöntä vauhtia mäkeä alas, tunsin -vain kylmänpurevan lumiryöpyn kasvoillani, sitten kuulin Liddyn -kirkaisevan kauhusta ja tämän jälkeen en enää mitään. Suunnattoman -voimakas tärähdys kuin moukarin isku kohtasi päätäni, jostain -kohdasta ruumistani tunsin vihlaisevaa kipua. Viimeinen tunne, jonka -muistan, oli kylmyys. - -Tällä lyhyellä hullunrohkealla mäenlaskulla sain minä sovittaa -nuoruudenhurjuuteni. Jäljestäpäin oli paljon muun ohella myöskin -rakkauteni Liddyyn kokonaan lopussa. - -Melusta ja sekasorrosta, joka onnettomuutta seurasi, minä säästyin. -Toisille oli se tuskallinen hetki. He kuulivat Liddyn huutavan, -nauroivat ja lähettelivät pilkkasanoja ylhäältä pimeyteen, -huomasivat vihdoin, että jotain pahaa oli tapahtunut, laskeutuivat -vaivalloisesti alas ja tarvitsivat kotvan aikaa kunnes humalastaan -ja ylimielisyydestään heräsivät todellisuuden tajuamiseen. Liddy oli -kalpea ja miltei tajuton mutta kuitenkin kokonaan vahingoittumaton; -vain hänen hansikkaansa olivat repeytyneet ja hänen hienot valkoiset -kätensä jonkun verran haavottuneet ja veriset. Minut kannettiin pois -kuolleeksi luultuna. Sitä omena- tai päärynäpuuta, johon kelkka -ja minun luuni olivat menneet pirstoiksi, olen myöhemmin turhaan -koettanut löytää. - -Luultiin minun menettäneen henkeni aivotärähdyksestä, mutta niin -huonosti ei kuitenkaan ollut laita. Pää ja aivot olivat tosin -vahingoittuneet, ja kesti sangen kauan kunnes sairaalassa jälleen -tulin tajuntaani, mutta haava parantui ja aivonikin toipuivat -ennalleen. Sitä vastoin ei useasta kohden katkennut vasen jalkani -tahtonut tulla kuntoon. Olen siitä lähtien ollut rampa, joka voi vain -ontua, ei enää kävellä saatikka juosta tai tanssia. Siten ohjautui -nuoruuteni odottamatta hiljaisemmille urille, joita lähdin kulkemaan -häveten ja vastenmielisesti. Mutta minä aloin niitä kuitenkin kulkea, -ja monasti on minusta näyttänyt, kuin en tahtoisi millään muotoa olla -ilman tätä retkeä ja sen seurauksia. - -Tosin ajattelen tällöin vähemmän katkennutta jalkaani kuin -eräitä muita tuon onnettomuuden seurauksia, jotka olivat paljoa -miellyttävämpää ja iloisempaa lajia. Lieneekö sen aiheuttanut -onnettomuus itse pelästymisineen, vai oliko se pitkä makaaminen ja -kuukausia kestänyt hiljaisuus ja mietiskely, joka tapauksessa tuo -parantumiseni aika teki minulle hyvää. - -Tuon pitkän sairausajan alku, noin sen ensimäinen viikko, on kokonaan -häipynyt muististani. Olin useasti tiedottomana ja lopullisesti -tajuihin tultuanikin heikko ja välinpitämätön. Äitini oli saapunut -ja istui kaiket päivät uskollisesti sairaalassa vuoteeni ääressä. -Kun katsoin häneen ja puhuin pari sanaa hänen kanssaan, näytti hän -ystävälliseltä ja miltei iloiselta, vaikka hän, kuten myöhemmin sain -tietää, oli pelännyt, ei henkeäni vaan järkeäni. Toisinaan puhelimme -kauan aikaa keskenämme hiljaisessa, valoisassa sairashuoneessa. -Meidän suhteemme ei kuitenkaan koskaan ollut kovin sydämellinen, olin -aina ollut enemmän kiintynyt isääni. Nyt oli hänen mielensä säälistä -ja minun kiitollisuudesta pehmennyt ja sovinnollinen, mutta me olimme -molemmat liiaksi tottuneet vanhaan tuttuun suhteeseemme, jotta -heräävä sydämellisyys olisi löytänyt tien sanoihimmekin. Katselimme -toisiamme tyytyväisinä ja jätimme asiat puhumatta. Hän oli jälleen -minun äitini, kun makasin sairaana ja hän sai minua hoitaa; ja minä -tunsin häntä kohtaan jälleen lapsen tunteita ja unohdin kaiken muun. -Mutta myöhemmin vanha suhde palautui uudelleen, ja me koetimme olla -puhumatta tästä sairausajastani, sillä se saattoi meidät molemmat -hämillemme. - -Vähitellen aloin käsittää asemaani, ja koska olin jo päässyt -kuumeestani ja näytin rauhalliselta, ei lääkäri enää salannut -minulta, että todennäköisesti saisin pitää ikuisen muiston -tästä onnettomuudesta. Näin nuoruuteni, jota olin tuskin vielä -täysin tietoisesti nauttinut, onnettomalla tavalla silvotuksi ja -raiskatuksi, ja minulla oli kylliksi aikaa mukautua tähän ajatukseen, -sillä makaamista kesti vielä hyvinkin neljännesvuoden. - -Koetin sitten ajatuksissani ahkerasti pohtia asemaani ja luoda -itselleni käsityksen tulevaisuudestani, mutta pitkälle en näissä -mietteissäni päässyt. Paljoa ajattelemista en vielä kestänyt, väsyin -pian ja vaivuin uneksivaan lepotilaan, jonka avulla luonto suojeli -minua pelosta ja epätoivosta ja väkisin antoi minulle sen rauhan, -joka oli paranemiseeni tarpeen. Joka tapauksessa onnettomuuteni minua -monin hetkin painoi voimattani löytää sanottavaa lohdutusta. - -Silloin eräänä yönä heräsin muutamia tunteja keveästi nukuttuani. -Minusta tuntui siltä kuin olisin uneksinut jotain hyvää, ja koetin -uudelleen palauttaa mieleeni sitä, mutta turhaan. Minut oli vallannut -ihmeellinen hyvinvoinnin ja vapauden tunne, ikäänkuin olisi kaikki -vastenmielinen voitettuna jäänyt taakseni. Ja siinä levätessäni ja -miettiessäni ja parantumisen ja vapautumisen hiljaisen aaltoilun -läikehtiessä ympärilläni, tuli huulilleni sävelmä, miltei äänetön; -sitä hyräilin itsekseni yhä uudelleen ja uudelleen, ja odottamatta -loisti jälleen minulle kirkkaana musiikin tähti, joka niin kauan -oli pysynyt minulle vieraana, ja sydämeni löi sen tahdissa ja koko -olentoni puhkesi uudelleen kukkaan ja hengitti uutta, puhdasta ilmaa. -Se ei ollut millään tavoin tunkeutunut tietoisuuteeni, se vain oli -siellä ja vuosi hiljaa ylitseni, ikäänkuin olisin kuullut etäisten -kuorojen laulua. - -Tämän ihmeen raikkaan tunteen valtaamana nukahdin. Aamulla olin -iloinen ja huoleton, jollaiseksi en ollut tuntenut itseäni enää -pitkiin aikoihin. Äiti huomasi sen ja kysyi, mikä minua ilahdutti. -Selitin hänelle hetkisen mietittyäni, etten ollut pitkiin aikoihin -ajatellut viuluani, mutta että se nyt jälleen oli johtunut mieleeni, -ja että tuo ajatus ilahdutti minua. - -"Mutta et sinä taida vielä pitkään aikaan voida soittaa", sanoi hän -hiukan pelokkaasti. - -"Ei se mitään, vaikkapa en voisi enää milloinkaan." - -Hän ei ymmärtänyt minua, enkä minä voinut hänelle asiaa selittää. -Mutta hän huomasi, että minun oli paremmin laita ja ettei tämän -aiheettoman iloisuuden takana piillyt mitään vaarallista. Muutamien -päivien jälkeen alkoi hän jälleen varovaisesti puhua siitä. - -"Kuulehan, miten on oikeastaan sinun musiikkisi laita? Olemme miltei -olleet siinä luulossa, että olet kyllästynyt, ja isäsi on neuvotellut -opettajiesi kanssa. Emmehän tahdo mitään tyrkyttää sinulle, kaikkein -vähimmän nyt -- -- -- mutta ajattelemme, että jos kenties olisit -pettynyt ja mieluummin tahtoisit siitä luopua, niin pitäisi sinun se -tehdä eikä uhkamielisyydestä tai häpeästä pysyä itsepintaisena. Mitä -arvelet itse?" - -Silloin muistui koko tuo vieraantumisen ja pettymyksen aika -mieleeni. Koetin selittää äidille, miten minun oli käynyt, ja hän -näytti minua ymmärtävän. Mutta nyt, arvelin, olin jälleen tullut -asiastani varmemmaksi enkä missään tapauksessa tahtonut tällä -tavoin karata tieheni, vaan ensiksi päättää opintoni. Siihen asia -sitten jäikin. Sieluni pohjalla, jonne äitini ei voinut katsoa, oli -pelkkää musiikkia. Onnistui minun kehittyä viulutaiteilijaksi tai -oli onnistumatta, joka tapauksessa maailma jo jälleen soi korviini -hyvänä taideteoksena, ja minä tiesin, ettei musiikin ulkopuolella -minulle ollut parannusta. Ellei tilani enää milloinkaan sallinut -minun soittaa viulua, niin täytyi minun olla sitä ilman, ehkäpä -täytyi minun valita joku muu ala, kenties ruveta kauppiaaksi, mutta -kaikki tämä oli toisarvoista, kauppiaana tai minä muuna tahansa -tulisin kuitenkin ympärilläni tajuamaan yhtä paljon musiikkia, -elämään ja hengittämään musiikissa. Jälleen olin ryhtyvä säveltämään! -En iloinnut, niinkuin äidille olin sanonut, viulustani, vaan käteni -vapisivat säveltämisen, luomisen innosta. Monin hetkin jo tunsin -kirkkaiden ilmojen kepeät tuulahdukset ja ajatusten jännittyneen -viileyden, niinkuin ennen parhaina hetkinäni, ja tunsin myöskin, että -sen rinnalla rampa jalka ja muu sellainen merkitsi vähän. - -Siitä lähtien olin voittaja, ja niin usein kuin myöhemmin toiveeni -riensivätkin terveyden ja nuoruudenilon tanhuille ja niin usein -kuin tunsinkin katkeruutta ja kiukkuista häpeää raajarikkoisuuteni -johdosta, ei tämä kärsimys kuitenkaan enää milloinkaan yhtä helposti -mennyt yli voimieni; oli jotain, joka lohdutti ja selitti. - -Tavan takaa matkusti isä katsomassa minua ja äitiä, ja eräänä -päivänä, kun tilani jo aikoja sitten oli ollut siedettävä, otti hän -tämän jälleen mukanaan kotia. Ensimäisinä päivinä tunsin itseni -jonkun verran yksinäiseksi ja häpesin myöskin, että olin puhellut -äidin kanssa liian vähän sydämellisesti ja liian vähän pitänyt lukua -hänen ajatuksistaan ja suruistaan. Tuo toinen tunne täytti kuitenkin -liiaksi mieleni, jotta nämä ajatukset olisivat sen pitemmälle -johtaneet. - -Nyt tuli minua odottamatta tervehtimään eräs, joka ei ollut rohjennut -sitä tehdä äitini läsnä ollessa. Se oli Liddy. Olin hyvin hämmästynyt -hänet nähdessäni. Ensi hetkellä ei mieleeni lainkaan johtunut, miten -läheinen hänelle olin ollut aivan äsken ja miten rakastunut häneen. -Hän koetti turhaan salata hämilläänoloansa, hän oli pelännyt äitiäni, -jopa lain kättäkin, kun tiesi itsensä syylliseksi onnettomuuteeni, -ja käsitti vain hitaasti, ettei asia niin pahoin ollut ja ettei se -oikeastaan häntä lainkaan koskenut. Nyt hän huoahti helpotuksesta, -mutta ei voinut salata pientä pettymystä. Neitonen oli, niin huono -omatunto kuin hänellä olikin, kuitenkin hyvän naissydämensä pohjalla -saanut virkistystä koko historiasta, niin suuresta ja järkyttävästä -onnettomuudesta. Käyttipä hän useampaan kertaan sanaa "traagillinen", -jolloin tuskin saatoin olla nauramatta. Muuten ei hän ollut osannut -odottaa tapaavansa minua niin iloisena ja niin vähän antaen arvoa -onnettomuudelleni. Hänellä oli ollut mielessään pyytää minulta -anteeksi, ja anteeksiannon myöntäminen olisi minulle rakastuneena -tuottava valtavaa tyydytystä; ja tämän liikuttavan kohtauksen -perustalla hän jälleen voitokkaasti valtaisi sydämeni. - -Nyt oli tyttöhupakolle tosin sangen suureksi mielenkevennykseksi, -että hän tapasi minut näin tyytyväisenä ja huomasi itsensä vapaaksi -kaikesta syyllisyydestä ja soimauksista. Mutta tämä mielenkevennys ei -tehnyt häntä iloiseksi, vaan kuta enemmän hänen omatuntonsa rauhottui -ja hänen pelkonsa haihtui, sitä hiljaisemmaksi ja kylmemmäksi -näin hänen tulevan. Lopultahan ei häntä loukannut niinkään vähän, -että arvostelin hänen osuutensa asiassa niin pieneksi, näytinpä -unohtaneen, että olin tukahduttanut liikutuksen ja anteeksipyynnöt -ituunsa ja siten riistänyt häneltä koko liikuttavan kohtauksen. Etten -enää ollut häneen lainkaan rakastunut, huomasi hän vallan hyvin -huolimatta suuresta kohteliaisuudestani, ja se oli pahinta. Saatoin -kyllä olla kadottanut käsiä ja jalkoja, mutta olinhan kuitenkin ollut -yksi hänen ihailijoitaan, jota hän tosin ei ollut rakastanut eikä -milloinkaan tehnyt onnelliseksi, mutta jonka mielenhiudunnasta hän -olisi löytänyt sitä suurempaa tyydytystä, kuta kurjempi olin. Nyt -ei tästä kaikesta ollut puhettakaan, kuten hän selvästi huomasi, ja -minä näin, mitenkä hänen kauniilla kasvoillaan yhä enemmän sammui ja -viileni säälivän sairaalassa-kävijättären lämpö ja osanotto. Lopuksi -otti hän korusanaiset jäähyväiset eikä tullut enää milloinkaan, -vaikka oli pyhästi luvannut. - -Niin kiusallista ja niin itsetuntoni vastaista kuin minun olikin -nähdä hiukkaista aikaisemman rakkauteni tällä tavoin kutistuvan -pieneksi ja naurettavaksi, niin teki hänen käyntinsä minulle -kuitenkin hyvää. Minua hämmästytti suuresti katsella tätä kaunista, -ihailtua neitosta ensi kerran ilman intohimoa ja silmälaseja -ja huomata, etten ollut häntä lainkaan tuntenut. Jos minulle -olisi näytetty nukkea, jota olin kolmivuotiaana syleillyt ja -rakastanut, niin ei minua olisi voinut enemmän hämmästyttää tunteen -vieraantuminen ja muuttuminen kuin nyt tässä tapauksessa, jolloin -muutamia viikkoja sitten kuumasti ikävöimäni tyttö seisoi edessäni -aivan vieraana. - -Niistä tovereistani, jotka olivat olleet mukana tuolla luparetkellä -talvella, oli kaksi muutamia kertoja käynyt minua katsomassa, mutta -meillä oli sangen vähän toisillemme sanomista, ja huomasin selvästi, -minkä helpotuksen heille tuotti, kun tilani käytyä paremmaksi pyysin -heitä, etteivät enää uhrautuisi minun takiani. Se oli ihmeellistä -ja teki minuun omituisen kaihoisan vaikutuksen: kaikki, mitä -näinä nuoruusvuosinani oli kuulunut elämääni, irtautui minusta, -tuli vieraaksi ja meni minulta hukkaan. Huomasin äkkiä, miten -epätodellista ja surullista elämää olin viettänyt koko tämän ajan, -koska kerran näiden vuosien rakkaus, ystävät, tavat ja ilot putosivat -pois kuin huonot vaatteet, irtautuivat minusta aivan kivutta, niin -etten voinut muuta kuin ihmetellä, miten minä olin voinut tulla -toimeen heidän kanssaan niin kauan tai miten he minun kanssani. - -Sitä vastoin hämmästytti minua eräs toinen vierailu, jota en ollut -odottanut. Eräänä päivänä tuli pianonsoitonopettajani, tuo ankara -ja pilkallinen herra. Hän piti kepin ja hansikkaat kädessään, -puhui tavallisella tylyllä, miltei purevalla äänellään, nimitti -tuota onnetonta kelkkaretkeä "naisten kyyditsemiseksi" ja näytti -sanojensa sävystä päättäen olevan koko jutusta hyvillään. Kaikesta -huolimatta oli kuitenkin merkillistä, että hän oli saapunut luokseni, -ja osottautuikin, vaikkei hän muuttanut äänensä sävyä, ettei hän -ollut tullut pahoissa aikomuksissa, vaan sanoakseen minulle, että -hän piti minua kömpelyydestäni huolimatta siedettävänä oppilaana, -että hänen virkaveljensä, viulunsoitonopettaja, oli samaa mieltä -ja että he siis toivoivat minun pian palaavan terveenä takaisin ja -tuottavan heille iloa. Vaikka hän lausuikin tämän, joka kuulosti -melkein kuin anteeksipyynnöltä edellisen tylyn kohtelun jälkeen, -samalla katkeran terävällä äänellä kuin kaiken edellisenkin, tuntui -se minusta kuitenkin aivan kuin rakkaudentunnustukselta. Ojensin -epämiellyttävälle opettajalle käteni ja osottaakseni hänelle -luottamustani koetin selittää, miten laitani oli ollut viime vuosina -ja miten vanha sydämellinen suhteeni musiikkiin nyt oli eloon -heräämässä. - -Professori ravisti päätään ja vihelsi pilkallisesti, kysyen: "Ahaa, -te aiotte ruveta säveltäjäksi?" - -"Jos mahdollista", sanoin arasti. - -"Siinä tapauksessa toivotan onnea. Luulin teidän nyt uudella innolla -ryhtyvän harjottelemaan, mutta säveltäjänä se teille tietysti ei ole -tarpeellista." - -"Sitä en tarkottanut." - -"Mitä sitten? Tiedättekö, kun musiikkiopistolainen on laiska -eikä halua tehdä kunnon tavalla työtä, silloin ryhtyy hän aina -säveltämään. Sitä osaa jokainen, ja nerojahan kuten tunnettua myös -kaikki ovat." - -"Siten en tosiaankaan tarkottanut. Pitääkö minun sitten ruveta -pianistiksi?" - -"Ei, herra kulta, siihen ette te kykenisi. Mutta kunnon tavalla -soittamaan viulua te vielä kyllä oppisitte." - -"No sitä haluankin myös." - -"Toivottavasti se on teiltä täyttä totta. En tahdo kauemmin pidättää. -Nopeata toipumista, hyvä herra, ja näkemiin!" - -Näin sanoen lähti hän tiehensä ja jätti minut kummastuneena -yksikseni. Jälleen opintoihin ryhtymistä en ollut vielä juuri -ajatellut. Nyt aloin kuitenkin pelätä, että ne jälleen tulisivat -edistymään vaivalloisesti ja hitaasti ja että lopulta kaikki -muodostuisi samanlaiseksi kuin ennenkin. Tällaiset ajatukset -eivät kuitenkaan olleet pitkäaikaisia, ja huomasin myöskin, että -murahtelevan professorin käynti oli tapahtunut todella hyvässä -tarkotuksessa ja oli vilpittömän hyväntahtoisuuden merkki. - -Parantumiseni jälkeen piti minun tehdä virkistysmatka, mutta -pidin edullisempana lykätä sen toimeenpanon kesälomaan asti ja -nyt mieluimmin heti ryhtyä työhön. Tällöin ensi kertaa huomasin, -mikä hämmästyttävän suuri vaikutus on lepoajalla, varsinkin -vastentahtoisella. Aloin tuntini ja harjotukseni epäillen, mutta -kaikki kävi paremmin kuin ennen. Tosin huomasin nyt myöskin selvästi, -ettei minusta milloinkaan tulisi esittävää taiteilijaa; mutta -silloisessa tilassani ei tämä tietoisuus vaikuttanut minuun pahasti. -Muuten kävi kaikki hyvin ja varsinkin oli musiikkiteorian, -harmonia- ja kompositsioniopin salaperäinen risukko muuttunut helposti -kuljettavaksi, iloiseksi puutarhaksi. Tunsin, etteivät parhaiden -hetkieni päähänpistot ja yritykset enää olleet kaikkien sääntöjen -ja lakien ulkopuolella, että ankaran oppilaskurin sisäpuolella -kuitenkin johti kapea, mutta selvästi huomattava tie vapauteen. -Tosin tuli vielä hetkiä, päiviä ja öitä, jolloin kaikki oli edessäni -kuin suurena piikkiaitana ja minä tuskittelin vastaani tulevia -ristiriitaisuuksia ja aukkoja; mutta epätoivoon en enää joutunut, ja -kapea polku kävi silmieni edessä selvemmäksi ja kuljettavammaksi. - -Lukukauden lopulla sanoi teorianopettajamme hyvästejä ottaessamme -hämmästyksekseni minulle: "Te olette tänä vuonna ainoa oppilaistani, -joka tosiaan näytätte ymmärtävän jotain musiikista. Jos joskus olette -säveltänyt jotain, tahtoisin mielelläni sitä nähdä." - -Nämä lohdulliset sanat mielessäni matkustin kesälomalle. En -ollut pitkään aikaan käynyt kotona; nyt muistui junamatkan -kestäessä kotiseutu jälleen mieleeni, vaati rakkauttani ja herätti -lapsuusaikojen ja ensimäisten nuorukaisvuosien puoliksi häipyneet -muistot eloon. Kotikaupungin rautatieasemalla oli isä minua vastassa, -ja me ajoimme yhdessä kaupunkiin. Jo heti seuraavana aamuna pakotti -vastustamaton halu minut tekemään kiertomatkan vanhoja tuttuja katuja -pitkin. Siellä minut ensikerran valtasi murhe kadotetun pystypäisen -nuoruuteni johdosta. Minun oli tuskallista ontua vääristyneellä -ja jäykällä jalallani näitä katuja pitkin, missä jokainen kulma -muistutti poika-ajan leikeistä ja menneistä iloista. Tulin raskain -mielin jälleen kotia, ja kenen näin, kenen äänen kuulin ja ketä -ajattelinkin, kaikki muistutti minulle katkerasti entisyyttä ja -nykyistä raajarikkoisuuttani. Sitä paitsi tuotti minulle kärsimystä -se, että äitini ilmeisesti oli tyytymättömämpi kuin milloinkaan -ennen päätökseeni jatkaa musiikkiopintojani, vaikkei hän aivan -suoraan sitä sanonutkaan. Eheäjalkainen musiikkimies, joka esiintyy -taiteilijana tai sirona orkesterinjohtajana, olisi hänen mielestään -vielä jotenkuten käynyt täydestä; mutta mitenkä puoleksi raajarikko, -jolla oli kohtalaiset todistukset ja arka käytös, saattaisi menestyä -viulunsoittajana, oli hänestä käsittämätöntä. Näissä ajatuksissaan -sai hän tukea eräältä vanhalta ystävättäreltä ja etäiseltä -sukulaiselta; isäni oli kerran kieltänyt tätä käymästä talossa, josta -hän puolestaan kantoi katkeraa vihaa, pysymättä kuitenkaan poissa, -sillä isäni konttorissa ollessa kävi hän useasti äitini luona. Hän -ei voinut kärsiä minua, jonka kanssa hän poikavuosistani saakka -tuskin oli vaihtanut sanaakaan, ja näki minun elämänuran-valinnassani -surkuteltavan suvunpilaantumisen merkin ja minun onnettomuudessani -kohtalon ilmeisen rangaistuksen ja kehotuksen. - -Minua ilahduttaaksen oli isäni toiminut niin, että minua pyydettiin -soittamaan solo-osaa eräässä kaupungin musiikkiyhdistyksen -konsertissa. Mutta minä en voinut, annoin kieltävän vastauksen ja -vetäydyin päiväkaudeksi pieneen huoneeseeni, jossa olin asunut jo -poikana. Varsinkin kiusasivat minua alituiset kyselyt ja alinomainen -selitysten antaminen, niin etten enää lähtenyt juuri lainkaan ulos. -Mutta silloin sain itseni monasti kiinni siitä, että ikkunasta -seurasin katuelämää, koululasten ja varsinkin nuorten tyttöjen kulkua -katkeran kateellisena. - -Miten voinkaan toivoa, ajattelin, milloinkaan enää voittavani jonkun -tytön rakkautta! Saisin aina seisoa syrjästä katsomassa, niinkuin -tanssiessa, enkä milloinkaan kävisi täydestä tytöille, ja jos joku -olisi minua kohtaan ystävällinen, olisi se sääliä! Voi, olin jo -inhoon saakka kyllästynyt olemaan säälimisen esineenä. - -Näissä oloissa ei ollut minun kotia jäämistä. Vanhempanikin kärsivät -suuresti minun ärtyisestä raskasmielisyydestäni ja olivat tuskin -lainkaan vastaan, kun pyysin lupaa nyt heti saada lähteä tuolle -kauan sitten suunnitellulle matkalle. Myöhemminkin on rampuuteni -minua kiusannut ja tehnyt tyhjäksi monta toivetta, jotka olivat -sydäntäni lähellä, mutta niin polttavasti ja tuskaisesti en lienee -enää milloinkaan tuntenut heikkouttani kuin tällöin, jolloin -jokaisen terveen nuoren miehen ja jokaisen naisolennon näkeminen -minua nöyryytti ja tuotti minulle tuskaa. Samoin kuin vähitellen -olin tottunut keppiin ja ontumiseen niin että se lopulta tuskin -enää häiritsi minua, samoin täytyi minun vuosien vieriessä tottua -katkeruudetta olemaan tietoinen kärsimästäni onnettomuudesta ja -kantamaan sitä nöyrästi tai ottamaan koko asia humoristisesti. - -Onneksi sain matkustaa yksikseni enkä tarvinnut enää mitään erityistä -hoitajaa; jokaisen seura olisi ollut minulle vastenmielinen ja -häirinnyt sisäistä parantumistani. Minun tuli jo helpompi olla, -kun istuin junassa eikä kukaan enää katsellut minua huomaavasti ja -säälivästi. Matkustin yötä päivää pysähtymättä todellisen pakenemisen -tunteen vallassa ja hengähdin syvään helpotuksesta, kun toisena -iltana vaununi himmeistä ikkunoista huomasin korkeita vuoria. Pimeän -tullessa saavuin viimeiselle asemalle, kuljin väsyneenä ja iloisena -erään Graubündenin pikkukaupungin ahtaita katuja pitkin ensimäistä -majataloa kohti ja nukuin tyhjennettyäni pikarillisen tummanpunaista -viiniä kymmenessä tunnissa pois matkan väsymyksen ja hyvän osan -mukanani seurannutta mielenahdistustakin. - -Aamulla astuin pieneen vuorijunaan, joka nousee ahtaitten laaksojen -kautta valkeiden, kuohuvien purojen viertä ylös korkeuteen. Pienellä, -yksinäisellä rautatieasemalla muutin vaunuihin, ja päivällisen aikaan -olin perillä eräässä seudun korkeimmista vuorikylistä. - -Asuin nyt hiljaisen, köyhän kylän ainoassa majatalossa, ajoittain -ainoana vieraana, aina syksyyn saakka. Aikomukseni oli ollut vain -hiukkasen levähtää täällä ja sitten jatkaa matkaani Sveitsin halki -nähdäkseni palasen maailmaa ja ihmisiä. Mutta tuolla ylhäällä -korkeudessa kävi tuuli ja oli ilma täynnä jylhää selkeyttä ja -suuremmoisuutta, josta en enää voinutkaan luopua. Vuoren toinen rinne -kasvoi kuusimetsää miltei huipulle saakka, toinen sivu oli kallioisen -paljas. Täällä vietin aikani päivän paahtamilla kallioilla tai jonkun -voimakkaasti kuohuvan vuoripuron rannalla, jonka laulu yöllä kaikui -koko kylän halki. Ensimäisinä päivinä nautin yksinäisyydestä kuin -viileästä lääkejuomasta, ei kukaan minua tarkastellut, ei kukaan -osottanut uteliaisuutta eikä sääliä, olin vapaa ja yksinäinen kuin -lintu korkeudessaan ja unohdin pian kipuni ja sairalloisen kateuden -tunteeni. Toisinaan koski minuun se, etten voinut etääntyä vuorille, -käydä tuntemattomissa laaksoissa ja alpeilla, kavuta vaarallisia -teitä. Mutta yleensä oli minun ihanan hyvä olla, edellisten -kuukausien elämyksien ja kiihotuksien jälkeen ympäröi yksinäisyyden -hiljaisuus minua kuin vahva linna, löysin hävinneen sielunrauhani -uudelleen ja opin mukautumaan ruumilliseen heikkouteeni, jollen juuri -iloisesti niin alistuvaisesti. - -Tuolla ylhäällä vietetyt viikot kuuluvat miltei elämäni ihanimpiin. -Hengitin kirkasta, puhdasta ilmaa, join purojen jääkylmää vettä, -näin vuohilaumojen käyvän laitumella äkkijyrkillä vuorenrantamilla, -uneksivan hiljaisten paimenten vartioimina, kuulin toisinaan -myrskyjen käyvän läpi laakson, katselin pilviä ja sumuja oudon -läheltä. Katselin pientä, hentoa, loistavaväristä kukkamaailmaa -ja monia ihmeen kauniita sammallajeja, jotka viihtyivät -vuorenhalkeamissa, ja kirkkaina päivinä kiipesin mielelläni hetkisen -vuorta ylöspäin, kunnes saatoin yli äskeisen asemani nähdä korkeiden -vuorien etäiset, puhtaat ääriviivat sinisine varjoineen ja autuaasti -hohtavine hopeisine lumikenttineen. - -Jos tarkemmin muistelen, niin ei tuo aika tosin ollut näin -yksinomaisen kirkas ja aurinkoinen, kuin millaisena sen -kokonaisvaikutus on muistissani säilynyt. Ei ollut ainoastaan -sumuisia ja sateisia päiviä, jopa lunta ja pakkastakin, oli myös -minussa itsessäni rajuilmoja ja pahoja päiviä. En ollut tottunut -yksinäni olemiseen, ja kun ensi levähtäminen ja ahmiminen oli -ohitse, hiipi toisinaan tuska, jota pakoon olin rientänyt, äkkiä -jälleen hirveän lähelle minua. Monena kylmänä iltana istuin pikku -huoneessani, matkapeite polvillani, väsyneenä ja avuttomana -antautuen hullujen ajatusten valtaan. Kaikki mitä nuoruus ikävöi ja -toivoo, juhlat ja tanssin ilot, naislempi ja seikkailut, voiman ja -lemmen riemuvoitot, olivat jääneet toiselle rannalle, ainaiseksi -minusta eronneet ja minulle saavuttamattomat. Yksin tuo puoliksi -teennäisen iloisuuden uhkamielisen hurja aika, jonka loppuna oli -ollut onneton mäenlaskuni, näytti muistoissani tällöin kauniilta ja -paratiisimaiselta kuin kadotettu onnen maa, jonka jälkikaiut soivat -etäältä korviini, häipyvään bakkanaaliseen humuun yhtyneinä. Ja -kun väliin öisin myrskyt mylvivät, kun kuusimetsän intohimoisesti -valittava humina voitti alaspäin syöksyvien vesien alinomaisen kylmän -pauhun tai kun rappeutuneen talon kattohirsissä heräsivät unettoman -kesäyön tuhannet selittämättömät äänet, silloin viruin toivottomissa, -polttavissa elämän ja lemmenhuumauksen unelmissa, raivoten ja jumalaa -solvaten, ja olin mielestäni kurja runoilija ja uneksija, jonka -kaunein unelma oli vain hauraan saippuakuplan kimallus, kun tuhannet -muut maailmassa nuoruudenvoimastaan riemuiten ojensivat kätensä -ottamaan mitä elämä parasta tarjosi. - -Mutta samoin kuin vuorten pyhä kauneus ja kaikki, mistä aistimeni -joka päivä nauttivat, tuntuivat näyttäytyvän minulle kuin harson -lävitse ja puhuvan minulle omituisen etäältä, samoin muodostui myös -minun ja tuon usein niin rajusti puhkeavan tuskan väliin harso -ja hiljainen vieraantuminen, ja pian oli se niin etäällä, että -molemmat, sekä päivien loisto että öiden kurjuus, tulivat tajuuni -ikäänkuin ulkoapäin lähtevinä ääninä, joita saatoin kuunnella ehyin -sydämin. Minusta näytti ja tuntui siltä kuin olisin ollut taivas, -jolla pilvet kulkevat, kuin kenttä täynnä taistelevia joukkoja, ja -oli kysymyksessä riemu ja nautinto taikka tuska ja raskasmielisyys, -kumpikin kaikui korviini kirkkaammin ja ymmärettävämmin, ikäänkuin -irtautui sielustani ja lähestyi minua ulkoapäin, sointuina ja -säveljaksoina, jotka tajusin kuin unessa ja jotka tahtomattani -valtasivat minut. - -Oli hiljainen iltahetki minun vuorilta palatessani, jolloin ensi -kerran selvästi tunsin kaiken tämän, ja kun mietiskelin tätä oman -itseni arvotusta, lennähti äkkiä mieleeni, mitä tämä kaikki merkitsi, -että se oli noiden outojen, kohotettujen hetkien paluuta, joista -nuorempina vuosinani olin saanut aavistuksen tavoin esimakua. Ja -tämän muistaessani palasi myöskin tuo ihana kirkkaus, tuo miltei -lasimainen tunteiden kuulakkuus ja läpinäkyväisyys, tunteiden, joista -jokainen nyt oli edessäni naamiota vailla ja joista ei yksikään enää -merkinnyt tuskaa eikä onnea, vain voimaa ja sopusointua. Kiihtyneiden -tunteitteni liikunnasta, väikynnästä ja ristiriidasta oli tullut -musiikkia. - -Kirkkaina päivinäni näin nyt auringon ja metsän, ruskeat kalliot -ja etäiset hopeaiset vuoret kaksinkertaisin onnen, kauneuden ja -ymmärtämyksen tuntein, tunsin synkkinä hetkinäni sairaan sydämeni -paisuvan ja nousevan kapinaan kaksinkertaisella hehkulla, enkä enää -erottanut toisistaan nautintoa ja tuskaa, vaan toinen oli toisensa -kaltaista, molemmat tuottivat tuskaa ja molemmat nautintoa. Ja mitä -sisäisesti tunsinkin, pysyi voimani kuitenkin häiriintymättömänä sen -yläpuolella, ikäänkuin syrjästä katsojana ja tajuten, että kirkas ja -tumma sisarväreinä kuuluivat yhteen, että kärsimys ja lepo olivat -saman suuren musiikin tahteja ja osia. - -En osannut kirjottaa tätä musiikkia paperille, se oli minulle -itselleni vielä vierasta ja sen rajat minulle tuntemattomat. Mutta -minä saatoin kuunnella sitä, saatoin tuntea maailman kokonaisuutena -itsessäni. Ja jotain saatoin säilyttääkin, jonkun pienen osan ja -joitakuita jälkisointuja, pienentyneinä ja muuntuneina. Sitä nyt -mietin ja haudoin päiväkausia, huomasin, että se oli ilmaistavissa -kahdella viululla ja aloin, niinkuin nuori lintu uskaltaa lentoon, -kaikessa viattomuudessa kirjottaa ensimäistä sonaattiani. - -Kun eräänä aamuna kamarissani soitin viululla sen ensimäistä osaa, -tunsin kyllä sen heikkouden, keskeneräisyyden ja epävarmuuden, mutta -jokaista tahtia soittaessani kävi kuitenkin kuin väristys sydämeni -lävitse. En tiennyt, oliko tämä musiikki hyvää, mutta tiesin, että -se oli omaani, minussa elettyä ja syntynyttä eikä milloinkaan ennen -kuultua. - -Alhaalla vierashuoneessa istui liikkumattomana ja valkeana kuin -jääpuikko vuodet läpeensä ravintolanisännän isä, noin kahdeksankymmen -vuoden ikäinen ukko, joka ei milloinkaan lausunut sanaakaan ja -rauhallisin silmin katseli tarkasti ympärilleen. Oli salaisuus, tokko -tämä juhlallisesti vaikeneva vanhus omasi yliluonnollisen viisauden -ja sielunrauhan, vai olivatko hengenvoimat hänestä paenneet. Tämän -vanhuksen luokse astuin tuona aamuna, viulu kainalossani, sillä -olin huomannut, että hän aina tarkkaavaisesti kuunteli soittoani ja -kaikkea musiikkia ylipäänsä. Kun tapasin hänet yksinään, asetuin -hänen eteensä, viritin viulun ja soitin hänelle sonaattini ensimäisen -osan. Vanhus piti silmänsä, joiden valkuainen oli kellertävä ja -luomien reunat punaiset, minuun suunnattuina ja kuunteli, ja joka -kerta kun tuota kappaletta ajattelen, näen jälleen vanhuksenkin ja -hänen liikkumattoman kiviset kasvonsa, joista rauhalliset silmät -katselevat minua. Kun olin lopettanut, nyökäytin hänelle päätäni, -hän iski viekkaasti silmäänsä ja näytti ymmärtävän kaikki, hänen -kellertävät silmänsä vastasivat katseeseeni, sitten käänsi hän ne -pois, antoi päänsä vaipua hiukan alemmas ja vaipui jälleen entiseen -tuijotukseensa. - -Varhain tuli syksy noihin korkeuksiin, ja kun eräänä aamuna matkustin -pois, oli paksulta sumua ja vihmoi kylmää sadetta. Mutta minä otin -mukaani kirkkaiden päivien auringon ja paitsi kiitollisuuden tunnetta -myös iloisen mielen lähimmän tulevaisuuden varalta. - - - - -3. - - -Ollessani viimeistä lukukautta konservatoriossa opin tuntemaan -laulaja Muothin, joka nautti kaupungissa joltistakin mainetta. Hän -oli neljä vuotta sitten päättänyt opintonsa ja heti saanut paikan -hovioopperassa, jossa hän tosin vielä toistaiseksi oli esiintynyt -vähempiarvoisissa osissa eikä muutamien suosittujen vanhempien -virkaveljiensä rinnalla oikein päässyt loistamaan, mutta oli useiden -mielestä nouseva tähti, jonka lähin askel välttämättömästi oli -kohottava maineeseen. Minulle oli hän tuttu näyttämöltä muutamissa -osissa ja oli aina tehnyt minuun voimakkaan vaikutuksen, vaikkeikään -puhdasta. - -Meidän tuttavuutemme syntyi näin. Kouluun palattuani olin -vienyt tuolle opettajalle, joka oli osottanut minua kohtaan -niin ystävällistä myötätuntoisuutta, viulusonaattini ja kaksi -säveltämääni laulua. Hän lupasi tutustua kappaleihin ja lausua -niistä mielipiteensä. Kesti jotenkin kauan, ennenkuin hän sen teki -ja saatoin huomata hänen olevan jonkun verran hämillään, kun häntä -välillä tapasin. Vihdoinkin kutsui hän minut eräänä päivänä luoksensa -ja antoi nuotit minulle takaisin. - -"Tässä ovat työnne", sanoi hän hieman epäilevästi. "Toivottavasti -ette ole niihin liittänyt ylen suuria odotuksia! Niissä on yhtä ja -toista, epäilemättä, ja teistä voi tulla jotain. Mutta suoraan sanoen -olin jo pitänyt teitä kypsyneempänä ja tyynempänä, ylipäänsä en ollut -luullut teidän luonnettanne niin intohimoiseksi. Olin odottanut -jotain hiljaisempaa ja miellyttävämpää, joka olisi teknillisesti -varmempaa ja teknillisessä suhteessa arvosteltavissa. Mutta nyt on -teidän työnne teknillisesti epäonnistunutta, niin että minulla siihen -puoleen nähden on vähän sanomista, ja on sen sijaan rohkea yritys, -jota en osaa oikein arvioida mutta jota en teidän opettajananne -tahtoisi ylistää. Olette antanut vähemmän ja enemmän, kuin olin -odottanut, ja siten saattanut minut pulaan. Olen liiaksi koulumestari -voidakseni antaa anteeksi tyyliä vastaan tehtyjä rikkomuksia, ja -tokko alkuperäisyys korvaa niitä, en oikein osaa ratkaista. Jään siis -odottamaan, kunnes taas saan nähdä teiltä jotain, ja toivotan siltä -varalta onnea. Säveltämistännehän te joka tapauksessa olette jatkava, -sen olen huomannut." - -Tällä tavoin hän suoriutui asiasta, minun oikein tietämättäni, mitä -minun oli arveltava tästä ratkaisusta, joka ei mikään ratkaisu -ollutkaan. Minusta oli näyttänyt siltä kuin pitäisi taideteoksesta -ilman muuta huomata, oliko se syntynyt leikittelystä ja ajankuluksi, -vaiko sisäisestä pakosta. Panin nuotit syrjään ja päätin koettaa -toistaiseksi unohtaa koko asian, voidakseni näinä viimeisinä -opintokuukausinani olla oikein ahkera. - -Silloin olin kerta kutsuttuna vieraisille erääseen perheeseen, -missä harrastettiin paljo musiikkia ja missä minun, vanhempieni -tuttavia kun olivat, oli tapana käydä kerta tai pari vuodessa. Se -oli tavallinen kutsu-ilta, erotuksena tavallisuudesta vain se, -että mukana oli muutamia oopperan kuuluisuuksia, jotka kaikki -tunsin ulkomuodolta. Siellä oli myöskin laulaja Muoth, joka minulle -oli kaikista mielenkiintoisin ja jota ensi kerta sain nähdä näin -läheltä. Hän oli suurikokoinen ja kaunis, vaikuttavan tumma mies, -jolla oli varmat, kenties jo jonkun verran pilaantuneet tavat; näki -hänestä, että hänessä oli viehätysvoimaa naisiin. Kuitenkaan ei hän, -eleitä lukuunottamatta, näyttänyt enemmän ylpeältä kuin itseensä -tyytyväiseltäkään, vaan oli hänen katseessaan paljo etsivää ja -rauhatonta. Kun minut esitettiin hänelle, sanoi hän jonkun lyhyen, -jäykän kohteliaisuuden, ryhtymättä kanssani puheisiin. Mutta hetkisen -kuluttua tuli hän äkkiä uudelleen luokseni ja sanoi: "Eikö nimenne -ollut Kuhn? -- Silloin tunnen teitä jo hiukan. Professori S. on -näyttänyt minulle teidän teoksianne. Ette saa suuttua siitä hänelle, -ei hän ole epähieno. Minä kävin hänen luonansa, ja kun hänellä juuri -oli käsillä muuan laulu, silmäilin minäkin sitä hänen luvallaan." - -Olin kummastunut ja hämilläni. "Miksi tästä mainitsitte?" kysyin. -"Lauluni ei luullakseni ole miellyttänyt professoria." - -"Pahottaako se mieltänne? No, minua laulu sangen suuresti miellytti; -voisin laulaa sen, jos vain olisi säestäjä. Pyytäisin teitä rupeamaan -siksi." - -"Se on miellyttänyt teitä? Niin, voiko sitä sitten laulaa?" - -"Voi kyllä, ei tosin joka konsertissa. Mutta tahtoisin sen mielelläni -saada itselleni, kotonani esitettäväksi." - -"Kirjotan teille siitä jäljennöksen. Mutta miksi haluatte saada sen?" - -"Koska se on minusta mieltäkiinnittävä. Sehän on todella musiikkia, -teidän laulunne, senhän itsekin tiedätte!" - -Hän katsahti minuun, ja minua kiusasi hänen tapansa katsoa ihmisiä -silmiin. Hän tuijotti minua aivan suoraan silmiin, häikäilemättömän -tutkivasti, ja hänen katseensa oli täynnä uteliaisuutta. - -"Te olette nuorempi, kuin miksi teitä luulin. Te olette varmaankin jo -saanut kärsiä paljon". - -"Olen kyllä", sanoin, "mutta siitä en voi puhua." - -"Sitä ei teidän tarvitsekaan, en tahdo teiltä mitään kysellä." - -Hänen katseensa hämmensi minua; sitä paitsi oli hän jo jonkinlainen -kuuluisuus ja minä vain oppilas, niin että saatoin puolustautua -vain heikosti ja arasti, vaikkei minua hänen kyselytapansa -lainkaan miellyttänyt. Ylpeä ei hän ollut, mutta jollain tavoin -loukkasi hän minun hienotunteisuuttani, minun voimattani torjua -sitä kuin arasti, sillä minussa ei kuitenkaan herännyt varsinaista -vastenmielisyyttäkään. Minulla oli se tunne, että hän oli onneton -ja että hänellä oli tahtomattaan tuo väkivaltainen tapa tarttua -ihmisiin, ikäänkuin olisi hän tahtonut temmata heistä jotain, joka -saattoi häntä lohduttaa. Hänen tummat tutkivat silmänsä olivat -yhtä surulliset kuin julkeatkin ja hänen kasvonsa näyttivät paljoa -vanhemmilta kuin hän saattoi olla. - -Pian tämän jälkeen, kun hänen sanansa vielä olivat ajatuksissani, -näin hänen kohteliaasti ja iloisesti juttelevan talon tyttären -kanssa, joka kuunteli häntä ihastuneena ja katseli häntä kuin jotain -ihmeellistä merihirviötä. - -Onnettomuudestani lähtien elin niin yksikseni, että tämä kohtaus oli -vielä päiväkausia jälkeenpäin mielessäni ja häiritsi rauhaani. En -ollut itsestäni kyllin varma ollakseni pelkäämättä tätä ylivoimaista -miestä, ja kuitenkin liiaksi yksinäinen ja köyhä, jott' ei hänen -lähestymisensä olisi ollut minulle imartelevaa. Lopulta luulin, -että hän oli unohtanut minut ja sen-iltaisen oikkunsa. Silloin hän -hämmästyksekseni ilmaantui asuntooni. - -Se oli eräänä joulukuun-iltana, jo täyden pimeän vallitessa. Laulaja -koputti ovelle ja astui sisään, ikäänkuin ei hänen käynnissään -olisi ollut mitään merkillistä, sekä meni heti ilman minkäänlaisia -johdantoja ja kohteliaisuuksia suoraan silloiseen keskusteluumme. -Minun täytyi antaa hänelle laulu, ja kun hän näki vuokrapianon -huoneessani, tahtoi hän heti laulaa sen. Minun täytyi istuutua -säestämään, ja niin kuulin lauluni ensi kerran oikein laulettuna. Se -oli surullinen ja liikutti minua vasten tahtoanikin, sillä hän ei -esittänyt sitä konsertti-laulajan tavoin, vaan hiljaa ja ikäänkuin -itsekseen. Teksti, jonka edellisenä vuonna olin nähnyt jossain -aikakauslehdessä, mistä sen olin itselleni kirjottanut, kuului näin: - - Dass bei jedem Föhn - Vom Berg die Lavine rollt - Mit Sausen und Todesgetön, - Hat das Gott gewollt? - - Dass ich ohne Gruss - Durch der Menschen Land - Fremd wandern muss, - Kommt das von Gottes Hand? - - Sieht er in Herzensnot - Und Qual mich schweben? - Ach, Gott ist tot! - -- Und ich soll leben? - - [Että jokaisen Föhn-myrskyn - käydessä laviini syöksyy vuorelta - jylisten ja kuolemanpauhuin - -- onko se Herran tahto? - - Että minun täytyy - ystävällistä tervehdystä vailla - vaeltaa ihmisten seassa outona - -- tuleeko se Herran kädestä? - - Voiko hän nähdä, miten minä - kuljen sydämenhädässä ja vaivassa? - Ah, Jumala on kuollut! - -- Ja minunko pitää elää?] - -Kun kuulin hänen laulavan, ymmärsin, että laulu oli häntä -miellyttänyt. - -Olimme hetkisen aikaa ääneti, sitten kysyin häneltä, eikö hän voisi -osottaa minulle virheitä ja ehdottaa muutoksia. - -Muoth silmäili minua synkällä, jäykällä katseellaan ja pudisti -päätään. - -"Siinä ei ole mitään korjattavaa", sanoi hän. "En tiedä, onko -sävellys muodolliselta rakenteeltaan hyvä, siitä en ymmärrä mitään. -Laulussa on elämystä ja vilpittömyyttä, ja kun en itse runoile enkä -sävellä, ilahduttaa minua, että kerrankin löydän jotain, joka tuntuu -minusta kuin omaltani ja jota voin laulaa itselleni." - -"Mutta teksti ei ole omani", huomautin minä. - -"Eikö? No, yhdentekevää, teksti onkin sivuasia. Teidän täytyy -kuitenkin olla kokenut se, muuten ette sitä olisi säveltänyt." - -Ojensin nyt hänelle jäljennöksen, joka minulla oli ollut valmiina jo -useita päiviä. Hän kääri paperilehdet rullaksi ja pisti sen viittansa -taskuun. - -"Tulkaa joskus tekin minun luokseni, jos haluttaa", sanoi hän ja -ojensi minulle kätensä. "Te elätte yksinänne, enkä tahdo teitä -häiritä. Mutta silloin tällöin sentään haluaa nähdä jonkun kunnon -ihmisenkin." - -Hänen poismennessään jäivät hänen viimeiset sanansa ja hymynsä -mieleeni, ne sointuivat yhteen sen laulun kanssa, jonka hän oli -laulanut, ja kaiken sen kanssa mitä tähän asti tiesin miehestä. Ja -mitä kauemmin kaikkea tätä mielessäni mietiskelin, sitä enemmän alkoi -se minulle selvetä, ja lopulta ymmärsin tätä ihmistä. Ymmärsin, miksi -hän oli tullut luokseni, miksi lauluni häntä miellytti, miksi hän -noin miltei julkeasti tunkeutui tuttavuuteeni ja miksi hän oli minuun -tehnyt puoleksi aran, puoleksi häikäilemättömän vaikutuksen. Hän -kärsi, hän kantoi raskasta tuskaa ja oli yksinäisyydestä nälkiintynyt -kuin susi. Tämä kärsivä mies oli yrittänyt ylpeästi vetäytyä -yksinäisyyteensä, mutta ei ollut sitä kestänyt, hän väijyi nyt -ihmistä, ystävällistä katsetta ja ymmärtämyksen itua ja oli valmis -antautumaan tämän saavuttaakseen. Niin silloin ajattelin. - -Minun tunteeni Heinrich Muothia kohtaan ei ollut oikein selvä. -Aavistin tosin hänen kaipauksensa ja hätänsä, mutta pelkäsin -häntä ylivoimaisena ja julmana ihmisenä, joka minut käytettyään -saattaisi heittää minut syrjään. Olin liiaksi nuori ja liiaksi vähän -kokenut ihmiselämää, ymmärtääkseni ja hyväksyäkseni sitä, että hän -antautui aivan kuin alastomana ja näytti tuskin tuntevan kipunsa -häpeää. Mutta näin myöskin, että tässä hehkuva sielu kärsi ja oli -jäänyt yksiksensä. Itsestään johtuivat mieleeni huhut, joita olin -kuullut Muothista, epäselviä, pelokkaita koululaisjuoruja, joiden -varsinaisen sisällyksen olin unohtanut, mutta joiden sävy hyvin -oli säilynyt muistissani. Hänestä kerrottiin hulluja seikkailuja -ja naishistorioita, ja muistamatta mitään yksityiskohtia luulen -kuitenkin kysymyksessä olleen jotain veristä, sellaista kuin olisi -hän ollut kietoutuneena johonkin murha- tai itsemurhajuttuun. - -Kun pian sen jälkeen voitin arkuuteni ja tiedustelin eräältä -toveriltani asiaa, osottautui se viattomammaksi, kuin miltä se -minusta ensin oli näyttänyt. Muoth oli, niin kerrottiin, ollut -rakkaussuhteissa erään hienostoon kuuluvan nuoren neidin kanssa, -ja tämä oli kyllä kaksi vuotta sitten surmannut itsensä, mutta -taiteilijan sekaantumisesta tähän asiaan ei ollut mitään puhetta, -korkeintaan lausuttiin joitain arkoja viittailuja siihen suuntaan. - -Minulla ei ollut rohkeutta lähteä hänen luoksensa. Tosin en voinut -salata itseltäni, että Heinrich Muoth oli kärsivä, kenties epätoivoon -vaipunut ihminen, joka ehkä kaipasi minua, ja monasti tuntui minusta -siltä, kuin olisi minun ollut noudatettava kutsua ja kuin olisin -ollut konna, ellen sitä olisi tehnyt. Mutta kuitenkaan en mennyt, -toinen tunne esti minua siitä. Sitä, mitä Muoth minulta etsi, en -voinut hänelle antaa, olin aivan toisenlainen ihminen kuin hän, ja -vaikka monessa suhteessa elinkin ihmisten keskellä yksinäisenä ja -ymmärtämystä vailla ja vaikka minäkin kenties olin toisenlainen -kuin kaikki muut, kohtalooni ja taipumuksiini nähden erotettu -useimmista, niin en kuitenkaan tahtonut pitää tästä mitään melua. -Olkoon, että Muoth oli demoninen ihminen, minä en sellainen ollut, -ja minua piti sisäinen tarve etäällä kaikesta silmiinpistävästä ja -eriskummallisesta. Tunsin vastenmielisyyttä Muothin kiihkeitä eleitä -ja ilmeitä kohtaan, hän oli mielestäni näyttämön ja seikkailujen -mies ja kenties määrätty kokemaan traagillisia ja kauas näkyviä -kohtaloita. Minä sitä vastoin tahdoin pysyä hiljaisuudessa, minulle -eivät eleet ja rohkeat sanat soveltuneet, minun osakseni oli määrätty -hiljainen kohtalooni alistuminen. Siten mietiskelin suuntaan ja -toiseen, kaivaten mielenrauhaa. Ovelleni oli kolkuttanut ihminen, -joka säälitti minua ja joka minun kenties oikeuden mukaan olisi ollut -asetettava itseäni korkeammalle, mutta halusin rauhaa enkä tahtonut -laskea häntä sisälle. Heittäydyin kiihkeästi työhön käsiksi, mutta en -päässyt erilleni tunteestani, että takanani seisoi joku, jonka kädet -olivat minua kohden ojennetut. - -Kun minua ei kuulunut, otti Muoth asian jälleen omiin käsiinsä. -Sain häneltä kirjelipun, johon hän oli kirjoittanut isolla, ylpeitä -koukeroita tekevällä käsialallaan: - - "Hyvä Herra! Tammikuun yhdentenätoista päivänä on minun ollut - tapana muutamien ystävieni kanssa viettää syntymäpäivääni. Saanko - kutsua Teidätkin mukaan? Hauskaa olisi, jos tämän johdosta - saisimme kuulla Teidän viulusonaattinne. Mitä arvelette siitä? - Onko teillä joku toveri, jonka kanssa voitte soittaa, vai - toimitanko minä teille jonkun? Stefan Kranzl olisi valmis. Te - ilahduttaisitte ystäväänne - - Heinrich Muothia." - -Tätä en ollut odottanut. Saisin soittaa sonaattini, jonka -olemassaolostakaan vielä ei kukaan tiennyt, asiantuntijoille, -vieläpä saisin soittaa Kranzlin keralla! Ujostellen ja kiitollisena -suostuin ehdotukseen, ja jo paria päivää myöhemmin pyysi Kranzl minua -lähettämään hänelle nuotit. Ja vielä paria päivää myöhemmin kutsui -hän minut luoksensa. Suosittu viuluniekka oli vielä nuori mies, jolla -oli oikea taiteilija-ulkomuoto, hän oli laihakasvoinen, solakka ja -kalpea. - -"Vai niin", sanoi hän heti minun sisään astuessani, "te siis olette -Muothin ystävä. No alotamme siis heti. Kun olemme tarkkaavaiset, -sujunee se jo parin kolmen kerran jälkeen." - -Näin sanoen työnsi hän eteeni tuolin, ojensi eteeni toisen viulun -nuotit ja alkoi soittaa tasaisin, herkin jousenvedoin, joiden -rinnalla minun soittimeni ääni tuskin uskalsi pyrkiä kuuluville. - -"Rohkeammin!" huusi hän minulle keskeyttämättä soittoaan, ja me -soitimme kappaleen kokonaisuudessaan lävitse. - -"Kas niin, sehän luistaa!" sanoi hän. "Vahinko, ettei Teillä ole -parempaa viulua. Mutta ei se mitään. Allegron otamme nyt vähän -nopeammin, jottei sitä luulla surumarssiksi. Alkakaamme!" - -Siinä soitin nyt taiteilijan rinnalla aivan turvallisena, -yksinkertainen viuluni kaikui hänen kallisarvoisen soittimensa -rinnalla ikäänkuin olisi se ollut sen kohtalo, ja minä olin -hämmästynyt havaitessani tuon merkilliseltä näyttävän herrasmiehen -niin teeskentelemättömäksi, jopa naiviksikin. Kun olin lämmennyt -ja hiukan rohkaissut mieltäni, kysyin häneltä epäröiden, miten hän -arvosteli sivellystäni. - -"Sitä täytyy teidän kysyä joltain muulta, hyvä herra, siitä en minä -paljoa ymmärrä. Hiukan kummallinen se on, mutta sellaisestahan -ihmiset pitävät. Koska se kerran miellyttää Muothia, voitte jo -kuvitella jotain mielessänne, ei hänelle kaikki maistu." - -Hän antoi minulle soittamista koskevia ohjeita ja osotti minulle -muutamia kohtia, joihin muutokset olivat tarpeen. Sitten sovimme -siitä, että huomenna pidettäisiin seuraava harjotus, ja minä poistuin. - -Minun oli lohdullista huomata tämän viuluniekan olevan niin -vaatimaton ja koruton. Jos hän kuului Muothin ystäviin, saatoin -minäkin jotenkuten puolustaa paikkaani siellä. Tosin oli hän valmis -taiteilija ja minä vain alottelija, jolla ei ollut suuria toiveita. -Ikävää oli minusta vain, ettei kukaan tahtonut avonaisesti lausua -ajatustaan teoksestani. Kovinkin tuomitseminen olisi ollut minulle -parempi kuin nämä hyväntahtoiset lauseet, jotka eivät merkinneet -mitään. - -Noihin aikoihin vuotta oli jäätävän kylmä, saattoi tuskin pitää -huoneita lämpiminä. Toverini kävivät ahkerasti luistelemassa, oli -kulunut vuosi Liddyn kanssa tekemästämme retkestä. Minulle ei tuo -ollut miellyttävää aikaa, ja ajatus Muothin luona vietettävästä -iltahetkestä ilahdutti minua, vaikken tästä illasta suuria -odottanutkaan, jo senkin vuoksi, etten enää niin pitkiin aikoihin -ollut nähnyt ympärilläni ystäviä ja iloa. Tammikuun yhdennentoista -päivän vastaisena yönä heräsin outoon meluun ja miltei pelottavan -suureen ilman lämpimyyteen. Nousin ylös ja menin akkunaan katsomaan, -ihmetellen, ettei enää ollut kylmä. Etelätuuli oli äkkiä tullut, -puhaltaen valtaavan kosteana ja leutona, myrsky ajeli suuria raskaita -pilviröykkiöitä taivaalla ja kapeista raoista säteilivät yksinäiset -tähdet oudon suurina ja häikäisevinä. Katoilla oli jo mustia läikkiä, -ja aamulla ulos lähtiessäni oli jo kaikki lumi mennyttä. Kadut ja -ihmisten kasvot näyttivät ihmeellisen muuttuneilta, ja kaiken yllä -liihotteli ennenaikainen kevään henkäys. - -Kuljin tuona päivänä hiljaisen, kuumeentapaisen huumauksen vallassa, -joka johtui osaksi etelätuulesta ja kuohuttavasta ilmasta, osaksi -illan kiihkeästä jännityksestä ja odotuksesta. Useaan kertaan otin -sonaattini esille, soitin palasia siitä ja panin sen jälleen pois. -Milloin tuntui se minusta todella kauniilta ja tuotti minulle ylpeätä -iloa, milloin se yht'äkkiä mielestäni oli pikkumainen, rikkinäinen -ja epäselvä. Tällaista mielenkiihotusta ja pelkoa en olisi jaksanut -kauvan kestää. Lopulta en enää tiennyt, iloitsinko lähestyvästä -illasta, vai pelkäsinkö sitä. - -Se tuli, minä pukeuduin, otin viululaatikon kainalooni ja läksin -Muothin asuntoon. Etäältä esikaupungista, tuntemattoman ja hiljaisen -kadun varrelta löysin pimeässä vaivoin talon; se sijaitsi muista -erillään suuressa puutarhassa, joka näytti rappeutuneelta ja -hoitamattomalta. Lukitsemattoman puutarhanportin luona hyökkäsi -kimppuuni suuri koira, jota eräästä ikkunasta vihellettiin takaisin -ja joka muristen seurasi minua sisäänkäytävälle. Ulko-ovella otti -minut vastaan vanha, pieni nainen, jolla oli pelokkaat silmät, riisui -minulta viitan ja vei minut kirkkaasti valaistun käytävän kautta -sisään. - -Viulutaiteilija Kranzlin asunnossa oli ollut tavattoman upeata, -ja samanlaista olin odottanut tapaavani Muothin luonakin, jota -pidettiin rikkaana. Huoneet olivat kyllä suuria, aivan liiankin -suuria nuorelle miehelle, joka on harvoin kotona, mutta muuten -oli sangen yksinkertaista, tai oikeastaan ei yksinkertaista, vaan -umpimähkäistä, järjestämätöntä. Huonekalut olivat osaksi vanhoja ja -näyttivät kuuluvan taloon, ja näiden rinnalla oli uudempia esineitä, -harkitsemattomasti ostettuja ja huolettomasti paikoilleen asetettuja. -Loistava oli ainoastaan valaistus. Ei ollut lainkaan kaasuvaloa, -vaan sen sijaan suuri joukko valkeita kynttilöitä yksinkertaisissa, -kauniissa tinakynttilänjaloissa, isossa salissa jonkunlainen -kattokruunukin, yksinkertainen messinkirengas, johon oli pistetty -suuri joukko kynttilöitä. Huomattavimpana esineenä oli täällä kaunis -flyygeli. - -Huoneessa, johon minut vietiin, seisoi muutamia herroja keskustellen. -Laskin viululaatikon kädestäni ja tervehdin; jotkut vastasivat ja -kääntyivät jälleen puhelemaan keskenään, minä seisoin vieraana -joukossa. Nyt tuli luokseni Kranzl, joka oli myöskin siellä eikä -heti ollut huomannut minua, ojensi minulle kätensä, esitti minut -tuttavilleen ja sanoi: "Tässä on uusi viuluniekkamme. Olette kai -tuonut viulun mukananne?" Sitten huusi hän sivuhuoneeseen: "Muoth, -sonaattien säveltäjä on täällä." - -Nyt astui Heinrich Muoth sisään, tervehti minua hyvin ystävällisesti -ja vei minut mukanaan saliin, missä oli juhlallista ja valoisaa ja -missä valkeihin puettu kaunis nainen tarjosi minulle lasin sherryä. -Se oli eräs hoviteatterin näyttelijättäriä; muuten en ihmeekseni -nähnyt ketään isännän virkaveljistä kutsutuksi, ja näyttelijätär oli -myöskin ainoa läsnä oleva nainen. - -Kun puoleksi hämilläni, puoleksi vaistomaisesta lämmön tarpeesta -kosteasta yöilmasta tultuani nopeasti tyhjensin lasini, kaatoi hän -minulle uudelleen eikä välittänyt estelyistäni. "Ottakaa vain, ei se -voi olla vahingoksi. Saamme nimittäin vasta musiikin jälkeen jotain -syötävää. Olettehan kai ottanut mukaanne viulun ja sonaatin?" - -Vastasin hyvin lyhyesti ja olin hämilläni; en myöskään ollut selvillä -siitä, mikä hänen suhteensa oli Muothiin. Hän näytti esiintyvän -emäntänä ja oli muuten ihmeen kaunis, niinkuin sitten myöhemminkin -havaitsin uuden ystäväni aina seurustelevan vain erinomaisen -kauniiden naisten kanssa. - -Tällävälin kokoontuivat kaikki musiikkihuoneeseen, Muoth otti esille -nuottitelineen, istuuduttiin, ja pian olimme Kranzl ja minä täydessä -toimessa. Soitin tunteettomasti, kappaleeni tuntui minusta kurjalta, -ja vain välähdyksen tavoin valtasi minut muutamiksi silmänräpäyksiksi -tietoisuus, että soitin Kranzlin kanssa, että nyt oli tuo kauan -odotettu suuri ilta ja että tässä istui pieni joukko tuntijoita ja -hemmoteltuja musiikkimiehiä, joille sonaattiani soitimme. Vasta -rondoon päästyä aloin tajuta, että Kranzl soitti ihanasti; kuitenkin -olin yhä edelleen siksi painostavan tunteen vallassa ja ajatuksineni -ulkopuolella musiikkia, että lakkaamatta ajattelin muuta ja että -äkkiä lennähti mieleeni sekin ajatus, etten vielä ollut onnitellut -Muothia hänen syntymäpäivänsä johdosta. - -Sonaatti oli lopussa, kaunis näyttelijätär nousi paikaltaan, ojensi -minulle ja Kranzlille kätensä ja avasi oven pienempään huoneeseen, -missä katettu pöytä kukkineen ja viineineen odotti meitä. - -"Vihdoinkin!" huusi yksi herroista, "olen kamalasti nälissäni." - -Nainen sanoi: "Te olette inhottava. Mitä säveltäjä ajatteleekaan?" - -"Mikä säveltäjä, onko hän sitten saapuvilla?" - -Hän viittasi kädellään minuun. "Tuossa hän istuu." - -Herrasmies katsahti minuun ja nauroi. "Sen olisitte voinut sanoa -ennemminkin. Muuten oli musiikki sangen kaunista. Mutta kun on nälkä --- -- --" - -Me aloimme syödä, ja tuskin oli soppa nautittu ja valkoviini kaadettu -laseihin, kun Kranzl nousi pitämään maljapuhetta talon isännälle -hänen syntymäpäivänsä johdosta. Muoth vuorostaan nousi heti, kun -laseja oli kilistetty: "Hyvä Kranzl, jos olet luullut, että minä nyt -pidän puheen sinulle, olet erehtynyt. Emme ylipäänsä huoli pitää -mitään puheita enää, pyydän sitä. Ainoan puheen, joka kenties on -välttämätön, otan omalle osalleni. Kiitän nuorta ystäväämme hänen -sonaatistaan, jota pidän oivallisena. Kenties on Kranzl kerran oleva -iloinen saadessaan soittaa hänen teoksiaan, mihin häntä täytyykin -kehottaa, sillä hän esitti todellakin loistavasti sonaatin. Juon -säveltäjän maljan toivoen hyvää ystävyyttä." - -Laseja kilistettiin, naurettiin, minulle lausuttiin muutamia -leikillisiä kohteliaisuuksia, ja pian oli syntynyt hyvän viinin -ylläpitämä iloinen pöytätunnelma, jonka valtaan minä heittäydyin -keventynein mielin. En ollut enää pitkiin aikoihin ollut näin -tyytyväinen ja huolista vapaa, oikeastaan en enää kokonaiseen -vuoteen. Nyt avasivat nauru ja viini, lasien kilinä, hälinä ja -kauniit, iloiset naiskasvot minulle kauan suljettuina olleet ilon -ovet ja minä liu'uin pehmeästi kepeiden ja iloisten puheiden ja -nauravien ilmeiden maailmaan. - -Pöydästä noustiin pian ja palattiin takaisin musiikkihuoneeseen, -missä seurue jakaantui eri soppiin viinin ja sikaarien ääreen. -Eräs vaitelias herra, joka oli puhunut vain jonkun sanan ja -jonka nimeä en tiennyt, tuli luokseni ja lausui minulle muutamia -ystävällisiä sanoja sonaatista, minkä jo kokonaan olin unohtanut. -Sitten veti näyttelijätär minut kanssaan keskusteluun, ja meihin -liittyi Muoth. Joimme uudelleen hyvän ystävyyden maljan, ja äkkiä -sanoi hän, synkästi nauravien silmiensä säkenöidessä: "Nyt tiedän -teidän historianne". Ja kauniille näyttelijättärelle: "Hän on mäkeä -laskiessaan taittanut toisen jalkansa ollakseen kauniille tytölle -mieliksi". Ja jälleen minulle: "Se on ihanaa. Hetkellä, jolloin lempi -on kauneimmillaan ja vielä aivan tahraton, huimapäisesti vuorta -alas. Sellainen onkin jo terveen jalan arvoista". Nauraen tyhjensi -hän lasinsa ja näytti heti jälleen synkältä ja miettivältä, kun hän -sanoi: "Mitenkä teistä tuli säveltäjä?" - -Kerroin, minkälainen suhteeni musiikkiin oli ollut poikavuosistani -asti, ja kerroin viime suvestani, paostani vuorille ja laulusta sekä -sonaatista. - -"Niin", sanoi hän hitaasti. "Mutta miksi tuo sitten tuottaa teille -tyydytystä? Eihän tuskaa kuitenkaan voi panna paperille ja siten -päästä siitä vapaaksi." - -"Sitä en tahdokaan", sanoin minä. "En tahtoisi luopua ja vapautua -mistään muusta kuin heikkoudesta ja siteistä. Tahtoisin tuntea, että -tuska ja ilo tulevat samasta lähteestä, ovat saman voiman liikuntoja, -saman musiikin tahteja, molemmat yhtä kauniita ja välttämättömiä." - -"Mies", huudahti hän kiivaasti, "olettehan kuitenkin kadottanut -jalkanne! Voitteko musiikin takia unohtaa sen?" - -"En, ja miksi pitäisi minun se tehdä? Muuksihan en sitä kuitenkaan -voi muuttaa." - -"Ja eikö tämä tee teitä epätoivoiseksi?" - -"Iloista ei se ole, sen arvaatte, mutta toivon, ett'en kuitenkaan -koskaan ole joutuva epätoivoon." - -"Siinä tapauksessa olette onnellinen. Minä en tosin luopuisi jalasta -sellaisen onnen takia. Siten on siis teidän musiikkinne laita? Näes, -Marion, sellaista on taiteen lumous, josta niin paljo puhutaan -kirjoissa." - -Suuttuneena huudahdin: "Elkää toki puhuko sillä tavoin! Ettehän te -itsekään laula vain palkkanne takia, vaan koska se tuottaa teille -iloa ja lohdutusta! Miksi pilkkaatte minua ja itseänne? Pidän -tuollaista raakana." - -"Vaiti, vaiti!" sanoi Marion, "muuten hän suuttuu." - -Muoth katsahti minuun. "En suutu. Hänhän on aivan oikeassa. Mutta -jalan laita ei mahda olla kovin pahasti, muuten ei säveltäminen -voisi teille sitä korvata. Te olette tyytyväinen ihminen, näille voi -tapahtua mitä tahansa, ja he pysyvät kuitenkin tyytyväisinä. Mutta -minä en sitä uskonut." - -Ja hän hypähti pystyyn aivan vihoissaan. "Eikä se olekaan totta! -Tehän olette säveltänyt laviinilaulun, ja siinä ei ole lohtua ja -tyytyväisyyttä, ainoastaan epätoivoa. Kuulkaa!" - -Hän oli yht'äkkiä pianon ääressä, huoneeseen tuli hiljaista. Hän -alkoi soittaa, sekaantui, jätti sitten alkusoiton pois ja lauloi -laulun. Hän lauloi sen nyt toisin kuin tuolloin minun luonani, -ja saatoin huomata, että se sittemmin oli ollut hänellä monesti -esillä. Tällä kertaa hän myöskin lauloi täydellä äänellä, korkealla -barytonillaan, jonka tunsin teatterista ja jonka voimakkuus ja -tulviva intohimo saivat unohtamaan hänen äänensä selittämättömän -kovuuden. - -"Tämän on tuo mies, omien sanojensa mukaan, säveltänyt vain -itsellensä puhtaaksi iloksi ja mielihyväksi, hän ei tiedä mitään -epätoivosta ja on osaansa sanomattoman tyytyväinen!" huusi hän ja -osotti minua, ja minulla oli häpeän ja vihan kyyneleet silmissäni, -näin kaiken ikäänkuin harson lävitse ja nousin ylös, tehdäkseni tästä -lopun ja lähteäkseni pois. - -Silloin pidätti minua hieno mutta voimakas käsi, joka painoi minut -jälleen tuolille ja silitti hiljaa ja lempeästi hiuksiani, niin että -kuumat laineet läikähtivät sisässäni, että suljin silmäni ja pidätin -kyyneleitäni. - -Ylös katsahtaessani näin sitten Heinrich Muothin seisovan edessäni; -toiset eivät näyttäneet huomanneen mielenliikutustani eivätkä koko -kohtausta, he joivat viiniä ja nauroivat keskenään. - -"Lapsi!" sanoi Muoth hiljaa. "Kirjotettuaan sellaisia lauluja on toki -jo kasvanut irti moisesta. Mutta mieleni on paha. Sitä alkaa pitää -jostakusta ihmisestä ja on tuskin tullut tämän seuraan, kun alkaa -hänen kanssaan riidellä." - -"Hyvä", sanoin hämilläni. "Mutta nyt haluaisin mennä kotia, parhain -osahan tästä illasta on jo ohitse." - -"No niin, en tahdo pakottaa teitä. Me muut luullakseni juomme vielä -itsemme humalaan. Mutta olkaa sitten hyvä ja saattakaa Marion kotiin, -teettekö sen? Hän asuu matkan varrella, joten teille ei tule kiertoa." - -Kaunis nainen katsoi häneen hetken aikaa tutkivasti. "Niin, -tahdotteko olla hyvä?" sanoi hän sitten minulle, ja minä nousin. Me -sanoimme jäähyväiset ainoastaan Muothille, eteishuoneessa auttoi -palvelija vaatteet meidän yllemme, sitten ilmaantui unisen näköisenä -myöskin vanha eukko ja näytti suurella lyhdyllä tietä puutarhan -lävitse portille. Tuuli puhalsi yhä edelleen pehmeänä ja leutona, -ajeli suuria mustia pilviryhmiä taivaalla ja pudisteli alastomien -puiden latvoja. - -En rohjennut tarjota Marionille käsivarttani, mutta hän tarttui -kysymättä siihen, hengitti pää taaksepäin nojautuneena yöilmaa ja -katseli tästä korkeudestaan sitten tyytyväisen ja tuttavallisen -näköisenä minua. Minusta oli kuin olisin yhä vielä tuntenut hänen -keveän kätensä hiuksillani; hän kulki hitaasti ja näytti tahtovan -ohjata askeleitani. - -"Tuolla on ajureita", sanoin minä, sillä minusta oli tuskallista, -että hänen täytyi sovittaa askeleensa minun ramman jalkani mukaan, ja -tunsin kärsiväni kulkiessani ontuen tuon lämpimän, voimakkaan solakan -naisen vieressä. - -"Ei", sanoi hän, "kävelemme vielä yhden kadun mitan." Ja hän koetti -astua oikein hitaasti, ja jos olisi riippunut vain minusta, olisin -vetänyt hänet vielä lähemmäksi itseäni. Mutta sitten alkoi tuska ja -kiukku raadella mieltäni, irrotin hänen käsivartensa omastani, ja -kun hän kummastuneena katsahti minuun, sanoin: "Käy niin huonosti -näin, minun täytyy kulkea yksikseni, suokaa anteeksi." Ja hän kulki -alakuloisena ja säälivänä vieressäni, eikä minulta puuttunut mitään -muuta kuin suora ryhti ja ruumiillisen varmuuden tietoisuus, jotta -olisin sanonut ja tehnyt aivan päinvastaista kuin kaikki se, mitä -sanoin ja tein. Kävin vaiteliaaksi ja synkäksi, muuta ei ollut -neuvona, sillä muuten olisin jälleen saanut kyyneleet silmiini ja -kaivannut saada tuntea hänen kätensä otsallani. Mieluimmin olisin -poikennut lähimmälle sivukadulle. En tahtonut, että hän kulki -hitaasti, että hän säästi minua, että hän tunsi sääliä minua kohtaan. - -"Oletteko vihainen Muothille?" kysyi Marion vihdoin. - -"En. Se oli tyhmyyttä minulta. Tuskinhan vielä tunsin häntä." - -"Hän säälittää minua ollessaan sellainen. On päiviä, jolloin häntä -täytyy pelätä". - -"Teidänkin?" - -"Minun kaikkein enimmän. Ja siten hän kuitenkin eniten tuottaa tuskaa -itsellensä. Hän vihaa itseänsä monasti." - -"Ahaa, hän tekee itsestänsä 'intressantin'!" - -"Mitä sanotte?" huudahti Marion pelästyneenä. - -"Että hän on ilveilijä. Miksi tarvitsee hänen pilkata itseänsä -ja muita? Miksi tarvitsee hänen vetää esiin vieraan elämyksiä ja -salaisuuksia tehdäkseen ne naurettaviksi!" - -Äskeinen vihani valtasi minut puhuessani uudelleen, olin valmis -pilkkaamaan ja häpäisemään miestä, joka oli tuottanut minulle -tuskaa ja jota valitettavasti kadehdin. Myöskin kunnioitukseni -kaunista seuralaistani kohtaan oli laskeutunut, koska tämä otti -puolustaakseen Muothia ja näin avoimesti tunnusti minulle suhteensa -häneen. Eikö ollut jo kylliksi siinä, että hän oli ottanut ainoana -naisena ollakseen mukana tässä viinien ilahduttamassa nuortenmiesten -seurassa? Näissä asioissa en ollut tottunut liian suureen vapauteen, -ja koska minua hävetti siitä huolimatta tuntea kaipuuta tätä kaunista -naista kohtaan, alotin kiivauksissani mieluummin riidan, kuin -kauemmin alistuin ottamaan vastaan hänen sääliänsä. Jos hän pitäisi -minua raakana ja juoksisi tiehensä, olisi sekin parempi, kuin että -hän jäisi luokseni ja olisi ystävällinen. - -Mutta hän laski jälleen kätensä minun käsivarrelleni. "Seis!" huusi -hän lämpimästi, niin että hänen äänensä kaikesta huolimatta tunkeutui -sydämeeni, "elkää puhuko enää kauemmin! Mitä teettekään? Te olette -loukkaantunut parista Muothin sanasta, kun ette ollut kyllin taitava -tai rohkea torjumaan niitä, ja nyt poissa ollessanne hyökkäätte -ilkein sanoin hänen kimppuunsa! Minun pitäisi lähteä ja jättää teidät -yksiksenne." - -"Tehkää hyvin. Olen sanonut vain ajatukseni." - -"Elkää toki koettako uskotella sellaista! Te olette noudattanut hänen -kutsuansa, te olette soittanut hänen luonansa, olette nähnyt, miten -hän rakastaa teidän musiikkianne, olette iloinnut siitä ja nostanut -päätänne pystympään, ja nyt ollessanne huonolla tuulella ja kun ette -voi sietää paria hänen lausumaansa sanaa, alatte solvata häntä. Sitä -ette saa tehdä, ja tahdonkin lukea sen viinin ansioksi." - -Minusta näytti kuin olisi hän äkkiä huomannut, miten laitani oli ja -ettei viini ollut syypää mielentilaani; hän muutti äänensävyänsä, -vaikk'en minä ollut tehnyt pienintäkään puolustuksen yritystä. Olin -aseeton. - -"Te ette tunne Muothia vielä", jatkoi hän. "Olettehan kuullut hänen -laulavan! Sellainen hän on, hurjapäinen ja julma, mutta useimmiten -itseänsä kohtaan. Hän on onneton, myrskyinen ihmissielu, jolla on -vain voimia eikä mitään päämääriä. Joka silmänräpäys tahtoisi hän -tyhjentää koko maailman yhdessä siemauksessa, ja mitä hän saa, on -kuitenkin vain pisara. Hän juo eikä milloinkaan humallu, hänellä on -naisia eikä hän milloinkaan ole onnellinen, hän laulaa ihanasti eikä -kuitenkaan tahdo olla taiteilija. Hän rakastaa jotakuta ja tuottaa -tälle tuskaa, hän on halveksivinaan kaikkia tyytyväisiä, mutta se on -vain vihaa häntä itseänsä kohtaan, koska hän ei voi olla tyytyväinen. -Sellainen hän on. Ja teille hän on osottanut ystävyyttänsä, niin -hyvin kuin osaa." - -Vaikenin itsepintaisesti. - -"Te ette ehkä tarvitse häntä", alotti hän vielä kerran, "teillä on -muita ystäviä. Mutta kun näemme jonkun, joka kärsii ja kärsimyksensä -vuoksi menettelee hillittömästi, täytyy meidän häntä sääliä ja antaa -hänelle jonkun verran anteeksi." - -Niin, ajattelin, niin kyllä pitäisi, ja vähitellen, kun yöilmassa -kävely minua viilensi, poltti tosin oma haavani yhä avonaisena ja -arkana, mutta minun täytyi yhä enemmän ja enemmän ruveta miettimään -Marionin sanoja ja tämän-iltaisia tyhmyyksiäni, tunnustaa itseni -tyhmeliiniksi ja kaikessa hiljaisuudessa pyytää anteeksi. Minut -valtasi viininhuumauksen kadottua epämieluisa liikutus, jota -vastaan koetin taistella, sanomatta enää paljoa kauniille naiselle, -joka nyt itse liikutettuna ja epävarmoin sydämin kulki vieressäni -pitkin puolihämäriä katuja, missä siellä täällä joku yksinäinen -katulyhty tuikki. Muistin että olin unohtanut viuluni Muothin luokse; -ja vähitellen heräsin jälleen täysiin tajuihini, kummastuen ja -kauhistuen. Tänä iltana oli niin paljo muuksi muuttunut. Heinrich -Muoth ja taiteilija Kranzl ja myöskin ihana Marion, joka näytteli -kuningatarten osia, olivat astuneet alas jalustoiltaan. Heidän -olympilaisessa pöydässään ei istunut jumalia ja autuaita, vaan -ihmis-parkoja, mikä pieni ja koomillinen, mikä arka ja turhamainen, -Muoth hurja ja kuumeenomainen hullussa itsensä kiusaamisessa, tuo -ylväs nainen pieni ja köyhä ja vailla iloa hurjan nautiskelijan -rakastajattarena, mutta samalla hiljainen ja hyväntahtoinen ja -kärsimyksistään tietoinen. Minä itsekin näytin omissa silmissäni -muuttuneelta, en ollut enää yksinkertainen ihminen, vaan olin -kaikille sukulainen, olin havainnut jokaisessa veljellisiä ja -jokaisessa vastenmielisiä piirteitä, en voinut yhtäällä tuntea -rakkautta ja toisaalla vihata, vaan häpesin vähäistä ymmärrystäni ja -tajusin ensi kertaa kepeässä nuoruudessani selvästi, ettei elämässä -ihmisten ohitse voi mennä vain niin yksinkertaisesti, täällä vihaten, -täällä halveksien, vaan että kaikkea on sekaisin ja rinnakkain, -tuskin toisestaan eronneena ja hetkittäin tuskin erotettavissakaan. -Katsahdin vieressäni kulkevaan naiseen, joka nyt myöskin oli käynyt -aivan äänettömäksi, ikäänkuin olisi hän sisimmässään myöskin itse -havainnut monen asian toisenlaiseksi kuin hän oli luullut ja sanonut. - -Lopulta saavuimme hänen talonsa luokse; hän ojensi minulle kätensä, -johon tartuin hiljaa ja suutelin sitä. "Nukkukaa hyvin!" sanoi hän -ystävällisesti, mutta hymyilemättä. - -Sen teinkin, saavuin kotia ja menin vuoteeseen, nukuin heti ja nukuin -tavattomaan pitkään aamuakin. Sitten nousin kuten sadun pikku mies -laatikosta, tein tavanmukaiset voimisteluliikkeeni, pesin itseni ja -ryhdyin pukeutumaan; ja vasta kun huomasin vierailupukuni tuolilla -ja kaipasin viululaatikkoani, muistui eilinen ilta mieleeni. Nyt -olin kuitenkin saanut levätä, olin toisella mielellä kuin yöllä enkä -voinut enää löytää yhtymäkohtaa yöllisiin ajatuksiini; minuun oli -vain jäänyt muisto ihmeen pienistä, vain sisäänpäin vaikuttavista -elämyksistä ja kummastus siitä että nyt kuitenkin olin tässä -muuttumattomana ja samana kuin aina ennenkin. - -Aioin ryhtyä työhön, mutta viulu puuttui. Silloin läksin ulos, aluksi -vielä epävarmana, mutta sitten päättäväisesti eilistä suuntaa, -ja saavuin Muothin asuntoon. Jo puutarhan portille kuulin hänen -laulavan, koira hyökkäsi kimppuuni, ja vanha nainen, joka nopeasti -tuli ulos, sai vaivoin kutsutuksi sen takaisin. Hän laski minut -sisälle, ja minä selitin hänelle, että tulin noutamaan vain viuluani -enkä tahtonut häiritä herraa. Eteisessä oli viululaatikkoni ja viulu -oli siinä; myöskin nuotit olivat asetetut viereen. Sen oli Muoth -varmaankin tehnyt, hän oli ajatellut minua. Viereisessä huoneessa -lauloi hän äänekkäästi, kuulin hänen astuskelevan huoneessaan -edestakaisin pehmeästi kuin huopakengissä, välillä aina käyden pianon -luona ja ottaen muutamia ääniä. Hänen oma äänensä kaikui raikkaana ja -rikkaana, hallitumpana kuin monasti olin kuullut sitä teatterissa; -hän lauloi jotakuta minulle tuntematonta osaa, kertasi useasti samaa -ja astuskeli reippaasti huoneessa edestakaisin. - -Olin ottanut viululaatikon kainalooni ja aioin mennä. Olin -rauhallinen ja tunsin tuskin minkäänlaista mielenliikutusta eilisen -muistelemisesta. Olin kuitenkin utelias näkemään, oliko hänkin -muuttunut, ja astuin lähemmäksi, ja miltei tahtomattani olin äkkiä -tarttunut ovenlukkoon ja avannut oven. - -Muoth katsahti yhä laulaen taaksensa. Hänellä oli yllään ainoastaan -hyvin pitkä, valkea paita ja hän näytti reippaalta, kuin olisi hän -juuri kylpenyt. Pelästyin nyt, vasta liian myöhään, että olin tällä -tavalla yllättänyt hänet. Hän ei kuitenkaan näyttänyt kummastuneelta -siitä, että olin astunut sisään kolkuttamatta, eikä liioin näyttänyt -huomaavan, ettei hänellä ollut vaatteita yllään. Ikäänkuin olisi -kaikki ollut niinkuin olla pitikin, ojensi hän minulle kätensä ja -kysyi: "Oletteko jo syönyt aamiaista?" Kun vastasin myöntävästi, -istuutui hän pianon ääreen. - -"Minun täytyy harjotella osaani! Tässä kuulette aarian! Esitetään -kuninkaallisessa' hovioopperassa, Büttner ja Duelli pääosissa. Mutta -tämä ei huvita teitä, eikä oikeastaan minuakaan. Miten voitte! -Oletteko levännyt tarpeeksenne? Näytitte huonolta, kun eilen illalla -läksitte kotia. Ja vihainen olitte minulle myöskin. No niin, elkäämme -alottako noita tuhmuuksia heti uudelleen." - -Ja hän jatkoi heti tämän jälkeen, minun ennättänyttäni sanoa mitään -väliin: "Kuulkaahan, Kranzl on ikävä herra. Hän ei suostu soittamaan -teidän sonaattianne." - -"Soittihan hän kuitenkin sitä eilen." - -"Konsertissa, tarkotan. Tahdoin saada sen hänen ohjelmistoonsa, mutta -hän ei suostu. Olisi ollut hyvä, jos se ensi talvena olisi päässyt -johonkin tuollaiseen Kranzlin 'matineeseen'. Kranzl ei ole tyhmä, -uskokaa pois, vaan laiska. Hän soittaa aina vaan noiden puolalaisten -insky'jen ja owsky'jen musiikkia, uutta ei hän mielellään ryhdy -opettelemaan." - -"En luule", sanoin minä nyt vuorostani, "että sonaattini sopii -mihinkään konserttiin, sitä en ole koskaan kuvitellutkaan. Se ei ole -teknillisessä suhteessa vielä lainkaan virheetön." - -"Joutavuuksia! Kun on teidän taiteilija-omatuntonne! Emmehän toki -ole mitään koulumestareita, ja epäilemättä soittaa juuri sama -Kranzl huonompiakin kappaleita. Mutta tiedänpä erään toisen asian. -Laulunne täytyy teidän antaa minulle, ja tehkää pian lisää samaa -lajia! Lähden täältä ensi keväänä, olen sanonut itseni irti ja otan -itselleni pitkän loma-ajan. Välillä haluaisin antaa pari konserttia, -mutta tahtoisin saada jotain uutta, ei tuollaisia Schubert-, Wolf- ja -Löwe-ohjelmia, joita saa kuulla joka ilta, vaan uusia ja ennen -tuntemattomia kappaleita, pari ainakin joukossa, sellaisia kuin -laviinilaulu. Mitä arvelette?" - -Minulle mahdollisuus saada Muoth julkisesti esittämään laulujani -oli ikäänkuin tulevaisuuteen avoin ovi, jonka kautta näin pelkkiä -ihanuuksia. Juuri sentähden tahdoin olla varovainen ja olla -väärinkäyttämättä Muothin ystävällisyyttä samoin kuin häntä liiaksi -sitomattakin. Minusta näytti siltä, kuin olisi hän tahtonut liian -väkivaltaisesti vetää minua puoleensa, häikäistä minut ja kenties -jollain tavoin tehdä minulle vahinkoa. Sen vuoksi tuskin suostuinkin -ehdotukseen. - -"Saamme nähdä", sanoin. "Te olette sangen hyväntahtoinen minua -kohtaan, sen näen, mutta en voi luvata mitään. Olen lopettamaisillani -opintoni ja minun täytyy nyt ajatella vain hyvää todistusta. Voinko -joskus esiintyä säveltäjänä, on epävarmaa; sillä välin olen kuitenkin -viulunsoittaja ja saan luvan pitää huolta siitä, että ajoissa saan -jonkunlaisen paikan itselleni." - -"No, sen kaikenhan voitte tehdä. Silti voi teille kyllä mieleen -lennähtää tuollainen laulu, jonka te sitte annatte minulle, teettehän -sen?" - -"Mielelläni. En tosin ymmärrä, miksi pidätte minusta niin hyvää -huolta." - -"Pelkäättekö minua? Teidän musiikkinne yksinkertaisesti miellyttää -minua, tahtoisin laulaa teidän säveltämiänne kappaleita, koska -käsittääkseni saavuttaisin niillä menestystä; se on siis puhdasta -itsekkäisyyttä." - -"Hyvä, mutta miksi puhutte kanssani siihen tapaan kuin eilen, sitä -tarkotin." - -"Ah, te olette yhä loukkaantunut? Mitä sitten oikeastaan sanoin? En -sitä enää aivan tarkalleen muista. Missään tapauksessa en tahtonut -pidellä teitä pahoin, niinkuin nähtävästi kuitenkin olen tehnyt. -Voittehan puolustaa itseänne! Jokainen puhuu ja on sellainen, kuin -hän on ja kuin hänen täytyy olla, ja meidän on tultava toistemme -kanssa toimeen." - -"Sitä mieltä olen minäkin, mutta te menettelette päinvastoin, te -ärsytätte minua ettekä hyväksy mitään, mitä sanon. Te vedätte esiin -sen, jota en itsekään mielelläni ajattele ja joka on salaisuuteni, ja -heitätte sen eteeni ikäänkuin moitteena. Te pilkkaatte yksin jäykkää -jalkaanikin!" - -Heinrich Muoth sanoi hitaasti: "Niin, niin, niin, ihmisethän ovat -erilaisia. Toisen saa totuuksien sanominen raivostumaan, toinen ei -voi sietää minkäänlaisia fraaseja. Teitä on harmittanut se, etten -kohtele teitä kuten jotakuta intendenttiä, ja minua on harmittanut -se, että te tahdotte piiloutua minulta ja tyrkyttää minulle tuota -vanhaa sananpartta taiteen lohdullisuudesta." - -"Tarkotin sitä mitä sanoin, olen vain tottumaton puhumaan näistä -asioista. Ja tuosta toisesta seikasta en _tahdo_ puhua. Miltä minun -omassa sisimmässäni näyttää ja olenko surullinen tai epätoivoinen -ja miltä jalkani kadottaminen ja rampuuteni minusta tuntuu, sen -tahdon pitää omana asianani enkä salli kenenkään sitä vetävän esille -uhkauksilla enkä pilkalla." - -Hän nousi ylös. - -"Minullahan ei olekaan vielä mitään ylläni, käyn nopeasti -pukeutumassa. Te olette kunnollinen ihminen, minä en sellainen -valitettavasti ole. Emme huoli tästä enää paljoa kiistellä. Ettekö -sitte lainkaan ole huomannut sitä, että pidän teistä? Odottakaahan -hetkinen, istuutukaa pianon ääreen siksi kunnes olen pukeutunut. -Ettekö laula? -- Ette? No, viivyn vain kuusi minuuttia." - -Tosiaankin tuli hän sangen pian takaisin sivuhuoneesta pukeutuneena. - -"Nyt menemme kaupunkiin ja syömme yhdessä", sanoi hän miellyttävästi. -Hän ei kysynyt, sopiiko minun, hän vain sanoi: "Me menemme", ja me -menimme. Sillä niin arasti kuin hänen käyttäytymistapansa minuun -koskikin, niin vaikutti se minuun myöskin, hän oli voimakkaampi. -Sitä paitsi osotti hän puheessaan ja käytöksessään useasti oikukasta -lapsellisuutta, joka monasti oli suorastaan ihastuttavaa ja kokonaan -saattoi minut leppymään hänelle. - -Tästä lähtien tapasin Muothia useasti, hän lähetti minulle monasti -pilettejä oopperaan, pyysi minua luoksensa soittamaan, ja vaikk'eivät -kaikki hänen luonteenominaisuutensa minua miellyttäneetkään, niin oli -hänessä toiselta puolen paljo sellaistakin, mikä minua miellytti. -Meidän keskemme syntyi ystävyys, siihen aikaan minun ainoani, ja minä -aloin jo miltei pelätä sen ajan saapumista, jolloin hän matkustaisi -pois. Hän oli tosiaankin sanoutunut irti oopperasta eikä suostunut -jäämään, vaikka häntä siihen jonkun verran yritettiin taivuttaa. -Välillä antoi hän viittailuja siihen suuntaan, että hän syksyllä -kenties saisi kutsun eräälle suurelle näyttämölle, mutta sen enempää -ei tuosta asiasta oltu puhuttu. Sillä välin saapui kevät. - -Eräänä päivänä saavuin viimeistä kertaa Muothin tavanmukaisiin -kutsuihin. Kilistimme laseja jälleennäkemiseksi ja tulevaisuuden -onneksi; tällä kertaa ei ollut ketään naista saapuvilla. Muoth -saattoi meitä aamutunneilla portille, viittoi hyvästiksi kädellään -jälkeemme ja palasi aamukylmässä väristen takaisin jo sekaisin -pantuun asuntoonsa, haukkuvan koiransa seuraamana. Minulle -näytti nyt palanen elämänkokemusta valmiiksi kypsyneeltä; luulin -tuntevani Muothia kylliksi ollakseni varma siitä, että hän pian -unohtaisi meidät kaikki, ja vasta nyt tunsin aivan selkeästi ja -epäilemättömästi, että kuitenkin olin pitänyt sangen paljon tuosta -synkästä, oikullisesta ja itsevaltaisesta miehestä. - -Kuitenkin tuli myös minulle lähdön aika. Tein viimeiset vierailuni -paikoille ja tuttaviin, jotka aioin pitää hyvässä muistissa, kuljin -vielä kerran myöskin tuota jyrkkää kukkulatietä ja silmäilin alas -rinnettä, jota kyllä muutenkaan en olisi unohtanut. - -Ja minä matkustin pois, kotia, kohti tuntematonta ja kenties ikävää -tulevaisuutta. Tointa ei minulla ollut, itsenäisesti en voinut -antaa konsertteja, kotona odotti minua kauhukseni vain muutamia -oppilaita, joille minun piti antaa viulutunteja. Tosinhan odottivat -minua myöskin vanhempani, ja he olivat kyllin varakkaat, jotta -minä saatoin elää huolettomasti, ja myöskin kyllin hienotunteiset -ja hyväntahtoiset, etteivät ahdistelleet minua kysymyksillä, mitä -minusta nyt tulisi. Mutta etten jaksaisi siellä kauan viihtyä, siitä -olin selvillä jo alusta alkaen. - -Niistä kymmenestä kuukaudesta, jotka nyt vietin kotonani antaen -kolmelle oppilaalle tunteja ja kaikesta huolimatta olematta -lainkaan onneton, en osaa mitään kertoa. Myöskin täällä eli -ihmisiä, myöskin täällä tapahtui joka päivä yhtä ja toista, mutta -suhteeni kaikkeen tähän oli kuitenkin vain ystävällisen kohteliasta -välinpitämättömyyttä. Ei mikään liikuttanut sydäntäni, ei mikään -saanut minua mukaansa. Elin kaikessa hiljaisuudessa, koin ihmeellisiä -hetkiä, jolloin koko elämäni näytti minusta jäykistyneeltä ja -vieraalta ja vain musiikin kaipuu oli jäljellä, kaipuu, joka useasti -viulutuntien aikana kiusasi minua sietämättömästi ja varmaankin -teki minusta pahan opettajan. Mutta jälkeenpäin, kun olin täyttänyt -velvollisuuteni tai viekkaudella tai valheella päässyt vapaaksi -tunneistani, vaivuin syviin, ihanan joutilaihin unelmiin, rakentelin -unissakävijän tavoin rohkeita pilvilinnoja, kohotin korkeuteen, -huimaavia torneja kaarruttelin muhkeita kupooleja ja puhaltelin -leikkiviä ornamentteja keveästi kuin saippuakuplia. - -Minun eläessäni sellaista oudon huumauksen tilaa, joka karkotti -luotani aikaisemmat tuttavani ja tuotti vanhemmilleni huolta, -avautui vielä paljoa vuolaampana kuin viime vuonna vuoristossa -tuo salaperäinen runsauden lähde minussa; unelmissa ja työssä -vietettyjen, näennäisesti hukkaan menneiden vuosien hedelmät, salassa -kypsyneinä, putoilivat hiljaa ja lempeästi, ja niillä oli tuoksu -ja loisto ja ne ympäröivät minut miltei tuskallisella runsaudella, -jonka minä vain epäröiden ja epäluuloisena korjasin huostaani. Se -alkoi laululla, sitä seurasi viulufantasia, tätä jouhikvartetti, -ja kun muutamissa kuukausissa vielä oli tullut lisää muutamia -lauluja ja muutamia sinfonialuonnoksia, tunsin että tämä kaikki oli -vain alkua ja yritystä ja itsekseni ajattelin suurta sinfoniaa, -rohkeimpina hetkinäni jo oopperaakin! Tällä välin kirjottelin aika -ajoin nöyriä kirjeitä kapellimestareille ja teattereille, liitin -mukaan opettajieni suositukset ja suljin vaatimattomasti itseni -heidän muistiinsa ensimäisen paremmanpuoleisen viulunsoittajanpaikan -tullessa avoimeksi. Tuli sitten lyhyitä kohteliaita vastauksia, -jotka alkoivat sanoilla "hyvin kunnioitettu herra" ja välillä ei -tullut vastauksia ollenkaan ja paikkaa en saanut. Silloin olin päivän -tai pari pieni ja ryömin kuoreeni, annoin huolellista opetusta ja -kirjotin uusia nöyriä kirjeitä. Mutta pian sen jälkeen pälkähti -jälleen mieleeni, että minulla vielä oli pää täynnä kirjottamatonta -musiikkia, ja tuskin olin jälleen alkanut, niin vaipuivat kirjeet, -teatterit, orkesterit, kapellimestarit ja hyvin kunnioitettavat -herrat olemattomiin ja minä olin yksikseni, täydessä työssä ja -tyytyväisenä. - -No, nämä ovat muistoja, joita ei voi kertoa, niinkuin useimpien -muistojen laita onkin. Mitä ihminen itsellensä on ja mitä hän -kokee, miten hän syntyy ja kasvaa ja sairastuu ja kuolee, se -kaikki on kertomatonta. Työtätekevien ihmisten elämä on ikävä, -mieltäkiinnittäviä ovat tyhjäntoimittajien elämäkerrat ja kohtalot. -Niin rikkaana kuin tuo aika onkin muistissani, en voi kuitenkaan -sanoa siitä mitään, sillä olin ulkopuolella seuraelämää. Vain kerran -tulin muutamiksi hetkiksi lähelle ihmistä, jota en saata unhottaa. Se -oli opettaja Lohe. - -Menin kerran, jo myöhäsyksyllä, kävelemään. Kaupungin eteläosaan -oli syntynyt vaatimaton huvilakaupunginosa, jossa ei asunut rikasta -väkeä, vaan missä pikkusäästäjiä ja eläkkeidennauttijoita eleli -pienissä halvoissa taloissa ja yksinkertaisissa puutarhoissa. Taitava -nuori rakennusmestari oli tänne rakentanut paljon sievää, jota -minäkin nyt kerran lähdin katsomaan. - -Oli lämpöinen iltapäivä, siellä täällä tyhjennettiin myöhästyneitä -pähkinäpuita, puutarhat ja pienet, uudet talot näyttivät iloisilta -auringonpaisteessa. Sievät yksinkertaiset talot miellyttivät minua, -katselin niitä sellaisella pintapuolisella mielenkiinnolla, jota -nuoret tuntevat tällaista kohtaan, nuoret, joista talon ja kodin ja -perheen, levon ja juhlailtojen ajatus vielä on kaukana. Rauhaisa -puutarhakatu teki miellyttävän vaikutuksen, astelin hitaasti sitä -pitkin ja kävellessäni herätti huomiotani se, että talonomistajien -nimet olivat luettavina puutarhojen porteilla olevista pienistä -kiiltävistä messinkilevyistä. - -Yhdessä näistä kilvistä oli nimi "Konrad Lohe", ja nimi tuntui -minusta tutulta. Jäin seisomaan ja miettimään, ja mieleeni muistui, -että yksi opettajistani latinakoulussa oli ollut sen-niminen. Ja -muutamiksi silmänräpäyksiksi nousi vanha aika jälleen esille, -katseli minua kummastuneena ja vyörytti eteeni joukon kasvoja, -opettajien ja tovereiden, haukkumanimiä ja juttuja. Ja minun siinä -seistessäni ja hymyillen katsellessani messinkitaulua kohosi lähimmän -viinimarjapensaan takaa mies, joka oli ollut sinne kumartuneena -työhönsä, astui aivan lähelle minua ja katsoi minua kasvoihin. - -"Haluatteko päästä sisään minun luokseni?" kysyi hän, ja se oli Lohe, -opettaja Lohe, jota me olimme kutsuneet Lohengriniksi. - -"Oikeastaan en", sanoin minä ja kohotin hattuani, "en tiennyt että -asutte täällä. Olen kerran ollut oppilaitanne." - -Hän katsahti minuun terävämmin, silmäili minua ylhäältä alas -aina keppiini saakka, muisteli ja sanoi sitten nimeni. Hän ei -tuntenut minua kasvoistani, vaan jäykästä jalastani, sillä hän oli -luonnollisesti saanut kuulla minua kohdanneesta onnettomuudesta. Nyt -pyysi hän minua astumaan sisään. - -Hän oli paitahiasillaan ja oli sitonut vihreän puutarhaesiliinan -eteensä; hän ei tuntunut lainkaan vanhentuneelta ja näytti -erinomaisen kukoistavalta. Astuskelimme edestakaisin pienessä -siistissä puutarhassa; sitten vei hän minut avoimelle verannalle, -jonne istuuduimme. - -"Niin, en olisi teitä enää tuntenut", sanoi hän peittelemättä. -"Toivottavasti on teillä minusta säilynyt hyvä muisto." - -"Ei oikein", sanoin hymyillen. "Te rankaisitte minua kerran -sellaisesta, mitä en ollut tehnyt ja selititte vakuutteluni -valheeksi. Se oli neljännellä luokalla." - -Huolestuneena katsahti hän minuun. "Siitä ette saa olla minulle -vihainen, se pahottaa minunkin mieltäni. Opettajille sattuu, -huolimatta parhaimmasta tahdostaankin, ettei kaikki suju niinkuin -pitäisi, ja vääryys on pian tehty. Tiedän pahempiakin tapauksia. -Osaksi sellaisen takia minä virastanikin erosin." - -"Vai niin, ettekö enää ole virassa?" - -"En enää pitkiin aikoihin. Tulin sairaaksi, ja kun jälleen paranin, -olivat mielipiteeni siinä määrässä muuttuneet, että otin eroni. Olin -tehnyt parastani ollakseni hyvä opettaja, mutta en kuitenkaan ollut -sellainen, sellaiseksi synnytään. Siksi luovuin, ja siitä lähtien on -minun ollut hyvä olla." - -Sen voi hänestä huomata. Kyselin häneltä vielä lisää, mutta nyt -tahtoi hän kuulla minun tarinani, joka oli pian kerrottu. Että -minusta oli tullut musiikkimies, ei häntä oikein miellyttänyt; sitä -vastoin tunsi hän onnettomuuteni johdosta minua kohtaan ystävällistä -ja hellää sääliä, joka ei minulle tuottanut mielipahaa. Varovaisesti -koetti hän tutkia, miten minun onnistui lohduttaa itseäni, eikä ollut -tyytyväinen puoleksi vältteleviin vastauksiini. Salaperäisin elein -ja ilmein antoi hän epäröiden ja kuitenkin kärsimättömästi, arkoja -kiertoteitä kulkien, minun ymmärtää, että hän tiesi lohdutuksen, -täydellisen viisauden, joka oli jokaiselle vakaasti etsivälle avoin. - -"Tiedän", sanoin, "tarkotatte raamattua." - -Herra Lohe nauroi viekkaasti. "Raamattu on hyvä, se on tie tietoon. -Mutta se ei ole tieto itse." - -"Ja mikä se sitten on, tieto itse?" - -"Sen löydätte helposti, jos tahdotte. Annan teille mukaan jotain -luettavaa, siinä on alkeet. Oletteko koskaan kuullut Karman opista?" - -"Karman? En, mitä se on?" - -"Sen saatte nähdä, odottakaa!" Hän riensi juoksujalkaa pois ja -viipyi hetkisen, millä aikaa minä istuin kummastuneena epävarmassa -odotuksen tilassa ja katselin puutarhaan, missä kääpiöhedelmäpuut -seisoivat moitteettomissa riveissä. Pian tuli Lohe jälleen juosten -takaisin. Säteillen katsoi hän minuun ja ojensi minua kohti kirjasta, -jossa salaperäisten kiemurakoristeiden keskellä oli päällekirjoitus: -"Teosofinen katkismus alottelijoille". - -"Ottakaa tämä mukaanne!" pyysi hän. "Voitte pitää sen, ja kun -tahdotte tutkia enemmältä, voin lainata teille lisää. Tämä on vain -alkeita. Tätä oppia minä saan kiittää kaikesta. Sen avulla minä olen -tullut sielultani ja ruumiiltani terveeksi ja toivon että tekin -tulette." - -Otin pienen kirjan ja panin sen taskuuni. Hän seurasi minua puutarhan -lävitse kadulle saakka, sanoi ystävällisesti hyvästi ja pyysi minua -tulemaan pian uudelleen. Katsoin häntä kasvoihin, ne olivat hyvät ja -iloiset, ja minusta tuntui siltä, ettei vahingoittaisi, vaikka kerran -koettelisikin sellaiseen onneen vievää tietä. Niin läksin kotia, -kirja taskussani, uteliaana päästäkseni ottamaan ensimäisiä askeleita -tällä autuuden polulla. - -Otin ne askeleet kuitenkin vasta muutamien päivien kuluttua. -Kotimatkalla vetivät nuotit jälleen voimakkaasti minua puoleensa, -syöksyin työni kimppuun ja uin musiikissa, kirjotin ja soitin, kunnes -myrsky täksi kerraksi oli raivonnut loppuun ja minä siivona palasin -jälleen jokapäiväiseen elämään. Silloin tunsin pian tarvetta ryhtyä -tutkiskelemaan uutta oppia ja istuuduin pikku kirjasen ääreen, jonka -luulin pian ennättäväni sulattaa. - -Mutta niin helposti ei se käynyt. Pikku kirjanen paisui käsissäni -ja osottautui lopulta sulattamattomaksi. Se alkoi kauniilla -ja viehättävällä johdannolla erilaisista viisauteen vievistä -teistä, joista jokaisella sanottiin olevan ansionsa, sekä niiden -teosofisesta veljeydestä, jotka vapaina pyrkivät tietoon ja sisäiseen -täydellisyyteen, joille jokainen usko on pyhä ja jokainen polku valoa -kohti tervetullut. Sitten seurasi maailmanjärjestelmä, kosmogonia, -jota en ymmärtänyt, maailman jako eri "tasankoihin" ja historian -jako ihmeellisiin, minulle tuntemattomiin aikakausiin, joissa -myöskin mereen vajonneella Atlantis-maalla oli oma osansa. Jätin -tämän kaiken lopulta omaan varaansa ja siirryin seuraaviin lukuihin; -niissä oli esitettynä oppi uudestasyntymisestä, jota paremmin -ymmärsin. Kuitenkaan ei minulle oikein selvinnyt, tahtoiko tämä -kaikki olla mytologiaa ja runollista tarua, vaiko sananmukaisesti -otettavaa totuutta. Sen tarkotus näytti olevan käydä jälkimäisestä, -mikä ei oikein tahtonut mennä minuun. Sitten seurasi oppi Karmasta. -Huomasin sen olevan kausaliteettikin uskonnollista kunnioitusta, -joka miellytti minua aika lailla. Ja sitten mentiin yhä eteenpäin. -Huomasin pian kyllä varsin hyvin, että koko oppi saattoi tuottaa -lohdutusta ja olla korvaamaton aarre vain sille, joka otti sen -mahdollisimman sananmukaisesti ja vilpittömästi uskoi siihen. -Kelle se, niinkuin minulle olisi osittain kaunis, osittain kömpelö -vertauskuva, mytologisen maailmanselityksen koe, se saattoi tosin -siitä oppia ja antaa sille arvoa, mutta ei saada siitä elämää ja -voimaa. Saattoi kenties olla teosofi arvokkaalla ja henkevällä -tavallakin, mutta tuo täyspätöinen lohdutus viittoi vain niille, -jotka olivat yksinkertaisesti uskovia, hengettömiä teosofeja. - -Kävin kuitenkin vielä useasti opettaja Lohen luona, joka kaksitoista -vuotta sitten oli rääkännyt minua kreikalla ja nyt tällä toisella -tavalla, vaikkakin yhtä huonolla menestyksellä, koetti olla -opettajani ja johdattajani. Ystäviä ei meistä tullut, mutta minä -kävin mielelläni hänen luonansa; hän oli pitkät ajat ainoa ihminen, -jonka kanssa puhelin tärkeistä elämäni kysymyksistä. Tällöin -tulin kyllä siihen kokemukseen, ettei tällaisella puhumisella ole -mitään arvoa ja että se parhaissa tapauksissa voi viedä joihinkin -opettavaisiin sananlaskuihin; kuitenkin oli minusta tämä uskovainen -mies, jonka kirkko ja tiede olivat jättäneet kylmäksi ja joka nyt -elämänsä loppupuolella naivissa uskossaan merkilliseen oppiin -tunsi rauhaa ja koki uskonnon ihanuutta, liikuttava ja miltei -kunnianarvoisa. - -Kaikista ponnistuksistani huolimatta on tämä tie minulle pysynyt -kulkemattomana aina tähän päivään saakka, ja minä tunnen hurskaita, -johonkin uskoon kiintyneitä ja tyydytyksen löytäneitä ihmisiä kohtaan -ihailevaa myötätuntoa, johon he puolestaan eivät voi vastata. - - - - -4. - - -Sinä lyhyenä aikana, jonka vierailuni hurskaan teosofin ja -hedelmänviljelijän luona kestivät, sain eräänä päivänä pienen -rahalähetyksen, jonka lähtöperä oli minulle hämärä. Sen oli -lähettänyt eräs tunnettu pohjois-saksalainen konserttitoimisto, jonka -kanssa en kuitenkaan ollut koskaan joutunut tekemisiin. Tiedusteluni -johdosta ilmotettiin minulle, että summa oli lähetetty herra -Heinrich Muothin määräyksestä palkkioksi siitä, että Muoth kuudessa -konsertissa oli esittänyt erään minun säveltämäni laulun. Nyt -kirjotin Muothille, kiitin häntä ja pyysin saada lähempiä tietoja. -Ennen kaikkea olisin halunnut mielelläni kuulla, miten lauluni oli -konserteissa vastaanotettu. Muothin konserttimatkasta olin tosin -kuullut ja kerran tai pari lukenut siitä sanomalehtiuutisia, mutta -minun laulustani ei niissä ollut puhetta. Kuvailin kirjeessäni -yksinään elävän perinpohjaisuudella elämääni ja työtäni ja liitin -erään uusista lauluistani mukaan. Sitten odottelin pari, kolme, neljä -viikkoa vastausta, ja vihdoin kun tämä jäi tulematta, unohdin koko -asian jälleen. Yhä vielä kirjottelin miltei joka päivä jotain uutta, -sillä musiikin suoni kumpuili minussa vuolaana. Mutta väliaikoina -olin veltto ja tyytymätön, tuntien antaminen oli minusta hirveän -vaikeata, tunsin etten sitä enää kauan kestäisi. - -Oli minulle senvuoksi kuin vapahdus ilkeästä lumouksesta, kun -vihdoin kuitenkin tuli kirje Muothilta. Hän kirjotti: - - "Hyvä herra Kuhn! Kirjeiden sepittäminen ei ole mielityötäni, sen - vuoksi annoin teidän kirjeenne olla sinällänsä, koskei minulla - oikeastaan ollut siihen mitään uutta vastattavaa. Mutta nyt voin - tehdä todellisia ehdotuksia. Olen nyt kiinnitetty tänne R:n - oopperaan, ja olisi mainiota, jos tekin tulisitte. Te voisitte - aluksi toimia täällä toisen viulun soittajana; kapellimestari on - järkevä ja vapaamielinen mies, vaikka onkin tavoiltaan murjaani. - Todennäköisesti tarjoutuu myöskin tilaisuus saada jotain teidän - musiikistanne täällä esitetyksi; meillä harrastetaan hyvää - kamarimusiikkia. Lauluista olisi myös yhtä ja toista sanottavaa; - muun muassa on olemassa kustantaja, joka tahtoisi lunastaa ne. - Mutta kirjottaminen on niin pitkäveteistä, tulkaa itse. Mutta - nopeasti, ja paikan johdosta sähköttäkää, sillä asialla on kiire. - Muoth." - -Näin tulin minä äkkiä temmatuksi erakkoelämästäni ja -hyödyttömyydestäni ja kuljin jälleen elämän virran ajamana, minulla -oli jälleen toiveita ja huolia, pelkäsin ja iloitsin. Mikään ei -ollut minua pidättämässä, ja vanhempani iloitsivat nähdessään minun -pääsevän alkuun ja ottavan ensimäisiä ratkaisevia askeleitani -elämässä. Sähkötin viipymättä, ja kolmea päivää myöhemmin olin R:ssa -Muothin luona. - -Olin ottanut asunnon eräässä hotellissa ja käynyt häntä tapaamassa, -mutta en löytänyt häntä kotoa. Nyt saapui hän hotelliin ja ilmestyi -odottamatta eteeni. Hän ojensi minulle kätensä mitään kyselemättä -ja kertomatta ja olematta lainkaan kiihottunut samalla tavalla kuin -minä. Hän oli tottunut mukautumaan olosuhteihin ja ottamaan aina vain -nykyhetken vakavasti ja siinä elämään. Hän antoi minulle tuskin aikaa -pukeutua ja vei minut suoraa päätä kapellimestari Rösslerin luokse. - -"Tässä on herra Kuhn", sanoi hän. - -Rössler nyökäytti hiukan päätään. "Sangen hauskaa. Mitä haluatte?" - -"No", huudahti Muoth, "siinä on uusi toinen viulumme." - -Kapellimestari katsoi minuun kummastuneena, kääntyi sitten jälleen -laulajaan ja sanoi karkeasti: "Siitä ette te minulle virkkanut -sanaakaan, että mies on raajarikko. Tarvitsen ehjäruumiisia ihmisiä." - -Minulle nousi veri kasvoihin, mutta Muoth pysyi rauhallisena. Hän -vain nauroi. "Pitääkö hänen sitten tanssia, Rössler? Luulin hänen -tehtävänään olevan soittaa viulua. Jollei hän siihen pysty, täytyy -meidän lähettää hänet takaisin. Mutta ensiksi sentään koettelemme." - -"No, minun puolestani kyllä, hyvät ihmiset. Herra Kuhn, tulkaa -huomenna varhain minun luokseni, noin yhdeksän jälkeen. Tänne -asuntooni. Olette närkästynyt, jalkanne takia? Niin, sen asian -olisi Muoth voinut ilmottaa minulle ennakoltakin. No, saamme nähdä. -Näkemiin." - -Pois mennessämme moitin Muothia. Hän kohautti olkapäitään ja sanoi, -että jos hän heti ennakolta olisi maininnut ruumiinviastani, olisi -kapellimestari tuskin suostunut, mutta nyt minä kerta kaikkiaan -olin saapunut, ja jos Rössler edes jossain määrin olisi minuun -tyytyväinen, saisin pian oppia tuntemaan häntä paremmilta puolilta. - -"Mutta miten ylipäänsä saatoitte suositella minua", kysyin, "ettehän -lainkaan tiedä, osaanko mitään." - -"Se on teidän asianne. Ajattelin että se kyllä sujuu, ja sen se -tekeekin. Te olette niin arkaa lajia, ettette milloinkaan mihinkään -ryhtyisi, ellei teille toisinaan antaisi pientä työnnähdystä. Siinä -oli yksi, jatkakaa vain matkaanne! Pelätä teidän ei tarvitse. Teidän -edeltäjänne ei kelvannut juuri mihinkään." - -Vietimme illan hänen asunnossaan. Nytkin oli hän vuokrannut muutamia -huoneita kaukaa laitakaupungilta, puistojen ja hiljaisuuden keskestä; -hänen valtaisen suuri koiransa hyökkäsi häntä vastaan, ja tuskin -olimme ennättäneet istuutua ja lämmetä, niin soi kello ja sisään -tuli hyvin kaunis, korkeakasvuinen nainen, joka piti meille seuraa. -Se oli sama ilmakehä kuin ennenkin, ja hänen rakastettunsa oli -jälleen moitteeton, ruhtinaallinen kaunotar. Hän näytti pitävän tätä -kanssakäymistään kauniiden naisten kanssa mitä luonnollisimpana -seikkana, ja minä katselin tätä uutta olentoa osanotolla ja sillä -viehätyksellä, jota aina olen tuntenut rakastettavien naisten -lähistössä ja jossa kai jonkun verran oli kateutta mukana, minä kun -rampoine jalkoineni yhä sain kulkea toivottomana ja lemmettömänä. - -Kuten ennenkin niin tälläkin kerralla Muothin luona syötiin ja -juotiin hyvin, hän käyttäytyi meitä kohtaan yhtä väkivaltaisesti -rajussa, salaperäisen painostavassa iloisuudessaan, ja tempasi -meidät kuitenkin mukaansa. Hän lauloi ihmeellisesti ja hän esitti -myöskin erään minun lauluni, ja meistä kolmesta tuli ystävät, -me lämpenimme ja lähestyimme toisiamme, katsoimme toisiamme -peittelemättömästi silmiin ja viivyimme yhdessä niin kauan kuin -lämpö hehkui meissä. Kookas nainen, jonka nimi oli Lotte, veti -minua lempeän ystävällisesti puoleensa. Ei ollut enää ensikertaa, -jolloin kaunis ja rakastunut nainen lähestyi minua säälien ja -ihmeellisen luottavaisesti, ja tälläkin kerralla se minulle tuotti -samalla sekä iloa että tuskaa; tämä sävel oli kuitenkin minulle jo -ennestään hiukan tuttu, enkä ottanut sitä kovin vakavasti. Minulle -on vielä monasti sattunut, että rakastunut nainen on kunnioittanut -minua erikoisella ystävällisyydellään. He pitivät minua kaikki yhtä -kykenemättömänä mustasukkaisuuteen kuin rakkauteenkin, lisäksi -tuli sääli, ja niin lähestyivät he minua puoleksi äidillisellä -ystävällisyydellä. - -Valitettavasti en ollut sellaisiin suhteihin vielä lainkaan -harjaantunut enkä vielä saattanut läheltä katsella lemmen onnea -ajattelematta samalla hiukan itseänikin ja sitä että minäkin -oikeastaan sentään olisin mielelläni kerran tahtonut kokea -samanlaista. Se hiukan vähensi iloani, mutta kuitenkin oli tämä -miellyttävä iltahetki, jonka vietin kauniin naisen ja synkänhehkuvan, -voimakkaan ja rajun miehen kanssa, joka minusta piti ja huolehti ja -kuitenkaan ei voinut minulle osottaa rakkauttaan toisin kuin hän sitä -osotti naisillekin, väkivaltaisesti ja oikullisesti. - -Kun tyhjensimme viimeistä pikaria jäähyvästiksi, nyökäytti hän -minulle päätään ja sanoi: "Oikeastaan pitäisi minun nyt esittää -teille veljenmaljan tyhjentämistä, eikö totta? Tekisinkin sen -mielelläni. Mutta jätämme sen sikseen, voimme olla näinkin. -Aikaisemmin oli minulla tapana heti sinutella jokaista, joka minua -miellytti, mutta se ei ole hyvä ainakaan virkaveljien kesken. Olen -kuitenkin myöhemmin joutunut riitoihin kaikkien kanssa." - -Tällä kertaa ei osakseni tullut happamanmakeata onnea saattaa -ystäväni rakastajatar kotiansa, hän jäi sinne, ja minusta olikin -parempi niin. Matka, käynti kapellimestarin luona, jännitys -huomispäivän johdosta, uudelleen Muothin kanssa alkanut seurustelu, -kaikki oli tehnyt minulle hyvää. Huomasin vasta nyt, miten ujoksi ja -ihmisaraksi olin käynyt tuon pitkän, yksin vietetyn vuoden kuluessa -ja tunsin mielihyvällä jälleen toimivani ihmisten joukossa, jälleen -kuuluvani maailmaan. - -Varhain seuraavana aamuna saavuin kapellimestari Rösslerin luokse. -Tapasin hänet aamunutussa ja parta ajelemattomana; hän lausui -kuitenkin minut tervetulleeksi ja kehotti minua soittamaan, -ystävällisemmin kuin eilen, asettaen eteeni kirjoitettuja nuotteja -ja itse istuutuen pianon ääreen. Soitin parhaani mukaan; kuitenkin -tuotti huonosti kirjoitettujen nuottien lukeminen minulle hiukan -vaivaa. Kun olimme lopussa, pani hän mitään sanomatta eteeni toisen -nuottilehden, joka minun piti, soittaa ilman säestystä, ja sitten -kolmannen. - -"Hyvä on", sanoi hän. "Nuottien lukemiseen täytyy teidän vielä hiukan -enemmän tottua. Tulkaa tänä iltana teatteriin; teen teille sijaa, -jotta voitte soittaa toverinne vieressä, joka tähän saakka yksinään -on vaivoin täyttänyt tehtäväänsä. Aika tulee olemaan hiukan täpärä. -Silmäilkää edeltäpäin huolellisen puoleisesti nuotteja, tänään ei ole -lainkaan harjotusta. Annan teille lapun, joka mukananne te menette -teatteriin kello yhdentoista tienoissa noutamaan nuotit." - -En vielä oikein ollut selvillä siitä, mistä tuuli puhalsi, mutta -huomasin, ettei tämä mies pitänyt kyselyistä, ja menin. Teatterissa -ei kukaan tahtonut tietää mitään nuoteista ja ottaa kuunnellakseen -mitä minulla oli asiaa; en ollut koko menoon vielä tottunut ja -jouduin neuvottomaksi. Silloin lähetin pikalähetin Muothin luokse, -hän saapui, ja heti sujui kaikki aivan erinomaisesti. Ja illalla -soitin ensi kertaa teatterissa, huomaten kapellimestarin pitävän -minua tarkasti silmällä. Seuraavana päivänä sain paikan. - -Niin omituinen on ihminen, että minut keskeltä uutta elämää -ja täyttyneitä toiveita monasti valtasi nopeasti ohimenevä, -vain kevyesti ja ikäänkuin harsojen takaa tuntuva koti-ikävä, -yksinäisyyden, niin, jopa päivien yksitoikkoisuuden ja tyhjyyden -kaipuu. Silloin tuntui minusta kotikaupungissa vietetty aika, jonka -ikävästä yksitoikkoisuudesta olin lähtenyt niin kiitollisena, -ikäänkuin joltakin kaipaamisen arvoiselta; nimenomaan ajattelin -todellisella kaipuulla vuoristossa kaksi vuotta sitten viettämiäni -viikkoja. Luulin tuntevani, ettei minun osakseni ollut määrätty -menestys ja onni, vaan heikkous ja sortuminen elämässä, ja että ilman -näitä synkkiä varjoja luomisen lähde minussa kumpuaisi hitaampana -ja niukempana. Tosiaankaan ei ensi aluksi ollut puhettakaan luovan -työn hiljaisista hetkistä. Ja muuten voidessani hyvin ja viettäessäni -täyteläistä elämää luulin yhä kuulevani, mitenkä salainen lähde -syvällä sisimmässäni hiljaa valittaen kohisi. - -Orkesterissa soittaminen tuotti minulle iloa, istuin ahkerasti -partituurien ääressä ja pyrin halukkaasti yhä eteenpäin tällä alalla. -Hitaasti opin käytännöllisesti sen, minkä tähän saakka olin tuntenut -ainoastaan teoreettisesti ja etäältä, yksityisten soittimien laadun, -sävyn ja merkityksen alhaalta ylös saakka, kuulin ja tutkiskelin -sen ohella näyttämömusiikkia ja toivoin yhä vakavammin sitä aikaa, -jolloin uskaltaisin ryhtyä säveltämään omaa oopperaa. - -Tuttavallinen seurusteluni Muothin kanssa, joka oli yksi oopperan -ensimäisiä ja kunnioitetuimpia taiteilijoita, saattoi minut nopeasti -lähemmäksi kaikkea ja hyödytti minua paljon. Mutta vertaisteni, -orkesteritoverien joukossa, oli se minulle vahingoksi; ei -syntynyt sitä avoimen ystävällistä suhdetta, jota olin toivonut. -Vain orkesterimme ensimäisen viulun soittaja, Teiser niminen -steiermarkilainen, lähestyi minua ja tuli ystäväkseni. Hän lienee -ollut noin kymmentä vuotta vanhempi minua, vaatimaton, avomielisen -näköinen mies, jolla oli hienopiirteiset, lempeät ja herkästi -punehtuvat kasvot ja joka oli hämmästyttävän musikaalinen, omaten -nimenomaan uskomattoman herkän ja tarkan korvan. Hän oli yksi niitä, -jotka löytävät taiteesta tyydytyksen, tahtomatta itse näytellä mitään -osaa. Hän ei ollut mikään esittävä taiteilija eikä myöskään ollut -milloinkaan säveltänyt, hän soitti tyytyväisenä viuluaan ja tunsi -vilpitöntä iloa siitä, että taisi ammattinsa perinpohjin. Jokaisen -alkusoiton tunsi hän perinpohjaisesti, miltei paremmin kuin joku -johtaja, ja milloin tuli loistokohta tai joku erikoinen hienous, -milloin joku erikoinen soitin kauniisti ja omituisesti esiintyi -muiden joukosta, silloin hän säteili ja nautti enemmän kuin kukaan -muu. Hän käytteli miltei kaikkia soittimia, niin että minulla oli -joka päivä häneltä, kysymistä ja oppimista. - -Kuukausimääriin emme puhuneet keskenämme muista kuin ammattiasioista, -mutta minä pidin hänestä ja hän huomasi, että minä todenteolla pyrin -oppimaan jotain; siten syntyi meidän keskemme myötätuntoisuus, josta -ei enää paljoa puuttunut ystävyyteen. Lopulta sitten kerroin hänelle -viulusonaatistani ja pyysin häntä kerran soittamaan sitä kanssani. -Hän suostui ystävällisesti ja tuli määrättynä päivänä asuntooni. -Valmistaakseni hänelle pienen ilon olin hankkinut hänen kotiseutunsa -viiniä; sitä joimme lasillisen, minkä jälkeen asetin nuotit hänen -eteensä, ja me aloimme. Hän soitti erinomaisesti suoraapäätä -nuoteista, mutta äkkiä hän taukosi ja antoi jousensa vaipua. - -"Mutta Kuhn", sanoi hän, "tämähän on hiton kaunista musiikkia. Sitä -en soita näin vain umpimähkää, sitä täytyy ensin tutkia. Otan nuotit -mukaani kotia. Saanko?" - -Sen hänelle lupasin, ja kun hän tuli takaisin, soitimme sonaatin -alusta loppuun, kahteen kertaan, ja kun olimme päättäneet, löi hän -minua olalle ja huudahti: "Te pikku kettu! Esiinnytte aina kuin joku -pojannaskali, ja salaa teette tällaisia! Enhän tahdo sanoa paljoa, -kun en ole professori, mutta vietävän kaunista se on!" - -Ensimäisen kerran nyt teostani kiitti joku, johon todella luotin. -Näytin hänelle kaiken muunkin, myöskin laulut, jotka parhaillaan -olivat painossa ja ilmestyivät pian sen jälkeen. Mutta että olin -ollut kyllin rohkea ajattelemaan oopperankin säveltämistä, sitä en -kuitenkaan uskaltanut sanoa hänelle. - -Tähän muuten niin miellyttävään aikaan pelästytti minua pieni tapaus, -jota en milloinkaan ole saattanut unhottaa. Muothin luona, missä -kävin ahkerasti, en ollut enää kotvaan aikaan tavannut kaunista -Lottea, mutta en sen johdosta ollut ajatellut sitä enkä tätä, sillä -hänen rakkausjuttuihinsa en tahtonut sekaantua, vaan mieluummin olla -niistä kokonaan tietämättä. Sen vuoksi en ollut häneltä milloinkaan -tiedustellut asian laitaa, ja muuten ei hän milloinkaan puhunut -kanssani näistä seikoista. - -Eräänä iltapäivänä istuin huoneessani silmäillen erästä partituuria. -Ikkunalla nukkui musta kissani auringonpaisteessa, koko talossa oli -aivan hiljaista. Silloin kävi ulko-ovi, joku astui sisään, vaihtoi -muutamia sanoja asuntoni emännän kanssa ja tuli minun oveani kohti, -jolle heti kolkutettiin. Menin avaamaan, ja sisään astui kookas, -hienopukuinen nainen, jonka kasvot olivat harson peitossa ja joka -sulki heti oven jälkeensä. Hän astui pari askelta huoneessa, veti -syvään henkeään ja otti vihdoin harson pois. Tunsin Lotten. Hän -näytti kiihottuneelta, ja aavistin heti, miksi hän oli tullut. -Pyynnöstäni istuutui hän; hän oli ojentanut minulle kätensä, mutta ei -ollut vielä virkkanut sanaakaan. Kun hän huomasi minun hämilläoloni, -näytti hän tuntevan helpotusta, ikäänkuin olisi hän pelännyt, että -minä lähettäisin hänet heti takaisin. - -"Heinrich Muothinko vuoksi?" kysyin vihdoin. - -Hän nyökytti päätään. "Tiesittekö jotain?" - -"En tiedä mitään, arvelin vain." - -Hän katsoi minua silmiin, kuten sairas lääkäriä, oli vaiti ja riisui -hitaasti hansikkaat käsistään. Äkkiä nousi hän ylös, pani molemmat -kätensä minun olkapäilleni ja tuijotti minuun suurin silmin: - -"Mitä pitää minun tehdä? Hän ei ole milloinkaan kotona, hän ei -kirjota minulle milloinkaan, hän ei edes avaa kirjeitäni! Kolmeen -viikkoon en ole saanut kertaakaan puhua hänen kanssaan. Eilen olin -siellä; tiedän hänen olleen kotona, mutta hän ei avannut. Ei edes -koiraansa viheltänyt hän takaisin; se repi minulta vaatteet, sekään -ei enää tahdo tuntea minua." - -"Onko teillä sitten ollut riitaa hänen kanssaan?" kysyin, jotten -istuisi aivan äänettömänä. - -Hän nauroi. "Riitaa? Voi, riitaa meillä kyllä on ollut alusta alkaen! -Siihen olin jo tottunut. Ei, viime aikoina oli hän jopa kohteliaskin, -ja se minusta alusta alkaen oli epäillyttävää. Kerran ei hän ollut -kotona, pyydettyään minua tulemaan, ja kerran ilmotti hän itse -tulevansa, eikä tullut. Lopulta hän kerran minua teitittelikin! Voi, -jospa hän ennemmin sentään olisi taas lyönyt minua!" - -Pelästyin kovasti. "Lyönyt...?" - -Hän nauroi jälleen. "Ettekö tiennyt sitä? Voi, hän löi minua monasti, -mutta ei nyt enää pitkiin aikoihin. Hänestä on tullut kohtelias, hän -teititteli minua, ja nyt ei hän enää tunne minua. Hänellä on toinen, -niin luulen. Sen vuoksi tulin. Sanokaa se minulle, pyydän teitä! Onko -hänellä toinen! Te tiedätte sen! Teidän täytyy se tietää!" - -Ennenkuin ennätin torjua, oli hän tarttunut molempiin käsiini. Olin -kuin kangistunut, ja niin mielelläni kuin halusinkin vapautua hänestä -ja tehdä kohtauksemme niin lyhyeksi kuin mahdollista, olin kuitenkin -miltei iloinen sen johdosta, ettei hän antanut minulle lainkaan -suunvuoroa, sillä en olisi tiennyt mitä sanoa. - -Hän oli tyytyväinen sen johdosta että minä häntä kuuntelin ja hän -pyysi, kertoi ja valitti kiihkeän intohimoisesti. Mutta minä katselin -yhä noihin kyyneleisiin, kypsyneihin, kauniisiin kasvoihin enkä -voinut ajatella muuta kuin: "Muoth on lyönyt häntä!" Olin näkevinäni -hänen nyrkkinsä, ja minua kauhistutti tuo mies ja tuo nainen, jolla -lyöntien ja halveksumisen ja hylkäämisen jälkeenkään ei näyttänyt -olevan muuta ajatusta eikä toivomusta, kuin löytää jälleen tie hänen -luokseen ja takaisin samoihin nöyryytyksiin. - -Vihdoinkin tulva tyrehtyi, Lotte puhui hitaammin, näytti olevan -hämillään ja tajuavan aseman sekä vaikeni vihdoin. Samalla irrotti -hän kätensä minun käsistäni. - -"Hänellä ei ole ketään toista", sanoin hiljaa, "ainakaan en minä -tiedä mitään sellaisesta enkä myöskään sitä usko." - -Hän katsoi minuun kiitollisena. - -"Mutta auttaa en teitä voi", jatkoin. "En koskaan puhu hänen kanssaan -tällaisista asioista." - -Olimme molemmat hetkisen aikaa ääneti. Minun täytyi ajatella -Marionia, kaunista Marionia ja tuota iltaa, jolloin olin kävellyt -hänen rinnallaan töhnin puhaltaessa ja jolloin hän niin urhoollisesti -oli pitänyt rakastettunsa puolta. Oliko hän lyönyt tätäkin? Ja -juoksiko tämäkin yhä hänen jäljessään? - -"Miksi oikeastaan tulitte minun luokseni?" kysyin. - -"En tiedä; jotain minun täytyi tehdä. Ettekö luule hänen enää -lainkaan ajattelevan minua? Te olette hyvä ihminen, te autatte -minua! Te voisitte toki kerran koettaa, kerran kysyä, puhua hänelle -minusta..." - -"Ei, sitä en voi. Jos hän teitä vielä rakastaa, tulee hän itse -jälleen luoksenne. Ja ellei, niin silloin -- -- --" - -"Mitä silloin?" - -"Silloin unohtakaa hänet, hän ei ansaitse sitä, että te niin suuresti -nöyryytätte itseänne." - -Silloin naurahti hän äkkiä. - -"Voi teitä! Mitä tiedätte te rakkaudesta!" - -Hän on oikeassa, ajattelin, mutta se koski minuun kuitenkin. Vaikka -lempi ei ollut löytänytkään tietä luokseni, vaikka seisoinkin -syrjässä, mikä velvollisuus minun oli olla toisten uskottuna ja -auttajana? Säälin naista, mutta halveksin häntä vielä enemmän. Jos -rakkaus oli tätä, vuoroin julmuutta ja vuoroin nöyryytystä, silloin -oli parempi elää ilman rakkautta. - -"En tahdo riidellä", sanoin kylmästi. "En ymmärrä sen luontoista -rakkautta." - -Lotte kietoi harson jälleen kasvoilleen. - -"Minä lähdenkin jo." - -Nyt hän jälleen säälitti minua, mutta enhän voinut antaa tuon hullun -kohtauksen alkaa uudelleen; sen vuoksi olin ääneti ja avasin hänelle -oven, jota kohti hän astui. Saatoin hänet ohi uteliaan emännän -portaille saakka; siellä kumarsin hänelle, ja hän meni sanomatta enää -mitään ja minuun katsomatta. - -Surullisena silmäilin hänen jälkeensä enkä päässyt pitkään aikaan -irti hänen kuvastaan, joka yhä oli silmieni edessä. Olinko minä -tosiaankin aivan toisenlainen ihminen, kuin kaikki nuo muut, kuin -Marion, kuin Lotte, kuin Muoth? Oliko tuo tosiaankin rakkautta? -Näin heidän kaikkien, noiden intohimon ihmisten, hoippuvan kuin -myrskyjen heitteleminä ja ajautuvan epävarmuutta kohti, miehen tänään -halun ja huomenna kyllästymisen kiusaamana, synkästi rakastaen -ja häikäilemättä siteitä katkaisten, ei mistään viehtymyksestään -varmana eikä mistään lemmestään iloitsevana, ja naiset hurmautuneina, -loukkauksia ja lyöntejä sietäen, vihdoin hyljättyinä ja kuitenkin -yhä hänessä riippuen, mustasukkaisuuden ja halveksitun rakkauden -alentamina, uskollisina kuin koirat. Tuona päivänä jälleen kerran -sangen pitkistä ajoista minä itkin. Vuodatin tahtomattani kiukkuisia -kyyneleitä näiden ihmisten vuoksi, ystäväni Muothin, elämän ja -rakkauden vuoksi, ja hiljaisempia, salaisia kyyneleitä itseni vuoksi, -minun, joka elin kaiken tuon keskellä ikäänkuin toisessa tähdessä, -joka en ymmärtänyt elämää, joka kaipasin rakkautta ja jonka kuitenkin -täytyi sitä peljätä. - -Heinrich Muothin luona en enää pitkään aikaan ollut käynyt. Hän -saavutti näihin aikoihin riemuvoittoja Wagner-laulajana ja häntä -alettiin pitää "tähtenä". Samaan aikaan minäkin vaatimattomasti -astuin julkisuuteen. Lauluni ilmestyivät painosta ja saivat -ystävällisen vastaanoton, ja kaksi kamarimusiikkisävellystäni -esitettiin konserteissa. Ystävieni taholta sain hiljaista -tunnustusta, kritiikki pysyi vielä ääneti odottavalla kannalla tai -kohteli minua lempeästi vasta-alkajana. - -Olin paljo viulunsoittaja Teiserin seurassa, hän piti minusta -ja kiitteli teoksiani ystävän ilolla, ennusti minulle suurta -menestystä ja oli aina valmis soittamaan kanssani. Kuitenkin -puuttui minulta jotain. Tunsin kaipaavani Muothin luokse, mutta -vältin häntä yhä. Lottesta en kuullut enää mitään. Miksi en ollut -tyytyväinen? Moitin itseäni siitä, ett'ei uskollisen kelpo Teiserin -seura minulle riittänyt. Mutta hänessäkin kaipasin jotain. Hän -oli minusta liian iloinen, liian aurinkoinen, liian tyytyväinen, -hän ei näyttänyt tuntevan mitään syvyyksiä. Muothista ei hänellä -ollut hyvää sanottavana. Monasti teatterissa, kun Muoth lauloi, -katsoi hän minuun ja kuiskasi: "Näetkö, miten hän taas hutiloi! -Hän on jo aivan pilalla! Mozartia ei hän milloinkaan laula; hän -kyllä tietää, miks'ei." Minun täytyi myöntää hänen olevan oikeassa, -enkä kuitenkaan tehnyt sitä täydestä sydämestäni, riipuin yhä -vielä kiinni Muothissa, enkä kuitenkaan osannut häntä puolustaa. -Muothissa oli jotain, mitä Teiserillä ei ollut, mitä hän ei tuntenut -ja mikä minut liitti Muothiin. Se oli ikuinen ikävä, kaipuu ja -tyytymättömyys. Ne minut ajoivat opintoihin ja työhön, ne minut -saivat tarttumaan kiinni ihmisiin, jotka olivat liukuneet käsistäni, -juuri niinkuin Muothinkin, jota tämä sama tyytymättömyys kannusti -ja kiusasi. Säveltäminen oli aina oleva kutsumukseni, sen tiesin, -mutta halusin myöskin kerran saada luoda onnen ja yltäkylläisyyden -ja häiritsemättömän ilon tunteesta enkä aina vain kaipauksesta ja -sydämen orpoudesta. Ah, miksi ei minua tehnyt onnelliseksi se, minkä -kuitenkin toki omistin, musiikkini? Ja miks'ei Muoth ollut onnellinen -siitä, mitä hän omisti, rajusta elinvoimastaan ja naisistansa? - -Teiser oli onnellinen, häntä ei vaivannut mikään saavuttamattoman -kaipuu. Hänellä oli lempeä, epäitsekäs ilonsa taiteesta, jolta hän ei -vaatinut yhtään enempää, kuin mitä se hänelle antoi, ja ulkopuolella -taidetta oli hän vielä tyytyväisempi, silloin tarvitsi hän vain -pari ystävällistä sielua, kenties sattumalta lasillisen viiniä ja -lomapäivinään huviretken maalle, sillä hän oli innostunut matkailija. -Jos teosofien opissa oli jotain paikkansa pitävää, niin täytyi tämän -miehen olla jo miltei täydellinen, niin hyvä hän oli olemukseltaan ja -niin vähän antoi hän intohimon ja tyytymättömyyden päästä sydämeensä. -Kuitenkaan en olisi tahtonut olla hänen kaltaisensa. En tahtonut -olla kukaan muu, tahdoin pysyä omassa kuoressani, joka kuitenkin -monasti oli minulle liian ahdas. Aloin tuntea itsessäni voimaa sen -jälkeen kuin teokseni hiljalleen alkoivat vaikuttaa, ja olin jo -tulemassa ylpeäksi. Joku ihmisten luokse johtava silta täytyi minun -löytää, minun täytyi jollain tavalla voida elää heidän joukossaan, -olematta aina alakynnessä. Jollei ollut muuta tietä, saattoi kenties -musiikkini johtaa minut siihen. Elleivät he rakastaneet minua, -täytyisi heidän rakastaa minun teoksiani. - -Sellaisista hulluista ajatuksista en päässyt irti. Ja kuitenkin -olin valmis antautumaan, uhraamaan itseni, kun vain joku olisi -tahtonut minut saada, kun vain joku olisi todella ymmärtänyt minua. -Eikö musiikki ollut maailman salainen laki, eivätkö maat ja tähdet -kulkeneet harmonisesti ratojaan? Ja minunko piti jäädä yksin, olla -löytämättä ihmistä, jonka olemus sointui yhteen omani kanssa? - -Vuoden olin näin elänyt vieraassa kaupungissa. Paitsi Muothia, -Teiseriä ja johtaja Rössleriä oli minulla aluksi ollut sangen vähän -seuraa, mutta viime aikoina olin joutunut suurempiin seurapiireihin, -jotka eivät minua viehättäneet, mutta eivät myöskään olleet minulle -vastenmielisiä. Sen johdosta että kamarimusiikkisävellyksiäni oli -esitetty konserteissa, olin tullut tuttavaksi myöskin ulkopuolella -teatteria olevien musiikkimiesten kanssa; kannoin nyt pikku -piirissäni hiljaa kasvamassa olevan maineen miellyttävää kuormaa, -näin että minut tunnettiin ja huomattiin. Kaikesta maineesta on se -suloisinta, jolla ei vielä ole takanaan suurta menestystä, joka ei -vielä herätä kateutta, ei vielä eristä. Kulkee mukanaan tietoisuus -siitä, että tulee siellä täällä huomatuksi, mainituksi nimeltä, -kohtaa ystävällisiä katseita, näkee vertaisten nyökäyttävän päätään -hyväntahtoisesti ja nuorempien tervehtivän kunnioittavasti, ja kantaa -yhä mukanaan salaista tunnetta siitä, että paras vielä on tulematta, -niinkuin kaikki nuoret ajattelevat, kunnes näkevät, että paras on -jo mennyttä. Minun nautintoani vähensi enimmän se, että aina luulin -huomaavani tunnustuksen seassa sääliä. Tuntuipa usein siltä, että -minua säästeltiin ja oltiin siksi minulle niin ystävällisiä, että -olin rampa poloinen, jolle mieluisasti suotiin jotain iloa. - -Erään konsertin jälkeen, missä oli esitetty muuan minun sävellykseni -kahdelle viululle, tutustuin rikkaaseen tehtailijaan Imthoriin, -joka oli tunnettu innokkaaksi musiikin ystäväksi ja nuorten kykyjen -suosijaksi. Hän oli jotenkin pienikasvuinen, tyynennäköinen -mies, jolla oli harmahtavat hiukset ja jonka ulkomuodosta ei -voinut arvata enemmän hänen rikkauttaan kuin hänen läheistä -suhdettansa taiteeseenkaan. Mutta siitä, mitä hän kanssani puhui, -saatoin kyllä huomata, miten paljo hän ymmärsi musiikkia; hän ei -lausunut umpimähkäisiä ylistelyjä, vaan antoi tyynen, asiallisen -hyväksymisensä, joka oli enemmän arvoinen. Hän kertoi minulle, minkä -jo olinkin aikaisemmin saanut tietää toiselta taholta, että hänen -kotonaan useasti toimeenpantiin soitannollisia iltoja sekä uuden että -vanhan musiikin esittämistä varten. Hän antoi minullekin kutsun ja -lausui lopuksi: "Teidän laulunne ovat myöskin tutut meille, pidämme -niistä paljo. Valmistatte ilon myöskin tyttärelleni." - -Vielä ennen kuin tulin käyneeksi hänen luonaan sain kutsun. Herra -Imthor pyysi lupaa antaa esittää minun Es-duuri-trioni hänen -kotonansa. Pari kelpo taiteilijaa, sellon- ja viulunsoittaja, oli -käytettävissä, ja minulle oli varattu ensimäinen viulu, jos olin -halukas ottamaan osaa esitykseen. Tiesin että Imthorin tapana oli -aina maksaa sangen hyvä korvaus niille ammattitaiteilijoille, jotka -esiintyivät hänen luonaan. Sellaiseen en olisi mielelläni tahtonut -suostua, ja kuitenkaan en tiennyt, kuinka kutsu oli tarkotettu. -Lopuksi kuitenkin otin tarjouksen vastaan, molemmat soittotoverini -kävivät luonani saamassa nuotit, ja meillä oli muutamia harjotuksia. -Välillä kävin Imthorin luona, mutta en tavannut ketään kotoa. Sitten -tuli sovittu ilta. - -Imthor oli leskimies ja asui vanhassa, yksinkertaisen jykevässä -porvaristalossa, yhdessä noita harvoja, joilla vielä keskellä yhä -suurenevaa kaupunkia oli vanhat puutarhansa pienentämättöminä -ympärillään. Puutarhasta en nähnyt paljoa illalla tullessani, näin -vain lyhyen lehtokujan korkeita plataaneita, joiden runkoja valoisat -kohdat lyhdynvalossa osottivat, ja välillä pari vanhaa, tummentunutta -kiviveistosta. Korkeiden puiden takana sijaitsi vaatimattomasti -vanha, leveä ja matalaksi rakennettu talo, jossa ulko-ovelta -alkaen käytävien, portaiden ja kaikkien huoneiden seinät olivat -täynnä vanhoja maalauksia, perhemuotokuvia ja mustuneita maisemia, -vanhanaikaisia näköaloja ja eläinkuvia. Saavuin yht'aikaa toisten -vieraiden keralla, ja meidät otti vastaan talon seuranainen, joka -johti meidät sisään. - -Seura ei ollut varsin suuri, mutta pienenpuoleisissa suojissa oli -kuitenkin hiukan ahdasta, kunnes musiikkihuoneen ovet avattiin. -Täällä oli tilavaa ja näytti kaikki uudelta, piano, nuottikaapit, -lamput ja tuolit; vain seinillä olevat taulut olivat täälläkin -vanhoja. - -Soittajatoverini olivat jo saapuvilla, asetimme nuottijalustamme -kuntoon ja aloimme virittää viulujamme. Silloin aukeni kauimpana -takana oleva ovi ja vasta puolittain valaistuun huoneeseen astui -vaaleihin puettu nainen. Molemmat herrat tervehtivät häntä -erinomaisen kohteliaasti, näin että se oli Imthorin tytär. Hän katsoi -minuun silmänräpäyksen ajan kysyvästi, sitten hän, ennenkuin vielä -olin ennättänyt tulla esitetyksi, ojensi minulle kätensä ja sanoi: -"Tunnen teidät jo, olette herra Kuhn? Tervetuloa!" - -Kaunis tyttö oli heti sisäänastuessaan tehnyt minuun vaikutuksen, -ja nyt kaikui hänen äänensä niin kirkkaana ja ystävällisenä, että -minä sydämellisesti puristin hänen tarjottua kättänsä ja katsoin -tyytyväisenä hänen silmiinsä, jotka tervehtivät minua ystävällisesti. - -"Iloitsen jo edeltäpäin triostanne", sanoi hän hymyillen, ikäänkuin -olisi hän odottanutkin minun olevan sellaisen kuin olin ja kuin olisi -hän ollut tyytyväinen. - -"Samoin minäkin", vastasin minä tietämättä mitä sanoin ja katsahdin -häneen uudelleen; hän nyökäytti päätään. Sitten jatkoi hän matkaansa -salista, ja minä katsoin hänen jälkeensä. Pian tämän jälkeen tuli -hän takaisin, isänsä käsipuolessa, ja heidän jäljessään saapui -seura. Me kolme istuimme jo telineittemme ääressä valmiina. Vieraat -istuutuivat, muutamat tuttavat nyökäyttivät minulle tervehdykseksi -päätänsä, isäntä ojensi minulle kätensä, ja kun kaikki olivat -istuutuneet, sammuivat sähkövalot ja palamaan jäivät vain kynttilät -nuottitelineittemme yläpuolella. - -Olin miltei unohtanut musiikkini. Etsin salin takaosasta neiti -Gertrudia, joka istui hämärässä nojaten erästä kirjatelinettä -vastaan. Hänen tummanvaaleat hiuksensa näyttivät miltei mustilta, -hänen silmiänsä en nähnyt. Nyt laskin hiljaa tahdin ja annoin merkin -päälläni, ja me viritimme levein vedoin andanten. - -Nyt soittaessani tuli minun hyvä olla, keinuin itse mukana -tahdissa ja leijuin vapaana, sointuen yhteen sävelvirtojen kanssa, -jotka tuntuivat minusta kaikki aivan uusilta ja ikäänkuin tässä -silmänräpäyksessä keksityiltä. Minun ajatukseni Gertrud Imthorista -yhtyivät puhtaasti ja häiriintymättä ajatuksiini musiikista, liikutin -käyrääni ja annoin silmilläni ohjeita, kauniisti ja tasaisesti -virtasi soitto ilmoille ja otti minut mukaansa, rakensi kultaisen -sillan Gertrudin luokse, jota en voinut enää nähdä ja jota en enää -kaivannutkaan nähdä. Annoin hänelle soittoni ja hengenvetoni, -ajatukseni ja sydämenlyöntini, niinkuin aamuvaeltaja antautuu -varhaisen päivän kuulakkuuteen ja niittyjen loistoon. Ja hyvinvoinnin -ja sävelten kohoavan voiman ohella paisutti mieltäni ihmeellinen -onnentunne siitä, että nyt näin äkkiä tiesin, mitä rakkaus oli. Se ei -ollut mikään uusi tunne, vain ikivanhojen aavistusten kirkastamista -ja selkenemistä, niiden paluuta vanhaan kotimaahansa. - -Ensimäinen osa oli lopussa; soin itselleni vain minuutin väliajan. -Hiljaa kaikuivat kielten virityksestä syntyneet äänet, jännittyneiden -kasvojen ja nyökkäävien päiden yli näin silmänräpäyksen ajan -tummanvaalean pään, lempeän, kirkkaan otsan ja kirkkaanpunaisen, -ankaran suun; sitten koputin hiljaa telineeseen, ja me alotimme -toisen osan, joka minun mielestäni on onnistunein. Soittajat -lämpenivät, laulun kasvava kaihomielisyys teki rauhattomia -kaarroksia, lenteli epäröivin siivin ympäri, etsi ja häipyi -arkaan valitukseen. Syvänä ja lämpöisenä otti sello säveleen -haltuunsa, kohotti sen voimallisesti ja hartaasti, kantoi sen -sitten soinnuttomasti uuteen, synkempään äänilajiin ja lopetti sen -epätoivoisena puoleksi raivoisaan bassoon. - -Tämä toinen osa oli minun itsetunnustukseni, minun kaipuuni ja -tyytymättömyyteni tunnustus Kolmannen osan tarkotus oli kuvata -lunastusta ja päämäärän saavuttamista. Mutta tästä illasta saakka -tiesin, ettei se ollut mitään, ja sivuutin sen huolettomasti kuin -ainakin asian, joka oli jäänyt taakseni. Sillä luulin nyt tietäväni -tarkasti, mitenkä vapahduksen olisi pitänyt soida, mitenkä loiston -ja rauhan olisi pitänyt puhjeta myrskyisästä äänten pauhusta, valon -synkistä pilvistä. Mitään tästä kaikesta ei ollut trioni kolmannessa -osassa, se oli vain kasvaneiden epäsointujen lieventävä vaimentuminen -ja yritys selventää ja kiihdyttää vanhaa perussävelmää. Siitä, mikä -minussa itsessäni nyt loisti ja lauloi, ei siinä ollut säveltä eikä -väläystäkään, ja minua ihmetytti, ettei kukaan huomannut sitä. - -Trioni oli lopussa. Nyökäytin päätäni kahdelle toverilleni ja panin -viuluni pois. Valot syttyivät jälleen, vieraat alkoivat liikkua, -useat tulivat luokseni tavanmukaisin kohteliaisuuksin, ylistyksin -ja arvosteluin, osottaakseen olevansa asiantuntijoita. Teoksen -pääpuutteesta ei kukaan huomauttanut. - -Jakaannuttiin useampiin huoneisiin, nautittiin teetä, viiniä ja -leivoksia, herrojen huoneessa tupakoitiin. Kului tunti ja vielä -toinenkin. Silloin vihdoinkin, minun enää tuskin odottaessanikaan, -Gertrud seisoi luonani ja ojensi minulle kätensä. - -"Miellyttikö se teitä?" kysyin. - -"Kyllä, se oli kaunis", sanoi hän nyökäyttäen päätään. Mutta minä -näin, että hän ajatteli enempääkin. Senvuoksi sanoin: "Tarkotatte -toista osaa. Muuhan ei ole minkään arvoista." - -Silloin katsoi hän minua jälleen uteliaasti silmiin kypsyneen naisen -älykkyys katseessaan ja sanoi: "Tiedätte siis sen itse. Ensimäinen -osa on hyvää musiikkia, eikö totta? Toinen osa paisuu mahtavaksi -ja leveäksi ja vaatii kolmannelta liian paljon. Näki teidän -soittamistavastannekin, milloin todella olette mukana, milloin ette." - -Minun oli mieluista kuulla, että hänen kirkkaat, hyvät silmänsä -olivat seuranneet minua tietämättäni. Ja ajattelin jo tänä -tuttavuutemme ensimäisenä iltana, että olisi autuasta viettää -kokonainen elämä tuon kauniin ja vilpittömän katseen alla, että -silloin olisi mahdotonta milloinkaan tehdä tai ajatella mitään -huonoa. Ja tuosta illasta saakka tiesin, että minun eheyden ja -lempeän sopusoinnun kaipuulleni oli jossain löydettävissä tyydytys -ja että maailmassa oli joku, jonka katseeseen ja ääneen jokainen -suonentykähdys ja jokainen hengenveto minussa vastasi puhtaasti ja -sydämellisesti. - -Myöskin hän tajusi heti minussa oman olentonsa ystävällisen ja -puhtaan heijastuksen ja osotti minulle ensi hetkestä alkaen -tyyntä luottavaisuutta, joka sai hänet avautumaan minulle -teeskentelemättömänä ja pelkäämättä väärinkäsitystä tai luottamuksen -väärinkäyttämistä. Hänestä tuli heti läheinen ystävä minulle, mikä -on näin nopeasti mahdollista vain nuorille ja vähän turmeltuneille -ihmisille. Tähän saakka olin tosin silloin tällöin ollut -rakastunut, mutta kuitenkin aina -- ja varsinkin minulle sattuneen -onnettomuuden jälkeen aroin, kaihosin ja epävarmoin tuntein. Nyt -oli rakastuneisuuden sijaan tullut rakkaus, ja minusta näytti siltä -kuin olisi hieno harmaa harso pudonnut silmiltäni ja maailma ollut -edessäni jumalaisessa alkuperäisyyden hohteessaan, niin kuin lasten -silmissä tai sellaisena kuin se on paratiisiunelmissamme. - -Gertrud oli siihen aikaan tuskin yli kahdenkymmenen vuoden, solakka -ja terve kuin nuori puu ja oli koskemattomana kulkenut tyttö-iän -tavallisten turhamaisuuksien ohi, seuraten omaa ylhäistä olentoansa -kuin varmasti etenevää säveltä. Sydämelleni teki hyvää, että tiesin -sellaisen olennon elävän tässä puutteellisessa maailmassa, enkä edes -ajatellutkaan mitään sellaista että vangitsisin hänet ja ottaisin -hänet yksin itselleni. Iloitsin saadessani hiukan olla osallisena -hänen kauniista nuoruudestansa ja alusta alkaen tietäissäni kuuluvani -hänen hyviin ystäviinsä. - -Tämän illan jälkeisenä yönä valvoin myöhään. Mutta minua ei vaivannut -kuume eikä levottomuus, vaan makasin unta haluamatta, koska tunsin -kevääni tulleen ja sydämeni pitkien harharetkien ja talviaikojen -jälkeen olevan oikealla tiellä. Huoneeseeni virtasi kalpea yönhohde; -kaikki elämän ja taiteen päämäärät olivat edessäni läheisinä ja -selvinä, tajusin elämäni useasti kadoksiin häipyneen säveleen ja -salaisen tahdin aukottomasti aina lapsuusvuosiini saakka. Ja kun -tahdoin pidättää ja koota yhteen tämän unentapaisen kirkkauden ja -tunteen tiivistyneen täyteläisyyden ja mainita sitä nimeltä, niin -lausuin nimen Gertrud. Tämä nimi huulillani nukahdin aamupuolella yötä -ja nousin päivän valjetessa ylös reippaana ja virkistyneenä kuin -pitkän unen jälkeen. - -Silloin muistuivat mieleeni viimeaikojen alakuloiset ja myöskin -ylpeät ajatukset, ja minä huomasin, mitä minulta oli puuttunut. -Tänään ei minua vaivannut eikä tuskastuttanut enää mikään, korvissani -soi jälleen suuri harmonia ja uneksin jälleen nuoruudenunelmaani -avaruuksien soitannosta. Askeleeni ja ajatukseni ja hengitykseni -tapahtuivat jälleen salaisen sävelmän tahdissa, elämällä oli jälleen -tarkotus, ja etäisyys oli aamuruskon kultaama. Ei kukaan huomannut -tapahtunutta muutosta, kukaan ei ollut minulle tarpeeksi läheinen. -Vain Teiser, suuri lapsi, nyhkäisi minua teatterissa harjotuksen -aikana iloisesti kylkeen ja sanoi: "Nukuitte hyvin tänä yönä, eikö -totta?" Mietin, millä tavalla minä voisin ilahduttaa häntä, ja kysyin -seuraavalla väliajalla: "Teiser, mihin matkustatte tänä kesänä?" -Silloin nauroi hän ujosti ja punastui kuin morsian, jolta kysytään -hääpäivää, ja sanoi: "Hyvä jumala, siihen on vielä pitkältä aikaa! -Mutta katsokaahan, täällä minulla on jo liput." Hän löi kädellään -rintataskuunsa. "Tällä kertaa lähdetään Bodenjärveltä: Reininlaakso, -Liechtensteinin ruhtinaskunta, Chur, Albula, Ylä-Engadin, Maloja, -Bergell, Comojärvi. Paluutiestä en vielä ole selvillä." - -Hän kohotti jälleen viulun poskelleen ja heitti minuun vielä nopean -onnellisen katseen harmaansinisistä lapsensilmistään, jotka eivät -näyttäneet vielä milloinkaan nähneen mitään maailman liasta ja -tuskasta. Ja minä tunsin itseni veljeksi hänen kanssaan, ja samoin -kuin hän iloitsi suuresta, viikkoja kestävästä jalkamatkastaan, -vapaudesta ja huolettomasta kanssakäymisestä auringon, ilman ja maan -seurassa, niin iloitsin minäkin uudelleen kaikista elämäni teistä, -jotka olivat edessäni kuin vastasyntyneen auringon kirkastamina ja -joita minä mielin käydä pää pystyssä, kirkkain silmin ja puhtain -sydämin. - -Nyt kun luon katseeni takaisin tähän aikaan, on se kaikki jo etäällä -takanani, elämäni aamupuolella, mutta jotain silloisesta valosta on -yhä vieläkin teilläni, vaikkei se enää hohdakaan yhtä nuorena ja -hymyilevänä, ja tänä päivänä niinkuin silloinkin on lohdutukseni ja -tekee minulle alakuloisina hetkinä hyvää ja poistaa pölyn sielustani, -kun lausun itselleni Gertrudin nimen ja ajattelen häntä sellaisena -kuin hän silloin tuli luokseni isänsä musiikkisalissa, kepeänä kuin -lintu ja luottavaisena kuin ystävä. - -Nyt kävin jälleen myöskin Muothin luona, jota olin mahdollisuuden -mukaan vältellyt kauniin Lotten kiusallisen tunnustuksen jälkeen. -Muoth oli huomannut sen ja oli, niinkuin tiesin, liiaksi ylpeä ja -myöskin liiaksi välinpitämätön pitääkseen lukua siitä. Sillätavoin -emme enää kuukausiin olleet tavanneet toisiamme kahden kesken. Nyt, -kun olin täynnä uutta luottamusta elämään ja täynnä hyviä aikomuksia, -näytti minusta ennen kaikkea tarpeelliselta jälleen koettaa lähestyä -laiminlyötyä ystävääni. Aiheen siihen antoi uusi laulu, jonka olin -säveltänyt; päätin omistaa sen hänelle. Se oli tuon laviinilaulun -tapainen, josta hän niin paljon piti, ja teksti kuului: - - Ma sammuttanut olen kynttilät, - Yö viileänä virtaa ikkunoista. - Mua syleillen kuin ystävä ja veli, - Min vertaista ei toista. - - Me sairastamme samaa ikävää, - Me käymme aavistaen unelmoissa - Ja aikaa vanhaa muistelemme yhä - Omassa taaton ko'issa. - -Kirjoitin tästä siistin jäljennöksen ja siihen sanat: "Omistettu -ystävälleni Heinrich Muothille." - -Se mukanani läksin hänen luokseen sellaiseen aikaan, jolloin varmasti -tiesin tapaavani hänet kotoa. Aivan oikein kaikuikin hänen laulunsa -minua vastaan, hän astuskeli suuressa huoneessaan edestakaisin ja -harjoitteli. Hän otti minut vastaan tyynesti. - -"Kas, herra Kuhn! Luulin jo, ett'ette tule enää lainkaan." - -"Totta kai", sanoin minä, "tässä olen. Mitenkä menee?" - -"Yhä entiseen tapaan. Onpa hauskaa, että jälleen kerran uskalsitte -tulla minun luokseni." - -"Niin, olen viime aikoina ollut uskoton..." - -"Vieläpä hyvin huomattavassa määrässä. Tiedän myöskin, miksi." - -"Sitä tuskin uskon." - -"Tiedän sen. Lotte kävi kerran luonanne, eikö totta?" - -"Kyllä, en tahtonut mainita siitä." - -"Ei ole tarpeenkaan. Siis, tässä olette jälleen." - -"Ja olen tuonut jotain mukanani." - -Annoin hänelle nuotit. - -"Oo, uusi laulu! Se on oikein, pelkäsin jo, että piiloutuisitte -ikävään jouhimusiikkiin. Ja siinähän on omistuskin! Minulleko? Onko -se täyttä totta?" - -Minua ihmetytti, että se näytti häntä niin ilahduttavan, olin -ennemmin odottanut leikinlaskua omistuksestani. - -"Se ilahduttaa minua tosiaankin", sanoi hän vilpittömästi. "Minua -ilahduttaa aina kunnon ihmisten ystävyys, ja teidän erittäinkin. Olin -jo kaikessa hiljaisuudessa merkinnyt teidät kuolleidenluettelooni." - -"Pidättekö sellaista luetteloa?" - -"Pidänpä niinkin, kun on niin paljo ystäviä, tai on ollut, kuin -minulla... Siitä tulisi kaunis luettelo. Moraalisille olen aina -antanut korkeimman arvon, ja juuri ne vilistävät minulta kaikki -tiehensä. Lurjusten joukosta löytää joka päivä ystäviä, mutta -idealistien ja normalikansalaisten joukosta on niitä vaikea saada, -kun on joutunut huonoon maineeseen. Te olette tätä nykyä miltei -ainoa. Ja mitenkä onkaan -- mitä on vaikein saada, sitä mieluimmin -tahtoisi. Ettekö tekin ole tehnyt samaa havaintoa? Minä en ole -koskaan välittänyt muista kuin ystävistä, ja näiden asemasta juoksee -syliini vain naisia." - -"Siihen olette osaksi itse syypää, herra Muoth." - -"Miksi niin?" - -"Kohtelette mielellänne kaikkia ihmisiä samoin kuin kohtelette -naisia. Ystävien suhteen ei tämä käy päinsä, sen vuoksi karkaavat ne -teiltä. Te olette itsekäs." - -"Jumalan kiitos, sitäkö olen? Muuten, ette tekään sen vähemmän. -Kun hirveä Lotte teille valitti tuskiaan, ette suinkaan häntä -auttanut. Te ette myöskään käyttänyt hyväksenne tilaisuutta minun -käännyttämiseeni, mistä olen teille kiitollinen. Teissä asia herätti -kammoa, ja sen vuoksi pysyitte te poissa." - -"No, tässä olen jälleen. Olette oikeassa, minun olisi pitänyt ottaa -Lotte suojiini. Mutta minä en ymmärrä näitä asioita. Hän on itse -nauranut minulle ja sanonut, etten ymmärrä rakkaudesta niin mitään." - -"No, sitten tyydytte pysymään uskollisena ystävyydelle! Se on -myöskin harrastettava asia. Ja nyt istutte tänne ja soitatte tämän -säestyksen, tarkastamme hiukan, laulua. Ah, muistatteko vielä tuota -ensimäistänne? Teistähän on vähitellen tullut kuuluisa herra, näyttää -minusta." - -"Voin olla tyytyväinen; teidän tasallenne en kuitenkaan milloinkaan -pääse." - -"Lorua. Te olette säveltäjä, luova kyky, pieni jumala. Mitä teitä -maine liikuttaa? Meikäläisen täytyy rientää, jos hän tahtoo johonkin -ennättää. Meidän laulajien ja nuorallatanssijoiden laita on kuin -naisten, meidän täytyy viedä nahkamme markkinoille kun se vielä -on sileä. Mainetta niin paljo kuin suinkin, ja rahaa ja naisia ja -samppanjaa! Valokuvia sanomalehdissä, laakeriseppeleitä! Sillä -katso, jos tänään kyllästyn, tai syynä tarvitsee olla vain pieni -keuhkotulehdus, niin olen huomenna sanottu irti ja maine ja laakerit -ja koko komeus ovat mennyttä." - -"No, te saatte odottaa sitä." - -"Ah, tiedättekö, itse asiassa olen riivatun utelias näkemään, -millaista on vanhana oleminen. Koko puhe nuoruudesta on huijausta, -oikeata sanomalehti- ja lukukirjahuijausta! Elämän kaunein aika! -Mitä vielä, vanhat ihmiset tekevät minuun aina paljoa tyytyväisemmän -vaikutuksen. Nuoruus on elämän vaikein aika. Esimerkiksi itsemurhia -ei myöhempinä vuosina satu juuri ollenkaan." - -Aloin soittaa ja hän ryhtyi silmäilemään laulua, tajusi nopeasti -säveleen ja antoi eräissä kohdissa, missä se merkitsevästi vaihtuu -mollista duuriin, hyväksyvän työnnähdyksen kyynärpäällään. - -Illalla löysin kotoani, niinkuin olin pelännyt, herra Imthorin -lähettämän kirjeen, joka sisälsi pari ystävällistä sanaa ja enemmän -kuin kohtuullisen palkkion. Lähetin rahat takaisin ja kirjotin, että -olin kyllin varakas ja että mieluummin tahdoin seurustella hänen -talossaan ystävänä. Kun hänet jälleen tapasin, kutsui hän minua pian -jälleen käymään heillä ja sanoi: "Ajattelinkin, että näin kävisi. -Gertrud oli sitä mieltä, ettei minun olisi pitänyt lähettää mitään, -mutta koettaa kuitenkin tahdoin." Tästä lähtien olin Imthorin talossa -ahkera vieras. Soitin useissa kotikonserteissa ensimäistä viulua, -toimitin sinne kaiken uuden musiikin, sekä omani että muun, ja -useimmat pikkuteoksistani esitettiin siellä ensiksi. - -Eräänä iltapäivänä keväällä tapasin Gertrudin yksinään erään -ystävättärensä seurassa kotona. Satoi ja hän ei suostunut laskemaan -minua takaisin. Puhuimme musiikista, ja miltei tahtomattani aloin -kertoa ja puhua varsinkin Graubündenissä viettämästäni ajasta, -jolloin olin säveltänyt ensimäiset lauluni. Sitten jouduin hämilleni; -ajattelin, mahtoiko olla oikein, että tein itsetunnustuksia tälle -tytölle. Silloin sanoi Gertrud miltei arasti: "Minun täytyy tunnustaa -teille jotain, josta ette saa olla minulle vihainen. Olen jäljentänyt -itseäni varten kaksi teidän lauluistanne ja opetellut ne." - -"Mutta laulatteko sitten?" huudahdin hämmästyneenä. Samalla muistui -hullunkurisesti kyllä mieleeni tuo ensimäinen nuoruudenlempeni -aikuinen tapaus, tuo pettymyksen hetki, jolloin olin kuullut armaani -laulavan niin huonosti. - -Gertrud hymyili tyytyväisesti ja nyökäytti päätään: "Laulanpa -niinkin, vaikkakin vain itselleni ja parille ystävälle. Esitän teille -laulut, jos säestätte." - -Menimme pianon luokse ja hän antoi minulle nuotit, jotka olivat -jäljennetyt hänen sirolla naiskäsialallaan. Hiljaa aloin säestykseni, -voidakseni kuulla häntä oikein hyvin. Ja hän lauloi laulun ja sitten -toisen, ja minä istuin ja kuuntelin ja kuulin musiikkini muuttuneen -ja tulleen kuin lumotuksi. Hän lauloi korkealla, ihmeen keveällä, -ihanasti leijailevalla äänellä, ja se oli kauneinta, mitä olen -koskaan elämässäni kuullut. Mutta minuun tunki laulu kuin etelämyrsky -lumiseen laaksoon ja jokainen sävel riimi verhon sydämeni ympäriltä, -ja minun täytyi kesken autuuttani taistella ja koventaa luontoni, -sillä kyyneleet olivat silmissäni ja olivat sumentaa minulta nuotit. - -Olin kyllä luullut tietäväni, mitä rakkaus on ja olin tämän -takia näyttänyt viisaalta omissa silmissäni, olin turvallisena -katsellut uusin silmin maailmaa ja tuntenut läheisempää ja syvempää -osallisuutta kaikkeen elämään. Nyt oli toisin, nyt ei enää ollut -selkeyttä, tyydytystä ja iloavaa myrskyä ja liekkejä, nyt löi -sydämeni riemuisena ja vapisten, ei tahtonut enää tietää mitään -elämästä, vaan ainoastaan palaa liekkeihinsä. Jos nyt joku olisi -kysynyt minulta, mitä rakkaus oli, niin olisin tosiaan luullut sen -tietäväni ja osannut sen sanoa, ja vastaus olisi ollut synkkä ja -leimuava. - -Tällä välin liiteli korkealla yläpuolella Gertrudin keveä, -taivaallinen ääni, näytti iloisesti huutavan minulle ja tahtovan -tuottaa minulle vain iloa ja lensi kuitenkin minulta etäisiin -korkeuksiin, saavuttamattomana ja miltei vieraana. Ah, tiesin nyt, -miten oli laita. Hän saattoi laulaa, hän saattoi olla ystävällinen, -hän saattoi tarkottaa parastani, tämä kaikki ei ollut sitä, mitä -kaipasin. Ellei hän kokonaan ja ainaiseksi joutuisi minun omakseni, -minun yksin, silloin oli koko elämäni turha ja kaikki hyvä ja hento -ja sisäisimmin oma minussa oli vailla tarkoitusta. - -Nyt tunsin käden olkapäälläni, pelästyin ja käännyin ympäri, ja -katsoin häntä silmiin. Kirkkaat silmät olivat totiset ja vain -vähitellen, kun tuijotin häneen, alkoi hän vienosti hymyillä ja -punehtua. - -Saatoin ainoastaan lausua kiitokseni! Hän ei tiennyt, mikä minun -oli, hän vain tunsi ja ymmärsi, että mieleni oli järkkynyt ja -johti hienotunteisesti meidät takaisin äskeiseen iloisen ja vapaan -keskustelun äänilajiin. Sitten läksin pian. - -En mennyt kotia enkä tiennyt, satoiko vielä. Kuljin keppini varassa -katuja pitkin, mutta se ei ollut mitään käymistä eivätkä kadut olleet -mitään katuja, kuljin myrskypilvillä läpi riehuvien, kohisevien -ilmojen, puhelin myrskytuulen kanssa ja olin itse myrsky ja kuulin -äärettömän etäältä kaikuvan jotain lumoavaa; se oli kirkas, korkea, -höyhenen kepeästi leijuva naisääni, joka tuntui olevan aivan puhdas -inhimillisistä ajatuksista ja pyyteistä ja kuitenkin ytimeensä -sulkevan intohimon kaiken hullun hekkuman. - -Illan istuin pimeässä huoneessani. Kun en enää kestänyt tätä, oli jo -myöhäinen ilta, menin Muothin luokse, mutta näin hänen ikkunoidensa -olevan pimeät ja palasin takaisin. Kauan kuljeskelin ympäri yössä -ja heräsin vihdoin uupuneena unelmistani huomaten olevani Imthorin -puutarhan edustalla. Siellä humisivat vanhat puut juhlallisesti -kätkössä olevan talon ympärillä, mistä ei kuulunut ääntä eikä näkynyt -valonsädettä, ja pilvien välistä tuli siellä täällä näkyviin heikosti -tuikkivia tähtiä, jotka pian katosivat jälleen. - -Odotin muutamia päiviä ennenkuin jälleen uskalsin mennä Gertrudin -luokse. Näinä päivinä sain kirjeen runoilijalta, jonka lauluja olin -säveltänyt. Noin parin vuoden ajan olimme olleet kirjevaihdossa -keskenämme, häneltä saapui aina silloin tällöin merkillisiä kirjeitä, -minä lähetin hänelle sävellyksiäni ja hän minulle runojansa. Nyt -kirjotti hän: - - "Arvoisa herra! Ette ole pitkään aikaan kuullut mitään minusta. - Olen ollut ahkera. Siitä saakka kuin olen oppinut tuntemaan - ja ymmärtämään teidän musiikkianne, on mielessäni liikkunut - teitä varten teksti, mutta se ei tahtonut ottaa muodostuakseen. - Nyt se on minulla miltei valmiina, se on oopperan teksti, ja - teidän täytyy se säveltää. Te ette voi olla mikään erikoisen - onnellinen ihminen, sen kuulee teidän musiikistanne. Itsestäni - en tahdo puhua; mutta siinä on teksti teitä varten. Kun ei - meidän kuitenkaan muuten ole suotu löytää mitään iloitsemisen - arvoista, antakaamme ihmisille palanen kaunista musiikkia, jota - kuunnellessa noille paksupintaisille edes hetkiseksi selviää, - ettei elämä ole vain päällyskuorta Sillä kun emme kuitenkaan - tiedä mitään ryhtymisen arvoista itsellemme, täytyy meidän antaa - edes toisten saada aavistaa tuota tarpeetonta voimaamme. - - Teidän Hans H." - -Se oli kuin tulenkipinä minun ruutivarastooni. Kirjotin hänelle -pyytäen häntä lähettämään tekstin ja olin niin kärsimätön, että -revin jälleen kirjeen ja sen sijaan sähkötin. Viikon päästä tuli -käsikirjotus, pieni, hehkuva runomittainen lemmennäytelmä, siellä -täällä vielä aukkopaikkoja, mutta minulle kuitenkin jo täysin -riittävä. Siitä lähtien kuljin alati säkeet mielessäni, lauloin niitä -ja soitin niitä viululla yötä päivää, ja pian menin Gertrudin luokse. - -"Teidän täytyy auttaa minua", huusin. "Sävellän oopperaa. Tässä on -kolme teidän äänellenne sävellettyä palasta. Ettekö tahtoisi tutustua -näihin? Ja sitten joskus laulaa niitä minulle?" - -Hän ilostui uutisestani, antoi minun kertoa, selaili nuotteja ja -lupasi pian oppia ne. Seurasi hehkuva, täyteläinen aika; lemmestä -ja musiikista juopuneena kuljin edes ja takaisin, mihinkään muuhun -kykenemättömänä, ja Gertrud oli ainoa joka tiesi salaisuuteni. Vein -hänelle nuotteja, jotka hän oppi ja lauloi minulle, minä kysyin -hänen mieltään, soitin hänen kuullakseen kaiken, ja hän puuhasi -minun kerallani, harjotteli ja lauloi, neuvoi ja auttoi ja tunsi -salaisuudestani ja syntyvästä teoksestani, joka kuului meille -molemmille, hehkuvaa iloa. Ei viittaustakaan eikä ehdotusta, jota hän -ei heti olisi ymmärtänyt ja ottanut varteen; lopuksi ryhtyi hän itse -omalla sirolla käsialallaan auttamaan minua, teoksen uudestaan ja -puhtaaksikirjoittamisessa. Teatterista olin ottanut lomaa sairauden -takia. - -Minun ja Gertrudin välillä ei syntynyt mitään väärinkäsityksiä, me -ajauduimme samassa virrassa, valmistimme samaa teosta, se oli hänelle -samoin kuin minulle kypsyneiden nuoruuden voimien kukoistusta, onnea -ja lumousta, jossa minun intohimoni näkymättömänä paloi mukana. Hän -ei tehnyt erotusta minun ja teokseni välillä, hän rakasti meitä ja -oli meidän, ja minullekaan eivät lempi ja työ, musiikki ja elämä enää -olleet toisistaan erotettavissa. Monasti katsahdin kauniiseen tyttöön -kummastuneena ja ihaillen, ja hän vastasi katseeseeni, ja tullessani -tai lähtiessäni puristi hän kättäni lämpimämmin kuin minä uskalsin -puristaa hänen kättään. Ja kun minä noina leutoina kevätpäivinä -kuljin puutarhan halki ja astuin vanhaan taloon, en tiennyt, työnikö -vai lempenikö minua kuljetti ja mieltäni kohotti. - -Sellaiset ajat eivät kestä kauan. Oltiin jo loppupuolella, minä -istuin hänen pianonsa ääressä ja hän lauloi oopperani viimeistä -näytöstä, jonka soprano-osa oli valmis. Hän lauloi ihmeellisesti, ja -minä ajattelin näitä hehkuvia päiviä, joiden loisteen minä jo tunsin -himmenevän, Gertrudin vielä liihotellessa korkealla yläilmoissa; ja -minä tunsin toisellaisten, viileämpien päivien järkähtämättömästi -tekevän tuloaan. Silloin hymyili hän minulle, kumartui puoleeni -katsomaan nuotteja, huomasi murheen silmissäni ja katsahti minuun -kysyvästi. Minä olin vaiti, nousin ylös ja otin hänen päänsä -varovasti molempiin käsiini, suutelin häntä otsalle ja suulle ja -istuuduin uudelleen. Hän antoi kaiken tapahtua hiljaa ja miltei -juhlallisena, oudoksumatta ja ilman vastenmielisyyttä, ja nähdessään -kyyneleitä silmissäni hyväili hän kepeällä, valkealla kädellään -rauhottavasti hiuksiani ja otsaani. - -Sitten jatkoin soittamistani ja hän lauloi, ja tämä omituinen hetki -ei sitten millonkaan tullut meidän keskemme puheeksi, mutta se pysyi -unohtumattomana, viimeisenä salaisuutenamme. - -Sillä muu ei enää kauan voinut pysyä meidän keskeisenämme; ooppera -tarvitsi nyt muita osallisia ja auttajoita. Ensimäinen näistä oli -ehdottomasti oleva Muoth, sillä häntä olin ajatellut säveltäessäni -pääosaa, jonka hillittömyys ja syvä intohimoisuus olivat läheistä -sukua hänen laulullensa ja koko hänen olemuksellensa. Mutta vielä -epäröin pienen hetkisen. Vielä oli teokseni yhdysside Gertrudin ja -minun välilläni, kuului hänelle ja minulle, tuotti meille huolta ja -iloa, oli kuin salattu puutarha, josta ei kukaan tiennyt, tai kuin -laiva, jossa me kahden purjehdimme avointa merta. - -Hän tiedusteli itse asiaa tuntiessaan ja huomatessaan, ettei hän enää -voinut auttaa minua. - -"Kuka esittää pääosan?" kysyi hän. - -"Heinrich Muoth." Hän näytti kummastuneelta. - -"Oo", sanoi hän, "onko se totta? En pidä hänestä." - -"Hän on ystäväni, Gertrud-neiti. Ja osa sopii hänelle." - -"Sopii kyllä." - -Nyt oli jo vieras tullut väliimme. - - - - -5. - - -En ollut muistanut Muothin lomaa ja matkustamisaikeita. Hän iloitsi -oopperasuunnitelmistani ja lupasi minulle kaikkea apuansa, mutta oli -jo matkapuuhissa ja saattoi luvata ainoastaan sen, että hän syksyksi -harjottelisi osansa. Kirjotin siitä häntä varten jäljennöksen, -mikäli hänen osansa jo oli valmiiksi sävelletty. Hän otti sen -mukaansa eikä tapansa mukaan koko aikana antanut mitään tietoa -itsestään. Siten voitimme hiukan lisää aikaa. Gertrudin ja minun -välillä vallitsi nyt hyvä toveruussuhde. Luulen että hän tuosta -pianon ääressä tapahtuneesta kohtauksesta alkaen tiesi tarkoin, -mitä minussa tapahtui; kuitenkaan ei hän milloinkaan lausunut -sanaakaan, eikä millään tavoin muuttanut käytöstänsä minua kohtaan. -Hän ei rakastanut ainoastaan minun musiikkiani, hän piti myöskin -minusta ja tunsi samoin kuin minäkin, että meidän molempien kesken -oli luonnollinen sopusointuisuus, että kumpikin meistä tunteellaan -tajusi toisensa olennon ja hyväksyi sen. Näin hän kulki rinnallani -yksimielisyydessä ja ystävyydessä, mutta intohimottomasti. Toisin -ajoin se minulle riitti, ja minä vietin hiljaisia, kiitollisia päiviä -hänen läheisyydessään. Mutta yhä tuli intohimo pian mukaan, silloin -oli jokainen hänen ystävyydenosotuksistaan minulle vain almu, ja -tunsin tuskallisesti, että ne rakkauden ja kaipuun puuskat, jotka -riehuivat minussa, olivat hänelle outoja ja vastenmielisiä. Usein -koetin väkivoimalla uskotella itselleni, että hän kerta kaikkiaan oli -sellainen tasainen ja hiljainen luonteeltaan. Mutta tuntoni tajusi -ettei se ollut totta, se tunsi Gertrudia kylliksi tietääkseen, että -lemmen hänenkin rintaansa täytyisi tuoda myrskyjä ja vaaroja. Usein -olen mietiskellyt tätä, ja luulen, että jos silloin olisin häntä -myrskyisästi ahdistanut, vetänyt häntä puoleeni kaikin voimin, hän -olisi minua seurannut ja tullut mukaani ainiaaksi. Mutta sitten aloin -epäillä hänen iloisuuttaan ja löysin kurjaa sääliä siinä, missä hän -minulle osotti hellyyttään ja hienoa myötätuntoisuuttaan. En voinut -päästä irti ajatuksesta, ettei hän yhtä kauan olisi voinut viipyä -tässä tyynessä ystävyydessään, jos kysymyksessä olisi ollut toinen, -terve ja ulkonaisesti kaunis mies, josta hän olisi pitänyt yhtä -paljon kuin minusta. Ja jälleen eivät olleet harvinaisia ne hetket, -jolloin olisin luopunut musiikistani ja kaikesta mikä minussa oli -suoran jalan ja moitteettoman ulkonaisen olemuksen takia. - -Tähän aikaan tuli Teiser jälleen lähemmäksi minua. Hän oli minulle -välttämätön työssäni, ja siksi olikin hän lähinnä se, joka sai kuulla -salaisuuteni ja perehtyä oopperani suunnitelmaan ja tekstiin. Hän -otti hellävaroen nuotit kainaloonsa tutustuakseen niihin kotonaan. -Kun hän sitten tuli, olivat hänen vaaleapartaiset lapsenkasvonsa -punaiset tyytyväisyydestä ja musiikki-innosta. - -"Siitä jotain tulee, teidän oopperastanne!" huusi hän kiihottuneena. -"Alkusoitto hivelee jo sormenpäitäni! Nyt menemme ja juomme -lasillisen, miekkonen, ja ettei olisi liian rohkeata, sanoisin että -juomme veljenmaljat. Mutta sellaista ei pidä tyrkyttää." - -Siihen kernaasti suostuin, ja meille tuli hauska ilta. Teiser vei -minut ensi kerran mukanaan kotiansa. Hän oli äskettäin ottanut -luoksensa sisarensa, joka äidin kuoleman jälkeen oli jäänyt yksin, -eikä osannut kylliksi kehua, miten suloiselta tämä uusi taloudenpito -hänestä pitkien vanhanpojan vuosiensa jälkeen tuntui. Hänen -sisarensa oli miellyttävä, tyytyväinen, iloinen tyttö, jolla oli -samat kirkkaat, lapselliset ja ystävällisen hyvät silmät kuin hänen -veljellään ja jonka nimi oli Brigitte. Hän toi meille leivoksia ja -kirkkaan vihreätä itävaltalaista viiniä, sekä lisäksi laatikon pitkiä -Virginia sikaareita. Me joimme ensimäisen lasin hänen onnekseen -ja toisen veljeydeksemme, ja meidän pureskellessamme leivoksia, -juodessamme viiniä ja tupakoidessamme kulki kunnon Teiser iloissaan -sinne tänne huoneessa, milloin istui hän pianon ääressä, milloin -kitara kädessään sohvalla, milloin viulu poskellaan pöydän luona, -soitteli mitä mieleensä pölähti, lauloi ja antoi iloisten silmiensä -välähdellä ja kaikki tämä tapahtui minun ja oopperani kunniaksi. Kävi -selville että sisaressa oli samaa verta ja että hän ihaili Mozartia -yhtä suuresti kuin velikin; "Taikahuilun" aariat ja "Don Giovannin" -katkelmat helisivät pienessä asunnossa, puhelun ja lasien kilinän -keskeyttäminä, viulun, pianon, kitaran taikka vain veljen vihellyksen -moitteettoman puhtaasti säestäminä. - -Lyhyeksi kesäkaudeksi olin vielä sidottu orkesteriin, mutta olin -pyytänyt syksystä eroni, koska aioin siitä lähtien kokonaan antautua -säveltämiseeni. Kapellimestari, jota minun lähtöni harmitti, kohteli -minua kaiken lopuksi mitä valikoiduimmalla hävyttömyydellä, jota -Teiser kuitenkin auttoi minua sopivalla tavalla torjumaan. - -Tämän uskollisen ystäväni kanssa sain suoritetuksi oopperani -soittimillesovituksen, ja niin pyhällä kunnioituksella kun hän -kohtelikin minun ajatuksiani, yhtä leppymättömästi iski hän kiinni -jokaiseen virheeseen orkesterikäsittelyssä. Useasti hän suorastaan -raivostui ja haukkui minut pataluhaksi kuten kelpo orkesterinjohtaja, -kunnes sai minut muuttamaan tai pyyhkimään jonkun paikan, johon olin -itse mieltynyt. Ja aina oli hänellä esimerkkejä varalla, milloin -olin epävarma. Milloin minä aioin tehdä jotain epäonnistunutta -tai en uskaltanut yrittää jotain rohkeata, hän juoksi noutamassa -partituurejaan ja näytti minulle, miten Mozart tai Lortzing olivat -sellaisessa tapauksessa menetelleet ja että epäröimiseni oli arkuutta -ja itsepäisyyteni sulaa tyhmyyttä. Me tuiskimme toisillemme, -väittelimme ja riitelimme, ja milloin tämä tapahtui Teiserin -asunnossa, kuunteli Brigitte meitä pyhällä kunnioituksella, kantoi -meille viiniä ja sikaareita ja oikaisi sääliväisesti ja huolellisesti -monta kurtistunutta nuottilehteä. Hänen velirakkauteensa liittyi -vielä hänen ihailunsa minua kohtaan, minä olin hänen silmissään -maestro. Joka sunnuntai täytyi minun mennä Teiserille syömään -päivällistä, ja päivällisen jälkeen ajaa huristettiin, jos vain oli -kirkasta täplääkään taivaalla, raitiotievaunulla ulos kaupungista. -Kuljeskelimme sitten niityillä ja metsissä, jutella rupattelimme -ja lauloimme, ja sisarukset esittivät ylen mielellään kotoisia -tyrolilaisia "jodeln"-lurituksiaan. - -Kerran menimme haukkaamaan palasen erääseen kyläravintolaan, -missä avoimien ikkunoiden takana maalaissoittokunta veteli -tanssinsäveleitä. Kun olimme syöneet ja istuskelimme omenaviinin -ääressä puutarhassa, hiipi Brigitte pian vastapäätä olevaan taloon -ja pujahti sisään, ja kun olimme hänen karkaamisensa huomanneet -ja pidimme häntä silmällä, näimme hänen tanssien kulkevan erään -ikkunan ohitse, raikkaana ja iloisena kuin kevätaamu. Kun hän palasi -takaisin, uhkasi Teiser häntä sormellaan ja arveli, että Brigitte -olisi toki voinut kutsua hänet mukaan tanssiin. Silloin tyttö -punastui, teki hänelle torjuvan liikkeen kädellään ja katsahti minuun. - -"Mikä on tarkotuksesi?" kysyi veli. - -"Ole vaiti", sanoi tyttö vain, mutta sattumalta näin, miten hän -katseellaan huomautti Teiserille minusta, ja Teiser sanoi: "Ah niin." - -En sanonut mitään, mutta minusta oli kuitenkin merkillistä -nähdä hänen olevan hämillään siitä, että oli tanssinut minun -läsnäollessani. Nyt vasta pälkähti päähäni, että heidän -kävelyretkensäkin kai olisivat sujuneet reippaammin ja ulottuneet -kauemmaksi, jollen minä olisi ollut esteenä seurassa, ja siitä -lähtien liityin heidän sunnuntairetkiinsä enään harvoin. - -Gertrud oli, kun olimme saaneet soprano-osan jotenkin valmiiksi, -huomannut että minun oli vaikeata luopua tiheistä vierailuistani -hänen luonaan sekä tuttavallisesta seurustelustamme pianon ääressä, -ja että kuitenkaan en rohjennut keksiä tekosyitä näiden edelleen -jatkamiseksi: Silloin hämmästytti hän minua, ehdotuksella että -säännöllisesti säestäisin häntä laulaessaan, ja minä kävin nyt pari -kolme kertaa viikossa iltapäivisin hänen luonansa. Vanhus näki -mielellään hänen ja minun olevan hyviä ystäviä; muutenkin salli hän -tyttärensä, joka jo varhain oli kadottanut äitinsä ja toimi talossa -emäntänä, kaikissa menetellä oman päänsä mukaan. - -Puutarha oli täydessä kevätkesän loistossa, kaikkialla hiljaisen -talon ympärillä kukkia ja lintujen laulua, ja kun astuin kadulta -puutarhaan ja lehtokujassa olevien tummien, vanhojen kivikuvien -ohitse kulkien astuin vehreyden ympäröimään taloon, tuntui minusta -joka kerta kuin olisin astunut pyhäkköön, johon mailman melu ja -hyörinä tunkeutui vain hiljaa ja hillittynä. Siellä surisivat -ikkunoiden alla kukkivissa pensaissa mehiläiset, päivänpaiste -lankesi huoneeseen kepeiden lehtien varjojen keralla, ja minä istuin -pianon ääressä ja suutelin Gertrudin laulua, kuuntelin, miten hänen -äänensä kimmosi ylös keveästi keinuen ja leijaillen, ja kun laulun -loputtua katsoimme toisiimme ja hymyilimme, oli se ymmärtäväistä ja -tuttavallista kuin sisarusten kesken. Silloin ajattelin useasti, -että minun olisi vain tarvinnut ojentaa käteni ja hiljaa tarttua -onneeni, omistaakseni sen ainiaaksi, ja kuitenkaan en sitä koskaan -tehnyt, sillä tahdoin nähdä, eikö hänkin kerran ilmaisisi kaipausta -ja ikävää. Mutta Gertrud näytti olevan ilmeinen tyytyväisyys itse -toivomatta mitään muuta, niin, tuntuipa minusta monasti, kuin olisi -hän pyytänyt, etten tätä hiljaista keskinäistä ymmärtämystämme -järkyttäisi ja häiritsisi kevättämme. - -Jos tunsinkin tämän johdosta pettymystä, niin lohdutti minua -tietoisuuteni siitä miten sydämmellisesti hän eli musiikissani, miten -hän ymmärsi minua ja miten ylpeä hän oli siitä. - -Sitä kesti kesäkuuhun saakka: silloin matkusti Gertrud isänsä -kanssa vuoristoon. Minä jäin kaupunkiin, ja kun kuljin heidän -talonsa ohitse, lepäsi se tyhjänä plataaniensa kätkössä, ja portti -oli suljettu. Silloin alkoi tuskani jälleen, kasvoi ja ahdisti -minua painajaisena myöhäisiin yön hetkiin. Silloin menin useasti, -miltei aina nuotteja taskussani, Teiserille, otin osaa heidän -iloisentyytyväiseen elämäänsä, join heidän itävaltalaista viiniänsä -ja soitin heidän kanssansa Mozartia. Sitten palasin kotia leudossa -yössä, näin rakastavien parien, kävelevän puistoissa, kävin kotona -väsyneenä vuoteelleni enkä kuitenkaan saanut unta. Nyt oli minusta -käsittämätöntä, miten olin saattanut seurustella Gertrudin kanssa -näin veljellisesti, etten milloinkaan ollut rikkonut lumousta, -temmannut häntä luokseni ja vallottanut häntä itselleni. Näin hänet -edessäni, heleänsinisessä tai harmaassa puvussaan, iloisena tai -vakavana, kuulin hänen äänensä, enkä enää ymmärtänyt, miten olin -milloinkaan saattanut kuunnella häntä joutumatta hehkuvaan tilaan -ja pyytämättä häntä omakseni. Huumautuneena ja kuumeisena nousin -ylös, sytytin tulen ja heittäydyin työhöni, annoin ihmisäänten ja -soittimien pyytää rukoilla ja uhata, toistin kaipauksen laulun -uusissa, kuumeisissa sävellajeissa. Mutta useasti jäi minulta -tämäkin lohdutus pois; silloin makasin hehkuen ja hurjana häijyssä -unettomuudessani, hoin sekapäisenä ja mielettömänä hänen nimeänsä. -Gertrud, Gertrud, heitin lohdutuksen ja toivon ja antauduin -epätoivoisena kaipaukseni hirveään voimattomuuteen. Huusin Jumalaa -ja, kysyin häneltä, miksi oli hän luonut minut tällaiseksi, miksi hän -oli minut tehnyt rammaksi eikä antanut minulle onnen asemasta, joka -kuuluu jokaiselle köyhimmällekin, muuta kuin hirveän lahjan raivota -sävelissä ja yhä uudelleen luoda eteeni saavuttamaton ihanteeni -aiheettomina sävelfantasioina. - -Päivällä onnistui minun paremmin päästä intohimoni herraksi. Silloin -purin hampaitani, istuin aikaisimmasta aamusta saakka työni ääressä, -hankin itselleni väkisin lepoa pitkillä kävelymatkoilla, mielen -virkistystä kylmillä suihkukylvyillä, ja iltaisin pakenin uhkaavan -yön varjoja Teiserin sisarusten iloiseen lähistöön, missä sain -tuntikausiksi levon ja monasti melkein mieluisan olon. Teiser huomasi -tosin että kärsin ja olin sairas, mutta hän luki sen työskentelyni -syyksi ja neuvoi minua säästämään itseäni, vaikka hän itsekin oli -vallan tulta ja liekkejä ja itse asiassa seurasi yhtä kiihkeästi -ja kärsimättömästi oopperani syntymistä kuin minä itse. Monasti -kävin myöskin noutamassa häntä, saadakseni hänet yksin haltuuni -ja vietin hänen kanssaan illan viileässä ravintolanpuutarhassa, -missä kuitenkaan kuhertelevat parit, lamput ja tulitus sekä se -aistillisuuden tuoksu, jota aina on kaupunkien kesäilloissa, eivät -tehneet minulle hyvää. - -Vallan huonoiksi muuttuivat asiat, kun myöskin Teiser matkusti, -lähteäkseen hänkin Brigitten kanssa loma-ajaksi vuoristoon. Hän -kutsui minua tulemaan mukaan, se oli häneltä täyttä totta niin -suuressa määrässä kuin minä olisinkin pilannut hänen nautintoansa -liikkumattomuuteni takia; mutta minä en voinut suostua hänen -tarjoukseensa. Kahdeksi viikoksi jäin yksikseni kaupunkiin, -unettomana ja rasittuneena, eikä työkään enää edistynyt. - -Silloin lähetti minulle Gertrud pienen alppiruusuja täynnä olevan -lippaan eräästä kylästä Wallisista, ja nähdessäni hänen käsialansa -ja poimiessani ruskeahkoja, kuihtuneita kukkia esille lippaasta, -lankesi minuun kuin katse hänen armaista silmistään, ja minä häpesin -kurjuuttani ja epäluuloisuuttani. Ymmärsin että oli parempi hänen -tietää tilani, ja seuraavana aamuna kirjoitin hänelle lyhyen kirjeen. -Siinä kerroin, puoleksi leikkiä laskien, etten enää voinut nukkua -ja että tämä johtui kaipauksesta, etten enää voisi ottaa vastaan -hänen ystävyyttään, koska tunne minun puoleltani oli rakkautta. -Kirjottaessani valtasi kiihkoni minut uudelleen, ja kirje, joka -oli alkanut rauhallisesti ja miltei leikillisesti, muuttui lopulta -kiivaaksi ja intohimoiseksi. - -Posti toi minulle miltei joka päivä tervehdyksiä ja maisemakortteja -Teiserin sisaruksilta, jotka eivät voineet aavistaa, että heidän -lähetyksensä joka kerran valmistivat minulle pettymyksen, koska olin -odottanut muuta postia toiselta taholta. - -Vihdoin sekin tuli, harmaa kuori, jossa oli Gertrudin keveätä, -iloista käsialaa ja sisällä kirje. - - Rakas ystävä! Teidän kirjeenne saattaa minut pulaan. Näen, että - kärsitte ja että teillä on vaikea aika, muuten täytyisi minun - moittia teitä siitä, että näin yllätätte minut. Tiedätte, miten - paljon Teistä pidän; mutta minulle on nykyinen tilani rakas, en - tunne vielä mitään halua sen muuttamiseen. Jos huomaisin olevani - vaarassa kadottaa Teidät, tekisin kaikkeni, säilyttääkseni Teidät - itselleni. Mutta Teidän kuumaan kirjeeseenne en voi vastata. - Olkaa kärsivällinen, jättäkää meidän välimme sellaiseksi kuin se - oli, kunnes jälleen tapaamme toisemme ja voimme puhua keskenämme. - Silloin on kaikki oleva helpompaa. - - Ystävällisesti Teidän Gertrudinne. - -Täten ei ollut paljo muuksi muuttunut, ja kuitenkin teki kirje -minulle hyvää. Se oli kuitenkin tervehdys häneltä, hän kärsi -kuitenkin ja salli sen tapahtua, että kosin häntä, hän ei ollut -antanut minulle kieltävää vastausta. Samalla toi kirje mukanaan -jotain hänen olemuksestaan, jotain hänen miltei viileästä -selkeydestään, ja sen kuvan asemasta, jonka minun kaipuuni oli -luonut hänestä, oli hän jälleen itse ajatuksissani. Hänen katseensa -vaati minulta luottamusta, tunsin hänen läheisyytensä, ja heti -heräsi minussa häpeän ja ylpeydentunne, joka auttoi minua voittamaan -kuluttavan hiutumiseni ja palavat toivomukseni. En lohdutettuna -mutta kuitenkin vahvistuneena ja puolustuskykyisempänä pidin itseäni -pystyssä. Majotuin töineni erääseen kyläravintolaan kahden tunnin -matkan päähän kaupungista. Siellä istuin varjoisassa, jo kukkineessa -sireenimajassa ja mietiskelin ja ihmettelin elämääni. Miten -kuljinkaan yksinäisenä ja vieraana tietäni, tietämättä kunne! Missään -en ollut lujasti juurtunut ja hankkinut itselleni kotipaikkaoikeutta. -Vanhempieni kanssa ylläpidin ainoastaan ulkonaista kanssakäymistä -kohteliaiden kirjeiden muodossa; toimeni olin jättänyt antaakseni -myöten vaarallisille luomiskuvitteluille, jotka eivät kuitenkaan -tyydyttäneet minua. Ystäväni eivät minua tunteneet, Gertrud oli -ainoa ihminen, jonka kanssa minun olisi ollut mahdollista saavuttaa -täydellinen keskinäinen ymmärrys. Ja työni, se, minkä takia kuitenkin -elin ja jonka piti antaa elämälleni joku tarkotus, millaista varjojen -tavottelua, ilmalinnojen rakentelua se olikaan! Voiko tosiaankin -olla jotakin mieltä siinä ja voiko se täyttää ihmisen elämän, tuo -säveljaksojen kasaaminen toistensa jälkeen ja kiihkeä leikkiminen -kuvioilla, jotka parhaassa tapauksessa auttoivat toisia ihmisiä -mieluisalla tavalla viettämään jonkun hetken? - -Kuitenkin työskentelin jälleen jotenkin ahkerasti ja sain oopperan -sisäisen suunnittelun tänä kesänä kokonaan valmiiksi, vaikkakin -ulkonaisesta puolesta vielä puuttui paljo ja vasta pieni osa -oli valmiiksi kirjotettua. Monasti valtasi minut jälleen ilo ja -ajattelin ylpeydellä, mitenkä teokseni saisi ihmiset valtaansa, miten -laulajien ja soittajien, kapellimestarien ja kuorojen täytyisi olla -minun tahtoni toimeenpanijoita ja miten se vaikuttaisi tuhansiin. -Toisin ajoin tuntui minusta miltei pelottavalta ja aaveelliselta, -että kaikkien näiden toimintojen ja tämän voiman piti lähteä -yksinäisen ihmisraukan voimattomista unelmista ja mielikuvitteluista, -ihmisraukan, jota kaikki säälivät. Toisinaan kadotin myöskin -rohkeuteni, ja minusta oli tuntuvinaan mahdottomalta, että teokseni -milloinkaan tulisi esitetyksi, kaikki oli muka väärää ja liioteltua. -Mutta tämä oli harvinaista, itse asiassa olin vakuutettu teokseni -elinkykyisyydestä ja voimasta. Se oli rehellinen ja hehkuva, se oli -elettyä ja sillä oli verta suonissaan, ja vaikken enää nyt sitä -haluakaan kuulla ja kirjotan aivan toisellaisia nuotteja, niin -on kuitenkin tuossa oopperassa koko nuoruuteni, ja kun muutamat -sen tahdit jälleen tapaavat korvaani, niin on kuin puhaltaisi -leuto kevätmyrsky nuoruuteni ja intohimoni kauas taakse jääneistä -laaksoista. Ja kun ajattelen, että koko sen hehku ja sen sydämiä -tenhova voima on syntynyt heikkoudesta, kieltäymyksestä ja kaipuusta, -en enää tiedä, onko koko tuonaikuinen elämäni, ja vielä nykyinenkin, -minulle rakas vai katkera. - -Kesä lähestyi loppuaan, eräänä synkkänä yönä, jolloin sadekuurot -syöksyivät alas kurjina ja intohimoisesti nyyhkyttäen, kirjotin -alkusoiton valmiiksi, ja aamulla oli sade viileätä ja leutoa, taivas -tasaisen harmaa ja puutarhaan oli ilmestynyt syksyn värit. Panin -tavarani kokoon ja matkustin takaisin kaupunkiin. - -Kaikista tuttavistani oli vasta Teiser sisarineen palannut. He -näyttivät molemmat ruskettuneilta ja kukoistavilta, olivat kokeneet -retkillään hämmästyttävän paljon ja olivat kuitenkin täynnä osanottoa -ja jännityksissään siitä, miten oopperani laita oli. Soitimme -alkusoiton, ja minusta itsestäni oli miltei juhlallista, kun Teiser -pani kätensä olkapäälleni ja sanoi sisarelleen: "Brigitte, katso -häntä tarkoin, hän on suuri musiikkimies!" - -Gertrudin tuloa odotin kaikesta kaipuustani ja mielenkiihotuksestani -huolimatta kuitenkin luottamuksella. Saatoin näyttää hänelle kelpo -määrän työtä ja tiesin että hän olisi elävä mukana ja ymmärtäisi -ja nauttisi kaikesta kuin omastaan. Enimmän olin jännityksissäni -Heinrich Muothista, jonka apu oli minulle välttämätön ja josta en -kuukausimääriin ollut kuullut mitään. - -Vihdoin ilmaantui hän, jo ennen Gertrudin paluuta, ja astui eräänä -aamuna huoneeseeni. Hän silmäili minua pitkään. - -"Te näytätte kurjalta", sanoi hän päätään ravistaen. "No, kun -säveltää sellaisia asioita!" - -"Oletteko silmäillyt osaa?" - -"Silmäillyt? Osaan sen ulkoa ja laulan sen niin pian kuin haluatte. -Sehän on vallan vietävää musiikkia!" - -"Niinkö luulette?" - -"Saattepa nähdä. Nyt on teidän kaunein aikanne ollutta ja mennyttä, -odottakaahan vain! Ullakkokamari-kuuluisuus on ohitse, kun ooppera -tulee esitetyksi. No, se on teidän asianne. Milloin laulamme? Pari -huomautusta olisi minulla kuitenkin tehtävänä. Miten pitkälle on -työnne kokonaisuudessaan sujunut?" - -Näytin hänelle mitä oli näytettävää, ja hän vei minut heti mukanaan -asuntoonsa. Siellä kuulin hänen ensimäisen kerran laulavan tätä osaa, -jota säveltäessäni minä aina olin oman intohimoni halki ajatellut -häntä, ja tunsin oman musiikkini ja hänen äänensä voiman. Vasta nyt -saatoin ajatuksissani nähdä kokonaisuuden edessäni näyttämöllä, vasta -nyt löi oma liekkini minua vastaan ja antoi minun tuntea lämpöänsä, -ei enää kuulunut minulle eikä enää ollut minun teokseni, vaan oli -saanut oman elämän ja vaikutti minuun vieraana voimana. Ensi kertaa -tunsin tuon teoksen irtautumisen omasta luojastaan, johon en tähän -saakka oikein ollut uskonut. Teokseni alkoi kohota ja liikkua ja -näyttää elonmerkkejä; vastikään oli se ollut kädessäni ja nyt ei -se enää ollut minun, se oli kuin isäänsä ylivoimaiseksi kasvanut -lapsi, eli ja vaikutti omin neuvoin, katseli minua oudostellen -omana itsenään ja kantoi kuitenkin nimeäni ja merkkejäni otsallaan. -Sama kaksinainen, monasti hirveä tunne on minulla myöhemmin ollut -seuratessani sen esitystä. - -Muoth oli harjotellut osansa hyvin, ja mitä hän halusi saada -muutetuksi, siinä saatoin helposti noudattaa hänen mieltänsä. Nyt -tiedusteli hän uteliaana soprano-osaa, jota hän tunsi ainoastaan -puolittain, ja tahtoi tietää, oliko joku laulajatar jo laulanut -sen minulle. Minun täytyi nyt ensimäisen kerran puhua hänelle -Gertrudista, ja onnistuin tekemään sen rauhallisesti ja huomiota -herättämättä. Nimeltään Muoth hänet kyllä tunsi, mutta ei ollut -milloinkaan seurustellut Imthorin talossa ja oli kummastunut -kuullessaan, että Gertrud oli harjotellut osan ja saattoi laulaa sen. - -"Siinä tapauksessa täytyy hänellä olla hyvä ääni", sanoi hän, "hyvin -korkea ja kevyt. Ettekö tahdo kerran viedä minua sinne?" - -"Olisin muutenkin pyytänyt saada tehdä sen. Tahtoisin pari kertaa -saada kuulla teidän laulavan neiti Imthorin kanssa, lienee -tarpeellista tehdä eräitä korjauksia. Niin pian kuin Imthorin -herrasväki jälleen on kaupungissa, pyydän teitä tekemään sen." - -"Oikeastaan olette onnen myyrä, Kuhn. Ja orkesterimusiikkia varten on -teillä Teiser apunanne. Saattepa nähdä, että kappale menestyy." - -En sanonut mitään, minulla ei ollut vielä aikaa ajatella pitemmälle, -arvailla oopperani kohtaloa, ensin täytyi sen valmistua. Mutta siitä -saakka kuin olin kuullut hänen laulavan, uskoin minäkin teokseni -voimaan. - -Teiser, jolle kerroin tästä, sanoi äkäisenä: "Sen kyllä uskon. -Muothillahan on peikon voimat. Kun ei hän vain olisi sellainen -hutilus. Hänellä ei milloinkaan ole kysymys musiikista, aina vain -hänestä itsestään. Hän on häikäilemätön kaikkialla." - -Sinä päivänä, jolloin syksyisen puutarhan halki, lehtien jo hiljaa -alkaessa putoilla, astuin Imthorin taloon tavatakseni vihdoinkin -kotiin palanutta Gertrudia, löi sydämeni ahdistuneena. Mutta hän, -kauniimpana ja ryhdikkäämpänä ja hiukan ruskettuneena, tuli minua -vastaan hymyillen, ojensi minulle kätensä ja sai äänellään ja -katseellaan ja koko ylhäisellä, vapaalla olemuksellaan minussa heti -aikaan entisen lumouksen, niin että onnellisena heitin syrjään -huoleni ja kaipuuni ja olin iloinen saadessani jälleen olla hänen -parantavassa lähistössään. Hän antoi minun tehdä mieleni mukaan, ja -kun en löytänyt oikeata tietä päästäkseni puhumaan kirjeestäni, oli -hänkin vaiti kaikesta tästä eikä millään ilmeelläänkään osottanut, -että toveruutemme olisi häiriintynyt tai vaarassa. Hän ei koettanut -vältellä minua, hän oli jälleen useasti kanssani kahden kesken, -luottaen siihen, että noudattaisin hänen tahtoansa enkä uudistaisi -kosintaani ennenkuin hän itse antaisi minulle siihen aiheen. Kävimme -viipymättä lävitse kaiken, mitä näinä kuukausina olin luonut, ja minä -kerroin hänelle, että Muothilla oli osansa ja että hän kiitti sitä. -Pyysin häneltä lupaa saada tuoda Muothin mukanani, koska minun oli -välttämätöntä saada kuulla molempien pääosien esitystä yht'aikaa, ja -hän antoi suostumuksensa. - -"Aivan mielelläni en sitä tee," sanoi hän, "senhän tiedätte. En -muuten milloinkaan laula vieraille, ja kaksin verroin kiusallista on -minun se tehdä herra Muothille. Ei ainoastaan sen vuoksi että hän -on kuuluisa laulaja. Hänessä on jotain, jota pelkään, ainakin hänen -näyttämöllä ollessaan. No, saammehan nähdä, kyllä se kuitenkin sujuu." - -En rohjennut puolustaa ystävääni ja ylistää tätä, jotten olisi tehnyt -häntä vieläkin aremmaksi. Olin vakuutettu siitä, että hän ensimäisen -yrityksen jälkeen tulisi mielellään laulamaan Muothin kanssa. - -Muutama päivä myöhemmin saavuimme Muothin kanssa ajaen vaunuilla, -meitä oli odotettu ja meidät otti vastaan talon isäntä, joka oli -sangen kohtelias ja viileä. Minun tiheitä käyntejäni ja tuttavallista -suhdettani vastaan ei hänellä ollut vähintäkään, hän olisi nauranut, -jos joku olisi hänelle siitä huomauttanut. Mutta Muothin lisäksi -tulo ei häntä miellyttänyt. Tämä oli hyvin siro ja moitteeton -käytöksessään, ja Imthorit näyttivät molemmat olevan hänen suhteensa -mieluisalla tavalla pettyneitä. Tämä väkivaltaiseksi ja ylimieliseksi -mainittu taiteilija osasi näyttää erinomaisia tapoja; hän ei myöskään -ollut turhamielinen, ja puheessaan oli hän täsmällinen mutta -vaatimaton. - -"Ehkä alotamme?" kysyi Gertrud hetkisen kuluttua, ja me nousimme -ylös, mennäksemme musiikkihuoneeseen. Minä istuuduin pianon ääreen, -hahmostelin alkusoiton, annoin ohjeita ja pyysin sitten Gertrudia -alottamaan. Hän teki sen vastemielisesti ja varovaisesti, puolella -äänellään. Muoth sitä vastoin, kun hänen vuoronsa tuli, lauloi -epäröimällä ja säästelemällä täydellä voimallaan, repäisi meidät -molemmat mukaansa ja sai meidät keskelle toimintaa, niin että -Getrudkin nyt antautui. Muoth, jonka tapana oli hyvissä perheissä -kohdella naisia hyvin hillitysti, kiinnitti nyt vasta huomiotansa -häneen, seurasi hänen lauluansa mielenkiinnolla ja lausui hänelle -sydämmellisin, ei liiotelluin, toverillisin sanoin ihailunsa. - -Siitä lähtien oli kaikki arkuus kadonnut, musiikki teki meidät -ystäviksi ja yksimielisiksi. Ja teokseni, joka yhä vielä virui -huonosti toisiinsa liitettyinä palasina, kasvoi sisimmässäni -yhä enemmän ja enemmän kokoon. Tiesin nyt että pääasia oli -tehty eikä mitään olennaista enää ollut pilattavissa, ja se oli -minusta hyvä. En salannut iloani ja kulin liikutettuna molempia -ystäviäni. Juhlamielellä läksimme Imthorilta, ja Heinrich Muoth sai -päähänsä viedä minut juhla-aterialle ravintolaansa. Silloin hän -samppanjalasien ääressä teki sen, mitä ei milloinkaan ollut tahtonut -tehdä, hän sinutteli minua ja pysyikin sitten siinä, ja minä olin -iloissani ja sallin sen tapahtua. - -"Nyt olemme tyytyväisiä ja juhlimme", nauroi hän, "ja itse asiassa -olemmekin oikeassa siinä, että teemme sen edeltä päin, silloin -on se ihaninta. Jäljestä päin näyttää toiselta. Sinä riennät nyt -teatterimainetta kohti, poikaseni, ja kilistäkäämme lasejamme -toivoen, ettei se ole sinulle yhtä turmiollinen kuin useimmille." - -Vielä jonkun aikaa oli Gertrud yhtä arka Muothia kohtaan ja tuli -ainoastaan laulaessaan vapaaksi ja iloiseksi. Muoth oli hyvin -hillitty ja huomaavainen, ja vähitellen alkoi Gertrud mielellään -ottaa vastaan hänen tulonsa ja kutsui hänet, samoin kuin minutkin, -joka kerta yhtä teeskentelemättömän ystävällisesti tulemaan -uudelleen. Hetket, jolloin me kolme olimme yksiksemme, olivat tästä -lähtien harvinaisia. Osat olivat käydyt lävitse ja Imthorilla oli -alkanut talvinen seuraelämä tavallisille musiikki-iltoineen, joihin -nyt myöskin Muoth useasti saapui, ottamatta kuitenkaan osaa ohjelmien -suoritukseen. - -Useasti luulin huomaavani, että Gertrud alkoi käydä minulle yhä -vieraammaksi ja vieraammaksi, että hän jonkun verran oli vetäytynyt -minusta pois. Kuitenkin moitin itseäni sellaisista ajatuksista aina -ja häpesin luulevaisuuttani. Näin Gertrudilla suuren talon emäntänä -olevan paljo puuhaa ja iloitsin useasti nähdessäni hänen kulkevan -vieraiden keskellä solakkana ja ruhtinaallisena mutta samalla niin -viehättävän suloisena. - -Minulta kuluivat viikot nopeasti. Istuin työni ääressä, jonka mikäli -mahdollista toivoin saavani valmiiksi talven kuluessa, minulla oli -neuvotteluja Teiserin kanssa ja vietin iltahetkiä hänen ja sisarensa -seurassa, ja lisäksi oli minulla kirjeenvaihtoni ja kaikellaisia -hommia, sillä laulujani laulettiin siellä täällä ja Berlinissä -esitettiin kaikki, mitä olin jouhisoittimille säveltänyt. Saapui -kyselyjä ja sanomalehtiarvosteluja, ja äkkiä näyttivät myöskin kaikki -tietävän, että valmistelin oopperaa, vaikken paitsi Gertrudille, -Teiserille ja Muothille ollut maininnut siitä kellekään sanaakaan. -No, nyt se oli yhden tekevää, ja itse asiassa ilahduttivat minua nämä -menestyksen merkit, nyt näytti tie lopultakin -- ja sentään varhain -kylläkin -- olevan avoinna edessäni. - -Kotona vanhempien luona en ollut käynyt kokonaiseen vuoteen. Nyt -matkustin jouluksi kotiin. Tapasin äidin lemmekkäänä kuten aina, -mutta välillämme oli yhä tuo sama avomielisyyden puute, joka minun -puoleltani oli väärinkäsitetyksi tulemisen pelkoa, hänen puoleltaan -minun taiteilijakutsumukseni epäilyä. Nyt puhui hän vilkkaasti siitä, -mitä oli minusta kuullut ja lukenut, kuitenkin enemmän tuottaakseen -sillä minulle iloa kuin vakaumuksesta, sillä itse asiassa epäili -hän näitä näennäisiä voittojakin samoin kuin koko taiteilijauraani. -Hän nautti kyllä musiikista, oli aikaisemmin laulanutkin, mutta -"musikantti" oli aina hänen silmissään ollut jotain viheliäistä, eikä -hän myöskään voinut ymmärtää eikä hyväksyä minun musiikkiani, jota -hän oli hiukan kuullut. - -Isällä oli enemmän uskoa. Kauppiaana ajatteli hän ennen kaikkea minun -ulkonaista menestystäni, ja vaikka hän aina oli nurkumatta antanut -avustusta, jopa orkesterista luovuttuani jälleen kustantanut koko -ylläpitoni, näki hän kuitenkin mielellään, että aloin ansaita ja että -minulla oli mahdollisuuksia kerran elää omasta ansiostani, mitä hän -piti varakkuudenkin ohella kunniakkaan elämän välttämättömänä ehtona. -Tapasin muuten hänet vuoteen omana, hän oli juuri tuloni edellisenä -päivänä langennut ja loukannut jalkansa. - -Tapasin hänet mietiskeleviin keskusteluihin taipuisena, tulin -häntä lähemmäksi kuin milloinkaan ja tunsin iloa hänen kokeneesta, -käytännöllisestä elämänviisaudestaan. Saatoin kertoa hänelle -monista kärsimyksistäni, jota en aikaisemmin ollut kehdannut tehdä. -Tällöin muistui mieleeni muuan Muothin lause, jonka kertasin -isälleni. Muoth oli kerran sanonut, ei kyllä tosissaan, että hän -piti nuoruutta elämän vaikeimpana aikana ja oli huomannut, että -vanhat ihmiset ovat enimmäkseen iloisempia ja tyytyväisempiä kuin -nuoret. Isäni naurahti tähän ja lausui sitten miettiväisesti: Me -vanhat sanomme tietysti päinvastoin. Mutta ystäväsi on kuitenkin -aavistellut oikeata. Luulen, että elämässä voi vetää aivan tarkan -rajan nuoruuden ja vanhuuden välille. Nuoruus päättyy silloin kuin -itsekkäisyyskin, vanhuus alkaa muiden hyväksi elämisellä. Tarkoitan -tätä: nuorille ihmisille elämä tuottaa paljon nautintoa ja paljon -kärsimystä, koska he elävät ainoastaan itseänsä varten. Silloin on -jokainen toivomus ja päähänpisto tärkeä, silloin maistetaan jokainen -riemu, mutta myös jokainen murhe, ja moni, joka näkee toivomustensa -jäävän täyttymättä, heittää koko elämän. Se on nuorekasta. Mutta -useimmille ihmisille tulee aika, jolloin tapahtuu muutos, jolloin -he elävät enemmän toisia varten, eivätkä suinkaan hyveellisyydestä, -vaan aivan luonnollisista syistä. Useimmille tuo tämän muutoksen -mukanaan perhe. Ajattelee vähemmän itseään ja toivomuksiaan, -kun on lapsia. Toisilta itsekkyys katoaa virkaan, politiikkaan, -taiteeseen tai tieteeseen. Nuoruus tahtoo leikkiä, vanhuus tehdä -työtä. Ei kukaan mene naimisiin saadakseen lapsia, mutta kun hän -saa lapsia, muuttavat ne hänet, ja lopulta huomaa hän, että kaikki -kuitenkin on tapahtunut näiden tähden. Se johtuu siitä, että tosin -mielellään puhuu kuolemasta, mutta ei kuitenkaan koskaan ajattele -sitä. Vanhusten laita on päinvastoin. Nuoret luulevat elävänsä -iankaikkisesti ja kohdistavat sen vuoksi kaikki toiveensa ja -ajatuksensa itseensä. Vanhat ovat jo älynneet, että kerran tulee -loppu ja että kaikki, mitä omaa itseänsä varten tekee, lopulta menee -tyhjiin. Sen vuoksi tarvitsee hän toista ikuisuutta ja uskoa siihen, -ettei hän tee työtä ainoastaan matoja varten. Sitä varten ovat vaimo -ja lapset, toimi ja virka ja isänmaa, jotta tietäisi, kenen vuoksi -tuo päivittäinen kiusaantuminen ja hyöriminen tapahtuu. Ja siinä on -ystäväsi aivan oikeassa: on tyytyväisempi eläessään toisten hyväksi -kuin eläessään omaksi hyväkseen. Vanhojen ei vain pitäisi tehdä siitä -sellaista sankaruutta, sillä sitä se ei ole. Myöskin on nähty, että -iloisimmista nuorista tulee parhaat vanhukset, eikä niistä, jotka jo -koulussa ovat kuin iso-isiä. - -Viivyin viikon kotona ja istuin useasti isäni vuoteen ääressä; hän -ei ollut kärsivällinen potilas ja olikin muuten lukuunottamatta -pientä jalkaloukkaantumaansa mitä parhaimmissa voimissa. Tunnustin -hänelle mielipahani sen johdosta, etten jo aikaisemmin ollut osannut -olla hänelle oikeudenmukainen ja tullut häntä lähemmäksi, mutta -hän sanoi sen olevan molemminpuolista ja koituvan meidän tulevalle -ystävyydellemme enemmän onneksi, kuin että olisimme tehneet -ennenaikaisia toistemme ymmärtämisen yrityksiä, jotka harvoin -onnistuvat. Varovaisesti ja ystävällisesti tiedusteli hän sitten, -miten minun oli laitani naisiin nähden. Gertrudista en voinut kertoa -mitään, muu rippini oli varsin yksinkertainen. - -"Elä ole pahoillasi!" sanoi isäni hymyillen. "Sinussa on edellytyksiä -tulla varsin hyväksi aviomieheksi, ja sen älykkäät naiset pian -huomaavat. Vain aivan köyhään et saa luottaa, hän voisi tarkottaa -rahojasi. Ja ellet löydä sellaista, jota mielessäsi olet kuvitellut -ja kaipaat, niin ei vielä silloinkaan ole kaikki kadotettu. Nuorten -ihmisten välinen rakkaus ei ole samaa kuin rakkaus pitkäaikaisessa -avioliitossa. Nuoruudessaan ajattelee jokainen itseään ja -huolehtii itsestään. Mutta kun kerran koti on perustettu, on muuta -huolehtimista. Minun on myöskin käynyt niin, voit sen kaiketi saada -tietää. Olin äitiisi sangen rakastunut, se oli rakkausavioliitto. -Mutta sitä kesti vain vuoden tai kaksi; sitten loppui rakastuneisuus -ja oli pian käytetty viimeiseen tähteeseen, ja siinä me olimme -tietämättä mitä meidän oikeastaan oli toistemme kanssa alkaminen. -Silloin tulivat juuri parahiksi lapset, sinun molemmat vanhemmat -sisaruksesi, jotka kuten muistat kuolivat nuorena, ja meidän oli -huolehtiminen niistä. Silloin tulivat meidän vaatimuksemme toistemme -suhteen vähäisemmiksi, vieraantuminen hävisi jälleen ja yht'äkkiä -saapui rakkauskin uudelleen, ei tosin se vanha, vaan aivan toinen. Se -on siitä saakka kestänyt, tarvitsematta paljoa paikkaamista, enemmän -kuin kolmekymmentä vuotta. Kaikkien rakkausavioliittojen ei käy yhtä -hyvin, jopa varsin harvojen." - -Nämä mielipiteet eivät tosin tuoneet minulle apua, mutta uusi -ystävällinen suhteeni isääni teki minulle hyvää ja teki minulle -jälleen rakkaaksi kodin, josta viime vuosina olin miltei -vieraantunut. Kun jälleen matkustin pois, en katunut käyntiäni ja -päätin vast'edes pysyä lähemmässä yhteydessä vanhusten kanssa. - -Työni sekä matkat jouhimusiikkini esittämisen johdosta pidättivät -minua jonkun aikaa käymästä Imthorilla. Kun tulin takaisin, huomasin -Muothista, joka ennen oli käynyt siellä vain minun seurassani, -tulleen yhden ahkerimpia vieraita siellä. Vanha Imthor käyttäytyi -yhä edelleen häntä kohtaan kylmästi ja hiukan torjuvasti, mutta -Gertrudista näytti tulleen hyvä ystävä hänen kanssaan. Minusta se -oli mieluisaa, en tiennyt mitään syytä mustasukkaisuuteen ja olin -vakuutettu siitä, että kaksi niin erilaista ihmistä kuin Muoth -ja Gertrud tosin saattoivat kiinnittää toistensa mieliä ja vetää -toisiansa puoleensa, mutta eivät milloinkaan tyydyttää ja rakastaa -toisiansa. Niinpä näinkin epäluuloitta heidän laulavan yhdessä, -molempien kauniiden äänten sekaantuessa toisiinsa. He näyttivät -komeilta, molemmat kookkaita, pitkiä, ryhdikkäitä, toinen tumma -ja totinen, toinen vaalea ja iloinen. Viime aikoina oli minusta -kuitenkin toisinaan alkanut tuntua siltä, kuin olisi Gertrudin -ollut vaikea säilyttää vanhaa synnynnäistä iloisuuttaan ja kuin -olisi hän useasti ollut väsynyt ja synkkämielinen. Hän katsoi minua -useasti totisena ja tutkivasti, sellaisella uteliaisuudella ja -mielenkiinnolla, jolla hätääntyneet ja tuskaiset ihmiset katsovat -toisiansa; ja kun silloin nyökäytin hänelle päätäni ja vastasin -iloisella katseella, sai hän niin hitaasti ja ponnistaen jännitettyä -piirteensä hymyyn, että minun tuli sääli. - -Tein kuitenkin tällaisia havaintoja sangen harvoin, toisin ajoin -näytti Gertrud niin iloiselta ja säteilevältä kuin koskaan, niin -että pidin havaintojani kuvitteluina tai johtuneina ohimenevästä -pahoinvoinnista. Vain kerran pelästyin todella. Hän istui, erään -talon tuttavan soittaessa Beethovenia, taaksepäin nojautuneena -varjossa ja luuli nähtävästi olevansa aivan huomaamattomana. -Aikaisemmin, kirkkaassa valaistuksessa ollessaan vieraiden joukossa -oli hän alati näyttänyt huolettomalta ja iloiselta. Mutta nyt, -itseensä vetäytyneenä ja nähtävästi tuntematta minkäänlaista musiikin -vaikutusta, antoi hän tämän ilmeen väistyä ja sen sijalle tuli toinen -väsymyksen, tuskan ja pelon ilme kuin hätyytetyllä, neuvottomalla -lapsella. Sitä kesti useita minuutteja, ja kun näin sen, oli sydämeni -seisahtua. Hän kärsi ja oli huolestunut, ja se oli paha, mutta -että hän minullekin näytteli iloisen osaa ja minultakin salasi -kaiken, herätti minussa pelkoa. Kun soitto oli lopussa, menin hänen -läheisyyteensä, istuuduin hänen luoksensa ja aloin hänen kanssaan -keveän keskustelun. Huomautin, että tämä oli hänelle ilmeisesti -rauhaton talvi ja että minäkin jouduin sen takia kärsimään, mutta -sanoin kaiken tämän leikkiä laskien. Lopuksi muistutin häntä viime -keväästä, jolloin olimme yhdessä soittaneet ja laulaneet oopperani -alkeita ja keskustelleet siitä. - -Silloin sanoi hän: "Niin, se oli hauskaa aikaa." Enempää ei, mutta se -oli kuitenkin tunnustus, sillä hän sanoi sen tahtomattansa vakavasti. -Mutta minä luin näissä sanoissa toivoa itselleni ja olin hänelle -sydämestäni kiitollinen. - -Mielelläni olisin uudistanut hänelle kesäisen kysymykseni. Hänen -olennossaan tapahtunutta muutosta, hänen epävarmaa arkuuttaan ja -hämillä-oloaan, jota hän toisinaan osotti juuri minulle, täytyi -minun toki niin vaatimaton kuin olinkin pitää suotuisana merkkinä -itselleni. Minun oli liikuttavaa nähdä, miten hänen tyttöylpeytensä -näytti olevan sairas ja puolustautuvan. Kuitenkaan en uskaltanut -sanoa mitään, hänen epävarmuutensa säälitti minua, ja hiljaisen -lupaukseni luulin myöskin olevani velvollinen pitämään. En ole -milloinkaan osannut tulla toimeen naisten kanssa; tein päinvastaisen -virheen kuin Heinrich Muoth: seurustelin naisten kanssa kuin ystävien. - -Kun en ajan pitkään voinut pitää huomioitani erehdyksenä ja -kuitenkin ainoastaan puolittain ymmärsin Gertrudin muuttunutta -käytöstä, vetäydyin erilleni, kävin harvemmin vierailulla ja vältin -tuttavallisia keskusteluja hänen kanssaan. Tahdoin säästää häntä -ja olla tekemättä häntä vielä aremmaksi ja tuskallisemmaksi, kun -hän kuitenkin näytti kärsivän ja olevan sisäisesti ristiriitainen. -Hän huomasi sen luullakseni ja oli hyvillään minun menettelystäni. -Toivoin, että talven ja vilkkaan seuraelämän päätyttyä taas koittaisi -meille molemmille hiljainen, suloinen aika, ja siihen saakka tahdoin -odottaa. Mutta useasti armas tyttö herätti katkeraa sääliäni, ja -vasten tahtoanikin tulin itse vähitellen levottomaksi ja tunsin -jotain pahaa olevan tulossa. - -Helmikuu tuli, toivoin hartaasti kevättä ja kärsin tästä -jännittyneestä mielentilastani. Myöskin Muoth kävi harvoin luonani; -hänellä kyllä oli paljo työtä oopperassa ja sitäpaitsi oli hänellä -edessään valinta kahden suuren teatterin hänelle äskettäin tekemien -kunniakkaiden tarjousten välillä. Rakastajatarta ei hänellä enää -näyttänyt olevan; ainakaan en siitä lähtien kuin hänen välinsä Lotten -kanssa olivat rikkoutuneet ollut nähnyt ainoatakaan naista hänen -luonansa. Äskettäin olimme viettäneet hänen syntymäpäiväänsä; siitä -lähtien en ollut häntä tavannut. - -Nyt tunsin tarvetta käydä hänen luonansa; muuttuneet suhteeni -Gertrudiin, liikatyö ja talven väsymys alkoivat rasittaa minua, ja -menin hakemaan häntä saadakseni taas kerran tarinoida hänen kanssaan. -Hän pani eteeni sherrylasin, kertoili yhtä ja toista näyttämöltä ja -oli muuten väsynyt, hajamielinen ja merkillisen lauhkea mieleltään. -Kuuntelin hänen puheitaan, silmäilin yhtä ja toista huoneessa ja olin -juuri kysymäisilläni, oliko hän äskettäin ollut Imthorilla. Silloin -näin, katseeni välinpitämättömästi osuessa pöydälle, kirjeenkuoren, -jossa oli Gertrudin käsialaa. Ennenkuin vielä olin ennättänyt koota -ajatuksianikaan, valtasi mieleni kauhu ja katkeruus. Sehän saattoi -olla kutsu, yksinkertainen kohteliaisuus, mutta sitä en uskonut, niin -mielelläni kuin sen olisin tahtonut tehdä. - -Minun onnistui pysyä rauhallisena, ja pian poistuin. Ja -tahtomattanikin tiesin jo kaikki. Se saattoi olla kutsu, -pikku seikka, sattuma -- mutta minä tiesin, ettei niin ollut. -Silmänräpäyksessä näin kaiken ja käsitin kaiken, mitä viime -aikoina oli tapahtunut. Selitin kyllä itselleni aikovani odottaa -ja ottaa varmuutta asiasta, mutta kaikki nämä ajatukset olivat -vain peittelyitä ja tekosyitä; pohjalla istui nuoli, joka vuodatti -sydänvertani, ja kun olin saapunut kotia ja jälleen istuin -huoneessani, väistyi huumaus ja antoi sijaa hirveälle selvyydelle, -joka jäisenä virtasi lävitseni ja antoi minun tuntea, että elämäni -nyt oli hävitetty ja uskoni ja toivoni tuhottu. - -Useihin päiviin en saattanut vuodattaa kyyneleitä enkä edes tuntea -tuskaa. Arvelematta olin päättänyt, etten enää jäisi elämään. -Elämänhalu oli minusta kadonnut. Katselin kuolemaa kuin asiaa, joka -on välttämättä toimeenpantava ja josta ei kysytä, onko se mieluinen -vai eikö. - -Niihin asioihin, jotka minun sitä ennen oli selvittäminen ja jotka -selvitin, kuului ennen kaikkea käynti Gertrudin luona, jotta -saisin tunteelleni välttämättömän varmuuden. Olisin voinut saada -sen Muothilta; mutta vaikka tämä näytti vähemmän syylliseltä kuin -Gertrud, en kuitenkaan saanut mentyä hänen luoksensa. Menin Gertrudin -luokse, en tavannut häntä, tulin seuraavana päivänä uudelleen, -keskustelin hetkisen hänen ja isänsä kanssa, kunnes tämä jätti meidät -kahdenkesken, luullen että halusimme soittaa. - -Nyt seisoi hän yksin edessäni ja minä katsoin häntä uteliaasti vielä -kerran; hän oli hiukan muuttunut, mutta yhtä kaunis kuin aina. - -"Suokaa anteeksi, Gertrud", sanoin päättävästi, "että minun vielä -kerran täytyy kiusata teitä. Kirjotin teille kesällä erään kirjeen -- -voinko nyt saada vastauksen siihen? Minun täytyy matkustaa, kenties -pitkäksi ajaksi, muuten olisin odottanut, kunnes te itse..." - -Kun hän vaaleni ja katsoi minuun kummastuneena, jatkoin auttaakseni -häntä: "Eikö totta, teidän täytyy vastata kieltävästi? Olen sitä -aavistanut. Halusin saada vain varmuuden." - -Hän nyökäytti päätään surullisena. - -"Onko se Heinrich?" kysyin minä. - -Ja nyökäytti jälleen, ja äkkiä hän pelästyi ja tarttui käteeni. - -"Antakaa minulle anteeksi! Elkääkä tehkö hänelle mitään!" - -"Sellaista ei minulla ole mielessäni, olkaa levollinen", sanoin minä, -ja minun täytyi hymyillä, sillä mieleeni muistuivat Marion ja Lotte, -jotka myöskin yhtä pelokkaina riippuivat kiinni hänessä ja joita hän -oli lyönyt. Ehkä löisi hän myöskin Gertrudia, tuhoisi koko tämän -ihanan ylevyyden ja hänen luottavaisen olemuksensa. - -"Gertrud", sanoin vielä kerran, "miettikää vielä! Ei minun vuokseni; -tiedän, mitenkä asiat ovat! Mutta Muoth ei ole tekevä teitä -onnelliseksi. Hyvästi, Gertrud." - -Kylmyyteni ja tyyneyteni olivat säilyneet järkkymättöminä. Vasta nyt -kun Gertrud puhui äänellä, jonka tunsin Lottelta, kun hän loi minuun -sairaan katseen ja sanoi: "Elkää lähtekö näin, tätä en ole teiltä -ansainnut!" silloin sydämeni murtui ja minun oli vaikea hillitä -itseäni. - -Ojensin hänelle käteni ja sanoin: "En tahdo tuottaa teille tuskaa. En -myöskään aio vahingoittaa Heinrichia. Mutta odottakaa vielä, elkää -antako hänen vielä saada valtaa itsenne yli! Hän tuhoaa kaikki, joita -hän rakastaa!" - -Hän pudisti päätään ja laski käteni irti. - -"Hyvästi!" sanoin hiljaa. "Minähän olen syytön. Ajatelkaa hyvää -minusta, ja myöskin Heinrichista!" - -Tämä asia oli valmis. Palasin kotia ja jatkoin järjestämistäni kuin -olisi ollut kysymys liikeasioista. Tosin kaivoi tuska mieltäni, tosin -vuoti sydämeni verta, mutta minä olin niinkuin etäältä katsoja, -minulla ei ollut aikaa ajatella sitä. Minusta oli yhdentekevää, -kävikö minun niinä päivinä ja hetkinä, jotka minulla vielä oli -jäljellä, hyvin vai huonosti. Järjestin ne nuottilehtipinkat, -jotka muodostivat puolivalmiin oopperani, ja kirjotin lisäksi -kirjeen Teiserille, jotta teos mikäli mahdollista säilyisi. Samalla -mietiskelin jännitettynä sitä, millä tavalla kuolisin. Olisin -mielelläni tahtonut säästää vanhempiani, mutta en löytänyt mitään -kuolintapaa, joka olisi tehnyt tämän mahdolliseksi. Ja oikeastaanhan -se ei niin paljoa merkinnytkään; päätin tehdä sen revolverilla. -Kaikki nämä kysymykset nousivat nyt hämärinä ja epätodellisina -eteeni. Varmaa oli vain tietoisuus siitä, etten enää saattanut elää; -sillä jo tunsin aavistaen päätökseni jäisen kuoren takaa sen elämän -hirmuisuutta, joka minua odottaisi. Se katseli minua kauhistuttavasti -tyhjin silmäkuopin ja oli äärettömän paljoa hirvittävämpi kuin -kuoleman hämärä, jotenkin välinpitämätön kuvittelu. - -Seuraavana päivänä päivällisen tienoissa olin suorittanut -valmisteluni. Vielä kerran tahdoin tehdä retken kaupungin halki; -minun oli vielä vietävä kirjastoon takaisin pari kirjaa. Minua -tyynnytti tieto, etten illalla enää eläisi. Minulla oli tunne -sellainen kuin loukkautuneella, joka makaa puoleksi narkoottisessa -tilassa eikä tunne itse kipua, mutta hirveiden tuskien aavistuksen. -Hän toivoo ainoastaan että vaipuisi kokonaan tajuttomuuteen, -ennenkuin aavistettu tuska todella puhkeaa. Sellainen oli -mielentilani. Kärsin vähemmän todellista tuskaa kuin kiduttavaa -pelkoa siitä, että heräisin täyteen tajuntaan ja silloin olisin -pakotettu tyhjentämään koko pikarin, jonka kuolema minulta ottaisi -pois. Sen vuoksi tein käyntini nopeasti, toimitin asiani ja kiiruhdin -heti takaisin. Pienen mutkan tein vain, jottei minun tarvinnut -kulkea Gertrudin kodin ohitse. Sillä aavistin, vaikken saattanutkaan -muodostaa siitä mitään selvää ajatusta itselleni, että talon -nähdessäni minut ehkä valtaisi ja musertaisi maahan tuo sietämätön -tuska, jota pakenin. - -Näin saavuin takaisin taloon, jossa asuin, hengähtäen helpotuksesta, -avasin portin ja riensin viipymättä portaita ylös, mieli -keventyneenä. Vaikka tuska nyt oli kintereilläni ja ojensi kynsiään -minua kohti, vaikka se nyt yht'äkkiä alkaisi hirveänä raivota -minussa, niin ei myöskään ollut muuta kuin hetkiä ja silmänräpäyksiä -minun ja vapautuksen välillä. - -Virkapukuinen mies astui alas portaita minua vastaan. Väistyin -syrjään ja kiiruhdin hänen ohitsensa peläten että minua -pidätettäisiin. Silloin kohotti hän lakkiaan ja mainitsi nimeäni. -Tuijotin häneen horjuen. Tämä puhuttelu, pidätys ja pelkoni -toteutuminen vaikutti salaman tavoin jäseniini, ja minut valtasi -äkkiä kuoleman väsymys, kuin olisi minun täytynyt vaipua istumaan -jaksamatta ottaa vielä jäljellä olevia paria askelta ja saavuttaa -huonettani. - -Tuijotin outoon mieheen tuskallisesti, ja kun velttous valtasi -jäseneni, istuuduin porrasastimelle. Hän kysyi, olinko sairas; minä -pudistin päätäni. Samalla piti hän yhä kättään ojennettuna tarjoten -minulle jotain, jota en tahtonut ottaa vastaan, kunnes hän painoi sen -miltei väkisin käteeni. Tein torjuvan liikkeen ja sanoin: "En tahdo." - -Hän huusi emäntää; tämä ei ollut saapuvilla. Silloin tarttui -hän minua käsipuoleen, taluttaakseen minut ylös, ja huomattuani -ettei pakeneminen ollut mahdollista ja ettei hän jättäisi minua -yksikseni, sain jälleen vallan ylitseni, nousin ylös ja astuin -edellä huoneeseeni, jonne hän seurasi minua. Kun hän katseli minua, -kuten minusta näytti, epäluuloisesti, osotin rampaa jalkaani ja olin -tuntevinani kipua, ja hän uskoi sitä. Etsin kukkaroni ja annoin -hänelle markan, hän kiitti ja antoi nyt lopullisesti käteeni sen -esineen, jota en ollut tahtonut ottaa vastaan. Se oli sähkösanoma. - -Uupuneena seisoin pöydän ääressä ja harkitsin. Nyt oli minut -kuitenkin pysähdytetty, oli särjetty lumous. Mitä se oli? -Sähkösanoma. Keneltä? Yhdentekevää, se ei minua liikuttanut. Oli -raakamaista nyt tuoda minulle sähkösanomia. Nyt olin järjestänyt -kaiken, ja viimeisessä silmänräpäyksessä joku vielä lähettää minulle -sähkösanoman. Katsahdin ympärilleni; pöydällä oli kirje. - -Kirjeen pistin taskuuni, se ei minua liikuttanut. Mutta sähkösanoma -kiusasi minua, se oli takertunut ajatuksiini ja hämmentänyt ne. -Näin sen makaavan vastapäätä minua pöydällä ja mietin, pitäisikö -minun lukea se vai eikö. Tietysti se oli hyökkäys minun vapauteni -kimppuun, sitä en epäillyt. Joku yritti häiritä minua. Minulle ei -suotu pakenemisen mahdollisuutta, tahdottiin että maistaisin loppuun -tuskani, ettei jäisi palastakaan, pistostakaan, vavahdustakaan -tähteeksi. - -Miksi sähkösanoma näin vaivasi mieltäni, en tiedä. Kauan istuin -pöydän ääressä uskaltamatta avata sitä, tuntien, että siihen oli -salattuna voima, joka pidättäisi minut ja pakottaisi minut kärsimään -sitä sietämätöntä tuskaa, jota olin tahtonut paeta. Kun sen vihdoin -kuitenkin avasin, vapisi se kädessäni ja sain vasta vähitellen selvän -sisällyksestä, ikäänkuin olisin lukenut jotain tuntematonta vierasta -kieltä. Se kuului: "Isä kuolemaisillaan. Ole hyvä ja tule heti. Äiti." - -Vähitellen tajusin, mitä se merkitsi. Vielä eilen olin ajatellut -vanhempiani ja surkutellut sitä, että minun täytyi tuottaa heille -tuskaa, mutta se oli ollut vain pintapuolista harkitsemista. Nyt -nousivat he vastarintaan, tempasivat minut takaisin, muistuttivat -oikeuksiaan. Heti muistuivat mieleeni keskustelut, joita minulla -viime jouluna oli ollut isän kanssa. Nuoret ihmiset, oli hän sanonut, -voivat itsekkyydessään ja riippumattomuudentunteessaan tulla siihen, -että täyttymättömän toivomuksen takia tahtovat hyljätä elämän, -mutta sitä joka ymmärtää sitoa elämänsä toisten elämään, eivät omat -mielihalut voi enää viedä niin pitkälle. Ja sellaiseen siteeseen -olin minäkin kiinnitetty! Isäni oli kuolemassa, äiti oli yksin hänen -luonansa, hän kutsui minua. Isän kuolema ja äidin hätä eivät vielä -tässä silmänräpäyksessä koskettaneet sydäntäni, luulin tuntevani -pahempia tuskia; mutta ettei käynyt päinsä lisätä heille vielä -minunkin taakkaani, olla kuulematta heidän pyyntöänsä, karata heiltä, -sen toki säästin. - -Illalla olin matkavalmiina asemalla, tein konemaisesti mutta -kuitenkin tarkasti sen, mikä oli välttämätöntä, ostin lipun, pistin -taskuuni rahat, jotka annettiin takaisin, asetuin asemasillalle ja -astuin vaunuun. Siellä istuuduin erääseen vaununurkkaan tietäen -edessäni olevan pitkän yömatkan. Joku nuori mies astui -- sisään, -katseli ympärilleen, tervehti ja istuutui minua vastapäätä. Hän kysyi -jotain, minä vain katsoin häneen, ajattelematta mitään ja toivoen -vain että hän jättäisi minut yksikseni. Hän yskäsi ja nousi ylös, -otti matkalaukkunsa ja etsi itselleen toisen paikan. - -Juna kiiti halki yön, sokeana tylsässä innossaan, juuri yhtä -tunteettomana ja täsmällisenä kuin minäkin, ikäänkuin jotain olisi -ollut laiminlyötävissä tai jotain pelastettavissa. Tuntikausien -kuluttua, kun käteni osui taskuuni, tuli kirje kouraani. Sekin vielä, -ajattelin, ja avasin sen. - -Siinä kirjotti kustantajani konserteista ja palkkioista ja ilmotti -minulle, että asiat olivat hyvin ja paranivat yhä, kuuluisa -arvostelija Münchenissä oli kirjottanut minusta, ja hän onnitteli -minua sen johdosta. Ohella oli leikkaus eräästä aikakauslehdestä, -kirjotus, jossa oli minun nimeni otsikkona, ja pitkä tutkielma -nykyaikaisesta musiikista ja Wagnerista ja Brahmsista, sitten -jouhisoitinmusiikkini ja laulujeni arvostelua, runsaasti kiitosta ja -onnitteluja; ja lukiessani noita pieniä mustia kirjakkeita selveni -minulle vähitellen, että tämä koski minua, että mailma ja maine -ojensivat minulle kätensä. Silloin täytyi minun hetkinen nauraa. - -Mutta kirje ja arvostelut olivat houkutelleet siteen silmiltäni, ja -yht'äkkiä silmäilin maailmaa enkä nähnyt enää itseäni sammuneena ja -kokoonlyyhistyneenä, vaan siihen kuuluvana. Minun täytyi elää, minun -täytyi mukautua siihen. Miten oli se mahdollista? Ah, nyt nousi esiin -kaikki, mikä oli ollut olemassa seitsemän päivää, minkä olin tuntenut -vain sumeasti ja mitä olin aikonut paeta, ja kaikki oli inhottavaa, -katkeraa ja kurjaa. Kaikki oli kuolemantuomiota, ja minä en ollut -pannut sitä täytäntöön, minun täytyi jättää se täytäntöönpanematta. - -Kuulin junan puhkinan, avasin ikkunan ja näin synkkien seutujen -ikäänkuin kyyryissään kiitävän ohitse, surullisia, alastomia puita -mustunein oksin, suurikattoisia taloja ja etäisiä kukkuloita. -Kaikki näytti kärsivän olemassaolostaan, hengittävän kärsimystä ja -vastenmielisyyttä. Sitä saattoi pitää kauniina, mutta minusta se -tuntui vain surulliselta. Mieleeni muistui laulu: "Onko se Herran -tahto?" - -Niin ahkerasti kuin yritinkin katsella ulkona olevia maisemia, niin -innokkaasti kuin kuuntelinkin pyörien tahdikasta tärinää, niin -kiivaasti kuin ajatuksissani takerruinkin kiinni kaikkeen, mitä kävi -ajatteleminen ilman epätoivoa, ei tämä ollut pitkältä mahdollista. -Myöskään isässäni saatoin tuskin pitää ajatuksiani, hän sulautui -yhteen puiden ja öisten maisemien kanssa ja vaipui unohduksiin, -ja vastoin tahtoani ja ponnistuksiani palasivat ajatukseni sinne, -minne ne eivät olisi saaneet palata. Siinä oli puutarha, vanhoine -puineen, sen keskellä talo, palmuja sisäänkäytävällä ja kaikilla -seinillä vanhoja tummia tauluja, ja minä astuin sisään ja nousin -portaita kaikkien vanhojen kuvien ohitse, eikä kukaan nähnyt -minua, kuljin kuin varjo. Tuolla oli solakka nainen, hän käänsi -minulle selkänsä; hänellä oli tummanvaaleat hiukset. Näin heidät -molemmat, syleillen toisiansa, ja näin ystäväni Heinrich Muothin -hymyilevän niin surumielisesti ja julmasti, kuin hän monasti teki, -ikäänkuin olisi hän jo tietänyt, että hän tulisi pahoinpitelemään -tätäkin vaaleata kaunotarta ja ikäänkuin ei sitä vastaan olisi -ollut mitään tehtävissä. Oli mieletöntä, järjetöntä, että tälle -kurjalle turmelijalle joutuivat ihanimmat naiset ja että minun -kaikki rakkauteni ja hyvät tarkotukseni olivat olleet turhia. Se oli -mieletöntä, mutta siten oli laita. - -Heräten jonkinlaisesta unesta tai tylsyydentilasta näin ikkunasta -aamun harmauden ja taivaan kelmeän valon. Ojensin kangistuneita -jäseniäni, tunsin arkuutta ja pelkoa ja näin nyt kaiken edessäni -surullisena ja synkkänä. Lähinnä oli nyt ajateltava isää ja äitiä. - -Oli vielä aamuvarhainen, kun huomasin lähestyttävän kotikaupungin -siltoja ja taloja. Aseman melussa ja löyhkässä valtasi minut väsymys -ja vastenmielisyys niin voimakkaasti, että saatoin tuskin astua -junasta. Sitten otin vähäiset matkatavarani ja astuin lähimpiin -vaunuihin; ne ajoivat yli sileän asfaltin ja sitten jäätynyttä maata -ja jyrisevää katukivitystä ja pysähtyivät kotitaloni leveän portin -eteen, jota en milloinkaan ollut nähnyt suljettuna. - -Mutta nyt oli se suljettu, ja kun hämmästyneenä ja peljästyneenä -soitin kelloa, ei kuulunut ketään eikä tullut vastausta. Tuijotin -ylös rakennukseen ja olin kuin epämieluisassa, hullunkurisessa -unessa, missä kaikki on suljettua ja missä täytyy kulkea kattojen -yli. Ajaja katseli kummissaan ja odotti. Menin ahdistetuin mielin -toiselle ovelle, josta olin kulkenut vain harvoin ja jota en -ollut käyttänyt viimeksi enää vuosikausiin. Se oli avoin; se vei -isäni konttoriin, ja kun astuin sisään, istuivat siellä harmaissa -takeissaan kuten aina konttoristit, hiljaisina ja pölyttyneinä; -minun sisäänastuessani he nousivat ylös ja tervehtivät, sillä minä -olin perillinen. Kirjanpitäjä Klemm, joka näytti aivan samallaiselta -kuin kaksikymmentä vuotta sitten, teki kumarruksen ja katseli minua -surullisesti ja kysyvästi. - -"Miksi on portti suljettu?" kysyin minä. - -"Siellä ei ole ketään." - -"Missä on sitten isäni?" - -"Sairaalassa, ja armollinen rouva myöskin." - -"Elääkö hän vielä?" - -"Hän eli vielä tänä aamuna, mutta odotetaan..." - -"Niin. Mitä se sitten on?" - -"Kuinka? Ah, se on yhä vielä jalka. Sen hoito oli virheellinen, -sitä mieltä olemme kaikki. Yht'äkkiä ilmestyi kipuja, herra huusi -hirveästi. Hänet vietiin silloin sairaalaan. Nyt se on muuttunut -verenmyrkytykseksi. Kello puoli kolme eilen lähetimme teille -sähkösanoman." - -"Niin, kiitos. Nyt toimittakaa minulle nopeasti voileipä ja lasi -viiniä sekä vaunut, olkaa hyvä." - -Juostiin ja puhuttiin kuiskaamalla ja tuli jälleen hiljaista, sitten -antoi joku minulle lautasen ja lasin, söin leipää ja join viiniä, -nousin vaunuihin, hevonen korskui, ja pian olin sairaalan portilla, -missä valkopäähineiset sisaret ja sinijuovaisiin liinavaatteihin -puetut hoitajat juoksivat käytävässä. Minua otettiin kädestä ja -vietiin erääseen huoneeseen; näin äitini nyökyttävän minulle -kyyneleisin silmin ja isäni makaavan matalalla, rautaisella -vuoteella, muuttuneena ja pieneksi kutistuneena ja lyhyt, harmaa -parta omituisella tavalla esiinpistävänä. - -Hän eli vielä, hän avasi silmänsä ja tunsi minut kuumeesta huolimatta. - -"Yhä vieläkö musiikkihommissa?" sanoi hän hiljaa, ja ääni ja katse -olivat yhtä lempeät kuin leikillisen pilkalliset. Hän loi minuun -katseen täynnä väsynyttä, iroonista elämänviisautta, jolla ei enää -ole mitään sanottavaa, ja minusta tuntui, kuin olisi hän nähnyt -sydämeeni ja tietänyt kaiken. - -"Isä", sanoin. Mutta hän hymyili vain, katsoi vielä kerran puoleksi -pilkallisesti, mutta jo sammuvasti, ja sulki jälleen silmänsä. - -"Millaiselta näytätkään!" sanoi äitini syleillessään minua. "Onko se -koskenut sinuun noin?" - -En voinut sanoa mitään; heti sen jälkeen tuli nuori lääkäri ja pian -hänen jäljessään vanha, kuoleva sai morfinia eikä enää avannut -viisaita silmiään, jotka nyt saattoivat katsoa niin kaikkitietävästi -ja mahtavasti. Me istuimme hänen vieressään, näimme hänen tulevan -rauhalliseksi, näimme hänen kasvojensa muuttuvan ja odotimme -hänen loppuansa. Hän eli vielä useita tunteja ja kuoli myöhään -iltapäivällä. En tuntenut enää mitään muuta kuin tylsää tuskaa ja -syvää väsymystä, istuin kuumin, kuivin silmin ja nukahdin illalla -kuolinvuoteen ääressä istuessani. - - - - -6. - - -Että elämä on vaikeata kestää, olin jo aikaisemmin toisinaan -hämärästi tuntenut. Nyt oli minulla uutta syytä mietiskelyyn. Tähän -saakka ei minulta enää milloinkaan ole haihtunut mielestäni se -vastakohtaisuuksien tunne, joka tuohon tietoisuuteen sisältyi. Sillä -elämäni on ollut köyhää ja vaivoista runsasta ja näyttää kuitenkin -muista, ja monasti minusta itsestänikin, rikkaalta ja ihanalta. -Minusta tuntuu ihmiselämä kuin synkältä, surulliselta yöltä, joka -ei olisi kestettävissä, ellei siellä täällä välkähtelisi salamoita, -joiden äkillinen kirkkaus on niin lohdullinen ja ihmeellinen, että -nuo hetket voivat pyyhkäistä pois ja hyvittää vuosikausien pimeän. - -Synkkyys, lohduton pimeys, se on jokapäiväisen elämän hirveä -kiertokulku. Minkä vuoksi noustaan aamulla, syödään, juodaan, käydään -jälleen nukkumaan? Lapsi, terve, nuori ihminen, villi, eläin ei -kärsi tästä mitättömien asioiden kiertokulusta. Joka ei sairasta -ajattelemista, sitä ilahduttaa aamulla nouseminen, syöminen ja -juominen, hän löytää siitä tyydytystä eikä halua muuta. Mutta se, -joka ei tyydy tähän asioiden luonnolliseen kulkuun, etsii päivän -kuluessa ahnaasti todellisen elämän hetkiä, joiden välkähdys tekee -onnelliseksi ja sammuttaa tunteen ajasta sekä ajatukset kaiken -päämäärästä ja tarkotuksesta. Näitä silmänräpäyksiä voi kutsua -luomisen hetkiksi, koska näyttää siltä, että ne tuovat mukanaan -tunteen yhteydestä Luojan kanssa, koska tuollaisina hetkinä kaikki, -myöskin muuten satunnainen, tuntuu tarkotetulta. Se on samaa, mitä -mystikot nimittävät yhdistymiseksi jumalan kanssa. Ehkä johtuu -näiden silmänräpäysten häikäisevästä rikkaudesta, että kaikki -muut tuntuvat niin synkiltä, ehkä johtuu näiden hetkien vapaasta, -lumotusta keveydestä, että muu elämä tuntuu niin vaikealta, maassa -matavalta ja masentavalta. En sitä tiedä, en ole ajattelemisessani -ja mietiskelyssäni päässyt pitkälle. Sen kuitenkin tiedän, että -jos on olemassa autuus, paratiisi, täytyy sen olla tuollaisten -silmänräpäysten häiriintymätöntä jatkumista; ja jos tämän autuuden -voi saavuttaa tuskassa kärsimisen ja kirkastumisen avulla, niin ei -mikään kärsimys ole niin suuri, että sitä pitäisi paeta. - -Muutamia päiviä isäni kuoleman jälkeen harhailin vielä huumautuneena -ja henkisesti tylsänä jouduin eräällä päämäärättömällä kävelyretkellä -jollekulle esikaupungin puutarhakadulle. Pienet sievät talot -herättivät minussa puolihämäriä muistoja, joita koetin mielessäni -virkistää, kunnes tunsin vanhan opettajani talon ja puutarhan, hänen, -joka muutamia vuosia sitten oli koettanut minua kääntää teosofien -uskoon. Astuin sisään, hän astui minua vastaan, tunsi minut ja vei -minut ystävällisesti huoneeseensa, missä mieluisa tupakansavun tuoksu -leijaili kirjojen ja kukkamaljakkojen yläpuolella. - -"Miten voitte?" kysyi herra Lohe. "Ah, olettehan kadottanut isänne! -Murheelliselta näytättekin. Koskiko se teihin niin kovasti?" - -"Ei", sanoin. "Isäni kuolema olisi koskenut minuun kovemmin, -jos välimme vielä olisi ollut yhtä vieras. Mutta viime käyntini -aikana tuli meistä hyvät ystävät ja minä pääsin vapaaksi tuosta -kiusallisesta syyllisyyden tunteesta, jota tuntee hyviä vanhempia -kohtaan niin kauvan kuin vastaanottaa heiltä enemmän rakkautta kuin -itse voi antaa." - -"Se ilahduttaa minua." - -"Miten on teidän teosofianne laita? Tahtoisin mielelläni kuulla -teiltä jotain, sillä minun laitani on huonosti." - -"Mitä teiltä sitten puuttuu?" - -"Kaikkea. En voi kuolla enkä elää. Kaikki tuntuu minusta väärältä ja -tyhmältä." - -Herra Lohen lempeät, tyytyväiset puutarhurinkasvot vetäytyivät -säälivään hymyyn. Minun täytyy tunnustaa, että juuri nämät hyvät, -jotenkin lihavat kasvot olivat vaikuttaneet minuun ikävästi; en -myöskään suinkaan odottanut häneltä ja hänen viisaudeltaan mitään -lohdutusta. Tahdoin vain saada kuulla hänen puhuvan, todistavan -viisautensa voimattomaksi ja rangaista häntä tyytyväisyydestään ja -optimistisesta uskostaan. - -Mutta mies ei ollut lainkaan niin itseensätyytyväinen ja kaavoihinsa -piintynyt, kuin olin luullut. Hän katsoi minua lempeästi silmiin, -vilpittömästi murheissaan, ja pudisti surumielisesti vaaleata -päätänsä. - -"Olette sairas, hyvä ystäväni," sanoi hän päättävästi. "Ehkä on se -vain ruumiillista laatua; silloin on se pian autettu. Silloin teidän -täytyy mennä maalle, tehdä kovasti työtä ja olla syömättä lihaa. -Mutta luulen, että syy on toinen. Te olette mieleltänne sairas?" - -"Niinkö luulette?" - -"Niin. Teillä on tauti, joka paha kyllä on muodissa ja jota joka -päivä tapaa henkisesti kyvykkäämmissä ihmisissä. Lääkärit eivät -luonollisesti tiedä mitään. Se on sukua _moral insanity'n_ kanssa -ja sitä voisi myöskin nimittää individualismiksi tai luulotelluksi -yksinäisyydeksi. Nykyaikaiset kirjat ovat täynnä sitä. Mieleenne on -hiipinyt se kuvittelu, että olette yksin, ettei yksikään ihminen -liikuta teitä ja ettei kukaan ymmärrä teitä. Eikö ole niin?" - -"Suunnilleen kyllä", myönsin minä kummastuneena. - -"Näettekös, sille, jolla tauti kerran on, riittää pari pettymystä -todistamaan, ettei hänen ja muiden ihmisten välillä ole ylipäänsä -mitään suhteita, korkeintaan väärinkäsityksiä, ja että jokainen -ihminen oikeastaan vaeltaa ehdottomassa yksinäisyydessä, ei -koskaan voi tulla toisten taholta oikein ymmärretyksi eikä jakaa -heidän kanssaan mitään yhteistä. Sattuu myöskin, että sellaiset -sairaat tulevat ylpeiksi ja pitävät kaikkia terveitä, jotka vielä -voivat ymmärtää ja rakastaa toisiansa, laumaelukkoina. Jos tämä -sairaus tulisi yleiseksi, täytyisi ihmiskunnan kuolla. Mutta se on -tavattavissa vain keski-Europassa ja korkeammissa säädyissä. Nuorissa -ihmisissä se on parantuvaa, kuuluupa se nuoruuden välttämättömiin -kehityskipuihin." - -Hänen ivalliselta tuntuva dosentin-äänensä harmitti minua hiukan. -Kun ei hän nähnyt minun hymyilevän eikä millään tavalla ryhtyvän -puolustamaan itseäni, palasi huolestunut ilme hänen kasvoihinsa -jälleen. - -"Suokaa anteeksi", sanoi hän ystävällisesti. "Teissä on itse tauti, -eikä sen suosittu irvikuva. Mutta on todella olemassa parannuskeino. -On kuvittelua ettei muka ole olemassa mitään siltaa Minun ja Sinun -välillä, että jokaisen täytyy vaeltaa yksinäisenä ja ymmärrystä -vailla. Päinvastoin, se, mitä ihmisellä on yhteistä on paljoa enemmän -ja tärkeämpää, kuin mitä jokaisella on erikseen ja missä hän eroaa -muista." - -"Se on mahdollista", sanoin minä. "Mutta mitä hyödyttää minua sen -tietäminen? En ole filosofi, eikä kärsimykseni ole siinä, etten -voi löytää totuutta. En halua tulla viisaaksi ajattelijaksi, vaan -yksinkertaisesti elää hiukan tyytyväisemmästi ja keveämmästi." - -"No, koettakaa! Teidän ei pidä tutkia kirjoja ja hautoa teorioja. -Mutta lääkäriin täytyy teidän uskoa niin kauan kuin olette sairas. -Tahdotteko tehdä sen?" - -"Koettaa tahdon sitä mielelläni." - -"Hyvä. Jos olisitte ruumiillisesti sairas ja lääkäri neuvoisi teitä -ottamaan kylpyjä tai juomaan lääkkeitä, niin ette kenties ymmärtäisi, -miksi minkin keinon pitäisi auttaa, mutta te koettaisitte sitä -kuitenkin kerran. Tehkää samoin siihen nähden, mitä nyt teille -neuvon! Harjotelkaa joku aika enemmän ajattelemaan muita kuin -itseänne! Se on ainoa parantumiskeino." - -"Mutta miten on minun meneteltävä? Jokainen ajattelee ensin itseänsä." - -"Se täytyy teidän voittaa. Teidän täytyy päästä jonkunlaiseen -välinpitämättömyyteen oman hyvänne suhteen. Teidän täytyy oppia -ajattelemaan: mitä minusta! Siihen on vain yksi keino: teidän täytyy -oppia rakastamaan jotakuta niin, että hänen parhaansa on teille -tärkeämpi kuin omanne. Mutta minä en tarkota, että teidän pitäisi -rakastua! Se olisi aivan päinvastaista!" - -"Ymmärrän. Mutta kenen suhteen pitäisi minun sitten koetella sitä?" - -"Alottakaa läheltä, ystävistänne, sukulaisistanne. Ajatelkaa -esimerkiksi äitiänne. Hän on kadottanut paljon, hän on nyt yksin ja -tarvitsee lohdutusta. Pitäkää huolta hänestä, lähestykää häntä ja -koettakaa tulla hänelle jonkun arvoiseksi!" - -"Emme ymmärrä toisiamme oikein hyvin, äiti ja minä. Se on oleva -vaikeata." - -"Niin, ellei hyvä tahtonne ylety sen pitemmälle, ei se kylläkään tule -luonnistumaan! Teidän ei aina pidä ajatella sitä, että se tai se ei -oikein ymmärrä teitä, ei ole teille aivan oikeudenmukainen. Teidän -täytyy itsenne kerran koettaa ymmärtää muita, tuottaa toisille iloa, -olla toisille oikeudenmukainen! Tehkää se ja alottakaa äidistänne! --- Nähkääs, teidän täytyy sanoa itsellenne: elämä ei kuitenkaan -tuota minulle iloa, oli niin taikka näin, miks'en siis kerran -yrittäisi tätä! Olette kadottanut rakkauden omaan elämäänne, älkää -siis sitä säästäkö, ottakaa päällenne kuorma, luopukaa vähäisestä -mukavuudestanne!" - -"Koetan sitä. Olette oikeassa, onhan yhdentekevää, mitä teen, miksi -en tekisi niinkuin te neuvotte?" - -Mikä minuun hänen sanoissaan teki voimakkaan vaikutuksen ja saattoi -minut hämmästymään, oli niiden yhtäpitäväisyys sen kanssa, mitä -isäni oli minulle viimeisinä yhdessäolon hetkinämme ammentanut -elämän viisaudestaan: kehotus elämään toisten hyväksi, eikä ottamaan -itseänsä niin vakavalta kannalta! Oppi oli välittömästi minun -tunteilleni vastakkainen, ja se maistui myöskin hiukan katkismukselta -ja rippikoululta, jota minä, niinkuin jokainen terve nuori ihminen, -ajattelin inholla ja ylenkatseella. Mutta lopultahan ei ollut kysymys -mielipiteistä ja maailmankatsomuksista, vaan aivan käytännöllisestä -yrityksestä tehdä raskas elämä siedettäväksi. Tahdoin yrittää. - -Ihmetellen katsoin miestä, jota en milloinkaan ollut ottanut oikein -vakavalta kannalta ja joka nyt oli neuvojanani ja lääkärinäni. Mutta -hänessä näytti todella itsessään olevan jotain rakkaudesta, jota -hän suositteli minulle. Hän näytti ottavan osaa kärsimykseeni ja -tarkottavan minulle vilpittömästi hyvää. Muutenkin olin tuntenut, -että tarvitsin voimakasta parannuskeinoa voidakseni jälleen elää ja -hengittää kuin muut, olin ajatellut yksinäistä elämää vuoristossa tai -rajua työskentelyä, mutta mieluummin noudatin nyt annettua neuvoa, -kun oma kokemukseni ja viisauteni kuitenkin oli lopussa. - -Kun ilmotin äidilleni, etten aikonut jättää häntä yksikseen, -vaan toivoin hänen muuttavan minun luokseni asumaan, pudisti hän -surullisesti päätään. - -"Mitä ajattelet!" sanoi hän epäävästi. "Se ei käy niin -yksinkertaisesti. Minulla on vanhat tapani enkä voi enää tottua -uusiin, ja sinä tarvitset vapautta etkä saa ottaa minua kuormaksesi." - -"Voimmehan sentään koettaa", ehdotin. "Ehkä se käy helpommin kuin -luuletkaan." - -Ensi aluksi oli minulla yllin kyllin tekemistä, joka pidätti minua -mietiskelystä ja epätoivosta. Selvitettäväksi oli jäänyt talo ja -laaja liike saatavineen ja velkoineen, selvitettävinä olivat kirjat -ja laskut, rahaa oli saatu ja lainattu, ja nyt oli kysymys, mitä -tästä kaikesta tulisi. Olin tietysti alusta alkaen päättänyt myydä -kaiken, mutta se ei käynyt niin nopeasti; myöskin äiti oli vielä -kiinni vanhassa kodissa ja isän testamentti oli toimeenpantava, -mikä tuotti kaikenlaisia mutkia ja vaikeuksia. Kirjanpitäjän ja -notarin täytyi auttaa, päivät ja viikot kuluivat neuvotteluihin, -rahaa ja velkoja koskevaan kirjeenvaihtoon, suunnitelmiin ja -pettymyksiin. Pian en enää tiennyt, miten selviytyä näistä laskuista -ja virallisista muodollisuuksista, annoin notarin avuksi vielä -asianajajan ja jätin heidän huostaansa koko sekamelskan. - -Tämän takia oli minun useasti täytynyt laiminlyödä äitiäni. Koetin -parhaani mukaan tehdä tämän ajan hänelle keveämmäksi, säästin -hänet kaikilta liikeasioilta, luin hänelle ja tein hänen kanssaan -kävelyretkiä. Välistä oli minun työlästä olla tempautumatta irti -ja heittämättä kaikkea siksensä, mutta häpeäntunne ja joku määrä -uteliaisuuttakin pidätti minua kuitenkin. - -Äitini ei ajatellut mitään muuta kuin vainajaa; hänen murheensa -ilmeni kuitenkin yksinomaan pienissä, naismaisissa, minulle oudoissa -ja useasti pikkumaisilta tuntuvissa muodoissa. Aluksi piti minun -istua pöydässä isän paikalla, sitten tuntui hänestä siltä, etten -kuitenkaan soveltunut sille sijalle, ja se sai jäädä tyhjäksi. -Toisinaan en voinut tarpeeksi puhua hänelle isästä; sitten hän -jälleen kävi äänettömäksi ja katsoi minuun tuskallisesti joka kerta -kun vain mainitsin hänen nimensäkin. Enimmän kaipasin musiikkia. -Olisin antanut paljon siitä, että olisin tunnin ajan saanut soittaa -viulua, mutta siihen sain luvan vasta useita viikkoja jälkeenpäin, ja -vielä silloinkin hän huokaili ja piti sitä sopimattomana. Ilottomilla -yrityksilläni lähestyä häntä ja voittaa hänen ystävyytensä ei ollut -menestystä. - -Kärsin tästä useasti ja olin heittämäisilläni yritykseni sikseen, -mutta hillitsin itseni yhä uudelleen ja koetin tottua tähän. Oma -elämäni oli mennyt pirstoiksi; vain harvoin kaikui mennyt korviini -synkkänä huminana, kun unessa kuulin Gertrudin äänen tai jonakuna -tyhjänä hetkenä tahtomattani mieleeni lennähti palasia oopperastani. -Kun matkustin R:iin, muuttaakseni asunnostani, tuntui kaikki siellä -oleva etääntyneen minusta vuosikausien päähän. Kävin tapaamassa vain -Teiseriä, joka uskollisesti auttoi minua. Gertrudia en uskaltanut -kysyäkään. - -Äitini itsepäistä erillään pysyttäytymistä vastaan, joka aikaa myöten -alkoi käydä minulle liian painostavaksi, täytyi minun vähitellen -alkaa säännöllinen, salainen taistelu. Jos avoimesti pyysin häntä -sanomaan, mitä hän toivoi ja missä suhteessa hän mahdollisesti oli -minuun tyytymätön, niin hyväili hän vain surullisesti hymyillen -kättäni ja sanoi: "Älä siitä huoli, lapseni! Olen jo vanha mummo." -Aloin silloin omin päin tehdä tutkimuksiani, laiminlyömättä edes -kysellä kirjanpitäjältä ja palvelusväeltä. - -Yhtä ja toista sainkin tietooni. Pääasia oli tämä: äidilläni oli -kaupungissa yksi ainoa läheinen sukulainen ja ystävätär, muuan -serkku, joka oli naimaton ja eli muuten aivan eristettyä elämää, -mutta oli äitini kanssa sangen läheinen ystävä. Tämä neiti Schniebel -ei ollut lainkaan pitänyt isästänikään, mutta minua kohtaan hän -tunsi aivan vastenmielisyyttä, niin ettei hän vähään aikaan enää -ensinkään ollut käynyt talossa. Äitini oli aikaisemmin luvannut ottaa -hänet luoksensa asumaan, jos hän eläisi isää kauemmin, ja tämän -hänen toiveensa näytti minun kotiinjäämiseni tekevän tyhjäksi. Kun -vähitellen olin saanut tietooni tämän, kävin tapaamassa vanhaa neitiä -ja koetin esiintyä niin kohteliaasti kuin suinkin. Tämä pienten -juonittelujen ja kummallisuuksien maailma oli minulle uusi ja miltei -huvitti minua. Minun onnistui saada neiti jälleen tulemaan kotiimme, -ja huomasin, että äiti oli minulle siitä kiitollinen. Tosin molemmat -nyt liittyivät yhteen tehdäkseen tyhjäksi minun toivomani vanhan -talon myymisen, mikä heille onnistuikin. Nyt tuli vanhan neidin -pyrintöjen päämääräksi vallata minun paikkani kotona ja saavuttaa -se kauan toivomansa vanhuudensija, jolle pääsemässä minä olin hänen -esteenään. Olisi ollut kyllin tilaa sekä hänelle että minulle, mutta -hän ei hyväksynyt mitään isäntää rinnallaan ja kieltäytyi muuttamasta -meille. Sen sijaan hän kyllä muuten juoksi siellä ahkerasti, osasi -monella tavalla tehdä itsensä äidille tarpeelliseksi, kohteli -minua valtioviisaasti pelättynä suurvaltana ja hankki itselleen -taloudellisissa seikoissa neuvonantajan aseman, jota minä en voinut -häneltä kiistää. - -Äitirukka ei asettunut kumpaisenkaan puolelle. Hän oli väsynyt ja -kärsi kovasti muuttuneista olosuhteista. Miten kovin hän kaipasi -isää, huomasin vasta vähitellen. Kerran tapasin hänet käymästä -huoneessa, jossa en odottanut hänen olevan, puuhailemassa vaatekaapin -ääressä. Hän pelästyi tuloani ja jatkoi nopeasti kulkuansa; näin -kuitenkin, että hän oli tarkastellut isän vaatteita, ja jälkeenpäin -oli hänellä punaiset silmät. - -Kun kesä tuli, alkoi uusi taistelu. Halusin ehdottomasti tehdä matkan -äidin kanssa; molemmat olimme virkistyksen tarpeessa, ja toivoin -sitä paitsi voivani ilahduttaa häntä ja saavuttaa häneen suurempaa -vaikutusta. Hänellä ei näyttänyt olevan paljoa halua matkustamiseen, -mutta hän ei kuitenkaan juuri asettunut vastaankaan; sitä -innokkaammin koetti neiti Schniebel saada aikaan, että äiti jäisi -kotiin ja minä matkustaisin yksin. Mutta tässä asiassa en mitenkään -halunnut myöntyä, toivoin matkasta olevan suurta hyötyä. - -Sainkin aikaan sen, että matkustimme kesäkuun lopulla. Kuljimme -lyhyin päivämatkoin, näimme Konstanzin ja Zürichin ja matkustimme -Brünigin kautta Bernin ylämaata kohden. Äitini pysyi vaiteliaana ja -väsyneenä, antoi matkan kulua ja näytti onnettomalta. Interlakenissa -alkoi hän valittaa, ettei hän enää voinut nukkua, mutta minä sain -hänet suostutetuksi lähtemään vielä Grindelwaldiin, missä toivoin -rauhallista oleskelua hänelle ja itselleni. Tällä järjettömällä, -loppumattoman pitkällä, ilottomalla matkalla huomasin, kuinka -mahdotonta on paeta omaa kurjuuttaan. Ihanat, vihreät järvet -heijastelivat vanhoja kaupunkeja, vuoret kohosivat valkeina ja -sinisinä ja sinivihreät jäätiköt säteilivät auringon hohteessa. Mutta -me molemmat kuljimme kaiken tämän ohitse äänettöminä ja ilottomina, -tunsimme kaikesta vain painostusta ja väsymystä. Teimme kävelyretkiä, -katselimme ylös vuorille, hengitimme keveätä, suloista ilmaa ja -kuulimme lehmänkellojen kalkattavan nurmikoilla, ja sanoimme: "Miten -kaunista!" emmekä tätä sanoessamme uskaltaneet katsoa toisiamme -silmiin. - -Viikon ajan kestimme Grindelvaldissa. Silloin sanoi äitini eräänä -aamuna: "Kuule, tämä kaikki on turhaa, palatkaamme kotiin. Tahtoisin -mielelläni jälleen jonakuna yönä saada unta. Ja jos sairastun ja -kuolen, teen sen mieluummin kotona." - -Silloin panin mitään sanomatta matkatavaramme kuntoon, myönsin -itsekseni hänen olevan oikeassa ja matkustin hänen kanssaan takaisin -koko matkan nopeammin kuin olimme tulleet. Minusta ei tämä kuitenkaan -tuntunut paluulta kotiin, vaan vankilaan, ja äitikin osotti -tyytyväisyyttään vain heikosti. - -Ja paluupäivän iltana sanoin hänelle: "Mitä arvelisit siitä, jos minä -jälleen matkustaisin? Palaisin R:iin. Näetkös, jäisin mielelläni -luoksesi, jos huomaisin siitä olevan vähintäkään hyötyä. Mutta -me olemme molemmat sairaat ja synkkämieliset ja masennamme vain -toisiamme. Ota ystävättäresi luoksesi asumaan, hän osaa paremmin -lohduttaa sinua kuin minä." - -Tapansa mukaan tarttui hän käteeni ja hyväili sitä hiljaa. Hän -nyökäytti päätään ja katsoi minuun hymyillen, ja hymy sanoi selvästi: -"Niin, mene vain!" - -Kaikilla ponnistuksillani ja hyvillä tarkotuksillani en siis ollut -saavuttanut muuta kuin että olin parin kuukauden ajan kiusannut sekä -häntä että itseäni ja vierottanut hänet vielä paljoa kauemmaksi -itsestäni. Huolimatta yhdessä-olostamme oli kumpikin meistä kantanut -kuormansa yksinään eikä jakanut sitä toisen kanssa, ja kumpikin oli -vain syvemmin vajonnut kärsimyksiinsä ja sairauteensa. Yritykseni -olivat jääneet tuloksettomiksi, enkä osannut tehdä mitään sen -parempaa kuin lähteä ja antaa tilaa neiti Schniebelille. - -Sen teinkin pian, ja kun en tiennyt mitään muutakaan paikkaa, palasin -takaisin R:iin. Lähtiessäni tulin tajuiseksi siitä, ettei minulla -enää ollut kotiseutua. Kaupunki, jossa olin syntynyt ja elänyt -lapsuudenvuoteni ja johon olin haudannut isäni, ei liikuttanut minua -enää vähääkään, sillä ei ollut minulta mitään vaadittavaa eikä -minulle mitään muuta annettavaa kuin muistoja. En sanonut sitä herra -Lohelle jäähyväisiä ottaessani, mutta hänen reseptinsä ei ollut -auttanut. - -Sattumalta oli R:issä vanha asuntoni vielä tyhjänä. Se oli minulle -kuin merkki, että oli hyödytöntä katkaista yhteyttään entisyyden -kanssa ja koettaa paeta omaa kohtaloansa. Asuin jälleen samassa -talossa ja huoneessa, samassa kaupungissa, otin viuluni ja työni -jälleen esille ja huomasin kaiken olevan samanlaista kuin ennenkin, -paitsi että Muoth oli matkustanut Müncheniin ja että Gertrudista oli -tullut hänen morsiamensa. - -Otin esille oopperani kappaleet, kuin olisivat ne olleet entisen -elämäni raunioita, joista nyt vielä koetin rakentaa jotakin. -Kuitenkin virkosi musiikki vain hitaasti jäykistyneessä sielussani ja -heräsi eloon vasta kun kaikkien tekstieni runoilija lähetti minulle -uuden laulun. Se tuli aikana, jolloin useasti iltaisin tunsin vanhaa -levottomuutta ja häveten ja tuhansien virvaliekkien tanssiessa -sielussani. - -Imthorin talon puutarhan ympärillä, ja se kuului: - - Föhn-myrsky öisin puhaltaa - Ja kostehina lyövät siivet sen, - Käy ilman halki kulku kuovien, - Nyt kaikki herää. Uinahtaa - Ei kenkään rauhallisna voi, - Kun kevään huuto soi. - - Ma kevätöinä myöskään nuku en, - Mun nuortuu sydämeni. - Ja kuumat haavehet mun nuoruuteni - Ne nousee uumenista muistojen. - Ne mua silmihini katsahtaa - Ja kauhuin katoaa. - - Lyö hiljaa sydämeni! - Ja vaikka veressäsi kutsuen - Soi ääni nuoruutesi viettien -- - Se aika kuitenkin jo sulta meni, - Jäi nuoruutesi - Jo taakse retkiesi. - -Nämä säkeistöt tunkeutuivat sisimpääni ja herättivät minussa -uudelleen soinnut eloon. Irtautuneena ja kipeästi polttavana siirtyi -kauan pidätetty tuskani tahteihin ja sointuihin, laulusta löysin -jälleen kadottamani tien oopperaan, ja pitkän aution aikani jälkeen -vaivuin jälleen syvälle purkautuvan luomisrunsauteni huumaan, -aina tunteen vapaille maille, missä tuska ja riemu eivät enää ole -toisistaan erotetut ja koko sielun hehkuva voima jakamattomana kohoaa -ylös yhtenä ainoana tulikielekkeenä. - -Samana päivänä, jolloin olin säveltänyt uuden lauluni ja näyttänyt -sen Teiserille, kuljin illalla erästä kastanjakujannetta kotiin -päin, kokonaan täynnä uutta työintoa. Menneet kuukaudet katselivat -minua vielä kuin naamion silmät lohduttomassa tyhjyydessään. Nyt -löi sydämeni kärsimättömän kiivaasti eikä enää ymmärtänyt, miksi se -oli tahtonut paeta tuskaansa. Gertrudin kuva kohosi kirkkaana ja -ihanana tuhasta, minä katsoin jälleen pelkäämättä hänen kirkkaihin -silmiinsä ja avasin sydämeni kaikille tuskille. Ah, oli parempi -kärsiä hänen tähtensä ja painaa okaa syvemmälle haavaan, kuin kaukana -hänestä ja kaukana todellisesta elämästäni viettää aikaansa kaameassa -pimeydessä! Leveiden kastanjoiden täyteläisten latvojen yläpuolella -kaareutui tumman sinisenä taivas täynnä tähtiä, jotka kaikki -tuikkivat kultaisina ja vakaina ja lähettivät huolettomina valoaan -avaruuksiin. Niin tekivät tähdet, ja puut kantoivat nuppujansa, -kukkiansa ja arpiansa vapaasti kaikkien nähden ja antautuivat suuren -elämän mahdin valtaan, merkitsi se heille riemua taikka tuskaa. -Päiväperhoset tanssivat parvissa kuolemaa kohti, kaikella elämällä -oli loistonsa ja kauneutensa, ja minä pilkistin hetkisen siihen, -ymmärsin sitä ja näin sen hyväksi ja näin myöskin oman elämäni ja -kärsimykseni hyväksi. - -Syksyn kuluessa tuli oopperani valmiiksi. Näihin aikoihin tapasin -eräässä konsertissa herra Imthorin. Hän tervehti minua sydämellisesti -ja hiukan ihmeissään, kun ei tiennyt minun oleskelevan kaupungissa. -Hän oli vain kuullut, että isäni oli kuollut ja että minä siitä -lähtien olin ollut kotiseudullani. - -"Ja miten neiti Gertrud jaksaa?" kysyin mahdollisimman rauhallisesti. - -"Teidän pitäisi itse tulla siitä ottamaan selkoa. Marraskuun alussa -ovat heidän häänsä, ja olemme ilman muuta olleet varmat teidän -läsnäolostanne." - -"Kiitos, herra Imthor. Ja mitä Muothista kuuluu?" - -"Hän voi hyvin. Tiedätte, ettei tämä avioliitto ole ollut minulle -oikein mieleen. Olisin jo kauan sitten mielelläni kerran kysynyt -teiltä yhtä ja toista herra Muothista. Mikäli häntä tunnen, ei -minulla ole valittamisen syytä. Mutta olen kuullut hänestä niin -monenlaista: hänhän kuuluu olleen paljon tekemisissä naisten kanssa. -Voitteko sanoa tästä asiasta mitään?" - -"En, herra Imthor. Eikähän siitä olisi myöskään mitään hyötyä. -Tyttärenne tuskin huhujen perustalla muuttaisi päätöstänsä. Herra -Muoth on ystäväni, ja suon hänelle sen, että hän löytää onnensa." - -"Niin, niin. Saammeko taas joskus nähdä teidät luonamme?" - -"Toivoakseni. Näkemiin, herra Imthor." - -Siitä ei ollut pitkä aika, jolloin olisin vielä tehnyt kaikkeni, -estääkseni näiden molempien välisen avioliiton, en kateudesta tai -toivoen että Gertrud saattaisi kääntyä minulle suosiolliseksi, vaan -sen takia, että olin vakuutettu ja luulin tuntevani edeltäpäin, -että noille molemmille ei kävisi hyvin, kun ajattelin Muothin -itseänsäkiduttavaa melankoliaa, hänen ärtyisyyttään ja Gertrudin -hentoa olentoa ja koska Marion ja Lotte vielä olivat niin hyvin -muistissani. - -Nyt ajattelin toisin. Koko elämäni järkkyminen, puolen vuoden -sisäinen yksinäisyys ja hyvästijättö nuoruudelle olivat muuttaneet -minut. Olin nyt sitä mieltä, että oli mieletöntä ja vaarallista -ojentaa kättänsä toisten ihmisten kohtaloihin, eikä minulla myöskään -ollut mitään syytä pitää kättäni taitavana ja itseäni auttajana ja -ihmistuntijana, sen jälkeen kun kaikki yritykseni tässä suhteessa -olivat epäonnistuneet ja katkerasti nöyryyttäneet minua. Vielä -nykyäänkin epäilen kovasti ihmisen kykyä tietoisesti vaikuttaa -omaansa ja toisten elämään ja muodostella sitä joksikin. Rahaa -voi hankkia, mainetta ja kunniamerkkejä myöskin, mutta onnea tai -onnettomuutta ei hankita, ei itselle eikä muille. Voi ainoastaan -ottaa vastaan sen, mitä tulee, ja voi tosin myöskin ottaa sen -vastaan sangen eri tavalla. Mitä minuun tuli, en tahtonut tehdä -enää minkäänlaisia väkivoimaisia yrityksiä kääntääkseni elämääni -aurinkopuolelle, vaan ottaa vastaan minulle määrätyn osani ja kykyni -mukaan kantaa sen ja kääntää sen hyväksi. - -Vaikka elämä kyllä on tällaisista mietiskelyistäkin riippumaton -ja kulkee koskemattomana yli niiden, niin jättävät rehellisesti -tarkotetut päätökset ja ajatukset kuitenkin sieluun rauhan ja -auttavat kantamaan sitä, mikä ei ole muutettavissa. Ainakin piteli -minua, kuten minusta nyt perästäpäin tuntuu, elämä lempeämmin käsin -sen jälkeen, kuin olin antautunut ja tullut tietoiseksi personallisen -kohtaloni vähäarvoisuudesta. - -Että se, mitä ei voi saavuttaa kaikella tahdonvoimallaan ja -ponnistuksillaan, usein odottamatta saapuu itsestään, sen sain -pian kokea äitini suhteen. Kirjotin hänelle joka kuussa enkä ollut -kotvaan aikaan saanut häneltä vastausta. Jos hänen laitansa olisi -ollut huonosti, olisin saanut siitä kuulla; sen vuoksi ajattelin -sangen vähän asiaa ja kirjoittelin yhä edelleen kirjeitäni, lyhyitä -selontekoja elämästäni, liittäen joka kerran mukaan myöskin -ystävälliset terveiset neiti Schniebelille. - -Näitä terveisiä ei tosin viime aikoina liene saatettu perille. -Molempien vanhojen naisten oli käynyt liian hyvin, he eivät olleet -jaksaneet sulattaa toiveittensa täyttymistä. Nimenomaan oli onni -noussut neiti Schniebelille päähän. Hän oli heti minun lähtöni -jälkeen riemulla saapunut voittamallensa tantereelle ja asettunut -asumaan kotiimme. Siellä hän nyt majaili vanhan ystävättärensä -ja serkkunsa rinnalla ja piti pitkien, niukoissa olosuhteissa -vietettyjen vuosien jälkeen hyvinansaittuna onnenaan saada mahtailla -kanssavaltiattarena suuressa taloudessa. Ei silti, että hän olisi -ottanut itselleen kalliita tapoja ja ryhtynyt tuhlaamaan -- sitä -tehdäkseen oli hän liian kauan elänyt ahtaissa olosuhteissa, -puolittain köyhyydessä. Hän ei pitänyt hienompia vaatteita eikä -nukkunut paremmilla lakanoilla; pikemmin hän nyt vasta oikein alkoi -taloudenpidon ja säästämisen, kun se kannatti ja kun oli jotain -säästettävää. Mutta mistä hän ei tahtonut luopua, oli mahti ja -vaikutusvalta. Molempien piikojen piti olla hänelle yhtä kuuliaisia -kuin äidillenikin, ja myöskin muuta palvelusväkeä, käsityöläisiä, -kirjeenkantajaa kohtaan osasi hän käyttäytyä hallitsijattaren -tavoin. Ja vähitellen, koska intohimot kuten tunnettua eivät saa -tyydytystä täyttymisestään, laajensi hän hallitsemishalunsa piiriä -myöskin sellaisiin asioihin, joissa äitini ei ollut yhtä aulis -antamaan myöten. Hän tahtoi, että vieraat, jotka kävivät äitini -luona, myöskin käynnillään tarkottivat häntä, eikä sallinut äitini -ottaa vastaan ketään, jollei hän myöskin ollut saapuvilla. Hän ei -tyytynyt saamaan osittain tietää kirjeiden, nimenomaan minulta -tulleiden, sisällyksestä, vaan tahtoi itse lukea ne. Ja lopuksi -huomasi hän, että äitini talossa monessa suhteessa meneteltiin ja -hallittiin kokonaan toisin, kuin hän piti oikeana. Ennen kaikkea -ei hänestä palvelijoiden silmälläpito ollut kyllin ankaraa. Jos -toinen piioista oli illalla viipynyt liian kauan poissa kotoa, jos -toinen oli liian kauan keskustellut kirjeenkantajan kanssa, jos -keittäjätär pyysi vapautta sunnuntaiksi, moitti hän mitä ankarimmin -äitini myöntyväisyyttä ja piti hänelle pitkiä puheita oikeasta -taloudenpidosta. Samoin oli hänestä katkeraa nähdä, miten usein ja -törkeästi säästäväisyyden periaatteita loukattiin. Jälleen ajettiin -taloon hiiliä, keittäjättären laskussa oli liian paljon munia! Hän -nousi ankaruudella ja innolla vastustamaan tällaista, ja siitä sai -ystävätärten epäsopu alkunsa. - -Tähän saakka tapahtuneeseen oli äitini mielellään mukautunut, vaikkei -hän ollutkaan kaikessa yhtä mieltä ja monessa suhteessa tunsi -pettymystä ystävättäreensä nähden, jonka suhdetta häneen itseensä hän -lienee ajatellut toisenlaiseksi. Nyt sitä vastoin, kun talon vanhat -ja kunnianarvoisiksi käyneet tavat joutuivat vaaraan, kun hänen -päivittäinen mukavuutensa ja kotirauhansa alkoi joutua kärsimään, -ei hän voinut pidättää vastaväitteitään ja ryhtyi puolustamaan -itseään, missä hän ei kuitenkaan vetänyt vertoja serkullensa. Syntyi -erimielisyyttä ja pieniä ystävällisiä kinasteluja, ja kun keittäjätär -sanoutui irti palveluksestaan ja tuskin suostui jäämään äitini -lupausten ja pyytelyjen vuoksi, alkoi valtakysymys muodostua todella -sodaksi. - -Neiti Schniebel, ylpeänä tiedostaan, kokemuksistaan, -säästäväisyydestään ja taloudellisista hyveistään, ei voinut -käsittää, miksei häntä lainkaan ymmärretty kiittää kaikista -näistä avuistaan, ja tunsi olevansa niin varma asiastaan, ettei -hän enää katsonut tarvitsevansa salata tähänastisen taloudenpidon -arvostelemista, äitini emännöimistaidon moittimista ja sääliä -koko talon tapoja kohtaan. Nyt vetosi äiti isääni, jonka johdolla -hallittuna talo oli kukoistanut niin monta vuotta. Tämä ei ollut -sietänyt pikkumaisuutta ja tuskallista säästeliäisyyttä, hän oli -suonut palvelijoille vapautta ja oikeuksia, hän oli vihannut piikojen -kinastelua ja kiukuttelua. Mutta äitini vedotessa henkilöön, jota -hän itsekin joskus ennen sattumalta lienee arvostellut, mutta joka -kuolemansa jälkeen oli muuttunut pyhimykseksi hänen silmissään, ei -neiti Schniebel voinut vaieta, vaan muistutti purevasti siitä, miten -hänellä jo aikaa oli ollut oma ajatuksensa vainajasta, ja arveli -nyt jo olevan ajan tehdä loppu tuosta vanhaan tapaan elämisestä -ja noudattaa järkevämpiä periaatteita. Hän ei tietysti säälistä -ystävätärtään kohtaan ollut tahtonut koskea vainajan muistoon; mutta -kun tämä itse vetosi häneen, täytyi hänen tunnustaa, että vanha herra -tosin oli ollut syypäänä moniin epäkohtiin talossa, mutta ettei hän -ymmärtänyt, miksi asioiden edelleenkin piti jäädä samalle kannalle, -kun heillä kerran oli vapaat kädet. - -Se oli äidilleni vasten kasvoja annettu isku, jota hän ei antanut -serkulleen anteeksi. Aikaisemmin oli ollut hänelle tarve ja nautinto -silloin tällöin saada yhdessä tämän uskottunsa kanssa valitella ja -löytää yhtä ja toista paikkailtavaa isän puuhista; mutta nyt ei hän -kärsinyt pienintäkään varjoa tämän kirkastunutta kuvaa himmentämässä -ja alkoi pitää talossa alkanutta vallankumousta ei vain häiriötä -aikaansaavana, vaan myöskin ennen kaikkea rikoksena vainajan muistoa -kohtaan. - -Niin oli käynyt, minun saamattani siitä kuulla. Kun äitini kirje -ensi kertaa viittasi tähän lintuhäkissä syntyneeseen toraan, -vaikkakin vielä varovassa muodossa, sai juttu minut nauramaan. -Jätin seuraavasta kirjeestäni pois terveiset vanhalle neidille, -mutta en ollut viittauksista tietääksenikään, ajatellen että naiset -suoriutuisivat parhaiten ilman minun apuani. Myöskin sattui välillä -muuta, joka antoi minulle paljon enemmän ajattelemista. - -Oli tullut lokakuu, ja Gertrudin odotettavissa olevat häät eivät enää -lähteneet ajatuksistani. En ollut käynyt hänen kotonaan enkä tavannut -häntä. Häiden jälkeen, kun hän olisi poissa, aioin jälleen ryhtyä -seurusteluun hänen isänsä kanssa. Toivoin myöskin, että ajan mittaan -hänen ja minun välilleni muodostuisi jälleen hyvä, tuttavallinen -suhde, olimme jo olleet toisiamme liian lähellä, voidaksemme ilman -muuta tehdä olleen olemattomaksi. Mutta nyt ei minulla vielä ollut -kyllin rohkeutta kohdata häntä. - -Silloin eräänä päivänä kolkutettiin hyvin tunnetulla tavalla -ovelleni. Aavistaen ja hämmentyneenä menin avaamaan, ja siinä seisoi -Heinrich Muoth ja ojensi minulle kätensä. - -"Muoth!" huudahdin minä pitäen kiinni hänen kädestään ja voimatta -katsoa häntä silmiin, kaiken minussa heräämättä uudelleen -tuskallisesti polttaen. Näin jälleen kirjeen hänen pöydällään, -kirjeen, jossa oli Gertrudin käsialaa, näin jälleen, miten sanoin -hänelle jäähyväiset ja päätin kuolla. Siinä seisoi hän nyt ja katseli -minua tutkivasti. Hän näytti hiukan laihtuneelta, mutta kauniilta ja -ylpeältä kuten aina. - -"En odottanut sinua", sanoin hiljaa. - -"Etkö? Ettet enää ole käynyt Gertrudin luona, tiedän jo. Minun -puolestani -- jättäkäämme tämä kaikki keskustelematta! Tulin -katsomaan, miten voit ja miten teoksesi edistyy. Miten on oopperasi -laita?" - -"Se on valmis. Mutta ensiksi: Miten voi Gertrud?" - -"Hyvin. Meillähän on pian häämme." - -"Tiedän sen." - -"Niin. Etkö kohdakkoin taasen kerran käy häntä katsomassa?" - -"Myöhemmin kyllä. Tahdon nähdä, onko hänen myöskin hyvä olla luonasi." - -"Hm..." - -"Heinrich, älä pahastu, mutta minun täytyy useasti ajatella Lottea, -jota sinä kohtelit pahoin ja löit." - -"Jätä Lotte! Se oli hänelle oikein. Iskuja ei saa kukaan nainen, joka -ei tahdo saada niitä." - -"No niin. Siis oopperaani. En vielä lainkaan ole selvillä, minne -sitä ensin tarjoaisin. Sen pitäisi olla hyvä näyttämö, mutta tokko -sellainen huolii teoksestani?" - -"Huoliipa kyllä. Halusinkin puhua tästä kanssasi. Lähetä se -Müncheniin! Todennäköisesti se hyväksytään; sinuun kiinnitetään -huomiota, ja hätätilassa vastaan minä siitä. Tahtoisin mielelläni, -ettei kukaan muu laulaisi osaani ennen minua." - -Sillä olin autettu. Suostuin mielelläni ja lupasin nopeasti toimittaa -käsikirjotuksesta jäljennöksen. Keskustelimme yksityiskohdista ja -jatkoimme puhelua hämillämme, ikäänkuin kaikki mitä sanoimme olisi -ollut ylen tärkeätä, ja kuitenkaan emme tahtoneet mitään muuta kuin -saada ajan kulumaan ja silmämme ummistetuksi siltä kuilulta, joka oli -avautunut välillemme. - -Muoth katkaisi ensiksi tuon salaisen siteen. - -"Kuule", sanoi hän, "muistatko vielä, miten aikoinaan otit minut -mukaasi Imthorille? Siitä on nyt vuosi." - -"Muistan kyllä", sanoin minä, "eikä sinun olisi tarvinnut minua siitä -muistuttaa. Lähtisit ennemmin!" - -"En, ystäväni. Siis muistat vielä. No, jos jo silloin rakastit -tyttöä, mikset sanonut siitä sanaakaan minulle? Mikset sanonut: Jätä -hänet rauhaan, jätä hänet minulle! Se olisi ollut kylliksi, olisin -ymmärtänyt viittauksenkin." - -"Sitä en saattanut tehdä." - -"Etkö saattanut? Miksi et? Kuka käski sinua katselemaan syrjästä ja -olemaan ääneti siksi kunnes jo oli myöhäistä?" - -"Enhän voinut tietää, rakastiko hän minua. Ja sittenkin -- jos sinä -olet hänelle rakkaampi, eihän silloin ole mitään tehtävissä." - -"Olet lapsi! Hän olisi kenties sinun kanssasi tullut onnellisemmaksi! -Onhan toki jokaisella oikeus vallottaa itselleen puoliso. Ja jos -heti alussa olisit sanonut minulle sanankaan, antanut pienen -vihjauksenkin, olisin pysynyt poissa. Jälkeenpäin oli se tietysti -liian myöhäistä." - -Minulle oli tämä keskustelu tuskallista. - -"Ajattelen asiaa toisin", sanoin minä, "ja sinunhan on syytä olla -tyytyväinen, eikö totta? Jätä siis minut rauhaan! Vie hänelle -terveiset, ja minä saanen sitten tilaisuuden Münchenissä käydä -luonanne." - -"Häihin et tahdo tulla?" - -"En, Muoth, se olisi mautonta. Mutta -- annatteko vihkiä itsenne -kirkollisesti?" - -"Luonnollisesti, tuomiokirkossa." - -"Se on mieleeni. Minulla on jotain tilaisuuden varalta, alkusoitto -uruille. Ole huoletta, se on aivan lyhyt." - -"Sinäpä olet kunnon mies! Hitto vieköön, että minulla sinun suhteesi -on niin huono onni!" - -"Minun mielestäni olisi sinun sanottava hyvä onni, Muoth." - -"No, älkäämme kiistelkö. Minun täytyy nyt mennä, on vielä -ostettava tarpeellisia talousesineitä ja Luoja ties mitä kaikkea. -Oopperan lähetät pian, niinhän? Lähetä se minulle, niin vien sen -vanhuksellemme itse. Niin, ja ennenkuin vietän hääni, pitäisi meidän -molempien toki vielä kerran viettää ilta yhdessä. Kenties huomenna? --- Hyvä, näkemiin!" - -Nyt olin jälleen vanhojen ajatusten piirissä ja vietin yön tuhannesti -haudottujen mietteiden ja tuhannesti koettujen tuskien kiusaamana. -Seuraavana päivänä menin erään tutun urkutaiteilijan luokse ja, -pyysin tätä ottamaan soittaakseen sävellykseni Muothin vihkiäisissä. -Iltapäivällä Teiserin kanssa viimeisen kerran tarkastin alkusoittoni. -Ja illalla saavuin määräaikana Heinrich Muothia tapaamaan. - -Ravintolassa oli meitä varten varattu huone kamiinivalkeineen ja -kynttilöineen, valkeaksi katettuine pöytineen, ja Muoth odotti jo -minua. - -"Kas niin, poikaseni", huusi hän, "nyt vietämme erojaisia, enemmän -minun kuin sinun. Gertrud lähetti terveisiä, juomme hänen onnekseen." - -Täytimme lasimme ja tyhjensimme ne äänettöminä. - -"Niin, ja nyt ajattelemme vielä hiukan itseämmekin. Nuoruus alkaa -olla menossa, ystäväiseni, etkö sinäkin sitä huomaa? Sitähän sanotaan -elämän kauneimmaksi ajaksi. Toivon sen olevan erehdystä, kuten kaikki -tuollaiset suositut sananparret. Parhaan täytyy vasta olla tulossa, -muuten ei tämä kaikki juuri olisi maksanut vaivaa. Kun oopperasi -joutuu esitettäväksi, puhumme enemmän tästä." - -Söimme hyvällä ruokahalulla ja joimme vahvaa Reinin-viiniä -lisäksi; sitten asetuimme sikaarien ja samppanjan ääreen syviin -nojatuoleihin, ja hetkiseksi saapui luoksemme vanha aika, nuo -puheliaat suunnitelmien rakentamisen ja jaarittelun hetket; -katselimme toisiamme huolettoman miettiväisesti silmiin ja olimme -toisiimme tyytyväiset. Heinrich oli sellaisina hetkinä ystävällisempi -ja lempeämpi kuin muuten, hän tunsi niiden häipyväisyyden ja piteli -niitä, niinkauan kuin tunnelma säilyi, suojellen ja varovaisin käsin. -Hiljakseen ja hymyillen puhui hän Münchenistä, kertoili pieniä -teatterijuttuja ja harjotti vanhaa hienoa taitoansa, lyhyin selvin -sanoin loihtia esiin henkilöitä ja olosuhteita. - -Kun hän täten oli leikillisesti ja terävästi, mutta ilman ilkeyttä -karakterisoinut orkesterinjohtajansa, appensa ja muutamia muita, join -hänen terveydekseen ja kysyin: '"No, mitä sanot minulle? Onko sinulla -minunlaisistani ihmisistä myös joku määrittely?" - -"Onpa kyllä", nyökäytti hän iloisena päätään ja suuntasi tummat -silmänsä minuun. "Sinä olet kaikessa taiteilijan tyyppi. -Taiteilijahan ei ole, kuten filisterit arvelevat, huoleton -herrasmies, joka sulasta ylimielisyydestä heittää taideteoksen sinne, -toisen tänne, vaan enimmäkseen ikävä kyllä köyhä poloinen, joka on -tukehtua omaan hyödyttömään rikkauteensa ja jonka sen vuoksi täytyy -antaa jotain itsestään. Ei ole mitään perää sadussa onnellisesta -taiteilijasta, se on pelkkää jaarittelua. Iloinen Mozart piti itseään -pystyssä samppanjan avulla ja kärsi siitä syystä leivän puutetta, -ja kuinka Beethoven ei jo nuorena riistänyt itseltään elämää, vaan -sen sijaan loi ihanat sävellyksensä, sitä ei ymmärrä kukaan ihminen. -Rehellinen taiteilija on elämässään onneton. Kun hänellä on nälkä ja -hän avaa säkkinsä, on siinä aina vain helmiä!" - -"Niin, jos kaipaa hiukkastakaan iloa ja lämmintä ja osanottoa -elämässä, silloin ei tusina oopperoita, trioja ja muuta sellaista -auta paljoakaan." - -"Uskon sen. Tällainen hetki viinin ääressä ystävän keralla, jos -sellainen on, ja hyvätuulinen tarinoiminen tästä ihmeellisestä -elämästä on oikeastaan parasta, mitä voi toivoa. Miten kauan joku -poloinen valmisteleekaan kaunista rakettia, josta sitten on iloa -tuskin minuutiksikaan!" - -Itse asiassa en hyväksynyt lainkaan hänen filosofiaansa, mutta mitäpä -merkitsi se? Minun oli mieluista viettää sellainen ilta ystävän -seurassa, jonka olin pelännyt olevani pakotettu kadottamaan ja jonka -säilyttämisestä en näinkään ollut varma, ja muistelin mietiskellen -mennyttä aikaa, joka vielä oli niin lähellä ja kuitenkin käsitti jo -koko nuoruuteni, jonka kevytmielisyys ja huolettomuus eivät enää -saattaneet palata. - -Hyvissä ajoin läksimme, ja Muoth tarjoutui saattamaan minua kotiini -saakka. Mutta epäsin hänet siitä. Tiesin, ettei hän mielellään -kulkenut kanssani kadulla, minun hidas kulkuni häiritsi ja ärsytti -häntä. Hän ei ollut tottunut uhrautumaan, ja tuollaiset pikku -uhrithan ovatkin useasti vaikeimmat. - -Vähäinen urkusävellykseni miellytti minua. Se oli jonkinlainen -preludio ja merkitsi minulle irtautumista vanhasta, kiitosta ja -onnittelua vihittäville sekä jälkisointua hyvästä ystävyydestäni -heidän kanssaan. - -Hääpäivänä saavuin hyvissä ajoin kirkkoon ja katselin -vihkimisjuhlallisuutta kätköstä urkujen luota. Kun taiteilija soitti -kappalettani, nosti Gertrud katseensa ja nyökäytti sulhaselleen -päätänsä. En ollut kertaakaan nähnyt häntä koko tänä aikana. Hän -näytti valkeassa puvussaan vielä pitemmältä ja solakammalta ja astui -suloisen vakavana kapeata koristettua käytävää alttarille, ylpeästi -suorana käyvän miehen rinnalla. Ei olisi näyttänyt yhtä muhkealta, -jos minä viisto rampa hänen sijastaan olisin astunut tätä juhlallista -tietä. - - - - -7. - - -Oli pidetty huoli siitäkin, etten saanut kauan ajatella ystävieni -häitä ja sitä tietä saada aihetta mietiskelyihini ja itseni -kiduttamiseen. - -Äitiäni olin tänä aikana vähän ajatellut. Olin tosin hänen viime -kirjeestään saanut tietää, ettei kotoisen elämän ja rauhan laita -ollut loistavasti, mutta minulla ei ollut enemmän syytä kuin -haluakaan sekaantua molempien naisten väliseen riitaan, vaan -totesin sen jonkunlaista vahingoniloa tuntien asiana, johon -nähden minun ratkaiseva sanani ei ollut tarpeen. Olin sittemmin -kirjottanut saamatta vastausta ja minulla oli oopperani jäljennöksen -tarkastamisessa siksi paljo työtä, ettei minulta riittänyt aikaa -ajatella neiti Schniebeliä. - -Silloin sain äidiltä kirjeen, joka hämmästytti minua jo aivan -tavattoman pituutensa takia. Se oli hänen entistä henkiystävätärtänsä -vastaan suunnattu syytöskirjelmä, josta sain tietää kaikki hänen -rikoksensa äitini koti- ja sielunrauhaa vastaan. Hänen oli vaikeata -kirjottaa tästä minulle, ja hän teki sen arvokkaassa ja varovassa -muodossa, mutta se oli ilmeinen tunnustus siitä pettymyksestä, -jota hän tunsi vanhan ystävättärensä ja serkkunsa suhteen. Äitini -ei ainoastaan myöntänyt minun ja isävainajani vastenmielisyyttä -neiti Schniebeliä kohtaan täysin oikeutetuksi, vaan olipa hän nyt -valmis suostumaan talon myymiseen, jos minä vielä halusin sitä, ja -vaihtamaan asuinpaikkaa, ja tekemään kaiken tämän vain päästäksensä -eroon Schniebelistä. - -"Olisi kenties hyvä, että tulisit itse. Lucie tietää nimittäin jo, -mitä ajattelen ja suunnittelen, hän vainuaa sen varsin hyvin; mutta -suhteemme on liiaksi jännittynyt, jotta voisin sanoa hänelle sen, -mikä on tarpeen, oikeassa muodossa. Minun viittailujani siihen -suuntaan, että mieluummin jälleen asuisin yksin kotona ja että -tulen toimeen ilman häntä, ei hän ole ymmärtävinään, ja julkiriitaa -en halua. Tiedän, että hän riitelisi ja vastustaisi, jos suoraan -kehottaisin häntä menemään. On parempi, että sinä tulet ja järjestät -tämän. En halua skandaalia eikä hänen tarvitse joutua kärsimään, -mutta asia täytyy saada hänelle sanottua selvästi ja varmasti." - -Olisin ollut valmis tappamaan vaikka louhikäärmeen, jos äiti olisi -vaatinut. Sangen tyytyväisenä valmistauduin matkalle ja saavuin -kotiin. Jo heti vanhaan taloomme astuessani huomasin kyllä, että -siellä nyt vallitsi uusi henki. Varsinkin suuri, hauska arkihuone -oli saanut tylyn, ilottoman, raskaan ja viheliäisen leiman, kaikki -näytti tuskallisesti vartioidulta ja suojellulta, ja vanhalla -vankalla lattialla oli halvasta rumasta kankaasta tehdyt matot, -joiden piti sitä suojella ja säästää pesulta. Myöskin vanha piano, -joka vuosikausia oli seissyt käyttämättömänä salissa, oli kääritty -tuollaiseen suojelevaan kuoreen, ja vaikka äiti minun tuloni johdosta -oli varannut teetä ja leivoksia ja hiukan somistellut kaikkea, oli -kuitenkin vanhanpiian viheliäisyyden ja naftaliinin tuoksu niin -lujassa, että heti sisään astuessani hymyilin äidilleni ja nyrpistin -nenääni, minkä hän heti ymmärsi. - -Tuskin olin ennättänyt istuutua kun louhikäärmekin saapui, -astua sipsutteli mattoja pitkin luokseni ja otti vastaan minun -kunnioittavat kohteliaisuudenosotukseni, joita en säästellytkään. -Tiedustelin yksityiskohtaisesti hänen vointiansa ja pyytelin anteeksi -vanhan talon puolesta, joka kenties ei voinut tarjota kaikkia niitä -mukavuuksia, joihin hän oli tottunut. Sivuuttaen kokonaan äitini, -ottikin hän heti esittääkseen emännänosaa, piti huolta teestä -ja vastasi mitä innokkaimmin kohteliaisuuksiini, näyttäen tosin -imarrellulta, mutta vielä enemmän pelästyneeltä ja epäluuloiselta -minun liiallisen ystävällisyyteni johdosta. Hän vainusi petosta, -mutta oli pakotettu mukautumaan samaan kohteliaaseen puhelajiin -ja itse vetämään esille hiukan vanhettuneiden kohteliaisuuksiensa -koko varaston. Näin vietimme iltaa ollen sulaa kohteliaisuutta ja -kunnioitusta, toivotimme toisillemme sydämellisesti hyvää yötä ja -erosimme toisistamme kuten vanhan koulun diplomaatit. - -Seuraavana aamuna aamiaista syödessä alkoi sama peli uudelleen. -Äitini, joka illalla oli tyytynyt äänettömänä ja jännittyneenä -kuuntelemaan, otti nyt tyytyväisenä itse osaa siihen, ja me -kohtelimme neiti Schniebeliä kohteliaisuudella ja lempeydellä, -joka sai hänet aivan ymmälle, jopa teki hänet surulliseksi, sillä -hän aavisti, etteivät nämä sävelet ainakaan äidiltäni lähteneet -sydämestä. Vanhapiika alkoi miltei säälittää minua, kun hän noin -pelästyi ja koetti tehdä itseänsä pieneksi, kiitti ja kehui kaikkea; -mutta muistin erotettua palvelijatarta, tyytymättömältä näyttävää -keittäjätärtä, joka oli jäänyt vain äidin mieliksi, ajattelin -riepuihin ommeltua pianoamme ja koko tuota surullisen pikkumaista -komentoa entisessä hupaisessa kodissani ja pysyin kovana. - -Ruoan jälkeen pyysin äitiä hiukan lepäämään ja jäin serkun kanssa -kahden. - -"Onko teillä ehkä tapana nukkua aterian jälkeen?" kysyin -kohteliaasti. "Siinä tapauksessa en tahtoisi teitä häiritä. Minulla -olisi hiukan puhuttavaa teidän kanssanne, mutta sillä ei ole niin -kiirettä." - -"Oi, olkaa hyvä, en nuku milloinkaan päivällä. Niin vanhahan en -jumalan kiitos vielä ole. Olen kokonaan käytettävissänne." - -"Hyvin paljon kiitoksia, armollinen neiti. Halusin kiittää teitä -siitä ystävällisyydestä, jota olette osottanut äidilleni. Hänenhän -olisi ollut muuten kovin yksinäistä elää tässä vanhassa talossa. No, -nythän asiassa tapahtuu muutos." - -"Kuinka?" huudahti hän hypähtäen pystyyn. "Missä tapahtuu muutos?" - -"Ettekö vielä tiedä sitä? Äiti on päättänyt vihdoinkin täyttää vanhan -toivomukseni ja muuttaa minun luokseni asumaan. Silloin emme tietysti -voi antaa talon seistä tyhjänä, niin että se kai ennen pitkää joutuu -myytäväksi." - -Neiti tuijotti minuun suunniltaan joutuneena. - -"Niin, minustakin on se ikävää", jatkoin surkutellen. "No, teillehän -tämä aika sentään oli hyvin rasittava. Te olette niin ystävällisesti -ja auliisti huolehtinut koko talosta, etten voi teitä kyllin kiittää." - -"Mutta minä, mitä pitää -- -- mihin pitää -- --" - -"No, siihen kyllä neuvo keksitään. Teidän täytynee kai jälleen etsiä -asunto itsellenne, mutta niin kiirettä ei sillä luonnollisesti ole. -Teistä on itsestännekin tuntuva hauskalta, kun jälleen pääsette -hiljaisempiin oloihin." - -Hän oli noussut seisaalleen. Hänen äänensä oli vielä kohtelias, mutta -melkoisen terävä. - -"En tiedä, mitä minun on tästä sanominen", huudahti hän katkerasti. -"Teidän äitinne, hyvä herra, on luvannut antavansa minun asua -täällä. Se oli varma sopimus; ja nyt, kun olen ottanut taloudenpidon -huolekseni ja kaikessa auttanut äitiänne, nyt ajetaan minut kadulle!" - -Hän alkoi nyyhkyttää ja tahtoi rientää pois. Mutta minä pidätin häntä -laihasta kädestään ja painoin hänet jälleen tuolilleen. - -"Niin hullusti eivät asiat ole", sanoin hymyillen. "Se seikka, että -äitini haluaa matkustaa täältä pois, muuttaa hiukan olosuhteita. -Muuten ei talonmyyntiä ole päättänyt hän, vaan minä, joka olen -omistaja. Ettei teidän uutta asuntoa valitessanne tarvitse mukautua -liian ahtaihin oloihin ja että jätätte huolenpidon siitä hänen -asiaksensa, pitää hän aivan luonnollisena. Teillä on silloin -mukavampaa kuin muuten ja olette kuitenkin tavallaan hänen vieraansa." - -Nyt tulivat odotettavissa olleet vastaväitteet, itku, ylpeys joka -välillä vaihtui pyyntöihin, ja lopulta huomasi naisrukka, että -myöntyminen oli tässä viisainta. Mutta tämän johdosta hän sulkeutui -kamariinsa eikä ilmaantunut kahvillekaan. Äiti oli sitä mieltä, -että meidän olisi pitänyt lähettää se hänelle huoneeseensa, mutta -kaiken tämän kohteliaisuuden jälkeen halusin minä hiukan kostoakin -ja annoin neiti Schniebelin uhitella aina iltaan saakka, jolloin hän -äänettömänä ja äkäisenä mutta täsmällisesti saapui aterialle. - -"Minun täytyy valitettavasti jo huomenna matkustaa R:iin", ilmotin -illallispöydässä. "Mutta jos sattuisit minua tarvitsemaan, niin -voinhan pian saapua tänne." - -Tätä sanoessani en katsonut äitiini, vaan tämän serkkuun, ja tämä -huomasi, miten se oli tarkotettu. Jäähyväiseni hänelle olivat lyhyet -ja minun puolellani miltei sydämelliset. - -"Lapsi", sanoi äitini jälkeenpäin, "teit asiasi hyvin, ja minun -täytyy kiittää sinua. Etkö tahtoisi soittaa minulle jotakin -oopperastasi?" - -Siitä ei tosin tullut mitään, mutta jää oli sulanut ja meidän -välimme alkoi kirkastua. Se oli parasta koko asiassa. Hän tunsi -nyt luottamusta minuun, ja minua ilahdutti ajatus, että pian -järjestäisin hänen kanssaan pienen talouden ja pääsisin pitkästä -kodittomuudestani. Matkustin tyytyväisenä, käskin sanoa paljon -terveisiä vanhalle neidille ja aloin heti paluuni jälkeen poikkeilla -katsomassa siellä täällä, missä oli pieniä, sieviä asuntoja -vuokrattavana. Tässä auttoi minua Teiser, ja enimmäkseen oli myös -hänen sisarensa mukana; molemmat iloitsivat minun puolestani ja -toivoivat pikkupeleillemme hupaista keskinäistä kanssakäymistä. - -Tällä välin oli oopperani lähetetty Müncheniin. Kahden kuukauden -kuluttua, vähää ennen äitini saapumista, kirjoitti Muoth, että se oli -hyväksytty esitettäväksi, mutta ettei sitä ehditty harjoitella enää -tämän näytäntökauden kuluessa. Se esitettäisiin kuitenkin ensi talven -alkupuolella. Siinä oli minulla äidille hyvä uutinen kerrottavana, ja -Teiser toimeenpani juhlan, kun hän sai asiasta kuulla. - -Äitini vuodatti kyyneleitä muuttaessaan meidän kauniiseen asuntoomme -puutarhan keskellä ja arveli, ettei ollut hyvä vanhalla iällään -joutua istutetuksi vieraaseen maaperään. Mutta minusta se oli sangen -hyvä ja Teiseristä myöskin, ja Brigitte puuhaili äitini kanssa -ja auttoi tätä niin että oli iloista katsella. Tytöllä oli vähä -tuttavia kaupungissa ja hän oli useasti veljensä ollessa teatterissa -saanut istua yksin kotona, jota ei tosin voinut huomata hänen -ulkomuodostaan. Nyt kävi hän useasti meillä eikä ollut ainoastaan -avullisena sisustamisessa ja järjestelyssä, vaan auttoi myöskin -äitiäni ja minua löytämään tien tyytyväiseen hiljaiseen yhdessä -elämiseen. Hän osasi selittää vanhalle rouvalle, milloin minä -tarvitsin lepoa ja milloin minun täytyi saada olla yksin, hän oli -silloin aina käsillä ja astui minun sijalleni, ja minulle huomautti -hän monista äitini tarpeista ja toivomuksista, joita en ollut -milloinkaan arvannut ja joista ei äitini milloinkaan ollut minulle -ilmoittanut. Näin oli pian syntynyt pieni koti ja kodikkuuden tunne, -toisenlainen ja vaatimattomampi kuin miksi aikaisemmin olin kotiani -kuvitellut, mutta hyvä kyllä sellaiselle, joka ei itse ollut päässyt -sen pitemmälle kuin minä. - -Nyt tutustui äitini myöskin musiikkiini. Hän ei pitänyt kaikkea -hyvänä ja oli enimpään nähden ääneti, mutta hän huomasi ja uskoi, -ettei se ollut ajanrattoa ja leikittelyä, vaan vakavaa työtä, ja teki -ihmeekseen meidän musikanttielämästämme, jota hän oli kuvitellut -hyvin samankaltaiseksi kuin nuorallatanssijoiden, sen havainnon, -että se oli tuskin vähemmän porvarillisen ahkeraa kuin sekään, -jota esim. isävainaja oli viettänyt. Nyt voimme myöskin vapaammin -keskustella hänestä, ja vähitellen sain kuulla tuhansia juttuja -heistä molemmista, isovanhemmistani ja omasta lapsuudestani. Entinen -aika ja omaiseni kävivät minulle rakkaiksi ja mieltäkiinnittäviksi, -en tuntenut enää kuuluvani ulkopuolelle heidän piiriänsä. Sitävastoin -oppi äitini antamaan arvoa minun ajatuksilleni ja luottamaan minuun -silloinkin, kun työskentelyni aikana sulkeuduin yksikseni tai kun -olin äreällä tuulella. Hänen oli isäni kanssa ollut hyvä olla, ja -sitä kovempi oli hänelle ollut Schniebelin ajan koettelemus; nyt hän -jälleen alkoi tuntea itsensä turvalliseksi ja taukosi vähitellen -puhumasta vanhenemisestaan ja yksinäisyydestään. - -Tässä tyytyväisyyden ja vaatimattoman onnellisuuden ilmakehässä -häipyi kärsimykseni ja kaipuuni, joka niin kauan oli täyttänyt -mieleni. Mutta se ei häipynyt olemattomiin, vaan uinui syvällä -sieluni pohjalla, katseli minuun monin öin kysyvästi eikä luopunut -oikeuksistaan. Mitä etäämmälle mennyt vaipui taakseni, sitä -kirkkaampana kohosi eteeni rakkauteni ja kärsimykseni kuva, säilyi -luonani ja oli hiljaisena kiihdyttimenäni. - -Useasti jo olin luullut tietäväni, mitä rakkaus on. Jo nuorukaisena, -jolloin hullaantuneena olin kierrellyt iloisen Siddyn ympärillä, -olin luullut tuntevani rakkauden. Sitten jälleen silloin kun ensi -kerran näin Gertrudin ja tunsin, että hän oli vastaus kysymyksiini -ja hämärien toiveitteni täyttymys. Sitten jälleen kun tuska alkoi -ja ystävyydestä ja kirkkaudesta tuli intohimoa ja hämäryyttä, ja -vihdoin silloin, kun hän oli minulta mennyttä. Mutta rakkaus pysyi -yhä luonani, ja tiesin, etten enää milloinkaan ikävöisi naista enkä -kaipaisi naishuulten suuteloa sen jälkeen kuin Gertrud oli tullut -sydämeeni. - -Hänen isänsä, jonka luona toisinaan kävin, näytti nyt tietävän -suhteestani häneen. Hän pyysi saada urkusävellyksen, jonka -olin kirjottanut häitä varten, ja osotti minulle hiljaista -hyväntahtoisuutta. Hän lienee tuntenut, miten mielelläni kuulin -tietoja Gertrudista ja miten vaikeata minun kuitenkin oli niitä -kysellä, ja kertoi minulle paljon hänen kirjeittensä sisällyksestä. -Niissä oli useasti puhe minustakin, nimenomaan oopperastani. Hän -kirjotti että soprano-osaan oli saatu etevä taiteilijatar ja mitenkä -hän iloitsi siitä, että vihdoinkin saisi kuulla kokonaisuutena tuon -hänelle jo niin tutun teoksen. Hän iloitsi myöskin siitä, että minä -olin saanut äidin luokseni. Mitä hän kirjotti Muothista, en tiedä. - -Elämäni sujui rauhallisesti, syvyyden kuohut eivät enää ajautuneet -pinnalle. Sävelsin paraikaa messua ja haudoin mielessäni oratoriota, -johon minulta kuitenkin vielä puuttui teksti. Milloin minun oli pakko -ajatella oopperaani, oli se minulle kuin vieras maailma. Musiikkini -kulki uusia teitä, se muuttui yksinkertaisemmaksi ja viileämmäksi, se -tahtoi lohduttaa eikä kiihottaa. - -Näihin aikoihin oli Teiserien seura minulle suuriarvoisin. Tapasimme -toisemme miltei joka päivä, luimme, soitimme, kävelimme yhdessä, -pidimme juhlia ja teimme huviretkiä. Vain suvella, kun en tahtonut -olla näille reippaille matkailijoille vastuksena, erosimme muutamiksi -viikoiksi. Teiserit retkeilivät jälleen Tirolissa. Minä taas olin -vienyt äidin sukulaistensa luokse pohjois-Saksaan, johon häntä jo -vuosikausia oli pyydetty, ja asetuin itse Pohjanmeren rannalle. -Siellä kuuntelin yöt ja päivät meren ikuista laulua ja kuljin -raikkaassa meri-ilmassa ajatuksineni ja säveleineni. Täältä rohkenin -ensi kerran kirjottaa Gertrudille Müncheniin -- en rouva Muothille, -vaan ystävättärelleni Gertrudille, jolle kerroin musiikistani ja -unelmistani. Ehkä se häntä ilahduttaa, ajattelin, ja ehkei häntä -myöskään vahingoita lohdutus ja ystävän tervehdys. Sillä vastoin -omaa sydäntäni täytyi minun epäillä ystävääni Muothia ja yhä olla -Gertrudin tähden hiljaisesti huolissani. Tunsin hänet liian hyvin, -tuon itsepäisen pessimistin, joka oli tottunut elämään oikkujensa -mukaan eikä milloinkaan uhrautumaan, jota synkät vietit ohjasivat ja -tempoivat sinne tänne ja joka mietiskellessään katseli elämäänsä kuin -murhenäytelmää. Jos yksinäisenä ja ymmärtämättömänä pysyminen todella -oli tauti, kuten kunnon Lohe minulle oli selittänyt, niin sairasti -Muoth tätä tautia enemmän kuin kukaan muu. - -En kuitenkaan kuullut hänestä mitään, kirjeitä ei hän kirjottanut. -Myöskin Gertrud vastasi minulle ainoastaan lyhyesti kiittäen -ja kehottaen aikaisin syksyllä tulemaan Müncheniin, missä heti -näytäntökauden alkaessa jatkettaisiin oopperani näyttämölle -harjottamista. - -Syyskuun alussa, kun kaikki jälleen olimme kaupungissa, kokoonnuimme -eräänä iltana minun luokseni tarkastelemaan kesätöitäni. Huomattavin -oli pieni lyyrillinen palanen kahdelle viululle ja pianolle. Sen -soitimme yhdessä. Brigitte Teiser istui pianon ääressä; saatoin -nuottilehteni yli nähdä hänen päänsä, jota ympäröi vaaleiden -palmikkojen raskas seppele, kutrit kynttilänvalossa kultaisina -hohtaen. Veli istui hänen vieressään ja soitti ensimäistä viulua. Se -oli yksinkertaista laulumusiikkia, hiljaa valittavaa ja kesä-illan -tunnelmissa soivaa, ei iloista eikä surullista, vaan illanhämyssä -leijailevaa, kuten sammuva pilvi auringonlaskun jälkeen. Kappale -miellytti Teisereitä ja varsinkin Brigitteä. Hänen oli harvoin tapana -lausua mitään musiikistani, vaan pysytellä äänettömänä jonkunlaisen -tyttömäisen kunnioituksen valtaamana ja vain katsella minua ihaillen, -sillä hän piti minua suurena mestarina. Tänään rohkaisi hän mielensä -ja ilmaisi erikoisen mieltymyksensä. Hän katsoi minuun kirkkaan -sinisistä silmistään sydämellisesti ja nyökäytti päätään, niin että -valo hyppeli hänen vaaleilla palmikoillaan. Hän oli hyvin sievä, -miltei kaunotar. - -Valmistaakseni hänelle pienen ilon otin hänen nuottilehtensä, -kirjotin siihen lyijykynällä omistuksen "ystävättärelleni Brigitte -Teiserille" ja annoin hänelle nuotit takaisin. - -"Se on nyt aina oleva pikku sävellykseni otsikossa", sanoin -kohteliaasti. Hän luki omistuksen hitaasti punehtuen, ojensi minulle -pienen, voimakkaan kätensä ja sai äkkiä kyyneleet silmiinsä. - -"Onko se teiltä täyttä totta?" kysyi hän hiljaa. - -"Eiköhän", nauroin minä. "Ja minun mielestäni kappale sopii -erinomaisesti teille, neiti Brigitte." - -Hänen katseensa, joka vielä oli kyyneleinen, kummastutti minua, -niin totinen ja naisellinen oli se. Enempää en kuitenkaan siihen -huomiotani kiinnittänyt; Teiser laski nyt viulun kädestään, ja äiti -joka jo tunsi hänen tarpeensa, kaatoi viinejä laseihin. Keskustelu -kävi vilkkaaksi, kiistelimme eräästä uudesta operetista, joka oli -esitetty muutamia viikkoja sitten, ja pieni kohtaus Brigitten kanssa -muistui jälleen mieleeni vasta myöhään illalla, kun molemmat sanoivat -jäähyväiset ja hän katsoi minua silmiin omituisen levottomasti. - -Münchenissä alettiin sillävälin harjotella oopperaani. Kun toinen -pääosista ollessaan Muothin hallussa oli hyvissä käsissä ja kun -Gertrud oli kiittänyt myöskin soprano-osan esittäjätärtä, tulivat -orkesteri ja köörit tärkeimmiksi huomioni esineiksi. Jätin äitini -ystävieni huomaan, ja matkustin Müncheniin. - -Tuloni jälkeisenä aamuna ajoin kauniita leveitä katuja Schwabingiin -[Schwabing on Münchenin taiteilija-esikaupunki. Suom. muist.] -sen hiljaisella paikalla sijaitsevan talon luokse, missä Muoth -asui. Oopperan olin kokonaan unohtanut, ajattelin vain häntä ja -Gertrudia ja sitä, millaisina heidät tapaisin. Vaunut pysähtyivät -miltei maalaiselta näyttävälle sivukadulle pienen talon eteen, joka -seisoi yksityisten puiden keskellä; keltaisia vaahteranlehtiä oli -kerääntynyt kasoihin molemmin puolin tietä. Jyskyttävin sydämin -astuin sisään; talo teki miellyttävän ylhäisen vaikutuksen; palvelija -riisui minulta päällysviittani. - -Suuressa huoneessa, johon minut vietiin, tunsin pari seinällä olevaa -suurta vanhaa maalausta, jotka olivat seuranneet tänne Imthorin -talosta. Vastakkaisella seinällä oli uusi Münchenissä maalattu -Muothin muotokuva, ja minun sitä katsellessani astui Gertrud sisään. - -Sydämeni löi ankarasti, kun näin pitkän ajan jälkeen taas katsoin -häntä silmästä silmään. Minulle hymyilivät hänen muuttuneet, -ankarammiksi ja kypsyneemmiksi käyneet kasvonsa, jotka kuitenkin -olivat yhtä ystävälliset, ja hän ojensi minulle sydämellisesti -kätensä. - -"Oletteko voinut hyvin?" sanoi hän ystävällisesti. "Olette -vanhentunut, mutta näytätte hyvinvoivalta. Olemme odottaneet teitä jo -kauan." - -Hän uteli minulta tietoja yhteisistä tuttavistamme, isästään, -minun äidistäni, ja kun hän oli lämmennyt ja unohtanut ensimäisen -arkuutensa, näin hänet aivan samanlaisena kuin ennenkin, puhuin -jälleen hyvän ystävättären kanssa, kerroin hänelle oleskelustani -merenrannikolla, työstäni, Teiseristä ja lopuksi neiti Schniebel -raukastakin. - -"Ja nyt", huudahti hän, "esitetään oopperanne! Se tulee tuottamaan -teille iloa." - -"Mutta enemmän ilahduttaa minua kuitenkin toivo taas kerran saada -kuulla teidän laulavan." - -Hän nyökäytti minulle päätään. "Se ilahduttaa minuakin. Laulan -paljo, mutta miltei yksinomaan itselleni. Nyt laulamme kaikki teidän -laulunne; ne ovat aina meillä käsillä eivätkä pääse pölyttymään. -Jääkää meille päivälliselle, mieheni tulee varmaankin pian kotia ja -voi sitten iltapäivällä viedä teidät johtajan puheille." - -Menimme musiikkihuoneeseen, minä istuuduin pianon ääreen ja hän -lauloi tuonaikuisia laulujani niin että kävin äänettömäksi ja saatoin -tuskin pysyä iloisena. Hänen äänensä oli tullut kypsyneemmäksi ja -vankemmaksi, mutta se liihotteli vielä yhtä keveästi ja vaivattomasti -kuin ennenkin ja toi mieleeni muiston elämäni parhaista ajoista, -niin että istuin kuin lumottuna, soitin vanhoja säveleitäni enkä -hetkittäin enää saattanut erottaa nykyisyyttä entisyydestä. Eikö hän -kuulunut minulle ja minun elämääni? Emmekö olleet toisillemme kuin -sisarukset ja läheiset ystävät? Totta kyllä, että hän Muothin kanssa -oli laulanut toisin! - -Tarinoiden istuimme vielä hetkisen yhdessä iloisina; paljoa -sanomista ei meillä kuitenkaan toisillemme ollut, sillä tunsimme, -etteivät selvittelyt meidän välillämme olleet tarpeen. Miten hän -voi ja millainen hänen ja hänen miehensä suhde oli, sitä en nyt -ajatellut, sen saisin itse myöhemmin nähdä. Missään tapauksessa ei -hän ollut poikennut kulkemastaan suunnasta eikä tullut uskottomaksi -itselleen, ja ellei hän ollut onnellinen vaan kärsi, niin kantoi hän -kärsimyksensä ylevästi ja ilman katkeruutta. - -Hetkisen kuluttua saapui Heinrich, joka jo oli saanut kuulla -tulostani. Hän alkoi heti puhua oopperastani, joka näytti jokaiselle -olevan tärkeämpi minua itseäni. Kysyin miten hän Münchenissä viihtyi. - -"Kuten kaikkialla", vastasi hän totisesti. "Yleisö ei pidä minusta, -koska se tajuaa, etten minä pidä sitä jumalanani. Minut otetaan -harvoin ystävällisesti vastaan ensimäisellä kerralla; minun täytyy -aina ensin päästä käsiksi ihmisiin ja temmata heidät mukaani. -Saavutan menestystä olematta suosittu. - -"Monasti laulan tosin kurjastikin, se täytyy minun itseni myöntää. No, -oopperasi tulee tuottamaan iloa, sekä sinulle että minulle, siitä -saat olla varma. Tänään menemme käymään johtajan luona, huomiseksi -kutsumme tänne soprano-osan esittäjättären ja keitä muita haluat. -Huomenaamulla on orkesterin harjotus. Luulen, että tulet olemaan -tyytyväinen." - -Päivällistä syötäessä huomasin, että hän oli Gertrudille tavattoman -kohtelias, mikä ei lainkaan ollut mieleeni. Ja sama oli laita koko -ajan, minkä Münchenissä viivyin ja olin heidän seurassaan. He olivat -ihmeen kaunis pari ja herättivät huomiota minne saapuivatkin. -Mutta heidän välinsä oli viileä, ja ajattelen itsekseni, että vain -Gertrudin lujuus ja sisäinen etevämmyys auttoi häntä sillä tavalla -muuttamaan tämän viileyden kohteliaisuudeksi ja arvokkaisuudeksi. Hän -näytti vasta äskettäin heränneen kaunista miestä kohtaan tuntemastaan -intohimosta ja vielä toivovan entisen sydämellisen suhteen paluuta. -Joka tapauksessa oli se hän, joka sai Muothinkin noudattamaan hyviä -ulkonaisia muotoja. Hän oli liiaksi hieno ja hyvä näytelläkseen edes -ystävilleen pettyneen ja ymmärrystä kaipaavan osaa ja näyttääkseen -kenellekään kärsimystään, vaikkei hän voinutkaan salata sitä minulta. -Mutta hän ei olisi minultakaan kärsinyt pienintäkään ymmärtämyksen -katsetta tai elettä; puhuimme ja käyttäydyimme aivan kuin olisi hänen -avioliittonsa ollut kokonaan huolia vailla. - -Miten kauan tällainen tila oli säilytettävissä, oli tosin -epäilyttävää ja riippui kokonaan Muothista, jonka oikukasta -hillittömyyttä nyt näin ensi kerran naisen pitävän ohjissa. -Molemmat herättivät sääliäni, vaikkei tällainen asiaintila minua -ihmetyttänytkään. Molemmilla oli ollut intohimonsa ja he olivat sen -nauttineet; nyt saivat he joko oppia kieltäytymään ja surumielisinä -muistella mennyttä aikaa, tai löytää tien uuteen onneen ja uuteen -rakkauteen. Ehkä saattaisi lapsi jälleen yhdistää heidät, ei enää -lemmenhuuman kadotettuun paratiisipuutarhaan, vaan uudeksi tahdoksi -elää yhdessä ja sisäisesti mukautua toisiinsa. Siihen omasi Gertrud -sisäisen voiman ja mieleneheyden, sen tiesin. Onnistuisiko se myös -Heinrichille, siitä en tahtonut muodostaa itselleni arveluita. -Niin suuresti kuin minua säälittikin, että heidän lemmenhehkunsa -ensimäinen myrskyisä onni jo oli mennyttä, ilahdutti minua kuitenkin -se, että heidän oli onnistunut säilyttää arvokkuutensa ja kauneutensa -ei vain ihmisten kesken, vaan toistensa silmissäkin. - -En voinut kuitenkaan ottaa vastaan kutsua asua Muothin luona ja hän -salli minun menetellä tahtoni mukaan. Kävin siellä joka päivä ja -minulle teki hyvää se, että Gertrud näki mielellään minun tulevan -ja iloitsi keskustelemisesta ja musiikin harjoittamisesta minun -kanssani, niin etten ollut yksinomaan vastaanottavana puolena. - -Oopperan esittäminen oli nyt varmasti määrätty tapahtuvaksi -joulukuussa. Viivyin kaksi viikkoa Münchenissä, olin saapuvilla -kaikissa orkesteriharjotuksissa ja sain pyyhkiä yhtä ja toista, -mutta huomasin teokseni yleensä olevan hyvissä käsissä. Minusta -oli ihmeellistä nähdä taiteilijat ja taiteilijattaret, viulun ja -huilunsoittajat, kapellimestarit ja kuorot esittämässä teostani, joka -jo oli tullut minulle itselleni vieraaksi, joka jo eli omaa elämäänsä. - -"Odotahan", sanoi Heinrich Muoth välillä, "nyt saat pian hengittää -julkisuuden kirottua ilmaa. Toivonpa melkein, ettei sinulla olisi -menestystä. Sillä silloin on lauma pian kintereilläsi, silloin voit -pian alkaa käydä kiharoiden ja nimikirjotusten kauppaa ja nähdä, -miten valikoitua ja miellyttävää joukkojen kunnioitus on. Rammasta -jalastasi puhuvat nyt jo kaikki. Sellainen tekee populääriksi!" - -Välttämättömimpien harjotusten jälkeen matkustin jälleen kotia, -palatakseni takaisin vasta muutamia päiviä ennen oopperan -esittämistä. Teiser kyseli vallan loppumattomiin esitystä koskevia -seikkoja, hän ajatteli tuhansia yksityiskohtia, joita tuskin olin -ottanut huomioon, ja seurasi asiaa suuremmalla mielenkiinnolla ja -levottomuudella kuin minä itse. Kun kutsuin häntä sisarineen olemaan -saapuvilla ensi-esityksessä, hyppeli hän ilosta. Äitini sitävastoin -ei halunnut lähteä talviselle matkalle, ja minulle oli se mieleenkin. -Vähitellen alkoi sentään jännitys vallata minutkin ja tarvitsin -iltaisin lasin punaviiniä voidakseni nukkua. - -Talvi oli saapunut aikaisin ja meidän pikkutalomme oli aivan lumen -peitossa vähäisen puutarhamme keskellä, kun Teiserin sisarukset -eräänä aamuna tulivat noutamaan minua vaunuilla. Äiti liehutti -ikkunasta jälkeeni, vaunut vierivät tiehensä ja Teiser lauloi -paksun kaulahuivinsa sisältä jäähyväisiksi matkalaulun. Koko pitkän -rautatiematkan ajan käyttäytyi hän kuin koulupoika, joka matkustaa -joululomalle, ja sievä Brigitte oli yhtä tyytyväinen vaikka tyynempi. -Olin iloinen saadessani heidät matkaan, sillä rauhani oli nyt -mennyttä ja minä kuljin kuin tuomittu lähimpien päivien tapauksia -kohti. - -Sen huomasi heti Muothkin, joka oli meitä asemalla vastassa. "Sinulla -on lavakuume, poikaseni!" nauroi hän tyytyväisenä. "Jumalan kiitos! -Olet sentään taiteilija etkä filosoofi!" - -Hän näytti olevan oikeassa, sillä mielenjännitystäni kesti aina -esitysiltaan saakka enkä voinut noina öinä nukkua. Meistä kaikista -oli vain Muoth levollinen. Teiser vallan paloi rauhattomuutta, -hän kävi joka harjotuksessa eikä lakannut tekemästä muistutuksia. -Kyyryisenä ja värjyen istui hän harjotusten aikana vieressäni, löi -arveluttavissa kohdissa tahtia nyrkillään, niin että läikyi, kiitteli -tai pudisteli päätänsä. - -"Sieltähän puuttuu huilu!" huudahti hän heti ensimäisessä -harjotuksessa niin äänekkäästi, että johtaja tahtomattaan katsoi -taaksensa. - -"Se täytyi meidän jättää pois", sanoin hymyillen. - -"Huiluko? Jättää pois? Miksi? Sellaista viheliäisyyttä! Pidä varasi, -tai muuten ne pilaavat koko alkusoiton." - -Minun täytyi nauraa ja pidättää häntä, niin rajusti hän käyttäytyi. -Mutta kun tuli hänen lempikohtansa, missä ensi viulut ja sellot -yhtyvät muuhun orkesteriin, nojautui hän taaksepäin suljetuin silmin, -puristi kättäni suonenvetoisesti ja kuiskasi jälkeenpäin häpeissään: -"Niin, se sai miltei silmäni kosteiksi. Hiton kaunis kohta." - -Soprano-osaa en ollut vielä kuullut laulettavan. Oli omituista ja -surunvoittoista ensi kerran kuulla vieraan äänen esittävän sitä. -Laulajatar suoritti tehtävänsä hyvin ja lausuin hänelle heti -kiitokseni, mutta itsekseni ajattelin iltapäiviä, joina Gertrud -oli laulanut näitä sanoja, ja minulla oli, vaikken sitä tahtonut -itselleni myöntää, samanlainen surullinen epämieluisa tunne, kuin -silloin, kun on luopunut jostakin rakkaasta esineestä ja ensi kerran -näkee sen vieraissa käsissä. - -Gertrudin tapasin näinä päivinä harvoin, hän katseli hymyillen -hermostumistani ja jätti minut rauhaan. Olin Teiserien kanssa käynyt -hänen luonaan ja hän oli iloisen sydämellisesti ottanut vastaan -Brigitten, joka ihaillen katseli tätä kaunista, käytökseltään -ylhäistä naista. Siitä lähtien oli tyttö Gertrudin ihailijoita ja -puhui tästä aina ylistellen samoin kuin veljensäkin. - -Paria esittämisen edellistä päivää en enää tarkasti muista, kaikki -oli minussa sekaisin. Lisäksi tuli vielä muita mielenkiihotuksen -syitä; eräs laulajista oli tullut käheäksi, muuan toinen oli -loukkaantunut siitä, ettei hänelle oltu annettu tärkeämpää osaa ja -käyttäytyi viimeisissä harjotuksissa hyvin sopimattomalla tavalla, -ja johtaja tuli yhä juhlallisemmaksi ja kylmemmäksi, kuta enemmän -minulla oli lisää muistutuksia. Muoth riensi silloin tällöin -avukseni, hymyili levollisesti koko sekamelskalle ja oli minulle -tässä asemassa paljoa hyödyllisempi kuin kunnon Teiser, joka hääri -edestakaisin kuin pikku paholainen ja morkkasi kaikkea. Brigitte -katseli minua kunnioittavaisesti mutta kuitenkin hiukan säälien, kun -lomahetkinä huolestuneina ja hiukan vaiteliaina istuimme yhdessä. - -No niin, päivät kuluivat ja tuli määrätty ilta. Katsomon täyttyessä -seisoin näyttämön takana, kykenemättä kuitenkaan enää tekemään -tai neuvomaan vähintäkään. Lopuksi menin Muothin luokse, joka jo -oli pukeutunut ja syrjässä melusta eräässä sopukassa tyhjensi -samppanjapuolikasta. - -"Tahdotko lasin?" kysyi hän osaaottavasti. - -"En," sanoin minä. "Eikö se kiihota?" - -"Miksi? Tuo hälinäkö? Sellaista on aina." - -"Tarkotan sektiä." - -"Ei, se tekee minut levolliseksi. Lasin tai kaksi otan aina, kun -tahdon saada jotakin aikaan. Mutta mene nyt, on jo aika." - -Muuan vahtimestari vei minut aitioon, missä tapasin jo Gertrudin ja -molemmat Teiserit sekä erään teatterin johtokunnan jäsenen, joka -hymyillen tervehti minua. - -Pian tämän jälkeen kuulimme soitettavan toisen kerran. Gertrud -katsahti minuun ystävällisesti ja nyökäytti minulle päätään. Teiser, -joka istui takanani, tarttui käsivarteeni ja puristi sitä vimmatusti. -Katsomo pimeni ja syvyydestä kohosi juhlallisesti alkusoittoni. Nyt -tulin mieleltäni rauhallisemmaksi. - -Ja nyt kaikui edessäni tuttuna ja kuitenkin vieraana teokseni, joka -ei enää tarvinnut minua ja jolla oli oma elämänsä. Menneiden päivien, -toiveiden ja unettomien öiden riemut ja vaivat, tuon ajan intohimo -ja kaipaus olivat irtautuneina ja toiveen muotoon muuttuneina -edessäni, salattujen hetkien mielenliikunnat kaikuivat vapaina ja -mukaansa kutsuvina tuhansille vieraille sydämille. Muoth tuli esiin -ja alotti hillityn voimakkaasti, kohosi ja tempautui itse mukaan ja -lauloi koko synkällä intohimoisuudellaan, ja soprano vastasi korkein, -liihottelevin, kepein äänin. Silloin tuli kohta, joka vielä kaikui -korvissani aivan sellaisena, kuin sen olin kerran kuullut Gertrudin -esittämänä, ja se oli ollut ylistys hänelle ja rakkauteni salainen -tunnustus. Käännyin ja katsoin hänen tyyniin, puhtaisiin silmiinsä, -jotka ymmärsivät minua ja tervehtivät minua ystävällisesti, -ja silmänräpäyksen ajan tunsin koko nuoruuteni sisällyksen ja -tarkotuksen koskettavan itseäni kuin kypsyneen hedelmän hienon -tuoksun. - -Siitä lähtien olin rauhallinen ja katsoin ja kuuntelin kaikkea kuin -juhlavieras. Kuulin suosionosotuksia, laulajat ja laulajattaret -tulivat esiripun eteen kumartamaan, Muoth huudettiin useat kerrat -esiin ja hän hymyili viileästi kirkkaasti valaistulle katsomolle. -Minuakin vaadittiin näyttäytymään, mutta olin liiaksi huumautunut -eikä minulla ollut haluakaan ontua esille mieluisasta piilopaikastani. - -Teiser sitävastoin hymyili kuin aamuaurinko, syleili minua ja puristi -pyytämättä myös korkean johtokunnan-herran molempia käsiä. - -Kekkerit olivat valmiina ja olisivat odottaneet meitä vaikka olisi -käynyt toisinkin. Ajoimme niihin vaunuilla, Gertrud miehensä, minä -Teiserin kanssa. Lyhyellä matkalla alkoi Brigitte, joka ei vielä -ollut lausunut sanaakaan, äkkiä itkeä. Hän koetti aluksi hillitä -itseänsä, mutta peitti sitten kasvot käsiinsä ja antoi kyyneltensä -juosta. En osannut sanoa mitään ja olin kummissani sen johdosta että -Teiser myöskin oli vaiti eikä kysynyt häneltä mitään. Hän kietoi -vain kätensä Brigitten ympärille ja murahteli ystävällisesti ja -lohdutellen kuin lapselle, jota koetetaan tyynnyttää. - -Kun sitten kädenpuristelut ja onnittelut tulivat, iski Muoth minulle -pilkallisesti silmää. Minulta tiedusteltiin seuraavaa teostani ja -oltiin pettyneitä, kun ilmotin, että sävelsin oratoriota. Sitten -juotiin seuraavan oopperani onneksi; se on kuitenkin vielä tänäänkin -kirjottamatta. - -Vasta myöhään yöllä, kun olimme päässeet eroon ja menimme nukkumaan, -saatoin kysyä Teiseriltä, mikä hänen sisartansa vaivasi ja miksi -tämä oli itkenyt. Brigitte itse oli jo aikoja sitten mennyt levolle. -Ystäväni katsahti minuun tutkivasti ja hiukan kummastuneena, pudisti -päätään ja vihelteli, kunnes uudistin kysymykseni. - -"Oletpa sokea", sanoi hän sitten moittivasti. "Etkö sitten ole -koskaan huomannut mitään?" - -"En", sanoin, alkaen aavistaa totuutta. - -"No, voin sen sanoa. Tyttö on pitänyt sinusta, jo kauan. Tietysti -ei hän ole sitä minulle milloinkaan sanonut, yhtä vähän kuin -sinullekaan, mutta olen sen huomannut ja, suoraan sanoen, olisi minua -ilahduttanut, jos siitä olisi tullut jotakin." - -"Voi!" sanoin vilpittömästi surullisena. "Mutta mitä merkitsi sitten -tämäniltainen?" - -"Sekö, että hän vetisteli? Olet lapsi! Luuletko, ettemme mitään -huomanneet?" - -"Mitä sitten?" - -"Hyvä jumala! Eihän ole ollut pakko sinun kertoa siitä minulle, ja on -oikein, ettet ole sitä tehnytkään; mutta silloin ei sinun myöskään -olisi pitänyt sillä tavalla katsoa rouva Muothiin. Nyt mekin sen -tiedämme." - -En pyytänyt häntä säilyttämään salaisuuttani, olin varma hänestä. -Hiljaa laski hän kätensä olalleni. - -"Voin ymmärtää, että olet näinä vuosina saanut niellä yhtä ja toista, -josta et ole meille kertonut. Minulle on kerran myöskin käynyt -samalla tavalla. - -"Nyt olemme uskollisia tovereita ja kirjotamme kaunista musiikkia, -eikö totta? Ja pidämme huolta siitä, että tyttö tulee lohdutetuksi. -Anna minulle kätesi, ihanata on tämä kaikki ollut! Ja nyt näkemiin, -kotona jälleen tapaamme. Matkustan tytön kanssa huomenna varhain." - -Näin sanoen erosimme, mutta hän tuli hetkisen kuluttua vielä takaisin -ja sanoi vakuuttavasti: "Kuulehan, mutta ensi kerralla täytyy huilu -saada jälleen mukaan, eikö niin?" - -Näin päättyi tämä ilonpäivä, ja jokainen meistä valvoi kiihottuneena -vielä kauan aikaa. Ajattelin Brigitteä. Hän oli nyt koko tämän ajan -ollut läheisyydessäni, enkä minä ollut ajatellut enkä halunnut mitään -muuta kuin hyvää toveruutta hänen kanssaan, aivan kuin Gertrud -minun kanssani, ja kun hän oli arvannut minun rakkauteni toiseen, -oli se hänelle ollut aivan samaa kuin minulle silloin, kun huomasin -Gertrudin kirjeen Muothin pöydällä ja latasin revolverin. Ja niin -surullista kuin tämä olikin, täytyi minun nauraa. - -Päivät, jotka vielä viivyin Münchenissä, vietin enimmäkseen -Muothilla. Se ei ollut enään samanlaista yhdessäoloa kuin noina -iltapuolina, jolloin me kolme yhdessä olimme laulaneet ja soittaneet; -mutta menestykseni jälkiloisteessa sentään yhdessä ajattelimme -sanattomasti tuota aikaa, ja kirkastui toisinaan Gertrudin ja -hänenkin välinsä. Otettuani jäähyväiset katselin ulkoa vielä hetkisen -lumisten puiden ympäröimää hiljaista taloa, toivoin vielä monasti -palaavani sinne ja olisin mielelläni luopunut omasta vähäisestä -tyytyväisyydestäni ja onnestani, jos olisin siellä voinut auttaa nuo -molemmat sisälläolevat jälleen ja ainiaaksi löytämään toisensa. - - - - -8. - - -Kotiin palattuani odotti minua siellä menestyksestäni johtuva -maine vastenmielisine ja osaksi naurettavine seurauksineen. -"Liikeasiat" olivat helposti heitetyt pois niskoilta siten että -jätin oopperan eräälle musiikkitoimistolle. Mutta sain myöskin -vastaanottaa kaikellaisia vierailuja, sanomalehtimiesten ja -kustantajien, sekä typeriä kirjeitä, ja kesti kotvan aikaa -ennenkuin totuin nopeasti tunnetuksi tulleen nimen pikkuvaivoihin -ja pääsin vapaaksi ensimäisestä pettymyksestäni. Ihmisillä on -vaatimuksia tunnetun henkilön suhteen; siinä ei ole eroa ihmelapsen, -säveltäjän, runoilijan eikä ryöstömurhaajan välillä. Yksi tahtoo -saada hänen kuvansa, toinen hänen nimikirjotuksensa, kolmas kerjää -rahaa, jokainen nuori ammattiveli lähettää teoksiansa, imartelee -suunnattomasti ja pyytää hänen arvosteluansa, ja jollei vastaa -tai jos sanoo mielipiteensä, niin tuo sama ihailija äkkiä muuttuu -katkeraksi, hävyttömäksi ja kostonhaluiseksi. Aikakauslehdet -tahtovat painattaa hänen kuvansa, sanomalehdet kertovat hänen -elämästään, syntyperästään, ulkomuodostaan. Koulutoverit muistuttavat -olemassaolostaan ja etäiset sukulaiset väittävät jo vuosikausia -sitten sanoneensa, että heidän serkustansa vielä kerran tulee -kuuluisa. - -Näiden tämänlaatuisten kirjeiden joukossa oli myöskin muuan neiti -Schniebelin kirjottama, joka huvitti meitä suuresti, sekä kirje -eräältä, jota en ollut ajatellut enää pitkiin aikoihin. Sievä -Liddy kirjotti näet minulle myöskin, kuitenkaan mainitsematta -kelkkaretkeämme, vaan aivan kuin vanha, uskollinen ystävätär -konsanaan. Hän oli mennyt avioliittoon erään musiikinopettajan kanssa -kotiseudullaan ja lähetti minulle osotteensa, jotta minä viipymättä -voisin lähettää hänelle kaikki sävellykseni omistuksineen. Hän oli -mukaan liittänyt muotokuvansa, jossa hänen tutut piirteensä kuitenkin -olivat vanhentuneet ja tulleet karkeammiksi, ja minä vastasin hänelle -mahdollisimman ystävällisesti. - -Nämä pikkuasiat kuuluvat kuitenkin menneeseen, joka ei jätä jälkiä. -Myöskään menestykseni kauniit hedelmät, tuttavuudet jalojen ja -hienojen ihmisten kanssa, joilla musiikki on sydämessään eikä -huulillaan, eivät kuulu varsinaiseen elämään, joka yhä edelleen, -kuten ennenkin on kulunut hiljaisuudessa ja joka ei siitä lähtien -enää ole paljoa muuttunut. Minulla on enää kerrottavana, minkä -käänteen lähimpien ystävieni kohtalo sittemmin on saanut. - -Vanha herra Imthor ei nähnyt enää niin paljoa vieraita ympärillään -kuin Gertrudin kotona ollessa. Mutta yhä edelleen hänen kotonansa -joka kolmas viikko esitettiin valittua kamarimusiikkia, ja -näissä tilaisuuksissa minä säännöllisesti kävin. Toisinaan vein -myöskin Teiserin mukaani. Imthor tahtoi kuitenkin, että minä -muulloinkin kävin häntä tervehtimässä. Monasti kävinkin varhain -aamupäivällä, hänen mieliaikaansa, tapaamassa häntä yksinkertaisessa -työhuoneessaan, missä Gertrudin muotokuva riippui seinällä, ja -kun vanhan herran ja minun välilleni vähitellen oli muodostunut -ulkonaisesti kylmähkö, mutta kuitenkin luja keskinäisen ymmärtämyksen -suhde, tuli keskustelumme useasti koskettelemaan sitä, mikä oli -meidän molempien sydäntä lähinnä. Minun täytyi kertoa Münchenistä, -enkä salannut sitä, minkä vaikutuksen olin saanut aviopuolisoiden -välistä. Hän nyökäytti siihen myöntävästi päätään. - -"Kaikki voi kai vielä korjautua", sanoi hän huoaten, "mutta me emme -voi siihen mitään tehdä. Ajattelen ilolla kesää, jolloin saan lapsen -pariksi kuukaudeksi luokseni. Münchenissä käyn heidän luonansa -harvoin ja vastenmielisesti; hän kestää niin urheasti, etten tahdo -häiritä ja tehdä häntä surulliseksi." - -Gertrudin kirjeissä ei ollut mitään uutta. Mutta kun hän pääsiäiseksi -tuli käymään isänsä luona ja myöskin kävi katsomassa meitä, näytti -hän laihtuneelta ja jännittyneeltä, ja niin ystävällinen kuin -hän olikin meitä kohtaan ja koetti salata mielentilaansa, näimme -kuitenkin hänen totisiksi muuttuneissa silmissään useasti oudon -toivottoman ilmeen. - -Minun piti soittaa hänelle uutta musiikkiani, mutta kun pyysin häntä -laulamaan jotakin meille, pudisti hän päätänsä ja katsoi minuun -torjuen. - -"Toisen kerran", sanoi hän epävarmasti. - -Huomasimme kaikki, että hänen laitansa oli huonosti, ja hänen isänsä -tunnusti minulle jälkeenpäin, että hän oli ehdottanut, että Gertrud -kokonaan jäisi hänen luoksensa, mutta tämä ei ollut siihen suostunut. - -"Hän rakastaa miestään", sanoin minä. - -Imthor kohautti olkapäitään ja katsahti minuun huolestuneena. "Kuka -tietää. Mutta Gertrud sanoi jäävänsä hänen luokseen hänen itsensä -vuoksi; hän kuuluu olevan aivan kurja ja onneton ja tarvitsevan -Gertrudin apua enemmän kuin itse arvaakaan. Gertrudille ei hän ole -mitään sanonut, mutta sen voi lukea hänen kasvoistaan." - -Sitten madalsi vanhus ääntään ja sanoi aivan hiljaa ja häpeissään: -"Hän luulee Muothin juovan." - -"Jonkun verran on hän sitä aina tehnyt", sanoin lohduttaen, "mutta -en ole milloinkaan nähnyt häntä juopuneena. Hän kestää. Hän on -hermostunut ihminen, joka ei osaa pitää itseänsä kurissa, mutta -kenties itse kärsii omasta olemuksestaan enemmän kuin tuottaa muille -kärsimyksiä." - -Miten hirveästi nuo molemmat hiljaisuudessa kärsivät, emme me -tienneet. Luulen, etteivät he milloinkaan tauonneet rakastamasta -toisiansa. Mutta pohjimmaiselta luonteeltaan eivät he kuuluneet -toisilleen, he löysivät toisensa vain juhlahetkien kohoamisessa -ja loistossa. Elämän ottamista iloisen yksinkertaisesti, tyyntä -oman olemuksensa selkeässä kirkkaudessa elämistä ei Muoth ollut -milloinkaan tuntenut, ja Gertrud saattoi vain kärsiä ja sääliä hänen -riehuntaansa ja itsevihaansa, hänen lankeamistaan ja nousemistaan, -hänen ikuista unhotuksen ja huumauksen janoaan, ei sitä muuttaa eikä -siihen mukautua. Siten rakastivat he toisiansa eivätkä kuitenkaan -koskaan tulleet toisiansa aivan lähelle, ja Muothin huomatessa, -että hänen hiljainen toivonsa, Gertrudin avulla saavuttaa rauhaa ja -tyytyväisyyttä, oli pettynyt, täytyi Gertrudin huomata, että hänen -tahtonsa ja uhrinsa oli ollut turha ja ettei hänkään voinut lohduttaa -ja pelastaa tätä miestä omalta itseltään. Siten oli molempain -salainen unelma ja hartain toivomus mennyt pirstoiksi, he saattoivat -vain uhrautumalla ja toisiansa säästämällä elää yhdessä, ja se, että -he niin tekivät, osotti urhoollisuutta heidän puoleltaan. - -Näin Heinrichin jälleen vasta kesällä, kun hän tuli tuomaan Gertrudia -kotiin. Silloin oli hän vaimoansa ja minua kohtaan niin lempeä ja -hellän varovainen, etten häntä ollut sellaisena nähnyt milloinkaan -ennen, ja huomasin kyllä, miten hän pelkäsi kadottavansa Gertrudin, -ja tunsin myöskin, ettei hän jaksaisi kestää tätä tappiota. Mutta -Gertrud oli uupunut eikä pyytänyt mitään muuta kuin rauhaa ja -hiljaisia päiviä, voidakseen saavuttaa tyyneyttä ja voimia. Vietimme -erään leudon kevätillan yhdessä meidän puutarhassamme. Gertrud istui -äitini ja Brigitten välissä, pitäen heidän käsiä omissaan, Heinrich -astuskeli hiljaa edestakaisin puutarhassa, ja Teiser ja minä soitimme -verannalla viulusonaattia. Miten Gertrud siinä lepäsi hiljaisena -hengittäen hetken rauhaa, miten Brigitte kunnioittavaisesti painautui -kaunista, kärsivän näköistä naista kohti ja miten Muoth kumaraisena, -hiljaisin askelin kulki ulkona hämärässä soittoa kuunnellen, tuo -kaikki on painunut sieluuni katoamattomaksi kuvaksi. Jäljestä päin -sanoi Heinrich puoleksi leikillään, vaikka surullisin silmin minulle: -"Katsohan, miten nuo kolme naista tuolla istuvat rinnakkain! Ja -onnelliselta näyttää heistä kaikista vain sinun äitisi. Meidän täytyy -koettaa myöskin päästä niin vanhoiksi." - -Sitten erosimme toisistamme. Muoth läksi yksinänsä Bayreuthiin, -Gertrud isänsä kanssa vuoristoon, Teiserit Steiermarkiin ja minä -äitini kanssa jälleen Pohjanmerelle. Siellä kävelin useasti rannalla -meren pauhua kuunnellen ja ajatellen, samoin kuin vuosia sitten -varhaisessa nuoruudessani, elämän surullisen lystillisiä vaiheita, -kuinka lempi voi olla turhaa ja kuinka ihmiset, jotka tarkottavat -toisillensa hyvää, kuitenkin kulkevat toistensa ohi kukin oman -käsittämättömän kohtalonsa kuljettamana, kuinka jokainen tahtoisi -auttaa ja lähestyä toistansa, mutta ei voi, aivan kuin mielettömissä -painajaisunissa. Ja useasti ajattelin myöskin Muothin sanoja -nuoruudesta ja vanhuudesta ja olin utelias näkemään, tulisiko elämä -minullekin joskus kirkkaaksi ja selkeäksi. Äitini hymyili, kun joskus -keskustellessa koskettelin tätä, ja näytti tosiaan tyytyväiseltä. Ja -hän nolasi minua muistuttamalla ystävästäni Teiseristä, joka ei vielä -ollut vanha ja kuitenkin siksi vanha, että oli tajunnut oman osansa, -ja joka lapsen lailla eli huoletonna elämäänsä Mozartin sävelet -huulillaan. Ettei tämä iästä riippunut, sen kyllä huomasin, ja -kenties oli meidän kärsimyksemme ja harhailumme vain tuota sairautta, -josta herra Lohe kerran oli puhunut minulle. Vai oliko tämä viisaskin -samanlainen lapsi kuin Teiser? - -Mutta oli tuon laita niin tai näin, minun mietiskelyäni ja -ajatuksiani ei se muuttanut. Kun musiikki värisytti sieluani, silloin -ymmärsin kuitenkin sanattomasti kaiken, tunsin syvyydessä kaiken -elämän puhtaan harmonian ja luulin tietäväni, että kaikkeen, mitä -tapahtui, eli kytkettynä ajatus ja kauneuden laki. Vaikkapa se olikin -ollut harhaluuloa, siinä kuitenkin elin ja oli onnellinen. - -Ehkä olisi ollut parempi, ettei Gertrud olisi kesäksi eronnut -miehestään. Hän alkoi tosin nyt toipua ja näytti tosiaan -syksyllä, kun hänet näin jälleen matkan jälkeen, terveemmältä ja -vastustuskykyisemmältä. Mutta toiveet, joita olimme kiinnittäneet -tähän voimistumiseen, olivat pettyviä. - -Gertrudin oli nyt muutamia kuukausia ollut hyvä olla isänsä luona, -hän oli voinut tyydyttää levontarvettaan ja antautunut tähän -hiljaiseen, jokapäiväisiä kamppailuja vailla olevaan lepotilaan -niinkuin väsynyt vaipuu uneen heti kun pääsee makuulle. Mutta kävi -selville, että hän oli mieleltään enemmän järkkynyt, kuin olimme -luulleet ja kuin hän itse oli aavistanut. Sillä nyt, kun Muothin -pian jälleen piti saapua häntä noutamaan, vaipui hän voimattoman -pelon valtaan, ei voinut enää nukkua ja pyysi rukoillen isäänsä vielä -jonkun aikaa pitämään häntä luonansa. - -Tietysti oli Imthor hiukan pelästyksissään, koska hänellä oli ollut -syytä luulla, että Gertrud iloitsi; saadessaan uusin voimin jälleen -palata Muothin luokse; hän ei kuitenkaan vastustellut, esittipä -päinvastoin varovaisessa muodossa ensi aluksi pitempää erillään oloa, -josta sitten myöhemmin syntyisi täydellinen ero. Mutta sitä vastusti -Gertrud kiihkeästi. - -"Rakastan häntä kuitenkin!" huudahti hän kiivaasti, "enkä tule -hänelle milloinkaan uskottomaksi. On vain niin vaikeata elää hänen -kanssansa! Kaipaan vain vielä hiukan rauhaa, pariksi kuukaudeksi -ehkä, kunnes jälleen mieleni elpyy." - -Vanha Imthor koetti rauhottaa häntä eikä itse puolestaan lainkaan -ollut sitä vastaan, että sai vielä kotvan aikaa pitää lapsensa -luonaan. Hän kirjoitti Muothille, että Gertrud oli edelleen sairas ja -halusi vielä vähäksi ajaksi jäädä kotiin. Ikävä kyllä koski Muothiin -ilmoitus liian kovasti. Hänessä oli eron aikana vaimonsa kaipuu -tullut ylen voimakkaaksi, hän oli iloinnut ajatuksesta, että jälleen -saisi tavata tämän ja oli täynnä hyviä aikomuksia, että jälleen -voittaisi hänet kokonaan omakseen. - -Nyt kohtasi Imthorin kirje häntä raskaana pettymyksenä. Hän -kirjoitti heti takaisin intohimoisen vastauksen, joka oli täynnä -epäluuloisuutta appea kohtaan. Hän luuli että tämä oli toiminut -häntä vastaan, haluten avioliiton purkamista, ja vaati heti saada -tavata Gertrudia, jonka takaisin voittamisesta hän oli varma. Vanhus -tuli tämä kirje mukanaan minun luokseni, ja me harkitsimme kauan, -mitä oli tehtävä. Meistä molemmista näytti parhaalta, etteivät -puolisot nyt kohdanneet toisiansa, koska Gertrud ilmeisesti ei voinut -kestää myrskyisiä kohtauksia. Imthor oli huolestunut ja pyysi minua -matkustamaan Muothin luokse suostuttamaan tätä siihen, että Gertrud -vielä joksikin ajaksi saisi jäädä rauhaan. Ymmärrän nyt, että minun -olisi pitänyt se tehdä. Mutta silloin minua arvelutti ja pidin -vaarallisenakin antaa ystäväni tietää, että minä olin hänen appensa -uskottu ja tiesin sellaisia hänen elämäänsä koskevia seikkoja, joita -hän ei itse ollut tahtonut uskoa minulle. Kieltäysin, ja asia jäi -vanhuksen kirjeen varaan, joka tietysti ei auttanut mitään. - -Päinvastoin saapui Muoth mitään tulostaan ilmoittamatta ja -säikähdytti meitä kaikkia rakkautensa ja epäluulojensa tuskin -hillittävissä olevalla intohimoisuudella. Gertrud, joka ei tiennyt -mitään lyhyestä kirjeenvaihdosta, oli hänen odottamattomasta -tulostaan ja hänen miltei vihaisesta kiihkeydestään aivan -yllätyksissään. Tapahtui kiusallinen kohtaus, josta minun tietooni -tuli vain vähän. Tiedän vain, että Muoth vaati kiihkeästi Gertrudia -palaamaan hänen mukanaan Müncheniin. Gertrud selitti olevansa valmis -seuraamaan häntä, jollei hän muuhun suostunut, mutta pyysi Muothia -sallimaan hänen jäädä vielä joksikin aikaa isänsä luokse; hän oli -väsynyt ja tarvitsi vielä lepoa. Nyt syytti Muoth Gertrudia siitä, -että tämä tahtoi vetäytyä hänestä erilleen isänsä yllytyksestä, tuli -Gertrudin tyynistä selittelyistä vielä epäluuloisemmaksi ja oli -vihan ja katkeruuden puuskassaan siksi mieletön, että ilman muuta -käski Gertrudia palaamaan hänen luoksensa. Tällaista vastaan kohosi -Gertrudin omanarvontunne, hän pysyi rauhallisena, mutta kieltäytyi -enää kuuntelemasta Muothia ja selitti nyt joka tapauksessa jäävänsä -tänne. Tätä kohtausta oli seuraavana aamuna seurannut jonkunlainen -sovinto ja Muoth oli, katuvaisena ja häpeissään, nyt suostunut -kaikkiin hänen toivomuksiinsa. Sitten oli hän matkustanut takaisin, -ilmottamatta minulle lainkaan täällä olostaan. - -Saatuani kuulla tämän pelästyin ja aavistin tulossa olevan sen -onnettomuuden, jota alusta alkaen olin pelännyt. Tämän tuskallisen ja -mielettömän kohtauksen jälkeen, ajattelin, kestäisi kauan ennenkuin -hän jälleen saisi takaisin iloisuutensa ja rohkeuden palata Muothin -luokse. Ja Muoth oli sillä välillä vaarassa yhä enemmän villiintyä ja -kaikesta kaipuustaan huolimatta tulla Gertrudille yhä vieraammaksi. -Yksinään talossa, jossa hän vähän aikaa oli ollut onnellinen, hän -ei kestäisi kauan, hän joutuisi epätoivoon, joisi, kenties jälleen -ottaisi muita naisia, jotka muutenkin juoksivat hänen kintereillään. - -Toistaiseksi oli kuitenkin rauhallista, hän kirjoitti Gertrudille ja -pyysi vielä kerran anteeksi; tämä vastasi hänelle ja kehotti, täynnä -sääliä ja ystävällisyyttä, häntä olemaan kärsivällinen. Tapasin -tähän aikaan Gertrudia sangen vähän. Toisinaan koetin saada häntä -laulamaan, mutta hän pudisti aina päätään. Kuitenkin tapasin hänet -useasti pianon ääressä. - -Minusta oli ihmeellistä ja outoa tavata tämä kaunis, ylväs nainen, -jonka aina ennen olin nähnyt täynnä voimaa, iloisuutta ja sisäistä -rauhaa, nyt näin arkana ja sisimmiltä tunteiltaan järkkyneenä. -Monasti tuli hän äitini luokse, tiedusteli ystävällisesti -vointiamme, istui hetkisen vanhan rouvan vieressä sohvalla ja -yritti jutella, ja minä kuuntelin sydämeni pakahtumaisillaan ja -näin, miten vaikeata hänen oli hymyillä. Ulkonaisesti oli kuitenkin -suhteemme sellainen, kuin en minä enemmän kuin kukaan muukaan olisi -tiennyt hänen kärsimyksestään tai kuin olisimme pitäneet sitä vain -hermostuneisuutena tai ulkonaisena heikkoutena. Niinpä uskalsin -tuskin katsoa hänen silmiinsä, joihin tuska oli niin selvästi -kirjotettuna. Ja me puhuimme ja käyttäydyimme, kuin olisi kaikki -ollut samoin kuin ennenkin, ja häpesimme kuitenkin toisiamme ja -vältimme toisiamme! Ja keskellä tätä surullista tunteiden sekaannusta -valtasi minut silloin tällöin äkillisen kuumeisesti kuvittelu, -ettei Gertrudin sydän enää kuulunut hänen miehellensä, vaan oli -vapaa, ja että riippui vain minusta, tahdoinko jälleen päästää sen -käsistäni, vai voittaa sen itselleni. Silloin sulkeuduin yksikseni, -soitin oopperani kuumaa, kaihoisaa musiikkia, jota jälleen rakastin -ja ymmärsin, makasin rakkautta kaivaten unettomia öitä ja kärsin -vielä kerran kaikkia nuoruuden ja tyydyttämättömän kaipuun tuskia, -joille jo olin hymyillyt, yhtä ankarasti kuin silloinkin, jolloin -olin liekehtinyt ensimäisen kerran ja jolloin olin antanut hänelle -tuon ainoan, unohtumattoman suudelman. Se poltti jälleen huuliani -ja hävitti muutamissa hetkissä vuosikausien rauhan ja kieltäymyksen -tuhkaksi. - -Vain Gertrudin läsnäollessa liekki painui maahan. Vaikkapa olisin -ollut kyllin järjetön ja epäjalo seuratakseni omaa kaipuutani ja -ottamatta huomioon hänen miestänsä, joka oli ystäväni, pyytänyt häntä -omakseni, olisi minun täytynyt tämän kärsivän, hennon, itsepäisesti -omaan tuskaansa sulkeutuneen naisen katseiden edessä hävetä, jos -olisin kohdellut häntä muutoin kuin säälien ja varovasti säästäen. -Myöskin hän tuli sitä ylpeämmäksi ja luoksepääsemättömämmäksi, kuta -enemmän hän kärsi ja kenties kadotti toivoaan. Hän kantoi korkeata -vartaloansa ja hienoa, tummanvaaleata päätänsä yhtä pystyssä kuin -koskaan, eikä sallinut kenenkään meistä edes eleelläkään lähetä häntä -auttamisen tarkoituksessa. - -Nämä pitkät, hiljaiset viikot ovat ehkä elämäni vaikeimmat. Tuolla -Gertrud, lähellä minua ja kuitenkin saavuttamattomana; täällä -Brigitte, jonka rakkaudesta itseeni olin tietoinen ja jonka kanssa, -pitkähkön välttelyn jälkeen, jälleen alkoi muodostua siedettävä -seurustelun suhde; ja meidän kaikkien välillä vanha äitini, joka näki -meidän kärsivän ja aavisti kaiken, uskaltamatta sanoa mitään, koska -minä itsepäisesti olin vaiti. Pahinta oli kuitenkin tämä kuolettava -sivulta katsominen, tämä avuton varmuus siitä, että parhaat ystäväni -joutuivat tuhon omiksi minun saamattani edes osottaa, että tiesin sen. - -Enimmän näytti Gertrudin isä kärsivän. Siitä lähtien, jolloin vuosia -sitten olin oppinut tuntemaan hänet viisaana, jäykkänä, tyynen -iloisena vanhana herrana, oli hän vanhentunut, muuttunut, puhui -hiljempään ja levottomammin, ei lasketellut enää sukkeluuksia ja -näytti huolestuneelta ja huonolta. Menin eräänä päivänä marraskuussa -hänen luoksensa, enemmän saadakseni kuulla uutisia ja itse saadakseni -uutta toivoa, kuin lohduttaakseni häntä. - -Hän otti minut vastaan työhuoneessaan, tarjosi minulle sikaarin -ja alkoi keskustelun kohteliaan kepeässä äänilajissa, joka tuotti -hänelle vaivaa ja jonka hän pian heittikin. Surullisesti hymyillen -katsoi hän minuun ja sanoi: Tulette kysymään, miten voimme? -Huonosti, hyvä herra, huonosti: Lapsi on kai kärsinyt enemmän kuin -tiedämmekään, muuten hän kai kestäisi paremmin. Olen ehdottomasti -eron kannalla, mutta hän ei tahdo kuulla siitä puhuttavankaan. Hän -rakastaa miestään, ainakin sanoo hän niin, ja pelkää tätä kuitenkin! -Asiat eivät ole hyvin. Hän on sairas, hän sulkee silmänsä, ei halua -nähdä enää mitään ja arvelee, että kaikki tulee paremmaksi, kun vain -odotamme ja jätämme hänet rauhaan. Tämähän on tietysti hermostumista, -mutta sairaus näyttää hänessä olevan myös syvempää laatua. -Ajatelkaahan, hän pelkää monasti jopa sellaistakin, että hänen -miehensä pitelee häntä pahoin, jos hän jälleen palaa tämän luokse! Ja -kuitenkin luulee hän tätä rakastavansa. - -Hän ei näyttänyt ymmärtävän Gertrudia ja katseli avuttomana -tulevaisuutta. Ymmärsin varsin hyvin hänen kärsimyksensä, se oli -taistelua rakkauden ja ylpeyden välillä. Gertrud ei pelännyt sitä -että Muoth saattaisi lyödä häntä; hän pelkäsi, ettei enää voisi tätä -kunnioittaa ja toivoi tuskallisesti odottaen jälleen saavansa voimia. -Hän oli hillinnyt ja pitänyt vallassaan Muothia, mutta samalla -siinä määrässä uuvuttanut itsensä ettei hän enää uskonut voimiinsa; -siinä oli hänen sairautensa. Nyt hän ikävöitsi Muothia ja pelkäsi -kuitenkin kokonaan kadottavansa hänet, jollei uusi yhteiselämän -yritys onnistuisi. Näin nyt selvästi, miten hyödyttömiä ja sokeita -rohkeat lemmenkuvitteluni olivat olleet; Gertrud rakasti miestään -eikä milloinkaan olisi suostuva toiseen. - -Vanha Imthor vältti Muothista puhumista, koska tiesi minut hänen -ystäväkseen. Mutta hän vihasi tätä eikä voinut ymmärtää, miten hän -oli voinut lumota Gertrudin, hän ajatteli Muothia kuin ilkeätä -peikkoa, joka ryöstää viattomia ihmisiä valtoihinsa eikä milloinkaan -luovuta niitä takaisin. No, intohimo on aina arvotuksellista ja -selittämätöntä, ja surullista kyllä on totta että elämä ei säästä -kauneimpia lapsiaan ja että useasti juuri parhaiden ihmisten täytyy -rakastaa sitä, mikä heidät saattaa turmiolle. - -Tässä tuskallisessa tilassa oli Muothilta minulle saapunut lyhyt -kirje kuin pelastus. Hän kirjotti: - - "Rakas ystävä! Sinun oopperaasihan esitetään tätä nykyä - kaikkialla ja ehkä paremmin kuin täällä. Siitä huolimatta oli - hauskaa, jos taas kerran kävisit täällä, esimerkiksi ensi - viikolla, jolloin laulan osaasi kahdesti. Tiedät, että vaimoni - on sairas ja että olen yksin täällä. Saattaisit siis vallan - epäröimättä asua minun luonani. Mutta älä tuo ketään mukanasi! - - Sydämelliset terveiseni. - - Muoth." - -Hän kirjotti niin harvoin kirjeitä, eikä milloinkaan tarpeettomia, -että päätin heti matkustaa. Hän varmaankin tarvitsi minua. Hetkisen -mietin, ilmoittaisinko tästä Gertrudille. Ehkä oli tämä sopiva -tilaisuus lumouksen murtamiseen, ehkä lähettäisi hän minun mukanani -kirjeen tai ystävällisen tervehdyksen miehelleen, ehkä pyytäisi häntä -tulemaan tänne, ehkäpä itse tulisi mukaan. Se oli vain päähänpisto, -enkä pannut sitä täytäntöön. Kävin tapaamassa ainoastaan Gertrudin -isää ennen lähtöäni. - -Oli ruma, sateinen ja myrskyinen myöhäissyksy; Münchenistä käsin näki -läheiset vuoret toisinaan nuoren lumen peitossa, kaupunki oli kolkko -ja märkä sateesta. Ajoin heti Muothin asunnolle. Siellä oli kaikki -aivan samanlaista kuin vuosi sitten, samat huoneet, samanlainen -huonekalujen sijotus, kaikki näytti vain asumattomalta ja tyhjältä -ja puuttui myöskin kukkia, joista Gertrud muuten oli pitänyt huolta. -Muoth ei ollut kotona, palvelija vei minut huoneeseeni ja auttoi -minua matka-arkun purkamisessa; muutin pukua ja läksin, kun isäntä -yhä viipyi poissa, musiikkihuoneeseen, missä kuulin kaksinkertaisten -ikkunoiden lävitse puiden humisevan ja missä minulla oli aikaa -ajatella menneisyyttä. Mitä kauemmin istuin kuvia katsellen ja -kirjoja selaillen, sitä surullisemmaksi tuli sydämeni, tuntui kuin ei -tätä taloa enää olisi käynyt auttaminen. - -Vihdoinkin kuulin nopeita, raskaita askeleita viereisestä huoneesta, -ja Heinrich Muoth astui sisään. Hän ojensi minulle kätensä ja katsoi -minuun väsyneesti. - -"Anteeksi", sanoi hän, "viivyin teatterissa. Tiedäthän, että laulan -tänä iltana. Nyt menemme syömään, niinhän?" - -Hän kulki edellä, ja minusta hän oli muuttunut; hän oli hajamielinen -ja välinpitämätön, puhui vain teatterista eikä näyttänyt haluavan -muuta keskustelun aihetta. Vasta päivällisen jälkeen, kun vaiteliaina -ja miltei hämillämme istuimme vastakkain keltaisissa ruokotuoleissa, -alotti hän vallan odottamatta: "Hyvin tehty sinulta, että tulit! Tänä -iltana ponnistan itseäni hiukan ylimääräisesti." - -"Kiitos", sanoin minä. "Näytät huonolta." - -"Näyttääkö siltä? No, olkaamme tyytyväisiä. Minähän olen olkileski, -kuten tiedät." - -"Niin." - -Hän katsoi sivulle. - -"Et tiedä mitään Gertrudista?" - -"En mitään erityistä. Hän on yhä edelleen hermostunut eikä saa -hyvästi nukuttua --." - -"No, jättäkäämme se! Onhan hän teillä siellä hyvissä käsissä." - -Hän nousi ylös ja astui huoneen poikki. Näytti siltä, kuin olisi hän -tahtonut sanoa minulle vielä jotakin; hän katsoi minua tutkivasti ja, -kuten minusta näytti, epäluuloisesti. - -Sitten hän nauroi ja jätti sen sanomatta. - -"Lotte on jälleen myöskin noussut näkyviin", alkoi hän uudelleen. -"Lotteko?" - -"Niin, hän, joka silloin kävi luonasi syyttämässä minua. Hän on -jälleen täällä ja avioliitossa, ja näyttää siltä, että minä yhä vielä -herätän hänen mielenkiintoansa. Hän oli täällä oikein vierailulla." - -Hän katsoi minuun jälleen viekkaasti ja nauroi, kun näki minun -pelästyvän. - -"Otitko hänet vastaan?" kysyin epäröiden. - -"Oh, luuletko minusta sellaista! Ei, rakkaani, lähetin hänet pois. -Mutta suo anteeksi, puhun roskaa. Olen niin kirotun väsyksissä, ja -illalla minun täytyy laulaa. Jos sallit, käyn hetkiseksi nukkumaan." - -"Hyvä, Heinrich, lepää, minä lähden hiukan kaupungille. Oletko hyvä -ja hankit minulle ajurin?" - -En halunnut jäädä enää äänettömänä istumaan tähän taloon ja -kuuntelemaan tuulen suhinaa puissa. Ajoin kaupunkiin, ilman -päämäärää, ja jouduin vanhaan pinakoteekkiin. Siellä katselin -puolisen tuntia surullisessa harmaassa valaistuksessa vanhoja -maalauksia; sitten kokoelma suljettiin, enkä tiennyt mitään parempaa -kuin mennä erääseen kahvilaan lukemaan sanomalehtiä. Mutta päätin -joka tapauksessa murtaa kylmän välimme ja puhua Heinrichin kanssa -vilpittömästi. - -Mutta kun palasin takaisin, tapasin hänet hymyilevänä ja hyvällä -tuulella. - -"Puuttui vain unta", sanoi hän reippaasti. "Olen taas aivan kunnossa. -Sinun täytyy soittaa jotakin minulle, teethän sen?" - -Iloisena ja kummissani siitä, että tapasin hänet näin pian -muuttuneena, tein hänen tahtonsa mukaan ja kun olin lopettanut -soittoni, tarinoi hän kuten ennen vanhaan, ivallisesti ja hiukan -skeptillisesti, leikitteli kirjavan oikukkailla päähänpistoillaan -ja voitti jälleen sydämeni kokonaan. Johtui mieleeni ystävyytemme -ensimäinen aika, ja kun illalla läksimme talosta, silmäilin -vaistomaisesti ympärilleni ja kysyin: "Eikö sinulla ole lainkaan -koiria enää?" - -"Ei. -- Gertrud ei niistä pitänyt." - -Ajoimme nyt äänettöminä teatteriin. Kävin tervehtimässä -kapellimestaria ja sain paikan. Jälleen kaikui tuttu musiikki -korvissani, mutta nyt oli kaikki toisin kuin viime kerralla. Istuin -yksin aitiossani, Gertrud oli poissa, ja se, joka tuolla alhaalla -näytteli ja lauloi, oli myöskin toinen. Hän lauloi intohimoisesti ja -hillittömästi, yleisö näytti hänestä pitävän tässä osassa ja seurasi -alusta alkaen vilkkaasti mukana. Mutta minusta hänen tulisuutensa -tuntui liiotellulta, miltei raa'alta. Ensimäisellä väliajalla menin -näyttämölle ja etsin hänet käsiini. Hän istui jälleen huoneessaan ja -joi samppanjaa, ja niiden muutamien sanojen aikana, jotka vaihdoimme, -olivat hänen silmänsä epävarmat kuin juopuneen. Kävin jälkeenpäin, -Muothin pukeutuessa, puhuttelemassa johtajaa. - -"Sanokaahan", pyysin, "onko Muoth sairas? Minusta näyttää siltä, kuin -olisi hän pitänyt itseään pystyssä samppanjan avulla. Tiedättehän, -että hän on ystäväni." - -Mies katsoi minua epäillen. - -"Onko hän sairas, en tiedä. Mutta että hän tekee itsestään lopun, on -selvää. Hän tulee monta kertaa miltei juopuneena näyttämölle, ja jos -hän kerran sattumalta on juomatta, näyttelee hän huonosti ja laulaa -kurjasti. Hän on aikaisemminkin aina ennen esiintymistään nauttinut -lasin sektiä, mutta nyt ei hän milloinkaan tyydy vähempään kuin -kokonaiseen pulloon. Jos tahdotte neuvoa häntä -- -- mutta tässä -lienee vähän tehtävissä. Muoth tekee väkisin lopun itsestään." - -Muoth kävi noutamassa minut mukaansa ja söimme illallista lähimmässä -ravintolassa. Hän oli jälleen, kuten päivällä, hermostunut ja -luoksepääsemätön, joi määrättömästi tummaa punaviiniä, koska ei -muuten voisi nukkua ja näytti siltä kuin olisi hän kaikin mokomin -tahtonut unohtaa, että maailmassa oli muitakin asioita kuin hänen -väsymyksensä ja unentarpeensa. - -Vaunuissa ajaessamme hän hetkiseksi virkistyi, nauroi ja sanoi: -"Poikaseni, kun minua ei enää ole, voit panna oopperasi säilöön, osaa -ei pysty laulamaan kukaan muu kuin minä." - -Seuraavana päivänä nousi hän myöhään ylös ja oli silloin väsynyt ja -veltto, katseeltaan epävarma ja kasvoiltaan harmaa. Aamiaisen jälkeen -otin hänet käsitelläkseni. - -"Saatat itsesi perikatoon", sanoin huolestuneena ja vihaisena. "Pidät -itseäsi reippaana samppanjan avulla ja saat tietysti jälkeenpäin -tuntea seuraukset. Voin käsittää, miksi teet niin, enkä sanoisi -siihen mitään, ellei sinulla olisi vaimoa. Hänen tähtensä olet -velvollinen pitämään itsesi ulkonaisesti ja sisäisesti urheana -pystyssä." - -"Niinkö?" hymyili hän heikosti ja näennäisesti minun kiivaudestani -huvitettuna. "Ja mikä on sitten hänen velvollisuutensa minun -suhteeni? Onko hän urhoollinen? Hän istuu isänsä luona ja jättää -minut yksikseni. Miksi pitää minun pysyä rohkeana, kun ei hänkään -sitä tee? Ihmisethän tietävät jo, että välimme on rikki, ja sinä -tiedät sen myöskin. Tämän ohessa täytyy minun vielä laulaa ja -huvittaa ihmisiä; se ei lähde tyhjästä eikä inhosta, jota nyt tunnen -kaikkea kohtaan, kaikkein enimmän taidetta." - -"Siitä huolimatta täytyy sinun muuttaa tapojasi, Muoth! Jospa vielä -tämän kaiken lisäksi olisit onnellinen! Mutta laitasihan on kurjasti. -Jos laulaminen käy yli voimiesi, ota lomaa, sen saat heti; ethän ole -sen rahankaan tarpeessa, jonka vuoksi laulat. Lähde vuoristoon tai -meren rannikolle, tai mihin tahansa ja tule jälleen terveeksi! Ja -heitä toki järjetön juominen! Se ei ole ainoastaan typerää, se on -raukkamaista, sen tiedät kyllä." - -Hän hymyili vain. "Hyvä", sanoi hän kylmästi. "Tanssi sinä sitten -kerran valssia! Se tekisi sinulle hyvää luullakseni! Älä toki aina -ajattele sairasta jalkaasi, se on vain kuvittelua!" - -"Ole vaiti", huusin suuttuneena. "Tiedät vallan hyvin, että se -on toista. Tanssisin varsin mielelläni, jos voisin, mutta se on -mahdotonta. Mutta sinä voisit vallan hyvin hillitä itseäsi ja olla -järkevä. Juominen täytyy sinun ehdottomasti jättää!" - -"Ehdottomasti! Rakas ystävä, minua melkein naurattaa. Minun on yhtä -mahdotonta muuttua muuksi ja heittää juomista, kuin sinun tanssia. -Minun täytyy pysyä siinä, joka vielä hädin tuskin pitää minut -hengissä ja hyvällä tuulella, ymmärrätkö? Juopoissa saattaa tapahtua -kääntymys, kun he pelastusarmeijassa tai jossain muualla löytävät -jotakin, joka tyydyttää heitä vielä pysyväisemmin ja paremmin. -Minullakin on ollut sellaista, naiset. Mutta toisten naisten kanssa -ei minulla voi olla enää mitään tekemistä sen jälkeen kuin hän, joka -oli omani, on jättänyt minut, siis -- --" - -"Hän ei ole jättänyt sinua! Hän tulee takaisin. Hän on vain sairas." - -"Niin luulet sinä ja niin luulee hän itsekin, sen tiedän. Mutta hän -ei tule takaisin. Kun laiva on tuomittu uppoamaan, on rottien tapana -paeta siitä. Ne eivät todennäköisesti myöskään tiedä, että laiva -on hukassa. Ne tuntevat vain vastenmielistä kauhua ja pakenevat, -varmaankin siinä hyvässä aikomuksessa, että pian tulevat takaisin." - -"Äh, älä puhu tuolla tavalla! Olet useasti ollut elämääsi kyllästynyt -ja kuitenkin on kaikki jälleen muuttunut hyväksi." - -"Aivan oikein. On muuttunut sen vuoksi, että löysin lohdutuksen -tai huumauksen. Joskus oli se nainen, joskus rakas ystävä -- niin, -sinähän olet minulle myöskin jo tehnyt sen palveluksen! -- toisen -kerran musiikki tai menestys teatterissa. No, ja nyt eivät nämä -seikat minua enää ilahduta, ja senvuoksi juon. En voisi laulaa -ottamatta ensin paria lasillista, mutta en voi myöskään ajatella, -puhua enkä elää siedettävästi -- ottamatta ensiksi paria lasia. -Ja nyt lyhyesti -- saarnaaminen täytyy sinun jättää, niin hyvin -kuin se sinulle sopiikin. Sattui jo kerran ennen näin, noin -kaksitoista vuotta sitten. Silloin myöskin joku saarnasi minulle eikä -hellittänyt; se koski erästä tyttöä, ja sattumalta oli se vielä paras -ystäväni -- --" - -"Ja sitten?" - -"Hän pakotti minut heittämään hänet ulos, ja sitten ei minulla enää -pitkään aikaan ollut ystävää, ei oikeastaan ennenkuin sitten sain -sinut." - -"Tämä on selvää puhetta." - -"Eikö totta?" sanoi hän lempeästi. "Sinun on nyt valittava. Mutta -ei olisi kauniisti tehty, jos nyt sinäkin lähtisit tiehesi. Pidän -sinusta ja olen ajatellut valmistaa sinulle erään ilonkin." - -"Minkä sitten?" - -"Näetkös, sinähän pidät vaimostani -- tai ainakin olet pitänyt, ja -minä pidän hänestä myöskin, jopa paljonkin. Nyt toimeenpanemme tänä -iltana juhlan, vain me kahden, hänen kunniaksensa. On nimittäin eräs -aihe siihen. Olen maalauttanut hänen muotokuvansa; hänen täytyi -keväällä useasti käydä istumassa maalarille, ja minä olin useasti -mukana. Sitten matkusti hän pois kuvan ollessa miltei valmis. Maalari -vaati vielä yhtä istumista, mutta nyt olen kyllästynyt odottamiseen -ja käskenyt tuomaan kuvan sellaisena kuin se on. Se tapahtui viikko -sitten; nyt on kuvaan hankittu kehyksetkin ja se lähetettiin eilen -kotia. Olisin näyttänyt sen sinulle heti, mutta on parempi että -paljastaminen tapahtuu juhlallisesti. Tosin ei se käy päinsä vähättä -samppanjatta, miten saattaisin muuten olla iloinen! Mitä ajattelet?" - -Tunsin hänen leikinlaskunsa takaa liikutusta jopa kyyneleitä -ja suostuin mielihyvällä ja iloisena, vaikk'ei mielentilani -todellisuudessa ollutkaan sellainen. Ryhdyttiin siis valmistamaan -juhlaamme sen naisen kunniaksi, joka hänestä näytti samalla tavalla -kadotetulta, kuin hän todella oli kadonnut minulta. - -"Vieläkö muistat hänen kukkiansa?" kysyi hän minulta. "En ymmärrä -kukista mitään, enkä tiedä niiden nimiä. Hänellä oli aina valkeita ja -keltaisia ja myöskin punaisia. Etkö enää muista?" - -"Kyllä, muutamia muistan vielä. Miksi niin?" - -"Sinun pitää ostaa niitä. Ottakaamme vaunut, minun täytyy muutoinkin -mennä kaupunkiin. Järjestämme kaiken aivan niinkuin hän olisi mukana." - -Hänen mieleensä johtui vielä paljo, mistä huomasin kuinka syvästi ja -herkeämättömästi hän oli ajatellut Gertrudia. Se minua samalla kertaa -sekä ilahdutti että liikutti. Hänen tähtensä ei hän pitänyt enää -koiria ja eli yksinään, hän, joka ei milloinkaan ollut voinut kauan -tulla toimeen ilman naisia. Hän oli maalauttanut Gertrudin kuvan, -pyysi minua ostamaan hänen kukkiansa! Tuntui aivan kuin hän olisi -riisunut naamarin ja minä olisin nähnyt noiden kovien, itsekkäiden -piirteiden takaa lapsenkasvot. - -"Mutta", huomautin vielä kuitenkin, "meidän pitäisi sentään -mieluummin katsoa kuvaa nyt tai iltapäivällä. Maalauksiahan täytyy -katsella päivänvalossa." - -"Mitä suotta, voithan katsella sitä tarpeeksesi huomenna. -Toivottavastihan se on hyvä muotokuva, mutta itse asiassa on se -meille aivan yhdentekevää, me näemme kuitenkin vain hänet itsensä." - -Syötyä läksimme kaupunkiin ja suoritimme ostokset, ennen kaikkea -kukkien. Samalla johtui hänen mieleensä lähettää kukkia myöskin -Gertrudille R:iin. - -"Kukissa on jotain suloista", sanoi hän miettiväisesti. "Ymmärrän, -että Gertrud pitää niistä. Minuakin ne miellyttävät, mutta minä en -kuitenkaan osaa omistaa niille minkäänlaista huolenpitoa. Ellei joku -nainen ole ollut niistä huolehtimassa, vallitsi minun luonani aina -jotenkin vastenmielinen epäjärjestys." - -Illalla näin uuden muotokuvan musiikkihuoneen seinälle ripustettuna -ja silkkiverholla peitettynä. Olimme syöneet juhla-aterian ja Muoth -pyysi nyt saada kuulla säveltämäni hääpreludion. Kun olin soittanut -sen, paljasti hän taulun ja me seisoimme hetkisen äänettöminä sitä -katsellen. Gertrud oli maalattu vaaleassa, kesäisessä puvussa ja -silmäili meitä tuttavallisesti kirkkain silmin; ja kesti jonkun -aikaa, ennenkuin Muoth ja minä saatoimme katsoa toisiamme silmiin -ja ojentaa toisillemme kätemme. Muoth täytti kaksi lasia Reinin -viinillä, nyökäytti kuvalle, ja me joimme hänen maljansa, jota -molemmat ajattelimme. Sitten otti hän kuvan huolellisesti käsiinsä ja -kantoi sen pois huoneesta. - -Pyysin häntä laulamaan jotain, mutta hän ei siihen suostunut. - -"Muistatko vielä", sanoi hän hymyillen, "miten kerran ennen häitäni -istuimme yhdessä? Nythän olen jälleen nuorimies, koettakaamme -senvuoksi vielä kerta kilistää laseja ja pitää hiukan hauskaa. Sinun -Teiserisi pitäisi olla mukana, hän ymmärtää ilonpidon paremmin kuin -sinä ja minä. Sano hänelle paljo terveisiä, kun palaat kotia. Hänhän -ei tosin voi sietää minua, mutta kuitenkin -- -- --" - -Hän alkoi jälleen jutella tuolla vastustamattomalla, vaikka tyynellä -ja hillityllä iloisuudellaan, joka aina oli hänen hyvien hetkiensä -merkkinä, ja minua hämmästytti huomata, kuinka kaikki, satunnainen -ja vähäpätöinenkin, jonka luulin hänen jo kauan sitten unohtaneen, -oli säilynyt hänen muistissaan. Myöskin ensimäisen illan, jonka olin -viettänyt hänen luonansa Marionin, Kranzlin ja muiden seurassa, -sekä meidän välillämme silloin sattuneen riidan muisti hän. Vain -Gertrudista ei hän puhunut; ajan, jolloin tämä oli tullut meidän -väliimme, jätti hän koskettelematta, ja minä olin siitä hyvilläni. - -Nämä odottamattoman hauskat hetket ilahduttivat minua, ja annoin -hänen runsaasti nautiskella hyvää viiniä, tekemättä mitään -huomautuksia. Tiesin, miten harvinaisia tuollaiset hetket hänelle -olivat ja miten hän itse niitä vaali ja suojeli, kun ne kerran -saapuivat, ja ne eivät milloinkaan saapuneet viipymättä. Tiesin -myöskin, ettei tätä voinut kauan kestää, että hän aamulla jälleen -olisi ärtynyt ja juro; kuitenkin syttyi minunkin mielessäni -sydämellinen lämpö ja miltei iloinen tunnelma, kun kuuntelin hänen -älykkäitä vaikkakin keskenään ristiriitaisia mietelmiään. - -Kerran, kun hän oli vaiti ja mietiskeli, aloin kertoa hänelle, mitä -teosofi-tuttavani oli sanonut minulle yksinäisyyden sairaudesta. - -"Vai niin", sanoi hän hyvätuulisesti. "Ja sinä tietysti uskoit häntä. -Sinun olisi muuten pitänyt ruveta teologiksi." - -"Miksi niin? Siinä voi sentään olla yhtä ja toista oikeata." - -"Tietysti. Viisaat herrat todistavat aina yhä uudestaan ja uudestaan, -että kaikki on vain kuvittelua. Tiedätkö, olen aikaisemmin useasti -lukenut tuollaisia kirjoja ja voin vakuuttaa, ettei niissä ole -takana mitään, ei kerrassaan mitään. Kaikki, mitä nämä filosofit -kirjoittavat, on vain leikittelyä; itseänsä he kenties lohduttavat -sillä. Toinen keksii individualismin, koska hän ei voi sietää -aikalaisiansa, toinen sosialismin, koska hän ei voi elää yksin. -Voihan olla, että meidän yksinäisyydentunteemme on sairautta. Mutta -se ei muuta asiaa. Unissakäyminen on myöskin sairautta, mutta siitä -huolimatta seisoo sellainen ihminen katonräystäällä ja taittaa -niskansa, jos häntä puhuttelee." - -"No, sehän on sentään hiukan toista." - -"Olkoon minun puolestani, en väitä olevani oikeassa. Tarkotan vain, -ettei viisaudella päästä minnekään. On vain kaksi viisautta; kaikki, -mikä on siltä väliltä, on lorua." - -"Mitä viisauksia sitten tarkotat?" - -"No, joko on maailma huono ja kurja, kuten buddhalaiset ja kristityt -sanovat. Silloin täytyy elää säkissä ja tuhassa, luopua kaikesta, ja -luulen, että sitä tietä voi tulla varsin tyytyväiseksi. Askeettien -elämä ei ole niin vaikeata kuin luullaan. Tai on sitten maailma ja -elämä hyvä ja oikea; silloinhan ei voi tehdä muuta kuin elää mukana -ja sitten kuolla rauhassa, kun se on lopussa..." - -"Ja kumpaa uskot itse?" - -"Sitä ei pidä keltään kysyä. Useimmat ihmiset uskovat molempia, aina -sen mukaan millainen sää on, ovatko he terveitä ja onko heillä rahaa -kukkarossa vai eikö. Ja nekään, jotka todella uskovat jompaankumpaan, -eivät elä sen mukaisesti. Niin on minunkin laitani. Uskon nimittäin, -kuten Buddha, ettei elämä ole minkään arvoinen. Mutta minä elän -kuitenkin sen mukaisesti, mikä aistejani mielyttää ja ikäänkuin ne -olisivat pääasia. Kunhan vain olisi hauskempaa!" - -Ei ollut vielä myöhästä, kun lopetimme. Kun menimme sivuhuoneen -lävitse, missä paloi vain yksinäinen sähkölamppu, pidätti Muoth minua -käsivarresta, sytytti kaikki valot ja otti verhon Gertrudin kuvan -edestä, joka siinä nojasi seinää vastaan. Katselimme vielä kerran -noita rakkaita, kirkkaita kasvoja; sitten peitti hän taulun jälleen -ja sammutti valot. Hän seurasi minua huoneeseeni ja asetti vielä pari -aikakauslehteä pöydälleni; siltä varalta että minua haluttaisi lukea. -Sitten ojensi hän minulle kätensä ja sanoi hiljaa: "Hyvää yötä, -ystäväni." - -Menin vuoteeseeni ja makasin vielä noin puoli tuntia valveilla häntä -ajatellen. Minua oli liikuttanut ja hävettänyt kuullessani, miten -uskollisesti hän oli muistissaan säilyttänyt kaikki ystävyytemme -aikana sattuneet pikkuseikatkin. Hän, jonka oli vaikeata osottaa -ystävyyttään, oli kiintynyt niihin, joista hän piti, sydämellisemmin -kuin olin luullutkaan. - -Tämän jälkeen nukahdin ja uneksin sekaisin Muothista, oopperastani -ja herra Lohesta. Kun heräsin, oli vielä yö. Heräsin pelästykseen, -jolla ei ollut mitään yhteyttä unennäköjeni kanssa, näin ikkunan -häämöttävän epäselvänä hämärästä, tunsin tuskallista ahdistusta, -käännähdin vuoteellani ja koetin päästä täydelleen hereilleni ja -tajuntaani. - -Silloin kuului ovelleni nopeita, voimakkaita lyöntejä; hypähdin -pystyyn ja avasin oven. Ulkona seisoi palvelija, vain niukasti -puettuna ja tuijotti minuun kauhistunein silmin. - -"Tulkaa!" kuiskasi hän läähättäen, "on tapahtunut onnettomuus!" - -Vedin ylleni vain yönutun ja seurasin nuorta miestä portaita alas. -Hän avasi erään oven ja minä astuin sisään. Pienellä pöydällä seisoi -kynttilänjalka, missä paloi kolme kynttilää; vieressä oli ylösalasin -myllerretty vuode, ja siinä näin, maaten suullaan ystäväni Muothin. - -"Meidän täytyy kääntää hänet ympäri", sanoin hiljaa. - -Palvelija ei näyttänyt oikein uskaltavan lähestyä vuodetta. - -"Lääkäri saapuu varmaankin heti", sanoi hän änkyttäen. - -Mutta minä pakotin hänet tulemaan avukseni, me käänsimme makaavan -ympäri ja minä näin nyt ystäväni kasvot, jotka olivat kalpeat ja -vääristyneet; hänen paitansa oli verinen, ja kun me laskimme hänet -vuoteeseen ja jälleen peitimme hänet, värähti hänen suunsa hiukan ja -silmissä ei enää ollut katsetta. - -Palvelija alkoi nyt nopeasti kertoa, mutta minä en halunnut tietää -mitään. Kun lääkäri saapui, oli Muoth jo kuollut. Varhain aamulla -sähkötin Imthorille, sitten palasin hiljaiseen taloon, istuin -kuolleen vuoteen ääressä, kuuntelin tuulen ulvontaa ulkona ja tiesin -nyt vasta, miten olin tätä miesparkaa rakastanut. Surkutella en häntä -voinut, hänen kuolemansa oli ollut kevyempi kuin hänen elämänsä. - -Illalla olin asemalla ja näin vanhan Imthorin astuvan junasta ja -hänen jäljessään solakan, mustiinpuetun naisen, ja minä vein heidät -vainajan luokse, joka nyt oli puettu ja asetettu arkkuun eilisten -kukkien keskelle. Silloin kumartui Gertrud ja suuteli häntä kalpeille -huulille. - -Kun seisoimme hänen hautansa ääressä, huomasin kookkaan, kauniin -naisen, jolla oli itkettyneet kasvot ja ruusuja kädessä ja joka -seisoi yksinään; kun uteliaasti katsoin häneen, huomasin, että se oli -Lotte. Hän nyökäytti minulle päätänsä ja minä hymyilin. Mutta Gertrud -ei ollut itkenyt, hän tuijotti kalpein, laihtunein kasvoin ankarasti -eteensä hiljaisessa sadesäässä ja piti itseänsä suorana kuin nuori -puu, joka seisoo vankoin juurin. Mutta se oli vain hätäpuolustusta, -ja kahta päivää myöhemmin, kun hän kotona sai vastaanottaa -Muothin lähettämät kukat, jotka sillä välin olivat saapuneet, hän -murtui, painui kokoon ja pysyi sitten kauan aikaa meille kaikille -näkymättömissä. - - - - -9. - - -Myöskin minussa pääsi murhe vasta myöhään oikein valtoihinsa. Ja nyt, -kuten aina tällaisissa tapauksissa käy, muistuu mieleeni lukemattomia -tilaisuuksia, joissa olin tehnyt kuolleelle ystävälleni vääryyttä. -Pahimmin oli hän sentään itse kohdellut itseänsä, eikä vasta nyt -kuollessaan. Mietin paljon näitä asioita enkä voinut huomata tässä -kohtalossa mitään epäselvää ja käsittämätöntä; mutta kaikki siinä -oli julmaa ja ilkkuvaa. Oman elämänikään laita ei ollut toisin, ei -myöskään Gertrudin ja monen muun. Kohtalo ei ollut hyvä, elämä oli -oikullinen ja julma, luonnossa ei ollut hyvyyttä eikä järkeä. Mutta -hyvyyttä ja järkeä on meissä itsessämme, meissä ihmisissä, joilla -kohtalo leikkii, ja me voimme olla voimakkaampia kuin luonto ja -kohtalo, vaikkapa väinkin katoavien hetkien ajan. Me voimme olla -toisiamme lähellä, kun kärsimme, ja katsoa toisiamme ymmärtäväisesti -silmiin, rakastaa toisiamme ja lohduttaa toisiamme. - -Ja monasti, kun synkät syvyydet ovat vaiti, voimme enemmänkin. -Silloin voimme hetkisen olla jumalia, käskevästi ojentaa kätemme -ja luoda asioita, jotka eivät ennen olleet olemassa ja jotka, kun -ne kerran ovat luodut, elävät ilman meitä edelleen. Me voimme -säveleistä, sanoista ja muista halvoista aineksista rakentaa -soittimia, tehdä lauluja, jotka ovat täynnä lohdutusta ja hyvyyttä, -kauniimpia ja katoamattomampia kuin sattuman ja kohtalon sorahtavat -säveleet. Me voimme kantaa jumaluutta sydämessämme, ja aikoina, -jolloin olemme sitä täynnä, voi se katsoa meidän silmistämme ja puhua -meidän suumme kautta myös muille, jotka eivät sitä tunne tai tahdo -tuntea. Emme voi erottaa sydäntämme elämästä, mutta voimme muodostaa -sen sellaiseksi, että se on voimakkaampi kohtaloa ja voi musertumatta -ottaa vastaan tuskiakin. - -Siten olen niinä vuosina, jotka Heinrich Muoth on ollut haudattuna, -tuhannesti herättänyt hänet eloon itselleni ja keskustellut hänen -kanssaan viisaammin ja hellemmin kuin milloinkaan hänen elossa -ollessaan. Ja minä olen, ajan tultua, nähnyt äitini vaipuvan -kuolinvuoteelleen ja nähnyt myöskin kauniin, iloisen Brigitte -Teiserin, joka vuosikausien odottamisen ja kuihtumisen jälkeen oli -mennyt naimisiin erään säveltaiteilijan kanssa, kuolevan ensimäiseen -lapsivuoteeseen. - -Gertrud on voittanut sen tuskan, joka hänet valtasi, kun lähettämämme -kukat saapuivat hänelle kuolleen tervehdyksenä. En puhu useasti siitä -hänen kanssaan, vaikka näen hänet joka päivä. Mutta luulen että hän -katsoo kevättään kuin etäistä, entisinä matkapäivinä nähtyä laaksoa, -eikä kuten kadotettua Eedenin puutarhaa. Hän on saanut takaisin -terveytensä ja iloisuutensa, hän laulaakin jälleen. Mutta sen -jälkeen kun hän painoi suudelman vainajan kylmille huulille ei hän -ole suudellut ketään muuta miestä. Kerran, pari, -- näiden vuosien -aikana, kun hänen olemuksensa oli toipunut ja kukoisti entisessä -loistossaan, -- kulkivat ajatukseni vanhaa kiellettyä rataansa häntä -kohti ja sanoivat: miksi ei? Mutta salaisesti tiesin jo vastauksen -ja ettei minun ja hänen elämässään enää ollut mitään korjattavissa. -Hän on ystäväni, ja kun levottoman yksinäisten aikojen jälkeen astun -esim. hiljaisuudestani ja olen saanut valmiiksi laulun tai sonaatin, -kuuluu se ensiksi meille molemmille. Muoth oli oikeassa, vanhana -on onnellisempi kuin nuoruudessa, jota aikaa en kuitenkaan tahdo -moittia, sillä se kaikuu kuitenkin kaikissa unelmissani korviini -ihanana lauluna ja soi nyt puhtaampana ja kirkkaampana kuin silloin, -kun se vielä oli todellisuutta. - -LOPPU. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Taiteilijan tarina, by Hermann Hesse - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TAITEILIJAN TARINA *** - -***** This file should be named 53069-8.txt or 53069-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/3/0/6/53069/ - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/53069-8.zip b/old/53069-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 102c265..0000000 --- a/old/53069-8.zip +++ /dev/null |