diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53008-8.txt | 7041 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53008-8.zip | bin | 141779 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 7041 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..b5a3c04 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #53008 (https://www.gutenberg.org/ebooks/53008) diff --git a/old/53008-8.txt b/old/53008-8.txt deleted file mode 100644 index 74acb13..0000000 --- a/old/53008-8.txt +++ /dev/null @@ -1,7041 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Kolme miestä veneessä, by Jerome K. Jerome - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - -Title: Kolme miestä veneessä - -Author: Jerome K. Jerome - -Translator: U. B. - -Release Date: September 8, 2016 [EBook #53008] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KOLME MIESTÄ VENEESSÄ *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - -KOLME MIESTÄ VENEESSÄ - -Kirj. - -Jerome K. Jerome - - -Suomentanut U. B. - - - - - -Helsingissä, -K. E. Holm, -1906. - - - - -ESIPUHE. - - -Tämän kirjan suurin arvo ei ole sen taiteellisessa esitystavassa eikä -laajoissa, hyödyllisissä tiedoissa, joita lukija siitä ammentaa, vaan -sen todenperäisyydessä. Siinä kerrotaan asioita, jotka todella ovat -tapahtuneet. Totta kyllä, että niitä on hieman väritetty, mutta tekijä -ei ole ottanut lisäpalkkiota vaivoistaan. George Harris ja Montmorency -eivät ole runollisia ihannekuvia, vaan lihasta ja verestä luotuja -olentoja -- semminkin George, joka painaa kaksitoista puntaa. Ajatusten -syvyydessä ja ihmistuntemisessa toiset teokset voivat viedä tältä -voiton, toiset kirjat voivat olla nerokkaampia ja laajempia, mutta mitä -ehdottomaan, auttamattomaan totuudenrakkauteen tulee, vie tämä voiton -kaikilta muilta. Ja tiedän, että vakava lukija antaa tälle asialle -suuremman arvon kuin kirjan muille, lukuisille ansioille. Ja sen totuus -lisääkin melkoisesti siinä annettujen opetusten arvoa. - -_Tekijä_. - - - - -ENSIMMÄINEN LUKU. - -Kolme invaliidia. -- Georgen ja Harris'in kärsimyksiä. -- -Sadanseitsemän kuolettavan taudin uhri! -- Hyödyllisiä lääkeohjeita. -- -Lasten maksataudin parannustapa. -- Olemme yksimieliset siitä, että -olemme liiaksi rasittuneet ja kaipaamme lepoa. -- Viikko aaltoilevalla -ulapalla? -- George ehdottaa Thamesjokea. -- Montmorency tekee -vastalauseen. -- Alkuperäinen ehdotus hyväksytään kolmen äänen -enemmistöllä yhtä vastaan. - - -Meitä oli kaikkiaan neljä -- George, William Samuel Harris, -allekirjoittanut ja Montmorency. Istuimme minun huoneessani, tupakoimme -ja puhelimme miten huonoja olimme -- huonoja lääketieteelliseltä -kannalta, tietenkin. - -Tunsimme itsemme niin heikoiksi, että aloimme tulla -oikein levottomiksi. Harris sanoi joskus saavansa semmoisia -pyörtymyskohtauksia, että hän tuskin tiesi mitä silloin teki; siihen -George sanoi, että hänelläkin oli pyörtymiskohtauksia, niin että _hän_ -tuskin tiesi mitä teki. Mitä minuun tulee, oli maksani epäkunnossa. -Tiesin, että se oli maksa, sillä olin vastikään lukenut ilmoituksen, -jossa ylistettiin patenteerattuja maksapillerejä ja jossa tehtiin -selkoa erinäisistä oireista, joista voi päättää oliko maksa -epäkunnossa. Minulla oli kaikki nuo oireet. - -On todella omituista, mutta minä en koskaan voi lukea -patenttilääkkeiden ilmoituksia tulematta johtopäätökseen että minulla -on juuri siinä kuvattu tauti sen kaikkein pahimmassa muodossa. -Diagnoosi kuitenkin aina täydellisesti lyö yhteen oireitten kanssa, -joita kulloinkin tunnen ruumiissani. - -Muistan miten eräänä päivänä menin British Museum'iin lukemaan miten on -hoidettava erästä vähäpätöistä tautia, joka silloin minua vaivasi -- -luulen että se oli nokkoskuume. Sain kirjan ja luin kaikki, mitä -tahdoin tietää; sitten minä ajattelemattomuudessani käänsin lehden ja -aloin huolettomasti lukea taudeista ylipäänsä. En enää muista, mikä -ensimmäinen tauti oli, jota syvennyin tutkimaan -- se oli, luulen, joku -kauhea, hävittävä kulkutauti -- mutta ennenkuin olin päässyt -puoliväliinkään "edelläkäyvien oireitten" luettelossa, tulin selville -siitä, että itse podin tuota kauheata tautia. - -Istuin tuokion kauhusta jäykistyneenä; sitten aloin -- tylsästi ja -koneellisesti -- lukea edelleen. Tulin lavantautiin, luin oireet, -huomasin, että minussa oli lavantauti -- se lienee raivonnut minussa -kuukausia ilman että siitä tiesin -- ja minä aloin tuumia oliko minussa -vielä joku tauti. Minä etsin kirjasta tanssitaudin, ja -- niinkuin olin -odottanut -- oli minulla tämäkin tauti. Nyt alkoi tilani minua huvittaa -ja päätin perinpohjin sitä tutkia. Siksipä otinkin taudit -_aakkosellisessa_ järjestyksessä: ensin luin abscessista ja huomasin, -että minulla oli semmoinen ja että se puhkeaisi 14 päivän kuluttua. -Mitä luumätään tulee, niin sain ilokseni tietää, että minulla oli se -varsin lievässä muodossa ja -- ainakin tämän taudin puolesta -- voisin -vielä elää vuosikausia. Kouristustautia podin varsin arveluttavilla -muunnoksilla, ja kurkkumätä näytti syntymästä saakka minussa -asustaneen. Jauhoin tunnollisesti koko kirjan läpi, ja ainoa tauti, -jota en voinut huomata itselläni olevan, oli _suusalpa_. - -Ensin olin siitä suorastaan loukkaantunut; se tuntui minusta -jonkinlaiselta häväistykseltä. _Miksei_ minulla ollut suusalpaa? Miksi -tämä aiheeton poikkeus? Sittemmin kuitenkin lepyin. Ajatellessani että -minussa oli kaikki muut taudit, jotka lääketiede tunsi, pääsin eroon -itsekkyydestäni ja päätin koettaa tulla toimeen ilman suusalpaa. -- -Leini, ilkeimmässä muodossaan, näytti saaneen minut valtoihinsa ilman -että minulla siitä oli aavistustakaan; ja n.s. zymotisia tauteja olin -nähtävästi potenut lapsuudesta saakka. Ei ollut enää mitään tauteja -zymotisten jälkeen, mistä päätin, ettei minulla ollut sen useampaa -tautia. - -Istuin ja mietiskelin. Kuvittelin miten huomiota herättävä yksilö olin -lääketieteelliseltä kannalta: oikea makupala kaikille lääkäreille! -Nuorten kandidaattien ei enää olisi tarvis suorittaa kurssejaan eri -sairaaloissa, jos he saivat hoitaa minua. Olinhan itse täydellinen -lasaretti. Heidän tarvitsi vain tutkia _minut_, s.o. kaikki tautini, ja -sitten he voisivat suorittaa tutkintonsa. - -Sitten ihmettelin pitkältäkö minulle vielä oli suotu elonaikaa. Koetin -tutkia itseäni. Koettelin valtimoani. Ensin en tuntenut mitään valtimoa -lainkaan, mutta sitten se odottamatta alkoi tykyttää. Otin kelloni ja -laskin tykytykset. Luin 147 lyöntiä minuutissa. Sitten laskin käteni -sydämelle, mutta en tuntenut sen lyövän. Se oli lakannut liikkumasta! -Myöhemmin olen tullut johtopäätökseen, että se kyllä oli koko ajan -paikallaan ja tykytti, mutta en voi asiata selittää. Koettelin -kädelläni ruumiini koko etupuolen, vyötäisiltä päähän, tunnustelin -kupeitani ja siirryin selkäpuolellekin. Mutta en tuntenut enkä kuullut -mitään. Yritin katsoa kieltäni. Pistin sen niin pitkälle ulos suusta -kuin taisin, ummistin toisen silmäni ja koetin nähdä toisella. Mutta en -nähnyt muuta kuin kieleni kärjen ja ainoa tulos, jonka siten saavutin, -oli vakaumus siitä, että minussa oli tulirokko. - -Olin tullut lukuhuoneeseen terveenä, onnellisena ihmisenä. Horjuin -sieltä ulos täydellisenä rauniona. - -Menin lääkärini luo. Hän on vanha ystäväni; hän koettelee valtimoani, -katsoo kieltäni ja puhelee ilmasta ottamatta maksua, kun luulottelen -olevani sairas. Olin senvuoksi nyt tekevinäni hänelle vastapalveluksen -menemällä hänen luokseen. "Mitä lääkäri tarvitsee", sanoin itsekseni, -"on kokemusta. Minäpä tarjoudun hänen hoidettavakseen. Hän saa enemmän -kokemusta _minun_ ruumiistani kuin seitsemästätoistasadasta -tavallisesta potilaasta, joilla on vain yksi tahi pari tautia -kullakin." Menin siis suoraan hänen luokseen. Hän sanoi: - -"No, mitä kuuluu?" - -"En tahdo kuluttaa turhaan aikaasi, ukkoseni", minä sanoin, -"luettelemalla tautejani. Elämä on lyhyt, ja voisit kuolla, ennenkuin -olen päässyt loppuun. Mutta sanon sinulle mitä tautia minussa ei ole. -Minulla _ei_ ole suusalpaa. Miksei minulla sitä ole, en tiedä sanoa; -mutta niin on asia. Kaikki muut minulla on." - -Kerroin nyt hänelle, miten olin saanut kaikki selville. - -Sitten hän avasi liivini, kurkisti nieluuni, tarttui ranteeseeni, löi -minua rintaan, kun vähimmin semmoista odotin -- mielestäni oli -se ilkeä, kavala teko -- ja painoi vihdoin korvansa mainittua -ruumiinosaa vastaan. Sitten hän istahti pöytänsä ääreen ja kirjoitti -lääkemääräyksen, taittoi sen kokoon ja ojensi minulle. Pistin sen -taskuuni ja läksin tieheni. - -En avannut sitä, vaan jätin sen semmoisenaan lähimpään apteekkiin. -Apteekkari luki sen ja ojensi sen minulle takaisin. Hän sanoi, ettei -voinut sitä suorittaa. - -"Olettehan Te apteekkari?" minä kysyin. - -"Olen kyllä", hän vastasi. "Jos olisin sekatavarakauppa, johon on -yhdistetty hotelliliike, voisin kenties Teitä palvella. Mutta kun olen -ainoastaan apteekkari, täytyy minun luopua kunniasta." - -Minä luin reseptin. Sen sisällys oli seuraava: - - Rec. - - 1 lb. pihvipaistia sekä - 1/2 pulloa olutta joka 6:s tunti - 1 10 penikulman kävely joka aamu - 1 vuode lyönnilleen k:lo 11 iltasella. - - Ja älä mätä kalloosi asioita, joita et käsitä. - -Noudatin ohjeita niin onnellisella tuloksella -- tarkoitan itselleni -- -että henkeni pelastui ja olen yhä elossa. - -Nyt tässä tapauksessa oli minulla, palatakseni takaisin -maksapilleri-ilmoitukseen, kieltämättä kaikki siinä luetellut -taudinoireet, joista tärkein oli "yleinen haluttomuus kaikkeen työhön." - -Miten tässä suhteessa kärsin, ei kielin voi kertoa. Varhaisesta -lapsuudestani saakka olen ollut tämän taudin marttyyri. Poikana olin -tuskin päivääkään vapaana sairaudesta. Silloin ei vielä tietty, että se -johtui maksastani. Lääketiede ei ollut läheskään niin korkealle -kehittynyt kuin nykyään; ja tautiani sanottiin "laiskuudeksi." - -"Vai niin, sinä laiska, pikku lurjus", sanottiin minulle, "jollet tahdo -tehdä työtä, niin saatpa nähdä", sillä he eivät tienneet, että olin -sairas. - -Eivätkä he antaneet minulle pillerejä; sain läimähdyksiä päähäni. Ja -niin merkillistä kuin onkin: nuo lyönnit usein paransivat minut -- -hetkiseksi. Muistan, että yksi ainoa läimähdys päähäni vaikutti -tehoisammin maksaani ja sai minut ryhtymään työhön paremmin kuin -kokonainen rasia pillereitä. - -Niinhän usein on laita: nuo yksinkertaiset, vanhanaikaiset -"kotilääkkeet" ovat joskus tehoisampia kuin kaikki apteekin -tavarat. -- -- - -Niin, me istuimme tuntikauden ja kuvasimme tautejamme. Minä kerroin -Georgelle ja William Harrisille, miltä tuntui, kun aamusin nousin -vuoteelta, ja William Harris kertoi meille miltä hänestä tuntui, kun -hän iltasin meni levolle. Ja George seisoi matolla kamiinin ääressä ja -esitti meille kuvaavilla kädenliikkeillä miten hänen laitansa tapasi -olla öisin. - -George vain _luulottelee_ olevansa sairas; hänellä ei ole mitään hätää. - -Nyt kolkutti mrs Poppets ovelle ja halusi tietää olimmeko valmiit -tulemaan ilta-aterialle. Me hymyilimme alakuloisesti toisillemme ja -sanoimme, että meidän kenties sentään tulisi yrittää niellä jokunen -muru. - -Harris sanoi, että hiukkanen ruokaa usein pitää taudin kurissa. -- Mrs -Poppets kantoi tarjottimen huoneeseen; sitten me istahdimme pöytään ja -yritimme syödä. Siinä oli paistia sipulin keralla ja raparperitorttua. - -Lienen ollut kovin heikko tänä iltana, sillä noin ensimmäisen puolen -tunnin kuluttua ei ruoka enää lainkaan maistunut -- sitä ei usein -minulle tapahdu -- enkä tahtonut maistaa juustoakaan. - -Kun tämä raskas velvollisuus oli täytetty, me täytimme lasimme -uudelleen, sytytimme piippumme ja ryhdyimme jälleen pohtimaan -tautejamme. - -"Lepoa me tarvitsemme", sanoi Harris. - -"Lepoa ja ilmanvaihdosta", lisäsi George. "Olemme liiaksi rasittaneet -aivojamme, ja rasitus on heikontanut koko elimistöämme. Ilmanvaihdos ja -kieltäytyminen kaikesta rasittavasta henkisestä työstä on palauttava -tasapainon koko olemukseemme." - -Georgella on serkku, jota veronkantolipuissa tavallisesti nimitetään -lääketieteen ylioppilaaksi; onhan siis luonnollista, että hän, George, -osaa puhua hieman lääkärien tapaan. - -Kannatin Georgen mielipidettä ja ehdotin, että etsisimme jonkun -rauhallisen, vanhan paikan, kaukana maailman hälinästä, missä voisimme -viikon päivät uinailla aurinkoisilla kedoilla -- jonkun Rauhan-sataman, -jonka rantaan 20 vuosisadan kuohuvat aallot löisivät vain vienona -maininkina. - -Harris arveli, että se olisi hauskaa. Hän kyllä tiesi mimmoista paikkaa -tarkoitin: ihmiset siellä menisivät levolle k:lo 8, ja siellä saisi -kävellä kymmenkunta penikulmaa, jos mieli ostaa hieman tupakkaa. - -"Ei", virkkoi Harris, "sille, joka kaipaa lepoa ja ilmanvaihdosta, ei -mikään voi olla parempi kuin merimatka." - -Minä vastustin kiihkeästi merimatkaa. Se voi olla hyödyksi, kun on pari -kuukautta aikaa, mutta viikon oleskelu merellä on vain vahingoksi. - -Sinä lähdet liikkeelle maanantaina ja olet vakavasti päättänyt -huvitella itseäsi. Heilutat nenäliinaasi hyvästiksi rannalle jääville -ystäville, sytytät suurimman piippusi ja esiinnyt kuten olisit kapteeni -Cook, Sir Francis Drake ja Kristoffer Columbus kaikki yhdessä -persoonassa. Tiistaina toivot, ettet ikinä olisi jalallasi astunut -laivan kannelle. Keskiviikkona, torstaina ja perjantaina toivot, että -saisit kuolla. Lauantaina kykenet nielemään hieman lihalientä, istumaan -kannella ja vastaamaan heikolla, lempeällä hymyilyllä, kun ystävälliset -ihmiset kysyvät vointiasi. Sunnuntaina alat jo kävellä ja voit nauttia -vahvempaa ravintoa. Ja kun maanantaiaamuna seisot kannella sateenvarjo -ja matkalaukku kädessä laivan laskiessa laituriin, alkaa merielämä -tuntua sinusta varsin hupaiselta. - -Lankoni teki kerran terveydekseen lyhyen merimatkan. Hän otti ensi -luokan hyttipaikan Lontoosta Liverpooliin sekä takaisin. Liverpooliin -tultuaan hän oli peräti innokas myymään paluupilettiään. - -Sitä tarjottiin kaupaksi ympäri kaupunkia suunnattomalla alennuksella, -olen kuullut, ja vihdoin se myytiin 18 pencestä verenpuutetta potevalle -nuorukaiselle, jota lääkäri oli kehoittanut hengittämään meri-ilmaa ja -olemaan paljon liikkeellä. - -"Meri-ilmaa", sanoi lankoni ja painoi lempeästi piletin hänen käteensä, -"Te tulette saamaan tarpeeksi koko elinajaksenne ja mitä liikkeeseen -tulee, saatte sitäkin lajia enemmän istumalla laivan kannella, kuin jos -heittäisitte kuperkeikkoja kuivalla maalla." - -Itse hän, lankoni, matkusti takaisin junalla. Hän sanoi, että -Luoteisrata oli hänelle tarpeeksi terveyttä edistävä. - -Muuan toinen tuttavistani teki kerran viikon huvimatkan laivassa pitkin -rannikkoa. Ennen lähtöä tuli laivan hovimestari ja kysyi tahtoiko hän -maksaa jokaisesta ateriasta erikseen vaiko suorittaa hinnan kerta -kaikkiaan. - -Hovimestari suositti jälkimmäistä menettelyä, koska se tuli, muka, -paljon halvemmaksi. Hän sanoi, että koko viikon ravinto maksoi vaan -kaksi puntaa viisi shillinkiä. Ensi murkinaan kuului kalaa ja yksi -liharuoka. Toinen murkina oli k:lo 1 ja siihen kuului neljä ruokalajia; -päivällinen k:lo 6: liemiruoka, kalaa, väliruokia, paistia, lintua, -salaattia, jälkiruoka, juustoa ja jäätelöä k:lo 10 vihdoin kevyt -iltaruoka. - -Ystäväni suostui ehdotukseen. Hänellä on, nähkääs, oiva ruokahalu. - -Toinen murkina oli juuri pöydässä, kun laiva tuli Sheernessin -edustalle. Hän ei tuntenut tavallista ruokahalua, kuten oli odottanut, -ja söi senvuoksi vaan hieman häränpaistia sekä maamansikoita ja kermaa. -Hän oli koko iltapäivän syvissä mietteissä ja joskus tuntui hänestä, -että hän oli elänyt paljaalla häränlihalla useita viikkoja, toisinaan -taas hän oli varma siitä, että oli vuosikausia syönyt vaan -maamansikoita ja kermaa. - -Häränpaisti, mansikat ja kerma eivät nekään tuntuneet olevan onnellisia --- pikemmin tyytymättömiä, niin sanoakseni. - -K:lo 6 hänelle ilmotettiin, että päivällinen oli valmis. Uutinen ei -lainkaan häntä innostuttanut, mutta hän piti itseään velvollisena -tekemään jotakin noiden 2 £ 25 s. edestä, jonka vuoksi hän tarttui -kaidepuuhun ja meni alas. Suloinen sipulin ja paistetun liikkiön -tuoksu, johon yhdistyi paistetun kalan ja vihannesten haju, tulvi häntä -vastaan ruokasalin ovella; ja viinuri tuli rasvaisesti hymyillen hänen -luokseen ja kysyi: - -"Mitä herra suvaitsee?" -- "Auttakaa jumalan nimessä minut pois -täältä", oli heikko vastaus. - -Ja he veivät hänet aika kyytiä ylös kannelle, sijoittivat hänet -nojaamaan laivan partaaseen tuulen alla ja jättivät hänet siihen. - -Seuraavana neljänä päivänä hän vietti vaatimatonta, kohtuullista elämää -nauttien vain laivakorppuja ja soodavettä. Lauvantaina hän jo rohkaisi -luontonsa ja uskalsi kokeilla teellä ja paahdetulla leivällä ja -maanantaina hän herkutteli kananlihaliemellä. Tiistaina hän astui pois -laivasta, ja kun se mennä porhelsi satamasta, jäi hän kaipauksella -katsomaan sen perään. - -"Tuossa se menee", sanoi hän, "tuossa se menee mukanaan kahden punnan -edestä ruokaa, joka kuuluu minulle ja jota en ole saanut." - -Hän sanoi, että jos hän olisi ollut laivalla vielä päivän, olisi hän -kyllä hoitanut oikeuksiaan. - -Senvuoksi minä ehdottomasti vastustin merimatkaa. En, niinkuin selitin, -omasta puolestani, sillä _minä_ en ole koskaan altis meritaudille; -mutta pelkäsin Georgen puolesta. George sanoi, että _hän_ kylläkin -tulisi toimeen ja suorastaan nauttisi semmoisesta matkasta, mutta hän -tahtoi neuvoa Harris'ta ja minua luopumaan kaikista moisista aikeista, -koska hän oli varmasti vakuutettu siitä, että me molemmat tulisimme -merisairaiksi. - -Harris taas sanoi, että hänestä oli aina ollut arvoitus, miten ihmiset -voivat tulla merisairaiksi -- ettei se voinut olla muuta kuin -teeskentelyä heiltä -- ja että hän usein oli toivonut tulevansa -merikipeäksi, muttei koskaan ollut onnistunut. - -Sitten hän kertoi kaskuja miten oli matkustanut Englannin kanavan -poikki niin kovassa myrskyssä, että täytyi _sitoa_ matkustajat -hytteihinsä, ja hän ja kapteeni olivat ainoat elävät olennot laivalla, -jotka eivät olleet sairaita. Joskus olivat hän ja toinen perämies -ainoat, jotka eivät olleet sairaita; ylipäänsä oli se aina hän ja joku -toinen. Ja jollei se ollut hän ja joku toinen, niin oli se hän -yksinään. - -On merkillinen tosiasia, mutta kukaan ei ole merisairas -- maalla. -Merellä kyllä tapaa lukemattomia ihmisiä, jotka ovat suorastaan -henkitoreissa -- kokonaisia laivanlasteja sairaita; mutta kuivalla -maalla en vielä koskaan ole tavannut ihmistä, jolla olisi -aavistustakaan meritaudista! Missä nuo lukemattomat tuhannet -merisairaat olennot, joita vilisee jokaisen laivan kannella ja -hyteissä, piileksivät maalla ollessaan, on minulle arvoitus. - -Jos useimmat ovat semmoisia kuin muuan henkilö, jonka tuonoin tapasin -Yarmouthin laivassa, voisi tämän näennäisen arvoituksen helposti -selittää. Olimme parhaillaan Southendin edustalla, muistelen, ja hän -nojautui ulos laivan kaideluukusta peräti vaarallisessa asennossa. -Menin hänen luokseen aikeissa pelastaa häntä. - -"Kuulkaahan Te siellä, vetäkää ruumiinne sisälle", huusin ja ravistin -häntä olkapäästä. "Te putootte mereen." - -"Toivon, että se olisi jo tapahtunut", oli miehen ainoa vastaus; ja -jätin hänet Herran huomaan. - -Kolme viikkoa myöhemmin tapasin miehen eräässä Bath'in ravintolassa. -Hän istui siellä ja puhua paapatti matkoistaan ja julisti -intohimoisesti rakastavansa merta. - -"_Minäkö_ merisairas?" toisti hän erään nuoren miehen kateelliseen -kysymykseen, "no niin, tunnustan, että _yhden ainoan kerran_ tunsin -päätäni hieman huimaavan. Se tapahtui Kap Hornin edustalla. Laiva teki -seuraavana aamuna haaksirikon." - -"Mutta ettekö ollut hieman pahoinvoipa tässä tuonoin myös Southendin -edustalla ja toivonut putoovanne mereen?" kysäsin minä. - -"Southend?" virkkoi hän kysyvästi. - -"Niin, matkalla Yarmouthiin, siitä oli perjantaina kolme viikkoa." - -"Ahaa", tokasi hän ja hänen kasvonsa kirkastuivat, "nyt muistan, miten -asia oli. Minulla oli kova päänsärky silloin iltasella. Se johtui -_pickles'sista_, jota oli päivällispöydässä. En ikinä ole tavannut -kurjempaa _pickles'tä_ -- ainakaan paremmissa laivoissa. -- -Maistoitteko _Te_ sitä?" - -Omasta puolestani olen keksinyt oivallisen varokeinon meritautia -vastaan; se on: pysyä tasapainossa. Asetut laivan kannelle, ja aluksen -heiluessa ja vaappuessa seuraat sen liikkeitä ruumiillasi, niin että -aina seisot pystysuorassa asennossa. Keulan kohotessa kumarrut -eteenpäin, kunnes kansi melkein koskettaa nenääsi; perän kohotessa -taasen taivutat itseäsi taaksepäin. Tämä on tosin tehoisa keino -tunniksi tahi pariksi; mutta eihän voi heiluttaa ruumistaan kokonaista -viikkoa yhtäpäätä. - -George sanoi: - -"Tehkäämme retki Thamesia pitkin." Hän sanoi, että siellä saisimme -raitista ilmaa, liikuntoa ja lepoa; alati vaihtelevat maisemat -antaisivat työtä mielikuvituksellemme (siihen luettuna mitä -Harrisillakin oli sitä lajia) ja kova työ antaisi meille oivan -ruokahalun ja oivan unen. - -Harris huomautti, ettei ollut suotava, että George ryhtyi mihinkään, -mikä teki hänet vielä unisemmaksi kuin hän jo luonnostaan oli -- se -voisi käydä vaaralliseksi. Hän selitti myös, ettei käsittänyt miten -George _voisi_ nukkua enempää kuin nykyään katsoen siihen, että -vuorokaudessa oli vain 24 tuntia sekä kesäisin että talvisin. Hän -edellytti, että hän, George, jos todella nukkuisi kauvemmin, yhtä -kernaasti voisi olla kuollut ja siten säästää elannosta ja asunnosta -koituvat menot. Harris päätti kuitenkin lausuntonsa siihen, että -veneretki Thamesille erinomaisesti soveltui hänelle itselleen. - -Se soveltui myös minulle erinomaisesti, ja sekä Harris että minä -sanoimme, että se oli nerokas ajatus Georgelta; ja me lausuimme -hyväksymisemme äänellä, joka melkein ilmaisi ihmettelyä siitä, että -George voi keksiä jotakin niin järkevää. - -Ainoa, jota ehdotus ei miellyttänyt, oli Montmorency. Hän ei koskaan -ole pitänyt joista. - -"Teille, ukkoset", sanoo hän, "se kyllä käy laatuun; te pidätte -semmoisesta. Mutta _minulla_ ei siellä ole mitään tekemistä. Luonnon -ihanuus ei minua liikuta ja -- minä en tupakoi. Jos näen rotan, ette -pysäytä venettä; jos otan pienen unen, konstailette veneessä, niin että -putoon jokeen. Jos tahdotte tietää mielipiteeni, niin on se minusta -typerä, joutava ehdotus." - -Mutta meitä oli kolme yhtä vastaan, ja ehdotus hyväksyttiin. - - - - -TOINEN LUKU. - -Matkasuunnitelmaa pohditaan. -- Mitä etuja on teltissä asumisesta -kauneina öinä. -- Samoin sateisina. -- Sovimme kultaisesta keskitiestä. --- Miltä Montmorency ensi näkemältä näyttää. -- Arvellaan sitä liian -hyväksi tätä maailmaa varten; mutta nämä arvelut osottauvat sittemmin -perin aiheettomiksi. -- Kokous päättyy. - - -Otimme kartat esille ja keskustelimme matkasuunnitelmasta. - -Päätimme lähteä ensi lauantaina -- ensi asemana Kingston. Harris ja -minä matkustaisimme sinne aamusella ja soutaisimme veneen Chertsey'hin, -ja George, joka ei päässyt Citystä ennenkuin iltapäivällä (George istuu -eräässä pankissa nukkumassa k:lo 10-4 joka päivä, paitse lauantaisin, -jolloin hänet herätetään ja ajetaan kotiin kello 2) tapaisi meidät -siellä. - -Asuisimmeko teltissä vai nukkuisimmeko yömme ravintolissa? - -George ja minä puolustimme telttielämää. Se oli meistä niin villiä, -vapaata ja patriarkallista. - -Hitaasti häipyy kuolleen auringon kultainen muisto kylmien ja synkkien -pilvien helmaan, Äänettöminä kuin surevat lapset ovat linnut lakanneet -laulamasta ja vain suokurpan valittava huuto ja ruisrääkän -yksitoikkoinen kärisevä ääni häiritsevät juhlallista äänettömyyttä, -joka vallitsee vetten partailla kuolevan päivän vetäessä viimeistä -henkäystään. - -Tummista metsistä jokivarsilta hiipivät öiset aavejoukot, harmaat -utuiset varjot äänettömin askelin lyömään pakosalle valon viipyviä -jälkijoukkoja ja vaeltavat sitten edelleen aaltoilevan ruohikon ja -huokailevan kahiliston yli; ja yö synkällä valtaistuimellaan levittää -mustat siipensä pimeähkön maailman yli ja hallitsee äänetönnä -aavepalatsissaan vain kelmeinä palavien tähtien valossa. - -Me ohjaamme purtemme rauhaiseen soppeen, pystytämme telttimme ja -nautimme vaatimattoman ilta-ateriamme. Sitten täytämme ja sytytämme -suuret piippumme ja hupaisesti puhelemme hiljaisella sointuvalla -äänellä ja veneen ympärillä leikitsevä joki kuiskii vaietessamme -vanhoja, salaperäisiä tarinoita ja outoja salaisuuksia sekä laulelee -hiljaa ikivanhaa kehtolauluaan, jota on tuhannet vuodet laulanut -- ja -on vielä laulava tuhansia vuosia -- lauluaan, jota me, jotka usein -olemme uinuneet sen pehmeällä povella, luulemme ymmärtävämme, -vaikk'emme osaa sanoin tehdä selkoa kuulemastamme tarinasta. - -Ja me istumme joen partaalla, ja kuu, joka myös rakastaa jokea, -kumartuu sisarellisesti sitä suutelemaan ja syleilee sitä hopeisilla -käsivarsillaan; me kuuntelemme sen tarinaa, sen kuiskutuksia, kun se -rientää edelleen tapaamaan kuningastaan, merta -- kunnes äänemme -vaikenevat, piiput sammuvat ja me, jokapäiväiset nuoret miehet vaivumme -mietteisiin puoleksi suloisiin, puoleksi kaihoaviin -- ei kukaan ole -halukas puhelemaan. Vihdoin naurahdamme, naputamme tuhan piipustamme ja -sanomme "hyvää yötä" ja veden loiskinassa ja puitten huminassa vaivumme -unen helmoihin juhlallisten, vaikenevien tähtien valossa ja uneksimme -elävämme kultaisella aikakaudella, jolloin maapallolla vielä vallitsi -rauha, sopu ja rakkaus -- ennenkuin sen lasten synnit ja mielettömyydet -saivat maaemon rakastavan sydämen vanhenemaan; ennenkuin ontto, -kauniskuorinen "sivistys" oli houkutellut meidät pois luonnon -äidillisestä helmasta ja turhamaisuuden myrkyllinen iva oli saanut -meidät häpeemään yksinkertaista, luonnonmukaista elämäämme ja suloista -kotiamme, jossa ihmissuku vuosituhansia sitten näki päivän valon. -- - -Harris sanoi: - -"Mutta olettakaamme, että rupee satamaan." - -Harrisin mielikuvitusta ei millään voi innostaa. Hänessä ei ole -runollisuuden oirettakaan -- ei mitään kaipuuta, jokapäiväisyyttä -ylemmäksi. Harrisille ei ikinä tapahdu, että hän "itkee eikä tiedä -miksi." Jos Harris saa silmänsä kyyneleihin, voit olla jotenkin varma -siitä, että hän on syönyt raakaa sipulia tahi kaatanut liiaksi väkevää -kastiketta pihvipaistilleen. - -Jos yösydännä Harrisin keralla seisoisit meren rannalla ja -huudahtaisit: - -"Kuuntele! Etkö kuule vedenneitojen laulavan syvällä korallipohjalla -kuohuvien aaltojen alla, etkö kuule surevien henkien valittavan -kalpeiden ruumiiden ääressä, jotka ovat kietoutuneet meriruohoihin?" -tarttuisi Harris käsivarteesi ja tokasisi: - -"Minä tiedän mikä sua vaivaa, ukkoseni: sinä olet vilustunut. Tule nyt -kiltisti kanssani. Tiedän paikan tässä lähellä, ja siellä saat -oivallisinta skotlantilaista whiskya, mitä koskaan olet maistanut -- -_se_ on sinut parantava silmänräpäyksessä." - -Harrisilla on aina tiedossa "paikka tässä lähellä", missä on tarjolla -jotakin väkevänpuoleista. Luulen, että jos tapaisit Harrisin -paratiisissa (jos se olisi mahdollista), tulisi hän heti luoksesi -virkkaen: - -"Terve, vanha veikko, oletko sinäkin tullut tänne! Sepä hauskaa, tule -mukaan nyt, tiedän paikan tässä lähellä, missä tarjotaan priima -nektaria." - -Tässä tapauksessa hänen jokapäiväisyytensä kuitenkin oli varsin -paikallaan. Ei suinkaan ole hupaista maata teltissä sateella. - -On ilta. Olet likomärkä; veneessä on vähintäin kaksi tuumaa vettä, ja -kaikki on kosteata. Etsitte rannalla paikan, joka ei _näytä_ niin -peräti märjältä kuin toiset, joita on tutkittu. Menette maihin, teltti -otetaan esiin ja kaksi teistä ryhtyy sitä pystyttämään. - -Se on märkä ja raskas, huojuu sinne ja tänne, läimäsee sinua päin -naamaa ja saattaa sinut raivostumaan. Koko ajan sade valuu virtoinaan. -Kuivallakin säällä on kyllin vaikea tehtävä pystyttää telttiä; sateella -se on Herkuleen tehtävä. Ja toverisi, sen sijaan että sinua auttaisi, -näyttää vain tekevän kiusaa. Juuri kun olet saanut oman puolesi -kunnollisesti paikalleen, nykäsee hän sen puoleensa ja tärvelee koko -hökötyksen. - -"Mitä sinä siellä teet?" huudat. - -"Entäs _sinä_?" vastaa hän, "älä kisko, sanon sinulle!" - -"Älä _sinä_ raasta; sinähän tärvelet kaikki, senkin typerä nauta!" -kiljaset. - -"Nauta olet itse", karjuu hän. "Päästä irti, sanon minä." - -"Etkö kuule, että käy hullusti, jos kiskot tuolla tavoin", ärjäset sinä -ja toivot pääseväsi hänen tukkaansa käsiksi. Sitten vedät köydestä, -niin että kaikki hänen puikkonsa irtautuvat maasta. - -"Senkin vietävä pässinpää!" kuulet toverisi jupisevan. Sitten seuraa -kiihkeä nykäys ja _sinun_ puikkosi sinkoovat ylös. Lasket vasaran -käsistäsi ja menet toiselle puolelle sanomaan hänelle mielipiteesi, -mutta samalla hetkellä on hän myös lähtenyt liikkeelle samassa asiassa -sinun luoksesi. Täten kiertelette teltin ympäri kerta toisensa jälestä -noituen toisianne, kunnes koko teltti luhistuu kokoon. Te pysähdytte -kumpikin vihaisesti muljottaen toisiinne raunioiden yli ja ärjäsette -samalla kertaa: - -"Kas sitä! Enkös sitä sanonut!" - -Tällä aikaa on kolmas toveri ammentanut veden veneestä, kaatanut vettä -hihaansa ja noitunut itsekseen viimeiset 10 minuuttia. Hän hyökkää nyt -maihin ja haluaa tietää mitä tyhmyyksiä täällä on tekeillä ja miksei -tuo kirottu teltti vielä ole pystyssä. - -Vihdoin se tavalla tahi toisella saadaan pystytetyksi ja tavarat -viedään maihin. Yritätte turhaan sytyttää nuotiota; teidän täytyy -tyytyä primuskeittiöön ja kokoontua sen ympärille lämmittelemään. - -Illallisaterian huomattavin ruokalaji on -- sadevesi. Leipä sisältää -2/3 sadevettä, lihapiirakka on kuin uitettu, marjahillo, voi, suola ja -kahvi, kaikki on vetistä ja yhtenä ainoana liemenä. - -Illallisen jälkeen tehdään tuo hauska havainto, että tupakkakin on -kastunut, joten sitä ei voi polttaa. Onneksi on olemassa pullollinen -ainetta, joka elähdyttää ja huumaa, jos sitä kohtuullisesti nautitaan, -ja tuo ihmeneste palauttaa elämänhalun ja saa teidät hyvillä mielin -menemään levolle. - -Yöllä näet unta, että täyskasvuinen norsu istahtaa rinnallesi, että -tulivuori räjähtää ja sinkoaa sinut syvälle meren pohjaan -- ja koko -ajan elefantti rauhallisesti nukkuu rinnoillasi. Sinä heräät ja olet -selvillä siitä, että jotakin hirmuista on tapahtunut. Ensin luulet, -että maailman loppu on käsissä, mutta älyät pian, ettei niin voi olla -laita, vaan että rosvot ja murhamiehet ovat liikkeellä, tahi että on -tulipalo ja julistat mielipiteesi niinkuin tämmöisissä tilaisuuksissa -on tapana tehdä. Apua ei kuitenkaan kuulu ja ainoa havaintosi on, että -tuhannet sorkat potkivat sinua ja olet vähällä tukehtua. - -Joku toinenkin olento kuuluu olevan hädässä. Kuulet hänen hätähuutojaan -vuoteesi alta. Päätät myydä henkesi mahdollisimman kalliista, potkit ja -lyöt mielipuolen tavoin ympärillesi käsin ja jaloin, kiljuen ja -karjuen; vihdoin väistyy jotakin tieltäsi ja pääsi on vapaana. Parin -askeleen päässä näet pimeässä puolialastoman rosvon valmiina sinua -teurastamaan ja valmistaut hurjaan otteluun henkesi edestä, kun samalla -huomaatkin, että se on Jim. - -"Kas, sinäkö se olet?" sanoo hän, joka samassa myös tuntee sinut. - -"Niin", sanot sinä hieroen päätäsi, "mitä on tapahtunut?" - -"Tuo vietävän teltti on luhistunut kokoon, luulen", vastaa hän. "Missä -on Bill?" - -Te alatte äänekkäästi huudella. "Bill! Bill, hoi!" ja maa jalkojenne -alla aaltoilee ja heiluu ja äsken kuulemasi puoleksi tukahtunut ääni -vastaa raunioista: - -"Älä seiso päälläni! Tallaat päätäni, sanon minä." - -Ja Bill kömpii esille täydellisenä rauniona, savisena ja rutistettuna -sekä perin riidanhaluisella tuulella: hän on näet koko ajan luullut, -että tahallanne olette panneet mellakan toimeen. - -Seuraavana aamuna olette kaikki käheä-äänisiä kuin korpit öisen -vilustumisen johdosta; olette myös ylen äreällä, toranhaluisella -tuulella ja koko murkinan ajan haukutte toisianne käheillä -kuiskauksilla. - -Päätimme senvuoksi, että kauneina öinä nukkuisimme ulkona taivasalla. -Sateisella säällä tahi kun meillä muuten oli siihen halua, me menisimme -hotelliin tahi majataloon niinkuin muutkin kristityt ihmiset. - -Montmorency tervehti tätä päätöstä suurella mielihyvällä. Hän ei -lainkaan rakasta "runollista" yksinäisyyttä. Ei, hän pitää metelistä ja -kujeiluista, ja jos leikki on hieman raakaa, niin sen parempi. Ensi -näkemältä luulisi häntä enkeliksi, joka on lähetetty tänne syntiseen -maailmaan syystä tahi toisesta ei ihmis- vaan pienen rottakoiran -haamussa. Montmorencyssä on jonkinmoinen "Oi-tätä-syntistä-maailmaa -ja-miten-tahtoisin-tehdä-sen-paremmaksi-ja-jalommaksi"-iIme, joka usein -on saanut vanhojen, hurskaitten herrojen ja rouvien silmät kyyneleitä -täyteen. - -Kim hän ensin tuli elämään minun kustannuksellani, en luullut saavani -kauvan pitää häntä luonani. Usein vaivuin katselemaan häntä, kun hän -viattoman näköisenä istui matollaan, ja ajattelin: "Tuo koira ei elä -kauvan. Se on liian hyvä tähän maailmaan. Kyllä hänet pian otetaan -minulta ja viedään taivaaseen vaunuissa, se on varma." - -Mutta saatuani maksaa tusinan kananpoikia, jotka hän oli surmannut; -käytyäni hänen niskaansa ja kannettuani hänet -- murisevana ja -potkivana -- pois 114 katutappelusta; kun eräs vanha rouva näytti -minulle kuolleen kissan ja nimitti minua "murhaajaksi"; kun naapurini -haastoi minut oikeuteen syystä, että annoin "vihaisen koiran" käydä -ulkona, koiran, joka oli pitänyt häntä piiritystilassa hänen omassa -halkovajassaan kylmänä yösydännä, niin ettei hän pariin tuntiin -rohjennut pistää nenäänsä ovesta ulos; ja vihdoin kuultuani että -puutarhuri oli voittanut 30 shillinkiä vedonlyönnissä Montmorencyn -rotantappamistaidosta, niin aloin vähitellen uskoa, ettei häntä vielä -muutamaan aikaan otettaisi täältä pois. - -Lurjustella tallin edustalla ja koota ympärilleen valittu kokoelma -kaupungin pahimpia koiralurjuksia, sekä retkeillä niiden seurassa -pitkin raitteja tappelemassa toisten koiralurjusten kanssa, se on -Montmorencyn mielestä oikeata "elämää." Siksipä hän innokkaasti -hyväksyikin hotelli- ja majatalotuuman. - -Kun tämä asia niinmuodoin oli ratkaistu kaikkien neljän -tyytyväisyydeksi, oli vielä päätettävä mitä ottaisimme mukaamme. Olimme -juuri alottaneet keskustelun, kun Harris sanoi, että oli jo kylliksi -puhuttu yhdeksi iltaa, ja ehdotti, että menisimme ottamaan pikarin. Hän -oli näet keksinyt paikan tässä lähellä, torin varrella, missä oli -oivallista irlantilaista whiskya tarjolla. - -George sanoi olevansa janoinen (hänellä on aina jano) ja kun minäkin -aavistin, että pisara lämmintä whiskya sitroonan keralla olisi hyvää -sairaudelleni, keskeytimme istunnon seuraavaan iltaan, ja kokouksen -jäsenet ottivat hattuunsa ja menivät ulos. - - - - -KOLMAS LUKU. - -Varustuksia. -- Miten Harris työskentelee. -- Miten vanhempi perheenisä -ripustaa taulun seinälle. -- George tekee järkevän ehdotuksen. -- Miten -viehättävää uiminen aikaisin aamulla on. -- Varokeinoja kaatumisen -varalle. - - -Kokoonnuimme siis taas seuraavana iltana neuvottelemaan ja järjestämään -matkaamme. - -"Ensiksi tulee meidän päättää, mitä otamme mukaamme. Sinä, J., hankit -paperiliuskan ja kirjoitat, sinä, George, otat hintaluettelot, ja jos -minä saan lyijykynän, niin laadin luettelon." - -Se on niin Harris'in tapaista -- hän on hyvin hanakka ottamaan koko -työkuorman ja -- sälyttämään sen toisten niskoille. - -Hän muistuttaa minua setä Podger-vainajasta. Koko talo oli aina -ylösalaisin, kun setä Podger itse ryhtyi johonkin hommaan. Kun esim. -uusi taulu tuotiin taloon, kysyi täti Podger, mitä sille tehtäisiin, -mihin setä Podger vastasi: - -"Jätä se asia _minun_ huostaani, äläkä turhia huolehdi _Minä_ kyllä -pidän siitä huolen." - -Ja sitten hän riisui takkinsa ja alotti. Hän lähetti tytön puotiin -ostamaan nauloja kuudella pencellä ja muuan pojista sai juosta heti -perässä sanomaan minkä kokoisia niiden tuli olla. Näin hän komenteli, -kunnes koko talo oli liikkeellä. - -"Mene sinä, Will, noutamaan minulle vasara", huusi hän; "ja anna sinä -viivotin tänne, Tom. Tarvitsen portaat ja sitäpaitse tuolin keittiöstä. -Jim saa mennä mr Gogglesin luo ja sanoa papalta terveisiä, kysyä miten -on sedän kipeän jalan laita ja pyytää lainaksi selän vesivaakaa. Älä -mene tiehesi sinä, Maria, sillä jonkunhan täytyy pitää kynttilää -minulle; kun tyttö palaa puodista, saa hän mennä takaisin ostamaan -hieman rautalankaa, johon taulu ripustetaan, ja Tom -- missä on Tom? -- -tule tänne sinä, Tom, ja ojenna minulle taulu." - -Setä nosti taulua ja pudotti sen lattiaan, niin että se irtautui -kehyksistä, ja koettaessaan pelastaa lasia, leikkasi hän sormensa. Hän -alkoi nyt juosta ympäri huonetta etsien nenäliinaansa. Hän ei sitä -löytänyt, sillä se oli nutun taskussa, nutun, jonka oli riisunut -yltään. Kun hän ei löytänyt takkiaan, sai koko perhe lakata työkaluja -etsimästä ja ruveta etsimään takkia. "Eikö koko talossa ole ihmistä, -joka tietäisi missä takkini on? Mokomaa joukkiota en ole ikipäivinäni -nähnyt -- se on varma! -- Teitä on puoli tusinaa, ettekä voi löytää -takkiani, jonka viisi minuuttia sitten riisuin yltäni! Mitä p...!" - -Hän oli noussut tuoliltaan ja huomasi istuneensa takin päällä. Hän -sanoi nyt: - -"Ei tarvitse etsiä enää; löysin sen itse. Yhtä kernaasti voisi pyytää -kissaa etsimään jotakin, kuin odottaa, että te mitään löydätte." - -Puolitiimaa kuluu sormen sitomiseen. On hankittu uusi lasi, ja -työkalut, portaat, tuoli ja kynttilä ovat paikallaan. Setä Podger -ryhtyy nyt hommaan, ja koko perhe, palvelustyttö ja apumatami siihen -luettuina, seisoo siinä puoliympyrässä valmiina häntä avustamaan. - -Kaksi pitää tuolia paikallaan, kolmas auttoi hänet nousemaan tuolille -ja tuki häntä; neljäs ojensi hänelle naulan, viides vasaran, mutta -juuri kun oli sen saanut, hän pudotti naulan. - -"Kas niin", virkkoi hän äreästi, "nyt se vietävä putosi." - -Nyt heittäysimme kaikin pitkäksemme permannolle etsimään naulaa, ja -setä seisoi tuolilla äristen ja muristen ja tahtoi tietää aijoimmeko -antaa hänen seistä siinä koko yön. - -Vihdoin löytyi naula, mutta sillä aikaa oli setä hukannut vasaran. - -"Missä vasara? Mihin on vasara joutunut? Siinä teitä on seitsemän -kappaletta, eikä kukaan tiedä missä vasara on!" - -Kun vasara vihdoin löytyi, ei hän enää löytänyt merkkiä seinässä mihin -naula oli lyötävä. Meidän täytyi nyt yksi kerrallaan nousta hänen -viereensä tuolille etsimään merkkiä. Jokainen meistä löysi sen eri -kohdalla, ja setä nimitti meitä naudoiksi, kutakin erikseen, ja käski -meidän laputtaa tiehemme. Sitten hän otti viivottimen, mittasi välin -uudelleen ja sai sen puoleksi 31 3/8 tuumasta nurkasta lukien. Hän -yritti nyt suorittaa päässä tämän jakotehtävän, mutta sekaantui peräti. - -Siten piti _meidän_ laskea se päässä; jokainen sai eri tuloksen ja me -aloimme pilkata toisiamme. Siinä mellakassa unhoitimme alkuperäisen -luvun, niin että setä Podger sai taas mitata välin uudestaan. - -Hän käytti tällä kertaa nauhaa, ja ratkaisevalla hetkellä, kun tuo -vanha narri kumartui tuolilta 45° kulmaan ulottuakseen pisteeseen, joka -oli ainakin kolme tuumaa liian etäällä, luiskahti nauha seurauksella, -että hän pudota rojahti piaanolle ja sai syntymään sangen ihanan -musikaalisen sävelen, kun hänen päänsä ja ruumiinsa löivät kaikkia -koskettimia samalla kertaa. - -(Täti Maria virkkoi nyt, ettei voinut sallia lasten seistä kuulemassa -moista puhetta). - -Lopultakin setä Podger sai uuden merkin, asetti naulan kohdalleen -vasemmalla kädellä ja tarttui oikealla vasaraan. Ensi lyönti sattui -peukaloon; setä mylvi ja noitui tuskasta ja pudotti vasaran jonkun -varpaille. - -Täti Maria virkkoi nyt suopeasti, että kun setä Podger tästä lähin -aikoi lyödä naulan seinään, olisi paras ilmottaa se ajoissa, jotta hän --- täti -- tietäisi matkustaa tervehtimään äitiään viikon päiviksi, -sillä aikaa kun tämä työ suoritettiin. - -"Oh, te naiset touhuatte aina turhan vuoksi", vastasi setä Podger ja -ojenteli ruumistaan. "Tämmöiset pikku askareet huvittavat minua." - -Hän teki nyt uuden yrityksen ja toisella iskulla meni naula koko -rappauksen läpi, ja puoli vasaraa teki sille seuraa, niin että setä -horjahti seinää vastaan semmoisella tarmolla, että hänen nenänsä -melkein litistyi. - -Saimme jälleen etsiä nyörin ja viivottimen ja -- tehtiin uusi reikä! -Vihdoin -- puoliyön seuduissa -- oli taulu ripustettu paikalleen; mutta -se oli hyvin viistossa ja seinä usean neliökyynärän alalla taulun -ympärillä näytti siltä kuin olisi sitä auralla kynnetty, ja me kaikki -olimme uuvuksissa ja noloja -- paitse setä Podger. - -"Kas niin", hän sanoi astuessaan tuolilta suoraan matamin -liikavarpaille ja ylpeydellä katsellessaan käsialaansa seinässä. "Joku -toinen olisi moisen pikkuseikan vuoksi turvautunut nikkarimestarin -apuun." -- - -Olen vakuutettu siitä, että Harrisista koituu juuri semmoinen -perheenisä, kunhan hän saa varttua, ja sanoin hänelle mielipiteeni. En -voinut sallia, että hän ottaisi niin paljon työtä niskoilleen ja -sanoin: - -"Ei, _sinä_ voit hankkia kynän, paperia ja hintaluettelot, Georgesta -tulee sihteeri ja minä suoritan loput työstä." - -Ensin laatimamme luettelo hyljättiin. Huomasimme näet, ettei -Thamesjoella voisi niin suuri alus kulkea, johon listalla olevat -tavarat mahtuisivat. Revimme senvuoksi luettelon rikki ja ryhdyimme -tekemään uutta. - -George sanoi: - -"Olemme peräti väärällä tolalla. Me emme saa ajatella, mistä meillä -kenties voi olla hyötyä, vaan mitä ehdottomasti tarvitsemme." - -George puhuu -- joskus -- niin viisaasti, että täytyy ihmetellä mistä -hän saa moisia järkeviä ajatuksia. - -"Emme ota mukaamme telttaa", ehdotti George, "vaan otamme ennemmin -katoksella varustetun veneen. Se on paljon yksinkertaisempi ja -mukavampi." - -Tämä näytti olevan viisas ehdotus ja me hyväksyimme sen. En tiedä onko -lukija koskaan nähnyt semmoista laitosta. Veneen poikki sovitetaan -joukko rautakaaria, joiden yli sitten jännitetään purjekangas ja -kiinnitetään veneen laitoihin. Siten tulee veneestä hauska, mukava -asunto, vaikka siellä on hieman kuuma nukkua, mutta kaikellahan on -varjopuolensa, niinkuin sanoi mies, jonka anoppimuori oli kuollut, kun -hän sai maksaa hautajaiskustannukset. - -George sanoi, että meidän tuli ottaa mukaan huopapeite miestä kohti, -lyhty, saippuaa, hiusharja ja kampa (yhteisesti käytettäväksi) -pesuvati, hammaspulveria, partaveitsi (tämä kuulostaa melkein -ranskankielen kirjoitusharjoitukselta, vai kuinka?) ja pari suurta -kylpyliinaa. Olen tehnyt havainnon, että ihmiset aina ryhtyvät -suurellisiin kylpyhommiin aikoessaan veden lähettyville, mutta -tavallisesti supistuvat kylvyt ja uiminen hyvin vähiin, kun he tulevat -perille. - -Niin on minunkin laitani. Päätän usein -- kun olen Lontoossa -- nousta -varhain aamusella ja mennä uimaan ennen murkinaa. Panen siis uimahousut -ja lakanan huolellisesti paperiin. Minä käytän aina punaisia -uimahousuja. Luulen, että niiden punainen väri erinomaisesti soveltuu -ihoväriini. Mutta merenrannalla en ole lainkaan yhtä halukas uimiseen -aikaiseen aamulla kuin olin Lontoossa. - -Päinvastoin olen taipuva pysymään vuoteella, kunnes on aika mennä -murkinalle. Pari kertaa on hyve saanut voiton laiskuudesta, olen -noussut k:lo 6 ajoissa, ottanut uimahousut ja lakanan ja laputtanut -rantaan. Mutta en ole tuntenut pienintäkään nautintoa. Minua varten -näkyy olevan varastossa purevan kolea itätuuli, jos vaan aamusin yritän -uimaan, kaikki teräväsärmäiset kivet kertyvät tielleni ja meri näyttää -pakenevan minua niin että saan kietoutua käsivarsiini ja tallustella -pari kilometriä kuuden tuuman vedessä. Ja kun vihdoin saavutan meren, -aaltoilee se suorastaan hävyttömästi. - -Suunnaton vesivuori tempaa minut ja nakkaa koko tarmollaan istumaan -rönsyiselle kivelle, joka on sijoitettu siihen juuri minua varten. Ja -ennenkuin ehdin sanoa "huh!" ja käsitän mitä on tekeillä, tulee aalto -takaisin ja lennättää minut ulapalle. Alan hurjasti pyrkiä rantaan ja -pelkään, etten enää saa nähdä ystäviäni ja toivon, että lapsena olisin -ollut kiltimpi pikkusiskolleni. Olen jo kadottanut kaiken toivon, kun -aalto vetäytyy takaisin ja jättää minut kuin simpukan rannalle. -Toivuttuani huomaan ponnistelleeni henkeni edestä -- kahden jalan -vedessä! Pukeudun, tallustelen kotiin ja teeskentelen, että uiminen oli -suloista. - -Tälläkin kertaa kuului meidän kaikkien puheesta kuten aikoisimme tehdä -pitkän uimaretken joka aamu. George sanoi, että olisi suloista herätä -veneessä varhaisena aamuhetkenä ja heittäidä kirkkaaseen veteen. Harris -lisäsi, ettei mikään antanut parempaa ruokahalua murkinaksi kuin -aamu-uinti; ainakin _hänelle_ se antoi ruokahalun. George huomautti, -että jos Harris aikoi uituaan syödä enemmän kuin jo ennestään teki, -hän, George, ankarasti vastusti Harris'in uintia. - -Hän sanoi olevan muutenkin jo raskasta raahata Harrisille tarpeellisia -ruokavaroja pitkin jokea. - -Minä kuitenkin huomautin Georgelle miten hauskaa olisi meille, että -Harris veneessä olisi puhdas ja siro; vaikkapa täytyisikin ottaa joku -sentneri enemmän ruokavaroja mukaan. George yhtyi mielipiteeseeni ja -peruutti äskeisen lausuntonsa. - -Päätimme vihdoin ottaa _kolme_ uimalakanaa mukaan, jottei meidän -tarvitsisi odottaa uintivuoroamme. Mitä pukuihin tulee, virkkoi George, -että kaksi flanellipukua oli tarpeeksi, me kun voisimme itse pestä ne -joessa, kun ne tulivat likaisiksi. Kysyimme oliko hän koskaan yrittänyt -pestä flanellipukuja joessa, ja hän vastasi: "Ei, itse ei hän ollut -yrittänyt, mutta hän tunsi henkilöitä, jotka olivat sitä tehneet ja se -kuului olevan varsin helppo tehtävä." Harris ja minä olimme siksi -typeriä, että uskoimme hänen puheitaan, ja luotimme siihen, että kolme -siivoa nuorta miestä, joilla ei ollut yhteiskunnallista asemaa eikä -merkitystä eikä -- kokemusta pesemistaidossa, todella voisi pestä -vaatteensa Thamesjoessa saippuapalan avulla. - -Vasta sitten, kun katumus oli liian myöhäistä, me tulimme selville -siitä, että George oli viheliäinen petkuttaja, jolla ei ollut -aavistustakaan asiasta. Jos olisitte nähneet vaatteemme myöhemmin -- -mutta, niinkuin sanotaan tusinaromaaneissa, me menemme tapausten -edelle. - -George huomautti, että meillä täytyi olla alusvaatteita ja sukkia siltä -varalta, että veneemme kaatui ja meidän täytyi vaihtaa vaatteita; -samaten joukko nenäliinoja; niillä on mukava pyyhkiä itseään ja paitse -urheilukenkiä myös pari nahkajalkineita, jotka olisivat kylläkin -tarpeelliset, jos kaatuisimme. - - - - -NELJÄS LUKU. - -Muonakysymys. -- Lamppuöljyn haitat. -- Juuston edut matkaseurana. -- -Muuan aviovaimo hylkää kotinsa. -- Vieläkin varokeinoja kaatumisen -varalle. -- Minä panen tavaroita kokoon. -- Kiusaa tekeviä -hammasharjoja. -- George ja Harris panevat tavaroita kokoon. -- -Montmorencyn häpeämätön käytös. -- Me menemme levolle. - - -Sitten ryhdyimme pohtimaan muonakysymystä. George sanoi: - -"Alkakaamme murkinasta (George on aina käytännön mies.) Niin, sitä -varten tarvitsemme paistinpannun." -- Harris huomautti että se oli -jotenkin vaikeasti sulavaa ravintoa, mutta me sanoimme, että hän oli -nauta, ja George jatkoi: "sitten tarvitsemme teekannun ja kattilan sekä -väkiviinakeittiön." - -"Ei öljykeittiötä", virkkoi George katsahtaen meihin merkitsevästi, ja -Harris ja minä yhdyimme mielipiteeseen. - -Meillä oli kerran mukanamme öljykeittiö, mutta sitä koetta emme -ikipäivinä uudista! Me ikäänkuin asuimme lamppuöljykaupassa sen viikon. -Se on kovin "tuoksuvaa" ainetta. En koskaan ole nähnyt minkään hajun -tarttuvan niin herkästi ympäristöönsä kuin lamppuöljyn. Me pidimme -öljykannua veneen keulassa, ja sieltä levisi tuoksu peräsimeen saakka -imetyttäen koko aluksen ja kaikki mitä siinä oli; vieläpä sitä riitti -ympäristönkin osaksi: se saastutti koko joen, koko ilmakehä tuoksui -öljyltä. Milloin oli tuuli idässä, milloin lännessä, etelässä tahi -pohjoisessa, mutta tulipa tuuli sitten pohjoisnavalta tahi Saharan -hieta-aavikoilta -- alati oli sillä läpitunkeva lamppuöljyn tuoksu. - -Ja öljyä valui astiasta ympäri venettä; se tahrasi telttamme ja öljyn -maku ja haju ne oikein imeytyivät ruokavarastoomme. - -Me yritimme päästä eroon siitä Marlowissa. Me jätimme veneen sillan -korvaan ja menimme kaupungille kävelemään, mutta -- tuo kirottu haju -seurasi kintereillämme. Koko kaupunki tuntui olevan upotettu -lamppuöljyyn. Kuljimme kalmiston läpi. Meistä tuntui kuin olisivat -vainajat olleet haudatut öljyyn. Koko Suurkatu lemusi öljyltä, me -ihmettelimme miten ihmiset voivat elää moisessa ilmakehässä. Sitten -vaelsimme useita penikulmia Birminghamiin vievällä maantiellä, mutta -sama juttu sielläkin: koko seutu oli meistä öljyllä kasteltua. - -Kun vihdoin puoliyön aikaan palasimme tältä surkealta retkeltä, -heittäysimme pitkäksemme tuuhean tammen juurelle ja teimme pyhän valan -(noituneet öljyä olimme kyllä koko viikon ajan, mutta olimme käyttäneet -vain tavallisia, jokapäiväisiä kirouksia) -- teimme, sanon, pyhän -valan, ettemme ikinä enää ottaisi lamppuöljyä mukaan veneretkelle -- ja -sen valan tulemme myös pitämään. - -Senpä vuoksi nyt päätimme ottaa mukaan väkiviinakeittiön. Sekin on -tarpeeksi kiusallista ainetta. Saa syödä väkiviinalla höystettyä -paistia ja leipää. Mutta kaikitenkin on lamppusprii suurissa annoksissa -nautittuna terveellisempää ihmisruumiille kuin lamppuöljy. - -Toiseksi murkinaksi George ehdotti munia, lihamuhennosta, jota -- sanoi -hän -- on helppo valmistaa, kinkkua, teetä, leipää, voita ja sokeroitua -hedelmähilloa. Siinä olisikin tarpeeksi, arveli hän. Missään -tapauksessa emme ottaisi mukaan _juustoa_. Juusto, samoinkuin öljy, -pyrkii liiaksi ilmaisemaan läsnäolonsa. Se vaatii koko veneen -itselleen. Se tunkeutuu joka paikkaan ja antaa höysteensä kaikelle. -Ette tiedä sanoa mitä syötte, onko se omenatorttua, kaalipiirakkaa -vaiko karviaismarjahilloa kerman kanssa. Kaikki maistuu juustolta! Ei, -juustolla on liiaksi voimakas tuoksu. - -Muistan miten kerran Liverpoolissa tapasin erään ystäväni, joka oli -ostanut pari juustoa. Ne olivat upeita juustoja, pehmeitä ja -mehukkaita, Niiden tuoksu levisi 200 hevosen voimalla, ja jo puolen -penikulman päässä voi _haistaa_ ihmisen, joka oli niitä pidellyt. Niin, -aijoin lähteä Liverpoolista, ja koska ystävälläni vielä oli siellä -asioita toimitettavana, pyysi hän minua ottamaan juustot mukaani -Lontooseen. Itse hän palaisi kotiin pari päivää myöhemmin ja hän pyysi -minua pitämään hellää huolta juustoista. - -"Vallan kernaasti, poikaseni", minä sanoin. "Teen sen kernaasti." - -Se oli varsin muistettava matka, jonka tein juustojen seurassa. Otin -ajurin asemalle. Mies ajoi ensin askel askeleelta, kuten unissakävijä. -Mutta eräässä kadunkulmassa puhalsi tuuli takaapäin -- juustot olivat -ylinnä vaunuissa -- ja ajuri alkoi piestä hevostaan kuin vimmattu ja -saapui pikajunan vauhdilla asemalle. - -Otin kaksi kantajaa kuljettamaan tavaroitani vaunuun. Se, jonka osalle -molemmat juustot tulivat, sitoi nenäliinan suunsa ja sieranten -ympärille. - -Sain pilettini ja astelin mahtavasti juustojen perässä pitkin -asemasiltaa ja ihmiset väistyivät kunnioittavasti oikealle ja -vasemmalle. Oli paljon matkustajia ja vaunussa, johon astuin, oli jo -seitsemän henkeä. Muuan äreä vanha herra tiuskasi, että vaunu jo oli -täysi, mutta en ollut millänikään. Sijoitin juustot ylös verkkoon, -istahdin, pyyhin hikeä kasvoiltani ja virkoin kohteliaasti hymyillen, -että oli kuuma päivä. Kului pari sekuntia ja tuo vanha äreä herra alkoi -näyttää levottomalta. - -"Täällä on kovin raskas ilma", hän sanoi. - -"Ihan tukehduttava", lisäsi hänen naapurinsa. - -Ja sitten he alkoivat katsella oikeaan ja vasempaan, he haistelivat -ilmaa, nousivat sanaa sanomatta paikoiltaan ja siirtyivät toiseen -vaunuun. Muuan lihava, arvokkaan näköinen rouva sanoi, että oli -hävytöntä kohdella parempia ihmisiä moisella tavalla; hän kokosi -lukemattomat käärönsä ja meni matkaansa. Jälellä olevat neljä -matkustajaa kestivät tuokion kauvemmin, mutta vihdoin eräs heistä -arveli, että vaunuun mahtoi olla kätketty lapsen ruumis ja kolme heistä -nousi ja luikki tiehensä. - -Hymyilin ainoalle jälelle jääneelle herralle -- otaksun hänen olleen -papillista säätyä -- ja sanoin, että arvatenkin tulisimme saamaan koko -vaunun itsellemme. Hän vastasi naurahtaen, että muutamat ihmiset -pitävät turhaa touhua pikkuseikoista. Samassa juna läksi liikkeelle. Ja -pian huomasin että matkatoverini näytti kovin hermostuneelta, hän -käänteli itseään, pyyhki hikeä otsaltaan ja käyttäytyi kuin merisairas. -Kun juna saapui Crewen asemalle, ryntäsi hän tuhkanharmaana kasvoiltaan -ohitseni aseman ravintolaan ja kuulin hänen tilaavan puoli pulloa -konjakkia, jonka hätäisesti kaatoi suuhunsa. - -Hän ei enää palannut vaunuuni vaan etsi itselleen toisen paikan. - -Crewesta saakka sain koko matkan olla yksin vaunussa, vaikka juna -muuten oli tulvillaan väkeä. Kun pysähdyimme asemilla, yritti ihmisiä -aina tulla vaunuuni. - -"Täällä on runsaasti tilaa, Maria, mennään sinne." "Kas tässä, Tom, on -aivan tyhjä vaunu." Mutta saatuaan oven auki, he kimpsuineen -kampsuineen pysähtyivät kynnykselle. Ei kukaan tahtonut istua vaunuun; -kernaammin he menivät toisiin, täyteen ahdettuihin vaunuihin tahi -maksoivat lisäpiletin ensi luokkaan. - -Eustonissa astuin junasta, otin juustot ja vein ne ajurilla ystäväni -kotiin. Kun hänen vaimonsa tuli huoneeseen minua tervehtimään, hän -ensin säpsähti, katseli ympärilleen ja kysyi liikutuksesta värisevällä -äänellä: - -"Mitä on tapahtunut? Kertokaa minulle kaikki." - -"Tässä on juustoa", minä vastasin. "Tom osti ne Liverpoolissa ja pyysi -minua tuomaan ne mukanani." - -Vakuutin vielä, etten ollut missään tekemisissä asian kanssa; rouva -sanoi kernaasti sen uskovansa, mutta lupasi _puhua_ Tomille, kun tämä -palasi kotiin. - -Mutta Tom viipyi Liverpoolissa kauvemmin kuin mitä oli aikonut; ja kun -ei häntä kolmen päivän kuluttua kuulunut, tuli rouva minun luokseni. - -"Mitä Tom sanoi noista juustoista?" kysyi hän. - -Vastasin, että hän oli käskenyt säilyttämään niitä kosteassa paikassa, -ja ettei kukaan saanut niitä koskea. - -Rouva huomautti: - -"Ei ole luultavaa, että kukaan niitä koskee. Oliko Tom haistanut -niitä?" - -Luulin hänen sitä tehneen ja lisäsin, että hän näytti olevan suuresti -niihin kiintynyt. - -"Luuletteko, että hän pahastuisi", kysäsi hän, "jos maksaisin punnan -jollekin jätkälle, jotta hän veisi ne pois talosta ja kuoppaisi -jonnekin syrjäiseen paikkaan?" - -Vastasin luulevani, ettei Tom silloin enää ikinä voisi tuntea elämän -halua. - -Rouva sai uuden ajatuksen. - -"Kuulkaa, ettekö _Te_ tahtoisi säilyttää niitä hänelle?" kysyi hän. -"Saanko lähettää ne tänne Teille?" - -"Rouvani", minä vastasin, "omasta puolestani rakastan juuston hajua, ja -olen alati pitävä matkaani Liverpoolista niiden seurassa onnistuneena, -suloisena huvimatkana. Mutta täällä maailmassa täytyy meidän myös ottaa -huomioon toisten tunteita. Nainen, jonka katon alla minulla on kunnia -asua, on leski ja, kuten luulen, sitäpaitse orpo. Hän tuntee -voimakasta, tahtoisin sanoa kaunopuheliasta, vastenmielisyyttä kaikkea -'konstailemista' vastaan. Ja tunnen vaistomaisesti, että hän pitäisi -miehenne juustojen oleskelua talossaan 'konstailemisena', ja minä en -koko maailman aarteiden hinnasta tahtoisi minusta sanottavan, että -konstailen leskien ja orpojen kanssa." - -"No niin", virkkoi ystäväni vaimo nousten tuolilta, "niinpä ei ole -muuta neuvoksi kuin että minä ja lapset muutamme hotelliin asumaan, -kunnes nuo juustot ovat syödyt loppuun. Kieltäydyn kauvempaa asumasta -samassa talossa kuin ne." - -Hän piti sanansa ja antoi matamin hoitaa taloa sillä välin. Kun näet -tältä, matamilta, kysyttiin tunsiko hän hajua, vastasi hän: "Mitä -ihmeen hajua?" ja kun hänen käskettiin sijoittaa nenänsä aivan -juustoihin kiinni ja vetää henkeä sieranten kautta, sanoi hän -tuntevansa lievän meloonituoksun. Tästä tehtiin johtopäätös, ettei -juustoilmakehä voinut -- ainakaan sanottavasti -- vahingoittaa tätä -naista, jonka vuoksi hän sai jäädä taloa vartioimaan. - -Hotellin lasku nousi 15 guineaan ja ystäväni Tom laski, että juustot -täten tulivat maksamaan hänelle 8 shillinkiä 6 penceä naula. Hän sanoi -suuresti pitävänsä juustosta, mutta moinen hinta nousi hänen varojensa -yli. Hän päätti hävittää koko juustot ja heitti ne kanavaan, mutta sai -onkia ne ylös jälleen, sillä kaikki laivurit ja kipparit joella tekivät -valituksen maistraattiin. He sanoivat tukehtuvansa. Sitten hän eräänä -pimeänä yönä piiloitti ne seurakunnan ruumishuoneeseen. Mutta _coroner_ -älysi ne ja nosti hirmuisen metelin. - -Hän sanoi, että se oli salajuoni, jonka kautta aijottiin saada hänet -viralta pois herättämällä vainajat arkuissaan. - -Lopultakin ystäväni pääsi niistä eroon kuljettamalla ne autiolle -merenrannalle, minne ne kaivettiin syvälle hietaan. Tämä seutu sai -senjälkeen oivallisen maineen, Matkustajat ihmettelivät, etteivät ennen -olleet tunteneet miten voimakasta meri-ilma oli, ja rintatautisia tulvi -vielä vuosia jälkeenpäin näille seuduille. - -Vaikka minä pidän paljon juustosta, luulen, että George on oikeassa -siinä, ettei meidän tule ottaa lainkaan juustoa mukaamme. - -"Saamme tulla toimeen teettä iltapäivillä", sanoi George (Harrisin -naama synkistyy), "mutta sen sijaan syömme k:lo 7 oikein vankan aterian --- puolinen, iltatee ja illallinen yhdistettyinä." - -Harrisin kasvot alkoivat taas kirkastua. George ehdotti liha- ja -hedelmäpiirakoita, kylmää paistia, tomaatteja, hedelmiä ja vihanneksia. -Mitä juotavaan tuli, päätimme ottaa mukaamme erästä Harrisin keksimää -tahmeaa seosta, jota veteen sekoitettuna sanotaan limonaatiksi, ja -sitäpaitse teetä ja pullon whiskya, siltä varalta, sanoi George, että -kaatuisimme. - -Minusta tuntuu, että George liiaksi usein jankuttaa kaatumisesta. Ei -ole hyvä ennustella moisia tapaturmia vesille lähtiessä. - -Mutta olen iloinen siitä, että otimme whiskya mukaan. - -Olutta emme ottaneet eikä viiniä. Ne tekevät ihmisen uniseksi ja -tylsäksi, joten ne eivät sovellu veneretkelle. Iltasin voi kyllä ottaa -lasin, kun istuu ulkona kaupungilla, katselemassa ihmistulvaa, mutta -auringonpaahteessa, kun on kova työpäivä edessä, on paras olla niitä -nauttimatta. - -Teimme luettelon kaikesta mitä ottaisimme mukaan, ja siitä koitui pitkä -lista, ennenkuin iltasella erosimme. Seuraavana päivänä -- se oli -perjantai -- ostimme kaikki tarpeet ja kokoonnuimme iltasella latomaan -niitä kokoon. Meillä oli suuri matkalaukku vaatteita ja pari tukevaa -koria muonavaroja ja keittoastioita varten. Siirsimme pöydän akkunan -luo, ladoimme tavarat suureen läjään lattialle ja istahdimme sitä -katselemaan. - -Minä julistin tahtovani "pakata." - -Olen ylpeä taidostani sillä alalla. Tavaroiden kokoonpano matkalle -lähtiessä on muuan niitä monia asioita, joissa tiedän olevani kaikkia -muita ihmisiä etevämpi (ihmettelen joskus itsekin miten paljon -tämmöisiä asioita on olemassa). Selitin asian Georgelle ja Harrisille -ja huomautin, että olisi viisainta jättää koko homma minun huostaani. -He antoivat suostumuksensa epäilyttävän alttiisti, mikä sai minut -aavistamaan pahaa. George täytti piippunsa ja heittäysi nojatuoliin. -Harris taasen nosti koipensa pöydälle ja sytytti sikarin. - -Se ei ollut lainkaan ollut tarkoitukseni. Minä tietenkin olin -ajatellut, että ottaisin koko edesvastuun niskoilleni ja George ja -Harris suorittaisivat työn minun johdollani. Joskus täytyisi minun -puuttua asiaan, työntää heidät syrjään säälivällä: "No, olet sinä...! -Kas sitä! _Näin_ se on tehtävä. Näitkö miten helposti se kävi!" -- niin -sanoakseni opettaisin heitä. Heidän käsityksensä asiasta harmitti -minua. Ei mikään kiukuta enemmän kuin nähdä toisten vetelehtivän kädet -ristissä, kun itse on työssä ja touhussa. - -Asuin muutamakseen yhdessä erään toverin kanssa, joka oli saattaa minut -raivoon moisella käytöksellä. Hän voi tuntikaudet venyä sohvalla ja -seurata minua katseillaan, kun puuhasin huoneessa. Hän sanoi, että teki -oikein hyvää nähdä minun olevan työssä. Hän tunsi nyt, sanoi hän, ettei -elämä ollut tyhjä unelma, vaan ylevä tosiasia täynnä jaloja tehtäviä ja -velvollisuuksia. Hän oli hapuillut pimeydessä, kunnes tapasi minut, -sillä hän ei koskaan ollut nähnyt tehtävän työtä. - -Minä en ole sen luontoinen. En voi nähdä toisten hommaavan ja itse olla -laiskana, vaan tahdon johtaa työtä, käydä kädet taskuissa ja antaa -hyödyllisiä ohjeita. En voi sille mitään. Se johtuu tarmokkaasta -luonteestani, otaksun. - -En kuitenkaan virkkanut mitään, vaan aloin latoa tavaroita kokoon. Se -oli pulmikkaampi tehtävä kuin olin odottanut, mutta vihdoin sain -matkalaukun kokoon ja istahdin sille vetämään hihnoja kiinni. - -"Etkö aijokaan ottaa jalkineita?" huomautti Harris. - -Katsahdin ympärilleni ja älysin unhoittaneeni ne. Se on niin Harrisin -tapaista. Hän ei tietystikään voinut sanoa sitä, ennenkuin laukku oli -pantu kiinni! Ja George nauraa virnisteli -- tuota harmittavaa, -typerää, pirullista nauruaan, johon vain hän kykenee. Se saattaa minut -aina raivoon. - -Avasin laukun ja sulloin jalkineet sinne. Juuri kun olin sitä -lukitsemassa, sain kauhistuttavan ajatuksen: oliko hammasharjani tullut -mukaan? En tiedä mistä se tulee, mutta en koskaan tiedä onko -hammasharja mukana vai eikö. - -Se on kapine, hammasharjani, joka kiusaa minua ollessani matkoilla ja -katkeroittaa koko elämäni. Näen unta, ettei sitä ole mukana, herään -kauhusta väristen ja syöksen vuoteeltani sitä etsimään. Aamusin sullon -sen laukkuun, ennenkuin olen sitä käyttänyt, ja saan purkaa kaikki; -- -tavallisesti löydän sen viimeisten esineiden joukosta laukun pohjalta. -Sitten "pakkaan" jälleen ja unhoitan sen hotelliin, niin että -viimeisessä tingassa saan juosta sitä noutamaan ja viedä sen asemalle -nenäliinaan kiedottuna. - -Tietysti täytyi minun nytkin purkaa koko laukku ja -- tietenkään en -sitä löytänyt. Mellastin tavaroitten parissa niin perinpohjin, että ne -vihdoin lienevät olleet siinä tilassa, missä ne olivat ennen maailman -luomista, kun vallitsi kaaos. Georgen ja Harrisin harjat löysin -kahdeksantoista kertaa peräkkäin, mutta en omaani. Ladoin tavarat -yksitellen laukkuun ja ravistin joka esinettä. Vihdoinkin löysin -harjani -- saappaasta. "Pakkasin" vielä kerran. - -Kun olin valmis, kysyi George oliko saippua mukana. Vastasin että -minusta se oli samantekevä; löin laukun kiinni ja kiristin remmit. -Huomasin työni päätettyä että olin sullonut tupakkamassini laukkuun, -joten se oli taasen avattava. Vihdoin k:lo 10.50 oli laukku kunnossa, -mutta molemmat korit olivat vielä jälellä. Harris sanoi, ettei meillä -enää ollut kuin 12 tuntia lähtöömme, jonka vuoksi oli parasta, että -George ja hän suorittivat loput. Minä suostuin, istahdin nojatuoliin ja -he ryhtyivät työhön. - -He alottivat reippaasti ja hilpeästi arvatenkin näyttääkseen minulle, -miten sen tuli käydä. Minä en virkkanut mitään -- odotin. Kun George on -joutunut hirteen, on Harris huonoin tavaransälyttäjä maailmassa. Minä -katselin tavararöykkiöitä: lautasia ja kuppeja, kattiloita, pulloja ja -purkkeja, keittiöitä, leipiä, piirakoita, hedelmiä y.m., y.m. ja -aavistin, että näytelmä pian tulisi huvittavaksi. - -En erehtynytkään. He alottivat särkemällä kupin. Se oli heidän ensi -työnsä. He tekivät sen kaiketi näyttääkseen minulle mihin kaikkeen -_kykenivät_ ja herättääkseen huomiotani. - -Sitten Harris sijoitti mansikkahillon tomaatin päälle, joka meni -mäsäksi, niin että se oli teelusikalla sorkittava ulos. - -Nyt oli Georgen vuoro ja hän tallasi voihin. Minä en virkkanut -sanaakaan, vaan asetuin istumaan pöydän laidalle ja katselin ukkosten -hommaa. Se harmitti heitä enemmän kuin terävin pilkka, minä tunsin sen. -Se hermostutti heitä ja teki heidät levottomiksi; he tallasivat -tavaroita, toisia he asettivat paikkoihin, mistä niitä tarvittaessa ei -löydetty. He sijoittivat piirakat pohjalle ja raskaita esineitä päälle, -jolloin edelliset musertuivat. - -Suolaa he siroittelivat joka paikkaan, ja voi sitten! En koskaan -elämässäni ole nähnyt kahden ihmisen saavan niin suuria aikaan -voinaulalla kuin nyt. Sittenkuin George oli irroittanut tohvelinsa -siitä, yrittivät he sulloa sitä kattilaan. Se ei tahtonut mennä sinne, -ja jo sisällä oleva osa ei enää tahtonut tulla ulos. Lopultakin he -onkivat sen kattilasta ja sijoittivat sen tuolille. Harris istahti nyt -sen päälle, niin että se tarttui kiinni hänen housuihinsa, jonka -jälkeen he alkoivat etsiä sitä joka sopesta. - -"Voin mennä valalle siitä, että panin sen tuolille", jupisi George -tuijottaen tyhjää tuolia. - -"Näin omin silmin, että panit sen siihen pari minuuttia sitten", sanoi -Harris. - -He vaelsivat taas huoneen ympäri, mutta voita ei löytynyt; ja -ällistyneinä tuijottivat he toisiinsa. - -"En vielä ole mokomaa nähnyt", virkkoi George. - -"Se on oikea ihme!" säesti Harris. - -George meni nyt Harrisin selän taakse ja huomasi missä voi oli. - -"Kas, tuossahan se on ollut koko ajan", murahti hän. - -"Missä?" tokasi Harris ja pyörähti katsomaan. - -"Seiso alallasi, kuuletko!" ärjäsi George hyökäten hänen jälessään. - -Vihdoin he saivat sen irroitetuksi ja panivat sen teekannuun. - -Montmorency oli tietenkin mukana koko ajan. Montmorencyn korkein -pyrintö elämässä on tuppautua toisten ihmisten tielle ja saada heidät -noitumaan. Jos hän voi sekaantua asiaan, missä häntä ei tarvita ja -saada häiriötä aikaan, niin että raivostuneena nakkaa ensi esineen, -joka käteen sattuu, hänen jälkeensä, silloin tuntee hän, ettei hänen -päivänsä ole mennyt hukkaan. - -Hänen suurin nautintonsa on saada joku kompastumaan häneen ja -latelemaan karkeita kirouksia, ja kun se hänelle onnistuu, ei hänen -ylpeydellään enää ole rajoja. - -Tietysti hän nytkin tuli ja istahti esineiden päälle, joita juuri sillä -hetkellä tarvittiin. Häntä näytti myös vaivaavan harhaluulo, että -George ja Harris ojentaessaan kättään jotakin ottamaan halusivat hänen -kylmää, kosteata kuonoaan käteensä. Hän tallasi hillopurkkiin, -pureskeli teelusikoita; vihdoin hän leikillä kuvitteli sitrooneja -rotiksi ja hypätä loikkasi vasuun sekä "tappoi" niistä kolme, ennenkuin -Georgen onnistui läimäyttää häntä paistinpannulla. - -Harris sanoi, että minä yllytin koiraa. En suinkaan häntä yllyttänyt. -Moinen koira ei kaipaa yllykettä. Se on hänen luontainen, synnynnäinen -perisyntinsä, joka saa hänet täten käyttäytymään. - -Valmistukset olivat lopussa klo 12.50 yöllä. Harris istahti suurimman -vasun päälle ja lausui toivovansa, ettei mitään ollut särkynyt. George -sanoi, että mikä särkyi, _oli_ särkynyt, ja tämä viisaus näytti häntä -lohduttavan. Hän sanoi myös olevansa valmis menemään levolle ja niin -olimme me toisetkin. Harris nukkuisi tämän yön luonamme ja me nousimme -kaikki yläkertaan. [Englantilaisessa kodissa ovat makuuhuoneet aina -talon yläkerrassa. Suom. muist.] - -Vedimme arpaa vuoteista ja tuloksena oli, että Harris nukkuisi minun -huoneessani. - -"Miten aikaiseen herätän teidät, pojat?" kysäsi George. - -Harris vastasi: "Kello seitsemän." - -"Ei, kello kuusi", sanoin minä, sillä aijoin kirjoittaa pari kirjettä. - -Riitelimme tästä tuokion Harrisin kanssa, mutta tingimme puolet -kumpikin ja sanoimme siis 1/2 7. - -"Herätä meidät klo 6.30, George", sanoimme. - -George ei vastannut, ja huomasimme sen johtuvan siitä, että hän oli -vaipunut uneen ja nukkui kuin hako. Me sijoitimme nyt kylpyammeen -siten, että hänen aamulla täytyi ehdottomasti astua siihen. -Tyytyväisinä menimme sitten levolle. - - - - -VIIDES LUKU. - -Mrs P. herättää meidät. -- Laiskiainen George. -- Muutama sana -säänennustuksista. -- Matkatavaramme. -- Nuorison turmellus. -- -Lähdemme matkalle kansan riemuitessa; tulemme Waterloo-asemalle. -- -Lounasradan virkamiesten tietämättömyys maallisista asioista -- -semminkin junista. -- "Mä lykkään purteni laineillen." - - -Se oli mrs Poppets, joka seuraavana aamuna herätti minut. - -Hän sanoi: - -"Tiedättekö, että kello on lähemmä yhdeksän, sir?" - -"Yhdeksän, mitä helkkarissa?" tokasin minä hyökäten vuoteelta. - -"Kello on yhdeksän", toisti emäntäni avaimen reijästä. "Pelkäsin, että -herrat nukkuisivat liian kauvan." - -Herätin Harrisin ja julistin mitä kello oli. - -"Luulin, että aijoit nousta 1/2 7", sanoi hän. - -"Se oli aikomukseni", vastasin, "mikset herättänyt minua?" - -"Miten voin herättää sinut, kun et sinä herättänyt minua?" vastusti -hän. "Nyt emme ennätä veneelle ennen kahtatoista. Kummastelen, että -lainkaan enää tänään viitsit nousta vuoteelta." - -"Niin, kiitä onneasi, että sen teen", vastasin. "Jollen olisi sinua -herättänyt, olisit vetänyt hirsiä 14 päivää yhtä mittaa." - -Nalkutimme täten jonkun minuutin, kunnes meidät keskeytti Georgen -uhmaava kuorsaus. Tuo sulosävel muistutti nyt meitä hänen olemassa -olostaan. Tuolla nukkui hän -- mies, joka kysyi koska saisi meidät -herättää -- nukkui selällään, suu ammoillaan ja polvet koukussa. - -En tiedä sanoa, mistä se johtuu, mutta minua harmittaa sanomattomasti -nähdä toisen vetävän unia, kun itse olen jalkeilla. On niin hirvittävää -nähdä miten kalliit tunnit ihmiselämässä -- hetket kultaa kalliimmat, -jotka eivät koskaan palaa -- nukutaan, niin, tuhlataan eläimellisessä -unessa. - -Siinä venyi nyt George syntisessä laiskuudessa tuhlaten ajan -kallisarvoista lahjaa; hänen kallis elämänsä, josta hän kerran saisi -tehdä ankaran tilin, valui hyödytönnä hukkaan. Hänhän olisi voinut olla -täydessä toimessa ja ahtaa sisäänsä munia ja porsaspaistia tahi -härsyttää koiraa sen sijaan että nukkui sielua tylsistyttävässä unessa. - -Se oli kauhea ajatus. Harris ja minä näytimme saaneen sen samalla -hetkellä. Päätimme pelastaa ystävämme ja tämä ylevä ajatus sai meidät -unhoittamaan oman riitamme. Hyökkäsimme vuoteen ääreen ja kiskoimme -peitteen lattialle, jonka jälkeen Harris takoi häntä tohvelilla ja minä -mylvin hänen korvaansa. Saimme hänet vihdoin hereille! - -"Mi-mikä on hätänä?" mutisi hän ja nousi istualleen. - -"Ylös, unikeko, laiskiainen!" ärjäsi Harris. "Kello on neljännestä yli -yhdeksän." - -"Älä helkkarissa!" tokasi George ja hypähti sängystä suoraan -kylpyammeeseen. "Kuka vietävän lurjus tämän on tehnyt?" - -Sanoimme, että hän oli aasi, kun ei voinut nähdä kylpyammetta. - -Pukeuduimme nyt kiireesti, mutta muistimmekin, että kampa, hiusharja ja -hammasharjat olivat matkalaukussa (riivattu hammasharja lopulta vie -minulta hengen!) Meidän täytyi siis mennä alas ja penkoa esille -nuo tarvekalut. Kun se oli tehty, niin alkoi George vaatia -parranajovehkeitään. Sanoimme, että hän tällä kertaa saisi tulla -toimeen ilman niitä, sillä emme aikoneet avata enää matkalaukkua, ei -hänen eikä kenenkään vuoksi. - -"Älkää juonitelko", jankutti hän. "Enhän voi näyttäidä Cityssä -tämmöisellä leuvalla." - -Se oli kyllä ikävää Cityn vuoksi, mutta mitä inhimilliset kärsimykset -meitä liikuttivat? Ja Harris virkkoi lohduttavasti, että City saisi -luvan tyytyä tähän kovaan koettelemukseen. - -Me menimme alakertaan murkinalle. Montmorency oli lähettänyt -kutsumuskirjeitä parille koiratuttavalle, jotta he läsnäolollaan -kunnioittaisivat lähtöämme, ja herrasväki tapella räyhäsi aikansa -ratoksi ulkona portailla. Me rauhoitimme heitä sateenvarjolla ja -kävimme käsiksi kotletteihin ja kylmään häränpaistiin. - -"Tukeva murkina on sangen tärkeä asia", virkkoi Harris ja haravoi -lautaselleen pari, kolme kotlettia huomauttaen että oli parasta syödä -ne lämpimiltään; häränpaisti sensijaan jouti odottamaan. - -George otti sanomalehden ja luki meille viimeiset haaksirikkouutiset ja -merionnettomuudet sekä "Ilmatiedot." Viimeksimainitut ennustivat -"sadetta, koleata säätä, vaihtel. kaunista" (mitä tämä sään -tavallistakin inhoittavampi ominaisuus sitten merkinnee), "ukkosta -ilmakehässä, tuuli itäinen, ilmanpaine alhainen keski Engl. (Lontoo ja -Kanava). Ilmapunt. laskee." - -Kaikista typeristä keksinnöistä joilla meitä nykyaikana rasitetaan, -ovat "Ilmatiedot" kieltämättä kiusallisimmat. Ne "ennustavat" -eilis- tahi toispäivän säätä ja aina päinvastoin kuin sää tänäpänä -todellisuudessa on. Muistan miten minulta tässä takavuosina turmeltui -kokonainen vapaapäivä syksyllä, syystä että luotin paikkakunnan -ilmatietoihin. "Kova sade ja ukonilma tänään tulossa", julistettiin -maanantaina, ja me, pässinpäät, peruutimme huviretkemme ja istuimme -koko jumalan pitkän päivän hotellissa sadetta odotellen. Ja iloisia, -naureskelevia ihmisiä ajeli akkunoitten ohi vaunuissa ja kieseissä; -aurinko paistaa heloitti eikä taivaalla ollut pilvenhattaraakaan -näkyvissä. - -"Kyllä ne sieltä palaavat likomärkinä", sanoimme me seisten akkunassa -heidän iloaan katselemassa. - -Ja me hymähdimme ajatellessamme miten he kastuisivat. Sitten istahdimme -takkavalkean ääreen lukemaan ja koko ajan paistoi aurinko huoneeseen, -niin että 12 ajoissa oli painostavan kuuma oleskella sisällä, ja me -odotimme vain sadekuuroa ja salamoita. - -"Kyllä siitä iltapäivällä nousee aika jyry, saattepa nähdä", sanoimme. -"Ja miten nuo hupakot saavat vettä niskaansa!" - -Kello yhden ajoissa tuli emäntämme kysymään emmekö aikoneet käyttää -hyväksemme kaunista säätä. - -"Ei", vastasimme naurahtaen merkitsevästi, "me emme aijo kastua." - -Ja kun iltapäivä vieri menojaan eikä sadetta kuulunut, lohdutimme -itseämme sillä, että se tulisi sitä kiihkeämpänä, aivan odottamatta, -kun ihmiset olivat kotimatkalla eivätkä voisi päästä katon alle, joten -he kastuisivat sitäkin enemmän. Mutta ei satanut pisaraakaan ja ihanaa -päivää seurasi ihana yö. - -Seuraavana aamuna luimme, että tulisi olemaan "oikein kaunis, lämpöinen -päivä". Valitsimine siis ohuimman kesäpuvun ja läksimme ulos ilman -päällystakkia. Puolen tunnin kuluttua alkoi sataa kuin saavista -kaataen, tuuli kääntyi koleaksi pohjatuuleksi ja näin suloisena pysyi -sää koko päivän, niin että tulimme kotiin peräti vilustuneina ja -reumatismilla ladattuina ja saimme heti mennä vuoteelle. - -Sää on jotakin, joka kokonaan menee minun horisonttini yli -- siitä ei -koskaan pääse selville. Ja ilmapuntari on yhtä epäluotettava ja -oikullinen kuin sanomalehtien "Ilmatiedotkin." - -Asuin viime kevännä eräässä Oxfordin hotellissa. Siellä oli semmoinen -kone seinällä. Sinne tullessani näytti se "pysyvää kaunista", vaikka -sade valui virtoinaan ja oli sitä tehnyt koko päivän. Se oli -käsittämätöntä. Minä naputin ilmapuntaria ja viisari siirtyi heti -"jotenkin kuivan" kohdalle. Kengänharjaaja pysähtyi ohikulkiessaan ja -virkkoi, että se luultavasti ennusti huomispäivän säätä. Minä lausuin -edellytyksen, että kone kenties muisteli mielessään kaksi viikkoa -takaperin vallinnutta säätä, mutta harjaaja ei lainkaan ollut samaa -mieltä. - -Seuraavana aamuna naputin taas tuota salaperäistä kojetta ja se nousi -yhä ylemmäksi, vaikka satoi entistä kiihkeämmin. Keskiviikkona uudistin -saman kokeen ja viisari siirtyi nyt "pysyvän kauniin", "kuivuuden" ja -"ankaran kuumuuden" ohitse, kunnes metallinaula ehkäisi sen liikkeen ja -se ei enää päässyt nousemaan. - -Se yritti kyllä tehdä parastaan, mutta koneisto oli siten rakennettu, -ettei se voinut innokkaammin ennustaa kaunista säätä menemättä rikki. -Viisarilla oli kyllä hieno aikomus nousta ylemmäksi ja ennustaa -katovuotta, auringonpistoja, samum-tuulta ja maanjäristyksiä, mutta tuo -vietävän naula oli tiellä ja se sai tyytyä osottamaan tuota -jokapäiväistä: "ankara kuumuus." - -Ja koko ajan valui sade taukoomatta, niin että kaupungin aliosa oli -tulvaveden vallassa, sillä joki oli paisunut yli äyräittensä. - -Harjaaja arveli, että joskus _vastedes_ saisimme pitkällisiä kauniita -ilmoja, ja hän osotti ilmaprofeetan yläreunassa olevaa lausepartta, -että (sää) "jota kauvan ennustetaan kestää myös kauvan; pikaan -osotettu, pikaan vaihtuu." - -Kaunista säätä ei kuitenkaan kuulunut -- ei ainakaan sinä kesänä. -Otaksun, että kone tarkoitti seuraavaa kevättä. - -Säästä ei kukaan ihminen tiedä edeltäkäsin, eikä sitä kannata surra, -Sää on kyllin kurja tullessaan, ilman että sitä edeltäkäsin tarvitsee -tietää. Silloin kun haluamme kaunista säätä, olemme kuitenkin hyvin -kiitolliset ennustajalle, joka sitä meille povaa. Rakastamme vanhaa -ukkorahjusta, joka pilvisenä aamuna antaa katseensa kiertää -taivaanlaella ja lohduttavasti virkkaa: - -"Tiedättekö, herra, kyllä se siitä vielä kirkastuu päivän päälle, -saattepa nähdä." - -"Se mies tietää kyllä mitä sanoo", sanomme me, kiittelemme häntä ja -jatkamme matkaa. "Ihmeellistä miten viisaita tuommoiset vanhat äijät -ovat." - -Ja me olemme sydämessämme ukolle kiitollisia, eikä tämä tunne katoo, -_vaikkei_ ilma selviäisikään, vaan sataisi koko päivän. - -"Tekihän mies parastaan", arvelemme. - -Mutta sitä kohtaan, joka ennustaa meille huonoa säätä, tunnemme vihaa -ja katkeruutta. - -"Tuleekohan tästä tänään vielä pouta, luuletteko?" huudamme reippaasti -ohikulkiessamme. - -"Sitä en luule, hyvät herrat. Kyllä tämä sade pitää päälle koko -päivän", vastaa ukko ravistaen päätään. - -"Mokomakin vanha pässinpää!" jupisemme me, "mistä _hän_ mukamas, sen -niin tarkoin on tietävinään?" Ja jos hän on ennustanut oikein, -lisääntyy suuttumuksemme miestä kohtaan, ja meillä on melkein hieno -aavistus, että hän tavalla tahi toisella on syypää huonoon ilmaan. - -Tämä aamu oli liiaksi kirkas ja auringonpaisteinen, jotta Georgen -pöyristyttävät kuvaukset "ilmapunt. laskee" ja "häiriötä ilmakehässä -etelä Europassa" voisivat turmella hyvää tuultamme, George huomattuaan, -ettei voinut masentaa toiveitamme, näpisti paperossin, jonka juuri -huolekkaasti olin itselleni tekaissut, ja mennä laputti matkaansa. - -Sitten Harris ja minä ladoimme kokoon viimeiset tarpeemme, jotka olivat -pöydällä, kannoimme tavaramme ulos rappusille ja odotimme ajuria. - -Siinä näytti olevan koko joukko tavaroita, kun ne kaikki olivat yhdessä -läjässä. Siinä oli iso matkalaukku, pieni käsilaukku ja molemmat korit, -suuri läjä huopapeitteitä, neljä viisi sade- ja päällystakkia ja -sateenvarjoja; sitäpaitse: melooni erityisessä käärössä, sillä se oli -niin suuri, ettei sopinut mihinkään, pari naulaa rypäleitä toisessa -käärössä, japanilainen auringonvarjo ja paperiin kiedottu paistinpannu, -joka varsineen oli niin pitkä, ettei mahtunut koreihin. - -Kieltämättä oli siinä koko joukko kamaa, ja Harris ja minä aloimme -tuntea itseämme hieman noloiksi, en tiedä sanoa mistä syystä. Ajuria ei -kuulunut, ei näkynyt, mutta katupojat tulivat sen sijaan ja näytäntö -huvitti heitä, sillä he pysähtyivät. - -Biggs'in poika oli ensimmäisten joukossa. Biggs on hedelmäkauppiaamme, -ja hänen erikoisalanaan on haalia apulaisikseen Lontoon paatuneimmat ja -turmeltuneimmat poikaviikarit, joita kulttuurimme tähän saakka on -luonut. Jos läheisyyteen ilmestyy jotakin tavallista konnamaisempaa -poika-alalla, tiedämme että se on Biggsin uusin poika. Kerrotaan, että -Great Coram Streetin murhan johdosta koko katumme heti teki -johtopäätöksen, että Biggsin silloinen juoksupoika oli kaiken pahan -alku ja juuri, ja hänen olisi käynyt huonosti, jollei hänen olisi -onnistunut todistaa _alibi'aan_, kun N:o 19, jonka ovikelloa hän murhan -jälkeisenä aamuna soitti ottaakseen vastaan tilauksia, pani toimeen -ankaran ristikuulustelun -- N:o 20:n avustamana (tämä sattumalta seisoi -portaillaan samaan aikaan). Minä en siihen aikaan vielä tuntenut -Biggsin poikia, mutta sen perusteilla mitä heistä sittemmin olen nähnyt -ja kokenut, en ainakaan minä panisi suurtakaan arvoa mokomalle -_alibille_. - -Kuten sanoin, oli Biggsin poika ensimmäinen, joka tuli saapuville. -Hänellä näytti olevan kova kiire, kun hän ilmestyi, mutta nähdessään -Harrisin, minut, Montmorencyn ja kaikki tavarat, hiljensi hän vauhtia -ja alkoi töllistellä meitä. Harris ja minä tuijotimme takaisin äreinä -ja ankarina. Se olisi kyllä haavoittanut tunteellista luonnetta, mutta -Biggsin pojat eivät ylipäänsä ole hentoja taimia. Hän pysähtyi aivan -portaitten eteen, nojautui aitaan ja alkoi pureskella oljenkortta -tuijottaen meihin takaisin. Nähtävästi aikoi hän nauttia näytelmästä -loppuun asti. - -Tuokion kuluttua ilmestyi maustekauppiaan poika käyden toisella puolen -katua. Biggs'in poika huutaa hoilasi tälle: - -"Kuuleks'! Noi tosa flyttaa." - -Maustekauppiaan poika riensi yli kadun ja asettui vartioimaan -portaitten toiselle puolelle. Sitten tuli jalkinekaupan nuorukainen ja -sijoittui Biggsin pojan puolelle, jotavastoin "Sinisen Postin" nuorin -kyypparipoika puolueettomana jäi seisomaan keskelle katukäytävää. - -"Ei noiden vaan heti huomenna tarvitse nähdä nälkää", huomautti -kenkäkaupan nuorukainen. - -"Sinäkin kyllä haluaisit ittelles yhtä ja toista purtavaa", tokasi -"Sinisen Postin" edustaja, "jos pienessä veneessä lähtisit seilaamaan -Atlantin yli." - -"Ei ne aijo Atlantin yli", vastusti Biggsin poika; "nehän meinaavat -lähteä etsimään Stanley'ta!" - -Tällä välin oli kadulle kertynyt aimo väkijoukko ja toinen kysyi -toiseltaan mitä oli tekeillä. Jotkut (nuorin, kevytmielinen osa -yleisöä) väittivät, että aikomus oli viettää häitä, ja osottivat -Harrisin sulhaseksi; jotavastoin vanhemmat ja vakavammat olivat sitä -mieltä, että oli hautajaiset ja että minä arvatenkin olin ruumiin veli. - -Lopultakin saapui joutilas ajuri (tavallisesti niitä tällä kadulla -kulkee kolme, neljä minuutissa, kun niitä _ei_ tarvitse; ne häiritsevät -kadulla kulkijoita ja ajavat suorastaan tiellesi). Me ladoimme tavarat -vaunuihin, potkimme pellolle pari Montmorencyn ystävää jotka -luultavasti olivat tehneet valan, etteivät ikinä häntä hylkäisi, -nousimme vaunuihin ja ajoimme matkaamme kansan riemuitessa. On vielä -mainittava, että Biggsin poika nakkasi punajuurikkaan jälkeemme, mikä -kuuluu tuottavan onnea. - -Saavuimme Waterloo-asemalle k:lo 11 ja tiedustelimme missä 11.50 -juna seisoi. Tietenkään ei kellään siitä ollut aavistustakaan. -Waterloo-asemalla ei koskaan saa tietoa mistä junat lähtevät eikä -muitakaan niitä koskevia seikkoja. Kantaja, joka hoiti tavaroitamme, -otaksui sen lähtevän junasillalta N:o 2, kun taas muuan hänen -virkaveljistään, jonka kanssa hän pohti asiaa, oli huhuna kuullut -kerrottavan, että se lähtisi N:o 1:stä. Asemapäällikkö sitävastoin oli -vakuutettu siitä, että se löytyisi paikallisjunien alueelta. - -Saadaksemme luotettavan vastauksen menimme liikennepäällikön puheille, -joka kertoi äsken tavanneensa henkilön, joka väitti nähneensä kyseessä -olevan junan sillalla N:o 3. Menimme tälle junasillalle, missä -viranomaiset selittivät luulevansa, että tämä oli Windsorin -ylimääräinen tahi sitten Southamptonin kuriirijuna. Sen he varmasti -tiesivät, _ettei_ se ollut Kingstonin juna ilmaisematta kuitenkaan -mihin luulonsa perustivat. - -Sitten sanoi kantajamme, että junamme kenties löytyisi yläsillalta; hän -sanoi hyvästi tuntevansa mainitun junan. Vaelsimme siis yläsillalle, -saimme veturinkuljettajan kynsiimme ja kysyimme aikoiko hän lähteä -Kingstoniin. Hän vastasi, ettei sitä varmasti tiennyt sanoa, mutta -otaksui niin olevan. Hän lisäsi, että jollei se ollut 11.50 Kingstonin -juna, niin voi hän panna veikkaa siitä, että se oli 9.32 juna Virginia -Wateriin tahi 10:n juna Wight-saarelle eli sinnepäin, minkä kyllä -saisimme tietää aikanaan perille tullessamme. Pistimme puoli kruunua -miehen kouraan ja pyysimme häntä pitämään sitä k:lo 11.50 Kingstonin -junana. - -"Eihän tällä radalla", sanoimme, "kukaan tunne junia eikä tiedä minne -ne menevät. Te tunnette tien. Pankaa kone käymään ja viekää meidät -kaikessa hiljaisuudessa Kingstoniin." - -"Enpä oikein taida uskaltaa, hyvät herrat", vastasi tuo kelpo mies, -"mutta -- kaiketi on tarkoitus, että _joku_ juna menee Kingstoniin, ja -siinä tapauksessa voinhan minäkin ajaa sinne. Tuokaa tänne -puolikruunuanne." - -Täten me saavuimme Kingstoniin Lounasrataa pitkin. - -Sittemmin kuulimme, että käyttämämme juna itse asiassa olikin ollut -Exeterin postijuna, ja että Waterloon viranomaiset useita tunteja -olivat sitä etsineet saamatta selville mihin se oli joutunut. - -Veneemme odotti Kingstonissa sillan luona. Tavarat sullottiin purteen -ja me astuimme sinne myös. - -"Onko kaikki selvillä?" kysyi venemies. - -"Kaikki on selvillä", vastasimme ja Harris hoitaen airoja, minä -peräsimessä ja Montmorency, kovin epäluuloisena ja onnettomana -keulassa, läksimme liikkeelle. Joki oli nyt 14 päivää oleva kotinamme. - - - - -KUUDES LUKU. - -Kingston. -- Opettavia mietelmiä Englannin aikaisemmasta historiasta. --- Mietteitä veistetystä tammesta ja elämästä ylipäänsä. -- -Stivvings-nuoremman surullinen kohtalo. -- Unhotan olevani peräsintä -hoitamassa. -- Jännittävä seuraus siitä. -- Hampton Courtin -sokkelokäytävä. -- Harris oppaana. - - -Oli hurmaavan ihana aamu myöhään keväällä (tahi aikaiseen kesällä), -jolloin ruoho ja lehdet saavat menevämmän värin ja vuodenaika on kuin -ihana impi, joka sykkivin sydämin juuri on kehittymäisillään naiseksi. - -Kingstonin kiemurtelevat sivukadut, jotka ulottuvat rantaan saakka, -näyttivät varsin runollisilta kirkkaassa auringonvalossa; ja -kimalteleva joki aluksineen, viheriät lehtokujat, sirot huvilat -rannoilla, Harris punakeltaisessa flanellipuvussaan nurisevana -airojensa ääressä, kunnianarvoisa, harmaa Tudorpalatsi, jonka katot -kohosivat ilmoille etäämpänä, kaikki tämä muodosti hymyilevän taulun, -niin valoisan, tyynen ja rauhaisan, että se väkisinkin sai minut -haaveilevalle tuulelle. - -Ajattelin Kingstonia -- eli "Kyningestonia", niinkuin sen nimi silloin -oli, niihin aikoihin, kun siellä kruunattiin saksilaisia kuninkaita. -Suuri Caesar meni siellä joen yli ja roomalaiset legioonat asettuivat -leiriin joen partaille. Caesar, kuten myöhemmin kuningatar Elisabeth, -näytti ennättävän joka paikkaan, vaikka hän käyttäytyi paremmin kuin -hyvä kuningatar Bess: hän ei käynyt kapakoissa. - -Tuo Englannin siveä hallitsijatar oli vallan hurmaantunut kapakoihin. -On tuskin olemassa niin likaista krouvia 10 penikulman alueella -Lontoosta, missä ei Bess olisi joskus käväissyt, syönyt, asunut tahi -nukkunut. Olettakaamme, että Harris alkaisi elää uutta elämää ja -hänestä koituisi suuri mies, ministeri esim. ja hän kuolisi, tokkohan -silloin asetettaisi tauluja kapakoihin, joita hän on käynneillään -kunnioittanut: "Harris joi täällä tuopin olutta"; "Harris tilasi kaksi -whiskytotia kesällä 88"; "Harris potkaistiin ulos täältä joulukuussa -1886?" - -Ei, moisia tauluja kertyisi liian paljon. Sitävastoin tulisivat paikat, -joissa hän _ei_ käynyt, kuuluisiksi -- harvinaisuutensa vuoksi. -- -"Ainoa ravintola etelä-Lontoossa, missä Harris ei ole ottanut ryyppyä!" -Ihmiset rientäisivät kilvan katsomaan mikä mokoma ihmepaikka mahtaisi -olla. - -Miten tuo heikko Edward-kuningasparka mahtoi vihata Kyningestonia! -Kruunausjuhla nousi hänen voimiensa yli. Kenties ei sokerimanteleilla -täytetty metsäsianpää soveltunut hänen vatsalleen (en luule, että -minäkään siitä pitäisin!) tahi oli hän saanut kyllikseen simasta ja -kuohuviinistä. Oli miten tahansa, hän hiipi pois meluavasta juhlasta ja -meni haaveksimaan kuutamossa lemmityn Elgivansa kanssa. - -Kenties he käsi kädessä seisoivat akkunan ääressä ja ihailivat kuuvalon -hopeoimaa jokea; silloin tällöin tunkeusi juominkien meteli ja rähinä -alhaalta pitosalista heidän korviinsa. - -Samassa nuo raa'at hylkiöt Odo ja St Dunstan röyhkeästi tunkeutuvat -rauhalliseen kammioon, syytävät karkeita solvauksia lempeän -kuningattaren silmille ja raahaavat Edwy-raukan takaisin räyhäävään -juhlaan. - -Monen, monen vuoden kuluttua, kun sekä saksilaiset kuninkaat että -saksilaiset juhlat olivat olleet ja menneet, katosi vähitellen -Kingstonin merkitys joksikin aikaa, mutta se saavutti sen takaisin, kun -Hampton Courtin linnasta tuli Tudor- ja Stuart-hallitsijasukujen asunto -ja upeat kuninkaalliset huvipurret odottivat ankkurissa joen rantamilla -ja ylpeät hoviherrat ja kavaljeerit loistavine kaapuineen tulivat alas -rantaan ja huusivat: "Vene hoi! tänne! Kautta h--tin, suurkiitos!" - -Useat näistä vanhoista taloista ovat niiltä ajoilta, jolloin Kingston -oli kuninkaankaupunki, jolloin ritareja ja hovimiehiä asui -hallitsijansa läheisyydessä ja linnan portilla koko päivän vilisi -kiiltäviä haarniskoja, korskuvia ratsuja, samettia ja silkkiä ja -kauniita kasvoja. Vanhat talot ovat täydellisessä sopusoinnussa -peruukkien, polvihousujen, kirjailtujen takkien ja pitkien kirousten -kanssa. Siihen aikaan osattiin rakentaa tukevia, kestäviä taloja. -Punaiset, kovat tiilet ovat vuosisatojen kuluessa kasvaneet toisiinsa -kiinni ja tammiportaat eivät narise eikä notku niitä astuessa. - -Tammiportaista muistan, että eräässä Kingstonin talossa on erittäin -komeat portaat veistetystä tammesta. Talossa on aikoinaan asunut joku -mahtava, ylhäinen henkilö, mutta nykyään on siinä kauppaliike. Eräs -ystäväni meni kerran sinne ostamaan hattua. Hajamielisyydessään hän -pisti käden taskuunsa ja maksoi hatun puhtaassa rahassa. - -Kauppias (hän tuntee ystäväni) ällistyi ensin moisesta ihmeestä, mutta -päätti sitten -- vastaiseksi kehoitukseksi -- kutsua miehen katsomaan -talon vanhoja tammiveistoksia. Ystävälläni ei ollut mitään sitä -vastaan, jonka vuoksi kauppias vei hänet myymälästä asuntoonsa, toiseen -kerrokseen. Kaidepuut olivat erinomaisen taiteellista työtä ja koko -seinä oli verhottu tammipaneelilla, jonka veistokset olisivat tehneet -kunniaa ruhtinaan palatsille. - -Sitten he tulivat vierashuoneeseen, joka oli suuri, hauska huone; -seinät oli verhottu prameilevilla, mutta sievillä sinipohjaisilla -seinäpapereilla. Huoneessa ei ollut mitään erinomaista, ja ystäväni -ihmetteli miksi hänet oli tuotu tänne. Omistaja meni seinän luo ja -koputti siihen. Se antoi kumajavan äänen. - -"Tammea", selitti hän. "Koko seinä on veistettyä tammea, samoinkuin -portaissakin." - -"Mitä ihmettä", tokasi ystäväni moittivasti, "tarkoitatteko todella, -että olette verhonnut veistetyn tammen sinisillä seinäpapereilla?" - -"Aivan oikein, ja perhanan kalliiksi se tulikin. Täytyi näet ensin -panna alle hieno, sileä laudoitus. Mutta huone on nyt sangen hauska. Se -oli ennen synkkä kuin hautaholvi." - -Minun mielestäni ei miestä tule soimata. Hänhän on porvari, eikä osaa -panna arvoa muinaismuistoille. Veistetty tammi on kyllä kaunista -katsella ja hauskaa omistaa, mutta epäilemättä ei tämmöisessä huoneessa -ole hauska _asua_. Se on melkein kuin jos asuisi kirkossa. - -Niin, asian surullinen puoli on siinä, että se, joka ei pane arvoa -veistetylle tammelle, saa koko huoneensa sillä verhotuksi, kun taasen -ne, jotka sitä todella ihailevat, saavat maksaa suunnattomia summia sen -omistamisesta. Niin on maailmassa aina laita. Jokaisella ihmisellä on -jotakin, mitä hän ei tarvitse, kun taas toiset ovat saaneet sen, mitä -hän enimmin kaipaisi. - -Aviomiehillä on rouvia joista he eivät välitä, kun taas vanhatpojat -valittavat yksinäisyyttään. Köyhillä ihmisillä, joilla on tuskin -itselleenkään leipää, on kahdeksan reipasta lasta. Rikkaat vanhat -pariskunnat, joilla ei edes ole läheisiä sukulaisia, kuolevat -lapsettomina. - -Sitten on meillä tytöt ihailijoineen. Ne tytöt, joilla on ihailijoita, -eivät (sanovat he) välitä niistä rahtuistakaan. He sanovat, että -kernaimmin tahtoisivat päästä niistä erilleen -- ne vaivaavat heitä; -mikseivät ne ala hakkailla miss Brownia ja miss Smithiä, jotka ovat -vanhoja ja rumia ja joilla ei ole ihailijoita. Itse he eivät pidä -ihailijoista. He eivät _koskaan_ aijo mennä naimisiin. - -Mutta mitäpä hyödyttää tästä puhua; se tekee vain ihmisen -alakuloiseksi. - -Koulussamme kävi muuan poika, jota me nimitimme Sandford & Mertoniksi. -Hänen oikea nimensä oli Stivvings. Hän oli merkillisin poika, minkä -koskaan olen nähnyt. Luulen, että hän todella rakasti läksyjään ja -kirjojaan. Hän tärveli silmänsä lukemalla vuoteella kreikankieltä, ja -ranskalaisia säännöttömiä verbejä hän toukki niin innokkaasti, ettei -häntä millään olisi saanut kiskotuksi niistä erilleen. Hänellä -oli kaikenmoisia hassuja, nurinkurisia käsitteitä, m.m. että -"ahkeruudellaan tuottaa vanhemmilleen iloa ja koululle kunniaa", ja hän -halusi ansaita palkintoja, tulla kelpo mieheksi y.m. semmoista roskaa -En ole koskaan tavannut merkillisempää ilmiötä, ja samalla oli hän -viaton kuin kapalovauva. - -No niin, tämä poika sairastui tavallisesti kaksi kertaa viikossa, niin -ettei hän voinut mennä kouluun. En luule koko maailmassa olleen niin -sairaloista koulupoikaa kuin Sandford & Merton. Jos joku tauti oli -liikkeellä 10 penikulman lähettyvillä, voi panna veikkaa siitä, että -hän sen sai. Mätäkuussa voi hän saada keuhkokuumeen ja nokkoskuumeen -jouluksi. Reumatismi iski häneen kuivaan kesäaikaan ja lokakuun sumussa -voi hän saada auringonpiston! - -Eräänä talvena hänet nukutettiin ja kiskottiin ulos kaikki hänen -hampaansa (hän käytti sitten tekohampaita), sillä häntä vaivasi -alituinen hammastauti, joka sitten otti muuttuakseen neuralgiaksi ja -korvasäryksi. Hän vilustui vähä väliä ja suurena koleravuonna 1871, -jolloin tuo tauti kiersi koko paikkakuntamme ohi, esiintyi vain yksi -ainoa poikkeustapaus koko kreivikunnassa: tämä merkillinen tapaus oli -nuori Stivvings. - -Sairaana ollen täytyi hänen maata vuoteellaan, syödä kananpoikia ja -pannukakkua ja viinirypäleitä, ja tuo hölmö voi kuitenkin itkeä ulista, -kun ei saanut kyhätä rakkaita latinankirjoituksiaan ja lueskella saksan -kielioppia! - -Ja me toiset pojat, jotka päivän sairaudesta olisimme kernaasti -uhranneet kymmenen lukukautta kouluajasta ja joilla ei ollut -vähintäkään halua antaa vanhemmillemme ylpeilemisen aihetta, me emme -edes voineet saada tavallista kaularöhää! Oleskelimme vedossa, mutta se -teki meille vaan hyvää; nautimme oksennuspulveria, mutta se lisäsi vain -ruokahaluamme ja teki meidät lihaviksi. Ja Stivvings, joka ei osannut -antaa niille oikeata arvoa, sai osakseen kaiken maailman taudit, kun -taas me koko lukukauden aikana emme kyenneet hankkimaan pienintäkään -sairauden oiretta. Lupa-aikana meitä kyllä muistettiin hinkuyskillä -y.m., mutta lukukauden alkaessa paranimme kuten ihmeen kautta ja -pysyimme terveinä kuin pukit. - -Semmoista on elämä! me olemme vain kedolla heiluva ruoho, joka -niitetään ja nakataan pätsiin. - -Palatakseni takaisin veistettyyn tammeen, niin luulen, että isoisemme -isoisillä oli paljoa hienompi taiteellinen aisti kuin nykyisellä -sukupolvella. Useimmat taideaarteet kokoelmissamme ovat tavallisia, -jokapäiväisiä esineitä 14-16 vuosisadalta. Vaikka kenties on se vain -niiden kunnioitusta herättävä ikä, joka tekee nuo oluttuopit, -rikkinäiset lautaset ja kynttiläsakset kauneiksi ja arvokkaiksi -silmissämme. - -Tuleekohan aina käymään samalla tavoin? Kenties nykyajan tusinatavarat -tuhannen vuoden kuluttua ovat "taide-esineitä" ja maksavat painonsa -kultaa? Kenties sinisillä kukilla (heimo ja laji tuntemattomat Linnén -järjestelmässä!) koristettu kahvikuppi, jonka äreä kyökkikarhu -vihoissaan lyö säpäleiksi, tulevaisuudessa huolellisesti kitataan -kokoon, pannaan lasikuvun alle salonkiin, ja vain talon rouvalla on -lupa sitä tomuuttaa? - -Minulla on makuuhuoneessani -- asun huoneessa "täyshoidolla" -- -posliinikoira. Se on valkoinen koira. Sillä on vaaleansiniset silmät ja -vaaleanpunainen kuono. Se on peräti kiltin ja sivistyneen näköinen -haukku. Mutta en itse kuitenkaan sitä ihaile. Se suorastaan harmittaa -minua. Ja kevytmieliset ystäväni nauraa virnistelevät sille, -eikä edes emäntäni sitä ihaile, mutta puolustaa koiran läsnäoloa -huoneessani sillä, että hän itse on saanut sen perinnöksi autuaalta -täti-vainajaltaan. - -Mutta 200 vuoden päästä on enemmän kuin todennäköistä, että koira -kaivetaan esiin jossain paikassa, ilman koipia, häntä katkenneena ja -myydään vanhana posliinina ja pannaan lasikaappiin. Ja ihmiset -ojentelevat sitä ihaillen toisilleen. Heidän huomiotaan kiinnittää -kuonon värin ihmeellinen syvyys ja he pohtivat, kuinka kaunis hävinnyt -häntäpalanen epäilemättä oli ollut. - -Me emme enää nykyään näe tuon koiran kauneutta. Se on meille liian -tuttu. Se on kuin auringonlasku ja tähdet; niiden ihanuus ei meitä -sykähdytä, koska ne ovat liian yleisiä meidän silmillemme. Niin on myös -tuon posliinikoiran laita. V. 2288 ihmiset ovat siitä haltioissaan. -Sellaisten koirien valmistuksesta on tullut kuollutta taidetta. -Jälkeläisemme ihmettelevät, kuinka sen teimme ja sanovat, miten -taitavia olimme. Meitä kutsutaan mielitellen "noiksi suuriksi vanhoiksi -taiteilijoiksi, jotka kukoistivat 19 vuosisadalla ja valmistivat noita -posliinikoiria." - -Näyte-esinettä, jonka vanhin tytär valmisti koulussa, kutsutaan -"viktoriaanisen aikakauden koristeeksi", ja on se miltei korvaamaton. -Nykyajan tienvarsikapakan sinivalkoisia mukeja, naarmuisina ja -lohkeilleina, metsästetään ja myydään painostaan kultaa; rikkaat -ihmiset käyttävät niitä punaviinikuppeina, japanilaiset matkailijat -ostavat niitä, jotka ovat välttyneet tuholta, "tuliaisina Ramsgatesta" -ja "matkamuistoina Margatesta", ja vievät ne takaisin Jedoon muinaisina -englantilaisina kuriositeetteina. - -Tällä hetkellä Harris heitti pois airot, nousi ylös jättäen paikkansa -ja istahti taakseen nostaen jalkansa ilmaan. Montmorency ulvoi ja teki -kuperkeikan, jolloin ylimmäinen eväskori hypähti ympäri ja koko sisältö -vieri ulos. - -Olin varsin hämmästynyt, mutten menettänyt malttiani. Sanoin melko -sävyisästi: - -"Hei! Mitäs tuo on?" - -"Mitäs tuo on? Miksi --" - -Ei, tarkemmin ajatellen en kerrokaan, mitä Harris sanoi. Myönnän, että -syy saattoi olla minun; mutta mikään ei oikeuta voimakasta kieltä ja -karkeaa ilmaisua, erityisesti miehessä, joka on saanut huolellisen -kasvatuksen, niinkuin tiedän Harrisin saaneen. Ajattelin muita asioita -ja unohdin, kuten jokainen saattaa helposti ymmärtää, että pidin -peräsintä, mistä oli seurauksena, että sotkeennuimme koko lailla -hinausköyteen. Oli aluksi vaikea sanoa, mikä oli meitä ja mikä -Middlesexin jokirantaa; mutta jonkin ajan kuluttua asia selvisi ja me -pääsimme selville vesille. - -Harris tällöin sanoi tehneensä tarpeeksi vähäksi aikaa ehdottaen, että -olisi minun vuoroni; ja niin astuttuamme veneeseen minä menin pois ja -otin käteeni hinausköyden sekä ohjasin veneen Hampton Courtin ohitse. -Mikä rakas vanha muuri tuo onkaan, joka reunustaa siellä jokea! En -koskaan ohita sitä tuntematta itseäni virkistyneeksi tuosta näystä. -Sellainen muhkea, kirkas, suloinen vanha muuri; mikä viehättävä taulu -se olisikaan, jossa jäkälä kiemurtelisi tuolla, sammal kasvaisi täällä, -ujo nuori viiniköynnös kurkistelisi paikan yllä nähdäkseen, mitä -tapahtuu vilkkaalla joella ja järkevä vanha myrkkymuratti versomassa -hieman alampana. Tuossa vanhassa muurissa on joka kymmenen yardin -alalla viisikymmentä väriä, sävyä ja vivahdetta. Jospa vain osaisin -piirtää tai maalata, voisin varmasti tehdä ihanan luonnoksen tuosta -vanhasta muurista. Olen usein ajatellut, että haluaisin asua Hampton -Courtissa. Siellä näyttää niin rauhalliselta ja hiljaiselta, ja se on -niin armas vanha paikka kuljeskella ympäriinsä aikaisin aamulla, -ennenkuin monia ihmisiä on jalkeilla. - -Kun tarkemmin mietin asiata, en sentään luule, että viihtyisin täällä, -jos todella olisi asuttava näillä tienoilla. Iltasin täällä on -hirvittävän synkkää ja yksinäistä. Lampunvalo heittäisi outoja varjoja -tummiin paneeleihin; milloin kuvittelisin kuulevani askeleita kylmissä -kivisissä käytävissä, milloin taas vallitsisi haudan hiljaisuus, niin -että kuulisin sydämeni tykyttävän. - -Ei, me ihmislapset, sekä naiset että miehet, rakastamme auringonvaloa -ja hilpeätä elämätä. Me kammomme yksinäisyyttä ja pimeyttä; -miljoonakaupungin huikaisevassa kaasuvalossa ja väentungoksessa -tunnemme vasta oikein elävämme. Synkässä, autiossa metsässä tuntuu -meistä kuin olisimme eksyneet elämän valtatieltä. Vain kaupungin -hälinässä tykyttää ihmiselämän valtimo reippaasti ja hilpeästi; me -hyräilemme hauskoja lauluja ja tunnemme itsemme rohkeiksi ja -voimakkaiksi. -- - -Harris kysyi olinko koskaan käynyt Hampton Courtin sokkelokäytävässä. -Hän kertoi muutamakseen olleensa siellä oppaana turistijoukolle. Hän -oli kartalta tutkinut labyrinttia ja sen asemakaava oli hänen -mielestään niin yksinkertainen, että oli kerrassaan hävytöntä kiskoa -kaksi penceä ovirahaa moisesta huvista. Harris sanoi myöhemmin -tulleensa johtopäätökseen, että koko kartta olikin laadittu vain -yleisön puijaamiseksi, sillä se ei lainkaan vastannut todellisuutta, -vaan oli sanalla sanoen erehdyttävä. Harrisin piti näyttää labyrintti -eräälle maalaisserkulle. Hän sanoi tälle: - -"Voimmehan pistäytyä labyrintissä; koko hökötys on tosin naurettavan -yksinkertainen, mutta voithan sitten sanoa käyneesi täällä. Koko -salaisuus on siinä että aina kääntyy oikealle kädelle. Voimmehan -kävellä siellä joku kymmenen minuuttia, ennenkuin menemme aamiaiselle." - -He tapasivat siellä pari turistia, jotka olivat lähes tunnin -harhailleet ympäri ja kyllästyneet koko lystiin. Harris sanoi, että he -voisivat seurata häntä, jos tahtoivat; hän oli juuri tullut ja aikoi -tehdä lyhyen kierroksen siellä, ennenkuin meni ulos. He kiittivät -Harrista ystävällisestä avusta ja tallustivat hänen perässään. Heidän -esimerkkiään seurasi koko joukko muita turisteja, joita he kohtasivat -tiellään, ja vihdoin kertyi siihen kaikki labyrintissa olevat vieraat. -Ihmiset, jotka olivat kadottaneet kaiken toivon löytää ulos ja koskaan -enää saada nähdä kotia ja perhettä, saivat uutta rohkeutta Harrisin -tavatessaan ja liittyivät seuraan siunaten häntä pelastajanaan. Harris -arveli että heitä kaikkiaan oli yli 20 henkeä, ja muuan rouva pienen -lapsensa kanssa, joka oli koko aamun harhaillut siellä, tahtoi -välttämättömästi pitää Harrisin käsikynkästä, jottei enää kadottaisi -pelastusta näkyvistä. - -Harris kääntyi uskollisesti oikealle kädelle, mutta tie tuntui -pitkältä, ja serkku kysäsi oliko tämä suurikin sokkelokäytävä. - -"Se on Europan suurin", vastasi Harris. - -"Sitähän minäkin", jupisi serkku, "sillä olemme vaeltaneet runsaasti -pari penikulmaa." - -Harris alkoi itsekin ihmetellä käytävän pituutta, mutta hän pitkitti -rohkeasti kulkua, kunnes he kulkivat vehnäleipäpuolikkaan ohi, josta -Harrisin serkku sanoi voivansa mennä valalle, että oli nähnyt sen jo 7 -minuuttia takaperin. Harris rokasi: "Se on mahdotonta!" mutta rouva -sanoi: "Ei suinkaan", sillä hän oli Harrisin tavatessaan ottanut sen -lapseltaan ja nakannut maahan. Hän lisäsi toivovansa, ettei ikinä olisi -Harrisia tavannut ja lausui epäilevänsä että tämä oli petkuttaja. -Harris raivostui, otti karttansa esiin ja alkoi selittää rakennuksen -suunnitelmaa. - -"Kartta voi olla hyvä kyllä", huomautti eräs seurasta, "jos vaan -tiedätte sanoa missä kohdalla parhaillaan olemme." - -Sitä ei Harris kuitenkaan tiennyt, vaan ehdotti, että palattaisiin -käytävän suulle ja alotettaisiin alusta. Ehdotuksen jälkimmäinen osa ei -herättänyt sanottavaa ihastusta, mutta jokainen oli yhtä mieltä siitä, -että palattaisiin käytävän suulle. -- He kääntyivät siis takaisin ja -alkoivat laputtaa Harrisin kintereillä ja 10 minuutin kuluttua oli -seurue jälleen -- keskipisteessä. - -Harris yritti väittää, että tämä oli ollut aikomuskin alusta alkaen, -mutta joukkue näytti niin uhkaavalta, että hän katsoi parhaaksi -julistaa, että oli hieman erehtynyt. - -Nyt he siis tiesivät missä kohdalla olivat. Kartta otettiin esille, ja -kaikki näytti niin peräti yksinkertaiselta. He läksivät nyt kolmannen -kerran vaeltamaan. - -Kolmen minuutin kuluttua he taasen olivat keskipisteessä! - -Sen jälkeen heidän oli tuiki mahdotonta päästä pois keskustasta. -Valitsivat he minkä käytävän tahansa, aina saapuivat he keskustaan -takaisin. Tämä toistui kerta toisensa jälkeen. Harris otti jälleen -karttansa esille, mutta sen näkeminen sai joukon julmistumaan ja he -kehoittivat häntä "hyvän sään aikana" kätkemään kartan taskuunsa. -Harris-parka huomasi joutuneensa kokonaan epäsuosioon. - -Vihdoin loppui heidän kärsivällisyytensä ja he alkoivat mylviä ja -karjua vartijoita. Mies ilmestyikin ulkopuolelle ja huusi heille mitä -tietä heidän tuli kulkea. Mutta heidän aivonsa olivat niin sekaisin, -etteivät he tajunneet mitään, jonka vuoksi vartija käski heidän odottaa -siellä, kunnes hän tulisi heitä opastamaan. - -Kohtalo oli kuitenkin tahtonut toisin. Mies oli vasta tullut toimeensa -ja tottumaton. Hän ei löytänytkään opastettaviaan, vaan harhaili -ympäri, kunnes hänkin todenteolla eksyi. Joskus he kuulivat hänen -askeleensa, tahi näkivät vilahduksen hänestä käytävän risteyksessä, -mutta hänen ei onnistunut päästä heidän luokseen, vaikka miten olisi -yrittänyt. - -He saivat kaikin odottaa, kunnes muuan vanhemmista vartijoista palasi -päivälliseltä, ennenkuin pääsivät ulos sokkelosta. - -Harris huomautti lopuksi, että hänen käsityksensä mukaan oli se varsin -nerokkaasti laadittu sokkelokäytävä; ja me päätimme narrata Georgea -menemään sinne paluumatkalla ja toivottomasti eksymään. - - - - -SEITSEMÄS LUKU. - -Joki sunnuntaipuvussa. -- Sopiva puku jokiretkelle. -- Tilaisuus -miehille. -- Harrisin huono kauneusaisti. -- Georgen flanellitakki. -- -Päivä muotinuken seurassa. -- Mrs Thomas'in hauta. -- Mies, joka ei -rakastanut hautoja, ruumisarkkuja ja pääkalloja. -- Harris kiukustuu. --- Hänen mielipiteensä Georgesta, pankeista ja limonaatista. -- Hän -tekee taikatemppuja. - - -Harris kertoi minulle labyrinttiseikkailunsa Moulsey-sulun kautta -kulkiessamme. Omituista kyllä oli veneemme aivan yksin sulussa, jossa -tavallisesti vallitsee niin vilkas liike. En luule, että edes Boulterin -sulusta kulkee niin monta alusta päivässä kuin tästä. - -Olen nähnyt sulun niin tulvillaan veneitä, ettei vettä ole lainkaan -näkynyt ainoastaan kirjavia pukuja, monivärisiä lakkeja, hattuja -loistavia auringonvarjoja, liehuvia nauhoja, silkkikaapuja ja -lumivalkoisia pukuja. -- Kun katsoi tätä hyörinää, muistutti se -muotikauppiaan akkunaa tahi loistavilla kukilla täytettyä laatikkoa. -Siinä ovat kaikki sateenkaaren värit hurjassa sekasorrossa. - -Semminkin kauniina sunnuntaipäivänä on koko auringonpaisteinen joen -pinta Hamptonista Moulsey'hin saakka tulvillaan veneitä kirjavine -lastineen. Kaikki lähiseudun asujamet saapuvat joelle perheineen ja -koirineen juttelemaan, hienostelemaan, tupakoimaan ja katselemaan -veneitä. Ja tämä vilkas, värikäs taulu: miehet soutupuvuissa, naiset -kirjavine koristeineen, haukkuvat koirat, vilisevät veneet, valkoiset -purjeet, hymyilevä maisema ja kimalteleva vesi, on ihanin näytelmä, -minkä tiedän vanhan, synkän, nokisen Lontoon lähiseuduilla. - -Ihmisillä onkin joella oiva tilaisuus näytellä vaatteitaan. Silloin -myöskin on meillä miehillä kerran tilaisuus osottaa aistiamme kirjavien -pukujen valinnassa -- vapaudumme hetkiseksi ankaran muodin orjuudesta -Ja meillä onkin hyvä väriaisti, jos saan lausua oman mielipiteeni. Minä -itse käytän aina hiukan punaista puvussani -- punaista ja mustaa, ja se -värisovitus soveltuu erinomaisesti tummanruskeaan tukkaani, jota -pidetään sangen kauniina. Myöskin vaaleansininen kaulaliina pukee minua -ja punainen silkkiliina vyötäisillä -- se on kauniimpi kuin tavallinen -vyö -- tekee edullisen vaikutuksen. - -Harris käyttää aina punakeltaisia ja keltaisia värejä, mutta en luule -että hän siinä tekee viisaasti. Keltainen ei sovellu hänen tummalle -iholleen. Minä hänen sijassaan käyttäisin sinistä pohjaväriä -valkoisilla ja punertavilla lisillä, mutta mitä huonompi aisti -ihmisellä on pukeutumistaidossa, sitä itsepäisempi näyttää hän olevan. -On todella vahinko, ettei hän seuraa neuvojani, sillä nykyisessä -puvussaan ei hänellä koskaan tule olemaan onnea; _minun_ värejäni -käyttämällä tulisi hänestä korea poika. - -George on myös ostanut retkeämme varten pari esinettä, joita en voi -hyväksyä. Hänen flanellitakkinsa on aisattoman kirjava. En tahtoisi -loukata Georgea, mutta sana on varsin paikallaan. Hän näytti meille -ostoksensa torstai-iltana -- myymälässä oli sanottu, että vaate oli -itämaista kuosia -- ja kysyi mitä siitä pidimme. Kun hän otti takin -ylleen, virkkoi Harris, että jos tarkoitus oli sijoittaa vaatekappale -hernepenkkiin keväällä säikyttämään lintuja, hän kylläkin voi sitä -kunnioittaa; mutta että hän tunsi meritaudin oireita, jos edes -kuvitteli sitä inhimillisen olennon pukimena -- paitse kenties -varieteessa esiintyvän neekerilaulajan ruumiin verhona. George tietysti -otti nenäänsä, mutta Harris teki tuon kylläkin aiheutetun huomautuksen: -miksi Herran nimessä lainkaan kysyttiin hänen mielipidettään, jollei -sitä kerran tahdottu kuulla? - -Harris ja minä pelkäämme, että mainittu vaatekappale on saava purtemme -harmillisen huomion esineeksi. -- - -Tyttöjä ylipäänsä pukee kaunis venepuku erinomaisesti. Aistikas -soutupuku tekee heidät tavallista vaarallisemmiksi sydäntemme rauhalle. -Mutta toivoisin kaikkien naisten käsittävän, että "venepuvun" tulee -olla puku, jota todella voi käyttää veneessä, eikä vain lasikaapissa. -Koko veneretken huvi turmeltuu, jos osanottajat koko ajan ajattelevat -enemmän pukujaan kuin itse retkeä. Olen kerran ollut souturetkellä -kahden tähän luokkaan kuuluvan immen seurassa. Ja sen hauskuuden -muistan vielä tänäpänä! - -He olivat pyntänneet itsensä silkkiin, pitseihin, kukkiin ja nauhoihin, -hienoihin kenkiin ja vaaleisiin hansikkaihin. He olivat puetut -valokuvaajalle menoa eikä veneretkeä varten. Ne kuuluivat olevan -aitoparisilaisia "soutupukuja", mutta oli suorastaan naurettavaa -semmoisissa puvuissa lähestyä oikeata maata, ilmaa ja vettä. - -Ensikseen ei vene heidän mielestään ollut puhdas. - -Me pyyhimme kaikki tuhdot ja vakuutimme, että he voivat olla -rauhalliset siinä suhteessa, mutta he eivät uskoneet. Toinen heistä -siveli sormensa kärjellä tuhtoa ja näytti "tuloksen" ystävälleen; -sitten he huokasivat ja istuivat paikoilleen kasvoilla sama ilme kuin -muinoin kristityillä marttiiroilla mahtoi olla areenalle astuessa, -missä roviot ja tiikerit odottivat. - -No niin, soutaessa _täytyy_ aina roiskua vähäisen. Ja yksi ainoa -vesipisara kykenee tärvelemään nuo siunatut puvut, Jos niihin tuli -täplä, ei sitä millään saanut lähtemään -- se pysyi siinä ijäti. - -Minä hoitelin peräairoa ja tein parastani. Nostin airon joka vedolla -pari jalkaa korkealle, jotta vesi ehtisi valua pois, ennenkuin tein -uuden vedon, ja valitsin aina tyvenimmän veden. Keula-airon hoitaja -sanoi tuokion kuluttua, ettei kyennyt soutamaan kanssani ja pyysi saada -suosiollisella luvallani istua ja tutkia soutuani (se huvitti häntä, -sanoi hän). Mutta kaikesta varovaisuudestani huolimatta en voinut estää -pisaraa silloin, toista tällöin roiskumasta neitosten puvuille. - -Tytöt eivät virkkaneet mitään; he painautuivat toistensa viereen ja -mutistelivat suukkojaan. Mutta joka kerta kuin pisara roiskui heidän -päälleen, he hätkähtivät kauhusta. Oli ylentävää nähdä heidän kärsivän -äänettöminä, ja se sai minut kokonaan suunniltani. Minä hermostuin ja -roiskutin sitä enemmän vettä, mikäli koetin sitä varoa. - -Vihdoin kyllästyin moiseen jännitykseen ja sanoin tahtovani siirtyä -keula-airoon. Se oli oiva ehdotus, arvelivat kaikki, ja me vaihdoimme -paikkoja. Neitoset huoahtivat helpoituksesta, nähdessään minun -poistuvan ja heidän kasvonsa kirkastuivat hetkiseksi. Tyttö-raukat! -Olisi ollut parempi, että olisin pysynyt paikallani. Keula-airo oli -huoleton, tyhmä nulikka, jolla ei ollut enemmän hienotuntoisuutta kuin -villakoiranpennulla. Hän voi kokonaisen tunnin olla murhaavien -katseiden esineenä niitä edes huomaamatta, ja vaikkapa huomasikin, ei -se häntä haitannut. Hän veteli airollaan reippaasti ja huolettomasti, -niin että koko veneen yli satoi pisaroita kuin suihkulähteestä, ja nyt -vasta neitoset olivat leikissä. Jos hän sattui holvaamaan heidän -puvuilleen _enemmän_ kuin puolipulloa samalla kertaa, naurahti hän vaan -hilpeästi ja virkkoi: - -"Suokee toki anteeks", ja tarjoutui nenäliinallaan kuivaamaan vettä. - -"Oh, ei se tee mitään", sopersivat tyttöraukat ja yrittivät -päivänvarjoilla, saaleilla ja päällysvaatteilla suojata itseään. - -Aamiaisella kävi heidän sangen nolosti. Kehoitimme heitä istumaan -nurmelle, mutta ruoho oli tomuista ja puunrunkoja, joita heille -tarjosimme, ei nähtävästi viikkokausiin oltu puhdistettu. Sen vuoksi he -vihdoin levittivät nenäliinansa nurmelle ja istuivat sitten -suoraselkäisinä kuin kohennusraudat. Samassa toverini, jonka lautanen -oli kukkuroillaan pihvipaistia, kompastui puunjuureen, niin että maukas -liha teki suuren kaaren ilmassa. Onneksi se ei osunut tyttösten -vaatteille, mutta tapaus osotti heille, että vaaroja vaani joka -taholla. Koko aterian ajan he senvuoksi hermostuneella innolla -seurasivat meidän jokaista liikettämme, jos me vaan koskimmekaan -johonkin, mikä voi kaatua ja tehdä tahroja heidän pukuihinsa. - -"Tulkaapas, tytöt", virkkoi Keula-airo hilpeästi, "nyt täytyy teidän -pestä astiat." - -He eivät ensin häntä käsittäneet. Kun he vihdoin saivat asian selville, -sanoivat he etteivät luulleet osaavansa sitä tehdä. - -"Oh, kyllä minä näytän miten se on tehtävä", intti Keula-airo; "ja se -on hauskaa työtä, uskokee pois. Tehän voitte istuutua... tarkoitan -heittäidä polvillenne ja huuhtoa astiat vedessä." - -Toinen tytöistä virkkoi pelkäävänsä etteivät heidän pukunsa soveltuneet -moiseen työhön. - -"Ei se haittoo mittään", penäsi toverini huolettomasti, "kiinnittäkää -hameenne neuloilla." - -Ja hän sai heidät todella pesemään astiat, ja vakuutti, että tämä työ -oli huviretken hauskimpia puolia. Ja tytöt myönsivät, että se oli -sangen hauskaa. - -Jälestäpäin usein olen ihmetellyt oliko tuo nuori mies todella -semmoinen pässinpää, kuin silloin näytti, vai oliko hän vain olevinaan --- ei, se on mahdotonta! Hänen olennossaan oli jotakin aito lapsellista -ja vilpitöntä. -- - -Harris aikoi nousta maihin Hamptonin kirkon luona saadakseen nähdä mrs -Thomas'in haudan. - -"Kuka on mrs Thomas?" minä kysyin. - -"En minä vaan tiedä", vastasi Harris. "Hän on eräs nainen, jolla on -merkillinen hauta, ja tahtoisin kernaasti nähdä sen." - -Minä vastustin pontevasti moista tuumaa. Lienen eroava kaikista muista -ihmisistä, sillä en ole koskaan pitänyt hautakivistä. Yleensä on tapana -johonkin kylään tahi kaupunkiin saapuessa heti hyökätä kirkkomaalle -ihailemaan hautoja; mutta minua ei semmoinen huvita. Enkä käsitä mitä -nautintoa voi olla maleksia pimeissä, kosteissa kirkoissa vanhan, -läähättävän ukkelin kantapäillä ja töllistellä outojen ihmisten -hautoja! Ei edes sammaltaneeseen hautakiveen juotettu haljennut -messinkikilpi kykene tekemään minua onnelliseksi. - -Olen loukannut monen kunnianarvoisen kirkonvartijan tunteita -jäykkyydelläni; "liikuttavat" hautakirjoitukset ja vanhat -perhekroonikat eivät saa silmiäni kyyneltymään, ja he ottavat nenäänsä, -kun minä tahdon kiiruhtaa pois pyhästä paikasta. - -Eräänä herttaisena kesäaamuna istuin pienen kyläkirkon kiviaidalla -tupakoiden ja nauttien ihanasta ilmasta ja hurmaavasta näköalasta -- -vanha, harmaa kirkko veistoksilla koristettuine ovineen, kylän -olkikattoiset majat, hopealta hohtava puro, valkoinen kyläntie tuuheine -lehmuksineen ja taustana siniseen autereeseen verhottuja metsäisiä -kukkuloita! - -Se oli todella hurmaava taulu. Tunsin itseni sillä hetkellä yleväksi ja -hyväksi. Tunsin etten enää tahtonut olla heikko, syntinen ihminen. Minä -tahdoin muuttaa tänne maakylään asumaan, elää moitteetonta, jaloa -elämää ja vihdoin ikä tekisi hiukseni hopeanharmaiksi j.n.e. - -Tällä hetkellä voin antaa anteeksi kaikille ystäville ja sukulaisille -heidän pahuutensa ja vääryytensä -- minä siunasin heitä. He kulkivat -vääriä teitään synnissä ja jumalattomuudessa aavistamattakaan mitä minä -täällä syrjäisessä kylässä tein heidän hyväkseen: minä siunasin heitä -kaikkia ja toivoin, että he joskus saisivat sen tietää, sillä tahdoin -tehdä heidät onnellisiksi. Olin vaipunut näihin yleviin mietteisiin, -kun minut herätti haaveiluistani kimeä, vinkuva ääni, joka paapatti: -"Vartokaa, herra, minä tulen, minä tulen. Odottakaa tuokio, ei ole -kiirettä." - -Katsahdin ylös ja näin vanhan, kaljupäisen ukkorahjuksen kirkkomaan -poikki linkuttavan luokseni; hänellä oli kädessä suunnaton avainkimppu, -joka kalisi joka askeleella. - -Minä viittasin kieltävästi, mutta hän riensi minua kohti läähättäen: - -"Minä tulen, herra, minä tulen. Jalkani on hieman kipeä, siksi en pääse -liikkumaan yhtä nopeasti kuin nuorena. Tästä menee tie hyvä herra." - -"Laputtakaa tiehenne, ukko!" minä sanoin. - -"Tulinhan niin nopeasti kuin pääsin, herra", penäsi hän. "Eukkoni näki -Teidät vastikään. Tulkaa perässäni, herra." - -"Menkää hiiteen", toistin minä. "Korjatkaa luunne, ennenkuin tulen -muurin yli ja isken loven kalloonne." - -Ukko näytti ällistyneeltä. - -"Eiks' herra tahdokaan nähdä hautoja?!" hän kysyi. - -"En", minä vastasin. "Tahdon istua tässä aidalla. Menkää tiehenne ja -antakaa minun olla rauhassa. Ja varoitan Teitä häiritsemästä yleviä, -jaloja ajatuksiani typerillä hautakivijutuillanne. Painakaa hiiteen ja -valmistaukaa pitämään hautajaisianne. Minä maksan puolet -kustannuksista." - -Hän näytti tulevan hämilleen. Hän hieroskeli silmiään ja tuijotti -minuun. Olin tavallisen ihmisen näköinen: hän ei päässyt selville -minusta. - -Vihdoin hän tokasi: - -"Onko herra vieras täällä? Ette asu täällä?" - -"En", minä vastasin, "siinä tapauksessa ei _Teitä_ olisi enää elossa, -jos asuisin täällä." - -"No, kai Te sitten tahdotte katsoa hautoja -- ja ruumisarkkuja?" - -"Te valehtelette", vastasin julmistuneena; "en tahdo nähdä hautoja -- -annan palttua haudoillenne! Mitä minä niistä välitän? Meidän -perheellämme on omat hautansa. Setä Podgerilla on perhehauta Kensal -Greenissä, ja se on koko seudun ylpeys; äidinisäni hautaholvissa Bow'in -luona on tilaa kahdeksalle vieraalle ja täti Susannan haudalla -Finchleyssä on hautakivi, johon on veistetty kahvikannu seppeleen -ympäröimänä, ja se maksaa monta puntaa. Kun tarvitsen hautoja, menen -johonkin näistä paikoista nauttimaan. En pidä väliä vieraista -haudoista. Vaikka -- kun _Te_ olette haudattu, voin tulla katsomaan -hautaanne. Siinä kaikki, mitä voin hyväksenne tehdä." - -Ukko purskahti itkuun ja sopersi, että eräällä haudalla oli kivi, jota -toiset pitivät ihmisruumiin jätteenä, toisella haudalla taas oli -kirjoitus, jota ei kukaan osannut selittää. - -Se ei saanut sydäntäni heltymään ja ukko sopersi murtuneella äänellä: - -"Ettekö myöskään tahdo nähdä maalattua akkunaa?" - -Kun ei sekään tepsinyt minuun, veti hän parhaan valttinsa esiin. Hän -tuli luokseni ja kuiskutti korvaani: - -"Minulla on myös pari pääkalloa hautaholvissa; tulkaa katsomaan niitä. -Tehän olette nuori herra, ja matkustatte huviksenne. Tulkaa katsomaan -kalloja." - -Silloin minä läksin laputtamaan pakoon, mutta vielä juostessani kuulin -hänen jankuttavan: - -"Tulkaa katsomaan kalloja, rakas herra; tulkaa takaisin! Ette sitä -kadu, jos tulette katsomaan kalloja." -- - -Niin, Harris myös ahmii hautoja, hautakiviä ja kirjoituksia, ja ajatus, -ettei saisi nähdä mrs Thomasin hautaa, saattoi hänet raivoon. Hän -julisti, että koko retki menisi pilalle, jollei hän saisi nähdä mrs -Thomasin hautaa -- eikä hän olisi lähtenyt koko matkalle, jollei olisi -muistanut, että tuo hauta oli aivan tiemme varrella. - -Minä muistutin hänelle, että meidän täytyy klo 5 olla Sheppertonissa -tapaamassa Georgea, ja silloin Harris alkoi sättiä tätä. _Miksi_, -taivaan nimessä, sai George laiskotella koko pitkän päivän ja antoi -meidän raahata raskasta purtta jokea ylös häntä vastaan? Miksei hän -voinut tehdä työtä leipänsä edestä, kuten me? Istui pankissaan -torkkumassa! H--tiin kaikki pankit! Mitä hyötyä pankilla oli _hänestä?_ - -"En vielä ikinä ole nähnyt hänen tekevän työtä pankissa", jatkoi -Harris. "Joka kerta kun olen siellä käynyt, istua vetelehtii hän -lasiseinän takana ja on tekevinään työtä. _Minä_ saan raataa elantoni -puolesta, miksi hän saa laiskotella? Ja mitä hyötyä ylipäänsä on -pankeista? Kyllä he ovat hanakoita ottamaan rahojamme, mutta menepäs -sinne vekselinesi, niin on toinen ääni kellossa! 'Ei ole nykyään -rahoja!' 'Hyväksyjä ei ole tarpeeksi tunnettu' y.m. roskaa! Sen -kepposen tekivät he minulle viime viikolla kaksi kertaa. En aijo sitä -kauvemmin kärsiä. Sanon rahani irti koko hökötyksestä. Jos George olisi -täällä, voisimme yhdessä mennä haudalle. En luule, että hän koko -päivänä on avannutkaan pankin ovea. Hän on ollut jossakin -lurjustelemassa, se on varma, ja me saamme istua täällä raatamassa! -Minä menen maihin ottamaan pikarin." - -Minä huomautin että lähimpään ravintolaan oli useita penikulmia; ja -silloin hän alkoi sadatella jokea. Mitä p--ttä moisella joella oli -virkaa, jos matkailijoiden siellä täytyi nääntyä janoonsa? - -On viisainta antaa Harrisin rauhassa jupakoida, kun hän on sillä -päällä. Hän väsyy kyllä aikanaan ja rauhoittuu sitten itsestään. - -Minä sanoin, että vasussa oli väkevöityä limonaatia. Vettä oli myös -mukana, ja sekoittamalla nämä kaksi nestettä sai oivallista, -terveellistä juomaa. - -Silloin hänen vihansa kohdistui limonaateihin, joita hän nimitti -koulupoikien ja raittiushullujen juomiksi. Hän sanoi, että ne -tärvelivät sekä ruumiin että sielun ja aiheuttivat puolet kaikista -rikoksista, jotka Englannissa tehtiin. - -Hänen täytyi kuitenkin sammuttaa janonsa, mutta pullo oli vasun -pohjalla, joten sitä oli vaikea löytää. Kumartuessaan sitä etsimään ja -koettaessaan samalla pitää perää, hän veti väärästä peräsimenköydestä, -niin että vene törmäsi rantaan ja tärähdys nakkasi hänet päistikkaa -koriin. Siinä hän nyt seisoi päällään koivet ilmassa ja piti veneen -laidoista kiinni. Hän ei uskaltanut liikahtaakaan, sillä hän pelkäsi -suistuvansa jokeen, kunnes pääsin apuun ja koivesta vedin hänen -pystyyn, ja tämä sai hänet yhä raivokkaammalle tuulelle. - - - - -KAHDEKSAS LUKU. - -Välillistä rahankiristystä. -- Oikea menettely. -- Rantojen omistajien -itsekkyyttä. -- Kieltotauluja. -- Harris on epäkristillisellä päällä. --- Hienot kekkerit. -- Kahden nuorukaisen tunnoton käytös. -- -Tarpeettomia huomautuksia. -- George ostaa banjon. - - -Me pysähdyimme Kemptonin puistoon piilipuiden varjoon ja murkinoimme. -Se on varsin kaunis paikka: kaunis ruohokenttä, tuuheat puut ja näköala -joelle. Me olimme juuri päässeet kolmanteen ruokalajiin -- leipää ja -hedelmähilloa -- kun muuan herra paitahihasillaan ja lyhyt piippunysä -hampaissa tuli luoksemme ja kysyi tiesimmekö tekevämme vahinkoa vieraan -alueella. Me sanoimme, ettemme olleet asiata tarpeeksi punninneet -voidaksemme tulla määrättyyn johtopäätökseen, mutta jos hän -kunniasanalla vakuutti meille, että teimme vahinkoa, tahdoimme -empimättä sen uskoa. - -Hän vakuutti sen ja me kiitimme häntä. Mutta hän seisoi siinä yhäti ja -näytti äreältä, jonkavuoksi kysyimme voimmeko vielä tehdä hänelle -jonkun toisen palveluksen, ja Harris, joka on hyväsydäminen, tarjosi -hänelle leipää ja hilloa. - -Otaksun, että mies kuului johonkin yhdistykseen, jossa täytyy vannoa -kieltäyvänsä nauttimasta leipää ja hilloa; sillä mies kirosi karkeasti --- luultavasti häntä harmitti, että olimme saattaneet hänet kiusaukseen -tarjoomalla kiellettyjä tavaroita -- ja sanoi, että hänen -velvollisuutensa oli ajaa meidät tiehemme. - -Harris virkkoi, että jos se oli velvollisuus, oli se myös täytettävä ja -kysyi mitä keinoa mies piti tehokkaimpana sen toimeenpanemiseksi. -Harris on rotevavartaloinen mies, N:o 1:n kokoa niin sanoakseni, ja -näyttää varsin vahvalta. Mies mitteli häntä kiireestä kantapäähän ja -sanoi menevänsä isäntänsä puheille, sitten hän palaisi ja nakkaisi -meidät molemmat jokeen. - -Emme sen koommin nähneet koko miestä; tietenkin oli hänen -tarkoituksensa kiristää meiltä shillinki tahi pari uhkauksillaan. On -olemassa koko joukko kulkureita, jotka kesäisin hankkivat itselleen -sievät rahat kulkemalla pitkin jokivarsia ja ahdistamalla -herkkäuskoisia huviretkeilijöitä. He tavallisesti sanovat, että -maanomistaja on heidät lähettänyt. Heidät nolaa parhaiten ilmoittamalla -nimensä ja osotteensa, niin että omistaja, jos hyväksi näkee, voi -nostaa kanteen ja vaatia korvausta "vahingosta", jonka hänen maansa on -kärsinyt siitä, että sillä on istuttu. Useimmat ihmiset ovat kuitenkin -niin käsittämättömän laiskoja ja pelkureita, että he mieluummin -selviävät asiasta maksamalla vaaditun summan ja täten elvyttävät noiden -keinottelijoiden yritteliäisyyttä, sen sijaan että tarmokkaalla -käytöksellä tekisivät siitä lopun. - -Usein kyllä tapahtuu, että maanomistajat todellakin ovat moitittavia. -Heidän itsekkyytensä ja ahneutensa kasvavat vuosi vuodelta. Jos he -saisivat menetellä mielensä mukaan, niin he ehkäisisivät kaiken -liikkeen Thamesjoella. Nytkin jo he tekevät parastaan joen poukamissa -ja sivuhaaroissa. He tukkivat uoman paaluilla, jännittävät ketjuja joen -poikki ja naulaavat suuria "kieltotauluja" jokaiseen puuhun. Nuo -samaiset kieltotaulut herättävät minussa kaikki huonot vaistot -vireille. Tahtoisin repiä irti mokomat julistukset ja takoa niillä -tekijänsä pääkuorta, kunnes henki on lähtenyt; sitten kaivaisin hänelle -haudan ja pystyttäisin "kieltotaulun" sille muistomerkiksi. - -Ilmaisin tunteeni Harrisille, ja hän sanoi, että hänessä nuo samat -tunteet olivat vielä paljon kiihkeämmät. Hän ei ainoastaan halunnut -surmata miestä, joka oli naulannut taulut paikalleen, vaan piti -tarpeellisena teurastaa myös koko hänen perheensä, sekä ystävät ja -sukulaiset ja vihdoin polttaa hänen talonsa poroksi. - -Minusta meni moinen verenhimo sentään liian pitkälle, ja sanoinkin sen -Harrisille, mutta hän vastasi: - -"Ei alkuukaan; olisihan se sula oikeus ja kohtuus, ja vieläpä minä -menisin laulamaan hauskoja lauluja suitsevilla raunioilla." - -Harrisin syntiset, petomaiset puheet harmittivat minua. -Oikeudentuntomme ei koskaan tulisi alentua halpamaiseksi kostonhimoksi. -Sain puhua kauvan, ennenkuin sain Harrisin katsomaan asiata kristityn -ihmisen kannalta, mutta lopultakin sain hänet lupaamaan, että hän joka -tapauksessa säästäisi ystävien ja sukulaisten henget, eikä myöskään -laulelisi raunioilla. - -Hauskoista lauluista puhuessa muistuu mieleeni omituinen tapaus, jossa -kerran olin mukana; ja koska se valaisee inhimillistä sieluelämää, -tahdon sen kertoa tässä. - -Olin kerran kutsuttu hienonhienoon, sivistyneeseen seuraan. Me olimme -kaikki juhlapuvussa, lausuimme viisaita yleviä ajatuksia ja olimme -sangen onnellisia -- kaikki muut paitse kaksi nuorta ylioppilasta, -jotka äskettäin olivat palanneet Saksasta; poikanulikoilla nähtävästi -oli ikävä, he haukottelivat salaa ja vetelehtivät huoneesta toiseen. -Seuramme tietysti oli _heille_ liiaksi nerokasta, henkevää. Sielukas -keskustelumme meni heidän horisonttinsa yli. Täällä he eivät olleet -paikallaan. He olisivat saaneet pysyä poissa -- sen myönsi jokainen -myöhemmin iltasella. - -Me soittelimme vanhojen mestarien sävellyksiä. Keskustelimme -filosofiasta ja taiteesta. Olimme sukkeliakin -- tietysti hienolla, -säädyllisellä tavalla. - -Kun muuan rouva oli esittänyt pari espanjalaista ja italialaista -ballaadia, jotka saivat silmämme kyyneltymään liikutuksesta -- ne -olivat niin tunteellisia -- avasi toinen nulikoista suunsa ja kysyi -olimmeko koskaan kuulleet herra Slossen-Boschenin (joka tuntematon -suuruus kuului parhaillaan olevan ruokasalissa) esittävän -maailmankuulua lystikästä saksalaista lauluaan. - -Ei kukaan meistä ollut sitä kuullut. - -Nuorukaiset sanoivat, että laulu oli äärettömän huvittava ja että he -tahtoivat pyytää herra Slossen-Boschenia, jonka he hyvästi tunsivat, -esittämään sen herrasväelle. Se oli niin hauska laulu, että kun herra -SIossen-Boschen kerran oli laulanut sen Saksan keisarille, täytyi hänet -(keisarin nimittäin) kantaa huoneesta ja viedä vuoteelle. - -Ei kukaan -- sanoivat he -- ollut semmoinen mestari sitä esittämään -kuin Slossen-Boschen. Mies osasi koko ajan pysyä niin totisena, että -olisi luullut hänen esittävän murhenäytelmää, ja se juuri kutkutti -nauruhermoja. Hän ei ainoallakaan väreellä ilmaissut laulun hauskaa -sisältöä ja juuri tuo juhlallinen, melkein surullinen esitystapa sai -kuulijat hillittömästi nauramaan. - -Me tahdoimme tietenkin kernaasti kuulla Slossen-Boschenia ja kerrankin -nauraa sydämen pohjasta. Nuorukaiset siis menivät hakemaan herra -Slossen-Boschenia. - -Kuuluisa laulaja ei lainkaan estellyt, vaan istahti heti piaanon -ääreen, virkkamatta sanaakaan. - -"Nyt saatte kuulla jotakin hauskaa", kuiskasivat nulikat ja asettuivat -istumaan professorin selän taakse. - -Professori säesti itse lauluaan. Alkusoitto ei lainkaan ennustanut -lystikästä laulua. Se oli omituinen, kaihomielinen sävel. Se oli -melkein liikuttava; mutta me kuiskutimme, että tämä oli saksalaista -huumoria ja että kohta saisimme hauskaa. - -Minä en ymmärrä saksankieltä. Kaikki, mitä koulussa luin, olen -unhoittanut, enkä sitä taitoa kaipaakaan. En kuitenkaan tahtonut -vierasten nähden osottaa tietämättömyyttäni, ja keksin oivan keinon: -pidin tarkasti silmällä molempia nulikoita. Kun he hymyilivät, -naurahdin minäkin; kun he purskahtivat nauruun, tein minä samoin. -Joskus olin omintakeisesti huomaavinani huvittavan kohdan laulussa, -jota toiset eivät hoksanneet. Ja olin mielestäni sangen viisas. - -Tosin tein havainnon, että kaikki muutkin läsnäolijat pitivät -nuorukaisten naamoja silmällä; he hymyilivät ja nauroivat kuten -komennon mukaan. Ja koska molemmat ylioppilaat nauraa rähättivät -melkein koko ajan, kävi kaikki oivallisesti. - -Saksalainen professori ei kuitenkaan näyttänyt onnelliselta. Kun ensi -kerran purskahdimme nauramaan, kuvastui hänen kasvoilleen suunnaton -ällistys kuten ei hän olisi lainkaan odottanut semmoista vaikutusta -laulustaan. Ja se oli meistä erinomaisen hullunkurista: juuri hänen -juhlallisuutensa nauratti meitä. Jos laulaja itse olisi vetänyt suutaan -nauruun, olisi se turmellut koko vaikutuksen. Me nauroimme kuollaksemme -ja professorin naama muuttui hämmästyneestä harmistuneeksi -- hän -tuijotti kiukkuisesti meitä kaikkia (ylioppilaat olivat hänen takanaan, -joten heitä ei hän voinut nähdä). Ja me nauroimme katketaksemme. Laulun -sisällys -- sanoimme -- oli jo äärettömän hullunkurinen, mutta laulajan -totisuus teki kuitenkin hassuimman vaikutuksen -- sille voi nauraa -kuollakseen! - -Viimeinen värssy oli laulun loistokohta. Professori katsella muljotti -meitä niin kiukkuisesti, että olisimme pelänneet, jollemme olisi -tienneet, että se oli -- saksalaista huumoria. Ja laulu päättyi niin -tuskallisen kaihomielisesti, että olisimme voineet itkeä, jollemme -olisi tienneet, että se oli maailman lystikkäin laulu. - -Hän lopetti laulun yleisön väännellessä itseään naurusta. Sanoimme että -se oli hauskin laulu, mitä eläissämme olimme kuulleet ja että se -loistavasti kumosi tuon yleisen harhaluulon, ettei saksalaisilla ollut -taipumusta huumoriin. Ja me kysyimme professorilta, miksei hän antanut -kääntää laulua englanninkielelle, jotta myös "suuri, oppimaton yleisö" -saisi käsityksen siitä, mimmoinen hauskan laulun todella tuli olla. - -Silloin herra Slossen-Boschen nousi seisomaan ja alkoi purkaa sisuaan. -Hän kiroili ja noitui saksaksi (se kieli kuuluu olevan varsin rikasta -ja tehoisaa sillä alalla!), hän hyppi ilmaan, heristeli nyrkkejään ja -käytti _kaikki_ englantilaiset haukkumasanat, jotka tiesi. Hän kiljui, -ettei häntä koskaan oltu näin karkeasti loukattu. - -Vihdoin saimme selville, ettei tuo laulu ollut lainkaan leikkisä eikä -naurua herättävä. Se kertoi nuoresta harzilaisesta immestä, joka uhrasi -henkensä pelastaakseen rakastettunsa sielun. Ja kun mies kuoli tapasi -hänen sielunsa tytön sielun ja -- -- niin, en tarkemmin muista -sisällystä, mutta jotakin _hyvin_ surullista se vaan oli. Herra Boschen -kertoi laulaneensa sen Saksan keisarille, ja hän (keisari) oli -nyyhkyttänyt kuin pieni lapsi. Ja hän (herra Boschen) lisäsi, että -laulua ylipäänsä pidettiin liikuttavimpana kaikista saksalaisista -lauluista. - -Se oli varsin harmillinen juttu meille -- olimme peräti noloja, koko -seurue. Emme voineet sanoa mitään puolustukseksi. Etsimme nulikoita, -jotka olivat meidät saattaneet pulaan, mutta he olivat heti laulun -päätyttyä kenenkään huomaamatta pujahtaneet huoneesta ja huippineet -tiehensä. - -Siihen päättyi koko juhla. En ole koskaan nähnyt vierasten lähtevän -niin vähillä kursailuilla. Emme edes sanoneet hyvästi isäntäväelle. -Etsimme päällysvaatteemme, avasimme oven ja hiivimme yksitellen kadulle -etsimättä kenenkään seuraa. - -Siitä lähtien eivät saksalaiset laulut ole minua huvittaneet. -- - -Me saavuimme Sunburyn sululle klo 1/2 4. Jokivarsi täällä on sangen -ihanaa, mutta virta on tällä kohtaa niin voimakas, että on paras olla -soutamatta -- se ei hyödyttäisi mitään. - -Olen kerran sitä yrittänyt. Minä hoidin airoja ja ystäväni arvelivat, -että kylläkin selviäisimme tästä pienellä ponnistuksella. - -Ja minä soudin kuin mies. Työskentelin käsivarsilla, jaloilla ja -selällä. Vetelin tarmoni takaa ja ystäväni sanoivat, että sitä soutua -kelpasi nähdä. Viiden minuutin kuluttua arvelin, että olisimme päässeet -putousten ohi, ja katsoin ympärilleni. Me olimme -- aivan samalla -kohdalla kuin alottaessani, ja ystäväni -- vietävät pässinpäät -- -nauraa hohottivat katketakseen. Olin raatanut kuin kaleeriorja -pitääkseni venettä alallaan! -- En minä vaan enää koske airoihin -putousten kohdalla, se on varma. -- - -Saavuimme sitten Waltoniin, joka on sangen suuri kaupunki ollakseen -jokivarrella. Sillä on kuitenkin sama vika kuin useimmilla muillakin: -siitä on vain puoli tusinaa taloja näkyvissä joelle päin. Windsor ja -Abingdon ovat ainoat kaupungit Lontoon ja Oxfordin välillä, jotka -joelta katsoen näyttävät kaupungilta. Vahinko ei ole suuri, sillä sitä -enemmän saa nähdä metsiä, lehtoja ja niittyjä. - -Caesarilla oli aikoinaan maakartano (tahi leiri, tahi linnoitus) -Waltonin läheisyydessä. Caesar lienee suuresti rakastanut Thames jokea. -Samaten on kuningatar Elisabeth asunut täällä. Cromwell ja Bradshaw (ei -matkaoppaiden tekijä, vaan Kaarlo I:sen sotapäällikkö) asuivat myös -täällä. Mahtoi herrasväki pitää hauskaa, kun tapasivat toisensa. - -Waltonin kirkossa kuuluu olevan rautainen "suulukko." Ennen vanhaan oli -tapana moisilla kojeilla pitää naisten kieliä kurissa. Nyttemmin on -luovuttu näistä turhista yrityksistä. Otaksun, että rauta on tullut -harvinaiseksi ja ettei mikään toinen metalli ole kyllin kestävätä. - -Samassa kirkossa on vielä "merkillisiä" hautoja, ja pelkäsin, etten -mitenkään saisi Harrista kunnialla ohi; mutta hän ei näyttänyt niitä -muistavankaan, kun kuljimme ohi. - -Oikealla jokirannalla on Oaklandin Puisto. Se on vanha, kuuluisa -paikka. Henrik VIII ryösti sen joltakulta (en enää muista keneltä) ja -asui itse täällä. Puistossa on luola, jonne pääsee maksoa vastaan ja -jota pidetään merkillisenä, vaikkei se minusta ole minkään arvoinen. -Oaklandissa asui myös Yorkin herttuatar, joka suuresti rakasti koiria; -hänellä oli niitä koko lauma. Hän antoi rakentaa niille oikean -kalmiston, minne ne haudattiin, kun kuolivat. Siellä lepää nyt lähes 50 -koiraa, jokaisella oma hautakivensä kirjoituksineen. - -No niin, kenties koiraparat ansaitsevat sen yhtähyvästi kuin moni -kristitty ihminenkin. - -Corway Stakesin luona -- se on ensi mutkauksessa Waltonista lähtien -- -taistelivat Caesar ja Cassivelaunus keskenään. Cassivelaunus oli -"valmistanut" väylän Caesarille sullomalla paaluja joen pohjaan -(arvatenkin löi hän myös kieltotaulun rannalle!) Mutta Caesaria ei -mikään ehkäissyt; hän meni joen yli. Hän oli rakastunut jokeen. - -Halliford ja Shepperton ovat pieniä, vähäpätöisiä kyliä jokivarrella. -Meillä ei ollut siellä mitään tekemistä, mutta Sheppertonin kalmistossa -kuuluu olevan hauta runollisine kirjoituksineen, ja minua peloitti, -että Harris tahtoisi mennä sitä katsomaan. Hän heitti ikävöiviä -katseita rannallepäin, kun lähenimme kylää, mutta perin taitavalla -sotajuonella sain hänen lakkinsa putoomaan jokeen, ja innoissaan sitä -onkiessa ja harmissaan kömpelyydestäni hän kokonaan unhoitti rakkaat -hautansa. - -Weybridgen luona yhtyy Thamesiin kolme sivuhaaraa: Wey (kaunis pieni -joki, jota usein olen aikonut tutkia, vaikka se aina on jäänyt -tekemättä), Bourne ja Basingtoken kanava. Sulku on aivan kaupungin -luona, ja sitä lähestyessämme näimme ensiksi Georgen flanellitakin -sulkuportilla. Lähemmin tarkastettuamme huomasimme, että se myös -sisälsi Georgen syntisen ruumiin. - -Montmorency nosti hirmuisen metelin, minä kiljuin ja Harris ulvoi. -George heilutti hattuaan ja huusi myös. Sulun vartija syöksi -kauhistuneena kopistaan pelastusköysi kädessä -- hän näet luuli jonkun -pudonneen sulkuun, ja näytti harmistuneelta huomatessaan erehdyksensä. - -Georgella oli kädessä merkillisen näköinen, vahakankaalla verhottu -käärö. Sen toinen pää oli pyöreähkö ja litteä ja sillä oli pitkä, suora -varsi. - -"Mitä sinulla siinä on?" kysyi Harris -- "paistinpannuko?" - -"Ei", vastasi George -- salaperäinen, hurja katse silmissään. "Nähkääs, -tämmöiset ovat nykyään muodissa; jokaisella ihmisellä on soutoretkellä -mukanaan semmoinen. Se on _banjo_ [kitaran tapainen soittokone]." - -"En ole ikinä tiennyt, että sinä osaat soittaa banjoa!" tokasimme -Harris ja minä samalla hengenvedolla. - -"En sitä osaakaan", myönsi George; "mutta se kuuluu olevan sangen -helppoa, sanottiin minulle, ja minulla on myös oppikirja mukanani." - - - - -YHDEKSÄS LUKU. - -George vihitään työhönsä. -- Hinausköysien jumalattomat taipumukset. -- -Soutuveneen kiittämätön käytös. -- Hinattavat ja hinaajat. -- Uusi -keksintö rakastaville pareille. -- Vanhan tädin salaperäinen -katoominen. -- "Kiiruhda hitaasti." -- Kun nuoret neitoset vetävät -venettä; jännittäviä kohtauksia. -- Kadonnut sulku eli kummitteleva -joki. -- Taivaallista musiikkia. -- Pelastetut! - - -Saatuamme Georgen veneeseen, ahdistimme häntä työhön. Hän tietenkään -_ei_ tahtonut tehdä työtä; se on itsestään selvää. Hänellä oli, muka, -kaupungissa ollut kovin rasittava työpäivä, selitti hän. Harris, joka -väliin osaa olla kovaluontoinen eikä tunne sääliä, julisti nyt: - -"Ja nyt, poikaseni, saat rasittavan työpäivän joella -- vaihtelun -vuoksi. Vaihteluhan on kaikille hyödyllistä. Laputa siis hinaamaan!" - -Toinen ei hyvällä omallatunnolla -- Georgenkaan omallatunnolla -- -voinut kieltäytyä, mutta hän kysyi, eikö olisi parempi, että hän -- -George -- jäisi veneeseen keittämään teetä, sillaikaa kun Harris ja -minä hinasimme, sillä teen keittäminen oli sangen rasittavaa työtä, ja -Harris ja minä näytimme niin väsyneiltä. Vastauksen asemasta ojensimme -hänelle hinausköyden, jonka hän kiltisti ottikin ja nousi maihin -veneestä. - -Hinausköysi on varsin salaperäinen ja oikullinen kapine. Minä käärin -sen kokoon yhtä huolellisesti kuin jos pitelisin uutta housuparia; ja -kun parin minuutin kuluttua otan köyden esille, on siitä sukeutunut -kauhistava, toivoton sekamelska. - -En tahdo parjata enkä vääristellä, mutta olen vakuutettu siitä, että -jos otamme minkä hinausköyden tahansa ja levitämme sen suoraksi -kentälle ja sitten puoleksi minuutiksi käännämme sille selkämme, on se -tällä aikaa ehtinyt vetäytyä kasaan, sotkeutua, mennä solmuihin, -kiertyä sykkyröiksi, niin että vaaditaan vähintäin puoli tuntia sen -selvittämiseksi. - -Tämä on mielipiteeni hinausköysistä ylimalkaan. Tietenkin voi niidenkin -joukossa olla kunnioitettavia poikkeuksia, sen myönnän kernaasti. -Lienee hinausköysiä, jotka ovat ammattinsa kunnia ja kaunistus -- -tunnollisia, rehellisiä hinausköysiä, jotka eivät kuvittele olevansa -naisten nypläystöitä eivätkä yritä tekeytyä "antimakassariksi" samassa -silmänräpäyksessä, kun niille kääntää selkänsä. Sanoin että _lienee_ -semmoisia hinausköysiä, ainakin toivon niitä olevan. Mutta minä en -vielä ole semmoista tavannut. - -Sululle tullessamme olin omin käsin pannut kokoon köytemme. En tahtonut -antaa Harrisin kajota siihen, sillä hän on niin huolimaton. Olin -hitaasti ja varovasti käärinyt sen kokoon ja laskenut sen veneen -pohjalle. Harris otti sen sieltä tiedemiehen tarkkuudella ja laski sen -Georgen käsiin. Tämä otti sen ja alkoi vakavasti kietoa sitä auki, -kuten olisi riisunut vauvan kapaloita, mutta hän oli tuskin saanut auki -kymmentä kyynärää, ennenkuin tuo vietävän köysi oli enemmän kehnosti -punotun ovimaton kuin minkään muun esineen kaltainen! - -Tämmöisissä tapauksissa on seuraus aina sama: rannalla olija luulee, -että syy on sen, joka pani köyden kokoon, ja soutua harjoittavan -urheilijan tapana on aina lausua mielipiteensä. - -"Aijoit kaiketi kutoa tästä silakkaverkon, vai mitä? H--tin hökötyksen -sinä vaan siitä olet saanut! Mikset voinut kunnollisesti panna sitä -kokoon, senkin tyhmä nauta!" jupisee hän vähä väliä ja häärää -raivokkaasti köyden kimpussa, heittelee sitä ja pyörii kuin hyrrä sen -kanssa turhaan etsiessään köyden päätä. - -Tietysti taas hän, joka oli sen pannut kokoon, on varma siitä, että -toinen on sotkenut köyden sitä avatessaan. - -"Olihan se aivan selvillä, kun annoin sen sinulle!" ärjäsee hän. -"Katsoisit vähän eteesi, senkin kuhnus! _Sinä_ luultavasti saisit -sähkölennätinpylväätkin sotkeutumaan yhteen." - -Ja he ovat niin kiukkuisia, että tahtoisivat hirttää toisensa köyteen. -Kymmenen minuutin kuluttua rannalla olija alkaa mylviä ja karjua kuin -mielipuoli, hän tallaa köyttä ja raastaa sitä ympäri koettaen saada -sitä selville. Tietenkin se sotkeutuu entistä hullummaksi. Sitten astuu -toinen veneestä maalle ja tulee avuksi, mutta he ovat toistensa tiellä -ja estävät toisiaan selvitystyössä. Vihdoin saavat he köyden selväksi; -kun he sitten kääntyvät rantaan, huomaavat he, että vene on ajelehtinut -vesille ja lähenee putouksen reunaa. - -Olen itse nähnyt semmoisen tapauksen. Se oli Bonveneyn luona hyvin -tuulisena aamuna. Soudimme alaspäin jokea ja erään polvekkeen luona -näimme rannalla kaksi miestä. Heidän kasvoillaan oli niin nolo, -surullinen ja avuton ilme, etten koskaan ole moista nähnyt -ihmiskasvoilla ja heillä oli pitkä hinausköysi keskessään. Jotakin oli -nähtävästi tapahtunut ja me pysähdyimme kysymään mikä oli hätänä. - -"Veneemme on mennyt menojaan", he äreästi vastasivat. "Nousimme -rannalle selvittämään köyttä ja sillä aikaa se p--u livahti tiehensä!" - -He näyttivät loukkaantuneen veneen -- heidän mielestään -- -kiittämättömästä ja kurjasta käytöksestä. - -Löysimme velvollisuutensa unhoittaneen veneen puoli penikulmaa alempaa -joelta, minne se oli pysähtynyt kahilistoon, ja veimme sen isäntiensä -luo. -- Muistan yhä vielä miesten nolot naamat, kun he hinausköysi -kädessä kulkivat pitkin rantoja etsien venettä. - -Jokivarrella saa usein nähdä tämmöisiä hauskoja kohtauksia. Usein -tapahtuu, että "hinaajat" astelevat reippaasti eteenpäin ja vaipuvat -vilkkaaseen keskusteluun, sillaikaa kun veneessä olija -- sata kyynärää -heidän takanaan -- turhaan kiljuu ja karjuu heitä pysähtymään ja tekee -airolla hurjia hätämerkkejä. Jotakin on joutunut epäkuntoon: peräsin -irtautunut, airo solunut veteen tahi tuuli vienyt hatun jokeen, missä -se nopeasti purjehtii virran mukana. Ensin hän sävyisästi ja -kohteliaasti kehoittaa hinaajia pysähtymään. - -"Hei, pojat! Pysähtykää hieman!" huutaa hän reippaasti. "Hattu, vietävä -putosi veteen." - -Sitten: "Hei! Tom -- Dick! Ettekö kuule!" Ja sitten ärjäsee hän: "Hei! -Kirotut pölhöt! Seis! sanon minä, senkin -- --." - -Vihdoin hän alkaa kirkua ja mellastaa veneessä, karjuu äänensä käheäksi -ja noituu kuin vääpeli. Ja pikkupojat rannalla ilkkuvat hänelle ja -nakkelevat kiviä veneeseen, joka neljän penikulman nopeudella kiitää -eteenpäin, ilman että veneessä olija kykenee sitä pysähdyttämään. - -Kaikki nämä ikävyydet välttyisivät, jos vetäjät, sen sijaan että -rupattelevat keskenään, pitäisivät työstään vaaria ja joskus myös -silmäisivät taakseen miten veneessä on laita. Onkin parasta antaa yhden -kerrallaan hinata venettä, sillä jos heitä on kaksi, ryhtyvät he heti -puhelemaan lainkaan välittämättä siitä, miten veneessä olijan käy. - -Esimerkkinä siitä, miten "hajamielisiä" hinaajat voivat olla, kertoi -George meille illallisen jälkeen, kun asiasta tuli puhe, seuraavan -omituisen tapauksen: - -Hän oli kerran kolmen toverin seurassa ollut veneretkellä. Vene oli -täydessä lastissa ja sangen raskas soutaa. Maidenheadin kohdalla he -näkivät rannalla nuoren neitosen ja herran, jotka nähtävästi olivat -syventyneet innokkaaseen keskusteluun. Heillä oli välillään sauvoin, -johon oli sidottu hinausköysi, jonka toinen pää laahasi joessa. Mitään -venettä ei ollut köyden päässä -- eikä lähitienoillakaan semmoista -näkynyt. Joskus maailmassa oli siinä tietenkin ollut vene, mutta minne -oli se joutunut? Mikä kamala kohtalo oli saavuttanut sen ja siinä -olijat? Tämä oli täydellinen arvoitus. Mutta veneen kohtalo ei lainkaan -huolettanut neitosta eikä herraa: heillä oli sauvoin ja köysi; mistään -muusta he nähtävästi eivät huolehtineet. - -George aikoi juuri huutaa heille ja herättää heidät haaveiluista, kun -hän sai nerokkaan ajatuksen. Hän otti venehaan, onki varovasti ylös -hinausköyden pään ja kiinnitti sen _heidän_ veneensä keulaan. Sitten he -nostivat airot veneeseen, menivät perään istumaan ja sytyttivät -piippunsa. - -Ja nuori neitonen ja nuori herra hinasivat näitä neljää lurjusta ja -raskasta venettä aina Marlowiin saakka! - -George sanoi, ettei elämässään ollut nähnyt niin kaihomielistä, -ällistynyttä naamaa, kuin nuoren pariskunnan, kun se sai selville -hinanneensa vierasta venettä viimeiset pari penikulmaa. Ja George -luulee, että nuori mies, jollei olisi ollut hienossa naisseurassa, -olisi ilmaissut tunteitaan sangen voimakkailla sanoilla. - -Tyttö tointui ensiksi ällistyksestään. Hän löi kätensä yhteen ja -huudahti epätoivoisella äänellä: - -"Oi Henry, _minne_ on täti joutunut?" - -Harris kysyi saivatko he koskaan vanhan rouvan kohtalon selville. - -George vastasi, ettei sitä tiennyt sanoa. - -Puuttuva yhteistunne hinaajan ja hinattavan välillä voi myös aiheuttaa -muitakin ikävyyksiä, niinkuin George ja minä kerran saimme nähdä -Waltonin luona. Istuimme kauniilla varjokkaalla rantatörmällä, mistä -voimme nähdä mitä joella tapahtui. Tuokion kuluttua tuli näkyviin pieni -vene, jota hinasi rannalla voimakas hevonen; sen selässä istui -ohjaajana pieni poika. Veneessä vetelehti laiskoina ja uneliaina viisi -miestä; muuan heistä torkkui peräsimessä. - -"Toivoisin että mies vetäsi väärää ohjausnuoraa", mutisi George, kun -vene kulki ohitsemme. Samassa se tapahtuikin ja vene syöksyi -rantaäyrääseen pauhinalla kuten olisi yhtaikaa reväisty halki 40,000 -lakanaa. Kaksi miestä, vasu ja kolme airoa tipahti heti rannalle ja -puolitoista sekuntia myöhemmin teki kaksi herrasmiestä seuraa -vastaiselle puolelle, purjeiden, matkalaukkujen ja pullojen kerralla. -Viides veneen miehistöstä suistui päistikkaa veteen. - -No, vene purettuaan lastinsa tuli tietysti paljon keveämmäksi ja -poikanen hevosen selässä heilutti huutaen piiskaansa ja ajoi täyttä -ravia tiehensä. "Haaksirikkoiset" nousivat istumaan ja töllistelivät -toisiaan. Vasta tuokion kuluttua heille selvisi, mitä oli tapahtunut, -ja he alkoivat huutaa ja hoilata pojalle. Tämä oli kuitenkin niin -innostunut ajamiseen, ettei heitä kuullut, ja me näimme miten miehet -laukkasivat hevosen ja pojan perään, kunnes katosivat näkyvistä. - -Minua ei heidän onnettomuutensa yhtään säälittänyt. Päinvastoin toivon -että kaikki narrit, jotka täten hinauttavat venettään -- niinkuin moni -tekee -- saisivat saman opetuksen. Heidän omasta vaarastaan -puhumattakaan, ovat he vaarallisia ja tuottavat vastuksia kaikille -vastaantuleville veneille. He ajavat semmoista vauhtia, ettei toinen -ehdi väistyä tieltä, vaan hinausköysi tarttuu mastoon ja kaataa veneen -tahi lakasee jonkun veneessä olijoista jokeen tahi ainakin hankaa -kasvot verille. On paras olla lainkaan väistymättä mokomia herroja, -vaan pitää heitä tarpeellisen matkan päässä veneestä maston tyvipäällä. - -Enimmin jännittävää seikkailua on kuitenkin se, kun nuoret neitoset -"hinaavat" venettä. Yksitoikkoiseksi ei aika ainakaan tule veneessä -olijoille. Työhön vaaditaan kolme neitosta; kaksi vetää venettä ja -kolmas hyppii ympärillä, jaarittelee ja nauraa. Ensi työksi he -tavallisesti sotkevat köyden. Kun se vihdoinkin on selvitetty, alkavat -he juoksujalkaa kuljettaa venettä. Viiden minuutin kuluttua ovat he -tietysti jo väsyneet; he istahtavat nurmelle levähtämään ja nauramaan, -ja seurauksena on se, että vene ajelehtii keskelle jokea, ennenkuin -veneessä olijat aavistavat mitä on tekeillä ja ehtivät saada airot -esille. Tyttöset nousevat seisomaan ja ihmettelevät: - -"Kas sitä! Se on mennyt keskelle jokea." - -Sitten he työskentelevät jotakuinkin tyydyttävästi, mutta tuokion -kuluttua eräs heistä tahtoo kiinnittää hameensa helmat; he pysähtyvät --- ja vene ajelehtii kivelle. - -Sinä syökset airoon käsiksi, saat veneen pois kiveltä ja huudat -tytöille, etteivät seisahtuisi. - -"Niin, mitä Te sanotte?" huudetaan. - -"Älkää pysähtykö", karjut sinä. - -"Kuinka? Emme kuule!" - -"Älkää seisko -- käykää -- käykää!" - -"Mene sinä, Emily, kysymään mitä he tahtovat", sanoo eräs tytöistä, ja -Emily tulee rantaan ja kysyy mikä on hätänä, onko onnettomuutta -tapahtunut. - -"Ei suinkaan", vastaat sinä, "mutta teidän tulee hinata eikä pysähtyä -vähä väliä." - -"Minkätähden?" - -"Emmehän voi ohjata venettä, jos pysähdytte tuon tuostakin. Veneen -täytyy olla liikkeessä." - -"Olla missä?" - -"Liikkeessä -- kulkea eteenpäin." - -"Hyvä, sanon sen heille. Mitä te muuten pidätte työstämme?" - -"Erinomaisesti, kunhan ette pysähdy." - -"Sehän ei ole lainkaan vaikeata. Ja minä kun luulin, että se oli kovin -konstikasta työtä." - -"Niin, se käy kuin itsestään, jos vene vaan on koko ajan liikkeessä." - -"Ymmärrän. Antakaa minulle tuo punainen saali, joka on tuhdon alla." - -Sinä löydät saalin ja ojennat sen neidolle. Sillä aikaa on toinen -heistä tullut rantaan ja tahtoo myös saalinsa. He ottavat vielä -Marynkin saalin -- varmuuden vuoksi, mutta Mary ei sitä tarvitse, vaan -kaipaa sen sijaan taskukampaansa. Kestää noin 20 minuuttia, ennenkuin -he lähtevät liikkeelle, ja ensi joenpolvessa ilmestyy tielle _lehmä!_ -Sinun täytyy tietenkin nousta maihin ja karkoittaa otus pois tieltä. - -Niin, _yksitoikkoiseksi_ ei aika koskaan tule veneessä, jota nuoret -immet vetävät. - -Vihdoinkin George sai köyden selväksi ja hinasi meidät Penton Hook'iin -saakka. Siellä pohdimme tuota tärkeätä yösijakysymystä. Päätimme nukkua -veneessä tämän yön, ja koska aurinko vielä oli korkealla, päätimme -jatkaa matkaa Runnymeadiin, minne oli kolme ja puoli penikulmaa. - -Jälestäpäin kuitenkin toivomme kaikin, että olisimme jääneet Penton -Hookiin. Varhain aamulla on kyllä helppo asia soutaa kolme neljä -penikulmaa vastavirtaa, mutta pitkän päivän lopulla se tulee kovin -rasittavaksi. Matka ei tahdo koskaan loppua -- jokainen puolipenikulma -tuntuu yhtä pitkältä kuin kaksi tavallista. Luonnon ihanuus ei sinua -hurmaa ja ja kellään ei ole halua puheluun. Ja vihdoin kun (mielestäsi) -olet soutanut 10 penikulmaa ja päämäärää ei näy, alat pelätä että -matkakartta osottaa väärin tahi että joku riiviö on varastanut koko -paikan ja vienyt sen mukanaan. - -Muistan kerran miten joella jouduin tasapainosta (kuvannollisesti -puhuen). Olin souturetkellä nuoren neitosen kanssa -- hän oli serkkuni -vakuutan sen -- ja me olimme käyneet Goringissa. Alkoi ilta lähetä ja -meillä oli kiire kotia -- ainakin _hänellä_ oli kiire kotia. Saavuimme -Bensonin sululle 1/2 7 ajoissa, alkoi hämärtää ja serkkuni tuli -levottomaksi. Hän sanoi, että hänen täytyi ehtiä kotiin illalliseksi -- -ja sitä kaipasin minäkin. Otin karttani esille. Siitä näin että -seuraavalle sululle -- Wallingfordiin -- oli 1 1/2 penikulmaa ja siitä -noin 5 Cleeveen. - -"Kyllä me pian olemme perillä", minä sanoin. "Meillä on vaan kaksi -sulkua jälellä." Ja istahdin ja aloin rivakasti soutaa. - -Tuokion kuluttua kysyin näkyikö sulkua edessämme. Serkkuni vastasi, -ettei sitä näkynyt ja minä huokasin ja aloin jälleen soutaa. Viiden -minuutin kuluttua pyysin häntä katsomaan uudelleen. - -"Ei", sanoi hän, "en minä näe mitään sulkua." - -"Oletko -- tuota -- varma siitä, että tiedät mimmoinen sulku on, jotta -tunnet semmoisen?" kysyin epäröiden, sillä en tahtonut loukata häntä. - -Kysymys kuitenkin loukkasi häntä ja hän sanoi että katsoisin itse, -kosken luottanut häneen. Minä lakkasin soutamasta ja käännyin -katsomaan. Joki leveni hämärässä suoraan eteemme noin penikulman -pituudelta; ei näkynyt sulun oirettakaan. - -"Emmehän vain ole eksyneet?" kysäsi seuralaiseni huolestuneena. - -Minä en käsittänyt miten olisimme voineet eksyä, jollemme hämärässä -olleet joutuneet johonkin sivuhaaraan; kenties kuljimme parhaillaan -koskenniskaan. - -Edellytykseni ei lainkaan häntä lohduttanut, ja tyttö alkoi itkeä. Hän -sanoi, että me varmasti hukkuisimme kumpikin ja että se oli taivaan -rangaistus siitä, että hän oli lähtenyt soutelemaan kanssani. - -Se oli minusta julma rangaistus, mutta serkkuni oli toista mieltä ja -toivoi että kaikki pian olisi ohitse. - -Koetin lohduttaa häntä ja kääntää koko asian leikiksi. Varmaankin olin -soutanut liian hitaasti, joten emme vielä olleet perillä. Epäilemättä -olisi sulku ensi mutkauksessa. Ja soudin vielä penikulman. - -Nyt aloin itsekin tulla rauhattomaksi. Tarkastin jälleen karttaa. Siinä -oli Wallingfordin sulku, 1 1/2 penikulmaa Bensonin alapuolella. Kartta -oli tarkka ja luotettava ja sitäpaitse muistin sulun vallan hyvästi. -Olin pari kertaa siitä kulkenut. Minne olimme joutuneet? Ja mitä oli -tapahtunut? Aloin epäillä, että kaikki tämä oli pahaa unta ja että itse -asiassa makasin vuoteellani ja minut kohta herätettäisiin kellon -lyödessä kymmentä. - -Kysyin serkultani luuliko hän, että tämä oli unta ja hän vastasi -aikoneensa juuri kysyä minulta samaa; ja me ihmettelimme -- jos tämä -oli unta -- kumpi meistä silloin uneksi ja näki toisesta unta. Kysymys -alkoi tulla jännittäväksi. - -Minä soudin ja soudin ja sulkua ei näkynyt. Alkoi tulla pimeä ja öiset -varjot tekivät koko ympäristön salaperäisen kammoittavaksi. Minä -muistelin vanhoja taruja peikoista, männinkäisistä ja ilkeistä -vedenneidoista, jotka öisin istuvat rantakivillä houkutellen -ihmislapsia syvyyteen; aloin katua elämätäni ja toivoin osaavani edes -jonkun virren ulkoa. Näissä synkissä mietteissä kuulin yhtäkkiä -rekilaulun "Kultani syöpi sokeria ja minä se maksan hinnan" siunatut -säveleet käsipelin säestyksellä, ja tiesin että olimme pelastetut. - -Minä yleensä en ihaile käsipelitaidetta, mutta oi! miten taivaallisilta -säveleet tällä hetkellä meistä molemmista tuntuivat -- en luule että -Apollon lyyry tahi Orfeuksen ääni olisi meitä niin hurmannut. -Taivaallinen musiikki olisi vain lisännyt tuskastumistamme, olisimme -kadottaneet viimeisenkin toivon. Mutta tuo vanha, tuttu rekiviisu -räikeine säestyksineen tuntui meistä peräti inhimilliseltä ja -turvalliselta. - -Suloinen soitanto läheni yhä, ja pian oli vene, josta se syntyi, -saavuttanut meidät. - -Siinä oli joukko nuoria maalaisia, molempaa sukupuolta pienellä -kuutamoretkellä (Kuuta ei tosin ollut näkyvissä, mutta eihän se ollut -heidän vikansa). En koskaan ole enemmän ihastunut ihmisiä tavatessani. -Minä huusin heille ja kysyin tiesivätkö neuvoa meitä Wallingfordin -sululle, ja selitin turhaan etsineeni sitä parin viime tunnin kuluessa. - -"Wallingfordin sulkuko!" huudahti joku. "Ei, kuulkaa herra, sehän -purettiin jo yli vuosi takaperin, eikös herra sitä tiedä! -Wallingfordissa ei nykyään ole mitään sulkua. Herra on aivan Cleeven -luona nyt. -- Kuuleka Bill, toi herra on etsinyt Wallingfordin sulkua! -Miten hassua, Bill!" - -Sepä oli uutinen! Olisin kernaasti hypännyt heitä syleilemään, mutta -virta on tällä kohdalla niin vuolas, että sain tyytyä vain ihmiskielin -ilmaisemaan kiitollisuuttani. - -Kiitimme heitä moneen kertaan ja sanoimme, että oli kaunis ilta. -Toivotimme heille hauskaa retkeä, ja luulen kutsuneeni koko seurueen -viikoksi vierailemaan luokseni, ja serkkuni sanoi, että hänen äitinsä -olisi iloinen, jos he kävisivät tervehtimässä. Laulaen _Faustin_ -ylioppilaslaulua jatkoimme matkaa ja saavuimmekin hyvissä ajoin kotiin. - - - - -KYMMENES LUKU. - -Ensi yömme. -- Teltin alla. -- Apua hädässä. -- Teekattiloiden pahoja -tapoja; miten niistä saa voiton. -- Ilta-ateria. -- Halutaan ostaa! -Hauskasti sisustettu ja ojitettu saari, kernaimmin Tyynessä -valtameressä. -- Miten Georgen isälle sattui hupainen seikkailu. -- -Levoton yö. - - -Harris ja minä aloimme luulla, että Bell Weirin sulku oli kadonnut -samaten kuin äskenmainittu. George oli hinannut meidät Staines'in luo, -missä me astuimme hänen sijaansa, ja meistä tuntui vene, jota -hinasimme, painavan 500 kippuntaa ja matka tuntui 40 penikulman -pituiselta. Kello 1/2 8 saavuimme vihdoin sululle. Astuimme nyt -veneeseen ja soudimme pitkin rantaa löytääksemme soveliaan yösijan. - -Olimme ensin aikoneet soutaa _Magna-Charta_-saarelle, joka sijaitsee -kauniissa, viheriässä lahdelmassa ja on sangen viehättävä paikka. Mutta -nyt emme lainkaan kaivanneet luonnon ihanuutta, kuten teimme aamusella. -Olisimme yöpyneet vaikkapa hiililotjan ja kaasutehtaan välille täksi -yöksi. Viehättävä näköala ei meistä ollut minkään arvoinen. Kaipasimme -ainoastaan ilta-ateriaa ja vuodetta. Soudimme kuitenkin aina n.s. -Picnic niemelle saakka ja pysähdyimme sievään, pieneen lahdelmaan -suuren halavan alle, jonka tukeviin oksiin sidoimme veneemme. - -Aijoimme heti ryhtyä aterioimaan (päätimme olla teettä, jotta pikemmin -pääsisimme levolle), mutta George ryhtyi vastustamaan ja selitti, että -olisi viisainta ensin pystyttää teltta, ennenkuin tuli pimeä, jotta -näkisimme työskennellä. Sitten -- sanoi hän -- voisimme hyvällä -omallatunnolla istua illallispöytään. - -Teltin pystyttäminen kävi kuitenkin hankalammaksi kuin kukaan meistä -osasi aavistaa. Ohjeet näyttävät niin yksinkertaisilta. Otetaan viisi -rautakaarta -- ne ovat suunnattomien krokettiporttien näköisiä, -sovitetaan ne veneen laitoihin, sitten jännitetään telttakangas niiden -päälle ja sidotaan kiinni. Koko työhön kuluisi kenties 10 minuuttia -- -luulimme me. - -Mutta olimme pahasti erehtyneet laskuissa! - -Otimme kaaret esille ja ryhdyimme niitä sovittamaan paikalleen. -Luulisi, ettei mokoma tehtävä ole lainkaan vaarallista, mutta nyt -jälestäpäin asiata muistellessani täytyy minun ihmetellä, että kukaan -meistä vielä on hengissä tätä kertomassa. Ensikseen eivät kaaret -tahtoneet sopia reikiinsä ja meidän täytyi hyppiä ja potkia ja takoa -niitä airontyvellä; kun ne vihdoin olivat paikallaan, huomattiin, että -ne olivat vaihtuneet, tulleet väärille paikoille; ne oli siis -kiskottava irti ja koko työ alotettava alusta pitäen. - -Mutta ne veitikat eivät niin hevillä irtautuneetkaan. Kun olimme -ahdistaneet niitä viisi minuuttia, niin ne odottamatta ponnahtivat -ylös ja olimme vähällä pudota jokeen ja hukkua. Kaaret olivat -kokoontaitettavia, ja kun emme olleet varoillamme, niin niiden saranat -nipistivät ihomme mustelmille, sitäpaitse, kun koetimme taivuttaa -toista päätä tekemään velvollisuutensa, hiipi vapaana oleva pää -taaksemme ja lyödä muksautti meitä kalloon. - -Lopultakin saimme ne paikoilleen. Nyt oli vaate vielä jännitettävä -niiden päälle. George avasi käärön ja kiinnitti toisen pään veneen -keulaan. Harris seisoi keskituhdolla ottamassa vastaan verhoa Georgelta -ja minä odotin perässä. Kesti kauvan, ennenkuin se tuli minun luokseni. -George suoritti tehtävänsä tyydyttävästi, mutta Harris oli tottumaton -ja turmeli kaikki. - -Miten hän menetteli, en tiedä sanoa, mutta muutamien salakähmäisten -temppujen jälkeen oli hänen suunnattomilla ponnistuksilla onnistunut -kokonaan kietoutua vaatteeseen. Hän oli niin kiedottu ja kapaloitu, -että hän tuskin voi liikuttaa sormeakaan. Hän tietenkin taisteli -raivokkaasti vapautensa puolesta -- mikä onkin jokaisen englantilaisen -velvollisuus -- ja täten hänen onnistui kaataa George kumoon. Tämä -rupesi nyt vuorostaan riuhtomaan ja potkimaan, ja takertui hänkin -satimeen. - -Minä en lainkaan tiennyt mitä oli tekeillä. Minua oli käsketty -odottamaan paikallani, kunnes verho tulisi luokseni, ja siinä seisoimme -Montmorency ja minä, uskollisina kuin kulta ja odotimme. Näimme kyllä -miten verhoa hurjasti raastettiin sinne ja tänne, mutta otaksuimme, -että se kuului asiaan, joten pysyimme toimettomina. - -Kuulimme myös tukahdutettuja huudahduksia verhon alta, ja päätimme -siitä, että työ oli varsin rasittavaa, mutta me odotimme, kunnes tulisi -meidän vuoromme. - -Kului tuokion aikaa, mutta asia näytti sukeutuvan yhä sekavammaksi, -kunnes Georgen pää vihdoin pisti esiin veneen laidalta ja avasi suunsa. - -Se virkkoi: - -"Etkö sinä voi auttaa meitä, senkin nauta, vaan seisot siinä kuin -palsamoitu muumio, vaikka näet meidän raatavan pakahtuaksemme, -pölkkypää." - -Minä en koskaan ole voinut kieltäytyä, kun apuani anotaan. Menin siis -ja vapautin heidät; ja kreivin aikaan se olikin, sillä Harris oli jo -mustansininen kasvoiltaan. - -Meiltä kului vielä runsaasti puolitiimaa uutterassa työssä, ennenkuin -teltti oli kunnossa. Sitten ryhdyimme valmistamaan illallista. Kaasimme -vettä kattilaan ja asetimme sen keulaan kiehumaan; itse menimme -peräpuolelle ja aloimme hommata muonavarojen keralla -- emme olleet -huomaavinammekaan kattilata. - -Tämä onkin ainoa menettely, jonka avulla kattilan saa kiehumaan -veneretkellä ollessa. Jos se näkee sinun odottavan kiehumista ja olevan -kärsimätön, ei se edes rupee sihisemään. Sinun täytyy poistua sen luota -ja ruveta aterialle, ikäänkuin et lainkaan pitäisi teestä lukua. Et saa -edes kääntyä sitä katsomaan. Silloin saat pian kuulla kattilan kiehua -porisevan, ikäänkuin sen hartain halu olisi saada sisustansa täyteen -teetä. - -Tehoisa keino on myös, jos on kova kiire, äänekkäästi virkkaa, ettei -pidä teestä lukua tällä kertaa, ettei _tahdo_ juoda teetä. On parasta, -että menet niin lähelle kattilaa, että se kuulee sanasi; sitten -tokaset: "Minä en huoli teestä; entäs sinä, George?" mihin George -vastaa: "ei, minäkään en pidä teestä, me juomme sen sijaan limonaatia --- tee ei ole terveellistä." Samassa kattila kiehahtaa yli ja sammuttaa -keittiön tulen. - -Turvauduimme tähän viattomaan sotajuoneen, ja seuraus oli, että kun -illallinen oli katettu, oli teekin valmiina pöydällä. Sitten sytytimme -lyhdyn ja istuimme aterioimaan. - -Me olimmekin vankan aterian tarpeessa. - -Kolmenkymmenen viiden minuutin kuluessa ei koko veneen sisustasta -kuulunut muuta ääntä kuin veisten, haarukkojen ja lautasten kilinää -sekä neljän hammaskarsinan uutteraa jauhamista. Mainitun ajan kuluttua -Harris huokasi: "Oh!" ja vaihtoi jalkaa, jonka nojassa oli istunut. - -Viittä minuuttia myöhemmin Georgekin sanoi: "Oh!" ja nakkasi lautasensa -rannalle; kolmen minuutin kuluttua Montmorency -- ensi kertaa retkemme -alettua -- näytti tyytyväiseltä: hän näet paneutui levolle ja ojensi -koipensa. Vihdoin minäkin sanoin: "Oh!" ja heittäysin nojaamaan veneen -laitaan. Löin tosin pääni rautakaareen, mutta en siitä pahastunut. En -edes noitunut. - -Miten jaloksi ihminen kylläisenä tuntee itsensä -- tällöin on -tyytyväinen sekä itseensä että koko maailmaan. Kokeneet, viisaat -ihmiset ovat minulle sanoneet, että hyvä, puhdas omatunto tekee ihmisen -täysin onnelliseksi; mutta täysi vatsa tekee aivan saman vaikutuksen ja -on sitäpaitse paljoa helpommin saavutettavissa. -- Niin, kelpo aterian -jälkeen tuntee itsensä niin jalomieliseksi, sovinnolliseksi -- sielu ja -sydän lämpiävät, jalostuvat. - -Ruuansulatuselintemme vaikutus henkisiin kykyihimme on varsin -merkillinen ilmiö. Emme voi työskennellä, emme ajatella, jollei -vatsamme sitä salli. Se määrää henkiset taipumuksemme, intohimomme. -Käristetyn sianlihan ja munan jälkeen se sanoo: "Tee työtä!" -Pihvipaistin ja portterin jälkeen se sanoo: "Nuku!" Kupillinen hyvää -teetä saa sen sanomaan aivoille: "Nouse työhön ja näytä mihin kykenet! -Ole kaunopuhelias, viisas ja nerokas; levitä sielusi siivet ja anna -jumalallisten ajatustesi kohota yli maan tomun, kautta tähtisikermäin -aina ijäisyyden porteille." - -Tuoreen vehnäleivän jälkeen se sanoo: "Ole tylsä ja sieluton kuin nauta -laitumella." Ja tarpeeksi suuri määrä paloviinaa saa sen komentamaan: -"Tule, narri, mylvi ja rähise, jotta lähimmäisesi saavat sinulle -nauraa; -- puhu järjettömyyksiä, jotta kukin näkisi, miten avuton, -kurja hylkiö ihminen on, jonka äly ja tahto ovat hukutetut kuten -kissanpojat puoleen kortteliin väkiviinaa." - -Me olemme vatsamme tahdottomia orjia. Siveys ja rehellisyys eivät -merkitse mitään, ystäväni; mutta hoida taivaan nimessä vatsaasi -järkevästi. Silloin ovat hyveet ja tyytyväisyys itsestään asustava -sydämessäsi; ja sinusta koituu kelpo kansalainen, uskollinen puoliso, -hellä isä ja jalo, hurskas ihminen. - -Illallisen edellä olimme Harris, George ja minä riitaisia, äreitä, -tyytymättömiä; aterian jälkeen me hymyilimme lempeästi toisillemme, -vieläpä koirallekin. Me rakastimme toisiamme, rakastimme koko maailmaa. -Harris sattui varomattomasti liikkuessaan astumaan Georgen -liikavarpaalle. Jos tämä olisi tapahtunut ennen illallista, olisi -George lausunut mielipiteensä ja toivomuksensa Harrisin kohtalosta -täällä ja tulevassa maailmassa sanoilla, jotka olisivat saaneet -ajattelevan ihmisen kauhistumaan. - -Nyt sitävastoin hän virkkoi ainoastaan: - -"Katsohan eteesi, poikaseni; älä tallaa astioita." - -Ja Harris sen sijaan, että purevimmalla ivalla olisi huomauttanut, että -oli melkein mahdotonta olla tallaamatta Georgen jaloille, jos liikkui -10 kyynärää lähempänä paikkaa, missä George istui, ja ettei Georgen -lainkaan olisi pitänyt tulla mukaan tämmöiseen pieneen alukseen suurine -jalkoineen, ja neuvonut häntä ripustamaan ne veneen laidalle -- sanoi -nyt kohteliaasti: "Suo anteeksi, veikko; toivon ettei se tehnyt -kipeätä." - -George vastasi: "Ei yhtään;" -- se oli hänen oma syynsä, mutta Harris -väitti, että syy oli hänen. - -Oli kerrassaan liikuttavaa kuulla heidän puhuvan. - -Sytytimme piippumme ja istuimme puhelemaan yön tyynessä helmassa. - -George sanoi toivovansa, että ijäti voisimme elää tämmöistä -rauhallista, järkevää elämää -- kaukana maailman pauhinasta ja -kiusauksista. Minä yhdyin edelliseen puhujaan; sanoin kauvan -ikävöineeni tämmöistä elämää. Ja me arvelimme että voisimme lähteä -asumaan jonnekin asumattomalle, kaukaiselle saarelle, missä olisi -upeita aarniometsiä. - -Harris huomautti, että asumattomilla saarilla, mikäli hän oli kuullut, -oli se haitta, että ne olivat peräti kosteat; mutta George huomautti, -että kosteuden saisi poistetuksi kunnollisella ojittamisella. - -Siitä me johduimme puhumaan kosteudesta yleensä ja se johti Georgen -mieleen hullunkurisen seikkailun, joka hänen isällään kerran oli ollut. -Hän, Georgen isä, oli näet kerran nuorena erään ystävän kanssa matkalla -Walesissa, ja muutamakseen he iltasella saapuivat pieneen ravintolaan, -missä istui joukko herrasmiehiä, joiden seurassa he sitten istuivat -koko pitkän illan. - -He viettivät sangen hauskan illan ja oli jo aamupuoli yötä, kun he -läksivät levolle (Georgen isä oli tällöin nuori, iloinen poika) ja he -olivat jotakuinkin hyvällä tuulella. Heidän (Georgen isän ja tämän -ystävän) tuli nukkua samassa huoneessa, jossa oli kaksi vuodetta. -Heillä oli mukanaan kynttilä, mutta kun he saapuivat huoneeseen, -horjahti -- kynttilä ja sammui, niin että heidän oli pakko riisuutua -pimeässä. Seurauksena oli, että he, sen sijaan että olisivat menneet -kumpikin omalle vuoteelleen, kapusivatkin samaan sänkyyn -- toinen -sijoittui oikeaan suuntaan pää tyynylle, toinen sitävastoin sijoitti -päänsä jalkapuoleen ja jalkansa tyynylle. - -Seurasi hetken äänettömyys -- ei kumpikaan aavistanut erehdystä; sitten -sanoi Georgen isä: - -"Joe!" - -"Mikä on hätänä, Tom?" vastasi Joen ääni vuoteen jalkapuolelta. - -"Sängyssäni nukkuu vieras miesroikale", kuiskasi Georgen isä; "tunnen -sen jalat tässä tyynyllä." - -"Sepä merkillistä, Tom", vastasi toinen; "minun sängyssäni on, p--u -vieköön, myöskin joku mies!" - -"Mitä aijot tehdä?" kysyi Georgen isä. - -"Tehdäkö, joo, aijon heittää sen lurjuksen pellolle", vastasi Joe. - -"Niin teen minäkin", sanoi Georgen isä. - -Syntyi lyhyt ottelu, jota seurasi kaksi raskasta romahdusta lattiaan, -ja sitten kuului jotenkin nolo ääni kysyvän: - -"Kuules, Tom!" - -"Mitä sitten?" - -"Miten kävi sinun?" - -"Jos puhun totta, niin heitti toverini _minut_ sängystä lattialle." - -"Samaten kävi minunkin! Täällä näyttää olevan huono järjestys täällä -majatalossa!" -- -- - -"Mikä sen majatalon nimi oli?" kysyi Harris. - -"Porsas ja huilu", vastasi George. "Miksi sitä kysyt?" - -"Ei, sitten ei se voi olla sama paikka", jupisi Harris. - -"Mitä tarkoitat?" kysyi George. - -"Omituista", jatkoi Harris, "mutta aivan sama seikkailu oli _minun_ -isälläni kerran eräässä majatalossa. Olen usein kuullut hänen siitä -kertovan. Ja luulin että se oli sama majatalo." - -Me menimme levolle kello kymmenen tienoilla, ja minä luulin saavani -nukkua makeasti, sillä olin kovin väsynyt; mutta erehdyin pahasti. -Tavallisesti riisuudun ja panen pääni tyynylle, ja sitten joku koputtaa -ovelle ja huutaa, että kello on lähes yhdeksän aamulla. Mutta tänä yönä -näytti kaikki olevan kuin noiduttua: outo yösija, kova veneen pohja, -epämukava asentoni (jalkani olivat näet tuhdon alla ja pääni lepäsi -toisella), veden hiljainen loiske ja tuulen suhina puissa, kaikki tämä -häiritsi lepoani. - -Vihdoin nukahdin pariksi tiimaksi, mutta samalla alkoi joku veneen osa --- joka arvatenkin paisui yöksi, sillä iltasella ei siinä ollut mitään -näkyvissä ja aamulla se jälleen oli kadonnut -- kaivautua -selkärankaani. Jatkoin siitä huolimatta untani ja uneksin, että olin -vahingossa nielaissut punnan kultarahan ja että jotkut tuntemattomat -ihmiset parhaillaan näverillä porasivat reikää selkääni saadakseen -täten rahan käsiinsä. Minun mielestäni he käyttäytyivät peräti -sopimattomasti ja petomaisesti, ja minä pyysin nöyrästi, että saisin -olla velassa heille tuon rahan kuukauden loppuun, jolloin varmasti -lupasin maksaa. Mutta he eivät ottaneet puhettani kuuleviin -korviinkaan, vaan inttivät, että olisi parempi kiskoa raha hetikohta -esille, muuten muka korot kasvaisivat hirvittävän suuriksi. Minä -vihdoin vimmastuin ja haukuin heidät ansion mukaan, ja silloin nuo -riiviöt kiersivät näveriä niin rajusti, että heräsin tuosta -sietämättömästä tuskasta, jonka kaivertaminen aiheutti. - -Veneessä oli kuuma kuin saunassa ja päätäni särki. Päätin senvuoksi -mennä raittiiseen yöilmaan. Otin ylleni vaatteet, jotka olivat lähinnä -esillä -- siinä oli sekä minun että Georgen ja Harrisin vaatteita -- ja -pujahdin ulos teltasta. - -Yö oli hurmaavan kaunis. Kuu oli jo laskenut, vain kirkkaat tähdet -paloivat juhlallisella taivaalla. Ne ikäänkuin keskustelivat sisarensa, -maapallon kanssa, tässä juhlallisessa äänettömyydessä, sillaikaa kun -me, tomun lapset, olimme unen helmoissa, ja ne puhuivat elämän -arvoituksista niin syvillä, valtavilla äänillä, ettei ihmiskorvin sitä -voinut kuulla. - -Mutta samalla tuntuu yö meistä niin lohdulliselta ja virkistävältä. Sen -helmassa hiipivät surumme ja huolemme häpeissään tiehensä. Päivä on -ollut raskas ja surullinen. Mutta yön tullen häipyvät surumme, elämä ei -enää tunnu niin toivottomalta, niin läpeensä synkältä. Sinitaivaalla -vilkkuvat tähdet kuiskuttavat meille sanomia ijäisyydestä, johon -verrattuna maailmamme ja sen pienoiset huolet ja puuhat ovat -mitättömyyksiä. Tämmöisinä hetkinä tunnemme me, että surut ja tuskat -ovat jumalan lähettämiä enkeleitä, joiden tehtävänä on koettaa -kärsimysten avulla saada meitä hyviksi. - -Ja vain se, joka on kärsimyksen tietä vaeltanut, tietää miten -salaperäisen lohduttavasti öinen tähtitaivas vaikuttaa murtuneeseen -ihmissieluun. Kärsimys jalostaa ihmistä, se saattaa hänet lähemmäksi -jumalaa. Vain tyhmä ihminen napisee kohtaloaan vastaan, sen sijaan että -hänen tulisi olla kiitollinen suruista ja kärsimyksistä, joita on -saanut osakseen. - - - - -YHDESTOISTA LUKU. - -Miten George kerran heräsi varhain aamusella. -- George, Harris ja -Montmorency eivät rakasta kylmää vettä. -- J. osottautuu -sankarimaiseksi ja päättäväiseksi ihmiseksi. -- George ja hänen -paitansa: sangen opettavainen juttu. -- Harris kokkina. -- -Historiallinen katsahdus, semminkin aijottu kouluja ja opiskelevia -varten. - - -Minä heräsin kello kuusi seuraavana aamuna ja näin, että George myös jo -oli hereillä. Me kääntelimme kyljelle ja toiselle nukahtaaksemme -uudelleen, mutta unta ei vaan enää tullut. Jos meillä olisi ollut joku -tärkeä tehtävä, jonka vuoksi meidän _ehdottomasti_ olisi täytynyt -aikaiseen nousta vuoteelta, niin olen varma siitä että kumpikin -olisimme heti kelloa katsottuamme vaipuneet jälleen uneen ja vetäneet -hirsiä kymmeneen saakka. Mutta silloin kun _ei_ ole välttämätöntä nousta -aikaiseen, kun hyvällä omallatunnolla vielä saisi nukkua pari tuntia, -kas silloin juuri herää peräti aikaiseen eikä enää millään ehdoilla saa -nukutuksi. Niin, tunsimme nytkin -- kun oli suorastaan järjetöntä -nousta näin varhain -- että kuolisimme, jos viisi minuuttia kauvemmin -venyisimme vuoteella. George kertoi, että hänen kerran oli käynyt hyvin -hassusti aikaiseen heräämisen vuoksi. Se oli noin l 1/2 vuotta sitten, -kun hän asui erään mrs. Gippingsin luona. Hänen kellonsa oli erään -iltana joutunut epäkuntoon ja pysähtynyt neljännestä yli 8. Hän ei -siitä tiennyt mitään ja meni rauhallisesti levolle ripustettuaan kellon -tavalliseen naulaan vuoteen vieressä. - -Oli keskellä talvea, päivät olivat hyvin lyhyitä ja sitäpaitse oli -viikon päivät ollut tiheä sumu, niin että aamusin tavallisesti oli -vielä hyvin pimeä, kun George meni työhönsä. Niin oli tänäkin aamuna, -kun George heräsi ja katsoi kelloaan. Se oli 8 1/4. - -"Kaikki hyvät henget varjelkoon!" tokasi George; "ja minunhan on kello -9 oltava Cityssä. Miksi minua ei ole herätetty? Se on hävytöntä!" Ja -hän nakkasi kellon vuoteelle, hypähti lattialle, otti kylmän kylvyn, -peseytyi, pukeutui ja ajeli partansa -- kylmällä vedellä -- sillä ei -ollut aikaa odottaa veden lämmittämistä. Sitten hän katsoi kelloa. - -Lieneekö tärähdys vuoteelle heittäessä tahi joku muu asia saanut sen -aikaan, sitä ei George tiedä sanoa, mutta varmaa vaan on, että kello -oli ruvennut käymään ja oli nyt 20 vailla 9. - -George pisti sen taskuunsa ja läksi huoneesta. Ruokasalissa oli kaikki -pimeätä ja äänetöntä; ei ollut tulta takassa eikä aamiaista pöydällä. -George jupisi, että oli häpeämätöntä mrs. G:ltä olla niin leväperäinen -ja päätti puhua suunsa puhtaaksi tullessaan kotiin aamupäivällä. -Nyt ei siihen ollut aikaa. Hän otti päällystakkinsa, hattunsa ja -sateenvarjonsa ja meni alas portaita. Ulko-ovi oli vielä lukittu -- -koko talossa ei kuulunut hiiskahdustakaan. George noitui mrs. G:tä, -nimitti häntä laiskaksi vanhaksi noidaksi, joka ei viitsinyt aikanaan -nousta vuoteelta. Sitten hän avasi oven ja meni ulos kadulle. - -Hän kulki melkein juoksujalkaa neljännes penikulman, ennenkuin alkoi -huomata miten merkillisen autiot ja äänettömät kadut vielä olivat. Hän -ei ollut kohdannut ainoatakaan ihmistä, ei yksikään myymälä ollut vielä -avoinna. Olihan kyllä tavattoman pimeä ja sumuinen aamu, mutta siltä ei -ollut syytä, arveli George, lakkauttaa kaikkea kauppaa ja liikettä. -_Hänen_ täytyi mennä toimeensa: mitä oikeutta oli siis toisilla sulkea -myymälöitään ja konttorejaan sumun ja pimeyden vuoksi!! - -Vihdoin hän saapui Holborniin. Siellä ei näkynyt kissaakaan! Ei mitään -liikettä kaduilla! Eräässä kulmassa seisoi kolme henkeä, yksi niistä -oli poliisikonstaapeli; yhdet torikärryt, joissa oli vihanneksia -- -siinä kaikki. George katsoi kelloaan, se oli viittä vailla yhdeksän! -Hän pysähtyi ällistyneenä ja koetteli valtimoaan. Se löi aivan -säännöllisesti. Sitten hän kello kädessä meni poliisimiehen luo ja -kysyi tältä paljonko kello mahtoi olla. - -"Mitäkö kello on?" toisti tämä epäluuloisesti tähystäen Georgea -kiireestä kantapäähän; "tuota noin, jos tahdotte kuunnella, niin -kuulette sen heti lyövän." - -George kuunteli ja samassa jossakin läheisyydessä kello alkoi lyödä. - -"Mutta -- sehän löi vaan kolme!" huudahti George loukkaantuneella -äänellä, kun kello oli lyönyt. - -"No niin, ja _mitä_ sen Teidän mielestänne olisi tullut lyödä?" kysäsi -poliisimies. - -"Yhdeksän, tietenkin", vastasi George näyttäen kelloaan. - -"Missä Te asutte?" virkkoi nyt järjestyksen valvoja ankarasti. - -George ilmotti osotteensa. - -"Vai niin, todellakin, vai siellä?" vastas konstaapeli, "no, seuratkaa -neuvoani ja menkää siivosti kotiin ja viekää kellonne myöskin. Tämä ei -ole mitään sukkelata pilaa, jos tahdotte tietää ajatukseni." - -Ja George palasi kotiin pitkin autioita katuja. - -Ensin hän aikoi mennä uudelleen levolle, mutta ajatellessaan, että -hänen täytyisi jälleen pukeutua ja peseytyä, hän päätti istua loppuyön -nojatuolissa ja koettaa nukkua siinä. - -Mutta hän ei saanut unta: ei koskaan elämässään ollut hän tuntenut -itseään niin virkuksi. Senvuoksi hän sytytti lampun ja ryhtyi pelaamaan -shakkia itsensä kanssa. Mutta se tuntui kovin pitkäveteiseltä, jonka -vuoksi hän jätti pelin kesken ja koetti lukea. Mutta lukeminenkaan ei -maistanut, hän ei voinut kiinnittää ajatuksiaan luettavaan. Vihdoin hän -otti päällystakkinsa ja meni uudelleen kadulle kävelemään. - -Oli hirveän kolea ja sumuinen ilma, ja kaikki poliisit, jotka hän -kohtasi, tarkastelivat häntä peittelemättömällä epäluulolla. He -käänsivät lyhtyjensä valon suoraan hänen kasvoihinsa ja seurasivat -hänen kintereillään pitkät matkat, kunnes hänestä alkoi tuntua, että -hän todella oli tehnyt jotakin pahaa ja hän alkoi pujahdella -sivukaduille ja piileskellä pimeissä porttikäytävissä, heti kun kuuli -poliisimiesten säännölliset, kaikuvat askeleet lähenevän. - -Moinen salaperäinen käytös tietenkin herätti järjestyksen valvojien -epäluulot ylimmilleen ja he alkoivat väijyä Georgea, yllättivät hänet -ja tutkivat mitä hän täällä teki. Ja kun hän vastasi: "ei mitään", hän -oli muka kävelemässä vain omaksi huvikseen (kello oli silloin neljä -aamulla), pudistivat poliisimiehet epäilevästi päätään ja pari heistä -seurasi häntä kotiin saakka nähdäkseen asuiko hän todella siellä missä -oli sanonut. He näkivät hänen avaavan oven omalla avaimellaan, ja -sitten he asettuivat vartioimaan taloa kävellen edestakaisin oven -edustalla. - -George päätti nyt tehdä tulen takkaan ja ajan kuluksi valmistaa -itselleen hieman murkinaa; mutta merkillistä oli, ettei hän voinut -pidellä tahi koskettaa mitään hiilistä aina teelusikkaan saakka -pudottamatta sitä lattiaan, ja hän piti semmoista hiidenmoista kolinaa -että hän joka hetki pelkäsi mrs. G:n heräävän ja luullen varkaita -olevan talossa rientävän akkunaan huutamaan "Poliisia!", jolloin nuo -kaksi salapoliisia syöksisi taloon, panisi hänet käsirautoihin ja veisi -hänet poliisiasemalle! - -Hän oli peräti hermostunut ja hän kuvitteli miltä tuntuisi seista -oikeuden edessä koettaen turhaan selittää asiata ja vakuuttaa -viattomuuttaan: kukaan ei häntä uskoisi. Hän oli jo kuulevinaan -tuomiota julistettavan: 20 vuotta pakkotyötä! Hänen äitinsä kuolisi -surusta ja häpeästä! Siksi hän jätti murkinan valmistuspuuhat sikseen -ja heittäysi täysin puettuna lepotuoliin, kunnes mrs. G. 1/2 8 ajoissa -ilmestyi ruokasaliin. - -George sanoi, ettei sen koommin koskaan ole noussut liian aikaiseen: se -oli hänelle terveellinen opetus. - -Me olimme pukeutuneet Georgen kertoessa minulle tätä tosi tapausta. -Sitten ryhdyin minä herättämään Harrista airon avulla. Kolmannella -yrityksellä se onnistui: hän kääntihe toiselle kyljelle ja mutisi -olevansa jalkeilla minuutin kuluttua ja pyysi saada jalkineensa -kiilloitetuksi. Me annoimme hänen -- veneha'an avulla -- tuntea missä -hän oli, ja vihdoin hän veltosti nousi istumaan lähettäen samalla -Montmorencyn, joka oli asettunut nukkumaan hänen rintansa päälle, -vierimään veneen tuhtojen alle. - -Sitten raoitimme telttavaatetta ja kaikki neljä kurkistimme ulos -aamuauringon valaisemalle joelle. Olimme kotona päättäneet nousta -aikaiseen aamulla, raoittaa telttaa ja suora päätä vuoteelta syöksyä -jokeen ottamaan pitkän virkistävän aamukylvyn. Niin, nyt oli aamu, -mutta päätöksen toteuttaminen näytti varsin vähän houkuttelevalta. Vesi -näytti kovin tummalta ja kylmältä ja aamutuuli puhalsi vinhasti saaden -meidät värisemään vilusta. - -"No niin, kuka hyppää ensiksi veteen?" kysäsi Harris vihdoin. - -Ei kukaan näyttänyt pitävän kiirettä. George alkoi verkalleen vetää -sukkia jalkaansa. Montmorency ilmasi ajatuksensa surkealla ulvonnalla, -ikäänkuin kauhistuttaisi häntä asian kuvitteleminenkin; Harris taas -sanoi, että oli ylen vaivaloista päästä vedestä ylös veneeseen jälleen -ja alkoi rauhallisesti pukeutua. - -Ei minuakaan asia sanottavasti innostuttanut, mutta en tahtonut seurata -toisten pelkurimaista esimerkkiä. Valitsin senvuoksi kultaisen -keskitien: päätin pestä ruumiini kylmällä vedellä; minä otin -uimalakanan ja kapusin rannalla kasvavan puun ulkonevalle oksalle, joka -oli melkein vedenrajassa. - -Ilma oli purevan kylmä. Tuuli leikkeli veitsen tavoin ihoani. Noiduin -koko hommaa ja päätin kääntyä takaisin ja pukeutua. Otin askeleen -taaksepäin, kun samassa tuo vietävä oksa murtui ja minä syöksyin -suinpäin jokeen. Olin jo keskellä virranuomaa ja nielaissut muutaman -litran Thamesin vettä, ennenkuin pääsin selville siitä, mitä oli -tapahtunut. - -"Kautta Jupiterin! vanha J. hyppäsi jokeen", kuulin Harrisin tokasevan, -kun jälleen tulin vedenpintaan. "En todella luullut hänellä olevan -siihen rohkeutta." - -"Onko kaikki tolallaan?" huusi George minulle. - -"Kaikki hyvin", minä läähätin. "Mutta te olette nahjuksia, kun ette -uskaltaneet tulla veteen. En koko maailman aarteista olisi tahtonut -luopua tästä nautinnosta. Ettekö tahdo koettaa? Siihen vaaditaan vain -hiukkanen päättäväisyyttä." - -Mutta en voinut heitä houkutella. - -Vielä toinenkin sangen hupainen seikka tapahtui pukeutuessamme. Minua -paleli kamalasti veneeseen noustessani, ja kiireissäni koettaessani -saada paitaa ylleni, putosikin se jokeen. Se saattoi minut täyteen -raivoon, olletikin kun George purskahti nauruun. En nähnyt asiassa -mitään naurettavaa ja sanoinkin sen Georgelle, mistä hän nauroi sitä -enemmän. Vihdoin loppui kärsivällisyyteni ja minä sanoin hänelle -suoraan mikä vihoviimeinen, tylsämielinen pässinpää hän oli, mutta -siitä hän hirnui yhä äänekkäämmin. Ja juuri kun olin saanut ongituksi -paitani vedestä, minä huomasin, ettei se ollutkaan _minun_ paitani, -vaan Georgen, jonka epähuomiossa olin ottanut! Nyt selvisi minullekin -asian naurettava puoli ja minä purskahdin nauruun. Ja kuta enemmän -silmäilin vuorotellen Georgen likomärkää paitaa ja Georgea itseään, -joka lakkaamatta nauraa hirnahteli, sitä enemmän asia minua huvitti, ja -nauroin niin makeasti, että paita vihdoin uudelleen putosi veteen. - -"Etkö aijo onkia paitaasi vedestä?" kysäsi George hirnahduksiensa -väliajalla. - -En voinut kotvaan vastata hänelle, nauroin niin kiihkeästi, mutta -lopultakin minun onnistui sopertaa: - -"Eihän se olekaan minun paitani -- se on _sinun_!" - -En koskaan elämässäni ole vielä nähnyt ihmiskasvojen niin nopeasti -muuttuvan nauravista totisiksi. - -"Mitä!" tiuskasi George hypähtäen seisoalle. "Senkin vietävä porokynsi! -Vanha aasi! Etkö voi olla huolellisempi pukeutuessasi? Kaikki -virtahepot ne pyrkivätkin mukaan veneretkelle! Et sinä kykene olemaan -mukana veneessä, sen sanon. Anna venehaka tänne!" - -Minä koetin saada häntä oivaltamaan asian humoristista puolta, mutta -turhaan. George on välistä hyvin hidas käsittämään hienompaa huumoria. - -Harris ehdotti, että söisimme munaomelettia aamiaiseksi. Hän sanoi -osaavansa valmistaa sitä. Hänen puheestaan päättäen oli hän koko -mestari omeletin valmistuksessa. Hän, muka, oli usein niitä valmistanut -huvimatkoilla ja purjehdusretkillä. Se oli hänen erikoisalansa. -Ihmiset, jotka kerrankin olivat nauttineet hänen valmistamistaan -omeleteista, olivat -- kertoi Harris itse -- niin hurmaantuneet niihin, -etteivät enää tahtoneet katsoakaan muunlaista ravintoa ja kuolivat -nälkään, jolleivät saaneet himoruokaansa. - -Suumme tietenkin tulivat veteen moisista jutuista, ja me ryhdyimme -innokkaasti häntä avustamaan paistinpannun lämmityksessä ja muissa -valmistuspuuhissa. - -Harrisin näytti olevan vaikea saada munia särjetyiksi -- eli oikeammin: -särjetyiksi hän ne kyllä sai, mutta ne eivät tahtoneet mennä pannuun, -kun ne oli särjetty, vaan pyrkivät valumaan kaikkiin muihin paikkoihin. -Vihdoin onnistui hänen saada pannuun puoli tusinaa ja hän ryhtyi peräti -juhlallisen näköisenä niitä paistamaan. - -Se näytti olevan peräti oikullista työtä, mikäli George ja minä voimme -päättää. Joka kerta kun hän läheni pannua, hän säännöllisesti poltti -sormensa, ja sitten hän hyppi ja tanssi pannun ympärillä nuollen ja -puhaltaen sormeaan. Me Georgen kanssa aloimme luulla, että tämä tanssi -ja hyppely olivat keittohommaan kuuluva salaperäinen, mutta tuiki -välttämätön toimitus. - -Emme olleet koskaan syöneet munaomelettia ja me otaksuimme sen -valmistukseen kuuluvan tämmöisiä temppuja, samoinkuin intiaanit ja -Sandwich-saarten asukkaat tanssien ja laulaen valmistavat ateriansa. -Montmorency tuli myös siihen ja pisti kuononsa paistinpannun reunalle. -Se oli tietysti tulisen kuuma ja Montmorencykin alkoi ulvoa ja tanssia. -Niin, se oli huvittavin ja jännittävin näytelmä, minkä koskaan olimme -nähneet. George ja minä olimme oikein pahoillamme, kun se oli lopussa. - -Tulos ei tosin täydellisesti vastannut odotuksia, joita Harrisin -kehumiset olivat meissä herättäneet. Sitä oli kovin vähän -- ainakin -kaikkeen touhuun nähden, mitä sen valmistus oli aiheuttanut. Kuusi -munaa oli mennyt pannuun, ja niiden tuloksena oli teelusikallinen -palanutta, epämiellyttävän näköistä seosta. - -Harris sanoi, että se oli paistinpannun syy, ja arveli, että se olisi -onnistunut paremmin, jos meillä olisi ollut kalakattila ja kaasu-uuni. -Me päätimme, ettemme enää valmistaisi tätä ruokalajia, ennenkuin meillä -olisi mainitut talousesineet käytettävinämme. - -Aurinko oli noussut korkealle, kun lopetimme aamiaisen, ja tuuli oli -hiljennyt. Oli niin ihana aamu, kuin suinkin voi toivoa. Näköpiirissä -ei ollut juuri mitään, mikä muistutti meitä 19:ta vuosisadasta, ja kun -katselimme auringon valaisemaa jokea, voimme helposti kuvitella, että -olimme siirtyneet vuosisatoja takaperin ajassa tuohon ikimuistettavaan -kesäkuun aamuun v. 1215 ja että me olemme englantilaisia talonpoikia -kotikutoisissa puvuissa ja tikari vyöllä, jotka saamme olla tämän -peräti tärkeän historiallisen tapauksen todistajina. - -Kesä-aamu on kaunis, tyyni ja lämmin. Mutta ilmassa väräjää kuitenkin -levottoman kiihkon enteitä. Juhani-kuningas on nukkunut yönsä -Duncroft-Hallissa, ja koko pieni Stainesin kaupunki on edellisinä -päivinä kajahdellut aseellisten miesten ja sotaratsujen raskaista -askeleista. Siellä vilisee teräkseen puettuja ritareja, keihäillä, -tapparoilla ja jousilla varustettuja sotilaita ja julman näköisiä -muukalaisia palkkasotureita. - -Loistavapukuisia ritareita ja ylhäisiä herroja seurueineen ratsastaa -pitkin päivää kaupunkiin. Mutta illan tullen sulkevat kaupungin -porvarit visusti porttinsa, sillä räyhääviä sotamiesparvia kuljeskelee -pitkin katuja ja näinä rauhattomina aikoina ei käsi koskaan ole etäällä -miekankahvasta; miekka on näet tavallinen tuomari riita-asioissa, joka -sekä julistaa tuomion että panee sen täytäntöön. Sotamies on tottunut -ottamaan mitä hyväksi näkee ja maksaa siten, että säästää omistajan -hengen, jos sattuu olemaan hyvällä tuulella! - -Suurella torilla ovat ylhäisten herrojen seuralaiset yöleirissä suurten -nuotioiden ääressä, siellä aterioidaan, juodaan, lauletaan ja pelataan, -ja pikari kiertää miehestä mieheen myöhään yöhön. Kirkkaat haarniskat -ja aseet välkkyvät nuotioiden valossa. Olut-tuvat ovat täynnä tuikeita -sotilaita ja räyhääviä maalaisia. - -Vartijat käyskentelevät pimeillä kaduilla. Nuotiot alkavat sammua ja -kaukana koillisella taivaalla sarastaa aamunkoite. Taivas alkaa -ruskoittua; aamu on käsissä, tämän suuren päivän aamu, jonka -merkityksen vasta seuraavat sukupolvet voivat täydelleen käsittää. - -Noilla molemmilla pienillä saarilla, jotka ovat joen keskellä, -vallitsee vilkas liike ja hyörinä; siellä on joukko työmiehiä -uutterassa työssä. Sinne on kyhätty suuri paviljonki, ja salvumiehet -naulaavat jo paikalleen viimeisiä kattolautoja, samalla kun Lontoosta -tulleet verhoilijat sisustavat rakennusta monivärisillä loistavilla -kankailla, silkkiverhoilla ja kullalla ja hopealla kirjailluilla -peitteillä. - -Ja nyt, katso! alas rantaan saapuu kaupungista ja sen ulkopuolella -olevista yöleireistä loistava seurue toisensa jälkeen. Pukujen upeat -värit loistavat kirkkaassa auringonvalossa, aseet kimaltelevat. Soturit -nojautuvat aseisiinsa ja odottavat, ja airueita nopeilla hevosilla -kiitää ryhmästä toiselle. - -Hetki hetkeltä saapuu yhä uusia joukkoja rantaan. Kypärit ja haarniskat -kiiltävät auringossa, aseet kilahtelevat ja moni ylhäinen herra -saattueineen saapuu tänne torvien toitottaessa ja lippujen liehuessa. -Vasallit ja asemiehet kokoontuvat lääniherrojensa ympärille -- tämä on -vilkas, kaunis, värikäs näky, jota kyllä kannattaa katsella. - -Läheiset rinteet ja joen molemmat rannat ovatkin tulvillaan uteliaita -katsojia, kaupunkilaisia, ällisteleviä maalaisia lähitienoilta ja -paljon muuta väkeä. Kullakin on oma käsityksensä odotetusta -tapahtumasta: toiset puhuvat innostuksella päivän merkityksestä, mutta -harmaapäiset, kokeneet vanhukset ravistavat epäilevästi päätään: he -ovat usein ennenkin kuulleet moisia kauniita lupauksia annettavan, -joita ei kuitenkaan ole pidetty. - -On jo myöhäinen aamupäivä; me ja kaikki kansa olemme kärsivällisesti -odottaneet. Tuntikausia ovat lakeijat seisoneet linnan venelaiturilla -vartioimassa upeaa, matoilla ja kultakoristeilla sisustettua venettä, -jossa Juhani-kuningas aikoo kulkea saarelle -- allekirjoittamaan -kansansa vapaudenkirjaa! - -Toki vihdoinkin! Tuolla ratsastaa kuningas rantaan hovimiestensä ja -valtakunnan ylimysten seurassa. Majesteetin kasvot ovat kalpeat, katse -arka, häilyvä. Hän lienee nukkunut huonosti, eikä ihmekään -- -sokeudessaan ja kevytmielisyydessään on hän joutunut semmoiseen -asemaan, että hänen _pakosta_ täytyy suoda vapaus alamaisilleen. Hän -koettaa kuitenkin salata tunteitaan: suopealla hymyllä ja armollisin -sanoin tervehtii hän ylhäisiä herroja, jotka ovat saattaneet hänet -moiseen nöyrytykseen. Mutta koko ajan hän vilkuilee ympärilleen -nähdäkseen miten lukuisilla joukoilla hänen korskat alamaisensa ovat -saapuneet, ja miten paljon hänen omia muukalaisia soturejaan on -saapuvilla. - -Onkohan todella jo liian myöhäistä? Odottamaton hyökkäys vain hänen -vieressään seisovien ylimysten kimppuun -- he eivät moista yllätystä -osaa odottaakaan -- reipas käsky hänen ranskalaisille sotureilleen ja -nuo uppiniskaiset, kapinoivat ylimykset saisivat katkerasti katua -päivää, jolloin olivat nousseet vastustamaan hallitsijaansa, Herran -voideltua. Voimakas luonne saisi kyllä pelin vieläkin kallistumaan -voittoon. Voi, olisipa Richard-vainaja ollut tässä hänen asemassaan! -Vapauden malja olisi silloin jälleen tempaistu Englannin huulilta, ja -vapauden päivänkoitto siirtyisi vuosisadan tulevaisuuteen. - -Mutta Juhani-kuninkaan sydän masentuu nähdessään niin paljon tuikeita, -päättäviä kasvoja, hän antaa soturiensa vetäytyä taustalle ja astuu -upeasti koristeltuun purteen, minne ylimykset -- oikea käsi miekan -kahvalla -- seuraavat häntä ja vene lähtee liikkeelle. - -Verkalleen kulkee vene tuon lyhyen matkan joen poikki saareen, jota -vielä tänäpänä nimitetään Magna Charta-saareksi. Kuningas astuu maihin, -ja me odotamme jännityksellä, kunnes lukemattomista suista lähtevä -riemuhuuto tärisyttää ilmaa: Englannin vapauden temppeliin on, kuten -kaikki tiedämme, laskettu sen tukevin peruskivi. - - - - -KAHDESTOISTA LUKU. - -Henrik VIII ja Anna Boleyn. -- Miten tukalaa on asua samassa talossa -kuin rakastava pari. -- Kova aika Englannin kansalle. -- Tukala yösijan -saanti. -- Kodittomina ja turvattomina. -- Harris valmistaihe -kuolemaan. -- Enkeli saapuu avuksemme. -- Odottamattoman ilon vaikutus -Harrisiin. -- Pieni illallinen. -- Murkina. -- Suunnaton hinta, -sinapista. -- Itsepäinen säilykeastia. -- Maidenhead. -- Me -purjehdimme. -- Kolme kalastajaa. -- Meitä kirotaan. - - -Minä istuin joen äyräällä syvissä mietteissä, mielikuvitukseni oli -palannut takaisin ammoin sitten vierineisiin tapauksiin, kun George -huomautti, että jos olin jo kylliksi levännyt, miksen auttanut häntä -astioiden pesussa? Täten minut rutosti tempaistiin menneistä, -kunniakkaista ajoista runottomaan nykyaikaan ja minä palasin veneeseen, -puhdistin paistinpannun puupuikolla ja heinätupolla sekä kirkastin sen -vihdoin Georgen märällä paidalla. - -Me soudimme Magna Charta-saarelle, katselimme kiveä, jonka ympärille on -rakennettu katos, ja jossa tämä tärkeä perustuslakimme kerrotaan -tulleen allekirjoitetuksi. On myös toinen taru, jonka mukaan -allekirjoitus on tapahtunut "Runningmeden" rantatöyräällä, mutta itse -puolestani olen vakuutettu siitä, että edellinen taru pitää paikkansa. -Sen ajan lordit, kreivit ja paronit tunsivat kylläkin mikä liukas -ankerias Juhani-kuningas oli ja tietenkin he olivat siksi varovia, että -veivät hänet saarelle, mistä majesteetin ei ollut niinkään helppo -livahtaa tiehensä eikä tehdä takaperoa. - -Hieman ylempänä jokivarrella on erään vanhan luostarin rauniot ja sen -ympärystöillä kerrotaan Henrik VIII:n odottaneen Anna Boleynia, kun -heillä oli lemmenkohtauksia. Myöskin Kentissä, Hever Castlen luona, -ovat rakastavat tavanneet toisiaan, ja joskus myös St Albansin luona. -Näihin aikoihin mahtoi Englannin kansan olla vaikea liikkua millään -seuduilla tapaamatta penkkiä, missä tämä ajattelematon nuori pariskunta -_ei_ olisi istunut! - -Oletteko koskaan asunut talossa, jossa on rakastunut pari? Se on peräti -ankara vitsaus! Sinä aijot mennä saliin lukemaan ja juuri ovea -avatessasi kuulet hiljaista kolinaa, kuten siirtyisi joku -hermostuneesti etäälle jostakin esineestä, ja kun astut sisään, seisoo -Emilia akkunassa innokkaasti tähystäen ulos tielle ja ystäväsi, Johan -Edvard, istuu huoneen toisessa päässä koko sielustaan kiintyneenä -selailemaan vanhoja, ventovierasten ihmisten valokuvia. - -"Kas vaan", virkat sinä tuokion äänettömyyden kuluttua, "minäpä en -tiennyt täällä olevan ketään." - -"Vai niin, etkö tiennyt?" virkkaa Emilia kylmällä, ivallisella äänellä, -joka osottaa miten vähän läsnäolosi häntä huvittaa. - -Teet uuden, epätoivoisen yrityksen saada keskustelua toimeen: - -"Täälläpä on kovin pimeä. Miksette ole sytyttäneet kaasua?" - -Johan Edvard sanoo: "Oho!" sitä ei hän ollut huomannut; ja Emilia -huomauttaa, ettei pappa pidä siitä, että suotta poltetaan kaasua -valoisalla päivällä. Sinä kerrot heille pari kaskua ja teet selkoa -Irlannin kysymyksen asemasta ja toiveista parlamentissa, mutta ei -mikään näytä heitä huvittavan. Saat vastaukseksi vaan hajamielisiä: -"Vai niin?" "Todellakin!" "Niinkö?" "Onpa se merkillistä." Ja kun -kymmenen minuuttia olet moista keskustelua ylläpitänyt, sinä hiivit -ovelle ja pujahdat ulos, ja saat hämmästykseksesi kokea, että ovi -_itsestään_ sulkeutuu jälkeesi, ennenkuin ehdit siihen koskeakaan! - -Puoli tuntia myöhemmin sinä päätät mennä polttamaan piipullisen -tupakkaa puutarhaan. Näet siellä Emilian istumassa pienellä, kapealla -tuolilla, -- Johan Edvard on nähtävästi istunut nurmella, siltä ainakin -näyttää. He eivät virka sanaakaan, mutta saat heiltä silmäyksen, joka -sanoo kaikki mitä sivistyneessä yhteiskunnassa yleensä voidaan sanoa; -ja sinä korjaat luusi kiiruumman kautta. - -Tästä lähin peloittaa sinua pistää nenääsi jok'ainoaan huoneeseen -talossa. Senpä vuoksi menet iltasella kävelemään tielle ja ihailemaan -tähtiä; sitten palaat varovasti huoneeseesi, mutta on liian aikaista -mennä levolle. Sinä menet puutarhaan: kaikki on rauhallista, mutta kun -avaat huvihuoneen ovea, saat nähdä nuo kaksi tylsämielistä nuorta -ihmistä soppeen kyyristyneinä. Ja he näkevät sinut ja otaksuvat -tietysti, että sinä tahallasi, sulasta ilkeydestä heitä väjyskelet ja -tavan takaa koetat yllättää. - -"Eikö herrasväki taivaan nimessä voisi valita jotakin erityistä -huonetta tähän tarkoitukseen ja naulata varoitustaulua ovelle, jotta -ihmiset tietäisivät sitä karttaa?" jupiset sinä palatessasi -huoneeseesi. - -Näin lienee ollut laita koko Englannin valtakunnassa, kun tuo huimapää -poika, Henrik VIII, hienosteli Annaansa. Buckinghamshiressä ihmiset -yllättivät rakastavat, juuri kun he haaveillen kävelivät Windsorin ja -Wraysburyn seuduilla, ja huudahtivat: "Oh, onko Teidän Majesteettinne -täällä?" ja Henrik sävähti tulipunaiseksi kuin koulupoika ja änkytti: -"Niin, saavuin vastikään tänne tapaamaan erästä herrasmiestä"; ja Anna -lisäsi: "On hauskaa Teitä nähdä! Eikö olekin merkillinen sattuma? -Tapasin juuri Mr Henrik VIII:nen, ja hänellä oli aivan sama tie kuin -minulla." - -Ja ihmiset miettivät itsekseen: "On parasta, että katoomme näiltä -seuduilta, niin kauvan kun tuota suutelemista ja hyväilemistä kestää. -Me lähdemme Kent'iin siksi aikaa." - -Ja he lähtevät Kent'iin, mutta heti sinne saavuttuaan he ensiksi -tapaavat Henrikin ja Annan, jotka kävelevät haaveilemassa Hever Castlen -ympärillä. - -"Tämäpä on peliä!" sanovat kunnon englantilaiset. "Lähdetään hiiteen -täältä. Mennään St Albans'iin -- se on kaunis, rauhallinen paikka." - -Ja kun he tulevat sinne, näkevät he tuon siunatun parin suutelevan -toisiaan luostarin puistossa. Silloin nämä kelpo englantilaiset -pakenevat St Albans'ista ja rupeevat merirosvoiksi, kunnes rakastavat -ovat viettäneet häänsä. - -Picnic-lahdesta aina vanhaan Windsoriin saakka on jokivarsi hyvin -kaunista. Siellä on varjoisia metsiä, kunnaita ja laaksoja; metsiköissä -on kauniita pieniä taloja ja tien varrella on ravintola, missä saa -lasillisen oivallista olutta -- sanoo Harris, ja hän on tällä alalla -asiantuntija, jonka lausuntoon voi luottaa. - -Vanha Windsor on myös historiallisesti kuuluisa paikka. Edvard -tunnustajalla oli aikoinaan palatsi siellä, ja siellä myös Jaarli -Godwin seisoi oikeuden edessä syytettynä osallisuudesta kuninkaan -veljen murhaan. Jaarli Godwin otti silloin leivän, mursi sen ja sanoi: - -"Jos olen tähän rikokseen syypää, niin tukehduttakoon tämä leipä minut, -kun sen syön." - -Hän pisti leivän suuhunsa, nielasi sen ja se tarttui hänen kurkkuunsa, -niin että hän kuoli. -- - -Vanhan Windsorin ohitse kuljettua tulee joki yksitoikkoiseksi ja -ikäväksi. Siinä ei ole mitään nähtävää, ennenkuin vasta Boveneyn -lähellä. -- Kun kuljimme Datchet'in ohi, kysyi George minulta muistinko -vielä ensimmäistä jokiretkeämme, kun kello 10 iltasella saavuimme -Datchetiin ja etsimme yösijaa. - -Sanoin sen hyvästi muistavani. Enkä sitä hevillä unhoitakaan! - -Muistan koko ikäni tuon retken. Oli kaunis lauvantai-ilta elokuussa. Me -olimme väsyneitä ja nälkäisiä kuin sudet, me kolme, Harris, George ja -minä, ja Datchetiin saavuttuamme otimme veneestä matkalaukkumme, -päällystakkimme y.m. tavaramme ja läksimme etsimään majapaikkaa. -Löysimme pian pienen, sievän hotellin, jonka seinillä kasvoi -viiniköynnöstä ja muurivihreää; mutta siellä ei ollut päivänkukkia -niiden joukossa, ja jostakin käsittämättömästä syystä minä sinä iltana -kaipasin päivänkukkia, niin että sanoin: - -"Kuulkaa, pojat, ei viitsitä mennä tänne! Mennään vähän edemmäksi, -kunnes tapaamme majatalon, jonka edustalla kasvaa päivänkukkia." - -No niin, me kuljimme edelleen ja tulimme toiseen majataloon. Sekin on -sievä, hauska hotelli ja siellä oli päivänkukkia; mutta Harris sanoi, -ettei voinut sietää erästä herrasmiestä, joka seisoi ovella nojautuen -ovipieleen. Harris väitti, että tuon miehen tukka ja saappaat tekivät -hänet pahoinvoivaksi, ja senvuoksi me kuljimme ohitse ja vaelsimme -pitkän aikaa tapaamatta muuta hotellia. Vihdoin tuli muuan mies -vastaamme ja kysyimme häneltä tietä lähimpään hotelliin. Hän vastasi: - -"Kas, herrat ovat kokonaan väärällä tiellä. Olette jo kulkeneet -hotellin ohi. Kääntykää takaisin ja sitten oikealle kädelle, niin -tulette 'Peurahotelliin'." - -Me sanoimme: - -"Niin, kyllä tiedämme. Olimme jo siellä, mutta emme pidä siitä -- -siellä ei ole päivänkukkia." -- - -"Hyvä", hän sanoi, "no, sitten on 'Manor House' aivan sen lähellä -hieman tännempänä. Oletteko käyneet siellä?" - -Harris vastasi, ettemme tahtoneet mennä sinne -- hän ei pitänyt erään -ovella seisovan miehen ulkonäöstä; hän (Harris) ei sietänyt tuon miehen -tukan väriä eikä hänen saappaitaan. - -"No niin, hyvät herrat, sitten en tiedä antaa mitään neuvoa", sanoi -oppaamme, "sillä täällä ei ole muuta kuin nuo kaksi majataloa koko -seudulla." - -"Mitä, ei muuta hotellia?" huusi Harris. - -"Ei alkuukaan", vastasi mies. - -"Mitä Herran nimessä nyt teemme?" tokasi Harris. - -Nyt George lausui mielipiteensä. Hän arveli, että Harris ja minä -voisimme rakennuttaa itsellemme tänne oman, yksityisen hotellin, minne -ei ketään punatukkaista päästettäisi sisälle. Omasta puolestaan hän -aikoi suoraa päätä palata takaisin "Peuraan." - -Täällä maailmassa on vaikea saada kaikkia toiveitaan täytetyiksi; senpä -vuoksi Harris ja minä mukauduimme välttämättömyyteen ja seurasimme -Georgea. - -Me saavuimme "Peuraan", menimme sisälle ja nakkasimme tavaramme -etehisen lattialle. - -Isäntä tuli luoksemme ja sanoi: - -"Iltaa, hyvät herrat." - -"Iltaa", vastasi George, "tahtoisimme kolme vuodetta, isäntä." - -"Olen pahoillani, sir", vastasi tämä, "mutta pelkään etten voi niitä -teille toimittaa." - -"Oh, joutavia", sanoi George, "ei sillä niin väliä ole. Kaksikin -vuodetta riittää. Voihan kaksi meistä nukkua samalla vuoteella, eikö -niin?" jatkoi hän kääntyen Harrisiin ja minuun. - -Harris sanoi: "Oh, vallan mainiosti"; hän otaksui, että George ja minä -vallan hyvästi voisimme nukkua yhdessä. - -"Olen pahoillani sir", toisti isäntä, "mutta meillä ei todellakaan koko -talossa ole ainoatakaan vapaata vuodetta! Päinvastoin on meidän jo -täytynyt sijoittaa, kaksi, jopa kolmekin _gentlemania_ samaan sänkyyn; -en voi sille mitään, hyvät herrat." - -Tämä oli meille koko kolaus! - -Mutta Harris on vanha, kokenut matkailija, hän tointui pian ja -ystävällisesti hymyillen virkkoi: - -"Vai niin, sepä on ikävä juttu. Mutta kyllä me keksimme keinon. Tehän -voitte antaa meidän nukkua biljardisalissa." - -"Voi, hyvät herrat! Kolme _gentlemania_ nukkuu jo biljardipöydällä, ja -kaksi on sijoitettu kahvihuoneeseen. En mitenkään voi antaa herroille -yösijaa." - -Me poimimme tavaramme lattialta ja menimme "Manor House'en." Se oli -pieni, sievä rakennus. Minä sanoin pitäväni siitä enemmän kuin -edellisestä paikasta. Harris sanoi: "Aivan oikein", tämä oli sievä -paikka ja eihän meidän ollut pakko katsella tuota punatukkaista -herrasmiestä; eihän miesparka todellakaan ollut itse syypää hiustensa -tulipunaiseen väriin. - -Harris puhui miehen tukasta filosoofin tyyneydellä. - -Meidän ei tarvinnut avatakaan "Manor Housen" ovea! Emäntä tuli jo -portailla vastaamme ja ilmoitti, että me olimme neljästoista seurue, -jolta hänen viimeisen puolentoista tunnin kuluessa oli täytynyt kieltää -yösija! Ja kaikkiin ehdotuksiimme biljardista, heinäladosta ja -hiilikellarista hän hymyillen pudisti päätään: kaikki mainitut paikat -olivat jo aikoja sitten otetut käytäntöön ja täpösen täynnä. - -Eikö hän koko kylässä tiennyt ainoatakaan paikkaa, missä kolme -väsynyttä matkailijaa voisi saada yösijaa? - -"Niin, jolleivät herrat ole kovin vaativaisia", hän sanoi -- _hän_ -puolestaan ei paikkaa voinut suositella -- "niin on Etonin tien -varrella, noin puoli penikulmaa täältä, pieni olutkapakka --." - -Emme kuunnelleet lausetta loppuun; sieppasimme kapineemme ja läksimme -juoksujalkaa laputtamaan neuvottuun suuntaan. Matka tuntui pikemmin -puolentoista kuin puolen penikulman pituiselta, mutta vihdoin pääsimme -perille ja hyökkäsimme hengästyneinä oluttupaan. - -Isäntäväki siellä oli sydämetöntä ja epäkohteliasta. He suorastaan -nauroivat meille. Heillä oli koko talossa vain kolme vuodetta ja niihin -oli jo sijoitettu seitsemän herraa ja kaksi nainutta pariskuntaa! -Siellä istui oluttuoppinsa ääressä muuan hyväsydäminen maamies, jonka -kävi meitä sääli ja hän neuvoi meitä maustekauppiaan luo, jonka talo -oli aivan Peurahotellin lähellä ja -- me palasimme takaisin. - -Maustekauppiaan talo oli reunojaan myöten täynnä. Puodissa sattui -olemaan muuan vanha eukko, joka ystävällisesti neuvoi meitä tulemaan -kanssaan. Hän tunsi näet erään rouvan, joka joskus vuokrasi huoneita -matkustajille. - -Vanha eukko käveli peräti hitaasti ja kesti 20 minuuttia, ennenkuin -saavuimme tuon rouvan asunnolle. Eukko käytti tilaisuutta hyväkseen -matkalla kertomalla meille mitä vaivoja hänellä oli selässään ja -tekemällä selkoa tautiensa kaikista vaiheista. - -Tuttavan rouvan huoneet olivat täpösen täynnä. Sieltä meitä neuvottiin -n:o 27. Sama tulos. N:o 27 oli täynnä ja osotti meidät n:o 32:een, ja -32 oli täynnä. - -Sitten me palasimme takaisin valtatielle ja Harris istahti tiepuoleen -ja sanoi, ettei aikonut käydä askeltakaan edemmäksi. Oli turhaa enää -kysyäkään yösijaa ja hän sanoi tahtovansa kuolla siihen. Hän pyysi -Georgea ja minua viemään viimeisen tervehdyksen hänen äidilleen ja -ilmoittamaan kaikille hänen ystävilleen, että hän antoi heille anteeksi -ja kuoli onnellisena. - -Tällä hetkellä saapui luoksemme enkeli -- pienen pojan haamussa (ja en -todellakaan osaa kuvitella tehokkaampaa valepukua enkelille!); sillä -oli olutkannu toisessa kädessä, toisessa taas pitkä nauha, jonka päähän -oli sidottu jotakin, jonka hän sinkosi jokaiseen tien varrella olevaan -kiveen, mistä syntyi omituinen läiskähtävä ääni. - -Me kysyimme tältä taivaalliselta matkailijalta (myöhemmin kyllä saimme -selville, että hän oli samaa syntistä alkujuurta kuin mekin) tiesikö -hän missään yksinäistä taloa, jossa asui vaan heikkoja, sairaita -ihmisiä (kernaimmin vanhoja rouvia tahi halvauksen saaneita -herrasmiehiä), joita olisi helppo peloittaa uhkauksilla ja täten saada -heidät luovuttamaan vuoteensa täksi yöksi kolmelle epätoivoiselle -miehelle; tahi, jollei hän tiennyt semmoista, voisiko hän suosittaa -meille tyhjää perunakuoppaa, heinälatoa, tahi asumatonta tallia tahi -jotakin sentapaista. Hän vastasi, ettei tiennyt mitään semmoista -- ei -ainakaan lähiseuduilla; mutta hän lisäsi, että jos tahdoimme seurata -häntä kotia, niin oli hänen äidillään joutilas huone, jossa voisimme -saada olla yötä. - -Me lankesimme nulikan kaulaan kirkkaassa kuutamossa ja syleilimme -häntä, ja siitä olisi epäilemättä saatu erinomaisen runollisen taulun -aihe, jollei poikanen olisi ällistynyt liikutuksestamme ja -kiitollisuuden osotuksistamme niin perin pohjin, että hän kaatua -romahti kumoon vetäen meidät mukanaan. Harrisiin vaikutti ilo niin -valtavasti, että hän meni tainnoksiin ja siinä tilassa ollen hän -tempasi pojan olutkannun ja tyhjensi sen puoleksi, ennenkuin tuli -tuntoihinsa. Sitten hän nousi ja läksi täyttä laukkaa laputtamaan -tiehensä jättäen Georgen ja minun huoleksi matkatavaroitten kantamisen. - -Pojan koti oli pieni neljän huoneen huvila, ja hänen äitinsä -- tuo -kelpo sielu! -- antoi meille illalliseksi lämpöistä kinkkua ja me -söimme sen kaikkityyni -- sitä oli viisi naulaa -- suuhumme ja -herkullisen hedelmätortun sekä kaksi kannua teetä. Ja sitten menimme -levolle. Huoneessamme oli kaksi vuodetta; toinen oli 2 jalkaa 6 tuumaa -leveä: siinä nukuimme George ja minä, ja me sidoimme itsemme lakanalla -yhteen, jotta pysyisimme vuoteella. Toinen oli taas pienen pojan sänky; -siinä nukkui Harris yksinään ja aamulla me huomasimme, että pari kolme -jalkaa Harrisin paljaasta ruumiista pisti ulos sängyn jalkapäästä ja -George ja minä käytimme sitä hyväksemme ripustamalla lakanamme siihen -riippumaan kylpiessämme. - -Emme enää olleet niin oikullisia hotellia valitessamme, kun seuraavalla -kerralla tulimme Datchetiin. -- - -Mutta palaan takaisin nykyiseen retkeemme: ei tapahtunut mitään -huomiota ansaitsevaa koko aamupäivänä, ja me saavuimme Monkey-saarelle, -missä nousimme maihin murkinoimaan. Meillä oli kylmää häränpaistia ja -huomasimme, että olimme unohtaneet ottaa sinappia mukaan. En muista, -että koskaan elämässäni, ennemmin tahi myöhemmin, olisin niin -kiihkeästi himoinnut sinappia, kuin nyt tunsin sitä tekeväni. En -yleensä pidä sinapista, ja hyvin harvoin käytän tätä maustetta, mutta -nyt olisin maksanut maailmoja sinappihiukkasesta. - -En tiedä sanoa montako eri maailmaa maailmanjärjestelmäämme kuuluu, -mutta olisin empimättä antanut ne kaikki, jok'ikisen, sille, joka olisi -tuonut minulle lusikallisen sinappia! Ei mitään himoitse enemmän kuin -sitä, mitä sillä hetkellä on mahdoton saada. - -Harris sanoi myös tahtovansa antaa maailmoja sinapista. Se, joka tällä -hetkellä olisi tiennyt tuoda meille pöntöllisen sinappia, olisi -todellakin tehnyt hyvät kaupat: hän olisi saanut maailmoja riittämään -saakka koko elinijäkseen! - -Vaikka luulenpa, että sekä Harris että minä olisimme tulleet -katumispäälle ja alkaneet tehdä takaperoa kaupoissa, heti kun olisimme -saaneet sinappia. Hetken kiihkossa ihminen usein ajattelemattomasti -tekee lupauksia, ja vasta tultuaan järkiinsä huomaa miten hullun kaupan -on tehnyt, miten vähäarvoinen haluttu esine on luvattuun hintaan -verraten. Kuulin kerrottavan herrasmiehestä, joka ollen retkeilemässä -Sveitsin vuoristossa lupasi antaa maailmoja lasillisesta kylmää olutta. -Hän saapui sitten pieneen ravintolaan, missä hän sai toiveensa -täytetyksi, mutta hän nosti hirmuisen metelin siitä, että sai maksaa -viisi frangia pullosta baijerilaista olutta. Hän sanoi, että se oli -häpeämätöntä nylkemistä, ja hän kirjoitti asiasta _Times'iin_. - -Minä tarkastelin varastojamme, mutta siellä ei ollut sinappia. Me -söimme häränpaistimme äänettöminä, alakuloisina. Elämä näytti synkältä, -ilottomalta. Me muistelimme lapsuuden onnellisia, valoisia päiviä ja -huokasimme. Omenatorttu sai kuitenkin katseemme hieman kirkastumaan, ja -kun George otti esille vasun pohjalta laatikollisen ananasia ja -vieritti sen veneen keskelle, tunsimme me, että elämä kaikitenkin oli -elämisen arvoista. - -Me pidämme paljon ananasista, kaikki kolme. Me katselimme astian -kyljessä olevaa kaunista kuvaa; me ajattelimme miten mehukasta hedelmä -olisi. Me hymyilimme toisillemme, ja Harris otti lautaset esille. - -Sitten etsimme veistä avataksemme astian. Käänsimme koko vasun -ylösalasin. Pengoimme matkalaukut sekaisin. Etsimme veneen tuhtojen -alta, sen pohjalta ja välyksistä. Etsimme veneen jokaisen sopen. Mutta -säilykerasian avaajaa ei siellä ollut. - -Sitten Harris yritti avata laatikkoa kynäveitsellään: hän taittoi -veitsen kärjen ja leikkasi arveluttavan haavan sormeensa. George koetti -sitten avata sitä saksilla mutta ne luiskahtivat ja olivat vähällä -puhkaista häneltä silmän. Heidän hoitaessa haavojaan koetin minä iskeä -reikää tuon riivatun rasian kanteen venehaan kärjellä, mutta rasia -tietysti luiskahti lyödessä ja minä syöksyin veneen laidan yli suinpäin -jokeen -- siinä oli kaksi jalkaa vettä ja liejupohja! -- ja rasia -vierähti vahingoittumattomana veneen pohjalle ja särki teekupin. - -Nyt oli kärsivällisyytemme lopussa. Me veimme kiusankappaleen rannalle, -Harris meni kedolle ja etsi sieltä raskaan, teräväsärmäisen kiven, minä -irroitin veneen maston; George piteli rasiata, Harris sovitti kiven -terävän särmän sen reunalle ja minä otin maston, kohotin sen ilmaan ja -iskeä läimäytin sillä tarmoni takaa kiveä. - -Georgen kova olkihattu pelasti hänen henkensä sillä kertaa. Hän -säilyttää sitä (oikeammin: sen jätteitä) vieläkin kalliina muistona, -ja talvi-iltoina, kun piiput on sytytetty ja pojat kertovat -seikkailuistaan ja vaaroista, joissa ovat olleet, George ottaa sen -esille, antaa sen kulkea kädestä käteen ja tuo merkillinen tapaus -kaikkine vaiheineen kerrotaan yhä uudelleen -- joka kerta uusilla -vereksillä muunnoksilla. - -Harris pääsi leikistä vähäpätöisellä ruhjevammalla. - -Sitten otin tuon kovan onnen rasian huostaani ja taoin sitä -mastontyvellä, kunnes olin kauttaaltaan hiessä ja hengästynyt, jolloin -Harris astui sijaani. - -Me iskimme sen litteäksi, me taoimme sen jälleen pyöreäksi; me annoimme -sille kaikki tunnetut geometriset muodot -- mutta reikää emme siihen -saaneet. Sitten George ryhtyi sitä muokkaamaan ja hän löi sen niin -peräti omituiseen, niin luonnottomaan, uskomattomaan, hurjaan, -oikulliseen, villiin muotoon, että häntä alkoi peloittaa ja hän heitti -maston käsistään. Sitten me kaikki kolme istahdimme nurmelle sen -ympärille katselemaan sitä. - -Sen kannessa oli suuri poimu; se ulottui laidasta laitaan, oli aivan -suun näköinen ja sillä oli niin pirullisen ilkeä, virnistelevä -pilkkanauru, että se saattoi meidät raivoon. Harris hyökkäsi rasian -kimppuun, tarttui siihen ja nakkasi sen keskelle jokea, ja me säestimme -sen uppoomista kirouksilla. Sitten palasimme veneeseen, soudimme ulos -lahdelmasta emmekä levänneet, ennenkuin saavuimme Maidenheadiin. - -Maidenhead on liiaksi keikarimainen paikka ollakseen miellyttävä. -Siellä ei ole luontoa nimeksikään. Se on Lontoon muotinarrien ja -balettityttöjen tyyssija. _London Journal'in_ nurkkanovellin -"herttualla" on alati "pieni huvila" Maidenheadissa ja tusinaromaanien -sankaritar syö siellä aina päivällistä ollessaan huvittelemassa jonkun -toisen naisen laillisen aviomiehen seurassa. - -Kuljimme nopeasti Maidenheadin ohi. Päästyämme Boulterin sululle -lepäsimme hetkisen ja soudimme sitten verkalleen eteenpäin. Täällä, -Clievedenin metsän kohdalla jokivarsi onkin ihmeen ihanaa, ja nautimme -sydämen pohjasta antaessamme pienen veneemme hiljalleen solua -eteenpäin. - -Cookhamin luona pysähdyimme erääseen lahdelmaan ja keitimme teetä, ja -alkoi jo olla ilta, kun saavuimme sululle. Oli navakka tuuli ja -merkillistä kyllä tällä kertaa meille myötäinen, sillä -- se on -kokemukseni -- tavallisesti on veneretkellä ollessa tuuli aina -vastainen, kulki sitten minnepäin tahansa. On vastatuuli aamulla, kun -lähdet matkalle, ja sinä ponnistelet airoilla hiki hatussa nauttien -ajatuksesta miten hupaista on iltasella palata kotiin myötätuulella -purjehtien. Mutta teetä juodessa tuuli kääntyykin päinvastaiseen -suuntaan ja saat henkihieverinä kiskoa raskasta venettä koko matkan -kotiin. - -Mutta jos satut unhoittamaan purjeet kotiin, silloin saat olla varma -siitä, että tuuli mennen tullen on myötäinen! Niin, tämä maailmahan -onkin vain koettelemusten tie ja ihminen syntyy tänne kärsimään ja -suremaan. - -Mutta tänä iltana oli nähtävästi tapahtunut paha erehdys: meille oli -epähuomiossa annettu myötätuuli. Riensimme käyttämään sitä hyväksemme, -nostimme purjeen ripeästi, ennenkuin erehdys huomattaisiin yläilmoissa. -Sitten heittäysimme mukaviin, siroihin asentoihin, purje pullistui, -köydet jännittyivät, masto notkui ja veneemme lensi eteenpäin. - -Minä pidin perää. - -Ei liene olemassa hurmaavampaa tunnetta kuin kiitää eteenpäin hyvässä -purjealuksessa. Se on niin lähellä lentämistä kuin suinkin voi olla -- -jollemme ota lukuun _unia_. Tuulen siivillä rientää siro pursi -eteenpäin, vanavesi solisee ja kuohuu perässä. Et ole enää hidas, -kömpelö, maalla maleksiva kaksijalkainen: sinä olet osa suuresta -Luonnosta! Sydämesi sykkii Luonnon sydämellä. Sielusi sulautuu -luontoon, kuulet sen valtavan riemulaulun ympärilläsi. Olet vapautunut -jokapäiväisen elämän puuhista ja arkihuolista, ne ovat kaukana, -kaukana, ne ovat sinusta vähäpätöisiä tällä hetkellä. Luonnon käsi -hyväilee sisarellisesti otsaasi, unhoitat surut ja kärsimykset, olet -vapaa, onnellinen ihminen! - -Olimme aivan yksin joella. Vain kaukana edessämme häämöitti yksinäinen -vene; tuokion kuluttua näimme, että se oli kalastajavene, joka oli -ankkuroitu keskelle väylää; siinä istui kolme kalastajaa. -- Me -kuljimme kauniiden metsäisten rantojen ohi; ei kukaan meistä virkkanut -sanaakaan. Minä pidin perää. - -Tultuamme lähemmäksi näimme, että veneessä istui kalastamassa kolme -kunnianarvoista, harmaahapsista vanhusta. Heillä oli veneessä kolme -pientä pallia, joilla istuivat, ja he kokivat uutterasti -pyyntikojeitaan. Mailleen menevä aurinko kultasi läntisen taivaan, -salaperäisen hehkuvina kuvastuivat taivaan värit vedenpintaan ja -taustana oleva metsä sai omituisesti loistavan värityksen. Tällä -hetkellä oli elämä todellista nautintoa, kaikki näytti valoisalta, -toivorikkaalta. Purjeemme kuvastui räikein piirtein purppuroitua -taivasta vastaan, aallot löivät leikkiään veneen kupeisiin ja takanamme -levitti jo yö tummaa vaippaansa seudun ylitse. - -Meistä tuntui kuin olisimme olleet vanhojen tarujen urheita ritareita; -me purjehdimme oudon valtameren poikki tuntemattomiin kohtaloihin -tuonne kauvas auringonlaskun maahan. - -Me purjehdimme keskellä väylää. Minä en lainkaan muistanut kalastajien -venettä olevankaan. -- -- -- Emme ensin tienneet mitä oli tapahtunut, -sillä purjeen puomi löi yli ja esti meitä näkemästä, mutta puheesta -päättäen, joka sattui korviimme, teimme johtopäätöksen, että olimme -tulleet inhimillisten olentojen läheisyyteen, olentojen, jotka olivat -harmissaan ja kovasti kiukkuisia. - -Harris laski purjeen alas, ja silloin näimme mitä oli tapahtunut. -Olimme täyttä vauhtia puskeneet purtemme vanhojen herrojen veneeseen -seurauksella, että kukin heistä pallineen ja onkineen keikahti -selälleen veneen pohjalle ja heillä näytti olevan täysi työ -selvitellessään itseään toisistaan, siimoistaan, koukuistaan ja poimia -kaloja vaatteistaan. Toimessa ollessaan he koko ajan kirosivat ja -sadattelivat meitä -- ei tavallisilla, jokapäiväisillä kirouksilla, -vaan pitkillä, huolekkaasti valituilla, pontevilla sadatuksilla, jotka -koskivat sekä maallista että tulevaista elämäämme ja käsittivät meidät -itsemme, sukulaisemme ja tuttavamme -- ne olivat sanalla sanoen -oivallisia, tehokkaita ja valittuja kirouksia. - -Harris sanoi heille, että heidän tulisi olla kiitollisia pienestä -vaihtelusta istuttuaan koko pitkän päivän siinä kalastamassa, ja hän -lisäsi olevansa pahoillaan ja kauhistunut kuullessaan vanhojen miesten -käyttävän niin syntisiä puheita: heidän toki tulisi karttaa antamasta -nuorisolle huonoa esimerkkiä. - -Mutta hänen puheestaan ei lainkaan ollut apua. - -George sanoi tahtovansa tästä lähin pitää perää. Hän sanoi, etteivät -semmoiset aivot kuin minulla oli kelvanneet peräsimen hoitoon; -- oli -parasta uskoa veneen ohjaus parempiin käsiin, käytännölliselle, -älykkäälle ihmiselle, ennenkuin hukuimme joka sorkka. Ja hän istahti -peräsimen ääreen ja ohjasi veneen Marlowiin. - -Marlowissa me jätimme veneen sillan luokse ja menimme yöksi "Kruunuun." - - - - -KOLMASTOISTA LUKU. - -Marlow. -- Bisham Abbey. -- Medmenhamin munkit. -- Montmorency aikoo -murhata vanhan kollikissan. -- Mutta päättää vihdoin jättää sen -henkiin. -- Foxterrierin häpeällinen menettely erään viraston -etehisessä. -- Lähdemme Marlowista. -- Meillä on juhlallinen -saattojoukko. -- Hinauslaiva; käytöllisiä ohjeita sen kiusaamiseksi ja -häiritsemiseksi. -- Me aijomme juoda koko joen. -- Rauhallinen koira. --- Harrisin ja piirakan salaperäinen katoaminen. - - -Marlow on hauskimpia kaupunkeja joen varrella, joita tunnen. Se on -vaatimaton, siro, pieni kaupunki, se ei ole kovinkaan runollinen eikä -komeasti rakennettu, se on totta, mutta siellä on monta hauskaa, -kodikasta taloa, ja mielikuvituksemme palaa takaisin menneisiin -aikoihin, jolloin Vilhelm Valloittaja lahjoitti kaupungin kuningatar -Mathildalle. Myöhemmin olivat Warwickin jaarlit sen suojelusherroja. - -Kaupungin ympäristöt ovat hurmaavan kauniit. Cookhamiin ja Quarry -Woodiin vaeltaessa avautuu viehättävä näköala toisensa jälkeen eteemme. - -Myöskin Bisham Abbeyhin kannattaa Marlowista retkeillä. Vanha, -runollinen Bisham Abbey! Anna Cleve ja kuningatar Elisabeth ovat siellä -asuneet ja vielä aikaisemmin kävelivät uljaat temppeliritarit sen -puistossa ja valleilla. Siellä on paljon runollisia, mielikuvitusta -kiihoittavia paikkoja. Sen paksuissa muureissa on useita salakammioita -ja -käytäviä, ja lady Hole vainaja, joka surmasi pienen poikansa, -kuuluu öisin kummittelevan autioissa käytävissä ja yrittää turhaan -pestä käsiään verestä puhtaiksi. - -Täällä nukkuu ikuista untaan myös Warwick, suuri kuningasten-tekijä, -mutta hän ei enää lainkaan välitä moisista mitättömyyksistä kuin -maalliset kuninkaat ja maalliset kuningaskunnat ovat. Joen oikealla -rannalla on Bishamin vanha kirkko, ja jos mitkään haudat kannattavat -katsomista, ovat ne Bishamin kirkossa olevat haudat ja muistomerkit. --- Runoilija Shelley asui Marlowissa ja kuuluisan runonsa -"Muhamettilaissodasta" on hän sepittänyt veneretkellä Bishamin luona. - -Hieman ylempänä jokivarrella on Hurley Weir, ja luulen, että voisin -asua siellä koko kuukauden ja lakkaamatta ihailla upeita näköaloja -saamatta sittenkään kyllikseni. Hurleyn vanha, pieni kauppala on vain -viiden minuutin matkan päässä sululta. Sen läheisyydessä on -"tanskalaiskenttä", missä maahan hyökänneet tanskalaiset muinoin olivat -leirissä, sekä Medmenhamin vanha luostari. - -Medmenhamin munkkien kuuluisan veljeskunnan -- heitä sanottiin myös -"Helvetin veljeksiksi" -- tunnuslauseena oli: "Tee mitä mielesi tekee" -ja tämä kuvaava lause oli myös kaiverrettu luostarin portin yläpuolelle. - -Aikoja ennemmin, 13:lla vuosisadalla, oli täällä toinen luostari, jossa -asui cisterciläismunkkeja. Tämä oli peräti toisenlainen veljeskunta. He -eivät käyttäneet villa- eikä pumpulivaatteita, vaan karkeita -jouhipaitoja ja kaapuja. He eivät syöneet lihaa, kalaa eikä munia. He -nukkuivat oljilla, ja puoliyön aikaan he nousivat rukoilemaan ja -"kurittamaan lihaansa." He käyttivät päivät uutteraan työhön, -lukemiseen ja rukouksiin ja heidän elämänsä oli äänetöntä kuin -haudassa, sillä he eivät koskaan puhuneet sanaakaan. - -Se oli peloittavan ankara veljeskunta; he tekivät elämänsä synkäksi ja -ilottomaksi, tämän elämän, jonka jumala on kuitenkin aikonut niin -valoisaksi! Heidän keskuudessaan ei saanut kuulua muita kuin luonnon -ääniä, -- veden kohinaa, rannan kahiliston kuiskauksia ja tuulen -huminaa; -- näin he äänettöminä päivä päivältä odottivat saavansa -kuulla taivaallisen äänen puhuvan heille. Ja koko pitkän päivän ja -juhlallisen yön jumalan mahtava ääni puhui heille tuhansilla kielillä, -mutta he eivät kuulleet yhtään ainoata näistä lukemattomista äänistä. - -Medmenhamista Hambledonin sululle on jokivarsi luonnonihanaa, mutta -Henleystä alkaen se on peräti yksitoikkoista ja karua. - -Marlowissa ollessamme nousimme sangen varhain maanantaiaamuna ja -menimme uimaan ennen aamiaista. Uimaretkeltä palatessamme Montmorency -perinjuurin häpäisi itsensä. Ainoa asia, josta Montmorency ja minä -olemme eri mieltä, on _kissat_. Minä rakastan kissoja; Montmorency ei -voi niitä sietää. - -Kun minä tapaan kissan, sanon: "Misse parka!" ja pysähdyn silittämään -sen selkää ja raappimaan sen kaulaa, ja kissa nostaa häntänsä pystyyn, -kaaristaa selkänsä ja pukkaa päätään housuihini, ja kaikki on sopua ja -rauhaa. Kun sitävastoin Montmorency tapaa kissan, saa koko lähiseutu -siitä tiedon hetikohta: nousee hirmuinen meteli ja rähinä ja kymmenen -sekunnin kuluessa siinä käytetään niin paljon haukkumasanoja ja -karkeita kirouksia, että ne huoletta riittäisivät tavalliselle -kunnianarvoiselle herrasmiehelle koko elinkaudeksi. - -Minä en soimaa koiraa (jos olen saapuvilla, eroitan riitelevät kepillä, -potkuilla tahi nakkelemalla kiviä) syystä, että se on hänen luontonsa. -Foxterrierit ovat jo syntyessään saaneet paljoa suuremman annoksen -perisyntiä kuin mikään muu koirarotu, ja me kristityt ihmiset saamme -ponnistella vuosikausia ja käyttää kaikki opettajalahjamme ja -kärsivällisyytemme saadaksemme tuon synnynnäisen raakuuden ja syntiset -himot edes nimeksikään nyyhdetyiksi pois foxterrierin sielusta. - -Muistan varsin kuvaavan tapauksen. Minulla oli muutamakseen asiaa -erääseen virastoon Haymarketissä. Etehisessä oli koko lauma koiria, -jotka odottivat isäntiensä ja emäntiensä palaamista. Siellä oli yksi -vinttikoira, pari metsästyskoiraa, yksi S:t Bernhardilainen, muutamia -retrievereitä ja newfoundlantilaisia, yksi mäyräkoira, yksi -ranskalainen villakoira, jonka päätä peitti tuuhea turkki, mutta muu -ruumis oli keritty paljaaksi, yksi bulldoggi, muutama rotankokoinen -sylikoira ja pari yorkshireläistä paimenkoiraa. - -Siinä ne istuivat kärsivällisinä, kiltteinä ja miettiväisinä. -Juhlallinen rauha näytti vallitsevan seurueessa. Kaikki oli hiljaista, -tyyntä -- kuten sivistyneessä seurassa tuleekin olla. - -Samassa astui sisälle nuori, kaunis neitonen taluttaen nauhasta -siivonnäköistä pientä foxterrieriä. Hän sitoi koiransa bulldoggin ja -villakoiran väliin ja meni toimittamaan asioitansa. Koira istui -kiltisti alallaan ja katseli ympärilleen -- minuutin ajan. Sitten se -kiinnitti katseensa kattoon ja näytti kaikesta päättäen muistelevan -äitiään. Sitten se haukotteli ja katseli ympärillään olevia koiria, -jotka kaikki olivat äänettömiä, totisia ja arvokkaita. - -Foxterrieri katseli bulldoggia, joka veti makeita unia hänen oikealla -puolellaan. Sitten se silmäsi vasemmalla olevaa villakoiraa, joka oli -heittäynyt pitkäkseen lattialle. Ja sanaakaan varoitukseksi sanomatta --- ilman että kukaan oli edes ajatellut sitä ärsyttää! -- se tarmonsa -takaa puraisi villakoiraa kupeeseen ja samalla korvia vihlova -tuskanulvahdus häiritsi herrasväen rauhallista seurustelua. - -Tämän ensi kokeen tulos näytti suuresti tyydyttävän ja huvittavan -foxterrieriä, ja se päätti saada herrasväen hieman vilkkaammalle -tuulelle. Se loikkasi villakoiran yli ja ryhtyi kiihkeästi ahdistamaan -erästä metsäkoiraa, joka heräten suloisesta unesta luuli villakoiran -itseään ahdistavan ja ryhtyi tätä kurittamaan. Sitten tuo -rauhanhäiritsijä palasi paikalleen ja hyökkäsi bulldoggin korvaan -kiinni saadakseen tämän virkeälle tuulelle; ja bulldoggi olikin -ihmeteltävän puolueeton eläin, sillä se kävi jokaisen kimppuun, johon -suinkin ulottui pääsemään käsiksi -- siihen luettuna myös viraston -ovenvartija; minkä vuoksi foxterrieri sai erinomaisen soveliaan -tilaisuuden kenenkään häiritsemättä ryhtyä kiihkeään, pitkälliseen -kaksintaisteluun yorkshireläisen paimenkoiran kanssa, joka puolestaan -heti oli valmis tappeluun ja sydämellisellä nautinnolla ryhtyi siihen. - -Se joka tuntee koirien luonteen ja tavat, arvaa sanomattakin, että -silmänräpäyksen kuluttua kaikki läsnäolevat koirat olivat keskenään -kiihkeässä tappelussa, ikäänkuin riippuisi jokaisen yksityisen koiran -elämä ja autuus tappelun ratkaisusta. Suuret koirat ottelivat hurjasti -keskenään, samaten pienet keskenään, mutta jälkimmäiset käyttivät -hyväkseen jokaisen lepohetken ottelujen välissä purrakseen suuria -koiria koipiin. - -Siinä oli helvetillinen rähinä, kuten olisi lauma pahoja henkiä pitänyt -konserttia. Joukko Haymarketin porvareita ja katuyleisöä kokoontui -viraston edustalle. Toiset kyselivät pitivätkö anarkistit kokousta -siellä, toiset taasen tahtoivat tietää ketä siellä murhattiin ja mistä -syystä. Keppien ja piiskojen avulla koetettiin eroittaa tappelevia -koiria ja jotkut riensivät etsimään poliisia. - -Keskellä tätä hiidenmoista meteliä tuo nuori, kaunis neitonen palasi -virastosta. Hän tempasi oman, kiltin koiransa (se oli juuri päässyt -pelmuttamasta paimenkoiraa niin perinpohjin, että tämä ainakin -kuukauden päivät saisi parannella vammojaan, ja se oli nyt yhtä -viattoman näköinen kuin vastasyntynyt karitsa) syliinsä, suuteli sitä -ja kysyi olivatko nuo ilkeät, vieraat haukut tehneet pahaa lemmikille, -ja hän tahtoi tietää mitä noilla suurilla, julmilla pedoilla oli täällä -tekemistä: nehän olisivat voineet tappaa hänen kiltin haukkunsa! Ja -kiltti haukku katseli emäntäänsä, ikäänkuin tahtoisi sanoa: "Oh, -olen niin iloissani siitä, että tulit ja pelastit minut tästä -epämiellyttävästä, raa'asta seurasta!" - -Neitonen sanoi, ettei viraston ovenvartijalla ollut oikeutta päästä -moisia suuria, verenhimoisia villipetoja pienten, kilttien koirien -seuraan ja että hänellä oli hyvä halu saattaa joku lailliseen -edesvastuuseen asiasta. - -Semmoinen on foxterrierin luonto; ja senpä vuoksi en soimaa -Montmorencyä sen taipumuksesta rähistä kissojen kanssa. Olen varma -siitä, että Montmorency tänä aamuna katui, ettei ollut kiusausta -voittanut. - -Olimme niinkuin äsken jo sanoin palaamassa uimaretkeltä, kun -Valtakadulla kissa pujahti erään talon portista ja läksi juosta -hölkyttämään katua alas. Montmorency kirkasi ilosta -- soturin -voittohuuto, kun hän huomaa saaneensa vihollisen valtoihinsa: täten -lienee Cromwell huudahtanut, kun skottlantilaiset marssivat vuorelta -alas -- ja läksi laukkaamaan saaliinsa jälkeen. - -Tuo aijottu uhri oli suuri, lihava, musta kollikissa. En koskaan ole -nähnyt rotevampaa kissaa enkä myöskään niin jätkännäköistä kissaa. Se -oli vaiherikkaan elämänsä kuluessa kadottanut puolet hännästään, toisen -korvansa ja suuren osan kuonoaan. Se oli pitkä, harteva, päättäväisen -näköinen kollikissa. Sen käytös oli rauhallista: se kulki verkalleen -eteenpäin. - -Montmorency syöksi kissaraukan jälkeen 20 penikulman nopeudella -tunnissa; mutta kissa ei yhtään lisännyt vauhtia -- sillä ei näyttänyt -olevan aavistustakaan siitä, että sen henki oli vaarassa. Se astella -hölkytti eteenpäin, kunnes sen tuleva murhamies oli noin metrin päässä; -silloinpa kissa kääntihe ympäri ja istahti tyynesti keskelle tietä sekä -tähysti Montmorencyä kohtelias, mutta kysyvä ilme naamassaan, kuten -tahtoisi sanoa: - -"No niin! Mitä Teillä on asiaa?" - -Montmorency ei vähiä haikaile, se on rohkea poika; mutta tällä kisulla -oli omituinen, selittämätön katse, joka sai uljaimmankin koiran sydämen -nousemaan kurkkuun. Hän pysähtyi kesken juoksuaan ja jäi myös -katselemaan kissaa. - -Ei kumpikaan virkkanut sanaakaan; mutta voin kuvitella, että siinä -tapahtui seuraava keskustelu: - -Kissa: "Miten voin Teitä palvella?" - -Montmorency: "Kiitos -- en tiedä -- tuota, -- ei se ole mitään! -Kiitos!" - -Kissa: "Ettekö tahdo olla hyvä ja sanoa suoraan, jos Teillä on asiaa." - -Montmorency (peräytyen muutaman askeleen): "Oh, ei, ei se ollut mitään. -Se oli erehdys. Luulin tuntevani Teidät. Olen pahoillani, jos olen -Teitä vaivannut." - -Kissa: "Eikö mitä -- siitä ei kannata puhua. Kenties sentään voin -jollakin tavoin Teitä auttaa, vai mitä sanotte?" - -Montmorency (yhä peräytyen): "Ei suinkaan -- kiitos vaan -- Te, Te -olette ylen ystävällinen. Hyvää huomenta." - -Kissa: "Hyvää huomenta." - -Ja kissa nousi ja jatkoi matkaansa; Montmorency palasi luoksemme pitäen -sitä, mitä se nimittää hännäksi, koipiensa välissä, ja pysytteli koko -kotimatkan vaatimattomasti kintereillämme. - -Vielä tänäkin päivänä jos Montmorencylle tokaset sanan: "Kissa!" niin -koiraparka säpsähtää, nolostuu ja katselee rukoilevasti sinua kuten -tahtoisi sanoa: - -"Kuule, älä viitsi tehdä kiusaa!" - -Aamiaisen jälkeen teimme ostoksemme ja varustimme muonavaroja veneeseen -kolmeksi päiväksi. George sanoi, että meidän tulisi ostaa vihanneksia --- sillä oli epäterveellistä syödä vaan lihaa. Vihannekset lisäsivät -ihmisen ikää, niitä oli helppo valmistaa, ja sen hän (George) tahtoi -tehdä. Ostimme sen vuoksi kymmenen naulaa potaatteja, bushelin herneitä -sekä joukon porkkanoita. Sitten ostimme lihapiirakan, kaksi -kirsikkatorttua ja lampaanpaistin hotellista. Eri myymälöistä ostimme -sitten hedelmiä, leivoksia, leipää, voita, hedelmähilloa, kinkkua, -munia sekä paljon muuta. - -Lähtömme Marlowista oli todellinen triumfiretki. Se oli juhlallinen ja -samalla arvokas, olematta rehentelevä. Joka myymälässä, missä kävimme, -vaadimme, että tavarat lähetettäisiin meidän kanssamme hetikohta. Emme -tyytyneet noihin tavallisiin vakuutuksiin: "Kyllä, sir, lähetän ne -heti. Poika on oleva rannassa ennen herroja." Tavallisesti käy niin, -ettei rannassa ole ketään ja saa puoli tiimaa vaeltaa edestakaisin -laiturilla odottamassa, ennenkuin tavarat tuodaan. Me odotimme -puodissa, kunnes kori oli pakattu, ja otimme pojan mukaamme sitä -kantamaan. - -Kävimme monessa puodissa, ja jokaisessa menettelimme samalla tapaa. -Seurauksena olikin, kun olimme päättäneet ostoksemme, että meillä oli -koko lauma koreja ja kääröjä kantavia poikia seurassamme, ja marssimme -rantaan Valtakatua myöten lienee ollut juhlallisin näytelmä, jota -Marlow pitkiin aikoihin oli saanut ihailla. - -Saattueen järjestys oli seuraava: - -Montmorency kantaen suussaan keppiä. Kaksi renttumaista kulkukoiraa, -Montmorencyn ystäviä. George kantaen päällystakkeja ja peitteitä ja -polttaen lyhyttä piippua. - -Harris koettaen astella juhlallisen arvokkaasti ja kantaen pullolleen -täytettyä matkalaukkua toisessa ja sitroonamehupulloa toisessa kädessä. - -Vihanneskauppiaan poika ja leipurin poika kantaen kumpikin vasua. -Hotellin renki kantaen suurta koppaa. Sokerileipurin poika vasuineen. -Maustekauppiaan poika kääröineen. Kuusi pikku poikaa ja neljä -kulkurikoiraa. - -Laiturille saavuttuamme tapaisimme satamavartijan, joka kysyi: - -"Kuulkaa, herrat, oliko herroilla höyrypursi vai purjevene?" - -Vastaisimme, että se oli pienehkö, kaksihankainen vene, ja mies näytti -ällistyneeltä. - -Meillä oli paljon harmia höyryveneistä, semminkin hinaushöyryistä, tänä -aamuna. Niitä tuli vähä väliä vastaamme, toiset yksinään, toiset -hinaten veneitä ja lotjia. Minä vihaan höyrypursia; otaksun, että -jokainen rehellinen soutaja niin tekee. En ole koskaan tullut -höyrypurtta vastaan tuntematta kiihkeätä halua houkutella sitä johonkin -yksinäiseen lahdelmaan ja upottaa se siellä. - -Höyrypurren ulkonäössä on jo jotakin perhanan ärsyttävää ja ne ovat -saaneet kaikki jalommat tunteet povessani sammumaan. Kaipaan tuota -vanhaa, hyvää aikaa, jolloin kukin voi mennä sanomaan naapurilleen mitä -hänestä ajatteli, kunhan oli varustettu nuijalla ja jousella nuolineen! -Joudun raivoon, kun katselen komentosillalla seisovaa miestä! Roikale -tavallisesti seisoo kädet taskuissa ja pöllyttää sikaria; kun laivan -vihellyspilli sitten röyhkeän käskevästi komentaa: "Pois tieltä!" on -lurjuksen naamassa ilme, joka herättää murhanhimoa, ja olen varma -siitä, että murhaaja, jos _jury'ssa_ istuisi _venemiehiä_, -"lieventäviin asianhaaroihin nähden" julistettaisiin vapaaksi -edesvastuusta. - -He _saivat_ viheltää meille että väistyisimme syrjään. Jollei sitä -pidettäisi kerskailuna, tahtoisin väittää, että pieni veneemme tämän -viikon kuluessa aiheutti höyrypursille enemmän vastusta, harmia ja -ajanhukkaa kuin kaikki muut joella kulkevat alukset yhteensä. - -"Höyryvene tulee!" joku meistä huudahti nähdessään vihamiehen etäällä -lähenevän ja samassa oli kaikki valmiina sitä vastaanottamaan. Minä -tartuin ohjausnuoriin, George ja Harris istahtivat viereeni selin -höyrypurteen ja veneemme sai rauhallisesti ajelehtia keskelle väylää. - -Siellä tulla porhalsi höyryvene kimakasti viheltäen, ja me annoimme -veneen ajelehtia. Noin sadan kyynärän päässä sen vihellyspilli alkoi -taukoomatta kirkua ja laivamiehet riensivät etukeulaan ja karjuivat -meille; mutta me emme kuulleet mitään! Harris parhaillaan kertoi -liikuttavaa kaskua äidistään ja George virkkoi, ettemme koko maailmojen -hinnasta tahtoisi kadottaa sanaakaan tarinasta. - -Sitten höyryvene vielä kerran yritti herättää huomiotamme -loppuvihellyksellä, joka melkein sai vihellyskojeet halkeemaan, ja -hylkiön täytyi pysähdyttää koneensa, laskea höyryä kupeestaan, kääntyä -syrjään ja odottaa. Ja laivamiehet seisoivat kannella, heristivät -nyrkkejään ja sadattelivat meitä, ihmiset rannalla pysähtyivät ja -huutaa hoilasivat meille, toiset alukset joella tulivat luoksemme ja -pysähtyivät; sanalla sanoen: koko joki penikulman laajuudelta oli -hurjassa sekasorrossa. Ja silloin Harris keskeytti tarinansa -jännittävimmässä kohdassa, katsahti ällistyneenä ympärilleen ja virkkoi -Georgelle: - -"Kas, George, tonttu vieköön, eikös tuossa olekin höyryvene!" - -Ja George vastasi: - -"Kas sitä! No, ilmankos äsken olinkin kuulevinani jotakin melua." - -Odottamaton yllätys teki meidät kömpelöiksi ja hermostuneiksi; me emme -tienneet miten saada venettä pois tieltä, ja laivamiehet karjuivat -meille ohjeitaan: - -"Vetäkää oikealla airolla! -- _Te_, Te, pässinpää! Huovatkaa -vasemmalla! Ei! Ette _Te_ -- tuo toinen! Antakaa peräsimen olla -alallaan! Ettekö kuule! -- No, vetäkää nyt yhtaikaa molemmilla -airoilla! Ei, ei _sinnepäin!!_ Voi, te sen tuhannen...!!" - -Sitten heidän täytyi laskea vene vesille ja tulla avuksemme; ja -neljännestunnin kiivaiden ponnistusten perästä heidän onnistui saada -veneemme pois laivan tieltä ja voivat jatkaa matkaa. Me kiitimme heitä -kohteliaasti ja pyysimme heitä hinaamaan meitä kappaleen matkaa. Mutta -he eivät tahtoneet! - -Keksimme myös toisen erinomaisen tehoisan keinon ylimyksellisten -höyrypursien kiusaamiseksi: me olimme luulevinamme sitä jonkun tuttavan -laivaksi ja kysyimme oliko se herrasväki Cubitin tahi Bermondseyn -raittiusseuran laiva ja pyysimme saada lainata kastikepannua. - -Vanhat rouvat, jotka eivät ole tottuneet vesillä kulkemaan, hermostuvat -kovasti höyryveneiden lähestyessä. Muistan kerran olleeni semmoisessa -seurassa huviretkellä joella Windsoriin päin -- missä seuduin kuten -tunnettu näitä venemiesten vitsaukseksi rakennettuja konehirviöitä -vilisee tuhkatiheään. Se oli kovin levoton matka. Joka kerta kun -höyrypursi läheni meitä, vanhat rouvat kivenkovaan vaativat, että -laskisimme rantaan ja odottaisimme, kunnes vaara oli kulkenut ohitse. -Ja emme joutaneet muuta tekemään kuin poikkeemaan rantoihin. - -Hambledonin sululla huomasimme vesivarastomme olevan lopussa. Me otimme -vesiämpärin ja menimme sulunvartijan asunnolle pyytämään vettä. - -George oli puhemiehemme. Hän hymyili kohteliaasti ja sanoi: - -"Voisitteko antaa meille hieman vettä?" - -"Kyllä", vastasi vanhus, "ottakaa niin paljon kuin tahdotte ja jättäkää -loput jälelle." - -"Paljon kiitoksia", mutisi George katsellen ympärilleen. "Mutta -- -mutta missä on vettä?" - -"Se on alati samassa paikassa, poikaseni", murahti ukko. "Aivan -takananne." - -"En näe kaivoa missään", huomautti George silmäten ympärilleen. - -"Kas sitä, missä silmänne sitten ovat", virkkoi vanhus ja osotti -sormellaan jokeen: "Siellä on vettä yllin kyllin, vai mitä?" - -"Niin, mutta, emmehän voi juoda joesta!" intti George. - -"Joen _vettä_ ainakin voitte juoda", vastasi ukko. "Minä olen juonut -sitä viisitoista vuotta." - -George sanoi, että jos sai päättää miehen ulkonäöstä, ei jokivesi ollut -lainkaan suositettavaa; hän kernaammin joisi kaivovettä. - -Me saimme vihdoin vettä eräästä huvilasta. Sekin oli jokivettä, mutta -sitä emme tienneet, ja -- olimme tyytyväiset. Mitä silmä ei voi nähdä, -ei lainkaan tee pahaa vaikutusta vatsassa. - -Me yritimme nauttia jokivettä kerran myöhemmin samana kesänä, mutta -huonolla menestyksellä. Vesiastia oli tyhjä ja meidän täytyi joko olla -ilman teetä tahi ottaa vettä joesta. Muuta ehtoa ei ollut. Harris -puolusti jälkimmäistä keinoa. Hän sanoi, että huonokin vesi keitettynä -kelpaa nautittavaksi. Keittäessä kuumuus kuolettaa vedestä kaikki -taudinsiemenet. Niin me täytimme kattilan Thamesin vedellä ja keitimme -sen ja pidimme huolta siitä, että se sai kiehua kunnollisesti. - -Tee oli valmista ja istahdimme sitä juomaan, kun George äkkiä laski -kupin huuliltaan ja tokasi: - -"Mitä tuossa on?" - -"Mitä niin?" Harris ja minä kysyimme. - -Harris ja minä seurasimme hänen katsettaan ja näimme koiran tulevan -jokea alaspäin meitä kohti. Se oli hiljaisin, rauhallisin koira, mitä -koskaan olen nähnyt. En koskaan ole nähnyt tyytyväisempää ja -hiljaisempaa koiraa. Rauhallisesti uinaillen se verkalleen ajelehti -jokea alaspäin. Se lepäsi selällään, sen neljä jalkaa törrötti ilmassa. -Rauhallisena, vakavana ja arvokkaana se lähestyi venettämme, poikkesi -hieman syrjään ja etsi kahilistosta rauhaisen yösijan. - -George sanoi, ettei välittänyt teestä ja tyhjensi kuppinsa jokeen. -Harrisilla ei myöskään ollut jano ja hän seurasi esimerkkiä. Minä olin -ehtinyt tyhjentää kuppini puoleksi ja toivoin nyt, etten olisi sitä -tehnyt. - -Kysyin Georgelta luuliko hän, että voisin saada lavantaudin. - -Hän sanoi: "Eikö mitä"; mutta hän lisäsi että minulla ainakin oli -toiveita välttää tautia. Parin viikon kuluttua kaikitenkin saisin tuta -oliko tauti tarttunut minun vai pelastuisinko siitä. - -Poikkesimme Wargraven poukamaan aterioimaan. Ranta on näillä seuduin -hyvin luonnonihanaa, mutta se on enimmäkseen yksityistä aluetta ja -siellä on tuhkatiheässä ilmoituksia ja sakkotauluja, joissa "vierailta" -ankarimpien rangaistusten ja huikeiden sakkojen uhalla kielletään -maallenousu -- ihmettelen vain, etteivät nämä rantapomot julista myös -joen ilmaa yksityiseksi omaisuudekseen ja hirsipuun tahi elinkautisen -kuritushuoneen uhalla kiellä sitä hengittämästä! - -Rannalla ei kuitenkaan näkynyt vartijoita. Joskus kun minulla on aikaa, -palaan tänne ja -- jollei ketään ole läheisyydessä -- kiskon irti pari -kolme sakkotaulua ja nakkaan ne jokeen. - -Lahdelmassa menimme maihin murkinoinaan, ja tämän murkinan aikana -George ja minä peljästyimme kauheasti. - -Harris peljästyi myös, mutta en luule, että hänen peljästyksensä oli -likimaillekaan niin perinpohjainen ja kamala kuin Georgen ja minun. - -Asia oli seuraava: vähän matkaa rannasta löysimme sopivan -murkinapaikan, korkean töyrään, jossa kasvoi rehevä heinä. Istahdimme -mukaviin asentoihin; Harrisilla oli polvillaan herkullinen -lihapiirakka, jota hän paloitteli, ja George ja minä odotimme lautaset -kädessä -- kovin nälkäisinä. - -"Onko teillä lusikkaa?" kysyi Harris. "Tarvitsen lusikkaa kastiketta -varten." - -Vasu oli takanamme ja George ja minä käännähdimme molemmat etsimään -lusikkaa. Ei kulunut viittäkään sekuntia ennenkuin löysimme lusikan. -Mutta kun palasimme takaisin, olivat Harris ja piirakka kadonneet! - -Ympärillämme oli laaja, autio kenttä. Satojen metrien alueella ei ollut -puuta eikä pensasta. Hän ei ollut voinut vierähtää jokeen, sillä me -olimme istuneet rannan puolella, joten hänen olisi täytynyt kavuta -ylitsemme päästäkseen veteen. - -George ja minä töllistelimme ympärillemme. Sitten töllistelimme -toisiamme. - -"Onkohan hän mennyt taivaaseen?" minä tokasin. - -"Siinä tapauksessa hän tuskin olisi ottanut piirakkaa mukaansa", -huomautti George. - -En voinut kumota tämän väitteen pätevyyttä, ja senvuoksi hylkäsimme -heti koko taivasteorian. - -"Nyt luulen voivani selittää arvoituksen", virkkoi George palaten -haaveiden maailmasta todellisuuteen, "tässä on tapahtunut -maanjäristys." - -Ja hän lisäsi lievän kaipauksen sävy äänessään: "Toivon ettei _hän_ -olisi ryhtynyt leikkaamaan piirakkaa." - -Koneellisesti me kiinnitimme katseemme ruohotörmälle, missä Harris ja -piirakka viimeisen kerran oli nähty maanpinnalla, ja katso! veremme -hyytyi suonissa ja hiuksemme nousivat pystyyn kauhusta, sillä törmän -takana näimme Harrisin pään -- ei mitään muuta paitse hänen päänsä -- -pistävän esiin ruohostosta! Hänen kasvonsa olivat tulipunaiset ja -niillä asusti suuttumuksen kiihkeä sävy! - -George tointui ensiksi. - -"Sano!" hän huusi, "kerro meille oletko elävä vai kuollut ja missä muu -ruumiisi on?" - -"Pidä suusi, typerä aasi!" virkkoi Harrisin pää. "Tiedän että teitte -sen tahallanne." - -"Teimme -- _mitä_?" tokasimme George ja minä. - -"Mitäkö! Sysäsitte minut istumaan tänne -- tähän kirottuun kuoppaan! -Kas tässä, ota piirakka ja auta minua ylös!" - -Ja syvältä maan sisustasta -- niin meistä näytti -- ilmestyi ilmoille -piirakka pahasti vahingoittuneena ja muserrettuna, ja sen perässä -kapusi Harris -- tomuisena, multaisena ja kastuneena. - -Mitään aavistamatta oli hän istahtunut syvän kuopan reunalle, jonka -pitkä, rehevä heinä kokonaan salasi näkyvistä. Nojautuessaan hieman -taaksepäin hän suinpäin syöksyi sinne piirakoineen kaikkineen. - -Hän sanoi, ettei vielä ikinä elämässään ollut niin ällistynyt kuin -suistuessaan kuoppaan. Hän ei ensin lainkaan tiennyt mitä oli -tapahtunut. Hän luuli maailman lopun olevan käsissä. - -Harris epäilee vielä tänäkin päivänä, että George ja minä tahallamme -valmistimme hänelle tämän yllätyksen. Että se oli edeltäkäsin harkittu -salajuoni. - -Niin, täällä maailmassa saa ylevinkin luonne osakseen vääriä, -aiheettomia epäluuloja: sanoohan runoilija: - - "Ei konsanaan, - Tääll' päällä maan - Solvaukset niukas' oo!" - -Todellakin, _niitä_ on riittämään saakka! - - - - -NELJÄSTOISTA LUKU. - -Wargrave -- Vaksikabinetti. -- Sonning. -- Keitämme "irlantilaista -lientä." -- Montmorency on ivallinen. -- Montmorency taistelee -teekattilan kanssa. -- George opettelee soittamaan banjoa. -- -Soitannonystävän vastoinkäymisiä. -- Miten säkkipillin soittoa on -opeteltava. -- Harris on alakuloinen illallisen jälkeen. -- George ja -minä menemme kävelylle. -- Palaamme nälkäisinä ja kastuneina. -- -Harrisin käytös oudoksuttaa meitä. -- Harris ja joutsenet, merkillinen -tarina. -- Harrisilla on levoton yö. - - -Aamiaisen jälkeen saimme navakan tuulen, joka auliisti kuljetti -veneemme Wargraven kohdalle. Wargrave on kaunis, vanha kaupunki, ja kun -auringon laskiessa kulkee sen ohi joella, saa se meidät haaveilemaan -menneistä ajoista ja siirtää mielikuvituksemme vuosisatoja taaksepäin. - -"Yrjö ja lohikäärme" nimisen hotellin nimikilpenä on kaksiosainen -taulu. Toinen puoli on Leslien maalaama ja esittää ritarin taistelua -lohikäärmeen kanssa; toisen osan on Hodgson maalannut; se esittää -uljasta Yrjö ritaria "Taistelun jälkeen", kun hän surmattuaan -lohikäärmeen tyytyväisenä istun oluttuoppinsa ääressä. - -Wargraven kirkossa on mrs Sarah Hillin muistomerkki. Tämä rouva -testamenttasi kaupungille pääoman, jonka koroista vuosittain -pääsiäiseksi jaettaisiin 1 punta kahdelle pojalle ja kahdelle tytölle, -jotka "eivät koskaan ole olleet tottelemattomia vanhemmilleen eivätkä -tottuneet valehtelemaan, kiroilemaan, varastamaan eikä särkemään -akkunoita." Ja tästä kaikesta tulisi, muka, nuorukaisten kieltäytyä -viiden shillingin edestä vuodessa! Se kauppa ei kannata, ainakaan -_minun_ mielestäni. - -Olen kuullut kerrottavan, että monta, monta vuotta takaperin tavattiin -kaupungissa poika, jolla todellakaan ei ollut mitään yllämainittuja -huonoja tapoja -- eli oikeammin kukaan ei voinut _todistaa_, että hän -oli valehdellut, kiroillut j.n.e. -- ja hän voitti kunnian kruunun. -Häntä näytettiin sitten kolmen viikon aika raatihuoneen salissa -lasikaapissa suurena ihmeenä. - -Ei kukaan nyttemmin tiedä sanoa minne rahat ovat joutuneet. Kukaan ei -ole enää sen koommin saanut palkintoa. Kerrotaan että rahat annetaan -joka vuosi vaksikuva-museolle! - -Shiplake on myös pieni, sievä kaupunki, mutta sitä ei voi nähdä joelta, -se kun on erään kukkulan takana. Tennyson on vihitty avioliittoon -Shiplaken kirkossa. - -Me kuljimme kaupungin ohi. Täältä Sonningiin on joessa koko joukko -saaria; toiset niistä ovat hyvin kauniita ja runollisia. Omituista on, -ettei niissä asu ketään ihmisiä. Vain joku rakastava pari haaveilee -siellä kuutamossa. - -Astuimme maihin Sonningissa ja menimme kaupungille kävelemään. Se on -varsin sievä kaupunki. Talot ovat enemmän lasten leikkitalojen kuin -hirsistä ja tiilistä rakennettujen näköisiä. Jokaisen talon edustalla -kasvaa ruusuja, jotka parhaillaan olivat täydessä kukoistuksessaan. - -Viivyimme Sonningissa pari tuntia, niin että liikkeelle lähdettyämme -emme enää olisi ennättäneet Readingiin yöksi. Päätimme sen vuoksi -iltasella nousta maihin jollekin sievälle saarelle ja olla siellä yötä. -Asetuimme jo aikaiseen yöleiriin, ja George sanoi, että meillä nyt -kerrankin olisi hyvästi aikaa valmistaa oikein kunnollinen ilta-ateria. -Hän sanoi tahtovansa antaa meille näytteen keittotaidostaan ja vakuutti -osaavansa valmistaa vallan erinomaista "Irlannin soppaa" kylmästä -häränpaistista, vihanneksista sekä kaikenmoisista ruuantähteistä. - -Se oli meistäkin nerokas ajatus. George kokosi polttopuita ja laati -nuotion, ja Harris ja minä ryhdyimme kuorimaan perunoita. En ikinä -olisi luullut perunojen kuorimista niin vaivaloiseksi työksi. Me -alotimme työn loistavilla toiveilla, kaikki oli valoisaa, hauskaa, -mutta hyvä tuulemme haihtui, ennenkuin ensimäinen peruna oli kuorittu. -En ikinä ole ryhtynyt oikullisempaan tehtävään! Mitä enemmän kuorimme, -sitä enemmän näytti kuorta kertyvän jälelle ja kun vihdoin kaikki kuori -oli poistettu, oli peruna itsekin samalla lopussa -- ainakaan ei -jäännöksestä kannattanut puhua. George tuli arvostelemaan työtämme ja -näki tuloksen -- kuorittu peruna lienee ollut herneen kokoinen. - -"Oh, ei tämä kelpaa!" hän sanoi. "Te tärvelette siten kaikki perunat. -Teidän täytyy raappia kuoret pois." - -Ja me raapimme ja raapimme, mutta se oli vielä kovempaa työtä kuin -kuoriminen. 25 minuutin kuluttua oli neljä perunaa kuorittu. Ja silloin -me teimme työlakon. Sanoimme käyttävämme loput iltaa raappiaksemme -itsemme puhtaiksi. - -En ole nähnyt toista luonnontuotetta, josta kertyisi niin paljon kuoria -ja roskaa kuin perunoista. Näytti mahdottomalta, että tuo läjä potaatin -kuoria, johon Harris ja minä olimme hautautua, olisi voinut kertyä -neljästä perunasta. Se oli todellakin erinomainen tulos. - -George sanoi, ettei Irlannin soppaa voinut valmistaa vain neljästä -perunasta; sen vuoksi me pesimme ja huuhdoimme vielä lisäksi puoli -tusinaa perunoita ja panimme ne pataan kuorimatta, George lisäsi -joukkoon kaalinpään ja puoli kappaa herneitä. Hän sanoi padassa vielä -olevan runsaasti tilaa, ja me tutkimme koko varastomme ja heitimme -pataan kaikki ruuanjätteet. Joukossa oli puolikas läskipiirakka ja -kappale kinkkua, jotka myös lisäsimme keittoon, Vihdoin George löysi -puolillaan olevan laatikon säilytettyä lohta, jonka hän tyhjensi -pataan. - -Hän sanoi Irlannin sopan olevan edullista juuri sen vuoksi, että siihen -voi käyttää mitä ruuanjätteitä tahansa. Minä löysin vielä muutamia -munia vasusta; löin ne rikki ja panin pataan. George sanoi että ne -antaisivat liemelle hienon ytimen. - -En muista mitä kaikkea siihen sekoitimme, mutta emme heittäneet mitään -käyttämättä pois. Ja lopuksi Montmorency, joka oli katsellut -valmistuksiamme mitä hartaimmalla innostuksella, vakavan ja -miettiväisen näköisenä luikki tiehensä leiristä ja palasi jonkun -minuutin kuluttua kantaen suussaan kuollutta vesirottaa, jonka hän -arvatenkin tahtoi lahjoittaa meille omasta puolestaan ateriaa -avustaakseen; tekikö hän sen ivatakseen hommiamme vaiko todenteolla -auttamisen tarkoituksessa, sitä en tiedä sanoa. - -Meillä oli hieman väittelyä siitä nakkaisimmeko rotan pois vai -panisimmeko sen pataan liemen vahvistukseksi. Harris puolusti -jälkimäistä menettelyä; hän sanoi rotanlihan olevan sangen herkullista -ja vetosi sananparteen: "lisänä rikka rokassa", mutta George vastusti -ankarasti moista kokeilua. Hän sanoi, ettei ikinä ollut kuullut rottia -käytettävän Irlannin sopan höysteenä eikä hän tahtonut ryhtyä -epävarmoihin kokeisiin. - -Harris sanoi: - -"Jollet koskaan tahdo koettaa uusia teitä, jäät pian ajastasi -takapajulle. Missä tilassa olisi maapallomme, jos kaikki ajattelisivat -kuten sinä! Juuri semmoiset rutivanhoilliset yömyssyt kuin sinä olet, -estävät ihmiskunnan edistymistä. Etkö ole kuullut tarinaa miehestä, -joka ensiksi keksi saksalaiset makkarat?" -- - --- -- Niin, se saavutti loistavan menestyksen, meidän Irlannin -soppamme. En koskaan ole syönyt maukkaampaa ateriaa. Siinä oli peräti -hieno, salaperäinen maku ja tuoksu. Sanalla sanoen se oli kokonaan -toista kuin alituiset, jokapäiväiset ruokalajit, jotka tylsyttävät -ihmisen makuaistin. - -Ja ravitsevaa se myös oli. George sanoi siinä olevan ydintä ja mehua. -Herneet ja perunat olisivat tosin voineet olla hieman pehmeämmät, mutta -olihan meillä hyvät hampaat. Heikolle vatsalle se tosin lienee ollut -vähän liian voimakasta, mutta kyllä siitä nälkä pakeni. - -Päätimme aterian teellä ja luumutortulla. Montmorencyllä oli pieni -ottelu teekattilan kanssa ja hän jäi siinä ehdottomasti alakynteen. - -Teekattila oli näet koko retkemme kestäessä suuresti kiihoittanut -Montmorencyn uteliaisuutta. Hänen oli tapana istua ja pitää silmällä -katalaa sen kiehuessa, ja poikaparka näytti olevan peräti hämillään, -kun ei ollut oikein selvillä tuosta salaperäisestä kojeesta. Se kulki -nuuskien kattilan ympärillä ja murahteli sille. Kun se sitten alkoi -kohista ja höyrytä, piti Montmorency sitä röyhkeänä uhmaamisena tahi -kenties taistelukutsuna, ja aikoi hyökätä vastustajansa kimppuun, mutta -tällöin oli aina joku tullut ja nostanut kattilan tulelta, ennenkuin -vihamiehet pääsivät iskemään yhteen. Tänä iltana Montmorency päätti, -ettemme saisi sitä yllättää. Heti kun kattila alkoi kohista, -Montmorency nousi ja astui uhmaavana sen eteen. Kattila oli -pienenpuoleinen, mutta sillä oli vilkas luonne, ja se puhisi ja höyrysi -sydämensä pohjasta. - -"Ahaa, vanha lurjus!" murisi Montmorency näyttäen hampaitaan. "Kyllä -minä opetan sinut härnäämään, rehellisesti työtä tekevää, kunniallista -koiraa! Maltahan, senkin kurja, pitkäkärsäinen, nokinaamainen, tuhiseva -nahjus! Tulehan tänne! Kas tässä saat!" - -Ja hän ryntäsi pienen kattilaraukan kimppuun ja tarttui sen nokkaan. - -Samassa keskeytti illan rauhallisuutta sydäntä vihlova, vertahyydyttävä -ulvonta, ja Montmorency jätti veneen ja juosta laukkasi pitkin saaren -rantoja 25 penikulman nopeudella tunnissa. Vähä väliä se pysähtyi ja -kaivoi kuononsa kosteaan multaan. - -Siitä päivästä lähtien Montmorency katselee kattilaa inholla, -epäluulolla ja vihalla. Heti sen nähdessään hän murahtaa ja luikkii -aika kyytiä tiehensä häntä koipien välissä. Ja loppumatkalla hän, joka -kerta kun kattila pantiin tulelle, tahtoi hypätä veneestä, ja -tavallisesti hän istuikin rannalla odottamassa, kunnes koko teehomma -oli ohitse. - -Illallisen jälkeen George otti esille banjonsa ja aikoi ruveta -soittamaan, mutta Harris vastusti. Hän sanoi päätänsä särkevän ja ettei -hän jaksanut kuulla musiikkia. George sanoi, että soitanto siinä -tapauksessa tekisi hyvää -- sehän rauhoittaa sairasta hermostoa ja -poistaa täten päänkivun. Ja hän soitti pari kolme tahtia, jotta Harris -saisi tuta sen ihmeitä tekevää parantavaa vaikutusta. - -Harris sanoi kernaammin tahtovansa pitää päänsäryn. - -George ei vielä tänäkään päivänä ole oppinut soittamaan banjoa. Hänellä -onkin ollut luonnottoman paljon vastuksia voitettavina. Joella -ollessamme hän parina kolmena iltana yritti antaa pienen näytteen -taidostaan, mutta hän ei saavuttanut mitään menestystä. Puhe, jota -Harris käytti, oli jo omiaan hermostuttamaan ketä tahansa, ja -sitäpaitse Montmorency koko ajan istui ja ulvoi täyttä kurkkua häiriten -soittajan tahtia. Semmoisissa oloissa paraskin taiteilija olisi ajanut -karille. - -"Mitä p--a se koira alati ulvoo, kun minä soitan?" George vimmastuneena -huudahti ja tähtäsi koiraa saappaalla. - -"Miksi sinä soitat, kun koira ulvoo?" tokasi Harris ja otti saappaan -vastaan. "Antaisit sen ulvoa yksin. Koiraparka ei voi mitään -ulvonnalleen. Se on saanut musikaalisen korvan ja 'soittosi' _panee_ -sen ulvomaan." - -George vihdoin päätti jättää soitantoharjoituksensa sikseen, kunnes -saapuisi kotiin. Mutta ei hänellä sielläkään ollut sen parempaa onnea. -Mrs P. tavallisesti hetkisen kuluttua ilmestyi huoneeseen: hän oli -kovin pahoillaan -- sanoi hän; -- _omasta_ puolestaan hän sydämensä -pohjasta rakasti soitantoa; se oli hänelle todellista nautintoa -- -mutta alakerrassa asuva rouva oli kovin arveluttavassa tilassa ja -lääkäri arveli, että mielenkiihko voisi vahingoittaa lasta. - -Sitten George koetti harjoitella yösydännä. Hän otti soittokoneen -kainaloonsa ja meni läheiseen puistikkoon. Mutta läheisyydessä asuvat -naapurit tekivät valituksen poliisille, joka väijyi soittajaa eräänä -yönä ja vangitsi hänet. Hänet vietiin poliisiasemalle kuulusteltavaksi. -Todistukset häntä vastaan olivat kumoamattoman selvät, ja hänet -tuomittiin kuudeksi kuukaudeksi paikkaan, missä ei voisi häiritä -yleistä järjestystä. - -Hän näytti kadottaneen halun soitannollisten taipumustensa -kehittämiseen tämän jälkeen. Hän teki tosin pari heikkoa yritystä -päästyään puolen vuoden kuluttua ulos, mutta maailma kohteli hänen -harrastuksiaan yhtä kylmästi, yhtä epäystävällisesti, niin että hän -kadotti rohkeutensa ja pani sanomalehteen ilmoituksen, että oivallinen -soittokone oli myytävänä suurella hinnanalennuksella, syystä ettei -"omistajalla ole aikaa sillä harjoitella." Hän rupesi sen sijaan -harjoittelemaan korttikonsteja. - -Yleensä on hyvin vaikeata oppia mestarillisesti käsittelemään -soittokonetta -- oli se mimmoinen tahansa. Siinä on ensikseen niin -paljon ulkonaisia vastuksia voitettavina. Tunnen erään nuorukaisen, -joka aikoi opetella puhaltamaan säkkipilliä, ja lukija hämmästyisi, jos -tietäisi miten paljon vastuksia taitelijan tielle kertyi. Niin, hän ei -edes lähimmiltä omaisiltaan saanut minkäänlaista henkistä avustusta -tahi kehoitusta. Hänen isänsä oli alusta alkaen koko hommaa vastaan ja -motkotti ja soimasi joka tilaisuudessa pojan tuumia. - -Nuorukaisen oli tapana varhain aamulla nousta makeimmasta unestaan -saadakseen rauhassa harjoitella, mutta hänen täytyi lakata siitä -sisarensa vuoksi. Tämä oli näet peräti jumalinen ihminen ja sanoi, että -oli kamalata aloittaa päivänsä niin syntisillä hommilla. - -Sitten poika valvoi myöhään yöhön ja soitteli sitten kun koko perhe oli -mennyt levolle, mutta hänen oli pakko lakata siitä, sillä koko talo -alkoi joutua huonoon maineeseen. Ihmiset, jotka myöhään öisin kulkivat -talon ohi, pysähtyivät kadulle kuuntelemaan ja kertoivat sitten aamulla -ympäri kaupunkia, että yöllä oli mr Jeffersonin talossa tehty kauhea -murha. He kertoivat kuulleensa onnettoman uhrin voihkinaa ja valituksia -ja julman murhaajan kamalia kirouksia; sitten oli uhri sydäntä -särkevällä äänellä rukoillut armoa, kunnes veti viimeisen korahtavan -hengenvedon! - -Senvuoksi sai hän vihdoin luvan harjoitella päivisin -- kellarissa, -jonka ovet oli visusti suljettu; mutta hänen tunteellisimmat -juoksutuksensa kuuluivat kuitenkin selvästi permannon läpi huoneisiin -ja saivat hänen äitinsä katkerasti itkemään. - -Hän (äiti) sanoi, ettei voinut kuulla noita säveliä muistelematta -isävainajaansa (mies paran oli haikala nielaissut, kun hän eräänä -päivänä oli uimassa Uuden Guinean rannikolla; -- mistä tuo ajatusten -yhteys johtui, sitä ei hän tiennyt sanoa, mutta sen vaikutuksen -musiikki häneen teki). - -Sitten he etsivät hänelle rauhallisen sopen puutarhan äärimmäisessä -perukassa, joka oli noin 1/2 penikulman päässä asuinrakennuksesta ja -pakoittivat hänet menemään sinne säkkipillineen, kun hän tahtoi -soitella. Joskus tapahtui, että tuli vieraita, jotka eivät tienneet -asiasta mitään ja menivät pahaa aavistamatta puutarhaan kävelemään. -Jollei vierasta muistettu varoittaa ja hän sitten odottamatta sai -kuulla säkkipillin säveleitä, sai hän vaan kouristuskohtauksen, jos -hänellä oli vahvat hermot, mutta arkatuntoinen tahi heikonpuoleinen -ihminen tavallisesti kadotti järkensä. - -Täytyy sanoa, että vasta-alkajan ensi ponnistukset säkkipillillä -tekevät hyvin masentavan vaikutuksen kuulijoihin. Sävelissä ilmenee -jotakin peräti alakuloista. Se onkin kovin vaikea soittokone. Täytyy -vetää ilmaa keuhkoihin koko kappaleen varalta, ennenkuin alkaa -- siltä -ainakin näytti, kun katselin Jeffersonin hommia. - -Hän alotti reippaalla, hurjalla, sotaisella säveleellä, joka teki -oikein virkistävän vaikutuksen. Mutta joka tahdilla hiljeni sävel ja -loppui tavallisesti kesken kaikkea omituiseen käheään kuiskaukseen. - -Täytyy olla hyvä terveys ja lujat keuhkot, jos mieli soittaa -säkkipilliä. - -Nuori Jefferson oppi puhaltamaan vain yhden ainoan kappaleen -säkkipillillään, mutten kuullut kenenkään valittavan, että hänen -repertoaarinsa oli liian köyhä. Tämä sävel oli -- väitti hän itse -- -"Campbellit tulevat, hurraa", mutta hänen isänsä sanoi, että se oli -"Skottlannin kellot." Ei kukaan tiennyt mikä kappale se oikein oli, -mutta kaikki myönsivät, että se kuulosti skotlantilaiselta. - -Vieraat saivat arvata kolme kertaa, ja useimmat arvasivat eri kappaleen -joka kerralla. - -Harris tuli pahalle tuulelle illallisen jälkeen -- otaksun, että soppa -saattoi hänet tasapainosta, hän ei ole tottunut herkuttelemaan. George -ja minä jätimme hänet veneeseen ja päätimme lähteä katsomaan Henleytä. -Harris sanoi ottavansa pikarin whiskya ja polttavansa piipullisen -tupakkaa ja sitten hän laittaisi veneen yökuntoon. Hän sanoi että -huutaisimme hänelle rannalta palatessamme, jotta hän saarelta tietäisi -soutaa meitä noutamaan. - -"Kunhan et vaan nukahtaisi!" sanoimme lähtiessämme. - -"Siitä ei ole pelkoa", jupisi hän, "niinkauvan kun tuo siunattu soppa -on sisälläni." - -Ja hän souti takaisin saareen. - -Henleyssä valmistautiin kilpasoutuihin; siellä oli vilkas hyörinä. -Tapasimme paljon lontoolaisia tuttavia, joiden hupaisessa seurassa aika -kului hyvin nopeasti. Kello oli lähemmä 11, kun läksimme neljän -penikulman jalkapatikalle kotiin -- kuten olimme tottuneet venettämme -nimittämään. - -Oli kolea, pimeä yö ja sataa tiuhutti hieman. Me tallustelimme -pimeiden, autioiden ketojen poikki. Puhelimme matalalla äänellä ja -ajattelimme kodikasta venettämme, Harrista, Montmorencyä ja whiskya, ja -toivoimme jo olevamme siellä. Haaveilimme kelpo ilta-ateriasta; näimme -hengessä jo katetun pöydän ja kuulimme lautasten ja veitsien kilinää, -ja joudutimme askeleitamme, jotta pikemmin pääsisimme kotiin. - -Vihdoin tulimme rantatielle ja huokasimme helpotuksesta: olimme nyt -ainakin oikealla tiellä, ja pian olisimme kotona. - -Kuljimme Shiplaken ohi, kun kello oli 1/2 12 ja George virkkoi -miettivästi: - -"Muistatko mikä saari se oli?" - -"En", minä vastasin. "Montako niitä sillä kohdalla olikaan?" - -"Vaan neljä", vastasi George. "Ei ole hätää mitään, jos vaan Harris on -valveilla." - -"Entäs, jollei hän sitä ole?" minä kysyin; mutta heitimme kaikki synkät -ajatukset ja riensimme eteenpäin. - -Huutaa hoilasimme ensimmäisen saaren kohdalla, mutta mitään vastausta -ei kuulunut. Koetimme sitten onneamme seuraavan saaren kohdalla, mutta -yhtä huonolla tuloksella. - -"Maltahan, nyt muistan", sanoi George. "Se olikin kolmas saari." - -Ja toivoen parasta juoksimme sen kohdalle ja huusimme minkä kurkuista -lähti. - -Ei mitään vastausta! - -Asia alkoi käydä arveluttavaksi. Kello oli nyt yli 12 yöllä. Henleyn ja -Shiplaken hotellit olivat täpötäynnä, emmekä voineet keskellä yötä -kolkuttaa yksityisten perheiden ovelle ja pyytää yösijaa. George -ehdotti, että palaisimme Henleyhin ja hieroisimme tappelua poliisin -kanssa, niin ainakin saisimme yösijan putkassa. Niin, mutta -- jospa -konstaapeli antaisikin meille kelpo selkäsaunan, sen sijaan että -vangitsisi meidät! - -Emmehän myöskään voineet koko yötä vaeltaa kaduilla ja tapella -poliisien kanssa. Sitäpaitse voisi siitä helposti olla toisenlaiset -seuraukset: kuuden kuukauden vankeus, ja se oli liian kallis hinta -yösijasta! - -Teimme viimeisen epätoivoisen ponnistuksen tumman varjon kohdalla, jota -luulimme neljänneksi saareksi, mutta yhtä huonolla menestyksellä. Sade -valui nyt virtoinaan ja sitä näytti kestävän koko yön. Olimme väsyneet, -kastuneet, alakuloiset, ja meillä oli niin kylmä, että hampaat löivät -loukkua. Emme enää tienneet missä kohdalla olimmekaan; yöllähän kaikki -näyttää niin oudolta. Kenties olimme eksyneet kauvas oikealta paikalta. -Aloimme nyt käsittää mitä kärsimyksiä "Metsään eksyneet lapset" saivat -kokea. - -Juuri kun olimme kadottaneet viimeisen toivonkipinän, -- niin, tiedän, -että tällöin alati tapahtuu jotakin merkillistä romaaneissa ja -taruissa, mutta en voi sille mitään. Päätin täsmällisesti pysyä -totuudessa, kun ryhdyin tätä kirjaa kirjoittamaan, ja sen aijonkin -tehdä, vaikka minun täytyisikin joskus käyttää kuluneita puheenparsia. - -Me _olimme_ juuri kadottaneet viimeisen toivon, ja siksi täytyy minun -se sanoa. Niin, juuri kun olimme joutua epätoivoon, huomasin epäselvän, -häilyvän valonkajastuksen vastaisella rannalla. Ensin otaksuin siellä -kummittelevan: valo oli niin salaperäistä, oikullista. Mutta tuokion -kuluttua älysin, että siellä oli vene, ja päästin ulvonnan, joka lienee -saanut itse yönkin säpsähtämään vuoteellaan. - -Hengitystämme pidättäen odotimme minuutin tahi pari, ja silloin -- oi, -se oli taivaallista musiikkia pimeässä yössä! -- kuulimme Montmorencyn -haukunnan vastaavan meille. Huutaa mylvimme uudelleen -- siitä olisi -seitsemän unikekoakin herännyt -- en käsitä miksi vaaditaan enemmän -melua seitsemän kuin yhdenkään unikeon herättämiseen -- ja ajan -kuluttua, joka meistä tuntui ijankaikkisuudelta, mutta joka lienee -ollut vaan viisi minuuttia, näimme valaistun veneen hitaasti soluvan -joen poikki ja kuulimme Harrisin unisen äänen kysyvän missä me olimme. - -Emme päässeet selville siitä, miten Harrisin laita oli. Hänessä oli -jotakin selittämättömän salaperäistä tänä yönä. Tavallista väsymystä se -ei voinut olla. - -Hän souti veneen paikkaan, mistä emme mitenkään päässeet veneeseen, ja -vaipui heti sikeään uneen. Saimme huutaa ja karjua saadaksemme hänet -hereille ja tuntoihinsa! Vihdoin viimein se onnistui ja me pääsimme -veneeseen. - -Huomasimme nyt, että Harris oli kovin synkän näköinen. Siltä tapaa -näyttää ihminen, joka on ollut pahassa pulassa. Kysyimme oliko mitään -ikävätä tapahtunut, ja hän vastasi: "Joutsenia!" - -Hän väitti, että olimme ankkuroineet veneen aivan joutsenpesän -läheisyyteen, ja heti kun George ja minä olimme lähteneet, oli -joutsenniamma palannut pesään ja nostanut aika mellakan. Harris oli -karkoittanut sen, mutta pian se palasi ukkonsa seurassa. Harris sanoi, -että hänellä oli ollut huikea tappelu niiden kanssa, mutta vihdoin hän -rohkeutensa ja kekseliäisyytensä avulla pääsi voitolle ja karkoitti ne -pakosalle. - -Puolen tunnin kuluttua ne palasivat 18 muun joutsenen keralla! Siitä -lie sukeutunut kamala sota Harrisin kertomuksesta päättäen. Joutsenet -olivat yrittäneet laahata häntä ja Montmorencyä veneestä ja hukuttaa -heitä jokeen; ja hän oli sankarimaisesti puolustautunut kokonaista -neljä tuntia ja löi kuoliaaksi koko joukon, joka sitten oli uinut -tiehensä. - -"Montako joutsenta sanoit siinä olleen?" kysäsi George. - -"Kolmekymmentä kaksi", vastasi Harris unisesti. - -"Äsken sinä sanoit 18!" huomautti George. - -"Se on vale", mutisi Harris; "minä sanoin kaksitoista. Luuletko etten -osaa laskea?" - -Emme koskaan saaneet tuota joutsenjuttua oikein selville. Kyselimme -sitä Harrisilta aamulla, mutta hän sanoi: "Mitä hiton joutsenia?!" ja -näytti luulevan, että George ja minä olimme uneksineet. - -Oh, miten suloista oli jälleen olla veneessä kaikkien vastuksien ja -huolien jälkeen! Söimme tukevan illallisen, George ja minä, ja sen -päälle aijoimme ottaa lasin totia, jos olisimme löytäneet whiskypullon, -mutta sitä ei löytynyt. Tiedustelimme sitä Harrisilta, kysyimme minne -hän oli sen pannut; mutta hän ei näyttänyt lainkaan käsittävän mitä -tarkoitimme "whiskyllä" eikä muitakaan kysymyksiämme. Montmorency -näytti hyvin salaperäiseltä, ikäänkuin tietäisi jotakin, mutta se ei -virkkanut sanaakaan. Arvoitus jäi ratkaisematta. - -Nukuin sikeästi kuin hako sen yön, ja olisin nukkunut vielä makeammin, -jollei Harris olisi häirinnyt untani. Muistelen heikosti, että ainakin -kymmenen kertaa yön kuluessa heräsin siitä, että Harris lyhty kädessä -vaelsi ympäri venettä etsien vaatteitaan. Hän näytti koko yön -huolehtivan vaatteistaan. - -Kahdesti hän ajoi ylös Georgen ja minut nähdäkseen makasimmeko hänen -housuillaan. Toisella kerralla George raivostui silmittömästi. - -"Mitä pentelettä sinä housuillasi teet keskellä yötä?" kysyi hän -kiukkuisesti. "Mikset nuku ihmisten tavoin?" - -Ensi kerralla herätessäni näin hänen olevan pahassa pulassa, kun ei -löytänyt sukkiaan; ja minulla on hämärä muisto siitä, että minut kerran -vieritettiin vuoteeltani, ja kuulin Harrisin jupisevan, ettei hän -voinut käsittää minne hänen sateenvarjonsa oli joutunut. - - - - -VIIDESTOISTA LUKU. - -Taloudellisia hommia. -- Työn ystäviä. -- Kokenut soutaja, mitä hän -tekee ja mitä sanoo tehneensä. -- Nykyajan nuorison turmellus: se ei -usko mitään. -- Ensi kokemukseni purjehtimisesta. -- Ystävyyden etuja. --- Tyydyttävä selitys miksi emme hukkuneet. - - -Heräsimme vasta myöhään aamulla ja söimme yksinkertaisen murkinan. -Sitten puhdistimme astiat ja lakasimme veneen (tunnen nyt ne työt ja -käsitän asian, jota usein olen aprikoinut: miten perheenemäntä, jolla -on suurehko talous, saa aikansa kulumaan) ja kello kymmenen ajoissa -läksimme liikkeelle. Aijoimme tänään tehdä kelpo päivämatkan. - -Päätimme vaihtelun vuoksi soutaa venettä, sensijaan että ennen olimme -sitä vetäneet; ja Harris arveli, että paras ratkaisu oli se, että -George ja minä soutaisimme ja hän pitäisi perää. Tein pontevan -vastalauseen moiselle ehdotukselle. Sanoin, että Harris olisi ollut -hienotunteisempi, jos olisi ehdottanut, että hän soutaisi Georgen -kanssa ja minä pitäisin perää. Ei lainkaan olisi liikaa, jos minä -saisin hieman levätä, minä, joka koko matkan olin suorittanut -raskaimmat työt. Mielestäni olin jo saanut yltäkyllin työtä osakseni -tällä retkellä. - -Yleensä tuntuu minusta, että alati saan enemmän työtä osakseni kuin on -oikeus ja kohtuus. Tätä ei tule käsittää siten, että muka kammoisin -työtä; ei suinkaan, työ päinvastoin hurmaa minua, minä rakastan työtä. -Voin tuntikausia seista ihailemassa työtä. Rakastan olla työn -läheisyydessä ja ajatuskin että tuo näkö minulta riistettäisiin, saa -minut epätoivoon. - -En koskaan voi saada _liiaksi_ työtä; työn haaliminen on tullut minulle -melkein intohimoksi. Huoneeni on nykyään ihan tulvillaan työtä, siellä -tuskin pääsee kääntymään. Saan pian laajentaa asuntoani. - -Olen myös kovin omantunnonmukainen ja tarkka työstäni. Minulla on -töitä, jotka vuosikausia ovat olleet huostassani eikä niissä ole edes -sormen jälkeä. Olen ylpeä työstäni. Otan sen joskus esille ja puhallan -tomut pois. Kukaan ihminen ei huolekkaammin säilytä työtä kuin minä. - -Mutta vaikka kaipaankin työtä, en tahdo kenellekään tehdä vääryyttä. -Oikeus ja kohtuus täytyy olla kaikessa. Tahdon että toisetkin saisivat -osansa työstä: en tahdo haalia kaikkea itselleni. - -Kuitenkin saan tavallisesti liiaksi työtä -- pyytämättäni -- ja se -vaivaa minua. - -George sanoo, ettei minun tarvitse siitä huolehtia. Hän arvelee, että -liiallinen hienotunteisuuteni saa minut pelkäämään, että olen anastanut -toisilta työtä. Se on turhaa pelkoa, sanoo hän, sillä en ole saanut -puoltakaan työstä, jota minun tulisi saada. Otaksun, että hän sanoo sen -lohduttaakseen minua. - -Olen huomannut, että veneretkillä kukin veneessä olija on vahvasti -vakuutettu siitä, että juuri hän suorittaa kaiken työn. Harris oli -saanut päähänsä, että hän koko matkan oli yksin tehnyt työtä ja -ahertanut, ja että George ja minä käytimme hyväksemme hänen auliuttaan. -George taas sanoi, että paljas ajatuskin, että Harris olisi tehnyt -muuta kuin syönyt ja nukkunut, oli naurettavan typerä, ja että se oli -_hän_ -- George itse -- joka oli tehnyt kaikki työt. - -Hän sanoi, ettei ikinä vielä ollut nähnyt mokomia laiskiaisia kuin -Harris ja minä olimme! - -Tämä huvitti Harrisia suuresti. - -"No, ei sun hullumpata! Kuulla Georgen puhuvan _työstä_", sanoi hän -nauraen. "Puolen tunnin kunnollinen työ tekisi lopun koko miehestä. Vai -oletko nähnyt Georgen työskentelevän?" lisäsi hän kääntyen minun. - -Yhdyin täydellisesti Harrisin mielipiteeseen: _sitä_ ihmettä en ollut -koskaan nähnyt -- en ainakaan tämän matkan aikana. - -"Minä en vaan saa päähäni, mistä _sinä_ voit sen tietää", tokasi George -kääntyen Harrisiin, "sillä, p--u vieköön, olethan nukkunut puolet -ajasta! Vai oletko sinä, J., koskaan nähnyt Harrisia täysin valveilla -muulloin kuin syömäaikoina?" - -Totuus pakoitti minut tunnustamaan, että George oli oikeassa. -Harrisista ei ollut koko matkalla ollut juuri mitään apua. - -"Ainakin olen tehnyt monin verroin enemmän työtä kuin tuo J. tuossa", -intti Harris. - -"No, _vähempää_ olisi sinun ollut jotakuinkin vaikea tehdä!" jatkoi -George. - -"Arvatenkin J. luulee olevansa laivan _matkustaja_", huomautti Harris. - -Ja täten he osottivat minulle kiitollisuuttaan siitä, että olin soutaa -raatanut heidät ja heidän kurjan vanhan veneensä koko matkan -Kingstonista saakka, että olin hoitanut heitä, pitänyt huolta heidän -mukavuudestaan ja työskennellyt kuin orja heidän puolestaan. Mutta -semmoinen on maailma. Se palkitsee kiittämättömyydellä hyvät työt! - -Ratkaisimme riidan tällä erää siten, että Harris ja George soutaisivat -veneen kappaleen matkaa Readingin ohi, ja minä sitten astuisin -airoihin. Ei suinkaan ole hauskaa soutaa kihnuttaa raskasta venettä -virtaa ylöspäin. Nuorena, kauvan, kauvan sitten minä pidin moisesta -tehtävästä, mutta nyt jätän sen kernaasti nuorempien toimeksi. - -Olen huomannut, että vanhat venemiehet ylipäänsä ovat hyvin -vaatimattomia, kun tulee kysymys rasittavasta soutamisesta. Vanha -venemies kernaimmin lepää patjoilla veneen pohjalla ja innostaa -soutajia kertomalla ihmeellisistä urostöistä, joita on muinoin -suorittanut. - -"_Tätäkö_ te sanotte rasittavaksi!" tokasee hän maaten mukavassa -asennossa piippu hampaissa ja antaen vasta-alkajien hiki hatussa kiskoa -venettä jokea ylöspäin. "Mitä sitten sanotte Jim Bafflesista, Jackista -ja minusta, jotka viime kesänä yhtenä iltapäivänä soudimme Marlowista -Goringiin saakka lepäämättä välillä kertaakaan. Muistatko vielä sen -retken, Jack?" - -Jack, joka on laatinut itselleen keulaan mukavan leposijan -päällystakeista ja peitteistä ja vetänyt makeita unia viimeisen kahden -tunnin aikana, Jack herää nyt, kun ystävä vetoaa häneen ja muistaa -hyvästi koko tapauksen. Hän muistelee myös, että heillä tuolla retkellä -oli tavattoman voimakas vastavirta koko ajan -- sekä navakka -vastatuuli. - -"Tuota matkaa oli lähemmä 34 penikulmaa, luulisin minä", lisää -edellinen puhuja ja sijoittaa vielä uuden tyynyn päänsä alle. - -"Ei, kyllä sinä nyt hieman liioittelet, Tom", mutisee Jack moittivasti. -"Sitä oli korkeintaan 33 penikulmaa." - -Tämän keskustelun jälkeen he taas väsyneinä nukahtavat. Ja airoja -hoitavat kiltit nuorukaiset ylpeilevät kunniasta, että saavat soutaa -kahta niin etevää soutu-urheilijaa kuin Jack ja Tom ovat -- ja soutaa -rehkivät kahta uutterammin. - -Nuorena ollessani minäkin hartaudella kuuntelin vanhempien ystävien -kertomuksia. Nielasin ne kuin kala ahmii syötin, sulatin jokaisen sanan -ja tulin saamaan lisää. Mutta nykyajan nouseva sukupolvi ei näytä enää -yhtä sokeasti luottavan vanhempien ihmisten sanoihin kuin menneitten -aikojen nuoriso. Me -- Harris, George ja minä -- otimme viime kesänä -erään keltanokan mukaamme joelle, ja me kerroimme hänelle koko matkan -laivurijuttuja ihmeellisistä urotöistä, joita olimme tehneet. - -Ensin syötimme hänelle tavalliset jutut -- nuo vanhat, sammaltuneet -valeet, joita vuosikausia oli joella kerrottu -- ja me lisäsimme -seitsemän aivan uutta, omatekoista juttua, ja pitkän, jännittävän -tarinan, joka tavallaan perustui tositapaukseen (me emme -todellisuudessa olleet seikkailun sankareita, vaan eräät ystävämme); me -teimme pieniä muutoksia ja lisäyksiä kertomukseen ja annoimme sille -soveliaan värityksen -- sanalla sanoen: se oli oivallinen juttu, jonka -lapsikin olisi vahingotta voinut sulattaa. - -Mutta tuo toivorikas nuorukainen nauraa virnisteli kaikille jutuillemme -ja vaati, että heti antaisimme uusia näytteitä taidostamme; ja nulikka -oli valmis lyömään veikkaa kymmenen yhtä vastaan siitä, ettemme siihen -kykenisi! -- - -Ystävyys on sivumennen sanoen sangen merkillinen asia; se antaa -erinomaisia etuja ja oikeuksia. Sen suurin etuoikeus lienee se, että -saa mielinmäärin haukkua ystäväänsä. Muistan erään varsin kuvaavan -tapauksen. Kolme ystävääni lepäsi muutamakseen pensaistossa joen -varrella, kun he näkivät veneen lähestyvän. Siinä istui tottumaton -soutaja, joka ei tahtonut saada venettä tottelemaan airoja. Ystäväni -luulivat soutajaa minuksi, mutta se olikin ventovieras herrasmies, joka -oli aivan samanlaisessa puvussa ja lakissa kuin minä. Ja he alkoivat -pilkata ja sättiä häntä ja hänen kömpelyyttään. He haukkuivat hänet -pataluhaksi. On helppo arvata miten he nolostuivat vihdoin -huomatessaan, että se olikin ventovieras. He pyytelivät anteeksi ja -selittivät luulleensa häntä hyväksi ystäväksi. - -Harris kertoi melkein samanlaisen tapauksen. Hän oli pari vuotta sitten -oleskellut Boulognessa kesällä. Eräänä päivänä hän oli mennyt uimaan ja -tullut kauvas ulapalle, kun hän odottamatta tunsi jonkun tarttuvan -häntä niskaan ja painavan häntä veden alle. Hän ponnisteli raivokkaasti -päästäkseen vapaaksi, mutta hänen vastustajansa tuntui olevan vahva -kuin Herkules ja kaikki vastustus oli turhaa. Hän oli jo -tukehtumaisillaan ja luuli viimeisen hetkensä lyöneen, niin että hän -yritti kiinnittää ajatuksensa taivaallisiin asioihin, kun vihamies -äkkiä päästi hänet vapaaksi. - -Hieman toinnuttuaan Harris katseli ympärilleen saadakseen selville kuka -oli yrittänyt häntä murhata. Ja murhamies seisoi siinä aivan hänen -edessään sydämellisesti nauraen, mutta Harrisin kasvot nähdessään mies -peräti ällistyneenä astahti pari askelta takaperin. - -"Oh, suokaa toki anteeksi", hän nolostuneena änkytti, "minä luulin -Teitä erääksi ystävistäni!" - -Harris sanoo, että oli onni, ettei mies luullut häntä sukulaiseksi; -siinä tapauksessa hän varmaan olisi tukehtunut veteen! -- - -Purjehtiminen samoinkuin soutukin on asia, johon vaaditaan kokemusta ja -taitoa -- vaikken lapsuudessani sitä uskonut. Luulin, että purjehdus -olisi pojille yhtä luonnollinen ja helppo asia kuin pallonlyönti. -Tunsin erään toisen pojan, jolla oli sama mielipide, ja eräänä -tuulisena päivänä aijoimme tätä urheilua koettaa. Asuimme silloin -Yarmouthissa ja päätimme purjehtia Yarejokea ylös. - -"Tänään on navakka tuuli", sanoi vanha kalastaja, jolta vuokrasimme -purjeveneen. "On parasta, että herrat ottavat reivin sisälle, ja -pitäkää vinhasti ylös tuuleen, kun tulette lahden suulle." - -Lupasimme seurata neuvoa ja toivotimme reippaasti: "Hyvää huomenta", -kun vene läksi vesille. Me ihmettelimme mitä "tuuleen" pitäminen oli ja -mistä saisimme "reivin" sekä mitä sillä tekisimme sen saatuamme. - -Soudimme, kunnes ei kaupunkia enää näkynyt. Edessämme oli avara ulappa -ja puhalsi todellinen hirmumyrsky, niin että meistä oli sopiva aika -ryhtyä hommaan. - -Hektor -- muistelen hänen nimensä olleen -- jatkoi soutamista, kun minä -avasin purjeen. Se oli sangen mutkikas tehtävä, mutta vihdoin se -onnistui, ja nyt oli kysymys siitä: mikä oli purjeen yläpuoli? - -Synnynnäisen vaistomme avulla tulimme johtopäätökseen, että alapuoli -tietenkin oli yläpuoli, ja me ryhdyimme kiinnittämään purjetta -ylösalasin mastoon. Se oli tukala tehtävä ja kesti kauvan, ennenkuin -jollakin kurin saimme sen paikoilleen. Purje näytti saaneen päähänsä, -että me leikimme hautajaisia, ja että minä olin ruumis ja purje -kääreliina. - -Kun se lopultakin huomasi, ettei se ollut tarkoituksena, iskeä -läimäytti se minua pääkuoreen puomilla ja kieltäytyi tekemästä sitä -tahi tätä. - -"Kastele se riivattu!" neuvoi Hektor. "Kasta se veteen, jotta se tulee -järkiinsä." - -Hän sanoi, että merimiehet aina kastelivat purjeet, ennenkuin hinasivat -ne mastoon. Minä seurasin neuvoa, mutta se vain pahensi asiata. Kuiva -purje, joka liehuu ja tanssii toisen koipien ympärillä ja kietoutuu -pään yli, ei ole mikään hauska kumppani, mutta likomärkä purje on kahta -kauheampi. - -Yhdistetyin voimin saimme purjeen vihdoin ylös. Se ei oikeastaan ollut -"ylhäällä", vaan poikittain, ja me sidoimme sen mastoon veneen -kiinnitystouvilla, jonka leikkasimme poikki. - -Mainitsen yksinkertaisena tosiasiana, ettei vene kaatunut tuulessa. -Miksei se sitä tehnyt, on arvoitus, jota en osaa selittää. Olen usein -myöhemmin sitä aprikoinut, mutten koskaan ole keksinyt tyydyttävää -selitystä. - -Kenties oli tämä onnellinen tulos seurauksena siitä, että täällä -maailmassa kaikki on niin taipuvaista hangottelemaan vastaan. Hommiamme -tarkastettuaan oli vene kenties tullut johtopäätökseen, että olimme -itsemurhan hankkeissa lähteneet tälle retkelle, ja se oli senvuoksi -päättänyt tehdä aikeemme tyhjiksi. Tämä on ainoa tyydyttävä selitys, -jonka voin keksiä arvoitukseen. - -Kynsin hampain pitämällä kiinni veneen laidasta onnistui meidän pysyä -veneessä, mutta kovin rasittavaa se oli. Hektor sanoi, että merirosvot -ja muut merillä kulkijat tavallisesti sitoivat peräsimen kiinni -johonkin ja hinasivat alas suurmärssypurjeen, kun nousi ankara myrsky. -Hän arveli, että meidänkin pitäisi yrittää jotakin sentapaista; mutta -minun mielestäni oli viisainta antaa veneen ajelehtia tuulen mukana. - -Ja koska minun neuvoani oli helpoin seurata, ryhdyimme hommaan ja -meidän onnistui vihdoin kääntää vene myötätuuleen. - -Aluksemme kulki jonkun penikulman jokea ylöspäin vauhdilla, jonka -vertaista en koskaan myöhemmin ole purjehtiessa saavuttanut enkä -haluakaan saavuttaa. Eräässä käänteessä se kallistui kyljelleen, niin -että puolet purjeesta oli veden alla. Mutta tuokion kuluttua se jälleen -ponnahti pystyyn kuten ihmeen avulla ja kiiti suoraa päätä pitkää, -pehmeätä savipengertä kohti. - -Savipenger pelasti henkemme. Vene puskeutui syvälle siihen ja siinä se -istui. Huomasimme jälleen voivamme kävellä ihmisten tavoin -- äsken oli -meitä nakeltu sinne tänne kuten herneitä pussissa. Me ryömimme keulaan -ja leikkasimme purjeen alas. - -Olimme saaneet tarpeeksemme purjehduksesta. Voisimme kyllästyä tähän -huviin, jos sitä kauvemmin nauttisimme. Meillä oli ollut purjehdusretki --- oikein hauska, jännittävä purjehdusretki, ja me päätimme soutaa nyt -vaihtelun vuoksi. - -Otimme airot ja yritimme työntää venettä vesille, mutta seurauksena -oli, että toinen airoista taittui. Sitten työskentelimme hyvin -varovasti, mutta airot olivat vanhat ja lahonneet, ja toinenkin airo -katkesi ja me jäimme avuttomina karille. - -Savisärkkä oli keskellä jokea; joka taholla ympäröi meitä syvä vesi: ei -ollut muuta neuvoksi kuin istua kiltisti alallaan ja odottaa, kunnes -joku kulkisi ohi. - -Sää ei ollut omiaan houkuttelemaan ihmisiä ulos joelle, ja saimme -odottaa kolme tuntia, ennenkuin ketään kulki ohi. Se oli muuan vanha -kalastaja, jonka suurella vaivalla onnistui pelastaa meidät. Hän sitoi -veneemme aluksensa perään, hinasi sen satamaan ja näin alentavalla -tavalla saavuimme vihdoin kotiin. - -Juomarahat kalastajalle, joka meidät pelasti, korvaus katkenneista -airoista ja 1/2 tunnin veneenvuokra, -- niistä kertyi yhteensä summa, -joka nieli monen viikon taskurahat. Mutta olimme saavuttaneet -kokemuksen, ja sillä kuuluu olevan niin suuri arvo, ettei mikään -rahassa maksettu hinta ole liian kallis. - - - - -KUUDESTOISTA LUKU. - -Reading. -- Höyryvene hinaa meitä. -- Pikkuveneiden kiusoittava käytös. --- Ne tuppautuvat aivan höyrylaivan tielle. -- George ja Harris -kieltäytyvät taaskin tekemästä työtä. -- Vanha, tavallinen historia. -- -Streatley ja Goring. - - -Tulimme Readingin kohdalle tuossa 11 seuduissa. Joki on tällä kohdalla -likainen ja sangen epämiellyttävän näköinen. Kukaan ei suotta pysähdy -Readingin läheisyyteen. Kaupunki itse on vanha, mainehikas paikka. Se -oli olemassa jo kuningas Etelredin aikoina, kun tanskalaiset -sotalaivoineen ankkuroivat Kennetiin ja nousivat maihin Readingin luona -hävittääkseen koko Wessex'in kreivikunnan; täällä ryhtyi Etelred -veljensä Alfredin avulla taisteluun heitä vastaan ja voitti heidät -perinpohjin. Etelred piti huolta rukouksista ja Alfred sotimisesta. - -Myöhempinä aikoina pidettiin Readingia sopivana turvapaikkana, jos -Lontoossa asiat kävivät hullusti. Parlamentti tavallisesti kiiruhti -Readingiin, jos ruttotauti alkoi raivota Westminsterissa, ja v. 1625 -lakimiehet noudattivat heidän esimerkkiään; kaikki oikeusasiat -ratkaistiin Readingissa. Maksoi kylläkin vaivan lontoolaisille ottaa -silloin tällöin ruton vieraakseen, jos sillä hinnalla pääsi eroon sekä -parlamentista että lakimiehistä! - -Kun parlamentti nousi hallitusta vastaan, piiritti Essex'in jaarli -Readingia ja neljännes vuosisataa myöhemmin Oranian prinssi löi siellä -perinpohjin kuningas Jakobin sotajoukot. - -Henrik I on haudattu Readingin benediktiniläisluostariin, jonka hän -itse oli perustanut ja jonka rauniot vielä ovat jälellä; samassa -luostarissa vihittiin suuri Johan Gaunt ja lady Blanche. - -Readingin sulun luona tapasimme höyrypurren, jonka eräs ystäväni -omistaa, ja se hinasi meidät Streatleyn alapuolelle. On sangen hauskaa -olla höyrylaivan hinattavana. Se on minusta paljon hauskempaa kuin -soutu. Matka olisi ollut vielä hauskempi, jollei joukko riivatuita -pikkuveneitä olisi meitä ärsyttänyt. Ne tuppasivat alinomaa tiellemme, -niin että meidän yhteentörmäyksen välttämiseksi täytyi hiljentää -vauhtia ja pysähtyä. Soutuveneiden häikäilemätön tapa asettautua -höyrypursien tielle on peräti hermostuttava ja se pitäisi rangaistuksen -uhalla kieltää. - -Ja ne ovat kaupan päälle häpeemättömän röyhkeitä. Niille saa antaa -varotuksia höyrypillillä, kunnes höyrypannu on halkeamaisillaan, -ennenkuin ne suvaitsevat luikkia tieltä pois. Minua todella haluttaisi -puskea upoksiin pari kappaletta niistä antaakseni toisille terveellisen -opetuksen. - -Readingin yläpuolella jokivarsi muuttuu ihmeen kauniiksi. Tosin -Tilehurstin luona rautatie hieman turmelee näköalaa, mutta -Mapledurhamista Streatleyhin on seutu hurmaavan kaunista. Mapledurhamin -sulun yläpuolella on Hardwick House, missä Kaarle I huvittelike -pallopelillä. Pangbournen seutu taas, missä on tuo sievä pieni -"Joutsen"-niminen ravintola, lienee kaikille taiteenystäville, jotka -käyvät taidenäyttelyissä, yhtä tunnettua kuin seudun omille asujamille. - -Ystäväni höyrypursi jätti meidät hieman luolan alapuolelle, ja siinä -Harris sai päähänpiston väittää, että oli minun vuoroni soutaa! Onko -mokomaa vääryyttä vielä kuultu! Olimmehan aamulla sopineet, että minä -soutaisin veneen kolme penikulmaa Readingia ylemmäksi. No, ja olimme -nyt _kymmenen_ penikulmaa Readingin yläpuolella. Tietenkin oli nyt -heidän vuoronsa. En kuitenkaan saanut Harrisia enkä Georgea katsomaan -asiaa sen oikeassa valossa, ja riitaa välttääksemme minä vihdoin -tartuin airoihin. En ollut soutanut minuuttiakaan, kun George huomasi -jotakin ajelehtivan vedenpinnalla. Me soudimme sinne ja George kumartui -veneen laidan yli ja tarttui esineeseen, mutta hän kavahti takaisin, -huudahti kauhusta ja tuli kalman kalpeaksi. Siinä oli naisen ruumis. Se -lepäsi kevyesti vedenpinnalla ja sen kasvot olivat tyynet ja -rauhalliset. Kasvot eivät olleet kauniit, ne olivat liian aikaiseen -vanhentuneet ja ryppyiset, mutta köyhyyden ja puutteen leimasta -huolimatta olivat kasvot lempeät, miellyttävät, ja niillä oli rauhan -sävy, jonka usein tapaa sairaitten kasvoilla, kun he ovat päässeet -tuskista vapaiksi. Onneksi meille -- meillä ei lainkaan ollut halua -tulla oikeuteen todistajiksi -- olivat eräät rannalla seisovat miehet -myös nähneet ruumiin ja he ottivat sen huostaansa. - -Myöhemmin saimme kuulla naisen elämäntarinan. Se oli tuo ikivanha, -runoton historia. Hän oli rakastanut ja häntä oli petetty, tahi oli hän -pettänyt itseään. Hän oli lyhyesti sanoen tehnyt syntiä -- voi, useat -meistä tekevät samoin! -- ja hänen perheensä ja omaisensa suuttuivat, -surivat ja paheksuivat hänen käytöstään ja karkoittivat hänet luotaan. -Jäätyään ypöyksin elämän kovaan taisteluun häpeän raskas myllynkivi -kaulassaan oli hän askel askeleelta vajonnut yhä syvemmälle. Pitkän -aikaa oli hän elättänyt itseään ja lastaan 12 shillingillä viikossa, -jotka hän ansaitsi tehden raskasta orjantyötä 1/2 tuntia päivässä. -Puolet tästä summasta hän maksoi lapsen elatukseksi ja jäännöksellä -tuli hänen ylläpitää ruumiinsa ja sielunsa voimia vireillä! Kuusi -shillinkiä viikossa on ylen niukka summa, jos mieli pitää ruumiin ja -sielun suhdetta tasapainossa. Ne tahtovat erota toisistaan. Eräänä -päivänä lienee naisraukka tavallista selvemmin huomannut miten -toivottoman synkkä ja kurja hänen elämänsä oli -- ei mitään toivoa -tulevaisuudesta! -- ja tuo aavekuva kauhistutti häntä. Viimeisen kerran -hän vielä vetosi entisiin ystäviin, mutta hyljätyn naisraukan -avunpyyntö ei tunkeutunut heidän sydäntään ympäröivän "kunniallisuuden" -jääkuoren läpi -- ei kukaan kuullut onnettoman rukouksia. Sitten hän -meni katsomaan lastaan -- hän hyväili sitä, suuteli sitä, ja -väsyneesti ja toivottomasti, mutta ulkonaisesti aivan tyynenä hän jätti -sille jäähyväiset ja pisti suklaatikäärön sen käteen. Sitten hän -viimeisillä penneillään osti rautatiepiletin ja matkusti Goringiin. - -On helppo arvata, että hänellä täällä tuuheiden puiden ja viheriöiden -ketojen keskellä oli elämänsä katkerin hetki; mutta kenties lievensi -muistojen katkeruutta joku pieni auringon valoisa muisto näiltä -ihanilta seuduilta, missä hän oli viettänyt valoisan nuoruutensa. - -Koko päivän hän vaelsi metsässä, mutta auringon mennessä mailleen kun -öinen hämärä kietoi seudun vaippaansa, hän läheni hiljaista jokea, joka -oli ollut hänen haihtuvan onnensa ja surunsa todistajana. Ja vanha joki -otti hänet pehmeään syliinsä, painoi väsyneen pään rintaansa vastaan ja -lievensi polttavan tuskan. Hän oli siis tehnyt syntiä kaikessa -- -syntiä elämässä ja syntiä kuollessaan. Jumala häntä armahtakoon! ja -kaikkia muitakin syntisiä, jotka ovat samassa asemassa. - -Goring -- joen vasemmalla ja Streatley sen oikealla puolella ovat -molemmat kauniita paikkoja, joissa on hauskaa oleskella muutamia -päiviä. On hurmaavaa purjehtia joella auringonpaisteessa tahi soudella -siellä kuunvalossa. Joen ympäristöt ovat lumoavan kauniit sekä yöllä -että päivällä. Me aijoimme jatkaa matkaa Wallingfordiin saakka, mutta -seudun komeus lumosi meidät, ja päätimme viipyä täällä jonkun aikaa. -Jätimme veneemme satamaan, menimme Streatleyhin ja söimme päivällistä -"Härjässä" Montmorencyn suureksi mielihyväksi. - -Kerrotaan, että joen molemmilla rannoilla olevat vuoret ennen vanhaan -ovat olleet yhdistettyinä ja muodostaneet sillan veden yli, joka -nykyään on Thamesjoki. Siihen aikaan oli joki Goringin yläpuolella -päättynyt suureen järveen. - -Streatley on vanha kaupunki, joka, kuten useimmat Thamesin varrella -olevat kaupungit ja kylät, on ollut olemassa jo brittiläisten ja -saksilaisten aikoina. Goringin seutu ei ole läheskään yhtä kaunista -kuin Streatleyn, mutta silläkin on hyvät puolensa, ja itse kaupunki on -lähempänä rautatietä, niin että helpommin pääsee huippimaan tiehensä, -jollei ole rahoja hotellilaskun suorittamiseksi. - - - - -SEITSEMÄSTOISTA LUKU. - -Suuri pesupäivä. -- Kaloja ja kalastajia. -- Onkimistaidosta. -- -Omantunnonmukainen kalastaja. -- Merkillinen kalajuttu. - - -Viivyimme Streatleyssä kaksi päivää ja annoimme pestä vaatteemme. -Olimme ensin itse yrittäneet pestä niitä joessa Georgen ohjauksella ja -valvonnalla, mutta yritys meni kokonaan myttyyn. Ei ole tarpeeksi -sanoa, ettemme onnistuneet, sillä olimme paljoa pahemmassa pulassa -pestyämme vaatteemme kuin sitä ennen. Ennen pesua ne olivat olleet -hyvin, hyvin likaisia, se on totta, mutta voimme kuitenkin käyttää -niitä. Pesemisen _jälkeen_ -- niin, Henleyn ja Readingin välinen joki -oli paljoa puhtaampi kuin ennen, sittenkun olimme siinä pesseet -vaatteemme. Kaiken lian, mitä on joessa Henleyn ja Readingin välillä, -me pestessä haalimme kokoon ja imetytimme vaatteisiimme! - -Pesijätär Streatleyssä sanoi, että hänen omatuntonsa pakoitti häntä -ottamaan kolmenkertaisen maksun meidän vaatteistamme. Hän sanoi, että -menettely, jonka avulla hän sai vaatteet puhtaiksi, ei ollut tavallista -pesua, vaan pikemmin jonkinlaista "kalttausta." - -Me maksoimme laskun nurisematta. - -Streatleyn ja Goringin seudut ovat suosittuja kalastuspaikkoja. Sinne -saapuu kalastajia etäisiltä seuduilta ja joessa viliseekin haukia, -ahvenia, säynältä, kuhia ja ankeriaita: siellä voi istua päivät -kauttaaltaan onkimassa. - -Moni tekeekin siten. Mutta he eivät koskaan saa mitään. En ole kuullut, -että kukaan olisi täältä saanut mitään onkeensa paitse kiiskiä ja -kissanraatoja, mutta niitä ei tietenkään oteta lukuun! "Kalastajan -käsikirja" ei virka sanaakaan siitä, onko kalastus näillä seuduin -tuottavaa vai eikö. Se sanoo vaan, että se on "hyvä kalastuspaikka" ja -että se on oikeassa, tiedän omasta kokemuksestani. - -En luule, että missään muualla koko maailmassa niin intohimoisesti -harjotetaan onkimista. Muutamat viipyvät täällä onkimassa vain yhden -päivän, toiset koettavat onneaan koko kuukauden. Jollei kyllästy -huviin, voi sitä jatkaa koko vuoden, jos vaan haluaa: tulos on aina -sama. - -Mainittu "käsikirja" sanoo, että Thamesjoesta saadaan myös haukia ja -ahvenia, mutta siinä käsikirja panee omiaan. Joessa _on_ kyllä haukia -ja ahvenia. Rannalla kävellessä voi niitä nähdä suuria parvia vedessä, -ne lyövät leikkiä aalloissa ja hyppivät ottamaan leivänmurusia, joita -heitetään veteen. Jos menet uimaan, kertyvät ne suurissa parvin -tiellesi, kuten tahtoisivat härnätä sinua. Mutta niitä ei voida "onkia" -koukussa olevalla matosella tahi muulla syötillä -- ei alkuakaan! - -En ole mikään taitava kalastaja. Nuorempana olin siihen huviin -innostunut, ja olin omasta mielestäni sangen etevä onkija; mutta vanhat -kokeneet onkimiehet neuvoivat minua lopettamaan. He sanoivat, etten -koskaan tulisi pääsemään pitkälle siinä urheilussa, minulta puuttui -edellytyksiä siihen. He myönsivät, että heitin siimani veteen kylläkin -taidokkaasti, että minulla oli "päätä" tälle alalle ja tarpeeksi suuri -annos laiskuutta. Mutta he olivat varmat siitä, ettei minusta ikinä -koituisi oikeata onkimiestä. Minulta näet puuttui ammattimiehen vilkas -mielikuvitus. - -Kenties -- sanoivat he -- kelpaisin runoilijaksi, muotiromaanien -kirjoittajaksi, reportteriksi t.m.s., mutta saavuttaakseni onkimiehen -mainetta täytyisi minulla olla vilkkaampi mielikuvitus ja suurempi -kekseliäisyys kuin mitä taivas oli minulle suonut. - -Useat ihmiset luulevat, että kaikki, mitä kunnon onkijalta vaaditaan, -on kyky sujuvasti ja punastumatta voida sepittää ja kertoa valejuttuja, -mutta se on suuri erehdys. Alaston valhe semmoisenaan ei kelpaa -mihinkään; kömpelöin vasta-alkajakin osaa semmoisen sepittää. -Kokeneen ammattimiehen sitävastoin tuntee täsmällisesti esitetyistä -yksityiskohdista, soveliaasti sijoitetusta todenperäisestä värityksestä -ja omantunnonmukaisesta, melkein turhan tarkasta totuuden leimasta, -jonka hän tietää kertomukseensa sovittaa. - -Kuka porokynsi tahansa voi tallustaa huoneeseen ja sanoa: "Tiedättekö, -eilen illalla vedin järvestä 15 tusinaa ahvenia", tahi: "maanantaina -sain kuhan, joka painoi 18 naulaa ja oli kolmen jalan pituinen -pyrstöstä kuonoon." - -Moiseen ei vaadita mitään taitoa, mitään kokemusta. Rohkeata se tosin -on, mutta sima kaikki. - -Ei, oikea onkija pitää arvoaan alentavana noin karkean valehtelemisen. -Hänen menettelynsä kelpaa esikuvaksi kenelle tahansa. - -Hän astuu hiljaa, hattu päässä huoneeseen, anastaa mukavimman tuolin, -sytyttää piippunsa ja pöllyttelee savuja vaieten ja miettiväisenä. Hän -antaa nuorison kaikessa rauhassa kehua ja rähistä, mutta kun keskustelu -tuokioksi vaikenee, ottaa hän piipun suustaan, kopistaa tuhat -uuninpieleen ja virkkaa: - -"Tiistai-iltana sain kelpo otuksen, mutta eipä siitä juuri kannata -puhua." - -"Miksei?" kysytään. - -"Siksi, että olen varma siitä, ettei kukaan minua uskoisi, jos sen -kerron", vastaa vanhus rauhallisesti eikä hänen äänessään ole mitään -katkeraa sävyä. Hän täyttää piippunsa uudelleen ja käskee isännän tuoda -annoksen whiskya ja vettä. - -Syntyy hetken äänettömyys, sillä kellään ei ole rohkeutta vastustaa -vanhaa herraa. Hänen täytyy niinmuodoin jatkaa kertomusta ilman -kehoitusta. - -"Ei", hän miettivästi sanoo, "en itsekään sitä uskoisi, jos joku sen -minulle kertoisi, mutta _totta_ se joka tapauksessa on. Olin istunut -veneessä koko iltapäivän saamatta ainoatakaan päätä -- jollen ota -lukuun muutamaa tusinaa särkiä ja pariakymmentä haukia, ja olin juuri -aikeissa lopettaa, kun tunsin kelpo nykäyksen siimassa. Luulin, että -siellä oli taas joku pieni nahjus ja aijoin nakata sen rannalle. Mutta --- vieköön minut p--u -- jos sain vapaa hievahtamaankaan! Kesti puoli -tiimaa -- puoli tiimaa, ymmärrättekö, herrat? -- ennenkuin sain pedon -rantaan ja joka silmänräpäys luulin siiman katkeevan. Vihdoin sain -veitikan maalle, ja tiedättekö, mikä se oli? Joo, sampi! 40 naulaa -painava sampi, jonka sain onkeeni! Niin, en ihmettele, että herrat -näyttävät ällistyneiltä -- kuulkaa, isäntä, tuokaa minulle pikarillinen -whiskya vielä!" - -Sitten kertoo hän, miten kaikki, jotka kalan näkivät, ihmettelivät; -mitä hänen eukkonsa sanoi, kun hän toi kalan kotiin, ja mitä Joe -Buggies sanoi. - -Jos sinulla veneretkellä ollessasi joskus on joutilas ilta, niin -kehohan sinua käymään jossakin pienessä kalaravintolassa ja istahtamaan -suureen saliin. Voit olla varma siitä, että tapaat siellä jonkun vanhan -kelpo ammattionkijan hörppimässä totiaan, ja puolen tunnin kuluessa on -hän syöttänyt sinulle tarpeeksi monta juttua ihmeellisistä -kalansaaliista, jotta ruuansulatuksesi koko kuukaudeksi joutuu -epäkuntoon. - -George ja minä -- en tiedä sanoa minne Harris oli mennyt; hän oli -aikaiseen iltapäivällä ajellut partansa, sitten hän noin 40 minuutin -ajan hankasi kenkiään piippusavella; sen koommin emme olleet häntä -nähneet -- George ja minä ja koira olimme siis jääneet oman onnemme -nojaan, ja me teimme kävelyretken Wallingfordiin. Kotimatkalla -poikkesimme pieneen ravintolaan joen varrella lepäämään -- sekä myös -muista syistä. - -Menimme tarjoiluhuoneeseen ja istahdimme sinne. Siellä oli ennestään -vanha mies, joka poltti pitkää savipiippua, ja me ryhdyimme tietenkin -pakinoihin hänen kanssaan. - -Hän kertoi meille, että tänään oli kaunis ilma, ja me ilmoitimme -hänelle, että eilen oli ollut kaunis ilma, jonka jälkeen julistimme -toisillemme, että huomenna epäilemättä olisi kaunis sää. George -huomautti, että vuodentulo näytti sangen lupaavalta. - -Sitten tuli jollakin tavoin selville, että olimme vieraita -paikkakunnalla ja että huomenna matkustaisimme pois. - -Nyt keskustelu tyrehtyi hetkiseksi, ja meidän katseemme vaelsivat -ympäri huonetta. Ne pysähtyivät vihdoin tomuiseen, vanhaan -lasilaatikkoon, joka oli sijoitettu korkealle uuninreunustalle ja jonka -sisällä oli lohi. Se oli oikea jättiläiskala. Ensi silmäyksellä -luulinkin sitä turskaksi. - -"Niinpä niin", virkkoi vanha herra nähdessään mitä katsoimme, "se on -aika jykevä veitikka, tuo, vai mitä?" - -"Tavattoman suuri", mutisin minä, ja George ja minä kysyimme -vanhukselta paljonko tuo peto mahtoi painaa. - -"Kahdeksantoista naulaa ja kuusi luotia", vastasi ystävämme nousten -tuoliltaan ja ottaen takkinsa naulasta. "Niin", jatkoi hän, "ensi kuun -kolmas päivä on tasan 16 vuotta kulunut siitä, kun nostin sen vedestä. -Sain sen sillankorvassa onkeeni. Syöttinä oli kuore. Olin kuullut -kerrottavan, että se veitikka asusti joessa enkä saanut lepoa, -ennenkuin olin sen pyydystänyt. Sen kokoisia kaloja ei nykyään enää ole -monta näillä tienoin, luulisin. Hyvää yötä, herrat, hyvää yötä." - -Hän meni ja me jäimme kahdenkesken. - -Emme voineet kääntää katseitamme kalasta tämän jälkeen. Se oli -todellakin hyvin komea kala. Katselimme sitä vielä, kun kylän -kuorma-ajuri tuli ovelle oluttuoppi kädessään, ja hänkin katseli kalaa. - -"Komea lohi, tuo", sanoi George kääntyen häneen. - -"Niin, eikö olekin", vastasi mies ottaen siemauksen tuopistaan ja -lisäsi: "Herrat eivät kenties olleet täällä, kun kala saatiin?" - -"Emme olleet", vastasimme me ja lisäsimme olevamme vieraita -paikkakunnalla. - -"Vai niin", sanoi ajuri, "no sitten eivät herrat voi tietääkään miten -se tapahtui. Siitä on lähes viisi vuotta, kun vedin tuon pojan joesta." - -"Tekö sen ongittekin?" minä kysyin. - -"Joo minä sen tein", sanoi vanhus myhäillen. "Sain sen onkeen sulun -alapuolella eräänä perjantai-iltana ja omituisinta on, että sain sen -kärpäsellä. Olin lähtenyt haukia onkimaan, nähkääs herrat, enkä -ajatellut lohta. Ja nähdessäni tuon veitikan siiman päässä melkein -peljästyin. Se painoi 26 naulaa, nähkääs. Hyvää yötä. herrat, hyvää -yötä." - -Viisi minuuttia myöhemmin kolmas mies tuli huoneeseen ja kertoi -onkineensa lohen varhain eräänä aamuna; syöttinä oli ollut salakka. -Sitten hän poistui, ja hidas, vakava, keski-ikäinen herrasmies astui -huoneeseen ja meni istumaan akkunan luo. - -Kukaan meistä ei kotvaan aikaan puhunut; vihdoin George kääntyi äsken -tulleeseen ja sanoi: - -"Suokaa anteeksi, ettehän pahastu, toivon -- mutta ystäväni ja minä -olemme vieraita täällä, ja olisimme Teille hyvin kiitollisia, jos -tahtoisitte kertoa meille miten saitte tuon lohen pyydetyksi." - -"Kas, kuka on teille kertonut, että juuri minä tuon kalan sain?" - -Sanoimme, ettei sitä kukaan ollut kertonut, mutta että meillä oli -vaistomainen aavistus siitä, että _hän_ oli sen tehnyt. - -"Sepä merkillistä, tämä on peräti ihmeellistä", virkkoi tuo hidas -herrasmies nauraen, "sillä olette aivan oikeassa, herrat. Se on totinen -tosi: minähän tuon kalan sain. Kas vaan, että osasitte niin hyvästi -arvata! Niin, se on tosiaan ihme." - -Sitten hän kertoi koko jutun juurta jaksaen: kesti puoli tiimaa, -ennenkuin hän sai tuon niskottelevan pedon rantaan vedetyksi, ja -ongenvapa katkesi leikissä. Hän sanoi kotiin tultuaan huolellisesti -punninneensa kalan ja -- se painoi tasan 34 naulaa. - -Nyt oli hänen aika lähteä kotiin, ja hänen lähdettyään tuli isäntä -luoksemme pakinoimaan. Me kerroimme hänelle, miten moninaisia juttuja -olimme hänen lohestaan kuulleet, ja ne huvittivat häntä sanomattomasti. -Me nauroimme kaikki tyyni makeasti niille. - -"Katsoppas vaan, että Jim Bates ja Joe Muggles ja mr Jones ja vanha -Billy Maunders kaikki tyyni kertoivat herroille onkineensa kalan! Ha! -ha! ha! Ei ole hullumpaa!" sanoi vanha herra nauraen täyttä kurkkua. -"Olisipa tosiaan heidän tapaistaan antaa kala _minulle_ pantavaksi -_minun_ vierashuoneeseeni näytteille, jos _he_ olisivat sen onkineet. -Ha! ha! ha!" - -Ja nyt hän kertoi meille lohen _todellisen_ historian. Hän itse oli sen -onkinut, vuosia takaperin, kun hän vielä oli poikanulikka; tämä oiva -saalis ei ollut kokemuksen eikä taitavuuden tulos, vaan johtui se -yksinomaan selittämättömästä onnesta, joka alati suosii moisia pikku -lurjuksia, jotka jäävät pois koulusta kauniina iltapäivänä ja menevät -ongelle, vaikkei heillä ole muita kojeita kuin kepin päähän sidottu -lanka. - -Hän sanoi, että tuo lohi kotiin palatessa pelasti hänet selkäsaunasta, -ja vieläpä koulumestari oli sanonut, että se oli yhtä arvokas kuin -yksiehtoinen päätöslasku ja korkolasku yhteensä. - -Joku kutsui isäntää puheilleen, ja George ja minä kiinnitimme katseemme -jälleen kalaan. - -Se oli tosiaan ihmeellinen lohi! Mitä kauvemmin siilien tuijotimme, -sitä enemmän se herätti ihailuamme. - -Se kiihoitti Georgen innostuksen niin korkealle, että hän lopulta -kapusi tuolin selkämyställe voidakseen lähemmällä ihailla kalaa. - -Tuoli tietenkin rojahti kumoon, ja kun George mielipuolen tavoin -tarttui lasilaatikkoon tukea saadakseen, putosi laatikko kauhealla -romahduksella lattialle ja George tuolineen sen päälle. - -"Ethän vain liene vahingoittanut kalaa?!" tokasin peljästyneenä syösten -seisomaan. - -"Toivokaamme, ettei se turmeltunut", sanoi George nousten varovasti -seisomaan. - -Mutta se oli turha toivo. Lohi oli musertunut tuhanneksi säpäleeksi -- -sanon tuhanneksi, vaikkei niitä kenties ollut 900 enempää. En näet -lukenut sirusia. - -Meistä oli merkillistä ja käsittämätöntä, että lohi, täytetty lohi, voi -musertua niin pieniksi säpäleiksi. - -Ja käsittämättömän salaperäistä se olisi ollutkin, jos kala olisi ollut -täytetty lohi, mutta sitä se ei ollut. - -Lohi oli näet muovattu kipsistä. - - - - -KAHDEKSASTOISTA LUKU. - -Suluista. -- Georgea ja minua valokuvataan. -- Wallingford. -- -Dorchester. -- Abingdon. -- Muuan perheenisä. -- Sovelias paikka sille, -joka aikoo hukuttaa itsensä. -- Tukala kulkuväylä. -- Joki-ilman -turmeleva vaikutus. - - -Läksimme varhain seuraavana aamuna Streatleystä ja soudimme Culhamiin, -missä olimme yötä ja nukuimme veneemme teltassa. - -Streatleyn ja Wallingfordin välillä on jokivarsi sangen yksitoikkoista. -Clevestä lähtiessä on edessä 6 1/2 penikulman taipale, jolla ei ole -ainoatakaan sulkua. Oxfordin soutuklubi käyttääkin tätä väliä -soutuharjoituksiinsa. - -Niin edullinen kuin suluton joki lienee soutu-urheilijoille ja -ammattimiehille, kaipaa niitä kuitenkin se, joka omaksi huvikseen on -lähtenyt joelle. - -Minä puolestani pidän paljon suluista. Ne tuottavat hupaista vaihtelua -yksitoikkoiselle soudulle. On hauskaa istua veneessä, joka hitaasti -nousee viileästä syvyydestä uusille vesille, uusia näköaloja avautuu -eteen; tahi vajoaa vene pois maailman näkyvistä ja sitten odottaessa -alkavat tummat portit natista, hieno rako niiden välillä laajenee ja -päivänvalo virtaa sisälle, kunnes kaunis hymyilevä joki avautuu eteesi -koko ihanuudessaan, ja pieni vene pääsee vapauteen lyhytaikaisesta -vankeudestaan ja lähtee taas viiltelemään tyyntä vedenpintaa. - -Sulut ovat sitäpaitse melkein poikkeuksetta rakennetut kauneille -seuduille. Ja lihava, vanha sulunvartija, hänen myhäilevä eukkonsa ja -kirkassilmäinen tyttärensä ovat miellyttäviä ihmisiä, joiden kanssa on -hauska pakinoida. Suluissa tapaa toisia veneitä ja saa kertoa -kokemuksiaan joella ja kuulla toisten seikkailuja. Ilman herttaisia, -kukkarantaisia sulkujaan ei Thamesjoki hurmaisi meitä läheskään yhtä -paljon kuin se tekee. Suluista puhuessa muistan seikkailun, joka -Georgella ja minulla oli Hampton Courtin luona eräänä kesäaamuna. Oli -ihana päivä ja sulku oli täpösen täynnä veneitä, ja kuten joella usein -tapahtuu, oli toimelias valokuvaaja tarjoutunut ottamaan meistä -kaikista ryhmäkuvan. - -En tiennyt lainkaan mitä oli tekeillä ja ällistyin nähdessäni Georgen -hätäisesti silittävän rypistyneitä housujaan, järjestävän tukkaansa ja -asettavan lakkinsa sirosti niskaan. Sitten hän koetti saada kasvoihinsa -mahdollisimman miellyttävän ja samalla kaihoavan sävyn, istahti -"sievään" asentoon ja koetti kätkeä jalkansa näkyvistä. - -Ensiksi luulin, että hän oli nähnyt jonkun tuttavan neitosen, jota hän -hienosteli, ja katselin ympärilleni nähdäkseni ken hän oli. Jokainen -sulussa oleva ihminen näytti silmänräpäyksessä muuttuneen puupölkyksi. -He seisoivat tahi istuivat mahdollisimman luonnottomissa asennoissa -- -vain japanilaisissa viuhkoissa olen semmoisia nähnyt. Ja jokaisen tytön -suu oli mitä hurmaavimmassa hymyssä. Oh, miten he olivat ihastuttavia. -Ja herrat rypistivät otsaa ja näyttivät jaloilta ja miehekkäiltä. - -Nyt selvisi asia minulle ja pelkäsin, etten enää ehtisi valita sopivaa -asentoa. Veneemme oli etumaisena, ja minusta oli epäystävällistä -turmella miehen valokuvaa. - -Asetuin senvuoksi keulaan ja nojauduin viehättävän huolettomasti -venekeksiin asennossa, joka ilmaisi vikkelyyttä ja voimaa. Järjestin -hiukseni, niin että hiussuortuva valui otsaan ja koetin näyttää -ystävälliseltä ja miettiväiseltä antaen samalla kasvoilleni lievästi -kyynillisen sävyn, jonka sanotaan "pukevan" minua. - -Seisoimme hievahtamatta odottaen ratkaisevaa hetkeä, kun kuulin jonkun -takanani huutavan: - -"Hoi! Te siellä! Katsokaa nokkaanne!" - -En uskaltanut katsoa taakseni nähdäkseni kenestä oli puhe ja kenen tuli -varoa nenäänsä. Silmäsin salavihkaa Georgen nenään. Se oli aivan -moitteeton -- en ainakaan nähnyt siinä mitään vikaa, jota voisi auttaa. -Koetin katsoa omaani, mutta sekin nähtävästi oli kunnossa. - -"Varokaa nokkaanne, Te tyhmä aasi siellä!" karjasi äskeinen ääni -taasen. - -Ja sitten huusi joku toinen: - -"Ettekö voi työntää nokkaa ulos, te molemmat, koirinenne!" - -Emme uskaltaneet kääntyä, George ja minä. Valokuvaajan käsi lepäsi -objektiivilla: hän voi millä sekunnilla tahansa ottaa kuvan. Meillekö -he huusivat? Mitä vikaa oli nenissämme? Miksi piti nenää "työntää -ulos?" - -Mutta nyt alkoi koko sulku kiljua ja rähistä, ja römeä tuomiopasuunan -ääni sulun taustalta karjasi: - -"Varokaa venettänne te siellä mustissa ja punaisissa lakeissa. Tästä -tulee teidän ruumiittenne valokuva, jollette pidä kiirettä." - -Nyt älysimme, että oli kysymys meistä, ja että veneemme "nokka" [keulan -kärki] oli tarttunut sulun laudoitukseen ja veden joka taholla -noustessa oli veneemme kaatumaisillaan. Seuraavassa silmänräpäyksessä -se kaatuisi. Kiireesti tempasimme kumpikin airon ja voimakas sysäys -airontyvellä sulun seinään päästi veneen pälkähästä ja nakkasi meidät -päistikkaa veneen pohjalle. - -Emme olleet täysin onnistuneet valokuvassa. George ja minä. Kova -onnemme tietenkin sovitti niin, että mies pani koneensa toimintaan -juuri sillä hetkellä, kun makasimme selällämme veneessä kasvoillamme -hurja, kysyvä ilme: "Missä olen? Mitä on tapahtunut?" ja neljä -koipeamme vimmatusti sätkytellen ilmassa. - -Epäilemättä olivat jalkamme valokuvan huomattavin osa. Siinä ei -ollutkaan nähtävissä paljon muuta. Ne täyttivät kokonaan kuvan edustan. -Niiden takaa ja välistä voi tosin nähdä vilauksen veneistä ja -ympäristöstä; mutta jalkoihimme verrattuina näyttivät kaikki ihmiset -niin vähäpätöisiltä, että kaikki valokuvatut häpesivät moista kuvaa ja -kieltäytyivät sitä tilaamasta. - -Erään höyrypurren omistaja oli tilannut kuusi kappaletta, mutta hän -peruutti tilauksen nähdessään negatiivilevyn. Hän sanoi kernaasti -lunastavansa kuvat, jos joku voi näyttää hänelle missä hänen aluksensa -oli kuvassa, mutta se oli mahdoton tehtävä. Höyryvene oli jossakin -Georgen oikean jalan takana. - -Meillä oli paljon harmia tästä tapauksesta. Valokuvaaja arveli, että -meidän tulisi kummankin lunastaa tusina valokuvia, koska kerran -täytimme 9/10 kuvasta, mutta me kieltäydyimme. Sanoimme että kernaasti -annoimme ottaa koko ruumiin kuvia itsestämme, mutta tahdoimme -ehdottomasti tulla kuvatuiksi päät ylöspäin. - -Wallingford on 6 penikulmaa Streatleyn yläpuolella ja siellä on -esitetty useita näytöksiä Englannin historiassa. Brittiläisten aikoina -se oli hyvin vaatimaton kaupunki, ihmiset asuivat maakuopissa, kunnes -roomalaiset legioonat karkoittivat heidät ja rakensivat sen -ympärille valtavia linnoituksia savimuurien sijaan. Ja muinaisajan -rakennusmestarit tekivät niin kestävää työtä, että varustukset ovat -säilyneet meidän päiviimme saakka. - -Roomalaisia muureja ei ajan hammas ole voinut hävittää, mutta itse -roomalaiset olivat aikoja sitten maatuneet tomuksi, kun hurjat -saksilaiset ja rotevat tanskalaiset ottelivat keskenään näillä -seuduilla, kunnes normandilaiset saapuivat. - -Wallingford oli ympäröity muureilla ja sitä pidettiin lujana -linnoituksena. Sitten syttyi kansalaissota Kaarlo I:n hallituksen -aikana; lordi Fairfax piiritti sitä kauvan ja kiihkeästi, se antautui -vihdoin ja sen muurit hajoitettiin maan tasalle. - -Wallingfordista Dorchesteriin on jokivarsi kaunista ja vaihtelevaa; -siellä on korkeita kunnaita ja hymyileviä laaksoja. Dorchester on puoli -penikulmaa joelta ja on hyvin rauhallinen vanha paikka. - -Dorchester on myös vanhojen brittiläisten perintöä; sen nimi oli -silloin Caer Doren, "kaupunki veden luona." Myöhemmin perustivat -roomalaiset sinne suuren leirin, jonka jäännökset näyttävät matalilta -kummuilta. Saksilaisten aikana se oli Wessexin pääkaupunki. Se on -ikivanha, ja on aikoinaan ollut suuri ja mahtava. Nyt se on kaukana -maailman kohinasta ja saa rauhassa torkkua ja uinailla. - -Clifton Hampdenin ympärillä, joka on ihmeen kaunis vanha kylä, on -luonto kaunista ja komeata. Jos jäät yöksi Cliftoniin, tulee sinun -mennä "Ohralyhteeseen" asumaan. Se lienee vanhanaikaisin ja omituisin -hotelli koko joen varrella. Se on hieman kylän ulkopuolella sillan -oikealla puolella. Sen matalat päädyt, olkikatot ja ristikkoakkunat -saavat sinut muistelemaan lapsuutesi kuvallisten satukirjojen -runollisia asuntoja, ja sen sisustus muistuttaa vielä elävämmin -satujen: "oli kerran..." - -Se ei soveltuisi nykyaikaisen romaanin sankarittaren asunnoksi! -Romaanien sankaritar on alati "pitkä ja uljas kuin jumalatar." Niin, -"Olkilyhteessä" hän joka askeleella löisi päänsä kattoon. - -Humalaiselle se myös olisi jotakuinkin sopimaton asunto. Hän saisi -osakseen liian runsaasti yllätyksiä odottamattomissa portaissa -huoneesta toiseen mennessä. Ja hänen olisi aivan mahdoton löytää -makuuhuonettaan monimutkaisissa käytävissä ja yhtä vaikea olisi hänen -löytää vuodettaan, jos pääsisikin huoneeseensa. - -Olimme seuraavana aamuna varhain jalkeilla, koska kernaasti tahdoimme -iltapäiväksi ehtiä Oxfordiin. On merkillistä miten varhain voi nousta -vuoteelta, kun on yötä taivasalla, Kun nukkuu veneessä matkalaukku pään -alla ja huopapeite peitteenä, ei tunne itseään lainkaan uneliaaksi -aamulla tahi halua venyä "vielä viisi minuuttia", niinkuin tekee -pehmeässä, joustavassa vuoteessa. Jo 1/2 9 ajoissa olimme syöneet -aamiaista ja kulkeneet Cliftonin sulun ohi. - -Cliftonista Culhamiin ovat joen rannat yksitoikkoisen ikäviä, mutta -Culhamista lähdettyä ne jälleen muuttuvat kauneiksi ja vaihteleviksi. - -Joki kulkee läpi Abingdonin kaupungin. Se on pieni, hiljainen, siisti -ja kuolettavan ikävä pikkukaupunki. Se ylpeilee ijästään, mutta -epäiltävää on vetääkö se tässä suhteessa vertoja Wallingfordille ja -Dorchesterille. Siellä oli muinoin kuuluisa luostari, jonka pyhien -muurien sisällä nykyään on olutpanimo. - -Pyh. Nikolain kirkossa Abingdonissa ovat John Blackwallin ja hänen -puolisonsa Janen haudat. Puolisot elettyään onnellisessa avioliitossa -kuolivat aivan samana päivänä, elokuun 21 p. 1625. Pyh. Helenan -kirkossa on W. Lee'n hautakivi, jossa seisoo, että hänellä kuollessaan, -1637, oli lähes 200 jälkeläistä, puuttuu vaan kolme tästä luvusta. Jos -suoritamme tämän laskutehtävän, saamme selville, että hänellä oli 197 -perillistä. Mr. W. Lee -- hän oli viisi eri kertaa Abingdonin -pormestarina -- on kieltämättä ihmiskunnan hyväntekijä, mutta -toivottavasti ei nykyään -- 19 vuosisadallahan on ihmisiä muutenkin -liiaksi maapallolla -- ole monta hänen vertaistaan perheenisää. - -Sandfordin sulun takana oleva kanava on erinomaisen sopiva paikka -niille, jotka miettivät hukuttaa itsensä. Siinä käy vuolas virta, joka -ei hevillä luovuta saalistaan takaisin. Obeliski osottaa paikkaa, mihin -kaksi miestä uidessaan hukkui, ja sen jalustalta hyppäävät nykyään -uimaan nuoret miehet, jotka tahtovat koettaa _onko_ virta todella -vaarallinen. - -Iffleyn sulku ja mylly penikulman matkan Oxfordia alempana ovat hyvin -suosittuja aiheita maalareille, jotka rakastavat jokea, Taulut ovat -kuitenkin todellisuutta paljon kauniimpia; tuntee katkeraa pettymystä -nähdessään paikan, jos on ensin nähnyt sen kuvattuna. - -Kuljimme Iffleyn sulusta kello 1/2 1, ja siivottuamme veneen ja -varustauduttuamme maalle nousuun kävimme käsiksi viimeiseen -penikulmaan. - -Iffleyn ja Oxfordin väli on tukalin väylä koko joella. Täytyy olla -syntynyt tällä kohdalla, jos mieli perehtyä kulkuväylään. Olen usein -siitä kulkenut, mutta en ole siitä päässyt selville. Mies, joka kykenee -ohjaamaan veneen Oxfordista suoraan Iffleyhin, voinee myös elää -onnellisena saman katon alla vaimonsa, anoppinsa, vanhemman sisarensa -ja perheen vanhan uskollisen palvelijattaren kanssa, joka on ollut -perheessä hänen syntymästään saakka. - -Ensin ajaa virta sinut oikealle rannalle, ja sitten vasemmalle. Sitten -joudut keskelle väylää, teet kolme pyörähdystä veneinesi, ja vihdoin -virta vie sinut takaperin ja yrittää murskata veneesi jotakin toista -alusta vastaan. - -Seurauksena siitä oli, että jouduimme vähä väliä toisten veneiden -tielle -- samoinkuin he meidän -- ja molemmin puolin oli tuloksena -joukko voimasanoja. - -En tiedä sanoa mistä se johtuu, mutta kaikki ihmiset ovat kovin -ärtyisiä joella ollessaan. He raivostuvat silmittömästi pienistä -vastoinkäymisistä, joita maalla tuskin olisivat huomanneetkaan. Kun -George ja Harris tekevät tyhmyyksiä kuivalla maalla, hymyilen minä -suopeasti, mutta kun se tapahtuu joella, haukun heidät hyvänpäiväisiksi -ja käytän haukkumasanoja, jotka muuten saisivat hiukseni kauhusta -nousemaan pystyyn. Kun toinen vene tulee tiellemme, tunnen halua -tarttua airoon ja surmata kaikki veneessä olijat. - -Ihmiset, jotka maalla ovat lauhkeita kuin lampaat, tulevat veneeseen -astuttuaan hurjiksi ja verenhimoisiksi. - -Olin kerran soutelemassa nuoren neitosen kanssa. Hän oli luonteeltaan -peräti kiltti ja sävyisä, mutta joella oli vallan kamalata kuulla hänen -puheitaan. - -"Mokoma nauta mieheksi!" hän voi tokasta, kun joku onneton soutaja tuli -tiellemme, "eikö tuo aasi voi katsoa eteensä!" - -"Tuo typerä purje!" huudahti hän, kun purje joutui hieman epäkuntoon ja -ravisti sitä vimmatusti. - -Siitä huolimatta hän maalla oli oikein herttainen ja hyväsydäminen -tyttö. - -Joki-ilma vaikuttaa turmelevasti ihmisluonteeseen. Siitä arvatenkin -johtuu, että laivurit joella usein ovat toisilleen epäkohteliaita ja -käyttävät puheenparsia, joita he maalla ollessaan epäilemättä -katkerasti katuvat. - - - - -YHDEKSÄSTOISTA LUKU. - -Oxford. -- Montmorencyn käsitys taivaan valtakunnasta. -- Tapahtuu -säänmuutos. -- Joki erilaisissa oloissa. -- Sangen epämiellyttävä ilta. --- Saavuttamattomia toiveita. -- Hupaista pakinaa. -- George soittaa -banjoa. -- Surumielinen sävel. -- Vieläkin sateinen päivä. -- Me -pakenemme. -- Pieni illallinen ja muuan maljapuhe. - - -Vietimme Oxfordissa kaksi sangen hauskaa päivää. Oxfordin kaupungissa -on lukematon joukko koiria. Montmorency suoritti ensi päivänä -yksitoista tappelua ja toisena päivänä neljätoista, ja arvatenkin luuli -hän tulleensa taivaan valtakuntaan. - -Henkilöt, jotka ovat ylen heikkoja tahi ylen laiskoja, tavallisesti -vuokraavat Oxfordissa veneen ja soutelevat virtaa alaspäin. Tarmokas -ihminen kulkee kuitenkin mieluummin vasten virtaa. On paljon hauskempaa -ponnistaa kaikki voimansa, ja lihastensa avulla kulkea eteenpäin -kaikesta vastustuksesta huolimatta -- niin ainakin _minusta_ tuntuu, -kun Harris ja George soutavat ja minä istun peräsimessä. - -Annan hyvän neuvon niille, jotka Oxfordista aikovat lähteä -venematkalle: kehoittaisin heitä lähtemään matkalle omalla veneellä, -jolleivät saa anastetuksi jonkun toisen venettä ilman että on vaaraa -tulla yllätetyksi. Veneet, joita täällä saa vuokrata, ovat tosin sangen -kunnollisia, mutta ne eivät suinkaan ole kauniita ulkonäöltään. - -Kolmantena päivänä tapahtui perinpohjainen säänmuutos, ja -lakkaamattoman vihmasateen tiuhkuessa läksimme Oxfordista kotimatkalle. - -Joki -- kun auringonpaiste kimaltelee sen leikkivillä aalloilla, kultaa -tummat metsäpolut ja harmahtavat, vanhat pyökkipuiden rungot, kun -pilvien varjot leikkivät vedenpinnalla ja myllyjen rattaista pärskyvät -vesipisarat näyttävät timanttisateelta, kun aurinko valaisee sulkujen -tummat vedet, koristaa pienet, mitättömät kylät ja antaa viehkeän -leiman ikivanhoille sammaltuneille muureille ja silloille, kun sen -säteet veitikkamaisesti leikkivät kahilistossa ja kukkaiskedoilla, -loistavat valkoisilla purjeilla ja täyttävät koko ilmakehän ihanuudella --- niin, silloin on joki kultainen, lumottu unelma. - -Mutta joki -- koleana ja ikävystyttävänä, kun sadepisarat lakkaamatta -putoovat sen ruskeille, sameille aalloille saaden aikaan äänen, joka -muistuttaa naisen itkua pimeässä huoneessa; kun sumuvaippaan verhotut -metsät pimeinä, äänettöminä, uhkaavina seisovat rannoilla kuten aaveet --- kuten pahoja töitämme moittivat tahi petettyjen ystävien haamut -- -on hyödyttömän katumuksen valtakunta, jossa asustaa peikkoja ja -männinkäisiä. - -Auringonvalo on luonnon sydänverta. Kun auringonvalo on kadonnut, -katselee maaäiti meitä tylsin, sieluttomin katsein. Sen seurassa -tulemme surulliselle mielelle: se ei näytä meistä silloin välittävän -eikä tuntevan meitä. Se on kuin leski, joka on kadottanut lemmityn -puolison, ja lapset hyväilevät sen käsiä ja katsovat sen silmiin, mutta -eivät saa hymyilyä houkutelluksi sen huulille. - -Soudimme koko päivän sateessa ja se oli kovin surkeata työtä. Koetimme -ensin näyttää siltä kuin huvittaisi se meitä. Sanoimme että se oli -vaihtelua, ja että oli hauskaa nähdä joki kaikissa sen eri vaiheissa. -Sanoimme, ettemme voineet toivoakaan auringonpaistetta koko ajaksi, -emmekä sitä tahtoneetkaan. Uskottelimme toisillemme, että luonto oli -kaunis myös itkiessään. - -Pari ensimmäistä tuntia Harris ja minä olimme suorastaan hurmautuneet -tästä uudesta kokemuksesta. Lauloimme laulun mustalaiselämästä ja sen -viehätyksistä -- mustalaisesta, jonka täytyi kokea myrskyjä, -auringonpaistetta ja kaikkia ilmoja, joka nautti sateesta, sillä se -teki hänelle hyvää; ja joka pilkkasi ihmisiä, jotka eivät sietäneet -sadetta. - -George otti asian enemmän vakavalta kannalta ja turvautui -sateenvarjoon. - -Ennen aamiaista jännitimme teltin veneen yli ja pidimme sen koko -iltapäivän. Jätimme ainoastaan keulaan pienen aukon, missä joku meistä -voi soutaa ja tähystää väylää. Täten kuljimme yhdeksän penikulmaa ja -pysähdyimme yöksi kappaleen matkaa Day'n sulun alapuolelle. - -Jos sanon totuuden, ei iltamme suinkaan ollut hauska. Sade valui -virtoinaan tasaisesti ja keskeytymättä. Kaikki veneessä oli kosteata ja -tahmeata. Ja illallinen ei ollut lainkaan onnistunut. Kylmä -vasikkapiirakka pyrkii tarttumaan kurkkuun, jollei syödessä ole nälkä. -Minun teki kovasti mieleni _whitebaitia_ [eräs sillilaji] ja kotlettia; -Harris jupisi jotakin toudasta valkokastikkeen kerralla ja antoi -piirakan jäännökset Montmorencylle, joka ei siitä huolinut. Hän -nähtävästi loukkautui tarjouksesta, sillä hän tallusti veneen keulaan -ja istua murjotti siellä koko illan yksikseen. - -George tiuskasi, ettemme puhuisi moisista ruokalajeista -- ei ainakaan -ennenkuin hän oli saanut loppuun annoksensa kylmää häränpaistia (ilman -sinappia). - -Ruuan päälle pelasimme _napia_ [eräs uhkapeli]. Pelattuamme puolitoista -tuntia oli George voittanut neljä pence'a -- Georgella on aina hyvä -onni korttipelissä -- ja Harris ja minä olimme hävinneet tasan kaksi -pence'a kumpikin. - -Nyt oli meistä aika lopettaa peli. Harris sanoi, että korttipeli -herättää turmiollisia intohimoja, kun sitä liiaksi harjoitetaan. George -tarjoutui jatkamaan, jotta saisimme kostaa tappiomme, mutta Harris ja -minä päätimme olla potkimatta tutkainta vastaan, koska onnetar kerran -oli meille epäsuopea. - -Sitten teimme totit ja aloimme kertoa tarinoita. George kertoi -tuntevansa erään herran, joka kaksi vuotta takaperin teki matkan pitkin -jokea. Muutamakseen hän oli nukkunut kosteassa veneessä juuri -tämmöisenä sadeyönä kuin tämä. Seurauksena siitä oli, että hän sai -reumaattisen kuumeen eikä mikään voinut häntä pelastaa, vaan kuoli hän -kovissa tuskissa kymmenen päivää myöhemmin. George lisäsi, että se oli -surullisin tapaus, jonka hän koskaan oli kuullut. - -Tämä kertomus sai Harrisin muistelemaan erästä ystäväänsä, joka -vapaaehtoisena palveli sotaväessä ja oli kerran nukkunut teltissä -sateisena yönä Aldershotin luona -- "se oli juuri tämmöinen yö kuin -tämä", sanoi Harris. Kun hän (ystävä) aamulla heräsi, oli hänestä -koitunut raajarikko koko elämänsä ajaksi. Harris lupasi esitellä hänet -meille, kun palasimme Lontooseen. Hänet nähdessämme sydämemme -vuotaisivat verta. - -Siitä johtui puhe tietenkin hauskaan keskusteluun kuumetaudeista, -vilustumisesta, keuhkotaudista ja katarreista, ja Harris huomautti -miten vaarallista olisi, jos joku meistä yöllä arveluttavasti -sairastuisi, kun lääkäriä ei ollut lähitienoilla. - -Moisen keskustelun jälkeen kaipasimme jotakin hauskuutta, ja heikolla -hetkellä minä ehdotin, että George ottaisi banjonsa ja laulaisi meille -hupaisen laulun. - -Minun täytyy olla puolueeton ja myöntää, ettei Georgea tarvinnut -houkutella. Hän ei esittänyt mitään typeriä verukkeita, että muka oli -unhoittanut nuottinsa kotiin tahi muuta semmoista, vaan otti hän heti -soittokoneen esille ja alkoi soittaa: "Kaksi sinisilmää mä tiedän." - -Olin alati tähän saakka pitänyt "Kahta sinisilmää" jotakuinkin typeränä -ja ikävänä sävellyksenä. Mutta George osasi antaa sille niin -sydäntävihlovan kaihomielisen värityksen, että ällistyin sanattomaksi. - -Harris ja minä saimme noita valittavia säveliä kuunnellessa -vastustamattoman halun heittäidä toistemme kaulaan ja itkeä; vain -vaivoin saimme kyyneleemme pidätetyiksi ja äänettöminä kuuntelimme -tuota hurjasti kaihoovaa säveltä. - -Kun meidän tuli yhtyä loppusäkeisiin, teimme hurjan ponnistuksen -näyttääksemme iloisilta. Täytimme lasimme ja säestimme laulajaa. Harris -otti johdon liikutuksesta väräjävällä äänellä; George ja minä -seurasimme pari tahtia jälessä: - - "Kaksi sinisilmää mä tiedän; - Mikä neuvoksi tullee? - Kun lemmitty hylkäs! - Kaksi -- -- --" - -Pysähdyimme siihen kuin naulittuina. Kuvaamattoman kiihkeä innostus, -jolla George säesti sanaa "kaksi", sai liikutuksemme nousemaan -huippuunsa. Harris nyyhkytti kuin pieni lapsi, ja koira ulvoa vonkui -niin, että luulin sen sydämen pakahtuvan tahi leukojen menevän -sijoiltaan. - -George aikoi jatkaa seuraavaa säettä. Hän arveli, että kun hän hieman -paremmin perehtyisi säveleeseen ja panisi hieman enemmän "innostusta" -esitykseen, ei laulu tekisi niin surullista vaikutusta. Mutta enemmistö -vastusti päättävästi moista koetta. - -Koskei meillä ollut muuta neuvoksi, menimme levolle -- toisin sanoen -riisuuduimme ja kääntelimme ja vääntelimme itseämme kolme neljä tuntia -veneen pohjalla. Sitten onnistui meidän vaipua levottomaan -unenhorrokseen kello viiteen saakka, jolloin nousimme ja söimme -aamiaista. - -Toinen päivä oli täysin edellisen kaltainen. Sade valui myötänään ja me -istuimme sadetakkeihin kiedottuina telttakatoksen alla ja annoimme -veneen hiljalleen ajelehtia jokea alas. - -Joku meistä -- en muista ken se oli, mutta epäilen olleeni itse -- -yritti aamupäivän kuluessa toistaa tuota typerää puhetta mustalaisista, -jotka todellisina luonnonlapsina rakastavat sadetta; mutta yritys meni -kokonaan myttyyn. - -Eräässä asiassa olimme yksimieliset: että vastoinkäymisistä huolimatta -jatkaisimme matkaa kotiin saakka. Me olimme lähteneet 14 päivän -huvimatkalle joelle, ja 14 päivän huvimatkan tahdoimme tehdä. Mutta -- -jos heittäisimme henkemme retken rasituksissa! Niin, se olisi -surullista sukulaisille ja ystäville, mutta asiata ei voitu auttaa. -Käsitimme miten vaarallisen, turmelevan esimerkin antaisimme, jos -sääsuhteiden vuoksi peräytyisimme. - -"Meillähän on vain kaksi päivää jälellä", virkkoi Harris, "ja olemmehan -nuoria ja terveitä. Kai me tämän koetuksen kestämme, otaksun." - -Kello neljän ajoissa aloimme keskustella yösijasta. Olimme hieman -Goringin alapuolella ja päätimme soutaa Pangbourneen ja olla siellä -yötä. - -"Tästä, jumaliste, koituu taas hauska ilta!" jupisi George. - -Istuimme ja mietimme asiata. Saapuisimme Pangbourneen kello viisi. -Tuossa 1/2 7 ajoissa söisimme päivällistä. Sitten voisimme kävellä -kylän kujilla rankkasateessa, kunnes olisi aika mennä levolle. Tahi -voimme istua jossakin kurjasti valaistussa kyläkapakassa ja tutkia -almanakkaa! - -"Niin, kaikitenkin olisi hauskempaa Alhambrassa" [tunnettu varietee -Lontoossa], sanoi Harris varovasti pistäen päänsä teltistä ja -tarkastaen taivaankantta. - -"Ja sitten pieni illallinen --" (mainitsin lempipaikkamme, jossa usein -kävimme) lisäsin minä koneellisesti. - -"Harmillista, että _päätimme_ tehdä koko kotimatkan veneessä", -huomautti Harris ja me kaikki vaivuimme syviin mietteisiin. - -"_Jollemme_ olisi vannoneet tärvellä terveyttämme tässä kurjassa, -vanhassa ruumisarkussa", tokasi George ja silmäsi venettä -mahdollisimman peittelemättömällä inholla, "niin voisin mainita, että -juna lähtee Pangbournesta heti viiden jälkeen, ja sillä voisimme päästä -Lontooseen niin aikaiseen, että ehtisimme syödä kotletin ja sitten -mennä paikkaan, jonka mainitsitte." - -Ei kukaan virkkanut sanaakaan. Katselimme toisiamme ja kukin oli -näkevinään omat halpamaiset, rikolliset ajatuksensa kuvastuvan toisten -kasvoihin. Vaieten vedimme matkalaukkumme esille ja tarkastimme niiden -sisältöä. Tähystimme jokea ylös ja alas: ei näkynyt missään elävää -olentoa. - -Parikymmentä minuuttia myöhemmin olisi voinut nähdä kolme herrasmiestä -koiran seurassa hyvin häpeissään luikkivan venehuoneelta -rautatieasemalle. Heidän pukunsa olivat jotakuinkin epäkunnossa ja -epäsiistit, kuten seuraavasta luettelosta näkyy: - -Mustat nahkajalkineet, likaiset; flanellipuku, hyvin likainen; ruskea -huopahattu, peräti huonossa kunnossa; sadetakki, likomärkä; -sateenvarjo. - -Olimme petkuttaneet Pangbournen veneenvartijaa. Emme rohjenneet sanoa -hänelle, että pakenimme sadetta. Olimme jättäneet veneen kaikkine -sisällyksilleen hänen huostaansa ja pyysimme, että hän pitäisi sen -valmiina meitä varten kello 9 seuraavana aamuna. Jos, sanoimme -- _jos_ -jotakin odottamatonta tapahtuisi, mikä estäisi meitä palaamasta, -lupasimme kirjoittaa hänelle lähempiä ohjeita. - -Tulimme Paddington-asemalle kello 7 ja ajoimme suoraa päätä -mainitsemaani ravintolaan, missä söimme kevyen aterian; tilasimme -sitten illallisen kello 1/2 11 ajaksi, jätimme Montmorencyn sinne ja -jatkoimme matkaa Leicester Squarelle. - -Alhambrassa herätti tulomme paljon huomiota. Tullessamme -pilettiluukulle saimme äreän kehoituksen mennä sisälle teatteriin -Castle-Streetin kautta, ja muistutuksen, että tulimme puoli tuntia -liian myöhään. - -Meillä oli täysi työ saada mies vakuutetuksi siitä, ettemme olleet -"kuuluisat käärmeihmiset Himalayavuorelta"; mutta lopultakin hän otti -rahamme vastaan ja salli meidän astua teatteriin. - -Esiintymisemme salongissa saavutti vielä suuremman menestyksen. Kaikki -katselivat ihastuksella ahavoittuneita kasvojamme. Olimme kaikkien -katseiden keskustana. - -Se oli meille muistettava riemuhetki. - -Ensi balletin päätyttyä läksimme pois ja palasimme ravintolaan, missä -katettu illallispöytä jo vartoi meitä. - -Tunnustan empimättä, että nautein tästä illallisesta. Lähes 10 päivää -olimme eläneet yksinomaan kylmällä paistilla, leivällä ja -hedelmähillolla. Olihan se yksinkertaista ja ravitsevaa ruokaa, mutta -se alkoi lopulta käydä hieman yksitoikkoiseksi. Siksipä nyt -Bourgogneviinin tuoksu, ranskalaiset kastikkeet, puhtaat pöytäliinat ja -tuores leipä kolkuttivat sisällisen ihmisemme ovelle ollen sangen -tervetulleita vieraita. - -Söimme ja joimme pitkän aikaa virkkamatta sanaakaan, kunnes tuli hetki, -jolloin, sen sijaan että istuimme suorina ja pontevasti hoidimme veistä -ja haarukkaa, nojasimme mukavasti tuoleihimme ja työskentelimme -hitaasti ja huolettomasti -- silloin ojensimme jalkamme pöydän alle, -annoimme pöytäliinojen huomaamatta pudota lattialle ja saimme aikaa -tarkkaavasti silmäillä savustunutta kattoa -- silloin pidimme lasejamme -ulottuman päässä edessämme ja tunsimme olevamme hyviä, miettiväisiä ja -sovinnollisia koko ihmiskuntaa kohtaan. - -Harris, joka istui lähinnä akkunaa, veti akuttimen syrjään ja katsoi -ulos kadulle. - -Kostea katu loisti hämärästi kaasun valossa, tuulenpuuskat saivat -katulyhdyt läähättämään; sade pieksi lakkaamatta lokaa ja vesi valui -virtoinaan räystäskouruista katuojiin. Joku harva kulkija riensi -akkunan ohi sateenvarjon alle kyyristyneenä, naiset pitelivät hameitaan -ylhäällä. - -Harris ojensi kätensä ottamaan lasia ja sanoi: "Meillä on ollut hauska -matka, ja siitä tulee meidän kiittää isä Thamesia -- mutta luulen -kuitenkin, että hylkäsimme veneemme oikealla hetkellä. Juon kolmen -miehen maljan, miehen, jotka onnellisesti ovat päässeet jälleen -kuivalle maalle!" - -Ja Montmorency, joka oli etukäpälineen noussut akkunalaudalle katsomaan -ulos kadulle, yhtyi innokkaasti maljaan lyhyellä haukahduksella. - - - - - - - - -End of Project Gutenberg's Kolme miestä veneessä, by Jerome K. Jerome - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KOLME MIESTÄ VENEESSÄ *** - -***** This file should be named 53008-8.txt or 53008-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/3/0/0/53008/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/53008-8.zip b/old/53008-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 54cb3ef..0000000 --- a/old/53008-8.zip +++ /dev/null |