diff options
Diffstat (limited to 'old/52994-8.txt')
| -rw-r--r-- | old/52994-8.txt | 2489 |
1 files changed, 0 insertions, 2489 deletions
diff --git a/old/52994-8.txt b/old/52994-8.txt deleted file mode 100644 index d1691d1..0000000 --- a/old/52994-8.txt +++ /dev/null @@ -1,2489 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Uhrilauluja, by Rabindranath Tagore - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - -Title: Uhrilauluja - -Author: Rabindranath Tagore - -Translator: Eino Leino - -Release Date: September 6, 2016 [EBook #52994] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK UHRILAULUJA *** - - - - -Produced by Jari Koivisto - - - - - - -UHRILAULUJA - -Kirj. - -Rabindranath Tagore - - -Suom. Eino Leino - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Kirja, -1917. - - - - -Rabindranath Tagoren runoudesta. - - -I. - -Englantilaiseen painokseen on kirjailija _William Butler Yeats_ -kirjoittanut seuraavan esipuheen: - -Muutamia päiviä sitten sanoin eräälle huomattavassa asemassa olevalle -lääketieteen tohtorille Bengalista, Indiasta: "En osaa saksaa, mutta -jos käännös jostakin Saksan runoilijan teoksesta tekisi minuun -vaikutuksen, menisin British Museumin kirjastoon hakemaan -englanninkielisistä kirjoista joitakin tietoja hänen elämästään ja -hänen elämänymmärryksensä kehittymisestä. Mutta vaikka nämä -suorasanaiskäännökset Rabindranath Tagoren runoista ovat panneet vereni -kiertämään kiivaammin kuin vuosiin on tapahtunut, en voi saada mitään -tietoja hänen elämästään enkä siitä ajatusten työskentelystä, joka on -tehnyt ne mahdollisiksi, ellei joku Indian tuntija minulle niistä -kerro." Saamani vaikutelmat, tuntuivat hänestä luonnollisilta, sillä -hän sanoi: "Luen Rabindranath Tagorea joka päivä; rivinen hänen -runoudestaan saa unhottamaan kaikki maailman huolet." Sanoin tähän: -"Jos joku englantilainen, joka asui Lontoossa Rikhard II:sen aikana, -olisi saanut nähdä käännöksiä Petrarcan tahi Danten teoksista, niin ei -hänellä olisi ollut käytettävänään mitään kirjallisuutta, josta hakea -vastausta kysymyksiinsä, vaan olisi hän kääntynyt jonkun firenzeläisen -tai lombardialaisen kauppiaan puoleen kuten minä Teidän puoleenne. -Sillä, mikäli minä voin sanoa, niin rikasta yksinkertaisuudessaan on -tämä runous, että uusi renessanssi on lähtenyt Teidän maastanne, ja -siitä voin saada tietoja ainoastaan suusanallisesti." Hän vastasi: -"Meillä on muitakin runoilijoita, mutta ei ainoatakaan hänen -vertaistaan. Europassa ei ainoakaan sen runoilijoista tunnu -olevan niin kuuluisa kuin hän on meidän keskuudessamme. Hän on yhtä -etevä säveltäjä kuin runoilija, ja hänen laulujansa lauletaan Indian -länsiosista aina Birmaan saakka, missä ikinä bengalin kieltä -puhutaan. Hän tuli kuuluisaksi jo yhdeksäntoista vanhana, jolloin hän -kirjoitti ensimmäisen kertomuksensa; näytelmiä, jotka hän kirjoitti -tultuaan hiukan vanhemmaksi, esitetään vieläkin Kalkuttassa. Minä -ihailen hänen elämänsä täydellisyyttä; kun hän oli vielä hyvin -nuori, kirjoitti hän paljon luonnosta, istuen kaiket päivät -puutarhassaan; viidennestäkolmatta vuodestaan tai niiltä paikoin noin -viidenteenneljättä saakka, jolloin häntä kohtasi suuri suru, kirjoitti -hän ihaninta lemmenrunoutta mitä ikinä on kielellämme tunnettu." --- Ja kertojani sanoi tässä syvän liikutuksen valtaamana: "Sanoilla en -voi koskaan tulkita, mitä seitsentoistavuotiaana sain hänen -lemmenrunoistaan. Tämän jälkeen hänen taiteensa syveni, muuttuen -aiheeltaan uskonnolliseksi, filosofiseksi; hänen hymneissään kuvastuvat -kaikki ihmiskunnan toivomukset. Hän on ensimmäinen meidän -pyhimyksistämme, joka ei ole kieltänyt elämää, vaan on itse lähtenyt -Elämän ytimestä, ja siksi me häntä rakastamme." Mahdollista on, että -olen muistissani muuttanut hänen sanojansa, mutta en hänen -ajatuksiansa. "Joku aika sitten", jatkoi kertojani, "piti hänen -toimittaa jumalanpalvelus eräässä kirkoistamme -- me Brahma Saraaj'n -palvelijat olemme ottaneet kielessämme käytäntöön sanan 'kirkko' --; -vaikka se on Kalkuttan suurin, niin kansanjoukko ei siihen kuitenkaan -mahtunut, vaan täytti akkunat ja läheiset kadutkin, pysähdyttäen -liikenteen." - -Olen puhutellut muitakin Indiasta tulleita, ja se kunnioitus, jolla he -puhuvat tästä miehestä, tuntuu oudolta meidän oloissamme, jossa sekä -suuret että pienet ilmiöt peittyvät saman yleisen pilanteon ja -halventamishalun alle. Kun rakensimme kirkkojamme, muistimmeko -samallaisella kunnioituksella suuria miehiämme? "Joka aamu kello 3 -- -tiedän, koska olen itse nähnyt", sanoi eräs kertojistani, -- "hän istuu -liikkumattomana, vaipuneena mietiskelyyn, eikä herää kahteen tuntiin -Jumalan luontoa tutkivista unelmistaan. Hänen isänsä Maha Rishi saattoi -joskus istua tällä tavalla koko nousevan päivänkin; matkustaessaan -kerran eräällä joella hän vaipui mietiskelyihin maiseman kauneuden -johdosta, ja soutajat saivat odottaa kahdeksan tuntia, ennenkuin -päästiin matkaa jatkamaan." Hän kertoi sitten minulle Tagoren -perheestä, kuinka sen kehdoista on neljän sukupolven aikana tullut vain -kuuluisia miehiä. "Nyt elävistä", jatkoi hän, "on mainittava -Gogonendranath ja Abanindranath Tagore, jotka ovat taiteilijoita; ja -Dwijendranath, Rabindranathin veli, joka on suuri filosofi. Oravat -laskeutuvat puiden oksilta hänen olkapäilleen, ja linnut istahtavat -hänen kädelleen." Huomaan näiden miesten ajatuksissa tunteen siitä, -että on näkyväistä kauneutta; on kuin he kannattaisivat Nietzschen -oppia, ettei saa uskoa siveelliseen tai älylliseen kauneuteen, ellei se -ennemmin tai myöhemmin lyö leimaansa fyysillisiin esineisiin. Vastasin: -"Itämailla osaatte pitää yllä kuuluisain perheitten mainetta. Eräänä -päivänä osoitti minulle muutaman museon johtaja pientä mustaa miestä, -joka parhaillaan järjesteli museon kiinalaista kirjatuotekokoelmaa, ja -sanoi: 'Hän on Mikadon erikoistuntija tällä alalla, jo neljästoista -polvi samasta perheestä tällä paikalla!' Hän vastasi: 'Pojasta -saakka on Rabindranathilla ollut ympäristössään kirjallisuutta ja -musiikkia'." Muistin runojen sisällyksen yltäkylläisyyden ja -yksinkertaisuuden ja kysyin: "Harjoitetaanko teidän maassanne paljon -kansanvalistus-kirjoittelua ja arvostelutyötä? Meillä, erittäinkin -minun maassani, on niin paljon työtä, että henkemme luomiskyky -asteittain ehtyy, ja kuitenkaan ei työmme näytä kantavan hedelmää. -Ellei elämämme olisi alituista sodankäyntiä, meillä ei olisi mitään -makua, emme tietäisi, mikä on hyvää, eikä meillä olisi kuulijoita eikä -lukijoita. Neljä viidesosaa tarmostamme kuluu taisteluun huonoa makua -vastaan, esiintyipä se sitten meissä itsessämme tahi muissa." "Minä -ymmärrän", vastasi hän, "meilläkin on valistuskirjallisuutemme. -Maakylissä luetaan pitkiä jumaltarurunoja, jotka ovat kotoisin -keskiajalta, sanskritin kielestä, ja joissa on usein kohtia, jotka -kehoittavat kansaa tekemään velvollisuutensa." - - -II. - -Olen pitänyt mukanani näiden käännösten käsikirjoituksia päiväkausia, -lukien niitä rautatievaunuissa, raitioteiden katoilla ja ravintoloissa, -ja usein olen ollut pakotettu panemaan ne pois, etteivät syrjäiset -huomaisi niiden aiheuttamaa liikutusta. Näissä lyriikan paloissa, jotka -alkukielisessä asussaan -- niin ovat indialaiset ystäväni kertoneet -- -ovat säe säkeeltä paljasta ylevää kauneutta ja rytmiä, värihienoutta, -jota on mahdotonta kääntäen tulkita, täynnä runomitallisia uutuuksia, -niiden ajatussisällössä esiintyy se kauneusmaailma, josta olen ikäni -kaiken unelmoinut. Vaikka se onkin ylhäisen kulttuurin työtä, tuntuu se -kuitenkin tavallisessa maaperässä kasvaneelta, kuin kukka rikkaruohon -keskellä. Vuosisatain läpi on säilynyt perintätieto, jolle uskonto ja -runous on sama asia, joka on koonnut tunteensa ja ilmitulomuotonsa -oppineilta ja oppimattomilta, ja tuonut ne yhteiselle kansalle -takaisin. Jos Bengalin sivistys säilyy särkymättä, jos tuo yhteinen -elämänymmärrys pääsee kehittymään yhtäläisen vallitsevaksi, -hajautumatta kuten meillä tusinaan eri maailmankatsomukseen, jotka -eivät tiedä mitään toisistaan, niin sekin, mikä on näissä runoissa -salatuimman kaunista, muuttuu muutamien sukupolvien aikana -maantienkulkijankin omaisuudeksi. Silloin kun koko Englannissa oli vain -yksi ainoa henkinen vastaanottokyky, kirjoitti Chaucer runoelmansa -Troilus ja Cressida, ja vaikka hän kirjoitti sen luettavaksi, lauloivat -sitä kuitenkin pian runolaulajat. Kuten Chaucerin edeltäjät, kirjoittaa -Rabindranath Tagorekin musiikkia sanoihinsa, ja jokainen ymmärtää, että -hänen ylitsevuotavaisuutensa, ilmaisun helppoutensa, intohimonsa -rohkeus ja yllätystensä monilukuisuus johtuu siitä, ettei hän koskaan -esitä mitään, joka on outoa, luonnotonta tai puolustuksen tarpeessa. -Nämä runot eivät jää pieninä hyvin painettuina kirjasina naisten -pöydille, jossa välinpitämättömät kädet niitä kääntelevät hakeakseen -aihetta huoata tarkoituksettoman elämän vuoksi, mikä on kuitenkin -kaikki, mitä he elämästä tietävät; ne eivät ole sellaista ylioppilaan -lukemista, joka unohtuu, kun tosi elämä alkaa, vaan sukupolvesta -toiseen maanteiden matkalaiset ja jokien soutajat niitä laulavat. -Odottaessaan toisiaan huomaavat rakastavaiset kuiskaillessaan niiden -säkeitä, että niiden synnyttämä Jumalan rakkaus on kuin taikakylpy, -jossa heidän oma maallisempi intohimonsa voi jälleen saada nuoruutensa. -Joka hetki tulvii tämän runoilijan sydän yli äyräittensä kastelemaan -näitä kaikkia, ilman tunkeilua, ilman alentuvaisuutta, sillä se tietää, -että häntä tahdotaan ymmärtää; se on täyttynyt heidän elämällänsä. -Matkustaja punaruskeassa vaipassaan, jota hän pitää tomun suojana, -tyttö, joka poimii vuoteestaan kuninkaallisen rakastajansa -kukkaseppeleestä pudonneita terälehtiä, palvelija tahi morsian odottaen -tyhjässä talossa isäntänsä kotiintuloa, ne ovat kuvia sydämen -kääntymisestä Jumalan puoleen. Kukat ja joet, soitto näkinkengällä, -Indian rankka heinäkuun sade, tahi paahtava kuumuus, ne ovat kuvia -niistä mielialoista, jolloin sydän on joko yhtymässä tahi eroamassa; ja -tuo mies tuolla joella, joka istuu venheessään soittaen kanneltaan, hän -on kuin joku salaperäinen olio kiinalaisessa maalauksessa, täynnä -salamyhkäistä tarkoitusta, hän on Jumala Itse. Tämä mielikuvitus -näyttää sulattaneen itseensä koko kansan, koko sivistysmuodon, joka on -meille mittaamattoman outo; ja kuitenkaan se ei liikuta meitä siksi, -että se on outoa, vaan siksi, että olemme kohdanneet siellä oman -kuvamme, kuin olisimme vaeltaneet Rossetti'in salavametsässä, tai -kuulleet -- kenties ensi kertaa kirjallisuudessa -- äänemme kuin -unessa. - -Renessanssin jälkeen on Europan pyhimysten sana -- niin tuttuja kuin -heidän kuvansa ja heidän ajatusmaailmansa rakenne ovatkin -- lakannut -kiinnittämästä meidän huomiotamme. Me tiedämme, että meidän täytyy -lopuksikin luopua maailmasta, ja me olemme tottuneet mietiskelemään -väsymyksen tai innostuksen hetkinä vapaaehtoista luopumista siitä, -mutta kuinka voimme me, jotka olemme lukeneet niin paljon runoutta, -nähneet niin monta maalausta, kuunnelleet niin paljon musiikkia, jossa -lihan ja sielun huuto tuntuu yhtyvän yhdeksi, jättää sen äkkiä ja -jyrkästi? Mitä yhteistä on meillä pyhän Bernhardin kanssa, joka peitti -silmänsä, etteivät ne näkisi Sveitsin järvien kauneutta, tai -Ilmestyskirjan hurjan kaunopuheisuuden kanssa? Me käyttäisimme, jos -voisimme, mitä miellyttävimpiä sanoja, kuten tässä kirjassa. "Olen -sanonut jäähyväiset. Hyvästelkää tekin minua, veljet! Minä kumarran -teille kaikille ja lähden. Tässä annan takaisin oveni avaimet -- luovun -kaikista oikeuksistani huoneeseeni. Pyydän teiltä vain viimeisiä -ystävällisiä sanoja. Olimme naapureina kauan, mutta minä sain enemmän -kuin voin antaa. Nyt on päivä koittanut ja lamppu, joka on valaissut -huonettani, on sammunut. Käsky on tullut, ja minä olen valmis -matkalle." Ja näinhän huutaa meidän oma sydämemme, kun se on kauimpana -Tuomas Kempiläisestä tai Bunyanista, kristityn vaelluksen miehestä: "Ja -koska minä rakastan tätä elämää, niin tiedän rakastavani kuolemaa yhtä -paljon." Mutta tämä kirja ei sisällä kaikkea ainoastaan silloin, kun -aatoksemme askaroi eron tunnelmissa. Emmehän olleet tienneet, että -rakastimme Jumalaa, tuskinpa lienemme Häneen uskoneetkaan; mutta -katsoessamme kulunutta elämäämme, kun olemme etsineet polkuja sen -tiheiköistä, kun olemme iloinneet vuorten yksinäisyydessä, kun olemme -vaatineet salaisesta käskystä omiksemme niitä naisia, joita olemme -rakastaneet, me huomaamme tuon liikutuksen, joka luo sydämiimme tämän -salaperäisen sulouden. "Astuen sydämeeni pyytämättä, kuin joku -tavallisesta joukosta, tuntemattomana minulle, painoit sinä, -kuninkaani, ijankaikkisuuden sinetin moneen häipyvään hetkeen." Tämä ei -ole enää kammion tai ruoskan hurskautta; on kuin kohoaisimme -ymmärtämään maalarin taidenäkemyksen entisestään kasvanutta voimaa, kun -hän kuvaa tomua ja aurinkoa, ja kokeaksemme samallaista saamme mennä -aina Pyhään Franciscukseen ja William Blakeen, jotka ovat näyttäneet -niin vierailta väkivaltaisessa historiassamme. - - -III. - -Me kirjoitamme laajoja teoksia, joista ei kenties ainoakaan sivu ole -tuottanut syntyessään tekijälleen mielihyvää, luottaen jonkun yleisen -suunnitelmamme pätevyyteen, aivan samoin kuin ponnistelemme -ansaitaksemme rahaa, tai ahdamme päämme täyteen politiikkaa -- kaikki -ikäviä asioita, silloin kun ne on käytännössä suoritettava -- kun -sitävastoin Tagore, aivan samoin kuin Indian sivistysmuotokin, on -tyytynyt siihen, että on löytänyt elämän sielun ja antautunut sen -itsetahtoisen ilmitulon tulkiksi. Hän näyttää usein panevan elämänsä -niiden rinnalle, jotka elävät enemmän meidän tapaamme ja joilla on -maailmassa näennäistä arvovaltaa, ja tämän hän tekee nöyrästi ja -vaatimattomasti, ikäänkuin hän olisi varma ainoastaan siitä, että tämä -tie on paras hänelle: "Kotiin mennessään vilkaisevat ihmiset minuun, -hymyilevät ja minä häpeän syvästi. Istun kuin kerjäläistyttö, peittäen -kasvoni vaipallani, ja kun minulta kysytään, mitä tahdon, katson maahan -enkä vastaa." Toisen kerran, muistaessaan, miten erilainen hänen -elämänsä muinoin oli, hän sanoo: "Monta hetkeä olen viettänyt ottelussa -hyvän ja pahan välillä, mutta nyt on leikkitoverilleni tyhjyyden -päiviltäni mieluista saattaa sydämeni luoksensa; enkä tiedä, miksi tämä -äkillinen kutsu siihen, mikä on hyödytöntä epäjohdonmukaisuutta." -Viattomuudellaan ja yksinkertaisuudellaan, jolla ei ole vertaistaan -kirjallisuudessa, saattaa hän linnut ja lehdet lukijalle yhtä -läheisiksi kuin lapsille, ja tekee vuodenaikojen vaihdokset yhtä -suuriksi tapauksiksi kuin ne olivat, ennenkuin ajatuksemme astuivat -väliin. Toisin ajoin ihmettelen, lieneekö hän perinyt tuon kaiken -Bengalin kirjallisuudesta tai uskonnosta, kunnes minua taas toisekseen, -muistaessani, että taivaan linnut istahtavat hänen veljensä kädelle, -miellyttää kuvitella, että se on perinnöllistä, että se on salaisilmiö, -joka on kasvanut vuosisatojen kuluessa kuin jonkun Tristanin ja -Pelanoren kohteliaisuus. Ja tosiaankin, kun hän puhuu lapsista, niin ei -voi varmaan sanoa, ottaen huomioon kuinka outo tämä ala on hänelle, -kirjoittaako hän kuitenkin pyhimyksistä: "He rakentavat huoneensa -hiekasta ja leikkivät näkinkengän kuorilla. He köynnöstävät venheensä -kuihtuneilla lehdillä ja liukuvat hymyillen avaroilla syvyyksillä. -Maailmojen merenrannoilla lapset leikkivät. He eivät osaa uida, eivätkä -laskea verkkoja. Helmenpyytäjät sukeltavat helmiänsä hakemaan, -kauppiaat purjehtivat laivoillaan, mutta lapset kokoilevat kirjavia -kiviä ja viskaavat ne taas syrjään. He eivät hae salattuja aarteita, -eivätkä osaa laskea verkkojansa." - -(Suomentanut _Osmo Iisalo_.) - - - - - - -UHRILAULUJA - - -1. - -Sinä teit minut äärettömäksi, sinua miellytti tehdä niin. Tämän hauraan -astian sinä tyhjensit jälleen ja jälleen ja täytit sen aina tuoreella -elämällä. - -Tämän pienen ruokohuilun sinä kiidätit yli laaksojen ja kukkuloiden ja -puhalsit sen kautta aina uusia säveliä. - -Sinun kättesi kuolematon kosketus saattaa pienen sydämeni rajat riemuun -raukenemaan ja se synnyttää sanoja, joita ei voi lausua ihmiskieli. - -Sinun äärettömät lahjasi otan minä vastaan vain näillä varsin -vähäisillä käsilläni. Aikakaudet vierivät, ja sinä vuodatat yhä -edelleen, ja aina on tilaa täyttämiselle. - - -2. - -Jos sinä käsket minua laulamaan, on minusta kuin sydämeni tahtoisi -haljeta ylpeydestä. Katson kasvoihin sinua, ja silmäni käyvät -kyyneliin. - -Kaikki, mikä on kovaa ja epäsointuista elämässäni, sulaa silloin -suloiseen harmoniaan. Ja minun hartauteni kohottaa siipensä niinkuin -lieto lintu, joka lentää järven yli. - -Tiedän, että lauluni ilahduttaa sinua. Tiedän, että voin päästä sinun -eteesi vain laulajana. - -Laulun laajojen siipien palteilla kosketan sinun jalkojasi, joihin en -koskaan voisi edes pyrkiä ylettymään. - -Laulamisen hurmasta humaltuneena minä unohdan itseni kokonaan ja -nimitän ystäväksi sinua, joka olet minun valtiaani. - - -3. - -En tiedä, kuinka laulat, mestarini. Kuuntelen aina äänettömässä -kummastuksessa. - -Säveltesi valkeus valaisee maailman. Säveltesi elämänhenkäys käy -taivaasta taivaaseen. Sävelten pyhä virta särkee tieltään kaikki -paatiset padot ja vyöryy edelleen. - -Sydämeni ikävöi liittyä laulantaasi ja etsii turhaan ääntä itselleen. -Tahtoisin puhua, mutta puheeni ei soinnu yhteen laulun kanssa, siksi -huudan pettyneenä. Olet vanginnut sieluni laulusi määrättömillä -silmukoilla, oi mestarini! - - -4. - -Sinä elämäni elämä! Olen aina koettava pitää ruumiini puhtaudessa, -tietäen, että elävä henkäyksesi lepää jäsenilläni. - -Olen aina koettava pitää valheen kaukana ajatuksistani, tietäen, että -sinä olet totuus, joka olet sytyttänyt järjen valon sielussani. - -Olen aina koettava karkoittaa kaiken pahan ja halvan sydämestäni ja -pitää rakkauteni kukoistuksessa, tietäen, että sinä vallitset sydämeni -kaikkeinpyhimmässä. - -Ja on oleva aina minun pyrkimykseni sinua kaikissa minun teoissani -todistaa, tietäen, että saan tarmon toimia sinun voimastasi. - - -5. - -Pyydän tuokion kärsivällisyyttä saadakseni istua sinun vierelläsi. -Työn, jota teen, olen myöhemmin lopettava. - -Ei lepoa eikä rauhaa saa sydämeni täällä kasvojesi katsonnasta, ja -minun työni tuntuu rajattomalta vaivalta rannattomalla vaivan ulapalla. - -Tänään tuli kesä suristen ja suhisten ikkunaani. Ja mehiläiset -lauloivat kukkivan lehden pihoilla lemmenlaulujaan. - -Nyt on aika istua hiljaa kasvoista kasvoihin sinun kanssasi ja laulaa -sinulle elämän omistusta tällä vaikenevalla, yli tulvehtivalla -lomahetkellä. - - -6. - -Poimi tämä pieni kukkanen ja ota se äläkä viivyttele, minä pelkään sen -kuihtuvan ja tomuksi raukenevan. - -Se ei ole saapa sijaa sinun kiehkurassasi, mutta kunnioita sitä kätesi -tuskanpuristuksella ja poimi se pois! Pelkään, että päivä on päättyvä -ennen kuin huomaankaan ja loppuva aika uhraamisen. - -Vaikka sen väri ei ole syvä eikä sen tuoksu väkevä, käytä tämä kukkanen -palvelukseesi ja poimi se niin kauan kuin aika on. - - -7. - -Lauluni on luopunut koruistaan. Se ei upeile puvuin eikä somistimin. -Koristeet voisivat häiritä yhteyttämme, ne muodostuisivat muuriksi -meidän välillemme. Sinun kuiskauksesi voisi hukkua sanahelinään. - -Runoilijaylpeyteni kuolee häpeään sinun kasvojesi edessä. Olen istunut -jalkojesi juureen, oi mestari-runoilija! Salli minun tehdä elämäni -vilpittömäksi ja yksinkertaiseksi kuin huilu, jonka sinä täytät -sävelillä! - - -8. - -Lapsi, joka on puettu ruhtinaalliseen vaatteukseen ja kantaa jalokiviä -kaulassaan, kadottaa kaiken leikki-ilonsa, sillä hänen pukunsa vaivaa -häntä joka askeleella. - -Pelosta, että se voisi revetä tai tomuun tahrautua, hän pysyttelee -kaukana maailmasta eikä tohdi tuskin liikkuakaan. - -Äiti, sinun pakkokoreutesi ei ole mikään etu, jos se sulkee meidät pois -maan terveellisestä tomusta, jos se riistää meiltä oikeuden astua -suuren, yhteisen, inhimillisen elämän turulle. - - -9. - -Houkka, joka koetat kantaa itseäsi omilla hartioillasi! Kerjäläinen, -joka tulet omille ovillesi kerjäämään! - -Laske taakkasi hänen käsiinsä, joka kaikki kantaa, äläkä katso taaksesi -murhemielin! - -Himosi sammuttaa heti lampun valon, jota sen henkäys koskettaa. Se on -epäpyhä -- älä ota vastaan sen saastaisista käsistä mitään antimia. Ota -vain, mitä pyhä rakkaus sinulle tarjoaa! - - -10. - -Tässä on sinun astinlautasi, siellä lepäävät sinun jalkasi, missä -elävät köyhimmät ja kurjimmat ja kadotetut. - -Jos koetan sinuun päin kumartua, ei pääni saavuta syvyyttä, missä -jalkasi lepäävät keskellä köyhimpiä ja kurjimpia ja kadotettuja. - -Ylpeä ei voi koskaan sinua lähestyä nöyrien vaatteissa vaeltaessasi -keskellä köyhimpiä ja kurjimpia ja kadotettuja. - -Minun sydämeni ei löydä koskaan tietään sinne, missä sinä pidät -ystävyyttä kera ystävättömien, keskellä köyhimpiä ja kurjimpia ja -kadotettuja. - - -11. - -Jätä tuo rukousnauhan ruikutus, helkytys ja kalistaminen! Ketä rukoilet -sinä tässä yksinäisessä, himmeässä templinsopessa, sen suljetussa -portissa? Avaa silmäsi ja katso, Jumalasi ei seiso edessäsi. - -Hän on siellä, missä kyntäjä kyntää kovaa maankamaraansa ja missä -kivenhakkaaja murtaa kiviään. Hän on heidän kansaan sateessa ja -päivänpaisteessa ja hänen pukunsa on pölyyntynyt. Riisu pyhä vaippasi -ja astu alas hänen luokseen maan tomuun! - -Vapautus? Mistä on vapaus löydettävissä? Meidän mestarimme on -riemumielin ottanut päälleen luomisen kahleet, hän on sidottu meihin -ainiaaksi. - -Tule tänne, jätä mietiskelysi, heitä kukkaset ja suitsutukset! Mitä se -tekee, vaikka vaatteesi menisivät rikki ja tahrautuisivat? Mene vastaan -hänelle, auta häntä hänen työssään hikiotsaisena. - - -12. - -Aika, jota matkani vaatii, on pitkä ja tie on pitkä. - -Minä tulin vaunuilla valon ensimmäisessä välähdyksessä ja jatkoin -matkaani halki maailman erämaan ja jätin jälkeni moneen tähteen ja -kiertotähteen. - -Se tie on pisin, joka johtaa lähimmä itseäsi, ja se harjoitus on -vaikein, jolla yksinkertaisin sävel saavutetaan. - -Jokaiselle etäisimmälle ovelle täytyy vaeltajan kolkuttaa, siksi kuin -hän saapuu omalleen, ja kaikkien ulkopuolisten maailmoiden läpi täytyy -taivaltaa tullakseen vihdoin sisimpään pyhäkköön. - -Ja minun katseeni liitelivät ja lentelivät laajalle, ennen kuin minä -suljin silmäni ja sanoin: "Täällä sinä olet!" - -Kysymys ja huuto: "Oi missä?" sulaa tuhansiin kyynelvirtoihin ja -hukuttaa maailman tuohon tulvehtivaan vakuutukseen: "Minä olen!" - - -13. - -Laulu, jota tulin laulamaan, jää tähän päivään saakka laulamattomaksi. - -Minä käytin päiväni virittääkseni ja uudesta-virittääkseni soitintani. - -En saanut siitä poljentoa, sanat eivät oikein sattuneet, vain -toivomisen tuska on sydämessäni. - -Kukka ei ole auennut, vain tuuli ohitse humisee. - -En ole nähnyt hänen kasvojaan, en kuullut hänen ääntään, vain hänen -hiljaisen askeleensa olen kuullut kadulla taloni edessä. - -Pitkä päivä meni siihen, että koetin valmistaa hänelle istuinta -permannolle. Mutta lamppu ei ole vielä sytytetty, enkä minä voi pyytää -häntä huoneeseeni. - -Elän toivossa saada tavata häntä, mutta vielä ei ole hetki tapaamisen. - - -14. - -Minun toiveeni ovat monet, minun huutoni anelee armahdusta. Mutta sinä -olet minut yhäti pelastanut tuolla jäykällä epäämiselläsi. Tuolla -tuimalla armollasi olet sinä läpitunkenut elämäni. - -Päivästä päivään teet minut suurten, yksinkertaisten armolahjojesi -arvoiseksi, jotka minulle annoit pyytämättä -- taivaan valon, ruumiin, -elämän ja hengen -- ja pelastat minut liiallisista toivomuksista. - -On aikoja, jolloin viivyttelen ja vitkastelen, ja toisia aikoja, -jolloin herään ja riennän päämäärääni etsimään. Mutta julmana kätkeydyt -sinä minun edestäni. - -Päivästä päivään teet, minulta aina kieltäen itsesi, minut arvoiseksi -sinua täysin vastaanottamaan ja pelastat minut heikkojen, epävarmojen -toiveiden vaarasta. - - -15. - -Tässä olen sinulle lauluja laulaakseni. Minun paikkani on sinun salisi -sopessa. - -Minulla ei ole mitään tehtävää sinun maailmassasi. Hyödytön elämäni voi -vain virrata säveliin vailla tarkoitusta. - -Kun lyö äänettömän palveluksesi hetki keskiyön tummassa temppelissä, -käske minua, mestarini, eteesi laulamaan! - -Kun kultainen harppu on aamunkoitossa viritetty, tee minulle se kunnia, -että käsket minun eteeni astua! - - -16. - -Minulla on ollut kutsu tämän maailman juhlaan, ja niin on siunaus yllä -elämäni. Minun silmäni ovat nähneet, minun korvani kuulleet. - -Minun osani tässä juhlassa oli soittaa soitintani, ja minä olen tehnyt -kaikki, mitä osasin. - -Nyt kysyn minä, onko vihdoinkin tullut aika sisälle astua tohtiakseni -ja sinun kasvosi nähdäkseni ja kumartaakseni sinua äänettömällä -kunnioituksella. - - -17. - -Minä varron vain rakkautta sen käsiin vihdoinkin antautuakseni. Siksi -olen minä niin myöhäinen ja siksi olen minä niin moneen laiminlyöntiin -vikapää. - -Ne tulevat lakikirjoineen ja pykälineen minua sitoakseen, mutta minä -pujahdan heiltä pakoon alati, sillä minä varron vain rakkautta, -vihdoinkin sen käsiin antautuakseni. - -Ihmiset moittivat minua ja nimittävät minua ajattelemattomaksi, enkä -epäile, että he ovat oikeassa minua moittiessaan. - -Toripäivä on ohitse, työteliäät ovat kaikki askareensa toimittaneet. -Ne, jotka turhaan tulivat minua kutsumaan, menivät pois vihastuneina. -Mutta minä varron vain rakkautta sen käsiin vihdoinkin antautaakseni. - - -18. - -Pilvet saartavat päälle pilvien, ilma pimenee. Rakkaani, miksi annat -minun vartoa ypöyksin ovesi ulkopuolella? - -Keskipäivän työn ahertavalla ajalla vetoan ihmisiin, mutta tänä -himmeänä, yksinäisenä päivänä on toivoni vain sinussa. - -Ellet näytä minulle kasvojasi, jos jätät minut tien oheen, niin en -tiedä, kuinka pitkiä sadehetkiäni kuluttaa. - -Tuijotan pilven etäiseen punerrukseen, ja minun sydämeni vaeltaa -valittaen rauhattoman tuulen kera. - - -19. - -Ellet sinä puhu, tahdon täyttää sydämeni sinun vaitiolollasi ja olla -kärsivällinen, Tahdon odottaa ja olla hiljaa kuin yö tähtisine -valvojineen, pää syvään kärsivällisyyteen kumartuneena. - -Aamu on varmasti sarastava, pimeys haihtuva, sinun äänesi kultaisina -virtoina vilisevä ja pilvistä alas kohiseva. - -Silloin tulevat sinun sanasi kaikkien minun linnunpesieni laulussa -sinkoamaan ja sinun säveleesi tulevat minun tuuheiden lehtojeni -kukkasina puhkeamaan. - - -20. - -Henkeni harhautui, ah, lotoksen kukintapäivänä, enkä minä tiennyt -siitä. Minun korini oli tyhjä ja kukka jäi hoitamatta. - -Vain silloin tällöin lankesi murhe minun päälleni, minä valvahdin -unestani ja tunsin oudon, ohimenevän tuoksun henkäyksen hyvähajuisessa -etelätuulessa. - -Tuo haihtuva sulous teki minun sydämeni kaihosta kipeäksi, ja minusta -tuntui, että se oli kesän kiimainen henki, joka etsi täyttymystään. - -Minä en tiennyt vielä, että se oli niin lähellä, että se oli minun ja -että täydellinen sulous oli puhjennut kukkaan minun oman sydämeni -syvyydessä. - - -21. - -Minun on venhoni vesille lykättävä. Haikein hetkin vierii aika -rantamalla -- voi minua! - -Kevät kuihtuu kukkineen ja jättää jäähyväisensä. Ja minä varron ja -vitkastelen turhien, lakastuneiden lehtien taakan alla. - -Aallot hyrskyävät ja keltaiset lehdet lentelevät pitkin viimeisen -ruohotörmän rantaa ja putoavat. - -Mihin tuijotat tyhjyyteen! Etkö tunne vavistuksen ilmoja vaeltavan kuin -kaukolaulun, jonka sävel tänne aaltojen tuolta puolen ajelehtii? - - -22. - -Sateisen heinäkuun syvässä varjossa sinä astut askelin äänettömin, -vaieten niinkuin yö ja pettäen vartijoita. - -Tänään on aamu sulkenut silmänsä äänekkään itätuulen vaativasta -huudosta huolimatta. Tiheä huntu on kattanut aina valppaan, siintävän -taivaankannen. - -Metsät ovat laanneet laulustaan ja kaikki talot ovat ovensa teljenneet. -Sinä olet yksinäinen kulkija autioilla kaduilla. Oi, sinä ainut -ystäväni, sinä rakkahin, minun taloni ukset ovat auki -- älä mene -ohitse kuin unelma! - - -23. - -Ystäväni, oletko ulkona myrskyisessä yössä rakkautesi rataa samoamassa? -Taivas ähkii niinkuin se, joka on toivonsa kadottanut. - -En saa unta tänä yönä. Avaan oveni aina jälleen ja katson pimeyteen, -ystäväni. - -En voi nähdä eteeni ollenkaan. Minä kysyn: missä on tiesi? - -Minkä pikimustan virran pimeitä rantoja pitkin, minkä uhkaavan -kaukokorven rajaa, minkä eksyttävien varjojen onkaloitse etsit tietäsi -minun luokseni, ystäväni? - - -24. - -Kun päivä on ohitse, kun linnut vaikenevat ja tuuli uupuneena uinahtaa, -heitä hämyn huntu silloin taajaan ylitseni, niinkuin olet kattanut -kaiken maan unen peitteellä ja sulkenut suloisesti kaihoisat lotoskukat -illan himmetessä. - -Ota vaeltajalta, jonka eväspussi on tyhjä ennen matkan päättymistä, -jonka puku on pölyinen ja repaleinen ja jonka voimat ovat voipuneet, -ota pois häneltä hänen häpeänsä ja hänen köyhyytensä ja uudista hänen -elämänsä niinkuin kukka yön laupiaan katveessa uudistuu. - - -25. - -Kun uupumuksen yö tulee, salli minun antautua uneen ilman taistelua ja -sinuun luottaen levähtää! - -Älä salli väsyneen hengen pakottaa minua palvelukseesi köyhästi -valmistautumaan! - -Sinä heität yön hunnun yli päivän uupuneiden silmien uudistaaksesi -niiden katseen valvomisen tuoreeseen hilpeyteen. - - -26. - -Hän tuli ja istahti minun sivulleni, enkä minä havannut. Voi minua -kurjaa, mikä kirottu uni se oli! - -Hän tuli vaikenevassa yössä. Hänellä oli harppu kädessään ja hänen -säveleensä helkkyivät minun unelmissani. - -Ah, miksi vierivät minun yöni täten hukkaan? Ah, miksi en saa -milloinkaan nähdä hänen kasvojaan, hänen, jonka henkäys untani -koskettaa? - - -27. - -Valkeus, oh, missä on valkeus? Sytytä se pyyteen polttavassa tulessa! - -Tuossa on lamppu, mutta ah! ei mitään liekin lepattamista, -- sydämeni, -onko se sinun kohtalosi! Silloin olisi kuolema paljon parempi sinulle. - -Kurjuus koputtaa ovelle ja kuuluttaa, että herrasi valvoo ja huutaa -sinua yön pimeydessä metsän siimekseen. - -Pilvet peittävät taivaan ja sade lankeaa lakkaamatta. En tiedä, mitä -minussa liikkuu, -- en tajua sen tarkoitusta. - -Salaman leimaus heittää syvemmän pimeyden silmilleni, ja minun sydämeni -haparoi polkua, millä yön äänet kutsuvat minua. - -Valkeus, oh, missä on valkeus? Sytytä se pyyteen polttavassa tulessa! -Ukkonen jyrisee ja tuuli samoaa ulvoen tyhjyydessä. Yö on musta, musta -kuin kivi. Älä anna hetkien kulua pimeydessä! Sytytä rakkauden lamppu -elämälläsi! - - -28. - -Itsepintaisesti pidättävät kahleet minua, mutta sydämeeni koskee, kun -tahdon ne katkaista. - -Vapautta minä tarvitsen, mutta minä häpeän toivoa sitä. - -Olen varma, että sinussa asuu arvaamaton rikkaus, ja sinä olet minun -paras ystäväni, eikä minulla kuitenkaan ole sydäntä heittää ulos -kaikkea katinkultaa, mikä täyttää kammioni. - -Verho, joka minut peittää, on tomun ja kuolon verho. Minä vihaan sitä -ja kuitenkin rakastan. - -Minun virhini on syvä, minun vikani suuri, minun häpeäni raskas ja -salainen, mutta kuitenkin, kun saavun parastani pyytämään, minä vapisen -pelvosta, että on tullut kuulluksi rukoukseni! - - -29. - -Hän, jonka nimelläni ympäröin, itkee vankeudessa. Olen aina puuhassa -rakentaa muureja hänen ympärilleen, ja mikäli kiviaidat päivä päivältä -kohti taivasta kohoavat, sikäli kadotan minä näkyvistäni todellisen -olemukseni niiden syvässä siimeksessä. - -Ylpeilen mahtavasta muuristani, muuraan sitä soralla ja savella, ettei -jäisi pienintäkään koloa tähän nimeen. Ja kaikessa tässä hommassani -minä kadotan näkyvistäni todellisen olemukseni. - - -30. - -Kuljin yksin tietäni metsän siimekseen. Mutta kuka seurailee minua -vaikenevassa pimeydessä? - -Hiivin syrjään häntä välttääkseni, mutta en pääse hänen läsnäolostaan. - -Hän pölyttää tomun maasta ylvästelyllään, hän liittää kuuluvan äänensä -joka sanaan, minkä lausun. - -Se on minun oma pieni itseni, herra, se ei osaa hävetä, mutta minä -häpeän saapuessani sinun ovellesi hänen seurassaan. - - -31. - -"Virka minulle, vanki, kuka on sitonut sinut?" - -"Sen teki mestarini", sanoi vanki, "minä luulin voivani lahjoa kaikki -maailmassa voimalla ja rikkaudella. Kokosin omaan aarreaittaani rahan, -joka kuului kuninkaalle. Kun uni voitti minut, levähdin vuoteella, joka -oli herralleni valmistettu, ja herätessäni tapasin itseni vankina -omassa aarreaitassani." - -"Virka minulle, vanki, kuka on takonut nämä katkaisemattomat -kahleraudat?" - -"Minä ne tein", vastasi vanki, "minä ne olen takonut huolellisesti. -Minä luulin kahlehtivani maailman voittamattomalla voimallani -pidättääkseni häiritsemättä vapauden vain itselleni. Niin taoin -yötä päivää kahleita suurilla pajatulilla ja kovilla, julmilla -vasaran-iskuilla. Ja kun työ oli tehty, sen kaikki renkaat valmistetut -katkeamattomiksi, silloin tapasin itseni niiden syleilystä." - - -32. - -Kaikin keinoin kahlehtivat minua ne, jotka rakastavat minua tässä -maailmassa. Toisenlainen on sinun rakkautesi, se on suurempi kuin -heidän, sinä vapautat minua. - -He eivät tohdi jättää minua yksin, etten heitä unohtaisi. Mutta päivä -päivän perästä kuluu, etkä sinä ole nähtävissä. - -Ellen huuda sinua rukouksissani, ellen pidä sinua sydämessäni, odottaa -kuitenkin rakkautesi minua kohtaan minun rakkauttani. - - -33. - -Kun päivä oli, tulivat he minun talooni ja sanoivat: "Me tahdomme vain -aivan vähän tilaa täällä." - -He sanoivat: "Me autamme sinua kunnioittamaan Jumalaasi, ota sinä -meidänkin osamme hänen armostaan!" Ja sitten sijoittuivat he soppeen ja -istuivat hiljaisina ja vaatimattomina. - -Mutta yön pimeydessä minä huomaan, miten he melulla ja raivolla -murtautuvat pyhään lippaaseeni ja tempaavat herjaisella ahneudella -uhrin minun Jumalani alttarilta. - - -34. - -Jätä vain tämä vähäinen jäljelle minusta, että voin sinua kaikekseni -nimittää! - -Jätä vain tämä vähä tahtoni minulle, että tunnen sinut joka taholla, -tulen sinun luoksesi joka asiassa ja tarjoan sinulle joka hetki -rakkauteni! - -Jätä vain tämä vähäinen jäljelle minusta, etten sinua koskaan -kadottaisi! - -Jätä vain nämä vähät kahleet minulle, joilla sinun tahtosi on sitonut -minut ja tarkoituksesi täyttynyt minun elämässäni, -- rakkautesi -kahleraudat. - - -35. - -Missä henki on ilman pelkoa, siellä kannetaan pää korkealla; - -missä tietäminen on vapaa; - -missä maailmaa eivät ahtaat kotoiset seinät särje kappaleiksi; - -missä sanat tulevat totuuden syvyyksistä; - -missä uupumaton pyrkimys kurkottaa kätensä kohti täydellisyyttä; - -missä järjen selvä virta ei eksy tieltään tottumuksen kuivassa -hietikossa; - -missä sinun opastamasi henki johtaa aina aina avartuvaan ajattelemiseen -ja toimintaan. -- - -Tähän vapauden taivaaseen, Isäni, salli minun maani valveutua! - - -36. - -Tämä on minun rukoukseni sinulle. Herra -- iske, iske virhin juureen -saakka sydäntäni! - -Anna minulle voimaa iloni ja murheeni keveästi kantaa! - -Anna minulle voimaa tehdä rakkauteni hedelmälliseksi palveluksessa! - -Anna minulle voimaa, etten koskaan kieltäisi käsivarsiani enkä julkean -mahdin edessä polviani notkistaisi! - -Anna minulle voimaa kohottaa henkeni yli arkipäivän pikkurihkamien! - -Ja anna minulle voimaa alistaa voimani rakkaudessa sinun tahdollesi! - - -37. - -Luulin, että matkani oli päättynyt voimani viimeiselle rajalle -- että -polku oli suljettu edessäni, että varasto oli tyhjentynyt ja aika -tullut etsiä turvaa ja kätkeytyä hiljaisuuteen. - -Mutta minä huomaan: tahtosi ei tunnusta mitään matkanpäätä minulle. Kun -vanhat sanat kuolevat kielelläni, silloin soinnahtavat uudet säveleet -sydämessäni. Ja missä vanha tie haihtuu, siinä ilmestyy uusi maa -ihmeineen. - - -38. - -Että tarvitsen sinua, vain sinua -- sitä on minun sydämeni lakkaamatta -toistettava. Kaikki toiveeni, jotka minua öin päivin raatelevat, ovat -kauttaaltaan turhia ja mitättömiä. - -Niinkuin yö kätkee pimeydessään pyrkimyksen valkeuteen, niin kaikuu -itsetiedottomuuden syvyyksistä huuto: "Minä tarvitsen sinua, vain -sinua!" - - -39. - -Jos minun sydämeni on kova ja kuivettunut, vuodata armon sade minun -ylitseni! - -Jos lempeys on kadonnut elämästäni, saavu sävelten myrskynä! - -Jos työn tohina ja pauhu minut saartaa ja sulkee pois haudan tuolta -puolen, tule minun luokseni, Herra hiljaisuuden, tuo rauhasi ja leposi -minulle! - -Jos kerjurisydämeni piiloutuu soppeen ja sulkeutuu, murra ovi, minun -Kuninkaani, ja samoa sisälle kuninkaallisessa komeudessa! - -Jos himo sokaisee minun sieluni harhalla ja tomulla, sinä Pyhä, sinä -Valvovainen, tule salamassa ja ukkosessa! - - -40. - -Jumala pidättää päivästä päivään sadettaan kuivuneelta sydämeltäni. -Taivaanranta on hehkuvan paljas, ei ohuintakaan verhoa, ei -hennointakaan hattaraa, ei heikointakaan viittausta etäisestä -viilentävästä värinästä. - -Lähetä vihasi myrsky, musta kuin kuolema, jos se on sinun tahtosi, ja -ruoski salaman vitsalla äärestä ääreen taivaankantta! - -Mutta lopeta, Herra, kutsu takaisin tämä painostava, vaikeneva kuumuus, -joka on niin terävä, julma ja äänetön ja polttaa poroksi sydämeni -synkällä epätoivolla! - -Anna armosi pilven riippua raskaana pääni päällä niinkuin on äidin -kyyneltyvä katse päivänä, jolloin isä on suutuksissa. - - -41. - -Missä seisot sinä heidän kaikkien takana, armas, ja verhoudut varjoon? -He tyrkkivät sinua ja kulkevat ohitsesi tomuisella tiellä niinkuin et -olisi mitään. Minä odotan tässä väsymykseni tuokiot ja levitän sinulle -lahjojani, mutta ohikulkijat ottavat kukkani yhden toisensa jälkeen, ja -minun korini on jo melkein tyhjä. - -On mennyt aamu, on painunut keskipäivä. Minun silmäni käyvät unesta -raskaiksi illan varjojen langetessa. Ihmiset menevät kotiinsa ja -katsovat minuun ja hymyilevät, ja minua hävettää. Istun niinkuin -kerjäläistyttö ja peitän kasvoni vaatteellani, ja kun he kysyvät, mitä -minulta puuttuu, painan minä alas silmäni enkä vastaa mitään. - -Oh, kuinka voisin minä heille virkkaakaan, että sinua minä odotan ja -että sinä lupasit tulla! Kuinka saisin sanotuksi häpeältäni, että -kannan tätä köyhyyttä häälahjanani! Säilytän, ah, tätä ylpeyttäni -sydämen sisimmässä. - -Istun ruohistossa ja haaveilen taivaaseen päin sinun saapumisesi -äkillisestä kirkkaudesta -- kaikki valot syttyvät leimahtaen, kultaiset -siivet suhisevat vaunujesi ympärillä, ja tien kulkijat seisahtuvat -ällistyneinä, kun he näkevät sinun astuvan alas istuimeltasi -kohottaaksesi minut maan tomusta ja sijoittaaksesi vierellesi, minut, -repaleisen kerjäläistytön, joka värisee ujoudesta ja ylpeydestä -niinkuin kesätuulessa köynnöskasvi. - -Mutta aika vierii, eikä kuulu vaununratasten jyrinää. Moni loistava, -pauhaava ja kirkuva parvi rientää ohitseni. Sinäkö vain seisot varjossa -ja vaikenet heidän kaikkien takana? Ja minäkö vain varron ja itken ja -jäydän sydäntäni turhassa ikävöimisessä? - - -42. - -Varhain aamulla kuulin kuiskeen, että meidän piti purrella purjehtia, -vain sinun ja minun, eikä kenenkään kuolevaisen pitänyt tietää meidän -toivioretkestämme maahan ei-mihinkään ja päämäärään yhtä olemattomaan. - -Rannattomalla valtamerellä, vaikenevan, kuuntelevan hymyilysi -paistaessa, paisuisivat minun lauluni säveleiksi, vapaiksi kuin aallot, -kaikista sanojen kahleista kirpoutuneina. - -Eikö vielä ole aika? Onko vielä työtä tekemättä? Katso, ilta lankesi -rannikoille ja merilinnut rientävät sen riutuvassa valossa pesilleen. - -Kuka tietää, milloin kahle on katkeava ja pursi niinkuin painuvan -päivän viimeinen kimmellys yöhön katoava? - - -43. - -Oli päivä, jolloin en ollut valmis sinulle. Ja sinä astuit sydämeeni -minulle outona ja kutsumattomana niinkuin joku joukosta, oi Kuninkaani, -ja painoit ijäisyysleimasi moneen elämäni haihtuvaan silmänräpäykseen. - -Ja tänään, kun sattumalta valkaisen ympäristöäni, löydän sinettisi -tomuun siroteltuina, sekaantuneina arkipäivän ilojen ja surujen -muisteloihin sekä unohdettuina. - -Et kääntynyt ylenkatseella pois tomun lapsellisista leikeistä, ja -askel, jonka kuulin kisapaikalla, on sama, joka kaikuu tähdestä -tähteen. - - -44. - -Tämä on minun onneni: odottaa ja valvoa tiellä, missä varjo ajaa valoa -ja sade saapuu kesän valveutuessa. - -Airuet tuovat minulle viestin tuntemattomista taivaista ja tervehtivät -minua ja rientävät edelleen. Sydämeni iloitsee ja suloinen on -sukostelevien ilmojen henkäys minulle. - -Aamusta illanhämärään asti istun tässä oven edessä, ja minä tiedän, -että äkkiä saapuu se onnellinen silmänräpäys, jolloin tulen näkeväksi. - -Sillävälin hymyilen ja laulan yksinäni. Sillävälin täyttyy ilma -lupauksen tuoksulla. - - -45. - -Ettekö kuullut hänen hiljaista askeltaan? Hän tulee, hän tulee, hän -tulee aina. - -Joka hetki, joka aika, joka päivä, joka yö hän tulee, hän tulee, hän -tulee aina. - -Monta laulua olen laulanut monessa mielialassa, mutta sieluni säveleet -ovat vain tuota yhtä kuuluttaneet: hän tulee, hän tulee, hän tulee -aina. - -Metsätiellä, aurinkoisen huhtikuun tuoksuvina päivinä, hän tulee, hän -tulee, hän tulee aina. - -Pilvien ukkosvaunuilla, heinäkuun öiden kosteassa autereessa, hän -tulee, hän tulee, hän tulee aina. - -Surussa surunkin perästä painaa hänen askeleensa minun sydäntäni ja -hänen jalkojensa kultainen jälki saa minun riemuni jälleen -leimahtamaan. - - -46. - -En tiedä, mistä etäisestä ajasta aina lähenet minua kohdataksesi. Ei -aurinko eivätkä tähdet voi sinua kätkeä minulta ijäisesti. - -Monena aamuna ja iltana kuulin sinun askeleesi, ja sinun airuesi -astuivat sydämeeni ja kutsuivat salaa minua. - -En tiedä, miksi tänään on niin herkkä minun elämäni ja miksi värähtävän -riemun aaltoilu minun sydäntäni koskettaa. - -On kuin olisi tullut aika työni lopettaa, ja minä tunnen tuulessa kuin -heikon tuoksun sinun suloisesta olemassaolostasi. - - -47. - -Yö on jo melkein ohitse turhine odotuksineen. Pelkään, että hän äkkiä -astuu aamulla oveni kynnykselle, kun olen uneeni uuvahtanut. Oi, -ystävät, jättäkää tie auki hänelle, oi, älkää estäkö häntä! - -Ellei askeleensa kaiku minua herätä, pyydän, älkää yrittäkö minua -valveille pudistaa. En tahdo, että minua kutsuu unestani lintujen -hälisevä kuoro tai tuulen humina huomenkoiton juhlassa. Antakaa minun -nukkua häiritsemättä, vaikka Herrani ilmestyisi äkkiä minun -kynnykselleni. - -Oi, uneni, kultainen uneni, joka vain varrot hänen kosketustaan -haihtuaksesi! Oi, sulkeutuneet silmäni, jotka aukaisette luomenne vain -hänen hymynsä valossa, kun hän seisoo edessäni kuin unelma, nouseva -nukkumiseni himmeydestä! - -Antakaa hänen ilmestyä silmäini eteen valkeuden hahmojen ensimmäisenä! -Hänen katseensa antaisi silloin ensimmäisen ilonväreen valveutuvalle -sielulleni. Ja sallikaa, että itseeni palajaminen olisi samalla minulle -häneen palajaminen. - - -48. - -Vaitiolon meri läikähti aamulla linnunlaulun laineisiin. Ja kukkaset -tien ohessa iloitsivat ja pilvien raot kylvivät kultaa tulviltaan. -Mutta me kiirehdimme tietämme mistään välittämättä. - -Me emme hilpeitä lauluja laulaneet, emme leikkineet, emme menneet -turulle kauppaa tekemään. Me emme matkallamme vitkastelleet, vaan -joudutimme askeleitamme, mikäli aika riensi eteenpäin. - -Aurinko nousi keskitaivaalle ja kyyhkyset kuhersivat siimeksessä. -Kuivat lehdet karkeloivat ja tanhusivat keskipäivän kuumissa -ilmanpyörteissä. Paimenpoika uuvahti ja uneksui viikunapuun varjossa, -ja minä istahdin veden vieremälle ja ojensin ruohikkoon väsyneet -jäseneni. - -Matkatoverini pilkkasivat minua ja riensivät pää pystyssä edelleen. He -eivät levähtäneet, eivät taakseen katsoneet. He katosivat etäiseen, -sinertävään terheneen. He risteilivät yli niittujen ja kukkulain, he -samosivat kautta vieraiden kaukomaiden. Kunnia sinulle, sankariparvi, -päättymättömällä polullasi! - -Pilkka ja ylenkatse kannustivat minua eteenpäin vaeltamaan, mutta ne -eivät saaneet vastakaikua minussa. Annoin askeleeni harhautua -onnellisen nöyryyden syvyyksiin, hämäräisen ilon siimeksiin. - -Vihreän, päivänpäärmeisen hämärän rauha laskeutui hitaasti yli -sydämeni. Minä unohdin, miksi olin vaeltanut, ja henkeni antautui -vastustelematta varjojen ja laulujen vaihteloon. - -Lopuksi heräsin minä unestani ja avasin silmäni ja näin sinun seisovan -edessäni, hymysi tulvehtivana yli uinailuni. Kuinka olinkaan pelännyt, -että polku olisi liian pitkä ja väsyttävä sekä ponnistus sinua -saavuttaa liian ankara minulle! - - -49. - -Sinä astuit alas valtaistuimeltasi ja seisoit majani ovella. - -Minä lauloin yksin sopessani, ja sinun korvasi otti vastaan säveleeni. -Sinä astuit alas ja seisoit majani ovella. - -Mestareita on paljon sinun palatsissasi ja virsiä viritetään joka hetki -siellä. Mutta uuden oppilaan yksinkertainen ylistyslaulu kosketti -rakkauttasi. Tuo pieni, haikea laulunsävel sekaantui maailman suureen -sävelmereen, ja sinä tulit alas tuoden kukkasen palkinnoksi ja -pysähdyit majani ovelle. - - -50. - -Kuljin kerjäten ovelta ovelle pitkin kylätietä. Silloin ilmestyivät -etäisyydestä sinun kultaiset vaunusi kuin kimmeltävä uni, ja minä -ihmettelin, kuka tämä kuningasten Kuningas olisi. - -Toivoni kohosi korkealle, ja minusta tuntui kuin olisivat pahat päiväni -jo ohitse, ja minä seisoin siinä odottaen almuja, joita annettaisiin -minulle pyytämättä, ja aarteita, joita tomuun siroiteltaisiin. - -Vaunut pysähtyivät siihen, missä seisoin. Sinä katsoit minuun, sinä -astuit alas hymyillen. Tunsin, että elämäni onni oli vihdoinkin tullut. -Silloin ojensit sinä äkkiä oikean kätesi ja lausuit: "Mitä on sinulla -minulle annettavaa?" - -Oi, mikä kuningassydän! Ojentaa kätensä kerjätäkseen kerjäläiseltä! -Minä ällistyin ja epäröin hämilläni, sitten otin hitaasti pienimmän -jyväsen haarapussistani ja annoin sen sinulle. - -Mutta kuinka suuri olikaan hämmästykseni, kun tyhjentäen säkkini -lattialle päivän päättyessä löysin köyhän kekoni pohjalta pienen -kultajyvän! Ja minä itkin katkerasti ja toivoin, että minulla olisi -ollut kyllin sydäntä antaakseni kaikkeni sinulle. - - -51. - -Yö tummui. Päivätyömme oli tehty. Me luulimme viimeisen yövieraamme -saapuneen, ja kylän portit suljettiin. Vain muutamat huusivat: -"Kuningas tulee!" Mutta me nauroimme ja sanoimme: "Se ei voi olla -mahdollista." - -Meistä tuntui, että portille koputettiin, mutta me sanoimme, että se -oli vain tuuli. Me sammutimme lamput ja kävimme levolle. Vain muutamat -huusivat: "Se on airut!" Mutta me nauroimme ja sanoimme: "Se on vain -tuuli." - -Silloin soi ääni kautta yön pimeyden. Meistä uneliaista se tuntui -etäiseltä ukkoselta. Maa järisi, muurit vapisivat ja häiritsivät meidät -hereille. Vain muutamat huusivat: "Se oli ratasten rätinää!" Mutta me -mutisimme uneliaina: "Sen täytyy olla pilvien jyrinää." - -Yö oli vielä pimeä, silloin kuului torven torahdus. Ja ääni huusi: -"Valveutukaa, älkää vitkastelko!" Me painoimme käsin sydäntämme ja -värisimme pelästyneinä. Vain muutamat huusivat: "Nähkää viiri -valtiaan!" Me ponnahdimme jalkeille ja kirkaisimme: "Silloin ei ole -aikaa viivytellä!" - -Kuningas saapui -- mutta missä ovat kynttilät, missä seppeleet? Kuinka -on hänen valtaistuimensa valmistettu? Voi häpeää, voi häpeän häpeää! -Missä on valtasali, missä koristukset? Ja eräs huusi: "Turhaa parkua! -Tervehtikää tyhjin käsin häntä, saattakaa hänet mataliin majoihinne!" - -Avatkaa portit, puhaltakaa raakunkuoriin! Kuningas tuli yön pimeydessä -tupiimme tummaisiin. Ukkosmyrsky mylvii taivaalla, pimeys on salamoista -pelästynyt. Tuokaa esiin kulunut matto ja levittäkää se pihalle! -Kuningas tuli äkkiä luoksemme kaameassa yössä ja ukkosessa. - - -52. - -Minusta tuntui, että minun oli sinulta anottava -- vaikka en tohtinut --- ruususeppeltä, jota kannoit kaulallasi. Niin odotin aamuun asti, -siksi kuin menit, löytääkseni jonkun jäljen siitä vuoteeltasi. Ja -niinkuin kerjäläinen etsin hämärässä yhtä tai kahta sinne pudonnutta -lehdensirpaletta. - -Mutta katso! Mitä löydän? Minkä merkin jätti rakkautesi? Se ei ole -kukkanen, ei suitsutus eikä mikään hyvänhajuinen vesiastia. Se on -valtaisa miekka, leimuava kuin tuli, raskas kuin ukon vaaja. Aamun -nuori valkeus tulee sisälle ikkunasta ja leviää vuoteen yli. Aamulinnut -visertävät ja kysyvät: "Vaimo, mitä olet löytänyt?" Ei, se ei ole -kukkanen, ei suitsutus eikä hyvänhajuinen vesiastia -- se on kauhea -miekka. - -Minä istun ja mietin ihmettä, mitä tämä lahjasi merkitsee. En keksi -paikkaa, kuhun kätkisin sen. Häpeän kantaa sitä, heikko kun olen, ja se -haavoittaa minua, jos painan vasten rintaani sitä. Kuitenkin olen -kantanut sydämessäni tämän lahjasi tuskantaakan minulle tuottamaa -kunniaa. - -En ole tästä saakka pelkäävä mitään maailmassa ja sinä olet voittava -kaikissa minun taisteloissani. Sinä jätit kuoleman minun kumppanikseni -ja minä tahdon kruunata hänet elämälläni. Sinun miekkasi on minun -kerallani leikkaamassa poikki siteitä, enkä ole tästä saakka pelkäävä -mitään maailmassa. - -Olen tästä saakka jättävä kaikki turhat koristukset. Minun sydämeni -Herra! En koskaan enää ole odottava sopessa itkien, en arasti enkä -hennosti käyttäytyvä. Sinä olet minut miekalla koristanut -- eivät ole -minua varten enää nukkehetaleet! - - -53. - -Kaunis on rengas käsivarressasi, tuo tähtikirjaeltu, ja taitehikkaasti -on se taottu tuhatvärisin jalokivin. Mutta kauniimpi on minulle -miekkasi salamarenkaineen, jotka leviävät lentoon kuin Vishnun linnun -siivet, välkkyen painuvan päivän vihanpuuntavassa valomeressä. - -Se värisee kuin elämän viimeinen sykähdys lähenevän kuoleman -tuskankouristuksessa. Se leimuaa kuin olemisen puhdas liekki, joka syö -aistillisen maailman hehkullaan. - -Kaunis on rengas käsivarressasi, tuo tähtikirjaeltu. Mutta sinun -miekkasi, oi Herra pauanteen, on kaavaeltu mitä täydellisimmällä -kauneudella, hirmuinen nähdä ja ajatella. - - -54. - -En anonut sinulta mitään, en maininnut korvaasi nimeäni. Seisoin ääneti -Sinun jättäessä jäähyväisesi. Olin yksin kaivolla, missä puun varjo -lankee poikittain, naiset kulkivat kotiinsa ruskeat saviruukut -piripinnoilleen täytettyinä. He huusivat ääneen: "Tule meidän -kanssamme, aurinko kohoaa keskitaivaalle!" Mutta minä viivyin ja -vitkastelin unelmiin vaipuneena. - -Kun tulit, en kuullut askeltasi. Sinun katseesi oli surullinen, kun se -kohtasi minut, äänesi väsynyt, kun virkoit hiljaa: "Ah, olen janoinen -vaeltaja." Heräsin unesta, jota näin valveillani, ja valoin vettä -ruukusta yhteenliitetyille käsillesi. Lehdet kahisivat päämme päällä, -käki kukkui näkymättömänä siimeksessä, ja tien käänteessä tuli tuoksu -_babla_-kukkasien. - -Seisoin sanattomana ujostellen, kun kysyit nimeäni. Mitä olin tehnyt -hyväksesi, että ajattelisit minua? Mutta muisto, että olin saanut -sinulle vettä ojentaa, janosi sammuttaa, pysyi sydämessäni ja täytti -sen suloisuudella. Päivä on jo kohonnut korkealle, linnut laulavat -uupunein sävelin, pääni päällä kahisevat lehdet _isämeidän_-puun, ja -minä istun ja mietin ja mietin. - - -55. - -Sinun sydämesi on väsynyt ja sinun silmäsi ovat vielä uneliaat. - -Etkö saanut sanaa, että kukka vallitsee keskellä okaita kaikessa -ihanuudessaan? Heräjä, oi heräjä! Älä anna ajan vieriä hukkaan. - -Kivisen polun päässä, siveän yksinäisyyden erämaassa, istuu yksin -ystäväni. Älä anna pettyä hänen. Heräjä, oi heräjä! - -Mitä se tekee, jos keskipäivän taivas hehkuu ja hiiluu kuumuuttaan -- -jos polttava hiekka levittää janon manttelinsa -- - -Etkö iloitse sydämesi syvimpään? Eikö jokaisella jalkasi askeleella -kaiu tiesi soitin tuskien sulosävelillä? - - -56. - -Siksi on sinun ilosi niin täysi minussa. Siksi astuit sinä alas -minulle. Oi, sinä kaikkien taivasten Herra, missä olisi sinun -rakkautesi, ellei minua olisi? - -Sinä otit minut osalliseksi kaikesta rikkaudestasi. Sinä soitat -sydämessäni ilosi ijäistä säveltä. Sinun tahtosi pukeutuu aina uusiin -muotoihin minun elämässäni. - -Ja sentähden olet sinä kuningasten Kuningas, kauneuteen koristaunut -vangitaksesi sydämeni. Ja sentähden haihtuu sinun rakkautesi rakastavan -rakkauteen, näin ilmenet sinä kahden täydellisessä yhtymyksessä. - - -57. - -Valo, minun valkeuteni, maailmani täyttävä valkeus, silmiä suuteleva, -sydäntä viihdyttävä valkeus! - -Ah, valkeus karkeloi, armaani, elämäni sydämessä. Valkeus koskettaa -lempeni soittimen kieliä, armaani, taivas aukenee, rajutuuli puhaltaa, -hymyily kulkee yli maan. - -Perhoset levittävät purjeensa yli valomeren. Liljat ja jasmiinit -puhkeavat valon aalloille. - -Valkeus siroittaa kultaansa yli jokaisen pilven, armaani, ja kylvää -tuhlaten jalokiviään. - -Hilpeys ja rajaton riemu hypähtelee lehdeltä lehdelle, armaani. Taivaan -virta tulvii yli ääriensä, ilon laineet laikahtavat. - - -58. - -Anna kaiken ilon jännityksen laueta viimeiseen lauluuni -- ilo, joka -saattaa maan ylitulvehtimaan ruohon mässäävästä runsaudesta, ilo, joka -tekee elämän ja kuoleman kaksoisveljiksi, ilo, joka karkeloi yli avaran -maan ja yhtyy myrskyyn, pudistaen ja järkyttäen kaikkea elämää -naurullaan, ilo, joka lepää hiljaisissa kyynelissä tuskan punaisella -lotos-kukalla, ilo, joka heittää tomuun kaiken, mitä se omistaa, eikä -tunne sanoja. - - -59. - -Minä tiedän, ei ole olemassa mitään muuta kuin sinun rakkautesi, sinä -minun sydämeni rakastettu, -- kultainen valkeus, joka yli lehtien -karkeloi, leudot pilvet, jotka taivaalla purjehtivat, vieno -tuulen- henki, joka jättää viileytensä minun otsalleni. - -Aamunvalo häikäisee silmiäni -- se on viesti sinulta minun sydämelleni. -Sinun kasvosi kumartuvat alas, silmäsi katsovat minun silmiini, ja -minun sydämeni koskettaa sinun jalkojasi. - - -60. - -Vetten ääretönten vieremällä tapaavat lapset toisiaan. Rajaton taivas -riippuu liikkumattomana päämme päällä, vesi, koskaan väsymätön, -raivoaa. Ääretönten maailmoiden rantamalla tapaavat lapset huutaen ja -tanhuten toisiaan. - -He rakentavat hiekkatalojaan ja leikkivät tyhjillä raakunkuorilla. He -punovat pursia kuihtuneista lehdistä ja päästävät ne hymyillen yli -rannattoman ulapan purjehtimaan. Lapset leikkivät maailmoiden -rantamalla. - -He eivät tunne uimisen taitoa, he eivät tiedä, miten verkot heitetään. -Helmenpyytäjät sukeltavat helmiään, kauppiaat purjehtivat pursineen, -lapset kokoavat kiviä ja viskelevät niitä. He eivät etsi salattuja -aarteita, he eivät tiedä, miten verkot heitetään. - -Meri kuohahtaa nauruun, rantojen hymyily heikkona kimaltelee. Kuolemaa -kantelevat aallot kertovat lapsille tarkoituksettomia taruja, niinkuin -äiti, joka lapsensa kehtoa keinuttaa. Meri leikkii lasten kanssa, -rantojen hymyily heikkona kimaltelee. - -Vetten ääretönten vieremällä tapaavat lapset toisiaan. Myrsky raivoaa -tiettömällä taivaalla ja laivat menevät haaksirikkoon vanattomilla -vesillä, kuolema liikkuu ja lapset leikkivät. Vetten ääretönten -vieremällä on lasten suuri leikkipaikka. - - -61. - -Uni, joka lapsensilmällä lepää -- tietääkö kukaan, mistä se tulee? -Kyllä, käy huhu, että se tulee tarulinnasta, jonka lehdon siimeksessä, -kiiltomatojen himmeässä valaistuksessa, riippuu kaksi taika-umppua. -Sieltä saapuu se lapsensilmää suutelemaan. - -Hymy, joka lapsen huulia unessa hipaisee -- tietääkö kukaan, missä se -on syntynyt? Kyllä, käy huhu, että kasvavan kuun nuori säde kosketti -kuolevan syyspilven reunaa -- siinä syntyi hymyily kastekostean aamun -unelmassa, tuo hymy, joka lapsen huulia unessa hipaisee. - -Raikas sulous, joka kukkii lapsen hennoilla jäsenillä, -- tietääkö -kukaan, missä se on niin kauan piileksinyt? Kyllä, kun äiti vielä oli -morsian, silloin tunkeusi se kautta hänen sydämensä lemmen vienona, -hiljaisena salaisuutena -- tuo raikas sulous, joka kukkii lapsen -hennoilla jäsenillä. - - -62. - -Kun tuon kirjavan leikkikalun sinulle, lapseni, silloin ymmärrän, miksi -on värien ja pilvien ja vetten leikkiä, miksi kukkaset ovat niin -monivärisesti soinnutetut -- kun tuon kirjavan leikkikalun sinulle, -lapseni. - -Kun laulan, että saisit karkeloida, silloin tiedän todella, miksi -puiden lehdissä on musiikkia, miksi laineet kantavat äänien kuoron maan -kuuntelevaan sydämeen -- kun laulan, että saisit karkeloida. - -Kun kannan makeisia ahnaihin kätösiisi, silloin tunnen, miksi on -hunajaa kukankuvuissa, miksi hedelmät täyttyvät salaa suloisilla -mehuilla -- kun kannan makeisia ahnaihin kätösiisi. - -Kun suutelen kasvojasi, rakkaani, saadakseni sinut hymyilemään, -ymmärrän varmaan ilon, joka aamun valossa alas taivaalta virtaelee ja -minkä riemastuksen suvituuli tuo ruumiilleni -- kun suutelen sinua -saadakseni sinut hymyilemään. - - -63. - -Sinä tutustutit minut ystäviin, joita en tuntenut. Sinä osoitit tuolin -minulle talossa, joka ei ollut omani. Sinä toit etäisen lähelle minua -ja vieraan minulle veljeiseksi. - -Sydämeni on täynnä rauhattomuutta, jos minun on tuttu tyyssijani -jätettävä, ja minä unohdan, että vanha asuu aina uudessa, että sinäkin -asut siellä. - -Kautta syntymisen ja kuoleman, tässä niinkuin muissakin maailmoissa, -jonne johdat minut, sinä sama se olet, päättymättömän elämän -kumppanini, joka aina liität minun sydämeni riemun siteillä outoon ja -epätavalliseen. - -Sille, joka sinut tuntee, ei ole mitään enää vierasta, ei suljettu -mikään ovi. Oi, täytä tämä rukoukseni, etten koskaan kadottaisi -siunausta käsittää kaiken yhteys kaiken moninaisuudessa! - - -64. - -Virkoin hänelle korkeassa ruohikossa, yksinäisen virran vieremällä; -"Tyttö, mihin menet varjostaen lamppua vaipallasi? Taloni on pimeä ja -autio -- lainaa valosi minulle!" Hän kohotti hetkeksi tumman katseensa -ja katsoi minua silmiin hämärän halki: "Tulin joelle", sanoi hän, -"asettaakseni lampun laineille, kun päivä painuu länttä kohti." Seisoin -yksin korkeassa ruohikossa ja seurasin lampun arkaa liekkiä, joka -hyödyttömänä vieri virran mukana. - -Haastoin hänelle nousevan yön hiljaisuudessa: "Tyttö, valot ovat kaikki -sytytetyt -- kunne kannat lamppuasi? Taloni on pimeä ja autio -- lainaa -valosi minulle!" Hän kohotti tummat silmänsä minun silmiini ja seisoi -tuokion epäröiden. "Minä tulin", lausui hän vihdoin, "lainatakseni -lamppuni taivaalle." Minä seisoin ja seurasin hänen valoaan, joka -hyödyttömänä paloi tyhjyydessä. - -Puhuin hänelle keski-yön kuutamossa pimeydessä: "Tyttö, mitä tarkoitat -painamalla lamppua povellesi? Taloni on pimeä ja autio -- lainaa valosi -minulle!" Hän seisoi hetken ja mietti ja katsoi minua silmiin pimeässä. -"Toin valoni", lausui hän, "liittääkseni sen lamppujen juhlasaattoon." -Minä seisoin ja seurasin pientä lampunliekkiä, joka haihtui -hyödyttömänä muiden valojen joukkoon. - - -65. - -Minkä taivaallisen juoman tahtoisit, Jumalani, elämäni ylitsevuotavasta -maljakosta? - -Onko sinulle nautinto, runoilijani, nähdä maailma minun silmieni kautta -ja seisoa minun korvieni ovella vaieten kuullaksesi omia ijäisiä -sopusointujasi? - -Sinun maailmasi kutoo sanoja minun mieleeni, mutta sinun ilosi säveltää -ne. Sinä annat itsesi minulle rakkaudessa ja silloin sinä tunnet -kokonaan oman suloutesi minussa. - - -66. - -Hän, joka aina oli jäänyt olemukseni syvyyteen, sen hiiluvaan, -kiiluvaan himmeyteen, hän, joka ei koskaan aukaise huntuaan huomenen -valkeudessa, hän on oleva minun viimeinen lahjani sinulle, oi Jumala, -verhoutuneena loppulaulelmaani. - -Sanat ovat sitä kosineet, mutta eivät omakseen voittaneet. Kaikki -yritykset häntä vakuuttaa ovat kaihoisia käsivarsiaan hukkaan -ojentaneet. - -Harhailin maasta maahan ja pidin häntä sydämeni syvimmässä, ja hänen -ympärillään nousi ja vaipui elämäni kasvu ja katoaminen. - -Kaikkia minun ajatuksiani ja tekojani, minun untani ja minun unelmiani -hallitsi vain hän ja kuitenkin hän asui syrjässä ja yksinään. - -Moni koputti minun ovelleni ja kysyi häntä ja kääntyi pois -epätoivoisena. - -Ei ollut ketään koko maailmassa, joka olisi nähnyt hänen kasvojaan, ja -hän jäi yksinäisyyteensä odottamaan sinun tuntemustasi. - - -67. - -Sinä olet taivas ja sinä olet myöskin pesä. - -Sinä kaunoinen, siellä lepää pesässään sinun rakkautesi, joka saartaa -sielun väreillä, tuoksuilla ja sävelillä. - -Tuolla tulee aamu kultaisine koreineen, kauneuden seppel oikeassa -kädessään, jolla hän vaieten aikoo maanpiirin seppelöidä. - -Ja tuolla tulee ilta yli yksinäisten niittujen, joilta paimenet ovat -pitkin jäljettömiä polkuja poistuneet, se kantaa kultaisessa leilissään -rauhan viilentäviä henkäyksiä levon läntiseltä valtamereltä. - -Mutta siellä, missä kaartuu ääretön taivaankansi, jonne sielu lentoon -singahtaa, siellä vallitsee valkea, tahraton kirkkaus. Siellä ei ole -päivää eikä yötä, ei muotoa eikä värejä, eikä koskaan, koskaan -sanaakaan. - - -68. - -Sinun auringonsäteesi tulee alas tämän minun maani pinnalle, se pysyy -pitkän, armaan päivän minun ovellani ja kantaa takaisin sinun jalkojesi -juureen pilvet, jotka ovat minun kyynelistäni, huokauksistani ja -lauluistani muodostuneet. - -Reippaalla suloudella sinä viskaat kosteiden terhenien vaipan ympäri -tähtipovesi ja loihdit sen lukemattomiin muotoihin ja poimuihin ja -väreihin, jotka aina vaihtelevat. - -Se on niin kevyt ja liihoitteleva ja hieno ja tumman kyyneleinen, sillä -sinä rakastat sitä; sinä Kirkas ja Säteilevä! Ja siksi saa se verhota -sinun valkean ja seesteisen valosi huolihunnuillaan. - - -69. - -Sama elämän vuo, joka yötä päivää kautta valtimoitteni virtaelee, -virtaa kautta maailman ja karkeloi poljennollisin mittasuhtein. - -Sama elämä se on, joka halki maan tomun hilpeänä purkautuu -lukemattomiksi ruohonkorsiksi ja puhkee lehti- ja kukkalaineiden -kohinaksi. - -Sama elämä se on, jota kuoleman ja syntymisen, luoteen ja vuoksen -valtamerinen kehto keinuttaa. - -Tunnen jäsenieni säteilevän tämän elämän koskettaessa maailmaa. Ja minä -ylpeilen niiden aioonien elämäntykinnästä, joka tällä hetkellä kautta -valtimoitteni karkeloi. - - -70. - -Käykö yli voimiesi iloita tällä hypähtelevällä hilpeydellä? Tunnetko -pyörtyväsi, hengästyväsi, häviäväsi ahdistavan riemun pyörteeseen? - -Kaikki syöksyy edelleen, mikään ei pysähdy, mikään ei katso taakseen, -mikään mahti ei auta siinä, kaikki syöksyy edelleen. - -Täytyy rientää yhtä jalkaa lakkaamatta, myötätempaavan musiikin kanssa. -Vuoden-ajat tulevat tanhuten ja menevät. Värit, tuoksut ja säveleet -kaatavat loppumattomia kaskaadeja tuohon ylitulvehtivaan riemuun, joka -hajautuu ja haihtuu ja kuolee joka silmänräpäys. - - -71. - -Se, että tahtoisin tehdä paljon itsestäni, että tahtoisin joka taholle -käännellä sitä heittääkseni väririkkaita varjoja sinun kirkkauteesi -- -se on _Mayasi_. - -Sinä äärellistät oman olemuksesi ja manaat näin rajoitetun itsesi -myriaadeihin säveliin. Ja tämä sinun itse-rajoituksesi on minussa -ruumiillistunut. - -Kautta kaiken taivaan kaikuu sekeinen, läpitunkeva, hymyn ja kyynelten, -pelon ja toivon laulu. Aallot nousevat ja vaipuvat, haaveet särkyvät ja -kokoontuvat. Minussa sinä itse käsität itsesi. - -Aidan, jolla olet itsesi rajoittanut, on yön ja päivän sivellin -lukemattomilla kuvioilla kirjaellut. Sen takana on sinun -kummakaiverteinen, salaperäinen valtaistuimesi, jossa on tyystin -vältetty kaikkia suoria ja karuja viivoja. - - -72. - -Tuo sinun ja minun suuri ilmennyksemme on kaartanut kaiken -taivaankannen. Sävelet, sinua ja minua helkkyväiset, värähyttelevät -ilmoja, sinua ja minua kätkien sekä etsien vierivät aikakaudet. - -Hän, tuo sisin, on herättänyt minun olentoni salaisella -kosketuksellaan. - -Hän heittää tenhonsa näiden silmien yli ja soittaa iloisena sydämeni -kieliä, vuoroin nautinnon, vuoroin tuskan sävelmillä. - -Hän kutoo maljan huntua kullan ja hopean, sinisen ja vihreän -haihtuvista väreistä, hän sallii sen poimujen läpi kuultaa jalkojensa, -joita koskettaen oma itseni minulta unohtuu. - -Päivät tulevat, aikakaudet menevät, mutta hän liikuttaa yhäti sydäntäni -moninimisenä ja monessa valepuvussa, monissa ilon ja surun sirpaleissa. - - -73. - -Kieltäymys ei tuota minulle vapautusta. Nautinnon tuhansissa siteissä -tunnen vapauden itseäni syleilevän. - -Sinä tarjoat minulle aina raikasta, aina eriväristä ja erituoksuista -viiniäsi ja täytät maallisen maljani piripinnoilleen. - -Minun maailmani sytyttää sadat eri lamppunsa sinun liekistäsi ja -asettaa ne temppelisi alttarille. - -Ei, en koskaan tahdo lukita aistieni ovea. Näkemisen, kuulemisen ja -koskettamisen riemut kantavat sinun riemujasi. - -Niin, kaikki minun harhakuvani tulevat palamaan ilon soihtuina ja -kaikki minun pyyteeni rakkauden hedelmiksi kypsymään. - - -74. - -Ei ole päivä enää, varjot ovat maille langenneet. On aika, että menen -virralle ruukkuani täyttämään. - -Illan ilma värähtelee vetten sävelistä. Ah, ne kutsuvat minua pois -hämärään! Kukaan ei kulje ohitseni yksinäisellä kadulla, tuuli on -laannut, vain virran aallot karehtivat karkeloitaan. - -En tiedä, palajanko koskaan kotia kohti, en tiedä, kenet sattuma -tielleni johdattaa. Tuolla poukamassa soittaa tuntematon pienessä -purressa huiluaan. - - -75. - -Sinun antimesi täyttävät meidän kuolevaisten kaikki tarpeet ja -palajavat sinulle takaisin vähentymättöminä. - -Virran on tehtävä päivätyönsä ja se rientää halki niittujen ja ketojen. -Kuitenkin kiertää sen lakkaamaton vuo sinun jalkojesi juureen niitä -huuhtoakseen. - -Kukka täyttää ilmat tuoksullaan. Mutta viimeisen kunnia-uhrinsa tarjoo -se sinulle. - -Sinun palveluksesi ei köyhdytä maailmaa. - -Ihmiset etsivät runoilijoiden sanoista tarkoituksen, mikä heitä -miellyttää, mutta niiden viimeinen tarkoitus viittaa sinuun. - - -76. - -Olenko päivästä päivään, oi elämäni Herra, seisova kasvoista kasvoihin -sinun edessäsi? - -Olenko kädet ristissä, oi kaikkien maailmoiden Herra, seisova kasvoista -kasvoihin sinun edessäsi? - -Olenko suuren taivaasi alla, vaieten ja yksinäisenä ja nöyrin sydämin -seisova kasvoista kasvoihin sinun edessäsi? - -Olenko tässä toimeliaana, vaivojen ja taisteloiden metelisessä -maailmassa seisova kasvoista kasvoihin sinun edessäsi? - -Ja kun työni on tässä maailmassa tehty; oi kuningasten Kuningas, olenko -yksin ja sanattomana seisova kasvoista kasvoihin sinun edessäsi? - - -77. - -Minä tunnustan sinut Jumalakseni ja olen syrjässä, -- mutta minä en -tunne sinua omakseni enkä pääse lähelle sinua. Minä tunnustan sinut -isäkseni ja kumarrun jalkoihisi, -- mutta minä en kättele sinua -niinkuin ystävää. - -Minä en ole siellä, mistä tulet minua tuntemaan ja minulle omaksi -antautumaan, en voi sinua siellä painaa sydämelleni enkä tulla -toveriksesi. - -Sinä olet Veljeni veljien seassa, mutta minä en välitä heistä enkä jaa -heidän kanssaan ansioitani, jakaakseni kaikkeni sinun kanssasi. - -En seiso ilossa ja surussa ihmisten puolella, vaan seison sinun -puolellasi. Pelkään antaa elämääni enkä sukella elämän suuriin -sydänvesiin. - - -78. - -Kun luomakunta oli uusi ja kaikki tähdet tuikkivat ensimmäisessä -loistossaan, silloin kokoontuivat jumalat taivaassa ja lauloivat: "Oi -täydellisyyden kuvaa! Oi riemun yltäkylläisyyttä!" - -Mutta äkkiä huusi joku: "On kuin olisi särkynyt valovitja ja yksi -tähdistä mennyt perikatoon!" - -Katkesi kultaharpun kieli, heidän laulunsa lakkasi, -- ja he huusivat -kauhistuneina: "Tuo tähti, joka katosi, oli parhain kaikista, se oli -kunnia kaiken taivonkannen!" - -Siitä päivästä saakka ei lakkaa etsiminen, huuto käy suusta suuhun, -että maailma on ainoan ilonsa kadottanut. - -Vain yön syvimmässä hiljaisuudessa hymyilevät tähdet ja kuiskailevat -keskenään: "Tuo etsintä on turhaa! Kaikkialla vallitsee rikkumaton -täydellisyys!" - - -79. - -Ellei minun osani ole kohdata sinua tässä elämässä, niin salli minun -aina tuntea, että olen menettänyt onnen nähdä sinua, -- älä anna minun -koskaan unohtaa, anna minun kantaa suruni okaita niin unessa kuin -valveillani. - -Jos minun päiväni kuluvat tämän maailman vilisevällä turulla ja minun -käteni täyttyvät jokapäiväisestä hyvästä, salli minun aina tuntea, että -en ole voittanut mitään, -- älä anna minun unohtaa milloinkaan, anna -minun kantaa suruni okaita niin unessa kuin valveillani. - -Jos istun tien vierellä lääpästyneenä huohottaen, jos olen vuoteeni -maan tomuun rakentanut, salli minun aina tuntea, että pitkä matkani on -vielä edessäni, -- älä anna minun koskaan unohtaa, anna minun kantaa -suruni okaita niin unessa kuin valveillani. - -Jos huoneeni ovat juhlaan koristetut, jos nauru kaikuu ja huilut -humisevat, salli minun aina tuntea, etten ole kutsunut sinua talooni, --- älä anna minun koskaan unohtaa, anna minun kantaa suruni okaita niin -unessa kuin valveillani. - - -80. - -Olen niinkuin syyspilven repale, joka hyödyttömänä taivaalla ajelehtii. -Oi aurinkoni, sinä ikikirkas! Säteesi ei ole juonut kuiviin -kosteuttani, sinusta erotettuna lasken kuukausia ja vuosia yhtyäkseni -valkeuteesi. - -Jos niin on toivosi ja niin on leikkisi, ota tämä minun haihtuva -tyhjyyteni, maalaa se väreillä, kultaa se kullalla, anna puhaltavan -tuulen ajella sitä, muovaa se moninaisiksi ihmeellisyyksiksi! - -Ja jos jälleen on toivosi tämä leikki yöksi lopettaa, silloin olen -haihtuva ja häviävä himmeyteen tai kuoleva valkean aamun ja puhtaan -kirkkauden viileässä hymyilyssä. - - -81. - -Monena joutilaana päivänä harmittelin ajan hukkaa. Mutta se ei ollut -mennyt hukkaan, oi Herra. Sinä otit käsiisi jokaisen eloni hetken. - -Salaa, olevaisen sydämessä, kasvatat sinä siemenen iduksi, umpun -kukaksi, kypsyvän kukan hedelmäksi. - -Minä olin väsynyt, lepäilin joutilaana vuoteellani ja luulin, että -työni olisi lopussa. Aamulla minä heräsin ja tapasin tarhani täynnä -kukkivia ihmeitä. - - -82. - -Aika on rajaton sinun käsissäsi, oi Herra! Kukaan ei laske sinun -tuokioitasi. - -Päivät ja yöt menevät, aikakaudet kukoistavat ja kuihtuvat niinkuin -kukkaset. Sinä osaat odottaa. - -Vuosisadat samoovat täydellistääkseen pienen metsäkukan. - -Mutta meillä ei ole aikaa kadottaa, ja kun ei meillä sitä ole, on -meidän onnemme tempaistava. Me olemme liian köyhiä myöhästyäksemme. - -Ja niin on, että aika kuluu, ja minä annan sitä jokaiselle, joka -vaatimalla vaatii sitä, ja lopuksi jää antimista tyhjäksi sinun -alttarisi. - -Päivän päättyessä minä riennän peläten, että ovi olisi suljettu. -Kuitenkin huomaan minä, että siellä on vielä aikaa. - - -83. - -Äiti, tahdon kutoa surunkyynelistäni helmiketjun kaulallesi. - -Tähdet ovat punoneet valorenkaita jalkasi kaunisteeksi, mutta minun -ketjuni riippuu sinun rinnallasi. - -Sinulta tulee rikkaus ja kunnia, on soveliasta antaa ne sinulle ja -kieltäytyä. Mutta murheeni on kokonaan minun omaani, jos sen tarjoan -uhrina sinulle, palkitset sinä minua armollasi. - - -84. - -Eron tuska kaartaa maailman, eron tuska synnyttää lukemattomia hahmoja -taivaan äärettömyyteen. - -Eron tuska tuijottaa yön hiljaisuudessa tähdestä tähteen ja muuttuu -lauluksi sateisen, himmeän heinäkuun kahisevassa lehdistössä. - -Tuo yli tulvehtiva tuska syventyy lemmeksi ja pyyteeksi, ihmistalojen -iloiksi ja suruiksi, sama tuska sulaa ja lainehtii lauluna läpi -runoilijasydämeni. - - -85. - -Kun sotilaat astuivat ensin ulos mestarin salista, minne he olivat -mahtinsa salanneet? Missä olivat aseet ja sotisovat? - -He katsoivat ympärilleen köyhinä ja avuttomina, nuolia satoi heidän -päälleen, sinä päivänä, jolloin he astuivat ulos mestarinsa salista. - -Kun sotilaat takaisin mestarinsa saliin samosivat, minne he olivat -mahtinsa kätkeneet? - -He olivat riisuneet miekan kupeeltaan ja jousen ja nuolet. Rauha -hallitsi heidän otsallaan, he olivat jättäneet elämänsä hedelmät -jäljelleen, sinä päivänä, kun he takaisin mestarinsa saliin samosivat. - - -86. - -Kuolema, sinun palvelijasi on ovellani. Hän on purjehtinut yli outojen -vesien ja on tuonut viestisi minun talooni. - -Yö on tumma, minun sydämeni pelkää, ja kuitenkin tahdon ottaa lamppuni -ja avata oveni hänelle ja hänet tervetulleeksi toivottaa. Airuesi -seisoo minun ovellani. - -Tahdon häntä kädet ristissä ja kyynelin kunnioittaa. Tahdon häntä -kunnioittaa ja laskea sydämeni aarteen hänen jalkojensa juureen. - -Hän on poistuva toimensa täytettyään ja jättävä tumman varjon yli -huoneeni. Autioon kotiini jää vain minun orpo itseni, minun viimeinen -lahjani sinulle. - - -87. - -Kuljeskelen täynnä epätoivoista toivoa ja etsin häntä kaikista taloni -sokkeloista enkä löydä häntä. - -Taloni on pieni, ja mikä kerran meni, ei voi koskaan löytyä jälleen. -Mutta sinun talosi, oi Herra, on äärettömän suuri, ja minä tulin häntä -etsien sinun ovellesi. - -Seison sinun iltataivaasi kultaisen katon alla ja kohotan rukoilevat -silmäni sinun kasvoihisi. - -Saavuin iankaikkisuuden äärille, missä ei häviä mikään, -- ei toivo, ei -onni eikä kautta kyynelten nähty kasvojen kuva. - -Oi, salli minun lyhentyneen elämäni sukeltaa tuohon valtamereen, upota -minut sen täysimpään syvyyteen! Anna minun vielä kerran avarassa -maailmankaikkeudessa tuntea tuo suloinen, kadotettu kosketus! - - -88. - -Raunioituneen temppelin jumaluus! _Vinan_ katkenneet kielet eivät enää -kaiu kiitostasi. Iltakellot eivät kuuluta enää palvelusi tuokiota. Ilma -on hiljainen ja tyyni sinun ympärilläsi. - -Sinun hävitettyyn huoneeseesi tulevat tuoksuvat kevättuulet. He -kantavat sinulle kukkien viestiä -- kukkien, joita ei enää vihitä -palveluusi. - -Muinainen pappisi kulkee ja ikävöi yhäti uhria, joka evätään sinulta. -Illalla, kun tulet ja varjot sekaantuvat tomun himmeydessä, silloin hän -palajaa uupuneena takaisin hävitettyyn temppeliin nälkä sydämessään. - -Moni juhlapäivä vaeltaa luoksesi vaieten, sinä hävitetyn temppelin -jumaluus! Moni rukouksen yö menee, eikä lamput ole sytytetyt. - -Mestarin käsi muovaili kauniisti monet uudet kuvat ja kantoi unhon -pyhään virtaan, kun niiden aika tuli. - -Vain hävitetyn temppelin jumaluus pysyy ijäti vailla palvelua, -ylenkatsottuna kuolemattomasti. - - -89. - -Ei yhtään äänekästä, hälisevää sanaa minulta, -- niin on mestarini -tahto. Puhun vastedes vain kuiskaten. Sydämeni kieli on kuuluva laulun -hyminässä. - -Ihmiset kiiruhtavat kuninkaan turulle. Kaikki myöjät ja ostajat ovat -siellä. Mutta minä sain outo-aikaisen loman keskellä päivää työn -touhinassa. - -Kukkikoot siis tarhani kukkaset, vaikka ei heidän aikansa olekaan! Ja -alkakoon ahkeran surinansa keskipäivän kimalainen! - -Kovin monta hetkeä kulutin hyvän ja pahan kamppaelussa, mutta nyt -tahtoo tyhjien päivieni leikkitoveri suosiollisesti vetää puoleensa -sydämeni. Enkä tiedä, mistä tämä äkillinen kutsu, mihin hyödyttömään -tarkoitukseen. - - -90. - -Mitä tahdot tarjota kuolemalle sinä päivänä, jolloin hän on ovellesi -kolkuttava? - -Tahdon asettaa vieraani eteen elämäni täyden astian, -- en ole laskeva -häntä luotani tyhjin käsin! - -Koko syksyni, kaikkien kesä-öitteni suloisen säiliön, koko toimeliaan -elämäni sadon ja tulokset olen levittävä hänen eteensä päivieni -päättyessä, kun kuolema ovelleni kolkuttaa. - - -91. - -Oi, sinä elämän viimeinen täyttymys, kuolema, minun kuolemani, tule ja -kuiskaa kutsusi minulle! - -Päivästä päivään olen sinua odottanut, sinun vuoksesi kannoin elämän -ilot ja tuskat. - -Kaikki, mitä olen ja omaan ja toivon, ja kaikki minun rakkauteni -virtasi aina kohti sinua syvässä salaisuudessa. Viimeinen katse sinun -silmistäsi, ja minun elämäni on aina oleva omasi. - -Kukat ovat kaikki poimitut ja seppel on valmis sulhaselle. Häiden -jälkeen jättää morsian kotinsa kohdatakseen herransa yksin yön -hiljaisuudessa. - - -92. - -Tiedän, on tuleva päivä, jolloin tämä maailma haihtuu katseeltani, -jolloin elämä hyvästelee vaieten minut ja viimeinen esirippu yli -silmieni lankeaa. - -Tähdet tulevat öisin valvomaan, aamut valkenemaan, kuin ennenkin, -tuokion laineiden lailla nousemaan, heittäen iloja ja suruja -kuohuistaan. - -Kun ajattelen hetkieni päämäärää, silloin raukeaa hetkien raja, minä -näen kuoleman valossa maailman turhine aarteineen. Kevyt on sen alin -istuin ja kevyt vähäarvoisin elämä. - -Seikat, joita olen turhaan kaivannut, ja seikat, jotka olen saavuttanut --- menkööt menojaan! Salli minun todella omistaa vain seikat, joita -olen aina pilkannut ja ylenkatsonut. - - -93. - -Olen saanut lomani, niinpä virka minulle, veljeni, jäähyväisesi! -Kumarran kaikille ja lausun hyvästini. - -Tässä annan takaisin oveni avaimen ja luovutan kaikki oikeuteni taloon. -Pyydän vain viimeistä hyväntahtoista sanaa teiltä. - -Me olimme kauan naapureita, kuitenkin sain minä enemmän kuin voin -antaa. Päivä koittaa, lamppu sammui, joka valaisi pimeää soppeani. Sain -käskyn, olen valmis matikalleni. - - -94. - -Tänä hyvästelyni aikana toivottakaa minulle hyvää onnea, ystäväni! -Taivas punertaa huomenruskossa, polku on kauniina edessäni. - -Älkää kysykö, mitä otan mukaani. Tyhjin käsin ja odottavin sydämin -lähden matkalleni. - -Pukeudun juhlapukuuni enkä vaeltajien punaisenruskeaan kaapuun. Enkä -pelkää, vaikka vaarat minua tiellä uhkaisivatkin. - -Iltatähti on näyttäytyvä, kun saavutan matkani määränpään, ja hämyn -sävelien valittava soitto on kuninkaan valtatieltä soinnahtava. - - -95. - -En tietänyt hetkestä, jona kerran astuin elämän kynnyksen yli. - -Mikä oli mahti, joka käski minua avaamaan oven tähän avaraan -salaisuuteen niinkuin keski-öisessä metsässä umppu aukenee? - -Kun aamulla kohotin katseeni valkeuteen, tunsin tuokiossa, etten -ollutkaan outo tässä maailmassa ja että tuo tutkimaton, joka on vailla -nimeä ja hahmoa, otti minut syliinsä äitini muotoisena. - -Niin on kuolema, tuo samoin tuntematon, minulle kerran ikituttuna -ilmenevä. Ja koska niin rakastan tätä elämää, tiedän, että olen -kuolemaa samoin rakastava. - -Lapsi kirkaisee, kun äiti ottaa sen pois oikealta rinnaltaan, mutta se -löytää heti lohtunsa vasemmalta. - - -96. - -Kun täältä poistun, olkoon tämä minun jäähyväissanani, joka on voittava -näkemykseni. - -Olen maistanut salaista makeutta lotoskukan, joka keinuu valon -valtamerellä, ja tullut siunatuksi, -- olkoon tämä minun -jäähyväissanani. - -Olen leikkinyt rajattomien muotojen kisakentällä, siellä olen nähnyt -hänet, muodottoman. - -Koko ruumiini ja kaikki jäseneni vapisivat hänen kosketuksestaan, joka -on kosketuksen tuolla puolen; ja jos täällä tulee loppu, niin tulkoon, --- olkoon tämä minun jäähyväissanani. - - -97. - -Kun leikin kanssasi, en koskaan kysynyt, kuka olet. En tuntenut -arkuutta enkä pelkoa, minun elämäni meni hälinässä. - -Varhain aamulla huusit minut valveille unesta leikkitoverinani ja -johdatit juosten minut aholta aholle. - -En huolehtinut tuollaisina päivinä laulun ajatuksesta, jota lauloit -minulle. Vain ääneni otti vastaan säveleesi ja minun sydämeni karkeloi -niiden rytmien mukaan. - -Nyt, leikin loppuessa, kenen ovatkaan kasvot, jotka äkkiä edessäni -ilmenevät? Maailma luo katseensa alas jalkoihisi ja seisoo -kunnioittavaisessa pelossa kaikkine vaikenevine tähtineen. - - -98. - -Koristan sinua voitonmerkeillä, virhieni köynnöksillä. Ei ole -voimassani poistua voittamattomana. - -Minä tiedän, ylpeyteni juoksee päin seinää, elämäni katkoo siteensä -tuhansiksi tuskiksi, tyhjä sydämeni purskahtaa itkuun musiikissa -niinkuin ontto ruoko, ja kivi on sulava kyyneliin. - -Tiedän varmaan, lotos-kukan sadat lehdet eivät ole ijäksi sulkeutuneet, -sen makeuden salainen malja on ilmestyvä. - -Sinitaivaalta katsoo silmä minun puoleeni ja kutsuu vaieten minua. -Mitään ei ole jääpä minulle, ei mitään, otan vastaan jalkojesi juuressa -kuoleman alastoman. - - -99. - -Jos jätän peräsimen, silloin tiedän, että aikasi on tullut ottaa se. -Mitä nyt on tehtävä, on tehtävä heti. Turhaa on niskoitella. - -Siis ota kätesi pois, sydämeni, ja laittaudu vaieten häviämään! Pidä -hyvänä onnenasi istua aivan hiljaa, mihin ikinä sinut vietäneekin. - -Jokainen tuulenhenkäys sammutti lamppuni, ja kun koetin sitä jälleen -sytyttää, unohdin kaikki aina uudestaan. - -Mutta nyt tahdon olla viisas ja odottaa pimeydessä ja levittää maton -lattialle, ja jos sinulle on mieleen, oi Herra, tule hiljaa ja istu -istuimellesi! - - -100. - -Minä sukellan hahmojen syvyyteen, minä toivon siellä hahmottomuuden -täydellisen helmen löytäväni. - -En purjehdi enää satamasta satamaan lahoine pursineni: Aika on ohitse, -jolloin minun iloni oli aalloilla ajelehtia. - -Nyt kaipaan kuolla kuolottomuuteen. - -Tutkimattoman syvyyden partaalla, missä säveletönten kielten soitto -helisee, tahdon eloni harpun virittää. - -Olen sen ijäisyyden säveliin virittävä, ja kun sen viimeinen ääni on -itsensä loppuun nyyhkyttänyt, asetan minä vaikenevan soittoni vaitiolon -jalkojen juureen. - - -101. - -Halki elämäni ovat lauluni sinua etsineet. Ne veivät minut ovelta -ovelle, niiden kera hain ja haparoin ja koskettelin maailmaani. - -Lauluni opettivat minulle kaiken, mitä koskaan olen oppinut. Ne -näyttivät minulle salaisia polkuja, ne saattoivat silmäini eteen monta -tähteä minun sydämeni taivaanrannalta. - -Ne jouduttivat joka päivä minua ilon ja surun salaisuuksiin. Ja minkä -palatsin ovelle te opastittekaan minut vihdoin illalla matkan -päättyessä! - - -102. - -Kerskuin ihmisten seassa sinut tuntevani. He näkevät sinun kasvosi -kaikissa teoissani. He tulevat ja kysyvät: "Missä hän on?" En tiedä, -mitä vastata heille. Virkan: "En voi sitä sanoa teille." Silloin he -soimaavat minua ja menevät pois pilkaten. Ja sinä hymyilet. - -Panin tietoni sinusta lauluihin, jotka pysyvät. Ja sinun salaisuutesi -virtaili sydämestäni. He tulevat ja kysyvät: "Sano, mitä ne -tarkoittavat?" En tiedä, mitä vastata heille. Virkan: "Kuka tietää, -mikä on tarkoitus!" He hymyilevät ja menevät pois pilkaten ja -suuttuneina. Ja sinä hymyilet. - - -103. - -Salli minun avata aistini ja koskettaa maailmaa jalkojesi juuressa vain -sinua tervehtien, oi Jumalani! - -Niinkuin heinäkuun sadepilvi, joka riippuu alhaalla väristen -vuodattamattomasta tuskastaan, niin salli henkeni kumartua -kynnyksellesi sinua tervehtien! - -Salli lauluni koota kaikki sävelmänsä kuin virtaan, joka vierii -vaitiolon valtamereen sinua tervehtien! - -Niinkuin kotiinpalaavien kurkien parvi lentää yötä päivää -vuoripesilleen, niin salli minun koko elämäni tietää tiensä ikuiseen -kotiinsa sinua tervehtien! - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Uhrilauluja, by Rabindranath Tagore - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK UHRILAULUJA *** - -***** This file should be named 52994-8.txt or 52994-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/2/9/9/52994/ - -Produced by Jari Koivisto - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - |