NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 2352 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..7a25b30
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #52895 (https://www.gutenberg.org/ebooks/52895)
diff --git a/old/52895-8.txt b/old/52895-8.txt
deleted file mode 100644
index 3a53467..0000000
--- a/old/52895-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,2352 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Laukaus y.m. kertomuksia, by Alexander Pushkin
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-Title: Laukaus y.m. kertomuksia
-
-Author: Alexander Pushkin
-
-Translator: Juho Ahava
-
-Release Date: August 25, 2016 [EBook #52895]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LAUKAUS Y.M. KERTOMUKSIA ***
-
-
-
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-LAUKAUS Y. M. KERTOMUKSIA
-
-Kirj.
-
-Alexander Pushkin
-
-
-Suomentanut Juho Ahava
-
-
-
-Kirjallisia pikkuhelmiä I.
-
-
-
-
-
-Hämeenlinnassa,
-Arvi A. Karisto,
-1908.
-
-O.Y. Hämeenlinnan Uusi Kirjapaino.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
- Alexander Pushkin.
- Laukaus.
- Aatelisneiti talonpoikaistyttönä.
- Postimestari ja hänen tyttärensä.
-
-
-
-
-ALEXANDER PUSHKIN
-
-
-_Alexander Pushkin_ syntyi Moskovassa 1799 vanhanaikaisesta
-ylimyssuvusta ja peri ylimykselliset katsantotavat. Jo kouluaikana
-heräsi hänessä voimakas isänmaallinen tunne, pian nousi myös halu
-arvostella ja vastustaa. Hän lauloi tulisia kumouslauluja, joita
-salaisissa seuroissa syttyneinä luettiin. Toukokuussa 1820 hänet niiden
-tähden karkotettiin Pietarista, mutta sai sitte palata, vieläpä keisari
-Nikolai osotti hänelle suurta suosiotakin hänen isänmaallisten
-runojensa tähden. Karkotusaikanaan maatilansa yksinäisyydessä kypsyivät
-hänen parhaat teoksensa, joissa hän pyrkii yhdistämään ulkomaista
-romantiikkaa kotoiseen kansanomaisuuteen, jota tutki kansanrunoudesta.
-Lukuisilla runoillaan, novelleillaan, runo- ja suorasanaisilla
-romaaneillaan ja näytelmillään on hän vienyt Venäjän kirjallisuuden
-uusille urille. Hän teki runouden elämän jalostajaksi, kirkastajaksi,
-vapauden ja aatteiden tulkiksi ja antoi sille venäläisen sävyn
-tunnelmassa ja kielessä. -- Kaksintaistelussa saatuaan vaarallisen
-haavan, kuoli hän tammik. 29 p. 1837.
-
-
-
-
-Laukaus.
-
-
-I.
-
-Olimme sijotettuna N:n pikkukaupungin linnanvarustuksille. On
-tunnettua, millaista on linjarykmentin jokapäiväinen elämä: aamulla
-marsseja ja ratsastusta, sitte päivällinen komentajan luona tai
-jossakin juutalaisessa ruokapaikassa, illalla kortit ja punssi -- siinä
-tavallinen päivätyö. N:n kaupungissa emme olleet mihinkään perheeseen
-tervetulleita, siellä ei ollut ainoatakaan naimakelpoista tyttöä.
-Vietimme aikaamme asunnoissamme -- ja silloin saimme nähdä vain
-univormuihin puettua väkeä.
-
-Olimme sentään päästäneet piiriimme yhden siviilihenkilönkin. Hän
-lienee ollut noin viisineljättävuotias ja niinpä pidimmekin häntä
-vanhana miehenä. Hänen kokemuksensa herättivät meissä suurta
-kunnioitusta, sitä paitsi hänen tavallinen vaiteliaisuutensa, hänen
-ylpeä luonteensa ja ilkeä kielensä olivat tehneet suuren vaikutuksen
-nuoriin mielikuvituksiimme. Hänen entisyyttään ympäröi eräänlainen
-salamyhkäinen hämärä. Hän näytti olevan venäläinen, vaikka hänellä
-olikin vieraskielinen nimi. Hän oli aikaisemmin palvellut husaariväessä
-ja oli hänellä ollut onni ja menestys mukanaan. Kukaan ei tiennyt,
-miksi hän oli eronnut palveluksestaan ja asettunut viheliäiseen kylään,
-jossa hän eli niukasti ja kuitenkin tuhlasi sangen paljo rahoja.
-Hän kulki aina jalkaisin ja oli aina puettu vanhaan, mustaan
-päällystakkiin, mutta siitä huolimatta osotti hän kaikille rykmenttimme
-upseereille suurta vierasvaraisuutta.
-
-Tosin hänen illallisillaan oli vain pari tai kolme ruokalajia, jotka
-oli valmistanut eräs eläkettä nauttiva vanha sotilas, mutta sampanja
-vuoti virtanaan. Kukaan ei tuntenut hänen suhteitaan, kellään ihmisellä
-ei ollut aavistustakaan hänen tulolähteistään eikä kukaan meistä
-rohjennut tätä seikkaa kysyä. Hänellä oli myös kirjoja, nimittäin
-sotilaallisia sisällöltään ja niiden ohella muutamia romaaneja, joita
-hän lainasi meille mielellään. Hän ei vaatinut niitä koskaan takaisin;
-eikä hänkään puolestaan antanut koskaan takaisin niitä, joita muut
-olivat hänelle lainanneet.
-
-Ajanvietteenään hän enimmäkseen ammuskeli pistoolilla. Hänen huoneensa
-seinät olivat luoteja täytenään ja näyttivät mehiläispesältä. Arvokas
-pistoolikokoelma oli ainoa ylellisyys vaatimattomassa majassa jossa hän
-asui. Mestaruus, jonka hän oli saavuttanut taiteessaan, oli uskomaton,
-ja jos hän olisi tarjoutunut ampumaan omenan kenen päälaelta tahansa,
-ei kukaan olisi epäröinyt sitä päälaelleen asettaessaan.
-
-Tuon tuostakin kohdistui keskustelu kaksintaisteluihin. Silvio -- niin
-tahdon häntä nimittää -- ei ottanut koskaan siihen osaa, ja jos häneltä
-kysyttiin oliko hän koskaan taistellut, sanoi hän tosin niin tehneensä,
-mutta ei puuttunut mihinkään erityisseikkoihin, ja oli aivan ilmeistä,
-että tällaiset kysymykset eivät olleet hänelle mieleen. Päätimme siitä,
-että jonkun hänen taitavuutensa uhrin muisto painoi hänen omaatuntoaan.
-Meidän ei lainkaan pälkähtänyt päähämme pitää häntä pelkurina. On
-ihmisiä, joiden ulkomuoto jo riittää pitämään sellaiset otaksumiset
-loitolla.
-
-Odottamaton tapaus sai meidät kaikki suuresti hämmästymään.
-
-Eräänä päivänä oli kymmenen rykmenttimme upseeria Silvion luona. Joimme
-kuten tavallisesti -- toisin sanoen: tavattoman runsaasti -- ja
-illallisen jälkeen pyysimme isäntämme pitämään pankkia Faraopelissä.
-Kotvan aikaa hangoteltuaan vastaan -- sillä hän pelasi sangen harvoin
--- käski hän tuoda kortit. Sitte heitti hän viitisenkymmentä dukaattia
-pöydälle ja istuutui kortteja jakamaan. Asetuimme kaikki paikoillemme
-ja peli alkoi. Silvio oli tottunut olemaan pelatessaan aivan vaiti;
-koskaan ei hän ryhtynyt mihinkään selityksiin, jos joku teki virheen,
-maksoi hän hänelle heti ylimäärän tai merkitsi muistiin, mitä hänellä
-oli vielä velottavaa. Tiesimme tämän kaiken ennaltaan ja annoimme hänen
-tehdä mielensä mukaan. Mutta joukossamme oli muuan nuori upseeri, joka
-vasta äskettäin oli saapunut rykmenttiimme. Hän otti osaa peliin ja
-hajamielisyydessään laski väärin. Silvio tarttui liituun ja kirjotti
-summansa. Upseeri, joka luuli hänen erehtyneen pani vastaan. Silvio
-jatkoi äänetönnä korttien jakamista. Upseeri menetti kärsivällisyytensä
-ja pyyhkäsi pois sen, mitä luuli väärin itselleen kirjotetun. Silvio
-otti liidun ja kirjotti uudelleen. Silloin luuli viinin, pelin ja
-toveriensa naurun kiihdyttämä upseeri, että häntä oli verisesti
-loukattu, ja raivoissaan tarttui hän vaskiseen kynttiläjalkaan ja
-heitti sillä Silviota päähän, joka sentään onnistui heiton väistämään.
-Olimme pahasti hämillämme. Aivan kalpeana vihasta nousi Silvio ja sanoi
-säkenöivin silmin:
-
-"Arvoisa herra, olkaa hyvä ja poistukaa ja kiittäkää luojaanne, että
-tämä tapahtui minun kattoni alla."
-
-Kukaan meistä ei ollut epätietoinen tämän välikohtauksen seurauksiin
-nähden ja me pidimme jo uutta toveriamme menneenä miehenä. Upseeri
-poistui selittäen, että hän oli valmis herra pankinpitäjälle antamaan
-hyvityksen, millä tavoin tämä vain halusi.
-
-Peli jatkui vielä kotvan aikaa; mutta huomattuaan ettei isäntämme
-enää ollut asiassa mukana, poistuimme yksi toisensa jälkeen ja
-palasimme asuntoihimme puhellen todennäköisesti pian avautuvasta
-upseerinpaikasta.
-
-Tavattuamme seuraavana päivänä maneesissa, tiedustelimme kohta
-toisiltamme, vieläkö luutnanttiparkamme oli hengissä. Silloin näimme
-hänen saapuvan omassa personassaan. Satamalla satoi hänelle kysymyksiä.
-Hän vastasi, ettei ollut Silviosta kuullut mitään. Tämä hämmästytti
-meitä suuresti. Menimme Silvion luo ja tapasimme hänet parhaallaan
-ampumassa kuulan toisensa jälkeen oveen kiinnitettyyn ruutuässään.
-
-Hän otti meidät vastaan kuten tavallisesti eikä ainoallakaan sanalla
-viitannut eiliseen tapahtumaan. Kului kolme päivää ja luutnantti oli
-yhä vielä hengissä. Kummastuneina kyselimme:
-
-"Eikö Silvio sitte lainkaan taistelekaan?"
-
-Silvio ei taistellut. Hän tyytyi sangen pinnalliseen selitykseen ja
-rauha oli jälleen palannut.
-
-Tällainen seikka alensi suuresti hänen arvoaan nuorten toveriemme
-silmissä. Nuorison ei ole mitään vaikeampi antaa anteeksi kuin
-uskaliaisuuden puutetta -- heidän silmissään on rohkeus ensimmäinen
-kaikista hyveistä -- se sovittaa koko joukon muita syntejä! Mutta
-vähitellen peittyi kaikki jälleen unhoon ja Silvio nautti
-keskuudessamme pian entistä arvoaan.
-
-Mutta minä en voinut hänelle leppyä. Kun luonto oli minulle suonut
-sangen romantillisen mielikuvituksen, olin kiintynyt enemmän kuin
-kukaan muu tähän mieheen, jonka olemassaolo jo oli arvotus ja jota
-pidin salaperäisen draaman sankarina. Hän voi minua hyvin sietää;
-ainakin jätti hän minua puhutellessaan terävän äänensävynsä ja vältti
-ilkeitä huomautuksiaan. Leppeällä ja miellyttävällä äänellä pakinoi hän
-kanssani mitä erilaisimmista asioista. Mutta taanoisesta kovan onnen
-illasta lähtien en saanut päästäni ajatusta, että hänen kunniansa oli
-tahrattu ja että hän tahallaan jätti tästä tahrasta puhdistautumisen
-sikseen. Tämä ajatus kidutti minua lakkaamatta, jottei minusta enää
-ollut miellyttävää hänen seurassaan.
-
-Silvio oli siksi viisas mies, jotta hän huomasi sen ja arvasi
-käytökseni syyn. Häntä näytti se loukkaavan, ja useammat kerrat luulin
-huomanneeni hänen mielellään haluavan selittää minulle asian. Mutta
-minä vältin jokaista tilaisuutta siihen, ja Silvio väistyi tieltäni.
-Siitä pitäen näin häntä vain toverieni seurassa ja aikaisempi
-kiintymyksemme oli lopussa.
-
-Onnelliset, niin moniin huvituksiin tottuneet pääkaupungin asukkaat
-eivät voi lainkaan käsittää sitä suurta jännitystä, johon
-pikkukaupungin asukkaat ovat niin herkät esim. postia odottaessaan.
-Tiistaisin ja perjantaisin oli rykmentin kanslia upseereja
-täpötäytenään. Joku odotti rahaa, toinen kirjeitä ja kolmas
-sanomalehtiä. Tavallisesti avattiin heti paketit; vaihdeltiin uutisia
-ja kanslia tarjosi sangen vilkkaan kuvan nähtäväksi. Silvion kirjeet
-tulivat rykmenttimme postilaukussa ja sentähden oli hän aina saapuvilla
-niitä noutamassa.
-
-Eräänä päivänä sai hän kirjeen, jonka hän heti repäsi auki. Hänen
-silmänsä säkenöivät vilkaistessaan sitä lävitse. Upseerit olivat siinä
-määrin kiintyneet omiin lähetyksiinsä, etteivät sitä huomanneet.
-
-"Herrat", sanoi Silvio, "asiat vaativat minua heti lähtemään matkalle.
-Vielä tänään on lähdettävä, ja toivon, ettette kieltäydy syömästä
-viimeisen kerran luonani... Odotan myös teitä", jatkoi hän minuun
-kääntyen. "Odotan teitä välttämättä."
-
-Näin sanottuaan riensi hän pois, ja sovittuamme, että menemme kaikki
-hänen luoksensa, hajosimme.
-
-Määrättyyn aikaan saavuin Silvion luo. Melkein kaikki upseerit olivat
-läsnä. Silvion koko irtain omaisuus oli jo pantu kasaan; oli tuskin
-muuta jälellä kuin rikkiammutut seinät. Istuuduimme pöytään. Isäntämme
-oli parhaimmalla tuulella, ja hänen hilpeytensä tarttui pian meihinkin.
-Lakkaamatta paukahtelivat pullot ja lasit vaahtosivat, -- ne täytettiin
-yhä uudelleen, tyhjennettiin ja taasen täytettiin, ja liikuttavan
-hellyyden valtaamana toivotimme eroavalle onnellista matkaa ja kaikkea
-mahdollista siunausta.
-
-Oli jo myöhä, kun nousimme pöydästä. Sanoessamme jäähyväisiä tarttui
-Silvio käteeni ja pidätti minut.
-
-"Minun täytyy puhua kanssanne parisen sanaa", sanoi hän minulle hiljaa.
-
-Minä jäin.
-
-Muut vieraat olivat poistuneet. Yksin jäätyämme istuuduimme
-vastatusten, ja aloimme äänettöminä polttaa piippujamme. Silvio näytti
-huolestuneelta. Hänen teennäisestä iloisuudestaan ei näkynyt enää
-jälkeäkään. Hänen kasvojensa kalpeus, hänen säkenöivät silmänsä ja
-paksut savupilvet, joita hän puhalteli suustansa, antoivat hänelle
-aivan demonillisen ulkonäön.
-
-Niin kului useampia minuutteja; sitte keskeytti hän äänettömyyden.
-
-"Kentiesi näemme tänään toisemme viimeisen kerran", sanoi hän. "Ja
-sentähden tahtoisin, ennenkuin eroamme, päästä teidän kanssanne
-selvyyteen. Te olette kyllä huomanneet, miten vähä välitän maailman
-arveluista; mutta te miellytätte minua ja minusta olisi kiduttavaa, jos
-saisitte minusta väärän käsityksen."
-
-Hän vaikeni ja alkoi kopistella tuhkaa piipustaan. Minä olin vaiti ja
-silmäilin suoraan eteeni.
-
-"Teistä tietenkin näyttää kummastuttavalta", jatkoi hän, "etten R:ltä,
-tuolta juopuneelta narrilta, vaatinut hyvitystä. Teidän täytyy
-itsennekin myöntää, että, kun minulla oli oikeus valita aseet, hänen
-henkensä oli vallassani enkä itseäni olisi asettanut mihinkään
-suurempaan vaaraan. Olisin tämän anteeksiantoni johdosta voinut
-näytellä jalomielistä, mutta en tahtonut valehdella. Jos minun olisi
-ollut mahdollista R:ta kurittaa panematta mitenkään omaa henkeäni
-vaaraan, ei hän olisi siitä päässyt niin helpoilla kaupoilla."
-
-Katsoin kummastuneena Silvioon. Tuollainen tunnustus sai minut
-suurimmassa määrin hämmennyksiin. Hän jatkoi:
-
-"Mutta onnettomuudeksi minulla ei ole oikeutta panna henkeäni vaaraan.
-Kuusi vuotta sitte sain korvapuustin ja viholliseni elää vielä."
-
-Olin tietysti hyvin utelias.
-
-"Ettekö taistellut hänen kanssaan?" kysyin. "Mutta silloin ainakin ovat
-sangen omituiset asianhaarat teidät siitä estäneet."
-
-"Taistelin hänen kanssaan", vastasi Silvio. "Ja täällä muisto
-kaksintaistelustamme."
-
-Hän nousi ja veti eräästä laatikosta esiin punaisen, kultaisella
-töyhdöllä ja kaluunilla koristetun lakin -- jollaisia ranskalaiset
-sanovat "poliisilakiksi." Hän pani sen päähänsä: tuuman verran otsan
-yläpuolelta oli sen luoti lävistänyt.
-
-"Tiedätte", jatkoi Silvio, "että N:ssa kuuluin husaariväkeen. Tunnette
-luonteeni. Olen tottunut kaikkialla olemaan etunenässä. Nuoruuteni
-päivinä oli se suorastaan intohimoni. Siihen aikaan olivat vallattomat
-kepposet muodissa ja minä olin suurin kujeilija koko armeijassa. Me
-kerskuimme sillä kuinka paljo kestimme juoda; olen Denis Davidoffin
-ylistämän kuuluisan Burnoffinkin juonut pöydän alle. [Burnoff oli
-ratsuväen upseeri, joka oli tunnettu juopottelustaan ja kerskailustaan
-ja jonka Alexanteri I:sen aikana elänyt sotilasrunoilija Denis Davidoff
-on tehnyt kuolemattomaksi.] Kaksintaistelut kuuluivat rykmentissämme
-säännölliseen päiväjärjestykseen. Minä otin kaikkiin osaa joko
-todistajana tai toimivana henkilönä. Toverini jumaloivat minua ja
-rykmentin komentajat, jotka muuttuivat vähänväliin, pitivät minua
-välttämättömänä pahana.
-
-"Ja seurasin levotonta kunniani rataa, kunnes rykmenttiimme lähetettiin
-nuori mies eräästä rikkaasta ylhäisestä perheestä -- hänen nimeään en
-tahdo mainita. Konsanaan en ole nähnyt toista niin onnen hemmottelemaa
-ihmistä! Ajatelkaa nuoruutta, neroa, kauneutta, kuohuvaa iloisuutta,
-hurjaa rohkeutta, helähtävää nimeä, rahaa niin paljo kuin tahdotte --
-ja voitte saada käsityksen siitä vaikutuksesta, jonka hänen
-ilmestymisensä teki meihin. Yliherruuteni sai sysäyksen. Maineeni
-häikäisemänä etsi hän aluksi ystävyyttäni. Mutta minä kohtelin häntä
-kylmästi, ja silloin kääntyi hän vähintäkään nureksimatta minusta pois.
-Minä aloin häntä vihata. Hänen menestyksensä rykmentissä ja naisten
-kesken saattoi minut epätoivoon. Etsin aihetta riitaan. Mutta minun
-pilkkapuheihini vastattiin pilkkapuheilla, jotka minusta aina näyttivät
-nokkelammilta ja purevammilta kuin omani; ainakin olivat ne paljoa
-hauskempia. Hän laski leikkiä, minä vihasin. Vihdoin, tanssijaisissa,
-jotka antoi eräs puolalainen kartanon omistaja, nähtyäni, että kaikki
-naiset ja nimenomaan emäntäkin, jonka kera olin hyvissä väleissä,
-tekivät hänet huomionsa esineeksi kuiskasin hänen korvaansa karkean
-typeryyden. Hänen vihansa leimahti ja hän antoi minulle korvapuustin
-Tempasimme miekkamme. Naiset pyörtyivät: meidät erotettiin, mutta vielä
-samana yönä läksimme sovitulle paikalle kaksintaistelua varten.
-
-"Aamu koitti. Kahden todistajani kera olin taistelupaikalla ja odotin
-sanomattomalla kärsimättömyydellä vastustajaani. Aurinko oli jo noussut
-ja sen säteet alkoivat jo kuumottaa. Silloin huomasin hänet etäältä.
-Hän tuli jalkaisin, paitahihasillaan, ainoastaan yhden todistajan
-seuraamana. Menimme häntä vastaan. Kun hän läheni meitä, huomasin, että
-hänen lakkinsa, jota hän piteli käsissään oli täynnä kirsikoita.
-
-"Todistajamme mittasivat kahdentoista askeleen välimatkan. Minun vuoroni
-oli ensin laukaista; mutta raivoni ja vihani olivat niin suuret, etten
-voinut luottaa käteni varmuuteen, ja voittaakseni aikaa ja
-rauhottuakseni luovutin hänelle ensimmäisen laukauksen. Mutta
-vastustajani hylkäsi sen. Silloin päätettiin, että arpa saisi ratkaista
-Hän ampui ja hänen luotinsa meni lakkini lävitse. Nyt oli minun
-vuoroni. Vihdoinkin oli hänen henkensä käsissäni. Katsoin häneen
-tarkkaavaisesti havaitakseni hänen kasvoillaan edes hiemankaan
-levottomuuden jälkeä. Ei -- siellä seisoi hän pistoolini suun edessä ja
-haeskeli kypsiä kirsikoita lakistaan ja syleksi sydänluita eteensä --
-ne lentelivät melkein jalkoihini. Hänen kylmäverisyytensä saattoi minut
-epätoivoon.
-
-"Mitä hyvää minulle on siitä, jos otan hänen henkensä, kun hän panee
-siihen niin vähän arvoa?
-
-"Silloin pälkähti häjynkurinen tuuma mieleeni. Laskin pistoolini alas.
-
-"'Näyttää siltä', sanoin, 'ettette tällä hetkellä ole kuolintuulella.
-Haluatte mieluummin syödä aamiaista: En tahdo teitä häiritä.'
-
-"'Ette häiritse minua lainkaan', vastasi hän. 'Pyydän, ampukaa vain...
-tai miten haluatte; teidän vuoronne on ampua ja olen milloin tahansa
-käytettävänänne.'
-
-"Astuin todistajien kera syrjään ja selitin, ettei tarkotukseni ollut
-tällä hetkellä ampua; ja niin oli kohtaus lopussa.
-
-"Erosin palveluksestani ja vetäydyin tänne maalle. Mutta siitä pitäen ei
-ole kulunut päivääkään, jona en olisi kostoa ajatellut. Nyt on hetkeni
-lyönyt..."
-
-Silvio vetäsi taskustaan kirjeen, jonka oli saanut edellisenä päivänä,
-ja antoi sen käteeni. Joku -- todennäköisesti henkilö, jolla hänen
-asiansa olivat hoidettavana -- kirjotti hänelle Moskovasta, että
-"kysymyksessä oleva henkilö" aikoo pian mennä naimisiin erään nuoren,
-kauniin tytön kera.
-
-"Arvaatte kai", sanoi Silvio, "kuka kysymyksessä oleva henkilö on.
-Matkustan Moskovaan. Saadaanpas nähdä, katsooko hän aivan häidensä
-edellä kuolemaa silmiin yhtä kylmäverisesti kuin ennen muinoin
-kirsikoineen."
-
-Näin sanottuaan nousi hän, heitti lakin maahan ja kulki huoneessa
-edestakaisin kuin tiikeri häkissään. Olin kuunnellut häntä vaiti;
-omituiset, ristiriitaiset tunteet olivat minut vallanneet.
-
-Palvelija astui sisään ja ilmotti, että hevoset olivat jo valmiina.
-Silvio puristi voimakkaasti kättäni ja me syleilimme toisiamme. Hän
-istuutui talonpoikaisille rattaille, joilla oli kaksi arkkua, toinen
-sisältäen hänen pistoolinsa ja toinen matkatavaransa. Sanoimme vielä
-kerran hyvästit ja hevoset kiitivät pois.
-
-
-II.
-
-Useampia vuosia oli kulunut, ja eräät perheasiat vaativat minut
-asettumaan pieneen kyläpahaseen N:n piirissä. Vaikkakin minulla oli
-puuhaa maatilallani, en voinut olla huokaamatta ajatellessani
-huoletonta, vilkasta elämää, jota siihen asti olin elänyt. Vaikeinta
-oli minun tottua viettämään ypöyksin pitkiä, ikäviä talvi- ja
-kevätiltoja. Päivälliseen asti onnistuin jotenkuten tappamaan ajan
-jutellen starostan kera, innostaen työmiehiä ja katsellen uusia
-tekeillä olevia rakennuksia. Mutta pimeän tullen en tiennyt lainkaan
-mihin ryhtyä. Vähät kirjat, jotka löysin romuhuoneesta ja kaapista
-muistin jo ulkoa. Muutamat kertomukset, joita emännöitsijä Kirilovna
-tiesi -- olin jo kuullut moneen kertaan. Talonpoikain laulut alkoivat
-minua ikävystyttää; olin paennut jo punssin ja muiden juomain turviin,
-mutta niistä sain päänkipuja. Ja sitä paitsi pelkäsin, totuuden
-tunnustaakseni, tulevani juopoksi pelkästä surusta -- tunsin
-piirissämme monia sellaisia malleja, ne ovat pahimpia lajiaan.
-
-Läheisiä naapureita ei minulla ollut, lukuunottamatta paria kolmea
-juoppoa, joiden seurakeskustelu rajottui melkein pelkkiin huokauksiin.
-Niiden seuraa parempana pidin yksinäisyydenkin. Lopulta päätin syödä
-päivällistä niin myöhään kuin mahdollista ja mennä levolle niin
-aikaisin kuin mahdollista. Siten onnistuin iltoja lyhentämään ja päiviä
-pitentämään; ja minusta oli kaikki hyvin.
-
-Neljän virstan päässä tilaltani oli kartano, joka kuului kreivitär
-B:lle. Mutta siellä asui ainoastaan hoitaja. Kreivitär oli siellä
-käynyt ainoastaan kerran, avioliittonsa ensi vuosina ja silloinkin
-jäänyt sinne vain kuukaudeksi.
-
-Erakkoelämäni toisena keväänä kuulin eräänä päivänä, että kreivitär
-miehensä kera tulisi viettämään kesää maatilalla. Ja tosiaan saapuikin
-hän kesäkuun alussa.
-
-Rikkaan naapurin saapuminen on maalla sangen tärkeä tapahtuma.
-Tilanomistajat ja heidän alustalaisensa puhuivat siitä kaksi kuukautta
-ennen ja kaksi jälkeen. Mitä minuun tulee, täytyy tunnustaakseni, että
-tieto nuoren, kauniin naapurittaren saapumisesta kiihotti kovasti
-mieltäni. Paloin kärsimättömyydestä, haluten häntä nähdä, ja niin
-päätin seuraavana sunnuntaina hänen tulonsa jälkeen päivällisen
-syötyäni lähteä linnaan, tervehtimään rouva kreivitärtä lähimpänä
-naapurina ja alttiimpana palvelijana.
-
-Lakeija vei minut kreivin huoneeseen ja meni tuloni ilmottamaan. Huone
-oli kookas ja kalustettu kaikella mahdollisella ylellisyydellä.
-Seinävarsilla seisoi kaappeja kirjoja täytenään, ja jokaisen kaapin
-päällä bronssinen rintakuva. Marmorikamiinin yläpuolella oli suuri
-peili. Lattialle oli levitetty villakangas ja se peitetty
-persialaisilla matoilla. Kun olin erakkolassani vierastunut kaikista
-ylellisyysesineistä enkä ollut pitkiin aikoihin nauttinut rikkauden
-näkemisestä, valtasi minut eräänlainen arkuus, ja minä odotin kreivin
-ilmestymistä samallaisella pelolla kuin maalaisanoja ministeriä, jolle
-tahtoo tulla esitetyksi.
-
-Ovi aukeni ja kaunis, noin kolmenkolmatta vuotias mies astui sisään.
-Kreivi otti minut vastaan mitä suurimmalla, herttaisimmalla tavalla.
-Rohkaisin mieleni ja tahdoin selittää tuloni syyn, mutta en ehtinyt
-sitä saada esiin, kun hän jo mitä ystävällisimmin toivotti naapurin
-tervetulleeksi. Istuuduimme. Hänen vapaa, miellyttävä pakinansa
-karkotti pian saamattoman arkuuteni; ja olin jo saanut takaisin
-tavallisen kylmäverisyyteni, kun äkkiä näyttäytyi kreivitär -- ja
-hämini oli suurempi entistään. Hän oli todellakin kaunis rouva.
-Kreivi esitti minut. Tahdoin näyttää vapaalta, mutta mitä enemmän
-ponnistelin esiintyäkseni luonnollisesti, sitä saamattomammaksi ja
-hämmentyneemmäksi tunsin itseni. Antaakseen minulle aikaa tyyntyäkseni,
-alkoivat uudet tuttavani puhella keskenään, ikäänkuin näyttääkseen,
-että kohtelivat minua ilman muodollisuuksia ja kuten vanhaa hyvää
-ystävää.
-
-Sillävälin olin noussut, kävelin huoneessa sinne ja tänne, katsellen
-kirjoja ja maalauksia. En juuri ymmärrä maalaustaidetta, mutta muuan
-taulu veti huomioni puoleensa. Se oli jokin sveitsiläinen maisema,
-mutta minun silmiini ei pistänyt tekotavan etevyys, vaan se seikka,
-että taulun oli lävistänyt kaksi kuulaa; molemmat reiät olivat aivan
-päälletysten.
-
-"Oivallinen laukaus!" huomautin kreiviin kääntyen
-
-"Niin", sanoi hän, "sangen merkillinen laukaus. Oletteko perehtynyt
-ampumiseen?" jatkoi hän.
-
-"Jokseenkin hyvin", vastasin sangen iloissani siitä, että keskustelu
-oli kääntynyt aiheeseen, josta minäkin voin puhua mukana. "Luulen, että
-saan sattumaan korttiin kolmenkymmenen askeleen päästä, -- tietysti
-edellyttäen, että pistooli on minulle tuttu ennaltaan."
-
-"Todellakin?" sanoi kreivitär eloisan harrastuksen ilmeellä. "Ja sinä,
-kultaseni, saatko sinäkin kolmenkymmenen askeleen päästä korttiin
-sattumaan?"
-
-"Voimmehan jonakin lähimmistä päivistä koettaa", vastasi kreivi.
-"Aikoinani en ollut mikään huono ampuja, mutta viiteen vuoteen en ole
-pistooliin enää koskenut."
-
-"Oi", huomautin, "silloin löisin vetoa, että ammutte ohi kahdenkymmenen
-askeleen päästäkin. Pistoolilla ampuminen vaatii päivittäistä
-harjotusta. Tiedän sen kokemuksesta. Rykmentissämme kävin parhaasta
-ampujasta. Sitte en sattumalta ottanut pistoolia käteeni kokonaiseen
-kuukauteen, omani oli näet korjattavana ja uskokaa pois, herra kreivi,
-kun aloin jälleen ampua, ammuin neljä kertaa peräkkäin pullon ohitse
-kahdenkymmenen askeleen päästä. Kapteenimme, hauska, hyväntahtoinen
-veitikka, sattui olemaan saapuvilla ja sanoi: 'Helkkarissa, toveri,
-ethän voi saada edes pulloakaan kallistumaan! Sepäs vasta raittiutta!'
-Ei, uskokaa pois, herra kreivi, täytyy alituiseen harjotella itseään,
-muuten ruostuu. Paras ampuja, jonka olen konsaan tuntenut, käsitteli
-pistoolia joka päivä, ampui vähintään kolme kertaa päivällisen edellä.
-Sitä unhotti hän yhtä vähän kuin viinaryyppyään ruuan alle."
-
-Kreiviä ja kreivitärtä näytti miellyttävän se, että olin tullut
-puheliaaksi.
-
-"Ja millainen ampuja hän sitte oli."
-
-"No, jos hän esimerkiksi näki kärpäsen seinällä, -- te nauratte, rouva
-kreivitär -- mutta se on tosiaankin niin -- kun hän sattumalta näki
-kärpäsen, huusi hän: 'Tuos, Kuska, pistoolini!' Kuska tuo ladatun
-pistolin. Pau, kärpänen on nuuskana seinässä."
-
-"Sepäs taitoa!" huudahti kreivi. "Ja mikä hänen oli nimensä?"
-
-"Silvio, herra kreivi."
-
-"Silvio!" huusi kreivi hypähtäen pystyyn. "Oletteko tuntenut Silvion?"
-
-"Olenkoko tuntenut! Olimme hyvät ystävät; häntä pidettiin
-rykmentissämme omaan väkeen kuuluvana! mutta viiteen vuoteen en ole
-hänestä kuullut mitään. Olette siis tekin hänet tuntenut, herra
-kreivi?"
-
-"Niin, olen tuntenut hänet, sangen hyvin. Eikö hän kentiesi ole teille
-koskaan kertonut omituisesta tapahtumasta elämässään?"
-
-"Tarkotatte kai korvapuustia, jonka hän kerran sai tanssiaisissa
-eräältä taivastelijalta."
-
-"Eikö hän sanonut teille tämän taivastelijan nimeä?"
-
-"Ei... mutta herra kreivi", huudahdin, aavistaen asian oikean laidan,
-"pyydän anteeksi, en tiennyt... olisitteko te kentiesi hän?"
-
-"Olen, minä itse", vastasi kreivi tavattoman hämillään. "Ja tämä
-luotien lävistämä taulu on muisto viimeisestä kohtauksestamme."
-
-"Oi, pyydän, rakas", sanoi kreivitär, "älä puhu siitä. Minua
-kauhistuttaa, kun kuulen tuota juttua mainittavan."
-
-"Ei", vastasi kreivi, "minun täytyy herralle kertoa kaikki. Hän tietää,
-kuinka loukkasin hänen ystäväänsä, ja on kohtuullista, että hän saa
-myös tietää, kuinka Silvio kosti."
-
-Kreivi sysäsi minulle istuimen ja minä kuuntelin uteliaalla
-jännityksellä seuraavaa kertomusta: "Ensimäisen kuukauden, _honey
-moon_, vietimme täällä, tällä tilalla. Tähän taloon liittyy elämäni
-onnellisimman samoinkuin tuskallisimmankin silmänräpäyksen muisto.
-
-"Eräänä iltana olimme ratsastamassa. Vaimoni hevonen pillastui, häntä
-alkoi pelottaa, hän laskeutui maahan ja pyysi minua taluttamaan
-hevostaan, hän itse menisi jalkaisin kotiin. Siellä näin oven edessä
-matkarattaat. Minulle ilmotettiin, että muuan herra odotti huoneessani
-ja oli kieltäytynyt ilmottamasta nimeään, oli vain sanonut, että
-hänellä on asioita suoritettavana kanssani. Menin huoneeseen ja
-pimeänhämärässä näin pitkäpartaisen, pölyttyneen miehen. Hän seisoi
-kamiinin luona. Menin hänen luoksensa ja koetin hänen piirteitään
-muistella.
-
-"'Etkö tunne minua, kreivi?' sanoi hän väräjävällä äänellä.
-
-"'Silvio!' huusin minä.
-
-"Ja täytyy tunnustaakseni, että tunsin hiusteni nousevan pystyyn.
-
-"'Niin, se olen', jatkoi hän. 'Minulla on vielä laukaus puolellani,
-olen tullut sen ampumaan. Oletko valmis?'
-
-"Sivutaskusta näin pistoolin pistävän esiin. Mittasin välimatkaa
-kaksitoista askelta ja pyysin häntä heti ampumaan, ennenkuin vaimoni
-ehtisi sisään. Hän vitkasteli ja tahtoi valoa. Tuotiin kynttilöitä.
-
-"Suljin oven ja kielsin päästämästä ketään sisään, ja sitte vaadin
-vielä kerran häntä ampumaan. Hän kohotti pistoolinsa ja tähtäsi... Minä
-luin sekuntteja. Ajattelin häntä, vaimoani... kului kamala minuutti...
-Silvio laski alas aseensa.
-
-"'Minusta on ikävää', sanoi hän, 'mutta pistoolini ei ole ladattu
-kirsikoilla... luodit ovat niin raskaita... mutta johtuipa mieleeni:
-tämä ei näytä kaksintaistelulta, vaan murhalta. En ole tottunut
-ampumaan aseetonta miestä. Alkakaamme kuten muinenkin: heittäkäämme
-arpaa, kenen on ensiksi ammuttava.'
-
-"Päätäni pyörrytti... luulen, että hylkäsin tarjouksen... vihdoin oli
-toinen pistooli ladattuna. Käärimme pari paperilappua, panimme ne
-lakkiin, jonka kerran olin ampunut puhki. Vedimme arpaa. Minä voitin
-toistamiseen.
-
-"'Sinulla on hittolaisen onni, kreivi', sanoi hän nauraen tavalla, jota
-en kina voi unhottaa.
-
-"En tiedä, kuinka oli laitani ja kuinka hänen onnistui minut pakottaa
--- mutta minä ammuin ja luoti sattui tähän tauluun."
-
-Kreivi osotti läväistyä maisemaa. Hänen kasvonsa olivat tulipunaiset.
-Kreivitär oli valkosempi kuin hänen taskuliinansa ja minun oli vaikea
-pidättää huudahdustani.
-
-"Ammuin siis", jatkoi kreivi. "Ammuin harhaan, luojan kiitos... sitte
-tähtäsi Silvio... tällä kertaa näytti hän todellakin hirvittävältä.
-Äkkiä aukenee ovi. Mascha syöksee sisään ja heittäytyy kaulaani. Hänen
-läsnäolonsa antoi minulle jälleen rohkeutta.
-
-"'Kultaseni', sanoin, 'etkö sitte näe, että teemme vain pilaa? Kuinka
-pelästynyt olet! Mene, mene, juo lasi vettä ja palaa sitte takaisin.
-Esitän sinulle sitte vanhan, hyvän toverin.'
-
-"Mascha yhä epäröi.
-
-"'Sanokaa minulle, onko totta, mitä mieheni sanoo?' kysyi hän kääntyen
-hirveään Silvioon. 'Onko totta, että on vain leikki kysymyksessä?'
-
-"'Hän laskee aina leikkiä, kreivitär', vastasi Silvio. 'Eräänä päivänä
-antoi hän minulle leikillään korvapuustin, leikillään ajoi hän luodin
-lakkiini; leikillään ampui hän äsken ohitseni. Nyt sallittanee minunkin
-laskea hieman leikkiä...'
-
-"Näin sanoen aikoi hän minua tähdätä -- vaimoni ollessa läsnä!
-
-"Mascha heittäytyi hänen jalkoihinsa.
-
-"'Nouse, Mascha! Älä häpäise itseäsi!' huusin raivoissani. 'Ja te,
-herra, lakkaatteko pilkkaamasta vaimoani? Tahdotteko ampua vai ette?'
-
-"'Enkä ammu', vastasi Silvio. 'Olen tyytyväinen. Tahdoin nähdä sinut
-hämmentyneenä ja pelokkaana. Pakotin sinut ampumaan itseäni; olen
-tyytyväinen. Tulet aina minut muistamaan; jätän sinut omantuntosi
-valtaan.'
-
-"Hän astui askeleen ovea kohden; mutta kynnyksellä hän pysähtyi, heitti
-katseen ammuttuun tauluun ja laukaisi, melkein tähtäämättä ohitse
-mennen pistoolinsa hänkin.
-
-"Vaimoni pyörtyi. Palvelijat eivät tohtineet pidättää Silviota, vaan
-katsoivat häntä kauhuissaan. Hän laskeutui portailta ja huusi ajajaa,
-ja ennenkuin olin päässyt oikein tajulleni, oli hän jo poissa."
-
-Kreivi vaikeni.
-
-Täten kuulin lopun kertomuksesta, jonka alku oli niin kiinnittänyt
-mieltäni. Sankaria en ole enää senkoommin nähnyt. Väitetään, että
-Silvio kapinan aikana olisi kuulunut Alexanteri Ypsilantin johtamaan
-harhauskoisten joukkoon ja kaatunut taistelussa Skullenin luona.
-
-
-
-
-Aatelisneiti talonpoikaistyttönä.
-
-
-Ivan Petrovitsch Berestoffin maatila sijaitsi eräässä etäisimmistä
-kuvernementeistamme. Nuoruudessaan oli hän palvellut kaartissa, mutta
-vuonna 1797 ottanut eronsa ja asettunut tilalleen, jota ei enää
-milloinkaan jättänyt. Hän oli nainut neidin, joka tosin oli
-aatelista sukuperää, mutta eli niukoissa olosuhteissa. Tämä kuoli
-lapsivuoteeseen, miehensä ollessa poissa, eräällä etäisellä
-syrjätilallaan. Leskeksi jäätyään löysi hän pian lohdutusta
-taloudellisista puuhistaan. Hän rakensi talon oman piirustuksensa
-mukaan ja perusti kutomatehtaan; hän laittoi rahalliset asiat kuntoon
-ja koko tienoo alkoi häntä pitää järkevänä ihmisenä -- mielipide, josta
-eivät koskaan olleet erimielisiä ne naapurit, jotka perheidensä ja
-koiriensa seuraamina kävivät hänen luonansa. Arkipäivinä oli hän puettu
-venäläiseen mekkoon, sunnuntaisin päällystakkiin kotona valmistetusta
-kankaasta; hän hoiti itse laskut eikä lukenut sen lisäksi muuta kuin
-senaatinlehteä.
-
-Hän oli yleisesti rakastettu, vaikkakin kansa piti häntä liian ylpeänä;
-ainoastaan lähin naapuri, Gregor Ivanovitsch Muronski, ei voinut sopia
-hänen kanssaan.
-
-Tämä oli venäläinen aatelismies vanhaa mallia. Tuhlattuaan Moskovassa
-suurimman osan omaisuuttaan ja samoihin aikoihin jäätyään leskeksi,
-palasi hän vielä säästyneelle maatilalleen, jossa hän nyt eli
-huikentelevaista elämäänsä, joskin nyt hieman toiseen tapaan. Hän
-perusti englantilaisen puutarhan, johon hän hävitti melkein kaiken,
-mitä hänellä vielä oli. Hänen hevospoikansa olivat puetut
-englantilaisen jockeyn tavoin, hänen tyttärensä kasvattajatar oli
-englantilainen. Pellot viljeltiin englantilaiseen tapaan.
-
-"Mutta vieraat kaavat eivät venäläistä leipää lisää", ja huolimatta
-tuntuvasta menojen korotuksesta eivät tulot ottaneet lisääntyäkseen.
-Maallakin oli hän löytänyt keinoja tehdäkseen uusia velkoja. Mutta
-yhtähyvin ei häntä kukaan pitänyt muuna kuin hulluna, sillä hän oli
-kuvernementin tilanomistajista ensimäinen, joka panttasi tiluksensa
-kiinnityslainaa vastaan -- toimenpide, jota siihen aikaan pidettiin
-tavattoman sekavana ja uskaliaana. Hänen moittijoihinsa kuului myös
-Berestoff, joka käytti voimakkaimpia sanoja hänestä puhuessaan. Hänen
-luonteensa pääominaisuus oli viha moisia uudistuksia vastaan. Hänen oli
-mahdoton puhua tyynesti naapurin englantilaiskiihkosta ja hän käytti
-joka tilaisuutta tätä arvostellakseen.
-
-Kun hän näytteli omistamiaan laitoksia vierailleen ja hänen
-käytännöllinen järjestyksensä houkutteli vieraan ylistyssanoihin, sanoi
-hän ironisesti hymyillen:
-
-"No niin, meillä ei ole kuten naapuri Gregor Ivanovitschilla. Kuinka
-voisimme tuhlata kaikkemme englantilaisiin tapoihin! Olemme iloiset,
-venäläiseen tapaan voimme nälän pitää loitolla."
-
-Tällaiset pilapuheet tulivat Gregor Ivanovitschin korviin -- tietysti
-kulkiessaan täydennettynä ja koristeltuna. Englantilaiskiihkoilija voi
-sietää arvostelua yhtä vähän kuin sanomalehtimiehiämmekään. Hän raivosi
-ja nimitteli panettelijaansa karhuksi ja maanmoukaksi.
-
-Sellaiset olivat molempain tilanomistajain välit keskenään, kun
-Berestoffin poika saapui maalle. Hänet oli kasvatettu X:n yliopistossa
-ja halusi antautua sotilasuralle; mutta siihen ei hänen isänsä tahtonut
-antaa suostumustaan. Mutta siviilivirkoihin ei nuorella miehellä ollut
-lainkaan mieltymystä. Kumpikaan ei tahtonut antaa perään ja niin eleli
-nuori Alexis edelleen toimetonna, vapaana herrana, samalla kuitenkin
-antaen viiksiensä kasvaa. [Aikaisemmin saivat Venäjällä ainoastaan
-sotilashenkilöt kantaa viiksiä.]
-
-Alexis oli pohjaltaan kelpo poika, ja olisi tosiaankin ollut vahinko,
-jollei hän koskaan olisi saanut solakkaa vartaloaan näyttää
-sotilaspuvussa -- jollei hän olisi saanut näyttäytyä hevosen selässä,
-vaan siihen sijaan kyyröttää kansliassa. Naapurit, jotka hänet
-metsästysretkillä näkivät aina etunenässä, huolimatta siitä, minne tie
-vei, väittivät kaikki yksimielisesti, ettei hänestä kuunaan tulisi
-kunnon virkamiestä. Kaikki nuoret naiset olivat panneet hänet merkille
-ja heittivät sopivissa tilaisuuksissa salavihkaan hänelle silmäyksiään;
-mutta Alexis välitti heistä vähät ja he saivat pitää hänen
-haluttomuutensa salaisiin lemmenliittoihin hyvänään. Itse asiassa kulki
-erään hänen kirjeensä osote kopioituna heidän keskuudessaan kädestä
-käteen: "Akulina Petrovna Kurotschkin, Moskova, Alexisluostarin
-vastapäätä, kupariseppä Saveljeffin talo, ja teitä pyydetään
-nöyrimmästi antamaan tämä kirje A.N.R:lle."
-
-Kukaan lukijoistamme, joka ei ole asunut maalla, ei voi käsittää,
-kuinka lumoavia nämä nuoret maalaisneitoset ovat! Puhtaammassa ilmassa,
-puutarhojen varjossa kasvaneina, ammentavat he elämäntuntemuksensa
-yksinomaan kirjoista. Yksinäisyys, vapaus ja lukeminen kehittää heissä
-aikaisin tunteita ja intohimoja, jotka kaupunkiemme kaunottarille ovat
-vieraita. Maalaisille nuorille naisille on postikellon helkyntä
-kokonainen elinvaihe, matka lähimpään kaupunkiin on tärkeä tapahtuma,
-jonkun vieraan käynti jättää mieleen kauvan kestäviä, ikuisia muistoja.
-Luonnollisesti on jokaisella vapaus pitää heidän omituisuuksiaan
-pilkkanaan; mutta pinnallisten katsojain pilkka ei kykene painamaan
-varjoon heidän todellisia hyviä ominaisuuksiaan, joista etevin on
-luonteen riippumattomuus, mitä ilman ei Jean Paulin mukaan voi olla
-mitään inhimillistä suuruutta. Pääkaupunkien naiset voivat kentiesi
-saada paremman kasvatuksen; mutta seuraelämä kuluttaa pian heidän
-luonteensa omituisuudet ja muovaa heidän sielunsa yhtä samanmalliseksi
-kuin heidän hiuslaitteensakin. Siinä ei ole kiittämistä eikä
-moittimista; kumminkin _nota nostra monet_, kuten antikinen oppinut
-sanoo.
-
-Voi helposti käsittää, minkä vaikutuksen Alexis teki nuoriin neitosiin.
-Hän oli ensimäinen, joka heistä näytti synkältä ja toiveissaan
-pettyneeltä; ensimäinen, joka meille puhui hävitetystä ilostaan ja
-lakastuneesta nuoruudestaan; sitäpaitsi kantoi hän surusormusta, johon
-oli kuvattu vainajan pää. Tämä kaikki oli uutta tällä paikkakunnalla.
-
-Nuoret tytöt aivan hassahtuivat häneen.
-
-Mutta Liisa -- tai Betsy, kuten Gregor Ivanovitsch häntä tavallisesti
-nimitti -- Liisa, anglokiihkoilijan tytär, oli erittäinkin häneen
-mielistynyt. Heidän vanhempansa eivät käyneet toistensa luona. Hän ei
-ollut nähnyt Alexia, ja tämä oli sentään kaikkien naapurityttöjen
-puheenaiheena. Liisa oli seitsentoistavuotias. Hänen mustat silmänsä
-ikäänkuin valaisivat hänen tummia ja sangen suloisia kasvojaan. Hän oli
-ainoa lapsi ja sentähden hemmoteltu. Hänen vallattomuutensa ja
-alituinen hyvä tuulensa ihastutti hänen isäänsä ja saattoi
-kasvattajattaren epätoivoon. Tämä oli luulosairas, nelikymmeninen vanha
-piika, nimeltään miss Jackson, maalasi kasvojaan ja kulmakarvojaan,
-luki "Pamelan" kaksi kertaa vuodessa, sai palkkaa 2,000 ruplaa ja
-ikävöi kuollakseen barbarisen Venäjän aroilla.
-
-Liisaa hoiti Nastja, joka vaikkakin hieman vanhempi, oli yhtä vallaton
-kuin emäntänsäkin. Nastja piti kovasti emäntänsä puolta; sanalla
-sanoen, Nastja oli paljo tärkeämpi henkilö Anossoffin maatilalla kuin
-konsanaan uskottu kamarineiti ranskalaisissa murhenäytelmissä.
-
-"Saanko mennä ulos?" kysyi kerran Nastja emäntäänsä pukiessaan.
-
-"Kyllä; mihin menet sitte?"
-
-"Tugilovoon, Berestoffille. Heidän kokkinsa rouvalla on tänään
-nimipäivät ja eilen kutsuivat he meidät päivälliselle."
-
-"Merkillistä", sanoi Liisa. "Herrasväet ovat vihollisia mutta
-palvelijat ovat keskenään ystävällisellä jalalla."
-
-"Mitä herrasväki meihin kuuluu?" vastasi Nastja; "Ja sitä paitsi kuulun
-teille enkä teidän isällenne ja ettehän te ole vielä riidellyt nuoren
-Berestoffin kera, taistelkoot vanhukset taistelujaan keskenään, jos
-heitä huvittaa."
-
-"Koitapas, Nastja, saada Alexis Berestoff nähdäksesi ja sano sitte
-minulle, miltä hän näyttää ja mikä hän on miehiään."
-
-Nastja lupasi, ja Liisa odotti kärsimättömästi hänen palaamistaan.
-Vihdoin illan suussa näyttäytyi Nastja.
-
-"No, Lisaveta Gavrilovna", sanoi hän huoneeseen astuttuaan. "Olen
-nähnyt nuoren Berestoffin ja katsellut häntä oikein kuvallisesti;
-olimme kaiken päivää yksissä."
-
-"Kaiken päivää yksissä! Kerro, kerro minulle, mitä on tapahtunut!"
-
-"Jos tahdotte -- hyvä. Menimme sinne, minä, Anissja Jegorovna, Nenila,
-Dunka -- --"
-
-"Hyvä, hyvä, tiedän. No, ja sitte?"
-
-"Sallikaa, että kerron kaiken järjestyksessään. Saavuimme juuri
-ruoka-aikaan. Huone oli väkeä täytenään. Siellä olivat Kolbinskit,
-Sacharevskit, kirjurin rouva tyttärineen, Shluedinkit ja -- --"
-
-"No ja Berestoff?"
-
-"Mutta odottakaahan vähäsen. Sitte istuuduimme pöytään. Kirjurin rouva
-kunniasijalla, minä hänen rinnallaan -- tyttäret murjottivat, mutta
-mitä se minuun kuului..."
-
-"Hyvä isä, Nastja, kuinka pitkäpiimäinen olet noine
-yksityisseikkoinesi!"
-
-"Mutta tepäs olette kärsimätön! No, sitte, nousimme pöydästä... kolme
-tuntia olimme istuneet ruuan ääressä ja kaikki oli niin oivallista.
-Syötyämme menimme puutarhaan pallosille, ja silloin näyttäytyi nuori
-herra."
-
-"No, no, onko totta, että hän näyttää niin kauniilta?"
-
-"Ihmeen kaunis! Niin ihana! Pitkä, solakka ja niin
-punaposkinen -- --"
-
-"Tosiaankin! Ja minä olen häntä aina kuvitellut kasvoiltaan vaaleaksi.
-No, ja kehen hän on? Näyttikö hän surulliselta tai miettivältä --?"
-
-"Hyvä isä, ei lainkaan! En kuunaan ole nähnyt hilpeämpää ihmistä. Hänen
-pisti päähänsä leikkiä kerallamme pallosilla."
-
-"Teidän kerallanne! Mahdotonta!"
-
-"Ei lainkaan mahdotonta. Vieläpä hän koetti ottaa meitä kiinnikin ja
-suudella."
-
-"Sano mitä sanot, Nastja, mutta tämä on satuja vaan."
-
-"Sulin totuus! Tuskin pääsin hänestä eroon. Hän tahtoi olla kaiken
-päivää luonani."
-
-"Mutta sanovathan ihmiset, että hän on rakastunut eikä katso kehenkään
-ihmiseen."
-
-"Sitä en tiedä; mitä minuun tulee, katsoi hän minua liiaksikin, samoin
-Tanjaa ja kirjurin tytärtä ja Pascha Kolbinskia myös; totta puhuen ei
-hän loukannut ketään -- hän on niin herttainen."
-
-"Nämähän ovat ihmeellisiä juttuja. Ja mitä hänestä sanottiin kotonaan?"
-
-"Sanottiin, että hän on sangen kaunis herra -- niin hyvä, niin iloinen.
-Vain yksi hänessä oli moitittava -- häntä huvittaa liiaksi juosta
-tyttöjen jälestä. Mutta minusta se ei ole niin suuri onnettomuus --
-ajan mukaan hän kyllä vakaantuu."
-
-"Tahtoisin niin mielelläni hänet nähdä!" sanoi Liisa huoaten.
-
-"Mikäs sitte estää! Tugilovo ei ole kaukana täältä -- ainoastaan kolme
-virstaa: tehkää kävelyretki tai ratsastusmatka sinne päin; varmaankin
-hänet tapaatte. Hän lähtee aamuisin varhain pyssyineen metsälle."
-
-"Ei, ei se käy. Hän voisi ajatella, että juoksen hänen jälestään.
-Sitäpaitse ovat isämme vihoin keskenään, niin että minun on mahdotonta
-tehdä hänen kanssaan tuttavuutta... mutta... ah, Nastja, tiedätkös
-mitä, minä pukeudun talonpoikaistytöksi!"
-
-"Niin todellakin! Pukeutukaa karkeaan paitaan ja sarafaniin ja kulkekaa
-ujoilematta Tugilovoon päin; lyön vetoa ettei Berestoff kulje
-välinpitämätönnä ohitse."
-
-"Ja minä osaan täkäläisiä talonpoikaisnaisia matkia niin mainiosti! Ah,
-Nastja, rakas Nastja! Mikä oivallinen päähänpisto!"
-
-Ja Liisa pani maata aikeissa viedä tuumansa perille
-
-Seuraavana päivänä istui hän kauan aiettaan tarkemmin miettien, lähetti
-sitte ostamaan karkeaa liinakangasta, sinistä noukkinia ja
-vaskinappeja. Nastjan avulla teki hän paidan ja sarafanin ja pani
-kaikki palvelijat neula käteen, jotta kaikki oli valmiina illaksi.
-Liisa koetti uutta komeuttaan ja täytyi hänen tunnustaa peilin edessä,
-ettei hän vielä koskaan ollut esiintynyt niin edukseen. Hän harjotteli
-vielä kerran osaansa, niijasi syvään ja pudisteli moneen kertaan
-päätänsä, puhui talonpoikaismurretta ja peitti nauraessaan kasvonsa
-hihallaan, joka kaikki saavutti Nastjan hyväksymisen.
-
-Yksi vain oli vaikeaa: hän koetti avojaloin kulkea pihan ylitse, mutta
-piikit pistelivät hänen hentoja jalkojaan ja hiekka ja kivet tuntuivat
-hänestä sietämättömiltä. Mutta Nastja tiesi keinon tähänkin: hän otti
-mitan Liisan jaloista ja riensi pian lampuri Trofinille, jolta hän
-tilasi parin mitanmukaisia niinivirsuja.
-
-Koitti tuskin seuraava aamu, kun Liisa jo oli hereillä. Koko talo
-nukkui vielä. Nastja odotti lampuria portilla. Torvi törähti ja kylän
-lammaskatras kulki kartanon ohitse. Nähtyään Nastjan antoi Trofin
-hänelle pienen, kirjavan kenkäparin, josta hän sai puolen ruplaa. Liisa
-jatkoi tyynesti pukeutumistaan talonpoikaistytöksi; kuiskattuaan
-Nastjalle määräyksensä miss Jacksoniin nähden, pujahti hän
-takaportaista puutarhaan ja juoksi vapaaseen luontoon.
-
-Aamurusko punasi jo itäistä taivaanrantaa ja kultaiset pilvenhattarat
-näyttivät odottavan aurinkoa ikäänkuin hoviliehakot, jotka tähystelevät
-hallitsijansa saapumista. Kirkas taivas, aamun raittius, kaste, keveät
-tuulenhenkäykset ja lintujen liverrys täyttivät Liisan sydämen
-lapsellisella ilolla. Pelko kohdata jonkun tuttavan näytti antavan
-siivet hänen jaloilleen. Kun hän saapui metsään, joka oli hänen isänsä
-tilusten rajalla, kulki hän hiljemmin. Täällä tahtoi hän Alexia
-odottaa.
-
-Kiihkeästi sykki hänen sydämensä, hän tuskin tiesi miksi; mutta eikö
-nuoruuden kepposiin liittyvässä pelossa juuri ole niiden pääviehätys?
-Liisa tunkeutui metsän synkinpään syvyyteen. Kaukaa kaikuva puronlirinä
-tuntui toivottavan nuorta tyttöä tervetulleeksi. Hänen iloisuutensa
-hieman hilliintyi. Vähitellen vaipui hän suloisiin unelmiin. Hän
-ajatteli... mutta kuinka olisi mahdollista tarkoin kuvailla, mitä
-seitsentoistavuotias nuori tyttö ajattelee ollessaan kevätaamuna viiden
-aikaan yksin metsässä. Ja niin kulki hän ajatuksissaan tietä, jota
-molemmin puolin korkeat puut varjostivat kunnes hänet äkkiä pelästytti
-kauniin metsäkoiran haukunta. Liisa kirkaisi. Samassa kuului ääni, joka
-huusi:
-
-"Huut, Spogar, huut!..."
-
-Ja nuori metsästäjä astui esiin pensaan takaa.
-
-"Älä pelkää, rakas lapsi", sanoi hän Liisalle. "Koirani ei pure."
-
-Liisa oli jo tointunut pelästyksestään ja osasi käyttää olosuhteita
-hyväkseen.
-
-"Mutta, armollinen herra", sanoi hän, teeskennellen osaksi ujoutta,
-osaksi pelkoa, "pelkään niin että .. katsokaas sitä vain, se näyttää
-niin vihaiselta, voisi taasen törmätä valloilleen."
-
-Alexis -- onhan hänet jo tunnettu -- oli sillävälin katsellut
-tarkkaavaisesti nuorta talonpoikaistyttöä.
-
-"Tahdon sinua saattaa, koska niin pelkäät. Sallithan, että saatan
-sinua."
-
-"Kuka sinua voisi estää?" vastasi Liisa. "Vapaus vapaille, ja onhan
-tiellä tilaa kaikille."
-
-"Mistä tulet?"
-
-"Prilutschinasta. Olen seppä Vasilin tytär ja minun piti kerätä
-sieniä."
-
-(Liisalla oli niinikori kainalossaan.)
-
-"Ja sinä, herra? Sinä kai olet Tugilovosta?"
-
-"Niinpä olen. Olen nuoren herran kamaripalvelija."
-
-Alexis koetti sovittaa asemansa seuralaisensa mukaan; mutta Liisa
-katsoi häneen ja purskahti nauruun.
-
-"Jopa pääsi valhe", sanoi hän. "En ole niin tuhma kuin luulet. Näen,
-että olet nuori herra itse."
-
-"Ja mistä sen näet?"
-
-"Kaikesta."
-
-"Mutta --?"
-
-"No, kuinka olisi mahdollista, ettei voisi erottaa herraa palvelijasta!
-Sinähän kannat toista pukua, puhut toisin ja huudat koiraasikin aivan
-vieraalla nimellä."
-
-Alexia miellytti Liisa yhä enemmän, ja kun hänen tapansa ei ollut paljo
-kursailla nuorten talonpoikastyttöjen edessä, tahtoi hän häntä
-syleillä; mutta Liisa hypähti syrjään ja samalla näytti niin
-tuimannäköiseltä, että Alexia tavattomasti huvitti; kuitenkin jätti hän
-enemmät kiinnitavottelut sikseen.
-
-"Jos toivotte, että edelleenkin olemme hyviä ystäviä", sanoi hän
-arvokkaasti, "niin suvaitkaa olla unhottamatta itseänne."
-
-"Kuka sinulle on sellaista viisautta opettanut?" sanoi Alexis nauraen.
-"Olisikohan se hyvä tuttuni Nastenka, herrattarenne kamarineiti?
-Kulkeeko kulttuuri nyt sellaisia teitä?"
-
-Liisa tunsi poikenneensa osastaan ja paransi heti virheensä.
-
-"Mutta mitä pistääkään päähäsi!" sanoi hän. "Luuletko, etten
-milloinkaan ole ollut herrastalossa. Elkää luulkokaan; olen yhtä ja
-toista nähnyt ja kuullut. Muuten -- jos lörpöttelen tässä kerallasi, en
-löydä yhtään sientä. Mene, herra, tietäsi ja minä menen myös.
-Hyvästi..."
-
-Ja Liisa tahtoi mennä.
-
-Alexis tarttui hänen käteensä.
-
-"Mikä nimesi on, kultaseni?"
-
-"Akulina", vastasi Liisa koettaen vapauttaa sormiaan Alexin käsistä.
-"Päästäkää minut, herra, on jo aika mennäkseni kotiin."
-
-"No, ystäväni Akulina, tulen aivan varmasti käymään isäsi, seppä
-Vasilin luona."
-
-"Miksi niin?" vastasi Liisa vilkkaasti. "Älkää herran tähden tehkö
-sitä! Jos kotonani huomataan, että olen metsässä kulkenut herrojen
-kera, käy minulle pahasti; isäni, seppä Vasili, löisi minut
-kuoliaaksi."
-
-"Mutta minun täytyy ehdottomasti nähdä sinua vastakin."
-
-"No, sitte tulen huomenna tänne jälleen sieniä keräämään."
-
-"Mihin aikaan?"
-
-"No, vaikka aamulla."
-
-"Akulina kulta, tahtoisin sinua suudella, mutta en uskalla. Huomenna
-siis tähän aikaan, eikö niin?"
-
-"Niin, niin!"
-
-"Ethän vain minua narraa?"
-
-"En."
-
-"Vanno se."
-
-"No, pyhän perjantain kautta, minä tulen varmaan."
-
-Nuoret erosivat. Liisa riensi metsästä pois, juoksi yli peltojen,
-pujahti puutarhaan ja syöksi nurinniskoin vahtihuoneeseen, jossa Nastja
-odotti. Siellä muutti hän pukua, antoi hajanaisia vastauksia uskottunsa
-kysymyksiin ja meni sitte asuinhuoneeseensa. Pöytä oli katettu,
-aamiainen valmiina ja miss Jackson, joka jo oli maalattu ja
-sonnustettu, leikkeli ohuita voileipäviipaleita. Hänen isänsä kiitteli
-häntä aikaisesta aamukävelystään.
-
-"Mikään ei ole terveellisempää", sanoi hän, "kuin nousta varhain
-aamulla."
-
-Ja sitte mainitsi hän useampia esimerkkiä pitkästä ijästä, esimerkkejä,
-jotka hän oli ottanut englantilaisista aikakauslehdistä, liittäen
-niihin huomautuksen, ettei kukaan niistä, jotka olivat eläneet sadan
-vuoden vanhaksi, ollut itseään henkisesti rasittanut, vaan kaikki
-olivat niin talvella kuin kesälläkin nousseet aamun koitteessa.
-
-Liisa ei häntä kuunnellut. Hengessään eli hän vielä kerran läpi kaiken,
-mitä hänen aamukävelyllään oli tapahtunut ja kertasi mielessään
-Akulinan koko keskustelun nuoren metsästäjän kera, ja hänen
-omaatuntoaan alkoi pistellä. Turhaan koetti hän vakuutella itseään,
-että heidän keskustelunsa oli pysynyt sopivaisuuden rajoissa etteikä
-hänen kepposestaan voinut koitua mitään seurauksia.
-
-Hänen omatuntonsa puhui äänekkäämmin kuin ymmärryksensä. Lupaus, jonka
-hän oli tehnyt huomiseksi, vaivasi häntä enemmän kuin mikään muu, ja
-hän oli aivan aikeissa rikkoa juhlallisen valansa. Mutta eikö Alexis
-voinut, turhaan häntä odotettuaan, tulla kylään katsomaan todellista
-Akulinaa, seppä Vasilin tytärtä, -- paksua, rokonarpista tyttöä -- ja
-siten päästä hänen kevytmielisen kepposensa perille? Tämä ajatus
-pelästytti Liisaa pahoin, ja niin päätti hän seuraavana aamuna
-uudestaan esiintyä metsässä Akulinana.
-
-Alexis puolestaan oli ihastunut. Kaiken päivää ajatteli hän uutta
-tuttavuuttaan; tumman kaunottaren kuva ei yölläkään poistunut hänen
-mielestään. Tuskin koitti aamu, kun hän oli valmiiksi pukeutunut.
-Hänellä ei ollut aikaa edes ladata kiväriään, vaan meni Spogarinsa
-seurassa metsään ja riensi kohtauspaikalle.
-
-Kului melkein puoli tuntia sietämättömässä odotuksessa; vihdoin
-näki hän pensasten välistä pilkkuvan sinisen sarafanin ja riensi
-armasta Akulinaansa vastaan. Tämä hymyili hänen ihastuneelle
-kiitollisuudelleen; mutta Alexis huomasi kohta, että tytön kasvoilla
-oli surun ja huolen merkkejä. Hän tahtoi ehdottomasti tietää syyn.
-
-Liisa tunnusti, että hänen tänne tulonsa näytti hänestä
-kevytmieliseltä, että hän sitä katui, ettei tällä kertaa ollut tahtonut
-rikkoa lupaustaan, mutta että tämä kohtaus oli viimeinen ja pyysi
-nuorta herraa lopettamaan tuttavuuden, joka ei voinut viedä mihinkään
-hyviin seurauksiin.
-
-Tämän kaiken puhui hän tietysti maalaisella murteella. Mutta ajatukset
-ja tunteet, jotka yksinkertaiselle talonpoikaistytölle olivat niin
-tavattomat, saivat Alexin kummiinsa. Hän käytti koko puheliaisuutensa
-taivuttaakseen Akulinaa päätöksestään luopumaan: hän vakuutti tälle
-aikeidensa puhtautta, lupasi olla milloinkaan antamatta katumisen
-aihetta ja rukoili tyttöä, ettei tämä ryöstäisi häneltä iloa -- iloa
-ainoastaan nähdä toisiaan, vaikkapa vain kerran viikossa. Hän puhu
-intohimon kieltä ja oli tällä hetkellä todellakin rakastunut.
-
-Liisa kuunteli häntä vaieten.
-
-"Lupaa minulle", sanoi hän vihdoin, "ettet tule kylään milloinkaan
-minua katsomaan etkä keltään minua kysele. Lupaa minulle, ettet etsi
-mitään muita kohtauksia kanssani kuin ne joihin suostun."
-
-Alexis aikoi vannoa pyhän perjantain kautta, mutta Liisa keskeytti
-hänet hymyillen.
-
-"Valaa en halua, sanasi riittää minulle."
-
-Sitte kulkivat he ystävällisesti pakinoiden metsässä ympärinsä, kunnes
-Liisa vihdoin sanoi:
-
-"On jo aika lähteä kotiin."
-
-He erosivat, ja kun Alexis oli jälleen yksin, ei hän voinut käsittää,
-kuinka yksinkertainen talonpoikaistyttö oli kyennyt saamaan niin suuren
-vallan hänen ylitsensä. Hänen suhteellaan Akuliinaan oli hänestä
-uutuuden viehätys, ja vaikka merkillisen talonpoikaistytön asettamat
-ehdot tuntuivat hänestä sangen kiusallisilta, ei hänen johtunut
-mieleensäkään pettää sanaansa. Sillä pohjaltaan oli hän kukostava,
-kelpo nuorukainen, jonka vielä koskemattoman sydämen täytti puhdas,
-viaton iloisuus.
-
-Jos voisin seurata taipumustani, kertoisin tässä kaikella
-seikkaperäisyydellä, kuinka nuoret toisiaan kohtasivat, kuinka he
-tunsivat molemminpuolista taipumusta ja lähestymistä toisiinsa, mitä he
-tuumivat ja puhuivat. Mutta tiedän, ettei suurin osa lukijoista ottaisi
-ilooni osaa. Yleensä ovatkin sellaiset seikat vastenmielisiä ja ikäviä,
-ja sentähden tahdon ne sivuuttaa ja aivan lyhyeen huomauttaa, ettei
-vielä ollut kulunut kahta kuukautta, kun Aleximme oli jo toivottomasti
-rakastunut, eikä Liisakaan ollut välinpitämättömämpi, vaikkakin
-hillitympi. Molemmat olivat onnelliset päivälleen ja huolehtivat vähät
-tulevaisuudesta.
-
-Ikuisen liiton ajatus oli usein ollut heidän mielissään, mutta koskaan
-eivät he olleet siitä puhuneet. Syy oli selvä: kuinka Alexis olikaan
-rakkaaseen Akulinaansa mieltynyt, ei hän voinut pitää mitättömänä sitä
-kuilua, joka hänet erotti Akulinasta, ja Liisa puolestaan tiesi, mikä
-vihamielisyys vallitsi heidän isiensä välillä eikä voinut toivoa
-sovintoa tulevan. Sitä paitsi kutkutti hänen itserakkauttaan
-romantillinen toivo nähdä lopulta Tugilovon omistaja sepän tyttären
-jalkojen juuressa.
-
-Silloin äkkiä uhkasi eräs tärkeä tapaus katkaista heidän keskinäisen
-suhteensa.
-
-Kuulean kylmänä aamuna -- aamuna, jollaisia Venäjän syksy tarjoo
-niin usein -- ratsasti Ivan Petrovitsch Berestoff metsään, ottaen
-mukaansa kolme paria metsäkoiria, lakeijan ja useita tallipoikia
-räikkätorvineen. Samaan aikaan käski Gregor Ivanovitsch Muromski,
-kauniin, kuulean ilman houkuttelemana, satuloida lyhythäntäisen
-ratsunsa, ja niin ratsasti hän englantilaisella tilallaan ympärinsä.
-Metsää lähetessään huomasi hän naapurinsa, joka ketunnahkaturkissaan
-istui ylpeänä orhinsa selässä ja odotti jänistä, jota pojat huudellen
-ja torviaan räikyttäen ajelivat ulos tiheiköstä. Jos Gregor Ivanovitsch
-olisi voinut aavistaa tämän kohtauksen edeltäpäin, olisi hän varmaan
-kääntynyt takaisin, mutta hän oli aivan odottamatta törmännyt
-Berestoffin kera yhteen ja oli nyt ampumamatkan päässä hänestä. Ei
-ollut muuta keinoa: sivistyneenä europalaisena ratsasti hän
-vihamiehensä luo ja tervehti kohteliaasti. Berestoff vastasi
-tervehdykseen jokseenkin samalla innolla kuin kahlehdittu karhu
-osottaa, kun sen herransa käskystä täytyy tehdä kumarrus yleisölle.
-
-Samassa hypähti tiheiköstä esiin jänis ja juoksi pellolle. Berestoff ja
-lakeija huusivat täyttä kurkkua, he päästivät koirat vapaiksi ja
-seurasivat täyttä neliä. Muromskin hevonen, joka ei ollut tottunut
-metsästykseen, pelästyi ja juoksi mukana. Muromski, joka piti itseään
-hyvänä metsästäjänä päästi ohjakset valloilleen ja iloitsi salaa
-hyvästä tilaisuudesta, joka hänet oli pelastanut epämieluisesta
-seurasta.
-
-Mutta kun hänen hevosensa ehti erään rotkon reunalle, jota se ei ennen
-ollut nähnyt, teki se äkillisen sivuhyppäyksen ja viskasi ratsastajan
-maahan. Kun Muromski oli pudonnut jokseenkin raskaasti routaiseen
-maahan, jäi hän siihen makaamaan ja kiroili orhiaan, joka, ikäänkuin
-olisi äkkiä malttanut mielensä, pysähtyi kohta huomattuaan päässeensä
-taakastaan vapaaksi.
-
-Ivan Petrovitsch ratsasti hänen luoksensa ja kysyi, oliko hän loukannut
-itseään. Sillävälin oli lakeija ottanut kiinni syyllisen hevosen ja
-talutti sen luo. Hän auttoi Muromskin satulaan ja Berestoff kutsui
-naapurinsa kotiinsa. Muromski ei voinut kutsua hyljätä, sillä hän tunsi
-olevansa kiitollisuuden velassa, ja niin palasi Berestoff, ammuttuaan
-ensin jäniksen, mainehikkaana kotiinsa, mukanaan haavotettu
-vastustajansa ikäänkuin mikäkin sotavanki.
-
-Naapurukset söivät aamiaista yhdessä ja seurustelivat aivan kuten
-ystävykset. Berestoff tarjosi Moromskille vaununsa, sillä tämän täytyi
-tunnustaa, että hänen putoamisensa jälkeen oli mahdoton ratsain palata
-kotiinsa. Berestoff saattoi häntä aina vaunuihin saakka eikä Muromski
-tahtonut sanoa jäähyväisiä ennenkuin oli saanut lupauksen, että naapuri
-poikansa Alexis Ivanovitschin kera tulisi Prilutschinaan ja söisi hänen
-kanssansa. Siten näytti pillastunut, lyhythäntäinen hepo muuttaneen
-vanhan syvähaavaisen vihollisuuden painaneen unhoon.
-
-Liisa riensi Gregor Ivanovitschia vastaan.
-
-"Mitä tämä merkitsee, isä? kysyi hän hätääntyneenä. Miksi liikkaat?
-Missä on hevosesi ja kenen ovat nämä vaunut?"
-
-"Sitä et ikinä voi arvata, lapseni!" vastasi Gregor Ivanovitsch, ja
-sitte kertoi hän mitä oli tapahtunut.
-
-Liisa ei tahtonut uskoa korviaan. Gregor Ivanovitsch ei antanut hänelle
-aikaa selvitä kummastuksestaan, vaan ilmotti hänelle, että huomenna
-molemmat Berestoffit tulevat heille päivälliselle.
-
-"Mitä sanot!" huudahti Liisa kalveten. "Berestoffit, isä ja poika,
-tulevat meille päivälliselle! Ei, isä, tee mitä tahdot, mutta mistään
-hinnasta en tahdo olla saapuvilla."
-
-"Oletko mieletön!" vastasi isä. "Milloin olet tullut niin ujoksi? Tai
-elätätkö perivihaa povessasi kuin mikäkin romaanisankaritar? Kyllin,
-älä ole hassu!"
-
-"Ei, isä, ei mikään maailmassa saa minua näyttäytymään Berestoffin
-edessä."
-
-Gregor Ivanovitsch kohautti olkapäitään, ja kun hän tiesi, ettei
-vastustuksella ollut mitään voitettavissa, jätti hän jutun sikseen ja
-meni tämän vaiherikkaan ratsastuksen jälkeen levolle.
-
-Lisaveta Gregorovna riensi huoneeseensa ja huusi Nastjan luoksensa. He
-neuvottelivat kauvan tulevan vierailun johdosta. Mitä ajattelisikaan
-Alexis, jos hän tuntisi Akulinansa hyvin kasvatetuksi vallasnaiseksi!
-Mitä hän ajattelisi hänen petoksestaan, hänen siveellisestä kannastaan,
-hänen ymmärryksestään! Toiselta puolen olisi Liisa mielellään nähnyt,
-minkä vaikutuksen sellainen odottamaton kohtaus häneen tekisi... Äkkiä
-pisti ajatus hänen päähänsä. Hän ilmaisi sen heti Nastjalle; molemmat
-riemuitsivat tästä ajatuksesta ja päättivät tuumansa ehdottomasti viedä
-perille...
-
-Seuraavana päivänä kysyi Gregor Ivanovitsch aamiaisella tyttäreltään,
-aikoiko hän yhä vielä piilottua Berestoffien edessä.
-
-"Isä", vastasi Liisa, "jos niin haluat, otan heidät vastaan, mutta
-yhdellä ehdolla -- ettet, millaisena heille ilmaannunkin, mitä
-tehnenkin, minua moiti etkä osota mitään hämmästyksen etkä
-tyytymättömyyden merkkejä."
-
-"Jokin uusi kuje taas!" sanoi Ivanovitsch nauraen. "No, hyvä; tee, mitä
-tahdot, mustasilmä pikku veitikkani!"
-
-Näin sanoen suuteli hän tytärtään otsalle ja Liisa riensi pois tekemään
-valmistuksiaan.
-
-Täsmälleen kahden aikaan ajoivat kuuden hevosen vetämät maalla tehdyt
-vaunut pihaan. Muromskin molempain livrepalvelijain avulla laskeusi
-vanha Berestoff vaunusta. Hänen poikansa oli seurannut ratsain ja he
-menivät molemmat ruokasaliin, johon pöytä oli katettu.
-
-Muromski otti vieraansa ystävällisesti vastaan ja ehdotettuaan, että
-he aterian edellä tekisivät kävelyretken puutarhaan ja puistoa
-katselemaan, kuletti hän heitä huolellisesti haravoituja ja hiekalla
-siroteltuja käytäviä myöten. Vanha Berestoff säälitteli hengessään sitä
-työtä ja aikaa, joka noin hyödyttömiin seikkoihin oli tuhlattu, mutta
-piti hyvin viisaasti ajatuksensa omina hyvinään. Hänen poikansa ei
-ottanut osaa käytännöllisen ekonomin paheksumiseen eikä jalon
-anglokiihkoilijan innostukseen; hän odotteli kärsimättömästi isäntänsä
-tyttären ilmestymistä, tyttären, josta hän oli niin paljo kuullut, ja
-vaikkakin, kuten tiedämme, hän oli jo sydämensä luovuttanut, teki
-nuoruus ja kauneus yhä mahtavan vaikutuksen hänen mielikuvitukseensa.
-
-Palattuaan sisälle, istuutuivat kaikki kolme tuttavallisesti yhteen, ja
-vanhusten muistellessa muinaisia päiviä ja kertoellessa sotilasaikansa
-urostekoja, mietiskeli Alexis, mitä osaa hänen oli näyteltävä Liisan
-läsnäollessa. Hän päätti, että kylmä välinpitämättömyys kaikin puolin
-oli paras, ja siihen alkoi hän valmistautua. Ovi aukeni; hän käänsi
-päänsä sellaisella huolimattomuudella, sellaisella huomaamattomuudella,
-että kivettyneemmänkin keimailijan sydän olisi alkanut kiihkeämmin
-sykkiä. Mutta onnettomuudeksi astuikin sisälle Liisan sijaan vanha miss
-Jackson, joka maalattuna ja sonnustettuna ja silmät lattiassa teki
-pienen niijauksen, ja Alexin sotilaallinen kumarrus raukesi veteen.
-Hänellä ei ollut aikaa koota voimiaan uuteen ponnistukseen, sillä ovi
-aukeni uudelleen ja Liisa astui sisään.
-
-Kaikki nousivat. Hänen isänsä oli aikeissa esittää tyttärensä
-vieraille, mutta jäikin äkkiä seisomaan ja purasi huultansa... Liisa,
-hänen tumma Liisansa, oli maalattu kulmakarvojaan myöten ja punattu
-pahemmin kuin miss Jackson; irtokiharat, paljo vaaleammat kuin hänen
-oma tukkansa, olivat asetetut kuin mikäkin Ludvik XIV aikuinen
-peruukki; hihat _à la imbecille_ pöngöttivät kuin mitkäkin Pompadourin
-vannehameet; hänen vyötärönsä oli niin nyöritetty, jotta se oli aivan
-X-kirjaimen muotoinen ja äitivainajan kaikki timantit, jotka onneksi
-eivät vielä olleet pantatut, säkenöivät sormissa, niskassa ja korvissa.
-
-Alexis ei voinut tätä naurettavan loistavasti puettua olentoa tuntea
-Akulinakseen. Hänen isänsä suuteli neidin kättä ja hän harmissaan
-seurasi tämän esimerkkiä. Koskettaessaan pieniä, valkoisia sormia,
-tuntui hänestä kuin ne vapisisivat. Samassa huomasi hän neidin pienen
-jalan, joka tarkotuksella oli sievistelevästi pistetty esiin. Tämä sai
-hänet muuhun pukuun nähden hieman leppeämmälle tuulelle. Mitä tuli
-punaiseen ja valkoseen ihomaaliin, niin täytyy tunnustaa, ettei hän
-niitä ensi silmäyksellä huomannut eikä myöhemminkään aavistanut niiden
-olemassa oloa. Gregor Ivanovitsch muisti lupauksensa ja koetti olla
-osottamatta vähintäkään kummastusta. Mutta tyttärensä pila tuntui
-hänestä niin hauskalta, että hän tuskin saattoi pidättää nauruaan.
-Teeskentelevä englannitar ei voinut viehättyä nauruun. Hän aavisti,
-että ihomaali oli otettu hänen rasiastaan ja suuttumuksen puna
-tunkeutui hänen kasvojensa keinotekoisen ilmeen alta näkyviin. Hän
-heitteli syylliseen vihaisia katseita; mutta hän lykkäsi kaikki nuhteet
-sopivampiin tilaisuuksiin eikä ollut huomaavinaan mitään.
-
-Istuttiin pöytään. Alexis näytteli yhä hajamielisen, ajatuksiinsa
-vaipuneen osaa. Liisa sievisteli, puhui venähtelevällä äänellä
-hampaidensa välitse ja muuten ainoastaan ranskaa. Hänen isänsä katseli
-häntä ohimennen; hän ei tiennyt mikä tarkotus tytöllä oli, mutta häntä
-tämä huvitti. Englannitar oli vaiti ja raivoissaan. Peter Petrovitsch
-yksin oli kuten kotonaan. Hän söi kahden edestä, joi vahvasti, iloitsi
-omasta iloisuudestaan ja puhui aina avomielisesti ja nauroi joka hetki
-hilpeästi.
-
-Vihdoin nousivat he pöydästä. Vieraat sanoivat hyvästit ja Gregor
-Ivanovitsch päästi naurunsa ja uteliaisuutensa valloilleen.
-
-"Mutta miten on pistänyt päähäsi pitää heitä pilkkanasi?" kysyi hän
-Liisalta. "Tiedätkös mitä, valkonen ihomaali somistaa sinua mainiosti.
-En tahdo tunkeutua naisten pukuasioihin, mutta jos olisin teidän
-sijassanne, käyttäisin aina ihomaalia -- luonnollisesti määrän mukaan,
-hiukkasen vaan."
-
-Liisa oli ihastunut oikkunsa menestyksestä. Hän syleili isäänsä, lupasi
-miettiä hänen neuvoaan ja riensi lepyttämään vihastunutta miss
-Jacksonia, jonka hän ainoastaan vaivoin sai avaamaan oven ja kuulemaan
-hänen puolustelujaan. Liisaa oli hävettänyt esiintyä niin tummaihoisena
-vieraiden edessä; hän ei tohtinut kysyä -- hän oli vakuutettu, että
-hyvä, rakas miss Jackson kyllä antaa anteeksi j.n.e., j.n.e.
-
-Miss Jackson, joka oli tyytyväinen, kun ei Liisa ollut tahtonut häntä
-tehdä naurettavaksi, suuteli häntä ja lahjotti hänelle leppymisen
-merkiksi pienen paketin englantilaista ihomaalia, jonka Liisa hyvän
-näön vuoksi otti vastaan vilpittömällä kiitollisuudella.
-
-Lukijamme kyllä arvaavat, että Liisa seuraavana aamuna kiirehti metsään
-kohtaukselle.
-
-"Herra, sinä olit eilen herrasväkemme luona", sanoi hän heti kohta
-Alexille. "Mitä pidit nuoresta neidistä?"
-
-Alexis vastasi, ettei ollut häntä tarkastellut.
-
-"Mikä vahinko!" sanoi Liisa.
-
-"Miksi niin?"
-
-"Koska olisin tahtonut tietää, onko totta, mitä kerrotaan."
-
-"Ja mitä sitte kerrotaan?"
-
-"Että hän on minuun."
-
-"Kuinka hullua! Sinun rinnallasi on hän oikea linnunpelätin."
-
-"Ah, herra, on aivan synti noin puhua. Neitimme on niin vaalea ja käy
-niin kauniisti puettuna. Kuinka voisin häntä itseeni verratakaan!"
-
-Alexis vannoi, että Liisa oli kauniimpi kuin kaikki vaaleat naiset
-yhteensä, ja tätä täysin tyynnyttääkseen alkoi hän kuvailla neitiä niin
-naurettavassa valossa, että Liisan täytyi nauraa sydämensä pohjasta.
-
-"Mutta", sanoi hän huoaten, "kuinka epämiellyttävä neitimme lieneekin,
-olen minä kuitenkin häneen verraten ainoastaan sivistymätön, tuhma
-tyttö."
-
-"Oh", sanoi Alexis, "onpa sekin muka onnettomuus! No, jos haluat,
-tahdon opettaa sinua lukemaan."
-
-"Niin, miksi emme koettaisi?" sanoi Liisa.
-
-"Kaunista, kultaseni! Voimmehan heti alkaa."
-
-He istuutuivat. Alexis otti muistikirjan ja lyijykynän ja Akulina oppi
-aakkoset hämmästyttävän helposti. Alexis ei voinut hänen hyvää
-muistiaan kylliksi ihmetellä. Seuraavana aamuna halusi Liisa oppia
-kirjottamaan. Aluksi ei lyijykynä tahtonut häntä totella; mutta
-muutamien minuuttien jälkeen teki hän jo aika kauniita kirjaimia.
-
-"Kuinka ihmeellistä!" huudahti Alexis kerta toisensa jälkeen.
-
-Ja kolmannella oppitunnilla osasi Liisa jo lukea. "Natalia, bojarin
-tytär", samalla tehden luettuun huomautuksia, jotka saivat Alexin
-kummiinsa.
-
-Viikon perästä alkoivat he kirjevaihdon. Vanhan tammen ontelo sai käydä
-kirjelaatikosta. Nastja hoiti salavihkaa kirjeenkantajan virkaa. Alexis
-pani onteloon epistolansa ja nouti sieltä myös lemmittynsä karkealle,
-harmaalle paperille piirtämät variksenvarpaat. Pian osasi Akulina
-kirjottaa soreaa käsialaa ja hänen henkensä kehittyi ihmeteltävällä
-nopeudella.
-
-Sillävälin oli Ivan Petrovitsch Berestoffin ja Gregor Ivanovitsch
-Muromskin vanha tuttavuus muuttunut hartaaksi ystävyydeksi; ja muuten
-seuraavissa olosuhteissa. Muromski oli usein ajatellut sitä tosiasiaa,
-että Ivan Petrovitschin koko omaisuus hänen kuoltuaan jäisi hänen
-pojalleen ja siten Alexis Ivanovitsch tulisi kuvernementin rikkaimmaksi
-tilanomistajaksi, ja näissä olosuhteissa ei hänellä ollut mitään syytä
-sitä vastaan, että hän naisi Liisan. Vanha Berestoff puolestaan,
-vaikkakin hän sangen hyvin tunsi naapurinsa omituisuudet -- tai
-"englantilaiset hassutukset", kuten hän sanoi -- ei sentään katsonut
-ylen hänen etujaankaan, kuten esim. hänen taitavuuttaan ja kykyään.
-Gregor Ivanovitsch oli kreivi Bronskin, tunnetun vaikutusvaltaisen
-miehen läheinen sukulainen. Kreivi saattoi tehdä Alexille suuria
-palveluksia ja Muromski -- niin luuli Ivan Petrovitsch -- olisi
-todennäköisesti iloinen, nähdessään että hänen tyttärensä oli niin
-hyvin turvattu. Vanhukset olivat tuumaa niin usein hautoneet yksikseen,
-että he vihdoin sen ilmaisivat toisilleen, syleilivät toisiaan ja
-lupasivat saattaa asian järjestykseen, ja niin alkoi kumpikin tarkemmin
-harkita sotasuunnitelmaansa.
-
-Muromski käsitti, että vaikeinta oli hänen saada Betsynsä Alexin
-tuttavuuteen, sillä tuon muistettavan päivällisen jälkeen eivät he
-olleet nähneet toisiaan. Hänestä näytti kuin eivät he voisi toisiaan
-oikein sietää; ainakaan ei Alexis ollut sen koommin käynyt
-Prilutschinassa ja Liisa vetäytyi tiehensä kohta kun Ivan Petrovitsch
-heitä kunnioitti käynnillään.
-
-Kuitenkin, ajatteli Gregor Ivanovitsch, jos Alexin voin taivuttaa
-tulemaan tänne päivittäin, täytyy Liisan ehdottomasti häneen rakastua.
-Se lankee luonnostaan; aika kyllä saa lopun selviämään.
-
-Ivan Petrovitsch huolehti vähemmän tuumansa seurauksista. Hän kutsui
-poikansa luoksensa vielä samana päivänä, puhalteli paksuja savupilviä
-ja sanoi kotvan jälkeen:
-
-"Ethän, Aljoscha, ole pitkiin aikoihin puhunut sotaväkeen
-palaamisestasi! Onko husaarin univormu jo lakannut sinua
-viehättämästä?"
-
-"Ei, rakas isä!" vastasi Alexis kunnioittavasti. "Mutta näen, ettei
-sinulle ole mieliin, jos menen jälleen husaariksi; velvollisuuteni on
-totella."
-
-"Sitäpä kelpaa kuulla", vastasi Ivan Petrovitsch. "Huomaan, että olet
-kuuliainen poika, se rauhottaa minua; minä puolestani en tahdo olla
-tielläsi... en tahdo sinua pakottaa siviilivirkoihin... mutta
-toistaiseksi tahtoisin mielelläni että menisit naimisiin."
-
-"Kenen kanssa, isä?" kysyi Alexis.
-
-"Elisaveta Gregorovna Muromskin", vastasi Ivan Petrovitsch. "Sievä
-morsian, vai?"
-
-"Isä, tähän asti en ole vielä ajatellut naimista."
-
-"Juuri siksi olenkin sitä ajatellut puolestasi."
-
-"Kuinka tahdot; mutta en voi sietää Lisaveta Muromskia."
-
-"Opit kyllä häntä sietämään. Ajan mukana tulee rakkauskin."
-
-"Mutta tunnen, etten kykene tekemään häntä onnelliseksi."
-
-"Älä huolehdi hänen onnestaan. Näinkö vähän pidät arvossa isäsi tahtoa?
-Onpa tämäkin kaunista!"
-
-"Kuinka vaan pidät; mutta en tahtoisi vielä mennä naimisiin -- enkä
-mene vielä naimisiin."
-
-"Sinä menet naimisiin, muuten teen sinut perinnöttömäksi, ja mitä
-tiluksiini tulee -- lempo soikoon, myyn tai hävitän ne, enkä jätä
-sinulle ropoakaan. Jätän sinulle kolme päivää miettimisaikaa, ja
-katsokin, ettet niiden kuluessa tule silmieni eteen."
-
-Alexis tiesi, ettei, jos hänen isänsä sai jotakin päähänsä, sitä saanut
-sieltä pois kynsin eikä hampain. Mutta Alexis oli isäänsä, yhtä
-äikkäpäinen kuin tämäkin. Hän meni huoneeseen, mietti isällisen
-määräysvallan rajoja, Lisaveta Gregorovnaa, isänsä juhlallista uhkausta
-tehdä hänestä kerjäläinen ja lopuksi Akulinaa. Ensi kerran tunsi hän
-aivan selvästi, että oli intohimoisesti rakastunut; hänen päähänsä
-juolahti romantillinen ajatus, että hän nai talonpoikaistytön ja rupeaa
-elättämään itseään käsiensä työllä, ja kuta kauvemmin hän sellaista
-askelta ajatteli, sitä järkevämmältä se alkoi hänestä näyttää. Joku
-aika sitten olivat kohtaukset metsässä lakanneet sateisten säiden
-tähden. Hän kirjotti Liisalle hajanaisen kirjeen, kertoi tälle
-uhkaavasta onnettomuudesta ja pyysi hänen kättään. Hän vei kirjeen heti
-kohta heidän yhteiseen postivirastoonsa tammen ontelossa, ja meni sitte
-itseensä aivan tyytyväisenä levolle.
-
-Varhain seuraavana aamuna ratsasti Alexis, joka oli lujasti päättänyt
-toteuttaa tuumansa, Muromskin luo tunnustaakseen tälle avomielisesti
-aikeensa. Hän toivoi voivansa liikuttaa hänen jalomielisyyttään ja
-saavansa hänet puolelleen.
-
-"Onko Gregor Ivanovitsch kotona!" kysyi hän, pysähdyttäen hevosensa
-Prilutschinan päärakennuksen eteen.
-
-"Ei, herra!" vastasi palvelija. "Gregor Ivanovitsch läksi jo varhain
-ajelulle."
-
-Kuinka harmillista, ajatteli Alexis.
-
-"Onko Lisaveta Gregorovna kotona!"
-
-"On."
-
-Ja Alexis hyppäsi hevosensa selästä, antoi palvelijalle ohjakset ja
-astui ilmottamatta sisään.
-
-Nyt asia selviää, ajatteli hän ovea lähetessään. Tahdon selittää
-hänelle itselleen kaiken.
-
-Hän astui sisään ja -- oli kuin kivettynyt! Liisa -- ei, Akulina, hänen
-tummatukka Akulinansa, ei sarafanissaan, vaan valkosessa aamupuvussaan
-istui ikkunan ääressä ja luki hänen kirjettään. Oli niin kiintynyt
-lukemiseensa, ettei kuullut hänen tuloaan.
-
-Alexis ei voinut pidättää riemun huudahdusta.
-
-Liisa säpsähti, kohotti katseensa, päästi kirkauksen ja aikoi rientää
-tiehensä. Alexis syöksi hänen luoksensa ja pidätti hänet.
-
-"Akulina, Akulina!"
-
-Liisa koetti vapauttaa itseään.
-
-"Mais laissez-moi donc, monsieur -- mais etes vous fon?" huusi hän
-moneen kertaan ja kääntyi poispäin.
-
-"Akulina, rakas, kallis Akulina!" toisteli Alexis, hänen käsiään
-suudellen.
-
-Miss Jackson, joka oli kohtausta katsomassa, ei tiennyt, mitä hänen oli
-ajateltava. Samassa aukeni ovi ja Gregor Ivanovitsch astui sisään.
-
-"Ahaa!" sanoi Muromski. "No, tehän näytätte jo asian ratkaisseen!"
-
-Lukija vapauttaa meidät tarpeettomasta tehtävästä, lopun kuvaamisesta.
-
-
-
-
-Postimestari ja hänen tyttärensä.
-
-
-Toukokuussa 1816 matkustin sattumalta Z:n kuvernementissa, tietä, jota
-ei nykyisin enää käytetä. Olin vaatimattomasti puettu, matkustin
-postikyydillä ja maksoin kaksi hevosta. Siitä oli seurauksena, että
-postimestarit [kyytitalon isäntä] kohtelivat minua vähäisellä
-kunnioituksella, ja usein täytyi minun ottaa väkisin, mikä mielestäni
-oli minulle oikeudella tuleva. Kun olin nuori ja hieman hillitön, oli
-tapanani purkaa kiukkuni postimestarien kelvottomuuden ja
-epäkohteliaisuuden johdosta, kun troikka, johon minulla oli oikeus,
-valjastettiin jonkun ylempiarvoisen henkilön vaunujen eteen.
-
-Oli kuuma päivä. Kolmisen virstan päässä postiasemalta putoili muutamia
-vesipisaroita, mutta pian alkoi sataa kuin saavista kaataen ja minä
-kastuin ihoa myöten. Asemalle saavuttua oli ensi huoleni muuttaa pukua
-niin pian kuin mahdollista, toiseksi tahdoin teetä.
-
-"Kuuletko, Dunja!" huusi postimestari. "Laita samovaari kuntoon ja
-nouda kermaa."
-
-Näiden sanojen johdosta pistäysi väliseinän takaa esiin tyttö, joka
-mahtoi olla nelissätoista vuosissa, ja riensi tiehensä. Silmiini pisti
-hänen kauneutensa.
-
-"Onko hän tyttäresi?" kysyin postimestarilta.
-
-"On, tyttäreni?" vastasi hän tyytyväisellä ylpeydellä. "Hän on niin
-älykäs ja vikkelä, kaikessa aivan äitivainajaansa."
-
-Postimestari meni täyttämään käskyäni uusiin hevosiin nähden, jollaikaa
-minä katselin kömpelöitä raamatullisia kuvia seinällä, palsamia, joka
-kasvoi astiassaan, vuodetta kirjavine uutimineen ja muita esineitä
-ympärilläni. Itse postimestarin muistan vielä niin elävästi kuin
-seisoisi hän edessäni -- reipas, hyvänlainen noin 50-vuotinen mies,
-pukeutunut viheriään mekkoon, jonka rintaa koristi kaksi vaalistuneissa
-nauhoissaan riippuvaa ristiä.
-
-Tuskin olin vanhan kuskini kera istuutunut, kun Dunja jo palasi
-samovaareineen. Pikku veikistelijä oli muutamalla silmäyksellä
-huomannut, minkä vaikutuksen hän oli tehnyt minuun. Hänen suuret
-siniset silmänsä vaipuivat maahan; rupesin hänen kanssaan juttusille.
-Hän vastaili vähintäkään ujostelematta, kuten tyttö, joka on nähnyt
-maailmaa. Tarjosin hänen isälleen lasin punssia, annoin Dunjalle kupin
-teetä ja juttelimme kolmisin aivan kuin olisimme vanhoja tuttuja.
-Hevoset olivat jo kauvan seisoneet valmiina, mutta minulla ei ollut
-vielä vähintäkään halua erota postimestarista ja hänen tyttärestään.
-Vihdoin sanoin heille jäähyväiset; isä toivotti minulle onnellista
-matkaa ja tytär saattoi minua vaunujeni luo.
-
-Eteisessä pysähdyin ja pyysin saada häntä suudella jäähyväisiksi. Dunja
-suostui... muistelen suudelleeni sangen monta tyttöä sen jälkeen, kun
-tällaisen homman alotin, mutta yhdestäkään ei ole jäänyt mieleeni niin
-pysyvää suloista muistoa...
-
-Kului niin useampia vuosia: asianhaarat veivät minut jälleen samaa
-tietä samoille seuduille. Muistin postimestarin tyttären ja iloitsin
-ajatellessani, että saan häntä jälleen nähdä. Mutta, ajattelin,
-mahdollisesti on vanha postimestari jo muuttanut pois, ja Dunja on
-luultavasti naimisissa.
-
-Sellainenkin ajatus, että isä tai tytär olisi kuollut, pälkähti
-päähäni, ja lähestyin postiasemaa surullisissa aavistuksissa... Hevoset
-pysähtyivät pienen kyytitalon eteen.
-
-Huoneeseen astuttuani tunsin heti kuvat seinillä; pöytä ja vuode olivat
-vielä entisillä paikoillaan; mutta ikkunalaudalla ei enää ollut mitään
-kukkia ja kaikki tyyni huoneessa osotti laiminlyöntiä ja rappeutumista.
-Postimestari nukkui lammasnahkaturkkinsa peitossa; saapumiseni herätti
-hänet; hän nousi jalkeille...
-
-Hän oli postimestari kuin olikin; mutta kuinka vanhettunut! Hänen
-selaillessaan ja kopioidessaan kyytiä koskevia papereitani, katselin
-hänen harmaita hiuksiaan, syviä ryppyjä hänen kasvoissaan, joita ei
-enää pitkiin aikoihin ollut ajeltu, sekä hänen koukistunutta selkäänsä,
-enkä voinut olla kummissani kysymättä, kuinka kolme neljä vuotta olivat
-hänen rivakan, voimakkaan miehen voineet muuttaa heikoksi ukoksi.
-
-"Etkö sitte tunne minua?" kysyin häneltä. "Olemmehan hyvät tutut
-vanhastaan."
-
-"Kentiesi", vastasi hän nyreästi. "Tästä kulkee maantie; meillä on jo
-pysähtynyt paljo matkustajia."
-
-"Voiko Dunjasi vielä hyvin?" jatkoin.
-
-Vanhuksen kasvot synkistyivät.
-
-"Herrapa hänet tiennee!" vastasi hän.
-
-"Sitte hän on mennyt naimisiin?" sanoin.
-
-Vanhus ei ollut kysymystäni kuuntelevinaan ja puuhaili edelleen
-paperieni keralla.
-
-Lakkasin kyselemästä ja pyysin kupposen teetä. Uteliaisuuteni ei
-jättänyt minua rauhaan, ja toivoin, että tilkkanen punssia irrottaisi
-vanhan tuttavani kielen siteistään.
-
-Siinä en erehtynytkään. Ukko ei hylännyt tarjottua lasia. Huomasin,
-että rommi sulatti hänen äreän olentonsa. Toisen lasin saatuaan tuli
-hän puheliaaksi; hän muisti minut tai oli ainakin muistavinaan, ja niin
-kuulin häneltä kertomuksen, joka tavattomasti kiihotti ja jännitti
-mieltäni.
-
-"Tunsitte siis Dunjani?" alotti hän. "No, kuka häntä ei tuntenut. Ah,
-Dunja, Dunja! Millainen tyttö hän olikaan! Kaikki, jotka tänne tulivat,
-ylistivät häntä; kukaan ei sanonut moitteen sanaa. Ylhäiset
-rouvashenkilöt lahjottivat hänelle milloin taskuliinoja, milloin parin
-korvarenkaita. Matkustavat herrat samaten pysähtyivät täällä ikäänkuin
-tahtoen syödä päivällistä tai illallista, mutta todellisuudessa
-ainoastaan saadakseen katsella Dunjaani hieman kauvemmin. Ja kuinka
-vihastunut joku herrasmies olikaan, Dunjan läheisyydessä rauhottui hän
-ja puhui ystävällisesti minulle. Uskokaa pois, herra, hovilaiset ja
-sotaherrat tavallisesti jäivät koko puoleksi tunniksikin hänen kanssaan
-juttelemaan. Hän hoiti taloa, hän puhdisti kaiken, hän laittoi kaiken
-kuntoon, kaikkeen riitti hänellä aikaa. Ja minä vanha narri en voinut
-häntä kyllin ihailla, en pitää häntä kyllin suuressa arvossa. Enkö
-sitte rakastanut Dunjaani, enkö lastani hemmotellut? Eikö hänen
-elämänsä ollut sulaa onnea? Mutta ei, onnettomuuttaan ei voi välttää;
-mikä ihmiselle on sallittua, sitä ei voi konsanaan välttää."
-
-Ja sitte kertoi hän seikkaperäisesti onnettomuudestaan. Kolme vuotta
-sitte, eräänä talvi-iltana, kun postimestari luki jotakin uutta kirjaa
-ja Dunja laittoi väliseinän takana uutta pukua, ajoi troikka taloon.
-Matkustaja, jolla oli kirkiisilakki ja sotilaspuku ja oli kääriytynyt
-villasaaliin, astui huoneeseen ja tahtoi hevosia. Hevoset eivät olleet
-kotona. Kun matkustaja sen kuuli, tahtoi hän korottaa äänensä ja
-kasakanpamppunsa, mutta Dunja, joka tällaisiin kohtauksiin oli
-tottunut, juoksi huoneeseen ja kääntyi viehkeästi vieraalta kysymään
-eikö hän suvainnut ottaa jotakin virkistystä.
-
-Dunjan näyttäytyminen teki tavallisen vaikutuksen. Vieraan vihastus
-asettui: hän oli valmis hevosia odottamaan ja tilasi illallista. Kun
-hän riisui märän, pitkäkarvaisen lakkinsa, villasaalinsa ja kaapunsa,
-seisoi siinä solakka, nuori husaari mustine viiksineen. Hän oli pian
-kuin kotonaan ja jutteli rattosasti postimestarin ja hänen tyttärensä
-keralla.
-
-Illallinen tuotiin pöytään; hevoset olivat sillävälin palanneet;
-postimestari valjastutti ne syöttämättä vaunujen eteen. Mutta
-palattuaan huoneeseen tapasi hän nuoren miehen melkein tajutonna
-penkillä makaamassa, hän oli alkanut voida pahoin, hänen päätänsä särki
-ja hänen oli mahdoton jatkaa matkaansa... Mitä oli tehtävä?
-Postimestari luovutti hänelle vuoteensa ja S:sta oli noudettava
-lääkäri, jollei hän seuraavana aamuna tuntisi voivansa paremmin.
-
-Seuraavana päivänä oli husaarin laita yhä pahemmin. Hänen palvelijansa
-meni kaupunkiin lääkäriä noutamaan. Dunja kääri hänen päänsä liinalla,
-jonka hän oli kastellut etikalla ja istui käsitöineen hänen vuoteensa
-ääressä. Postimestarin ollessa saapuvilla voihki sairas ja puhui tuskin
-luotua sanaa; joi hän sentään kaksi kuppia kahvia ja tilasi voihkaen
-päivällistä. Dunja ei poistunut hänen luotaan. Joka hetki tahtoi hän
-juodakseen ja Dunja antoi hänelle lasin omaa laittamaansa limonaadia.
-Sairas kostutti huuliaan ja joka kerta, kun hän antoi lasin takaisin,
-puristi hänen heikko kätensä Dunjan kättä kiitollisuuden merkiksi.
-
-Puolenpäivän rinnassa saapui lääkäri. Hän tunnusteli sairaan valtimoa,
-puhui hieman saksaa hänen kanssaan ja selitti sitte venäjäksi, että
-sairas tarvitsi vain lepoa ja muutamain päiväin perästä kykenisi
-jatkamaan matkaansa. Husaari antoi hänelle viisikolmatta ruplaa
-käynnistään ja pyysi häntä päivälliselle. Lääkäri jäi; he söivät
-molemmat hyvällä ruokahalulla, joivat pullon viiniä ja erosivat sangen
-tyytyväisinä toisistaan. Kului vielä päivä ja husaari voi sangen hyvin.
-Hän oli tavattoman iloinen, hän laski leikkiä, milloin Dunjan, milloin
-postimestarin kera; vihelteli kaikenlaisia lauluja, puhui matkustajain
-kera, kirjotteli heidän hevostilauksiaan päiväkirjaan ja osasi päästä
-postimestarin kera niin hyviin väleihin, että tästä oli sangen ikävää,
-kun hänen kolmantena aamuna täytyi erota rakastettavasta vieraastaan.
-
-Oli sunnuntai. Dunja pukeutui mennäkseen kirkkoon. Husaarin vaunut
-ajettiin porrasten eteen. Hän sanoi postimestarille jäähyväiset,
-maksettuaan tälle ensin hyvin vierasvaraisuudesta; Dunjallekin sanoi
-hän jäähyväiset, mutta pyysi sitte tätä ajamaan kanssaan kirkolle, joka
-oli aivan toisessa päässä kylää. Dunja näytti epäröivän...
-
-"Mitä epäröit?" kysyi hänen isänsä. "Hänen ylhäisyytensä ei ole mikään
-susi, ei hän sinua syö, aja vaan kirkolle."
-
-Dunja istuutui vaunuihin husaarin rinnalle. Palvelija hyppäsi
-kuskipukille, ajaja vihelsi ja hevoset kiitivät tiehensä.
-
-Vanha postimestari ei käsittänyt, kuinka hän oli Dunjan sallinut lähteä
-ajamaan husaarin kera; kuinka hän oli voinut olla niin sokea ja mikä
-hänen ymmärryksensä oli pimittänyt. Ei ollut vielä kulunut puoltakaan
-tuntia, kun hänen sydäntään alkoi ahdistaa, ja hän tunsi sellaista
-levottomuutta, ettei voinut olla lähtemättä itse kirkolle.
-
-Sinne saavuttuaan näki hän, että ihmiset parhaallaan tulivat ulos
-kirkosta, mutta Dunjaa ei näkynyt. Hän riensi kirkkoon; pappi astui
-alttarin takaa esiin; lukkari sammutti kynttilöitä; kaksi vanhaa vaimoa
-rukoilivat vielä eräässä pimeässä nurkassa; mutta Dunjaa ei ollut
-kirkossa. Isäparka kykeni tuskin kysymään, oliko hänen tyttärensä
-ollut messussa läsnä. Lukkari vastasi, ettei häntä ollut näkynyt.
-Postimestari palasi kotiin enemmän kuolleena kuin elävänä. Hänellä oli
-vielä yksi toivo jälellä: Dunja oli voinut saada päähänsä ajaa
-seuraavalle postiasemalle, jonka emäntä oli hänen kumminsa.
-Epätoivoisen kiihtymyksen tilassa odotti hän palaavaksi troikkaa, joka
-hänet oli vienyt. Kyytimies ei palannut. Vihdoin illan suussa palasi
-hän, mutta yksin ja päissään, ja hän toi kamalan viestin, että Dunja
-oli matkustanut husaarin kera edelleen.
-
-Tätä onnettomuutta ei ukko jaksanut kantaa. Hän vaipui kohta samalle
-vuoteelle, jolla petturi oli levännyt päivää aikaisemmin. Ja
-harkittuaan kaikkia asianhaaroja tuli postimestari siihen päätöksen,
-että husaarin sairaus oli ollut ainoastaan teennäistä. Miesparka joutui
-todellisen kuumeen kouriin; hänet vietiin S:ään ja toisen postimestarin
-täytyi toistaiseksi astua hänen sijaansa, Lääkäri, joka oli käynyt
-husaarin luona, hoiti häntäkin. Tämä vakuutti postimestarille, että
-nuori mies oli tuiki terve, ja että hän oli jo silloin epäillyt pahoja
-aikeita, mutta kasakanpampun pelosta oli vaiennut. Sanoiko saksalainen
-totuuden vaiko ainoastaan kerskui tarkkanäköisyydellään, sitä ei
-postimestari tiennyt, mitään lohdutusta ei sairasparka saanut hänen
-sanoistaan. Tuskin oli ukko hieman toipunut, kun hän pyysi virastaan
-kahden kuukauden vapautta ja läksi jalkaisin tytärtään etsimään.
-
-Papereista tiesi hän, että nuori kapteeni Minski oli matkustanut
-Molenskista Pietariin. Mies, joka häntä oli kyydinnyt, oli sanonut,
-että Dunja, vaikkakin näytti vapaaehtoisesti lähtevän mukaan, kuitenkin
-oli itkenyt koko matkan.
-
-Kentiesi, ajatteli postimestari, tuon vielä kadotetun karitsani
-takaisin kotiin.
-
-Näissä mietteissään saapui hän Pietariin. Ismailovin hökkeleissä sai
-hän majapaikan erään entisen aliupseerin, vanhan toverinsa luota ja
-alkoi etsiä. Pian sai hän tietää, että Minski tosiaankin oli Pietarissa
-ja asui "Nöyryyden" hotellissa. Postimestari päätti mennä hänen
-luoksensa.
-
-Varhain seuraavana aamuna seisoi hän kapteenin etuhuoneessa ja pyysi
-itsensä ilmottamaan vanhana sotilaana, joka halusi hänen ylhäisyyttään
-puhutella. Poika, joka harjasi kenkiä, selitti, että herra nukkui vielä
-etteikä kukaan päässyt hänen puheilleen ennen yhtätoista. Postimestari
-poistui ja palasi määrättyyn aikaan takaisin. Minski tuli itse
-yönutussaan ja punaisessa yömyssyssään ulos hänen luoksensa.
-
-"Mitä haluat, hyvä ystävä?" kysyi hän.
-
-Ukon sydän jyskytti, kyyneleet tunkeutuivat hänen silmiinsä ja hän
-kykeni vain vapisevin äänin sanomaan:
-
-"Teidän ylhäisyytenne!... Jumalan nimessä, osottakaa minulle se
-armo..."
-
-Minski katsoi häneen terävästi, heittäysi hänen rintaansa vasten,
-tarttui hänen käteensä, vei hänet huoneeseensa ja sulki oven.
-
-"Teidän ylhäisyytenne", jatkoi ukko. "Ken on langennut, on kadotettu.
-Mutta antakaa minulle ainakin Dunjani takaisin. Olette jo kylliksi
-hänen kanssaan leikitelleet. Älkää saattako häntä syyttä suotta
-perikatoon."
-
-"Mikä on tapahtunut, sitä ei voi enää tehdä tapahtumattomaksi", sanoi
-nuori mies kovasti hämillään. "Olen rikkonut teitä vastaan ja valmis
-pyytämään anteeksi; mutta älkää ajatelkokaan, että voisin Dunjan laskea
-luotani: hän on onnellinen, siitä vastaan kunniasanallani. Mitä tahdot
-sitte hänestä? Hän rakastaa minua; hän on vieraantunut entisille
-elintavoilleen; kukaan teistä ei voi unhottaa sitä, mikä on
-tapahtunut."
-
-Sitte pisti hän jotakin vanhuksen hihaan, avasi oven ja postimestari
-näki, tietämättä miten, äkkiä seisovansa jälleen kadulla.
-
-Hän seisoi kauvan liikkumatta; vihdoin huomasi hän paperimytyn hihansa
-poimussa. Hän veti sen esiin ja kieritti siitä irralleen useampia
-viidenkolmatta ruplan seteliä. Kyynelet tunkeusivat jälleen hänen
-silmiinsä -- suuttumuksen kyyneleet. Hän repi setelit kappaleiksi,
-heitti ne maahan, polkasi jalallaan päälle ja läksi taipaleelle...
-
-Kulettuaan muutamia askelia, pysähtyi hän ja mietti tarkemmin... ja
-palasi takaisin... Mutta setelit olivat poissa. Mutta kun eräs hyvästi
-puettu mies huomasi hänet, hyppäsi samainen mies ajurin rattaille,
-istuutui ja huusi ajurille: "Pois, pois!"
-
-Postimestari ei häntä seurannut. Hän oli päättänyt palata kotiin. Mutta
-ensin halusi hän vielä kerran nähdä Dunjaparkaansa. Tässä tarkotuksessa
-palasi hän pari päivää myöhemmin vielä Minskin luo; mutta poika selitti
-hänelle karkeaan tapaan, ettei hänen herransa ottanut ketään vastaan,
-sysäsi hänet etuhuoneesta kadulle ja sulki oven hänen nenänsä edessä.
-Postimestari odotti odottamistaan ja meni sitte tiehensä.
-
-Saman päivän illalla taivalsi hän Litejnajan ylitse kotiaan kohden,
-oltuaan ensin messussa "kaikkien raskautettujen" kirkossa. Äkkiä
-kiitivät hänen ohitsensa vaunut ja hän tunsi Minskin. Vaunut
-pysähtyivät kolmikerroksisen talon edessä ja husaari riensi portaita
-ylös. Silloin pälkähti postimestarin päähän onnellinen ajatus. Hän meni
-kuskin luo ja kysäsi:
-
-"Kenen ovat nämä hevoset, rakas ystävä? Eivätkös ne ole Minskin?"
-
-"Kyllä, Minskin", vastasi kuski. "Mutta mitä haluat?"
-
-"No, enpä muuta kuin että herrasi käski minun viedä kirjeen hänen
-Dunjalleen, mutta minä olen unhottanut, missä hänen Dunjansa asuu."
-
-"Täällä se asuu, toisessa kerroksessa. Mutta tuletpa liian myöhään
-kirjeinesi, hyvä herra. Hän on nyt itse hänen luonansa."
-
-"Ei se mitään", sanoi postimestari sykkivin sydämin. "Kiitän vain
-neuvostasi, osaan kyllä hoitaa asiani."
-
-Ja näin sanoen nousi hän portaita taloon.
-
-Ovi oli suljettu. Hän soitti. Useampia minuutteja kului ahdistavassa
-odotuksessa. Sitte romahti lukko, ovi aukeni.
-
-"Eikös täällä asu Avdotja Simeonovna?" kysyi hän.
-
-"Kyllä", vastasi nuori palvelustyttö. "Mitä tahdot hänestä?"
-
-Vastaamatta sanaakaan astui postimestari etuhuoneeseen.
-
-"Et saa tulla sisään, et saa tulla sisään!" huusi tyttö. "Avdotja
-Simeonovnalla on vieraita."
-
-Mutta hänestä välittämättä meni postimestari sisään. Kaksi ensimäistä
-huonetta olivat pimeät. Kolmannessa oli valoa. Hän läheni avonaista
-ovea ja jäi seisomaan. Minski istui ajatuksiinsa vaipuneena muhkeasti
-sisustetussa huoneessa. Dunja, puettuna kaikella muodinmukaisella
-soreudella, istui hänen nojatuolinsa käsinojalla kuten ratsastajatar
-englantilaisessa satulassaan. Hän silmäili hellästi alas Minskiin ja
-kierteli mustia kiharoitaan kallisarvoisin sormuksin koristelluilla
-sormillaan. Postimestariparka! Konsanaan ei hän ollut nähnyt tytärtään
-niin kauniina. Hän ei voinut olla häntä ihailematta.
-
-"Kuka siellä on?" kysyi Dunja päätänsä kohottamatta.
-
-Postimestari oli vaiti. Kun Dunja ei saanut vastausta, kohotti hän
-katseensa -- ja vaipui huudahtaen lattialle.
-
-Pelästynyt Minski riensi luo ja nosti hänet ylös, mutta huomattuaan
-ovessa vanhan postimestarin, päästi hän äkkiä Dunjan sylistään, hypähti
-päin hänen luoksensa ja sanoi hampaitaan kiristäen ja raivosta
-vapisevalla äänellä:
-
-"Mitä täältä haet? Miksi seuraat minua kaikkialle kuin mikäkin ryöväri?
-Tahdotko minut murhata? Tiehesi täältä!"
-
-Ja tarttuen kovin kourin ukon kurkkuun, sysäsi hän hänet alas
-portaista.
-
-Vanha mies palasi majapaikkaansa. Hänen ystävänsä neuvoi häntä tekemään
-valituksen. Mutta hetkisen aprikoituaan, huiskautti postimestari
-torjuen kättään ja päätti kaikki enemmät toimenpiteet jättää sikseen.
-Kaksi päivää myöhemmin lähti hän Pietarista ja palasi postiasemalleen,
-ryhtyen jälleen virkatehtäviinsä.
-
-"Tämä on nyt kolmas vuosi ilman Dunjaani elettävänä, ja sen koommin en
-ole häntä kuullut enkä nähnyt. Herra tiesi, vieläkö hän elää vai onko
-kuollut. Kaikkea sitä tässä maailmassa tapahtuu. Hän ei ole ensimäinen
-eikä viimeinenkään, jonka lurjusmainen matkustaja kietoo verkkoihinsa,
-ensin rakastaakseen ja sitte hyljätäkseen. Pietarissa on niin paljo
-tällaisia naisolentoja, jotka tänään käyvät silkissä ja sametissa ja
-huomenna äärimmäisessä kurjuudessa lakaisevat katuja.
-
-"Kun tulen ajatelleeksi, että Dunja mahdollisesti tällä tavoin voi
-joutua perikatoon, silloin en voi välttää syntistä toivomusta, että hän
-makaisi haudassa..."
-
-Tämä oli ystäväni, vanhan postimestarin kertomus -- kertomus, jota
-useammin kuin kerran keskeyttivät kyyneleet, mitkä hän liikuttavasti
-pyyhki pois hihansa suulla, aivan kuin vihastunut Terentitsch
-Dmitrijeffin ihanassa balladissa. Nämä kyyneleet oli osaksi kiihottanut
-punssikin, jota hän kertoessaan oli tyhjentänyt kokonaista viisi lasia;
-mutta kuinka tahansa, ne liikuttivat minua syvästi. Otettuani häneltä
-jäähyväiset, kesti kauvan, ennenkuin voin unhottaa vanhan
-postimestarin, ja vielä kauvemmin muistin Dunjaa...
-
-Äskettäin matkustaessani Z:n kaupungin lävitse, muistin jälleen vanhan
-ystäväni. Kuulin, että postiasema jota hän oli hoitanut, oli
-lakkautettu. Kysymykseeni, elikö vanha postimestari vielä, en saanut
-mitään tyydyttävää vastausta. Päätin käydä tutulla seudulla, vuokrasin
-ajopelit ja ajoin N:n kylään.
-
-Oli syksy. Harmaat pilvet pimittivät taivaan ja kylmä tuuli lakaisi
-peltoja, joilta vilja jo oli korjattu, ja ajeli edellään kellastuneita
-lehtiä, jotka oli kulkiessaan temponut puista. Auringon lähetessä
-laskuaan saavuin kylään ja pysähdyin pienen majatalon eteen.
-
-Eteisestä, jossa Dunja oli minua kerran suudellut, astui portaille
-paksu vaimo, joka vastasi kysymykseeni, että vanha postimestari oli
-kuollut vuosikausi sitten. Hänen talossaan asui nyt oluenpanija ja hän
-itse oli oluenpanijan vaimo. Aloin jo katua hyödytöntä matkaani ja
-niitä seitsentä ruplaa, jotka olin suotta tuhlannut.
-
-"Mihin hän kuoli?" kysyin oluenpanijan vaimolta.
-
-"Juomiseen", vastasi hän.
-
-"Ja missä lepää hän haudattuna?"
-
-"Aidan varressa, vaimovainajansa vieressä."
-
-"Voisikohan joku näyttää minulle haudan?"
-
-"Miksettei? Kuules, Vanka! Jätä vihdoinkin kissa rauhaan. Vie tämä
-herra kirkkomaalle ja näytä hänelle postimestarin hauta."
-
-Nämä sanat kuultuaan riensi repaleinen, punatukkainen ja lisäksi
-toissilmä poikanen luokseni ja vei minut suoraa päätä kirkkomaalle.
-
-"Oletko tuntenut vainajan?" kysyin häneltä tiellä.
-
-"Kuinka en olisi tuntenut! Hänhän neuvoi minulle miten tehdään
-pajupillejä. Kuinka usein huusinkaan hänelle -- herra häntä siunatkoon
--- hänen tullessaan kapakasta: 'Setä, setä, anna meille pähkinöitä!' Ja
-silloin heitteli hän meille pähkinöitä. Aina leikki hän meidän
-kerallamme."
-
-"Ja muistavatko matkustajat vielä häntä?"
-
-"Tästä kulkee nyt enää vähän matkustajia. Väliin käy asessori
-paikkakunnalla. Mutta hän ei pidä väliä kuolleista. Viime kesänä ajoi
-tänne vaunuilla ylhäinen rouva ja kysyi postimestaria ja kävi hänen
-haudallaan."
-
-"Millainen rouva?" kysyin uteliaana.
-
-"Hyvin kaunis rouva", vastasi poika. "Hän ajoi kolmivaljakolla,
-mukanaan kolme pientä herraa, imettäjä ja pieni musta koira, ja kun
-hänelle sanottiin, että postimestari oli kuollut, alkoi hän itkeä ja
-sanoi lapsilleen: 'istukaa täällä hiljaa, minä menen kirkkomaalle.' --
-No, minä tarjouduin viemään hänet sinne, mutta hän sanoi tietävänsä
-tien. -- Ja sentään antoi hän minulle viisi kopekkaa. Kuinka se olikaan
-hyvä rouva!"
-
-Saavuimme kirkkomaalle. Autio paikka, jonka aluetta ei mikään
-rajottanut. Yltympärinsä oli puuristejä, mutta ainoaakaan puuta ei
-ollut niitä varjostamassa. En ole eläessäni nähnyt niin ikävää
-kirkkomaata.
-
-"Tässä on vanhan postimestarin hauta", sanoi poika, hypäten
-multakummulle, jolla oli vaskikuvalla koristettu puuristi.
-
-"Ja rouva kävi tällä haudalla?" kysyin.
-
-"Niin", vastasi Vanka. "Katselin häntä loitompaa. Hän heittäytyi maahan
-ja jäi kauvaksi niin makaamaan. Sitte palasi hän kylään, kävi papin
-luona, antoi hänelle rahaa ja ajoi taasen pois. Mutta minulle antoi hän
-viisi kopekkaa -- niin antelias rouva!"
-
-Minäkin annoin pojalle viisi kopekkaa enkä enää katunut, että olin
-tehnyt tämän pienen matkan ja menettänyt seitsemän ruplaa.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of Project Gutenberg's Laukaus y.m. kertomuksia, by Alexander Pushkin
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LAUKAUS Y.M. KERTOMUKSIA ***
-
-***** This file should be named 52895-8.txt or 52895-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/2/8/9/52895/
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/52895-8.zip b/old/52895-8.zip
deleted file mode 100644
index cbd6e70..0000000
--- a/old/52895-8.zip
+++ /dev/null