diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/52890-8.txt | 4492 | ||||
| -rw-r--r-- | old/52890-8.zip | bin | 91446 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 4492 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..d9d0092 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #52890 (https://www.gutenberg.org/ebooks/52890) diff --git a/old/52890-8.txt b/old/52890-8.txt deleted file mode 100644 index f1891b3..0000000 --- a/old/52890-8.txt +++ /dev/null @@ -1,4492 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Kuinka meistä tuli kirjailijoita, by Various - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Kuinka meistä tuli kirjailijoita - Suomalaisten kirjailijoiden nuoruudenmuistelmia - - -Author: Various - - - -Release Date: August 25, 2016 [eBook #52890] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KUINKA MEISTÄ TULI KIRJAILIJOITA*** - - -E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - -KUINKA MEISTÄ TULI KIRJAILIJOITA - -Suomalaisten kirjailijoiden nuoruudenmuistelmia - -Suomen Kirjailijaliiton julkaisu - - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Otava, -1916. - - - - -SISÄLLYS: - - Juhani Aho: Hiukkanen Kalevalan runollisuudesta - Selma Anttila: Kirjailijataipaleeltani - Kaarlo Atra: Ensi alkeeni kirjallisella alalla - Minna Canth: Kuinka meistä tuli kirjailijoita - Rafael Engelberg: Ensi yritykset - Hilja Haahti: Pari muistelmaa - Iivo Härkönen: Kuinka jouduin kynänkäytön alalle - Santeri Ivalo: Kuinka ja koska alotin - Valter Juva: Eräs arkkiveisujuttu - K. A. Järvi: Mitenkä minä aloin "kirjoitella" - Aino Kallas: Kuinka alotin virolaisaiheisena kirjailijana - Ilmari Kianto: "Soutajan laulujen" aikoina - R. Kiljander: Ensi yritykseni - Juhana Kokko: "Kölliskön" syntymisen syyt - Aarni Kouta: Alotteeni ja ensi alkuni - Helmi Krohn: Miten jouduin elämäkerralliselle alalle - Larin Kyösti: Nuoruuden muistoja - Eino Leino: Muistojen kaupungit - Ester Linnankoski: Muuan Linnankosken nuoruudenruno - Johannes Linnankoski: Alkusäkeet - Heikki Meriläinen: Nuoruuteni muistoja - L. Onerva: Pari lehteä muistojen kirjasta - Olli Vuorinen: Ensi yritykseni - Theodolinda Yrjö-Koskinen: Miten tulin kirjailijaksi - - - - -HIUKKANEN KALEVALAN RUNOLLISUUDESTA. - - - Luotettavimmat todistuskappaleet siitä, kuinka me kukin alotimme - ja millaisia olivat ensi askeleemme kirjallisella taipaleellamme, - eivät luullakseni ole kirjailijain omat muistelmat, vaan ehkä - enemmänkin näytteet hänen kirjailemisensa ensi tuloksista. - Sellaisia kai olisi jokaisella vanhoissa kätköissään. Muutamia - niitä löysin minäkin tuonoin eräältä vanhalta ullakolta, niiden - joukossa erään ainekirjoitusvihkon jonkun lyseon ylemmän luokan - ajalta. Tuossa vihkossa on muun muassa eräs n.s. "vapaa" aine, - joka sellaisenaan julaistuna ehkä antanee jonkunlaisen käsityksen - kyhääjänsä senaikuisista kirjallisista ihanteista ja hänen - tyylistään, jotka senjälkeen oikeastaan tuskin ovat paljoakaan - muuttuneet. Kirjailijaliiton julkaisun hyvää tarkoitusta - edistääkseni pyydän paremman puutteessa jättää sen arv. - Toimituksen käytettäväksi. - - _J. A_. - -Runollisuudella, niinkuin ylipään kirjallisuudella, on -velvollisuutena yksinkertaisimmilla esimerkeillä elämästä ja -luonnosta näyttää niiden loisto- ja varjopuolia. Se on silloin, -kuten matematikikin, puhtainta ja sanommepa ylevintä, kun voi -osoittaa suurimpia poikkeamattomia totuuksia kaikkein vähäisimmillä -ja jokapäiväisimmillä keinoilla. Silloin se kohtaa kaiun jokaisen -rinnassa, kun koskettaa aivan likeisimpiä ja tutuimpia kieliä -elämämme soittokoneessa. Jos se poikkeaa tältä uralta ja joko ylenee -Olympoon muka jumalallista kanteletta soittamaan taikka muuten menee -teeskentelyyn, tuntuu se meistä vieraalta. Se ei enää viehätä eikä -miellytä meitä, me emme voi seurata sen ääntä todellisuudessa ja -joskus vain voimme hämärän kuvitusvoiman avulla saada siitä jotakin -kuvaa eteemme. Näin ollen on jo runollisuus menettänyt lukijalle -kaiken arvonsa, se jääpi unohduksiin ja kuolee kuin äitinsä rinnoilta -temmattu imevä lapsi. Tämmöiseen ilmassa häälyvään tilaan on -runollisuus useinkin noussut, ja onpa välistä voinut ajaksi huikaista -lukijoitaan, mutta esteetillisemmästi sivistyneiden arvostelua -se ei ole koskaan voinut kestää, se on itse siitä huiennut. -- -Päin vastoin on taas semmoisten runomusten laita, jotka, niinkuin -mainitsimme, ovat sopusoinnussa meissä itsessämme vallitsevien -aatteiden ja olojen kanssa, ja siten, itse juuri kohoamatta erittäin -ylös, nostavat vastustamattomalla voimalla meidät ja aatteemme -korkeuksiin. Semmoiset runomukset ovat pysyneet ijäti uusina ja -ihailtuina, ovatpa saavuttaneet klassillisuuden nimen. Ne ovat kuin -itsestään syntyneitä, ei kenenkään tekemiä, niistä voi sanoa, että -ne ovat syttyneet "jumalallisesta kipunasta", joka on runoilijan -henkeä lämmittänyt. Tämmöisten runomusten joukkoon on luettu maailman -suurimpain yksityisten runoilijain (Runebergin y.m.) teokset ynnä -myöskin muutamat kansanrunot. Viimemainituista Kalevalamme tuskin -tarvinnee siirtyä muiden kuin Kreikkalaisten kansanrunojen edestä. -Tämäkin esiintuo kaikkein runollisimmat ajatukset ja ihanimmat kuvat -tavallisimmilla sanoilla, jokapäiväisimmät tapaukset näyttää se -semmoisena kuin ne esiintyvät ja me ne olemme nähneet, tuomalla siinä -kuitenkin esiin jonkin puolen, jota me emme ole huomanneet ja joka -juuri sen vuoksi, että se ilmaantuu ikäänkuin uutena-vanhanatuttuna, -viehättää meitä. Pienimmissäkin seikoissa löytää se jonkun kohdan, -jota kannattaa ihailla, samalla kun se taas juhlalliset kohtaukset -elämässä ja ylentävät ilmiöt luonnossa selittää sillä arvollisuudella -kuin asia vaatii, ottaen molempia selittääkseen vertauksilla, jotka -johtuvat asiasta ja likeltä kuuluvat siihen. - -Näihin väitöksiin on Kalevalassa todistuksia joka sivulla, jopa -joka säkeessäkin. Ei niitä siis tarvitse etsiä. Mistä kohti kirjan -aukaisseekin, löytyy ja ilmaantuu todistuksia kyllin. - -Tarkastelkaammepa esimerkiksi neljättäkymmentä runoa. - -Se kertoo ensin, kuinka Kalevalan uroot kulkeissaan sammon ryöstöön -Pohjolaan joutuvat kosken niskaan. Ennenkuin he kumminkaan -uskaltavat antautua kuohujen valtaan, kokee Lemminkäinen loihtemalla -poistaa kosken vaaroja. Nämä Lemminkäisen sanat tahdon ottaa -tarkastellakseni. Ensin kääntyy Lemminkäinen kosken itsensä puoleen -sanoilla: - - Heitä koski kuohuminen, - vesi vankka vellominen. - -Sitten puhuttelee hän kosken haltijoita kääntyen ensin "kosken tytön, -kuohuneitin" puoleen näin: - - Kosken tyttö, kuohuneiti, - istuite kihokivelle, - kihopaaelle paneite, - sylin aaltoja aseta, - käsin kääri käppyröitä, - kourin kuohuja kohenna, - jott' ei riusko rinnoillemme - eikä päällemme päräjä. - -Mikä hilpeä runollinen kuvaus noissa muutamissa sanoissa! Voiko -löytyä kynää, joka taitavammasti kuvaisi tuommoisen hienon, suloisen -olennon, kuin tässä on tehty! Kuka toinen näin muutamilla sanoilla -asettaisi eteemme samallaisen, yhtä selvän kuvan kuin tässä näemme! -Tässä vaaditaan heikkoa naisellista olentoa ei muilla aseilla kuin -pehmeällä sylillään asettamaan vihaisen kosken kuohuja. Tässä on -tuo kaikkivoipa sulous asetettu kaikkivoipaa voimaa vastaan. Naisen -voima on syvästi ja oikein käsitetty. Kuka muu olisi vaatinut naista -tuommoiseen vaaralliseen työhön kuin se, joka tietää, mikä voima -naisella on, ja kuinka paljon sulous ja kauneus joka paikassa voi -matkaan saada. Runo arvelee, että totta kai hilpeää hienohelmaa -luonnonvoimienkin täytyy totella. Tässähän ilmautuu aivan sama -käsitys kuin laulunkin voimasta. Silmiemme edessä kuvastaa aivan -selvään, kun luemme "_sylin_ aaltoja aseta", kosken vaahtopäiden yli -liukuva, vaahdonvalkeaan huntuun puettu olento, me olemme näkevinämme -huolekkaan, lempivän tytön, joka kokee eroittaa taistelevia -vihamiehiä. Noissa kolmessa runosäkeessä "sylin aaltoja aseta, -käsin kääri käppyröitä, kourin kuohuja kohenna", sanoo Kalevalan -runotar paljon enemmän kuin joku muu sadoilla sanoilla olisi saanut -selvitetyksi. Tässä nähdään siis, kuinka taideniekka muutamilla -luonnollisilla, mutta voimakkailla ja asiaan kuuluvilla sanoilla voi -meitä viehättää ja saada kuvitusvoimamme hereille. - -Vielä tahdon viitata lukijaa säkeeseen: - - käsin kääri käppyröitä - -ja siinä kehoittaa tarkastamaan, mitä _käppyrä_ tavallisessa kielessä -ja mitä tässä merkitsee. -- Onhan yhdellä sanalla sanottu sekä itse -asia että sitä selvittävä vertaus, onhan tässä meillä vertaus, jota -parempaa tuskin Homeroskaan olisi keksinyt. -- - -Puhuteltuaan ensin nuorta, viehättävää impeä, kuten keikari ainakin, -kääntyy Lemminkäinen vielä asiansa varmuudeksi äidin suosiota -saamaan. Hän huutaa avuksi "akkaa aaltojen alaista", Vellamoa, näin: - - Akka aaltojen alainen, - vaimo kuohun korvallinen, - nouse kourin kuohun päälle, - yskin aalloille ylene j.n.e. - -Näissä sanoissa taas on sanottu paljo ja Kalevalan tarkalla -luonnontotuudella. Kun näet nuorta tyttöolentoa pyydetään -suloudellaan ja ikäänkuin lapsellisella viehättäväisyydellään -hillitsemään kuohuja, on toisen arvokkaamman ja vanhemman naisen -asia juuri ikänsä, arvonsa ja odottamattoman ilmaumisensa kautta -vaikuttaa masentavasti noihin hurjapäisiin vintiöihin, kuohuihin. Kun -luemme "_yskin_ aalloille ylene", muistuu mieleemme Neptunon arvokas -olento, niinkuin Virgilius kuvaa hänet, ylenevänä merestä, vakavalla -vihallaan laineita laimentavana ja _quos ego'llaan_ tuulosia -säikäyttävänä. Tässä on siis yhtäpitäväisyyttä Virgilion käsityksen -kanssa! Luulemmepa vielä lisäksi Suomalaisten Runotarten käsittäneen -hurjain, valloilleen päässeiden poikain taivuttamisen paremmasti eli -varsinkin monipuolisemmasti kuin Virgilion. -- - -Senjälkeen kääntyy Lemminkäinen puhuttelemaan kosken kiviä ja -pyytää heitä "otsaansa alentamaan ja päälakeansa painamaan". Kuinka -runollista ja asian mukaista tämäkin! Samoin pyydetään Kivi-Kimmoa -puraisimella puhkaisten kiviä aukaisemaan tietä kulkeville. Kuka muu -olisi voinut mahdotonta ja satumaista näin uskottavassa muodossa -esiintuoda! Ei sillä hyvä! Veden isännän pitää "kivet saattaa -sammaliksi, hau'in vuoluiksi venonen", ettei venhe kovin kovasti -kolahtaisi "mäkipäihin"! "Mäki-pää" on hyvä, erinomainen vertaus -sekin! - -Nyt luulisi jo kaikkien pyyntöjen olevan lopussa -- mutta ei! -Suomalaisen sitkeydellä mankuu Lemminkäinen yhä vielä uutta. -Kun lukija on jo melkein tyydytetty eikä vaadi enempää, avaa -oikea taiteilija vasta hänen silmäinsä eteen kauneimman lehden -kuvakirjastaan. Sillä tavalla ihastuttaa hän sanomattomasti -lukijaansa, silloin vasta hurmautuu tämä, kun näkee, että hän on -ollut niin kokonansa viehättäjänsä vallassa, ettei ole voinut muuta -kuin ehdottomasti seurata häntä ja ihastua hänen kanssaan. Mutta -asiaan! Lemminkäinen sanoo: - - Neiti kosken korvallinen, - impi virran vierellinen, - kehreäs utuinen lanka - utuisesta kuontalosta, - veä lankasi ve'elle, - sinerväsi lainehille, - jota pitkin purren juosta, - tervarinnan teuotella. - -Käyhän Runotar tässä hiukan haaveksimaankin, mutta luonnollisesti -ja viehättävästi tapahtuu sekin. Kuinka utumaisia, läpikuultavia -ovatkin nuo säkeet! Kuinka hilpeän kevyt noissa ilmautuva aate ensi -silmäyksessä on, kuinka syvä totuus piilee sen pohjalla tarkemmin -katseltuna! Vieno nainenhan, turvallisuudessa istuva olento, ohjaa -sydämestä sydämeen kulkevalla, näkymättömällä, utuisella tunnetten -siteellä maailman meluun menehtyvää miestä. -- Kun tähän tapaan -ajattelemme tätä kohtaa, ei se ole paljasta sanasotkua, ei paljasta -runomittaa, mutta todellista runoutta, aatteiden ja muodon arvokasta -sopusointua. - -Vielä pyydetään Melatarta, peräsimen haltijaa, ja Ukkoa auttamaan -kulkijoita kosken alla kohtaavien vaarojen sivutse. Viimemainittua -puhutellessa sanotaan: - - Piä miekalla pereä, - _tuijota_ tupettomalla. - -Tuo "tuijota" on taas todistus lausumallemme väitteelle. Omituisen -sattuva on se tähän paikkaan! Luulisi, ettei voisi "tuijottaa" muilla -kuin silmillään, mutta runo on tahtonut tuolla yhdellä sanalla -näyttää sekä perämiehen vaaraa ja vakavuutta, kun sanoo hänen -peräisimellä tuijottavan. - -Tällä lailla rukoilee Lemminkäinen onnellisesti alas päästäkseen -"eikä puutu puinen pursi". Mahdotontapa se olisi ollut, sillä kuka ei -hurmautuisi noin kauniista rukouksesta! - -Mitä siis nyt siitä, mitä Kalevalan runollisuudesta olemme -esittäneet, päätämme? Ymmärrämmekö, mimmoiseen runolajiin Kalevala -kuuluu? Olemmeko muualta löytäneet tämmöistä? Emmekö? Siis on -Kalevalan runollisuus alkuperäistä, klassillista? Jos noihin -kysymyksiin edellisen johdosta voimme myöntämällä vastata, jos -päätämme seurata Kalevalan runollista katsantotapaa, samalla kuin -myös kaiken puhtaan runollisuuden, jos voimme saada runoilijamme -siltä tieltä, jonne Kalevala viittaa, etsimään ihanteitaan, saammepa -olla vakuutetut, että kirjallisuutemme on seisova vakavalla pohjalla, -että "Hellaksemme" Kalevala, on juhlallisella sinitaivaallaan meitä -hurmaava, että runollisuutemme on muodostava uuden, tähän saakka -tuntemattoman _suomalais-klassillisuuden!_ Tarvitsemmeko tuota -ollenkaan epäillä! Sanoohan aina totta puhuva Kalevalamme: - - Siitäpä nyt tie menevi, - ura uusi urkenevi, - laajemmille laulajoille, - runsahammille runoille, - nuorisossa nousevassa, - kansassa kasuavassa! - -_Juhani Aho_. - - - - -Selma Anttila. - -Kirjailijataipaleeltani. - - -Pikku tyttösenä muistan lempityöni olleen hämärän tultua istua -akkunassa ja tuijottaa metsänlaitaan tai pellolle. Varsinkin -multapelto, sen epätasainen pinta ja suuret, saviset kokkareet -askartelivat mielikuvitustani. Sarka oli kuin näyttämö, jossa auran -viillokset, vaot ja harjat, syvennykset ja ylennykset muodostivat -kiitollisen maiseman. Siihen loi silmäni kummallisia satuolentoja. -Pystyyn noussut mullan köntys kasvoi katsellessani jättiläiseksi ja -kaikkialla saralla syntyi piirre piirteeltä siitä omituisia olentoja. -Siinä oli leikkisä ukko, joka kääntyneenä minuun, otsattomana, -pää peltoon liittyneenä, pelkät kasvot näkyvissä nauroi minulle -ja viittasi suunnattoman pitkällä kädellään lukuisaa seuruettaan -ympärillään. Ja kun seurasin hänen viittaustaan, näin todellakin yhä -selvemmin hahmoja, ihmisen kasvot ja hevosen kaulan taikka makaavan -koiran, joka harjakset pystyssä kiihkeästi yritti purra jättiläisen -nenää eikä koskaan kuitenkaan ylettynyt. Se huvitti minua suuresti, -ja muistan, miten toiset lapset kyselivät, mikä minua niin nauratti. -Kerran säikytin kotiväen pahan päiväisesti. Istuin illan tullessa -lempipaikallani ja seurasin hämärän säännöttömien varjojen häälymistä -saralla. Aidan vieressä kasvava koivu tummensi varjollaan pellon -laitaa ja sen lehdettömät oksat rapsauttivat toisinaan akkunaa. -Sarkasankarini sattui silmissäni nousemaan mullasta. Se kasvoi -ja kohosi ja äkkiä, kuin sydämen isku, löi se minua välkkyvällä -miekalla. Peljästynyt, luonnoton huutoni herätti pikku veikon, ja -äitini, luullen minua sairaaksi, kyseli: mikä löi, mikä se nyt löi? -kun minä yhä hoin: se löi, se löi! - -En olisi kuitenkaan missään nimessä tahtonut ilmaista, mikä se -löi ja mitä saralla olin näkevinäni. Oli sellainen tunto, ettei -pelto-olennot sitten enää olisi tahtoneet leikkiä kanssani. - -Sitten tuli ensimäinen kouluvuosi, ja metsäinen pitkä tie, jota -kuljin, elävöittyi samalla tavalla kuin pellon sarka. Erään -Lähdekorven mäen muistan vieläkin tarkasti. Jyrkän notkon poukamassa -oli lähde, jossa kerran sattui olemaan saukko, näin sen mustan, -sileän pään ja terävät silmät. Pitkä ruumis molskahti vedessä ja -sitten oli kaikki hiljaa. Pitkään aikaan en uskaltanut liikahtaakaan -ja mielikuvitukseni teki siitä satuolennon. Enhän milloinkaan ollut -kuullut todellisuudessa sellaisesta otuksesta. Aina kun sitten kuljin -lähteen sivutse en uskaltanut kääntyä siihen selin, kuka tiesi, mikä -sieltä saattoi hyökätä. - -Todellisuus ja kuvittelu ovat aina minua vanginneet. En voi -milloinkaan lakata niitä toisiinsa sekottamasta. Ne seuraavat minua -keräten tieni oheen pelottavia voimia, joille en voi selkääni -kääntää. Ei auta muu kuin kääntyä päin, selvitellä ja eritellä, -taruilla ja kertoa. - -Julkisuuteen astuminen ei ole kuitenkaan alunpitäen lähtenyt -minun puoleltani vapaaehtoisesti. En ole koskaan ajatellut tulla -"kirjailijaksi". - -Jouduttuani Tampereelle tulin suureen elämän myllyyn. Olin siellä -yhteen aikaan viidessä yhdistyksessä joko sihteerinä, puheenjohtajana -tai muuna toimijäsenenä, oikein "populaari" henkilö, kuten sanotaan. -Jouduin väkisinkin paljon tekemisiin ihmisten kanssa ja tulin -kurkistaneeksi yhteiskunnan soppiin ja salonkeihin, verranneeksi ja --- niin, kaikki tuo vaikutti minuun kuin lapsena Lähdekorven saukko. -Jouduin ensin kauhuihini enkä sitten enää voinut kääntää näkemälleni -selkääni. Tutkistelut syistä, mahdollisuuksista kiertyivät eteeni, -veivät rauhani päivillä, uneni öillä. Luulin olevani sairas ja -hermostunut. Olin kuitenkin nuori, ja kaikenlainen sairaus oli -minulle aivan tuntematonta. En siis takertunut siihen, sillä -voittamaton työinto pakotti yhä uusiin ponnistuksiin selvittää elämän -arvotusta. Silloin antauduin kirjoittamaan itselleni, ensin salaa -illoin, sitten yhä kiihkeämmin työkseni. Sepitin kertomuksia, sillä -ihmiset ja luonteet elävöittyivät mielessäni kirkkaina. - -Toimittaja Viljakainen sai kerran käsiinsä sellaisen tarinan ja alkoi -kysellä. Hän puhui lehdestään, ja eihän siinä sitten muu auttanut -kuin julkaisu. Ja niin ne ovat sittemmin tulleet minunkin kuvitteluni -ja näkemykseni maailmalle. - -Syistä, miksi kirjoitan, en voi julkisuudessa loruella. -Luonnollisesti on minulla, niinkuin useimmilla, omat persoonalliset -vaikuttimeni, ristiriidat, jotka elämä syövyttää sielua ahdistaviksi -ja tuskaa tuottaviksi voimiksi, tunne-elämä, joka toisinaan -pyrkii ylivoimaiseksi ja kohtalokkaaksi. En voi kuitenkaan -niihin sellaisinaan kajota. Kaikenlainen itsensä kiduttaminen ja -tunnetuskiin vaipuminen taiteellisella lennolla ja persoonallisuuden -sinetin suojassakin on minulle vastenmielistä. En pyri julkisuuteen -itseni vuoksi, ja uskon, että ainoastaan se, mikä minussa on terveen -elämän jumaloimista ja haltioittamaa, voi muidenkin mieltä kiinnittää. - -_Selma Anttila_. - - - - -Kaarlo Atra. - -Ensi alkeeni kirjallisella alalla. - - -Ryhtyessäni muistelemaan ensi alkeitani "kirjallisella alalla" -muistuu mieleeni, että vuosien kuluessa useinkin olen nähnyt -arvostelijain kertovan lukijoilleen, että minä muka siirryin paletin -äärestä kirjoittelemaan. Asian laita on kuitenkin oikeastaan -päinvastoin. Ja toiseksi en vielä tänäkään päivänä ole "paletin -äärestä" minnekään siirtynyt enempää kuin ennenkään, vaikka en -myöhemmin olekaan julkisuudessa maalarina esiintynyt. -- Mutta jo -paljoa aikaisemmin kuin olin edes palettia kädessäni pitänyt, olin -kirjoitellut. - - * * * * * - -Olin siihen aikaan noin kahdentoista-vuotias. Asuimme Tampereella. -Samassa talossa oli Verkatehtaan lainakirjasto ja lukusali. -Kirjaston hoitajana oli silloin jo ja yhä vieläkin musikaalisista -harrastuksistaan aikoinaan laajoissa piireissä tunnettu työnjohtaja -Fredrik Lundelin. Hänen herttaisessa kodissaan jouduin paljon -oleskelemaan siksi, että perheen pieni pojanpoika oli paras -leikkitoverini. Pitkät iltapuhteet leikimme kahden suuressa, -kauniissa lukusalissa, rakennellen, pelaten tai lueskellen. Siellä -oli kaikki suomalaiset kuvalehdet ja huomattavimmat sanomalehdet, -joitten viimeksimainittujen alikerrat ja muut kaunokirjalliset -pätkät piankin tulivat halutuksi lukemisekseni. Parhain aarreaitta -oli kuitenkin suuri kirjasto. Joka vuosi ostettiin sinne parhain -vastailmestynyt suomenkielinen kirjallisuus. Ja kaikki oli -mielinmäärin käytettävänämme. Alituiseen kannoin kirjoja pihan yli -edes ja takaisin, iloisena ja onnellisena siitä, ettei tarvinnut -pitää mistään lainausajoista lukua, vaan alituiseen sai ottaa -uusia, kun entiset olivat luetut. Topelius, Päivärinta, Aho, Ivalo, -Reijonen, Meriläinen, Kauppis-Heikki ja Minna Canth olivat läksyjen -lomissa jokapäiväistä seuraani. Minun nuorempi leikkitoverini oli -samoihin aikoihin pahimmassa satukuumeessa. Hän etsi kirjaston -satukirjat oikein luettelon mukaan, mutta ei sittenkään saanut -kylliksensä, vaan usein kiusasi minuakin satuja kertomaan. Vaan -mistäpä niitä olisin kertonut, kun hän oli melkein kaikki samat -lukenut mitkä minäkin. Mutta hän ei hellittänyt. Ja niin aloin -vähitellen kertoa hänelle "omiani" ja innostuin yhä enemmän, kun ne -aivan odottamattomasti häntä huvittivat. - -Niihin aikoihin oli eräässä lastenlehdessä kirjoituskilpailu, ja -minäkin uskalsin sinne lähettää pienen kertomuksen. En hiiskunut -asiasta ystävälleni, enkä edes äidillenikään, vaan kaikessa -hiljaisuudessa odotin ratkaisua. Kun se vihdoin tuli, niin en -tahtonut silmiäni uskoa. Olin saanut toisen palkinnon. Epäilen -vieläkin olenko koskaan ollut iloisempi ja ylpeämpi kuin niinä -päivinä, jolloin palkintokirjani saapui ja jolloin sain nähdä ensi -kyhäykseni painettuna. - -Mutta painomustekasteen saaneen esikoiseni vaiheet eivät vielä -tähän loppuneet. Eräänä päivänä, hiukan myöhemmin, antoi opettaja -kansakoulussa ainekirjoitustunnilla seuraavaksi kerraksi -vapaaehtoisen aineen. Empimättä kirjoitin vihkooni palkitun -kirjoitukseni. Kun opettaja sitten toi vihot takaisin, luki hän -hyväksi esimerkiksi parin oppilaan ainekirjoituksen, lausuen -niitten johdosta jotakin ystävällistä. Olin tavattoman nolo, kun -hän ryhtyi jakamaan vihkoja, eikä sanonut halaistua sanaa minun -kirjoituksestani, joka oli sekä palkittu että painettu... nyrpeänä -odottelin vihkoani. Kun opettaja sen vihdoin ojensi minulle, käski -hän samalla minua tunnin loputtua opettajahuoneeseen. Hänen äänessään -oli uhkaava sävy, ja toverini katselivat minua sekä uteliaina että -vahingoniloisina. Hiukan jännittyneenä, mutta samalla uhmamielisenä -seurasin opettajaa tunnin loputtua. - --- Sinun tämänviikkoisella aineellasi on vain se vika, ettei se ole -sinun kirjoittamasi -- alkoi opettaja hyväntahtoisen ivallisesti. - --- On se... -- enempää on osannut sanoa, sillä tämä syytös oli aivan -odottamaton. - --- Vai niin. No, katsoppas tätä! -- Samalla hyväntahtoisuudella hän -otti pöydältä lehden, jossa nimimerkillä varustettu kertomukseni oli -painettuna. - --- Älä nyt juttele enempää. -- Vai kenties tämäkin kirjoitus on sinun. - --- Niin onkin. - --- Vai niinkö? -- Mutta samassa hänen epäluulonsa nähtävästi syttyi -uudestaan, sillä hän kysyi: - --- Joko olet saanut palkintokirjasi? - -Vastasin myöntävästi, ja hän käski tuoda sen seuraavana päivänä -kouluun. Oikein näkyvän todistuskappaleen esittämällä pääsin -seuraavana päivänä lopullisesti vapaaksi ensimäisen painetun -sepustukseni aiheuttamista epäluuloista. Ja kuitenkin: vielä -vuosien kuluttua, nyt tätä kirjoittaessanikin, ajattelen, että -paljon onnellisempaa olisi ollut silloiselle opettajalleni ja ehkä -minullekin, jos hän olisi uskonut ilman todistuksia... - -_Kaarlo Atra_. - - - - -Minä Canth. - -Kuinka meistä tuli kirjailijoita. - - -Suomalainen teatteri oli syksyllä v. 1878 antanut muutamia näytäntöjä -Jyväskylässä. Olimme saaneet nähdä Mariannen, Sirkan, Oman Toivoni ja -muutamia muitakin kappaleita. Mutta nämä ne vaikuttivat syvimmästi, -vaikuttivat varsinkin minuun, joka tuskin milloinkaan sitä ennen olin -mitään teatteria nähnyt, ellen ota lukuun muutamia seuranäytelmiä -ensi nuoruuteni aikana Kuopassa ja jonkun kerran sittemmin Jyväskylän -seminaarissa. - -Teatteri läksi kumminkin pian pois ja jätti pienen kaupunkimme -entiseen hiljaiseen lepoonsa. Mutta minun mielestäni ei vaan mennyt -Marianne eikä Sirkka. Rouva Aspegren oli joku korkeampi olento ja -samoin herra Wilho, -- niitä kahta minä näet enin ihailin. - -Ooh -- joka olisi päässyt teatteriin ja saanut ruveta näyttelijäksi! -Mutta minulla oli mies ja kuusi lasta -- eihän semmoista voinut -ajatellakaan. - -Ajatella? Miksei? Ajatukset -- ovathan ne tullista vapaat. -Iltasella kun olin saanut joukkoni levolle, kuvittelin minä olevani -teatterissa näyttelijänä, kuvittelin hurmaavani koko Suomen yleisön -näyttelemiselläni. Olin milloin -- Mariannena, milloin Sirkkana ja -näyttelin niin liikuttavan kauniisti, että huoneen täyteinen yleisö -minua hengittämättä seurasi. - -Ja minä nautin voitoistani vaikkakin ne olivat pelkkiä -mielikuvitteluja. Päivällä taas asetin kaikki kuusi lastani riviin -istumaan, itse asetuin heidän eteensä toiselle puolen salia ja -rupesin näyttelemään. Pekka poikani, joka silloin oli noin parin -vuoden vanha, hymähti kerran minua katsellessaan ja sanoi harvaan ja -hartaasti: "mamma on hupsu!" Josta minä tietysti hieman nolostuin. -- - -Mutta löytyipä Jyväskylässä eräs toinenkin henkilö, joka rakasti -teatteria yhtä paljon kuin minä, ja lisäksi vielä kirjallisuutta ynnä -muita taiteita. Hän oli minua kokeneempi, kypsyneempi, oli oleskellut -Helsingissä, nähnyt enemmän ja oppinut arvostelemaan taidetta -vallan toisella tavalla kuin minä, joka siinä suhteessa olin hyvin -naivisella kannalla ja tuiki kehittymätön. Se henkilö oli Robert -Kiljander. - -Eräänä kauniina päivänä -- vai lieneekö tuo päivä ollut ruma, en sitä -niin tarkoin muista -- tuli Kiljander rouvineen luokseni visiitille. -Minäkös tuosta sielussani ylpeilin, sillä tunnettua oli, ettei -Kiljander juuri rakastanut naisseuraa, vaan että hän sitä päinvastoin -vältti niin paljon kuin mahdollista. - -No niin. Minä tietysti riennän etehiseen vastaan. Tervehdittiin, -mentiin saliin, istuttiin. Ja heti paikalla kääntyi puhe teatteriin, -joka vähää sitä ennen oli lähtenyt Jyväskylästä pois. - -Minä valittamaan, että miksi syntyi Suomalainen teatteri niin -myöhään, miksei ennemmin, minun nuorna ollessani. Sillä nyt vasta -olin oppinut ymmärtämään, että olinkin luotu näyttelijäksi enkä -pedagoogin rouvaksi Jyväskylään. Ja nyt se oli liian myöhäistä. - --- Kyllä se on liian myöhäistä, myhähti Kiljander. Mutta minä tiedän -toisen neuvon: rupea kirjoittaman näytelmiä! - -Tosiaankin! Se ei ollut minusta hullumpi tuuma. Katselin häntä ensin -vähän aikaa vakavasti. Mutta se ei ollut pilantekoa, hän näytti -olevan vallan toimessaan. - --- Kirjoitetaan yhdessä, minä ehdottelin. - --- Kirjoitetaan vaan. Mikä otetaan aineeksi? - --- Kansannäytelmä tekaistaan viidessä näytöksessä. - --- Ohoh, ohoh? Eikö yksinäytöksinen riittäisi näin ensi aluksi? - --- Ei, kansannäytelmä siitä pitää nila viidessä näytöksessä. - --- Kirjoitetaan ennemmin komediia ja otetaan aihe keskisäädystä pikku -kaupungissa. - -Komediia! Sekö olisi nyt tyydyttänyt minua, jonka aivoissa pyöri niin -mieltäliikuttavat näytelmät kuin Marianne ja Sirkka. - --- Ei, kyllä minä tahtoisin ennemmin kansannäytelmää. - -Mutta Kiljander ei luopunut omasta tahdostaan hänkään. Ja kun näin -kohta syntyi erimielisyyttä välillämme, päätimme kuin päätimmekin -vihdoin kirjoittaa kumpikin erikseen. Mutta me lukisimme toisillemme -kirjoituksiamme sen mukaan kuin valmista saisimme. - -Minä tietysti suurella mielenkiihkolla heti työhön ja niin pantiin -Murtovarkaus alulle. Olin äärettömässä jännityksessä: jokohan että -minä todellakin pystyisin näytelmiä kirjoittamaan? - -Se sujui. Se sujui kuin itsestään. Oli kuin minulle joku vieras voima -olisi kirjoitusta sepittänyt, enkä minä itse. Ja kuinka minä olin -onnellinen! Jokainen repliikki, joka tuli paperille, herätti minussa -riemua. Että minä osasin, osasin todella kirjoittaa, kuka sitä olisi -uskonut! Ainoa suruni oli, etten tuota ennen ollut keksinyt. Kuinka -paljon olinkaan jo menettänyt aikaa hukkaan. - -Muillekin täytyi minun antaa osaa ilostani. Luin kirjoitustani -Elias Erkolle, joka silloin asui luonamme, oli viidentoista vanha -ja viidennellä luokalla lyseossa. Hän arvosteli ja pani minut -kirjoittamaan monta kohtaa uudelleen. Palvelijoilleni myöskin -luin, Riikalle ja Iidalle, ja heidän mielestään se oli ihmeen -hyvää. Hoppulaisen sanansutkaukset ja lauseparret heitä erittäinkin -miellytti ja kilvan he koettelivat muistella ja antaa minulle yhä -runsaammalta semmoisia. Ja kuinka he sitten olivat mielissään, -kun niitä heidänkin varastostaan pantiin paperille. Sillä tavoin -näytelmästäni tuli aivan kuin koko perheen yhteinen työ. Mieheni vain -myhähteli ja sanoi: kylläpä olette lapsellisia. - -Kiljanderille kävin uskollisesti lukemassa kirjoitustani sen mukaa -kuin se edistyi. - --- "Ja, ja -- det är intit så illa det där. Fortsätt bara", hänellä -oli tapana sanoa. - -"Inte så illa!" Se mielestäni oli jotenkin niukasti sanottu, sillä -minä puolestani olin pyhästi vakuutettu siitä, että minun näytelmäni -oli parasta, mitä milloinkaan maailmassa oli kirjoitettu. - --- Tuo ei kelpaa, hän taas välistä sanoi, se on kuin novellia, -kirjoita se uudelleen. - -Ja silloin minä sen kirjoitin uudelleen siksi, että hän sen hyväksyi. -Sillä hän se kumminkin oli minun paras auktoriteettini. -- - -Mutta kuinka kävi Kiljanderin oman näytelmän? Hän ei antanut minulle -siitä mitään selkoa, myhähteli vaan, kun sitä utelin, ja käski -odottamaan. Eihän keskinäisessä suostumuksessamme ollut mitään -määräystä tehty ajasta, hän sanoi. - -Ei ollutkaan, se kyllä oli totta. Mutta olisi hän jo voinut alkaa -yhtäkaikki. Vai rupesiko häntä jänistämään? - -Mitäs siitä, rupesi tai ei, minä vaan jatkoin näytelmääni -loppumattomalla rohkeudella ja itseluottamuksella. -- - -Mutta samoihin aikoihin alkoi kova huoli kiduttaa mieltäni. Mieheni -terveys heikkoni, hänen voimansa riutuivat päivä päivältä, en voinut -sitä enää salata itseltäni. Lääkärit eivät tienneet muuta neuvoa, -ehkä se vaan on yleistä heikkoutta, he sanoivat, kun päästäisiin -kesään, niin koetettaisiin, mitä kylvyt vaikuttaisivat. - -Odotin kesää, pelon ja toivon vaiheilla. Hän ei itse niin paljon -huomannut heikontumistaan, sanoi sitä vain turhaksi luulotteluksi, -melkeinpä hän tuskastui alinomaiseen vaarinottamiseeni ja hoiteluuni. -Mutta minulla oli vaan liiankin selvää, kuinka huolestuttava hänen -tilansa oli. En uskaltanut ajatella niitä mahdollisuuksia, jotka nyt -tunkeutumalla tunkeutuivat eteeni. - -Olisihan se ollut liian kamalata. Minun kuusi pientä lastani... - -Kesä tuli. Terveyttä se ei tuonut eikä voimain palautumista. -Päinvastoin! - -Heinäkuun 13 päivänä se kamalista kamalin tapahtui. Isku oli -musertava. En tiennyt näille ilmoille paljon mitään, näin vaan, -ikäänkuin unessa, että lapseni olivat mustissa vaatteissa ja -suruharsoissa, minä itse samoin. -- - -Mutta tosielämän tarpeet kiskaisivat minut jälleen järkiini. Tulihan -minun päättää, miten asettaisin tulevan elämäni, miten hankkisin -toimeentulon perheelleni. - --- Pidät seminaarilaisia ruuassa, se kait lienee paras keino, -neuvoivat muutamat ystävistäni Jyväskylässä. - -Hyvänen aika! Minä kun vain pakosta olin laittanut ruokaa tähän -saakka, sekö nyt sitten elinkeinokseen? Ja kannattaisiko se? -Turvaisiko se niin suuren perheen toimeentuloa kuin minulla oli? - --- Ei, antaannu ennemmin tykkänään kirjallisiin töihin, sanoivat -toiset. Onhan sinulla hyvä kynä. - -Minä näet olin suomennellut ja kirjoitellut vähin sanomalehtiin. -Mutta kokemukseni sen työn rahallisista ansioista eivät suinkaan -olleet houkuttelevinta laatua? Ei niillä tuloilla leivässä -pysyttäisi, siitä olin varma. Sitä paitsi olivat nyt sekä -ruumiilliset että henkiset ominaisuuteni niin huonot, etten saattanut -yrittääkään niin rasittavaa tointa. - -Mutta mitäs sitten? Päässäni pyöri ajatus, joka aina lopullisesti -pääsi muista voitolle. Isäni oli ennen ollut kauppiaana Kuopiossa, -äitini vielä nytkin siellä hoiti pientä kauppaliikettä -- mitä jos -minäkin koettaisin sitä keinoa? - -Ystäväni Jyväskylässä pitivät sitä hulluutena. - --- Sinulla ei ensinkään ole kauppias-luontoa, he sanoivat. Teet ennen -pitkää konkurssin ja menetät senkin omaisuuden, mikä sinulla on. - -Saattoi niinkin käydä, mutta saattoi käydä toisinkin. Ei sitä tiennyt -ennenkuin oli kokenut. Parempaa neuvoa en keksinyt, pidin siis kiinni -tuumastani ja aloin järjestää asioitani sen mukaan. - -Näissä tosielämän huolissa oli mennyt noin kolme kuukautta, jona -aikana näytelmäni oli saanut levätä aivan rauhassa laatikon pohjalla, -sivumennen sitä ajatukseni vaan joskus hipaisi, mutta aikaa ei -ollut eikä halua sitä esille ottamaan. Nyt kun olin tullut varmaan -päätökseen siitä, millä keinolla tulevaisuudessa koettaisin joukkoani -eteenpäin viedä, sain valmistavien puuhieni ohella taas sen verran -lomaa ja mielenvirkeyttä, että voin näytelmääni ensiksikin lopettaa, -sitten parannella ja kirjoittaa uudelleen kokonaan. Marraskuun -lopulla se oli sitä myöten valmiina ja lähetettiin Helsinkiin, -tohtori Bergbomille. - -Suurella jännityksellä sitten odotimme, varsinkin Kiljander ja -minä, hänen ratkaisuaan. Ehkäpä olisin minä puolestani odottanut -sitä vieläkin suuremmalla kiihkolla, ellei olisi ollut niin paljon -muita murheita. Nuorimman lapseni syntymisaika läheni, ja kun elämä -niin hiljan kovilla kourilla oli minua ruhjonnut tässä arimmassa -tilassa ollessani, en mitenkään voinut toivoa onnellisesti pääseväni -tuon kriisin läpi. Enkähän muuten niin olisi välittänyt, mutta -kovin suretti minua lapsiraukat, jotka jäisivät aivan turvattomiksi -maailmaan. - -Helmikuun 1 päivänä oli minulla seitsemäs lapseni käsivarrella. -Viikon, pari häilyi elämäni silloin kuin oljenkorrella. Mutta korsi -ei katkennut, ja kuukauden kuluttua olin jo siksi reipastunut, -että saatoin vähitellen ruveta muuttopuuhiin. Pitkin aikaa olin -muuttanut rahaksi tarpeettomia tavaroita, loput olivat hevoskyydillä -lähetettävät Kuopioon. - -Näissä hommissa ollessani tulee Olga Kiljander eräänä päivänä -luokseni. - -Hyvin salaperäisesti pyytää hän minua toiseen huoneeseen, että saisi -puhua kahdenkesken. - -Ja hän vei minut vallan toiselle puolen salia, iski silmää ja puhui -kuiskaamalla, vaikka tiesimmekin vallan hyvin, ettei ketään ollut -ovien takana kuuntelemassa. - --- Tiedätkös mitä! Nyt on Robert kirjoittanut näytelmän. - --- Elä?! Sinä narraat! - --- Niin totta kuin -- Saat uskoa, hän on kirjoittanut näytelmän. - --- Ja ihanko se on valmis? - --- Ihan valmis. Yhdessä näytöksessä. - --- Katsoppas sitä! Eikä ole virkkanut minulle mitään. - --- Elä herran tähden anna hänen tietää, että sinulla on vihiä -asiasta. Minä olisin aivan onneton -- - --- Kuinka? Etteikö hän sitten minulle sitä lukisikaan? Mutta sehän -olisi -- - --- Niin, semmoinen hän on. Siellä hän pitää sitä laatikossa lukon -takana ja saat nähdä, että hän sen taas polttaa, niin hän on tehnyt -ennenkin. Monta monituista näytelmää hän on jo sillä tavalla pannut -menemään. - --- Hyvänen aika! -- Kuule meidän pitää se estää. - --- Emme voi. Etkös luule, että minä olen koettanut. Mutta hän on -itsepäinen kuin synti. - --- Koetetaan yhdessä. Sepä kumma, ettei kaksi naista saisi yhtä -miestä taipumaan. - --- Ei, elä ajattelekaan -- - --- Olehan vaiti. Sinä tuot sen nyt ensiksikin tänne minulle -luettavaksi -- - --- Mutta kun hän ei anna! - --- Otat sen hänen laatikostaan ja tuot salaa. - --- Herra Jumala, en minä uskalla, jos hän huomaa, että se on poissa. - --- Minä sen luen muutamassa tunnissa. Ei hän sillä välin ehdi sitä -kaivata. - --- No, minä koetan. Mutta jos sinä tästä hiiskut sanaakaan -yhdellekään ihmiselle, niin olet onneton. - --- Elä pelkää joutavia. - -Samana iltana hän jo toi sen minulle. Tuli hengästyneenä, punakkana, -hermostuneena, vihko nutun alla kätkössä. Minä etehiseen häntä -vastaan. - --- Joko se on mukana? - --- St, st! Onko sinulla vieraita? - --- Ei ole ket'ikään. Tule vaan sisään. Tuossako se nyt on? - -Minulla oli -- kädessäni käsikirjoitus. Luin kansilehdellä: -"Mästarens snusdosa." - --- Mutta osaatko nyt olla niin varovainen, ettei sitä kukaan ihminen -näe? - --- Saat olla huoletta. - --- Robert on poissa tänä iltana. Huomisaamuna tulen sitä hakemaan -niin varhain, että ehdin saada sen paikoilleen ennenkuin hän nousee. -Niin että lue se nyt heti paikalla. - --- Kyllä. - -Minä sisään aarteineni ja sitten lukemaan samassa tuokiossa. Loppuun -pääsin tuota pikaa ja -- päähäni iski rohkea tuuma. - -Hain kiireesti kynän ja paperia ja aloin suomentaa. En sitä tietysti -likimainkaan saisi aamuun valmiiksi, mutta minäpä en aamulla -antaisikaan sitä vielä takaisin. Parissa kolmessa päivässä ehtisin -sen kyllä suomentaa ja tuskinpa hän huomaisi sitä kaivata sillä aikaa. - -Kiihkeästi ryhdyin työhön, sillä minun muutenkin täytyi niin pian -kuin mahdollista saada se valmiiksi ennenkuin muuttopuuhat minua -kovin ahtaalle panisivat. Seuraavana aamuna varhain ensimäiset -kuormat huonekaluja laitettaisiin jo menemään, ja minä olin sitä -varten jo tyhjentänyt kaappia ja piironkia. - -Istuin ruokasalissa, liikutin Lyylin kätkyettä vuoroin jalallani, -vuoroin vasemmalla kädelläni, oikealla näet kirjoitin. Ja sillä välin -komentelin vanhempia lapsia olemaan hiljaa. - -Muutamia lehtiä olin saanut suomennetuiksi, kun kuulin etehisen oven -käyvän. - -Taivas! Siellä varmaankin tuli vieraita. Mihinkä ehtisin saada kaikki -paperit kätköön? - -Ruokakaappi seisoi siinä lähellä tyhjennettynä huomista matkaa -varten. Sinne työnsin yläosan vasemmanpuoliseen kaappiin sekä -Kiljanderin vihon että käännöspaperit ja kaikki. Ehdin parhaiksi -saada kaapin kiinni ja vääntää lukkoon, kun ovea avattiin ja sieltä -erään tuttavani pää pisti sisään. - --- Otetaanko vastaan? - --- Otetaan! Terve tultua! - -Ja minä kiirehdin tulijaa kattelemaan hyvin viattoman näköisenä. -En antanut pienintäkään aavistusta siitä, että minulla oli jotain -salattavaa, vieläpä lisäksi niin intresanttia salattavaa. - -Se ilta kului tyyten ja seuraavaa päivää koko pitkältä, etten -joutanut suomennostani sen enempää muistelemaan. Pienokaiseni oli -jotenkin levoton, sain valvoa kaiken yötä ja aamulla tuntui pääni -varsinkin niin heikolta, etten jaksanut ajatella paljon ensinkään. -Siitä siihen, että pystyssä pysyin. - -Hevosmiehet ajoivat pihaan, huonekalut olivat laitettavat rekeen, -peitettävät, nuoritettavat. Kaikki ne saatiin tehdyksi yksissä neniin -ja ennen aamiaista jo läksivät kuormat menemään Kuopioon päin. - -Päivemmällä sitten virkistyin taasen ja tuolla puolisten jälkeen -asettui pikku tyttösenikin ja nukkui sikeään uneen. - -No nyt -- ajattelin -- nyt pääsen lempityöhöni! Lapsenpiika tuli -kätkyen luokse, minä kaappasin ylös. - -Suomennos esille! Mutta --? - -Niin, mihinkäs sen paninkaan eilen illalla? Mihin kummalle sen laskin -käsistäni? - -Hain, etsin kaikista mahdollisista ja mahdottomista paikoista. -Turhaan. Sitä ei löytynyt. Minulle alkoi nousta sydän kouraan. -Hukkaanko se on joutunut? Herra Jumala, mitä Kiljander sanoisi? - -Mutta eihän sitä ole voinut maa niellä, _täytyyhän_ sen löytyä. - -Pitelin molemmin käsin päästäni kiinni ja koetin ajatella. Missä -olin kirjoittanut? Ruokasalissa. Sitten tuli vieraita ja minä -kiireessäni -- - -Herra hyvästi siunaa ja varjele! Minähän -- niin, aivan varmaan, minä -työnsin paperit kaikki ruokakaappiin! Ja nyt ne olivat jo matkalla -Kuopioon! - -Luulin pyörtyväni. Seisoin siinä hetken kuin kivettynyt. En tiennyt -mitä tehdä. Uskaltaisinko sanoa totuuden Olga Kiljanderille? Hän joka -niin minua oli varoittanut ja oikein omalletunnolleni pannut, että -pitäisin hyvää huolta käsikirjoituksesta. Ja niin pyhästi kuin olin -sen luvannut. Vielä pahempi -- eihän Olga ilman minun houkutuksiani -olisi mennyt sitä, salaa ottamaankaan. Mitä sanoisi Kiljander, jos -hän huomaisi näytelmänsä kadonneeksi? - -Mutta -- entä kun hän ei sitä huomaisikaan!! Kuinka olikaan? Nyt -oli tiistai, huomenna keskiviikko, silloin meni posti Kuopioon. -Ennen lauvantakia olisivat kuormat perillä, silloin voisivat minulle -lähettää paperit, ja sunnuntaina, jos kaikki hyvin kävi, ne olisivat -taas käsissäni. - -Saattoihan toivoa, ettei Kiljander sitä ennen niitä tulisi -kaivanneeksi. Mutta entä Olga? Miksi hän ei ollut tullutkaan niitä -hakemaan jo aamulla, niinkuin oli uhannut? Tunnustaisinko hänelle vai -enkö tunnustaisi? - -Sanotaan, että yksi synti tuo aina yhdeksän muuta syntiä mukanaan, -ja niin kävi nytkin. Salaa olin hankkinut käsikirjoituksen huostaani -ja luvattomasti olin ruvennut sitä suomentamaan. Sitten olin kenties -hutiloinut sen hukkaan ja nyt täytyi jo turvautua valheeseen. -Sillä minulla ei ollut rohkeutta tunnustaa totuutta ja suoraan -kertoa, kuinka asian laita oli, kun pelkäsin, että he sitä kovasti -paheksuisivat. - -Vasta keskiviikko-aamuna tuli Olga käsikirjoitusta hakemaan. Robert -oli muistaakseni ollut sairaana ja maannut siinä huoneessa, jossa -piironki, jonka laatikossa hän näytelmäänsä säilytti, oli, ja sen -vuoksi hän ennemmin antoi vihkon olla minun huostassani, kun ei -kumminkaan olisi saanut sitä hänen huomaamattaan paikoilleen. - -Annoin hänen rauhassa kertoa tämän asian juurta jaksaen, ja olin -kuuntelevinani hänen puhettaan suurella tarkkaavaisuudella, -vaikka toden teossa en siitä tajunnut paljon mitään. Kun hän -viimein lopetti, tuli minun vuoroni puhua. Kokosin kaikki voimani, -osoittaakseni tyyneyttä ja varmuutta. - --- Niin -- tuo se nyt tänne pikaa. - -Ne olivat hänen viimeiset sanansa. - -Minä nielin ja alotin. Ääneni oli niin epävarma ja painunut, että -oikein pelotti. - --- En minä annakaan sitä vielä takaisin. - --- Et anna? Mitä? - --- Niin, minä en anna, jatkoin minä ja koetin väkisinkin saada -sanoihini päättäväisempää sointua. Koetin häntä myöskin katsoa -rehellisesti silmiin. -- Minä en anna ennenkuin olen sen suomentanut. - --- Mutta, hyväinen aika, en minä uskalla jättää sitä tänne niin -kauaksi. Jos Robert sattuu käymään laatikossaan ja älyää, että se on -poissa? - --- Siinä tapauksessa täytyisi meidän sitten tunnustaa totuus. - --- Hän suuttuu. Hyvä Jumala, en minä tohdi. - --- Jos suuttuu niin suuttukoon. Minä en anna näytelmää pois, -ennenkuin olen sen suomentanut. Turha pyytääkään. - -Hän vaikeni hetken ja mietti. - --- Milloin luulet saavasi sen valmiiksi? - --- Ensi viikolla. - --- Vasta ensi viikolla? Etkö jo tällä? - --- En mitenkään. - --- No, olkoon sitten. Mutta kyllä minua pelottaa. Pelottihan -minuakin. Jospa hän olisi aavistanut, kuinka sydämeni sykki pelosta -ja hätääntymisestä. Mutta minä osasin aika hyvin teeskennellä. Hän ei -huomannut minussa mitään vilppiä. - -Pidänhän itseäni ylipäänsä sangen rehellisenä ihmisenä, enkä tiedä -monasti elämässäni valheen kengillä kulkeneeni. Mutta sillä kertaa -sen tein, kun toivoin niin muodoin pelastuvani. - -Kirjoitin kirjeen veljelleni Kuopioon: - -"Kun tavarakuormat tulevat sinne, niin avaa ruokakaapin yläosan -vasemmanpuolinen kaappi. Siellä pitäisi olla kirjoitettu vihko ja -muita papereita. Ota ne kaikki visusti talteen, elä taivaan tähden -niitä hukkaa, sillä ne ovat äärettömän tärkeitä. Lähetä ne sitten -heti ensi postissa vakuutetussa paketissa -- ei ristisiteessä -- -eläkä suinkaan unohda! Odotan niitä suurimmalla jännityksellä." - -Kirje vietiin postiin ja nyt en voinut muuta tehdä kuin odottaa -sunnuntaipäivää. - -Tilani ei suinkaan ollut kadehdittava. Kauhea levottomuus minua -vaivasi kaiken aikaa. Entä jos muistin väärin? Entä jos ne eivät -sittenkään olleet ruokakaapissa? Taikka -- jos olivat, niin oliko -sanottu, että ne onnellisesti saisin takaisin? Saattoihan tapahtua, -että joku vaara kohtaisi kuormia. Kyytimies polttaisi tupakkaa, -kipuna lentäisi kuormaan ja se syttyisi palamaan! Suuri luoja --! - -Kuinka helposti se voisi sattua! Kipuna tarttuisi vaan -peitevaatteeseen taikka, ellei kipunakaan, niin voisihan mies, -kun sytytti piippuaan, varomattomasti heittää tulitikun syrjään -kuormalle. Hän istuisi tietysti edessäpäin, ajaisi hevostaan eikä -katsoisi taakseen. Sillä välin kuorma syttyisi ilmituleen, eikä hän -huomaisi mitään, erittäinkin jos sattui olemaan vastatuuli. - -Seurasin kuormia ajatuksissani, laskin ja arvelin, millä kohdalla ne -aina milloinkin olisivat, aprikoin olivatko vielä hyvässä säilössä -vai olisiko joku onnettomuus jo kohdannut. Eiköhän tämä minun kauhea -pelkoni ollut vaan joku paha aavistus, että niille hullusti kävisi? - -Öisin varsinkin nämä huolet minua vaivasivat. En saanut unta, -levottomuus kasvoi kasvamistaan, muuttui polttavaksi tuskaksi, joka -pakotti sydäntä ja päätä. Voi, jos Kiljander tietäisi, ajattelin, -kuinka paljon tästä kärsin, kyllä hän varmaankin antaisi anteeksi. - -Koetin muistella olinko milloinkaan kuullut, että rahtikuormat olivat -palaneet. Mutta enpä tiennyt, että semmoista olisi kerrottu. Miksi se -sitten tapahtuisi juuri nyt? - -Näin koetin rauhoittaa itseäni, mutta turhaan taisteli järkeni -kiihtyneitä mielenliikkeitä vastaan. Ne olivat kerran saaneet -semmoisen vallan, ettei niitä mikään voinut asettaa. - -Perjantai-iltana arvelin, että kuormat olivat joutuneet perille. -Nyt en enää pelännyt niiden palamista, oli aivan kuin olisin nähnyt -niiden onnellisesti ajaneen ahtaasta porttikäytävästä sinne entiseen -kotipihaan. Ei ne olleet palanneet, en sitä enää pelännytkään. Mutta -siihen sijaan tuli uusia suruja. - -Entä kun veljeni ei sattuisikaan olemaan kotosalla? Jos hän olisi -lähtenyt maalle tuttaviensa luona käymään, niinkuin hänellä usein oli -tapana. Äitini ottaisi vastaan kuormat, antaisi asettaa huonekalut -paikoilleen, pyyhkisi ja siivoisi ne matkan pölystä. Hän luulisi -nuo paperit joutaviksi ja viskaisi ne siistiessään pois. Sillä -luonnollisesti hän ei avaisi veljeni kirjettä eikä tietäisi sen -sisällyksestä mitään. - -Oli tosiaankin hyvin mahdollista, että niin kävisi. Miksi en -ollutkaan varovaisempi, miksi en lähettänyt kirjettä äidilleni -ennemmin? Mikä kova onni, etten sitä tullut ajatelleeksi! - -Toinenkin pelko minua vielä vaivasi siinä suhteessa. - -Veljeni ehkä kyllä oli kotona, hän ehkä otti paperit esille, luki, -naurahteli, sanoi ehkä näin: näytelmiäkö se siellä vielä hommailee? -No, kaikkiakin! Jättäköön ne nyt vaan sikseen. - -Ja hän ehkä viskaisi vihon käsistään jonnekin ja jättäisi -kuljeksimaan. Ei katsoisi maksavan vaivaa lähettää takaisin. - -Niin, siihenkään ei ollut takeita ollenkaan. Se saattoi häneltä -syntyä. - -Lauvantai-iltana kello kuusi tiesin postin lähtevän Kuopiosta. -Olikohan tuo käsikirjoitus nyt hänen laukussaan, vai eikö? Jospa -se kuitenkin oli! Jospa sitä nyt kuitenkin hyvää vauhtia tuotiin -takaisin Jyväskylään! Huomenna näillä ajoin se ehkä jo oli käsissäni? -Uskaltaisinko toivoa? - -Ellei se vaan postissa häviäisi? Oli kait veljeni lähettänyt sen -vakuutettuna, niinkuin olin pyytänyt, mutta antoiko sekään täyttä -varmuutta? Useinhan hävisi postista vakuutettujakin paketteja. - -Taikka jos posti ryövättäisiin, niinkuin joku aika sitten oli -tapahtunut Jämsässä? - -No niin -- eipä ollut enää täyttä vuorokautta siihen, kun saisin -sen tietää. Tuntui niin eriskummalliselta ajatella, että tuo katala -viikko nyt kuitenkin oli päähän päästy. - -Mutta kuta likemmäksi postin tuloaika läheni, sitä pitemmiksi -kävivät tunnit ja minuutit. Se viipyikin huonon kelin takia sinä -päivänä jonkun verran yli aikansa. Minä kävelin tulliportille, -seisoskelin, katselin maantietä, kuuntelin eikö porokellon ääni -sieltä jo kajahtelisi. Käännyin verkalleen takaisin, katselin vähän -väliä taakseni, pysähdyin, kuuntelin. Niin astuskelin sitä kaupungin -pääkatua edes takaisin tuntimäärät postia odotellen. Ja vihdoin -viimein se saapui! Hevonen tuli juosten, porokello soi heleämmin -kuin koskaan ennen. Sivuitseni se ajoi ja minä näin kiiltonappisen -postiljoonin selkä kenossa reen perässä rehottavan, näin suuret -laukut nuoritettuna reen taakse. Nyt ei tarvinnut odottaa enää kuin -tunnin verran. - -Ja sen kuluttua oli kuin olikin paketti kädessäni. - -Repäsin pois käärepaperin. Kiljanderin vihko tuli esille. Ehjä se oli -ja kokonainen, samassa kunnossa kuin olin sen kaappiin pannut. Ja -suomennoksetkin olivat mukana. - -Ah, mikä helpoitus! Mikä suloinen rauhan ja onnen tunne nyt täytti -poveni! Sinä iltana olin niin iloinen ja niin kiitollinen, en tiennyt -mistään murheesta enkä mistään huolesta, kaikki ne olivat haihtuneet, -kaikki oli valoisata, kaikki oli lohdutusta ja rauhaa. Säälin -itseäni, kun turhan takia olin niin suurta tuskaa nähnyt. Mutta -olihan se nyt ohitse, olihan vihko taas onnellisesti huostassani. Ei -mitään hätää enää. Tuntui niin hyvälle sekä sielussa että ruumiissa. -Mieleni oli kepeä ja vapaa, ja läpi väsyneenä pitkällisestä -jännityksestä nukuin kaiken yötä niin erinomaisen makeaa unta, -että siitä oikein nauttimalla nautin. Seuraavaa aamuna oli vihkon -jälleensaaminen ensimäisenä ajatuksissani ja tunsin taaskin -sanomatonta rauhaa ja mielihyvää. - -Nyt sitä säilytin kuin silmäterääni. Päätin suomentaa sen tuota -pikaa. Mutta sepä ei ollut niinkään helposti tehty, sillä muutamien -päivien perästä oli minun jo joukkoineni lähteminen matkalle, -ja paljon oli vielä toimittamista sitä ennen. Sitä paitsi oli -huonekalutkin niin tarkkaan lähetetty menemään, ettei ollut kuin yksi -ainoa pöytä jälellä koko talossa, ja sitä toki tarvittiin niin paljon -muihin tarkoituksiin, ettei siitä useasti tyhjää kulmaa minulle -riittänyt. - -Olga kyseli vähän väliä, eikö suomennos jo alkaisi valmistua, mutta -minä aina syytin kiireitä töitäni, jotka estivät, ja hän uskoi minua -täydellisesti. Robert itse ei vielä ollut mitään huomannut, enkä -minä puolestani suuresti enää välittänyt siitä, jos hän huomaisikin. -Tämä kuitenkin mielestäni oli niin vähäpätöinen kepponen verraten -siihen toiseen, etten pitänyt siitä mitään lukua. Olinhan sitä paitse -kärsinyt niin suurta tuskaa tuon näytelmän takia, että minulla nyt -oli siihen jonkunmoinen oikeus, vaikkakaan he eivät siitä tuskasta -tienneet kumpainenkaan, Jumalan kiitos. Eivätkä he saisikaan sitä -tietää, en milloinkaan maailmassa tuota tapausta kenellekään -kertoisi, niin päätin pyhästi mielessäni. Olin vaan tyytyväinen, että -se oli käynyt näin hyvin ja että olin onnistunut pitämään sen salassa. - -Mutta kuinkas kävikään! Valheella on lyhyet jäljet, sen sallimus pani -minut pian huomaamaan. - -Pari päivää ennen lähtöämme tuli veljeni Jyväskylään meitä noutamaan, -sillä minä en uskaltanut lähteä yksin pitkälle matkalle seitsemän -pienen lapseni kanssa. - -Meidät oli kutsuttu heti samana iltana Kiljanderiin. - -Puheltiin siinä kaikenmoista, muun muassa "Murtovarkaudesta", josta -tohtori Bergbom oli nyt lähettänyt jotenkin kehoittavan arvostelun, -ja luvannut samassa kirjeessään ottaa sen näyteltäväksi, kun vaan -ensin tekisin siinä muutamia vähäisiä muutoksia, yhdistäisin kaksi -viimeistä näytöstä ja kirjoittaisin yhden näytöksen välille lisää. -Tätä kaikkea katsoimme suureksi menestykseksi ja olimme siitä hyvin -mielissämme. - --- Mutta, sanoo sitten veljeni ja kääntyy minuun, en ole muistanut -sinulta kysyäkään, mikä näytelmä se oli, joka sinne Kuopioon tuli. -Veret sävähtelivät suonissani: - --- Ei -- eihän se ollut mitään, kiiruhdin sanomaan. - -Myöhäistä! Kiljander ei antanut tuon uutisen mennä sivu korviensa. - --- Mi -- mitä? Onko hän lähettänyt jonkun näytelmän Kuopioon? - --- Ei, se tuli sinne erehdyksestä ruokakaapin sisässä. - --- Näytelmä? Oliko se näytelmä? - --- Eikä ollut, koetin minä sopertaa. - -Istuin siinä kuin tulisilla hiilillä enkä tiennyt, miten saisin -veljeni suun tukituksi. - --- Eihän se mikä näytelmä ollut. Suomennoksia vaan -- - --- Olipas se näytelmä, väitti veljeni. Ruotsinkielellä kirjoitettu -näytelmä. - --- Katsokaapas sitä! Nyt hän on kirjoittanut jo uuden näytelmän eikä -ole virkkanut siitä meille mitään, huudahti Kiljander. - --- Ei, ei, älkää uskoko -- - --- Siitä meidän pitää ottaa selvä. Vai salassa hän nyt rupeaa -kirjoittelemaan. - -Olga katseli minuun silmät suurina eikä tiennyt mitä ajatella. - --- Oletko sinä tosiaankin kirjoittanut? - --- Enkä ole, minä vakuutan -- - -Veljeni naurahteli ja oli hyvillään, kun oli saanut aikaan semmoisen -effektin. - --- Tunnusta vaan pois! intti Kiljander. - --- Mutta hyvänen aika, minä en ole kirjoittanut mitään. - --- Mikä oli tuon näytelmän nimi? kysyi Kiljander veljeltäni. - --- Mästarens snusdosa. - -Yleinen hiljaisuus! - -Minä istuin kuin tuomittu, olin kerrassaan kukistettu. - -Kiljander katseli ankarana vuoroin rouvaansa, vuoroin minuun. Olgan -silmät riippuivat minussa kiinni, hän oli kuin elävä kysymysmerkki. - --- Kuinka -- tämä on ymmärrettävä? puhkesi Kiljander viimein -sanoiksi. Mitä te olette tehneet? - -Kiusallinen hetki. Olga punastui ja oli hämillään. Mutta eihän siinä -mikään auttanut, hänen täytyi alkaa selvityksen tekoa. Ja sitten tuli -minun vuoroni jatkaa. - -Tein täydellisen tunnustuksen, sillä eihän siinä enää muuta neuvoa -ollut. - -Olga ihmetteli. - --- Ja niin hyvin sen osasit peittää! Et edes minulle sitä kertonut. - --- En uskaltanut. - -Kiljander oli loukattu. Miksi olimme niin omavaltaisesti menetelleet -hänen paperiensa kanssa. Hän vaati näytelmäänsä heti takaisin ja -tuleen hän sen viskaisi samassa eikä sinä ilmoisna ikinä hän enää -mitään kirjoittaisi. - -Tuo uhkaus sai minut vähän toipumaan nöyrtyneestä tilastani. - --- Tuleen? Sehän olisi synti ja häpeä. Minä en siinä tapauksessa anna -sitä takaisin. Suomennos on valmis tuossa paikassa ja sitä ei vaan -tuleen heitetäkään, ei vaikka mikä olisi, ennenkuin näytetään tohtori -Bergbomille! - --- Hoo -- vai tohtori Bergbomille! Siitä ei tule mitään, minä sanon. - --- Se näytetään tohtori Bergbomille, väitin minä. Syntyipä siitä -sitten välillämme pieni kahakka, josta minä pääsin voittajana -ainakin puolittain. Kiljander nimittäin viimein myöntyi siihen, -että jatkaisin suomennosta loppuun asti, koska kerran olin jo niin -pitkälle ehtinyt. - --- Mutta sitä ei sittenkään lähetetä minnekään, hän kuitenkin vielä -penäsi. - --- No, ei, ei. Ei lähetetä, myöstelin minä mielissäni, kun olin -näinkin paljon voittanut. Mutta itsekseni päätin, että hänet kyllä -siihenkin vielä taivuttaisin. - -Yötä myöten ajattelin valvoa saadakseni suomennoksen valmiiksi, mutta -eipä siihen ollutkaan voimia. Täytyi pyytää, että saisin ottaa sen -mukaani Kuopioon, johon Kiljander helposti suostuikin. - -Kävin viimeisinä päivinä sanomassa jäähyväiset kaikille -tuttavilleni ja niin sitä sitten lähdettiin matkalle eräänä sameana -lauvantaipäivänä maaliskuussa. Palvelijani, joka tuli mukaan, -ajoi edellä kolmen lapsen kanssa, minä tulin kuormalla jäljessä, -pienin, kahdeksannella viikolla, lammasnahkapussissa povellani, sitä -vanhempi, kolmen vuoden ikäinen turkin sisään käärittynä rinnallani. -Veljeni ajoi kahden vanhimman kanssa takana, että oli valmis -auttamaan, jos sattuisimme kaatumaan tai joku muu onnettomuus meitä -kohtaisi. Näin nyt kuljin joukkoineni eteenpäin samaa tietä, jota -neljätoista vuotta aikaisemmin eräänä päivänpaisteisena syyskesän -päivänä olin vasta vihittynä nuorena rouvana tullutkin. Silloin oli -turva mukana, nyt sitä ei ollut koko maailmassa, yksin täytyi alkaa -elämän taistelu sekä omasta että seitsemän pienokaisen puolesta. -Tulevaisuus ammotti siinä uhkaavan mustana edessäni eikä kumma, että -olin jotenkin alakuloisella mielellä. Kipeästi minuun koski niinikään -Jyväskylästä muutto. Olin ehtinyt niin kiintyä siihen paikkakuntaan, -etten luullut voivani perehtyä enää muuhun. Ero seminaarista, joka -oli ollut henkinen kotini jo ennen naimisiin menoani, ero lukuisista -ystävistä, jotka viimeisinä kovina aikoinakin olivat osoittaneet -minulle niin suurta myötätuntoisuutta, niin lämmintä osanottoa, että -vielä nytkin mieltä liikuttaa sitä muistella, ero kotitalosta, johon -itse olin piirustukset tehnyt, jonka rakennusta olin kiihkeimmällä -intressillä seurannut, jonka ryytimaassa jok'ainoa pensas ja puu oli -vanha rakas tuttu, jossa joka kohta, joka pieninkin kolkka huokui -armainta ystävällisyyttä, -- ero kaikesta, mikä oli kallista ja -rakasta, kivisti sydäntä kovin. Minusta tuntui, ettei henkistä elämää -eikä ystävyyttä muualla löytyisikään paitsi Jyväskylässä, ja nyt -kohtalo minut sieltä iäksi eroitti, kiskasi irti ja viskasi pois, -aivan kuin kuivettuneen oksan tuoreesta puusta. - -Heti Kuopioon saavuttua otin suomennoksen käsille. Työ oli minulle -nyt kahta mieluisempaa, siinä oli Jyväskylän ilmaa, Jyväskylän -henkeä, siinä elin uudelleen ystävieni parissa. Siihen sulatin kaiken -kaihoni, kaipaukseni, ikäväni, itkin ja suomentelin, suomentelin ja -itkin. - -Muutamien päivien perästä lähetin sitten Kiljanderille sekä -suomennoksen että hänen oman käsikirjoituksensa. Pyysin ja rukoilin, -niin kauniisti kuin suinkin voin, että hän nyt kumminkin antaisi -näytelmänsä Suomalaiselle teatterille. Lienee Olgakin toiselta puolen -pannut parastaan taikka oli hän itse ehkä vähitellen muuttanut -mieltä, niin vaan kävi, että hän piakkoin sen jälkeen lähetti -"Mestarin nuuskarasian" tohtori Bergbomille, joka sen heti hyväksyi -näyteltäväksi semmoisenaan, ilman minkäänlaisia muutoksia. - -Sittemmin onkin Kiljander kirjoittanut näytelmänsä suorastaan -suomenkielellä. - -_Minna Canth_. - - - - -Rafael Engelberg. - -Ensi yritykset. - - -Ei ole oikein houkuttelevaa ryhtyä puhumaan "ensi yrityksistään", -kun ei ole juuri muuta saanut aikaankaan kuin ensi yrityksiä. -Sitäpaitsi välittäisi allekirjoittanut puolestaan muutenkin tällä -kertaa vähemmän kaikista "takakatsauksista". Mutta Kirjailijaliiton -pyrkimystä kannattaen tahdon tietysti vähältä osaltani liittyä mukaan. - -Syntyperän, kotiseudun ja lapsuudenaikaisen ympäristön vaikutelmat -katson tässä Liiton kiertokirjeen mukaisesti sivuutettavaksi. Saanen -vain mainita, että jo sangen varhain osui minua kohti erinäisiä -kirjallisia kosketuksia, jotka verrattain määrätysti herkistivät -mieltäni kirjallisuudelle. - -Puhumatta kirjevaihdosta vanhempieni ja omaisteni kanssa, jolla -minulle on ollut varsin suuri merkitys, oli ensimäisiä varsinaisia -sepitelmiä, mitä lienen paperille kiinnittänyt, eräs runon -katkelma, minkä kirjoitin Joensuun satamassa jotakin kaidepuuta -tai tavaralaatikkoa vasten. Olin tullut kotipuolestani Nurmeksesta -kaupunkiin. Minulla oli ehdot kolmannelta luokalta neljännelle -ja olin niitä jo käynyt suorittamassa. Odottamattani kohtasin -asianomaisen opettajan -- hän julisti minun epäonnistuneen. -Tuosta lähtee nyt laiva kotipuoleen ja siinä on lähetettävä tieto -vanhemmille, että oli käynyt hullusti. Sydäntäni kouristi ikävä ja -pahamieli. Silloin tuli vähitellen säkeistö ja olisi siihen pitänyt -tulla jatkoakin, mutta jotenkuten häiriinnyin. - -Sitten aikojaan myöten tuli kynään tartutuksi yhä uudelleen. Kun -kerran kirjevaihdossa oli tottunut mielialojaan ja tunnelmiaan -pukemaan sanoiksi, siirtyi siitä ikäänkuin itsestään kokeilemaan -kirjallisempia muotoja, sikäli kuin näistä joutui tietämään. Jonkun -kerran otin osaa Toivon-liiton kirjoituskilpailuunkin ja taisin -tulla mainituksi eräänlaisella huomiolla. Varhain sepitin myös -muutamia satiireja, jotka liikkuivat poikajoukon yhteisessä elämässä. -Lieneepä minulle sattunut sellainenkin kunnia, että ollessani vielä -alaluokkalainen kyhäyksiäni kysyttiin konventtiin tai ainakin vietiin -konventtilaisten kesken luettavaksi. - -Näihin aikoihin oleskeli vanhin veljeni Turussa ja Helsingissä, -opiskellen ammattityön ohella taidemaalausta. Tulevan lankomiehensä, -nykyisen kuvanveistäjä Alpo Sailon kanssa, hän kävi kotipuolessakin, -jossa jouduin heidän nuorekkaan taiteilijainnostuksensa pariin. Jospa -Joensuukin tarjosi yhtä ja toista herättävää, kuten mieleenjääneitä -Maaseututeatterin vierailuita, on mainitulla taiteilijakosketuksella -ollut minulle suuri merkitys. Maalaria minusta ei tietenkään -tarvinnut tulla, mutta kirjoittaminenkin oli taiteilemista. -Sellaisena temmaistiin minut mukaan, ja niin jouduin myös ennenpitkää -tekemään ensimäisen Helsinki-matkani. Kaikesta muusta avartavasta -puhumatta sain käydä vanhassa Arkadia-teatterissa, josta Lindforsin -Figaro jäi unohtumattomana mieleen. Olin tällöin seitsentoistavuotias. - -Toverikunta tarjosi minulle runsaasti työtä. Näihin aikoihin -olivatkin kirjalliset harrastukset Joensuun lyseon toverikunnassa -harvinaisen vilkkaat. Esiintyi lukuisia pirteitä kynänkäyttäjiä, -joista tosin sittemmin ei ole suurimmasta osasta paljoa kuulunut, -mutta jotka kuitenkin nuorekkaassa seurassa kykenivät kukin pieniä -lisiä esiintuomaan. Niinpä ohjasi minua runomittain opille eräs -ylempiluokkalainen, joka nyttemmin kunnia-arvoisena postivirkamiehenä -tuntuu ajattelevan kaikkea muuta kuin runoilua. Samanaikaisista -toverikuntalaisista mainittakoon Tiitus (Ilmari Kivinen). -Huomattavimmista herätteistä sopii panna merkille Juhani Ahon juuri -siihen aikaan käsikirjoitusjäljennöksenä kiertelevät "Katajaisen -kansani" lastut sekä erinäiset Eino Leinon ja Larin Kyöstin runot. -Eräässä toverikunnan toimeenpanemassa kirjoituskilpailussa pääsi -allekirjoittanut kolmannelle palkinnolle (ensimäisten saajista on -toinen nykyään kauppiaana Joensuussa, toinen sanomalehtimiehenä -Viipurissa). - -Paitsi toverikunnan lehteä, jonka toimittajana lienen ollut -jokseenkin säännöllisesti, jouduin Joensuussa kirjoittamaan -myöskin julkisiin sanomalehtiin. Kirjapaino minua veti kuin -magneetti ja kaukaakin nuuskaistessa latomon hajua tunsin omituista -salaperäistä kiihoitusta. Kun sitäpaitsi etäisissä maaseutuloissa -vaatimattomienkin avustajien pääsy lehden palstoille ei liene -ollut perin vaikeata, löysin sieltä ennenpitkää minäkin itseni. -Runoudella taisin alottaa, sitten tuli minusta kaikkinaisten -asiain kirjeenvaihtaja. Ensin kirjoitin "Karjalattareen", sitten -niihin aikoihin perustettuun "Pohjois-Karjalaan". Muistan, että -tahdoin koettaa ansaita lisäapua koulunkäyntiini. Jälkimäisessä -lehdessä avattiinkin minulle vakituinen tili. Aiheet kai olivat -paitsi uutisluontoisia yleensä kansanvalistuksen aloja koskevia. -Huomattavimpia lienee ollut eräs kirjoitus nimeltä "Taide ja kansa", -jonka ainakin eräs oululainen lehti siteerasi ja jonka käsittelemän -asian myöskin "Valvoja" otti myöhemmin esiin. - -Kahdeksi viimeiseksi kouluvuodekseni jouduin Ouluun. Vaikkakin -täällä epäilemättä etevämmässä oppilaitoksessa kiinnyin verrattain -ahkerasti lukuihin, jatkoin kuitenkin kirjallisia harrastuksiani -entiseen tapaan. Toverikunnasta mainittakoon eräs kirjoituskilpailu, -jossa jälleen sain kolmannen palkinnon (ensimäisinä nykyinen V. A. -Koskenniemi ja Erkki Kivijärvi). Julkisiin sanomalehtiin kirjoittelin -varsinkin "Kaikuun" ja "Kalevaan". - -Päästyäni keväällä 1902 ylioppilaaksi, liityin Savokarjalaiseen -osakuntaan. Kirjalliset harrastukseni jatkuivat täällä jokseenkin -samalla tavoin kuin toverikunnissa, joskin alkoi tulla mieleen -murrosta ja repeämää. Kirjallisen kehoituspalkinnonkin onnistuin -saamaan. - -Sitten jouduin henkeäni elättääkseni ja opintorahoja ansaitakseni -"Päivälehteen" ja sen tultua lakkautetuksi "Helsingin Sanomiin" -korrehtuurin lukijaksi. Yksiin aikoihin olin myös aputoimittajana -"Lukutuvassa" sekä Söörnäisten yhteiskoulussa opettajana. Työntaakka -ja varsinkin yönvalvominen sanomalehdessä oli murtaa terveyteni. -Minä olisin niin mielelläni opiskellut lisää, ollut iloinen ja nuori -niinkuin muutkin, mutta elämä paiskasi minut säälimättä alas. Tässä -hirveässä todellisuuden ja pyrkimysten ristiriidassa purkautuivat -tunteeni runoiksi, hiomattomiksi ja repaleisiksi niinkuin itsekin -olin. - -Jo hieman aikaisemmin olin kysyytynyt eräällä lyyrillisellä -kokoelmalla julkisuuteen, mutta epäonnistunut. Näitä uusia tuskan -ja kärsimyksen tuotteitani osuin näyttämään Eino Leinolle. Sain -häneltä useita hyviä huomautuksia, joskaan minulla mielestäni ei -ollut oikeutta noudattaa oleellisimpia korjauksia. Leino kehoitti -jättämään kokoelman kustantajalle, ja niin joutui "Työpajan töminäni" -vähitellen maailmaan. - -Arvosteluista on minulla erityisen mieluisassa muistossa Eino Leinon -ystävällinen ja ymmärtäväinen esittely "Helsingin Sanomissa". -Niinikään muistan suurella tyydytyksellä J. H. Erkko vainajan -yksityistä onnittelua "Hels. Sanomain" käytävässä, missä hän -sattumoisin kohdatessaan sanoi minun löytäneen erikoisen alani. -Sitävastoin jäi hieman outona mieleeni V. Tarkiaisen lausunto -Valvojassa, missä hän muun muassa moittii minulla puuttuvaa -tehdaselämän kuvausta -- ikäänkuin esimerkiksi Eino Leinolla ei -olisi riittävää "sotaelämän kuvausta", kun hän laulaa päänalaisena -olevasta kivestä ja vierellä olevasta kalvasta; motiiveistahan lienee -toki enemmän kysymys kuin tarkoitetuista reaalisista kuvauksista. -Ammattisosialistien taholta tehdyn huomautuksen, etten ollut oikea -sosialisti, ymmärsin kyllä, sillä runoissani en ollut tahtonut ruveta -ketään syyttämään, ainoastaan laulaa kurjuuden esiin ja koettaa -kaikesta huolimatta rohkeasti kohota. - -Korrehtuurivuosieni terveydelliset kolaukset, niitä seuranneet -myöhästyneet yliopistoluvut, ilman sanottavia apuneuvoja suoritetut -tieteelliset matkat, alituinen leipätaistelu ja muut sensemmoiset -seikat lienevät osaltaan olleet vaikuttamassa kirjallisen työni -kituliaisuuteen. Minulla on tunne, etten ainakaan sanottavammin ole -saanut tarttua pääaiheisiini, vaan että minun on täytynyt yleensä -tehdä ikäänkuin likeisimmin tarjoutuvaa. Että joskus tulisi toisin -olemaan, sitä luonnollisesti hartaasti toivoisin. - -Sisäisestä kehityksestäni puheenalaisina vuosina olisi yhtä ja toista -lisättävää, mutta se kai veisi liian pitkälle ja kävisi toisille -vähemmän huvittavaksi. Mainitsen vain yhtenä muistelmana, että -neljänneltä luokalta viidennelle päästessäni, -- niin se lienee ollut --- jouduin tutkinnossa juhlallisesti saamaan Runebergin koottujen -teosten vanhan suomennoksen. Söderström oli kai uutta painosta -puuhatessaan lahjoittanut niitä kouluihin oppilaille jaettavaksi. -Itsensä matematiikan opettajan kädestä sain nuo vanhat kaksi -nidettä -- ja siitä lähtien tuntui minusta matematiikan opettajakin -jonkun verran ihmiseltä. Runebergista olin saanut jo varhaisessa -lapsuudessani voimakkaita vaikutteita, joten tämä lahja tuli kuin -tuttua pohjaa täydentämään. -- Yleensä ei liene vaikutteitten -vastaanotto minulle ollut mitään ihmeellisen vilkasta, mutta aivan -köyhäksi ja huonosti valikoiduksi en sitä suinkaan tahtoisi sanoa. - -Ajatellessani kuluneita nuoruusvuosiani muistan mielihaikealla, ettei -minulla kirjallisissa harrastuksissani ole ollut mainittavampaa -ohjausta. Moni kohta olisi ehkä voinut nopeammin hioutua ja innokas -työ olisi ehkä välistä vähän kantavampiakin tuloksia tuottanut. Mutta -tyytyväinen olen ainakin siitä, että olen jotakin koettanut. - -_Rafael Engelberg_. - - - - -Hilja Haahti. - -Pari muistelmaa. - - -Koska vuosi takaperin vastasin "Otavan" kiertokyselyyn: "Miten löysin -elämänurani", jätän siinä kertomani asiat toistamatta ja piirrän vain -pari muistelmaa vuodelta 1895, jolloin julkaisin esikoisrunokokoelmani -"Oraita". Ne muistot liittyvät kahteen jo manalle menneeseen henkilöön, -joille olen suuressa kiitollisuudenvelassa kirjailijatyöni -alkuunpääsystä. - -Olin äitini kanssa viettänyt kesää sukulaisten luona länsi-Suomessa -ja palasimme junalla Helsinkiin. Minua niihin aikoihin erityisesti -innosti sananlaskujen ja arvoitusten keruu; olin kaiken kesää -"juossut ukkojen ja akkojen jäljessä", kuten tätini leikillään -sanoi. Junassa sattui vastapäätäni istumaan eräs vanha vaimo, ja -tätä aloin taas heti "puhuttaa". Sekaantuipa silloin keskusteluun -sivultapäin muuan keski-ikäinen isäntämies. Hän kyseli kaikenlaista -ja tuntui yhtä huvitetulta kansan hengen aarteista kuin minäkin. -Jonkun ajan kuluttua hän esitteli itsensä: "Erkko." Minäkin annoin -nimeni: "Hahnsson." Keskustelu siirtyi nyt entiseltä tolalta pois. -Hän katseli kukkavihkojani, jotka olin penkille laskenut. "Nuo ovat -kai kesämuistoja. Ja nyt varmaan lähdette kouluun Helsinkiin." "En -lähde koulua käymään, vaan opettajaksi -- ensi kertaa." "Opettajaksi! -Mutta tehän olette melkein lapsi vielä." "En niinkään -- pian täytän -kaksikymmentäyksi." - -Isäntä tuntui hauskalta ja sivistyneeltä. Kysyin: "Oletteko sukua -runoilija Erkolle?" "Sanotaanhan minua runoilijaksi." "Oletteko... -oletteko _te_ runoilija Erkko?" Häntä mahtoi huvittaa välitön -hämmästykseni; hän hymyili vähän hämillään. Sitte ei puheenainetta -puuttunut. Olin teatterissa nähnyt "Ainon" ja ihastunut siihen niin, -että runonkin olin kirjoittanut sen johdosta -- jota tietenkään en -sillä hetkellä kertonut. Sen sijaan kyselin "Kullervosta", jota -hän niihin aikoihin kirjoitti. Hän alkoi puhua kustantajista, -valitti muun muassa kokeneensa kylmyyttä G. W. Edlundin puolelta. -Minä aloin innokkaasti selittää, että hän sentään on hyvin hyvä -ja ystävällinen vanha herra, ja kirjailijoilla voi olla hänestä -mieluisiakin kokemuksia. "Mitä _te_ kustantajista tiedätte?" kysäisi -hän kummastellen. "Edlund on kustantanut äitini kirjoja", vastasin. -"Äitinne? Eikö nimenne ollut Karlsson?" "Ei --", ja sitte selveni -sekin seikka. Runoilija esitti itsensä myös äidilleni, nauroimme -molemminpuolisia erehdyksiämme, ja matka kului vilkkaassa juttelussa -Tampereelle asti, jolloin tiet erkanivat. - -Seuraavan kerran tapasin J. H. Erkon syysmyöhällä Helsingissä, -Eläintarhan 8:ssa, jossa hän siihen aikaan asui. Olin parin tuttavan -seurassa lähtenyt vierailulle kamreeri Enlundin perheen ja Hilda -Käkikosken luo, ja runoilija Erkko osui sinne myöskin. Kun illalla -palasimme kaupunkiin, seurasi hän mukana. Muistan pienen mustan -kissanpoikasen, joka juoksi jäljessämme. Olin sitä silitellyt huvilan -pihalla, ja nyt se ei jättänyt meitä, vaikka kuinka karkoittelimme. -Erkon kävi sääliksi; hän otti sen hellästi käsivarsilleen ja lähti -kantamaan takaisin, jottei raukka eksyisi kodistaan. Me toiset -odottelimme. Ja kuinka olikaan -- sinä iltana uskalsin kertoa -hänelle, että minäkin kirjoitin runoja ja olin aikeissa julkaista -kokoelman jouluksi. "Mutta minua pelottaa -- olenhan tosiaankin -melkein lapsi vielä, niinkuin sanoitte." "Teidän ei tarvitse pelätä", -hän lausui isällisen rohkaisevasti. "Jokainen lintu laulaa omalla -kielellänsä. Lapsenkin on oikeus laulaa." - -Olin saanut runoilleni kustantajan, juuri G. W. Edlundin, josta -junassa olimme puhuneet. Kahtaalla minut oli hylätty: hän otti -vastaan. Kun hän ilmoitti, mitä palkkioksi oli ajatellut, katsahti -hän minuun kulmainsa alta, hymyillen, kuten vanhus, joka valmistaa -lapselle odottamattoman ilon: "Sata viisikymmentä markkaa!" Mutta -minäpä en ymmärtänytkään iloita. Se teki vain kolme markkaa runolta --- olin toivonut kaksi vertaa niin paljon, eikä se mielestäni -olisi ollut yhtään kohtuutonta. Olin "Oraani" runoillut mitään -muuta aikomatta; ne olivat syntyneet kuten lähde kumpuaa omasta -luonnostansa. Mutta julkaisutoimiin ryhdyin saadakseni rahoja, joita -tarvitsin. En käsittänyt lapsellisuudessani, että kustantaja pani -itsensä tappion mahdollisuudelle alttiiksi joka tapauksessa. Tartuin -runovihkoon, ja melkein kyyneleet pyrkivät silliini. "En tiedä, -tahdonko niitä sitte ensinkään painoon..." Kustantaja katsoi minuun -hämmästyneenä, jopa huolestuneena. Hän otti paperin ja alkoi laskea -silmäini edessä. "Painatan 750 kappaletta. Kunkin hinta voi olla -ehkä 1:50. Ei ole sanottu, että menee kuin 500. Painokustannukset... -kirjakauppamenot... Ei, ei kannata enempää. Katsokaa nyt itse." -Seisoin siinä ja täytyi uskoa. Mutta hyvä vanhus näki, että se oli -minulle todellinen pettymys. "No niin", sanoi hän sitte herttaisesti, -"jos myydään 700, saatte lisäksi 100 markkaa. Siitä kirjoitan paperin -teille." Minä jätin hänelle "Oraani", kiitin ja lähdin. - -Jonkun aikaa myöhemmin hän tarjosi minulle pari pikkulasten -kuvakirjaa, jotta suomentaisin lyhyet runosäkeet kuvien alle. Tahtoi -varmaankin ystävällisesti antaa työnteon tilaisuutta. Tehtävä oli -niin perin helppo, että suoritin sen kädenkäänteessä. Palkkioksi hän -lähetti 40 markkaa. Nyt oli minun vuoroni paljoksua. Minulle oli heti -selvänä, että se oli suhteetonta -- tuskinhan olisin yhtä omaa runoa -kirjoittanut valmiiksi samassa ajassa, jossa kaikki käännökset ehdin -tekaista. Pian seisoin taas vanhuksen edessä, tarjotakseni hänelle -takaisin 25 markkaa. "En pannut siihen enempää työtä", vakuutin. Hän -katsoi minua aivan äänetönnä -- en unohda sitä katsetta koskaan. Nyt -kiilsi hänen silmissään kyyneleitä. Tuntui kuin olisimme nähneet -toistemme sydämeen. Oliko hän saanut kokea elämässä liian usein, -että "kauppa on kauppaa" -- että kukin koettaa vetää puoleensa -mahdollisimman paljon, ja että häntä, rikasta miestä, harvoin -ajatellaan muuna kuin tuottavana rahanlähteenä? Sekö vaikutti, -että hänkin puolestaan piti parhaana tavallisissa oloissa vetäytyä -kuoreensa, kohdella arvokkaan kylmästi niitä, jotka lähestyivät --- ja niin se saattoi vahingossa aiheettakin tapahtua, kuten olin -J. H. Erkolta kuullut. -- Hän otti vastaan rahat, mutta pian sen -jälkeen saimme äitini ja minä kutsun hänen ja kauppaneuvoksettaren -kanssa illallista syömään oopperakellariin. Se oli ilta, joka -säilyy mieluisassa muistossani. Jäänyt oli unhoon "kauppa" kaikissa -muodoissaan. Siltä tuntui, kuin olisin löytänyt hyvän, isällisen -ystävän. -- -- - -Niin sitte "Oraat" ilmestyivät ennen joulua. Tulin tavan mukaan -eräänä aamuna kouluun. Opettajahuoneessa muuan virkatovereista otti -minut iloisin tervehdyksin vastaan: "Toivotan onnea onnistuneen -debyytin johdosta! Oletteko nähnyt arvostelun?" En, siitä en tietänyt -mitään. "J. H. Erkko on kirjoittanut Oraistanne." - -Sain lukea hänen arvostelunsa, -- ensimäiset sanat, jotka -julkisuudessa lausuttiin runovihkosestani. Ne eivät olleet -ainoastaan kiittävät; niissä oli lämpöä ja tulevaisuuden toivetta, -oli ylenmäärin ystävällisyyttä pienten huomautusten ohella. Itse -arvostelu oli kuin runoelma -- paras suositus, mitä koskaan olisin -rohjennut odottaa. Tuskin silloin oikein ymmärsinkään, kuinka -suuriarvoiset ne rivit olivat tulevaisuudelleni. Hän oli raivannut -kirjailijan okaisen polun alkupään tasaiseksi ja keveäksi askelilleni. - -Heitä molempia, G. W. Edlundia ja J. H. Erkkoa, muistelen -kiitollisella lämmöllä, kun on kerrottava, miten kirjailijan uran -alotin. En kumpaakaan tavannut myöhemmin enää -- ellen ehkä niin -ohimennen, että se on mielestäni häipynyt. "Oraita" _ei_ myyty 700 -kappaletta; ei tullut siis asiata mennä nostamaan tuota luvattua -sataa markkaa. Vasta viisi vuotta myöhemmin julkaisin seuraavan -runovihkoni, silloin jo "Otavan" kustannuksella. En tullut tietämään, -vastasiko se niitä odotuksia, joita J. H. Erkko oli "lapseen" -kiinnittänyt. Enkä kumpaakaan kirjallisten ensi askelteni isällistä -auttajaa koskaan oikein saanut kiittää, niinkuin sydämeni nyt vaatisi -ja haluaisi. Siksi pyydän nämä rivit piirtää, vaatimattomiksi -kiitollisuuden kukkakimpuiksi heidän muistollensa. - -_Hilja Haahti_. - - - - -Iivo Härkönen. - -Kuinka jouduin kynänkäytön alalle. - - -Luulen, että Länkelän ensimäinen lukukirja herätti minussa ensimäisen -rakkauden kirjoihin ja puuhailuun niiden parissa. Oleskelin -pienenä poikasena usein äitini kotitalossa, hänen veljiensä luona, -naapuripitäjässä, ja siellä löysin erään ruskeakantisen ohuen -kirjan, jonka kuvat tempasivat heti minut mukaansa ja jonka runot -tuntuivat kovin lystikkäiltä. Se oli tuo mainitsemani lukukirja. -Kuviin vetelin suurella innostuksella täydennyksiä lyijykynällä -ja runoja opettelin ulkoa, etenkin erästä, jonka nimi taisi olla -"Kalmistossa". Toinen enoistani, joka oli lukumies hänkin, vieläpä -ainoa sukukunnassani, katseli ensin mielihyvällä harrastustani, mutta -sitten, kun näki, kuinka minä "koko kirjan viirukoitsin ja tärvelin", -tempasi sen pois kädestäni ja piilotti. Löysin sen kuitenkin aina -ja sitten alkoi sama leikki. Kun se vihdoin pääsi rauhaan minusta, -oli siitä, luulen, muodostunut kokonaan uusi parannettu painos. -- -Muuten oli enoni sangen omalaatuinen kirjamies. Hän teki joskus -tavaratilauksia taloonsa kaupungista kirjeellä. Kerran ei sellaiseen -tullut mitään vastausta. Enoni matkusti kaupunkiin. Siellä kysyi -hän ankarasti, missä kirje on ja miksei tavaroita oltu toimitettu. -Naurahtaen vastattiin, että kyllä tänne tuli joku aika sitten eräs -kirje kysyjän pitäjästä, mutta siitä ei saatu mitään selvää, ei edes -allekirjoittajasta. - --- Miksei? - --- Siinä kun oli vain puolet kirjaimia monistakin sanoista ja -useimmista ei senkään vertaa. - --- No, jos minä olisin sen verran koulua käynyt kuin te, ymmärtäisin -minä, vaikka olisi vain yksi ainoa kirjain kustakin sanasta -kirjoitettu. - -Voitollista vastausta seurasi tilauksen siirtäminen toiseen kauppaan. - -Erikoinen innostus oli tällä "ensimäisellä opettajallani" ehdotella -ja koettaa tartuttaa päähäni taitoja, jotka olivat hiukan -erikoisempia. Yhtenä sellaisista piti hän venäjän kieltä, jota hän -osasi hätätarpeiksi. Aina hän siitä puhui: - --- Opi, veikkonen, kuule; se on ylen tärkeä, sitä ilman olet puolta -vajaa! - --- No, -- opeta! - --- Kas niin, sana kerrassaan! Kissa on koshka, lusikka loshka. -Kirjain bukva, survin stupka... - --- Mutta mikä on laatikko venäjäksi, kysyin minä, kun olin kuullut -muutamia kymmeniä sanoja ja kun aloin asiaan innostua. - --- Mikäkö? hämmästyi opettajani ja joutui ilmeiseen pulaan. Hän ei -näkynyt tuota tietävän. Vihdoin huiskasi hän kädellään ja lopettaen -oppituntinsa lausui: - --- Mikäkö tuo; etkö tuota tiedä! -- _Loutikko!_ - -Olin kyllä jo käynyt pari kolme kuukautta pikkukoulua koti- ja -kirkonkylässä, samoin vuoden, pari kansakoulua viimemainitussa, mutta -selvimmin palaa tuo enoni opetus mieleeni näitä kirjaharrastusteni -ensiaikoja muistellessa. - -Kansakoulun kirjoista jäi pysyvimmin mieleeni Luonnonkirjan kappale -"Kuinka Dion yritti luoda ihmistä" ja sitten eräät satukirjat ja -jotkut "Vegan" ja Livingstonen matkoja esittävät kirjaset, joita -ankarahko opettajamme antoi eräiden koulupäivien lopussa luettavaksi -koulun lainakirjastosta. - -Koulun viime luokalla vaihtui opettaja, ja tämä uusi opettaja -järjesti meille muutamille poispäässeille jonkunlaiset jatkokurssit, -joita kutsuttiin iltakouluksi, ja joissa me saimme toimia -jonkunlaisina opettajinakin -- mitä ensi luokalle valmistuvia ne -lienevät olleet, nuo oppilaamme. Verraton toimi! Me olimme miestä -mielestämme ja ohut vitsakeppi kädessä osoitti tätä merkillisesti -muuttunutta asemaamme. Lukekaa, penskat, kuuletteko? - -Siinä sivulla harrastimme lainastolukua ja -- runoutta. Aina yhdessä -olevana ja asustavanakin kumppanusparina hiivimme me, lähin toverini -H. ja minä, lomahetkinä joko koulupihan nurmiselle taka-äärelle -tai siellä olevan aution karjarakennuksen ylisille, ja siellä sitä -tutkisteltiin Runebergiä, Kramsua ja Erkkoa! Erkko tuntui meistä -aluksi omituisen jäykältä ja oudolta -- muistan, kuinka esim. -punniskelimme runoa "Käyskelin kerran käärmesuota" --, mutta sitten -aloimme häneenkin mieltyä. Runeberg oli kuitenkin korkein ihanteemme. - -Suorasanaisista kirjoittajista luimme Päivärintaa ja Reijosta, -joista edellisestä on siltä ajalta jäänyt mieleeni "Kontti-Anna" ja -jälkimäisestä "Koskelan ukko". - -Mutta harrastus ulottui pitemmälle. Kerran toimeenpani opettajamme -opettaja-oppilastensa kanssa huvimatkan koulukylän järventakaiseen -niemeen ja siitähän meidän, eroamattomain "kirjallisten toverusten", -kun se oli tehty, piti laatia runo, valmistaa oikein suuri yllätys. -Kynät käteen, paperia eteen ja omituisen kuulakan kesäillan -kajastellessa ulkosalla alkoi suuressa, vanhassa luokkahuoneessa -syntyä kummallisia, asianmukaisesti yhteen naksahtelevia rivejä, -joita tiesimme säkeiksi kutsuttavan. - - "Kun me mentiin Pyhäniemeen, - maahan pantiin pata, - tuli alle tungettiin - ja ympär kivirata..." - -Eikö se ollut jotain ihmeellistä? Seuraavana päivänä näytettiin runo -opettajalle, ja hänelläpä oli siitä iloa, oli totisesti! - -Iltakoulu yhdisti, mutta myös erotti. Niinpä mekin kaksi eroamatonta -näimme toisiamme sen jälkeen vain harvoin. Hän jäi asumaan -kirkonkylään, mutta minun täytyi siirtyä omaan syrjäkylääni. - -Harrasteltuani kotipihoilla lastenleikeissä rupesi isäni -esittelemään, että minusta pitäisi tulla kauppapalvelija. Enimpäin -muidenkin pojat joutuvat kansakoulun käytyään puotipojiksi; muuten ei -olisi ollut koulusta mitään hyötyä. - -Suostuahan täytyi. Isäni kuljetteli minua kaupungissa ja tarjoili -melkein jokaiselle "isännälle", ja vihdoin hän saikin minut eräälle -vanhalle maakauppiaalle kaupungin ja kotipitäjäni välillä. Siellä -alkoi uusi elämä, alussa hauska, mutta sitten työläs, kiusallinen. -Kun kylä oli tehdasseutu, jäi siellä olosta kuitenkin jotakin -työläiselämän kuvia mieleeni ja perikuva vanhanajan kitsaanlaisesta -kauppiaasta. Kesällä menin; syksyllä siirti minut isäni toisen -maakaupan palvelukseen toisessa pitäjässä. Siellä painui mieleeni -eräs lihava, tihrusilmäinen vanhempi kauppa-apulainen, eräs poroja -kuljetteleva ukko, lihava emännöitsijä -- kunnes vihdoin kipeytyneet -silmäni ja osittain toimeen tyytymätön mieli saivat siirtymään -kokonaan kauppa-alalta. - -Paremmin viihtyi nuori mieli kun samana tai seuraavana talvena -eräs talomme kaukaisempi sukulaismies, jota sitäkin kutsuttiin -enokseni ja joka asui lähempänä kuin ennenmainittu enoni, otti minut -joiksikin talvikuukausiksi jonkinlaiseksi kirjamiesapulaisekseen -pitäjämme itälaidoilla oleviin pieniin salokyliin, joissa hän -talvisin oleskeli tukinvetopäällikkönä. Sielläpä alkoi todella uusi -elämä, uusi maailma, raikas, puhdashenkinen, rauhaisa. En silloin -kylläkään osannut vielä panna arvoa sille vanhalle hengenelämälle -- -Kalevalan runoudelle -- joka juuri näillä mailla jälkikausiaan eleli --- kylät olivat Shemeikka ja joku sen naapurikylä -- mutta satuja -kuuntelin jo hartaasti, kun sitä samassa savupirtti-talossa asuvat -rahtilaiset iltaisin, talon perheentupaan kokouduttuaan, ryhtyivät -sanelemaan. Olivatpa mieleenpainuvat hetket nuo. Tulet läiskyivät -liedellä keitto- ja teevesi kattilain alla ja pärskivät päreissä, -talon tyttäret hääräilivät kiireisinä ja isännät hymyilivät tyyninä -ja rauhallisina tehden iltatöitään, mutta rahtilaisjoukosta joku -aina kertoili satua, hupaista, jännittävää tarinaa, joka kelpasi -nuorelle mielelle kuin vesi kuivalle maalle. Usein vielä vuoteille -vaivuttuakin saatiin kuulla jonkun Ukko-Miinan t.m. sadun sanelua. - -Salosta tultua alkoi outo heräilyn aika. Taloomme oli tullut asumaan -joku näillä seuduin oleskeleva tukkipomo ja se tilasi meille lehden, -paikkakunnan sanomalehden lähikaupungista. Kirkonkylän opettaja -otti nuoren syrjäkylän miehen suosioonsa ja lainaili hänelle -auliisti kirjojaan sekä laina- että omasta kirjastostaan. Vieläpä -hän otti minut osanottajaksi koulullaan toimeenpanemiensa iltamien -valmisteluihin. Tämä kaikki veti nuorta miestä kuin itsestään kirjain -ja kirjaharrastelun puoleen. - -Eipä aikaakaan kun seutukunnan lehdestä alkoi näkyä uutisia y.m. -pikkukirjoitelmia paikkakunnaltamme. Ne olivat käsialaani; ja -kohtapa seuraavana kevättalvena, 1898, otti lehden ystävällinen -ja rehti toimittaja, lehtori E. A. Hagfors-vainaja, palstoilleen -pari kolme vapaampaakin ja laajempaa kirjoitelmaa. Ne olivat -kuvauksia "vanhoista Karjalan tavoista" ja hupaisen-surullinen, -opettavaisen-runollinen kertomus lautamies Laipiosta, joka aikoi -lähteä Amerikkaan, mutta jolla ei ollut uutta taskukelloa. Hän osti -sen kelloseppä Albertsonilta, mutta se särkyi kerran, omistajan -kompastuessa louhikkoon, ja siihen tyrehtyi kokonaan tuo jalo -lähtöaikomus. - -Monta muutakin neron tuotetta syntyi noina aikoina, vaikka ne eivät -saaneet nähdä julkisuutta. Niinpä sukesi pitkänlainen kertomus -isovanhempaini ja muutamain muiden seutumme runolaulajain matkasta -Sortavalan ensimäisille laulujuhlille (1896), jolla minäkin sain -olla mukana, sitten joistakin ihmeellisistä johteista pulpunnut -viisinäytöksinen, runomuotoinen näytelmä "Troijan sota" ja päälle -päätteeksi vielä "Aapinen Raja-Karjalan lapsille ja kansalle", joista -oli ainakin iloa opettajalleni, kun hän niistä kuuli. Mutta sinne ne -menivät kaiken maailman tietä nuo ensimäiset jättiläisyritykset. - -Oltuani jo edellisenäkin kesänä tukkijoella, saman enoni toimesta -ja mukana, jonka kanssa olin ollut salollakin, lähdin vielä -nyt alkavaksikin kesäksi (1898) samaan toimeen; mutta eräänä -maanantaiaamuna työmaalle mennessäni pistin postiin paperit, joilla -hain oppilaaksi Sortavalan kiertokouluopettajaseminaariin. Sieltä -tuli kutsumus tutkintoon, ja tutkinto vei kouluun; ja niinpä siirryin -tukkilais- ja salotieltä kokonaan toiselle -- opettajan, herran, -oikean kirjamiehen tolalle, jolle joutumatta seudun kansan mielestä -ei maksanutkaan käydä koulua. - -Koulu saattoi runo- ja kynäilysuonet aivan pursuamaan, ja ainakin -herrassa nukkunut "Lukutuvan" ensi jakso täyttyi tuotteistani. Sinne -tulvi runoja, kuvaelmia, kaikenlaista, ja alkoipa käydä jo niinkin, -että ne läpäisivät. Mikä voitto ja kunnia! Niinikään sai paikkakunnan -lehden toimittaja tekemistä tuotteistani. - -Kesä senjälkeen meni samanlaisessa runo- ja intohengessä ja kesää -seurasi talvi, ensimäinen virkavuosi alalla, johon runollinen koulu -oli johtanut. - -Mutta seuraavana kesänä (1900) sattui sellaista, joka johti elämäni -tärkeälle käänteelle, ladulle, jota saan kiittää paljosta myöhemmällä -polullani. - -Kuten mainitsin, kuuluivat isovanhempani runolaulajiin -- isoäitini -oli Raja-Karjalan toista tärkeämpää runolaulajasukua: Sotikaisten --- ja heidän taitonsa oli vähitellen alkanut kiinnittää huomiotani. -Olin saanut olla heidän mukanaan niillä suomalaisilla laulujuhlilla, -jotka ensi kertaa vetivät esiin nuo salojen taitajat, ja nyt vielä, -koulutalvenani, oli isoäitini kuollut. Se muistutti minulle heidän -taidostaan. - -Sain päähäni keväällä 1900 kirjoittaa Suomalaisen Kirjallisuuden -Seuralle Helsingissä kysyen, eikö seura haluaisi antaa minun ryhtyä -oikein ammatinomaisesti keräilemään vanhoja runoja kotiseudultani ja -mahdollisesti myöntäisi sitä varten pientä matkarahaa. Kysymykseeni -tuli suotuisa vastaus, sekä seuran kansanrunousosaston hoitajalta -prof. Kaarle Krohnilta että silloiselta sihteeriltä, jotka molemmat -ilmoittivat, että tilaisuus tämänkesäistä matkaa varten oli jo -järjestettykin, myönnetty asianomainen stipendi; ja matkaohjeitakin -jo seurasi. Voidaan arvata, mikä ilo valtasi miehen sellaisten -kirjeiden saavuttua. - -Mutta samana kesänä ilmoitettiin toimeenpantavan suuret laulujuhlat -Helsingissä, niiden edelläkäypien yliopistollisten lomakurssien -päättäjäisiksi, ja mieleni rupesi palaamaan myös niille, molemmille. -Kirjoitin kirjallisuusseuran miehille. Heidän puolestaan kävi se -hyvin päinsä; saisipahan prof. Krohn antaa vielä suusanallisia -ohjeita matkaani varten. - -Riensin Helsinkiin, tapasin noita herttaisia vanhan runouden -ystäviä, ja -- elämäni käännekohta oli alkanut. Prof. Krohn lupautui -antamaan ohjeita ei ainoastaan runonkeräysmatkojeni vaan myöskin -omain kirjallisten yritysteni suhteen näinä alkuaikoina. Tuo oli -vieläkin suurempi ilosanoma. Itse keräysmatkat, joita ulottui -kaikkiaan kolmelle kesälle ja joilla sain tutustua, paitsi koko -kotikulmakuntaani, suureen osaan Aunusta ja Pohjois-Karjalaa, -syvennyttävät tuohon elämäni lähimpään maaperäiseen perustaan ja -samalla vanhaan, elävään runoon. Yhteys Helsingin kanssa veti suureen -maailmaan päin ja liitti toisiin heimoihin, isänmaahan. Silmät -avautuivat, varsi varttui. - -Kirjalliset yritykseni tuottivat vielä -- ja nyt vasta -- monta -katkeraa palaa, mutta intoa ja yritteliäisyyttä ei puuttunut. -Uusi yritys vain ja entistä parempi! Ja niin vihdoin, vähä päälle -kolme vuotta sen jälkeen, kun olin käynyt Helsingissä ja tavannut -prof. Krohnia -- sillä välin, keräysmatkojeni ohella, jatkettuani -opettajatoimiani ja alotettuani, syksyllä 1902, varsinaisen -seminaarin käynnin -- kevättalvella 1904 julkaisi nuori Kariston -liike ensimäisen runovihkoni ja hiukan myöhemmin samana keväänä -Werner Söderström Porvoossa ensi kokoelman kertomuksiani ("Tulia y.m. -kuvauksia"), kun niihin aikoihin myöskin ukko Telén Kuopiossa otti -isällisiin armoihinsa Aug. Aspegrenin seurueen näyttelemän pienen -esikoisnäytelmäni. - -Sen pituinen se. - -_Iivo Härkönen_. - - - - -Santeri Ivalo. - -Kuinka ja koska alotin. - - -Jos pitäisi aivan tarkalleen vastata kysymykseen, kuinka ja -koska alottelin kaunokirjallista tuotantoani, niin kävisi se -allekirjoittaneelle varsin vaikeaksi. En tietäisi, mistä "ensi -alusta" kertoisin. - -Yrittelin näet, kuten kaiketi niin monet muut, jo koulupoikana, -kirjoittelemalla pikku pätkiä toverikunnan, "konventin", -sanomalehteen, -- eli lehtiin, sillä niitä oli meidän koulussamme -kaksi, joiden molempain "toimittajanakin" tulin eri aikoina -olleeksi. Toinen oli "vakava", kirjallinen lehti, toinen taas -pilalehti, ja varsinkin tähän jälkimmäiseen sepustelin koko joukon -leikillisiä juttuja. Niille usein naurettiin, ja olen väliin -jälestäkäsin koettanut muistella, minkälaisia nuo mahtoivat olla. -Mutta siitä ei voi enää saada selkoa. Sillä tämän "Weitikka"-nimisen -julkaisun kaikki toistakymmentä vuosikertaa lienevät sittemmin, -jonkun "ankaramman ajanhengen" vallitessa koulussa, joutuneet -polttoroviolle, vaikka en puolestani muista niissä olleen mitään -kerettiläistä taikka muutenkaan maailmaapahentavaa. -- Konventin -"vakavaan" lehteen kirjoitin enimmäkseen runoja, isänmaallisia, -lyyrillisiä, eepillisiä j.n.e., -- tavallisia koulupoikarunoja. - -Runomuodon viljeleminen viehätti ja houkutteli minua vielä -myöhemminkin, omituista kyllä. Ensi ylioppilasvuotenani rustailin -siten suurella innostuksella ja antautumisella laajaa murhenäytelmää --- aihe kotimaan historiasta, -- ja sen viisi näytöstä kirjoitin -alusta loppuun runomittaisesta. Vähän Vilhelm Telliä, vähän Daniel -Hjortia, vähän Shakespearia sieltä ja täältä. Mutta se seikka, että -opukseni kirjoitin runomittaisesta, vaikutti, etten sittemmin ole -ryhtynyt sitä parantelemaan enkä rakentamaan käyttökuntoiseksi. -Kritiikin herättyä rupesin näet epäilemään sekä runojalkojani -että säkeitäni, -- en ole koskaan yrittänytkään julkaista mitään -runomuotoisista sepustuksistani. - -Ne ovat menneet kaiken maailman tietä. Mutta siltä minusta kuitenkin -silloin aikoinaan tuntui, että tuo suureksi suunniteltu "draaman -koe" oli paljo jalompi ja "monumenttaalisempi" yritys kuin ne -suorasanaiset "mitättömyydet", jotka minulta sitten ensiksi tulivat -painetuiksi. Kenties ei sittenkään tuo jälettömiin vaipunut ensi -kehityskausi ollut kokonaan vaikuttamatta vastaiseen kirjalliseen -tuotantooni eikä varsinkaan suurempain historiallisten romaanien -sommitteluun. - -Muistanpa vielä hyvin millä innostuksella ja lämmöllä tuota "suurta -teostani" rakentelin. Siinä oli paljo kärsimystä, paljo ristiriitoja, -paljo herkkyyttä. Asuin niihin aikoihin, ensimäisen ylioppilasvuotena -keväänä, muutamia kuukausia yksin maalla, eräässä maalaistalossa -lähellä rautatieasemaa Etelä-Suomessa, ja elin niin kokonaan tuossa -kirjallisessa työssäni, etten ajatellut mitään muuta enkä mausta -välittänyt. Kenellekään en yrityksestäni hiiskahtanut. Eräs toverini -tuli sinne sitten asuinkumppalikseni, ja häneltäkin oli tämä homma -tietysti pidettävä salassa, -- lukujanihan olin muka harjoittavinani. -Mutta öisin istuin aina draamani henkilöjen parissa, hioin ja -muokkailin heidän runomittaisia vuoropuhelujaan, surin ja iloitsin -heidän kanssaan... Sitten pistin koko tekeleen alimmas arkkuni -pohjalle, ja kävin muihin, "hyödyllisempiin", töihin käsiksi. - -Vuotta, paria myöhemmin, ihan kesken tenttilukujeni, rupesin sitten -sepustelemaan pientä, ylioppilaselämää koskevaa novellia, joka tuli -olemaan painettujen teosteni ensimäinen. Kurssikirjain pänttääminen, -kun sitä oli tehtävä urakalla, tuntui usein kuolettavan kuivalta. -Sellaisina hetkinä otin toisinaan, aivan kuin uhmalla, esille -sinikantisen vihkosen, johon olin ruvennut juttuani kertomaan, ja -kirjoitin siihen kappaleen erältään, ikäänkuin henkeni kevennykseksi. -Ja jonkun tunnin kuluttua maistuivat kurssikirjatkin taas. - -Näihin aikoihin olin selvästi tietoinen siitä, että kirjallisissa -hommissa noin "herkutellessani" varastin aikaa lukutöiltäni ja -valmistautumiseltani yleensä elämän vakaviin tehtäviin, mutta en -voinut olla silloin tällöin suomatta itselleni sitä huvitusta taikka -vaihtelua. Ja senkin jälkeen on usein -- miltei pitkin matkaa -- -työskentelyssäni ollut tuota samaa ristiriitaa. Kirjoitin huvikseni, -aikomatta pyrkiä kirjailijaksi, ja siksi tunsin näihin töihin -riistäväni aikaa muilta tehtäviltä. Siksi ehkä myöskin nuo pienet -kirjailemiselle omistetut hetket niihin aikoihin tuntuivat huvi-, -miltei juhla-hetkiltä arkitöiden lomassa. Varsin selvästi tunsin -tuon kaiken väitöskirjatöitteni aikoihin. Selaillessani vanhoja, -kuivia asiakirjoja yhytin usein aiheen tai tapahtuman, joka minut -pysäytti miettimään, että tästähän voisi saada jotakin hauskempaa ja -nautittavampaa, kun rupeaisi tekemään... Ja kesken kaiken kävinkin -silloin tekemään muistiinpanoja ja suunnitelmia jotakin romaania -tai historiallista pikkukertomusta varten, niin "joutavaa" kuin se -minusta vakavaan työhön verraten olikin. Sellaisista muistiinpanoista -syntyi m.m. ensi itu Juho Vesaiseen. - -Toisin ajoin ja jo tuolla ensimäisellä, alottelevalla -kehityskaudella, tuntui kyllä usein siltäkin, että ehkä olisi minun -jätettävä kaikki muu, ja antauduttava yksinomaan kirjallisiin töihin, -jotka mieltäni enin "vetivät". Melkein tuskaisena taistelin väliin -niissä mietelmissäni, tuntiessani, kuinka särin itseäni. Mutta ei -ollut silloin tarpeeksi uskallusta eikä itseluottamusta. Vasta paljo -myöhemmin, lähes 40-vuotiaana, repäsin itseni toisinaan vuodeksi tai -puoleksi irti kaikista muista hommista pääasiallisesti kirjallisiin -töihin. - -Mutta tämähän ei enää kuulu asiaan, kun on puhe "ensi -yrityksistämme". Ne ensi yritykset olivat minun kohdaltani -hapuilevia, hajanaisia kokeita, lepokeitaita taipaleella, eikä niistä -paljo muuta ole sanottavanakaan. - -_Santeri Ivalo_. - - - - -Valter Juva. - -Eräs arkkiveisujuttu. - - -Täytynee kai myöntää, että kaikki on kirjallisuutta, mikä -kirjoitetaan ja painetaan? - -Eräs varhaisimpia "kirjallisia toimia", joissa olin mukana, lienee -sekin puolestaan vaikuttanut siihen, että olen joutunut kirjailua -vain tilapäisesti harjoittamaan. - -Kotini oli v. 1885 Hämeenlinnassa. Vanhempi veljeni, Vilhelm, ja -minä lueskelimme kotona varsin säännöllisesti kandidaattilukujamme. -Veljeni oli aikaisemmin kiinteiden lukujensa ohella ollut kokonaisen -vuoden Hämeen Sanomain yhdistettynä pää- ja aputoimittajana; minä -olin ylioppilasajoiltani asti kahtena vuonna noin neljä, viisi -kuukautta vuodessa ollut isäni apuna maanmittaustöissä. - -Isä ei sietänyt laiskuutta. Hänellä oli muuten laajat tiedot ja -monipuoliset aatteelliset harrastukset, kirjallisuutta hän ihaili, -mutta teroitti aina mieliimme, että kirjallinen työ ei elätä miestään -köyhässä Suomessa. - -Maisteri O. A. F. Lönnbohm oli tähän aikaan Hämeenlinnassa -tyttökoulun opettajana ja Hämeen Sanomain toimittajana. Hänen -luonaan asui syksyllä v. 1885 veli Kasimir, ahkerasti lueskellen -ja kynäillen. Suuri määrä Kasimir Leinon ensi runovihkon runoista -lienee valmistunut jo tämän vuoden kuluessa. Kertomus "Emmalan Elli" -oli pääpiirteissään valmis; vapaamielinen runo "Sunnuntaina" oli jo -kesällä syntynyt. - -Näihin aikoihin vietettiin Hämeenlinnan perheissä laajanpuoleista -seuraelämää. Kotimme varsinaiseen tuttavapiiriin kuuluivat m.m. -ystävällisen herttainen O. A. F. Lönnbohm ja siis myöskin hänen -nuorempi veljensä sekä ennen kaikkia Paavo Cajander, joka näkyi hyvin -viihtyvän isäni seurassa. - -Cajanderissa oli aina jotain suuripiirteistä. Hän oli harvinaisen -suora, rehellinen ja teeskentelemätön mies. Mahtailua ja -itseoikeutettua patentti-isänmaallisuutta puheissa tai eleissä hän -ei sietänyt. Hyvänluontoiselle leikille hän osasi panna arvoa. Me -nuoret ihailimmekin Paavo Cajanderia, "Vapautetun kuningattaren" ja -"Runolaulajan" tekijää. - -Mitä Kasimir Leinoon tuli, hän nyt jo oli valinnut elämänuransa, -- -oli päättänyt antautua kirjailijaksi sekä siinä rinnan suorittaa -korkeampia yliopistotutkintoja. - -Vilhelm veljeeni ja Kasimiriin verraten minä -- vaikka hiukan -vanhempi ylioppilas kuin Kasimir -- lienen ollut enemmän tai vähemmän -kehittymätön. Yleensä me kolmisin olimme keskusteluissamme hyvin -kirjallisia ja filosofisia, -- yleispäteviin harkintapäätelmiin -taipuvaisia, -- hiukan elämänviisaan satiirisia, -- vaikka joskus -saattoi myös leikkiä ja puhdasta pilaa sattua väliin. - - * * * * * - -Hämeenlinnan suuret syysmarkkinat olivat tulossa. Yhteiskunta -oli äskettäin ollut järkyksissä. Kaupungista kotoisin olevan -vanginvartijan Vilénin oli kyytirattailla murhannut hänen -kuljetettavanaan ollut rosvo ja tutkintavanki. Murhaaja oli tämän -tehtyään karannut, mutta pian joutunut uudestaan kiinni. Tästä oli -ollut luettavana seikkaperäinen, repäisevä kertomus Hämäläisessä, -paikkakunnan vanhoillisessa lehdessä, jonka pääkirjoituksen paikalla -aina komeili edellisen puoliviikon ilmatiedot sekä pari kolme palstaa -kauheita tapaturmia, tulipaloja, rosvojuttuja ja veritöitä. - -Hämeen maaseuduilla oli tähän aikaan pääasiallisena -runokirjallisuutena arkkiveisu. Arkkiveisuja julkaisi etenkin -kirjoitustaitoinen gentlemanni Simo Hirvinen, runotuotannostaan -laajalti kuulu. Yhtä oivallisia runoilijoita oli myöskin traagillisen -romanssin, "Akselin ja Hiltan" tuntematon tekijä. -- - -Kasimir Leino istui lukuhuoneessamme. Puhelimme Suomen -kirjallisuusoloista. Ylimieliset ivalauseet sinkoilivat; pian oltiin -arkkiveisuissa. Mieleemme johtui Vilénin murha ja saman viikon -syysmarkkinat: -- Simo Hirvisellä taas uusi, loistava arkkiveisun -aihe! - -Kenestä ensimäinen leikillinen ehdotus lienee lähtenyt, en osaa -sanoa, mutta pian puolittainen maisteri Vilhelm, kirjailija Kasimir -Leino ja ylioppilas Valter olivat päättäneet itse julkaista -markkinoiksi arkkiveisun "Vanginvartia Vilénin kauhiasta murhasta". -Kun asianomaiset kuuluivat Hämeen Sanomain likimpään piiriin, -huomattiin helpoksi saada tämä kirjallinen tuote painetuksi, niin -että tekijäin nimet pysyvät salassa. Alifaktori J. Leinonen kyllä -voi hankkia markkinapäiviksi toimeliaan ja uutteran kolportöörin. - -Elettiin realismin merkeissä. Meidän arkkiveisumme ei olisi -arkkiveisu, jos se eroaisi muista samantapaisista. Koko huvimme, -koko ivamukailu-ilomme oli oleva siinä, että kirjoittaisimme niin -viheliäistä runoutta kuin osaisimme, mutta kuitenkin säännöllisin -runosäkein. Tyystin oli säilytettävä arkkiveisun "Jumala paratkoon!" -Kaikki oli oleva runopukuista proosaa. Runoelman eepillinen puoli -oli saatavissa vanhasta hassusta Hämäläisestä. Vilénin murha oli -kirjoitettava laulettavaksi niinkuin "Akseli ja Hilta". Pituus -vähintään pari-kolmekymmentä säkeistöä. - -Sovittiin, että Kasimir Leino ja minä kirjoittaisimme Vilénin-runon -kumpikin erikseen, alusta loppuun saakka. Seuraavana päivänä yhdytään -Kasimirin luona, runot verrataan toisiinsa. Kummastakin ehdotuksesta -valitaan aina parhaiten onnistuneet säkeistöt ja yksityiskohdat. -Kriitillisen ja toimituksellisen puolen suostui veljeni ottamaan -hoitoonsa. Hän saattoi olla mukana hauskassa ilveilyssä, mutta tahtoi -pysyä passiivisena taiteenharrastajana. - -Minulla oli hallussani jäljennös eräästä runosta, jonka todellinen -kuritusvanki, -- härmäläinen puukkojunkkari, -- oli kirjoittanut -vankilassa, ja jonka Söörnäisten vankilanpäällystö oli korjannut -talteensa. Tämä otettiin esiin, luettiin ja huomattiin hyväksi. -Päätettiin julkaista _kaksi_ arkkiveisua. Toisena oli "Surullinen -valitusvirsi, jonka lauloi onneton koppivanki Söörnäisten Kakolassa". -Veljeni lupasi hioa runoelmaa ja parannella sen virheellisiä säkeitä. - -Voin vakuuttaa, että puuhaan ryhdyimme puhtaasta yltiöpäisestä -poikamaisuudesta. Olimme huolettomia nuoria miehiä ja halveksimme -sydämen pohjasta kaikkia rahallisia ansioita. Mutta ymmärsimme -tyystin, että yhtiöliikkeemme tietysti oli oleva myöskin rahallisesti -kannattava. - - * * * * * - -O. A. F. Lönnbohm oli lähtenyt tilapäiselle matkalle, ja hänen -veljensä niskoilla oli illalla ollut Hämeen Sanomain toimitustyötä -ja oikaisulukua. Kun seuraavana päivänä yhdyttiin, niin Kasimir -Leinolla sentähden oli esitettävänä ainoastaan määrärunonsa Vilénin -murhasta. Minulla oli, paitsi määrärunoa, myös "Lammin reservipoikain -laulu", joka hengettömyydessä varmaan vei voiton itse esikuvistansa, -ynnä eräs "Akselin ja Hiltan" hempeämielinen kohtaus Hämeenlinnan -puistossa. - - "Ja Akseli ja Hilta - ne istui Parkissa; - ja kaunis oli ilta, - kuu loisti taivaalla." - -"Surullisen valitusvirren" oli veljeni saanut pätevään asuun. - -Vilénin-runojen ehdotukset luettiin, ja kumpainenkin huomattiin -varsin ansiokkaaksi. -- Ei siis muuta, kumpikin painatetaan! -Toiseen arkkiveisuun otetaan "_Laulu vanginvartia Vilénin kauhiasta -murhasta_" ja toiseen "_Uusin ja paras laulu vanginvartia Vilénin -kauhiasta murhasta_". Edelliseen tulee lisäksi "Surullinen -valitusvirsi" j.n.e. sekä jälkimäiseen minun molemmat täyterunoni. --- Vaikka toimitamme näin laajat ja hyvät arkkiveisut, niin pysymme -tavanmukaisessa hinnassa, 15 penniä lentolehdeltä. - -Kasimir Leinon runosta muistan -- ikävä kyllä -- ainoastaan -repäisevän kohdan, jossa kerrottiin, kuinka murhaaja, nukkuessaan -metsätorpassa, vihdoin vangittiin: - - "Kun rosvo puukko vyöllä - penkillä pötkötti, - niin kruununmiehet yöllä - jo hänet vangitsi." -- - -Tämän jälkeen seurasi runossa vielä asianmukainen _sens-moral_. - -Minun runoni alkoi: - - "Voi, kuink' on mailma turha - ja synnin valta suur, - taas surkia kun murha - on tapahtunut juur. - - Ja murhe mielen täyttää, - kun tuota kertoilen - ja synkiältä näyttää - tää laakso murheiden." -- - -Runoni oli lennottomasti päättynyt köyhänlaisiin säkeisiin: - - "-- -- -- -- -- - ja vietiin Kakolahan - tää roisto kavala." - -Tämä loppu ei tyydyttänyt kriitillistä veljeäni. Istuvassa -neuvottelussa hän yhteen henkäykseen saneli siihen seuraavat -lisäsäkeet: - - "Niin paha palkan saapi - jo täällä mailmassa: - Kun kuolo saavuttaapi - on toinen Kakola! - - Siks' pitäis meidän tietää, - niin täällä vaeltaa, - ettemme sitten viettää - saa tuskaa kauhiaa." - -Runo oli nyt ensiluokkainen! - -Harvoin lienemme purskahtaneet sellaisiin naurunremahduksiin kuin -kaikissa näissä toimissamme. - -Yhtiöjäseneksi liikkeeseen otettiin nyt alifaktori J. Leinonen, -leikillinen, nuorimies. Arkkiveisut painettiin. Leinonen hankki -markkinapäiviksi kolportöörin, mutta sattui onnettomuudeksi -saamaan epärehellisen, vanhan markkinalurjuksen. Kolportööri jätti -jälkeensä melkoisen kassavaillingin. Hän hävitti viinoihinsa meidän -omaisuutemme! - -Kun sittemmin tehtiin osakeyhtiömme liikkeenselitys, niin voitot ja -tappiot menivät vastakkain tasan. Kirjallinen työmme oli tuottanut ± -0. - -Nyt saatoin kokemuksesta tietää, että isäni oli oikeassa -väittäessään, että kirjallinen työ ei lyö leiville maamme pienissä -oloissa! - -Noin viikkoa myöhemmin oli meillä vieraina perheen tuttavapiiri, ja -siinä emme malttaneet olla kaikessa hiljaisuudessa kertomatta Paavo -Cajanderille arkkiveisuhuijaustamme. Juttu koko groteskimaisuudessaan -oli hullunkurisinta, mitä hän oli kuullut. Hän nauroi ihan -katketakseen! Paavo Cajanderin naurussa oli aina jotain vapaata ja -miehekästä. Hän itse arvosteli asioita riippumatta sovinnaisuuden -kaavoista. - -O. A. F. Lönnbohm, vanha veitikka, oli siinä vieressä ja -nauroi leveää he-he-he-nauruaan. Hän iski silmää puoleksi -ongelmaiseen tapaansa ja sanoi veljelleen, että vastaisten -kirjallisuushistorioitsijain on syytä panna merkille, kuinka Kasimir -Leino oli alottanut kirjallisen uransa julkaisemalla ensi työkseen -"varsinaista rahvaan runoutta". - -Meidän tarkoituksemme oli kyllä ollut, että runoteostemme -"kirjailijanimet" pysyisivät visusti salassa. Mutta toisella -tai toisella tavalla näkyy asia tulleen tietoon Mikkolan -lyseolais-kumppanustoon, johon paitsi Mikkolaa kuuluivat Mäkkylät, -Forsmanit ja Sadeniukset. Kun parikymmentä vuotta myöhemmin tapasin -tohtori J. B. Mäkkylän, niin kävi ilmi, että hän tunsi tämän jutun ja -vielä osasi ulkoa eräitä "Surullisen valitusvirren" säkeitä, jotka -minä jo olin ennättänyt unhottaa. - -_Valter Juva_. - - - - -K. A. Järvi. - -Mitenkä minä aloin "kirjoitella". - - -Mitenkäkö minä muka aloin "kirjoitella"? Se on tavallaan surullisen -lystillinen juttu -- nyt näin kaukaa katsottuna. Sillä tänä vuonna ja -juuri samoina aikoina kuin tätä kirjoitan, on kulunut tasalleen 25 -vuotta, kun ensimäinen tekeleeni "Kuvauksia" ilmestyi Edlundin komean -kirjakaupan näyteakkunalle. On siis tässä nyt samalla juhlittava -kirjallisen askarteluni hopeahääpäivää ja verestettävä vanhoja -vaalenneita muistoja "Kirjailijaliiton" myötätuntoisella osanotolla. -En ollut täysin täyttänyt 22 ikävuottani, kun tuo ihmetapaus joutua -julkisuuden mieheksi sattui minun vähäpätöisen elämäni kohdalle. -Mutta kirjoitellut minä olin jo sitä ennen sanomalehtiin runoja, -novellinpäitä y.m. Kotimaakuntain sanomalehdet K. F. Kivekkään -"Kaiku" Oulussa ja O. Ansaan "Pohjalainen" Vaasassa olivat avanneet -palstansa minunkin kyhäyksilleni, ja lähimmässä tuttavapiirissäni -tunnettiin jo kyllä minun "kirjailijanimeni" ennenkuin "Kuvauksia. -Kirjoitti K. A. Järvi" pyörähti kirjakauppojen näyteikkunoihin. -Tällä kirjalla on oma esihistoriansa, ehkäpä rikkaampi kuin muilla -julkaisuillani, ja joka tapauksessa siinä on runottaren ensi -lemmen huumaavaa hurmiota, mikä saa veret lämpenemään nyt vielä -hopeahääpäivänäkin. Mutta ensin tässä tuo esihistoria. Minussa oli -ilmennyt "kirjailijan vikaa" tavallista aikaisemmin. Lyseon viime -luokilla se kohosi kroonilliseksi kuumeeksi. Kun esim. toverit -syysiltoina kulkivat tyttöjensä kanssa posetiivin soidessa ja -rumpujen päristessä "hoijaban" (= karusellin) ympärillä Heinätorilla, -istuin minä yksinäisyydessä kotona ja sorvasin heksametrimitalla -runoa sekä "Kullervosta" että "Ainosta", mitkä ihanat tuotteet kauan, -kauan sitten tuli on syönyt. Mutta ensimäinen kirjallinen tuotteeni, -mikä oli suomennos muutamasta ruotsalaisesta kuvalehdestä ja -yhteistyötä erään toverini, nykyään arvoisan pastorin, kanssa, näki -päivänvalon "Oulun Ilmoituslehden" palstoilla -- sivumennen sanoen -emme rohjenneet sitä muualle tarjota. Saimme tästä 20 markkaa. Saalis -miestä yllyttää. Minä aloin kirjoittaa alkuperäistä, ja tuo toverini -kävi ne kauppaamassa "Ilmoituslehdelle". Teimme tällaista kauppaa -siihen asti kuin "Ilmoituslehdeltä" loppuivat rahat. Minä tähtäsin -silmilläni jo "parempia" julkaisupaikkoja, sillä "Ilmoituslehden" -tekijäpalkkiokin oli joka kerralta alennut, vaikka sen minun -käsitykseni mukaan olisi pitänyt nousta. "Pohjalainen" maksoi -hyvästi, lähetti aina pyydettäessä postiremissan, ja O. Ansas vainaja -tuon tuostakin muisti lämpimällä, kehottavalla kirjeellä. Minusta -tuli "Pohjalaisen" vakinainen avustaja ja siinä julkaisin noista -"Kuvauksistanikin" jotkut. - -Olin tullut ylioppilaaksi ja myös "Kaikuun" kirjoittelijaksi. Niin -että niitä alkoi jo olla useampia rautoja tulessa. Kokosin kesällä -1890 muutamia novellinpäitä ja lähetin Helsinkiin kauppaneuvos G. -W. Edlundille, joka siihen aikaan oli kai maamme suurin kustantaja. -Herra kauppaneuvos lähettää pian korkeimman kohteliaisuuden vireessä -kulkevan ruotsinkielisen kirjeen ja pyytää lisää "manuskriptiä", -luvaten maksaa 50 mk. painoarkilta. Minut löi ilon yllätys. Kokosin -parhaimmat tuttavani, uskoin heille salaisuuteni, me pidimme pienet -kemut, joissa Edlundin kirje tarkkuudella läpikäytiin ja sitten -- -juotiin minun kirjailijaksitulomalja. Eikä sitä juotaessa yksin minun -silmäni loistaneet ja poskeni punottaneet, vaan yhtä paljon noiden -ystävien, jotka jakamattomalla riemulla ottivat osaa minun tulevaan -maineeseeni... - -Edlund sai lisää käsikirjoitusta, ja minä jännityksellä odottelin, -milloin kirja ilmestyy. Mutta siitä ei kuulunut mitään. Jo rohkenin -kirjeessä kysäistä. Ei tule vastaustakaan -- - -Menin syyslukukaudeksi Helsinkiin opiskelemaan. Oli määräni lukea -latinan approbatur ja kävin yliopistolla latinan kirjoituksissa. -Professori kutsui aina vuoroltaan yhden eteen tutkittavakseen. Niin -tuli minunkin vuoroni. Menin arkana eteen, sekausin ja vastasin kai -hyvinkin typerästi, sillä hra professori laski minun kustannuksellani -kärkevän sukkeluuden, jolle täpötäyteinen luentosali nauroi. Mutta -toista kertaa ei siellä minulle naurettu. Sillä siihen loppuivat -ainiaaksi minun latinan opintoni. Tuo pilkka meni läpi luiden ja -ytimien, sillä minulla oli aina ollut lyseossa ensimäiseltä luokalta -viimeiselle asti lukukausitodistuksissani latinassa korkein arvosana. - -Sentähden oli latinan läksyni jäänyt valmistamatta, kun minä ahersin -taas kirjallisissa alotteissa. Olin pannut alulle sittemmin kirjana -ilmestyneen "Työmiehiä", ja asunnossani Fredrikinkadulla viihdyin -paremmin sen ääressä kuin latinan opinnoissa. - -Mutta tuosta kauheasta pilkasta piti saada hyvitystä. Vihdoinkin -rohkaisin itseni ja menin esitteleytymään kauppaneuvos Edlundille. -Nyt oli minulle tullut sisällinen pakko saada varmuus asiassa. Joko -latinan approbatur tai kirjallinen debyytti -- siinä nyt senaikuisen -elämäni lähin päämäärä. Sillä jos Edlundissa huonosti onnistaisi, -palaisin minä sittenkin latinan professorin tentteihin. - -Astuin Edlundin loistoisaan kirjakauppaan. Kysyn apulaiselta -kauppaneuvosta, ymmärrätte, hiukan rintaäänellä. Apulainen kuljettaa -minut kirjakaupan Esplanaadin puoleiseen laitaan, missä eristetyssä -osastossa Edlund istuu kirjoituspulpettinsa ääressä. Esitteleydyn -ja mainitsen asiani. Kauppaneuvos, joka minun silmissäni näytti -haudastaan nousseelta Fritz Reuterilta semmoisena kuin tämän -saksalaisen humoristin olin kuvissa nähnyt, teki aivan porvarillisen, -ellen sanoisi poroporvarillisen vaikutuksen. Ja tätä minä muka olin -aristellut! Mutta annappas olla. Hän heittää minuun arvostelevia -katseita. Sitten levittää kätensä ja puolivihassa ärjäisee: "Herra -lähettää mulle pari plaria ja niistäkö minun pitäisi laittaa kirja?" -Todella hämmästyin. "Herra kauppaneuvos ei ole siis mielestään vielä -saanut tarpeeksi manuskriptiä?" kysyin. "En, en, en, kuulettehan. -Onko teillä lisää vai -- annanko pois paperinne?" Tämä alkoi olla -yhtä kiusallista kuin latinan tentissä, sillä kauppaneuvos rupesi -etsimään papereita. Eikä istumaan pyytänyt. "Jos herra kauppaneuvos -suvaitsee ottaa minulta lisää käsikirjoitusta, niin mielelläni -laitan." -- "Sitähän olen jo vartonut enemmän kuin puoli vuotta. -Mutta herra ei vaan ole lähettänyt. Tämän vertasella" -- hän oli jo -löytänyt paperini -- "en mitään tee. Tässä ne ovat." - -Niin -- siinä ne todella olivat. Ja hän melkein tarjosi niitä jo -pois. Mutta sitten asetti ne takaisin pöydälleen ja kysäisi: "Voitte -kai ittekin ymmärtää, että näistä tulee vain pari plaria? Lupaako -herra joulun jälkeen lähettää lisää, niin sittenkin pränttään?" - -Minä lupasin. Ja lähdin. Käynti oli tehnyt minuun perin runottoman -vaikutuksen. Päätin Edlundin särmikkäisyyden johtuneen siitä, -että esiinnyin suomen kielellä, mikä kieli vielä siihen aikaan -Helsingissä oli pannaan pantu. Asemani oli jotenkin sekava. Mutta se -päättyi siihen, että muutamana joulukuun alkupäivän aamuna istahdin -Pohjanmaan junaan ja läksin kotiini Ouluun. Runotar oli sittenkin -voittanut, ja niin jäi selkäni taakse sekä latinan approbatur että -pro exercitio. - -Oulussa upposin kirjoittamaan. Posti kuljetti Edlundille niin -runsaasti käsikirjoitusta, jotta loput palasivat käyttämättöminä -takaisin ja niiden mukana jyrkkä kielto: "ei tarvitse enempää!" Nyt -sen kirjan siis piti ilmestyä ylen pian. Mutta se viipyi. Saapuipa -sitten eräänä päivänä korrehtuurivedokset -- ensimäiset, mitä -olin elämässäni nähnyt. Minut käskettiin lukea oikoluku joutuin, -sillä kirjapaino odottaa. Ja minä luin yötä myöten, korjasin -korjauslukuarkit, kuten ainekirjoituksenopettaja korjaa koulupojan -vihkoa. Kauppaneuvos lähetti tulisen haukkumakirjeen sellaisesta -korjausluvusta -- sillä kirjapaino odotti. Ja otti minulta pois -korjauslukuoikeuden, luetti sen Helsingissä minun kustannuksellani -5 markasta painoarkilta. Näin kävi yhä jännittävämmäksi -lemmenseikkailuni runottaren kanssa. - -Sitten odotin kirjani valmistumista, kunnes muutamana aamuna -luin Uuden Suomettaren takasivulta kaksipalstaisen ilmoituksen -sen ilmestymisestä. Yhtään vapaakappaletta en saanut. Niin ollen -olin pakotettu, jos mieleni sitä nähdä, itse ostamaan sen Oulun -kirjakaupasta. Sieltä sen haetutinkin. Ulkomuoto oli ruma, painos -ilman välikkeitä, paperi huonoa, lyhyesti -- _vastenmielinen_! -Annoin sen Oulussa Teuvo Pakkalalle. Hän sitä säälien silmäsi, tuo -hyväsydäminen kirjailija, joka kaikkea epäonnistunutta on säälinyt. -Enkä nähnyt enkä kuullut "Kuvauksistani" muuta mainetta kuin -että "Päivälehti" siitä kirjoitti lyhyehkön arvostelun, jossa ei -liioin kiitetty, ei moitittu, sanottiinpahan vain, että näyttäköön -tulevaisuus, mikä miehestä tulee, jos on mitään tullakseen. -"Valvoja" siitä sitten myös puhui "Työmiehien" yhteydessä. Sanalla -sanoen: se oli suurelle yleisölle kuolleena syntynyt kirja. Kovalle -otti ennenkuin ukko Edlund suoritti tekijäpalkkion 350 markkaa, -poisluettuna korjauslukumaksu. Eikä kummakaan, sillä hän oli tehnyt -laskuissaan hirvittävän erehdyksen. Ja kuitenkin "Kuvauksia" teki -minusta kirjailijan. - -Minun olisi tietysti pitänyt hävetä ja lopettaa kirjaileminen tähän, -jos olisin ymmärtänyt Mutta jolla on aivoissaan kirjallinen kuume, -kuten minulla oli, on hullu ja syyntakeeton. Niinpä ryhdyin kohta -ensimäisestä vastoinkäymisestä lannistumatta kirjoittamaan kahta -pontevammin "Työmiehiä". Se valmistui kesän kuluessa ja tarjosin -sitä "Otavalle", joka eli ensimäistä ikävuottaan. Siellä kohtasin -kohta ymmärtäväisen ja neuvovan vastaanoton. Ja "Työmiehiä" ilmestyi -vielä saman vuoden jouluksi kirjakauppaan kokonaan toisenlaatuisella -menestyksellä kuin aprillikuun "Kuvauksia". Se saavutti monet -kiittävät arvostelut. Yksin Hufvudstadsbladetkin antoi pari palstaa --- pelkkää kiitosta, josta oli seurauksena, että se käännettiin -ruotsin kielelle. - -Siihen aikaan oli ylen harvinaista, että alottelija julkaisi -yhtenä ja samana vuotena kokonaista kaksi kirjaa niinkuin minä -kokemattomuudessani tein. Olisipa ollut parempi, että olisin -ymmärtänyt ottaa Edlundilta takaisin "Kuvaukseni" silloin, kun hän -niitä jo puolittain tarjosi. Mutta sentäänkin -- mihinkään myöhempään -kirjaani en ole edeltäpäin sellaisia kultaisia unelmia kiinnittänyt -kuin "Kuvauksiini". Ja kun niitä muistan, elän kuin uudelleen ne -toisen ylioppilaskesän runottaren kuumat kosiskelut. "Kuvaukset" --- yksin ne saivat runottaren ensi lemmen kaikessa tuoreudessaan, -välittömyydessään ja hulluudessaan. - -Edellä on nyt kerrottu asian historiallinen puoli. Mutta sen -sielullinenkin puoli vaatii sivunsa. Milloin heräsi minussa -kirjallisen tuottavaisuuden halu? Taisin olla lyseon keskiluokilla, -kun Suomalainen teatteri alkukesästä vieraili Oulussa. Ida Aalberg -esitti "Leaa" ja "Ofeliaa". Hän pudotti sähkökipunan vereeni: -uinuvat tunteet heräsivät ja syttyivät haaveet. Niinpä istuin -muutamana niistä kesäilloista, jolloin teatteri Oulussa oli, -silmänkantamattoman rasvatyynen meren rannalla tekemässä päätöksiä -ruveta näytelmäkirjailijaksi. Yritinkin pieniä kokeita draaman -alalla. Mutta lyriikka voitti ja rupesin kirjoittamaan runoja. -Kunnes tutustuin Minna Canthiin, joka otti minut kokonaan. Ymmärsin, -että Minna Canth ei kirjoita yksin vain mainetta saadakseen, vaan -että hänellä on paljon suurempi tarve kirjoittaa puutteenalaisten, -sorrettujen ja onnettomien ihmisten puolesta. Niiden palvelukseen -aioin minäkin kynäni suunnata. Minkä aikomuksen myös olen pitänyt. - -Miten esteettinen hurmio, ollessani alle parinkymmenen, piteli minua -vangittuna ja mitä uhreja runottarelle pyrin kantamaan, siitä tässä -tilitys nyt elämäni iltapuoleen kallistuessa. Olin 19-vuotias, kun -sain käsiini ensimäisen vihkon Minna Canthin suomentamaa Georg -Brandesin "Päävirtauksia 19:nnen vuosisadan kirjallisuudessa" -- -tuskinpa siitä lie koskaan muuta kuin se vihko ilmestynytkään. -Sieltä jostakusta paikasta luin tämän ajatuksen: Se on vasta oikea -runoilija, joka rohkenee ottaa kulkijan sauvan käteensä ja lähteä -samoilemaan maita mantereita juoden janoonsa luonnon kirkkaista -lähteistä, maaten sammalvuoteella ja raviten itseään sillä, mitä -kukin päivä voi hänelle tarjota. Brandes tietysti tahtoi puhua -kuvannollisesti runoilijakutsumuksen ankarasta vaatimuksesta antautua -kokonaan runottaren palvelukseen. Mutta minä yritin toteuttaa hänen -oppiansa puustavillisesti: Karata pois kodista ja omaisten luota -tuntemattomille seikkailuretkille. Olin jo sen elokuun kuutamoisen -yönkin määrännyt, jolloin lähtisin matkalle markka pari taskussani. -Aioin kuitenkin vielä nähdä äitiäni. Menin lamppu kädessä klo 12 -yöllä katsomaan häntä muka viimeisen kerran hänen nukkuessaan. -Mutta siinäpä tunne nousi kovasti vastaan: hylkäätkö hänetkin, joka -hyväksesi on niin paljon, paljon uhrautunut? Järki voitti. Nukkumaan -lähdin ja tapoin Chateaubriand-haaveilun. - -Olen sitten myöhemmin saanut kokea, että runottarelle kyllä saavat -ne, joiden kohtaloksi tuo tuli, uhrata koko elämänsä tyytymällä -siihen niukkaan palkkaan, jota se palvelijoilleen suoda voipi, -mutta paljon, paljon runottomammin ja siis ilman sitä lyyrillistä -kauneutta kuin mitä Brandes on sanonut. Kuinka monta kirjallista -mustilaista parastakin aikaa lämmitteleekään meidänkin maassamme -itseään runottarien puolikylmillä nuotiotulilla poltettuaan takanaan -kaikki sillat hyvinvoipaan porvariselämään? Sillä runottaret ovat -perin kitsaita. Niitä vain, jotka heille kultalyyryillä ylistystä -helkyttävät, suvaitsevat he kutsua sen tulensa äärelle, missä -ei koskaan kylmä. Jos aina niitäkään. Tälle tulelle me kaikki -esikoisteoksiamme kirjoitellessamme uskomme pääsevämme. Mutta: "monet -ovat kutsutut, mutta harvat valitut". - -_K. A. Järvi_. - - - - -Aino Kallas. - -Kuinka alotin virolaisaiheisena kirjailijana. - - -Ensimäinen virolainen inspiratsionini oli sekoitus vanhaa -feodaali-ilmastoa ja kuumaa saarenmaalaista kesäpäivää. Olimme -ajaneet helteisenä juhannuksen aikuisena sunnuntaina pari peninkulmaa -halki Kaarman ja Karjan pitäjäin karujen nummien, kun keskellä -kivikkojen ja vainioitten aukeni vähäinen saareke puutarhaksi -jalostettua maata. Kukkansa varistaneiden kirsikka- ja omenapuitten -varjossa oli harmaa, yksikerroksinen rakennus, jonka huoneet -tuoksuivat puhtautta ja lahoa puuta. Talon isäntä oli mieheni eno, -Karjan pitäjän lukkari Friedrich Allas, -- rauha hänen sitkeälle ja -virolaiselle sielulleen! -- mies kuudenkymmenen korvissa, elehtivä -ja käpeä, vain luuta ja jänteitä, leuassa puikkelehtiva pukinparta. -Lukkarin poika ja itse lukkari ja lukkarin lanko, -- siinä oli -jo papillisuutta yhden miehen osalle! Saarenmaalainen viro soi -laulahtavana hänen huuliltaan, mutta hänen harmaa, hiirenhiljainen -vaimonsa, käsityöläisen tytär, katkaisi vaitiolonsa aina -kuresaarelaisella saksallaan. - -Istuimme mehiläistarhassa, oli raukaisevan kuuma, ja meille -tarjottiin menneenvuotisia, vaaleita saarenmaalaisia pähkinöitä -ja hunajaa vahakennoissa. En tiedä itsekään, kuinka keskustelumme -siihen kääntyi. Mutta siinä istuessamme ja pähkinöitä särkiessämme -saarenmaalaisen poutataivaan alla, alkoi isäntämme tarinoida -työorjuuden ajoista. Ja hän iski tulta, kaikesta käpperästä -kuivuudestaan ja luonnollisesta hyvänsävyisyydestään huolimatta. -Tuli eloa kellahtaviin poskipäihin, vaaleahkot silmät saivat väriä. -Tällä saarenmaalaisen syrjäpitäjän lukkarilla oli oikeudentajuntansa -väärentämättömänä ja järkkymättömänä tallella. Hän vihasi sortoa ja -vääryyttä. - -Kuinka uppo-uusi oli minulle maailma, joka hänen kertomuksissaan -aukeni! --Feodaali-aikuinen maailma tuskin miespolvea takaperin, -muurinkorkuisine rotueroituksineen, rajattomine isännänoikeuksineen -toiselta puolen, -- toisaalla orjankumarruksineen ja -raipanläiskeineen. Olin kuin yhtäkkiä siirtynyt keskelle keski-aikaa. -Allas puhui yhä kerta alkuun päästyään, hänen hiljainen, nöyrä -vaimonsa kuunteli ja sisimmässään kai kauhistui miehensä kapinallisia -mielipiteitä, mutta minuun tarttui sinä hetkenä ja ainaiseksi jotain -siitä kipeästä, kärsityn vääryyden tunnosta, mikä oli kaikkien -näitten työorjuuden aikuisten tarinoitten pohjasävynä. - -Ensimäiseen virolaisaiheiseen novellikokoelmaani käytin useita vanhan -Allasen anekdooteista. Hän itse oli esikuvani kertomukseen "Lukkari -ja kirkkoherra", häneltä samoin on novellieni "Kaupunkimatka", -"Ingel", "Kubja-Pärtin kuolema" varsinainen aihe. - -Näin ulkoapäin sain siis ensimäisen vaikuttimen virolaiseen -tuotantooni, ja kesti vuosia, ennenkuin siihen ehtivät yhtyä myös -sisäiset. - -_Aino Kallas_. - - - - -Ilmari Kianto. - -"Soutajan laulujen" aikoina. - -Ote yksityiskirjeestä v. 1897. - - -Alituisessa huminassa ja kuminassa tämä minun aikani täällä on -vierinyt sen jälkeen kuin toisen lapseni maailman markkinoille -avojalkaisena ja armoa pyytävänä juoksemaan panin. Mutta tässä -avojalkaisessa kerjäläispojassa ovat jo muutamat huomanneet -jotain arkipäiväistä ylempääkin, hänen _muutamia_ laulujaan on -myötätuntoisuudella ja hellällä ihmetyksellä kuunneltu -- ja se -minulle, hänen isälleen ja opettajalleen, on tuonut iloista ja -raitista lievennystä, että "jos en minä, isä, mihinkään kelpaakkaan, -niin minun rakkaassa pojassani sentään on jotain hyvää, jota -erityisissä piireissä ymmärretään ja jolle tiedetään antaa arvoa". Ja -se on jo enempi kuin mitä monena mustana hetkenä olen voinut uneksia. -Se on varsin pieni luku suureen yleisöön nähden, joka lyyrillisestä -runoudesta (ja yleensä runoudesta) nauttii ja sitä ymmärtää, mutta -niin on ollut kaikkina maailman aikoina senjälkeen kun kansat -kohosivat runolliselta luonnonkannaltaan, ja yhä pienemmäksi se -piiri pienenee, kuta enemmän maailma sivistyy ja keksinnöissä ja -mukavuuksissa vaurastuu. Jumala varjelkoon minua koskaan tulemasta -kuivaksi käytännön mieheksi, jolla vain järki pelaa kuivaa -numeropeliä, mutta tunne-elämä on kiristetty ja tukahdettu ihan -kuoliaaksi! Ja opettakoon minua kaiken jalouden isä halveksimaan sitä -mielipidettä, että muka täytyy olla erikoisessa yhteiskunnallisessa -asemassa ollakseen mies -- ja ihminen, tai yleensä ollakseen muka -_jotakin_. Kunpa oppisi kaikkia arvoja ja "titteleitä" ylenkatsomaan -ja voisi vain koko sielullaan ja ruumiillaan palvella niin suurta -jumalatarta kuin on runotar, niin sittenhän elämä elämää olisi -- -minullekin! Mutta... ja montakin "muttaa"... Vaan jääköön sanomatta. - -Ilman itserakkautta sanoen: olette kait nähneet arvostelun -_Päivälehdessä_ (huhtikuun 30 p. -- Vapun aattona!) Soutajastani --- se oli kaunis arvostelu ja oikealla tavalla tehty, vaan olihan -se tietysti minuun ja muihinkin nähden hiukan epä-pätevä, koska -oli niin likeisen ja nuoren tekemä kuin Eino Leinon, jota eivät -_nuoruutensa_ tähden monet suvaitse, vaan joka itse väittää, -ettei nuoruus ole mikään vika -- ja pitäähän huomata, että hän -18-vuotiaaksi on aivan harvinaisesti kehittynyt, kehittynyt siinä -määrässä, ettei moni 30-vuotiaskaan hänelle vertoja vedä (_minun_ -mielestäni ainakaan). Arvostelu P:lehdessä tuli varsin sopivaan -aikaan -- Vapun aattona, jolloin kaikki ylioppilaat vielä ovat -kaupungissa ja lisäksi valtiopäivämiehet -- niin että minut jo -Vappuna juhlissa ja juomingeissa monelta taholta tunnettiin -laulustani -- paitsi "Väärästä urastani". Hui hai! -- kaikki tämä -on tietenkin tuolle itserakkauden tunteelle kova koettelemus, -mutta toivoni on kumminkin, etten minä koskaan _niin_ pöllöksi -tule, että luulisin että "minähän tässä nyt jotakin olen" -- minä -avaran taivaan alla yksikseen huutava pienen pieni sääski! Kunnia -ja maine on sittenkin valhetta, perästäpäin se siksi osoittautuu. -Valtiopäivämiesten (nim. Pohjalaisten kansallismielisten) kanssa oli -meillä tässä kaksi viikkoa takaperin yhteinen illan ja yön vietto -Ylioppilastalolla, enkä koskaan muista olleeni niin innostuneessa -seurassa, jossa ei ollut ainoastaan tavattoman paljon puheita, vaan -lisäksi monta todella hyvää puhetta. Aina 18-vuotiaasta ylioppilaasta -yli 70-vuotiaaseen vanhukseen (rovasti Törnudd) nousi silloin -tuontuostakin estraadille, ja oli niissä paitsi tuota pohjalaista -"kerskuvaa verta", myös vakavia elämänkokemuksen sanoja meille -nuorille. Hauska oli nähdä noita valtiopäivämiehiä ja heidänkin, -paljon todellisempaa innostustaan, kun maljoja isänmaalle juotiin. -Kilistin minä siellä maljaani paitsi kotikuntamme edusmiehen, -Kokkosen kanssa, myöskin muutaman Pulkkilalaisen, Haanpään kanssa, ja -Sakke reuhake se mistä lie saanut päähänsä tulla minulle _aiheita_ -muka antamaan, koska minä näyn kykenevän "kirjallisiin töihin" -- ja -meni armollisuudessa niin pitkälle, että sanoi nimensä tästälähin -olevan Sakarin (jonka minä varsin hyvin tiesin ennestään) ja minä -taas vakuutin olevani Ilmariksi ristitty. -- Se oli juuri samana -lauvantai-iltana, jona "lauluni" Akateemisen kirjakaupan ikkunaan -ilmaantuivat (ennenkuin itse tiesinkään). Kun likempänä 4:ää aamulla -tulin juhlasta kotiin, valkeni aamu niin omituisella hohteella, ja -raikkaan ilman läpi kajahtelivat venäläisten pääsiäisyön kellot, ja -herrasväkeä ja muuta kansaa palaili hiljakseen pienissä joukoissa -kirkosta. Ja minä kiipesin kivimuurin yläkerrassa olevaan kamariin -ja katselin taivaalla vaihtuvia värejä, ja auringon nousua odotellen -otin kanteleeni, jonka äänet tuohon aikaan vuorokaudesta soivat -paljon heleämmin -- ja aamulla sitten sain ihmeekseni kiitokset -serenaadista viereisessä huoneessa juuri ensi yötään viettäneeltä -"Nuurlundin" Vikeltä, joka ihmeissään oli kuunnellut, että mistä -se kuuluu. Omituinen tunne on ihmisessä yön valvottuaan valoisana -kevätaamuna -- Vapun hurjien metelien jälkeen samoin olin -auringonnousua ihailemassa Kaivopuiston kalliolta ypöyksin k:lo 4-5 -aamulla, kun yöllä oli heittänyt raikkaan sateen ja pajut, koivut ja -nurmi jo näytti elinmerkkejä ja meri oli hiljaisessa mainingissa ja -merilinnut lentäessään pitivät omituista ääntä -- ja toiselta puolen -nousi tulipunainen päivä ja toisella puolen häälyi synkänsinisiä -pilviä ja ukkonen jyrisi... Mutta minä silloin ajattelin elämääni -murheisena, sillä minä olin samana yönä puhellut siitä toisen kurjan -kanssa, joka vakuutti olevansa samallainen -- ja kuitenkaan emme me -toisiamme -- ymmärtäneet. Oi kuinka suloista ja samalla katkeraa -on olla päältäpäin raikkaan valkolakkisen nuorukaisen näköinen ja -povessaan kantaa -- käärmettä! - -Kappelissa täällä nyt useampi päivä tulee istutuksi ihan kuin -itsestään -- kolmansa iltana istuin minä siellä S. Ingmanin, Teuvo -Pakkalan, Eino Leinon ja Yrjö Weijolan kanssa, mutta... Niillä (s.o. -meillä mukamas) on kova aikomus perustaa erityinen Kaunokirjailijain -Seura, joka on kokonaan erillään tämän maan nyk. viikinkikynimyksistä -ja sitä nyt valmistellaan kaikkien kannunvalajani kauhuksi ja -kateeksi. Seuran vakinaiseksi jäseneksi pääsee jokainen, joka -painosta on julkaissut yhdenkin erityisen kaunokirjallisen teoksen, -ja kun ruvettiin sellaisia listalla muistelemaan, niin kuka olisi -uskonut, että lukumäärä nousi noin 60 paikkeille. Ja koko joukko -nousevia ja valmistuvia kirjailijoita on tulossa -- erittäin sitten -kirjallisuuden harrastajat, jotka pääsevät ulkojäseniksi. Saa nähdä -mitä tästä seurasta nyt tullenee. -- - -_Ilmari Kianto_. - - - - -Robert Kiljander. - -Ensi yritykseni. - - -Jos oikein muistan, niin ensimäinen tekeleeni oli yksinäytöksinen -huvinäytelmä nimeltään Giftermålsannonsen (Naimailmoitus), sillä -aluksi kirjoitin ruotsiksi. Eräs vanhempi naimahaluinen täti oli -Hufvudstadsbladetiin pannut naimailmoituksen, johon sukunimellä -vastattiin ja pyydettiin kohtaamaan Kaisaniemessä. Siellä oli -passarina vanhempi, viinaan menevä vahtimestari, jolla oli se -päähänpisto, että hän, jonka sukuperä oli hämärä, polveutui -tuntemattomasta, ylhäisestä suvusta, joka viimein tunnustaisi hänet -omakseen ja antaisi hänelle kaikki hänelle tulevat oikeutensa -takaisin. Kuinka se erehdys sitten syntyi, että neiti luuli -vahtimestaria kirjeen lähettäjäksi ja tämä taas tätiä sukulaisekseen, -sitä en enää muista, mutta kirjeen oli kirjoittanut eräs nuori mies, -joka oli kihloissa neidin sisarentyttären kanssa ja joka arvasi tädin -tuon ilmoituksen kirjoittajaksi kostoksi siitä, että täti heidän -kihlaustaan vastusti. Koko skandaali tuli sitten ilmi, tädin täytyi -antaa myönnytyksensä ja luultavasti hänestä ja vahtimestarista tuli -onnellinen pariskunta. - -Samaan aikaan, noin 1867-68 vaiheilla, sepitin vielä useampiakin -kappaleita, jotka, samoin kuin yllämainitunkin, heitin tuleen, koska -en katsonut voivani saada toimeen mitään kunnollista. - -Sitten kului monta vuotta. Olin muuttanut Jyväskylään ja tutustuin -siellä Minna Canthiin, joka paraikaa sommitteli 'Murtovarkaus' -nimistä kappalettaan, ja hänen kehoituksestaan minä, melkein -pilalla, uudestaan tartuin kynään. Olin kuullut puhuttavan eräästä -nuuskaavasta sulhasmiehestä, jonka lemmitty niin kovasti vihasi -nuuskaa, että sulhasparka ainoastaan suurimmassa salaisuudessa ja -ulkona portin takana uskalsi _tätä_ herkkua pistää nenäänsä. Sillä -tavalla syntyi "Mestarens snusdosa", jonka Minna sitten suomensi ja -josta hän myöhemmin kirjoitti hauskan koseriian nimeltään "Kuinka -meistä tuli kirjailijoita". - -Käsikirjoitus makaili sitten kauan pöytälaatikossani, sillä enhän -minä aikonut kappaletta julkisuuteen. Mutta eräänä kauniina -kesäpäivänä riivasi minut yhtäkkiä itse piru, pistin sepustukseni -koteloon ja lähetin sen Bergbomille. En kauan saanut odottaa -ennenkuin vastaus tuli, että kappale oli hyväksytty. -- Se oli -merkkipäivä elämässäni ja luulin, että kaikkien ihmisten olisi -pitänyt nähdä, että jotain erinomaista oli minulle tapahtunut. -Ylpeydestä säteillen näytin Bergbomin kirjeen vaimolleni ja parille -tuttavalleni. Vaimoni oli kyllä siitä hyvin iloinen minun puolestani, -mutta nuo toiset eivät nähtävästi ollenkaan käsittäneet asian -merkillisyyttä, katsoivat vaan minuun tylsästi ja välinpitämättömästi -ja mutisivat: hm! Sitten rupesin odottamaan kappaleen esittämistä, ja -vihdoin viimein, 4 p. tammik. 1881, se meni. Kun posti saapui, hain -kuumeentapaisesti Suometarta, joka siihen aikaan oli ainoa lehti, -joka kirjoitti Suomalaisesta teatterista. Mitä sanoo arvostelu, -mitähän se sanoo? -- Ei mitään. Ei sanaakaan koko kappaleesta. Ei -edes mainittu, että se oli näytelty. Hm! -- -- - -Niinkuin "Mestarin nuuskarasia", niin on "Amalia ystävämmekin" -suurimmaksi osaksi Minna Canthin suomentama, mutta jälestäpäin olen -kirjoittanut suomeksi. Viimemainitussa kappaleessa ei alussa ollut -noita tätejä, jotka loppupuolella ilmestyivät, pistin ne sinne -Bergbomin kehoituksesta. Muuten hän ei juuri kappaleissani ehdottanut -suurempia muutoksia ja jos hän sen tekikin, niin en laiskuudesta ja -välinpitämättömyydestä aina hänen neuvojaan seurannut, jota sitten -usein kaduin. Ainoa hänen ehdottamansa suurempi korjaus on tehty -"Pukkisen pidoissa", jossa Anna-muori, vasta sitten kun hän on -perillä, saa tietoa perheen tuhlaavaisesta elämästä; sillä kappaleen -ensimäisessä sommittelussa hän tiesi siitä jo edeltäpäin ja tuli -sen vuoksi kaupunkiin. Se oli hyvä muutos, joka teki juonen paljon -luonnollisemmaksi. Kappaleen aihe on muuten saatu ruotsalaisen -kirjailijan Lean pienestä kertomuksesta "Till sist" (Vihdoinkin). -Jos siis minusta on tullut kirjailija, niin olen siitä velassa -Minna Canthille ja Bergbomille, varsinkin jälkimäiselle, joka ei -ylenkatsonut vaatimattomiakaan näyttämöllisiä tuotteita, jos hän -niissä huomasi jonkunlaisia hyviä puolia. - -_R. Kiljander_. - - - - -Juhana Kokko. - -"Kölliskön" syntymisen syyt. - - -Nytkö minun siis tulisi kertoa niistä olosuhteista ja syistä, mitkä -Kölliskön ilmoille saivat?... - -Se suinkaan ei ole helppo tehtävä. Kölliskön syntymisen syyt piilevät -niin syvällä, että niiden selville saamiseksi tulisi minun kuvata -koko henkisen elämän kehitys aina Jumalaa pelkääväisen äidin rinnalla -tepastelevasta pienestä pojasta kolmenkymmenen vuoden ikäiseen -mieheen saakka. - -Kaunis oli se kuva Jumalasta, minkä hurskasmielinen äiti loi pienen -poikansa sydämeen. - -Usein seisoin Limingan avaran luonnon keskessä ja tähystelin auringon -säteistä loimuavia meren laineita ja hulmuavia viljavainioita. Ja -äärettömän avaruuden auringon puoleisella reunalla seisoi rakas -taivaallinen Isäni. Hän seisoi siellä siinä kirkkaudessa, minkä -taidemaalari Oskari Nylander oli antanut Kristukselle Limingan kirkon -alttaritaulussa. Auringon säteiden kultaamat pilvet häntä ympäröivät -ja sädekehä hohti hänen päästään. Itse seisoin avaruuden toisessa -laidassa avutonna ja turvatonna kuin pieni perhonen, jonka koko -olemassa-olo riippui suuren ja korkean Isän armosta ja rakkaudesta. -Kuuden tai seitsemän vuoden vanhana tulin sitten "mamsellinkouluun", -jossa kävin viisi vuotta. Oikeastaan oli tämä koulu herännäisyyden -historiassa tunnetun Maria Elisabeth Berghin koulu. Tuossa koulussa -kävi meitä usein tervehtimässä myöskin "mamsellin" veli, Limingan -rovasti, jumaluusopin tohtori J. I. Bergh, jonka silmistä rakkaus -lapsiin säteili. Ja noiden vanhain vakavien sisarusten vaikutuksesta -äidin istuttama Jumalan kuva sitten syventyi ja kasvoi, mutta -alkuperäistä kauneuttaan ei se koskaan ole kadottanut. - -Myöhemmin kävi toht. Bergh vielä muistaakseni parina vuotena Limingan -kansakoulussa opettamassa meille katkismusta, kaksi tuntia viikossa. -Ja lopuksi kävin hänen johtamassaan rippikoulussa kokonaista yhdeksän -viikkoa. Hänen vaikutuksensa alaisena minussa yhä kasvoi sisäinen -turvattomuuden tunne, samalla kun sain aavistuksen ihmisen syvästä -turmeluksesta. - -Seminaariaikanani ja sitä seuraavina vuosina minuun sitten juurtui -silloin niin kauniisti orastava kansallinen ja isänmaallinen tunne, -sekä Uno Cygnaeuksen luoma kansanvalistusihanne. Näitä jaloja -tunteita hedelmöitti vielä serkkuni ja koulutoverini Abraham -Ojanperän ympärille kerääntynyt laulava sukulaisparvi sekä yhä -läheisemmäksi käyvä seurustelu maisteri, sittemmin fil. tohtori -Julius Berghin (Lylyn) kanssa. - -Nämä maallisen elämän jalot tunteet eivät minussa kumminkaan -kehittyneet Jumalasta vierottavaksi voimaksi. Päinvastoin -muodostuivat ne ikäänkuin astinlaudaksi, portaiksi, joiden -yläpuolella häämöitti täydellinen Jumalan rakkaus ja iäinen autuus. -Ja sinne oli pyrittävä. "Lähemmä Jumalaa! -- Lähemmä Jumalaa!" soi -usein sielussani. - -Aluksi jouduin opettajaksi kauas Karjalaan, Kiteelle. Siellä oli -silloin v. t. kirkkoherrana valistunut ja vapaamielinen pappismies, -viime kesäkuussa Kuhmoniemen kirkkoherrana kuollut lääninrovasti -K. A. Pfaler. Hän veti kohta minut läheiseen seurapiiriinsä. -Hänen laajanäköisen, kauas kantavan johtonsa alaisena minun -sekä uskonnolliset, että isänmaalliset ihanteeni kehittymistään -kehittyivät. - -Mutta ihmisessä asuvan syvän turmeluksen, josta jo lapsena olivat -kasvattajani minulle aavistuksen antaneet, sen sain nuoruusvuosinani -omassa lihassani ja veressäni tuntea niin syvältä, että -lankeamisiakin tapahtui. Se tuotti syvää surua ja tunnon tuskaa. - -Oli kumminkin ihmeellistä, että tuo tuska ei ollut lohdutonta, -toivotonta. Tuntui melkein siltä, kuin rakas taivaallinen Isäni olisi -astunut lähemmä, laskeutunut vuoteelleni, sulkenut minut syliinsä ja -luvannut antaa enemmän voimia vastaisen kilvoituksen varalle. - -Sillä kannalla oli henkinen kehitykseni, kun 25 vuoden ikäisenä tulin -opettajaksi Iihin. - -Siellä tutustuin aluksi rovasti J. Fr. Thauvonin perheeseen. -Tuo hienosti sivistynyt perhe osoitti minulle aivan erikoista -vieraanvaraisuutta. Ja kun perheen jäsenissä asui sama isänmaallinen -tunne ja kansanvalistusihanne mikä minussakin, niin kotiuduin aluksi -Iin pappilassa hyvin. Erittäin ihailin perheen ihanteellista, -valistunutta äitiä ja sen toimeliasta, tarmokasta ja henkevää -vanhinta tytärtä, Sallya. - -Muutamien viikkojen kuluttua laskeusi kumminkin välillemme syvä, -meidät iäti eroittava kuilu. Thauvonin perheen kaikki jäsenet olivat -"uskovaisia" (laestadiolaisia), eivätkä he voineet muuta toivoa, kuin -että minäkin kerran semmoiseksi tulisin. Kuitenkin olivat he siihen -määrään valistuneita ja hienotunteisia, etteivät minun suhteeni -mihinkään käännytystemppuihin ryhtyneet. - -Tästä huolimatta oli lestadiolaisten Jumala siihen määrään toinen, -kuin se Jumala, jonka minä olin lapsuudesta saakka omistanut, ettei -minulle muuta keinoa jäänyt, kuin hiljalleen vetäytyä pois perheen -seurustelupiiristä. - -Kun ei paikkakunnalla ollut muitakaan sellaisia henkilöitä, joihin -olisin voinut syvemmin sulautua, niin jäin elämään omaa eristettyä -elämääni. - -Jo aikaisimmasta nuoruudestani olin viljellyt uutterasti -silloista suomalaista kirjallisuutta. Ja nyt -- näinä yksinäisinä -hetkinä -- luin sekä suomen kielelle käännetyn, että alkuperäisen -kaunokirjallisuuden niin tarkoin, että olisin voinut selostaa minkä -yksityisen kirjan sisällön hyvänsä. -- Minä luin ja innostuin. -- - -Yhä syvemmin kaipasin yhtä ainoata ihmistä, joka olisi minua -täydellisesti ymmärtänyt. Yksinäisyyden tunne, koti-ikävä ja oman -kodin kaipuu poltti sydäntäni. - -Ja tuollaisina yksinäisinä koti-ikävän hetkinä syntyi sitten -Kölliskön ensimäinen luku. Se on tosi kuvaus kotitaloni niityltä -minun poikavuosinani. Siinä kuvattu ukkosenilmakin on tapahtunut -tosiasia, totuudenmukainen on luonnonkuvauskin Ulkopuolen rannalta. -Mikko ja hänen tapaturmainen kuolemansa on vain mielikuvituksen luoma. - -Kului sitten hiljaisia, yksinäisiä vuosia. Ainoa iiläinen henkilö, -jolla oli samat isänmaalliset ja uskonnolliset ihanteet kuin -minullakin, oli talokas, ent. valtiopäivämies Erkki Sassi. Mutta -hänkin asui kahden peninkulman päässä koulultani. - -Sen lisäksi oli Iissä muutamia Kölliskön tapaisia isäntiä, joille -taistelu lihaa ja verta vastaan oli muuttunut elämän kysymykseksi. -Samoihin aikoihin muutti sinne kappalaiseksi Kaarlo Kustaa Krohn, -joka oli synt. Kokkolassa 1853 ja kuoli Kaustisten kirkkoherrana v. -1901. Hän oli syvästi uskonnollinen ja laajatietoinen pappi, joka -viljeli uutterasti maailman parasta uskonnollista kirjallisuutta ja -oli siten tutustunut eri maiden uskonnollisiin virtauksiin. - -Oli ihan luonnollista, että nuo Kölliskön tapaiset autuuden etsijät -kiertyivät hänen ympärilleen ja kiintyivät häneen. Samoin tein -minäkin, sillä seurusteleminen tuon syvällisen luonteen kanssa oli -kovin kehittävää. - -Sivumennen sanoen olin juuri tähän aikaan saanut hiljaisen ja ujon, -kaikkea kaunista, mutta eritoten laulua ihailevan kodinsielun. Hän -oli erään noiden herännäisyyshistoriassa tunnettujen Frans Oskar ja -Niklas Durchmanien veljentytär. - -Uskonnollinen taistelu, laestadiolainen käännytyskiihko, -riehui ympärilläni. Naurismaan Aapon ja Tuppi-Maijan tapaiset -peräti raakaluontoiset ihmiset kohdistivat usein minuunkin -käännytystemppujaan, joita Kölliskössä olen yrittänyt kuvata. Olihan -aivan luonnollista, että he juuri minut -- lasten opettajan ja -tulevan polven kasvattajan -- yrittivät saada joukkoonsa temmatuksi, -vaikka he tämän tekivätkin luullakseni enemmän vaiston kuin järjen -vaatimana. - -Minuun, jonka suhde Jumalaan oli niin ujo ja arka, etten siitä ollut -koskaan, en edes elämänkokemuksista rikkaalle äidilleni rohjennut -kertoa, minuun teki tuo käännytyskiihkoilijain epähieno tunkeileminen -suorastaan inhottavan vaikutuksen. - -Tämä seikka ei vielä semmoisenaan olisi kyennyt Köllisköä ilmoille -saamaan, sillä olihan laestadiolaisuudessa paljon hyvääkin. -Juoppouteen ja muihinkin törkeisiin paheihin vajonneiden ihmisten -pelastamisessa olivat he suorastaan mestareita, kuten Naurismaan -Aapon vaikutus juopposairaaseen Simoon elävästi osoittaa. Ja sen -lisäksi oli laestadiolaisissa -- kuten muissakin uskonnollisissa -liikkeissä -- suuri joukko nöyriä ja hiljaisia autuuden etsijöitä, -jotka esim. kouluuni lähettivät parhaita oppilaita, ja joiden kanssa -sitä tietä tulin hyvinkin läheiseen ystävyyteen. - -Mutta heissä oli toinen, vieläkin sietämättömämpi piirre, ja se -piirre oli heille kaikille -- vieläpä valistuneimmillekin -- -yhteinen. Se oli tuo kaikkiakin uskonnollisia liikkeitä kalvava -suvaitsemattomuus. - -Jokaiseen liikkeensä ulkopuolella olevaan ihmiseen kohdistivat -he kyllä voimakkaan vaikutuksensa, mutta jolleivät sillä kertaa -käännyttämisyrityksessään onnistuneet, heittivät he hänet -toistaiseksi rauhaan. Jäivät ikäänkuin uutta, sopivampaa hetkeä -odottamaan. Niin menettelivät he jokaisen suruttoman, jopa julkisiin -paheisiinkin vajonneiden ihmisten suhteen. - -Mutta jos he sitä vastoin käännytystyössään tapasivat Kölliskön -tapaisen, syvempää uskonnollista tietoa ja kokemusta omaavan -henkilön, niin silloin ei heidän kiihkollaan rajoja ollut. Ja jos -tuollainen henkilö rohkeni vielä huomauttaa laestadiolaisille heidän -omista helmasynneistään tai uskonopillisista erehdyksistään, niin -silloin oli hän iäisen tuomion alaiseksi joutunut. - -Ja tuota toisinajattelevien uskovaisten lakkaamatonta tuomitsemista, -joka alemmilla asteilla olevien ihmisten huulilla muuttui usein -suoranaiseksi parjaukseksi, sitä jouduin vuosikausiksi sivulta -katsojana näkemään ja kuulemaan. Ja kun tuollaisen tuomion alaisiksi -joutuneet uskovaiset olivat paikkakunnan parhaita ja luotettavimpia -ihmisiä, niin loukkasi se arkaa oikeudentuntoani niin kipeästi, että -siitä saivat Kölliskön loppuosan synnytystuskat alkunsa, eivätkä ne -ennen laanneet, ennenkuin Kölliskö oli ilmoille saatu. - -_Juhana Kokko_. - - - - -Aarni Kouta. - -Alotteeni ja ensi alkuni. - - -Ensimäinen kosketukseni kirjallis-taiteellisen maailman kanssa sattui -tietääkseni sinä rankkana syyspäivänä, jolloin asianomaista arvoista -mieltäni kysymättä minut kannettiin H. Pyhälle kasteelle Vanajaveden -rannalla olevassa pappilassa. Oikeastaan ei tuo "pappila" edes mikään -laita pappila liene ollutkaan; vanhempani näet olivat silloin vasta -saaneet jonkin pikemmin pienoista majaa muistuttavan ihmisasunnon, -jonka nimi oli _Paikkala_, kuin seudun kirkkoruhtinaalle arvoisan -hovin ja puustellin haltuunsa. "Matalasta majasta siis," voisi -alottaa kauniin, liikuttavan suomalaisen tarinan. No niin, äsken -mainittuna päivänä jouduin ensi kosketukseen kirjallis-taiteellisen -maailman kanssa. Itsenäisenä ja varsin yksinäisenä miehenä isäni -oli valinnut esikoisensa kummeiksi ne paikkakunnan ainoat miehet, -joiden kanssa hän alati seurusteli ja ainoastaan viihtyi. Toinen -näistä miehistä oli sittemmin suomenkielen lehtori ja mainehikas -Shakespeare-tulkitsija, silloin pelkästään Shakespearea ja -Runebergiaan uneksiva, otsa synkissä kurtuissa yksin käyvä, oleviin -oloihin tyytymätön, suomenkielisen runottaren häähamoseen heleätä -huntua kutova runoilija _Paavo Emil Cajander_. Toinen oli suomalaisen -oopperan jäsen, _Joh. Em. Hahl, Hannes Hahl med tordönsstämman_, -kuten _Z. Topelius_ on aikoinaan hänestä laulanut; Hannes Hahl, joka -pitkän syysyön Vanajaveden autioita rantoja laulaen harhailtuaan -löysi rauhan sen kylmissä, vyöryvissä aalloissa. Rauhaa hän ei -perinnöksi kummipojalleen jättänyt, ei niin suurta ja syvää kuin -itse sai, mutta paljon muuta. -- Sitä en saanut yksin vaalijoiltani -ja huoltajiltani, vaan esim. juuri näiltä kummeiltani, joten -katsoin tärkeäksi varsinkin heistä ja eritotenkin tästä alottaa -- -niin vaikeata kuin viestiä Tuonelta onkin sanoiksi saada. _Joh. -Em. Hahlilta_ on minulle jäänyt pieneksi kalliiksi perinnöksi -Saksalais-Suomalainen Sanakirja sensijaan, se oli tärkein ehkä, sillä -laulunlahjaa minulla ei ole lainkaan. Muistelen hänen nuottejaan -kuitenkin olleen äitivainajani kokoelmissa runsaanlaisesti, missä -tapauksessa ne ovat soiden tunkeutuneet koko nuoruuteeni, ja on -niiden merkitys elämääni silloin arvaamaton. En ole mikään n.s. -"musiikinymmärtäjä" -- jumalankiitos -- mutta juuri tässä tapauksessa -katson sen merkityksen perinjuuriseksi, hedelmöittäväksi; se -valmistaa totisen ja elävän kaikupohjan kaikelle herkälle, laajalle -ja inhimilliselle. Mikään ei ole niin pientä, kuin miltä se näyttää. --- Sanani sattuivat tuohon perittyyn sanakirjaan. Sellaisia kun -tämä sanakirja ei ole enää lainkaan saatavissa, ei ole ollut -vuosikymmeniin. Tämä kirjanen on aukaissut minulle Saksan runouden -parhaimmat tuotteet -- lähemmin katsoen ei perintö siis niin varsin -pienen pieni ollut. On vain ajateltava, ja ajattelusta vedettävä -tuloksia ja johtopäätöksiä. _Paavo Cajanderin_ kautta tunkeutui -kotiini, paitsi suomalaisia, polttopisteessään olevia kirjallisia -aatteita ja mietteitä, sitäpaitsi milloin mikin uusi "Shakespeare", -"Runeberg" kielellämme kauniina kaikuen y.m.m. runoteosta. Tässä -lapsuuden velka, jota ei ole helppo maksaa, mutta maksua jalot -velkojat eivät vaadikaan. - -Hämeenlinnasta johtivat jäljet Hausjärvelle ja Hausjärveä -mainittaessa mainitaan aina suuren hämäläisen, jäykän, mutta -laajasydämisen _Kalle Kajanderin_ nimi. Setä Kallen työpöydällä -riimustelin ensimäiset "latinaiset aakkoset", "Lutinsolat" kiersin, -Panun "pyhäiset lehdot" löysin. Yksinäisenä, mutten yksinäisenä -sittenkään. Siellä kangasti sieluni silmiin "Seitsemät veljekset", -itsetiedottomana "Panu", parhain, mikä Ahon tuotannosta parasta on. -Mahdoton on syitä antaa, elettyä tuoreesti uudelleen elää, mutta jos -sen kyvyn omaisi, niin viikon viihtyisi aatos Hausjärvellä: Aleksis -Kiven, Juhani Ahon ja Kalle Kajanderin mailla. Kahta jälkimmäistä -voin kiittää, ensimäinen, yhtä vähän kuin edellisetkään, ei sitä -kaipaa. - -Hausjärvi kun juohtui juttuun, kerron pienen, aivan vähäpätöisen, -vaikkakin toteen menneen unen siltä ajalta. Nukuin kuten unessa -ainakin nukutaan. Sain ikäänkuin salaperäisen sanan, joka käski -minun toimittamaan "käsikirjoitukset" kuntoon, sillä Hämeenlinnassa -aiotaan kustantaa laatimani kirja. Viisikolmatta vuotta myöhemmin -kustannusliike _Boman & Karlsson_ julkaisi suomentamani _Jacob -Tegengrenin_ Suorasanaisia runoelmia. Kerron asian vain -yksinkertaisesti, mitään salaperäisyyden sädekehää en sille tahdo -antaa. - -Tällä välin olin sepittänyt paljonkin ala-arvoisia runoja, mutta -osan niistä pelasti aikoinaan Tampereella toimiva runoilija ja -liikemies _Yrjö Weijola_. Häneltä sain avoimen silmän runon lakeihin -ja kauneuksiin, hän ohjasi, sytytti ja opasti. Samassa rajattomassa -kiitoksen velassa olen sekä silloin Porvoossa oleskelevalle -lehtorille _Iivari Vanajalle_ että Werner Söderström O.Y:n -pääjohtajalle, maisteri _Jalmari Jäntille_. Hukkaan eivät mielestäni -ole menneet ne humaanisuuden ylhäiset siemenet, joita nuorukainen -näiltä miehiltä sai. - -Näin sitä kypsyi epävarmana ja vähitellen ylioppilaaksi. Täällä yhtyi -sattumalta pienoisen ylioppilaan ja Helkavirsien suuren runoilijan -tiet. -- Miksi aiotte? -- En tiedä! -- Tietysti runoilijaksi; tuokaa -nähtäväkseni ne tekeleistä, mitkä teitä haluttaa. - -Vein. Pari joutui Hels. Kaikuun ja sitä seurasi ehdoton vaatimus, -että runovihkon pitää valmistua ensi helmik. loppuun. -- Miten se voi -olla mahdollista. - --- Ostatte pullon mustetta, kynänvarren terineen -- niin -yksinkertainen se asia on. - -Matkustin Tukholmaan. Helmikuun lopussa oli "Tulijoutsen" valmis, -jonka ilmestymistä suurlakko osiltaan oli ehkäisemässä. Mutta -ilmestynyt se vain joka tapauksessa on. - -_Aarni Kouta_. - - - - -Helmi Krohn. - -Miten jouduin elämäkerralliselle alalle. - - -Sattumalta talvella 1912 näin sanomalehtiuutisen, jossa kerrottiin -Naisliiton kokouksessa pidettävän esitelmän Isa Aspista. Se -herätti mielenkiintoani, sillä jo kasvavana tyttönä olin suurella -liikutuksella lukenut tuon nuoren runoilijaneidon surullisesta -elämänkohtalosta, ja ensimäinen lapsellinen esitelmänikin, jonka olin -pitänyt jossakin raittiusseurassa, oli kosketellut tätä ainetta. -Läksin siis kokoukseen, ja ilokseni sainkin kuulla hänestä paljon, -jota ennestään en ollut tietänyt. Esitelmän jälkeen aloin kysellä -hänestä yhtä ja toista, ja miten olikaan, läsnäolevat jäsenet -alkoivat kehoittaa minua kirjoittamaan laajempaa elämäkertaa hänestä -luvaten kukin hankkia minulle tarvittavia aineksia. Jonkun ajan -kuluttua olikin varsin laaja ainekokoelma minulla koossa ja ryhdyin -itse sommittelutyöhön. - -Jo aikaisemminkin oli harrastukseni kääntynyt tähän suuntaan, -joskin paljoa vaatimattomammassa ja itsetiedottomammassa muodossa. -Olin kirjoitellut "Pääskyseen" joukon elämäkerrallisia kuvauksia -merkkihenkilöistä ja niin vaatimattomia kuin ne olivatkin, olivat -ne herättäneet minussa yhä suuremman intressin muitten ihmisten -kohtaloja, heidän taistelujaan ja työtään kohtaan. Ja kun kesällä -1908 sain eräältä läheiseltä ystävältäni laajan kirjekokoelman -kaunokirjallisesta käytettäväkseni, kävi minulle selville, että -todellisiin aineksiin perustuva työ huvitti minua ja sopi minun -luonteelleni monta vertaa paremmin kuin yksinomaan mielikuvituksen -pohjalle rakennettu aihe. Todellinen elävä elämä oli minusta paljoa -rikkaampaa, ihmeellisempää ja yllättävämpää kuin kaikki ne kuvat, -joita mielikuvitukseni saattoi loihtia esille. Ja minä päätin tehdä -täyden käännöksen, jättää kaunokirjallinen kirjaileminen ja antautua -kokonaan elämäkerralliselle alalle. - -Sattuma, jossa näin kuitenkin selvemmän tarkoituksen kuin koskaan -ennen, johti sitten ajatukseni Ernst Ahlgreniin, ja synnytti monen -vuoden epäröimisen jälkeen "Siipirikon". Ja vieläkin suurempi -sattuma, joskin sen alla piilee merkillisin yhteensattuma, mitä -kirjallisessa työssäni olen kokenut, on vienyt minut erääseen toiseen -aiheeseen, josta tässä yhteydessä on kuitenkin liian aikaista puhua. - -Siten monet vähäpätöiset ulkonaiset seikat, ennenkuin olin täydesti -selvillä omasta itsestäni, viittasivat minulle tietä ja ohjasivat -minua sitä päämäärää kohti, jota nyt pidän varsinaisena ja oikeana -alanani. - -_Helmi Krohn_. - - - - -Larin Kyösti. - -Nuoruuden muistoja. - - -[Tekijältä on pyydettävä lupa tämän kirjoituksen käyttöön muita -julkaisuja varten.] - -Nuoruuden muistot himmentyvät ajan kuluessa, toiset kirkastuvat -yhä selvemmiksi. Minun on vaikea vastata kysymykseen, mitkä -olivat ensimäiset kirjalliset yritykseni, ja kuinka ne syntyivät. -Taiteilijan työn luomishetkeä on vaikeata määritellä. Minä polttelin -vihreässä nuoruudessani paljon näitä puolikuolleina syntyneitä -"yrityksiä". Minun on turhaa niitä nyt esiinkaivaa muistojeni -ruumiinpolttouunista. Minulla ei ole niistä edes tuhkauurnaa -kulkurinkirstussani. Ne ovat menneet kuin tuhka tuuleen, kuten -sanotaan! -- Ainahan ihminen nuoruudessaan haluaa purjehtia -tuntemattomalle merelle löytääkseen jonkun uuden, tuntemattoman maan, -jonka ehkä muut jo ovat ennen löytäneet. Ja sattuma ohjaa usein -elämänpurtta. Ehkä minusta olisi voinut tulla seikkailuhaluinen -merimies (onhan eräs setäni kadonnut tuntemattomille vesille), -rautatievirkamies, voimistelunopettaja, ruumiillisen työn tekijä tai -ehkä jotain muuta. - -Vanhempani panivat minut pikkukaupungin kouluun, joka minusta oli -kidutuslaitos. Mielikuvitukseni vapaaseen maailmaan ahdettiin amo, -amas, amat j.n.e., numeroita ja vuosilukuja, jotka suureksi osaksi -olen nyt unohtanut -- tahallani. Matematiikka oli minulle niin -vaikea kari ja kompastuskivi, että pyytämällä pyysin kotona päästä -merille, sotilaskouluun tai teatteriin näyttelijäksi. Isältäni olin -ehkä perinyt hiukan taiteilijalahjoja ja rakkauden soittoon ja -lauluun. Köyhyyden pakottamana hän varmaan oli joutunut väärälle -uralle. Hänellä oli kaunis lauluääni, piirusteli, oli vatsapuhuja, -toveriseuroissa hän usein pukeutui eri henkilöksi erehdyttäen -heitä äänellään ja esiintymisellään sekä huvittaen heitä iloisilla -sukkeluuksillaan. Äidiltäni olin perinyt ehkä hiukan sitkeyttä, -tarmoa ja herkän tunteellisuuden, jota koulun jäykkä järjestys -toisinaan tympäisi. - -Aikaisemmilta kouluvuosiltani muistan runon "Touvon aika lähenee". -Tämä idyllimäisen ihastuttava runo hurmasi nuoren sydämeni, -kaupunginlapsen sydämen keväisen herttaisilla maalaissoinnuillaan. -Sain usein nuorena koulupoikana kesäisin olla maalla Hämeessä. -Se oli uusi tuntematon maa, joka vaikutti minuun sadun tavoin -harmaine kylineen, kaivoineen, punaisine lemmenluhtineen, välkkyvine -järvineen, vaaroineen, vakavine ihmisineen, joiden syvissä katseissa -kuvastui Hämeen taivas ja joiden silmänreiässä piileskeli uneksiva -"uuspeili". - -Koulussa luvut edistyivät hitaasti, jäin joskus luokalle, usein sain -ehtoja, sillä minä viihdyin paraiten urheiluaharrastavien toverien -seurassa ja kehitin pääasiallisesti ruumistani. -- Pääsin sitten -vihdoin yläluokille ja jouduin toverikuntaelämään. Lauvantai-iltasin -toverit toimeenpanivat pieniä näytelmä-iltoja, minäkin sain ensin -jonkun pienen osan. Ja siitä lähtien minä innostuin niin näytelmiin -ja näyttelemiseen, etten olisikaan halunnut juuri mitään muuta tehdä. -Kaupunkiin pistäytyi joskus varsinaisia teatterikiertueita, ja sain -olla mukana esittämässä mykkiä osia, sainpa kerran erään pienen -puheosankin Björnson'in "Konkurssi" nimisessä näytelmässä. Esittipä -oma näytelmäseuramme itse pikkukaupungin suurelle yleisölle n.s. -"poikain huveissa", ja kesäisin vaelsin erään runoja kirjoittelevan -huonetoverini (J. S-niemen) kanssa Hämeessä pitäjästä pitäjään -esittäen pieniä näytelmiä navetanylisillä. Ohjelmistoomme kuului -tavallisesti "Yökausi Lahdella" ja Kiven "Kihlaus", allekirjoittanut -näytellen Eenokin osaa. Näissä tilaisuuksissa sai lehmänkello usein -hoitaa teatterikellon virkaa, lankuista kyhättiin pieni lava, itse -maalattiin kulissit, esirippu saatiin kylänkauppiaalta ostetusta -viheriäisestä sertinkikankaasta, mukanani oli aina laatikko, jossa -oli parta-ainetta, ihomaalipötkyjä, valepartoja y.m. rekvisiittaa. -Kuumeisella kiireellä ja innolla harjoiteltiin jossakin kansakoulun -lukuhuoneessa. Olipa oma orkesterikin! Sellaisena toimi näytöksen -aikana oikea luonnon soittokunta, jonka muodostivat navetasta -kuuluvat lehmien ja lampaiden fagotti- ja trumpeetiäänet. -- Sain -koulussa toverien kesken teatteritirehtöörin nimen, eräs opettaja -pisteli minua kerran teatteriharrastukseni johdosta; olin huoleton, -ilomielinen huimapää enkä välittänyt pistosanoista. Kaupungin yleisö -ennusti minulle menestyksellistä näyttelijänuraa. Yhä lisääntyvä -matematiikan kurssi painosti painajaisena mieltäni niin, että aioin -todella lähteä Helsinkiin tohtori Bergbomin puheille, mutta äitini -sai jonkun aikaa väiteltyään vastaan minut siitä tuumasta luopumaan. -Minusta piti tulla civis academicus! - -Ehkä edellä mainitsemani toverin esimerkki vaikutti, että minussa -myöhemmin heräsi halu ruveta runoja rustailemaan. Alotin kankealla -kynällä kaikenlaisia turhanpäiväisiä aiheita, pieniä runopätkiä ja -suorasanaisiakin kompeluksia, niitä ilmestyi sitten toverikunnan -käsinkirjoitettuihin lehtiin "Joci Baccalauraeukseen" ja "Vasamaan". -Sain ankarasti kamppailla muodon kanssa, sepustelin runoja huvin -vuoksi, enimmäkseen olivat ne kompa- tai ilolauluja. Aloin lukea -kirjallisuutta oikein tukkukaupalla, enimmäkseen romaaneja, -mutta myöskin runoutta, m.m. C.M. Bellmannin epistoloita, H. -Heineä, Dahlinia, A.M. Lenngreniä y.m. Joululomien aikana istuin -aamusta iltaan saakka piippua poltellen kotitaloni pienessä -pesutuvantakaisessa huoneessa seurustellen Tuhannen ja yhden yön -maailmoissa, Aleksis Kiven, Shakespearen y.m. maailmanmestarien -parissa. -- Sain salaa äidiltäni ison kirjakaapin ja nyt sain minä -palavan kirjojenkokoomishalun. Kokoilin kirjoja yhtä hartaasti kuin -ennen olin koonnut vapaamerkkejä postimerkkialbumiin. - -Jäätyäni taas luokalle "sai" minut "kiinni" veljeni Apollossa, -Eino Leino, aloimme seurustella yhdessä melkein joka päivä, ehkä -hänkin osaltaan kannatti minua, epäillessäni pieniä runoyrityksiäni. -Sitä ennen olin alkanut panna enemmän huolta ainekirjoitukseen, -koulun kunnon rehtori huomasi kai näissä yrityksissä jonkinlaista -parannusta laiskan luonteeni kehityksessä. Sekin vaikutti, että -koetin "parantua" sen jälkeen kun olin saanut relegationin koulusta. -Koululain nojalla karkoitti minut opettajakunnan korkea raati -vähintäin peninkulman päähän kaupungin rajan ja pyykin ulkopuolelle. --- Kahden toverin kanssa olin viini-ilon huumeessa tehnyt pieniä -kolttosia kaupungissa. -- Pääsin paraiksi syysmetsästyksen aikaan -maalle erääseen hämäläiskartanoon. Siellä kului aika humussa ja -sumussa, iltamien puuhissa ja hauskassa yhteisvietossa hämäläisen -rahvaan kanssa, jota aloin vähitellen ymmärtää ja rakastaa. Siellä -tutustuin Soitto-Puuskiin, Pitäjän pomoihin, Suutar-Jusseihin, -Erkkipaimeniin, Suntion-Sannoihin ja Pahajärven pitäjän pappeihin, -mutta ennen kaikkea heleihin Hennoihin syysiltoina kievarin kujassa, -aitoissa, keinulla ja huvimäellä. Maalla myös aloin vakavammin -ajatella laulajan vaikeata, aina ahdistavaa, aina etsivää, mutta -luomishetkinä unohdusta ja antautumuksen iloa kumpuilevaa elämää. -Palattuani kouluun karkoitusajan päätyttyä kaipasin minä tätä -raikasta maalaiselämää, sen yksinkertaisen koruttomia ihmisiä, -kauempaa katsoen saivat ne nyt mielestäni suuremman ja kiinteämmän -muodon, ne elivät uudestaan mielikuvituksessani, kuvat kirkastuivat -sielussani. - -Kuinka sitten koulussa purjehdinkaan ja luovinkaan, pääsin vihdoin -väljemmille vesille ja -- väliaikaiseen satamaan. Saavutin -akateemisen kansalaisen ensi arvon, ylioppilaslyyryni, jolloin huolt' -ei ollut ollenkaan, kun viikset vain sai kasvamaan. Nyt oli elämänura -todella valittava. Takana olivat pienet kestetyt kärsimykset ja -iloinen koulutoverielämä, edessä elämän vaativa vakavuus. Äiti tahtoi -minua rautatievirkamieheksi, mutta minä sain itsepintaisuudellani -ne aikeet tyhjiksi ja sain sitten kuulla, että olen itsepäinen -kuin suomalainen. Ehkä se oli onneksi minulle ja -- muille, ehkä -olisin virkamiehenä hajamielisyydessä aikaansaattanut monta junain -yhteentörmäystä, ja omallatunnollani olisi nyt monen kunnon ihmisen -ennenaikainen kuolema. - -Tuli sitten sotapalveluksen aika. "Raakina" lähdin kiusallisesta -reservikasarmista kotiin kirjoittamatta jalkapatikassa ja kontti -selässä läpi Hämeen ja Savon ja saavuin kauniin Karjalan laulumaille. -Näillä kulkuretkillä hahmoittuivat varmaan "Kulkurin laulut". -Karjalan kankailta kajahtivat vastaani Kalevalan ja Kantelettaren -ikuiset säkeet elävämpinä kuin koulun kankeilla lukutunnilla. -Kokoilin vanhoja runoja, tutustuinpa vanhaan 91-vuotiaaseen -runolaulajaankin. Kalevalan henki heijastui täällä sen kotimaassa -täyteläisempänä ja tutunomaisempana. - -Kontti täynnä muistoja, pää suuria suunnitelmia ja sielu täynnä -sanattomia säkeitä palasin taas uneliaaseen kotikaupunkiin. -- -Taivaanrannalleni ilmestyi sitten Frödingin loistava tähti. -Tämän tähden merkeissä päätin purjehtia eteenpäin löytääkseni -tuntemattoman, ehkä jo ennen löydetyn maan. Värmlantilaisten laulujen -lumoamana haaveilin voivani loihtia samankaltaisia säveleitä, Hämeen -yrttitarhojen säveleitä -- _suomalaisia_ sointuja. (Koska nyt -jälkeenpäin arvosteluissa usein ennakkoluuloisesti on huomautettu -minun ruotsalaisista esikuvistani, niin voin selvyyden vuoksi -repostelijoille ja arvostelijoille huomauttaa, etten koskaan omin -silmin ole nähnyt ruotsalaista rahvaan elämää.) - -Mutta ensin päätin jatkaa kielitieteellisiä lukujani Helsingin -yliopistossa. Eihän luennoilla tullut säännöllisesti käytyä, elämä -ulkona houkutteli koko kirjavuudellaan; aikani kuluksi naputtelin -luennoilla runonpäitä enkä paljoakaan kuunnellut professorien kuivia -supattavia sanoja. Samalla otin säännöllisemmin osaa samanhenkisten -toverien iloiseen ja kehittävään elämään ja kirjoittelin myös -osakuntani sanomalehteen. Sain pienen kirjallisen palkinnon, ja -nyt kasvoi minussa yhä kiihkeämpi ja kuumempi salainen halu saada -julkisuuteen pieni kokoelma lauluja, jotka käsittelisivät pienen -hämäläiskylän elämää arkena ja pyhänä, työssä ja ilonpidossa. -Kuljeskelin kaduilla ja tutkin kirjakaupanikkunoita. Jonkinlaisella -pelon tunteella ajattelin, että ehkä joku tuntematon ehtisi ennen -julaista Kylänlaulujen tapaisia lauluja. -- Opinnoista ei nyt tullut -mitään, yliopistollinen loistourani päättyi "pro gradu" kirjoitukseen. - -Jouduin sitten kesällä Pälkäneen Klemolaan asumaan. Yksinäisyydessä -minä siellä vakavammin aloin puuhailla pientä kokoelmaa, kirjoittelin -uusia runoja ja korjailin vanhoja. Lähetin ne sitten J. H. Erkolle, -joka asui Tampereella. Myöhemmin tapasin tämän lämminsydämisen -runoilijan Konsulinsaaressa pilleineen ja lasiputkineen tarkastamassa -paloviinaa. Hän suositteli kokoelmaa ja kehoitti julkaisemaan. -Syksyllä minä sitten Kasimir Leinon suosittelemana ja opastamana -koputin kaikkivaltiaan kustantajan ovelle ja jonkun ajan kuluttua -sain myöntävän vastauksen. En voi sanoin kuvata iloani, olisin -tahtonut tanssia kadulla ja syleillä kaikkia vastaantulevia ihmisiä. -Ilo vaikutti vilkkaasti ja nopeasti kuin jonkinlainen juopumus. Vielä -suurempi oli iloni, kun Kevätrallatukset ilmestyivät jouluksi v. -1897 ja saivat osakseen suosiollisen vastaanoton. Nyt minusta siis -oli tullut kirjailija! En voi vieläkään käsittää, miten se kävi, -enkä muista nyt kaikkia alkusyitä enkä henkisiä sysäyksiä. -- Nyt -poltin kaikki sillat ja laivat takanani ja päätin jatkaa taistelua... -Ja niin minä nyt sitten olin löytänyt elämänurani. Ehkä lopultakin -sattuma ohjaa elämämme kulkua. Oliko tämä nyt sitten oikea urani? Ura -uusi aukenevi laajemmille laulajille. - -_Larin Kyösti_. - - - - -Eino Leino. - -Muistojen kaupungit. - - -On kaupunki kaukana pohjolassa, kaukana karuimmassa Suomessa, mikäli -ei varsinaista Lappia siihen luettane. Myöskin on sen ympäristöä -joskus sanottu nälkämaaksi. Ja nälkäähän siellä monet ihmiset -näkevätkin, kärsivät ainakin hyvän ja terveellisen ruoan puutetta, -usein ympäri vuodenkin, joskaan eivät kaikki samassa määrin kuin se -Kuhmon terva-ukko, joka kerran kotini rannassa sääpitoa pitäessään -kertoi syöneensä selvää leipää vain eräitä kuukausia koko elämässään. -Mutta köyhyys, köyhyys on kuitenkin koko maakunnan yleisleima, oli -ennen ainakin. Nythän sinnekin on rautatie, ovat kauppa ja teollisuus -sekä niiden kera yleinen vaurastuminen selvän leivän kiidättäneet. - -Virkamiehen poikana säilyin tietysti kaikista tuontapaisista -henkilökohtaisista olosuhteista lapsuus-aikoinani, enkä niistä koko -maakuntaankaan nähden tässä muuten mainitsisi, ellei se myöhemmin -minulle melkein vertauskuvalliseksi muuttuneena olisi painanut -syviä merkkejään käsitykseeni koko luonnostamme, kansastamme, sen -historiasta, kulttuurista ja etenkin kirjallisuudesta, eikä suinkaan -vähimmin omasta ohimenevästä tehtävästäni saman kirjallisuuden -palveluksessa. "Lapin kesä"! Noihin kahteen sanaan luulen tuon -käsityskantani jo varhain ehkä kirkkaimmin ja pysyvimmin kiteytyneen. - -Rikkaat ovat ylpeitä rikkaudestaan, köyhät köyhyydestään. Mistä -saatoimme me nälkämaan lapset olla ylpeitä eteläisempien, -varakkaampien ja nykyaikaisesti kehittyneempien kansojen -kirjallisuuksiin tutustuttuamme? Mistä muusta kuin fantasiastamme, -mielikuvituksen kultaisesta lahjasta, joka putoaa kuin aurinko -synkimpäänkin ja erakkoisimpaankin ihmissydämeen kaikista -ulkonaisista olosuhteista vähääkään välittämättä! On väitetty, että -suomalainen kirjallisuus, vieläpä koko suomalaisen rodun kirjallisuus -olisi muka köyhää ja karua mielikuvitukseltaan. Se ei ole totta! Tuo -väite todistaa vain, että suomalaisen mielikuvituksen erikoisuutta, -sen metafyysillistä tuijotusta, yhtä vähän kuin sen kultaisina -kangastelevia auerpilviäkään, ei ole vielä esteettisesti kyllin -tutkittu eikä viety yleisinhimilliseen kirjanpitoon. Nykyaikainen -ranskalainen kirjallisuus, nykyaikainen saksalainen tai tanskalainen -kirjallisuus on köyhä mielikuvituksesta, mutta ei suomalainen. Vaikka -mielikuvat eivät siinä ehkä muodostukaan yhtä havainnollisiksi -ja täsmällisesti rajoitetuiksi kuin usein länsimaisessa -kirjallisuudessa, ovat ne siinä kuitenkin aina olemassa, -milloin kaiken yllä leijailevana yleisenä mielikuvituksellisena -koristeellisuutena, milloin kaiken alla piilevänä merenalaisena -koralliriuttana, jonka päälle harvojen käsitteiden fauna ja floora -ovat vasta vaivoin ja vitkaan muodostuneet. - -Käsitteiden, käsitteellisten ajatusten ja suurien, ihmiskuntaa -halkovien ajan-aatteiden puutteesta voitaisiin suomalaista -kaunokirjallisuutta ehkä paremmallakin syyllä syyttää, mutta ei -mielikuvien. Niihin nähden on meillä ainakin ennen vallinnut -suoranainen runsauden pula. Jos olot siinä suhteessa olisivatkin ehkä -entisestään jonkun verran muuttuneet, jos suomalainenkin kirjallisuus -ehkä vihoviimeisinä vuosina olisi käynyt järkeilevämmäksi ja -käsitteellisemmäksi, todistaisi se vain, että Lapin kesän yleinen -laki silläkin alalla toteutuu järkähtämättömästi. - -Kesä menee meillä ohitse kuin varjo, lapsuus ja nuoruus kuin -kuvajainen. Mitä on sitä heijasteleva kirjallisuus sitten? Varjon -varjoa, kuvan kuvajaista. Toiset ehkä häpeävät lapsuutensa ja -varhaisimman nuoruutensa tuotantoa. Omaan päähäni ei se ikinä ole -pälkähtänyt, kaikista tuon tuotannon ilmeisistä heikkouksista ja -kömpelyyksistä ollenkaan huolimatta. Minulle ovat sen-aikaiset runoni -yhtä monta päiväkirjan lehteä, joiden kautta voin seurata entisiä -kehityskausiani, herättää haudastaan niin monta manalle nynnyttä -mielikuvaa ja tunnelmoida itseni jälleen lapseksi tai nuoreksi, -alakuloiseksi tai toivorikkaaksi, nöyräksi tai uhmailevaksi, miten -milloinkin ja missä milloinkin joku säe tai sanakuvio muistoon -jolkahtaakin. - -Ja silloin täytyy minun myöntää, että Kajaanin aikuiset kuvitelmani -ovat vielä tälläkin hetkellä ehkä rakkaimmat minulle. Ihminen näkyy -siis siinäkin suhteessa palajavan takaisin ensimäiseen rakkauteensa... - -Ainakin sen aikaisiin mielikuviin. -- Näen kaupungin varhaisen -talvi-aamun hämärässä. On pakkanen, tulipalo-pakkanen, ehkä -kolme-, neljäkymmentä astetta, niin että lumi, ilma ja kaikki -esineet helähtelevät. Kaupungin ahkerat porvarit availevat jo -puotejaan, toiset lakaisevat itse portaitaan, kuuluu toisaalta -kiihkeä lapion ääni. Pojat ja tytöt kiiruhtavat kirjat kainalossa -kouluihinsa, vanhan-aikaisten pulpettiensa ääreen, pieniin, -ummehtuneihin luokkahuoneisiinsa, jotka eivät ole suuremmat -tavallista kamarinlattiaa... On kovin kylmä. Täytyy juosta niin -paljon kuin jaksaa, korvanlehtiä kihelmöi, ei ole ollut aikaa -vetää hyvin päänsä yli edes pientä lammasnahkaista naapukkaansa -ja palttoo on harvinaisuus... Kuitenkin ehtii silmä sivumennen -talvisen aamun salaperäisen kauneuden tajuamaan, korva kuulemaan -yli muiden heräävien äänien kosken ikuisen kuminan, joka on sama -kuin eilisenkin illan kimmeltävässä, kuutamoisessa, jääkaarisessa -tarunjättiläisyydessään... - -Suuret, punertavat savukiehkurat nousevat jokaisen talon katolta, -jokaisen talon takassa räiskyvät kirkkaat koivu- ja kuusipuut, joita -ei täällä ääretönten metsämaiden keskellä polteta sylyyksittäin, -vaan sylittäin... Kuinka? Mitä? Eikö kuljekin joku niiden päällä, -noiden kultaisina kangastelevien savukiehkuroiden, yli tämän -heräävän, talvihämäräisen korvenkaupungin, niinkuin ajatus... -niinkuin aavistus... niinkuin koulupojan romantisoiva mielikuva -elämästä, jota hän ei ole vielä kokenut, ja onnesta, joka ehkä ei -ole koittava hänelle milloinkaan?... Eikö vilkahtanutkin siro nilkka -tuolta punapilven päältä, piirtynyt hoikka, vielä keskenkasvuinen -vartalo kohti taivaan korkeutta, haihtunut kuin haave valkeana -kesä-yönä, jättänyt jälkeensä vain kipeän tuskan ja kaihomielen, -kuin saavuttamaton ihanne turhaan itkevään, turhia tavoittelevaan -ihmissydämeen?... Paistoi ainakin kaksi tummaa ja tutkivaa silmää -sinne, kaartui kauneus kahden pitkän silmäripsen, heijastui kahden -punaisen huulen helo niinkuin kahden marjan tuntemattomista -mäkirinteistä ja marikoista?... - -Vain tuokion, vain sekunnin sadannes-osan... - -Mutta se oli ollut kuitenkin, se oli käynyt kuitenkin... fantasian -ikuinen impi, kultaisten mielikuvien kuningatar... kulkenut yli -talvihämäräisen korvenkaupungin... katsonut sykkivään, aavistelevaan -ihmissydämeen... - -Käyn kenties hiukan hentomieliseksi. Syy siihen on yksinomaan minun, -eikä totisesti sen kajaanilaisen tulipalo-pakkasen, missä mielikuvien -kultaiset immet ovat katsoneet hyväksi minulle oikeastaan joskus -myöhemminkin esiintyä. - -Luonnollisesti en siihen aikaan voinut vielä ajatellakaan antautua -yksinomaan kirjailijaksi ja kynällään eläjäksi. Tuo ajatus kypsyi -minussa vasta myöhemmin, mutta kylläkin jo koulupoikana, mitä -enemmän tutustuin maan kirjalliseen elämään yleensä ja etenkin -omiin mahdollisuuksiini, kenties siihen aikaan vielä kylläkin -monipuolisiin, mutta vaikeasti yhdistettäviin minkään muun -ammatin tai elinkeinon kanssa. Nyt alkoi myös todellakin vakava -taiteellisen valmistuksen ja työnteon aika. Uskottakoon sitä -nimittäin taikka ei, mutta totuus on kuitenkin omalta kohdaltani se, -että olen kirjoittanut hirveät määrät Suomen metsiä paperikoriin, -vaikka arvostelijani yleensä ovatkin väittäneet, että olen -varhaisimmasta nuoruudestani saakka tottunut käyttämään yksinomaan -kirjapainoa paperikorinani. Onhan ehkä joskus voinut sellainenkin -turmio tapahtua. Mutta ainakin koulupoika-aikani kului melkein -yksinomaisesti itsetietoiseen, itsepintaiseen taisteluun kielellisten -ja teknillisten vaikeuksien kanssa, joita en sitäpaitsi ole voittanut -enkä toivottavasti tule koskaan voittamaan, joskin itse tekotavan -käsite on ehkä jonkun verran avartunut ja syventynyt vuosien -vieriessä minulle. Samassa määrin on tuon työn rinnalla avartunut ja -syventynyt käsitykseni suomenkielen melkein rajattomista runollisista -mahdollisuuksista. -- Mutta olihan aikomukseni tässä yhteydessä -puhuakin vain koulupoika-ajoistani. - -Niiden muisto yhtyy mielessäni aivan erottamattomasti erään toisen -kaupungin mielikuvaan, Hämeenlinnaan nimittäin, jonka hymyilevä -ympäristö ja luonto eivät suinkaan olleet omiaan sieluuni mitään -paukkuvia tulipalo-pakkasen tunnelmia syövyttämään. Nehän olivat -kainulaisiin vertauskohtiinsa nähden suorastaan troopillisia. Siksi -en muistakaan mitään talvisia kuvia sieltä, vain syksyisiä ja -keväisiä, lämpimästi läikähtäviä vedenselkiä, korkeina pilaristoina -kohoavia puistokujia, minulle outoina ojentuvien kukkien ja -hedelmien runsautta, kellertäviä viljavainioita, varallisuutta, -väkirikkautta, iloa ja ihmisiä... Täällä kehittyi maakunta-kieleni -todelliseksi suomalaiseksi kirjakieleksi. Täällä karisi minusta pois -jotenkin tarkkaan myöskin se nurkkapatriotismi, jolla tavallisesti -on yhtä vähän tekemistä todellisen kotiseutu-rakkauden kuin -kiihkokansallisella natsionalismilla syvemmän ja inhimillisemmän -isänmaanrakkauden kanssa. - -Hämeenlinnan vanha puistoparka siis! -- En ole epäkiitollinen -sinulle, vaikka tuskin tänäkään päivänä osaan vaahteraa poppelista -erottaa. En ollut luotu luontosi tutkijaksi, mutta jo paremmin -sensijaan tummina kaartuvien siimestesi ja romantisten tunnelmiesi -tajuajaksi. Oli taikaa ilmassa siellä, riippui oksilla onnen -unelmia... Mielikuvat eivät olleet ehkä enää yhtä määrättömiä -ja epämääräisiä kuin ennen, mutta sensijaan kirjallisempia ja -kriitillisempiä. Mitkään suuret elämäntotuudet eivät myöskään tilaa -utuisilta unelmilta ja tunnelmilta kiistelleet, helottivat vain -kaukaa kuin Hämeen helavalkeat ystävällisten harjujen ja vienojen -vesien poikki... - -Ainakin joku sävelmä, joku rytmi tuosta kaikesta lienee jäänyt -jäljelle lapsuuden- ja nuoruudenaikaiseen runouteeni. - - * * * * * - -Entä Helsinki? Eikö sillä siis ole mitään kirjallisesta -kehityksestäni kerrottavaa? - -Kyllä, epäilemättä paljonkin. Mutta koska se ei vielä täydelleen -ole muodostunut minulle yksinomaan muistojen kaupungiksi ja koska -en muutenkaan arvattavasti ole voinut arv. albumitoimikunnan tahtoa -aivan kirjaimellisesti noudattaa -- siitä yksinkertaisesta syystä, -että olen tuhlannut tämäntapaisen kirjoitelman mielenkiinnon, ainakin -omalta osaltani, jo jotakuinkin tarkkaan viimeisen runovihkoni -esipuheeseen -- pyydänkin nyt lopettaa tähän. Helsinki heleyksineen -saakoon joskus oman ja seikkaperäisemmän biografiansa. - -_Eino Leino_. - - - - -Johannes Linnankoski. - -Muuan Johannes Linnankosken nuoruudenruno. - - -Todistettavasti on Johannes Linnankoski, kuten useat muutkin, -alottanut "kirjailijauransa" lyyrillisillä runoilla. Tämä taipumus -ilmeni hänessä jo aivan nuorena. Itse hän kertoi 11-12 ikäisenä -sepittäneensä pienen runon vanhemman veljensä lähtiessä yhdessä -vietetyn kesäloman jälkeen takaisin seminaariin ja sittemminkin hän -oli niitä aina joskus kyhännyt, kunnes hän 15-vuotiaasta käytti -samaan toimeen kaikki lomahetkensä. Muuan kirjailija-vainajan -sukulainen ja monivuotinen ystävä, pastori J. E. Tuomola, kertoo -eräällä nuorena ylioppilaana tekemällään saarnamatkalla Askolan -kirkossa kesällä 1887 käyneensä samalla sukulaisiaan tervehtimässä ja -silloin myöskin tavanneensa 17-vuotiaan Vihtori Peltosen, joka oli -hänelle näyttänyt runojaan. - -Näitä runoja on vielä joitakuita tallella, osaksi paperiarkeille -kirjoitettuina, osaksi koottuina pieneen käsin kirjoitettuun -vihkoseen, jonka kanteen on piirretty seuraava nimi: "Leimuavia -Kypenöitä elinhuolten lomahetkinä säihkytteli Juho Vihtori Peltonen". -Ne ovat kaikki syntyneet ennenkuin hän syksyllä 1888 lähti Jyväskylän -seminaariin. Ne käsittävät erilaisia aiheita, ollen milloin puhtaasti -lyyrillisiä, millin kertovaisia "Vänrikki Stoolin" tapaan, onpa -muutamille yritetty antaa leikillinenkin sävy. Useihin on liitetty -sulkumuistutus "Erkon aine" tai "jäljitelmä". Ne ovat enimmäkseen -heikkoja sekä muodoltaan että sisällykseltään todistaen ainoastaan -nuoren tekijänsä vakavaa hartautta. - -Se pieni runo, joka alempana seuraa, on äskenmainitun vihkosen -alkurunona. Se ilmaisee ennenkaikkea tekijänsä toiveet ja -tulevaisuuden elämänihanteen. Lukuisat harjoitelmat, luonnokset -ja painetutkin käännökset ja kirjoitukset puolentoista kymmenen -vuoden aikana osoittavat, että Vihtori Peltonen ei kammonnut työtä -päämääränsä saavuttamiseksi. Kun hän lähtee seminaariin, antautuu -sanomalehtityöhön, asevelvollisena kirjoittaa artikkeleita ja -kaunokirjallisia paloja sekä lopulta perustaa "Uusimaa" lehden, on -se sittekin runoilijan ja kansansa "näkijän" tehtävä, joka hänelle -kangastaa. Ja kun hetki on tullut, jättää hän kaiken ahtautuakseen -sille. Se on sittekin "pakko sisäinen", joka vei Linnankosken -lopulliseen elämäntyöhönsä. - -_Ester Linnankoski_. - - - ALKUSÄKEET. - - Jospa oisin laululintu - riemurinta pieni, - yöt ja päivät laulelisin, - se ois minun työni. - - Ettäkö olla laulaja, - voi ajatusta hurjaa, - Väinön kielten soinnuttaja - mökin poika kurja. - - Aura, kuokka ja lapio - toverina sulla, - kynä muste ja paperi, - joutavia kuulla. - - Isänmaasi palvelus - toimi suuri sulla: - "Saven kääntö, viljelys" - runollista kyllä. - - Mist' aate hurja alkuaan, - sen sanoa ma saan: - Runeberg toi hehkuaan - rintaani kaipaavaan. - - Siell' tulen sai hän syttymään, - mi ei voi sammua, - vaan saanenko sen leimumaan, - sit' en voi sanoa. - - Samaa hehkua ennenkin - moni on tuntenut, - jakanut sitä muillekin, - vaan toivo pettänyt. - - Vaan onnetar kun selkänsä - on hälle kääntänyt, - häll' runotarkin lempensä - on lopen salannut. - - Vaan asiaa jos tutkitaan - valossa oikeassa, - vastaus selvä löydetään - lauseessa vakaisessa: - - Ei ole pakko sisäinen - runojen näiden luoja, - maineen pyyntö turhamainen - se lie ilmituoja. - - Eipä vuolten veistäen - runojakaan luoda, - ne ois kun ääni arvoton, - mi eloa ei tuota. - - Jospa, Runotar sä jalo, - suosikkisi oisin, - omanani lempes valo, - jotta laulaa voisin. - - Yöt ja päivät laulelisin - huolia kansani pois, - säkeniä säihkyttäisin, - jotta säihke valon lois. - - Vaan ei suuri lienekkänä - tenho säkenellä, - syttyvi ja sammuvi, - loistain pimeällä. - - Onnettaren suosikkina - jos vaan olla voisin, - runottaren lemmikkinä - tulen synnyttäisin. - - Niin huomenkoiton uusi aamu - toivon sarastaisi, - epäilyksen synkkä haamu - tyhjään hajoaisi. - - _Johannes Linnankoski_. - - - - -Heikki Meriläinen. - -Nuoruuteni muistoja. - - -Koska nuoruuteni koti oli ahdasmielinen kerettiläiskoti, jossa -ei saanut vähimmässäkään määrässä lukea maallista kirjallisuutta -ja sitä vähemmän vielä oli tilaisuutta oppia kirjoittamaan, niin -en kahdenkymmenenkolmen vuoden vanhana tuntenut ensimäistäkään -kirjoituskirjainta, sitä vähemmän osasin niitä piirtää. Mutta silloin -tutustuin ihmiseen, jonka kanssa tulin tehneeksi ikuisen liiton; tämä -kauppa ei ollut kuitenkaan vanhempieni mieleen ja he vastustivat -sitä siihen määrään, että täytyi jättää koti, joten jouduin aivan -tyhjänä maailmalle. Sitä ennen olin kuitenkin oppinut sepän taidon, -jolla viralla lähdin kiertelemään maita ja mantereita kuin kelloton -hevonen. Se etten voinut antaa minkäänlaista tietoa olostani, tuotti -sanomatonta ikävää itselleni ja ehkä yhtäpaljon sille, joka minua -muisti. Mutta kerran sieltä kotiuduttuani panimme tuumamme tukkuun, -minun piti ruveta kirjoittamaan. Morsiamellani oli kirjoitusneuvot, -ja paperin apua saatiin morsiameni isän vanhoista käräjä-pöytäkirjain -laiteista, ja silloin sitä ruvettiin työhön. Morsiameni teki -aakkoset, joita minun piti ruveta jäljittelemään, mutta sepän käsistä -niitten syntyminen oli, niin vaikeata, että jollei niin perin -lämmin asiain tila olisi siihen pakottanut, niin tuskinpa vieläkään -kykeneisin sanaa paperille luomaan. Oppiaikaa ei kestänyt kuitenkaan -kokonaista keväistä päivää ennenkun kirjoitin paperille sanat: Ei -oppi ojahan kaada, eikä tieto miestä tieltä työnnä. Ja morsiameni oli -tästä niin iloinen, että sitä päivää hän ei ole vieläkään unohtanut. - -Vaikka nuoruuden kotini oli niin ahdasmielinen kerettiläiskoti, ettei -saanut lukea muuta kuin uskonnollista kirjallisuutta, niin raamattua -ja postilloja luin niin paljon, että lukutaitoni kehittyi jotenkin -hyväksi. Niinpä nyt maailmalle tultuani joutui käsiini Kalevala, -Kanteletar, Seitsemän veljestä, Nummisuutarit y.m. Näitä lukiessani -lämpesin ja poveeni syttyi tunne, että jokaisella ihmisellä on velkaa -isänmaalleen, ja niinpä minullakin, mutta mitäpä osaisin tehdä muuta -kuin elää ihmisenä. Mutta lukiessani Kalevalaa ja Loitsurunoja -huomasin, että niistä puuttui taikauskon näkyvä puoli, käsintehtävät -taijat, siis koko taikausko puuttui ei vähempää kuin ruumista. -Tässä oli ala, jossa luulin jotakin voivani, ja sitä paitsi tapasin -ylioppilas Jooseppi Mustakallion hänen sadunkeräysmatkallaan, jolta -sain kuulla, että Suomalaisen Kirjallisuuden seura Helsingissä ottaa -mielellään vastaan senlaisia keräyksiä ja antoi vielä kymmenen -markkaa kehoitukseksi edes kotiseuduilla kirjoittamaan niitä -käsintehtäviä taikoja ja runojakin, vaikka runot lienevätkin jo -ennen kirjoitetut. Vaan minä en tyytynyt ainoastaan kotiseutuun, -vaan tein matkan Venäjän Karjalaan kulkien Suomen puoleisissa -kylissä Akonlahdesta aina Lapin rajoille asti. Tämän matkani olin -tehnyt, kun eräänä kesänä, muistaakseni 1886, neiti Lydia Stenbäck -huvimatkoillaan osui kotiini Sotkamon Naapurivaaran Heikkilään. -Kun kotini oli luonnonihanalla paikalla, niin viihtyi hän siellä -viipymään enemmän aikaa, joten tuli puhelluksi yhtä ja toista. -Mutta eräänä sateisena päivänä oli heinäniityllä ollessa märkä -vaate hieronut polveeni pienen haavan, josta parin päivän kuluessa -syntyi paise, joka saattoi minut melkein vuoteenomaksi. Kun valitin -ikävääni päästä heinäniitylle, niin Lydia Stenbäck toi tuolin minun -vuoteeni viereen ja istuttuaan siihen iloisesti virkkoi: "Minäpä -esitän sinulle, hyvä ystävä, semmoista työtä, että varmaan unohdat -niittyikäväsi, vieläpä vaivasikin." Minä nauroin vastaan ja sanoin: -"No millähän sinä nyt meinaat minut juovuttaa senlaiseen humalaan, -että en tietäisi elämästäni." Hän tekeytyi totiseksi, mutta -iloinen hymy kuvastui kasvoissa, kun sanoi, ettei aio juovuttaa -tiedottomaksi, vaan tietoiseksi. "Minulla on kauan aikaa ollut -aavistusta, että sinulla on taipumusta kirjailijaksi ja nyt on -ikäänkuin sallimus, että sinulla on siihen aikaa ja tilaisuutta. -Eipähän sinua muuten saisikaan kiinni, jos jalkasi olisivat terveet." - -"Kirjailijaksi," huudahdin minä. "Se unesi ei suinkaan tule -toteutumaan." - -"Mutta minäpä uskon, että se toteutuu", sanoi neiti Stenbäck. -"Meillä ensi jouluksi ilmestyy naisyhdistyksen kalenteri, johon -minä uskon saavani sinulta pienen kappaleen. Sen ei tarvitse olla -pitkä, esimerkiksi kertomus jostakin, merkillisestä päivästä joko -nuoruutesi, lapsuutesi tai miehuutesi ajalta." - -Sille neiti Stenbäckin lauseelle en nauranut, mietin vaan pienen -hetken, jonka kuluttua sanoin: "Ainetta kyllä on vaikka köyttä -tekisin. Tuohan paperia, lyijykynä ja joku kirja kirjoituspöydäksi." - -Neiti Stenbäck löi kätensä yhteen ja juuri kuin lentämällä toi -minulle ne tarvittavat raaka-aineet ja sanoi: "Elä huoli kirjoituksen -kauneudesta, minä kirjoitan puhtaaksi." - -Minä asetin paperipalasen kirjan kannelle, johon vuoteellani -selälläni ollen lyijykynällä piirsin sanat: Eräs tavallisimpia -pyhäpäiviä lapsuuteni ajoilta, ja tämän lauseen alle rupesin -kirjoittamaan kertomusta. - -Neiti Stenbäck oli utelias. Hän asetti tuolinsa minun sänkyni pään -taakse, jossa aina väliin käsiään hykerrellen iloisesti sanoi: "No -sitähän tulee kun turkin hihasta." - -Neiti Stenbäck kirjoitti kertomuksen puhtaaksi ja kaikinpuolin -laittoi painokuntoon, ja kun elokuun alussa lähti Helsinkiin, niin -matkusti hän Oulun kautta ja Oulussa hän veljelleen, Kaiun toimittaja -Kivekkäälle näytti sitä kertomusta. Tämäkin sen nähtyään innostui -ja lähetti minulle viisikymmentä markkaa, joitten ohessa pyysi -minua kirjoittamaan pitemmän kertomuksen hänen kustannettavakseen. -Silloin sillä kuukaudella syntyi "Korpelan Tapani" ja joutui se -painosta seuraavaksi jouluksi. Tämän ilmestyttyä sain monelta taholta -kehoituksia jatkamaan kirjailijatointani. Ja ehkä minulla jossain -määrin olisi ollut kirjailijan lahjoja, jos kohtalo olisi sallinut -minulle tilaisuutta niitä kehittämään. Tätäpaitsi taloudelliset -puutteet ovat jokaista kirjateostani tehdessä hiipineet esiin, -jotta kaikki teokset on täytynyt keskeneräisinä jättää käsistään. -Ja loppujen lopuksi, kun "Korpelan Seppä" tuli julkisuuteen, niin -nimimerkki K. L. julkaisi Suomettaressa siitä niin myrkyllisen -arvostelun, että siihen ei jäänyt lukemisen arvoista riviä. Jos se -arvostelu olisi ollut jossakin muussa lehdessä eikä Helsingin Uudessa -Suomettaressa, joka aina oli antanut tunnustuksensa niin Suomalaisen -Kirjallisuuden seuran palveluksessa ollessani kuin myöskin -arvostellessaan kirjateoksiani, niin en olisi ollut millänikään. -Vaan kun se oli Suomettaressa, niin uskoin, että minun kirjoitukseni -tästälähtien ei enää ansaitse painomustetta. Ja silloin valitsin -ainiaaksi työaseekseni kuokan. Sen jälki ei kaipaa eikä tottele -maistereitten arvosteluja. Sen kielessä ei ole pärjääjän myrkkyä eikä -kielittelijäin liverryksiä. - -Silloin kun "Korpelan Seppä" ilmestyi, oli eräs kirjateos lähes -puolitiehen kirjoitettuna, mutta se on tuosta sanotusta syystä ollut -koskemattomana. Nyt monien ystävien ehkä vilpittömien kehoituksien -johdosta olen luvannut saattaa sen loppuun, jos terveyteni sallii. -Eri asia sitten, onko sillä ansiota päästä julkisuuteen. - -_Heikki Meriläinen_. - - - - -L. Onerva. - -Pari lehteä muistojen kirjasta. - - -Ensi-nuoruuden haaveellisen ruskotuksen kajossa näyttää useinkin -siltä, kuin olisi ihminen luomakunnan kruunaamaton kuningas; -hänellä on tuhat mahdollisuutta, tiet avoinna joka suuntaan. Ja -yht'äkkiä onkin valaistus muuttunut, elämän keskipäivän aurinko on -jo korkealla, huomaat olevasi määrätyllä, rajoitetulla alalla, josta -ei ole poispääsyä, sillat takanasi kun ovat jo poltetut, ja jolla -muutenkin tunne ihmis-ijän lyhyydestä ja elämäntyön pituudesta sinua -tiukasti pidättää. Niin on elämänura luisunut eteesi tietämättäsi, -tahtomattasi, melkein kuin itsestään, lukemattomien tuskin -huomattavien vaikuttimien lakkaamattomista salaisista työnnöistä -itsessäsi ja itsesi ulkopuolella! - -Näin on ainakin ollut minun laitani: - -En koskaan nuorempana suunnitellut erikoisesti kirjailijaksi -rupeamista. Mielikuvien paperille purkaminen oli minulle ainoastaan -jonkunlainen sisäisen tervehtymisen keino, luonnollinen ja vaaraton -tapa vapautua niiden liikapainosta, ujo ja arka kun muuten olin -ja lisäksi hyvin yksinäinen. Tämä oli syynä kynäilemiseeni, niin -pitkälle kuin muistan, kaikkein ensimäisiä sepustelujani ehkä -lukuunottamatta. Sillä kun seitsenvuotiaana vuodatin paperille näin -kuuluvan syvämietteisyyden: - - "Tuo koski aina pauhaa - tuoll' joen päässä vaan, - ei koskaan saa se rauhaa - eik' lepoo ollenkaan." - -niin en usko sitä minkään erityisemmän sielunhädän esiinkutsumaksi. -Kenties oli tämä riimittelyn tarve jälkikaikua jostakin -lastenkirjasta tai myös vaikutusta äidistäni, jonka kerrotaan -kirjoittaneen runomittaisia kirjeitä ja jonka juuri tähän aikaan olin -kadottanut. Jälkisointu kuuluu kaikkein varhaisimmasta lapsuudestani -asti olleen minulle erittäin mieluinen. - -Sitten jatkoin runojen sepittelemistä läpi koko koulu-ajan. Isältäni -sain tavallisesti joululahjaksi kaikki vuoden varrella ilmestyneet -suomalaiset runokokoelmat, jotka olivat rakkainta lukemistani ja -joiden esikuvan mukaan järjestelin kaikessa salaisuudessa omia -runojanikin jos jonkinnimisiksi kokoelmiksi, kussakin isänmaalle, -luonnolle ja Jumalalle omistetut osastonsa. Mutta ammattikirjailijan -ura ei häämöittänyt minulle edes tuulentupana. Runous kuului -mielestäni pyhään, ei arkeen. En voinut ajatellakaan sellaista -leipä-ammattina. Ja kuitenkin tunsin omasta kohdastani koulunkäyntini -velvoittavan minua vakavasti valmistumaan johonkin toimeen, jolla -voisin itseni elättää. Samaan suuntaan ohjasi harrastuksiani myös se -periaatteellinen kasvatus, jonka vaikutuksen alaisena olin kamreeri -Nybergin tunnollisessa virkamiesperheessä. Se oli nim. kuin toinen -kotini, asuin siellä, senjälkeen kun isäni oli muuttanut Helsingistä -pois, koko kouluaikani ja alun ylioppilasvuosiani, yhteensä -toistakymmentä vuotta. Luullen tekeväni isällenikin mieliksi, jos -antautuisin tietoviisaan uralle, ja myös omaa mielihaluani seuraten -jatkoin Jatko-opistossa opettajatutkinnon suoritettuani edelleen -lukujani yliopistossa, joskin toiset puolet minussa koko ajan -ikävöivät taiteen valtakuntaan. - -Vähällä olikin, etteivät teatteri ja musiikki, jotka olivat lähinnä -sydäntäni, saaneet minua koulun päätyttyä kokonaan valtoihinsa. -Etenkin loma-ajat kotona antoivat aina uutta virikettä näille -puolille. Yksin kun aina olin, vailla sisaria ja veljiä tai muuta -samanikäistä seuraa, käytin suurimman osan ajastani mielikuvien -lietsomiseen, jossa etenkin kirjojen ahmimisella oli tärkeä osansa. -Isäni laaja kirjasto, joskin sen pääasiallisen sisällön muodosti -luonnontieteellinen ja filosofinen tietokirjallisuus ja joskin -sen arvokkain kaunokirjallisuus oli englanninkielellä, jota en -ymmärtänyt, tarjosi kuitenkin mielikuvitukselleni useamman vuoden -ajaksi riittävästi uusia löytöjä. Syvimmät vaikutelmat lapsuuteni -kodista kulkivat kuitenkin musiikin merkeissä. Isäni oli hyvin -musikaalinen, soitti viuluakin, ja iltaisin, kun hän oli virastaan -vapaa, soitimme hämärissä yhdessä, minä pianolla häntä säestäen. Nämä -ovat rakkaimpia muistojani. Musiikki yleensä syöpyi veriini niin, -että kaikki runonikin syntyivät yhtaikaa säveleen kera tai jonkun -sävelmän esiinkutsumina tai säestäminä. Ja vieläkään en saa oikeaa -lyyrillistä tunnelmaa ilman pientä melodramaattista pohjaa. - -Nämä hajanaiset harrastukseni tuottivat minulle aikoinaan oikein -vakaviakin ristiriitoja, vaikka ne nyt näin kaukaa vuosien takaa -näyttävät hyvin lapsellisilta ja naurettavilta. Muistanpa eräänkin -sangen hullunkurisen kohtauksen, johon tämä kaunosieluileva -elämänuran etsintäni teki minut syypääksi. Minulla oli Jatko-opiston -konventin puolesta uskottu tehtäväksi erään juhlarunon hankinnassa -pyrkiä itsensä runoilija Eino Leinon pakinoille. Kun sitten vihdoin -seisoin tuon kuulun kannelniekan edessä, jonka virsien ääressä -niin monet talviyöt olin valvonut, päätin rohkaista mieleni -ja kerrankin kysyä neuvoa oikein asiantuntijalta. Esiinnyin -varmaankin kokonaan koomillisen hahmon sankarittarena. Luulen, -että runoilijan ratkaistavaksi asettamani elämänarvoitus oli -suunnilleen tämäntapainen: "Niin ja niin paljon olen lukenut, -laulanut, näytellyt, säveltänyt, maalannut ja toista tuhatta runoa -olen kirjoittanut, mille alalle pitää minun antautua?" Nuori -mestari kuittasi tämän pingoitetun runsaudenpulani ylimielisellä, -mutta samalla erittäin tehokkaalla tavalla. Hän vastasi: "Menkää -naimisiin!" Olisipa hän edes Hamletin tavoin huudahtanut: "Mene -luostariin, Ophelia!" Syvästi väärin-ymmärrettynä ja loukkaantuneena -menin matkoihini. Enkä vieläkään, vaikka tuosta hetkestä lie jo -vierähtänyt hyvän joukon toistakymmentä vuotta, ole taipuvainen -pitämään tätä neuvoa aivan viisaana tai hyvänsuopaisena! Mutta tuon -kaunosieluilevan ja moniharrastuksellisen maailmankatsomuksen olen -kyllä mielessäni tyystin tuominnut ja sekä ihmisenä että kirjailijana -olen myöhemmin tahallisesti ja vakaumuksellisesti voimieni mukaan -koettanut pyrkiä siitä eroon. - -Samoihin aikoihin, kenties vähän aikaisemmin, (minulla on aina -ollut kovin huono aikamuisti), oli minulla onni tutustua erääseen -vanhempaan runoilijamestariin, joka otti minun haparoivat -ensi-askeleeni runoseppänä vakavammalta kannalta. Tämä isällinen -ystäväni oli J. H. Erkko. Täti Nyberg, jolta ei runokokeiluni ollut -voinut jäädä aivan huomaamatta, vei minut Maila Talvion nähtäville. -Hän otti minut mitä lämpimimmällä myötätunnolla siipiensä suojaan -ja hän tutustutti minut J. H. Erkkoon, josta tuli ensimäinen -runokoulu-mestarini. Millä ihmeteltävällä kärsivällisyydellä ja -mielenkiinnolla hän jaksoikaan käydä läpi, korjailla ja erotella -vuosien vanhaa pöytälaatikkotuotantoani. Hän teki minusta -kirjailijan, mikäli se silloisiin, kovin vaatimattomiin saavutuksiini -nähden oli mahdollista, hän antoi minulle kirjailijanimen, -risti minut L. Onervaksi, lisäten hymyillen, että ranskalaiset -tulevat ääntämään sen L'Onerva, ja hän toimitti muutamalle pikku -runolleni ensimäisen julkisuuden valon "Nuoressa Suomessa" v. 1900. -Yrittipä hän lisäksi saada minulle kustantajaakin, mutta huonolla -menestyksellä. J. H. Erkon muisto on minulle ikäänkuin jonkinlaisen -pyhyyden säteikön ympäröimä. Hänen vapautta ja intomieltä hehkuva -henkensä, hänen kaikille aatteellisille ja inhimillisille -harrastuksille avoin ja herkkä mielensä ja luja, uskollinen -ystävyytensä syöpyivät kulta-piirroksina nuoreen sydämeeni. Ihmisenä -ja runoilijana on hänen kuvansa yksi noita unohtumattoman kauniita, -jotka valaisevat vielä varjojen maasta... - -Vieläkään näiden ensimäisten rohkaisujen jälkeen ei minulla -olisi ollut uskallusta omin voimin lähteä pyrkimään okaiselle -kirjailijapolulle. Että ensimäinen runovihkoni ilmestyi ja että -täten yleensä milloinkaan astuin ratkaisevasti julkisuuteen, -siitä saan edelleen kiittää hyvien ihmisten myötätuntoisia -toimenpiteitä. Taiteilija Gebhardin välityksellä joutuivat -"Sekasoinnut" ruotsalaisen Helios-yhtiön kustannettaviksi, ja -kantavat ne myös jossakin määrin hänen makunsa ja valintansa leimaa. -Luulen, että Suomen kansalla olisi vallan toinen käsitys minusta, -jos minulla olisi ollut onni päästä julkisuuteen jo J. H. Erkon -valikoimalla kokoelmalla. Tosin olin jo näihin aikoihin, v. 1904, -saanut soittimeeni joukon uusia kieliä, etupäässä ranskalaisen -runouden vaikutuksesta. Etenkin Musset'n rakkauslyriikka, johon -sitä koskettelevan laudaturikirjoituksenikin vuoksi olin silloin -erikoisemmin syventynyt, vaikutti paljon mielikuvitukseni suuntaan. - -Niin, sellaiset olivat ensimäiset yritykseni. Jos minun aivan -lyhyesti olisi vastattava kysymykseen, miksi minusta tuli kirjailija, -vastaisin: Siksi, että se oli ainoa taiteenhaara, johon ei vaadittu -ulkonaista ammatti-koulua ja jota saatoin jatkuvasti viljellä muihin -päämääriin tähtäävän työni ohella. Täten sai mielikuvitukseni -määrätyn uoman ja niinpä alkoi kirjailemisen virta vähitellen vetää -voimakkaammin kuin mikään muu. Minä, joka en uskaltanut avoimesti -valita sitä, jouduin kuitenkin passiivisuudessani sen vietäväksi. Ja -siitä asti se on vetänyt minua, vetänyt nenästäkin, ohi monen paljon -elättävämmän elinkeinon. Olin nuorempana oikeassa: runoudesta ei -sittenkään ole leipä-ammatiksi! - -Mutta näin on vain käynyt. Ja yleensä olen taipuvainen sielunvoimien -suuntaa ja kehkeytymistä arvioitaessa pitämään sitä mahdollisimman -paljon olosuhteiden ja mahdollisimman vähän asianomaisen yksilön -ansiona tai vikana. Onhan ihmisen sielussa aina paljon erilaisia -taipumuksia ainakin alitajuisina uinumassa, riippuu asianhaaroista, -tilaisuudesta, mitkä niistä saavat luonnollisen ilmaisumuotonsa -ja pääsevät luomaan todellisuutta. Kuinka paljon todellista kykyä -sammuukaan ituunsa epäsuotuisten olosuhteiden vuoksi, ja kuinka -paljon niiden luonnottomasta puristuksesta harhautuukaan väärälle, -sopimattomalle uralle! Pieni lipsahdus raiteissa vain, tässä tai -edellisissä sukupolvissa, ja kuka hyvänsä Suomen runoilijoistakin -voisi olla vain nimetön, tuntematon soinnahdus siinä syntymättömien -sävelien kuorossa, joka yhä vieläkin humisee epämääräistä kaipuutaan -Suomen kaukaisilla paimensaloilla. - -_L. Onerva_. - - - - -Olli Vuorinen. - -Ensi yritykseni. - - -Ujostellen ja epäröiden ilmaisen tässä ensi yritykseni kirjallisuuden -alalla. - -Poikasena, noin kymmenvuotiaana, heräsi minussa harras halu -lukemiseen, ja etenkin miellytti minua runot ja laulelmat mitä -vain osuin kuulemaan tahi painettuina näkemään. Syntymäpitäjässäni -Uukuniemellä oleskeli niillä ajoin melkein sokea, kirjoitusta -taitamaton mies, Jaakko Eerikäinen, joka vanhalla kalevalaisella -runomitalla sattuvasti sepitteli kaikellaisista oudommista -tapahtumista ivarunoja. Ne levisivät suusta suuhun, ja niille -kelpolailla naurettiin. Sittemmin sain kuulla kansan suusta -loppusointuisia runoja, esim. Paavo Korhosen häälaulun: "No miehet, -miehet veikkoset, näin näitä häitä juuvaan, Lopussa viel' ei entiset -ja toista aina tuuvaan" sekä Krimin sodan aikuisia sotalauluja, esim. -"Arvatkaappa ihmisraukat kuinka aika muuttuu. Jokohan nyt rakas Isä -syntisihin suuttuu" ja muutamia muita, joiden loppuvasteet minua -miellyttivät. Näiden esikuvien mukaan koetin sitten minäkin kyhätä -jotain runontapaista, kirjoittelin niitä seiniin hiilellä tahi -savenpalasella, kunnes sain lyijykynän ja vähän paperia käteeni. - -Jouduin sitte 18-20 vuotiaana Maaskolan maanviljelyskouluun -lähellä Viipuria. Siellä pääsi julkisuuteen Viipurissa ilmestyvässä -_Otava_-lehdessä ensimäinen kynänkyhäykseni. Aihe oli aivan -satunnainen. Viipurin pitäjän talonpoikaisnuorukaiset joutuivat -eräässä tilaisuudessa kinastelemaan maanviljelyskoulun oppilaiden -kanssa. He halveksivat kouluamme ja meitä oppilaita, sanoivat -että ei mokomasta räähkäkoulusta kukaan herraksi pääse, ja maata -osaa jokainen kyntää koulua käymättäkin. Tällainen puhe harmitti -meitä. Minäpä rohkenin kirjoittaa asiasta _Otava_-lehteen. Se -painettiin siihen sanasta sanaan, ja me oppilaat jäimme odottamaan -maalaisnuorukaisten puolelta jonkunlaista vastinetta. Sitä ei -kuitenkaan tullut. - -Tämä ensi yritys julkisuuden alalla yllytti minua useamminkin -samaan lehteen kirjoittamaan. Ne olivat joko suorasanaisia tahi -runopukuisia, ja käytin silloin milloin mitäkin nimimerkkiä tahi en -käyttänyt mitään. - -Kun sitten vv. 1862-63 olin samassa maanviljelyskoulussa -alkeisopettajana, oli minulla runsaasti aikaa lukemiseen. Viipurin -lainakirjasto avasi aarteensa minulle. Siten opin tuntemaan K.A. -Gottlundin, Jaakko Juteinin, Paavo Korhosen, Olli Kymäläisen, Pietari -Makkosen ja Antti Puhakan runoja. Kalevalaankin tutustuin, ja tällä -vanhalla runomitalla useimmat runoyritykseni kyhäsin. - -Vuosien vieriessä pirahteli silloin tällöin leipähuolien lomassa -pieniä runoja, joita lähetin sanomalehtiin. Ollessani sitten -oppilaana Jyväskylän seminaarissa vv. 1868-72 rupesi niitä enemmän -syntymään. Tähän vaikutti sekin, että samaan aikaan osui seminaarissa -olemaan useita runokykysiä oppilaita: Erkko, Lönnbeck, Killinen, -Isa Asp y.m., jotka samaa henkeä herättivät tovereihinkin. Runojani -annoin V. Kilpisen toimittamaan "Kansan lehteen", kirjoitinpa erään -runon venykkeillä, ja siitä K. minua erittäin kiitteli ja lahjoitti -minulle useita venykkeillä painettuja kirjojansa. Vielä enemmän -runo-intoa koitui siitä, kun Julius Krohn (Suonio) otti julaistakseen -"Suomen Kuvalehdessä" useita runojani. Hauskaa hauskempi oli kun -ankara A. Ahlqvist (Oksanen) "Kielettäressä" suosiollisesti arvosteli -Jyväskylän seminaarilaisten albumia "Suomen saloilta I" ja siinä -mainitsi minunkin runojani. Näitä professorivainajia muistelen -arvonannolla vielä nytkin vanhoilla päivilläni. - -_Olli Vuorinen_. - - - - -Theodolinda Yrjö-Koskinen. - -Miten tulin kirjailijaksi. - - -On kysytty, miten tulin kirjailijaksi. Siinä, kuten kaikissa elämäni -vaiheissa, olen nähnyt, että "Herra johtaa kaikk' mi kohtaa". Papin -tyttärenä jouduin paljon seurustelemaan kansan keskuudessa ja tulin -tuntemaan rahvaan miesten ja naisten sisäistäkin elämää. Pappilassa -meillä oli viisi palvelijatarta. Usein oli heidän joukossaan nuoria -tyttöjä, ja näille kerroin lukemiani ruotsalaisia kertomuksia. He -valittivat, ettei sellaisia ollut painettu suomeksi. Mieleeni johtui -silloin monasti, että olisi hauska kirjoittaa tapauksia heidän omasta -elämästään. Varmaankin heidän olisi hauska lukea sellaista, jota itse -olivat nähneet ja kokeneet. - -Jouduin sitten vuosien kuluttua naimisiin maisteri J.A. Hahnssonin -kanssa, joka oli suomenkielen kolleegana Kokkolan ylialkeiskoulussa, -ja me perustimme kodin, jossa suomenkieli oli kotikielenä. Pieni -tyttönen kuoli minulta, ja silloin tuntui niin tyhjältä ja ikävältä, -että välttämättömästi tarvitsin jotakin erikoista työtä. Kysyin -senvuoksi mieheltäni, ottaisiko hän korjatakseen harjoitelmiani, jos -hiukan kirjoittaisin suomea. Hän lupasi. Mutta jätettyäni hänelle -kirjoitukseni hän hämmästyi, kun huomasi, että se oli kertomus. -Hän luki sen ääneensä tohtori Blomstedtille, joka silloin osui -olemaan Kokkolassa. Tämä oli sitä mieltä, että se oli julkaistava -Novellikirjastossa, jota Suomalaisen Kirjallisuuden Seura juuri -siihen aikaan toimitti. Niin siis syntyi minun ensimäinen suomalainen -novellini, "Haapakallio, idyllintapainen kertomus Hämeenmaasta". Sitä -seurasi joukko toisia. Kansani syville riveille ne kirjoitin, ja -kansa on työni runsaasti palkinnut lukemalla niitä. - -Siinä kaikessa yksinkertaisuudessaan aihe tulemiseeni kirjailijaksi. - -_Theodolinda Yrjö-Koskinen_. - - - - -Liite. - - -AHO, JUHANI: Synt. 1861, tuli ylioppilaaksi 1880, kunniatohtoriksi -1907. Julkaissut: Muuan markkinamies, Rautatie, Papin tytär, -Helsinkiin, Yksin, Lastuja I-V, Papin rouva, Heränneitä, -Panu, Katajainen kansani I-II, Kevät ja Takatalvi, Tuomio, -Sanomalehtimiesajoiltani, Juha, Tyven meri, Omatunto, Rauhan erakko -y.m. - -ANTTILA, SELMA: Synt. 1867. Julkaissut: Kuvia työväen kaupungista, -Hallimajan nuoret, Kaupunginlapsi, Ristiriitoja, Vaihdokas, -Pankinjohtajan tytär y.m. - -ATRA, KAARLO: Synt. 1879. Julkaissut: Valhetta, Laura, Musta siipi, -Kunnian vuoksi, Ariane, Pyhä Cecilia, Salaisia syitä y.m. - -CANTH, MINNA: Synt. 1844, kuoli. 1897. Julkaissut: Murtovarkaus, -Roinilan talossa, Työmiehen vaimo, Hanna, Köyhää kansaa, Salakari, -Kauppalopo, Papin perhe, Novelleja, Sylvi, Anna Liisa, y.m. - -ENGELBERG, RAFAEL: Synt. 1882, tuli ylioppilaaksi 1902, fil. -tohtoriksi 1914. Julkaissut: Työpajan töminässä, Pyhä muisto, Kotona -käymässä, Tuulten tuoreitten hiljainen humina, Pitkän Perän suuresta -pitäjästä, Kalevalan tarina, y.m. - -HAAHTI, HILJA (Krohn): Synt. 1874, tuli ylioppilaaksi 1898, fil. -kandidaatiksi 1902. Julkaissut: Oraita, Helvi, Israelin tyttäret, -Kesätoverit, Kotkat, Valkeneva tie, Ikiaartehet, Hehkuvan kevään maa, -Kun valkenee, Tuhotulva, y.m. - -HÄRKÖNEN, IIVO: Synt. 1882, tuli kansakoulunopettajaksi 1906. -Julkaissut: Rajamailla, Karjalan kirja, Kultaisilta päiviltä, Runojen -ja metsäin Karjala, Kylätuomari, Heimokannel, y.m. - -IVALO, SANTERI: Synt. 1866, tuli ylioppilaaksi 1885, fil. -kandidaatiksi 1889, fil. tohtoriksi 1894. Julkaissut: Hellaassa, -Reservikasarmista, Iltapuhteeksi, Juho Vesainen, Aikansa lapsipuoli, -Anna Fleming, Margareta, Lahjoitusmailla, Tuomas piispa, Erämaan -taistelu, Viipurin pamaus, Pietari Särkilahti, Vienan vallan -taittuessa, y.m. - -JUVA, VALTER: Synt. 1865, tuli ylioppilaaksi 1884, maisteriksi 1890, -komissioni-maamittariksi 1896, fil. tohtoriksi 1907. Julkaissut: -Kuvia ja säveliä, Runoja, Matkan varrelta, y.m. - -JÄRVI, KAARLO, AUGUST: Synt. 1869, tuli ylioppilaaksi 1886, -kansakoulunopettajaksi 1901. Julkaissut: Kuvauksia, Työmiehiä, -Puoliluonne, Nousukas, Opettaja, Loinen, y.m. - -KALLAS, AINO: Synt. 1878. Julkaissut: Lauluja ja ballaadeja, Kirsti, -Meren takaa I-II, Ants Raudjalg, Lähtevien laivojen kaupunki, -Seitsemän, Suljettu puutarha, Tähdenlento, y.m. - -KIANTO, ILMARI: Synt. 1874, tuli ylioppilaaksi 1892, fil. -kandidaatiksi 1898. Julkaissut: Väärällä uralla, Soutajan lauluja, -Hiljaisina hetkinä, Margareeta, Pyhä viha, Punainen viiva, Pyhä -rakkaus, Metsäherran herjaaja, Porokirja, Vienan virroilta, Karjalan -kankahilta, y.m. - -KAJANDER, ROBERT: Synt. 1848, postiekspeditööri. Julkaissut: Mestarin -nuuskarasia, Amalia ystävämme, Postikonttorissa, Pahassa pulassa, -Pukkisen pidot, Kumarrusmatka, Sanni Kortmannin koulu, y.m. - -KOKKO, JUHANA: Synt. 1856, tuli kansakoulunopettajaksi 1897. -Julkaissut: Kölliskö, Räisäspoika, Kruununmetsissä, y.m. - -KOUTA, AARNI (Arnold Candolin): Syntyi 1884, tuli ylioppilaaksi 1904. -Julkaissut: Tulijoutsen, Dityrambeja, Suomalaisia näyttelijöitä, -Jäiset temppelit, Uhriliekki y.m. Suomentanut erinäisiä Nietzschen ja -Strindbergin teoksia. - -KROHN, HELMI: Synt. 1871. Julkaissut: Kansan hyväksi, Surun lapsi, -Mennyt päivä, Vanhan kartanon tarina, Elämäkerrallisia kuvia I-II, -Kaksi ihmistä, Kun suuret olivat pieniä, Isa Asp, Siipirikko, Suomen -suuria miehiä, y.m. - -LARIN KYÖSTI: Synt. 1873, tuli ylioppilaaksi 1895. Julkaissut: Tän -pojan kevätrallatuksia, Kylänlauluja, Ajankäänteessä, Kulkurin -lauluja, Juhannustulilla, Unta ja totta, Kuisma ja Helinä, -Kellastuneita lehtiä, Herra valtuusmies, Tuhkimo ja kuninkaantytär, -Musta hepo, Leipä ja laulu, Meren maininkeja, Ad astra, Lemminkäinen, -Vuorivaeltajat, Aslak Hetta, Katupeilin kuvia, Oli kerran, Lauluja -vanhasta kaupungista, Ballaadeja, Valittuja runoja, Korpinäkyjä, -Sydänpäivän lauluja, y.m. - -LEINO, EINO: Synt. 1878, tuli ylioppilaaksi 1895. Julkaissut: -Maaliskuun lauluja, Tarina suuresta tammesta, Yökehrääjä, Sata -ja yksi laulua, Tuonelan joutsen, Ajan aalloilla, Hiihtäjän -virsiä, Johan Vilhelm, Sota valosta, Pyhä kevät, Kivesjärveläiset, -Kangastuksia, Päiväperhoja, Helkavirsiä, Simo Hurtta, Kaunosielu, -Talvi-yö, Päivä Helsingissä, Naamioita I-V, Runokirja, Tuomas -Vitikka, Jaana Rönty, Halla, Olli Suurpää, Suomalaisia kirjailijoita, -Nuori nainen, Työn orja, Rahan orja, Naisen orja, Onnen orja, -Suomalaisen Kirjallisuuden historia, Tähtitarha, Elämän koreus, y.m. -Suomentanut erinäisiä Runebergin, Topeliuksen, Goethen, Schillerin, -Danten, Racinen y.m. teoksia sekä valikoiman laulurunoutta. - -LINNANKOSKI, JOHANNES: Synt. 1869, kuoli. 1913. Julkaissut: Ikuinen -taistelu, Laulu tulipunaisesta kukasta, Taistelu Heikkilän talosta, -Kirot, Pakolaiset, Simson ja Delila, Jeftan tytär, Sirpaleita, y.m. - -MERILÄINEN, HEIKKI: Synt. 1847. Julkaissut: Korpelan Tapani, -Huutolaistyttö, Kuvaus kovilta ajoilta, Kahleeton vanki, Sattumuksia -Jänislahdella, y.m. - -ONERVA, L. (Madetoja): Synt. 1882, tuli ylioppilaaksi 1901. -Julkaissut: Sekasointuja, Mirdja, Runoja, Murtoviivoja, Särjetyt -jumalat, Nousukkaita, Mies ja nainen, Inari, Iltakellot, Vangittuja -sieluja, Kaukainen kevät, y.m. - -VUORINEN, OLLI: Synt. 1842, tuli kansakoulunopettajaksi 1873. -Julkaissut: Sepitelmiä, Kotikuusen kuuluvilta, y.m. - -YRJÖ-KOSKINEN, THEODOLINDA: Synt. 1838. Julkaissut: Kotikuusen -kuiskehia, Huutolaiset, Syksyn karisteita, y.m. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KUINKA MEISTÄ TULI KIRJAILIJOITA*** - - -******* This file should be named 52890-8.txt or 52890-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/2/8/9/52890 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/52890-8.zip b/old/52890-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index eb47f22..0000000 --- a/old/52890-8.zip +++ /dev/null |