diff options
| author | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-06 05:00:54 -0800 |
|---|---|---|
| committer | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-06 05:00:54 -0800 |
| commit | 7d1d00a2d9aee66021539df4b45b7a5092669bd4 (patch) | |
| tree | fcae1f5fd52b2d2adddb90426f9e0e8343c7ad8b | |
| parent | cb224a9c38e7038413b335cf928f58f3a9212bfe (diff) | |
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/52883-8.txt | 3695 | ||||
| -rw-r--r-- | old/52883-8.zip | bin | 49578 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 3695 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..0e2209e --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #52883 (https://www.gutenberg.org/ebooks/52883) diff --git a/old/52883-8.txt b/old/52883-8.txt deleted file mode 100644 index 23f8ba4..0000000 --- a/old/52883-8.txt +++ /dev/null @@ -1,3695 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Maantien varrella, by Jens Christian Hostrup - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - - -Title: Maantien varrella - Huvinäytelmä neljässä näytöksessä - -Author: Jens Christian Hostrup - -Translator: C. Edv. Törmänen - -Release Date: August 23, 2016 [EBook #52883] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MAANTIEN VARRELLA *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - -MAANTIEN VARRELLA - -Huvinäytelmä neljässä näytöksessä, seitsemässä -muutoksessa. - - -Kirj. - -C. HOSTRUP - - -Mukaellen suomentanut C. Edv. Törmänen - - - - - -Hämeenlinna, -A. W. Lindgrenin kirjapaino, -1878. - - - - -JÄSENET: - - STRÖMBERG, entinen kauppias, maanviljeliä. - LAURA, hänen tyttärensä. - SIEVÄ, hänen veljensä-tytär, Savosta. - STENFORS, entinen kanslisti. - PETTERSSON, nimismies. - BRIITA, hänen vaimonsa. - HEILIÖ, | ylioppilaita. - SALMELA, | - RISTO MARTTINEN, "Risto-sihteerin" nimellä, karannut vanki. - MATTI, talonpoika. - -Tapaus Wäinölän kartanossa ja sen ympäristössä, Länsi-Suomessa. - - - - -ENSIMÄINEN NÄYTÖS. - -Metsä. - - -Ensimmäinen kohtaus. - - Matti ja Risto (talonpojan puvussa; makaavat nurmella, - jälkimmäinen syöden). - -MATTI. Noo, käypä kaupaksi! - -RISTO. Älä kummeksi. -- Minä vakuutan: Kun puolitoista vuorokautta -täytyy hiipiä pensaasta pensaasen, piiloitellen itseään ihmisten -silmistä, saamatta edes haistaakkaan ruokaa, -- silloin ei enää liikoja -herkkuja vaadi. -- Äsken, kun sinut tapasin, oli minun niin hirmuinen -nälkä, että olisin ollut mies syömään sinutkin suolinesi, sorkkinesi. -Mutta älä toki pelkää, sen teen ainoastaan vihon viimeisessä -hätätilassa. - -MATTI. Niin, "syöpi nälkäinen jänistäkin." - -RISTO. Kas niin, kiitoksia vain ruuasta! - -MATTI. Terveydeksi! -- Annas pussi tänne sitten. - -RISTO. Älä vaivaa itseäs minun tähteni. Kyllä minä pidän sen, niin -pääset sinä turhasta puuhasta. - -MATTI. Älä hemmetissä! -- Tiedätkö mitä, -- siinä on minun ruokani! - -RISTO. Pyyhi leukaas! Nyt se on minun! Ja annoinhan mä sulle siitä jo -makson, sekä rahaa että tavaroita. - -MATTI. Niin kai, ihania tavaroita! Ja ne kaksi markkaa, ne sinä -varmaankin kaappasit joltakin matkustavalta. - -RISTO. Enpähän; ne minä kunnialla kerjäsin kruunun palveluksessa, tiedä -se. Äläkä halveksi tavaroitakaan: Minun univormuni oli vielä vallan -puhdas ja eheä; ja entä tuo rautanen sukkanauhani, mitäs siitä sanot? - -MATTI. Hm, mokoma pieni kahleenpätkä, -- mitä minä sillä teen? - -RISTO. Hyi, häpeä, Matti: Sinä olet kiittämätön kappale! Sitä kahletta -olen minä laahannut muassani pilkat matkat, ja aivan sinun tähtesi. -Sillä kun Venkka-Jussi heitti rautansa suohon, mietin minä itsekseni: -rauta on rahan arvoinen, ja tosin ovat ystävät hyviä kapineita -hätätilassa, mutta ne eivät -- piru vie -- anna mitään ilmaiseksi. Eikö -totta, Matti? - -MATTI. Saattaapa niinkin olla, -- Mutta mitäs sinä nyt ai'ot, minulta -et ainakaan enää saa mitään. - -RISTO. Kuuleppas, Matti, minä ai'ou nyt, mitä pikemmin sitä parempi, -pötkiä tipotieheni. Minä heitän hiiteen koko nykyisen ammattini, se ei -lyö leiville kauvan. -- Aamulla -- vähää jälkeen kuin sinulta sain -nämät ryysyt -- mietin, näet, tilaisuutta päästäkseni pois näiltä -mailta. Samassa tapasin vanhan tuttavan, joka nyt on tyyrmannina -Engelsmannin laivalla. Luottamuksella kerroin hänelle koko aikeeni. -Mutta, kuultuaan asian oikean laidan, hän alkoi vikurrella ja pistellä -esteitä, vaikka prikillä nyt juuri kuuluu tarvittavan mies lisää. Hän -on ahnas koko mies, sen tiesin, senvuoksi lupasin hälle kaksikymmentä -markkaa ja -- kas, se auttoi! - -MATTI. Mutta mistä sinä nyt ai'ot siepata nuo kaksikymmentä markkaa? - -RISTO. Ne sinun pitää heilahuttaa mulle. - -MATTI. Erehdyt, veikkoseni, siinä olet laskenut vallan väärää lukua. - -RISTO. Enpähän. Sun täytyy! -- Sinun avuttasi joudun minä kiikkiin, -mutta sitten en ai'o säästää sinunkaan turkkiasi. Minä osaan oikeudessa -kertoa yhtä ja toista sinustakin, ystäväiseni. - -MATTI. Niin, mutta sinäpä et ilmaisekkaan minua. - -RISTO. Ilmaisenpa, kuin ilmaiseukin. -- Ellet nyt vain auta minua, -pääset itse heti kruunun vormuun. - -MATTI. Mitä vielä! Sittehän ei sulla enään olisikaan olopaikkaa, kun -jälleen pääset irti. - -RISTO. Hmhm! Sinä näytät tuhmemmalla, kuin todella olet. Sinulta minä -tosin kernaammin tahtoisin rahat; sillä kun niitä ottaa oudoilta, -herättää se aina huomiota. Mutta olkoon sitten! -- Mikä on teidän -nimismiehen nimi? - -MATTI. Mikäkö hänen nimensä! Niin, -- sitäpä min'en muista; mutta -falleksmanniksi ne häntä haukkuvat. - -RISTO. Onko se muuten kelpo mies? Tarkka poliisi? - -MATTI. Niin no -- kelpo mies -- -- saattaa olla. -- Mutta ei hän niin -vaarallisen tarkka poliisi ole, sillä hän on niin saakelin tuhma. Rouva -oikeastaan toimittaakin kaikki virkakomennot. - -RISTO. Sepä hyvä. Hän siis pian saadaan harhateille. Mikä on tuo suuri -kartano tuolla metsän takana? - -MATTI. Sekö? Se on meidän kartano -- Väinölä; se jossa komesrooti asuu. - -RISTO. Mikä komesrooti? - -MATTI. Min' en, tottamaar', tiedä, mikä komesrooti se on, mutta -komesrooti se vain on, ja tääll' ei ole muita senlaisia. Suomalaiset -sanovat häntä "Römpeliksi", mutta sitä hän ei voi kärsiä. Hänellä on -rahoja yltäkyllin; sieltä sinä helposti saatat siepata ne kaksikymmentä -markkaa. - -RISTO. Tuskin vain. -- Kuuleppas, Matti! Varkaan elinkeino on toki mitä -saastaisin. - -MATTI. Hahaha! Saattaa olla. Mutta miksikä olet sinä valinnut juuri sen -keinon? - -RISTO. Oi -- älä puhu noin! Me, ihmiset, tulemme toki aina siksi, -meidän pitää tulla. Sallimus -- tai miksi häntä kutsutaan, jolla on -ylimmäinen hallitus -- se ei kysy neuvoa meiltä. Se panee meidät -liekaan määrätylle tilkulle, jolla voimme liikkua ainoastaan -liekanuoran mitan. Minä olen luonnoltani aina ollut suuritarpeinen, se -ei ole minun vikani. Palkkani kauppakirjurina ei koskaan riittänyt. -Pidin isäntäni häpeänä, että hänen palveliansa olisivat ryysyherroja. -Siksipä otinkin kassasta lisäpalkkaa varsinaisen palkkani korvaukseksi. -Mutta häpeätäpä siitä sain, enkä muuta. - -MATTI. Niin, silloinhan sinua ensikerran nipistettiin varkaudesta. -Mutta miks'et sitte jättänyt koko oman luvan-kauppaa hornan nieluun? - -RISTO. Jospa olisin voinut! Mutta usko pois, ystäväni, joka kerran on -varkaanluolassa käynyt, se ei saata pysyä sieltä poissa; täytyy -matkustaa pois koko maailmasta tai ainakin synnyinmaastansa, -saattaakseen alkaa elämänsä alusta jälleen. Ja moiselle matkalle pitää -sinun nyt auttaa minua. - -MATTI. En! - -RISTO. Voithan toki lainata mulle kaksikymmentä markkaa, sinä jöröpää; -minä maksan ne sulle jälleen, ja kasvut, vieläpä kasvujenkin kasvut. - -MATTI. En! - -RISTO. No, mene sitte helvettiin! - -MATTI. En! - -RISTO. Min'en huolikkaan sinusta enää mitään, sillä sinä olet vain -turhanpäiväinen jankuttaja. - -MATTI. Oo, ainoastaan tarpeen mukaan. - -RISTO. Ja mokoma lurjus saa käydä vapaana, kun meitä, jotka emme salaa -ammattiamme, meitä ahdistetaan, kuni hiiriä. - -MATTI. Niin, Ristoparka, kyllähän se on pirun ilkeätä. - -RISTO. Matti hoi! Minä pyydän nyt viimeisen kerran: Anna mulle -kaksikymmentä markkaa! - -MATTI, En, en minä, -- minun ei kannata, Risto! - -RISTO. Varo itseäs, Matti! (Tarttuu Matin niskaan). Sinun käy huonosti! - -MATTI. Ai -- hoi! Päästähän toki irti! (Riistää, itsensä irti). -Hyvästi, Risto! - - (Juoksee pois). - - -Toinen kohtaus - - Risto (yksin). - -RISTO. Hm -- --! Se lienee toki ihmisen kurjin kohtalo, kun täytyy -varastaa, saattaakseen olla varastamatta. Eikä ole ainoatakaan, jonka -luoksi voisi mennä, sanoen: "Min'en tahdo enään olla varas, sillä minä -tiedän sen olevan tuhminta, mihin ihminen voipi ryhtyä. Sentähden: -- -Tahdotteko pelastaa ihmis-hengen ja sielun, -- se maksaa teille -ainoastaan kaksikymmentä markkaa?" -- Ei, eipä, jumal' avita, löydy -sitä ihmistä, joka antaisi viisi penniäkään, heti odottamatta siitä -markan edestä mairitusta, -- sieluni kautta, semmoista ei löydy koko -maan pinnalla! -- Hahaha! Nyt on nuuskioilla hätä, kun tietävät -Risto-sihteerin olevan tipo-tiessään! -- Oi, jospa toki olisinkin -kaukana, kaukana täältä! (kuultelee) Tuoll' on joku! -- Vaanimaan, -vanhus, -- ehk' on kala apajassa. - - (Menee). - - -Kolmas kohtaus. - - Salmela (yksin). - -SALMELA (kesä-matkapuvussa, valkoinen juuri-hattu päässä, matkalaukku -kädessä, tulee). Täss' on viileä! -- Ja tääll' on kaikki niin kaunista! --- Tässä voin levähtää hetkisen rauhassa, (istuu). Kauvan olenkin jo -kaivannut yksinäisyyttä. -- Olen jo kokonaista pari päivää ollut -Heiliön hilpeyden orjana. -- Minä tunsin usein palavan halun vaipua -oikein syviin ajatuksiin noissa jylhissä metsissä, joiden lävitse -matkailimme, pohjastapitäin päästäkseni luonnon salaisuuksien perille; -mutta Heiliön läsnä-olo ja ääretön puheliaisuus on aina pilannut -jok'ainoan raittiin vaikutuksen. -- Toivonpa nyt toki kestävän vähän -aikaa, ennenkuin hän minut täältä löytää. -- (Heittäikse pitkäkseen). -Tuolta pilkistelee sininen taivas. Oi, minä saattaisin näin lepäillä -koko päivän, tuijottaen tuonne puiden latvoihin, -- -- Mikähän lie tuo -musta, joka istun tuolla? Varmaankin varis, -- -- Kas niin, nyt se -lensi pois. - - -Neljäs kohtaus. - - Salmela. Heiliö. - -HEILIÖ (Myöskin matkapuvussa, tulee viimeisten lauseiden aikana, -kantaen jotain nenäliinassaan). Niin! anna sinä linnun lentää vain, -hahaha! - -SALMELA (hypähtää ylös närkästyneenä). Kas niin! Siihen meni -rauhallinen yksinäisyyteni. - -HEILIÖ. Hahaha! Aina haaveksiva. - -SALMELA. Aina kuivakielinen... - -HEILIÖ. No, no, vaari-hyvä! Ei sitä tarvinnut nenään pistää. Sinä olet, -mielestäni, näinä kahtena viimeisenä päivänä muuttunut varsin -naurettavaksi. (Totisena). Niin, minä olen melkein varma siitä, ett'et -enään oikein kärsi minua. - -SALMELA (ystävällisesti). Suo anteeksi! Tiedäthän -- -- -- - -HEILIÖ. Hiiteen koko historiat toistaiseksi, -- ruvetkaamme nyt vain -ruualle! (Istuu, levittää nenäliinan). Tee hyvin! Ota eteesi! Täss' on -ruokalajit. - -SALMELA. Viinamarjoja! Kuinka niitä olet saanut? - -HEILIÖ (syöden). Olen varastanut. - -SALMELA. Varastanut? - -HEILIÖ (syöden). Varkain varastanut, niin! Noo, syö sinä vain! Sitä -paremmalta ne maistuvat. Huomasithan kai tuon suuren puutarhan tuolla -aivan metsän reunassa; ainakin minun nälkäinen vatsani, jonka tänään -täytyi päivällisestä luopua, heti huomasi sen herkulliset marjat. Kun -ei ollut puutarhassa ketään, jolta olisi saanut pyytää lupaa, otin ne -omin luvin. Siinä koko juttu! No, syö sinä vain! - -SALMELA (syöden). Mutta siitä saattais olla huonot seuraukset. - -HEILIÖ. Se on minun asiani. Jalkamatkalla käypi kaikki kaupaksi, -- -viinamarjat myöskin. Mutta tottakin, -- annappas nyt kuulla, miksikä -äsken olit niin äkäinen. - -SALMELA. No, herranpäivät, tiedäthän, että välin haluan olla yksinäni. - -HEILIÖ. Niin, mutta mistäs se halu on tullut? Matkailumme ensi päivinä -olit sinä yhtä iloinen, avosydäminen ja puhelias, kuin minäkin; sinä -olit oikein maan-kuleksian humöörillä. Mutta nyt, -- kun minä olen -villaton, rupeat sinä suruiseksi; kun minun mieleni halajaa iltaruokaa, -haaveksit sinä iltaruskoa (pistää viimeisen marjan suuhunsa) -- -terveeksi! -- ja sen lisäksi olet sinä muuttunut niin riivatun -syvämietteiseksi. Kaikkea pitäisi muka tarkastaa ihan joka taholta, -perinpohjin kourin tunnustella; mutta siihenpä meill' ei ole aikaa -ollenkaan. - -SALMELA. Luonnon tarkastelemista vartenhan me juuri matkailemmekin, - -HEILIÖ. Emmepä. Matkailumme tarkoitus on pyrkiä huvista huviin. -- -Heitä sinä hornan tuuttiin kaikki haaveksimisesi. Nyt pitää -tarkasteltaman rahavarojen hallintoa. Siis -- kassa auki, herra -kassööri! - -SALMELA (ottaa esiin lompakon). Täss' on lompakko! - -HEILIÖ. Minä tarkastelen ensiksi ropomme -- (ottaa pikkurahat -taskustaan) viisikolmatta penniä eli, toisin sanoen, "suutarin-markka!" -(Avaa lompakon). Nyt pitää tarkastaa, kuinka kauvas näillä päästään. -- -Tämä lokkero on typi tyhjä, -- ne lienevät tuossa naapuri-"osastossa". --- Se -- se on myöskin tyhjä. (Naurattavalla toivottomuudella). -Salmela! Tääll' ei ole mitään! - -SALMELA. Eikö mitään? Pitäähän siellä toki olla viidenmarkan seteli. - -HEILIÖ. Pitääkö -- --? Ei -- tää -- tää on myöskin autio ja tyhjä. -- -Ehkä se on pudonnut sinun lakkariisi? - -SALMELA. Ei, -- siell' ei ole mitään. -- -- On tosiaankin, -- tuo -franskalainen kulta-raha. - -HKTLIö. Niin, se ei meitä paljon hyödytä täällä talonpoikien joukossa; -sinun olisi pitänyt vaihtaa se Naantaalissa. -- No, entäs sitte! Mitäs -nyt tehdään? - -SALMELA. Niin, min'en tiedä muuta neuvoa, meidän pitää heti lähteä -Helsinkiin, -- mutta millä sinnekkään päästään? - -HEILIÖ. Eipäs! -- Kiitoksia paljon! -- Hiisikö nyt menis Helsinkiin, -kun sieltä vain saa poissa olla. -- Käykäämme vain jonnekkin tätä -"franskalaista" suomentamaan. - -SALMELA. Ei, siihen mull' ei ole halua. - -HEILIÖ. Eikä mullakaan. -- Mutta kuuleppas! Aletaanpas hieromaan -tuttavuutta jossain perheessä tässä naapuristossa. - -SALMELA. Ei, veliseni, -- siihen minuss' ei ole miestä. - -HEILIÖ. Niin, mutta -- mitäs nyt tehdään? (Lehdittelee lompakon -muistikirjaa). Hm! Tännekkään ei ilmesty pienintä hituakaan. -- Ei, --- -- hä? Kuivettunut ruusu?! - -SALMELA (tavoittaen sitä). Ruusu! Annappas se tänne! - -HEILIÖ (piilottaa sen). Kas vain! Vai kokoot sinä ruusujakin! -- Mistä -tämän olet saanut? - -SALMELA. Anna se tänne! - -HEILIÖ. Enpä, junkkari, ennenkuin täydellisesti olet ripittänyt itses. -Vai niin, -- sinulla on siis ollut salaisia seikkailuja? - -SALMELA. Ei salaisuutta eikä seikkailuakaan. Sinä päivänä, kuin söimme -päivällistä tuolla naapuripitäjään kestikievarissa, ja sill'aikaa kuin -sinä olit tuvassa vartioimassa kananmunain keittämistä, makasin -minä metsässä maantien varrella, kun avoimet vaunut kulkivat -sivuitseni -- -- -- - -HEILIÖ. Ja niissä --- --? - -SALMELA. Istui monta ihmistä, joihin en suurin huomiotani kiinittänyt. -Mutta niiden joukossa oli tyttönen, kaunein kuin koskaan olen nähnyt. - -HEILIÖ. No, ja hän kääntyi, luoden sinuun silmäyksen, joka -- -- -- - -SALMELA. Ei, -- hän ei edes nähnytkään minua, mutta sitä rauhallisemmin -saatoin minä iloiten ihaella hänen taivaallisen suloisia kasvojaan. - -HEILIÖ. No, mutt' entä ruusu? - -SALMELA. Se oli hänen kädessään toisien kukkien joukossa; hän kadotti -sen aivan lähelle minua. - -HEILIÖ. Ja sitte? - -SALMELA. Siinä koko juttu. - -HEILIÖ. Vai siinä koko juttu? (Antaa hänelle ruusun). Ole hyvä! Vai ei -muuta! No, sellaisia seikkailuja ehkä sattuu joskus minullekkin, -- -Mutta etkö edes saanut tietää, mistä tuo tyttö oli kotoisin? - -SALMELA. Eräs mies sanoi vaunujen olevan Wäinölän kartanosta. - -HEILIÖ. Wäinölän! Ahaa, -- sentähden sinä siis niin välttämättömästi -tahdoitkin nähdä Wäinölän kartanon, joka muka on niin ihmeen ihanalla -paikalla. Hahaha! Sinä olet oivallinen! -- Ja sentähden tulit yht'äkkiä -niiu riivatun juhlalliaeksi ja haaveksivaksi, -- hahaha! Sepä hauskaa. --- Niin, mutta totisiakin puhuen, -- meidän pitäisi toki nähdä tuo -Wäinölä, se ei liene kaukana tästä. - -SALMELA. Niin, mutta mistä rahoja saadaan? - -HEILIÖ. No, turha rahoista! Onhan sinun ruususi kokonaan käpristynyt, -sinä tarvitset uuden. -- Ken tuolta tulee? - - -Viides kohtaus. - - Entiset. Risto. - -RISTO (tulee). Päivää kans! Anteeks' ja'! E's sunkaan tee ol' nähny' -yht' flikkaa täst' ohi juokseva'n? - -HEILIÖ. Ken sen piti olla? - -RISTO. Oo, ei ollu'k ku' Rantelli'n flikka vaa'n, ku'm mu'n piti -hakemaa'n; se saakel' o'j jättänyt lampaat tonn' aira'v vieree'j ja -menny't tiehees. - -HEILIÖ. Häntä emme ole nähneet. Kuuleppas, saatatko sanoa, kuinka pitkä -matka tästä on Wäinölän kartanoon? - -RISTO. Wäinölää'v vai'. Juu, kyl' mää sen tierä'n. Olettek's tee' -k kaupungist' vai? - -HEILIÖ. Olemme. -- Kuinka pitkä matka tästä on Wäinölään? - -RISTO. Ommar' sinn' koko matka. - -HEILIÖ. Kuinka pitkä? Onko sinne peninkulma? - -RISTO. Eimar' sentään, ei sinne penikulmaa sentään ol'. -- Vai nii'n -- -te olette menoss Wäinölää'n. - -HEILIÖ (kärsimätönnä). Niin, niin! -- No, onko sinne neljännes? - -RISTO. Jaa, neljäsosa penikulmaa? --- ooja' -- kyll' sinne'n neljäsosa -penikulmaa sentään o'; se on tuoll' mettän toisell' puoll'. - -HEILIÖ. Kuka on Wäinölän omistaja? - -RISTO. Noo -- vai nii'n -- ettek's tee tunne' herraa? - -HEILIÖ. Emme suinkaan me tuttuja kyseleisi. Kuka sen omistaja on? - -RISTO. No he, komesrooti. - -HEILIÖ. Kuka "komesrooti"? - -RISTO. Jaa, sitämar' määkän en kuolemaksen' tiedä, mikä komesrooti hän' -o'n, mutt' täällä ei ol' muuta semmost' ku' hä'n. Muutamat sanoo hänt' -herr Römpeliks', mut' sitä hän ei oikei'v voi kärsii. - -HEILIÖ (eriks. Salmelalle). "Komerserooti", Strömberg arvattavasti, -- -no, siinäpä heti jotain. (Ään. Ristolle). Minkälainen mies se muuten -on? - -RISTO. Hmh, se o'n hyvin korja mies, hyvin ystävälline'n mies. (Huomaa -muistikirjan maassa). No, älkääs ny'h helretis', onk's toi kirja vai'? -Siin o'n kultaaki'n pääll'. - -SALMELA (ojentaa sen hälle). Se on mnistikirja, tahdotteko katsoa sitä? -olkaa hyvä. - -RISTO. Oo, vai o' se muistokirja? Vojk' siit' ottaa' p plarit pois' -kans'? -- Ohho'j jos ihmisel' sentään olis tommost' kultareunast' -paperii! - -HEILIÖ. Mihin sinä sitä tarvitsisit? - -RISTO. Noo, -- mää kirjoittaisi' v vaa'm piene'v värsy'm Maijal', -- se -o'm mu'm morsjameen. - -HEILIÖ. Mitä? Osaatko sinä kirjoittaa värssyjäkin? - -RISTO. Jaa-a' -- (Luonnollisella äänellä its.). Onnettomasta -kirjoitustaidostanihan minä tuon tunnetun "sihteerin" nimen sainkin! -(Ään. jälleen murteella) Mul' o'n noi'n suur' kirja koton' kaunii -värsyi täys'. - -SALMELA. No, jos tahdotte lehden, niin olkaa hyvä! (Antaa hätte -lehden). - -RISTO. Suurkiitos, paljon kiitoksii! - -SALMELA. Onko teillä millä kirjoittaa? Meillä on kaksi lyijykynää, te -saatte toisen (Antaa sen). - -RISTO. Kiitoksii, kiitoksii! Ho, koska te Wainölään tahrotte, nii'm -menkää vaan ton mettän läpi, kyll' tee's siel' vastaanotetuks' tulette. -Ja nyt mää saa'l luvan sanoo hyväst' ja'' kiitoksiipaljo'! - -HEILIÖ. Kuule, odotappas, tarvitsethan toki muutaman pennin vaivoistasi --- -- -- (Kourii taskujaan, eriks. Salmelalle). Kuuleppas, sinä veit -"suutarinmarkan"! - -SALMELA (antaa rahan Ristolle). Olkaa hyvä, kiitoksia kertomastanne! - -RISTO (menee). - - -Kuudes kohtaus. - - Salmela. Heiliö, (lopulla) Risto. - -HBILIÖ. No, Salmela, mitäs nyt tehdään? - -SALMELA. Lähdetään Wäinölään tietysti. - -HEILIÖ. Bravo! Olethan toki tullut järkiisi jälleea! - -SALMELA. Mutta kuinkahan me pääsemme tuttavuuteen siellä? - -HEILIÖ. Se on helpointa. Voimmehan me pelata pikku komedian. - -SALMELA. Ei, velikulta, siinä minä varmaankin pelaan itseni penkin -alle; sillä min' en voi pelata muuta, kuin omaa itseäni. - -HEILIÖ. No, mennään nyt vain! Ja tee sinä mitä tahdot; minä tiedän -kyllä mitä minä teen. - - (Menevät). - -RISTO (tulee esiin; luonnollisella äänellään). Ja nytpä tiedän minäkin, -mitä minä teen! - - (Menee). - -_Muutos_. - -Huone Wäinölässä. Avoimista perä-ovista ja ikkunoilta -näkyala merelle päin. - - -Seitsemäs kohtaus. - - Laura. Stenfors (tulevat eri sivuilta). - -STENFORS. Laura! No, taivaalle kiitos, että vihdoinkin tapasin teidät! - -LAUEA. Minut? Olemmehan me olleet yhdessä koko päivän. - -STENFORS. Sanotteko sitä yhdessä olemiseksi? Te olette istunut aivan -äänetönnä, ja minun on täytynyt puhella isänne ja serkkunne kanssa, ja -on ollut pakko näyttää iloiselta, peittääkseni levottomuuttani. - -LAURA. Mutta te olette välin niin kummallinen. Kuinka te voitte aivan -rauhallisena tehdä pilkkaa kunnianarvoisista ihmisistä, niinkuin -esim. -- -- -- - -STENFORS. Älkäähän toki olko noin ankara! Mitä ihminen voipi, kun on -pakoitettu puhelemaan, vaikk'ei ollenkaan ole halua siihen? - -LAURA. Niin, mutta ei toki pitäisi antaa tyytymättömyytensä kohdsta -varsin viattomia ihmisiä. - -STENFORS. Te olette aivan oikeassa. Ja olettehan jo ennenkin -huomauttanut mua tuosta rumasta viasta, ja minä lupaan itseni parantaa. --- kunpahan te vain pitäisitte vähänkin minusta, -- Laura, kun te vain -pikkuisenkaan rakastaisitte minua. - -LAURA (hiljaa). Olettehan te antanut mulle miettimisaikaa. - -STENFORS. Minun asemani te tunnette. Miettikää viikko, -- kuukausi, jos -mielitte. Min'en tahdo häiritä vapaata valitsemistanne. - -LAURA. Uskokaa, minä kunnioitan tuota jalomielisyyttänne. Mutta -esityksenne tuli niin äkkiä, ja -- -- -- - -STENFORS. Ettehän mua toki synkkään toivottomuuteen heittäne -- -- --? - -LAURA. Kunhan vain saisin rauhassa koota aatoksiani! - -STENFORS. Te arvelette siis -- -- -- - -LAURA. Hyvästi! - - (Menee). - - -Kahdeksas kohtaus. - - Stenfors. - -STENFORS. Tuo on sievä tyttö, ja hänen teeskentelemisensäkin koristaa -häntä. Joka kerta, kun näen hänet, kasvaa toivoni. -- Hoo! Kun nyt vain -pian päästäisiin päivälliselle; se on todellakin maaelämän ainoa huvi. --- Jos tämä olisi minun kartanoni, elettäisiin täällä vallan toisella -tavalla. No, no, -- eipä tiedä, mitä vielä voipi tapahtua. Laura kyllä -jo pian antautuu, kun vain säännöllisesti pidän häntä vireillä. Täytyy -takoa niinkauvan, kuin rauta kuuma on. -- Ja Aino? -- -- Ainolle pitää -mun aikoinaan antaa viittaus; -- huomaan nyt aivan selvään, että se -rakkaus oli vain kuvittelua, -- luulettelua. - - -Yhdeksäs kohtaus. - - Stenfors. Sievä. - -SIEVÄ. Herra Stenfors! Ettepäs osaa arvata, mitä minä nyt teille tuon. - -STENFORS. Tiedänpä, Sievä-neiti -- tiedänpä kyllä. - -SIEVÄ. No, sanokaa sitte, -- koska tiedätte! - -STENFORS. Te suotte mulle suloisen silmäyksen. - -SIEVÄ. Mitä pakinaa tuo! Kuinka niin luulette? - -STENFORS. Kaikki naiset tekevät siten, niin -- minä tarkoitan: Kaikki -sievät naiset. - -SIEVÄ. Ei mikään estä sievääkään olemasta järkevä. -- Mutta koska te -olette noin herkkä-uskoinen, niin ettepä saakkaan kirjettänne! - -STENFORS. Saanpa! Lyödäänkö vetoa? - - (Sieppaa sen hänen kädestään). - -SIEVÄ. No -- no! Vähän -- siistimpiä tapoja, jos pyytää saan! -- Niin, -niin, kyllä te heti huomasitte, keltä se on, mutta -- minä huomasin -myöskin. - -STENFORS. Vai niin? - -SIEVÄ. Niin, näettekös, minulla on merkit, jotk'eivät koskaan petä. -- -Hahaha! -- Näkeehän heti käsi-alasta, ett'ei se ole mies-puoliselta, -- -eikä teillä ole sisaria -- -- -- - -STENFORS. Tätiä sitä enemmän, jotka yhä laittavat mulle saarnoja -- -- - -SIEVÄ. Mutt' ei ruusupaperille. Näettekös, siin' on pieni ero -värissä -- -- -- - -STENFORS. Onko punainen teidän mielestänne niin ilkeä? - -SIEVÄ. No, älkää ollenkaan olko olevinanne; ikäänkuin ette tietäisi -punaisen aina merkitsevän rakkautta. - -STENFORS. Vai rakkautta? - -SIEVÄ. Ja katsokaapa, tuohon on tipahtanut lakkaakin syrjälle, se -merkitsee, että kirje on tervetullut. - -STENFORS. Ei, Sievä-neitiseni; nyt on terävä älynne vienyt teidät -varsin harhaan; sillä tuo kirje sisältää jälleen varmaankin jonkun -paastosaarnan, johon minulla ei ole tarpeeksi hartautta. - -SIEVÄ. Oo, -- älkää koettakokkaan narrata minua! -- Antakaas kun katson --- ainoastaan allekirjoitusta! - -STENFORS. Olkaa hyvä, -- jos saatte sen käsiinne, (pistää sen -lompakkoonsa) mutta toistaiseksi pistetään se talteen! - - -Kymmenes kohtaus. - - Entiset. Pettersson. Briita. - -BRIITA (miehelleen). Sidoitkos Pollen kiini, ettei se -- -- -- - -PETTERSSON. Ei se karkaa, se on niin autuaallisen rauhallinen raavas. - -STENFOES. Hauskaa jälleen nähdä herrasväkeäkin! - -PETTERSSON. Niin, näettekös, minun tuli pikkuisen ikävä teitä, -sillä -- -- - -BRIITA. Noo, kas vain, Sievä-neiti! Kuinkas Silmukki jaksaa? - -SIEVä. Kiitos kysymästä! - -BRIITA. Joko se on ruvennut hyvin lypsämään? - -PETTERSSON. Niin, näettekös, minun journaalistani on lehti päässyt -irti; minä en saa päähäni kuinka se on päässyt irti, mutta irti -se on -- -- -- - -STENFORS. Ehkä hiiret ovat sen nakertaneet? - -PETTERSSON. Hiiret -- --? Kas niitä peijakkaan piikki-nokkia! Niiden -työtä se varmaan onkin! -- Niin, -- nyt min'en tiedä, kyllä tuo lehti -vielä jälellä on, mutta min'en saa päähäni, miten se jälleen -paikoilleen sijoitettaisiin -- jott'ei vain häiriötä syntyisi. Jos te -senvuoksi -- -- -- - -STENFORS. Aivan kernaasti, kun vain lopetan toimeni täällä -- (its.) -siihen, mistä aloitinkin -- -- - -BEIITA (on puhellut hiljaa Sievän kanssa). Ettekös tekin, herra -Stenfors, myönnä, ett'ei turnipseista ole minnekkään? - -STENFORS (alkaa käydä levottomaksi). Saokaa anteeksi, min'en ole niitä -maistanut! (Its.) Missä se Laura viipynee? Hän oli äsken vähän -kummallinen! - -PETTERSSON (on näyttänyt ankaran mietiskelevältä). Hm! Hiiret? -- -- -Kaikenlaisia pahantekiöitä niitä sentään onkin! - -BRIITA. Minun pitää nyt samalla hankkia alku tuommoisia puntari-päisiä -lampaita täältä Wäinöläatä; ne kuuluvat olevan kelpo rotua. - -PETTERSSON. Mutta kuinkas me nyt saamme lampaita muassamme kulkemaan, -Briitakulta? - -BRIITA. Kuinkas muuten kuin sylissä; sinä otat emälampaan, minä otan -pässin. - -PETTERSSON. Mutta kukas sitten ajaa Pollea? - -STENFORS (kärsimätönnä). Pässi tietysti! - -PETTERSSON. Briita, kuuleppas, pitihän meidän paluumatkallamme -pistäytyä Nummi-Jakkoa pinnistämässä Ojalan junttivarkaudesta. Nyt -kävisi sekin hyvin, kun sinä olet muassani. - -STENFORS (ivalla). Vallesmanni käyttää siis yhä vielä, niinkuin -ennenkin, rouvaansa käpälä-lautana, itsepintaisia konnia pusertaessaan? -Haha! - -BRIITA. Älkää pilkatko! Vaimoväki voipi toisinaan paremmin kuin -miespuoliset masentaa vekkuleja; -- ja se ei ole ymmärtäväiselle mikään -naurun-asia. - -STENFORS. Älkää lauseitani väärin ymmärtäkö. Minä tarkoitin, -vallesmanni tekee perin oikein, aina käyttäissään rouvan rohkeutta, kun -hänen omat voimansa uupuvat. - -PETTERSSON. Mitä puhetta tuo on? Sitä min'en saa päähäni. - -STENFORS. Minä tarkoitan: Tämä seutu on yleensä kovin pahamaineinen, -senvuoksi tarvitaankin täällä yhä jykevämpää järjestyksenpitoa, ja -kosk'ei -- -- -- - -PETTERSSON. Aivan oikein, perin oikein. Täällä vietetään peloittavan -koiramaista elämää. Minua memoriaalini on täpötäynnä kurjuutta ja -seka-sotkua. - -STENFORS. Sepä surkea memoriaali! - -PETTERSSON. Niin onkin, niin onkin! -- Minä koetin ensin alussa -kohdella noita veitikolta hyvyydellä, mutta se ei kauvan käynyt -kontoon. Minun täytyi muuttua kovaksi -- -- -- - -STENFORS (yhä pilkaten). Ja sitä ne tottelivat tietysti! - -PETTERSSON. Tietysti, tietysti! Mutta pahin pulma on, että kun ne ovat -tehneet hunsvotin-metkuja, ei niitä koskaan saa millään keinoin -tunnustamaan. - -BRIITA (on yhä puhellut Sievän kanssa; Sievälle, nauraa hohottaen). Voi -pöllöä! Miks'ei hän tarttunut lehmän sarviin? Niin minä olisin tehnyt! - -STENFORS (ilkeästi ihmetellen). Vai ei herra Pettersson saa roistoja -tunnustamaan? - -PETTERSSON. En, sillä ne ovat merkillisen teräväpäisiä vikurtelemaan ja -tekemään jussinkoukkuja. -- Kerrankin tutkistelin erästä, joka oli -varastanut Yllilän porsaan. Tepastelin ensin tunnin aikaa. Vihdoin jo -alkoi pistää vihakseni veijarin itsepintaisuus. Virkamahdillani lausuin -hyvin päättävästi: "Kuuleppas, sinä Klippari, minä luulen, että sinä -olet varastanut Yllilän kiljun-pojan!" -- Mutta arvaattekos, mitä hän -tokasi vastaukseksi? -- Hän lausui jyrkästi: "En!" - -STENFORS (kuin edellä). Sepä todella kummallista! - -PETTERSSON. Ja minä jouduin ymmälle. En tiennyt, mitä tehdä -- -- - -STENFORS. Ettekö todellakaan tiennyt? - -PETTERSSON. Tie -- -- kyllä, kyllä minä juuri tiesinkin, mutta vaimoni -on erinomaisen kekseliäs, sen voitte uskoa. - -STENFORS. Kyllä minä uskonkin! - -PETTERSSON. Hän on sanomattoman kekseliäs. Minä kysyin: "Mitäs nyt -tehdään, Briitakulta? Tuo jumalaton porsaanvaras ei tunnustakkaan." -- -"Kyllä neuvo keksitään," -- vastasi hän heti; meni samassa roiston -eteen ja sanoi -- -- niin, mitenkäs penturin lailla hän taas sanoikaan? --- Kuuleppas, Briita, mitenkäs sinä sanoitkaan? - -BRIITA (kuulematta sitä, jatkaen Sievälle). Sarvettomat pässit ovat -parempia! -- Kas Laura-neitiä vaan! - - -Yhdestoista kohtaus. - - Entiset, Laura, (lopulla) Strömberg, Salmela, Heiliö. - -LAURA (tulee). Hyvää päivää, täti, tervetuloa! - -BRIITA. Onko isäsi kotona? - -LAURA. Isä -- (katsoen Sievään) -- ei? - -SIEVä. Hän on pellolla ojamiesten luona. - -BRIITA. Kas, Sievästä tulee sievä talon-emäntä; hän tuntee tarkkaan -talouden seikat. Siksipä hän aina onkin iloinen ja hilpä. - -SIEVÄ. Niin, herra Stenfors sanookin minun aina nauravan, pait iltasin, -kun olen uninen. - -BRIITA. Niin, niin, -- "illan torkku, aamun virkku -- -- --." Hän -vangitsee vielä monen pojan sydämen. - -PETTERSSON. Vangitsee -- --? Kuulkaapas! Oletteko kuulleet että nykyään -kaksi vankia on karannut Kakolasta? - -SIEVÄ. Ai, ai, jos ei ne vain tulisi tänne! - -PBTTERSSON. Olkaa huoletta, neiti-näpykkäni. Minä kyllä suojelen teitä -lain voimalla -- -- -- - -STENFORS. Ja vaimonne kädellä. - -PETTERSSON. Niin, niin, -- tietysti! Ne ovat muuten kaksi kuuluisaa ja -sukkelata pahantekiää, nimittäin Johan Peltola, myöskin tunnettu -Venkka-Jussin nimellä, kun hänellä on se luonnon-vika, että hän on -Venkka-Jussi. - -STENFORS (ivaten). Merkillistä! Onko hän ihan varmaan saanut nimensä -siitä? - -PETTERSSON. Epäilemättä. Ja toinen on Kristoffer Marttinen, jota -myöskin kutsutaan Risto-sihteeriksi, mutta min'en saa päähäni, mistä -hän on saanut semmoisen liikanimen. - -STENFORS (teeskennellyllä totisuudella). Ehkä hän on ollut sihteeri? - -PETTERSSON (miettien). Sihteeri -- -- niin -- ehkä! sitäpä min'en -ollenkaan ole tullut ajatelleeksi. -- Summa se, -- nämät pahantekiät -ovat karanneet Kakolasta, ja minä olen saanut varsituisen oortelin -pitää silmäni auki; sillä niiden luullaan olevan näillä tienoin. - -SIEVÄ. Taivaan Herra, sehän on kauheata! - -PETTERSSON. Älkää ollenkaan peljätkö, luottakaa vain minuun. Minä teen -kaikki, mitä ihminen voipi. - -STENFORS. Se riippuu siitä, minkälaista ihmistä te tarkoitatte. - -PETTERSSON. Herra Stenfors, suokaa anteeksi, -- ettehän te vain -tehnekkään pilkkaa minusta? - -LAURA (eriks. Stenforsille). Kuinka te saatatte noin armottomasti -pilkata hyväluohtoista miestä? - -STENFORS (eriks. Lauralle). Laura, jos toki tietäisitte, kuinka vaikea -minun on pitää vireillä tätä lörpöttelemistä! - -PETTERSSON. Tottakin, otinhan minä noiden rosvojen -tunnusmerkki-luettelonkin mukaani, jotta paremmin voisitte olla -rauhassa (kourii taskujaan). Missä se nyt onkaan? (Briitalle) Onko se -sinulla -- (etsien) se -- -- se -- -- signalementti pahuus? - -BRIITA. Ei, -- itsehän sinä sen otit. - -PETTERSSON. Sep' oli ilkeää! -- Enhän minä vain lie kadottanut sitä. --- -- Mitäs kummia sitte tehtäisiin? - -SIEVÄ. Noo, -- tunnemmehan me ainakin toisen, -- Venkka-Jussin. - -PETTERSSON. Hahaha! Niinpä kyllä, -- ja toisen tunnemme -kirjoituksestaan -- hahaha -- koska hän on sihteeri! - -STENFORS (ilkeästi). Niin, eihän verrattoman älyn sukkeluutta mikään -voita. Hahaha! - -PBTTERSSON. Ei, haha -- --! Niin, mutta tottamaar sekin, meidän täytyy -toki heti kotiin jälleen. - -SIEVÄ. Ai'otteko nyt jo lähteä? - -LAURA. Minä luulin teidän jäävän tänne iltaa viettämään. - -STENFORS. Kuinkas rouvan pässin nyt käypi? - -BRIITA. Te saatte tulla sen kanssa! - -SIEVÄ. Kas tuolla kävelee kaksi vierasta sedän kanssa -- -- -- - -KAIKKI (rientävät uteliaina ikkunan luoksi). - -SIEVÄ. -- -- Kaksi nuorta herraa. Oi, jospa ne toki tulisivat tänne! --- -- Kas, kuinka kauniisti tuo hymyilee puhellessaan, -- tuo, joka -kävelee sedän toisella puolella! -- setä on näköjään mieltynyt -häneen -- -- -- - -LAURA. Minä pidän enemmän tuosta toisesta. -- -- - -STENFORS. Ja minä soisin niiden kävelevän selkä tännepäin. - -SIEVÄ. Voi, ne tulevat tänne, se on verratonta! Mekin saamme kerran -vieraita! Oi, oi! - -STENFORS. Sievä-neiti ei koskaan saa kylliksi vieraita. - -SIEVÄ. Saapa kyllä, kun vain tulee hauskoja vieraita. - -PETTERSSON. Kuulkaapas, herra -- -- te -- -- minä olen tullut siihen -päätökseen, että ne ovat tuommoisia luu-herroja, jotka kaivelevat -kunniallisten ihmisten hautoja ja kolistelevat rauhallisten sielujen -pääkalloja ja sääriluita. - -STENFORS. Kyllähän ne saattavat muitakin rosvoja olla. - -PETTERSSON. Rosvoja --? Niinpä saattavatkin! Voi, minua poloista! Tuo -saaturin signalementti -- Briita -- journaali -- memoriaali -- hm, -tuossahan ne jo ovatkin! - -STRÖMBERG (näyttäikse avonaisessa ovessa Heiliön ja Salmelan kanssa). -Olkaa hyvät, astukaa sisään vain! - -PETTERSSON (its., varsin neuvotonna, nolona). Kas niin! Siinä ne nyt -ovat! (Vieläkin hädissään etsiskellen). Voi, voi! Signalementti!! - -STRÖMBERG. Hehe. Kas tässä oikeita kunniavieraita meille. Kaksi kelpo -poikaa, he: Maisteri Heiliö ja Salmela. - -PETTERSSON (hermona). Tätä min'en saa päähäni -- -- -- - -STRÖMBERG. Minä tapasin heidät tuolla maantien varrella. - - - - -TOINEN NÄYTÖS. - - -Huone nimismies Petterssonin luona. - - -Ensimmäinen kohtaus. - - Risto (yksin). - -RISTO (tulee, puhuen talonpoikaisella murteella ulospäin). Jassoo, vai -pitää mu'v vartoo't tääl'? (Luonnollisella äänellään). Paljon olen minä -tosin elämässäni uskaltanut, mutta tämä on toki hävyttömin kaikista -konnantöistäni. Varas käy visiitillä poliisin luona, joka juuri -nuuskielee häntä. -- Kuolema ja kiusaus! On tämäkin juoni! Mutta se -pisti päähäni kuin salama -- enkä minä milloinkaan laske hyvää juonta -sivuitseni. Ja kyllä se onnistuukin, -- kun varas vain on sukkela ja -poliisi on tuhma. -- Näinhän minä nimismiehen äsken ajavan pois -puolisoinen ja palajavan yksin takaisin. Hän on siis tällä hetkellä -ilman vaimoa tai, toisin sanoen, ilman tutkimis-älyä. -- Kun vain -saisin hyvin kauvas venytetyksi häntä nenästä ja siten hänen huomionsa -poispäin itsestäni, niin olispa pirua, ellen minä -- -- -- - - -Toinen kohtaus. - - Risto. Pettersson. - -PETTERSSON. Päivää, päivää! Sinäkö tahdoit puhutella minua? - -RISTO (koko kohtauksen ajan talonpoikais-murteella). Ei, teirän -herramaisuuten', emmää sunkaan. - -PETTERSSON. Etkö? No, mutta mitäs sinä tahdoit sitten? - -RISTO. Mu'm piti vaan antaman tää preivi teitil'. - -PETTERSSON. Kuka sinä olet? Mistä sinä olet kotoisin? - -RISTO. Mää olen se Leppärlän Antti, -- kyl' mää tuolt' Uurelt maalt' -kotosin olen kans'. - -PETTERSSON. Vai Uudeltamaalta, -- vai niin. Keltä on tämä kirje? - -RISTO. Ja kelt' se o'? -- -- Jaa, sitä mar' e'm mää tiera. - -PETTEESSON. Etkö tiedä? No, miten sinä olet sen saanut sitten? - -RISTO. Pitääk' mu'n sanoman se? - -PETTERSSON. Pitää, pitää. - -RISTO. No, vaik' vaa'n, kyl' mää sen tairan kans'. -- Kas, se o'n ny's -sil' viisii, et' mul' o'm piea' trekooli'm muotonen kans', ja mää sain -siit' muutaman tikkelperi'j, ja sit' mää aatteli'm: Mitäs mää niil' -ny't tee'n? Kukaties vois' niist' saara muutamat pennin kans', mää -aattlin: taitais olla paras vierä'n ne kaupunkiij. Ja meirän muijaki'm -plätisi siit' ain' kans'. Ja sit' mee'h pantiin tikkelperit kahtee'n -suuree'n korii'j ja sit' mää lährin' niiren kans' kaupunkii'. - -PETTERSSON. No, ja sitten sinä tulit kaupunkiin? - -RISTO. Ei maar', -- e'm mää sin' niin koht' sentään tullu'm; mul' oli -ny'n ne kaks' suurta korii traksittavana kans'. Mut' kyl' mää sin' -lopuit' tulin sentää'j ja'. - -PETTERSSON. Ja sitte möit sinä voaraimesi, -- -- eikö niin? - -RISTO. E'm mar', kuulkaas, e'm mää niit' myyny'. - -PETTERSSON. Mitenkä? Etkö saanutkaan vaaraimias myydyksi? - -RISTO. Ei, -- kas kun ei mul' ollukka'n faaramii, ku'n tikkelperei -vaa'. - -PETTERSSON. No, sama se. Eikö sun tikkerperis käyneetkään kaupaksi? - -RISTO. Ooja', kyl' ne lopult' meni kans' -- -- - -PETTERSSON. No, entäs sitten? - -RISTO. Sit' mää träffäsin toril' meirän pitäjän hantelsmanni'n kans, ja -hä'm pyysi mun tuleman kuormaa ottamaan Turust' ja sil' matkal' mää nyt -olen. - -PETTERSSON. Mutta minä en saa päähäni, mistä sinä sait tämän -kirjeen -- -- -- - -RISTO. Orottakas vaa'n, se tulee koht'. -- Ja tuol' vähä'm matka' pääs' -tuli muu' vastaan yks' kun ajoi korkjaa'n hevosen kans' -- meinaten -selkähevosen kans' -- hän kattos minu'm päällee'n ja sanos: "Kuuleks', -mihes sää menet", hän sanos. "Turust' kotja", mää sanosi'. "Meneks' -kirkonkylän kautta vai'," hän sanos. "Menen oikee'm", mää sanosi'. -- -"Kuuleks', tieräks' mitä", -- hän sanos -- "Voiks' sää vierä piene'm -preivi'v fall'eksmannil'", hän sanos. -- "Ooja' -- miks'ei", mää -sanosi'. Ja sit' hän otti yhren kirjan taskustas ja sit' hä'm pani sen -hevoset niskaa vastaa'j ja sit' hän kirjotti siihe'j jotaa'j ja sit' -ku' hän oli kirjottanu', reväsi hä'm plarin kirjastas ja sit' hä'm pani -sen kokoo'j ja annoi mul' ja sit' hän sanos: "Toss o'm markka, -toimitaks' sen ny'?" -- "Kyl' mää sen toimita'm", mää sanosi'. "Hyväst' -sit", hän sanos, ja sit' hä'l löi hevost' selkää'j ja sit' mää meni'n. - -PETTERSSON. Annappas tänne se kirje. - -RISTO (kaivelee laskuissaan). Juu, kyl' mää sen -- orottakas vähäj -- -juu, kas täs' se o'n ny'! (Aikoo, mennä). Hyväst' sit', -- kiitoksii -paljo'! - -PETTERSSON. Älä, -- odotappas vähän! Pitää toki katsoa, mitä tässä on -(Avaa kirjeen). Maisteri Saariolta, -- kukas se on? (Lukee hiljan). -Mitä kummia! (Lukee edelleen). Onko se mahdollistat (Ristolle). Oletkos -varma siitä, että tämä on totta? - -RISTO. Helvetis' kans' -- anteeks' vaa'n -- -- se o'm paljo'm -mahrollist' et' se o'v valhet' kaik' tyy'. - -PETTERSSON. Mitä sanot? - -RISTO. Niin, kuinkas mää sen tierän, herr pe-falleksman, en sunkaa'm -mää ol' preivii kirjottanu'. - -PETTERSSON. Niin, se on totta se. -- Mitäs nyt on tehtävä? (Huutaa). -Briita! Briita! Brigitta! -- -- Kas, nyt vasta muistan, hänkään ei ole -kotona -- --! Hm, hm! -- Oliko se fiini mies, joka kirjotti tämän? - -RISTO. Jaa, fiini vai? -- Niin, perkulek' sen tietää kuin fiini hän -oli. Kyl' hän nii'v fiini kumminkin oli, ku' falleksmanniki. -- Saank's -mää mennä sit'? - -PETTERSSON (julmasti mietiskellen). Älä vielä -- (Its.). Jos minä -ottaisin memoriaalin -- (ään.) -- no, mene vaan -- ei, odotappas vielä --- (Its.) onhan mulla kirje -- niin, sinä, saat kyllä mennä. - -RISTO. Suurkiitos! (Aikoo mennä). Hyväst' ny'. - -PETTERSON. Ei, ei sentään, varroppas vähän! (Its.) Herran pohtimet, -mitä mun nyt pitää tehdä? -- Kunpahan vain Briita -- --! - -RISTO. Enk's mää saa mennäj jo? - -PETTERSON. Et, et. Sinä saatat -- -- annappas olla! -- (Its. ankarasti -tuumaillen). Jos minä veisin kirjeen journaaliin ja siitä memoriaaliin --- -- ja -- -- memoriaalista -- -- -- journaaliin -- -- --? - -RISTO. Mul' on kiiru ja'! - -PETTERSON. Briita! -- Antti, piti sanomani -- sinun täytyy ajaa minun -kanssani varkaitten' -- -- ei, ei -- vaimoni luo! - -RISTO. E'm mää kerki, mun täytyy kaikel' muotoo olla koton' tänäpän' -ehtool'. - -PETTERSON (Koomillisimmalla pontevuudella). Siit' ei synny mitään! - -RISTO. No, mut aatelkaas ny'k kumminkin! (Äänettömyys). No, saank's mä -ny'm mennä'v vain? - -PETTESSON. Kuuleppas sentään, ystäväni -- -- - -RISTO. E'm mää kuul', enkä nää; enkä ol' falleksmannin ystäväkään, e'm -mä mikään spitaakelikaan ol! - -PETTERSSON. Älä ymmärrä minua väärin; Anttihan sun nimes oli? - -RISTO. Jaa-ah, niin o'! - -PETTERSSON (kirjoittaa sen muistiin). No, mene nyt sitte herran nimeen. - -RISTO. Kyl' mää vaa'l luun' korjaan kans'. Hyväst' ny'k! Kiitoksii -paljo'. - - (Menee). - - -Kolmas kohtaus. - - Pettersson (yksin) - - -PETTERSSON. Tämä on toki hirveän hillimätöntä kansaa, jonka päälliköksi -minä olen pantu. Mutta sentähden kai juuri minut tänne määrättiinkin. -Miksikä ei suomalaiset ole ollenkaan sivistyneet, -- sitä min'en saa -päähäni. Enhän minäkään ole liiaksi koulua käynyt, mutta onhan minulla -kuitenkin tarkka järjen-juoksu -- paitsi välin, kun ei nuo pääklipparit -tunnusta -- -- ja onhan mulla journaali ja memoriaalikin. -- -- Kas, -kun olin unohiaa -- -- Hm, hm! Minä tiedän jo edeltäpäin minkä jyryn -Briita nostaa siitä, ett'en pidättänyt tuota miestä. Mutta herran -nimessä! Mitä voipi enää nimismieskään, kun toinen rupee hävyttömäksi --- raa'aksi! Minun täytyy pistää pikku hätä-valhe, täytyy sanoa sen -olleen vanhoja tuttujani, että se on meille monta siankinkkua tuonut. --- Mutta mihin minä nyt ryhdyn? Sekä journaalissa että memoriaalissa on -hirvittävästi työtä; mutta jos minä teen jotain, sanoo Briita heti, -että olen tehnyt pukin. -- Ja hänenkin piti nyt juuri mennä tuota -pässiä noutamaan -- niinkuin ei hällä ennaltaan ois semmoista. -- Ja -ellen minä paperejani tänään kuntoon saa, on huomenna kruununvouti -niskassani. Voi minua, poloista miestä! -- Ohhoo! Jollei mulla olisi -niin kova pää, olisin jo aikoja sitte tullut hassuksi; sillä -käsittämättömän tuskallista on olla nimismiehenä, kun oma vaimo on -kuvernööri. Taivas kaikkia minun kaltaisiani suojelkon! Hohhoo -- -jaajaa! - - (Menee). - - - -Muutos. - -Perältä näkyy järvi. Näyttämö puutarhana. Oikealla Väinölän -asuinhuone-rivi. Pari ikkunaa näyttämölle päin. Seutu metsäinen. - - -Neljäs kohtaus. - - Strömberg. Heiliö. - -STRÖMBERG (tulee, kantaen nipussa kaloja). - -HEILIÖ (seuraa häntä, kantaen onki-tarpeita). - -STRÖMBERG. Hehehe! -- Herra Heiliö, ettekö luule kalastuksen -kesä-aikana olevan ihmisen suurin hauskuus? - -HEILIÖ. Ompä kyllä, kalastus yleensä on hupaisata. - -STRÖMBERG. Mutta tuo rauhallinen onkiminen on toki suloisin; ei -tarvitse vaivata ruumistaan eikä sieluaan, istuu vain rauhassa sikarri -hampaissa veneen kokassa, -- ahvenet tulevat itsestään. Hehehe. - -HEILIÖ. Toisinaan kiiskejä myöskin. -- -- - -STRÖMBERG. Kiiskejä myöskin, -- hehehe, tietty se. -- (Panee kalat -riippumaan pensaan haaraan). Herra Heiliö, hehehe, tulkaapa katsomaan -mun uljaita kaalin-kupujani! -- Vai, te ette taida niistä sentään -pitääkkään, te kirjamiehet? Hehehe! - -HEILIÖ. Tottapa toki! Kaikenlainen maanviljelys miellyttää minua, sillä -minä olen maanviljeliäp poika. - -STRÖMBERG. Vai niin, hehehe! (Mennessään) Minun apumieheni, hra -Stenfors on kummallinen, hän ei ollenkaan pidä kaalinpäistä. (Sivulle). - -HEILIÖ (näyttämön ulkopuolella). Herra Strömberg! Mikäs tätä vaivaa, -kuin on noin käpristynyt? - -STRÖMBERG (ulkona). Se on kuivettunut. Hehehe. -- Mutta kas täss' on -aika vaari! Hehehe. Kas tuommoinen! - - (Tulee esiin suuri kaalinkupu kädessä). - -HEILIÖ (tullen esiin). Te näytte pitävän erinomaisen paljon kaalista. - -STRÖMBERG. Niin pidänkin; ne ovat minun mielikasvejani. Hehehe. -- -Tiedättekös mitä? -- Minä olen tullut siihen päätökseen, että -tuommoinen suuri kaalinkupura on maisterien pään kaltainen. Hehehe. Kun -sen levittää, näyttää se kirjalta, aivan kuin koko pää olisi suuri -kirja. Hehehe? - -HEILIÖ (nauraen). No, sitten on mulla vielä ääretön matka -maisterin-arvoon, sillä minun pääni ei ole likimainkaan noin suuri. - -STRÖMBERG. Hehehe! Te olette leikkisä. Mutta on mulla täällä muitakin -katsottavia. Hehehe. - -HEILIÖ. On, täällä on erinomaisen kaunista, se kunnioittaa kartanon -haltiaa. - -STRÖMBERG. Hehehe! Mutta kyllä se maksaakin, -- vaan ei tee mitään. -Hehehe. Tämän tilan entinen omistaja oli huolimaton. Kun minä tänne -muutin, huomasin heti, että kaikki oli rappiolla. Kaikkialta tunki -rikkaruoho nokkansa esiin ja täällä oli niin hirvittävän metsäistäkin, -että -- että oli aivan kuin säkissä. Hehehe. - -HEILIÖ. Te olette siis tehnyt varsin ihmetöitä. - -STRÖMBERG. Niin, no, hehehe! -- Teilläpä on tarkka silmä. -- Kehumatta -itseäni, kyllä tämä tila nyt on toisellainen, kuin viisi vuotta sitte. -Mutta minä olen seurannut Taivahan Taaton käskyä, hehehe. - -HEILIÖ. Taivahan Taaton käskyä? - -STRÖMBERG. Niin, hehehe. Käsketäänhän raamatussa Aatamin möyrimään -maata ja tekemään sen itselleen mukavaksi, hehehe. - -HEILIÖ (nauraen). Vaikk' ei juuri noilla sanoilla -- -- - -STRÖMBERG. Kuitenkin sinnepäin. -- Kuulkaas, hehehe, -- te olette -sukkela mies. -- -- Mutta nytpä vasta huomaan, -- missä toverinne, hra -Salmela lienee? - - -Viides kohtaus. - - Entiset. Sievä. - -SIEVÄ (tuli rakennuksen takaa, kuuli viimeiset sanat). Herra Salmelan -näin minä hetki sitte kävelevän rannalla. - -STRÖMBERG. Teidän toverinne ei näy suurin välittävän maa-elämästä. - -HEILIÖ. Sepä juuri hänen ihanteensa; mutta hän nauttii sitä enimmiten -noin yksinään. - -STRÖMBERG. Hän taitaa olla papin poika, hehehe? - -HEILIÖ. Ei, vaan papin-kisälli tätä nykyä. - -STRÖMBERG. Vai niin; -- sen minä huomasinkin. Ne ovat suloista väkeä, -nuo papit. Ne ovat uurmaakarin tapaisia: Kun ihmiskurjan sielun-värkki -joutuu pilalle, puhaltavat ne vain pikkusen johonkuhun rattaasen, -- ja -paikalla on se käynnissä jälleen, hehehe! -- Minä pidän paljon -papeista; papit ja maanviljeliät ovat maailman selkäpiikki. - -HEILIÖ. Ja kauppiaat sen jäsenet, - -STRÖMBERG. Hehehe, -- niin, käpälät, jotka selkäpiikkiä liikuttavat. Ja -maisterit ovat sielu, joka käpäliä johtaa. - -SIEVÄ. No, herra Heiliö, tuletteko mukaan nyt? - -HEILIÖ. Kiitän, -- mielelläni! - -STRÖMBERG. Ja minne matka pitää? - -SIEVÄ. Herra Heiliö halusi nähdä hevosiamme j.n.e. - -STRÖMBERG. No, eikös vain! Lyödäänpä vetoa, teistä tulee vielä -maanviljeliä. Hehehe! - -HKILIÖ. Eipä taitaiskaaa olla hullumpaa? - -STRÖMBERG. Ei suinkaan. Hehehe. Kunnollinen maanviljelys onkin -viljelys, joka on kaikkien viljelyksien viljelys. -- Hehehe, -- te -olette kunnon poika; -- kuulkaas, ette suinkaan te tänään enää täältä -lähde? - -HEILIÖ. Minut saapi hyvin helposti jäämään. - -STRÖMBERG. Toverinne pitää myöskin jäämän. - -HEILIÖ. Häness' ei -- luulen ma -- vastusta, sillä hän on aivan -hurmaantunut tähän kartanoon -- ja minä myöskin. - -STRÖMBERG. No, eikös vain, -- hehehe. Sepä hauskaa. Mitä kauvemmin te -täällä viivytte, sitä iloisempi minä olen. -- Hehehe. Täällä on vielä -paljon katseltavaa, joka kenties huvittaa teitä. Ja parempaa opasta, -kuin pikku Sievä, ette saisi mistään; sillä -- kehumatta itseäni -- hän -on veljenitytär ja oikein kelpo tyttö onkin, -- hehehe. - -SIEVÄ. Noo, -- setä! Mitä tuo nyt on! -- Kas niin, herra Heiliö, tulkaa -sitte! - - (Sievä ja Heiliö pois). - - -Kuudes kohtaus. - - Strömberg (yksin). - -STRÖMBERG. Tuo on todellakin sievä nuorukainen, tuo Heiliö! Saakeli, -kuinka meill' oli hauska onkiretkellämme. Hehehe. -- Hänellä on niin -penturin tarkka silmä ja semmoinen into ja halu, että -- -- -- niin, se -on oikein kumma! Hehehe. -- Mutta se toinen -- pappi -- -- min' en -tiedä varmaan, kumpainen minua enemmän miellyttää. -- Ne ovat oikeita -kunnon suomalaisia, -- eikä semmoisia, kuin tuo pilkkakirves Stenfors. --- Min' en enää huolisi koko miehestä, ellen häntä kipeästi -tarvitseisi. Hehehe. -- -- Kas penturi! - - (Ottaa kalanipun pois). - - -Seitsemäs kohtaus, - - Risto (yksin). - -RISTO (esille). Missähän nimismies-ystäväni viipynee? Tässä täytyy -minun odottaa häntä, nähdäkseni mille suunnalle seikat kääntyvät. -- -Minä asuskelen tuolla pensaan juuressa; -- se on mainio asuinpaikka -minun säätyiselleni. Vähän ahtaan lainen se tosin on, mutta minä -ai'onkin jo huomenna muuttaa sieltä, -- ja muutankin niin etäälle, -ett'ei Suomen risut silmiäni revi eikä poliisin silmä kannata sinne. -- -(katselee varovasti ympärilleen), Hah! - - (Pujahtaa pensaasen). - - -Kahdeksas kohtaus. - - Laura (yksin). - -LAURA (tulee huoneesta). En tiedä mitä ajatella. Kun tuo nuorukainen -puhelee kanssani, tuntuu mieleni niin kummalliselta. Onpa silloin -melkein, kuin rakastaisin häntä. Mutta heti, kun hän on poissa, katoaa -kaikki tunteet rinnastani. -- Sydämetön pilkkaaja hän on, ja semmoiset -ovat ilkiöitä. Hän on valmis loukkaamaan herttaisia vieraitammekin. - - -Yhdeksäs kohtaus. - - Salmela. Laura. - -SALMELA (tulee perältä). - -LADRA. Herra Salmela! - -SALMELA. Neiti! - -LAURA. Oletteko käynyt rannalla? - -SALMELA. Olen; siellä on ihmeen ihana paikka. Minun kotini on myös -järven rannalla, senvuoksi aina hupaisina hetkinä mieleni sinne -vetää. -- Aaltojen hyrsky soittaa mulle äitini laulamia, suloisia -kehto-laulelmia. - -LAURA. Tuolla, oikealla, on pieni lehto aivan lähellä rantaa; siellä on -mitä hauskin käyskennellä näin iltamalla. - -SALMELA. Vasta kesä-illan hiljaisuudessa oppiikin maamme -suloisuuden tuntemaan, sen ylevätä juhlallisuutta ihantelemaan. --- Kun koko muu luonto uinailee, huokuu yhäti järvi, kuni i'äisesti -levoton ihmis-sielu, ja sen hiljainen maininki kuiskaa korviini -surun-sointuisia säveliä, raskaita kuni kaipauksen hengähdykset. -- -Niin, neitini, te olette onnellinen, kun saatte olla ja elää näin -herttaisessa paikassa, rauhan ja yksinäisyyden helmassa. - -LAURA. Myönnän kyllä; mutta yksinäisyyteenkin voipi ajanpitkään -kyllästyä. - -SALMELA. Suokaa anteeksi, -- mutta minä olen luullut huomaavani, että -juuri te olette luotu maaseudun yksinäisyyttä nauttimaan. - -LAURA. Niin luulen itsekkin. Mutta minä olen nainen. Mies saattaa ehkä -yksinomaisesti kiintyä kirjoihinsa, mutta tyttörukalle eivät ainoastaaa -kuolleet kirjaimet ole kylliksi. Ja kun minä luen jotakin, on mulla sen -johdosta aina niin ihmeen paljon kyselemistä. - -SALMELA. Mutta ettehän te toki eläkkään erakon lailla. - -LAURA. Melkeinpä kyllä. Isäni on aina kiintynyt toimiinsa, hän ei -- -- - -SALMELA. Entäs orpananne? - -LAURA. Hän tuli tänne vasta hiljakkoin, ja paitsi sitä, hän on vallan -toisenlainen kuin minä, aina hilpeä ja vilpas; hän ei käsitä minun -haikeuksiani. Ja minä luulen, että juuri sentähden pidänkin hänestä -niin paljon. - -SALMELA. No, eikö täällä käy vieraita? - -LAURA. Käypi kyllä. Mutta ne eivät koskaan puhele kanssani totisia -asioita. Kun joskus johdan puhetta vakavampiin aineisin, käännetään se -heti pilaksi. -- Oi, uskokaa, ei mikään ole niin inhoittavaa, kuin, -odottaessaan totista vastausta, kuulee jonon jonkinjoutavia -kohteliaisuuden sanan-parsia --- Mutta minä olen hupakko, kun rupean -ripittämään itseäni ventovieraalle. - -SALMELA. Tuttavuutemme on tosin lyhyt, mutta matkaavaisten kanssa -tutustutaankin yht'äkkiä, -- ja minä luulen ett' ette kadu minulle -osoittamaanne luottamusta. - -LAURA. Niin, te olette ainakin osoittanut ihmeteltävää -kärsivällisyyttä, kuunnellessanne turhamaista pakinaani. - -SALMELA. Minä olen kuullut, ja luulen ymmärtäneenikin sanelmanne, -- -Sallitteko minun vastata, sallitteko minun vähän ryhtyä erääsen -asiaan -- -- --? - -LAURA. Sydämestäni, -- minä kiitän. Teissä on jotain, josta minä paljon -pidän; te ette ole ollenkaan turhamainen ettekä pilkallinen. -- Mutta -kuuikaapa, sanoittehan tuolla rannalla löytäneenne suloisan paikan; jos -suvaitsette, menemme sinne yhdessä? - -SALMELA. Sydämestäni mielelläni! - -LAURA. Mutta sitte teidän pitääkin puhella minulle kaikki-tyyni. - -SALMELA. Teillä on valta käskeä. - - (Menevät). - - -Kymmenes kohtaus. - - Heiliö. Sievä. - -SIEVÄ. No, nyt jo kai olette kyllästynyt ja väsynyt tähän -herttaisuuteen. - -HEILIÖ. Kuinka se olisi mahdollista, kun te olette oppaani. - -SIEVÄ. Te pidätte siis maanviljelyksestä ainoastaan minun tähteni? - -HEILIÖ. En -- -- enpä juuri; mutta teidän seurassanne pidän minä siitä -kahdenkertaisesti. - -SIEVÄ. Noo, hyi, miksi te noin sanotte? -- Mutta kuuluu siltä, kuin -ette olisi tyytyväinen siihen, mitä olette nähnyt. Ehkä haluatte -jotakin vielä? - -HEILIÖ. Jotakin? -- Jos seikkoihin oikein pohjastapitäin ryhdymme, -haluan minä todellakin paljon vielä. - -SIEVÄ. Vai niin? - -HEILIÖ. Tämän viimeisen puolentunnin ajan olen minä vain halunnut, -toivonut. - -SIEVÄ. No, eikös vain? -- Niin, nyt minä sen jo tiedänkin. - -HEILIÖ. Ette -- -- ettepä suinkaan. - -SIEVÄ. Tiedänpä: Teidän on tullut jano ja nälkä -- te tahdotte -illallista. - -HEILIÖ. En, -- minun toivoni ulottuvat todellakin paljon kauvemmaksi. --- Minä alan jo tulla järkevämmäksi, ja rupean tuumailemaan -tulevaisuuttani. - -SIEVÄ. Todellakin? No, se sopii teille, se. Mutta miksikä te puhutte -noin syvällisiä asioita minun kanssani? - -HEILIÖ. Neiti, te olette niin älykäs -- -- -- - -SIEVÄ. Hoho -- --! - -HEILIÖ. -- -- että minua hävettää, kun vielä olen ilman varsinaista -tointa. Mutta nyt olen tulevaisuudestani päättänyt. Minä rupean -maanviljeliäksi. - -SIEVÄ. Vai niin?! - -HEILIÖ. Minulla on aina ollut halu siihen. Mutta isä-vanhus sanoi yhä: -"Jahkahan tulet ylioppilaaksi ensin". - -SIEVÄ. Oikein sanottu! - -HEILIÖ. Minä olen jo suorittanut kaksi lakitieteellistä tutkintoa; -mutta nyt, kun näin teidät, heräsi haluni maanviljelykseen uudestaan. -Minä tunnen, ett'en saata ruveta yksitoikkoiseksi kirjatoukaksi, ja -senvuoksi kirjotan huomenna isälleni, että tahdon mennä Mustialaan ja -sitte ostaa tilan. - -SIEVÄ. Ja muutatte sitte Savoon tietysti? Minun koti-seuduillani on -juuri teille sopivia tiloja. -- Mutta luuletteko isänne suostuvan -siihen? - -HEILIÖ. Se on kelpo ukko. - -SIEVÄ. Niin, se näkyy jo pojastakin! -- Vai niin -- --? Vai tilaa te -vain halusittekin? - -HEILIÖ. Niin, -- -- ja sitten yhtä seikkaa vielä; mutta sitä min'en -tohdi teille sanoa. - -SIEVÄ. Sanokaa vain. Ettehän toki peljänne minua? - -HEILIÖ. Nyt ei todellakaan aikaa kaunisteluihin. -- Saanko lausua -suoraan? - -SIEVÄ. Suoraan, suoraan tietysti. - -HEILIÖ. Te olette oiva neitonen. - -SIEVÄ. Hyi, olkaa vaiti! - -HEILIÖ. Mutta vastahan te juuri mulle annoitte luvan puhua? - -SIEVÄ. Mutta ei noin; -- muistakaa, nyt ei aikaa kaunisteluihin. - -HEILIÖ. Totta, koht' on mulla matka eessä jälleen. Muisteletteko minua, -kun olen poissa? - -SIEVÄ. Saattepa nähdä! - -HEILIÖ. Ja muistatte myöskin, että ystävyytemme -- -- -- - -SIEVÄ. Nyt on perustettu! - - -Yhdestoista kohtaus. - - Entiset. Stenfors. - -STENFORS. Hei, kas vain! Herrasväki on jo saapunut. - -SIEVÄ. Niin, me tulimme viimeksi maitokamarista. - -STENFORS. Maitokamarista! -- Ai, ai, Sievä-neiti, siis on hän juonut -teidän kermanne ihan kuiviin. - -HEILIÖ. Ainakin niin paljon, ett'ei enään ole tippaakaan "hänen" -varakseen. - -STENFORS. Erhetys; Sievä-neidillä on sitä vielä yltäkyllin minua -varten. - -SIEVÄ. Onko?! (Heiliölle) Älkää uskoko tuota miestä! - -STENFORS. Jos tahdotte, saapi se seikka olla vain noin meidän kesken. - -SIEVÄ. Hyi, teitä, ilkiö! - - -Kahdestoista kohtaus. - - Entiset. Strömberg. Briita. - -STRÖMBERG (Sievälle). Jos vielä tarvitset apua väeltä, täytyy sun -kiiruhtaa vähäsen; minä annoin niille luvan mennä Könkkälän -tanssiaisiin. Hehehe. - -SIEVÄ. Sitte pitää mun heti mennä teetä valmistamaan. - -STRÖMBERG. Varroppas vähän. Antti ja Matti pyysivät rahaa. Hehehe. Onko -herroilla vaihtaa kahden kymmenen-markan seteli pieniksi? - -HEILIÖ (kääntyy pois-päin; nolona, ei kuulevinaan). - -STENFORS (ilkeästi). Ehk'ei herra Heiliöllä "satu olemaan pientä". -- -Kyllä minulla on. (Ottaa rahoja lompakostaan) Kas tässä. - -STRÖMBERG. Hyvä! -- Kas niin, Sievä! - - (Antaa hälle rahat). - -SIEVÄ (pois). - -BRIITA. Mitähän se ukko siellä nyt sanonee, kun minä viivyn näin -kauvan? Kuinkahan se tullee toimeen? - -STRÖMBERG. Mutta missäs herra Salmela on? - -BRIITA. Niin, ja Laura, hän on myöskin poissa. - -STENFORS. Ehkä nekin ovat maitokamarissa kermaa juomassa. - -HEILIÖ. Kas, tuolta ne tulevatkin, -- kävelyltä. - -STENFORS (katkerasti). Vai niin! - - -Kolmastoista kohtaus. - - Entiset. Salmela. Laura. - -LAURA. Minä kiitän teitä sydämestäni! - -SALMELA. Oi, mitenkäs minä sitte sanonkaan? - -STRÖMBERG. Vai niin, te olette olleet kävelemässä? -- No, se on oikein. -Hehehe. - -STENFORS. Vai on se oikein! - -STRÖMBERG. Olkaa kuin kotonanne täällä. - -SALMELA. Tämä on suloisin paikka, minkä koskaan olen nähnyt. - -STRÖMBERG. Noo, te laskette liikoja. Hehehe. - -STENFORS. Enkös minä sitä sanonut! - -STRÖMBERG (ärsyttäneenä). Mitä te sanoitte, hehehe! Tuhmuuksia -tietysti! - -STENFORS (ilkeästi). Mutta min'en käsitä, kuinka te tohditte laskea -tyttärenne kävelemään yksinään hra Salmelan kanssa. - -STRÖMBERG. Tohdin? Miks'en, -- hehehe? - -STENFORS (kuin edellä). Se voisi olla vaarallistakin. - -SALMELA. Hyvä herra, minä vaadin selitystä! - -STENFORS (k. ed). Oi, oi! Ettehän vain kaksintaisteloon vaatinekkaan, --- se on liian vanhanaikuista "suomalaisille"! - -STRÖMBEG (kiivaasti). Herra Stenfors, älkää olko hävytön, jos pyytää -saan! Hehehe! - -STENFORS. Minun sanoissani ei suinkaan ollut pikkuisintakaan -loukkauksen siementä. -- Oleskeleehan näillä tienoin nykyään kaksi -karannutta vankia. Laura-neidille voisi olla kovin vaarallista kävellä -ihan ilman turvaa rannalla. - -BRIITA. Mitä vielä! Ja olihan herra Salmela hänen turvanaan. - -STENFORS. Minun tietääkseni eivät papit tähän saakka ole olleet juuri -erinomaisempia ruumiillisia sankareita. - -SALMELA. Min' en ole pappi -- vaikka olenkin teologi. Ja mitä -sankaruuteeni tulee, en ollenkaan pelkää paria karannutta vankia. -Niillä raukoilla on usein enemmän syytä peljätä meitä, kuin meillä on -syytä peljätä heitä. - -STENFORS. Raukoilla? Hm! Minä luulen, että te todellakin surkuttelette -noita roistoja? - -SALMELA. Niinpä juuri teenkin. - -BRIITA. Te surkuttelette ihmiskunnan surkeata paatumusta; aivan kuin -papilliset miehet ainakin. - -SALMELA. Sentähden ei tarvinne varsituisesti pappi olla. Jokainen, -jonka povessa ihmissydän sykkii, surkuttelee esim. semmoisia raukkoja, -jotka tietämättään, vallan ehdottomasti ovat sekaantuneet rikoksiin, ja -jotka, saatuaan silmänsä auki, ehkä tahtoisivat parantaa itsensä ja -alkaa elämänsä uudestaan, vaan huomaavat parannuksen tien salvatuksi ja -palajamisensa rehelliseen elämään mahdottomaksi. -- Katkerata lienee -nähdä itsensä pakoitetuksi tekemään pahaa, -- vastoin tahtoansa olemaan -roisto, kammoittava rosvo. - -STRÖMBERG. Se on varma se! Hehehe. - -STENFORS (ilkeästi). Mistä te sen niin varmaan tiedätte? -- Pitäisi -tietysti rakennettaman turvapaikkoja noille idealisille roistoille. - -LAURA (Stenforsille). Älkää pilkatko tunnettanne; -- noin pahasti ette -voine ajatella. - -STENFORS (Lauralle). Tunnettehan te minut. - -STRÖMBERG. Herra Heiliö, te olette puolinukuksissa, luulen ma. Hehehe. - -HEILIÖ. Hengellisesti, niinpä taidan ollakin. - -STRÖMBERG. Mutta nyt meidän pitää ajatella, kuinka teidät majoitetaan. -Hehehe. Tahdotte kai ikkunoiden olemaan järvellepäin? - -SALMELA. Kuten sopii. -- Järvenpuolla on ilma tietysti raittiimpi, - -STRÖMBERG. Näettekös noita ikkunoita tuolla yläkerrassa? Te saatte sen -huoneen, se on herra Stenforsin huoneen vieressä. Hehehe. - -STENFORS. Mutta niiden välisestä ovesta on lukko rikki. - -HEILIÖ. Mitä se tekee? Me emme kävele unissamme. - -STENFORS (ilkeästi). Vannomatta paras on! - - -Neljästoista kohtaus. - - Entiset, Sievä. - -SIEVÄ (puhuu hiljaa Strömbergin kanssa). - -STRÖBERG. Saakelin hyvä vain. -- Hyvät herrat, hyvät naiset! Hehehe. - -STENFORS (nauraen). Te ai'otte pitää puheen, luulen ma. - -STRÖMBERG. Niin ai'onkin. Hehehe. -- Arvoisat vieraat! koska nyt --- -- -- hehehe; -- -- -- illallinen odottaa! - -STENFORS (taputtaen käsiään: huutaa). Hyvä! Hyvä! Bra! - -STRÖMBERG. Hehehe. Miksikä te huudatte? Mikä hätänä? -- Seuratkaa te -vain rouva Petterssonia pöytään. - -STENFORS (its.). Fy fan! (Ään.). Saanko minä suloisen kunnian -- --! - -BRIITA (ottaen häntä käsivarresta). Kas, me olisimmekin kuin luodut -toisillemme. - - (Nauraa hohottaa). - -SALMELA (tarjoo käsivartensa Lauralle). - -SIEVÄ (Heiliölle). Teidän täytyy tyytyä minuun! - - (Menevät). - - -Viidestoista kohtaus. - - Risto (yksin). - -RISTO (astuu esiin). Niin, menkää te vain! -- Nyt on asiani selvällä! --- Nyt tiedän kenenkä taskussa pelastukseni hinta on! -- Harhailuni -päättyy! Vapauteni hetki lyö! - - - - -KOLMAS NÄYTÖS. - - -Ensimmäisen näytöksen huone. - - -Ensimmäinen kohtaus. - - Pettersson. Briita. - -PETTERSSON JA BRIITA (tulevat eri ovista). - -PETTERSSON. No tämäpä suloista! Kuulepas Briita, minä olen sydän -pivossa odottanut sinua. - -BRIITA. No no, mitä nyt taas on tapahtunut? - -PETTERSSON. Niin, sitä min'en saata päähäni. -- Tiedätkös, minä sain -kirjeen maisteri Sairiolta. - -BEIITA. Maisteri Sairiolta, -- kuka se on? - -PETTERSSON. Niin, sitäpä min' en saa päähäni. Mutta hän kirjoittaa -noista karanneista rosvo-lurjuksista. Katsopas. Se on oikein kohtelias -herra. - -BRIITA (lukee). "Täten saan kunnian ilmoittaa, että jotenkin varmaan -luulen nähneeni nuo kaksi pahantekiää, Juhana Peltolan ja Risto -Marttisen, jotka minä jo ennaltaan tunnen, lähellä Teidän asuntoanne. -Rosvot olivat jalkamatkalaisten, herrasmiesten, puvussa: Kesä-palttoot, -olki-hatut j.n.e." -- Mitä ihmeitä? -- Niillä oli siis samanlainen puku -kuin Heiliöllä ja Salmelallakin. - -PETTERSSON (mietiskellen). Heiliöllä ja Salmelalla -- --. -"Kesäpalttoot, olkihatut -- -- j.n.e." -- Ne ne ovatkin! - -BRIITA. Mitkä niin? - -PETTERSSON. Kummallista, ett'en minä sitä heti päähäni saanut! - -BRIITA. Heiliö ja Salmelako? -- - -PETTERSSON. Ne junkkarit juuri, siinä on Venkka-Jussi ja -Risto-sihtieri. Ne ne ovat, älä kielläkkään. - -BRIITA. En, en! (Lukee). "Kuten olen kuullut, ovat ne varastaneet -useammassa kohdin näillä tienoin, varsinkin puutarhoihin kuuluvat ne -murtaneen itsensä, joista ovat hedelmiä korjanneet. -- Iloni on täten -ilmoittaa tämä K.K. Herralle! -- Suurimmalla kunnioituksella -- Samuli -Sairio. Viis.-tiet. maisteri". -- (Äänettömyys). - -PETTERSSON. Niin, -- mitäs sanot? - -BRIITA. Voipi olla siten, mutta voipi olla tätenkin. -- Kuka sinulle -tämän kirjeen toi? - -PETTERSSON. Talonpoika -- Uudelta-maalta. - -BRIITA. Mikä talonpoika? - -PETTERSSON. Antti. - -BRIITA (nauraa hohottaa). - -PETTERSSON. Mutta min'en saa päähäni, mitä sinä naurat. - -BRIITA. Sinua on joku klippari vetänyt nokasta. -- Mikä sen talonpojan -nimi oli? - -PETTERSSON. Antti; sanoinhan sen jo, - -BRIITA. Missä tuo sun Anttis nyt on? - -PETTERSSON. Missäkö? -- Poissa. - -BRIITA. Poissa! Ja sinä päästit sen kynsistäs? Voi sua kovan onnen -miestä! Päästää varkaan kynsistään -- -- - -PETTERSSON. Mutta eihän se mun kynsissäni vielä ollutkaan. -- Antti on -tuonut meille monta paksua kinkkua ynnä lihavia pässin-pöksyjä. -Etkös muista, se, jonka asiata minä ajoin 1869-vuoden talvi- ja -syyskäräjissä -- -- - -BKIITA (kiihkeästi). Turhaa kaikki -- --! - -PETTERSSON. Luuletko niin, -- sitenpä luulen minäkin. (Itseks.). Huh! -Taivas! Suo päivösen jälleen paistaa! - -BRIITA. Asiata pitää tutkia! - -PETTERSSON. Tutkia, tutkia, tietty se! Lain ja oikeuden mukaan. -- Yksi -todistus minulla on vielä. -- Mutta missähän nuo niin kutsutut -ylioppilaat nyt lienevät? - -BKIITA (osoittaa ulos). Hss! - - -Toinen kohtaus. - - Entiset. Srömberg. - -STRÖMBERG (tulee; nauraa kovaa). Hehehe! Hehee! - -BRIITA. No, sepä hyvä, että tulitte -- -- - -PETTERSSON (osoittaen ulos). Hss! - -STRÖMBERG (kuin ennen). Mitä nyt, -- hehehee! - -PETTERSSON (kuin ennent peloissaan). Hss! - -STRÖMBERG. Oletteko hulluja? Tervetuloa! Hyv' iltaa! - -BRIITA. Hiljaa, hiljaa! Muuten varkaat säikähtyvät! - -STRÖMBERG. Varkaat?! Mitkä varkaat? - -BRIITA. Heiliö ja Salmela. - -PETTERSSON. Hss! - -STRÖMBERG. Älkää hemmetissä! Hehehe. - -BRIITA. Suuret syyt on heitä epäillä. (Antaa kirjeen). Lukekaa -- -- - -STRÖMBERG. Hehehe. (Lukee), "Kesäpalttoot, olkihatut -- j.n.e." -- -Niin, mutta -- --. Tämmöisiä kirjeitä olen minä kuullut jossain -varkaiden itsekkin kirjoittaneen. Hehehe. - -PETTERSSON (mietiskellen). Varkaiden itse -- --! Jos ne hunsvotit -todellakin olisivat pitäneet kruununkäskynhaltiata narrinaan. - -BRIITA. Muistatteko, kuinka Salmela, puhellessamme varkaista, -puolusteli rosvoja, kuin itseään ainakin. - -PETTERSSON. Hss! -- Niin, ja minulla on yksi todistus vielä. -- Mikko -näki puutarhastamme juoksevan miehen, jolla oli kourat täynnä -varastettuja viinimarjoja, ja jolla oli kesäpalttoo, olkihattu -- -j.n.e. - -BRIITA. Ei, kyllä meillä on täydet syyt epäillä niitä herroja. - -STRÖMBERG. Tulisko noista kelpo pojista noin vain yht'äkkiä rosmoja. -Kyllä se on kummallista. Hehehe? - -PETTERSSON. Semmoisia tapauksia on minun aikanani monta ollut. - -BRIITA. Ja ajatelkaamme vain Sutkia. Hän on monta nimismiestä pettänyt; -on nimismiesten kanssa veljenmaljankin juonut, on niiden kanssa -"pruuri" ollut. - -PETTERSSON. Niin, ja miettikääpä nimismiestä vetänyt nenästä; -esimerkiksi semmoista, kuin minä! Sitä min'en saa päähäni, -- vaikka -totta se on. -- Mutta minun tarkan silmäni sivuitse ei Sutkikaan -koskaan olisi päässyt. Sillä, kehumatta itseäni, miaä olen jo -viisikolmatta vuotta tässä pyhässä virassa ollut. Kun varas vain minun -luokseni tulee, niin kyllä se varas on. - -STRÖMBERG (miettii). Hehehe, -- Sutki. Kyllä vain minäkin jo pian alan -epäillä noita kelpo poikia. -- Mutta onko velikin aivan varma siitä, -että nuo herrat todella ovat rosvoja? - -PETTERSSON (vaipastellen). Aivan varma -- -- todella rosvoja -- --? Hm, --- -- Hss! -- -- Sitä min'en saa päähäni, mutta -- -- -- - -BRIITA. Kyllä ne ovat rosvoja! - -PETTERSSON. Ovat, ovat, tietystikin! - -BRIITA. Nyt täytyy ruveta niitä tutkimaan vain! - -PETTERSSON. Tutkimaan, tutkimaan, tiettyä se. Lain ja oikeuden mukaan. - -STRÖMBERG. Mutta se häpäsee koko tämän talon. Hehehe. - -BRIITA. Eipä! Päinvastoin se kunnioittaa talon oikeuden harrastusta. - -STRÖMBERG. No, koska te olette niin varma asiasta, niin -- olen -minäkin. -- Mutta mitä se tutkinto hyödyttää? -- Paiskataan ne teidän -rattaillenne suorastaan vain. Hehehe. On kai meillä niin paljon voimia. - -PETTERSSON. Mutta onhan koko talon väki tanssissa. - -STRÖMBERG. Saakeli! Niin onkin. Ja ne tulevat vasta aamu-puolla kotiin. -Hehehe. - -BRIITA. Miks'et sinä ottanut Mikkoa mukaasi? - -PETTERSSON. Niin no, kun en tiennyt varkaiden olevan täällä. - -BRIITA. Nimismiehen pitää tietää kaikki. - -PETTERSSON. Kyllähän minä tiedänkin, mutta tätä min'en saanut päähäni. --- Mutta onhan useilla toki vähän apua, -- herra Stenfors? - -STRÖMBERG. Hän oli jälleen laiskan-kipeä ja meni maata. - -BRIITA. Täytyy herättää hän sitte. - -PETTERSSON. Ei, ei, Briita! -- Hm. -- Me emme jaksa sittenkään. - -BRIITA. Kyllä minä toisen pitelen. - -PETTERSSON (epäilevästi). Luuletkos minun jaksavan hillitä toista? -- -Ja kukas sitte Pollea ajaa, kun sinä rosvoa rutistelet? - -STRÖMBERG. Hehehe. Paras lie jättää kaikki aamuksi. Kun miehet -palajavat tanssista, ruvetkoot vahtimaan taloamme. -- Min'en enää -tahtoisi nähdä koko verkkasen poikia; sillä ne alkavat vähitellen -kammottaa minua. Hehehe. -- Häpeä sanoa, kipeä kärsiä, mutta minä vähän -pelkään roistoja; piru ties, vaikka niill' olisi puukot ja revolverit. - -PETTERSSON. Jätetään huomiseksi, jätetään huomiseksi! - -STRÖMBERG. Saksan korkki! Mitä lempoa tästä vielä tulee?! - - -Kolmas kohtaus. - - Entiset: Sievä. - -STRÖMBERG. Sievä-tyttöseni, tiedätkös, missä varkaat nyt ovat? Hehehe. - -SIEVÄ. Varkaat? - -PETTERSSON. Hss! - -STRÖMBERG. Niin, varkaat, -- tai Heiliö ja Salmela? - -SIEVÄ. Ovatko ne varkaita? -- Hengellisessäkö vai aineellisessa -katsannossa? - -PETTERSSON. Niin, sitä min'en saa päähäni; mutta te olette älykäs -neitonen, -- me epäilemme niitä herroja -- -- - -SIEVÄ (hymyillen). Varkaiksiko? (Veitikkamaisesti). Ja mistä te sen jo -olette huomanneet? - -STRÖMBERG. Tiedätkö mitä: Ne ovat nuo kaksi karannutta vankia. Hehehe. - -SIEVÄ (katsoo heihin kummastellen; sitte jälleen veitikkamaisesti). Ne, -ne varmaan ovatkin. - -PETTERSSON. Tekin olette siis huomannut -- -- --? - -BRHTA. Mitä minä sanoin -- --! - -STRÖMBERG. Sinä olet siis huomannut -- -- --? - -SIEVÄ. Että Salmela varmaankin on Venkka-Jussi. - -PETTERSSON. Vai hän se onkin? Mistä sen olette huomannut? - -SIEVÄ. Siitä -- että Heiliö ei voi olla Venkka-Jussi; sillä hän on -varsin sorea-vartaloinen. - -PETTERSSON. Niin, niin! Se onkin ihan luultavaa; sillä min'en saa muuta -päähäni, kuin että Venkka-Jussi on saanut nimensä siitä, että hän on -- -Venkka-Jussi. - -SIEVÄ. Hahaha! Mutta oletteko te aivan mielettömät -- -- --? - -STRÖMBERG (antaa hälle kirjeen). Lue! - -SIEVÄ (lukee, pudottaa kirjeen). - -BRHTA. No, olenko minä nyt oikeassa vai väärässä? - -PETTERSSON. Älkää surko, älkää surko! Kyllä minä teitä varjelen. -Luottakaa te vain lain jykevään käteen! - -STRÖMBERG. Ties' vaikka ne jo olisivat puhdistaneet talon putisten -puhtaaksi. Hehehe. - -SIEVÄ (aikoo pois). - -STRÖMBERG. No, minne nyt? - -SIEVÄ (itkien). Minä menen katsomaan, onko kaikki hopeakalut jälellä -vielä. - -STRÖMBERG. Missä ne roistot nyt ovat, -- hehehe? - -SIEVÄ. Ulkona, aivan lähellä, tuolla. - - (Menee). - -PETTERSSON. Ellei ne vain olisi kuulleet! - -BRIITA. Parasta lie mennä ulos niiden luo. - -PETTERSSON. Niin, niin, mene sinä edellä; -- me emme ole tietävinämme -tuon taivaallista koko asiasta. - -STRÖMBERG. Meidän pitää kahlehtia ne ystävyydellä, -- vai kuinka -- -hehehe? - -BRIITA. Tietysti, tietysti, niinkuin pässiä äsken -- -- - -PETTERSSON. Hss! Ja huomenna pistämme ne kellariin! - -KAIKKI (poistuvat koomillisen varovasti ulos). - - -Muutos. - -Huone Wäinölän ylikerroksessa. Kolme ovea. Ikkuna, joka on auki. -Valoissa kesä-yö. - - -Neljäs kohtaus. - - Risto (yksin). - -RISTO (tulee ikkunasta sisään). Kas niin! -- Tuo varmaankin on mun -rahamieheni ovi. -- Oi! -- Jospa toki saisin jättää tämän tekemättä! -- -Vaan ei! Mun täytyy! Säälimätön kohtaloni vaatii multa kaksikymmentä -varastettua markkaa tahratun kunniani pesemiseksi. Siis -- sukkelaan! -(menee Stenforsin ovelle). Hän pani maata jo tunti sitte, -- kaipa hän -nyt jo nukkuu. -- (Aukasee oven). Hän nukkuu! -- Ja tuoll' on -rahalompakko pöydällä. -- Hiljaa! -- Hiljaa! -- (Menee Stenforsin -huoneesen; palajaa heti). Tässä on rahat! -- Täss' on avain, joka -aukasee varkaalle parannuksen portin! -- Nyt vain kymmenen askelta -- -ja minä olen pelastettu! -- Hah! Joku tulee! -- Mitä nyt! -- Olkoon -menneeksi, -- syteen tai saveen! - - (Pujahtaa takaisin Stenforsin huoneesen). - - -Viides kohtaus. - - Strömberg. Heiliö. Salmela. - -STRÖMBERG (kynttilä kädessä, johdattaa Heiliöä ja Salmelaa huoneesen). -Tehkää hyvin, hyvät herrat! Hehehe. Täss' on Teidän huoneenne ja tuoss' -on Teidän makuukamarinne. (Kynttilä pöydälle). Tämä on nyt niinkuin -maalla olla voipi. Hehe. - -HEILIÖ. Tämmöiseen mukavuuteen emme ole matkoillamme tottuneetkaan. - -STRÖMBERG (Itseks.). Sen uskon sanomattasikin, sinä pää-rosvo! - -HEILIÖ. Minne tuo ovi viepi? - -STRÖMBERG (itseks.), Kas, kas! Joko tekee mieles naapurin taskuun! -(Ään.). Se viepi herra Stenforsin huoneesen. Hehehe. Mutta hän on -peloittavan herkkä, hän herää pienimmästäkin kokeesta, -- hehe. - -SALMELA. Kyllä me olemme hiljaa. - -HEILIÖ. Kuulkaapa, herra Strömberg, -- tiedättekö, kuinka paljon kello -nyt on? - -STRÖMBERG. Kyllä -- -- (ottaa kellon taskustaan, mutta pistää sen heti -takaisin jälleen), -- En sentään tiedäkkään -- minull' ei olekkaan -kelloa. Hehe. - -HEILIÖ. Sievä-neiti pelkäsi varkaiden tulevan hätyyttämään meitä, kun -koko talon väki on tanssissa. - -STRÖMBERG (tarkoituksella). Hehe. Ne tulevat nyt juuri kotiin -- olkaa -varmat siitä -- ne tulivat jo -- hehe -- ne tulivat jo! (Itseks.). Onpa -ihminen oikein pulassa noiden roistojen kanssa! (Ään.). Hyvää yötä, -- -saakel -- hyvät "herrat"! - -SALMELA. Hyvää yötä! Sulimmat kiitokset tästä päivästä! - -STRÖMBERG. Hehe, -- ei kestä! Nauttikaa terveydeksenne, per. -- -- -(Kättelee), Hehe, -- hyv' yötä, herra Heiliö! Hyv' yötä, herra Salmela! --- Nukkukaa nyt oikein makeasti ja uneksikaa menneistä riemuista! - - (Menee selkä eellä; sulkee varovasti oven). - -HEILIÖ ja SALMELA. Hyv' yötä, herra Strömberg, hyv' yötä! - - -Kuudes kohtaus. - - Heiliö. Salmela. - -SALMELA. Hän on yht'äkkiä muuttunut kummallisen naurattavaksi! - -HKILIö. Sitä min'en huomannut. Hän on minusta oikein kunnon ukko, oikea -verkkasen kelpo mies. -- Noin ylimalkaan lukien, min'en ole vielä -koskaan ollnt niin kelpo seurassa, kuin tän' iltana. - -SALMELA. Mitä pidät kilvoitteliastamme, Stenforsista -- --? - -HKILIö. Siitä ketun-silmästä? No -- -- -- hän ei ole hullumpi, -- -tietysti kelpo mies; mutta pohjastaan hän on suuri lurjus. Vaan minäpä -löylytinkin häntä illallispöydässä. Huomasitkos? Minun sanani olivat -oikein purevia, -- sen sanoi Sieväkin. Niin, sin'et tunne sitä tyttöä, -mutta me olemme jo puhelleet kahdenkesken kaikenlaisista asioista. -(Laulaen). "Sievä, Sievä, Sievä! Sä tunnet salaisuutein!" - -SALMELA. Olehan nyt vähän hiljaa, höperö! - -HEILIÖ. Älähän toki luonnottomia vaadikkaan! Min'en, peitturi olkoon, -nyt voi olla hiljaa, vaikka -- --! Kuule, tuleppas tanssimaan! -(Laulaa). "Pois huoli, ja murhe nyt haihtukohon!" - - (Ottaa häntä ympäriltä, pyörittää, rallittain valssia). - -SALMELA. Kuule, kuule, raivio! Sinä olet saanut jotain kalloosi, -luulen ma. - -HEILIÖ. En tiedä, mutta minä olen vain niin surman iloinen -- hei! -- -kuuleppas, oletko kuullut uusia? Mutta suu poikki: Minä olen hurjasti -rakastunut! - -SALMELA. Sinäkö?! - -HEILIÖ. Minä juuri -- aivan korvia myöden -- ja vähän enemmänkin. - -SALMELA. Oikeinko totta? - -HEILIÖ. Niin, eikös se ole naurettavaa? -- Sin'et usko minua, kun en -käy pää nyykyksissä kuin torkkuva hevonen, murehtien, -- niinkuin sinä -teet. Mutta usko pois: Minun sydämeni on yhtä haaveksiva kuin sinunkin, --- hahaha! - -SALMELA. Onko tuo totta vai leikkiä? - -HEILIÖ. Totta vai leikkiä! -- Mietippäs, minä olen jo puolittain -kihloissa; -- mitäs siitä sanot? - -SALMELA. No, joutavia! - -HEILIÖ. Sinä nyt olet mokoma kovakuoriainen. Näetkös, me tulimme -kumpainenkin siihen päätökseen, että se mahdollisesti voipi käydä -laatuun, se historia. Mutta äläs huoli: Kuinka sinun historias on -laita? Niin sinä oletkin vain pelkkää kirkkohistoriaa, koko mies! - -SALMRLA. Minulla ei ole mitään kerrottavaa. - -HEILIÖ. Eikö? Suo anteeksi, että luulin sinun huoleksivan silmäsi -takertuneen Laura-neidin sydämeen, näetkös sinne vasempaan -"herttakamariin." -- "No no, suo anteeks', suutari!" Hahaha! - -SALMELA. Älä noin ilvehdi, se tuskastuttaa mua. - -HKILIö. Kuules ukko, sin'et ole oikein terve. Sin'et ole iloinen? - -SALMELA. Min'en ole milloinkaa ollut niin iloinen, kuin tänään. - -HEILIÖ. Voi, riemu ja polska, en minäkään! -- Kuuleppas, oletko saanut -tuoreen ruusun tuon surkastuneen -- piti sanomani -- käpristyneen -sijaan? Niin, taivaalle kiitos, että nälkä pakoitti meidät -kuokkavieraiksi tänne Wäinölään. Muutenhan sin'et olis saanut ruusua -enkä minä Sievä-armastain! (Laulaa). "Voi, kuin nyt on sydämmen' -köykäinen ja iloinen" -- laulaa tuo näpsä rouva Aspegrén "Marin -rukkasissa". - -SALMELA. Hiljaa, sinä tuuli-viiri! Stenfors makaa tuolla, kuulithan -sen. - -HEILIÖ. Maatkoon vain! "Levätköön hän vahvas' rauhas'" -- -- - -SALMELA. Mutta se on mahdotonta, kun sinä tuoten meluat. - -HKILIö. Vai niin! -- Hohhoo! Mennään maata sitten. - -SALMELA. Minä jään hetkiseksi tänne; ota sinä vain kynttilä mukaasi. - -HEILIÖ. "Olkoon menneeks' viiteen plootuun!" (Ottaa kynttilän). -Täytyyhän välin elää aineellisenkin maailman mieliksi -- -- - -SALMELA. Nuku makeasti! - -HEILIÖ. Kiitos! "Ei kestä!" (Kamarinsa ovessa; laulaen). "Nukkuos, sä -armas jo -- --!" - - (Pujahtaa huoneesensa). - - -Seitsemäs kohtaus. - - Salmela (yksin). - -SALMELA. Niin, -- Heiliö on tehnyt oikein. Minä kadehdin hänen -rohkeuttaan. -- Olenhan minäkin varma rakkaudestani! Ja Laura? Sallihan -hän minun katsoa herttaisen sydämensä sisimpään syvyyteen. Semmoista -tilaisuutta en kenties saa milloinkaan. -- Voi, mua mieletöntä, kun en -käyttänyt sitä silloin, kun se oli käsissäni! Jospa vain kerrankin -vielä saisin semmoisen -- -- (Kolkutus). Kenpä se? -- Astukaa sisään! - - -Kahdeksas kohtaus. - - Laura. Salmela. - -SALMELA. Laura-neiti! - -LAURA (kynttilä kädessä). Tuloni nyt varmaankin kummastuttaa teitä; -- -mutta mun täytyy -- minun täytyy saada puhua kanssanne sananen. - -SALMELA. Te tahdotte puhua kanssani! - -LAURA. Älkää, herran-tähden, puhuko niin kovaa! -- Te olette hyvä -ihminen, minä olen varma siitä. Minä olen luottanut teihin, -- min'en -saata epäillä teidän rehellisyyttänne. Mutta saattaisihan kuitenkin -olla tapahtunut jotain, jotain -- min'en sitä oikein ymmärrä -- jotain, -joka ei ole aivan lainmukaista. Ehkä olette laimiinlyönyt joitakuita -ulkonaisia tapoja tai -- -- -- - -SALMELA. Min'en todellakaan ymmärrä teitä. Mitä olisi täällä saattanut -tapahtua? - -LAURA. Niin, sitä min'en tiedä; mutta nimismies puhuu syytöksistä tai -jostain semmoisesta teitä ja herra Heiliötä vastaan, ja isä sanoo, että -pitää asetettaman vahti huoneitten ympäri, jotta te ette pääsisi -pakoon, ja Sievä itkee tuolla ulkona; -- varmaankin on jotain -tapahtunut. - -SALMELA. Sepä merkillistä! - -LAURA. Min'en usko teidän tehneen mitään pahaa; mutta saattaahan -nuori ihminen helposti hairahtua. Ehkä olette syypäät johonkin -varomattomuuteen, josta on huonot seuraukset, ja varsinkin täällä, kun -nimismies on typerä -- -- -- - -SALMELA. Te olette varmaankin erehtyneet. - -LAURA. Niinpä mietin minäkin; ja juuri sentähden tahdoinkin varoittaa -teitä, että ajoissa pääsisitte pakoon, jos teillä olisi jotain -peljättävää. - -SALMELA. Minulla ei ole pienintäkään syytä pelkoon. - -LAURA. Sananen vielä! Koko talon väki on poissa ja palajaa vasta noin -tunnin päästä. Jos siis kuitenkin olisi jotain syytä, niin tuon ikkunan -alla on puu, jota myöden pääsee alas. -- Tämä oli sanottavani, -- hyvää -yötä! - -SALMELA. Laura -- neiti! Sallitteko minun pyytää teitä viipymään -silmänräpäyksen vielä! -- Kaikkityyni on pelkkää erhetystä. Se pian -selviää. -- Neitini! Tämä on ehkä viimeinen kerta kuin teidät -kahdenkesken tapaan, kun huomenna jo erohetkemme lyöpi. Min'en saata -teiltä salata tunnettani, joka sydämeni valtaa nyt: Minä rakastan -teitä! - -LAURA (its.) Oi, katkera suloisuus! - -SALMELA. Te vaikenette, Laura? Oletteko suuttunut? -- Älkää luulko tätä -hetken vaikututseksi. Min'en ole huikentelevainen. Uskokaa minua, tämä -on sydämeni totisinta, syvällisintä kieltä! - -LAURA. Minä uskon. - -SALMELA. Olenko siis käsittänyt väärin teidän käytöksenne minua -kohtaan? -- Te sanotte luottaneenne minuun; te tulette yönaikana -pelastamaan minua. Laura -- vastatkaa -- olenko sen väärin ymmärtänyt? - -LAURA. Te tulitte myöhään. Minä olen jo -- -- -- - -SALMELA. Kihloissako? - -LAURA. Melkein kihloissa -- Stenforsin kanssa. - - (Menee kynttilöineen). - - -Yhdeksäs kohtaus. - - Risto. Salmela. - -SALMELA. Kihloissa! -- Stenforsin kanssa! -- Voi minuani! (Istuu -tuolille avoimen ikkunan ääreen, peittää kasvoi käsiinsä. Äänettömyys). - -RISTO (hiipii hetken kuluttua esiin). Nyt! -- Tääll' ei ole ketään -enää! kaikki nukkuvat -- Onnetar viittaa mulle! -- Hiljaa! Hiljaa! -- -Muutama askel vielä ja -- minä olen vapaa! -- Hah! Hän tuossa tuolilla! --- Minun täytyy mennä aivan hänen sivuitsensa! -- Hiljaa! Hiljaa! -- -Askel vielä -- -- --! - - (Liikahuttaa toista tuolia astuessaan). - -SALMELA (hypähtää ylös). Ken se?! (Tarttuu Riston kaulukseen). -- Nytpä -olettekin kiini, hyvä vieras! - -RISTO. Päästäkää, päästäkää minut! - -SALMELA. Mitä teill' oli täällä tekemistä? Mitä te tahdoitte? - -RISTO. Minä tahdoin ulos jälleen. - -SaLMELA (vieden hänet Heiliön ovelle). No, seuratkaa vain tänne! No! - -RISTO. Älkää huutako niin kovaa! - -SALMELA (ottaa Heiliön huoneesta palavan kynttilän). No, nyt näen -kasvonne! - -RISTO. Oi, armahtakaa! Laskekaa minut! - -SALMELA. Mitä kummia! Tämänpäiväinen oppaamme? Kuinka te olette tänne -tullut? - -RISTO (itseks.). Olin unohtaa! (Ään., talonpoikais-murteella). Ei herra -saa suuttuu'v vaa'm, mut ei se ollu'm muu'v vikaa'n. Kas, se o'n ny's -sil' viisii et' -- -- -- - -SALMELA. Älkää muuttakokkaan puhettanne; kuulinhan minä teidän aivan -hyvin taitavan samaa murretta, kuin minäkin. Vastatkaa ilman -verukkeita, mitä te täältä tahdoitte? - -RISTO. Hyvä herra, antakaa mun mennä jälleen! - -SALMELA. Sanokaa, mitä te täältä tahdoitte! - -RISTO. Minä tahdoin -- (masennettuna) varastaa! - -SALMELA. Vai niin! Hyväpä, että minä sen estin. Menkää samaa tietä, -kuin tulittekin! - -RISTO. Kiitoksia! Jumala teitä siunatkoon! -- -- Kiitoks. -- -- En! -Min'en kiitä teitä siitä. - -SALMELA. Paras onkin. Menkää nyt vain tiehenne! - -RISTO (menee ikkunan ääreen). Ja nyt te luulette olevanne jalomielinen. -Mutta te ajattelette ainoastaan itseänne, senvuoksi tahdotte päästä -minusta. Teidän jalomielisyytenne on pelkkää itserakkaotta. Hyvästi! - -SALMELA. Odottakaa -- te olette oikeassa! - -RISTO. Älkää suuttuko! - -SALMELA. Min'en tee teille mitään pahaa. Tulkaa vain lähemmäksi! Mitä -ai'oitte täältä varastaa? - -RISTO (haikeasti). Kaksikymmentä markkaa! - -SALMELA. Ja kahdenkymmenen markan tähden olisitte ruvennut varkaaksi? - -RISTO. Tiedättekö, minkä arvoiset ne kaksikymmentä markkaa minulle -ovat? -- Kun ei ihmiskurjalla ole muuta valittavaa, kuin joko varastaa -tai syöksyä mereen, -- mitä silloin pitää tehdä? - -SALMELA. Semmoiseen tilaisuuteen ei ihminen koskaan joudukkaan. On -vielä kolmaskin keino: Pitää kärsiä! - -RISTO. Oletteko te koettanut sitä keinoa? - -SALMELA (hämillään). En. - -RISTO. No, jättäkäämme siis se pakina toistaiseksi. Hyvästi! - -SALMELA. Te olette väärässä, minä tiedän sen, -- mutta min'en tuomitse -teitä. -- Minä tiedän vielä neljännenkin keinon pelastukseen, joka -kenties auttaa teitäkin. Kas tässä franskalainen kultaraha, joka on -kahdenkymmenen markan arvoinen. Ottakaa se -- älkääkä varastako enää! - -RISTO (liikutettuna). Tätä en olisi odottanut! -- Te saatatte minut -hämmästykseen. Mutta ehkäpä minä saatan hyväntyönne palkitakkin. Minä -kuulin viimeisen keskustelunne -- älkää suuttuko, minä olin pakoitettu -sen kuulemaan. Minä tiedän sydämenne ajatukset, ja voin ehkä auttaa -teitä. - -SALMELA. Milä sanotte? - -RISTO. Luottakaa minuun, te saatte kostan aiin täydellisesti, kuin -tahdotte. Minä kostan puolestanne kilvoitteliallenne. - -SALMELA. Min'en tahdo kostaa. - -RISTO. Te ette usko minua. Kuulkaapa -- minä puhun herra Stenforsista. - -SALMELA. Min'en tahdo kuulla sanaakaan. - -RISTO. No, mitäs te sitten ai'otte? - -SALMELA. Minä valitsen mainitsemani kolmannen keinon: Kärsin ja jätän -tämän talon niin pian, kuin suinkin. Ja saman neuvon annan teillekkin. - -RISTO (liikutettuna). Älkää -- älkää lykätkö minua luotanne -- älkää -hyljätkö minua! Min'en todellakaan ole niin paatunut, kuin te luulette, --- Oi, minä olen paljon, paljon paatuneempi. -- En minä nyt ensi kertaa -varkautta harjoittanut, en -- minä olen vanha, vanha hylkiö, -- niin, -mitä saastaisin. Mutta te, -- älkää noin hyljätkö minua, min'en ole -milloinkaan tavannut teidän kaltaistanne ihmistä. - -SALMELA. No, mutta kuinka te olette joutunut -- -- (pysähtyy). - -EISTO. Hylkiöksi, ai'oitte sanoa? -- Oi, mistä minä sen tiedän? Minä -olen kai ollut hylkiö syntymästäni saakka. Mutta miksipä minä sitä -teille kerronkaan; te ette kumminkaan ymmärrä minua, te, kuin olette -puhdas ja viaton. - -SALMELA. En -- viaton en minä suinkaan ole. - -RISTO (ilolla). Oletteko tekin tehnyt pahoja töitä? - -SALMELA. Varmaan! Kenpä on vapaa niistä? - -RISTO. Oletteko rikkonut lakiakin? - -SALMELA. Maallista lakia en ole rikkonut, mutta ehk'ei se ole minun -ansioni; asemani ihmiskunnassa ei ole pakoittanut minua siihen. Vaan -Jumalan edessä olen minä yhtä syntinen kuin tekin. - -RISTO. Oi, te tuomitsette liian hellästi. -- Minä kuulin teidän eilen -puolustavan sellaista pahantekiä-parkaa, jota armoton kohtalo pakoittaa -lisäämistänsä lisäämään syntikuormaansa. Mutta -- älkää, suuttuko -- -min'en uskonut teidän sitä todella tarkoittavan. Min'en milloinkaan ole -nähnyt muuta, kuin pahaa. Yksi ainoa ihminen on minua rakastanut, se -oli äitini, ja -- hänkin opetti varastamaan. - -SALMELA (kättelee häntä). Kuulkaa! Vielä on teillä pelastuksen toivoa. -Te ette joudu kadotukseen, jos vain itse tahdotte pelastaa itsenne. -Oletteko milloinkaan rukoillut Jumalaa? - -RISTO. Olen koettannt -- kerran -- silloin kun ensi kerran jouduin -kiini varkaudesta. Mutta -- min'en voinut rukoilla. -- Minä luotan -teihin. Sanokaapa -- onko siitä mitään hyötyä? Saattaako Jumalaa -rukoilla? -- Oletteko te koettanut? - -SALMELA. Eksynyt, harhaileva ihmisparka! Voitteko sitä epäillä? - -RISTO. Ja luuletteko vielä minunkin kykenevän rukoilemaan? - -SALMELA. Epäilemättä. Jumala ei hylkää teitä, jos teillä vain ou halu -Häneen rukoillen turvautua. - -RISTO. Halu? Oi! -- -- Kuulkaa, -- minä olen mietiskellyt keinoa -päästäkseni täältä, kauas täältä, saattaakseni alkaa elämäni alusta -jälleen -- rehellisyyden perustalla. Minä luulin siinä olevan kylliksi. -Mutta nyt huomaan, että on paljon muutakin tehtävää. Ja kaikki minä -teen; -- te saatte vielä iloa minusta. Eläkää onnellisena! Te olette -tehnyt jalon työn. Taivas teitä siitä siunatkoon! - - (Pakenee ikkunan kautta). - -SALMELA. Hän on pelastettu! -- - - - - -NELJÄS NÄYTÖS. - - -Ensimmäisen näytöksen huone. Lasi-ovet auki. - - -Ensimmäinen kohtaus. - - Strömberg. Pettersson, Laura. Sievä. - -PETTERSSON. Ovatko ne tuolla vielä? - -STRÖMBERG. Ovat, sen pahempi! Piika vei niille kahvia äsken; ne eivät -kuulu aavistavan mitään, sen pahempi. Hehehe. - -PETTERSSON. Sanotteko "sen pahempi" siitä että varkaat pysyvät -häkissään? - -STRÖMBERG. Hehe. Jospa ne eivät milloinkaan olisi jalan astuneet -huoneeseni. - -PETTERSSON. Mitä pahaa siinä un? - -STRÖMBERG. "Mitä pahaa", -- hehe! Minä olen pitänyt niitä ihmisinä ja -te saatte kunnian niiden vangitsemisesta. Hehe. Huomenna on koko -historia sanomalehdissä. -- Jokainen sitte puhuu tietysti minun -yksinkertaisuudestani, mutt' ei kukaan hiisku mitään mun sisällisistä -aavistuksistani; sillä kyllä minä jo alustapitäin arvasin, ett'ei ne -olleet oikein rehellistä rotua. Hehe. - -LAURA. Mutta isä-kulta, kuinka sinä voit luulla noita sieviä -nuorukaisia ilkeiksi varkaiksi? Nyt, kun olen tarkoin kuullut koko -jutun, on se mielestäni varsin naurattava. - -STRÖMBERG. Merkillistä kyllä, että niillä on niinkin paljon -ihmistapoja; mutta kyllä niiss' on raakuuttakin. Hehehe. Ja kyllä minä -sen heti huomasinkin. - -SIEVÄ. Mutta, setä, ethän sinä eilen ajatellut tuonnepäinkään. - -STRÖMBERG. Eilen, -- hehe. -- Mistä sinä tiedät, mitä minä eilen -ajattelin. - -PETTERSSON. Neitosilla ei ole vähintäkään kokemasta tässä momentissa. - -LAURA. Mutta eihän mokomata vielä ole kuultu kuuna kulloinkaan! - -PETTERSSON. Hohhoo, -- onpa kyllä! Minäkin tunnen sadottain tämmöisiä -tapauksia virka-ajaltani. -- Antakaas otan esimerkin. -- Tuolla -alhaalla maantien varrella asui suutari; se oli varsin kunnon mies, -mutta ylen köyhä; sillä oli muun muassa hirveä lapsi-liuta, -parikymmentä kappaletta, luulen ma, -- ei, ei, -- ei niitä sentään -tainnut olla kuin noin viis-, kuustoista, mutta se ei muuta asiaa. -- -Niin, sitten -- eräänä aamuna tulee Mikkolan Matti minun luokseni -ilmoittamaan, että häneltä viime yönä oli varastettu lehmän vuota, eikä -hän saattanut epäillä ketään erityistä. -- Hm, mietiskelin minä, -- -kukas nyt tehdään varkaaksi? -- Mutta yht'äkkiä pisti päähäni: Se on -varmaankin suutari! - -SIEVÄ. Mutta eihän herra Heiliö ja Salmela ole suutareja. - -PETTERSSON. Niin, sitä min'en saa päähäni; mutta se ei muuta asiaa, -sillä sittemmin tulikin ilmi, ett'ei suutari ollutkaan varastanut -lehmän vuotaa, vaan -- -- -- - -SIEVÄ. Eihän se todista vieraitamme varkaiksi! - -PETTERSSON. Sallikaa mun puhua loppuun! -- Puhukaa te vasta sitte, kun -olette ollut roistojen kanssa tekemisessä niin paljon, kuin minä -virka-ajallani. - -SIEVÄ. Ei, sitte minä mielemmin aina olen vaiti. - - -Toinen kohtaus. - - Entiset. Beiita. Stenfors. - -STRÖMBERG. No, herra Stenfors, onko rouva Pettersson kertonut -teille -- --? - -STENFORS. On. - -STRÖMBERG. Ja mitäs te siihen sanotte? Hehe. - -STENFORS. Mitä minun siihen on sanottavaa? - -STRÖMBERG. Vastatkaa ihmisiksi! Hehehe. Eikö meillä ole täysi syy -ryhtyä ankaraan tutkintoon? - -STENFORS. Eiköhän. - -BRIITA. Ja herra Stenfors saattaa liittää syytöksen lisäksi vielä. - -PETTERSSON. Sepä verratonta! Kaikki avunannit otetaan kiitollisuudella -Vastaan. Hahaha! - -STRÖMBERG. Ja mitä teillä on sanomista? - -STENFORS. Ei muuta kuin että lompakkoni on viime yönä pöydältäni -varastettu. - -KAIKKI; Mitä ihmeitä? - -STRÖMBERG. Voi niitä verkkasen verikoira-varkaita! Se on hävytöntä! - -BRIITA. Niin! -- Enkös minä sitä sanonut! - -LAURA. Mutta kuinka te tohditte sanoa, että lompakkonne on varastettu? -Näittekö varkaan? - -STENFORS. Hm, eihän sitä sitten olisi varastettukaan. - -LAURA. Eikö siis olisi luonnollisempaa ja kauniimpaa otaksua, että se -on pudonnut jonnekkin? - -STENFORS. Taitaispa kyllä olla kauniimpaa, mutta vallan luonnotonta se -on. Minä olen etsinyt joka nurkasta; se on kadonnut näkymättömiin. Ja -minä panin sen eilen illalla pöydälle, joka on aivaa keskellä lattiata. - -PETTERSSON. Mitä siinä lompakossa oli? - -STENFORS, Noin parikymmentä markkaa ja pari kirjettä. - -PETTEBSSGN (hieroen käsiään). Sepä verratonta! Nyt ne ovat kiini kuin -naulitut! - -SIEVÄ (huolissaan). Mitäs me nyt ajatellaan? - -LAURA. Min' en voi koskaan luulla heistä pahaa. - -STENFORS. Laura-neiti on ylenluonnollisen hyvä-aatteinen. - -LAURA. Kohtapa jo selville saadaan, kuka on oikeassa, kuka väärässä. - -STENFORS, Te olette tosin lähemmässä tuttavuudessa noiden roistojen -kanssa. Mutta kun meillä toki on päivänselvät syyt, on paras heti viedä -ne arestiin. Siten pääsemme kaikista tutkinnoista. - -PETTERSSON. Kun herra Strömberg vain antaa meille vaunut, niin päästään -kohta niistä lurjuksista. - -STRÖMBERG. Mutta jos kuitenkin tutkittaisiin niitä ensin? Hehe. - -LAURA. Niin, eikö totta, isä, se olisi hyvä? - -STENFORS. Laura-neidin esityksestä antakaamme niille suorastaan -anteeksi. - -LAURA. Hyi teitä! (Hiljaa). Teihin min'en luota enää milloinkaan! - -PETTERSSON. Minä paiskaan ne siis heti rattaille -- vai? - -LAURA. Mutta jos ne ovat tästä talosta lompakon varastaneet, pitää -niitä kai rikospaikassa tutkittamankin. - -PETTERSSON. Niin kai, niin kai! - -BRIITA. Tutkittaman niin -- ja ankarasti; kyllä minä autan! - -STRÖMBERG. Parasta lienee siis kohta käydä niihin käsiksi, kun ne vain -tulevat alas? Hehehe. - -PETTERSSON. Kohta, kohta! Ja kylläkai te sallitte minun johtaa -tutkintoa; sillä roistot ovat niin sakramenskatun koukullisia. Pitää -olla oikein riivatun tottunut kruununmies -- -- -- - -STENFORS (ilkeästi). Juuri semmoinen kuin te! - -PETTERSSON (koomillisesti miehistäin itseään). Niin, niin -- kyllä minä -Risto-sihteerin käpälälautaan pistän. Hahaha! - - -Kolmas kohtaus. - - Entiset. Salmela. Heiliö. - -SALMELA ja HEILIÖ (valmiina matkaan, tulevat). - -PETTERSSON (säpsähtää). Hss! - - (Kiiruhtaa sulkemaan lasi-oven). - -SALMELA. Nyt on meidän kiittäminen teitä, herra Strömberg, -vieraanvaraisuudestanne. Sen pahempi, aika kiiruhtaa. - -STRÖMBERG (varsin ystävällisesti), Ai'otteko nyt jo lähteä? Hehe (Its.) -Menkää sen tulla ja viedä! - -HEILIÖ, Niin, Salmela on yht'äkkiä saanut omantunnon vaivaa siitä, että -hänen jumaluus-oppinsa rupee sammaltumaan. Hän ei saa rauhaa, ennenkuin -pääsee kirjojensa ääreen. Minä puolestani en ole likimainkaan niin -moraalisesti siveellinen. - -STRÖMBERG, Kylläpä se taitaa yhteen vetää; sillä minä huomaan, te -olette erinomaisen siveellistä joukkoa -- (its.) roistot! Hehe. - -HEILIÖ. Herra suokoon! (Eriks. Salmelalle). Hiisikö tuota riivaa! - -SALMELA. Siis sydämelliset kiitoksemme ja -- jääkää hyvästi! - -PETTERSSON (on koonnut rohkeuttansa). Se -- seis, mies! (Itseks., -tuskissaan). Nyt olisin melkein kernaammin varkaana, kuin -vallesmannina! (Ään.). Tuota -- niin -- --. Lakiin, paragrafeihin ja -momentteihin nojaten -- -- min'en saa päähäni -- -- että -- -- minä -olen tämän piirikunnan nimismies! - -BRIITA. Ja minä olen hänen vaimonsa, -- jaa-a'! - -PERTERSSON (Hiljaa Briitalle). Niin, niin -- jos nyt tulee hätä, -niin -- auta! Minä luotan kokonaan sinuun. - -BEIITA. Älä pelkää -- olenhan minä tässä! - -PETTERSSON (naurattavalla uljuudella). -- Näyttäkääs passinne! - -HEILIÖ. Passimme? Mitä me niillä teemme? - -SALMELA. Ei passia ennenkään ole omassa maassa tarvittu. - -PETTERSSON (hiljaa Strömbergille). Se naula veti! (Ään.). Näyttäkää -paperinne sitte. - -HEILIÖ. Mitkä paperit? - -PETTERSSON. Minä tarkoitan ristimä-, rokotus-, työ- ja -papinkirjat -- -- - -HEILIÖ. Käyvätkö ihmiset näillä seuduin papinkirja lakkarissa? Käyttekö -tekin siten, herra Stenfors? - -STENFORS. Ehkä oli mulla papinkirja lompakossani, joka viime yönä -varastettiin. -- Ette suinkaan te sattumalta ole huomannut vierasta -lompakkoa taskussanne? - -HEILIÖ. Kuulkaas nyt, herra Stenfors, veistäkää pois koiran-hampaat -suustanne. Ja leikki pois, sillä -- -- -- - -PETTERSSON. Nyt onkin kysymys totisista: Eikö teillä ole minkäänlaista -muuttokirjaakaan? - -HEILIÖ. Emmehän me matkustavia kisällejä ole. - -PETTERSSON (Strömbergille). He eivät ole matkustavia kisällejä, -pistäkää se muistiin! - -HEILIÖ. Mutta mitä tämä merkitsee, jos saan luvan kysyä? - -BRIITA. Ja vielä hän kysyy! -- Ää, sinä pääjunkkari! Hyvä, että kaikki -on tietää saatu! - -PETTERSSON (hiljaa Strömbergille). Ehkä alamme pienimmällä varkaudella, --- sen ne tunnustavat helpommin. -- Hm! Eräs mies näki toisen teidän -näköisen miehen eräästä puutarhasta varastavan viinimarjoja. - -HEILIÖ. Minä olen juuri tuo "toinen, itseni näköinen" mies. - -LAURA. Mitä!? - -PETTERSSON (Stenforsille). Kuulitteko, kuinka sukkelasti minä häntä -pusersin? - -STRÖMBERG. Vai niin, -- te tunnustatte siis varkautenne? Hehehe. - -HEILIÖ. No "varkauden", -- olipa tuo nyt varkaus tai ryöväys, se lie -yhdentekevä. Jos minä olisin nähnyt tuon "erään" miehen, olisin -pyytänyt siltä lupaa, vaan kun ei ketään ollut näkösällä, niin -- -- - -STENFORS. No, Laura-neiti, mitäs nyt sanotte? - -LAURA. Onhan herra Salmela toki viaton? - -HEILIÖ. Vieläkö mitä; kyllä hän on rikoskumppalini tuossa kauheassa -sisäänmurtaumisessani. Hän söi samoja viinamarjoja, joita tiesi minun -tuolla kauhistavalla tavalla hankkineen. - -STRÖMBERG. Nyt ette saa kauvemmin joutavia lasketella, tiedättekö sen! -Hehe. - -HEILIÖ. Mitä nyt? - -SALMELA. Herra Strömberg! -- -- -- - -STRÖMBERG. Suunne kiini, te! -- Nyt minä puhun teidän kanssanne. Hehe. - -HEILIÖ. Olkaa hyvä -- jatkakaa vain; alku oli kaunis! - -STRÖMBERG. Te olette todellakin kauniita poikia! Hehe. Pahanilkiset! -Minä pidän näitä ihmisinä ja itseäni narrina ja nuo mokomat -- -- -- - -LAURA. Isäkulta, ethän sinä ollenkaan tiedä -- -- - -STRÖMBERG. Ole vait, sinä! -- Minä olen ottanut teidät kuppi-kuntaani, -ja minun hyvyyttäni te pistitte poskeenne, kuin aika rehelliset miehet -ainakin. Te olette juuri kauniita pappeja ja yli-oppilaita, te! -kehtaatte hävyttöminä varkaina oleskella kristillisen miehen -rehellisessä talossa! Hehe. - -HEILIÖ. Suokaa anteeksi, mutta nyt en enää voi nauruani pidättää, -- -haha! - -SALMELA. Herra Strömberg! Nyt huomaan selvästi, että kauhea hirmunne -tarkoittaa muuta, kuin tuota mitätöntä viiniamarja-juttua. Olkaa siis -hyvä, selittäkää! - -BRIITA. Vai vielä selityksiäkin! -- Pistäkää töppösenne kauniisti -rautoihin vain, sillä -- -- -- - -STRÖMBERG. Kuka teidän käski varastamaan herra Stenforsin lompakon! -Hehe. - -SALMELA. Mitä?! - -BRIITA. Kas, kas! -- No, joko myönnät olevasi kiikissä, veijari?! - -HEILIÖ. Varastaneen lompakon? Kuinka sea voitte uskoa? - -PETTERSSON. Noo, kun kerran olette tunnustaneet toisen varkauden, -voitte samassa tunnustaa toisenkin. - -HEILIÖ. Ei, mutta kuulkaapas nyt! Onhan tässä toki lemmon suuri -hypähdys muutamasta viinamarjasta rahalompäkkoon, vai mitä? - -STENFORS. No, moiset hypähdykset eivät lie teikäläisille varsin outoja! - -HEILIÖ; Ei, ei suinkaan! Me olemme tietysti harjoitelleet -murhapolttoja, postinryöväyksiä, lapsenmurhia ja luultavasti -- -itsemurhiakin -- -- --! - -PETTERSSON, Oi, ihmetten ihmeitä! Semmoinen joukko rakkarin töitä! -(Toisille). Pitäkää ne muistossa! - -HEILIÖ. Ja kaikki vain uskoo tuo hurskaasti viaton kruununpalvelia. - -SALMELA. Mutta sallikaahan meidän toki selittää. - -PETTERSSON. Mitä pitkistä puheista -- --! - -HEILIÖ. Niinpä niinkin! -- Ei -- lyökää te meidät heti rautoihin vain! -Tuhmaahan olisi mutkia tehdäkkään. - -PETTERSSON, Ja tuo lurjus haukkuu minua vielä kaupanpäälle! (Toisille). -Älkää vain unohtako: minä olen tuhma! - -BRIITA. Emme suinkaan! - -STENFORS. Kukapa sitä unohtamaan ehtis! - -PETTEESSON. Sinä pääset ensiksi putkaan, hyvä munsööri. Kyllä sinut -tunnetaan, Risto-lurjus. - -HEILIÖ. Ei minun nimeni Risto ole. - -PETTERSSON. No, sama se, -- olkoon Venkka-Jussi sitte. - -HEILIÖ. Venkka- -- hahaha! (Nauraa sydämestään). - -SALMELA. Mitä sinä naurat? - -HEILIÖ. Meitä pidetään noina kahtena karanneena vankina! -- Hahaha! - -STRÖMBERG. Noo, kyllä teidät kohta saadaan toisin tavoin nauramaan. -- -Seuratkaa vain meitä! Hehe. - -LAURA (Salmelalle). Olkaa varma, min'en usko teistä mitään pahaa. - -STRÖMBERG. Suu poikki! - -HEILIÖ. Mutta mitäs te sanotte, Sievä-neiti? - -SIEVÄ. Kyllä minä mielelläni pitäisin teitä rehellisinä. - -PETTERSSON (hääräten). Kas niin, kas niin, pojat! Nyt teidät pistetään -kellariin, vilvoittelemaan vähäsen. -- Ai, mutta niiden taskut ja -kapineet pitää tutkittaman myöskin, tarkasti syynättämän. - -STRÖMBERG, PETTERSSON, BRIITA, SALMELA ja HEILIÖ (pois). - -BRIITA (mennessään). Kyllä minä tuon vahvan pönkän oven taakse. - - -Neljäs kohtaus. - - Laura. Sievä. Stenfors. - -LAURA. Miks'ette mennyt mukaan, herra Stenfors? - -STENFORS. Siksi, että tahdoin puhua pari sanaa teidän kanssanne, neiti, --- Te näytte olevan suuttunut minuun, ja syyttömästi minun tietääkseni. -Mitä olen tehnyt? -- Jos olen teitä sanoillani loukannut, niin oi, -tunnettehan te minun raivokkaan, hillitsemättömän luontoni, joka usein -vastoin tahtoanikin voittaa minut. Ja tiedättehän toki, ett'en minä -todella olekkaan niin paha, jolta ehkä näytän. - -LAURA. Minä tiedän. - -STENFORS. Te tiedätte sydämeni tunteet, te olette sytyttänyt minussa -toivon kipinän; -- ettehän saattane minua toivottomuuteen syöstä. - -LAURA. Suokaa anteeksi, vaan tällä hetkellä -- jättäkää minut. - -STENFORS. Kun te vain suotte mulle lempeän silmäyksen ja kun ette vain -ole mulle suutuksissa; -- lupaatteko sen? - -LAURA. Lupaan. - -STENFORS. Siis herää toivoni jälleen. Nyt olen lohdutettu! - - (Menee). - - -Viides kohtaus. - - Laura. Sievä. - -LAURA. Olisiko se petosta? Sievä, luuletko hänen todella tarkoittavan -sitä mitä lausui? - -SIEVÄ. Kosioimistaan? Sehän oli päivänselvää. - -LAURA. En, -- min'en voi hämä rakastaa, nyt sen varmaan tiedän. -- Oi, -raitista ilmaa! - - (Avaa lasi-ovet). - -SIEVÄ. Kuuleppas, Laura, mitä nyt on ajatteleminen Heiliöstä tuon -ilkeän viinimarja-jutun jälkeen? - -LAURA. No, se oli aivan pieni vallattomuus, josta hänen luonteensa ei -pienintäkään pilkkua saa. Hän on kelpo ihminen, luota minuun vain. - -SIEVÄ. Voi voi, senpä minä niin mielelläni soisinkin. Sillä tiedätkös, -me puhelimme niin paljon eilen kahdenkesken, ja minä luulen melkein, -että hän kosi minua. - -LAURA. Mitä sinä vastasit? - -SIEVÄ. Herrainen aika, mitä taisin vastata? Enhän minä silloin vielä -osannut aavistaakkaan, että hän oli rosvo, ilkeä varas. - -LAURA. Ole huoletta, hän on se, joksi itseään sanoo. - -SIEVÄ. Voi voi, taivas sen suokoon, -- sillä min'en millään ehdolla -soisi hänen olevan vanki. -- Mutta miksi olet sinä noin suruinen? -Kosk'et Stenforsia voi rskastaa, täytyy hänen kai tyytyä kovaan -onneensa. - -LAURA. Niin, mutta minä olen hänen tähtensä hylännyt toisen. - -SIEVÄ. Salmelanko? - -LAURA. Hänet! - -SIEVÄ. Ja nyt luulet sydämestäsi rakastavas häntä? - -LAURA. Luulen! - -SIEVÄ. Helpostihan se on parannettu. Voithan sinä sanoa halle, että nyt -rakastat -- -- -- - -LAURA, Minäkö sanoisin hänelle, -- ei, se ei sovi. Minä hylkäsin hänet. -Huomasithan, kuinka kiire hällä oli täältä lähtemään. - -SIEVÄ. Noo, se kyllä kohta korjatuksi tulisi, kuin vain olisin varma -siitä, ett'eivät ne ole vankeja. - - -Kuudes kohtaus. - - Entiset. Risto. - -RISTO (näyttäikse ovessa). Olkaa huoletta! - -SIEVÄ (huudahtaa hiljaa). - -RISTO. Älkää peljätkö, neitiseni! Minulla on parhaat aikeet. Olkaa -hyvä, tulkaa vähän tännemmäksi, sillä minä olen liian halpa astumaan -keskelle huonetta. - -LAURA (läheten häntä). Mitä te tahdotte? - -RISTO. Minä tahdoin vain sanoa: nuo kaksi nuorta herraa ovat niin -syyttömät kuin tekin siihen, josta heitä syytetään. - -LAURA. Siitä olin minä jo ennalta vakuutettu. - -RISTO, Niin, te olette kunnon ihminen; sitä minä aattelinkin. -- Minä -voin todistaa että nuo herrat ovat syyttömät. - -SIEVÄ (läheten häntä). Niin, todistakaapa se! - -RISTO. Vartokaa vähän; täss' on ensin muita seikkoja selvitettävä. -- -(Lauralle). Näettekö, minä tunnen osaksi teidän seikkanne, mutta mistä -minä ne tunnen, sitä en nyt ennätä selittämään. -- Varmaa on myöskin, -että herra Stenfors on suuri hulivili, hän ei ole rehellinen teitä -kohtaan. Hällä on toinen lemmikki Turussa. - -LAURA. Mistä te sen tiedätte? - -RISTO (näyttää punaisen kirjeen). Tästä. Katsokaa itse. - -SIEVÄ (ottaa kirjeen). Kas, siinä se nyt onkin! Tämäpä verratonta! - -LAURA. Ai'otko lukea ihmisten kirjeitä? - -SIEVÄ. Hän antoi mulle luvan lukea sen, kun muka saisin sen käsiini. -Mutta yhdentekevä, tarvitaan tämä kuitenkin. - - (Pistää sen taskuunsa). - -RISTO. Ja teitä, neiti, pyydän minä sanomaan herra Salmelalle terveisiä -siltä roistolta, jonka hän eilen tapasi. - -LAURA. Mitä se merkitsee? - -RISTO. Täyttäkää vain tämä pyyntöni! Ja sanokaa, että minä olen pannut -hänen sanansa sydämelleni, että olen koko yön mietiskellyt niitä, ja -että varmaan luulen vielä voivani tulla kelpo ihmiseksi. Hän saapi -vielä joskus kuulla minusta hyvääkin. -- Lupaatteko sanoa hänelle -tämän? - -LAURA. Lupaan! - -RISTO. Ja sitte -- teidän pitäisi pitää hänestä vähäsen, -- kuuletteko! -Hän on kelpo poika, se on varma; hän ansaitsee teidän suosionne -paremmin kuin kukaan muu. - -LAURA. Mutta kukas te olette? - -RISTO. Odottakaa -- me tulemme siihen kohta. - - -Seitsemäs kohtaus. - - Entiset. Pettersson. - -SIEVÄ. Kas, nimismies kiiruhtaa tänne! - -RISTO. Hyvästi sitten! Ei, malttakaa -- yhdentekevähän voipi olla. - -PETTERSSON. Kuka tuo? Ahaa, sinä olet tuo Uudenmaan Antti, -- eikö -niin? - -RISTO (talonpoikaisella murteella). Juu-u'! - -PETTERSSON. Peijakkaan hyvä vain -- että tulit; ne veijarit ovat niin -saaturin kovaluontoisia. Min'en saa niitä tunnustamaan vaikka -- -- -- - -RISTO. Ei, kas mu'm piti juur' tulla's sanomaa'n, ett' siin' on ollu -pien' erhetys. Kas, ei ne olekkaan oikjat, -- varkaat meinaten. - -PETTERSSON. Mitä saakelia? Kuinka sinä sen tiedät? - -RISTO. Juu, kas Venkka-Jussi otettii'n kiin' eilän ehtool' Raisios'. - -PETTERSSON. Hyi, perhana, sitä onnettomuutta! Sepä hävytöntä! - -RISTO. Ja sit' mu'm piti tuomaan tää kirja kans'. Se varastettiin -täält' mennet' yön'. - -PETTERSSON. Mitä? Stenforsin lompakko? - -RISTO. Juu, se se kuuluu oleva'. - -PETTERSSON. Onko siinä kaikki rahatkin jälellä vielä? - -RISTO. Jok' ikine'r ropo. - -PETTERSSON. Tätä min'en saa päähäni, -- kukas sen nyt takaisin laittaa? - -RISTO. Se ku' sen o'v varastanukki'. - -PETTERSSON (hämmennyksissään). Vai -- mut -- minä -- min'en saa sitä -päähäni -- sinä -- sinä sanoit taanoin että Venkka-Jussi otettiin -kiini, mutta missä -- missä on Risto-sihteeri? - -RISTO. Näättek's tee't tota paattii tuol' noin'? - -PETTEESSON. Näen kyllä, onko hän siellä? - -RISTO. Ei viel' vartokaas vähä': -- näätteks' tee't to'l laivan kans' - -PETTERSSON. Näen, näen! Mutta -- miksi sitä kysyt? - -RISTO. Juu, kas nyt mää mene toho'm paattii' jja sit' mä'ä seilaan -tonne' llaivaa'n! - -PETTERSSON. Mutta minkätähden? - -RISTO. Juu, sentähren et' -- (omalla äänellään) minä olen -Risto-sihteeri! - - (Entää ulos. Hetki äänettömyyttä). - - -Kahdeksas kohtaus. - - Laura. Sievä. Pettersson. - -PETTERSSON. Seis! Seis! -- Voi voi! Siell' ei ole ketään, joka kuulisi -huudon. Ja hän juoksee myötämaata. Voivoi, kutsukaa ne toiset tänne, -minä pidän tuota roistoa silmällä niinkauvan. Voivoi! Minua miesparkaa! -Sinne meni minulta hyvä meriitti hukkaan! Voivoi, kutsukaa ne toiset -tänne! - -LAURA. Missä toiset nyt ovat sitten? - -PETTERSSON. No, pitäkää te sitte varasta silmällä, minä juoksen -etsimään toisia. (Juosta relluttaa ulos). Voivoi! - -LAURA. Taivaalle kiitos! Nyt hän on jo kohta venheessään. - - -Yhdestoista kohtaus. - - Entiset. Pettersson. Briita. Strömberg. Stenfobs. - -PETTERSSON. Voivoi! Tul -- tulkaa katsomaan! - -STRÖMBERG (hädissään). No, mikä nyt on hätänä, hehehe? - -PETTERSSON. Voi, katsokaa nyt kuinka hiton kauvas hän jo on ehtinyt! - -STRÖMBERG. Kuka? - -BRIITA. Minne? - -STENFORS. Mitä tämä? - -PETTERSSON. Voivoi! Nyt hän on jo merellä, tuolla, näettekö! -- Voi -hyväinen aika! - -STRÖMBERG. Oletteko hullu? Hehe. - -PETTERSSON. Olen, olen -- niin, nyt hän on jo aivan laivan kupeella! - -STRÖMBERG. Mies hoi, ken on merellä - -BRIITA. Ken on laivan kupeella? - -PETTERSSON. "Ken, ken!" Ken muu kuin Risto -- Risto-sihteeri! Tuo -vanki, rosvo, varas, -- no! Voivoi! - -STRÖMBERG. Mitä saakelia! Kuinka tuo voi olla Risto-sihteeri -- hänhän -on meidän kellarissa. Hehe. - -PETTERSSON. Eipä -- me olemme erehtyneet. - -STRÖMBERG. Mitä?! Mutta entäs se toinen vanki? - -PETTERSSON. Venkka-Jussi -- otettiin kiini eilen Raisiossa. - -STRÖMBERG. No, Herran tulukset! Nuo kellariherrat ovat siis vallan -viattomat? Hehe. - -PETTERSSON. Sitä minäkin pahoin pelkään. -- - -STRÖMBERG. Mistä veli sen tietää? - -PETTERSSON. Risto-sihteeri oli täällä, - -STRÖMBERG. Tässä huoneessa? - -BRIITA. Miks'et ottanut häntä kiini?! - -PETTERSSON. No, kun hän pötki tiehensä. Se oli juuri sama mies, joka -toi kirjeen maisteri Sairiolta. -- Kunpahan nyt vain saisin päähäni, -mistä hän sen kirjeen sai. - -BRIITA. Mistä sai, -- kirjoitti ilse tietysti. - -PETTERSSON (ankarasti mietiskellen). Kirjoitti itse -- -- --. Hm, eikös -ole merkillistä, kuinka nyky-ajan roistot ovat riivatun viisaita! - -STRÖMBERG. Tämä on meille ääretön häpeä. Kuinka te saatatte noin antaa -vetää itseänne nokasta?! Hehe. - -BRIITA. Rosvo on miehellä kynsissä ja -- miks'et huutanut minua apuun? - -PETTERSSON. "Huutanut", -- huusinhan minä, mutta rosvo oli jo silloin -tiessään. - -STRÖMBERG. Mitä me nyt teemme noille nuorille herroille, joita olemme -kohdelleet kuni hunsvotteja. - -BRIITA. Kyllä minä menen ottamaan pönkän pois kellarin ovelta. - - (Menee). - -STRÖMBERG. Laura on aina pitänyt niiden puolta; ehkä hän saapi heidät -leppymään. Meneppäs puhumaan niille vähän hyvääkaunista. - -LAUEA. Sen teen sydämestäni mielelläni. Kyllä minä heidät leppymään -saan. - - (Pois). - - -Kymmenes kohtaus. - - Sievä. Strömberg. Pettersson. (Sitten) Briita. Stenfors. - -STENFORS. Väntta holl! Kukas minun lompakkoni varasti? - -PETTERSSON. Risto-sihteeri. Hän toi sen rahoineen päivineen takaisin -jälleen. - - (Antaa lompakon Stenforsille). - -STENFORS. Mahdotonta! (Avaa sen). No, mutta nyt on rehellisyys kasvanut -liian suureksi, -- nyt tulee maailman loppu! - -PETTERSSON. Tätä min'en saa päähäni, -- -- kuulkaas, herra Strömberg, -saanko puhua sanasen -- -- (puhelevat hiljaa). - -SIEVÄ. Herra Stenfors, täss' on kirje. Se on sama, jonka te eilen -lupasitte antaa minun lukea, jos sen käsiini saisin. - -STENFORS. Niin -- mutta te ette tietysti ole tehnyt sitä? - -SIEVÄ. En -- min'en lukenut muuta kuin -- päälle ja allekirjoituksen, -ja minä olinkin arvannut oikein! - -STENFORS. Luuletteko niin; -- mutta ettehän toki ole sanonut kellekkään -mitään. - -SIEVÄ. Enhän toki! -- En kellenkkään muulle kuin -- Lauralle! - -STENFOES. Vai niin! Kiitoksia vaivastanne. - -SIEVÄ. Ei kestä kiittää! - -STENFORS (itseks.) Vai on asiat sillä kurin? Hm! (Ään.). Saanko sanoa -sanasen, herra Strömberg? - -STRÖMBERG. Ja mitä te tahdotte? Hehe. - -STENFORS. Minä rakastan teidän tytärtänne. - -STRÖMBERG. Rakastakaa vain -- hehe -- mitä se minua liikuttaa? - -STENFORS. Minä luulen hänenkin rakastavan minua. - -STRÖMBERG. Menkää hiiteen! Nyt ei meillä ole siihen aikaa. - -STENFORS. Nyt juuri onkin otollisin aika, sillä herra Salmelalla on -samat tuumat. - -STRÖMBERG. Vai niin! Se on toinen asia. Hehe. - -BRIITA (tulee). Nyt pääsivät nuoret herrat kellarista! - -STRÖMBERG. Ja nyt he saavat vaatia minkä hyvityksen tahansa. - -STENFORS. Ettehän vain tytärtänne uhrannekkaan? - -STRÖMBERG. Ja miks'en, koska herra Salmela on kelpo mies, antaisin minä -hälle vaikka kymmenen tytärtä. Hehe. - -STENFORS. Parantamaton vahinko vain, ett'ei teill' ole kymmentä -tytärtä, herra Römpeli! - -STRÖMBERG. Mitä tuo? Hehe. - -STENFORS. Eikös suomalaisenne kutsu teitä Römpeliksi? - -STRÖMBERG (tuimistuu). Ja -- ja vaikka mullä olisi sata tytärtä -- -teille min'en antaisi ainoatakaan. Te olette lammasnahkainen susi, -tiedättekö sen! - - -Yhdestoista kohtaus. - - Entiset. Laura. Salmela. Heiliö. - -STRÖMBERG. Hehe! Hyvät herrat! Minä toivon että jo olette antaneet -meille anteeksi hävyttömän käytöksemme -- -- hehe -- -- - -SALMELA. Me olemme jo saaneet selvityksen Laura-neidiltä. - -HEILIÖ. Koko juttu on niin hullunkurinen, että kernaasti unohtaa sen -totiset paikat. Hahaha! Kaikki olkoon unohdettu. - -SALMELA. Kaikkityyni. - -STRÖMBEBG. Minä kiitän sydämestäni! Hehe. Ja sitte vedämme suuren -mustan ristin halki koko jutun. Hehe. - -BRIITA. Kummallista, että minäkin voin niin suuresti erhettyä! - -SALMELA. Jääkää siis hyvästi! - -STRÖMBERG. Ai'otteko lähteä? "Topp!" Siit'ei tule mitään. - -SALMELA. Min'en millään ehdolla kauvemmin. - -SIEVÄ. Ettekö millään ehdolla?! -- Teidän täytyy. (Veitikkam.). Kyllä -minä saan hänet jäämään. - - (Puhelee hänen kanssaan hiljaa; kerran salaa viitaten Lauraan). - -PETTERSSON. Kas, kun olin vähällä unohtaa! Viinamarjoista emme -vielä -- -- - -BRIITA. Suus' kiini, höperö! - -PETTERSSON. No, no, koska niin on tahtos! - -SIEVÄ. Herra Salmela jääpi! - -SALMELA. Niin, nyt minä olen voitettu. - -STRÖMBERG. No, sepä suloista! -- Ja vaatikaa nyt mikä hyvitys tahansa --- minä annan teille mitä suinkin voin. - -SALMELA. Kiitoksia! Ehkä vast'edes -- -- (hiljaa) Mitäs te arvelette, -Laura? - -LATJEA (antaa hälle kätensä). - -HEILIÖ (veitikkamaisesti). Saanko minäkin hyvitystä? - -STRÖMBERG. Onko teilläkin jotain tekeillä? Hehehe. - -HEILIÖ. Tosin se vielä on salaisuus, vaan -- -- -- - -SIEVÄ (vilkkaasti). Älkää sanoko! - -STRÖMBERG (iloisesti). Hehe! "Alku työn kaunistaa, lopussa kiitos -seisoo." Jokainen saa työstään palkkansa. Hehe. Nyt otan minä -tehdäkseni salliman virkaa ja myönnyn noiden kunnon nuorukaisten -toivotuksiin -- -- - -BRIITA. Ja nyt kai minäkin saan tuon puntaripäisen pässini kotiini -vihdoinkin. - -STRÖMBERG. Ja nimismies sai -- -- -- - -STENFORS. Pitkän nenän! - -PETTEBSSON. Min'en saa sitä päähäni -- mutta -- -- - -STRÖMBERG (leikillisesti, katsellen rakastuneita). Rosmoja tääll' ovat -kaikkityyni! Hehehe. - - - - - - - - -End of Project Gutenberg's Maantien varrella, by Jens Christian Hostrup - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MAANTIEN VARRELLA *** - -***** This file should be named 52883-8.txt or 52883-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/2/8/8/52883/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License (available with this file or online at -http://gutenberg.org/license). - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at -http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at -809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email -business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact -information can be found at the Foundation's web site and official -page at http://pglaf.org - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit http://pglaf.org - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: http://pglaf.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - http://www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/52883-8.zip b/old/52883-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 9709142..0000000 --- a/old/52883-8.zip +++ /dev/null |