diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/52871-8.txt | 11359 | ||||
| -rw-r--r-- | old/52871-8.zip | bin | 257462 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 11359 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..df2b91c --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #52871 (https://www.gutenberg.org/ebooks/52871) diff --git a/old/52871-8.txt b/old/52871-8.txt deleted file mode 100644 index feefba9..0000000 --- a/old/52871-8.txt +++ /dev/null @@ -1,11359 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Laakson lilja, by Honoré de Balzac - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - - -Title: Laakson lilja - Maaseutuelämän kuvaus - -Author: Honoré de Balzac - -Translator: K. V. Raitio - -Release Date: August 21, 2016 [EBook #52871] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LAAKSON LILJA *** - - - - -Produced by Helvi Ollikainen and Tapio Riikonen - - - - - - - -LAAKSON LILJA - -Maaseutuelämän kuvaus - - -Kirj. - -HONORÉ DE BALZAC - - -Suom. K. V. Raitio - -Alkuperäinen teos: Le lys dans la vallée. - - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Kirja, -1916. - - - - - - - - - Herra J. B. Nacquart'ille - - Kuninkaallisen lääketiede-akatemian jäsenelle. - - Rakas tohtori, tässä on yksi työläimpiä kiviä hitaasti ja - vaivaloisesti suunnitellun kirjallisen rakennuksen toisesta - kerroksesta; tahdon piirtää siihen teidän nimenne, niin hyvin - kiittääkseni oppinutta, joka minut kerran pelasti, kuin - kunnioittaakseni uskollista ystävää. - - de Balzac. - - * * * * * - - Kreivitär Natalie de Manerville'lle. - - 'Minä alistun toivomukseesi. Naisella, jota me rakastamme enemmän - kuin hän meitä, on etuoikeutena saattaa meidät joka tilassa - unohtamaan terveen järjen vaatimukset. Jottemme näkisi hänen - rypistävän otsaansa, hävittääksemme nyreämielisen ilmeen noilta - huulilta, jotka pieninkin kieltäytyminen tekee murheellisiksi, - me voitamme ihmeellisesti vaikeuksia, vuodatamme vertamme ja - tuhlaamme tulevaisuuttamme. Tänään sinä tahdot kuulla minun - menneisyyteni, tässä se on. Tiedä kuitenkin, Natalie: sinua - totellessani minun on täytynyt tukahduttaa voittamattomia - vastenmielisyyksiä. Miksi sinä epäilit noita äkillisiä ja - pitkiä unelmia, jotka joskus valtasivat minut keskellä onnea? - Miksi minun vaikenemiseni saattoi sinut tuollaiseen rakastetun - naisen viehättävään vihanpurkaukseen? Etkö sinä voinut leikkiä - luonteeni vastakohdilla kysymättä niiden syitä? Onko sinun - sydämessäsi salaisuuksia, jotka ilmitullakseen tarvitsevat minun - salaisuuksiani? Oli miten oli, sinä olet sen aavistanut, Natalie, - ja ehkä on parempi, että sinä tiedät kaiken. Niin, minun elämääni - hallitsee eräs aave. Se hahmottuu hämärästi vähimmästäkin - sanasta, mikä sitä koskee, se liehuu usein itsestään minun - yläpuolellani. Minun sieluni pohjalle on haudattu valtavia - muistoja, ne ovat ikäänkuin nuo meren tuomat, jotka ilmaantuvat - tyynen hetkinä ja joita tyrskyt vellovat pirstaleina hiekalla. - Työ, jota aatteiden ilmaiseminen vaatii, on hillinnyt noita - vanhoja mielenliikutuksia, jotka liian äkkiä herätessään tekevät - minulle niin pahaa. Jos tässä tunnustuksessa kuitenkin on kohtia, - jotka loukkaavat sinua, niin muista, että olet uhannut minua, - ellen tottelisi. Älä siis rankaise minua käskyjesi täyttämisestä. - Toivoisin, että luottamukseni lisäisi sinun hellyyttäsi. Tapaamme - tänä iltana. - - Felix.' - -Ketä kyynelten ruokkimaa neroa me kerran saamme kiittää -liikuttavimmasta elegiasta, kuvauksesta, joka sisältää äänettömästi -kestettyjä sielunmyrskyjä, myrskyjä, joita saavat kärsiä nuo sielut, -joiden hennot juuret eivät vielä kohtaa kuin kovia kiviä kotoisessa -maaperässä, joiden ensi kukoistusta raastavat vihamieliset kädet, -joiden kukkia ympäröi jää sinä hetkenä, jolloin ne avautuvat? Kuka -runoilija kertoo niiden lasten tuskat, joiden huulet imevät katkeraa -rintaa, joiden hymyilyn tukahduttaa ankaran silmän tuikea välähdys? -Runoelma, joka esittäisi nuo sydän parat, joiden tunne-elämä -kehittyy ympäristön alituisen ahdistelun alaisena, olisi todellinen -kertomus minun nuoruudestani. Kenen turhamielisyyttä saatoinkaan -minä loukata, minä, joka olin vastasyntynyt? Mikä fyysillinen tai -moraalinen puutteellisuus tuottikaan minulle äitini kylmyyden? -Olinko minä siis kuin välttämätön paha, sellainen, jonka syntyminen -on satunnaisuuden varassa, tai sellainen, jonka elämä on moite? Kun -minä, oltuani maaseudulle elätettäväksi jätettynä ja kolme vuotta -perheeni unohtamana, palasin isäni kotiin, merkitsin minä siellä niin -vähän, että sain kokea siitä ihmisten sääliä. En tuntenut ajatusta, -en onnellista sattumaa, joiden avulla olisin voinut päästä tästä -ensimäisestä syrjäytyksestä: olin tajuton lapsi, ihminen ei minussa -vielä ollut herännyt. Vähintäkään lieventämättä minun kohtaloani -veljeni ja kaksi sisartani huvittelivat minun kärsimyksilläni. -Sopimusta, jonka nojalla lapset salaavat pienet rikoksensa ja jonka -jo kunniantunto heille opettaa, ei ulotettu ollenkaan minuun; -vieläpä sain lisäksi usein kärsiä rangaistuksen veljeni rikoksista -voimatta vastustaa tätä vääryyttä. Mielistelykö, jolla on itunsa -lapsissa, sai heidät myötävaikuttamaan minua ahdistettaessa, jotta -he saavuttaisivat heidän kaikkien pelkäämän äidin mielisuosion? -Oliko se heidän jäljittelytaipumustensa vaikutusta, johtuiko se -voimain koettelemisen tarpeesta tai säälin puutteesta? Mahdollisesti -kaikki nämä syyt yhdessä riistivät minulta veljeyden sulot. Kaikesta -tunne-elämästä osattomana minä en voinut ketään rakastaa, ja -luonto oli kuitenkin tehnyt minut rakastavaksi! Onkohan enkeliä, -joka kokoaisi tuon alati hyljätyn tunteellisuuden huokaukset? Jos -muutamissa sieluissa väärin kohdellut tunteet muuttuvat vihaksi, -keskittyivät ne minun sielussani ja kaivoivat sinne vuoteen, josta -ne myöhemmin hyökkäsivät minun elämääni vastaan. Kunkin luonteen -alttiuden mukaan höllentää vapisemiseen tottuminen suonia, synnyttää -pelkoa, ja pelko pakoittaa aina väistymään. Siitä johtuu heikkous, -joka kalvaa ihmistä ja istuttaa häneen jotain niin sanoakseni -orjamaista. - -Nuo alituiset hyökkäykset totuttivat minut käyttämään voimaa, joka -kasvoi harjoituksesta ja valmisti minun sieluani siveellisiin -kieltäymyksiin. Alinomaa odottaen uutta surua, kuten marttyyrit -odottivat uutta iskua, minun koko olemukseni ilmaisi synkkää -mietiskelyä, joka hävitti lapsuuden viehätykset ja liikunnot. Se -saattoi minut tilaan, joka lähenteli vähämielisyyttä ja antoi aihetta -äitini turmiokkaille ennustuksille. Varmuus siitä, että minulle -tehtiin vääryyttä herätti ennenaikojaan sydämessäni ylpeyden, tuon -järjen hedelmän, joka epäilemättä ehkäisi ne huonot taipumukset, -joille tuollainen kasvatus antoi virikettä. Vaikkakin äitini -laiminlöi minut, olin minä joskus hänen ajatustensa esineenä. Silloin -tällöin hän puhui minun kasvatuksestani ja ilmaisi halua ottaa siitä -huolehtiakseen; hirveät väristykset kulkivat joka kerta lävitseni -ajatellessani niitä viiltäviä tuskia, joita jokapäiväinen yhdessäolo -äidin kanssa oli minulle tuottava. Minä siunasin yksinäisyyttäni ja -olin onnellinen saadessani pysyä puutarhassa, leikkiä kivillä, tutkia -hyönteisiä ja katsella taivaan sinistä lakeutta. Eristäytyminen -oli tosin omiansa tekemään minusta uneksijan, mutta taipumuksen -mietiskelyihin sain minä eräästä seikkailusta, joka teille on -kertova minun ensimäiset onnettomuuteni. Minusta välitettiin niin -vähän, että lastenhoitaja usein unohti asettaa minut nukkumaan. -Rauhallisesti kyyristyneenä viikunapuun alle minä katselin eräänä -iltana tähtiä tuolla uteliaalla mielenkiinnolla, joka valtaa lapset -ja johon minun aikaiseen kehittynyt melankoliani lisäsi jotakin -sentimentaalista ymmärtämystä. Sisareni leikkivät ja huusivat. -Minä kuuntelin heidän etäistä hälinäänsä kuin säestystä omiin -mietteisiini. Melu lakkasi, yö saapui. Sattumalta äitini huomasi -poissaoloni. Välttääkseen moitteita meidän hoitajamme, peljättävä -Karoline neiti, hyväksyi äitini väärät kuvittelut väittäessään, että -kotini kauhistutti minua, ja että olisin aikoja paennut, ellei hän -olisi pitänyt minua silmällä. Minä en ollut tyhmä, vaan salamielinen; -kaikissa hoitoonsa uskotuissa lapsissa hän ei ollut koskaan -tavannut ketään, jonka taipumukset olisivat olleet niin huonot kuin -minun. Hän oli etsivinään ja kutsui minua, minä vastasin. Hän tuli -viikunapuun luo, jonka juurella hän tiesi minun olevan. -- Mitä teit -sinä täällä? sanoi hän. -- Katsoin tähtiä. -- Sinä et katsellut -tähtiä, sanoi äitini, joka kuunteli meitä parvekkeelta, tunnetaanko -tähtitiedettä sinun ijälläsi? -- Ah! rouva, huudahti neiti Karoline, -hän on avannut vesisäiliön hanan, puutarha on tulvan vallassa. Syntyi -yleinen häiriö. Sisareni olivat huvin vuoksi vääntäneet hanan auki -nähdäkseen veden juoksevan, mutta hämmästyneinä vesisuihkusta, joka -oli heidät ylt'yleensä kastellut, he olivat menettäneet malttinsa ja -paenneet voimatta sulkea hanaa. Yllätettynä ja syypääksi todistettuna -tähän kujeeseen, leimattuna valehtelijaksi, kun minä vakuutin -viattomuuttani, minä sain ankaran rangaistuksen. Mikä pahinta, minua -pilkattiin tähtirakkaudestani ja äitini kielsi minua olemasta iltasin -puutarhassa. Tyrannimainen kielto kiihottaa aina intohimoa lapsissa -vielä enemmän kuin aikaihmisissä. Lapsilla on se etu, että he eivät -ajattele muuta kuin kiellettyä asiaa, ja se tarjoaa silloin heille -vastustamattomia viehätyksiä. Minä sain siis usein kuritusta tähtieni -vuoksi. Kun minä en voinut kehenkään luottaa, lausuin minä niille -suruni tuolla ihastuttavalla hiljaisella jokelluksella, jolla lapsi -ilmaisee ensimäiset ajatuksensa, osatessani tuskin vielä sanoja -sopertaa. Kaksitoista vuotiaana, koulussa, minä vielä tarkastelin -niitä ja tunsin siitä sanomatonta nautintoa, niin syvästi painuvat -elämän aamuna saadut vaikutukset sydämeen. - -Charles, joka oli viisi vuotta minua vanhempi, oli yhtä kaunis -lapsena kuin miehenä. Hän oli isäni suosikki, äitini lemmikki ja -perheen toivo ja sen kuningas. Hän oli vartaloltaan sopusuhtainen -ja voimakas, ja hänellä oli kotiopettaja. Minut, joka olin -laiha ja kivuloinen, lähetettiin viideksi vuodeksi erääseen -kaupungin koulukotiin ulko-oppilaaksi. Isäni kamaripalvelija vei -minut sinne aamulla ja haki illalla. Mukaani sain minä laihasti -varustetun eväskorin, sillä välin kun toverini saivat itselleen -yllin kyllin ruoka-aineita. Vastakohta minun köyhyyteni ja heidän -rikkautensa välillä tuotti minulle tuhansia kärsimyksiä. Kuuluisa -Tours'in silavasäilyke oli pääruokana ateriassa, jonka me söimme -keskipäivällä, laitoksen aamiais- ja päivällisajan välillä. Tätä -valmistetta, jota jotkut herkkusuut suuresti ylistävät, nähtiin -harvoin ylhäisten pöydissä Tours'issa, ja vaikka olin kuullut siitä -puhuttavan ennen koulukotiin tulemistani, ei minulle koskaan ollut -sattunut onnea saada maistaa tuota voileivän päälle levitettyä -ruskeata herkkua. Jos se ei olisikaan ollut muodissa koulukodissa, ei -minun haluni silti olisi ollut vähemmän voimakas, sillä tuo valmiste -oli tullut minulle päähänpiintymäksi. Lapset huomaavat katseessa -piilevän halun yhtä hyvin, kuin te näette siinä rakkauden: minusta -tuli siten oivallinen pilkanteon esine. Toverini, jotka melkein -kaikki kuuluivat pikku porvaristoon, tulivat minulle ojentamaan -erinomaisia silavaviipaleitaan ja kysymään, tiesinkö miten niitä -tehtiin, missä niitä myötiin, miksi minulla niitä ei ollut. He -lipoivat kieliänsä ylistellen silavasäilykkeitä, noita paksuja -sianlihamuhennoksia, jotka muistuttivat paistettuja tryffeli sieniä; -he penkoivat minun eväskorini, eivät löytäneet sieltä muuta kuin -oliivijuustoa tai kuivia hedelmiä ja antoivat minulle kuoliniskun -tuollaisella lauseella kuin: -- _Sinulla ei siis ole mitään?_ -joka näytti minulle erotuksen veljeni ja minun välillä. Syrjästä -katsoa toisten onnea, tuo ristiriita on tahrannut lapsuuteni ruusut -ja lakastuttanut viheriöitsevän nuoruuteni. Kun minä ensimäisen -kerran jalomielisen tunteen pettämänä ojensin käteni ottaakseni -vastaan tuon niin suuresti haluamani herkun, jota minulle tekopyhin -ilmein tarjottiin, vetikin pilkantekijä silavaleivän takaisin -toverien nauraessa tälle yllättävälle lopputulokselle. Jos kaikkein -kunnioitetuimmatkin henkilöt ovat alttiita turhamielisyydelle, -miksi ei sitä voisi antaa anteeksi lapselle, joka itkee nähdessään -itsensä halveksittuna ja pilkattuna. Kuinka monet lapset olisivatkaan -tällaisessa leikissä tulleet herkuttelijoiksi, kärkkyjöiksi ja -veltoiksi! Vainoja välttääkseni minä taistelin. Epätoivon antama -rohkeus teki minut peljättäväksi, mutta minua vihattiin ja minä -olin suojaton petosta vastaan. Eräänä iltana ulos lähtiessäni minä -sain iskun selkääni nenäliinasta, joka oli kääritty täyteen pieniä -kiviä. Kun kamaripalvelija, joka kovakouraisesti kosti puolestani, -ilmoitti tapahtuman äidilleni, huudahti hän: -- Tuo kirottu lapsi -ei tuota meille kuin suruja! Minä vajosin hirveään itse-epäilykseen -huomatessani koulussa vierottavan minua samalla tavoin kuin kotona. -Siellä, kuten kotonakin, minä syvennyin itseeni. Tämä oli kuin toinen -lumisade, joka hidastutti sieluuni kylvettyjen siementen orastusta. -Ne, joista minä näin pidettävän, olivat todellisia katupoikia, -ylpeyteni sai tukea tästä huomiosta, minä pysyin yksinäni. Siten oli -minun edelleen mahdotonta purkaa tunteitani, joita sydän parkani oli -tulvillaan. Opettaja, nähdessään minut alati synkkänä, vihattuna ja -yksinäisenä, vahvisti vääriä epäluuloja, joita perheelläni oli minun -huonosta luonteestani. - -Heti kun minä osasin lukea ja kirjoittaa, antoi äitini viedä minut -oratooriomunkkien johtamaan Pont-le-Voy'n kouluun, jonne minun -ikäisiäni lapsia otettiin vastaan luokalle nimeltä _Pas latins_; -tällä luokalla olivat myöskin oppilaat, joiden vitkalleen kehittyvä -käsityskyky kieltäytyi alkeita oppimasta. Täällä olin minä kahdeksan -vuotta näkemättä ketään ja viettäen hyljätyn elämää. Seuraavassa -selitys tähän. Minulla ei ollut kuin kolme frangia kuussa huvituksia -varten, summa, joka tuskin riitti kyniin, veitsiin, viivottimiin, -musteeseen ja paperiin, joista meidän täytyi pitää huolta. Siten, -kykenemättömänä ostamaan itselleni puujalkoja, nuoraa ja muita koulun -huvituksiin kuuluvia välttämättömiä esineitä, minä sain pysyä poissa -leikeistä; voidakseni ottaa niihin osaa minun olisi pitänyt imarrella -rikkaita ja mairitella osastoni ensimäisiä. Pieninkin tuollainen -raukkamaisuus, johon lapset niin helposti taipuvat, innoitti minua. -Minä vietin loma-aikani puun alla surumielisiin unelmiin vaipuneena, -siellä minä luin kirjoja, joita meille kirjastonhoitaja kuukausittain -antoi. Kuinka paljon tuskia kätkeytyikään tuohon luonnottomaan -yksinäisyyteen, mitä kärsimyksiä synnyttikään hyljätty tilani! -Kuvitelkaa, mitä minun hento sieluni tunsi ensimäisessä palkintojen -jaossa, jossa minä sain kaksi arvokkainta, kirjoitustehtävästä ja -käännöksestä? Saapuessani näyttämölle niitä ottamaan suosionhuutojen -ja torventoitotusten kaikuessa, ei isä eikä äiti olleet minua -juhlimassa, vaikka permanto muuten olikin täynnä toverieni vanhempia. -Sensijaan että minä olisin tavan mukaan suudellut palkintojen -jakajaa, syöksyin minä kyyneleitä vuodattaen hänen rinnoillensa. -Illalla minä poltin uunissa palkintoesineeni. Oppilaiden vanhemmat -olivat kaupungissa sen viikon, joka käytettiin harjoituksiin ennen -palkintojen jakoa. Iloisina lähtivät toverini aamuisin ulos koulusta, -sillä aikaa kun minä, jonka vanhemmat asuivat muutaman peninkulman -päässä kaupungista, sain pysyä opistossa peipposten kanssa; tämä nimi -annettiin oppilaille, joiden kotipaikka oli saarilla tai ulkomailla. -Illalla, rukouksen aikana, nuo sydämettömät kehuskelivat meille hyviä -päivällisiä, joita he vanhempineen olivat syöneet. Te näette, että -onnettomuuteni suurentui, mikäli ne piirit laajenivat, joihin minä -jouduin. Kuinka paljon ponnistuksia minä teinkään horjuttaakseni -tuomiota, joka pakotti minut elämään yksin! Kuinka monia toiveita -minun sieluni tuhansina innostuksen hetkinä suunnittelikaan, -toiveita, jotka yksi ainoa päivä hävitti! Taivuttaakseni vanhempani -tulemaan kouluun minä kirjoitin heille kirjeitä, jotka olivat -täynnä tunteita, yltiömäisesti ilmaistuja ehkä, mutta viattomia -antamaan moitteen aiheita äidilleni, joka ironialla hillitsi -kirjoitustapaani. Rohkeuttani menettämättä minä lupasin täyttää -ne ehdot, jotka isäni ja äitini asettivat saapumiselleen; minä -rukoilin myötävaikutusta sisariltani, joille minä kirjoitin heidän -juhla- ja syntymäpäivikseen, muistaen ne niin tarkasti kuin hyljätyt -lapset tavallisesti tuollaiset asiat muistavat, mutta sitkeyteni -oli turhaa. Palkintojen jakopäivän lähestyessä minä uudistin yhä -hartaammin pyyntöjäni, minä kerroin voitontoiveistani. Vanhempieni -vaitiolon pettämänä minä odotin heitä kiihkeästi ja ilmoitin heidän -tulostaan tovereilleni. Kun minä, perheiden saapuessa, kuulin vanhan -portinvartijan tulevan opiston käytävään kutsumaan oppilaita, tunsin -minä sairaloisia puistatuksia. Tuo vanhus ei lausunut koskaan -minun nimeäni. Päivänä, jolloin minä valitin kirottua kohtaloani, -rippi-isäni osotti minulle taivasta, jossa viheriöitsi palmu, -niille luvattu, joista Vapahtaja on sanonut: _Beati qui lugent!_ -[Autuaita ovat murheelliset.] Ensi ripillä käymisestäni alkaen minä -heittäydyin siis rukouksen salattuihin syvyyksiin, minut valtasivat -uskonnolliset aatteet, joiden moraalinen kauneus tenhoaa nuorten -mielet. Palavan uskon innoittamana minä rukoilin Jumalaa tekemään -uudestaan minun hyväkseni noita häikäiseviä ihmetöitä, joista minä -luin marttyyrien elämäkerroissa. Viisivuotiaana minä kiiruhdin -tähtiä kohden, kaksitoistavuotiaana minä kolkutin pyhäkön ovia. -Hurmiotilani synnytti minussa sanoin kertomattomia unelmia, jotka -rikastuttivat mielikuvitustani, lisäsivät herkkyyttäni ja vahvistivat -ajatuskykyäni. Olen usein luullut, että enkelit lähettivät minulle -näitä yleviä näkyjä kääntääkseen sieluni taivaallisiin päämääriin; -he ovat antaneet silmilleni kyvyn nähdä asioiden ytimeen; he ovat -avanneet sydämeni tuolle tenhovoimalle, joka tekee runoilijan -onnettomaksi, kun hän omistaa turmiollisen kyvyn verrata sitä, mitä -hän tuntee, siihen mikä on todellista, tavoittelemiansa taivaita -siihen vähään, mikä hänelle onnistuu; he ovat kirjoittaneet päähäni -kirjan, josta minä voin lukea, mitä minun pitää ilmaista; he ovat -sytyttäneet huuliini välittömän ilmaisutaidon hehkun. - -Isäni sai joitakin epäilyksiä munkkien opetuksen etevyydestä ja -otti minut pois Pont-le-Voy'n koulusta asettaakseen minut Pariisiin -Marais'n kaupunginosassa olevaan opistoon. Olin viisitoista vuotta -vanha. Kun tietoni ja taitoni olivat tutkitut, pääsin minä, joka -olin Pont-de-Voy'n retoriikkaluokan oppilas, kolmannelle osastolle. -Kärsimykset, joita minä olin saanut kokea kotona ja koulussa, sain -minä uudella tavalla tuntea Lepitre'n koulukodissa ollessani. Isäni -ei ollut antanut minulle ollenkaan rahaa. Kun vanhempani tiesivät, -että minulla oli ruokaa ja vaatteita ja että latina ja kreikka -kiristivät minua, oli kaikki hyvin. Opintoaikanani olen oppinut -tuntemaan noin tuhat toveria, eikä ketään heistä ole kohdeltu -sellaisella välinpitämättömyydellä. Kiihkeästi Bourbon'eihin -liittyneenä Lepitre'lla oli suhteita isääni aikana, jolloin -uskolliset kuningasmieliset koettivat vapauttaa Temppelitornista -kuningatar Maria Antoinette'a. Isäni ja hän uudistivat tuttavuutensa; -herra Lepitre luuli siis olevansa velvollinen korvaamaan isäni -unhoitusta, mutta summa, jonka hän minulle antoi, oli verrattain -vähäinen, sillä hän ei tiennyt perheeni aikomuksista. Koulukoti -sijaitsi vanhassa Joyeuse-nimisessä rakennuksessa, jossa, kuten -kaikissa vanhoissa ylhäisön asumuksissa, oli portinvartijan huone. -Loma-aikana, ennen hetkeä, jolloin aliopettaja tuli viemään meidät -Kaarle Suuren lyseoon, varakkaat toverit menivät syömään aamiaista -Doisy nimisen portinvartijamme luo. Herra Lepitre joko ei tiennyt -tästä mitään tai salli Doisy'n harjoittaa tuota liikettä. Tämä -portinvartija oli todellinen salakuljettaja, jota oppilaiden oli -tärkeätä kohdella hellävaroen. Hän oli harharetkiemme salainen -kaitsija, myöhäisten kotiintulojemme uskottu, kiellettyjen -kirjalainojen välittäjä. Juoda aamiaiseksi kuppi kahvia maidon -kanssa todisti ylhäistä makua, mikä käy selville siitä korkeasta -hinnasta, jossa siirtomaan tuotteet olivat Napoleonin aikana. Jos -sokerin ja kahvin käyttö oli ylellisyytenä vanhempien kotona, -ilmaisi se meidän keskuudessamme turhamielistä mahtailemista, joka -olisi sytyttänyt intohimomme, jolleivät taipumus jäljittelyyn, -ahneus ja muodinmukaisuus olisi riittäneet. Doisy hankki meille -luottoa, hän käännytti meitä kaikkien sisarten tai tätien puoleen, -jotka hyväksyivät koululaisten kunnianasiat ja maksoivat heidän -velkansa. Pitkän aikaa minä vastustin herkuttelujen viehätystä. -Jos tuomarini olisivat tunteneet viettelysten voiman, sieluni -sankarillisen pyrkimyksen stoalaisuuteen, hillityt raivonpuuskani -pitkän kieltäymiseni aikana, olisivat he pyyhkineet minun kyyneleeni, -sen sijaan että he saattoivat ne vuotamaan. Mutta olisiko minulla -lapsena voinut olla tuo sielun suuruus, joka halveksien suhtautuu -toisten halveksimiseen? Saatoinko minä tuntea hyökkäykset, joita -useimmat yhteiskunnalliset paheet tekivät ja joiden voimaa minun -haluni lisäsivät. Toisen vuoden lopulla isäni ja äitini saapuivat -Pariisiin. Heidän tulopäivänsä ilmoitti minulle veljeni: hän -asui Pariisissa, eikä ollut tehnyt yhtä ainoata vierailua minun -luokseni. Sisareni olivat matkalla sinne ja meidän piti yhdessä -katsella Pariisia. Ensimäisenä päivänä meidän piti mennä syömään -päivällistä Palais-Royal'iin ja sieltä kaikki Théâtre-Français'iin. -Huolimatta hurmauksesta, jonka tämä odottamaton juhlaohjelma minussa -aiheutti, herpautui iloni myrskytuulesta, joka tavallisesti niin -rajusti iskee onnettomiin olentoihin. Minun oli selvitettävä sadan -frangin velka herra Doisy'lle, joka uhkasi itse mennä vaatimaan -rahojansa vanhemmiltani. Minä hoksasin ottaa veljeni Doisy'n -tulkiksi, katumukseni esittäjäksi ja anteeksiannon välittäjäksi. -Isäni oli taipuvainen armahtamaan, mutta äitini oli lepyttämätön. -Hänen siniset, syvät silmänsä kivetyttivät minut, hän singahutteli -hirveitä ennustuksia. "Mitä minusta tulisikaan myöhemmin, kun minä jo -seitsemäntoista vuotiaana tein moisia ajattelemattomuuksia? Olinko -minä ollenkaan hänen poikansa? Oliko aikomukseni saattaa perhe -häviöön? Olinko minä ainoa perheenjäsen? Virkaura, jolla veljeni -Charles oli, vaatihan se vapaita vuosirahoja ja ne hän kyllä ansaitsi -käytöksellään, joka oli perheelle kunniaksi, sillä välin kun minä -tuotin häpeää. Enkö minä siis tiennyt rahan arvoa ja kuinka kalliiksi -minä tulin? Mitä hyödyttävät sokeri ja kahvi kasvatuksessa? Tuolla -tavalla eläminen, olihan se samaa kuin paheiden oppiminen. Marat -[Ranskan vallankumouksen hirmumiehiä. Suom. muist.] oli enkeli minuun -verrattuna." -- Sittenkun tuon tulvan hyökylaineet olivat kulkeneet -ylitseni ja tuoneet sieluuni tuhansia pelkoja, saattoi veljeni minut -takaisin koulukotiin. Minä menetin päivällisen Frères Provencaux'ssa, -enkä saanut nähdä Talman esittävän Britannicusta. Sellainen oli -kohtaukseni äitini kanssa kahdentoista vuoden eron jälkeen. - -Kun minä olin lopettanut kouluopintoni, jätti isäni minut herra -Lepitre'n holhouksen alaiseksi. Minun tuli oppia korkeampaa -matematiikkaa, suorittaa ensimäisen vuoden oppikurssi oikeustieteessä -ja alkaa ylemmät opinnot. Koulukodissa asuen ja sen opinnoista -vapaana minä luulin aselevon tulleen kurjuuden ja minun välille. -Mutta huolimatta yhdeksästätoista ikävuodestani tai ehkäpä niiden -johdosta isäni jatkoi samaa menettelytapaa, jota noudattaen minut -ennen oli lähetetty kouluun ilman ruokavaroja, kimnaasiin ilman -taskurahoja, ja joka oli pakottanut minut rupeamaan Doisy'n -velalliseksi. Minulla oli vähän rahaa käytettävänä. Mitä voi -yrittää Pariisissa ilman rahaa? Sitäpaitsi oli vapauteni viisaasti -rajoitettu. Herra Lepitre antoi minulle saattajan lakiopistoon; -eräs aliopettaja vei minut professorin eteen ja haki taas pois. -Nuorta tyttöä ei olisi vartioitu vähemmällä huolella kuin minua -äitini pelkojen johdosta. Pariisi pelottikin hyvällä syyllä -vanhempiani. Koulupojat harrastavat salaisesti samaa kuin mitä -tytöt koulukodeissaan; oli miten tahansa, jälkimäiset puhuvat aina -rakastajista, edelliset naisista. Pariisissa hallitsi tähän aikaan -toverien keskusteluja Palais-Royal'in turkkilainen ja itämainen -maailma, Palais-Royal oli rakkauden kultamaa, jossa iltasin vilisi -kokonaisia kultavuoria. Palais-Royal ja minä, me olimme kaksi -tuollaista matemaattista viivaa, jotka kulkevat toisiansa kohti -kuitenkaan koskaan yhtymättä. Seuraavasta käy selville, kuinka -kohtalo ehkäisi minun yritykseni. Isäni oli esittänyt minut eräälle -tädilleni, joka asui Saint-Louis saarella. Hänen luokseen piti minun -mennä syömään päivällistä joka torstai ja sunnuntai herra tai rouva -Lepitre'n saattamana, jotka näinä päivinä läksivät ulos kaupungille -ja illalla palatessaan ottivat minut mukaansa. Merkillisiä nautinnon -hetkiä. Markiisitar de Listomère oli seuratapoja noudattava -suuren maailman nainen, joka ei koskaan ajatellut tarjota minulle -rahaa. Vanhana kuin katedraali, maalattuna kuin miniatyyrikuva ja -tuhlaavaisena ulkonaisessa esiintymisessään hän eli asunnossaan -ikäänkuin Ludvig XV ei olisikaan kuollut, eikä seurustellut kuin -vanhojen naisten ja aatelisherrain kanssa, kivettynyt seurapiiri, -jossa minä luulin olevani hautuumaalla. Ei kukaan lausunut minulle -mitään, enkä minä rohjennut puhua ensimäiseksi. Vihamieliset ja -kylmät katseet saattoivat minut häpeämään nuoruuttani, joka näytti -kaikille kiusalliselta. Tähän välinpitämättömyyteen minä perustin -juoneni onnistumisen aikoessani eräänä päivänä, heti päivällisen -jälkeen, pujahtaa katsomaan puupiirroskokoelmia. Kerran vistipeliin -antautuneena tätini ei enää kiinnittänyt huomiotansa minuun. -Jean, hänen kamaripalvelijansa, välitti vähät herra Lepitre'sta; -mutta tuo onneton päivällinen pitkittyi sitä mukaa, kuinka -vanhoja syöjät olivat ja kuinka viallisia heidän hammasrivinsä. -Vihdoin eräänä iltana, kahdeksan ja yhdeksän välillä, minä olin -päässyt porraskäytävään asti vapisten kuin Bianca Capello [eräs -venetsialaisnainen, joka pakeni rakastajansa kanssa Firenzeen ja -josta myöhemmin tuli Francesco di Medici'n puoliso. Suom. muist.] -pakopäivänään; mutta juuri kun portinvartija oli vetänyt nauhasta -avatakseen minulle portin, näin minä herra Lepitre'n ajoneuvot -kadulla ja kuulin tuon kunnon miehen kysyvän minua ahdashenkisellä -äänellään. Kolme kertaa asettui sattuma ratkaisevasti Palais-Royal'in -helvetin ja nuoruuteni paratiisin välille. Sinä päivänä, jolloin minä -päätin uhmata mitä vaaroja tahansa päästäkseni vapaaksi häpeästä, -jota tunsin ollessani kaksikymmentävuotias ja vielä tietämätön; -hetkellä, jolloin minä riistäydyin herra Lepitre'n seurasta hänen -noustessaan ajoneuvoihin, mikä oli vaikea tehtävä, sillä hän oli -paksu kuin Ludvig XVIII ja kompurajalkainen -- äitini saapui -postivaunuissa. Hänen katseensa pysähdytti minut ja minä olin kuin -lintu käärmeen edessä. Mikä sattuma saattoi hänet tielleni? Eikä -kuitenkaan mikään luonnollisempaa! Napoleon löi viimeisiä valttejaan; -isäni, aavistaen Bourbon'ien paluuta, saapui ilmoittamaan tästä -veljelleni, joka jo oli keisarivallan politiikan virkamiehiä. Hän -oli lähtenyt Tours'ista yhdessä äitini kanssa. Äitini oli ottanut -tehtäväkseen tuoda minut sinne turvaan vaaroilta, joita pääkaupunki -näytti tarjoavan niiden mielestä, jotka järkevästi harkitsivat -vihollisen liikkeitä. Muutamissa minuuteissa minä olin jättänyt -Pariisin, hetkellä, jolloin sen olemassaolo aikoi käydä minulle -turmiokkaaksi. Tukahutettuja haluja kuohuvan mielikuvituksen -myrskyt, alituisista kieltäymyksistä synkentyneen elämän ikävyys -olivat pakottaneet minut heittäytymään opintoihin, kuten kohtaloonsa -kyllästyneet ihmiset muinoin hautautuivat luostariin. Opiskelu -oli tullut minulle intohimoksi, joka saattoi käydä vaaralliseksi -kahlehtiessaan minua aikana, jolloin nuorten tulee jättäytyä -keväisten luonteidensa ihastuttavaan vilkkauteen. - -Tämä päältäpuolinen kuvaus nuoruudesta, jossa te voitte havaita -lukemattomia elegillisiä kohtia, oli välttämätön sen vaikutuksen -selville saamiseksi, mikä sillä oli minun tulevaisuuteeni. Yli -kahdenkymmenen vuoden ikäisenä, niin monien katkerien vaikutusten -koskettamana, minä olin vielä pieni, laiha ja kalpea. Minun sieluni, -joka oli täynnä tahtoa, taisteli ruumiin kanssa, joka oli näöltänsä -heikko, mutta joka, erään vanhan Tours'in lääkärin sanojen mukaan, -sai viimeistä karkaisuansa soveltuakseen rautaiseen luonteensävyyn. -Ruumiiltani lapsena ja ajatuksiltani vanhana minä olin lukenut ja -miettinyt niin paljon, että minä tunsin metafyysillisesti elämän -korkeudet hetkellä, jolloin minun oli koettava sen rotkoteiden -mutkaisia vaikeuksia ja sen tasankojen hiekkaisia polkuja. -Harvinaiset sattumat olivat jättäneet minun sieluni tuohon hurmaavaan -ajanjaksoon, jolloin sielun ensimäiset epäilykset alkavat, jolloin se -avautuu nautinnoille, jolloin kaikki on sille mieluista ja raikasta. -Minä olin työn pidentämän poikaiän ja hitaasti vihreitä oksiaan -työntävän miehuusiän välillä. Ei kukaan nuori mies ollut niin valmis -kuin minä tuntemaan ja rakastamaan. Jotta ymmärtäisitte täysin -kertomukseni, siirtäkää itsenne takaisin tuohon ihanaan aikaan, -jolloin huulet eivät lausu valheita, jolloin silmät ovat kirkkaat, -vaikka niitä verhoavat innon ja arkuuden ristiriidasta raskaat -silmäluomet, jolloin mieli ei taivu maailman kavaluuteen, jolloin -sydämen herkkyys on yhtä voimakas kuin ensimäisen tunteenliikutuksen -jalous. - -En kerro teille ollenkaan matkasta, jonka tein äitini kanssa -Pariisista Tours'iin. Hänen olemuksensa kylmyys ehkäisi hellyyteni -puhkeamisen. Joka kerta hevosta vaihdettaessa minä olin aikeissa -ruveta puhumaan; mutta yksi katse, yksi sana karkoitti älykkäästi -mietityt lauseet, joilla tahdoin alkaa. Orléans'issa, levollemenon -hetkenä, äitini moitti vaitioloani. Minä heittäydyin hänen -jalkoihinsa, syleilin hänen polviansa kuumia kyyneliä vuodattaen, -minä avasin hänelle hellyyttä uhkuvan sydämeni. Minä koetin vaikuttaa -häneen hiutuvan rakkauden innoittamalla puolustuspuheella, jonka -sävy olisi koskenut jonkun äitipuolenkin sisimpään. Äitini ei -vastannut minulle muuta kuin että näyttelin komediaa. Minä valitin -hänen välinpitämättömyyttänsä, hän kutsui minua luonnottomaksi -pojaksi. Sydäntäni kouristi niin, että minä Blois'sa juoksin -sillalle heittäytyäkseni Loire virtaan, mutta kaidepuun korkeus esti -itsemurhani. - -Saapuessani perille osottivat kaksi sisartani, jotka eivät minua -ollenkaan tunteneet, pikemmin hämmästystä kuin hellyyttä. Myöhemmin -he kuitenkin olivat suhteellisesti täynnä ystävyyttä minua -kohtaan. Huoneeni minä sain kolmanteen kerrokseen. Te käsitätte -tilani kurjuuden, jos sanon teille, ettei äitini jättänyt minulle, -kaksikymmenvuotiaalle nuorelle miehelle, muita liinavaatteita kuin ne -kuluneet, joita olin käyttänyt koulukodissa, ei muuta pukuvarastoa -kuin mitä minulla Pariisissa oli ollut. Minä saatoin juosta salin -toisesta päästä toiseen nostaakseni ylös hänen nenäliinansa, eikä -hän sanonut minulle muuta kuin tuollaisen kylmän kiitoksen, jonka -nainen suo palvelijalleen. Minun oli pidettävä häntä silmällä -voidakseni huomata, oliko hänen sydämessänsä kuohkeita kohtia, -joihin olisin voinut istuttaa jonkun rakkauden oksan, mutta en -nähnyt hänessä muuta kuin laihan ja kuivakiskoisen ylhäisen naisen, -leikittelevän, itsekkään ja pisteliään, kuten kaikki Listomère -suvun naiset, niillä kun häikäilemättömyys kuuluu myötäjäisiin. -Hänelle ei elämä ollut muuta kuin velvollisuuksien täyttämistä. -Kaikki kohtaamani kylmäluontoiset naiset pitivät velvollisuuksia -uskontona, kuten hän. Hän otti vastaan meidän ihailumme, kuten -pappi messusuitsutukset; vanhin veljeni näytti kokonaan kuluttaneen -loppuun sen rahtusen äidillisyyttä, mikä hänen sydämessänsä -oli. Hän pisteli meitä alinomaa purevalla ironiiallaan, joka on -sydämettömien ihmisten tavallinen ase, ja hän käytti sitä meitä -kohtaan, jotka olimme kykenemättömiä vastaamaan. Vaistomaiset -tunteet juurtuvat niin monihaaraisina ja tuo äidin persoonaan -kohdistuva pyhä kunnioitus, josta luopuminen tuottaisi turmiota, -ympäröi meitä niin monilla siteillä, että me, huolimatta noista -okaisista esteistä, yhä rakastimme häntä ylevässä erhetyksessä -siihen päivään asti, jolloin me pitemmälle elämässä päässeinä -aloimme itsenäisesti häntä arvostella. Tuona päivänä alkaa lasten -kosto. Heidän välinpitämättömyytensä, joka on syntynyt menneen -ajan pettymyksistä ja jota heidän niistä saamansa katkerat muistot -suurentavat, ulottuu hautaan asti. Äitini pelottava itsevaltius -karkoitti himokkaat aatteet, joita minä huimapäisesti olin ajatellut -tyydyttää Tours'issa. Minä vajosin epätoivoisesti isäni kirjastoon -ja aloin lukea kaikkia kirjoja, joita en tuntenut. Pitkät työpäiväni -vapauttivat minut joutumasta tekemisiin äitini kanssa, mutta ne -raskauttivat moraalista tilaani. Vanhempi sisareni, hän, joka on -naimisissa serkkumme markisi de Listomère'n kanssa, koetti joskus -lohduttaa minua, voimatta tyynnyttää sitä kiihtymystä, jonka vallassa -minä olin. Halusin kuolla. - -Minulle tuntemattomia suuria tapahtumia oli tulossa silloin. -Angoulême'n herttua, joka oli lähtenyt Bordeaux'sta yhdistyäkseen -Ludvig XVIII:een Pariisissa, sai matkallaan joka kaupungissa -noita kiihkeitä suosionosotuksia, jotka valtasivat vanhan Ranskan -Bourbon'ien palatessa. Touraine oli levottomassa liikkeessä -laillisten prinssiensä hyväksi, kaupunki kuohui, ikkunat olivat -liputetut, asukkaat juhlapuvuissa, juhlia valmistettiin, ja itse ilma -oli täynnä jotakin huumaavaa -- kaikki tuo herätti minussa halun -olla läsnä prinssin kunniaksi toimeenpannuissa tanssiaisissa. Kun -minä rohkenin ilmaista tämän toivomuksen äidilleni, joka silloin oli -liian sairas ottaakseen juhlaan osaa, suuttui hän kovin. Tulinko minä -Kongo'sta, koska en tiennyt mitään? Kuinka minä saatoin kuvitella, -ettei meidän perheemme olisi edustettuna tanssiaisissa? Kenen, ellei -minun oli sinne mentävä isäni ja veljeni poissaollessa? Olihan -minulla äiti, ja hän kyllä piti huolta lastensa onnesta. Tällä -hetkellä tuli poika, joka oli ollut ikäänkuin perheestä hyljätty, -tärkeäksi henkilöksi. Minä olin yhtä hämmästynyt merkityksestäni -kuin siitä ironisten päätelmien tulvasta, jolla äitini otti vastaan -pyyntöni. Tiedustelin sisariltani ja kuulin, että äitini, jota -tällaiset teatteritemput huvittivat, oli kovassa touhussa minun -puvustani. Yllätettynä näiden toimenpiteiden suurenmoisuudesta -ei ainoakaan Tours'in räätäleistä ottanut tehdäkseen minulle -pukineita. Äitini oli lähettänyt hakemaan kotiompelijatartansa, -joka maakunnan tavan mukaan osasi tehdä kaikkea neulomatyötä. -Vaaleansininen puku valmistettiin minulle joten kuten kaikessa -hiljaisuudessa. Silkkisukat ja uudet tanssikengät oli helppo saada; -liivit olivat liian lyhyet, mutta saatoin käyttää isäni liivejä; -ensi kertaa oli päälläni rinnuspaita, jonka röyhelöt paisuttivat -rintaani ja kietoutuivat kaulahuivini solmun ympäri. Kun minä -olin puettu, muistutin minä itseäni niin vähän, että sisarteni -kohteliaisuuksien rohkaisemana saatoin mennä kokoontuneiden -tourainelaisten eteen. Tukala yritys! Juhlaan oli kutsuttu liian -paljon väkeä, jotta kaikki olisivat voineet olla valituita. Hoikka -vartaloni oli minulle avuksi, minä pujottauduin erääseen Papion'in -talon puutarhaan pystytettyyn telttaan ja pääsin lähelle nojatuolia, -joka oli prinssin kunniaistuin. Kuumuus oli tukahduttava, ensimäinen -julkinen juhla, jossa minä olin läsnä, häikäisi minut loisteellaan, -punaisilla seinäverhoillaan, kullatuilla koristeillaan, puvuillaan ja -timanteillaan. Joukko miehiä ja naisia, jotka syöksyivät toisiansa -tungeksien ja törmäilivät toisiinsa pölypilven ympäröiminä, tyrkki -minua. Loistavat vaskitorvet ja sotilasmusiikin bourbonnelaiset -juhlasäveleet hukkuivat hurraahuutoihin: -- Eläköön Angoulême'n -herttua! eläköön kuningas! eläköön Bourbon'it! Tämä juhla oli -innostuksen purkaus, jossa jokainen koetti voittaa toisensa -raivokkaassa riennossa Bourbon'ein nousevaa aurinkoa kohden; se oli -todellista puolueitsekkyyttä, joka jätti minut kylmäksi, alensi -minua, saattoi minut syventymään itseeni. - -Tämä pyörre vei minua mukanaan kuin oljenkortta, ja minussa -syntyi lapsellinen halu olla Angoulême'n herttua, kuulua noihin -prinsseihin, jotka astelivat suunniltaan joutuneen yleisön edessä. -Tourainelaisen turhamainen kateus sytytti kunnianhimon, jota minun -luonteeni ja olosuhteet jalostuttivat. Kuka ei ole kadehtinut -tuota ihailua, jonka suurenmoisen toistumisen minä sain nähdä pari -kuukautta jälkeenpäin, kun koko Pariisi syöksyi keisaria vastaan -hänen palatessaan Elban saarelta? Tämä herruus massan yli, jonka -tunteet ja elämä purkautui kuin yhdestä sielusta, saattoi minut -äkkiä tavoittelemaan kunniaa, tuota papitarta, joka tänäpäivänä -saattaa perikatoon Ranskan, kuten muinoin druidipapit uhrasivat -gallialaiset. Lisäksi minä äkkiä tapasin naisen, joka oli lakkaamatta -kiihottava kunnianhimoisia aikeitani ja saattava ne huippuunsa -heittämällä minut kuningaskunnan sydämeen. Liiaksi arkana pyytääkseni -ketään tanssiin ja muuten peljäten hämmentäväni asentoja minä -luonnollisesti olin hyvin kömpelö, enkä tiennyt mitä tehdä. Hetkellä, -jolloin minä tunsin pahoinvointia paikallaan seisomisesta, johon -väkijoukossa on pakotettu, eräs upseeri astui jaloilleni, jotka -olivat turvonneet yhtä paljon kenkien ahtaudesta kuin kuumuudesta. -Tämä viimeinen harmi teki juhlan minulle vastenmieliseksi. Oli -mahdotonta mennä ulos, minä pakenin erääseen nurkkaan tyhjän penkin -päähän ja jäin istumaan silmät tuijottavina, liikkumattomana ja -jurona. Heiveröisen ulkonäköni pettämänä eräs nainen piti minua -lapsena, joka nukkumaisillaan odottaa äitinsä tuloa, ja istuutui -viereeni liikkeellä, jolla lintu laskeutuu pesäänsä. Heti minä tunsin -naistuoksun, joka saattoi sieluni säteilemään, kuten myöhemmin -itämaiden runous. Minä katsahdin naapuriini ja hämmästyin enemmän -kuin juhlasta. Jos olette oikein ymmärtänyt kuluneen elämäni, -voitte aavistaa ne tunteet, jotka pulppusivat sydämestäni. Silmäni -kiintyivät heti valkeisiin kaareviin hartioihin, joita vasten minä -olisin tahtonut painaa kasvojani; heikosti rusottaviin hartioihin, -jotka näyttivät punastuvan ikäänkuin ne olisivat ensimäistä kertaa -paljaina; kainoihin hartioihin, joilla oli sielu ja joiden hieno -pinta hohti valossa kuin silkkikudos. Nuo hartiat jakoi uurre, -jota myöten katseeni kulki, rohkeampana kuin käteni. Hänen päänsä -pienimmätkin yksityiskohdat olivat viehätyksiä, jotka herättivät -minussa sanomatonta iloa. Hänen välkkyvät hiuksensa olivat -samettipehmeän niskan yläpuolella sileiksi kammatut, kuten pienellä -tytöllä, ja mielikuvitukseni kulki noita vaikeita jakauksia myöten -kuin uusia polkuja; kaikki saattoi minut hämmennyksiin. Tultuani -vakuutetuksi, ettei kukaan minua nähnyt, minä painauduin hänen -selkäänsä vasten, kuin lapsi, joka heittäytyy äitinsä syliin, ja -suutelin hänen hartioitansa. Nainen päästi läpitunkevan huudon, -jonka kuulumisen soitto esti. Hän kääntyi, näki minut ja sanoi: -"Herra!" Ah! jos hän olisi sanonut: "Pikku ystäväiseni, mikä teidän -on!" olisin minä luultavasti tappanut hänet; mutta tuo _herra_ -sai kuumat kyyneleet puhkeamaan silmistäni. Minut kivetytti pyhää -vihastusta säkenöivä katse, ylevä pää, jota kaunisti tuhkanväristen -hiusten diadeemi, sopusointuinen hurmaavan selän kanssa. Loukatun -häveliäisyyden purppura hehkui hänen kasvoillaan, mutta samalla näkyi -niissä jo sellaisen naisen anteeksianto, joka ymmärtää mielettömyyden -puuskan ollessaan sen vaikuttimena ja aavistaa katumuksen kyynelissä -loputonta jumaloimista. Hän meni pois kuningattaren liikkein. Minä -huomasin silloin asemani naurettavuuden; vasta nyt minä älysin, että -olin puettu kuin savoialaisen apina. Häpesin itseäni. Minä jäin -paikoilleni aivan tyhmistyneenä, maistellen hedelmää, jonka olin -vastikään ryöstänyt, tuntien huulillani lämmön verestä, jota olin -hengittänyt, katumatta mitään ja seuraten katseillani tuota taivaasta -laskeutunutta naista. Kuumeen vallassa, jonka ensimäinen aistillinen -näkemys sydämessäni herätti, minä harhailin tyhjiksi jääneissä -tanssiaisissa, löytämättä tuntematontani. Minä palasin kotiin ja -asetuin levolle perinpohjaisesti muuttuneena. - -Uusi sielu, kirjavasiipinen sielu oli puhkaissut kotelonsa. Rakas -tähteni, jota minä olin ihaillut sinisissä lakeuksissa, oli pudonnut -alas ja tullut naiseksi säilyttäen kirkkautensa, säteilynsä ja -raikkautensa. Minä rakastin äkkiä tietämättä mitään rakkaudesta. -Eikö siinä ole jotain ihmeellistä, tuossa miehen kiihkeimmän tunteen -ensimäisessä purkauksessa? Minä olin kohdannut tätini salissa -muutamia kauniita naisia, mutta ei yksikään heistä tehnyt minuun -mitään vaikutusta. Onkohan siis olemassa hetki, tähtien liitto, -erityisten olosuhteiden yhtyminen, yksi ainoa naisten joukossa, -joka aiheuttaa yksinomaisen intohimon aikana, jolloin intohimo -kohdistuu sukupuoleen sen kokonaisuudessa? Ajatellessani, että -valittuni eli Touraine'ssa, minä hengitin nautinnolla ilmaa, minä -näin sen sinessä värin, jota minä en ole sen jälkeen enää nähnyt. -Vaikka olin sisällisesti ihastuksissani, näytin minä vakavasti -sairaalta ja äitini tunsi katumuksen sekaista pelkoa. Kuten eläimet, -jotka tuntevat onnettomuuden lähestyvän, minä lyykistyin puutarhan -nurkkaan unelmoimaan ryöstämästäni suudelmasta. Muutamia päiviä -noiden muistettavien tanssiaisten jälkeen äitini luuli työstä -luopumiseni, välinpitämättömyyteni, jolla minä suhtauduin hänen -painaviin katseisiinsa, hänen ironiansa tehottomuuden ja synkän -tilani johtuvan niistä luonnollisista käännekohdista, joita nuorilla -minun iälläni on. Maaseutu, tuo ikuinen parannus mielenliikutuksille, -joita lääketiede ei ollenkaan tunne, katsottiin minulle parhaimmaksi -keinoksi vapautua mielen haluttomuudesta. Äitini päätti, että minun -oli vietettävä muutamia päiviä Frapesle'ssa, linnassa, joka sijaitsi -Indre joen varrella Montbazon'in ja Azay-le-Rideau'n välillä, erään -hänen ystävänsä luona, jolle hän epäilemättä antoi salaisia ohjeita. -Päivänä, jolloin maaseudun ovet minulle avautuivat, minä olin uinut -niin pitkälti rakkauden merta, että olin kulkenut sen yli. En tiennyt -tuntemattomani nimeä; kuinka oli häntä nimitettävä, mistä oli -hänet löydettävissä, kenelle saatoin minä hänestä puhua? Luonteeni -arkuutta lisäsi vielä selittämätön pelko, joka valtaa nuoren sydämen -rakkauden ensi yrityksessä; se alkoi minussa melankolialla, joka on -toivottomien intohimojen merkki. En halunnut parempaa kuin saada -kulkea ja juosta vapaasti pitkin kenttiä. Tuolla lapsen rohkeudella, -joka ei epäile mitään, ja johon sisältyy, kuinka sanoisin, jotain -ritarillista, minä päätin tutkia kaikki Touraine'n linnat, jalkasin -kulkien ja lausuen joka kauniin pienen tornin nähdessäni: -- Tuolla -hän asuu! - -Eräänä torstai-aamuna minä siis läksin Tours'ista Saint-Eloy'n -tulliportin kautta, kuljin Saint-Sauveur sillan yli, saavuin -Poncher'hen nostaen nenääni joka talon kohdalla ja käännyin kulkemaan -pitkin Chinon'in tietä. Ensi kertaa elämässäni minä saatoin pysähtyä -puun alle, kulkea mieleni mukaan hitaasti tai nopeasti, kenenkään -minua kuulustelematta. Surkuteltava olento, jonka monenlainen -yksinvaltius on masentanut (rasittaahan se enemmän tai vähemmän -kaikkea nuoruutta), tuntee ensi kertaa vapaata tahtoaan käyttäessään, -kohdistuipa se vaikka vähäpätöisyyksiinkin, sielussaan jotakin -riemastuksen tapaista. Monet syyt yhdessä vaikuttivat, että tuo -päivä muodostui minulle ihastuttavaksi juhlaksi. Lapsuudessani eivät -kävelyretkeni vieneet minua peninkulmaa pitemmälle kaupungista. -Retkeni Pont-le-Voy'n ympäristössä samoin kuin Pariisissa eivät -olleet lainkaan turmelleet minulta maaseudun luonnonkauneuksia. Siitä -huolimatta oli minulle säilynyt elämäni ensimäisistä muistoista -tunne toursilaisen maiseman kauneudesta, johon minä olin tutustunut. -Vaikka seutujen runous oli minulle täydelleen uutta, olin minä -kuitenkin tietämättäni vaatelias, kuten ne, jotka tuntematta taiteen -käytännöllistä puolta, heti kohta kuvittelevat korkeimman päämäärän -saavuttamista. Ne, jotka kulkevat jalan tai hevosella Frapesle'n -linnaan, lyhentävät matkaa kulkemalla niin sanottujen Kaarle Suuren -nummien kautta. Nämä nummet, jotka ovat käyttämättömiä, sijaitsevat -sillä ylängöllä, joka erottaa Indre ja Cher jokien vesilaaksot -toisistaan, ja sinne vie oikotie Champy'sta. Nuo hiekkaiset -tasangot, jotka peninkulman matkan synkistyttävät mieltänne, -yhdistää pieni metsikkö Saché'n tiehen. Se vie siihen kuntaan, johon -Frapesle kuuluu. Tämä tie, joka yhtyy Chinon'in tiehen kaukana -Ballan'in toisella puolella, kulkee aaltomaista tasankoa pitkin -ilman merkittäviä käänteitä Artanne'n pieneen paikkakuntaan asti. -Siellä tulee näkyviin laakso, joka alkaa Montbazon'ista, päättyy -Loire jokeen ja näyttää ikäänkuin hypähtelevän kaksoiskukkuloille -rakennettujen linnojen alla. Suurenmoinen smaragdi-halkio, jonka -pohjalla virtasi Indre käärmeen kiemuroissa. Tuon laakson nähdessäni -minut valtasi aistillinen hämmästys, jota nummien ikävyys tai -matkan väsymys oli valmistanut. -- Jos tuo nainen, sukupuolensa -kukka, asuu jossakin maailman nurkassa, asuu hän varmaan täällä. -Näin ajatellessani minä nojauduin erästä pähkinäpuuta vasten, jonka -alla minä tuosta päivästä alkaen joka kerta levähdän palatessani -rakkaaseen laaksooni. Tuon puun alla, joka oli minun ajatusteni -uskottu, minä tein itselleni selkoa niistä muutoksista, joita minussa -oli tapahtunut matkaanlähtöpäivästä alkaen. _Hän_ asui siellä, -sydämeni ei ollut minua pettänyt. Ensimäinen linna, jonka minä -näin nummen rinteellä, oli hänen asuntonsa. Istuessani pähkinäpuun -suojassa välkehti keskipäivän aurinko hänen kattonsa liuskoissa -ja hänen ikkunaruuduissaan. Hänen pumpulihameensa näkyi valkeana -pisteenä katoksen alta viiniköynnöstarhassa. Hän oli, kuten te jo sen -tiedätte, vaikkette vielä mitään tiedä, _tuon laakson lilja_. Hän -kasvoi siellä taivasta varten ja täytti sen hyveidensä tuoksulla. Tuo -pitkä vesinauha, joka virtasi auringon säteissä vihreiden rantojen -välitse, nuo poppelirivit, jotka huojuvilla lehtikudoksillaan -koristivat rakkauden laaksoa, nuo tammet, jotka kohosivat -viinitarhojen välistä rinteillä, joita joki alati vaihtelevana -kiertää, nuo näköpiirit, jotka toisilleen vastaisina häipyivät -etäisyyteen, kaikki ilmaisi minulle ääretöntä rakkautta, rakkautta, -jonka sytyttäjä ja ylläpitäjä oli tuo vain tuokion näkemäni olento. -Jos te tahdotte nähdä luonnon kauniina ja neitseellisenä kuin -morsiamen, menkää tuohon laaksoon jonakin kevätpäivänä; jos te -tahdotte viihdyttää sydämenne verta vuotavia haavoja, palatkaa -sinne syksyn viimeisinä päivinä; keväällä kohottaa siellä rakkaus -siipensä taivasta kohden, syksyllä muistelee siellä sitä, mikä on -mennyttä eikä palaa. Sairaat keuhkot hengittävät siellä virkistävää -raikkautta; silmä lepää siellä kullankeltaisissa metsiköissä, jotka -painavat sieluun rauhaisaa surumielisyyttään. Tällä hetkellä antoivat -myllyt, jotka olivat Indre'n putouksien varsilla, äänen tuolle -kohisevalle laaksolle, poppelit keinuivat hymyillen, ei pilveäkään -ollut taivaalla, linnut lauloivat, heinäsirkat sirittivät, kaikki -oli säveltä. Älkää kysykö enää, miksi minä rakastan Touraine'a. -En rakasta sitä, kuten kehtoani, en kuten kosteikkoa erämaassa; -rakastan sitä kuin taiteilija rakastaa taidettaan; rakastan sitä -vähemmän kuin teitä, mutta ilman Touraine'a minä tuskin enää olisin -elossa. Tietämättäni miksi, kääntyivät silmäni jälleen tuohon -valkoiseen pisteeseen, naiseen joka loisti puutarhan keskellä -kuin loistaa pensaikossa kosketukselle arka konvolvuluskasvin -kellokukka. Liikutettuna minä laskeuduin alas tuon syvänteen pohjaan -ja näin pian kylän, jonka ylitsevuotavassa runotunnelmassani -havaitsin olevan ilman vertaista. Kuvitelkaa mielessänne kolme -myllyä viehättävän muotoisten saarten keskellä, jotka puuryhmien -seppelöiminä kohosivat vesikeitaasta; minkä muun nimen antaisi -tuolle niin elävälle ja värikkäälle vesikasvistolle, joka verhoaa -puron, kohoaa sen yläpuolelle, aaltoilee sen mukana, mukautuu sen -oikkuihin ja taipuu myllyjen rattaan ruoskiman veden riehuntaan! -Siellä täällä kohoaa sorakasoja, joihin vesi murtuu kimalteleviksi -kuohuviiruiksi. Amaryllis, ulpukka, vesililja, kaisla koristivat -rantoja suurenmoisella peitteellään. Lahoista puista kyhätty värisevä -silta, jonka arkut ovat kukkien peitossa ja jonka pehmeätä sammalta -ja tuoreita yrttejä kasvavat kaidepuut kallistuvat putoamatta puroon -päin; kuluneet ruuhet, kalastajien verkot, paimenen yksitoikkoinen -laulu, ankat, jotka soutivat saarien välissä tai kynivät itseään -karkeassa, Loiren kuljettamassa hiekassa; mylläripojat, jotka lakki -korvilla lastasivat muulejansa, kaikki nämä yksityisseikat antoivat -tälle kuvalle hämmästyttävän viehkeyden. Kuvitelkaa sillan toiselle -puolelle kaksi tai kolme maataloa, kyyhkyslakka, tunturikyyhkysiä, -kolmisenkymmentä puutarhojen ja kuusamia, jasmineja ja köynnöksiä -kasvavien aitojen erottamaa mökkiä; lisäksi kukkiva lantakasa joka -portin eteen, kanoja ja kukkoja teille -- kas siinä Pont-du-Ruan'in -kylä, ihana kylä, jonka ylitse kohoaa vanha tyypillinen kirkko, -ristiretkien ajoilta, sellainen, joita maalarit etsivät tauluihinsa. -Reunustakaa kaikki tämä vanhoilla pähkinäpuilla, nuorilla, vaalean -kultalehtisillä poppeleilla, asettakaa somia tehtaita pitkien -tasankojen keskelle, joissa silmä hukkuu höyryyn ja savuun, ja te -saatte käsityksen yhdestä tämän kauniin maan tuhansista näköaloista. -Minä seurasin Saché'n tietä vasemmalle päin purosta pitäen tarkkaan -silmällä kukkuloita, jotka olivat vastakkaisella rannalla. Lopulta -minä osuin satavuotisten puiden kaunistamaan puistoon, josta arvasin -olevani Frapesle'n linnassa. Minä saavuin täsmälleen hetkellä, -jolloin kello soi aamiaiselle. Aterian jälkeen isäntäni, joka -ei voinut epäillä minun tulleen jalkaisin Tours'ista, vei minut -katsomaan maittensa ympäristöjä, joista minä joka paikassa näin -laakson kaikissa sen muodoissa; täällä vilaukselta, tuolla kokonaan. -Silmäni kiintyivät usein Loiren kultaviirun vetäminä taivaanrantaan, -jossa pilvet ajelivat toisiaan. Ne muodostivat haaveellisia kuvioita, -jotka tuulen mukana pakenivat. Noustessani erästä harjannetta minä -ensimäistä kertaa ihailin Azay'n linnaa, särmikästä Indre joen -kiinnittämää timanttia, joka kohosi kukkien peittämillä paaluilla. -Sitten minä näin eräässä syvänteessä Saché'n linnan romantilliset -rakennukset, tuon melankolisen ja sopusuhtaisen paikan, joka on -liian synkkä pintapuolisille ihmisille, mutta rakas surumielisen -runoilijan sielulle. Myöhemminkin minä rakastin sen hiljaisuutta, sen -suuria, valkopartaisia puita ja tuon yksinäisen laakson omituista -salaperäisyyttä. Mutta joka kerta, kun katseeni osui viereisellä -rinteellä olevaan sievään linnaan, jonka ensiksi olin huomannut, -pysähdyin minä sitä ihaillen tarkastamaan. - --- Kas! sanoi isäntäni minulle lukien silmistäni yhden -noista sykähtelevistä toiveista, joita minun iälläni niin -teeskentelemättömästi ilmaistaan, te aavistatte jo kaukaa kauniin -naisen, kuten koira vainuaa otuksen. - -En pitänyt tuosta viimeisestä sanasta, mutta kysyin linnan ja sen -omistajan nimeä. - --- Se on Clochegourde, sanoi hän, kaunis rakennus, jonka omistaa -kreivi de Mortsauf, vanhan touraine'laisen suvun edustaja. Suvun -menestys sai alkunsa Ludvig XI:stä ja sen nimi ilmaisee tapauksen, -joka sille tuotti sen vaakunan ja maineen. Se polveutuu miehestä, -joka jäi eloon hirttämisen jälkeen. Mortsauf suku kantaakin -kultavaakunaa, johon on kuvattu musta hirsipuiden muodostama risti -ja sen keskelle kultainen liljankukka ynnä tunnuslause: Jumala -varjelkoon Kuningasta meidän Herraamme. Kreivi asettui tälle -tilalle maanpaosta palattuaan. Hän sai tämän omaisuuden vaimoltaan, -entiseltä neiti de Lenoncourt'ilta, joka kuuluu Lenoncourt--Givry -sukuun. Tämä sammuu, sillä rouva de Mortsauf on ainoa tytär. -Perheen vähäinen omaisuus ja nimien kuuluisuus ovat niin suuressa -ristiriidassa keskenään, että herra ja rouva de Mortsauf asuvat alati -Clochegourde'ssa näkemättä ketään, johtuipa se sitten joko ylpeydestä -tai välttämättömyydestä Tähän asti on heidän eristäytymistänsä -voitu selittää Bourbon'eihin liittymisestä johtuneeksi, mutta mini -epäilen, muuttaako kuninkaan paluu heidän elintapaansa. Asettuessani -tänne viime vuonna minä tein heille kohteliaisuusvierailun. He -vastasivat siihen ja kutsuivat meidät päivällisille. Talvi erotti -meidät muutamiksi kuukausiksi ja lisäksi poliittiset tapahtumat ovat -hidastuttaneet vierailun uudistumista; olen vasta vähän aikaa ollut -Frapesle'ssa. Rouva de Mortsauf on nainen, joka kaikkialla voisi olla -ensimäinen. - --- Käykö hän usein Tours'issa? - --- Hän ei käy siellä koskaan. Niin, sanoi hän oikaisten puhettansa, -rouva de Mortsauf kävi siellä viimeksi Angoulême'n herttuan -tullessa kaupunkiin. Herttua osotti sangen suurta suosiota herra de -Mortsauf'ille. - --- Se on hän! huudahdin minä. - --- Kuka hän? - --- Nainen, jolla on kauniit hartiat. - --- Touraine'ssa on paljon naisia, joilla on kauniit hartiat, sanoi -hän nauraen. Mutta ellette ole väsynyt, voimme mennä joen yli ja -nousta Clochegourde'en. Siellä voitte ottaa selville, tunnetteko -jälleen kauniit hartianne. - -Minä myönnyin punastuen ilosta ja häpeästä. Neljässä tunnissa me -saavuimme pienelle linnalle, jota silmäni jo kauan olivat hyväilleet. -Tuo rakennus, joka näyttää kauniilta maisemassa, oli todellakin -vaatimaton. Siinä oli viisi ikkunaa julkipuolella; kukin niistä -ikkunoista, jotka olivat eteläisen fasadin päässä, ulkoni muusta -rakennuksesta noin kaksi syltä, ja tämän rakennustaiteellisen tempun -avulla olivat ne kahden paviljongin näköisiä, siten kaunistaen -rakennusta. Keskimäinen ikkunoista oli ovena ja siitä päästiin -kaksoisportaita myöten pengermiksi järjestettyyn puutarhaan, joka -ulottui erääseen kapeaan niittyyn Indre'n varrella. Vaikka yleinen -tie erottaa tuon niityn viimeisestä puutarhan pengermästä, jota -varjostaa akaasioiden ja jaappanilaisten kiiltopuiden reunustama -käytävä, näyttää se kuitenkin puutarhan osalta, sillä tien tekee -yhdeltä puolen syväksi puutarhan penger ja toiselta puolen sitä -reunustaa normandilainen aita. Hyvin viljellyt rinteet asumuksen -ja joen välillä olivat tarpeeksi laajat estämään veden läheisyyden -tuottamia ikävyyksiä ryöstämättä kuitenkaan sen viehätystä. -Taloon kuului vielä vaunuvajoja, talleja, säilytyshuoneita ja -keittiöitä, joiden eri ovet oli kaavailtu holvikaarten malliin. -Katot olivat sirosti kulmioituja ja taitteilla koristettuja, -ikkunoiden puitteet veistoksilla kaunistetut ja niiden päädyissä -lyijykukkia. Vallankumouksen aikana ränstymään päässyt ulkokatto -oli matalista, punertavista sammalista syntyneen ruosteen vallassa. -Ulkoportaiden lasioven yläpuolella oli kellotorni, johon oli -veistetty Blamont-Chauvry'n vaakuna: _pinta nelijakoinen, oikealla ja -vasemmalla puolella kullan ja ihonvärinen koura, kumpaisessakin musta -keihäs, jotka suuntautuvat ristikkäin_. Tunnuslause: _Nähkää tämä, -kukaan älköön koskeko!_ vaikutti minuun voimakkaasti. Kannattimet, -joina oli korppikotka ja kultakahlein sidottu lohikäärme, olivat -erittäin vaikuttavia veistoksia. Vallankumous oli hävittänyt herttuan -kruunun ja kypärinkoristeen, jonka muodosti kultahedelmäinen palmu. - -Nämä seikat antoivat hienon näön tuolle pienelle linnalle, joka -oli taitehikkaasti valmistettu kuin kukka ja näytti olevan aivan -kuin irti maasta. Laaksosta nähtynä näytti alin kerros ensimäiseltä -kerrokselta, mutta pihan puolelta se oli samalla tasolla kuin leveä -hiekkakäytävä, joka johti useampien kukkalavojen kaunistamalle -nurmikentälle. Oikealla ja vasemmalla kiersivät rakennusta -viinitarhat, puutarhat ja muutamat jyrkät pähkinäpuita kasvavat -rinteet. Ne ulottuivat aina Indre'n rannoille, joita tässä kohden -reunusti itse luonnon värittämä vehreävivahduksinen puisto. -Noustessani Clochegourde'en vievää tietä minä ihailin noita niin -hyvin järjesteltyjä ryhmiä, minä hengitin onnellisuutta huokuvaa -ilmaa. Onkohan moraalisella luonnolla, kuten fyysilliselläkin, -tuo sähköinen välityskyky ja nuo nopeat lämpömäärän muutokset? -Salaperäiset tapaukset, joita minä lähenin ja joiden tuli -ainiaaksi muodostaa sydämeni, saattoivat sen vavahtelemaan, kuten -eläimet ilostuvat vainutessaan kaunista ilmaa. Tuolta elämälleni -niin tärkeältä päivältä ei puuttunut mitään, mikä voi kohottaa -juhlatunnelmaa. Luonto oli kaunistanut itsensä kuin nainen, joka -käy rakastettuansa kohtaamaan. Minun sieluni oli ensimäistä kertaa -kuullut sen ääntä, minun silmäni olivat ihailleet sitä yhtä uhkuvana -ja vaihtelevana kuin minä se esiintyi minulle kouluajan unelmissani, -joista olen teille muutamilla sanoilla puhunut, riittämättömillä -ilmaisemaan niiden vaikutusta. Ne ovat olleet minulle -ilmestyskirjana, josta olen elämäni vertauksellisesti edeltäkäsin -lukenut. Jokainen tapaus, onnellinen tai onneton, piirtyy siihen -kummallisina kuvina, suhteina, jotka ainoastaan sielu voi nähdä. - -Me kuljimme etupihan poikki, jota ympäröi maanviljelykseen -tarpeelliset rakennukset, riihi, viininpuserrus-huone, navetta, -tallit. Vahtikoiran haukunnan ilmoittamana eräs palvelija tuli -meitä vastaan ja sanoi meille, että herra kreivi, joka jo aamulla -oli mennyt Azay'hen, oli epäilemättä pian palaava, ja että rouva -kreivitär oli kotona. Isäntäni katsahti minuun. Minä vapisin pelosta, -ettei hän tahtoisi tervehtiä rouva de Mortsauf'ia, tämän puolison -poissaollessa, mutta hän pyysi palvelijan ilmoittamaan meidät. Lapsen -kiihkeydellä minä kiiruhdin pitkään etehiseen, joka kulki talon läpi. - --- Astukaa sisään, hyvät herrat, sanoi silloin kullanheleä ääni. - -Vaikka rouva de Mortsauf ei ollut lausunut kuin yhden sanan -tanssiaisissa, tunsin minä hänen äänensä. Se tunki minun sieluuni -ja täytti sen, kuten auringonsäde täyttää ja kultaa vankikomeron. -Ajatellessani, että hän saattoi muistaa minun näköni, minä tahdoin -paeta; siihen ei ollut enää aikaa, hän ilmestyi oven kynnykselle, -meidän silmämme kohtasivat toisensa. En tiedä, kumpi meistä enimmän -punastui. Liiaksi hämmentyneenä mitään sanoakseen, hän palasi jälleen -kirjo-ompeluksensa ääreen istumaan, sittenkun palvelija oli vetänyt -esiin kaksi nojatuolia. Hän täydensi neulanvetoaan peittääkseen -vaikenemistaan, laski muutamia pisteitä ja käänsi päänsä, joka oli -samalla kertaa sekä suloinen että jalo, herra de Chessel'in puoleen -kysyen häneltä, mitä onnellista tapahtumaa hänen oli kiitettävä -vierailusta. Vaikka hän oli utelias tietämään, kuka minä olin, ei -hän katsonut meihin kumpaankaan. Hänen silmänsä olivat pysyvästi -kiintyneet jokeen. Mutta tavasta, jolla hän kuunteli, te olisitte -sanoneet, että hän, kuten sokeat, osasi tuntea sielun liikutukset -sanojen huomaamattomista koroista. Ja se oli totta. Herra de Chessel -sanoi minun nimeni ja kertoi vaiheistani. Minä olin muutamia -kuukausia sitten saapunut Tours'iin, jonne vanhempani olivat minut -ottaneet luokseen sodan uhatessa Pariisia. Touraine'n lapsena -ja Touraine'a tuntemattomana kreivitär näki minussa liiallisen -työn heikontaman nuoren miehen, joka oli lähetetty Frapesle'en -virkistymään. Hän oli näyttänyt minulle maitansa, minä kun olin -täällä ensi kertaa. Vasta mäenrinteen juurella minä olin kertonut -hänelle matkani Tours'ista Frapesle'en. Peloissaan heikon terveyteni -vuoksi hän oli rohjennut tulla Clochegourde'en ajatellen että -kreivitär sallisi minun siellä levähtää. Herra de Chessel lausui -totuuden, mutta tämä onnellinen sattuma näytti niin etsityltä, että -rouva de Mortsauf'ille jäi epäilyksen aiheita. Hän käänsi minuun -kylmän ja ankaran katseen, joka saattoi minut luomaan alas silmäni -niin hyvin jostakin nöyryytyksen tunteesta kuin kätkeäkseni silmiini -puhjenneita kyyneleitä. Mahtava linnanvaltijatar näki otsani olevan -hiessä; ehkäpä hän myöskin aavisti kyyneleet, sillä hän tarjosi -minulle mitä minä tarvitsin, ilmaisten lohduttavaa hyvyyttä, joka vei -minulta sanat. Minä punastuin kuin virheestä tavattu nuori tyttö ja -vastasin värähtelevällä vanhuksen äänellä: - --- Kaikki mitä minä toivon, lausuin minä hänelle kohottaen katseeni -hänen silmiinsä, jotka minä kohtasin toisen kerran, mutta vain -salamanlyhyen hetken, on, ettei minun tarvitsisi lähteä takaisin -täältä. Olen niin väsymyksen uuvuttama, että tuskin jaksaisin kävellä. - --- Miksi te epäilette meidän kauniin maakuntamme vieraanvaraisuutta? -sanoi hän minulle. Myönnätte meille epäilemättä ilon syödä -päivällistä Clochegourde'ssa? lisäsi hän kääntyen naapurinsa puoleen. - -Minä loin suojelijaani niin monia rukouksia sisältävän katseen, että -hän hankkiutui hyväksymään tuon tarjouksen, vaikka sen muoto vaati -kieltäytymistä. Suuren mailman tottumus auttoi herra de Chessel'iä -erottamaan nuo vivahteet, mutta kokemattomana nuorukaisena minä -uskoin niin vahvasti kauniin naisen sanojen ja ajatusten yhteyteen, -että olin hyvin hämmästynyt, kun isäntäni illalla palatessamme -sanoi minulle: -- Minä jäin, koska te olitte kuolla halusta, mutta -jos te ette saa asioita paremmalle kannalle, rikkoutuvat ehkä -välini naapureihini. -- Tuo _jos te ette saa asioita paremmalle -kannalle_ saattoi minut pitkiin unelmiin. Jos minä miellytin rouva de -Mortsauf'ia ei hän voinut osottaa nurjaa mieltä sitä kohtaan, joka -oli tuonut minut hänen luoksensa. Herra de Chessel otaksui minun -omaavan miellyttämiskykyä, olihan se samaa kuin antaa sitä minulle. -Tämä selitys vahvisti toiveitani, hetkellä, jolloin minä tarvitsin -apua. - --- Pyyntönne näyttää vaikealta, vastasi isäntäni, rouva de Chessel -odottaa meitä. - --- Saahan hän olla kaikki päivät teidän kanssanne, sanoi kreivitär, -ja voimme hänelle ilmoittaa. Onko hän yksin? - --- Apotti de Quélus on hänen luonansa. - --- Siispä, sanoi hän nousten soittamaan kelloa, te syötte päivällistä -kanssamme. - -Tällä kertaa herra de Chessel uskoi hänen todellakin olevan suoran -ja loi minuun onnittelevia katseita. Heti kun olin varma siitä, -että sain viettää tuon katon alla yhden illan, tuntui ikuisuus -lähestyvän minua. Monelle onnettomalle olennolle on huominen -merkityksetön sana, ja minä kuuluin silloin niiden joukkoon, jotka -eivät vähintäkään usko seuraavaan päivään. Kun minulla oli muutamia -hetkiä käytettävänäni, sisällytin minä niihin kokonaisen nautintojen -elämän. Rouva de Mortsauf alkoi puhua maista, elonkorjuusta ja -viiniköynnöksistä, keskustelu, joka oli minulle vierasta. Talon -rouvan puolelta todistaa tällainen menettely joko kasvatuksen -puutetta tai halveksumista sitä kohtaan, jonka hän näin asettaa -aivan kuin keskustelun syrjään; kreivittärellä se kuitenkin oli -hämmennystä. Minä luulin ensiksi, että hän tahtoi kohdella minua -lapsena; minä kadehdin kolmekymmenvuotiaiden miesten etuoikeutta, -jonka nojalla herra de Chessel saattoi keskustella kreivittären -kanssa vakavista asioista, joista minä en ymmärtänyt mitään; minä -kiusasin itseäni ajattelemalla, että kaikki oli tarkoitettu hänelle. -Vielä muutamia kuukausia ja minä tiesin, kuinka merkitsevä on naisen -vaitiolo ja kuinka paljon ajatuksia peittää hajanainen keskustelu. -Koetin ensin asettua nojatuolissani niin mukavasti kuin suinkin, -sitten minä huomasin asemani edut heittäytyessäni kuuntelemaan -kreivittären lumoavaa ääntä. Hänen sielunsa henkäys ilmeni tavujen -lausunnassa, kuten ääni jakautuu huilun soittoreijissä; se huokui -aaltoilevana korvaan ja kiirehti veren toimintaa. Hänen tapansa -lausua _i_-päätteitä kuului lintujen laululta, _ch_ oli hänen -suussansa kuin hyväily ja huolitellut _t_-kirjaimet todistivat -sydämen itsevaltiutta. Hän laajensi siten tietämättään sanojen -sisällystä ja vei kuulijan sielun yli-inhimilliseen maailmaan. -Kuinka monta kertaa minä pitkitinkään keskustelua, jonka muuten -olisin saattanut lopettaa; kuinka monta kertaa väittelin ilman syytä -saadakseni kuulla noita ihmisäänen konsertteja, hengittääkseni ilmaa, -joka kävi hänen sielukkailta huuliltaan, syleilläkseni tuota sanojen -valkeutta tulisuudella, jolla minä olisin puristanut kreivitärtä -rintaani vasten. Mikä pääskysen iloinen viserrys, kun hän nauroi! -mikä ystäviään kutsuvan joutsenen ääni, kun hän puhui suruistaan! -Tarkastelin kreivitärtä hänen huomaamattansa. Katseeni lepäsi -hekumoiden kauniissa puhujassa. Se pusersi hänen vartaloaan, suuteli -hänen jalkojaan ja piti leikkiä hänen hiuskiehkuroissaan. Minut -valtasi kuitenkin pelko, jonka ymmärtävät ne, jotka omassa elämässään -ovat tunteneet todellisen intohimon rajattomia iloja. Pelkäsin, että -hän yllättäisi minun silmäni kiintyneinä hänen hartioihinsa, joita -minä olin niin tulisesti suudellut. Tämä pelko lisäsi kiusausta. -Minä lankesin, minä katsoin niitä! Silmäni tunkeutui kankaan läpi, -minä näin kesakkopilkun, joka ilmaisi hänen kauniin selkäuurteensa -lähtökohtaa. Se oli kuin maitoon pudonnut kärpänen, ja tanssiaisista -lähtien se loisti joka ilta noissa siimeksissä, joissa nuorten uni -virtaa, nuorten, joiden mielikuvitus on hehkuva ja elämä puhdas. - -Minä voisin luonnostaa teille pääpiirteet jotka kaikkien katseille -ilmaisisivat kreivittären; mutta vaikkapa piirros olisi mitä -sattuvin, niin lämpiminkään väri ei kuitenkaan riittäisi vielä -mihinkään. Hänen kasvonsa olivat noita kasvoja, joiden kuvaamiseen -vaaditaan verratonta taituria, sellaista, jonka käsi osaa maalata -sisäisen tulen heijastuksen ja joka osaa saada esille tuon utuisen -kirkkauden, joka pakenee tutkimusta ja jota sana ei ilmaise, mutta -jonka rakastaja näkee. Hänen hienot, tuhkanharmaat hiuksensa -ilmaisivat usein sattuvia kärsimyksiä, joita epäilemättä aiheutti -veren äkilliset nousut päähän. Hänen kaareva, ulkoneva otsansa, joka -muistutti Mona Lisan otsaa, näytti olevan täynnä ilmaisemattomia -aatteita, pidätettyjä tunteita, katkeriin vesiin vajonneita kukkia. -Hänen vihertävissä, ruskeapilkkuisissa silmissään oli alati raukea -ilme. Mutta jos oli kysymys hänen lapsistaan, jos hän sattui -laskemaan valloilleen noita ilon ja tuskan voimakkaita purkauksia, -jotka ovat niin harvinaisia kohtaloonsa alistuneiden naisten -elämässä, silloin hänen silmistänsä välkehti ylevä loiste, joka -näytti liekehtivän ja kuivaavan elämän lähteitä. Noiden silmien -salamathan olivat pakottaneet minut kyyneliin silloin kun hän antoi -pelottavan halveksumisensa käydä ylitseni, ja ne olivat riittäviä -painamaan alas rohkeimmatkin silmäluomet. Kreikkalainen nenä, kuin -Feidiaan muovailema, yhdistyi kaarevin sivuin hienosti poimuileviin -huuliin. Se loi henkevyyttä hänen soikeille kasvoilleen, joiden iho -valkean kameliakudoksen kaltaisena rusotti poskipäissä viehättävin -ruusuvärein. Hänen ruumiinsa täytelyys ei turmellut vartalon -kauneutta eikä pyöreyttä, niin että sen muoto oli viehättävä, -joskin verhottu. Te saatte heti käsityksen tuosta täydellisyydestä, -kun tiedätte, että nuo häikäisevät aarteet, jotka olivat minut -lumonneet, näyttivät liittyvän kyynärvarsiin ilman mitään poimuja. -Hänen päänsä alaosassa ei ollut ollenkaan noita uurteita, jotka -saattavat muutamien naisten päät muistuttamaan puiden runkoja; -lihaksissa ei näkynyt mitään jänteitä, ja kaikki viivat pyöristyivät -taipuisuudella, joka saattoi epätoivoon niin katseen kuin siveltimen. -Ihountuvat kulkivat tuskin huomattavina pitkin hänen poskiaan ja -niskaansa ja antoivat iholle silkinhienon tunnun. Hänen pienet, hyvin -muodostuneet korvansa olivat hänen omien sanojensa mukaan samalla -kertaa sekä orjan että äidin korvat. Myöhemmin, kun minä omistin -hänen sydämensä, sanoi hän minulle: "Kas tuossa herra de Mortsauf!" -Ja hän oli oikeassa, vaikkakaan minä herkkäkuuloisuudessani en sitä -vielä vähääkään kuullut. Hänen käsivartensa olivat kauniit, hänen -kaarevasormiset kätensä pitkät ja hänen sormenpäänsä kapeat, kuten -antiikkisissa kuvapatsaissa. Minä en miellyttäisi teitä antaessani -etusijan mieluummin soukalle kuin pyöreälle vartalolle, ellette olisi -poikkeus. Pyöreä vartalo merkitsee voimaa, mutta sellaiset naiset -ovat vallanhimoisia, oikullisia ja enemmän aistillisia kuin helliä. -Soukkavartaloiset naiset sitävastoin ovat uskollisia, hienotunteisia -ja melankoliaan taipuvaisia; he ovat naisellisempia kuin nuo toiset. -Hoikka vartalo on notkea ja pehmeä, pyöreä vartalo taipumaton ja -luule vainen. Te tiedätte nyt minkä näköinen hän oli. Hänellä oli -tuollainen hienon ja säädyllisen naisen jalka, joka astuu vähän, -väsyy nopeasti ja ilahuttaa silmää pilkistäessään esiin hameen -helmoista. Vaikka hän oli kahden lapsen äiti, en minä ole koskaan -hänen sukupuolessaan tavannut nuorempaa tyttöä kuin hän. Hänen -näkönsä ilmaisi teeskentelemättömyyttä, johon oli yhdistynyt jotain -niin sanoakseni hämmennystä ja uneksivaisuutta. Hän veti puoleensa, -kuten maalaria vetää kuva, johon hänen neronsa on kiinnittänyt -kokonaisen tunne-maailman. Näitä näkyviä ominaisuuksia ei voida -muutoin ilmaista kuin vertauksilla. Muistelkaa noita kanervia, -joita me poimimme palatessamme villa Diodati'sta, niiden villiä ja -puhdasta tuoksua, tuota kukkaa, jonka mustaa ja punaista väriä te -niin ylistitte, ja te aavistatte, kuinka tuo nainen saattoi olla -aistikas kaukana maailmasta, luonnollinen ilmaisuissaan, samalla -kertaa sekä ruusuinen että tumma. Hänen ruumiillansa oli tuo vehreys, -jota me ihailemme vasta puhjenneissa lehdissä, hänen sielullansa -oli luonnonihmisen syvä ytimekkäisyys. Hän oli lapsi tunteiltaan, -vakava kärsimyksiltään, linnanrouva ja neito. Hän ihastutti myöskin -teeskentelemättömillä eleillään, tavoillaan istuutua, nousta, -vaieta, lausua joku sana. Hän piti tavallisesti ajatuksensa koossa, -tarkkaavaisena kuin vahtisotamies, jonka vastuulla on kaikkien -menestys ja joka tähystelee vaaraa, mutta joskus häneltä kuitenkin -pääsi hymyily. Se toi julki hänen luonteensa iloisuuden, jonka elämä -oli pakottanut hänet hautaamaan. Hänen viehättelystänsä oli tullut -mysteerio. Hän saattoi uneksimaan sen sijaan että olisi synnyttänyt -tuota liehittelevää huomaavaisuutta, johon naiset houkuttelevat. Hän -antoi nähdä heleästi liekehtivän ensimäisen luontonsa, ensimäiset -kirkkaat unelmansa, kuten nähdään taivas pilvien lomitse. Tämä -tiedoton paljastus teki miettiväiseksi ne, jotka eivät tunteneet -itsessään himojen tulen kuluttamaa sisäistä kyyneltä. Hänen -liikkeidensä ja etenkin hänen katseidensa harvinaisuus (paitsi -lapsiinsa hän ei yleensä katsonut kehenkään) antoi uskomatonta -juhlallisuutta kaikelle, mitä hän teki ja sanoi, hänen tehdessään -tai sanoessaan jotain tuolla ilmeellä, jonka naiset osaavat ottaa -hetkellä, jolloin he tunnustuksellaan saattavat arvokkuutensa -vaaraan. Tuona päivänä rouva de Mortsauf'illa oli päällään -monijuovainen ruusuvärinen hame, leveäpäärmeinen poimukaulus, musta -vyö ja samanväriset kengät. Hänen hiuksiansa, jotka yksinkertaisesti -oli kierretty pään päälle, piti koossa kilpikonnankuorinen kampa. - -Tällainen on tuo lupaamani epätäydellinen luonnos. Hänen sielunsa -pysyvä vaikutus hänen omaisiinsa, se ravitseva ydinmehu, joka hänestä -vuoti, kuten aurinko vuodattaa valoansa, hänen sisin olemuksensa, -hänen mielialansa kirkkaina hetkinä, hänen alistuvaisuutensa -pilvisinä päivinä, sanalla sanoen kaikki nuo elämän käänteet, joissa -luonne tulee julki, riippuvat, kuten taivaan ilmiöt, odottamattomista -ja häilyvistä seikoista, joilla ei ole muuta yhteistä keskenänsä -kuin perusta, josta ne saavat alkunsa. Niiden kuvaus liittyy -välttämättömästi tähän kertomukseen, josta on tuleva todellinen -perhe-epopea, yhtä suuriarvoinen viisaalle, kuin mitä murhenäytelmät -ovat kansalle. Se tulee kiinnittämään teidän mieltänne niin hyvin -sen osan vuoksi, mikä minulla siinä on, kuin yhtäläisyydellään niin -monien naiskohtaloiden kanssa. - -Kaikella Clochegourde'ssa oli oikein englantilaisen säädyllisyyden -leima. Sali, jossa kreivitär istui, oli täydelleen paneloitu ja -maalattu kaksivärisellä harmaalla. Uunia koristi mahonkijalustaisen -lasikuvun sisään asetettu kello ja kaksi kultajuovaista, -kanervankukilla täytenä valkoista maljaa. Peilipöydällä oli -lamppu. Vastapäätä uunia oli lautapeli. Kaksi leveätä puuvillaista -uutimenpidintä kiinnitti ripsuttomia, valkeasta puuvillakankaasta -tehtyjä ikkunaverhoja. Harmaat, vihreällä nauhalla reunustetut -päälliset peittivät istuimia. Tuossa yksinkertaisuudessa oli -suuruutta. Ei mikään sittemmin näkemäni huoneusto ole vaikuttanut -minussa niin hedelmällisiä, niin versovia tunteita, kuin ne, mitä -minä sain tuossa Clochegourdje'n salissa. Se oli rauhallinen ja -hillitty, kuten kreivittären elämä, ja siitä saattoi aavistaa hänen -toimiensa luostarimaista säännöllisyyttä. Suurin osa aatteistani, -vieläpä kaikkein rohkeimmat tieteen tai politiikan alalta, ovat -syntyneet siellä, kuten tuoksut lähtevät kukista. Siellä viheriöitsi -tuo tuntematon kasvi, joka siroitti minuun hedelmällistä pölyään, -siellä säteili auringon lämpö, joka kehitti minun hyviä ja ehkäisi -minun huonoja ominaisuuksiani. Ikkunasta näkyi laakso, sitten -kukkula, jolla Pont-de-Ruan levitteleikse, aina Azay'n linnaan -asti vastaisen rannan kaarrelmia myöten, joille Frapesle'n tornit -antoivat vaihtelua; lisäksi vielä kirkko, kauppala ja Saché'n vanha -aatelishovi, jonka rakennuksilta oli laaja näköala ruohokenttien yli. -Sopusoinnussa tuon rauhallisen elämän kanssa, jota eivät häirinneet -muut kuin perheen aiheuttamat liikutukset, nuo seudut välittivät -hänen sieluunsa omaa kirkkauttaan. Jos minä olisin ensimäistä -kertaa kohdannut hänet täällä kreivin ja lapsiensa keskuudessa, -tapaamatta häntä häikäisevänä tanssiaispuvussa, en olisi häneltä -ryöstänyt tuota huimaa suudelmaa, jota minä nyt kaduin, luullen että -se hävittäisi rakkauteni tulevaisuuden. Ei, synkässä tilassani, -johon onnettomuus minut oli asettanut, minä olisin taivuttanut -polveni, olisin suudellut hänen kenkiänsä, jättänyt niihin ehkä -muutamia kyyneleitä ja mennyt heittäytymään Indre'en. Mutta kun -minä olin tuntenut hänen ihonsa raikkaan jasminituoksun ja juonut -maitoa tästä rakkauden täyttämästä maljasta, sain minä sieluuni -ihmisnautintojen maun ja toivon. Minä tahdoin elää ja odottaa -nautinnon hetkeä, kuten villi vaanii koston hetkeä. Minä tahdoin -riippua puissa, madella viinitarhoissa, lymytä Indre'ssa. Minä -tahdoin rikostovereikseni yön äänettömyyden, elämän väsymyksen, -auringon kuumuuden syödäkseni loppuun tuon hurmaavan omenan, josta -minä jo olin maistanut. Jos hän olisi pyytänyt minulta laulavaa -kukkaa tai Morgan hävittäjän seuralaisten kätkemiä rikkauksia, minä -olisin ne tuonut hänelle saadakseni pysyväisen aarteen ja äänettömän -kukan, jota minä toivoin. Kun lakkasi tuo unelma, johon epäjumalani -pitkä katseleminen oli minut saattanut ja jonka aikana eräs palvelija -saapui ja puhui kreivittärelle, kuulin minä hänen kysyvän kreiviä. -Olin siihen aikaan yksinomaisesti sitä mieltä että naisen tuli kuulua -puolisolleen. Tuo ajatus pyörrytti minua. Sitten minut valtasi -raivokas ja synkkä uteliaisuus nähdä tämän aarteen omistaja. Kaksi -tunnetta oli minussa vallitsevana, viha ja pelko; viha, joka ei -tuntenut mitään esteitä, joka arvioi ne kaikki pelkäämättä niitä, -ja epämääräinen mutta todellinen pelko taistelua, sen päättymistä -ja etenkin _häntä_ kohtaan. Selittämättömien aavistusten valtaamana -minä pelkäsin noita käden puristuksia, jotka ovat häpeäksi, minä näin -kimmoisia vaikeuksia, joihin voimakkaimmatkin tahdot kilpistyvät ja -menettävät tehonsa; minä pelkäsin tuota jatkuvaisuuden voimaa, joka -ryöstää yhteiskunnalliselta elämältä intohimoisten sielujen etsimät -loppuratkaisut. - --- Tuolla on herra de Mortsauf, sanoi kreivitär. - -Minä käännähdin jaloillani kuin pelästynyt hevonen. Vaikka tuo liike -ei jäänyt herra de Chessel'ilta yhtä vähän kuin kreivittäreltäkään -huomaamatta, en minä joutunut minkään äänettömän huomion esineeksi, -sillä tämän johti pois nuori, luullakseni kuusivuotias tyttö, joka -astui sisään lausuen: -- Tuolla on isä. - --- Mitä nyt, Madeleine? kysyi hänen äitinsä. - -Lapsi ojensi herra de Chessel'ille kätensä, jota tämä pyysi, ja -silmäili minua hyvin tarkkaavasti kohdistettuaan minuun suurta -hämmästystä ilmaisevan pikku tervehdyksensä. - --- Oletteko tyytyväinen hänen terveyteensä? kysyi herra de Chessel -kreivittäreltä. - --- Se on parempi, vastasi hän, sivellen hänen helmaansa jo -vetäytyneen pikku tyttösen tukkaa. - -Eräs herra Chessel'in kysymys ilmaisi minulle, että Madeleine oli -yhdeksän vuotias; minä osoitin hiukan hämmästystä erehdyksestäni, ja -se kokosi pilviä äidin otsalle. Esittelijäni loi minuun yhden noita -merkitseviä katseita, joilla hienon maailman ihmiset parantavat -meidän kasvatustamme. Tässä oli epäilemättä joku arka äidillinen -haava, jonka sidettä ei saanut koskea. Kivuloisena lapsena, jonka -silmät olivat raukeat, jonka iho oli valkoinen kuin valaistu -porsliini, Madeleine epäilemättä ei olisi voinut elää kaupungin -ilmakehässä. Maaseudun ilma ja huolenpito, jolla äiti näytti hänet -peittävän, piti elämää yllä tuossa ruumiissa, joka oli yhtä hento, -kuin kasvi, joka vieraan ilmaston ankaruudesta huolimatta on tuotu -ansariin. Vaikka Madeleine ei missään muistuttanut äitiään, näytti -hän kuitenkin saaneen äidin sielun, ja tuo sielu piti häntä yllä. -Hänen ohut, musta tukkansa, hänen syvälle painuneet silmänsä, -hänen kuoppaiset poskensa, hänen laihtuneet käsivartensa ja hänen -kapea rintansa ilmaisivat elämän ja kuoleman taistelua, loputonta -kamppailua, jossa kreivitär tähän asti oli voiton puolella. Madeleine -epäilemättä tekeytyi elämänhaluiseksi ollakseen tuottamatta surua -äidilleen, sillä muutamina hetkinä, kun hän ei ottanut itsestänsä -vaarin, hänellä oli kyynelpajun asento. Te olisitte sanoneet häntä -pikku kulkijattareksi, joka kärsii nälkää ja joka on tullut kerjäten -maastaan tyhjänä, mutta rohkeana ja koristettuna yleisöänsä varten. - --- Minne sinä olet jättänyt Jacques'in? kysyi äiti häneltä suudellen -häntä tuolle valkealle juovalle, joka jakoi hänen hiuksensa kahteen, -korpin siipiä muistuttavaan suortuva-nauhaan. - --- Hän tulee isän kanssa. - -Tällöin astui kreivi sisään taluttaen kädestä poikaansa. Jacques, -joka oli todellinen sisarensa kuva, osoitti aivan samoja heikkouden -merkkejä. Kun näki nuo kaksi hentoa lasta niin suurenmoisesti -kauniin äitinsä vieressä, oli mahdotonta olla aavistamatta lähdettä -tuohon suruun, joka hellytti kreivittären ohimoita ja saattoi -hänet vaieten kätkemään yhden noista ajatuksista, joiden uskottuna -on ainoastaan Jumala, mutta jotka jättävät otsaan peloittavia -merkkejä. Tervehtiessään minua loi herra de Mortsauf minuun -silmäyksen, joka ei ilmaissut niin paljon tarkkaavaa katselijaa kuin -joutavanlevotonta miestä, jonka epäilys johtuu hänen vähäisestä -tottumuksestaan arvostella ihmisiä. Esitettyään hänet ja lausuttuaan -minun nimeni hänen vaimonsa luovutti hänelle paikkansa ja jätti -meidät. Lapset, joiden silmät kiintyivät äidin silmiin ikäänkuin -he niistä olisivat saaneet valonsa, tahtoivat seurata häntä, mutta -hän sanoi heille: -- Jääkää, rakkaat enkelini! ja asetti sormensa -huulilleen. Lapset tottelivat, mutta heidän katseensa himmenivät. -Mitäpä ei olisi tehnyt saadakseen kuulla lausuttavan tuon sanan -_rakkaat?_ Kuten lapsilla niin minullakin oli vähemmän lämmintä, -kun häntä ei enää ollut huoneessa. Nimeni sai aikaan muutoksen -kreivin suhtautumisessa minuun. Kylmyys ja ynseys hävisi ja hän -tuli, jolleikaan sydämelliseksi, niin ainakin kiihkeän kohteliaaksi. -Hän osoitti minulle kunnioitusta ja näytti onnelliselta saadessaan -minut vieraakseen. Isäni oli kerran uhrautunut hallitsijahuoneen -puolesta ottaen suoritettavakseen suuren, mutta hämärän tehtävän, -vaarallisen, mutta ehkä tehokkaan. Kun kaikki oli menetetty -Napoleonin tultua asioiden ylimmäksi johtajaksi, oli hän, kuten -monet salaliittolaisista, paennut maaseudun ja yksityiselämän -hiljaisuuteen saaden osakseen syytöksiä, jotka olivat yhtä ankaria -kuin ansaitsemattomia. Sehän on välttämätön palkka niille, -jotka panevat kaikki alttiiksi kaikki voittaakseen ja sortuvat -palveltuaan poliittisen pyörän akselina. Minä en tiennyt mitään -perheemme vaiheista, sen entisyydestä tai sen tulevaisuudesta -yhtä vähän kuin yksityiskohtaisemmin tuosta karille ajautuneesta -tarkoitusperästäkään, jonka kreivi de Mortsauf muisti. Mahdollisesti -nimen vanhuus, joka hänen silmissään oli ihmisen arvokkain -ominaisuus, saattoi selittää tuon minua niin hämmästyttävän -vastaanoton, todellisen syyn siihen sain minä kuitenkin tietää vasta -myöhemmin. Tällä hetkellä oli tämä äkillinen muutos minulle mitä -tervetullein. Kun nuo kaksi lasta näkivät meidän kolmen ryhtyneen -keskusteluun, taivutti Madeleine pois päänsä isänsä käsistä, vilkaisi -aukinaiselle ovelle ja puikahti ulos kuten ankerias ja Jacques -seurasi häntä. Molemmat he liittyivät äidin seuraan, sillä minä -kuulin heidän äänensä ja liikkeensä, jotka etäältä muistuttivat -mehiläisten surinaa rakkaan pesän ympärillä. - -Minä tarkastelin kreiviä koettaen arvailla hänen luonnettansa, mutta -mieltäni kiinnittivät siksi paljon muutamat hänen pääpiirteensä, -että minä jäin tutkimaan hänen kasvojensa ulkonaisia juonteita. -Vaikka hän oli vasta neljänkymmenenviiden vuoden ikäinen, näytti -hän lähestyvän kuudettakymmentä, niin nopeasti hän oli vanhentunut -tuossa suuressa haaksirikossa, joka päätti kahdeksannentoista -vuosisadan. Hiuskehän puolikas, joka luostarimaisesti reunusti -hänen kaljun päänsä takaosaa, kuoleutui korviin ja hyväili ohimoita -muutamilla mustanharmailla tupsuilla. Hänen kasvonsa muistuttivat -jonkun verran kuonostaan verisen valkoisen suden päätä, sillä -hänen nenänsä oli tulehtunut, kuten niiden, joiden elämä on -järkytetty perustuksiaan myöten, joiden vatsa on heikontunut, -joiden mielialan ovat vioittaneet vanhat sairaudet. Hänen matala -otsansa, joka oli liian leveä hänen suipentuviin kasvonpiirteisiinsä -nähden ja johon epätasainen taival oli vetänyt poikittaisryppyjä, -ilmaisi ulkoilma-elämän tottumuksia, eikä älyn puutetta, pysyvän -onnettomuuden painoa, eikä sen voittamiseksi tehtyjä ponnistuksia. -Ulkonevat ja ruskeat poskipäät muuten kalpeassa ihossa ilmaisivat -luustoa, tarpeeksi vankkatekoista takaamaan hänelle pitkän elämän. -Hänen kirkas, keltainen ja karski silmänsä kohtasi teitä kuin -talviauringon säde, loistavana ilman lämpöä, levottomana ilman -ajatusta, epäilevänä ilman aihetta. Hänen suunsa oli väkivaltainen ja -käskevä, hänen leukansa suora ja pitkä. Laihana ja korkeavartaloisena -hän oli sovinnaisarvoon nojautuvan aatelismiehen näköinen, joka -oikeuteen katsoen tietää olevansa muiden yläpuolella, mutta tekoihin -katsoen alapuolella muita. Maaseudun huolimattomuus oli saattanut -hänet laiminlyömään ulkonaisen esiintymisen. Hänen päällänsä oli -maalaispuku, jossa talonpojat sen enempää kuin naapuritkaan eivät -kunnioita muuta kuin maaomaisuutta. Hänen ruskeat ja suonikkaat -kätensä todistivat, ettei hän käyttänyt käsineitä muulloin kuin -ratsastaessaan tai sunnuntaisin mennessään messuun. Hänen jalkineensa -olivat karkeatekoiset. Vaikkakin kymmenen maanpaossa vietettyä ja -kymmenen maanviljelysvuotta oli vaikuttanut hänen ruumiiseensa, oli -häneen kuitenkin jäänyt aateluuden jälkiä. Kiukkuisinkin liberaali, -sana, joka ei vielä ollut päässyt käytäntöön, olisi hänessä helposti -tuntenut ritarillisen rehellisyyden, _Quotidienne'n_ ainaisen -lukijan horjumattomat vakaumukset. Hän olisi ihaillut uskonnollista, -asiansa puolesta innostunutta, valtiollisissa vastenmielisyyksissään -suoraa miestä, joka oli kykenemätön omakohtaisesti palvelemaan -puoluettansa, mutta sangen kykenevä saattamaan sitä turmioon, ja joka -ei tiennyt mitään Ranskan asioista. Kreivi oli todenteolla yksi noita -kunnon miehiä, jotka eivät sovellu mihinkään ja jotka jarruttavat -itsepintaisesti kaikkea. Hän oli noita miehiä, jotka kelpaavat -kuolemaan ase kädessä paikalle, johon heidät on määrätty, mutta -jotka ovat tarpeeksi ahneita antaakseen mieluummin henkensä kuin -rahansa. Päivällisen aikana minä huomasin hänen kalpeiden poskiensa -kutistumisessa ja muutamissa hänen salavihkaa lapsiin luomissa -katseissaan jälkiä tuskallisista ajatuksista, joiden hyöky kuoleutui -pinnalle. Hänet nähdessään, kukapa ei olisi häntä ymmärtänyt? Kuka -ei olisi syyttänyt häntä siitä, että hän oli onnettomasti antanut -lapsillensa nuo ruumiit, joista elämä puuttui. Jos hän myönsi -itsensä syylliseksi, kielsi hän toisilta tuomitsemisoikeuden. -Katkerana, kuten rikollisuudestaan tietoinen voima, jolla ei ole -kylliksi suuruutta tai vaikutuskykyä tasata sitä tuskien määrää, -jonka hän oli heittänyt vaakalautaan, hänen sisäinen elämänsä -sisälsi varmasti jyrkkyyksiä, joita hänen kulmikkaat piirteensä -ja hänen alati levottomat silmänsä ilmaisivat. Kun kreivitär tuli -sisään, hänen sivuillensa kiintyneiden lastensa seuraamana, epäilin -minä siis onnettomuutta, kuten rotkon ylitse käydessä jaloilla on -ikäänkuin jonkinlainen tajunta syvyydestä. Nähdessäni nuo neljä -henkilöä yhdessä, sulkiessani heidät katseeni piiriin, silmäillessäni -vuorotellen kutakin heistä, tutkiessani heidän kasvonjuonteitaan ja -heidän keskinäistä asemaansa melankolian vetistyttämät ajatukset -laskeutuivat sydämeeni, kuten hieno, harmaa sade kietoo usvaansa -hymyilevän maan jonkun kirkkaan auringonnousun jälkeen. Kun -keskustelun aihe oli lopussa, veti kreivi minut vielä kerran esiin -herra de Chessel'in kustannuksella ilmaisten vaimollensa useampia -perhettämme koskevia seikkoja, jotka olivat minulle tuntemattomia. -Hän kysyi minun ikääni. Kun olin sen sanonut, oli kreivittären -vuoro hämmästyä, kuten minä olin hämmästynyt hänen tyttärensä iän -kuullessani. Hän luuli minua ehkä neljäntoista vuotiaaksi. Se oli, -kuten sittemmin sain tietää, toinen side, joka hänet kiinnitti -niin voimakkaasti minuun. Minä luin hänen sielustaan. Hänen -äidillisyytensä värisi myöhäisen auringonsäteen valossa, joka hänelle -antoi toivoa. Nähdessään minut kaksikymmentä vuotta täyttäneenä, -niin kivuloisena, niin hentona ja kuitenkin niin jäntevänä, joku -ääni huusi hänelle ehkä: -- _He jäävät eloon!_ Hän katseli minua -uteliaasti, ja minä tunsin, että tällä hetkellä paljon jäätä suli -meidän väliltämme. Hänellä näytti olevan tuhansia kysymyksiä minulle -ja hän piti ne kaikki mielessään. - --- Jos opinnot ovat saattaneet teidät sairaaksi, sanoi hän, tulee -meidän laaksomme ilma parantamaan teidät. - --- Nykyinen kasvatus on turmiollinen lapsille, aloitti kreivi. Me -teloitamme heitä matematiikalla, me tapamme heidät tieteen iskuilla, -me kulutamme heitä ennen aikojaan. Teidän pitää levätä täällä, -sanoi hän minulle, aatteiden tulva, joka on vyörynyt ylitsenne, on -musertanut teidät. Minkä vuosisadan valmistaa meille tuo kaiken -käsittämiseen suunnattu opetus, jollei ajoissa ryhdytä ehkäisemään -onnettomuutta jättämällä julkinen opetus uskonnollisten yhdyskuntien -haltuun! - -Nämä lauseet tekivät hyvin ymmärrettäväksi sanan, jonka hän sanoi -eräänä päivänä vaaleissa kieltäytyessään äänestämästä miestä, joka -lahjoillaan olisi voinut hyödyttää kuninkaallismielisten asiaa: -"Minä epäilen aina nerokasta väkeä", vastasi hän vaaliäänten -kalastelijalle. Hän ehdotti meille kierrosta puutarhoihin ja nousi -ylös. - --- Herrani... sanoi kreivitär hänelle. - --- Mitä nyt, rakkaani? vastasi hän kääntyen tuolla ylhäisellä -maltittomuudella, joka osoitti, kuinka itsenäinen hän tahtoi olla -kotonaan, mutta kuinka vähän hän sitä kuitenkin oli. - --- Vieraamme on saapunut Tours'ista jalkasin, herra de Chessel ei -tiennyt siitä mitään ja on kävelyttänyt häntä Frapesle'ssa. - --- Te olette tehnyt tyhmyyden, sanoi kreivi minulle, joskin teidän -ikänne!... Ja hän kohotti päätään surkuttelun merkiksi. - -Keskustelu alkoi jälleen. Minä en vitkastellut ottaa selville, kuinka -itsepintaista hänen kuninkaallismielisyytensä oli ja kuinka paljon -varovaisuutta tarvittiin liikkuakseen ilman yhteentörmäyksiä näillä -aloilla. Palvelija, joka oli sukkelasti vetänyt livrée'n päälleen, -ilmoitti päivällisen. Herra de Chessel tarjosi käsivartensa rouva -de Mortsauf'ille, ja kreivi tarttui iloisesti minun käsivarteeni -mennäksemme ruokasaliin, joka alimman kerroksen huonejärjestyksessä -oli salin vieressä. - -Touraine'ssa valmistetuilla valkoisilla kivineliöillä laskettu ja -rinnan tasalle laudoituksella vuorattu ruokasali oli paperoitu -kiiltoöljypaperilla, joka muodosti suuria kukkien ja hedelmien -reunustamia levyjä. Ikkunoissa oli punaisilla nauhoilla -reunustetut puuvillauutimet, astioiden säilytyskalusto oli Boule'n -vanhaa rokoko-mallia, ja tuolien käsin tehdyillä kirjauksilla -reunustetut puuosat olivat veistettyä tammea. Runsaasti katettu -pöytä ei tarjonnut mitään ylellistä: tyyliltään sekalaista -perheen pöytähopeaa, Saksin porsliinia, joka ei ollut vielä -päässyt uudelleen muotiin, 8-kulmaisia karahveja, agaattivartisia -veitsiä, kiinanlakkaympyröitä pullojen alla, lisäksi vielä kukkia -vernissatuissa ja leikkausten yläpuolelta kultaisilla laitahampailla -koristetuissa astioissa. Nuo vanhat esineet miellyttivät minua, minä -tapasin Réveillon-paperia komeine kukkareunuksineen. Kaikki purjeeni -täyttävä tyytyväisyys esti minun näkemästä niitä selvittämättömiä -vaikeuksia, joita maaseudun yksinäisen elämän yhtäjaksoisuus -asetti kreivittären ja minun välille. Minä olin hänen vieressänsä, -hänen oikealla puolellaan, minä tarjosin hänelle juomista. Niin, -odottamaton onni! minä kosketin hänen hamettansa, minä söin hänen -leipäänsä. Jo kolme tuntia minun elämäni liittyi hänen elämäänsä! -Kaiken lopuksi meitä sitoi tuo hirveä salaperäinen suudelma, -joka synnytti meissä molemminpuolista häpeän tunnetta. Minä olin -ylvästelevän veltto, minä pyrin miellyttämään kreiviä, joka oli altis -minun kaikille liehakoimisilleni. Minä olisin hyväillyt koiraa, minä -olisin myöntynyt lasten pienimpäänkin toivomukseen, minä olisin -tuonut heille vanteita, agaattipalloja, minä olisin ollut heidän -hevosenaan, minä olisin tahtonut, että he olisivat vallanneet -minut, kuten heille kuuluvan esineen. Rakkaudella on näkemyksensä -kuten nerollakin, ja minä näin hämärästi, että väkivalta, nyreys -ja vihamielisyys oli turmeleva minun toiveeni. Päivällinen kului -minulle suureksi sisäiseksi iloksi. Nähdessäni itseni kreivittären -luona minä en voinut ajatella hänen todellista kylmyyttään enkä -välinpitämättömyyttä, joka peitti kreivin kohteliaisuuden. -Rakkaudella on, kuten elämälläkin, miehuusikä, jolloin se on itse -itsellensä kylliksi. Minä annoin muutamia vääriä vastauksia, jotka -olivat sopusoinnussa intohimon salaisten vuolteiden kanssa, mutta -kukaan ei voinut sitä aavistaa, ei edes _hänkään_, joka ei tiennyt -mitään rakkaudesta. Jäljelläoleva aika oli kuin unelma. Se haihtui, -kun minä kuun valossa kuumana tuoksuavana iltana kuljin Indre'n -ylitse keskellä valkeita haavekuvia, jotka kaunistivat niittyjä, -rantoja ja kukkuloita, ja kuulin kirkasta laulua, yhtä ainoaa -melankolian täyttämää säveltä, jota lakkaamatta tasaisessa tahdissa -äänteli eräs lehtisammakko, jonka tieteellistä nimeä en tiedä, mutta -jota minä tuosta merkittävästä päivästä lähtien aina kuuntelen mitä -suurimmalla ihastuksella. Minä huomasin myöhemmin siellä, kuten -muuallakin, tuon marmorinkovuuden, jota vastaan minun tunteeni tähän -asti olivat tylsistyneet. Kysyin itseltäni, olisiko aina käyvä -niin. Minä luulin olevani jonkin turmiollisen vaikutuksen alaisena; -menneisyyden synkät tapaukset taistelivat puhtaasti personallisten -nautintojen kanssa, joita minä olin maistanut. Ennen Frapesle'en -saapumista minä silmäilin Clochegourde'a ja näin alhaalla venheen, -jolla Touraine'ssa on nimenä _toue_. Se oli kiinnitetty erääseen -saarnipuuhun ja vesi keinutti sitä. Tämä ruuhi kuului herra de -Mortsauf'ille, joka käytti sitä kalastamiseen. - --- No, sanoi herra de Chessel minulle, kun ei enää tarvinnut peljätä -jonkun kuulevan meitä, minun ei tarvitse kysyä teiltä, oletteko -löytänyt kauniit hartianne. Teitä täytyy onnitella vastaanotosta, -jonka herra de Mortsauf teille valmisti! Lempo soikoon, valtasittehan -te ensimäisellä iskulla linnoituksen sydämen. - -Tämä lause, jota seurasi tuo jo edellä mainitsemani lause, -elähytti minun masentunutta sydäntäni. En ollut lausunut sanaakaan -Clochegourde'sta lähtien ja herra de Chessel luki vaitioloni minun -hyväkseni. - --- Miten niin! vastasin minä ironisella sävyllä, jota yhtä hyvin -olisi voinut luulla pidätetyn intohimon ilmaisuksi. - --- Hän ei ole koskaan ottanut ketään niin hyvin vastaan. - --- Tunnustan teille, että olen itsekin hämmästynyt tuosta -vastaanotosta, sanoin minä hänelle, tuntien sen sisäisen katkeruuden, -joka tuossa viimeisessä sanassa ilmeni. - -Vaikka en ollut perehtynyt hienon maailman elämään ymmärtääkseni -tunnetta, jota herra de Chessel koki, herätti minun huomiotani -kuitenkin sävy, jolla hän sen toi ilmi. Isännälläni oli se -heikkous, että hän ei mielellään sallinut nimittää itseään -Durand'iksi. Hän teki itsensä naurettavaksi luopumalla isänsä -nimestä; isä oli kuuluisa tehtailija, joka vallankumouksen aikana -oli hankkinut itselleen suunnattoman omaisuuden. Hänen vaimonsa -oli Chessel'ien ainoa perijätär, vanhaa parlamentillista sukua, -joka oli ollut porvarillista Henrik IV:nnen aikana, kuten enin -osa Pariisin virkamiehistöä. Kunnianhimossaan korkealle pyrkivänä -herra de Chessel tahtoi hävittää alkuperäisen Durand nimensä, -päästäkseen päämääriinsä, joista hän uneksi. Hän kutsui ensin -itseään nimellä Durand de Chessel, sitten D. de Chessel ja nyt hän -oli herra de Chessel. Restauratsionin aikana hän oli hankkinut -itselleen sukukartanon ja kreivin tittelin Ludvig XVIII:nnen -myöntämän valtakirjan nojalla. Hänen lapsensa poimivat hedelmät -hänen rohkeudestaan tuntematta sen suuruutta. Erään teräväkielisen -ylhäisen henkilön sanat raskauttivat usein hänen mieltänsä: -- Herra -de Chessel'issa on yleensä vähän Durand'ia, oli hän sanonut. Tämä -lause huvitti pitkät ajat Touraine'a. Nousukkaat ovat kuten apinat, -joiden ketteryys heillä on. Heidät nähdään korkeudessa, ihmetellään -heidän kerkeyttään kiipeämisessä, mutta kun he ovat päässeet -huipulle, ei heistä huomata enää muuta kuin heidän häpeälliset -puolensa. Isäntäni nurjana puolena olivat kateuden suurentamat -pikkumaisuudet. Päärin-arvo ja hän eivät voi tavata toisiansa. Pyyde -ja sen oikeutetuksi osoittaminen on voiman häikäilemättömyyttä, -mutta tunnustettujen vaatimustensa alapuolella oleminen merkitsee -pysyväistä naurettavuutta, josta pikku sielut saavat ravintonsa. -Herra de Chessel'illa ei ollut tuota voimakkaan miehen suoraviivaista -kulkua. Hänet valittiin kaksi kertaa edusmieheksi ja kaksi kertaa -hänet vaalissa hyljättiin; eilen hän oli pääjohtaja, tänään ei -mitään, ei edes prefekti. Nämä menestykset tai nämä tappiot ovat -turmelleet hänen luonteensa ja antaneet hänelle kunnianhimoisen -invaliidin katkeruuden. Vaikka hän oli kohtelias, älykäs ja suuriin -töihin kykenevä mies, oli mahdollisesti kateus, joka on intohimona -Tours'issa, jossa maakunnan asukkaat käyttävät järkeänsä kaikkia -kadehtiakseen, hänelle turmiollinen. Korkeissa yhteiskuntapiireissä -menestyvät huonosti toisten menestyksestä nyrpistyneet kasvot ja -jurot huulet, jotka ovat hitaita kohteliaisuuksiin ja herkkiä -pistopuheisiin. Vähempään pyrkien hän mahdollisesti olisi enemmän -saavuttanut, mutta onnettomuudeksi hänellä oli alati riittävästi -ylemmyyden tuntoa marssiakseen pää kenossa. Tällä hetkellä herra de -Chessel oli kunnianhimonsa iltahämyssä, kuningasmielisyys hymyili -hänelle. Hän teeskenteli ehkä suuren maailman käytöstä, mutta minun -silmissäni hän oli täydellinen. Sitäpaitsi hän miellytti minua -hyvin yksinkertaisesta syystä: minä löysin hänen luonansa ensi -kertaa levon. Myötätunto, heikko ehkä, jota hän minulle osoitti, -tuntui minusta, onnettomasta ja hyljätystä lapsesta, isänrakkauden -kaltaiselta. Vierasystävyyden osoitus oli niin vastakkainen -välinpitämättömyydelle, jota tähän asti olin saanut kokea, että minä -tunsin lapsen kiitollisuutta saadessani elää vapaana ja melkeinpä -helliteltynä. Frapesle'n isäntäväki on sitäpaitsi niin läheisesti -liittynyt onneni aamuruskoon, että ajatuksissani sekoitan heidät -muistoihini, joihin palautuminen on minulle niin rakasta. Myöhemmin -ja juuri kuninkaallisessa käskykirje-asiassa minulla oli mieluisa -velvollisuus tehdä muutamia palveluksia isännälleni. Herra de -Chessel käytti hyväkseen omaisuuttaan loistolla, josta muutamat -hänen naapurinsa loukkaantuivat. Hän saattoi jälleen laittaa kuntoon -kauniit hevosensa ja koreat ajoneuvonsa, hänen vaimonsa oli hienon -hienosti puettu, hän piti suurenmoisia kutsuja, hänen palvelus -väkensä oli lukuisampi, kuin mitä maakunnan tavat vaativat, hän -esiintyi kuin ruhtinas. Frapesle'n alue on suunnattoman suuri. -Naapurinsa ja kaiken tuon ylellisyyden rinnalla kreivi de Mortsauf -sai tyytyä perheajoneuvoihin, jotka olivat jonkinlainen kyyti- ja -postivaunujen välimuoto, ja keskinkertaisen omaisuutensa takia hän -oli pakotettu pitämään arvossa Clochegourde'a. Kreivi oli siis -tourainelainen siihen päivään asti, jolloin kuningasmielisten suosio -hankki hänen perheelleen loiston, joka ehkä oli odottamaton. Hänen -vastaanottonsa tuon köyhtyneen suvun nuorimpaan haaraan, jonka -vaakuna oli peräisin ristiretkien ajoilta, oli kreivin mielestä -omansa alentamaan hänen aatelittoman naapurinsa suurta rikkautta -ja halventamaan hänen metsiään, kesantojaan ja niittyjään. Herra -de Chessel oli käsittänyt kreivin. He olivat alati toisilleen -kohteliaita, mutta ilman mitään tuttavallisia suhteita, ilman -tuota miellyttävää läheistä ystävyyttä, mikä olisi voinut syntyä -Clochegourde'n ja Frapesle'n välille. Olivathan nämä kaksi Indren -eroittamaa sukutilaa niin lähellä toisiaan, että kumpainenkin -kartanonomistaja saattoi antaa ikkunastaan merkin toinen toisilleen. - -Kateus ei ollut ainoa syy yksinäisyyteen, jossa kreivi de Mortsauf -eli. Hänen ensimäinen kasvatuksensa oli samanlainen kuin useimmilla -ylhäisten perheiden lapsilla. Se oli epätäydellistä ja pintapuolista -opetusta, jota täydensi hienon maailman seura, hovitavat, kruunun- -tai muiden huomattujen virkojen hoitaminen. Herra de Mortsauf -oli lähtenyt maanpakoon juuri sinä aikana, jolloin hänen toisen -kasvatuksensa piti alkaa, hän jäi siis sitä ilman. Hän oli niitä, -jotka uskoivat yksinvallan nopeaan palauttamiseen Ranskassa; tämän -vakaumuksen johdosta hänen maanpakonsa oli mitä surkuteltavinta -toimettomuutta. Kun Condé'n armeija, jossa hän rohkeutensa puolesta -oli kaikkein uhrautuvaisimpia, hajosi, odotti hän pian saavansa -palata valkean lipun alle, eikä ryhtynyt, kuten jotkut emigrantit, -toimeliaaseen elämään. Luultavasti hänellä ei ehkä ollut voimaa -luopua nimestään ja ansaita leipäänsä halveksitussa työssä -ponnistellen. Hänen toiveensa, jotka alati odottivat lähintä päivää, -ja mahdollisesti myöskin kunnia esti häntä astumasta ulkomaisten -valtojen palvelukseen. Kärsimys kulutti hänen rohkeutensa. Pitkät -jalkamatkat ilman riittävää ravintoa ja alati särkynein toivein -turmelivat hänen terveytensä ja masensivat hänen sielunsa. Asteettain -hänen köyhyytensä tuli äärimmäiseksi. Monille ihmisille kurjuus on -vahvistavana pohjana; toisille se on hävittävä voima, ja kreivi -oli näitä ihmisiä. Ajatellessani tuota köyhää tourainelaista -aatelismiestä kävelevänä ja nukkuvana Unkarin maanteillä ja jakavana -neljänneksen lammasta ruhtinas Esterházy'n paimenten kanssa, joilta -kulkuri pyysi leipää, vaikka aatelismies ei olisi tahtonut siihen -suostua, ajatellessani, että hän monta monituista kertaa kieltäytyi -Ranskan vihollisten tarjoamasta avusta, minä en ole koskaan -tuntenut vihaa tuota maanpakolaista kohtaan, en silloinkaan, kun -näin hänet voitossaan naurettavana. Herra de Mortsauf'in valkeat -hiukset olivat kertoneet minulle hämmästyttävistä suruista, ja minä -tunnen liiaksi myötätuntoa maanpakolaisia kohtaan voidakseni heitä -tuomita. Ranskalainen ja tourainelainen iloisuus katosi kreivistä. -Hän tuli synkäksi, sairaaksi ja hoidettiin hyväntekeväisyydestä -jossakin Saksanmaan sairaalassa. Hänen sairautensa oli suolipalteen -tulehdusta, sairaus joka usein tuottaa kuoleman, mutta jonka -parantaminen tuo mukanaan mielialan muutoksen ja aiheuttaa melkein -aina luulotaudin. Hänen rakkaussuhteensa, jotka olivat haudatut -hänen sielunsa syvimpään ja joista minä yksin olen päässyt selville, -olivat alhaisen luokan rakkautta, joka ei ainoastaan hyökännyt hänen -elämäänsä vastaan, vaan turmeli häneltä vielä tulevaisuudenkin. -Kaksitoista vuotta kestäneen kurjuuden jälkeen hän käänsi silmänsä -Ranskaa kohden, jonne Napoleonin asetus salli hänen palata. -Kulkiessaan Rein'in yli huomasi kärsivä jalkamies eräänä kauniina -iltana Strassburg'in kellotapulin ja pyörtyi. -- "Ranska! Ranska! -Minä huusin: Tuolla on Ranska! sanoi hän minulle, kuten lapsi huutaa: -Äiti! kun se on loukannut itsensä." Oltuaan rikas ennen syntymistään -hän nyt huomasi olevansa köyhä, aiottuna komentamaan rykmenttiä tai -hallitsemaan valtiota hän oli vailla valtaa, vailla tulevaisuutta; -oltuaan terve ja vankka hän palasi voimattomana ja loppuun kuluneena. -Ollen ilman tietoja maassa, jossa ihmiset ja olosuhteet olivat -suurentuneet, ehdottomasti vailla mahdollista vaikutusvaltaa -hän näki itseltänsä riistetyn kaiken, vieläpä ruumiilliset ja -siveelliset voimatkin. Omaisuuden puute teki hänelle hänen nimensä -raskaaksi kantaa. Hänen järkähtämättömät mielipiteensä, hänen -entisyytensä Condé'n armeijassa, hänen surunsa ja hänen menetetty -terveytensä loivat häneen arkatuntoisuuden, joka ei ole paikallaan -Ranskassa, tuossa pilkantekijöiden maassa. Puolikuolleena hän saapui -Maine'en, jossa ehkä kansalaissodasta aiheutuneen sattuman johdosta -vallankumouksen hallitus oli unohtanut myödä erään laajuudeltaan -huomattavan maatilan. Hänen vuokraajansa oli sen pidättänyt hänelle -siten, että tekeytyi sen omistajaksi. Kun de Lenoncourt'in perhe, -joka asui tuota maatilaa lähellä olevassa Givry'n linnassa, kuuli -kreivi de Mortsauf'in saapumisesta, meni herttua de Lenoncourt -pyytämään häntä asumaan Givry'ssa sen välttämättömän ajan, jonka hän -tarvitsi asunnon järjestämiseen. Lenoncourt'ien perhe oli suuresti -jalomielinen kreiville, joka useampia kuukausia voimisti itseään -täällä ja koetti kätkeä surujaan tämän ensimäisen levähdyksen aikana. -Lenoncourt'it olivat kadottaneet suunnattoman omaisuutensa. Nimensä -takia oli herra de Mortsauf sopiva tarjous heidän tyttärelleen. -Kaukana siitä, että olisi vastustanut naimisiinmenoa viidenneljättä -ikäisen, sairaan ja vanhentuneen miehen kanssa neiti de Lenoncourt -näytti siitä tuntevan onnea. Naimisen kautta sai hän oikeuden elää -yhdessä tätinsä herttuatar de Verneuil'in, ruhtinas Blamont-Chauvry'n -sisaren kanssa, joka oli hänen kasvatusäitinsä. - -Bourbon'in herttuattaren läheisenä ystävättärenä rouva de Verneuil -kuului erääseen hengelliseen yhdistykseen, jonka sieluna oli herra -Saint-Martin, Touraine'ssa syntynyt ja kutsuttu liikanimellä -_tuntematon filosoofi_. Tämän filosoofin oppilaat harjoittivat -hyveitä mystillisen illuminismin [mystillis-teosoofinen, -vapaamuurarien salamenoja sisältävä hurmahenkinen liike. Suom. -muist.] korkeiden mietelmien mukaan. Tämä oppi antaa taivaallisten -maailmojen avaimen, selittää olemassaolon kehityskuluksi, -jossa ihminen käy eteenpäin yleviä tehtäviä kohden, vapauttaa -velvollisuuden kiinalaisesta alennustilastaan, sovittaa elämän -tuskiin kveekarien muuttumattoman lempeyden ja käskee halveksimaan -kärsimyksiä antaen jotain äidillistä tuolle enkelille, jota me -kannamme taivaaseen. Se on tulevaisuusvoimaista stoalaisuutta. -Toimiva rukous ja puhdas rakkaus ovat alkuaineksina tuossa uskossa, -joka lähtee roomalaisen kirkon katolilaisuudesta palatakseen -alkuaikojen kirkon kristinuskoon. Neiti de Lenoncourt pysyi kuitenkin -apostolisen kirkon helmassa, kuten hänen tätinsäkin, joka oli sille -aina muuttumattomasti uskollinen. Vallankumousmyrskyjen ankarasti -koettelemana herttuatar de Verneuil oli elämänsä viime päivinä -saanut hartaan hurskauden sävyn, joka vuodatti hänen rakastetun -lapsensa sieluun _taivaallisen rakkauden valoa ja sisäisen ilon -öljyä_, käyttääkseni itse Saint-Martin'in sanoja. Kreivitär otti -useampia kertoja vastaan tuon rauhan ja hyveellisten tietojen -miehen Clochegourde'en tätinsä kuoleman jälkeen, sillä Saint-Martin -oli usein käynyt hänen tätinsä luona. Clochegourde'sta käsin -Saint-Martin piti huolta viimeisistä kirjoistaan, jotka painettiin -Tours'issa Letaurmy'n painossa. Elämän ahdistavia myrskyjä kokeneiden -vanhojen naisten viisaudella rouva de Verneuil antoi Clochegourde'n -nuorelle rouvalle pystyttääkseen hänelle kodin. Tuolla vanhusten -hyvänsävyisyydellä, joka on aina täydellistä, silloin kun he ovat -ystävällisiä, herttuatar luovutti kaikki sisarentyttärelleen, tyytyen -siihen huoneeseen, joka oli hänen entisen huoneensa yläpuolella, -ja jättäen entisen kreivittärelle. Hänen melkein äkillinen -kuolemansa kietoi suruharsoihin tämän avioliiton ilot ja painoi -lähtemättömän murheellisuuden sekä Clochegourde'en että nuoren -rouvan taikauskoiseen sieluun. Ensimäiset Touraine'ssa vietetyt -päivät olivat kreivittären elämässä ainoa, en sano onnellinen, mutta -huoleton aika. - -Ulkomailla vietettyjen vaellusvuosien jälkeen herra de Mortsauf, joka -oli tyydytetty nähdessään lempeän tulevaisuuden koittavan, tunsi -ikäänkuin sielun toipumista. Hän hengitti tuossa laaksossa kukkivan -toivon huumaavia tuoksuja. Pakotettuna ajattelemaan omaisuuttaan hän -heittäytyi maanviljelyspuuhiinsa ja sai aluksi kokea jonkunverran -iloa; mutta Jacques'in syntyminen oli ukkosenisku, joka hävitti -nykyisyyden ja tulevaisuuden: lääkäri tuomitsi äskensyntyneen. -Kreivi piti tämän päätöksen huolellisesti salassa äidiltä, sitten -hän kysyi neuvoa itseänsä varten ja sai toivottoman vastauksen, jota -vahvisti Madeleinen syntyminen. Nämä kaksi tapausta, jotka antoivat -jonkinlaisen sisäisen varmuuden onnettomalle tuomiolle, lisäsivät -siirtolaisen sairaloisuutta. Hänen nimensä oli ainiaaksi sammunut; -nuori, puhdas ja moitteeton vaimo oli onnettomana hänen sivullansa, -sai kärsiä äitiyden tuskat tuntematta sen iloja; tuo hänen entisen -elämänsä _mustamulta_, josta iti uusia kärsimyksiä, laskeutui hänen -sydämeensä ja täydensi hänen häviönsä. Kreivitär aavisti menneisyyden -nykyisyydestä ja luki tulevaisuuden. Vaikkei mikään ole vaikeampaa -kuin tehdä onnelliseksi mies, joka tietää itsensä rikokselliseksi, -ryhtyi kreivitär tähän enkelimäiseen yritykseen. Yhdessä päivässä -hänestä tuli stoalainen. Laskeuduttuaan syvyyteen, josta hän vielä -saattoi nähdä taivaan, hän omistautui yhtä ainoata ihmistä varten -sellaiseen lähetystehtävään, jota laupeudensisar harjoittaa kaikkia -kohtaan. Sovittaakseen miehensä oman itsensä kanssa, kreivitär -antoi hänelle anteeksi sen, mitä hän itse ei antanut itsellensä -anteeksi. Kreivistä tuli ahne, hänen vaimonsa suostui olemaan vailla -määrättyjä tarpeita; hän pelkäsi tulevansa petetyksi, kuten tekevät -kaikki ne, jotka eivät ole tunteneet maailman elämää muutoin kuin -saamalla inhoa sitä kohtaan, kreivitär pysyi yksinäisyydessä ja -taipui valittamatta hänen epäilyksiinsä. Kreivitär käytti naisen -viekkautta saadakseen hänet tahtomaan sitä, mikä oli oikein. Kreivi -uskoi siten omistavansa aatteita ja nautti hänen luonansa ylemmyyden -iloa, jota hän ei missään muualla olisi saanut. Sitten, pitemmälle -avioliiton tietä astuttuaan, kreivitär päätti pysyä ikuisesti -Clochegourde'ssa, tuntien kreivissä hysteerillisen sielun, jonka -purkaukset saattoivat tuossa juomien ja juorujen maassa vahingoittaa -hänen lapsiansa. Myöskään ei kukaan epäillyt herra de Mortsauf'in -todellista kykenemättömyyttä, sillä hänen vaimonsa oli koristanut -hänen raunionsa paksulla murattiverholla. Kreivin tyytymätön ja -vaihteleva luonne kohtasi siis hänen vaimossaan lempeän ja keveän -maaperän, johon hän asettui tuntien siinä salaiset surunsa palsamin -raikkaudella lievennetyiksi. - -Tämä kertomus on yksinkertaisin selostus niistä puheista, joita -salainen harmi sai lähtemään herra de Chessel'in suusta. Hänen -maailmantuntemuksensa oli antanut hänelle vihiä muutamista -Clochegourde'en haudatuista salaisuuksista. Mutta vaikka rouva -de Mortsauf ylevällä käytöksellään pettikin maailmaa, ei hän -voinut johtaa harhaan rakkauden hienovainuisia aistimia. Kun minä -olin pienessä kamarissani, saattoi todellisuuden aavistus minut -hypähtelemään vuoteessani. Minä en sietänyt Frapesle'ssa oloa, kun -minä voin nähdä hänen huoneensa ikkunat; minä pukeuduin, hiivin -hiljaa alas ja tulin erään kiertoportailla varustetun tornin ovesta -ulos. Yön viileys rauhoitti jälleen minut. Minä menin Indre'n -yli Punaisen myllyn siltaa pitkin ja saavuin ennen mainitussa -onnellisessa ruuhessa Clochegourde'n edustalle. Linnassa loisti tuli -viimeisestä Azay'hen päin olevasta ikkunasta. Vanhat mietelmäni -valtasivat minut, mutta leppoisina, rakkausöiden sävel virtojen ja -vesien satakielen yksisävelisen laulun sekoittamina. Minussa heräsi -aatteita, jotka liukuivat kuin aaveet, kohottaen pois harsot, jotka -tähän asti olivat peittäneet kaunista tulevaisuuttani. Sielu ja -aistimet olivat yhtä paljon ihastuksen vallassa. Millä kiihkeydellä -taivaani kohosivatkaan aina hänen luokseen asti? Kuinka monasti -minä kertasinkaan mielettömän tavoin loppusäettä: Tuleeko hän -omakseni? Jos edellisinä päivinä maailman kaikkeus oli laajentunut -minulle, sai se yhdessä ainoassa yössä keskipisteen. Kreivittäreen -kiintyivät minun tahtoni ja kunnianhimoni, minä toivoin olevani -hänelle kaikki kaikessa, uudistaakseni ja täyttääkseni hänen -särkyneen sydämensä. Se oli kaunis yö, jonka minä vietin hänen -ikkunansa alla keskellä myllyjen sulkuluukkuihin syöksevien vesien -kohinaa, jota katkaisi Saché'n tornikellon tuntilyönnit. Tänä valoa -kylpevänä yönä, jolloin tuo tähtikukka kirkasti minun elämäni, minä -kihlasin hänelle sieluni tuolla köyhän kastilialais-ritarin uskolla, -jota me pilkkaamme Cervantes'issa ja jolla me alamme rakkauden. -Ensimäisen valon sarastaessa taivaalla, ensimäisen linnun laulaessa -minä riensin Frapesle'n puistoon. Kukaan maaseutulaisista ei ollut -minua nähnyt, ei kukaan epäillyt minun keppostani ja minä nukuin -aina siihen asti, jolloin kello ilmoitti aamiaisaikaa. Huolimatta -kuumuudesta laskeuduin minä aamiaisen jälkeen niitylle mennäkseni -jälleen katsomaan Indre'a ja sen saaria, laaksoa ja sen rinteitä, -joiden intohimoiseksi ihailijaksi minä näytin tulleen. Mutta rientäen -nopeudella, joka veti vertoja kiitävän hevosen vauhdille, minä -jälleen löysin veneeni, pajuni ja Clochegourde'n. Kaikki oli siellä -hiljaista ja värähtelevää, kuten päiväsydän maaseudulla on. Lehdet -kuvastuivat tarkkapiirteisinä taivaan sineä vasten; hyönteiset, jotka -elävät valosta, vihreät sudenkorennot, espanjankärpäset lensivät -saarnimetsikköihin ja ruusupensaisiinsa. Karjalaumat märehtivät -siimeksessä, viinitarhojen punaamat maat hehkuivat, ja tarhakäärmeet -kiemurtelivat mäenrinteillä. Mikä muutos tuossa maisemassa, niin -raikkaassa ja niin viehkeässä, ennen levolle menoani. Äkkiä minä -hyppäsin veneestä ja läksin kiipeämään tietä pitkin sivuuttaakseni -Clochegourde'n, josta minä luulin nähneeni kreivin lähtevän ulos. -Enkä pettynytkään, hän meni pitkin niittyä ja käytti epäilemättä -hyväkseen porttia, joka johti joen rantaa noudattavalle Azay'n tielle. - --- Kuinka voitte tänä aamuna, herra kreivi? Hän katsahti minuun -onnellisen näköisenä, hän ei usein kuullut nimitettävän itseään sillä -tavoin. - --- Hyvin, sanoi hän; mutta tehän todella rakastatte maaseutua -kävellessänne tällaisessa kuumuudessa? - --- Onhan minut lähetetty tänne saadakseni oleskella ulkoilmassa. - --- Aivan niin! Tahdotteko tulla katsomaan rukiini leikkuuta? - --- Hyvin mielelläni, sanoin minä hänelle. Tunnustan teille, että -olen uskomattoman tietämätön. Minä en erota ruista vehnästä enkä -poppelia haapapuusta; en tiedä mitään viljelyksistä enkä maan eri -käyttämistavoista. - --- Siispä tulkaa! sanoi hän iloisesti lähtien kulkemaan. Käykää -sisälle pienestä portista tuolla ylhäällä. - -Hän nousi pitkin niityn sisäpuolta ja minä sen ulkopuolta. - --- Te ette tule oppimaan mitään herra de Chessel'in luona, sanoi -hän minulle, herra de Chessel on aivan liian suuri herra pitääkseen -huolta muusta kuin pehtorinsa esittämistä laskuista. - -Hän näytti minulle sitten pihansa, rakennuksensa, huvipuutarhansa, -hedelmä- ja vihannestarhansa. Lopuksi hän vei minut tuolle -jaappanilaisia kiiltopuita ja akaasioita kasvavalle tielle, jota -joki reunusti. Sen toisessa päässä minä huomasin eräällä penkillä -rouva de Mortsauf'in kahden lapsensa kanssa. Nainen on hyvin kaunis -tuollaisen hienon, värisevän ja siropiirteisen lehdistön alla. -Hämmästyneenä luultavasti minun lapsellisesta innostani, hän pysyi -alallaan tietäen hyvin, että tulimme hänen luoksensa. Kreivi saattoi -minut ihailemaan laakson näköalaa, mikä täältäkäsin oli aivan -erilainen kuin ylängöiltä, joita olimme kulkeneet. Täällä te olisitte -sanonut näkevänne pienen palasen Sveitsiä. Ruohotasanko, jota -Indre'n virtaavat purot halkoivat, paljastui kaikessa pituudessaan -ja katosi etäisiin sumuihin. Montbazon'in puolelta silmä näki -suunnattoman vehreän lakeuden ja kaikilta muilta tahoilta sulki -näköpiirin kukkulat, puistikot ja kalliot. Me pitensimme askeleitamme -mennäksemme tervehtimään rouva de Mortsauf'ia, joka antoi äkkiä -pudota kirjan, josta Madeleine luki, ja otti polvilleen Jacques'in. -Pikku poikaa kouristi yskänpuuska. - --- Mitä nyt! mikä hänellä on? huudahti kreivi kalveten. - --- Hänen kurkkuansa ahdistaa, vastasi äiti, joka ei näyttänyt minua -huomaavan, ei se ole mitään. - -Kreivitär piti lasta samalla kertaa sekä päästä että hartioista, -ja hänen silmistänsä läksi kaksi sädettä, jotka vuodattivat elämää -tuohon heikkoon olentoparkaan. - --- Sinä olet aivan äärimmäisen varomaton, jatkoi kreivi -närkästyneenä. Sinä annat hänet alttiiksi joen kylmälle ja annat -hänen istua kivipenkillä! - --- Mutta, isä, penkkihän ihan polttaa, huudahti Madeleine. - --- Ne tukehtuvat tuolla ylhäällä, sanoi kreivitär. - --- Naiset tahtovat aina olla oikeassa! sanoi kreivi katsahtaen minuun. - -Välttääkseni katseellani joko hyväksymästä tai epäämästä minä -tarkastelin Jacques'ia, joka valitteli kipeää kurkkuaan ja jota hänen -äitinsä läksi kantamaan pois. Ennenkun hän jätti meidät, saattoi hän -kuulla miehensä äänen. - --- Kun on tehnyt noin heikkoja lapsia, pitäisi myöskin osata heitä -hoitaa! sanoi kreivi. - -Nämä sanat olivat syvästi vääriä, mutta hänen itserakkautensa -yllytti hänet julistamaan syyttömäksi itsensä hänen vaimonsa -kustannuksella. Kreivitär kiirehti nousten porraskäytäviä ja -penkereitä myöten. Minä näin hänen katoavan lasiovesta. Herra de -Mortsauf oli istuutunut penkille, pää painuksissa, mietiskellen. -Asemani tuli sietämättömäksi, hän ei katsonut minuun eikä puhunut -minulle. Sain sanoa hyvästit tälle kävelyretkelle, jolla minä toivoin -hyvin pääseväni hänen suosioonsa. En muista elämässäni viettäneeni -hirvittävämpää neljännestuntia kuin tämä oli. Suuria hikikarpaloita -kihosi minusta kysyessäni itseltäni: Pitääkö minun lähteä vai jäädä? -Kuinka paljon surullisia ajatuksia nousikaan hänen mieleensä, koska -hän unohti mennä tiedustelemaan, kuinka Jacques jaksoi! Äkkiä hän -nousi ylös ja tuli luokseni. Me käännyimme takaisin katsellaksemme -hymyilevää laaksoa. - --- Siirrämme toiseen päivään kävelyretkemme, herra kreivi, sanoin -minä hänelle silloin vienosti. - --- Menkäämme, vastasi hän. Minä olen onnettomasti tottunut näkemään -usein samallaisia kohtauksia, minä, joka huoletta antaisin oman -elämäni säilyttääkseni lapseni elämän. - --- Jacques voi paremmin, hän nukkuu, ystäväni, sanoi kultainen ääni. -Rouva de Mortsauf näyttäytyi äkkiä käytävän päässä. Hän saapui ilman -vihaa, ilman katkeruutta ja tervehti minua. - --- Näen ilokseni, sanoi hän minulle, että pidätte Clochegourde'sta. - --- Tahdotko, rakkaani, että nousen hevosen selkään ja menen hakemaan -herra Deslandes'ia? sanoi kreivi hänelle osoittaen halua hyvittää -vääryytensä. - --- Älä hätäile ollenkaan, sanoi kreivitär, Jacques ei ole nukkunut -viime yönä, siinä kaikki. Tuo lapsi on hyvin hermostunut, hän on -nähnyt pahaa unta ja minä olen koko ajan saanut kertoa hänelle -tarinoita saadakseni hänet nukkumaan. Hänen yskänsä on puhtaasti -hermostosta johtuvaa, tyynnytin sen yhdellä kumipastillilla ja hän -vaipui heti uneen. - --- Vaimo parka! sanoi kreivi ottaen hänen kätensä omiinsa ja luoden -häneen kostean katseen, en tiennyt siitä mitään. - --- Miksi sinä olet levoton turhan päiten? mene katsomaan -rukiinleikkuuta. Tiedäthän sinä, että ellet ole siellä, antavat -arentimiehet vieraiden tähkänpoimijain tulla vainiolle, ennenkun -lyhteet ovat korjatut. - --- Minä saan siellä ensimäisen maanviljelys-oppini, rouva, sanoin -minä hänelle. - --- Te olette hyvässä koulussa, vastasi hän, osoittaen kreiviä, jonka -huulet vetäytyivät kokoon ilmaisemaan tuota tyytyväisyyden hymyä, -jota tuttavallisesti nimitetään suun mutistamiseksi. - -Vasta kaksi kuukautta jälkeenpäin minä sain tietää, että kreivitär -oli viettänyt tuon yön hirveissä tuskissa, hän oli pelännyt, että -hänen pojallansa oli kuristustauti. Ja minä, minä olin tuossa -venheessä, jota rakkauden ajatukset vienosti keinuttivat, kuvitellen -että hän ikkunastaan näki minun jumaloivan tuon kynttilän loistetta, -joka silloin valaisi hänen kuolettavien levottomuuksien vaivaamaa -otsaansa. Kuristustauti liikkui Tours'issa ja teki siellä kauheata -hävitystä. Kun me olimme portilla, sanoi kreivi minulle liikutetulla -äänellä: -- Rouva de Mortsauf on enkeli! Tämä sana horjutti minua. -En tuntenut vielä kuin pintapuolisesti tuota perhettä ja tuo niin -luonnollinen tunnonvaiva, joka valtaa nuoren sielun tällaisessa -tapauksessa, huusi minulle: "Millä oikeudella sinä häiritset tätä -syvää rauhaa?" - -Onnellisena saadessaan kuulijakseen nuoren miehen, josta hän -helposti voi saada voittoja, kreivi ilmaisi minulle tulevaisuuden, -jota Bourbon'ien paluu valmisti Ranskalle. Meillä oli häilyvä -keskustelu, jossa minä sain kuulla todellisia lapsellisuuksia, -jotka minua oudosti hämmästyttivät. Selvät tosiasiat olivat hänelle -tuntemattomia. Hän pelkäsi ihmisiä, jotka paljon tietävät, hän -kielsi kaiken etevämmyyden; hän pilkkasi, ehkäpä syystä, edistystä; -sanalla sanoen minä opin tuntemaan, että hänessä oli suuri määrä -arkoja hermoja, jotka loukkaamisen välttämiseksi vaativat niin suurta -varovaisuutta, että keskustelun jatko antoi minulle ajatuksen vaivaa. -Kun minä olin niin sanoakseni koetellut hänen puutteellisuuksiensa -valtasuonta, sopeuduin minä niihin yhtä suurella taitavuudella, kuin -millä kreivitär häntä hyväili. Jonakin toisena elämäni ajanjaksona -minä olisin hänet epäilemättä musertanut, mutta arkana, kuten lapsi, -uskoen, etten mitään tiennyt tai että kypsyneet miehet tiesivät -kaiken, minä ällistelin ihmeitä, joita tuo sitkeä maanviljelijä -oli saanut Clochegourde'ssa aikaan. Minä kuuntelin ihailulla hänen -suunnitelmiansa. Sanalla sanoen, vastentahtoisella imartelulla, joka -minulle hankki vanhan aatelismiehen suosion, minä kadehdin tuota -kaunista maata ja sen asemaa. Minä asetin tuon maallisen paratiisin -paljon yläpuolelle Frapesle'a. - --- Frapesle, sanoin minä hänelle, on raskas hopeateos, mutta -Clochegourde on kallisarvoisten kivien lipas! - -Lause, jota hän sittemmin usein kertasi mainiten lähteen. - --- Niin, ennenkun me sinne tulimme, oli se hävityksen paikka, sanoi -hän. - -Minä olin pelkkänä korvana, kun hän puhui minulle kylvöistään ja -taimitarhoistaan. Minä, joka olin perehtymätön maatalouteen latelin -hänelle kysymyksiä hinnoista, viljelyskeinoista ja hän näytti -onnelliselta saadessaan minulle opettaa niin paljon yksityisseikkoja. - --- Mitä teille sitten opetetaan? kysyi hän minulta hämmästyneenä. - -Jo tuona ensimäisenä päivänä kreivi sanoi sisäänastuessaan -vaimolleen: -- Herra Felix on ihastuttava nuori mies. - -Illalla minä kirjoitin äidilleni pyytäen häntä lähettämään minulle -puku- ja liinavaatteita ja ilmoittaen hänelle, että jäin Frapesle'en. -Minä en tiennyt suuresta vallankumouksesta, joka täydentyi silloin -ja ymmärtämättä mikä vaikutus sillä oli oleva minun kohtalooni, minä -uskoin palaavani Pariisiin täydentämään lakiopintojani. Opisto alotti -toimintansa vasta marraskuun ensi päivinä; minulla oli siis kaksi ja -puoli kuukautta edessäni. - -Oloni ensi aikoina minä koetin turhaan liittyä kreiviin. Tuo aika -oli täynnä repiviä vaikutuksia. Minä havaitsin tuossa miehessä -aiheetonta äkäpäisyyttä ja toivottoman tapauksen sattuessa -äkkipikaista toimintaa. Kumpainenkin seikka pelästytti minua. -Hänessä saattoi äkkiä tulla näkyviin Condén armeijassa niin arvossa -pidetty aatelismies, muutamia noita tahdonilmausten salamia, jotka -voivat vakavien olosuhteitten vallitessa pommin tavalla lävistää -politiikan ja jotka suoruuden tai rohkeuden uhmailulla tekevät -aateliskartanoonsa suljetusta miehestä elbalaisen, Bonchamp'in -tai Charette'n. Muutamat mielipiteenilmaisut saivat hänen -nenänsä nyrpistymään, hänen otsansa säihkyi ja hänen silmistänsä -sinkosi nopeasti sammuvia salamoita. Minä pelkäsin, että jos -herra de Mortsauf yllättäisi silmieni kielen, hän tappaisi minut -siekailematta. Tuona aikana minä olin yksinomaisesti hellämielinen. -Tahto, joka niin ihmeellisesti muuttaa ihmiset, alkoi minussa vasta -orastaa. Yltiömäiset toiveeni synnyttivät minussa tunteellisuuden -rajuja väristyksiä, jotka muistuttavat pelon puistatuksia. Taistelu -ei minua värisyttänyt, mutta en tahtonut kadottaa elämää maistamatta -vastatun rakkauden onnea. Vaikeudet ja toiveeni suurenivat -rinnakkain. Mitenkä puhuisin tunteistani? Minut oli vallannut -liikuttava neuvottomuus. Minä odotin sattumaa, tein huomioita, -minä seurustelin tuttavallisesti lasten kanssa ja kiinnytin heidät -itseeni, minä koetin perehtyä talon asioihin. Huomaamattomasti -kreivi hillitsi itseänsä vähemmän minun seurassani. Minä opin siten -tuntemaan nuo äkilliset mielialan muutokset, nuo syvät, aiheettomat -surumielisyydet, äkilliset kuohahdukset, tylyt ja katkerat -valitukset, vihamielisen kylmyyden, tukahutetun hulluuden puuskat, -lapsen huokaukset, epätoivoisen miehen huudot, odottamattomat -kiukustumiset. Moraalinen luonto eroaa fyysillisestä luonnosta siinä, -että moraalisessa ei ole mikään itsenäistä: vaikutusten voimakkuus -riippuu luonteen laajuudesta tai aatteista, joita me ryhmitämme -jonkun teon ympärille. Oloni Clochegourde'ssa, elämäni tulevaisuus -riippui tuosta oikullisesta tahdosta. En voi ilmaista teille mikä -tuska pusersi minun sieluani, joka silloin vielä yhtä helposti -sekä laajentui että supistui, kun minä sisäänastuessani sanoin -itselleni: Miten ottaa hän minut vastaan? Mikä sydämen ahdistus -minua raastoi silloin, kun myrskypilvet äkkiä kokoontuivat hänen -lumiotsalleen! Se oli yhtämittaista vahdilla-oloa. Minä jouduin -siis tuon miehen yksinvaltiuden alaiseksi. Omat tuskani antoivat -minulle aavistuksen rouva de Mortsauf'in kärsimyksistä. Me aloimme -vaihtaa ymmärtäviä katseita, kyyneleeni vuotivat välistä, kun hän -pidätti omiansa. Kreivitär ja minä, me koettelimme siten suruilla -toisiamme. Kuinka paljon salaisuuksia minulle selvenikään noina -neljänäkymmenenä ensimäisenä päivänä, jotka olivat täynnä todellisia -katkeruuksia, hiljaisia iloja, milloin painuvia, milloin pinnalle -kohoavia toiveita! Eräänä päivänä minä tapasin hänet uskonnollisissa -mietteissä katsomassa auringon laskua, joka punasi niin viehättävästi -huippuja ja saattoi laakson näyttämään vuoteen kaltaiselta. Oli -mahdotonta olla kuulematta tuota ikuista laulujen laulun säveltä, -jolla luonto kutsuu olentonsa rakkauteen. Saavuttiko nuori tyttö -jälleen paenneet harhakuvansa? Kärsikö nainen jostakin salaisesta -vertaamisesta? Minä luulin näkeväni hänen asennossaan hyljätyn -yksinäisyyttä, joka oli edullista ensi tunnustukselle, ja sanoin -hänelle: - --- Teillä on vaikeita päiviä! - --- Olette lukenut minun sielustani, sanoi hän minulle, mutta miten? - --- Meillä on niin monta yhteistä kohtaa! vastasin minä. Kuulummehan -me tuohon pieneen ryhmään olentoja, jotka ovat etuoikeutettuja -surun ja ilon puolesta, joiden tunteelliset osat värisevät kaikki -yhteen ääneen synnyttäen suuria sisäisiä kaikuja ja joiden hermosto -on pysyvässä sopusoinnussa asioiden alkusyyn kanssa. Asettakaa -tuollaiset henkilöt paikkaan, missä kaikki on epäsoinnussa, ja -he kärsivät hirvittävästi, kuten heidän ilonsakin kohoaa aina -innostukseen asti, kun he kohtaavat aatteita, vaikutuksia tai -olentoja, jotka heille ovat myötätuntoisia. Mutta meitä on olemassa -kolmaskin laji, joiden onnettomuuksia eivät tunne muut kuin sielut, -joita vaivaa sama sairaus. Heidän kesken vallitsee veljellinen -ymmärtämys. Voi sattua, ettei meissä ole pyrkimystä hyvään eikä -pahaan. On kuin heikentyvät ja paisuvat urut täyttäisivät silloin -meidän tyhjän sielumme, sytyttäisivät intohimon ilman päämäärää, -soisivat säveleitä muodostamatta sävelmää, löisivät korkoja, jotka -häipyvät äänettömyyteen. Sen on jonkinlainen tyhjyyden hyödyttömyyttä -vastaan nousseen sielun hirvittävä vastalause; kuolettava leikki, -jossa meidän voimamme kuluu kokonaan loppuun ilman ravintoa, -kuten veri vuotaa tuntemattomasta haavasta. Tunteellisuus pursuaa -hyökylaineissa, se tuottaa hirveän uupumuksen ja sanomattoman -melankolian, jolle rippituolilla ei ole korvia. Olenko ilmaissut -meidän yhteiset surumme? Hän vapisi ja yhä katsellen auringon laskua -vastasi: - --- Kuinka te niin nuorena tiedätte nämä asiat? Oletteko ollut siis -nainen? - --- Ah! vastasin minä liikutetulla äänellä, lapsuuteni on ollut kuin -pitkällistä sairautta. - --- Kuulen Madeleinen yskivän, sanoi hän minulle, jättäen minut -hätäillen. - -Kreivitär näki minun usein tulevan luoksensa olematta siitä -loukkaantunut, kahdesta syystä. Ensiksikin hän oli puhdas kuin lapsi, -eikä hänen ajatuksensa horjahtanut minnekään harhateille, toiseksi -minä huvitin kreiviä, minä olin ravintoa tuolle kynnettömälle ja -harjattomalle leijonalle. Lopultakin minä olin keksinyt saapumisen -syyn, joka näytti kaikista pätevältä. En osannut pelata lautapeliä, -herra de Mortsauf tarjoutui opettamaan sitä minulle ja minä suostuin. -Hetkellä, jolloin me teimme sopimuksen, kreivitär ei voinut olla -lähettämättä minulle säälin katsetta, joka tahtoi sanoa: "Mutta -tehän heittäydytte suden kitaan!" Minä en aluksi ymmärtänyt siitä -mitään, vasta kolmantena päivänä minä tiesin, mihin olin sitoutunut. -Kärsivällisyyteni, jota ei mikään väsytä, tuo lapsuuteni hedelmä, -kypsyi tänä koettelemusten aikana. Kreivi tunsi nautintoa saadessaan -heittäytyä purevaan ivailuun, kun minä en sovittanut käytäntöön -periaatetta tai sääntöä, jonka hän oli minulle selittänyt. Jos minä -mietin, valitti hän pelin hitautta, jos minä pelasin nopeasti, -kiukustui hän ahtaalle joutumisestaan, jos minä tein virheitä, -sanoi hän niitä hyväkseen käyttäen, että hutiloin liiaksi. Se oli -opettajatyranniutta, patukkaitsevaltiutta, josta minä en voi antaa -teille käsitystä muutoin kuin vertaamalla itseäni Epikteteeseen -[stoalainen filosofi, eli vv. 50-120 j.kr.], joka on joutunut -pahanilkisen lapsen valtaan. Kun me pelasimme rahasta, synnyttivät -hänen alituiset voittonsa hänessä kunniatonta, halpamaista iloa. Yksi -ainoa hänen vaimonsa sana korvasi minulle kaiken ja palautti kreivin -nopeasti kohteliaisuuden ja säädyllisyyden tuntoon. Pian vajosin minä -odottamattoman vaivan liekkeihin. Tuo peli vei kaikki minun rahani. -Vaikka kreivi pysyi alati vaimonsa ja minun välillä aina siihen -asti, jolloin minä heidät jätin, joskus hyvinkin myöhään, toivoin -minä yhä löytäväni hetken, jolloin minä olisin voinut puikahtaa -hänen sydämeensä. Mutta saavuttaakseni tuon hetken, jota minä odotin -metsästäjän tuskaisella kärsivällisyydellä, täytyi minun jatkaa -noita kiusallisia pelejä, jotka yhtämittaa repivät minun sieluani ja -kuluttivat kaikki rahani. Kuinka monta kertaa me jo olimme ääneti -katselleet auringon valovaikutuksia ruohoaavikkoon, pilviä harmaalla -taivaalla, utuisia kukkuloita tai joen pinnalla hopeana helmeilevää -kuunvaloa sanomatta toisillemme muuta kuin: -- Yö on kaunis! - --- Yö on nainen, rouva. - --- Mikä rauhallisuus! - --- Niin, täällä ei voi tuntea itseään täysin onnettomaksi. - -Vastaukseksi tähän hän palasi kirjailutyönsä ääreen. Minä olin -lopettanut kuulemalla hänen sisimmästään levotonta liikettä, jonka -aiheutti esille pyrkivä tunneliikutus. Rahattomana sain minä sanoa -hyvästit iltavierailuille. Kirjoitin äidilleni ja pyysin hänen -lähettämään minulle. Äitini nuhteli minua eikä antanut mitään -kahdeksaan päivään. Keneltä saatoin siis pyytää? Ja kysymyksessä oli -elämäni! Minä tunsin siten ensimäisen suuren onneni ääressä samoja -kärsimyksiä, jotka olivat minua ahdistaneet kaikkialla. Pariisissa, -opistossa ja koulukodissa minä olin päässyt siitä mietiskelevällä -kieltäytymisellä, minun onnettomuuteni oli ollut negatiivista; -Frapesle'ssa se tuli aktiiviseksi. Minä tunsin silloin varkauden -halua, minä uneksin rikoksia, minulla oli hirvittäviä kiusauksia, -jotka murtavat sielun ja jotka meidän täytyy tukahuttaa, jos mielimme -oman arvomme säilyttää. Muistot katkerista mietiskelyistä, tuskista, -joita äitini säästäväisyys minulle tuotti, ovat synnyttäneet minussa -nuorta väkeä kohtaan niiden pyhän laupeuden, jotka lankeamatta ovat -saapuneet kuilun reunalle ikäänkuin mitatakseen sen syvyyttä. Vaikka -kyynelten ruokkima rehellisyyteni voimistui noina hetkinä, jolloin -elämä avautuu ja paljastaa vuoteensa hedelmättömän pohjasoran, olen -joka kerta, kun pelottava inhimillinen oikeus kohottaa miekkansa -jonkun ihmisen kaulan yli, itselleni sanonut: Rikoslain ovat tehneet -ihmiset, jotka eivät tunne onnettomuutta. Tässä äärimmäisessä -hädässäni minä löysin herra de Chessel'in kirjastosta lautapeliä -käsittelevän kirjan ja tutkin sitä. Isäntäni suostui kernaasti -antamaan minulle muutamia opetustunteja; vähemmän kovakouraisesti -pideltynä minä saatoin edistyä, sovelluttaa sääntöjä ja laskuja, -jotka minä opin ulkoa. Vähässä ajassa minä kykenin lannistamaan -mestarini. Mutta kun minä voitin hänet, tuli hänen mielialansa -sietämättömäksi; hänen silmänsä säihkyivät kuin tiikerin, hänen -kasvonsa vetäytyivät kokoon, hänen kulmakarvansa liikkuivat -tavalla, jota en ole kenessäkään huomannut. Hänen valituksensa -olivat hemmotellun lapsen valituksia. Välistä hän heitti nopat, -polki raivoissaan jalkaansa, puri arpamaljaansa ja lausui minulle -loukkaavia sanoja. Näillä väkivaltaisuuksilla oli rajansa. Kun minä -olin saanut pelin haltuuni, ohjasin minä taistelua mieleni mukaan. -Minä järjestin niin, että lopussa peli kävi jokseenkin tasan, antaen -hänen voittaa pelin ensiosassa ja palauttaen tasapainon toisessa -osassa. Maailman loppu olisi vähemmän hämmästyttänyt kreiviä kuin -hänen oppilaansa äkillinen etevämmyys, syytä siihen hän ei saanut -koskaan tietää. Peliemme pysyvä loppuratkaisu oli hänen mielellensä -uutta ravintoa. - --- Varmaankin, sanoi hän, minun pää parkani väsyy. Te voitatte aina -pelin lopussa, silloin kun minulta ovat kaikki keinot kadonneet. - -Kreivitär, joka ymmärsi pelin, huomasi minun menettelytapani -jo ensimäisellä kerralla ja aavisti siinä suuria kiintymyksen -osoituksia. Noita yksityiskohtia eivät voi arvostella muut, kuin -ne, joille lautapelin hirvittävät vaikeudet ovat tunnettuja. Mitä -kaikkea ilmaisikaan tuollainen pikku seikka! Mutta rakkaus, kuten -Bossuet'n Jumala, asettaa rikkaimpienkin voittojen yläpuolelle -köyhälle tarjotun vesilasin, tuntemattomana kaatuvan sotamiehen -ponnistuksen. Kreivitär soi minulle yhden noita mykkiä kiitoksia, -jotka murtavat nuoren sydämen: hän loi minuun katseen, jolla hän -silmäili lapsiaan. Tuosta onnellisesta illasta alkaen hän katsoi aina -minuun puhuessaan minulle. En osaisi selittää minkä tilan vallassa -minä olin poismennessäni. Minun sieluni oli niellyt ruumiini, minä -en painanut, minä en kävellyt ollenkaan, minä lensin. Minä tunsin -itsessäni tuon katseen, hän oli peittänyt minut valkeudella, kuten -hänen lähtiessään lausumansa: _hyvästi herra!_ sai minun sielussani -kaikumaan sointuja, joita pääsiäishymni _O filii, o filiae!_ -sisältää. Minä synnyin uuteen elämään. Minä olin siis jotain hänelle! -Minä nukuin purppurakehtoon. Liekkejä kulki minun suljettujen -silmieni edessä ajaen toisiansa takaa pimeyksissä, kuten nuo kauniit -tulikiemurat, jotka peräkkäin juoksevat poltetun paperin tuhkassa. -Unissani hänen ääneensä tuli jotain värähtelevää, se ympäröi minut -tuoksujen ja valon kehällä, sävelmällä, joka hellästi kosketti minun -mieltäni. Seuraavana päivänä hänen vastaanottonsa ilmaisi minun -unelmani oikeutetuiksi, ja siitä lähtien minä olin osallinen hänen -äänensä salaisuuksiin. Päivällisen jälkeen me kävelimme ylängöillä -ja menimme nummelle, jossa ei mitään voinut kasvaa; maa oli kivinen, -kuiva ja hedelmätön. Siellä oli kuitenkin muutamia tammia ja -pensaita, mutta ruohon asemesta vaalea, käpristynyt sammalmatto, jota -laskevan auringon säteet punasivat ja jolla jalat luisuivat. Minä -pidin Madeleineä kädestä, tukeakseni häntä, ja rouva de Mortsauf -antoi kätensä Jacques'ille. Kreivi, joka kävi edellä, kääntyi, iski -kepillään maata ja sanoi minulle hirvittävällä korostuksella: -- -Tällainen on minun elämäni! Ennenkun opin teidät tuntemaan, jatkoi -hän, luoden anteeksipyytävän katseen vaimoonsa. Hyvitys oli liian -myöhäinen, kreivitär oli tullut kalpeaksi. Kuka nainen ei olisi -horjunut, kuten hän, saadessaan tuollaisen iskun? - --- Mikä viehättävä tuoksu täällä on ja miten kauniita -valovaikutuksia! huudahdin minä. Tahtoisin mielelläni omistaa tämän -nummen, tutkiessani minä löytäisin sieltä ehkä aarteita, mutta varmin -rikkaus olisi teidän naapuruutenne. Kukapa ei maksaisi paljon tästä -silmälle niin sopusointuisesta näöstä ja tuosta kiemurtelevasta -joesta, jossa sielu kylpee saarnien ja leppien keskellä. Katsokaa, -kuinka erilainen maku on! Teille tämä maankohta on nummi; minulle se -on paratiisi. - -Kreivitär kiitti minua katseella. - --- Mikä tunneihminen te olette! sanoi kreivi katkeralla sävyllä, tämä -ei ole oikea paikka teidän nimeänne kantavan miehen elämälle. Sitten -hän keskeytti ja sanoi: -- kuuletteko Azay'n kelloja? Minä kuulen -varmasti kellonsoittoa. - -Rouva de Mortsauf katsoi minuun pelästyneenä, Madeleine puristi -kättäni. - --- Tahdotteko, että menemme pelaamaan erän lautapeliä? sanoin minä -hänelle, nappien melu estää teitä kuulemasta kellojen ääntä. - -Me palasimme Clochegourde'en, matkalla ei paljoa puhuttu. Kun olimme -salissa, valtasi meidät kaikki jokin määrittelemätön epävarmuus. -Kreivi heittäytyi nojatuoliin ja vaipui mietiskelyyn, jota hänen -vaimonsa piti silmällä. Hän tunsi sairauden merkit ja huomasi -ennakolta kohtauksen tulon. Minä vaikenin, kuten hän. Koska hän ei -pyytänyt minua menemään pois, luuli hän mahdollisesti, että lautapeli -virkistäisi kreiviä ja hävittäisi tuon hermoherkkyyden, jonka puuskat -olivat kreivittärelle niin kuolettavia. Ei mikään ollut vaikeampaa -kuin saada kreivi ryhtymään ehdotettuun lautapeliin, johon hän -kuitenkin aina tunsi suurta halua. Häntä piti pyytää ja taivutella -kuin pientä sievistelevää naista, häntä piti pakottaa, jottei -näyttäisi siltä, kuin tehtäisiin hänen mieliksensä, mahdollisesti -sentähden, että asia oli juuri niin. Jos minä mieltäkiinnittävän -keskustelun aikana hetkeksi unohdin nöyrän asemani, tuli hän -nyrpeäksi, tylyksi, loukkaavaksi ja suuttui keskustelusta, vastustaen -kaikkea. Hänen huonon tuulensa varottamana minä ehdotin hänelle yhtä -pelierää; silloin hän teki verukkeita: -- Ensiksikin oli liian myöhä, -sanoi hän, toiseksi minä en muka pelistä välittänyt. Sanalla sanoen -hillitöntä teeskentelyä, kuten naisilla, jotka lopettavat jättämällä -teidät epätietoiseksi todellisista toiveistaan. Minä nöyryytin -itseäni, minä rukoilin häntä pitämään minussa vireillä taitoa, joka -harjoituksen puutteessa niin helposti unohtuu. Tällä kertaa minä -tarvitsin hurjaa iloisuutta saadakseni hänet suostumaan peliin. -Hän valitti hajamielisyyttään, joka esti häntä tekemästä laskuja, -hänen päätänsä puristi kuin pihdeissä, hän kuuli vihellyksiä, hän -tukahutti ja päästi syviä huokauksia. Lopulta hän suostui istumaan -pöydän ääreen. Rouva de Mortsauf jätti meidät mennäkseen asettamaan -lapset levolle ja lukemaan iltarukouksen talonväelle. Niin kauan -kuin hän oli poissa, kävi kaikki hyvin. Minä järjestin niin, -että herra de Mortsauf voitti, ja hänen onnensa teki hänet äkkiä -iloiseksi. Äkillinen siirtyminen surumielisyydestä, joka aiheutti -hänelle synkkiä aavistuksia, tuohon juopuneen miehen iloon, tuohon -hulluun ja melkein järjettömään nauruun, teki minut levottomaksi -ja värisytti minua. En ollut koskaan nähnyt hänen ilmaisevan niin -peittelemättömästi puuskaansa. Meidän läheinen ystävyytemme oli -kantanut hedelmiä, hän ei enää kursaillut minun kanssani. Joka päivä -hän koetti kietoa minua valtansa alle ja tehdä minut yhä uudelleen -mielialojensa uhriksi. Näyttää todellakin siltä, että moraaliset -sairaudet ovat olentoja, joilla on omat halunsa ja vaistonsa ja -jotka tahtovat lisätä valtakuntansa alaa, kuten maanomistaja -tiluksiansa. Kreivitär tuli alas ja istuutui lautapelin ääreen -saadakseen enemmän valoa käsityölleen, mutta hän ryhtyi työhön -huonosti salatun pelon vallassa. Turmiollinen heitto, jota minä en -voinut estää, muutti kreivin kasvot: hän tuli iloisesta synkäksi, -purppuranpunaisesta keltaiseksi, hänen silmänsä pyörivät. Sitten -tapahtui uusi onnettomuus, jota minä en voinut edeltäkäsin nähdä -enkä torjua. Herra de Mortsauf aiheutti itse itsellensä musertavan -nopanheiton, joka ratkaisi hänen häviönsä. Hetikohta hän nousi ylös, -heitti minua pelipöydällä, viskasi lampun maahan, iski nyrkillään -pöytään ja syöksyi salin läpi -- en voi sanoa, että hän kulki. Siitä -loukkausten, kirousten, huudahdusten ja sekavien lauseiden tulvasta, -mikä tuli hänen suustaan, olisi voinut luulla että olin henkiorjana -jossakin keskiaikaisessa maakartanossa. Mitä oli minun tehtävä. - --- Menkää puutarhaan, sanoi kreivitär minulle, puristaen kättäni. - -Minä menin ulos kreivin huomaamatta katoamistani. Terassilta, jonne -minä hitain askelin olin siirtynyt, minä kuulin hänen meluavan -äänensä ja nuo huokaukset, jotka tulivat hänen kamaristaan, -ruokasalin viereisestä huoneesta. Myrskyn lävitse minä kuulin myöskin -enkelin äänen, joka aika ajoittain kohosi kuin satakielen laulu -rankkasateen lakattua. Minä kävelin akaasioiden alla mitä ihanimpana -loppuelokuun yönä odottaen, että kreivitär liittyisi seuraani. Hän -oli tuleva, joku hänen liikkeensä oli sen minulle luvannut. Jo -muutamia päiviä häilyi meidän välillämme selvitys. Näytti siltä, että -sen täytyi puhjeta ensimäisestä sanasta, joka saattoi sielujemme -liian täyden lähteen kuohumaan. Mikä häveliäisyys viivytti meidän -täydellisen ymmärtämyksemme hetkeä? Luultavasti hän rakasti yhtä -paljon kuin minäkin tuota pelon tunnetta muistuttavaa värisemistä, -joka tappaa tunteellisuuden noina hetkinä, jolloin hillitään elämää, -kun se on ylitse vuotamaisillaan, jolloin epäröidään paljastaa -sisimpänsä, totellen tuota kainoutta, joka vallitsee nuoressa -neitsyeessä, ennenkun hän näyttäytyy rakastetulle puolisolleen. Me -olimme ajatuksiamme kokoomalla paisuttaneet itsemme, tämä ensimäinen -luottamuksen hetki oli tullut välttämättömäksi. Kului tunti. Minä -olin istuutunut tiilirintanojalle. -- Silloin hänen askeltensa kaiku, -johon sekoittui liehuvan hameen aaltoilevaa kahinaa, vilkastutti -illan tyyntä ilmaa. Sellaiset ovat aistivaikutuksia, joihin sydän ei -riitä. - --- Herra de Mortsauf on nyt vaipunut uneen, sanoi kreivitär minulle. -Kun hän on tuollainen, annan minä hänelle lasin vettä, johon on -liuotettu muutamia unikukan nuppuja. Kohtaukset seuraavat toisiaan -siksi pitkien väliaikojen päästä, että tuolla niin yksinkertaisella -lääkkeellä on aina sama teho. Herra de Vandenesse, sanoi hän -minulle, muuttaen ääntänsä ja ottaen vakuuttavimman äänensävynsä, -onneton sattuma on ilmaissut teille salaisuuksia, joita tähän asti -on huolellisesti varjeltu. Luvatkaa, että hautaatte sydämeenne -muiston tuosta kohtauksesta. Tehkää se, pyydän teitä. En tahdo teiltä -lupausta, sanokaa minulle kunnon miehen sananne _kyllä_, ja minä olen -tyytyväinen. - --- Pitääkö minun lausua teille tuo _kyllä?_ sanoin minä hänelle. -Olemmehan me jo ymmärtäneet toisemme. - --- Älkää arvostelko epäsuosiollisesti herra de Mortsauf'ia -nähdessänne maanpaon aikana koettujen pitkien kärsimysten -vaikutukset, jatkoi hän. Huomenna kreivi on täydelleen tietämätön -asioista, joita hän on sanonut, ja te tapaatte hänet hyvänä ja -ystävällisenä. - --- Lakatkaa, rouva, vastasin minä hänelle, puolustamasta kreiviä, -teen kaiken, mitä tahdotte. Minä heittäytyisin tällä hetkellä -Indre'en jos voisin sillä parantaa herra de Mortsauf'in ja tehdä -teidän elämänne onnelliseksi. Ainoa, mitä minä en voi muuttaa, on -mielipiteeni, ei mikään ole minussa pysyvämpää. Minä annan teille -elämäni, mutta minä en voi antaa teille omaatuntoani; minä voin -olla sitä kuulematta, mutta en voi estää sitä puhumasta. Minun -mielipiteeni mukaan herra de Mortsauf on... - --- Ymmärrän teidät, sanoi hän keskeyttäen minut kummallisen -hätäisesti, te olette oikeassa. Kreivi on hermostunut kuin oikullinen -rouva, jatkoi hän lieventääkseen hulluuden käsitettä lieventämällä -sanaa; mutta kreivi ei ole sellainen kuin ajoittain, korkeintaan -kerran vuodessa kuumina aikoina. Kuinka paljon pahaa onkaan -maanpakolaisuus saanut aikaan! Kuinka monta toivorikasta elämää se on -tuhonnut! Kreivi olisi ollut, olen siitä varma, suuri sotilas, maansa -kunnia. - --- Tiedän sen, sanoin minä keskeyttäen vuorostani hänet ja antaen -hänen ymmärtää, että oli hyödytöntä pettää minua. - -Hän pysähtyi asettaen kätensä minun otsalleni ja sanoi minulle: --- Kuka teidät on näin johtanut meidän elämäämme? Tahtooko Jumala -lähettää minulle apua, sydämellisen ystävyyden, joka minua tukisi? -jatkoi hän nojautuen kädellänsä voimakkaasti minuun; sillä -te olette hyvä, jalo... Hän kohotti silmänsä taivasta kohden -ikäänkuin kutsuakseen näkymätöntä todistajaa vahvistamaan hänen -toiveensa. Sitten loi hän silmänsä jälleen minuun. Tuo katse, -jonka sielu loi minuun sieluuni, sähkötti minut ja minä tein -maailman seurustelusääntöjen kannalta käytösvirheen. Mutta onhan -se muutamilla sieluilla jaloa vaaran edelle kiiruhtamista, halua -torjua isku, tapahtumattoman onnettomuuden pelkoa; ja vielä useammin -on se äkillinen kysymys, jonka sydän tekee toiselle sydämelle ja -jolla tahdotaan tiedustaa, ovatko sydämet sopusoinnussa keskenään. -Useita ajatuksia tuli minun mieleeni, kuten valovälähdyksiä, ja ne -kehottivat minua pesemään pois pilkun, joka tahrasi minun puhtauttani -hetkellä, jolloin aavistin täydellisen selvityksen olevan tulossa. - --- Ennenkun menemme pitemmälle, sanoin minä hänelle muuttuneella -äänellä, jonka värinän saattoi helposti kuulla siinä syvässä -hiljaisuudessa, jossa olimme, sallikaa minun puhdistaa eräs -menneisyyden muisto. - --- Vaietkaa, sanoi hän minulle kiihkeästi ja asetti huulilleni -sormensa, jonka hän kuitenkin heti otti pois. Hän katsoi minuun -ylpeästi, kuten nainen, joka on liian korkealla, jotta loukkaus voisi -häneen ylettyä, ja sanoi minulle hämmentyneellä äänellä: -- Tiedän, -mistä tahdotte puhua. Kysymys on ensimäisestä, viimeisestä, ainoasta -häväistyksestä, jonka minä olen saanut kärsiä! Älkää puhuko koskaan -noista tanssiaisista. Jos kristitty onkin antanut teille anteeksi, -kärsii nainen vielä. - --- Älkää olko leppymättömämpi kuin Jumalakaan, sanoin minä hänelle -puristaen ripsieni väliin kyyneleet, jotka nousivat silmiini. - --- Minun pitäisi olla ankarampi, sillä minä olen heikompi, vastasi -hän. - --- Mutta, jatkoin minä lapsellisella kapinallisuudella, kuulkaa -minua, vaikkapa se olisi ensimäisen, viimeisen ja ainoan kerran -elämässänne. - --- Hyvä! sanoi hän, puhukaa! Muutoin te luulisitte, että minä pelkään -kuunnella teitä. - -Tuntiessani silloin, että tämä hetki oli ainoa elämässämme, minä -puhuin hänelle tuolla painolla, joka vaatii tarkkaavaisuutta. Sanoin -hänelle, että kaikki tanssiaisissa olleet naiset olivat jättäneet -minut kylmäksi, samoinkuin ne, jotka tähän asti olin nähnyt. Mutta -hänet nähdessäni minut, jonka elämä oli ollut niin opintoihin -hautautunutta, jonka sielu oli niin vähän rohkea, minut oli vallannut -kiihko, jota saattavat tuomita vain ne, jotka eivät ole sitä itse -koskaan kokeneet. Ei koskaan miehen sydän ole ollut niin täynnä -tuota halua, jota ei ainoakaan luotu olento vastusta ja joka voittaa -kaikki, yksin kuolemankin... - --- Ja halveksimisen? sanoi hän pysähdyttäen minut. - --- Te olette siis halveksinut minua? kysyin minä häneltä. - --- Älkäämme puhuko enää näistä asioista, sanoi hän. - --- Päinvastoin, puhukaamme! vastasin minä hänelle kiihtymyksellä, -jonka yliluonnollinen tuska aiheutti. Kysymyksessä on koko minun -olemukseni, tuntematon elämäni, salaisuus, joka teidän pitää tietää. -Muussa tapauksessa minä kuolen epätoivosta! Kysymys on myöskin -teistä. Tehän tietämättänne olette ollut nainen, jonka käsissä loisti -turnajaisten voittajalle luvattu kruunu. - -Minä kerroin hänelle lapsuuteni ja nuoruuteni, en kuten sen -olen teille tehnyt kaukaa arvostellen, vaan sanoilla, joita -haavoistaan vielä kärsivä nuori mies käyttää. Minun ääneni kaikui -kuin halonhakkaajan kirves metsässä. Suurella ryskeellä kaatui -kreivittären eteen kuolleet vuodet, joilta pitkät surut olivat -riistäneet lehdettömät oksat. Minä kuvasin hänelle kuumeisin sanoin -joukon hirvittäviä yksityisseikkoja, joista teitä olen säästänyt. -Minä levitin hänen eteensä loistavien lupausteni aarteen, toiveideni -neitseellisen kullan, koko hehkuvan sydämeni, joka oli säilynyt -ikuisen talven painamien Alppien jäätiköissä. Kun minä, vaipuneena -Jesaiaan tulisanoilla kuvattujen kärsimysteni alle, odotin jotakin -sanaa tuolta naiselta, joka kuunteli minua pää painuksissa, kirkasti -hän yhdellä katseella pimeydet, hän elävöitti yhdellä ainoalla -sanalla jumalalliset ja maalliset maailmat. - --- Meillä on ollut samanlainen lapsuus! sanoi hän näyttäen -minulle kasvot, joilla hohti marttyyrin sädekehä. Vallitsi hetken -äänettömyys, jolloin meidän sielumme yhdistyivät toisiinsa tuossa -samassa lohduttavassa ajatuksessa: Minä en ole siis yksin kärsinyt! -Sitten kreivitär lausui minulle äänellä, jolla hän puhutteli rakkaita -pienokaisiaan, kuinka väärin hän oli tehnyt syntyessään tytöksi, -silloin kun pojat olivat kuolleet. Hän selvitti minulle, mikä ero -oli niillä tuskilla, joita hän tyttö asemassaan alati äidin sivulle -kiinnitettynä oli saanut kärsiä, verrattuna koulujen maailmaan -heitetyn lapsen tuskiin. Minun yksinäisyyteni oli ollut paratiisi -verrattuna siihen hiomakiven kosketukseen, joka lakkaamatta oli -kuolettanut hänen sieluansa siihen päivään asti, jolloin hänen -todellinen äitinsä, tuo hyvä täti, oli pelastanut hänet kidutuksista, -joiden aiheuttamista tuskista hän kertoi minulle. Se oli ollut -selittämätöntä pikkumaisuutta, sietämätöntä hienohermoisille -luonteille, jotka eivät peräydy tikarin iskua ja jotka kuolevat -Damokleen miekan alla: milloin jaloa sydämellisyyttä, jonka kylmä -käsky tukahutti, milloin kylmästi saatu suudelma, vuoroin vaadittua, -vuoroin moitittua vaikenemista, nieltyjä kyyneleitä, jotka jäivät -hänen sydämeensä; sanalla sanoen tuhansia luostari-tyrannimaisuuksia, -joita vieraiden silmiltä kätki ylvästelevän intoileva äidillisyys. -Hänen äitinsä ylpeili hänestä ja kehui häntä; mutta seuraavana -päivänä hän sai kalliisti maksaa nuo imartelut, joilla tahdottiin -näyttää hänen hyvää kasvatustansa. Kun hän kuuliaisuuden ja lempeyden -voimalla luuli voittaneensa äitinsä sydämen ja avasi itsensä hänelle, -ilmestyi tyranni jälleen hänen salaisuuksillaan asestettuna. Vakooja -ei olisi ollut niin halpamainen, niin petturi. Kaikki nuoren tytön -ilot ja juhlat sai hän kalliisti ostaa, sillä hänen onnekkaita -hetkiään moitittiin, ikäänkuin hän olisi rikoksen avulla ne -saanut. Hänen jaloa kasvatustansa ei hänelle koskaan oltu annettu -rakkaudella, vaan loukkaavalla ivalla. Hän ei tahtonut syyttää siitä -äitiään, hän luki ainoastaan itselleen moitteeksi sen, että hän tunsi -pikemmin pelkoa kuin rakkautta äitiänsä kohtaan. Ehkä, ajatteli tämä -enkeli, tuo ankaruus oli välttämätön, olihan se valmistanut häntä -hänen nykyiseen elämäänsä. Kreivitärtä kuunnellessani minusta tuntui -kuin Jobin harppu, josta minä olin lyönyt villejä sointuja, olisi -hänen kristittyjen sormiensa käsittelemänä vastannut niihin laulaen -ristin juurella seisovan neitsyen virsiä. - --- Me elimme samassa ilmakehässä, ennenkun me tapasimme toisemme -täällä, te tulitte auringon noususta ja minä sen laskusta. - -Hän liikahutti päätään epätoivoisesti: -- Teille kuuluu nousu, -minulle lasku, sanoi hän. Te elätte onnellisena, minä kuolen -surusta. Miehet luovat itse itsellensä elämänsä kohtalot, ja minun -on ainiaaksi määrätty. Ei mikään mahti voi murtaa tuota raskasta -kahletta, johon naisen sitoo kultainen rengas, aviovaimojen puhtauden -vertauskuva. - -Tuntiessamme siten olevamme saman rinnan elättämiä kaksosia hän -ei ollenkaan käsittänyt, että samasta lähteestä juoneet veljet -jakaisivat luottamuksensa vain puoleksi. Huokauksen jälkeen, joka on -niin luonnollinen puhtaille sydämille hetkellä, jolloin ne avautuvat, -hän kertoi minulle avioliittonsa ensimäisistä päivistä, ensimäisistä -pettymyksistään, onnettomuutensa _keväästä_. Hän oli, kuten minäkin, -saanut tuntea, kuinka pienetkin teot ovat suuria sieluille, joiden -läpikuultava olemus järkkyy pienimmästäkin sysäyksestä, samalla -tavoin kuin järveen heitetty kivi kuohuttaa yhtäpaljon sekä pintaa -että syvyyttä. Mennessään naimisiin, hänellä oli säästöjä, pieni -määrä kultaa, joka edusti onnellisia päiviä, nuoruuden tuhansia -toiveita. Eräänä ahdistuksen päivänä hän oli ne jalomielisesti -antanut miehelleen sanomatta, että ne olivat muistoja, eivätkä -kultarahoja. Hänen miehensä ei niistä milloinkaan tehnyt hänelle -tiliä, hän ei tiennyt olevansa vaimollensa velkaa! Korvaukseksi -tuosta unohduksen nukkuviin vesiin uponneesta aarteesta hän ei ollut -saanut edes tuollaista kosteata katsetta, joka palkitsee kaiken, joka -jaloille sieluille on kuin ikuinen kalleus, joka hohtaen välkkyy -vaikeina päivinä. Kuinka hän olikaan kulkenut surusta suruun! Herra -de Mortsauf unohti antaa hänelle välttämättömiä talousrahoja. Tämä -heräsi kuin unesta, kun hän voitettuaan kaiken naisellisen arkuutensa -pyysi niitä mieheltänsä; eikä tämä ainoatakaan kertaa koettanut -välttää tuottamasta hänelle tuskallista sydämen ahdistusta! Mikä -pelko hänet valtasi hetkellä, jolloin tuon sortuneen miehen sairas -luonto tuli ilmi! Ensimäinen mielettömän kiukustumisen puuska oli -hänet murtanut. Kuinka paljon raskaita mietelmiä hän olikaan jättänyt -taakseen, ennenkuin hän saattoi pitää miestänsä arvottomana, tuota -mahtavaa olentoa, joka hallitsee naisen elämää! Mitä hirveitä -onnettomuuksia oli seurauksena hänen kahdesta synnytyksestään! -Mikä tuska kahden kuolleena syntyneen lapsen edessä! Mikä rohkeus -sanoa itselleen: "Minä puhallan heihin elämää! minä synnytän heidät -uudestaan joka päivä!" Lisäksi, miten epätoivoista tuntea vastarintaa -siinä sydämessä ja kädessä, josta nainen saa apunsa! Hän oli nähnyt -tuon suunnattoman onnettomuuden nöyryttävän ohdakkeisia aavikoitaan -jokaisen voitetun vaikeuden perästä. Jokainen kiivetty kallio oli -avannut hänen eteensä uusia erämaita, aina siihen päivään asti, -jolloin hän täysin oppi tuntemaan miehensä, lastensa rakenteen ja -maan, jossa hänen täytyi elää; siihen päivään asti, jolloin hän, -kuten lapsi, jolta Napoleon oli riistänyt kodin lempeän suojan, -oli totuttanut jalkansa likaan ja lumeen, otsansa kuuliin ja koko -olemuksensa sotamiehen passiiviseen kuuliaisuuteen. Nämä seikat, -jotka minä teille lyhyesti esitän, hän kertoi minulle niiden synkässä -laajuudessa, masentavine tekoineen, menetettyine aviollisine -taisteluineen ja hedelmättömine yrityksineen. - --- Kaiken lopuksi, sanoi hän minulle lopettaessaan, teidän pitäisi -asua täällä muutamia kuukausia saadaksenne tietää, kuinka paljon -vaivaa minulle on maksanut Clochegourden parantaminen, kuinka -paljon väsyttävää suostuttelemista minä olen saanut käyttää -taivuttaakseni mieheni asioihin, jotka ovat mitä hyödyllisimpiä -hänen eduilleen! Mikä lapsellinen pahanilkisyys hänet valtasi, kun -jokin asia, johon minun kehotuksestani oli ryhdytty, ei aivan heti -ottanut onnistuakseen. Millä ilolla hän luki menestymisen omaksi -ansiokseen! Kuinka suurta kärsivällisyyttä minä tarvitsenkaan -kuunnellakseni alati valituksia, minä, joka otan hengen itseltäni -tehdessäni hänen päivänsä siedettäviksi, palsamoidessani hänen -ilmansa ja hiekottaessani ja kukittaessani hänen tiensä, jotka hän -on kylvänyt kivillä. Korvauksenani on tuo ainainen hirveä loppusäe: -"Minä kuolen! elämä tukahduttaa minut!" Jos kreivillä on onni saada -vieraita luokseen, häviää kaikki, hän on viehättävä ja kohtelias. -Minkätähden hän ei ole sellainen perheellensä? En osaa selittää tuota -rehellisyyden puutetta miehessä, joka kerta on ollut ritarillinen. -Hän voi salaa ratsastaa Pariisiin ostamaan minulle juhlapukua, kuten -hän teki viimeksi kaupungin tanssiaisia varten. Vaikka hän on saita -taloudessa, olisi hän tuhlaavainen minun tähteni, jos sitä tahtoisin. -Asian pitäisi olla päinvastoin: minä en tarvitse mitään ja hänen -taloutensa tulee kalliiksi. Haluten tehdä hänen elämänsä onnelliseksi -ja ajattelematta, että olen äiti, minä ehkä olen tottunut pitämään -itseäni hänen uhrinaan; minä joka vähänkin imarteluja käyttämällä -johtaisin häntä kuin lasta, jos voisin alentua näyttelemään osaa, -joka tuntuu minusta häpeälliseltä! Perheen etu vaatii, että olen -tyyni ja ankara kuin oikeuden jumalattaren kuvapatsas, ja kuitenkin -on minullakin rakkautta kaipaava, hellä sielu! - --- Minkätähden, sanoin minä hänelle, ette käytä vaikutustanne -saadaksenne hänet valtaanne, hallitaksenne häntä? - --- Jos kysymys olisi vain minusta, en ryhtyisi voittamaan hänen -tylsää vaitioloaan, jolla hän tuntikausia vastustaa oikeutettuja -esityksiä, enkä vastaamaan hänen järjettömiin huomautuksiinsa, jotka -ovat todellisia lapsen päätelmiä. Minulla ei ole voimaa heikkoja -eikä lapsia vastaan. He voivat tehdä minulle pahaa minun sitä -vastustamatta. Voisihan mahdollisesti panna kovan kovaa vastaan, -mutta minä olen voimaton niitä kohtaan, joita minä surkuttelen. -Jos Madeleineä pitäisi hänen oman itsensä pelastamiseksi pakottaa -johonkin, kuolisin minä hänen kanssansa. Sääli sitoo ja lamauttaa -kaikki minun hermoni. Näiden kymmenen vuoden väkivaltaiset sysäykset -ovat myöskin masentaneet minua. Nykyään minun niin usein ahdistettu -tunteellisuuteni välistä horjuu, ei mikään elvytä sitä; joskus -minulta puuttuu tarmo, jolla minä kestin hyökkäykset. Niin, välistä -minä olen voitettu. Minulla ei ole lepoa eikä merikylpyjä, jotka -karkaisisivat hermojani, minä tulen sortumaan. Herra de Mortsauf -tappaa minut ja hän tulee kuolemaan minun kuolemani johdosta. - --- Minkätähden ette jätä Clochegourde'a muutamiksi kuukausiksi? Miksi -ette mene lastenne kanssa merenrannikolle? - --- Ensiksikin herra de Mortsauf uskoisi olevansa hukassa, jos -minä poistuisin. Vaikka hän ei tahdo uskoa tilaansa, on hän siitä -kuitenkin tietoinen. Hänessä yhdistyy ihminen ja sairas, kaksi -erilaista luontoa, joiden ristiriita selvittää monta kummallisuutta. -Toiseksi hänellä olisi syytä pelätä. Kaikki kävisi täällä huonosti. -Te olette ehkä nähnyt minussa perheen äidin suojaamassa lapsiaan -haukalta, joka liitelee niiden yläpuolella. Raskas tehtävä, jota -vielä lisää herra de Mortsauf'in aiheuttamat huolet. Hän kulkee -alati kysellen: "Missä on rouva?" Se ei ole mitään. Olen myöskin -Jacques'in opettaja ja Madeleinen opettajatar. Eikä sekään vielä -riitä! Minä olen maatilan johtaja ja ohjaaja. Jonakin päivänä -te tiedätte sanojeni merkityksen, kun opitte tuntemaan, että -maanviljelys täällä on mitä väsyttävintä elinkeinoa. Meillä on -vähän tuloja rahassa, tilamme ovat viljellyt puolittain, menetelmä, -joka vaatii yhtämittaista silmälläpitoa. Meidän täytyy itse myödä -viljamme, eläimemme ja kaiken satomme. Meillä on kilpailijoina omat -arentimiehemme, jotka kapakoissa tekevät sopimuksia kuluttajien -kanssa ja määräävät hinnat päästyään myömään ensiksi. Ikävystyttäisin -teidät, jos selittäisin teille maanviljelyksemme tuhannet vaikeudet. -Olinpa kuinka uhrautuvainen tahansa, minä en voi valvoa, etteivät -arentimiehet paranna maitaan meidän lannoitusaineillamme; minä en voi -mennä katsomaan, tekevätkö työmiehemme heidän kanssansa sopimuksia -satojen jakamisen aikana, en voi tietää myynnille sopivinta hetkeä. -Jos olette sattunut ajattelemaan herra de Mortsauf'in vähäistä -muistia, vaivoja, joita minä olen saanut nähdä saadakseni hänet -pitämään huolta asioistaan, käsitätte silloin minun taakkani painon -ja mahdottomuuden hetkiseksikään siitä luopua. Jos minä poistuisin, -olisimme me tuhon omia. Ei kukaan kuuntelisi kreiviä, enimmän -osan aikaa hän antaisi ristiriitaisia määräyksiä; kukaan ei häntä -sitäpaitsi rakasta, hän on liiaksi riitelijä, liiaksi käskijä ja -lisäksi hän on liian taipuvainen kuuntelemaan alempiaan herättääkseen -ympäristössään ystävyyssuhteita, jotka yhdistävät perheitä -toisiinsa. Jos minä menisin pois, ei ainoakaan palvelijoista pysyisi -täällä kahdeksaa päivää. Te näette hyvin, että minä olen kiinni -Clochegourde'ssa, kuten nuo lyijylaatat katoillamme. Minä en ole -tahtonut mitään peitellä teiltä, herra. Ei kukaan ympäristössä tiedä -Clochegourde'n salaisuuksia, ja nyt te ne tiedätte. Älkää lausuko -niistä mitään muuta kuin hyvää ja ystävällistä ja minä kunnioitan -teitä ja olen teille kiitollinen, lisäsi hän vienolla äänellä. Tällä -ehdolla te voitte alati tulla Clochegourde'en ja te tapaatte siellä -ystävällisiä sydämiä. - --- Mutta, sanoin minä, minä en ole ollenkaan kärsinyt! Vain te -yksin... - --- Ei, jatkoi hän hymyillen tuota alistuneiden naisten hymyä, -joka murtaa graniitin, älkää hämmästykö tästä luottamuksesta. Se -näyttää teille elämän sellaisena kuin se on, eikä niinkuin te -mielikuvituksessanne olette toivonut sen olevan. Meillä kaikilla -on virheemme ja hyvät puolemme. Jos minä olisin mennyt naimisiin -jonkun tuhlarin kanssa, olisi hän saattanut minut perikatoon. Jos -minut olisi annettu jollekin tuliselle nuorelle miehelle, olisi -hänellä ollut muilla tahoilla menestystä, minä en olisi ehkä voinut -häntä säilyttää, hän olisi hylännyt minut, minä olisin kuollut -luulevaisuudesta. Minä olen luulevainen! sanoi hän kiihkeällä -poljennalla, joka muistutti ohitse kulkevan rajuilman kohinaa. -Herra de Mortsauf rakastaa minua niin paljon kuin hän voi rakastaa. -Kaiken rakkauden, mikä hänen sydämeensä mahtuu, hän vuodattaa -minun jalkoihini, kuten Magdalena vuodatti voiteittensa jäännöksen -Vapahtajan jalkoihin. Uskokaa minua! rakkauselämä on onneton poikkeus -maallisen elämän alalla. Jokainen kukka lakastuu, suurilla iloilla -on onneton huomen, jos niillä sitä ollenkaan on. Todellinen elämä -on ahdistuksien elämää, sen vertauskuvana on tämä nokkonen, joka on -kasvanut terassin juurelle ja joka ilman aurinkoa säilyttää vartensa -vihreänä. Täällä, kuten pohjoisissakin seuduissa, on taivaalla -hymyilyjä, harvinaisia, se on totta, mutta ne palkitsevat paljon -vaivoja. Sanalla sanoen naiset, jotka ovat pelkästään äitejä, -kiintyväthän he enemmän uhrausten kuin ilojen kautta? Täällä minä -käännän itseeni myrskyn, jonka näen olevan tulossa väkeni tai -lapsieni päälle, ja sitä torjuessani minulla on omituinen tunne, -joka antaa minulle salaista voimaa. Tämän päivän alistuminen on -aina valmistusta seuraavalle päivälle. Jumala ei muutoin jätä minua -toivottomaksi. Aluksi lasteni terveys saattoi minut epätoivoon, mutta -nyt, kuta pitemmälle he elämässä ehtivät, sitä paremmin he voivat. -Lopultakin meidän olomme ovat parantuneet, onni tekee tuloaan. -Kuka tietää eikö herra de Mortsauf minun kauttani vielä saavuta -onnellista vanhuutta? Uskokaa se! olento, joka tulee suuren tuomarin -eteen vihreä palmu kädessä, tuoden hänelle lohdutettuina ne, jotka -kirosivat elämäänsä, tuo olento on kääntänyt murheen riemuksi. Jos -minun kärsimykseni hyödyttävät perheeni onnea, ovatko ne silloin -mitään kärsimyksiä? - --- Kyllä, sanoin minä, mutta ne olivat välttämättömiä, kuten -omanikin, osatakseni antaa oikean arvon meidän louhikoissamme -kypsyneelle hedelmälle. Nyt me ehkä nautimme siitä yhdessä, -ihmettelemme sen vaikutuksia, noita liikutuksen tulvavirtoja, joihin -se hukuttaa meidän sielumme, tuota ydinnestettä, joka elähyttää -kellastuneet lehdet. Elämä ei paina enää silloin, se ei ole meille -mitään. Jumalani! ymmärrättekö minua! jatkoin minä käyttäen -mystillistä kieltä, johon uskonnollinen kasvatuksemme oli meidät -totuttanut. Näettekö, mitä teitä me olemme kulkeneet toisiamme -kohden? Mikä rakastava olento on ohjannut meidät katkerien vesien -meren ylitse suloisen veden lähteelle, joka virtaa vuorten juurella -kultakimalteisessa hiekassa kahden vehreän ja kukkaisan rannan -välissä? Mehän olemme, kuten tietäjät, seuranneet samaa tähteä. -Meidän edessämme on jumalallisen lapsen seimi, hänen, joka sinkoaa -nuolensa alastomien puiden latvoihin, joka elähyttää meille maailman -iloisilla huudoillaan, joka lakkaamattomilla riemuillaan antaa meille -elämän halua, öille niiden unen, päiville niiden hilpeyden. Kuka -on joka vuosi kutonut meidän välillemme yhä uusia siteitä? Emmekö -me ole enemmän kuin veli ja sisar? Älkää erottako koskaan sitä, -mitä taivas on yhdistänyt. Kärsimykset, joista te puhuitte, olivat -kylväjän siroittelemia siemeniä, joista on kasvanut vilja, jota jo -kaunein aurinko kultaa. Katsokaa! katsokaa! Emmekö me mene yhdessä -poimimaan kaikki korsi korrelta? Mikä voima antaa minulle rohkeutta -puhua teille tällä tavoin! Vastatkaa minulle siis, tai minä en tule -menemään Indre'n ylitse. - --- Te olette välttänyt lausumasta minulle sanaa _rakkaus_, sanoi -hän keskeyttäen minut ankaralla äänellä; mutta te olette puhunut -minulle tunteesta, jota minä en tunne ja joka ei ole minulle -luvallinen. Te olette lapsi, annan teille vielä anteeksi, mutta -viimeisen kerran. Tietäkää herra, minun sydämeni on kuin hurmautunut -äitiydestä! Minä en rakasta herra de Mortsauf'ia yhteiskunnallisesta -velvollisuudesta, enkä ikuisen autuuden saavuttamisen toivossa, -vaan tuon vastustamattoman tunteen vuoksi, joka kiinnittää -hänet kaikkiin sydämeni säikeisiin. Olenko minä ollut pakotettu -avioliittooni? Myötätuntoni onnettomia kohtaan ratkaisi sen. Onhan -naisten velvollisuus parantaa ajan onnettomuuksia, hoivata niitä, -jotka syöksyvät kuumimpaan taisteluun ja palaavat haavoitettuina. -Mitä teille sanoisinkaan? Minä olen tuntenut jonkinlaista itsekästä -tyytyväisyyttä nähdessäni, että te huvititte häntä. Eikö se ole -puhdasta äidillisyyttä? Olenhan minä tunnustuksessani jo osoittanut -teille tarpeeksi noita kolmea lasta, joilta minä en saa koskaan -puuttua, joille minun pitää vuodattaa parantavaa ruusuöljyä ja antaa -sieluni loistaa sallimatta pienimmänkään osan siitä olla uskoton. -Älkää katkeroittako äidin maitoa! Vaikka aviopuoliso minussa onkin -haavoittumaton, älkää enää puhuko minulle sillä tavalla. Jos te ette -kunnioita tätä niin yksinkertaista kieltoa, ryhdyn minä varokeinoihin -teitä vastaan; pääsy tähän taloon on teiltä silloin ainiaaksi -kielletty. Minä uskoin puhtaaseen ystävyyteen, vapaaehtoiseen -veljeyteen, joka on varmempi kuin pakotettu veljeys. Erehdys! Minä -tahdoin ystävää, joka ei olisi ollut tuomari, ystävää, joka olisi -kuunnellut minua noina heikkouden hetkinä, jolloin riitelevä ääni on -kuolettava ääni, pyhää ystävää, jonka kanssa minun ei olisi tarvinnut -mitään pelätä. Nuoruus on jalo, valheeton, uhrauksiin kykenevä, -epäitsekäs; nähdessäni teidän kestävyytenne minä uskoin, tunnustan -sen, johonkin taivaan tarkoitukseen; minä uskoin saavani lähelleni -sielun, joka olisi ollut vain minua varten, kuten pappi on kaikkia -varten; sydämen, johon olisin voinut vuodattaa suruni silloin, kun ne -paisuivat yli äyräittensä; jolle olisin voinut huutaa, kun huutoni -olivat vastustamattomia, kun ne olisivat minut tukahuttaneet, jos -olisin jatkanut niiden pidättämistä. Sillä tavoin minun elämäni, -joka on niin kallisarvoinen noille lapsille, olisi voinut pidentyä -siihen hetkeen asti, jolloin Jacques olisi ollut mies. Mutta onhan se -liiallista itsekkyyttä. Voisiko Petrarcan Laura ilmaantua uudelleen? -Olen pettynyt, Jumala ei tahdo niin. Minun on kuoltava paikalleni -kuten sotilaan ilman ystävää. Rippi-isäni on ankara, synkkä; ja... -tätiäni ei enää ole. - -Kaksi suurta kuun säteen valaisemaa kyyneltä pulpahti hänen -silmistään ja vieri poskia myöten alas maahan, mutta minä ojensin -käteni kylliksi ajoissa ottaakseni ne vastaan ja juodakseni ne -tuolla pyhällä ahneudella, jonka hänen kymmenen vuoden salaiset -kyyneleensä, tuhlattu tunteellisuutensa, pysyvät huolensa, alituiset -säikähdyksensä, sukupuolensa jaloin sankaruus minussa herättivät. Hän -katsoi minuun suloisen tyrmistyneenä. - --- Tämä on, sanoin minä hänelle, ensimäinen pyhä rakkauden -ehtoollinen. Niin, minä olen nyt osallinen teidän suruihinne, olen -tullut teidän sielunne yhteyteen, kuten me yhdistymme Kristukseen -juodessamme hänen jumalallista olemustansa. Toivoton rakkaus on vielä -onnea. Mikä nainen maailmassa voisi aiheuttaa minulle yhtä suurta -iloa kuin teidän kyyneltenne juominen! Minä hyväksyn tuon sopimuksen, -joka tulee tuottamaan minulle vain kärsimyksiä. Minä antaudun teille -ilman sivutarkoitusta ja olen sitä, mitä te tahdotte minun olevan. - -Hän pysähdytti minut liikkeellä ja sanoi minulle syvällä äänellään: - --- Minä suostun tähän sopimukseen, jos ette tahdo milloinkaan -tiukentaa siteitä, jotka meitä kiinnittävät. - --- Olkoon niin, sanoin minä, mutta mitä vähemmän te minulle -myönnätte, sitä varmemmin pitää minun tuo vähä omistaa. - --- Te alatte epäluottamuksella, vastasi hän ilmaisten epäilyksen -melankoliaa. - --- En, vaan puhtaalla ilolla. Kuulkaa! tahtoisin saada nimittää teitä -nimellä, joka jäisi vain meidän väliseksi, kuten pitää olla tuon -tunteenkin, johon me itsemme vihimme. - --- Se on paljon, sanoi hän, mutta minä olen vähemmän pikkumainen kuin -te luulette. Herra de Mortsauf kutsuu minua Blanche'ksi. Yksi ainoa -henkilö maailmassa, hän, jota minä olen enimmän rakastanut, minun -jumaloitu tätini, nimitti minua Henriette'ksi. Minä olen siis jälleen -Henriette teille. - -Minä otin hänen kätensä ja suutelin sitä. Hän antoi sen minulle -tuolla luottamuksella, joka kohottaa naisen niin paljon meidän -yläpuolellemme, luottamuksella, joka painaa meidät maahan. Hän -nojautui rinta-aidaketta vastaan ja katseli Indre'a. - --- Etteköhän ole tehnyt väärin, ystäväiseni, sanoi hän, tahtoessanne -näin ensi tempauksella saavuttaa menestyksen huipun? Te olette -tyhjentänyt ensi siemauksella puhtaalla sydämellä tarjotun maljan. -Mutta todellinen tunne ei ja'a itseään, sen tulee olla kokonaisen tai -ei sitä ole ensinkään. Herra de Mortsauf, sanoi hän minulle hetken -äänettömyyden jälkeen, on sitäpaitsi täysin oikeudentuntoinen ja -ylpeä. Te ehkä koettaisitte minun tähteni unohtaa hänen sanansa; jos -hän ei tiedä niistä mitään, ilmoitan minä siitä hänelle huomenna. -Olkaa jonkun aikaa poissa Clochegourde'sta, hän teitä kunnioittaa -silloin enemmän. Ensi sunnuntaina kirkosta ulos lähdettäessä hän -tulee itse teidän luoksenne; minä tunnen hänet, hän tulee hyvittämään -vääryytensä ja rakastamaan teitä, sentähden että olette kohdellut -häntä teoistaan ja sanoistaan vastuunalaisena miehenä. - --- Viisi päivää teitä näkemättä, teitä kuulematta! - --- Älkää koskaan lausuko minulle sanojanne tuollaisella kiihkolla, -sanoi hän. - -Me teimme vaieten kaksi kierrosta terassilla. Sitten sanoi hän -minulle käskevällä sävyllä, joka minulle ilmaisi, että hän otti -sieluni ohjat käsiinsä: -- On myöhäistä, erotkaamme. - -Tahdoin suudella hänen kättänsä, hän epäröitsi, veti kätensä pois ja -sanoi minulle rukoilevalla äänellä: -- Älkää ottako sitä muulloin -kuin milloin minä sen annan, jättäkää minulle vapaus itseni suhteen. -Ilman sitä minä olisin teidän alaisenne, ja niin ei saa olla. - --- Jääkää hyvästi, sanoin minä hänelle. - -Minä menin ulos pienestä alaportista, jonka hän minulle avasi. -Juuri kun hän oli sen sulkemaisillaan, hän avasi sen jälleen ja -ojensi minulle kätensä sanoen: -- Toden teolla, te olette ollut -hyvin hyvä tänä iltana, te olette tehnyt lohdulliseksi koko minun -tulevaisuuteni; tässä käteni, ystäväni! - -Minä suutelin useampia kertoja hänen kättään; ja kun minä kohotin -katseeni, näin minä kyyneleitä hänen silmissään. Hän nousi terassille -ja katseli minua vielä hetkisen kulkiessani ruohokentän poikki. Kun -minä olin Frapesle'n tiellä näin minä vielä hänen kuun valaiseman -valkoisen hameensa; sitten muutamien hetkien perästä tuli syttyi -hänen huoneeseensa. - --- Oi Henrietteni! sanoin minä itsekseni, sinulle kuuluu puhtain -rakkaus, mikä koskaan on säteillyt tämän maan päällä! - -Minä palasin Frapesle'en kääntyen joka askeleella. Minä tunsin -itsessäni jotain sanomatonta tyytyväisyyttä. Loistava menestys -seurasi vihdoinkin uhrautumisintoa, joka täyttää jokaisen nuoren -sydämen ja joka minussa oli pitkän aikaa ollut käyttämättömänä -voimana. Papin kaltaisena, joka yhdellä askeleella siirtyy uuteen -elämään, minä olin pyhitetty, vihitty. Noilla yksinkertaisilla -sanoilla _kyllä, rouva!_ minä olin sitoutunut sulkemaan sydämeeni -vastustamattoman rakkauden ja olemaan käyttämättä ystävyyttä siten, -että se johtaisi tuon naisen vähitellen rakkauteen. Kaikki jalot -ja ylevät tunteet kohottivat minussa sekavat äänensä kuultaville. -Ennenkun minä sulkeuduin huoneeni ahtauteen, tahdoin minä -hekumallisesti viipyä tähdillä kylvetyn sinilaen alla, kuunnella -vielä itsessäni haavoittuneen sepelkyyhkysen laulua, tuon jalon -luottamuksen koruttomia säveleitä, minä tahdoin koota ilmasta tuon -sielun säteet, joiden kaikkien piti kuulua minulle. Kuinka suurelta -minusta näytti tuo nainen täydellisessä uhrautumisessaan, hänen -uskonnollinen säälinsä haavoittuneita, heikkoja ja kärsiviä olentoja -kohtaan, hänen alttiutensa, joka ei tarvinnut lain kahleita! Hän -seisoi kirkkaana pyhimys- ja marttyyriroviollaan! Minä ihailin -hänen kasvojansa, jotka näkyivät minulle pimeyden keskeltä; äkkiä -luulin minä aavistavani tarkoituksen hänen sanoissaan, salaperäisen -merkityksen, joka teki hänet minun silmissäni ylimaailmalliseksi. -Ehkäpä hän tahtoi, että minä olisin hänelle samaa kuin hän pikku -maailmalleen? Hän tahtoi ehkä minusta saada voimaa ja lohdutusta, -kohottaen minut siten omaan piiriinsä, omalle tasalleen tai -korkeammalle? Tähdet, sanovat jotkut rohkeat maailmojen rakentajat, -välittävät siten toisilleen liikettä ja valoa. Tämä ajatus kohotti -minut äkkiä eteerisiin korkeuksiin. Minä huomasin olevani entisten -unelmieni taivaassa ja sain selityksen lapsuuteni tuskiin tuosta -suunnattomasta onnesta, jossa minä uin. - -Kyyneliin sammuneet nerot, väärinarvostellut sydämet, pyhät, -tuntemattomat Clarisse Harlowet, hyljätyt lapset, viattomat -maanpakolaiset, te kaikki, jotka olette kulkeneet elämän autiomaita -myöten, te, jotka kaikkialla olette löytäneet kylmiä kasvoja, tylyjä -sydämiä ja sulkeutuneita korvia, älkää milloinkaan valittako! Te -yksin voitte tuntea ilon äärettömyyttä sillä hetkellä, jolloin teille -sydän avautuu, korva teitä kuuntelee ja katse teille vastaa. Yksi -ainoa päivä hävittää kaikki onnettomat päivät. Surut, mietiskelyt, -epätoivot, menneet, mutta ei unohdetut melankoliat ovat yhtä monia -siteitä, joilla sielu liittyy uskottunsa sieluun. Kuihtumattomien -toiveidemme kaunistama nainen saa silloin osakseen huokauksemme ja -kadotetut rakkautemme, hän palauttaa meille suurennettuna kaikki -pettyneet hellyytemme, hän opettaa meitä pitämään surumme kohtalon -vaatimana korvauksena siitä ikuisesta onnesta, jonka hän antaa meille -sielumme kihlautumispäivänä. Enkelit yksin tietävät sen uuden nimen, -jolla tätä pyhää rakkautta olisi nimitettävä, samoin kuin te yksin, -rakkaat marttyyrit, täysin tiedätte, miksi rouva de Mortsauf oli -äkkiä muodostunut minulle, köyhälle ja yksinäiselle! - -Tuo kohtaus tapahtui eräänä tiistaina. Minä odotin sunnuntaihin -saakka menemättä kävelyretkilläni Indre'n yli. Noiden viiden -päivän aikana sattui Clochegourde'ssa suuria tapahtumia. Kreivi -sai itselleen sotamarsalkan arvonimen, Pyhän Ludvigin ristin ja -neljäntuhannen frangin vuotuisen eläkkeen. Lenoncourt-Givry'n -herttua, joka oli nimitetty Ranskan pääriksi, ryhtyi toimeensa -hovissa, ja hänen vaimonsa sai takaisin omaisuutensa, jota ei oltu -myöty ja joka oli ollut keisarin perintömaiden osana. Kreivitär -de Mortsauf'ista tuli siten yksi Maine'n rikkaimpia perijättäriä. -Hänen äitinsä oli tullut tuomaan hänelle satatuhatta frangia, -jotka oli koottu Givry'n tuottamista tuloista. Ne olivat hänen -myötäjäisrahojaan, joita ei oltu ollenkaan maksettu ja joista kreivi -ei ollut koskaan puhunut, huolimatta köyhyydestään. Ulkonaisessa -elämässä kreivin käytös ilmaisi mitä ylpeintä välinpitämättömyyttä -omista eduista. Yhdistämällä tuohon summaan omat säästönsä kreivi -saattoi ostaa kaksi naapurialuetta, jotka tuottivat korkoa noin -yhdeksäntuhatta frangia. Pojalleen, joka tuli seuraamaan isoisäänsä -pääriydessä, hän ajatteli hetikohta perustaa sukutilan. Se olisi -muodostettu kumpaisenkin suvun maaomaisuudesta, vahingoittamatta -Madeleineä, jolle herttua de Lenoncourt'in suosio epäilemättä -takasi edullisen naimisen. Nämä puuhat ja tämä onni vuodattivat -jonkun verran palsamia maanpakolaisen haavoihin. Herttuatar de -Lenoncourt'in tulo Clochegourde'en oli huomattava tapaus maakunnassa. -Minä ajattelin surumielin, että tuo nainen oli ylhäinen henkilö ja -huomasin silloin hänen tyttäressään säätyhenkeä, jonka hän ylevällä -käytöksellään osasi minulta salata. Mitä olin minä, köyhä, jolla ei -ollut muuta tulevaisuutta kuin rohkeus ja opinnot? Minä en ajatellut -Restauratsionin merkitystä itselleni enkä muille. Sunnuntaina kirkon -yksityiskappelista, jossa minä olin herra ja rouva Chessel'in ja -apotti Quelus'in kanssa, minä loin kiihkeitä katseita erääseen -toiseen sivukappeliin, jossa oli herttuatar, hänen tyttärensä, -kreivi ja lapset. Olkihattu, joka kätki minun epäjumalani, ei -liikahtanut, ja tämä minun unhottamiseni koski minuun enemmän kuin -koko menneisyys. Tuo ylhäinen Henriette de Lenoncourt, joka nyt -oli minun rakas Henrietteni ja jonka elämän minä tahdoin kukittaa, -rukoili kiihkeästi. Usko antoi hänen asennolleen jotain syvyyksiin -vaipunutta, jotain masentunutta, jotain uskonnollisen muistopatsaan -kaltaista, joka järkytti minua. - -Kylän pappien tavan mukaan pidettiin iltajumalanpalvelus vähän -ajan perästä messun jälkeen. Kirkosta ulostultaessa ehdotti rouva -de Chessel luonnollisesti naapureilleen, että nämä odottaisivat -nuo kaksi tuntia Frapesle'ssa, sen sijaan että helteessä olisivat -kulkeneet kahteen kertaan ruohokentän ja Indren poikki. Tarjous -otettiin suosiollisesti vastaan. Herra de Chessel antoi käsivartensa -herttuattarelle, rouva de Chessel sai kreivin ja minä ojensin -käteni kreivittärelle tuntien ensi kertaa sivullani hänen raikkaan, -kauniin käsivartensa. Kirkosta Frapesle'en palatessa kävi matka -Saché'n metsikön läpi, jossa lehtikatoksen siivilöimä valo muodosti -käytävän hiekalle iloisia valojuovia, jotka muistuttavat maalattuja -silkkikankaita. Minussa oli ylpeitä tunteita ja aatteita, jotka -aiheuttivat minussa voimakasta sydämentykytystä. - --- Mikä teidän on? sanoi kreivitär minulle käveltyämme hetkisen -äänettömyydessä, jota minä en uskaltanut katkaista. Teidän sydämenne -lyö niin nopeasti?... - --- Olen saanut kuulla teille onnellisista tapahtumista, sanoin -minä hänelle, ja minulla on hämäriä pelkoja, kuten kaikilla, jotka -suuresti rakastavat. Eiköhän teidän suuruutenne ole vahingoksi teidän -ystävyydellenne? - --- Minunko! sanoi hän, hyi! Vielä samanlainen ajatus ja minä en teitä -halveksi, minä unohdan teidät ainiaaksi. - -Minä katsoin häneen hurmauksen vallassa, joka näytti tarttuvan -myöskin häneen. - --- Me käytämme hyväksemme lakien etuja, joita me emme ole -aiheuttaneet emmekä vaatineet, mutta me emme kiirehdi niistä -nauttimaan kuten kerjäläiset ja ahneet; ja muutoin tiedätte hyvin, -jatkoi hän, että niin hyvin minä kuin herra de Mortsauf emme -voi poistua Clochegourde'sta. Minun neuvostani hän on hylännyt -päällikön paikan muskettisoturien rykmentissä, johon hänellä oli -oikeus. Meille on kylliksi, että isälläni on toimensa. Pakollinen -vaatimattomuutemme, sanoi hän katkera hymy huulilla, on jo ollut -hyödyksi lapsellemme. Kuningas, jonka luona isäni on palveluksessa, -on sanonut hyvin suosiollisesti, että hän on siirtävä Jacques'ille -armonosotuksen, jota me emme ole tahtoneet käyttää. Jacques'in -kasvatus, jota tulee miettiä, on nyt vakavan pohdinnan alaisena. -Hän tulee edustamaan kahta sukua, Lenoncourt'eja ja Mortsauf'eja. -Minulla ei ole kunnianhimoa muuta kuin häntä varten, siinä minun -lisääntyneen levottomuuteni syy. Jacques ei ole ainoastaan -säilytettävä elämälle, mutta hänen tulee myöskin olla nimensä -arvoinen, kaksi velvollisuutta, jotka ovat ristiriidassa keskenään. -Tähän asti minä olen voinut pitää huolta hänen kasvatuksestaan -sovittaen hänen tehtävänsä hänen voimiensa mukaan, mutta nyt, mistä -ensiksikin saadaan mieleiseni opettaja? Lisäksi myöhemmin: kuka -ystävä säilyttää hänet minulle tuossa hirveässä Pariisissa, jossa -kaikki on ansana sielulle ja vaarana ruumiille? Ystäväni, sanoi hän -minulle liikutetulla äänellä, katsomalla teidän otsaanne ja silmiänne -voi jokainen ennustaa, että te olette niitä lintuja, jotka tulevat -lentämään korkealle; kohottakaa siipenne, olkaa jonakin päivänä -meidän rakkaan lapsemme ystävä ja ohjaaja. Menkää Pariisiin. Jollei -teidän veljenne ja isänne avusta teitä, tulee meidän perheemme -vaikutus ja etenkin äitini, jolla on liikeneroa, olemaan teille -varmasti suureksi hyödyksi. Käyttäkää hyväksenne meidän luottoamme, -teiltä ei puutu silloin tukea eikä apua, minkä elämänuran itsellenne -valitsettekin! Käyttäkää siis liika voimanne jaloon kunnianhimoon. - --- Ymmärrän teidät, sanoin minä keskeyttäen hänet, kunnianhimon -tulisi olla minun valtiattareni. Mutta en tarvitse sitä ollakseni -kokonaan teidän. -- Ei, minä en tahdo, että ystävyyttäni korvataan -suosionosoituksilla. Minä menen, minä suurenen yksin, itse kauttani. -Minä hyväksyn teidän apunne, muilta minä en tahdo mitään. - --- Lapsellisuuksia! sanoi hän nuristen, mutta ei voinut täysin salata -tyytyväisyyttä ilmaisevaa hymyä. - --- Muutoin, minä olen tehnyt lupauksen, sanoin minä hänelle. -Miettiessäni meidän asemaamme, olen ajatellut kiinnittää itseni -teihin siteillä, jotka eivät milloinkaan katkea. - -Hänen lävitsensä kävi heikko väristys ja hän pysähtyi katsoakseen -minuun. - --- Mitä tahdotte sanoa? lausui hän antaen kahden edelläkulkevan parin -mennä eteenpäin ja pidättäen ainoastaan lapsensa vieressään. - --- Niin, vastasin minä, sanokaa minulle suoraan, miten tahdotte minun -rakastavan teitä. - --- Rakastakaa minua kuten minua rakasti tätini, jonka oikeudet -minä olen teille antanut salliessani teidän kutsua minua hänen -valitsemallaan ja käyttämällään nimellä. - --- Minä tulen rakastamaan siis ilman toivoa, täydellisellä -uhrautuvaisuudella. Olkoon niin, minä teen teidän tähtenne sen, -mitä ihminen tekee Jumalan tähden. Olettehan te sitä pyytänyt? Minä -menen pappisseminaariin, tulen sieltä pappina ja rupean ohjaamaan -Jacques'in kasvatusta. Teidän Jacques'inne tulee olemaan minun toinen -minäni: poliittiset suunnitelmat, ajatukset, tarmon, kestävyyden, -kaiken annan minä hänelle. Siten saan minä pysyä teidän lähellänne, -ilman että rakkauttani, joka pyhyydessään on kuin hopeakuva -kristallissa, voidaan epäillä. Teidän ei tarvitse peljätä ainoatakaan -tuollaista hillitöntä kiihkon purkausta, mikä valtaa miehen ja joka -jo yhden kerran on voittanut minut. Liekki tulee kuluttamaan minut, -tulen rakastamaan teitä puhdistetulla rakkaudella. - -Hän kalpeni ja sanoi kiireellisesti: -- Felix, älkää kiinnittäkö -itseänne siteillä, jotka jonakin päivänä olisivat esteenä teidän -onnellenne. Minä kuolisin surusta tietäessäni olevani syypää tuohon -itsemurhaan. Lapsi, onko epätoivoinen rakkaus sitten samaa kuin -kutsumus? Odottakaa elämän koettelemuksia tuomitaksenne elämää; se on -tahtoni ja käskyni. Älkää menkö naimisiin kirkon eikä naisen kanssa, -älkää menkö ollenkaan naimisiin, minä kiellän sen. Pysykää vapaana. -Teillä on kaksikymmentä yksi vuotta. Te tuskin tiedätte, mitä -tulevaisuus teille tuo. Jumalani! olisinko arvostellut teitä väärin? -Kuitenkin minä luulin, että kaksi kuukautta riittäisi muutamien -sielujen tuntemiseen. - --- Mikä toivo teillä on? sanoin minä hänelle välähdysten leimahtaessa -silmistäni. - --- Ystäväni, hyväksykää minun apuni, kohottakaa itsenne, luokaa -onnenne ja te saatte tietää, mikä minun toivoni on. Lyhyesti, sanoi -hän, näyttäen ikäänkuin vahingossa päästävän salaisuuden ilmi, älkää -jättäkö koskaan Madeleinen kättä, jota te tällä hetkellä pidätte. - -Hän oli kallistunut minun korvaani sanoakseen minulle nuo sanat, -jotka osottivat, kuinka paljon hän ajatteli minun tulevaisuuttani. - --- Madeleinekö? sanoin minä hänelle, ei koskaan! Nämä kaksi sanaa -synnyttivät meissä hiljaisuuden, joka oli täynnä mielenliikutusta. -Meidän sielumme joutuivat tuollaisen mullistuksen valtaan, jonka -kyntämät vaot säilyvät ikuisesti. - -Meidän näkyvissämme oli puuportti, josta päästiin sisälle -Frapesle'n puistoon. Minusta tuntuu kuin vieläkin näkisin sen kaksi -rappeutunutta, köynnöskasvien, sammalien ja karhunmaaramapensasten -peittämää pylvästä. Äkkiä eräs ajatus, kreivin kuoleman ajatus, kulki -kuin nuoli aivojeni läpi, ja minä sanoin hänelle: -- Ymmärrän teidät. - --- Se on hyvin onnellista, vastasi hän sävyllä, josta minä huomasin, -että edellytin hänellä olevan ajatuksen, jota hänellä ei koskaan -tulisi olemaan. - -Hänen puhtautensa pusersi minulta ihailun kyynelen, jonka intohimon -itsekkyys teki hyvin katkeraksi. Palatessani jälleen omaan itseeni -minä ajattelin, että hän ei rakastanut minua tarpeeksi toivoakseen -vapauttaan. Niinpian kun rakkaus peräytyy rikoksen edessä, näyttää -sillä olevan rajansa, ja rakkauden pitäisi olla äärettömän. Minussa -vallitsi hirvittävä sydämen ristiriita. - --- Hän ei rakasta minua, ajattelin minä. - -Estääkseni häntä lukemasta minun sielustani minä kumarruin -suutelemaan Madeleinen hiuksia. - --- Minä pelkään teidän äitiänne, sanoin minä kreivittärelle -saadakseni jälleen keskustelun käyntiin. - --- Ja minä myöskin, vastasi hän tehden aito lapsellisen liikkeen, -mutta älkää koskaan unohtako nimittää häntä rouva herttuattareksi ja -puhua hänestä kolmannessa persoonassa. Nykyajan nuoriso on kadottanut -tottumuksen näihin kohteliaisiin muotoihin, uudistakaa te ne, -tehkää se minun tähteni. Muutoin, todistaahan se hienoa sivistystä, -jos kunnioitetaan naisia, olivatpa he minkä ikäisiä tahansa, ja -tunnustetaan yhteiskunnalliset eroavaisuudet, asettamatta niitä -kysymyksenalaiseksi. Kunnioitus, jota te osoitatte korkeammalle -arvoasteelle, onhan se takeena siitä kunnioituksesta, mikä teille -on tuleva. Kaikki on yhteiskunnassa yhteisvastuullista. Kardinaali -Rovère ja Raphael Urbinolainen olivat muinoin kaksi yhtä paljon -kunnioitettua mahtia. Te olette juonut kouluissanne vallankumouksen -maitoa ja teidän poliittiset aatteenne ovat voineet saada siitä -vaikutuksia, mutta edistyessänne elämässänne te saatte huomata, -kuinka epäselvät vapauden periaatteet ovat voimattomia luomaan -kansojen onnea. Ennenkuin minä mietin, Lenoncourt-sukua ollen, -mitä aristokratia on tai mitä sen pitäisi olla, sanoi minun terve -maalaisjärkeni minulle, että yhteiskuntien olemassaolo perustuu -säätyeroon. Te olette elämänne käänteessä, jolloin on valittava -hyvin. Olkaa omaa puoluettanne, etenkin, lisäsi hän nauraen, kun se -on voiton päällä. - -Minua liikuttivat elävästi nuo sanat, joissa poliittinen syvyys -kätkeytyi tunteen sydämellisyyteen, yhdistys, joka antaa naisille -niin suuren vakuuttamisvoiman. He kaikki osaavat pukea mitä -terävimmät todistelut tunneilmaisun muotoon. Näytti siltä kuin -Henriette, halussaan puolustaa kreivin tekoja, olisi aavistanut ne -mietelmät, jotka syntyisivät sielussani hetkellä, jolloin ensimäisen -kerran saisin nähdä imartelun vaikutukset. Herra de Mortsauf, -linnansa kuninkaana ja historiallisen sädekehänsä ympäröimänä, oli -minun silmissäni saanut suurenmoisuutta, ja minä tunnustan, että -olin suuresti hämmästynyt siitä välimatkasta, jonka hän nöyrillä -kohteliaisuuksillaan asetti herttuattaren ja itsensä välille. Myöskin -orjalla on turhamielisyytensä, se ei tahdo totella muuta kuin -suurinta itsevaltiasta. Minä tunsin itseni ikäänkuin nöyryytetyksi -nähdessäni alentuneena hänet, jonka edessä minä vapisin, koska -hän hallitsi koko minun rakkauttani. Tuo sisäinen liikutus teki -minulle ymmärrettäväksi niiden naisten kidutuksen, joiden jalo -sielu on sidottu mieheen, jonka alhaisuuksia he saavat joka päivä -kätkeä. Kunnioitus on suojamuuri, joka turvaa samalla tavalla niin -suuren kuin pienen, jokainen voi omalla puolellaan katsoa toista -kasvoihin. Minä olin kunnioittavainen herttuattarelle nuoruuteni -takia, mutta missä muut näkivät herttuattaren, näin minä Henrietteni -äidin ja panin jonkinlaista pyhyyttä kunnianosoituksiini. Me tulimme -Frapesle'n suurelle pihalle, jossa tapasimme seurueemme. Kreivi de -Mortsauf esitti minut erittäin kohteliaasti herttuattarelle, joka -tarkasti minua kylmän ja hillityn näköisenä. Rouva de Lenoncourt oli -silloin viisikymmentäkuusi vuotias nainen, täydelleen säilynyt ja -käytöksessään ylhäinen. Nähdessäni hänen tuikeat, siniset silmänsä, -hänen juovikkaat ohimonsa, hänen laihat ja näivettyneet kasvonsa, -hänen käskevän ja suoran vartalonsa, hänen harvat liikkeensä, -hänen vaaleanpunakan ihonsa, joka niin loistavana oli periytynyt -hänen tyttärelleen, minä tunsin tuon kylmän suvun, josta äitini -oli peräsin, yhtä varmasti kuin kivennäistieteilijä tuntee Ruotsin -raudan. Hänen kielensä oli vanhan hovin kieltä, jossa _oit_ pääte -oli _ait_ ja _frait_ froid-sanan asemesta, _forteux forteurs_-sanan -sijasta. Minä en ollut mielistelevä enkä jäykkä; minä käyttäydyin -niin hyvin, että iltamessuun mentäessä kreivitär sanoi korvaani: -- -Te olette täydellinen! - -Kreivi tuli luokseni, tarttui käteeni ja sanoi: -- Emmehän ole -suuttuneita, Felix? Jos minä olen ollut kiivas, annatte te anteeksi -vanhalle toverillenne. Me jäämme luultavasti tänne päivälliseksi, -ja me pyydämme teidät vieraaksemme torstaiksi, illaksi ennen -herttuattaren lähtöä. Minä matkustan Tours'iin päättämään muutamia -asioita. Älkää laiminlyökö Clochegourde'a. Minun anoppini on -tuttavuus, jota minä kehotan teitä käyttämään hyväksenne. Hänen -salinsa on johtavana faubourg Saint-Germain'issa. Hänellä on -ylhäisen seuran vanhat tavat ja suunnattomat tiedot, hän tuntee niin -ensimäisen kuin viimeisen Europan aatelismiehen vaakunan. - -Kreivin hieno käytös, luultavasti hänen kotihengettärensä aiheuttama, -tuli ilmi uusissa olosuhteissa, joihin hänen puolueensa voitto hänet -asetti. Hänessä ei ollut ylpeyttä eikä loukkaavaa kohteliaisuutta, -hän oli ilman pöyhkeyttä, ja herttuatar ilman suojelijan elkeitä. -Herra ja rouva de Chessel ottivat kiitollisuudella vastaan -päivälliskutsun seuraavaksi torstaiksi. Minä miellytin herttuatarta -ja hänen silmäyksensä ilmaisivat minulle, että hän tarkasti minussa -miestä, josta hänen tyttärensä oli hänelle puhunut. Kun me palasimme -iltamessusta, tiedusteli hän minulta perheestämme ja kysyi, oliko -Vandenesse, joka oli toimessa diplomatian alalla, minulle sukua. -- -Hän on veljeni, sanoin minä hänelle. -- Hän tuli silloin puolittain -sydämelliseksi minua kohtaan. Hän ilmaisi minulle, että äitini -täti, vanha markiisitar de Listomère, oli kunnioitettavaa sukua. -Herttuattaren käytös oli kohteliasta, kuten herra de Mortsauf'inkin -sinä päivänä, jolloin hän näki minut ensimäisen kerran. Hänen -katseestaan hävisi tuo ylhäinen ilme, jolla maan ruhtinaat antavat -teidän huomata, mikä ero on heidän ja teidän välillä. Minä en tiennyt -tuskin mitään perheestämme. Herttuattarelta sain kuulla, että isäni -setä, vanha apotti, jonka nimeä en edes tiennyt, oli salaneuvoston -jäsen ja että veljeni oli saanut ylennyksen ja että kaiken lisäksi -isästäni oli tullut erään perustuslain säädöksen nojalla, jota minä -en vielä tuntenut, markiisi de Vandenesse. - --- Minä olen vain yhtä, Clochegourde'n orja, sanoin minä hiljaa -kreivittärelle. - -Restauratsionin taikaisku toteutui nopeudella, joka tyrmistytti -keisarivallan aikana kasvaneet lapset. Tuo vallankumous ei -merkinnyt minulle mitään. Rouva de Mortsauf'in pieninkin sana, -yksinkertaisinkin liike olivat ainoat tapahtumat, joihin minä -kiinnitin huomiota. En tiennyt, mitä salaneuvosto oli; en tietänyt -mitään politiikasta enkä maailman asioista; minulla ei ollut muuta -kunnianhimoa kuin rakastaa kreivitärtä enemmän kuin Petrarca rakasti -Lauraansa. Tämä välinpitämättömyys saattoi herttuattaren pitämään -minua lapsena. Frapesle'en tuli paljon vieraita, päivällisiin otti -osaa kolmekymmentä henkeä. Mikä huumaus nuorelle miehelle nähdä -rakastamansa naisen olevan kauneimman kaikista, olla hartaiden -katseiden esineenä, tietää olevansa ainoa, jolle kuului noiden -kainojen silmien loiste, tuntea täysin hänen äänensä kaikki -vivahteet, huomata hänen keveissä tai ilkamoivissa sanoissaan -vakavan ajatuksen osoitteita, vieläpä silloinkin, kun tuntee -kalvavaa luulevaisuutta maailman huvituksia kohtaan. Kreivi, -onnellisena huomaavaisuuksista, joiden aiheena hän oli, näytti -melkein nuorelta. Hänen vaimonsa toivoi sen vaikuttavan parantavasti -hänen mielialaansa. Ja minä, minä nauroin Madeleinen kanssa, -joka, muistuttaen noita lapsia, joiden sielu kehittyy ruumiin -kustannuksella, sai minut hymyilemään hämmästyttävillä huomioillaan, -jotka olivat täynnä hyväntahtoista, sukkelaa pilaa, mutta jotka eivät -säästäneet ketään. Se oli kaunis päivä. Yksi sana, yksi aamunkoitossa -syntynyt toive oli valaissut luonnon; ja nähdessään minut niin -iloisena, Henriettekin oli iloinen. - --- Tämä onni kreivin harmaassa ja pilvisessä elämässä näyttää tekevän -hänelle hyvää, sanoi Henriette minulle seuraavana päivänä. - -Tuon päivän minä luonnollisesti vietin Clochegourde'ssa; minä olin -ollut sieltä viisi päivää karkoitettuna, minä janosin elämääni. -Kreivi oli lähtenyt jo kello kuuden aikana matkalle Tours'iin. -Tyttären ja äidin välille oli syntynyt vakava erimielisyyden aihe. -Herttuatar tahtoi, että kreivitär seuraisi häntä Pariisiin, jossa hän -saattoi toimittaa kreivittärelle paikan hovissa, ja jossa kreivi, -kieltonsa peruuttaen, voisi saada itselleen korkeita virkoja. -Henriette, joka kävi onnellisesta naisesta, ei tahtonut paljastaa -kenellekään, ei edes äitinsä sydämelle hirvittäviä kärsimyksiään -eikä ilmaista miehensä kykenemättömyyttä. Jottei hänen äitinsä olisi -voinut tunkeutua hänen perheensä salaisuuksiin, oli hän lähettänyt -herra de Mortsauf'in Tours'iin keskustelemaan notarioiden kanssa. -Minä yksin, kuten hän oli sanonut, tiesin Clochegourde'n salaisuudet. -Kokemuksesta tietäen, kuinka tuon laakson puhdas ilma ja sininen -taivas tyynnyttivät mielen kiihtymyksiä tai sairauden katkeria tuskia -ja mikä vaikutus Clochegourde'lla oli hänen lastensa terveyteen, hän -toi esiin perusteltuja kieltoja, joita herttuatar koetti kumota. -Herttuatar oli vallanhimoinen nainen, joka tunsi pikemmin nöyryytystä -kuin surua tyttärensä epäedullisesta avioliitosta. Henriette huomasi, -että hänen äitinsä välitti vähän hänen lapsistaan, hirveä huomio! -Kuten kaikki äidit, jotka ovat tottuneet itsevaltiaasti hallitsemaan -tyttäriään vielä heidän naimisiin mentyäänkin, herttuatar toi esiin -mielipiteitä, joita ei käynyt vastustaminen. Herttuatar teeskenteli -milloin kiehtovaa ystävyyttä saadakseen tyttärensä taivutetuksi -suunnitelmiinsa, milloin katkeraa kylmyyttä voittaakseen pelon avulla -siinä, missä lempeys ei tehonnut; lopuksi huomatessaan ponnistuksensa -hyödyttömiksi, hän päästi valloilleen saman ironian, minkä minä olin -huomannut äidissäni. Kymmenessä päivässä Henriette oppi tuntemaan -kaikki sielun tuskat, joita nuorille naisille tuottaa heidän -riippumattomuutensa säilymiselle välttämätön taistelu. Te, jolla -onneksenne on parhain äideistä, te ette voi ymmärtää näitä asioita. -Saadaksenne käsityksen tuosta taistelusta, jossa toisella puolella oli -kuiva, kylmä, laskeva ja kunnianhimoinen nainen, toisella puolella -hänen tyttärensä, täynnä tuota henkevää ja raikasta hyvyyttä, -joka ei koskaan ehdy, täytyisi minun kuvata teille lilja, johon -sydämeni on häntä aina verrannut, musertuneena kiiltävän teräskoneen -rattaisiin. Tuo äiti ei ollut koskaan koettanut päästä tytärtänsä -lähelle, hän ei osannut aavistaa ainoatakaan niistä todellisista -vaikeuksista, jotka pakottivat hänen tyttärensä jättämään käyttämättä -Restauratsionin etuja ja jatkamaan yksinäistä elämäänsä. Se sana, -jolla herttuatar ilmaisi epäilyksensä, avasi näiden kahden naisen -välille kuilun, jota siitä lähtien ei mikään voinut täyttää. Vaikka -perheet salaavat huolellisesti sietämättömät riitansa, ottakaa -niistä selvä: te tapaatte melkein kaikissa syviä, parantumattomia -haavoja, jotka vähentävät luonnollisia tunteita. On joko todellisia, -liikuttavia intohimoja, jotka luonteiden sopusointuisuus tekee -ikuisiksi, ja silloin on kuolema kohtalon isku, jonka seurauksia ei -voida enää parantaa; tai piileviä vihoja, jotka jäähdyttävät hitaasti -sydämen ja kuivaavat kyyneleet ikuisten jäähyväisien päivänä. -Ahdistettuna eilen, ahdistettuna tänään, kaikkien hätyyttämänä, -vieläpä noiden kahden kärsivän enkelinkin, jotka eivät olleet -syypäitä onnettomuuksiin, joita he saivat kokea, eikä niihin, joita -he tuottivat, kuinka ei tuo sieluparka olisi rakastanut sitä, joka -ei häntä ollenkaan hätyyttänyt ja joka tahtoi ympäröidä hänet -kolminkertaisella oka-aidalla suojellakseen häntä myrskyiltä, -kosketukselta ja kaikilta loukkauksilta? Vaikka minä kärsinkin -noista taisteluista, olin minä joskus onnellinen tuntiessani, että -hän heittäytyi minun sydämeeni, sillä Henriette uskoi minulle uudet -tuskansa. Minä saatoin silloin arvostella hänen tyyneyttään tuskissa -ja tarmokasta kärsivällisyyttä, jota hän osoitti. Joka päivä minä -opin paremmin ymmärtämään, mitä hän tarkoitti sanoessaan: Rakastakaa -minua, kuten tätini minua rakasti. - --- Teillä ei siis ole ollenkaan kunnianhimoa? sanoi minulle -päivällisillä herttuatar tuiman näköisenä. - --- Rouva, vastasin minä luoden häneen vakavan katseen, tunnen -itsessäni voiman lannistaa maailman, mutta minulla ei ole kuin -kaksikymmentäyksi vuotta ja minä olen aivan yksin. - -Hän katseli tytärtään hämmästyneenä. Hän luuli, että hänen -tyttärensä, pitääkseen minut lähellään, sammutti minussa kaiken -kunnianhimon. Herttuatar de Lenoncourt'in olo Clochegourde'ssa -oli yhtämittaista kiusaantumisen aikaa. Kreivitär vaati minulta -hillittyä käytöstä, hän pelästyi hellästi lausuttua sanaa ja häntä -miellyttääkseni minun täytyi pukeutua teeskentelyn haarniskaan. -Suuri torstaipäivä tuli. Se oli ikävystyttävien juhlamenojen päivä, -yksi niitä, joita rakastajat vihaavat. He ovat tottuneet huolettoman -arkielämän kuherruksiin, näkemään tuolinsa paikallaan ja kartanon -valtiattaren omistautuvan kokonaan heille. Rakkaus kauhistuu -kaikkea, mikä ei ole sitä itseänsä. Herttuatar läksi iloitsemaan -hovin loistosta ja kaikki tuli järjestykseen Clochegourde'ssa. -Pieni epäsopuni kreivin kanssa juurrutti minut entistä enemmän -Clochegourde'en. Minä saatoin tulla sinne milloin tahansa, -herättämättä pienintäkään epäluuloa, ja kuin köynnöskasvi ympäröidä -tuon kauniin sielun, joka avasi minulle molemminpuolisten tunteiden -lumotun maailman. Joka aika, hetki hetkeltä meidän luottamukseen -perustettu veljellinen avioliittomme tuli kiinteämmäksi; me lujitimme -kumpainenkin asemaamme: kreivitär verhosi minut elatusäidin -suojeluksilla ja puhtaasti äidillisen rakkauden valkeilla vaatteilla, -sillävälin kun minun rakkauteni, joka oli taivaallista hänen -läheisyydessään, hänestä etäällä tuli jäytäväksi ja janoiseksi -kuin tulipunainen rauta. Minä rakastin häntä kaksinkertaisella -rakkaudella, josta sinkosi tuhansia intohimon nuolia taivaalle, jossa -ne raukenivat läpitunkemattomaan eetteriin. Jos te kysytte minulta, -minkätähden minä, joka olin nuori ja täynnä tulisia pyyteitä, pysyin -platonisen rakkauden harhaanvievässä uskossa, tunnustan teille, että -minussa ei ollut vielä tarpeeksi miestä ahdistamaan tuota naista, -joka pelkäsi alinomaa jonkun onnettomuuden kohtaavan hänen lapsiansa, -joka alati odotti puolisonsa mielialan myrskyistä vaihtelua; joka oli -miehensä vaivaamana silloin, kun Jaques'in tai Madeleinen sairaus ei -häntä huolettanut, ja sai istua heidän vuoteensa ääressä, kun hänen -puolisonsa salli hänen hiukan levähtää. Liian kiihkeästi lausutun -sanan sointi järkytti hänen olemustansa, intohimo loukkasi häntä; -hänelle piti rakkauden olla verhottua, hellyydensekaista voimaa, -lyhyesti sanoen sitä, mitä hän oli toisille. Lisäksi, sanon sen -teille, joka olette niin täysin nainen, tuohon asemaan sisältyi -hurmaavaa hiutumista, jumalallisen sulon hetkiä ja tyytyväisyyttä, -joka seuraa hiljaisia uhrauksia. Hänen puhtautensa oli tarttuvaa, -hänen uhrautumisensa, jolle ei ollut maallista korvausta, vaikutti -kestävyydellään; tuo elävä, salainen hurskaus, joka yhdisti hänen -muut hyveensä, vaikutti kuin uskonnollinen suitsutus. Lisäksi minä -olin nuori, kyllin nuori keskittääkseni olemukseni tuohon suudelmaan, -jonka hän niin harvoin salli minun painaa hänen kädelleen; hän -antoi minulle aina kätensä yläpuolen, eikä koskaan sisäpuolta, joka -hänen mielestään luultavasti oli aistillisten nautintojen rajana. -Koskaan ei kaksi sielua ole syleillyt toisiaan kiihkeämmin, koskaan -ei ruumista ole urheammin ja voittoisammin lannistettu. Myöhemmin -minä opin tuntemaan syyn tuohon täydelliseen onneen. Minun iälläni -ei mikään hyötynäkökohta häirinnyt minun sydäntäni, eikä mikään -kunnianhimo kääntänyt tuon tunteen kulkua, joka oli päässyt irralleen -kuin tulvavirta ja joka hukutti aaltoihinsa kaiken, minkä se vei -mukanaan. Niin, myöhemmin me rakastamme naisessa naista, ensimäisessä -rakastetussa naisessa me sitävastoin rakastamme kaikkea. Hänen -lapsensa ovat meidän lapsiamme, hänen kotinsa on meidän kotimme, -hänen etunsa ovat meidän etujamme ja hänen onnettomuutensa meidän -suurin onnettomuutemme. Me rakastamme hänen pukuansa ja hänen -huonekalujansa; me tunnemme enemmän mielipahaa nähdessämme hänen -viljansa laossa kuin jos olisimme kadottaneet rahamme; me olemme -valmiita nurisemaan vieraalle, joka saattaa epäjärjestykseen uunin -reunustalla olevat pienet korukapineemme. Tuo pyhä rakkaus siirtää -meidät toisen ihmisen elämään, kun me sitä vastoin myöhemmin vedämme -itseemme toisen elämän, pyytämällä naista nuorilla tunteillaan -rikastuttamaan meidän köyhtyneitä tunteitamme. Minä kotiuduin -hetikohta taloon ja sain ensimäistä kertaa kokea tuollaista ääretöntä -sulon tunnetta, joka on ahdistetulle sielulle samaa kuin kylpy -väsyneelle ruumiille; sielu virkistyy silloin joka taholle ja se saa -hyväilyjä kaikkein syvimpiin poimuihinsa asti. Te ette voi ymmärtää -minua, te olette nainen, ja tässä on kysymyksessä onni, jonka te -annatte saamatta koskaan vastaanottaa samanlaista. Mies yksin tuntee -tuon herkullisen nautinnon olla vieraan perheen keskuudessa, sen -valtiattaren etuoikeuttamana, hänen tunneliikutustensa salaisena -keskipisteenä. Koirat eivät enää hauku teitä, palvelijat tuntevat -yhtähyvin kuin koiratkin teidän salaiset merkkinne, joita te -kannatte; lapset, joissa ei ole mitään turmeltunutta, jotka tietävät, -ettei heidän osansa koskaan tule vähentymään ja että heitä suojellaan -ja tehdään heille hyvää, nuo lapset omistavat ennustajan kyvyn. He -ovat kuin kissanpoikasia, heillä on lempeä itsevaltiutensa, jota he -harjoittavat rakastamiaan ja jumaloimiaan olentoja kohtaan; heissä -on älykästä herkkätuntoisuutta ja he ovat viattomia rikostovereita; -he tulevat teidän luoksenne varpaisillaan, hymyilevät teille ja -menevät äänettömästi pois. Teidän tähtenne kaikki kiiruhtavat, -jokainen rakastaa teitä ja hymyilee teille. Todelliset intohimot -näyttävät olevan kauniita kukkia, jotka tuottavat sitä enemmän iloa, -mitä kiittämättömämmässä maassa ne kasvavat. Mutta jos minulla oli -ihania etuja tuosta oikeudestani kuulua perheeseen, jossa minä löysin -sydämeni mukaiset omaiset, oli minulla myöskin velvollisuuksia. Tähän -asti herra de Mortsauf oli hillinnyt itseään minun läsnäollessani; -minä olin nähnyt vain, mitä suuria vikoja hänellä oli, mutta nyt minä -pian pääsin tuntemaan niiden käytäntöön sovelluttamista niiden koko -laajuudessa ja näin, kuinka jalon hyväsydäminen kreivitär oli ollut -kuvatessaan minulle jokapäiväisiä taistelukaan. Minä opin tuntemaan -tuon sietämättömän luonteen kaikki puolet; minä kuulin nuo hänen -alituiset tyhjänhuutamisensa, hänen valituksensa onnettomuuksista, -joista ulospäin ei näkynyt mitään merkkejä, minä käsitin tuon -luontaisen tyytymättömyyden, joka riisti elämältä sen kukat, ja -tuon alituisen itsevaltiuden tarpeen, joka saattoi hänet joka vuosi -etsimään uusia uhreja. Kun me kävelimme iltasin, valitsi hän itse -tien, mutta mikä tahansa se olikin, hän ikävystyi siihen aina; kotiin -palattaessa hän asetti toisten niskoille väsymyksensä kuorman; hänen -vaimonsa oli ollut siihen syynä viedessään häntä sinne, minne hän ei -tahtonut; unohtaen johtaneensa meitä hän valitti, että hänen vaimonsa -hallitsi hänen elämänsä pienimpiäkin yksityiskohtia, ettei hänellä -saanut olla omaa tahtoa ja ajatusta ja että hän oli nolla talossaan. -Jos nämä tylyt sanat kohtasivat äänetöntä kärsivällisyyttä, suuttui -hän tuntiessaan voimansa rajoitetuksi; hän kysyi katkerasti eikö -uskonto käskenyt naisen totella miestään ja oliko soveliasta -halveksia lapsien isää. Hän lopetti aina koskettamalla vaimossaan -jotakin arkaa kieltä, ja kun hän oli saanut sen soimaan, näytti hän -nauttivan erikoista iloa näistä hallitsijamitättömyyksistään. Joskus -hän teeskenteli synkkää vaitioloa ja sairaalloista alakuloisuutta; -se pelästytti äkkiä hänen vaimoaan, jolta hän silloin sai osakseen -liikuttavaa huolenpitoa. Muistuttaen turmeltuneita lapsia, jotka -harjoittavat valtaansa äidin pelosta välittämättä, hän antoi -hemmotella itseään kuten Jacques ja Madeleine, joita kohtaan hän -tunsi mustasukkaisuutta. Lyhyesti sanoen minä ajan pitkään huomasin, -että kreivi niin pienimmissä kuin suurimmissakin asioissa toimi -palvelijoitansa, lapsiansa ja vaimoansa vastaan, kuten minua vastaan -lautapelissä. Kun minä viimein olin päässyt perille, mitä juuria -ja oksia oli noilla vaikeuksilla, jotka loiskasvien kaltaisina -tukahuttivat ja ahdistivat tuon perheen liikkeitä ja hengitystä, -kietoivat hienoilla, mutta moninkertaisilla siteillä talouden -kulun ja hidastuttivat omaisuuden kasvamista, vaikeuttaen kaikki -välttämättömimmät toimet, minä tunsin ihmettelevää kauhistusta, joka -hallitsi rakkauttani ja tunki sen sydämeni pohjalle. Hyvä Jumala, -mitä olen minä? Kyyneleet, jotka minä olin juonut, synnyttivät -minussa ikäänkuin ylevän juopumuksen, ja minä tunsin onnea -yhdistäessäni itseni tuon naisen kärsimyksiin. Minä olin äskettäin -taipunut kreivin omavaltaisuuteen niinkuin salakuljettaja maksaa -sakkonsa; tästä lähtien minä tarjouduin vapaaehtoisesti hirmuvaltiaan -iskuille ollakseni lähempänä Henrietteä. Kreivitär ymmärsi minut, -salli minun ottaa paikan hänen sivullaan ja palkitsi minut jakamalla -tuskansa, kuten muinoin katuva uskonluopio, joka tahtoi päästä -taivaaseen yhdessä veljiensä kanssa, sai armon kuolla sirkuksessa. - --- Ilman teitä minä en kestäisi tätä elämää, sanoi Henriette minulle -eräänä iltana, jolloin kreivi oli ollut, kuten kärpäset hyvin kuumana -päivänä, pisteliäämpi, purevampi ja oikullisempi kuin koskaan ennen. - -Kreivi oli mennyt levolle. Me vietimme, Henriette ja minä, osan -iltaa akaasioidemme alla; lapset leikkivät meidän ympärillämme -kylpien laskevan auringon säteissä. Meidän harvat sanamme, jotka -olivat pelkästään huudahduslauseita ilmaisivat ne yhteiset -ajatukset, joita meillä oli ja joilla me lepuutimme itseämme -yhteisistä kärsimyksistämme. Kun puuttui sanoja, palveli äänettömyys -uskollisesti sielujamme, jotka niin sanoakseni seurustelivat -esteettömästi toistensa kanssa, olematta siihen suudelmalla -yllytettyjä. Kumpainenkin nautti ajattelemisen ja uneksumisen -viehätyksiä, molemmat laskeutuivat saman unelman laineille, -sukeltausivat yhdessä jokeen ja nousivat ylös kuin kaksi nymfiä, -mitä likeisimmin yhtyneinä, mutta ilman mitään maallisia siteitä. -Me painuimme pohjattomiin syvyyksiin, me nousimme pinnalle kädet -tyhjinä, katseella kysyen toisiltamme: -- "Onko niin monien päivien -joukossa ainoatakaan meitä varten?" Kun aistillisuus poimii meille -juurettomina syntyneitä kukkia, minkätähden meidän lihamme on -levoton? Huolimatta runollisesti riutuvasta illasta, joka levitti -rintanojan tiilille tuon niin rauhoittavan ja puhtaan oranssin -värin; huolimatta tuosta hartaasta ilmakehästä, jossa lasten vienot -huudot vaimenivat ja joka vaikutti meihin tyynnyttävästi, intohimo -kiemurteli minun suonissani kuin ilovalkean liekki. Kolmen kuukauden -jälkeen minä en enää tyytynyt osaani, joka minulle oli annettu, ja -minä hyväilin hiljaa Henrietten kättä koettaen siten siirtää häneen -sitä uhkuvaa tunnetta, joka minussa hehkui. Henriette tuli jälleen -rouva de Mortsauf'iksi ja veti pois kätensä; kyyneleitä nousi minun -silmiini, hän näki ne ja loi minuun lauhan katseen vieden kätensä -huulilleni. - --- Tietäkää, sanoi hän, että tämä maksaa minulle paljon kyyneleitä! -Ystävyys, joka tahtoo niin suurta suosionosoitusta, on hyvin -vaarallista. - -Minä laskin tunteeni valloilleen, minä sulauduin moitteisiin, minä -puhuin hänelle kärsimyksistäni ja siitä vähäisestä huojennuksesta, -jota minä pyysin voidakseni niitä kantaa. Minä rohkenin sanoa -hänelle, että jos minun iälläni tunteet olivat pelkkää sielua, -oli sielulla myöskin sukupuoli; että tulisin kuolemaan, mutta -en sulkeutunein huulin. Hän vaiensi minut luoden minuun ylpeän -katseensa, jossa minä luulin lukevani intiaanipäällikön sanat: _Ja -minä, olenko minä ruusujen päällä?_ Voi olla, että minä myöskin olin -erehdyksissä. Siitä päivästä lähtien, jolloin minä Frapesle'n portin -edessä olin väärin koettanut taivuttaa häntä siihen ajatukseen, -että haudasta voisi nousta meidän onnemme, minä häpesin tahrata -hänen sieluansa loukkaavaa intohimoa sisältävillä toiveilla. -Hän otti sananvuoron ja lausui minulle sulohuulin, että hän ei -voinut olla kokonaan minun, ja että minun olisi pitänyt se tietää. -Sillä hetkellä, jolloin hän sanoi nuo sanat, minä ymmärsin, että -minä, ellen mukautuisi hänen tahtoonsa, kaivaisin kuilun meidän -välillemme. Minä painoin pääni alas. Hän jatkoi sanoen, että hänellä -oli uskonnollinen varmuus siitä, että hän voi rakastaa veljeä -loukkaamatta Jumalaa tai ihmisiä ja että oli suloista pitää tuota -rakkautta todellisena vertauskuvana jumalallisesta rakkaudesta, joka -hänen kunnon Saint-Martin'insa mukaan oli maailman elämä. Jos minä -en voinut olla hänelle jotenkin samaa kuin hänen vanha rippi-isänsä, -vähemmän kuin rakastaja, mutta enemmän kuin veli, ei meidän pitänyt -enää toisiamme nähdä. Hän tulisi kuolemaan kantaen Jumalalle -ylijäämän noista viiltävistä kärsimyksistä, joita hän kyynelin ja -ahdistuksin sai kestää. - --- Minä olen antanut, sanoi hän lopettaen, enemmän kuin minun piti, -niin ettei minulla ole enää mitään jäljellä, ja minä olen saanut -siitä jo rangaistuksen. - -Minun piti tyynnyttää häntä, luvata etten koskaan aiheuttaisi -hänelle tuskaa ja että rakastaisin häntä kaksikymmenvuotiaana, kuten -vanhukset rakastavat viimeistä lastaan. - -Seuraavana päivänä minä tulin sopivaan aikaan. Hänellä ei ollut -enää kukkia harmaan salin maljakoihin. Minä kiiruhdin niityille -ja viinitarhoihin ja etsin sieltä kukkia laittaakseni hänelle -kaksi kukkavihkoa. Mutta koko ajan niitä toisen toisensa jälkeen -poimiessani, taittaessani niitä juuresta, ihaillessani niitä, minä -ajattelin, että väreillä ja lehdillä oli oma musiikkinsa, runoutensa, -joka tulee ilmi katseen tuntemassa viehätyksessä, kuten säveljaksot -herättävät tuhansia muistoja rakastavien ja rakastettujen sydämissä. -Jos väri on määrätyllä tavalla järjestettyä valoa, eiköhän sillä ole -jokin tarkoitus, kuten ilman värinällä säveleessä on omansa? Jacques -ja Madeleine auttoivat minua ja me kaikki kolme olimme onnellisia -saadessamme yhdessä valmistaa yllätyksen rakastetullemme. Viimeisillä -käynneillä ulkoportailla, jonne me olimme asettaneet kukkiemme -pääkortteerin, minä ryhdyin järjestämään kahta kukkavihkoa koettaen -kuvata niillä tunteitani. Kuvitelkaa itsellenne kahdesta maljakosta -aaltoillen ja sekavana ryöppynä kumpuava kukkien lähde ja sen -keskelle minun toiveeni, kohoten hopeamaljasta valkeina ruusuina ja -liljankukkina. Tämän raikkaan kudoksen yllä välkkyivät sinikaunokit, -lemmenkukat ja neidonkielet, kaikki sinisiä kukkia, joiden taivaiset -värivivahteet soveltuvat niin hyvin yhteen valkoisen kanssa. Onhan -siinä kaksi viatonta, toinen, joka ei tiedä mitään, ja toinen, joka -tietää kaiken, lapsen ajatus, marttyyrin ajatus. Rakkaudella on -vaakunansa ja kreivitär tulkitsi sen salaisesti. Hän loi minuun yhden -noita läpitunkevia katseita, jotka muistuttavat sairaan huutoa hänen -haavaansa koskettaessa. Kreivitär oli samalla kertaa sekä häpeissään -että ihastunut. Mikä palkinto tuossa katseessa! mikä kehoitus tehdä -hänet onnelliseksi ja virvoittaa hänen sydäntänsä! Minä keksin siis -uudestaan isä Castel'in teorian rakkautta varten ja löysin sille -tieteen, jota ei ole Europassa, jossa mustesäiliön kukat korvaavat -sivuja, jotka Itämailla kirjoitetaan tuoksuvin värein. Mikä viehätys -ilmaista tunteensa noiden auringon tyttärien, rakkauden säteestä -puhjenneiden kukkien sisarten kautta! Minä opin pian ymmärtämään -maaseudun kukkien kieltä, kuten eräs mies, jonka minä kohtasin -myöhemmin Grandlieu'ssa, oli perehtynyt mehiläisten kieleen. - -Kaksi kertaa viikossa Frapesle'ssa oloni loppuaikoina minä ryhdyin -tuohon pitkälliseen runoteokseen, jonka täydentämiseen tarvittiin -kaikkia ruohokasvilajeja. Minä tutkin niitä perinpohjaisesti, mutta -pikemmin runoilijana kuin kasvientutkijana, pitäen enemmän silmällä -niiden sielua kuin muotoa. Löytääkseni jonkun kukan sen kasvupaikalta -minä usein tein pitkiä matkoja vesien rantamille, laaksoihin, -kukkuloiden huipuille, aukeille kankaille, saalistaen ajatuksia -kanervametsikköjen keskellä. Näillä retkillä minä tutustutin -itseni nautintoihin, jotka ovat tuntemattomia mietelmissään -elävälle oppineelle, erikoisalaansa kiintyneelle maanviljelijälle, -kaupunkeihin suljetulle käsityöläiselle ja konttoriinsa sidotulle -kauppiaalle, mutta joita muutamat metsänvartijat, halonhakkaajat -ja jotkut uneksijat tuntevat. Luonnossa on vaikutelmia, joiden -merkitykset ovat rajattomia ja jotka kohoavat suurimpien moraalisten -aatteiden korkeudelle. Milloin se on ruusutimanttien peittämä kukkiva -kanervikko, jossa aurinko välkehtii; äärettömyys katseelle, joka -osuu sinne oikeaan aikaan. Milloin sortuneiden kallioiden ympäröimä -metsänkolkka, hiekaton, sammalten peittämä ja katajien reunustama; -se tekee teihin villin, uhkaavan ja peljättävän vaikutuksen ja sen -sisältä kuuluu merikotkan huuto. Milloin kasvullisuutta puuttuva, -kivinen, suoraviivainen, kuuma kangas, jonka ääret muistuttavat -erämaata; siellä minä kohtasin jalon ja yksinäisen kukan, -lehmänkellon, jonka kultaheteille kaartuu violettisilkkinen kupu; -se oli liikuttava kuva valkeasta jumalattarestani, joka oli yksin -laaksossaan! Milloin suuria vesilammikolta, joiden pinnalle luonto -hetikohta luo vihreitä läikkiä, jonkinlaisia kasvin ja eläimen -välimuotoja ja joihin elämä syntyy muutamissa päivissä, kasvit ja -hyönteiset uiskentelevat siellä kuten maailma eetterissä. Milloin -mökki kaalimaineen, viinitarhoineen ja aitauksineen, likalätäkön -yläpuolella, muutamien laihojen ruispeltojen ympäröimänä; niin -monen vaatimattoman elämän kuva! Milloin pitkä metsätie, joka -muistuttaa jotain kirkon laivaa; puut ovat sen pilareita, oksat -sen holvikattona; tien päässä on etäällä aukko, josta valo lehtien -välitse tulee näkyviin varjokkaana tai iltaruskon värittämänä, se -muistuttaa värillistä ikkunaa, johon on kuvattu lintujen laulava -kuoro. Tuosta raikkaasta ja tuuheasta metsästä ulos tultaessa aukenee -eteen jokin liituinen kesantomaa, jonka kumisevalla ja polttavalla -sammaltantereella kylläksi syöneet käärmeet matelevat pesiinsä -nostaen siroja, ylpeitä päitään. Lisätkää näihin kuviin milloin -auringon valotulvia, jotka vyöryvät kuin elähyttävät laineet, milloin -harmaiden pilvien röykkiöitä, jotka ovat järjestyneet rivittäin kuin -rypyt vanhuksen kasvoilla, milloin heikosti oranssinvärisen taivaan -kylmiä tuntuja, joita vaaleahkot juovat uurtavat, ja kaiken lopuksi, -tarkatkaa! te kuulette lukemattomia sointuja tuossa painostavassa -hiljaisuudessa. Syys- ja marraskuun aikana minä en pannut kokoon -ainoatakaan kukkakimppua, joka ei olisi minulle maksanut kolmen -tunnin etsiskelyjä. Niin suuresti minä runoilijoiden suloisella -antaumuksella ihailin noita lyhytaikaisia vertauksia, joissa minulle -kuvastuivat ihmiselämän vastakkaisimmat muodot, majesteetillisia -näkemiä, joista minun muistoni nyt ammentaa. Nykyään minä usein -yhdistän noihin suuriin kuviin muiston sielusta, joka oli silloin -avoin luonnolle. Minä olen vielä näkevinäni siellä kuningattaren, -jonka valkea hame hulmusi vesakoissa ja liehui nurmikoilla ja johon -ajatus, kuten luvattuun hedelmään, kohosi jokaisesta rakastavilla -heteillä täytetystä verhiöstä. - -Ei millään rakkaudentunnustuksella, ei millään mielettömän intohimon -näytteellä ollut voimakkaampaa viehätyskykyä kuin noilla kukkien -sinfonioilla, joihin minun petetty toiveeni sai minut käyttämään -sielunvoimia, joita Beethoven ilmensi nuoteillaan; olihan hänen -musiikkinsa syvää kääntymystä omaan itseensä, suunnatonta nousua -taivasta kohden. Rouva de Mortsauf ei ollut muuta kuin Henriette -katsellessaan kukkia. Hän palasi niiden luo lakkaamatta, hän sai -niistä ravintoa, hän otti niistä ne ajatukset, jotka minä olin -niihin asettanut, kun hän, kukat vastaanottaessaan nosti päänsä -kirjailutyöstään sanoen: -- Jumalani, kuinka ne ovat kauniita! -Te ymmärrätte tätä kukkakimpun yksityisillä kukilla suoritettua -kirjevaihtoa, kuten te ymmärsitte eräästä runokatkelmasta Saadin -runot. Oletteko te tuntenut ruohokentillä toukokuussa tuota tuoksua, -joka saattaa kaikki olennot rakkauden huumaukseen, joka saa aikaan, -että te veneessä ollessanne riiputatte käsiänne vedessä, hajotatte -hiuksenne tuulen liehuteltaviksi ja että teidän ajatuksenne -viheriöitsevät kuin metsän viidakot? Eräs pieni kasvi, tuoksuva -simake, on yksi tuon verhotun sopusoinnun suurimpia aiheuttajia. Ei -kukaan voi sitä myöskään rankaisemattomana pitää lähellään. Asettakaa -kukkavihkoon noita kuituja, jotka ovat kiiltäviä ja juovikkaita kuin -valkea- ja vihreäsäikeinen kudos, ja loppumaton hurmaus värisyttää -teidän sydämenne pohjalla olevia ruusunnuppuja, joita häveliäisyys -siellä musertaa. Olettakaa porsliinimaljakon reunoille vahva kerros -yksinomaan noita valkeita Tourainen viinitarhoissa erikoisesti -kasvavia kukkakimppuja. Asettakaa tuo kukkien puhe ikkunan valoon, -jotta siitä pääsisivät näkyviin raikkaat yksityiskohdat, viehättävät -vastakkaisuudet ja arabeskit, jotta liikutettu valtiatar näkisi -siinä yhden enemmän avautuneen kukan, josta vierähtää kyynel. -Hän on hyvin lähellä antautumista ja tarvitaan enkeli tai hänen -lastensa ääni vetämään häntä pois syvyyden reunalta. Mitä annetaan -Jumalalle? tuoksuja, valoa ja laulua, meidän luontomme kaikkein -puhtaimpia ilmaisuja. Mutta kaikkea sitä, mikä uhrataan Jumalalle, -eikö sitä tarjottu rakkaudelle tuossa valoisassa kukkien runossa, -joka lakkaamatta hymisi sydämelle melankolisia laulujaan hyväillen -sen kätkettyjä nautintoja, tunnustamattomia toiveita, harhoja, jotka -syttyvät ja sammuvat kuin Neitsyt-tähdistön tähdet kuumana yönä? - -Nämä huvitukset olivat meille suureksi avuksi vaimentamaan luontoa, -joka oli kiihtynyt rakastetun olennon pitkällisestä katselemisesta, -noista silmäyksistä, jotka nauttien säteilivät aina toisen sisimpään -olemukseen saakka. Ne olivat minulle, en uskalla sanoa hänelle, -kuten nuo halkeamat, joista murtamattoman padon sulkemat vedet -syöksyvät esiin, ja jotka usein estävät onnettomuuden vähentämällä -veden voimaa. Kieltäytymisellä on kuolettavia uupumuksia, joita -torjuvat jotkut yksitellen pudonneet murut tuosta taivaasta, joka -Dan'ista Saharaan antaa mannaa kulkijalle. Kuitenkin minä olen -usein yllättänyt Henrietten seisomassa noiden kukkien edessä kädet -riipuksissa ja vajonneena myrskyisiin unelmiin, joiden aikana -ajatukset paisuttavat rintaa ja kiihdyttävät otsaa; ne tulevat -aaltoina, puhkeavat kuohuina, uhkaavat ja jättävät jälkeensä -herpaisevan väsymyksen. En ole sittemmin koskaan tehnyt kenellekään -kukkavihkoja! Kun olimme keksineet tämän kielen käytettäväksemme, -tunsimme me samanlaista tyytyväisyyttä kuin orja, joka pettää -herraansa. - -Tuon kuukauden loppuaikana kulkiessani puutarhoja pitkin minä näin -joskus hänen kasvonsa ikkunaa vasten painettuina, ja kun minä tulin -sisälle saliin, tapasin minä hänet käsityönsä ääressä. Jos minä en -saapunut äänettömästi sovittuun aikaan, jota emme muuten koskaan -määränneet, näin minä välistä hänen valkean vartalonsa harhailevan -terassilla; ja kun minä hänet siellä yllätin, sanoi hän minulle: --- Olen tullut teitä vastaan. Täytyyhän viimeistä lasta hiukan -viehätellä. - -Kiusalliset lautapelit olivat keskeytyneet kreivin ja minun välillä. -Hänen viimeiset ostonsa vaativat koko joukon asioilla käyntejä, -tutkimuksia, tarkastamisia, rajantekoa ja maanmittausta. Hänen piti -antaa määräyksiä ja pitää huolta maatöistä, jotka vaativat isännän -silmää ja jotka päätettiin hänen ja hänen puolisonsa kesken. Me -menimme usein, kreivitär ja minä, tapaamaan häntä uusille alueille -lasten kanssa, jotka matkan kestäessä juoksivat hyönteisten, -tamminkaisten ja leppäkerttujen perässä ja tekivät kukkavihkojansa. -Kävellä rakastetun naisen kanssa, antaa hänelle käsivartensa! nuo -rajattomat ilot ovat riittäviä yhdelle elämälle. Keskustelu on -silloin niin tuttavallista! Me menimme yksin ja palasimme kenraalin -kanssa, leikillinen pilanimi, jonka me annoimme kreiville, kun hän -oli hyvällä tuulella. Nämä kaksi matkan suorittamistapaa antoivat -meidän nautinnollemme vaihtelua vastakohdillaan, joiden salaisuuden -tuntevat vain yhtymisessään häiriytyneet sydämet. Kotimatkalla -sekoittui samoihin onnellisuuksiin, katseeseen, kädenpuristukseen, -levottomuutta. Menomatkalla niin vapaa keskustelu sai paluumatkalla -salaperäisiä merkityksiä, kun toinen meistä keksi jonkun väliajan -jälkeen vastauksen verhottuihin kysymyksiin tai kun alotettu -keskustelu jatkui noissa arvoituksellisissa muodoissa, joihin -meidän kielemme on niin taipuisa ja joita naiset niin nerokkaasti -sepittävät. Kuka ei ole tuntenut tuota nautintoa tehdä itsensä -ymmärretyksi ikäänkuin tuntemattomassa piirissä, jossa ajatukset -pysyvät erillään muusta joukosta ja yhdistyvät välittämättä -tavallisista säännöistä? Eräänä päivänä minulla oli hillitön toive, -joka nopeasti hävisi, kun Henriette erääseen kreivin kysymykseen, -jolla hän tiedusteli mistä me puhuimme, vastasi kaksimielisellä -lauseella, johon kreivi tyytyi. Tämä viaton pilanteko huvitti -Madeleineä ja saattoi punastumaan hänen äitinsä, joka ilmaisi minulle -ankaralla katseella, että hän saattoi vetää minulta pois sielunsa, -kuten hän äskettäin oli vetänyt kätensä, tahtoen pysyä moitteettomana -puolisona. Mutta tällä puhtaasti henkisellä yhteydellä oli niin -suuria viehätyksiä, että me seuraavana päivänä aloimme taas uudelleen. - -Tunnit, päivät ja viikot kuluivat siten täynnä yhä uudistuvia -iloja. Tultiin viininkorjuun aikaan, joka Tourainessa on todellista -juhlaa. Syyskuun loppupuolella on aurinko vähemmän kuuma kuin -elonkorjuun aikana, ja niityillä voi olla tarvitsematta pelätä -hellettä ja väsymystä. On helpompi poimia viinirypäleitä kuin -leikata viljaa. Hedelmät ovat aivan kypsiä. Sato on korjattu, -leipä halventuu ja tämä yltäkylläisyys tekee elämän onnelliseksi. -Pelko, jolla odotettiin yhtäpaljon rahaa kuin vaivoja kysyneiden -maatöiden tulosta, on hävinnyt täysinäisen vilja-aitan ja -täyttymäisillään olevien viinikellarien edessä. Viininkorjuu on -silloin kuin elojuhlan iloinen jälkiruoka, taivas hymyilee siihen -aikaan alituisesti Tourainessa, jossa syksyt ovat suurenmoisia. -Tässä vieraanvaraisessa maakunnassa saavat viininkorjaajat talon -puolesta ruuan. Nämä ateriat ovat ainoat, joilla köyhä väki joka -vuosi saa ravitsevaa ja hyvin valmistettua ruokaa, ja he ovat -niihin yhtä mieltyneitä kuin patriarkaalisissa perheissä lapset -vuotuisiin perhejuhliin. He kiiruhtavatkin joukottain kartanoihin, -joissa isännät kestitsevät heitä ilman itaruutta. Talo on silloin -täynnä väkeä ja ruoka-aineita. Viininpuserrushuoneet ovat yhtämittaa -auki. Kaikkia näyttää elähyttävän tynnyrintekijöiden ja iloisilla -tytöillä lastattujen vaunujen liikkeet ja väki, joka paremman palkan -toivossa laulaa joka hetki. On sitäpaitsi toinenkin ilon aihe, -kaikki säätyarvot sekaantuvat: naiset, lapset, isännät ja työväki, -koko maailma ottaa osaa tähän viininkorjuu-juhlaan. Nämä eri seikat -voivat selittää tuon hilpeyden, joka tarttuu iästä ikään, joka noina -viimeisinä vuoden kauniina päivinä puhkeaa esiin ja jonka muisto -aiheutti muinoin Rabelais'lle hänen suuren teoksensa baccanaalisen -muodon. Jacques ja Madeleine, alati sairaina, eivät olleet koskaan -saaneet olla läsnä viininkorjuussa. Minun oli laita samoin, ja -heidät valtasi lapsellinen iloisuus, kun he näkivät, että heidän -ilonsa oli jaettu. Heidän äitinsä oli luvannut tulla meidän mukaamme -katsomaan viininkorjuuta. Meidän piti mennä Villaines'iin, jossa -valmistettiin maakunnan korit, tilaamaan niitä oikein kauniita. -Oli kysymys, että me neljä korjaisimme sadon muutamista meidän -saksillemme säästetyistä lohkoista; mutta oli sovittu, ettei -syötäisi liiaksi viinirypäleitä. Syödä viinitarhoissa tourainelaisia -paksuja rypäleitä oli jotain niin herkullista, että halveksittiin -kauneimpiakin pöydällä olevia rypäleitä. Jacques sai minut antamaan -lupauksen, etten ollenkaan menisi katsomaan viininkorjuuta muualla, -vaan rajoittuisin Clochegourde'n alueeseen. Nuo kaksi pientä olentoa, -jotka tavallisesti olivat kärsiviä ja kalpeita, eivät koskaan -olleet verevämpiä, ruusuisempia eivätkä myöskään liikkuvampia ja -vilkkaampia kuin tuona aamupäivänä. He lörpöttelivät pelkästään -lörpöttelyn halusta, he juoksentelivat, tulivat ja menivät ilman -näkyvää syytä; heillä, kuten muilla lapsilla, näytti olevan liiaksi -elämää pudisteltavanaan. Herra ja rouva de Mortsauf eivät koskaan -olleet nähneet heitä tuollaisina. Minä tulin lapseksi heidän -kanssaan, ehkäpä enemmän lapseksi kuin he, sillä myöskin minä toivoin -satoani. Me menimme mitä ihanimman sään vallitessa viinitarhoihin -ja olimme siellä puolipäivää. Kuinka me kiistelimmekään siitä, kuka -löytäisi kauneimmat rypäleet, kuka saisi pikemmin korinsa täyteen! -Viinirypäleitä tuli ja meni äidille, ei poimittu ainoatakaan terttua, -jota ei olisi hänelle näytetty. Hän alkoi nauraa nuorekkaan heleästi, -kun minä, saapuen hänen tyttärensä jäljessä koreineni, sanoin -hänelle, kuten Madeleine: -- Entäs minun rypäleeni äiti? Hän vastasi -minulle: -- Rakas lapsi, älä kuumenna itseäsi liiaksi! Sitten vieden -kätensä vuorotellen kaulaani ja hiuksiini hän antoi minulle keveän -lyönnin poskelle lisäten: -- Sinä olet aivan hiessä! Se oli ainoa -kerta, jolloin minä kuulin tuon äänen hyväilyn, rakastajien _sinä_ -sanan. Minä katselin iloisia punaisten hedelmien ja sinivadelmien -peittämiä pensasrivejä, minä kuuntelin lasten huutoja, minä -tarkastelin viininkorjaajien joukkoa, tynnöreillä täytettyjä vaunuja -ja selkäkoreja kantavia miehiä!... Ah! minä painoin kaikki muistiini, -kaikki aina tuohon nuoreen mantelipuuhun asti, jonka alla hän seisoi -raikkaana, värikkäänä, hymyilevänä päivänvarjonsa suojassa. Sitten -minä aloin poimia rypäleitä, täyttää koriani ja tyhjentää sitä -viinitynnöriin äänettömin ja hillityin ruumiin liikkein, hitain, -täsmällisin askelin, jotka jättivät sieluni vapaaksi. Minä tunsin -sanomatonta iloa ulkonaisesta työstä, joka ohjaa elämää intohimoa -hillitessään. Ilman tätä koneellista liikuntoa olisi intohimo piankin -sytyttänyt tuleen kaiken. Minä sain kokea kuinka paljon viisautta -yksitoikkoiseen työhön sisältyy, ja minä ymmärsin luostarisäännöt. - -Ensi kertaa pitkästä ajasta oli kreivi vailla kärtyisyyttä ja -pisteliäisyyttä. Hänen terve poikansa, tuleva Lenoncourt-Mortsauf'in -herttua, vaalea, ruusuinen ja rypäleiden tahraama, ilahdutti hänen -sydäntänsä. Koska tämä päivä oli viimeinen viininkorjuupäivä, antoi -kenraali luvan tanssia illalla Clochegourde'n edustalla Bourbon'ien -paluun kunniaksi; juhla oli siten täydellinen kaikille. Palatessa -tarttui kreivitär minun käsivarteeni. Hän nojasi minuun tavalla, joka -antoi sydämeni tuntea koko hänen painonsa, liikkeellä, jolla äiti -tahtoi ilmaista iloansa, ja sanoi korvaani: -- Te tuotte meille onnea! - -Toden teolla, minulle, joka tiesin hänen unettomat yönsä, hänen -levottomuutensa ja hänen aikaisemman elämänsä, jossa Jumalan käsi oli -häntä tukenut, mutta jossa kaikki oli ollut kuivaa ja väsyttävää, -minulle tuo hänen niin rikassointuisen äänensä korostama lause -ilmensi iloja, joita ei kukaan nainen maailmassa voinut minulle enää -tuottaa. - --- Päivieni onneton yksitoikkoisuus on katkaistu, elämä kaunistuu -toiveineen, sanoi hän minulle hetken äänettömyyden perästä. Oi, älkää -jättäkö minua! Älkää pettäkö koskaan minun viattomia taikauskojani! -Olkaa vanhin poika, joka tulee veljiensä huoltajaksi! - -Tässä, Natalie, ei ole mitään romaanimaista: havaitakseen siinä -syvien tunteiden äärettömyyden tulee nuoruudessaan olla heittänyt -luotinauhan noihin suuriin järviin, joiden rannalla on elänyt. Jos -monille olennoille intohimot ovat olleet laavavirtoja, jotka ovat -vyöryneet kuivettuneiden rantojen välissä, onhan myös sieluja, joissa -uskomattoman vaikeasti hillitty intohimo on täyttänyt tulivuoren -aukon kirkkaalla vedellä? - -Meillä oli vielä toinen samanlainen juhla. Rouva de Mortsauf tahtoi -totuttaa lapsiaan elämän toimiin ja antaa heidän tuntea rahan -ansaitsemisen vaivaloista työtä. Hän oli sentähden määrännyt heille -tuloja, jotka riippuivat maanviljelyksen vaihtelevasta onnesta: -Jacques'ille kuului pähkinä-, Madeleinelle kastanjasato. Muutamia -päiviä jälkeenpäin meillä oli kastanjoiden ja pähkinöiden poiminta. -Mennä lyömään alas Madeleinen kastanjoita, kuulla niiden putoavan -maahan, jossa ne kovakuorisina hypähtelivät nuutuneella ja kuivalla -nurmella; nähdä pikku tytön vakavan ja tärkeän näköisenä tarkastavan -kastanjakasoja ja arvostelevan niitä -- niiden arvohan tarjosi -hänelle nautintoja, joita hän vapaasti saattoi itselleen hankkia; -- -taloudenhoitajatar Manetten onnittelut, joka yksin auttoi kreivitärtä -lasten hoitamisessa; opetukset, joita tarjosivat ponnistukset noiden -sään vaihteluista niin suuresti riippuvien hyödykkeiden kokoamiseksi, -se oli näky, jossa lapsuuden viattomat ilot viehättävinä kuvastuivat -alkaneen syksyn vakavaa taustaa vasten. Madeleinellä oli oma -säilytyshuone, jonne minä tahdoin nähdä hänen kastanjaomaisuutensa -suljettavan, ottaen osaa hänen iloonsa. Niin, minä vapisen vielä -tänäpäivänä muistellessani jokaisen kastanjakorin synnyttämää melua, -kastanjoiden vyöryessä kellertävälle, mullansekaiselle perustalle, -jota käytettiin säiliöhuoneen lattiana. Kreivi osti niitä taloa -varten; käsityöläiset, palkkalaiset, jokainen Clochegourde'n -tienoolla asuva hankki ostajia Lemmikille, jonka ystävällisen -lempinimen talonpojat seudullaan suovat kernaasti yksinpä -vieraillekin, mutta joka näytti yksinomaan kuuluvan Madeleinelle. - -Jacques'illa oli vähemmän onnea pähkinöitä poimittaessa. Satoi -muutamia päiviä, mutta minä lohdutin häntä ja neuvoin häntä -säilyttämään pähkinänsä ja myömään ne hiukan myöhemmin. Herra de -Chessel oli ilmaissut minulle, että pähkinöistä tuli huono sato -Brehémont'issa, Amboise'n maakunnassa ja Vouvray'ssa. Pähkinäöljyä -käytetään hyvin paljon Tourainessa. Jacques oli saava vähintäin -neljäkymmentä penniä jokaisesta pähkinäpuusta, hänellä oli niitä -kaksisataa, summa oli siis melko suuri! Hän tahtoi ostaa itselleen -varusteet ratsastamista varten. Tämä hänen halunsa sai aikaan -yleisen keskustelun, jossa isä koetti saada hänet miettimään -tulojen epävakaisuutta ja välttämättömyyttä koota säästöjä niitä -vuosia varten, jolloin puut olisivat hedelmättömiä, jotta edes -keskinkertainen tulo voitaisiin saada. Minä tunsin kreivittären -ajatukset, vaikka hän oli ääneti. Hän oli iloinen nähdessään -Jacques'in kuuntelevan isäänsä ja isän saavuttavan jälleen hiukan -tuota vanhemman pyhyyttä, jota häneltä puuttui, kiitos tuon ylevän -valheen, jonka kreivitär oli edeltäpäin valmistanut. Olenhan -tätä naista kuvatessani sanonut teille, että maallinen kieli on -voimaton ilmaisemaan hänen piirteitään ja hänen olemustansa. Kun -tämäntapaisia kohtauksia sattuu, nauttii sielu niiden herkullisuuksia -niitä tutkimatta; mutta millä elävyydellä niiden yksityiskohdat -myöhemmin kohoavat muistoon levottoman elämän synkältä pohjalta! Ne -säihkyvät timanttien kaltaisina ajatusten keskellä, jotka ovat täynnä -kiintymystä ja häipyneen onnen muistoihin hautautuneita katumuksia. -Minkätähden nimet Cassine ja Rhetorière, noiden kahden äskettäin -ostetun alueen nimet, joista herra ja rouva de Mortsauf'illa on -niin paljon huolta, liikuttavat minua enemmän kuin kauneimmatkaan -pyhän maan tai Kreikan nimet? _Joka rakastaa, sanokoon sen!_ on -La Fontaine huudahtanut. Näillä kahdella nimellä on sellaisten -sanojen tenhovoima, joita tavallisesti käytetään henkiä manatessa, -ne selvittävät minulle noituuden, ne nostavat hereille nukkuneita -henkilöitä, jotka heti liikkuvat ja puhuvat minulle, ne vievät minut -jälleen tuohon onnelliseen laaksoon, ne luovat taivaan ja maiseman. -Mutta onhan henkien esiinkutsumisessa aina jotain yliluonnollista! -Älkää siis ihmetelkö nähdessänne minun kertovan teille kohtauksia, -jotka ovat niin tavallisia. Pienimmätkin tuon yksinkertaisen -maalaiselämän yksityiskohdat ovat olleet minulle yhtä monia, -näöltänsä heikkoja siteitä, jotka ovat yhdistäneet minut lujasti -kreivittäreen. - -Lasten taloudelliset edut aiheuttivat kreivittärelle yhtä paljon -murheita kuin mitä hänellä oli heidän heikon terveytensä takia. -Minä opin pian tuntemaan todeksi sen, mitä hän oli minulle puhunut -salaisesta osastaan talon asioissa, joihin minä hitaasti perehdyin -saaden tietooni maaelämän yksityiskohtia, joita valtiomiehen tulee -tuntea. Kymmenen vuoden ponnistusten jälkeen rouva de Mortsauf oli -saanut muutetuksi maidensa viljelyksen; hän oli ottanut käytäntöön -nelivuoroisen viljelyksen, jota nimitystä käytetään maaseudulla -ilmaisemaan uuden menettelytavan tuloksia. Sitä seuraten viljelijät -kylvävät peltoon samaa viljaa vain neljänä vuonna, jotta maa pysyisi -tuotantokykyisenä. Talonpoikien vastustuksen voittamiseksi oli -täytynyt purkaa vuokrasopimukset, jakaa alueet neljäksi suureksi -tilaksi ja antaa ne _puolinjakovuokralle_, vuokraamistapa, joka oli -erikoista Tourainessa ja sen ympärillä olevissa seuduissa. Omistaja -antaa vuokraajalle asumuksen, viljelykseen tarvittavat huoneet sekä -siemenet ja jakaa hänen kanssansa viljelyksen kulungit ja tulot. -Tätä jakoa valvoo erityinen henkilö, jonka tehtävänä on eroittaa -omistajalle tuleva osa, kallis järjestelmä ja kirjanpitoon nähden -mutkikas, jaettavien laatu kun alinomaa vaihtelee. Kreivitär oli -herra de Mortsauf'in avulla asettanut viljelyksenalaiseksi viidennen -arentimaan, jonka muodostivat Clochegourde'n ympärillä olevat muut -maat, niin hyvin viljelläkseen sitä kuin selvillä tosiasioilla -näyttääkseen _puolinjakovuokraajilleen_ uuden menettelytavan -oivallisuutta. Ollen mestari ohjaamaan maanviljelystä hän oli -vähitellen ja naisellisella itsepintaisuudellaan jälleen pannut -kuntoon kaksi tuollaista tilaa Artois'n ja Flandre'n mailla. - -Kun puolinjakokontrahtien aika oli kulunut loppuun, tahtoi -kreivitär muodostaa näistä vuokramaista kaksi kaunista tilaa ja -antaa ne rahasta vuokralle toimeliaille ja älykkäille miehille -saadakseen Clochegourde'n tulot yksinkertaisemmiksi. Peläten -kuolevansa ensiksi hän pyrki jättämään kreiville tuloja, joita -olisi helppo valvoa, ja lapsilleen omaisuuksia, joita ei mikään -taitamattomuus voisi järkyttää. Tänä hetkenä kymmenen vuotta -sitten istutetut hedelmäpuut olivat täynnä hedelmiä. Aitaukset, -jotka varjelivat perintöalueita kaikilta tulevilta rajariidoilta, -olivat pystytetyt. Poppelit, jalavat, kaikki olivat hyvin -kasvaneet. Uusine alueineen ja käyttämällä kaikkialla uutta -maanviljelemisjärjestelmää Clochegourde'n maa-alue, jaettuna neljään -suureen tilaan, joista kaksi oli vielä rakennuksen alaisina, kykeni -tuottamaan kuusitoistatuhatta frangia rahaa, neljätuhatta frangia -kustakin arentitilasta; tähän ei vielä otettu lukuun viinitarhoja, -kahtasataa auranalaa metsää ja mallitilaa. Näiden neljän tilan tiet -saattoivat kaikki yhtyä suureen puistotiehen, joka Clochegourdesta -kävi suoraviivaisena haarautuen Chinon'in tielle. Puistotien -ja Tours'in väliä ei ollut kuin viisi peninkulmaa, vuokraajia -oli kyllä ilmaantuva, etenkin kun koko maailma puhui kreivin -aikaansaamista parannuksista, menestyksestä ja hänen maidensa -laajennuksista. Kumpaankin äskenostettuun alueeseen hän tahtoi -käyttää viisitoistatuhatta frangia muuttaakseen herraskartanot -kahdeksi suureksi viljelystilaksi, jotta saisi ne paremmin -vuokratuiksi viljeltyään niitä vuoden tai pari. Hän tahtoi asettaa -niiden hoitajaksi erään Martineaun, parhaimman ja kunnollisimman -palkkalaisensa, joka sattui olemaan ilman paikkaa; sillä hänen -neljän vuokralaisensa puolinjakokirjain sopimusaika loppui ja hetki -yhdistää ne kahdeksi maatilaksi ja antaa ne rahasta vuokralle oli -käsissä. Nämä niin yksinkertaiset, mutta kolmenkymmenen tuhannen -frangin kulunkeihin kiedotut aatteet olivat tänä hetkenä kreiville -ja kreivittärelle pitkien keskustelujen aiheina: inhottavia -riitoja, joissa kreivitärtä ei tukenut muu kuin hänen lastensa etu. -Tuo ajatus: "Jos minä kuolen huomenna, miten kävisi?" puistatti -häntä. Lempeät ja rauhalliset sielut, joille kiukustuminen on -mahdotonta ja jotka tahtovat ympärillään vallitsevan heidän -syvän sisäisen rauhansa, he yksin tietävät kuinka paljon voimaa -vaaditaan tuollaisiin taisteluihin, mitä runsaita verivirtoja tulvii -sydämeen ennen taistelun alkua, mikä väsymys valtaa olemuksen, kun -taisteltuaan ei ole mitään saavuttanut. Hetkellä, jolloin hänen -lapsensa olivat vähemmän kalpeat, vähemmän laihat ja hilpeämpiä, -sillä hedelmien aika oli tehnyt heihin vaikutuksensa; hetkellä, -jolloin hän kostein silmin seurasi heitä heidän leikeissään -tuntien tyytyväisyyttä, joka uudisti hänen voimiansa virkistämällä -hänen sydäntänsä, tuolla hetkellä vaimo parka kesti loukkaavat -pisteliäisyydet ja haavoittavat hyökkäykset terävällä vastustuksella. -Kreivi, joka oli pelästynyt kaikista noista muutoksista, kielsi -niiden edut ja mahdollisuuden tylyllä itsepäisyydellä. Päivänselviin -tosiasioihin hän vastasi kuin lapsi, joka saattaa asettaa -väittelynalaiseksi esimerkiksi auringon vaikutuksen kesällä. -Kreivitär pääsi voitolle. Terveen järjen voitto hulluuden yli -tyynnytti kreivittären haavoja, hän unohti loukkaukset. Sinä päivänä -hän teki kävelyretken Cassine'en ja Rhetorière'en päättääkseen -siellä suunnitelmat. Kreivi kävi yksin edellä, lapset tulivat hänen -perässään ja me kaksi olimme takimmaisina kulkien hitaasti, sillä -kreivitär puhui minulle tuolla suloisella ja hiljaisella äänellään. -Hänen sanansa muistuttivat meren laineita, jotka viihtyvinä hiljaa -solahtelevat heleälle hiekalle. - -Hän sanoi minulle olevansa varma menestyksestä. Oli muodostumassa -kilpaileva ajuriliike Tours'in ja Chinon'in välille. Sen yrittäjä -oli eräs toimelias mies, Manetten serkku, joka tahtoi saada -itselleen suuren arentitilan tien varrelta. Hänen perheensä oli -lukuisa: vanhin poika ohjasi ajoneuvoja, toinen kuormavaunuja, isä, -sijoittuneena keskiväliin tienvarrella Rabelaye'n vuokratilalle, -saattoi siitä valvoa hevosten vaihtoa ja viljellä hyvin maitaan -käyttämällä niihin lantaa, jota hän sai talleistaan. Mitä toiseen -haaratilaan, Baude'en tulee, joka sijaitsi lyhyen matkan päässä -Clochegourde'sta niin yksi heidän neljästä vuokralaisestaan, -kunnollinen, älykäs ja toimelias mies, joka tunsi uuden viljelystavan -edut, oli tarjoutunut vuokraamaan sen. Cassine ja Rhetoriére taas -olivat seudun parhaimmat tilat; kerran rakennusten valmistuttua ja -viljelysten saatua täyden arvonsa, riitti ilmoittaa vain niistä -Tours'issa. Kahdessa vuodessa Clochegourde siten tuottaisi korkoja -suunnilleen kaksikymmentäneljätuhatta frangia. Gravelotte, Maine'ssa -oleva arentitila, jonka kreivi oli saanut takaisin, oli juuri -vuokrattu seitsemäntuhannen frangin vuotuismaksusta yhdeksäksi -vuodeksi; sotamarsalkan vuosiraha teki neljätuhatta frangia; -jos nämä tulot eivät vielä muodostaneetkaan omaisuutta, saattoi -niillä kuitenkin hyvin mukavasti elää. Myöhemmin muut taloudessa -aikaansaadut parannukset sallisivat hänen ehkä jonakin päivänä mennä -Pariisiin valvomaan Jacques'in kasvatusta kahtena vuotena, sitten kun -kruununperillisen terveys olisi vahvistunut. - -Millä väristyksellä hän lausui sanan _Pariisi!_ Minä olin tuon -suunnitelman perillä, hän tahtoi niin vähän kuin mahdollista olla -erossa ystävästään. Tuo sana saattoi minut kiihkoon, minä sanoin -hänelle, että hän ei tuntenut minua; että minä, hänelle siitä -puhumatta, olin ryhtynyt täydentämään kasvatustani tehden työtä yöt -ja päivät voidakseni olla Jacques'in opettaja; sillä minä en voisi -sietää ajatusta, että hänen talossaan tulisi asumaan joku nuori mies. -Näistä sanoista hän kävi vakavaksi. - --- Ei, Felix, sanoi hän, siitä ei tule enempää kuin teidän papiksi -rupeamisestannekaan. Te olette yhdellä sanalla koskettanut äitiä aina -sydänjuuriin asti, mutta nainen rakastaa teitä liian vilpittömästi -antaakseen teidän joutua intonne uhriksi. Olisi korvaamaton vahinko, -jos käyttäisi hyväkseen tuota uhrautuvaisuutta, enkä minä voisi sitä -millään tavalla hyvittää. Ah! ei, en tahdo millään tavalla tulla -teille turmiolliseksi. Teistäkö, vikontti de Vandenesse, opettaja? -Te, jonka ylevä tunnuslause on: _ei myö itseänsä!_ Vaikka te olisitte -joku Richelieu, te olisitte ainaiseksi sulkenut elämänuranne. Te -aiheuttaisitte mitä suurimpia suruja perheellenne. Ystäväni, te ette -tiedä, miten paljon loukkaavaa sellainen nainen kuin minun äitini -osaa asettaa suojelevaan katseeseen, miten paljon nöyryyttävää yhteen -sanaan, halveksumista yhteen tervehdykseen. - --- Ja jos te minua rakastatte, mitä välitän minä maailmasta? - -Hän teeskenteli ikäänkuin hän ei olisi kuullut ja jatkoi: - --- Vaikka minun isäni on hyvä ja taipuisa myöntämään minulle sen, -mitä häneltä pyydän, ei hän antaisi teille anteeksi sitä, että -olette joutunut huonoon asemaan maailmassa, ja kieltäytyisi teitä -suojelemasta. En tahtoisi teitä nähdä itse kruununprinssinkään -opettajana! Ottakaa yhteiskunta sellaisena kuin se on, älkää astuko -mitään harha-askeleita elämässä. Ystäväni, tuo mieletön ehdotus, joka -lähtee... - --- Rakkaudesta, sanoin minä hänelle hiljaa. - --- Ei, armeliaisuudesta, lausui hän pidättäen kyyneleitään; tuo hullu -ajatus valaisee minulle teidän luonnettanne. Sydämenne on tuottava -teille vahinkoa. Otan tästä hetkestä alkaen itselleni oikeuden -opettaa teille muutamia asioita. Jättäkää minun naissilmieni huoleksi -nähdä joskus teidän edestänne. Niin, Clochegourde'ni perukasta minä -tahdon, äänettömänä ja ihastuneena, seurata teidän menestystänne. -Mitä opettajaan tulee, olkaa rauhallinen, me löydämme kyllä jonkun -vanhan, kunnon apotin, jonkun vanhan, oppineen jesuiitan, ja isäni -on mielellään luovuttava rahasumman sen lapsen kasvatusta varten, -joka tulee kantamaan hänen nimeään. Jacques on minun ylpeyteni. Hän -on kuitenkin vasta yhdentoista vuotias, sanoi kreivitär hetkisen -vaiettuaan. Mutta hänen laitansa on samoin kuin teidän: nähdessäni -teidät minä luulin teitä kolmentoista vuotiaaksi. - -Me olimme saapuneet Cassine'en, jossa Jacques, Madeleine ja minä -seurasimme kreivitärtä, kuten pikku lapset seuraavat äitiään; mutta -me olimme hänelle vaivaksi. Minä jätin hänet hetkiseksi ja menin -puutarhaan, jossa Martineau vanhempi, tilan kaitsija, tarkasteli -Martineau nuoremman, vuokraajan, kanssa puita, oliko ne hakattava -maahan vai ei. He väittelivät tästä asiasta aivan kuin heidän -omaisuutensa olisi ollut kysymyksessä. Minä näin silloin, kuinka -suuresti kreivitärtä rakastettiin. Lausuin sen eräälle köyhälle -päivätyöläiselle, joka jalka lapion päällä ja nojaten kyynärpäällään -sen varteen, kuunteli noita kahta puutarhatieteen tohtoria. - --- Kyllä, herra, vastasi hän minulle, kreivitär on hyvä nainen, -eikä ylpeä, kuten kaikki nuo Azay'n riikinkukot, jotka mieluummin -näkisivät meidän nälkiintyvän kuin koirien, kuin että maksaisivat -penniäkään päälle kuusijalkaisesta ojasta! Sinä päivänä, jolloin tuo -nainen jättää paikkakunnan, itkee pyhä Neitsyt ja me samoin. Hän -tietää, mikä hänelle kuuluu, mutta hän tuntee meidän puutteemme ja -ottaa ne huomioon. - -Millä ilolla minä annoin kaikki rahani tuolle miehelle! - -Muutamia päiviä jälkeenpäin tuli ponyhevonen Jacques'ille, jota -hänen isänsä, oivallinen ratsastaja, tahtoi vähitellen totuttaa -ratsastamisen vaivaloisuuksiin. Pikku pojalla oli kaunis ratsupuku, -joka oli ostettu pähkinöistä saaduilla rahoilla. Aamu, jona hän sai -ensimäisen oppituntinsa isän seuraamana ja Madeleinen hämmästyneenä -huutaessa ja hypellessä nurmikolla, jonka ympäri Jacques ajoi, oli -kreivittärelle ensimäinen suuri äidillisyyden juhla. Jacques'illa oli -äidin kirjailema kaulus, pieni, taivaansininen, kiiltonahkavöinen -päällystakki, valkeat, poimuilevat housut ja skottilainen -samettihattu, jonka alta vaaleat hiukset valuivat paksuina kiharoina: -hän oli ihastuttavan näköinen. Kaikki talon muukin väki ryhmittyi -hänen ympärilleen ottaen osaa tähän kotoiseen onneen. Nuori -perillinen hymyili äidilleen ajaessaan hänen ohitsensa ja pysyi -rohkeana. Tämä ensimäinen miehen toimi tuolta lapselta, jota kuolema -niin usein näytti lähestyvän, toivo kauniista tulevaisuudesta, -jota hänelle ennusti tuo ratsastusretki, jolla hän näyttäytyi niin -kauniina, niin iloisena, niin raikkaana, mikä viehättävä korvaus! -Iloitseva isä, joka ensi kertaa pitkästä ajasta oli jälleen -nuorekas ja hymyilevä, onni, joka kuvastui koko talonväen silmissä, -Lenoncourt'in vanhan tallimestarin huudahdus -- hän palasi Tours'ista -ja nähdessään tavan, jolla lapsi piteli ohjaksia, lausui hänelle: -"Bravo, herra vikontti!" -- se oli liikaa, rouva de Mortsauf suli -kyyneliin. Hän, joka niin tyynesti kantoi surunsa, oli liian heikko -kestämään iloa nähdessään lapsensa ratsastavan tuolla hiekalla, johon -hän niin usein ennen oli vuodattanut kyyneleitä kävelyttäessään -poikaansa auringonpaisteessa. Tuona hetkenä kreivitär nojautui minun -käsivarteeni ilman omantunnon tuskia ja sanoi minulle: - --- Minusta tuntuu kuin en olisi koskaan kärsinyt. Älkää jättäkö meitä -tänään. - -Kun oppitunti oli loppunut, heittäytyi Jacques äitinsä syliin. -Äiti otti hänet vastaan ja puristi häntä syliinsä voimalla, jonka -ylitsevuotava autuas riemu synnyttää, ja suudelmia ja hyväilyjä -riitti loppumattomiin. Minä menin Madeleinen kanssa tekemään kaksi -komeata kukkavihkoa koristaaksemme pöydän ratsastajan kunniaksi. Kun -me palasimme saliin, sanoi kreivitär minulle: Viidestoista lokakuuta -tulee varmaankin olemaan merkkipäivä! Jacques on ottanut ensimäisen -tuntinsa ratsastamisessa, ja minä olen saanut valmiiksi ompelukseni. - --- Tosiaan, Blanche, sanoi kreivi nauraen, minä tahdon sen sinulle -maksaa. - -Hän tarjosi vaimolleen käsivartensa ja vei hänet etupihaan, jossa -kreivitär näki ajoneuvot, jotka hänen isänsä oli hänelle antanut ja -joita varten kreivi oli ostanut kaksi hevosta Englannista. Ne oli -tuotu herttua de Lenoncourt'in hevosten mukana. Vanha tallimestari -oli laittanut kaikki valmiiksi etupihassa oppitunnin kestäessä. Me -otimme vaunut ja menimme katsomaan uutta puistokujan suunnitelmaa, -jonka mukaan tien piti kulkea suorassa viivassa Clochegourde'sta -Chinon'in tielle. Äsken ostetut maa-alueet tekivät mahdolliseksi tien -kulkemisen suoraan uusien alueiden poikki. Palatessa sanoi kreivitär -minulle syvällä surumielisyydellä: -- Minä olen liian onnellinen, -minulle on onni sairautta, se ahdistaa minua ja minä pelkään sen -katoavan kuin unen. - -Minä rakastin häntä liian intohimoisesti voidakseni olla tuntematta -mustasukkaisuutta. Minä, minä en voinut antaa hänelle mitään, ja -raivoissani minä etsin keinoa saada kuolla hänen edestänsä. Hän kysyi -minulta mitkä ajatukset verhosivat silmiäni. Minä ilmoitin ne hänelle -suoramielisesti, ja hän oli siitä enemmän liikutettu kuin kaikesta -edellätapahtuneesta. Hän vuodatti palsamia sydämeeni, kun hän, -vietyään minut portaille, sanoi korvaani: -- Rakastakaa minua, kuten -tätini minua rakasti, annattehan te silloin minulle elämänne. Ja jos -minä sen siis otan, teenhän minä silloin joka hetki itseni teidän -velalliseksenne! - --- Oli aika saada käsityöni valmiiksi, jatkoi hän astuen sisälle -saliin, jossa minä suutelin hänen kättänsä ikäänkuin uudistaakseni -lupaukseni. Te ette ehkä tiedä, Felix, minkätähden minä olen ryhtynyt -tähän pitkälliseen työhön? Miehet löytävät elämänsä toimissa keinoja -suruja vastaan, liikeasioiden kulku hälventää ne, mutta me naiset, -meillä ei ole sielussa ainoatakaan tukikohtaa surujamme vastaan. -Voidakseni hymyillä lapsilleni ja miehelleni, silloin kun surulliset -mielteet minua painoivat, minä tunsin tarvetta järjestää kärsimystäni -ruumiillisen liikkeen avulla. Minä vältin siten velttouden, joka -seuraa suuria voimain kulutuksia, samoinkuin kiihtymyksen purkaukset. - -Käden säännöllinen nostaminen viihdytti ajatuksiani ja vuodatti -sieluuni, jossa myrsky kohisi, vuoksen ja luoteen rauhan, -järjestäen siten sen mielenliikutukset. Ymmärrättekö, jokainen -piste ompeluksessani tunsi minun salaisuuteni? Tehdessäni viimeistä -tuolinpäällystä minä ajattelin liiaksi teitä, niin, aivan liiaksi, -ystäväni. Sen mitä te asetitte kukkavihkoihinne, sanoin minä -itselleni kuvioillani. - -Päivällinen oli iloinen. Jacques, kuten kaikki lapset, joille -omistetaan huomiota, hyppäsi kaulaani nähdessään kukat, jotka -olin hänelle kunniaseppeleen puutteessa poiminut. Hänen äitinsä -teeskenteli minulle suuttumusta tämän uskottomuuden johdosta; voitte -ymmärtää, millä sulolla tuo rakastettava lapsi tarjosi tuon leikillä -kadehditun kukkavihkon äidilleen. Illalla me pelasimme kaikki -kolme erän lautapeliä, minä yksin herra ja rouva de Mortsauf'ia -vastaan, ja kreivi oli ihastuttava. Lopuksi päivän laskiessa -he saattoivat minut Frapesle'n tielle asti tuollaisena tyynenä -iltana, jonka sopusointu korvaa tunteille syvyydessä sen, minkä ne -elävyydessä menettävät. Tämä päivä oli ainoa laatuaan tuon vaimoparan -elämässä, se oli loistava piste, joka vaikeina hetkinä tuli usein -hyväilemään hänen muistojansa. Ratsastamisharjoitukset tulivat pian -eripuraisuuden aiheeksi. Kreivitär pelkäsi syystä kyllä isän ankaraa -menettelyä poikaa kohtaan. Jacques alkoi jo laihtua, hänen kauniiden -sinisilmiensä ympärille tuli tummat renkaat; ollakseen aiheuttamatta -surua äidilleen Jacques piti parempana kärsiä hiljaisuudessa. Minä -keksin parannuskeinon tätä onnettomuutta vastaan neuvoen häntä -sanomaan isälleen, että hän oli väsynyt, silloin kun kreivi alkoi -kiivastua. Mutta nämä lievennykset olivat riittämättömiä. Täytyi -asettaa vanha tallimestari isän sijalle, joka ei ilman riitaisuuksia -antanut riistää itseltään oppilastaan. Riidat ja väittelyt alkoivat -jälleen. Kreivi valitsi aiheeksi yhtämittaisiin valituksiinsa naisten -vähäisen kiitollisuuden; hän soimasi kaksikymmentä kertaa päivässä -vaimoaan ajoneuvoista, hevosista ja palvelijoiden puvuista. Lopuksi -sattui yksi noita tapahtumia, joihin tämänkaltaiset luonteet ja tämän -lajiset sairaudet mielellään ryhtyvät: kustannukset nousivat puolta -suuremmiksi kuin mitä oli arvioitu Cassine'a ja Rhetorière'a varten, -joiden huonot seinät ja lattiat murtuivat. Eräs työmies saapui -onnettomuudeksi ilmoittamaan tämän uutisen herra de Mortsauf'ille, -sen sijaan että hän olisi sanonut sen kreivittärelle. Tämä oli -aiheena riitaan, joka alkoi vienosti, mutta joka kasvoi asteettain -ja jossa kreivin muutamiksi päiviksi asettunut luulotauti vaati -korkojansa Henriette paralta. - -Tuona päivänä minä olin lähtenyt Frapesle'sta puoli yhdentoista -aikana mennäkseni Clochegourde'en tekemään kukkavihkoa Madeleinen -kanssa. Lapsi oli tuonut minulle terassin rintanojalle kaksi -kukkamaljakkoa ja minä kiertelin lähistöllä olevissa puistoissa -etsien syksyn kukkia, niin kauniita, mutta niin harvinaisia. -Palatessani viimeiseltä käynniltäni minä en enää nähnyt pientä -ruusuvöistä, nirhalaitaiseen peleriiniin kääriytynyttä luutnanttiani, -ja minä kuulin huutoja Clochegourde'sta. - --- Kenraali, sanoi minulle Madeleine kyynelehtien, ja hänellä tämä -sana ilmaisi vihaa isää kohtaan, kenraali toruu äitiä, menkää häntä -puolustamaan. - -Minä lensin portaita pitkin ja saavuin saliin kreivin ja hänen -vaimonsa minua huomaamatta tai tervehtimättä. Kuullessani hullun -kirkuvia huutoja minä menin sulkemaan kaikki ovet, sitten minä -palasin; minä olin nähnyt Henrietten yhtä valkeana kuin hänen -vaatteensa. - --- Älkää menkö koskaan naimisiin, Felix, sanoi kreivi minulle; -naisella on paholainen neuvonantajanaan. Hyveellisinkin heistä -keksisi pahan, ellei sitä olisi olemassa, he ovat kaikki raivoisia -petoja. - -Minä kuulin sitten todisteluja, joissa ei ollut alkua eikä loppua. -Pöyhkeillen aikaisemmista ehkäisy-yrityksistään herra de Mortsauf -toi uudelleen esille turhanpäiväiset verukkeet, joilla maalaiset -kieltäytyivät omaksumasta uusia menettelytapoja. Hän väitti, että -jos hän olisi ohjannut Clochegourde'a, olisi se kaksi kertaa -rikkaampi kuin mitä se oli. Sommitellessaan loukkaavia ja vääriä -häväistyksiään hän kiroili, ryntäsi huonekalusta toiseen, saattoi -ne epäjärjestykseen ja kolhi niitä; sitten keskellä lausetta hän -keskeytti itsensä puhuakseen selkäytimestään, joka häntä poltti, tai -aivoistaan, jotka menivät hajalle kuten hänen rahansa. Hänen vaimonsa -saattoi hänet perikatoon. Onneton, yli kolmenkymmenen tuhannen -koroista, jotka hän omisti, oli hänen vaimonsa tuonut hänelle enemmän -kuin kaksikymmentä. Herttuan ja herttuattaren Jacques'ille varattu -omaisuus tuotti enemmän kuin viisikymmentä tuhatta frangia korkoja. -Kreivitär hymyili ylevästi ja katsoi taivasta kohden. - --- Niin juuri, Blanche, huusi hän, sinä olet minun pyövelini, sinä -tapat minut; minä olen sinulle vaivaksi... sinä tahdot vapautua -minusta, sinä olet tekopyhimys-hirviö. Hän nauraa! Tiedätkö, -minkätähden hän nauraa, Felix? - -Minä olin vaiti ja annoin pääni painua. - --- Tämä nainen, jatkoi hän vastaten kysymykseen, hän riistää -minulta kaiken onnen, hän on yhtä paljon minun kuin teidän ja -väittää olevansa minun vaimoni! Hän kantaa minun nimeäni eikä -täytä ainoatakaan niistä velvollisuuksista, joita jumalalliset ja -inhimilliset lait hänelle asettavat, hän valehtelee siten sekä -ihmisille että Jumalalle. Hän kiusaa minua antamalla minun juosta -asioilla ja väsyttää minut, jotta jättäisin hänet yksin. Minä en -miellytä häntä, hän vihaa minua ja panee kaiken taitonsa liikkeelle -pysyäkseen neitseenä. Hän tekee minut hulluksi kieltäytymisillä, -joita hän minulle aiheuttaa, sillä kaikki nousee silloin minun -pääparkaani; hän tappaa minut vähitellen ja luulee olevansa pyhimys, -hän käy ripillä joka kuukausi. - -Kreivitär vuodatti tuona hetkenä kuumia kyyneleitä nöyryytettynä tuon -miehen olemuksesta. Hänen ainoa vastauksensa oli: -- Herra! herra! -herra! - -Vaikkakin kreivin sanat olisivat saattaneet minut punastumaan niin -hyvin hänen kuin Henrietten puolesta, liikuttivat ne voimakkaasti -minun sydäntäni, sillä ne koskivat niihin puhtauden ja hienouden -tunteisiin, jotka ovat ensimäisen rakkauden niin sanoakseni -alkuaineksina. - --- Hän on neitsyt minun kustannuksellani, sanoi kreivi. - -Näihin sanoihin huudahti kreivitär: -- Herra! - --- Mitä merkitsee, sanoi kreivi, teidän kopea herra sananne? Enkö -minä ole valtias täällä? täytyykö minun lopultakin opettaa se sinulle? - -Hän lähestyi kreivitärtä kurottaen häntä kohden valkoista -sudenpäätänsä, joka nyt oli inhottavan näköinen. Hänen keltaisissa -silmissään oli ilme, joka sai hänet muistuttamaan metsästä uloskäyvää -nälkiintynyttä petoa. Kreivitär luisui tuolistaan maahan ottaakseen -vastaan iskun, jota ei tullut; hän oli vaipunut lattialle tajuntansa -menettäneenä ja aivan murtuneena. Kreivi oli kuin murhaaja, joka -tuntee uhrinsa veren räiskyvän kasvoilleen, hän pysyi aivan -tyrmistyneenä. Minä otin vaimo paran käsivarsilleni, kreivi antoi -sen tapahtua, aivankuin hän olisi pitänyt itseänsä ansiottomana -häntä kantamaan; mutta hän kävi minun edelläni avatakseen minulle -salin viereisen kamarin oven, pyhitetyn kamarin, johon minä en ollut -koskaan astunut. Minä asetin kreivittären seisaalleen ja pidin häntä -hetkisen toisella käsivarrellani kiertäen toisen hänen vyötäistensä -ympäri, sillä aikaa kun herra de Mortsauf otti pois vuoteen -päällyksenä olevan haahkanuntuvaisen irtopeitteen; sitten me nostimme -ja asetimme hänet pitkälleen vuoteeseen täysin puettuna. Palatessaan -tajuntaan pyysi Henriette kädenliikkeellä meitä irroittamaan hänen -vyönsä. Herra de Mortsauf löysi sakset ja leikkasi vyön poikki, -minä annoin kreivittären hengittää hajusuolaa, hän avasi silmänsä. -Kreivi meni pois enemmän häpeissään kuin surullisena. Kaksi tuntia -kului syvässä hiljaisuudessa. Henrietten käsi oli minun kädessäni, -ja minä puristin sitä voimatta puhua mitään. Aika ajoittain hän -kohotti silmänsä sanoakseen minulle katseella, että hän tahtoi pysyä -levossa ja hiljaisuudessa; sitten oli hetkinen rauhallista väliaikaa, -jolloin hän kohottautui kyynärpäilleen ja sanoi minun korvaani: -- Se -onneton! jos te tietäisitte... - -Hän laski päänsä tyynylle. Menneiden kärsimysten muisto yhdistyneenä -hänen nykyisiin tuskiinsa aiheutti hänelle hermo-kohtauksia, joita -minä en muulla tavoin saanut tyynnytetyiksi kuin rakkauden vetovoiman -avulla; vaikutus, joka oli minulle vielä tuntematon, mutta jota minä -vaistomaisesti käytin. Minä käsittelin häntä hellästi hillityllä -voimalla, ja tämän viimeisen käännekohdan aikana hän loi minuun -katseita, jotka saivat minut itkemään. Kun hermoston kiihtymys -lakkasi, korjasin minä hänen epäjärjestykseen joutuneita hiuksiansa, -joita minä koskettelin ensimäisen ja ainoan kerran elämässäni; -sitten minä otin jälleen hänen kätensä ja tarkastelin pitkään -tuota harmaan ja ruskean väristä huonetta, tuota yksinkertaista -vuodetta persialaisine uutimineen, antiikkiseen tyyliin koristettua -toalettipöytää, halpaa sohvaa pisteompeleisine patjoineen. Mikä -runollisuus tuossa huoneessa! Mikä omakohtaisesta ylellisyydestä -luopuminen! Hienon hieno puhtaus oli hänen ylellisyytensä. Jalo -uskonnollisen aviovaimon kammio, täynnä pyhää alistumista; sen -ainoa koristus oli vuoteen vieressä oleva ristiinnaulitun kuva, -jonka yläpuolella oli hänen tätinsä kuva; sitten molemmin puolin -vihkivesimaljaa hänen kahden lapsensa kuvat, jotka hän itse oli -lyijykynällä piirtänyt, sekä vihkonen heidän hiuksiansa siltä -ajalta, jolloin he olivat pieniä. Mikä turvapaikka naiselle, jonka -ilmestyminen suureen maailmaan olisi saanut kauneimmatkin kateudesta -kalpenemaan! Sellainen oli naistenhuone, jossa alati itki kuuluisan -perheen tytär, tällä hetkellä katkeruuden tulvan peittämänä ja -kieltäytyen rakkaudesta, joka olisi häntä lohduttanut. Salainen, -auttamaton onnettomuus! Ja uhri vuodatti kyyneleitä pyövelin -tähden ja pyöveli vuodatti kyyneleitä uhrin tähden. Kun lapset ja -kamarineiti tulivat sisälle, menin minä ulos. Kreivi odotti minua, -hän piti minua jo välittävänä voimana hänen ja hänen vaimonsa -välillä; ja hän tarttui minun käsiini huutaen: -- Jääkää, jääkää -Felix! - --- Onnettomuudeksi, sanoin minä hänelle, herra de Chessel'illa on -vieraita, ei olisi sopivaa, että he rupeaisivat tiedustelemaan -poissaoloni syytä, mutta päivällisen jälkeen minä tulen. - -Kreivi läksi ulos minun kanssani, ja saattoi minut alaportille asti -sanomatta sanaakaan; sitten hän seurasi minua Frapesle'en asti -tietämättä, mitä hän teki. Lopuksi, perillä minä sanoin hänelle: -- -Taivaan nimessä, herra kreivi, antakaa hänen ohjata taloanne, jos se -häntä miellyttää, ja älkää häntä enää kiduttako. - --- Minulla ei ole pitkiä aikoja elettävänä, sanoi hän minulle vakavan -näköisenä; vaimoni ei tarvitse kauvoja kärsiä minun tähteni, minä -tunnen, että pääni halkeaa. - -Ja hän jätti minut vastentahtoisen itsekkyyden vallassa. Päivällisen -jälkeen minä palasin kuulemaan uutisia rouva de Mortsauf'ista ja -tapasin hänet jo paremmin voivana. Jos hänen avioliittoilonsa olivat -tällaisia, jos tämäntapaiset kohtaukset usein uudistuivat, kuinka -saattoi hän elää? Mikä pitkä, rankaisematon murhayritys! Tuona iltana -minä ymmärsin, millä kuulumattomilla kidutuksilla kreivi hermostutti -vaimoansa. Mille tuomioistuimelle oli tällaisia riitakysymyksiä -esitettävä? Nämä ajatukset hämmensivät minua, minä en voinut sanoa -mitään Henriettelle. Mutta minä vietin yöni kirjoittamalla hänelle. -Kolmesta tai neljästä kirjeestä, jotka minä kirjoitin, on minulle -jäänyt tämä alku, johon minä en ollut tyytyväinen; mutta jos se -minusta näytti mitään ilmaisemattomalta tai liiaksi minusta itsestäni -puhuvalta, silloin kun minun piti käsitellä yksinomaan häntä, saatte -te siitä kuitenkin tietää minun sieluni tilan. - - 'Rouva de Mortsauf'ille. - - Kuinka paljon minulla olikaan saapuessani sanottavana teille - asioita, joita minä matkan varrella olin ajatellut ja jotka minä - unhotin teidät nähdessäni. Niin, heti kun minä teidät näen, rakas - Henriette, eivät sanani enää tunnu minusta olevan sopusoinnussa - teidän sielunne säteiden kanssa, jotka suurentavat teidän - kauneuttanne. Teidän lähellänne minä tunnen niin ääretöntä onnea, - että nykyhetken tunne hävittää edellisen elämän tunteet. Joka - kerta minä synnyn rikkaampaan elämään ja olen kuten matkustaja, - jolle, hänen noustessaan jotain korkeata vuorta, joka askeleella - avautuu uusi näköpiiri. Lisäänhän minä jokaisella uudella - keskustelulla suunnattomiin aarteisiini uuden aarteen. Tässä on - luullakseni pitkien, ehtymättömien kiintymysten salaisuus. Minä - en siis voi puhua teille teistä itsestänne muutoin kuin etäällä - teistä. Teidän läsnäollessanne minä olen liiaksi häikäisty - nähdäkseni, liiaksi onnellinen tutkiakseni onneani, liiaksi - teidän täyttämänne ollakseni oma minäni, teidän kauttanne liiaksi - kaunopuhelias puhuakseni teille, liiaksi kiihkeä tarttumaan - kiinni nykyhetkeen muistellakseni mennyttä. Ottakaa siis huomioon - tämä pysyvä hurmaus voidaksenne antaa minulle anteeksi sen - aiheuttamat erehdykset. Teidän lähellänne minä olen pelkkää - tunnetta. Kuitenkin rohkenen teille sanoa, rakas Henrietteni, - etten koskaan ole tuntenut niissä lukuisissa ilon hetkissä, - joita te olette minulle tuottanut, onnea, jota voisi verrata - siihen riemuun, joka täytti minun sieluni eilen, kun te, tuon - hirveän myrskyn jälkeen, jossa te taistelitte pahaa vastaan - yliluonnollisella rohkeudella, palasitte vain minun luokseni - puolihämärässä huoneessanne, jonne tuo onneton kohtaus minut - johti. Minä yksin tiedän, millä loisteella voi säteillä nainen, - kun hän saapuu kuoleman porteilta elämän kynnykselle ja kun uuden - elämän aamurusko värittelee hänen otsaansa. Kuinka teidän äänenne - oli soinnukas! Kuinka sanat, vieläpä teidänkin, näyttivät minusta - pieniltä silloin, kun teidän jumaloidussa äänessänne tuli esille - menneen surun hämärät jälkimainingit yhtyneinä jumalallisiin - lohdutuksiin, joilla te olette minut lopultakin rauhoittanut - antaessanne minulle siten ensimäiset ajatuksenne. Minä tunsin - teidät kaikilla inhimillisillä kirkkauksilla loistavana; mutta - eilen minä sain nähdä uuden Henrietten, joka olisi minun omani, - jos Jumala niin tahtoisi. Eilen minä näin olennon vapaana - aineen kammitsoista, jotka estävät meitä kohentamasta sielun - tulta. Sinä olit kaunis alennuksessasi, majesteetillinen - heikkoudessasi. Eilen minulle ilmeni jotakin kauniimpaa kuin - sinun kauneutesi, jotakin suloisempaa kuin sinun äänesi; - kirkkauksia, sinun silmiesi kirkkautta säihkyvämpiä, tuoksuja, - joille ei ole sanoja; eilen sinun sielusi oli näkyvissä ja käsin - kosketeltava. Minä olen paljon kärsinyt siitä, etten ole voinut - avata sinulle sydäntäni, jotta sinä olisit sieltä saanut voimaa. - Eilen vihdoin minä jätin kunnioittavan pelon, jota sinä minussa - herätit, tuo pyörtymyskohtaus lähensihän se meitä toisiimme. - Silloin minä tiesin, mitä oli hengittäminen, hengittäessäni - yhdessä sinun kanssasi, sitten kun taudin käänne salli sinun - hengittää meidän ilmaamme. Kuinka paljon taivaaseen kohotettuja - rukouksia yhtenä ainoana hetkenä! Jos minä en heittänyt henkeäni - noilla matkoilla, joita minä tein mennäkseni pyytämään Jumalaa - jättämään sinut vielä minulle, johtui se siitä, että ilosta ja - surusta ei kuolla. Tuo hetki on jättänyt minulle muistoja, jotka - ovat haudatut sieluni pohjalle ja jotka pinnalle noustessaan - aina tuovat silmiini kyyneleitä; jokainen ilo laajentaa niiden - uomaa, jokainen suru syventää sitä. Niin, se pelko, joka - eilen liikutti sydäntäni, tulee olemaan mittapuuna kaikille - tuleville suruilleni, kuten ne ilot, joita sinä olet minulle - ylenpalttisesti tuhlannut, sinä ajatusteni ijankaikkisesti - rakastettu, tulevat hallitsemaan kaikkia niitä iloja, joita - Jumalan käsi näkee minulle hyväksi suoda. Sinä olet saattanut - minut ymmärtämään jumalallista rakkautta, tuota pettämätöntä - rakkautta, joka voimassaan ja kestävyydessään ei tunne epäilyksiä - eikä luulevaisuutta.' - - * * * * * - - Syvä raskasmielisyys hivutti minun sieluani, tuon perhe-elämän - näkeminen haavoitti sydäntä, joka oli nuori ja herkkä kaikille - inhimillisille vaikutuksille; astuessani maailmaan täytyi minun - nähdä tuo kuilu, tuo pohjaton syvyys ja kuollut meri. Tuo hirveä - onnettomuuksien yhtymä herätti minussa lukemattomia ajatuksia, ja - minulla oli ensi kertaa yhteiskuntaelämään astuessani suunnaton - mitta, johon verrattuna kaikki muut tapahtumat eivät voineet - olla muuta kuin pieniä. Surumielisyydestäni saattoivat herra - ja rouva der Chessel päättää, että rakkauteni oli onneton, ja - täten intohimoni onneksi ei vähintäkään vahingoittanut suurta - Henrietteäni. - - Seuraavana päivänä astuessani saliin tapasin minä kreivittären - siellä yksinään; hän katsoi minuun hetkisen ojentaessaan minulle - kätensä, sitten hän sanoi: -- Onko ystäväni siis alati liian - hellä? Hänen silmänsä kostuivat, hän nousi ylös ja sanoi minulle - epätoivoisen rukouksen sävyllä: -- Älkää kirjoittako minulle enää - sillä tavoin! - - Herra de Mortsauf oli huomaavainen. Kreivitär oli saanut jälleen - takaisin rohkeutensa ja kirkkaan otsansa, mutta hänen kasvojensa - väri ilmaisi edellisen päivän kärsimykset, jotka olivat - tyynnytettyjä, mutta ei sammuneita. Hän sanoi minulle illalla - kävellessämme syksyn kuivuneilla lehdillä, jotka kahisivat - askeltemme alla: - - -- Suru on ääretön, ilolla on rajansa. Lause, joka ilmaisi - minulle hänen kärsimyksensä hänen verratessaan niitä pian - haihtuviin onnen hetkiinsä. - - -- Älkää soimatko elämää, sanoin minä hänelle: te ette ota - huomioon rakkautta, sillä on iloja, jotka säteilevät taivaisiin - asti. - - -- Vaietkaa, sanoi hän, en tahdo tietää siitä mitään. Minä olen - rauhallinen ja onnellinen teidän lähellänne, minä voin sanoa - teille kaikki ajatukseni; älkää hävittäkö minun luottamustani. - Miksi ei teillä olisi papin hyveellisyys ja vapaan miehen - viehätys? - - -- Teidän tähtenne voisi tyhjentää myrkkymaljoja, sanoin minä - hänelle vieden hänen kätensä sydämelleni, joka löi kiihkeästi. - - -- Taaskin! huudahti hän vetäen pois kätensä, ikäänkuin hän - olisi tuntenut jotain suurta tuskaa. Te ette siis tahdo suoda - minulle surunsekaista iloa saada ystävän käden avulla pysähdyttää - haavojeni veri! Älkää lisätkö minun kärsimyksiäni, te ette tunne - niitä kaikkia! Salaisimmat niistä ovat kaikkein vaikeimpia - tukahduttaa. Jos te olisitte nainen, te ymmärtäisitte, mikä inhon - sekainen melankolia valtaa ylevän sielun, silloin kun se huomaa - itseensä kohdistettavan huomaavaisuuksia, jotka eivät paranna - mitään ja joilla luullaan kaikki voitavan korjata. Muutamien - päivien mielistelyllä tahdotaan minut saada antamaan anteeksi - kärsimäni vääryys. Kaikkein järjettömimpiinkin toivomuksiin - voisin minä silloin saada suostumuksen. Tuo alennus, nuo - hyväilyt, jotka lakkaavat heti, kun luullaan minun kaiken - unhottaneen, nöyryyttävät minua. Kiittää herransa suosiosta hänen - vikojansa... - - -- Hänen rikoksiansa, sanoin minä kiihkeästi. - - -- Eikö se ole hirveä elämisen tila? sanoi hän hymyillen minulle - surumielisesti. Sitäpaitsi minä en osaa käyttää tätä hetkellistä - valtaani. Tällä hetkellä minä muistutan ritareja, jotka eivät - anna iskuja kaatuneelle vastustajalle. Nähdä maassa hänet, jota - meidän pitäisi kunnioittaa, kohottaa hänet ylös saadakseen - häneltä uusia iskuja, kärsiä hänen lankeemuksestaan enemmän, kuin - hän itse siitä kärsii, pitää itseänsä kunniattomana, jos käyttää - hyväkseen hetkellistä vaikutusvaltaa, vaikkapa hyödyllistäkin - tarkoitusta varten; kuluttaa voimansa, tyhjentää sielunsa aarteet - noissa alhaisissa taisteluissa, hallita ainoastaan hetkellä, - jolloin saa kuolettavia haavoja! Parempi kuolla. Ellei minulla - olisi lapsia, heittäytyisin minä tämän elämän pyörteeseen; - mutta mitä heistä tulisi ilman minun salattua tahdonlujuuttani? - Minun on elettävä heidän tähtensä, kuinka surullinen se elämä - lieneekin. Te puhutte minulle rakkaudesta?... Ystäväni, - ajatelkaahan, mihin helvettiin minä joutuisin, jos minä antaisin - tuolle olennolle, joka on säälimätön kuten kaikki heikot ihmiset, - oikeuden halveksia minua? Minä en kestäisi epäluuloa! Elämäni - puhtaus on minun voimani. Siveydellä, rakas lapsi, on pyhiä - vesiä, joihin saa kastaa itsensä ja joista noustaan jälleen - vahvistuneina Jumalan rakkaudessa. - - -- Kuulkaa, rakas Henriette, minulla ei ole enää kuin viikko - täällä oltavana, tahdon että... - - -- Ah! te jätätte meidät, sanoi hän keskeyttäen minut. - - -- Mutta täytyyhän minun saada tietää, mihin ratkaisuun isäni - minuun nähden on tullut. Kohta on jo kolme kuukautta... - - -- En ole laskenut päiviä, vastasi hän minulle liikutetun naisen - avomielisyydellä. Hän kokosi ajatuksensa ja sanoi minulle: -- - Tulkaa, menkäämme Frapesle'en. - - Hän kutsui kreivin ja lapset ja pyysi suojahuivinsa; sitten - kun kaikki oli valmista, tuli häneen, joka muuten oli niin - hiljainen ja rauhallinen, pariisilaisnaisen eloisuutta, ja me - menimme joukolla Frapesle'en vierailulle, jota kreivitär ei - ollut velkaa. Hän pakottautui puhumaan rouva de Chessel'ille, - joka onneksi oli hyvin pitkäveteinen vastauksissaan. Kreivi - ja herra de Chessel keskustelivat asioistaan. Minä pelkäsin, - että herra de Mortsauf kehuisi ajoneuvojansa ja valjakkoansa, - mutta hänen käytöksensä oli täysin tahdikasta; hänen naapurinsa - kyseli häneltä töistä, joihin kreivi oli, ryhtynyt Cassine'ssa - ja Rhetorière'ssa. Kuullessani kysymyksen minä silmäilin kreiviä - luullen että hän karttaisi keskustelun aihetta, jonka muistot - olivat hänelle niin turmiokkaita, niin viiltävän katkeria. Mutta - hän osoitti, kuinka innokas hän oli parantamaan maanviljelyksen - asemaa paikkakunnalla, rakentamaan kauniita vuokratiloja - terveellisille paikoille; sanalla sanoen hän esitti kunniakkaasti - vaimonsa aatteet ominaan. Minä katsoin kreivitärtä punastuen. - Tuo hienouden puute miehessä, joka muutamissa tilaisuuksissa - osoittautui niin säädylliseksi, tuo kuolettavan kohtauksen - unohtaminen, noiden aatteiden omaksuminen, joita vastaan hän niin - väkivaltaisesti oli noussut, tuo itseluottamus, kivetyttivät - minut. - - Kun herra de Chessel sanoi hänelle: -- Luuletteko voivanne saada - kulunkinne korvatuiksi? - - -- Paljon ylikin! lausui hän vakuuttavalla liikkeellä. - - Tällaisia kohtauksia ei selittänyt muu kuin sana - _mielipuolisuus_. Henriette, taivaallinen olento, oli säteilevä. - Näyttäytyihän kreivi järkeväksi, hyväksi tilanhoitajaksi, - oivalliseksi agronomiksi. Kreivitär silitteli ihastuksella - Jacques'in hiuksia, onnellisena tyttärensä, onnellisena poikansa - tähden! Mitä hirvittävää komiikkaa, mikä ilkkuva draama! Minä - olin siitä hämmästynyt. Myöhemmin, kun yhteiskuntanäyttämön - esirippu kohosi minun edestäni, kuinka monta Mortsauf'ia minä - näinkään, vielä vähemmän rehtiä ja hurskasta kuin tämä ajoittain - oli. Mikä kummallinen ja raateleva voima tuo, joka alituisesti - antaa hullulle enkelin, totiselle ja runollisesti rakastavalle - miehelle huonon naisen, suurelle pienen ja tuolle rumalle - ihmiselle ihanan ja ylevän olennon? Olen etsinyt kauan tämän - arvoituksen ratkaisua, myönnän sen teille. Olen penkonut esille - paljon salaisuuksia, olen paljastanut useiden luonnonlakien - perustuksen, selittänyt monia jumalallisia hieroglyfejä. Tästä - ainoastaan minä en tiedä mitään, minä tutkin sitä alati kuten - indialaisen sotanuijan kuvaa, jonka symbolisen merkityksen - ainoastaan bramaanit tietävät. Tässä pahuuden henki on liian - selvästi päätekijänä, ja minä en uskalla syyttää Jumalaa. - Ketä huvittaisi tahallaan syöksyä onnettomuuksiin, joita ei - voi parantaa? Onko Henriettellä ja hänen "tuntemattomalla - filosofillaan" siis oikein? Sisältäisikö heidän mystiikkansa - ihmisarvoituksen ratkaisun? - - Viimeiset päivät, jotka minä vietin tällä paikkakunnalla, olivat - lehdettömän syksyn päiviä, päiviä, joita pilvet synkensivät. - Ne peittävät joskus Tourainen taivaan; joka tänä kauniina - vuodenaikana tavallisesti on alati niin kirkas ja niin lämmin. - Päivää ennen lähtöäni rouva de Mortsauf vei minut päivällistä - odotettaessa puutarhapengermälle. - - -- Rakas Felix, sanoi hän minulle käveltyämme hetkisen - äänettöminä lehdettömien puiden alla, te tulette astumaan suureen - maailmaan, ja minä tahdon ajatuksissani seurata teitä sinne. Ne, - jotka ovat paljon kärsineet, ovat paljon eläneet; älkää luulko, - että yksinäiset sielut eivät tiedä mitään tuosta maailmasta, - he arvostelevat sitä. Jos minun pitää elää ystävässäni, tahdon - minä elää sekä hänen sydämessään että hänen omassatunnossaan. - Taistelun kestäessä on hyvin vaikea muistaa kaikkia sääntöjä, - sallikaa minun antaa teille muutamia äidin ohjeita pojalle. - Lähtöpäivänänne minä annan teille, rakas lapsi, pitkän kirjeen, - josta te löydätte minun naisenajatukseni maailmasta, ihmisistä - ja tavasta kohdata vaikeuksia tuossa suuressa etujen kiistassa; - luvatkaa minulle, ettette lue sitä ennenkuin Pariisissa? - Pyyntöni on ilmaus noista tunteen haaveiluista, joita vain - me naiset ymmärrämme. En luule mahdottomaksi ymmärtää sitä, - mutta mahdollisesti me tuntisimme mielipahaa tietäessämme sen - ymmärretyksi. Jättäkää minulle nuo pienet polut, joilla nainen - mielellään käy yksin. - - -- Lupaan sen teille, sanoin minä hänelle suudellen hänen - kättänsä. - - -- Ah! sanoi hän, minun on vielä pyydettävä teiltä eräs lupaus, - mutta sitoutukaa edeltäkäsin myöntymään siihen. - - -- Tietysti, sanoin minä luullen, että oli kysymys - uskollisuudesta. - - -- Kysymys ei ole minusta, jatkoi hän katkerasti hymyillen. - Felix, älkää pelatko missään; en tee poikkeusta kenenkään - pelisalonkiin nähden. - - -- En pelaa koskaan, vastasin minä. - - -- Hyvä, sanoi hän. Olen keksinyt teille paremman tavan käyttää - aikaa, jonka tuhlaisitte pelissä; te tulette näkemään, että - siellä, missä toiset ennemmin tai myöhemmin häviävät, te alati - voitatte. - - -- Millä tavoin? - - -- Kirje sanoo sen teille, vastasi hän, ja leikillinen ilme hänen - kasvoillaan poisti hänen varoituksiltaan sen vakavan sävyn, joka - seuraa vanhempien ohjeita. - - Kreivitär puhui minulle melkein tunnin ajan ja osoitti minulle - kiintymyksensä syvyyden paljastaessaan minulle, millä huolella - hän oli minua tutkinut näiden kolmen viimeisen kuukauden aikana. - Hän tunkeutui salaisimpiin sydämeni sopukoihin, koettaen sovittaa - tunteensa minun tunteisiini; hänen äänensä sointu oli vaihteleva - ja vakuuttava, hänen sanansa vuotivat äidillisiltä huulilta, ja - ne ilmaisivat niin hyvin sävyn kuin sisällyksen puolesta, kuinka - monet siteet meitä jo kiinnittivät toisiimme. - - -- Jos te tietäisitte, sanoi hän lopettaen, millä ahdistuksella - minä seuraan teitä teidän tiellänne, millä ilolla, jos käytte - oikeaa, millä kyynelillä, jos syöksytte kareihin! Uskokaa minua, - kiintymykseni teihin on ilman vertaa; se on samalla kertaa sekä - tahdotonta että tietoisesti valittua. Ah! tahtoisin nähdä teidät - onnellisena, voimakkaana, kunnioitettuna, teidät, joka olette - minulle kuin elämän saanut unelma. - - Hän sai minut itkemään. Hän oli yhtä aikaa sekä suloinen että - peloittava; hänen tunteensa tuli ilmi liian rohkeasti, se oli - liian puhdas salliakseen vähintäkään toivoa nautintoa janoavalle - nuorelle miehelle. Korvaukseksi lihallisesta ihmisestäni, joka - oli hänen sydämessään palasiksi revitty, hän vuodatti minuun - tuon jumalallisen rakkauden turmeltumatonta ja lakkaamatonta - loistetta, joka ei tyydytä muuta kuin sielua. Hän nousi - korkeuksiin, jonne minun rakkauteni siivet eivät voineet minua - kantaa; päästäkseen hänen lähellensä olisi ihmisellä pitänyt olla - serafin valkeat siivet. - - -- Kaikissa asioissa, sanoin minä hänelle, tulen minä - ajattelemaan: Mitä on minun Henrietteni sanova? - - -- Hyvä, minä tahdon olla tähti ja pyhäkkö, sanoi hän viitaten - minun lapsuuden-unelmiini ja koettaen tarjota minulle - mahdollisuutta niiden toteuttamiseen pettääkseen minun pyyteeni. - - -- Te olette minun uskontoni ja minun valoni, te olette kaikki, - huudahdin minä. - - -- Ei, vastasi hän, minä en voi olla teidän nautintojenne - lähteenä. - - Hän huokasi ja katsahti minuun salaisten tuskien hymyllä - tuollaisella hetkeksi kapinaan nousseen orjan hymyilyllä. - Tästä päivästä alkaen hän ei ollut minun rakastettuni, vaan - minun kaikkein rakkaimpani. Hän ei ollut minun sydämessäni - kuten nainen, joka tahtoo siellä sijaa, joka juurtuu sinne - uhrautumuksen tai suuren nautinnon takia, ei, hän oli koko - minun sydämeni ja jotain välttämätöntä minun elämälleni. Hän - tuli siksi, mitä florentinilaisen runoilijan Beatrice, mitä - venetsialaisen runoilijan puhdas Laura oli, suurten ajatusten - äidiksi, pelastavien päätöksien tuntemattomaksi vaikuttimeksi, - tulevaisuuden tueksi, valoksi, joka loistaa pimeydessä kuten - lilja synkissä lehdoissa. Niin, hän saneli nuo korkeat säädökset, - jotka terästävät kohtalon iskuja vastaan, jotka pelastavat - vaarasta, hän on antanut minulle Coligny'n järkähtämättömyyden - voittaakseni voittajat, uudistuakseni tappioista, väsyttääkseni - voimakkaimmatkin taistelijat. - - Seuraavana päivänä syötyäni aamiaista Frapesle'ssa ja lausuttuani - hyvästini isäntäväelleni, joka oli niin hyväntahtoisesti - suhtautunut rakkauteni itsekkäisyyteen, minä läksin - Clochegourde'en. Herra ja rouva de Mortsauf olivat päättäneet - seurata minua Tours'iin, josta minun piti yöllä matkustaa - Pariisiin. Matkalla oli kreivitär painokkaan vaitelias, hän - väitti ensiksi päätänsä kivistävän; sitten hän punastui tästä - valheesta ja korjasi sen äkkiä lausuen, että hän tunsi mielipahaa - minun lähdöstäni. Kreivi pyysi minua tulemaan heidän luokseen, - kun milloin Chessel'ien poissaollessa haluaisin nähdä Indre'n - laaksoa. Me erosimme sankarillisesti ilman näkyviä kyyneleitä; - mutta kuten moniaat sairaloiset lapset, joutui Jacques - liikutuksen valtaan, joka sai hänet vuodattamaan kyyneleitä, - sillä välin kun Madeleine naisellisesta vaistosta puristi äitinsä - kättä. - - -- Rakas poju! sanoi kreivitär suudellen kiihkeästi Jacques'ia. - - Kun minä olin yksin Tours'issa, valtasi minut päivällisen jälkeen - selittämätön raivokohtaus, jommoisia ei koeta kuin nuorella - iällä. Minä vuokrasin hevosen ja ajoin viidessä neljännestunnissa - Tours'in ja Pont-de Ruan'in välin. Täällä, häveten näyttää - hulluuttani, minä juoksin jalkasin tietä pitkin ja saavuin kuten - vakooja hiljaa hiipien puutarhapengermälle. Kreivitär ei ollut - siellä. Minä kuvittelin, että hän kärsi. Minä olin säilyttänyt - pienen portin avaimen ja astuin sisälle. Kreivitär laskeutui - tällä hetkellä portaita alas kahden lapsensa kanssa tullakseen - hengittämään, surumielin ja hitaasti, tämän seudun vienoa - kaihomielisyyttä auringon laskiessa. - - -- Äiti, tuolla on Felix, sanoi Madeleine. - - -- Niin, minä olen täällä, sanoin minä hiljaa kreivittärelle. - Kysyin itseltäni, miksi minä olin Tours'issa, kun minun vielä - oli helppo nähdä teitä. Minkätähden en täyttäisi toivetta, jota - viikon perästä en enää voisi toteuttaa? - - -- Hän ei jätä meitä, äiti, huusi Jacques hypähdellen. - - -- Ole hiljaa, sanoi Madeleine, sinä saatat tänne kenraalin. - - -- Tämä ei ole viisasta, jatkoi kreivitär, mikä järjettömyys! - - Tuo kyynelin lausuttu sointu, minkä korvauksen se antoikaan - tuosta, jota pitäisi kutsua rakkauden tuottavaisuus laskuksi! - - -- Unohdin jättää teille tämän avaimen, sanoin minä hänelle - hymyillen. - - -- Te ette siis enää palaa? sanoi hän. - - -- Mekö jättäisimme toisemme? kysyin minä luoden häneen katseen, - joka sai hänet laskemaan alas silmäluomensa verhotakseen - äänettömän vastauksensa. - - Minä läksin muutamien onnellisessa tyrmistyksessä vietettyjen - hetkien perästä. Tuollainen tila valtaa sielut, jotka ovat - saapuneet sinne, missä innostus loppuu ja missä mieletön hurmaus - alkaa. Minä kävelin hitain askelin kääntyen alinomaa. Kun minä - ylängön huipulta silmäilin viimeisen kerran laaksoa, valtasi - minut se vastakohta, jonka se minulle tarjosi verratessani - laaksoa siihen, mitä se oli ollut silloin, kun minä sinne ensi - kerran tulin. Vihersihän se silloin, liekehtihän se silloin, - kuten liekehtivät ja vihersivät minun haluni ja toiveeni! Nyt, - minulla oli tiedossani erään perheen synkät ja surulliset - salaisuudet, minä jaoin kristityn Nioben tuskat, olin surullinen - kuten hän ja minun tummentuneesta sielustani tuntui kuin laakso - olisi ollut sopusoinnussa ajatuksieni kanssa. Tällä hetkellä - niityt olivat paljaat, poppelien lehdet varisivat ja ne, jotka - vielä pysyivät, olivat ruosteen värisiä; viiniköynnökset olivat - kuivuneet, metsien huipuilla lepäsi raskaana tuo tummanruskea - väri, jota kuninkaat muinoin käyttivät puvuissansa ja joka kätki - valtapurppuran surujen tummalla verholla. Alati sopusoinnussa - ajatuksieni kanssa laakso, jossa viileän auringon keltaiset - säteet kuoleutuivat, tarjosi minulle elävän kuvan sielustani. - Ero rakastetusta naisesta on kunkin luonteen mukaan joko hirveää - tai helppoa; minusta tuntui kuin minä olisin äkkiä joutunut - vieraaseen maahan, jonka kieltä minä en ymmärtänyt; en voinut - ryhtyä mihinkään nähdessäni asioita, joihin sieluni ei enää - tuntenut kiintymystä. Silloin rakkauteni avaruus selvisi minulle - ja rakas Henrietteni kohosi silmiini kaikessa ylevyydessään - tuossa autiomaassa, jossa minä elin ainoastaan hänen muistonsa - avulla. Hän oli niin uskonnollisesti jumaloitu olento, - että minä päätin pysyä salaisen jumalattareni läsnäollessa - tahrattomana ja puin itseni ajatuksissani leviittain valkeaan - vaatteeseen jäljitellen siten Petrarcaa, joka ei koskaan - näyttäytynyt Lauralle muuten kuin täysin valkeaan puettuna. - Millä kärsimättömyydellä minä odotin ensimäistä yötä, jolloin - minä isäni luokse saapuneena saatoin lukea tuon kirjeen. Minä - koskettelin sitä matkan kestäessä kuten saituri tunnustelee - setelirahasummaa, jota hän on pakotettu kantamaan mukanaan. Yön - aikana minä suutelin paperia, jolle Henriette oli ilmaissut - tahtonsa, josta, minä olin saava lukea hänen kätensä kirjoittamat - salaperäiset ajatukset, josta hänen äänensä korostukset - kaikuivat tarkkaavaiseen mieleeni. En ole koskaan lukenut hänen - kirjeitänsä muulla tavoin kuin luin hänen ensimäisen kirjeensä, - vuoteella, täydellisen hiljaisuuden vallitessa; kuinka voisikaan - lukea muulla tavalla kirjeitä, jotka rakastettu henkilö on - kirjoittanut. Kuitenkin on miehiä, jotka eivät ansaitse - rakkautta, miehiä, jotka sekoittavat päivän toimiin kirjeidensä - lukemisen, heittävät sen ja ryhtyvät siihen jälleen vihattavalla - tyyneydellä. Tässä, Natalie, tuo jumalainen ääni, joka äkkiä - soinnahteli yön hiljaisuudessa, tässä tuo ylevä olento, joka - kohoutui osoittamaan minulle oikeata tietä risteyksessä, johon - minä olin tullut: - - * * * * * - - 'Mikä onni, ystäväni, saada koota teitä varten kokemukseni - hajanaiset ainekset, jättää ne teille ja asestaa teidät niillä - vaaroja vastaan maailmassa, jonka läpi teidän on taitavasti - kuljettava. Minä olen tuntenut äidillisen kiintymyksen luvallisia - iloja työskennellessäni muutaman yön ajan teidän hyväksenne. - Kirjoittaessani tätä lause lauseelta, siirtäessäni itseni - edeltäkäsin elämään, jota te tulette viettämään, minä joskus - menin ikkunan luokse. Nähdessäni siitä Frapesle'n kuun valaisemat - tornit minä sanoin usein itselleni: "Hän nukkuu ja minä valvon - hänen tähtensä!" Lumoavia vaikutelmia, jotka muistuttivat minulle - elämäni ensimäisiä onnen hetkiä, silloin kun minä katselin - kätkyeeseensä nukkunutta Jacques'ia ja odotin hänen heräämistänsä - ruokkiakseni häntä. Olettehan te iso lapsi, jonka sielun pitäisi - tulla vahvistetuksi muutamilla ohjeilla, joita te ette ole - voinut saada noissa hirvittävissä kouluissa, joissa te olette - niin paljon kärsinyt. Meillä naisilla on etuoikeutena tarjota - niitä teille. Nämä mitättömät pikkuasiat vaikuttavat teidän - menestykseenne, ne valmistavat sitä ja lujittavat sitä. Eikö sen - järjestelmän muodostaminen, jota miehen tulee noudattaa elämänsä - toimissa, ole henkistä äitiyttä, äitiyttä, jonka lapsi hyvin - ymmärtää? Rakas Felix, sallikaa minun, vaikkapa tekisin siinä - muutamia virheitäkin, korostaa ystävyytemme pyyteettömyyttä, joka - on sen pyhittävä: jättää teidät maailmalle, onhan se sama kuin - luopua teistä. Mutta rakastan teitä tarpeeksi paljon voidakseni - uhrata iloni teidän kauniille tulevaisuudellenne. Kohta lähes - neljän kuukauden ajan te olette saattanut minut kummallisesti - miettimään lakeja ja tapoja, jotka hallitsevat meidän - aikakauttamme. Keskustelut, joita minulla oli tätini kanssa - ja joiden sisällys kuuluu teille, teille, joka olette hänen - sijaisenansa! hänen elämänsä vaiheet, jotka herra de Mortsauf - on minulle kertonut; sanat, joita lausui minun isäni, hän, joka - oli niin perehtynyt hovielämään, kaikkein suurimmat samoin - kuin kaikkein pienimmätkin seikat, kaikki on kokoontunut minun - muistiini tuon lapsen hyväksi, jonka minä olen ottanut omakseni - ja jonka minä näen olevan valmiin heittäytymään ihmisten keskelle - melkein yksin, valmiin ohjaamaan neuvonantajitta kulkunsa maahan, - jossa useimmat sortuvat hyvien ominaisuuksiensa harkitsemattoman - käyttämisen vuoksi, jossa jotkut onnistuvat huonojen, mutta hyvin - käytettyjen ominaisuuksiensa nojalla. - - Ennen kaikkea miettikää sitä lyhyttä ilmaisua, jonka minä olen - antanut mielipiteelleni yhteiskunnasta sen kokonaisuuteen - katsoen, sillä teidän kanssanne ei tarvita paljon sanoja. Minä - en tiedä, ovatko yhteiskunnat jumalallista alkuperää, vai ovatko - ne ihmisen keksimiä, olen samoin tietämätön niiden liikkeelle - panevasta voimasta; se, mikä minulle on varmaa, on niiden - olemassaolo. Heti kun te otatte ne vastaan, sen sijaan että - eläisitte niistä erillään, on teidän sitouduttava noudattamaan - niiden perussäädöksiä. Teidän ja niiden välille syntyy huomenna - jonkinlainen sopimus. Onko nykyajan yhteiskunta ihmiseen nähden - enemmän palveluksia vaativaa kuin hyötyä tuottavaa? Luulen niin. - Mutta saako ihminen siitä enemmän vaivaa kuin etuja tai ostaako - hän liian kalliisti hyödyn, jonka hän siitä saa, nämä kysymykset - koskevat lainsäätäjää eikä yksilöä. Minun mielipiteeni mukaan - teidän tulee siis kaikessa totella yleistä lakia katsomatta - siihen, loukkaako se vai edistääkö se teidän etujanne. Niin - yksinkertaiselta kuin tämä periaate voi teistä näyttääkin, on - se vaikea sovittaa käytäntöön. Se on kuin ydinneste, jonka - pitää tunkeutua hienoimpiinkin hiuspilleihin elävöittääkseen - puuta, säilyttääkseen sen vehreyden, kehittääkseen sen kukkia ja - kasvattaakseen sen hedelmät niin erinomaisesti, että se herättää - yleistä ihmettelyä. Ystävä rakas, kaikki lait eivät ole kirjaan - kirjoitettuja; myöskin tavat luovat lakeja, kaikkein tärkeimmät - ovat kaikkein vähimmin tunnettuja. Ei ole professoreja, ei - tutkielmia eikä koulua tuota oikeutta varten, joka hallitsee - teidän toimianne, teidän keskustelujanne, ulkonaista elämäänne, - tapaa, jolla esittäydytte maailmalle tai tavoittelette onneanne. - Näiden salaisten lakien rikkominen merkitsee pysymistä - yhteiskunnan aliasteilla, sen sijaan että sitä hallitsisi. - Vaikkakin tämä kirje useissa kohdin ollee sopusoinnussa teidän - ajatuksienne kanssa, sallikaa minun kuitenkin ilmaista teille - minun naisellinen politiikkani. - - Selittää yhteiskunta toisten vahingoille taitavasti rakennetun - yksilöllisen onnen kannalta, on turmiollista oppia, jonka - johtopäätökset vakavasti tehtyinä saattavat ihmisen uskomaan, - että kaikki se, minkä hän salaisesti itselleen omistaa, ilman - että laki, maailma tai yksilö huomaa vahingon, on oikein ja - kohtuudella omistettua. Tämän teorian mukaan sukkela varas on - rankaisematon, nainen, joka salassa lyö laimin velvollisuutensa, - on onnellinen ja viisas; tappakaa ihminen siten, ettei oikeus - saa ainoatakaan todistusta teitä vastaan; jos te voitatte sillä - tavoin itsellenne jonkin Macbeth'in diadeemin, olette te tehnyt - hyvin. Teidän etunne tulee ylimmäksi laiksi, kysymyksessä on vain - todistajitta ja todistuksitta syrjäyttää ne vaikeudet, joita - lait ja tavat asettavat teidän ja teidän pyrkimyksenne välille. - Sille, joka näkee yhteiskunnan tässä valossa, muodostuu onnen - saavuttamisen problemi peliksi, jonka panoksena on miljoona tai - kaleeriorjuus, poliittinen asema tai häpeä. Vihreän pelipöydän - ääressä ei sitäpaitsi ole tilaa kylliksi kaikille pelaajille, - ja vaaditaan nerokkuutta heiton suunnittelemisessa. En puhu - teille uskonnosta enkä tunteista; tässä on kysymyksessä kulta- - ja rautakoneen pyörät, joiden välittömiä tuloksia ihmiset - hartaasti vaarinottavat. Rakas sydämeni lapsi, jos te minun - tavallani tunnette kauhua tätä rikosten teoriaa kohtaan, - ei yhteiskuntaa selvitä teille muu kuin se, mikä terveelle - järjelle näyttää oikealta, velvollisuuksien teoria. Niin, - kaikki, myöskin te lukuunotettuna, ovat toinen toisillensa - velkaa tuhansissa eri muodoissa. Minun mielestäni herttua ja - pääri ovat paljon enemmän velkaa käsityöläiselle tai köyhälle - kuin köyhä ja käsityöläinen ovat velkaa herttualle ja päärille. - Molemminpuoliset velvollisuudet kasvavat rinnan niiden etujen - kanssa, joita yhteiskunta tarjoaa ihmiselle tätä peruslauselmaa - seuratessa, joka pitää paikkansa niin hyvin kauppaan kuin - politiikkaan nähden. Palvelukset ovat alati suhteessa hyötyjen - suuruuteen. Kun meidän Rhetorière'mme köyhä palkkalainen asettuu - levolle töistänsä uupuneena, luuletteko, ettei hän ole täyttänyt - velvollisuuksiansa? Varmasti hän on täyttänyt omansa paremmin - kuin moni korkeassa asemassa oleva henkilö. Tarkastettaessa tältä - kannalta yhteiskuntaa, jossa teidän on saatava kykyjenne ja - älynne mukainen asema, on teidän otettava perusohjeeksenne tämä - sääntö: älä salli itsellesi mitään, mikä on vastoin omaatuntoa - ja yleistä mielipidettä. Vaikkakin minun horjumaton mielipiteeni - saattaa näyttää teistä tarpeettomalta, rukoilen teitä, niin, - teidän Henriettenne rukoilee teitä tarkoin punnitsemaan näiden - kahden ohjeen merkitystä. Näöltänsä vähäpätöisinä merkitsevät - ne, rakas ystävä, että oikeus, kunniallisuus, rehellisyys ja - kohteliaisuus ovat teidän menestyksenne varmimmat ja nopeimmat - välikappaleet. Tässä itsekkäässä maailmassa on joukko ihmisiä, - jotka sanovat teille, ettei tunteilla pitkälle päästä ja että - liiaksi huomioonotetut siveelliset näkökohdat hidastuttavat - heidän kulkuansa. Te tulette näkemään ihmisiä, jotka ovat - huonosti kasvatettuja, raakoja tai kykenemättömiä arvostelemaan - tulevaisuutta, ihmisiä, jotka loukkaavat heikompiaan, jotka ovat - epäkohteliaita vanhalle naiselle, jotka eivät hetkeäkään tahdo - ikävystyttää itseään jonkun kunnon vanhuksen seurassa, sentähden - että kaikesta tästä ei ole heille mitään hyötyä. Myöhemmin - te näette näiden ihmisten tarttuvan orjantappuroihin, jotka - eivät ole heille piikittömiä, ja jäävän onnestaan osattomiksi - mitättömän pikku seikan takia, sillävälin kun hyvissä ajoin - velvollisuuksien teoriaan harjaantuneet ihmiset eivät kohtaa - mitään esteitä. Mahdollisesti näiden onni ei tule niin pian, - mutta se on pysyväistä ja säilyy silloin, kun toisten onni katoaa. - - Kun minä teille sanoin, että tämän opin käytäntöön sovittaminen - vaatii ennen kaikkea tapojen tuntemista, näyttää teistä ehkä - siltä kuin lainoppineisuuteeni vaikuttaisi jonkun verran hovi ja - ne opetukset, joita minä olen saanut Lenoncourt'in perheessä. - Oi ystäväni! minä pidän mitä tärkeimpänä tätä opetusta, niin - vähäpätöiseltä kuin se näyttääkin. Ylhäisen seurapiirin tavat - ovat teille yhtä välttämättömiä, kuin voivat olla ne laajat ja - monipuoliset tiedot, jotka te omistatte; jälkimäiset ovat usein - täydennyksenä edellisille. Muutamat todellisesti vähätietoiset - henkilöt, joilla kuitenkin on ollut luonnollinen järki ja jotka - ovat tottuneet pitämään järjestyksessä ajatuksiansa, ovat - kohonneet suuruuteen, johon monet heitä ansiokkaammat eivät - ole päässeet. Olen tutkinut teitä tarkoin, Felix, saadakseni - tietää, onko teidän kasvatuksessanne, jonka olette kouluissa - yhteisesti muiden kanssa saanut, mitään mennyt teiltä hukkaan. - Jumala tietää, mitä iloa minä tunsin huomatessani, että voitte - hankkia itsellenne sen vähän, mitä teiltä puuttuu! Monilla - henkilöillä, jotka ovat kasvatetut näiden vanhojen sääntöjen - mukaisesti, ovat tavat jotain puhtaasti ulkonaista; sillä - hienoinkin kohteliaisuus, kauneimmatkin tavat tulevat sydämestä - ja personallisen arvon suuresta tunteesta, siinä syy, miksi - muutamilla aatelisilla, huolimatta heidän kasvatuksestaan, on - moitittava käytös, kun sitävastoin muutamilla porvarillista - syntyperää olevilla henkilöillä on luonnostaan hyvä aisti, - niin että heidän tarvitsee vain ottaa muutamia oppitunteja - saavuttaakseen väärästä jäljittelemisestä vapaan hienon - käytöksen. Uskokaa naisparkaa, joka tulee alati pysymään - laaksossaan, kaikki tuo jalous, tuo miellyttävä yksinkertaisuus, - mikä ilmenee sanoissa, liikkeissä, asennossa ja vieläpä - kodissakin, perustuu fyysilliseen runouteen, jonka viehätys - on vastustamaton; kuinka suuri onkaan sen voima silloin kun - se saa alkunsa sydämestä! Kohteliaisuus, rakas lapsi, on - itsensä unohtamista toisten takia. Hyvin monilla se ilmenee - yhteiskunnallisena irvikuvana, joka paljastuu, niin pian kun - hyötynäkökohdat tulevat kysymykseen. Ylhäinen tulee silloin - alhaiseksi. Mutta, ja tahdon, että olisitte sellainen, Felix, - todellinen kohteliaisuus sisältää kristillisen ajatuksen; se - on kuin laupeuden kukka, ja se perustuu todelliseen itsensä - unohtamiseen. Henrietten muiston nimessä, älkää siis olko vedetön - lähde, olkaa henkevä ja hieno! Älkää pelätkö pettymyksiä, joita - tämä yhteiskunnallinen hyve teille usein tuottaa, ennemmin tai - myöhemmin te poimitte hedelmän niin monista näöltänsä tuuleen - siroitetuista siemenistä. Isäni teki kerran sen huomion, että - yksi loukkaavimpia väärän kohteliaisuuden menettelytapoja on - lupauksien väärinkäyttäminen. Kun teiltä pyydetään jotakin, jota - ette tule tekemään, kieltäkää, älkääkä antako mitään turhia - toiveita; hyväksykää nopeasti se, minkä tahdotte myöntää; - te saavutatte siten sekä kieltäytymisen että hyvän teon - miellyttäväisyyden, kaksinkertaista kunnollisuutta, joka kohottaa - erinomaisesti luonnetta. Ja ennen kaikkea, ystäväni, -- nämä - pikku seikat ovat erikoisesti minun alaani kuuluvia ja minä voin - nojautua siihen, mitä minä luulen tietäväni -- älkää olko liian - tuttavallinen, arkipäiväinen älkääkä tungettelija: kolme karia! - Liian suuri tuttavallisuus vähentää kunnioitusta, jokapäiväisyys - tuottaa halveksimista ja into asettaa meidät alttiisti toisten - käytettäväksi. Ja ensiksikin, rakas lapsi, teillä ei tule olemaan - elämänne varrella enempää kuin kaksi tai kolme ystävää, joilla - on koko teidän luottamuksenne; jos te suotte sen useammille, - onhan se heidän pettämistänsä! Jos te liitytte toisiin ihmisiin - lähemmin kuin toisiin, olkaa silloin pidätteliäs omaan itseenne - nähden, olkaa alati varuillanne, aivan kuin jos tietäisitte - heidän jonakin päivänä olevan teidän kilpailijoitanne, - vastustajianne tai vihamiehiänne; elämän sattumukset vaativat - sitä. Ottakaa siis itsellenne käytös, joka ei ole kylmä eikä - kiihkeä, koettakaa löytää keskitie, jota mies voi käydä - asettamatta mitään alttiiksi. Niin, uskokaa, että kohtelias - mies on yhtä kaukana Philinte'n pelkurimaisesta kaikkien - miellyttämisestä kuin Alceste'n [henkilöitä Molièren draamassa - Le "Misanthrope". Suom. muist.] synkästä hyveellisyydestä. - Komediain runoilijan nero tulee loistavana ilmi juuri oikean - keskitien ilmaisemisessa, jota ylhäiset katselijat seuraavat. - Varmasti kaikki ovat enemmän taipuvaisia hyveen naurettaviin - puoliin kuin tuohon rajattomaan halveksimiseen, joka on kätketty - itsekkyyden hyväntahtoisuuteen. Mutta teidän on osattava varjella - itsenne niin toisesta kuin toisesta. Mitä jokapäiväisyyteen - tulee, niin jos se saattaa jonkun tyhmyrin teistä sanomaan, että - te olette ihastuttava mies, mutta ihmiset, jotka ovat tottuneet - tutkimaan ja punnitsemaan ihmisen inhimillisiä kykyjä, oppivat - pian tuntemaan heikkoutenne, niin kunnioitus teitä kohtaan katoaa - nopeasti, sillä jokapäiväisyys on heikkojen ihmisten turva. - Heikot ihmiset ovat huonossa huudossa yhteiskunnassa, joka pitää - jokaista jäsentään välikappaleena; mahdollisesti se on oikeassa, - luonto tuomitsee heikot olennot kuolemaan. Myöskin naisen - liikuttava huolenpito on mahdollisesti syntynyt nautinnosta, jota - hän tuntee taistellessaan sokeaa voimaa vastaan, saattaessaan - sydämen viisauden voittamaan aineen raakuuden. Mutta yhteiskunta, - joka on enemmän äitipuoli kuin äiti, jumaloi lapsia, jotka - imartelevat sen turhamielisyyttä. Mitä liialliseen intoon tulee, - tuohon ensimäiseen ja ylevään nuoruuden erehdykseen, joka löytää - todellisen tyydytyksen voimien tuhlauksessa ja joka alkaa siten, - että nuori ihminen on sen itsensä pettämä, ennenkuin hän tulee - muiden pettämäksi, säästäkää se teidän vastattuja tunteitanne - varten, säilyttäkää, se vaimoanne ja Jumalaa, varten. Älkää tuoko - maailman turulle, älkääkä poliittisen keinottelun markkinoille - aarteita, joiden vastineeksi te saatte lasirihkamaa. Teidän pitää - uskoa ääntä, joka teitä kehoittaa aateluuteen kaikissa asioissa, - milloin se rukoilee teitä, ettette tuhlaisi hyödyttömästi - voimianne; sillä ihmiset ikävä kyllä arvostelevat teitä teidän - hyödyllisyytenne mukaan ottamatta lukuun teidän arvoanne. Käytän - kuvaa, joka piirtyy teidän runolliseen mieleenne: kirjain, - olkoonpa kuinka suuri tahansa, kullasta piirretty, lyijykynällä - kirjoitettu, ei ole koskaan muuta kuin kirjain. Eräs tämän - aikakauden miehiä on sanonut: "Älkää koskaan olko intoilija!" - Liika into saa petoksen kukkimaan, se aiheuttaa sortuneita - toiveita. Ette koskaan tapaa teitä ylemmissä henkilöissä kiihkoa, - joka olisi sopusoinnussa teidän omanne kanssa: kuninkaat kuten - naiset uskovat, että kaikki on heille tuleva. Niin surullinen - kuin tämä periaate onkin, on se tosi, mutta se ei heikennä - ollenkaan sielua. Sijoittakaa tunteenne luoksepääsemättömiin - paikkoihin, jossa niiden kukkia intohimoisesti ihaillaan, - jossa taiteilija rakkautta henkien uneksii pääteostaan. - Velvollisuudet, ystäväni, eivät ole tunteita. Tehdä sitä, mihin - on pakotettu, ei ole samaa kuin tehdä sitä, mikä miellyttää. - Miehen on mentävä kylmästi kuolemaan isänmaan edestä, ja hän - voi onnellisena uhrata elämänsä naisen tähden. Yksi tapojen - tieteen tärkeimpiä sääntöjä on melkein ehdoton vaikeneminen - teihin itseenne nähden. Jos te jonakin päivänä näyttelette - komediaa puhumalla teistä itsestänne tuttavillenne, jotka - eivät ole teihin lähemmässä suhteessa, jos te puhutte heille - kärsimyksistänne, iloistanne tai asioistanne, saatte te pian - nähdä välinpitämättömyyden tulevan teeskennellyn osanoton - sijalle; sitten, kun ikävystyminen alkaa ja jollei talon emäntä - teitä kohteliaasti keskeytä, jokainen poistuu jonkun taitavasti - haetun tekosyyn nojalla. Mutta jos te tahdotte saavuttaa - kaikkien myötätunnon, niin olkaa rakastettava, henkevä, tottunut - seuramies. Keskustelkaa heidän kanssansa heistä itsestään, - etsikää jokin keino saada heidät näyttämölle, vaikkapa tehden - kysymyksiä, jotka näköjään eivät ole sopusoinnussa asianomaisten - henkilöiden kanssa. Päät kumartuvat, huulet hymyilevät teille, - ja kun te olette mennyt pois, lausuu jokainen teistä ylisteleviä - sanoja. Omatuntonne ja sydämenne ääni sanoo teille rajan, - missä alhainen imartelu alkaa ja kohtelias keskustelu loppuu. - Vielä sana keskustelusta yleensä. Ystäväni, nuoruus on aina - taipuvainen jonkinlaiseen arvostelun nopeuteen, joka on sille - kunniaksi, mutta joka voi sitä vahingoittaa; tästä johtui tuo - ennen muinoin nuorison kasvatuksessa niin tärkeänä pidetty - vaikeneminen. Suurten seurassa nuoret tekivät palvelusta tutkien - tänä aikana elämää; sillä muinoin aateluudella kuten taiteellakin - oli oppipoikansa, paashinsa, jotka olivat heitä elättävien - mestariensa käskynalaisia. Nykyajan nuorilla on epäterveellinen - kasvihuonesivistys, joka saattaa heidät arvostelemaan ankarasti - tekoja, ajatuksia ja kirjoituksia, he leikkaavat säikeitä - sielusta, joka ei vielä ole palvelustaan suorittanut. Olkaa te - vapaa tästä epäkohdasta. Teidän arvostelunne voisivat loukata - monia henkilöitä ympärillänne, ja kaikki antavat ehkä vähemmän - anteeksi salaisen loukkauksen kuin vääryyden, jonka te julkisesti - teette. Nuorilla ihmisillä ei ole kärsivällisyyttä, sillä he - eivät tiedä mitään elämästä ja sen vaikeuksista. Vanhojen - arvostelu on hyväntahtoinen ja lievä, nuorten armoton. Edelliset - eivät tiedä mitään, jälkimäiset tietävät kaikki. Muutoin kaikkien - ihmistoimintojen pohjalla on monisokkeloiset perussyyt, joiden - lopullisen arvostelun Jumala on pidättänyt itsellensä. Älkää - olko ankara muita kuin itseänne kohtaan. Teidän onnenne on - teidän edessänne, mutta ei kukaan tässä maailmassa voi saavuttaa - onneansa ilman apua; käyttäkää siis hyväksenne minun isäni - taloa, pääsy sinne on teille hankittu, suhteet, joita siellä - saatte, ovat teille hyödyksi tuhansissa tilaisuuksissa. Mutta - älkää väistykö askeltakaan äitini edestä, hän musertaa sen, joka - antautuu, ja ihailee sen ylpeyttä, joka häntä vastustaa; hän - muistuttaa rautaa, joka taottuna voi liittyä toiseen rautaan, - mutta joka musertaa kosketuksellaan kaiken, millä ei ole sen - kovuutta. Seurustelkaa siis äitini kanssa; jos hän tahtoo - teille hyvää, vie hän teidät noihin saleihin, joissa te opitte - tärkeän suuren maailman tuntemuksen, taidon kuunnella, puhua, - vastata, esitellä itsenne, mennä pois; te opitte täsmällisen - kielen, tuon selittämättömän jonkin, joka ei merkitse sen - suurempaa ylemmyyttä, kuin mitä puku merkitsee nerolla, mutta - jota vailla kauneintakaan kykyä ei oteta milloinkaan vastaan. - Tunnen teidät tarpeeksi ollakseni varma siitä, etten tee mitään - harhakuvitelmia nähdessäni teidät edeltäkäsin sellaisena kuin - toivoisin teidän olevan: yksinkertaisena tavoissanne, hillittynä - käytöksessänne, ylpeänä ilman pöyhkeyttä, kunnioittavaisena - vanhusten seurassa, palvelukseen alttiina ilman orjamaisuutta - ja ennen kaikkea vaiteliaana. Antakaa älynne tulla näkyviin, - mutta älkää koettako huvittaa toisia; sillä tietäkää, jos teidän - etevyytenne vaikuttaa masentavasti keskinkertaiseen mieheen, - vaikenee hän, sitten hän sanoo teistä: "Hän on hyvin huvittava!" - -- halveksumista osoittava lause. Olkoon teidän ylemmyytenne - aina leijonan ylemmyyttä. Älkää muutoin koettako miellyttää - miehiä. Suhteissanne heihin minä suositan teille kylmyyttä, - joka voi mennä välinpitämättömyyteen asti, josta he eivät voi - suuttua; kaikki miehet kunnioittavat sitä, joka heitä halveksii, - ja tämä halveksiminen tuottaa teille kaikkien naisten suosion; - he pitävät teitä arvossa sen vähäksymisen johdosta, jota te - miehille osoitatte. Älkää koskaan suvaitko lähellänne ihmisiä, - joita ei pidetä arvossa, ei edes silloinkaan, kun he eivät ole - ansainneet huonoa mainettansa, sillä maailma vaatii meiltä - samalla tavalla tiliä sekä ystävistämme että vihamiehistämme. - Tähän katsoen olkoot teidän päätöksenne kauan ja kypsästi - harkittuja, mutta peruuttamattomia. Kun miehet, jotka olette - työntänyt pois luotanne, antavat teille oikeutuksen siihen, - pidetään teidän ystävyyttänne arvokkaana; te herätätte siten - tuota kunnioittavaa äänettömyyttä, joka miesten keskuudessa - suurentaa miestä. Te olette siten asestettu nuoruudella, joka - miellyttää, viehätyksellä, joka lumoaa ja viisaudella, joka osaa - säilyttää valloitukset. Kaikki, mitä minä teistä olen tässä - sanonut, sisältyy lyhyesti tuohon vanhaan lauseeseen: _aateluus - velvoittaa!_ - - Sovittakaa nyt nämä ohjeet käytännölliseen elämäntoimintaanne. - Te kuulette useiden henkilöiden sanovan, että viekkaus on - menestyksen ehto, ja että pitää kyynäspäillään raivata itselleen - tietä joukon läpi. Ystäväni, nämä periaatteet olivat hyviä - keskiajalla, jolloin ruhtinailla oli kilpailijoita, jotka - oli toinen toisensa kautta saatava tuhotuiksi; mutta nykyään - tapahtuu kaikki julkisuudessa, ja tämä järjestelmä tekisi teille - sangen huonoja palveluksia. Todenteolla, te tulette kohtaamaan - milloin rehellisen ja oikeamielisen miehen, milloin petollisen - vihamiehen, miehen, joka käyttää aikeisiinsa viekkautta, - panettelua, konnankoukkuja. Tietäkää silloin, että teillä ei - ole voimakkaampaa apulaista kuin hän itse; tuo mies saa omasta - itsestänsä vihamiehen itsellensä; te voitte taistella häntä - vastaan rehellisillä aseilla, ennemmin tai myöhemmin hän saa - osakseen halveksumisen. Mitä ensinmainittuun mieheen tulee, - teidän suoramielisyytenne hankkii teille hänen kunnioituksensa, - ja jos teidän etunne ovat yhteiset (sillä kaikki voidaan - järjestää), auttaa hän teitä. Älkää peljätkö vihamiesten - saamista, onneton se, jolla niitä ei ole siinä maailmassa, - jonne te olette menossa; mutta koettakaa olla asettamatta - itseänne alttiiksi pilkalle tai kunnioituksen menettämiselle. - Minä sanoin koettakaa, sillä Pariisissa mies ei aina voi olla - oma herransa, hän on kohtalokkaiden olosuhteiden alainen; te - ette voi sillä välttää katuojien likaa, ette varoa itseänne - putoavalta tiilikiveltä. Siveydellä on katupuronsa, joista - kunniattomat ihmiset koettavat pirskoittaa jalojen henkilöiden - päälle lokaa, jossa he itse rypevät. Te voitte aina saada - itsenne kunnioitetuksi pysyessänne kaikissa piireissä horjumatta - lopullisissa päätöksissänne. Tuossa kunnianhimojen ottelussa, - keskellä ristiinkäyviä vaikeuksia ryhtykää aina suoraan asiaan, - tehkää se päättävästi ja keskittäkää aina kaikki voimanne yhteen - kohtaan. Te tiedätte, kuinka suuresti herra de Mortsauf vihasi - Napoleonia, kirosi häntä ja vartioi häntä kuten oikeus vartioi - rikoksellista. Hän vaati Napoleonilta joka ilta Enghien'in - herttuaa, ainoa onnettomuus, ainoa kuolema, joka on saanut hänet - vuodattamaan kyyneleitä. Mutta siitä huolimatta, hän ihaili - Napoleonia rohkeimpana päällikkönä ja on usein selittänyt minulle - hänen taktiikkaansa. Eikö tätä sotataitoa voitaisi sovittaa - myöskin etujen sotaan? Se säästäisi siinä aikaa, kuten se - toisella alalla on säästänyt miehiä ja tilaa. Miettikää tätä, - sillä nainen pettyy usein näissä asioissa, joita me arvostelemme - vaistolla ja tunteella. Yhdessä kohdassa minä voin olla - horjumaton: kaikki viekkaus, kaikki petos paljastuu ja loppuu - onnettomasti käyttäjälleen, kun sitävastoin jokainen muu asema - näyttää minusta vähemmän vaaralliselta silloin, kun ihmisellä on - rehellisyyden maaperä allaan. Jos minä voisin mainita oman itseni - esimerkkinä, sanoisin teille, että minä Clochegourde'ssa olen - herra de Mortsauf'in luonteen takia ollut pakotettu ennakolta - ehkäisemään kaiken petoksen ja ratkaisemaan välittömästi riidat, - jotka olisivat hänelle kuin sairaudeksi, mutta sellaiseksi, - joka tuottaisi hänelle mielihyvää. Minä olen aina itse - päättänyt kaiken käymällä suoraan solmuun käsiksi ja sanomalla - vastustajalle: aukaiskaamme tai leikatkaamme! Teille tulee usein - tilaisuutta olla hyödyllinen toisille, tehdä heille palveluksia - ja te saatte siitä vain vähän korvausta. Mutta älkää olko niiden - kaltainen, jotka moittivat ihmisiä ja kerskuen sanovat tapaavansa - vain kiittämättömiä. Eikö se ole samaa kuin asettaa itsensä - jalustalle? ja lisäksi, onhan hiukan tyhmää näyttää, kuinka vähän - tuntee maailmaa. Mutta tekisittekö te hyvää kuten koronkiskuri - tarjoo rahaansa? Teettehän te sitä hyvän teon itsensä tähden! - _Aateluus velvoittaa!_ Älkää kuitenkaan tehkö sellaisia - palveluksia, joilla pakotatte ihmiset kiittämättömyyteen, sillä - nämä tulevat silloin teidän sovittamattomiksi vihamiehiksenne: on - olemassa kiitollisuuden velan epätoivo kuten perikadon epätoivo, - molemmatkin synnyttävät edeltäpäin laskemattomia voimia. Mitä - teihin tulee, ottakaa vastaan mahdollisimman vähän toisilta. - Älkää olko kenenkään vasalli, nostakaa itsenne omin voimin. - Lausun teille mielipiteeni, ystäväni, ainoastaan elämän pikku - asioista. Poliittisessa maailmassa kaikki muuttaa muotoaan, - säännöt, jotka hallitsevat teidän persoonaanne, väistyvät - suurten etujen edessä. Mutta jos te tulisitte piiriin, jossa - suuret miehet liikkuvat, te olisitte, kuten Jumala, ainoa - päätöstenne tuomari. Te ette olisi silloin enää ihminen, vaan - elävä laki; te ette olisi enää yksilö, teissä olisi kansakunta - ruumiillistutettuna. Mutta jos te tuomitsette, tuomitaan teitä - myöskin. Myöhemmin te ilmestytte vuosisatojen eteen, ja te - tunnette tarpeeksi historiaa antaaksenne arvoa ajatuksille ja - teoille, jotka johtavat todelliseen suuruuteen. - - Minä tulen nyt erittäin tärkeään kohtaan, teidän suhteeseenne - naisiin. Salongeissa, joihin menette, pitäkää periaatteena - olla tuhlaamatta voimianne heittäytymällä keimailun joutavaan - harjoittamiseen. Yhdellä noista miehistä, joilla edellisellä - vuosisadalla oli enimmin menestystä, oli tapana seurustella - samoissa iltakutsuissa ainoastaan yhden naisen kanssa ja liittyä - niihin, jotka näyttivät enimmin laiminlyödyiltä. Tuo mies, rakas - lapsi, hallitsi aikakauttansa. Hän oli viisaasti laskenut, - että määrätyn ajan kuluttua kaikki tulisivat häntä jatkuvasti - ylistämään. Enin osa nuorisoa menettää arvokkaimman onnensa - tekijöistä laiminlyömällä välttämättömän ajan noiden suhteiden - rakentamiseen, jotka ovat puolet yhteiskuntaelämää. Kun he omalla - personallaan miellyttävät, on heidän helppo saada itsellensä - kannattajia; mutta tuo kevät on lyhyt, tietäkää käyttää se hyvin. - Pyrkikää sentähden vaikutusvaltaisten naisten tuttavuuteen. - Vaikutusvaltaiset naiset ovat vanhoja naisia, he antavat - teille tietoja liitoista, kaikkien perheiden salaisuuksista ja - oikoteistä, joita myöten voitte päästä nopeammin päämäärään. He - tulevat osoittamaan sydämellisyyttä teitä kohtaan; suojelus on - heidän viimeinen rakkautensa, elleivät he ole umpiuskonnollisia; - he tulevat palvelemaan teitä erinomaisesti, he ylistävät - teitä ja saattavat teidän seuranne halutuksi. Paetkaa nuoria - naisia! Älkää uskoko, että pieninkään personallinen näkökohta - on kysymyksessä tässä, mitä minä teille sanoin! Viidenkymmenen - vuotias nainen tulee tekemään kaikki teidän hyväksenne, - kaksikymmenvuotias ei mitään; jälkimäinen tahtoo koko teidän - elämänne, edellinen ei pyydä teiltä muuta kuin yhden hetken, - yhden huomaavaisuuden. Pilkatkaa nuoria naisia, ottakaa heidät - kokonaan leikin kannalta, he eivät kykene vakavasti ajattelemaan. - Nuoret naiset, ystäväni, ovat itsekkäitä, pikku sieluja, - vailla todellista ystävyyttä; he rakastavat vain itseään, he - uhraisivat teidät yhden ainoan menestyksen saavuttamiseksi. - Muutoin, kaikki he vaativat uhrautumista, ja teidän asemanne - vaatii, että teidän hyväksenne uhraudutaan: kaksi sovittamatonta - pyrkimystä. Ei ainoakaan heistä välitä teidän eduistanne, - kaikki he ajattelevat itseään eikä teitä, kaikki vahingoittavat - teitä enemmän turhamielisyydellään kuin hyödyttävät teitä - kiintymyksellään; he riistävät teiltä huolettomasti teidän - aikanne, saattavat teidät laiminlyömään onnenne ja tuhoavat - teidät mitä herttaisimman näköisinä. Jos te valitatte, todistaa - kaikista typerin heistä teille, että hänen käsineensä on maailman - arvoinen ja ettei mikään ole kunniakkaampaa kuin palvella - häntä. Kaikki he vakuuttavat antavansa teille onnen ja saavat - teidät unohtamaan kauniin tulevaisuutenne; heidän onnensa on - epävakainen, teidän suuruutenne tulee olemaan varma. Te ette - tiedä, millä salakavalalla taidolla he toimivat tyydyttääkseen - haaveitaan, kääntääkseen ohimenevän kiintymyksen rakkaudeksi, - joka alkaa maanpäällä ja jatkuu taivaassa. Sinä päivänä, jolloin - he jättävät teidät, sanovat he teille, että sanat _en rakasta - enää_ antavat heille siihen oikeutuksen, kuten sana _rakastan_ - riitti selittämään heidän rakkautensa ja että rakkautta ei - voida pakottaa. Inhottava oppi! Uskokaa se, todellinen rakkaus - on ikuinen, loputon, alati muuttumaton; se on tasainen ja - puhdas, ilman rajuja osoituksia; valkein hiuksinkin on se - alati nuori sydämeltään. Ei mitään tämän kaltaista ole noissa - maailmannaisissa, he näyttelevät kaikki komediaa: tämä tässä - kiinnittää teidän mieltänne onnettomuuksillaan, hän näyttää - maailman vienoimmalta ja vähimmän vaativalta naiselta; mutta kun - hän on tehnyt itsensä välttämättömäksi, hallitsee hän vähitellen - teitä ja saa teidät taipumaan tahtoonsa; te tahdotte olla - diplomaatti mennä, tulla, tutkia ihmisiä, hyötynäkökohtia, maita, - mitä vielä, te jäätte Pariisiin tai hänen maa-alueellensa, hän - taivuttaa teidät pahanilkisesti tohvelin alle, ja kuta enemmän - te uhraudutte, sitä kiittämättömämpi hän on. Tuo toinen tuolla - koettaa kiehtoa teidät alistumisellaan, hän on teidän paashinne, - hän seuraisi teitä romantillisesti maailman loppuun asti, hän - asettaa itsensä alttiiksi säilyttääkseen teidät ja riippuu - kuin kivi teidän kaulassanne. Te uppoatte jonakin päivänä, - mutta tuo nainen ui pinnalla. Vähimminkin viekkaalla naisella - on ansoja loppumattomiin; kaikkein yksinkertaisin viettää - voittoja sen nojalla, että hän herättää niin vähän epäluuloa; - vähemmän vaarallinen olisi sievistelevä nainen, joka rakastaisi - teitä tietämättä miksi, joka jättäisi teidät ilman aihetta ja - ottaisi teidät jälleen turhamielisyydestä. Mutta kaikki he - vahingoittavat teitä joko nykyisyydessä tai tulevaisuudessa. - Jokainen nuori nainen, joka käy maailmaan, joka elää huveista - ja turhamielisyyden tyydytyksistä, on puoleksi turmeltunut ja - turmelee teidät. Heidän joukossaan ei tule olemaan se puhdas ja - ajatteleva olento, jonka sydämessä te tulette aina hallitsemaan. - Ah! hän on yksinäinen, hän, jota te rakastatte: teidän katseenne - ovat hänen kauneimpia juhliansa, hän elää teidän sanoistanne. - Olkoon tämä nainen sentähden koko teidän maailmanne, sillä te - olette hänelle kaikki: rakastakaa häntä paljon, älkää antako - hänelle suruja eikä kilpailijoita, älkää herättäkö hänessä - luulevaisuutta. Olla rakastettu, rakas ystävä, olla ymmärretty - on suurin onni; minä toivon, että te saisitte sitä tuntea, - mutta älkää asettako alttiiksi sielunne kukkaa, olkaa hyvin - varma sydämestä, johon te sijoitatte tunteenne. Tuo nainen ei - elä koskaan itseänsä varten, hän ei koskaan ajattele itseänsä, - vaani teitä; hän ei väittele teidän kanssanne mistään, hän ei - koskaan kuuntele omia etujaan, ja hän vainuaa vaaran, joka - teitä uhkaa siellä, missä ette mitään sellaista huomaa, siellä, - missä hän unohtaa oman itsensä; jos hän kärsii, kärsii hän - valittamatta, hänessä ei ole mitään personallista keimailua, - mutta hän ikäänkuin kunnioittaa itsessänsä sitä, mitä te hänessä - rakastatte. Vastatkaa tuohon rakkauteen rakkaudella, joka - on jotain vieläkin enemmän. Jos te olette kyllin onnellinen - saavuttaaksenne sen, mikä aina tulee puuttumaan teidän ystävätär - raukaltanne, molemminpuolisen, tasan tunnetun rakkauden, - muistakaa, että niin täydelliseksi kuin tuo rakkaus tulleneekin, - eräässä laaksossa elää teille äiti, jonka sydämen te olette - täyttänyt niin syvällä tunteella, ettette voi koskaan löytää - sen pohjaa. Niin, minä tunnen teitä kohtaan kiintymystä, jonka - laajuutta ette saa koskaan tietää: jotta se tulisi näkyviin - sellaisena kuin se on, pitäisi teidän olla menettänyt tuo - suuri älykkäisyytenne, ja silloinkaan te ette tietäisi, mihin - asti minun kiintymykseni voisi mennä. Herätänkö epäilystä - kehottaessani teitä välttämään nuoria naisia, jotka kaikki - ovat enemmän tai vähemmän teeskentelijöitä, pilkantekijöitä, - turhamaisia, kevytmielisiä, tuhlaajia; kehoittaessani teitä - kiintymään vaikutusvaltaisiin naisiin, noihin kunnioitusta - herättäviin leskirouviin, jotka ovat täynnä järkeä, kuten minun - tätini oli, ja jotka ovat teille niin suureksi hyödyksi; he - puolustavat teitä salaisia syytöksiä vastaan kumoamalla ne, he - sanovat teistä sen, mitä itse ette voisi itsestänne sanoa? Kaiken - lopuksi, enkö minä ole jalomielinen käskiessäni teidän säästämään - jumaloimisenne puhdassydämiselle enkelille? Jos sanat _aateluus - velvoittaa_ sisältävät suuren osan minun ensimäisiä ohjeitani, - sisältyvät mielipiteeni teidän suhteestanne naisiin myöskin - tuohon ritarilauseeseen: _palvele kaikkia, mutta rakasta vain - yhtä_. - - Teidän tietonne ovat laajat, teidän kärsimysten suojelema - sydämenne on pysynyt tahrattomana; kaikki on kaunista, kaikki - on hyvin teissä, _tahtokaa siis!_ Teidän tulevaisuutenne on nyt - näissä kahdessa sanassa, jotka ovat suurten miesten sanat. Eikö - niin, lapseni, te tottelette Henrietteänne, te sallitte hänen - jatkaa niiden ajatuksien lausumista, joita hänellä on teistä ja - teidän suhteestanne maailmaan? Minun sielullani on joku silmä, - joka näkee teidän tulevaisuutenne samoin kuin lapsienikin, - antakaa minun siis käyttää hyväksenne tätä kykyä, salaperäistä - lahjaa, joka on antanut rauhan minun elämälleni ja joka ei - suinkaan heikonnu, vaan säilyttää voimansa yksinäisyydessä ja - hiljaisuudessa. Minä pyydän teiltä palkinnoksi suurta onnea: minä - tahdon nähdä teidän suurentuvan miesten joukossa, ilman että - ainoakaan teidän menestyksistänne tuottaa minulle mielipahaa, - tahdon, että kohottaisitte nopeasti onnenne nimenne tasalle ja - että voisin sanoa itselleni edistäneeni enemmän kuin pelkillä - toiveilla teidän suuruuttanne. Tämä salainen myötävaikutus on - ainoa nautinto, jonka minä voin sallia itselleni. Minä odotan. En - sano teille jäähyväisiä. Me olemme erotettuja, te ette voi viedä - huulillenne kättäni; mutta teidän pitäisi hyvin tietää, mikä sija - teillä on minun sydämessäni. - - Teidän Henriettenne.' - -Kun olin lukenut tämän kirjeen, tunsin käsiäni vastaan sykkivän -äidillisen sydämen hetkellä, jolloin minua vielä jäädytti äitini -ankara vastaanotto. Minä aavistin, minkätähden kreivitär oli -kieltänyt minua lukemasta Touraine'ssa tätä kirjettä, hän pelkäsi -epäilemättä saavansa nähdä minun heittäytyvän hänen jalkoihinsa ja -kyynelteni kostuttavan niitä. - -Minä tein lopultakin tuttavuutta veljeni Charles'in kanssa, joka -tähän asti oli ollut minulle aivan kuin vieras. Mutta hänessä oli -aina pikku seikkoihin asti jotain ylpeätä ja hillittyä, mikä asetti -rajan välillämme liian jyrkäksi voidaksemme toisiamme veljellisesti -rakastaa; kaikki hellät tunteet perustuvat sielujen yhtäläisyyteen, -ja meidän välillämme ei ollut mitään vetovoimaa. Hän opetti minulle -oppineesti tuollaiset pikkuseikat, jotka järki tai sydän arvaa; -joka tilaisuudessa hän näytti halveksivan minua. Jollei rakkauteni -olisi ollut minun tukenani, olisi hän tehnyt minut tyhmäksi ja -hölmöksi, sillä hän uskoi aina, etten tiennyt mitään. Kuitenkin hän -tutustutti minut maailmaan, jossa minun avuttomuuteni piti loistaa. -Ilman lapsuuteni onnettomuuksia minä olisin voinut pitää hänen -turhamielistä holhoustaan veljellisenä ystävyytenä; mutta siveellinen -yksinäisyys saa aikaan samoja vaikutuksia kuin maallinen yksinäisyys: -hiljaisuus sallii silloin kuulla herkimmänkin ääni-ilmiön, ja -tottumus paeta itseensä kehittää tunteellisuuden, jonka hienous -paljastaa pienimmätkin mielenliikutusten vivahteet, mitkä koskettavat -meitä. Ennenkuin minä olin oppinut tuntemaan rouva de Mortsauf'in, -loukkasi kova katse minua, ankaralla äänen painolla lausuttu sana -sai sydämeni levottomasti lyömään; minä kärsin siitä, mutta en -tiennyt mitään hyväilyjen elämästä. Clochegourde'sta palattuani -minä sitävastoin saatoin tehdä vertailuja, jotka täydensivät -minun ennenaikaisia tietojani. Huomio, joka perustuu kestettyihin -kärsimyksiin, on epätäydellinen. Myöskin onnella on valonsa. Minä -antauduin sitä kernaammin esikoisoikeuden ylemmyyden muserrettavaksi, -koska en ollut Charles'in narri. - -Minä kävin yksin herttuatar de Lenoncourt'in luona, jossa minä en -kuullut ollenkaan puhuttavan Henriettestä, jossa ei kukaan, vanhaa -herttuaa lukuunottamatta, joka oli itse yksinkertaisuus, puhunut -minulle hänestä; mutta tavasta, jolla hän otti minut vastaan, minä -aavistin hänen tyttärensä salaiset suositukset. Siihen aikaan, -jolloin minä aloin päästä avuttomasta hämmästyksestä, jonka suuren -maailman näkö synnyttää jokaisessa ensikertalaisessa; jolloin minä -vilahdukselta näin nautintoja ja ymmärsin apukeinot, joita tuo -maailma tarjoo kunnianhimoiselle, ja jolloin minä ilolla aloin -käytännössä toteuttaa Henrietten lauselmia ihmetellen niiden syvää -totuutta, sattuivat huhtikuun 20:nnen päivän tapaukset. Veljeni -seurasi hovia Gent'iin; minä, kreivittären neuvosta, -- olin -hänen kanssansa ryhtynyt kirjevaihtoon, joka oli minun puoleltani -hyvin vilkasta -- seurasin herttua de Lenoncourt'ia Alankomaihin. -Herttuan tavanomainen hyväntahtoisuus muuttui sydämelliseksi -suojelukseksi, kun hän näki minun kiireestä kantapäähän olevan -Bourbon'ien puolella; hän itse esitti minut Hänen Majesteetilleen. -Onnettomuuden kohdatessa hallitsijaa on hänen ympärillään vähän -onnentavoittelijoita; nuoruudella on luonnolliset ihailunsa, hyötyä -tavoittelematon uskollisuutensa, kuningas osasi arvostella ihmisiä; -se joka ei ollut huomattu Tuileries'sa, oli sitä paljon Gent'issä, -ja minulla oli onni miellyttää Ludvig XVIII:ta. Eräästä rouva de -Mortsauf'in isällensä kirjoittamasta kirjeestä, jonka Vendée'n -lähetti oli tuonut virkakirjeiden mukana ja jossa oli sananen -minullekin, minä sain tietää, että Jacques oli sairaana. Herra de -Mortsauf epätoivoissaan niin hyvin poikansa huonosta terveydestä kuin -toisesta maanpakolaisuudesta, jonka hän näki alkavan itselleen, oli -lisännyt muutamia sanoja; ne antoivat minun aavistaa rakastettuni -aseman. Epäilemättä hänen miehensä häiritsi häntä hänen viettäessään -kaiken aikansa Jacques'in vuoteen ääressä, saamatta niin päivän -kuin yön rauhaa. Hän oli etevämpi väittelyissä, mutta kykenemätön -puolustamaan itseään asettaessaan koko sielunsa lapsensa hoitamiseen. -Henriette varmaankin tarvitsi avuliasta ystävää, joka tekisi -elämän hänelle vähemmän raskaaksi; jos ei muulla tavoin, niin edes -pitämällä toimessa herra de Mortsauf'ia. Jo useampia kertoja minä -olin vienyt kreivin muualle, silloin kun hän uhkasi ruveta kiusaamaan -vaimoansa; tämän viattoman viekkauden menestys on tuottanut minulle -muutamia ylitsevuotavaa kiitollisuutta ilmaisevia katseita, joissa -rakkaus näkee lupauksia. Vaikka minä kärsimättömänä pyrin käymään -samoja teitä kuin veljeni, joka äskettäin oli lähetetty Wienin -kongressiin, vaikka minä tahdoin henkeni uhalla toteuttaa Henrietten -määräykset ja vapauttaa itseni veljellisestä alamaisuudesta, minun -kunnianhimoni, pyrkimykseni riippumattomuuteen, etu, joka minulla -oli kuninkaan luona pysymisestä, kaikki kalpeni rouva de Mortsauf'in -surumielisten kasvojen edessä. Minä päätin jättää Gent'in hovin ja -mennä palvelemaan todellista valtijatarta. Jumala palkitsi minut. -Vendée'sta tullut lähetti ei voinut palata Ranskaan. Kuningas -tarvitsi miestä, joka ottaisi viedäkseen sinne hänen määräyksensä. -Herttua de Lenoncourt tiesi, että kuningas ei unhottaisi sitä, joka -ottaisi tämän vaarallisen yrityksen suorittaakseen. Hän oli, minulta -ollenkaan kysymättä, saanut minut hyväksytyksi tähän tehtävään, -ja minä otin sen vastaan hyvin onnellisena saadessani palata -Clochegourde'en ja samalla palvella hyvää asiaa. - -Päästyäni, jo kaksikymmentäyksi vuotiaana, kuninkaan puheille minä -palasin Ranskaan, jossa minulla niin Pariisissa kuin Vendée'essa -oli onni täyttää Hänen Majesteettinsa tahto. Toukokuun lopulla -minusta tiedon saaneiden bonapartistivirastojen vainoamana minä -olin pakotettu pakenemaan puettuna mieheksi, joka näyttää palaavan -takaisin kotimaahansa. Minä kävelin jalkasin alueelta alueelle, -metsästä toiseen, Vendée'n ylängön, Bocage'n ja Poitou'n poikki, -turvallisuuden mukaan muuttaen tietäni. - -Minä saavutin Saumur'in, Saumur'ista minä tulin Chinon'iin ja sieltä, -yhtenä ainoana yönä Nueil'in metsiin, jossa minä eräällä nummella -kohtasin kreivin ratsain. Hän otti minut satulan taakse ja vei minut -kotiinsa ilman että olimme nähneet ketään, joka olisi voinut minut -tuntea. - --- Jacques on parempi, olivat hänen ensimäiset sanansa. - -Minä tunnustin hänelle diplomaattisoturin asemani, jossa -minä olin vainottu kuin villipeto, ja aatelismies verhoutui -kuningasmielisyydellään kilpaillakseen Chesselin kanssa vaarasta -ottaa minut vastaan. Huomatessani Clochegourde'n tuntui minusta kuin -olisivat nuo kahdeksan vastikään mennyttä kuukautta olleet unta. -Esitellessään minut sanoi kreivi vaimolleen: -- Arvaa, kenen minä -sinulle tuon?... Felix'in. - --- Onko se mahdollista! kysyi hän kädet hervottomina ja kasvot -tyrmistyneinä. - -Minä astuin esiin, me pysyimme molemmat kaksi liikkumattomina, hän -kahlehdittuna nojatuoliinsa ja minä hänen ovensa kynnykselle. Me -katsoimme toisiimme tuolla kiihkeällä tuijotuksella, jolla kaksi -rakastajaa katsovat toisiinsa tahtoessaan korvata yhdellä katseella -koko menetetyn ajan. Mutta häveten hämmästystään, joka paljasti hänen -sydämensä, hän nousi ylös; minä lähestyin häntä. - --- Olen paljon rukoillut teidän puolestanne, sanoi hän minulle -ojennettuaan kätensä suudeltavaksi. - -Hän kysyi minulta kuulumisia isästään; sitten hän arvasi väsymykseni -ja meni toimittamaan minulle vuodetta, sillä aikaa kun kreivi -laitatti minulle ruokaa, sillä olin kuolemaisillani nälästä. Minä -sain sen huoneen, joka oli kreivittären huoneen yläpuolella, hänen -tätinsä huoneen. Hän antoi kreivin saattaa minut sinne asetettuaan -jalkansa ensimäiselle portaalle nähtävästi neuvotellen itsensä -kanssa, seuraisiko hän minua. Minä käännyin, hän punastui, toivotti -minulle hyvää yötä ja vetäytyi äkkiä takaisin. Kun minä laskeuduin -aamiaiselle, sain kuulla Waterloo'n mellakoista, Napoleonin paosta, -liittolaisten marssimisesta Pariisiin ja Bourbon'ien todennäköisestä -paluusta. Nämä tapahtumat olivat kaikki kaikessa kreiville, meille -ne eivät merkinneet mitään. Tiedättekö, mikä oli suurin uutinen, -jonka minä sain kuulla, tervehdittyäni lapsia? Sillä minä en puhu -levottomuudestani nähdessäni kreivittären kalpeana ja laihtuneena; -minä arvasin minkä mullistuksen hämmästystä osoittava liike voisi -saada aikaan enkä ilmaissut sentähden muuta kuin iloa kreivittären -nähdessäni. Tuo suuri uutisemme oli: -- "Te saatte jäätä!" Kreivitär -oli usein kuluneena vuonna pahoitellut sitä, ettei hänellä ollut -tarpeeksi raikasta vettä minua varten, joka, muun juoman puuttuessa, -pidin jääkylmästä vedestä. Jumala tiesi millä vastuksien hinnalla -hän oli saanut hankituksi itselleen jääkaapin. Te tiedätte paremmin -kuin kukaan, että rakkaudella on kylliksi yhdessä sanassa, yhdessä -katseessa, yhdessä äänen käänteessä, yhdessä näköjään vähäpätöisessä -huomaavaisuudessa; sen kaunein etuoikeus on tuoda itse itsensä ilmi. -No niin! Hänen sanansa, hänen katseensa, hänen ilonsa paljastivat -minulle hänen tunteidensa laajuuden, kuten minä olin hänelle -niukasti ilmaissut omani käytökselläni lautapelissä. Mutta hänen -hellyytensä viehättävät osoitukset kävivät runsaiksi: seitsemäntenä -päivänä tuloni jälkeen hän ilmestyi jälleen pirteänä; hän säkenöitsi -terveyttä, iloa ja nuoruutta; minä löysin rakkaan liljani -kaunistuneena, täydellisemmin puhjenneena, samoin kuin minä löysin -sydämeni aarteet kasvaneiksi. Eivätkö ne ole vain pikku sieluja, -tai alhaisia sydämiä, joissa poissaolo heikentää tunteita, hävittää -rakastetun piirteet ja vähentää hänen kauneuttansa? Olennoille, -joilla on hehkuva mielikuvitus, joilla ihastus on veressä, joiden -ihoa värittää purppura ja joilla intohimo saa pysyväisiä muotoja, -muodostuuhan poissaolo heille kidutuksiksi, joilla ensimäiset -kristityt saivat vahvistaa uskonsa ja jotka tekivät heille Jumalan -näkyväksi! Asuuhan rakkauden täyttämässä sydämessä lakkaamattomia -toiveita, jotka saavat antamaan enemmän arvoa kaivatuille ruumiin -muodoille saattaessaan ne näkyviin unelmien tulen värittäminä! Saahan -silloin kokea kiihtymyksiä, jotka luovat ihanteellista kauneutta -jumaloiduille kasvonpiirteille, ajatusten niihin syventyessä. -Menneisyys muistosta muistoon kerrattuna suurentuu; tulevaisuus -täyttyy toiveilla. Sydämille, joissa nämä sähköiset vivahteet -kuohuvat, on ensimäinen kohtaus silloin kuin hyväätekevä rajuilma, -joka elähyttää maan ja hedelmöittää sen kohdistaessaan siihen -salaman äkillisiä leimahduksia. Kuinka paljon suloisia iloja minä -tunsinkaan nähdessäni, että meissä nuo ajatukset, nuo tunteet -olivat molemminpuolisia! Millä ihastuneella katseella minä seurasin -Henrietten onnellisuuden lisääntymistä! Nainen, joka elää rakastetun -katseiden alaisena, antaa ehkä suuremman todistuksen tunteestaan -kuin nainen, joka kuolee epäilyksen tappamana tai elinmehun -puutteesta kuihtuu. En tiedä kumpi näistä kahdesta on enemmän -liikuttava. Rouva de Mortsauf'in virkistyminen oli luonnollista, -kuten toukokuun vaikutus ruohotasangoilla, kuten auringon ja veden -vaikutus surkastuneisiin kukkiin. Kuten meidän rakkaudenlaaksollamme, -niin Henriettelläkin oli ollut talvensa, ja hän elpyi jälleen, -kuten laakso keväällä. Ennen päivällistä me laskeuduimme rakkaalle -pengermällemme. Siellä, silitellen lapsi raukkaansa, joka oli -tullut hennommaksi entisestään ja kulki äitinsä sivulla äänettömänä -ikäänkuin vielä sairautta kärsien, hän kertoi minulle sairaan vuoteen -ääressä vietetyt yönsä. -- Noiden kolmen kuukauden aikana hän oli -elänyt kokonaan sisällistä elämää. Hän oli asunut aivan kuin synkässä -palatsissa peljäten astua sisälle ylellisiin huoneisiin, joissa valot -välkkyivät, joissa pidettiin juhlia, juhlia, joihin hän ei saanut -ottaa osaa. Hän oli seisonut ovella toinen silmä kiintyneenä lapseen, -toinen epäselvään olentoon, toisella korvalla kuunnellen tuskia, -toisella erästä ääntä. Hän oli lausunut yksinäisyyden siivittämiä -runoja, joita kukaan runoilija ei ollut milloinkaan sepittänyt; -mutta kaiken tämän hän oli tehnyt luonnollisesti, tietämättä -oliko siihen vaikuttanut pieninkään rakkauden jälki, hekumallisen -ajatuksen värähdys, itämainen runous, suloinen kuin Frangistanin -ruusu. Kun kreivi liittyi meihin, jatkoi hän samaan tapaan naisena, -joka on ylpeä itsestään, joka voi luoda ylvään katseen mieheensä -ja punastumatta painaa suudelman poikansa otsalle. Hän oli paljon -rukoillut, hän oli pitänyt kokonaisia öitä käsiään ristissä -Jacques'in yli tahtoen pelastaa hänet kuolemalta. - --- Minä menin, sanoi hän, aina pyhäkön ovelle asti rukoilemaan -Jumalalta poikani elämää. Hänellä oli ollut näkyjä; hän kertoi -ne minulle. Mutta hetkellä, jolloin hän enkelin-äänellään lausui -nuo ihmeelliset sanat: -- Kun minä nukuin, minun sydämeni valvoi! -keskeytti kreivi hänet sanoen: Se on, että te olette ollut melkein -hullu. - -Kreivitär vaikeni viiltävän tuskan koskettamana, ikäänkuin tämä -olisi ollut ensimäinen loukkaus, ikäänkuin hän olisi unohtanut, että -kolmeentoista vuoteen tuo mies ei ollut laiminlyönyt sinkauttaa -nuolia hänen sydämeensä. Kreivitär oli kuin jalo lintu, jonka karkea -lyijynjyvä on lennosta satuttanut, hän vajosi raskaaseen masennuksen -tilaan. - --- Niinkö, herra, sanoi hän hetken äänettömyyden jälkeen, -eikö ainoakaan minun sanoistani ole milloinkaan löytävä armoa -teidän älynne tuomioistuimen edessä? Eikö teissä koskaan ole -suvaitsevaisuutta minun heikkouttani kohtaan, ei minun naisellisten -ajatuksieni ymmärtämystä? - -Hän pysähtyi. Tuo enkeli katui jo valituksiaan ja mittasi yhdellä -silmäyksellä niin hyvin menneisyytensä kuin tulevaisuutensa: -voisiko hän olla ymmärretty, olihan hän juuri saanut vastaanottaa -myrkyllisen hyökkäyksen. Hänen siniset suonensa takoivat voimakkaasti -ohimoissa, hänellä ei ollut kyyneliä, mutta hänen silmiensä kirkkaus -himmeni. Sitten hän loi katseensa maahan, jottei hän näkisi minun -silmissäni suurentunutta tuskaansa, aavistettuja tunteitansa, -sieluansa minun sieluni hyväilemänä ja ennenkaikkea koko tuota nuoren -rakkauden värittämää myötätuntoisuutta, rakkauden, joka oli valmis -kuten uskollinen koira siekailematta repimään sen, joka loukkaisi -sen valtijatarta. Noina hirveinä hetkinä oli näkemisen arvoista -se ylemmyys, jolla kreivi esiintyi; hän luuli saaneensa voiton -vaimostaan ja vuodatti silloin hänen ylitsensä sanojen raesateen, -jossa sama ajatus kertautui ja joka muistutti alati saman äänen -synnyttäviä kirveen iskuja. - --- Hän on siis yhä kaltaisensa, sanoin minä kreivittärelle, -kun kreivi jätti meidät häntä hakemaan tulleen tallimestarin -kiireellisestä kutsusta. - --- Aina, vastasi Jacques minulle. - --- Aina erinomainen, poikani, sanoi kreivitär Jacques'ille koettaen -siten ylläpitää herra de Mortsauf'in arvoa hänen lastensa silmissä. -Sinä näet nykyhetken, sinä et tunne menneisyyttä, sinä et voi -arvostella isääsi tekemättä hänelle jotain vääryyttä, mutta jos -sinulla on onnettomuus nähdä virheitä isässäsi, vaatii perheen kunnia -sinua hautaamaan sellaiset salaisuudet syvimpään vaitioloon. - --- Kuinka menestyvät muutostyöt Cassine'ssa ja Rhetorière'ssä? -kysyin minä kreivittäreltä saadakseni hänet pois näistä katkerista -ajatuksista. - --- Yli toiveitteni, sanoi hän minulle. Kun rakennukset olivat -valmistuneet, saimme me kaksi kunnollista arentimiestä, joista -toinen maksoi veroissa neljätuhatta viisisataa frangia, toinen -viisituhatta; ja vuokrasopimus on tehty viideksi vuodeksi. Me -olemme jo istuttaneet kolme tuhatta puuta uusille arentimaille. -Manetten isä ihastui saadessaan Rabelay'n, ja Martineau'lla on -Baude viljeltävänään. Meidän neljän arentimiehemme omaisuus on -niityissä ja metsissä, ja niihin he eivät ollenkaan käytä, kuten -jotkut vähemmän omantunnontarkat vuokraajat tekevät, lantaa, joka on -määrätty meidän viljelyksiämme varten. _Meidän_ ponnistuksiamme on -siten seurannut mitä kaunein menestys. Clochegourde, ottamatta lukuun -säästettyjä maita, joita me nimitämme pääkartanon vuokratiluksiksi, -sekä metsiä ja viinitarhoja, tuottaa yhdeksäntoistatuhatta frangia, -ja viljelykset ovat antaneet hyviä vuosituloja. Minä taistelen -saadakseni vuokraamattomat maa-alueemme annettaviksi Martineau'lle, -maittemme silmälläpitäjälle, joka nyt voi asettaa poikansa sijalleen. -Hän tarjoaa kolme tuhatta frangia, jos herra de Mortsauf rakentaa -hänelle arentitalon Commanderie'hin. Me voisimme silloin saada -vapaaksi Clochegourde'n lähistön, jatkaa suunniteltua puistokujaamme -aina Chinon'in tielle asti, eikä meidän tarvitsisi huolehtia muusta -kuin metsistämme ja viinitarhoistamme. Jos kuningas palaa takaisin, -saamme _me_ jälleen vuosirahamme; _me_ annamme suostumuksemme siihen -vastustettuamme muutamia päiviä _meidän_ vaimomme tervettä järkeä. -Jacques'in omaisuus on silloin hävittämätön. Nämä viimeiset tulokset -saavutettuani minä antaisin herra de Mortsauf'in tehdä säästöjä -Madeleineä varten, jolle kuningas muutoin vanhan tavan mukaan on -antava myötäjäiset. Omatuntoni on rauhallinen; minun tehtäväni tulee -loppuun suoritetuksi. Ja te? sanoi hän minulle. - -Minä selitin hänelle lähettilästehtäväni ja annoin hänen nähdä kuinka -hyödyllisiä ja viisaita hänen neuvonsa olivat olleet. Oliko hänellä -näkijän lahja, kun hän siten saattoi ennustaa tapahtumat? - --- Enkö minä teille kirjoittanut sitä? sanoi hän. Vain teitä varten -minä voin käyttää ihmeellistä kykyä, josta minä en ole puhunut -muille kuin herra de la Berge'lle, rippi-isälleni, ja hän selittää -sen jumalallisen välityksen avulla tapahtuvaksi. Usein syvien -mietiskelyjen jälkeen, joita pelko lasteni tilasta minulle aiheuttaa, -minun silmäni sulkeutuvat tämän maan asioille ja katsovat toiseen -maailmaan; kun minä siellä näin Jacques'in ja Madeleinen loistavina, -olivat he määrätyn ajan terveinä, jos minä näin heidät usvan -ympäröiminä, tulivat he pian sairaiksi. Teitä minä en ainoastaan näe -alati säteilevänä, vaan minä kuulen myöskin suloisen äänen, joka -minulle sanoitta, sisällisen välityksen avulla, ilmaisee, mitä teidän -pitää tehdä, Mikä laki estää minua käyttämästä tätä ihmeellistä -lahjaa muiden kuin lasteni ja teidän hyväksi? sanoi hän vajoten -unelmiin. Tahtooko Jumala olla heidän isänsä? kysyi hän itseltään -hetken vaiettuaan. - --- Sallikaa minun uskoa, sanoin minä hänelle, etten tottele muita -kuin teitä! - -Hän hymyili minulle tuota täydellisesti viehättävää hymyilyään, joka -saattoi minun sydämeni niin suureen hurmioon, etten olisi silloin -tuntenut kuoleman iskuakaan. - --- Niin pian kun kuningas jälleen on Pariisissa, menkää sinne, -jättäkää Clochegourde, jatkoi hän. Yhtä paljon kuin on alentavaa -etsiä virkoja ja suosiota, yhtä paljon on naurettavaa laiminlyödä -niiden vastaanottaminen. Tulee tapahtumaan suuria muutoksia. -Kykenevät ja varmat miehet ovat välttämättömiä kuninkaalle, olkaa -siis hänen saatavissansa. Te joudutte nuorena virkatoimiin, ja te -suoriudutte niistä hyvin; sillä valtiomiehillä kuten näyttelijöillä -on ammattiasioita, joiden perille nerokkuudella ei päästä, ne täytyy -oppia. Isäni sai tämän lauseen herttua de Choiseul'iltä. Muistakaa -minua, sanoi hän hetken vaiettuaan, antakaa minun tuntea suuruuden -iloja sielussa, joka kuuluu kokonaan minulle. Olettehan te minun -poikani? - --- Teidän poikanne? toistin minä nyrpeän näköisenä. - --- Minun poikani, ei muuta, sanoi hän tehden minusta pilkkaa; eikö -teillä silloin ole hyvin kaunis paikka minun sydämessäni. - -Päivälliskello soi, hän tarttui minun käsivarteeni ja nojautui siihen -mielihyvällä. - --- Te olette kasvanut, sanoi hän minulle portaita noustessamme. Kun -olimme pengermällä, liikutti hän levottomasti käsivarttani ikäänkuin -minun katseeni olisivat koskettaneet häntä liian kiihkeästi; vaikka -hänen silmänsä olivat alasluodut, hän tiesi hyvin, että katsoin -vain häneen. Hän sanoi minulle sitten tuolla teeskennellyllä, niin -suloisella, niin viehättävällä kärsimättömyydellä: -- Katselkaamme -toki hiukan rakasta laaksoamme! Hän kääntyi, levitti valkeasilkkisen -päivänvarjonsa ylitsemme ja asetti Jacques'in sen suojaan. Päänliike, -jolla hän osoitti minulle Indre'ä, ruuhta ja niittyjä, todisti, että -hän minun vierailustani ja kävelyretkistämme alkaen ymmärsi noita -sinertäviä taivaanrantoja ja niiden utuisia kaarrelmia. Luonto oli -viitta, johon hän verhosi ajatuksensa. Hän tiesi nyt, mitä satakieli -huokaa yön aikana ja mitä soiden laulaja yhä toistaa veisatessaan -valitussäveltään. - -Kello kahdeksan illalla minä sain olla läsnä kohtauksessa, joka minua -syvästi liikutti ja jota minä en koskaan ennen ollut voinut nähdä, -sillä minä olin siihen aikaan aina pelaamassa herra de Mortsauf'in -kanssa. Tuo kohtaus tapahtui ruokasalissa ennen lasten levolle -asettamista. Kello soi kaksi kertaa, kaikki talon väki saapui. - -Te olette meidän vieraanamme, alistukaa luostarin sääntöihin, sanoi -kreivitär vetäen minua kädestä tuolla viattomalla leikillisyydellä, -joka on ominaista todella uskonnollisille naisille. - -Kreivi seurasi meitä. Isäntäväki, lapset, palvelijat, kaikki -polvistuivat paljain päin totutuille paikoilleen. Madeleinen vuoro -oli lukea rukoukset: rakas pikku olento lausui ne lapsenäänellään, -jonka teeskentelemättömät käänteet erottuivat kirkkaina ympäristön -sopusointuisessa äänettömyydessä ja antoivat lauseille viattomuuden -pyhän valkeuden, enkelisulon. Se oli liikuttavin rukous, minkä minä -olen kuullut. Luonto vastasi lapsen sanoihin tuhansin iltaväreilyin, -joka oli kuin vienoa urkujen säestystä. Madeleine oli kreivittären -oikealla, Jacques vasemmalla puolella. Nuo kaksi kiharapäätä, joiden -keskeltä kohosi äidin palmikoitu tukka ja joiden ylitse näkyi -herra de Mortsauf'in valkeahiuksinen, kellastunut pää, muodostivat -taulun, jonka värit jollakin tavalla toistivat mieleen rukouksen -herättämiä ajatuksia. Ja lopuksi ylevänä yhdyssiteenä verhosi tuota -kokoontunutta joukkoa laskevan auringon riutuva loiste, jonka rusotus -väritti salin, niin että runolliset tai taikauskoiset sielut olisivat -luulleet taivaan tulien olevan läsnä rukouksessa, jota nuo uskolliset -Jumalan palvelijat tuolla pitivät polvistuneina, ilman arvoeroa, -kirkon vaatimassa tasa-arvoisuudessa. Minun ajatukseni siirtyivät -patriarkkaalisen elämän aikoihin ja suurensivat vielä tuota -kohtausta, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan jo oli niin suuri. -Lapset sanoivat hyvää yötä isälle, väki hyvästeli meitä, kreivitär -meni pois ojentaen käden kummallekin lapselle, ja minä astuin saliin -kreivin kanssa. - --- Me annamme teille autuuden tuolla ja helvetin tässä, sanoi kreivi -osoittaen lautapeliä. - -Kreivitär liittyi meihin puolen tunnin perästä ja siirsi käsityönsä -pöytämme ääreen. - --- Tämä tulee teille, sanoi hän, käännellen kanavakangasta; mutta -työ on jo viivästynyt kolme kuukautta. Tämän neilikan ja tuon ruusun -välillä on lapsi parkani sairastanut. - --- Peliin käsiksi, sanoi herra de Mortsauf, älkäämme puhuko tuosta. -Kuusi -- viisi, herra kuninkaan lähetti. - -Kun minä menin levolle, jännitin minä tarkkaavaisuuttani kuullakseni -kreivittären kävelevän kamarissaan. Jos hän pysyi alallaan ja -hiljaisena, ahdistivat minua hurjat ajatukset, jotka herättivät -sietämättömiä haluja. -- Minkätähden hän ei olisi minun omani? -sanoin minä itselleni. Onkohan hänkin, kuten minä, aistillisen -pyörremyrskyn vallassa? Kello yksi minä laskeuduin alakertaan, -minä kävelin äänettömästi, tulin hänen ovensa eteen ja laskeuduin -siihen pitkäkseni; korva oven rakoon painettuna minä kuuntelin -hänen tasaista ja suloista lapsen hengitystänsä. Kun minun tuli -kylmä, nousin minä jälleen yläkertaan, asetuin vuoteelle ja nukuin -rauhallisesti aamuun asti. En tiedä, minkä luonnonlain vaikutus -ilmenee siinä nautinnossa, jota tunnen käydessäni eteenpäin aina -syvyyksien reunalle asti, tunnustellessani pahan kurimusta, -tutkiessani sen pohjaa, tuntiessani sen kylmyyden ja vetäytyessäni -takaisin järkytettynä. Tuo yön hetki hänen ovensa kynnyksellä, johon -minä vuodatin raivon kyyneleitä hänen koskaan saamatta tietää, että -hän seuraavana aamuna oli kulkenut minun kyynelteni ja suudelmieni -ylitse siveydessään, joka oli vuoroin rikottu, vuoroin kunnioitettu, -kirottu ja jumaloitu; tuo useimmista typerältä näyttävä hetki antoi -minulle aavistuksen siitä innostuksesta, joka ajaa sotamiehiä -eteenpäin: jotkut heistä ovat kertoneet minulle asettaneensa elämänsä -sillä tavoin vaaraan, että he heittäytyivät patteria vastaan -saadakseen tietää, pääsisivätkö he karteesitulesta ja olisiko -heillä onnea karauttaessaan siten mahdollisuuksien kuilun ylitse, -kuten Jean Bart [ranskal. merisankari kuoli v. 1702. Suom. muist.] -tupakoidessaan ruutitynnörin päällä. Seuraavana päivänä minä menin -poimimaan kukkia ja tein kaksi kukkavihkoa; kreivi ihaili niitä, hän, -jota ei muuten mikään tämäntapainen liikuttanut. - -Minä vietin muutamia päiviä Clochegourde'ssa tehden ainoastaan -lyhyviä vierailuja Frapesle'en, jossa minä olin kuitenkin kolme -kertaa päivällisillä. Ranskalainen armeija valtasi Tours'in. Vaikka -minä ilmeisesti rouva de Mortsauf'ille merkitsin elämää ja terveyttä, -pyysi hän minua hartaasti lähtemään Chateauraux'hon ja palaamaan -kaikessa kiireessä Issoudun'in ja Orleans'in kautta Pariisiin. Minä -tahdoin kieltäytyä, mutta hän käski minua lausuen, että perheen -suojelushenki oli puhunut; minä tottelin. Meidän jäähyväisemme olivat -tällä kertaa kyynelillä kostutetut. Hän pelkäsi tuota viettelevää -maailmaa, jonne minä olin menossa. Olinhan minä nyt täydellä todella -joutumassa noiden etujen, intohimojen ja nautintojen pyörteisiin, -jotka tekevät Pariisista meren, yhtä vaarallisen siveälle rakkaudelle -kuin puhtaalle omalletunnolle. Minä lupasin kirjoittaa hänelle joka -ilta päivän tapahtumista ja ajatuksistani pienimpiä yksityisseikkoja -myöten. Tämä lupaus sai hänet nojaamaan raukeata päätänsä olkaani -vasten, ja hän sanoi minulle: -- Älkää unohtako mitään, kaikki tulee -kiinnittämään minun mieltäni. - -Hän antoi minulle vietäväksi kirjeitä herttualle ja herttuattarelle, -joiden luo minä menin toisena päivänä tuloni jälkeen. - --- Teillä on onnea, sanoi minulle herttua; syökää päivällistä täällä, -tulkaa kanssani tänä iltana linnaan, teidän menestyksenne on valmis. -Kuningas on puhunut teistä tänä aamuna lausuen: "Hän on nuori, -kykenevä ja uskollinen!" Ja kuningas pahoitteli kun hän ei tiennyt, -olitteko kuollut vai elossa ja minne tapaukset olivat viskanneet -teidät, senjälkeen kun olitte niin hyvin täyttänyt teille annetun -tehtävän. - -Illalla minä olin valtioneuvoston esittelijäsihteerinä, ja minulla -oli Ludvig XVIII:nnen luona salainen virka, joka pysyi yhtä kauan -kuin hänen hallituskautensakin, luottamustoimi, joka oli vailla -loisteliaita suosionosoituksia, mutta turvattu mahdollisesta -epäsuosiosta, paikka, joka asetti minut keskelle hallitusta ja oli -minun menestyksieni lähteenä. Rouva de Mortsauf oli nähnyt oikein, -häntä oli minun siis kiittäminen kaikesta: vallasta, rikkaudesta, -onnesta ja tiedoista; hän oli minun oppaanani ja rohkaisi minua, -hän puhdisti minun sydämeni ja antoi minun tahdonvoimilleni tuon -yhtenäisyyden, jota ilman nuoruuden voimat kuluvat hyödyttömästi. -Myöhemmin minä sain virkatoverin. Kummankin meistä piti olla -palveluksessa kuuden kuukauden aika. Me saatoimme tarvittaessa -olla toistemme sijaisina; meillä oli huone linnassa, ajoneuvot -ja runsaita palkkioita matkakustannusten korvaukseksi, milloin -olimme pakotettuja matkustamaan. Kummallinen asema! Me olimme -tuon hallitsijan salaisia oppilaita, jonka politiikalle hänen -vihamiehensäkin ovat sittemmin antaneet loistavan tunnustuksen, me -kuulimme hänen arvostelujaan kaikesta, sisäisistä ja ulkoisista -asioista, meillä ei ollut mitään näkyvää vaikutusvaltaa ja kuitenkin -meiltä tultiin kysymään neuvoa, kuten Molière kysyi Laforet'lta, -me näimme kokeneen iän harkinnan nojautuvan meidän nuorekkaaseen -luottamukseemme. Meidän tulevaisuutemme oli muutoin tehty turvatuksi -tavalla, joka oli omiansa tyydyttämään kunnianhimoa. Paitsi minun -esittelijäsihteerinpalkkaani, joka oli määrätty valtioneuvoston -menosäännössä, antoi kuningas minulle tuhat frangia kuussa omasta -rahastostaan ja muisti minua usein lahjoilla. Vaikka kuningas tiesi, -että kahdenkolmatta vuotias nuori mies ei jaksaisi kestää pitkiä -aikoja työtä, jolla hän minua rasitti, ei minun virkaveljeäni, -joka nykyään on Ranskan pääri, valittu ennenkuin heinäkuun lopulla -v. 1817. Tämä valinta oli niin vaikea, tehtävämme vaativat niin -paljon erikoisominaisuuksia, että kuningas epäröi kauan aikaa. -Hän kunnioitti minua kysymällä minulta, kuka niiden nuorten -miesten joukossa, joita valinta koski, paraiten sopisi yhteen, -minun kanssani. Heidän joukossaan oli yksi tovereistani Lepitre'n -koulukodin ajoilta, ja minä en häntä ollenkaan maininnut. Majesteetti -kysyi minulta syytä siihen. - --- Kuningas, sanoin minä hänelle, on valinnut miehiä, jotka ovat -kaikki yhtä uskollisia, mutta kyvyltään erilaisia, minä olen -nimittänyt sen jonka minä luulen taitavimmaksi, varmana siitä, että -olen aina tuleva hänen kanssansa hyvin toimeen. - -Minun arvosteluni oli sama kuin kuninkaan. Hän oli minulle alati -kiitollinen uhrauksesta, jonka olin tehnyt. Tässä tilaisuudessa -hän sanoi minulle: Te tulette olemaan ensimäinen. Hän ilmaisi -minun arvosteluni virka veljelleni, joka palkinnoksi tästä -palveluksesta soi minulle ystävyytensä. Huomaavaisuus, jota -herttua de Lenoncourt minulle osoitti, määräsi muiden ihmisten -suhteen minuun. Nämä sanat: "Kuningas tuntee suurta mielenkiintoa -tätä nuorta miestä kohtaan, hänellä on tulevaisuutta, kuningas on -mieltynyt häneen." olisivat jo sinänsä korvanneet lahjakkuuden, -mutta sille ystävälliselle kohtelulle, joka nuorten henkilöiden -osaksi tulee, antoivat ne jotakin sellaista, millä kunnioitetaan -valtaa. Niin herttua de Lenoncourt'in kuin sisareni luona, joka -meni näihin aikoihin naimisiin serkkunsa markiisi de Listomère'n -kanssa (hän oli tuon vanhan sukulaisen poika, jonka luona minä kävin -Saint-Louis-saarella), minä tein vähitellen tuttavuutta faubourg -Saint-Germain'in vaikutusvaltaisimpien henkilöiden kanssa. - -Henriette hankki minulle pian pääsyn seurapiiriin, jonka nimenä -oli Petit-Château. Tämä tapahtui prinssessa de Blamont-Chauvry'n -avulla, jonka pikkuserkku hän oli. Kreivitär kirjoitti hänelle -niin innokkaasti minusta, että prinsessa kutsui minut heti kohta -vierailulle luokseen. Minä seurustelin paljon hänen kanssansa, minä -osasin miellyttää häntä, ja hänestä tuli ei minun suojelijattareni, -vaan ystävä, jonka tunteissa oli jotain äidillistä. Vanha prinsessa -otti sydämenasiakseen tutustuttaa minut tyttäreensä rouva -d'Espard'iin, herttuatar de Langais'hen, vikomtesse [vicomte, fem. -vicomtesse, kreivin ja paroonin välinen aatelisarvo. Suom. muist.] -de Beauséant'iin ja herttuatar de Maufrigneuse'een, kaikki naisia, -jotka vuorotellen pitivät muodin valtikkaa ja jotka olivat sitä -suosiollisempia minulle, kun minulla ei ollut mitään vaatimuksia -heihin nähden ja olin valmis aina miellyttämään heitä. Veljeni -Charles, joka ei enää ajatellut minua laiminlyödä, nojautui -tästä lähtien minuun; mutta nopea menestykseni synnytti hänessä -salaisen kateuden, joka myöhemmin tuotti minulle paljon suruja. -Hämmästyneinä tästä odottamattomasta onnesta isäni ja äitini -tunsivat turhamielisyytensä imarrelluksi ja hyväksyivät minut -lopulta pojakseen; mutta kun heidän tunteensa oli jossain määrin -keinotekoista, etten sanoisi teeskenneltyä, ei tämä kääntymys paljon -vaikuttanut katkeroituneeseen sydämeeni. Yleensähän itsekkyyden -täyttämät tunteenliikutukset herättävät vähän myötätuntoa; sydän -kammoo laskelmia ja kaikenkaltaisia hyötynäkökohtia. - -Minä kirjoitin uskollisesti rakkaalle Henriettelleni, joka vastasi -minulle yhdellä tai parilla kirjeellä kuussa. Hänen henkensä -valisti siten minua, hänen ajatuksensa kulkivat etäisyyksien halki -ja puhdistivat minun ilmakehäni. Ei ainoakaan nainen voinut minua -vallata. Kuningas tiesi minun pidättymiseni; hän kuului tässä -suhteessa Ludvig XV:nnen kouluun ja hymyillen nimitti minua neiti -de Vandenesse'ksi, mutta elämäntapani järkevyys miellytti häntä -suuresti. Minulla oli se vakaumus, että kärsivällisyys, johon minä -olin tottunut lapsuuteni aikana ja etenkin Clochegourde'ssa, auttoi -minua paljon saamaan suosionosoituksia kuninkaan puolelta, joka oli -alati erinomaisen ystävällinen minulle. Hän oli epäilemättä saanut -päähänpiston lukea minun kirjeitäni, sillä minun neitseellinen -elämäni ei häntä kauvoja pettänyt. Eräänä päivänä kun herttualla oli -palvelus hovissa, minä kirjoitin kuninkaan sanelun mukaan. Nähdessään -herttua de Lenoncourt'in astuvan sisään kuningas silmäili meitä -veitikkamaisella katseella. - --- No, tuo pahuksen Mortsauf tahtoo siis alati elää? sanoi hän -herttualle kauniilla hopeanhelähteisellä äänellään, johon hän osasi -mielensä mukaan saada pistosanan purevuutta. - --- Alati, vastasi herttua. - --- Kreivitär de Mortsauf on enkeli, jonka minä mielelläni tahtoisin -nähdä täällä, jatkoi kuningas; mutta jos minä en voi mitään, on minun -kanslerini, sanoi hän kääntyen minua kohden, onnellisempi. Teillä on -kuusi kuukautta vapaasti käytettävänänne, minä olen päättänyt antaa -teille virkaveljeksi sen nuoren miehen, josta me puhuimme eilen. -Pitäkää hauskaa Clochegourde'ssa, herra Cato! Ja kuningas poistui -hymyillen huoneesta. - -Minä lensin kuin pääskynen Touraine'a kohden. Ensi kerran minä -menin näyttäytymään rakastetulleni en ainoastaan hiukan vähemmän -kokemattomana, vaan myöskin lisäksi näöltäni hienona nuorena miehenä, -jonka tavat olivat kohteliaimpien salonkien hiomat, jonka kasvatuksen -kaikkein miellyttävimmät naiset olivat täydentäneet, joka vihdoinkin -oli saanut kärsimyksensä palkituksi ja joka oli käyttänyt hyväkseen -enkelin kokemusta, kauneimman enkelin, minkä taivas on lähettänyt -lapsen suojelijaksi. Te tiedätte, kuinka minä olin vaatteiden -puolesta varustettu noiden kolmen kuukauden aikana, jotka minä -ensi kertaa vietin Frapesle'ssa. Kun minä palasin Clochegourde'en -Vendée'n lähettiläsmatkani aikana, olin minä puettu metsästäjän -tavoin. Minulla oli liivi, jossa oli vaaleanpunaiset napit, juovaiset -polvihousut, nahkasäärystimet ja kengät. Matka, metsän tiheiköt -olivat saattaneet vaatteeni niin huonoon kuntoon, että kreivin -piti lainata minulle liinavaatteita. Kahden vuoden olo Pariisissa, -seurustelu kuninkaan kanssa, varallisuus, täydentynyt kasvuni, -nuorekkaat piirteeni, joilla lepäsi selittämätön, tyynestä sielusta -johtuva loiste, sielusta, joka oli magneettimaisella vetovoimalla -yhdistetty Clochegourde'sta ylitseni säteilevään puhtaaseen sieluun, -kaikki oli saanut minussa aikaan muutoksen. Minussa oli varmuutta -ilman ylvästelyä, minä tunsin sisäistä tyydytystä ollessani -nuoruudestani huolimatta hallituksen huipuilla; minulla oli se -tietoisuus, että minä olin salainen tuki ihanimmalle naiselle, joka -koskaan on maanpäällä elänyt, hänen salainen toiveensa. Mahdollisesti -minussa oli hiukan turhamielisyyden tunnetta, kun postimiesten -ruoskat läjähtelivät uudella puistotiellä, joka erosi Chinon'in -tiestä Clochegourde'en, ja kun ristikkoportti, jonka olemassaolosta -minä en tiennyt, aukeni keskellä vastarakennettua ympärysaitaa. Minä -en ollut kirjoittanut tulostani kreivittärelle, kun tahdoin valmistaa -hänelle yllätyksen, ja siinä minä tein kaksinkertaisesti väärin: -ensiksi, hänet valtasi liikutus, jonka aiheuttaa kauan ikävöity, -mutta mahdottomana pidetty ilo, toiseksi hän osoitti minulle, että -kaikki edeltäpäin lasketut yllätykset olivat sopimattomia. - -Kun Henriette näki nuoren miehen siinä, missä hän oli nähnyt vain -lapsen, loi hän katseensa maahan traagillisen hitaalla liikkeellä, -minä sain tarttua hänen käteensä ja suudella sitä, hänen osoittamatta -tuota sisällistä iloa, jonka hänen tunteidensa värinä minulle muutoin -aina ilmaisi. Kun hän kohotti kasvonsa katsoakseen minuun vielä -kerran, huomasin minä hänen olevan kalpean. - --- Se on oikein, te ette siis unohda vanhoja ystäviänne? sanoi -minulle herra de Mortsauf, joka ei ollut muuttunut eikä vanhentunut. - -Molemmat lapset hyppäsivät minun kaulaani. Portilla näin minä -Jacques'in opettajan apotti Dominiksen vakavat piirteet. - --- Niin, sanoin minä kreiville, minulla on tästälähin joka vuosi -kuusi kuukautta vapautta, ja se aika kuuluu kokonaan teille. Mutta -mikä teidän on? sanoin minä kreivittärelle ojentaen käsivarteni -kietoakseni sen hänen vyötäisillensä ja tukeakseni häntä kaikkien -hänen omaistensa läsnäollessa. - --- Oh! päästäkää minut, sanoi hän minulle äkkiä peräytyen, se ei ole -mitään. - -Minä luin hänen sielustaan ja vastasin hänen salaiseen ajatukseensa -sanomalla hänelle: -- Ettekö te tunne enää uskollista orjaanne? - -Hän tarttui minun käsivarteeni, jätti kreivin, lapsensa, apotin, -paikalle kokoontuneet palvelijat ja vei minut etäälle kaikista, -kääntyen nurmikentälle, mutta jääden heidän näkyviinsä; sitten kun -hän luuli, ettei kukaan voinut kuulla hänen ääntänsä, hän sanoi: -- -Felix, ystäväni, antakaa anteeksi pelko ihmiselle, jolla ei ole muuta -kuin yksi ainoa lanka tienviittana maanalaisessa labyrintissa ja -joka vapisee nähdessään sen katkeavan. Toistakaa minulle, että minä -nyt enemmän kuin koskaan olen teidän Henriettenne, että te ette jätä -minua ollenkaan, ettei mikään ole teille minua arvokkaampi, että te -pysytte aina uskollisena ystävänä. Minä olen vilahdukselta nähnyt -tulevaisuuteen, ja te ette ollut kuten aina ennen kasvot loistavina -ja silmät minuun kiintyneinä; te käänsitte minulle selkänne. - --- Henriette, jumalattareni, jota minä palvelen enemmän kuin Jumalaa, -elämäni kukka, kuinka te, joka olette minun omatuntoni, ette enää -tiedä, että minä olen niin juurtunut teidän sydämeenne, että minun -sieluni on täällä silloinkun minun ruumiini on Pariisissa? Pitääkö -minun sanoa teille, että minä olen tullut seitsemässätoista tunnissa, -että jokaiseen pyörän vierähdykseen sisältyi kokonainen maailma -ajatuksia ja toiveita, jotka ovat puhjenneet kuin myrsky niinpian -kuin teidät näin... - --- Sanokaa, sanokaa! Minä olen varma itsestäni, minä voin kuunnella -teitä ilman rikosta. Jumala ei tahdo minun kuolemaani: hän lähettää -teidät minulle, kuten hän puhaltaa hengen luomiinsa, kuten hän -vuodattaa pilvien sateen kuivalle maalle; sanokaa, sanokaa! -rakastatteko minua pyhällä rakkaudella? - --- Pyhällä rakkaudella. - --- Ikuisesti? - --- Ikuisesti. - --- Kuten Neitsyt Mariaa, jonka täytyy pysyä verhottuna ja kantaa -valkeata kruunua? - --- Kuten ihmiseksi tullutta Neitsyttä. - --- Kuten sisarta? - --- Kuten liiaksi rakastettua sisarta. - --- Kuten äitiä? - --- Kuten salaisesti himottua äitiä. - --- Ritarillisesti, ilman toivoa? - --- Ritarillisesti, toivossa. - --- Sanalla sanoen sillä tavalla kuin te vielä olisitte kahdenkymmenen -vuoden ikäinen ja pitäisitte huonoa sinistä tanssipukuanne? - --- Paremmin vielä. Minä rakastan teitä siten ja minä rakastan teitä -lisäksi vielä kuten... Hän katsoi minuun kiihkeän jännittyneenä... -kuten teitä rakasti teidän tätinne. - --- Minä olen onnellinen: te olette hälventänyt minun pelkoni, sanoi -hän kääntyen takaisin perhettä kohden, joka oli hämmästyksissään -meidän salaisesta keskustelustamme; mutta olkaa todellinen lapsi -täällä, sillä te olette vielä lapsi. Jos teidän politiikkaanne kuuluu -olla mies kuninkaan seurassa, niin, tietäkää, herra, että täällä -teidän tulee pysyä lapsena. Lapsena te tulette olemaan rakastettu. -Minä vastustan aina miehen voimaa, mutta mitä voisin minä kieltää -lapselta! En mitään: hän ei voi tahtoa mitään, mitä minä en hänelle -myöntäisi. -- Salaisuudet ovat sanotut, sanoi hän luoden kreiviin -ilkamoivan katseen, jossa tuli näkyviin hänen tyttömäisyytensä -ja hänen alkuperäinen luonteensa. Minä jätän teidät, minä menen -pukeutumaan. - -En ollut koskaan sitten kolmen vuoden kuullut hänen ääntänsä niin -täysin onnellisena. Minä tunsin ensimäistä kertaa nuo pääskysen -iloiset viserrykset, nuo lapsen elkeet, joista minä olen teille -puhunut. Minä toin Jacques'ille metsästyspuvun ja Madeleinelle -ompelurasian, samanlaisen kuin hänen äidilläänkin oli; vihdoinkin -minä korvasin tuon turhantarkkuuden, johon äitini säästäväisyys oli -minut varemmin pakottanut. Ilo, jota nuo pienet lapset osoittivat -näytellessään toinen toisilleen lahjojaan, näytti vaikuttavan -epäsuotuisasti kreiviin. Hän oli aina surullinen, milloin ei hänestä -välitetty. Minä tein ymmärtämyksen merkin Madeleinelle ja seurasin -kreiviä, joka tahtoi puhella minulle omasta itsestään. Hän vei minua -puutarhapengermää kohden, mutta me pysähdyimme portailla jokaisesta -tärkeästä sanasta, minkä hän minulle lausui. - --- Felix parkani, sanoi hän minulle, te näette heidät kaikki -onnellisina ja hyvinvoivina: minä yksin olen varjona taulussa, minä -olen ottanut kannettavakseni heidän onnettomuutensa, ja minä kiitän -Jumalaa siitä, että ne on minulle annettu. Ennen minä en tiennyt, -mikä minulla oli, mutta nyt minä sen tiedän: minun vatsani on -epäkunnossa, minä en sulata enää mitään. - --- Mikä sattuma on tehnyt teidät viisaaksi kuin lääketieteen -professori? sanoin minä hänelle hymyillen. Onko teidän lääkärinne -niin ajattelematon, että hän sanoo teille jotakin sellaista? - --- Jumala varjelkoon minua kysymästä neuvoa lääkäreiltä, huudahti hän -osoittaen inhoa, jota suurin osa luulosairaista tuntee lääketiedettä -kohtaan. - -Minä alistuin sitten mielettömään keskusteluun, jonka kuluessa hän -uskoi minulle mitä naurettavimpia asioita, valittaen vaimoaan, -väkeään, lapsiaan ja elämää, ilmeisesti huvikseen kerraten noita -arkipäiväisiä juttujansa ystävälle, joka niitä tuntematta saattoi -niistä hämmästyä ja jonka kohteliaisuudesta täytyi kuunnella häntä -tarkkaavaisesti. Hänen olisi pitänyt olla tyytyväinen minuun, sillä -minä omistin hänen puheillensa mitä syvintä huomiota, koettaen -päästä tämän käsittämättömän luonteen perille ja aavistaen uusia -mielenpurkauksia, joilla hän kiusasi vaimoansa ja joista kreivitär -ei minulle mitään puhunut. Henriette teki lopun tästä yksinpuhelusta -ilmaantuen portaille. Kreivi huomasi hänet, kohotti päätänsä ja sanoi -minulle: -- Te kuuntelette minua, te, Felix; mutta täällä ei kukaan -surkuttele minua! - -Hän meni pois, ikäänkuin hän olisi tietänyt saavansa aikaan -hämmennystä minun ja Henrietten keskustelussa, tai ikäänkuin hän, -ritarillisesta huomaavaisuudesta vaimoansa kohtaan, olisi tiennyt -tekevänsä vaimolleen mieliksi jättämällä meidät yksin. Hänen -luonteessaan oli todellakin selittämättömiä piirteitä, hän oli -luulevainen, kuten kaikki heikot ihmiset ovat, mutta myöskin hänen -luottamuksensa vaimonsa puhtauteen oli rajaton; mahdollisesti juuri -ne kärsimykset, joita tuon korkean hyveen ylemmyys tuotti hänen -itserakkaudelleen, saivat hänen pysyvästi vastustamaan kreivittären -tahtoa, hän uhmasi kreivitärtä, kuten lapset uhmaavat käskijöitään -tai äitejään. Jacques'illa oli oppitunti, Madeleine puki itseään: -minä saatoin lähes tunnin ajan kävellä yksin kreivittären kanssa -pengermällä. - --- Rakas enkeli, sanoin minä hänelle, kahleet ovat tulleet -raskaammiksi, hiekka on alkanut polttaa, okaat lisääntyvät? - --- Vaietkaa, sanoi hän minulle aavistaen ne ajatukset, joita -keskustelu kreivin kanssa oli minussa herättänyt; te olette täällä, -kaikki on unohdettu! Minä en kärsi ollenkaan, minulla ei ole ollut -kärsimyksiä! - -Hän otti muutamia keveitä askeleita, ikäänkuin tuulettaakseen -valkoista pukuaan, jättääkseen ilmattarille lumivalkean -silkkipäähineensä, liehuvat hihansa, uudet nauhansa, viittansa ja -Sévigné-tapaan kammatut aaltoilevat kiharansa. Minä näin hänet ensi -kerran nuorena tyttönä, luontaisen iloisuutensa vallassa, valmiina -leikkimään kuten lapsi. Minä tunsin silloin sekä onnen kyyneleet, -että ilon, jota mies tuntee levittäessään iloa. - --- Ihana ihmiskukka, jota minun ajatukseni hyväilee ja jota minun -sieluni suutelee! Valkea liljani, sanoin minä hänelle, alati -koskematon ja suoravartinen, alati valkea, ylpeä, tuoksuva, -yksinäinen! - --- Kylliksi, herraseni, sanoi hän hymyillen. Puhukaa minulle teistä, -kertokaa minulle aivan kaikki. - -Meillä oli silloin värisevän, liikkuvan lehtikatoksen alla pitkä -keskustelu, joka oli täynnä loppumattomia välilauseita, joka milloin -taukosi, milloin jatkui ja jossa minä tein hänelle selvää elämästäni -ja toimistani. Minä kuvasin hänelle asuntoni Pariisissa, sillä hän -tahtoi tietää kaikki; ja -- tällä hetkellä arvaamattoman kallis onni --- minulla ei ollut mitään häneltä salattavaa. Tuntiessaan siten -minun sieluni ja ankaralla työllä täytetyn elämäni yksityiskohdat, -ymmärtäessään noiden toimien laajuuden, toimien, joissa ilman vakavaa -rehellisyyttä saattoi niin helposti pettää ja rikastua, mutta joita -minä hoidin niin suurella omantunnonmukaisuudella, että kuningas, -sanoin minä hänelle, kutsui minua _neiti de Vandenesse'ksi_, hän -tarttui minun käteeni ja suuteli sitä antaen ilon kyynelten pudota -kädelleni. Tämä äkillinen osien vaihdos, tämä niin suurenmoinen -ylistys, tämä niin nopeasti ilmaistu, mutta vielä nopeammin -ymmärretty ajatus: "Tuossa mies, jonka minä olisin tahtonut, -tuossa minun unelmani"; kaikki se, mikä oli tunnustusta tuossa -teossa, johon alentuminen oli suuruutta ja jossa rakkaus tuli ilmi -yliluonnollisessa maailmassa, tuo taivaallisten asioiden rajuilma löi -minun sydämeeni ja musersi minut. Minä tunsin itseni pieneksi, olisin -tahtonut kuolla hänen jalkoihinsa. - --- Ah! sanoin minä hänelle, te kohoatte kaikessa alati meidän -ylitsemme. Kuinka voitte te epäillä minua, sillä äskettäin te olette -sitä tehnyt, Henriette? - --- En tällä hetkellä, jatkoi hän katsoen minuun sanomattomalla -sulolla, joka vain minulle yksin paljasti hänen silmiensä loisteen; -mutta nähdessäni teidät niin kauniina, minä sanoin itselleni: -- -Meidän suunnitelmamme Madeleineä varten tulee tekemään tyhjäksi joku -nainen, joka aavistaa teidän sydämeenne kätketyt aarteet, joka teitä -jumaloi, joka meiltä riistää meidän Felix'imme ja särkee kaikki -täällä. - --- Aina vaan Madeleine! sanoin minä ilmaisten hämmästystä, josta hän -ei välittänyt kuin puoleksi. Madeleinellekö minä siis olen uskollinen? - -Me vajosimme äänettömyyteen, jonka herra de Mortsauf onnettomasti -tuli keskeyttämään. Minun täytyi sydän tulvillaan ylläpitää -vaikeuksilla täytettyä keskustelua, jossa minun suorat vastaukseni -kuninkaan tähän aikaan seuraamasta politiikasta törmäsivät yhteen -kreivin mielipiteiden kanssa, ja hän vaati minua selittämään Hänen -Majesteettinsa tarkoituksia. Huolimatta kyselyistäni, jotka koskivat -hänen hevosiaan, hänen maataloudellista asemaansa, oliko hän -tyytyväinen noihin viiteen vuokralle annettuun tilaan, hakkauttaisiko -hän maahan erään vanhan puistokujan puut, hän palasi yhä politiikkaan -vanhan piian riidanhaluisuudella ja lapsen itsepintaisuudella; -sillä tämäntapaiset luonteet syöksyvät mielellään paikkoihin, -joissa valo loistaa, he palaavat sinne alati suristen mitään -ymmärtämättä ja väsyttävät sielua, kuten suuret kärpäset väsyttävät -korvaa lentäessään pöristen pitkin ikkunoita. Henriette oli vaiti. -Lopettaakseni tämän keskustelun, jota nuoruuden tulisuus olisi -saattanut kiihdyttää, minä vastasin yksikantaisilla hyväksymisillä -välttäen siten hyödyttömiä väittelyjä; mutta herra de Mortsauf'illa -oli liian paljon järkeä ollakseen tuntematta kaikkea sitä, mikä -minun kohteliaisuudessani oli loukkaavaa. Hetkellä, jolloin hän -suuttuneena siitä, että hänellä aina oli oikein, alkoi kimmastua, -hänen kulmakarvansa ja hänen otsansa uurteet liikahtelivat, hänen -keltaiset silmänsä säihkyivät, hänen punertava nenänsä tuli vielä -värikkäämmäksi, kuten tuona päivänä, jolloin minä ensi kerran olin -yhden hänen mielettömyydenpuuskansa todistajana: Henriette loi -minuun rukoilevia katseita antaen minun ymmärtää, ettei hän voinut -käyttää minun hyväkseni valtaa, jolla hän hankki oikeutta lapsilleen -tai puolusti heitä. Minä vastasin silloin kreiville, ottaen hänet -vakavalta kannalta ja käsitellen hänen kiihtynyttä mieltänsä -äärimmäisellä taitavuudella. - --- Rakas poika raukka! sanoi kreivitär toistaen hiljaa useampia -kertoja noita sanoja, jotka saapuivat minun korvaani kuin tuulen -henkäys. Sitten kun hän luuli voivansa menestyksellä keskeyttää -puhelun, sanoi hän meille pysähtyen: -- Tiedättekö, herrat, te olette -täydelleen ikävystyttäviä! - -Tällä lauseella palautettuna naisille tulevaan ritarilliseen -kuuliaisuuteen kreivi lakkasi puhumasta politiikasta. Me vuorostamme -ikävystytimme hänet keskustelemalla mitättömistä asioista, ja hän -jätti meidät yksin kävelemään väittäen, että hänen päänsä pyrki tällä -tavoin alituiseen kulkemaan samaa rataa. - -Minun surulliset otaksumani olivat tosia. Kauniit maisemat, lauha -ilmasto, kirkas taivas, tuon laakson hurmaava runollisuus, joka -viidentoista vuoden ajan oli tyynnyttänyt tämän sairaan kiusallisia -mielijohteita, kaikki oli nyt voimatonta. Iällä, jolloin muilla -ihmisillä jyrkkyydet tasoittuvat ja särmikkäisyys häviää, oli -vanhan aatelismiehen luonne tullut entistään niskoittelevammaksi. -Jo muutaman kuukauden ajan hän vastusti vain vastustaakseen, ilman -järkeä, ilman mielipiteidensä oikeutusta; hän kysyi joka asian -syytä, hätäili viivytyksestä tai jostain tehtävästä, pisti nenänsä -joka hetki talousasioihin, piti lukua pienimmistäkin taloustoimista -ja väsytti siten vaimoansa ja palvelijoita kieltämällä heiltä -vapauden. Ennen hän ei koskaan kiihtynyt ilman erikoista aihetta, -nyt hänen kiihtymyksensä oli pysyväistä. Mahdollisesti omaisuudesta -huolehtiminen, maanviljelyssuunnitelmat ja liikkuva elämä olivat -tähän asti lieventäneet hänen pahantuulista mieltänsä antamalla -ravintoa hänen levottomuudelleen ja pitämällä toimessa hänen -mieltänsä; ja mahdollisesti nyt toiminnan puute sai hänen sairautensa -kääntymään omaan itseensä; kun se ei enää toiminut ulospäin, -ryhtyi se työskentelemään päähänpiintymillä, siveellisen minän oli -vallannut ruumiillinen minä. Hän oli tullut omaksi lääkärikseen; hän -haki neuvoja lääkärinkirjoista, uskoi itsessään olevan sairauksia, -joista hän luki kuvauksia, ja ryhtyi silloin terveytensä suojaksi -tavattomiin varovaisuustoimenpiteisiin, jotka olivat vaihtelevia -ja edeltäkäsin mahdottomia aavistaa ja sen mukaan mahdottomia -täyttää. Jos hän tahtoi rauhallisuutta, ja kreivitär järjesti -niin, että hänen ympärillänsä vallitsi ehdoton hiljaisuus, valitti -hän äkkiä olevansa kuin haudassa. Silloin kun hän oli olevinaan -täydelleen välinpitämätön maallisista asioista, koko talo hengitti -keveämmin; hänen lapsensa leikkivät, taloustoimia ei hoitanut -mikään arvostelu; äkkiä keskellä melua hän huudahti valittavasti: --- "Minut tahdotaan tappaa! -- Rakkaani, jos kysymys olisi teidän -lapsistanne, te olisitte heti aavistanut, mikä heitä vaivaa", -sanoi hän vaimolleen lisäten näiden sanojen vääryyttä katkeralla -ja kylmällä sävyllä. Hän puki ja riisui itseään joka hetki tutkien -pienimpiäkin ilmanmuutoksia, eikä tehnyt mitään katsomatta ensin -ilmapuntaria. Huolimatta hänen vaimonsa äidillisestä huolenpidosta -hän oli tyytymätön kaikkiin ruokiin, sillä hän väitti vatsansa olevan -turmeltuneen ja huonon ruuansulatuksen tuottavan hänelle jatkuvaa -unettomuutta; ja kaikesta huolimatta hän söi, joi, sulatti ja nukkui -niin oivallisesti että oppineinkin lääkäri olisi sitä ihmetellyt. -Hänen tahdonmuutoksensa väsyttivät talon väkeä, joka, tottumuksistaan -kiinnipitävänä kuten kaikki palvelijat, oli kykenemätön mukautumaan -alinomaa toisilleen vastakkaisiin vaatimuksiin. Yhtenä päivänä -kreivi määräsi ikkunat pidettäviksi auki, koska ulkoilma oli muka -välttämätön hänen terveydelleen; muutamien päivien perästä ulkoilma, -joko liian kosteana tai liian kuumana, kävi sietämättömäksi; hän -nurisi silloin, haastoi riitaa ja ollakseen oikeassa hän kielsi -usein ennenantamansa määräyksen. Tämä muistin virheellisyys tai -tämä huono rehellisyys tuotti hänelle voiton kaikissa väittelyissä, -joissa hänen vaimonsa koetti osoittaa hänen olevan ristiriidassa -oman itsensä kanssa. Oleskelu Clochegourde'ssa oli tullut niin -sietämättömäksi, että apotti Dominis, syvästi oppinut mies, oli -ottanut tehtäväkseen etsiä ratkaisua muutamille probleemeille ja -verhoutui näennäiseen hajamielisyyteen. Kreivitär ei toivonut enää, -kuten ennen, voivansa rajoittaa perheen piiriin nuo mielettömyyden -puuskat; talonväki oli jo ollut todistajana kohtauksissa, joissa -tuon ennenaikaisen vanhuksen aiheeton kiihtymys meni yli rajojen. -He olivat kuitenkin niin uskollisia kreivittärelle ettei ulospäin -levitetty tästä mitään, mutta kreivitär pelkäsi joka päivä, -että tuo hulluus, jota inhimillinen kunnioitus ei enää voinut -hillitä, puhkeaisi julkisesti esiin. Minä sain myöhemmin kuulla -kauheita yksityisseikkoja kreivin käyttäytymisestä vaimoansa -kohtaan; sensijaan että hän olisi lohduttanut vaimoaan, hän syyti -kreivittärelle synkkiä ennustuksia ja teki hänet vastuunalaiseksi -tulevista onnettomuuksista. Kaikki siksi, että hän hylkäsi ne -mielettömät lääkitsemiset, joiden alaiseksi kreivi tahtoi hänen -lapsensa asettaa. Jos kreivitär oli kävelemässä Jacques'in ja -Madeleinen kanssa, ennusti kreivi hänelle myrskyä, vaikka taivas -oli kirkas: jos hänen ennustuksensa sattumalta toteutui, teki -itserakkauden tyydytys hänet tunteettomaksi lastensa onnettomuudelle; -jos toinen heistä voi pahoin, pani kreivi parastaan löytääkseen syyn -tähän sairauteen vaimonsa hoitotavassa, jota hän moitti pienimpiä -yksityisseikkoja myöten lopettaen aina noilla murhaavilla sanoilla: -"Jos teidän lapsenne tulevat sairaiksi, olette te sitä tahtonut". -Tällä tavoin hän menetteli pienimmissäkin kotoisen hallituksen -yksityisseikoissa esiintyen joka hetki _paholaisen asianajajana_, -hänen vanhan ajurinsa ilmaisutapaa käyttäen. Kreivitär oli määrännyt -Jacques'ille ja Madeleinelle eri aterioimisajat kuin muille ja oli -siten pelastanut heidät kreivin sairauden hirvittävältä toiminnalta, -ottaen omalle osalleen kaikki myrskyt. Madeleine ja Jacques näkivät -harvoin isäänsä. Egoisteille ominaisen aistihairahduksen tähden -kreivillä ei ollut kaukaisinta aavistustakaan pahasta, johon hän -oli syypää. Tuttavallisessa keskustelussa, joka meidän välillämme -oli ollut, hän oli erikoisesti valittanut olevansa liian hyvä -omaisiansa kohtaan. Hän käytti siis ruoskaa, raivosi ja särki -kaikki ympärillään aivan kuin apina; haavoitettuaan uhriaan hän -kielsi koskeneensa häneen. Minä ymmärsin silloin, mistä johtuivat -nuo uurteet, jotka olivat aivan kuin partaveitsellä kreivittären -otsaan vedetyt ja jotka minä olin huomannut kreivittären nähdessäni. -Jaloilla sieluilla on häveliäisyys, joka estää heitä ilmituomasta -kärsimyksiään, he kätkevät ylpeästi tuskiensa suuruuden niiltä, -joita he rakastavat autuaallisen laupeuden tunteella. Myöskään minä -en saanut pakottavista pyynnöistäni huolimatta Henrietteä hetikohta -tunnustamaan tätä. Hän pelkäsi tuottaa minulle surua, hän teki -minulle tunnustuksia, joita äkilliset punastumiset keskeyttivät; -mutta minä olin hetikohta aavistanut sen pahennuksen, jonka kreivin -joutilaisuus oli saanut aikaan kotoisissa asioissa. - --- Henriette, sanoin minä hänelle muutamia päiviä jälkeenpäin -osoittaakseni hänelle, että minä olin mitannut hänen uusien -onnettomuuksiensa syvyyden, ettekö tee väärin järjestäessänne niin -hyvin maatilanne, ettei kreivillä ole siinä enää mitään tehtävää? - --- Rakas, sanoi hän minulle hymyillen, asemani on kylliksi vaikea -vaatiakseen kaiken minun tarkkaavaisuuteni, uskokaa että olen hyvin -tutkinut apulähteet, kaikki ovat jo tyhjennetyt. Todenteolla, -ikävyydet ovat alati olleet kasvamaan päin. Kun herra de Mortsauf -ja minä olemme alati taistelussa toisiamme vastaan, en minä voi -niitä heikentää jakamalla ne usempaan kohtaan, kaikki olisi yhtä -surullista minulle. Minä olen ajatellut kääntää herra de Mortsauf'in -mielen toisaalle kehoittamalla häntä perustamaan silkkipuuviljelyksen -Clochegourde'en, jossa jo on muutamia silkkipuita, Tourainen -vanhan teollisuuden jälkiä; mutta minä huomasin, että hän samalla -kuitenkin olisi itsevaltias talossa ja että minulle koituisi tuhansia -ikävyyksiä tästä yrityksestä. Tietäkää, herra huomioidentekijä, -että nuorella iällä maailma hillitsee miehen huonoja ominaisuuksia, -intohimojen leikki pysähdyttää niiden puhkeamisen, ihmiskunnioitus -ehkäisee ne; myöhemmin, yksinäisyydessä vanhemmalla iällä pienet -virheet tulevat esiin sitä peloittavampina, mitä kauemmin ne ovat -olleet tukahdutettuja. Inhimilliset heikkoudet ovat pohjaltaan -hillittömiä, ne eivät suvaitse rauhaa eikä aselepoa; sen, mitä te -eilen olette niille myöntänyt, vaativat ne tänään, huomenna ja -aina; ne syntyvät myöntymisistä ja laajentavat niitä. Voimakkuus -on lempeää, sitä voidaan saada taivutetuksi, se on oikeamielistä -ja rauhallista; sitävastoin heikkouden synnyttämät intohimot ovat -suvaitsemattomia, ne menettelevät mieluimmin kuten lapset, jotka -pitävät salaa ryöstettyjä hedelmiä parempina niitä, joita he voivat -syödä pöydältä. Siten herra de Mortsauf tuntee todellista iloa minun -yllättämisestäni, ja hän, joka ei pettäisi ketään muita, pettää minua -nautinnolla, kunhan hänen viekkautensa vain jää salatuksi. - -Noin kuukauden kuluttua tuloni jälkeen, eräänä aamuna, lähtiessäni -aamiaiselta, kreivitär tarttui minun käsivarteeni, kiiruhti erään -puutarhaan johtavan ristikkoportin kautta ja veti minut kiihkeästi -mukanaan viinitarhaan. - --- Ah! Hän tappaa minut, sanoi hän. Kuitenkin minä tahdon elää, -vaikkei muun niin lapsieni tähden. Kuinka, ei edes yhtä levon -päivää! Aina vain pitää kulkea tiheiköissä, olla joka hetki -kompastumaisillaan ja joka hetki koota voimiansa säilyttääkseen -tasapainonsa. Ei mikään olento kestä sellaisia voiman kulutuksia. Jos -minä hyvin tuntisin alueen, johon minun on voimani kohdistettava, jos -minun vastustukseni saisi olla rajoitettu, sielu mukautuisi siihen; -mutta ei, joka päivä hyökkäys muuttaa luonnettaan ja yllättää minut -aseettomana; minulla ei ole vain yksi suru, niitä on monta. Felix, -Felix, te ette voi kuvitella itsellenne, minkä vihattavan muodon -hänen hirmuhallituksensa on ottanut ja mitä hurjia vaatimuksia -lääkärikirjat ovat ajaneet hänen päähänsä. Ah! ystäväni... sanoi -hän nojaten päätään olkaani ja täydentämättä tunnustustaan. Miten -minun käy? mitä tehdä? jatkoi hän taistellen noita ajatuksia -vastaan, jotka hän oli jättänyt lausumatta. Kuinka vastustaa? Hän -tappaa minut. Ei, minä tapan itse itseni, ja se on kuitenkin rikos. -Paetako? Entä lapseni! Erota? Mutta miten voin viidentoista vuoden -avioelämän jälkeen sanoa isälle, etten enää voi asua herra de -Mortsauf'in kanssa, kun isäni tai äitini tullessa hän on maltillinen, -viisas, kohtelias, henkevä. Muutoin, onko naineella naisella isää, -onko hänellä äitiä? Hän kuuluu ruumiineen kaikkineen miehelleen. -Minä elin tyynenä, vaikkakaan en onnellisena, minä ammensin jotain -voimaa siveästä yksinäisyydestäni, tunnustan sen; mutta jos tämä -kielteinen onni minulta ryöstetään, tulen myöskin minä hulluksi. -Kieltäytymiseni perustuu voimakkaisiin syihin, jotka eivät johdu -minusta. Eikö ole rikos antaa elämä surkuteltaville olennoille, jotka -edeltäkäsin ovat tuomitut yhtämittaiseen kärsimykseen. Kuitenkin -minun käyttäytymiseni antaa aihetta niin vakaviin kysymyksiin, että -minä en voi ratkaista niitä yksin; minä olen tuomari ja syytetty. -Minä menen huomenna kysymään neuvoa apotti Birotteaulta, uudelta -rippi-isältäni; sillä minun rakas ja hyveellinen rippi-isäni apotti -de la Berge on kuollut, sanoi hän keskeyttäen. Vaikka hän oli -ankara, tulen minä aina kaipaamaan hänen apostoolista voimaansa. -Hänen seuraajansa on lempeä kuin enkeli ja säälii, sensijaan että -hän rankaisisi; kuitenkin, mikä rohkeus ei saisi uskonnon helmassa -uutta voimaa? mikä ymmärrys ei vahvistuisi Pyhän Hengen äänestä? -- -Jumalani, jatkoi hän kuivaten kyyneleitään ja kohottaen silmänsä -taivasta kohden, mistä sinä rankaiset minua? Mutta se täytyy uskoa, -sanoi hän nojaten kädellään käsivarteeni, niin, uskokaamme se, -Felix, meidän on kestettävä tulikoe, ennenkuin me saavumme pyhinä ja -täydellisinä ylempiin ilmakehiin. Pitääkö minun vaieta? Kiellätkö -sinä, Jumalani, minua huutamasta ystävän rinnalla, rakastanko minä -häntä liiaksi? Hän puristi minua sydäntänsä vasten, ikäänkuin hän -olisi pelännyt kadottavansa minut. Kuka vapauttaa minut näistä -epäilyksistä? Omatuntoni ei moiti minua mistään. Tähdet säteilevät -korkealta ihmisten ylitse; miksi ei sielu, tuo ihmistähti, saisi -verhota ystävää säteillänsä, kun sille ei tarjota muita kuin puhtaita -ajatuksia? - -Minä kuuntelin tätä hirveätä valitushuutoa ääneti pitäen tuon naisen -kosteata kättä omassani, joka oli vielä kosteampi; minä puristin sitä -voimalla, johon Henriette vastasi yhtä suurella voimalla. - --- Oletteko te siis siellä? huusi kreivi, joka saapui meitä kohden -paljain päin. - -Takaisintulostani alkaen hän pyrki itsepintaisesti sekoittautumaan -meidän keskusteluihimme, olkoon että hän toivoi siitä jotain huvia, -tai että hän luuli kreivittären kertovan minulle surujaan ja -valittavan minun rinnoillani, tai että hän kadehti iloa, josta hän ei -ollut osallinen. - --- Kuinka hän minua seuraa! sanoi kreivitär epätoivoisella sävyllä. -Menkäämme katsomaan viinitarhoja, me vältämme hänet. Hiipikäämme -kumarassa pitkin aitauksen sivua, jotta hän ei huomaisi meitä. - -Me käytimme suojanamme tiheätä pensasaitaa, saavutimme juosten -viinitarhat ja olimme pian kaukana kreivistä eräässä mantelipuiden -käytävässä. - --- Rakas Henriette, sanoin minä hänelle silloin puristaen hänen -kättänsä sydäntäni vasten ja pysähtyen katsomaan häntä hänen -surussaan, te olette minua äskettäin viisaasti ohjannut suuren -maailman vaarallisilla poluilla; sallikaa minun antaa teille muutamia -neuvoja ja auttaa teitä lopettamaan kaksintaistelu, jossa ei ole -todistajia ja jossa te ehdottomasti häviätte, sillä te ette taistele -ollenkaan samanlaisilla aseilla. Älkää ponnistelko kauempaa hullua -vastaan... - --- Vaietkaa! sanoi hän pidättäen kyyneleitä, jotka tunkeutuivat hänen -silmiinsä. - --- Kuunnelkaa minua, rakas Henriette! Oltuani tunnin hänen kanssansa -noissa keskusteluissa, joihin minun on pakko alistua rakkaudesta -teihin, minun ajatukseni usein ovat häiriintyneet ja minun pääni -on raskas; kreivi saa minut epäilemään omaa ymmärrystäni, samat -toistetut ajatukset takertuvat vastoin tahtoani aivoihini. -Selväluontoiset päähänpiintymät eivät ole tarttuvia; mutta kun -hulluus ilmenee tavassa katsella asioita ja kun se kätkeytyy -pysyvästi keskusteluihin, voi se aiheuttaa häiriöitä niille, jotka -elävät sen läheisyydessä. Teidän kärsivällisyytenne on ylevää, mutta -eiköhän se vie teitä henkiseen murtumiseen? Sentähden niin teidän -kuin lastenne takia muuttakaa menettelyänne kreiviä kohtaan. Teidän -ihailtava myöntymisenne on lisännyt hänen itserakkauttansa, te olette -kohdellut häntä kuten äiti kohtelee hemmoteltua lasta, mutta nyt, -jos te tahdotte elää... ja, sanoin minä katsoen häneen, te tahdotte -sitä, niin käyttäkää valtaanne, joka teillä hänen ylitsensä on. -Te tunnette hänet, hän rakastaa teitä ja pelkää teitä; lisätkää -hänen pelkoansa, asettakaa hänen sekavia tahdonilmaisujansa vastaan -suorasuuntainen tahto. Laajentakaa valtaanne, kuten hän on osannut -laajentaa myönnytyksiä, joita te olette hänelle tehnyt, ja sulkekaa -hänen sairautensa henkiseen piiriin, kuten hullut suljetaan koppeihin. - --- Rakas lapsi, sanoi hän minulle katkerasti hymyillen, ainoastaan -sydämetön nainen voi näytellä tuota osaa. Minä olen äiti, minusta -tulisi huono pyöveli. Niin, minä osaan kärsiä, mutta tuottaa toisille -kärsimyksiä! En koskaan, sanoi hän, en edes kunniallisen tai suuren -päämäärän saavuttamisenkaan tähden. Sitäpaitsi minun pitäisi sallia -sydämeni valehdella, muuttaa ääneni, asestaa otsani, väärentää -liikkeeni... älkää vaatiko minulta sellaisia valheita. Minä voin -asettua herra de Mortsauf'in ja hänen lastensa välille, minä otan -vastaan hänen iskunsa, etteivät ne kohtaa täällä ketään; siinä -kaikki, mitä minä voin tehdä sovittaakseni niin paljon toisilleen -vastakkaisia etuja. - --- Anna minun jumaloida sinua! pyhä, kolminkertaisesti pyhä! sanoin -minä asettaen toisen polveni maahan, suudellen hänen pukunsa lievettä -ja kuivaten siihen kyyneleitä, jotka nousivat silmiini. -- Mutta jos -hän tappaa teidät! sanoin minä hänelle. - -Hän kalpeni ja vastasi nostaen silmänsä taivaaseen: - --- Jumalan tahto kaikessa tapahtukoon! - --- Tiedättekö, mitä kuningas sanoi teidän isällenne teistä? "Tuo -pahuksen Mortsauf elää siis yhä vielä!" - --- Se, mikä on leikkiä kuninkaan suussa, on täällä rikos, vastasi -hän. Huolimatta meidän varovaisuustoimenpiteistämme oli kreivi -seurannut meidän jäljessämme; hän saavutti meidät aivan hikisenä -erään pähkinäpuun luona, jonka suojaan kreivitär oli pysähtynyt -sanoakseen minulle nuo vakavat sanat; hänet nähdessäni minä -aloin puhua viininkorjuusta. Oliko hänellä vääriä epäluuloja, en -tiedä; mutta hän pysähtyi sanaakaan sanomatta meitä tarkastamaan -välittämättä viileydestä, jota pähkinäpuut huokuivat. Hetken näin -oltuaan ja lausuttuaan muutamia merkityksettömiä sanoja, joita -katkaisivat paljon merkitsevät äänettömyydet, kreivi sanoi sydämensä -ja päänsä olevan kipeän. Hän valitteli vienosti, koettamatta herättää -meidän sääliämme ja kuvaamatta liiotelluin sanoin tuskiansa. Me -emme kiinnittäneet siihen mitään huomiota. Takaisin palatessa hän -tunsi itsensä vielä huonommaksi, puhui vuoteelle asettumisesta ja -asettui levolle ilman pitkiä puheita, luonnollisuudella, joka ei -ollut hänelle tavallista. Me käytimme hyväksemme välirauhaa, jonka -hänen hypokondrinen luonteensa meille antoi ja laskeuduimme rakkaalle -pengermällemme Madeleinen seuraamana. - --- Menkäämme soutelemaan, sanoi kreivitär muutaman kierroksen -perästä, katsomme, kuinka tilankaitsija pyytää meille kaloja täksi -päiväksi. - -Me menimme ulos pikku portista, saavutimme ruuhen, hyppäsimme siihen -ja kuljimme pian hitaasti ylöspäin pitkin Indre'a. Kuten kolme lasta, -joita aivan mitättömät seikat huvittavat, me katselimme rannan -ruohoja, sinisiä ja vihreitä neidonkorentoja; ja kreivitär hämmästyi -huomatessaan voivansa nauttia niin rauhallisesta huvituksesta -keskellä viiltäviä suruja; mutta luonnon tyyneys, joka on riippumaton -meidän taisteluistamme, eikö se vaikuta meihin lohduttavan -ihanalta? Pidätetyillä toiveilla täytetyn rakkauden kiihtymys sulaa -sopusointuisasti veden aaltoiluun, kukat, joita ihmiskäsi ei ole -turmellut, tuovat ilmi salaisimmat unelmansa, veneen miellyttävä -keinuminen jäljittelee heikosti ajatuksia, jotka kareilevat sielussa. -Me saimme tuntea tämän kaksinkertaisen runouden huumaavaa vaikutusta. -Luonnonäänten soinnuttomat sanat ilmaisivat salaperäistä viehätystä, -ja katseet saivat kirkkaamman loiston ottaessaan osaa valoon, joka -auringosta niin runsaana virtasi liekehtiville ruohokentille. Joki -oli kuin polku, jota myöten me lensimme. Ollen riippumattomia -liikkeestä, jota jalan kulkeminen vaatii, me saatoimme vajota -luomisen ihailuun. Vapaudessaan oleva pikku tyttö, meluavan iloisena, -liikkeissään niin suloisena, puheissaan niin veitikkamaisena, eikö -hän myöskin ollut elävä ilmaus kahdesta sielusta, jotka huvittivat -itseänsä muovailemalla ihmeellisesti tuota Platonin uneksimaa -ihanneluomaa, tunnettu kaikille niille, joiden nuoruuden on täyttänyt -onnellinen rakkaus. Kuvatakseni teille tuota hetkeä, ei sen -kuvaamattomissa yksityiskohdissa, vaan kokonaisuudessaan, minä sanon -teille, että me rakastimme toisiamme kaikissa olennoissa, kaikissa -esineissä, jotka meitä ympäröitsivät. Me tunsimme ulkopuolella -itseämme onnen, jota kumpikin meistä toivoi; se tunki meihin niin -voimakkaasti, että kreivitär riisui käsineensä ja antoi kauniiden -käsiensä vajota veteen aivankuin viihdyttääkseen salaista poltetta. -Hänen silmänsä puhuivat; mutta hänen suunsa, joka avautui puoleksi, -kuten ruusu ilmaan, olisi kieltäytynyt lausumasta rakkauden sanoja. -Te tunnette sopusoinnun, mikä syntyy kun matalat sävelet täydelleen -yhtyvät korkeisiin, se on aina muistuttanut minulle meidän kahden -sielumme sointua tuona hetkenä, joka ei koskaan enää palaa. - --- Missä te kalastatte, sanoin minä hänelle, jos teillä ei ole muuta -kuin omat rannat käytettävänä? - --- Lähellä Ruan'in siltaa, sanoi hän. Ah! meillä on nyt joki omanamme -Ruan'in sillasta aina Clochegourde'en asti. Herra de Mortsauf osti -äskettäin tuhatkaksisataa aaria niittyjä näiden kahden vuoden -säästöillä ja viivästyneillä vuosirahoillaan. Se hämmästyttää teitä? - --- Minä tahtoisin, että koko laakso olisi teidän! huudahdin minä. Hän -vastasi minulle hymyilyllä. Me saavuimme Ruan'in sillan alapuolelle, -paikkaan, jossa oli suvanto ja jossa kalastettiin. - --- Miten käy, Martineau? sanoi hän. - --- Ah! armollinen kreivitär, meillä on huono onni. Niinä kolmena -tuntina, jotka me olemme täällä olleet siirtyen myllyltä tänne, me -emme ole saaneet mitään. - -Me laskimme rantaan ollaksemme läsnä viimeisessä verkonnostossa ja -sijoituimme kaikki kolme erään hopeapoppelin varjoon, poppelilaji, -jonka kuori on valkoinen, joka kasvaa Tonavan ja Loire'n rantamilla -ja luultavasti kaikkien suurten jokien varsilla ja johon keväällä -puhkeaa valkoista, silkinhienoa puuvillaa sen kukkien suojaksi. -Kreivitär oli saanut jälleen ylevän kirkkautensa; hän melkein -katui sitä, että oli ilmaissut minulle surunsa ja huutanut kuten -Job, sensijaan että hän olisi itkenyt kuten Magdalena, Magdalena -ilman rakkautta, ilman juhlia, ilman huvituksia, mutta ei ilman -tuoksua eikä kauneutta. Hänen jalkojensa juuressa vedetty verkko oli -täynnä kaloja: särkiä, haukia, ahvenia, lohia ja suunnattoman iso -karppikala, joka hyppeli ruohikossa. - --- Se kävi aivan kuin käskystä, sanoi tilankaitsija. - -Työmiehet ihmettelivät silmät suurina tuota naista. Hän oli kuin -haltijatar, jonka taikasauva oli koskettanut verkkoja. Tällä hetkellä -tuli näkyviin ratsastaja, joka nelisti täyttä karkua niityn halki -ja aiheutti kreivittärelle hirveitä väristyksiä. Jacques ei ollut -meidän mukanamme, ja äitien ensimäinen ajatus on, kuten Virgilius -on niin runollisesti sanonut, puristaa lapsiansa rintaansa vasten -pienimmästäkin tapahtumasta. - --- Jacques! huusi hän, missä on Jacques? Mitä on tapahtunut minun -pojalleni? - -Hän ei rakastanut minua! Jos hän olisi minua rakastanut, olisi hän -suhtautunut minun kärsimyksiini tuolla epätoivoisen naarasleijonan -ilmeellä. - --- Armollinen kreivitär, herra kreivin tila on huonontunut. - -Hän hengähti ja läksi juoksemaan minun kanssani, Madeleinen -seuratessa. - --- Palatkaa te hitaasti, sanoi hän minulle, ettei tämä rakas lapsi -kuumennu. Te näette, herra de Mortsauf'in kiireellinen kulku niin -kuumana aikana sai hänet hiestymään ja hänen seisomisensa pähkinäpuun -alla on voinut olla syynä onnettomuuteen. - -Nuo keskellä hämmennystä lausutut sanat ilmaisivat hänen sielunsa -puhtauden. Kreivin kuolema -- onnettomuus! Hän kiiruhti nopeasti -Clochegourde'a kohden, meni eräästä aidanmurtumasta ylitse ja kulki -viinitarhojen halki. Minä palasin takaisin todenteolla hitaasti. -Henrietten sanat olivat valaisseet minut, mutta siten, kuin valaisee -salama, joka tuhoaa aittaan kootun viljan. Tuon soutumatkan aikana -minä olin luullut olevani ensimäinen; minä tunsin katkerasti, että -hän tarkoitti täyttä totta lauseillaan. Rakastaja, joka ei ole -kaikki, ei ole mitään. Minä rakastin siis yksin tuolla taivaisella -rakkaudella, joka tietää kaiken sen, mitä se tahtoo, joka edeltäkäsin -ahmii toivottuja hyväilyjä, joka tyytyy sielun hekumaan, sentähden -että siihen sekoittuu kaikki se, minkä tulevaisuus sille varaa. Jos -Henriette rakasti, ei hän tuntenut mitään rakkauden nautinnoista eikä -sen myrskyistä. Hän eli itse tunteesta, kuten Jumalalle antautunut -pyhimys. Minä olin esine, johon olivat kiintyneet hänen ajatuksensa -ja hänen laiminlyödyt tunteensa, kuten mehiläisparvi kiinnittyy -jonkun kukkaisan puun oksaan; mutta minä en ollut perustekijä, -minä olin sattuma hänen elämässään. Minä kuljin viraltapantuna -kuninkaana kysyen itseltäni, kuka saattoi antaa minulle takaisin -minun kuningaskuntani. Mielettömässä mustasukkaisuudessani minä -moitin itseäni siitä, etten ollut uskaltanut omistusoikeuden nojalla -lujentaa tuon rakkauden siteitä, joka luonteeltaan oli pikemmin -ylevää kuin todellista. - -Kreivin pahoinvointi, jonka pähkinäpuiden viileys mahdollisesti -oli aiheuttanut, tuli muutamassa tunnissa vakavalaatuiseksi. Minä -menin Tours'iin kysymään erästä etevää lääkäriä, herra Origet'a. Hän -ei voinut minun mukanani saapua, ennenkuin illalla; mutta hän jäi -koko yöksi ja seuraavaksi päiväksi Clochegourde'en. Vaikka hän oli -lähettänyt tallimestarin hakemaan suuren joukon iilimatoja, päätti -hän, että suonenisku oli välttämätön, mutta hänellä ei ollut veistä -mukanaan. Hetikohta minä juoksin kauhean ilman vallitessa Azay'hen, -herätin kirurgin, herra Deslandes'in, ja pakotin hänet tulemaan -linnun nopeudella. Kymmenen minuuttia myöhemmin olisi kreivi ollut -kuoleman oma; suonenisku pelasti hänet. Huolimatta tästä ensimäisestä -menestyksestä lääkäri päätti olevan kysymyksessä mitä haitallisimman -kuumeen, yhden noita sairauksia, joita sattuu henkilöille, jotka -kaksikymmentä vuotta ovat voineet hyvin. Kreivitär masennettuna luuli -olevansa tämän turmiokkaan sairauden syynä. Voimattomana kiittämään -minua huolehtimisistani hän tyytyi heittämään minulle muutamia -hymyilyjä, jotka ilmaisivat samaa kuin suudelma, jonka hän oli -painanut minun kädelleni. Minä olisin tahtonut nähdä niissä kielletyn -rakkauden syytöksiä, mutta se oli katumustuskaa, jota oli vaikea -katsella niin puhtaassa sielussa; se oli ihmettelevää hellyyttä sitä -kohtaan, jota hän piti jalona, syyttäen yksinomaan vain itseään -luulotellusta rikoksesta. Varmasti, hän rakasti kuten Laura de Noves -rakasti Petrarkaa, eikä kuten Francesca da Rimini rakasti Paoloa: -hirvittävä paljastus sille, joka uneksi näiden kahden rakkauden -yhdistämistä! Kreivitär lepäsi, ruumis voimattomana ja käsivarret -riipuksissa nojatuolissa tuossa kamarissa, joka muistutti villisian -pesää. Seuraavan päivän iltana ennen poislähtöään lääkäri kehoitti -kreivitärtä, joka oli valvonut yön, ottamaan hoitajattaren. Sairaus -tulisi olemaan pitkällinen. - --- Hoitajatar, vastasi hän, ei, ei. Me hoidamme häntä, huudahti hän -katsoen minuun; meidän velvollisuutemme on pelastaa hänet. - -Tästä huudahduksesta lääkäri loi meihin tarkkaavan katseen, joka oli -täynnä hämmästystä. Tuon lauseen sävy oli omiansa herättämään jonkin -laiminlyönnin epäilyksiä. Hän lupasi tulla kaksi kertaa viikossa, -antoi ohjeet herra Deslandes'ille ja ilmoitti uhkaavat tunnusmerkit, -jotka saattoivat vaatia hänen hakemistansa Tours'ista. Hankkiakseni -kreivittärelle levon edes joka toiseksi yöksi minä pyysin, että hän -sallisi minun valvoa vuorotellen hänen kanssansa kreivin luona. Siten -sain minä hänet vaivalla taivutetuksi menemään levolle kolmantena -yönä. Kun kaikki oli hiljaa talossa, hetkellä, jolloin kreivi nukkui, -kuulin minä surullisen huokauksen Henrietten huoneesta. Minun -levottomuuteni tuli niin suureksi, että minä menin häntä etsimään; -hän oli polvillaan rukoustuolinsa edessä, vuodattaen kyyneleitä -ja syyttäen itseään: -- Jumalani, jos yhden napisemisen hinta on -sellainen, huusi hän, en minä koskaan enää tule valittamaan. - --- Te olette jättänyt hänet! sanoi hän minut nähdessään. - --- Minä kuulin teidän itkevän ja huokaavan, minä tulin levottomaksi -teidän puolestanne. - --- Oh! minä, sanoi hän, minä voin hyvin! - -Hän tahtoi saada varmuuden siitä, että herra de Mortsauf nukkui, me -laskeuduimme alas ja katselimme molemmat kaksi häntä lampun valossa: -kreivi oli pikemminkin heikkona verenvuodatuksesta kuin nukuksissa; -hänen levottomat kätensä koettivat siirtää peitettä hänen päällensä. - --- Sanotaan, että nuo ovat kuolevien liikkeitä, sanoi kreivitär. Ah! -jos hän kuolee tästä sairaudesta, johon me olemme syypäät, en minä -mene naimisiin koskaan, vannon sen, sanoi hän, ojentaen juhlallisella -liikkeellä kätensä kreivin pään ylitse. - --- Minä olen tehnyt kaikki pelastaakseni hänet, sanoin minä -kreivittärelle. - --- Niin te, te olette hyvä, sanoi hän. Mutta minä, minä olen suuri -rikoksellinen. - -Hän kurottautui tuon rypistyneen otsan ylitse, kuivasi siitä -kiharoillaan hien ja suuteli sitä vienosti; mutta minä näin -salaisella ilolla, että hän suoritti tämän hyväilyn kuin sovituksen. - --- Blanche, vettä, sanoi kreivi raukealla äänellä. - --- Te näette, hän ei tunne muita kuin minut, sanoi kreivitär minulle -tuoden hänelle lasin. - -Ja sävyllään sekä hellillä liikkeillään kreivitär koetti loukata -tunteita, jotka meitä sitoivat, uhraten ne sairaalle. - --- Henriette, sanoin minä hänelle, menkää lepäämään joksikin aikaa, -minä rukoilen teitä. - --- Älkää sanoko enää Henriette, sanoi hän keskeyttäen minut käskevän -hätäisesti. - --- Menkää levolle, ettette tulisi sairaaksi. Teidän lapsenne, _hän -itse_ käskisi teitä pitämään huolta itsestänne; on tapauksia, joissa -itsekkyys on ylevä hyve. - --- Kyllä, sanoi hän. - -Hän meni pois sulkien miehensä minun suosiooni liikkeillä, jotka -olisivat ilmaisseet jotakin lähestyvää mielenhäiriötä, ellei niissä -olisi ollut lapsen suloutta kiihkeään katumukseen liittyneenä. Tämä -kohtaus, joka oli hirvittävä tuon puhtaan sielun tavalliseen tilaan -verrattuna, pelästytti minua; minä pelkäsin hänen omantuntonsa -sekaantumista. Kun lääkäri jälleen tuli, kerroin minä hänelle -säikähtyneen viattomuuden epäilykset, jotka raastoivat minun valkeaa -Henrietteäni. Tämä luottamus, niin pidätetty kuin se olikin, -hävitti herra Origet'n epäluulot, ja hän tyynnytti tuon kauniin -sielun myrskyn sanomalla, että kreivin olisi ollut joka tapauksessa -kärsittävä tuo sairaus, ja että hänen seisomisensa pähkinäpuun alla -oli ollut pikemmin hyödyllistä kuin vahingollista saattaessaan -sairauden puhkeamaan. - -Viidenkymmenenkahden päivän ajan kreivi oli elämän ja kuoleman -välillä; me valvoimme, Henriette ja minä, vuorotellen kumpikin -kaksikymmentäkuusi yötä. Varmasti herra de Mortsauf sai -parantumisestaan kiittää meidän hoitoamme, äärimmäistä tarkkuutta, -jolla me seurasimme herra Origet'n määräyksiä. Filosofilääkärien -kaltaisena, joita terävät huomiot oikeuttavat epäilemään kauniita -tekoja silloin, kun ne eivät ole muuta kuin velvollisuuden salaista -täyttämistä, tuo mies, ollen näkemässä sitä sankaruuden taistelua, -mikä oli kreivittären ja minun välillämme, ei voinut pidättäytyä -tähyämästä meitä läpitunkevin katsein, niin suuresti hän pelkäsi -pettyvänsä ihailussaan. - -Tällaisessa sairaudessa, sanoi hän minulle kolmannella käynnillään, -voi kuoleman aiheuttaa mielentilan huonontuminen, milloin sielunelämä -on yhtä suuresti turmeltunut kuin kreivillä. Lääkäri, hoitaja, -ihmiset, jotka ympäröivät sairasta, pitävät käsissään hänen -elämäänsä; sillä yksi ainoa sana, yksi liike, joka ilmaisee suurta -tuskaa, vaikuttaa kuten myrkky. - -Puhuessaan minulle tällä tavoin Origet tutki minun kasvojani ja -asentoani; mutta hän näki minun silmissäni puhtaan sielun kirkkaan -heijastuksen. Todenteolla, tämän hirveän sairauden aikana ei -minun aivoissani syntynyt pienintäkään tuollaista vastentahtoista -pahaa ajatusta, joka joskus kulkee viattomimmankin omantunnon -läpi. Se, joka katselee luontoa suuressa mittakaavassa, huomaa -kaiken luonnossa pyrkivän yhtenäisyyteen ja sopeutumiseen. Hengen -maailmaa tulee samanlaisen peruslain hallita. Puhtaassa ilmakehässä -on kaikki puhdasta. Henrietten läheisyys henki taivaan tuoksua, -näytti kuin moitittavan toiveen olisi pitänyt ainiaaksi poistaa -teidät hänen luotansa. Siten hän oli ei ainoastaan onni, vaan -myöskin hyve. Tohtorin tavatessa meidät alati yhtä tarkkaavaisina -ja huolellisina hänen sanoihinsa ja käytökseensä tuli jotakin -kunnioittavaa ja lempeätä; hän näytti sanovan itselleen: "Kas -tuossa todelliset sairaat, he kätkevät haavansa ja unohtavat ne!" -Erään vastakohdan takia, joka tämän oivallisen miehen sanojen -mukaan oli hyvin tavallinen tuolla tavoin hävitetyissä olennoissa, -herra de Mortsauf oli kärsivällinen, täynnä kuuliaisuutta, ei -valittanut koskaan ja osoitti mitä ihmeteltävintä taipuvaisuutta; -hän, joka terveenä ollessaan ei tehnyt yksinkertaisintakaan asiaa -ilman tuhansia huomautuksia. Syynä alistumiseen äsken vielä niin -kielletyn lääketieteen alaiseksi oli salainen kuoleman pelko, toinen -ristiriitaisuus tuossa miehessä, jonka urhoollisuus oli moitteeton! -Tämä pelko selvitti riittävästi useampia kummallisuuksia tuossa -uudessa luonteessa, jonka onnettomuudet olivat kreiville muodostaneet. - -Tunnustaisinko teille, Natalie, ja uskoisitteko te sen? Nuo -viisikymmentä päivää ja niitä seuranneet kuukaudet olivat elämäni -onnellisin aika. Rakkaus, onhan se sielun mittaamattomissa -syvyyksissä kuten kauniissa laaksossa juokseva virta, johon -valuvat sateet, purot ja tulvat, johon kaatuvat puut, kukat, -rannan kivet ja korkeimmat kallionlohkareet; se suurentuu niin -hyvin myrskyistä kuin kirkkaiden lähteiden hitaasta kumpuamisesta. -Niin, rakastavalle on kaikki rakkautta. Ensimäisten suurten -vaarojen jälkeen kreivitär ja minä totuimme sairauteen. Huolimatta -alituisesta epäjärjestyksestä, jonka sai aikaan kreivin vaatima -hoito, hänen niin huonossa kunnossa ollut huoneensa tuli puhtaaksi -ja siroksi. Pian me olimme siellä kuten kaksi autiolle saarelle -ajautunutta olentoa; sillä onnettomuudet eivät ainoastaan eristä, -vaan ne lisäksi vaimentavat seuraelämän pikkumaiset sovinnaisuudet. -Sitäpaitsi sairaan etu pakotti meitä joutumaan toistemme kanssa -kosketuksiin, joihin mikään muu tapahtuma ei olisi meitä oikeuttanut. -Kuinka monta kertaa meidän ennen niin arat kätemme kohtasivatkaan -toisensa toimittaessaan kreiville jotain palvelusta! Pitihän minun -tukea ja auttaa Henrietteä! Usein joku tuollainen välttämätön -toimi, jota voisi verrata rintamassa olevan sotilaan tehtävään, -valtasi hänet niin, että hän unohti syömisen, minä tarjoilin -hänelle silloin, joskus hänen syliinsä, ruokaa, joka oli kiireessä -laitettu ja vaati tuhansia pikku huolehtimisia. Se oli lapsuuden -esiintymistä puoleksi avoimen haudan ääressä. Kreivitär määräsi -minulle valmistuksia, jotka saattoivat säästää kreiviä joiltakin -kärsimyksiltä, ja käytti minua tuhansiin pikku töihin. Ensi aikoina, -jolloin vaaran suuruus ehkäisi, kuten taistelussa, jokapäiväiseen -seurusteluun liittyvät ylhäiset tavat, kreivitär ehdottomasti luopui -tuosta säädyllisyydestä, joka on jokaisen naisen, vieläpä kaikkein -luonnollisimmankin, sanoissa, katseissa ja olennossa, silloin kun -hän on seurapiirin tai perheensä keskuudessa mutta joka ei ole enää -paikallaan aamunutussa esiinnyttäessä. Eikö kreivitär saapunut -minua herättämään lintujen ensi viserryksissä aamupuvuissaan, -jotka antoivat minun joskus nähdä häikäiseviä aarteita, aarteita, -joita minä mielettömissä toiveissani katselin ominani? Pysyessään -kunnioitusta herättävänä ja ylpeänä, saattoihan hän silti olla -myöskin tuttavallinen! Muutoin ensi aikoina vaara poisti niin hyvin -kaiken intohimoisen luonteen meidän läheiseltä tuttavalliselta -yhteydeltämme, ettei hän nähnyt siinä mitään pahaa; sitten, kun -miettimisen aika tuli, hän mahdollisesti ajatteli, että olisi ollut -loukkaus sekä hänelle, että minulle, muuttaa tapoja. Me olimme -huomaamatta tulleet läheisiksi toisillemme ja olimme kuin puoleksi -naimisissa. Hän osoittautui jalon luottavaiseksi, varmana minusta -kuten itsestään. Minä pääsin siten syvemmälle hänen sydämeensä. -Kreivittärestä tuli jälleen minun Henrietteni, Henriette, pakotettuna -rakastamaan enemmän sitä, joka pyrki olemaan hänen toinen sielunsa. -Pian ei minun enää tarvinnut odottaa hänen kättänsä, joka totteli -pienintäkin rukoilevaa katsettani; minä saatoin, hänen riistäytymättä -minun katseiltani, hehkuvin silmin seurata hänen kauniiden muotojensa -viivoja noina pitkinä hetkinä, jolloin me kuuntelimme sairaan unta. -Ne vähäiset nautinnot, jotka me itsellemme soimme, hellät katseet, -sanat, jotka lausuttiin matalalla äänellä, ettei kreivi heräisi, -pelot, vuorotellen lausutut toiveet, sanalla sanoen tuhannet -tapahtumat, jotka syntyvät kahden toisistaan kauan erotetun sydämen -täydellisestä yhtymisestä, kohosivat eloisina jokapäiväisen elämän -surullisista varjoista. Me opimme tuntemaan toistemme sielut perin -pohjin. Te tiedätte minkä häiriön saa aikaan isännän sairaus, minkä -keskeytyksen asioissa, miten aikaa ei ole enää mihinkään; hänen -vaaraan joutunut elämänsä häiritsee hänen talonsa ja hänen perheensä -liikuntoja. Vaikka kaikki koitui rouva de Mortsauf'in hartioille, -oli kreivi kuitenkin hyödyllinen ulkonaisesti; hän kävi puhumassa -arentimiehille, keskusteli liikemiesten kanssa ja otti vastaan verot; -jos kreivitär oli sielu, oli kreivi ruumis. Minä rupesin kreivittären -intendentiksi, jotta hän saattaisi hoitaa kreiviä ulkoasioiden -joutumatta vaaraan. Hän hyväksyi kaikki ilman kursailua, ilman -kiitosta. Nämä jaetut taloushuolet, nämä hänen nimessään annetut -käskyt olivat yksi suloinen yhteys lisää. Minä keskustelin usein -iltasin hänen kamarissansa hänen kanssansa, hänen asioistansa ja -hänen lapsistaan. Nämä puhelut lisäsivät sitä avioliiton näköisyyttä, -mitä me kuvittelimme. Millä ilolla Henriette antoi minun näytellä -hänen miehensä osaa, istua hänen paikallaan pöydässä ja puhua -talonhoitajalle; ja kaikki tämä täydellisessä viattomuudessa, mutta -ei ilman tuota sisällistä iloa, jota tuntee maailman hyveellisin -nainen löytäessään puolueettoman alueen, jossa yhtyvät lakien tarkka -seuraaminen ja tunnustamattomien toiveiden tyydytys. Sairauden -kahlehtimana kreivi ei enää rasittanut vaimoansa eikä taloansa; ja -silloin kreivitär oli oma itsensä, hänellä oli oikeus olla minun -kanssani ja tehdä minut huolenpitojensa esineeksi. Mikä ilo, kun minä -huomasin hänessä puoleksi tajuttoman, mutta viehättävästi ilmaistun -ajatuksen paljastaa minulle persoonansa ja ominaisuuksiensa arvon, -saada minut huomaamaan muutoksen, joka hänessä tapahtuisi, jos -hän saisi ymmärtämystä osakseen! Tämä kukka, joka lakkaamatta oli -sulkeutuneena kotinsa kylmässä ilmassa, avautui minun katseilleni -ja vain minulle yksin; hän tunsi yhtä paljon iloa saadessaan avata -itsensä, kuin minä saadessani luoda häneen katseen. Hän osoitti -minulle kaikilla elämän pikku seikoilla, kuinka läheinen minä olin -hänen ajatuksilleen. Päivänä, jolloin minä, vietettyäni yön sairaan -vuoteen ääressä, nukuin myöhään, nousi Henriette aamulla ylös ennen -muita ja järjesti minun ympärilleni täydellisen hiljaisuuden; -vaikkei heitä oltu siihen vaadittu, leikkivät Jacques ja Madeleine -etäämmällä. Hän käytti tuhansia viekkauksia saadakseen oikeuden itse -asettaa minulle ruokaliinani. Miten hän minua palvelikaan? Mikä -ilo säihkyi hänen liikkeissään, mikä pääskysen siro vilkkaus, mikä -rusotus poskilla, mikä värinä äänessä, mikä ilveksen terävänäköisyys? - -Nuo sielun liikutukset, ovatko ne kuvattavissa? Usein hän oli -uupumuksen vallassa; mutta jos sattumalta noina väsymyksen hetkinä -oli kysymys minusta, oli hänellä uusia voimia niin hyvin minulle -kuin lapsilleen, hän kiiruhti silloin nopeana, vilkkaana ja -iloisena. Kuinka hän rakasti vuodattaa hellyytensä säteinä ilmaan! -Ah, Natalie, muutamat naiset saavat osakseen jo täällä alhaalla -enkelisielujen etuoikeudet, levittävät, kuten enkelit, tuota valoa, -jonka Saint-Martin, tuntematon filosofi, sanoi olevan henkevää, -soinnullista ja tuoksuvaa. Varmana tahdikkuudestani Henriette -suostui kohottamaan minulle raskasta esirippua, joka kätki meiltä -tulevaisuuden, antaen minun nähdä itsessään kaksi naista: kahlehditun -naisen, joka ankaruudestaan huolimatta oli lumonnut minut, ja vapaan -naisen, jonka hellyys oli tekevä minun rakkauteni ikuiseksi. Mikä -erilaisuus! Rouva de Mortsauf oli kylmään Eurooppaan siirretty -paratiisilintu, joka surullisena istuu tangolla, äänettömänä ja -kuolevana häkissä, jossa luonnontutkija häntä säilyttää; Henriette -oli lintu, joka Ganges-virran rannalla pensaikossa visersi -itämaisia lauluja, lennellen, kuten elävä jalokivi oksalta oksalle, -suunnattoman, alati kukkivan volkamerian ruusujen keskellä. -Hänen kauneutensa tuli yhä suuremmaksi, hänen henkevä älynsä yhä -säkenöivämmäksi. Tuo yhtämittainen ilon tuli oli salaisuus meidän -kahden välillä, sillä apotti Dominiksen, ulkomaailman edustajan, -silmä oli pelättävämpi Henriettelle kuin herra de Mortsauf'in silmä. -Mutta Henriettelle tuotti, kuten minullekin, suurta nautintoa antaa -ajatuksilleen nerokkaita käänteitä, hän kätki tyytyväisyytensä -leikinlaskuihin ja peitti muutoin hellyytensä osoitukset -kiitollisuuden loistavalla verholla. - --- Me olemme asettaneet teidän ystävyytenne kovalle koetukselle, -Felix! Me voimme kait sallia hänelle vapauksia, joita me sallimme -Jacques'ille, herra apotti? sanoi hän. - -Vakava apotti vastasi hurskaan miehen rakastettavalla hymyilyllä. -Hän luki meidän sydämistämme ja havaitsi ne puhtaiksi. Hän suhtautui -muuten kreivittäreen tuolla ihailun sekaisella kunnioituksella, -jota enkelit herättävät. Kaksi kertaa noiden viidenkymmenen päivän -aikana kreivitär meni ehkä ulkopuolelle niitä rajoja, joiden välissä -kiintymyksemme pysyi; näitä kahta tapausta peitti lisäksi verho, joka -ei kohoutunut, ennenkuin viimeisten tunnustusten päivänä. Eräänä -aamuna, kreivin sairauden ensi päivinä, hetkellä, jolloin Henriette -katui kohdelleensa minua niin ankarasti ottaessaan minulta pois -ne viattomat etuoikeudet, jotka minun puhtaalle hellyydelleni oli -suotu, minä odotin häntä, hänen piti tulla minun sijalleni. Liiaksi -väsyneenä minä olin nukahtanut pää muuriin nojaten. Minä heräsin -äkkiä tuntien otsallani sanomattoman raikkaan kosketuksen, jota voisi -verrata aistimukseen, jonka saa nojautuessaan ruusua vasten. Kolmen -askeleen päässä itsestäni minä näin kreivittären, joka sanoi minulle: --- Minä tulen!... Minä menin pois, mutta tervehtiessäni häntä minä -otin hänen kättensä ja tunsin sen kosteaksi ja väriseväksi. - --- Kärsittekö te? sanoin minä hänelle. - --- Minkätähden teette minulle tämän kysymyksen? sanoi hän. - -Minä katsoin häneen punastuen, hämilläni: -- Olen uneksinut, vastasin -minä. - -Eräänä iltana herra Origet'n viimeisten käyntien aikana (hän oli -ilmoittanut kreivin varman toipumisen) minä olin Jacques'in ja -Madeleinen kanssa pengermällä; me olimme kaikki kolme pitkällämme -portailla kokonaan syventyneenä sauvapeliin, jota me pelasimme -olkipilleillä ja neulakoukuilla varustetuilla puikoilla. Herra -de Mortsauf nukkui. Odottaen hevosensa valjastamista lääkäri -keskusteli matalalla äänellä kreivittären kanssa salissa. Herra -Origet meni pois minun huomaamatta hänen lähtöänsä. Saatettuaan -hänet vaunuihin Henriette nojautui ikkunaan, josta hän jonkun aikaa -epäilemättä tarkasteli meitä meidän tietämättämme. Ilta oli yksi -noita lämpimiä iltoja, jolloin taivas saa kuparin värin, jolloin -tasangolta kuuluu tuhansia epämääräisiä ääniä. Auringon viimeiset -säteet riutuivat katoilla, puutarhojen kukat tuoksuivat, kotiin -palaavien eläinten kellot kaikuivat etäällä. Me mukauduimme tämän -kuuman iltahetken äänettömyyteen hilliten huutojamme pelosta, että -kreivi heräisi. Äkkiä, huolimatta hänen hameensa kahinasta, minä -kuulin väkivaltaisesti tukahutetun huokauksen; minä kiiruhdin saliin, -minä näin kreivittären istuutuneena ikkunasyvennykseen, nenäliina -kasvoilla. Hän tunsi minun askeleeni ja antoi minulle käskevällä -liikkeellä merkin jättää hänet yksin. Minä lähestyin sydän tuskan -ahdistamana ja tahdoin ottaa väkisin nenäliinan häneltä; hänen -kasvonsa olivat kyynelistä märät, hän pakeni kamariinsa, eikä tullut -sieltä ennenkuin rukoukseen. Ensi kertaa viidenkymmenen päivän -kuluessa minä vein hänet terassille ja pyysin häneltä selitystä -hänen mielenliikutukseensa; mutta hän teeskenteli mitä hillittömintä -iloisuutta sanoen syyksi hyvän uutisen, jonka Origet oli hänelle -ilmoittanut. - --- Henriette, Henriette, sanoin minä hänelle, te tiesitte sen -hetkellä, jolloin minä näin teidän itkevän. Meidän kahden välillä -valhe olisi jotain luonnotonta. Minkätähden te ette sallinut minun -pyyhkiä teidän kyyneleitänne? Olinko minä siis niiden syynä? - --- Minä ajattelin, sanoi hän, että minulle tämä sairaus on ollut kuin -pysähdys surussa. Nyt, kun minä en enää vapise herra de Mortsauf'in -tähden, täytyy minun vapista itseni puolesta. - -Hän oli oikeassa. Kreivin parantumisen ilmaisi hänen oikullisen -mielialansa palautuminen. Hän alotti sanomalla, ettei hänen -vaimonsa, en minä, eikä lääkäri olleet osanneet hoitaa häntä, me -olimme tietämättömiä kaikesta, hänen sairaudestaan, luonteestaan, -kärsimyksistään ja sopivista parannuskeinoista. Jonkin mielettömän -päähänpiintymän johdosta Origet muka puhui elinnesteissä -tapahtuneista muutoksista, vaikka hänen ei olisi pitänyt käsitellä -muuta kuin mahaporttia. Eräänä päivänä hän katseli meitä -pahanilkisesti kuin mies, joka on vakoillut meitä tai päässyt meidän -perillemme ja sanoi hymyillen vaimolleen: -- Eikö niin, rakkaani, jos -minä olisin kuollut, te olisitte surrut minua, epäilemättä, mutta -myöntäkää se, te olisitte lohduttautunut. - --- Minä olisin kantanut hovisurua, punasta ja mustaa, vastasi -kreivitär nauraen saadakseen miehensä vaikenemaan. - -Mutta erittäinkin ruuan johdosta, jonka lääkäri viisaasti oli -rajoittanut sallimatta täydelleen tyydyttää toipuvan sairaan nälkää, -syntyi väkivallan ja kiukustumisen kohtauksia, joille menneisyydessä -ei ollut mitään vertaa, sillä kreivin luonne osoittautui sitäkin -peljättävämmäksi, kun hän oli niin sanoakseni toimettomana -makuulla. Rohkaistuna näistä lääkärin määräyksistä ja talonväen -kuuliaisuudesta, minun yllyttämänäni -- minä näin tässä taistelussa -keinon opettaa häntä hallitsemaan miestänsä -- kreivitär ryhtyi -vastarintaan. Hän osasi tyynesti suhtautua mielettömyyksiin ja -huutoihin; hän tottui pitämään kreiviä sinä, mikä hän oli, lapsena -ja kuulemaan loukkaavia nimityksiä. Minulla oli onni nähdä, että hän -lopultakin otti käsiinsä tämän sairaloisen mielen johdon. Kreivi -huusi, mutta hän totteli, totteli etenkin senjälkeen, kun hän oli -kovasti huutanut. Huolimatta tästä epäämättömästä menestyksestä -Henriette itki joskus nähdessään tuon heikon, laihtuneen vanhuksen, -jonka otsa oli keltaisempi kuin syksyn lehti, jonka silmät olivat -sammuneet ja jonka kädet vapisivat. Hän katui kovuuksiaan, hän -ei usein voinut vastustaa iloa, jonka hän näki kreivin silmissä -mitatessaan hänelle ruokaa enemmän kuin lääkäri oli määrännyt. Hän -oli kreiviä kohtaan lempeä ja suloinen yhtä suuressa määrässä kuin -hän oli minua kohtaan. Mutta siinä oli kuitenkin eroavaisuuksia, -jotka täyttivät minun sydämeni rajattomalla ilolla. Hän ei ollut -väsymätön, hän tiesi kutsua väkensä palvelemaan kreiviä, milloin -tämän oikut seurasivat toisiaan liian nopeasti tai kun kreivi -valitti, ettei häntä ymmärretty. - -Kreivitär tahtoi pitää kiitosrukouksen Jumalalle herra de Mortsauf'in -parantumisen johdosta, hän määräsi luettavaksi messun ja pyysi minun -saattamaan hänet kirkkoon; minä johdin hänet sinne; mutta messun -aikana minä kävin katsomassa herra ja rouva de Chessel'ia. Kun minä -palasin tahtoi kreivitär nuhdella minua. - --- Henriette, sanoin minä hänelle, minä olen kykenemätön -petollisuuteen. Minä voin heittäytyä veteen pelastaakseni -vihamieheni, joka hukkuu, minä voin antaa viittani lämmittääkseni -häntä; lyhyesti minä voin antaa hänelle anteeksi, mutta unohtamatta -loukkausta. - -Kreivitär pysyi vaiti ja puristi minun kättäni sydäntänsä vasten. - --- Te olette enkeli, te tarkoititte tietysti totta kiitoksillanne, -jatkoin minä. Rauhan ruhtinaan äiti pelastettiin raivoisan kansan -käsistä, joka tahtoi tappaa hänet, ja kun kuningatar kysyi häneltä: -Mitä te teitte! hän vastasi: Minä rukoilin heidän puolestaan! Nainen -on sellainen. Minä, minä olen mies ja luonnollisesti epätäydellinen. - --- Älkää soimatko itseänne, sanoi hän liikuttaen kiivaasti -käsivarttani, ehkäpä te olette arvokkaampi kuin minä. - --- Kyllä, sanoin minä, sillä minä antaisin ikuisuuden yhdestä -ainoasta onnen päivästä, ja te!... - --- Ja minä, sanoi hän katsoen minuun ylpeästi. - -Minä vaikenin ja loin silmäni maahan välttääkseni hänen katseensa -salamaa. - --- Minä, jatkoi hän, mistä _minästä_ te puhutte? Minä tunnen monta -minää itsessäni. Nuo kaksi lasta, lisäsi hän osottaen Madeleineä ja -Jacques'ia, ovat _minä_. Felix, sanoi hän viiltävällä äänen painolla, -luuletteko te minua siis egoistiksi? Ajatteletteko te, että minun -pitäisi uhrata kokonainen ikuisuus palkitakseni sitä, joka uhraa -minulle elämänsä? Tuo ajatus on hirveä, se kylmentää ainiaaksi -uskonnolliset tunteet. Nainen, joka on niin syvälle langennut, -voiko hän jälleen nousta? Voiko hänen onnensa vapahtaa hänet? Te -saatatte minut pian ratkaisemaan nämä kysymykset!... Niin, minä -jätän teille lopultakin erään omantuntoni salaisuuden: tuo ajatus on -usein kulkenut minun sydämeni läpi; minä olen sen usein sovittanut -ankarilla katumuksilla, se on aiheuttanut minulle ne kyyneleet, -joiden syytä te toissapäivänä minulta kysyitte... - --- Etteköhän te anna liiallista merkitystä muutamille asioille, joita -naiset tavallisesti pitävät suuressa arvossa, mutta joita teidän -pitäisi... - --- Oh! sanoi hän keskeyttäen minut, pidättekö te niitä vähemmässä -arvossa? - -Tämä logiikka ehkäisi kaiken keskustelun. - --- Todenteolla, jatkoi hän, tietäkää se! Niin, olkoon että minä -pelkurimaisesti jättäisin tuon vanhuksen, jonka elämä minä olen! -Mutta, ystäväni, nuo kaksi pientä, niin heikkoa olentoa, jotka -ovat meidän edessämme, Madeleine ja Jacques, jääväthän he isänsä -luo! Uskotteko, kysyn teiltä, uskotteko, että he eläisivät kolmea -kuukauttakaan tuon miehen mielettömän hallituksen alaisena? Jos -minun laiminlyödessäni velvollisuuteni ei olisi kysymys muista -kuin minusta... Hän hymyili ylpeästi. Mutta eikö se ole sama kuin -tappaa minun kaksi lastani! Heidän kuolemansa tulisi olemaan varma. -Jumalani, huudahti hän, minkätähden me puhumme näistä asioista? -Menkää naimisiin ja antakaa minun kuolla. - -Hän lausui nämä sanat niin katkeralla, niin syvällä äänellä, että ne -tukahduttivat intohimoni myrskyn. - --- Te olette huutanut tuskianne tuolla ylhäällä pähkinäpuun alla; -minä näiden leppien alla, siinä kaikki. Minä vaikenen tästälähtien. - --- Teidän jalomielisyytenne tappaa minut, sanoi hän kohottaen -silmänsä taivaaseen. - -Me olimme saapuneet terassille, me tapasimme siellä kreivin -istumassa nojatuolissa auringon paisteessa. Tämän kokoon vajonneen, -heikon hymyilyn vaivoin elähyttämän olennon näkeminen sammutti -tuhkasta leimahtaneet liekit. Minä nojauduin ristikkoaitaa vasten -tarkastellen taulua, jonka tarjosi minulle tuo kuoleva kahden alati -kivuloisen lapsensa välissä, ja hänen vaimonsa, joka oli kalpea -yövalvonnasta, laihtunut liiallisesta työstä, levottomuudesta ja -mahdollisesti noiden kahden kauhean kuukauden ilonhetkistä. Äskeisen -kohtauksen synnyttämä mielenliikutus oli kuitenkin antanut hänen -poskillensa luonnottoman hehkun. Nähdessäni tuon kärsivän perheen -varisevan lehdistön keskellä, jonka läpi tunki pilvisen syksytaivaan -harmaa valo, minä tunsin itsessäni irtautuvan niiden siteiden, -jotka kiinnittävät ruumiin sieluun. Ensimäistä kertaa minä tunsin -tuota elämään kyllästymistä, jota tuntevat, sanotaan, kaikkein -voimakkaimmat taistelijat keskellä taistelujansa, jonkinlaista -kylmää iloa, joka tekee mitä urhokkaimmasta miehestä pelkurin, -uskottomasta uskon vimmaisen, joka tekee välinpitämättömäksi -kaikesta, voimakkaimmista elon tunteistakin, kunniasta, rakkaudesta, -sillä epäilys riistää meiltä meidän itsetuntemuksemme ja tekee -meille elämän vastenmieliseksi. Te hermostuneet olentoraukat, jotka -teidän sielunne ja ruumiinne rikkaus jättää pelastuksetta jonkin -turmiollisen kohtalon valtaan, missä ovat teidän päärinne ja teidän -tuomarinne? Minä ymmärsin, miten nuori yltiöpää, joka ojensi jo -kättänsä tarttuakseen Ranskan marsalkan sauvaan, joka oli taitava -diplomaatti samoin kuin peloton soturi, oli voinut tulla viattomaksi -murhaajaksi, kuten minä hänet edessäni näin. Minun toiveeni, joita -tällä hetkellä ruusut kaunistivat, oliko niiden loppu tällainen? -Hämmästyneenä niin hyvin syystä kuin seurauksesta, kysyen kuten -jumalaton, missä oli Kaitselmus, minä en voinut pidättää kahta -kyyneltä, jotka vierivät poskilleni. - --- Mikä sinun on, hyvä Felix? sanoi minulle Madeleine lapsen -äänellään. - -Henriette täydensi näiden synkkien sumujen ja pimeyksien -hajoittamista levottomalla katseella, joka säteili minun sieluuni -kuin aurinko. Tällä hetkellä vanha tallimestari toi minulle kirjeen -Tours'ista. Sen näkeminen aiheutti minulta jonkinlaisen hämmästyksen -huudahduksen, joka sai rouva de Mortsauf'in värisemään. Minä -näin virkasinetin, kuningas kutsui minua takaisin. Minä ojensin -Henriettelle kirjeen, hän luki sen yhdellä silmäyksellä. - --- Meneekö hän pois? sanoi kreivi. - --- Miten minun käy? sanoi Henriette minulle, huomaten ensi kertaa -auringottoman yksinäisyytensä. - -Me olimme kumpainenkin tyrmistyksessä, joka ahdisti meitä samalla -tavoin, sillä me emme olleet koskaan niin hyvin tunteneet, kuinka -välttämättömiä me olimme toinentoisillemme. Kreivittärellä oli -hänen puhuessaan minulle kaikenlaisista, vieläpä jokapäiväisistäkin -asioista äänessään uusi sointi aivan kuin jos soittokoneesta olisi -katkennut useampia kieliä ja muut olisivat löyhtyneet. Hänen -liikkeensä olivat välinpitämättömiä ja hänen katseensa valottomia. -Minä pyysin hänen ilmaisemaan minulle ajatuksensa. - --- Onko minulla niitä? sanoi hän. - -Hän vei minut kamariinsa, asetti minut istumaan sohvaansa, etsi -jotain toilettipöytänsä laatikosta, asettui polvilleen minun eteeni -ja sanoi minulle: -- Tässä ovat hiukset, jotka ovat minulta pudonneet -vuoden kuluessa, ottakaa ne, ne kuuluvat teille; jonakin päivänä te -tiedätte miten ja miksi. - -Minä taivuttauduin hitaasti hänen otsaansa kohden, hän ei painanut -alas päätänsä välttääkseen minun huuliani, minä suutelin hänen -otsaansa pyhästi, ilman rikoksellista kiihkoa, ilman hyväilevää -hekumallisuutta, juhlallisella liikutuksella. Tahtoiko hän uhrata -kaikki? Menikö hän ainoastaan, kuten minä olin tehnyt, syvyyden -reunalle? Jos rakkaus olisi saanut hänet antautumaan, hänellä ei -olisi ollut tuota syvää tyyneyttä, tuota uskonnollista katsetta, ja -hän ei olisi sanonut minulle puhtaalla äänellään: -- Ettehän ole -minulle enää vihainen? - -Minä läksin yön saapuessa. Hän halusi saattaa minua jonkun matkaa. Me -pysähdyimme pähkinäpuun alle; minä näytin sitä hänelle sanoen, kuinka -minä sieltä neljä vuotta sitten olin huomannut hänet: -- Laakso oli -silloin hyvin kaunis! huudahdin minä. - --- Ja nyt? sanoi hän kiihkeästi. - --- Te olette pähkinäpuun alla, ja laakso on meidän! - -Hän painoi päänsä alas, ja me sanoimme toisillemme jäähyväiset. -Hän nousi vaunuihinsa Madeleinen kanssa, ja minä, yksin, omiin -vaunuihini. Pariisiin palattuani minulla onnekseni oli kiireellisiä -töitä, jotka vaativat kaikki minun ajatukseni ja pakottivat minut -riistäytymään maailmasta, joka unohti minut. Minä olin kirjevaihdossa -rouva de Mortsauf'in kanssa, jolle minä lähetin jokaviikkoisen -kirjeeni ja joka minulle vastasi kaksi kertaa kuukaudessa. Minun -yksinäinen ja työteliäs elämäni muistutti noita kukkaisia ja -tuntemattomia tiheikköjä, joita minä äsken vielä olin ihaillut -metsien helmassa, sepitellessäni uusia runoja kukista kahden -viimeisen viikon aikana. - -Te, jotka rakastatte! tehkää nuo kauniit velvollisuudet, ottakaa -täyttääksenne käskyt semmoisina, kuin kirkko on ne kristitylle -joka päiväksi määrännyt. Ne ovat suuria aatteita, nuo roomalaisen -uskonnon luomat ankarat säännöt, ne kyntävät yhä syvemmälle -sieluun velvollisuuden vaot johtamalla uusimaan toimituksia, jotka -pitävät toivoa ja pelkoa vireillä. Tunteet virtaavat alati elävinä -noissa kaivetuissa uomissa, jotka johtavat vettä, kirkastavat ne, -virvoittavat lakkaamatta sydäntä ja hedelmöittävät elämää kätketyn -uskon ylitsevuotavilla aarteilla; jumalallinen lähde, jossa monistuu -yhden ja ainoan rakkauden yksi ja ainoa ajatus. - -Rakkauteni, joka muistutti keskiaikaa ja jälleen toi mieleen -ritariajan, tuli tunnetuksi, en tiedä miten; mahdollisesti -kuningas ja herttua de Lenoncourt olivat siihen syynä. Samalla -kertaa romantillinen ja luonnollinen kertomus nuoresta miehestä, -joka hurskaalla jumaloimisella rakasti kaunista, tuntematonta, -yksinäisyydessään suurta naista, naista joka oli uskollinen -tarvitsematta velvollisuuksien tukea, levisi epäilemättä tuosta -ylemmästä piiristä faubourg Saint-Germain'in keskuuteen? Salongeissa -minä huomasin olevani kiusallisen huomion esineenä, sillä siveällä -elämällä on etuja, jotka niitä kokeneelle tekevät kuuluisuuden -loiston sietämättömäksi. Samoinkuin silmiä, jotka ovat tottuneet -vain heikkoihin väreihin, häikäisee voimakas valo, samoin on laita -muutamien henkilöiden, joita voimakkaat vastakohdat eivät miellytä. -Minä olin siihen aikaan sellainen; nyt te ehkä sitä ihmettelette, -mutta olkaa kärsivällinen, nykyisen Vandenesse'n omituisuudet -selviävät teille pian. Minusta olivat siis naiset hyväntahtoisia -ja maailma täydellinen. Herttua de Berry'n naimisen jälkeen hovi -sai jälleen loistoa, ranskalaiset juhlat palasivat. Ulkovaltojen -sotajoukot olivat poistuneet, hyvinvointi palasi jälleen, huvitukset -olivat mahdollisia. Arvoltaan kuuluisia tai varallisuudestaan -huomattuja henkilöitä tulvi kaikilta Euroopan suunnilta älyn -pääkaupunkiin, jossa muiden maiden edut ja virheet kohtasivat -toisensa ranskalaisen hengen suurentamina ja kärjistäminä. Viisi -kuukautta senjälkeen kun minä olin jättänyt Clochegourde'n, keskellä -talvea, minun hyvä enkelini kirjoitti minulle epätoivoisen kirjeen -kertoen poikansa vakavasta sairaudesta, josta tämä on päässyt, mutta -joka antoi pelon aihetta tulevaisuuteen katsoen. Lääkäri oli puhunut -varovaisuustoimenpiteisiin ryhtymisestä keuhkotautia vastaan, hirveä -sana, joka tieteen lausumana synkisti kaikki äidin hetket. Henriette -ehti tuskin hengittää, Jacques oli tuskin päässyt toipumisen -asteelle, kun hänen sisarensa herätti levottomuutta. Madeleine, tuo -iloinen kasvi, joka menestyi niin hyvin äidin hoidossa, sairastui -tautiin, joka kyllä hänen iällään jo oli ennakolta odotettu, mutta -joka oli vaarallinen niin hennolle rakenteelle. Masentuneena jo -siitä uupumuksesta, jonka Jacques'in pitkällinen sairaus oli hänelle -aiheuttanut, kreivitär tunsi itseltänsä puuttuvan voimia tuon uuden -iskun kestämiseksi. Näky, jonka nuo kaksi rakasta olentoa hänelle -tarjosi, teki hänet tunteettomaksi miehensä luonteen lisääntyneille -myrskyille. Siten yhä enemmän häiriöitä tuottavat, raskaat rajuilmat -tempasivat ankarilla aalloillaan juuriltaan hänen sydämeensä mitä -syvimmin istutetut toiveet. Hän oli muutoin alistunut kreivin -hirmuhallitukseen ja, taistelusta väsyneenä, luovuttanut voitetun -alueen takaisin. - -"Kun kaikki minun voimani kohdistuivat lapsiini, kirjoitti hän -minulle, saatoinko minä käyttää niitä herra de Mortsauf'ia vastaan -ja saatoinko minä puolustaa itseäni hänen hyökkäyksiänsä vastaan -torjuessani kuolemaa? Kulkiessani nyt yksin ja heikkona noiden -kahden nuoren, alakuloisen olennon välillä, jotka minua seuraavat, -on minut vallannut voittamaton vastenmielisyys elämää kohtaan. Mitä -iskuja minä voin tuntea, mihin tunteenliikutukseen minä voin vastata, -kun minä näen terassilla liikkumattoman Jacques'in, jonka elämän -ilmaisevat minulle ainoastaan hänen kauniit kuihtumuksen suurentamat -silmänsä, sisään vajonneina kuten vanhuksella, ja jonka kehittynyt -henki -- onneton enne -- on ristiriidassa hänen heikon ruumiinsa -kanssa? Kun minä näen sivullani iloisen, niin vilkkaan, niin -viehättävän, niin punaposkisen Madeleinen nyt kalpeana kuin kuolleen, -näyttävät minusta hänen hiuksensa ja hänen silmänsä vaalenneilta, hän -luo minua kohden riutuvia katseita ikäänkuin jos hän tahtoisi sanoa -minulle jäähyväisensä; ei mikään ruoka maistu hänelle tai jos hän -haluaa jotain ravintoa, pelästyttää hän minua makujensa outoudella; -tuo puhdas olento, vaikka hän on kasvanut minun sydämelläni, punastuu -tunnustaessaan niitä minulle. Huolimatta ponnistuksistani minä en -voi huvittaa lapsiani; kumpainenkin heistä hymyilee minulle, mutta -tuon hymyilyn saan minä esiin houkutteluilla, se ei johdu heistä; -he itkevät, kun eivät voi vastata minun hyväilyihini. Kärsimys on -höllentänyt kaikki heidän sielussaan, vieläpä nekin siteet, jotka -kiinnittävät meitä toisiimme. Te ymmärrätte siis, kuinka Clochegourde -on surullinen: herra de Mortsauf hallitsee siellä esteettömästi. -Oi, ystäväni, te minun kunniani! kirjoittaa hän minulle edelleen, -teidän pitää paljon rakastaa minua rakastaaksenne minua vielä -nyt, rakastaaksenne minua väsyneenä, kiittämättömänä ja tuskan -kivettämänä." - -Tähän aikaan, jolloin minä tunsin itseni enemmän kuin koskaan -liikutetuksi sisintäni myöten ja jolloin minä en elänyt kuin -tuossa yhdessä sielussa, jolle minä koetin lähettää aamujen -valoisan tuulahduksen ja purppuraisten iltojen toivon, minä -kohtasin Elysée-Bourbon'in salongeissa yhden noita kuuluisia -ladyja, jotka ovat puoleksi kuningattaria. Suunnattomat rikkaudet, -syntyminen perheessä, joka valloituksen ajasta alkaen oli puhdas -alempisäätyisistä avioliitoista, meneminen naimisiin mitä -ylhäisimmän englantilaisen päärivanhuksen kanssa, kaikki nämä -edut eivät olleet muuta kuin sivuseikkoja, jotka lisäsivät tuon -olennon kauneutta, hänen sulojaan, hänen tapojaan, hänen älyänsä, -hänen, kuinka sanoisin, säihkyvää olemustansa, joka pikemmin -häikäisi kuin lumosi. Hän oli päivän jumalatar ja hallitsi sitä -enemmän pariisilaista seurapiiriä, kun hänellä oli menestykseen -välttämättömät ominaisuudet, rautainen käsi silkkihansikkaassa, -josta Bernadotte puhui. Te tunnette englantilaisten erikoisen -luonteen, tuon ylpeän, ylitsepääsemättömän Kanaalin, tuon -kylmän Pyhän Yrjön salmen, jonka he asettavat itsensä ja niiden -välille, jotka eivät ole heille esiteltyjä: ihmiskunta on heille -muurahaispesä, jonka ylitse he kulkevat. He eivät tunnusta joukkoonsa -kuuluviksi muita kuin hyväksymiänsä ihmisiä; muiden kieltä he eivät -ymmärrä: he näkevät kyllä huulien liikkuvan ja silmien katsovan, -mutta ei ääni eikä katse kosketa heitä. Heille nuo ihmiset ovat -ikäänkuin olemattomia. Englantilaiset tarjoavat siten ikäänkuin -kuvan saarestaan, jossa laki hallitsee kaikkea, jossa kaikki on -samanmuotoista joka piirissä, jossa hyveiden harjoittaminen näyttää -olevan rivi toisiinsa liitettyjä pyöriä, jotka asetetaan käyntiin -määrättyyn aikaan. Loistavat teräshäkit ympäröivät englantilaista -naista, hän on sidottu kultanauhoilla taloonsa, mutta hänen ruoka- ja -juoma-altaansa, hänen istumapuunsa ja hänen ravintonsa ovat parasta -lajia. Kaikki tämä antaa hänelle vastustamattoman viehätyksen. Ei -koskaan mikään kansa ole paremmin valmistanut naimisissa olevalle -naiselle tilaisuutta tekopyhyyteen asettaessaan hänet joka hetki -kuoleman ja seuraelämän välille; hänelle ei ole mitään väliasteita -häpeän ja kunnian välillä: joko on rikos täydellinen tai olematon; -se on: kaikki tai ei mitään, se on Hamletin _to be, or not to be_. -Tämä vaihtoehto, yhdistyneenä pysyvään halveksimiseen, johon tavat -totuttavat heidät, tekee englantilaisesta naisesta poikkeusolennon -maailmassa. Hän on surkuteltava olento, hyveellinen pakosta ja valmis -turmelemaan itsensä, hän on tuomittu alituisiin valheisiin, jotka -ovat haudatut hänen sydämeensä, mutta hän on ulkonaisesti viehättävä, -sentähden että tälle kansalle on muoto kaikessa pääasiana. Siitä -johtuvat ne erikoiskauneudet, joita tämän maan naisilla on: nuo -ylenmääräiset hellyyden purkaukset, jotka heille välttämättömästi -merkitsevät elämää, liiallinen huolenpito omasta itsestään, heidän -rakkautensa hienous, joka niin viehättävästi on kuvattu Romeon -ja Julian kuuluisassa kohtauksessa, jossa Shakespearen nero on -yhdellä piirteellä ilmentänyt englantilaisen naisen. Teille, jotka -kadehditte heitä niin monesta asiasta, mitä minä sanoisin teille -sellaista, jota te ette tietäisi, noista valkeista sireeneistä, -jotka ovat näöltään läpitunkemattomia ja kuitenkin heti tunnettuja, -jotka uskovat että rakkaus riittää rakkaudelle, jotka kyllästyvät -huvituksiinsa, kun eivät osaa niitä vaihdella, joiden sielussa on -vain yksi sävel, joiden äänessä on vain yksi tavu. He ovat rakkauden -valtameriä, ja se, joka ei ole niissä uinut, on aina tietämätön -muutamista aistinrunouden puolista, kuten sillä, joka ei ole nähnyt -merta, on muutamia kieliä vähemmän kanteleessaan. Te tiedätte, -mihin minä näillä sanoillani pyrin. Minun seikkailuni markiisitar -Dudley'n kanssa tuli turmiollisen kuuluisaksi. Vaikka minä olin -iässä, jolloin aisteilla on niin paljon valtaa meidän päätöstemme -yli, vaikka minussa niiden hehku oli ollut niin väkivaltaisesti -tukahdutettu, säteili mielikuva pyhimyksestä, joka kärsi pitkällistä -kidutusta Clochegourde'ssa niin voimakkaasti ylitseni, että minä -kykenin vastustamaan viettelyksiä. Tämä uskollisuus oli sädekehä, -joka käänsi minuun lady Arabellen huomion. Minun vastustukseni -yllytti hänen intohimoansa. Se, mitä hän halusi, kuten monet -englantilaisnaiset, oli huomion herättämistä, jotain tavatonta. -Hän tahtoi suolaa ja pippuria sydämen ravinnoksi, samalla tavoin -kuin englantilaiset tahtovat väkeviä maustimia kiihottaakseen -makuaan. Välinpitämättömyys, jonka nuo naiset saavat olemukseensa -asioiden pysyvästä täydellisyydestä, tapojen johdonmukaisesta -säännöllisyydestä, johtaa heidät kaiken romantillisen ja vaikean -ihailuun. Minä en ymmärtänyt tuota luonnetta. Kuta enemmän minä -sulkeuduin kylmään halveksumiseen, sitä intohimoisemmaksi lady -Dudley kävi. Tämä taistelu, johon hän asetti koko kunniansa, herätti -muutamien salonkien uteliaisuuden, se oli hänelle ensimäinen onni, -joka teki voiton saamisen hänen velvollisuudekseen. Ah! minä olisin -ollut pelastettu, jos joku ystävä olisi kertonut minulle ne julmat -sanat, jotka hän sanoi rouva de Mortsauf'ista ja minusta: - --- Minä olen kyllästynyt, sanoi hän, noihin kyyhkysenkuherruksiin! - -Tahtomatta tässä puolustaa rikostani minä huomautan teille, Natalie, -että miehellä on vähemmän voimia vastustaa naista kuin teillä on -välttääksenne meidän ahdistelujamme. Meidän tapamme eivät salli -meidän sukupuolellemme tylyjä poistyöntämisiä, jotka teillä ovat -kiihottimina rakastajalle ja joita muutoin sovinnaisuuskin teiltä -vaatii. Me jätämme teille kainouden yksinoikeuden, jotta teillä -olisi suosioiden osoittamisen etuoikeus, mutta kääntäkää osat ja -mies joutuu pilkan alaiseksi. Vaikka rakkauteni suojeli minua, -minä en ollut iässä, jolloin pysytään tunteettomana ylpeyden, -antautuvaisuuden ja kauneuden kolminkertaisille viettelyksille. Kun -lady Arabelle keskellä tanssiaisia, joiden kuningatar hän oli, laski -minun jalkoihini suosionosoitukset, jotka hän niissä sai, ja kun hän -tähysteli minun katsettani saadakseen tietää, oliko hänen pukunsa -minun makuni mukainen, ja kun hän värisi nautinnosta, huomatessaan -sen miellyttävän minua, olin minä liikutettu hänen tunteistaan. Hän -pysytteli muuten alueella, jolla minä en voinut häntä paeta; minun -oli vaikeata kieltäytyä määrätyistä kutsuista diplomaattipiirissä. -Hänen arvonsa avasi hänelle kaikki salongit ja tuolla taidolla, jota -naiset käyttävät saavuttaakseen sen, mikä heitä miellyttää, hän talon -emännän avulla asetti niin, että hän joutui istumaan pöydässä minun -viereeni; sitten hän sanoi minun korvaani: -- "Jos minä olisin niin -rakastettu kuin rouva de Mortsauf, minä uhraisin teille kaiken". Hän -esitti minulle hymyillen mitä nöyrimpiä ehtoja, hän lupasi minulle -ehdotonta vaikenemista tai pyysi minun ainoastaan suvaitsemaan sitä, -että hän rakastaisi minua. Hän lausui minulle eräänä päivänä nuo -sanat, jotka tyydyttivät kaikki aran omantunnon vaatimukset ja nuoren -miehen hillittömät halut: -- "Teidän ystävänne aina, ja teidän -rakastajattarenne, koska vaan tahdotte!" Lopulta hän keksi keinon -käyttää minun tuhoamisekseni minun oman luonteeni rehellisyyttä. Hän -taivutti puolelleen minun kamaripalvelijani ja erään illanvieton -jälkeen, jossa hän oli näyttäytynyt niin kauniina, että hän varmasti -tiesi herättäneensä minun himoni, minä löysin hänet huoneestani. -Tieto tästä tapauksesta levisi Englantiin, ja sen ylimystön -valtasi tyrmistys kuten taivaan sen kauneimman enkelin langetessa. -Lady Dudley astui englantilaisen taivaansa pilvistä alas, tyytyi -kohtaloonsa ja tahtoi himmentää uhrauksillaan _sen naisen_, jonka -hyve oli aiheuttanut tämän kuuluisan katastroofin. Lady Arabelleä -miellytti, kuten kiusaajaa temppelin harjalla, näyttää minulle -hehkuvan kuningaskuntansa rikkaimmat maat. - -Lukekaa minua, pyydän teitä, kärsivällisesti. Tässä on kysymyksessä -yksi ihmiselämän mieltäkiinnittävimmistä probleemeista, ratkaiseva -käänne, jonka suurin osa ihmisistä on saanut kokea, ja jonka minä -tahtoisin selvittää, vaikkapa vain sytyttääkseni johtoloiston -tälle kalliolle. Tuo kaunis lady, niin solakka, niin hento, -tuo maidonvalkea nainen, niin murrettu, niin murtuvainen, niin -hempeä, jonka otsa oli niin viehkeä, niin hienojen, vaaleiden -hiusten seppelöimä, tuo olento, jonka esiintyminen näytti niin -virvatulimaiselta ja lyhytaikaiselta, oli rautaista rakennetta. Ei -mikään hevonen, oli se kuinka vauhko tahansa, kestä hänen jäntevää -kättänsä, tuota näöltänsä pehmeätä kättä, jota ei mikään uuvuta. -Hänellä on jalat, kevyet kuin naarashirvellä, pienet, kuivat, -lihaksiset jalat, joiden muoto on kuvaamattoman suloinen. Hänessä -on voimaa, joka ei pelkää mitään taistelussa; ei yksikään mies voi -seurata häntä hevosen selässä; hän voittaisi kentaurit _steeple -chase_ [esteratsastus] ratsastuksessa; hän ampuu kauriita ja hirviä -pysähdyttämättä hevostaan. Hänen ruumiinsa ei hiesty, hän imee -tulta ilmakehästä ja hänen täytyy elää vedessä, jos hän ylipäänsä -tahtoo elää. Myöskin hänen rakkautensa on kokonaan afrikalaista; -hänen intohimonsa riehuu kuin erämaan tuuli. Erämaan hehkuva lakeus -kuvastuu hänen silmissään, erämaan, joka on täynnä sineä ja rakkautta -muuttumattomine taivaineen, raikkaine tähtiöineen. Mitä vastakohtia -Clochegourde'en verrattuna! Itämaa ja länsimaa, toinen vetäen -puoleensa pienimmänkin kosteuden ravitakseen itseään, toinen huokuen -ulos sielunsa ja kietoen uskollisensa valoisaan ilmakehään; tämä -eloisa ja kevyt; tuo hidas ja raskas. Lyhyesti, oletteko te koskaan -miettinyt englantilaisten tapojen yleistä tarkoitusta? Eikö se ole -aineen jumaloittamista, määrättyä, ajateltua, viisaasti sovellettua -epikuurolaisuutta. Mitä hän tehnee tai sanoneekaan, englantilainen on -materialisti, ehkäpä vastoin tahtoaankin. Hänellä on uskonnollisia -ja siveellisiä pyrkimyksiä, joista jumalallinen henki, joista -katoolinen sielu on poissa, ja niiden siunauksellista vaikutusta -ei korvaa mikään tekopyhyys, kuinka hyvin näytelty se lieneekin. -Hän omistaa mitä korkeimmassa määrässä tuon elämisen taidon, joka -tekee täydelliseksi pienimmätkin aineellisuuden osat, joka saa -aikaan, että teidän tohvelinne ovat maailman valikoiduinta lajia, -joka antaa teidän liinavaatteillenne selittämättömän tuoksun, joka -päällystää kaapit seedripuulla ja valelee hajuvesillä pesukaapit; -joka kaataa määrätyllä hetkellä mietoa, taidokkaasti valmistettua -teetä, joka karkoittaa tomun, joka naulaa kiinni mattoja ensimäisestä -kynnyksestä talon viimeiseen sopukkaan asti, joka kalkitsee kellarien -seinät, kiilloittaa oven lukon, tekee vaunujen vieterit notkeiksi, -joka sanalla sanoen tekee jokapäiväisestä elämästä ravitsevan, -hienokuituisen, loistavan ja puhtaan hedelmän, jonka ääressä sielu -sammuu nautinnoissa. Tämä taito synnyttää hyvinvoinnin hirvittävän -yksitoikkoisuuden, se antaa teille elämän ilman oman tahdon vapautta, -se, sanoakseni teille kaikki, tekee teidät koneeksi. Niin minä opin -äkkiä tuntemaan keskellä tätä englantilaista ylellisyyttä naisen, -sukupuolessaan ehkä ainoan laatuaan, joka kietoi minut uudelleen -puhkeavan rakkauden verkkoihin, rakkauden, jonka ylenpalttisuuteen -minä suhtauduin ankaralla itseni hillitsemisellä. Tuollaisella -rakkaudella on masentavia kauneuksia, sillä on itsessään sähköisyys; -se johtaa teidät usein taivaisiin unelmiensa elfenluisten porttien -kautta, se kohottaa teidät sinne siivitettyjen vyötäistensä -takana. Rakkaus, hirvittävän kiittämätön, joka nauraa tappamiensa -olentojen raadoille, rakkaus ilman muistia, verinen rakkaus, joka -muistuttaa englantilaisten politiikkaa ja jonka uhriksi joutuvat -melkein kaikki miehet. Te ymmärrätte jo tämän probleemin. Ihminen on -kokoonpantu aineesta ja hengestä; eläimellinen puoli lakkaa hänessä -ja jumalallinen alkaa. Tästä johtuu tuo taistelu, jota me kaikki -saamme kokea, taistelu tulevan kohtalon välillä, jonka me aavistamme, -ja entisten vaistojemme välillä, joista me emme ole täydelleen -vapaita: lihallinen rakkaus ja jumalallinen rakkaus. Joku sovittaa -ne keskenään, joku toinen kieltäytyy; yksi penkoo koko sukupuolen -etsiäkseen tyydytystä aikaisemmille himoilleen, toinen taas idealisoi -ne yhteen ainoaan naiseen, joka hänelle edustaa koko maailmaa; -toiset horjuvat ilman ratkaisua aineen ja hengen nautintojen -välillä, toiset henkevöitsevät lihan, vaatien siltä sellaista, mitä -se ei voi antaa. Jos te, ajatellen näitä rakkauden yleispiirteitä, -otatte lukuun ne vastenmielisyydet ja viehätykset, jotka johtuvat -elimistöjen erilaisuudesta ja jotka rikkovat sopimukset niiden -välillä, jotka eivät ole selvillä itsestään; jos te yhdistätte niihin -erehdykset, joita toiveillaan saavat aikaan ne henkilöt, jotka elävät -erikoisemmin hengestä, sydämestä tai toiminnasta, jotka ajattelevat, -jotka tuntevat tai toimivat ja joiden kutsumukset ovat petetyt ja -kielletyt siinä yhteydessä, johon kaksi samalla tavoin kaksinaista -olentoa joutuu; te tulette silloin olemaan hyvin suvaitsevainen -onnettomuuksia kohtaan, joille yhteiskunnalla ei ole sääliä. Niin, -lady Arabelle tyydytti meissä olevan hienojyväisen aineellisen puolen -vaistoja, elimiä, taipumuksia, virheitä ja hyveitä. Hän oli ruumiin -valtijatar, rouva de Mortsauf oli sielun puoliso. Rakkaudella, jota -rakastajatar tyydyttää, on rajansa, aineellinen puoli on lopussa, -sen ominaisuuksilla on lasketut voimat, se on välttämättömän -kyllääntymisen alainen. Minä tunsin usein jonkinlaista tyhjyyttä -Pariisissa, lady Dudley'n lähellä. Sydämen alue on ääriä vailla; -Clochegourde'ssa oli rakkaus rajaton. Minä rakastin intohimoisesti -lady Arabelleä, ja varmasti, vaikka eläin loisti hänessä, oli hänessä -myöskin älyn etevyyttä; hänen pisteliäs keskustelunsa liikkui -kaikilla aloilla. Mutta minä jumaloitsin Henrietteä. Yöllä minä -vuodatin onnen kyyneliä, aamulla minä itkin katumuksesta. On muutamia -naisia, jotka ovat kylliksi viisaita kätkeäkseen mustasukkaisuutensa -mitä enkelimäisimpään hyvyyteen, sellaisia ovat ne, jotka, kuten -lady Dudley, ovat sivuuttaneet kolmannenkymmenennen vuotensa. Nuo -naiset osaavat silloin tuntea ja laskea, puristaa kaiken mehun -nykyisyydestä ja ajatella tulevaisuutta; he voivat usein tukahduttaa -oikeutetut huokaukset tarmolla, jonka vallassa metsästäjä ei huomaa -haavaansa seuratessaan kiihkein huudoin saalistaan. Puhumatta rouva -de Mortsauf'ista Arabelle koetti tappaa hänet minun sielussani, jossa -hän alati kohtasi Henrietten, ja hänen intohimonsa sai kiihdykettä -tuon voittamattoman rakkauden henkäyksestä. Saadakseen voittoja -vertauksilla, jotka olivat hänelle edullisia, hän ei koskaan -näyttäytynyt epäluuloiseksi, riidanhaluiseksi eikä uteliaaksi, kuten -useimmat nuoret naiset ovat; mutta muistuttaen naarasleijonaa, -joka on siepannut hampaisiinsa ja vienyt luolaansa saaliin -jyrsittäväksi, hän oli varuillaan, ettei mikään päässyt häiritsemään -hänen onneansa, ja säilytti minua kuten uhmailevaa voitettua. Minä -kirjoitin Henriettelle hänen silmiensä alla, hän ei koskaan lukenut -ainoatakaan riviä, hän ei koskaan koettanut millään keinolla saada -selvää kirjeisiini kirjoitetuista osotteista. Minulla oli vapauteni. -Hän näytti sanovan itselleen: -- Jos minä hänet menetän, olen minä -yksin siihen syynä. Ja hän nojautui ylpeästi rakkauteen, niin -uhrautuvaiseen, että hän epäröimättä olisi antanut elämänsä minulle, -jos minä olisin sitä häneltä vaatinut. Lopuksi hän oli saanut minut -uskomaan, että jos minä jättäisin hänet, hän tappaisi itsensä heti. -Täytyi ymmärtää hänen tässä suhteessa ylistävän indialaisten leskien -tapaa, jotka poltattavat itsensä aviopuolisoidensa roviolla. -- -"Vaikka Indiassa tuo tapa on erikoisesti ylimysluokalle ominaista, -ja vaikka europalaiset vähän sitä ymmärtävät, he kun eivät aavista -tuon etuoikeuden halveksuvan ylpeää suuruutta, tunnustakaa, sanoi hän -minulle, että meidän alhaisissa tavoissamme ylimystö ei voi muuten -kohottaa itseänsä kuin tavattomilla tunteilla. Kuinka voin minä -saada porvarit ymmärtämään, että minun suonieni veri ei ole heidän -vertansa, ellen osottaisi sitä kuolemalla toisin kuin he kuolevat? -Alhaissukuisilla naisilla voi olla timantteja, vaatteita, hevosia, -vieläpä vaakunoitakin, joiden pitäisi olla yksinomaan meitä varten, -sillä nimi voidaan nykyään ostaa! Mutta rakastaa pää pystyssä, -lakeja uhmaten, kuolla epäjumalan edestä, jonka on itsellensä -valinnut kietoen hänen vaatteistaan ympärilleen kuolinliinan, laskea -maa ja taivas yhden ihmisen jalkoihin riistäen Kaikkivaltiaalta -oikeuden tehdä jonkun jumalaksi, ei pettää häntä mistään hinnasta, -ei hyveenkään tähden; sillä kieltää itsensä häneltä velvollisuuden -nimessä, eikö se ole antautumista jollekin, joka ei ole _hän?_ ... -olkoon se ihminen tai aate, se on aina petosta! Kas siinä suuruuksia, -joihin eivät pääse tavalliset naiset; he eivät tunne muuta kuin -kaksi mahdollista tietä, joko hyveen suuren tien tai rakastajattaren -likaisen polun." - -Te näette, hänen menettelytapaansa kuului vedota ylpeyteen, hän -imarteli kaikkia turhamielisyyksiä pyhittäen ne, hän asetti minut -niin korkealle, ettei hän voinut elää muuta kuin minun jaloissani; -myöskin ilmeni koko hänen viettelytaitonsa hänen orjattaren -asennossaan ja hänen täydellisessä alistumisessaan. Hän osasi -pysyä kokonaisen päivän minun jalkojeni juuressa, äänettömänä, -silmät minuun luotuina, odottaen nautinnon hetkeä kuten haaremin -sulttaanitar ja pyrkien siihen taitavilla keimailuilla, mutta -kuitenkin sen näköisenä kuin hän kärsivällisesti odottaisi. Millä -sanoilla kuvaisin noita kuutta ensimäistä kuukautta, joiden aikana -minä elin nautinnoista runsaan rakkauden uuvuttavissa iloissa; tuo -rakkaus vaihteli niitä iloja taidolla, jonka kokemus antaa, mutta -kätkien oppinsa intohimon purkauksiin. Nuo nautinnot, äkillinen -aistinrunouden ilmestyminen, muodostavat voimakkaan siteen, joka -kiinnittää nuoret miehet heitä vanhempiin naisiin; mutta tuo side -on rangaistusvangin kahle, se jättää sieluun häviämättömän jäljen, -se synnyttää siellä ennenaikaisen vastenmielisyyden raikasta, -puhdasta, ainoastaan kukista rikasta rakkautta kohtaan, joka ei -osaa tarjota alkoholia kummallisesti kaiverretuissa kultamaljoissa, -joissa välkähtelee jalokivien sammumattomia tulia. Maistellen -nautintoja, joista minä olin uneksinut tuntematta niitä, jotka -minä olin ilmaissut kukkavihkoissani ja jotka sielujen yhteys -teki tuhat kertaa hehkuvammiksi, minulta ei puuttunut tekosyitä -puolustaakseni mielihyvää, jota minä tunsin tyhjentäessäni tuota -kaunista maljaa. Usein kun minun sieluni äärimmäisen uupumuksen -vallassa, ruumiista irtautuneena, liiteli kaukana maasta, minä -ajattelin, että nuo nautinnot olivat keino kahlehtia aine ja päästää -henki ylevään lentoonsa. Usein lady Dudley, kuten niin monet naiset, -käytti hyväkseen kiihtymystä, jonka saa aikaan ylen suuri onni, -sitoakseen minut valallisilla lupauksilla; ja himon puuskan aikana -hän sai minun lausumaan häväiseviä sanoja Clochegourde'n enkelistä. -Minusta oli tullut petturi, minusta tuli teeskentelijä. Minä jatkoin -kirjoittamista rouva de Mortsauf'ille, aivankuin minä olisin yhä -ollut tuo sama, pienessä, sinisessä pukupahasessa oleva lapsi, jota -hän niin suuresti rakasti. Mutta, tunnustan sen, hänen lahjansa nähdä -näkyjä pelotti minua, kun minä ajattelin tuhoa, jonka yksi ainoa -ajattelemattomuus saattoi aiheuttaa toiveideni iloisessa linnassa. -Usein, keskellä ilojani, äkillinen tuska jäädytti minut, minä -kuulin äänen ylhäältä lausuvan Henrietten nimen, kuten Raamatussa: -_Kain, missä on Abel?_ Kirjeeni jäivät vastauksetta. Minut valtasi -hirveä levottomuus, minä tahdoin lähteä Clochegourde'en. Arabelle -ei vastustanut sitä ollenkaan, mutta hän piti luonnollisena, -että hän seuraisi minua sinne. Hänen naisellinen neronsa ilmaisi -hänelle tuossa matkassa keinon erottaa minut täydelleen rouva de -Mortsauf'ista, sillävälin kun minä, pelosta sokeana ja todellisen -yksinkertaisuuden vallassa, en nähnyt ansaa, johon minä olin tarttuva -kiinni. Lady Dudley ehdotti mitä nöyryyttävimpiä myönnytyksiä ja -ehätti kaikkien vastustelujen edelle. Hän suostui asumaan Tours'in -lähellä, maaseudulla, tuntemattomana, valepuvussa, menemättä ulos -päivällä ja valitsemaan kohtauksiamme varten yön hetket, jolloin -ei kukaan voinut meitä kohdata. Minä läksin Tours'ista ratsain -Clochegourde'en. Minulla oli syyni saapua sillä tavoin, sillä öisiä -retkiäni varten minä tarvitsin hevosen. Minulla oli arabialainen -hevonen, jonka lady Esther Samhope oli lähettänyt markiisittarelle; -tämä oli antanut sen minulle tuota kuuluisaa Rembrandt'in taulua -vastaan, joka hänellä on salissaan Lontoossa ja jonka minä olin niin -kummallisella tavalla saanut. Minä valitsin tien, jota minä olin -kulkenut jalkasin kuusi vuotta ennen ja pysähdyin pähkinäpuun alle. -Sieltä minä näin rouva de Mortsauf'in valkeassa hameessa terassin -rinteellä. Minä kiiruhdin heti häntä kohden salaman nopeudella -ja olin muutamassa minuutissa muurin juurella kuljettuani matkan -suorassa linjassa, ikäänkuin esteratsastus olisi ollut kysymyksessä. -Hän kuuli erämaan pääskysen tulisen juoksun ja, kun minä seisautin -hevoseni aivan terassin viereen, sanoi hän minulle: -- Ah! tekö -täällä! - -Nuo kolme sanaa musersivat minut. Hän tiesi minun seikkailuni. -Kuka sen oli hänelle ilmaissut? Hänen äitinsä, jonka vihattavan -kirjeen hän minulle myöhemmin näytti! Välinpitämätön heikkous tuossa -äänessä, joka ennen oli ollut niin täynnä elämää, sen väritön, -himmeä sointi ilmaisivat kypsynyttä surua, ne henkivät jotain -katkaistujen, kuihtuneiden kukkien tuoksua. Uskottomuuden myrsky, -noiden Loire virran tulvien kaltainen, jotka hiekoittavat ainiaaksi -maan, oli käynyt hänen sielunsa ylitse, jättäen jälkeensä autiomaan -sinne, missä ennen rikkaat ruohokentät viheriöitsivät. Minä annoin -hevoseni käydä sisälle pikku portista; se paneutui nurmikolle minun -käskystäni, ja kreivitär, joka oli tullut esille hitain askelin, -huudahti: -- Kaunis eläin! Hän piti käsivarsiansa ristissä, jotten -minä olisi voinut tarttua hänen käteensä; minä arvasin hänen -tarkoituksensa. -- Minä menen ilmoittamaan herra de Mortsauf'ille, -sanoi hän jättäen minut. - -Minä jäin seisomaan tyrmistyneenä, antaen hänen mennä, tarkastaen -häntä. Kreivitär kulki yhä jalona, hitaana ja ylpeänä, valkeampana -kuin mitä minä ennen olin hänet nähnyt, mutta hänen otsallaan oli -mitä katkerimman melankolian kelmeä leima ja hänen päänsä oli -taivuksissa kuten sateen täyttämä lilja. - --- Henriette! huusin minä kuolemaisillaan olevan ihmisen -epätoivoisella tuskalla. - -Hän ei kääntynyt, hän ei pysähtynyt, hän halveksi sanoa minulle -että hän oli ottanut minulta nimensä pois, että hän ei siihen enää -vastannut, hän kävi yhä eteenpäin. Minä olen tuntenut itseni pieneksi -tässä maallisessa murheen laaksossa, joka sisältää tuhansia tomuksi -tulleita kansoja, joiden sielut liitävät nyt maan yläpuolella; minä -olen tuntenut itseni pieneksi noiden joukkojen rinnalla, joiden -kunniaa heidän yllänsä kaartuvat valoisat avaruudet kirkastivat; -mutta silloin minä olen ollut vähemmän masentunut kuin mitä minä -olin nähdessäni valkean olennon, joka nousi kuten nousee kaupungin -kaduilla kaikki esteet murtava tulva, joka nousi tasaisin askelin -linnaansa Clochegourde'en, tuon kristityn Didon kunnian ja tuskien -paikkaan! Minä kirosin Arabelleä kirouksella, joka olisi hänet -tappanut, jos hän olisi sen kuullut, hän, joka oli kaikki jättänyt -minun tähteni, kuten jätetään kaikki Jumalan tähden! Minä seisoin -vajonneena ajatuksien maailmaan, havaiten kaikkialla ympärilläni -äärettömän surun. Minä näin silloin heidän kaikkien laskeutuvan alas. -Jacques juoksi ikänsä luonnollisella malttamattomuudella. Madeleine, -riutuvasilmäinen gaselli, seurasi äitiään. Herra de Mortsauf tuli -minun luokseni, ojensi käsivartensa, syleili minua ja suuteli minua -poskille sanoen: -- Felix, minä tiedän, että saan teitä kiittää -elämästäni! - -Rouva de Mortsauf käänsi meille selkänsä tämän kohtauksen ajaksi -ottaen tekosyyksi näyttää hevosta hämmästyneelle Madeleinelle. - --- Pahus vieköön! kas siinä naisia, huusi kreivi kiukustuneena, he -tarkastelevat teidän hevostanne. - -Madeleine kääntyi ja tuli luokseni, minä suutelin hänen kättänsä -katsahtaen kreivittäreen, joka punastui. - --- Madeleine on jo paljon terveemmän näköinen, sanoin minä. - --- Tyttö raukka! vastasi kreivitär suudellen häntä otsalle. - --- Niin, tällä hetkellä he voivat kaikki hyvin, vastasi kreivi. Minä -yksin, rakas Felix, olen hajoamistilassa kuten kaatumaisillaan oleva -vanha torni. - --- Näyttää siltä kuin kenraalilla olisi yhä vielä synkkä saattueensa, -sanoin minä katsoen rouva de Mortsauf'iin. - --- Meillä on kaikilla omat _blues devils_ [raskasmielisyytemme. Suom. -muist.], vastasi kreivitär. Eivätkö ne ole englantilaisia sanoja? - -Me nousimme viinitarhoja kohden kävellen kaikki yhdessä ja tuntien -jokainen, että jotain vakavaa oli tapahtunut. Kreivittärellä ei ollut -mitään halua olla yksin minun kanssani. Minä olin hänen vieraansa. - --- Mutta teidän hevosenne? sanoi kreivi kun me olimme lähteneet. - --- Te näette, tarttui puheeseen kreivitär, että minulla olisi väärin -sitä ajatellessani ja väärin ollessani sitä ajattelematta. - --- Kyllä niin, sanoi kreivi, kaikki täytyy tehdä oikeaan aikaan. - --- Minä menen sinne, sanoin minä tuntien tämän kylmän vastaanoton -sietämättömäksi. Vain minä voin saada hevoseni liikkeelle ja viedä -sen talliin oikealla tavalla. Minun _groom'ini_ tulee vaunuilla -Chinon'ista, hän pitää siitä huolen. - --- Tuleeko _groom_ [tallipoika] myöskin Englannista? sanoi kreivitär. - --- Niitä ei ole hyviä muualla kuin siellä, vastasi kreivi, joka tuli -iloiseksi nähdessään vaimonsa surullisena. - -Hänen vaimonsa kylmyys tarjosi kreiville tilaisuuden vastustaa -häntä; kreivi osoitti minulle kukkuramitalla ystävyyttään. Minä opin -silloin tuntemaan, kuinka rasittava on aviomiehen ystävyys. Älkää -uskoko, että hänen huomaavaisuutensa vaivaa jaloa sielua silloin, kun -hänen vaimonsa lahjoittaa meille rakkautensa, joka on aviomieheltä -riistetty pois. Ei! aviomiehet ovat vihattavia ja sietämättömiä -päivänä, jolloin tuo rakkaus haihtuu. Hyvä suhde, tämäntapaisten -rakkauksien välttämätön ehto, näyttää silloin välikappaleelta; -se painaa, se on hirvittävä, kuten kaikki välikappaleet, joiden -käyttämistä päämäärä ei enää oikeuta. - --- Rakas Felix, sanoi kreivi minulle tarttuen minun käteeni -ja puristaen sitä sydämellisesti, antakaa anteeksi rouva de -Mortsauf'ille; naisilla on oikullisuuksien tarvetta, heidän -heikkoutensa tekee ne anteeksiannettaviksi, heillä ei ole tuota -mielen tasaisuutta, jonka meille meidän luonteemme voima antaa. Hän -rakastaa teitä paljon, minä tiedän sen; mutta... - -Sillä aikaa kun kreivi puhui, eteni rouva de Mortsauf -huomaamattomasti meistä jättäen meidät yksin. - --- Felix, sanoi hän minulle silloin matalalla äänellä katsellen -vaimoansa, joka nousi takaisin linnaan kahden lapsensa seuraamana, -minä en tiedä, mitä rouva de Mortsauf'in sielussa tapahtuu, mutta -hänen luonteensa on täydelleen muuttunut kuusi viikkoa sitten. Hän, -tähän asti niin lempeä, niin uhrautuvainen, on tullut uskomattoman -pahantuuliseksi! - -Manette ilmaisi minulle myöhemmin, että kreivitär oli vajonnut -alakuloisuuteen, joka teki hänet tunteettomaksi kreivin ärtymisille. -Kohtaamatta enää kärsivällistä maalia, johon voisi ampua nuoliansa, -tuo mies oli tullut levottomaksi kuten lapsi, joka näkee ahdistamansa -hyönteisraukan liikkumattomana. Tällä hetkellä hän tarvitsi uskottua, -kuten teloittaja tarvitsee apulaista. - --- Koettakaa, sanoi hän hetken äänettömyyden jälkeen, tutkia rouva -de Mortsauf'ia. Naisella on aina jotain salattavaa mieheltään; mutta -teille hän ehkä uskoo tuskiensa syyn. Vaikka se maksaisi minulle -puolet jäljellä olevista päivistäni ja puolet omaisuudestani, -minä uhraisin kaiken tehdäkseni hänet onnelliseksi. Hän on niin -välttämätön minun elämälleni! Jos minä vanhuudessani en tuntisi alati -tuota enkeliä vierelläni olisin minä onnettomin ihmisistä! Minä -tahtoisin kuolla rauhallisena. Sanokaa hänelle siis, että hänen ei -tarvitse pitkiä aikoja minua kärsiä. Minä, Felix, ystävä raukkani, -minä menen pois, tiedän sen. Minä kätken kaikilta onnettoman -totuuden, minkätähden tekisin heidät ennenaikojaan levottomiksi? Se -on alati mahaportissa, ystäväni! Minä olen lopulta päässyt sairauteni -perille, liika tunteellisuus on syynä kuolemaani. Toden teolla, -kaikki tunteen liikutukset iskeytyvät vatsan hermoihin... - --- Sillä tavalla, sanoin minä hymyillen, että tunteen ihmiset -joutuvat perikatoon vatsansa tähden. - --- Älkää naurako, Felix, mikään ei ole todellisempaa. Liian -voimakkaat tuskat kiihoittavat ylenmäärin vegetatiivisen hermoston -toimintaa. Tämä tunteellisuuden kiihtymys saa aikaan pysyvän -kiihotuksen vatsan limakalvossa. Jos tätä tilaa jatkuu, johtaa -se aluksi huomaamattomiin ruuansulatushäiriöihin: vatsanesteet -huonontuvat, ruokahalu vähenee ja sulatus käy epäsäännölliseksi. -Pian ilmaantuu viiltäviä kipuja, ne tulevat yhä voimakkaammiksi ja -uudistuvat päivä päivältä yhä useammin; sitten häiriö saavuttaa -huippunsa ikäänkuin jokin hitaasti vaikuttava myrkky sekoittuisi -ravintomaljaan. Limakalvo pöhöttyy, mahaportti kovettuu ja syntyy -rauhasten kovettuma, joka on kuolettava. Niin, siinä minä olen, -rakas ystävä! kovettuminen jatkuu minkään voimatta sitä pysähdyttää. -Katsokaa minun oljenkeltaista ihoani, minun kuivia ja kuumeisia -silmiäni, minun äärimmäistä laihuuttani! Minä kuivetun. Mitä tehdä, -minä olen juontanut tämän sairauden alun maanpakolaisuudesta; -minä kärsin silloin niin paljon! Minun avioliittoni, joka olisi -voinut parantaa maanpakolaisuuden tuottamat onnettomuudet, on -kaukana siitä, että se olisi tyynnyttänyt minun revittyä sieluani, -kiihdyttänyt haavaa. Mitä minä olen täällä löytänyt? Ikuisia lasteni -aiheuttamia levottomuuksia, kotoisia suruja, alusta aljettavan -omaisuuden kokoamisen, taloustoimenpiteitä, jotka pakoittivat -tuhansiin säästäväisyyksiin, joista vaimoni ja vielä enemmän minä -olemme saaneet kärsiä. Lopuksi vielä salaisuus, jota en voi uskoa -muille kuin teille. Minun katkerin kärsimykseni on tämä: Blanche on -tosin enkeli, mutta hän ei ymmärrä minua, hän ei tiedä mitään minun -tuskistani, hän pahentaa niitä. Minä annan hänelle anteeksi! Se on -kauheata sanoa ystäväni, mutta vähemmän hyveellinen nainen kuin hän -olisi tehnyt minut onnellisemmaksi suostumalla lievennyskeinoihin, -joista Blanchella ei ole aavistustakaan, sillä hän on kokematon -kuin lapsi! Lisäksi vielä väkeni kiusaa minua, he ovat pölkkypäitä, -jotka käsittävät kreikaksi, kun minä puhun ranskaksi. Kun meidän -omaisuutemme oli jälleen saatu kokoon, kun minulla oli vähemmän -ikävyyksiä, oli onnettomuus jo tapahtunut, minä saavuin huonojen -ruokahalujen ajanjaksoon; sitten tuli minun suuri sairauteni, jonka -Origet ymmärsi niin väärin. Lyhyesti, tänään minulla ei ole enää -kuutta kuukautta elettävänä... - -Minä kuuntelin kreiviä kauhistuksella. Nähdessäni kreivittären oli -minuun koskenut hänen kuivien silmiensä loiste ja hänen otsansa -kelmeä väri. Minä kuljetin kreiviä taloa kohden ollen kuuntelevinani -hänen lääketieteellisiä väittelyjä sisältäviä valituksiaan; mutta -minä ajattelin vain Henrietteä ja tahdoin saada nähdä häntä. -Minä tapasin kreivittären salissa; hän oli läsnä matematiikan -opetuksessa, jota apotti Dominis antoi Jacques'ille, ja hän neuvoi -Madeleinelle erästä kirjailutyön kohtaa. Ennen hän oli aina osannut -minun tulopäivänäni lykätä toimensa tuonnemmaksi omistautuakseen -kokonaan minulle. Mutta minun rakkauteni oli niin syvää ja -todellista, että minä painoin sydämeni pohjaan surun, jonka minulle -aiheutti vastakohta menneisyyden ja nykyisyyden välillä. Sitten -minä näin onnettoman, kelmeän värin, joka noilla taivaallisilla -kasvoilla muistutti niiden jumalallisten valojen heijastusta, joita -italialaiset maalarit ovat asettaneet pyhimyksenkuviinsa. Minä tunsin -itsessäni kuoleman jäädyttävän henkäyksen. Kun tuli hänen silmistään, -joista puuttui tuo entinen katseiden kostea kirkkaus, kohtasi minut, -värisin minä. Vasta nyt minä huomasin muutamia surun aikaansaamia -muutoksia, joita minä ulkona en ollut ollenkaan pannut merkille: -nuo niin hienot viivat, jotka minun viimeisellä käynnilläni olivat -vain kevyesti kuultaneet hänen otsallaan, olivat syvälti uurtaneet -sen; hänen sinertävät ohimonsa näyttivät hehkuvilta ja ontoilta; -hänen silmänsä olivat vajonneet vienosti kaartuvien kulmakarvojen -alle ja niiden ympärystä oli tummentunut. Hän oli sairas, kuten -hedelmä, jossa mädäntymispilkut alkavat näkyä ja joka sisällisesti -matojen syömänä näyttää ennen aikojaan kypsyneeltä. Minä, jonka koko -kunnianhimo oli antaa onnen laineina virrata hänen sieluunsa, enkö -minä ollut vuodattanut katkeruutta lähteeseen, josta hänen elämänsä -sai virkistystä, josta hänen rohkeutensa sai uutta voimaa? Minä kävin -istumaan hänen viereensä ja sanoin äänellä, jossa katumus itki: -- -Oletteko tyytyväinen terveyteenne? - --- Kyllä, vastasi hän katsoen syvästi minuun. Tuossa minun -terveyteni, sanoi hän osoittaen minulle Jacques'ia ja Madeleineä. - -Madeleine oli voitokkaasti läpäissyt taistelun luonnon kanssa ja oli -viisitoista vuotiaana kypsynyt nainen. Hän oli kasvanut; Bengalin -ruusun värit kukoistivat jälleen hänen tummilla poskillaan. Hän -oli kadottanut tuon huolettomuuden, jolla lapsi katsoo kaikkia -suoraan kasvoihin, ja alkoi painaa alas silmiänsä. Hänen liikkeensä -tulivat harvoiksi ja arvokkaiksi, kuten hänen äitinsä liikkeet; -hänen vartalonsa oli solakka; hänen yläruumiinsa soreat muodot -olivat jo huomattavissa; viehättelyhalu silitti jo hänen uhkeata -mustaa tukkaansa, joka ympäröitsi hänen espanjattaren otsaansa. Hän -muistutti noita keskiajan somia pikku kuvapatsaita, ääriviivoiltaan -niin hienoja, muodoltaan niin ohuvia, että silmä niitä hyväillessään -pelkää näkevänsä niiden särkyvän. Mutta hänen terveytensä, tuo niin -monien ponnistusten jälkeen puhjennut hedelmä, oli luonut hänen -poskilleen kirsikan sametin ja pitkin hänen kaulaansa silkin hienoja -ihokarvoja, joissa, kuten hänen äidillään, valo leikki. Hänen piti -elää! Jumala oli, rakas kauneimman ihmiskukan umpu, kirjoittanut -sen sinun pitkiin silmäripsiisi, sinun kaareviin hartioihisi, -jotka lupasivat kehittyä uhkeiksi, kuten sinun äitisi hartiat! -Tuo tumma, nuori, poppelivartaloinen tyttö muodosti vastakohdan -Jacques'ille, hennolle seitsemäntoista vuotiaalle nuorukaiselle, -jonka pää oli suurentunut, jonka otsa herätti levottomuutta -nopealla levenemisellään, jonka kuumeiset, väsyneet silmät olivat -sopusoinnussa syväsointuisen äänen kanssa. Hänen äänielimensä -synnyttivät liian laajan äänen samoin kuin hänen katseensa toi -ilmi liian paljon ajatuksia. Se oli älykkäisyyttä, sielua, se oli -Henrietten sydän, joka nopealla liekillään kulutti heikkoa ruumista; -sillä Jacques'illa oli tuo maidonvalkea, hehkuvien värien elähyttämä -iho, ominainen nuorille englantilaisnaisille, joita sairaus vaivaa ja -jotka jonkun ajan kuluttua menehtyvät. Pettävä terveys! Minä seurasin -Henrietten viittausta, jolla hän, osoitettuaan minulle Madeleineä, -käänsi huomioni Jacques'iin, joka piirusti mittausopillisia kuvioita -ja suoritti algebran laskuja pöydän ääressä apotti Dominiksen edessä. -Minä vapisin nähdessäni tuon kukilla peitetyn kuoleman ja kunnioitin -äiti raukan erehdystä. - --- Kun minä näen heidät tuollaisina, saa ilo vaikenemaan minun -suruni, samoinkuin ne vaikenevat ja haihtuvat nähdessäni lapseni -sairaina. Ystäväni, sanoi hän äidin iloa loistavin silmin, jos muut -tunteet pettävät meitä, korvaavat täytetyt, menestyksen kruunaamat -velvollisuudet muualla kärsityn tappion. Jacques tulee olemaan, -kuten te, mies, joka on saanut korkean sivistyksen ja joka on -täynnä tiedon hyveitä; hän tulee tuottamaan, kuten te, kunniaa -isänmaalleen, jossa hän ehkä tulee saamaan johtavan aseman teidän -vaikutusvaltaisella avullanne, mutta minä teen kaikkeni saadakseni -hänet pysymään uskollisena ensimäiselle rakkaudelleen. Madeleinellä, -rakkaalla olennolla, on jo ylevä sydän, hän on puhdas kuin Alppien -korkeimman huipun lumi, hänellä tulee olemaan puolison uhrautuvaisuus -ja viehättävä älykkäisyys, hän on ylpeä, hän on oleva Lenoncourt'ien -arvoinen! Ennen niin levoton äiti on nyt hyvin onnellinen, onnellinen -äärettömästä, puhtaasta onnesta; niin, minun elämäni on täyteläinen, -minun elämäni on rikas. Jumala antaa ilojeni puhjeta minulle -luvallisten tunteiden piiristä ja sekoittaa katkeruutta niihin -tunteisiin, joihin minua veti vaarallinen taipumus. - --- Oikein! huudahti apotti iloisesti. Herra vikontti tietää yhtä -paljon kuin minä... - -Täydentäessään tehtäväänsä Jacques alkoi yskiä. - --- Riittää täksi päiväksi, rakas apottini, sanoi kreivitär -liikutettuna, eikä varsinkaan kemian tuntia. Nouse ratsaille, -Jacques, jatkoi hän ottaen vastaan poikansa syleilyn äidin -hyväilevällä, mutta arvokkaalla mielihyvällä, ja silmät minuun -suunnattuina ikäänkuin loukatakseen minun muistojani. Mene, rakas -poika, ja ole varovainen! - --- Mutta, sanoin minä hänelle, sillävälin kun hän seurasi poikaansa -pitkällä katseella, te ette ole minulle vastannut. Tunnetteko te -jotain tuskia? - --- Kyllä, joskus vatsassa. Jos minä olisin Pariisissa, olisi minulla -kunnia sairastaa vatsakatarria, muotisairautta. - --- Minun äitini kärsii usein ja paljon, sanoi Madeleine minulle. - --- Ah! sanoi kreivitär, te olette huvitettu minun terveydestäni?... - -Madeleine, hämmästyneenä näiden sanojen syvästä ironiasta, katseli -meitä arvostellen kumpaakin. Minun silmäni tähystivät ruusunkukkia -jotka koristivat harmaan vihreän nojatuolin tyynyä. - --- Tämä asema on sietämätön, kuiskasin minä kreivittären korvaan. - --- Minäkö sen olen saanut aikaan? kysyi hän minulta. Rakas lapsi, -lisäsi hän puoliääneen teeskennellen tuota purevaa iloisuutta, jolla -naiset salaavat kostonsa, ettekö tunne nykyajan historiaa? Ovathan -Ranska ja Englanti aina olleet vihollisia? Madeleine tietää sen, hän -tietää, että suunnaton meri erottaa ne toisistaan, kylmä, myrskyinen -meri. - -Uunin maljakoiden sijalle oli asetettu kynttiläjalkoja, epäilemättä -sentähden, etten minä saisi iloa täyttää niitä kukilla. Minä löysin -ne myöhemmin hänen kamaristaan. Kun minun palvelijani saapui, menin -minä ulos antaakseni hänelle määräyksiä. Hän oli tuonut minulle -muutamia esineitä, jotka minä tahdoin viedä kamariini. - --- Felix, sanoi kreivitär minulle, älkää menkö harhaan: Tätini -entinen huone on nyt Madeleinen, teidän on kreivin huoneen -yläpuolella. - -Minä olin rikollinen, mutta minulla oli sydän. Kaikki nuo sanat -olivat tikarin iskuja, kylmästi tähdättyjä arimpiin kohtiin, jotka -kreivitär näytti valitsevan iskuilleen. Moraaliset kärsimykset eivät -ole ehdottomia, ne riippuvat sielujen herkkyydestä, ja kreivitär oli -saanut ankarasti käydä tuon tuskien kynnyksen yli. Mutta juuri tuosta -syystä parhain nainen on aina sitä julmempi, mitä hyväntahtoisempi -hän on ollut. Minä katsoin kreivittäreen, mutta hän painoi päänsä -alas. Minä menin uuteen huoneeseeni, joka oli iloinen, vaalean vihreä -huone. Siellä minä vuodatin kyyneleitä. Henriette kuuli itkuni, hän -saapui tuoden kimpun kukkia. - --- Henriette, sanoin minä hänelle, ettekö te voi ollenkaan antaa -anteeksi inhimillisintä kaikista rikoksista? - --- Älkää kutsuko minua enää milloinkaan Henrietteksi, sanoi hän, -Henrietteä, tuota naisraukkaa ei ole enää olemassa; mutta te löydätte -aina rouva de Mortsauf'in, uskollisen ystävän, joka teitä kuuntelee, -joka teitä rakastaa. Felix, me keskustelemme myöhemmin. Jos teillä -on vielä hellyyttä minua kohtaan, antakaa minun tottua näkemään -teitä. Hetkellä, jolloin sanat eivät enää haavoita minun sydäntäni, -hetkellä, jolloin minä olen saanut hiukan rohkeutta, -- silloin, -ainoastaan silloin. Näettekö tuota laaksoa, sanoi hän, osoittaen -minulle Indre'a, se tekee minulle pahaa, minä rakastan sitä yhä. - -Ah! Hävitköön Englanti ja kaikki sen naiset! Minä jätän -erohakemukseni kuninkaalle, minä kuolen täällä, anteeksi saaneena. - --- Ei, rakastakaa häntä, tuota naista! Henrietteä ei ole enää, tämä -ei ole leikkiä, te tiedätte sen. - -Hän vetäytyi pois ilmaisten viimeisten sanainsa korostuksella -tuskiensa suuruuden. Minä menin nopeasti ulos, pidätin hänet ja -sanoin hänelle: -- Te ette siis minua enää rakasta? - --- Te olette tehnyt minulle enemmän pahaa kuin kaikki muut yhteensä! -Nyt minä kärsin vähemmän, minä rakastan siis teitä vähemmän; mutta -vain Englanti on maa, jossa ei sanota _ei milloinkaan_, eikä _aina_; -täällä me sanomme _aina_. Olkaa viisas, älkää suurentako minun -tuskaani; ja jos te kärsitte, ajatelkaa, että minä elän, minä? - -Hän veti minulta pois kätensä, joka oli kylmä, liikkumaton, mutta -kostea, ja pelastautui nuolen nopeudella käytävän läpi, jossa tämä -todella traagillinen kohtaus oli tapahtunut. Päivällisen aikana -kreivi valmisti minulle kidutuksen, jota minä en ollut ajatellut. - --- Markiisitar Dudley ei ole siis Pariisissa? sanoi hän minulle. - -Minä punastuin kovasti vastatessani hänelle: -- Ei. Hän ei ole -Tours'issa, sanoi kreivi jatkaen. - --- Hän ei ole eronnut puolisostaan, hän voi mennä Englantiin. Hänen -miehensä olisi hyvin onnellinen, jos markiisitar tahtoisi palata -hänen luokseen, sanoin minä nopeasti. - --- Onko hänellä lapsia, kysyi rouva de Mortsauf muuttuneella äänellä. - --- Kaksi poikaa, sanoin minä hänelle. - --- Missä he ovat? - --- Englannissa isänsä luona. - --- No niin, Felix, olkaahan suora. Onko hän niin kaunis kuin sanotaan? - --- Kuinka voitte tehdä hänelle sellaisen kysymyksen! Nainen, jota -rakastetaan, onhan hän aina kaunein kaikista naisista, huudahti -kreivitär. - --- Kyllä, aina, sanoin minä ylpeästi, luoden häneen, katseen, jota -hän ei kestänyt. - --- Te olette onnellinen, jatkoi kreivi, niin, te olette onnellinen -veitikka. Ah! minun nuoruudessani minä olisin ollut hulluna -tuollaisesta valloituksesta... - --- Riittää, sanoi rouva de Mortsauf osoittaen katseella Madeleineä -hänen isälleen. - --- Minä en ole mikään lapsi, sanoi kreivi, jota huvitti palata -nuoruuden aikaan. - -Nousten pöydästä kreivitär vei minut terassille, ja kun me olimme -siellä, huudahti hän: -- Kuinka, onko naisia, jotka uhraavat lapsensa -yhden miehen tähden? Omaisuuden, maailman, myönnän sen, ikuisuuden, -niin, ehkä! Mutta lapset! jättää lapsensa! - --- Kyllä! ja nuo naiset tahtoisivat, että heillä olisi vielä enemmän -uhrattavaa, he antavat kaikki... - -Kreivittärelle maailma kääntyi nurin, hänen ajatuksensa menivät -sekasin. Tuon suurenmoisuuden valtaamana, epäilevästi miettien -voiko onni oikeuttaa tuollaisen uhrauksen, kuullen omassa itsessään -kapinallisen lihan huudot hän jäi tyrmistyneenä laiminlyödyn elämänsä -eteen. Niin, hänellä oli hirveä epäilyksen hetki, mutta hän nousi -jälleen suurena ja pyhänä, pitäen korkealla päätään. - --- Rakastakaa siis paljon, Felix, tuota naista, sanoi hän kyyneleet -silmissä, hän tulee olemaan minun onnellinen sisareni. Minä annan -hänelle anteeksi pahan, jonka hän on minulle tehnyt, jos hän antaa -teille sen, mitä te ette koskaan löydä täältä, sen, mitä te ette voi -saada minulta. Teillä on ollut oikein, minä en ole teille koskaan -sanonut, että minä rakastan teitä, ja minä en ole teitä koskaan -rakastanut, kuten rakastetaan tässä maailmassa. Mutta jos hän ei ole -äiti, kuinka voi hän rakastaa? - --- Rakas pyhimys, sanoin minä, minun pitäisi olla vähemmän liikutettu -kuin mitä minä olen selittääkseni sinulle, kuinka sinä voitokkaana -vallitset hänen ylitsensä, kuinka hän on maan nainen, langenneitten -rotujen tytär ja kuinka sinä olet taivaiden tytär, jumaloitu -enkeli, kuinka sinä omistat koko minun sydämeni ja kuinka hänellä -ei ole muuta kuin minun ruumiini. Hän tietää sen, hän on siitä -epätoivoissaan, ja hän vaihtaisi sinun kanssasi, vaikkapa tuon -vaihdon hinnaksi vaadittaisiin häneltä mitä hirvein kidutus. Mutta -kaikki on niinkuin on. Sinulla sielu, sinulla ajatukset, puhdas -rakkaus, sinulla nuoruus ja vanhuus; hänellä lyhytaikaisen intohimon -halut ja nautinnot; sinulla minun muistini koko sen laajuudessa, -hänellä mitä syvin unhotus. - --- Sanokaa, sanokaa, sanokaa minulle jälleen se, oi ystäväni! Hän -kävi istumaan penkille ja puhkesi kyyneliin. Hyve, Felix, elämän -puhtaus, äidin rakkaus eivät siis ole erehdyksiä. Oh! vuodattakaa -tuo palsami minun haavoihini! Toistakaa sana, joka kohottaa minut -taivaisiin, jonne minä tahtoisin lentää rinnakkain teidän kanssanne! -Antakaa minulle siunaava katse, pyhä sana, minä annan teille anteeksi -kaiken pahan, mitä minä olen kahtena kuukautena saanut kärsiä. - --- Henriette, meidän elämässämme on salaperäisyyksiä, joita te ette -tunne. Minä kohtasin teidät iällä, jolloin tunne vielä saattoi -tukahduttaa meidän luontomme synnyttämät himot. Mutta useampien -kohtauksien, joiden muisto on lämmittävä minua kuoleman hetkellä, -on täytynyt teille todistaa, että tuo ikä loppui, ja teidän pysyvä -voittonne on ollut siinä, että olette pidentänyt tuon iän äänettömiä -nautintoja. Rakkaus ilman omistamista pysyy pystyssä juuri kiihtyvän -kaipauksen avulla; sitten tulee hetki, jolloin kaikki meissä on -kärsimystä, meissä, jotka emme ole missään teidän kaltaisianne. -Meissä on voima, jota me emme voi kieltää, ilman miehuutemme -menettämisen vaaraa. Saamatta ravintoa, jonka pitäisi sitä ruokkia, -sydän kalvaa omaa itseään ja tuntee menehtymistä, joka ei ole -kuolema, mutta joka käy sen edellä. Luontoa ei siis voi kauvoja -pettää; pienimmästäkin tapauksesta se herää voimalla, joka muistuttaa -hulluutta. Ei, minä en ole rakastanut, minulla on ollut jano keskellä -erämaata. - --- Erämaata! sanoi hän katkerasti osoittaen laaksoa. Ja, lisäsi -hän, kuinka viisaasti te todistelette ja kuinka paljon hienoja -eroavaisuuksia te teette? Uskollisuus ei ole niin nerokas. - --- Henriette, sanoin minä hänelle, älkäämme riidelkö muutamien -rohkeiden ajatusten vuoksi. Ei, minun sieluni ei ole horjunut, mutta -minä en ole ollut aistieni herra. Tuo nainen tietää, että sinä olet -ainoa rakastettu. Hänellä on sivuosa minun elämässäni, hän tietää sen -ja alistuu siihen; minulla on oikeus jättää hänet, kuten jätetään -rakastajatar... - --- Ja silloin... - --- Hän on sanonut minulle, että hän silloin tappaisi minut, vastasin -minä luullen, että tämä päätös yllättäisi Henrietten. Mutta minua -kuunnellessaan hänen huulillansa väreili yksi noita halveksuvia -hymyilyjä, jotka ovat vielä ilmehikkäämpiä kuin niiden ilmaisemat -ajatukset. -- Rakas omatuntoni, sanoin minä, jos sinä ottaisit -huomioon kieltäymykset ja viettelykset, jotka liittyivät yhteen -tuhotakseen minut, sinä käsittäisit tuon välttämättömän... - --- Oh! niin, välttämättömän! sanoi hän. Minä olen uskonut teistä -liikaa. Minä uskoin, että te ette horjuisi hyveessä, jonka pappi -toteuttaa ja... jonka omistaa herra de Mortsauf, lisäsi hän antaen -äänellensä pistosanan purevuuden. -- Kaikki on lopussa, jatkoi hän -hetken äänettömyyden jälkeen, minä saan kiittää teitä paljosta, -ystäväni; te olette sammuttanut minussa ruumiillisen elämän liekit! -Vaikein osa tiestä on kuljettu, vanhuus lähenee, minä olen pian -kärsivä, pian sairaloinen. Minä en voinut olla teille säteilevä -haltijatar, joka vuodattaa teidän ylitsenne suosioiden sateen. Olkaa -uskollinen lady Arabellelle. Madeleine, jonka minä kasvatin niin -hyvin teitä varten, kenelle joutuu hän? Madeleine parka, Madeleine -parka, toisti hän kuten surullista loppukertoa. Jos te olisitte -kuullut hänen sanovan minulle: "Äitini, sinä et ole kohtelias -Felix'ille!" Rakas olento! - -Hän silmäili minua laskevan auringon riutuvissa säteissä, jotka -liukuivat lehdistön läpi, ja ikäänkuin tuntien jotain sääliä meidän -onnemme rauniota kohtaan hän syventyi meidän niin puhtaaseen -menneisyyteen, heittäytyen mietiskelyihin, jotka valtasivat myöskin -minut. Me palasimme muistoihimme, meidän silmämme siirtyivät -laaksosta viinitarhoihin, Clochegourde'n ikkunoista Frapesle'en, me -täytimme tämän unelman tuoksuvilla kukkavihkoinamme, toiveidemme -romaaneilla. Se oli hänen viimeinen aistihurmauksensa, nautittuna -kristityn sielun puhtaudella. Tuo näyttämö, niin suuri meille, oli -saattanut meidät saman surumielisyyden valtaan. Hän uskoi minun -sanoihini ja näki itsensä siellä, minne minä hänet asetin, taivaissa. - --- Ystäväni, sanoi hän minulle, minä alistun Jumalan tahtoon, sillä -hänen sormensa on kaikessa tässä. - -Minä ymmärsin vasta myöhemmin noiden sanojen tarkoituksen. Me -nousimme hitaasti pengermiä pitkin. Hän tarttui minun käsivarteeni, -nojautuen siihen alistuneena, verta vuotavana, mutta asettaneena -kääreen haavoilleen. - --- Ihmiselämä on sellainen, sanoi hän minulle. Mitä on herra de -Mortsauf tehnyt ansaitakseen kohtalonsa? Se osoittaa meille paremman -maailman olemassaolon. Voi niitä, jotka valittavat sitä, että ovat -kulkeneet oikeata tietä! - -Hän ryhtyi sitten niin hyvin arvostelemaan elämää, niin syvästi -tarkastamaan sen eri puolia, että nuo kylmät mietelmät selittivät -minulle inhoa, joka oli hänet vallannut kaikkia maallisia asioita -kohtaan. Pengermälle saavuttaessa hän jätti minun käsivarteni ja -sanoi tämän viimeisen lauseen: - --- Jos Jumala on antanut meille onnen tunteen ja pyrkimyksen, eikö -hän silloin ota huomaansa ja palkitse viattomia sieluja, jotka eivät -ole kokeneet muuta kuin ahdistuksia täällä alhaalla? Niin on, tai -Jumalaa ei ole, tai meidän elämämme on katkeraa leikittelyä. - -Näiden viimeisten sanojen jälkeen hän astui äkkiä sisälle, ja minä -löysin hänet makaamassa sohvalla, aivankuin häneen olisi iskenyt tuo -ääni, joka syöksi pyhän Paavalin maahan. - --- Mikä teidän on? sanoin minä hänelle. - --- Minä en tiedä enää, mikä on hyve, enkä ole vakuutettu omastani! - -Me pysyimme kumpainenkin kivettyneinä ja kuuntelimme noiden sanojen -ääntä, kuten kuunnellaan kiven putoamista kuiluun. - --- Jos minä olen erehtynyt elämässäni, on _hänellä_ oikein, -_hänellä!_ jatkoi rouva de Mortsauf. - -Siten hänen viimeinen taistelunsa seurasi hänen viimeistä -aistillisuuttansa. Kun kreivi saapui, valitteli hän, hän, joka ei -koskaan valittanut. Minä rukoilin häntä ilmoittamaan kärsimyksensä, -mutta hän kieltäytyi kaikista selityksistä ja meni levolle jättäen -minut moitteiden valtaan, jotka syntyivät yhä uudestaan. Madeleine -seurasi äitiään. Seuraavana päivänä minä sain häneltä tietää, että -kreivittärellä oli ollut oksennuskohtauksia, jotka olivat aiheutuneet -tuon päivän voimakkaista mielenliikutuksista. Siten minä, joka -toivoin saada antaa elämäni hänen tähtensä, minä tapoin hänet. - --- Rakas kreivi, sanoin minä herra de Mortsauf'ille, joka vaati minua -pelaamaan lautapeliä, minä luulen, että kreivitär on hyvin vakavasti -sairas, vielä on aikaa pelastaa hänet; kutsukaa Origet ja rukoilkaa -kreivitärtä seuraamaan hänen neuvojansa. - --- Origet'ko, joka on saattanut minut haudan partaalle, sanoi kreivi -keskeyttäen minut. Ei, ei, minä kysyn neuvoa Carbonneau'lta. - -Tuon viikon aikana ja etenkin sen ensipäivinä kaikki oli minulle -kärsimystä, sydämen lamautumisen alkua, turhamielisyyden loukkausta, -sielun haavoja. Täytyy olla ollut keskuksena kaikelle, katseille -ja huokauksille, elämän perustana, polttopisteenä, josta jokainen -on saanut valonsa tunteakseen tuon tyhjyyden kauhistuksen. Kaikki -oli täällä kuten ennenkin, mutta henki, joka teki kaiken eläväksi, -oli sammunut kuten puhallettu liekki. Minä opin tuntemaan tuon -hirveän tukaluuden, johon rakastajat joutuvat, kun he eivät enää -tahdo nähdä toisiansa rakkauden paettua. Ei olla enää mitään siellä, -missä on hallinnut! Löytää kuoleman äänetön kylmyys siellä, missä -elämän iloiset säteet välkehtivät! vertaukset entisen ja nykyisen -välillä masentavat. Pian minä kaipasin jälleen tuota tuskallista -ilottomuutta, joka oli synkentänyt minun nuoruuteni. Minun epätoivoni -tuli niin syväksi, että kreivitär oli siitä, niin luulen, liikutettu. -Eräänä päivänä, päivällisen jälkeen, kun me olimme kaikki kävelemässä -joen rannalla, minä tein viimeisen ponnistuksen saada hänen -anteeksiantonsa. Minä pyysin Jacques'ia kävelemään sisarensa kanssa -edellä päin, minä jätin kreivin kulkemaan yksin ja johtaen rouva de -Mortsauf'ia venettä kohden minä sanoin hänelle: -- Henriette, yksi -sana, armosta, tai minä heittäydyn Indre'en! Minä olen rikkonut, -se on totta; mutta enkö minä ole koiran kaltainen liikuttavassa -uskollisuudessani! Minä palaan takaisin kuten se, häpeissään kuten -se; jos se tekee pahaa, saa se kuritusta, mutta se jumaloi kättä, -joka sitä lyö. Rangaiskaa minua, mutta antakaa minulle takaisin -sydämenne... - --- Lapsi raukka, sanoi hän, olettehan te aina minun poikani! - -Hän tarttui minun käsivarteeni ja saavutti vaieten Jacques'in ja -Madeleinen, joiden kanssa hän palasi takaisin Clochegourde'en -viinitarhojen läpi. Minut hän jätti pitämään seuraa kreiville, joka -ryhtyi puhumaan naapureitansa koskevista asioista. - --- Menkäämme sisälle, sanoin minä hänelle, teillä on pää paljaana, ja -illan kosteus voi aiheuttaa teille jotain sairautta. - --- Te säälitte minua, te! rakas Felix, vastasi hän minulle mukautuen -huomautukseeni. Minun vaimoni ei ole tahtonut koskaan lohduttaa -minua. Ehkäpä se kuuluu hänen järjestelmäänsä. Kreivitär ei olisi -varemmin koskaan jättänyt minua yksin miehensä kanssa, nyt minä -tarvitsin tekosyitä voidakseni liittyä Henrietten seuraan. Hän oli -lastensa kanssa, selvitellen lautapelin sääntöjä Jacques'ille. - --- Kas tuolla, sanoi kreivi, alati kadehtien rakkautta, jota -Henriette osoitti lapsilleen, kas tuolla ne, joiden vuoksi minä olen -aina hyljätty. Aviomiehet, rakas Felix'ini, ovat aina alakynnessä; -hyveellisinkin nainen löytää vielä keinoja, joilla hän voi tyydyttää -haluaan päästä vapaaksi aviorakkaudesta. - -Kreivitär pitkitti hyväilyjään vastaamatta mitään. - --- Jacques, sanoi kreivi, tule tänne! Jacques vitkasteli. - --- Sinun isäsi käskee sinua, mene, poikani, sanoi äiti työntäen häntä. - --- He rakastavat minua käskystä, sanoi tuo vanhus, joka välistä näki -asemansa. - --- Herra, vastasi kreivitär silitellen useampia kertoja Madeleinen -hiuksia, jotka olivat kammatut kauniin Ferronnièren [Ranskan -kuninkaan Frans I:n lemmitty] tapaan, älkää tehkö vääryyttä -naisparoille, elämä ei ole aina helppoa heille kantaa, ja ehkäpä -lapset ovat äidin hyveitä! - --- Rakkaani, vastasi kreivi, joka sai päähänsä olla johdonmukainen, -se, mitä te sanoitte merkitsee sitä, että naiset ilman lapsiaan -välittäisivät vähät hyveestä ja laiminlöisivät miehensä. - -Kreivitär nousi äkkiä ja vei Madeleinen ulos. - --- Siinä on avioliitto, rakas Felix, sanoi kreivi minulle. Tahdotteko -ulosmenollanne sanoa, että minä puhun järjettömästi, huusi hän -ottaen poikaansa kädestä ja lähestyen vaimoansa, jolle hän sinkautti -raivokkaita katseita. - --- Päinvastoin, herra, te olette pelästyttänyt minut. Teidän -mietiskelynne tekee minulle hirveän pahaa, sanoi hän ontolla äänellä, -luoden minuun tuskallisen katseen. Jos hyve ei ole uhrautumista -lastensa ja puolisonsa hyväksi, mitä se sitten on? - --- Uh-rau-tu-mista! jatkoi kreivi ikäänkuin lyöden joka tavulla -uhrinsa sydäntä. Mitä te sitten uhraatte lapsillenne? mitä te -uhraatte minulle? mitä? vastatkaahan? Mitä siis tapahtuu täällä, mitä -tarkoitatte sanoillanne? - --- Herra, vastasi kreivitär, olisitteko sitten tyytyväinen ollessanne -rakastettu Jumalan rakkauden tähden tai tietäessänne vaimonne -hyveelliseksi hyveen itsensä tähden? - --- Kreivitär on oikeassa, sanoin minä ryhtyen puhumaan liikutetulla -äänellä, joka värähteli noihin kahteen sydämeen, joihin minä heitin -ainiaaksi menetetyt toiveeni ja jotka minä tyynnytin kaikista -korkeimman surun ilmauksella, surun, jonka kumea huuto sammutti -tuon riidan, kuten silloin, kun leijona mylvii, kaikki vaikenee. -- -Niin, kaunein etuoikeus, jonka järki on meille suonut, on siirtää -meidän hyveemme olentoihin, joiden onni on meidän työtämme ja jotka -me teemme onnellisiksi, ei laskelmilla eikä velvollisuuksilla, vaan -tyhjentymättömällä ja vapaaehtoisella rakkaudella. - -Kyynel kiilsi Henrietten silmissä. - --- Ja, rakas kreivi, jos sattumalta nainen on vastoin tahtoansa -alttiina jollekin tunteelle, joka on vieras niille, mitä yhteiskunta -hänelle asettaa, tunnustakaa, kuta vastustamattomampi tuo tunne on, -sitä hyveellisempi hän on tukahduttaessaan sen, _uhrautuessaan_ -lapsilleen, miehelleen. Tätä teoriaa ei muutoin voida sovittaa -minuun, joka onnettomuudeksi olen esimerkkinä päinvastaisesta, eikä -teihin, jota tämä teoria ei ollenkaan koske. - -Käsi, samalla kertaa kostea ja hehkuva, tarttui minun käteeni ja -puristi sitä hiljaa. - --- Te olette kaunis sielu, Felix, sanoi kreivi, joka asetti sirosti -kätensä vaimonsa vyötäisille ja veti hänet hellästi puoleensa ja -sanoi hänelle: -- Antakaa anteeksi, rakkaani, sairas raukalle, joka -tahtoo epäilemättä saada osakseen enemmän rakkautta kuin mitä hän -ansaitsee. - --- On sydämiä, jotka ovat pelkkää jalomielisyyttä, vastasi kreivitär -nojautuen puolisoonsa, joka omisti tämän lauseen itselleen. Tuo -erehdys aiheutti jonkinlaisen väristyksen kreivittäressä; hänen -kampansa putosi, hänen hiuksensa aukenivat, hän kalpeni. Hänen -miehensä, joka häntä tuki, äänsi ikäänkuin mylvähtäen tuntiessaan -kreivittären menevän tainnoksiin; hän tarttui kreivittäreen aivankuin -kysymyksessä olisi ollut hänen tyttärensä ja kantoi hänet salin -sohvalle, jonka ympärille me asetuimme. Henriette piti minun kättäni -omassaan ikäänkuin tahtoen sillä sanoa minulle, että me yksin -ymmärsimme tämän kohtauksen, joka oli näöltänsä niin yksinkertainen, -mutta niin peloittava hänen sielunsa viiltävien tuskien vuoksi. - --- Minä olen väärässä, sanoi hän minulle matalalla äänellä hetkellä, -jolloin kreivi jätti meidät yksin mennäkseen hakemaan lasillisen -oranssikukkavettä, minä tein tuhat kertaa väärin teitä kohtaan, -kun tahdoin saattaa teitä epätoivoon, sen sijaan että minun olisi -pitänyt kiittää teitä. Rakas, teissä on jumalallista hyvyyttä, jota -vain minä osaan täysin arvostella. Niin, tiedän sen, on hyvyyksiä, -jotka aiheutuvat intohimosta. Miehillä on useampia tapoja hyvyyden -osoittamiseksi; he osoittavat sitä halveksumisella, innostumisella, -laskelmilla, luonteen kärsimättömyydellä, mutta teissä, ystäväni, on -ehdotonta hyvyyttä. - --- Jos niin on, sanoin minä hänelle, ymmärtäkää, että kaikki se, mikä -minussa voi olla suurta, johtuu teistä. Ettekö te tiedä siis enää, -että minä olen teidän työtänne? - --- Nuo sanat ovat kylliksi yhden naisen onnelle, vastasi hän -hetkellä, jolloin kreivi saapui. Minä voin paremmin, sanoi hän -nousten ylös, minä tarvitsen ilmaa. - -Me laskeuduimme kaikki terassille, jota ympäröivät vielä kukkivat -akaasiat. Hän oli ottanut minun oikean käteni ja painoi sitä -sydäntänsä vasten ilmaisten sillä tavoin surulliset ajatuksensa; -mutta ne olivat hänen ilmaisustaan päättäen noita suruja, joita hän -rakasti. Hän tahtoi epäilemättä olla yksin minun kanssani, mutta -hänen mielikuvituksensa, joka oli kykenemätön naisten viekkauksiin, -ei tarjonnut hänelle mitään keinoa lähettää pois hänen lapsensa ja -miehensä; me keskustelimme siis jokapäiväisistä asioista, sillävälin -kun hän vaivasi päätään koettaen hankkia itselleen hetken, jolloin -hän vihdoinkin voisi avata minulle sydämensä. -- Siitä on jo hyvin -kauan, kun minä olen ollut ajelemassa, sanoi hän lopuksi nähdessään -illan kauneuden. Herra kreivi, antakaa valjastaa, pyydän teitä, -voidakseni tehdä pienen ajeluretken. - -Hän tiesi, että ennen rukoushetkeä kaikki selittely oli mahdotonta, -ja hän pelkäsi, että kreivi tahtoisi pelaamaan lautapeliä. Hän -saattoi hyvin tavata minua tuolla kuumalla, tuoksuvalla terassilla -sitten kun kreivi olisi mennyt levolle; mutta hän ehkä pelkäsi -jäädä noiden varjoisien lehdistöjen suojaan, joiden läpi kuulsi -hekumallisia valoja, kävellä pitkin aitauksen vierustaa, josta -meidän silmämme näkivät Indre'n virtaavan ruohokenttien poikki. -Kuten katedraali juhlallisine ja äänettömine holvikattoineen -kehoittaa rukoukseen, siten kuun valaisemat lehdistöt, joista leviää -voimakkaita tuoksuja ja joita elähyttävät kevään sekavat äänet, -ärsyttävät hermoja ja heikontavat tahtoa. Maisema, joka tyynnyttää -vanhuksen intohimot, kiihoittaa nuorten sydämiä; me tiesimme sen! -Kaksi kellon lyöntiä ilmoitti rukoushetken, kreivitär vapisi. - --- Rakas Henrietteni, mikä teidän on? - --- Henrietteä ei ole enää olemassa, vastasi hän. Älkää herättäkö -häntä uudestaan eloon, hän oli vaativainen, oikullinen; nyt teillä -on ystävä, jonka hyve on vahvistunut taivaan teille sanelemista -lauseista. Me puhumme tästä myöhemmin. Olkaamme täsmällisesti -rukouksessa. Tänä päivänä on minun vuoroni pitää se. - -Kun kreivitär lausui sanat, joilla hän pyysi Jumalan apua elämän -vastoinkäymisiä vastaan asetti hän niihin koron, josta en vain minä -yksin hämmästynyt. Hän näytti käyttäneen näkemyslahjaansa, sillä hän -aavisti sen hirveän mielenliikutuksen, jonka hänelle tuli tuottamaan -minun rikokseni: Arabellen kanssa tekemieni sopimusten unohtaminen. - --- Meillä on vielä aikaa pelata kolme erää, ennenkuin hevoset ovat -valjastetut, sanoi kreivi vetäen minut mukanaan saliin. Te menette -sitten ajelemaan vaimoni kanssa, minä menen levolle. - -Kuten kaikki meidän pelimme, niin tämäkin oli myrskyisä. Omasta tai -Madeleinen huoneesta kreivitär saattoi kuulla miehensä äänen. - --- Te käytätte kummallisesti väärin vierasystävyyttä, sanoi hän -kreiville, palatessaan saliin. - -Minä katselin häntä tyrmistyneen näköisenä en ollut lainkaan tottunut -noihin kovuuksiin. Ennen hän olisi varmaankin varonut suojella minua -kreivin tyranniudelta, ennen hän rakasti nähdä minun jakavan hänen -kärsimyksensä ja kantavan ne kärsivällisesti rakkaudesta häneen. - --- Minä antaisin elämäni, sanoin minä hänen korvaansa, kuullakseni -teidän vielä kerran hiljaa sanovan: "_Poika raukka! poika raukka_!" - -Hän loi silmänsä alas muistaen hetken, johon minä olin viitannut; -hänen katseensa kääntyi minua kohden, mutta alas suunnattuna ja se -ilmaisi iloa, jota nainen tuntee nähdessään pienimmänkin sydämensä -äänen asetettavan toisen rakkauden äärimmäisten nautintojen edelle. -Silloin, kuten joka kerta, kun minua kohtasi samanlainen vääryys, -minä annoin hänelle anteeksi tuntien itseni ymmärretyksi. Kreivi -hävisi, hän syytti väsymystä voidakseen jättiä pelin, ja me menimme -kävelemään puutarhan nurmikolle odottaen ajoneuvoja. Niinpian kuin -kreivi oli meidät jättänyt, loisti ilo niin voimakkaana minun -kasvoistani, että kreivitär uteliaalla ja hämmästyneellä katseella -kysyi minulta syytä siihen. - --- Henriette elää, sanoin minä hänelle, minä olen yhä vielä -rakastettu; te loukkaatte minua ilmeisessä tarkoituksessa murtaa -minun sydämeni; minä voin vielä olla onnellinen! - --- Jotakin oli vielä jälellä naisesta, sanoi hän pelästyneenä, ja -myöskin sen te hävitätte tällä hetkellä. Jumala olkoon ylistetty, -hän, joka antaa minulle voimaa kestää ansaittu marttyyriyteni. Niin, -minä rakastan teitä vielä liiaksi, minä olin lankeamaisillani, -englannitar on valaissut minulle syvyyden. - -Tällä hetkellä me nousimme vaunuihin; ajuri pyysi määräystä. - --- Ajakaa puistokujan kautta Chinon'in tielle, te viette meidät -Kaarle suuren nummien läpi ja Saché'n tietä takaisin. - --- Mikä päivä meillä on? sanoin minä äkillisellä kiihtymyksellä. - --- Lauantai. - --- Älkää menkö ollenkaan sitä tietä, rouva, lauantai-iltana tie on -täynnä torikauppiaita, jotka menevät Tours'iin, ja me kohtaisimme -heidän kärryjänsä. - --- Tehkää kuten sanoin, jatkoi kreivitär katsoen ajuriin. Me -tunsimme liian hyvin toistemme äänenkäänteet, niin loputtomat -kuin ne olivatkin, voidaksemme salata toisiltamme pienintäkään -mielenliikutusta. Henriette oli ymmärtänyt kaiken. - --- Te ette ole ajatellut torikauppiaita valitessanne tämän yön, -sanoi hän hiukan iroonisella sävyllä. Lady Dudley on Tours'issa. -Älkää kieltäkö, hän odottaa teitä täällä lähellä. _Mikä päivä meillä -on, torikauppiaat, vaunut!_ jatkoi hän. Oletteko te koskaan tehnyt -tuollaisia huomautuksia, kun me ennen läksimme ulos? - --- Ne todistavat, että minä unohdan kaiken Clochegourde'ssa, vastasin -minä yksinkertaisesti. - --- Hän odottaa teitä? jatkoi hän. - --- Kyllä. - --- Mihin aikaan? - --- Yhdentoista ja kahdentoista välillä yöllä. - --- Missä? - --- Nummella. - --- Älkää pettäkö minua ollenkaan, eikö pähkinäpuun alla? - --- Nummella. - --- Me menemme, sanoi hän, minä tahdon nähdä hänet. - -Kuullessani nuo sanat, minä katselin elämääni ikäänkuin lopullisesti -ratkaistuna. Minä tein yhdessä hetkessä päätöksen lopettaa -täydellisellä avioliitolla lady Dudley'n kanssa tuon tuskallisen -taistelun, joka uhkasi tyhjentää minun tunne-elämäni ja ryöstää niin -monilla alati uudistuvilla iskuilla nuo nautinnolliset hienoudet, -jotka muistuttavat hedelmien kukkaa. Minun tyly äänettömyyteni -loukkasi kreivitärtä, jonka koko suuruutta minä en vielä tuntenut. - --- Älkää ollenkaan kiihdyttäkö itseänne minua vastaan, sanoi hän -kultaäänellään, tämä, rakkaani, on minun rangaistukseni. Te ette -tule koskaan olemaan niin rakastettu, kuin te olitte täällä, -jatkoi hän asettaen kätensä sydämelleen. Enkö minä ole teille sitä -tunnustanut? Markiisitar Dudley on pelastanut minut. Hänelle tahrat, -en kadehdi niitä ollenkaan. Minulle enkelien kunniakas rakkaus! Minä -olen kulkenut suunnattomia matkoja teidän tulostanne lähtien. Minä -olen arvostellut elämää. Kohottakaa sielu, te revitte sen; kuta -korkeammalle te nousette, sitä vähemmän myötätuntoa te kohtaatte; sen -sijaan, että te kärsisitte laaksossa, te kärsitte yläilmoissa, kuten -kotka, joka liitää kantaen sydämessään jonkun raa'an paimenen ampumaa -nuolta. Minä ymmärrän nyt, että taivas ja maa ovat sovittamattomia. -Niin, sille, joka voi elää taivaallisessa vyöhykkeessä, Jumala yksin -on mahdollinen. Meidän sielumme pitää silloin olla erotettu kaikesta -maallisesta. Tulee rakastaa ystäviänsä kuten rakastaa lapsiansa, -olla heitä eikä itseänsä varten. Minästä johtuvat onnettomuudet ja -surut. Minun sydämeni kohoaa korkeammalle kuin kotka lentää; siellä -on rakkaus, joka ei minua petä. Mitä maalliseen elämään tulee, se -alentaa meitä liiaksi saattaessaan aistillisen egoismin hallitsemaan -enkelin henkevyyttä, mikä meissä on. Nautinnot, joita intohimo -antaa, ovat hirvittävän myrskyisiä ja maksettuja uuvuttavilla -levottomuuksilla, jotka murtavat sielun jäntevyyden. Minä olen -tullut meren rannalle, jossa nuo myrskyt riehuvat, minä olen nähnyt -ne liian läheltä; ne ovat usein kietoneet minut pilvillään, aalto -ei ole aina hajautunut minun jalkoihini, minä olen tuntenut sen -ankaran kosketuksen, joka kylmentää sydämen; minun täytyy vetäytyä -korkeille seuduille, minä joutuisin perikatoon tuon suunnattoman -meren rannalla. Minä näen teissä, kuten kaikissa niissä, jotka ovat -tuottaneet minulle levottomuuksia, hyveeni vartijan. Minun elämääni -on sekoitettu ahdistuksia, jotka onneksi ovat olleet voimieni -mukaisia, elämäni on säilynyt siten puhtaana huonoista intohimoista, -se on ollut vailla viettelevää lepoa ja alati tarjona Jumalalle. -Meidän kiintymyksemme oli mieletön koe, kahden puhtaan lapsen yritys -tyydyttää sydämensä, ihmiset ja Jumala... Hulluutta, Felix! Ah! sanoi -hän hetken vaiettuaan, kuinka tuo nainen teitä nimittää? - --- Amédée, vastasin minä, Felix on eristetty olento, joka ei koskaan -kuulu muille kuin teille. - --- Henrietten on vaikea kuolla, sanoi hän hurskaan hymyilyn -värehtiessä hänen huulillaan. Mutta, jatkoi hän, se on kuoleva -ensimäisestä ylpeän äidin kristillisestä nöyrtymyksestä, eilen -hyveessään horjuvan, tänään siinä vahvistuneen vaimon ponnistuksesta. -Mitä minä teille sanoisin? Niin, minun elämäni on yhdenmukaista -niin kaikkein suurimmissa kuin kaikkein pienimmissä tapahtumissaan. -Sydän, jonne minun piti istuttaa ensimäiset hellyyden juuret, -äitini sydän on sulkeutunut minulle huolimatta herkeämättömistä -ponnistuksistani koettaa löytää siellä poimu, jonne olisin voinut -pujahtaa. Minä olin tyttö, minä synnyin kolmen kuolleen pojan -jälkeen, ja minä yritin turhaan vallata heidän paikkaansa vanhempieni -sydämessä; minä en parantanut ollenkaan haavaa, jonka perheemme -ylpeys oli saanut. Kun minä tuon synkän lapsuuden jälkeen opin -tuntemaan jumaloidun tätini, riisti kuolema hänet pian minulta. -Herra de Mortsauf, jolle minä kuulun, on minua yhtämittaa loukannut, -alinomaa, tietämättään, mies parka! Hänen rakkaudellaan on sama -luonnollinen itsekkäisyys, kuin lasten rakkaudella meitä kohtaan. Hän -on tietämätön onnettomuuksista, joita hän minulle aiheuttaa, olen -alati antanut hänelle anteeksi. Minun lapseni, nuo rakkaat lapset, -jotka ovat minun lihaani kaikkine kärsimyksineen, minun sieluani -kaikkine ominaisuuksineen ja minun luontoani viattomine iloineen, -eikö ne ole annettu minulle osoittamaan, kuinka paljon voimaa ja -kärsivällisyyttä on äitien rinnassa? Niin, lapseni ovat minun -hyveeni! Te tiedätte, onko minua vitsottu heidän tähtensä, heissä -ja heistä huolimatta. Tulla äidiksi oli minulle samaa kuin saada -oikeus alati kärsiä. Kun Hagar huusi erämaassa, antoi enkeli puhjeta -tuolle liiaksi rakastetulle orjattarelle kirkkaan lähteen; mutta -kun minulle, puhdas lähde, jota kohden te tahdoitte minut johtaa, -alkoi kummuta Clochegourde'ssa (muistatteko sitä?), vuoti siitä -vain katkeria vesiä. Niin, te olette tuottanut minulle suunnattomia -kärsimyksiä. Jumala on varmasti antava anteeksi sille, joka ei ole -tuntenut rakkaudessa muuta kuin tuskaa. Mutta, jos voimakkaimmat -tuskat, jotka olen kokenut, ovat kohdanneet minua teidän tähtenne, -ehkäpä minä olen ne ansainnut. Jumala on oikeamielinen. Niin, Felix, -salainen suudelma sisältää ehkä rikoksia! Ehkäpä täytyy raskaasti -sovittaa askeleet, joita on vaeltanut lastensa ja puolisonsa -edellä, milloin on kävellyt iltasin tarkoituksessa saada olla yksin -muistojen ja ajatusten kanssa, jotka eivät kuuluneet heille, ja -kun siten kävellessä sielu oli naimisissa toisen kanssa! Kun koko -sisällinen ihminen vetäytyy kokoon sisältääkseen vain enää sen -paikan, joka tarjotaan hyväilyille, ehkäpä se on pahin rikoksista! -Kun nainen kumartuu vastaanottaakseen hiuksiinsa miehensä suudelman, -saadakseen pitää otsansa puolueettomana, on se rikos! On rikos -haaveilla itselleen tulevaisuutta perustaen sen kuolemaan, rikos -kuvitella tulevaisuudessa huoletonta äitiyttä, kauniita lapsia, jotka -leikkivät iltasin koko perheen jumaloiman isän kanssa, onnellisen -äidin heitä liikutettuna katsellessa. Niin, minä olen rikkonut, minä -olen paljon syntiä tehnyt! Minua ovat miellyttäneet kirkon vaatimat -katumusharjoitukset, mutta ne eivät kuitenkaan olleet riittävä -sovitus noille virheille, joita kohtaan pappi ehkä on ollut liian -suvaitsevainen. Jumala on epäilemättä osannut rangaistuksellaan -näiden erehdysten sydämeen, ahdistaessaan kostolla sitä, jonka -tähden niihin ryhdyttiin. Antaa hiuksensa, eikö se ollut samaa kuin -luvata itsensä? Minkätähden minusta oli mieluista pukeutua valkeaan -vaatteeseen? Sillä tavalla minä uskoin itseni paremmin teidän -liljaksenne; olittehan te nähnyt minut ensimäisellä kerralla, täällä, -valkeassa hameessa. Voi! minä olen vähemmän rakastanut lapsiani. -Te näette hyvin, Felix, kaikella kärsimyksellä on merkityksensä. -Iskekää, iskekää kovemmin kuin ovat iskeneet herra de Mortsauf ja -minun lapseni. Tuo nainen on Jumalan vihan välikappale, minä tulen -lähestymään häntä ilman vihaa, minä hymyilen hänelle; pelosta, etten -olisi kristitty, puoliso ja äiti, minun täytyy rakastaa häntä. Jos, -kuten te sanoitte, minä olen auttanut teidän sydäntänne säilymään -turmelevalta kosketukselta, tuo englannitar ei voi vihata minua. -Naisen pitää rakastaa rakastettunsa äitiä, ja minä olen teidän -äitinne. Mitä minä olen tahtonut teidän sydämessänne? Paikan, jonka -rouva de Vandenesse on jättänyt tyhjäksi. Niin, te aina valitatte -minun kylmyyttäni! Enhän minä ole muuta kuin teidän äitinne. -Antakaa minulle siis anteeksi ne vastentahtoiset tylyt sanat, jotka -minä teille sanoin teidän saapuessanne, sillä äidin pitää iloita -tietäessään poikansa niin hyvin rakastetuksi. Hän nojasi päätänsä -minun rintaani toistaen: -- Anteeksi! anteeksi! Minä kuulin silloin -tuntemattomia äänen sävyjä. - -Se ei ollut hänen tyttömäinen äänensä iloisine sävelineen, ei hänen -emäntä-äänensä käskevine lopputavuineen, ei murhemielisen äidin -huokauksia, se oli viiltävä, uusi ääni uusille tuskille. - --- Mitä teihin tulee, Felix, jatkoi hän elostuen, te olette ystävä, -joka ette voisi tehdä pahaa. Ah! te ette ole mitään menettänyt minun -sydämessäni, älkää moittiko itseänne mistään, älköön teillä olko -pienimpiäkään omantunnon tuskia. Olihan itsekkyyden huippu pyytää -teitä uhraamaan mahdottomalle tulevaisuudelle kaikkein suurimmat -nautinnot, koska niitä maistaakseen nainen jättää lapsensa, luopuu -arvostaan ja kieltäytyy ikuisuudesta. Kuinka monta kertaa minä -olenkaan tuntenut teidän olevan yläpuolella minua, te olitte suuri -ja jalo, minä, minä olin pieni ja rikoksellinen! Kas niin, se on nyt -sanottu, minä en voi olla teille muuta kuin korkealta loistava valo, -säteilevä ja kylmä, mutta muuttumaton. Pitäkää, Felix, vain huoli -siitä, etten minä yksipuolisesti rakasta veljeä, jonka olen itselleni -valinnut. Pitäkää minua rakkaana! Sisaren rakkaudella ei ole huonoa -huomista eikä vaikeita hetkiä. Teidän ei tarvitse valehdella tuolle -lempeälle sielulle, joka tulee elämään teidän kauniista elämästänne, -joka ei koskaan laiminlyö ottaa osaa teidän suruihinne, joka ilostuu -teidän iloistanne, rakastaa naisia jotka tekevät teidät onnelliseksi, -ja vihastuu petoksista. Minulla ei ole ollut veljeä, jota minä olisin -voinut sillä tavoin rakastaa. Olkaa kylliksi suuri luopuaksenne -kaikesta itserakkaudesta, päättääksenne meidän suhteemme, joka tähän -asti on ollut niin epäiltävä ja myrskyjen täyttämä, tuolla suloisella -ja pyhällä rakkaudella. Minä voin vielä elää siten. Minä aloitan -ensimäisenä puristamalla lady Dudley'n kättä. - -Hän ei itkenyt, lausuessaan nuo sanat, jotka olivat täynnä katkeraa -tietoisuutta ja joilla hän, riistäen viimeisen verhon, joka -minulta peitti hänen sielunsa ja hänen surunsa, osoitti minulle, -kuinka monilla siteillä hän oli liittynyt minuun, kuinka paljon -voimakkaita kahleita minä olin hakannut poikki. Me olimme sellaisessa -huumauksessa, että me emme ollenkaan huomanneet sadetta, joka valui -virtanaan. - --- Eikö armollinen kreivitär tahdo astua hetkiseksi sisälle tänne, -sanoi ajuri viitaten Ballan'in päämajataloa. - -Hän teki myöntymyksen merkin, ja me viivyimme noin puoli tuntia -eteisen katoksen alla suureksi hämmästykseksi majatalon väelle, joka -kyseli itseltään, miksi rouva de Mortsauf oli puoli yhdentoista -aikaan liikkeellä. Menikö hän Tours'iin? Palasiko hän sieltä? Kun -rajuilma oli lakannut, kun sade oli muuttunut tihkusateeksi, joka ei -estänyt kuuta valaisemasta ylängön tuulen nopeasti ajamia sumupilviä, -meni ajuri ulos ja käänsi hevosen minun suureksi ilokseni. - --- Seuratkaa minun käskyäni, huusi kreivitär hänelle vienosti. - -Me läksimme siis ajamaan Kaarle suuren nummille vievää tietä, jolloin -sade alkoi uudelleen. Puolivälissä nummea minä kuulin Arabellen -lempikoiran haukkumisen; hevonen syöksähti äkkiä esiin tammien alta, -kiisi yhdellä hyppäyksellä tien poikki, hyppäsi ojan yli, jonka -tilanomistajat olivat kaivattaneet eroittaakseen kukin maansa noilla -käyttämättömillä nummilla, joita luultiin viljelyskelpoisiksi, ja -lady Dudley ajoi nummelle nähdäkseen ajoneuvojen kulkevan ohitsensa. - --- Mikä ilo, odottaa siten lastansa, kun sen voi tehdä ilman rikosta! -sanoi Henriette. - -Koiran haukkuminen oli ilmaissut lady Dudley'lle, että minä olin -vaunuissa; hän epäilemättä luuli, että minä huonon sään johdosta -tulin tällä tavoin tapaamaan häntä. Kun me saavuimme paikalle, -jossa markiisitar odotti, lensi hän tien syrjää pitkin tuolla -ratsastajan huimuudella, joka oli hänelle ominaista ja jota Henriette -hämmästeli kuten ihmettä. Leikillisesti Arabelle ei sanonut minun -nimestäni muuta kuin kaksi viimeistä tavua englanniksi lausuttuina, -kutsumatapa, joka hänen huulillaan sai aivan ihmeellisen viehätyksen. -Hän tiesi, etteivät muut kuin minä ymmärtäneet häntä hänen -huutaessaan: _My dee!_ - --- Herra de Vandenesse on täällä, markiisitar, sanoi kreivitär -tarkastellen kuun säteissä tuota haaveellista olentoa, jonka -kärsimättömiä kasvoja ympäröitsi kummallisesti pitkät, irrallaan -riippuvat kiharat. - -Te tiedätte, millä nopeudella kaksi naista tarkastaa toisensa. -Englannitar tunsi kilpailijansa ja oli kunniakkaasti englannitar; hän -kietoi meidät englantilaista halveksumistansa uhkuvaan katseeseen ja -hävisi sumuun nuolen nopeudella. - --- Kiireesti Clochegourde'en, huusi kreivitär, jolle tuo synkkä -silmänluonti oli kuin kirveen isku sydämeen. - -Ajuri käänsi lähteäkseen ajamaan Chinon'in tietä, joka oli parempi -kuin Saché'n. Kun vaunut sivuuttivat uudelleen nummen, kuulimme me -Arabellen tulisen hevosen nelistämistä ja hänen koiransa askeleet. -Kaikki kolme pyyhkäisivät metsiä sumun toisella puolella. - --- Hän menee pois, te kadotatte hänet ainiaaksi, sanoi Henriette -minulle. - --- Mitäs siitä, vastasin minä, menköön vaan! Hän ei jätä minuun -kaipausta. - --- Oh! naisraukat! huudahti kreivitär ilmaisten säälivää kauhua. -Mutta minne hän menee? - --- Grenadière'en, erääseen pieneen taloon lähellä Saint-Cyr'iä, -sanoin minä. - --- Hän menee yksin, jatkoi Henriette äänellä, joka osoitti minulle, -että naiset puolustavat toisiaan rakkaudessa eivätkä koskaan hylkää -toisiaan. - -Kun me ajoimme Clochegourde'n puistotielle, Arabellen koira ulvahteli -iloisesti juosten vaunujen edellä. - --- Hän on ajanut meidän edellemme, huudahti kreivitär. Sitten hän -jatkoi hetken vaiettuaan: -- En ole milloinkaan nähnyt kauniimpaa -naista. Mitkä kädet, mikä vartalo! Hänen ihonsa on liljaa valkeampi -ja hänen silmissään on timantin säihky. Mutta hän ratsastaa -liian hyvin, hän varmaankin rakastaa levitellä voimaansa, minä -luulen häntä toimintakykyiseksi ja intohimoiseksi; sitten hän -näyttää minusta asettuvan hiukan liian rohkeasti sovinnaisuuksien -yläpuolelle: nainen, joka ei tunnusta mitään lakeja, joutuu pian -vaaraan noudattaa ainoastaan omia mielijohteitaan. Ne, jotka pitävät -noin paljon loistamisesta ja liikkumisesta, eivät ole saaneet -pysyväisyyden lahjaa. Minun ajatuksieni mukaan rakkaus vaatii enemmän -rauhallisuutta; minä olen kuvitellut sitä suunnattomaksi järveksi, -jossa luotinauha ei tapaa ollenkaan pohjaa, jossa myrskyt voivat -olla rajuja, mutta harvinaisia ja määrättyjen rajojen sisäpuolella -pysyviä, jossa kaksi olentoa elävät kukkaisessa saaressa, kaukana -maailmasta, jonka kokemus ja loisto loukkaa heitä. Mutta rakkaus -saa leimansa luonteista. Olen ehkä väärässä. Jos luonnon ilmiöt -mukautuvat ilmaston vaatimuksiin, miksi ei asian laita olisi -samoin yksilöiden tunteisiin nähden? Epäilemättä tunteet, jotka -noudattavat yleistä, kaikille yhteistä lakia, eroavat toisistaan -vain ilmenemismuodoissaan. Joka sielulla on omat tapansa. -Markiisitar on voimakas nainen, joka murtaa erotukset ja toimii -miehen voimakkuudella. Se, joka vapauttaa rakastajansa, tappaa -vanginvartijan, vartiostot ja pyövelit; kun sitävastoin jotkut -olennot eivät osaa muuta kuin rakastaa kaikesta sielustaan; vaarassa -he polvistuvat, rukoilevat ja kuolevat. Kumpi näistä kahdesta -naisesta miellyttää teitä enin? siinä koko kysymys. Mutta onhan -selvää, markiisitar rakastaa teitä, hän on tehnyt teille niin paljon -uhrauksia! Mahdollisesti hän tulee teitä rakastamaan silloinkin, kun -te ette enää häntä rakasta! - --- Sallikaa minun, rakas enkeli, toistaa mitä te sanoitte minulle -eräänä päivänä: kuinka te tiedätte nämä asiat? - --- Joka surulla on opetuksensa ja minä olen kärsinyt niin monella -taholla, että minun tietoni ovat laajat. - -Minun palvelijani oli kuullut käskyn, joka annettiin lähdettäessä, hän -luuli, että me palaisimme puutarhapengermien kautta ja piti hevostani -valmiina puistotiellä: Arabellen koira oli tuntenut hevosen, ja -hyvin luonnollisen uteliaisuuden johtamana hänen herrattarensa oli -seurannut koiraa metsän halki, jossa hän epäilemättä oli kätkössä. - --- Menkää tekemään rauha hänen kanssansa sanoi Henriette minulle -hymyillen ja ilmaisematta melankoliaa. Sanokaa hänelle, kuinka -suuresti hän on pettynyt minun tarkoituksistani; minä tahdoin -paljastaa hänelle koko tuon aarteen hinnan, joka on hänen osakseen -tullut; minun sydämessäni ei ole muuta kuin hyviä tunteita häntä -kohtaan, eikä etenkään vihaa eikä halveksumista; selittäkää hänelle, -että minä olen hänen sisarensa enkä hänen kilpailijansa. - --- Minä en mene ensinkään, huudahdin minä. - --- Ettekö ole koskaan kokenut, sanoi hän marttyyrien säkenöivällä -ylpeydellä, että muutamat menettelyt lähentelevät melkein loukkausta? -Menkää, menkää! - -Minä kiiruhdin silloin lady Dudley'ta kohden saadakseni tietää, -missä mielentilassa hän oli. -- Jos hän suuttuisi ja jättäisi minut, -ajattelin minä, palaisin minä takaisin Clochegourde'en. Koira vei -minut erään tammen alle, josta markiisitar syöksähti esiin huutaen -minulle: -- _away! away!_ [Pois! Pois!] Ainoa, mitä minä saatoin -tehdä oli seurata häntä Saint-Cyr'iin asti, jonne me saavuimme -puoliyön aikana. - --- Tuo nainen on täysin terve, sanoi Arabelle minulle laskeutuessaan -hevosen selästä. - -Vain ne, jotka tuntevat hänet, voivat kuvitella itselleen kaiken -sen sarkasmin, mikä sisältyi tuohon huomautukseen, jonka hän teki -kuivasti ja sen näköisenä kuin hän olisi tahtonut sanoa: -- Minä -olisin hänen asemassaan kuollut. - --- Minä kiellän sinua uskaltamasta kohdistaa ainoatakaan -kolmikärkisistä leikinlaskuistasi rouva de Mortsauf'iin, vastasin -minä hänelle. - --- Enkö minä miellytä Teidän Armoanne tehdessäni huomautuksen -täydellisestä terveydestä, jota nauttii teidän kalliille sydämellenne -rakas olento? Ranskalaiset naiset ulottavat vihansa, sanotaan, aina -rakastajiensa koiriin asti; Englannissa me rakastamme kaikkea sitä, -mitä meidän itsevaltiaat herramme rakastavat ja me vihaamme kaikkea -sitä, mitä he vihaavat, sentähden että me kuljemme meidän herrojemme -kengissä. Sallikaa minun siis rakastaa tuota naista yhtäpaljon kuin -te itse häntä rakastatte. Ainoastaan, rakas lapsi, sanoi hän kietoen -minut sateesta kosteisiin käsivarsiinsa, jos sinä minut pettäisit, -minä en olisi pystyssä enkä levolla, en lakeijain seuraamissa -vaunuissa, en Kaarle suuren nummilla, en minkään maailman millään -nummella, en vuoteessani enkä isäini katon alla! Minä en olisi enää -olemassa, minä. Minä olen syntynyt Lancashire'ssa, maassa, jossa -naiset kuolevat rakkaudesta. Tuntea sinut ja luopua sinusta! Minä en -väistyisi minkään mahdin edessä, en kuolemankaan, sillä minä kävisin -kuolemaan sinun kanssasi. - -Hän vei minut kamariinsa, jonne jo oli levitelty monenmoista -mukavuutta. - --- Rakastakaa häntä, rakkaani, sanoin minä hänelle lämmöllä, hän -rakastaa sinua, hän, ei pilkallisella tavalla, mutta rehellisesti. - --- Rehellisestikö, poju? sanoi hän riisuen pois amatsoonipukunsa. - -Rakastajan turhamielisyydellä minä tahdoin paljastaa tuolle -ylpeälle olennolle Henrietten luonteen ylevyyden. Sillä aikaa -kun kamarineitsyt, joka ei osannut sanaakaan ranskaa, järjesti -hänen hiuksiansa, minä koetin kuvata rouva de Mortsauf'ia kertoen -hänen elämästänsä, minä toistin ne suuret ajatukset, jotka olivat -aiheuttaneet hänelle ratkaisun, jossa muuten kaikki naiset esiintyvät -pieninä ja huonoina. Vaikka Arabelle ei näyttänyt kiinnittävän minuun -pienintäkään huomiota, ei hän kadottanut ainoatakaan sanoistani. - --- Minä olen ihastunut, sanoi hän, kun me olimme yksin, oppiessani -tuntemaan sinun taipumuksesi tuontapaisiin kristillisiin -keskusteluihin. Eräällä minun maatiloistani elää kappalainen, joka -osaa paremmin kuin kukaan sepittää puheita, meidän talonpoikamme -ymmärtävät niitä, niin hyvin tuo prosa on sovitettu kuulijakunnan -mukaan. Minä kirjoitan huomenna isälleni, että hän lähettäisi -tuon kunnonmiehen postilaivassa, ja sinä tapaat hänet Pariisissa. -Kun sinä olet yhden kerran häntä kuunnellut, et sinä tahdo muita -kuunnella kuin häntä, sitäkin enemmän kuin hän nauttii myöskin -täydellistä terveyttä; hänen moraalinsa ei aiheuta sinulle enää -noita sysäyksiä, jotka saattavat itkemään, se virtaa ilman myrskyjä -kuten kirkas lähde ja antaa suloisen unen. Joka ilta, jos sinua -haluttaa, voit sinä tyydyttää intohimosi saarnoihin päivällistäsi -sulattaen. Englantilainen moraali, rakas lapsi, on yhtä paljon -ylempänä Tourainelaista, kuin meidän veitsemme, hopeamme ja hevosemme -ovat teidän veitsiänne ja eläimiänne parempia. Tee minulle mieliksi -ja kuuntele minun kappalaistani, lupaa se minulle! Minä en ole -kuin nainen, rakkaani, minä osaan rakastaa, minä voin kuolla sinun -edestäsi, jos niin tahdot; mutta minä en ole lainkaan opiskellut -Eton'issa, en Oxford'issa enkä Edinburg'issa; minä en ole tohtori -enkä hengen mies, minä en voisi siis opettaa sinulle moraalia, olen -siihen kokonaan sopimaton, minä olisin äärimmäisen taitamaton, -jos sitä koettaisin. Minä en moiti sinun makujasi, sinulla on -huonompiakin kuin tämä, minä koetan mukautua siihen; sillä minä -tahdon, että sinä löydät minun lähelläni kaiken sen, mitä sinä -rakastat, rakkauden nautinnot, pöydän nautinnot, kirkon nautinnot, -hyvät viinit ja kristilliset hyveet. Tahdotko sinä, että minä -asetan jouhipaidan päälleni tänä iltana? Hän on hyvin onnellinen, -tuo nainen, voidessaan tarjota sinulle moraalia! Missä yliopistossa -ranskalaiset naiset ottavat oppiarvonsa? Minua raukkaa! minä en voi -antaa muuta kuin itseni, minä en ole muuta kuin sinun orjasi... - --- Siinä tapauksessa, minkätähden sinä sitten pakenit, kun minä -tahdoin nähdä teidät yhdessä? - --- Oletko sinä hullu, _my dee!_ Minä menisin Pariisista Roomaan -puettuna lakeijaksi, minä tekisin sinun tähtesi mitä järjettömimpiä -tekoja; mutta kuinka voin minä puhua tiellä naiselle, joka ei ole -minulle esitetty ja joka oli aikeissa ruveta pitämään kolmiosaista -saarnaa? Minä puhuisin talonpojille, minä pyytäisin työmiestä -jakamaan leipänsä minun kanssani, jos minun olisi nälkä, minä -antaisin hänelle muutamia kultarahoja, ja kaikki olisi säädyllistä; -mutta pysäyttää vaunut, kuten tekevät alhaiset aatelismiehet -Englannissa, sitä ei ole minun ohjesäännöissäni. Sinä et siis osaa -muuta kuin rakastaa, lapsi parka, sinä et siis osaa elää? Muutoin, -minä en ole vielä täydelleen sinun kaltaisesi, enkelini! Minä en -rakasta moraalia. Mutta sinua miellyttääkseni minä olen kykenevä -mitä suurimpiin ponnistuksiin. Siispä vaikene, minä ryhdyn siihen! -Minä koetan tulla saarnaajattareksi. Minä en salli itselleni enää -hyväilyjä voitelematta niitä Raamatun lauseilla. - -Hän käytti valtaansa, hän käytti sitä väärin, niinpiankuin hän näki -minun silmissäni tuon hehkuvan ilmeen, joka niihin tuli heti kun -hänen noituutensa alkoivat. Hän vietti voittoja kaikesta, ja minä -asetin alttiisti katoolisten pikkumaisuuksien yläpuolelle tuon -naisen suuruuden, joka hukuttaa itsensä, joka kieltää itseltään -tulevaisuuden ja tekee ainoaksi hyveeksensä rakkauden. - --- Hän rakastaa siis itseänsä enemmän kuin hän rakastaa sinua? sanoi -hän minulle. Hän pitää siis jotakin sinua parempana, jotakin, joka et -ole sinä? Kuinka voimme me itsessämme arvostella jotain toisin kuin -teidän mittapuunne mukaan? Ei ainoakaan nainen, niin suuri moralisti -kuin hän lieneekin, voi olla tasa-arvoinen miehen kanssa. Polkekaa -meitä, tappakaa meitä, älkää antako meidän koskaan häiritä elämäänne. -Meidän osamme on kuolla, teidän elää suurina ja ylpeinä. Teiltä -meille tikari, meiltä teille rakkaus ja anteeksianto. Välittääkö -aurinko sääskistä, jotka lentävät sen säteissä ja jotka elävät siitä? -Ne pysyvät niin kauan kuin voivat, ja kun aurinko häviää, kuolevat -ne... - --- Tai lentävät tiehensä, sanoin minä keskeyttäen hänet. - --- Tai lentävät tiehensä, jatkoi hän välinpitämättömyydellä, joka -olisi hillinnyt sellaistakin miestä, joka olisi tahtonut käyttää -tuota harvinaista valtaa, jonka hän miehelle antoi. Luuletko -sinä, että olisi naisen arvolle sopivaa syöttää miehelle hyveellä -voideltuja leivoksia saadakseen hänet vakuutetuksi, että uskonto -ja rakkaus ovat sovittamattomia? Olenko minä siis jumalaton? Joko -antaudutaan tai kieltäydytään; mutta kieltäytyä ja moraliseerata, -se on kaksinkertainen rangaistus, mikä on ristiriidassa kaikkien -maiden oikeuksien kanssa. Täällä sinä et saa muuta kuin oivallisia -_sandwich'ejä_ [voileipiä. Suom. muist.], joita palvelijasi Arabellen -käsi on valmistanut; hänen ainoa moraalinsa on keksiä hyväilyjä, -joita ei ainoakaan mies ole vielä saanut ja joita ainoastaan enkelit -jakavat. - -En tiedä mitään pehmittävämpää kuin englannittaren laskemat -leikkipuheet; hän asettaa niihin vakavan kaunopuheisuuden, -tuon ylvään vakaumuksen näön, jolla englantilaiset peittävät -ennakkoluulojen rajoittaman elämänsä suuret tyhmyydet. Ranskalainen -leikinlasku on pitsireunus, jolla naiset osaavat kaunistaa ilon, kun -he sen saavat aikaan, ja riidat, joita he keksivät. Se on henkevä -koriste, miellyttävä kuin heidän pukunsakin. Mutta englantilainen -leikinlasku on happoa, joka syövyttää niin perinpohjin henkilöt, -jotka saavat sitä päällensä, että se tekee heistä pestyjä ja -suomittuja luurankoja. Älykkään englannittaren kieli muistuttaa -tiikeriä, joka vie lihat luita myöten tahtoessaan leikkiä. Se on -kaikkivoipa ase paholaiselle, joka virnistellen sanoo: Tässäkö -kaikki? Pilkanteko jättää kuolettavan myrkyn haavoihin, joita se -nautinnolla repii. Tuon yön aikana Arabelle tahtoi näyttää valtaansa, -kuten entinen sulttaani, joka koetellakseen taitavuuttaan huvikseen -katkoi viattomien ihmisten kauloja. - --- Enkelini, sanoi hän, kun hän oli vaivuttanut minut tuohon -puoliuneen, jossa unohdetaan kaikki paitsi onni, myöskin minä olen -keksinyt moraalin. Minä kysyin itseltäni, teenkö rikoksen sinua -rakastaessani, loukkaanko jumalallisia lakeja, ja minä huomasin, -ettei mikään ole uskonnollisempaa eikä luonnollisempaa. Minkätähden -Jumala loisi olentoja, jotka ovat kauniimpia kuin toiset, jollei -ilmoittaakseen meille, että meidän pitää heitä jumaloida. Olisi rikos -olla sinua rakastamatta, olethan sinä enkeli! Tuo nainen loukkaa -sinua sekoittaessaan sinut muihin ihmisiin, moraalin sääntöjä ei -voi sovittaa sinuun, Jumala on asettanut sinut kaiken yläpuolelle. -Eikö sinua rakastaa ole sama kuin lähestyä häntä? Ei suinkaan hän -voi vaatia yhdeltä naisraukalta mieltymystä jumalallisiin asioihin. -Sinun avara ja valoisa sydämesi muistuttaa niin paljon taivasta, että -minä erehdyn siitä, kuten hyönteiset, jotka polttavat itsensä juhlan -kynttilöihin! Rangaistaanko niitä niiden erehdyksestä? Muutoin, -onko se erehdys, eiköhän se ole valon korkeata jumaloimista? Ne -joutuvat perikatoon liiasta uskonnosta, jos voidaan kutsua perikatoon -joutumiseksi heittäytymistä sen kaulaan, jota rakastaa. Minulla on -heikkous rakastaa sinua, kun sitävastoin tuolla naisella on voimaa -pysyä katoolisessa pyhäkössään. Älä rypistä kulmakarvojasi! Sinä -luulet, että minä kannan hänelle siitä kaunaa? En, pojuseni! Minä -ihailen hänen moraaliansa, joka on neuvonut häntä jättämään sinut -vapaaksi ja sallinut minun siten valloittaa sinut, säilyttää sinut -ikuisesti itselleni; sillä sinä olet minun ainiaaksi, eikö niin? - --- Kyllä. - --- Ikuisesti? - --- Niin. - --- Sinä suot siis minulle armon, sulttaani? Minä yksin olen -aavistanut, minkä arvoinen sinä olet! Hän osaa viljellä maita, -sanoit? Minä, minä jätän tuon taidon vuokraajille, minä viljelen -mieluummin sinun sydäntäsi. - -Minä koetan muistella noita huumaavia puheluja voidakseni hyvin -kuvata teille tuota naista, tehdäkseni teidän mielessänne -oikeutetuksi sen, mitä minä olen hänestä sanonut, ja paljastaakseni -teille siten koko tuon ratkaisun salaisuuden. Mutta kuinka kuvata -teille, mitä seurasi noita kauniita sanoja! Siinä oli hulluuksia, -joita voi verrata meidän uniemme huimaavimpiin mielikuvituksiin; -milloin minun kukkavihkojeni kaltaisia tilanteita: sulous -yhdistettynä voimaan, hellyys pehmeine hitauksineen vastakohtana -kiihkon tulivuoripurkauksille; milloin meidän hurmauksistamme -virtaavan musiikin mitä hienostuneimpia sointivärejä; lopuksi mitä -viehättävimpiä keskusteluja kaunistettuina mitä hymyilevimmillä -ajatuksilla; lyhyesti, kaikki se runous, minkä henki voi lisätä -aistillisiin nautintoihin. Hän tahtoi myrskyisen rakkautensa -leimauksilla tehdä tyhjäksi ne vaikutukset, jotka Henrietten puhdas -ja tyyni sielu oli jättänyt minun sydämeeni. Markiisitar oli nähnyt -kreivittären yhtä tarkkaan kuin rouva de Mortsauf oli nähnyt hänet: -molemmat olivat arvostelleet oikein toisiansa. Arabellen tekemän -hyökkäyksen voima ilmaisi minulle hänen pelkonsa suuruuden ja hänen -salaisen ihailunsa kilpailijaansa kohtaan. Aamulla minä löysin hänet -silmät kyynelissä ja valvoneena. - --- Mikä sinun on? sanoin minä hänelle. - --- Minä pelkään että minun liiallinen rakkauteni vahingoittaa minua, -vastasi hän. Minä olen antanut kaikki. Tuo nainen on etevämpi kuin -minä, hänellä on jotain, jota sinä voit haluta. Jos sinä asetat hänet -etusijalle, älä ajattele enää minua. Minä en lainkaan ikävystytä -sinua suruillani, katumuksillani ja kärsimyksilläni. Ei, minä kuolen -kaukana sinusta, kuten kasvi elähyttävän auringon puutteessa. - -Hän osasi kiskoa minulta rakkauden osoituksia, jotka täyttivät -hänet ilolla. Mitä tosiaan sanoa naiselle, joka itkee aamulla? -Kovuus tuntuu silloin häpeälliseltä. Jos me emme ole vastustaneet -häntä edellisenä päivänä, olemme me pakotetut valehtelemaan hänelle -seuraavana päivänä, sillä miehen moraali tekee rakkausasioissa -valheen velvollisuudeksi. - --- Minä olen onnellinen, sanoi hän pyyhkien kyyneleensä; palaa -jälleen hänen luoksensa, minä en tahdo sinua pakottaa rakkauteni -voimalla, vaan omaan tahtoosi vedoten. Jos sinä palaat tänne, uskon -minä, että sinä rakastat minua yhtä paljon kuin minä sinua, mikä -minusta aina on näyttänyt mahdottomalta. - -Hän sai taivutetuksi minut palaamaan jälleen Clochegourde'en. Sitä -väärää asemaa, johon minä olin joutumassa, ei saattanut aavistaa -mies, joka oli onnea itsensä täyteen ahminut. Kieltäytyessäni -menemästä Clochegourde'en minä ratkaisisin riidan lady Dudleyn ja -Henrietten välillä edellisen eduksi. Arabelle veisi minut silloin -mukanaan Pariisiin. Mutta mennä sinne, olihan se rouva de Mortsauf'in -loukkaamista; siinä tapauksessa minun pitäisi palata vielä pysyvämmin -Arabellen luo. Onko nainen koskaan antanut anteeksi tuollaisia -rakkauden loukkauksia? Jollei hän ole taivaista laskeutunut enkeli -ja kirkastettu henki, rakastava nainen näkee mieluummin rakastajansa -kärsivän kuolintuskia kuin hänen olevan onnellisen toisen kanssa. -Kuta enemmän hän rakastaa, sitä enemmän hän loukkautuu. Näin kahdelta -näkökannalta katsottuna oli minun asemani, kun minä kerran olin -lähtenyt Clochegourde'sta mennäkseni Grenadière'en, yhtä kuolettava -minun valikoidulle rakkaudelleni kuin edullinen minun satunnaiselle -rakkaudelleni. Markiisitar oli laskenut kaikki harkitulla -syvällisyydellä. Hän tunnusti minulle myöhemmin, että jos rouva de -Mortsauf ei olisi kohdannut häntä nummella, hän olisi asettanut minut -alttiiksi kiertelemällä Clochegourde'n ympärillä. - -Kun minä lähestyin kreivitärtä, jonka minä näin kalpeana ja -masentuneena kuten jotain tuskallista unettomuutta kärsineen -henkilön, minussa heräsi, ei tahdikkuuden tunne, mutta se vainu, joka -saa vielä nuoret ja jalomieliset sydämet tuntemaan niiden tekojen -kantavuuden, jotka suurelle joukolle näyttävät välinpitämättömiltä, -mutta jotka suurten sielujen oikeuden mukaan ovat rikoksellisia. -Kuten lapsi, joka leikkien on laskeutunut rotkoon poimimaan kukkia, -näkee ahdistuksella, että hänen on mahdotonta nousta takaisin, näkee -ihmisten maan ylipääsemättömän esteen erottamana, tuntee olevansa -ypö yksin yössä ja kuulee villiä ulvontaa, niinpä minäkin heti -ymmärsin, että meidät erotti kokonainen maailma. Meidän kummankin -sielussa syntyi suuri huuto ja kuten kaiku tuosta murheellisesta -_Consummatum est!_ [Se on täytetty! Suom. muist.] jota huudetaan -kirkoissa pitkänäperjantaina, hetkellä, jolloin Vapahtaja kuolee, -hirvittävä kohtaus, jäädyttävä nuorten sydämille, joille uskonto -on ensimäinen rakkaus. Kaikki Henrietten kuvitelmat olivat yhdellä -iskulla kuolleet, hänen sydämensä oli käynyt kärsimyksen läpi. Hän, -jota nautinto oli niin karttanut, jota se ei ollut koskaan saanut -kiedotuksi huumaaviin pyörteisiinsä, aavistiko hän nyt onnellisen -rakkauden nautinnot kieltäessään minulta katseensa, sillä hän otti -minulta pois valkeuden, joka kuusi vuotta oli loistanut minun -elämässäni. Hän tiesi siis, että meidän silmistämme virranneiden -säteiden lähde oli meidän sieluissamme; nuo säteet olivat tie, -jota myöten tunkeuduttiin toisesta toiseen, yhdyttiin, erottiin, -leikittiin kuten kaksi luottavaista naista, jotka sanovat toisilleen -kaikki. Minä tunsin katkerasti, kuinka väärin oli tuoda tuon -aistillisille nautinnoille vieraan katon alle kasvot, joihin hekuman -siivet olivat siroittaneet kirjavaa pölyään. Jos minä eilen olisin -jättänyt lady Dudleyn menemään yksin, jos minä olisin palannut -Clochegourde'en, jonne Henriette oli ehkä odottanut minua; ehkä... -niin, ehkäpä rouva de Mortsauf ei olisi niin julmasti tarjoutunut -olemaan minun sisareni. Hän pani kaikkiin kohteliaisuuksiinsa -liioiteltua loistoa, hän ryhtyi väkivaltaisesti osaansa ollakseen -siitä luopumatta. Aamiaisen aikana hän osoitti minulle tuhansia -huomaavaisuuksia, nöyryyttäviä huomaavaisuuksia. Hän hoiti minua -kuten sairasta, jota hänen kävi sääli. - --- Te olette aikaisin ollut kävelemässä, sanoi kreivi minulle, teillä -varmaankin on oivallinen ruokahalu, teillä, jonka vatsa ei ole -turmeltu! - -Tuo lause, joka ei synnyttänyt kreivittären huulille ymmärtäväisen -sisaren hymyä, osoitti minulle lopullisesti asemani naurettavuuden. -Oli mahdotonta olla Clochegourde'ssa päivällä ja Saint-Cyr'issä -yöllä. Arabelle oli perustanut laskunsa minun hienouteeni ja rouva -de Mortsauf'in suuruuteen. Tuona pitkänä päivänä minä tunsin, kuinka -vaikeata on olla naisen ystävänä, jota kauan on rakastanut. Tuo -muutos, joka on niin yksinkertainen, kun vuodet sitä valmistavat, on -sairaus nuorella iällä. Minä häpesin, minä kirosin nautinnot, minä -olisin tahtonut, että rouva de Mortsauf olisi vaatinut minun vereni. -Minä en voinut hänelle muitta mutkitta soimata hänen kilpailijaansa, -hän vältti puhua hänestä, ja kieltää Arabelle oli häväistys, joka -olisi tehnyt minut halpamaiseksi Henrietten silmissä, sillä hän oli -jalo ja ylhäinen sydämensä salatuimpiin sopukoihin asti. Viiden -vuoden tuttavallisen ymmärtämyksen jälkeen me emme tienneet, mistä -puhua; sanamme eivät vastanneet ollenkaan ajatuksiamme; me kätkimme -toisiltamme kuluttavat tuskamme, me, joille suru oli aina ollut -uskollinen tulkki. Henriette teeskenteli onnellisuutta sekä itselleen -että minulle; mutta hän oli surullinen. Vaikka hän sanoi itseään joka -hetki minun sisarekseni ja vaikka hän oli nainen, hän ei löytänyt -ainoatakaan ajatusta ylläpitääkseen keskustelua, ja me pysyimme -enimmän osan aikaa pakotetussa äänettömyydessä. Hän lisäsi minun -sisällistä kidutustani kuvittelemalla olevansa tuon ladyn ainoa uhri. - --- Minä kärsin enemmän kuin te, sanoin minä hänelle hetkellä, jolloin -hänen kasvoillaan vilahti aito naisellinen ironia. - --- Kuinka? vastasi hän tuolla korkealla sävyllä, jonka naiset -ottavat, kun tahdotaan alentaa heidän tunteitaan. - --- Niin, minun puolellani on kaikki vääryys. - -Tuli aika, jolloin kreivitär osoitti minulle kylmyyttä ja -välinpitämättömyyttä, mikä murti minut. Minä päätin lähteä. Illalla, -terassilla minä sanoin jäähyväiseni kokoontuneelle perheelle. Kaikki -seurasivat minua nurmikolle, jossa minun hevoseni kärsimättömänä -tepasteli. Kreivitär tuli minun luokseni, kun minä otin suitset -käteeni. - --- Menkäämme yksin, jalkasin puistokujaa pitkin, sanoi hän minulle. - -Minä tarjosin hänelle käsivarteni, ja me menimme pihan poikki kulkien -hitain askelin, ikäänkuin tuntien nautintoa yhteisistä liikkeistämme; -me tulimme erään puistikon luo, joka kasvoi ulkopihan kulmassa. - --- Hyvästi, ystäväni, sanoi hän pysähtyen, painaen päänsä minun -sydämelleni ja kietoen käsivartensa minun kaulaani. Hyvästi, me emme -näe enää toisiamme. Jumala on antanut minulle surullisen lahjan -katsoa tulevaisuuteen. Muistatteko pelkoa, joka minut valtasi -eräänä päivänä, kun te palasitte niin kauniina, niin nuorena ja kun -minä näin teidän kääntävän minulle selkänne kuten nyt jättäessänne -Clochegourde'n ja mennessänne Grenadière'en? Niin, sanon sen vielä -kerran, tuona yönä minä sain luoda silmäyksen kohtaloihimme. -Ystäväni, me puhumme tällä hetkellä viimeistä kertaa. Ainoastaan -vaivoin minä voin vielä lausua teille muutamia sanoja, sillä se, joka -teille puhuu, ei ole enää minun täydellinen minäni. Kuolema on jo -koskettanut minussa jotakin kohtaa. Te tulette silloin ryöstäneeksi -äidin minun lapsiltani, korvatkaa hänet heille! Te voitte sen tehdä! -Jacques ja Madeleine rakastavat teitä ikäänkuin te olisitte alati -heidän tähtensä kärsinyt. - --- Kuolla! sanoin minä, pelästyneenä katsoen häneen ja huomaten oudon -kuivuuden hänen kuumeisissa silmissään, joita on mahdotonta kuvata -niille, jotka eivät ole tunteneet rakkaita, tuon hirveän taudin -satuttamia olentoja, muulla tavoin kuin vertaamalla hänen silmiänsä -kiiltäviin hopeapalloihin. Kuolla! Henriette, minä käsken sinun elää. -Sinä olet pyytänyt minulta kerran lupauksia, nyt minä vaadin yhtä -sinulta: vanno minulle kysyväsi neuvoa Origet'lta ja tottelevasi -häntä kaikessa... - --- Tahdotteko te siis nousta Jumalan lempeyttä vastaan? sanoi hän -keskeyttäen minut huudolla, jossa kaikui kiihtymys siitä, ettei hänen -epätoivoansa oltu ymmärretty. - --- Te ette rakasta siis minua tarpeeksi totellaksenne minua sokeasti -kaikissa asioissa kuten tuo surkuteltava lady?... - --- Kyllä, teen kaiken, mitä tahdot, sanoi hän äkillisen -mustasukkaisuuden vallassa, joka sai hänet hetkeksi murtamaan nuo -rajat, jotka hän siihen asti oli pitänyt voimassa. - --- Minä jään tänne, sanoin minä suudellen häntä silmiin. - -Pelästyneenä tuosta myönnytyksestään hän riuhtautui irti minun -käsivarsistani ja nojautui puuta vasten, sitten hän kääntyi kotiinsa -päin kävellen juoksujalkaa, päätänsä kääntämättä; minä seurasin -häntä, hän itki ja rukoili. Nurmikolle saapuneena minä otin -hänen kätensä ja suutelin sitä kunnioittavasti. Tämä odottamaton -nöyrtyminen liikutti häntä. - --- Sinun kaikesta huolimatta! sanoin minä hänelle, sillä minä -rakastan sinua, kuten sinua rakasti sinun tätisi. - -Hän vapisi silloin puristaen voimakkaasti minun kättäni. - --- Yksi katse, sanoin minä hänelle, vielä yksi noita meidän entisiä -katseitamme! Nainen, joka antautuu kokonaan, huusin minä, tuntien -sieluni valaistuksi tuosta silmäyksestä, jonka hän minuun loi, antaa -vähemmän elämää ja sielua, kuin mitä sinä olet minulle nyt antanut. -Henriette, sinä olet enin rakastettu, ainoa rakastettu. - --- Minä tulen elämään, sanoi hän minulle, mutta parantakaa te itsenne -myöskin. - -Tuo katse oli sammuttanut Arabellen sarkasmien vaikutuksen. Minä olin -siten leikkikaluna kahdella sovittamattomalla intohimolla, jotka -minä olen teille kuvannut ja joiden vaikutusta minä vuoronperään -sain kokea. Minä rakastin enkeliä ja demoonia; kaksi yhtä kaunista -naista, kaunistettuina toinen kaikilla hyveillä, jotka me kuoletamme -oman epätäydellisyytemme vihasta, toinen kaikilla vioilla, joita -me itsekkyydestä jumaloimme. Kiirehtiessäni puistokujaa pitkin -ja kääntyessäni tuon tuostakin nähdäkseni rouva de Mortsauf'in -nojautuneena puuta vasten lastensa ympäröimänä, jotka liehuttivat -nenäliinojansa, minut yllätti sielussani ylpeyden tunto tietäessäni -olevani kahden niin kauniin elämän herra, kahden ominaisuuksiltaan -niin erilaisen ylhäisen naisen kunnia, tietäessäni synnyttäneeni niin -suuria intohimoja, että kuolema tulisi sille noista kahdesta, jonka -minä jättäisin. Tämä tilapäinen ylvästely on saanut kaksinkertaisen -rangaistuksen, uskokaa se. En tiedä mikä demooni minua neuvoi -odottamaan Arabellen rinnalla hetkeä, jolloin jokin epätoivo, jolloin -kreivin kuolema jättäisi Henrietten minulle, sillä Henriette rakasti -minua yhä: hänen kovuutensa, hänen kyyneleensä, hänen katumuksensa, -hänen kristillinen alistumisensa olivat kaunopuheliaita merkkejä -tunteesta, jota ei voitu hävittää, ei hänen eikä minun sydämestäni. -Kulkiessani jalkaisin tuolla kauniilla tiellä ja mietiskellessäni -näitä asioita minä en ollut enää viidenkolmatta vuotias, minä olin -viidenkymmenen. Onhan silloin vielä nuorempi kuin nainen, joka -yhdessä hetkessä siirtyy kolmestakymmenestä kuuteenkymmeneen? -Vaikka minä yhdellä henkäyksellä karkoitin nuo huonot ajatukset, -valtasivat ne minut yhä uudelleen, minun täytyy se myöntää. Ehkäpä -niiden alkusyy oli löydettävissä Tuileries'ssa, kuninkaan työhuoneen -kattokoristeistä. Kuka saattoi vastustaa Ludvig XVIII:n järkevää -neroa, hänen, joka sanoi, että todellisia intohimoja on vasta -kypsyneellä iällä, sentähden, että intohimo ei ole kaunis eikä -tulinen muulloin kuin silloin, kun siihen sekoittuu voimattomuutta -ja kun jokaisessa nautinnossa tuntee olevansa kuin viimeisen -panoksensa asettanut pelaaja. Kun minä olin tullut puistotien -päähän, käännyin minä ja kiiruhdin nopeasti takaisin, sillä minä -näin, että Henriette seisoi vielä paikallaan, hän yksinään! -Minä sanoin hänelle viimeiset sovittavien kyynelten kostuttamat -jäähyväiset, kyynelten, joiden syy oli häneltä salattu. Ne olivat -rehellisiä kyyneleitä, jotka tiedottomasti vuodatettiin tuolle -ainiaaksi kadotetulle kauniille rakkaudelle, noille neitseellisille -tunteenliikutuksille, noille elämän kukille, jotka eivät puhkea enää -uudestaan; sillä myöhemmin mies ei anna enää, hän saa; hän rakastaa -omaa itseään rakastetussaan, kun hän sitävastoin nuorella iällä -lempii rakastettua itseään. Myöhemmin me istutamme omat makumme, -ehkäpä virheemmekin naiseen, joka meitä rakastaa, kun sitävastoin -elämän alussa se, jota me rakastamme, vaikuttaa meihin hyveillään -ja hienouksillaan; hän taivuttaa hymyilyllä meitä hyvään ja opettaa -meille omalla esimerkillään uhrautuvaisuutta. Onneton se, jolla ei -ole ollut Henrietteänsä! Onneton se, joka ei ole tuntenut ketään -lady Dudleytä! Jos hän menee naimisiin, menettää hän edellisessä -tapauksessa vaimonsa, jälkimäisessä hän ehkä joutuu rakastajattarensa -hylkäämäksi; mutta onnellinen se, joka voi löytää nuo kaksi yhdessä -ainoassa naisessa, onnellinen, Nathalie, se mies, jota te rakastatte! - --- Pariisiin palattuamme Arabelle ja minä tulimme toisillemme -läheisemmiksi kuin mitä ennen olimme olleet. Pian me jätimme -huomaamatta kumpainenkin syrjään sopivaisuuden lait, jotka minä -olin itselleni asettanut ja joiden tarkka seuraaminen sai usein -maailman antamaan anteeksi sen väärän aseman, jossa lady Dudley oli. -Maailma, joka niin mielellään tahtoo päästä kaikkien ulkonaisuuksien -perille, antaa niille lain voiman heti, kun se tuntee salaisuuden, -jota ne peittävät. Rakastajat, jotka ovat pakotettuja elämään -suuren maailman keskuudessa, tekevät aina väärin kaataessaan nuo -salonkien oikeustieteen laatimat esteaidat, ollessaan tarkoin -noudattamatta kaikkia tapojen säätämiä sovinnaisuuksia: kysymyksessä -on silloin vähemmän toiset kuin he itse. Esteiden voittaminen, -ulkonaisen kunnioituksen säilyttäminen, komediojen näytteleminen, -salaperäisyyden pysyttäminen, koko tuo onnellisen rakkauden sotataito -antaa elämälle sisällystä, uudistaa halut ja suojelee meidän -sydäntämme tottumuksen velttouksia vastaan. Mutta ollen yleensä -tuhlareita nuo ensimäiset intohimot, samoin kuin nuoret ihmiset, -hakkaavat metsänsä puti puhtaaksi, sen sijaan että menettelisivät -säästäväisesti. Arabelle ei omaksunut noita porvarillisia aatteita, -hän oli mukautunut niihin minua miellyttääkseen. Pyövelin -kaltaisena, joka edeltäkäsin merkitsee uhrinsa ottaakseen sopivassa -tilaisuudessa kiinni hänet, hän tahtoi häväistä minut koko Pariisin -silmissä saadakseen minut täydelleen valtaansa. Hän käytti myöskin -keimailujaan pysyttääkseen minut luonaan, sillä hän ei ollut -tyytyväinen hienoon skandaaliinsa, joka todistusten puutteessa -ei saanut aikaan muuta kuin varovaisia kuiskailuja. Nähdessäni -hänen niin onnellisena ryhtyvän harkitsemattomiin tekoihin, jotka -julkisesti paljastivat hänen asemansa, kuinka minä en olisi uskonut -hänen rakkauteensa? Kerta vajonneena laittoman avioliiton suloihin -minut valtasi epätoivo, sillä minä näin elämäni suuntautuneen -taholle, joka oli vastakkainen Henrietten antamille ja suosittamille -aatteille. Minä elin silloin tuollaisessa raivotilassa, joka -valtaa keuhkotautisen, kun hän, tuntiessaan loppunsa lähenevän, -ei salli tiedusteltavan itseltään hänen hengityksensä korinaa. -Minun sydämessäni oli soppi, johon minä en voinut vetäytyä ilman -kärsimystä; kostava henki synnytti minussa lakkaamatta ajatuksia, -joihin minä en uskaltanut syventyä. Minun kirjeeni Henriettelle -kuvastivat tätä moraalista sairautta ja tuottivat hänelle ääretöntä -onnettomuutta. "Niin monien menetettyjen aarteiden hinnasta hän olisi -tahtonut minun ainakin olevan onnellisen!" sanoi hän minulle ainoassa -vastauksessaan, jonka minä häneltä sain. Ja minä en ollut onnellinen! -Rakas Nathalie, onni on ehdoton, se ei suvaitse vertailuja. Kun -ensimäinen kuumuuteni oli haihtunut, minä ehdottomasti vertasin noita -kahta naista toisiinsa, siihen asti en ollut vielä voinut tuota -vastakohtaa tutkia. Todenteolla, jokainen suuri intohimo painaa niin -raskaasti meidän olemustamme, että se ensiksi osoittaa luonteemme -jyrkkyydet ja käyttää hyväkseen tottumuksia, jotka sisältävät -meidän huonot ja hyvät ominaisuutemme; mutta myöhemmin kahdessa -rakastavaisessa, jotka ovat hyvin tottuneet toinen toisiinsa, -alkuperäiset luonteen piirteet vahvistuvat. Molemmatkin arvostelevat -silloin toisiaan, ja usein syntyy tuon vastavaikutuksen aikana, jonka -luonne kohdistaa intohimoon, vastenmielisyyksiä, jotka valmistavat -noita eroja, joilla pintapuoliset ihmiset asestautuvat syyttääkseen -ihmissydäntä epävakaisuudesta. Tuo ajanjakso alkoi siis. Vähemmän -viettelysten sokaisemana ja ottaen nautintoni yksityiskohtaisesti -tarkastettavikseni minä panin toimeen, ehkäpä tahtomattani, -tutkinnon, joka vahingoitti lady Dudleytä. - -Minä löysin hänessä ensiksikin vähemmän tuota nerokkuutta, joka -erottaa ranskattaren kaikista muista naisista ja joka tekee hänen -rakkautensa kaikkein viehättävimmäksi, niiden tunnustuksen mukaan, -joille elämän sattumukset antavat tilaisuutta kokea eri maiden -rakastamistapoja. Kun ranskatar rakastaa, tapahtuu hänessä muutos, -niin ylistettyä viehättelyänsä hän käyttää kaunistamaan rakkauttansa, -hän uhraa tuon niin vaarallisen turhamielisyytensä ja kohdistaa -kaikki pyrintönsä vain siihen, että hän rakastaisi hyvin. Hän -ottaa omikseen rakastajansa edut, vihat ja ystävyydet; hän hankkii -yhdessä päivässä itselleen liikemiehen koetellut taidot, hän tutkii -lakia, hän ymmärtää luoton mekaniikkaa ja hallitsee pankkiirin -rahalaatikkoa; ollen luonteeltaan huima ja tuhlaavainen hän ei enää -tee ainoatakaan virhettä eikä hukkaa ainoatakaan kultarahaa; hän -tulee samalla kertaa äidiksi, taloudenhoitajaksi, lääkäriksi ja -antaa kaikille näille muutoksilleen onnen viehkeyden, joka tulee -näkyviin äärettömän rakkauden pienimmissäkin yksityiskohdissa; hän -yhdistää nuo erikoisominaisuudet, joita kaikkien maiden naiset -suosittelevat, antaessaan henkevän älykkyyden yhtenäistyttämälle -seokselle tuon aito ranskalaisen leiman, joka elähyttää, sallii, -oikeuttaa, vaihtelee kaiken ja hävittää yksitoikkoisuuden tuosta -tunteesta, jota taivutetaan ainoastaan yhdessä aikamuodossa. -Ranskalainen nainen rakastaa aina, ilman lepoa, ilman väsymystä, -joka hetki, julkisesti ja yksinäisyydessä; muiden läsnäollessa hän -löytää korostuksen, joka ei kosketa kuin yhtä korvaa, hän puhuu -yksin äänettömyydelläänkin ja osaa katsoa teihin silmät maahan -luotuina; jos tilaisuus kieltää häneltä sanan ja katseen, käyttää -hän hyväkseen hiekkaa, jota hänen jalkansa painaa, kirjoittaakseen -siihen ajatuksen; jos hän on yksinään, hän ilmaisee intohimonsa -unessakin, sanalla sanoen hän taivuttaa maailman rakkautensa -palvelukseen. Englannitar sitävastoin taivuttaa rakkautensa maailman -mukaan. Kasvatuksessaan totutettuna kylmään käytökseen, tuohon niin -itsekkääseen brittiläiseen asentoon, josta minä olen teille puhunut, -hän avaa ja sulkee sydämensä englantilaisen mekaniikan helppoudella. -Hänellä on läpitunkematon naamio, jonka hän asettaa ja ottaa pois -kylmäverisesti; intohimoinen kuten italiatar, silloin kun kukaan -ei näe häntä, hän tulee kylmän arvokkaaksi, niinpiankuin maailma -lähestyy häntä. Mitä rakastetuin mies epäilee silloin valtaansa -nähdessään kasvojen syvän liikkumattomuuden, äänen tyyneyden, -asennon täydellisen vapauden, joka on ominaista englannittarelle, -kun hän on kamarinsa ulkopuolella. Tuollaisena hetkenä tekopyhyys -menee aina välinpitämättömyyteen asti, englannitar on unohtanut -kaikki. Todenteolla, nainen, joka osaa riisua rakkautensa kuten -vaatteen, saa uskomaan että hän voi sitä myöskin vaihtaa. Mitkä -myrskyt kohottavatkaan silloin sydämen aaltoja, kun niitä -liikuttaa itserakkaus, joka on loukkautunut nähdessään naisen -ottavan, panevan pois ja jälleen ottavan rakkauden käteensä kuten -koruompeluksen! Nuo naiset ovat liiaksi oman itsensä rakastajattaria -kuuluakseen teille täydelleen; he myöntävät maailmalle liian paljon -vaikutusvaltaa voidaksenne täydelleen heitä hallita. Siellä, -missä ranskatar lohduttaa kärsivällistä katseella ja ilmaisee -jollakin iloisella pistopuheella närkästyksensä vierailijoista, -englannittaren äänettömyys on ehdoton, se kiihdyttää sielua ja -tuottaa mieliharmia. Nuo naiset seisovat maailman näyttämöllä niin -pysyvästi ja joka tilaisuudessa, että enimmillä heistä _fashion'in_ -[ulkonainen tapa, muoti. Suom. muist.] kaikkivaltius ulottuu heidän -nautintoihinsa asti. Joka liioittelee kainoutta, liioittelee myöskin -rakkautta; englannittarien laita on siten; heille on muoto kaikki -kaikessa, mutta tämä muodon rakkaus ei heissä kuitenkaan kehity -taiteellisuudeksi. Mitä sanottaneekin, protestanttisuus ja katolisuus -selittävät ne erilaisuudet, jotka antavat ranskattarien sielulle -niin suuren ylemmyyden englannittarien laskevan ja punnitsevan -rakkauden rinnalla. Protestanttisuus epäilee, tutkii ja tappaa -uskon, se on siis taiteen ja rakkauden kuolema. Siellä missä -maailma käskee, maailman ihmisten täytyy totella; mutta intohimon -valtaamat ihmiset pakenevat maailmaa, se on heille sietämätön. Te -ymmärrätte siis, kuinka suuresti minun itserakkauteni oli loukattu -huomatessani, että lady Dudley ei voinut riistäytyä maailmasta ja -että brittiläinen muodonvaihdos oli hänelle tuttua. Mitä maailma -vaati ei ollut hänelle uhrausta, ei, hän oli aivan luonnollinen -noissa kahdessa toisilleen vihamielisessä muodossa; kun hän rakasti, -rakasti hän huumauksellisesti; ei minkään maan nainen ollut siinä -hänen vertaisensa, hän kävi kokonaisesta haaremista; mutta kun -esirippu laskeutui tuon tenhonäytelmän ylle, hävitti se melkein tuon -kohtauksen muistonkin. Hän ei vastannut katseeseen eikä hymyilyyn; -hän ei ollut rakastajatar eikä orja, hän oli kuten lähettiläs, jonka -täytyy pyöristää lauseensa ja liikkeensä, hän teki levottomaksi -tyyneydellään ja loukkasi sydäntä säädyllisyydellään; hän alensi -siten rakkauden tarpeen kannalle, sen sijaan että hän lennokkaalla -innostuksella olisi kohottanut sen aina ihanteellisuuteen asti. -Hän ei ilmaissut pelkoa, ei katumusta eikä halua, mutta määrätyllä -hetkellä hänen hellyytensä leimahti kuin äkkiä sytytetty tuli ja -näytti pilkkaavan hänen pidättymistään. Kumpaa näistä kahdesta -naisesta minun tuli uskoa? Minä tunsin tuhansina neulanpistoina ne -äärettömät erilaisuudet, jotka erottivat Henrietten Arabellestä. Kun -rouva de Mortsauf hetkeksi jätti minut, näytti hän jättäneen ilmalle -tehtäväksi puhua minulle hänestä; hänen hameensa poimut, kun hän meni -pois, vetivät minun silmäni puoleensa, kuten niiden aaltoileva kahina -saapui iloisesti minun korvaani, kun hän palasi; siinä oli loputtomia -hellyyksiä tuossa tavassa, jolla hän laski silmäluomensa kääntäessään -katseensa maahan; hänen äänensä, tuo musikaalinen ääni, oli yhtä -hyväilyä, hänen keskustelunsa todistivat pysyvää ajatusjohtoa, hän -oli aina itsellensä uskollinen; hän ei jakanut sieluansa kahteen -piiriin, kuumaan ja kylmään; sanalla sanoen rouva de Mortsauf -säilytti henkevyytensä ja ajatuksensa kukat ilmaistakseen tunteitaan, -hän viehätteli henkevyydellään lapsiaan ja minua. Mutta Arabellella -nerokkuus ei ollut elämän rakastettavaksi tekemistä varten, hän ei -käyttänyt sitä minun edukseni, se oli olemassa vain maailman tähden -ja maailmaa varten, hän oli pelkkää ivailua; hän rakasti repiä ja -purra, ei huvittaakseen itseään, vaan tyydyttääkseen taipumustaan. -Rouva de Mortsauf olisi salannut onnensa kaikkien katseilta, lady -Arabelle tahtoi näyttää omaansa koko maailmalle ja -- hirvittävä -irvikuva -- hän pysyi sopivaisuuden rajoissa ratsastellessaan minun -kanssani Boulognen metsissä. Tämä julkisuuden ja arvokkuuden, -rakkauden ja kylmyyden sekoitus loukkasi alinomaa minun sieluani, -joka oli samalla kertaa sekä puhdas että intohimoinen; ja kun minä -en osannut ollenkaan siirtyä tuolla tavoin toisesta lämpöasteesta -toiseen, sai minun mielialani kärsiä siitä. Minä olin vielä -rakkaudesta värisevä, kun hän sai jälleen takaisin sovinnaisen -häveliäisyytensä. Kun minä, mitä varovaisimmin, rohkenin valitella, -käänsi hän minua vastaan kolmiteräisen kielensä, sekoittaen -intohimonsa laverteluja noihin englantilaisiin leikinlaskuihin, -joita minä olen koettanut teille kuvata. Niinpiankuin hän huomasi -olevansa ristiriidassa minun kanssani, hän leikki minun sydämeni -haavoittamisella ja minun mieleni nöyryyttämisellä, hän käsitteli -minua kuten taikinaa. Minun huomautuksiini että kaikessa on -kuljettava keskitietä, hän vastasi vääristelemällä minun ajatuksiani -ja vieden ne äärimmäisyyksiin. Kun minä nuhtelin häntä hänen -käytöksestään, kysyi hän minulta, tahdoinko, että hän syleilisi -minua teatterissa koko Pariisin edessä. Hän sitoutui niin vakavasti -tekemään sen, että minä, tuntien hänen halunsa antaa puheenaihetta -itsestään, vapisin pelosta nähdä hänen täyttävän lupauksensa. -Huolimatta hänen todellisesta rakkaudestaan minä en koskaan tuntenut -hänen luonaan mitään tyyntä, puhdasta ja syvää kuten Henrietten -luona: hän oli tyydyttämätön kuten hiekkainen maa. Rouva de Mortsauf -oli aina rauhallinen, hän tunsi minun sieluni yhdessä korostuksessa -tai silmänluonnissa, kun sitävastoin markiisitar ei koskaan -välittänyt katseesta, kädenpuristuksesta tai hellästä sanasta. -Vieläkin enemmän! Eilisen päivän onni ei ollut mitään seuraavana -päivänä; ei mikään rakkaudenosoitus ihmeeksikään tullut sen osalle; -hän tunsi niin suurta toiminnan, melun ja huomionherättämisen halua, -ettei epäilemättä mikään riittänyt hänen tähän lajiin kuuluvan -kauniin ihanteensa saavuttamiseksi, ja siitä johtuivat nuo rakkauden -hurjat ponnistukset; hänen kiihoittuneessa mielikuvituksessaan oli -kysymys hänestä eikä minusta. Tuo rouva de Mortsauf'in kirje, valo, -joka loisti vielä minun elämässäni ja joka osoitti tavan, jolla mitä -hyveellisin nainen osaa noudattaa ranskalaista henkeä ilmaistessaan -alituista huolenpitoa, yhtämittaista minun kohtaloni ymmärtämistä; -tuo kirje on varmaankin teille selvittänyt, millä huolella Henriette -käsitteli minun aineellisia etujani, minun valtiollisia suhteitani, -minun moraalisia voittojani, millä hehkulla hän luvallisten rajojen -sisällä syleili minun elämääni. Kaikissa näissä kohdin lady Dudley -käyttäytyi niin välinpitämättömästi kuin hän olisi ollut vain -tavallinen tuttava. Hän ei koskaan perehtynyt minun asioihini, -ei minun vihamiehiini eikä ystäviini. Hän oli tuhlaavainen ilman -anteliaisuutta, hän erotti tosiaankin hiukan liiaksi edut ja -rakkauden; sitävastoin minä, vaikka en ollutkaan sitä kokenut, -tiesin, että säästääkseen minua jostakin surusta Henriette olisi -löytänyt minua varten sen, mitä hän ei olisi etsinyt itseänsä varten. -Jossakin noista onnettomuuksista, jotka voivat kohdata kaikkein -korkeimmassakin asemassa olevia ja kaikkein rikkaimpiakin henkilöitä, -onhan historiassa siitä esimerkkejä yllin kyllin, minä olisin kysynyt -neuvoa Henrietteltä, mutta minä olisin antanut viedä itseni vankilaan -sanomatta sanaakaan lady Dudleylle. - -Tähän asti perustui vastakohta tunteisiin, mutta asianlaita oli -sama myöskin kaikessa muussa. Ylellisyys on Ranskassa olemuksen -ilmaisu, siinä kuvastuvat ajatukset, taiteellinen maku, luonne. Se -saattaa rakastavat antamaan arvoa pienimmillekin yksityiskohdille, -sillä ne ilmentävät rakastetun olennon perusajatusta. Mutta -englantilainen ylellisyys, jonka erinomaisuudet olivat viehättäneet -minua hienoudellaan, oli persoonatonta, koneellista! Lady Dudley -ei asettanut siihen mitään omasta itsestään, se tuntui vieraalta, -se oli ostettua. Tuhannet hellät huomaavaisuudet Clochegourde'ssa -kuuluivat Arabellen mielestä palvelijoille; jokaisella heistä -oli velvollisuutensa ja erikoisalansa. Parhaimpien palvelijoiden -valitseminen oli hänen hovimestarinsa asiana ikäänkuin kysymys olisi -ollut hevosista. Tuo nainen ei kiintynyt ollenkaan palvelijoihinsa, -heistä kaikkein arvokkaimmankaan kuolema ei olisi häntä vähääkään -liikuttanut, rahalla olisi otettu sijaan toinen yhtä taitava. Mitä -lähimmäisiin tulee minä en koskaan nähnyt hänen silmissään kyyneltä -toisten onnettomuuksien tähden, hänessä oli tuollaista yksinkertaista -itsekkyyttä, jolle täytyi suorastaan nauraa. Ylhäisen naisen -purppuraverhot peittivät tuota pronssista luonnetta. Viehättävä -tanssijatar, joka iltasin hypähteli matoilla, joka pani kaikki huiman -rakkautensa kulkuset soimaan, sai kyllä nopeasti nuoren miehen -suostumaan tunteettomaan ja kylmään englannittareen. Minä huomasin -myöskin vasta vähitellen, että minä kylvin rakkauteni kivikkoon, -jossa se ei tulisi ollenkaan kantamaan satoa. Rouva de Mortsauf oli -yhdellä silmäyksellä nähnyt tuon luonteen lävitse; minä muistin hänen -profeetalliset sanansa. Henriettellä oli kaikessa oikeassa, Arabellen -rakkaus kävi minulle sietämättömäksi. Minä olen tehnyt sittemmin sen -huomion, että suurimmalla osalla niitä naisia, jotka ratsastavat -hyvin, on vähän hellyyttä. Kuten amatsooneilta heiltä puuttuu toinen -povi, ja heidän sydämensä ovat kovettuneet määrätystä kohdasta, en -tiedä mistä. - -Minä aloin tuntea tuon ikeen raskauden, uupumus valtasi minun -ruumiini ja sieluni, minä aloin oikein ymmärtää kaiken sen puhtauden -ja rakkauden, jonka todellinen tunne antaa, minua vaivasivat -Clochegourde'n muistot hengittäessäni etäisyydestä huolimatta -kaikkien sen ruusujen tuoksua, sen terassin kuumuutta, kuullessani -sen satakielien laulua. Hirveällä hetkellä, jolloin minä huomasin -kivisen pohjan tulvavirran vähentyneiden vesien alla, minä sain -iskun, joka tuntuu vielä minun elämässäni, sillä jokainen hetki tuo -siitä kaiun minun korvaani. Minä tein työtä kuninkaan työhuoneessa; -kuninkaan piti lähteä ulos kello neljä, ja herttua de Lenoncourt'illa -oli palvelusvuoro. Nähdessään hänen astuvan sisään kuningas kysyi -häneltä uutisia kreivittärestä; minä kohotin äkkiä päätäni liian -pikaisella tavalla; loukkautuneena tuosta liikkeestä kuningas loi -minuun katseen, joka kävi noiden ankarien sanojen edellä, joita hän -niin hyvin osasi sanoa. - --- Sire, minun tytärparkani kuolee, vastasi herttua. - --- Suvaitseeko kuningas armollisesti myöntää minulle lomaa? -sanoin minä kyyneleet silmissä välittämättä kuninkaan uhkaavasta -suuttumuksesta. - --- Kiirehtikää, mylord, vastasi hän asettaen hymyillen piston joka -sanaansa ja nerokkuudellaan siten säästäen minut tylystä moitteesta. - -Ollen enemmän hovimies kuin isä herttua ei pyytänyt virkalomaa, vaan -nousi kuninkaan vaunuihin seuratakseen häntä. Minä läksin matkalle -sanomatta hyvästiä lady Dudleylle, joka onneksi oli lähtenyt ulos ja -jolle minä kirjoitin meneväni kuninkaan asioissa. Croix de Berny'n -luona minä kohtasin Hänen Majesteettinsa, joka palasi Verrière'stä. -Ottaessaan vastaan erään kukkavihkon, jonka hän antoi pudota -jalkoihinsa, kuningas loi minuun katseen, joka oli täynnä tuota -kuninkaallista, syvästi masentavaa ironiaa ja joka näytti minulle -sanovan: "Jos sinä tahdot olla jotakin politiikassa, tule takaisin! -Älä tuhlaa aikaasi pitämällä keskusteluja kuolleiden kanssa!" Herttua -teki minulle kädellään surumielisyyttä osoittavan merkin. Kaksi -muhkeata, kahdeksan hevosen vetämää ajoneuvoa, kultakoristeiset -upseerit, henkivartiosto pölypilven ympäröiminä kulkivat nopeasti -ohitseni eläköön huutojen kaikuessa. Minusta näytti kuin hovi olisi -kulkenut rouva de Mortsauf'in ruumiin yli tunteettomuudella, jota -luonto osoittaa meidän onnettomuuksiamme kohtaan. Vaikka herttua oli -erinomainen mies, hän epäilemättä kuninkaan levolle menon jälkeen -meni pelaamaan kuninkaan veljen kanssa vistiä. Mitä herttuattareen -tulee, hän oli jo kauan sitten antanut ensimäisen iskun tyttärelleen -puhuessaan hänelle lady Dudleysta. - -Minun nopea matkani oli kuin uni, mutta hävinneen pelaajan uni. Minä -olin epätoivoissani siitä, etten ollut saanut mitään uutisia. Oliko -rippi-isä koventanut ankaruutensa siihen määrään, että hän kielsi -minulta pääsyn Clochegourde'en. Minä syytin Madeleineä, Jacques'ia, -apotti Dominis'ta kaikkia, aina herra de Mortsauf'iin asti. Tours'in -toisella puolella Saint-Sauveur siltojen luona kääntyessäni poppelien -reunustamalle tielle, joka vie Poncher'hen ja jota minä olin niin -ihaillut silloin, kun minä kiirehdin etsimään tuntematontani, -minä kohtasin herra Origet'n. Hän arvasi, että minä olin menossa -Clochegourde'en, ja minä arvasin, että hän tuli sieltä. Me pysäytimme -ajoneuvomme ja laskeuduimme alas, minä kysyäkseni häneltä uutisia, ja -hän antaakseen niitä minulle. - --- No, kuinka rouva de Mortsauf jaksaa? Kysyin minä häneltä. - --- Epäilen tapaatteko häntä elävänä, vastasi hän. Rouva de Mortsauf -kuolee kauhean kuoleman, hän kuolee nälkään. Kun hän lähetti minua -kutsumaan viime kesäkuussa, ei mikään lääkkeellinen voima voinut -enää ehkäistä sairautta. Hänessä oli tunnusmerkit, jotka herra -de Mortsauf epäilemättä on kuvaillut teille, koska hän luuli ne -olevan itsellään. Kreivitär ei ollut silloin jostakin sisällisestä -taistelusta johtuneen ohimenevän häiriön alaisena, jonka lääketiede -kykenee parantamaan ja joka aiheuttaa paremman olon, tai jonkin -tuloaan tekevän taudinpuuskan alainen, jonka tuottama epäjärjestys -elimistössä voidaan korjata; ei, sairaus oli kehittynyt kohtaan, -jossa tiede on hyödytön: se on parantamaton seuraus jostakin -surusta, kuten kuolettava haava on seurauksena tikarin iskusta. -Tämä sairaloinen tila johtuu erään elimen lamautumisesta, elimen, -jonka toiminta on yhtä välttämätön elämälle kuin sydämen. Suru on -tässä tehnyt tikarin virkaa. Uskokaa minua: rouva de Mortsauf kuolee -jostakin salaisesta sielun tuskasta. - --- Salaisesta! sanoin minä. Ovatko hänen lapsensa olleet sairaina? - --- Eivät ole, sanoi hän minulle katsoen minuun merkitsevän näköisenä, -ja siitä lähtien kun rouva de Mortsauf on ollut vakavasti sairaana, -ei hänen miehensäkään ole häntä enää häirinnyt. Minä en enää voi -tehdä mitään, herra Deslandes Azay'sta riittää, ei ole olemassa -mitään lääkettä, ja kärsimykset ovat hirveät. Rikas, nuori, kaunis -ja kuolla laihtuneena, nälän vanhentamana, sillä hän kuolee nälkään! -Neljäkymmentä päivää jo ikäänkuin suljettuna hänen vatsansa ei ota -vastaan mitään ravintoa, tarjottiinpa sitä missä muodossa tahansa. - -Herra Origet puristi kättäni, jonka minä hänelle ojensin ja jota hän -oli melkein pyytänyt kunnioittavalla liikkeellä. - --- Rohkeutta, herra, sanoi hän kohottaen silmänsä taivaaseen. - -Hänen lauseensa ilmaisi myötätuntoa surulle, jonka hän luuli tasan -tunnetuksi; hän ei aavistanut sanoillansa olevan myrkytetyn kärjen, -joka iski minuun kuten nuoli sydämeen. Minä nousin kiireesti -vaunuihin luvaten ajomiehelle hyvän palkinnon, jos ehtisin ajoissa -perille. - -Huolimatta kärsimättömyydestäni luulin tehneeni matkan muutamissa -minuuteissa, niin syvästi minä olin vajonnut katkeriin mietelmiin, -jotka tungeksivat minun sielussani. Hän kuolee surusta, ja hänen -lapsensa voivat hyvin! Hän kuolee siis minun tähteni! Minun ahdistava -omatuntoni piti yhden noista syytöspuheista, jotka kaikuvat läpi -koko elämän ja joskus sen toiselle puolellekin. Mikä heikkous ja -mikä voimattomuus inhimillisessä oikeudessa! Se ei kosta muita kuin -julkisia tekoja. Minkätähden kuolema ja häpeä murhamiehelle, joka -tappaa yhdellä iskulla, joka jalomielisesti yllättää teidät unessa -ja nukuttaa teidät ainiaaksi tai joka lyö äkkiarvaamatta säästäen -teiltä kuolintuskan? Minkätähden sitävastoin onnellinen elämä ja -arvonanto murhamiehen osaksi, joka vuodattaa pisara pisaralta -katkeruutta sieluun ja kalvaa ruumista tuhotakseen sen. Kuinka -paljon rankaisemattomia murhamiehiä! Mikä suvaitsevaisuus hienoa -rikosta kohtaan! Kuinka paljon vapaaksijulistettuja murhatyöstä, joka -on saatu aikaan sielun vainoamisilla. Jokin kostava käsi kohotti -äkkiä maalatun esiripun, joka peittää yhteiskuntaa. Minä näin -useampia noista uhreista, jotka te tunnette yhtä hyvin kuin minä: -Rouva de Beauséant, joka matkusti kuolevana Normandiaan muutamia -päiviä ennen minun lähtöäni! Herttuatar de Langeais häväisty! Lady -Brandon saapuneena Touraine'en kuollakseen siellä tuossa matalassa -majassa, jossa lady Dudley oli oleskellut kaksi viikkoa, ja minkä -hirveän ratkaisun tappamana? Te tiedätte sen! Meidän aikakautemme on -hedelmällinen tällaisista tapauksista. Kuka ei ole tuntenut tuota -nuorta naisparkaa, joka myrkytti itsensä samasta mustasukkaisuudesta, -joka ehkä tappoi rouva de Mortsauf'in? Kuka ei ole värissyt tuon -viehättävän nuoren tytön kohtaloa, joka ikäänkuin myrkyllisen -hyönteisen pistämä kukka kuihtui kahdessa vuodessa avioliittoon -mentyään tietämättömän kainoutensa uhrina, tuon kurjan miehen uhrina, -jolle Ronquerolles, Montriveau, de Marsay antavat kättä, sentähden -että hän palvelee heidän poliittisia suunnitelmiaan? Kuka ei ole -kiihtymyksellä kuullut kertomusta tuon naisen viimeisistä hetkistä, -jota ei mikään rukous voinut taivuttaa ja joka ei koskaan tahtonut -nähdä miestään, maksettuaan niin jalomielisesti hänen velkansa? Rouva -d'Aiglemont, onhan hän nähnyt haudan hyvin läheltä ja ilman veljeni -huolenpitoa eläisikö hän? Maailma ja tiede ovat osatovereita noissa -rikoksissa, joille ei ole olemassa mitään tuomioistuimia. Näyttää -siltä kuin ei kukaan kuolisi surusta, epätoivosta, rakkaudesta, -salatuista kurjuuksista tai turhaan viljellyistä, alituiseen -istutetuista ja juuriltaan revityistä toiveista. Uudella sanastolla -on nerokkaita sanoja ilmaisemaan kaikkea: vatsakuume, sydänpussin -tulehdus, tuhansia naisten sairauksia, joiden nimet kuulee ja jotka -ovat vapaakirjoja, joiden nojalla astutaan tekopyhien kyynelten -seuraamille arkuille, kyynelten, jotka notarion käsi pian pyyhkii -pois. Onko tuon onnettomuuden pohjana jokin laki, jota me emme tunne? -Täytyykö satavuotiaan välttämättä kylvää maa kuolleilla ja tehdä se -autioksi ympärillään, kohotakseen korkealle, kuten miljonääri omistaa -itselleen monien pikku tehtaiden työt? Onko olemassa voimakas, -myrkyllinen elämänprinsipi, joka ravitsee itseään suloisilla ja -lempeillä olennoilla. Jumalani! Kuuluinko minä siis tiikerien -sukuun? Omantunnon tuska puristi hehkuvilla sormillaan minun -sydäntäni, ja minun poskeni olivat kyynelten uurtamat tullessani -Clochegourde'n puistotielle kosteana aamupäivänä marraskuussa, joka -riisti kellastuneet lehdet Henrietten ohjauksen mukaan istutetuista -poppeleista, tuolle puistotielle, jossa hän vielä joku aika -takaperin oli liehuttanut nenäliinaansa ikäänkuin kutsuakseen minua -takaisin! Elikö hän? Saisinko minä tuntea hänen valkoiset kätensä -alas taivutetun pääni päällä? Yhdessä hetkessä minä maksoin kaikki -Arabellen antamat nautinnot ja huomasin ne kalliisti ostetuiksi! Minä -vannoin en enää koskaan häntä näkeväni ja aloin vihata Englantia. -Vaikka lady Dudley olikin muunnos lajissaan, ulotin minä tuomioni -kaikkiin englannittariin. - -Saapuessani Clochegourde'en minä sain uuden iskun. Minä tapasin -Jacques'in, Madeleinen ja apotti Dominiksen polvistuneina puisen -ristin juureen, joka seisoi erään kentän nurkassa ja joka oli -jätetty uuden ristikkoaidan sisäpuolelle. Kreivi ja kreivitär eivät -olleet tahtoneet sitä hävittää. Minä hyppäsin alas ajoneuvoistani -ja menin heitä kohden kasvot kyyneleitä täynnä ja sydän murtuneena -noiden kahden lapsen ja tuon Jumalaa rukoilevan vakavan henkilön -näkemisestä. Vanha tallimestari seisoi siellä myöskin, muutamien -askelten päässä, pää paljastettuna. - --- Herra? sanoin minä apotti Dominikselle suudellen otsalle -Jacques'ia ja Madeleineä, jotka loivat minuun kylmän katseen -lopettamatta rukoustaan. Apotti nousi ylös, minä nojauduin hänen -käsivarteensa ja sanoin hänelle: -- Elääkö hän vielä? Hän taivutti -päänsä surullisella ja lempeällä liikkeellä. -- Sanokaa pian, -rukoilen teitä Meidän Herramme kärsimyksen nimessä! Miksi pidätte -rukousta tämän ristin juurella? miksi olette täällä, ettekä hänen -luonaan? miksi hänen lapsensa ovat ulkona näin kylmänä aamuna? -Sanokaa minulle kaikki, etten minä tietämättömyydestä aiheuttaisi -jotain onnettomuutta. - --- Jo muutamiin päiviin armollinen kreivitär ei tahdo nähdä lapsiansa -kuin määrättyinä hetkinä. -- Herra, jatkoi hän hetken vaiettuaan, -ehkä teidän pitäisi odottaa jonkun aikaa, ennenkuin te näette rouva -de Mortsauf'in, hän on hyvin muuttunut! On hyödyllistä valmistaa -häntä tähän kohtaukseen, te saattaisitte tuottaa hänelle jotain -lisäkärsimystä... Mitä kuolemaan tulee, olisi se laupeuden työ. - -Minä puristin tuon Jumalan miehen kättä, jonka katse ja ääni -lievittivät toisten haavoja kiihdyttämättä niitä. - --- Me rukoilemme kaikki täällä hänen puolestaan, jatkoi hän; sillä -kreivitär, niin pyhä, niin alistuvainen, niin valmis kuolemaan, -on muutamia päiviä sitten saanut salaperäisen kammon kuolemaa -kohtaan; hän luo niihin, jotka ovat täynnä elämää, katseita, -joissa ensimäistä kertaa kuvastuvat synkät ja kateelliset tunteet. -Nämä kohtaukset ovat syntyneet, luulen minä, vähemmän kuoleman -pelosta kuin jostakin sisällisestä huumauksesta, hänen nuoruutensa -lakastuneista kukista, jotka polttavat kuihtuessaan. Niin, pahuuden -enkeli koettaa riistää tätä kaunista sielua taivaalta. Kreivitär -käy taisteluaan Öljymäellä, hän kastelee kyynelin noita valkeita -ruusuja, jotka kiersivät hänen päätänsä, kuin Jephtan tyttären -päätä, ja jotka putoavat toinen toisensa jälkeen. Odottakaa, älkää -näyttäkö itseänne vielä, te toisitte hänen mieleensä hovin loiston, -hän näkisi teidän kasvoillanne mailmallisten juhlien heijastuksen ja -te lisäisitte hänen valitustensa voimaa. Säälikää heikkoutta, jonka -itse Jumala on antanut anteeksi ihmiseksi tulleelle pojalleen. Mitä -ansioita meillä muuten olisi voitosta ilman vastustajaa? Sallikaa, -että hänen rippi-isänsä tai minä, kaksi vanhusta, joiden rauniot -eivät loukkaa hänen silmäänsä, valmistamme häntä odottamattomaan -kohtaukseen, mielenliikutuksiin, joista apotti Birotteau on koettanut -saada häntä luopumaan. Mutta tämän maailman asioita yhdistää -näkymätön taivaallisten syiden lanka, jonka uskovan silmä huomaa, -ja jos te olette tullut tänne, on teidät ehkä saattanut yksi noista -taivaallisista tähdistä, jotka säteilevät hengellisessä maailmassa ja -jotka johtavat niin hautaa kuin seimeä kohden... Hän sanoi minulle -sitten käyttäen tuota palsamoitua kaunopuheisuutta, joka lankeaa -sydämeen kuten kaste, että kreivitär jo kuusi kuukautta oli kärsinyt -joka päivä yhä enemmän huolimatta herra Origet'n ponnistuksista. -Tohtori oli tullut kahden viikon ajan joka ilta Clochegourde'en -tahtoen riistää kuolemalta tuon saaliin, sillä kreivitär oli sanonut: -"Pelastakaa minut!" - --- "Mutta parantaakseen ruumiin, olisi ensin sydän pitänyt saada -parannetuksi!" oli eräänä päivänä vanha lääkäri huudahtanut. - -Sairauden edistymisen mukaan tuon naisen niin lempeät sanat -tulivat katkeriksi, sanoi minulle apotti Dominis. Hän huutaa maata -säilyttämään hänet, sen sijaan että hän huutaisi Jumalaa ottamaan -hänet; sitten hän katuu valituksiaan korkeamman päätöksiä vastaan. -Nämä vaihtelut repivät hänen sydäntänsä ja tekevät hirvittäväksi -ruumiin ja sielun taistelun. Usein ruumis pääsee voitolle! -- -"Te tulette minulle hyvin kalliiksi!" sanoi hän eräänä päivänä -Madeleinelle ja Jacques'ille, työntäen heidät vuoteensa luota. Mutta -tuolla hetkellä minut nähdessään ja siten Jumalasta muistutettuna hän -sanoi Madeleine neidille nuo enkelin sanat: "Toisten onni on niiden -ilo, jotka eivät voi enää olla onnellisia." Ja hänen äänensä oli niin -sydäntäsärkevä, että minä tunsin silmieni kostuvan. Hän lankeaa, se -on totta, mutta jokaisesta harha-askeleesta hän nousee ylemmäksi -taivasta kohden. - -Noiden peräkkäisten sanomien iskemänä, jotka kohtalo lähetti minulle, -ja jotka tuossa onnettomuuksien suuressa konsertissa valmistivat -surullisilla sävellajivaihteillaan surumarssia, kuolevan rakkauden -suurta huutoa, minä sanoin: -- Te uskotte sen, tuo kaunis taitettu -lilja tulee kukoistamaan jälleen taivaassa? - --- Te olette jättänyt hänet kukkana, vastasi hän minulle, te löydätte -hänet kulutettuna, surujen tulessa puhdistettuna ja kirkkaana kuin -timantin, joka on vielä haudattu hiilikerrostumiin. Niin, tuo -säihkyvä henki, enkelimäinen tähti on käyvä loistavana pilvien läpi -kulkeakseen valon kuningaskuntaan. - -Hetkellä, jolloin minä puristin tuon evankeliumin miehen kättä, sydän -kiitollisuutta tulvillaan, kreivin täysin valkea pää tuli näkyviin -talosta, hän kiiruhti minua kohden liikkeellä, jossa kuvastui -hämmästys. - --- Kreivitär on puhunut totta! Hän on täällä. "Felix, Felix, se on -Felix, joka tulee!" oli kreivitär huudahtanut. Ystäväni, jatkoi -hän luoden minuun pelosta mielettömiä katseita, kuolema on täällä. -Minkätähden se ei ole ottanut vanhaa rähjystä kuten minua, jota se -oli yrittänyt?... - -Minä astuin linnaa kohden kooten rohkeuteni; mutta pitkän, talon läpi -kulkevan eteishuoneen ovella, joka johti puutarhan nurmikolle, apotti -Birotteau pysähdytti minut. - --- Armollinen kreivitär pyytää, ettette astuisi vielä sisälle, sanoi -hän minulle. - -Katsahtaen ympärilleni minä näin palvelijoiden tulevan ja menevän, -kaikki olivat touhussaan, surun lyöminä ja epäilemättä hämmästyneinä -määräyksistä, joita Manette heille antoi. - --- Mitä tapahtuu? sanoi kreivi pelästyneenä tätä liikettä yhtäpaljon -hirvittävän tapahtuman pelosta kuin luonteellensa ominaisen -levottomuuden tähden. - --- Eräs sairaan haave, vastasi apotti. Armollinen kreivitär ei tahdo -vastaanottaa herra vikonttia tilassa, jossa hän on; hän tahtoo -järjestää itseään, miksi vastustaa häntä? - -Manette meni kutsumaan Madeleineä, ja me näimme Madeleinen tulevan -ulos muutamia hetkiä sen jälkeen kun hän oli mennyt sisälle. -Sitten kaikki viisi, Jacques ja hänen isänsä, molemmat apotit ja -minä kävelimme äänettöminä pitkin nurmikkoa päädyn edustalla ja -etäännyimme talosta. Minä tarkastelin vuorotellen Montbazon'ia -ja Azay'ta, silmäillen kellertävää laaksoa, jonka syksyinen suru -vastasi silloin kuten kaikissa tilaisuuksissa minua liikuttaviin -tunteisiin. Äkkiä minä huomasin rakkaan Madeleinen kiiruhtavan -etsimään syksyn kukkia ja poimivan niitä epäilemättä pannakseen -kokoon kukkavihkoja. Ajatellessani kaikkea sitä, mitä tämä minun -rakastavaisten huolenpitojeni osoitus merkitsi, minun sisässäni -tapahtui jonkinlainen mullistus. Minä horjuin, minun näköni himmeni, -ja molemmat apotit, joiden keskessä minä olin, kantoivat minut -erään terassin reunalle, johon minä jäin joksikin aikaa aivankuin -murrettuna, mutta kadottamatta täydelleen tajuntaani. - --- Felix parka, sanoi kreivi minulle, hän oli kovin kieltänyt -kirjoittamasta teille, hän tietää kuinka suuresti te häntä rakastatte! - -Vaikka olin valmistettu kärsimyksiin huomasin minä itseni -voimattomaksi kestämään tuota huomaavaisuutta, johon sisältyivät -kaikki minun onneni muistot. "Kas tässä, ajattelin minä, tämä -maa, kuivettunut kuten luuranko, harmaan päivän valaisema; sen -keskellä kohoaa yksi ainoa kukkapensaikko, jota minä aikaisemmilla -käynneilläni olen ihaillut synkistä aavistuksista väristen. Se on -tämän murheen hetken kuva!" Kaikki oli alakuloista tuossa pienessä -linnassa, joka ennen oli ollut niin eloisa, niin vilkas, kaikki -itki, kaikki kertoi epätoivosta ja autiudesta. Siinä oli puoleksi -karsituita puistokujia, alotettuja ja jätettyjä töitä, työmiehiä, -jotka seisoivat ja katselivat linnaa. Vaikka korjattiin viiniä, ei -kuulunut mitään melua eikä puheensorinaa. Viinitarhat näyttivät -tyhjiltä, niin syvä oli hiljaisuus. Me kävelimme kuten ihmiset, -joilta suru kieltää jokapäiväiset sanat, ja me kuuntelimme kreiviä, -ainoaa meistä, joka puhui. Muutamien lauseiden jälkeen, jotka oli -synnyttänyt tuo koneellinen rakkaus, jota hän vaimoansa kohtaan -tunsi, kreivi, mielensä taipumusta seuraten, puhkesi valituksiin -kreivitärtä vastaan. Hänen vaimonsa ei ollut koskaan tahtonut hoitaa -itseään eikä kuunnella hänen antamiansa hyviä neuvoja; hän oli -ensimäisenä huomannut sairauden merkit, sillä hän oli tutkinut niitä -omassa itsessään, taistellut niitä vastaan ja parantunut aivan yksin -ilman muuta apua kuin seuraamalla määrättyä elämänjärjestystä. Hän -olisi hyvin voinut parantaa myöskin kreivittären, mutta aviomies -ei voi ottaa niskoilleen sellaista vastuunalaisuutta, etenkin kun -hänellä on onnettomuus huomata kokemustansa kaikessa halveksittavan. -Huolimatta hänen esityksistään kreivitär oli ottanut Origet'n -lääkärikseen. Origet, joka oli kerran häntä niin huonosti hoitanut, -Origet tappaa nyt hänen vaimonsa? Jos tuon sairauden syynä oli suuria -suruja, oli hänellä ollut paljon enemmän edellytyksiä tuntea niitä; -mutta mitä suruja saattoi hänen vaimollaan olla? Kreivitär oli -onnellinen, hänellä ei ollut vaivoja eikä vastoinkäymisiä! Heidän -omaisuutensa oli hänen huolenpitojensa ja hyvien aatteidensa avulla -tyydyttävällä kannalla; hän antoi rouva de Mortsauf'in hallita -Clochegourde'a; hänen lapsensa, hyvin kasvatettuina, hyvin voivina -eivät tuottaneet enää mitään levottomuutta; mistä saattoi siis -onnettomuus johtua? Ja hän väitteli ja sekoitti epätoivonsa ilmauksia -mielettömiin syytöksiin. Sitten hän pian jostakin muistosta vajosi -ihailuun, jota tuo jalo olento ansaitsi; muutamia kyyneliä vierähti -hänen silmistään, jotka niin kauan aikaa olivat olleet kuivat. - -Madeleine tuli minulle ilmoittamaan, että hänen äitinsä odotti minua. -Apotti Birotteau seurasi minua. Vakava nuori tyttö jäi isänsä lähelle -sanoen, että kreivitär halusi olla yksin minun kanssani ja ilmoittaen -syyksi uupumisen, jonka hänelle tuottaisi useampien henkilöiden -läsnäolo. Tämän hetken juhlallisuus synnytti minussa ulkonaisen -kylmyyden ja sisällisen kuumuuden tunteen, joka meidät valtaa -elämän suurissa tapauksissa. Apotti Birotteau, yksi noita miehiä, -jotka Jumala on merkinnyt omikseen vaatettaen heidät lempeydellä ja -yksinkertaisuudella, suoden heille kärsivällisyyttä ja sääliä, veti -minut sivulle. - --- Herra, sanoi hän minulle, tietäkää, että minä olen tehnyt kaiken, -mikä inhimillisesti oli mahdollista, estääkseni tätä yhtymystä. Tuon -pyhimyksen pelastus vaati sitä myöskin. Olen ajatellut vain häntä -enkä teitä. Nyt, kun te tulette näkemään hänet, jonka luo enkelten -olisi pitänyt kieltää teiltä pääsy, huomatkaa, että minä pysyn -teidän välillänne puolustaakseni häntä teitä vastaan ja ehkäpä häntä -itseäänkin vastaan! Kunnioittakaa hänen heikkouttansa. En pyydä -teiltä armoa hänelle kuten pappi, vaan kuten nöyrä ystävä, jota te -ette tiennyt omistavanne ja joka tahtoo säästää teitä katumuksilta. -Meidän rakas sairaamme kuolee suoraan sanoen nälästä ja janosta. -Tästä aamusta alkaen hän on kuumeisen kiintymyksen vallassa, joka -käy tuon hirveän kuoleman edellä, ja minä en voi teiltä salata, -kuinka suuresti hän kaipaa elämää. Hänen kapinaan nousseen lihansa -huudot sammuvat minun sydämessäni, jossa ne nostavat hereille -vienoja muistoja aikaisemmasta elämästä. Mutta herra Dominis ja minä -olemme ryhtyneet tähän uskonnolliseen yritykseen säästääksemme tämän -kuolinkamppailun näöltä tuota jaloa perhettä, joka ei tunne enää -aamu- ja iltatähteänsä. Sillä puoliso, lapset, palvelijat, kaikki -kysyvät: "Missä hän on?" niin suuresti hän on muuttunut. Teidän -näkemisenne herättää uudelleen valitukset. Jättäkää maailmanmiehen -ajatukset, unohtakaa sydämen turhuudet, olkaa hänen lähellänsä -taivaan eikä maan auttaja. Älköön tämä pyhimys kuolko epäilyksen -hetkellä lausuen epätoivon sanoja. - -Minä en vastannut mitään. Minun äänettömyyteni masensi rippi-isä -raukan. Minä näin, minä kuulin, minä kuljin enkä kuitenkaan ollut -enää maan päällä. Tuo ajatus: "Mitä on siis tapahtunut? Missä tilassa -minä tapaan hänet, koska jokainen käyttää sellaista varovaisuutta?" -synnytti mielteitä, jotka olivat sitäkin kauheampia kun niitä oli -loppumattomiin: tuo kysymys yhdisti itseensä kaikki minun suruni. Me -saavuimme huoneen ovelle, jonka rippi-isä levottomana minulle avasi. -Minä näin silloin Henrietten valkoisiin puettuna istuvan pienellä -sohvallaan lähellä uunia, jota koristi kaksi kukilla täytettyä -maljakkoa, lisäksi oli kukkia vielä pöydällä ikkunasyvennyksen -edessä. Apotti Birotteau'n kasvot, jotka olivat tyrmistyneinä tuon -odottamattoman juhlan näöstä ja muutoksesta, jolla huone oli äkkiä -saatettu takaisin entiseen asuunsa, ilmaisivat minulle, että sairas -oli poistanut nuo vastenmieliset esineet, jotka ympäröivät sairaiden -vuoteita. Hän oli tuhlannut viimeiset elinvoimansa huoneensa -järjestämiseen ottaakseen arvokkaasti vastaan sen, jota hän tällä -hetkellä rakasti enemmän kuin mitään muuta. Aaltoilevien pitsien -alta hänen laihtuneet kasvonsa, joilla oli puoleksi avautuneiden -magnolia-kukkien vihertävä kelmeys, näkyivät, kuten näkyvät maalarin -keltaisella kankaalla ensimäiset liidulla kuvatut rakastetun pään -piirteet; mutta tunteaksenne kuinka syvälle kotkan kynnet iskivät -sydämeeni, kuvitelkaa tuon luonnoksen silmät viimeistellyiksi ja -elämää uhkuviksi, ontot silmät, jotka loistivat luonnottomalla -hehkulla sammuneissa kasvoissa. Hänessä ei ollut enää tuota tyyntä -majesteetillisuutta, jonka hän sai pysyvästä voitostaan surujensa -yli. Hänen otsansa, ainoa kasvojen osa, joka oli säilyttänyt kauniit -suhteensa, ilmaisi taistelun halua ja tukahdutettuja uhkauksia. -Huolimatta hänen kapeiden kasvojensa kellertävästä väristä sisälliset -tulet puhkesivat ilmi säteillen kuten valovirta, joka liekehtii -kenttien yläpuolella kuumana päivänä. Hänen ontot ohimonsa, hänen -sisäänpainuneet poskensa ilmaisivat kasvojen sisällisen muodon ja -hymyily, johon hänen vaaleat huulensa vetäytyivät, muistutti heikosti -kuoleman pilkallista irvistystä. Hänen pukunsa, joka kulki ristiin -rinnan yli, ilmaisi hänen ennen niin kauniin rintansa laihuutta. -Hänen kasvojensa ilme osoitti kyllin, että hän tiesi muuttuneensa -ja että hän oli siitä epätoivoissaan. Se ei ollut enää pahanilkinen -Henriette, ei ylevä eikä pyhä rouva de Mortsauf, mutta jotakin, jolle -Bossuet [ranskal. piispa, kuuluisa kaunopuhuja. Suom. muist.] ei -olisi keksinyt nimeä, jotakin, joka taisteli tyhjyyttä vastaan ja -jota nälkä ja petetyt toiveet ajoivat elämän egoistiseen taisteluun -kuolemaa vastaan. Minä istuuduin hänen lähellensä painaen suudelman -hänen kädellensä, jonka minä tunsin hehkuvaksi ja kuivaksi. Hän -aavisti minun surullisen hämmästykseni itse tuosta ponnistuksesta, -jonka minä tein salatakseni sitä häneltä. Hänen värittömät huulensa -levenivät silloin hänen nälkiintyneiden hampaidensa yli yrittääkseen -yhtä tuollaista pakotettua hymyilyä, jolla me kätkemme niin koston -ironian kuin nautinnon odotuksen, niin sielun huumauksen kuin -pettymyksen raivon. - --- Ah! se on kuolema, Felix-raukkani, sanoi hän minulle, ja te ette -rakasta kuolemaa! vihattavaa kuolemaa, kuolemaa, jota jokainen -olento, vieläpä kaikkein pelottomin rakastajakin kauhistuu. Tässä -päättyy rakkaus: minä tiedän sen hyvin. Lady Dudley ei näe teitä -koskaan hämmästyneenä hänen muutoksestaan. Ah! minkätähden minä -olen niin teitä toivonut, Felix? Lopultakin te olette tullut. Minä -palkitsen teille tämän uhrauksen hirvittävällä näytelmällä, joka teki -muinoin kreivi de Rancé'sta trappisti-munkin; minä, joka halusin -pysyä kauniina ja ylevänä teidän muistossanne, elää siellä ikuisena -liljan kukkana, minä ryöstän teiltä teidän harhakuvanne. Todellinen -rakkaus ei tee mitään laskelmia. Mutta älkää paetko, jääkää. Herra -Origet on havainnut minut paljon paremmaksi tänä aamuna, minä palaan -jälleen elämään, minä synnyn uudelleen teidän katseidenne alaisena. -Sitten kun minä olen saanut hiukan voimia, kun minä alan kyetä -ottamaan hiukan ravintoa, minä tulen jälleen kauniiksi. Minä tuskin -olen kolmenkymmenenviiden vuoden vanha, minulla voi vielä olla monta -kaunista vuotta. Onni nuorentaa ja minä tahdon tuntea onnea. Minä -olen tehnyt ihania suunnitelmia, me jätämme heidät Clochegourde'en ja -menemme yhdessä Italiaan. - -Kyyneleet kostuttivat minun silmiäni, minä käännyin ikkunaa kohden -ikäänkuin katsellakseni kukkia, apotti Birotteau tuli kiireesti minun -luokseni ja kallistui kukka vihkon yli: -- Ei kyyneleitä! sanoi hän -minun korvaani. - --- Henriette, te ette siis pidä enää meidän rakkaasta laaksostamme? -vastasin minä hänelle antaakseni luonnollisuutta äkilliselle -liikkeelleni. - --- Kyllä, sanoi hän lähentäen otsaansa minun huuliini hyväilevällä -liikkeellä; mutta ilman teitä se on minulle turmiollinen... _ilman -sinua_, jatkoi hän koskettaen kuumilla huulillaan kevyesti minun -korvaani lähettääkseen sinne nuo kaksi sanaa ikäänkuin kaksi -huokausta. - -Minä hämmästyin tuota intohimoista hyväilyä, joka suurensi vielä -noiden kahden apotin hirvittäviä puheluita. Tuolla hetkellä minun -ensimäinen hämmennykseni haihtui; mutta vaikka minä saatoinkin -selvästi ajatella, ei minun tahtoni ollut kyllin voimakas -tukahduttamaan hermostunutta liikuntoa, joka minua vaivasi tuon -kohtauksen aikana. Minä kuuntelin vastaamatta, tai pikemminkin minä -vastasin pysyvällä hymyilyllä ja myöntymyksen merkeillä ollakseni -häntä vastustamatta, menetellen kuten äiti lapsensa kanssa. Oltuani -yllätetty hänen olemuksensa muutoksesta minä huomasin, että naisella, -joka kerran oli tehnyt niin suuren vaikutuksen ylevyyksillään, oli -asennossaan, äänessään, tavoissaan, katseissaan ja aatteissaan lapsen -yksinkertainen tietämättömyys, teeskentelemättömät sulot, liikkumisen -halu, syvä välinpitämättömyys kaikesta, mikä ei koske häntä tai -hänen halujaan, sanalla sanoen kaikki nuo heikkoudet, jotka vaativat -lapselle suojelusta. Koskeekohan tämä kaikkia kuolemaa tekeviä? -Riisuvatko he kaikki yhteiskunnalliset valepukunsa, samoin kuin lapsi -ei ole niitä vielä pukenut päälleen? Tai, ollen iankaikkisuuden -rannalla ja ollen hyväksymättä muita inhimillisiä tunteita kuin -rakkauden, ilmaisikohan kreivitär sen suloisen viattomuuden Chloe'n -tavalla? - --- Kuten kerta ennen te tuotte minulle terveyden, Felix, sanoi hän, -ja minun laaksoni tulee tekemään minulle hyvää. Kuinka en minä söisi -sitä, mitä te minulle tarjoatte? Te olette niin hyvä sairaanhoitaja. -Ja sitten te olette niin voimaa ja terveyttä uhkuva, että teidän -lähellänne elämä on tarttuvaa. Ystäväni, osoittakaa minulle siis, -että minä en voi kuolla, kuolla petettynä! He luulevat, että minun -suurin tuskani oli jano. Oh! kyllä, minulla on hyvin jano, ystäväni -Indre'n veden näkeminen tekee minulle pahaa, mutta minun sydämeni -kärsii kuumempaa janoa. Minä janosin sinua, sanoi hän minulle -hillitymmällä äänellä, ottaen minun käteni hehkuviin käsiinsä ja -vetäen minua puoleensa lausuakseen nuo sanat minun korvaani: minun -kuolintuskani on ollut se, etten minä ole nähnyt sinua! Olethan sinä -käskenyt minun elää? Minä tahdon elää. Minä tahdon myöskin ratsastaa -minä, minä tahdon kaikki tuntea, Pariisin, juhlat, nautinnot. - -Ah! Natalie, tuo hirveä huuto, joka aistimien karkeuden tähden kuuluu -kylmältä etäälle, sai vanhan papin ja minun korvani soimaan: tuon -jalon äänen korostukset kertoivat kokonaisen elämän taisteluista, -todellisen, petetyn rakkauden tuskista. Kreivitär nousi ylös -kärsimättömällä liikkeellä, kuten lapsi, joka tahtoo leikkikalua. -Kun rippi-isä näki katuvaisen tuollaisena, vajosi miesraukka äkkiä -polvilleen, risti kätensä ja alkoi lukea rukouksia. - --- Niin, elää! sanoi kreivitär vetäen minut seisomaan ja nojautuen -minuun, elää todellisuuksista eikä valheista. Kaikki on ollut -valhetta minun elämässäni, minä olen ne laskenut muutamia päiviä -sitten nuo petokset. Onko mahdollista, että minä kuolen, minä, -joka en ole elänyt, minä, joka en ole koskaan mennyt etsimään -ketään nummelta? Hän pysähtyi, näytti kuuntelevan ja tunsi seinien -läpi jotain tuoksua. -- Felix! viininkorjaajat menevät syömään -päivällistä, mutta minä, minä, sanoi hän lapsen äänellä, minä joka -olen talon valtiatar, minulla on nälkä. Rakkauden laita on samoin. He -tuolla ovat onnellisia, he! - --- _Kyrie eleison!_ sanoi apottiparka, joka kädet ristissä, silmät -taivaaseen luotuina luki litanioja. - -Kreivitär kietoi käsivartensa minun kaulaani, syleili minua -kiihkeästi ja puristi minua sanoen: -- Minä en enää päästä teitä! -Minä tahdon olla rakastettu, minä teen mielettömyyksiä kuten lady -Dudley, minä opettelen englanninkieltä voidakseni hyvin sanoa: _my -dee_. Hän teki minulle merkin päällään, kuten hänen tapansa oli minut -jättäessään sanoakseen minulle, että hän heti palaisi takaisin: - --- Me syömme yhdessä päivällistä, sanoi hän minulle, minä menen -ilmoittamaan Manettelle... Tässä pysähdytti hänet heikkous, joka -saapui, ja minä asetin hänet täysin puettuna hänen vuoteeseensa. - --- Jo kerran ennen te olette kantanut minua tällä tavoin, sanoi hän -minulle avatessaan silmänsä. - -Hän oli hyvin kevyt, ja etenkin hyvin kuumeinen; ottaessani hänet -käsivarsilleni minä tunsin koko hänen ruumiinsa hehkuvan. Herra -Deslandes astui sisään, hämmästyi huomatessaan huoneen noin -koristetuksi, mutta nähdessään minut näytti kaikki hänelle selvenneen. - --- Kuolema vaatii paljon kärsimyksiä, herra, sanoi kreivitär -muuttuneella äänellä. - -Lääkäri kävi istumaan, koetteli sairaan suonta, nousi äkkiä ylös, -puhui hiljaa jotakin papille ja meni ulos; minä seurasin häntä. - --- Mitä aiotte tehdä? kysyin minä häneltä. - --- Säästää häneltä hirveän kuolintuskan, sanoi hän minulle. Kuka -olisi saattanut odottaa niin suurta elinvoimaa? Me emme ymmärrä, -kuinka hän elää vielä, muutoin kuin ottamalla huomioon sen tavan, -jolla hän on elänyt. Tämä on jo neljäskymmenestoinen päivä, jonka -armollinen kreivitär on syömättä, juomatta ja nukkumatta. - -Herra Deslandes kysyi Manettea. Apotti Birotteau vei minut puutarhaan. - --- Antakaamme tohtorin tehdä, sanoi hän minulle. Manetten auttamana -hän antaa kreivittärelle opiumia. Niin, nyt te olette kuullut sen, -sanoi hän minulle, jos hän yleensä on syyllinen noihin mielettömyyden -ilmauksiin!... - --- Ei, sanoin minä, sitä hän ei enää ole. - -Minä olin surun tyrmistyttämä. Kuta enemmän ajattelin, sitä enemmän -laajuutta sai jokainen tuon näytöksen yksityiskohta. Minä menin -äkisti ulos pikkuportista terassin alapäässä ja kävin istumaan -ruuheen, johon minä kätkeydyin saadakseni olla yksin ajatuksineni. -Minä koetin irroittaa itseni tuosta voimasta, joka kuitenkin oli -yhtä kuin minun elämäni; kidutus, jota voisi verrata siihen, jolla -tataarit rankaisevat avionrikkojaa asettaessaan yhden syyllisen -jäsenistä kiinni puukappaleeseen ja antaessaan hänelle veitsen, -jolla hän saa leikata jäsenensä poikki, ellei tahdo kuolla nälkään: -hirveä rangaistus, joka kohtasi minun sieluani, sillä minun täytyi -leikata siitä kaunein osa. Minun elämäni oli mennyt harhaan! Epätoivo -synnytti minussa mitä mielettömimpiä ajatuksia. Milloin minä tahdoin -kuolla hänen kanssansa, milloin sulkeutua Meilleraye'hen, jonne -trappistimunkit olivat asettuneet. Minun himmentyneet silmäni -eivät erottaneet enää ulkonaisia esineitä. Minä tarkastelin sen -huoneen ikkunoita, jossa Henriette kärsi, luullen näkeväni siellä -valon, joka loisti tuona yönä, jolloin minä olin kihlautunut hänen -kanssansa. Eikö minun olisi pitänyt noudattaa tuota yksinkertaista -elämää, jonka hän oli minulle luonut, ja valtiollisissa toimissani -omistautua hänelle? Eikö hän ollut käskenyt minun olla suuri mies -varjellakseen minua alhaisista ja häpeällisistä intohimoista, -joihin minä olin langennut kuten kaikki miehet? Eikö puhtaus ollut -ylevä erikoisominaisuus, jota minä en ollut osannut säilyttää? -Rakkaus, sellaiseksi kuin Arabelle sen käsitti, tuli minulle -äkkiä vastenmieliseksi. Samalla hetkellä, jolloin minä kohotin -alaspainunutta päätäni kysyen itseltäni, mistä minulle tästä lähtien -tulisi valo ja toivo, mitä hyötyä minulla olisi elämisestä, ilma -kantoi korviini keveätä askelten synnyttämää ääntä. Minä käännyin -terassia kohden, minä huomasin siellä Madeleinen kävelevän yksin, -hitain askelin. Noustessani terassia kohden pyytääkseni tuolta -rakkaalta lapselta selitystä kylmään katseeseen, jonka hän oli -minuun luonut ristin juurella, Madeleine oli istuutunut penkille. -Kun hän huomasi minut puolitiessä, nousi hän ylös ja oli ikäänkuin -hän ei olisi minua nähnyt, jottei hänen olisi tarvinnut olla yksin -minun kanssani; hänen poistumisensa oli kiireellistä, merkitsevää. -Hän vihasi minua, hän pakeni äitinsä murhaajaa. Palatessani -pengermiä pitkin Clochegourde'en minä näin Madeleinen seisovan kuten -kuvapatsaan, liikkumattomana, kuunnellen minun askelteni ääntä. -Jacques oli istuutunut portaille, ja hänen asentonsa ilmaisi samaa -tunteettomuutta, joka oli koskenut minuun, kun me olimme kävelemässä -kaikki yhdessä, ja joka oli synnyttänyt minussa noita ajatuksia, -jotka me jätämme johonkin sielumme nurkkaan palataksemme niihin -jälleen ja miettiäksemme niitä myöhemmin joutohetkinä. Minä olen -huomannut, että nuoret ihmiset, jotka kantavat itsessään kuolemaa, -ovat kaikki tunteettomia hautajaisia kohtaan. Minä tahdoin tehdä -kysymyksiä tuolle synkälle sielulle. Oliko Madeleine pitänyt -ajatuksensa ominaan, vai oliko hän siirtänyt vihansa myöskin -Jacques'iin? - --- Sinä tiedät, sanoin minä hänelle yrittääkseni keskustelua, että -sinulla on minussa mitä uskollisin veli. - --- Teidän ystävyytenne on minulle hyödytön, minä seuraan äitiäni! -vastasi hän luoden minuun surun hämmentämän katseen. - --- Jacques, huudahdin minä, sinäkö myöskin? Hän yski ja peräytyi -etäälle minusta, kun hän palasi, hän näytti minulle nopeasti veristä -nenäliinaansa. - --- Ymmärrättekö? sanoi hän. - -Jokaisella heistä oli siten turmiollinen salaisuutensa. Kuten sain -sittemmin huomata, sisar ja veli välttivät toisiaan. Henriette -kuollut, kaikki oli raunioina Clochegourde'ssa. - --- Rouva nukkuu, tuli Manette meille sanomaan onnellisena tietäessään -ettei kreivitär enää kärsinyt. - -Noina hirveinä hetkinä, vaikka jokainen tietää niiden ehdottoman -lopun, todelliset tunteet tulevat mielettömiksi ja pitävät -kiinni pienimmistäkin onnen hetkistä. Minuutit ovat vuosisatoja, -jotka tahdottaisiin täyttää hyvillä teoilla. Tahdottaisiin, että -sairaat lepäisivät ruusuilla, tahdottaisiin poistaa heiltä heidän -kärsimyksensä, tahdottaisiin, että viimeinen huokaus tulisi heille -odottamatta. - --- Herra Deslandes on antanut poistaa kukat, jotka kiihottivat liian -voimakkaasti armollisen rouvan hermoja, sanoi Manette minulle. - -Kukat siis olivat aiheuttaneet hänen huumauksensa, hän itse ei ollut -siihen syypää. Maan rakkaudet, hedelmällisyyden juhlat, kasvien -hyväilyt olivat juovuttaneet tuoksuillaan hänet ja epäilemättä -herättäneet hänessä nuo onnellisen rakkauden ajatukset, jotka -uinuivat hänessä nuoruudesta asti. - --- Tulkaahan toki, Felix herra, sanoi Manette minulle, tulkaa -katsomaan rouvaa, hän on kaunis kuin enkeli. - -Minä palasin kuolevan luo hetkellä, jolloin aurinko laski kullaten -Azay'n linnan kattojen reunaa. Kaikki oli tyyntä ja kirkasta. Vieno -loiste valaisi vuodetta, jossa Henriette lepäsi opiumi-unessa. -Tuolla hetkellä ruumis oli ikäänkuin tyhjäksi tehty; sielu yksin -hallitsi noita kasvoja, jotka olivat kirkkaat, kuten taivas on kaunis -myrskyn jälkeen. Blanche ja Henriette, nuo kaksi ylevää olentoa -samassa naisessa, kohosivat silmieni eteen sitäkin kauniimpina, kun -minun muistini, ajatukseni ja mielikuvitukseni, luontoa auttavina, -korjasivat entiselleen jokaisen muutoksen noissa piirteissä, joilla -voittoisa sielu lähetti valojaan hengityksen kannattamissa laineissa. -Molemmat apotit olivat istuutuneet vuoteen jalkopäähän. Kreivi -seisoi pystyssä, muserrettuna, tuntien kuoleman lippujen liehuvan -tuon jumaloidun olennon ylitse. Minä otin sohvalla paikan, jossa -Henriette oli istunut. Sitten me kaikki neljä vaihdoimme katseita, -joissa tuon taivaallisen olennon ihailu sekoittui surun kyyneliin. -Kasvojen valoisa henkevyys ilmoitti Jumalan palanneen jälleen -yhteen kauneimmista temppeleistään. Apotti Dominis ja minä puhuimme -keskenämme merkeillä, ilmaisten toinen toisillemme ajatuksiamme. -Niin, enkelit varjosivat Henrietteä, heidän miekkansa välkkyivät -tuon jalon otsan yläpuolella, jossa jälleen oli nähtävissä hyveen -ylevä leima; se oli tehnyt ennen hänen otsansa aivankuin näkyväksi -sieluksi, jonka kanssa pitivät yhteyttä hänen ilmakehänsä henget. -Hänen kasvojensa piirteet puhdistuivat, kaikki suureni hänessä ja -tuli majesteetilliseksi häntä vartioitsevien enkelien näkymättömästä -suitsutuksesta. Ruumiillisen kärsimyksen vihertävät värit antoivat -sijaa kokonaan valkeille väreille, lähestyvän kuoleman kylmälle, -himmeälle kalpeudelle. Jacques ja Madeleine astuivat sisälle. -Madeleine sai meidät kaikki värisemään syöksyessään kunnioittavan -jumaloitsemisen liikkeellä vuoteen ääreen, ristiessään kätensä ja -päästäessään huuliltaan tuon ylevän huudahduksen: "Vihdoinkin! Tässä -on minun äitini!" Jacques hymyili, hän oli varma siitä, että hän -seuraisi äitiään sinne, minne tämä meni. - --- Hän saapuu satamaan, sanoi apotti Birotteau. Apotti Dominis katsoi -minuun ikäänkuin toistaakseen minulle: -- Enkö minä sanonut, että -tähti nousisi säteilevänä? - -Madeleine pysyi silmät kiinnitettyinä äitiinsä, hengittäen kun hän -hengitti, jäljitellen hänen kevyttä huokumistaan, viimeistä säiettä, -joka yhdisti häntä elämään ja jota me vavisten seurasimme, peljäten -jokaisen ponnistuksen katkaisevan sen. Kuten enkeli pyhäkön ovella, -tuo nuori tyttö oli kiihkeä ja tyyni, voimakas ja masennettu. -Tällä hetkellä iltakello alkoi soida tornikellosta. Ilman vienot -tuulahdukset kuljettivat aaltoina lyöntejä, jotka ilmoittivat meille, -että tällä hetkellä koko kristikunta toisti sanoja, jotka enkeli oli -lausunut sukupuolensa virheet sovittaneelle naiselle. Tuona iltana -_Ave Maria_ tuntui meistä taivaan tervehdykseltä. Ennustus oli -niin selvä ja tapaus niin läheinen, että me sulauduimme kyyneliin. -Illan humina, soinnukas henkäys lehdistöissä, lintujen viimeiset -viserrykset, hyönteisten surina, veden kohina, sammakon valittava -huuto, koko tasanko sanoi jäähyväisiä laakson kauneimmalle liljalle, -hänen yksinkertaiselle maalaiselämälleen. Tämä ylimaailmallisten ja -luonnonlaulujen yhtyminen muodosti niin järkyttävän lähtövirren, -että meidän nyyhkytyksemme alkoivat uudelleen. Vaikka huoneen -ovi oli auki, me olimme vajonneet niin syvästi tuohon kaamean -juhlalliseen tarkasteluun ikäänkuin painaaksemme ainiaaksi sydämiimme -sen muiston, että me emme olleet huomanneet talon väen tulleen -sivuhuoneeseen ja polvistuneena yhdessä ryhmässä lukevan palavia -rukouksia. Kaikki nuo ihmisparat olivat uskoneet herrattarensa vielä -jäävän eloon ja tuo niin selvä kuoleman enne masensi heidät. Apotti -Birotteau'n viittauksesta vanha tallimestari läksi ulos hakemaan -Sachén pappia. Lääkäri, seisoen vuoteen ääressä tyynenä kuten tiede -ja pitäen nukkuvaa sairasta kädestä, oli tehnyt merkin rippi-isälle -ilmoittaakseen hänelle, että tämä uni oli viimeinen kärsimyksistä -vapaa hetki, mikä tuolla poiskutsutulla enkelillä oli jäljellä. -Hetki oli tullut antaa hänelle kirkon viimeiset sakramentit. Kello -yhdeksän hän heräsi vienosti, katseli meitä hämmästyneesti, mutta -suloisesti, ja meillä oli jälleen meidän epäjumalamme terveiden -päivien kauneudessaan. - --- Äiti, sinä olet liian kaunis kuollaksesi, elämä ja terveys -palaavat sinulle uudestaan! huudahti Madeleine. - --- Rakas tyttäreni, minä tulen elämään, mutta sinussa, sanoi hän -hymyillen. - -Seurasi sitten sydäntäsärkeviä syleilyjä äidiltä lapsille ja lapsilta -äidille. Herra de Mortsauf suuteli vaimoansa hurskaasti otsalle. -Kreivitär punastui nähdessään minut. - --- Rakas Felix, sanoi hän, tämä on luullakseni ainoa suru, minkä minä -olen teille tuottanut! mutta unohtakaa se, mitä minä mielettömissä -harhakuvitelmissani olen voinut teille sanoa. Hän ojensi minulle -kätensä, minä tartuin siihen suudellakseni sitä, hän sanoi minulle -silloin viehättävällä puhtaalla hymyilyllään: -- Kuten ennen vanhaan, -Felix?... - -Me poistuimme kaikki huoneesta ja menimme saliin siksi ajaksi, -minkä sairaan viimeinen tunnustus kesti. Minä asetuin lähelle -Madeleineä. Kaikkien läsnäollessa hän ei voinut paeta minua olematta -epäkohtelias; mutta jäljitellen äitiään hän ei katsonut kehenkään ja -pysyi ääneti luomatta kertaakaan silmiänsä minuun. - --- Rakas Madeleine, sanoin minä hänelle hiljaa, mitä teillä on minua -vastaan? Miksi kylmiä tunteita, kun kuoleman edessä jokaisen pitää -sopia. - --- Minä luulen kuulevani sen, mitä äitini tällä hetkellä sanoo, -vastasi hän ottaen samanlaisen pään asennon kuin minkä Ingres -[ranskal. maalari, k. 1867. Suom. muist.] on löytänyt _Jumalan -äidilleen_, tuolle suruja aavistavalle neitsyeelle, joka valmistuu -suojelemaan maailmaa, jossa hänen poikansa on hukkuva. - --- Ja te tuomitsette minut hetkellä, jolloin teidän äitinne antaa -minulle anteeksi, jos minä ollenkaan olen syyllinen. - --- Te ja aina _te!_ - -Hänen äänenpainonsa ilmaisi harkittua vihaa, kuten jonkun -korsikkalaisen, leppymätöntä kuten ovat niiden tuomiot, jotka elämää -tuntemattomina eivät ota huomioon mitään lieventäviä asianhaaroja -sydämen lakeja vastaan tapahtuneissa rikoksissa. Yksi tunti kului -syvässä äänettömyydessä. Apotti Birotteau saapui ripitettyään -kreivitär de Mortsauf'in, ja me astuimme kaikki sisään. Henriette, -seuraten ajatusta, jommoiset ovat ominaisia jaloille sieluille, oli -antanut puetuttaa itsensä pitkään vaatteukseen, jonka piti olla -hänen kuolinvaatteenaan. Me tapasimme hänet istumassa vuoteella -kauniina sovituksestaan, kauniina toiveistaan. Minä näin uunissa -mustaa tuhkaa minun kirjeistäni, jotka äsken oli poltettu, uhraus, -jonka hän oli tahtonut tehdä, sanoi minulle hänen rippi-isänsä, vasta -kuoleman hetkellä. Hän hymyili meille kaikille entistä hymyään. -Hänen kyynelistä kosteat silmänsä ilmaisivat ylhäistä näkemistä, hän -silmäili jo luvatun maan taivaallisia iloja. - --- Rakas Felix, sanoi hän minulle ojentaen kätensä minun käteeni -tarttuakseen, jääkää tänne. Teidän tulee olla läsnä yhdessä elämäni -viimeisistä hetkistä. Se ei ole oleva vähimmän tuskallinen kaikista, -mutta te merkitsette siinä hyvin paljon. - -Hän teki liikkeen, ovi suljettiin. Hänen kehoituksestaan kreivi -kävi istumaan, apotti Birotteau ja minä jäimme seisomaan. Manetten -auttamana kreivitär nousi ylös, asettui polvilleen hämmästyneen -kreivin eteen ja tahtoi pysyä siinä asennossa. Sitten, kun Manette -oli vetäytynyt pois, hän kohotti päänsä, jota hän oli tukenut kreivin -polviin. - --- Vaikka minä olen käyttäytynyt teitä kohtaan kuten uskollinen -puoliso, sanoi hän kreiville muuttuneella äänellä, on mahdollisesti -joskus saattanut tapahtua, että minä olen laiminlyönyt -velvollisuuteni; minä olen rukoillut Jumalaa suomaan minulle voimia -pyytääkseni teiltä anteeksi virheitäni. Minä olen ehkä osoittanut -erään perheen ulkopuolella olevan ystävyyssuhteen ylläpitämisessä -hellyyksiä, jotka ovat olleet vieläkin sydämellisempiä kuin ne, mitä -minun oli teille osoitettava. Mahdollisesti minä olen kiihdyttänyt -teitä itseäni vastaan tuolla vertauksella, jonka te saatoitte tehdä -näiden huolenpitojen ja ajatuksien sekä niiden välillä, joita minä -teille osoitin. Minulla on ollut, sanoi hän matalalla äänellä, -läheinen ystävyyssuhde, jota ei kukaan, ei edes hän, jota se koski, -ole voinut kokonaan tuntea. Vaikka minä inhimillisten lakien mukaan -olen pysynyt hyveellisenä, vaikka minä teitä kohtaan olen ollut -moitteeton puoliso, on kuitenkin usein ajatuksia tahtomattani tai -tahtoen kulkenut sydämeni läpi ja minä pelkään tällä hetkellä, että -minä olen ollut niille liian suosiollinen. Mutta kuten minä olen -teitä hellästi rakastanut, kuten minä olen pysynyt teidän nöyränä -puolisonanne, kuten pilvet kulkiessaan taivaalla eivät ole muuttaneet -sen kirkkautta, niin te näette minun nyt puhtaalla otsalla rukoilevan -teidän siunaustanne. Minä kuolen ilman ainoatakaan katkeraa ajatusta, -jos minä kuulen teidän huuliltanne lempeän sanan Blanchellenne, -teidän lastenne äidille, ja jos te annatte hänelle anteeksi kaiken -sen, mitä hän ei itse ole voinut itsellensä antaa, ennenkuin vasta -sen tuomioistuimen vakuutuksesta, jonka eteen me kaikki tulemme. - --- Blanche, Blanche, huudahti vanhus vuodattaen äkkiä kyyneleitä -vaimonsa pään päälle, tahdotko sinä tappaa minut? Hän nosti -kreivittären ylös harvinaisella voimalla, suuteli häntä pyhästi -otsalle ja pitäen häntä tässä asennossa sanoi: Eikö minun ole sinulta -pyydettävä anteeksi? Enkö minä usein ole ollut kova, minä? Etköhän -sinä suurenna lapsellisia epäilyksiäsi? - --- Ehkä, sanoi kreivitär. Mutta, ystäväni, olkaa suvaitsevainen -kuolevien heikkouksia kohtaan, tyynnyttäkää minut. Kun teille -tulee tämä hetki, te ajattelette että minä olen jättänyt teidät -siunaten teitä. Sallitteko minun jättää meidän ystävällemme tuon -tuolla syvän tunteen pantiksi, sanoi hän osoittaen kirjettä, joka -oli uuninreunustalla? Hän on nyt minun ottolapseni, siinä kaikki. -Sydämellä, rakas kreivi, on testamenttinsa. Minun viimeiset -toivomukseni määräävät tälle rakkaalle Felix'ille pyhiä tehtäviä -suoritettavaksi, minä en luule liiaksi arvostaneeni häntä, tehkää -niin, etten minä ole teitäkään liiaksi arvostanut edellyttäessäni, -että sallitte minun jättää hänelle muutamia ajatuksia. Minä olen -yhä nainen, sanoi hän taivuttaen päätänsä suloisen surumielisesti, -anteeksipyyntöni jälkeen minä pyydän teiltä suosionosoitusta. -- -Lukekaa; mutta vasta minun kuolemani jälkeen, sanoi hän ojentaen -minulle tuon salaperäisen kirjeen. - -Kreivi näki vaimonsa kalpenevan, hän otti kreivittärestä kiinni ja -kantoi hänet vuoteeseen, jonka ympärille me asetuimme. - --- Felix, sanoi kreivitär minulle, minä olen ehkä tehnyt väärin -teitä kohtaan. Minä olen varmaankin usein aiheuttanut teille -tuskia, antaessani teille toiveita iloista, joiden edessä -minä olen peräytynyt; mutta saanhan minä kiittää äidin- ja -aviopuolisonrohkeuttani siitä, että minä kuolen sovitettuna kaikkien -kanssa! Te annatte minulle siis myöskin anteeksi, te, joka olette -niin usein lausunut minulle syytöksiä, joiden vääryys tuotti minulle -iloa! - -Apotti Birotteau asetti sormensa hänen huulilleen. Silloin kuoleva -kallisti päänsä, heikkous valtasi hänet, hän liikutti käsiään tahtoen -sillä ilmoittaa, että pappi, hänen lapsensa ja palvelijat saisivat -tulla sisälle; sitten hän käskevällä liikkeellä osoitti minulle -murtunutta kreiviä ja lapsiaan, jotka astuivat huoneeseen. Tuon isän -näkeminen, jonka salaisen mielipuolisuuden vain me kaksi tunsimme -ja joka oli tullut noiden hentojen olentojen holhoojaksi, herätti -hänessä mykkiä rukouksia, jotka lankesivat minun sieluuni kuin pyhä -tuli. Ennen viimeisen voitelun vastaanottoa hän pyysi anteeksi -palvelusväeltään sitä, että oli ollut heille joskus ankara, hän -pyysi heidän esirukouksiansa ja suositti heidät kaikki yksitellen -kreiville; hän tunnusti jalosti, että hän tämän viimeisen kuukauden -aikana oli antautunut valituksiin, jotka vähän sopivat kristitylle -ja jotka olivat ehkä tuottaneet mielipahaa hänen väelleen; hän -oli työntänyt pois lapsensa, hän oli antanut sijaa sopimattomille -tunteille; mutta hän syytti sietämättömiä kärsimyksiään siitä, ettei -hän ollut alistunut Jumalan tahtoon. Lopuksi hän kiitti julkisesti -liikuttavalla sydämellisyydellä apotti Birotteau'ta siitä, että tämä -oli osoittanut hänelle maallisten asioiden turhuuden. Kun hän lakkasi -puhumasta, alkoivat rukoukset; sitten Saché'en pappi antoi hänelle -ehtoollisen. Muutamia hetkiä jälkeenpäin hänen hengityksensä kävi -vaivaloiseksi, pilvi levisi hänen silmilleen, jotka pian jälleen -aukenivat, hän loi minuun viimeisen katseen ja kuoli kaikkien -silmäin edessä, kuullen ehkä meidän nyyhkytyksemme. Sillä hetkellä, -jolloin hän huokasi viimeisen henkäyksensä, suoritti viimeisen -kärsimyksensä elämässä, joka oli ollut yhtä pitkää kärsimystä, -minä tunsin itsessäni iskun, joka järkytti koko minun olemustani. -Kreivi ja minä jäimme kuolinvuoteen ääreen koko yöksi kahden apotin -ja papin kanssa, valvoen vahakynttilöiden loisteessa; kuollut oli -pitkällään vuoteella, leväten nyt rauhallisena siinä, missä hän oli -niin paljon kärsinyt. Tämä oli minun ensimäinen yhtymiseni kuoleman -kanssa. Minä olin koko tuon yön silmät kiintyneinä Henrietteen, -lumottuna tuosta kirkastetusta ilmeestä, jonka antaa kaikkien -myrskyjen asettuminen, valkeudesta noilla kasvoilla, joissa minä -vielä olin näkevinäni lukemattomia tunteen väreilyjä, mutta jotka -eivät enää vastanneet minun rakkauteeni. Mikä majesteetillisuus -tuossa äänettömyydessä ja tuossa kylmyydessä, kuinka paljon ajatuksia -se ilmaisee! Mikä kauneus tuossa ehdottomassa levossa, mikä valtavuus -tuossa liikkumattomuudessa: koko menneisyys on siinä vielä ja -tulevaisuus siinä alkaa. Ah! minä rakastin häntä kuolleena yhtäpaljon -kuin minä rakastin häntä elävänä. Aamulla kreivi meni levolle, nuo -kolme väsynyttä pappia vaipui uneen tuolla raskaalla hetkellä, jonka -valvojat niin hyvin tuntevat. Minä saatoin silloin todistajitta -suudella häntä otsalle koko tuolla rakkaudella, jota hän ei ollut -minun koskaan sallinut osoittaa. - -Seuraavan päivän jälkeisenä päivänä raikkaana syksyaamuna me -saatoimme kreivittären hänen viimeiseen leposijaansa. Vanha -tallimestari, molemmat Martineau't ja Manetten mies kantoivat häntä. -Me kuljimme alaspäin tietä, jota minä olin niin iloisena noussut -tuona päivänä, jolloin minä löysin hänet. Me menimme Indre'n laakson -halki pientä Saché'n hautuumaata kohden; vähäinen kylän hautuumaa, -joka sijaitsi kirkon takana eräällä ylängöllä; kristillisessä -nöyryydessään hän tahtoi tulla sinne haudatuksi ja haudalleen halusi -hän yksinkertaisen puuristin, kuten köyhälle maalaisnaiselle, oli hän -sanonut. Kun minä laakson keskeltä näin kirkon tornin ja hautuumaan -paikan, valtasi minut voimakas puistatus. Voi, meillä on kaikilla -elämässämme Golgatha, jonne me jätämme kolmekymmentä kolme elämämme -ensimäistä vuotta, saadessamme keihään piston sydämeen, tuntiessamme -päässämme orjantappurakruunun, joka korvaa ruusujen seppelettä: -tuosta kukkulasta piti minulle tulla sovitusten vuori. Meitä seurasi -suuri ihmisten paljous, joka oli tullut lausumaan valitukset tuon -laakson puolesta, johon hän hiljaisuudessa oli haudannut niin paljon -jaloja tekoja. - -Manetten, hänen uskottunsa kautta, tiedettiin, että kreivitär -köyhiä auttaakseen oli säästeliäs puvuissaan silloin, kun hänen -rahansa eivät enää riittäneet. Hän oli vaatettanut alastomia lapsia, -antanut lahjoja, auttanut äitejä, ostanut talvella mylläriltä -viljasäkkejä voimattomille vanhuksille, lahjoittanut lehmän -jollekin köyhälle perheelle; sanalla sanoen kristityn, äidin ja -linnan valtijattaren töitä; lisäksi myötäjäisiä, joilla oli autettu -rakastavaisia pareja avioliittoon, rahasummia, joilla oli lunastettu -nuorukaisia sotapalveluksesta --, liikuttavia hyviä tekoja tuolta -rakastavaiselta naiselta, joka sanoi: -- _Toisten onni on niiden -lohdutus, jotka eivät itse enää voi olla onnellisia_. Nämä asiat, -joista oli kerrottu jo kolme päivää kaikissa kylissä, olivat -keränneet kokoon suunnattoman ihmisjoukon. Minä kuljin Jacques'in ja -molempien apottien kanssa arkun takana. Vallitsevaa tapaa noudattaen -Madeleine ja kreivi eivät olleet meidän kanssamme, he jäivät yksin -Clochegourde'en. Manette oli tahtonut ehdottomasti tulla mukaan. - -Rouvaparka, rouvaparka! nyt hän on onnellinen, kuulin minä useampia -kertoja hänen sanovan nyyhkytystensä lomitse. - -Kun saattue jätti myllytien, puhkesi kaikkien huulilta yksimielinen -itkun sekoittama huokaus, joka näytti ilmaisevan, että tämä laakso -itki sieluansa. Kirkko oli täynnä väkeä. Sielumessun jälkeen me -menimme kirkkomaalle, jonne hänet piti haudata lähelle ristiä. Kun -minä kuulin hiekan ja kivien vyöryvän arkun päälle, pettivät minun -voimani, minä horjuin, minä pyysin kumpaakin Martineau'ta tukemaan -minua, ja he saattoivat minut puolitainnoksissa Saché'n linnaan -asti; isäntäväki tarjosi minulle kohteliaasti huoneen, jonka minä -otin vastaan. Tunnustan teille, minä en tahtonut ollenkaan palata -Clochegourde'en. Minusta oli myös vastenmielistä mennä Frapesle'en, -josta minä saatoin nähdä Henrietten linnan. Täällä minä olin hänen -lähellänsä. Minä asuin muutamia päiviä huoneessa, jonka ikkunat -olivat tuohon rauhalliseen ja yksinäiseen laaksoon päin, josta minä -olen teille puhunut. Se on laaja satavuotisten tammien reunustama -notko, jossa suurien sateiden aikana virtaa tulvavesiä. Tuo näkö -soveltui vakavaan ja juhlalliseen mietiskelyyn, johon minä tahdoin -heittäytyä. Päivänä, joka seurasi tuota onnetonta yötä, minä olin -tuntenut, kuinka sopimaton minun läsnäoloni Clochegourde'ssa oli. -Kreivillä oli ollut voimakkaita mielenliikutuksia Henrietten -kuollessa, mutta hän oli odottanut tuota hirveätä tapahtumaa ja -hänen olemuksensa pohjana oli jonkinmoinen välinpitämättömyys. -Minä olin huomannut sen useampia kertoja, ja kun maahan kumartunut -kreivitär antoi minulle tuon kirjeen, jota minä en uskaltanut -avata, ja kun hän puhui kiintymyksestään minuun, ei tuo synkkä -mies luonut minuun musertavaa katsetta, kuten odotin. Hän oli -pitänyt Henrietten sanoja tuon niin puhtaaksi tuntemansa sielun -äärimmäisestä hienotunteisuudesta johtuviksi. Tämä kreivin itsekäs -tunteettomuus oli luonnollista. Noiden kahden olennon sielut -eivät olleet keskenänsä yhteydessä, heillä ei ollut koskaan noita -pysyviä vuorovaikutuksia, jotka elähyttävät tunteita; he eivät -olleet koskaan vaihtaneet iloja eikä suruja, noita voimakkaita -siteitä, jotka katketessaan satuttavat meissä tuhansia kohtia, -siksi että ne koskettavat meidän kaikkia hermojamme, siksi, että ne -ovat kiinnitettyjä meidän sydämemme poimuihin samalla kun ne ovat -hyväilleet sielua, joka pyhitti jokaisen noista siteistä. Madeleinen -vihamielisyys sulki minulta Clochegourde'n. Tuo ankara nuori tyttö -ei ollut halukas ryhtymään sovinto-keskusteluihin äitinsä arkun -ääressä, ja minä olisin ollut hirveän kiusallisessa asemassa kreivin -ja hänen välillään; edellinen olisi puhunut minulle kreivittärestä -ja jälkimäinen, talon herratar, olisi osoittanut minua kohtaan -voittamatonta vastenmielisyyttä. Olla sellaisessa asemassa siellä, -missä kerta itse kukatkin olivat olleet hyväileviä, missä pengermien -portaat olivat olleet kaunopuheliaita, missä kaikki minun muistoni -verhosivat runoudella kuistit, ristikkoaidat, terassit, puut ja -maisemat. Olla vihattu siellä, missä kaikki oli rakkautta, minä en -sietänyt tuota ajatusta. Tästä lähtien minun kohtaloni oli määrätty. -Ah, sellaisenko ratkaisun sai voimakkain rakkaus, mikä koskaan on -koskettanut miehen sydäntä. Vieraiden silmissä minun menettelyni -tuli olemaan tuomittavaa, mutta minun omatuntoni ei tuominnut sitä. -Näin loppuvat nuoruuden kauneimmat tunteet ja suurimmat draamat. -Me lähdemme melkein kaikki liikkeelle aamunkoitossa, kuten minä -Tours'ista Clochegourde'en, eristäytyen maailmasta, sydän rakkaudesta -hiutuvana; sitten kun meidän aarteemme ovat kestäneet tulikokeen, -kun me olemme sekottautuneet ihmisiin ja tapauksiin, kaikki pienenee -huomaamatta, me löydämme vähän kultaa tuhkien seasta. Siinä on elämä, -elämä sellaisena kuin se on; suuria pyrintöjä, pieniä saavutuksia. -Minä mietin pitkän aikaa omaa itseäni kysyen itseltäni, mitä minun -oli tehtävä tuon iskun jälkeen, joka oli lyönyt maahan kaikki -minun kukkani. Minä päätin heittäytyä politiikkaan ja tieteeseen, -kunnianhimon vaivaloisille poluille, minä päätin poistaa naisen -elämästäni, olla valtiomies, kylmä ja intohimoton, pysyä uskollisena -tuolle pyhälle olennolle, jota minä olin rakastanut. Minun mietteeni -nousivat silminkantamattomiin, sillä aikaa kun minun silmäni -pysyivät kiinnitettyinä suurenmoiseen maisemaan pronssirunkoisine -kultatammineen ja synkkine huippuineen. Minä kysyin itseltäni, oliko -Henrietten hyve ollut tietämättömyyttä, olinko minä sittenkin syypää -hänen kuolemaansa. Minä taistelin itseni kanssa keskellä katumuksia. -Lopuksi eräänä ihanana syksypäivänä, jommoisille taivas lähettää -viimeisiä hymyilyjään ja jotka ovat niin kauniita Tourainessa, -minä luin hänen kirjeensä, jota minä hänen määräyksensä mukaan en -saanut avata, ennenkuin hänen kuolemansa jälkeen. Kuvitelkaa minun -tunteitani lukiessani sitä: - - Rouva de Mortsauf'in kirje vikontti Felix de Vandenesselle. - - 'Felix, liiaksi rakastettu ystäväni, minun tulee nyt avata - teille sydämeni, vähemmin osoittaakseni teille, miten suuresti - minä teitä rakastan, kuin saadakseni teidät ymmärtämään - velvollisuuksienne suuruuden paljastaessani teille niiden - haavojen syvyyden ja raskauden, joita te olette iskenyt. Nyt, - jolloin minä sorrun uupuneena matkan vaivoista, menehtyneenä - taistelun kuluessa saaduista iskuista, nainen on minussa - onneksi kuollut, äiti yksin on jäänyt jäljelle. Te tulette - näkemään, rakas, millä tavalla te olette ollut alkusyynä minun - onnettomuuksiini. Jos minä myöhemmin mielelläni asetin itseni - alttiiksi teidän iskuillenne, kuolen minä tänään teiltä viimeisen - haavan saaneena; mutta on äärimmäinen nautinto tuntea itsensä sen - murtamaksi, jota rakastaa. Pian kärsimykset epäilemättä tulevat - riistämään minulta voimat, minä käytän siis hyväkseni viimeisiä - selviä ajatuksiani rukoillakseni vielä kerran teitä korvaamaan - minun lapsilleni sydämen, jonka te olette heiltä ryöstänyt. - Minä sälyttäisin teille tämän kuorman vaativasti, jos minä - rakastaisin teitä vähemmän. Mutta minusta on parempi antaa teidän - ottaa se vapaaehtoisesti kuten pyhän katumuksen vaikutuksesta - ja myöskin ikäänkuin meidän rakkautemme jatkona: olihan meidän - rakkauteemme alinomaa sekoitettuna katuvaisia mietiskelyitä ja - sovittavaa pelkoa. Ja, minä tiedän sen, me rakastamme toisiamme - aina. Teidän vikanne ei ole niin turmiollinen teihin nähden, - kuin sen vastakaiun takia, jonka se sai minussa itsessäni. - Enkö minä sanonut teille, että minä olin mustasukkainen, mutta - mustasukkainen kuolemalle? Niin, minä kuolen. Lohduttautukaa - kuitenkin: me olemme täyttäneet inhimilliset lait. Kirkko on - yhdellä kaikkein kirkkaimmista äänistään sanonut minulle, että - Jumala on laupias niille, jotka ovat uhranneet luonnolliset - taipumuksensa hänen käskyilleen. Rakastettuni, kuulkaa siis - kaikki, sillä minä en tahdo, että ainoakaan minun ajatuksistani - olisi teille tuntematon. Se, mitä minä tunnustan Jumalalle - viimeisenä hetkenä, pitää teidän myöskin tietää, te minun - sydämeni kuningas, kuten hän on taivaan kuningas. Aina herttua - d'Angoulême'n kunniaksi pidettyyn juhlaan asti, ainoaan, johon - minä olen ottanut osaa, avioliitto oli pysyttänyt minut tuossa - tietämättömyydessä, joka antaa nuorten tyttöjen sielulle - enkelten kauneuden. Minä olin äiti, se on totta, mutta rakkaus - ei ollut ympäröinyt minua luvallisilla nautinnoillaan. Kuinka - olin pysynyt tuossa tilassa, en tiedä siitä mitään. Yhtä vähän - minä tiedän, minkä lain nojalla kaikki minussa muuttui yhdessä - hetkessä. Muistatteko vielä tänään nuo ensimäiset suudelmanne? - Ne ovat hallinneet minun elämääni, ne ovat uurtaneet minun - sieluni; teidän verenne kuumuus on kuumentanut minun vereni, - teidän nuoruutenne on puhkaissut minun nuoruuteni, teidän - halunne ovat siirtyneet minun sydämeeni. Kun minä nousin ylös - niin ylpeänä, tunsin minä aistivaikutelman, jolle en tiedä - nimeä missään kielessä; sillä lapset eivät ole löytäneet vielä - sanoja ilmaistakseen valon yhtymistä heidän silmiensä kanssa, - ilmaistakseen elämän suudelmaa heidän huulillaan. Niin, se - oli varmaankin kaiun tuoma ääni, pimeyksiin singottu valkeus, - maailmankaikkeudelle annettu sysäys, se oli vähemmän nopea - kuin kaikki tämä, mutta se oli paljon kauniimpi, sillä se oli - sielun elämä! Minä ymmärsin, että oli olemassa jotain minulle - tuntematonta tässä maailmassa, voima kauniimpi kuin ajatus, siinä - oli kaikki ajatukset, kaikki voimat, koko tulevaisuus tuossa - vastatussa tunteen liikutuksessa. Minä tunsin itseni enää vain - puoleksi äidiksi. Kohdistuen minun sydämeeni tuo salaman isku - sytytti siellä haluja, jotka olivat uinuneet minun tietämättäni: - minä aavistin äkkiä kaiken sen, mitä tätini tahtoi minulle sanoa, - kun hän suudellen minua otsalle huudahti: _Henriette-raukka!_ - Palatessani Clochegourde'en kevät, ensimäiset lehdet, kukkien - tuoksu, iloiset poutapilvet, Indre, taivas, kaikki puhui minulle - kieltä, jota minä en ollut siihen asti ymmärtänyt ja joka - synnytti minun sielussani hiukan samanlaista liikutusta kuin - mitä te olitte saanut minun aistimissani aikaan. Jos te olette - unohtanut nuo hirveät suudelmat, minä, minä en ole koskaan voinut - hävittää niitä muististani: minä kuolen niistä! Niin, joka kerta, - kun minä teidät senjälkeen näin, te elvytitte niiden jäljen; - minä olin liikutettu päästä jalkoihin teidän näöstänne, yhdestä - ainoasta teidän tulonne aavistuksesta. Ei aika eikä minun luja - tahtoni voineet hillitä tuota voitokasta aistihurmausta. Minä - kysyin vasten tahtoani itseltäni: Mitähän nautinnot ovat? Meidän - vaihdetut katseemme, kunnioittavat suudelmat, jotka te painoitte - kädelleni, käsivarteni teidän käsivarrellanne, teidän äänenne - kaikissa noissa hellyydensävyissään, sanalla sanoen pienimmätkin - seikat liikuttivat minua niin rajusti, että melkein aina verho - laskeutui minun silmieni yli: kapinallisten aistimien kohina - täytti silloin minun korvani. Ah! jos te tuollaisella hetkellä, - jolloin minä lisäsin kylmyyteni kaksinkertaiseksi, olisitte - ottanut minut käsivarsillenne, olisin minä kuollut onnesta. - Minä toivoin joskus teidän puoleltanne jotain väkivaltaa, - mutta rukous karkoitti pian tuon huonon ajatuksen. Teidän - nimenne minun lapsieni lausumana täytti sydämeni kuumemmalla - verellä, joka väritti heti minun kasvoni, ja minä viritin - ansoja Madeleine-raukalle saadakseni hänet lausumaan sen, - niin suuresti minä rakastin tuon aistimuksen kuohuntaa. Mitä - minä sanoisin teille? Teidän käsialanne viehätti minua, minä - katselin teidän kirjeitänne kuten tarkastetaan muotokuvaa. - Jos te jo ensimäisestä päivästä alkaen olitte saanut minun - ylitseni jonkin kohtalokkaan vallan, te ymmärrätte, ystäväni, - että se tuli suunnattomaksi, kun minun sallittiin lukea teidän - sielustanne. Mihin hurmauksiin minä vajosin huomatessani teidät - niin puhtaaksi, niin täysin todelliseksi, niin jalomieliseksi, - kykenevänä niin suuriin asioihin ja kokeneena jo niin paljon! - Mies ja lapsi, pelkuri ja rohkea! Mikä ilo, kun minä huomasin - meidät molemmat pyhitetyiksi yhteisillä kärsimyksillä! Tuosta - illasta lähtien, jolloin me avasimme sydämemme toisillemme, - oli teidän menettämisenne minulle samaa kuin kuolema: minä - olen teidät myöskin laskenut lähelleni itsekkyydestä. Varmuus, - joka herra de Berge'llä oli siitä, että minä kuolisin, jos te - poistuisitte, liikutti häntä suuresti, sillä hän näki minun - sieluuni. Hän päätti, että minä olin välttämätön lapsilleni ja - kreiville: hän ei käskenyt minun sulkea teiltä pääsyä taloon, - sillä minä lupasin hänelle pysyä puhtaana ajatuksissa ja - teoissa. -- "Ajatus on tahdosta riippumaton, sanoi hän, mutta - se voi olla varjeltu suurissa tuskissa." -- "Jos minä ajattelen, - vastasin minä hänelle, on kaikki hukassa, pelastakaa minut omalta - itseltäni. Laittakaa niin, että hän jää minun lähelleni ja että - minä pysyn puhtaana!" Kunnon vanhus, vaikka hän oli ankara, - osoitti suvaitsevaisuutta niin suurta suoruutta kohtaan. -- - "Te voitte rakastaa häntä, kuten rakastetaan poikaa, määräten - tyttärenne hänelle puolisoksi." Minä otin rohkeasti vastaan - kärsimyksien elämän, jotten menettäisi teitä, ja minä rakastin - kärsimystäni nähdessäni, että me olimme kutsutut kantamaan samaa - iestä. Jumalani, minä olen pysynyt koskemattomana, uskollisena - miehelleni, sallimatta teidän, Felix, astua askeltakaan - kuningaskuntaanne! Minun intohimojeni suuruus kiihdytti minun - voimiani, minä pidin niitä kidutuksia, joilla herra de Mortsauf - minua vaivasi, sovituksina, ja minä kestin ne ylpeydellä - kukistaakseni rikolliset taipumukseni. Ennen minä olin altis - valituksiin, mutta siitä lähtien, kun te pysyitte minun luonani, - minä sain jonkunverran iloisuutta, jonka herra de Mortsauf on kai - saanut tuntea. Ilman tuota voimaa, jonka te minulle tarjositte, - minä olisin jo aikoja sitten sortunut sisällisessä elämässäni, - josta olen teille kertonut. Jos te olette merkinnyt paljon minun - velvollisuuksieni täyttämisessä, on asianlaita ollut sama minun - lapsiini nähden. Minä luulin riistäneeni heiltä jotain, ja minä - pelkäsin, etten koskaan voisi tehdä tarpeeksi paljon heidän - hyväkseen. Minun elämäni oli siitä lähtien yhtä ainoata surua, - jota minä rakastin. Tuntiessani itseni vähemmän äidiksi, vähemmän - uskolliseksi vaimoksi, moite sai sijansa minun sydämessäni ja - peläten laiminlyöväni velvollisuuteni, minä alinomaa täytin - ne ylenmääräisesti. Varjellakseni itseni lankeemuksesta minä - asetin Madeleinen teidän ja itseni välille. Minä määräsin teidät - toisillenne pystyttäen siten sulkuja meidän kahden välille. - Voimattomia sulkuja! Ei mikään voinut tukahduttaa väristyksiä, - joita te minulle aiheutitte. Kaukana tai lähellä teillä oli sama - voima. Minä asetin Madeleinen Jacques'in edelle, sentähden että - Madeleinestä piti tulla teidän omanne. Mutta minä en luovuttanut - teille tytärtäni taisteluitta. Minä sanoin itselleni, etten ollut - kuin kahdenkymmenenkahdeksan vuoden vanha teidät kohdatessani ja - että teillä oli melkein kaksikymmentäkaksi vuotta. Minä lyhensin - välimatkat, minä heittäydyin vääriin toiveisiin. Oi, Jumalani, - Felix, minä teen teille nämä tunnustukset säästääkseni teitä - katumuksista, ehkäpä myöskin ilmoittaakseni teille, että minä en - ollut tunteeton, että meidän rakkauskärsimyksemme olivat aivan - yhtä hirveät ja että Arabelle ei ollut missään minua etevämpi. - Minä olin myöskin yksi noita langenneen rodun tyttäriä, joita - miehet niin suuresti rakastavat. Oli aika, jolloin taistelu - oli niin kauhea, että minä itkin yöt läpeensä; minun hiukseni - putoilivat. Teillä on ne. Te muistatte sairauden, joka kohtasi - herra de Mortsauf'ia. Teidän sielunne suuruus silloin, sensijaan - että se olisi kohottanut minua, alensi minua. Voi! jo tuona - päivänä minä toivoin voivani antaa itseni teille palkinnoksi niin - suuresta sankaruudesta; mutta tuo hulluus ei kestänyt kauvoja. - Minä laskin sen Jumalan jalkojen juureen tuossa messussa, johon - te kieltäydyitte ottamasta osaa. Jacques'in sairaus ja Madeleinen - kärsimykset näyttivät minusta Jumalan varoituksilta, Jumalan, - joka veti voimakkaasti puoleensa eksynyttä karitsaa. Sitten - teidän niin luonnollinen rakkautenne tuohon englannittareen - paljasti minulle salaisuuksia, joista minä olin ollut tietämätön. - Minä rakastin teitä enemmän kuin mitä minä luulin. Madeleine - hävisi meidän väliltämme. Minun myrskyisen elämäni alituiset - liikutukset, ponnistukset, joita minä tein hillitäkseni itseäni, - ilman muuta kuin uskonnon apua, kaikki on valmistanut sairautta, - josta minä kuolen. Tuo hirveä isku aiheutti häiriöitä, joista - minä olen vaiennut. Minä näin kuolemassa ainoan mahdollisen - ratkaisun tälle salatulle murhenäytelmälle. Kokonainen elämä, - kiihkoisa, mustasukkainen ja raivoisa elämä, on ollut noiden - kahden kuukauden välillä, jotka kuluivat äitini teidän - suhdettanne lady Dudley'hin koskevasta uutisesta teidän tuloonne. - Minä tahdoin mennä Pariisiin, minä janosin murhaa, minä toivoin - tuon naisen kuolemaa, minä olin tunteeton lasteni hyväilyille. - Rukous, joka tähän asti oli ollut minulle kuin palsami, ei - enää tehonnut minun sieluuni. Mustasukkaisuus on tehnyt leveän - murtuman, josta kuolema on astunut sisälle. Minä olin kuitenkin - pysynyt tyynenä otsaltani. Niin, tuo taistelukausi oli salaisuus - Jumalan ja minun välillä. Kun minä sitten sain tietää, että - minua oli pettänyt vain luonto, eikä teidän ajatuksenne, että - minä olin rakastettu yhtä paljon kuin minä rakastin teitä, - tahdoin minä elää... se oli liian myöhäistä. Jumala oli ottanut - minut suojelukseensa epäilemättä säälien olentoa, joka oli - totuudenmukainen omaa itseänsä kohtaan, totuudenmukainen häntä - kohtaan ja jonka kärsimykset olivat usein vieneet pyhäkön oville. - Suuresti rakastettuni! Jumala on minut tuominnut, herra de - Mortsauf antaa minulle epäilemättä anteeksi, mutta te, tuletteko - te olemaan lempeä? Kuunteletteko te ääntä, joka tällä hetkellä - kaikuu minun haudastani? Korjaatteko te onnettomuudet, joihin me - olemme tasan syyllisiä, te ehkä vähemmän kuin minä? Te tiedätte, - mitä minä aion teiltä pyytää. Olkaa herra de Mortsauf'ille kuten - laupeudensisar sairaalle, kuunnelkaa häntä, rakastakaa häntä; - kukaan ei häntä tule rakastamaan. Asettukaa hänen ja hänen - lastensa väliin kuten minä olen tehnyt. Teidän vaivanne ei tule - olemaan pitkäaikaista. Jacques jättänee pian kodin mennäkseen - isoisän luo Pariisiin, ja te olette luvannut minulle ohjata - häntä tämän maailman karien halki. Mitä Madeleineen tulee, hän - menee naimisiin; kunpa miellyttäisitte häntä jonakin päivänä! - Hän on kokonaan minua ja enemmänkin; hänellä on tuo tahto, joka - minulta puuttui, tuo tarmokkuus, joka on välttämätön seuratessa - poliittisen elämän myrskyihin määrättyä miestä, hän on taitava - ja ymmärtäväinen. Jos teidän kohtalonne yhdistyvät, on hän oleva - onnellisempi kuin mitä hänen äitinsä oli. Saadessanne itsellenne - oikeuden jatkaa minun työtäni Clochegourde'ssa te pyyhitte pois - rikoksia, jotka eivät ole tulleet riittävästi sovitetuiksi, - vaikka ne ovat anteeksiannettuja taivaassa ja maan päällä, sillä - _hän_ on jalomielinen ja antaa minulle anteeksi. Minä olen, te - näette sen, alati itsekäs, mutta onhan se todistus itsevaltiaasta - rakkaudesta. Minä tahdon omaisissani olla teidän rakastamana. Kun - minä en ole voinut kuulua teille, jätän minä teille ajatukseni ja - velvollisuuteni! Jos te ette tahdo ottaa Madeleineä vaimoksenne, - pitäkää ainakin huolta minun sieluni levosta tekemällä herra de - Mortsauf niin onnelliseksi kuin hän voi tulla. - - Jää hyvästi, rakas sydämeni lapsi, nämä ovat täysissä - sielunvoimissa lausutut, vielä elämää täynnä olevat jäähyväiset, - sen sielun jäähyväiset, johon sinä olet vuodattanut liian suuria - iloja voidaksesi saada pienintäkään moitetta onnettomuudesta, - jonka ne ovat aiheuttaneet; minä käytän tuota sanaa ajatellen, - että te minua rakastatte, sillä minä, minä menen leposijaani - velvollisuuksien uhrina ja, mikä saa minut värisemään, en - ilman kaipausta! Jumala tietää paremmin kuin minä, olenko minä - toteuttanut hänen pyhät lakinsa niiden hengen mukaisesti. Minä - olen epäilemättä usein horjunut, mutta minä en ole langennut, - ja voimakkain syy minun virheisiini on itse niiden viettelysten - suuruus, jotka ovat minua ympäröineet. Vapahtaja on näkevä minut - aivan yhtä vapisevana kuin jos minä olisin langennut. Vielä - kerran jää hyvästi, jäähyväiset, samanlaiset kuin mitkä minä - eilen sanoin meidän kauniille laaksollemme, jonka helmassa minä - olen pian lepäävä ja jonne te usein palaatte, eikö niin? - - Henriette.' - -Minä vaivuin syviin mietiskelyihin huomatessani tuon elämän -tuntemattomat syvyydet, jotka viimeinen liekki oli valaissut. Minun -itsekkäisyyteni pilvet hajosivat. Hän oli siis kärsinyt yhtäpaljon -kuin minä, enemmän kuin minä, sillä hän oli kuollut. Hän luuli, -että jokainen olisi hyvä hänen ystäväänsä kohtaan; hän oli ollut -niin rakkauden sokaisema, ettei hän ollut huomannut tyttärensä -vihamielisyyttä. Tämä viimeinen todistus hänen hellyydestään teki -minulle hyvin pahaa. Henriette-raukka, joka tahtoi antaa minulle -Clochegourde'n ja tyttärensä! - -Nathalie, tuosta ikuisesti hirveästä päivästä alkaen, jolloin -minä ensi kerran astuin hautuumaalle seuraten tuon jalon naisen -jäännöksiä, Henrietten, jonka te nyt tunnette, aurinko on ollut -vähemmän kuuma ja vähemmän kirkas, yö pimeämpi, liikkeet hitaampia, -ajatus raskaampi. On olentoja, joita me hautaamme maahan, mutta -on erikoisesti rakkaita olentoja, joilla on meidän sydämemme -kuolinliinana, ja joiden muisto sekoittuu joka päivä sydämemme -lyönteihin; me ajattelemme heitä kuten me hengitämme, he ovat meissä -tuon suloisen lain nojalla, joka koskee rakkaudelle ominaista sielun -vaellusta. Toinen sielu on minun sielussani. Kun minä olen tehnyt -hyvää, kun minä olen lausunut kauniita sanoja, puhuu ja toimii tuo -sielu. Kaikki se, mikä minussa mahdollisesti on hyvää, virtaa tuosta -haudasta, kuten liljan kukasta tuoksut, jotka palsamoivat ilman. -Pilkka, pahuus, kaikki se, mitä te moititte minussa, tulee minusta -itsestäni. Tästä lähtien, kun minun silmiäni verhoaa pilvi ja kun ne -suuntautuvat taivasta kohden, oltuaan pitkän aikaa maahan luotuina, -kun minun suuni on mykkä teidän sanoillenne ja huolenpidoillenne, -älkää kysykö minulta enää: "_Mitä te ajattelette_?" - -Rakas Nathalie, minä olen lakannut kirjoittamasta joksikin aikaa, -nuo muistot liikuttivat minua liiaksi. Nyt minun tulee kertoa teille -tapauksista, jotka seurasivat tuota katastrofia ja joihin ei tarvita -paljon sanoja. Silloin kun elämä on kokoonpantu vain toiminnasta -ja liikunnoista, on kaikki pian sanottu; mutta kun se on siirtynyt -sielun korkeimpiin piireihin, on sen kertominen pitkällistä. -Henrietten kirje sai erään toivon loistamaan minulle. Tuossa suuressa -haaksirikossa minä huomasin saaren, jonne minä saatoin nousta maalle. -Elää Clochegourde'ssa Madeleinen luona, pyhittäen hänelle elämäni, -se oli kohtalo, jossa saivat tyydytyksensä kaikki minun sydäntäni -liikuttaneet aatteet; mutta piti saada tietää Madeleinen todelliset -ajatukset. Minun oli lausuttava jäähyväiseni kreiville; minä menin -siis Clochegourde'en katsomaan häntä ja kohtasin hänet terassilla. -Me kävelimme pitkän aikaa. Aluksi hän puhui minulle kreivittärestä -kuten mies, joka tunsi menetyksensä suuruuden ja kaiken vahingon, -minkä se aiheutti hänen sisälliselle elämälleen. Mutta ensimäisen -tuskanhuutonsa jälkeen hän näytti enemmän huolehtivan tulevaisuudesta -kuin nykyisyydestä. Hän pelkäsi tytärtään, jolla ei ollut, sanoi hän, -äitinsä lempeyttä. Madeleinen luja luonne, jossa äidin viehättäviin -ominaisuuksiin oli sekoittunut jotain sankarillista, hämmästytti -tuota vanhusta, joka oli tottunut Henrietten lempeyksiin ja joka -tässä aavisti tahdon, jota ei mikään saisi taipumaan. Mutta se mikä -saattoi lohduttaa häntä tästä korvaamattomasta menetyksestä oli -tietoisuus saada pian liittyä vaimoonsa. Noiden viimeisten päivien -mielenliikutukset ja surut olivat pahentaneet hänen sairaloista -tilaansa ja herättäneet hänen vanhat tuskansa; taistelu, joka -kehkeytyi hänen isänvaltansa ja tyttären vallan välille, tyttären, -josta tuli talon valtiatar, oli saava hänen päivänsä loppumaan -katkeruudessa; sillä siinä, missä hän oli voinut taistella vaimonsa -kanssa, täytyi hänen väistyä lapsensa edessä. Sitäpaitsi hänen -poikansa tuli lähtemään pois kotoa, hänen tyttärensä oli menevä -naimisiin; minkälaisen vävyn tulisi hän saamaan? Vaikka hän -puhui pikaisesta kuolemastaan, tunsi hän itsensä yksinäiseksi ja -rakkaudesta osattomaksi. - -Tuona aikana, jolloin hän ei puhunut minulle muusta kuin itsestään, -pyytäen ystävyyttäni vaimonsa nimessä, hän täydensi minulle -lopullisesti maanpakolaisen suuren kuvan, yhden meidän aikakautemme -mieltäkiinnittävimmistä tyypeistä. Hän oli näöltään heikko ja -murtunut, mutta elämä näytti itsepintaisesti pysyvän hänessä hänen -raittiin elämäntapansa ja hänen maatöidensä tähden. Hetkellä, jolloin -minä kirjoitan tätä, hän elää vielä. Vaikka Madeleinen täytyi huomata -meidät kävellessämme pitkin terassia, hän ei laskeutunut alas; -hän tuli kuistille ja meni sisään useampia kertoja ilmaistakseen -minulle halveksumistaan. Minä käytin hyväkseni hetkeä, jolloin hän -tuli kuistille, ja pyysin kreiviä nousemaan linnaan; minulla oli -puhuttavaa Madeleinelle; minä esitin syyksi viimeisen toivomuksen, -jonka kreivitär oli minulle uskonut, minulla ei ollut muuta keinoa -kuin tämä saadakseni nähdä Madeleineä. Kreivi meni hakemaan häntä ja -jätti meidät yksin terassille. - --- Rakas Madeleine, sanoin minä hänelle, jos minun on teille jossakin -puhuttava, niin eikö se saa tapahtua tässä, jossa teidän äitinne -minua kuunteli, kun hänellä oli valituksia, jotka koskivat vähemmän -minua kuin elämän tapauksia? Minä tiedän teidän ajatuksenne, mutta -älkää tuomitko minua tuntematta tosiasioita. Minun elämäni ja minun -onneni ovat kiinnitettyjä näihin paikkoihin, te tiedätte sen, ja te -karkoitatte minut niistä kylmyydellä, jota te osoitatte veljellisen -ystävyyden asemesta, tuon ystävyyden, joka yhdisti meitä ja jota -kuolema on lujittanut saman surun siteillä. Rakas Madeleine, te, -jonka edestä minä antaisin tällä hetkellä elämäni ilman mitään -palkinnon toivoa, ilman, että te itse sitä edes tietäisitte, niin -suuresti me rakastamme niiden lapsia, jotka ovat holhonneet meitä -elämässä; te ette tunne suunnitelmaa, jota teidän jumaloitu äitinne -rakasti ajatella näiden seitsemän vuoden aikana ja joka epäilemättä -lieventäisi teidän tunteitanne; mutta minä en tahdo käyttää -hyväkseni tätä etua. Kaikki se, mitä minä teiltä pyydän on, ettette -kieltäisi minulta oikeutta saapua hengittämään tämän terassin ilmaa -ja että odottaisitte, kunnes aika on muuttanut teidän ajatuksenne -yhteiskuntaelämästä; tällä hetkellä minä varon loukkaamasta niitä; -minä kunnioitan surua, joka teitä hämmentää, sillä se vie minulta -itseltänikin kyvyn arvostella järkevästi olosuhteita, joissa minä -olen. Pyhimys, joka valvoo tällä hetkellä meidän ylitsemme, hyväksyy -sen pidättymisen, jota minä noudatan pyytäessäni teitä ainoastaan -pysymään puolueettomana ajatuksissanne minusta. Minä rakastan -teitä liiaksi huolimatta vastenmielisyydestä, jota te minulle -osoitatte selittääkseni kreiville suunnitelmaa, jonka hän hyväksyisi -ilomielin. Olkaa vapaa. Myöhemmin ajatelkaa, että te ette tunne -ketään maailmassa paremmin kuin minut, ettei kellään miehellä ole -sydämessään uskollisempia tunteita... - -Tähän asti Madeleine oli kuunnellut minua silmät maahan luotuina, nyt -hän pysähdytti minut liikkeellä. - --- Herra, sanoi hän liikutuksesta vapisevalla äänellä, minä tunnen -myöskin kaikki teidän ajatuksenne, mutta minä en muuta lainkaan -tunteitani teidän poissaollessanne ja minä pitäisin parempana -heittäytyä Indre'en kuin sitoa itseni teihin. Minä en puhu teille -itsestäni, mutta jos minun äitini nimellä on vielä jotain voimaa -teidän ylitsenne, pyydän minä hänen nimessään, ettette koskaan tulisi -Clochegourde'en, niinkauan kuin minä olen siellä. Jo teidän näkönne -aiheuttaa minulle häiriötä, jota minä en osaa selittää ja jota minä -en koskaan tule voittamaan. - -Hän tervehti minua arvokkaalla liikkeellä ja palasi takaisin -Clochegourde'en taaksensa katsomatta, tunteettomana kuten hänen -äitinsä oli ollut yhtenä ainoana päivänä, mutta leppymättömänä. -Tuon nuoren tytön terävä silmä oli, vaikkakin myöhään, arvannut -kaikki, ja mahdollisesti hänen vihansa miestä kohtaan, joka -hänestä näytti turmiolliselta hänen äidilleen, oli lisääntynyt -joistakin katumuksista, joita hän tunsi ajatellessaan viatonta -kanssarikollisuuttaan. Tällä taholla kaikki oli pohjatonta syvyyttä. -Madeleine vihasi minua tahtomatta selittää itselleen, olinko minä -näiden onnettomuuksien syy vai uhri: hän olisi mahdollisesti -vihannut meitä yhtä paljon, äitiään ja minua, jos me olisimme -olleet onnellisia. Kaikki oli siten raunioina minun onneni -kauniissa rakennuksessa. Minun yksin tuli tuntea kokonaisuudessaan -tuon tuntemattoman, suuren naisen elämä, minä yksin tiesin -hänen tunteidensa salaisuuden, minä yksin olin nähnyt hänen -sielunsa kaikessa sen laajuudessa; hänen äitinsä, hänen isänsä, -hänen puolisonsa, hänen lapsensa eivät olleet tunteneet häntä. -Kummallista: minä pengon tuota tuhkien paljoutta ja mielihyvällä -levitän sitä teidän eteenne, me voimme kaikki löytää sieltä jotain -meidän kalleimmista omaisuuksistamme. Kuinka monella perheellä -onkaan Henriettensä, kuinka monet jalot olennot jättävät maailman -kohtaamatta älykästä kertojaa, joka olisi tutkinut heidän sydämensä, -mitannut niiden syvyyden ja laajuuden! Tämä on ihmiselämä kaikessa -sen totuudessa: usein eivät äidit tunne lapsiaan enempää kuin -lapset tuntevat heidät. Niin on myös puolisojen, rakastajien ja -veljien laita! Tiesinkö minä, että minä eräänä päivänä isäni arkun -ääressä riitelisin Charles de Vandenesse'n, veljeni, kanssa, jonka -menestykseen minä olin niin suuresti myötävaikuttanut? Jumalani, -kuinka paljon opetuksia yksinkertaisimmassakin kertomuksessa! Kun -Madeleine oli hävinnyt kuistin ovesta, palasin minä sydän murrettuna -sanomaan jäähyväiset isäntäväelleni, ja minä läksin Pariisia -kohden seuraten Indre'n oikeanpuoleista rantaa, jota pitkin minä -ensimäisen kerran olin tullut tähän laaksoon. Minä kuljin surullisena -Pont-de-Ruan'in iloisen kylän läpi. Minä olin kuitenkin rikas, -valtioelämä hymyili minulle, minä en ollut enää, kuten vuonna 1814, -uupunut jalankulkija. Tuohon aikaan minun sydämeni oli ollut täynnä -haluja, nyt minun silmäni olivat täynnä kyyneleitä; ennen minulla -oli elämä edessäni, nyt minä tunsin sen autioksi. Minä olin vielä -nuori, minulla oli kaksikymmentäyhdeksän vuotta, mutta minun sydämeni -oli jo kuihtunut. Muutamat vuodet olivat kylliksi riistämään tuolta -maisemalta sen ensimäisen kauneuden ja tekemään minulle elämän -vastenmieliseksi. Te voitte nyt ymmärtää, mikä liikutus minut -valtasi, kun minä kääntyessäni näin Madeleinen terassilla. - -Voittamattoman surumielisyyden valtaamana minä en ajatellut enää -matkani päämäärää. Lady Dudley oli hyvin kaukana minun ajatuksistani -ja minä menin hänen asuntoonsa huomaamattani. Kun on kerran -tyhmyyden tehnyt, saa kantaa sen seuraukset. Minulla oli hänen -luonansa aviomiehen tottumukset, minä nousin surullisena portaita -ajatellen kaikkia välien rikkomisen ikävyyksiä. Jos te olette hyvin -ymmärtänyt lady Dudleyn luonteen ja tavat, voitte te kuvitella minun -mielipahani, kun hänen hovimestarinsa johti minut matkapuvussani -saliin, jossa minä tapasin hänet komeasti puettuna ja viiden -henkilön ympäröimänä. Lordi Dudley, yksi englannin kunnioitetuimpia, -vanhoja valtiomiehiä seisoi uunin edessä jäykkänä, ylpeänä, -kylmänä, pilkallisen näköisenä, kuten täytyy olla Parlamentissa; -hän hymyili kuullessaan minun nimeni. Arabellen kaksi lasta, jotka -olivat ihmeellisesti de Marsay'n, erään vanhan lordin avioliiton -ulkopuolella syntyneen pojan näköisiä, olivat äitinsä läheisyydessä. -Minut nähdessään Arabelle otti heti ylvään näön, kiinnitti katseensa -minun matkalakkiini, ikäänkuin hän olisi tahtonut minulta joka hetki -kysyä, mitä minulla oli tekemistä hänen luonaan. Hän kohteli minua, -kuin jotakin maalaisaatelismiestä, joka olisi hänelle esitetty. Mitä -meidän läheiseen ystävyyteemme tuli, tuohon ikuiseen rakkauteen, -noihin kuoleman lupauksiin, jos minä lakkaisin rakastamasta häntä, -tuohon Armide-komediaan, kaikki oli haihtunut kuten uni. Minä en -ollut koskaan puristanut hänen kättänsä, minä olin vieras, hän ei -tuntenut minua. Huolimatta diplomaatin kylmäverisyydestä, johon -minä jo aloin tottua, minä olin yllätetty, ja kuka muu tahansa -minun asemassani olisi ollut samoin. De Marsay hymyili kengilleen, -joita hän tarkasteli, merkillisellä tekohartaudella. Minä ratkaisin -pian kantani. Keltä muulta naiselta tahansa minä olisin ottanut -säädyllisesti vastaan häviöni; mutta kiihtyneenä nähdessäni pystyssä -sankarittaren, joka tahtoi kuolla rakkaudesta ja joka oli pilkannut -kuolemaa, minä päätin vastata häpeämättömyyteen häpeämättömyydellä. -Hän tiesi lady Brandon'in haaksirikon: muistuttaa hänelle siitä, oli -antaa hänelle tikarin isku sydämeen, vaikkakin ase siinä tylsyikin. - --- Rouva, sanoin minä hänelle, te suotte minulle anteeksi, että tulen -sisälle näin ratsastajan puvussa, kun saatte tietää, että minä saavun -Tourainesta ja että lady Brandon on jättänyt minun tehtäväkseni tuoda -teille tietoja, jotka eivät salli mitään viivytystä. Minä pelkäsin -teidän lähteneen Lancashire'en; mutta, koska te olette Pariisissa, -minä jään odottamaan teidän käskyjänne ja hetkeä, jolloin te -suvaitsette ottaa minut vastaan. - -Hän painoi päänsä alas ja minä läksin. Tuosta päivästä alkaen -minä en ole häntä enää kohdannut muuten kuin seurapiireissä, -joissa me vaihdamme ystävällisen tervehdyksen ja joskus jonkun -kompasanan. Minä puhun hänelle Lancashiren lohduttamattomista -naisista, hän puhuu minulle ranskattarista, jotka tekevät kunniaa -epätoivoilleen vatsataudeilla. Hänen huolenpitojaan saan minä -kiittää siitä, että minulla on verivihollinen de Marsay'ssa, jota -hän kovasti liehakoitsee. Mutta minä sanon hänelle, että hän on -avioliitossa kahden sukupolven kanssa. Siten ei mitään puuttunut -minun onnettomuudestani. Minä seurasin suunnitelmaa, jonka olin -tehnyt Saché'ssa. Minä heittäydyin työhön, minä harrastin tiedettä, -kirjallisuutta ja politiikkaa; minä astuin diplomaatin uralle -Kaarle X:n tullessa hallitukseen; hän poisti viran, jota minä -olin hoitanut kuningas vainajan aikana. Jo tuosta hetkestä minä -päätin olla kiinnittämättä huomiotani ainoaankaan naiseen, olipa -hän sitten kuinka kaunis, kuinka henkevä, kuinka rakastettava -tahansa. Tämä onnistui minulle erinomaisesti: minä sain uskomattoman -mielen tyyneyden, suuren työkyvyn, ja minä ymmärsin kaiken sen, -minkä nuo naiset haaskaavat meidän elämästämme uskoen korvanneensa -meidät muutamilla viehättävillä sanoilla. Mutta kaikki minun -päätökseni raukesivat: te tiedätte miten ja miksi. Rakas Nathalie, -kuvatessani teille elämäni vapaasti ja suoraan, kuten minä kuvaan -sen itselleni, kertoessani teille tunteista, joissa teillä ei ollut -yhtään sijaa, minä mahdollisesti olen kylmentänyt jotain teidän -luulevaisen ja herkän sydämenne poimua. Mutta se, mikä kiihdyttäisi -vihaan tavallisen naisen, tulee olemaan teille, olen siitä varma, -uusi syy rakastaa minua. Kärsivien ja sairaiden sielujen suhteen -on noilla valikoiduilla naisilla ylevä tehtävä suoritettavanaan, -laupeudensisaren, joka parantaa haavoja, äidin, joka antaa anteeksi -lapselle. Taiteilijat ja suuret runoilijat eivät ole ainoat, jotka -kärsivät: miehet, jotka elävät isänmaansa eteen, kansakuntien -hyväksi, laajentaen tunteidensa ja ajatustensa piiriä, elävät usein -hirvittävässä yksinäisyydessä. Heillä on tarve tuntea sivullaan -puhdas ja uskollinen rakkaus; uskokaa, että he ymmärtävät sen -suuruuden ja arvon. Huomenna minä saan tietää, olenko minä pettynyt -teitä rakastaessani. - - Kreivi Felix de Vandenesse'lle. - - 'Rakas kreivi, te olette saanut tuolta rouva de Mortsauf-raukalta - kirjeen, joka, sanotte, on ollut teille hyödyksi johtamalla - teitä maailmassa, kirje, jota te saatte kiittää korkeasta - asemastanne. Sallikaa minun täydentää teidän kasvatustanne. - Suvaitkaa toki luopua eräästä ikävästä tavasta; älkää jäljitelkö - leskiä, jotka puhuvat aina ensimäisistä puolisoistaan, jotka - tyrkyttävät toiselle vainajan hyveitä. Minä olen ranskalainen, - rakas kreivi; minä tahdon saada puolisoksi koko sen miehen, - jota minä rakastan, enkä todellisuudessa rouva de Mortsauf'ia. - Luettuani teidän kertomuksenne tarkkaavaisuudella, jota se - ansaitsee, ja te tiedätte, mitä mielenkiintoa minä teille - osoitan, minusta on näyttänyt, että te olette ihmeteltävästi - ikävystyttänyt lady Dudleyn asettamalla hänen eteensä rouva de - Mortsauf'in täydellisyydet ja tehnyt paljon pahaa kreivittärelle - masentaessanne hänet englantilaisen rakkauden ominaisuuksilla. - Te olette käyttäytynyt tahdittomasti minua naisraukkaa kohtaan, - jolla ei ole muita ansioita kuin se että miellytän teitä, te - olette antanut minun ymmärtää, etten minä rakastanut teitä - kuten Henriette ja Arabelle. Minä tunnustan puutteeni, minä - tunnen ne; mutta minkätähden annatte minun niin kovakouraisesti - tuntea ne? Tiedättekö, ketä kohtaan minä tunnen sääliä? Sitä - neljättä naista kohtaan, jota te tulette rakastamaan. Hänen - täytyy välttämättömästi taistella kolmea henkilöä vastaan; - myöskin täytyy minun varata teidät niin hänen kuin teidän - etujen nimessä teidän muistinne vaaraa vastaan. Minä kieltäydyn - vaivaloisesta kunniasta rakastaa teitä: minulla pitäisi olla - liiaksi katolisia tai anglikanisia ominaisuuksia, ja minä en - huoli ruveta taisteluun varjojen kanssa. Clochegourde'n neitsyen - hyveet saattaisivat epätoivoon itsensä suhteen varmimmankin - naisen ja teidän peloton amatsooninne säikyttäisi rohkeimmatkin - onnen unelmat. Mitä tahansa hän tekeekin, nainen ei voisi koskaan - toivoa voivansa tuottaa teille iloja, jotka vastaisivat teidän - kunnianhimoanne. Ei sydän eikä aistimet saa koskaan voittoa - teidän muistoistanne. Te olette unohtanut, että me ratsastamme - yhdessä usein. Minä en ole osannut kuumentaa aurinkoa, joka on - jäähtynyt teidän pyhän Henriettenne kuolemasta, teitä värisyttää - minun sivullani. Ystäväni, sillä te tulette aina olemaan minun - ystäväni, välttäkää alkamasta toista kertaa tuollaisilla - tunnustuksilla, jotka paljastavat teidän järkevyytenne, jotka - lamauttavat rakkauden ja pakoittavat naisen epäilemään omaa - itseään. Rakkaus, kreivi hyvä, ei elä muusta kuin luottamuksesta. - Nainen, joka sanoessaan jotain tai noustessaan ratsaille ensiksi - kysyy itseltään, eikö taivaallinen Henriette sanoisi paremmin, - eikö sellainen etevä ratsastaja kuin Arabelle saisi liikkeisiinsä - enemmän viehkeyttä, tuon naisen, olkaa siitä varma, sekä jalat - että ääni vapisee. Te olette herättänyt minussa halun saada - nähdä joku teidän huumaavista kukkavihkoistanne, mutta tehän - ette tee niitä enää. On siten joukko asioita, joihin te ette - uskalla enää ryhtyä, ajatuksia ja iloja, joita teille ei synny - enää uudelleen. Ei yksikään nainen, tietäkää se, tahtoisi tunkea - teidän sydämestänne kuollutta, jota te siellä säilytätte. Te - pyydätte minua rakastamaan teitä kristillisestä laupeudesta. - Minä voin tehdä, myönnän teille, suunnattoman paljon, kaiken - voin tehdä laupeudesta paitsi en rakkautta. Te olette joskus - ikävystyttävä ja ikävissänne; te nimitätte surumielisyyttänne - melankoliaksi: oikein, mutta te olette sietämätön ja te tuotatte - hirveitä suruja sille, joka teitä rakastaa. Minä olen liian - usein kohdannut meidän kahden välillä pyhimyksen haudan: minä - olen tutkinut itseäni, minä tunnen itseni ja minä en tahtoisi - kuolla kuten hän. Jos te olette väsyttänyt lady Dudleyn, joka - on sangen huomattava nainen, minä, jolla ei ole hänen kiihkeitä - halujaan, minä pelkään kylmentyväni vielä pikemmin kuin hän. - Tukahduttakaamme rakkaus väliltämme, koska te ette voi enää - tuntea onnea muuta kuin kuolleiden kanssa, ja pysykäämme - ystävinä, minä tahdon niin. Mitenkäs muuten, rakas kreivi! Teillä - on ollut maailmaan astuessanne ihastuttava nainen, täydellinen - rakastettu, joka ajatteli teidän onneanne, joka rakasti teitä - kiihkeästi, joka ei pyytänyt teiltä muuta kuin uskollisuutta, - ja te olette saattanut hänet kuolemaan surusta; en tosiaan - tiedä mitään hirveämpää. Hehkuvimpien ja onnettomimpien nuorten - miesten joukossa, jotka kunnianhimoisina kuljeksivat Pariisin - katuja pitkin, ei ole ainoatakaan, joka ei pysyisi siveänä - kymmenen vuotta saadakseen puolet niistä suosioista, joille - te ette osannut antaa arvoa! Kun on niin suuresti rakastettu, - voiko pyytää mitään enempää? Naisraukka, hän on paljon kärsinyt, - ja kun te olette sanonut muutamia sentimentaalisia lauseita, - luulette te maksaneenne veikanne hänen arkulleen. Samanlainen - hinta odottaisi epäilemättä minunkin rakkauttani. Kiitoksia, - kreivi rakas, minä en tahdo kilpailijaa, en haudan tällä enkä - tuolla puolen. Kun on omallatunnollaan sellaisia rikoksia, - pitäisi niistä ainakin vaieta. Minä tein teille ajattelemattoman - pyynnön, minä olin nainen, Eevan tytär, teidän asianne oli - punnita tarkkaan vastauksenne. Teidän olisi pitänyt valehdella - minulle; myöhemmin minä olisin teitä siitä kiittänyt. Ettekö te - ole koskaan ymmärtänyt niiden miesten hyvettä, joilla on hyvä - onni naismaailmassa? Ettekö te tunne, kuinka jalomielisiä he - ovat vannoessaan meille, etteivät he ole koskaan rakastaneet, - että he rakastavat ensimäistä kertaa? Teidän ohjelmanne on - mahdoton suorittaa. Olla samalla kertaa rouva de Mortsauf ja - lady Dudley, ystäväni, eiköhän se ole sama kuin yhdistää vesi - ja tuli? Te ette siis tunne naisia? He ovat sitä, mitä he ovat, - heillä täytyy olla ominaisvirheensä. Te olette kohdannut lady - Dudleyn liian aikaiseen voidaksenne määrätä hänen arvonsa, ja se - paha, mitä te hänestä sanotte, näyttää minusta teidän loukatun - turhamielisyytenne kostolta; te olette ymmärtänyt rouva de - Mortsauf'in liian myöhään, te olette rangaissut toista sillä, - ettei hän ollut toinen; mitä tapahtuisi minulle, joka en ole - kumpikaan heistä? Minä rakastan teitä kylliksi ollakseni syvästi - miettinyt teidän tulevaisuuttanne. Te Surullisen Hahmon ritari, - teidän näkönne on aina kovasti kiinnittänyt minun mieltäni; - minä uskoin melankoolisten ihmisten pysyväisyyteen; mutta minä - en tiennyt, että te olitte maailmaan astuessanne tappanut - kauneimman ja hyveellisimmän kaikista naisista. Niin, minä - olen kysynyt itseltäni, mitä teille jää tehtäväksi, olen sitä - paljon ajatellut. Minä luulen, ystäväni, että teidän pitää mennä - naimisiin jonkun rouva Shandy'n kanssa, joka ei tiedä mitään - rakkaudesta eikä intohimoista; joka ei ole levoton lady Dudleysta - eikä rouva de Mortsauf'ista, joka ei lainkaan välitä noista - ikävyyden hetkistä, joita te kutsutte melankoliaksi ja joiden - aikana te olette huvittava kuin sade, lyhyesti sanoen naisen - kanssa, joka olisi teille tuo erinomainen laupeudensisar, jota - te haluatte. Rakastaa, vapista yhdestä sanasta, osata odottaa - onnea, antaa sitä, saada sitä, tuntea tuhannet intohimon myrskyt, - omistaa itselleen rakastetun naisen pienet turhamielisyydet, - mitä kaikkeen tähän tulee, rakas kreivini, kieltäytykää siitä. - Te olette liian hyvin seurannut neuvoja, joita teidän hyvä - enkelinne on teille antanut nuorten naisten suhteen; te olette - välttänyt heitä niin hyvin, ettette heitä ollenkaan tunne. - Rouva de Mortsauf on ollut oikeassa asettaessaan teidät heti - alusta korkealle, kaikki naiset olisivat olleet teitä vastassa, - ja te ette olisi päässyt mihinkään. Nyt on teidän jo liian - myöhäistä alkaa tutkimuksianne oppiaksenne sanomaan meille - sitä, mitä me rakastamme kuulla, ollaksenne oikealla hetkellä - suuri, ihaillaksenne meidän pienuuksiamme, kun meitä miellyttää - olla pieniä. Me emme ole niin typeriä kuin te luulette: kun me - rakastamme, asetamme me valitsemamme miehen kaiken yläpuolelle. - Se, joka järkyttää meidän uskoamme ylevämmyyteemme, järkyttää - meidän rakkauttamme. Meitä imarrellessanne te imartelette - itseänne. Jos te aiotte pysyä suuressa maailmassa, nauttia - naisten seurasta, salatkaa heiltä huolellisesti kaikki se, - mitä te olette minulle sanonut: he eivät rakasta siroitella - rakkautensa kukkia kallioille ja tuhlata hellyyksiään - lääkitäkseen sairaan sydäntä. Kaikki naiset huomaisivat teidän - sydämenne kuivuuden, ja te tulisitte alati yhä onnettomammaksi. - Hyvin harvat heistä olisivat kyllin suoria sanoakseen teille sen, - mitä minä sanon, ja kyllin hyviä olentoja jättääkseen teidät - ilman vihaa ja tarjoten teille ystävyytensä, kuten nyt tekee se, - joka sanoo itseään teidän uskolliseksi ystäväksenne. - - Nathalie de Manerville.' - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Laakson lilja, by Honoré de Balzac - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LAAKSON LILJA *** - -***** This file should be named 52871-8.txt or 52871-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/2/8/7/52871/ - -Produced by Helvi Ollikainen and Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License (available with this file or online at -http://gutenberg.org/license). - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at -http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at -809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email -business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact -information can be found at the Foundation's web site and official -page at http://pglaf.org - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit http://pglaf.org - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: http://pglaf.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - http://www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/52871-8.zip b/old/52871-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 32f2cd2..0000000 --- a/old/52871-8.zip +++ /dev/null |