diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/52737-8.txt | 7559 | ||||
| -rw-r--r-- | old/52737-8.zip | bin | 180752 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 7559 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..53096ff --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #52737 (https://www.gutenberg.org/ebooks/52737) diff --git a/old/52737-8.txt b/old/52737-8.txt deleted file mode 100644 index e69b1f7..0000000 --- a/old/52737-8.txt +++ /dev/null @@ -1,7559 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Muistelmia matkalta Venäjän Karjalassa -kesällä 1879, by A. W. Ervasti - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - - -Title: Muistelmia matkalta Venäjän Karjalassa kesällä 1879 - -Author: A. W. Ervasti - -Release Date: August 6, 2016 [EBook #52737] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MUISTELMIA MATKALTA VENÄJÄN *** - - - - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - - - - -MUISTELMIA MATKALTA VENÄJÄN KARJALASSA KESÄLLÄ 1879 - -Kirj. - -A. W. Ervasti - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Otava, -1918. - - - - -SISÄLLYS: - - Sananen A. W. Ervastista ja hänen matkoistaan, kirj. _Hj. Basilier_ - Alkulause - I. Oulusta rajalle - II. Miinoasta Kemiin - III. Katsaus Karjalan taloudellisiin oloihin - IV. Pyhä kaupunki - V. Vienassa ja sieltä Kierettiin - VI. Kieretistä Uhtuan kautta kotiin - Loppulause - Liite: Lyhykäinen Solovetsin luostarin historia - - - - -Sananen A. W. Ervastista ja hänen matkoistaan - - -I. - - -- -- Luo päältäsi pienten riitojen riehu - ja kasva ja kansojen lippuna liehu - ja näytä, mit' täällä pienikin voi, - kun suurta se unelmoi! - - Se ilo, mi kasvavi murheesta, - se yksin on oikea täällä, - ja ethän, kansani kallis sa, - ole kulkenut kukkien päällä, - mut niin jos sa kestät onnesi uuden, - kuin kestit sä murheen ja onnettomuuden, - niin olet sa kansa, mi kaikki voi. - Älä horju, Suomeni, oi! - - _Eino Leino_. - -Suomen vapauden aamusumussa Otava ottaa uuden painoksen A.W. Ervastin -kirjaa "Muistelmia matkalta Venäjän Karjalassa kesällä 1879". - -Näissä matkamuistelmissa kerrotaan koruttomasti, mutta asiallisesti -ja rakkauden hengessä siitä ihmemaasta ja sen asujista, jossa -Suomen sammon sirpaleet ovat säilyneet, joka satoja suomalaisia -sydämiä on sytyttänyt, jonka onnen kohtalo parhaillaan raivoavan -maailmanmyllerryksen pauhuista ja kauhuista selvinnee, ja joka -Suomelle ja sen tulevaisuudelle on päivän polttavin kysymys. - -Vienan Karjala, sehän se ensin Ervastin sytytti, muodosti -käännekohdan hänen elämässään, sai hänen sielunsa soimaan. Mies on -Vienan matkalle lähtiessään puolueriitain rikkirepimä, taloudellisten -huolten hermostuttama, muutenkin maailman murjoma: palaa matkalta -uutta elämännestettä ruumiissaan, sielussaan leimuava liekki, joka -vahvistaa, valaisee, lämmittää koko hänen loppuelämänsä, antaa sille -uutta sisällystä, uutta voimaa, niin että hän vielä tämän matkan -jälkeen voi tehdä kolme pitkää kierrosta Ruijaan, Jäämeren rannalle, -Aunukseen, ja niistä kertomuksia, kirjoja kyhätä. - -Vienan karjalaiset pitävät tätä Ervastin ensimmäistä Karjalan -kirjaa kalliina, pyhänä. Eikä ihme, sillä siinä nämä kotipuolessaan -Venäjän valtiomahdin edustajien ja kätyrien ylenkatsomat, sorretut -ja suuriruhtinaskunnassakin lainrikkojina vainotut "laukkuryssät" -ensi kerran saivat kuulla ymmärtäväisen ystävän äänen, ystävän, joka -_ei omaansa etsi, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei -iloitse vääryydestä, vaan iloitsee totuuden kanssa_... - -Vienan veikolla olen nähnyt nämä muistelmat sidottuina paksuihin -kansiin, joiden sisäpuolelle kirjoitustaitoiset lukijat ovat -merkinneet päivän ja paikan, milloin ja missä ovat kirjan lukeneet -ja "ylen hyväksi" huomanneet. "Karjalan Paavali", toimita tämä tahi -tällainen kappale Kansallis- tahi uuteen Pedagogiseen museoomme! -Myöhemmät Karjalan kävijät ovat Ervastin muistelmista saaneet -herätteitä. "Karjalan taatto" O.A. Hainari, jonka ehyttä, kaunista -elämää ja elämäntyötä Artturi H. Virkkunen ja O. Relander hiljattain -ovat kuvailleet, syttyi Ervastin muistelmat luettuaan niin, että m.m. -rutosti rupesi Helsingistä käsin suunnittelemaan yhteistä Aunuksen -matkaa, joka kesällä 1882 saatiinkin toteutetuksi. Muista Vienan -Karjalan kävijöistä ja kuvaajista mainittakoon J.W. Jurvelius, Lauri -Pääkkönen, Paavo Ahava, Osmo Iisalo, Aho, Ivalo, Kianto (viime vuonna -kaksi kirjaa: "Vienan virroilta, Karjalan kankahilta" ja "Vienan -kansan kohtalo"), I.K. Inha ("Kalevalan laulumailta"), Iivo Härkönen -("Rajantakainen Karjala"), Lauri Hannikainen ("Kuolevan laulun -mailta"). - -Meidän päiviemme kirjailijoilla, jotka ovat saaneet käydä omakieliset -koulut ja rikastuttaa kielivarojaan kansan- ja varsinaisen -kaunokirjallisuutemme hetteistä ammentamalla sekä tutkimalla -kielenkäyttömestareitamme, Juhani Ahoa, Kasimir ja Eino Leinoa -y.m., -- heillä helkkävät ihanan äidinkielemme sanat rikkaampina, -rohkeampina kuin Ervastin. Tässä katkelma Kiannon kielenkäyttöä: - -"Äärettömät ovat sen (Vienan) metsät, valtavat sen vaarat, -viehättävät sen virrat..." -- "Metsänotusten piilotarha, lintujen -ja kalojen ruhtinaskunta. Virroissa sinisorsa soutelee, suvannolla -joutsen joikuu. Täällä pyhä lintu pesii." - -Ja kuulkaa runolaulajain ensimmäisen jälkeläisen, joka kotoisia -opinteitä on astunut, -- kuulkaa Iivo Härkösen kanteleen kaikua -"Karjalan virsistä": - - RAJAVIIVALLA. - - Halki korven kuolonjylhän - kulkee milloin kääntein jyrkin, - milloin kolkoin kohtilinjoin - juonne syltä, kahta laaja -- - raja Suomen ja Venäjän. - - Hiihtää mies hikisin otsin, - rinnoin huuruvin, avoimin, - hiihtää taakse katsomatta -- - laukku suuri hartioilla. - - Lapin urho, Vienan veikko. - Joutuu korpijuontehelle -- - seisahtavi, hengähtävi, - itseksensä äännähtävi: - - Pelastettu: eipä tänne - yllä valta vallesmannin, - säilyy laukku, säilyy henki! - - Laskee laukun vierehensä, - istuu kannolle isolle, - henkii ilmaa helpotuksen. - - -- -- -- - - Saanut on sanomalehden - palan pienen polvellensa: - siihen silmä, siitä aatos - Suomen pitkille pihoille. - - Siellä pellot kuin ulapat, - talot kuin pajarin-linnat; - siellä tiet salokylihin, - korpehenkin postinkulku; - siellä kirjat, siellä koulut, - valo maassa vallitsevi. - - Mutta muistuu matkan suunta. - Ah, on Viena armahainen! - Siellä suot on laihojani, - korvenluolat linnojani, - teitäni jälet jäniksen, - postejani tuulen puuska, - koivunkylki kirjanani, - aarrevalkea valoni. - - Näin on läikkyy miehen mieli - hetkin siellä, toisin täällä, - helkkää herkän mielen kieli. - - Mutta muistuu vallesmanni -- - sumenevi Suomen puoli, - tuntee kylmän puistatuksen. - Pois kohti kotoista puolta! - - Muistuu Vienan viinaherrat, - santarmit, salapoliisit, - aukee synkät "mustat-kirjat", - tuntuu tyrmän tunkka tuoksu... - susten kärjet pystyyn käyvät! - - -- -- Siinä seisoo Vienan urho, - maailman vikevin miesi; - hiihtänyt on hiiden korvet, - Lapin kosket laskenunna, -- - nyt ei tiedä minne mennä, - kunne kääntäisi lylynsä. - Seisoo korvet niinkuin vuoret, - painuu taivas niinkuin paasi, - jalat jäätyvät lumehen. - - -II. - -August Wilhelm Ervastin suku on vanhaa pohjoispohjalaista, polveutuen -arvattavasti talollisista, samoinkuin toinenkin tunnettu Ervast-suku, -jonka alku johtuu Simosta. Siellä on vieläkin vanhoja, vankkoja -Ervasti-nimisiä taloja, ja sellaisia sanotaan myös Kuusamossa olevan. - -"Genealogia Sursillianan" mukaan on Ervasteja myöhempinä -aikoina toiminut Oulun ja Raahen seutuvilla m.m. nimismiehinä, -henkikirjureina sekä kauppiaina ja "porvareina" Raahessa. Isoisä oli -"Sursillianan" mukaan tervamakasiinintarkastaja Kalajoella nimeltään -Petter, raahelaisen porvarin Gabriel Sakarinpojan ja Kristiina -Lauraeuksen poika. - -A.W. Ervasti syntyi Raahen kaupungissa vanhempainsa neljäntenä -lapsena joulukuun 4 p:nä 1845. Isä oli piirilääkäri Petter Ervast ja -äiti Augusta Wilhelmina Fredrikintytär Basilier. Käytyään Kuopion -kymnaasin E. tuli ylioppilaaksi 1864 ja filosofian kandidaatiksi -1869 sekä jatkoi sen jälkeen opintojaan yliopistossa lakitiedeitten -kandidaattitutkintoa varten. Tätä hän ei kuitenkaan saanut loppuun -suoritetuksi kivulloisuuden ja varattomuuden vuoksi. Jätettyään -opintonsa yliopistossa E. siirtyi Ouluun asuen siellä seppä -Tigerin talossa äitinsä ja kolmen sisaruksen kera. Oulussa hän -perusti sanomalehden nimeltä "Pohjois-Suomi" (1878-83), jota -pirteästi, itsenäisesti ja vapaamieliseen suuntaan toimitti. V. 1886 -Ervasti pääsi toiseksi aktuaariksi tilastolliseen päätoimistoon -Helsingissä ja palveli tässä virassa kuolemaansa saakka, joka -lähinnä keuhkotulehduksen aiheuttamana yllätti hänet Helsingin -diakonissalaitoksella elokuun 8 p:nä 1900. - -Tutustuin tarkemmin tähän hinterävartaloiseen -- siitä kenties -liikanimi "Pintti", jota vanhemmat yliopistotoverit hänestä käyttivät --- mutta hyväpäiseen serkkuuni Oulussa kevätlukukaudella 1879. Hän -oli silloin rasittavan sanomalehtityön, taloudellisten huolten ja -kivulloisuuden kiusaama, samoin kuin siihen aikaan myös Oulussa asuva -merimiehenpoika, synkkä, syvä, hehkuva runoilija Kaarlo Kramsu, -jonka pöydällä aina oli sama kirja avoinna -- Kalevala. Ervasti ei -kuitenkaan ollut siinä määrin sisällisesti runneltu, katkera ja -maailman murjoma kuin Kramsu. Hän ei palvellut Bakkusta, ei istunut -remuavissa seuroissa, vaan vietti hiljaista, yksinäistä, erittäin -säännöllistä elämää, tehden m.m. joka päivä kävelyretken Oulun -silloille. Omaiset ja sukulaiset pelkäsivät pahoittaa Villen mieltä, -sillä hän kiivastui helposti ja saattoi olla pureva, terävä, kun -sille päälle sattui. Mutta Ervastin kompasanoissa ja sukkeluuksissa -ei koskaan ollut mitään rivoa. Naisia hän etäältä ihaili, eritoten -tuuheaa tukkaa, pitkiä paksuja palmikoita. Tavatessani äskettäin -serkkumme K.E. Ståhlbergin, joka kulki allapäin saatuaan sanoman, -että vanhin poikansa, jääkärimajuri Armas Ståhlberg, oli onnettomassa -veljessodassamme joukkonsa edessä urhona kaatunut, tuli puheeksi -Ville-vainaja, ja silloin insinööri Ståhlberg hymyillen kertoi -kävelymatkoiltaan Helsingissä erikoisesti muistavansa tuon Ervastille -ominaisen naisten hiuksien tarkastelun ja arvostelun... - -Oulun ajoilta mainittakoon vielä eräs pikkuseikka. Ervasti oli -uusinut pankkivekselin ja siteli sitä huolellisesti paksuun pinkkaan, -joka sisälsi aikojen kuluessa lunastettuja pitkiä papereita, puhellen -samalla puolittain itsekseen, puolittain minulle tähän tapaan: -"Ollappa noiden vekselien tuottama työ ja huoli ja harmi todelliseen, -mieluisaan työhön käytetty, niin jotakin ehkä minäkin olisin saanut -aikaan..." Huokasi ja pisti pöytälaatikkoon kiusankappaleet. - -Kuten edellä viittasin, tapahtui Ervastissa muutos hänen -Vienanmatkansa jälkeen. Matkalla koskemattoman luonnon helmassa -hän korpien povista, suurten siintävien järvien aalloista ja -iloisten, ystävällisten, kauniiden ihmisten seurasta imi heikkoon -ruumiiseensa uusia nesteitä ja sai sieluunsa sitä voimaa, joka on -suurin kaikista ja joka ei koskaan häviä... Ervastille oli suotu onni -vielä eläessään huomata, että se rakkauden kipinä, joka hänessä oli -syttynyt, lähti leimuamaan ja muitakin, varsinkin Vienan karjalaisia -sytyttämään. Sanomattakin on selvää, että Ervasti aina siihen asti, -kunnes katkesi hänen elämänsä kaari, pysyi Karjalan ja karjalaisten -hartaana ystävänä. Nälkävuosien 1891-92 ahdistellessa rajantakaisia -karjalaisia keräili E. heille varoja, joilla uutisviljelyksiä -toimeenpantiin. Ja yksityisiä Vienan karjalaisia hän vähistä -varoistaan autteli. Muistan hyvin, kun Paavo Ahava (silloinen -Afanasjev), joka on Vienan kansallisen monipuolisen valistustyön -ensimmäisiä ja innokkaimpia toimimiehiä ja jonka elämää ja -tähänastista elämäntyötä Kianto tositapausten mukaan onnistuneesti on -kuvannut teoksessaan "Vienan kansan kohtalo", tuli nuorena poikasena -(eikö lie ollut v. 1890) luokseni Pietarissa. Hänellä oli muassaan -pieni paperipalanen, johon Ervasti oli kirjoittanut: "Pidä pojasta -huolta. Tehkäämme hänestä piissari Uhtualle!"... - -Ja vielä kuolinvuoteellaankin Ervasti oli karjalaisia muistellut -- -oli eräälle ystävälleen sanonut jättävänsä vähäisen omaisuutensa -käytettäväksi Vienan karjalaisten hyväksi ja toivovansa hautakiveensä -piirrettävän ainoastaan sanat: _Jää terveeksi Karjala!_ - - -III. - -Ville Ervasti on etupäässä tunnettu rajantakaiseen Karjalaan -tekemiensä matkojen ja niistä julkaisemiensa kirjain ja kirjoitusten -kautta. Ensimmäinen oli se matka, josta tässä kirjassa puhutaan. -Toistamiseen kävi "Vienan kiertäjä" pohjoisessa Vienan Karjalassa -Jäämerenmatkansa yhteydessä v. 1882. Kesällä 1885 hän teki -tutkimusmatkan Aunukseen sekä heinä- ja elokuussa 1893 yhdessä -veljenpoikansa teosofi Pekka Ervastin ja Paavo Ahavan ("Karjalan -Paavalin") kera toisen matkan Lappiin. Matkailijat yhtyivät -Kemijärvellä, nousivat sieltä Kemijokea Martinkylään ja sieltä -Nuortijärvelle; paluumatkalla käytiin Kuusamossa ja sieltä rajan -tuolla puolen Kivakkavaaraa ihailemassa. Tähän aikaan Ervasti -suunnitteli kaunokirjallista kertomusta, jonka hän vähän ennen -kuolemaansa saikin käsikirjoituksen valmiiksi. - -Kertomuksen nimenä on "Ahma". Siinä käsitellään noita Juhana III:n -aikuisia julmia ryöstö- ja kostoretkiä, jolloin varsinkin pohjoisen -Suomenniemen asukkaat vuoroin vieraissa kävivät, s.o. vuosittain -retkeilivät rajan taakse ryöstämään ja hävittämään. Meidänpuoleisten -johtajana oli urhea iiläinen Juho Vesainen. Hänet surmasi Torniossa -v: 1590 paluumatkalla Jäämeren retkeltä vienalainen vanki Ahma. -Samoinkuin Santeri Ivalo tunnetussa romaanissaan asettaa Juho -Vesaisen päähenkilöksi, samoin Ervasti tekee Ahmasta karjalaisten -johtajan ja sankarin, jonka puolelle myötätuntomme kallistuu. -- -"Ahmaa" ei vielä ole saatu painetuksi. - -Tuloksina matkoiltaan E. julkaisi matkakertomuksia tehdessään -"Pohjois-Suomessa", muistelmia "Vienan mereltä" U. Suomettaressa -v. 1886, Valvojassa v. 1886 "Muutamia lisäyksiä ja oikaisuja -Venäjän Karjalan osaan Inbergin Suomenmaan kartassa", Suomalaisen -Kirjallisuuden Seuran kustannuksella v. 1888 "Väkiluvun seikoista -Venäjän Karjalassa" y.m. Tunnetuimmat ovat nämä matkamuistelmat -Vienan Karjalasta, joista nyt vihdoin 38 vuoden kuluttua, -uuden ajan siipien suhinassa, Suomen heimon herätessä, voidaan -sensorien sorkkiloimatta ottaa uusi painos, ynnä "Suomalaiset -Jäämeren rannalla", joka tekijän kustantamana, 11 kuvalla ja 2 -kartalla varustettuna, ilmestyi Oulussa 1884 ja jossa tapaamme -erittäin selviä tietoja "Jäämeren kysymyksestä", m.m. luvut: -"Suomalaisten siirtokuntain tila ryssän rannalla", "Petshingin -luostari", "Suomelle pyydetty alue ryssän rannalla", "Yhteisalue, -faellesdistriktet Varangissa", "Suomalaisten ja norjalaisten väli -Ruijassa", "Jokavuotinen kansanvaellus Jäämerelle", "Suomalaisuuden -lisääntyminen Ruijassa" j.n.e. - -Näillä Ervastin kirjoilla on epäilemättä pysyvä paikkansa ja -nousevakin arvo suomalaisessa kirjallisuudessa, sillä ne sisältävät -monipuolisia, tarkkoja tietoja ja huomioita rajantakaisista -veljistämme, herättävät Karjalan kysymyksen, sillä niissä helkähtää -heimohengen haihtumaton, sytyttävä sävel: Suomi-äidin on oltava -Karjalan ja Ruijan aineellinen ja henkinen emämaa -- siinä se suuri -suomalainen unelma, joka Ervastin mielessä väikkyy, -- viehättävänä -esitetty unelma, jonka pitäisi sisäisten riitojen sokaisemalle, -särjetylle kansallemme rakkauden vaikeaa läksyä opettaa ja rohkeutta -rintoihimme luoda, erittäinkin näiksi päiviksi, jolloin "hetken työ -tuhatvuosihin vaikuttaa isänmaahan ja maailmaan"... - -Näytteeksi Ervastin omaperäisestä kirjoitustavasta otamme tähän -eräitä kohtia, jotka nyt ovat mielenkiintoisia. - -V. 1886 syyskuussa Ervasti julkaisi ruotsinkielisessä sanomalehdessä -"Finland" kirjoitussarjan, jossa hän m.m. kuvailee Vienan Karjalan -luontoa (Aug. Ahlqvistin suomennoksen mukaan) näin: - -"Mitä itse maahan tulee, niin lienee moni taipuvainen arvelemaan, -että se on muun pohjois-Venäjän alku, niinmuodoin on tasaista, -järvitöintä, mutta jonkun hitaasti juoksevan joen vettämätä, -paikoittain metsäistä, mutta paikoittain myös surkeata tundramaata. -Ei mikään ole niin väärää kuin tällainen arvelu. Venäjän Karjala -ei ole varsinaisen pohjois-Venäjän alku, vaan suoranainen jatko -suuriruhtinaskunnan maata. Se ei ole lakeata, vaan hyvin mäkistä, -järviä on siinä sekä isoja että pieniä, ja niitä on yhtä tiheässä -kuin 'tuhansien järvien' maassa; jokia on monta ja ne virtavia, -koskikkaita; komeat hongikot peittävät maan ei paikoittain, vaan -koko alalta ja ulottuvat paria kymmentä peninkulmaa pohjaisemmaksi -sen pohjaisinta tienoota; soita ja jänkiä on kyllä myös, mutta ei -vivahdustakaan minkäänlaisesta Siperian tundrasta. Suomalaisen silmää -eivät miellytä laajat, lakeat kedot; tämmöistä maata ei hän sano -kauniiksi. Kauniiksi sanoo hän maisemaa, jossa on mäkiä ja laaksoja -sekä välkkyvä vedenpinta laakson pohjassa näköpiirin kaukaisimpina -rajoina siintää korkeita vaaroja. Tässä katsannossa Venäjän Karjalaa -on pidettävä kauniina, sillä mainitunlaisia näköaloja on siellä -satoja." -- -- - -Sitten hän esittää tämän maan avarat järvet ja vesijaksot; -jälkimmäisiä on kaksi isompaa, joissa kummassakin on kolme suurta -ja kaksi pienempää järveä. Tämän jälkeen hän antaa piirroksen -niistä Maanselän harjanteista, jotka lännestä itää ja kaakkoa kohti -kulkien täyttävät maan niin, että siinä tuskin missään on suurempaa -tasankoa. Nämä harjanteet ovat samoin kuin koko maakin korkeammat -kuin harjanteet ja maa Suomen puolella Maanselkää; toisinaan kohoaa -ylänne yksinäisenä kumpuna useampien satojen jalkain korkeuteen. -Maanpinnan muodostuksista sanoo hän lopuksi: "Tämä piirroskuva tuosta -meidän rajamme takana olevasta maasta on kyllä köykäinen, mutta siinä -ilmenee kyllä todistukseksi ylläsanotulle, että Vienan Karjala on -kaunista maata. Onhan siinä kaikki, mitä tällaisessa pitää ollakin: -vuoria, laaksoja, joukko järviä, isompia ja pienempiä, jokia, joissa -on kuohuvia koskia, ja ylt'ympäri avaroita metsiä, joissa honka on -valtaavin puulaji, mutta kuusikaan ja koivu ei puutu." - -Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran v. 1888 julkaisemassa kirjasessa -"Väkiluvun seikoista Venäjän Karjalassa" (Vähäisiä kirjelmiä VI) -Ervasti aluksi selittää, että "osanottomme Venäjän karjalaisten -suhteen täytyy olla ihan toisenluontoinen, monta vertaa hartaampi -kuin muualla maailmassa tavattavain suomalaisten suhteen. Eikä tätä -osanottoamme suinkaan heikennä se tosiasia, että Vienan Karjala -tavallaan myöskin on hengellinen kotimaamme -- siellähän on Kalevalan -syntypaikka." - -Ja käsilläolevien matkamuistelmain ennustuksentapaiset loppusanat: - -"Sitten kerran maailmassa taas koittaisi aika, jolloin suomalaisella -isänmaalla olisi samat laajat rajat kuin sillä muinoin oli, ennenkuin -lännestä Ruotsi, idästä Venäjä sen lohkaisivat kahdeksi kappaleeksi. -Veren ääni ei silloin enää puhuisi käsittämätöntä kieltä, vaan -sydänten sykintään lännen puolella Maanselkää vastaisi sama -sykkiminen toiselta puolen. Me emme enää karjalaisten silmissä olisi -ruotsalaisia eivätkä he meidän silmissämme venäläisiä Sama Suomenmaa -sulkisi syliinsä molemmat." -- - - * * * * * - -Niin, vaikka vielä maailma on mullinmallin, Europpa ylösalaisin, -säihkyvät kuitenkin kultaisen ruson säkenet osoittaen "tietä -kirkkahan tulijan, matkoa ison Jumalan". Julistavathan sotivat -suurvallat hädissään pientenkin kansallisuuksien elämisen oikeutta ja -että kansallisuuden tulee olla pohjana valtioiden muodostamiselle. -Kenties vielä kaikesta kehittyy Europan yhdysvallat Amerikan malliin, -mikä ainakin pienille kansallisuuksille olisi otollisempi kuin -joutuminen suurvaltain sulatettavaksi. - -Ja jokohan alkavat toteutua Ervastin suursuomalaiset unelmat -ja monien meikäläisten toiveet, joita myös viehättävästi ovat -sanoihin solmineet Oksanen "Suometar" sadussaan, Genetz runossa -"Väinölän lapset" ja Eino Leino äskettäin Karjalan eversti Sihvolle -omistamassaan runossa "Perman päivä"?... Ainakin Viena vapautuu, -Aunus aukeaa, avaten salaperäiset, äärettömät aarteensa, joita -miljaardeissa ei mitata. Ja jos hyvä Jumala hymyillä suvaitsee, -katsoen kansamme kyllin jo kärsineen, niin kenties saapi -konkreettisen vastineen rovasti Nyholmin näky ("Gogin sota") ja -maamme suunnilleen ne rajat, joita Juhana III riitaveljensä Iivanan -ikiharmiksi väitti Ruotsin valtakunnan itärajoiksi. Uusiintuvatko -ehkä Fenno-Skandian rajat: Äänisjärvi, Pohjanlahti, Auran rannat, -Ruijan suu, ja -- kulkeneeko kanava kerran maailmassa muinaista -merenpohjaa seuraten luonnollisena rajana Nevaa, Laatokkaa, Syväriä, -Äänisjärveä, Seesjärveä, Segehenjokea, Uikujärveä ja Uikujokea -Oneganlahteen (Pietarista Sorokkaan), yhdistäen siten Jäämeren -Itämereen? - -Helsingissä kesäk. 1 p:nä 1918. - -_Hj. Basilier_. - - - - -Alkulause. - - -Kauan oli mieleni tehnyt lähteä katselemaan Venäjän Karjalaa eli -sitä maata, joka itärajaltamme ulottuu Vienanmereen asti; niinpä -muistan, että jo v. 1873, kun kerran satuin Kajaanista kulkemaan -Ouluun yhtä matkaa neljän kauppaatekevän karjalaisen eli niinkuin -meillä tavallisesti sanotaan "laukkuryssän" kanssa, lupasin heille -joskus maailmassa tulla Karjalaan. Moninaiset esteet olivat kuitenkin -pakottaneet lykkäämään aiettani vuodesta toiseen, kunnes viime kesänä -vihdoin sattui joutilas aika ja sen ohessa huoli matkakustannusten -suorittamisesta poistui siten, että eräs hankettani suosiva -paikkakuntamme liikemies[1] runsaalla kädellä täytti mitä omista -varoistani matkaa varten puuttui. - -"Pohjois-Suomen" lukijoille[2] ei tarvitse laajemmasti selitellä, -mikä minua veti tuohon monen meikäläisen mielestä vieraaseen -maahan. Tässä lehdessä on tuon tuostakin mainittu, että itärajamme -takana ei asu venäläisiä eli ryssiä, niinkuin yleisesti maassamme -arvellaan, vaan suomen kieltä puhuvia karjalaisia, ja heitä halusin -käydä tervehtimässä. Mieleni teki nähdä, minkälaista kansaa nämä -rajantakaiset suomalaiset ovat, minkälainen elanto ja toimeentulo -heillä on ja ovatko he paljonkin venäläistyneet niinä 500 vuotena, -joina he meistä erillänsä ovat vieraan vallan käskyjä noudattaneet; -niin ikään tahdoin katsella, minkälaatuista heidän maansa on, onko -se epätasaista ja vuorista, jyrkkärantaisten järvien ja vuolaiden -jokien halkomaa, niinkuin Suomi ylipäänsä on, vaiko enemmän tasaista -ja lakeaa alankoa, jommoiseksi Venäjää ajattelemme. Isänmaatansahan -jokainen haluaa katsella ja oppia tuntemaan, ja minä olin jo pitkät -ajat lukenut Venäjän Karjalankin meidän suomalaiseen isänmaahan, -vaikka meillä vielä tavallisesti isänmaalla käsitetään ainoastaan -suuriruhtinaskuntaa. Kun suuriruhtinaskunnassa olin melkein -kaikkialla liikkunut (paitsi Lapissa), mutta Venäjän Karjala oli -minulle yhtä tuntematon kuin ylipäänsä kaikille meidänpuolisille, oli -siis pakko käydä sitäkin katsomassa, että koko avara Suomenmaa sitten -olisi tuttu. - -Kotia palattuani ajattelin, että matkasta kyllä olisi niitä näitä -kerrottavia, jotka ehkä voisivat P.-S:n lukijoita huvittaa, jos -niitä joutaisi ja kykenisi hauskalla tavalla esittämään, mutta -ajan vähyys pani minut heti arvelemaan, yrittääkö ollenkaan -minkään matkakertomuksen laatimista, jotten huonolla esityksellä -pilaisi hyvää ainetta. Kuitenkin sain siksi monelta kehoituksia -matkakertomuksen julkaisemiseen, että päätin kuin päätinkin -lyhyesti ja koristelematta kyhätä jotakin näkemistäni tuolla -"uudessa Suomenmaassa". Miten tuo sitten lie onnistunut; kenties -toisenlaatuinen kertomatapa olisi ollut soveliaampi. Mutta -tämmöiseksi tämä nyt kerran sattui, eikä aikani salli sitä valaa -uuteen muotoon. Mitään erityisen jännittäviä ja mielenkiintoisia -tapauksia voipi muuten matkakertomus Venäjän Karjalasta -vielä vähemmässä määrässä tarjota kuin kuvaukset matkoista -suuriruhtinaskunnassa, jotka kuitenkin aina huvittavat, siksi -että ne koskevat _omaa_ maata ja _omia_ oloja; ja jos lukija vain -kokee mielessä pitää ja muistaa, että tässäkin on puhe ainoastaan -suomalaisista ja suomalaisten maasta, toivon, että kertomus aineen -itsensä vuoksi jo huvittaa, vaikka olisikin vähemmin taitavasti -kirjoitettu. - -Oulussa tammikuulla 1880. - - - - -I. - -Oulusta rajalle. - - -Aikomukseni oli alkuaan lähteä matkalle yksinäni, koska omassa -maassa enimmästi olen liikkunut ilman kumppalia, mutta moniaita -päiviä ennen lähtöäni, jonka piti tapahtua heti juhannuksen -jälkeen, sattui meillä käymään tuttavani, nuori ylioppilas Hjalmar -Basilier, ja silloin syntyi puhe matkakumppanin tarpeellisuudesta. -Omaiseni, jotka hieman kammoksuen katselivat koko matkaa, arvelivat -kumppalia ihan välttämättömäksi, jotta vieraassa maassa olisi -turvallisempi liikkua eikä mitään onnettomuutta tapahtuisi. Tämä -arvelu ei kyllä minuun isosti vaikuttanut, koska muistelin vastausta, -jonka Lönnrot aikoinaan eräältä karjalaiselta sai, turvallisuutta -Karjalassa tiedustellessaan, että "niin myö eletään kuin linnut -metsässä", ja koska omain kuulustelemisteni mukaan myöskin tiesin, -että kaikkinainen pelko oli ihan turha; mutta toiselta puolen -ajattelin, että tuttava kyllä voisi olla hyvä muassa olemassa, -jollei hengenvartijana niin puhekumppalina, ja koska B. oli halukas -lähtemään mukaan, päätettiin tehdä retki yhdessä. - -Iltapäivällä kesäk. 27 p. ajoimme Kajaanin tullista ulos. -Matkatavaraa oli kummallakin pieni laukku ja talvipalttoo, minulla -sitäpaitsi harmaja matkavaippa; kupeellani riippui ainoa, matkaa -varten erittäin hankittu kapine, nim. puukko, jonka eräältä -kello- eli putaalaiselta olin ostanut. Nämä puukot ovat -sievätekoisia, tuohipäisiä, sekä huokeahintaisia, mutta terä oli -minun ostamassani pehmeä ja kuuluu muissakin olevan. Se tuli -matkalla hyvään tarpeeseen, mutta kahvelia emme kumpikaan olleet -hoksanneet ottaa mukaan, ja sitä saimme jälestäpäin katua, koska -semmoisen kapineen sijasta Karjalassa enimmästi käytetään vasemman -käden sormia. Laukussani oli, paitsi vähiä liina- ja pitovaatteita, -Inbergin Suomenmaan kartta ja muutamia pieniä kirjasia, joita aioin -lahjoitella lapsille matkallani, sekä myöskin molempain passit. -Kumppalini, ahkera kalastaja, ei ollut unehuttanut uistintansa -eikä perhosonkiaan, ja pyssymies niin ikään ollen oli hän ottanut -mukaansa myös pienen 6-piippuisen "revoolin", joka sitten -paluumatkalla unohtui Kiannalle, luultavasti Hyryn taloon. Mitä -kaikki kampeemme yhteensä painoivat, emme tulleet punninneeksi, mutta -arviolta ei niissä voinut olla enempää kuin yhden miehen kantamus. -Jalkineina meillä oli mustat saappaat; pieksuja, joita oli sanottu -tarpeellisiksi, arvelimme matkalla saavan ostaa. - -Päivä oli lämmin ja kirkas, maantie kuiva ja tasainen, hevonen hyvä, -ja hyvillä enteillä matka siis alkoi. Mielemme olivat iloiset, -koska se viehätys, joka kaikkea alkamista seuraa, ei meiltäkään -puuttunut; minä erittäinkin olin siitä hyvilläni, että tuosta kauan -mietitystä retkestä viimein oli tullut tosi. Matkan odotettavista -vaiheista puhellessa ja tuttujen paikkojen sivu kulkiessa oli ensi -taival yht'äkkiä ajettu. Tällä taipaleella meillä oli ollut omat n.s. -turunkärryt, joissa on sangen mukava istua, mutta tästä eteenpäin -aioimme lähteä kyytikärryillä kulkemaan. Jos tahtoisin noudattaa -tavallisten Suomessa kulkeneitten matkakertojain esimerkkiä, olisi -minun nyt pidettävä pieni ja pistävä puhe siitä "kidutuskoneesta", -jota kyytikärryiksi nimitetään; Topeliuksen "Matkustus Suomessa" -kyllä tarjoaisi tämmöiselle puheelle klassillisen mallin. Mutta -valitettavasti en voi olla yhtä mieltä mainitun enkä muittenkaan -arvoisain kirjoitusmiesten kanssa tässä asiassa, koska pidän -tavallisia kyytikärryjä paremman puutteessa kutakuinkin hyvinä -ajoneuvoina, jos niitä vain tahtoo oikein käyttää. Niin -yksinkertainen ei nim. saa olla, kun pitempi matka on edessä, että -istuu paljaalle laudalle; pitää ostaa säkki, täyttää se heinillä -ja asettaa istuimelle -- ja hopusti sillä tavoin voipi yhtä mittaa -kulkea vaikka maailman ääriin, kunhan aina tarvittaissa panee -säkkiinsä uusia heiniä. Tätä keinoa nytkin käytimme ja jatkoimme niin -matkaa, tuntematta sanottavaa erotusta mukavuuden suhteen, ylöspäin -Oulujoen vartta Muhoksen viljavainioiden sivutse Utajärvelle saakka, -jossa jäimme Laitilaan yöksi. Seuraavana päivänä kerkesimme hyvään -aikaan ennen puoltapäivää Paasoon, mutta Kajaaniin kulkeva höyryvene -oli, niinkuin hyvin saatoimme arvata, jo aikaisin aamulla lähtenyt, --- asia, jota emme isosti pahoitelleet, koska mainittu vene on -kutakuinkin hidaskulkuinen ja muutenkin huononlainen. Einehdittyämme -ja Åström-veljesten suurta parkkimakasiinia katseltuamme olisimme -lähteneet ajamaan pohjoispuolitse Oulujärveä, kun ei kosken -niskalla ollut yhtään Kajaaniin menevää tervavenettä, mutta kaikki -hevoset olivat jo kyydissä. Jollen väärin muista, sanoivat, ettei -venekyytiäkään enää tarvitse antaa, niin että matka tässä uhkasi -kerrassaan katketa epämääräiseksi ajaksi -- s.o. tarkemmin sanoen -siksi päiväksi. Ainoa toivo oli, että alhaaltapäin nousisi veneitä -- -niitä sanottiinkin olevan nousemassa -- ja että joku niistä menisi -Kajaaniin, ja tässä toivossa lähdin kartanolle kävelemään ja sytytin -"kärsivällisyyden piipun" eli paperossin. Tuskin olin ennättänyt -vetäistä ensimmäiset savut, ennenkuin muuan vanha ukko, jonka -silmä oli kosken koukkuihin harjaantunut, ilmoitti veneitä olevan -ylöspäin pyrkimässä. Minun oli ensin vaikea hänen neuvostaankaan -niitä erottaa, mutta kun minäkin ne sitten huomasin, lähdimme ukon -kanssa pohjoispuolelle jokea niitä odottamaan ja kohtaamaan. Pian -tapasimmekin erään kuhmolaisen (veneen), jota kaksi miestä ja yksi -vaimonpuoli kuljetti ja jonka isäntä kohta suostui pyyntööni; ja kun -ukko oli noutanut kumppalini ja matkatavarat joen toiselta puolen, -jolla välin venemiehet aterioivat, lähdettiin klo 2:n tienoissa -matkaan. - -Tämä matka järven poikki kului sangen nopeasti, sillä raitis -luodetuuli puhalsi, joka tosin ei ollut meille aivan peräntakainen, -mutta kuitenkin lujasti pullistutti suurta purjettamme. Klo 1/2 10 -olimme jo Koutaniemen kohdalla. Jolleivät venemiehemme olisi olleet -hiukkasen pelkureita, olisimme ennättäneet vieläkin joutuisammin, -mutta kun Vaalasta maan suojassa oli kuljettu penikulman verta -Nahkasalmen kautta Neulaniemelle, laskettiin maihin miettimään, -tokko rohjettaisiin lähteä tuon vähä väljemmän, 2 penik. pitkän -Laiskanselän poikki Kaivantoon, koska tuuli muka oli ankaranlainen, -ja niin varsinkin kumppalini harmiksi hukattiin tuntikausi turhaan. -Kaivannossa oli kolmisenkymmentä lastattua venettä tuulta pitämässä; -pahainen mökki oli ainoa ihmisasunto rannalla. Ärjänselällä -kuljettiin pienen, vedestä jyrkästi kohoavan luodon sivu, jota -isäntämme sanoi "pirun takaksi" nimitettävän ja josta hän kertoi -Kajaanin linnan rakentamiseen liittyvän tarinan; mutta se ei mahtanut -mielestäni suurenarvoinen olla, koska en sitä enää tarkkaan muista. -Nevosenniemestä Paltanselälle lähtiessämme oli tuuli jo jotenkin -laantunut, ja siinä tuli parikymmentä venettä vastaan, soutaen -länteen päin raskaita tervojansa, joista kovin halpa hinta nykyään -oli saatavana. -- Oulujärvi on kaunis järvi, paikoin saarekas, -paikoin laajoiksi seliksi leviävä; korkeita vaaroja näkyy sen -ympäriltä, joista mainittakoon Kivesvaara eli -vaarat pohjoisessa. -Mutta tulvaveden valitetaan tekevän paljon vahinkoa. - -Paltaniemellä laskettiin Hövelön rantaan, koska matkakumppalini -tahtoi tavata talon nuorta herraa, hyvää tuttavaansa.[3] Minä kun -olin aivan tuntematon talon muulle perheelle paitsi isännälle, jonka -tiesin olevan poissa kotoa -- Oulussa olin juuri tavannut hänet -matkalla Lappiin --, olisin kernaasti jatkanut matkaa veneessä -Kajaaniin asti, etten vieraille ihmisille tulisi vaivaksi, mutta -kun kerran olimme rantaan päässeet, eivät hyväntahtoisuudessaan -laskeneet minua pois, vaan pakottivat jäämään taloon. Tässä -erosimme saattajistamme, jotka kulkivat yhä edelleen, vaadittuaan -järven poikki tuonnista "jonkun markan" ja saatuaan kolme, joka ei -suinkaan ollut kallis kuuden penikulman matkasta. Hövelössä meitä -kestittiin ja pidettiin jos kuinka hyvänä ja viivyimme siellä -huomispäivän puoliseen asti, mutta minulla kun oli vähän yksityisiä -asioita Kajaanissa toimitettavia, lähdin silloin edeltäpäin -maitse ajamaan kaupunkiin, jättäen kumppalini _toisten_ seurassa -jälestäpäin veneellä tulemaan; samana päivänä oli näet isot pidot -ja nimipäivänvietot Polvilassa, ulkopuolella kaupunkiapa niihin oli -Paltamostakin lähtijöitä. Matkallani pistäysin sivumennen Paltamon -kirkkoa katselemassa, jota pitäjän nuori, kohtelias lukkari oli -hyvin valmis näyttelemään. Kirkko on merkillinen runsaslukuisten -seinä- ja kattomaalaustensa vuoksi, ja sisään astuessa tuo kuvien -paljous teki oudon, vaikk'ei suinkaan vastenmielisen vaikutuksen -silmään -- tämäntapaisessa kirkossa en pitkään aikaan ollut käynyt. -Mikä taiteellinen arvo noilla kuvilla voinee olla, en pysty -sanomaan, mutta syrjäiselle maaseutukirkolle ne kieltämättä ovat -kaunistuksena pidettävät sekä soveliaampina mieltä ylentämään kuin -alastomat seinät. - Lähellä Kajaania tavattuani kaksi karjalaista, -jotka tyhjin laukuin palasivat kotia Vuokkiniemen puoleen, saavuin -hyvissä ajoin iltapäivällä kaupunkiin, toimitin asiani ja rupesin -kumppaleita odottamaan, jotka viimein saapuivatkin. Kuusihenkisenä -joukkona, jossa oli sekä mies- että naisväkeä, lähdettiin sitten -astumaan sitä neljänneksen pituista metsätietä, joka vie Kajaanista -pitkin jokivartta Polvilaan, ja joka tie sen puolesta ansaitsee -mainitsemista, että Lönnrot aikoinaan monet kerrat on sitä astunut, -sillä piirilääkärinä Kajaanissa ollessaan hän asui Polvilassa. -Kun tulimme tien päähän, sen pienen lahden länsirantaan, jonka -toisella puolella Polvila on, huomasimme, ettemme olleetkaan niin -odottamattomia vieraita kuin olimme luulleet; rannalla oli näet vene -ja soutajat meitä varten valmiina. Tähän arvoitukseen sain sittemmin -selityksen: kyytimieheni Paltaniemeltä, jonka lähetin "pitkän mäen" -alta edeltäpäin kaupunkiin, oli jotenkuten saanut tietää nimeni ja -kertonut tulostani kestikievarin emännälle, rouva Svedlinille, ja -hänen mielestään tämä uutinen taas oli ollut kovin tärkeä salassa -pidettäväksi, niin että hämärä huhu tulostamme yht'äkkiä oli -ennättänyt Polvilaan asti. Täällä, johon Kajaanin koko seurapiiri -oli kokoontunut, otti isäntäväki meidät erinomaisen ystävällisesti -vastaan. Talosta kuului iloinen soitto, siellä tanssittiin paraikaa, -ja tuota pikaa kaikki viisi kumppaliani olivat kadonneet tanssin -vilinään; minä jäin ulommaiseen huoneeseen tapailemaan vanhoja -tuttuja, jotka vielä jaksoivat minua muistella siitä ajasta, jolloin -kotini oli Kajaanissa -- josta jo oli 20 vuotta. Polvila on sievällä -paikalla Rehjänselän etelärannalla; sitä sopii jokaisen suomalaisen -muistaa, sillä siinä on suurin osa Kalevalaa kokoon kirjoitettu. -Kesäillan ihanuus levitteli suloansa maille, ja kesken puhetta ja -leikkiä oli huomaamatta sydänyö käsissä; kun oli käyty kartanolla -runsaasti varustetussa illallispöydässä, saatiin ruveta paluumatkaa -miettimään. Paitsi maamatkaa oli toinenkin tie nyt tarjona, nim. -veneellä jokea pitkin, jolloin kuitenkin Petäisen ja Kuurnan kosket -oli laskettava Viskaali V., vanha koskimies -- ja tanssimies myöskin, -sillä 60:sta vuodestansa huolimatta hän oli koko illan johtanut -tanssia -- aikoi pelkäämättä kulkea vaimonpuolinensa omalla veneellä -alas, mutta muita rannalle keräytyviä näytti matka arveluttavan, -vaikka nuori isäntä, kauppias Kaarle B., jätti vierastensa -käytettäväksi kaksi tervavenettä ja miehiä, jotka joka päivä olivat -kaupungissa kulkeneet. Sokea maanmittari Kaarle R. kysäisi silloin -venemiehiltä, osasivatko he laskea, ja saatuansa heiltä varman -vakuutuksen sanoi ääneen: "Minä lähden veneessä, koska tuo mies -niin vissisti sanoo saattavansa laskea", ja niin talututti itsensä -alas. Hänen esimerkkinsä rohkaisi toisia sen verran, että noin 30 -henkeä oli äkkiä veneissä, mutta muut lähtivät maitse. Leikkiä lyöden -kuljettiin sitten joutuisaan ja vahingoittumatta kaupunkiin. - -Lukija suokoon anteeksi, että matkasta tänne saakka olen ollut vähän -laajapuheisempi kuin asiaan oikeastaan kuuluisi. Mutta syy tähän -poikkeukseeni aineesta on osittain ollut jonkunlainen täydellisyyden -halu matkakertomuksen suhteen, osittain että Kajaani on lapsuuteni -koti, ja se paikkahan itsekullekin on rakas, jossa muisti kernaasti -hetken viivähtää. Aivan heti ollaan Kuhmoniemellä, josta kertomukseni -kaikissa tapauksissa saisi alkaa. - -Seuraavana päivänä, kesäk. 30 p., jatkoimme hevosella matkaa itään -päin, jättäen entisistä ajoista melkein ihan muuttumattoman Kajaanin -yhä edelleen kuuntelemaan sitä kehtolaulua, jota Koivukoski ja Ämmä -sille väsymättömästi veisaavat. Linnanraunioille, joitten poikki -maantie kulkee, on kaupungin apteekkari toimittanut vesimyymälän; -mutta Fieandtin haamua emme nyt päiväsydännä erottaneet enemmän kuin -edellisenä yönäkään, vaikka "Välskäri" sanoo sen toisinaan näkyvän -linnan raunioilla. Yöksi jäimme Sotkamoon ja toisena päivänä ajoimme -Kuhmoniemelle, jossa entisen opettajani, rovasti Roosin perheessä -vietimme hupaisen illan. Kuhmoniemen kirkolle maantie päättyy; siitä -alkavat vesi- ja jalkamatkat, joiden tiesimme kestävän ei ainoastaan -rajalle, vaan yhä eteenpäin Vienanmeren rantaan asti. Vähän oudolta -tuntui ajatus, että sivistynyt maailma nyt jäi taaksemme ja että -erämaahan oli painuminen, ja kun satuimme tulemaan kestikievariin -tuntia ennen postin lähtöä -- postikonttori on kestikievaritalossa -Tuupalassa -- emme laiminlyöneet tilaisuutta lähettää viimeiset -terveiset kotia; Karjalasta näet ei kannattaisi yrittää tietoa -lähettää, postinkulku kun sieltä Vienan kautta Suomeen on kovin hidas. - -Hiukan vakavalla mielellä jätimme aamulla jäähyväiset talon -ystävälliselle isännälle ja astuimme veneeseen, jolla kohta kuljimme -Lammasselän poikki Koskelle eli Porolaan. Siitä saattoi ainoastaan -yksi mies lähteä meitä viemään, niin että toinen meistä sai pitää -perää; nousimme ylös Lentuan koskea, joka on niin väkevä, että virta -oli veneemme kaataa, ja jouduimme Lentuan järvelle, josta pääsee -kahta tietä Karjalaan: toinen, pohjoisempi kulkee Lentiiran kautta -_Akonlahteen_ (tätä kylää ei Inbergin kartalle ole merkitty), toinen, -alempi _Miinoaan;_ ja sinne meidän matkamme piti. Kyytimiehemme, -vanha koskenlaskija, oli laajalti nähnyt maailmaa, oli käynyt -Äänisjärvellä Petroskoissa ja muistaakseni "Kinkerinmaallakin", -tunsi "Lentruotin" (joksi Lönnrotin nimen oikaisi), jota nuorempana -oli ollut saattamassa, mutta oli laiskanvoipa, niin että meilläkin -venettä soudatteli: ja niinpä vasta klo 6:n paikkeilla kerkesimme -Korpelaan (Inbergin kartalla Korpimäki). Tästä kyllä olisi hyvästi -vielä saattanut sinä päivänä kulkea eteenpäin, sillä ensi taival -Kalliojärveen oli tuskin penikulmaa pitkä, mutta saattajaa saimme -turhaan odottaa tuntikausia, vaikka yksi mies karhitsi peltoa aivan -lähellä taloa ja toinen vähän edempänä oli verkkoja laskemassa; -vanha äijä vain pirtissä äyski: "Ei meidän talosta kesäkeskievaria -tehdä." Viimein, kun kärsivällisyytemme oli aivan katketa, tuli -toisen pirtin isäntä 9:n tienoissa kotiin, ja hän, joka oli vilkas -ja näppärä mies, lupasi kohta lähteä matkalle, kunhan saisi kylpeä -ja illastaa; mutta kun matka näin oli jäänyt kovin yön selkään, -päätimme kyllästyksissämme asettua taloon yöksi. Merkillinen on -se hitaisuus ja huolettomuus, jota sydänmaalaisemme hankkeissaan -osoittavat; tässäkin oli köyhä, usein petun varassa elävä talo, -mutta tarjona olevaan raha-ansioon ei ennätetty taikka huolittu -käydä kiinni. Aikaisin aamulla lähdettiin sitten matkaan ylöspäin -yhä kapenevaa jokea ja jouduttiin 2-3 tunnin päästä Kalliojärvelle. -Isäntämme meille matkalla kertoeli kaikenlaisia rosvojuttuja -"Venäjältä", joitten mukaan Karjala olisi koko "miesten syöjä sija", --- ja samanlaisia juttuja eräs toinenkin saattajamme, muuan vanha -vaimonpuoli, samana päivänä myöhemmin meille syötteli varoitellen -vieraaseen maahan lähtemästä; mutta näihin tietysti emme paljon arvoa -panneet. Matkalla muuten kumppalini koetti sekä uistintansa (H. -Renforsin tekoa) että perhosonkiaan ja saikin paitsi muita kaloja -muutamasta pikku koskesta sievän lohentonkosen, jonka päätimme syödä -eineeksi. - -Kun Kalliojärven ruohoisella kartanolla nyt odotellen kalamme -paistamista ja ihanasta aamu-ilmasta nauttien juttelimme saattajamme -kanssa, vilahti äkkiä sen aukon suulla kahden rakennuksen välissä, -josta mekin olimme tulleet taloon, ensin yksi, sitten toinen mies, -jotka näyttivät laukkua kantavilta karjalaisilta. Jo ajattelin -taikka taisin kysyäkin, mitä he mahtoivat olla miehiään, kun -samassa molemmat astuivat kartanolle meidän luoksemme ja heittivät -laukkunsa maahan, jolloin huomasimme heidän olevankin karjalaisia. -Heidän astuessaan pihalle lensi heti se ajatus päähäni, että heistä -kenties saamme matkatoverit, koska he näyttivät tulevan jälestämme -ja arvatenkin kulkivat kotipuoleen; mutta tuskin olimme hyvän päivän -sanoneet, niin heidän jälessään seurasi kolmas mies, sitten neljäs, -sitten viides, kuudes, jopa lopuksi seitsemäskin, kaikki pitkiä, -rivakoita miehiä. Siinäpä koko joukko! Saattajamme vast'ikäiset -puheet muistuivat tässä mieleeni ja saivat minut miettimään, että -tämmöiseen mieslaumaan liittyessämme olisimme auttamattomasti -heidän vallassaan, jos voimista tulisi kysymys, ja sentähden -päätin olla ilmoittamatta tuumaani matkakumppanuudesta, kunnes -olin keskustelemalla ja katselemalla ennättänyt saada jonkunlaisen -käsityksen heistä ja heidän luonteestaan. Niinpä ruvettiin pihalla -pakinoihin, sillä välin kuin heillekin ruokaa valmistettiin, ja -saimme kuulla, että he olivat matkalla kotimaahan; kuusi oli kotoisin -Suopassalmelta, noin 14 penikulmaa rajalta Kemijoen varrella, -seitsemäs vähän tännempää Jyskyjärveltä; kuudessa päivässä he nyt -olivat jalkaisin tulleet Tampereelta Jyväskylän ja Kajaanin kautta, -s.o. noin 50 penik., ainoastaan paikoitellen venettä käyttäen, -mutta unen ajat eivät olleetkaan olleet pitkät. Sitten juteltiin -menneentalvisista kaupoista, jotka olivat olleet huonot, niin että -kunkin miehen voitto teki vain 4-500 markkaa eli tuskin puolet -entisestä, puheltiin matkan vaiheista y.m., ja sillä välin oli -minulla hyvä tilaisuus tehdä havaintojani. Puheliain joukosta -oli valkoverinen, lihava, noin 25-vuotias mies, joka ei voinut -lausettakaan sanoa panematta siihen jotakin leikkisanaa, jolle itse -etupäässä nauroi ja enimmästi siten houkutti muutkin nauramaan; -hänellä oli lyhyt, vaalea parta, ja hänen nimensä oli _Matti_. -(Sivumennen tässä mainittakoon, että karjalaiset aina nimittävät -toisiaan vain ristimänimellä; sukunimeä saa toisinaan hyvin tarkasti -urkkia. Matin sukunimi oli Hokkinen, passissa venäjäksi Artemjev.) -"Tuo ei ole vaarallinen mies", arvelin itsekseni. Matin vieressä -istui kaksi parratonta nuorukaista, jotka sittemmin kuulin olevan -veljeksiä ja nimeltä _Trohkimo_ (eli Topias) ja _Simo_ Kononen. He -olivat hyvännäköisiä, hoikkavartisia poikia, vanhempi 2-3 tuumaa -päälle sylen pitkä; kasvot kuvastivat iloa ja tyytyväisyyttä, ja -varsinkin nuorempaa näyttivät Matin jutut suuresti huvittavan. -"Lystejä matkakumppaleita", arvelin kohta. Neljäs toveri, _Aappo_ -Mihkaalov eli Mikkola, oli keskikokoinen, noin 30 vuoden ikäinen -mustapartainen mies, iloisen näköinen hänkin; kun toiset häntä -nuhtelivat hänen kovasta käynnistään taipaleella, hän vain vastasi -naurahtamalla. Muut kolme näyttivät yli 40 vuoden vanhoilta ja -vakaisemmilta; kahdella oli musta parta, joka ensi näkemältä teki -heidän muotonsa hiukan kolkoksi; kolmas oli laiha, rokonarpinen -ja parraton. Ensinmainittu, nimeltä _Kuosma_ (sukunimeä en tullut -tiedustaneeksi), Jyskyjärveltä kotoisin, oli harvapuheinen, joten -hänestä en aluksi saanut varmaa käsitystä, -- jälestäpäin näimme, -että hän oli hyvin siivo mies; toinen, Oleksei eli _Santeri_ -Hokkinen, oli Hämeessä naimisissa ja siellä asuva, mutta kulki nyt -kymmenkunnan vuoden takaa syntymäpaikalleen kotitalon raha-asioita -järjestämään, hänen kun täytyi maksaa kaksinkertaiset verot, s.o. -sekä itsensä puolesta Hämeessä että kotitalon puolesta Karjalassa; -olo Hämeessä oli ehkä vaikuttanut, että hänestä oli kadonnut se -avosydämisyys, josta karjalaisen heti tuntee, ja että hän näytti -tylyltä kuin hämäläinen ainakin, mutta vähän aikaa keskusteltua -täytyi tulla siihen vakaumukseen, että hän oli rehellinen ja -luotettava mies. Kolmas, _Timo_ Paavilainen, pisin kenties koko -joukosta, oli ulkonäöltään ruma; mutta tuskin hän oli suunsa -aukaissut, ennenkuin huomioni heti kiintyi häneen. Niinkuin kullan -tuntee helähdyksestä, niin muutamain ihmisten ääni ja puhe heti -ilmaisee puhdasta, vilpitöntä sydäntä, ja niin oli Timon laita. Hän -osoitti puheessaan samaa vakavuutta kuin Santeri, hämäläinen, mutta -tämän tyly ulkomuoto häneltä puuttui ja sen sijaan ystävällisyys -ja hyväntahtoisuus kirkastivat hänen rumia kasvojansa. Kun häntä -olin puhutellut, haihtuivat kaikki arveluni matkakumppanuudesta, -jos semmoisia oli sanottavia ollutkaan; hänen kehoituksestaan -olisin ollut valmis lähtemään mukaan, vaikka toiset olisivat -näyttäneet kuinka epäilyttäviltä, jota he eivät suinkaan tehneet. -Niin avosydämistä miestä kuin Timoa, jonka koko sielu ikäänkuin -kirkas kesäpäivä paljastui katsojalle, tapasimme sitten Karjalassa -tuskin muuta kuin yhden ainoan, Isossima eli Iisakki Lesosen, joka -paluumatkalla Kivijärveltä saattoi meitä rajan poikki takaisin, --- vaikka kohta siitä tavasta, jolla karjalaiset ylimalkaan meitä -kohtelivat, en voi muuta sanoa kuin suurimpia kiitoslauseita. - -Kun olimme jonkun kymmenen minuuttia puhelleet, käskettiin kaikkia -ruualle, joka kumppaliani ja minua varten oli laitettu kamariin. -Loheemme kiinni käydessäni sanoin kumppalilleni: "Noiden miesten -kanssa lähdetään yhtä matkaa, niin emme tarvitse opasta ja matka -sujuu nopeasti", johon hän heti suostui. Syötyämme menimme -pirttiin ja kysyimme sitten, saisimmeko kulkea heidän seurassaan, -meilläkin kun oli matka Karjalaan, ja ottaisivatko he kapineitamme -kantaaksensa, johon he paikalla olivat valmiit, kun heillä oli tyhjät -laukut; ja niin lähdimme vähän ajan päästä uusien, vielä vierasten -toveriemme kanssa taipaleelle, jäähyväisiksi kättä lyötyämme -entiselle saattajallemme. - -Matka kävi ensin Kalliojärven poikki, sitten vuorotellen maitse -ja vesitse Keräsenmäelle tuolle puolen Kaurojärveä. Koko taival -saattoi olla runsas penikulma, mutta nuo useat venemuutot veivät -aikaa, niin että viivyimme kolmisen tuntia taipaleella, vaikka kyllä -toverimme olivat mestareita saamaan soutajia liikkeelle. Taipaleella -kävi toinen puoli meistä muutamassa talossa tietä kysymässä ja -juomassa, ja juodessamme sanoi emäntä minulle, vähän mietittyään: -"Oletteko tekin tuolta puolen?" Tuo odottamaton kysymys oli niin -huvittava, että vastasin sieltä puolen olevani, johon emäntä hetken -perästä vähän epäillen sanoi: "Ette taida olla." Mutta kun uudistin -vakuutukseni, näytti hänen epäilyksensä katoavan. - -Keräsenmäellä, joka tuntui vankalta talolta, tuli taas puhe -syönnistä, ja vaikka meitä (kumppaliani ja minua) ei nälkä ollenkaan -vaivannut, suostuimme kuitenkin seuran vuoksi tuumaan, varsinkin kun -karjalaiset sanoivat, ettei ruokaa ollut niin hyvästi edessäpäin -saatavana. Oli heillä toinenkin syy, jonka vasta jälestäpäin -hoksasin: Venäjällä oli näet paraikaa paaston aika, jolloin esim. -voita, maitoa ja lihaa ei saa syödä, ja samoin kuin katolilainen -karnevaalin huvituksilla valmistaikse lähestyvää paastoa varten, -samoin ystävämmekin nyt olivat päättäneet viimeisen kerran hyvästi -ruokkia itseään, että paremmin kestäisivät paaston aikaa. Venäjällä -tosin ei paasto nyt ollut alkamassa, vaan päinvastoin loppumassa, -mutta meidän kumppaleille se alkoi, sillä Suomessa he eivät olleet -paastoamisesta huolineet. Kahvit vielä ruuan päälle juotuamme -lähdettiin taas matkaan; kuljettiin ensin veneellä noin penikulma, -jolloin emienmainittu "rosvojuttujen" kertoja ämmä meitä saatteli, -sitten korkeata kangasta pari neljännestä ja tultiin niin Taipaleen -mökille, joka sijaitsee lähellä Maanselänjärven lampea. Tämä oli -viimeinen asumus meidän puolella, sillä lammen koillispäähän -päästyämme aukeni eteemme ensin kaakkoa, sitten luodetta kohti neljän -sylen levyinen linja: se oli Suomen ja Venäjän _raja_. Kun en ennen -ollut itärajallamme käynyt, jäin hetkeksi katselemaan tätä linjaa, -joka suorana ja mahtavana kulkee hiljaisten erämaitten halki, mutta -kumppalit olivat tavallisella vikkelyydellään jo alkaneet nousta -lammen rannalta kohoavaa kankaanrinnettä ylös, ja heidän peräänsä -täytyi kiirehtiä. Maanlaatu oli tuolla puolen ihan samanlaista kuin -meidänkin, mutta vaikka Karjalaa olin tottunut pitämään Suomenmaana, -tahtoi se ajatus ensin kuitenkin tunkea mieleen, että nyt oltiin -muka vieraassa maassa. Virstan toista kuljettuamme saavuttiin -_Miinoanjärven_ rantaan, jolloin kumppalit päästivät riemuhuudon: -rannalla oli näet vene. Se kohta lykättiin vesille ja niin lähdettiin -järven päässä näkyvää kylää kohti soutamaan Samanlaiset ajatukset -kuin minussa näkyivät matkakumppanissani B:ssäkin liikkuvan, -sillä kun kaikki olimme veneeseen hyvästi asettuneet, hän lausui: -"Vai niin, vai nyt ollaan Venäjällä!" Mutta tuskin oli hän nämä -sanat saanut sanoneeksi, ennenkuin karjalaiset yhteen ääneen -vastasivat: _"Ei Venähellä, vaan Karjalassa!"_ Tämä vastaus oli yhtä -odottamaton kuin ilahuttava ja karkoitti paikalla mielestäni sen -arvelevaisuuden, minkä omasta maasta muka lähteminen oli tuokioksi -synnyttänyt; en kuitenkaan rohjennut ruveta tarkemmin tutkimaan -vielä ainoastaan vähän tuttujen kumppalieni kansallisia käsitteitä, -etten ehkä havaitsisi erehtyneeni, riemuitsin vain sydämessäni. Ei -B:lläkään ollut tähän oikaisevaan vastaukseen mitään sanomista, ja -äänettöminä siis kuljettiin kappale matkaa. Huvin vuoksi olkoon -tästä matkasta vielä mainittu, että vesille päästyämme vieressäni -istuva Matti otti messinkipiippuisen pistoolin esiin ja rupesi -sitä lataamaan, kehoittaen toista toveriansa tekemään samoin. Minä -kun en tuon tehtävän tarkoitusta ymmärtänyt, en voinut olla heidän -valmistuksiansa vähän pitkään katselematta. Mutta valmiiksi tultuaan -Matti kääntyi taaksepäin ja laukaisi kovalla paukkeella pistoolinsa, -jonka jälkeen kohta toinenkin pamahti; ja silloin älysin, että -laukaukset tarkoittivat tulomme ilmoittamista kylälle. Tämä oli -toinen, mutta samalla viimeinen kerta, jolloin karjalaisten suhteen -olin epäluulon kaunaa pitänyt; sittemmin ei semmoinen ajatus koskaan -johtunut mieleeni. - -Aurinko oli länteen vaipumassa ja heitti viimeisiä kultiaan järven -rasvatyynelle pinnalle ja ympäristöön, kun hiljalleen lähestyimme -järven itäpuolelle rakennettua kylää. - - - - -II. - -Miinoasta Kemiin. - - -_Karjalaisten kylät_ eroavat meidänpuolisista ensiksikin siinä, että -talot eivät ole rakennetut toisistaan hajalle niinkuin meillä, vaan -kaikki yhteen ryhmään, aivan likekkäin. Jo rajakylissä niinkuin -Miinoassa ja Kivijärvellä tämän erotuksen huomaa, ja kuta syvemmälle -Karjalaan kulkee, sitä jyrkemmin se pistää silmään; niin esim. -Usmana, ensimmäinen kylä Kemistä tännepäin, käsittää 90 taloa, mutta -on toisesta päästä toiseen tuskin puolta virstaa pitkä. Talot ovat -tavallisesti järjestetyt riviin kaduntapaisen tien toiselle tai -molemmille puolille, niin että useaa karjalaisten asuntopaikkaa yhtä -hyvin voisi nimittää kauppalaksi kuin kyläksi. - -Toinen erotus heidän ja meidän kylien välillä on talojen -rakennustapa, joka heillä on vallan toinen kuin meillä. Antaakseni -lukijoille jonkunlaisen käsityksen siitä tahdon tässä tarkemmin -kertoa, minkälaatuinen _Savinan_ talo Miinoassa oli -- ensimmäinen, -jossa kävimme rajan tuolla puolen. Se oli pohatta eli rikas talo, -jonka maine jo Kuhmoniemen kirkolta asti oli korvissamme soinut, ja -niinkuin jälestäpäin näimme, se oli rakennettu pääasiallisesti samaan -malliin kuin muut varakkaat Karjalan talot. - -Kun rantaan laskettuamme nousimme veneestä maalle, oli heti -vasemmalla sauna ja vähän ylempänä oikealla aitta. Sitten oli -astuttava pienen pellon syrjää, ja sen takana näkyi asuintalo tuskin -kivenheiton päässä rannasta. Mikä meitä aluksi enimmän kummastutti, -oli, että kaikkien huoneitten, yksin pirtinkin, ulkoseinät olivat -veistämättömistä hirsistä salvetut. Mitätön on meidän puolella se -rakennus, jonka seinähirret eivät ole veistetyt, mutta Karjalassa on -tapa toinen -- ja se on luultavasti venäläisiltä saatu, sillä esim. -Vienassa (Arkangelissa) ovat kaikkien puurakennusten seinät tämän -kaltaisia: veistämättömiä ja ilman laudoitusta. Talon etusyrjällä oli -seitsemän ikkunaa, kussakin kuusi ruutua; ne olivat hyvin korkealla -maasta, niin että kädellä tuskin olisi ylettynyt ikkunanposkeen, ja -kovin pieniä rikkaan talon ikkunoiksi -- ei kyynärää korkeammat. -Kolme vasemmanpuolista niistä kuului pirttiin. Itse pirtti ei ollut -samassa rivissä toisten huoneitten kanssa, vaan ulkousi rantaan päin, -niin että talo tavallansa oli vinkkelirakennus. Kahden keskimmäisen -ikkunan alla oli sisäänkäytävä. Oven aukko oli matala, ei miehen -korkuinen, niin että sisään astuessa täytyi kumartua, mutta se oli -jotenkin leveä ja ylhäältä kaareva; meidän ulkohuoneissa toisinaan -näkee sentapaisia ovia. Oliko oven edessä minkäänlaisia portaita -tai kuistia jonkunlaista, en muista, taisi olla, mutta tavallisesti -semmoisia ei ole. Ha'alla kiinnipantava ovi aukeni sisäänpäin -melkein pilkkopimeään porstuaan, jonka perällä portaat nousivat -pitkin vasenta sivuseinää takaisin ovipuolta ja pihaa kohti, niin -että ylös tultua saattoi mainituista kahdesta ikkunasta katsoa -ulos kartanolle ja rantaan päin. Porstuan pimeys johtui siitä, -että välilattia jakoi sen kahteen kerrokseen: portaita noustua -oltiin yläkerrassa, ja siihen tuli kyllä valoa ikkunoista; mutta -alaporstuaan, jos ulko-ovi pantiin kiinni, ei tullut muuta valoa -kuin yläporstuasta hiukka, portaita varten lattiaan jätetyn aukeaman -kautta. Nyt seisoimme siis paria syltä leveässä yläporstuassa, kasvot -ikkunoita kohti ja rantaan päin; kun tästä käännyimme oikealle -kädelle, tulimme kaitaiseen huoneeseen, joka oli puoleksi kamari, -sillä siinä oli kaikenlaista talon kalua, puoleksi uusi porstua; -pieni ikkuna peräseinässä levitti siihen vähän valoa. Keskellä sen -vasenta sivuseinää oli ovi pirttiin; oikeassa sivuseinässä oli -kaksi ovea, johtaen kahteen pieneen vierekkäiseen kamariin, joista -ensimmäinen oli pilkkopimeä, toinen parilla ikkunalla valaistu. -Jälkimmäinen oli varsinainen vierashuone, koristettu useilla pyhillä -kuvakaapeilla, joitten edessä pikku lamput riippuivat; sen seinätkin -olivat muistaakseni paperoidut, ja siinä me sitten nukuimme. -Ennenkuin menemme pirttiin, palatkaamme vielä porstuaan, yläkertaan. -Siihen taas astuessamme jäävät ikkunat oikealle ja alaspäin kulkevat -portaat vasemmalle kädelle; suoraan meitä vastapäätä on ovi, ja kun -sen aukaisemme, tulemme kamariin, jossa on kaksi ikkunaa, viimeiset -niistä seitsemästä, jotka taloa lähestyessämme näimme. Tätä kamaria -käytettiin myöskin vierashuoneena, "gornitsana", vaikka halvempana; -sen alla rinnakkain alaporstuan kanssa sanoivat kumppalimme tallin -olevan. Jos sitten kuljemme yläporstuan perälle, on siinä ovi, -jonka kautta tulemme suureen huoneentapaiseen, vielä leveämpään -kuin porstua ja äskenmainittu gornitsa yhteensä: se oli "saraja" -eli ylinen, jossa eläinten rehuja talvella pidetään. Sen lattia oli -tehty veistämättömistä, pyöreistä männyistä, niinkuin tervahovin -silta Oulussa; lattian alla oli tanhua, jossa lehmiä kesällä -pidetään ja johon oli ovi sekä alaporstuasta (talon väkeä varten) -että takapihalta (eläimiä varten). Saraihin nousi pihan takapuolelta -leveät portaat, joita myöten heinäkuormat ajetaan sisään. - -Kun lisään, että pirtin lattian alla oli 2-3 kyynärän korkuinen -pimeä huone, "karsina", jossa käsimyllyä ja muita pirtin tarvekaluja -säilytetään, ja että pirtin eteisen sekä jo mainittujen kahden -pirttiä vastapäätä olevan kamarin alla arvatenkin oli samanlaiset -komerot, lienen jotenkin täydellisesti selittänyt, minkälainen -Savinan talorakennus Miinoassa oli. Samaan tapaan useimmat varakkaat -talot Karjalassa ovat rakennetut. Asuinhuoneet ja eläinten suojat -ovat aina yhdessä ryhmässä kiinni toisissansa; jälkimmäisillä -kuitenkin on omat seinät ja katot. Pirtti ulkonee aina muista -huoneista ja on aina kolmi-ikkunainen etusyrjältänsä; karsinan tähden -sen ikkunat ovat niin ylhäällä. Porstua on melkein aina pimeänlainen, -ja portaat nousevat aina porstuan perältä oven puoleen. - -Mutta jo on aika astua pirttiin. Se oli jokseenkin saman näköinen -kuin meidän pirtit, vaikka vähän pienenlainen. Ainoa huomattava -erotus oli uunin toiseen kylkeen tehty kaapin tapainen rakennus, -"kosana" eli venäjän mukaan "runtukka", jonka päälle portaita myöten -noustaan makaamaan. Siinä oli kaksi ovea, toinen pienempi, toinen -isompi, ja ensi aluksi luulin sitä kaapiksi vain, mutta jälkeenpäin -matkallamme satuin kerran katsomaan isommasta ovesta sisään ja näin -kummakseni, että siitä lähti portaat alaspäin; ja silloin kuulin, -että kosanan kautta aina kuljetaan alas karsinaan, johon tietääkseni -ei muuta ovea ole.[4] Pirtissä muuten oli kaksi ikkunaa vasemmalla -sivuseinällä ja yksi oikealla, lavitsat ympäri seiniä ja perällä -huonetta pöytä lavitsan edessä; seinät olivat sisäpuolelta hyvin -sileiksi veistetyt. Lisättäköön vielä, että keskellä pirttiä uunin -yläsyrjästä vastapäiseen seinään kulki lauta siksi alhaalla, että -tavallisen miehen täytyy kumarassa kulkea sen alitse, jos mieli -päätänsä varoa (minäkin kerran kopsautin otsani semmoiseen lautaan); -käytetäänkö sitä ortena vai ortten kannattimena vai mitä varten se on -siihen pantu, siitä en saanut tarkempaa selitystä. - -Pirtissä istui pöydän takana talon vanha isäntä, ukko Savina; hän -oli vaimoinensa ainoa tällä hetkellä kotona oleva -- muu väki -oli, miehet kaukana niityllä tai koskella naiset nuotalla. Ukko -Savina eli "Samppa" oli vieläkin komea mies, tuskin alle kolmen -kyynärän, vaikka jo 70 vuoden tienoilla; tukka ja rinnoille valuva -tuuhea parta olivat lumivalkeat. Yllään hänellä oli ihomyötäinen, -vanhahko sininen hurstitakki, joka ulottui polviin saakka, leveä -nahkavyö vyötäisillä ja jaloissa valkeat alushousut. Sittenkuin -oli tervehditty, alkoi vähäinen _examen rigorosum_ eli tutkistelu, -mistä ja mitä miehiä me olimme sekä mitä varten täällä matkustimme. -Edellisiin kysymyksiin oli helppo vastata, mutta viimeiseen vähän -vaikeampi, koska matkamme todellista tarkoitusta arvattavasti ei -olisi käsitetty, vaikka sen olisimme ilmoittaneetkin. Minä siis -vain sanoin, että matkamme piti Uhtualle tuttuja tapaamaan, mutta -että teimme pienen kierroksen, laajemmalti saadaksemme Karjalaa -katsella -- joka kaikki kyllä olikin totta, koska minulla oli -mainitussa pitäjässä tuttavia, jotka olivat minua sinne viemisille -kutsuneet; mutta heidän tapaaminen ei ollut matkan päätarkoitus, -niinkuin lukija tietää. Tämän jälkeen puhe kääntyi muille aloille, -kauppoihin Suomessa, passiseikkoihin y.m., ja ukko kertoi sen -johdosta muutaman jutun, kuinka hän nuorempana kerran oli Oulussa -passinsa tähden joutunut pahaan pulaan kuvernöörinvirastossa, mutta -omalla neuvokkuudellaan sekä usean nimeltä mainitsemansa oululaisen -kauppiaan avulla selviytynyt siitä ja näppärästi vetänyt nenästä -maaherraa. Siitä johtui ukon mieleen joku maariita, joka hänellä -aikoinaan oli ollut ja jota hän nyt rupesi laajasti selittämään, -mutta kun hän sitä tehden vähitellen muutti puheensa venäjäksi, -en tarkkaan voinut seurata kertomuksen menoa, kun en sanottavasti -osaa venäjää. Sen vain huomasin, että ukko hieman kerskaili ja pani -omiansakin, mikä ei kuitenkaan meitä liian isosti oudostuttanut, -kun kumppalimme jo edeltäpäin olivat ilmoittaneet, että ukko oli -siitä tunnettu. Oudompaa oli tuo puheen kääntyminen venäjäksi, joka -yhdessä ukon ulkomuodon ja vieraannäköisen ympäristön kanssa teki -hieman kolkon vaikutuksen, ikäänkuin ainakin olisi oltu vieraassa -maassa, Venäjällä. Kolkkoutta enensi se seikka, ettei voitu saada -"samovaaria" eli teekeitintä, kun muka nuori emäntäväki ei ollut -kotona, ja että pelkäsimme, ettei saataisi voita eikä maitoa, -koska ukko oli "starovertsi" eli vanhaa uskoa (vieroa) tunnustava, -jotka uskonharjoituksissaan ja varsinkin paastoamisessa ovat hyvin -tarkkoja; ja nythän oli palava paasto. Sillävälin oli kuitenkin sauna -lämmitetty ja ukko käski meitä "kylyyn", ja kun ei meillä muutakaan -tekemistä ollut, noudatimme hänen käskyänsä. Täällä tuntui taas kuin -olisi kotimaassa oltu; ukko kylvetti ja palveli kumppaliani ja minua -kaikin tavoin, niin että paljoa paremmalla tuulella astuimme saunasta -ulos kuin siihen sisään, ja tuo äskeinen kolkkous alkoi osaksi -haihtua. Taloon noustessamme tapasimme kaksi matkakumppaliamme, -jotka olivat käyneet syömässä viereisessä talossa ja kehoittivat -meitäkin sinne menemään, siellä kun saisimme sekä voita että maitoa, -vaikka oli paasto; me päätimmekin niin tehdä, sittenkuin olimme -pirtissä käyneet tervehtimässä nuorta emäntää, joka kylpiessämme oli -tullut kotiin. Pirtissä meitä kyllä pyydettiin aterioimaan talonväen -ruuasta, mutta kun olimme jo päättäneet mennä muualle ja olimme -kovin nälkäisiä paastoruokaan tyytyäksemme ja kun olo talossa ei -ollut tuntunut oikein mieluiselta, olimme siksi epäkohteliaita, että -vastasimme pyyntöön kieltävästi. Niin menimme viereiseen Sallisen -taloon, jossa söimme aika aterian. Palatessa hieman uteliaina -odottelimme, minkä vaikutuksen epäkohteliaisuutemme oli tehnyt, -mutta pahaa se ei ainakaan näyttänyt tehneen, sillä matkatavaramme -siirrettiin tallinpäällisestä gornitsasta jo mainittuun, ainakin -meidän mielestämme parempaan vierashuoneeseen pirtin eteisen viereen, -ja ukko sekä molemmat emännät saattoivat meitä siihen makaamaan. -Vuodetta verhosi uusi, puhdas karttuunipeitto. Mutta ennenkuin -asetuimme maata, tarkastelimme likemmin huonettamme. Se oli hyvin -pieni, tuskin päälle kahden sylen nurkasta nurkkaan; paitsi, jo -mainittujen pyhien kaappien kohdalla olivat seinät täynnä varsinkin -naisväen vaatteita; teekeitin, kahvikuppeja ynnä muuta rikkaan talon -tavaraa oli siellä täällä pöydällä ja tuoleilla. Viimein kummaksemme -havaitsimme ikkunoissa rautaristikot -- ukko Savina näkyi olevan arka -aarteistansa -- ja niin saimme kerran panna maata kalterien takana, -oven ollessa kuitenkin itsemme avattavissa. - -Se päivä, heinäkuun 3:s, jonka ilta nyt oli tullut, oli ollut -kyllin vaiherikas tarjotakseen hetkeksi miettimisen ainetta: tulo -aamulla Kalliojärvelle, yhtyminen karjalaisten kanssa ja matka -heidän seurassaan, kulku rajan poikki, ne odottamattomat sanat, -mitkä kumppalimme järvellä sanoivat ja jotka antoivat aavistaa, että -toivoni kansallisen itsenäisyyden tunteen tapaamisesta karjalaisissa -ei raukenisi tyhjään sekä viimein kaikki Miinoan kylässä, joka ensi -katseelta näytti oudolta, -- näitä muistellessahan kyllä olisi -saanut kappaleen aikaa kulumaan. Mutta päivän vaivoista olimme siksi -väsyneet, ettemme edes yrittäneet ruveta muistojamme järjestämään -ja tunteitamme selvittämään, vaan lopetettuamme huoneen hätäisen -tarkastamisen heittäysimme vuoteelle pitkäksemme ja vaivuimme uneen. - -Aamulla ani varahin, s.o. noin 5:n seuduissa, olivat kumppalimme -jo ylhäällä ja herättivät meidätkin. Sittenkuin olimme kaikki -juoneet 2-3 kuppia teetä niistä varoista, joita B:llä oli muassaan, -ruvettiin hankkiutumaan matkalle. Meillä oli pitkänlainen taival -edessä: _Luvajärveen_ tuli Miinoasta 2 1/2 penikulmaa, lisäksi -melkein kaikki käveltävää maamatkaa. Kun emme tälle taipaleelle -rohjenneet pelkän teeveden varassa lähteä emmekä eväitä tahtoneet -ruveta kantamaan, pistäysimme taaskin Sallisessa haukkaamassa -muutaman palan ennen lähtöä. Sieltä tullessamme olivat useat -kumppaleistamme jo alkaneet mennä, viimeiset juuri tekivät lähtöä -meitä odotellen. Kiireesti siis selvitimme talon -- johon ei kulunut -paljoa: 10 kopeekkaa eli kurssin mukaan 25 penniä pyydettiin siitä -sokerista, jota teehen olimme yhdeksän miehen käyttäneet! -- sanoimme -talonväelle jäähyväiset, saimme kuulla heidän "tervennä menkää!" ja -niin eteenpäin. - -Ennenkuin Miinoasta erkanen, tahdon kertoa muutaman vastauksen, -jonka Sallisessa aamulla sain, kun eräältä vaimonpuolelta siellä -(emännältä?) kysyin, osasiko hän venäjää. "En osaa", vastasi vaimo -ikäänkuin vähän häpeillen, _"mie en ole Venähellä käynyt"_. Lukija -älköön luulko, että hän oli meidän puolelta kotoisin; ei, hän oli -syntyisin Roukkulasta, 6-7 penik. Miinoasta kaakkoon, mutta oli -tänne naitu. Venäjän ja Karjalan välillä siis hänkin näytti tekevän -samanlaisen erotuksen kuin miehiset matkatoverimme, ja se ajatus nyt -äkkiä lensi mieleeni, että tämmöinen erotus varmaan tarkasti tehdään -koko Karjalassa. - -Päivä oli kaunis, ja hyvällä tuulella siis ruvettiin astumaan. -Miinoasta lähti n.s. "jaama" eli postitie, s.o. leveähkö metsäpolku, -jota voipi ratsastaen kulkea. Postia ajetaan näet Karjalassa -luullakseni aina ratsain, ja sentähden on suopaikkoihin rakennettu -samanlaiset sillat kuin meillä karjateillä, niin että niistä hyvästi -pääsee kuivin jaloin poikki. Tämmöistä jaamaa on hyvin mukava kulkea, -kun on anturasaappaat jalassa; pieksuissa jalat äkkiä heltyvät, -jos noita suosiltoja on tiheässä. Meitä oli varoitettu paljailla -saappailla sinne lähtemästä, ja sentähden Kuhmoniemellä olimme -ostaneet yhdet pieksut -- toista paria ei onneksi saatu -- mutta -yhden taipaleen meidän puolella rajaa niillä kuljettuani kyllästyin -niihin jo niin, että lahjoitin ne kumppalilleni, ja hän sitten -matkalla päästi monta huokausta niiden tähden. Pieksuja älköön siis -anturoilla kulkemaan tottunut, ainakaan kesäsydännä, ottako mukaansa, -jos Karjalaan lähtee. -- Ne maat, joita kuljettiin, olivat hyvin -epätasaisia: jyrkkiä mäkiä ja syviä laaksoja vaihteli myötäänsä. -Jylhää petäjikköä ja kuusikkoa kasvoi molemmin puolin tietä, -laaksoissa myöskin lehtipuita; kaatuneita honkia makasi tiheässä -kankailla. Mutta siitä asti kuin niin sanoakseni kylän veräjältä -olimme lähteneet, ei koko taipaleella näkynyt vähintäkään viljelyksen -merkkiä -- lukuunottamatta tiestä vähän syrjään tulevan pienen järven -rannalle rakennettuja paria torpantapaista _Härköniemen_ taloa, -joihin poikkesimme päästäksemme kulkemaan veneellä järveä pitkin; -kaikkialla vain vallitsi erämaan synkkyys. Tämä muuten on tavallista -Karjalassa, että kylästä kylään on paljasta erämaata, oli väli kuinka -pitkä tahansa; niin esim. Uhtualta Röhöön on neljä penikulmaa eikä -ainoastaan taloa taipaleella, Paanajärveltä jokea Usmanalle kahdeksan -penik. ja ainoastaan pari asumatonta kalasaunaa välillä. Kun olimme -lähes pari tuntia astuneet, istahdimme hetkeksi levähtämään, koska -aurinko alkoi kovasti paahtaa; sitten vähän jatkettuamme matkaa -tulimme purolle, jonka yli johti silta ja jonka toisella puolella -patsaantapainen osoitti, että oli penikulma kuljettu. Toisen kerran -levähdimme, kun vähän puuttui kahdesta penikulmasta -- paikalla, -jossa kuului olevan tapa levähtää; joka taipaleella tavallisesti -on määrätyt levähdyspaikat. Sitten saavuimme kylään klo 1/2 1, -oudoksesta vähän väsähtäneinä, viivyttyämme 5 1/2 tuntia matkalla; -kumppaleista olivat ensimmäiset tulleet puolta tuntia, jälemmäiset -kymmenkunnan minuuttia ennen meitä. - -Matka ei ollut ollut ikävä. Puhumatta siitä, että metsässä on aina -hupainen liikkua kesäsydännä ja kauniilla ilmalla, lyhensi kumppali -Kuosma matkaamme selityksillään Karjalan oloista ja kertomuksillaan -matkoistansa meidän puolella, joita kaikkia olimme uteliaat -kuulemaan. Mitä karjalaisten eli "laukkuryssäin" kaupantekoon -meidän puolella, tulee, niin se varmaan olisi paljon vähempi kuin -se nykyään on, jolleivät taloudelliset seikat kotimaassa -- joista -vasta tarkemmin -- heitä siihen välttämättä pakottaisi; sillä -monta vastusta ja vaaraa saapi laukkumies matkoillansa täällä -vielä kokea. Ensiksi kaikki, yksin heidän parhaat ystävänsäkin, -tietämättömyydessään sanovat heitä venäläisiksi ja ryssiksi, jota -nimitystä he kuitenkaan eivät kotimaassaan juuri siedä, ja tämä -muukalaisena-pito ja siitä johtuva isompi tai vähempi halveksiminen -varmaan useasti heidän mieltänsä katkeroittaa; toiseksi, kun -kulkukauppa meillä yhä ruotsinaikuisten, jo harmajiksi käyneiden -periaatteiden mukaan on kielletty, täytyy heidän myötäänsä varoa -tavarainsa joutumista takavarikkoon, koska lahjatkaan eivät kaikin -paikoin kelpaa, ja sentähden heidän on pakko karttaa isompia kyliä, -joissa kauppa paremmin kannattaisi, ja liikkua enemmän syrjäkylissä -ja sydänmaitten laiteilla; ja viimeksimainitun seikan tähden heidän -kolmanneksi täytyy pelätä pahoja ihmisiä, jotka mielivät heidän -tavaransa ryöstää. Lähes joka vuosi joutuukin joku karjalainen meillä -surman suuhun ja murhaajan käsiin, heillä kun tavallisesti ei ole -muuta puolustusasetta kuin puukko, hyvin harvalla joku vanhanaikainen -pistooli. Ystävämme Kuosma oli myöskin jonkun kerran ollut peloissaan -rosvojen tähden. Niinpä hän Kangasalla liikkuessaan muutamana -syysiltana oli tullut kulkeneeksi Kaivannon kanavan poikki, josta on -neljänneksittäin ensi taloihin. Toisella puolen siltaa hän silloin -näkee rikkinäisiin vaatteisiin puetun, roistomaisen miehen seisovan -toimetonna, kirves kädessä ja kasvot verissä ikäänkuin tappelusta -karanneella. "Jo luulin viimeisen hetkeni tulleen", kertoi Kuosma, -"mulla kun ei mitään asetta ollut enkä pakoa voinut ajatella, koska -hän äkkiä olisi minut saavuttanut raskaan laukkuni kanssa. Astuin -siis sillan toista syrjää ja kohdalle tultua ärjäisin (Kuosma itse -näytti mustan partansa vuoksi vähän kolkolta mieheltä): 'mitäs mies -yksinänsä miettii', johon toinen vastasi kumppalia odottelevansa; -ja niin sivuutin hänet ja sain rauhassa jatkaa matkaani." Myöhemmin -samana iltana oli sitten samoilla tienoin kaksi miestä ryöstänyt -erään matkustavaisen. -- Olivatko esivallan palvelijat Kuosmalta -koskaan laukun vieneet, en tarkkaan muista. - -_Luvajärvi_ on vähän isompi kylä kuin Miinoa; siinä sanottiin olevan -parikymmentä taloa, kun Miinoassa vain oli 7-8. Se on rakennettu -noin 1 1/2 penik. pitkän Luvajärven länsipäähän, molemmin puolin -järveä, joka tässä ei ole erittäin leveä. Majoituimme Tomentti -_Ohvosen_ taloon eteläpuolella järveä, jossa ensin syötiin, sitten -juotiin sekä teetä että kahvia päälle -- nuori emäntä oli näet -Hyrynsalmelta kotoisin ja kahvia sentähden käytettiin talossa. Se -oli varakas talo, jonka saatoimme siitäkin päättää, että talon vanha -vaari useimmille meistä särki 3 ja 5 ruplan seteleitä pieniksi. Nuori -isäntä ei ollut kotona; vähän alempana Nokeuksessa oli paraikaa -kanavatyö, ja siinä hän toimitti "piissarin" eli kirjanpitäjän -virkaa. Muita miehiä emme talossa myöskään tainneet nähdä, kartanolla -vain tapasimme muutaman nurmekselaisen, joka oli lähtenyt Karjalaan -työnhakuun. Sitävastoin pirtissä liikkui paljon naisia, lienevätkö -sitten kaikki olleet talonväkeä, ja paljon lapsia siellä myöskin oli. - -Täällä saimme ensi kerran maistaa _rahkamaitoa_. Sen valmistuksesta -en tullut ottaneeksi aivan tarkkaa selkoa, mutta se luullakseni -tapahtuu seuraavalla tavalla. Kun maitoruokaa ei saa syödä paaston -aikana -- ja paastopäiviä kreikanuskoisilla on enemmän kuin puolet -vuodessa -- säilytetään maito siten, että se ensin kaadetaan -pieniin, noin puolen tuopin vetoisiin kivivateihin eli "patoihin", -niinkuin Karjalassa sanotaan, joita vähänkin varakkaassa talossa -on monta kymmentä, ja annetaan niissä seisoa, kunnes kerma on -noussut pinnalle; tämä sitten kuoritaan voin tekoa varten pois ja -pata pannaan kuumaan uuniin, jossa sen sisällys muutamain tuntien -kuluttua on kovettunut jonkunlaiseksi juustoksi; sen jälkeen padat -tyhjennetään pönttöön, johon pahnaan paino päälle. Tämä rahkamaito -eli -juusto säilyy pilautumatta koko talvikauden, ja kun siihen -syödessä kaataa vähän tuoretta maitoa, on se happamen makunsa vuoksi -varsinkin kesähelteellä hyvin mieluinen ruoka. - -Syötyä heittäysimme pihan nurmikolle pitkäksemme nurmekselaisen -seurassa odottamaan, milloin pääsisimme jatkamaan matkaa, joka -oli tapahtuva veneellä. Veneen ja soutajienkin puolesta kesti -kaikenlaisia arveluita, jotapaitsi tuuli oli kovanlainen ja idässä, -siis nokkavastainen. Kolmen neljän seudussa kuitenkin oltiin -valmiina, ja niin lähdettiin taipaleelle, kaikki yhdessä veneessä. -Ensin oli vajaan penikulman pitkältä Luvajärveä kuljettava, joka -vastatuulessa kävi jotenkin hitaasti; sen itäpäässä tuli meitä -vastaan purjevene, joka saattajaimme selityksen mukaan toi kotia -"pyhässä kaupungissa" eli Solovetsin monasterissa kävijöitä. Sitten -suuntamme kääntyi pohjan puoleen pitkin yhä kapenevia vesiä sieväin -niitty- ja lehtipuunienten sivutse, kunnes _Kovaran_ kosken niskassa -laskettiin maihin. Tämän sekä vähän alempana sitä tulevan _Vongan_ -kautta Luvajärvi purkaa vetensä Kiimasjärveen. Molemmat kosket ovat -jotenkin jyrkät, vaikka lyhyet, sen ohessa mutkaiset (josta edellisen -nimi), ja kun niitä ei koskaan ole perattu, lasketaan niissä veneet -tavallisesti köydestä. Niin nytkin tehtiin. Koskien partaat ovat -jylhän kauniit ja niitä kernaasti kävelee. Vongan alla huomasin -muutaman rantatöyräällä kasvavan petäjän kyljessä vaatepalasen -liehuvan tuulessa, ja kun nousin tuota tarkemmin katsomaan, -havaitsin, että se peitti koloa puussa, johon oli naulattu pyhä kuva -eli messinkilevy, esittäen muistaakseni pyhää neitsyttä vapahtajan -kanssa. Karjalassa muuten on tapana pystyttää koskien sekä niskaan -että alle korkeita puuristejä, joita sitten aina kumarrellaan. -Vongan alta kulki matka taas itää kohti pitkin _Kiimasjärveä_, joka -ei ole isosti leveämpi Luvajärveä, mutta kahta vertaa pitempi. -Kun ensimmäisen, noin kolme neljännestä pitkän selän poikki oli -vastatuulessa soudettu, laskettiin muutamaan saareen levähtämään ja -samalla lämmittelemään, sillä aurinko jo alkoi mennä mailleen ja -tuuli tuntui kylmältä. Viritettiin siis suuri nuotio ja asetuttiin -sen ympärille. "Kukas nyt saarnoja ajan kuluksi sanelemaan?" Ka Timo, -Timo osaa, kaikui joka haaralta, ja vähän esteltyänsä Timo viimein -kertoi pari "saarnaa" _à la Decameron_, jotka eivät olleet niinkään -hulluja. Sitten lähdettiin taas taipaleelle, kuljettiin salmivesiä, -ja kun jonkun ajan kuluttua edessämme näkyi vene, päätettiin koettaa -saada joku osa meistä siihen, että matka kävisi joutuisammin ja -helpommin, jonka tähden Matti koki pysäyttää venettä huutaen: -"Vuottakkoa, pyhät vellet, vuot-tak-koa! Vuottakkoa, ristikansa, -vuot-tak-koa!" Mutta pyhät vellet, joita oli vanhanpuoleinen mies ja -poikanen, kun huudon kuultuansa jäivät meitä vuottamaan, ilmoittivat, -etteivät kulkeneet kylään, vaan olivat juuri tulleet kalanpyydyksiään -kokemaan, joten saimme omin neuvoin yhä jatkaa matkaa kylään saakka. -Sydänyön seudussa sitten veneemme viimein pysähtyi _Ryysän_ talon -rantaan pohjoispuolella järveä. Sinä päivänä oli kuljettu noin viisi -penikulmaa. - -Kun teetä oli juotu 3-4 lasia mieheen ja sen päälle syöty vankka -illallinen, nousi kysymys, joko heti taas lähdettäisiin matkaan -vai levähdettäisiinkö ensin pari tuntia; kumppalit halusivat jo -nimittäin päästä pyhäksi kotiin, johon heillä oli 7-8 penikulmaa -- -nyt oli perjantai-ilta -- eivätkä sentähden tahtoneet yhdessä kohti -pitkältä levähtää. Unta olen kuitenkin aina pitänyt suuressa arvossa -ja puolustin siis nukkumista; ja niin päätettiin jäädä taloon. -Minulle ja kumppanilleni valmistettiin sija vierashuoneeseen, ja -tuskin olimme vuoteelle heittäytyneet pitkäksemme, ennenkuin unetar -silmänräpäyksessä kääri väsyneet jäsenemme helmoihinsa. - -Kolme tuntia maattua oltiin seuraavana päivänä, heinäkuun 5:ntenä, -kohta auringon noustua taas matkassa Kiimasjärven tyvenellä, -vielä usman peittämällä pinnalla, raikkaassa aamuilmassa. Mikä -ensinnä veti silmät puoleensa oli joukko uusia hirsiä heti Ryysän -talosta alaspäin järvenrannan törmällä: ne olivat sen kansakoulun -rakennuspuita, jonka perustamiseen Kiimasjärveltä kotoisin oleva -pietarilainen kauppias Minin vuosi takaperin testamenttasi 40,000 -ruplaa. Matkamme kävi pitkin järven pohjoisrantaa, jossa kuljimme -usean varakkaan näköisen talon ohitse; etelärannalta, selän tuolta -puolen noin neljänneksen päästä näkyi toinen osa kylää sekä kirkko -ja taempaa korkeat vaarat. Järven itäpäässä vedet vähän kääntyvät -kaakkoa kohti, mutta palaavat taas pohjaan taikka luoteeseen päin, -siten muodostaen jonkun neljänneksen pituisen korkean niemen. Kun -olimme kiertäneet niemen nenän ja kulkeneet luoteeseen lähtevää -selkää runsaasti toisen puolen, laskimme itäiseen rantaan, josta -vesi taas jokena lähtee juoksemaan ensin kaakkoa ja sitten pohjaa -kohti, niin että toinen pienoinen niemi syntyy. Tämän niemen -kannaksen poikki kaivettiin sitä kanavaa, josta äsken mainitsin ja -jonka yläsuuhun veneemme oli laskettu. "Kaivettiin" on ehkä väärä -sana, sillä ainakin se osa kanavaa, minkä me näimme, ei ollut maahan -kaivettua, vaan kallioon louhittua. Joessa on tällä kohdalla jyrkkä -koski; mutta kanavan tarkoitus ei ole tulla venekululle avuksi, -vaan ainoastaan paremmin juoksuttaa vettä Kiimasjärvestä, joka -keväisin kuuluu nousevan hyvin tulville. Vastamainittu jalohenkinen -Minin -- hänen suomalaista sukunimeänsä en tullut kuulleeksi -- on -tämänkin työn syntymäseutunsa hyväksi pannut toimeen ja sitä varten -määrännyt runsaan summan. Useita kymmeniä henkiä oli tällä paikalla -täydessä työssä. Tuskin olimme maihin nousseet, niin kaksi miestä -tuli alas rantaan tervehtimään, ei ainoastaan kumppaleitamme, vaan -meitäkin, B:tä ja minua. Toinen oli arvokkaan talonpojan näköinen ja -toimitti luullakseni työpäällikön virkaa, toinen pieni kyttyräselkä, -puettu vähän eriskummaisiin herrasvaatteisiin ja hiukan naurettavan -näköinen. Jälkimmäinen oli edellämainittu Ohvonen Luvajärveltä, -kirjanpitäjä kanavatyössä. Nauruhaluni kuitenkin äkkiä sammui, -kun hänen kanssaan olin muutaman sanan vaihtanut, sillä hänen -puheessaan ilmausi niin paljon ystävyyttä ja sydämellisyyttä meitä -ventovieraita kohtaan, että huomioni kokonaan kiintyi siihen eikä -ehtinyt syrjäseikoista vaaria ottamaan. Kauan ei tässä kuitenkaan -viivytty, vaan lähdettiin astumaan tuota 1-2 virstan pituista matkaa -Nokeukseen. - -_Nokeus_ on pienenlainen, vähän hajanainen kylä Nuokka eli niinkuin -karjalainen sanoo _Njuokkajärven_ länsipäässä. Sitä lähetessämme -vähän kummastelimme, että siitä näkyi pieni kirkko eli "tshassouna", -rukoushuone, vaikka Kiimasjärvelle tuskin on täyttä penikulmaa; mutta -jonkunlainen jumalanhuone näkyy olevan melkein jokaisessa Karjalan -kylässä. Merkillisempää kuin itse kirkko oli kuitenkin sen asema: se -oli niin sanoakseni muutaman talon kartanolla, sillä sen ja talon -pihan välillä oli vain hyvin pieni perunamaa. Mitään aitausta tai -muuta erottajaa ei kirkolla ollut ympärillänsä. Sen yhdellä syrjällä -näkyi muutamia ristejä, osoittaen siihen laskettujen kylän vainajien -hautoja. Oma hautausmaa eli kalmisto muuten on kussakin Karjalan -kylässä, ja sen paikkaa osoittaa tavallisesti jo etäältä näkyvä tiheä -kuusikko. - -Nokeuksessa oltiin sisällä Makarien talossa; kun siinä oli syöty ja -viereisessä talossa kahvit juotu, astuttiin noin klo 10 ap. rantaan, -josta kaksi naishenkilöä lähti meitä saattamaan Nuokkajärven poikki -Pismalahteen. Tuuli oli taaskin idässä, siis meille vastainen, -mutta aluksi ei erittäin kova. Meillä tuli Pismalahteen matkaa 3 -penik., mutta itse Nuokkajärvi kyllä on neljääkin pitkä. Se on -kaunis järvi; tuuheat lehtimetsät ja vankat petäjiköt kohoavat sen -korkeilta rannikoilta. Länsipäässä se on tuskin penikulmaa leveä, -mutta itäpuolessaan laajenee päälle kahden penikulman levyiseksi -seläksi. Tämän suuren selän takaa siinti etäinen vuori kaakosta -päin: se oli _Kiperäisen vaara_. Saattajamme ilmoittivat sen olevan -penikulman tällä puolen Rukajärven kirkkoa, siis nelisen penikulmaa -järveltä, ja minun heikon laskuni mukaan tämä pitikin paikkansa, -sillä Vuokatti on Kajaaniin samannäköinen kuin tämä nyt oli meille. -Yhtä järvi kuitenkin oli vailla, nimittäin liikettä: koko matkalla -näimme ainoastaan yhden pienen veneen. Näin suurilla vesillä -me jo meidän puolella olemme tottuneet tuon tuostakin näkemään -höyryveneestä nousevan savun, ja aina kun uusi selkä nyt eteemme -aukeni, etsin ensin silmilläni tämmöistä savua, ennenkuin hoksasin, -että etsintä oli aivan turha. Mutta vaikka tiesinkin, ettei tarvitse -Karjalan vesillä höyryveneitä odottaa näkevänsä, toivoin kuitenkin -jonkunlaisen liikkeen merkkejä tapaavani, mutta turhaan. Ja mitäpä -liikettä esim. Nuokkajärvellä voisikaan olla, kun sen rannalla -yhteensä on vain kolme pientä pahaista kylää: jo mainittu Nokeus -länsipäässä, Pääkönniemi (?) etelä- ja Pismalahti pohjoisrannalla, -joitten yhteinen väkiluku tuskin nousee päälle 200 hengen! - -Tuuli ei ensin sanottavasti haitannut kulkuamme, maa kun sitäpaitsi -vähän suojasi, mutta penikulman päästyämme sen hidastuttava voima -jo alkoi tuntua, se kun päivän mittaan yhä kiihtyi, ja kun toisen -penikulman olimme matkanneet, oli se yltynyt ankaraksi myrskyksi, -joka uhkasi kerrassaan keskeyttää koko eteenpäin pääsymme. Matka -kääntyi nyt hiukan koillista kohti, johon tuulikin oli siirtynyt, -niin että meillä ensi neljännes lopputaivalta muutaman niemen -nokkaan oli täysi vastainen. Tässä soutajat -- joita pitkin matkaa -oli ollut neljä, sillä kumppalimme soutivat myöskin vuorotellen -- -saivat aikalailla ponnistella; vettä räiskyi sisään, että myötäänsä -yksi sai auskaria käyttää. Jonkun tunnin kuluttua päästiin kuitenkin -niemen kohdalle, josta käännyttiin pohjaan päin, niin että tuuli -tuli hankavastaiseksi. Nyt syntyi toden perästä kysymys, soutaako -yhtäpäätä eteenpäin vai laskeako maihin säätä pitämään. Kumppaleista -valittivat muutamat väsymystä, toiset taas ilmeistä pelkoa osoittaen -arvelivat, ettei vene kestäisi aallokkoa. Tämä arvelu oli kyllä -turha, sillä hätää ei ollut sanottavaa, ja omasta puolestani olisin -kernaasti suonut matkaa yhä jatkettavaksi, varsinkin kun oli alkanut -rankasti sataa, mutta tuo puhe väsymyksestä sulki suuni. Kumppalini -B., arvaten ehkä koko väsymyksen paljaaksi tekosyyksi, jonka piti -peittää asianomaisten pelkoa, rupesi kuitenkin selittämään vaaran -mitättömyyttä ja sai tässä, kumma kyllä, harrasta kannatusta -keulassa soutavilta naisilta, jotka alkoivat varsin terävästi tehdä -pilkkaa pelkureista. Kun rantaankaan ei olisi ollut helppo laskea, -se kun oli kallioinen ja siinä kävi kova tyrsky, päätettiin sitten -yhtämittaa kulkea eteenpäin. En tiedä mitä enimmän ihmettelin: -naispuolisten soutajaimme rohkeutta -- sillä jos ei miehen, niin -naisen kyllä olisi tässä tilassa sopinut vähän pelkoa osoittaa -- -vai heidän kestävyyttänsä -- sillä vaikka he jo olivat ahkeraan -soutaneet kuusi tuntia, eivät he tahtoneet kuulla maihinmenosta -puhuttavankaan -- vaiko sitä loppumatonta hilpeyttä, jota he yhä -vain osoittivat, vaikka aaltokin toisinaan kasteli heidän selkänsä -läpimäräksi. Tuommoinen miehuullinen ja reipas käytös oli jotakin -aivan odottamatonta. Niin jatkettiin kulkua ja klo 6:n tienoissa -viimein päästiin läpimärkinä ja aivan vilustuneina Pismalahden -pieneen kylään. Niin katala kuin tilamme olikin, eivät Matti ja Aappo -kuitenkaan unohtaneet laukaista pistoolejansa tulomme merkiksi. - -_Pismalahdessa_ on kymmenkunta talontapaista, jotka ovat rakennetut -kahden puolen soukkaa järven lahtea eli salmea. Ensin yritimme -varakkaimman, kauppias Nipukan talon rantaan, mutta väki ei ollut -kotona, niin että saatiin siirtyä salmen itäpuolelle _Rahikaisen_ -taloon. Sisään tultua oli tietysti lämmitteleminen ensi työnä ja -sen jälkeen vaatteiden ripustaminen kuivamaan; sitten ruvettiin -keittämään sekä kahvia että teetä. Olisi sopinut odottaa, että -näin vaivalloisen matkan jälkeen saattajamme olisivat kiittäneet, -kun olivat katon alle päässeet, eivätkä miettisi liikkumista -paikaltakaan, kun huomenna lisäksi oli pyhä; mutta niin ei käynyt. -Lienevätkö ehkä neljännestunnin pirtissä viipyneet, niin ihmeeksemme -ilmoittivat aikovansa heti lähteä paluumatkalle, ennenkuin edes -mitään lämmitystä olivat suuhunsa saaneet, eikä heitä tarvinnut -yrittääkään pidätellä. Jonkunlaiseksi osoitteeksi mielihyvästäni -maksoin heille kuljetuksesta vähän runsaammin kuin mistä kumppalit -olivat heidän kanssaan sopineet, josta he kuitenkin osoittivat -vähemmän iloa kuin kummastusta; ottivat sentään rahat vastaan. Kohta -sen jälkeen kuin olivat pirtistä lähteneet, näimme heidän purjeensa -kiiruusti lipuvan lahden laineita selälle päin; heillä oli nyt hyvä -myötäinen, ja siksi olivat vetäneet purjeen puuhun. Heidän nimensä -olivat Doari Saveljovna ja Natalia Vasiljovna. - -Ne ominaisuudet, ahkeruus ja rohkeus, jotka näissä naisissa niin -huomattavalla ja kauniilla tavalla tulivat ilmi, eivät kuitenkaan, -niinkuin jälestäpäin havaitsimme, olleet mitään yksinomaan heille -erikoista; samat kiitettävät ominaisuudet tavataan kaikissa Karjalan -naisissa. Tähän on epäilemättä haettava selitys siitä, että Karjalan -miehet ympäri vuotta paitsi sydänkesällä ovat kotoa poissa, joten -naisten on pakko enemmän liikkua ulkotöissä ja siten suuremmassa -määrässä karaistua sekä ruumiin että sielun puolesta. - -Saattajamme muuten eivät olleet ainoat, jotka meistä tässä -odottamatta luopuivat; samana iltana tuli myöskin ero karjalaisista -matkakumppaleistamme. Sittenkuin juominen ja syöminen oli -suoritettu, vähän aikaa oli levähdetty ja osa meistä pistäytynyt -kotiatulleen kauppiaan luona, oli sillä välin sauna valmiiksi -lämmitetty ja kumppalit kävivät toinen toisensa perässä kylpemässä. -Kylvyn jälkeen luulisi levon etupäässä tulevan kysymykseen, mutta -kumppaleillamme oli toinen ajatus: "nyt on raitis kävellä", he -arvelivat ja rupesivat valmistaumaan matkaan, lisäten että heidän -huomenna välttämättä täytyi ennättää kotiin. Me jouduimme nyt, -B. ja minä, kahden vaiheille mitä tehdä: lähteäkö toisten kera -taipaleelle vaiko jäädä taloon. Matka, jonka tähän asti olimme -yksissä tulleet, oli ollut erinomaisen hupainen. Karjalainen on -jo luonnostaan iloinen ja puhelias, ja matkustus tietysti lisäksi -vaikuttaa häneenkin virkistävästi niinkuin jokaiseen muuhunkin; ja -kun meitä nyt oli ollut 9-henkinen lauma enimmäkseen nuoria miehiä -koolla, voipi arvata, ettei ollut juuri oltu "alla päin, pahoilla -mielin". Kernaasti olisimme sentähden tahtoneet yhä vielä pysyä -seurassa ja kulkea viimeisetkin taipaleet yksissä, mutta toiselta -puolen väsymyksemme kahden viime päivä matkan jälkeen sekä tulevan -taipaleen pituus, 3 1/2 penikulmaa jalkamatkaa, peloitti lähtemästä. -Kauan arveltuamme sinne tänne päätimme viimein olla lähtemättä -taipaleelle yön selkään, eikä siis ollut muuta kuin sanoa jäähyväiset -kumppaleille. Vähäiset välit selvitettyämme saatoimme heidät rantaan, -josta he veneellä lähtivät kulkemaan lahden pohjaa kohti; mutta sade -pakotti meidät pian pakenemaan katon alle. - -Jonkinlaisin ikävän tuntein palasimme taloon, sillä niinä kolmena -päivänä, joina olimme näiden miesten kanssa yhtä matkaa tulleet, -olimme oppineet monessa suhteessa pitämään heitä arvossa. Sen ikävän -lisäksi, minkä erkaneminen heistä synnytti, oli itse asunnossamme -toinen seikka, joka teki mielen apeaksi ja kokonaan pilasi olomme -talossa. Sen kyllä saattaisin jättää mainitsemattakin, mutta koska -samanlainen ikävä seikka voipi sattua muillekin Karjalan kävijöille, -tahdon asiasta kertoa, etten joutuisi syytettäväksi karjalaisten -moitittavain puolten tahallisesta salaamisesta. Jo taloon tullessa -oli oudonlainen tympeä haju porstuassa pistänyt nenään. Ensin en sitä -niin tarkkaan ennättänyt huomata eikä siitä pirtissä tiennyt mitään, -siellä kun ilma alituisen valkeanpidon vuoksi oli pysyit puhtaana, -mutta kuta useammin kävin ulkona, sitä vankemmaksi tuli vakaumukseni, -että joku tuntematon hajulähde oli jossain likitienoilla. Kun eivät -muut kumminkaan siitä olleet millänsäkään, en kehdannut ruveta asiata -tarkemmin tutkimaan; vasta myöhemmin illalla yksi kumppaleistamme -sivumennen tekemäni kysymyksen johdosta selitti, että jossakin -komerossa alaporstuan perällä säilytettiin tynnyriä tai ammetta, -johon kalantotkuja eli -jätteitä kerättiin pitkin kesää, talvisaikaan -lehmille syötettäväksi, ja että haju lähti siitä. Niin kauan kuin -oltiin ylhäällä, ei siitä kuitenkaan ollut sanottavaa haittaa, mutta -yötä ajatellessa tahtoi huolettaa. Meille valmistettiin, niinkuin -olimme arvanneet, makuusija gornitsaan, vierashuoneeseen. Se oli -pieni, siisti, kaikenlaisilla seiniin naulatuilla kuvilla koristettu -kamari ja yösijaksi kyllä sopiva, mutta tässä mainitun seikan tähden -olisin kernaammin jo heti illasta mennyt maata pirttiin, jos en -olisi pelännyt pahoittavani talonväen mieltä selittämällä muuton -syytä. Kamarin lattia, joka oli tehty yksinkertaisista laudoista -ilman alustäytettä, oli näet niin hatara, että päivä kuulti lautojen -raosta, joten huone ei ollut talvella asuttava, ja kun alaporstuan -ovi yöksi suljettiin, alkoi huoneessamme haju vähitellen tuntua aivan -tukalalta; ilma Vetljankassa itä-Venäjällä, jossa rutto edellisenä -talvena oli raivonnut, oli epäilemättä ollut tämmöisillä hajuaineilla -täytettyä. Sittenkuin kumppalini oli aukaissut ikkunan raolle, minä -polttanut jonkun paperossin muka ilman puhdistamiseksi ja molemmat -hartaasti sydämen pohjasta kiroilemalla tämmöistä järjestystä talossa -olimme koettaneet mieltämme keventää, asetuimme viimein maata. -Tuntikauden nukuttuani heräsin kumminkin aivan läkähtymäisilläni, -sieppasin päänaluksen ja peitteen (matkavaippani) käteeni ja syöksyin -yläporstuan poikki pirttiin, johon paneusin lattialle maata. Pako oli -ainoa neuvo tämmöistä vihollista vastaan. Pirtissä oli ilma kyllä -puhdas, ja sen puolesta siellä siis oli paljoa parempi olla, suloinen -lämmin myöskin virtasi heti sisään astuessa vastaan, kun vieraskamari -raolle jätetyn ikkunan tähden oli tullut kylmäksi; kuitenkin yksi -lapsista, pieni tyttö, huuteli melkein koko yön, ettei unesta ollut -paljon taikaa täälläkään. Kumppalini makasi vierashuoneessa aamuun -asti. - -Seuraavana päivänä, heinäkuun 6:ntena, oli taivas pilvessä ja sateli -hiukan aina väliin, mutta me emme muuta ajatelleet kuin päästä -taipaleelle niin pian kuin suinkin, vaikka isäntä -- nuorenlainen -mies, joka vasta oli meidän puolelta palannut kotiin -- oli hyvin -ystävällinen ja kohtelias sekä hupainen puheissaan. Kantajan saimme -viereisestä pikku talosta, jossa illalla olimme käyneet syömässä -- -sillä majatalomme vanha emäntä oli taas "starovertsi" eikä olisi -meille antanut muuta kuin paastoruokaa. Isoon laukkuun, semmoiseen -jossa karjalaiset meidän puolella kauppatavaroitaan kantavat, pantiin -meidän molempain laukut sekä muuta sälyämme, ja niin päästiin -erkanemaan katalasta yökortteeristamme. Vasta kun olimme veneellä -kulkeneet lahden pohjaan ja nousseet maalle metsään, saatoin taas -vapaasti hengittää. - -Tämän tässä kerrotun tapauksen johdosta olkoon muutama sana sanottu -karjalaisten _puhtaudesta_. Meillä on venäläisistä ylimalkaan, -ja siis karjalaisistakin, joita emme tiedä venäläisistä erottaa, -se ajatus, että siisteyttä ei heidän kesken vallan suuressa -arvossa pidetä. Kuinka oikea ja perusteltu tämä luulo varsinaisten -venäläisten suhteen lienee, en tohdi tarkkaan sanoa, koska heidän -parissaan olen liian vähän liikkunut, mutta mitä karjalaisiin -tulee, on se luulo aivan väärä. Harvassa meillä näkee niin siistejä -pirttejä kuin Karjalassa joka paikassa tapaa. Lattia, pöytä ja -lavitsat oikein hohtavat puhtaudesta; ne pestäänkin eli kuurataan -vähintään kerta viikossa hyvin tarkkaan. Oven suussa riippuu -tavallisesti vedellä täytetty metallinen taikka puinen astia kätten -pesemistä varten, ja sen alla on lattialla isompi astia pestessä -läikkyvää vettä kokoamassa, ettei lattia kastu; vieressä on myöskin -usein pyyhinliina eli "käsipaikka". Tämmöinen liina, joka on paria -korttelia leveä, mutta syltä pitkä ja molemmista päistä kirjauksilla -koristettu, pannaan usein syödessä pöydän ympärille servetiksi. -Niin huonoa talonpöksää ei löydy, ettei saunaa sen vieressä -näkisi, ja "kyly" oli tavallisesti ensimmäinen, johon käskettiin, -kun iltasilla tulimme taloon. Mutta myönnettävä on, että talojen -rakennustapa, jonka karjalaiset varmaan ovat venäläisiltä saaneet, -pikemmin voipi olla siisteyden vihollinen kuin ystävä, koska sen -kautta ihmiset ja elukat tulevat kovin likekkäin, ja ainoastaan -sitä meidän tuli kiittää siitä kiusasta, minkä Rahikaisessa saimme -kärsiä. Karjalaiset kyllä itse, varsinkin ne, jotka meidän puolella -ovat liikkuneet -- ja kukapa heistä ei sitä olisi tehnyt? -- -myöntävät rakennustapansa puheenalaisessa suhteessa moitittavaksi, -mutta puolustautuvat syyttämällä yleistä tapaa, ja tälle syyllehän -meidän täytyy antaa täysi arvo, sillä vanhoissa tavoissa pysyminen -on aina ollut suomalaisen kunnia ja ylpeys. Useassa paikoin näkyi -kuitenkin jo taloja, jotka olivat rakennetut meidän tavan mukaan, -s.o. asuinhuoneet ja eläinsuojat erilleen molemmin puolin kartanoa; -Uhtualla luimme kymmenkunnan semmoista taloa. - -Kysymykseen puhtaudesta on vielä lisättävä, että pirteissä ei -koskaan sallita tupakoida. Ensin luulin joitakin uskonnollisia -epäilyksiä syyksi tähän yleiseen kieltoon, mutta näyttää kuin olisin -erehtynyt -- ainakin kerran kysymykseeni vastattiin, että naisväki -pelkää lattian sylkemisestä likautuvan. Vierashuoneissa kuitenkin -on tupakanpoltto enimmäkseen sallittu. Uskonnollisista syistä -sitävastoin ei anneta muukalaisten syödä talonväen astioista, vaan -pidetään heitä varten erityiset astiat ("mieronkupit"). Tämän suhteen -ollaan luullakseni hyvin tarkkoja koko Karjalassa, vaikka sitä vieras -ei niin äkkiä hoksaa, kun ruualle käydessä astiat ovat tavallisen -näköisiä; vasta Paanajärvellä se muistui meille mieleen, kun syödessä -otin emännän kädestä kivipadan ja siitä maistoin suorastaan maitoa, -sen sijaan että ensin olisin kaatanut omaan maljaamme, sillä emäntä -silloin suuresti säpsähti. Tämä pyhyys ei kuitenkaan näytä ulottuvan -kaikkiin astioihin; ainakin kahvikupit ovat siitä poisluettavat, -sillä kahvia tai teetä yhteisesti juodessa oli valta ottaa mikä -kuppi tahansa. Ja lienee olemassa niitäkin, jotka kaikkien astiain -suhteen ovat yhtä välinpitämättömiä, sillä Röhön ja Uhtuan välisellä -taipaleella söi miespuolinen saattajamme loput siitä rahkamaidosta, -jota emme itse jaksaneet syödä, mutta naispuoliset saattajat pitivät -sitä synnintekona. - - * * * * * - -Pismalahdesta -- johon Kuhmoniemen rajalta tulee noin 9 penik. -suoraan itäänpäin -- oli pitkänlainen taival edessä, mutta iloisella -mielellä lähdettiin matkaan. Pilvinen päivä oli sen puolesta hyvä, -ettei kulkiessa tullut kovin lämmin. Saattajamme oli vaaleaverinen -nuori mies, lyhyenläntä, mutta leveähartiainen ja väkevä; hänellä -oli vähäinen huuli- ja leukaparta. Hänen nimensä oli myöskin -Rahikainen, ja hän oli viimeisen isäntämme orpana. Matka kävi nyt -melkein suoraan pohjoista kohti samaa suuntaa kuin Tshirkkakemin -joki, josta astuimme jonkun penikulman päässä. Tie kulki enimmästi -pitkin kuivia, avaroita petäjikkökankaita, ainoastaan joskus joku suo -välissä; se oli "jaama", siis hevosen ajettava, vaikka kyllä sillat -muutamissa soissa olivat vanhuuttaan niin huonot, etten ymmärrä -kuinka hevosella voisi niitä kulkea. Pisimmästä tämmöisestä sillasta, -joka vei Nevan (eli Nivan) suon poikki ja lienee ollut virstaa -paria pitkä, kertoi saattajamme, että joku -- jyskyjärveläinen -muistaakseni -- oli sen korjaamiseksi testamentissaan määrännyt -niin ja niin monta sataa ruplaa, mutta niistä rahoista ei miehen -kuoleman jälkeen ollut kuulunut sen kummempaa; kuka lie haltuunsa -ottanut. Oikealle kädellemme, jollen erehdy, meidän ja joen väliin, -jäivät _Ranis-_ ja _Lontusvaarat_; vasemmalla ei korkeampia -vaaroja näkynyt, mutta järviä tavattiin tuon tuostakin.[5] Erään -semmoisen, nim. kirkasvetisen _Ison Mölläkän_ rannalla, jossa tie -oli puolessa, syötiin päivällinen, jota varten olimme käskeneet -saattajamme ottaa kotoa ruokaa meillekin. Paljon ruokia ei tässä -ollut tarjona: leipää, voita ja järven vettä; mutta nälkäiselle nämä -maistuivat paremmalta kuin suuretkin herkut kaupungissa toisinaan -nälättömälle. Pakinoistamme saattajan kanssa olkoon mainittu -seuraavaa. Tavarain hinnoista puhuessamme tuli myöskin kysymys -voista, tokko sitä valmistetaan yli oman tarpeen. "Sitä pitkin suvea -kerätään", vastasi mies, "ja viedään joulun aikana _Ryssän maalle_, -Sunkuun". Tässä taas sama erotus Karjalan ja Venäjän välillä, jonka -jo olimme Miinoassa huomanneet! Vastaus kehoitti minua tarkemmin -tutkimaan toverimme kansallisuudenkäsitteitä, ja sentähden tein -hänelle seuraavan kysymyksen: "Miksikä meitä täällä aina sanotaan -ruotsalaisiksi ja Ruotsin miehiksi, vaikka suomalaisia olemme?" -Karjalassa näet varsinkin naiset ja vanhemmat miehet olivat meitä -nimittäneet ruotsalaisiksi, joka oudoksesta ensi alussa kyllä -huvitti, mutta kohta kävi harmittavaksi. Miehen vastaus oli paikalla -valmis ja kävi suoraan kysymyksen ytimeen: "Miksikäs teillä meitä -sanotaan venäläisiksi ja ryssiksi, kun siellä kaupalla käymme?" -Tähän tietysti ei ollut mitään sanomista; täytyi jäädä äänettömäksi. -Sitten tiedustelin, tekevätkö venäläiset yhtä tarkan erotuksen -itsensä ja karjalaisten välillä kuin karjalaiset näkyvät tekevän, -ja sain vastaukseksi, että venäläiset pitävät karjalaisia ikäänkuin -halvempinansa ja käyttävät heidän nimitystänsä "korelaak" melkein -haukkumasanana, johon karjalaiset puolestaan vastaavat käyttämällä -heistä nimitystä _"rusak"_. - -Neljättä käydessä iltapäivällä harveni äkkiä metsä molemmin puolin -tietä, ja edestäpäin näkyi vesi, Tshirkkakemin joki. Rannalta tuli -vastaamme vanha vaimo ja nuori tyttönen -- ensimmäiset ihmiset, -jotka taipaleella tapasimme; he olivat meitä odottamassa. Edellisenä -iltana olivat nimittäin entiset matkakumppalimme luvanneet -Jyskyjärveltä laittaa veneen meitä vastaan, että pääsisimme jokea -pitkin loppupuolen taipaletta -- noin pari neljännestä, mutta hyvin -huonoa suomatkaa --, ja lupauksensa he olivat hyvin täyttäneet. -Kohta astuttiin veneeseen ja lähdettiin lipumaan alas jokea, jonka -rannat olivat tällä kohtaa jotenkin matalat. Tuo nuori tyttö, vielä -melkein lapsi, oli erinomaisen kaunis ja muuten käytökseltään ujo -ja hiljainen, ja häntä katsellessamme ja puhutellessamme kului aika -niin, että kylään tullessa kummastelimme huomatessamme kellon jo -olevan 5:n paikkeilla. - -_Jyskyjärven_ kylä on rakennettu molemmin puolin Tshirkkakemin laskua -varsinaiseen Kemijokeen, joka tässä luodetta kohti leviää järveksi; -pääkylä kuitenkin on itärannalla, mutta kirkko läntisellä. Kylässä -on 90 taloa, jotka ovat järjestetyt vierekkäin pitkin kumpaakin -jokivartta, kaduntapaisen tien yhdelle puolelle, etusyrjät jokea -vasten; kylä tällä tavoin saattaa olla ehkä virstaa pitkä. "Stantsia" -eli kestikievari, johon meidät vietiin kortteeriin, oli itärannalla -keskellä kylää. Isännän nimi oli Mäkushkin, mutta ainakin yhtä hänen -velimiestään kuulimme myöskin sanottavan Miikkulaksi, josta päättäen -jälkimmäinen nimi lienee ollut alkuperäinen ja edellinen korkeilta -viranomaisilta saatu. Näitä veljeksiä tulimme tuntemaan kolme: -keskimmäinen oli stantsian isäntä; nuorin oli saman päivän aamuna, -jonka illalla me tulimme kylään, palannut kauppamatkoilta meidän -puolelta, Nurmeksesta kuljettuaan suoraan Miinoaan ja sitten ollen -aina puoli päiväystä meidän edellämme; vanhin veli oli kestikievarin -isäntä Kemin kaupungissa. Stantsia näytti vankalta talolta; vieraita -varten siinä oli kaksi kamaria. Ensi tehtävä, kun olimme sisään -tulleet, oli peseytyä ja vähän järjestellä pukuaan sekä sitten -lähteä "tanssia" katsomaan; tässä kylässä (ja ehkä muissakin) on -näet nuorisolla tapana aina kirkonmenojen jälkeen pyhä-iltapäivinä -kokoontua tanssimaan eli "kisailemaan", kesällä tasaiselle -tantereelle taivasalla, talvella johonkin pirttiin, ja tämmöinen -tanssi tietysti oli nähtävä. Oppaaksemme tarjoutui alttiisti eräs -vanhanpuoleinen, jo valkopartainen mies, joku talon sukulainen, -ja niin kuljettiin pitkin joen vartta alaspäin joku kivenheiton -matka, kunnes vähän väljempi kenttä talojen välissä tuli eteemme. -Siellä oli ehkä kaksikymmentä paria koolla, suorittaen jonkinlaista -piiritanssia. "Päätuuri" siinä oli, että parit käsi kädessä tai -sylitysten kulkivat jälekkäin kentän poikki ja tuonnimmaisessa päässä -erkanivat, pojat kääntyen toiselle, tytöt toiselle puolelle, kunnes -lähtöpaikalla tällä puolen kenttää taas tulivat yhteen; joskus he -myös ottivat toisiaan kädestä ja muodostivat joko pitkiä jonoja -taakka piirejä. Monta mutkaa tässä tanssissa ei ollut, ja sekä -pojat että tytöt osoittivat jotenkin suurta vakavuutta, niinkuin -suomalaisen sopiikin. Pojat olivat melkein kaikki aivan nuoria ja -kavaljeereiksi mitättömän näköisiä; puku heillä oli samanlainen -kuin meikäläisillä. Tytöt olivat edistyneempiä, ja heidän kirjavat -vaatteensa pistivät räikeästi silmään. Karjalan naiset ovat -arvatenkin ottaneet pukunsa venakoilta, -- leninkinä heillä on -venakoiden sarafaani, jota he nimittävät milloin kostoksi, milloin -kumasniekaksi tai siitsavikoksi, sen kankaan mukaan, josta vaatteus -on tehty; se on tavallisesti punainen taikka myös sininen. Päässä -on naimattomilla ensin kämmenen levyiseksi taitettu, tavallisesti -punainen, otsasta niskaan sidottu huivi, "otshipaikka", ja sen päällä -toinen leuan alle sidottu, "korvipaikka", naimisissa olevilla on -samoin jälkimmäinen, mutta edellisten sijasta punainen "sorokka" -eli lakintapainen, jonka päällyspuoli on kultakirjaimista toisinaan -aivan kankea. Semmoiset sorokat maksavat aina 10 ruplaan asti. Mikä -teki tämän tanssin meikäläiselle vähän oudoksi ja vastenmieliseksi, -oli se, että sitä suoritettaessa tanssijat, etenkin tytöt, lauloivat -jotakuta venäläistä laulunrenkutusta, jonka sanoja luultavasti tuskin -yksikään ymmärsi ja joka päättyi pitkäveteiseen säveleen, vähän -niinkuin kasakkain laulu meillä. Ilman sanottavaa kaipausta näimme -sentähden "kisojen" vähän ajan takaa loppuvan. - -Jyskyjärvi on lähes keskivälillä rajalta Kemiin, ja tässä olisi -hyvin sopinut viivähtää hiukan, tarkemmin oppiakseen kansan -elämää ja tapoja tuntemaan, mutta meillä ei ollut aikaa siihen. -Matkamme määränä oli nimittäin Solovetsin "monasteri" eli luostari -Vienanmeressä, ja sinne tahdoimme ennättää siihen suureen, 11 p. -heinäk. vietettävään Petrun (Pietarin) päivän juhlaan, johon tiesimme -kansaa hyvin runsaasti aina keräytyvän eri paikoilta laajaa Venäjän -valtakuntaa. Sinne oli 21 penikulmaa eli neljän päivän matka, ja -kun meillä jo oli 6:nnen päivän ilta käsissä, ei siis ollut aikaa -viipymiseen. Kestikievariin palattuamme tuli siis kohta kysymys -matkan jatkamisesta. Jokea pitkin luetaan Jyskyjärveltä lähes -15 penikulmaa Kemin kaupunkiin, ja sillä välillä sen varrella -on ainoastaan kolme kylää: Suopassalmi, Paanajärvi ja Usmana; -Jyskyjärveltä Suopassalmeen on 1 penik., siitä Paanajärvelle 4 ja -Paanajärveltä 8 Usmanalle, josta vähän vaille 2 Kemiin. Isäntämme -arvelivat sopivimmaksi ottaa täältä veneen kerrassaan Usmanalle asti, -13 penik., koska paanajärveläiset muka olivat liian valmiit hyvän -maksun ottoon; ja kohta ilmestyikin luoksemme kumppalin kanssa muuan -reippaan näköinen mies, jolla oli komea vaalea parta. Hänen sanottiin -osaavan kaikki kosket hyvin laskea, ja hän oli valmis matkaan, kunhan -maksusta sovittaisiin. Siitä siis nyt syntyi keskustelu, ja muutamain -mutkain perästä mies vaati 15 ruplaa; saattajia tulisi silloin -kolme miestä. Kun en tarkkaan tiennyt, oliko tämä kohtuullinen vai -liiallinen summa, pistäysin viereisessä huoneessa isännältämme neuvoa -kysymässä, ja hän sanoi 12 ruplassa olevan aivan kyllin eikä enempää -tarvitsevan tarjota; sillä hinnalla kyllä viejiä saisi. Palaten -etuhuoneeseen mainitsin tämän summan antavamme, ja vieläpä nostin -sen kolmeentoista, sillä mies oli miellyttävän näköinen; mutta hän -ei luopunut ensi vaatimuksestaan, vaikka kyllä näytti vähän empivän, -eikä kaupasta siis tullut mitään. Miehet lähtivät pois, vakuuttaen -että alle 15:n ei kannattanut niin pitkälle taipaleelle lähteä, ja -me annoimme heidän mennä, arvellen puolestamme, että he kyllä hetken -perästä alentavat vaatimuksensa, vaikka jonkunlainen häveliäisyys -ensin käski heidän osoittaa jäykkyyttä. Hyvin luultavaa on, että -olisimmekin heidän kanssaan tulleet tehneeksi matkan, sopien hinnasta -jos ei muutoin niin riitarahan kahtia panemalla, ellei äkkiä eräs -_tertius interveniens_ nuoremman isäntämme muodossa olisi pistäytynyt -väliin. Miesten mentyä hän nimittäin arveli heidän kyllä palaavan -takaisin, koska 13 ruplaa oli yltäkyllin, ja sanoi hätätilassa itse -olevansa valmis meitä siitä maksusta kuljettamaan; ja kuinka siinä -sitten puhetta yhä jatkettiin, sovittiin kuin sovittiinkin matkasta -hänen kanssaan, ja hän lupasi, vaikka samana päivänä kotia tullut, -seuraavana aamuna itse lähteä meitä viemään Usmanalle sanotusta -hinnasta sekä lisäksi saattaa meitä Kemiin asti, jossa hänen sopi -toimittaa joitakuita asioitansa. Näin oli se seikka selvitetty, ja -huvin vuoksi vain mainittakoon, että myöhemmin illalla tapasimme -ensimmäiset miehet, jotka silloin ilmoittivat 13:sta lähtevänsä, -mutta tietysti ei lähdöstä heidän kanssaan enää voinut tulla puhetta. - -Tämänpäiväisen kävelyn perästä olisi nyt kyllä sopinut jäädä kotiin -ja vähitellen ruveta miettimään maatapanoa, mutta kumppalini -alkoi tiedustella, olisiko runolaulajia kylässä, ja kuultuaan -että semmoisia löytyi kaksikin, päätti käydä heidän luonaan, ja -seuran vuoksi minäkin lähdin mukaan. Muuan poikanen rupesi meille -oppaaksi ja samalla soutajaksi, sillä laulajat asuivat länsipuolella -Tshirkkakemiä. Ensimmäinen, matalan mökin vanha omistaja, oli -kuitenkin pahoinvoipa eikä ruvennut laulamaan, niin että tyhjin -toimin saimme palata ja kulkea veneellä kappaleen matkaa jokea -alaspäin toisen luokse. Rannasta kumppalini ja saattaja nousivat -ylös taloon, joka oli varakkaan näköinen, mutta minä lähdin ensin -kävelemään edemmäksi sen niemen päätä kohti, joka syntyy molempain -jokien yhtyessä, lähemmin katsellakseni kirkkoa ja pappilaa, -jotka kumpikin ovat niemen kannaksella. Pappila oli tavallisen -talonpoikaistalon näköinen, eikä kirkkokaan ansaitse paljon -mainitsemista. Kirkot Karjalassa ovat enimmäkseen hyvin pieniä, noin -4-5 syltä pitkiä ja 2-3 leveitä ja korkeita, muodoltaan katolla -varustetun laatikon kaltaisia, tuntomerkkinä pieni tornintapainen -toisessa päässä ja risti toisessa; seinät ovat toisinaan, niinkuin -tässä esim., laudoitetut; ikkunoita on kummallakin sivuseinällä -tavallisesti kaksi, ja ne ovat niin matalalla, että niistä hyvin -saattaa katsella sisään, sekä usein ristikoilla varustetut. Sisästä -on tämmöinen huone alaston ja paljas, ainoastaan peräseinä on kuvilla -ja kultakoristuksilla toisinaan hyvinkin loistavasti komistettu; -sillä puolen myöskin näkee paksut vahakynttilät ja suitsutuskupit. -Kun tämän vanhan ja mitättömän näköisen, pian katsotun herranhuoneen -olin kiertänyt, palasin takaisin kumppalieni luo runolaulajan -kotiin. Siellä istui vierashuoneessa pöydän ympärillä kumppalini -sekä nuori, noin 15-vuotias poika ja vanhanpuoleinen mies, pojan -isä. Poika lauloi eli saneli; hän oli näet oleskellut Pismalahdella -(josta matkamme juuri kävi) erään Rahikaisen luona, joka oli mainio -runolaulaja, ja oli häneltä oppinut laulamaan. Ukko Rahikaisesta emme -olleet viimeisessä yökortteerissa tulleet tietäneeksi mitään, kun ei -siellä ollut runolaulu sattunut puheeksi, jota kumppalini nyt kovasti -katui. Runo koski Joukahaisen tuumia Väinämöisen surmaamiseksi, -mutta koska tiesin, että meidän puolen nuoria oppineita joku aika -sitten oli runoja keräten kulkenut Karjalaa ristiin rastiin ja -arvasin, että olivat täälläkin käyneet, en laulua kovin suurella -huomiolla kuunnellut. Hauskempi oli katsella pojan ja isän harrasta -hommaa; kun poika oli säkeen laulanut, kertasi isä sen heti, johon -poika aina väliin tiuskaisi: "elä sie toatto!" varsinkin milloin -isä sattui kertaamaan säkeen vähän eriävällä tavalla, vaikka isä -varmaan usein oli oikeassa. Järkähtämättömällä mielentyyneydellä -hän kuitenkin kuunteli pojan tiuskauksia, vähimmässäkään -määrässä pahastumatta, kohdellen poikaa ikäänkuin vertaistansa. -Sivumennen tässä mainittakoon, että karjalaiset samoin kuin meillä -sydänmaalaiset luonnollisessa yksinkertaisuudessaan aina puhuttelevat -sekä toisiansa että muukalaisia "sinuksi" ja odottavat, että -muukalaisetkin heitä puhuttelevat samalla tavoin; me kun enimmästi -puheessa käytimme "teitä", he usein eivät olleet ymmärtää meitä. -Minun astuttuani sisään isä kuitenkin kohta luopui runohommasta -ja tuli luokseni juttelemaan, selitellen muun muassa kaikenlaista -pojastaan, hänen koulunkäynnistään y.m. tavalla, joka vain tarkoitti -minun huvitustani, mutta josta liikuttava isällinen ihastus selvästi -kuulti läpi. Ranskalais-venäläisen oppikirjankin hän ojensi -nähtäväkseni. Kun kotvan aikaa olin pakinoinut ystävällisen isäntämme -kanssa, alkoi kuitenkin väsymys vähitellen tulla tuntuvaksi, -sillä sydänyö oli kohta käsissä, ja sentähden jätin hyvästi ja -palasin kotia kestikievariin; mutta kumppalini ei malttanut -katkaista runonkirjoitustansa, vaan jäi vielä tuntikaudeksi taloon. -Kaipauksella erkanin tästä miehestä, vaikk'en hänen seurassaan liene -ollut päälle tunnin, sillä siihen katsoen, että meidän tulomme oli -makuulta nostattanut hänet ja hänen poikansa, oli hänen sydämellinen -vastaanottonsa ja lempeä käytöksensä aivan kummastuttava. - -Kestikievarissa jo kaikki tullessani olivat makuulla, mutta teeneuvot -olivat pöydällä valmiina. Jotenkin uupuneena edellisten päivien -matkavaivoista ja kahden viime yön riittämättömästä unesta kiiruhdin -kuitenkin talonväen kohteliaisuudesta nauttimatta joutuisaan -vuoteelle, johon kohta nukuin niin sikeästi, etten kumppalinikaan -kotiatulosta tiennyt mitään. - - * * * * * - -7 p. heinäk. oli ihanimpia sydänkesän päiviä. Kaksi naista ja yksi -mies soutajina sekä Miikkula perässä kuljettiin nopeasti kylän läpi -ja kirkon ja pappilan sivu alas Tshirkkakemin suuhun. Inbergin kartan -mukaan tässä olisi pitänyt tulla lähes penikulman pituinen selkä -eteen, mutta semmoista ei näkynyt alaspäin mennessä; varsinainen -Kemijoki alkoi heti. Rannat olivat korkeat ja kauniit, kasvaen -lehti- ja havupuita, ja siis paljon miellyttävämmät katsella kuin -eilispäiväiset Tshirkkakemin rannat, joitten sivu kulkiessa mieleen -olivat väkisinkin johtuneet Castrénin synkät kertomukset Siperian -joista. Näille paikoin, joissa nyt väkevän virran vallassa nopeasti -livuimme alaspäin, tulivat _Salo-_ ja _Laulajanvaarat_, jotka -eilisiltana olivat silmään pistäneet, kun lähestyimme Jyskyjärven -kylää. _Höytiä_ oli ensimmäinen koski, jonka laskimme, _Kuoran_ -koski toinen; vallan kovia ne eivät olleet, jonka lukija voipi -siitäkin arvata, että niitä pääsi pienellä veneellä kulkemaan, -mutta jälkimmäiseen oli kuitenkin joku vuosi takaperin hukkunut -useampia henkiä. Yht'äkkiä laajeni vesi edessämme, ja ennenkuin -aavistimmekaan, oltiin _Suomussalmella_. Tässä kylässä sanottiin -olevan 40 taloa, jotka ovat hajallansa eri ryhmissä molemmin puolin -jokea ja joenlahtia; Inbergin kartasta ei kuitenkaan saa oikeaa -käsitystä siitä. Meidän _soutumies_ laskettiin tässä ensimmäisen -talon rantaan -- hän olikin oikeastaan vain matkustaja -- ja kun -olimme rannalle nousseet katselemaan ympärillemme, kukapa astuukaan -talosta alas, ellei ystävämme Timo, josta toissa iltana olimme -eronneet! Että hän asui tässä, emme ollenkaan tienneet. Hänen -kutsumukseensa teen juontiin (klo 9 aamulla!) ei tietysti sopinut -kieltämällä vastata, ja niin astuttiin neljän miehen tupaan, -jossa Timo esitteli vaimonsa, appensa, kälynsä ja kaksi lastansa -(kolmas kätkyessä). Sillä välin kuin vettä lämmitettiin, näytteli -Timo taloansa -- taikka tarkemmin sanoen asuntoansa, sillä hänen -omansa oli ainoastaan toinen puoli rakennuksesta, jonka hän oli -vast'ikään ostanut muistaakseni 100 ruplalla; toinen puoli oli -entisen omistajan. "Nähkääs, köyhä mies, ei varat riitä", selitti -Timo; ja mitäpä siitä juuri liikoja saattoi jäädä, kun niinkuin viime -talvena hänen koko ansionsa kaupasta oli tuskin 500 markkaa, josta -7-8 hengen piti elää. Kun tee oli juotu ja hetken aikaa pakinoitu, -kiiruhti Miikkula lähtemään matkalle, ja siis jätimme talonväelle ja -Timolle hyvästi. Suopassalmesta en tiedä muuta mainita, kuin että -etäällä rannoilla näkyi paljon kurkia. Joki on täältä Paanajärvelle -vähemmin virtava, sanottavaa koskea ei ole yhtään; joen pääsuunnan -pitäisi olla koillinen tai itäkoillinen.[6] Vankka metsikkö kohosi -joen kummallakin rannalla, niin että tukkipuiksi kelvollisia petäjiä -ei tarvitsisi kuin hakata poikki ja kaataa jokeen. Vesilintuja -nähtiin taipaleella tuon tuostakin, mutta ne olivatkin ainoat eläjät -matkallamme -- muuten vallitsi kaikkialla erämaan synkkä kauneus. -Puolitiessä Paanajärvelle noustiin itärannalle päivällistä syömään -paikalle, missä joki teki pienen mutkan pohjaa tai ehkäpä vähän -luodettakin kohti; tämän paikan nimi on "Pajarin kangas", ja se -on matkamiehille tavallinen levähdys- ja pysähdyspaikka. Sopiva -se siksi onkin, kuiva ja korkea. Ateria maistui hyvältä, vaikk'ei -ollut herkullisempi kuin eilinen Mölläkän rannalla: leipää, kalaa -ja kalakukkoa sekä vettä päälle. Kun oli syönnin jälkeen hetkinen -levähdetty, jatkettiin matkaa ja klo 6:n tienoissa tultiin perille -Paanajärvelle. - -_Paanajärven_ kylässä sanottiin olevan 64 taloa, jotka ovat -rakennetut kahteen lähes yhtä suureen ryhmään, toinen järven -saarelle, toinen mantereelle järven etelärannalle. Viimeksimainitun -länsipäässä on kirkko -- eikä pohjoispuolella järveä, niinkuin -Inbergin kartta erehdyttävästi osoittaa. Itse järvi on pienenlainen, -tuskin neljännestä leveä ja paria pitkä. Veneemme laskettiin -eteläisen kylän rantaan, jota Inbergin kartta syyttä nimittää -"mantereen" kyläksi, ja rannasta noustiin _Laasarin_ taloon, joka on -varakkaimpia koko kylässä. Talon rakennus oli, jollen muista väärin, -kaksikerroksinen ja aivan uusi sekä hyvin siisti; yläkerrassa oli -paitsi pirttiä neljä tai viisi kamaria, joista pari vielä ainoastaan -puoleksi valmista. Kaikki näytti hieman herrastapaiselta -- lukot ja -kädensijat ovissa esim. olivat messinkiset -- ja kuulimmekin, että -huoneet oli vuokrannut (10 ruplasta kuukaudessa) Kemin piirikunnan -stanovoi eli nimismies, joka Usmanalta tuli muuttamaan Paanajärvelle. -Emäntä vei meidät erääseen kamariin, ja ennen pitkää kiehui teekeitin -pöydällämme, jonka ääressä sitten saattajien ja talonväen kanssa -istuttiin, kunnes illallinen oli valmistettu. Ei luulisi ruuan -maistuvan aivan heti neljän viiden teekupin jälkeen, mutta asian -laita on, niinkuin karjalaiset vakuuttavatkin, että ruokahalu teen -juomisesta pikemmin kiihtyy. Syötyä pistäysimme kylää katselemaan, -ja kun kylän päässä kirkkomaa tuli eteen, menimme portista sisään --- tämän kirkkomaan ympärillä oli nimittäin kivinen, portilla -varustettu aita. Portin päällä oli joku pyhä kuva, ja heti sisään -tultua oli vasemmalla kädellä katoksen alla noin 1 1/2 syltä korkea -puinen venäläinen risti, s.o. sellainen, missä on kolme poikkipuuta, -joista alimmainen on vinossa. Kellotapulin ovi oli auki, ja kaksia -tikapuita nousimme ylös kellojen luo, josta oli sangen sievä ja -laaja näköala pitkin leveää jokea ja sen molempia varsia. Kirkko oli -lukittu, emmekä huolineet pappilasta käydä avaimia. Hautain suhteen -sopii mainita, että kun ruumis on siihen laskettu ja hauta täytetty, -kivitetään sen päällystä (Oulun kirkkomaalla on joku näin kivitetty -hauta) ja asetetaan hienoista hirsistä tehty, noin yhtä kyynärää -leveä, puolta korkea ja neljää pitkä arkku haudan päälle; arkku on -tyhjä. Tästä tavasta, joka pohjois-Karjalassa näytti yleiseltä, on se -haitta, että kun arkut lahovat ja usein kaatuvat kyljelleen, tuntuu -katsojasta epäjärjestys vallitsevan kirkkomaalla. Minkälaatuisia -ristit haudoilla olivat, emme vielä ymmärtäneet tarkata; siitä -seikasta tiesimme vasta paluumatkalla ottaa vaaria. - -Paanajärveltä luetaan jokea pitkin, niinkuin jo edellä mainitsin, 8 -penikulmaa Usmanalle, ja pitkän taipaleen takia täytyi seuraavana -päivänä, heinäkuun 8:ntena, lähteä jo varhain aamusta liikkeelle. -Uusi matkakumppali saatiin tästä odottamatta lisäksi. Kun juuri -hankkiusimme talosta lähtemään, saattoi Miikkula luoksemme pienen, -mustaverisen, rokonarpisen miehen, jonka esitti starshinaksi eli -kunnanesimieheksi Ondrei Prohoroviksi;[7] hän oli eilisiltana tullut -kylään, oli veroja viemässä Kemiin ja pyysi päästä veneessämme -alas. Kun hänellä ei ollut kamssua juuri ollenkaan, ei meillä ollut -asiata vastaan mitään, vaan suostuimme kernaastikin, sillä mies oli -huvittavan näköinen vilkkaine, mustine silmineen, lyhyine huuli- ja -leukapartoineen ja pyöreine, arpisine nenineen. Päivä oli pilvinen ja -sateinen, ja rantaan kulkiessa huomasimme tuulen olevan idässä, siis -meille ihan vastaisen. Kumppalini ja minä asetuimme keskelle venettä -selin matkaa ja tuulta vasten, Miikkula ja Ondrei meitä vastapäätä, -yhteisenä peitteenä oli iso niinimatto. Kulku kävi ensin hyvin -hitaasti, sillä alkumatkalla oli joku neljännes selkää soudettava, -ennenkuin joelle päästiin, ja tuuli oli täydellinen myrsky. -Kastumisesta ei kyllä aluksi ollut kovin suurta pelkoa, kun vettä -ei ylhäältä vihmonut liian sakeasti eikä joestakaan sanottavasti -räiskynyt veneen laidan ylitse. Mutta jonkun ajan kuluttua vihma -tiheni rankaksi sateeksi jota kesti siksi kauan, että niinimattomme -rupesi vuotamaan kuin seula, ja tuskin olimme tuntiakaan olleet -matkassa, ennenkuin päällysvaatteet olivat läpimärät. Tällä tavoin -ikäväksi käyneellä matkalla oli ainoana lohdukkeena nähdä Ondrein -kiiluvien kasvojen yhä lyhyempäin väliaikain perästä sukeltelevan -ylös märän niinimaton alta -- vastassamme istujat olivat näet kohta -taipaleelle lähdettyä vetäneet maton päänsä päälle, mutta kun se -nyt oli kastunut, oli sitä tietysti ilkeä pitää kasvoja vasten. -Kun päästiin joelle ja ruvettiin sitä laskea hurottamaan alas, -virkistyi kuitenkin mieli jossakin määrin siitä nopeudesta, jolla -matka nyt edistyi. Kemijoki on näillä tienoin 5-6 penikulman -matkalla hyvin virtava; koskia ja nivoja vain seuraa toisiansa -vuorotellen; suvantopaikkoja, joissa virta ei olisi selvästi -tuntuva, tuskin on ainoaakaan. Ensimmäinen, jotenkin tasainen koski -oli _Lampilivo_, toinen _Valkehinen_, vähän äkeämpi, kolmas _Jalo_ -(Jalonniska?), jo jotenkin vihainen. Se oli muistaakseni pisin -kaikista ja mutkitteleva, ja meidän pieni veneemme mennä vilisti -lentämällä korvasta toiseen. Kosken alle tullessa, jossa virta -kääntyi toiseen suuntaan, heitimme viimeisen silmäyksen eteemme, -s.o. oikeastaan taaksemme, sillä mehän istuimme kasvot laskumieheen -päin, ja erinomaisen kaunis perspektiivi silloin aukeni eteemme. -Koskea näkyi ylöspäin joku neljänneksen matka, ja siihen pisti sekä -oikealta että vasemmalta rannalta lehtipuisia niemiä, joitten neniä -koski kierteli, toinen ylempänä toistaan, viisi kuusi kummallakin -puolen, yhä läheten toisiaan, kunnes perimmäiset melkein näyttivät -kasvavan yhteen. Ainoastaan vilaukselta kerkesimme tätä näkyä -katsella, mutta sen kauneus heti pisti silmään. Ja nyt kuitenkin oli -kolkko ja sateinen ilma; minkä vaikutuksen tämä näköala tekisi, kun -helottava päivänpaiste kultaisi lehtimetsää ja hopeoittaisi kuohuvia -aaltoja! Neljäs koski oli _Sompa-Kurja_ lähellä Sompajoen laskua -Kemijokeen, viides _Lappalaisen korva_, siitä nimensä saanut, että -lappalainen ennen aikaan oli yrittänyt pulkalla siitä poikki, kuudes -_Juuma_. Tässä täytyi nousta maihin ja kantaa matkatavarat kosken -alle; lastatulla veneellä ei tätä koskea voitu laskea. Juuma on -lyhyt, mutta hyvin jyrkkä, syösten vetensä kuohuvana vaahtona kahden -puolen pientä kalliosaarta. Vene laskettiin maihin pohjoispuolelle -jokea, koska pohjoinen väylä on vähemmin vihainen; me muut nousimme -korkeaa rantatörmää ylös, itsekullakin joku kantamus kädessä, ja -kiersimme syvän, veden leikkaaman juovan ympäri putouksen alle; -mutta kaksi venemiestä astui aivan kosken syrjää nähdäkseen, voisiko -venettä siitä soutaen laskea vai pitäisikö käyttää köyttä. Kun olimme -ennättäneet perille, olivat miehetkin jo lopettaneet tutkintansa ja -palanneet veneeseen sekä vieneet sen saaren rantaan, sillä väylä -kulki enemmän pitkin saaren kylkeä. Laskun teki vaaralliseksi kosken -mutkaisuus; keskellä koskea pisti näet pohjoisrannasta noin 20-30 -syltä pitkälle ulos laaja kallio, jonka yli vesi kyllä osaksi -virtasi, mutta joka pakotti valtaväylän jyrkästi kääntymään etelää -ja saarta kohti. Virran muassa kulkien olisi jokainen vene särkynyt -tuhansiksi pirstaleiksi tätä kalliota vasten. "Ka, ilman köyttä -laskevat", huusi yksi meistä, jotka seisoimme törmällä kosken alla -odotellen veneen tuloa, ja samassa näkyi vene juuri kosken niskassa. -Kaikkien, mutta varsinkin minun ja kumppalini, silmät olivat nyt -ikäänkuin kiinninaulatut veneen kulkuun. Mahdoton on kuvata sitä -nopeutta, jolla se kiiti alas virtaa. Kosken voima oli itsessäänkin -suuri, mutta lisäksi molemmat miehet, toinen soutamalla, toinen -huopaamalla, jouduttivat kulkua minkä suinkin jäntevistä käsivarsista -lähti. Sanat "soutaa" ja "huovata" riittävät kuitenkin ainoastaan -vaillinaisesti antamaan käsitystä niistä suonenvedontapaisista -voimainponnistuksista, joita miehet tekivät, sillä he varmaan -suorittivat soutajan ja huopaajan liikkeet kymmenen kertaa -tulisemmin kuin tavallisesti. Mutta tämä verraton nopeus oli ainoa -pelastus; ja jo keskeltä niskaputousta kulkien poikkiteloin virtaa -vene onnellisesti pääsi tuon vaarallisen kallion sivutse, hyppeli -iloisesti pitkin aaltojen harjoja loppuosassa virtaa ja oli kosken -alla pikemmin kuin olen tässä ennättänyt kertoa, puolillaan vettä -kyllä, mutta muuten vahingoittumatonna. - -Kun jälestäpäin rauhassa muistelen tätä laskua, en voi olla -ihmettelemättä sitä suurta uskaliaisuutta, jota miehet osoittivat; -jos joku vahinko olisi sattunut, esim. airo tai hanka taittunut -tuosta kovasta sounnista, niin melkeinpä välttämätön kuolema olisi -ollut tarjona. Kaikki tapahtui kuitenkin nyt niin äkkiä, ettei -ennättänyt mahdollista onnettomuutta edes ajatella, ja kun veneestä -oli vesi viskattu pois, lähdettiin taas taipaleelle, ikäänkuin ei -mitään olisi tapahtunut eikä Tuoni miekkoineen olisi seisonut ihan -lähellä. - -Törmällä Juuman alla oli pienoinen autio kalamiesten sauna, jossa -ensin luulin puolisen syötävän. Se oli noin neljä kyynärää laaja -ja yhtä monta korttelia korkea, niin että ei saattanut polvillaan -ollessa pitää päätään pystyssä; takka oli nurkassa. Saattajat -kuitenkin sanoivat paremman saunan olevan vähän matkan päässä -_Petäisen_ eli Petäjäkosken alla, ja sinne siis kuljettiin. Tämä -sauna, jonka luo noin puolen tunnin päästä tultiin, olikin paljon -"ehompi entistä": ainakin kahta kyynärää korkea, niin että pää -ei ovipuolella kattoon koskenut, kun polvillaan liikkui. Heti -sisään tultua viritettiin takkaan leimuava valkea, jonka ääressä -lämmiteltiin ja kuivattiin vaatteita. Nämä saunat sekä joku kolmas -muistaakseni vähän alempana ovat ainoat ihmisasunnontapaiset koko -tällä 8 penikulman taipaleella! Ei ole viljelys täällä pitkälle -ennättänyt, joka on sitä kummallisempaa, kun näiltä paikoin joen -suuhun ja valtameren rantaan tulee vain 5-6 penik. Tuntikauden -tässä viivyttyämme täytyi ikävällä mielellä puolikuivina taas lähteä -matkaan, vaikka "vihmaa", s.o. sadetta, yhä kesti -- karjalaiset -sanovat sekä hienoa että kovaa sadetta vihmaksi. Myöhemmistä koskista -ansainnee mainita _Vääräkoski_, jossa saatiin nousta veneestä ja -kulkea maitse (ainoastaan B. jäi laskijain kanssa veneeseen), sekä -_Tuhkakoski_. Loppupuoli taivalta, lähes kaksi penikulmaa, on -vähemmin virtavaa, melkeinpä enimmäkseen aivan tyyntä suvantoa. -Eräällä kohtaa pohjan puolella on tasainen ja pitkä kallio joen -rantana, ja siitä kertoivat soutumiehet, että _Uumolan veljekset_ -olivat siinä veistäneet venettä, jotta "ei kirves kivehen kose -(koske), kasa kalka kallivohon". Sen enempää eivät kuitenkaan -tästä tarusta tienneet. Viimein noin klo 7 illalla laskettiin vene -pohjoisrantaan ja miehet ilmoittivat oltavan perillä. Airot ja muut -kompeensa he kätkivät pensaikkoon, ja sitten lähdettiin pitkin -vetisiä niittyjä ja savisia joenrantoja astelemaan tuota 1-2 virstan -matkaa kylään, johon koskien tähden ei voitu veneellä päästä. Niin -oli tuo ikävä päiväys loppunut ja oltiin _Usmanalla_. - -Talo, johon meidät vietiin, oli keskellä kylää ja nimeltä "Sudro" --- d äännettiin selvään. Se oli kaksikerroksinen, ei erittäin suuri -rakennus; yläkerrassa oli vain kaksi mutta tilavaa asuinhuonetta. -Etumainen niistä oli pirtintapainen, oven suussa olevasta uunista -päättäen, ja siinä oli kolme ikkunaa kadulle ja kaksi kartanolle -päin; peremmässä huoneessa, joka oli hiukan pienempi, oli kaksi -ikkunaa sekä katua että toista pihaa vasten. Etumainen jätettiin -meidän käytettäväksemme. Se oli erittäin siisti huone ja lattia niin -kirkas että kiilsi, josta tällä kertaa oli meille enemmän harmia -kuin mielihyvää, koska märät jalkamme ja vaatteemme jättivät kovin -silmäänpistäviä merkkejä jälkeensä. Huone oli kyllä lämmin, mutta -vaatteiden kuivaamista varten tehtiin kuitenkin valkea uuniin. -Juotuamme teetä ja syötyämme olisimme vähitellen kernaasti panneet -maata, mutta isäntä oli halukas puhetta jatkamaan ja jo paljas -kohteliaisuus tietysti vaati kuuntelemaan häntä; sitäpaitsi hänen -puheensa oli sangen huvittavaa. Hän oli pitkä ja harteva, komea mies, -jolla oli suuri vaalea parta ja katsanto suora ja vilpitön kuin -merimiehellä ainakin -- hän oli näet kulkenut paljon senpuolisilla -merillä, vaikka oli ammatiltaan oikeastaan laivanrakentaja. -Grigorij Demidov oli hänen venäläinen nimensä. Muun muassa hän -otti esiin ja näytti meille kolmimastoisen laivan piirustuksen ja -selitti tarkasti ja aivan oikein sen alapuolessa olevan mittakaavan -merkitystä. Yläporstuassa oli paraikaa tekeillä suurenko vene. -Usmanalaiset muuten ylimalkaan näkyvät laivanrakennustöissä olevan -tunnettuja Vienanmeren länsirannalla; niinpä esim. Kieretissä, 20 -penik. pohjoiseen Kemistä, kuulimme sikäläisten laivojen olevan -usmanalaisten tekemiä. Sittenkuin emäntä useamman kerran oli käynyt -aviopuolisoansa takinhelmasta nykäisemässä, jätti hän viimein hyvästi -ja me heittäysimme pitkäksemme. - -Ensi tehtävämme jalkeille päästyä seuraavana aamuna oli käydä -katsomassa sitä koskea, _Usmaa_, josta kylä oli nimensä saanut. -Siltä paikalta, johon illalla olimme maihin tulleet, tekee joki -mutkan etelään päin, ja siinä on lyhyellä matkalla kaksi kovaa -koskea, _Vuotjas_ ja Usma, jonka jälkimmäisen alla kylä on vajaan -virstan päässä. Maitse olisi koskelle ollut vähän pitempi matka, -siksi päätimme kulkea veneellä suoraan; isäntä ja emäntä lähtivät -saattajiksi. Koskesta näkyvät kylään ainoastaan alimmat aallot ja se -sakea usma eli höyry, joka kuohuista nousee, -- korkea kallioranta -estää enempää näkymästä; pauhu niin ikään heikennettynä kuuluu -kylään. Äkkiä olimme ennättäneet kosken alle, jossa oli pari myllyä, -ja aloimme nousta pitkin jyrkkää kalliorantaa ylös kosken niskaan, -aina väliin seisahtuen katsomaan alaspäin. Ja katselemista Usma kyllä -ansaitseekin. Ken on nähnyt Imatran, voipi mielessään muodostaa -kuvan Usmasta. Samoin kuin Imatrassa ahdistuu tämänkin niskassa -valtavan joen vesi kallioiden väliin kuurnaan eli ränniin, joka on -vain noin 25 syltä leveä, ja siitä syöksyvät vedet alas noin 1/2 -virstaa "huimaavalla vauhdilla" niinkuin Imatrassa. Koko koskessa -ei näe sinistä paikkaa: kaikki on valkeaa vaahtoa, kellertävää -kuohua. Kauhea on se jyske, joka syntyy veden virtaamisesta pitkin -epätasaista louhikkopohjaa; kosken pauhu on niin kova, että -ainoastaan korvaan huutamalla voipi jonkun sanan toiselle sanoa. -Alapuoli koskea on yhtä ainoaa räiskettä ja vesipärskyä, joka ilmassa -ohenee siksi usmaksi, mikä koskelle on nimen antanut. Usman koski -ei kauneudessa kuitenkaan vedä vertoja Imatralle, joskin se veden -paljouden ja putouksen jyrkkyyden puolesta ehkä on sen vertainen. -Imatran ura on yhtä kapea, jollei kapeampi, alhaalla kuin niskassa, -joten sen virta lopussa on yksi ainoa suunnaton aalto rannasta -rantaan; mutta Usma laajenee keskikohdaltaan alaspäin jotenkin -leveäksi; joten sen sekä kauneus että voima vähenee. Putouksen -suuruutta en osaa tarkkaan ilmoittaa, mutta 8-9 syltä en luule -liiaksi -- Imatran on runsaasti 10. Kosken pääsuunta on luoteesta -kaakkoon. - -Pohjoisella, kylänpuolisella rannalla oli useita "saboroita" eli -patoja lohenpyyntiä varten. Niiden rakentaminen on mahdollinen sen -vuoksi, että koskessa on pieniä, pystyjä kallioluotoja, joihin -mantereelta miesvoimalla työnnetty hirsi eli palkki saatetaan -kiinnittää. Tusinamäärä miehiä ja vaimoja olikin tämmöisessä työssä -meidän käydessämme koskella. Ihan kosken niskassa on myöskin pieni -luoto, jonka molemmin puolin virta kahtena, noin 10-12 sylen -levyisenä haarana kulkee. Niskalta pohjaan päin joki muodostaa sievän -lahden eli poukaman, ja samanlainen lahti on kosken alla. Eräs siellä -moniaita vuosia takaperin kulkenut oululainen sahanomistaja kehuu -paikkaa verrattoman hyväksi sahan paikaksi. - -Koskelta palattuamme emme kauan enää viipyneet kylässä, vaan -laittauduimme matkalle viime taipaleelle Kemiin. Ennenkuin siitä -lähden kertomaan, olkoon vielä kylästä muutama sana mainittu. - -Kemijoen pohjoisranta Usman alla on jokseenkin korkea, mutta sen -korkeus ei niin pistä silmään sen takia, että se keskellä vietettänsä -muodostaa moniaita kymmeniä syliä leveän penkereen. Tälle penkereelle -on kylä tuskin 1/2 virstan pituudelle rakennettu, kahden puolen -kaduntapaista tietä. Kun lähenee kylää pohjan tai luoteen puolelta -pitkin kyläläisten laihannäköisiä peltotilkkuja, ei asunnoita erota, -ennenkuin ne ovat melkein jalkain juuressa. Maisemat näillä tienoin -ovat epäilemättä hyvin kauniit, sillä vaikka eilisiltana tullessamme -oma kehno tilamme ei juuri yllyttänyt luonnon kauneutta ihailemaan, -muistan että kaukana etelän puolella näkyi useita kukkuloita, -joista täytyi _Mänteläisen_ vaaran nimeä kysyä; se saattoi olla -2-3 penikulman päässä. Kun laskeusimme alas kylään, havaitsimme -koko joukon veneitä aina kaksittain kulkevan alas virtaa; se oli -eräänlaista lohenpyyntiä, jota täällä myöskin harjoitetaan ja jota -sanotaan "vatomiseksi". _Vata_ on nuotantapainen pyydys, jonka -toinen pää on toisessa, toinen toisessa veneessä ja jota soudetaan -alaspäin virtaa. Usmanalaiset pyytävät suurin määrin tätä lohta -- -eli "somgaa", joksi sitä myös nimittävät -- ja vievät sitä Venäjälle -(enimmästi Sunkuun ja sieltä Pietariin). Lohenpyynti on kylän -pääelinkeinoja. - -_Usmana_, jossa lasketaan olevan 90-100 taloa, on viimeinen -karjalainen (eli suomalainen) kylä itäänpäin mennessä.[8] Kemin -kaupunki -- eli "linna", niinkuin usmanalaiset viron mukaan sanovat --- on nimittäin venäläinen. Puhekieli on kylässä suomi, mutta -luulenpa, että kaikki aikuiset ihmiset, sekä miehet että naiset, -myöskin osaavat venäjää. En kuitenkaan takaa, että oululainen -täydellisesti usmanalaisen puheet ymmärtäisi, sillä ensiksi heidän -kielensä on karjalan syvempää murretta ja toiseksi siihen on -lainattu paljon venäläisiä sanoja, samoin kuin meidän länsirajalla -ruotsalaisia. Esimerkiksi lauseen: "ei muukali matata", jonka -isäntämme kerran sanoi, hoksasin vasta vähän mietittyäni merkitsevän -"ei muualta matkata" (eli kuljeta). "Näkyen eivät polta, vaan -peitossa" -- varkain tupakkaa polttavista puhuttaessa -- ymmärtää -kuitenkin jokainen heti, vaikka lausemuoto on vähän outo; niin ikään -"aivin" = aivan, "meän", "teän" = meidän, teidän. "Pröstoi" = huono, -"hot" = vaikka, "ladno" = hyvä, kuului myötäänsä. Mutta että jokainen -meidänpuolelainen täällä hyvästi kielen puolesta toimeen tulee, sen -voin taata, vaikka pitemmässä puheessa joku oudompi sana voipikin -vähän käsitystä häiritä. - -Usmanalla muuten ensi kerran saimme tehdä tuttavuutta venäläisen -virkamiehen kanssa, vaikka tosin emme joutuneet miestä itseänsä -näkemään. Kun tuumasimme lähtöä koskelle, ilmestyy huoneeseen muuan -vanha ryssäläinen invalidi eli sotilasukko, kumartaa ja pitää pienen -puheen. "Mitä se tuo mies polittaa?" minä kysyin Miikkulalta. "Se -tiedustaa passia ja käskee herrain tulla nimismiehen sijaisen -luo", vastasi Miikkula, arvellen kuitenkin samalla koko käskyä -joutavaksi. Ukko pantiin menemään sillä sanomalla, joka ei ehkä -ollut aivan sovelias, että hra sijainen tulkoon meidän luoksemme -passeja katselemaan, jos on utelias niitä näkemään. Mutta mitäs -ollakaan, vähän ajan päästä, juuri kun olemme koskelle lähdössä, -ilmestyy ukko uudestaan entistä käskyä kertomaan. Miikkula silloin -otti käyttääksensä passejamme tuon innokkaan virkamiehen nähtävinä -ja kertoi sitten voitonriemuisena meille koskelta palatessamme -käynnistään tshinovnikan luona, kuinka oli kehoittanut häntä -kirjoittamaan passeihin tarkastusmerkinnän, vaikka turhaan, ja kuinka -hänellä sen johdosta oli ollut hyvä syy nuhtelemalla mainita toisen -turhaa virkaintoa. - -Matka Usmanalta Kemiin on 7 neljännestä ja käypi jokea sangen -joutuisaan, sillä joki on näillä tienoin taas virtava. Isäntä lähti -itse meitä tällekin taipaleelle kyytiin. Paitsi _Jolkosen_ koskea -alussa taivalta on toinen erittäin vihainen köngäs tällä matkalla -laskettava, nimittäin _Putkuokoski_. Sen niskaan tultua nostettiin -matkatavarat maalle, ja kaikkien, paitsi soutu- ja perämiehen, -oli määrä lähteä kävelemään pitkin rantaa kosken alle; minulle, -jota uteliaisuus vaivasi, suotiin pyynnöstä lupa jäädä veneessä -kulkemaan. Soutajaksi lähti nuori reipas tyttö, valkoverinen ja -muhkea, jota mielihyvällä saattoi katsella, laskumieheksi Sutro; -minä istuin peräpuoleen venettä, pohjalle. Kun mielestäni oltiin -valmiit lähtemään, mutta lähtöä ei kuitenkaan tullut, rupesin -katselemaan ympärilleni ja huomasin silloin isäntämme hyvin totisena -kumartelevan ja tekevän ristinmerkkejä semmoisen suuren puuristin -edessä, joita Karjalassa aina tavataan koskien niskassa ja alla. -Tämä vähän oudostutti minua, koska isäntämme oli tuntunut ravakalta, -joskin vakaiselta mieheltä, ja rupesi vähän arveluttamaan, että -jokohan tässä tosi on tulossa, ja se arvelu ei aivan aiheeton -ollutkaan. Koski ei itsessään ollut kovin kova -- Oulujoessa -lasketaan tervaveneillä paljon kovempia -- mutta kaksi asiaa teki -laskun vaaralliseksi: veneen pienuus ja kosken perkkaamattomuus -- -kaikki kosket ovat näet Karjalassa perkkaamattomia. Viimeksimainittu -seikka teki, että veneen täytyi kulkea sinne tänne poikki virran ja -suuria aaltoja usein laskea syrjittäin karttaaksensa alla olevaa -kiveä, jolloin vedellä täyttyminen oli tarjona. Yhtä tarkalla, vaikka -vilkkaammalla kädellä kuin meidänpuoliset koskenlaskijat ohjasi -Sutro kuitenkin veneen kiitävää kulkua kosken kuohujen keskitse, ja -vaikka meno toisinaan näytti hiukan hirvittävältä, pääsi mielessäni -kuitenkin heti taas voitolle se turvallisuuden tunne, jolla aina -koskia kulkee, kun tietää luotettavan Suomen miehen istuvan melassa -kiinni. Lopulla koskea jouduimme viimein isoon aaltoon, joka -kerrassaan huuhtoi sorean soutajamme hartiat läpimäräksi ja viskasi -minun sylini vettä täyteen, niin että vaippa, joka minulla oli -ympärilläni, pullotti edestäpäin kuin säkki; mutta samassa oltiinkin -perillä ja rannassa. Meidän puolen suomalaisilla on hyvin huono -ajatus karjalaisten sekä rohkeudesta että taidosta koskenlaskussa, -johon ehkä osaksi lienee syynä väärä käsityksemme heidän -kansallisuudestaan, mutta siitä, mitä niin hyvin tässä koskessa nyt -kuin eilispäivänä Juumassa olin nähnyt, sain asiasta aivan toisen -käsityksen, ja olen varma siitä, että mistä meikäläinen kulkee, siitä -karjalainenkin pääsee, ellei hän ehkä ole vieläkin uskaliaampi. - -Putkuokosken alta kuljettiin vielä kappale matkaa ja sitten -laskettiin pohjoisrantaan. Usmanalla oli vähän ollut puhetta, että -toinen puoli taivalta astuttaisiin, vaikka minä tahdoin, että -kuljettaisiin veneellä, ja vähän nurjalla mielin näin laskettavan -maihin, kun arvelin, että jalkamatka sittenkin tuli eteen. Mutta -rannassa kuulin, että oltiinkin perillä; jalkamatka alkaa Putkuon -niskalta. Ylös törmälle noustua käveltiin joku kivenheitto -harvanlaista männikköä, sitten tuli eteen niitty, jonka poikki johti -lankuista tehty parin kyynärän levyinen silta, ja niityn tuolla -puolen näkyi kaupunki -- se oli Kemi. - - - - -III. - -Kemi. Katsaus Karjalan taloudellisiin oloihin. - - -_Kemin kaupunki_ on saanut nimensä Kemijoesta, samoin kuin Oulun -kaupunki Oulujoesta, ja paikan oikea nimitys on siis Kemi. Venäläisen -kieli ei kuitenkaan ole taipunut tätä sanaa tällä tavalla ääntämään -enemmän kuin ruotsalaisen kieli sanaa Oulu; niinkuin jälkimmäisestä -on ruotsiksi saatu Ulå, Uleå, ja borg (s.o. linna) sanan liittämällä -Uleåborg, oikeastaan Oulunlinna, samoin on Kemi venäjässä muodostunut -sanaksi, jonka äänneasun parhaiten voinee suomeksi ilmaista -kirjoittamalla nimen _Keemj_. Venäjän mukaan meidän sivistynyt -ruotsinkielinen yleisö kirjoittaa ja sitten ääntää paikan nimen -_Kem_ (Kemm), mutta tämä on yhtä väärin kuin tornionpuolisen Kemin -ääntäminen Tshemiksi, niinkuin joskus kuulee. - -Kemin ja Oulun kaupungit tarjoutuvat itsestään toisiinsa -verrattaviksi. Molemmat ovat yhtä ylhäällä pohjoisessa (65° lev.) -kahden puolen Suomen mannerta; kumpikin on suuren joen suussa ja -meren rannalla, ja maakuntaa ulottuu kummallakin yhtä syvälle -sisäänpäin, koska Maanselkä näillä tienoin kulkee ihan maan keskitse, -luonnolliset edut näyttävät siis jotenkin yhtäläisiltä molemmille; -ilmanala Kemin puolella on tosin kylmempää, mutta sen sijaan Kemin -jokialue on paljon laajempi eli yhtä suuri kuin Oulun ja Iijoen -yhteensä, ja Vienanmeri niin ikään on isompi Kainuunmerta (eli -Pohjanlahtea Merenkurkun yläpuolella). Kun lisäksi sama kansa, -suomalaiset, asuu molempain välillä, merestä mereen, luulisi näiden -kaupunkien olevan jotenkin yhtäläiset niin hyvin varallisuutensa -kuin ulkomuotonsa y.m. puolesta. Mutta lyhykäinen kuvaus Kemistä -on osoittava, että erilaisuus niiden välillä on paljon enemmän -silmäänpistävä kuin yhdenlaisuus. - -Jo Kemin ympäristö on ihan toisenlaista kuin Oulun. Ouluun yhtyy -neljältä eri suunnalta leveät valtamaantiet; me tulimme myöskin -valtatietä Kemiin, ja se oli _välttävä metsäpolku_. Monen virstan -päässä Oulusta alkavat kaupunkilaisten viljelysmaat, enimmäkseen -peltoja, joissa syyspuoleen kullankarvainen vilja lainehtii ja joiden -punaisiksi maalatut rakennukset ilahuttavat silmää kesät talvet; -ainoa viljelyksen merkki, minkä havaitsimme Kemin ulkopuolella, oli -se pieni vetinen niitty, jonka poikki tie kulki. Ei mitään vainioita -aitoineen, latoineen ja riihineen, ei myöskään muita laitteita -eli rakennuksia näkynyt, joista olisi voinut aavistaa, että edes -pieni kaupunki oli tulossa; kun tulimme niityn laitaan, ilmestyi -kaupunki ikäänkuin taivaasta pudonneena eteen. Ainoat silmäänpistävät -laitteet olivat ne suunnattoman suuret puuristit, joita oli -pystytetty kalliovuorille kaupungin vieressä ja takana merellepäin. -Mutta syy, miksi emme mitään sanottavaa viljelystä nähneet, oli -hyvin yksinkertainen: semmoista ei Kemin tienoilla isosti löydy. -_Kaupungissa ei kylvetä ainoaakaan jyvää!_ Muutamia huononpuoleisia -niittyjä sanottiin lähitienoilla olevan, ja kestikievarin ikkunoista -näkyi vähän nauris- ja perunamaata, johon köyhänlainen torppari -meillä voisi olla tyytyväinen, -- siinä kaikki. - -Itse kaupunki on aluksikin _ulkonäöltään_ yhtä erilainen. Katujen -syrjällä on 5 jalkaa leveät lankkukäytävät, korttelia tai paria -ylhäällä maasta; keskiosa katua ei ole kivetty, ei edes sannoitettu -niinkuin meillä, vaan kasvoi korttelin korkuista ruohoa, jossa ei -yhdessäkään kohti näkynyt rattaan eikä kavion jälkeä. Kesäajoneuvoja -ei näet Kemissä ole. Rakennukset eivät niinkuin meillä ole syrjittäin -katua pitkin, vaan päittäin, josta seuraa, että ne eivät voi olla -kiinni toisissaan, vaan ovat rakennettavat erilleen, koska muuten -talo ei syrjäikkunoista saisi mitään valoa. Rakennukset ovat -kuitenkin leveämpiä kuin useimmat meidän taloista olisivat, jos -ne ajateltaisiin käännetyiksi pääty katua vasten. Vähintään kolme -ikkunaa on rinnatusten talossa katua vasten, vähän varallisemman -näköisissä viisi -- taisipa joku löytyä, jossa oli seitsemänkin; -syrjäpuolilla taas kartanoita vasten on viisi, seitsemän ja yhdeksän -ikkunaa. Rakennukset ovat muuten kaikki kaksikerroksisia, hyvin -harvat laudoitettuja, useimpain seinät pyöreistä veistämättömistä -hirsistä. Ikkunat ovat merkillisen pieniä; varmaan ei koko -kaupungissa ole ainoaakaan niin suurta ikkunaa kuin meillä -herrastaloissa on tavallista. Kirkoista ei näyttänyt puutetta olevan --- niitä oli kaksi, jollei kolme, vaikka pienokaista, mutta toria -ei näkynyt ollenkaan, jollei semmoisena tahdo pitää tuota vähän -leveämpää kenttää kaupungin rannassa, jossa ei kuitenkaan mitään -torikaupan merkkiä ollut havaittavana. - -Koska olemme saapuneet rantaan, niin luokaamme silmäys ulos -vesille, saadaksemme käsityksen meriliikkeen suuruudesta ja siten -kaupungin _varallisuudesta_, sillä sehän on merikaupunki. Kemi on -rakennettu noin penikulmaa pitkän merenlahden pohjaan sille kohdalle, -jossa Kemijoki _Merikosken_ kautta purkaa vetensä suolamereen. -Lahtea ja sen jälkeen saarekasta aavaa merta ulottuu itäänpäin -silmänkantamattomiin, ja oululainen odottaa siis merellä näkevänsä -koko joukon mastonhuippuja. Pieni, sievätekoinen jahti oli ainoa -alus, jonka näimme satamassa jonkun matkan päässä rannasta! Toisen -jahdin havaitsimme myöhemmin vedetyksi pohjoisrannalle alapuolella -kaupunkia. Siinä oli koko nähtävä laivasto, eikä ulompanakaan -penikulman päässä, jota lähemmäksi suuret laivat eivät vuoroveden -tähden voi päästä, ollut ainoaakaan alusta. Tosiaan jyrkkä vastakohta -Oulun redille, jossa ympäri kesää näkee ainakin pari-kolmekymmentä -laivaa keinumassa laineilla. Kuitenkin ilmoitti kestikievarin isäntä, -että kaupungilla itsellään oli puolisataa alusta, joiden joukossa -joitakuita kolmimastojakin, mutta että ne olivat joko pyyntimatkoilla -Jäämerellä tai rahtia kuljettamassa varsinkin Vienan ja Norjan -välillä. Omasta kaupungista niillä ei ole mitään vietävää eikä siihen -isosti tuotavaakaan, sillä päätuontitavara, jauhot, tulee niissä -höyryissä, jotka Vienan vesillä liikkuvat. -- Makasiineja kuitenkin -näkyi vähäinen joukko rannalla. - -Oulussa on verrattain vilkas veneliike kaupungin rantavesillä pitkin -kesää. Kymmenkunta pikkuhöyryä ensin tupruttelee savuansa ilmaan, -kaupungin ja salmen välillä joko kuljetellen matkustajia tai hinaten -lastialuksia; sitten näkee ulompaa tulleita jahteja tai maalaisten -kala- ja muita purjeveneitä; sitten on pitkät tervaveneet ja lopuksi -kaupunkilaisten omat soutuveneet ja sluupit. Mitään tähän verrattavaa -ei Kemissä näe. Joitakuita pieniä veneitä tietysti kaupunkilaisilla -on, joilla Merikoskessa käyvät patojansa kokemassa, niin ikään -suurempia "karpasoja" etäämpänä merellä, esim. Solovetsin luostarissa -käymistä varten, mutta mitään varsinaista liikettä ei tästä -tietysti rannassa synny. Lähimmät ihmisasunnot meren rannalla ovat -etelän puolella _Suijun_ kylä ja _Sorokka_, joihin kuitenkin tulee -edelliseen 5, jälkimmäiseen 8 penikulmaa, pohjoispuolella _Poukama_, -johon myös tulee meritse noin 8 penik. (onko keskivälillä olevan -_Kesäojan_ suussa pientä kylää, en tiedä). Näin etäisiltä paikoilta -arvattavasti ei mitään säännöllistä ja tiheää käyntiä kaupungissa voi -odottaa. Jokiliikenteestä ei myöskään ole paljon sanomista. Lohta -ehkä Usmanalta tuodaan joku vähä alas ja jauhoja, suoloja ynnä muuta -tavaraa arvatenkin viedään sinne takaisin kesänkin aikana, mutta -paras kuljetusaika on luullakseni talvi. Tervavenettä ei Kemijoella -ole nähty koskaan, enemmän kuin lankkuvenettäkään, ja tukit ovat -soluneet alas virtaa ainoastaan yhtenä kesänä. Se oli silloin kun -Kartakov Venäjältä ja Parviainen Joensuusta noin kymmenkunta vuotta -sitten olivat saaneet valmiiksi höyrysahansa vähän alempana Kemin -suuta ja pitivät sitä käynnissä; silloin petäjiä kaadeltiin aina -Tshirkkakemin varsilta saakka. Mutta tätä ei kestänyt kuin yhtenä -tai kenties kahtena suvena -- tietoni ovat karjalaisten antamia ja -sentähden epämääräisiä niinkuin rahvaan suusta saadut tiedot sille -vieraista asioista enimmäkseen ovat; sitten koko homma raukesi, kuten -sanottiin, joko siksi, ettei kauppa kannattanut, tai että Kartakov -antoi kaiken käydä omassa nimessään, vaikka Parviainen etupäässä pani -rahat liikkeeseen, ja että jälkimmäinen tästä loukkaantuneena erosi -koko yhtiöstä. Oli miten oli, saha on nykyään toisen omistajan, erään -englantilaisen hallussa, ja on seisonut monta vuotta. -- Höyryvenettä -ei Kemissä ole yhtään, ja mitäpä semmoisella nykyisin siellä -tehtäisiinkään? - -Se erotus Oulun ja Kemin välillä, joka sentään kaikkein enimmän -pistää meikäläisen silmään taikka paremmin sanoen korvaan, on -_kieli_: Kemi on venäläinen kaupunki, ja sen asukasten puhekieli -on venäjä. Mahdollista on, että useat myöskin ymmärtävät suomea, -sillä maaseudulta aina vähän siirtyy kansaa kaupunkiin, mikä työtä -tai palvelusta etsimään, mikä vakinaisesti kaupungissa asumaan; -sitäpaitsi karjalaisia sieltä pitkin talvea käypi tavaroita -ostamassa, joten kauppiasten luulisi ainakin vähän osaavan suomea. -Mutta kun kaikki puhuvat venäjää, on muukalaisen tietysti vaikea -arvata, kuka puhujista ehkä myöskin suomea osaa, ja tässä suhteessa -kaupunki siis tekee hyvin vieraan vaikutuksen. Täällä jo huolettavan -selvästi alkaa tuntea tulleensa Suomenmaan äärimmäiselle itärajalle. - -Niinkuin näkyy, on erilaisuus Oulun ja Kemin välillä hyvin suuri, -ja pääsyynä tähän on epäilemättä pidettävä sitä seikkaa, että -jälkimmäinen on _venäläinen_ kaupunki. Erilaatuisuus rakennustavassa, -joka varmaan tuntuisi kovin oudolta, jos meidän puolelta tulisi -kaupunkiin suoraan esim. meritse, välillä olevaa maakuntaa -näkemättä, saapi tästä seikasta heti luonnollisen selityksensä, -mutta sama seikka kelpaa ainakin suuressa määrässä selittämään -myöskin muissa suhteissa huomattavat erotukset. Niinpä arvelen -sen syyksi siihen, että pellonviljelystä ei Kemissä nimeksikään -tapaa; sillä mahdottomalta näyttää, että maat kaupungin tienoilla -olisivat semmoiseen kokonaan sopimattomat. Meidän kansa on tunnettu -siitä sitkeydestä, jolla se jatkaa maanviljelystä niin kauas -pohjoiseen päin kuin suinkin; niinpä karjalaisten alueella nytkin -tapaa peltoja vielä 20 penik. pohjoiseen Kemistä Kieretin tasalla, -vaikka itse viimeksimainitun kaupungin (venäläisillä) asukkailla -ei ole peltoja enemmän kuin kemiläisilläkään. Jos Kemi siis olisi -suomalainen kaupunki, olisi sen ympäristö aivan toisen näköinen. -- -Että merenkulku ja laivaliike Kemissä vielä näyttää olevan jotenkin -alkuperäisellä kannalla, rajoittuen parhaastansa kalanpyyntiin, -perustuu varmaankin samaan tässä mainittuun syyhyn, koska, niinkuin -yleisesti tunnettu ja tunnustettu on, venäläinen luonnostaan ei -ole merenkulkija. -- Ja lopuksi kaupungin venäläisyys epäilemättä -jossakin määrin haitallisesti vaikuttaa maakunnan käyntiin -kaupungissa, sillä Kemiin lähtö on jo "Venäjälle", s.o. puolittain -ulkomaalle menoa, ja kotimaassahan suurin osa ihmisistä tahtoo pysyä. -Sitäpaitsi pelkään, että karjalaisia ylenkatsotaan ja halveksitaan -Kemissä. - -Mitä Kemin varallisuuteen muuten tulee, on sen heikommuuteen tässä -suhteessa Oulun rinnalla vielä yksi syy, joka ei suorastaan johdu -kaupungin venäläisyydestä, ja se on kaupungin alueeseen kuuluvan -maakunnan köyhyys. Luokaamme tässä silmäys Karjalan taloudellisiin -oloihin. - -Pääelinkeino Karjalassa ei ole maanviljelys niinkuin meillä, vaan -_kaupankäynti_. Sanon vartavasten _käynti_, sillä tätä elinkeinoa -harjoitetaan melkein yksinomaisesti käymisellä, s.o. tavarain -kuljettamisella paikasta paikkaan. Vähäksi osaksi tapahtuu tämä -kuljetus omassa maassa, sillä puolen rajan, mutta verrattomasti -suurimmaksi osaksi meidän puolella rajaa. Sen esineenä on -kaikenlainen rihkama, jonka voipi laukkuun panna ja jota maalainen -voipi olla halukas ostamaan, etupäässä erilaatuiset kankaat ja -vaatteet, huivit, shaalit j.n.e., jotka enimmäkseen ovat Venäjän -tehtaissa valmistettuja ja joita saadaan tullitta tuoda meille. -Syyskesästä alkaa miesjoukko toisensa perästä tulla rajan poikki, -kulkien mitkä Ouluun, mitkä Kajaaniin, Kuopioon tai Joensuuhun. -Näihin paikkoihin kuitenkin ainoastaan harva jää, sillä eteläpuolessa -Suomea kauppaa parhaastaan käydään, koska varallisuus ja väentiheys -siellä on suurin ja tavara Venäjältä sinne on ensin tuotava. Koko -sitä puolta maata nimitetäänkin vain lyhyesti "Eteläksi". Kuinka -monta karjalaista näin joka vuosi leviää ympäri maatamme, on -vaikea sanoa, mutta pariin kolmeen tuhanteen ne ainakin noussevat; -Inkerinmaalla monta myöskin kulkee. Nämä tulokkaat jakaantuvat -kahteen luokkaan: isäntiin ja renkeihin. Edelliset eivät itse -kanna laukkua, kun lienevät vähän varallisempia, noutavat vain -tavarat Pietarista tai Moskovasta ja jakelevat ne rengeillensä, -joilta sitten perivät hinnan; minkä renki siitä päälle saapi, -on hänen oma voittonsa. Toiset, vähempivaraiset isännät saavat -itse kantaa laukkunsa, ja heitä usein liittyy useampia yhteisesti -liikettä harjoittamaan. Tästä syntyy niin sanottu _liittoväli_ -eli liittokunta, johon voipi kuulua puolikymmentä tai kymmenkunta -henkeä; määräpäivänä, aina parin kolmen viikon perästä, kaikki liiton -jäsenet tulevat sovittuun paikkaan koolle tekemään tiliä kaupastansa. -Miten voitto jaetaan, aivanko tasan päätä kohti, en tiedä tarkkaan -sanoa, mutta jos esim. joltakulta jäsenenä nimismies ryöstää -laukun, tasoitetaan tappio kaikkia kohti.[9] Sittenkuin kauppaa on -käyty syksy, talvi ja kevät, palataan kesän tullen tyhjin laukuin -kotimaahan pariksi kolmeksi kuukaudeksi, kesätöitä varten. - -Pelkkään myyntiin ei karjalaisten kauppa kuitenkaan rajoitu -meidänkään maassa, jos kohta se onkin pääpuoli heidän kaupastaan. -Ne jotka ovat vähän parempiin varoihin päässeet, harjoittavat -myöskin laajassa määrässä ostokauppaa, jonka esineenä varsinkin -ovat metsänotusten nahat. Ketun, jäniksen, oravan, karhun y.m. -nahkoja, enimmäkseen kerättyjä pohjoispuolesta maata, viedään tällä -tavoin joka vuosi suuret joukot rajan poikki ja sitten, Karjalassa -ostettujen keralla, Pietariin. Tämä kauppa, jos hyvästi menestyy, -tuottaa harjoittajalleen toisinaan suuret rikkaudet. - -Maalaistavarain, niinkuin kalan, linnun, voin y.m. kauppaa -karjalaiset myöskin käyvät paljon laajemmalti kuin meidänpuoliset. -Kajaanin markkinoilla esim. aina näkee kymmenittäin rekiä täynnä -Vienanmerestä pyydetyitä hyvänmakuisia "seldejä" (silakoita), joita -siis on kuljetettu noin 40 penikulmaa. Lohta vievät usmanalaiset -suoraan Pietariin, siis 70-80 penik. Lintuja tuovat suolain ostoon -tulleet rajantakaiset usein kaupaksi Ouluun. Se paikka, johon suurin -osa maamiehen tavaraa Karjalasta viedään, on kuitenkin _Sunku_ -Äänisjärven pohjoispäässä, Poventsan kaupungista 3 penik. etelään -päin, johon Kemijoen varsilta tulee 25-30 penik. Sungun markkinain -suuruutta, joihin venäläisiä tulee Moskovasta saakka, tietää jokainen -karjalainen enimmäkseen omasta näkemästään ylistellä. - -Voisi odottaa, että näin suuresta kaupanteosta karttuisi rikkautta ja -varallisuutta kaupankävijöille; miksi siis Karjala on köyhä? Köyhä se -on, se on varmaa, monta monituista vertaa köyhempi meidän maatamme, -jota kuitenkin sitäkin pidetään muiden maiden rinnalla kerjäläisen -veroisena. Ettei kaupantekokaan ole tätä köyhyyttä voinut poistaa, -siihen on monta syytä; pääsyynä on kuitenkin, että tältä kaupalta -puuttuu sitä lujaa pohjaa, jolla yksistään kaikki asioitseminen -voipi menestyä ja jonka tärkeydestä suuren maailman pörssit antavat -niin loistavan todistuksen: _turvallisuutta_. Kulkukauppa, vaikka -sitä sadat vuodet on maassamme niin paljon harjoitettu, on, niinkuin -jokainen tietää, aina meillä ollut kielletty tavaran menettämisen -uhalla; ja kuinka haitallinen tämä kielto kaupan menestymiselle on -ollut ja on, voipi pintapuolisestikin ajattelemalla huomata. Tuo uhka -tavarain ryöstämisestä ei ole mikään turha peloitin: huonopalkkainen -poliisimme, jolle laki määrää kolmannen osan takavarikkoon otetusta -tavarasta, valvoo kutakuinkin tarkkaan asetusten noudattamista, -niinkuin ilmoitukset tämmöisen tavaran huutokaupalla myymisestä -tuon tuostakin osoittavat, ja harvassa lienee varsinkin entisinä -aikoina se karjalainen ollut, jolta ei laukkua joskus olisi viety. Se -vahinko, minkä kulkukauppa kärsii suorastaan takavarikkoon-ottojen -kautta, ei kuitenkaan luullakseni ole niin suuri kuin se, minkä -semmoisen onnettomuuden _pelkääminen_ tuottaa. Tämä pelko nimittäin -pakottaa kaupan siirtymään syrjäseuduille, joissa rahoista on enemmän -puute; se käskee käymään sitä niin salaisesti kuin mahdollista, -se vaatii ylimalkaan pitämään hintaa korkeana, josta menekille on -haittaa, mutta toisinaan taas myymään polkuhinnasta, kun hätä käskee; -se pakottaa lahjomaan asianomaisia, jotka lahjat usein tekevät -enemmän kuin kohtuullinen vero kruunulle tekisi eivätkä sittenkään -aina suojaa takavarikosta; se sanalla sanoen kehoittaa tuhansiin -varokeinoihin, joista on alituista huolta ja vaivaa. Takavarikko on -karjalaiselle se Damokleen miekka, joka uhkaavana välkkyy kaikkien -hänen hankkeittensa päällä, ja jos täytyy ihmetellä sitä sitkeyttä, -jolla hän sittenkin kaikista vastuksista huolimatta harjoittaa -isiltä perittyä elinkeinoa, ei toiselta puolen ole kumma, että -kauppa näin ollen huonosti kannattaa.[10] Toinen syy kaupanteon -heikonlaiseen kannattavaisuuteen on, että sitä harjoitetaan niin -verraten köyhässä maassa, kuin Suomi on, ja parhaastansa semmoisella -tavaralla, joka ei ole välttämättömän tarpeellista, vaan pikemmin -ylellisyyteen kuuluvaa; karjalaiset eivät siis voi odottaa kauppaansa -käytettäväksi oikeastaan muuta kuin liikeneviä varoja, ja ne tietysti -köyhässä maalaiskansassa eivät ole suuret. Lopuksi maan harva asutus -eli toisin sanoen taivalten ääretön pituus paikasta paikkaan on -arvatenkin kaikkea muuta kuin edullinen varsinkin maalaistavarain -kaupitsemiselle. - -Kuitenkin, vaikka karjalaisten kauppa meidän maassa on saanut ja -saapi taistella monenmoisia esteitä vastaan, joita sekä luonnolliset -asianhaarat että ihmisten säännökset ovat sen tielle rakentaneet, on -se Karjalan ainoa varsinainen tulolähde, johon maakunnan elo ja olo -etupäässä perustuu. Mitä heikkoa varallisuutta Karjalassa tavataan, -se on tämän kaupanteon synnyttämää; muut elinkeinot ovat siihen -verraten aivan vähäarvoiset. Sen karjalaiset itsekin varsin hyvin -ymmärtävät, ja "Suomihan meitä elättää" on lause, jonka he alttiisti -lausuvat. Tähän katsoen jokaisen Karjalan ystävän täytyy hartaasti -toivoa, että ne kahleet, jotka meillä vielä painavat kulkukauppaa, -vapaamielisemmän ja samalla kansallisemman lainsäädännön kautta -poistettaisiin ja tämä kauppa julistettaisiin luvalliseksi vissiä -kruununveroa vastaan. Semmoisen kohtuullisen veron olisivat -karjalaiset hyvin valmiit maksamaan. - -Muista Karjalan elinkeinoista kaupan jälkeen olen kahden vaiheella, -kumpi on asetettava etusijalle: _kalastus_ vai _maanviljelys_. -Edellinen näyttää ainakin pohjoisessa Karjalassa yhtä tärkeältä, -jollei tärkeämmältä. Kaikki kylät ovat siellä rakennetut vetten, -enimmäkseen järvien ja lampien partaille; taloa, josta vesi ei olisi -ollut näkyvissä, emme matkallamme tavanneet ainoaakaan. Kalastus on -(samoin kuin metsästys) ihmisen ensimmäisiä elatuskeinoja kaikkialla, -mutta sitä ylläpitää Karjalassa sitäpaitsi kreikkalais-venäläinen -uskonto, joka paaston aikana kieltää nauttimasta lihaa ja lehmän -antia ja käskee turvautumaan kalaruokaan. Kalastus kotijärvissä -tarkoittaa tietysti etupäässä vain oman talouden tarvetta, eikä siitä -ylimalkaan liene mitään sanottavaa raha-ansiota, mutta on sen ohessa -toinen kalastus, jota harjoitetaan raha-ansion tähden, ja se on -_Jäämerellä-käynti_. Samoin kuin meidän puolelta vaeltaa Karjalasta -Kemijoen varsilta saakka, kenties etelämpääkin, vuosittain monta -sataa karjalaista turskan pyyntiin Kuollan tienoille taikka Ruijaan, -josta sitten syyskesällä palaavat, joskus sievä joukko hopeita -säästönä taskussansa, vaikka he yhtä vähän kuin meikäläiset saavat -tai saattavat ottaa kalanpyyntiin osaa muuna kuin palkkalaisina. -- -Jäämerellä-kävijäin joukossa on myöskin mainittava ne, jotka siellä -pyytävät valaita, mursuja, delfiinejä y.m. aina Novaja Semljan -tienoille saakka. Seidin pyyntiin Vienanmeressä, joka hyvästi -harjoitettuna voisi olla varsin tuottava, ottavat karjalaiset -luullakseni ainoastaan vähissä määrin osaa, senkin paljaina -palkkalaisina, koska rannikko on venäläisten vallassa. Tätä pyyntiä -muuten harjoitetaan hyvin huolettomasti. - -_Maanviljelys_ on Karjalassa kovin heikolla kannalla. Tosin ulottuu -viljelys Kannanlahden seuduille saakka, siis yhtä pohjoiseen kuin -Rovaniemelle meidän puolella, mutta peltoa tulee kunkin talon -osalle ainoastaan joku tynnyrinala. Kun ajattelee, että keskimäärin -talossa pidetään kaksi lehmää ja joka kolmannessa talossa ehkä -hevonen, voipi helposti arvata, että maan ruokosta ja peltojen -voimasta ei ole paljon kehumista. Pääsyyksi tähän valitettavaan -asiantilaan ilmoittavat karjalaiset Venäjän kyläkunnissa vallitsevan -maaomaisuusjärjestelmän, joka on seuraava. Kun henkipano (revisioni) -toimitetaan, joka tapahtuu 10, 15 tai 20 vuoden päästä, lasketaan -kaikki viljelty maa kyläkunnassa yhteen; niin ikään luetaan kaikki -miespuoliset asukkaat, vaikkapa vasta eilen syntyneet, yhteen; -sitten jaetaan viljelty maa tasan kutakin miehenpuolta kohti. -Jos nyt edellisessä henkipanossa on talossa ollut esim. viisi -miehenpuolta, mutta näistä sitten on kuollut neljä, jätetään taloon -ainoastaan yhden miehen osa; mikä jääpi ylitse, tasoitetaan muille. -_Omistusoikeuden turva_ siis maitten suhteen Karjalassa tykkänään -puuttuu! Että näin ollen maanviljelys siellä on takapajulla, on -vähemmin kummaa kuin se, että sitä ollenkaan harjoitetaan. Sillä -niinkuin karjalaiset itsekin sanovat, kuka viitsii voimansa ja -varansa laskea maahan, josta ei tiedä kenenkä omaksi se yht'äkkiä -joutuu? Varakkaat talot tosin koettavat asetusta siten kiertää, että -ottavat orpopoikia kylästä luokseen; mutta raskaaksi sekin käypi. - -_Metsästä_ voisi asukkailla olla hyvä lisätulo tukinmyynnin ja -tervanpolton y.m. kautta, ja vankkoja metsiä Karjalassa kyllä -on. Mutta kaikki metsä on kruunun, joka siitä metsäherrainsa, -"lesnitsein", kautta pitää hyvin tarkkaa huolta. Asukkaat eivät -metsästä saa ottaa hirsiä edes talon rakennuspuiksi. Jos tahdot -ottaa, osta, ja maksa keskimäärin 30 kopeekkaa hirrestä. Vuosittain -kuitenkin kutakin taloa kohti annetaan 7 hirttä 4 kopeekasta hirsi, -ja näin karttuvan hirsimäärän kyläläiset sitten jakelevat keskenään -miten tahtovat. Kasken ja tervan poltto on sakoilla kielletty, jonka -edellisen kieltoa asukkaat varsinkin valittavat raskaaksi. - -Että _kotiteollisuutta_, ainakin miesten, tuskin nimeksikään -harjoitetaan Karjalassa, voipi helposti ymmärtää, kun muistelee, -että melkein kaikki miehenpuolet suurimman osan vuotta ovat -kotipaikoiltaan poissa joko kaupalla tai kalastusretkillä ja että -maakunnan varattomuus ei jaksaisi elättää erityisiä ammattilaisia. -Huoneittensa salvamiseen ja varustamiseen harmaakivitakalla, pöydällä -ja lavitsoilla sekä rekien ja veneiden laittamiseen ynnä muuhun pikku -puutyöhön asukkaat kyllä pystyvät, mutta varsinaiset nikkarin tai -sorvarin ammatit esim. ovat tuntemattomia. Semmoisia ammattilaisia -tuotetaan meidän puolelta; niinpä Uhtualla tapasimme kulkiessamme -kaksi nikkaria, jotka olivat Turun tienoilta saakka. Sama on seppien -laita, joita Karjalassa puuttuu tykkänään; puukot ja kirveet ovatkin -sentähden hyvin oudonnäköisiä. Räätäleitä ei myöskään ole, vaan -karjalaiset miehet teettävät vaatteensa enimmäkseen meidän puolella. -Suutaroimista vähän yritellään, mutta saappaat ovat sen mukaan -- -pieksuja ei käytetä; virsut kuitenkin kudotaan yhtä taitavasti kuin -meillä. Laukut ommellaan luullakseni aina meidän puolella. - -Mitä naisväen kotiteollisuuteen tulee, lienee se vähän paremmalla -kannalla, vaikk'en luule sitäkään kehuttavaksi. Kankaat ja liinat -luullakseni kaikki tuodaan valmiina Venäjän tehtaista ja perillä -ainoastaan ommellaan. Luontaista taipumusta käsitöihin on kuitenkin -varmasti olemassa. Niinpä esim. Uhtualla ostin (1 ruplasta) semmoisen -pyyhinliinan, josta varemmin on mainittu; vaate siihen, karkea -palttina, oli Venäjältä tuotu, mutta kirjailut molemmissa päissä oli -Uhtualla tehty. Ne ovat puolta kyynärää korkeat (leveät), punaisella -langalla ommellut ja sen puolesta mainittavat, ettei tiedä kumpi on -päällys-, kumpi nurja puoli, sillä ompelu on samanlaista molemmin -puolin. Se on kuvaavinaan puita, kattoja y.m. - -Luontaista taipumusta käsitöihin on epäilemättä kyllä miehissäkin, -kun tällä taipumuksella vain olisi tilaisuus tulla esiin. Niinpä -mainittakoon, että Usmanalla majatalossamme kaikki huonekalut, -pöydät, tuolit ja sängyt, olivat isännän omaa tekoa ja sievyydeltänsä -moitteettomia. Mutta Usmanalta ei käydäkään laukun kannossa meidän -puolella; Paanajärvi on viimeinen paikka itäänpäin Kemijoen varrella, -josta vielä joitakuita laukkumiehiä tulee. - -Karjalassa ei tarvitse kauan eikä laajalti liikkua, ennenkuin maan -varattomuus pistää silmään. Miinoasta olen kertonut, minkä näköinen -varakas talo rakennukseltaan tavallisesti on; mutta tämmöisten -talojen rinnalla on luvultaan paljoa suurempi määrä matalampia -rakennuksia, joissa ei ole muita huoneita kuin pieni pirtti, porstua -ja navetta ja jotka siis ovat meidän torppain veroisia. Sen lisäksi -peltojen pienuus niin "pohattain" kuin köyhäinkin talojen ympärillä, -karjan vähyys, vaatteuksen huonous, ruokavarojen puute, kaikki -todistaa kieltämättömällä tavalla suuresta köyhyydestä. Eivätkä sitä -karjalaiset itsekään kiellä; "mitäs tänne tulitte köyhää maanperukkaa -katsomaan", he tavallisesti sanoivat meille, kun sitä varten -ilmoitimme sinne tulleemme. Kun Runeberg "Hirvenhiihtäjissä" antaa -Ontron kosioretkellään sanoa muka kotimaastaan: - - "Vienaan tulkosi pois, ihanaiseen rihkamamaahan, - siellä sä silkkiä vaatteeks saat sekä ruplia ruuaks. - Suomi se köyhää on, saloloita ja vuoria täynnä. - Tulkosi Vienaan siis, tule kaunoks Karjalan armaan!" - -niin hän panee hänen suuhunsa sanoja, joita ei yksikään karjalainen -sanoisi, ei ainakaan kotonansa. Mitä erittäin tuohon vertaukseen -Suomen köyhyydestä karjalaisten kotimaan rinnalla tulee, niin se -on yhtä paljon tuulesta temmattu kuin Karjalan sijoittaminen meren -toiselle puolen Vienajoen varrelle. Suomi, s.o meidän maamme, ei -karjalaisen mielestä ole maa, jossa on vain saloja ja vuoria, -se päinvastoin kangastaa hänen mielikuvituksessaan semmoisena -"eldoradona", semmoisena onnelana, jonka veroiseksi Karjala ei -koskaan voi kohota. "Kunpa meillä olisi niinkuin teillä, kun meillä -olisi Suomen laki", se on hänen alituinen toivoton huokauksensa. -Vaikea on kertoa, millä kummallisilla tunteilla kuulimme näin pilviin -asti ylistettävän maatamme, jota olimme tottuneet pitämään aivan -halpana muitten maitten rinnalla. Ja tämä ylistys kuitenkin on niin -vähän liioiteltu kuin suinkin: _Karjalaan_ verrattuna meidän maamme -tosiaan on onnen maa. - - * * * * * - -Kemin kaupungin synty on ollut samanlainen kuin Oulun. Ulkonaisten -vihollisten, "kajaanilaisten ja suomalaisten", taajain hävitysretkien -torjumiseksi rakennettiin Kemijoen suuhun linna, ja sen turviin -vähitellen järjestyi kaupunki. Ensimmäinen linna oli puinen ja -rakennettiin alkupuolella 1600-lukua, mutta vuosisadan puolivälissä -alettiin puisen linnan sijaan tehdä kivistä. Samoin kuin Oulun oli -Keminkin linna joen muodostamalla saarella, joka kuitenkin on paljon -suurempi kuin Linnasaari Oulussa -- yhtä suuri ehkä kuin Raatin ja -Linnasaari yhteensä. Tälle saarelle kaupunki arvatenkin alkuaan -perustettiin, niinkuin se edellisinä aikoina lienee ollut kylän -sija, siitä päättäen että Solovetsin luostarikirjat mainitsevat -suomalaisten rynnäköstä Kemin "saarta" vastaan. Nykyään sijaitsee -kaupunki ainoastaan pieneksi osaksi tällä saarella, jonka jotenkin -kuivunut, luoteesta kaakkoon juokseva vähäinen jokihaara erottaa -mantereesta; pääosa kaupungista on pohjoisrannalla saaresta -koilliseen päin. Saaren valtakatu kulkee pohjasta etelään, pitkin -itärantaa, valtakatu mantereella lännestä itään. Viimeksimainitun -itäpäässä ovat rikkaimmat talot, neljä viisi luvultaan. Kaupunki on -Raahen kokoinen. - -Kestikievaritalo on manner-osan luoteiskulmassa ja sen isäntä -jyskyjärveläinen Mäkushkin. Hänen vaimonsa oli myöskin Karjalasta -kotoisin, ja talossa siis puhuttiin suomea, vaikka venäjääkin -osattiin. Se oli kaksikerroksinen, laudoitettu ja siniseksi maalattu -rakennus, alakerrassa kestikievari, yläkerrassa postikonttori. -Alakerran huoneet olivat matalat ja pienenlaiset, eikä yksikään -ollut erityisesti vieraille varattu; muuan kamari kuitenkin heti -luovutettiin meille. Siisteyttä ei sopinut moittia, kun kerran -sisälle pääsi, mutta porstuassa ei tehnyt mieli kauan viivähtää, -syystä että ensimmäinen ovi vasemmalla vei huoneeseen, joka meidän -maassa aina koetetaan sijoittaa niin syrjään ja etäälle kuin suinkin. - -Tämäkin Mäkushkin, vanhin noista kolmesta veljeksestä, oli -nuoruudessaan kulkenut kaupalla meidän puolella, mutta oli sortunut -tänne Kemiin, sittenkuin häneltä 15-20 vuotta takaperin kerran -Hämeenlinnan markkinoilla kaikki tavarat, yhteensä 6,000 ruplan -arvosta, oli takavarikoitu, josta kertoessa hänellä vieläkin tuli -vedet silmiin. Paitsi kestikievarinpitoa oli hänellä nyt myöskin -kauppa avonaisessa puodissa. Hän oli suurenlainen, vaaleaverinen -mies, jolla oli vankka täysiparta; silmän katse ei kuitenkaan ollut -suora -- kenties seuraus hänen pitkällisestä olostaan venäläisten -parissa -- ja hän herätti sentähden meissä pikemmin epäluottamusta. - -Pariin toviin kävimme kaupunkia katselemassa. Ensi velvollisuutena -pidimme passien näyttämistä poliisikonttorissa. Kun tästä mainitsimme -isännillemme ja kysyimme tietä konttoriin, tiedustivat he, oliko -passeja kysytty, ja kun vastasimme, että ei ole, he arvelivat -tarpeettomaksi käydä näyttämässä. Turhantarkkoja ei Venäjällä enää -taidetakaan passien suhteen olla; Vienassa esim. ei niitä meiltä -ollenkaan kysytty emmekä mekään niitä esittäneet tarkastettaviksi. -Kuitenkin nyt Kemissä päätimme käydä poliisikonttorissa sekä -täyttääksemme passin määräyksen että nähdäksemme venäläistä -virkakuntaa. Väärin käsittäen opastuksen, että konttori oli "sillan -tuolla puolen", menimme ensin linnasaarelle, puusiltaa myöten, joka -sinne viepi jokihaaran taikka merenlahden ylitse. Talot olivat -vanhanlaisia kaikki. Viimeisenä rantakadulla oli vähän omituisemmalla -tavalla rakennettu suurempi talo, josta oli ihana näköala itään -päin; siellä oli varmaan rikkaus ja mahtavuus aikoinaan asunut, -mutta nyt se oli täydellisesti rappiolla ja näytti aivan autiolta. -Meidän kaupungeissa ei sentapaisia talohylkyjä näe. Äärimmäisenä -saaren eteläpäässä oli kirkko, ja sitä vastapäätä rakennettiin -tiilestä uutta vankilaa. Me koetimme palata toista kaduntapaista, -joka kulki yhtä suuntaa rantakadun kanssa, mutta se oli niin märkä, -että kiireesti saimme paeta rantakadulle takaisin; maa kyllä oli -hyvinkin kaltevaa, mutta ei mitään ollut tehty sen kuivaamiseksi -ja veden juoksuttamiseksi katua alas. Kun olimme tulleet takaisin -pääkaupunkiin ja jo aioimme nousta majataloon, läheni meitä nuori -poliisi-univormuun puettu mies tai poika tarjoutuen oppaaksi, kun -oli puheestamme kuullut, että olimme suomalaisia. Hän oli köyhä -poika Vuokkiniemeltä, oli varemmin keväällä tullut Kemiin työnhakuun -ja onnistunut pääsemään poliisiksi, sittenkuin oli vähän oppinut -venäjää. Hän saattoi meitä nyt pitkin itäänpäin kulkevaa pääkatua -kappaleen matkaa, 2-3 korttelia, kunnes pienen sillan tuolla puolen -poliisikonttori löytyi vanhanaikaisesta pienoisesta rakennuksesta. -Jotenkin pian siellä saatiin kirjoitus passeihin, mutta puheesta ei -tahtonut paljon tolkkua tulla, kun emme osanneet venäjää. Päällikkö -oli upseeri everstin univormussa; kirjureita oli puoli tusinaa, -ja niiden huono vaatteus oli silmäänpistävä. Mitään maksua ei -kirjoituksesta otettu. - -Kun illempana toistamiseen lähdimme kaupungille, tuli kaduilla -taas vastaamme muutamia oudonnäköisiä miehiä, jotka jo päivällä -olimme huomanneet ja jotka näyttivät kuljeksivan toimettomina. -Varsinkin kaksi heistä veti huomion puoleensa: toinen oli nuori, -pitkä, komea, mustaverinen mies, päässä tataarilainen piippalakki -ja nutun rinnus täynnä pikku kurttuja patruunain säilyttämistä -varten, toinen vanha ukko, jolla oli korkea könkönenä, lumivalkoinen -parta ja päässä lammasnahkalakki, sen näköinen ihan täsmälleen kuin -turkkilaiset vanhukset kuvakirjoissa. Nämä muukalaiset olivat, -niinkuin kestikievarissa tarkemmin saimme kuulla, niitä _Kaukaasian -tsherkessejä_, jotka viime sodan aikana olivat nostaneet kapinan -Venäjää vastaan ja rangaistukseksi nyt olivat siirretyt tänne -äärimmäiseen pohjolaan; Kemissä heitä oli 20 miestä. Kruunulta -he saivat muutamia kopeekoita päivässä, muuten elivät kerjuulla; -isäntämme valitti heitä laiskoiksi. Vilulle kuuluivat olevan hyvin -arat. Majoitettuina sinne tänne taloihin heillä oli täysi vapaus -liikkua kaupungilla, kun ei tarvinnut pelätä, että he varojen -puutteessa voisivat ajatella mitään pakoa. Kemissä muuten oli -sotaväkeä 60 miestä. - -Matkallamme kävimme kaupungin rannassa katselemassa uutta kirkkoa, -jota hyvin auliisti näyteltiin ja joka oli jokseenkin korea; sitten -yritimme muutamaan taloon, jossa sanottiin kaupunkilaisten klubin -olevan, mutta se oli kiinni. Viimein kuljettuamme kaupungin läpi -ristiin rastiin minä kiipesin oppaamme, erään kestikievarissa -palvelevan jyskyjärveläisen Huotarin kanssa kaupungin etelärannasta -kohoaville korkeille kallioille näköalaa laajemmalti katselemaan ja -luodakseni silmäyksen itään päin Vienanmerta kohti, jonka laineita -niin monta vuotta olin hartaasti halunnut nähdä. Aavempi meri tulee -kuitenkin, niinkuin jo on mainittu, penikulman päähän Kemistä, -niin etten muista tarkkaan, erotimmeko isosti varsinaista meren -selkää. Kumppalini B. ei huolinut muka turhaan vaivata itseään tälle -matkalle, vaan palasi takaisin kestikievariin, johon mekin sitten -kulkumme käänsimme. - -Illalla majatalossa sovittiin isännän kanssa venekyydistä Solovetsin -luostariin seuraavaksi päiväksi. 7 1/2 ruplasta hän lupasi meille -laittaa veneen ja kuusi soutumiestä paitsi peränpitäjää, jotka -veisivät meidät luostariin, viipyisivät siellä pari kolme päivää ja -sitten toisivat meidät takaisin. Kahdentoista penikulman matkasta -(yhteensä edestakaisin) tuo summa, kurssin mukaan noin 18 markkaa, -ei tuntunut erittäin suurelta, vaan pikemmin halvalta, ja kun siihen -tingimme isäntämme ensi vaatimuksen, 8 ruplaa, se tapahtui vain ilman -aikojaan lystin vuoksi; että omatunto olisi rauhallisempi. - - - - -IV. - -Pyhä kaupunki. - -Matka sinne. - - -"Pyhäksi kaupungiksi" ja "monasteriksi" nimittävät karjalaiset -_Solovetsin luostaria_ Vienanmeressä. Jälkimmäinen nimitys on ehkä -tavallisempi, kuitenkin edellistä omituisuutensa vuoksi käytän -tässä luvun päällekirjoituksena. Luostari on kuuluisa paikka, -näkemältä tunnettu suurelle osalle Venäjän kansaa ja nimeltänsä -myöskin sivistyneelle ulkomaalle. Karjalalle se yhä vielä on -hengellisen elämän keskus, niinkuin aikoinaan oli maallisenkin, ja -joka Karjalassa vaeltaa ilman tarkkaa matkan määrää, sen askeleet -aivan itsestänsä kääntyvät luostaria kohti. "Tottahan monasteria -käytte katsomassa", oli tavallinen kysymys tai arvelu, kun matkamme -tarkoitusta tiedusteltiin, ja tähän tiedusteluun lisättiin aina joku -suurinta ihailua osoittava ylistyslause. Karjalan köyhää maata ei -kannattanut tulla katsomaan, mutta monasteria, se oli toinen asia, -sen näkeminen kyllä maksoi vaivan. Kenties joku epäluulon kauna alkoi -mielessämme liikkua, kun näitä ylenmääräisiä kiitosvirsiä alinomaa -saimme kuulla, mutta uteliaisuutemme oli kuitenkin hyvässä vireessä, -kun 10 p. heinäk. laittausimme taipaleelle sinne. - -Vienanmerellä on joitakuita vuosia ollut säännöllinen -höyrylaivaliikenne, jonka eräs "Arkangelin-Muurmannin" -höyrylaivayhtiö Vienassa on pannut toimeen. Sitä ylläpiti tänä -kesänä kaksi yhtiön höyryä "Onega" ja "Kemi", joista edellinen kulki -pitkin Karjalan rannikkoa Kannanlahdesta aina Onegan kaupunkiin -saakka, jälkimmäinen Kemistä Vienaan; yhtymäpaikka oli Kemin reti. -Sen puolesta tämä kulku vielä kuitenkin oli vajanainen ja vähemmin -tyydyttävä, että laivat ainoastaan joka kymmenes päivä kohtasivat -toisensa, ja kun emme sattuneet tulemaan semmoiseen aikaan, täytyi -meidän soutuveneellä yrittää luostarisaareen.[11] - -Ennenkuin päästiin lähtemään, alkoi kello jo lähetä 11 ap. Me olimme -kyllä aikoja olleet valmiit ja aloimme jo pitkäksyä odotusta, mutta -talonväen puolelta kesti yhä ahkeraa hommaa. Syyksi viipymiseen -sanottiin, että soutajat eivät olleet valmiit, mutta todellinen -syy lienee ollut, että talon kaksi lasta, poika ja tyttö, myöskin -laitettiin matkaan, vaikka siitä vasta rannassa kuulimme, ja että -isäntäväkeämme vaivasi saamattomuus, josta paluumatkalla saimme -loistavia todistuksia. Viimein astuttiin alas rantaan yläpuolelle -saarisiltaa, missä vene oli. Meitä karttui tässä sievä joukko -matkalle-lähtijöitä: kuusi vaimonpuolista soutajaa, perämiehenä -Huotari, Miikkula, jonka minä olin halunnut saada oppaaksi mukaan, -hänen turvissaan hänen kaksi näppärää, vaikka vähän vallatonta -veljenlastaan, me molemmat ja sitten eräs köyhä kerjäläispoika, jolle -perämies omasta mahtipontisuudestaan oli antanut luvan tulla mukaan. -Nämä 13 henkeä olivat näkyvissä, mutta yhden ainakin vielä tiesimme -olevan veneessä, sillä isäntämme oli aamulla pyytänyt eräälle -karjalaiselle tuttavalleen lupaa päästä kulkemaan seurassamme, jota -emme olleet kieltäneet. Vene eli "karpaso" oli vankkatekoinen, -melkein kuin meidän laivanparkassit, ja sen peräpuolessa oli sylen -levyinen katto; tämän katon alla arvasimme aivan oikein miehen -olevan. Mutta emmepä voineet arvata, ennenkuin matkalla havaitsimme, -että hänen vaimonsakin seurasi myötä; siis meitä yhteensä tuli 15 -henkeä. Juuri kun venettä aiottiin lykätä rannasta, hoksasi perämies, -että "komppaso", kompassi, oli unohtunut kotia, ja se oli siis vielä -kiireen kautta noudettava, ennenkuin maista erkauttiin. - -Kulkuväylä Kemistä on sangen kaunis, ensin pitkin kapeahkoa -merenlahtea ja sitten läpi saariston, jonka äärimmäiseen reunaan -luetaan kaupungista kolme penikulmaa. Luonto kuitenkin on yksin -pitänyt kauneudesta huolta; ihmiskäden avusta, esim. huviloista tai -muusta semmoisesta, ei näy vähintäkään merkkiä. Jonkun neljänneksen -päässä kaupungista näkyi v. 1854 rakennettujen patterien jätteitä -muutamalla korkealla niemellä. Penikulman päässä kohotti pienoisella -saarella jo mainittu höyrysaha piippunsa ilmaan, mutta siinä ei ollut -mitään liikettä. Etelästä päin siinti useita korkeita kukkuloita -(mannermaalla) ja saaria; edellisistä korkeimman nimen ilmoitti -Huotari olevan karjalaksi _Rievesän_, venäjäksi _Keljakan_, vuori, -johon Kemistä tulee 1 1/2 penik. Höyrysahan ulkopuolella alkoivat -selät väljetä harvenevain saarten välissä, ja veden vihreä väri -samoin kuin hyvin suolainen maku -- en näet malttanut olla sitä -maistamatta -- vakuuttivat, että olimme nyt kyntämässä varsinaisen -Vienanmeren laineita. Kumppalini B. oli toisten matkustajain -esimerkin mukaan heti alusta matkaa vetäytynyt karpason kannen -alle, mutta minä jäin sen päälle istuskelemaan, kaunista ilmaa -ihannellen ja ympärilleni katsellen, onnellisena siitä ajatuksesta, -että nyt vihdoin viimein sain kulkea Suomen itäistä rajamerta. -Meidän oli määrä käydä maissa ja syödä päivällistä ulommaisimmalla -saarella, mutta kun sitä lähenimme, herätti toinen vähän sisempänä -ja matkastamme etelään päin oleva saari huomioni; sen alastomalla -kalliohuipulla oli näet paljon vierinkiviä, jotka etäältä saattoivat -vilkkaalle mielikuvitukselle näyttää jos jonkin muotoisilta. -Kysymykseeni vastasi Huotari, että saari oli keskimmäinen Gusovoin -eli (Hanhi-) saari, ja selitti sitten suurella vakaumuksella, että -luostarin vihollinen oli kerran tullut tälle saarelle ja huipulle -nousten uhitellut luostaria, jotta "et enää kauan siellä kiillä", -mutta seuraus oli ollut, että kaikki viholliset muuttuivat kiviksi -ja vielä tänä päivänä kivettyneinä istuvat kalliolla. Tämmöistä -ihmettä näkemään tietysti jokainen olisi ollut utelias, ja siksi -heti pyysin, että noustaisiin maihin tähän saareen, johon veneväki -suostuikin, vähän ensin esteltyänsä, sillä pakovesi kantoi meitä -toisaanne päin. Saari -- jota luostarikirjoissa nimitetään _Kusovoin_ -saareksi ja jonka nimen alkujuuri siis ehkä yhtä hyvin voipi olla -_kuusi_ kuin _hanhi_ (ven. gus) -- näytti vähän suuremmalta ja -korkeammalta kuin Linnasaari Oulussa; sen itäpäässä oli vähäinen -notko, jossa kasvoi matalia puita ja pensaita, muuten se oli alaston -kallio. Kun notkon kohdalla oli laskettu rantaan, nousimme B. ja minä -ensin notkon ylimmälle paikalle ja aloimme sitten kiivetä lännen -puoleen tulevan kallion jyrkkää rinnettä ylöspäin. Silmäni olivat -kokonaan pettäneet minut saaren korkeuden ja suuruuden suhteen, -sillä jo tämä ensimmäinen rinne oli niin suunnattoman korkea, että -sen päälle päästessä läähätimme aikalailla, ja kun ylös tultua -toivoimme olevamme saaren ylimmällä paikalla, havaitsimmekin, että -kalliotanner yhä, vaikka loivemmin, kohosi etelään päin, johon -ulottui pitkän matkaa. Tällä rinteellä näkyi lukematon joukko -pienempiä ja suurempia soikulaisia kiviä, mutta jo ensi silmäys -riitti vakuuttamaan, että noiden erityisten, ihmisenmuotoisten -löytäminen ilman opasta tässä paljoudessa vaatisi puolen, jos ei koko -päivää, niin ettemme hakemista yrittäneetkään. Hiukka harmittavaista -oli ensin, että turhaa vaivaa olimme nähneet, mutta kohta lohdutti -meitä se ajatus, joka heti alusta oli varmana ollut mielessämme, -että tuo taru luostarin vihollisista tällä saarella oli kaikkea -todellista pohjaa vailla; sillä mitkä viholliset täältä olisivat -luostaria ahdistaneet? Sen sijaan että olisimme tuota kivikenttää -ruvenneet kulkemaan ristiin rastiin oudonnäköisiä kivimuodostuksia -löytääksemme, käännyimme selin siihen ja aloimme katsella allamme -ja edessämme itään ja pohjaan päin aukenevaa laajaa näköalaa. -Jälkimmäiselle ilmansuunnalle tuli saariston vihannuus, edelliselle -meren sinertävä, ääretön vedenpinta helottaen auringon kirkkaassa -valossa. Koilliseen päin ei merellä ollut muuta rajaa kuin taivas, -mutta äärimmäisenä idässä näkyi mustempi viiva ja siinä eräällä -kohtaa valkea pilkku. Siellä oli matkamme määrä: tuo musta viiva oli -monasterin saari ja tuo valkea pilkku itse luostari. Näköalan laajuus -korvasi täydellisesti sen vähäisen ponnistuksen, minkä ylösnouseminen -oli vaatinut: Vienanmeri, Vienanmeri, se ikävöity ja kauan kaivattu, -tuossahan se nyt viimein levitteli ulapoitaan aukeoita, lakehia -laineitansa ihastuneiden silmäimme edessä. Kun hetken takaa kuulimme -huudettavan alas syömään, laskeusimme tyytyväisinä notkolle ja -rantaan, surematta jättäen nuo kivettyneet ihmiset asemillensa. - -Jos kuitenkin silloin olisin tiennyt, mitä luostarissa ostamastani -kirjasta jälkeenpäin tulin tietämään, -- ja josta Castrénkin -otteessaan luostarikronikasta ("Suomi", 1843) mainitsee, vaikk'en -sitä jaksanut muistaa, -- en varmaan niin vähällä olisi hakemistyöstä -luopunut. Näillä Kusovoin saarilla oli tosiaan kerran majaillut -luostarin vihollisia, ja ne viholliset olivat _suomalaisia_! V. -1611 tuli nimittäin suomalainen retkikunta rajan poikki, hävitti -luostarille kuuluvat volostit (piirikunnat) Vienanmeren rannalla ja -kulki sitten pienillä veneillä mainituille saarille saakka, jotka -ovat noin kolmen penikulman päässä luostarista. Täällä retkikunta -viipyi kauan aikaa, mutta ei voinut luostaria saada valtaansa, "koska -Jumalan näkymätön voima ja Solovetsin ihmeidentekijäin rukoukset -varjelivat sitä ja sokaisivat viholliset", sanoo luostarikronikka, -ja kun venäläinen sotaväki Suman linnasta riensi vastaan, täytyi -retkikunnan palata ensin mannermaalle ja sitten kotia; Venäjän -ja Ruotsin välillä oli nimittäin silloin tehty aselepo. Tähän -historialliseen tapaukseen tuo Huotarin kertoma muinaistaru -nähtävästi perustui. Leirinsä suomalaisilla oli arvatenkin ollut -tällä samalla saarella, jossa nyt kävimme, ja sen huipulta he varmaan -monta kertaa olivat heittäneet halukkaita silmäyksiä tuon leveän -merenselän poikki luostarisaareen, jota kuitenkaan eivät likempää -saaneet nähdä. - -Kun tuo taru näin koskee meitä itseämme, harmittaa minua nyt -jälestäpäin, etten sen hartaammin kokenut saada selkoa noista -kivettyneistä esi-isistämme, kun olin heitä niin lähellä, tuskin -edes kivenheiton päässä. Jos joku tämän kertomuksen lukija joskus -sattumalta sortuisi niille maille, kehoittaisin häntä käyttäytymään -älykkäämmin. - -Syötyä lähdettiin heti matkaan. Emme kuitenkaan olleet pitkälle -ennättäneet, ennenkuin meidät saavutti paksu sumu eli "turnano", -niinkuin sanottiin, ja rankka sadekuuro. Jälkimmäinen pakotti meidät -kaikki, jotka vain mahduimme, pakenemaan veneen kannen alle, jossa -hätä yritti vallalle päästä, kun huomattiin, että ravistunut katto -ei vettä pitänytkään; mutta onneksi sade yhtä äkkiä herkesi kuin -oli tullutkin. Sumun tähden oli laskettu ulommaisen saaren rantaan -ja siinä yhä istuttiin, vaikka aurinkokin rupesi taas paistamaan, -niin että jo alkoi ikäväksi käydä, jonka vuoksi Huotarilta, joka -"Norveegiasta" (Norjasta) ostettu "sydvesti" päässä ja öljytakki -yllään totisena kökötti peräsimessä, viimein kyllästyksissäni -kysyin, mitä tässä viivyttiin ja miksi ei lähdetty matkaan. Huotari -silloin selitti, että Kemistä mukaamme tullut uusi karjalainen -matkakumppalimme, jonka käskystä saareen oli menty, oli noussut -saaren huipulle tähystelemään näköalaa. "Mikähän mies se on", arvelin -närkästyneenä B:lle, "joka hyvyydestä otetaan mukaan ja käyttäytyy -kuin isäntä ja komentaja"; sillä muistin samalla, kuinka B. alusta -matkaa oli kummastellut, että sanottu mies vaimoineen oli kannen -alla ollut kuin kotonaan ja herrana, vaikka tosin kyllä oli Bilekin -sijaa vieressään antanut. Viimein hän näkyi kalliosaaren korkealla -huipulla, josta kiireesti alkoi astua alas. Kun hän kalliolta hypähti -veneeseen ja käski lähteä liikkeelle, en voinut olla kysymättä, -missä hän oli ollut, kun niin kauan oli kulkua viivyttänyt, johon -hän vähän terävästi vastasi käyneensä katsomassa, kuinka paksu sumu -merellä päin oli ja näkyikö luostarin saari. "Onhan meillä komppaso -muassa", väitin minä tähän, muistuttaen että tämä tarvekalu juuri -lähtiessä oli noudettu mukaan. "Semmoinen komppaso", vastasi mies -ylenkatseellisesti, "sillä ei tumanossa tee mitään"; ja Huotari, joka -näytti olevan valmis täydellisesti asettumaan miehen komennon alle, -myönsi, että rauta-aineet veneessä kokonaan häiritsivät komppasomme -toimintaa. Tähän ei ollut mitään sanomista, ja kun mies oli -selvittänyt, että kolmen penikulman selälle ei ollut viisasta lähteä -sumussa ilman täyttä ilmansuunnan tietoa, sain olla niinkuin aloinkin -olla tyytyväinen. Hän sitten määräsi suunnan, johon oli kuljettava, -ja niin jonkun tunnin viivähdyksen jälkeen taas oltiin matkassa. - -Tämä mies, jonka kanssa ensimmäinen kohtaukseni ei ollut aivan -ystävällistä laatua, oli laivankippari nimeltä Nikolai Andrejevitsh -_Jepifanov_. Hän oli parhaassa iässään, 37-vuotias muistaakseni, -keskikokoinen kasvultaan, reipas liikkeiltään ja lyhyt puheiltaan, -vaaleaverinen, huuli- ja leukaparta semmoinen kuin meidän puolen -merimiehillä usein näkee; oululaisesta perämiehestä tai kapteenista -hän olisikin voinut käydä milloin hyvänsä. Kotoisin hän oli -Usmanalta, jossa oli ollut perhettänsä tervehtimässä ja josta -vaimonsa nyt saattoi häntä luostariin, kun hän oli paluumatkalla -Vienaan (Arkangeliin). Siellä häntä nimittäin oli odottamassa oma -pieni jahti, jolla hän kuljetti tavaroita Vienan ja Norjan välillä, -vieden jauhoja, köysiä ynnä muuta tavaraa ja tuoden pääasiallisesti -kaloja. Hänen jahtiinsa mahtui vientitavaraa 1,500 ruplan arvosta, -ja kun hän itse ne osti ja möi, oli hänen liikkeensä, jota hän oli -harjoittanut kymmenkunnan vuotta, hyvästi kannattava. Kuitenkin hän -valitti sitä vaivalloiseksi ja uhkaili luopua siitä sekä ruveta -lohta kuljettamaan Usmanalta Pietariin. Naimisissa hän oli ollut jo -toistakymmentä vuotta, vaikka sekä hän että hänen vaimonsa kumpikin -näyttivät niin nuorilta ja toisiinsa niin rakastuneilta, että ensin -luulimme heidän viettävän avioliittonsa alkuviikkoja. - -Nämä tiedot saimme häneltä jälestäpäin sen viikon kuluessa, jonka -oleskelimme toistemme seurassa ensin luostarissa ja sitten Vienassa. -Vaikka ensi tuttavuutemme oli tehty vähän jyrkällä tavalla, tuli -meistä näet kohta hyvät ystävät. Niinkuin jo olen osoittanut, -ansaitsi hänen käytöksensä Kusovoin ulommaisessa saaressa pikemmin -kiitosta kuin moitetta, ja mitä taas tulee tuohon olemiseen -karpason kannen alla, joka kumppaliani oli vähän loukannut, saapi -se tyydyttävän selityksen siitä, että hän -- niinkuin myöhemmin -kummaksemme kuulimme -- ei kulkenutkaan veneessä meidän maksullamme, -s.o. ilmaiseksi, niinkuin luulimme, vaan oli kuin olikin veneen -isännälle maksanut kolme ruplaa. Osamiehenä veneen vuokraamisessa hän -siis hyvällä syyllä saattoi itseänsä pitää. - -Mutta matkaan takaisin. Kun oli saaren sivutse ennätetty ja tultu -aavalle merelle, alkoi sumu vähitellen kadota, tuuli lakkasi kohta -myöskin puhaltamasta, ja Vienanmeri lepäsi edessämme rasvatyynenä -ja kirkkaana kuin peili. Suunta pantiin, ei suoraan luostaria -kohti, joka on tuon kolmatta penik. pitkän saaren länsirannan -keskikohdalla, vaan paljoa etelämmäksi, saaren etelänokkaa kohti, -sillä pakovesi olisi muuten kantanut meidät merelle, niinkuin -teki eräälle toiselle, perässämme tulevalle veneelle, joka oli -kulkenut Kusovoin viimeisen saaren pohjoispuolitse. Kun puhun meren -tyyneydestä, täytyy minun kuitenkin lisätä, että yksi osa siitä ei -ollut tyyni: pitkin ulommaisen Kusovoin saaren syrjää jonkun virstan -päässä rannasta näkyi aallokko ja kuului kohina ikäänkuin pahimmasta -koskesta. Erinomaisen outoa oli katsella tätä kuohua keskellä muuten -rasvatyyntä merta, emmekä voineet sitä ollenkaan ymmärtää; mutta -miehet sitten selittivät, että siinä oli syvempi paikka ja että -veden laskeminen synnytti siihen aallokon. Kiikuttuamme mekin vähän -aikaa sen eteläpäässä jätimme kohta sen taaksemme ja lähestyimme -sitten lähestymistämme yhä selvemmin "valottavaa" monasteria. Tuon -tuostakin kuului Huotarin "pogrebiite, pogrebiite" eli "soudaltakaa, -soudaltakaa, raukat" -- _raukka_ näyttää olevan hyväilysana naisille -Karjalassa, sillä myötäänsä se miesten huulilta kaikui -- mutta -tämän kehoituksen hän lienee lausunut enemmän omaksi huviksensa, -sillä soutajia ei sopinut laiskuudesta moittia. Kuta illemmäksi -ja tyynemmäksi kävi, sitä tiheämpään näkyi ympärillämme, välistä -etäämpää, välistä aivan likeltä, lumivalkoisia otuksia, jotka -hetkeksi kohosivat vedenpinnasta ylös ja sitten vyörähtivät taas -näkymättömiin; saattajamme sanoivat niitä "belugoiksi", ja ne -arvatenkin olivat jonkunlaisia delfiinejä. Noin penikulman päässä -luostarista on yksinäinen pieni kalliosaari meressä, _Tuopin luoto_ -nimeltään; sen ympärillä oli ikäänkuin sakeana savuna kimeästi -kirkuvia tiiroja ja muita merilintuja. Jättäen oikealle kädelle, s.o. -etelään päin, _Jänissaaren_ (Sajatshij ostrovin), jossa luostarin -karjatalo on, kuljimme viimein kahden pienen luotosen välitse, joiden -harjalle oli pystytetty suunnattoman korkeat puuristit, ja edessämme -oli luostarin pieni satama, jonka laituriin pari laivaa ja lukematon -joukko veneitä oli kiinnitetty ja jonka rannalla luostarin valkeat -rakennukset kirkkaasti hohtivat alenevan auringon valossa. - - -Luostari. - -Luostarin satamana on pieni, lännestä itään tunkeva merenlahti. -Kivilaiturit on rakennettu sen ympärille, niin että se muodostaa -länteen päin avonaisen neliön. Se on siksi syvä, että suuret -höyrylaivat uivat sen perälle asti. Höyryt ja veneet lasketaan -pohjanpuoliseen laituriin, sillä tällä puolen on kaksi suurta -rakennusta matkustajia varten: ensimmäinen kivestä, kolmikerroksinen, -kussakin kerroksessa 27 ikkunaa rinnatusten, rakennettu v. 1866, -niin etäällä laiturista, että väliin syntyy torinlevyinen aukio, -toinen puusta, kaksikerroksinen, edellisestä vähän pohjoisempana -törmällä ja hiukan lyhyempi. Molempain etusivu on etelää kohti. -Vastapäätä, sataman eteläpuolella, kauniin koivikon suojassa, on -myöskin kaksikerroksinen puurakennus, johon ei kuitenkaan matkustajia -laskettu. Pitkin sataman itäsyrjää pohjoisesta etelään kulki -korkea kivimuuri kuin liimassa ainakin, jonka molemmissa päissä -sekä keskessä oli pyöreät tornit ja jonka takaa luostarin valkeat -kirkkorakennukset torneineen ja risteineen kohosivat. - -Rannalla seisoksivan lukuisan väkijoukon halki nousimme tuohon -kiviseen "gostinnitsaan" eli majataloon, jonka läpi pitkä ja leveä -korridori kulki länsipäästä itäpäähän, numeroidut ovet molemmin -puolin kuin hotellissa ainakin. Keskellä korridoria oli vestibylit -ja uloskäytävät sekä etelään että pohjoiseen päin. Se munkki, joka -tässä hotellissa oli isäntänä, tavattiin pitkän hakemisen perästä -ylimmästä kerroksesta, ja monen mutkan jälkeen annettiin meille -viimein eräs alakerran huone, johon paitsi meitä kahta myöskin toinen -puoli matkakumppaleistamme turvautui, sillä kaikki paikat olivat -matkustajia täynnä. Huoneemme oli suuri ja korkea, siinä oli kaksi -ikkunaa satamaan päin, mutta hyvin yksinkertainen sisustus: kolme -sänkyä, kussakin tuuman paksuinen patja ja kahta paksu päänalusta, -pieni pöytä ja pari tuolia -- siinä kaikki huonekalut. Yhdessä -alanurkassa tietysti oli "bohumaaterin" pyhä kuva. Tämänkaltaisia -näyttivät kaikki huoneet olevan alimmassa kerroksessa, jota käytetään -yhteistä kansaa varten. Ylin kerros, johon kumppalini ja minut -seuraavana päivänä puolisen jälkeen käskettiin ja johon muutimmekin, -oli hiukan mukavammin sisustettu; keskikerros, parhaita vieraita -varten, on kuitenkin vasta varustettu semmoisilla tarpeellisilla -huonekaluilla kuin pesukaapeilla, sohvilla y.m. - -Tavallisesta ravintolasta tämä gostinnitsa erosi siinä suhteessa, -että siellä ei voinut tilata mitään ravintoaineita paitsi kiehuvalla -vedellä täytetyitä samovaareja teetä varten. Eväät piti siis -itsekullakin olla muassa -- jollei halunnut määrätyillä ajoilla -käydä itse luostarissa yhteisessä pöydässä syömässä. Näitä aterioita -jokainen saa käyttää hyväkseen kolmen vuorokauden ajan maksuttomasti. -Samovaareja, joita täällä näkyi olevan runsaasti, kiehui kohta yksi -meidänkin huoneemme pöydällä, ja lasi teetä sekä sen kera kappale -Usmanan lohesta tehtyä kalakukkoa maistui sangen hyvältä, päivän -merellä oltua. Mutta syötyä kumppali B. ja minä pakenimme ulos -luostariseutua katselemaan. - -Ensimmäinen mikä luostarin rannalla vetää vieraan silmät ja varsinkin -korvat puoleensa, on ääretön joukko kalalokkeja (tshaikkoja), jotka -joka askeleella pyörivät kulkijan jaloissa ja aukoen suuria suitansa -kimeällä äänellä huutelevat ruokaa. Ne ovat tulleet aivan kesyiksi -sen takia, että luostarisaarella kaikki otukset ovat rauhoitetut ja -että pyhiinvaeltajat, arvatenkin pitäen näitä lintuja jonkunlaisina -paikan pikku-isäntinä, kilvan syöttelevät ja ruokkivat niitä. Kauhea -on se parku ja melu, jonka tämä ehkä tuhatmäärään nouseva lintuparvi -saapi aikaan, niin että korvat ovat haljeta, ennenkuin siihen tottuu. -Se ajatus, että hengiltä älköön mitään elävää saarella otettako, on -kyllä hyvin kaunis, mutta oudolta aluksi tuntuu, että paikka, jonka -juuri on määrä tarjota hiljaisuutta ja rauhaa maailman levottomuuteen -kyllästyneelle mielelle, noitten lintujen elämöimisessä esittää -kaikkea muuta kuin äänettömyyden ja sovinnollisuuden kuvaa. -Puolipäiväsaarnaa seuraavana päivänä luostarin tuomiokirkossa -pidettäessä oli muuan lokki lentänyt kirkon katolle ja korotti -siellä odottamatta kesken rukouksia kirkuvan äänensä, joka kuului -sitä paremmin, kun katossa oli joku aukko. Venäläisten tavallisella -välinpitämättömyydellä jumalanpalveluksessa ei kirkkoväki kuitenkaan -näyttänyt tätä ollenkaan huomaavan. - -Pitkin sataman itäsyrjää, parin kolmen kadunleveyden päässä -laiturista, kulkee niinkuin jo sanoin kivimuuri. Se on osa eli syrjä -siitä suojelusmuurista, joka ympäröi koko luostaria, muodostaen -epäsäännöllisen viisikulmion. Tämä suojelusmuuri on 5-6, paikoin -ehkä 7:kin syltä korkea ja monta syltä paksu, rakennettu äärettömän -suurista, hakkaamattomista munakivistä, ylhäältä ylt'ympäri -varustettu ampumarei'illä sekä lisäksi vahvistettu torneilla, joita -on yhteensä 8 tai 10. Sisäpuolella kulkee ampumareikien tasalla -katettu käytävä muurien puolustajia varten. Muurien läpi johtaa eri -kohdilla viisi kuusi porttiholvia, jotka yöksi salvataan kiinni -vankoilla raudoitetuilla porteilla. Luostari on siis luja linna, jota -varsinkin siihen aikaan eli 300 vuotta takaperin, jolloin sen muurit -rakennettiin ja jolloin ampumakoneet eivät olleet niin pitkälle -kehittyneet kuin nykyään, oli melkein mahdoton vihollisen valloittaa -väkirynnäköllä. Itäpuolella luostaria on näet lisäksi lampi eli -pieni järvi, Pyhä järvi (svjätoje osero), joka sitä puolta suojelee, -etelään päin taas lammesta satamaan juokseva syvä oja; pohjan puoli -luostaria on rakennettu mäelle, ja muurien juuresta alkava rinne -on täällä jonkunlaisena puolustuksen apuna. Tätä puolta muuten -näytään pidetyn vaarallisimpana, koska muurit ovat siellä korkeimmat -ja tornit tiheimmässä. Mutta se onkin lyhyin, sillä luostarin -pituussuunta on pohjoisesta etelään. - -Satamaan päin tuleva osa muuria on pisin, lähes yhtä pitkä kuin koko -luostari; sen molemmissa päissä muuri tekee hyvin jyrkät käänteet. -Askelten mukaan lukien sen pitäisi olla noin 150 syltä, siis 1/4 -virstaa; koko luostarin ympärys luetaan runsaaksi virstaksi. -Lehtipuita on istutettu sitä pitkin verhoamaan kivien alastomuutta. -Siinä on kaksi porttia: toinen gostinnitsan kohdalla, toinen -etelämpänä. Jälkimmäinen, jota sanotaan "pyhäksi", on pääportti, -josta kuljetaan suoraan tuomiokirkkoon; sen yläpuolella muurissa on -freskomaalauksia. - -Pyhästä järvestä juoksevan ojan poikki vei monta siltaa, joista -alimman korvissa oli kaksi pienoista obeliskia. Kun niitä -katsellaksemme lähestyimme siltaa, huomasimme sen ja vähän ylempänä -olevan toisen sillan välissä -- _laivatokan_, jommoista ei meidän -maassa ole muualla kuin Helsingissä! Kummastuksemme ei ollut -vähäinen, sillä semmoista emme tosiaankaan olleet täällä odottaneet -näkevämme, -- vaikka tässä suhteessa jälestäpäin saimme syytä vielä -suurempaan kummastukseen, kun kuulimme, että tuo laiturin kupeella -oleva höyrylaivakin oli luostarissa tehty. Olivatko sillan korvassa -seisovat obeliskit tokan rakentamisen vai jonkun muun tapauksen -muistoksi pystytetyt, en tiedä sanoa, kyllähän niissä taisi olla -joku slavonialainen kirjoitus, mutta siitä emme saaneet selvää. -Lounaisosassa luostarimuuria, joka tokan kierrettyämme oli edessämme, -näkyi melkeinpä lukematon joukko päänkokoisia mustia täpliä sininen -rengas ympärillänsä: ne olivat muistoja englantilaisten sotataivain -käynnistä näillä vesillä 1854 ja luostarin silloin tapahtuneesta -pommituksesta. Ei kuitenkaan voinut huomata, että pommit olisivat -muuriin mitään vahinkoa tehneet. Sitten jatkoimme kulkua ympäri -luostaria pitkin järven rantaa; rannan ja muurin välissä kulkee näet -kadun levyinen tie. Luostarin pohjoispäässä näkyi korkealta muurien -yläpuolelta ristikkoikkunat -- siellä siis oli vankihuoneita. Järven -pohjoisessa päässä vähän matkaa muurista oli ryhmä kaikenlaisia -rakennuksia. - -Kiertokulkumme jälkeen kävelimme vielä hetken aikaa majatalon ja -luostarin väliin tehdyllä lankkukäytävällä. Kun katseli tuota -uutta komeaa kivirakennusta, sen edustalla olevaa toria ja -laituriin kiinnitettyä höyrylaivaa, olisi voinut luulla seisovansa -kauppatorilla Helsingissä Seurahuoneen edustalla. Mutta toinen puoli -näköalaa hävitti tämän kuvitelman: tuo vankka luostarimuuri ja -sen takaa kiiltävät valkeat seinät, vihreät katot ja lukemattomat -torninhuiput risteinensä muistuttivat kohta, että muualla oltiin. -Muukalaisuutta johtivat mieleen myöskin rannallavilisevät väkilaumat, -niin kauan kuin heidän vieras puheensa kaikui korvissamme, niin -että vähän ristiriitaisin tuntein nautimme kesäyön suloisuutta. -Mutta kun rannallaolijat vähitellen kukin sortuivat majoihinsa ja -nuo kalalokitkin herkesivät huutamasta, alkoi yön hiljaisuudessa -pohjanpuolisesta lehdikosta kuulua käen heleä kukunta, ja tämän -lempilintumme tuttujen sävelten turvissa mekin siirryimme -makuuhuoneeseemme. - -Seuraava päivä, 11 p. heinäk., oli Pietari-Paavalin suuri juhlapäivä, -joka vastaa meidän juhannusta. Jo neljältä aamulla sanottiin -ensimmäisen jumalanpalveluksen alkaneen, mutta matkatoverimme eivät -olleet kirkkoon mennessään tahtoneet meitä herättää, kun ei siitä -ollut sovittu, josta olimme heille hyvin kiitolliset. Kun 7:n -korvissa heräsimme, oli huone kummaksemme tyhjä, mutta vähitellen -ilmestyivät kumppalimme toinen toisensa perästä ja viimein myöskin -tuo _unum necessarium_, samovaari. Pesemisen suhteen oli iso -hankaluus sen puolesta, että vettä ei voinut saada huoneeseensa, vaan -pesu oli toimitettava pohjoisen uloskäytävän porstuassa. Siellä oli -kummallakin seinällä kyynärän korkeudella lattiasta leveät rännit ja -niiden yläpuolella puolisen tusinaa päänkokoisia messinkipalloja, -joiden pohjasta ponnella varustettu korttelin pituinen hieno -messinkitanko riippui. Kun tätä lykkäsi ylös palloon, juoksi reiästä -vettä kahden puolen tankoa alas. Epämukavaa laitos, mutta "mushikat" -ehkä pitävät sitä hyvinkin hyvänä. Juomavettä ei myöskään ollut -huoneissa, mutta korridorissa oli janon sammuttamiseksi suuret astiat -täynnä sahtia eli kaljaa, "kvassia", joka oli luostarin suuressa -panimossa tehtyä ja erinomaisen hyvänmakuista. - -Päivän alkuvalmistuksista päästyämme kiirehdimme mekin luostarin -muurien sisäpuolelle, jossa jo pariinkiin toviin lienee -jumalanpalvelusta pidetty. - -Kun pääportin kautta aikoo sisään, on ensin kuljettava kivipaasilla -lasketun holvin läpi, joka on 15 syltä pitkä. Sen katossa riippuu -kaksi laivanmallia, jotka Pietari Suuri on lahjoittanut luostarissa -käydessään, toisen 7 p. heinäk. 1694, toisen 10 p. elok. 1702; ne -ovat vanhaa hollantilaista mallia, perä korkea ja siinä ikkunat. -Kun holvista astuu kartanolle, on vastassa Kristuksen kirkastuksen -tuomiokirkko (Preobrashenskij sobor), jonka perustukset "iguumen" -eli apotti Filip laski v. 1558 ja jossa luostarin ensimmäisten -perustajain, Sauvatin ja Sosiman, komeat ruumisarkut säilytetään. -Kirkon portaille johtaa leveä, 30-40 syltä pitkä käytävä kartanon -poikki, joka on pensaita ja kukkasarkoja aivan täynnä, niin että -se näyttää mitä kauneimmalta kasvitarhalta. Kirkastuksen kirkko -on eteläosa laajasta rakennussarjasta, joka ulottuu kartanon -pohjoispuoleen asti. Paitsi erinäisiä muita huoneita, niinkuin esim. -kirjastoa, on tässä sarjassa kolme kirkkoa: lähinnä Kirkastuksen -kirkkoa, vähän edempänä, niin että se yhtyy itämuuriin, eräs kirkko, -jonka katto on sininen ja kultatähdillä koristettu (kaikki muut -katot ovat vihreitä) ja jonka Dixon (kirjassaan "Free Russia") sanoo -rakennetun erään englantilaisen laivaston karkoittamisen muistoksi, -mutta jota toinen niistä kirjoista, jotka luostarissa ostin, nimittää -piispa Filipin kirkoksi; senjälkeen piispa Nikolain kirkko ja viimein -pohjoisimpana Neitsyt Maarian taivaaseenastumisen kirkko (Uspenskij -sobor), jota käytetään refektoriona eli ruokasalina ja jota talvella -saatetaan lämmittää. Senkin rakennutti jo mainittu apotti Filip vv. -1552-57 ja se lienee vanhin luostarin nykyisistä rakennuksista. -Nikolain kirkon vieressä on kellotapuli. Pohjoispuolella tätä -rakennussarjaa on avoin piha, jonka luoteispäässä on gostinnitsan -kohdalle tuleva portti ja jonka pohjoissyrjää reunustaviin korkeihin -rakennuksiin tehdyn toisen portin eli holvin kautta tullaan korkeiden -rakennusten välissä olevalle pienelle pihalle: se on vankien piha, -ja nuo korkeat rakennukset ovat vankihuoneita. Lukematon joukko -kyyhkysiä asuu täällä vankien parissa.[12] - -Paitsi jo mainittuja neljää kirkkoa oli vielä yksi, erillänsä -toisista ja etelämuurissa kiinni. Se on varmaan se Maarian -ilmestyksen kirkko, joka rakennettiin kohta sen jälkeen kuin muurit -luostarin ympäri oli saatu valmiiksi (v. 1594). - -Pitkin muurien sisäkylkeä kulkevat ylt'ympäri kaksi- tai -kolmikerroksiset kivirakennukset. Niissä on luostariväen asunto- ja -työ- ynnä muut huoneet. Pääportin yläpuolella on luostarin esimiehen, -arkkimandriitin, asuinkerta, ja ylhäällä ilmassa kulkee siitä katettu -käytävä pihan ylitse kirkkorakennussarjaan. - -Itämuuriin liittyvät huonerakennukset ja usein mainittu kirkkosarja -ovat niin lähellä toisiansa, että ainoastaan katu mahtuu väliin, ja -senkin yli ulottuvat yhdessä tai parissa paikassa kirkkorakennukset, -niin että syntyy suuria holveja. Kirkkosarjan keskikohdalla kulkee -myöskin tämän kadun ja varsinaisen luostarikartanon välillä -mutkitteleva holvi, jonka molemmilla puolilla on kellarintapaisia -hautakammioita, kolkkoja, kylmiä ja sydänpäivälläkin niin pimeitä, -että niissä palavaa lamppua kyllä tarvitaan. Eräässä tämmöisessä -on (luostarin kolmannen alkuperustajan?) Germanin muumio, jota -ristikkoikkunan läpi hyvästi saattaa katsella. Kammion ovi oli -kiinni, mutta vastapäätä, puoleksi maan alla, oli toinen hautakammio, -jonka avonaisesta ovesta astuimme sisään. Kuka tässä lepää, en jaksa -muistaa, kun luostarin historia silloin vielä oli minulle aivan -tuntematon; kenties Theofan, kenties Nahum; väristen siitä kohta -pakenimme. Holvikäytävän syrjillä oli myöskin hautoja ja komeita -ruumisarkkuja, yksi niistä sisältäen piispa Filipin jäännökset, -jollen väärin muista. - -Kellotapulin edustalla on alhaalla maassa kello, jota soitetaan -ylhäältä tapulista juoksevan nuoran avulla. Sen ympärille on -muistoksi englantilaisten pommituksesta pystytetty pyramiideja -eheistä ja särkyneistä pommeista, niin ikään pari pientä tykkiä, -joita luostarin puolustukseksi käytettiin. - -Tämän näköinen on luostarikartano pääpiirteiltänsä. Astukaamme jo -kirkkoihin. - -Se vaikutus, minkä tuomiokirkko meihin teki, oli kerrassaan -masentava. Seinät ovat ylt'ympärinsä täynnä taiteellisesti tehtyjä -maalauksia taivaansinisellä pohjalla, jotka esittävät tapauksia -raamatusta, -- erittäin jäi mieleeni lastenmurha Betlehemissä, -vuorisaarna, vapahtaja pesemässä opetuslasten jalkoja ja myrsky -merellä. Lähes keskellä kirkkoa on kupulakea kannattamassa -kaksi neliskulmaista, sylen paksuista pylvästä, joitten kulmiin -sovitetut hennot, lehdentapaisilla koristuksilla peitetyt kiertyvät -pilarit varsinkin vetivät silmää puoleensa. Niiden edustalla oli -miehenkorkuiset, hopealla päällystetyt kynttiläjalat. Ikonostaasi -eli se väliseinä, joka erottaa pyhimmän osan kirkosta, oli lattiasta -huimaavan korkeaan kattoon asti täynnä pyhäin miesten muotokuvia, -ja keskellä paistoi suunnattoman suuri Kristuksen kuva hopeaisessa -puvussa. (Venäläiset usein verhoavat Kristuksen ja Neitsyt Maarian -kuvat hopea- tai kultavaatteella, jättäen aukon ainoastaan kasvoja -ja käsiä varten, joka outo tapa lienee saanut alkunsa siitä, että -pyhäinkuvain otsaan ensin ripustettiin kruununtapaiset diadeemit.) -Kultaa ja hopeaa hohtivat kaikki paikat kirkossa, missä ei maalauksia -näkynyt, niin että silmiä tahtoi huikaista. - -Tuomiokirkon länsi- ja pohjoispuolella oli salintapaiset suuret -etuhuoneet, joiden seinät niin ikään ovat maalauksilla täytetyt ja -lisäksi penkeillä varustetut. Pohjanpuolisen etuhuoneen itäpäässä on -ovi tuohon sinikattoiseen kirkkoon, joka on yhtä ylellisen komeasti -sisustettu kuin tuomiokirkko. Etuhuoneitten luoteisesta kulmasta -lähtee pitkä galleria, jolla apotti Isidor noin v. 1600 yhdisti -kaikki kirkkorakennukset toisiinsa. Sen itäisellä puolella on -järjestään käytävät Nikolain kirkkoon, kellotapuliin, kirjastoon ynnä -muihin huoneisiin ja viimein refektorioon, jonka edustalla se levenee -salintapaiseksi porstuaksi. Seinämaalaukset tässä galleriassa ovat -toista laatua kuin muualla: ne kuvaavat ensin kaikenlaisia ihmeitä, -joita tapahtui luostarin ensimmäisille perustajille, ja esittävät -sitten jos jonkinmoisia hirvittäviä kuvia paholaisesta ja helvetistä. -Oppimaton, yksinkertaisesti uskovainen kansa epäilemättä pyhällä -kauhistuksella niitä katselee. - -Nykyisen kellotapulin, johon noustaan hyvin kaitaisia portaita, -rakensi, jollen erehdy, arkkimandriitti Dosifei sata vuotta sitten. -Siinä on yhteensä 29 isompaa ja pienempää kelloa: suurin painaa 1,100 -puutaa, siis lähes 2,000 leiviskää. Kaksi miestä tarvittiin sen -soittamiseen, s.o. saadakseen kielen koskemaan laitaan. Ilman tärinä -oli pienessä huoneessa niin väkevä, että jonkun minuutin päästä -täytyi lähteä pakoon sieltä. Tyynellä ilmalla sanotaan kellon äänen -kuuluvan Kemiin asti. - -Refektorio, talvikirkko, on avara huone ja samoin kuin kaikki muutkin -paikat kaunistettu maalauksilla ja muilla pyhillä koristeilla. Dixon, -jo mainitussa kirjassaan, sanoo refektorioksi käytetyn tuomiokirkon -alla olevaa huonetta. Siinä emme käyneet. - -Vielä on lopuksi lisättävä, että tuon tuostakin seinillä, pylväissä -tai jossakin muurin nurkassa seisoi komea Kristuksen tai Neitsyt -Maarian kuva, jokainen luultavasti "Ihmeitätekevä". Me pakanat emme -niihin tulleet kiinnittäneeksi erityistä huomiota, koska noissa -maalauksissa oli enemmän katsomista, mutta "oikeauskoiset" varmaan -tekevät tarkan luettelon kaikista niistä. - -Väkeä vilisi tänä päivänä kartanot, käytävät ja kirkot aivan -täynnä niinkuin parhaimmilla markkinoilla. Omia asukkaita kuulimme -luostarissa olevan kaikkiaan 500:n ja 1,000:n hengen välillä, mutta -pyhiinvaeltajia oli nyt arviolta kahdenvertainen määrä, s.o. toista -tuhatta henkeä. Joku osa niistä oli kotoisin rannikkoseuduista, -Karjalasta ja pohjois-Venäjältä, ja olivat omilla veneillään -tänne purjehtineet, mutta suurin osa oli tullut höyrylaivoilla -Vienasta ja olivat kotoisin sisä-Venäjältä. Venäläisten samoin kuin -muhamettilaisten uskontoon kuuluu nimittäin vaeltaminen pyhiin -paikkoihin, joita Venäjällä on koko joukko ja joista Solovetsin -luostari on mainioimpia. Kun niissä on jonkun "ihmeitätekevän" -pyhänkuvan edessä tehty ristinmerkkejä ja lyöty otsaa lattiaan, -sitten suudeltu pyhimysten ruumisarkkuja ja kuunneltu messua sekä -ostettu vahakynttilöitä palamaan jonkun kuvan eteen, on muka tehty -Jumalalle erittäin otollinen työ, josta autuuden porttia ainakin -raolle aukaistaan. Että tämmöiset pyhiinvaeltajat eli "bohomoltsit" -(rukoilijat) melkein yksinomaan ovat alhaista, sivistymätöntä kansaa, -on itsestään ymmärrettävää; sentähden mekin koko tässä ihmislaumassa -tuskin näimme kymmentä säätyhenkilöä. Että moni heistä myöskin on -laiskuri, joka kernaammin maleksii maita mantereita kuin tekee työtä, -voinee varmasti väittää, vaikka pääosa lieneekin vilpittömästä -uskonhartaudesta liikkeelle lähtenyt.[13] - -Puolipäiväsaarnan eli messun toimituksessa oli kymmenkunta ylhäistä -pappia osallisena, kaikilla sentapaiset kultalankakankaasta -tehdyt kaavut yllään kuin meidän piispoilla kirkollisissa -juhlatilaisuuksissa. He seisoivat piirissä keskellä lattiaa; alimpana -joukossa, selin ovea ja päin alttaria kohti, oli pitkäpartainen, -kunnioitettavan näköinen vanhus, jota sanottiin väliaikaiseksi -arkkimandriitiksi. Varsinaista arkkimandriittia ei näet luostarissa -ollut, sittenkuin entinen oli joko kuollut tai nimitetty muuhun -virkaan. Pitkin ovenpuolista seinää istui erinäisillä istuimilla -puolisensataa munkkia. Kaikki meno näytti erittäin juhlalliselta, -ja kun laulukunta papin saarnaan tuontuostakin kajahutti "hospodi -pomiilui" eli "herra armahda", kumartuivat sanankuulijat ja tekivät -ristinmerkin suurimmalla nöyryydellä ja katuvaisen näköisinä; vieläpä -useat heittäytyivät polvillensakin lattialle, johon painoivat otsansa -monta kertaa. - -Kumarruksensa ja ristinmerkkinsä sekä otsanlyönnin lattiaan, -jotka näyttävät olevan pääasiana venäjänuskoisten hartaudessa, -he muuten toimittavat aina hyvin totisesti, niin että vieras, -vaikka kummastellen sitä katselee, ei voi siitä pilkkaa tehdä. -Edellämainitussa galleriassa ennen jumalanpalvelusta kulkiessani -sattui silmäni vanhanpuoliseen mieheen, joka muutaman nurkan takana -laskeusi kasvoillensa lattialle. Kohdalle tultuani huomasin seinässä -pyhänkuvan, jolle tämä kunnia osoitettiin. Nojaten selkääni seinää -vasten käytävän toisella puolella jäin ihmetellen siihen seisomaan -sylen päähän miehestä, katselemaan hänen temppujansa. Noustuaan -pystyyn hän teki ristinmerkin, kumartui syvään ja laskeusi sitten -taas ensin toiselle polvelle hyvin verkalleen ja varovasti sekä löi -viimein otsansa lattiaan. Tämän hän minun läsnäolostani vähintäkään -huolimatta uudisti noin kymmenen kertaa, montako sitten jo varemmin -lie suorittanut! Niin oudolta kuin tämä meno ensin näyttikin, en -kuitenkaan voinut suutani vetää nauruun, koska miehen kasvoissa -kuvastui vilpitön hurskaus, ja kun hän viimein tyytyväisenä lähti -astumaan edelleen, jäin paikalleni syvästi vakuutettuna hänen -jumalisuudestansa. - -Usealle kuitenkin ristinmerkki alituisen, joka päivä kymmeniä -kertoja tapahtuvan tekemisen kautta lienee muuttunut paljaaksi -ulkonaiseksi muodoksi, johon ei sielu eli henki ota suurta osaa. -Niinpä vielä siinä seisoessani näin toisen bohomoltsin seisahtuvan -kuvan eteen. Hän ei heittäytynyt maahan, teki ainoastaan ristinmerkin -ja kumartui ehkä kolme kertaa, mutta kääntyessään matkaansa -jatkamaan -- _haukotteli_ hyvin hartaasti! Toiset taas osoitettuaan -kunnioitustansa niistivät nenäänsä (sormilla), sylkäisivät tai -töllistivät, ylimalkaan käyttäytyivät niinkuin sivistymätön -meikäläinen maallisissa jokapäiväisissä toimissaan. Paikalta -lähtiessäni siis ensimmäinen kunnioituksen tunteeni asianomaisten -hartautta kohtaan oli melkoisesti laimentunut. - -Tuo ristinmerkin teko on aatteeltaan jotakin kaunista, koska -siten ikäänkuin painetaan Jumalan siunaus hankkeelle ja toimelle; -ennen uskonpuhdistusta meidänkin esi-isämme olivat siihen -tottuneet. Mutta kun sitä liian paljon tai muuten sopimattomasti -käytetään, menettää se vaikutuksensa. Erinomaisen huvittavaa oli -esim. iltapäiväjumalanpalveluksessa katsella muuatta pientä, -virkkusilmäistä poikaa, kenties 9-vuotiasta, joka kulki vanhemman -miehen, arvatenkin isänsä seurassa. Niin ahkerasti kuin hän ei -varmaan yksikään muu kirkkomies ristinmerkkiä tehnyt; tuskin -hetkenkään loma-aikaa hän malttoi pitää. Ja ennenkuin kumartui -eteenpäin, hän aina ensin notkisti selkänsä taaksepäin, vauhtia -saadaksensa, niin että ruumis huojui yhtenä luokkana edestakaisin. -Meidän voimistelu kouluissa semmoinen ruumis epäilemättä ottaisi ensi -palkinnon. - -Itse merkki voidaan muuten tehdä eri tavalla, sievästi tai -rumemmasti. Talonpoikainen kansa enimmäkseen muodostaa ilmaan niin -suuren ristin kuin mahdollista koskettaen sormillaan ensin otsaan -ja vatsanpohjaan, sitten oikeasta olkapäästä vasempaan. Tuo v.t. -arkkimandriitti kirkossa teki merkin hienommasti: hän hiukan vain -vilahutti kättä rinnallansa, niin että enemmän aavisti kuin näki -ristinmerkin tehdyksi. - -Sormienpito merkkiä tehdessä on pääerotuksia n.s. starovertsien -eli vanhauskoisten ja valtiokirkon kannattajain välillä. Edelliset -painavat peukalon nimetöntä sormea vastaan ja pitävät etu- ja -keskisormet suorina; jälkimmäiset painavat peukalon etusormea vastaan. - -Messun jälkeen B. ja minä palasimme majapaikkaan, sittenkuin -sivumennen muutamasta myymälästä pääportin vieressä (sisäpuolella -muuria) olimme ostaneet rihman semmoisia valkeita rinkeleitä, joita -karjalaiset markkinoillamme kaupittelevat. Vaikka oli muka pyhäpäivä, -tehtiin tässä vilkasta kauppaa, puoti oli väkeä aivan täynnä Olivatko -nuo rinkelit täällä tehtyjä, en tullut tiedustelleeksi, mutta se on -hyvin luultavaa, sillä luostariväki valmistaa kaikki tarpeensa itse. -Karjalassa niitä ei tehdä, vaan ne tuodaan Äänisjärven tienoilta -sinne; joka paikassa niitä kuitenkin saapi ostaa maakauppiailta, -ja niitä myydään painon mukaan, jolloin punnitessa käytetään -vanhanaikaista puntaria. Vedestä ja nisujauhoista tehtyinä niiden -maku ei juuri ole mikään kehuttava, mutta makeisiin tottumattomat -karjalaiset niitä yksin suin ylistävät erinomaisiksi. Rihma maksaa -15-20 kopeekkaa. - -Majapaikka oli taaskin melkein tyhjä, sillä suurin osa -kumppaleistamme oli messun jälkeen mennyt syömään luostarin yhteiseen -pöytään. Me olimme väentungoksessa joutuneet erillemme heistä -emmekä siis tienneet tehdä heille seuraa. Jepifanovin toimesta -muistaakseni kuitenkin kohta saimme teekeittimen eteemme, ja sen -sekä evästemme avulla nälkä oli äkkiä poistettu. Mutta keittoruuan -tarve alkoi vähitellen käydä tuntuvaksi, ja sekä sitä että myöskin -uteliaisuuttamme samalla tyydyttääksemme päätimme illalla mekin mennä -luostaripöytään. - -Jälkeen puolenpäivän kävimme ensin uimassa Pyhän järven eteläpäähän -rakennetussa uimahuoneessa, jota Dixonin mukaan tuskin yksikään -pyhiinvaeltaja jättää käyttämättä. Uimahuoneen ja luostarin välissä -järvestä juoksevan ojan niskassa oli rakennus, jota saattajamme -Huotari sanoi _sahaksi_, ja rannalla viruikin iso joukko tukkeja ja -hirsiä, jonka ohessa maa oli kaarnan peitossa. Luostarin _mylly_ -on tähän samaan rakennukseen yhdistetty. Sitten halusi kumppalini -katsella luostarin kirjastoa, bibliotekaa, ja käskimme siis Huotarin, -joka oli venäjää osaavinaan, ilmoittaa tahtomme kahdelle pyhän -portin edustalla istuvalle ystävällisen näköiselle munkille. Hänelle -oli kuitenkin ensin selitettävä mikä kirjasto on, ja kun hän asian -perille päästyään vuorostaan alkoi selittää munkeille bibliotekan -merkitystä, joutui hän kummakseen sekä munkkien että meidän naurun -alaiseksi. Pyyntöömme suostuttiin auliisti, kunhan kirjastonhoitaja, -veli Agafon, saataisiin käsiin. Sillä välin kuin häntä lähetettiin -etsimään, Huotari, tulkintoimeensa ehkä kyllästyneenä, osoitti -meille nuorta sivukulkevaa herrasmiestä, jonka sanoi joko olevan -kotoisin Joensuusta tai siellä ainakin asuneen ja nykyään olevan -sahanhoitajana Sorokassa; hän osaisi puhua sekä venäjää että muita -kieliä. Me tietysti kohta hänen kimppuunsa, ja hauska oli saada -täällä tavata meidän puolella asunutta. Hänen oli kohta kuitenkin -lähteminen paluumatkalle Sorokkaan, josta omalla pikkuhöyryllä -oli tullut, niin ettei hän voinut tulkiksemme ruveta, mutta hänen -neuvostaan saimme tehdä tuttavuutta erään saksalaisen luonnontutkijan -Goebelin kanssa, joka oli Sorokan höyryssä tullut luostariin ja -joka hyvin kohteliaasti rupesi oppaaksemme. Kirjasto oli pienoinen -kulmahuone lähellä Nikolain kirkkoa; mitään harvinaisempia teoksia -tai käsikirjoituksia ei siinä kuitenkaan säilytetä, sillä ne vietiin -v. 1854 englantilaisten rynnäkköä odotettaessa kaikki turviin -mannermaalle, Vologdaan tai Kasaniin. Kun lisäksi ei kirjoista ollut -mitään luetteloa, lähdimme kohta pois; ainoat kirjat, joita katselin, -olivat venäläisiä hengellisiä aikakauskirjoja viime vuosilta. - -Merkillistä on, että luostarin asujamista, päällikköä, -arkkimandriittia ehkä lukuunottamatta, ei yksikään osaa mitään -vierasta kieltä. Luutnantti Sandeberg, ruotsalainen retkeilijä, -joka on täälläkin käynyt ja matkastansa kirjoittanut pienen -kertomuksen, sanoo, että varsin moni munkki ymmärtää ja puhuu joko -ranskaa tai saksaa, mutta tämä on erehdys. Ensi iltana puhuttelimme -saksaksi erästä munkkia luostarin höyryveneessä saadaksemme tietää, -milloin höyry lähtee, mutta sitä hän ei voinut selittää, vaikka -jonkun saksalaisen sanan koki änkyttää; ja hän varmaan oli ylimpiä -munkkipappeja, koska hän seuraavan päivän puolipäivämessussa seisoi -arkkimandriitin rinnalla kultakaapu yllään. Ensin arvelimme omaa -heikkoa kielitaitoamme syyksi keskustelun huonoon menestymiseen, -mutta että vika vielä enemmän oli hänessä, huomasimme seuraavina -päivinä, kun tuntikausia saatoimme saksaksi pakinoida vastamainitun -Goebelin kanssa. Hän muuten myöskin vakuutti, että vieraita kieliä ei -luostarissa osata ollenkaan. - -Illalla oltiin taas kirkossa, ja kun messu oli loppunut, ryntäsivät -kaikki kiireesti pappien perästä tuomiokirkosta sen pitkän gallerian -päähän, josta Taivaaseenastumisen kirkkoon eli refektorioon mennään. -Miikkula ja Huotari nykäisivät meitäkin takinhelmasta, ja niin -astuimme huoneeseen, jonka oikealla puolella oli pitkä pöytä pappeja -ja munkkeja varten, vasemmalla samanlaiset rahvasta varten. Meille -muuan nuori palvelija asetti syömäneuvot keskellä huonetta paksun -pylvään suojassa seisovalle pöydälle. Aterian aluksi kuului pappien -pöydästä kellon helähdys. Yhteinen malja täynnä sahtia eli "kvassia" -sekä lautanen, jolla oli vastasuolattua silakkaa (seldiä), palasiin -leikeltyä, seisoi edessämme, sitä paitsi oli kullakin lusikka, -lautanen, kahveli ja paksu leivänpalanen. Kun tuota erinomaisen hyvää -silakkaa ja niin ikään hyvää hapanta leipää oli maistettu, kuului -äkkiä toinen helähdys yläpöydästä. Joutuisaan kannettiin pöydille -maljoissa kalakeittoa; ja kun sitä parhaillaan syötiin, helähti kello -taas, passarit hyökkäsivät esiin ja toivat uuden maljan keittoa, joka -varmaankin oli turskasta valmistettua. Tämä samoin kuin edellinenkin -oli makunsa puolesta erittäin hyvää. Liian väleen vain sekin oli -syötävä, sillä taas kajahti kellon ääni, ja ateria oli loppunut. -Syönnin aikana muuan nuorenlainen mies saarnastuolin tapaisesta -luki pitkäveteisellä äänellä jostakin kirjasta, kenties pyhimysten -elämäkertoja, mutta katkaisi kellon helähtäessä aina lukunsa keskellä -lausettakin. Että aterian jälkeen olisi veisattu joku virsi ja -kumarrettu pyhimyslippaan edessä, niinkuin Dixon kertoo käynnistään -luostarissa, en jaksa muistaa. Päinvastoin liiankin hätäisesti -kiirehdittiin huoneesta pois. - -Nyt oli paaston aika, ja ruuat siis olivat tavallista laihemmat, -mutta mausta ei voi sanoa muuta kuin hyvää. Seuraavana päivänä -oli paasto loppunut, ja silloin kuului m.m. annetun voita, puuroa -ja maitoa sekä vehnästä, niin että kumppalimme olivat kerrassaan -tyytyväiset. Me emme käyneet ruokasalissa muuta kuin tämän yhden -kerran. - - * * * * * - -Vielä seuraavan päivän, 12 p. heinäk., viivyimme luostarissa. -Silloin m.m. kävimme kirkkomaalla, joka on etelään päin luostarista. -Pitkissä riveissä ja hyvässä järjestyksessä, niinkuin ajattelee -urhoollisten sotilasten kaatuvan, seisoivat siinä vainajien ristit -kaunisten koivujen ja kuusten suojassa; itäpäässä oli kirkonkokoinen -kappeli, jonka lukitsemattomasta ovesta saattoi astua sisään. Myöskin -pistäysimme niissä neljässä pienessä, ulkoa valkeaksi rapatussa ja -sisältä maalauksilla koristetussa kappelissa, jotka ovat luostarin -edustalla, kolme sataman itäsyrjällä ja yksi vähän pohjoisempana -törmällä. Ne ovat useimmat pystytetyt muistoksi keisarillisen perheen -jäsenten käynneistä luostarissa; ainoastaan yksi, keskimmäinen -rannassa, on Dixonin mukaan rakennettu seuraavan merkillisen -tapauksen muistoksi, jonka tähden sitä sanotaankin "ihmeen -kirkoksi". Eräs pyhiinvaeltaja, syödessään papin siunaamaa leipää, -pudotti palasen siitä maahan. Samassa tuntematon koira sieppasi -leivän, mutta se näytti paisuvan koiran kurkussa ja putosi suusta -pois, aivan kuin elävä olento. Tämä koira -- usko pois -- oli itse -pimeyden ruhtinas, ja tapauksen johdosta kappeli rakennettiin. Näin -Dixon. - -Paljon olisi kuitenkin vielä ollut katsottavaa. Olisi pitänyt käydä -"riisnitsassa" eli aarrehuoneessa, jossa luostarin kalleudet, -niinkuin mitrat, messukaavut, piispansauvat y.m. säilytetään, -joiden arvo nousee miljooniin; niin ikään olisi saattanut käydä -asehuoneessa, jonka vanhanaikuisia kaluja: sotakirveitä, jousia, -pertuskoita y.m. ainoastaan ikkunasta pikimmältään katsastimme; -työhuoneet ja tehtaat, joita luostarissa on jos jonkinlaisia: pajoja, -nikkarin-, suutarin-, sorvarin-, ja kutomaverstaita, leipomoita, -sahdinpanimoita, veneveistämöltä y.m., olisivat myöskin ansainneet -katsomista. Sitten olisi voinut tilata hevoset ja ajoneuvot ja -lähteä ajamaan esim. noin penikulman päähän pohjoiseen tulevalle -korkealle _Sikerni-vuorelle_ (Sekirnaja gorá), jonka huipulle -valotorni on rakennettu ja jonka juurella ihanan lammen rannalla yhä -vieläkin (Dixonin mukaan) on se matala mökki, jossa Sauvatti asui, -ja lähellä sitä se sammalpenkki, jossa hän polviaan notkisteli; -tai veneellä kulkea esim. _Hanhisaarelle_ (Anserskij) katselemaan -siellä olevia Kolminaisuuden ja Ristiinnaulitsemisen skiittoja -eli erakkoluostareita, joista varsinkin jälkimmäinen, rakennettu -melkein pystyjyrkälle, Golgataksi ristitylle vuorelle, kuvasta -päättäen on erinomaisen kaunis nähtävyys; taikka käydä _Jänis-_ eli -_Muksalmen-saarissa_, joissa luostarin karjoja pidetään. Kaikki nämä -käynnit jäivät kuitenkin meiltä tekemättä. Osaksi ajan lyhyys ei -olisi sallinut, sillä samana päivänä olimme päättäneet taas jatkaa -matkaa, osaksi emme kaikkia katseltavia paikkoja silloin tietäneet, -osaksi oli venäjän kielen taitamattomuutemme suureksi haitaksi; -sitäpaitsi olimme -- ja se oli pääsyy -- kerraksi jo saaneet -kylliksemme siitä, mitä olimme nähneet. Luostari tarjosi niin paljon -odottamatonta, niin paljon hämmästyttävää, että mieli masennuksiin -asti täyttyi kummastuksen ja ihmettelyn tunteista, ja usean päivän -olisi saanut levähtää, ennenkuin taas olisi jaksanut uusia ihmeitä -katsella. - -Iltapäivällä siis siirryimme "Kemi" nimiseen höyrylaivaan, joka -tuprutteli savua piipustaan laiturin kupeella ikkunaimme alla, ja -lähdimme sen turvissa taas Vienanmeren laineita kyntämään. - - -Munkkielämä. - -Tuon kirkkorakennussarjan läpi kulkevan pitkän gallerian varrella oli -myöskin muuan huone, jossa oli kaupan kaikenlaisia muistoksi sopivia, -munkkien valmistamia pikku esineitä, niinkuin puisia ja metallisia -ristejä ja medaljongeja, puulusikoita y.m. Näiden halpahintaisten, -mutta taidokkaasti tehtyjen kapineiden joukossa havaitsimme myös -kaksi kirjaa, joihin tietysti etupäässä kävimme käsiksi. Toinen -niistä, nimeltä "Solovetskij paaterik", painettu Pietarissa v. -1873 ja värikuvilla varustettu, kooltaan 208 siv. suurta oktaavoa, -sisältää luostarin mainioimpain miesten elämäkertoja; toinen nimeltä -"Podvigi Solovetskoj obiiteli", neljäs painos Moskovassa 1876, -71 siv., on historiantapainen kertomus luostarin sankaritöistä, -etupäässä englantilaisten pommituksesta v. 1854. Suurella -uteliaisuudella olen näitä kirjoja katsellut, ja ehkä lukijoita -huvittaa kuulla jotakin niiden sisällyksestä, kun nyt kiikumme -Vienanmeren väljillä vesillä, yhä kulkien tuntemattomia maita kohti. - -Edellisen kirjan johdannossa on tarkalta tuntuva kertomus Solovetsin -munkkien elämästä, joka ei ole omituista viehätystä vailla, jos -kohta se monessa suhteessa näyttää meikäläisistä oudolta. Muutamia -kappaleita sanotusta johdannosta tahdon senvuoksi suomentaa. - -Munkkielämä -- siinä sanotaan -- on sekä tarkoituksensa että -olentonsa puolesta sisällinen, salattu. Vaikka ulkonaisetkin -tapaukset, jotka jossakin luostarissa ovat tapahtuneet, erikoisella -tavalla vetävät puoleensa historioitsijan huomion, on niillä -kuitenkin munkkisäädyn historialle ainoastaan alempi merkitys, koska -erakkoelämän päämääränä on sielun pelastus. Ei taistelu ulkonaisia -Vihollisia vastaan, ei aineellisen eikä taloudellisen elämän -menestys, ei toimeliaisuus maailmassa yksistään maallisten etujen -tähden ole munkkien tarkoitusperä, vaan sielun salaisessa asunnossa -tapahtuva taistelu pelastusta uhkaavia sisällisiä vihollisia vastaan, -siveellisen elämän menestys, hengellinen toimeliaisuus suurimmassa -määrässä -- siinä munkin kutsumus. Voitot tällä kilpakentällä -enimmäkseen ainoastaan kaikkinäkevä Jumala tulee tuntemaan. - -Jos seuraamme Solovetsin munkin elämää hänen monasteriin tulostansa -alkaen aina kuolemaan saakka, huomaamme, että hänen tavallinenkin -elämänsä on sankarityö (podvig). - -Ainoastaan vilpitön, luja tahto kokonaan palvella Jumalaa sielun -pelastamisen tähden voipi houkutella ketään hakemaan turvapaikkaa -Solovetsin autiolta saarelta. Tämän saaren erottaa asutuista -paikoista vähintään neljäkymmentä virstaa Vienanmeren laineita, -jotka jäillänsä kahdeksaksi kuukaudeksi katkaisevat yhteyden -rannikon kanssa. Saaren laiha kasvullisuus ja kahdeksankuukautinen -pimeä, sumuinen ja kostea talvi eivät tarjoa erityistä viehätystä -elämälle, paitsi yksinäisyyden ja maailmasta eroamisen etua. -Tähän katsoen saattaisi näyttää siltä, että jo pelkkä tahto elää -tämmöisellä saarella riittäisi todistamaan vilpitöntä halua -munkkielämään; ketään ei kuitenkaan oteta suorastaan noviisien -eli munkki-alokasten joukkoon. Jokainen monasteriin pyrkijä elää -aluksi vuosikauden bohomoltsina (pyhiinvaeltajana, oikeastaan -jumalanrukoilijana), joita myötäänsä on vähintään 300 henkeä, jotka -asuvat ulkopuolella luostaria kolmessa rakennuksessa taikka myöskin -muurien sisäpuolella, miten tarve sekä kelvollisuus erityisiin -ammatteihin vaatii. Vuoden kuluessa on munkiksi aikovalla, erinäisiä -töitä toimittaessaan, hyvä aika miettiä, tokko munkkielämä hänelle -sopii, hyvä aika oppia tuntemaan veljeskuntaa, jonka parissa -hän haluaa taistella, sekä valita itselleen rippi-isä, johon -hengellisissä asioissa voipi turvata. Jos vuoden kuluttua hänen -aikomuksensa yhä pysyy muuttumatonna, ottaa luostarin esimiehistö -vielä tarkemmin pitääksensä häntä silmällä ja vasta muutamain -vuosien perästä kirjoittaa hänet noviisien luokkaan. Ei yhdellekään -tulokkaalle myönnetä mitään etuoikeuksia; kaikki veljellisesti -nauttivat samaa ruokaa, munkeista erillään olevassa rakennuksessa, -kulkevat samanlaisessa puvussa, asuvat yhteisissä kamareissa ja -työpäällikköjen määräyksestä yhteisesti menevät töihin. Ainoastaan -ruumiillisten voimain suuruudella pidetään väliä, ja vähävoimaisille -määrätään helpompia töitä. Näissä töissä kevytmieliset ja -vallattomat ihmiset, jotka ovat munkiksi sopimattomia, kohta -tulevat ilmi, ja toiselta puolen vieraan määräämät eikä aina -mieluisat työt harjoittavat mieltä nöyryyteen, tottelevaisuuteen -ja kärsivällisyyteen. Työntekijälle ei aivan pian myönnetä omaa -erityistä asuinkammiota, ja vielä enemmän aikaa kuluu, ennenkuin -munkkikaapu puetaan hänen päällensä. Sen hän saapi pitkällisillä -hurskaudenharjoituksilla ja raskailla töillä ja vastaanottaa sen -siitä syystä mielihyvällä ja ilolla. Harva katsotaan ansainneeksi -mantteliin-vihkimisen ennen kuin 10 vuotta luostarissa oltuaan. -Vihkimispäivä on hengellinen juhlapäivä vihityille ja kaikille -muillekin, sillä eikö munkeilla ole syytä iloon, kun näkevät -uskollisen jumalan-orjan liittyvän joukkoonsa? Eikö itse vihityn -sovi iloita, kun monivuotisten ponnistusten perästä on päässyt -vilpittömäin toiveittensa perille? Syrjäisenkään sydän ei voi olla -sulamatta,[14] kun hän katselee liikuttavaa vihkimistoimitusta, jossa -vastainen munkki, luopuen maailmasta ja kaikista sen viettelyksistä, -liikuttavasti sitoutuen naimattomuuteen, kaikesta omaisuudesta -luopumiseen ja kuuliaisuuteen, ottaa päällensä Kristuksen siunatun -ikeen. Niinkuin vastasyntynyt lapsi kasteen sakramentissa ojennetaan -kummille kasvatettavaksi uskon ja jumalisuuden oppiin, niin -vastavihitty munkkikin juhlallisesti alttarin edessä, pyhästä -evankeliumista, ikäänkuin Kristuksen kädestä, jätetään pojaksi -rippi-isälle, jonka tulee häntä ohjata uskon tiellä. - -Hiljaisesti ja ilman melua, vuosi vuoden jälkeen kuluu munkin elämä -sillä tiellä, jonka hän on valinnut, viimeistä, kaikille ihmisille -yhteistä päämaalia kohti. Vihkimispäivästä alkaa vihkimisessä -annettujen lupausten pakollinen täyttäminen, joihin munkiksi-aikoja -on harjoittanut itseään luostariin tulostansa saakka. Varsinkin -lupaus kuuliaisuudesta esimiestä ja veljeskuntaa kohtaan hallitsee -Solovetsin munkin kaikki ajatukset, kaikki henkiset ja ruumiilliset -voimat, niin että suurin osa munkeista, täyttäen monilukuisia -toimiansa, ei saa lepoa ennenkuin sairasvuoteella tai haudassa. -Papillista arvoa ja erinäisiä luostarinvirkoja eivät munkit saa -tahtonsa, vaan ainoastaan kuuliaisuutensa mukaan. Jättäen iäksi -maailmalle hyvästi harvat heistä lähtevät mannermaalle, paitsi -milloin puute ja yhteiselämän etu käskee jonkun lähteä luostarista -joksikin aikaa. - -Ylhäiseen _s'hiimaan_ (jossa sitoudutaan kovempaan askeesiin) -vihkiytyvät ainoastaan ikäkulut, jotka ovat työstä käyneet -voimattomiksi tai sairastavat kuolemantautia; mutta s'himnikatkin, -ahtaassa kammiossaan, toimittavat ahkerasti jotakin työtä: toiset, -silmälaseilla varustettuina, neulovat; toiset kutovat uutta -verkkoa tai purkavat vanhaa; voimattomin repii vanhoja köysiä -laivantilkkeiksi. - -Siitä minuutista alkaen, jolloin aamulla, keskellä yön hiljaisuutta, -kellon ääni luostarissa kaikuu, kutsuen aamurukouksen pitoon, on -Solovetsin munkin jokapäiväinen elämä alituista _rukouksen_ ja -_työnteon_ vaihtelua. - -Majesteetillinen on yö luostarissa, joka kaikilta puolin on raskailla -salvoilla teljetty. Kaikkialla on äänettömyys ja synkkä pimeys, -jonka keskeltä, ikäänkuin testamentin tähti, pilkoittaa heikko valo -sammumattomasta lampusta, joka palaa korkealla vihollisen nuolien -särkemän Neitsyt Maarian kuvan edessä. Mutta kas, jo tuli sydänyö: -kesken yleistä hiljaisuutta tuntia ennen soittoa aamukirkkoon -kaikuu muurien välissä ja pitkin korridoreja herätyskellon pikainen -helähdys, aivan kuin ääni pääenkelin torvesta, joka maailman -viimeisenä päivänä nostattaa kuolleet. Kellon soinnista ei vielä -liike ala luostarissa, sillä munkit, nyt nousten vuoteiltansa, joilla -vähän aikaa ovat levähtäneet edellisen päivän vaivoista, suorittavat -sellisääntönsä ja pyhittävät Jumalalle mietteittensä ja tunteittensa -esikoiset alkaneena päivänä. Aamujumalanpalvelus tavallisesti alkaa -kello kolme, mutta juhlapäivinä kahden ja yhdenkin aikana. Vähän -ennen kellonsoittoa ilmaantuvat munkit eri suunnilta, ohjaten -askeleensa etupäässä kunnianarvoisten Sosiman ja Sauvatin temppeliin, -koska voimassaolevan tavan mukaan kukin pitää velvollisuutenaan -ennen kaikkea notkistaa polvensa noiden pyhimysten ihmeitätekeväin -jäännösten edessä ja anoa heidän siunaustaan ja apuaan senpäiväiselle -taistelukentälle. Työtätekevät veljekset suureksi osaksi jäävät -tulematta sydänyön messuun Kunnianarvoisten kirkkoon; mutta -esimies ja kaikki papit sitoutuvat tulemaan kaikkiin palveluksiin -tuomiokirkossa. Aamujumalanpalveluksesta ei vapauteta ketään: -sentähden herättäjä, sydänyön messun alussa, rukoiltuaan paikan -pyhäinkuvain edessä ja saatuaan esimiehen siunauksen, tarkastelee -ensin laululehteriä ja kulkee sitten ympäri koko kirkon nähdäkseen, -ovatko kaikki läsnä; huomattuaan ketkä ovat poissa hän lähtee heitä -uudestaan herättämään ja messun jälkeen ilmoittaa esimiehelle -poissaolijat, samalla selittäen syyt poissaoloon. Kun kiitoslaulu -"Herralle Jumalalle" on veisattu, niin leipoma- ja keittiötöitten -hoitaja, tavan mukaan kumarrettuaan paikan pyhäinkuvain edessä, -vastaanottaa esimiehen siunauksen ruuan valmistamiseksi ja lähtee -sitten kirkon pyhimmän kuvan edessä palavasta lampusta otetulla -valkealla keittiöön virittämään tulta takkoihin, joissa ruokaa -valmistetaan. Kun ruvetaan kafismeja (?) lukemaan, lähtevät -munkit, noviisit ja bohomoltsit niin ikään kirkosta ryhtyäksensä -määrättyihin töihin, joita sitten tekevät koko päivänkirkkoon -jäävät rukoilemaan ainoastaan kirkonpalvelijat, vanhimmat munkit ja -kivulloiset. Jumalanpalvelusta jatketaan tuomiokirkossa kauemmin -kuin muissa kirkoissa. Aamullinen palvelus kestää tavallisesti -kolme tuntia; sen jälkeen pidetään kolme taikka viisi messua, niin -että kirkollisten rukoilemisten harrastaja voipi kirkoissa oleksia -sydänyöstä puolipäivään saakka. Viimeinen messu aamulla pidetään klo -10, ja siihen taas tulevat esimies ja kaikki papit poikkeuksetta. -Niinkuin aamu- ja iltakirkossa, niin varsinkin messussa ylistetään -suurella hartaudella ja kunnioituksella kuolleitten isäin ja veljien -sekä kaikkien luostarin hyväntekijäin muistoa, joitten nimet -ovat synodiikkaan kirjoitetut. Näiden muistiaisten toimittaminen -on hieromonakkojen ja arvokkaimpien munkkien tehtävänä. Messun -lopussa hieromonakko pyhällä vedellä pirskottaa ruokasaleissa -katetuita pöytiä, mutta keittiössä kaikki ruuat, niin ikään -leipomatuvassa pyhittää taikinan tai jauhot, jotka seuraavana -päivänä ovat leivottavat. Viimeisen messun jälkeen, yhteydessä -aterian kanssa, suoritetaan joka päivä pyhän leivän juhlakulkue. -Kanonarha etunenässä, lukien kovalla äänellä 144 psalmia, kulkevat -järjestään tuomiokirkosta ruokasaliin ensinnä laulukunta, sen -jälkeen hieromonakko kantaen korkealla vadilla saastuttamattoman -Neitsyt Maarian kunniaksi valmistettua suurta rippileipää eli -öylättiä, sitten esimies ja hänen perässään veljeskunta päättäen -tämän juhlallisen matkueen. Aterian alussa koko veljeskunta veisaa -Herran rukouksen 'Isä meidän', jonka jälkeen esimies tai hänen -poissaollessaan ensimmäinen hieromonakko siunaa ruuan ja juoman. -Ennen syömään rupeamista kannetaan pikku palasiin taitettu puolisko -rippileipää kaikkien veljien pöydille. Päivälliseen kuuluu aina neljä -eri ruokalajia, joiden joukossa lihansyöntiaikana, arkipäivinä, -suolattu turska on ensimmäinen -- joka ruoka äkkinäiselle ei maistu -erittäin hyvältä, mutta merenrannikon asujamille on mitä mieluisin -ja itse luojan osoittama syömisen ja terveyden pohja ja alku. -Kesällä pyydetään merestä tarpeeksi paljon silakoita (seldejä), -joista keitetään kalalientä; joulu- ja tammikuulla saadaan jään -alta saitoja (? _navaga_); mutta saarten monilukuiset järvet -antavat aivan vähän kaloja, ja sentähden useammin kuin mikään muu -näkyy veljesten pöydässä jauhoilla suurustettu keitto kuivatusta -turskasta; päivällinen päättyy puurolla ja maidolla; juhlina myöskin -annetaan vehnästä. Paastoruokana on sieniä, marjoja ja hedelmiä, -joita saarilla kasvaa. Munkkien aterioimisessa on jonkinlaista -juhlallisuutta, joka koskee sydämeen ja mieleen. Ruokasali on -Neitsyt Maarian taivaaseenastumisen tuomiokirkossa; kaikki sen -seinät ja holvit ovat kaunistetut Vapahtajan kärsimisiä, evankelisia -autuuksia ja kunnianarvoisia isiä kuvaavilla suunnattoman suurilla -maalauksilla; aina 400 munkkia ja palvelevaa veljeä istuu pitkien -pöytäin ääreen; kaikkialla vallitsee syvä hiljaisuus, jossa kuuluu -ainoastaan saarnamiehen kaikuva ääni hänen selitellessään päivän -pyhimyksen hyviä tekoja tai sankaritöitä tahi sulopuheisen Jefrem -Sirinan liikuttavia varoituksia, jotka kehoittavat kohtuullisuuteen -ja katumukseen: Päivällisen loputtua toimitetaan säädetyllä tavalla -rippileivän kohotus pyhiä virsiä veisattaessa. Syötyään munkit -taas hajaantuvat eri työpaikkoihinsa. Viiniä ei munkeille koskaan -anneta pöydässä; ainoastaan juhlapäivinä sallitaan vanhimpain -veljien nauttia viini-annos, jonka esimies on kellarissa siunannut; -suurimpina juhlina tämmöinen kestitys tapahtuu esimiehen huoneissa. -Kylmä ilmanala, talven pituus, kosteat usvat, myrskyiset merituulet, -suolainen ruoka ja lakkaamaton työnteko, joka kovasti runtelee -ruumista, puolustavat tarpeeksi tämmöistä ihmisen heikkoudelle -osoitettua myöntyväisyyttä. - -Klo 4 ip. pidetään peräkkäin kaksi varempaa iltahartautta; viimeiseen -jumalanpalvelukseen soitetaan klo 6, mutta talvella klo 5, sittenkuin -kaikki työ on loppunut, ja sentähden siihen ottavat osaa kaikki -päivällä työssä olleet munkit ja pyhiinvaeltajat. Jumalanpalveluksen -jälkeen syödään ruokasalissa illallinen, jossa on kolme ruokalajia, -ja ennen salista lähtöä veljet kuuntelevat rukouksia levon ajaksi. -Jokainen jumalanpalvelus toimitetaan tarpeellisella hartaudella -ilman vähintäkään kiirehtimistä, niin että arkipäivinäkin kaikkiin -kirkonmenoihin kuluu 7-8 tuntia. - -Munkkien ohjesäännön, jonka muutamat luostarit suorittavat kirkossa, -lukee Solovetsin luostarissa samoin kuin Athos-vuorella kukin -munkki sellissään. Siinä ottavat illallisiin rukouksiin osaa -myöskin vuotuiset bohomoltsit ja kesällä kaikki pyhiinvaeltajat. -Paitsi kumarruksia ja harjoittelemista hiljaisessa rukouksessa on -jokainen munkki ja noviisi velvollinen joka päivä lukemaan vissin -määrän kafismeja ja muistorukouksen eläväin ja kuolleitten veljien -ja sukulaisten kiitokseksi; muutamilla on myöskin tapana lukea -joku luku evankeliumeista tai Apostolein teoista ja erinäisiä -kirkkovirsiä. Sellirukousharjoitusten lukumäärä, pituus ja aika -riippuvat, rukoilijan hartauden mukaan, hänen rippi-isänsä tahdosta -ja määräyksestä. -- - -Kun munkkien jokapäiväiset hartaudenharjoitukset näin on kerrottu, -seuraa sitten johdannossa selitys luostarin viroista, ammateista -ja töistä. Ylin virka on esimiehen (nastajaatelin), jota Pyhän -Synodin valitsema arkkimandriitti hoitaa. Hän on laumansa "isä, pää -ja johtaja", joka rajattomalla vallalla määrää kaikesta ja jolle -jokaisen munkin tulee osoittaa ehdotonta kuuliaisuutta. Esimiehen -viran jälkeen tulevat vara-esimiehen, kassan- eli taloudenhoitajan, -kirkko-inspehtorin, aarteidenhoitajan ja rippi-isän virat, sitten -muut alempain kirkonpalvelijain ammatit. Paitsi näitä varsinaisesti -kirkollisia virkoja on olemassa suuri määrä muita toimia ja -ammatteja. Niiden luetteleminen ottaa kirjassa 15 riviä, enkä -siis tahdo sillä lukijoita vaivata, mainitsen vain, että siinä on -jos minkä työn tekijöitä, verkonkutojasta, veneenveistäjästä ja -kirvesmiehestä alkaen mekaanikkoihin, merikapteeneihin, kivenhiojiin -ja taidemaalareihin asti. Ja kutakin ammattia ei suinkaan yksi -mies toimita; niin esim. suutareita ja räätäleitä oli (1873) 70 -henkeä, meriväkeä 60 henkeä, kalamiehiä 40 henkeä; pajassa on -toisinaan 10 ahjoa työssä. Tämä monipuolisuus luostarin työtoimissa -juuri herättää vieraan kummastusta. Ne kaksi höyrylaivaa esim., -"Viera" ja "Nadeshda" ("Usko" ja "Toivo"), jotka kulkevat luostarin -ja Vienan väliä, ovat luostarin munkkien rakentamat, ja niitä -kuljettavat yksistään munkit, kapteenista kajuuttavahtiin asti! -Semmoista laivamiehistöä kuin näitä pitkäpartaisia munkkeja, -joilla on hartioille valuvat hiukset, piippalakki päässä ja maahan -asti ulottuva, kämmenenlevyisellä nahkavyöllä uumilta kiinnitetty -hameentapainen puku yllään, ei monessa paikoin maailmaa saane nähdä. - -Käsitöissä -- kuuluu sitten jatko kirjassa -- vallitsee jumalinen -tapa. Aina työn alussa käännytään rukouksella Jumalan puoleen, ja jos -työ tehdään muitten seurassa, kääntyy sitten kukin vanhimman puoleen -sanoen: "siunaa, isä", ja saatuaan vastaukseksi: "Jumala siunaa", -tekee varjeluksekseen ristinmerkin sekä ryhtyy työhön, jota rukous -mielessään toimittaa, ikäänkuin Jumalan katsannon alaisena ja hänen -väkevällä johdollaan ja avullaan. - -Siunatut ovat ne munkit -- sanotaan johdannossa lopuksi -- jotka -munkkisääntöjen mukaan, luopuen omasta tahtomuksesta, täydellisellä -nöyryydellä ja evankelisella itsensäkieltämisellä kulkevat -elämänsä polkua eteenpäin alituisessa työssä ja jokapäiväisissä -rukouksissa. Kaikista mainetöistänsä he eivät odota mitään palkintoa -maan päällä. Munkki kuolee -- ja kolme lyöntiä suureen kelloon -ilmoittaa veljeksille kanssarukoilijan kuoleman; hänen jäännöksensä, -käärittyinä mantteliin (munkkikaapuun?), kannetaan kirkkoon, -jossa ennen sielumessua luetaan Psalttaria tai evankeliumeja, jos -vainajalla on ollut papin arvo. Sielumessun jälkeen, viimeisen -suutelon saatuaan, kannetaan kuollut kirkkomaalle ja lasketaan -hautaan kaikkien kirkonkellojen soidessa, joten ilmaistaan kirkon -iloa siitä, että vainaja, elämänjuoksunsa päätettyään, on mennyt -rauhan satamaan. Temppeliin palattuaan ja ennen hautajaisateriaa -toimitettuaan viimeisen messun, esimies ja kaikki munkit 12 kertaa -lankeavat polvilleen rukoillen: "suo, Herra, nukkuneen palvelijasi -hengelle rauha", ja sama rukous ja polvilleenlankeaminen tulee -jokaisen munkin 40 päivänä uudistaa. Vainajan nimi kirjoitetaan -kaikkiin kirkon synodiikkoihin iäti muistettavaksi, ja samoin -jokainen veli sen panee muistikirjaansa selliohjesäännössä -luettavaksi Kullekin haudalle pystytetään suuri puuristi, johon -pannaan ilmoitus, että vainaja syntymästään aina loppuunsa asti -kantoi ristiänsä, oli Jumalallisen Ristinkantajan vilpitön seuraaja -ja siirtyi maallisesta elämästä loppumattomaan iankaikkisuuteen, -Lunastajansa ja Vapahtajansa ansiotekoihin turvaten. -- - -Onhan tämä kertomus Solovetsin munkkien elämästä sangen viehättävä? -Että se pääsuunniltaan on todenperäinen, on aivan epäilemätöntä. -Sydämen ajatukset noissa alituisissa rukouksissa ainoastaan Jumala -tuntee, mutta kaikki, minkä luostarissa näkee, todistaa, että työtä -siellä pidetään kunniassa. - -Niistä useasta kymmenestä elämäkerrasta, jotka kirja sisältää, -tahdon tässä mainita ainoastaan yhden: isä _Nahumin_. Niille, -jotka ovat lukeneet Dixonin useinmainitun kirjan, tämä nimi ei -ole tuntematon, sillä Dixonkin puhuu Nahumista, sanoo, että hän -itsensäkieltämisessä oli täysi ihme, ja ennustaa, että hänestä -kerran tehdään Solovetsin pyhimys. Käyneekö ennustus toteen, sen -tulevaisuus on osoittava, mutta luostarikirjan elämäkerta kyllä on -niin ylistävä, että ennustus ei näytä kovin uskaliaalta. Mitä Dixon -ei kuitenkaan ole maininnut, mutta joka meidän suomalaisten huomiota -varsinkin kiinnittää mieheen, on se, että hän kansallisuudeltaan -oli _karjalainen_. Ukko Nahum syntyi v. 1777 "Kamennoje oseron", -s.o. Kivijärven[15] kylässä samannimisen järven rannalla, "noin -300 virstan päässä luostarista". Hänen vanhempansa, Pahomij -(Paahkomie) ja Maura, olivat köyhiä kyläläisiä ja kuolivat äkkiä, -niin että poika aivan nuorena jäi orvoksi. Muuan varakas sukulainen, -nimeltä Nemtshinkin (?), jolla oli arennilla merieläinten pyynti -"Reboldskoin" satamassa Solovetsin saarella, otti pojan luokseen -ja vei hänet kesällä 1791 luostarisaareen. Täällä poika kesäkauden -otti osaa meripyyntiin, mutta syksyn tullen jäi luostariin, -"viehättyneenä luostarin kauneudesta ja hiljaisuudesta", eikä sieltä -sen koommin enää lähtenyt. Pitkät ajat hän siellä teki kaikenlaista -halvempaa työtä: oli meripyynnissä, harjoitti vähän maanviljelystä, -palveli nahkurintöissä tai toimitti luostarissa vähäisiä askareita, -niinkuin halonhakkuuta, nuotankutomista j.n.e., mutta viimein hän -noin 45-vuotiaana pääsi alempaan kirkonpalvelukseen ja sai kantaa -munkkipukua. Isä Nahumin teki kuuluisaksi se erinomainen ankaruus, -jolla hän hylkäsi maalliset mukavuudet ja kuritti ruumistansa. -"Hänen pukunsa oli niin huono, ettei edes kerjäläinen olisi hänen -repaleitaan päällensä ottanut, jos olisi ne tien varrelta löytänyt; -ei hän juonut viinaa, ei teetä, ei olutta, kahdesti päivässä vain -kävi yhteisessä ruokapöydässä ja jakeli silloin parhaat palat -syömätovereilleen; sellissään, jonka hän viimein sai oman, hänellä -oli vuoteena lauta ja päänaluksena -- halko." Selityksen tämmöiseen -itsensä nöyryyttämiseen voipi löytää ainakin jonkunlaisen, jos -muistelee, että hän erämaan viheliäisistä mökeistä tuli suoraan -luostarin huikaisevaan loistoon: oman halpuuden tunne, jota vielä -voitiin hänen karjalaisella syntyperällään sopivasti kiihottaa, -jäi välttämättä vallitsevaksi juonteeksi hänen varmaan alkuansakin -herkkätunteisessa luonteessaan. Kun hänen nimensä tuli tunnetuksi, -alkoivat sekä ylhäiset että alhaiset käydä hänen puheillaan neuvoa ja -johdatusta pyytämässä, niin että hän syystä olisi saattanut ylpeillä, -jos turhamielisyys olisi häntä vaivannut; mutta hän pysyi kuolemaansa -asti samanlaisena kuin aina ennenkin, yhtä halpana ulkonaisesti, -yhtä nöyränä sisällisesti. Karjala, hänen syntymämaansa, ei mennyt -hänen mielestään: kun Aunuksen piispa kävi häntä tervehtimässä, -kiitti hän häntä siitä, että Petroskoin pappisseminaarissa oli -ruvettu opettamaan suomeakin papiksi aikoville, ja kun luostariin -saapui karjalaisia, jakeli hän heille hedelmiä, joita viljeli -kasvitarhoissaan. - -Ukko Nahum, pääsi tämän maailman vaivoista 76 vuoden ikäisenä 22 -p. kesäk. 1853. Koko veljeskunnan tahdon mukaan hänet haudattiin -luostarin sisälle tuomiokirkon alttarin alle pyhän Sosiman -viereen -- kunnia, jota osoitetaan ainoastaan arkkimandriiteille. -Pyhiinvaeltajat kumartavat ja rukoilevat joukoittain sen -graniittikappaleen ympärillä, joka osoittaa tämän maallisen kurjuuden -apostolin viimeistä leposijaa. - - - - -V. - -Vienassa ja sieltä Kierettiin. - - -Niinkuin varemmin on mainittu, oli Solovetsin luostari matkamme -äärimmäinen pää, josta viimeistään olimme aikoneet kotimatkalle -kääntyä. Mutta jos lukija luulee, että kääntyminen nyt on tehty, -kun luostarista on erottu, täytyy minun ilmoittaa, että hän -erehtyy. Asianlaita nimittäin oli, että matka tänne saakka oli -tullut vähintään puolta halvemmaksi kuin ensin olimme laskeneet ja -sitäpaitsi tapahtunut joutuisammin kuin olimme luulleet, ja kun siis -oli säästynyt sekä aikaa että rahaa, heräsi meissä halu laajentaa -matkaa vähän edemmäksi kuin alkuaan oli ajateltu ja käydä katsomassa -Arkangelinkin kaupunkia Vienajoen suussa. Täältä on vain yhden -vuorokauden matka niille paikoin, jossa nykyään pohjois-Venäjän -etevin, kautta maailman tunnettu kauppakaupunki sijaitsee ja jossa -ennenaikaan suomensukuisten permalaisten valta kukoisti; nyt meillä -on tilaisuus siellä käydä, mutta jumala tietää, milloin vasta -sellainen tilaisuus on tarjona; jos emme nyt sitä käytä, tulemme -ehkä ikämme sitä ajattelemattomuuttamme katumaan, -- näin arvelimme. -Ja mietittyämme sinne tänne päätimme viimein kuin päätimmekin -lähteä matkalle, kun lisäksi olimme Jepifanovilta kuulleet, että -Arkangelissa oli norjalainen hotelli, josta kielen puolesta voisimme -tulla toimeen. Vienaan siis lukija nyt saa meitä pikimmältään seurata. - -Vienanmeri on laajempi kuin moni meikäläinen luulee. Kemijoen -suusta länsirannalla Vienajoen suuhun vastapäätä toisella puolen -merta tulee lähes 40 penik. meritse, enemmän kuin 50 maitse. -Luostarista on merimatka vähän lyhyempi. Höyrylaiva "Kemi", jossa -Jepifanovin neuvosta olimme lähteneet kulkemaan, koska se muka -oli luostarihöyryjä parempi, viipyi matkalla luostarista Vienaan -runsaasti 20 tuntia, lauvantai-illasta klo 6 sunnuntai-iltapäivään -noin klo 3; se teki 11 1/2 solmua, s.o. noin 17 virstaa tunnissa, -joten matkan pituudeksi tulee noin 35 penik. "Kemi" oli Englannissa -rakennettu, siipirattailla kulkeva, kooltansa kenties hiukan pienempi -kuin Oulun ja Pietarin väliä kulkevat höyrylaivat. Se oli sen -puolesta mukavampi kuin meidän höyryt, että hyttien makuusijat olivat -laitetut ei ainoastaan poikittain laivaa, niinkuin meillä, vaan -myöskin pitkittäin, joka jälkimmäinen järjestys on erinomaisen hyvä -merikipuun taipuvaiselle, sillä silloin ei tarvitse pelätä, että pää -maatessa koskaan painuisi jalkoja alemmaksi, niinkuin meidän höyryjen -makuupaikoilla tekee, jos laiva vähänkään keikkuu, ja josta täytyy -tulla kipeäksi. Merikipu olisi tällä matkalla muuten ollut tarjona --- usea sitä lie sairastanutkin -- sillä jo luostarista lähdettäessä -tuuli kova pohjanen, joka aika lailla hypitteli heti perässämme -lähtevää pientä "Onegaa", ja kuta edemmäksi ennätettiin, sitä -vankemmaksi kiihtyi tuuli, niin että yöllä oli ankara myrsky. Minä -kuitenkin jo hyvissä ajoin pakenin kannelta alas hyttiin ja panin -maata enkä tietänyt myrskystä taikka merikivusta sen enempää. Aamulla -tuuli alkoi tuntuvasti hiljetä, vaikka merenkäynti vielä oli kova, ja -kun päivällä lähenimme matkan määrää, oli melkein tyyni. - -_Vienankaupunki_ eli lyhyesti vain _Viena_, s.o. Arkangeli, niinkuin -meillä tavallisesti sanotaan, on rakennettu näillä paikoin laajaksi -merenlahdeksi levenevän Vienajoen (Dvinan) oikealle rannalle, noin -3 penik. lahden suusta ylöspäin. Siinä voidaan helposti erottaa -kaksi eri kaupunginosaa: varsinainen kaupunki ylempänä joella ja -satamakaupunki, "Solombala"; ainoastaan jälkimmäisen kohdalle uivat -suuremmat laivat. Solombala saattaa olla paria virstaa pitkä, -varsinainen kaupunki neljää, ja kun välissä on joku virsta harvaan -asuttua alaa, tulee koko Vienan pituudeksi päästä päähän ainakin -7 virstaa Kun asukasluku ei ole enempää kuin noin 25,000 henkeä, -on arvattava, ettei näin pitkä kaupunki voi olla erittäin leveä; -leveys onkin keskimäärin vain 3 tai 5 kaupungin korttelia. Talot -ovat enimmäkseen puusta rakennetut samaan tapaan kuin Kemissä, -vaikka varakkaamman näköisiä rakennuksia on enemmän; kivirakennuksia -ei satamakaupungissa ollut kuin muuan kirkko, sotaväen kasarmit -ja lääninvankila, mutta varsinaisessa kaupungissa niitä näkyi -runsaammin. Esplanaadeja ja puistoja oli molemmissa, mutta etenkin -varsinaisessa kaupungissa niiden määrä oli suuri. Mikä aluksi -etupäässä veti huomiota puoleensa, oli kirkkojen paljous, joita -luimme tusinamäärän; niiden joukossa oli saksalainen, puolalainen -ja Solombalassa englantilainen kirkko. Solombala muuten ei ole -mannermaalla, vaan suurella saarella, jonka erottaa manteresta puolta -tai täyttä virstaa -- en muista kumpaa, vaikka askelten mukaan luin --- leveä jokihaara; sen poikki vie ponttonisilta, joka talveksi -aina otetaan pois. Keväisin kuuluu saari enimmäkseen olevan veden -vallassa. Paitsi maata myöten pääsi saaresta varsinaiseen kaupunkiin -kulkemaan pitkin jokeakin pienessä höyryveneessä, mutta kun sillä ei -ollut määrätyitä tulo- ja lähtöaikoja, oli mukavampi kulkea maitse -joko jalkaisin tai ajurilla. Viimeksimainittua kulkutapaa laivain -kapteenit näyttivät enimmäkseen käyttävän. - -Se talo, jossa me asuimme, oli Solombalan alapäässä, rantakadun -varrella. Sen omistaja oli nuori norjalainen nimeltä Hansen, joka -naimisen kautta oli tullut talon isännäksi. Itse hän ei kuitenkaan -täällä asunut, vaan eli vaimonsa kanssa varsinaisessa kaupungissa, -jossa piti saksalaista klubia, ja hoidatti taloansa Solombalassa -vanhemmalla veljellänsä sekä äidillänsä, joka vuosi pari takaperin -oli Norjasta muuttanut lastensa luo Vienaan. Taloa nimitettiin -muhkeasti kyllä "hotelliksi" (gotel Gansen), joka kuitenkin -rakennuksen pienuuteen ja vanhuuteen katsoen tuntui pikemmin -korunimeltä. Yläkerran kolmesta tai neljästä huoneesta annettiin -meille suurin, ja hinnaksi sovittiin 1 rupla 20 kop. hengeltä -vuorokaudessa, siihen luettuna kaikki. Tämä hinta, Suomen rahassa -kolme markkaa, tuntui meistä hyvinkin halvalta, vaikka jälestäpäin -eräs toinen vuokralainen ilmoitti asuvansa 1 ruplasta ja arveli, että -mekin tinkimällä olisimme päässeet samalla. - -Olomme Vienassa kesti yhteensä viisi päivää, jonka ajan kuluessa -hyvin kerkesimmekin oppia tuntemaan kaupungin, sikäli kuin saattoi -kysymykseen tulla. Solombala oli pian katsottu, koska siinä ei -ollut mitään erittäin katseltavaa. Rantakadulla oli joka toisen -talon seinällä englannin- ja venäjänkielinen ilmoitus kaikenlaisten -laivantarpeiden myynnistä; toisen pitkänkadun varrella oli muun -tavaran kauppoja; hyvin tiheässä muitten välissä oli luettavana -ilmoitus "pradaasha lutshih vadok" eli parasten viinain kauppa, -joka samalla lienee merkinnyt kapakkaa. Kaikissa ikkunoissa oli -kukkia. Varsinaisessa kaupungissa oli hiukan enemmän katselemista. -Siellä kävimme tuomiokirkossa, joka on olevinaan hyvinkin korea, -mutta Solovetsin kirkkoihin verraten ei ole mitään; kauneinta -siinä on rauta-aitaus sen ympärillä. Sen porstuassa säilytetään -kolmea ruotsalaista tykkiä, jotka Pietari Suuri vei saaliikseen -ruotsalaisilta isonvihan aikana; sisällä kirkossa on niin ikään kaksi -ruotsalaista lippua. Puuristi, jonka Pietari omakätisesti teki, kun -myrskyn käsistä Vienanmereltä pääsi hengissä maihin, seisoo kirkossa -seinää vasten. Niiden kirkon kalleuksien joukossa, jotka lukkari -vai mikähän lie ollut meille näytti, oli esim. _mitra_ (piispan -hiippa), jonka hän sanoi maksavan 8,000 ruplaa, _piplia_, joka -paksujen kansiensa tähden painoi 2 puutaa (4 leiviskää) -- jos sanon, -että kannet olivat kullasta, taidan valehdella -- y.m. y.m. Sitten -kävimme museossa, joka oli pienenlainen, niin että mahtui kahteen -huoneeseen. Siihen oli Venäjän pohjoisosista keräilty kaikenlaisia -esineitä ja esineiden kuvia, joita huvikseen katseli; semmoiset -kokoelmat olisivat hyvin paikallaan meidänkin maan kaupungeissa. -Myöskin pistäysimme jo mainitussa saksalaisessa klubissa, jonka suuri -sali veti vertoja Helsingin Seurahuoneen salille. Lähellä museota -joen rannalla on matala, liiterintapainen rakennus, jonka etupuolella -luettava kirjoitus ("dvorets Petra I:a") ilmoittaa, että se on -ollut Pietari Suuren asunto. Kaupungin yläpäässä on teatterihuone, -muistaakseni kivestä. Siinä valitettavasti emme tulleet käyneiksi, -vaikka eräs teatteriseurue paraikaa siinä antoi näytäntöjä; eräänä -iltana kyllä tuumailimme lähtöä, mutta silloin saimme luoksemme -muutaman nuoren saksalaisen, johon olimme höyrylaivassa tutustuneet, -ja niin ei sinä iltana tullut lähtöä eikä muina iltoina enää sopinut. -Muutamalla torilla keskellä kaupunkia on runoilija Lomanosovin -kuvapatsas. - -Se mikä Vienassa kuitenkin kiinnittää huomion etupäässä puoleensa, -on tietysti joki ja sitä pitkin kulkeva kauppaliike. Joen leveys -kaupungin kohdalla on ainakin neljännes, mutta kenties kaksikin, niin -että toinen ranta vain epäselvästi siintää. Virta ei arvattavasti -ole kovin kova, mutta kuitenkin siksi väkevä, että esim. tukkilautat -sen voimasta kulkevat eteenpäin. Paitsi näitä lauttoja, jotka -kaupungin sivutse lasketaan Solombalan alapuolella olevaan saareen, -jossa on suuri joukko höyrysahoja (ja jonka Maimaksin kanava erottaa -Solombalan saaresta), tulee Vienaa alas toisenlaisia lauttoja eli -parkkoja, joissa on syltä korkeat hirsiseinät ja hieman kalteva -katto; ne ovat liikkuvien linnain kaltaisia, ja niissä tuodaan -jauhoja, talia, hamppua ynnä muuta tavaraa. Ne lasketaan jonkun -laivan kupeelle, ja kun ovat siihen tyhjentäneet sisustansa, -myydään ne polkuhinnasta kaupunkilaisille. Venekulkua ei joella -paljon näkynyt, mutta matalakulkuisen ratashöyrylaivan, oudon -katsella, näimme kerran lähtevän jokea ylöspäin; kuinka kauas tuo -sitten kulkenee. Laivoja oli joella tullessamme noin 70-80, niiden -joukossa lähes kymmenkunta suurta, arvatenkin englantilaista höyryä -eli "tamppia" (dampfer), niinkuin ystävämme Jepifanov sanoi; mutta -lähtiessämme luimme lähes 200 purjetta. Solombalan möljä on samalla -tavoin hirsistä rakennettu kuin salmen möljät Oulussa; varsinaisessa -Vienassa ei muuta möljää ole kuin joen rannat paitsi laiturit -valkamapaikoissa. Solombalan möljässä oli tullessamme 30 laivaa, -mutta lähtiessämme 70; noin kolmas osa niistä oli norjalaisia. - -Viena on perivenäläinen kaupunki. Karjalaisia siellä ei ole kuin -joku ainoa sotaväessä ja joku kauppa-asioissa sattumalta kulkeva --- karjalaiset ylimalkaan eivät Vienassa tee kauppaa. Maaseudun -harvalukuiset kylät ovat nekin joko venäläisiä tai pohjan puolella -samojedilaisia; karjalaisia ei ole eikä Europaeuksen mukaan ole -koskaan ollutkaan. Kemin kaupunki kyllä ensi silmäykseltä näyttää -yhtä venäläiseltä kuin Viena, mutta siellä sentään aina voipi suomen -kieltä osaavia löytää ilman isoja hakemisia; toisin on Vienassa, ja -molempain välillä on siis sen puolesta suuri erotus. -- Muutamia -samojedeja saimme nähdä. Juuri Hansenin hotelliin tullessamme oli -portilla pari kolme mustatukkaista, turkkirepaleisiin puettua -lasta, joihin viitaten ajurimme sanoi: samojedeja. Vanhin niistä -lähestyi meitä ja sanoi omalla kielellänsä muutaman sanan, jolla hän -luultavasti pyysi jotakin. Olihan niille lantti kullekin annettava, -kun muka sukulaisia olivat, ja siitä nousi iloinen hälinä heidän -joukossaan. - -Venäläisten kielitaidosta on Suomessa se ajatus jotenkin yleinen, -että jokainen sivistyneeksi sanottava venäläinen osaa joko ranskaa -tai saksaa. Tämä ajatus tuskin sentään on suunnilleenkaan oikea. -Solovetsin munkkien heikosta kielitaidosta olen jo maininnut, -ja heidänhän kuitenkin pitäisi olla jonkunlaisia sivistyksen -kannattajia; matkalla Vienaan ja Vienassa sain uusia todistuksia -erehdyksestäni. Kun ennen luostarista lähtöä menimme höyrylaivan -saliin syömään, istui siellä kannua kallistellen muuan munkki, -jonka kuulimme olevan luostarihöyryn kapteenin, ja eräs toinen -herra, jolla oli musta, vaikka jo harmahtava huuli- ja leukaparta -sekä kultasankaiset silmälasit ja jota meillä olisi heti sanottu -oppineeksi maisteriksi. Miehet olivat iloisella tuulella, ja -munkkikapteeni kääntyi kohta meidän puoleemme pitkällä ja luultavasti -hyvinkin lystillisellä puheella, koska hän näytti erinomaisen -ihastuneelta, mutta me emme ymmärtäneet "ni sloova", kun hän puhui -niin nopeasti. Hänen kumppalinsa silloin yritti ruveta asiaa -saksaksi ja ranskaksi selittämään, ja se kyllä näkyi, että hänellä -joskus oli niiden kielten oppikirja ollut kädessä, mutta tolkkua -ei tullut puheesta mitään. Tämä mies olikin, kuulimme jälestäpäin, -koulumaisteri, ja olisi häneltä siis sopinut odottaa vähän enemmän -kielitaitoa, varsinkin kun hän tahtoi taidollansa kerskailla, sikäli -kuin huomasimme. (Kenties sentään tämä taito oli aikanaan ollut -parempi, mutta sitten huoliin haihtunut, sillä hän oli 10 vuotta -elänyt maanpakolaisuuteen tuomittuna Onegassa ja vasta tänä kesänä -saanut luvan esteettömästi liikkua Arkangelin läänin alueella, jota -lupaa hän nyt käytti Vienassa käydäkseen.) Että laivan kapteeni ei -osannut vieraita kieliä, olen jo maininnut, ja hänkin oli sentään -merikoulun opettaja. Sama kielitaidon puute tuli esiin Vienassa. -Solombalasta kuljin kerran pikkuhöyryssä yläkaupunkiin nuoren miehen -kanssa, joka oli Vienasta syntyisin, mutta asui Pietarissa. Hän -oli sivistynyt mies, niinkuin puheensa nihilisteistä, virkakuntain -tuomiovallasta, luostareista y.m. osoittivat, mutta ranskaa ja -saksaa, joita kumpaakin minun oli keskustelussa pakko käyttää apuna, -hän ei ymmärtänyt ollenkaan, ei edes tavallisimpia sanoja. Toista -olisi sentään nuorelta pietarilaiselta odottanut. - -Vielä mainittakoon Vienasta, että lapset siellä olivat erittäin -ahkeria kerjäämään, tehden pitkät matkat seuraa huudellen: "käptin, -käptin, daitte mnje kapeitshiku", s.o. kapteeni, antakaa mulle -pikku lantti; kaikki ulkolaiset herrasmiehet kun näet siellä ovat -laivankapteeneja, niin mekin kävimme semmoisista. Aikaihmisiä -emme huomanneet kerjäämässä, mutta heillä kuului olevan tapana -ryöstämällä viedä toisen omaisuutta. Edellämainitulla asumattomalla -taipaleella molempain kaupunginosain välillä on kolme siltaa, ja -keskimmäisestä kertoi meillä käydessään se nuori, saksalainen, johon -olimme laivassa tutustuneet, että siinä pimeän aikana syksyllä -joka yö koetetaan tehdä ryöstöjä; siltaa sentähden sanotaankin -"vaaralliseksi sillaksi". Eräältä oululaiselta, joka merimatkalla -oli käynyt Vienassa, jolloin heidän laivansa oli ollut Maimaksin -kanavassa (luoteeseen Solombalasta), olen myöskin kuullut, että joka -yö sinä parin viikon aikana, minkä he siellä viipyivät, hätyytettiin -kaupungista palaavaa meriväkeä sillä parin virstan pituisella, -myöskin autiolla taipaleella, joka on Solombalan ja kanavan välissä. -Turvallisuuden tila ei siis näy olevan aivan tyydyttävällä kannalla -Vienassa. Kun kysyimme tuolta saksalaiselta, eivätkö poliisit ryhdy -väkivaltaa estämään, hän hymyillen vastasi: "Ne ne parhaita ovatkin." -Ne poliisit, jotka itse näimme, olivatkin kyllä hirtehisen näköisiä. - -Sen vuoksi että isäntäväkemme, herrasväki Hansen, meitä hyvin -ymmärsi ja että he olivat siivoja ja varsin ystävällisiä ihmisiä, -kului aikamme Vienassa verrattain hauskasti, varsinkin kun kanssamme -talossa asui eräs Vienaan konttoripaikkaa hakemaan tullut nuori -norjalainen Kolstad, joka aina oli valmis pakinaan ja seurusteluun. -Koska sentään matkallamme tänne ei ollut ollut varsinaista -tarkoitusta paitsi uteliaisuuden tyydyttämistä, ja tämä oli jotenkin -äkkiä tapahtunut, aloimme vähitellen yhä enemmän odottaa sitä päivää, -heinäkuun 18:tta, jolloin taas päästäisiin liikkeelle lähtemään, ja -kun se oli koittanut, astuimme keventynein mielin "Kemin" kannelle -Karjalaan takaisin kääntyäksemme. Kolstad, jonka tuumat Vienassa -eivät olleet onnistuneet, oli päivää ennen lähtenyt kauppalaivassa -Englantiin, sieltä onneansa etsimään. - -"Kemin" lähtöpaikka oli ylhäällä varsinaisessa kaupungissa, ja sinne -meidät kuljetti vienalainen issikka jyskyttelevissä ajopeleissään, -kiskaisten siitä hyvästä 1 r. 20 kop. Taisi tuota tulla 4-5 -virstan matka. Ennenkuin höyry lähti kulkemaan, tuli muuan poliisi -kohteliaasti kysymään nimiämme, jotka kirjoitti muistiin. Passeja ei -tiedusteltu. - -Viimeinen, jonka kättä Vienasta erotessamme puristimme, oli -Jepifanov. Hän oli luultavasti tullut "Kemin" lähtöä katsomaan -ainoastaan saadakseen sanoa meille jäähyväiset. Me olimme yhdessä -hänen kanssaan tulleet "Kemissä" Vienaan ja usean kerran Vienassakin -olleet yksissä. Niinkuin jo ennen olen maininnut, sovimme hyvin -yhteen, sillä toimellisuutensa ohessa hän osoitti semmoista -hyväntahtoisuutta ja sydämellisyyttä, jota ainoastaan luonnon -helmassa elävä karjalainen pystyy osoittamaan. Kun matkalla Vienaan -vähän pahasti voiden aamusella kuljin laivan kannella ja keulan -puoleen tullessani tapasin Jepifanovin paraikaa ruokailemassa, hän -kohta minulle tarjosi muka lääkkeeksi kalakukkoansa, joka oli hiukan -suolaista, ja lausui äänellä, jota meikäläinen ei voisi jäljitellä: -"Syö sie, syö -- syö syö -- syö kaikki!" Ainoastaan yhdessä asiassa -eivät ajatuksemme käyneet aivan yksiin, ja se oli kielikysymyksessä. -Että hän karjalan kieltä, s.o. suomea, olisi pitänyt itsessään -mitenkään halpana, olisi väärin sanottu, mutta _venäjän_ rinnalle -sitä ei voinut ajatellakaan asetettavaksi. "Mitäs minä karjalan -kielellä teen, mihin sillä pääsen", oli hänen väitteensä. Hän katsoi -asiaa käytännölliseltä kannalta, ja hänen mietteensä kulkivat -sentähden ihan samaa suuntaa kuin esim. Oulun kauppamiesten ja -merikapteenien, sillä luonnollisella erotuksella, että samalle -sijalle, jolle he panevat ruotsin, hän pani venäjän. Että äidinkieli -on toinen asia, vieraiden kielten taito toinen, ja että äidinkielen -rinnalle ei kelpaa yksikään vieras kieli, jos kuinka hyödyllinen, -sitä hän ei ollut tullut ajatelleeksi. Mutta sopiko häntä siitä kovin -ankarasti nuhdella? Eiväthän meidänkään liikemiehet vielä jaksa tätä -erotusta tehdä, vaikka heiltä paljoa paremmalla syyllä voisi sitä -vaatia. Välimme eivät siis tästä eriävästä katsantotavasta olleet -mitenkään kylmenneet eli rikkuneet, ja hyvinä ystävinä siis erosimme -toisistamme, niinkuin luulen, molemminpuolisella kaipauksella. - - * * * * * - -Paluumatkasta Solovetsiin ei ole paljon kertomista. Ilma oli ensi -päivänä kaunis, tuuli tosin vastainen, mutta niin heikko, että -sitä tuskin huomasikaan, niin kauan kuin jokea kuljettiin alas, -jota kestää 3-4 penik. Purjelaivoja tuli ehtimiseen vastaan. -Aavalla merellä alkoi tuuli paremmin tuntua ja kiihtyi illempana -yhä kovemmaksi, niin että yöllä ja seuraavana päivänä taas oli -täysi myrsky. Useat matkustajat sairastivat merikipua. Kun toisena -päivänä olimme Hanhisaaren tasalla, peitti meren niin sakea usma, -että tuskin saattoi nähdä kivenheiton päähän. Kapteeni, jolle -ainoastaan yksi Norjassa käynyt matkustaja teki laivankannella -seuraa, osoitti kuitenkin tarkasti kaikki tunnuspaikat, joitten ohi -muka kuljettiin. Hän oli hyvin pienikasvuinen, mustaverinen mies ja -käyttäytyi merkillisen hiljaisesti, niin että komentoa tuskin kuului -koskaan, mutta virkansa hän ymmärtääkseni hoiti hyvästi ja saattoi -tarvittaissa näyttää myöskin lujuutta. Niinpä menomatkalla Vienaan -joen suussa souti vastaamme vene, jossa muuan korkeahko upseeri -istui, mutta häntä ei otettu laivaan, vaikka vene jo oli aivan -vieressämme, sillä kapteenia oli kielletty matkalla pysäyttämästä -laivaa. Luostarin satamaan tulimme vasta puolenpäivän jälkeen, niin -että tämä matka oli kestänyt vähän kauemmin kuin menomatka, eli noin -25-26 tuntia. - -Luostarissa viivyttiin moniaita tunteja, jolla välin söimme -- sillä -tuo kova merenkäynti oli estänyt mitään nauttimasta -- ja kävimme -herra Goebelin luona, joka yhä oli luostarissa. Hän oli hyvin -tyytyväinen oloonsa siellä ja näytti meille aika kokoelman lintujen -munia, joita hän arkkimandriitin nimenomaisella luvalla oli saanut -saarelta kerätä; valitti kuitenkin, että ampuminen oli kielletty, -joten hän ei voinut viedä mitään täytetyltä lintuja muassaan. -Luostarista puhuttaessa hän m.m. myöskin mainitsi, että hänen ja -arkkimandriitin välillä oli tullut puhetta noista eriskummaisista -maalauksista kirkkogalleriassa, joista jo olen kertonut. Hänen -muistutuksensa, että ne olivat joutavia ja tarpeettomia, oli -arkkimandriitti heti myöntänyt oikeaksi, mutta oli arvellut, että -yhteinen kansa niitä kernaasti katselee, jonka tähden niitä ei -hävitetä. - -Maatapanon aikana sanottiin luostarille hyvästit ja lähdettiin -kulkemaan Kemiä kohti. Me asetuimme kohta levolle, enkä siis tiedä -kumpaa puolta Kusovoin saarta nyt kuljettiin, mutta luultavasti -pohjoista. Heti sydänyön jälkeen meidät herätti kova melu, ja -arvelimme siis oltavan perillä, mutta kun kannelle noustuamme -havaitsimme lähellä olevalla saarella korkeapiippuisen rakennuksen, -hoksasimme, että oltiin vielä penikulman päässä Kemistä. Laivamme -kupeella oli toinen, pienempi höyry, "Onega", johon "Kemin" -lastia, jauhomattoja, ruvettiin lossaamaan; "Kemi" näet ei uinut -kaupunkiin asti. Hetken aikaa lossausta katseltuamme aloimme -pitkästyä odottamiseen, varsinkin kun yö oli erittäin kylmä, ja kun -tiedusteltuamme saimme kuulla, että lossausta kestäisi ainakin 2-3 -tuntia, kysyimme muutamilta vaimonpuolilta, jotka istuivat eräässä -"Kemin" perään ilmestyneessä veneessä, tokko heidän kanssaan voisimme -jo varemmin päästä kaupunkiin, johon he heti vastasivat myöntävästi. -Noudimme siis hytistä kapineemme, sanoimme kapteenille jäähyväiset -ja hankkiusimme astumaan veneeseen. Samassa muuan nuori mies, jota -emme ennen olleet havainneet, kääntyy puoleemme ja ilmoittaa olevansa -veneen haltija; häneltä siis oli lupa uudestaan kysyttävä, jonka hän, -vaihtaen puheensa suomeksi, kernaasti antoikin. Vene oli näet ystävä -Mäkushkinin, ja mies tunsi meidät viime käynniltämme kaupungissa, -vaikka me emme muistaneet nähneemme häntä. Lähtöä ei kuitenkaan -tapahtunut, ennenkuin eräs univormuun puettu tullivirkamies oli -tullut veneeseen alas. Hänhän se vasta oikea isäntä oli, ja -luvanpyyntimme oli siis kolmas kerta tehtävä; hän suostui siihen -hymyillen, ikäänkuin turhaan olisimme luonnollista asiaa pyytäneet. --- Tämän olen kertonut näytteeksi siitä, millä alkuperäisellä -kannalla olot Vienanmeren länsirannalla ovat; Oulussa varmaan ei -isännän luvatta otettaisi vieraita veneisiin. - -Kemissä saimme viipyä iltapäivään asti, sillä vasta silloin -"Onega" oli valmis lähtemään. Me olimme näet päättäneet ei palata -ylös Kemijokea, jota olimme tulleet, vaan meritse ensin kulkea -_Kierettiin_ Kannanlahden suuhun ja sieltä vasta poiketa kotia päin, -jotta tulisimme laajemmalti näkemään Karjalaa. Tämä viipymys oli -erään seikan tähden meille varsin hyödyllinen. Luostarissa olimme -Mäkushkinin veljelle jyskyjärveläiselle jättäneet liinavaatteitamme -vietäväksi Kemiin pestäväksi, mutta kun niitä nyt kävimme perimässä, -eivät ne vielä olleet valmiit, vaikka viikko oli kulunut, vaan olivat -muka edelleen muutaman pesijän luona. Usean muistutuksen jälkeen ne -viimein ilmoitettiin tuoduiksi, mutta silittämättöminä, jonka vuoksi -emäntämme täytyi itse pyhäpäivänä ryhtyä niitä silittelemään. Mitä -perää kaikissa näissä ilmoituksissa oli, en tiedä, mutta erityistä -toimeliaisuutta ei talonväki mielestämme tässä asiassa ollut -osoittanut. Viimein kuitenkin vaatteet puolenpäivän korvissa olivat -valmiit. - -Ukko Mäkushkin muuten otti naukun ja siveli partaansa yhtä -tyytyväisenä kuin ennenkin, ja emäntä laittoi hiljaisuudessaan -myöskin yhtä hyvänmakuista sekä ruokaa että kahvia ja teetä kuin -edellisellä kerralla, niin että sen puolesta ei ollut muuta kuin -hyvää talosta sanottavaa. - -"Onega" ei ollut aivan kaupungin rannassa, vaan kappaleen matkan -päässä, niin että siihen oli kuljettava isäntämme veneellä. Se -oli paljoa pienempi laiva kuin "Kemi"; siinä oli ainoastaan kaksi -taikka tarkkaan ottaen vain yksi matkustajahytti, jossa oli neljä -makuusijaa, ja kun suuressa sluupissa tuli koko joukko matkustajia -lisää, rupesi meitä arveluttamaan, miten kaikki voitaisiin tulla -toimeen. Huolemme kuitenkin haihtui, kun kappaleen matkaa oli -kuljettu ennenmainitun höyrysahan luo, sillä siellä oli "Kemi" -odottamassa ja suurin osa "Onegan" herrasmatkustajia siirtyi -siihen, niin että paitsi meitä jäi jälelle ainoastaan muuan -keski-ikäinen mies, joku viinakontrollööri tai veronkantaja; ja hänen -puolikasvuinen tyttärensä -- juuri niin monta kuin hytissä saattoi -olla. Hetimiten sitten lähdettiin, noin klo 5 ip., kulkemaan kumpikin -taipaleellensa, "Kemi" etelään päin Onegan kaupunkiin, "Onega" -pohjoiseen Kierettiä kohti. - -Ilma oli kolkonlainen, mutta saarten suojassa matkustettiin -maatapanon aikaan asti. Yön nukuimme levollisesti, mutta aamulla -riehui mitä ilkein luoteismyrsky, niin että pieni aluksemme hyppeli -kuin kaarnanpalanen vaahtopäisten aaltojen vallassa. Kannella -ei voinut ollenkaan liikkua. Laivan muut matkustajat olivat -kaikki ruumassa kannen alla, josta kuului merikipua sairastavain -voivotuksia. Sairas oli meilläkin hytissä, nim. vastamainittu -tyttö, joka ei päivän pitkään muuta tehnyt kuin antoi ylen, niin -että lopulta olimme aivan kummissamme; kuitenkin hän kesti tuskansa -ihmeteltävällä kärsivällisyydellä. Kemistä luetaan Kierettiin 18 1/2 -penikulmaa, ja tällä matkalla saimme ponnistella runsaan vuorokauden, -niin että vasta maanantaina 21 p. heinäk. klo 5 illalla tulimme -Kieretin lahdelmaan. - -Loppupuoli matkaa kului kuitenkin helpommin, kun päästiin maan ja -saarten suojaan. Erittäin suloiselta tuntui tämmöisen myrskyn perästä -kulku pitkän- ja kaitaisen salmen, "Kaitasalmen", kautta, juuri -ennenkuin perillä oltiin. Oikealle tulevan saaren nimeä en muista; -Inbergin kartan mukaan se voisi olla Uunisaari, mutta karjalaiset, -jotka seuraavana päivänä meitä saattoivat, nimittivät sitä joko -Palo- tai Hevossaareksi. Salmen yläpäästä aukeni vasemmalle päin -pieni lahdelma, jonka pohjassa Kieretin kauppala näkyi. "Onega" -jäi nytkin vuoroveden takia lahdelman suuhun, ja laivan jollalla -viinakontrollööri tyttärineen sekä meidät soudettiin kauppalan -rantaan. - -Piletin hintaa Kemistä Kierettiin en muista tarkkaan, 2 1/2 ruplan -paikkeilla se oli. Vienasta Solovetsiin hinta keulahytissä oli 3 -r. 25 k. hengeltä, ja Vienasta Kemiin 3 r. 70 k. Luostarihöyryissä -kuului hinta pyhiinvaeltajilta olevan yksi rupla Vienasta luostariin. - - - - -VI. - -Kieretistä Uhtuan kautta kotiin. - - -Jo edellisessä olen silloin tällöin tehnyt muistutuksia Inbergin -karttaa vastaan, että paikkain asema ei siinä ole oikein osoitettu. -Paluumatkalla Kieretistä rajalle näitä muistutuksia täytyy myötäänsä -tehdä, sillä _tuskin ainoakaan_ paikka on ihan oikein merkitty. -Kuitenkin kiiruhdan lisäämään, että tätä en suinkaan lausu hra I:iä -moittiakseni, koska tietääkseni hänellä Karjalan kartallepanossa on -ollut ohjeenaan vain virheellisiä venäläisiä karttoja; ja toiselta -puolen hänen kartastansa aina sentään on arvokasta apua, kun paikat -ovat sekä oikein nimitetyt että sangen tyystin merkityt (niin että -ani harva on jäänyt pois), jos kohta asema on vain suunnilleen -sattunut. - -_Kieretin_ kauppala eli kylä ei, niinkuin kartta osoittaa, ole -Kannanlahden suusta länteen tunkevan syvän merenlahden rannalla, vaan -etelämpänä pienen lahdelman pohjassa, johon Kierettijoki vähäisen -kosken kautta purkaa vetensä. Kauppalassa on satamäärä taloja, jotka -koskelta ulottuvat itäänpäin pitkin lahdelman pohjoisrantaa noin -kivenheiton matkan. Kaareva katu kulkee niiden halki. Talot olivat -tavallisia venäläisiä hirsirakennuksia. Ainoastaan kylän länsipäässä -oli meidän tapaan rakennettu talo, kaksikerroksinen, laudoitettu ja -valkeaksi maalattu, etusivulla toistakymmentä ikkunaa kummassakin -kerroksessa itäänpäin kauppalaa kohti ja sen edustalla pieni -ryytimaa, lännenpuolisissa sivurakennuksissa oli seitsemän ikkunaa -rinnakkain. Jälkimmäiset muistan tarkemmin siksi, että asuimme niitä -vastapäätä. Talon omistaja oli upporikkaaksi sanottu kauppias Feodor -Vasiljevitsh, karjalaisten kesken lyhyesti nimitetty Huotariksi, joka -lienee väännös Feodorista. - -Vaivalloisen merimatkan perästä, jolla olimme nähneet sekä vilua että -nälkää, tuntui todelliselta nautinnolta, kun aluksi saimme lämmitellä -jäseniämme loimottavan tulennoksen edessä majatalossamme, joka oli -jonkunlainen varakestikievari kauppalassa. Ruuan saannin puolesta -oli ensin hiukan hankaluutta, kun emäntä oli venakko, mutta siitäkin -kohta selvittiin, kun avuksemme ilmestyi muuan venäjää osaava -karjalainen, joka kuultuaan, että "ruotsin" miehiä oli laivassa -saapunut kylään, itsestään tuli majataloon. Hän, tämä Suomen kansan -ensimmäinen edustaja, jonka täällä tapasimme, oli vanha ukkorassu, -puettu karkeaan säkkikangastakkiin, jonka alta rinnan kohdalta -näkyi hurstipaita; päähineenä oli ikäloppu lammasnahkalakki. Hän -oli nimeltään Maksima, Maksima Soavanen, kotoisin Uudestakylästä, -joka tulee Kieretistä 4 penik. länteen. Hänen kanssaan pian -syntyi puhe matkan jatkamisesta sisämaahan, ja hän arveli meille -parhaaksi kulkea Uudenkylän kautta, johon ensin olisi venematkaa -3 penik. vastamainitun syvän lahden pohjaan, sitten vähän jalka- ja -lopuksi taas venematkaa Kierettijokea ylös. Tämä kieltämättä -olikin paras tie, ja suunnasta siis äkkiä sovittiin. Nyt tuli ensi -kerta matkallamme kysymys siitä, oliko meillä "podoroshnajaa" -eli "otkriiti-listaa", s.o. kuvernöörin tai ministerin antamaa -paperia, joka oikeuttaa kulkemaan hollikyydillä. Maksimalla ei -näet ollut venettä, kestikievarissa ei myöskään (isäntä taisi olla -matkalla jossain), ja M. selitti, että semmoinen paperi pitäisi -olla, jos mieli panna kestikievaritalon velvollisuudeksi hankkia -meillä venettä. Tietysti totuuden mukaan vastasimme, ettei meillä -sellaista asiakirjaa ollut, ja M. sai siis toimekseen hankkia sekä -veneen että myöskin soutukumppalit, joita arveli saavansa, koska -hänen kyläläisiään oli kauppalassa paraikaa. Sitten kun turhaan -olimme ukolle tarjonneet teetä, jota hän ei sanonut juovansa, -hän lähti ulos toimellensa. Myöhemmin illalla tapasimme kadulla -toisen uusikyläläisen, nimeltä Kirilä (Tervanen), joka oli vähän -varakkaamman näköinen kuin vanha Maksima ja hiukan esteltyänsä lupasi -90 kopeekasta lähteä huomispäivänä meitä saattamaan -- Maksimalla -ei ollut tarkkaa vaatimusta, hän sai sitten 60 tai 70 kop. Vene oli -heidän hankittava mistä hinnasta saivat (se sitten maksoi 70 kop.) -ja niin ikään kolmas soutaja, ja päätettiin, että he jo aamulla -varhain, tuossa 5:n seudussa, tulisivat meitä noutamaan, niin että -ennätettäisiin tuon syvän lahden pohjaan semmoiseen aikaan, jolloin -olisi nousuvesi ja vene siis juoksisi perille asti. - -Tuota Maksimaa sanoin Suomen kansan täkäläiseksi edustajaksi, ja -semmoinen hän kaikessa viattomuudessaan olikin. Puhellessamme tahdoin -saada selville, ymmärsikö hän venäläisten ja karjalaisten välillä -tehdä erotusta, ja tein hänelle siis kysymyksen, jonka eri sanoja -en enää muista, mutta jonka koetin esittää niin, että en panisi -vastausta hänen suuhunsa. Hänen vastauksensa on muistikirjassani -ja kuuluu: "Monta karjalaista eletääh (elää) täällä, jotka ovat -Karjalasta tulleet tänne." Kysymykseni oli luultavasti ollut, tokko -"hänen puolen" miehiä oli Kieretissä, mutta vastatessaan hän ei -Uudestakylästä, kotikylästään, maininnut erittäin mitään, vaan puhui -Karjalasta yleensä, asettaen sen siis jonkunlaisena kokonaisuutena -Kierettiä ja venäläisten maata vastaan. Kieretti nim. samoin -kuin Kemi ja luultavasti kaikki muutkin kylänpaikat Vienanmeren -länsirannalla on aivan venäläistynyt. Tämä oli ainakin _neljäs_ -kerta, kun karjalaisten kansallisuuskäsitteitä tutkiessani tein -tyydyttävän havainnon, ja erehtymättä voinee siis väittää, että oman -kansallisuutensa tunne ei karjalaisilta puutu, jos kohta se vielä -lähenee epämääräistä vaistoa enemmän kuin tarkasti käsitettyä tietoa. - -Luostarissa oli Goebelin kanssa m.m. tullut puheeksi ne ristit eli -muistomerkit, joita karjalaiset pystyttävät vainajainsa haudoille. -Kysyttyään, olimmeko tulleet niitä huomanneiksi, johon meidän -täytyi vastata kieltävästi, hän otti muistikirjansa esille ja -näytti meille muutamia "ristien" kuvia, jotka etelä-Karjalan kautta -tullessaan oli kirjaan piirtänyt, sekä selitti, että ne ovat aivan -"jakuuttien jumalankuvain" näköisiä. Näitä jumalankuvia totta -puhuen en tarkemmin tunne, mutta kirjan kuvista saattoi nähdä, -että hautapatsas ei ollut tavallinen risti yksine tai useampine -poikkipuineen, vaan pölkky, jota oli paikoittain leikelty ohuemmaksi, -niin että ylin osa vilkkaalle mielikuvitukselle saattoi näyttää -pitkältä ihmisen päältä ja keskiosa ihmisvartalolta. Kierettiin -päästyämme olimme päättäneet ottaa asiasta selvän, ja nyt siis -kaupungin katseltuamme lähdimme hautausmaata hakemaan. Se löytyi -heti kaupungin länsipuolelta, koskeen loivasti viettävältä törmältä. -Varsinainen "kirkkomaa" niinkuin meillä se ei sentään ollut, sillä -sitä ei erottanut mikään raja muusta kankaasta, ei aita, ei oja. Ei -siinä edes kasvanut puita, joista muualla Karjalassa heti kalmiston -tuntee; yläpuolella valtatietä, s.o. karjapolkua, vain näkyi törmän -laidassa joukko patsaita ja "ristejä", josta arvasi millä paikalla -oli. Friisin mukaan lappalaisten kaikki hautauspaikat ovat näin -huolettomasti hoidetulta, ja koska Kieretti on jotensakin lähellä -lappalaisten asuinsijoja, oli tämä hautausmaa arvatenkin Lapin mallin -mukainen. Tässä nyt hautoja ja hautapatsaita tähystelimme. Haudat -olivat ympärinsä lasketut pienillä kivillä, ja niiden keskellä oli -puuarkut samanlaiset kuin Paanajärveltä mainitut. Mitä patsaisiin -tulee, niin heti havaitsimmekin, että melkein kaikki olivat jotenkin -sentapaisia kuin Goebel oli meille näyttänyt. Ainoastaan joku ani -harva venäjänmallinen risti näkyi siellä. Useimpain patsasten otsaan -oli kuitenkin lyöty korttelinpituinen tai lyhyempi vaskilevy, jossa -näkyi pyhän neitsyen ja vapahtajan kuva. - -Eikö tämä seikka voisi muinaistutkimukselle tarjota jotakin -utelemista? Koko paluumatkalla rajalle asti olivat hautapatsaat -kaikkialla tämmöisiä, sillä erotuksella, että sisämaassa alkoivat -käydä yhä yksinkertaisemmiksi, kunnes Kivijärvellä Kiannan rajalla -olivat paljaita seipäitä, joitten ympärille oli sidottu liina. Ja -tuo kivien laskenta piiriin haudan ympäri, eikö se muistuta n.s. -"jatulien tarhoista"? - -Saattomiestemme oli määrä hyvin aikaisin aamulla tulla meitä -herättämään, mutta itse havahduimme jo varemmin paimentorvien -oudoista äänistä. Kun aloimme olla matkaan valmiit, tulivat -kumppalitkin kapineitamme noutamaan, ja ilman mainittavaa -kiirettä sitten siirryttiin rantaan, jossa pari aittaa muistutti -meriliikkeestä ja jossa kolmas saattaja, Iivana, mies, jolla oli -pikimusta paksu parta ja joka oli puettu yhtä halvasti kuin Maksima, -istui odottamassa. Matka kävi ensin itää kohti lahdelman suuhun -joku virsta pari, sitten saman verran pitkin jyrkästi pohjaan -tai luoteeseen päin kääntyvää salmea, jonka jälkeen ruvettiin -purjein kulkemaan sitä länteen tunkevaa, lähes 3 penik. pitkää -ja puolta penik. leveää merenlahtea, jota Inbergin kartassa -nimitetään _Uittolahdeksi_, vaikk'eivät saattajamme tätä nimeä -tunteneet. Vastamainitun salmen keskikohdalla päättyi Kieretin -manner korkeaan jyrkkään kallioseinään, _Lehmivaaran_ niemeen, -jonka nimen se on saanut siitä, että lehmä karhun ajamana kerran -oli siitä hypännyt alas salmeen. Tuon pitkän lahden rannikot ovat -aivan viljelemättömiä ja autioita. Pari mökkiä ainoastaan näkyi -muutamassa kohti pohjoisrannalla, missä muistaakseni Kotajärvestä -juokseva Puulonginjoki laskee vetensä "gubaan" (lahteen), mutta -niissäkään ei ollut asujamia. Kyllä täällä taas sai tuntea olevansa -yksin luonnon helmassa. Etelärannalla käytiin maissa "Ambarskoin" -eli _Aittaniemellä_, noin penikulman päässä Kieretistä, katsomassa -sikäläistä suolakeittimöä. Se oli hyvin mutkaton laitos. Suuremmassa -huoneessa oli eräässä nurkassa rautalevystä taottu suunnaton -laatikontapainen, jonka tasainen pohja oli kolmea syltä neliskulmassa -ja laidat kahta korttelia korkeat; sen alla oli tulisijat ja -yläpuolella kuurna eli ränni, joka seinän läpi kulki viereiseen -pienempään huoneeseen ja jonka kautta tuohon eriskummaiseen kattilaan -laskettiin merestä pumputtua vettä. Yhdessä vuorokaudessa sanoivat -saattajamme näin voitavan "keittää" 40-50 puutaa suoloja. Hintansa -puolesta nämä suolat ovat olleet noin 1/5 halvemmat muita suoloja; -mutta suolojen keitto merivedestä on viime aikoina ollut kielletty. -Kieretissä oli nykyään suolain hinta 1 rupla 20 kop. puuta, siis -meidän rahassa noin 25 markkaa tynnyri. Aittaniemeltä soluttiin -hiljakseen eteenpäin tuota sangen kaunista lahtea, jonka vihannat, -havu- ja lehtipuita kasvavat rannat, väliin loivana ruohokenttänä, -väliin jyrkkänä kallioseinänä vedestä nousten, olivat ihanat katsella -Vienanmeren aavain, myrskyn pieksämäin ulappojen perästä, kun lisäksi -sattui niin somasti, että tänään ensi kerta usean päivän takaa -ilma muuttui kesäiseksi ja taivas kirkkaaksi. Parin "merisvierin" -eli hylkeen näimme kohottelevan päätään vedenpinnalle, useissa -paikoin uiskenteli vesilintujen poikueita, muutamalla saarella -(Hailisaarella?) astuskeli porovasikka; ne olivat ainoat elonmerkit -matkallamme. Klo 3-4 iltapäivällä lähenimme lahden pohjaa parhaan -nousuveden aikana, eikä meidän siis tarvinnut ulompana nousta -liejuisille rannoille, vaan Vienanmeren viimeiset laineet kantoivat -veneemme hyvää vauhtia perille asti, jossa ranta oli korkea ja kuiva. - -Inbergin kartan mukaan tästä olisi pitänyt olla noin penikulma -Uuteenkylään ja suoraan etelää kohti. Niin ei kuitenkaan matka -käynyt. Kun oli tässä maisteltu myötätuotuja eväitä sekä muka -levähdetty, astuttiin noin puoli penikulmaa entistä suuntaa, s.o. -länttä kohti. Silloin tultiin Kieretinjoelle, jota veneessä noustiin -yhä länteen päin penikulman verta (koska matkalla viivyttiin 3-4 -tuntia). Uusikylä on siis merenlahdesta noin 1 1/2 penik. _länteen_ -päin. Sen asema kylänjärven itärannalla on muuten kartalla oikein -merkitty. - -Kieretinjoki, vaikka pienenlainen, oli erinomaisen kalaisa. -Suvantopaikoissa -- siinä on ainakin kaksi pahempaa koskea: Krivoi -(eli väärä) ja Kuiva koski -- heitimme aina huviksemme ulos uistimen -eikä tarvinnut muuta kuin lappaa veneeseen minkä kerkesi haukia -ja suuria ahvenia. Moni niistä oli kiinni vatsasta tai leuan -ulkopuolelta. Perille tullessamme täyttyi suuri "kesseli" eli kontti -ahvenista täpötäyteen, ja sitäpaitsi oli tusinamäärä pienempiä ja -kolme noin 12-15 naulan painoista haukea, joista illalliseksi -keitimme yhden. Saattajat sanoivatkin, että "tällä joella Uusikylä -elää". He olivat kuitenkin hiukan kummissaan tuosta saaliista, jonka -vertaista he huonoilla koukuillansa eivät aina liene saaneet, ja -persoilivat suuresti kumppalini uistinta, mutta kun se valitettavasti -oli ainoa Renforsin tekoinen, joka oli otettu mukaan, ei hän voinut -sitä heille antaa.[16] - -Jokea tulee lopputaipaleella mutka kylään, ja siksi 3-4 virstan -päässä kylästä päätettiin, että joku mies jalkaisin lähtisi sinne -suoraan majapaikkaa ja illallista valmistamaan. Kirilä, joka koko -ajan oli käyttäytynyt ikäänkuin toisten isäntänä, oli kyllä valmis -tähän, mutta ainoastaan sillä ehdolla, että saisi toisen kumppaliksi, -"koska saattaisi kontio tiellä tulla vastaan". Ladatulla pyssyllä -ja kirveellä varustettuna sekä itse ollen roteva mies hänen ei -mielestämme olisi tarvinnut tämmöistä ehtoa asettaa, mutta kumppali -B. oli kuitenkin revolvereineen heti halukas lähtemään mukaan. Karhua -he eivät tavanneet, mutta ilman aikojaan ei Kirilä ollut pelkoa -osoittanut, sillä vähää ennen kuin he kylään tulivat, oli karhu aivan -kylän pohjoislaiteella heidän tiensä ja järven välissä hätyyttänyt -lehmikarjaa, ja kumma oli, ettei se tullut heitä vastaan. - -Majapaikkamme Uudessakylässä oli Kirilän talo, jota toiset -saattajamme kehuivat kylän varakkaimmaksi. Talorakennukseen -kuului pienoinen pirtti, jossa oli rikkinäiset ikkunat, sekä -porstua ja navetta, taisipa syrjempänä olla pieni aittakin. Meidän -puolella ei tämmöinen talo voisi antaa aihetta mihinkään puheeseen -varallisuudesta, mutta kaikki on suhteellista maailmassa. Pirtissä -oli lämmitetty uunia, joka otti neljännen osan koko huoneesta, -ja voipi siis arvata, että lämmin, hohti tulijaa vastaan. -Vilustuneesta matkustajasta se kuitenkin tuntui hyvin suloiselta -ensin, kunnes ruvettiin teetä juomaan, mutta sitten täytyi jokaisen -kupin jälkeen vähennellä vaatteita, niin että syödessä jo olimme -kelteisillämme. Makuusijaksi saimme osan pirtin lattiaa -- sänkyä -talossa ei arvatenkaan ollut koskaan nähty; toisella puolen nukkui -jo tullessamme moniaita lapsia ja talon vanha muori. Isäntä ja -emäntä pakenivat yöksi johonkin ulos. Vankan aterian jälkeen alkoi -lämmin tuntua todella rasittavalta, niin että yhäti täytyi nousta -makuulta vähentämään vaatteita, kunnes viimein oli yllä aivan -paratiisillinen puku. Sittenkin sain vielä kauan taistella kuumuutta -ja ikkunanraoista sisäänpyrkiviä sääskiä vastaan, ennenkuin viimein -pääsin uneen. - -Pari, korkeintaan kolme tuntia nukuttuani heräsin siitä hälinästä, -minkä liikkeelle noussut talonväki pirtissä sai aikaan. Kello oli -silloin vähän yli 5:n. Pää ei tuntunut juuri keveältä, ja kun -kumppali, joka myöskin näytti jotenkin levähtämättömältä, esitti, -että mentäisiin uimaan, suostuin siihen kernaasti. Kylmä vesi -virkisti melkolailla voimia, niin että toisina miehinä palattiin -tupaan. - -Uuteenkylään kuuluu yhteensä 10 rinnakkain, mutta ei aivan toisiinsa -kiinni rakennettua taloa -- taikka paremmin sanoen mökkiä, sillä -semmoisia ne oikeastaan olivat. Mökkien alapuolella järven rantaan -oli niittymaata, yläpuolella muutama kapan-ala peltoa. Kylän kallein -omaisuus oli lehmät, joita kesän alussa oli yhteensä koko kylällä -ollut 15, mutta joista karhu nykyään oli kaatanut yhden, niin että -se täytyi lopettaa, ja repinyt toisen hyvin pahasti, joten siis -kylän lehmiä oikeastaan oli 13. Hevosten luku, joka Kieretissä teki -kolmattakymmentä, oli täällä talvella ollut neljä, mutta niistä -karhu taas oli yhden kaatanut, niin että niitä siis oli kolme. -Kolmetoista lehmää, kolme hevosta, kymmenen vanhaa mökkiä ja joku -vähä kalanpyydyksiä -- kuinka kalliiksi lukija Uudenkylän arvioi? - -Köyhyyttä, vaikka se oli näin suuri, eivät kyläläiset kuitenkaan -valittaneet, ja kerjääminen näytti täällä olevan yhtä tuntematonta -kuin muuallakin Karjalassa. Ainoa valituksen aihe, haikea kyllä, oli -kontio ja sen tuhotyöt, johon valitukseen, niinkuin vastamainitusta -näkyy, kyllä olikin syytä. Jo aamulla heti Kieretistä lähtiessä -saattajat meiltä kysyivät, oliko meillä vai tunsimmeko mitään karhun -"pelottimia". Mitä he näillä tarkoittivat, olisi ollut hyvin hauska -saada kuulla, mutta pahaksi onneksi ei kumppalini malttanut olla -vaiti, vaan vastasi, että mitä muita semmoisia voisi olla kuin -hyviä pyssyjä, kirveitä ja keihäitä. Että heillä oli jonkunlaiset -taikatemput mielessä, saattoi arvata, kun viimein kumminkin sain -heidät selittämään, että Kieretinkin tienoilla karhu oli tuhojaan -tehnyt, kunnes sisämaasta tuli paimen, joka luvuilla (muistaakseni) -ynnä muilla teoillaan oli karhut kokonaan karkoittanut pois. -Kumppalini neuvo epäilemättä oli oikea, mutta toinen kysymys on, -saattoivatko he sitä seurata. Pyssyjä esim. oli luultavasti koko -kylässä ainoastaan se vanha piilukkoinen rämä, joka meillä oli -matkalla muassa ja josta karhun vastaan tullessa ehkä olisi ollut -enemmän haittaa kuin apua.[17] - -Taikauskoisuuden alalta täällä muuten varmaan olisi voinut korjata -runsaan sadon, jos olisi tahtonut ja joutanut. Uskonnollinen ja -maallinen valistus näyttivät kilpailevan siitä, kumpaa vähemmän oli. -Tuomitkoon lukija itse. Matkalla kysyy muun muassa yksi saattajista: -"Onko niissä teidän pyhissä kirjoissa sanottu, mikä rangaistus -tulevassa elämässä sille tulee, joka sekoittaa vettä viinaan?" -Kysymyksen kuultuani loin silmäni kysyjään nähdäkseni puhuiko hän -leikkiä, mutta siltä ei ollenkaan näyttänyt. Vastaukseksi kysyin: -mitäs teidän kirjoissa siitä sanotaan? "Kova kuuluu niissä rangaistus -olevan määrätty", oli vastaus. -- Taipaleella Uudestakylästä -eteenpäin lähti kerran saattajamme Iivanan puhe taas taikauskoiselle -uralle, mutta kumppalini kerkesi nytkin ruveta asiata oikaisemaan, -ennenkuin puhe oli loppunut, ja sitten ei Iivana enää tahtonut -ajatustaan selittää. - -Uimasta tultua ruvettiin tuumimaan, miten matkaa eteenpäin -jatkettaisiin. Kaksi tai oikeastaan kolmekin tietä oli tarjona: -Tyrhyyn, johon tuli runsas penikulma, enimmäkseen soista jalkamatkaa, -sekä Suurijärveen, johon jalkaisin pitkin kuivaa kangasta tuli -2 penik., veneellä vähän enemmän. Syistä, joita en tässä tahdo -laajemmin ruveta esittelemään, päätimme lähteä ensimmäistä tietä. -Saattomieheksi tuli Iivana, otettuaan kirveen ja 7-vuotiaan poikansa -mukaan turvaksi karhua vastaan. - -Uudestakylästä vielä mainittakoon, että siellä tapasimme kaksi nuorta -miestä Vuonnisen kylästä Kiannan rajalta, jotka olivat tulleet -simpukoita Kieretinjoesta pyytämään. Pyynti olikin onnistunut -hyvin, kuulin seuraavana talvena Oulussa heiltä, kun täällä kävivät -metsälinnun kaupalla. - -Taipale Uudestakylästä Tyrhyyn, jolle nyt lähdimme keskiviikkona -23 p. heinäk., oli matkamme vaivalloisimpia. Ensin soudettiin -Uudenkylänjärven eteläpään poikki, astuttiin sitten virstan verran -kangasmaata, tultiin joelle ja kuljettiin sitä virsta pari -- jos en -muista väärin, myötävirtaa, sillä Kierettijoki on hyvin mutkitteleva --- vedettiin sitten eräässä paikassa vene kannaksen yli ja kuljettiin -_Hirvasjärven_ poikki. Tähän saakka, nelisen virstaa, matka kyllä -oli käynyt laatuun, mutta nyt alkoi kahdeksan virstan pituinen -taival yhtämittaista rämettä ja suota. Polkua tuskin yhdessäkään -kohti saattoi erottaa, ja onnen kauppa oli, jos porrasten palasia -joskus löysi. Siinä sai ponnistaa voimiaan, eikä matka kovin isosti -edistynyt. Ainoa toivoni, että tarpeellisen matkan päästä saataisiin -nähdä metsänkuningasta, ei myöskään käynyt toteen, ja kun viimein -päästiin _Neitijärven_ rantaan, jonka tuolta puolen muuan talo näkyi, -oltiin aivan uuvuksissa. Pahaksi onneksi ei, niinkuin vähän olimme -toivoneet, järven rannalla ollut venettä, ja vaikka "ve-net-tä" -huudettiin minkä jaksettiin, vieläpä revolveri laukaistiin pari -kertaa, ei vain kylästä alkanut venettä näkyä tulevaksi. Tässä nyt -kyllä olisi saattanut asettua levähtämään ja odottelemaan vähäksi -aikaa, mutta oli yksi seikka, joka ei sitä sallinut: _mäkäräiset_. -Lammen eli järven ranta oli tällä kohdalla alava ja viidakkoa -kasvava, ja kun hetkeksikään seisahtui, keräysi noita pikku -itikoita aivan kuin tomupilvi ympärille, niin että koivunlehvillä -sai viuhutella päänsä ympäri niin paljon kuin suinkin kerkesi, jos -mieli vähänkään rauhassa saada olla. Iivanalla oli hyvänmakuisia -voileipiä muassa, mutta hädin tuskin sain yhden syödyksi, ja monta -vihollista seurasi myötä; kun vedin kelloni, en voinut muuten painaa -kuorta kiinni kuin että pari mäkärää jäi väliin, jotka yhä vielä ovat -muistona siinä. Lyhyen viivähdyksen jälkeen lähdettiin siis painamaan -järven etelärantaa pitkin -- Neitijärvi tekee näet länsipäässään -pienen lahden etelää kohti, ja kylä on sen lahden tuolla puolen. -Kun ei kylässä ketään liene kotona, arvelimme, niin tehdään lautta, -jolla mennään lahden poikki, ja kun viimein nousimme kankaan harjulle -lahden itärannalla, tapasimmekin valmiita lautan aineita, nim. -pitkänään makaavia kuorittuja mäntyjä, kyläläisten "leipäpuita", -niinkuin Iivana sanoi. Mutta samassa vene toiselta puolen laski meitä -rannasta noutamaan, joten lautan rakennus ei tullut kysymykseen, -ja niin päästiin välehen veden poikki. Huutomme kyllä oli kuulunut -kylään, mutta ennenkuin olivat ehtineet saada meidät näkyviin, olimme -jo siirtyneet pois, selitti noutajamme. - -_Tyrhy_ ei ollut suuren suuri kylä: siinä oli kokonaista kolme taloa -(lue mökkiä) ja tekeillä neljäs. Lehmiä oli yhteensä 9, hevosia 1; -talojen ympärillä oli hiukan peltoa. Varallisuutensa puolesta se siis -saattoi vetää Uudellekylälle vertoja. - -Tyrhy on Kierettijärven pohjoisimmassa päässä, penikulman, niinkuin -jo sanoin, etelämpänä Uuttakylää. Siitä voidaan kulkea ja kuljetaan -suoraan Kieretin kauppalaan, johon tulee ihan sama matka kuin -Uudestakylästä eli 4 penik. Nämä kolme paikkaa siis muodostavat -tasakylkisen kolmion. Inbergin kartta ei anna mitään käsitystä Tyrhyn -asemasta. - -Se mökki, jossa olimme majaa, oli jotenkin siivoton paikka, -- -köyhyys ja lika tekivät siinä uskollisesti seuraa. Syönnistämme -varmaan ei olisi tullut mitään, jos nälkä olisi ollut vähempi, ja -muutaman palan haukattuamme täytyi jo paeta pihalle. Minkälaiset -toiset kaksi taloa kylässä olivat, en tiedä, kun emme niissä käyneet, -mutta arvatenkin samanlaiset. Puhtaus huoneissa oli muuten, niinkuin -jo varemmin olen sanonut, asia, joka kaikkialla Karjalassa pisti -silmään, ja Tyrhy siis tässä suhteessa teki huomattavan poikkeuksen. -Ainoastaan yhdessä toisessa paikassa, Lohilahden kylässä, tulimme -myöskin taloon, joka puhtautensa puolesta antoi syytä muistutukseen. - -Tyrhy on muuten omituisen viehättävälle paikalle rakennettu. Etelään -päin tulee Kierettijärven pohjoisin osa _Särkijärvi_ salminensa, -saarinensa, pohjaan tai koilliseen päin Neitijärvi, ja korkeahko -kannas molempain välissä on kapeimmalta kohdalta ainoastaan muutaman -sylen levyinen, niin että mökki siihen juuri sopii. Tuo Neitijärvi -näytti olevan kauniin nimensä arvoinen. Harvoin, ainoastaan -joskus sydänmaissamme, tapaa syrjäisen lammen, jonka rannalta -katselijalle aukenee sellainen neitseellistä viattomuutta muistuttava -rauhallisuuden kuva kuin minulle nyt Neitijärven länsipäästä. -Kirveen koskemattomina männyt ja petäjät uljaasti kohottivat -hoikkia vartaloitaan taivasta kohti, ja koivut kuvastelivat ihanaa -lehtipukuansa järven kirkkaassa pinnassa. Ei mikään ääni eikä liike -häirinnyt luonnon hiljaisuutta, tyyneys ja suloinen lepo vallitsi -kaikkialla. Tämmöisen näyn edessä ajatus ikäänkuin sammuu, huolet -haihtuvat, mieli vaipuu unelmiin, elämän levoton riento unehtuu -hetkeksi pois, ja sielu täyttyy ihanuuden äänettömästä nautinnosta. - -Tyrhystä oli venematkaa _Pinkaan_ 20 virstaa. Suurenlainen vene -otettiin ja siihen valmistettiin mukava sija, että voisimme -levähtää, koska tuntui hiukan väsyttävän. Alkutaipaleella hetken -aikaa nukuimmekin. Matka kävi ensin etelää kohti puolen penikulman -pituisen Särkijärven poikki, joka ainoastaan kaitaisen salmen kautta -on yhteydessä Kierettijärven kanssa. Särkijärven luoteisesta kulmasta -(ei koillisesta, niinkuin I:n kartta osoittaa) lähtee Kierettijoki -juoksemaan, yhtyen pian Neitijärvestä länteen juoksevaan ojaan. -Varsinaista Kierettijärveä kuljettiin sitten lounaista suuntaa -runsas penikulma _Virtasalmeen_, johon Tyrhystä luetaan 16 virstaa. -Virtasalmesta tuli länttä kohti _Alasenjärven_ poikki 4 virstaa -Pinkaan, järven länsipäähän. (Niin tästä kuin myöskin siitä, että -Pinkasta tulee Lohilahteen 2 penik., voipi huomata, kuinka väärälle -paikalle Pinkakin on I:n kartalla merkitty.) - -Kulku Kieretin poikki säilyy mieluisena muistissani. Ilma oli niin -tyyni, ettei järven sileällä pinnalla näkynyt vähintäkään värettä, ja -pilvettömältä taivaalta aurinko lähetti lämmittäviä säteitään alas -maahan. Kieretissä ei ole sanottavia selkiä: siinä luetaan saaria -yhtä monta kuin päivää vuodessa, vieläpä kolme päälle, siis yhteensä -368, ja matkamme kulki sentähden ihastuttavalla tavalla lukemattomain -lehtirantaisten saarten sivutse ja välitse. Vaikka Kieretti on monta -vertaa Neitijärveä isompi -- kolmea penik. pitkä ja toista leveä -- -vallitsi täälläkin sama hiljaisuus ja yksinäisyys: ihmisen jälkeä ei -missään näkynyt, ja jos veneessä oltiin vaiti, oli airojen tasainen -loiske ja veden kohahtelu keulassa, kun vene sujahti eteenpäin, -ainoa ääni joka kuului. Hyvä tilaisuus siis taasen vaipua samaan -haaveksivaan mielentilaan, minkä Neitijärven katseleminen juuri ikään -oli synnyttänyt; eipä tarvinnut pelätä häiritsemistä! Tämä tila -epäilemättä aluksi syntyi luonnon ihailemisesta sekä ruumiillisesta -hyvinvoinnista, mutta kuta edemmäksi kuljettiin, sitä selvemmäksi -alkoi ajatukselleni käydä, että tässä myöskin oli kolmas syy -vaikuttamassa. Se näky, minkä Kieretti tarjosi varsinkin muutamalta -saarelta, johon matkalla noustiin, ei ollut ainoastaan kaunis, vaan -samalla niin kerrassaan tuttu: tuo saarekas järvenpinta -- satoja -samanlaisia matkamies näkee Savossa ja meidänpuolisessa Karjalassa. -"Jopa päästiin kotimaahan", rupesi ääni kuiskuttelemaan sydämessäni. -"Kotimaahanko", vastasi toinen ääni, "ei suinkaan". Mutta kotimaalta -tämä ainakin tuntui: kaikki, mihin silmät sattuivat, oli aivan kuin -kotona, eivätkä korviakaan enää vaivanneet nuo oudot, käsittämättömät -äänet, joita edellisinä viikkoina olimme saaneet kuulla; selvä -suomenkieli niitä hyväili. Tosiaan, miksi ei tämä olisi kotimaata? -Jos tuo linja tuolla Maanselällä, jota rajaksi sanotaan, kasvaisi -umpeen, kuka voisi väittää tai edes ajatella, ettei koko väli -Pohjanlahdesta Vienanmereen ole yhtä samaa Suomen maata ja kansaa? -Ja sanomattoman suloinen tunne levisi mieleeni siitä ajatuksesta, -että taas oltiin kotimaassa -- tosin ainoastaan muutamassa sen -syrjäisessä, unohtuneessa kolkassa, mutta mitä se merkitsi? Saman -armaan isänmaan alaahan sekin oikeastaan oli. - -Sama kotimaisuuden tunne pysyi elävänä koko paluumatkallamme. Sillä -pohjoisin Karjala on täynnä isompia ja pienempiä järviä ja lampia, -niin että myötäänsä luulisi "suloisassa Savossa" vaeltavansa. - -Yksi Kieretin selistä on nimeltä _Hopioselkä_, ja sen syrjällä on -_Hopiosaari_, jotka runolliset nimet ovat saaneet alkunsa siitä, että -lappi "ammoin" oli sanottuun saareen kätkenyt aarteen. Aarre olisi -tarun mukaan kyllä saatavissa, mutta ainoastaan sillä ehdolla, että -tahtoja "loisi kirveen salmen poikki" (joka erottaa saaren toisesta -saaresta tai mantereesta), tahi "puhuisi metson kuvun sen poikki" -tai tekisi jonkun kolmannen tempun, jota en muista, mutta joka oli -yhtä mahdoton kuin edelliset -- salmi oli näet ainakin puolta virstaa -leveä. -- Lapinhautoja kertoivat saattajamme olevan Tyrhyn kylän -tienoilla. - -Se talo, johon meidät Pinkan (ei Pingan) kylässä vietiin, oli -ensimmäinen kylässä ja toisista taloista vähän erillään sekä sen -puolesta mieluinen katsella, että se oli rakennettu meidän puolen -malliin: asuinrakennus toiselle, ulkohuoneet toiselle puolelle -pihaa. Talon nimi oli _Dmiitrola_ eli Dmiitroila. Siinä isännöi -nuorenlainen mies, Ondrei Dmiitroinpoika Jemeljanov, joka viraltaan -oli starshina eli kunnan esimies; mutta talossa asui myöskin hänen -isänsä ja äitinsä, molemmat hyvissä voimissa, vaikk'eivät isännyyttä -pitäneet. Kaksi isännän veljeä oli kaupoilla meidän maassa, ja heidän -tahtonsa mukaan talo oli rakennettu erilleen kylästä ja meidän -malliin, sittenkuin entinen talo kylän sisässä joku vuosi sitten oli -palanut. Dmiitrola oli varakas talo, jonka todisteeksi maininnen, -että siinä elätettiin 9 lehmää; huoneet olivat suuret ja siistit. -Talonväki kilpaili keskenään hiljaisen kohteliaisuuden osoituksissa -meitä kohtaan. Ondrei itse meitä kylvetti saunassa, ja illallinen -oli verrattain ylellisesti valmistettu. Hyvillä mielin jäimme taloon -yöksi. - -Paitsi meitä oli talossa muitakin yövieraita, nimittäin kyläkunnan -kirjuri eli "piissari" ja hänen vaimonsa, joitten kanssa meillä oli -kunnia maata samassa huoneessa. Vaimo oli Karjalasta, mutta mies oli -ryssä, niinkuin suurin osa piissareita on, koska kirjoitustaito, -varsinkin venäjän kirjoituksen, lienee hyvin harvinainen Karjalassa. -Mikä merkitys näillä kirjureilla kuntain hallinnossa on, tokko muu -kuin ainoastaan päätettyjen asiain paperillepano, en tiedä sanoa, -mutta kovin kummalta ei kuuluisi, jos he kokisivat itselleen anastaa -laajemmankin vallan, he kun luultavasti aivan yksin selittävät kaikki -kirjat ja kirjoitukset. Että piissari on starshinan ei herra, vaan -käskyläinen, sen kuitenkin isäntämme näytti täydellisesti ymmärtävän, -kun asiasta tuli puhe. - -Kunnanhallitus (miero, mir) on muuten Venäjällä hyvin edistyneellä -kannalla. Kaikki verot esim. kunta itse kantaa ja jättää laajemman -alueen rahastoon (Karjalassa Kemiin). - -M. Wallacen mukaan kunnanhallitus niin ikään esim. jakelee kyläkunnan -maat asukkaiden kesken sekä ratkaisee sen johdosta syntyneet -riidat. Muitakin riita-asioita se käsittelee ja voipi määrätä -vissin summan sakkoja. Suuremmissa Karjalan kylissä, niinkuin -Jyskyjärvella, Uhtualla, Paanajärvellä j.n.e., oli kunnanhallituksen -istuntoja varten erityinen rakennus, jonka seinällä oli kirjoitus: -"volostnoje pravlenie" (piirikunnan hallitus) ja jossa myöskin oli -ristikkoikkunainen vankihuone. - -Pinkasta luetaan Kemiin 162 virstaa, jota väliä postimies kulkee; -Kemistä Ponkaman ja Umangoserskajan kylien kautta Pilsijärveen -106 v., Pilsijärvestä Enkijärven poikki Sarviniemen kylään, -siitä Vitsakylään muutamassa suuressa Kierettijärven saaressa ja -Vitsakylästä Pinkaan yhteensä 56 virstaa. Inbergin kartasta päättäen -pitäisi Pinkan ja Kemin välin tehdä lähes 20 penik. - -_Suurijärven_ kylä tulee Pinkasta luodetta kohti 15 virstan päähän. - -Majapaikastamme, kun torstaina 24 p. heinäk. vankan eineen jälkeen -varustausimme taipaleelle, vaati isäntä yhteensä 30 kop. Me olimme -silloin syöneet kaksi hyvää ateriaa lämpimine ruokineen sekä kahteen -toviin juoneet teetä; maksu siis, meidän rahassa 75 penniä, ei ollut -ylellinen. Minä kohotin summan 40 kopeekkaan, mutta isäntä empi -ottamasta; silloin arveli vanha taatto, joka oli läsnä: "Ka ota, -kun tarjotaan." Isäntä muuten persoili sitä puukkoa, jonka Oulussa -olin matkaa varten ostanut, ja kun häneltä sain venäjäntekoisen -linkkuveitsen, syntyi heti vaihtokauppa. - -Matkamme Pinkasta kulki ensin jonkun virstaa Pinkajärven poikki -ja Pinkan kylän sivu, sitten saatiin astua 15 virstaa kangasta, -jonka jälkeen tultiin noin virstan pituisen _Lohijärven_ itäpäähän; -veneellä kuljettua sen länsipuoleen laskettiin etelärannalla maihin. -Matkan suunta oli tähän saakka ollut länsi, mutta tässä tehtiin -jyrkkä käännös etelää kohti, noustiin järven eteläsyrjää rajoittavan -korkean vuoriselänteen harjalle, johon _Riihivaaran_ 10-taloinen -kylä on rakennettu, ja jatkettiin sitten matkaa noin 3-4 virstaa -_Lohilahden_ kylään. Tavaroittemme kantajana oli taipaleella -majatalomme vanha isäntä, ukko Dmiitri, joka, ollen pitkä vankka -mies, siihen virkaan hyvin pystyi, vaikka jo oli 62 tai 63 vuoden -ikäinen. Neljäskin kumppali meillä oli, nimittäin eräs nuori, Venäjän -sotaväessä asevelvollisena palvellut "soldatto" eli sotamies, joka -kivulloisuuden tähden oli laskettu kotiin, vaikka oli vasta 5 vuotta -ollut palveluksessa. Häneltä m.m. saimme sen valaisevan tiedon, että -karjalaiset rekryytit sotaväkeen tultuaan _rangaistuksen uhalla ovat -kielletyt suomea puhumasta_! Tuolta Riihivaaralta aukeni yhtä laaja -kuin ihana näköala eteemme: vasemmalla loppumaton jakso vihreitä -laaksoja ja korkeita vuoria, oikealla _Tuoppajärven_ sininen ulappa, -jonka tällä kohtaa paria penikulmaa leveän selän takaa toiset vaarat -siintivät. Melkein suoraan edessämme oli _Lohivaara_ järven rannalla; -toisia vaaroja oli _Vasamo-_ ja _Vannavaarat_ y.m. Tämä näköala ei -olisi maalarin siveltimelle liian halpa. - -Lohilahden kylä on Lohivaaran pohjoispuolitse Tuoppajärvestä itään -tunkeutuvan lahdelman päässä. Inbergin kartalla tätä kylää nimitetään -Lohivaaran kyläksi, mutta Lohivaaraksi me kuulimme sanottavan -ainoastaan tuota lahden suusta kohoavaa korkeaa vuorta. Riihivaaran -paikalla taas on kartalla nimi Lohila, ja siitä on merkitty kolmatta -penikulmaa pitkä lahti kulkevaksi Tuoppajärveen, jota lahtea ei -kuitenkaan ole olemassa Lohijärveä Riihivaaran pohjoispuolella ei -kartalle ollenkaan ole merkitty. - -Kun astelimme Lohilahden köyhän kylän läpi rannimmaiseen majataloon, -tuli muutamasta mökistä vanhanlainen naishenkilö meitä kohti, syleili -sotamiestä s.o. laski vasemman käsivartensa hänen selkänsä taa ja -oikean hänen vasemmalle hartiallensa, niinkuin "hihhulit" meillä -tekevät, koetti änkyttää jonkun sanan ja hyrähti ikäänkuin valitellen -itkuun. Sotamies lausui hänelle muutamia lohdutussanoja, nosti meille -lakkia, sanoen "hyvästi, herrat", sekä seurasi vaimoa mökkiin. Tämä -oli näet hänen kotinsa ja vaimo hänen äitinsä. Jonkunlainen koti, -johon tulla, tuokin iänikuinen pöksä! Ja semmoisestakin raskitaan -vuosikausiksi viedä ehkä ainoa työhön kykenevä mies turhanpäiväistä -kunniaa maailman mahtaville hankkimaan! - -Lohilahdessa oli 11 taloa, s.o. mökkiä. Se johon saattaja meidät vei, -ei ollut siisti, ja lisäksi se oli niin köyhä, että päivälliseksi -emme saaneet kuin leipää ja maitoa; voita oli emäntä lähettänyt -kylältä noutamaan, mutta kun emme siitä tienneet, olimme jo -syöneet, kun se saapui. Ei tehnyt mieli tässä kauan viipyä, ja siis -laittausimme niin pian kuin mahdollista taipaleelle Kiestinkiin, -johon kolme vaimonpuolta lähti pitkin Tuoppajärveä meitä saattamaan. - -_Tuoppajärvi_ on pohjois-Karjalan isoin vesi; sitä sanottiin 9 -penik. pitkäksi ja paikoittain neljättä leveäksi. Pääsuunta on -luoteesta kaakkoon, niinkuin kartallakin on merkitty. Keskellä järveä -on penikulmaa pitkä suuri saari, jolla tietääkseni ei ole muuta -nimeä kuin Tuoppajärven _Saari_. Tähän saareen pakenivat Venäjän -"uskonpuhdistuksen" aikana Solovetsin luostarista ne munkit, jotka -eivät voineet mukautua uusiin uskonnontemppuihin, ja perustivat -tänne uuden monasterin, jonka olemassaolosta ei hallituksen sanota -sataan vuoteen tietäneen mitään. Se menestyi sangen hyvin päättäen -siitä, että siinä kuuluu kansan kertomusten mukaan asuneen aina -300 henkeen, joka on näillä seuduin suuri väestö yhdelle paikalle, -sillä nykyisissä kylissä järven rannalla ei liene ainoassakaan -edes 200 henkeä. Tästä luostarista, jota varsinainen "oklada" eli -hirsiaitaus ympäröi, sittemmin, niinkuin ainakin, syntyi haaraosasto -eli "skiitta" vastapäiselle länsirannalle, ei kuitenkaan mies-, vaan -naispuolinen. Skiitta on yhä vielä olemassa, mutta itse monasteri -hävitettiin hallituksen käskystä perinpohjin 1800-luvun puolivälissä: -rakennukset poltettiin ja asukkaat vietiin kukin kotiseudullensa, -niin että koko saarella nyt asuu ainoastaan "oikeauskoinen" pappi ja -lukkari. - -Tuoppajärven rannoilla on yhteensä kymmenen kylää. Inbergin kartalla -ne kaikki näkyvät, mutta niiden keskinäiset etäisyydet eivät liene -kartalla oikein osoitetut, koska ne ilmoitukset matkoista kylien -välillä, jotka kahdelta eri isännältämme aivan yhtäpitävästi sain, -eivät käy yksiin kartan määräin kanssa. Näiden ilmoitusten mukaan -tuli Tuoppajärven pohjoisimmasta kylästä _Kiestingistä_ Lohilahteen -15 virstaa, Lohilahdesta _Lampahaiseen_ 4, siitä _Njilmalahteen_ 15, -Njilmalahdesta _Kuorilahteen_ 20 ja siitä _Suolapohjaan_, järven -eteläpäähän, myöskin 20 virstaa; nämä kylät ovat itärannalla; -länsirannalla on ensin _Kiisjoki_ (Friesin _Gisok_!), johon -Kuorilahdesta tulee 20 virstaa, (siis Suolapohjasta 40), _Skiitta_ -10 virstan päässä Kiisjoesta, _Valasjoki_ 15 virstaa Skiitasta; -Valasjoesta tulee _Kokkosalmelle_ pohjoisrannalla 20 ja siitä -Kiestinkiin myöskin 20 virstaa. Jos vertaa näitä määriä karttaan, -huomaa kohta, että sen ja niiden välillä on suuri erotus. - -Matkani määristä puhuttaessa mainittakoon tässä samalla ne -ilmoitukset, jotka Kiestingissä isännältämme sain pohjanpuoleisista -taipaleista. Kiestingistä niiden mukaan tulee _Jelettijärven_ rantaan -2 penik. (kartalla tuskin puolta!), samannimiseen kylään 3 penik., -_Ahvenlahteen_ 22 virstaa, Ahvenlahdesta _Heinijärveen_ 10 virstaa, -Jelettijärvestä Heinijärveen 8 tai 10 virstaa ja _Särkiniemeen_ 12 -virstaa. Tiiksijärvi, jonka itärannalla Särkiniemi on, on 2 penik. -pitkä. - -Kiestingin kirkonkylässä on 30 taloa. Me olimme majaa erään kauppiaan -Sergein luona, joka tuntui olevan varakas mies. Makuupaikkana oli -kuitenkin täälläkin vain pirtin lattia, sillä vierashuoneessa -säilytettiin kaikenlaista varsinkin nahkatavaraa, josta lähti väkevä -haju, niin että pidimme pirtin lattiaa parempana. - -Kiestinki tulisi olemaan Kuusamosta Kierettiin aiotun _maantien_ -puolivälissä. Iltasella isännän kanssa puhellessa tuli myöskin -kysymys tästä maantiestä, jonka toimeensaanti on kuusamolaisten -hartaimpia toivomuksia. Koko hommasta isäntämme kuitenkaan, kumma -kyllä, ei tiennyt mitään. Kieretissä siitä kyllä tiedettiin. Minun -oli siellä pitänyt ostaa uudet kalossit, ja kun myömämies oli -itse pohatta Feodor, käytin tilaisuutta kysyäkseni häneltä, tokko -siellä oli ollut puhetta Kuusamon maantiestä. Kyllä, stanovoille -oli Vienasta tullut asiaa koskevat paperit, ja hän oli sen johdosta -jo keväällä kysellyt kierettiläisten ajatusta, johon oli vastattu, -selitti valkoparta ukko, että semmoinen tie olisi erinomaisen -hyödyllinen. Uudenkylän Kirilää oli stanovoi myöskin puhutellut -ja kysellyt maitten laatua Kieretistä ylöspäin, johon Kirilä oli -tietänyt ilmoittaa, että ne enimmäkseen olivat tasaisia ja kuivia -kankaita. Kirilällä ja hänen kumppaleillansa oli muuten erittäin -epäselvä ja pelokas käsitys koko hommasta, ja moneen toviin -meidän täytyi oikein selittämällä heille selittää, mitä kaikkea -hyvää tämmöisestä kulkuväylästä sekä koko maakunnalle että heille -itsellensäkin olisi. - -Tässä muistuu mieleeni, koska uusikyläläisistä on puhe ne nimet, -joilla he ja arvattavasti muutkin pohjoiskarjalaiset _tuulia_ -nimittävät ilmansuunnan mukaan. Ne ovat: pohja, puoli-öinen -(itäpohja eli koillinen), mennen (itä), obedniekka eli murkinatuuli -(kaakko), suvi (etelä), otuksinen (lounas), luotehinen (länsi) -ja pobereshniekka eli makuutuuli (luode). Huomattava on, että -luotehinen siellä siis on meidän länsi. -- _Viikonpäivät_ ovat -pohjoiskarjalassa: pyhä, ensi arki, toinen arki, serota (keskiviikko, -ven. sredá), neljäs päivä (torstai), pätnitsa ja suovatta. Siinä on -siis suomen- ja venäjänkielisiä päivännimiä sekaisin; meillä kaikki -nimet, paitsi ehkä lauantai, ovat ruotsinmukaisia. Keskiviikkoa -Karjalassa myöskin sanotaan kesk-neteliksi, jossa sanassa keski on -suomea, niinkuin meilläkin, mutta neteli (viikko) on lainattu venäjän -sanasta nedjelj, samoin kuin meidän viikko on lainattu ruotsalaisesta -sanasta vecka, vicka. - -Perjantaina 25 p. heinäk. lähdettiin Kiestingistä taas Tuoppajärven -selkiä halkomaan. Matkan määränä oli aluksi _Sohjenanniska_, jonka -kautta Tuoppajärvi purkaa vetensä luoteeseen päin; tässä nimittäin -piti olla "pystyjyrkkä" koski eli varsinainen vesiputous, jota -kyllä sietäisi poiketa katsomaan. Ilma oli yhä kaunis, päivänpaiste -kirkas ja tuuli niin heikko, että tuskin sai väreille järven pintaa; -kulku oli siis miellyttävä. Saattajina meillä oli kaksi nuorta -naista, joista toinen, nimeltä _Marina_, kauneutensa ja iloisen -luonteensa vuoksi teki matkan vielä miellyttävämmäksi. Hänen -katseensa vilkkautta, hänen hymyään ja varsinkin kaulan pyöreyttä -ei rupeamassa ennättänyt väsyä katselemaan, ja se luonnollinen, -itsetiedoton keimailu, johon meidän käytöksemme ehkä osaksi häntä -kehoitti, ei sisältänyt mitään loukkaavaa, päinvastoin vain enensi -hänen sulouttaan. Hän oli tavallaan meidänpuolelainen suvultaan, -sillä hänen äiti-vainajansa oli ollut kotoisin Askolasta läheltä -Porvoota, Uudeltamaalta. Hän oli naimisissa erään leskimiehen kanssa, -jonka suhteen hänen tunteensa eivät kuitenkaan olleet erittäin hellää -laatua, kun mies oli vuosikausia ollut Ruijassa ja kokonaan vaimonsa -huoleksi jättänyt pari kolme lastaan edellisestä avioliitosta. -Muiden puheiden muassa pyysimme häntä myöskin kertomaan jonkun sadun -eli "saarnan", niinkuin täällä sanottiin, ja hän kertoikin niitä -muutamia, jotka ainakin osaksi olivat juoneltaan tuttuja meille. -Kun sadussa joku tärkeämpi kohta tuli mainittavaksi, sanoi hän aina -jonkun sanan useaan kertaan ja korotti samalla äänensä kutakuinkin -kimeäksi; niin esim. kuului muutamasta tytöstä, joka oli joutunut -"pieklain" (ven. bjegli), s.o. karkurien eli ryövärien käsiin, että -tyttö "astui, astui, astui", jossa viimeinen "astui" oli ylimmällä -falsetti-äänellä lausuttu. Tästä kertomatavasta Lönnrotkin mainitsee -matkamuistelmissaan (Helsingin vanhassa Morgonbladissa). Saarnan -kestäessä oli hauska katsella, millä huomiolla toinen soutajamme sitä -kuunteli; sadut näyttivät kokonaan lumonneen hänet, ja kun kertoja -puhuessaan joskus hetkeksi vaikeni, toinen jo ehätti kysymään: no, -kuinkas sitten kävi? Saarna tavallisesti alkoi sanoilla: "Oli ennen -_ukko takka_", s.o. oli ennen ukko da (ja) akka. Näille sanoilleen -kertoja aina ensin itse nauroi. - -_Sohjenanniskan_ koski, joka on ehkä puolisen virstaa alempana joen -lähtöä Tuoppajärvestä, on koskeksi kyllä sievä, syösten vetensä -kahtena eri putouksena kivenheiton matkalla 4-5 syltä alas. Sekä -Friisiä että Boreniusta se näkyy suuresti ihastuttaneen. Totta -puhuen minä kuitenkin vähän pettyneenä sitä katselin, sillä se oli -vain tavallinen koski, mutta ei ensinkään mikään oikea vesiputous, -niinkuin Ämmä Kajaanissa tai Kyröskoski Hämeessä, vaikka Friiskin -sitä semmoiseksi sanoo (lodrätt strömfall). Ainoastaan sentähden -olin lähtenyt sitä katsomaan, kun varmasti oli vakuutettu, että vesi -siinä putosi "ihan kuin huoneen katolta", mutta tämä vakuutus ei -pitänyt paikkaansa. Veneellä sitä kyllä ei voida laskea, vaan on vene -vedettävä pölkkyjen päällitse pitkin kosken länsisyrjää. Sentapaisia -koskia muuten meillä ja Karjalassa on sadoittain, ja esim. Usman -rinnalle sitä ei mitenkään saata asettaa. - -Kosken seutu on asumatonta. Lähin kylä on Kokkosalmi Tuoppajärven -rannalla, johon tulee 5 virstaa -- Kiestinkiin tulee koskelta 25 -virstaa. Jokea alaspäin on noin penikulman päässä _Sohjenansuu_ -(Friisin _Sofiansuu_!) Pääjärven rannalla. - -Sohjenanniskalta olisi linnuntietä tullut vain kolmisen penikulmaa -Kuusamon rajalle ja kylien kautta ehkä neljä. Huomispäivänä, jos -olisimme tahtoneet, olisimme siis saattaneet taas olla "omassa" -maassa. Mutta luvalla sanoen ei meidän ensinkään tehnyt mieli päästä -"omaan" maahan, koska siellä, missä vaelsimme, olimme kuin kotona -ainakin. Kun siis olimme koskea katselleet, palasimme kappaleen -matkaa takaisin sitä tietä, jota olimme tulleet, Kokkosalmeen, -jonka sivu oli tullessa kuljettu, vaikk'ei kylä järvelle näy. -Sohjenanniskasta vielä mainittakoon, että joki koskelta järveen asti -on hyvin matala, tuskin missään syltä syvä. Kovin suuri vedenpaljous -ei siitä siis pääse kulkemaan. - -_Kokkosalmen_ kylään kuului 13 taloa, jotka olivat rakennetut enemmän -hajalleen toisistansa kuin Karjalan kylissä tavallisesti. Emäntä -siinä talossa, jossa kävimme syömässä, oli itsekin vieras samoin -kuin me, s.o. hän oli kyllä täältä syntyisin, mutta asui Lohjalla, -Uudellamaalla, johon hänen miehensä oli hakenut maakauppiaaksi, ja -oli täällä vain käymässä. Sinne hän hartaasti halusi päästä takaisin -niin pian kuin suinkin; kotikylässä oli niin ikävä olla. Sama halu -saada muuttaa meidän puolelle näkyi muuallakin, esim. Uhtualla, -varakkaampia asukkaita vaivaavan -- itsessään kyllä arveluttava -seikka, sillä jos ainoat vähän varakkaammat eläjät Karjalasta -siirtyvät pois, mitä sinne sitten jälelle jääpi? Olo meidän -puolella oli kenties vaikuttanut, että emäntämme käytös oli hiukan -toisenlainen kuin Karjalan naisten yleensä; minä tosin en tuota -erittäin hoksannut, mutta kumppalini oli siihen aivan ihastunut eikä -voinut jälestäpäin kyllin kiitellä häntä. Nuori, hyvännäköinen ja -muuten miellyttävä hän kyllä oli. Ruuasta ei tahtonut maksua ottaa. - -Kokkosalmelta meitä kuljetti yksi mies ja kaksi naista yhteensä 90 -kopeekasta suoraan etelään päin Valasjokeen, johon luetaan 2 penik. -Aikomuksemme oli ensin yrittää Saareen, monasteripaikkaa katsomaan, -sitten Skiittaan, mutta tuuli yltyi niin kovaksi myrskyksi, ettei -ollut muuta neuvoa kuin laskea mainittuun Valasjokeen. Nuo paikat -jäivät siis kumpikin katsomatta. - -_Valasjoella_, joka on rakennettu kahden puolen syvän lahden pohjaa -ja jossa oli 17 taloa ja 110 asukasta, olimme yötä _Vaskola_ -nimisessä talossa, jossa poikansa poissaollessa talon yli 90 vuotta -vanha, mutta vielä aivan täysivoimainen vaari, kunnianarvoinen -ukko "Mihhei", piti isännyyttä. Täältä jatkettiin seuraavana -päivänä 16 p. heinäk. matkaa jalkaisin ensin _Vaarakylään_, johon -tuli 1 penik., sitten _Röhöön_, Vaarakylästä suoraan 2 penikulman, -mutta _Suurijärven_ kautta 2 1/2 penik. päässä. Ensi taipaleella -kohtasi eräässä paikassa tuttu näky silmää, nim. kolometsä; eräs -vaarakyläläinen, Sohvanainen Osippa (Jooseppi), oli näet ollut -aikeissa ryhtyä tervanpolttoon, josta ei sentään ollut tullut sen -valmiimpaa, sillä kun metsäherra sai asiasta tiedon, tuli kielto, -vieläpä Sohvanaista sakotettiin. Tämän Sohvanaisen talo oli -korkealla vaaralla pohjoispuolella kylää erillään muista taloista. -Vaarakylässä oli 30 taloa; kestikievarin nimi oli Paavilainen, -ja siinä pidettiin 10 lehmää ja 4 hevosta -- siis varakas talo. -Isäntä, joka meitä palveli, oli aikanaan Ruijassa kalastusretkellä -palelluttanut molemmat jalkansa, niin että ne oli täytynyt leikata -pois, jonka tähden hän kulki polvillansa. -- Vaarakylästä oppaanamme -ja kantomiehenämme oli 60-vuotias mies Stahvei Pikkarainen, joka -taipaleella huvitti meitä kaikenlaisilla kertomuksilla nuoruutensa -ajoilta, jolloin hän oli etelä-Suomessa laukunkannossa ollut. "Sitä", -sanoi ukko, "kaikkein enimmän pelättiin, että laukun ryöstössä -mieskin joutuisi kiinni, koska hän siinä tapauksessa rautoihin -lyötynä lähetettiin Pietarin kautta kotiin." Tämä kamala kohtalo -oli ukolle itselleenkin kerran ollut tarjona. Lähellä Tammisaarta -"tullisluuparit" tapasivat hänet muutamassa mökissä, anastivat 300 -ruplan edestä tavaraa, jota hän eräältä Helsingin kauppiaalta oli -ostanut -- Pietarista eivät karjalaiset vielä silloin tavaroitaan -ottaneet - ja julistivat hänet itsensä vangituksi sekä tahtoivat -heti lähteä häntä kuljettamaan veneeseensä. Likellä olevan talon -eli rusthollin emäntä, joka tunsi Stahvein, saapui kuitenkin -samassa tupaan ja aloitti tulliniekkain kanssa kiivaan sanasodan, -niin että hämmästynyt Stahvei ennätti vähän tointua, ja kun -sitten kumminkin tuli lähtö rantaan, pyysi Stahvei muutaman ladon -kohdalla mennä luonnolliselle asialle, jota pyyntöä sanakiistassa -olevat tullimiehet, eivät hoksanneet epäillä petokseksi; mutta se -joka silloin pötki niityn poikki pakoon metsään niin paljon kuin -koivista lähti, se oli Stahvei. Metsässä hän sitten makasi piilossa -vuorokauden toista, ja kun nälkä pakotti hänet sieltä pois, olivat -vainoojatkin menneet. Kysymykseeni hän selitti olleensa aikoinaan -hyvinkin naisväen suosiossa, koska ulkomuotonsa nuoruudessa oli ollut -"jonkunlainen" -- asia, jota minun olisi tehnyt mieli hiukan epäillä. --- Taipaleella muuten saimme nähdä, kuinka _verensulku_ lukemalla -toimitetaan. Ukko Stahvei oli nimittäin virsuaan leikatessaan -haavoittanut vähän sormeansa, ja kun veri ei herennyt tippumasta, -hän muutamassa levähdyspaikassa arveli, että pitäisi lukea haava -umpeen, jos viitsisi, niin kyllä sitten herkeäisi. Me kohta häntä -kehoittamaan, että viitsisi, ja niin ukko viimein nosti sormensa -ylös, kääntyi sen puoleen ja alkoi lukea enimmästi muistaakseni -raudan herjaussanoja, jolloin hän tuon tuostakin ankarimmilla -kohdilla muutti äänensä hyvin vihaiseksi sekä aina väliin sylkäisi -sormensa päälle. Viimein hän ruohotukolla pyyhkäisi sormen verestä -puhtaaksi ja pisti tyytyväisenä kätensä lapaseen ilmoittaen, että -nyt oli loihtu valmis. Vaikka isosti "Tuomaana" mielessäni kysyin -kuitenkin hyvin totisella äänellä, että jokohan tuo veri nyt -tyrehtyi, johon ukko järkähtämättömällä vakaumuksella vastasi, -että kyllä se nyt lakkasi vuotamasta. Toisessa levähdyspaikassa -ukko kumminkin tuli kätensä paljastaneeksi, ja mikäs sormesta yhä -hiljakseen norui jollei veri? En kuitenkaan siitä huolinut mainita -ukolle mitään. Merkillistä oli, että ukko sanoi nuo luvut oppineensa -kahdelta siikajokelaiselta, joitten seurassa kerran nuorena oli -meidän puolella kulkenut. - -Ukon elämänvaiheet olivat olleet jotenkin surulliset. Laukunkannosta -hänen täytyi luopua, kun ainoa veli vietiin sotamieheksi. Sitten -paloi talo, joka lienee ollut vakuuttamatta, koska hän valitti -vahinkoa kovin tuntuvaksi. Sitten hän oli käynyt kalastuksella -sekä Kuollassa että Novaja Semljassa, josta ei ollut kovin paljoa -hyötynyt. Mitä hän sentään piti pahimpana, oli se järjestys, joka -maan viljelemisen ja metsänhoidon suhteen Venäjällä ja Karjalassa -vallitsee ja joka, mitä edelliseen tulee, vaikuttaa, että -omistusoikeuden turva kokonaan puuttuu. Meidänkin mielemme tuli -liikutetuksi, kun kuuntelimme ukon kertomuksia, jotka hän esitti -teeskentelemättömällä, yksinkertaisella vakavuudella, niinkuin -suomalaisen sopii. - -_Röhöön_ tulimme vasta sydänyön aikana, vaikka jo klo 3-4 oli -taipaleelle lähdetty. Me olimme valinneet tuon oijustavan suotien, -jossa kulku oli hyvin hidasta, ja kun pääsimme Röhönjärven -pohjoispäähän, josta toivottiin veneellä saavan loppumatkan kulkea, -ei rannassa venettä ollutkaan, niin että uupunein voimin täytyi -joku neljännes vielä rämpiä pitkin järven alavaa länsirantaa. -Saattaja vei meidät Luukkosen taloon, jossa isäntä, vaikka makuulta -nostatettiin ja sairasteli kovaa kolotustautia sääressään, -erinomaisella kohteliaisuudella ja ystävyydellä otti meidät vastaan. -Tuota pikaa teekeitin pihisi pöydällä vierashuoneessa, ja kun teen -olimme juoneet, oli illallinen jo pirtissä valmis. Sisemmässä -vierashuoneessa sitten valmistettiin meille makuutila, jolle -mielihyvällä heittäysimme pitkäksemme. - -Röhönjärvi ulottuu pohjasta etelään, mutta tekee syvän lahden -itäänpäin. Kylä, johon kuuluu 21 taloa, on rakennettu sekä -länsirannalle, jossa me olimme, että itäpuolelle, sille niemelle, -joka tulee itäisen ja pohjoisen lahden väliin. Luukkonen taisi olla -varakkain talo kylässä. Niitä oli ainakin ollut kolme veljestä, -mutta yksi oli kuollut Oulussa ja toinen oli murhattu Jokijärven -sydänmailla moniaita vuosia takaperin. Hän oli Pudasjärveltä -pestannut muutaman heittiön kesämiehekseen ja lähtivät tavallisia -sydänmaan oikoteitä Karjalaan, mutta kun muutaman järven rannalle -asettuivat maata, löi mies isäntäänsä kivellä päähän ja upotti -ruumiin järveen. Tornion markkinoilla nykyisen isäntämme onnistui -jonkun ajan kuluttua toimittaa veljensä murhamies kiinni, joka sitten -tutkittiin ja tuomittiin Pudasjärvellä. Murhatuksi eli ammutuksi -oli tämä kolmaskin veli kerran ollut vähällä joutua muutaman -meidänpuolisen herran toimesta Ukkolan kestikievarissa Kiimingillä, -josta tapauksesta aikanaan paljon puheltiin. Syyksi säärensä -kolotukseen isäntämme selitti vetehisen vikaa. Joku vuosi takaperin -häneltä keväällä oli nuori hyvä hevonen uponnut sulaan eikä hän -yksin ollut saanut sitä ylös, vaikka tuntikausia oli puuhannut, vaan -se oli mennyt veden saaliiksi. Tästä vimmoissaan hän oli puhjennut -kirouksiin ja sadatuksiin, ja niistä vedenhaltia nyt oli hänelle -kostanut laittamalla taudin. Kun arvelin, että hän pelastuskokeissaan -ehkä oli kovasti vilustunut, hän hetkisen näytti miettivältä, mutta -pudisti sitten päätään ja pysyi entisessä ajatuksessaan. - -Sunnuntaina 27 p. heinäk. matkustimme Röhöstä Uhtualle. Paitsi -alkuosaa, vajaata neljännestä, joka veneellä kuljettiin pitkin järveä -ja siihen juoksevaa puroa, oli koko taival jalkamatkaa, aluksi -suota, sitten kangasmaata. Inbergin kartan mukaan tämän taipaleen -pitäisi olla vain runsaasti 2 penikulmaa, mutta se on toista vertaa -pitempi, eli neljä; Uhtua on kartassa aivan väärälle paikalle pantu, -niinkuin kohta osoitan. Tämä oli pisin taival koko matkallamme, nim. -jalan kuljettava. Kantajina meillä oli kaksi naista ja yksi mies -- -ammatiltaan paimen ja muuten niin etevä taidoltaan, ettei veneessä -osannut pitää perää --; he olivat muutenkin menossa Uhtualle, -sikäläisestä kruununmakasiinista jauhoja saamaan. Kolmelle hengelle -jaettuina eivät kapineemme paljoa painaneet, ja kun itse koko ajan -kuljin etupäässä, joutui matka niin, että kun 8:n aikana aamulla oli -liikkeelle lähdetty, jo 6:n tienoissa illalla oltiin _Kivinenän_ -hiekkaharjulla, josta Uhtuan kylä ja Keski-Kuitti järvi sen edustalla -näkyy. Tahtoivathan nuo vaimonpuolet tuon tuostakin muistuttaa, että -"elä sie astu niin terävään", mutta perässä he sentään kokivat pysyä. -Kantopalkka teki muistaakseni kutakin kantajaa kohti 40 kop. Stahvei -Pikkarainen oli eilisestä taipaleesta saanut 1 ruplan. - -Puolitoista penikulmaa pohjoiseen päin Uhtualta oli muutamia, -lännestä itään kulkevia, erittäin jyrkkiä vuorenharjuja, joiden -ylitse oli mentävä ja joista korkeimman nimi muistaakseni oli -_Ironsyrjä_. Sen lähellä, jollen erehdy, olivat _Reuhonjärvi_ ja -_Pälkjärvi_. - - * * * * * - -_Uhtuan_ kylä on rakennettu loivasti Kuittijärveen viettävälle -lakealle kankaalle eli tasangolle kolmeen eri ryhmään, jotka ovat -noin 1 1/2 virstan päässä toisistaan. Pohjoisin ryhmä, _Lamminpohja_, -sijaitsee kappaleen matkaa järvestä ylöspäin molemmin puolin -luoteiselta ilmalta juoksevaa Uhutjokea, itäisin molemmin puolin itse -joen suuta ja kolmas, _Likopää_, järvenrannalla länteen joensuusta -ja etelään Lamminpohjasta. Keskimmäisellä ryhmällä on kaksi nimeä -sen mukaan, kumpaa joenpuolta tarkoitetaan: _Mitkala_ ja _Ryhjä_. -Sen ja Lamminpohjan välillä joki levenee lammintapaiseksi suvannoksi -josta arvatenkin Lamminpohja on saanut nimensä. Yksinäisiä taloja on -sitäpaitsi moniaita sekä pohjaan että länteen päin Lamminpohjasta. -Taloja sanottiin yhteensä olevan 160 tai 170, joten väkiluku, jos -taloa kohti laskee 6 henkeä, tekisi noin 1,000 henkeä. Kyläläiset -kuitenkin ilmoittivat väkiluvun olevan kappaleen matkaa toista -tuhatta, mutta paikkakunnan pappi taas väitti, että se ei noussut -kuin 7-800:aan, en muista tarkkaan numeroa. Mitä tuo sitten ihan -tarkalleen tehnee. Kaikissa tapauksissa Uhtua on vankin kylä koko -pohjois-Karjalassa. Sitä todistaa muun muassa se seikka, että -kylästä pohjaan päin on runsas penikulma kärryillä ajettavaa tietä --- ensimmäinen ja viimeinen semmoinen, minkä matkalla näimme. -Myöskin oli kylässä kaksi kirkkoa, molemmat laudoitetut ja maalatut -muistaakseni, vaikka vanhempaa ja pienempää ei enää käytetty. -Maalatuita olivat useat yksityisetkin talot kylässä, ja niistä joku -kymmenkunta, niinkuin jo olen maininnut, oli rakennettu meidän -malliin. - -Lönnrot mainitsee 1835 vuoden Morgonbladissa, että hänen käydessään -Uhtualla joku vuosi varemmin kylässä luettiin olevan 80 taloa. -Puolen vuosisadan kuluessa kylän talojen määrä siis on kasvanut -kaksinkertaiseksi. - -Inbergin kartan mukaan pitäisi Uhtuan olla noin puoli penikulmaa -Uhutjoen suusta ja Kuittijärvestä ylöspäin. Vastasanotusta lukija -kuitenkin huomaa, että kartta on aivan väärässä: sekä Ryhjä että -Likopää on aivan järven rannalla ja molemmat kirkot (Ryhjässä) -niin ikään. Kartan erehdys kylän paikan suhteen on sittenkin -suhteellisesti vähemmänarvoinen kuin erehdys Kuittijärven suhteen. -Tämä järvi on nimittäin _ainoastaan penikulmaa_ leveä, vaikka sen -pitäisi kartan mukaan olla lähes _kolme_! Järven muoto on siis -kartalla ihan toinen kuin todellisuudessa. Merkillistä kyllä näkyy -Lönnrotkin erehtyneen järven leveyden suhteen, sillä jossakin muistan -nähneeni, että hän ilmoittaa matkan Jyvälahdesta (järven tuolta -puolen) Uhtualle 3 penikulmaksi, vaikka sitä on vain runsaasti yksi. -Toisessa paikassa (1834 vuoden Morgonbladissa) hän sentään sanoo, -että Vuokkiniemestä on 4 penik. Uhtualle, joka on oikein; mutta matka -Vuokkiniemestä Jyvälahteen on 3 penik. Uhtualta Enonsuuhun on 1 -penik. ja Enonsuusta länteen päin Jyvälahteen myöskin 1 penik., joten -nämä paikat muodostavat tasasivuisen kolmion. Uhtualta _Luusalmen_ -kylään Kuittijärven itäpäähän sanottiin olevan 2 penikulmaa (kartan -mukaan lähes 4). - -_Keski-Kuittijärvessä_ on kaksi suurehkoa saarta: Suurisaari -ja Uhutsaari. Uhtuan papin selityksen mukaan, jonka hän antoi -kulkiessamme yhtä matkaa järven poikki, pitäisi Uhutsaaren ja -Uhutjoen oikeastaan kuulua Yhytsaari ja Yhytjoki. Tuo sana "yhyt" -merkitsee näet yhtymistä, ja lappi oli aikoinaan nämä nimet keksinyt, -koska näillä paikoin metsämiesten oli ollut tapana kohdata toisensa -ja tulla yhteen. - -Kestikievari, jossa olimme majaa, oli Lamminpohjassa, joen eli -ojan etelärannalla ikkunaimme alla toisella puolen jokea oli -meidän malliin rakennettu, punaiseksi maalattu talo, jota oli -mieluinen katsella. Vähän siitä ylöspäin kankaalla oli Ondronon -yksinäinen talo, joka varmaan on varakkaimpia koko kylässä. Se -oli rakennettu Venäjän malliin, mutta laudoitettu ja maalattu; -länteen päin etusivulla oli 7 ikkunaa ja etelään päin yhtä monta. -Siinä asui yhtenä perheenä kolme veljestä -- neljäs oli kotivävynä -Enonsuussa -- kaikki vankkoja kaupanmiehiä, mutta sen ohessa myöskin -maanviljelijöitä, sillä talossa kylvettiin 3 tynn. rukiita ja 6-7 -ohria. Kahden vanhimman veljen kanssa olin tullut tutuksi Oulussa, -kun heidän siellä moniaita vuosia takaperin täytyi riidellä takaisin -4-500 ketunnahkaa, jotka oli heiltä ryöstetty Kuusamossa (joka -riita voitettiinkin kaikissa oikeusasteissa). -- Ihan kestikievarin -vieressä oli talo, jonka isäntä Matti Pällinen, Ondronon lankomies, -myöskin oli tuttu. Paitsi näitä kolmea en muita tuttavia -tavannutkaan, sillä sattui olemaan heinänteon aika ja kylän väestä -oli suurin osa etäisillä niityillä. - -Pari kolme viikkoa ennen tuloamme oli Uhtualla sattunut tapaus, joka -yhä oli vereksenä kyläkunnan mielessä. Se oli tuo kuuluksi tullut -tutkinto Uhtuan uskovaisten kanssa. Hallitukselle oli ilmoitettu, -että siellä toimi joku valtiokirkosta luopunut seura, joka kokoontui -yhteisiin hartaudenharjoituksiin, joissa raamattua ja muita -hengellisiä kirjoja tutkittiin, joka ylenkatsoi ja viskasi veteen ne -"pyhät kuvat", jotka ovat jokaisessa venäjänuskoisessa talossa ja -joille ahkerasti kumarretaan, ja joka lopuksi julisti valtiokirkon -opin vääräksi ja koki omaan uskoonsa käännyttää ihmisiä. Ilmiannon -tekijä taisi olla pitäjän pappi, joka kyllä oli siivoluontoinen -mies, mutta jota oli alettu kovin kovasti hätyytellä. Tutkinto, joka -ilmoituksen johdosta määrättiin pidettäväksi ja jota johti venäläinen -tuomari Nekrasov, alkoi 6 p. heinäk. Syytettyjä oli yhteensä 21 -henkeä, niistä 3 meidänpuolelaista. Tutkinto näkyy etupäässä -koskeneen kysymystä "obrasain" eli pyhäinkuvien merkityksestä, jonka -suhteen tuomarin kerrotaan lausuneen, että ne eivät olleet mitään -jumalia, vaan ainoastaan pyhäin kuvia, niinkuin jokainen näki; tämän -mukaan siis uskovaisten mielestä venäjänuskoiset pitivät noita -kuvia jumalina. Säikäyksissään 15 uhtualaista luopui uskostaan, -luvaten taas ruveta kuvia kumartamaan, ja laskettiin heti vapaiksi, -mutta kolme uhtualaista: Timo _Hilppainen_, Riiko _Mauranen_ ja -Aleksi _Pällinen_ -- näillä on tutkintokirjoissa kaikilla toisin -kuuluvat venäläiset nimet -- sekä nuo kolme meidänpuolelaista: -kaksi Venberg veljestä Turun läänistä, kylässä Tuppureiksi -nimitetyt, ja eräs nuori kuusamolainen Kaarle Tauriainen, pysyivät -uskossaan järkähtämättöminä, "vaikka pää menköön". Mitä tuomio -sisälsi, lienee tuskin yksikään ymmärtänyt, kun se julistettiin -venäjäksi eikä suomeksi selitetty, vaikka syytetyt olivat tämmöistä -selitystä pyytäneet; mutta kestikievarista, jossa tutkinto oli -toimitettu, tuomitut kohta siirrettiin "pravleniaan" eli kunnan- ja -vankihuoneeseen Likopäähän ja sieltä sitten 18 p. heinäk. istutettiin -veneeseen ja vietiin Kemiin. Se luulo tuntui kylässä olevan yleinen, -että vangitut tältä matkalta eivät koskaan palaa takaisin, vaan -joutuvat ikipäiviksi Siperiaan. Omaisten suru ja valitus silloin, kun -vangittuja kylästä vietiin, oli ollut hyvin katkera, niin että esim. -Pällisen nuori vaimo oli useita kertoja mennyt tainnoksiin.[18] - -Kyläläiset, jotka nimittävät näitä uskovaisia _hihhuleiksi_, lienevät -ylimalkaan pysyneet välinpitämättöminä asian suhteen. Emäntämme -kuitenkin oli harras "oikean" uskon puoltaja, johon tuntui olevan -syynä, että hän oli joutunut kiistoihin noiden eriuskolaisten kanssa -ja että silloki, niinkuin uskonkiistoissa enimmäkseen käypi, lopuksi -oli molemmin puolin lausuttu kaikenlaisia loukkaavia soimauksia. -Hänen mielestään tuomio Siperiaan siis oli aivan oikea, joskin kova -rangaistus. Mutta Ondrono, vanhin veli, joka sattui meillä käymään, -kun asia taas oli puheena, arveli, että tuomitut suotta olivat -vetäneet päällensä kovan rangaistuksen; heidän olisi vain pitänyt -luvata ruveta taas kuvia kumartamaan, siten jutusta selviytyäkseen, -ja sitten olisi ollut heidän oma asiansa, pitääkö lupauksensa vai -ollako pitämättä. Tämä nyt oli asian katselemista käytännölliseltä -kannalta. - -Juttu muuten oli herättänyt suurta huomiota ei ainoastaan -karjalaisten vaan venäläistenkin kesken. Niinpä se oli puheenaineena -Vienassakin, jossa meiltä tiedusteltiin, oliko Suomessa kveekareita, -johon lahkoon noiden uskovaisten luultiin kuuluvan. Että usko oli -meidän puolelta kotoisin, se kyllä oli aivan totta, sillä Hilppainen, -lahkon päämies, oli matkoillaan pohjois-Suomessa ja Lapin rajoilla -siihen kääntynyt ja sitten kotiseudullaan hartaasti ahkeroinut muiden -kääntämisessä. - -Uhtualla viivyimme kaksi päivää, maanantain 28 p. heinäk. ja -tiistaita 29 p. iltapuoleen. Kaksi uutta tuttavaa sillä välin -saimme. Ensimmäinen oli karjalainen _Sergein Iivana_, joka, kun -kuljimme hänen talonsa ohitse, hyvin ystävällisesti ikkunasta kutsui -meitä sisään teelle, jota parin vieraansa kanssa paraikaa joi; hän -oli paljon kulkenut meidän puolella etelä-Suomessa, luki selvästi -suomea -- useita suomalaisia kirjoja oli hänen pöydällänsä -- tunsi -sitäpaitsi monta meillekin tuttua nuorta Helsingin tiedemiestä, -ja hänen kanssaan oli siis hyvin hauska jutella. Toinen tuttava -oli pitäjän pappi, _Kamkin_. Uhtualta Enonsuuhun meille tarjottiin -sijaa Enonsuun vävyn, Jyrki Ondronon, ja hänen vaimonsa veneessä -- -he olivat juuri vieraisilla Ondronon talossa -- ja kun he matkalla -poikkesivat pappilaan, joka on joen suussa, käskettiin meitäkin -sisään. Ukko Kamkin -- sama mies, jonka Friis tapasi Tuoppajärven -Saaressa -- oli erinomaisen kohtelias, iloinen ja puhelias. Suomea -hän osasi kuin syntyperäinen -- ja karjalainen hän tavallaan olikin, -kun oli Paanajärvellä syntynyt. Ruumiiltaan hän oli pitkänlainen, -mutta lihavuudesta ei ollut puhetta, johon kenties tulojen vähyys -oli syynä, sillä niitä oli ainoastaan 300 ruplaa kruununpalkkaa ja -pitäjältä huoneet sekä joku vähä papillisista toimituksista niinkuin -vihkimisestä, hautaamisesta y.m. Sitävastoin talon emäntä, hänen -vaimonsa, oli yhtä lihava kuin lyhyt. Hänkin puhui suomea kuin -äidinkieltään, ja hänen käytöksensä oli niin lempeä ja sydämellinen, -että harvoin sen vertaista tapaa. Meidän oli vain määrä saada pappi -matkalle mukaan, mutta talosta ei laskettu, ennenkuin oli juotu -tavallinen määrä teetä, jonka kanssa tarjottiin hyvänmakuisia -tortuntapaisia leivoksia. Herrasväki Kamkinin avioliitto oli -ollut runsaasti siunattu, sillä heillä oli ollut, jollen väärin -muista, kaikkiaan 17 lasta, joista suuri osa kuitenkin oli kuollut. -Kaksi täysikasvuista poikaa heillä oli, toinen Pietarissa, toinen -Moskovassa, joilta toisinaan tuli apua kotitaloon; kotona käydessään -he kulkivat Viipurin, Kuopion ja Kajaanin kautta. -- Ukon huoneessa, -jossa istuttiin, oli esillä monta eri sanomalehteä, vieläpä -kuvalehtiäkin, kaikki kuitenkin venäjänkielisiä. - -Pappila oli vanha, matala, mitätön rakennus, mutta uusi, komeampi oli -kehällä vieressä. -- Vähän etempänä pappilasta vei puusilta joensuun -poikki toisella puolella olevaan kalmistoon. Lamminpohjassa oli -toinen silta. - -Keski-Kuittijärven poikki kuljimme Enonsuun isäntäväen veneessä. -Keulahankaan nuori emäntä istui soutamaan, otettuaan ensin sormistaan -helmillä koristetut sormuksensa, luvultaan puolisen tusinaa, jotka -sitoi rihmaan, kaulansa ympäri; perähangassa souti nuori isäntä, ja -ukko Kamkin piti perää. Kulku kesti toista tuntia, niin että noin 7:n -aikaan oltiin Enonsuussa. - -_Enonsuussa_, joka kait merkitsee _joensuuta_, oli nykyään kolme -eri taloa, mutta joku aika taapäin siinä oli ollut vain kaksi, -josta toiset sitten on lohkaistu. Talojen paikka on erittäin sievä -pienellä itäänpäin pistävällä niemekkeellä, jonka joki synnyttää; -etelään käsin tulee _Alasenjärvi_. Kuittijärvelle talot eivät näy; -ne ovat ehkä virstan verran joensuusta ylöspäin, ja joki on hyvin -mutkitteleva. Kun sitä ylöspäin kuljettaessa turhaan katselimme ja -tiedustelimme taloja, huomasimme, että soutajamme keulassa oli hyvin -kujeellisen näköinen. Muutaman mutkan kohdalla pappi viimein sanoo: -"Tuolla se talo nyt on." -- "Voi sinua, kun et saattanut olla vaiti", -sanoi siihen nuori emäntä, nähtävästi pahoillaan, ettei saanut meitä -kuljettaa aivan talon lähelle, jotta sen uljuus odottamatta olisi -koko voimallaan saanut meihin vaikuttaa. Huomattava nimittäin on, -että se paikka, Enonsuun lesken talo, johon nyt olimme tulossa, on -varallisuudestaan kuuluisa laajalti Karjalassa. Komea talo olikin, -kaksikerroksinen, laudoitettu ja maalattu; sen vertaista emme -kyllä matkalla toista nähneet. Vahinko vain, että maun puutteessa -talo oli maalattu viheriäksi, joka väri maalla vihreiden puitten -keskellä ei ole soma. Talon vanha emäntä, leski _Marja Vasiljovna_, -pienoinen ihminen, otti meidät erittäin vieraanvaraisesti vastaan, -syötti, juotti ja puhutteli, niin etten kyllin saata kiitellä -häntä. Hän oli useat kerrat käynyt sekä Kajaanissa että Oulussa, -jotka paikat siis hyvin tunsi. Kajaanissa hänellä on oma talo -torin varrella, pääty otsikolla varustettu ja sen puolesta ainoa -laatuansa koko kaupungissa; sitä sanotaan hänen miehensä nimen mukaan -"Dmiitrin" (eli Dmitrofanovin) taloksi, ja se on markkinain aikana -partasuita täpö täynnä, mutta seisoo muuten enimmästi autiona. -Oulusta hän tiedusteli useiden tuttujen kaupunkilaisten oloja. -Hänen miesvainajansa oli harjoittanut suurta ketunnahkakauppaa ja -sillä tavoin koonnut tavaraa. Ainoastaan kaksi lasta leskellä oli, -kaksi tytärtä, toinen naimisissa Ondronon kanssa, toinen naimaton; -lapsenlapsia oli poika ja tyttö. - -Oltuamme talossa pari kolme tuntia lähdimme taas taipaleelle, -vieläpä yön selkään. Kyllähän leski kovasti vastusti lähtöä, mutta -osaksi olimme tulleet viipyneiksi Uhtualla liian kauan ja tahdoimme -senvuoksi pitää kiirettä, osaksi emme tahtoneet olla talonväelle -vaivaksi, koska hyvin saatoimme arvata, että maksua ei kuitenkaan -otettaisi vastaan. Ilta oli sitäpaitsi hyvin kaunis, ja kumppalini -oli monasti halunnut matkustaa yöllä. Hyvästiä jättäessämme leski -käski viedä terveisiä kaikille tuttavillensa kotikaupunkiimme. Kun -hän illan kuluessa oli moniaista tutuistaan kertonut juttuja, jotka -asettivat heidät vähän outoon valoon, kysyin: "Viemmekö sille ja -sillekin?" -- "Viekää, viekää." -- "Vaikka hän teille teki niin ja -niin?" -- "Vaikkapa, viekää kuitenkin." - -Veneeseemme oli soviteltu päänalukset ja peitteet, että saattaisimme -levähtää, ja suuremman osan taipaletta nukuimmekin. _Jolmasen_ -koskella, jonka kautta joki purkautuu Alasenjärveen, täytyi kuitenkin -nousta ylös kävelemään. Yhden tienoissa yöllä olimme perillä, vähän -vilustuneina, sillä yö oli sentään kolkonlainen. - -_Jyvälahden_ kylä, johon nyt olimme tulleet ja johon yöksi jäimme, -on _Ylä-Kuittijärven_ pohjoisrannalla, pitkän maakaistaleen -eteläsyrjällä, joka pistää Ylä- ja Keski-Kuittijärvien väliin. Kuinka -leveä tämä kaistale on, en valitettavasti tullut tiedustelleeksi, -mutta kun kylästä Uhtualle luetaan 1 penik., josta suurin osa on -järvimatkaa Keski-Kuittisen poikki, ei kannas juuri voi olla kuin -noin neljänneksen levyinen. Inbergin kartan mukaan leveyden pitäisi -olla noin penikulma. Jyvälahdesta tuli 3 penik. Vuokkiniemeen -Ylä-Kuittista pitkin, ja matkan suunta kävi ensin penikulma länteen, -sitten jyrkällä käännöksellä saman verran etelään ja loppuosa -taas länteen. Kartan mukaan matkan olisi pitänyt käydä ensin pari -penikulmaa melkein suoraan etelää kohti ja sitten sama verta länttä -kohti. Että kartta tässäkin on väärä, on varmaa. - -Jyvälahdessa sanottiin olevan puolisataa taloa, Etevin niistä lienee -ollut maakauppias _Pappisen_, josta yritin ostaa paperosseja, -vaikka turhaan. Se oli rakennettu meidän malliin, huoneukset -erilleen kartanopihan ympärille. Päärakennuksen edustalla oli suuri -lasiveranta ja kartanon syrjällä, ellei muistini kokonaan petä, -ryytimaa. Talo oli uudenlainen ja kaunis katsella. - -Emäntämme kestikievarissa ilmoitti kummaksemme olevansa kotoisin -Oulusta. Hän oli omaa sukuaan _Hauru_ ja oli muutamassa Oulun -kauppatalossa palvellessaan tutustunut mieheensä, joka oli Tsihonen -eli (passissa) Romanov nimeltään ja jonka vaimoksi hän oli rajan -takaa lähtenyt jo toistakymmentä vuotta sitten. Nyt hän oli leski, ja -lapsia hänellä oli muistaakseni kolme. Arvaa sen, että vilkas puhe -syntyi, kun hän kuuli meidänkin olevan oululaisia. Hän laittoi meille -oivat kahvit, jota emme olleet saaneet sittenkuin Kemistä lähdimme -(paitsi Ondronon talossa Uhtualla). Kohtaloonsa hän kyllä oli -nöyrästi tyytyväinen, vaikka kaipauksella muisteli miesvainajaansa, -joka valokuvasta päättäen oli ollut komeannäköinen. Uskonnoltaan hän -oli kreikkalainen, sikäli kuin sitä siellä vaaditaan, joka vaatimus -rajoittuu senpuolisen puvun käyttämiseen ja ristinmerkin tekoon -pyhänkuvan edessä. Meidänpuolelaisia naisia Jyvälahdessa muuten oli -puolisen tusinaa, kaikki naimisissa; saattajistamme Vuokkiniemeen oli -niin ikään yksi meikäläisiä, Rantasalmelta -- tai Rautalammilta, en -varmaan muista kummastako. - -Puhetta olisi emäntämme kanssa kyllä riittänyt koko päiväksi, mutta -saattajat alkoivat käydä levottomiksi ja rupesivat kiirehtimään -taipaleelle, jonka tähden, sittenkuin olimme syöneet, oli pakko -erota. Vedet nousivat emännälle silmiin, kun aloimme tehdä lähtöä, ja -hyvästellessämme kastelivat kuumat kyyneleet hänen poskiansa. Tottapa -hänestä oli haikeaa ajatella, että me kohta olimme siellä, jonne hän -ei voinut päästä. - -Ylä-Kuittisen poikki meitä saattoi kolme vaimonpuolta Ensimmäisellä -matkan osalla poikkesimme muutamaan saareen, _Kinosaari_ nimeltään, -jossa sanottiin olevan _piessan_ koti. Sen pohjoispuoli oli jotenkin -korkea, järvestä jyrkästi kohoava, ja siinä piti olla pohjaton -luola eli rotko, jossa mainittu paholainen piti asuntoa. Luolan suu -ei kuitenkaan aina eikä helposti ollut löydettävissä. Kun saaren -pää oli jotenkin pieni, emme epäilleet luolaa löytävämme, ja kaksi -saattajaa oppaina kiipesimme ylös kalliohuipulle ja rupesimme sitä -etsimään. Tuntikauden siellä hyppelimme edestakaisin kivillä ja -kalliolohkareilla, mutta varsinaista luolantapaista ei näkynyt -missään; kenties sen suu oli alempana järven rannalla, jossa -emme käyneet. Hiessä päin ja nenä pitkänä saimme astua vuorelta -alas; ainoa lohdutus oli mennä saaren länsirannalle uimaan. Siltä -kohtaa järvellä, josta käännyttiin etelään päin, näkyi selkää -silmänkantamattomiin luoteeseen päin; vetten takana lahden pohjassa -on _Vuonnisen_ suurenlainen, noin 50 taloa lukeva kylä, sekä lahden -länsirannalla _Aajuolaksi_ (6 taloa) ja _Ponkalahti_ (10 taloa; -Lönnrotin käydessä 4-5). Nämä eivät meille näkyneet, mutta sen sijaan -kuljimme _Mölkön_ pienen kylän sivu (7 taloa). Siinä niemessä, -josta järvi ja matkamme kääntyi länteen päin, kävimme taas maissa -katsomassa muuatta ristiä, joka oli pystytetty tapaturmaisesti -tähän paikkaan kuolleen miehen muistoksi; tapana on näet ristin -luona käydä ja, jos haluaa, uhrata siihen joku lantti. Vielä -kuljettiin _Pirttilahden_, noin 20-taloisen kylän sivu, ennenkuin 5:n -tienoissa, 30 p. heinäk., tultiin perille Vuokkiniemen kirkonkylään. -Matkalla olimme vanhimmalla saattajallamme laulattaneet koko joukon -_häävirsiä_, mutta kun toinen soutajista sattui olemaan komea ja -kaunis ihminen, oli huomioni ehkä enemmän kiintynyt häneen kuin -laulajaan. Kalevalasta nuo virret jo tuntuivat olevan tuttuja. - -_Vuokkiniemen_ kylä on rakennettu kahteen eri osaan. Varsinainen -kirkonkylä on järvestä lounaaseen tunkevan lahdelman pohjoisrannalla; -toinen osa kylää on pohjempana, Tsenan eli _Keynäsjärvestä_ -juoksevan joen varrella. Edellinen osa on rakennettu tiheämpään -ja Venäjän malliin, jälkimmäinen harvaan ja meidän puolen tapaan. -Kylien välissä kulkee virstan parin pituudella lounaasta koilliseen -korkea hiekkasärkkä, niin että kylästä kylään ei voi nähdä; se -on harjullaan ainoastaan maantien levyinen, ja kun sitä kävelee -alapäästä järvelle päin, avautuu silmäin eteen erittäin ihana ja -soma näköala: vasemmalle luodetta kohti avara jokilaakso taloineen, -oikealle itse kirkonkylä ja järven lahti, suoraan eteenpäin -Ylä-Kuittisen sinertävät selät, joilta vain odottaa näkevänsä -höyryveneen savun illan tyynessä kohoavan ilmaan. Lönnrot mainitsee -v. 1833 Vuokkiniemellä olleen 70 taloa "yhdessä ryhmässä"; oliko -jokivarrellakin silloin taloja, ei hän mainitse. Jollen väärin -käsittänyt isäntämme Rämsyn _Teppanan_ (Tapanin) selitystä, oli nyt -90 taloa itse kirkon kohdalla ja siitä vähän ulompana, siis etupäässä -joen varrella, 38 taloa, joka yhteensä tekee lähes kaksi vertaa -enemmän kuin Lönnrotin käydessä. -- Kirkonkylän länsipäässä luimme -muutaman rakennuksen seinältä puuhun leikattuna: "Utshiilishtshe", -s.o. koulu. - -Vuokkiniemestä on 5 virstan päässä lännen puoleen _Tsenaniemen_ -seitsentaloinen kylä, joka on rakennettu 5 virstaa pitkän ja -kannaltaan 2 virstaa leveän, lännestä itäänpistävän niemen päähän. -Vesi eteläpuolella kylää ja nientä on Tsenanjärvi eli Keynäsjärvi; -pohjanpuolisen nimeä en muista. Tsenaniemestä luodetta kohti tulee -_Venejärven_ 20-taloinen kylä penikulman päähän, ja siitä on sama -matka, 1 penik., Ponkalahteen. Keynäsjärven länsipäästä on etelää -kohti 2 penik. kangasmaata Kivijärven kylään ja siitä 4 virstaa -rajalle. Pikainen silmäys Inbergin karttaan riittää vakuuttamaan, -että näiden paikkain asema siinä on aivan väärin merkitty. - -Isäntämme Teppana, joka oli varakas mies, oli pitänyt poikaansa Kemin -venäläisessä koulussa ja näytti meille hänen koulutodistustaan, joka -tuntui olevan hyvänlainen Poika tietysti kulki siinä venäläisellä -nimellä, Remsujev vai mikä se lie ollut. Tästä joutui kielikysymys -puheeksi ja isäntä osoitti aluksi samaa oman kielen halveksimista, -jota niin usein meidänkin puolella tapaa, mutta kun varsinkin -kumppalini rupesi häntä ahtaalle panemaan, lausui hän kohta aivan -toisia mielipiteitä, mainiten m.m., että itsekin oli aikonut -myöhemmin siirtää poikansa meidänpuoliseen suomalaiseen kouluun. -Tämä äkillinen mielenmuutos oli vähän vaikea ymmärtää: mahdollista -ettei hän ensin tahtonut meille tuntemattomille suoraan ilmoittaa -ajatustaan, mahdollista myöskin, että hänen ajatuksensa asiassa eivät -vielä hänelle itselleenkään olleet aivan selvät. Että "suomikiihkon" -aate ei hänelle ollut ihan tuntematon, näkyi hänen puheestaan ja -saapi siitä selityksensä, että hän oli ahkerasti liikkunut meidän -puolella, jossa hänellä sitäpaitsi on Lapualla maakauppiaana elävä -veli. Ilta kului hauskasti hänen seurassaan. Vierashuoneessa, jossa -olimme, sai esteettömästi polttaa tupakkaa, jota hänellä itsellään -oli kaupaksikin, ja nautittavien joukossa, joita talossa saatiin, oli -myöskin kahvi, jota emäntä osasi laittaa oivallista. - -31 p. heinäk. oli viimeinen päivä, minkä olimme rajan takana. -Se kului kokonansa matkustamiseen. Matka Kivijärvelle kävi -vastamainittua suuntaa ensin vuorotellen maitse ja vesitse -Keynäsjärven länsipuoleen, siitä sitten maitse. Saattajana oli -vanhanpuoleinen mies, Onuhrie (hämäläinen luullakseni suvultaan), -_Rimpirannan_ pikku talosta Tsenaniemen tältä puolen; vakava, -hiljainen mies. Sivumennen poikettiin hänen pieneen mökkiinsä -järven rannalla, koska hän pyysi saada vähän haukata, ennenkuin -varsinaiselle taipaleelle lähdettiin -- joka haukkaus oli niin -äkkiä tehty, että tuskin rannassa kerkesimme uida, ennenkuin mies -jo oli valmis, vaikka olimme arvelleet saavamme odottaa tunnin tai -pari. Meidän puolen sydänmaissa ei tämmöinen tärkeä toimi olisi -niin äkkiä suoritettu. Keskitaipaleella Kivijärvelle tuli meitä -vastaan parikymmentä henkeä, miehiä ja naisia, jotka olivat matkalla -Vuokkiniemeen seuraavan päivän juhlaa, "Iljan (Eliaan) päivää", -varten; heidän kirjavat pukunsa, varsinkin naisväen, tarjosivat -silmälle miellyttävää vaihtelua erämaan yksitoikkoisuudessa. -Seurassa oli myöskin toinen niistä laukkumiehistä, jotka lähellä -Kajaania tapasin, ja hän tunsi heti minut. Tuttavain tavoin muuten -kaikki toisetkin käyttäytyivät, niin että melkein jokaista sai -kätellä ja puhutella. Tämä tuttavallisuus, joka on karjalaisen -luonteelle ominaista, ei mitenkään loukkaa, kun sen perustukseksi -selvästi huomaa hyväntahtoisen sydämellisyyden, ja varsinkin se -tuntuu mieluiselta keskellä synkkää sydänmaata, missä luonnon -suuruus uhkaa kerrassaan masentaa yksinäisen ihmisen mielen. Pari -kolme vaimonpuolta jäi toisista jälkeen puhuttelemaan saattajaamme, -jakunkohdalle tulin, kuulin heidän hartaasti rukoilevan häntä -täyttämään heidän pyyntönsä ja käymään Kivijärvellä katsomassa -muuatta mielenvikaan langennutta vaimonpuolta. Ukko koki estellä, -kiirettänsä syytellen, mutta lupasi viimein kuitenkin käydä -katsomassa. Asian laita oli nimittäin, että Rimpiranta oli mahtava -tietäjä, niinkuin sitten kuulin; kumppalilleni hän oli taipaleella -selittänyt loitsimisen alkutyötä, johon kuului taudin _synnyn_ -selvillesaanti: oliko paha lähtenyt ilmasta, vedestä, metsästä vai -kalmistosta, jonka mukaan sitten luvut oli sovitettava. Kun perille -oli tultu, alkoikin hän majatalon isännältä kysellä sairaan tilaa ja -lähti meistä erottuaan hänen luoksensa. - -Matka, joka kulki Maanselän syrjäharjanteiden poikki, oli hyvin -mäkistä. Eräästä kohti korkealta törmältä näkyi kahden penikulman -päässä kappale Ylä-Kuittisen sinistä selkää. -- Kivijärvestä 3-4 -virstaa pohjoiseen kulki tie _Paahkomienvaaran_ kylän läpi, johon -kuuluu pari kolme taloa ja josta luoteeseen päin penikulman parin -päähän tulee _Lapukkajärvi_, muistettava siitä, että parhaat -runolaulajat ovat eläneet sen rannalla. Vähän arvelin kulkea sen -kautta, mutta luovuin aikeestani, kun kuulin, että _Arhippainen -Miihkali_, etevin sikäläinen runoniekka, ei ollut kotona, vaan oli -lähtenyt Sorokkaan -- _kerjuulle!_ - -_Kivijärven_ kylässä samannimisen järven itärannalla oli 35 taloa. -Majapaikkamme oli Isossima eli Iisakki _Lesosen_ pieni mökintapainen -talo, joka heti herätti mieltymystämme sen erinomaisen siisteyden -vuoksi, joka siinä vallitsi ja joka teki, että pirtissä kaikki oikein -kiilsi puhtaudesta. Ateria, jonka isäntä valmisti, sillä emäntä -ei ollut kotona, oli yksinkertainen, mutta hyvänmakuinen, kaikki -siinäkin puhtautensa puolesta silmäänpistävää. Eniten sentään herätti -huomiotamme ja kummastustamme se altis palvelevaisuus ja sydämellinen -kohtelu, jota isäntämme meille osoitti. Vaikka karjalaiset ylipäänsä -ansaitsevat kiitosta näistä ominaisuuksista, olimme kuitenkin tuskin -koko matkalla tavanneet hänen vertaistaan näissä suhteissa. En -tiedä, olivatko isäntämme silmät mitenkään toisenlaiset kuin muiden -ihmisten, mutta kun häntä puhutteli tai häneltä pyysi jotain, niin -ne loistivat aivan ihmeellisellä kirkkaudella, josta saattoi lukea -niiden omistajan hartainta halua pyynnön täyttämiseen. Talonväellä ei -ollut lapsia, ja siitä tuo erinomainen puhtaus talossa osaksi saapi -selityksensä. - -Ennenkuin talosta jonkun tuntikauden levättyämme painuimme -viimeiselle taipaleelle, joimme yhdessä isännän kanssa teetä muka -läksiäisiksi. Matka Karjalassa oli ylipäänsä ollut hyvin mieluinen, -niin että puolittain ikävällä ajattelimme sen loppumista; niin, jos -asiat eivät olisi vaatineet, emme varmaan olisi vielä rajan tälle -puolen pyrkineet. Pienet erojaiset olivat sentähden mielestämme -paikallaan, ja mitäpä täällä olisi niitä varten ollut muuta saatavana -kuin teetä? Isäntä lähti meille itse saattajaksi. Veneellä kuljettiin -ensin runsas virsta pitkin järveä, joka kuului olevan hyvin "laiska" -kaloja antamaan, sittenkuin sen lappi aikoinaan oli kironnut; sitten -oli joku neljännes jalkamatkaa rajalle, jonka poikki nyt kuljimme -5-6 penik. pohjoisempana kuin Karjalaan mennessä. Rajalta tuli -näpeä virsta _Viianginjärven_ rantaan, ja siinä tapasimme venekunnan -viiankilaisia, jotka niityltä olivat palaamassa kotia ja joiden äänet -olimme rajalle kuulleet. Niiden veneessä päästiin kulkemaan järven -toiseen päähän, johon saattoi tulla pari virstaa ja josta hyvästä ei -vaadittu enempää kuin 1 markka![19] Järveltä oli sitten neljännes -toista _Hyryn_ taloon, johon jäimme yöksi. - -Taipaleen loppupäässä tuli vastaamme pari meidänpuolista miestä. Me -sivumennessä heitä tervehdimme, mutta he vain töllistelivät meitä suu -ja silmät auki, niinkuin olisimme olleet mitäkin kummituksia. Sen -arvoisina eivät meitä pitäneet, että kohteliaaseen tervehdykseemme -olisivat vastanneet. - -Hyrystä jatkettiin matkaa seuraavana päivänä, 1 p. elok., aikaisin -aamusta, sittenkuin talossa myöskin yötä olleelle Isossimalle -oli sanottu jäähyväiset, jotka hänen puoleltaan varsinkin olivat -hellät. Matka kulki aluksi pitkin erästä täältä lähtevää Oulujoen -lähdehaaraa, joka oli niin pieni, että venosemme tuskin ui; sitten -tultiin vesirikkaammalle _Vuokkijärvelle_, jonka pohjoisrannalla -Kyllösessä käytiin päivällistä syömässä. Iltasella laskettiin -_Alanteen_ rantaan ja siitä sitten astuttiin Suomussalmelle Ämmän -ruukkiin, jonka hoitajan luo saattajamme äkkinäisestä toimesta -vastoin tahtoamme tulimme yövieraiksi. - -Matkasta Kiannalta Ouluun Puolangan ja Utajärven kautta, jonka -ajoimme 2 ja 3 p. elok., ei ole erityisempää kertomista. Kyllähän -kulku tuntui mukavammalta, kun oli sileä maantie edessä. Huvittavinta -oli huomata, kuinka matkalla ketkä täydessä uskossa, ketkä enemmän -tai vähemmän epäillen luulivat meitä karjalaisiksi, johon luuloon -tietysti heidät jätimme. Kuitenkin oli kohtelu ylipäänsä kiitettävää, -josta päättäen karjalaisia meillä kohdellaan hyvin; joku harva paikka -teki poikkeuksen. Kun Muhoksen läpi ajoimme, täytyi meidän arvella: -Toisennäköiset ovat täällä pellot ja viljat kuin Karjalassa; siellä -tuskin koko matkalla yhteensä näimme sen verran viljeltyä maata kuin -tässä yhdellä silmäyksellä. - - - - -Loppulause, - - -Ennenkuin lukijasta erkanen, olkoon vielä muutama sana sanottu -karjalaisista ja Karjalasta. - -Meikäläiselle, joka tulee Karjalaan, pistää ensi katseella moni -seikka outona silmään. Kylien ja talojen rakennusmalli, kansan puku, -sen kieli ja osittain käytöstapakin ovat toisenlaiset kuin meillä -ja tuntuvat siis vierailta. Joka tyytyy paljaaseen pintapuoliseen -silmäykseen eikä huoli asioita sen tarkemmin tutkia, voipi sentähden -jäädä siihen luultavasti jo ennestään hänessä olevaan vakaumukseen, -että hän rajan poikki tultuaan tosiaan vaeltaa vieraassa maassa. - -Mutta ken tahtoo lähemmin tarkastella rajantakaisia oloja sekä vähän -enemmän oppia tuntemaan Karjalan kansaa, hän varmaan tulee kohta -huomaamaan, että tuommoinen vakaumus on väärä. Se vierauden tunne, -joka hänessä aluksi syntyy, katoaa vähitellen, kuta enemmän hän -maahan ja kansaan perehtyy, ja aivan toisentapaiset tunteet pääsevät -hänessä vallalle, kun hän havaitsee, että yhdenlaatuisuus molemmin -puolin rajaa on monta vertaa suurempi kuin erilaisuus, ja että -erinäköisen ulkokuoren alla on aivan yhtäläinen sydän. - -Rehellisyys, lainkuuliaisuus, mielen vakavuus, kohtuullisuus ja -jumalanpelko ovat ominaisuuksia, joista suomalaisia, s.o. tässä -tapauksessa suuriruhtinaskuntalaisia, yleensä kiitellään, mutta nämä -ominaisuudet sopivat yhtä hyvin myöskin karjalaisten tunnusmerkeiksi. -Mitä ensin _rehellisyyteen_ tulee, niin olkoon mainittu, että -matkalaukuistamme, jotka olivat lukottomat ja siis helposti kenen -hyvänsä aukaistavat, ei nuppineulan arvoista kadonnut, vaikka ne -usein taipaleilla tuntikausia olivat näkyvistämme poissa. Lönnrot -todistaa karjalaisten rehellisyydestä samaa; mutta paras todistaja -on ehkä Friis, jolla niinkuin norjalaisilla ylimalkaan ei näy -karjalaisista olleen erittäin ylevä ajatus, mutta jonka täytyy -tunnustaa, että häneltä ei Karjalassa kadonnut edes tulitikkua, ja -joka sen ohessa kertoo, kuinka m.m. kerran eräs hänen isäntänsä -eräässä paikassa tuli monta penikulmaa soutaen hänen jälkeensä -tuomaan muutamia vaatteita, jotka hän oli pesettänyt, mutta unohtanut -taloon. Joku lukija kenties on valmis tähän muistuttamaan, että -meillä liikkuvain laukkumiesten kauppa yleisen puheen mukaan -isommassa tai vähemmässä määrässä perustuu petokseen. Että semmoinen -puhe käypi, ei sovi kieltää, mutta varmaa on, että se suureksi -osaksi on perää vailla. Kuinka esim. voisi ymmärtää, että sama -laukkumies aina joka vuosi palaa samoille paikoille, jos koko hänen -kauppansa olisi sulaan pettämiseen perustettu? Totta kai hän siinä -tapauksessa tarkasti varoisi tulemasta takaisin siihen paikkaan, -jossa olisi petoksiaan harjoittanut. Ja olkoon että tarkempi -arvostelu voisi muistuttaa niitä näitä laukkumiesten kaupanteon -suhteen, sitä en tahdo mahdottomaksi väittää, koska karjalaiset -lähimmiltä kauppatuttaviltaan venäläisiltä eivät liene saaneet -erittäin kehuttavia perusteita kaupantekotavan suhteen; tässä on -yksi seikka huomioon otettava, ja se on, että kauppa ja mitä siihen -kuuluu on karjalaisten mielestä jonkunlaisena poikkeuksena muista -elämän oloista. "Se on kaupan asia", on vastaus, jonka usein saapi -karjalaisilta kuulla ja joka merkitsee, että tavalliset toiminnan -säännöt eivät puheenalaisessa tapauksessa tule kysymykseen. Tämä -lause tosin tavallansa ikäänkuin vaieten myöntää, että kaupan suhteen -ei aina käy eikä tehdä niinkuin pitäisi, mutta toiselta puolen se -taas on tukena väitteelle karjalaisten rehellisyydestä ylipäänsä, -koska vanhastaan on sanottu, että _exceptio firmat regulam_, poikkeus -vahvistaa säännön. - -Mitä karjalaisten _lainkuuliaisuuteen_ taikka ehkä paremmin sanoen -oikeudentuntoon tulee, mainitsee Friis Tshubinskijn mukaan, että -Kemin kihlakunnassa, joka käsittää noin puolet koko Karjalasta, -rikosten luku viiden vuoden kuluessa yhteensä teki 39. Niistä -oli varkauksia 5, murtovarkautta 1, luvatonta metsänhakkuuta 22, -kunnianloukkausta 6, väkivaltaa naista vastaan 2, murhayritystä -1, tottelemattomuutta virkakuntia vastaan 1, karanneen sotamiehen -salaamista 1. Jos tästä lukumäärästä suljetaan pois luvattomat -metsänhakkuut, vähenee rikosten määrä 17:ään, joka tekee noin 3 -rikosta vuosittain eli 1 rikoksen 5,500 henkeä kohti ja 1 varkauden -vuosittain 16,000 henkeä kohti. -- Meillä teki v. 1865 vangittujen -lukumäärä 1,461, ja kun väkiluku silloin oli noin 1,800,000, tuli -siis 1 rikos 1,232 henkeä kohti eli runsaasti neljä kertaa niin -paljon kuin Karjalassa Vangituista tosin joku saattoi olla syytön, -niin ikään niiden luvussa saattoi olla semmoisia, jotka vedellä ja -leivällä sovittivat metsänhakkuu-sakkojansa. - -_Kohtuullisuudessa_ karjalaiset epäilemättä jättävät meikäläiset -pitkän matkan jälkeensä. Kemiä ja Kierettiä lukuunottamatta emme -koko matkalla kuulleet väkeviä juomia olevan missään emmekä nähneet -ainoaakaan juopunutta; Uhtualla ainoastaan Ondronon talossa -tarjottiin jonkunlaista mietoa rommin-tapaista. Friis kuitenkin -mainitsee, että Pan-oserossa, joka merkinnee Paanajärveä, oli hänen -Karjalassa käydessään ollut kapakka; vieläkö se nyt oli olemassa, -emme tulleet tiedustelleeksi. Sama kohtuus vallitsee muassa; leipä ja -kala ovat pääravintona ei ainoastaan paastopäivinä kahdesti viikossa, -vaan muinakin, joina sentään on lehmänantia särpimeksi. -- Tämän -ohessa mainittakoon, että Friis sanoo Karjalan naisia tunnetuiksi -siveydestänsä. - -Karjalaisten uskonto on kreikkalais-katolinen. Varsinaista uskonoppia -heillä tuskin sentään saattanee sanoa olevan, sillä melkein koko -heidän uskonnollinen tietonsa rajoittuu ristinmerkin tekoon ja -kumarruksiin pyhänkuvan edessä sekä paastoamiseen. Pakanallinen -taikauskoisuus sentähden Karjalassa vallitsee ainakin samassa -määrässä kuin kristillisyys, mutta _jumalanpelkoa_ ei siltä -puutu, jos jumalanpelvolla käsitetään nöyryyttä korkeampaa valtaa -kohtaan, joka maailman menoa ohjaa. Erämaa, jossa ihminen häipyy -niin mitättömäksi, on varsin omansa tämmöistä nöyryydentunnetta -synnyttämään, ja samaa saapi aikaan juhlallisten kirkonmenojen -katseleminen esim. Solovetsin luostarissa, joita karjalainen -ei ymmärrä ja jotka sentähden ehkä kahta tehokkaammin häneen -vaikuttavat. Hartaus eli se mielentila, jolla ihminen korkeinta -olentoa ja luojaansa lähestyy, voipi siis rajan tuolla puolen olla -yhtä elävä ja innollinen kuin tällä puolen, jos kohta uskonnolliset -käsitteet siellä ovatkin epäselvempiä. - -Mikä Karjalassa kuitenkin tuntuu tuttavimmalta ja kotoisimmalta -ja josta sentähden tässä viimeksi mainitsen, on asukasten yleinen -mielenlaatu. Se ei suinkaan, niinkuin moni ehkä luulee, ole häilyvä -ja vaihteleva, vaan päinvastoin yhtä vakava kuin meikäläistenkin. -Liikkuva kauppaelämä on sille antanut vähäisen iloisuuden -vivahduksen, joka pintapuolista katselijaa ehkä voipi erehdyttää, -mutta vähänkin tarkempi tutkimus osoittaa sen olevan pääluonteeltaan -aivan samaa kuin meikäläisten. Ja mikäpä sen olisikaan toisenlaiseksi -muuttanut? Karjalaisten elämä on yhä samoin kuin meidän ollut -lakkaamatonta taistelua kovaa luontoa ja kovia oloja vastaan, sillä -ainoalla erotuksella, että sekä luonto että vieras valta siellä ovat -olleet monta vertaa kovemmat kuin meillä. Tämmöisessä taistelussa -kevytmielisyys kyllä häviää, ja siksi karjalaistenkin luonteen -pääjuonne on _vakavuus_. Sama velvollisuudentunne, sama nöyrä -tyytymys kovaan kohtaloon vallitsee siellä kuin täällä. Se tapa, -jolla niin monet tuttavamme siellä: Timo, Rahikainen, Pikkarainen -y.m., kertoilivat elämänsä vaiheista ja huolista, oli aivan -semmoinen kuin suomalaiselta odottaa: asiallinen ja tyyni, ilman -turhia huudahduksia; kertomuksissa helähtelevä valituksen sävel oli -ainoastaan tarkan korvan kuultava, koska kertoja esitteli tapahtumia -filosofin tasapuolisuudella, ikäänkuin ne olisivat koskeneet vierasta -ihmistä eikä häntä itseään. Nuo yksinkertaiset kertomukset lumosivat -sentähden minut kokonaan, koska ne olivat tehdyt aivan oman mieleni -mukaan, ja niitä kuullessa valtaavat tunteet täyttivät sieluni: -sääliä ja surua herätti se kurjuus, jota kertojat olivat kärsiä -saaneet, ihmetystä ja kunnioitusta se kärsivällisyyden ja kestävyyden -suuruus, joka kertomuksissa kertojain itsensä arvaamatta tuli ilmi ja -josta juuri tunsin heidät kansalaisikseni ja veljikseni; sillä kovan -onnen kestäminen, sehän on suomalaisen ylpeys. - -Kun edellämainittujen yhtäläisyyksien lisäksi muistetaan, että -kieli molemmin puolin rajaa muutamilla vähillä erotuksilla, joista -heti enemmän, on sama, ei ole sijaa vähimmällekään epäilykselle -rajantakaisten asukasten kansallisuudesta, vaan on se vakaumus -järkähtämätön, että sama Suomen kansa yhä asuu sekä täällä että -Karjalassa. - -Nuo erilaisuudet, joista mainittiin, jäävät kyllä jälelle, mutta -osaksi ne eivät juuri suurenarvoisia ole, osaksi on huomattava, että -jos niiden nojalla ruvetaan väittämään, että karjalaiset ovat meistä -muukalaistuneet ja vieraantuneet, ei tehdä oikein. Sillä asianlaita, -niinkuin tutkiessa kohta näkee, on, että jos karjalaiset ovat saaneet -kärsiä muukalaisuuden vaikutusta idän puolelta, _meikäläiset samassa -määrässä ovat saaneet vaikutusta lännestä päin_, eikä kumpikaan siis -ole voinut säilyttää suomalaisuutta täysin puhtaana. - -Esim. talojen _rakennustapa_, joka rajan tuolla puolen ensin -meikäläiselle näyttää niin oudolta, onko se meillä rajan tällä puolen -kotimainen ja alkuperäisesti suomalainen? Epäilemättä useimmat -meikäläiset niin arvelevat. Mutta mitä norjalainen Friis sanoo? Hän -on kirjaansa painattanut valokuvan eräästä Kuusamon ja Oulun välillä -olevasta kestikievarista, joka on samannäköinen kuin ylimalkaan -kaikki talot maassamme, ja arvelee: "Helposti voidaan nähdä, että -kyytipaikka, josta tässä annan kuvan, on siihen määrään norjalaisen -kyytipaikan näköinen, että jollei tietäisi sen sijaitsevan Suomen -sisämaassa, kernaasti voisi luulla, että alkukuvana on ollut -_valokuva Österdalista_" (Norjassa). Tästä huomaa, että meillä on -sama rakennustapa kuin norjalaisilla, ja kun norjalaiset eivät -tiettävästi ole käyneet sitä meiltä oppimassa, täytyy ajatella, -että se on meille lännestäpäin tuotu, jos ei Norjasta suoraan, niin -Ruotsista. Ja tämä ajatus on varmaan aivan oikea. Norjalaiset ja -ruotsalaiset ovat alkuaan sama kansa, ja monen muun hyvän keralla on -skandinaavilainen rakennustapakin Ruotsista meille tullut. - -_Vaatteuksesta_ voipi ylimalkaan sanoa samaa. Karjalassa varsinkin -naisten puku näyttää venäläiseltä, mutta onko meikäläisten naisten -puku kotimainen? Eivätkö semmoisten tärkeiden vaatekappalten kuin -"leningin" ja "röijyn" pelkät nimetkin[20] jo osoita, mistä ne on -meille tuotu? - -Mitä Karjalan _kieleen_ tulee, joka meikäläiselle aluksi tuntuu -vähän oudolta, niin siinä on huomattava kaksi puolta: yleinen -murteellisuus ja venäläiset lainasanat. Edellinen ei ansaitse -sen laajempaa mainitsemista, sillä niinkuin on olemassa Savon -murre, Hämeen murre, Turun murre j.n.e., jotka kaikki kuitenkin -ovat samaa suomen kieltä, niin on Karjalankin murteen laita. Sen -omituisiin poikkeuksiin muista murteista hyvin pian tottuu (paitsi -eteläisimmässä Karjalassa Äänisjärven puolella ehkä, jossa puhe -kuuluu olevan niin meikäläisen kuin pohjoiskarjalaisenkin vaikeampaa -ymmärtää). Enemmän huomiota ansaitsevat venäläiset lainasanat. -Niitä on jommoinenkin määrä: ylimalkaan sivistyssanat ovat kaikki -tai suurimmaksi osaksi venäjänkielisiä. Niin esim. virkamiesten -nimitykset: tuomari on mirovoi (ven. mirovoi sud, oikeastaan -rauhantuomari), pormestari ispravnikka, nimismies stanovoi (stanovoi -pristav), metsäherra lesnitsei, kunnanesimies starshina, veronkantaja -sbortshikka, sihteeri piissari j.n.e. Vieraskamari on gornitsa, -porstuankuisti sintsi, huone porstuan lattian alla poklietta (ven. -podkljet). Hyvänpuoleinen naisen lakki on sorokka, leninki on -sarahvaana ja kumasniekka, tohveleita sanotaan myöskin stupniksi. -Pyssy on myöskin pissali, kanuuna puuska, ruuti myös porohha, -purje myös paarusa, sluupin eli parkassin tapainen vene karpaso. -Sokeri myös saahhari, tee myös tshaju, teekeitin samovaari, puntari -pesmeli (ven. besmeen), 2 leiviskää puuta j.n.e. Hallinnollisia -toimia osoittavista sanoista ovat useat myöskin venäjänkielisiä. -Näitten lainasanojensa kautta Venäjän Karjalan murre eroaa muista -kielimurteistamme, ja jos puhe siirtyy alalle, jossa tämmöisiä -sanoja viljalti käytetään, voipi se muuttua käsittämättömäksi ja -vieraalta tuntuvaksi. Mutta varokaamme tämänkään suhteen liian ääneen -puhumasta karjalaisten muukalaistumisesta. Sillä onko meidän oma -laitamme tässä suhteessa parempi kuin heidän? Emmekö ole ruotsista -lainanneet kaikki tahi ainakin melkein kaikki samanlaatuiset sanat, -kuin he ovat lainanneet venäjästä? Eikö esim. tuomari suorastaan ole -domare, pormestari borgmästare, vallesmanni ja vorstmestari (joita -käytetään yhtä paljon kuin nimismiestä ja metsäherraa) betallningsman -ja forstmästare, kruununvouti (veronkantaja) kronofogde, sihteeri -sekter, j.n.e.? Ovatko semmoiset sanat kuin hattu, silkki, musliini, -karttuuni suomea? Eikö kamari ole kammare, sali sal, kyökki kök, -kuisti (förstugu-)qvist, rappuset trappor? Eikö pyssy ole bössa, -kanuuna eli tykki kanon eli stycke, ruuti krut, seili segel, sokeri -socker, puntari pyndare j.n.e.? Selvästi siis tässäkin näemme, että -vieras valta on vaikuttanut ei ainoastaan itä-, vaan yhtä paljon -länsipuolella Maanselkää ja että jos toinen puoli soimaa toista -muukalaistumisesta, saa sanoa, että "pata kattilaa soimaa, musta -kylki kummallai". Esimerkkejä sitäpaitsi on, että missä me käytämme -ruotsalaista lainasanaa, käytetään karjalassa suomalaista; niin esim. -pyssyn latinkia (ruots. laddning) kuulimme uusikyläläisten sanovan -"panokseksi". - -Meidän talonpoikaiselle maalaisväestölle Karjalan kansa täällä -liikkuvain laukkumiesten kautta on jossakin määrin tuttu, ja -se suosio, jolla rahvaamme ylipäänsä kannattaa lain kieltämää -kulkukauppaa, osoittaa, että tuttavuus on sille mieluinen; mutta -sivistyneelle säädyllemme Karjalan sekä maa että kansa ovat yhtä -tuntemattomia. Ainoa tahi ainakin päätieto, mikä meidän sivistyneillä -Karjalasta ja karjalaisista on, perustunee siihen kuvaukseen -muutamista laukkumiehistä, minkä Runeberg mainiossa "Hirvenhiihtäjät" -runoelmassaan antaa. Mutta tämä kuvaus, jos noita laukkumiehiä -samoin kuin toisia runoelman henkilöitä ajatellaan joiksikin -kansalaistensa tyypeiksi, on niin väärä kuin suinkin. Sen mukaan -karjalaiset harjoittavat kulkukauppaansa ainoastaan "houkuttelevaa -kultaa kootaksensa" (för att vinna det lockande guldet); kun muut -runoelman henkilöt lähtevät töihinsä, jääpi Ontro kumppaleineen -toimettomana talon pirttiin, jossa juovat itsensä päihdyksiin; -tässä tilassa nuori Topias turhaan kosii kaunista Heddaa; kun Ontro -sitten lähtee veljensä puhemieheksi tytön luo, hän asian esiteltyään -aukaisee lompakkonsa ja viskelee ilmaan ainakin viisituhatta ruplaa -seteleissä, joitten välitse ja päällitse hän "säihkyvin silmin, -hurjassa innostuksessa" hyppelee, mutta kun tyttö ylenkatseella hänet -jättää yksin, hän kohta lopettaa hyppynsä ja etsii "hartaudesta -vapisevin käsin" (med darrande händer af andakt) setelinsä, joita -jokaista, "jo ennestään tuhansin kerroin suudeltua", ihastuksissaan -taas suutelee (!!); lopuksi "ryssäin" koko iloinen joukko -humaltuneena vaipuu unen helmaan, "ei sopiville paikoille, vaan mihin -kukin on sattunut kaatumaan", Ontro yksinään istuu "juopuneena ja -autuaana" oluthaarikan ääressä, katsellen toisten lepoa. Voipiko -tästä kuvauksesta, jos se, niinkuin sanottiin, on pidettävä tyyppien -kuvauksena, tulla muuhun käsitykseen, kuin että karjalaiset ovat -jonkinlaista roistoväkeä, laiskoja, juopumukseen taipuvaisia, -turhamielisiä, joitten kaikki kaikessa on raha ja jotka kunniallisten -ihmisten puolelta ansaitsevat ainoastaan säälivää ylenkatsetta? - -Lähempi tutustuminen Karjalaan ja karjalaisiin varsinkin -sivistyneittemme puolelta olisi sentään ei ainoastaan hyvä, vaan -aivan tarpeellinenkin. Sumu peittää nykyään tässä asiassa meidän -sivistyneitten silmät; mutta kun he tarkemmin oppisivat rajantakaisia -oloja tuntemaan, putoaisivat suomukset heidän silmistään ja he -näkisivät mitä tähän saakka eivät ole voineet ajatellakaan. He -näkisivät, että rajan takana Suomenmaa vielä jatkuu kolmannella -osallaan; että siellä asuu ei suinkaan mitään roistoväkeä, jota pitää -ylenkatsoa ja halveksia, vaan puhtaita suomalaisia, heidän omia -kansalaisiansa, jotka heidän puoleltaan ansaitsevat ei halveksimista, -vaan kunnioitusta, eikä ainoastaan kunnioitusta, vaan mitä hellintä -rakkautta. Toisenlaiset tunteet kuin mitkä "Hirvenhiihtäjäin" -erehdyttävä kuvaus synnyttää, pääsisivät heissä vallalle, ja jos -heissä vielä olisi jotakin säälin tunnetta, niin se olisi sitä -sääliä, jota veli tuntee tavatessaan kauan kadoksissa olleen ja -kovaa kokeneen velimiehensä. Vastustamattomalla voimalla heidän -sydämensä ääni heille ilmoittaisi, että nuo halpana pidetyt asukkaat -rajan takana ovat lihaa heidän lihastansa, luuta heidän luustansa, -ja turhat ennakkoluulot hälvenisivät yhtä äkkiä kuin usva auringon -edestä. - -Mutta yhtä tarpeellista olisi, että tämä tutustuminen ei jäisi -epämääräiseen tulevaisuuteen, vaan tapahtuisi kohta, kutakuinkin -pian. Tosin karjalaiset, niinkuin edellisessä usein on osoitettu, -kummastuttavalla tavalla ovat Venäjän suhteen säilyttäneet -jonkinlaisen itsenäisen kansallistunteen, joka luullakseni vain -tarvitsee herätystä ja rohkaisemista varttuakseen vahvaksi -voimaksi, mutta kieltämätöntä toiselta puolen on, että venäläisyys -jo Karjalassa on saanut paljon alaa ja että se nykyajan nopealla -edistyksellä uhkaa yhä voitollisemmin levitä joka taholle. Ja mikä -loppupäätös tästä taistelusta eri kansallisuuksien välillä tulee -olemaan, jos tuo kourallinen karjalaisia yksinään jääpi seisomaan -lukemattomia laumoja vastaan, lienee helposti arvattavissa. Heidän -täytyy siis ulkoapäin saada apua, jos heidän itsesäilytystänsä -ollenkaan voidaan ajatella mahdolliseksi, ja vaaran varmuuteen -katsoen tämä apu ei kovin kauan saa viipyä, muuten se voipi tulla -liian myöhään. Mutta mistä se apu on saatava, jollei meiltä, heidän -veljiltänsä? Ja niin kauan kuin me onnettomassa tietämättömyydessämme -pidämme heitä vain halpoina muukalaisina, niin kauan ei mikään -avunanto meidän puolelta tule kysymykseen. - -Kaksi keinoa on olemassa, joilla heti voisimme tehokkaasti -vaikuttaa karjalaisten hyväksi, toinen enemmän väliaikainen, toinen -kestävämpi. Edellinen olisi _kulkukaupan laillistaminen_ maassamme. -Kulkukauppa on tätä nykyä pakostakin karjalaisten pääelinkeino, -ja sen asetuksen poistaminen, joka tämän kaupan meillä kieltää, -antaisi Karjalan taloudelliselle menestykselle ihan uuden vauhdin. -Meillä on kulkukaupasta yhä vielä riitaiset ajatukset, ja vaikka -asia valtiopäivillä on useat kerrat ollut puheena, on enemmistö -sen sallimista yhä vastustanut. Jo olisi kuitenkin aika, että -tämä vastustus lakkaisi. Kulkukaupan. hyödyllisyys on kaikissa -sivistyneissä maissa tunnustettu ja sen tarpeellisuutta meilläkin -osoittaa jo yksistään se seikka, että sitä kaikista ankarista -kielloista huolimatta on vuosisadat harjoitettu. Elinkeinovapauden -aatteen kannalta sen kieltäminen on aivan käsittämätön, ja ulkomailla -varmaan kummasteltaisiin, jos tiedettäisiin, kuinka meillä on tässä -suhteessa laita. Jos nykyään meillä harjoitettua kulkukauppaa vastaan -voidaan tehdä joitakuita perusteltuja muistutuksia, niin epäilemättä -tällaisten muistutusten aiheet poistuisivat samalla kuin kauppa -luvalliseksi tehtynä myöskin tarkemmin järjesteltäisiin. Sillä kun -se on ollut kokonaan kielletty, ei tarvitse mielestäni oudoksua, jos -sitä joskus olisi harjoitettu tavalla, joka sietäisi oikaisua. - -Toinen keino, jolla voisimme tulla karjalaisten avuksi ja jonka -vaikutus olisi edellistä pitemmälle ulottuva, olisi sen _käytöksen_ -muuttaminen, joka karjalaisten osaksi varsinkin meidän sivistyneitten -puolelta on tullut. Kun ajattelee, että sivistynyt luokkamme -yleensä on pitänyt täällä liikkuvia laukkumiehiä muukalaisina, -ryssinä, vieläpä semmoisina, joitten olo vain on tarkoittanut -lain rikkomista ja maan vahinkoa, on helppo arvata, minkälaista -kohtelua karjalaiset esim. virkamiehiltämme ylimalkaan ovat saaneet -osakseen. Ollen tylyä ja ylenkatseellista se ei ole voinut vaikuttaa -muuta kuin vihamielisyyttä tai masentavaa nöyryytystä heissä. -Toisenlainen käytös, parempaan asiantietoon perustuva, kantaisi -toisia hedelmiä. Jos me rupeaisimme karjalaisia kohtelemaan niinkuin -omia kansalaisiamme ainakin, pitäen vain muistissa, että he ovat -kovaonnisempia, heikompia ja meistä jälemmäksi jääneitä, niin -heidän itsetuntonsa vahvistuisi, heidän luottamuksensa enenisi, -ja he saisivat uutta voimaa kestämään elämän taistelussa. Tähän -saakka heitä on kahdelta puolen ahdistettu: idästä he ovat olleet -Venäjän ylivoiman masennettavina, lännestä heitä on kohdannut -omain kansalaisten sorto. Meidän muutetusta käytöksestämme he pian -huomaisivat, ei ainoastaan että sorto ja vaino on lakannut, vaan myös -että sen sijaan on astunut veljenrakkaus, ja lohdutus ja iloinen -toivo täyttäisi heidän sydämensä. - -Lopetan tämän puutteellisen kertomukseni sillä hartaalla -toivomuksella, että kansalaiseni suuriruhtinaskunnassa vähitellen -rupeaisivat katsomaan _Karjalan kysymystä_ silmiin ja alkaisivat -ajatella, mitä se heiltä vaatii. Tukahutettu tuskanhuuto nousee -Karjalasta; voimmeko, saammeko sille kuuroina pysyä? Se apu, minkä -rajantakaiset kansalaisemme meiltä aluksi voivat saada, ei kyllä -ole niin suuri kuin heidän tarpeensa vaatisi, mutta sen merkitys -on juuri siinä, että se voisi heihin luoda rohkeutta ja toivoa. -Älkäämme sentähden viivytelkö tekemästä heidän hyväkseen mitä voimme, -muistaen, että kun koemme heitä säilyttää, samassa koemme itseämmekin -säilyttää. Odottamattoman hyvällä menestyksellä karjalaiset tähän -saakka ovat kestäneet pitkällisessä taistelussaan kansallisuutensa -säilyttämiseksi; jos me annamme heille sen avun, mikä meidän on -annettava, voimme täydellä syyllä toivoa, että voitto viimein on -kallistuva heidän ja samalla meidän puolelle, ja kaunis Karjalan -maa pysyy puhtaana muukalaisuudesta. Sitten kerran maailmassa taas -koittaisi aika jolloin suomalaisella isänmaalla olisi samat laajat -rajat kuin sillä muinoin oli, ennenkuin lännestä Ruotsi, idästä -Venäjä sen lohkaisivat kahdeksi kappaleeksi. Veren ääni ei silloin -enää puhuisi käsittämätöntä kieltä, vaan sydänten sykintään lännen -puolella Maanselkää vastaisi sama sykkiminen toiselta puolen. Me -emme enää karjalaisten silmissä olisi ruotsalaisia eivätkä he meidän -silmissämme venäläisiä. Sama Suomenmaa sulkisi syliinsä molemmat. - - - - -LIITE. - -Lyhykäinen Solovetsin luostarin historia.[21] - - -Toinen niistä kirjoista, jotka luostarista ostimme, oli, niinkuin jo -sanoin, lyhykäinen kertomus luostarin merkittävimmistä vaiheista. -Näitä vaiheita ei meikäläisten suinkaan sovi välinpitämättömyydellä -katsella. Vielä tänä päivänä luostari on rajantakaisten suomalaisten -hengellisen keskustana, ja aikoja on ollut, jolloin se on seisonut -valtiollisena mahtina meikäläisiä vastassa, ei ainoastaan -hengellinen, vaan maallinenkin miekka kädessä, huolellisesti hoitaen -ja voitollisesti turvaten Venäjän etuja pohjan perillä. Luokaamme -siis pikainen silmäys sen historiaan. Tässä mainittu kirja on meille -hyvänä johtona, ja apua sitä paitsi antavat jo puheena olleet -elämäkerrat sekä Castrénin ote luostarikronikasta (Suomi, 1843). - -Solovetsin luostarin perustajaksi mainitaan tavallisesti erästä -munkkia, _Sauvattia_, joka syntyi noin 500 vuotta takaperin. Hän -eleli ensin Kirilän luostarissa Valgetjärven rannalla, mutta -rakastaen yksinäisyyttä muutti sieltä Neva- eli Laatokanjärvessä -olevaan Valamon luostariin; ja kun sielläkään ei mielestään ollut -tarpeeksi syrjässä ja yksinänsä, päätti siirtyä yhä edemmäksi -erämaahan, tuolle autiolle, keskellä pauhaavaa merta sijaitsevalle -Solokan saarelle, josta kulkupuheita oli hänen korviinsa ennättänyt. -Munkkiveljestensä varoituksista ja rukouksista huolimatta hän panikin -päätöksensä toimeen, käveli tuon 20 penikulmaa laajan erämaan halki, -joka erottaa Laatokan Vienanmerestä, ja saapui Uiunjoen varrelle. -Siellä hän tapasi samanmielisen munkin nimeltä _German_, ja yksissä -he sitten pienellä veneellä purjehtivat saarelle, pystyttivät -ristin ja asettuivat asumaan lähelle kalakasta järveä. Tämä -tapahtui v. 1429. Kohta he saivat nähdä, kuinka Jumala suosiollisin -silmin katseli heidän yritystänsä. Mannermaan rantalaiset, pitäen -kalanpyyntiä meressä sekä sen saaria omanansa, eivät näet tästä -uutisasutuksesta olleet hyvillään, ja yhteisen päätöksen mukaan eräs -kalastaja perheineen muutti saareen. Eräänä sunnuntaiaamuna hänen -vaimonsa rantaan kulkiessaan kohtasi kaksi kirkasta nuorukaista, -joilla oli (ei miekat, vaan) vitsat kädessä; niillä he kovasti löivät -vaimoa ja käskivät hänen joukkoineen siirtyä saarelta pois, sillä -Jumala oli sen määrännyt munkkien asunnoksi. Pelästyksissään mies -vaimoineen päivineen palasi takaisin kotikylään, eikä sittemmin -kukaan maallikko saarelle tullut. Mutta munkit ylistivät Jumalan -armoa. - -Kuusi vuotta saarella elettyään Sauvatti, tuntien kuolemansa -lähestyvän, purjehti mannermaalle rippi-isää saamaan ja kuoli sitten -Uiunjoen suulle 27 p. syysk. (v.l.)1435 German, joka vähää varemmin -myöskin oli saarelta lähtenyt ruokavaroja hankkimaan, ei enää yksin -palannut saareen, joka siis uudelleen jäi autioksi. - -Seuraavana vuonna 1436 kuitenkin ilmaantui uusi jälkeläinen -pyhälle Sauvatille -- se oli _Sosima_. Hän on Solovetsin luostarin -varsinainen perustaja, sillä Sauvatti oikeastaan vain on -ensimmäinen munkki, joka saarella asui. Syntyisin Toivojan kylästä -Äänisjärven luoteisrannalta (läheltä Sunkua) hän jo nuorena rupesi -munkiksi Paleostrovin luostarissa, mutta häntä vaivasi sama halu -yksinäisyyteen kuin Sauvattia, ja kun hän tapasi Germanin ja kuuli -hänen kertovan Solovetsin saaresta ja olosta siellä, päätti hänkin -siirtyä sinne. Sumanjoen suulta, josta on lyhyempi matka Solovetsiin -kuin Uiunsuulta,[22] he purjehtivat saarelle ja nousivat maihin -sille kohdalle, jossa luostari nykyään on. Taivaallinen ilmestys, -tai oikeastaan kaksikin, oli saarella valmiina Sosimalle samoin kuin -Sauvatille. Aamulla lehtimajastaan astuessaan hän näki kirkkaan valon -ja sen loisteessa idän puolella ilmassa kauniin ja suuren kirkon. -German tämän kuultuaan ja muistellessaan kalastajaperheen karkoitusta -ymmärsi lohdutella säikähtynyttä Sosimaa, ja niin he päättivät -rakentaa luostarin; sillä Sauvatin ajalta ei ollut muuta rakennusta -kuin kaksi lehtimajaa. Syksyllä Germanin täytyi lähteä mannermaalle -ruokaa ja muita tarpeita hankkimaan, mutta kun hän myrskyjen tähden -ei saattanutkaan palata takaisin, sai Sosima aivan ypö-yksin viettää -talven saaressa. Nyt hänelle tapahtui toinen ilmestys. Kun ruokavarat -olivat lopussa, tuli kaksi tuntematonta hänen luokseen tuoden leipää, -jauhoja, voita; mennessään lupasivat toistekin tulla. Nämä olivat -Herran enkeleitä, ja niiden käynnistä Sosimalla oli suuri lohdutus -taistelussaan paholaista vastaan, joka alituisesti ihmisen muodossa -kävi häntä kiusaamassa. Keväällä German palasi erään uuden kumppalin, -Markuksen kanssa, ja kesällä alkoi toisia kumppaleita ilmestyä, -niin että pystyttiin rakentamaan pieni puinen kirkko, ruokasali ja -sellejä; niin oli luostari perustettu. - -Ensimmäiset kaksi apottia olivat Novgorodista, mutta eivät -menestyneet saarella. Silloin munkit valitsivat Sosiman -päällikökseen, ja Novgorodin arkkipiispa vahvisti vaalin, vihittyään -Sosiman papiksi. Yhä lisääntyvän veljeskunnan tähden Sosima sitten -rakensi uuden kirkon sekä laajensi muut rakennukset. Pyhän Sauvatin -ruumiin, jonka haudalla kaikenlaisia ihmeitä tapahtui, hän tuotti -Uiun rannalta luostariin. Kun karjalaiset ja muut rannikkoasukkaat -kateellisin silmin katselivat munkkien uutisasutusta, kielsivät heitä -kalastamasta ja muuten sanoilla ja töillä heitä loukkasivat, vieläpä -uhkasivat hävittää koko luostarin ja ajaa munkit siitä pois, päätti -Sosima mennä apua hakemaan Novgorodista, jonka aluetta Karjalan -rannikko oli. Jonkun vastuksen perästä kaikki hänelle onnistuikin, -ja hän palasi luostariin muun muassa varustettuna mahtavimman -novgorodilaisen ylimysnaisen Maria Boretskajan lahjoituskirjeellä, -jossa tämä luostarin omaksi antoi kaikki laajat tiluksensa ja -kalavetensä Vienanmeren tienoilla; tämä kirje vuodelta 1470 on vielä -tallella luostarin riisnitsassa. - -Pyhä Sosima kuoli 18 p. huhtik. 1478 ja haudattiin arkkuun, jonka hän -oli itse valmistanut. Ihmeitä alkoi hänenkin haudallaan tapahtua. - -Muutamia vuosia hänen jälkeensä kuoli kolmas luostarin -alkuperustajista, German. Hän oli kotoisin Totman kaupungista. Ei -osannut lukea, mutta oli ahkera työmies. Häntä pidetään yhtä suuressa -arvossa kuin Sauvattia ja Sosimaa. - -Hauska olisi tietää, mihin kansaan nämä kolme miestä oikeastaan -kuuluivat. Jos syntymäpaikka yksinään riittäisi määräämään -kansallisuuden, täytyisi ainakin Sosimaa sanoa suomalaiseksi, koska -Toivoja on Karjalassa, ja tavallansa myöskin Sauvattia, jos hän -oli Valgetjärveltä kotoisin, sillä siellä vielä tänäkin päivänä -asuu suomensukuista kansaa. Nimi Sosima muuten on merkillisesti -Suosiman kaltainen ja sopisi hyvin olemaan vanha suomalainen nimi. -Germanin nimi ei taas ollenkaan kuulu venäläiseltä -- vaikk'ei kyllä -suomalaiseltakaan. Hän oleskeli aikaisemmin Vienanmeren rannikolla, -joka silloin vielä lienee ollut aivan suomalainen. - -Sivumennen tässä muutama sana luostarisaarista. Niitä on neljä -isompaa ja useampia pienempiä. Pääsaari "Solovki" on kolmatta -penikulmaa pitkä ja kahta leveä, toinen saari "Anseer", ensimmäisestä -koilliseen, puolta pienempi, kolmas, "Muksalma", vieläkin pienempi, -Anseerista etelään päin, ja neljäs, "Sajatshij", on pääsaaren -etelänokan länsipuolella. Saaret ovat hyvin kauniita, mäkisiä ja -järvisiä, kasvaen lehti- ja havumetsiä sekä runsaasti heinää. Pahin -haitta on niiden etäisyys mantereesta, 5-6 penik., joka vaikuttaa, -että yhteys mannermaan kanssa on puolisen vuotta katkaistuna. -Että suomalaiset ovat saarille ensiksi nimet antaneet, näyttää -epäilemättömältä, vaikka ainoastaan Sajatshia kuulin _Jänissaareksi_ -mainittavan. Anseer selitetään muodostetuksi _Hanhisaaresta_, ja -Muksalman saari on mielestäni jotenkin selvästi _Mutkasalmen_ saari. -Mitä pääsaareen tulee, nimitetään sitä meillä kirjoissa tavallisesti -_Solokan_ saareksi, vaikk'en sitä kuullut enemmän kuin muuksikaan -(paitsi luostarisaareksi) sanottavan. Millä perustuksella tämä nimi -(Solokka) sille on annettu, en tiedä taikka en muista, ja voipihan se -kyllä olla oikea. Sopivampi kuitenkin olisi "Solukkasaari" ja siitä -lyhennettynä Solukka, koska saari on täynnä lahdenperukoita ja salmen -solukoita. Solukoista muistuttaa myöskin nimi Mutkasalmi. - -Ensi ajat Sosiman kuoleman jälkeen eivät tarjoa mitään erittäin -mainittavaa. Kun tsaari Iivana III, v. 1478 kukistettuaan Novgorodin -tasavallan, oli laskenut valtansa alle sen alusmaat Vienanmerenkin -rannalla, vahvisti hän kaikki luostarille annetut lahjoitukset, -etupäässä saaret, joihin ruhtinaallisen vihansa uhalla kielsi -kaikkia rantalaisia tulemasta. Luostarin apotit seurasivat tiheästi -toisiansa; puolen vuosisadan kuluessa oli kaksikymmentä miestä -luostarin päällikköinä. Aleksein esimiehyyden aikana saapui -luostariin tuntematon vieras, joka jumalisuudellaan ja ahkeruudellaan -kohta alkoi vetää kaikkien silmät puoleensa ja viimein niin viehätti -veljeksiä, että hänet kymmenen vuoden perästä valittiin apotiksi; se -oli pyhä _Filip_, aatelisnimeltään Feodor Kolitshev, joka hovielämään -kyllästyneenä rupesi munkiksi. Hän on Solovetsin luostarin -uudestaperustaja. Hänen hallituskautensa kesti 18 vuotta (1548-66), -ja melkein kaikki ne rakennukset, jotka nykyään luostarissa -herättävät ihmetystämme, ovat sinä aikana joko rakennetut tai ainakin -perustetut. V. 1538 oli näet ukkosen tuli polttanut suurimman osan -luostaria, ja Filipin tullessa esimieheksi ei uutisrakennuksiin -vielä ollut jaksettu ryhtyä. Hän kävi niihin innolla käsiksi. -Maarian taivaaseenastumisen ja Kristuksen kirkastuksen puukirkkojen -sijaan hän, niinkuin jo edellä on mainittu, rakensi nykyiset -komeat kivikirkot, jotka lisäksi varusti kaikilla tarpeellisilla -kaluilla: maljoilla, suitsutuskupeilla, pyhillä kuvilla, puvuilla -y.m. Munkkeja varten hän rakensi kaksi- ja kolmikerroksisia -kivihuoneuksia luostarin sisälle, -- sen ulkopuolelle pyhiinvaeltajia -ja työmiehiä sekä sairaita varten laajan hospitaalin. Muksalman -saarelle hän perusti karjatalon ja Jänissaarelle erakko-asumuksen -eli skiitan. Hän rakensi maanteitä pääsaaren halki ja yhdisti -saaren monilukuisista järvistä 52 toisiinsa kanavilla, saadakseen -vettä luostarin syrjään asetetulle myllylleen. Lopuksi hän järjesti -niiden laajain alusmaitten hallinnon, jotka tsaari Iivana Julma -luostarille lahjoitti sen tulipalossa saamien vammain parantamiseksi. -Kaikissa muissa paitsi hengenrangaistusasioissa nämä alusmaat -kuuluivat luostarin alle, josta saivat virkamiehensä ja jolle -maksoivat veronsa. -- Munkkihallitus ei näy olleen helpointa laatua, -sillä tuossa kirjassa "Solovetskij paaterik" mainitaan kehumalla, -kuinka Filip esim. määräsi, milloin mitkin työt oli tehtävä, tai -millä siemenillä pellot oli kylvettävä; niin ikään ilmoitetaan, -että juoppous ja nopanheitto kiellettiin jalkapuurangaistuksen ja -alusmaista karkoituksen uhalla. - -Filip sai katkeran palkan elämänsä töistä: marttyyrikruunun. Niin -kauan kuin hän asui Solovetsissa, oli Moskovan tsaari Iivana, jonka -lapsuudenystävä Filip oli, monin tavoin osoittanut mielisuosiotansa -häntä ja luostaria kohtaan. Hän oli luostarille lahjoittanut -alusmaita, hän kohotti sen määrän suoloja, jonka luostari ilman veroa -sai myödä, 6,000:sta puudasta 10,000:een (20,000 leiviskään) ja salli -luostarin sillä summalla ostaa tarpeitansa ilman tullia; kirkkojen -rakentamiseen hän puhtaassa rahassa antoi tuhansia ruplia. Viimein, -kun ylin hengellinen virka Venäjällä, metropoliitan virka Moskovassa, -tuli avoimeksi v. 1566, hän kutsui siihen Filipin Solovetsistä. -Mutta tämän jälkeen kohta tapahtui jyrkkä käänne ystävyydessä. -Iivana oli mielivaltainen ja julma, aina valmis himojensa yllytyksiä -noudattamaan; piispa Filip, joka nuoruudesta asti oli ruumistaan -kurittanut, oli taas elämässään hyvin tarkka ja mielenlaadultaan -vakava. Että Iivanan hurja elämä häntä loukkasi, oli luonnollista, -ja kun Filip Venäjän hengellisen vallan edustajana tavallaan oli -Iivanan vertainen sekä luostarinpäällikkönä oli tottunut käskemiseen -ja ehdottomaan tottelevaisuuteen käskynalaisten puolelta, oli yhtä -luonnollista, että hän rupesi Iivanaa ensin siivommin, sitten yhä -kovemmin nuhtelemaan hänen elämästään. Loppupäätös oli, että Iivana -pani hänet viralta ja sulki hänet vankeuteen -- jossa muun muassa -kerran piti häntä nälistyneen karhun kanssa samassa huoneessa! -- -sekä viimein surmautti hänet Tverissä 23 p. jouluk. 1569. Hänet -haudattiin Tveriin, mutta v. 1591 ruumis siirrettiin Solovetsiin ja -sieltä v. 1652 tsaari Aleksei Mihailovitshin ja patriarkka Nikonin -toimesta Moskovan Taivaaseenastumiskirkkoon. - -Ne alusmaat, joiden isännäksi luostari Iivanan anteliaisuuden -kautta oli tullut ja jotka Vienanmeren länsipuolella käsittivät -suurimman osan, jollei koko Karjalaa, tekivät luostarista maallisen -(poliittisen) mahdin; ja nyt alkaa luostarin historiassa ajanjakso, -joka hyvin likeisesti koskee meitä. Tähän aikaan olivat näet -Oulujärven seudut ja Oulujoen latvahaarat alkaneet meikäläisten -puolelta kansoittua, ja kun maan asutus Karjalassakin lienee jo -noussut Kemijoen latvoille asti, tultiin Maanselällä yhteen. -Yhtyminen olisi kernaammin saanut olla ystävällinen, koska saman -kansan jäsenet siellä kohtasivat toisensa, mutta että niin ei käynyt, -siihen oli monta syytä vaikuttamassa. Ensinnäkin valtiolliset: -Venäjä nim. väitti, että Pähkinäsaaren rauhassa v. 1323 määrätty -raja pohjoisessa kulki Savosta Pyhäjoen suulle, ja vaati sen nojalla -koko Oulun läänin omaksensa, jota vaatimusta Ruotsi taas vastusti; -tässä siis jo hyvä riidan aihe. Toisena syynä vihollisuuteen olivat -uskonnolliset seikat. Olemme nähneet, kuinka Solovetsin luostari -menestyi, ja voimme arvata, että se ahkerasti koki levittää uskoansa, -mutta Ruotsin puolella alkoi taas jo varmaan se uskonpuhdistus, -jonka Kustaa Vaasa oli pannut toimeen, vähitellen juurtua kansankin -mieleen; valtiolliseen erimielisyyteen yhtyi siis uskonnollinenkin, -joka, niinkuin tiedetään, voipi ihmisten mielet kiihdyttää yhtä -suureen vimmaan, jollei suurempaankin, kuin edellinen. Lopuksi -käsitys samasta kansallisuudesta epäilemättä oli hyvin hämärä jo -siihen aikaan, sillä karjalaiset olivat silloin jo pari sataa vuotta -kuuluneet Venäjän alle ja meidänpuolelaiset vielä kauemmin Ruotsin; -ja että seuraus kaikista näistä asianhaaroista oli kylmäkiskoisuus -ja vihamielisyys, joka tilaisuuden sattuessa leimahti ilmi sotaan, -täytyy myöntää luonnolliseksi, niin katkerasti valitettavaa kuin -toiselta puolen onkin, että veli veljeään ryhtyy sokeudessansa -toisten hyväksi raatelemaan. - -Solovetsin luostaria uhkasi vaara ulkonaisen vihollisen puolelta -ensi kerran v. 1570, jolloin muutamia ruotsalaisia laivoja ilmestyi -Vienanmerelle; vaara kuitenkin meni ohitse vahingotta. Mutta -sen johdosta toimitettiin luostarin puolustukseksi Moskovasta -sotapäällikkö muutamain tarkk'ampujain ja tykkiniekkain kera ynnä -neljä tykkiä, 400 kivääriä ja muita aseita sekä satamäärä puutaa -ruutia, jota varastoa kohta sen jälkeen vielä lisättiin; sen ohessa -päällikkö valtuutettiin alusmaista nostamaan sata sotamiestä, ja -luostarin ympäri rakennettiin puinen linnoitus. Varusväki oli -kesäkaudet luostarissa, mutta siirtyi talveksi Sumaan tai Kemiin -mannermaalle. Ensimmäinen laajempi retki tapahtui Suomen puolelta v. -1579, jolloin luostarikronikan mukaan suuri määrä "Kajaanin nemtsejä" -hyökkäsi Kemin volostiin oli piirikuntaan, hävitti paikkakuntia ja -hajoitti maakunnan avuksi rientäneen vojevodi Oserovin sotajoukon, -jolloin Oserov itse ja suurin osa hänen miehiänsä kaatui. Seuraavana -vuonna 1580 kajaaninpuoliset, 3,000 miestä luvultaan (?), uudistivat -retken, mutta vähemmällä menestyksellä: turhaan yritettyään -valloittaa Kemin saarta he kolmipäiväisen tappelun perästä, jossa -kaksi heidän päämiestään kaatui, saivat lähteä pakoon. Nyt seurasi -lyhyt aikakausi, jolloin ei ainakaan laajempia retkiä tehty; sitä -käytettiin Venäjän puolella niiden paksujen kivimuurien rakentamiseen -luostarin suojaksi, jotka vieläkin sitä ympäröivät, sekä Suman -kauppalan varustamiseen puisella linnoituksella. Ensinmainittuun -laajaan työhön ryhdyttiin v. 1584, mutta ennenkuin se saatiin -valmiiksi, tapahtui taas hävitysretki Suomen puolelta sen retken -kostamiseksi, joka vuotta ennen oli Karjalasta Kajaaniin tehty. -Iiläisen Juho _Vesaisen_ johdolla meidänpuolelaisia 700 miestä v. -1589 (tai 1590) kulki alas Koutajokea Kantalahden tienoille, ryösti -ja poltti Koudan, Kantalahden, Umban, Kieretin ja muita kyliä, tuli -sitten Kemin piirikuntaan niin ikään hävittämään ja palasi ylös -Kemijokea kotiin. Nyt lähetettiin luostariin 600 miestä apuväkeä, -jotka syksyllä 1590 siirtyivät Suijuun ja sitten talvella 1590-91 -muiden joukkojen kanssa tekivät retken Oulujokea alas Pohjanlahden -rannalle, jossa hävittivät rantamaan Siikajoelta Kelloon asti. -Venäläisten lähteiden mukaan tämä retkikunta käsitti 1,300 miestä. -Vesainen ei silloin ollut kotiseuduilla; hän oli joukkoineen lähtenyt -Jäämerelle, jossa perinpohjin hävitti venäläisten rakentaman -Petshingin luostarin ja teki rynnäkön Kuollaakin vastaan, joka ei -kuitenkaan onnistunut. Seuraavina vuosina tehtiin Suomen puolelta -ainakin kaksi retkeä rajan taa: toinen Kuollaa vastaan, taaskin -turhaan, toinen, suurempi, Baggen johtamana Vienanmerelle, jossa -kuitenkin Suman edustalla viimein kärsittiin tappio. Yrjö Koskisen -historian mukaan tapahtui viimeinen ryöstöretki näillä ajoin Venäjän -puolelta kevättalvella 1592, jolloin ruhtinas Volkonskij 4,000 -tataarilaisen ratsumiehen kera muutti Oulun tienoot suitseviksi -raunioiksi. Tästä retkestä ei Castrénin otteessa mainita mitään; -kenties se on pidettävä samana kuin äskenmainittu talvella 1590-91 -tehty, josta Koskinen taas ei mainitse mitään. Sen sijaan Castrénin -otteen mukaan suomalaiset syyskuussa 1592 Maurits Laurinin ja -eversti Hannun komennossa vielä tekivät retken Vienanmerelle, jossa -hävittivät koko maan aina Sumaan asti, ja venäläiset seuraavana -talvena kostivat tämän retkellä Kajaanin seuduille. Kenties tämä -Laurinin retki on sama kuin Koskisen mainitsema Baggen, ja tuo retki -Kajaanin seuduille sama kuin Volkonskijn, niin että ainoastaan -vuosiluvut olisivat yhteen sovitettavat. - -Luostarin merkitys näissä tapahtumissa ei suinkaan ollut vähäinen. -Se tarjosi jo pelkän asemansa kautta keskellä merta sotavoimalle -luotettavan turvapaikan; rikkauksillaan, joita sille yhä karttui, -se vielä lisäksi pystyi elättämään satamäärin sotamiehiä, ja -ennen kaikkea se tarkasti valvoi ja piti silmällä tämänpuolisia -oloja sekä antoi niistä joutuisan tiedon hallitukselle Moskovaan. -Edellämainitut retket Venäjän puolelta olivat kuitenkin arvattavasti -yksistään hallituksen toimittamia, jota siihen aikaan johtivat -nerokkaat miehet: ensin Iivana Julma (vuoteen 1584) ja sitten Boris -Godunov (vuoteen 1605), eikä luostarin puolelta siis vaadittu -mitään itsetointa -- paljas kuuliaisuus ja alttius riitti. Mutta -seuraavan vuosisadan alussa, kun Venäjän vanha hallitsijasuku oli -kuollut ja sisäiset puolueet sekä ulkomaiset viholliset uhkasivat -kerrassaan kappaleiksi hajoittaa koko valtakunnan, tuli aika, jolloin -luostari-isien ei sopinut toisen neuvoa tai käskyä noudattaa, -vaan itse täytyi tehdä päätöksensä; ja tämän koetteen he kestivät -kunnialla. - -Alusta vuotta 1593 tehtiin aselepo Venäjän ja Ruotsin välillä, jota -kohta seurasi varsinainen rauha Täyssinässä 1595. Nyt elettiin -sovussa toistakymmentä vuotta. Solovetsin apottina oli silloin -Jaakov. Hänen aikanansa valmistuivat 1594 muurit luostarin ympärille -kahdeksine torneineen. Koko tämä laaja 10-vuotinen työ tehtiin -luostarin kustannuksella, ja lähimpänä päällysmiehenä oli munkki -Trifon. Jaakov laski perustuksen Anseerin skiitalle siten, että kun -20 vuotta varemmin rakennettavaksi määrätty Nikolain kivikirkko -alkoi valmistua, hän muutti sen sijalla ennen seisoneen puukirkon -Hanhisäärelle; sanotun skiitan varsinainen perustaja on muuten munkki -Eleasar. Jaakovia seurasi esimiehenä ensin Isidor (1598-1605) -ja sitten _Antonij_ (1605-12), liikanimeltä "miehuullinen" -(dooblestnij). Hänen aikanansa sattui juuri tuo arveluttava tila -Venäjän kansan elämässä, jolloin avonaiselle hallitusistuimelle -ilmestyi jos jonkinlaisia pyrkijöitä, niin omamaisia kuin ulkolaisia, -jotka virittivät sodan ja kapinan liekin kaikkialla palamaan. Aluksi -Solovetsi oli tapauksista vähän syrjässä, mutta kohta sekin vedettiin -pyörteeseen, kun helmikuulla 1609 hallitseva puolue Venäjällä teki. -Ruotsin kuninkaan Kaarle IX:n kanssa liiton Viipurissa, jonka mukaan -Kaarle lupasi tsaari Vasilij Shuiskijlle apuansa puolalaisten -kannattamia kapinoitsijoita vastaan sillä ehdolla, että Käkisalmen -eli Karjalan lääni jätettäisiin Ruotsille. Oulun ja Kajaanin -sotapäällikkö Isak Behm (Böhm?) lähetti tämän johdosta jo keväällä v. -1609 kirjeen luostariin, jossa hän mainittuaan Viipurissa tehdystä -sopimuksesta ilmoitti, että kuningas oli käskenyt hänen Karjalan -kautta sotaväkineen tulla Venäjälle avuksi, ja sen johdosta kysyi, -kenen puolta luostari piti: Vasilij Shuiskijn vaiko Vale-Dmitrijn -ja kapinallisten, ja saisiko hän esteettömästi marssia luostarin -alusmaitten läpi. Mitä Antonijn piti tähän hankalaan kysymykseen -vastata? Pitikö hänen vastata myöntävästi -- ja siten vapaaehtoisesti -jättää maansa avoimeksi niille, jotka kymmenkunta vuotta sitten -olivat tulella ja miekalla sitä hävittäneet ja jotka kenties -jättäisivät marssinsa keski-Venäjälle sikseen, kun Karjalan olisivat -haltuunsa saaneet? Vai kieltävästikö -- ja siten synnyttää epäluuloa -siinä ruotsalaisten pääjoukossa, joka Novgorodissa jo oli yhtynyt -tsaarin sotavoimiin? Tuossa kirjassa luostarin "sankaritöistä" -sanotaan epämääräisesti, että Antonij hylkäsi kaikki "vihollisten" -esitykset; mutta Castrén sanoo, että kronikasta ei selvästi näy, -tokko mitään vastausta kirjeeseen lähetettiin, ja vaitiolo näyttääkin -olleen sopivinta luostarille. Sillä että se kannatti Vasilijn -asiaa, voipi jotenkin varmasti päättää siitä, että luostarista -lähetettiin tsaarille yli 3,000 ruplaa ja hänen sotapäällikölleen ja -veljenpojalleen Mihail Shuiskijlle 5,000 ruplaa; mutta kummallista -ja varomatonta olisi tietysti ollut samalla ilmoittaa, että se piti -tsaarin hyviä ystäviä, ruotsalaisia, ei minään liittolaisina, vaan -verivihollisina. Oli miten oli, ainakaan ei luostarista varmasti -myöntävää vastausta saatu, ja kenties se vaikutti, että meikäläisten -aiottu retki siltä vuodelta raukesi tyhjiin, -- asia, joka -luostari-isille arvattavasti oli hyvin mieleen. - -Seuraavana vuonna 1610 täältä kuitenkin lähdettiin matkaan. Mutta -kun rajan yli tultiin, pakeni kaikki kansa asuinpaikoiltaan, niin -että ruokavaroista syntyi kova puute ja töin tuskin päästiin -"Tshopan" (_Suopas_-salmen?) kylään, josta oli pakko palata takaisin. -Vastaanotto ei siis ollut erittäin ystävällistä, ja kiitos käynnistä -oli vielä kummempi, sillä kohta sen jälkeen Karjalan puolelta tehtiin -hävitysretki meidän puolelle rajaa -- samaan aikaan kuin Suomen -armeija pelastajana marssi Moskovan porteista sisään! - -Tähän karjalaisten käytökseen oli varmaan luostari suuressa määrin -syypää, sillä se hallitsi yksinvaltaisesti näillä seuduin ja olisi -epäilemättä, jos olisi tahtonut, voinut pakottaa alamaisensa -noudattamaan toisenlaista käytöstapaa. - -Täytyy myöntää, että meidänpuolelaisilla oli syytä harmiin; ja harmia -lienee lisännyt se ajatus, että luostarissa ehkä oli aavistettu, -mikä Ruotsin oikea tarkoitus oli. Se nimittäin ei ollut mikään -vähempi kuin saada koko Karjala Vienanmereen asti Ruotsin valtaan. -Kun kahtena edellisenä vuonna ei hyvällä ollut voitu toimittaa -mitään Karjalan suhteen, päätettiin nyt vihapäissä tehdä varsinaiset -vainoretket rajan taa; mutta sitä ennen sentään vieläkin kerran -yritettiin sovinnolla jotakin saada aikaan. Kajaanin ja Oulun -käskynhaltijan Erik Haren (Jäniksen?) kautta tuli näet arvatenkin -v. 1611 luostariin kuningas Kaarlelta kirje, joka tosin on joutunut -hukkaan, mutta jonka voipi, siihen annetusta vastauksesta päättäen, -arvata sisältäneen kysymyksen, hyväksyisikö luostari tsaariksi -Kaarlen pojista jommankumman. Kysymyksenä siihen aikaan näet oli, -että joko Kustaa Aadolf tai Kaarle Filip valittaisiin Venäjän -tsaariksi, ja seuraavana vuonna vaali tapahtuikin Novgorodissa -ja Moskovassa. Antonijn vastaus oli tällä kertaa lyhyt ja selvä: -"Täällä Solovetsin luostarissa sekä Suman linnassa ja koko -Vienanmeren maakunnassa on kaikilla tämä ajatus: me emme tahdo ketään -vierasuskoista Tsaariksi ja Suuriruhtinaaksi Moskovan valtakuntaan, -vaan kotimaisen, oikeauskoisen pajarin." Kirje on kirjoitettu Suman -linnassa 12 p. maalisk. 1611. - -Kaksi vuotta pidettyään meidänpuolelaisia epätietoisina todellisista -mielipiteistään ja kaikenlaisilla tekosyillä estettyään heitä maahan -tulemasta, luostari-isät nyt heittivät naamarin kasvoiltansa. Tämä -kävi nyt paremmin laatuun siksi, että Venäjän ja Ruotsin välit -olivat rikkuneet; venäläisten oli nimittäin ollut pakko tsaarikseen -valita Ruotsin vihollisen, Puolan kuninkaan poika, eivätkä he enää -olleet taipuvaiset Ruotsille antamaan Käkisalmen lääniä, joka yhä -vielä oli heidän vallassansa, niin että Ruotsi valmistausi sitä -väkivallalla ottamaan. Mutta toiselta puolen luostari varmaan tiesi, -että sen alusmaihin valmistettiin sotaretkeä täältä, tiesi kenties -myöskin, että Käkisalmi, jota suomalaiset kuusi kuukautta olivat -piirittäneet, jo oli kukistunut (2 p. maalisk.), ja isien vastaus oli -siis rohkea ja uskalias. Kauan ei heidän tarvinnut meidänpuolisten -tuloa odottaakaan. Jo kevättalvesta täältä lähti Kuollaan -retkikunta, joka ei näytä olleen mikään paljas ryöstöjoukko, vaan -säännöllinen sotavoima, päättäen siitä, että sillä kerrotaan olleen -piirityskoneitakin ja hevosväkeä muassaan. Rynnäkkö ei kuitenkaan -onnistunut, kuollalaiset puolustivat urhoollisesti kaupunkiansa, ja -retkikunnan täytyi tyhjin toimin palata -- muonavaroista arvatenkin -pian tuli puute. Kesällä, samaan aikaan kuin de la Gardie valloitti -suuren Novgorodin, he sitten lähtivät uudelle retkelle itse luostaria -vastaan. Tällä matkalla he nyt lähenivät luostaria 3 penikulman -päähän, kulkien pienillä veneillä Kusovoin saariin, jotka ovat -Kemistä alkavan, kolmatta penikulmaa laajan saariston äärimmäisessä -laidassa. Luostarikronikan mukaan he näissä saarissa viipyivät koko -kesäkauden, voimatta kuitenkaan mitään luostaria vastaan, jota sen -Ihmeidentekijäin rukoukset niinkuin edespäinkin varjelivat. Tuo -sana "koko kesäkauden" lienee vain retoorinen puheenparsi, sillä -vähemmässäkin ajassa olisi meikäläisten luullut käsittävän, että -heidän oli mahdoton arvatenkin mitättömillä sotakoneillaan valloittaa -luostaria, jota vankat muurit ympäröivät ja joka tietysti oli sekä -sotaväellä että ampuma- ja muonavaroilla yltäkyllin varustettu. Lähin -syy meikäläisten poislähtöön lienee ollut venäläisen armeijan tulo -Sumaan, joka uhkasi katkaista heiltä paluutien; sekä luostarista -että Kuollasta oli nimittäin lähetetty sana Moskovaan, kohta kun -meidän puolelta lähdettiin Kuollaa vastaan. Venäläisiä johti -vojevodi Liharjev ja golova Bjesednevo; he tulivat Sumaan 15 p. -elok. ja toimitettuaan sieltä sovinnollisen kirjeen meidän puolelle, -meikäläisille silmänlumeeksi, lähtivät sitten kohta Kusovoin saarella -majailijoita vastaan. Näiltä he vaativat sodan lakkauttamista -tapahtuneen välirauhan johdosta -- valloitettuaan Novgorodin oli -näet de la Gardie pakottanut pohjoisvenäläiset pyytämään tsaarikseen -jotakuta ruotsalaista prinssiä, ja sota sielläpäin oli siis lakannut; -mutta meikäläiset, joille luultavasti välirauha oli tuntematon, -puolestaan vaativat luostarin esimieheltä Suman linnaa alueineen -heille luovutettavaksi. Tämän vaatimuksen Antonij kokonaan hylkäsi, -ja loppupäätös oli, että meikäläiset saivat palata tyhjin toimin -täältäkin samoin kuin Kuollasta. - -Seuraavana vuonna 1612 Antonij kuoli, ja hänen jälkeläisekseen tuli -Prinarh. Hän oli rohkea ja toimelias mies niinkuin Antonijkin. -Hänen aikanansa ruvettiin heti Suman ja Kemin linnoja uusilla -linnoituksilla vahvistamaan, ja se sotavoima, jonka luostari omalla -kustannuksellaan piti aseissa, nostettiin 1,040 mieheen. Laajempia -retkiä ei kuitenkaan näillä mailla enää tehty -- osaksi kenties -juuri sen tähden, että Venäjän puolella oltiin hyvästi varustetut, -osaksi sen tähden, että asiat Ruotsin puolella olivat muuttuneet, -kun jäntevä Kaarle IX oli kuollut ja tanskalaiset julistaneet sodan -Ruotsia vastaan. Niin mielet pohjan mailla vähitellen asettuivat, ja -v. 1614 tehtiin Solovetsin luostarin ja Haren välillä rauha -- kolme -vuotta ennen rauhaa Ruotsin ja Venäjän välillä. Raja Oulun läänin ja -Karjalan välillä jäi entiselleen. - -Voitollisesti, niinkuin näemme, oli siis luostari osannut selvitä -ajan myrskyistä ja päästä rauhan satamaan, ja oikeutetulla ylpeydellä -venäläiset voivat viitata luostarin tämänaikuiseen historiaan. Se -kysymys, josta täällä pohjan perillä kiisteltiin, ei nimittäin, -niinkuin tarkemmin tutkiessa kohta huomaamme, ollut kysymys tämän -taikka tuon valtaanpyrkijän kannattamisesta ja vapaasta marssista -Karjalan läpi hänen avukseen, vaan ihan toinen: se oli kysymys -Karjalan tulevaisuudesta, pitikö sen yhä edelleen jäädä Venäjän -valtaan vaiko asevoimin yhdistyä muuhun Suomeen. Meidänpuolisten -pyyteitä tässä suhteessa ilmaisee aivan selvästi eräs kirje, joka -lähetettiin luostariin ja jossa vaaditaan Ruotsille annettujen -lupausten täyttämistä; kopio kirjeestä säilytetään luostarissa. -Siinä muun muassa sanotaan: "Teidän tsaarinne Vasilij ja ruhtinas -Mihail lupasivat meille palveluksestamme Karjalan kaupungin -[Käkisalmen], Kuollan ja Orjeshokin [Pähkinälinnan eli Lyssenin -Laatokan rannalla], ja vaihtoivat sitten Orjeshokin Suman linnaan. -Ja me menimme ja panimme päämme teidän edestänne alttiiksi. Älkäät -siis luopuko lupauksistanne. Meidän armollinen kuninkaamme ei tahdo -ruveta viholliseksenne, vaan tahtoo saada vanhan rajan _Dubiin_ -ja _Solotsiin_ asti. Mutta jos ette hyvällä anna takaisin vanhaa -rajaa Dubiin ja Solotsiin, niin armollinen kuninkaamme tulee -sotavoimalla ja valloittaa kaikki hänelle luvatut kaupungit ja Suman -linnan." Missä Dub eli Starij Dub ("vanha tammi") on, en tiedä -sanoa, luultavasti jossakin Laatokan rannalla,[23] mutta Solots on -luostarikirjain mukaan _koski_ niillä tienoin, missä _Uiunjoki_ -laskee Vienanmereen. Länteen Vienajoesta tulevan maan, toisin sanoen -koko Karjalan, siis mainittu kirje vaatii Suomelle. Kirje näyttää -lähetetyn talvella 1610-11, mutta todennäköisintä on, että jo alusta -pitäen Karjalan valloitus oli se päämäärä, johon Ruotsin puolelta -pyrittiin. Luostari-isäin käytös kuitenkin viittaa siihen, että he -paikalla aavistelivat jotakin tämmöistä tarkoitusta "liittolaisten" -puolelta, ja heidän tarkkanäköisyydellensä täytyy siis antaa -täysi kunnioitus. Kaikki tiedot Antonijsta, niin vajavaiset -kuin ne ovatkin, vakuuttavat, että hän oli etevä valtiomies, -joka täydellisesti käsitti aikansa olot ja jonka rinnalle hänen -vastustajansa, Oulun läänin johtavat miehet, valitettavasti eivät -ollenkaan voi pyrkiä. - -Näiden levottomain aikain perästä, joiden muistona luostarin -aarrekamarissa vielä säilytetään Venäjän vapautussankarien, -ruhtinasten Mihail Shuiskijn ja Dmitrij Posharskijn miekat, seurasi -Solovetsin asukkaille puolen vuosisadan rauhanaika, jolloin he -saivat hoitaa yksityisiä sisällisiä toimiansa. Tärkeimpänä tältä -ajalta mainitaan, että munkki Eleasar, monta vuotta asuttuaan -autiolla Hanhisaarella ja tuon tuostakin vieraana luonansa nähtyään -itse pimeyden ruhtinaan, perusti sinne erakkoluostarin. Siinä m.m. -Venäjän vastainen patriarkka, Nikon, vietti kolme vuotta kovissa -katumuksenharjoituksissa.[24] Myös mainitaan, että luostarista -lähetettiin tsaarille milloin 13,000, milloin 14,000, milloin -22,000 ruplaa. Kemiin rakennettiin noin v. 1650 kivinen linna, jota -vastaan meidän puolelta tehtiin turha retki. Mutta kohta koitti -taas rauhattomuuden aika luostarille, tällä kertaa ei kuitenkaan -ulkomaisen vihollisen kautta. Se oli silloin kun patriarkka Nikon -otti korjatakseen eli oikaistakseen Venäjällä jumalanpalveluksessa -käytetyt käsikirjat, joihin oli aikojen kuluessa tullut monenmoisia -virheitä. Nämä korjaukset herättivät yleistä mielipahaa sekä kansassa -että papistossa, sillä Venäjän uskonnossa pannaan yksinomaisesti -kaikki arvo ulkonaisiin menoihin ja temppuihin ja niiden -noudattamiseen tarkasti määrätyllä tavalla; vähintäkin poikkeusta -entisestä tavasta pidetään epäuskon ja jumalattomuuden merkkinä. Kun -uudet, noudatettavaksi määrätyt kirjat tulivat Solovetsiin, veivät -munkit ne aukaisematta asekamariin, jyrkästi kieltäytyen rupeamasta -niitä seuraamaan. Moskovasta sitten tuli kovempi käsky, mutta -nyt munkit ja luostarissa majailevat kasakat ryhtyivät julkiseen -kapinaan arkkimandriitti Nikanorin ja ruhtinas Ljovin johdolla, -joka jälkimmäinen oli tuomittu maanpakolaisuuteen tänne. Kapinan -kukistamiseksi ilmestyi aluksi neljänä kesänä Jänissaarelle satakunta -streltsiä eli tarkkampujaa, jotka eivät kuitenkaan luostarille -voineet mitään. Sitten lähetettiin tuhat streltsiä Jevlevin -komennossa, joka talveksi muutti leirinsä itse Solokan saarelle, -mutta yhtä vähän pystyi luostaria kukistamaan. Viimein tuli vojevodi -Meshtsherinov päälliköksi, ja hän rupesi luostaria säännöllisesti -piirittämään, rakentaen vallituksen sen ympärille. Luostarista -tehtiin rohkeita uloskarkauksia, jotka hän kuitenkin torjui; mutta -hänen omat rynnäkkönsä eivät myöskään onnistuneet. Viimein luostari -kuitenkin petoksen kautta joutui hänen käsiinsä, sittenkuin se 10 -vuotta oli tehnyt hallitukselle vastarintaa. Tammikuussa 1676 -- -piiritystä jatkettiin näet talvellakin -- eräs munkki Teofiil karkasi -luostarista ja ilmaisi piirittäjäin päällikölle salaisen käytävän -kirkkomaan puolelta valkean tornin alitse; ja eräänä myrskyisenä -talviyönä piiritysjoukko puolustajain arvaamatta pääsi tätä tietä -muurien sisäpuolelle, jossa kaikki, jotka ase kädessä tavattiin, heti -hakattiin kappaleiksi. Henkiin jääneitten kanssa pidettiin sitten -ankarat tutkinnot, ja ne, jotka yhä pysyivät kiellossaan, mestattiin -tahi lähetettiin pois; mutta suuri määrä oli ennättänyt päästä -pakoon ja levitteli vastustushenkeään rantamaitten asukkaisiin. -Näitä pakolaisia siirtyi myöskin joukko Tuoppajärvelle Karjalaan, -jossa rakensivat keskellä tuota suurta järveä olevaan saareen uuden -luostarin, n.s. "Saaren monasterin". - -Kapina oli "katkera sivu luostarin aikakirjoissa", mutta sitten -luostari "loisti kahta kirkkaammin hurskaudellansa". Hallitus -näyttää kuitenkin aluksi katselleen sitä epäilevin silmin, sillä -uusi hiippakunta, Holmogorin (Arkangelin), perustettiin Vienanmeren -tienoille, ja sen alueeseen liitettiin nyt Solovetsi, joka ennen -oli kuulunut Novgorodin hiippakuntaan. Syyksi uuden hiippakunnan -perustamiseen tosin luostarikirjassa mainitaan lahkolaisuuden -tehokkaampi vastustaminen sen puolen kansassa -- ja tämä syy kyllä -on pätevä; sillä se eripuraisuuden henki, jonka Nikonin uudistustyö -Venäjän kansassa herätti ja joka siitä ajasta saakka on jakanut -kansan kahteen pääosaan: "raskolnikoihin" eli starovertseihin -(vanhauskoisiin), jotka noudattavat ennen Nikonia voimassa olleita -kirkonmenoja ja sääntöjä ja vihaavat kaikkia uudistuksia paholaisen -tekoina, sekä "oikeauskoisiin", jotka noudattavat valtiokirkon -menoja, se eripuraisuus oli varmaan näillä pohjoisilla seuduilla -suhteellisesti vielä voimakkaampi kuin muualla; mutta toiselta -puolen Vienassa asuva piispa tietysti saattoi pitää Solovetsiäkin -likemmän tarkastuksen alaisena. Kohta luostari kuitenkin taas -pääsi hallituksen suosioon, sittenkuin Pietari Suuri oli noussut -valtaistuimelle. Hän kunnioitti luostaria kahdella käynnillä (v. 1694 -ja 1702) ja teki silloin paljon lahjoituksia sille; kun Hanhisaarelle -siihen aikaan ruvettiin laittamaan uutta skiittaa, auttoi hän sitäkin -runsaalla kädellä. Luostarin arkkimandriittina oli Pietarin aikana -ensin Firs (1687-1717), sitten Varsonofij, joka kutsuttiin Pietarin -perustaman Pyhän Synodin jäseneksi ja 1737 nimitettiin Arkangelin -piispaksi. Hänen aikanansa keisarinna Anna lahjoitti luostarille -1,000 ruplaa sekä komeita arvoesineitä. - -Hanhisaaren ensimmäinen skiitta oli Pyhän Kolminaisuuden nimeen -rakennettu; toinen rakennettiin Ristiinnaulitsemisen muistoksi -Golgatan vuorelle ja sitä nimitetään sentähden "Golgofo-Raspjatskijn" -skiitaksi. Sen perustaja oli _Job_, joka aikoinaan oli ollut Pietari -Suuren rippi-isä, mutta syyttömästi epäluulon alaiseksi jouduttuaan -oli lähetetty Solovetsiin vihittäväksi munkkisäätyyn. Nöyryydellään -hän kuitenkin aivan pian niin voitti munkkien sydämet, että hänet -nimitettiin Hanhisaaren vanhan skiitan esimieheksi. Kun hän kerran -kesällä 1710 skiitasta oli tapaamassa kuuden virstan päässä korkealla -vuorella asuvaa erakkoa, ilmestyi hänelle yöllä unennäössä Neitsyt -Maaria vanhan skiitan perustajan Eleasarin seurassa ja sanoi, -että vuorta oli siitä lähin nimitettävä Golgataksi, että siihen -oli rakennettava kivikirkko ja munkki-asunto ristiinnaulitsemisen -muistoksi ja että hän, Neitsyt Maaria, tulisi vuorella käymään ja -iät kaiket heidän luonansa asumaan. Ukko Job oli silloin 74 vuoden -vanha. Kirkon rakennukseen ryhdyttiin v. 1714, mutta ainoastaan -puinen jaksettiin aluksi saada, joka parin vuoden perästä oli valmis; -vasta toista sataa vuotta myöhemmin eli v. 1828 arkkimandriitti -Dosifei rakensi uuden, kivisen. Puisen kirkon luo muutti sitten Job -ja eleli siellä kuolemaansa saakka 6 p. maalisk. 1720, saatuaan vielä -toisenkin kerran luonansa nähdä taivaallisen Neitsyen, joka osoitti -hänelle paikan vuorenhuipulla, mistä saattoivat löytää vettä. - -Kuvasta päättäen tämä skiitta on erinomaisen sievällä paikalla, -pienen järven rannasta jyrkästi kohoavan, keilamaisen vuoren -huipulla. Tuossa kirjassa "Solovetskij paaterik" sanotaan paikasta: -"Vuoren kukkulalta aukenee kirkkaana kesäpäivänä majesteetillinen -näköala Vienanmeren äärettömille ulapoille, suurelle osalle Solokan -ja Muksalmen saaria, mannermaan rannikolle ja Shigshinin saarelle. -Koko Hanhisaari kukkuloinensa, joita kesän aikana tuuheat petäjiköt -ja koivikot peittävät, sekä erisuuruisine järvinensä on ikäänkuin -jalkain alla." Kirkon korkeuden sanotaan kirjassa olevan vuoren -juurelta 86 sashenia eli noin 600 jalkaa, ja se näkyy 5 penikulman -päähän merelle. - -Pietari Suuren ajoista Solovetsin luostarin merkitys maallisena -mahtina alkoi aleta, kun Venäjän hallitus kaikin puolin lujeni, -ja kun vuosi 1764 koitti, menetti luostari tämän merkityksensä -kokonaan. Silloin nimittäin kaikki luostarin alusmaat siirrettiin -vastaperustetun Ekonomiakollegion eli hallituksen talousosaston -hoitoon (jonka ohessa luostari sai hallitukselle "antaa" 35,000 -ruplaa). Heikko korvaus oli, että luostari samassa korotettiin -"stauropigialnajaksi" eli suoraan Pyhän Synodin alle kuuluvaksi. -Arkkimandriittina oli silloin Dosifei (1757-72). Vaikka luostarin -tulolähteet näin olivat suuresti ehtyneet, hän kuitenkin pystyi -m.m. rakentamaan kellotapulin ja siihen valamaan 300, 500 ja -1,000 puudan painoisia kelloja. Samanniminen arkkimandriitti eli -myöskin v. 1826-36 ja isännöitsi kiitettävällä tavalla, rakentaen -laivoja, siltoja, kanavia ja, niinkuin jo kerrottiin, myöskin -Ristiinnaulitsemisen skiitan Hanhisaarelle uudestaan. - -Mutta vaikka luostari on herennyt olemasta varsinaisena poliittisena -mahtina, on sille kuitenkin jäänyt jonkinlainen merkitys -linnoitettuna paikkana, ja sentähden sen yhä vielä toisinaan on -täytynyt turvautua muuhunkin kuin ainoastaan hengen miekkaan. -Kustaa III:n sodan aikana Katarinaa vastaan lähetettiin Vienasta -Solovetsiin, arkkimandriitin käskyn alaiseksi, sotajoukko torjumaan -mahdollista hyökkäystä vihollisen puolelta sekä sotainsinöörejä, -jotka rakensivat kolme patteria ulkopuolelle muureja; niin -ikään keväällä 1801, kun englantilaisten rynnäkköä pelättiin, -tuli luostariin kaksi krenatööripataljoonaa kenraali Doktorovin -komennossa. Näillä kerroilla ei kuitenkaan mitään taistelua -tapahtunut, mutta puoli vuosisataa jälkimmäisen perästä tuli tosi -eteen itämaisen sodan aikana 1854. Heinäkuun 18 p. klo 8 aamulla -ilmestyi kaksi englantilaista höyryfregattia "Brisk" ja "Miranda" -amiraali Erasmus Ommaneyn komennossa penikulman päähän luostarista. -Luostari oli nyt heikommin varustettu kuin koskaan ennen: ainoastaan -50 invalidisotilasta ja 5 tykkimiestä ynnä 10 pientä tykkiä oli sitä -puolustamassa. Mutta arkkimandriitti, Aleksander, oli pelkäämätön -ja jumalaansa luottava mies. Heti kun laivat oli nähty, hän määräsi -kolmipäiväisen paaston, piti jumalanpalveluksen Neitsyt Maarian -ja Kunnianarvoisten (isien) kunniaksi sekä järjesti juhlallisen -kulkueen ympäri luostaria. Samaan aikaan kuin kulkue päättyi, -nostivat laivat ankkurinsa ja lähtivät pois Kemiin päin, niin että -luostarissa saatiin vähän hengähdyksen aikaa, jota muun muassa -käytettiin kahden tykin asettamiseen meren rannalla ennestään olevaan -patteriin. Äkkiä laivat kuitenkin taas ilmestyivät Kemin puolelta, -toinen lähti aivan lähelle luostaria ja alkoi parista tuliputkestaan -lennätellä terveisiänsä luostariin. Kolmannen laukauksen perästä, -sanoo luostarikirja, vastattiin rantapatterista ja niin onnellisesti, -että yksi englantilainen haavoittui. Ammuttuaan yhteensä 30 laukausta -siirtyi laiva ulommaksi toisen laivan luo, johon jäivät yöksi. Yö -vietettiin luostarissa rukouksilla ja valvomalla. Aamulla varhain -19 p. heinäk. tuli Ommaneyltä vaatimus luostarin viipymättömästä -antautumisesta, muussa tapauksessa seuraisi sen pommittaminen. Kun -kieltävä vastaus annettiin, alkoi pommitus klo 8 aamulla ja kesti -sitten lakkaamatta 10 tuntia iltapäivään asti. Se oli kuuma päivä -luostarille, sillä fregattien 120 tykistä lenteli yhtenä tuiskuna -luostariin pommeja, kranaatteja, kartesseja ja kuumennettuja -kuulia. Vihollisen tuleen koetettiin rantapatterista ja metsästä -vastata, mutta itse luostarissa ainoastaan rukoiltiin kirkoissa -tai kuljettiin juhlasaatossa keskellä pommisadetta ympäri muureja. -Merkillistä kyllä oli hävitys luostarissa verrattain vähäpätöinen, ja -vielä merkillisempää on, ettei yksikään siinä olijoista menettänyt -henkeänsä. Klo 6 illalla hiljeni tykkituli, samaan aikaan kuin -luostarissa soitettiin iltakirkkoon, ja seuraavana aamuna fregatit -lähtivät pois. - - * * * * * - -Luostarin pommitus eli "piiritys", niinkuin luostarikirja sanoo, -on viimeinen mainittava tapaus sen historiassa tähän saakka. Millä -tavoin tämä historia jatkunee, on tulevaisuuden helmaan kätketty, -mutta että se ei tähän lopu, näyttää hyvin todennäköiseltä. Vielä -seisovat nuo vankat muurit eheinä luostarin ympärillä, ja mikä -tärkeämpää on, luostarin arvo pyhänä paikkana on pommituksen jälkeen -ollut vain kasvamassa, koska sen silloista kummallista pelastusta -on selitetty Jumalan ja pyhän Neitsyen nimenomaisen suojeluksen -aikaansaamaksi. Meidän suomalaisten varsinkin tulee luostarin -olemassaoloa muistaa. Sen ansio tai syy -- kuinka tahtoo sanoa -- oli -etupäässä, että menneinä aikoina Karjalan yhdistäminen muuhun Suomeen -raukesi, ja jos kerran se aika koittaa, jolloin suomalaiset Maanselän -kummallakin puolen huomaavat olevansa yksi kansa ja sen johdosta -pyrkivät liittymään yhteen, voi luostarista tulla ehkä suurempikin -vastus. Jo yksistään se hengellinen lumousvoima, jolla luostari vetää -puoleensa niin karjalaisten kuin venäläistenkin mieliä, on vaikeasti -poistettavissa. - - - - -Viiteselitykset: - - -[1] Kauppaneuvos Hemming Åström. _Hj. B:n lisäys_. - -[2] Nämä muistelmat julkaistiin ensiksi "Pohjois-Suomi" nimisessä -oululaisessa sanomalehdessä. - -[3] Ystäväänsä O.A.F. Lönnbohmia, joka nykyisin toimii Kuopion -kaupungin kansakoulujen tarkastajana. Mainittu Hövelön talo sietää -muistaa, koska siinä ovat lapsuutensa kultaiset päivät viettäneet -maanmittari Lönnbohmin nuoremmatkin pojat, kuulut runoilijat Kasimir -ja Eino Leino. _B:n lisäys_. - -[4] "Pohjois-Suomessa" oli keväällä 1878 laaja lähetetty kertomus -Venäjän karjalaisten oloista, jossa muun muassa sanottiin, että -karjalaisilla pirtin ja porstuan _alla_ on navetta. Lieneekö -etelä-Karjalassa rakennustapa semmoinen, en tiedä, mutta -pohjois-Karjalassa, jossa nyt liikuimme, emme _ainoassakaan_ paikassa -nähneet taikka kuulleet, että navetta olisi pirtin alla ollut. - -[5] Niiden joukossa yksi outoniminen: _Sakrarvi_; "arvi" on -väännös "järvestä", -- gen. Sakrarven. Alempana Kemijoen varrella -on nimeltänsä samanmuotoinen järvi _Pieparvi_ (Inbergin kartassa -Pääpäjärvi). Kenties on muitakin. - -[6] Inbergin kartassa suunta on toisin, mutta varmaan väärin -merkitty, jonka voipi siitäkin päättää, että Paanajärven asema ei ole -oikea. Sillä kartan mukaan tulee Suopassalmelta Paanajärvelle noin 3 -penik. ja sieltä Usmanalle lähes 10, kun taas kansa lukee edellisen -välin 4:ksi ja jälkimmäisen 8:ksi penikulmaksi -- joka luku tuntui -jotenkin oikealta. - -[7] Muistikirjassani on tämän nimen jälestä sulkumerkkien välissä -_Samo_, joka siis lienee ollut miehen suomalainen nimi(?). - -[8] Tätä kylää Inbergin kartta nimittää "Usmanalaksi", mutta sitä -muotoa tai siitä johdettuja en kuullut milloinkaan. Tavalliset muodot -olivat: Usmanalla, -lta, -lle, ja pari kertaa kuulin selvään muodon -"Usmanan kylä", josta paikan nimeksi tulisi Usmana. Epäilemätöntä on -kuitenkin, että kylä on saanut nimensä koskesta, ja se taas nimensä -siitä höyrystä, usmasta, joka sen päällä näkyy. - -[9] Liittokuntiin varakas isäntä arvatenkin yhdistää myöskin renkinsä. - -[10] Pää-ostotavaran, ketunnahkojen, kaupan suhteen vallitsee itse -asiassa sama turvattomuus niiden sääntöjen johdosta, joihin tämä -kauppa on sidottu. Nahkoja saadaan nim. tuoda ainoastaan Pietarin -tullikamarin kautta, ja ilmoitus on senaattiin ja Pietariin -tehtävä vuoden kuluessa tuotavasta määrästä -- että nähtäisiin, -paljoonko tuonti nousee ja tuleeko mikään tulli kysymykseen; sillä -10,000 punaista ketunnahkaa saadaan Suomesta vuosittain tullitta -tuoda Venäjälle, kun niitä seuraa todistus, että ne ovat Suomesta -kotoisin, mutta sen yli menevästä määrästä on maksettava tulli. -Näitten sääntöjen hankaluus houkuttelee varsinkin pohjoiskarjalaisia -yrittämään saada nahkakuormansa kutakuinkin pian rajan tuolle puolen; -mutta pitkin rajaa väijyy takavarikon aikeilla maapoliisi -- ei -Venäjän, niinkuin luonnollista olisi, vaan Suomen -- joka aina väliin -sieppaa kuorman ja saattaa sen omistajan häviöön. - -[11] Vienanmeren länsirannikko Kannanlahdesta Sumaan on noin -40 penik. pitkä, ja siinä ovat seuraavat kauppalan- tai -kaupungintapaiset paikat: _Kannanlahti_ samannimisen 10 penik. pitkän -soukanlaisen lahden pohjassa, Imandrasta juoksevan Nivajoen suussa, -_Näsiä_ (Knäsöi) ja _Kouta_, jälkimmäinen Tuoppajärvestä lähtevän -Koutajoen suussa, _Kieretti_, Kannanlahden suussa, vastapäätä -Vielijoen suussa lahden itärannalla olevaa Umbaa, _Kemi_ 19 penik. -etelämpänä Kierettiä, _Sulku_ ja _Sorokka_, jälkimmäinen -Uiun- (Viegi-) joen suussa, noin 5 penik. etelään Kemistä, sekä -_Suma_, Sorokasta 5-6 penik. kaakkoon päin. - -[12] Uskonnollisista syistä vangittuja kuulimme luostarissa olevan -kuusi henkeä. Sotamiehiä 20. - -[13] Kun toista päivää luostarissa ollessamme satuimme rannalla -seisomaan, juuri kun toinen luostarin höyryistä, Vienasta tullen, -laski rantaan, kuului laivasta hyvin selvään ja puhtaasti huuto: -_kukkokiekaa_! Tietysti luulimme tätä kukon ääneksi; mutta maihin -astuvista, sivutsemme kulkevista pyhiinvaeltajista muuan ryysyinen -raukka juuri kohdallamme nosti tuon huudon uudestaan, joten lienee -varmaa, että ensimmäinenkin huuto oli hänestä lähtenyt. Oliko hän -mielipuoli -- vai petturi? - -[14] Nimittäin säälistä ja surusta, vaan ei kait muusta! - -[15] Tämännimisiä järviä on Karjalassa kaksi: toinen, isompi -Kuhmoniemen rajalla Lentiiran kohdalla, toinen 4-5 penik. -pohjoisempana Vuokin tienoilla. Jälkimmäisen rannalla on samanniminen -kylä ja siitä neljänneksen verran pohjoisempana _Paahkomienvaaran_ -kylä; tokko edellisen rannalla on samannimistä kylää, en varmaan -tiedä. Nimi Paahkomienvaara näyttää Nahumin synnyinpaikaksi -kehoittavan ajattelemaan pohjoisempaa Kivijärveä. - -[16] "Karjalaisten Sanomissa" jouluk. 15 p:ltä 1917 on Hj. Basilierin -kirjoitus "Uistinta vetämässä Kieretinjoella", josta lainaamme -Ervastin kuvauksen täydennykseksi seuraavan kohdan: - -"Kieretinjoki on kahden kolmen Helsingin kadun levyinen, rannat -enimmäkseen matalat ja lehtimetsäin peittämät. Oikea uistinjoki! -Ilmakin oli muutamien kolkkojen päivien jälkeen käynyt herttaisen -lämpimäksi tuulen kääntyessä etelän puolelle. -- -- Kaivoin -kapineistani Renforsin tavallisen lusikkauistimen, kirkastin sen -Oulun poikain kalataikoja Antin ahvenesta y.m. sanellen ja viskasin -veteen. - -"Ja nyt alkoi kaloja tulla, minkä vain lappaa ehti, enimmäkseen -keskikokoisia uistinahvenia, joita tässä joessa näytti olevan -loppumattomiin. Usein oli kala kiinni samalla kuin uistin veteen -läiskähti. Haukiakin saatiin yhteensä 15. Näistä oli kolme suurempaa, -yksi noin 6-7 kilon painoinen. Muistan hyvin tämän hauen ja paikan -missä se otti. Toista tuntia oli kaloja vetäen soudettu, kun joki -leveni ja sen keskellä näkyi pienoinen 'käenkukunta-saari'. Saaren -toisella puolella olivat rannan äyräät jyrkät kuin kallion seinät -ja alla oli syvää suvantovettä. Soutaessamme tätä suvantoa pienessä -kaaressa kävi kiinni suurempi kala... Kävi kuin olisi uistin pehkoon -tarttunut. Vetelin kalan veneen viereen, jossa se odottamatta -'pääsi'. Heitin uistimen uudelleen veteen, ja samalla oli hauki -jälleen kiinni. Nyt se tuli koreasti veneeseen. Ervastikin, joka ei -ollut kalastamiseen tottunut eikä siitä erittäin välittänyt, vaikka -olikin ahkera tuoreen kalan syöjä, huudahti hymyillen ominaisella -tavallaan: 'Ähäh, olipa aika äijä!' - -"Äijä, harmissaan että tuo outo elukka ensi kerralla suusta karkasi, -olikin toisella kerralla hotkaissut tanakasti, niellen koko uistimen. -Sitä irti päästellessäni joutui käteni hauen hampaisiin ja alkoi -vuotaa verta. Viruttelin aina väliin kättäni virrassa; siinä -arvelivat saattajani jonkun taian piilevän. Kuulin heidän supattavan -verestä... Lapin tietäjistä... nostopöpöstä..." - -Kuvauksensa lopussa B. sanoo monesti katuneensa, ettei antanut -uistintaan näille "maallista ja henkistä nälkää näkeville -karjalaisille", jotka sitä pyysivät. - -[17] B:n kirjoituksesta "Karjalaisten Sanomista" lainattakoon vielä -seuraava kuvaus samoista asioista: - -"Ei olisi luullut Kirilän kaltaisen rotevan miehen kirveellä ja -pyssyllä varustettuna tarvitsevan kontiota kovinkaan pelätä. -Muutenkin tuntui koko puhe kylään menosta salaperäiseltä. Saattajat -lienevätkin ehdotuksellaan etupäässä tarkoittaneet saada jommankumman -meistä metsään taikatempuilla karkoittamaan kontion heidän kylänsä -seutuvilta. Sillä kun myöhemmin -- tuossa 1/2 10:n tienoilla -- -saavuimme määräpaikalle ja nousimme salopolkua astumaan, ottikin -Kirilä heti puheeksi kontion, jonka joku pahansuopa oli heidän köyhän -kylänsä kiusaksi nostanut. Tämä 'nostopöppö' oli jo kuluvana kesänä -ehtinyt tappaa hevosen ja lehmän sekä repinyt pahasti toisenkin -lehmän. Kylässä oli keväällä ollut 15 lehmää, mutta piakkoinhan -se 'pöppö' kaikki lopettaa -- -- -- ellet sitä karkoita. Ennenkin -hän muisti samanlaisen 'nostopöpön' heidän kylänsä läheisyydessä -asustaneen eikä sille mitään voitu, ennenkuin sinunkaltainen -maankulkija oli sen (jotenkin metsään risuja ristiin asettamalla ja -luvuilla) ajanut tiehensä. Vaikka kuinka koetin vakuuttaa, etten -kykene kontiota loitsuilla karkoittamaan, ei Kirilä tätä uskonut, -vaan uudisti yhä pyyntönsä. Ja lorujen lopuksi tästä syntyi turhan -pedagogisen kiivauteni vuoksi riita, joka päättyi niin, että Kirilä -suuttui ja sanoi: 'sie oot räähkä', -- minkä jälkeen ääneti astuttiin -jylhää korpea kylään saakka. - -Kontiota emme tavanneet, mutta kun iltamyöhällä saavuimme Kirilän -tupaan, olivat ensimmäiset sanat, joilla Kirilän äiti makuultaan -uuninpankolta meidät vastaanotti: 'Voi, voi, voi poikaseni, jo taas -kävi pöppö karjassa!' -- Ja yhteen menoon, ikäänkuin itkuvirttä -laulaen, vanhus nyt elävästi kuvaili, miten karhu vähää ennen -tuloamme aivan kylän kupeella oli käynyt karjan kimppuun ja repinyt -nuoren, hyvän lehmän, jotta siitä tuskin eläjää tulee; oli kuitenkin -paimenen ja kylänväen huudoista siksi hellittänyt, että lehmä pääsi -sen kynsistä irti juoksemaan muiden perästä kylän aitaukseen... - -"Seisten kuuntelimme kaunissanaista kertomusta. Sillä välin Kirilän -emäntä oli pukeutunut ja, saatuaan tietää uutiset m.m. suuresta -kalansaaliista, pani teeveden kiehumaan sekä siivoili pirtin lattiaa, -kantaen siihen porontaljoja meille makuupaikoiksi... Pian saapuivat -veneellä-tulijatkin, ja rantaan mentiin kaloja noutamaan. Suureen -'kesseliin' eli konttiin sullottiin ahvenet, ja se tuli täpötäyteen. -Haukia kannettiin erikseen, ja yhden lihavan hauen emäntä keitti -iltaruuaksi... - -"Aamulla varhain uituamme Kieretinjoessa kuljeskelin kylän laidalla -ammuskellen muutamia laukauksia revolilla (revolverilla) muka -kontiota karkoittaakseni. Lähtiessämme talonemännät kaloista -hartaasti kiittelivät ja siunailivat... Iloinen kuitenkin olisin, jos -joku 'Vienan urho, maailman vikevin miesi' toisi tiedon, että tuo -nostokarhu käyntimme jälkeen oli jättänyt Uudenkylän rauhaan." - -[18] Niinkuin "Pohjois-Suomen" lukijat tietävät, ei vangituita -kuitenkaan pidetty Kemissä kuin pari kuukautta, vaan laskettiin -kotiseudullensa takaisin, jossa he kuitenkin joutuivat -poliisivalvonnan alaisiksi eivätkä saaneet passeja meidän puolelle. - -[19] Joka tekisi noin 5 mk penikulmalta. Vertailun vuoksi -mainittakoon, että Rimpiranta, joka souti meitä 1 penik. ja kantoi -kapineemme 2 penik., pyysi kaikesta 90 kop. tai 1 ruplan (s.o. 2 mk -50 p). Hän sai 1 r. 30 kop., mutta viiankilaiset vain 15 kop. - -[20] Leninki = ruots. klädning; röijy = ruots. tröja. - -[21] Tämä selostus oli edellisessä painoksessa sijoitettu keskelle -matkamuistelmia kirjan viidenneksi luvuksi, jolloin se kuitenkin -pahasti katkaisi varsinaisen matkakuvauksen. Sisällyksensä puolesta -se paremmin sopinee _liitteeksi_ näihin muistelmiin. Kustantajan huom. - -[22] Inbergin kartan mukaan paljon pitempi. Kartta luultavasti on -väärä. - -[23] Dubno-niminen paikka on Laatokan etelärannalla vähän idempänä -Lava-ojan suuta, johon ojaan asti v. 1617 Ruotsin valtakunnan raja -siirrettiin. - -[24] Joka päivä hän m.m. notkisti polviaan 1,000 kertaa! - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Muistelmia matkalta Venäjän Karjalassa -kesällä 1879, by A. W. Ervasti - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MUISTELMIA MATKALTA VENÄJÄN *** - -***** This file should be named 52737-8.txt or 52737-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/2/7/3/52737/ - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License (available with this file or online at -http://gutenberg.org/license). - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at -http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at -809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email -business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact -information can be found at the Foundation's web site and official -page at http://pglaf.org - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit http://pglaf.org - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: http://pglaf.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - http://www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/52737-8.zip b/old/52737-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index d733235..0000000 --- a/old/52737-8.zip +++ /dev/null |