diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/52735-8.txt | 2630 | ||||
| -rw-r--r-- | old/52735-8.zip | bin | 59827 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 2630 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..7cfdfae --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #52735 (https://www.gutenberg.org/ebooks/52735) diff --git a/old/52735-8.txt b/old/52735-8.txt deleted file mode 100644 index 947edcf..0000000 --- a/old/52735-8.txt +++ /dev/null @@ -1,2630 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Kuolema ja kuolematon, by Arthur Schopenhauer - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - - -Title: Kuolema ja kuolematon - -Author: Arthur Schopenhauer - -Translator: Eino Kalima - -Release Date: August 6, 2016 [EBook #52735] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUOLEMA JA KUOLEMATON *** - - - - -Produced by Juha Kiuru and Tapio Riikonen - - - - - - -KUOLEMA JA KUOLEMATON - -(Über den Tod und sein Verhältnis zur -Unzerstörbarkeit unsers Wesens an sich) - - -Kirj. - -ARTHUR SCHOPENHAUER - - -Suomentanut ja johdannolla varustanut Eino Kaila - - - - - -Hämeenlinnassa, -Arvi A. Karisto Oy, -1919. - - - - -Esipuhe. - - -Pessimismin suuri filosofi, _Arthur Schopenhauer_ -- hän, joka -Hegelin teesiä "Kaikki todellinen on järjellistä" vastaan asetti -antiteesinsä: "Maailma on jotakin, jonka ei pitäisi olla olemassa" --- esitellään tällä pikku käännöksellä ensi kertaa suomeksi. Tämä -tutkielma kuuluu jälkeenpäin toisessa painoksessa ilmestyneenä -erillisenä lisäyksenä filosofin suureen _Die Welt als Wille und -Vorstellung_-teokseen (toisen nidoksen 41. luku, varsinaiselta -nimeltään "Kuolema ja tosiolemuksemme häviämättömyys") ja edustaa -hyvin tekijänsä omituista maailmankatsomusta. - -Siitä käy ilmi hänen tekemänsä jyrkkä ero niiden metafyysillisten -maailmantekijäin välillä, joita hän nimittää "tahdoksi" ja -"intellektiksi" eli "ymmärrykseksi" ja jotka hänen kielenkäytössään -merkitsevät varsin toista kuin mitä ne jokapäiväisessä kokemuksessa -tarkoittavat. "Tahto" on yksi ja sama kaikissa elävissä ja -elottomissa olennoissa, ajaton, koska se ei kuulu ilmiömaailmaan eikä -senvuoksi ole "ymmärryksen" havaintomuotojen, ajan ja paikallisuuden -alainen; sen vuoksi myös "tahto" meidänkin tosiolemuksenamme -jää kuoleman koskemattomaksi. Tätä tarkoittaa "tosiolemuksemme -häviämättömyys". "Ymmärrys" sensijaan on vain väline, jonka -"tahto" elollisissa olennoissa on itselleen luonut vaikuttimiansa -palvelemaan; samoinkuin nykyään Bergson, opettaa siis Schopenhauer, -että "ymmärryksellä" on puhtaasti käytöllinen tarkoitusperä -- -senvuoksi "ymmärrys" ja sen mukana tajunta, muisti j.n.e. häviää -kuolemassa. - -Mutta mikä tekee Schopenhauerin kohta satavuotiaan -filosofian nykyaikaiselle lukijalle nautittavaksi, eivät ole nämä -metafyysilliset spekulatiot, joiden uskomattomaan haurauteen -loogilliselta kannalta katsoen kohta viittaamme, vaan nerokas -persoonallisuus Arthur Schopenhauer, se aivan omalaatuinen -sointisävy, mikä hänen elämäntunnollaan oli ja jota hän -filosofiassaan taiteellisella nerokkuudella tulkitsi. - -Useimmat metafyysilliset filosofit -- Platon ja Spinoza ovat siitä -kenties paraimmat esimerkit -- ovat itse asiassa enemmän runoilijoita -kuin ajattelijoita, heidän maailmoja syleilevät "järjestelmänsä" -enemmän runollisen mielikuvituksen kuin tieteilevän tutkimuksen -tuotteita, heidän varsinainen voimansa enemmän elämyskylläisessä -taiteellisessa "näkemyksessä" kuin loogillisten perusteiden varaan -nojautuvassa ajattelussa. Säännöllisesti tämänsuuntaiset filosofit -viimekädessä vetoavatkin jonkinlaiseen -- toisinaan suorastaan -ylijärjellisenä esitettyyn -- "intellektualiseen havaintoon" tai -minkäniminen tuo korkein tietokyky kulloinkin lienee, jonka kautta -filosofin sisäiselle silmälle paljastuu maailman tosiolemus. Näin -Schopenhauerkin. On ihmisiä -- väittää hän -- muutamia kullakin -vuosisadalla, joissa "ymmärrys" vapautuu "tahdon" orjuudesta, kohoaa -maailman intohimottomaan tarkasteluun, muuttuu itseunhoisessa, -puhtaassa kontemplatiossa "heleäksi maailmansilmäksi", joka -kirkkaasti näkee ilmiömaailman haihtuvien muotojen ikuiset perikuvat. -Nämä ihmiset ovat neroja -- mutta oikeastaan Schopenhauer tunnustaa -vain taiteellisen nerokkuuden. - -Senmukaisesti on hänen omakin elämännäkemyksensä konkretinen, -tunnekylläinen fantasiaelämys, juuri sen lajin elämyksiä, joista -kaiketi suuret runoelmat kaikkien taiteiden alalla kumpuavat. -Sellaisissa elämyksissä on ihmisen koko henkinen tarmo liikkeessä; -määrättyjen merkityksellisten elämänkuvien lumoihin joutunut -mielikuvitus työskentelee voimakkaasti; se on kuin ahjo, jonka -paljetta puhaltaa ja hehkua ylläpitää näiden elämänkuvien -tunneviri; jälkimäinen myös hallitsee mielikuvituksen työskentelyä, -antamalla sen tuotteille taiteellisen, s.o. tunne-elämämme -sopusointuvaatimuksia tyydyttävän eheyden. - -Ylläolevaa valaisee silmäys joihinkin Schopenhauerin komeimmista -sivuista; mitenkä hänen "näkemyksessään" itse oleminen on -onnettomuutta, kaikki pysyvä tyydytys mahdoton, vain tuska -positivista, mutta nautinto negativista, ainoastaan kärsimyksen -lakkaamista -- kaikki johtuen siitä, että maailman ja elämän -olemuksena on "sokea", järjetön "tahto", pyyde, joka on loppumaton ja -määrätön kuin sen ulkoinen ilmaus, ääretön aika ja paikallisuus -- -sitä kuvaa Schopenhauer ihmiselämään nähden seuraavaan tapaan: - -Tiedottomuuden yöstä herää tahto elämään yksilönä, herää äärettömään -maailmaan, lukemattomien muiden yksilöiden joukkoon, jotka kaikki -pyrkivät, kärsivät, harhailevat, ja kuin läpi ahdistavan unelman -kiiruhtaa se takaisin entiseen tiedottomuuteen. -- Mutta siihen -saakka ovat sen toiveet rajattomat, sen vaatimukset pohjattomat, -ja jokainen toiveen tyydytys synnyttää uuden. Mikään maailmassa -mahdollinen tyydytys ei riittäisi sen kaipausta sammuttamaan, -antamaan äärellistä määrää sen himolle ja täyttämään sen sydämen -pohjatonta kuilua. Ja minkälaisia tyydytyksiä saa ihminen osakseen? -Että hän hellittämättömästi ponnistaen, taistellen päivittäistä hätää -vastaan saa ylläpidetyksi tämän vaivaisen olemassaolon itsensä. - -Elämä ei olemuksensa mukaisesti saata olla mitään muuta kuin petosta -sekä suuressa että pienessä. Lupauksiaan se ei täytä; korkeintaan -osoittaakseen, kuinka vähän toivottu oli toivomisen arvoista. -Etäisyyden loihtuvoima näyttää meille paratiiseja, jotka häviävät -harhanäkyjen lailla, kun niitä tavoitamme. Onni piilee senvuoksi -aina tulevaisuudessa tai myös menneisyydessä, ja nykyisyys on -verrattavissa pieneen himmeään pilveen, jota tuuli kiidättää yli -aurinkoisen lakeuden; sen edessä ja takana on kaikki kirkasta; se -yksin luo alati varjon... - -On todellakin uskomatonta, kuinka mitättömänä ja merkityksettömänä, -ulkokohtaisesti katsoen, ja kuinka tympeänä ja hengettömänä, -itsekohtaisen tunnon kannalta katsoen, useimpien ihmisten elämä -virtaa kehdosta hautaan. Se on valjua kaihoamista ja kiusaantumista, -kuin unenomaista hoipertelua kautta neljän ikäkauden kuolemaa kohti, -lattean jokapäiväisten ajatusten saattamana. He ovat kuin kellot, -jotka vedetään vireeseen ja käyvät, tietämättä miksi; ja joka kerta -kun ihminen siittyy ja syntyy, on ihmiselämän kello uudelleen vedetty -vireeseen, nakuttaakseen uudelleen, mitättömin muunteluin, jo -lukemattomia kertoja toistetut tahdit. Jokainen ihmisolento on vain -uusi äärettömän luonnonhengen lyhyt unelma, haihtuva piirto lisää, -jonka se leikiten vetäisee äärettömään lehteensä, avaruuteen ja -aikaan. Se viivähtää vain tuokion, sitten se pyyhitään pois, antamaan -toisille sijaa. - -Ja kuitenkin -- siinä ilmenee elämän arveluttava puoli -- täyttää -jokaisen näistä haihtuvista olemassaoloista koko elämäntahto kaikessa -kiihkossaan, ja se on maksettava monilla syvillä tuskilla ja lopuksi -kauan pelätyllä ja vihdoin tulevalla katkeralla kuolemalla. Ja -näin kokonaisuutena katsoen on kunkin yksilön elämä murhenäytelmä, -mutta sellaisena kuin se jokapäiväisessä mitättömyydessään ja -vaivassaan koetaan, on se surkeata komediaa. Kuin tahtoisi sallimus -olemassaolomme tuskaan lisätä vielä ivansa, sisältää elämämme täten -murhenäytelmän ylevän surun, eikä meillä kuitenkaan ole traagillisten -henkilöiden arvoa, vaan elämän-leveässä yksityiskohtaisuudessa -pysymme aina naurettavina pilanäytelmän henkilöinä. - -Tämänsuuntainen on se elämäntunto, jota Schopenhauer yhä uusin -värikkäin muunteluin tulkitsee juhlallisen komeissa lauseissaan. Koko -hänen ihmisensä on siinä mukana. Elämän ahdistava näytelmä on syvästi -vanginnut hänen mielensä. Olemisen synkkä arvoitus askarruttaa -kaikkia hänen nerokkaan personallisuutensa kykyjä. Mutta se sisäinen -käymisprosessi, minkä kautta hänen syvällinen elämäntuntonsa -kiteytyy valtaiseksi ajatusrakennukseksi, on niiden sielullisten -lakien mukainen, jotka vallitsevat _runoelmien_, taidetuotteiden -kehkeymistä. Määräävää tunnesävyä vastaan ei saa rikkoa, -mielenliikutuksen pitää päästä kuvatussa tapahtumassa purkautumaan, -nousemaan huippukohtaansa, riehumaan ja raukeamaan. Niinkuin siis -Schopenhauer tunsi omassa onnettomassa rinnassaan määrättömien -pyyteiden temmeltävän, niin uskoi hän ympärillään tajuavansa -äärettömän maailmantahdon, joka taistelee sokeata traagillista -taistelua kautta luomakunnan, kunnes se vihdoin saa vapahduksen -korkeimmalle kehittyneissä ihmisissä -- pyhimyksissä ja askeeteissa, -jotka tajuten, että kaikissa olennoissa ilmenee sama periolemus kuin -heissä itsessään, kieltävät itsekkään minänsä ja elämäntahtonsa ja -niin pääsevät ikuiseen rauhaan. - -Kauneinta täten tarjotussa Schopenhauer-katkelmassa on kenties se -panteistinen mieliala, minkä avulla hän koettaa luoda sovittavaa -valaistusta kuoleman katkeruuteen. Mitä merkitsee yksilön häviö, kun -kokonaisuus säilyy, joka kuitenkin on ainoa todellinen? - -Kuinka välinpitämätön Schopenhauer kehittäessään filosofiaansa, jonka -on tyydyttäminen koko hänen olemustaan, on logiikan vaatimuksia -kohtaan, siitä antaa seuraavakin tutkielma monta hyvää näytettä. -Niinpä Schopenhauer moneen kertaan tehostaa kuilua, joka on -tosiolevaisuuden ja ilmiömaailman välillä; täten esim. se, että -tajuamme olemukseltaan yhtenäisen elämän yksilöinä, on pelkkä ilmiö, -ilman vastiketta tosiolemuksessa, puhdas ymmärryksemme synnyttämä -harha. Mutta -- tulee tämän johdosta kysyneeksi -- jos mainittu -kuilu on näin suuri, kuinka meillä silloin voi olla oikeutta -väittää tosiolevaiseksi tahtoa, joka kuitenkin ensikädessä kuuluu -ilmiömaailmaan? Tähän Schopenhauer vastaa, että me tunnemmekin -"tahdon" ainoastaan -- tosin välittömimmässä -- ilmenemyksessään ja -että meidän tietomme siitä ei olekaan "täysin tyhjentävä eikä täysin -vastaavainen(!)". Tällainen vastaus on tietenkin pelkkää kiertelyä -ja omansa osoittamaan, kuinka mielivaltaisesti Schopenhauer piteli -käsitteitään, ja kuinka hauraiksi logiikan telkeet, jotka sulkevat -meiltä pääsyn ilmiömaailman taakse, kävivät hänen "metafyysillisen -tarpeensa" edessä. - -* * * * * - -Arthur Schopenhauer syntyi Danzigissa 22 p:nä helmikuuta 1788. Hän -polveutui vanhasta varakkaasta kauppiassuvusta ja sai senmukaisen -kasvatuksen. Jo poikana sai hän oleskella ulkomailla, Ranskassa ja -Englannissa, minkä maiden kieliä hän oppi täydellisesti hallitsemaan. -Näin tuli Schopenhauerista "maailmanmies" jo nuoruudessaan. Hän -sai aikaisin elämänkokemusta; se esti hänestä koskaan tulemasta -tomuttunutta "kamarifilosofia", joka katselee elämän kuumaa -kamppausta valjujen abstraktioittensa takaa. - -Vuonna 1809 tuli Schopenhauer ylioppilaaksi Göttingenin yliopistoon. -Ensi nidos hänen pääteostaan _Die Welt als Wille und Vorstellung_ -ilmestyi kymmenen vuotta myöhemmin, mutta kesti kolmekymmentä vuotta, -ennenkuin hän ensinkään alkoi tulla tunnetuksi. "Kateederifilosofit", -joilla ei ollut mitään ystävällisiä tunteita Schopenhaueria -kohtaan niiden terävien pistosten jälkeen, mitä olivat häneltä -saaneet, vaikenivat hänestä visusti. Peritty varallisuus teki -Schopenhauerin toimeentulon huolettomaksi; hän eleli Frankfurt am -Mainissa kirjallisia töitään jatkaen. V. 1851 ilmestyi _Parerga und -Paralipomena_, jolla oli suuri menestys. Senjälkeen alkoi hänestä -pian tulla kuuluisuus. Vuosisadan jälkipuoliskolla hän oli jonkun -aikaa suorastaan muotifilosofina, kuten senjälkeen Nietzsche ja -meidän päivinämme Bergson. - -Schopenhauer kuoli viisaan kuoleman 21 p:nä syyskuuta 1860. - -Filosofianhistoriallisesti katsoen on Schopenhauer Kantin työn -jatkaja ja kehittäjä. Hän säilytti useimmat Kantin tietokritiikin -opeista, mutta oikaisi niitä väittämällä m.m., että tosiolevaisuus -ei ole tuntematon, vaan "tahtoa", ja että kategorioja on vain yksi, -nimittäin kausaliteetti. - -_Suomentaja_. - - - - - - -KUOLEMA JA KUOLEMATON - - - - -Kuolema on filosofian varsinainen innoittava haltio eli _musagetes_, -minkä vuoksi Sokrates onkin filosofian määritellyt "kuoleman -tutkimukseksi". Tuskinpa ollenkaan filosofoitaisiinkaan, ellei -kuolemaa olisi. Siksi on aivan paikallaan, että erikoinen kuoleman -tutkistelu saa sijansa tässä, viimeisen, vakavimman ja tärkeimmän -kirjamme[1] alussa. - -Eläin viettää päivänsä vailla varsinaista kuoleman tuntemusta: siksi -nauttii eläinyksilö välittömästi koko suvun katoamattomuutta, se -kun saattaa tajuta oman olemassaolonsa ainoastaan loppumattomaksi. -Ihmisessä sensijaan järjen mukana välttämättä esiintyi kuoleman -peloittava varmuus. Mutta kuten luonto läpikotaisin tarjoaa -jokaista pahaa vastaan parannuskeinon tai ainakin korvauksen, niin -auttaa samainen harkinta, joka toi tiedon kuolemasta, luomaan -_metafyysillisiä_ käsityksiä, jotka sitä vastaan lohduttavat ja joita -eläin yhtä vähän kaipaa kuin pystyy itselleen luomaan. Etupäässä tätä -tarkoitusta varten ovat kaikki uskonnot ja filosofiset järjestelmät -muodostetut, ne ovat siis harkitsevan järjen omin neuvoin tuottamaa -vastamyrkkyä kuoleman varmuutta vastaan. Kuitenkin ne aivan eri -määrässä saavuttavat tämän tarkoituksen, ja todellakin tekee toinen -uskonto tai filosofia paljon suuremmassa määrässä kuin toinen ihmisen -kykeneväksi tyynesti katsomaan kuolemaa silmiin. - -Brahmalaisuus ja buddhalaisuus, jotka opettavat ihmistä pitämään -itseään Brahmana, perusolentona itsenään, vaikuttavat siinä suhteessa -paljon enemmän kuin sellaiset opit, jotka antavat hänen syntyä -tyhjästä ja alottaa toiselta olennolta saamansa olemassaolon todella -vasta syntymässä. Sen mukaisesti tapaammekin Intiassa luottavaisuutta -ja kuoleman halveksumista, josta Europassa ei ole mitään käsitystä. -On itse teossa arveluttava asia tässä tärkeässä kohdassa aikaisen -opetuksen kautta tyrkyttää ihmiselle heikkoja ja hauraita käsityksiä -ja tehdä hänet täten iäkseen kykenemättömäksi omaksumaan oikeampia ja -kestävämpiä. Opettaa hänelle esim., että hän äskettäin on tyhjästä -syntynyt -- siis iäisyyden läpeensä ollut tyhjyyttä -- ja kuitenkin -tulevaisuudessa on oleva katoamaton, on saman vertaista kuin opettaa -hänelle, että vaikka hän läpikotaisin on toisen tekemä, hän kuitenkin -on tekemisestään ja tekemättä jättämisestään vastuussa kaiken -iäisyyden. - -Kun näet sitten, hänen henkensä kypsyessä ja harkinnan esiintyessä, -hänelle paljastuu tällaisten oppien kestämättömyys, ei hänellä ole -mitään parempaa niiden sijalle pantavana, -- niin, hän ei enää -pysty sellaista käsittämäänkään ja menettää täten sen lohdutuksen, -minkä luonto hänelle oli määrännyt kuoleman varmuuden korvaukseksi. -Tällaisen kehityksen seurauksena näemme juuri nykyään, mitenkä (1844) -Englannin turmeltuneiden tehdastyöläisten joukosta sosialistit -ja Saksan turmeltuneiden ylioppilaiden joukosta nuorhegeliläiset -vajoavat puhtaasti aineelliselle käsityskannalle, joka johtaa -tulokseen: _edite, bibite, post mortem nulla voluptas_ -- syökää, -juokaa, kuoleman jälkeen ei mitään nautintoa ole. - -Kaiken jälkeen, mitä kuolemasta on opetettu, ei kuitenkaan ole -kiellettävissä, että ainakin Europassa ihmisten, vieläpä monasti -saman yksilön mielipide varsin usein yhä uudelleen horjuu sen -käsityksen, joka pitää kuolemaa ehdottomana häviönämme, ja sen -olettamuksen välillä, että me ikäänkuin kynsinemme ja karvoinemme -olisimme kuolemattomia. Molemmat ovat yhtä väärät; mutta meidän -ei niin suuresti ole tarvis löytää oikea keskitie, kuin omaksua -se korkeampi näkökanta, jolta katsoen moiset käsitykset itsestään -raukeavat. - -Tahdon näissä tutkistelemuksissa ensinnä lähteä aivan empirisestä, -kokemuksen kannasta. -- Tällöin meillä on lähinnä edessämme se -kieltämätön tosiseikka, että ihminen luontaisen tuntonsa mukaisesti -ei ainoastaan omasta kohdastaan pelkää kuolemaa enemmän kuin mitään -muuta, vaan myöskin kiihkeästi murehtii omaistensa kuolemaa, eikä -ilmeisesti tee tätä itsekkäästi, itse kärsimänsä menetyksen vuoksi, -vaan säälistä sen suuren onnettomuuden johdosta, mikä toisia -on kohdannut; siksi soimataankin ihmistä, joka ei sellaisessa -tapauksessa itke eikä murehdi, kovasydämiseksi ja tunnottomaksi. -Tämän kanssa rinnakkainen on tosiseikka, että kostonhimo karkeimmissa -asteissaan tavoittaa vastustajan kuolemaa, suurimpana pahana mitä voi -tapahtua. -- Arvelut vaihtuvat ajan ja paikan mukaan; mutta luonnon -ääni pysyy aina ja kaikkialla samana, sitä on siis ennen kaikkea -tarkattava. Se näkyy nyt tässä selvästi ilmaisevan, että kuolema on -suuri onnettomuus. Luonnon kielessä merkitsee "kuolema" häviötä. Ja -että kuolema on vakava asia, käy ilmi jo siitä, että elämä, kuten -jokainen tietää, ei ole mitään leikkiä. Emme kai ansaitse mitään -parempaa kuin nämä molemmat. - -Itse teossa on kuolemanpelko tiedosta kokonaan riippumaton: sillä -eläin tuntee sitä, vaikka se ei tiedä kuolemasta mitään. Kukin -olio tuo sen syntyessään mukanaan maailmaan. Tämä _a priori_, -ennen kokemusta esiintyvä kuolemanpelko ei olekaan mitään muuta -kuin elämäntahdon[2] nurjapuoli -- tahdon, joka juuri on meidän -olemuksemme. Senvuoksi on jokaisella eläimellä synnynnäinen huoli -elämänsä ylläpidosta ja pelko sen häviöstä: tämä siis, eikä pelkkä -tuskan karttaminen, ilmenee siinä arassa huolekkuudessa, millä eläin -koettaa asettaa itsensä ja vielä enemmän sikiönsä turvaan jokaiselta, -joka saattaisi käydä sillä vaaralliseksi. Miksi eläin pakenee, -vapisee ja koettaa piiloutua? Koska se on pelkkää elämäntahtoa, -mutta sellaisena se on kuolemalle alttiiksi annettu ja se tahtoisi -voittaa aikaa. Niin menettelee luontaisesti myös ihminen. Suurin -onnettomuus, pahin, millä missään voidaan uhata, on kuolema, suurin -pelko kuolemanpelko. Mikään ei niin vastustamattomasti tempaa meitä -vilkkaimpaan myötätuntoon kuin toisen hengenvaara, mikään ei ole -kauhistuttavampaa kuin teloitus. - -Mutta täten ilmenevä ääretön kiintyminen elämään ei saata olla -peräisin tiedosta ja harkinnasta: näiden valossa se päinvastoin -näyttää typerältä, koska elämän ulkokohtainen arvo on epätietoinen, -ja ainakin jää epäiltäväksi, onko olemista pidettävä olemattomuutta -parempana -- niin, jopa täytyy olemattomuuden päästä voitonpuolelle, -jos kokemus ja harkinta pääsevät vaikuttamaan. Jos hautojen ovia -kolkutettaisiin ja kuolleilta kysyttäisiin, tahtovatko nousta elämään -taas, pudistelisivat he päätään. Sensuuntainen on myös _Sokrateen_ -käsitys Platonin puolustuspuheessa, eikä iloinen ja rakastettava -_Voltairekaan_ voi olla sanomatta: "_on aime la vie; mais le -néant ne laisse pas d'avoir du bon_" -- elämää rakastetaan; mutta -olemattomuus ei ole vailla etujaan. Ja toisessa paikassa: "_je ne -sais pas ce que c'est que la vie éternelle, mais celle-ci est une -mauvaise plaisanterie_" -- en tiedä mitä ikuinen elämä on, mutta tämä -on huonoa pilaa. Sitäpaitsihan täytyy elämän joka tapauksessa pian -loppua; niin että ne muutamat vuodet, jotka meidän vielä pitää olla -olemassa, tykkänään häviävät sen äärettömän ajan rinnalla, jolloin -ihmistä ei enää ole. - -Senvuoksi näyttää harkinnan valossa suorastaan naurettavalta olla -tästä ajan katkelmasta niin huolissaan, niin suuresti vapista, kun -oma tai vieras elämä joutuu vaaraan, ja sepittää murhenäytelmiä, -joiden peloittavuus johtuu vain meidän kuolemanpelostamme. Mainittu -valtava kiintyminen elämään on näin ollen järjetön ja sokea: se -on vain siten selitettävissä, että meidän koko tosiolemuksemme jo -itse on elämäntahtoa, jolle olemisen senvuoksi täytyy olla korkein -hyvä, niin katkeroitunut, lyhyt ja epävarma kuin tämä lieneekin; ja -siten, että mainittu tahto itsessään ja alkuaan on tiedoton ja sokea. -Kaukana siitä että tieto olisi tämän elämäänkiintymyksen alkuperä, -se suorastaan vaikuttaa tähän ehkäisevästi, paljastaessaan elämän -arvottomuuden ja täten vastustaessaan kuolemanpelkoa. -- Kun tämä -tieto milloin voittaa ja ihminen siis rohkeana ja rauhallisena käy -kohti kuolemaa, kunnioitetaan tätä suurena ja jalona tekona: me -juhlimme siis silloin tiedon voittoa sokeasta elämäntahdosta, joka -kuitenkin on oman olentomme ydin. Samaten halveksimme sitä, jossa -tieto tässä taistelussa joutuu tappiolle, joka senvuoksi ehdottomasti -kiintyy elämään, joka lähestyvää kuolemaa vastaan ponnistaa viimeiset -voimansa ja epätoivoisena ottaa sen vastaan;[3] ja kuitenkin ilmenee -hänessä vain itseytemme ja luonnon alkuperäinen olemus. Kuinka voisi --- saattaa tässä ohimennen kysyä -- rajaton rakkaus elämään ja -pyrkimys säilyttää sitä kaikin tavoin, niin kauan kuin mahdollista, -näyttää alhaiselta ja halveksittavalta, ja kuinka niinikään jokaisen -uskonnon kannattajat voisivat pitää sitä tälle arvottomana, jos -se olisi kiitollisuudella tunnustettava suopeiden jumalien lahja? -Ja kuinka saattaisi edelleen sen ylenkatsominen näyttää suurelta -ja jalolta? -- Meitä taas vahvistavat nämä tutkistelemukset -käsityksessämme: 1) että elämäntahto on ihmisen sisin olemus; 2) -että se on itsessään tiedoitsematon, sokea; 3) että tieto on sille -alkuperäisesti vieras, myöhemmin ilmennyt olomuoto; 4) että tieto -taistelee sen kanssa ja meidän arvostelumme antaa hyväksymisensä -tiedon voitolle tahdosta. - -Jos se, mikä meistä saattaa kuoleman näyttämään niin hirveältä, olisi -_olemattomuuden_ ajatus, niin täytyisi meidän samalla väristyksellä -ajatella sitä aikaa, jolloin meitä ei vielä ollut. Sillä on -kumoamattoman varmaa, ettei olemattomuus kuoleman jälkeen saata olla -toisenlaista kuin olemattomuus ennen syntymää, ei siis myöskään -valitettavampaa. Kokonainen iäisyys on kulunut, jolloin meitä -_ei vielä_ ollut; mutta se ei mitenkään huoleta meitä. Sensijaan -on meistä kovaa, jopa sietämätöntä, että tätä päiväperhon elämän -hetkellistä välikohtausta seuraisi toinen äärettömyys, jolloin meitä -_ei enää_ olisi. Olisiko nyt tämä olemassaolon jano kenties senkautta -syntynyt, että me nyt olemme saaneet elämää maistaa ja havainneet -sen niin ylen armaaksi? Varmastikaan ei, kuten jo ylempänä lyhyesti -selvitettiin; paljon pikemmin olisi tehty kokemus saattanut herättää -äärettömän kaipauksen olemattomuuden kadotettua paratiisia kohtaan. -Myöskin täydentää sielun kuolemattomuuden toivoa aina "paremman -maailman" toivo, -- merkki siitä, ettei nykyinen ole suurenarvoinen. - -Kaikesta tästä huolimatta on kysymystä kuolemanjälkeisestä tilastamme -varmasti käsitelty kymmenentuhatta kertaa enemmän, kirjoissa ja -suullisesti, kuin kysymystä syntymän-edellisestä tilastamme. -Teoretisesti katsoen on toinen kuitenkin yhtä läheinen ja oikeutettu -kysymys kuin toinenkin; ja joka olisi toiseen vastannut, olisi -kai pian toisestakin selvillä. Meillä on runollisia huudahduksia -siitä, kuinka loukkaavaa olisi ajatella, että ihmisen henki, joka -sulkee piiriinsä maailman ja jossa asuu niin paljon ylen oivallisia -ajatuksia, vaipuisi hautaan ruumiin mukana; mutta siitä, että tämä -henki olisi antanut kokonaisen äärettömyyden kulua, ennenkuin se -näine ominaisuuksineen syntyi, ja että maailma aivan niin kauan -on saanut tulla toimeen ilman sitä, ei puhuta mitään. Kuitenkaan -ei tahdon lahjomatta jääneelle tiedolle mikään kysymys esiinny -luonnollisempana kuin tämä: ääretön aika on kulunut ennen minun -syntymääni; mitä olin minä kaiken sen ajan? - -Metafyysilliseltä kannalta kenties saattaisi vastata: "Minä -olin aina minä: nimittäin kaikki, jotka tuon ajan kuluessa -täten itsestään lausuivat, olivat juuri minä." Mutta tämän me -toistaiseksi, nykyiseltä aivan empiriseltä näkökannaltamme jätämme -huomioonottamatta ja otaksumme, ettei minua olisi ollenkaan ollut. -Mutta silloin minä voin äärettömään kuolemanjälkeiseen aikaan -nähden, jolloin minua ei enää ole, lohduttautua sillä äärettömällä -ajalla, jolloin minua vielä ei ollut, ja joka on varsin tuttu ja -todellakin hyvin mukava tila. Sillä iäisyys _a parte post_, tuleva -iäisyys ilman minua, saattaa olla yhtä vähän peljättävä kuin -iäisyys _a parte ante_, mennyt iäisyys ilman minua, koska nämä -kaksi eivät missään muussa eroa toisistaan kuin että välillä on -päiväperhosmainen elämänunelma. Myöskin voidaan kaikki todistukset -kuolemanjälkeisen elämän puolesta yhtä hyvin kääntää _in partem -ante_, jolloin ne todistavat syntymänedellisen elämän hyväksi; hindut -ja buddhalaiset johdonmukaisesti otaksuvatkin tämän. _Kantin_ oppi -"ajan ideaalisuudesta"[4] yksinään ratkaisee kaikki nämä arvoitukset, -mutta siitä ei vielä ole kysymys. Mutta senverran selviää jo -sanotusta, että on yhtä järjetöntä surra aikaa, jolloin minua ei -enää ole, kuin olisi surra sitä, jolloin minua ei vielä ollut: sillä -on yhdentekevää, onko aika, joka ei täytä olemassaoloamme, siihen -aikaan, joka sen täyttää, tulevaisuuden vaiko menneisyyden suhteessa. - -Mutta aivan riippumattakin näistä ajan tarkasteluista on itsestään -järjetöntä pitää olemattomuutta pahana, koska kaikki paha samoinkuin -kaikki hyväkin edellyttää olemassaoloa, vieläpä tajuntaakin, ja -tämä taas elämän mukana lakkaa kuten myös unessa ja tiedottomuuden -tilassa. Senvuoksi on meille tajunnan puutos, johon ei mitään pahaa -sisälly, varsin tuttu ja turvallinen, ja sen tulo on joka tapauksessa -silmänräpäyksen asia. Tältä näkökannalta katseli _Epikuros_ kuolemaa -ja lausui senvuoksi aivan oikein: "Kuolema ei meitä liikuta", -selittäen että kun me olemme olemassa, silloin ei kuolemaa ole, -ja kun kuolema on, silloin ei ole meitä (Diog. Laert., X, 27). -Ilmeisesti ei ole mikään onnettomuus että ihminen on kadottanut -sellaista, mitä ei voi kaivata: siis saa tuleva olemattomuutemme -liikuttaa meitä yhtä vähän kuin mennyt olemattomuutemme. - -Tiedon kannalta ei siis ilmene ollenkaan mitään syytä peljätä -kuolemaa; mutta tajunta on tietämistä, siksi ei kuolema sille ole -mitään pahaa. Myöskään ei tämä minuutemme _tietävä_ osa kuolemaa -pelkää; vaan yksinomaan sokeasta _tahdosta_ johtuu se _fuga -mortis_, kuoleman kammo, joka kaiken elävän täyttää. Mutta tähän -tahtoon se, kuten jo ylempänä mainittiin, oleellisesti kuuluu, -koska se on elämäntahtoa, jonka koko olemus on kiihkoa elämään ja -olemassaoloon ja johon tieto ei kuulu alkuperäisesti, vaan vasta sen -ilmetessä eläinyksilöissä. Kun tämä tahto nyt tiedon välityksellä -havaitsee kuoleman ilmiömuotonsa loppuna, jonka muodon kanssa se -on identifioinut itsensä ja johon se siis luulee rajoittuvansa, -ponnistaa sen koko olemus kaikin voimin vastaan. Onko sillä nyt -kuolemalta mitään todella peljättävänä, tulemme tuonnempana tutkimaan -ja tällöin pitämään muistissamme tässä osoitetun kuolemanpelon -varsinaisen lähteen, jonka asianmukainen jako olentomme tahtovaan ja -tietävään osaan selvittää. - -Tämänmukaista on myös, että kuolemaa ei niin peljättäväksi tee se -että se on elämän loppu, koska elämä ei kenenkään mielestä voi olla -erikoisesti surkuttelun arvoinen, vaan se että se on elimistön -häviö: oikeastaan, koska elimistö on ruumiina ilmenevä tahto itse. -Mainitun häviön me tunnemme itse asiassa vain sairauden tai vanhuuden -raihnauksissa: sensijaan kuolema itse on _minuudelle_ olemassa vain -sinä äkillisenä silmänräpäyksenä, jolloin tajunta häviää, aivojen -toiminnan seisahtumisena. Tästä seuraava seisahduksen leviäminen -kaikkiin muihin elimistön osiin on oikeastaan jo kuolemanjälkeinen -tapaus. Kuolema siis itsekohtaisessa suhteessa koskee vain tajuntaa. -Mitä nyt tämän katoaminen on, voi jokainen suunnilleen arvostella -uneenvaipumisen perusteella; mutta vielä paremmin tuntee sen se joka -on kokenut todellisen tainnostilan, jommoisessa ylimeno ei tapahdu -niin vähitellen eikä unien välityksellä, vaan ensinnä, vielä täyden -tajun vallitessa, näkökyky häviää ja sitten välittömästi esiintyy -syvin tiedottomuus: tunto tästä, mikäli sitä on, on kaikkea muuta -kuin vastenmielinen, ja epäilemättä on, kuten uni on kuoleman veli, -tainnostila sen kaksoisveli. - -Väkivaltainenkaan kuolema ei saata olla tuskallinen, koska -vaikeitakaan haavoittumisia säännöllisesti ei ensinkään tunneta, -vaan ne vasta hetkeä myöhemmin huomataan, usein vasta ulkonaisten -merkkiensä johdosta; jos ne ovat nopeasti kuolettavia, häviää -tajunta, ennenkuin ne huomataan; jos ne surmaavat myöhemmin, on laita -kuin muissakin taudeissa. Nekin jotka ovat menettäneet tajuntansa -vedessä tai hä'ässä tai hirttäytyessä, ilmoittavat, kuten tunnettu, -sen tapahtuvan kivutta. Ja varsinkin oikea luonnonmukainen kuolema, -jonka ikä aiheuttaa, _euthanasia_, on huomaamattomalla tavalla -tapahtuvaa vähittäistä häviämistä ja haihtumista todellisuudesta. -Toinen toisensa jälkeen sammuvat vanhuudessa intohimot ja pyyteet, -samalla kun herkkätuntoisuus niiden esineitä kohtaan lakkaa; -mielenliikutukset eivät enää saa aihetta viritäkseen, sillä -kuvausvoima käy yhä heikommaksi, sen kuvat himmeämmiksi, vaikutelmat -eivät enää painu mieleen, ne menevät jäljettömästi ohi, päivät -vierivät yhä nopeammin, menettävät merkityksensä, kaikki kalpenee. -Korkeaikäinen vanhus hoipertelee ympärillämme tai lepää jossakin -sopessa entisen olentonsa pelkkänä varjona, haamuna. Mitä on tässä -kuolemalla enää hävitettävää? Eräänä päivänä hän uinahtaa viimeisen -kerran, ja hänen unelmansa ovat -- -- -- Niitäpä jo Hamlet kysyi -kuuluisassa yksinpuhelussaan. Minä uskon: me uneksimme niitä juuri -nyt. - -Tässä on vielä huomautettava, että elämänprosessin ylläpito -- -vaikka sillä on metafyysillinen perusta -- ei tapahdu vastuksitta, -siis ei myöskään ponnistuksitta. Tähän uupuu elimistö joka ilta, -ja senpä vuoksi se lakkauttaa aivotoiminnan ja heikentää muutamia -eritystoimia, sekä hengityksen, valtimon ja lämmönkehityksen. -Tästä voi tehdä johtopäätöksen, että elämänprosessin täydellisen -lakkaamisen täytyy sitä liikkeelle panevalle voimalle merkitä -ihmeellistä helpotusta: kenties tämä osaltaan vaikuttaa että -useimpien kuolleiden kasvoilla on suloisen tyytyväisyyden leima. -Ylipäätään mahtanee kuoleman hetki olla samankaltainen kuin -herääminen raskaasta painajais-unesta. - -Toistaiseksi olemme havainneet, että niin suuresti kuin kuolemaa -peljätäänkin, se ei kuitenkaan saata olla mitään varsinaisesti pahaa. -Mutta useinpa se ilmenee suorastaan jonakin hyvänä, toivottuna, -ystävänä. Jokaiselle, jonka olemassaoloa tai pyrintöjä ovat -kohdanneet voittamattomat esteet, -- joka kärsii parantumatonta -tautia tai lohdutonta murhetta, -- on viimeisenä, hänelle enimmäkseen -itsestään aukeavana turvantienä palaaminen luonnon helmaan, josta -hän kuten kaikki muukin lyhyeksi ajaksi oli sukeltanut esiin, -suopeampien olemisen edellytysten toivon viettelemänä kuin hänen -osakseen oli tullut, ja jonne hänelle sama tie aina jää avoimeksi. -Tämä paluu on elävän _cessio bonorum_, omaisuuden luovuttaminen -takaajalle. Kuitenkin sille tielle tässäkin tapauksessa astutaan -vasta ruumiillisen tai henkisen taistelun jälkeen: niin suuresti -empii jokainen palata sinne, mistä niin helposti ja auliisti astui -olemassaoloon, jolla on tarjottavana niin paljon kärsimystä ja niin -vähän iloja. -- Hindulaiset ovat antaneet kuolemanjumala Yamalle -kahdet kasvot: toiset kovin peljättävät ja kauheat, toiset kovin -ystävälliset ja hyvänsuovat. Tämän selittää osaksi jo yllä esitetty -tarkastelu. - -Kokemuksen kannalta, jolla yhä edelleen pysymme, tarjoutuu myös -itsestään seuraava näkökohta, jota senvuoksi kannattaa lähemmin -selvittää ja oikeisiin rajoihinsa osoittaa. - -Silmäys ruumiiseen näyttää minulle, että tuntokyky, ärtyväisyys, -verenkierto, mieleenpalautus j.n.e. tässä ovat lakanneet. Tästä minä -varmuudella päätän, että se mikä ne tähän saakka pani toimimaan, -vaikkakin se aina pysyi minulle tuntemattomana, ei niitä enää -pane toimimaan, on siis poistunut niistä. -- Mutta jos minä tähän -lisäisin, että tämän on täytynyt olla juuri sitä, minkä minä olen -tuntenut vain tajuntana, siis älynä (sieluna), niin ei tällainen -johtopäätös olisi vain epäoikeutettu, vaan myös ilmeisesti väärä. -Sillä milloinkaan ei tajunta ole minulle esiintynyt elimellisen -elämän syynä, vaan tuotteena ja tuloksena, koska se tämän mukana -nousee ja laskee, nimittäin eri elinkausina, terveydessä ja -sairaudessa, unessa, tainnostilassa, heräämisessä j.n.e., siis aina -esiintyi elimellisen elämän seurauksena eikä syynä, aina näyttäytyi -jonakin, joka syntyy ja häviää ja taas syntyy, niin kauan kuin -edellytykset tähän ovat vielä olemassa, mutta muuten ei. Olenpa -saattanut tehdä senkin huomion, että tajunnan täydellisen hajoamisen, -mielipuolisuuden, ei ensinkään tarvitse kerallansa heikentää ja -masentaa muita voimia, taikka suorastaan uhata elämää, se päinvastoin -niitä, varsinkin ärtyväisyyttä eli lihasvoimaa, suuresti lisää, ja -elämää pikemmin pitentää kuin lyhentää, ellei muita kilpailevia syitä -ole myötävaikuttamassa. - -Edelleen tunsin yksilöllisyyden kaiken elimellisen elämän -- ja -siis myös, jos tämä on itsetajuista, tajunnan ominaisuudeksi. -Mitään aihetta ei ole päätellä, että tämä ominaisuus kuuluisi -mainitulle kuolemassa poistuneelle, elämää jakavalle, minulle täysin -tuntemattomalle perusainekselle; sitä vähemmän, kun näen, että -kaikkialla luonnossa jokainen yksityinen ilmiö on jonkun yleisen, -tuhansissa samanlaisissa ilmiöissä toimivan voiman tuote. Mutta -yhtä vähän on aihetta toisaalta päätellä, että koska elimellinen -elämä tässä on lakannut, senvuoksi myös mainittu, sitä tähän saakka -vaikuttava voima olisi rauennut tyhjiin; -- yhtä vähän kuin on syytä -rukin pysähtymisestä päätellä kehrääjän kuolleen. Kun heiluri, -tavatessaan painopisteensä, vihdoin pääsee lepoon, ja siten sen -näennäinen yksilöelämä on lakannut, ei kukaan arvele, että painovoima -nyt on hävinnyt; vaan jokainen ymmärtää, että se on lukemattomissa -ilmiöissä toimivana nyt kuten ennen. -- Tosin saattaisi tätä -vertausta vastaan väittää, että painovoima ei ole lakannut tässä -heilurissakaan vaikuttamasta, vaan ainoastaan näkyvästi ilmaisemasta -toimintaansa; joka näin väittää, ajatelkoon tämän sijasta sähköistä -kappaletta, jossa sähkö purkautumisensa jälkeen todella on lakannut -vaikuttamasta. - -Olen täten ainoastaan tahtonut osoittaa, että me alhaisimmillekin -luonnonvoimille välittömästi tunnustamme ainaisuuden ja -kaikkiallisuuden, ja niiden hetkellisten ilmennysten katoavaisuus -ei saata meitä vähääkään erehtymään. Sitä vähemmän sopii meidän -siis pitää elämän lakkaamista elävöittävän perusvoiman häviönä, -siis kuolemaa ihmisen täydellisenä perikatona. Senvuoksi, että -sitä voimakasta käsivartta, joka kolmetuhatta vuotta sitten -jännitti Odysseun jousta, ei enää ole, ei mikään harkitseva ja -hyvinjärjestetty ymmärrys ole pitävä täysin hävinneenä sitä voimaa, -joka siinä niin tarmokkaasti vaikutti, mutta senvuoksi ei myöskään, -edelleen harkitessaan, otaksuva, että voima, joka tänään jousta -jännittää, olisi alkanut olla olemassa vasta tämän käsivarren mukana. -Paljon likeisempi on ajatus, että voima, joka aikaisemmin vaikutti -nyttemmin poistuneen elämän, on sama, joka nykyään kukoistavassa -elämässä vaikuttaa: niin, onpa tätä ajatusta melkein mahdoton -torjua. Mutta varmasti me tiedämme, että vain se on katoavaista, -mikä jäsenenä kuuluu syysarjaan, mutta siihen kuuluvat vain tilat ja -muodot. - -Mutta syiden aiheuttaman vaihtelun koskemattomaksi jää toisaalta -materia eli aine, toisaalta luonnonvoimat, sillä molemmat ovat -kaikkien näiden muutosten edellytyksenä. Mutta itseämme elävöittävä -perusvoima täytyy meidän lähinnä ajatella ainakin luonnonvoimaksi, -kunnes mahdollisesti syvempi tutkimus on sallinut meidän tietää, -mitä se itsessään on. Ja luonnonvoimana jää siis elinvoima kokonaan -muotojen ja tilojen vaihtelun koskemattomaksi, jotka syiden ja -seurausten ketju vie ohi ja jotka yksin ovat syntymän ja häviämän -alaisia, kuten kokemus näyttää. Tässä määrässä siis meidän -varsinaisen olentomme katoamattomuutta käy varmasti todistaminen. -Tämä tosin ei tyydytä niitä vaatimuksia, mitä olemme tottuneet -asettamaan todistuksille kuolemanjälkeisestä olemassaolostamme, eikä -tarjoamaan sitä lohdutusta, mitä sellaisilta odotetaan. Kuitenkin on -tämäkin jotakin, ja joka pelkää kuolemaa ehdottomana häviönään, hänen -ei tule ylenkatsoa sitä täydellistä varmuutta, että hänen elämänsä -sisäisin perusvoima jää sen koskemattomaksi. - -Niin, saattaisipa senkin paradoksin eli yllätysväitteen esittää, -että mainittu toinenkin olevainen, joka samoin kuin luonnonvoimat -jää syysarjan langassa jatkuvan tilojen vaihtelun koskemattomaksi, -siis aine, ehdottoman säilyväisyytensä kautta takaa meille -häviämättömyyden, minkä avulla se, joka ei pystyisi mitään muutakaan -käsittämään, jo saattaisi jonkunmoisella katoamattomuudella -lohduttautua. "Kuinka?" sanotaan, "pelkän tomun, raa'an aineen -säilymistä olisi pidettävä olentomme jatkumisena?" -- Mitä? -tunnetteko siis tämän tomun? Tiedättekö, mitä se on ja mihin se -kykenee? Oppikaa tuntemaan se, ennenkuin sitä halveksitte. Tämä aine, -joka nyt on tässä tomuna ja tuhkana, on kohta, veteen liuenneena, -kiteytyvä kristalliksi, loistava metallina, on sitten syöksevä -sähkökipinöitä, on galvaanisen jännityksensä kautta ilmituova voimaa, -joka hajoittaa kiinteimmätkin aineyhdistykset ja luo maalajeista -metalleja; niin, se muovautuu itsestään kasviksi ja eläimeksi ja -kehittää salaperäisestä kohdustaan sen elämän, jonka katoamisesta te -lyhytnäköisyydessänne niin arkoina huolehditte. - -Eikö siis merkitse yhtään mitään jatkaa olemassaoloaan sellaisena -materiana? Niin, minä väitän vakavissani, että jo tämä aineen -säilyväisyyskin todistaa varsinaisen olentomme häviämättömyyden -puolesta, joskin vain kuvan ja vertauksen kautta tai pikemminkin -kuin varjoleikkauksen tavoin. Tämän ymmärtääksemme tarvitsee meidän -vain muistaa aikaisemmin esitettyä aineen olemuksen selvittelyä, -josta kävi ilmi että pelkkä muodoton materia, -- jota ei koskaan -ole sinänsä havaittu, mutta joka edellytetään ilmiömaailman alati -kestäväksi perustaksi -- on tosiolevaisen, siis tahdon, välitön -heijastus, on sen näkyväisyys ylipäätään. Senvuoksi siitä kokemuksen -edellytysten vallitessa pitää paikkansa se mikä tahtoon itseensä -eroittamattomasti kuuluu, ja se siis kuvastaa tämän todellista -iäisyyttä ajallisen katoamattomuuden kuvan muodossa. Koska, kuten -jo on sanottu, luonto ei valehtele, ei mikään sen puhtaasti -ulkokohtaisesta tarkastelusta johtunut ja johdonmukaisen ajattelun -kautta kehitetty käsitys saata olla tykkänään väärä, vaan pahimmassa -tapauksessa vain hyvin yksipuolinen ja epätäydellinen. Mutta -sellainen on kiistämättä myös yksipuolinen materialismi, esim. -_Epikuroksen_, yhtähyvin kuin sen vastakohta, ehdoton idealismi, -esimerkiksi _Berkeleyn_, ja ylipäätään jokainen oikeasta näkemyksestä -virinnyt ja vilpittömästi perille viety filosofinen peruskäsitys. -Ne vain ovat kaikki kovin yksipuolisia käsityksiä ja senvuoksi -vastakkaisuuksistaan huolimatta _yhtaikaisesti_ tosia, nimittäin -kukin määrätyltä kannalta katsoen, mutta niin pian kuin kohotaan -tämän yläpuolelle, näyttävät ne meistä vain suhteellisesti ja -ehdollisesti tosilta. - -Korkein kanta, josta saa näköalan yli niiden kaikkien, sekä yli -niiden vain suhteellisen totuuden että niiden samanaikaisen -erheellisyyden, saattaa olla vain täydellisen totuuden kanta, mikäli -sellainen on saavutettavissa. Senmukaisesti näemme, kuten juuri -osoitettiin, oikeastaan varsin karkeassa ja senvuoksi varsin vanhassa -materialistisessa peruskäsityksessä tosiolemuksemme häviämättömyyden -kuvastuvan ainoastaan ikäänkuin varjomaisesti, nimittäin aineen -katoamattomuutena, samoinkuin absolutisen fysiikan jo korkeammalla -kannalla olevassa naturalismissa luonnonvoimien kaikkiallisuutena -ja iäisyytenä, joihin elinvoima kuitenkin on luettava. Siis -lausuvat nämäkin karkeat peruskäsitykset, että elävä olento ei -kuolemassa joudu ehdottoman häviön alaiseksi, vaan jatkuu luonnon -kokonaisuudessa ja sen mukana. -- - -Tutkistelemuksilla, jotka ovat meidät tähän saakka johtaneet ja -joihin muut pohtimiset liittyivät, oli lähtökohtana se silmäänpistävä -kuolemanpelko, joka täyttää kaikki elävät olennot. Mutta nyt me -tahdomme vaihtaa näkökantaa ja kerran katsoa sitä, mitenkä luonto, -yksityisolioiden vastakohtana, suhtautuu kuolemaan _kokonaisuutena;_ -tällöin me kuitenkin yhä vielä pysyttelemme kokemuksen pohjalla. - -Me tosin emme tunne mitään korkeampaa arpapeliä kuin se mitä -käydään kuolemasta ja elämästä: jokaista niitä koskevaa ratkaisua -me äärimäisellä jännityksellä, osanotolla ja pelolla odotamme -- -meidän silmissämme on siinä kysymys _kaikesta. -- Luonto_ sensijaan, -joka kuitenkaan ei koskaan valehtele, vaan puhuu vilpittömästi ja -avoimesti, lausuu tästä ajatusaiheesta aivan toisin, nimittäin siten -kuin Krishna "Bhagavad Gita" runossa. Se lausuu: yksilön kuolema tai -elämä on kokonaan merkityksetön. Tämän näet se ilmaisee siten, että -se antaa jokaisen eläimen ja myös ihmisen elämän vähäpätöisimmillekin -sattumille alttiiksi, ryhtymättä sitä pelastamaan. - -Katsokaa hyönteistä tiellämme: pieni, tiedottomasti tehty askeleen -käännähdys riittää ratkaisemaan sen elämän ja kuoleman. Katsokaa -metsäkotiloa, miten se on vailla kaikkia keinoja paetakseen, -puolustautuakseen, pettääkseen vihollisensa, piiloutuakseen; se -on jokaisen valmis saalis. Nähkää kalan huoletta leikkivän vielä -avoimessa pyydyksessä; sammakon hitautensa takia viivyttelevän pakoa, -joka vielä saattaisi sen pelastaa; lintua, joka ei havaitse yllään -liitelevää haukkaa; lammasta, jota susi pensaikosta vaanii ja väijyy. -Kaikki nämä, varovaisuutta tuntematta, kulkevat huoletta keskellä -vaaroja, jotka joka hetki uhkaavat niiden olemassaoloa. Kun siis -luonto täten empimättä antaa alttiiksi sanomattoman taidokkaasti -rakennetut eliönsä, ei vain voimakkaamman rosvoushalulle, vaan -sokeimmallekin sattumalle ja joka narrin oikulle ja lapsen -vallattomuudelle, ilmaisee se, että näiden yksilöiden perikato on -sille yhdentekevä, ei sitä vahingoita, ei merkitse mitään ja että -vaikutus näissä tapauksissa on yhtä vähäpätöinen kuin syy. - -Tämän se ilmaisee hyvin selvästi, eikä se koskaan valehtele, mutta -se jättää lausuntonsa selityksiä vaille; se puhuu mieluummin -orakelien lakooniseen tyyliin. Kun siis ikiemo niin huoletta lähettää -suojattomat lapsensa tuhansia vaaroja vastaan, saattaa se tapahtua -vain siksi, että se tietää, että jos ne sortuvat, niin ne sen helmaan -sortuvat, jossa ne ovat turvassa, ja siis niiden sortuminen on -vain pilaa. Eikä se myöskään kohtele ihmisiä toisin kuin eläimiä. -Edellisistäkin se siis lausuu, että yksilön elämä ja kuolema -ovat sille yhdentekeviä. Senmukaisesti pitäisi niiden määrätyssä -merkityksessä olla sitä meillekin; sillä me itsehän muodostamme -luonnon. Varmastikin me, jos vain katseemme tunkeutuisi kyllin -syvälle, olisimme samaa mieltä kuin luonto ja pitäisimme kuolemaa -tai elämää yhdentekevänä samoin kuin se. Mutta näin ollen täytyy -meidän harkinnan avulla tulkita luonnon mainittu huolettomuus ja -välinpitämättömyys yksilöiden elämää kohtaan siten, että sellaisten -ilmiöiden hävitys ei vähimmässäkään määrässä koske niiden varsinaista -ja todellista olemusta. - -Jos vielä edelleen harkitsemme, ettei vain elämä ja kuolema ole -riippuvainen vähäpätöisimmistä sattumista, vaan että elimellisten -olentojen olemassaolo ylipäätäänkin on haihtuvaista laatua, että -eläin ja kasvi tänään syntyy ja huomenna kuihtuu, että syntymä ja -kuolema nopeassa tahdissa seuraavat toisiaan, kun sensijaan niin -paljon alhaisemmalla kannalla olevalle elimettömälle maailmalle on -taattu niin paljon pitempi olemassaolo -- äärettömän pitkä kuitenkin -vain ehdottomasti muodottomalle aineelle, -- jolle me sellaisen -tunnustamme suorastaan _a priori_, järkisyillä; -- silloin täytyy, -ymmärtääkseni, tällaisen asiaintilan kokemuksellisesta, mutta -ulkokohtaisesta ja ennakkoluulottomasta tarkastelusta itsestään -viritä sen ajatuksen, että se on vain pintapuolinen ilmiö, -- että -sellainen alituinen syntyminen ja häviäminen ei suinkaan ulotu -olioiden perijuureen, vaan saattaa olla ainoastaan suhteellinen, jopa -näennäinen, että se ei kosketa todellisuuden sisäistä olemusta, joka -muutenkin läpeensä salaperäisenä karttaa katsettamme, ja että tämä -olemus siitä häiriintymättä jatkaa olemassaoloaan, joskaan emme saata -havaita, yhtä vähän kuin ymmärtääkään, miten tämä tapahtuu, jonka -vuoksi meidän täytyy ajatella se jonkunlaisena silmänkääntäjäleikkinä. - -Sillä että juuri epätäydellisin, alhaisin, elimetön maailma -häiritsemättä jatkaa olemassaoloaan, kun sensijaan täydellisimmät -olennot, eliöt, jotka ovat äärettömän monimutkaisesti ja -käsittämättömän taidokkaasti rakennetut, yhäti syntyisivät läpeensä -uudestaan ja taas hetken kuluttua raukeisivat täydelliseen tyhjyyteen -antaakseen taasen tilaa uusille, tyhjyydestä olemassaoloon astuville -vertaisilleen -- tämä on jotakin niin silmäänpistävän järjetöntä, -ettei se konsaan saata olla olioden todellinen järjestys, vaan -pelkästään verho, joka tätä kattaa, eli oikeammin meidän älymme -rakenteesta johtuva ilmiö. Niin, koko tämä yksityisolioiden oleminen -ja olemattomuus, joiden kannalta kuolema ja elämä ovat vastakohtia, -saattaa olla vain suhteellinen. Luonnon puhetapa, joka sen esittää -meille ehdottomana, ei siis saata olla todellinen ja lopullinen -olioiden ja maailmanjärjestyksen laadun ilmaus, vaan todellakin -ainoastaan _patois du pays_, maalaismurre, s.o. vain suhteellisesti -tosi, vertauskuva, joka on ymmärrettävä _cum grano salis_ eli -sovitellen, tai tarkkaan sanoen: älymme rakenteesta riippuva käsitys. --- Minä sanon: välitön, intuitiivinen vakaumus, jommoista olen tässä -koettanut sanoin tulkita, on pakostakin tunkeva jokaiseen, s.o. tosin -vain jokaiseen niistä, joiden henki ei ole vallan jokapäiväistä -lajia, jommoinen pystyy käsittämään vain yksityisilmiöitä ihan -sellaisinaan ja jonka tieto senvuoksi jyrkästi rajoittuu yksilöihin, -eläinymmärryksen tapaan. Se taasen, joka pelkästään jo hieman -tehostuneella kyvyllä edes alkaa havaita yksityisolioissa niiden -yleiset aatteet, se joutuu jossakin määrin omaksumaan mainitun -vakaumuksen, vieläpä välittömänä ja senvuoksi varmana. - -Itse teossa vain vähäiset rajoitetut henget vakavasti pelkäävät -kuolemaa häviönänsä; tämä pelko on kokonaan vieras ratkaisevasti -lahjakkaille hengille. Platon perusti syystä koko filosofian -ideaopin tuntemiseen, -- yleisen havaitsemiseen yksityisessä. Mutta -ylen elävä on tässä kuvatun, välittömästä luonnon tarkastelusta -virinneen vakaumuksen täytynyt olla veda-kirjojen upanishad-runojen -ylevissä, tuskin ihmisiksi kuviteltavissa luojissa, koska se -ilmenee meille lukemattomista heidän lausunnoistaan niin erikoisen -mieleenpainuvasti, että meidän täytyy uskoa tämän heidän henkensä -välittömän valaistuksen johtuneen siitä, että nämä viisaat, ollen -ajankohdan puolesta lähempänä sukumme alkuperää, käsittivät -todellisuuden olemuksen selvemmin ja syvemmin kuin mihin nykyinen jo -heikontunut sukukunta pystyy. Tosin kyllä on heidän käsitystään -- -aivan toisessa määrässä kuin on laita meidän Pohjolassamme -- tukenut -Intian eloisa luonto. -- Kuitenkin vie myös sellainen johdonmukainen -mietintä, jota _Kantin_ suuri henki harjoitti, toista tietä samaan -tulokseen, opettaessaan, että ymmärryksemme, jonka puitteissa -nopeasti vaihtuva ilmiömaailma näyttäiksen, ei tajua todellisuuden -oikeata perusolemusta, vaan ainoastaan tämän ilmenemyksen, ja --- kuten minä tähän lisään -- se johtuu siitä, että ymmärrys -alkuisin vain on tarkoitettu tarjoamaan tahdollemme vaikuttimet, -- -palvelemaan tätä sen tavoitellessa vähäisiä tarkoitusperiään. - -Kuitenkin jatkakaamme ulkokohtaista ja ennakkoluulotonta -luonnontarkasteluamme edelleenkin. -- Kun minä tapan jonkun -eläimen, koiran, linnun, sammakon, vaikkapa hyönteisen, niin -onhan toki oikeastaan mahdoton ajatella, että tämä olento, tai -oikeastaan se perusvoima, jonka vaikutuksesta tuo niin ihmeteltävä -ilmiö vielä hetkeä aikaisemmin esiintyi täydessä tarmossaan ja -elämänhalussaan, olisi minun häijyn tai kevytmielisen tekoni -kautta rauennut tyhjyyteen. -- Ja taas toisaalta eivät konsaan ne -miljoonat kaikenlaatuiset eläimet, joita joka hetki äärettömän -monimuotoisina, täynnä voimaa ja intoa astuu olemassaoloon, ole -ennen syntymishetkeään saattaneet olla pelkkää tyhjyyttä ja nyt -alottaa olemassaoloansa ehdottomasta alusta. -- Kun minä siis tällä -tavoin näen, mitenkä jokin poistuu näköpiiristäni, minun koskaan -kokemattani, mihin se joutuu, ja mitenkä toinen astuu sijaan, minun -koskaan kokemattani, mistä se tulee; kun vielä molemmilla on sama -hahmo, sama olemus, sama luonne, ja puuttuu pelkästään vain sama -aine, jota ne kuitenkin elämänsäkin aikana jatkuvasti poistavat ja -uusivat; -- niin on todellakin se olettamus, että se mikä häviää -ja se mikä sen sijalle astuu, on yhtä ja samaa olentoa, joka on -ainoastaan pienen muutoksen, olemismuotonsa uudistuksen alaisena, -ja että siis kuolema merkitsee suvulle samaa kuin uni yksilölle, -- -tämä olettamus on, sanon, niin käden ulottuvilla, että on mahdoton -olla siihen joutumatta, ellei äly, joka jo varhaisessa nuoruudessa -on erheellisten peruskäsitysten tyrkyttelyn takia mennyt kieroon, -taikauskoisella pelolla jo kaukaa kiiruhda sen tieltä pois. - -Vastakkainen olettamus sensijaan, että eläimen synty merkitsisi sen -tulemista tyhjästä ja senmukaisesti kuolema raukeamista ehdottomaan -tyhjyyteen, ja tämä vielä sillä lisäyksellä, että ihmisellä, joka -niinikään on tyhjästä tullut, kuitenkin olisi loppumattomasti -jatkuva olemassaolo, vieläpä tietoisuuskin, kun sensijaan koira, -apina, elefantti kuolemassa häviäisivät tyhjään, -- tällaista -olettamusta vastaan täytyy toki terveen järjen nousta kapinaan ja -selittää se mielettömäksi. -- Jos, kuten alati toistetaan, jonkun -järjestelmän tulosten vertaaminen terveen ihmisjärjen vaatimuksiin -on oleva sen totuuden koetinkivi, niin toivon minä, että ne, jotka -kannattavat tätä Descartesilta Kantin-edellisiin eklektikkoihin -saakka periytynyttä ja vieläkin Europan sivistyneitten suurta osaa -vallitsevaa peruskäsitystä, kerran käyttäisivät mainittua koetinkiveä -tässä kohden. - -Läpikotaisin ja kaikkialla on luonnon todellisena vertauskuvana -ympyrä, koska se on toistumisen kaava: toistuminen onkin luonnon -yleisin muoto, joka ilmenee kaikessa, tähtien kulusta aina -elimellisten olentojen syntymään ja kuolemaan saakka, ja vain -senkautta käy ajan ja sen sisällön pysähtymättömässä virrassa jokin -pysyväinen, s.o. luonto, mahdolliseksi. - -Kun syksyllä tarkastaa hyönteisten pikkumaailmaa ja silloin -näkee, mitenkä toinen valmistaa itselleen vuoteen, nukkuakseen -pitkää, jähmettävää talviuntaan, toinen kehrää verhon ympärilleen, -talvehtiakseen kotelona ja kerran keväällä herätäkseen nuortuneena -ja täydellisempänä, ja mitenkä vihdoin useimmat, jotka aikovat -kuoleman helmassa levähtää, vain huolella sovittavat munalleen -tarkoituksenmukaisen säilytyspaikan, astuakseen kerran tästä -uudistuneena esiin, -- niin tämä on luonnon suuri kuolemattomuusoppi, -jonka pitäisi meille selittää, ettei unen ja kuoleman välillä ole -mitään jyrkkää eroa ja että toinen yhtä vähän kuin toinenkaan on -uhkavaarana olemassaololle. Se huolellisuus, millä hyönteinen -valmistaa kammion, kuoppasen tai pesän, asettaa sinne munansa ynnä -ruokaa tästä tulevana keväänä kehittyvälle toukalle ja sitten -rauhallisesti kuolee, -- on aivan samanlainen kuin se huolellisuus, -millä ihminen illalla asettaa valmiiksi vaatteensa ja murkinansa -tulevaa aamua varten, eikä sellaista voisi itse asiassa ollenkaan -esiintyä, ellei syksyllä kuoleva hyönteinen varsinaiselta -perusolennoltaan olisi sama kuin keväällä munasta ryömivä -- aivan -niinkuin nukkumaan paneutuva ja vuoteesta nouseva ihminen on sama. - -Jos me näiden tutkistelemusten jälkeen nyt palaamme itseemme ja -omaan sukuumme, -- jos luomme katseen eteenpäin, kauas etäiseen -tulevaisuuteen, koetamme kuvailla mieleemme tulevaiset sukupolvet, -miljoonine yksilöineen, outoine tapoineen ja pukuineen, mutta sitten -päästämme väliin kysymyksen: Mistä tulevat nämä kaikki? Missä ovat -he nyt? -- Missä on se maailmojakantavan tyhjyyden runsas kohtu, -joka heidät vielä kätkee, nuo tulevaiset sukupolvet? -- eikö olisi -tähän hymyilevä ja tosi vastaus: Missä ne olisivat muuallakaan kuin -siellä missä todellinen aine on ollut ja on oleva, nykyisyydessä -ja sen sisällössä, siis sinussa, hupsussa kyselijässä, joka tässä -oman olemuksesi väärinymmärtämisessä olet puun lehden kaltainen, -mikä syksyllä kuihtuessaan ja putoamaisillaan ollessaan vaikeroi -perikatoaan eikä tahdo lohduttautua ajattelemalla tuoretta vihantaa, -joka keväällä on verhoava puun, vaan valittaen lausuu: "Sehän en ole -minä! Nehän ovat aivan toisia lehtiä!" -- Oi vähämielinen lehti! -Minne luulet sinä joutuvasi? Ja mistä tulevat kaikki muut? Missä on -tyhjyys, jonka kuilua pelkäät? -- Opi toki tuntemaan oma varsinainen -olemuksesi, juuri se, joka on täynnä elämän janoa, opi näkemään se -puun sisäisessä, salaisessa, pakoittavassa voimassa, joka on alati -_sama_ kaikissa lehtien sukupolvissa. Ja nyt, kuten kreikkalainen -runoilija sanoo: - - "millainen suku lehtien on, sellainen on miesten". - -Nukahtaako kärpänen, joka nyt surisee ympärilläni, illalla uneen ja -surisee huomenna taas; vai kuoleeko se illalla ja keväällä surisee -sen munasta syntynyt toinen kärpänen -- se on itsessään sama asia: -senvuoksi ei tieto, joka esittää ne kahtena kokonaan eri oliona, -olekaan mikään ehdoton, vaan ainoastaan suhteellinen, ilmiön, -eikä tosiolevaisen tuntemusta. Kärpänen lentelee taas aamulla; se -lentelee keväälläkin taas. Mitä eroa sille on talvella ja yöllä? -- -_Burdachin_ Fysiologiassa (nid. 1, § 275) luemme: "Aina kello 10 -saakka aamulla ei valmisteessa näy mitään Cercaria ephemora'a (eräs -alkueläin), ja kello 12 aikaan koko vesi vilisee niitä. Illalla ne -kuolevat, ja seuraavana aamuna syntyy taas uusia. Tämän havainnon -teki _Nitzsch_ kuutena päivänä peräkkäin." - -Niin viipyy kaikki vain silmänräpäyksen ja kiitää kuolemaa kohti. -Kasvi ja hyönteinen kuolevat kesän lopulla, eläin, ihminen, muutaman -vuoden kuluttua: kuolema niittää väsymättömästi. Mutta siitä -huolimatta, niin, aivan kuin ei asia niin olisikaan, on kaikki aina -olemassa paikallaan, aivan kuin kaikki olisikin katoamatonta. Aina -vihannoi ja kukkii kasvi, surisee hyönteinen, pysyy eläin ja ihminen -lakastumattoman nuorena, ja jo tuhannen kertaa nautitut kirsikat -ovat meille joka kesä uudelleen tarjona. Kansatkin säilyvät, kuin -kuolemattomat yksilöt, joskin ne toisinaan muuttavat nimeä, jopa -niiden toimi, puuha ja kärsimys on aina sama. Historia tosin on alati -kertovinaan meille jotakin uutta, sillä se on kaleidoskopin tapainen, -mikä joka käänteellä näyttää uuden ryhmityksen, vaikka me oikeastaan -näemme aina saman silmäimme edessä. Mikä siis vastustamattomammin -tunkee mieleen kuin ajatus, että syntyminen ja häviäminen ei kohdistu -olioiden varsinaiseen olemukseen, vaan tämä jää sen koskemattomaksi, -on siis katoamaton? - -Senvuoksi kaikki mikä _tahtoo_ olla olemassa, todellisuudessa on -jatkuvasti ja loppumattomasti olemassa. Senmukaisesti ovat joka -ajankohtana, sääskestä elefanttiin saakka, kaikki eläinsuvut -täysilukuisina maan päällä. Ne ovat jo uudistuneet monia -tuhansia kertoja ja tässä samana pysyneet. Ne eivät tiedä muista -kaltaisistaan, jotka ovat eläneet ennen niitä tai niiden jälkeen -elävät: suku elää alituisesti, ja tuntien, että se on katoamaton ja -he samaa kuin se, ovat yksilöt turvallisella mielin. Elämäntahto -ilmenee itselleen loppumattomana nykyisyytenä, koska tämä on suvun -elämän muoto; siksi suku ei vanhene, vaan pysyy alati nuorena. -Kuolema on sille, mitä uni yksilölle, tai silmälle räpäys, ja silmien -rävähtelemättömyydestä intialaiset tuntevatkin jumalansa, kun nämä -ilmenevät ihmishahmossa. Kuten maailma yön tullessa häviää, mutta -ei silloin kuitenkaan hetkeäkään lakkaa olemasta, yhtä näennäinen -on ihmisen ja eläimen häviö kuolemassa ja yhtä järkähtämättömänä -jatkuu siinä niiden tosiolemus. Ajateltakoon nyt tämä kuoleman ja -syntymän vaihtelu tapahtuvaksi äärettömän nopeana aaltoiluna, silloin -on edessämme tahdon pysyvä objektivatio eli esineistymys, olioiden -säilyvät aatteet kiinteinä kuin sateenkaari putouksen yllä. Tämä on -ajallinen kuolemattomuus. Sen vaikutuksesta ei -- vuosituhansien -kuolemasta ja kuihtumuksesta huolimatta -- vielä mitään ole mennyt -hukkaan, ei ainoakaan aineen atomi, vielä vähemmän mitään siitä -sisäisestä olemuksesta, joka ilmenee itselleen luontona. Senvuoksi -voimme joka hetki turvallisesti huudahtaa: "Huolimatta ajasta, -kuolemasta ja kuihtumuksesta olemme kuitenkin kaikki yhdessä!" - -Siihen olentoon nähden kenties olisi tehtävä poikkeus, joka kerran -olisi tästä leikistä lausunut täydestä sydämestä: "Minä en _tahdo_ -enää". Mutta tässä ei vielä ole oikea paikka puhua siitä. - -Mutta sensijaan on huomio kiinnitettävä siihen, että synnytyksen -tuskat ja kuoleman katkeruus ovat ne molemmat pysyvät edellytykset, -joiden kautta elämäntahto säilyy esineistymyksessään, joiden kautta -siis tosi olemuksemme, ajan virran ja sukupolvien vaihtumisen -koskemattomana, jatkaa olemassaoloaan alituisessa nykyisyydessä -ja nauttii elämäntahdon myöntämyksen hedelmää. Vertauskohdan -tarjoaa tässä se, että me vain sillä edellytyksellä, että yöllä -nukumme, voimme olla valveilla päivän. Sisältääpä jälkimäinen ilmiö -selityksenkin puheenalaisen vaikean kohdan ymmärtämiseen.[5] - -Sillä _nykyisyyden_ alusta eli täyte, _pleroma_ eli aines, on -oikeastaan alituisesti sama. Aika tekee meidät kykenemättömiksi -välittömästi käsittämään tätä yhdensamaisuutta, ja aika on vain -älymme muoto ja rajoitus. Se että tämän johdosta esim. tulevaisuutta -ei vielä ole, on harha, joka meille paljastuu, kun se on tullut. -Että oleellinen ymmärryksemme muoto tuo mukanaan sellaisen harhan, -saa selityksensä ja oikeutuksensa siitä että luonto ei suinkaan -ole antanut meille ymmärrystä olioiden olemusta, vaan ainoastaan -vaikuttimien käsittämistä varten, se on siis tarkoitettu palvelemaan -yksilöllistä ja ajallista tahdonilmiötä.[6] - -Tehdessämme yhteenvedon tässä esittämistämme tarkasteluista, -ymmärrämme myös mitä vanhat _elealaiset_ tarkoittivat -paradoksaalisella opillaan, ettei ole mitään syntymistä ja -häviämistä, vaan että kaikki on liikkumatta paikallaan ("Parmenides -ja Melissus kielsivät syntymistä ja häviämistä olevan, koska he -uskoivat, ettei liikettä ole". _Stob. Ed_., 1, 21). Samoin saa tässä -valaistusta myös kaunis kohta _Empedokleessa_ (kirjassa _Adversus -Coloten_, c. 12): "Nuo vähämieliset! Sillä syviä ajatuksia ei -ole niillä, jotka toivovat, että mitä ei ennen ollut, voisi olla -olemassa, tai että mitään kuolee ja häviää. Ei toki viisas mies saata -julistaa sellaista, että vain niin kauan kuin ihmiset elävät (sillä -tätä nimittävät he elämäksi), ovat he olemassa, vain niin kauan -sattuu heille ihania tai peljättäviä kohtaloita, mutta että he ennen -syntymää ovat tyhjyyttä ja kuoleman jälkeen niinikään tyhjyyttä." - -Samoin ansaitsee tässä mainitsemista eräs merkillinen ja paikallaan -kovin hämmästyttävä kohta _Diderot'n_ kirjassa _Jacques le -fataliste:_ "suunnattoman suuri linna, jonka otsalla luettiin: Minä -en kuulu kenellekään ja minä kuulun koko maailmalle; te olitte -siellä ennenkuin sinne astuitte, te olette siellä vielä kun sieltä -poistutte." - -Tosin ihminen siinä merkityksessä, missä hän syntymässään tulee -tyhjyydestä, raukeaa tyhjyyteen kuolemassa. Mutta olisi kovin -mielenkiintoista oppia tuntemaan, mitä tämä tyhjyys oikeastaan -on, koska varsin kohtalainen teräväjärkisyys riittää osoittamaan, -ettei tämä empirinen tyhjyys suinkaan ole ehdoton, s.o. se ei ole -tyhjyyttä kaikissa merkityksissä. Tähän älyämykseen johtaa jo se -kokemushavainto, että vanhempien ominaisuudet tavataan jälkeläisessä, -ne siis ovat säilyneet yli kuoleman. Tästä minä kuitenkin tulen -puhumaan erityisessä luvussa. - -Ei ole mitään suurempaa vastakohtaa kuin on ajan hellittämättömän -paon, joka tempaa kaiken sisältönsä mukanaan, ja tosiolevaisuuden -jähmeän liikkumattomuuden välillä, joka kaikkina aikoina -pysyy samana. Ja jos katse tältä näkökannalta lähtien oikein -ulkokohtaisesti kiinnitetään elämän välittömiin tapahtumiin, -selviää katsojalle kirkkaasti pysyväinen nykyisyys ajan rattaan -keskipisteenä. -- Verrattomasti kauemmin elävälle silmälle, joka -yhdellä katseella käsittäisi ihmissuvun elämän kokonaisuudessaan, -ilmenisi syntymän ja kuoleman alituinen vaihtelu jatkuvana -aaltoiluna. Senvuoksi ei hänen mieleensä juolahtaisikaan nähdä siinä -yhä uutta syntymistä tyhjästä tyhjyyteen; vaan kuten nopeasti pyritty -kipuna meistä näyttää pysyvältä kehältä, nopeasti väreilevä jousi -säilyvältä kolmiolta, heilahteleva viulunkieli sukkulalta, niin -näyttäisi hänestä suku olevaiselta ja pysyvältä, kuolema ja syntymä -aaltoilulta. - -Tosiolemuksemme häviämättömyydestä kuolemassa on meillä siihen -saakka erheellisiä käsityksiä, kunnes me päätämme tutkia sitä -eläimissä, emmekä itsellemme yksin omista erästä sen erikoista lajia, -kuolemattomuuden pöyhkeällä nimellä. Juuri tämä korskea vaatimus ja -se ahdashenkinen käsitys, josta se johtuu, vaikuttaa että useimmat -ihmiset niin itsepintaisesti kieltäytyvät tunnustamasta sitä -päivänselvää totuutta, että me oleellisesti ja pääasiassa olemme -samaa kuin eläimet; niin, vieläpä että he kauhistuen väistävät -jokaista viittaustakin tähän meidän sukulaisuuteemme niiden kanssa. -Mutta tämä totuuden kieltämys sulkee heiltä enemmän kuin mikään muu -tien olemuksemme häviämättömyyden todelliseen tuntemukseen. Sillä ken -etsii jotakin väärältä tieltä, hän on juuri senvuoksi oikean jättänyt -eikä edellisen päässä koskaan saavuta mitään muuta kuin myöhäisen -pettymyksen. - -Reippaasti siis tavoittamaan totuutta -- ei ennakkokuvitteluja -noudattaen, vaan luonnon ohjausta! Ensinnä opittakoon, katsomalla -mitä nuorta eläintä tahansa, tuntemaan suvun koskaan vanhenematon -elämä -- suvun joka oman ikuisen nuoruutensa heijastuksena antaa -kullekin uudelle yksilölle ajallisen nuoruuden ja sallii sen astua -elämään niin uutena, niin reippaana kuin olisi maailma tänään -syntynyt. Kysyköön kukin rehellisesti itseltään, onko tämänkeväinen -pääskynen niin kokonaan toinen kuin ensimäisen luomiskevään, ja onko -todellakin molempien välillä tyhjästäluomisen ihme miljoonia kertoja -uudistunut, jättääkseen tuloksensa yhtä monta kertaa ehdottoman -hävityksen käsiin. Tiedän kyllä, että jos minä jollekulle vakavasti -vakuuttaisin, että pihalla nyt leikkivä kissa on sama kuin se, joka -siellä kolmesataa vuotta sitten samalla tavoin hyppeli ja hiipi, -hän pitäisi minua hulluna; mutta tiedän myös, että on vielä paljon -hullumpaa uskoa, että tämänpäiväinen kissa olisi tykkänään ja -läpikotaisin toinen kuin tuo kolmesataa vuotta sitten elänyt. - -Tarvitsee vain vilpittömästi ja vakavasti syventyä jonkun tällaisen -korkeamman luurankoisen tarkasteluun, selvästi tajutakseen, että -tämä tutkimaton olento, sellaisena kuin se nyt siinä on, ei -kokonaisuudessaan saata mitenkään raueta tyhjyyteen -- ja siitä -huolimatta on toiselta puolen sen katoavaisuus ilmeinen. Tämä johtuu -siitä, että eläimessä sen aatteen (suvun) iäisyys on saanut leimansa -yksilön äärellisyydestä. Sillä määrätyssä mielessä on kylläkin -totta, että meillä kussakin yksilössä on eri olento edessämme, -nimittäin siinä mielessä, mikä johtuu syyperusteen väittämästä, -sillä tätä noudattavat myös aika ja paikka, jotka ovat _principium -individuationis_, yksilöistymyksen peruste. Mutta toisessa mielessä -se taas ei ole totta, nimittäin siinä, jonka mukaan todellisia -ovat vain olioiden pysyvät muodot eli aatteet. Tämä ajatus oli -Platonilla niin selvillä, että siitä tuli hänen perusoppinsa, hänen -filosofiansa keskipiste, ja sen käsittämisestä hänen tunnuksensa, -oliko asianomainen ollenkaan kykenevä filosofoimaan. - -Kuten pauhaavan putouksen pirstoutuneet pisarat salaman nopeudella -vaihtuvat, sillä aikaa kun niiden muodostama sateenkaari -liikkumattoman levollisena viipyy paikallaan, tämän lakkaamattoman -vaihtelun koskemattomana, niin jää jokainen _aate_, s.o. -jokainen elävien olioiden suku yksilöittensä alituisen vaihtelun -koskemattomaksi. Mutta _aatteessapa_ eli suvussa elämäntahdolla -oikeastaan on juurensa ja siinä se ilmenee; siksi tämä tahto -todellisuudessa välittääkin vain suvun olemassaolosta. Esim. -jalopeurat (_leo_), jotka ovat syntyneet ja kuolevat, ovat kuin -putouksen pisarat; mutta _leonitas_, jalopeurain _aate_ eli hahmo, on -sen yllä olevan järkähtämättömän sateenkaaren kaltainen. Senvuoksi -katsoikin _Platon_ vain aatteet, s.o. suvut, tosioleviksi, yksilöt -sensijaan vain lakkaamatta syntyviksi ja häviäviksi ilmiöiksi. -Siitä, että jokainen eläin- ja ihmisyksilö syvimmässään tajuaa -tämän katoamattomuuden, johtuu että se saattaa niin turvallisena ja -huolettomana vaeltaa keskellä lukemattomia sattumia, jotka voivat sen -joka hetki tuhota, vieläpä suoraan kohti kuolemaa. Hänen silmistään -loistaakin suvun levollisuus, johon tämä perikato ei ulotu. Ihmiselle -eivät epävarmat ja vaihtelevat uskonkappaleet koskaan voisi suoda -tätä levollisuutta. Mutta kuten sanottu, osoittaa silmäys mihinkä -eläimeen tahansa, ettei kuolema ole esteeksi elämän ytimelle, -tahdolle, sen ilmenemyksissä. - -Mikä tutkimaton salaisuus piileekään joka eläimessä! Katsokaa -lähintä, katsokaa koiraanne; miten levollisena se seisoo paikallaan! -Monien tuhansien koirien täytyi kuolla, ennenkuin tuli tämän vuoro -elää. Mutta näiden tuhansien perikato ei ole koiran _aatetta_ -koskettanut: se ei ole kaikesta tästä kuolemisesta vähintäkään -häiriintynyt. Siksi seisoo koira niin reippaana ja alkuvoimaisena -siinä, kuin olisi tämä päivä sen ensimäinen eikä mikään voisi olla -sen viimeinen, ja sen silmistä loistaa sen häviämätön perusaate, -Arkhaios. Mitä on siis kautta näiden vuosisatojen vaipunut kuolemaan? --- Ei koira, se on kulumattomana edessämme; vain sen varjo, sen -kuvastus meidän aikaan sidotussa tiedonmuodossamme. Kuinka saattaa -toki kukaan uskoa, että häviäisi se, mikä alati uudelleen on olemassa -ja täyttää kaiken ajan? -- Tosin on asia kokemuksen kannalta kylläkin -selitettävissä: sikäli kuin kuolema tuhosi yksilöitä, loi näet siitos -uusia. Mutta tämä kokemuksen antama selitys on vain näennäinen: se -asettaa toisen arvoituksen toisen sijaan. Asian metafyysillinen -älyämys on, joskaan ei niin helposti saatavissa, kuitenkin ainoa tosi -ja tyydyttävä. - -Subjektivisen eli itsekohtaisen menettelyn kautta paljasti _Kant_ -sen suuren, joskin kielteisen totuuden, ettei aika saata olla -tosiolevaisen ominaisuus, koska se ennalta valmiina piilee meidän -käsityskyvyssämme. Nytpä on kuolema ajallisen ilmiön ajallinen loppu; -mutta niin pian kun poistamme ajan, ei mitään loppua enää ole, -vaan tämä sana on kadottanut kaiken merkityksensä. Minä puolestani -koetan nyt tässä objektivista eli ulkokohtaista tietä näyttää asian -myönteisen puolen, että näet tosiolevainen jää ajan ja sen, mikä vain -senkautta on mahdollista, syntymän ja kuoleman, koskemattomaksi, -ja ettei ajan ilmiöillä voisi olla edes tätä uupumatta vaihtuvaa, -tyhjyyden partaalla vietettyä olemassaoloa, ellei niiden ydin olisi -iäisyydestä kotoisin. _Iäisyys_ tosin on käsite, joka ei mihinkään -havaintoon perustu; siksi sen sisällys onkin pelkästään kielteinen, -se ilmaisee vain ajatonta olemassaoloa. _Aika_ on kuitenkin vain -iäisyyden kuva, kuten Plotinos sanoo; ja samoin on ajallinen elämämme -pelkkä tosiolemuksemme kuva. Tämä piilee iäisyydessä, koskapa -aika on vain meidän tietomme muoto, ja vain se saattaa meidät -käsittämään oman ja kaikkien muiden olioiden olemuksen katoavaiseksi, -äärelliseksi ja perikadolle ylenannetuksi. - -Toisessa kirjassa olen esittänyt, mitenkä tosiolevaisena esiintyvän -tahdon adekvatinen objektiviteetti eli sitä täsmällisesti tulkitseva -esineellisyys kullakin sen asteella on (platoninen) idea eli -aate; samaten kolmannessa kirjassa, että olioiden aatteille on -korrelaattina eli välttämättömästi edellytettävänä vastikkeena puhdas -tiedoitseva subjekti eli itseys; siis voivat ne tulla tajutuiksi vain -poikkeuksellisesti, erikoisen suotuisissa olosuhteissa ja ohimennen. -Yksilölle, siis ajan muodossa ilmenevälle tiedolle, esiintyy aate -sensijaan _suvun_ muodossa, joka on aate ajan hahmoon venyneenä. -Senvuoksi on siis suku tosiolevaisen, s.o. elämäntahdon välittömin -esineistymys. Jokaisen eläimen, ja näin ollen myös ihmisen, sisäisin -olemus piilee siis _suvussa:_ tässä siis, eikä oikeastaan yksilössä, -on mahtavasti viriävällä elämäntahdolla juurensa. Sensijaan on vain -yksilöllä välitöntä tajuntaa; senvuoksi se kuvittelee olevansa toista -kuin suku, ja siksi se pelkää kuolemaa. Elämäntahto ilmenee yksilöön -nähden nälkänä ja kuolemanpelkona; sukuun nähden sukuviettinä ja -intohimoisena huolehtimisena jälkeläisistä. - -Yhtä pitää tämän kanssa havainto, että luonto, joka on mainitusta -yksilön harhaluulosta vapaa, yhtä huolekkaasti varjelee sukua kuin -se välinpitämättömästi antaa yksilöiden tuhoutua: jälkimäiset ovat -sille aina vain välikappaleita, edellinen on sen tarkoitus. Senvuoksi -ilmenee niin räikeä vastakohta siinä, miten saita se on yksilöitä -varustaessaan ja miten tuhlaavainen, kun suku on kysymyksessä. -Tässä suhteessa saadaan näet usein _yhdeltä_ yksilöltä vuosittain -satojatuhansia itiöitä ja enemmän; näin tuotteliaita ovat esim. -puut, kalat, äyriäiset, termiitit y.m. Edellisessä suhteessa taas -on kukin varustettu kyvyillä ja elimillä vain niukasti sen verran, -että se hellittämättömästi ponnistaen saattaa pysyä hengissä; -senvuoksi täytyykin silvotun tai heikontuneen eläimen säännöllisesti -nääntyä nälkään. Ja missä satunnainen säästö käy päinsä, siten -että hätätilassa voidaan tulla toimeen ilman jotakin osaa, siellä -on se, vastoin tavallista järjestystäkin, pidätetty. Senvuoksi -puuttuu esim. monilta toukilta silmät; eläinparat saavat sokeina -tunnustella tietään lehdeltä lehdelle, mikä tuntosarvien puuttuessa -tapahtuu siten, että ne heiluttelevat ilmassa kolmea neljännestä -ruumiistaan, kunnes kohtaavat jonkun esineen, jolloin niiltä usein -jää saavuttamatta ihan vierestä saatava ravinto. Kaiken tämän -vaikuttaa _lex parsimoniae naturae_, luonnon säästäväisyyden laki, -jonka ilmaisuun: _natura nihil facit supervacaneum_, luonto ei tee -mitään tarpeetonta, vielä voidaan lisätä: _et nihil largitur_, eikä -mitään ilmaiseksi. -- Sama luonnon menettelytapa ilmenee siinä, että -kuta paremmin yksilö ikänsä nojalla pystyy suvun jatkamiseen, sitä -voimakkaammin ilmenee hänessä _vis naturae medicatrix_, luonnon -parantava voima. Senvuoksi sen haavat helposti paranevat ja se -huokeasti toipuu taudeista. Tämä kyky heikkenee samassa määrässä kuin -siitoskyky ja vaipuu syvälle sittenkun jälkimäinen on sammunut; sillä -silloin on yksilö luonnon silmissä käynyt arvottomaksi. - -Luokaamme vielä silmäys olioiden astejaksoon ynnä sitä noudattavaan -tajunnan asteettaisuuteen, polyypistä ihmiseen asti. Silloin näemme -tosin, miten tämän ihmeellisen pyramidin pitää pysähtymättömässä -väreilyssä yksilöiden kuolema, mutta miten se siitoksen siteen -kautta sukuina säilyy kautta äärettömän ajan. Kun siis yllä esitetyn -mukaan ulkokohtainen suku ilmenee häviämättömänä, näyttää sen -itsekohtainen ilmenemys, joka on vain näiden olioiden itsetietoisuus, -olevan mitä lyhytaikaisin ja tulevan lakkaamatta hävitetyksi, -yhtä usein taas astuakseen käsittämättömällä tavalla tyhjästä -esiin. Todellakin täytyy sen olla kovin lyhytnäköinen, joka antaa -tämän harhan pettää itseään eikä ymmärrä, että joskin täten vain -ulkokohtainen olio esiintyy ajallisesti säilyvänä, niin kuitenkin -itsekohtaisen, s.o. _tahdon_, joka siinä kaikessa elää ja ilmenee, -ja sen mukana tiedoitsevan subjektin, jonka kautta edellinen -itselleen kuvastuu, täytyy niinikään olla häviämätön, koska toki -ulkokohtaisen eli ulkoisen säilyminen saattaa olla vain itsekohtaisen -eli sisäisen olion häviämättömyyden ilmaus. Edellisellä ei nimittäin -voi olla mitään, jota se ei olisi saanut jälkimäiseltä lainaksi, -se ei saata oleellisesti ja alkuperäisesti olla ulkokohtaista, -ilmiötä, ja sitten toisessa sijassa, satunnaisesti, itsekohtaista, -tosiolevaista, itsetajuntaa. Sillä tietenkin edellinen ilmiönä -edellyttää sen, mikä ilmenee, muiden havaittavana olona se edellyttää -itseoloa, ja objektina subjektia, mutta ei päinvastoin. Täytyyhän -olioiden perustan aina piillä siinä mitä ne itsekseen ovat, siis -itsekohtaisuudessa eikä ulkokohtaisuudessa, mitä ne ovat vasta -muille, vieraassa tajunnassa havaittavina. Senmukaisesti huomasimme -ensimäisessä kirjassa, että filosofian oikea lähtökohta oleellisesti -ja välttämättömästi on itsekohtainen, siis idealistinen, kuin myös, -että päinvastainen ulkokohtainen lähtöpiste johtaa materialismiin. - -Perusolennoltamme olemme paljon suuremmassa määrässä kuin -tavallisesti ajattelemme samaa kuin maailma: sen sisäinen tahto on -meidän tahtoamme, sen ilmenemys on meidän miellettämme. Ken kerran -saattaisi selvästi tajuta tämän yhdensamaisuuden, hänen silmissään -häviäisi ero ulkomaailman säilymisen ja hänen oman kuolemanjälkeisen -säilymisensä välillä. Kumpikin ilmenisi hänelle samana asiana, jopa -saisi harhaluulo niiden eroavaisuudesta hänet hymyilemään. Sillä näin -ymmärretty olemuksemme häviämättömyys johtuu juuri makrokosmoksen -ja mikrokosmoksen yhdenmukaisuudesta, siitä, että ulkomaailman ja -tajuavan olennon oman pienoismaailman ydin on sama. Tässä sanotun -saattaa selvittää omituisella, mielikuvituksessa suoritettavalla -kokeella, jota saattaa nimittää metafyysilliseksi. Koettakoon lukija -kuvailla mielessään kuolinhetkeään, joka missään tapauksessa ei -tule olemaan etäinen. Silloin ajattelee hän itsensä poistuneeksi ja -maailman säilyneeksi; mutta pian hän omaksi ihmeekseen huomaa, että -hän tällöin kuitenkin on olemassa. Sillä hän on luullut kuvailevansa -maailmaa ilman itseään: mutta tajunnassa on minuus välittömästi -annettuna, ja se vasta välittää maailman olemassaolon, tämän -tajuttavana maailma vasta on olemassa. Ajatus, että tämä kaiken -olevaisen keskus, kaiken todellisuuden ydin, voitaisiin poistaa ja -sen ohessa kuitenkin antaa maailman jatkaa olemassaoloaan: se ajatus -on kyllä _in abstracto_ ajateltavissa, mutta ei realisoitavissa. -Yritys ajatella sekundärinen ilman primäristä, ehdonalainen ilman -ehtoansa, ilmiötä ilman ilmenevää, epäonnistuu joka kerran, -suunnilleen samoin kuin yritys ajatella tasasivuista suorakulmaista -kolmiota, tai materian häviämistä ja syntymistä ja muita senkaltaisia -mahdottomuuksia. Tarkoitetun tunteen sijasta herää meissä tällöin -tietoisuus siitä, että maailma yhtä paljon sisältyy meihin kuin -me maailmaan ja että kaiken todellisuuden lähde kumpuaa omasta -olennostamme. Tulos on oikeastaan tämä: aika, jolloin minua ei enää -ole, on ulkokohtaisesi katsoen kerran tuleva, mutta itsekohtaisesti -katsoen se ei voi koskaan tulla. -- Saattaisi senvuoksi suorastaan -kysyä, missä määrin kukin sydämessään todellisuudessa uskoo -asiaan, jota hän ei oikeastaan ollenkaan saata ajatella, ja eikö -aina kuolemamme meistä ole pohjaltaan maailman satumaisin asia, -kun mainittuun pelkästään älylliseen, mutta kunkin jossakin -määrin jo tekemään kokeeseen liittyy tietoisuus tosiolentomme -häviämättömyydestä. - -Se syvä vakaumus, että kuolema ei voi meitä tuhota, joka jokaisen -povessa piilee -- kuten tämän lähestyessä säännöllisesti ilmenevät -omantunnonvaivatkin todistavat -- on läheisesti liittynyt -tietoisuuteemme alkuperäisyydestämme ja iäisyydestämme. Sen vuoksi -saattoikin Spinoza sanoa: _sentimus experimurque nos aesternos esse_ --- me tunnemme ja koemme, että olemme ikuisia. Sillä katoamattomaksi -saattaa järkevä ihminen ajatella itseään vain mikäli hän ajattelee -itsensä aluttomaksi, siis ikuiseksi, oikeastaan ajattomaksi. Joka -taas luulee tyhjästä tulleensa, hänen täytyy ajatella myös tyhjäksi -raukeavansa, sillä ajatus, että iäisyys on kulunut, ennenkuin häntä -oli, mutta sitten alkaa toinen, jonka kuluessa hän ei koskaan -lakkaa olemasta, on mahdoton. Katoamattomuutemme vanhin perusta on -todellakin vanha väite: _Ex nihilo nihil fit, in nihilum nihil potest -reverti_ -- tyhjästä ei mitään synny eikä tyhjäksi voi mikään raueta. -Senvuoksi sanookin varsin sattuvasti _Theophrastus Paracelsus_ -(_Werke_, Strassburg 1603, nid. 2, s. 6): "Minussa oleva sielu on -jostakin syntynyt, senvuoksi ei se raukea tyhjään, sillä jostakin se -tulee". Hän esittää tässä oikean perusteen. Mutta sen, joka pitää -ihmisen syntyä hänen ehdottomana alkunaan, täytyy pitää kuolemaa -hänen ehdottomana loppunaan. Sillä molemmilla on sama merkitys; siis -saattaa kukin ainoastaan sikäli ajatella itseään _kuolemattomaksi_, -mikäli hän ajattelee itseään _syntymättömäksi_ samassa merkityksessä. -Samaa kuin syntymä on olemukseltaan ja merkitykseltään kuolema: -sama viiva on siinä kumpaankin suuntaan vedetty. Jos edellinen on -todellista tyhjästä syntymistä, silloin on jälkimäinen todellista -tyhjäksi raukeamista. Mutta todellisuudessa saatamme vain -ajattelemalla tosiolentoamme ijäiseksi, siis ajattomaksi, ajatella -sitä katoamattomaksi. Oletus, että ihminen olisi tyhjästä luotu, -johtaa välttämättömästi siihen, että kuolema on hänen ehdoton -loppunsa. Tässä on siis W. T. täysin johdonmukainen: sillä tyhjästä -luomiseen ei sovellu mikään kuolemattomuusoppi. Uustestamentilliseen -kristillisyyteen kuuluu sellainen, koska sen henki on intialainen ja -senvuoksi sen alkuperäkin intialainen enemmän kuin luullaan, joskin -vain egyptiläisten välityksellä. Mutta siihen juutalaisheimoon, johon -mainittu intialainen viisaus oli luvatussa maassa istutettava, sopii -se yhtä huonosti kuin tahdon vapaus tahdon ajalliseen luomiseen, -taikka niinkuin - - humano capiti cervicem pictor equinam - jungere si velit.[7] - -On aina paha olla olematta läpikotaisin alkuperäinen ja yhdestä -palasta veistetty. -- Sensijaan opettaa brahmalaisuus ja -buddhalaisuus aivan johdonmukaisesti kuolemanjälkeisen elämän -lisäksi syntymänedellistä (syntymä on rikos, jonka sovittaminen -on elämän tarkoitus). Kuinka selvästi he tällöin ovat tietoisia -tämän johtopäätöksen välttämättömyydestä, sen osoittaa seuraava -kohta _Colebrooken_ Intian filosofian historiassa (_Transact. of -the Asiatic London Society_, nid. I, s. 577): "Vastoin Bhagavadin -järjestelmää, joka on vain osittain kerettiläinen, tekee Vyasa -muiden muassa seuraavan tärkeimmän vastaväitteen: sielu ei olisi -ikuinen, jos se olisi kerran luotu, jos sillä siis olisi alku". -Edelleen sanotaan Uphamin "Buddhalaisuudessa" (s. 110): "Tuonelassa -on kovin osa niillä uskonnottomilla, joita nimitetään _deittyiksi;_ -nämä ovat sellaisia, jotka hyljäten Buddhan todistuksen kannattavat -kerettiläistä oppia, että kaikki elävät olennot saavat alkunsa äidin -kohdussa ja loppunsa kuolemassa". - -Joka käsittää olemassaolonsa pelkästään satunnaiseksi, sen täytyy -tosin pelätä kadottavansa se kuolemassa. Se taas, joka ylimalkaankin -älyää, että tämä johtuu jostakin alkuperäisestä välttämättömyydestä, -ei usko, että välttämättömyys, joka on aikaansaanut jotain niin -ihmeteltävää, olisi rajoittunut tällaiseen ajan katkelmaan, vaan että -se vaikuttaa aina. Välttämättömäksi taas huomaa olemassaolonsa se -joka punnitsee, että tähän hetkeen saakka, jolloin hän on olemassa, -jo on kulunut ääretön aika, siis ääretön määrä muutoksia, mutta että -hän niistä huolimatta kuitenkin on olemassa: kaikki mahdolliset tilat -ovat siis jo esiintyneet, niiden kykenemättä hänen olemassaoloansa -hävittämään. _Jos hän koskaan olisi saattanut olla olematta, ei -häntä nytkään olisi_. Sillä jo kulunut ääretön aika ynnä se, että -kaikki mahdolliset tapahtumat jo ovat siinä esiintyneet, takaa, että -_mikä on olemassa, on välttämättömästi olemassa_. Siis on jokaisen -käsitettävä itsensä välttämättömäksi olennoksi, s.o. sellaiseksi, -jonka oikeasta ja tyhjentävästä määritelmästä -- jos tämä vain olisi -selvillä -- seuraisi sen olemassaolo. - -Tähän ajatuskulkuun sisältyy todellakin ainoa immanentti, s.o. -kokemusseikkojen piirissä pysyttelevä todistus tosiolentomme -häviämättömyydestä. Tämän olemukseen täytyy näet kuulua olemassaolon, -koska mainittu häviämättömyys näyttäytyy riippumattomaksi kaikista -mahdollisista syysarjan mukanaan tuomista tiloista: nämä ovat näet -jo tehneet omansa ja kuitenkin on se järkyttänyt olemassaoloamme -yhtä vähän kuin myrskytuuli valonsädettä, joka loistaa sen läpi. Jos -aika omin voimin saattaisi viedä meidät kohti autuuden tilaa, niin -olisimme jo kauan sitten siinä, sillä ääretön aika on takanamme. -Mutta myös: jos se voisi viedä meidät kohti perikatoamme, olisimme jo -kauan sitten lakanneet olemasta. Siitä, että me nyt olemme olemassa, -seuraa tarkkaan punniten, että meidän täytyy aina olla olemassa. -Sillä me itse olemme se olemus, millä aika on täyttänyt tyhjyytensä; -senvuoksi se täyttääkin _kaiken_ ajan, nykyisyyden, menneisyyden ja -tulevaisuuden samalla tavoin, ja meidän on yhtä mahdoton pudota pois -olemassaolosta kuin avaruudesta. - -Tarkkaan katsoen on mahdoton ajatella, että se, mikä kerran -kaikella todellisuuden voimalla on olemassa, koskaan voisi raueta -tyhjyyteen ja sitten olla olematta kautta äärettömän ajan. Tästä on -saanut alkunsa kristittyjen oppi kaiken takaisinpaluusta, hindujen -oppi, että Brahma yhä uudelleen luo maailman, ynnä kreikkalaisten -filosofien samanlaatuiset dogmit. Olemisemme ja olemattomuutemme -suuri salaisuus, jonka selvittämiseksi nämä ja kaikki sensuuntaiset -opit on keksitty, johtuu lopulta siitä, että se mikä ulkokohtaisesti -on ääretön aikasarja, itsekohtaisesti katsoen on piste, jakamaton, -aina läsnä oleva nykyisyys. Mutta kuka sen käsittää? Selvimmin on -_Kant_ sen esittänyt, kuolemattomassa opissaan ajan idealisuudesta ja -tosiolevaisen yksinomaisesta realiteetista. Sillä tästä seuraa, että -olioiden, ihmisten, maailman varsinainen olemus piilee pysyvästi ja -jatkuvasti "pysyvässä nykyisyydessä", kiinteänä ja liikkumattomana, -ja että ilmiöiden ja tapahtumain vaihtelu johtuu pelkästään siitä, -että me käsitämme ne ajan havaintomuodossa. - -Sensijaan, että ihmisille sanotaan: "olemassaolonne on syntymässä -alkanut, mutta te olette kuolemattomat", pitäisi heille sanoa: -"te ette ole tyhjyyttä" ja opettaa heidät tämä ymmärtämään Hermes -Trismegistoksen lausumana pidetyn väitteen suuntaan: "sillä mikä -on, se on aina oleva" (_Stob. Ecl._ I, 43, 6). Mutta ellei tässä -onnistuta, vaan ahdistunut sydän virittää vanhan valituslaulunsa: -"Minä näen kaikkien olentojen syntymässä tulevan tyhjästä ja -kotvan kuluttua vaipuvan tämän helmaan takaisin; minunkin -olemassaoloni, joka nyt kuuluu nykyisyyteen, on kohta oleva -kaukaisessa menneisyydessä, ja minä raukean tyhjyyteen!" -- niin -on oikea vastaus: "Etkö siis ole olemassa? Eikö sinulla siis ole -omana kallisarvoinen nykyisyys, jota te ajan lapset kaikki niin -kiihkeästi pyydätte, eikö se todella ole omasi? Tunnetko tiet, jotka -ovat sinut siihen tuoneet, jotta voisit väittää, että kuolema ne -sinulta sulkee? Minuutesi olemassaolo ruumiisi tuhoutumisen jälkeen -on sinulle mahdollisuutena käsittämätön, mutta saattaako se olla -käsittämättömämpi kuin sinulle on nykyinen olemassaolosi ja se miten -sinä siihen saavuit? Miksi epäilisit, etteivät ne salaiset tiet, -jotka ovat olleet sinulle avoinna tähän nykyisyyteen, ole sinulle -avoinna jokaiseen tulevaisuuteenkin?" - -Joskin siis tämänlaatuiset tarkastelut ovat omansa herättämään -vakaumuksen, että meissä on jotakin, mitä kuolema ei saata hävittää, -niin edellyttää se kuitenkin korkeampaa näkökantaa, josta katsoen -syntymä ei ole olemassaolomme alku. Mutta tästä seuraa, että mikä -esiintyy kuolemassa häviämättömänä, ei oikeastaan ole yksilö, joka -on siitoksen kautta syntynyt ja isänsä ja äitinsä ominaisuuksien -leimaama, jotenka se esiintyy pelkkänä suvun erikoismuotona, mutta -sellaisena saattaa olla ainoastaan katoavainen. Kun yksilöllä -tämän mukaisesti ei saata olla mitään muistoa olemassaolostaan -ennen syntymää, ei sillä kuoleman jälkeen myöskään voi olla mitään -sellaista nykyisestä. Mutta jokainen katsoo minuutensa kuuluvaksi -tajuntaan. Senvuoksi minuus hänestä näyttää yksilöllisyyteen -sidotulta, jonka keralla kaikki se häviää, mikä hänelle tällaisena -on omituista ja erottaa hänet muista. Senvuoksi hän ei voi erottaa -yksilötöntä säilymistään muiden olentojen jatkuvasta olemassaolosta, -ja hän näkee minuutensa hukkuvan. - -Mutta sen, joka näin liittää olemassaolonsa _tajuntansa_ -identiteettiin ja senvuoksi vaatii tälle loppumatonta säilymistä -kuoleman jälkeen, tulisi ottaa huomioon, että hän voi sellaisen -saavuttaa ainoastaan sillä hinnalla, että hänellä ennen syntymää -on samanlainen loppumaton menneisyys. Sillä kun hänellä ei ole -mitään muistoa olemassaolostaan ennen syntymää, jolloin hänen -tajuntansa alkaa, täytyy tämän hänelle merkitä olemassaolonsa -alkamista tyhjyydestä. Mutta silloin hän saa ostaa loppumattoman -kuolemanjälkeisen olemassaolon yhtä pitkällä syntymänedellisellä, -joten lasku menee tasan, hänen voittamattansa mitään. Mutta jos taas -se olemassaolo, minkä kuolema jättää koskemattomaksi, on toinen kuin -yksilöllisen tajunnan olo, täytyy sen olla syntymästä samalla lailla -riippumaton kuin kuolemasta, ja näin ollen täytyy olla yhtä oikein -sanoa: "minä tulen aina olemaan", ja "minä olen aina ollut", jolloin -saadaan kaksi äärettömyyttä yhden sijasta. - -Oikeastaan piilee kuitenkin sanassa 'minä' mitä suurin -kaksimielisyys, kuten se ilman muuta ymmärtää, joka muistaa toisen -kirjamme sisällön ja siinä esitetyn eron olentomme tahtovan -ja tiedoitsevan puolen välillä. Riippuen siitä, kuinka minä -tämän sanan kulloinkin käsitän, saatan sanoa: "Kuolema on minun -täydellinen loppuni"; tai myös: "Yhtä äärettömän vähäinen osa -maailmaa kuin olen, yhtä vähäinen osa todellista olentoani on -tämä minun personallinen ilmenemykseni". Mutta minuus on tajunnan -pimeä piste, kuten verkkokalvolla näköhermon tulokohta on sokea, -kuten aivot itse ovat aivan tunnottomat, auringon massa on pimeä -ja silmä näkee kaiken, mutta ei itseään. Meidän tietokykymme -on kokonaan ulospäin kääntynyt, mikä johtuu siitä, että se on -pelkästään itsesäilytysvaistoa, siis ravinnonetsimistä ja saaliin -tavoitusta varten syntyneen aivotoiminnan tuote. Sen vuoksi on kukin -itsestään tietoinen ainoastaan yksilönä, jollaisena hän itselleen -ulkoisessa havainnossa esiintyy. Jos hän sitä vastoin saattaisi -tulla tietoiseksi siitä, mitä hän vielä sen lisäksi on, jättäisi -hän mielellään yksilöllisyytensä sikseen, hymyilisi itsepintaiselle -kiintymykselleen sitä kohtaan ja sanoisi: "Mitä huolettaa tämän -yksilöllisyyden menetys minua, jossa piilee lukemattomien -yksilöllisyyksien mahdollisuus?" Hän ymmärtäisi, että joskaan hänellä -ei ole odotettavissa yksilöllisyytensä säilymistä, on hän kuitenkin -aivan yhtä hyvin varustettu kuin jos hänellä sellainen olisi, koska -hänessä piilee täydellinen korvaus siitä. - -Senlisäksi saattaisi vielä huomauttaa, että useampien ihmisten -yksilöllisyys on niin kurja ja arvoton, etteivät he todellakaan -mitään menetä siinä, ja että mikä heissä vielä saattaa olla jonkun -arvoista, on heidän olentonsa yleisinhimillinen puoli; mutta -tällepä saattaakin katoamattomuuden luvata. Saattaisipa jokaisesta -yksilöllisyydestä sellaisenaan johtuva jäykkä muuttumattomuus -ja oleellinen rajoitus loppumattomasti jatkuessaan käydä -yksitoikkoisuudellansa vihdoin niin ylen kyllästyttäväksi, että olio -siitä vapautuakseen mieluummin raukeisi tyhjyyteen. Joka vaatii -yksilöllisyydelle kuolemattomuutta, tahtoo oikeastaan loppumattomiin -jatkaa erästä erehdystä. Sillä pohjaltaan on kuitenkin jokainen -yksilöllisyys vain erikoinen erehdys, harha-askel, jotakin, jonka -olemattomuus olisi parempi kuin olemassaolo. Elämän varsinainen -tarkoitus onkin vapahtaa meidät siitä. Tätä todistaa sekin, että -useimmat, jopa oikeastaan kaikki ihmiset ovat niin rakennetut, -etteivät he voisi olla onnellisia, joutuivat he mihin maailmaan -tahansa. Sikäli, näet, kuin jossakin maailmassa ei olisi hätää ja -vaivaa, valtaisi heidät ikävystymys, ja sikäli kuin tämä olisi -estetty, joutuisivat he hädän, piinan ja kärsimyksen valtaan. Jotta -ihminen eläisi autuaassa tilassa, ei siis suinkaan olisi riittävää -sijoittaa häntä "parempaan maailmaan", vaan tarvitaan vielä, että -hänessä tapahtuisi perinpohjainen muutos, että hän siis ei enää -olisi mitä hän on, ja tulisi sellaiseksi, millainen hän ei ole. -Mutta tällöin pitäisi hänen ensinnä lakata olemasta mitä hän on: -tämän vaatimuksen täyttää toistaiseksi kuolema, jonka siveellinen -välttämättömyys tältäkin näkökannalta voidaan osoittaa. Muuttaa koko -olentonsa merkitsee itse asiassa samaa kuin joutua kokonaan toiseen -maailmaan. Tästä lopulta johtuu myös se ulkokohtaisen riippuvaisuus -itsekohtaisesta, minkä ensi kirjamme idealismi osoittaa; täten -piilee tässä transcendentalifilosofian ja etiikan yhtymäkohta. Kun -tämä otetaan huomioon, käy ilmi, että elämän unelmasta herääminen -on mahdollinen vain siten, että samalla koko sen peruskudos hajoaa, -itse sen elin, intellekti eli ymmärrys muotoineen, joka edelleenkin -kutoisi unelman äärettömiin; niin kiinteästi kuuluu jälkimmäinen -edelliseen. Se, joka tämän unelman oikeastaan uneksi, on kuitenkin -toinen kuin ymmärrys, ja se yksin jää jälelle. Sensijaan on huoli -siitä, että kuolemassa on kaikki lopussa, verrattavissa uneksijan -luuloon, että olisi vain unia, ilman uneksijaa. - -Mutta kun siis yksilöllinen tajunta on kuolemassa kerran loppunut, -olisiko silloin edes toivottavaa, että se taas heräisi, jatkaakseen -olemassaoloaan loppumattomiin? Eihän sen sisällys suurimmalta -osaltaan, niin, useimmiten ensinkään ole mitään muuta kuin vähäisten, -maallisten, vaivaisten ajatusten ja loppumattomien huolien virta: -annettakoon tämän toki kerran päästä lepoon! -- Ymmärtäväisesti -kirjoittivatkin senvuoksi muinaisajan ihmiset hautakiviinsä: -_securitati perpetuae_ -- alituiseen rauhaan -- tai _bonae quieti_ --- hyvään lepoon. Jos taas, kuten usein tapahtuu, vaadittaisiin -yksilöllisen tajunnan jatkuvaa säilymistä, jotta siihen liitettäisiin -haudantakainen palkinto tai rangaistus, niin merkitsisi tämä -pohjaltaan vain hyveen ja itsekkyyden yhdistämistä. Mutta nämä -kaksi eivät tule koskaan toisiaan syleilemään: ne ovat alusta asti -vastakkaisia toisilleen. Täysin perusteltu on sensijaan se vakaumus, -minkä jalojen tekojen näkeminen herättää, että se rakkauden henki, -joka käskee toista säästämään vihollistaan, toista oman henkensä -uhalla auttamaan lähimäistään, ei koskaan voi haihtua eikä raueta -tyhjyyteen. -- - -Perusteellisin vastaus kysymykseen yksilön jatkuvasta olemassaolosta -kuoleman jälkeen sisältyy _Kantin_ suureen oppiin _ajan -idealisuudesta_. Juuri tässä kohden se näyttäytyy erinomaisen -hedelmälliseksi. Se näet asettaa täysin teoretisen, mutta hyvin -perustellun älyämyksen opinkappalten sijaan, jotka niinhyvin toisella -kuin toisellakin tiellä johtavat järjettömyyksiin, ja täten se -kerrassaan syrjäyttää kaikkein vaivaloisimman metafyysillisistä -kysymyksistä. Käsitteet sellaiset kuin alkaa, loppua ja jatkua -saavat kaiken merkityksensä ajalta ja pätevät siis pelkästään tällä -edellytyksellä. Mutta aika ei ole mitään ehdottomasti olevaista, -ei ole olioiden tosiolemisen -- _"das Seyn an sich"_ -- laatu, -vaan ainoastaan muoto, johon meidän tietomme omasta ja kaikkien -olioiden olosta ja olemuksesta pukeutuu; juuri senvuoksi se on -kovin epätäydellinen ja rajoittuu pelkkiin ilmiöihin. Ainoastaan -siis näiden piirissä ovat sellaiset käsitteet kuin lakkaaminen ja -jatkuminen käyttökelpoisia, mutta ne eivät sovellu siihen mikä -niissä ilmenee, olioiden tosiolemukseen, joihin sovellettuina -mainitut käsitteet siis kadottavat kaiken merkityksensä. Tämä -ilmeneekin siinä, että näiden aikakäsitteiden pohjalla esitettyyn -kysymykseen on mahdoton vastata ja että väite puoleen taikka toiseen -joutuu yhtä painavien vastaväitteiden alaiseksi. Saattaisi tosin -väittää, että meidän tosiolemuksemme säilyy kuoleman jälkeen, koska -ei pidä paikkaansa, että se tuhoutuisi; mutta yhtä hyvin saattaa -väittää, että se tuhoutuu, koska ei pidä paikkaansa, että se säilyy. -Pohjaltaan on toinen väite yhtä tosi kuin toinenkin. Tässä saattaisi -siis asettaa antinomian tapaisen -- voisi asettaa kaksi yhtä -pätevää järkisyytä vastakkain. Mutta kumpikin sisältäisi pelkästään -kielteisen väitteen: arvostelman subjektilta kiellettäisiin kaksi -kontradiktoorisesti vastakkaista predikaattia. Tämä johtuu kuitenkin -vain siitä, että koko kysymyksenalainen kategoria on subjektiin -soveltumaton. Mutta jos nyt subjektilta ei kielletä molempia -predikaatteja yhdessä, vaan yksi kerrallaan, alkaa näyttää siltä kuin -olisi kulloinkin kielletyn predikaatin kontradiktoorinen predikaatti -senkautta todistettu oikeaksi. Mutta tämä johtuu siitä, että tässä -verrataan toisiinsa inkommensuraabeleja suureita, sikäli kuin kysymys -siirtää meidät näyttämölle, missä aika ei ole voimassa, mutta -kuitenkin haetaan aikamääräyksiä; on senvuoksi yhtä väärin omistaa -nämä subjektille kuin kieltää ne siltä, mikä merkitsee, että kysymys -on transcendentti, lankeaa kokemuksen ulkopuolelle. Tässä mielessä -jää kuolema mysterioksi. - -Jos taas pidetään kiinni tästä ilmiön ja tosiolevaisen erosta, -käy sensijaan laatuun väittää, että ihminen tosin ilmiönä on -katoavainen, hänen tosiolemuksensa kuitenkaan sitä olematta, joskaan -ei voida sanoa tämän jatkavan olemassaoloaan, koska tällöin on -täytynyt eliminoida aika-käsitteet. Täten johtuisimme käsitykseen -häviämättömyydestä, joka ei kuitenkaan olisi mitään jatkumista. -Mutta vaikkakin tämän, abstraktion tietä saavutetun käsitteen -voi _in abstracto_ ajatella, ei siihen kuitenkaan liity mitään -havaintokuvaa, se ei siis oikeastaan saata tulla selväksi. Kuitenkin -on tässä pidettävä kiinni siitä, että me emme _Kantin_ tavoin väitä -mahdottomaksi tietää mitään tosiolevaisesta, vaan olemme selvillä -siitä, että tämä on haettava tahdosta. - -Emme tosin ole koskaan väittäneet omaavamme ehdotonta ja tyhjentävää -tietoa tosiolevaisesta, vaan päinvastoin täysin älynneet, että on -mahdoton omistaa ehdotonta tietoa tosiolevaisesta. Sillä niin pian -kuin tiedän, on minulla _mielle;_ mutta juuri siksi että tämä on -minun mielteeni, ei se saata olla identinen tiedetyn kanssa, vaan -tekemällä tämän itseolosta olon toisen tajuttavana tulkitsee se sen -aivan uudessa muodossa; sitä on siis aina pidettävä tosiolevaisen -_ilmiönä_. Tiedoitsevalla tajunnalla, olkoon se minkälaatuinen -tahansa, voi senvuoksi esiintyä ainoastaan ilmiöitä. Tämä ei kokonaan -muutu siinäkään tapauksessa, että tiedetty on omaa olentoani, sillä -sikäli kuin tämä lankeaa _tiedoitsevan_ tajuntani piiriin, on se -vain olemukseni heijastusta, siitä itsestään poikkeavaa, siis jo -jossakin määrin ilmiötä; sikäli kuin minä taas välittömästi olen tätä -omaa olemustani, en minä ole tiedoitseva. Sillä toisessa kirjassa on -riittävästi todistettu, että tieto on vain toisasteinen olentomme -ominaisuus, joka johtuu sen eläimellisestä luonnosta. Tarkkaan ottaen -tunnemme siis tahtommekin ainoastaan ilmiönä eikä sellaisena kuin -se ehdottomasti, itsessään lienee. Mutta juuri tässä mainitussa -toisessa kirjassa, samoinkuin myös kirjoituksessa luonnossa -ilmenevästä tahdosta, on laajasti esitetty ja osoitettu, että jos -me tunkeutuaksemme olioiden sisäiseen olemukseen jätämme sikseen -sen, mikä on annettu vain välillisesti ja ulkoapäin, ja kiinnitämme -huomion siihen ainoaan ilmiöön, jonka olemuksesta meillä on välitön -sisäinen tajunta, niin me aivan ehdottomasti havaitsemme viimeiseksi -todellisuuden ytimeksi tahdon. Tässä me siis sikäli tunnemme olion -itsessään, kuin se ei enää ilmene paikallisuuden, vaan ainoastaan -ajan muodossa, siis kuitenkin vain välittömimmässä ilmenemyksessään -ja sillä rajoituksella, että tämä meidän tietomme siitä ei vielä -ole vallan tyhjentävä ja aivan vastaava. Täkäli me siis säilytämme -käsityksen, että tahto on tosiolevainen. - -Sensijaan on lakkaamisen käsite sovitettavissa ihmiseen ajallisena -ilmiönä, ja kokemustieto esittää peittelemättä kuoleman tämän -ajallisen elämän lopuksi. Ihmisen loppu on yhtä todellinen kuin sen -alku oli, ja samassa merkityksessä kuin meitä ei ennen syntymää -ollut, ei meitä kuoleman jälkeen tule olemaan. Kuitenkaan ei kuolema -voi poistaa sen enempää kuin mitä syntymä on antanut; siis ei sitä, -minkä kautta syntymä ensinnä kävi mahdolliseksi. Tässä merkityksessä -on _natus_ ja _denatus_ -- syntynyt ja syntymätön -- kaunis -lausetapa. Mutta nyt esittää kaikki kokemustieto pelkkiä ilmiöitä; -ainoastaan nämä ovat senvuoksi syntymisen ja häviämisen ajallisten -tapahtumain alaisia, mutta ei niissä ilmenevä tosiolevaisuus. -Tämän piirissä ei ole aivotoiminnan aikaansaamaa syntymisen ja -häviämisen vastakohtaa ollenkaan -- se on täällä kadottanut kaiken -merkityksensä. Tosiolevaiseen ei siis ensinkään koske ajallisen -ilmiön ajallinen loppu, vaan sen olemassaolo on aina sitä laatua, -että alun, lopun ja jatkumisen käsitteet ovat siihen soveltumattomat. -Mutta tämä tosiolevainen on -- mikäli voimme sitä itsellemme -selvittää -- jokaisessa ilmenevässä olennossa hänen tahtonsa: siis -myöskin ihmisessä. Tajunta puolestaan on tiedoitsemista; kuten -riittävästi on osoitettu, kuuluu taasen tämä aivotyönä, siis eliön -toimintana, pelkkään ilmiöön ja loppuu senvuoksi tämän mukana. Tahto -yksin, jonka teos tai pikemmin kuvastus ruumis oli, on häviämätön. -Jyrkkä eron teko tahdon ja tiedon välillä ynnä edellisen etusija --- mikä on minun filosofiani perusoppi -- on senvuoksi ainoa avain -ristiriitaan, joka niin monella tavoin näyttäiksen ja esiintyy -jokaisessa, jopa vallan alkeellisessakin tajunnassa yhä uudestaan, --- että nimittäin kuolema on meidän loppumme, ja kuitenkin meidän -täytyy olla ikuisia ja häviämättömiä, -- siis _Spinozan_ lauseeseen -_sentimus experimurque nos aeternos esse_. - -Kaikki filosofit ovat erehtyneet siinä, että he näkevät ihmisen -metafyysillisen, häviämättömän, ikuisen olentopuolen hänen -_intellektissään_ eli ymmärryksessään; se piilee yksinomaan -_tahdossa_, joka tykkänään eroaa edellisestä ja yksin on -alkuperäinen. Intellekti on, kuten toisessa kirjassa on mitä -perusteellisimmin osoitettu, toisasteinen ilmiö, ja sen edellytyksenä -ovat aivot; senvuoksi se alkaa ja loppuu samalla kuin nämä. Tahto -yksinään on ilman edellytyksiä, koko ilmiön ydin; sen vuoksi se -on vapaa tämän muodoista, joihin myös aika kuuluu, siis samalla -häviämätön. Senmukaan siis kuolemassa tosin häviää tajunta, mutta ei -se, mikä tajunnan tuotti ja sitä ylläpiti; elämä sammuu, mutta ei -sen keralla elämän perusvoima, joka edellisessä ilmeni. Senvuoksi -puhuu siis jokaiselle varma tunne, että hänessä on jotakin ehdottoman -katoamatonta ja hävittämätöntä. Sekin, että meillä on kaukaisimmalta -ajalta, ensi lapsuudesta, tuoreita ja eloisia muistoja, todistaa, -että kaikki meissä ei liiku ajan kera yhä eteenpäin, jotakin säilyy -vanhenematta ja muuttumatta. Mutta mitä tämä katoamaton olisi, sitä -ei osattu itselle selvittää. Tajunta se ei ole yhtä vähän kuin -ruumiskaan, josta tajunta ilmeisesti on riippuvainen. Pikemmin se on -se, mistä tajunta ynnä ruumis riippuu. Mutta sepä juuri, langetessaan -tajunnan piiriin, esittäytyy _tahtona_. Tosin emme saa siitä sen -läheisempää tietoa kuin tämä sen välittömin ilmenemys on, koska emme -voi päästä tajunnan ulkopuolelle. Senvuoksi on mahdoton vastata -kysymykseen, mitä mainittu olevainen mahtanee olla, mikäli se _ei_ -lankea tajunnan piiriin, s.o. mitä se on ehdottomasti itsekseen. - -Ilmiössä ja havainnonmuotojen, ajan ja paikan, yksilöistymyksen -perustan, kautta näyttää siltä, että ihmisyksilö häviää, -mutta ihmissuku sensijaan alituisesti säilyy ja elää. Mutta -tosiolevaisuudessa, joka on näistä muodoista vapaa, häviää myös koko -ero yksilön ja suvun välillä, ja molemmat ovat välittömästi yhtä. -Koko elämäntahto on yksilössä kuten se on suvussa, ja senvuoksi on -suvun jatkuminen pelkästään kuva yksilön hävittämättömyydestä. - -Kun siis tämä äärettömän tärkeä älyämys, ettei kuolema voi meidän -tosiolemustamme hävittää, kokonaan perustuu eron tekoon ilmiön ja -tosiolevaisen välillä, tahdon nyt mitä kirkkaimmin valaista juuri -tätä eroa, selvittämällä sitä kuoleman vastakohdan, siis elollisten -olentojen syntymän, s.o. _siitoksen_ avulla. Sillä tämä tapahtuma --- yhtä salaperäinen kuin kuolema -- tuo välittömimmällä tavalla -havaittavaksemme ilmiön ja tosiolevaisen vastakohdan, maailman -mielteenä ja maailman tahtona, ynnä kumpaakin vallitsevain lakien -täydellisen erilaatuisuuden. - -Siitostoimi näyttäytyy nimittäin kaksinaisessa muodossa: ensinnäkin -itsetajunnassa, jonka ainoa esine, kuten usein olen osoittanut, -on tahto kaikkine virikkeineen; ja toiseksi muihin olioihin -kohdistuvassa tietoisuudessamme, s.o. mielteen maailmassa, eli -olioiden kokemuksellisessa todellisuudessa. Nyt esiintyy mainittu -toimitus tahtopuolelta, siis sisäisesti, itsekohtaisesti, -itsetajunnan kannalta katsoen välittömimpänä ja täydellisimpänä -tahdon tyydytyksenä, s.o. hekumana. Miellepuolelta sensijaan, -siis ulkokohtaisesti katsoen, muihin oliohin kohdistuvassa -tietoisuudessamme, on juuri tämä toimitus mitä taitehikkaimman -kudoksen alku, sanomattoman monimutkaisen animaalisen eliön perustus, -joka senjälkeen tarvitsee enää vain kehitystä, astuakseen meidän -hämmästyneiden silmäimme nähtäväksi. Tämä eliö, jonka äärettömän -monimutkaisuuden ja täydellisyyden vain se tuntee, joka on anatomiaa -tutkinut, ei miellepuolelta katsoen ole muuten ymmärrettävissä -eikä ajateltavissa kuin järjestelmänä, joka on suunniteltu mitä -johdonmukaisimmalla sommittelukyvyllä ja suoritettu ylenpalttisen -taidokkaasti ja tarkoin, mitä syvällisimmän harkinnan vaivaloisimpana -teoksena. Mutta tahtopuolelta, itsetajunnan kautta, me tunnemme sen -toimituksen tuottamaksi, joka on kaiken harkinnan suora vastakohta, -sokean väkivaltaisen viettymyksen, ylenpalttisen hekumallisen tunteen -aikaansaamaksi. Tämä vastakohta vastaa tarkalleen ylläesitettyä -ääretöntä vastakkaisuutta luonnon välinpitämättömyyden ja sen -teoksien äärettömän taidokkuuden välillä -- että se synnyttää -luomuksensa niin täydellisen helposti ja antaa ne rajattoman -huolettomasti tuholle alttiiksi, ja että näillä teoksilla on niin -arvaamattoman taidokas ja harkittu rakenne, josta päättäen niitä -olisi äärettömän vaikea valmistaa ja niiden säilymistä senvuoksi -pitäisi kaikella mahdollisella huolella valvoa. Sensijaan me näemme -päinvastaista. - -Kun me siis tällä kylläkin epätavallisella tutkistelulla olemme mitä -räikeimmin asettaneet rinnakkain maailman molemmat erilaatuiset -puolet ja käsittäneet ne ikäänkuin _samaan_ kouraan -- niin -täytyy meidän nyt kiinnittää niihin huomiomme, vakuuttautuaksemme -ilmiön eli miellemaailman lakien täydellisestä pätemättömyydestä -tahdon eli tosiolevaisen maailmassa. Silloin on meille käyvä -käsitettävämmäksi, että sillä välin kun miellepuolella -- siis -- -ilmiömaailmassa näyttäiksen milloin tyhjästä syntymistä, milloin -syntyneen täydellistä tuhoutumista, toiselta puolen katsoen eli -itsessään esiintyy olevaista, johon syntymisen ja häviämisen -käsitteitä ei voi järjellisesti ensinkään sovittaa. Sillä me olemme -juur'ikään, laskeutuessamme siihen peruskohtaan saakka, missä ilmiö -ja tosioleva itsetajunnan välityksellä kohtaavat toisensa, ikäänkuin -kouraantuntuvasti käsittäneet, ettei niitä ensinkään saata toisiinsa -verrata, ja toisen koko olon laatu, ynnä kaikki tämän olon peruslait, -on toisessa mitätön ja vähemmän kuin mitätön. -- Minä uskon, että -tätä viimeistä tutkistelemustani vain harvat ovat oikein ymmärtäneet, -ja että se kaikkien mielestä, jotka eivät ole sitä ymmärtäneet, -tuntuu vastenmieliseltä, jopa kenties loukkaavalta. Tällainen syy ei -kuitenkaan koskaan johda minua jättämään pois mitään, mikä on omansa -valaisemaan perusaatostani. -- - -Tämän luvun alussa olen selvitellyt, että suuri kiintymys elämään, -tai pikemmin kuoleman pelko, ei suinkaan johdu tiedosta, missä -tapauksessa se olisi elämän arvon havaitsemisen tulos, vaan että -tällä kuolemanpelolla on juurensa välittömästi _tahdossa,_ jonka -alkuperäisestä olemuksesta se puhkeaa esiin -- olemuksesta, joka on -tietoa vailla ja senvuoksi sokea. Niinkuin meidät houkuttaa elämään -hekuman aivan petollinen pyyde, niin pidättää meidät siinä aivan -yhtä petollinen kuoleman pelko. Molemmat puhkeavat esiin tahdosta, -joka on itsessään tiedoton. Jos ihminen päinvastoin olisi pelkästään -_tiedoitseva_ olento, täytyisi kuoleman olla hänelle ei ainoastaan -yhdentekevä, vaan suorastaan tervetullut. Nyt opettaa meitä -tähänastinen tarkastelumme, että kuolema kohtaa vain _tiedoitsevaa_ -tajuntaa, kun sensijaan tahto, sikäli kuin se on tosiolevainen, joka -on jokaisen yksilöllisen ilmiön perustuksena, on vapaa kaikesta, -mikä johtuu aikamääräyksistä, siis myös katoamaton. Sen pyrkimys -olemassaoloon ja ilmenemiseen, mistä maailma johtuu, täyttyy -alituisesti, sillä maailma saattelee sitä kuin ruumista varjonsa, -koska se on vain tahdon näkyväiseksi tullut olemus. - -Se että tahto meissä kuitenkin pelkää kuolemaa, johtuu siitä, että -tällöin tieto esittää sille sen olemuksen vain yksilöllisessä -ilmiössä, mistä tahto joutuu harhaluulon valtaan, että se tämän -ilmiön mukana tuhoutuu, suunnilleen niinkuin kuvani näyttää -tuhoutuvan kuvastimen mukana, kun tämä pirstautuu. Kun tällainen -tuhoutuminen on vastoin tahdon alkuperäistä olemusta, joka on sokeata -pyydettä olemassaoloon, täyttää se sen kammolla. Tästä seuraa nyt, -että se meissä, mikä yksin pystyy kuolemaa pelkäämään ja sitä myös -yksin pelkää, tahto, jää kuoleman koskemattomaksi. Se taas, mitä -kuolema kohtaa ja mikä todella häviää, ei luonteensa mukaisesti -pysty tuntemaan mitään pelkoa eikä ylimalkaan mitään tahtomista -tai mielenliikutusta, jonka vuoksi sille oleminen ja olemattomuus -ovat yhdentekeviä. Tämä olentomme puoli on tiedon subjekti, -intellekti, joka on olemassa vain suhteessaan miellemaailmaan, s.o. -ulkokohtaiseen todellisuuteen, minkä vastike eli korrelaatti se on -ja minkä oleminen pohjaltaan on samaa kuin sen oma. Joskaan siis -yksilöllinen tajunta ei säily kuoleman yli, säilyy kuitenkin se -mikä yksinään sitä vastaan tarraa: tahto. Tästä saa selityksensä se -ristiriita, että filosofit aina ovat tiedon näkökannalta oivallisin -perustein todistaneet, ettei kuolema ole mikään onnettomuus; ja -kuitenkin kuolemanpelko silti jää ennalleen, koska se ei ole -lähtöisin tiedosta, vaan yksinään tahdosta. Siitä juuri, että vain -tahto, mutta ei ymmärrys, on hävittämätön, johtuu sekin, että kaikki -uskonnot ja filosofiat myöntävät vain tahdon eli sydämen hyveille -palkinnon iäisyydessä, mutta ei ymmärryksen eli pään hyveille. - -Ylläolevan valaisuksi vielä seuraava. - -Tahto, jota meidän tosiolemuksemme on, on yksinkertainen luonnoltaan: -se tahtoo vain eikä tiedä. Tiedon subjekti sensijaan on toisasteinen, -tahdon esineistymyksestä eli objektivatiosta johtuva ilmiö; se -on tuntohermoston kokoova kohta, ikäänkuin polttopiste, jossa -kaikkien aivo-osien toiminnansäteet yhtyvät. Sen täytyy senvuoksi -aivojen mukana tuhoutua. Itsetajunnassa se, yksin tietävänä, -suhtautuu katsojana tahtoon ja tuntee tämän -- vaikka itse on siitä -vesonut -- kuitenkin itsestään eroavaksi, vieraaksi; senvuoksi se -tunteekin tahdon vain empirisesti, ajallisesti, katkonaisesti, -perättäisissä virikkeissään ja toimituksissaan; se saa myös tiedon -tahdon päätöksistä vasta _a posteriori_, jälkeenpäin ja usein -vallan välillisesti. Tästä saa selityksensä, että oma olentomme -on meille, juuri ymmärryksellemme, arvoitus, ja että yksilö pitää -itseään vastasyntyneenä ja katoavaisena, vaikka sen tosiolemus on -ajaton, siis ikuinen. Kuten nyt _tahto ei tiedä_, on päinvastoin -ymmärrys eli tiedon subjekti yksin _tiedoitseva_, koskaan tahtomatta. -Tämä on ruumiillisestikin siten osoitettavissa, että kuten on jo -toisessa kirjassa mainittu, _Bichat'n_ mukaan eri mielenliikutukset -välittömästi järkyttävät kaikkia eliön osia, lukuunottamatta -aivoja, jotka korkeintaan välillisesti, s.o. edellisten häiriöiden -vaikutuksesta, joutuvat niille alttiiksi (_De la vie et de la mort_, -art. 6, § 2). Mutta tästä seuraa, että tiedon subjektilla itsessään -ja sellaisenaan ei ole osanottoa tai harrastusta mitään kohtaan, -vaan sille on jokaisen olion, jopa sen itsensäkin, oleminen ja -olemattomuus yhdentekevä. - -Miksi pitäisi tällaisen välinpitämättömän olennon olla kuolematon? -Sen oleminen päättyy tahdon ajallisen ilmiön, s.o. yksilön -mukana, kuten se on tämän mukana syntynytkin. Se on lyhty, joka -sammutetaan, kun se on tehnyt tehtävänsä. Ymmärrys, kuten sen piiriin -sisältyvä havaintomaailma, on pelkkää ilmiötä; mutta kummankaan -katoavaisuus ei liikuta sitä, minkä ilmiötä ne ovat. Intellekti on -keskushermoston toiminto; mutta samoinkuin muukin ruumis on tämä -_tahdon_ esineistymys. Siksi perustuu ymmärrys eliön ruumiilliseen -elämään; mutta tämä itse perustuu tahtoon. Elimellistä ruumista -saattaa siis määrätyssä merkityksessä pitää tahdon ja intellektin -välijäsenenä, vaikka se oikeastaan on vain intellektin havainnossa -paikallisena esiintyvä tahto itse. Kuolema ja syntymä merkitsevät -tajunnan alituista uudistumista itsessään loputtomassa ja aluttomassa -tahdossa, joka yksin on ikäänkuin olemassaolon substanssi. Mutta -jokainen sellainen uudistuminen tuo mukanaan uuden elämäntahdon -kieltämisen mahdollisuuden. Tajunta on tiedon subjektin, voi sanoa -myös: aivojen elämää, ja kuolema sen loppu. Senvuoksi on tajunta -äärellinen, alati uusi, alati alusta alkava. _Tahto_ yksin säilyy, -mutta se yksin säilymisestä välittääkin, sillä se on elämäntahtoa. -Tiedoitseva subjekti sensijaan ei välitä mistään. Mutta minuudessa -yhtyvät molemmat. -- Jokaisessa eläinoliossa on tahto kamppaillut -itselleen intellektin; tämän valossa se tavoittaa tarkoituksiaan. -Ohimennen sanoen saattaa kuolemanpelko osittain johtua siitäkin, että -yksilöllinen tahto niin vastahakoisesti eroaa luonnon sille suomasta -intellektistä, jota vailla se tietää olevansa avuton ja sokea. - -Ylläolevaan soveltuu vihdoin myös jokapäiväinen siveellinen kokemus, -joka opettaa meille, että tahto yksin on todellinen, kun sensijaan -sen esineet, jotka edellyttävät tiedon, ovat vain ilmiöitä, vain -vaahtoa ja usvaa, sen viinin kaltaista, jota Mefistofeles Auerbachin -kapakassa maistaa: "Minusta tuntuu kuitenkin, kuin olisin juonut -viiniä". - -Kuolemankauhu johtuu suureksi osaksi siitä harhanäöstä, että nyt -minä häviän, mutta maailma säilyy. Pikemminkin on vastakohta tosi: -maailma häviää, mutta minuuden sisäisin ydin, tämän subjektin -kannattaja ja tuottaja, jonka mielteenä näin maailma oli olemassa, -säilyy. Aivojen keralla tuhoutuu intellekti ja tämän keralla ulkoinen -maailma, joka on pelkkä intellektin mielle. Se että toisissa -aivoissa, kuten ennenkin, elää ja leijuu samanlainen maailma, on -häviävään intellektiin nähden yhdentekevää. -- Ellei siis varsinainen -todellisuus piilisi _tahdossa_ ja vain _siveellinen_ olemassaolo -ulottuisi kuoleman yli, niin ei intellektin ja siihen sisältyvän -maailman sammuessa olioiden olemus ylimalkaan olisi mitään muuta kuin -loppumaton saatto lyhyitä ja himmeitä, keskenään irrallisia unelmia, -sillä tiedoton luonto jatkaa olemistaan vain tiedoitsevan ajallisena -mielteenä. Maailmanhenki, joka tarkoituksettomasti uneksii useimmiten -hyvin himmeitä ja raskaita unelmia, olisi silloin kaikki kaikessa. - -Kun siis yksilö tuntee kuolemanpelkoa, on meillä oikeastaan se -eriskummainen, jopa naurettava näytelmä nähtävänämme, että maailmojen -luojan valtias, joka täyttää kaikkeuden olemuksellaan ja joka -yksin kaikelle olevaiselle suo sen olemassaolon, empii ja pelkää -tuhoutuvansa, vaipuvansa ikuisen tyhjyyden kuiluun, -- kun sensijaan -todellisuudessa kaikki on häntä täynnä eikä ole mitään paikkaa, missä -häntä ei olisi, kun oleminen ei kannattele häntä, vaan hän olemista. -Ja kuitenkin tämä valtias arkailee kuolemanpelkoa kärsivässä -yksilössä, sillä hän on sen yksilöistymyksen perustan aiheuttaman -harhan alainen, että hänen olemisensa rajoittuu tähän nyt kuolevaan -olentoon: tämä harha kuuluu siihen raskaaseen uneen, jonka lumoihin -hän elämäntahtona on joutunut. Mutta kuolevalle saattaisi sanoa: -"Sinä lakkaat olemasta jotakin, joksi sinun ei olisi pitänyt koskaan -tulla". - -Niin kauan kun mitään tämän tahdon kieltämystä ei ole esiintynyt, -on se, mitä kuolemassa meistä jälelle jää, aivan toisen olemisen -itu ja ydin, jossa uusi yksilö paljastuu itsellensä, niin raikkaana -ja tuoreena, että se hämmästyneenä mietiskelee omaa olemistaan. -Siitäpä se jalojen nuorukaisten taipumus haaveisiin ja unelmoimiseen -aikana, jolloin tämä tuores taju juuri on täysin kehkeytynyt. Mitä -on yksilölle uni, sitä on kuolema tahdolle tosiolemuksenamme. Se ei -jaksaisi kautta äärettömyyden jatkaa samaa puuhaa ja kärsimystä, -ilman tosi voittoa, jos sillä muisti ja yksilöllisyys säilyisi. Se -heittää ne yltään -- tämä on Lethe, unhon virta -- ja astuu kuolon -unen virkistämänä ja uudella intellektillä varustettuna uutena -olentona jälleen esiin: "uusille rantamille houkuttelee uusi päivä!" - -Itseään myöntävänä elämäntahtona piilee ihmisen olemisen juuri -suvussa. Täten on siis kuolema toisen yksilöllisyyden menetys -ja toisen vastaanotto, siis yksilöllisyyden muutos oman tahdon -yksinomaisen johdon alaisena. Sillä tässä yksinään piilee se ikuinen -voima, joka saattoi tuottaa yksilön olemassaolon minuuksineen, mutta -ei kuitenkaan luonteensa mukaisesti voi säilyttää häntä siinä. Sillä -kuolema on se epäys, minkä jokaisen olion olemus (_essentia_) saa -vaatiessaan olemassaoloa (_existentia_), sen vastakohdan ilmeneminen, -mikä jokaisessa yksilöllisessä olemassaolossa asustaa: "sillä kaikki, -mikä syntyy, ansaitsee joutua perikatoon". Kuitenkin on samalle -voimalle, siis tahdolle, tarjona lukematon määrä juuri tällaisia -olemisia minuuksineen, jotka taas puolestaan ovat yhtä mitättömiä -ja katoavaisia. Kun nyt jokaisella minuudella on oma erikoinen -tajuntansa, ei tähän katsoen ole mitään eroa niiden äärettömän -suuren lukumäärän ja yhden ainoan välillä. Tältä kannalta katsoen ei -minusta näytä satunnaiselta, että _aioon_, iäisyys kreikankielellä, -yhtaikaa merkitsee yksityistä elämänikää ja ääretöntä aikaa; tästä -saattaa näet, joskin epäselvästi, huomata, että molemmat itsessään -ja pohjaltaan ovat samaa. Täten ei oikeastaan ole mitään eroa sillä, -olisinko olemassa vain oman elinikäni vaiko äärettömän ajan. - -Tosin emme voi muodostaa itsellemme täyttä käsitystä kaikesta -tästä ilman aikakäsitteitä; kuitenkin pitäisi jättää nämä syrjään -silloin kun on kysymyksessä tosiolevaisuus. Mutta ymmärryksemme -muuttumattomiin rajoituksiin kuuluu, ettei se koskaan saata -täysin vapautua tästä kaikkien mielteittensä ensimäisestä ja -alkuperäisimmästä muodosta voidakseen sitten työskennellä sitä ilman. -Täten me tässä tosin johdumme eräänlaiseen metempsykoosiin, oppiin -sielunvaelluksesta, kuitenkin tehden sen merkitsevän eron, ettei -tämä koske koko psyykeä, nimittäin ei tiedoitsevaa olentoa, vaan -tahtoa yksinään. Tällä tavoin monet sielunvaellusoppiin liittyvät -mahdottomuudet poistuvat. Edelleen on meille selvillä, että ajan -havaintomuotoa käytetään tässä vain mukautumisena ymmärryksemme -rajoitukseen, jota ei voi välttää. Jos me nyt vielä otamme avuksi -sen eräässä seuraavassa luvussa selviteltävän tosiseikan, että -luonne, s.o. tahto, periytyy isältä, ymmärrys sensijaan äidiltä, -niin soveltuu varsin hyvin käsitykseemme, että ihmisen itsessään -yksilöllinen tahto kuolemassa erkanee ymmärryksestä, jonka se -siitoksessa äidiltä sai, ja että se tällöin muuttuneen luonteensa -mukaisesti, noudattaen maailman, tämän kanssa sopusoinnussa olevaa, -läpeensä välttämätöntä kulkua, uudessa siitoksessa saa uuden -ymmärryksen, jonka kera se muodostaa uuden olennon, millä ei ole -mitään muistoa aikaisemmasta olemisestaan. Sillä ymmärrys, jolla -yksin on muistin kyky, on kuoleva osa eli muoto, tahto taas ikuinen -osa eli substanssi; täten soveltuu kysymyksenalaisen opin nimeksi -_palingenesia_ eli uudestisyntymys paremmin kuin _metempsykosis._ -Nämä alituiset uudestisyntymiset muodostavat siis itsessään -häviämättömän tahdon elämänunelmien saaton, kunnes näin yhä uudessa -muodossa saatu runsas ja monenlainen tieto sen opettaa ja parantaa, -niin että se hylkää oman itsensä. - -Tähän käsitykseen soveltuu myös buddhalaisuuden varsinainen -niinsanoaksemme esoteerinen oppi, sellaisena kuin olemme oppineet -sen tuntemaan uusimpien tutkimusten nojalla, se kun ei opeta -sielunvaellusta, vaan omituista, siveelliseen perustaan pohjautuvaa -uudestisyntymistä, jota se hyvin syvällisesti kehittää ja esittää. -(Tämän voi nähdä suuresti lukemisen ja huomion arvoisesta Hardyn -esityksestä kirjassa _Manual of Buddhism_, siv. 394-396, joihin on -verrattava saman kirjan sivut 429, 440 ja 445. Sitä varmistavat -seuraavat teokset: Taylor, _Prabodh Chandro Daya_, Lontoo 1812, -s. 35, samoin Sangermanon _Burmese empire_, s. 6; samoinkuin myös -_Asiat. Researches_, nid. 6, s. 179, ja nid. 9, siv. 256.) _Köppenin_ -kirjoittama varsin käyttökelpoinen buddhalaisuuden käsikirja sisältää -myös oikean esityksen tästä kohdasta. Buddhalaisten suurelle -enemmistölle on tämä oppi kuitenkin liian korkea; senvuoksi heille -saarnataan sielunvaellusta edellisen helppotajuisena korvikkeena. - -Muuten ei ole jätettävä huomioonottamatta, että suorastaan -kokemussyytkin puhuvat tämänlaatuisen uudestisyntymisen puolesta. -Sillä on tosiasiallisesti olemassa joku yhteys uusien olentojen -syntymän ja entisten kuoleman välillä; tämä käy näet ilmi siitä -ihmissuvun suuresta hedelmällisyydestä, joka ilmenee hävittävien -kulkutautien seurauksena. Kun musta surma 14. vuosisadalla oli -hävittänyt vanhan maailman suurimmaksi osaksi sukupuuttoon, kävi -ihmissuvun hedelmällisyys aivan tavattomaksi ja kaksoissynnytykset -olivat varsin yleisiä; kovin eriskummainen oli tällöin se seikka, -ettei kellään tähän aikaan syntyneellä lapsella ollut täyttä määrää -hampaita; ponnisteleva luonto siis kitsaili yksityiskohdissa. Tämän -kertoo _F. Schnurrer_ kirjassa _Chronik der Seuchen_, 1825. Myös -_Casper_ (_"Über die wahrscheinliche Lebensdauer des Menschen"_, -1835) toteaa sen periaatteen, että väestön keskuudessa esiintyvien -synnytysten lukumäärällä on mitä ratkaisevin vaikutus sen -yksilöiden elämänikään ja kuolevaisuuteen, niin että syntyväisyys -ja kuolevaisuus aina käyvät rinnan, aina ja kaikkialla lisääntyvät -ja vähenevät samassa suhteessa, minkä hän taatusti näyttää toteen -esimerkeillä monista maista ja niiden eri maakunnista. Ja kuitenkaan -ei mitenkään voi olla olemassa _ruumiillista_ syy-yhteyttä minun -aikaisen kuolemani ja vieraan aviovuoteen hedelmällisyyden välillä -tai päinvastoin. Tässä siis esiintyy kieltämättä ja hämmästyttävällä -tavalla metafyysillinen fyysillisen olevaisen välittömänä -selitysperusteena. -- Kukin vastasyntynyt olio tosin astuu reippaana -ja iloisena uuteen elämään ja nauttii sitä kuin lahjaa; mutta ei ole -eikä saata olla mitään lahjaksi saatua. Sen uuden elämän on maksanut -iällään ja kuolemallaan joku entinen olio, jonka tuhoutuessa säilyi -se häviämätön ydin, mistä tämä uusi on syntynyt; he ovat _yksi_ -olento. Kuitenkin ratkaisisi suuren arvoituksen se, joka osaisi -niiden välisen sillan näyttää. - -Tässä ilmaistu suuri totuus ei olekaan koskaan ollut täysin -tuntematon, joskaan sitä ei ole voitu käsittää tarkalleen oikealla -tavallaan, tämän kun tekee mahdolliseksi vain oppi tahdon etusijasta -ja metafyysillisestä olennosta, ja ymmärryksen toisasteisesta, -pelkästään elimellisestä luonteesta. Me huomaamme näet, että -sielunvaelluksen oppi polveutuu ikiammoisista, jaloimmista -ihmissuvun aikakausista ja on aina ollut maan päällä levinneenä -ihmissuvun suuren enemmistön uskona, jopa oikeastaan kaikkien -uskontojen oppina, juutalaista ja kahta tästä polveutuvaa uskontoa -lukuunottamatta. Kaikkein ylevimpänä se on kuitenkin esiintynyt ja -eniten totuutta lähestynyt, kuten jo mainittiin, buddhalaisuudessa. -Kun näet kristityt lohduttautuvat jälleennäkemisellä toisessa -maailmassa, mistä ihmiset löytävät toisensa ihan ennallaan, on -muiden uskontojen mukaan jälleennäkeminen jo käynnissä, vaikkakin -_incognito_, nimettömästi. Syntymäin kiertokulun ja metempsykosin -tai palingenesian vaikutuksesta tulevat näet henkilöt, jotka nyt -ovat kanssamme läheisessä yhteydessä tai kosketuksessa, tulevassakin -syntymässä rinnan meidän kanssamme syntymään, ja heillä tulee olemaan -samat tai analogiset suhteet ja mielialat meitä kohtaan kuin nyt, -olkoot ne sitten ystävällistä tai vihamielistä lajia. (Kts. esim. -Spence Hardy, _Manual of Buddhism_, s. 162.) Jälleentuntemus tosin -rajoittuu tällöin hämärään aavistukseen, muistoon, jota ei voi -selvänä mieleen palauttaa ja joka viittaa äärettömään etäisyyteen; --- lukuunottamatta kuitenkin Buddhaa itseään, jolla on etuoikeus -tuntea selvästi omansa ja muiden aikaisemmat syntymät, kuten tämä -on _Jatakas_-kirjoissa kuvattu. Ja todellakin, ken armoitettuina -hetkinä aivan ulkokohtaisesti kiinnittää katseensa ihmispuuhaan, -hänen mielensä valtaa se intuitiivinen vakaumus, ettei ainoastaan -sama olevaisuus (Platonin) ideain tavoin aina pysy ja säily, vaan -että nykyinen sukupolvi varsinaiselta ytimeltään, suorastaan -olemukseltaan, on sama kuin sen edellä kulloinkin käynyt. Kysymys -on vain siitä, missä tämä ydin piilee; vastaus, jonka minun oppini -siihen antaa, on tunnettu. Mainitun intuitiivisen vakaumuksen saattaa -ajatella syntyneen siten, että moninaistamisvälineiden, -- ajan ja -paikan -- toiminnassa tapahtuu hetkellinen keskeytyminen. - -Mitä sielunvaellusopin yleisyyteen tulee, sanoo siitä Obry -oivallisessa kirjassaan _"Du Nirvana Indien"_ s. 13 aivan oikein: -"Tämä vanha usko on kiertänyt maailman ympäri ja oli vanhimpina -aikoina niin levinnyt, että eräs englantilainen oppinut lausui sen -olevan vailla isää, vailla äitiä ja vailla sukupuuta" (Ths. Burnet, -Beausobren kirjassa _Histoire du Manicheisme_, II, s. 391). Jo -vedat kuten kaikki Intian pyhät kirjat opettavat sielunvaellusta, -ja se on kuten tunnettu brahmalaisuuden ja buddhalaisuuden ydin, -ja vallitsee täten yhä vielä koko ei-islamilaista Aasiaa, siis -enemmän kuin puolta koko ihmiskunnasta, mitä lujimpana rakennuksena, -jolla on uskomattoman suuri käytännöllinen vaikutus. Samoin -uskoivat siihen egyptiläiset (Herod., II, 123), joilta Orpheus, -Pythagoras ja Platon ottivat sen innostuneesti vastaan. Että sitä -opetettiin myös kreikkalaisten mysterioissa, käy kieltämättömästi -ilmi Platonin "Lakien" yhdeksännestä kirjasta (s. 36 ja 42, -_ed. Bip._). Nemesius (_De nat. hom_., .c. 2) sanoo suorastaan: -"Kaikki kreikkalaiset, jotka väittivät sielun kuolemattomaksi, -arvelivat yksimielisesti sen siirtyvän toisesta ruumiista -toiseen". Edda-runotkin, varsinkin Völuspassa, opettavat sielun -vaellusta. Niinikään on se druidien uskonnon perustus (_Caes. de -bello Gall_., VI. -- A. Pictet, _Le mystère des Bardes de l'ile -de Bretagne_, 1856). Jopa eräs Hindustanin muhamettilainen lahko, -Bohrah nimeltään, josta Colebrooke laveasti kertoo (_Asiat. res_. -nid. 7, s. 336), uskoo sielunvaelluksen ja pidättyy sen mukaisesti -kaikesta liharuuasta. Myös amerikalaisten ja neekerikansojen, vieläpä -australialaisten keskuudessa näkyy jälkiä siitä, kuten käy ilmi -eräästä englantilaisesta _Times_-lehdessä annetusta kuvauksesta 29 -päivältä tammik. 1841, missä kerrotaan kahden australialaisen villin -teloituksesta murhapolton ja miestapon vuoksi: "Nuorempi heistä astui -kohti kuolemaansa paatunein ja päättäväisin ilmein, mikä, kuten -kävi ilmi, tarkoitti kostoa, sillä hänen ainoasta käsitettävästä -lausunnostaan ilmeni, että hän tulisi palaamaan maan päälle 'viisaana -miehenä', ja tämä antoi hänelle päättäväisyyttä." _Ungewitterin_ -kirjassa _"Der Welttheil Australie"_ (1853) kerrotaan myös, että -Uuden Hollannin papualaiset pitivät valko-ihoisia omina maailmaan -palanneina sukulaisinaan. - -Kaikesta tästä käy ilmi, mitenkä sielunvaelluksen usko esiintyy -ihmisen luonnollisena vakaumuksena niin pian kun hän jonkunverran -harkitsee asioita ennakkoluulottomasti. Täten se todellakin olisi -sentapainen ihmisjärjen luonteen mukainen, sen omien muotojen -luoma oppi, kuin Kant erheellisesti väittää kolmen järjenaatteensa -olevan; ja missä sitä ei olisi tavattavissa, olisivat positiiviset, -toisenlaatuiset uskonopit sen vasta myöhemmin tunkeneet tieltään. -Myös olen huomannut, että se heti käy selväksi jokaiselle, joka siitä -ensi kerran kuulee. Katsokoon lukija vain esim., kuinka vakavasti -Lessing sitä suosittelee _"Erziehung des Menschengeschlechts"_ -nimisen kirjansa seitsemässä viimeisessä pykälässä. Myös lausuu -Lichtenberg itsekuvauksessaan: "En voi päästä siitä ajatuksesta, -että olin kuollut, ennenkuin synnyin". Jopa kokemuksen kannalla -ylenmäärin pysyttelevä _Hume_ lausuu skeptillisessä tutkielmassaan -kuolemattomuudesta, s. 23: "Sielunvaellusoppi on senvuoksi ainoa -tämänlaatuinen järjestelmä, jolle filosofia saattaa kallistaa -korvansa".[8] Mutta tätä, kautta koko ihmissuvun levinnyttä uskoa, -joka on yhtä selvä viisaille kuin rahvaalle, vastustaa juutalaisuus -ynnä molemmat tästä kehkeyneet uskonnot, nämä kun opettavat ihmisen -tyhjästä luoduksi, mihinkä oppiin hänen sitten on liitettävä usko -rajattomasta kuolemanjälkeisestä säilymisestään. - -Näiden uskontojen on tosin tulella ja miekalla onnistunut tunkea -pois Europasta ja osasta Aasiaa mainittu ihmiskunnan lohdullinen -periusko; mutta kuinka kauaksi? Mitenkä vaivaloisesti tämä kuitenkin -on tapahtunut, sen osoittaa vanhin kirkkohistoria: useimmat -kerettiläiset, esim. simonistit, basilidianit, valentinianit, -markonitit, gnostilaiset ja manikealaiset olivat juuri tämän -periuskon kannattajia. Juutalaiset itsekin ovat siihen osaksi -eksyneet, kuten Tertullianus ja Justinus (dialogeissaan) kertovat. -Talmudissa kerrotaan, että Abelin sielu vaelsi Sethin ja sitten -Moseksen ruumiiseen. Jopa käy raamatunkohta Matt. 16, 13-15 -järjellisesti käsitettäväksi vain sillä edellytyksellä, että -otaksutaan siinä tarkoitettavan sielunvaellusoppia. Lukas tosin, -jonka evankeliumissa se myös todetaan (9, 18-20), lisää juutalaisia -varten sen edellytyksen, että niin vanha profeetta voisi vielä aivan -entisenään nousta haudastaan, mikä kuitenkin olisi kouraantuntuva -järjettömyys, he kun tietävät, että hän jo on maannut haudassaan 600 -tai 700 vuotta, siis on jo ammoin muuttunut tomuksi. Kristinuskossa -on muuten sielunvaelluksen ja siinä tapahtuvan, aikaisemmassa -elämässä tehtyjen syntien sovituksen sijaan tullut oppi perisynnistä, -s.o. toisen yksilön tekemien syntien sovituksesta. Molemmat näet -identifioivat, vieläpä siveellisessä tarkoituksessa, nykyisen ja -aikaisemmin olleen ihmisen: sielunvaellus tekee sen välittömästi, -perisynti välillisesti. - -Kuolema on suuri kuritus, jonka elämäntahto -- tarkemmin: tähän -oleellisesti kuuluva itsekkyys -- saa luonnon kädestä; ja se -voidaan käsittää rangaistuksena olemisestamme. Kuolema lausuu: sinä -olet toiminnan tuote, jonka ei olisi pitänyt tapahtua, ja siksi -sinun pitää kuolla, tehdäksesi sen tyhjäksi. Kuolema on sen solmun -tuskallinen purkaminen, minkä siitos hekumalla solmi, olemuksemme -suuren perus-erheen pakollinen, väkivaltainen poistaminen, suuren -harhan paljastus. Me olemme pohjaltamme jotakin, minkä ei pitäisi -olla olemassa. Itsekkyys on oikeastaan siinä, että ihminen katsoo -kaiken todellisuuden rajoittuvan omaan henkilöönsä, arvellen -olevansa vain tässä eikä muissa. Kuolema opettaa hänelle parempaa, -hävittäessään tämän yksilön, niin että ihmisen olemus, mikä on -hänen tahtonsa, vastaisuudessa elää vain muissa yksilöissä, -mutta hänen ymmärryksensä, joka kuului pelkästään ilmiöön, s.o. -miellemaailmaan, ollen vain ulkomaailman muoto, jatkaa olemistaan -vain mielleolevaisuudessa, olioiden _ulkokohtaisessa_ olemisessa, -siis niinikään vain tähänastisen ulkomaailman olemisessa. Hänen -koko minuutensa elää siis tästä lähtien vain siinä, mitä hän tähän -saakka oli pitänyt 'ei-minänä', sillä ulkoisen ja sisäisen ero -raukeaa. Palauttakaamme mieliimme tässä, että parempi ihminen on -se, joka itsensä ja muiden välillä tekee vähimmän eron, ei pidä -heitä ehdottomasti 'ei-minänä', kun sensijaan tämä ero huonoille -ihmisille on suuri, jopa ehdoton, minkä seikan olen esittänyt -palkintokirjoituksessani siveellisyyden perustasta. Sen mukaan siis, -minkälaiseksi tämä ero tehdään, on kuolema suuremmassa tai vähemmässä -määrässä ihmisen häviö. -- Mutta jos taas lähdemme siitä, että minun -ulkopuolellani ja minun sisäpuolellani olevan ero, ollen paikallinen, -perustuu pelkkään ilmiöön eikä tosiolevaiseen, -- ei siis ole -mikään ehdottoman todellinen, -- niin näemme oman yksilöllisyytemme -menetyksessä vain ilmiön menetyksen, siis pelkästään näennäisen -menetyksen. Kuinka todelliselta tämä ero kokemustajunnassa -näyttääkin, metafyysillisessä katsannossa ei kuitenkaan ole -varsinaista eroa seuraavien väittämien välillä: "minä häviän, mutta -maailma säilyy", ja "maailma häviää, mutta minä säilyn". - -Mutta ennen kaikkea on kuolema se suuri tilaisuus, jolloin minuus -saattaa lakata olemasta; hyvä sille, ken sitä käyttää. Elämänaikana -on ihmisen tahto vapautta vailla; hänen muuttumattoman luonteensa -pohjalla tapahtuu hänen toimintansa, vaikuttimien ketjua seuraten, -niinkuin sen täytyy tapahtua. Jokaisella on nyt muistissaan paljon -tekoja, joihin hän ei itse ole tyytyväinen. Jos hän nyt jatkuvasti -eläisi, toimisi hän muuttumattoman luonteensa mukaisesti yhä -edelleenkin samalla tavoin. Siksi täytyy hänen lakata olemasta -sitä mitä hän on, jotta hänen olentonsa itu voisi kehittyä uudeksi -ja toiseksi. Siksi kuolema kirvoittaa nämä kahleet, tahto on taas -vapaa, sillä olemisessa _(esse)_ eikä toimimisessa (_operari_) -piilee vapaus. "Sydämen solmu aukeaa, kaikki sen epäilykset -häipyvät ja sen puuha taukoo", on eräs vedojen kuuluisa lauselma, -jota kaikki vedentikot usein toistavat. Kuoleman hetkellä me -vapaudumme siitä yksipuolisesta yksilöllisyydestä, mikä ei muodosta -olemuksemme sisäisintä ydintä, vaan on ajateltava jonkunlaiseksi sen -harhautumaksi; alkuperäinen tosi vapaus astuu jälleen voimaan tällä -hetkellä, jota sikäli voidaan pitää _restitutio ad integrumina_, -kaiken ennalleen palautuksena. Tästä näyttää johtuvan se rauha ja -lepo, joka näkyy useimpien kuolleitten kasvoilla. Rauhallinen ja -leppoisa on säännöllisesti jokaisen hyvän ihmisen kuolema, mutta -haluttu ja iloinen kuolema on elämänkieltäjän etuoikeus, sen, joka -elämäntahdosta luopuu ja kieltää sen. Sillä vain hän tahtoo _todella_ -eikä vain _näennäisesti_ kuolla, siis ei hän tarvitse eikä kaipaa -yksilöllisyytensä säilymistä. Siitä olemisesta, minkä me tunnemme, -hän mielellään luopuu; mikä hänelle sen sijalle annetaan, ei meidän -silmissämme ole _mitään_, koska meidän olemisemme ei suhteessaan -siihen ole mitään. Buddhalaisten usko nimittää sitä _Nirvanaksi_, -s.o. sammumiseksi.[9] - - - - -Viiteselitykset: - - -[1] _Die Welt als Wille und Vorstellung_-teoksen toinen nidos, -jonka 41. luvun seuraava kirjoitelma muodostaa, jakaantuu neljään -"kirjaan". Mainittu luku on tämän "kirjan" alussa. - -[2] Sananmukaisesti käännettynä 'tahto elämään' (_der Wille zum -Leben_). Lukijaa pyydetään pitämään tämä merkitys mielessään. - -[3] _In gladiatoriis pugnis timidos et supplices, et, ut vivere -liceat, obsecrantes etiam odisse solemus; fortes et animosos, et se -acriter ipsos morti offerentes servare cupimus_. Cic. pro Milone, c. -34. (Gladiatoritaisteluissa on meillä tapana vihata arkoja ja niitä, -jotka rukoilevat henkensä puolesta; rohkeita ja uljaita sensijaan -ja niitä, jotka pelottomasti itse käyvät kuolemaa kohti, haluamme -auttaa.) - -[4] Oppi, että aika on pelkästään olennostamme johtuva havainnonmuoto -(kuten paikallisuuskin) ilman vastinetta tosiolevaisuudessa. - -[5] Uni katkaisee _animaaliset_ toiminnot, kuolema _orgaaniset_. - -[6] On vain _yksi nykyisyys_ ja se on aina olemassa, sillä se on -tosiolevaisuuden yksinomainen muoto. Meidän tulee päästä siihen, että -älyämme, ettei _menneisyys_ ole _itsessään_ nykyisyydestä eroava, -vaan ainoastaan meidän käsityksessämme, joka pukeutuu _ajan_ muotoon, -ja että vain tämän vaikutuksesta nykyisyys näyttää menneisyydestä -eroavalta. Tätä älyämystä edistää se, jos kuvittelee kaikki -ihmiselämän tapahtumat ja kohtaukset, huonot ja hyvät, onnelliset -ja onnettomat, ilahduttavat ja hirvittävät, kuten ne aikojen -kuluessa ja eri paikoissa perättäin esiintyvät mitä kirjavimmassa -monimuotoisuudessa ja vaihtelussa, _yhdellä kertaa yhtaikaisesti_ -oleviksi, pysähtyneessä nykyisyydessä, -- silloin selviää, mitä -elämäntahdon objektivatio oikeastaan sisältää. -- Sekin, että -laatukuvat herättävät mielihyväämme, perustuu pääasiassa siihen, että -ne kiteyttävät elämän vaihtuvia kohtauksia. -- Ylläesitetyn totuuden -aavistus on luonut metempsykosin dogmin, opin sielunvaelluksesta. - -[7] Jos maalari tahtoisi yhdistää hevoskaulaan ihmispään. Suom. - -[8] Tämä kuolemanjälkeinen tutkielma on painettu kirjassa _Essays -on suicide and the immortality of the soul, by the laie David -Hume, Basil 1799, sold by James Decker_. Tämän baselilaisen -jälkipainoksen kautta ovat näet molemmat mainitut Englannin -suurimman ajattelijan ja kirjailijan teokset pelastuneet häviöstä, -sittenkun ne isänmaassaan vallitsevan typerän ja ylen halveksittavan -tekohurskauden vaikutuksesta, mahtavan ja röyhkeän pappisvallan -toimesta oli hävitetty, Englannin pysyväksi häpeäksi. Ne ovat aivan -intohimottomia, kylmän järkeviä tutkimuksia molemmista mainituista -aiheista. - -[9] _Nirvana-sanan_ johto esitetään eri lailla. _Colebrooken_ mukaan -(_Transact. of the Royal Asiat. Soc._, nid. I, s. 566) johtuu se -sanasta _wa_, 'puhaltaa' kuten tuuli, ja sen eteen on asetettu -kieltosana _nir_; se merkitsee siis tyyntä, mutta adjektiivina -"sammunut". -- Myös Abry, _Du Nirvana Indien_, lausuu s. 3: Nirvanam -merkitsee sanskritissa kirjaimellisesti sammumista, sellaista kuin -tulen. -- _Asiatic Journalin_ mukaan, nid. 24, s. 735, kuuluu se -oikeastaan _Neravana_, sanoista _nera_, ilman, ja _vana_, elämä, -joten se merkitsisi 'tuhoutuminen'. -- Spence Hardy, _Eastern -Monachism_, s. 295, johtaa Nirvanan sanasta _wana_, synnillinen -toivomus, ja kieltosanasta _nir_. -- J.J. Schmidt sanoo Itämongolian -historian käännöksessä, että sanskritin sana Nirvana käännetään -mongolinkielelle lauseella joka merkitsee: "vaivasta päässyt", -"vaivasta vapautunut". -- Saman oppineen Pietarin Akatemiassa -pitämissä luennoissa on _Nirvana Sansaran_ vastakohta, mikä on -alituisten uudestisyntymysten, himon ja pyyteen, aistiharhan ja -muuttuvien muotojen, syntymisen, vanhenemisen, sairastamisen ja -kuolemisen maailma. -- Birman kielessä väännetään sana Nirvana, -analogisesti muiden sanskritisanojen kanssa, _Niebaniksi_ ja -merkitsee "täydellinen häviäminen". Kts. Sangermanon _Description of -the Burmese empire, transl. by Tandy, Rome_ 1833, § 27. Tämän kirjan -ensi painoksessa vuodelta 1819 kirjoitin minäkin _Nieban_. - - - - - -End of Project Gutenberg's Kuolema ja kuolematon, by Arthur Schopenhauer - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUOLEMA JA KUOLEMATON *** - -***** This file should be named 52735-8.txt or 52735-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/2/7/3/52735/ - -Produced by Juha Kiuru and Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License (available with this file or online at -http://gutenberg.org/license). - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at -http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at -809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email -business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact -information can be found at the Foundation's web site and official -page at http://pglaf.org - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit http://pglaf.org - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: http://pglaf.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - http://www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/52735-8.zip b/old/52735-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 48d1149..0000000 --- a/old/52735-8.zip +++ /dev/null |