diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/52721-8.txt | 1954 | ||||
| -rw-r--r-- | old/52721-8.zip | bin | 37722 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 1954 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..f17e06f --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #52721 (https://www.gutenberg.org/ebooks/52721) diff --git a/old/52721-8.txt b/old/52721-8.txt deleted file mode 100644 index d1ae9f2..0000000 --- a/old/52721-8.txt +++ /dev/null @@ -1,1954 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Rakkauden uhri, by Émile Zola - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - - -Title: Rakkauden uhri - -Author: Émile Zola - -Release Date: August 4, 2016 [EBook #52721] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RAKKAUDEN UHRI *** - - - - -Produced by Juha Kiuru and Tapio Riikonen - - - - - - -RAKKAUDEN UHRI - -Kirj. - -E. Zola - - -Suomennos - - - - - -Helsingissä, -Suomalaisen Kansan kirjapaino, -1911. - - - - -I. - - -Pieni P:n kaupunki on kukkulalla. - -Muinaisten vallitusten alapuolella juoksee kapea, mutta syvä joki -- -"Chanteclaire" -- jonka kirkas vesi lainehtii eteenpäin sävelmäisesti -loiskien. - -Kivisilta, joka kaupungin eteläisellä puolella menee yli Chanteclairen, -on muodostunut ainoasta kaaresta, ja leveä matala rintasuojus on -vanhojen kerjäläisten lepopaikkana kaupungin ulkokulmilla. Jos siltaa -pitkin mennään rue Beau-Soeiliin, päästään Place de Quatre Femmesiin, -hiljaiseen ja rauhalliseen paikkaan, joka on kivitetty neliskulmaisilla -kivillä ja jonka välistä ruoho kukoistaa yhtä runsaana kuin niityillä. - -Näyttää siltä kuin ympärillä olevat talot olisivat syvän unen vallassa. -Silloin tällöin saattaa kuulla koiran haukuntaa ruohoportin takaa jos -joku sattumalta menee ohi. Ainoa mikä antaa jotakin elämän vilahdusta -tälle maailman kaukaiselle kulmalle, on upseerien kävely pari kertaa -päivässä päivälliselle ja sieltä takaisin. - -Julien Mihon asui puutarhurin luona torin vasemmalla puolella. -Hänellä oli iso huone ensimäisessä kerroksessa ja oma sisäänkäytävä. -Hänen isäntäväkensä asui talon toisella puolella, ja sillä -oli sisäänkäytävänsä rue Catherinen puolelta. Julienilla oli -niinmuodoin pieni valtakuntansa aivan omissa hoteissaan, ja -kahdestakymmenestäviidestä ikävuodestaan huolimatta eli hän niin -itseensävetäytyneenä kuin vanha erakko. - -Jo varhaisimmassa nuoruudessaan oli hän menettänyt vanhempansa, ja -hänen holhoojansa oli lähettänyt hänet täysihoitoon. Sitten kuoli -myöskin holhooja, ja silloin joutui Julien kokonaan yksikseen. - -Viisi vuotta sitten oli hän saanut paikan postissa, ja hänellä oli -vuosipalkkaa 1500 frangia. Tämä oli korkein mitä hän milloinkaan -kykenisi saamaan, ja hän oli niin säästäväinen, ettei hänen -päähänsäkään pistänyt odottaa mitään edullisempaa paikkaa elämässä. - -Julien oli korkeakasvuinen, leveäharteinen mies, jolla oli suuret, -luisevat kädet, joka seikka saattoi hänen tuntemaan usein itsensä -onnettomaksi. Hän huomasi sitäpaitsi olevansa hyvin ruma, hänen otsansa -oli kuhmuinen ja niin muodoin kuin sen olisi muovaillut hyvin -taitamaton kuvanveistäjä. Ja tämä tietoisuus teki hänet araksi, etenkin -kaikkea naisen nimellistä kohtaan. Eräs pesijätär oli kerran sanonut -hänelle, että hän "kun kaikki kävi ympäri, ei sittenkään näyttänyt -hulluimmalta", ja tämä liikutti häntä niin, että hänen oli vaikea -päästä tasapainoon. Kadulla kulki hän aina niin nopeaan kuin -mahdollista, pää alaspäin painettuna ja selkä koukussa, voidakseen -mahdollisimman pian ryömiä jälleen onkaloonsa, Kömpelyytensä tietoisuus -oli hänessä herättänyt melkein sairaloisen tarpeen kätkeytyä maailman -silmistä. Hän vietti todellista luostarielämää, ilman ystäviä ja ilman -rakkaus-suhteita, ja hän tuntui tässä suhteessa täysin tyytyvän -kohtaloonsa. - -Pohjaltaan tunsikin hän itsensä todella tyytyväiseksi ja oli aina -hyvällä tuulella. - -Joka aamu meni hän postikonttoriin ja teki ilman vastenmielisyyttä -samat työt päivät umpeensa. Määrätyllä ajalla kävi hän syömässä -päivällisensä, ja kun päivä oli loppunut, meni hän vuoteelle ja nukkui. -Täten jatkui hänen elämänsä päivä päivältä, viikko viikolta, kuukausi -kuukaudelta, ja niin sai yksitoikkoisuus hänen olennossaan hänet -vähitellen yhä enemmän vangikseen -- aivan niinkuin hiljaa nukuttava -musiikki. - -Kun hän tahtoi hankkia itselleen huvitusta, meni hän tavallisesti -iltapäivällä rue Beau Soleiliin aina sillalle asti ja asettautui -rintasuojukselle, heilutteli jalkojaan, tuijotti alas jokeen ja -kuunteli hopeankirkkaan veden säveltenkaltaista loiskimista. Korkeat -solakat lepät, jotka reunustivat joen molempia rantoja, kuvastuivat -veteen ja taivas tummeni vähitellen. Pitkän pitkät hetket saattoi hän -istua syvissä ajatuksissa jolloin hän vertasi elämäänsä vesiputoukseen, -joka juoksi niin tasaisesti ja levollisesti eteenpäin. Ja kun tähdet -sitten alkoivat katsella alas taivaalta, meni hän kotiinsa sielussaan -läpikäyvä rauhan ja tyytyväisyyden tunne. - -Vapaapäivinään teki hän joskus pitkiä jalkamatkoja, melkein aina -yksin. Hänelle oli oikea nautinto kulkea itsensä oikein väsyksiin ja -sitten nukkua. Muutoin oli hänellä myöskin ystävä, kuuromykkä -kupariinpiirtäjä, ja hänen kanssaan saattoi hän kulkea kokonaiset -iltapäivät edestakaisin postihuoneen edustalla ilman että he edes -merkkikielellä ajatuksiaan vaihtoivat. Joskus istuivat he myöskin -Café-des-Voyageursissa ja pelasivat hiljaa ja ajattelevaisina shakkia -toisen pelin toisensa jälkeen. - -Julienilla oli kerran, aikoja sitten ollut koira, mutta kun tämän yli -ajettiin kadulla, suri hän sitä niin kovin, ettei saattanut tehdä -päätöstä uuden ostamisesta. Hänen postitovereillaan oli tapana -ärsytellä häntä kymmenvuotisella tytöllä, joka repaleisena ja -paljasjalkaisena juoksenteli ja myi tulitikkuja ja joka tavallisesti -aina sai häneltä jonkun rahasen. Mutta toverien iva suututti häntä, ja -nyt alkoi hän vartioida tyttöä salassa voidakseen pistää hänelle -rahasensa. Kukaan ei ollut koskaan tavannut häntä valleilla -naisseurassa. Tehtaantyön tekijättäret kaupungista, jotka muutoin -koettivat ärsyttää ihmisten intohimoja hävyttömällä puhetavallaan, -jättivät hänet vihdoin rauhaan. Hän pakeni heitä sananmukaisesti, sillä -hän piti heidän kehoittavaa nauruaan ivana. - -Kaikki kaupungin asukkaat pitivät häntä aivan yksinkertaisesti tyhmänä; -muutamat väittivät, että ei voinut koskaan tietää, missä saattoi tavata -tuon -- sellaisiin ei voi luottaa. - -Julienin paratiisi, ainoa paikka, jossa hän tunsi olevansa täysin -levossa ja rauhassa -- oli hänen huoneensa. Heti kun hän oli saapunut -sinne, ojensi hän itseään, monta kertaa nauroi hän, vieläpä ääneenkin -yksinäisyydelleen, ja jos hän sattumalta katsoi peiliin, säikähti hän -aivan sitä, että kasvonsa vielä olivat nuorteat. - -Huone oli suuri ja jokseenkin säästäväisesti kalustettu; siellä oli -ainoastaan sohva, ympyriäinen pöytä, kaksi tavallista tuolia ja -nojatuoli. Sänky oli tilavassa alkoovissa ja pieni pähkinäpuinen -piironki, jolla oli sijansa ikkunoiden välissä, näytti melkein -lapsenleikkikalulta. - -Mutta siksipä oli Julienilla myöskin kylliksi tilaa liikutella itseään. -Ollessaan kotona asettautui hän tavallisesti sohvalle tahi kulki -myöskin edestakaisin huoneessaan. Eikä hänellä koskaan ollut ikävä, -vaikka hän ei koskaan kirjoittanut eikä lukenut postikonttorin -ulkopuolella. Vanha rouva, jonka luona hän söi päivällisensä -työskenteli itsepintaisesti hänen sielunsa sivistykseksi ja lainaili -hänelle usein romaaneja. Mutta kun hän oli ne jättänyt, oli mahdotonta -keskustella hänen kanssaan niiden sisällyksestä. Hän piti kaikkia näitä -monimutkaisia juttuja etsittyinä ja luonnottomina. Julien piirustikin -hieman -- aina sama ankaran säännöllinen naisprofiili, jolla oli -helminauhalla kaunistettu tuuhea, lainehtiva tukka. Mutta hänen ainoa -intohimonsa oli musiikki. Hän saattoi istua kaikki illat soittaen -huilua. Mikään maailmassa ei tuottanut hänelle niin suurta huvia, kuin -tämä. Ja hän oli oppinut sitä aivan omin neuvoin. Pitkän aikaa oli hän -kaivannut vanhaa keltaisesta puusta valmistettua huilua, jonka hän oli -huomannut erään vaatekaupustelijan ikkunassa. Hänellä oli rahaa niin -paljon että olisi voinut sen ostaa, mutta ei tahtonut pelosta tehdä -itseään naurettavaksi. Vihdoin päätti hän yhtäkaikki seurata sydämensä -halua ja vei huilun mukanaan kotiin, kätkien sen huolellisesti takin -alle. Sitten tutkiskeli hän innokkaasti kahden vuoden aikana vanhaa -"huilukoulua", jonka hän oli löytänyt eräästä kirjakaupasta. - -Ja nyt oli hän kuusi kuukautta sitten onnellisesti päässyt niin -pitkälle, että uskalsi soittaa avoimen ikkunan ääressä. Kun hän -myöhäisinä, lämpöisinä kesä-iltoina, koko korttelin jo uneen vaivuttua, -arasti antoi huilunsa sävelten kaikua, muistutti se rakastajan ääntä, -joka uskoo hiljaiselle yölle sen mitä ei koskaan saisi huuliltaan -päivän valossa. - -Monta kertaa sammutti hän myöskin säästäväisyydestä kynttilänsä ja -soitti pimeässä, sillä hän osasi useimmat sävelmät ulkoa. Ja ohi -kulkevat katselivat ylöspäin eivätkä saattaneet käsittää, mistä tämä -harvinaisen hillitty musiikki mahtoi saapua -- se muistutti aivan -satakielen kaukaista laulua. - -Julienin huilussa oli halkeama, ja tämä antoi sen äänelle jotakin -omituisen verhottua. Kuului aivan siltä kuin vanha markiisitar viime -vuosisadalta olisi hyräillyt itsekseen tanssisävelmiä nuoruutensa -ajoilta. - -Julien oli monta kertaa pelännyt, että naapurit valittaisivat hänen -soittonsa johdosta. Mutta pienten maakaupunkien asukkailla on -tavallisesti hyvä uni. Hänen läheisimpänä naapurinansa oli muutoin -ainoastaan juristi, monsieur Savournain ja eläkettä nauttiva -santarmikapteeni Pidoux, ja molemmat nämä herrat olivat hyvin mukavia -ja menivät vuoteelle jo kello yhdeksän aikana. Enin häntä tekivät -levottomaksi sen hotellin asukkaat, jotka kuuluivat de Marsannen -perheeseen, hotellin, jonka ylhäisen synkkä etusivu kohosi kadun -toisella puolella vastapäätä hänen ikkunaansa. Tuo suuri -yksikerroksinen rakennus ja sen suuri ruohonpeittämä ulkoporras -näyttivät melkein luostarilta. Säännöllisesti joka päivä samalla -kellonlyönillä avattiin ikkunanverhot ja suljettiin yhtä säännöllisesti -joka ilta, niin että huoneeseen ei saattanut heittää ainoatakaan -silmäystä tiheästi vedettyjen uudinten taakse. Hotellin vasemmalla -puolella oli puutarha valtavine, vanhoine kastanjapuineen. - -Istuessaan ja katsellessaan upeaa rakennusta synkkine muureineen ja -upeine puistoineen, ajatteli hän että jos hänen huilunsoittonsa ei -viehättäisi Marsanne perhettä, niin tulisi heidän sanoa ainoastaan sana -eikä hän koskaan uskaltaisi soittaa enempää. - -Hotel de Marsanne oli muutoin ylistetty koko maassa; kerrottiinpa, että -muukalaiset olivat tulleet pitkiä teitäkin siellä käymään. Ja maine -tiesi myöskin kertoa perheen rikkauksista. Julien oli usein istunut -kokonaisia tunteja ikkunan ääressä ja tuijottanut suoraan vanhaan -rakennukseen saadakseen jotakin selkoa tästä satumaisen rikkaasta -perheestä. Mutta hän ei saanut koskaan nähdä mitään muuta kuin harmaan -kiviedustan ja tummat kastanjapuut. Vanha, sammaleinen ovi ei koskaan -auennut, eikä koskaan nähty ihmisolentoa kulkevan sen leveitä -ulkoportaita. Marsannen perhe oli kokonaan lakannut käyttämästä tätä -käytävää ja käytti sen sijaan ristikkoporttia rue Sainte Annen -puolella. Sitäpaitsi oli siellä myöskin pieni takaportti, josta -päästiin kapealle kadulle puutarhamuurin taakse, mutta tätä porttia ei -Julien voinut ikkunastansa nähdä. - -Hänelle oli Hotel Marsanne autio ja kuollut, aivan kuin satujen -palatsit, joiden asujamet olivat näkymättömät. Kaikki elämä mitä hän -täällä näki oli siinä, että palvelijat vetivät ja laskivat ikkunaverhot -aamulla ja illalla. Muutoin tuntui koko talo yhtä synkältä ja -alakuloiselta kuin haudan ympäristö hiljaisella kirkkomaalla. Ja tämä -juhlallinen, salaperäinen hiljaisuus, joka lepäsi yli kaiken, liikutti -lopullisesti nuorta miestä yhä enemmän ja enemmän. - -Monena iltana ennen levolle menemistään sammutti hän kynttilänsä ja -seisoi kauan ikkunan ääressä epäröidessään niitä salaisuuksia, jotka -tämä Hotel Marsanne kätki, joka kuvastui ikäänkuin iso, musta pilkku -tummaa taivasta vastaan. Mutta ikkunanverhojen täytyi olla aina yhtä -huolellisesti eteen vedetyt, sillä ainoakaan valonsäde ei koskaan -tunkeutunut verhojen raoista. Kokonaisuudessaan se teki sellaisen -asutun huoneen vaikutuksen, jonka seinien sisällä saattaa ajatella -hukkuvien ihmisten hengittävän, se näytti pikemmin täysin kuolleelta... -Ja silloin sai Julien rohkeutta ja tarttui huiluunsa. Nyt saattoi hän -soittaa häiritsemättömäsi. Vastapäätä oleva autio huone lähetti -vastakaiun hänen sointuville säveleilleen, ja pitkäveteiset soinnut -hävisivät synkeään puutarhaan, josta koskaan ei kuulunut linnun siiven -suhahdusta. Oli juuri kuin vanha, keltainen puuhuilu olisi antanut -ikivanhojen saveltensä kaikua nukkuvan prinsessa Ruususen linnasta. - -Eräänä päivänä kiinnitti eräs toveri postissa Julienin huomion vanhaan -aviopariin, joka kulki yli torin kirkon vierellä, ja hän sanoi, että -siinä oli markiisi ja markiisitar Marsanne. He menivät harvoin ulos, -niin että hän näki tänään heidät ensi kerran. - -Vanha aviopari teki melkein valtavan vaikutuksen Julieniin -- he -näyttivät molemmat niin laihoilta ja juhlallisilta. Hitaasti kulkivat -he eteenpäin väsynein askelin ja vastasivat ainoastaan hieman -nyökäyttäen päätään vastaantuleville arvokkaaksi tervehdykseksi. Ja nyt -kertoi toveri Julienille, että ylhäisellä parilla oli tytär, -mademoiselle Therese de Marsanne, joka oli vielä luostarissa, ja että -pieni Combel, joka oli asianajaja Savournainin apulaisena oli nuoren -neidin rintaveli. Ja todellakin -- juuri kun vanha pääri poikkesi rue -Saint Anneen, tuli äkkiä pieni Combel heitä vastaan ja markiisi ojensi -hänelle kätensä, kunnia, joka muutoin ei tullut kenenkään osaksi. -Julien kärsi sananmukaisesti tämän kädenpuristuksen näkemisestä -- -sillä Combel kaksikymmentävuotias, jolla oli vilkkaat silmät ja ilkeä -suu -- oli jo kauan ollut hänen selvä vihollisensa. Combel teki hänelle -kiusaa hänen arkuutensa johdosta, kiihoitti pesijättäriä rue -Beau-Soeilissa häntä vastaan, ja asia meni lopuksi niin pitkälle, että -eräänä päivänä syntyi tappelu molempien nuorten miesten kesken, joka -päättyi niin, että Combel sai silmänsä sinisiksi. - -Toisena iltana sen jälkeen kun Julien oli kuullut ja nähnyt tämän, -soitti hän vielä tavallista hillitymmästi. - -Hänen mielenkiintonsa Hotel Marsanneen ei muutoin ollenkaan muuttanut -hänen tapojansa. Hän meni postikonttoriin, söi aamiaisensa, söi -päivällisensä ja teki kävelyretkensä pitkin Chanteclairen rantaa. - -Näin kului kaksi vuotta. Hän oli tottunut vanhan, hiljaisen rakennuksen -muotoon, sen sammaleisiin ulkoportaihin, sen synkkään fasaadiin ja -suljettuihin ikkunanverhoihin niin että ne aivan muodostivat osan hänen -elämästään. - -Julien oli nyt asunut kokonaista kolme vuotta Place des -Quatre-Femmesissa, kun eräs äkillinen tapahtuma antoi uuden suunnan -koko hänen elämällensä. - -Oli lämmin, tähtikirkas kesäkuunilta. - -Julien istui ja soitti huilua huoneessaan, kun äkkiä ikkuna avattiin -auki Hotel Marsannea vastapäätä ja kirkas päivänvalo virtasi sieltä. -Nuori tyttö nojautui ikkunanreunustaan ja pysähtyi siihen pää -kohotettuna ikäänkuin kuunnellakseen. Julien vapisi ja lakkasi -soittamasta. Hän ei saattanut nähdä nuoren tytön kasvoja, vaan -ainoastaan hänen pitkän, hajallaan olevan tukkansa, joka riippui -valtavina laineina alas hänen hartioiltaan. - -Seuraavassa silmänräpäyksessä kuului kirkas ääni öisestä -hiljaisuudesta. -- Kuulitko, Françoise? Minä luulin varmaankin, että se -oli musiikkia. -- Luultavasti satakieli, mademoiselle, vastasi, joku -huoneesta. -- On parasta sulkea ikkuna nyt, sillä muussa tapauksessa -saamme kaikellaisia lentäviä eläimiä. Siellä tuli jälleen pimeä, mutta -Julien ei saattanut jättää paikkaansa ikkunan ääressä. Hän oli vielä -kokonaan sen äkillisen valonsäteen häikäisemä, joka niin nopeasti oli -tunkeutunut näistä vanhoista muureista. - -Vapisten ja kauhistuen kysyi hän itseltään, mahtoiko tällä ohimenevällä -ilmestyksellä olla onnellinen merkitys? - -Hyvän ajan jälkeen alkoi hän jälleen soittaa aivan hiljaa. Ja hän -hymähteli ajatuksesta, että nuori tyttö nyt kenties uskoi, että siellä -istui satakieli jossakin vanhassa kastanjapuussa. - - -II. - -Seuraavana päivänä puhuttiin postikonttorissa siitä suuresta uutisesta, -että mademoiselle de Marsanne oli tullut kotiin luostarista. - -Julien ei puhunut ollenkaan mitään siitä, että hän oli jo nähnyt hänet --- alastomin olkapäin ja hiukset hajallaan. Mutta hän tunsi itsensä -hyvin levottomaksi, hän tunsi jotakin harvinaista ja epäselvää tätä -nuorta tyttöä kohtaan, joka oli häirinnyt hänen rauhallista -olemassaoloaan. Nyt kulki hän alinomaisessa pelossa, että ikkuna -uudelleen avaantuisi. Hänen rauhansa oli häiritty, hän ei saattaisi -enää tuntea koskaan samaa kotoisuutta kuin ennen. Hän olisi nähnyt -paljoa kernaammin, että äskensaapunut olisi ollut mieshenkilö, koska -naiset tavallisesti ovat ivallisempia. Saisiko hän tästä lähtien -ollenkaan rohkeutta soittaa enää huilua? Hänhän soitti luonnollisesti -ylen liian huonosti tuollaiselle nuorelle naiselle, joka aivan varmasti -ymmärsi musiikkia. - -Hän epäröitsi kauvan tätä ja selvitti lopullisesti itselleen, että hän -suorastaan vihasi Thereseä. - -Illan tultua meni hän kotiin reippain askelin. Hän ei sytyttänyt tulta -ennenkuin saisi nähdä hänet, ja aikoi heti mennä vuoteeseen, -osottaakseen hänelle, että hän oli suuttunut. - -Mutta uteliaisuus veti häntä vastustamattomasti katsomaan, mitä ulkona -saattaisi tapahtua. - -Ikkuna suljettiin. Äsken, ennen kymmentä tunkeutui laimea valo -ikkunanverhojen kautta, mutta se sammui heti. Julien istui jälellä ja -katseli pimeää ikkunaa. - -Näin urkki hän nyt illan toisensa jälkeeni vastoin tahtoaan. - -Näennäisesti oli kaikki kuten ennekin. Talo lepäsi siinä, ulkomuoto -samallainen kuollut, kuten ennenkin ja tarvittiin terävät silmät, jos -mieli käsittää mitään siitä uudesta elämästä, joka sisällä liikkui. - -Monta kertaa saattoi nyt heikko valo luisua ikkunoiden ohitse tahi -myöskin vedettiin ikkunan verhot jonkin verran syrjään, niin että -saattoi heittää katseen johonkin noista äärettömistä huoneista. Joskus -kuultiin kevyitä askeleita puutarhasta, ja silloin tällöin kuultiin -hillittyä pianonsoittoa ja laulua vanhasta rakennuksesta. - -Julien koetti perustella uteliaisuuttaan sillä, että nämä uudet ilmiöt -tekivät hänet hermostuneeksi. Ah, miten usein hän halusi entisiin -aikoihin, jolloin vanha, autio talo lähetti hänelle vastakaiun hänen -huilumusiikistaan! - -Vaikkakaan hän ei ollenkaan tahtonut myöntää sitä itselleen, oli -hänessä jälleen kaipaava halu saada nähdä Thereseä. Hän loi itselleen -aivan haavemaisen mielikuvan hänen ulkomuodostaan -- ruusuiset kasvot, -säteilevät silmät ja hymyilevä ilme kasvoissa. Mutta koska hän ei -koskaan uskaltanut päivisin ikkunan ääreen, ei hän nähnyt häntä -muulloin kuin illan hämärässä. - -Eräänä aamuna, kun hän tahtoi vetää kokoon ikkunanverhot suojaksi -päivänpaistetta vastaan näki hän Theresen seisovan kaukana huoneessaan. - -Hän pysähtyi kun kivettyneenä lattiaan eikä uskaltanut tehdä -ainoatakaan liikettä. Hän tuntui olevan syventynyt ajatuksiinsa. Hän -melkein säikähtyi hänen näkemisestänsä, sillä hän oli aivan -toisellainen kuin mitä hän oli kuvitellut -- suurikasvuinen ja kalpea, -mutta hänellä oli kauniit säännölliset piirteet. Hänen suunsa oli -jonkin verran liian suuri, mutta hänellä oli tavattoman punaiset -huulet, ja hänen syvät, tummat, mustat silmänsä antoivat koko hänen -olemukselleen julman kuninkaallisuuden leiman... - -Hän meni hitaasti ikkunaan, mutta oli kuin hän ei näkisi häntä, hän oli -liian kaukana. Niin vetäytyi hän jälleen takaisin. Hänen rytmillisissä -liikkeissään oli paljon voimaa ja mieltymystä, niin että Julien tuntui -varsin pieneltä häneen verraten. Ja nyt, kun hän oli hänet oikein -nähnyt, lisääntyi hänen pelkonsa yhä enemmän. - -Tästä hetkestä alkaen vietti nuori mies sangen lohdutonta elämää. -Nuori, kaunis tyttö, jolla oli jalot, vakavat kasvonpiirteet, saattoi -hänet epätoivoon. - -Tytön katse ei osunut koskaan häneen, hänellä ei ollut nähtävästi -mitään aavistusta hänen olemassaolostaan. Ja kuitenkin oli hän syvästi -onneton ajatellessaan, että tyttö kerran saisi nähdä hänet ja saattaisi -ivata häntä. Sairaloisessa arkuudessaan uskoi hän, että tyttö -lakkaamatta häntä tarkasteli ja hän uskalsi tuskin liikuttaa itseään -ollessaan huoneessaan. - -Näin alkoi häntä vähitellen kiusata tytön välinpitämättömyys. Minkä -vuoksi tyttö ei katsonut häneen? Tyttö tuli ikkunan ääreen, katsoi alas -autiolle kadulle suurilla silmillään ja tuli niin jälleen takaisin -aavistamatta, että toinen seisoi ikkunan ääressä häntä vastapäätä ja -tarkasteli häntä sydämen tuskasta sykkiessä. - -Ensin oli hän kulkenut mitä suurimmassa kauhussa sen johdosta, että -tyttö saisi nähdä hänet, mutta nyt tunsi hän sitävastoin polttavan -halun saada kohdata hänen katsettaan. Therese de Marsanne täytti koko -hänen elämänsä. - -Aamulla, kun hän tiesi tytön nousevan ylös, saattoi hän unohtaa senkin, -että virka kutsui häntä -- hän tähän asti niin täsmällinen ja -velvollisuutensa täyttävä postivirkamies. Hänessä oli sanaton pelko -hänen valkeita kasvojansa ja veripunaisia huuliaan kohtaan, mutta itse -siinä pelossakin oli jotakin onnellisuuden tunnetta. Hän seisoi -kätkössä ikkunanverhojen takana ja kauhistui tuskasta, jota tyttö -hänessä herätti, kunnes hänen kaikki jäsenensä vapisivat, ikäänkuin -rasittavan marssin jälkeen. Mutta sitten hän kuvitteli mielessään, että -tyttö äkkiä huomaisi hänet ja hymyileisi hänelle. Ja silloin ei hän -enää pelännyt. - -Sitten tuli hänelle se ajatus, että hän houkutteleisi häntä huilun -sävelten mukaan. Hän alkoi jälleen soittaa lämpiminä iltoina. Hän avasi -molemmat ikkunat ja antoi ikivanhojen levollisten säveltensä kaikua -pimeässä, mutta ainoastaan silloin kun ei ollut kuutamo, vaan aivan -pimeä. - -Ja jo ensimäisestä illasta alkaen oli hänellä se tyydytys, että Therese -de Marsanne, ennenkuin hän meni vuoteelleen, tuli ikkunan ääreen -valkeassa puvussaan nojautuen ulos, aivan hämmästyneenä sen johdosta, -että nyt jälleen kuuli samaa musiikkia, jota oli kuullut sinäkin -päivänä, jona tuli kotiin. - --- Kuule Françoise, puhui hän vakavalla äänellä huoneeseen päin, se ei -ole mikään lintu. - --- Ah, vastasi vanhempi nainen, jota Julien ei enää voinut erottaa -hämärässä, -- silloin se on varmasti joku huvinäyttelijä kaupungin -ulkopuolelta. - --- Niin sen täytyy olla tuolla kaukana, sanoi nuori tyttö pysähdyksen -jälkeen, jolla ajalla hän salli yöilman hyväillä paljaita käsivarsiaan. - -Siitä hetkestä alkaen soitti Julien kovemmin, ja oli kuin se kuume, -joka paloi hänen veressään, olisi ilmaissut itsensä vanhalle, -keltaiselle puuhuilulle. Therese kuunteli häntä joka ilta ja kummasteli -tätä tunteellista musiikkia, joka aina odotti pimeän tuloa saapuakseen -hänen luoksensa. - -Hän ymmärsi varsin hyvin, ketä serenaadi tarkoitti, ja monta kertaa -nojautui hän ulospäin, ikäänkuin tahtoisi tarkastella ympäröiviä -taloja. Nyt kuului musiikki äkkiä eräänä iltana niin selvänä ja -läheltä, että hänen täytyi ymmärtää, että se tuli jostakin häntä -vastapäätä olevasta läheisestä huoneesta. - -Julien pani musiikkiin koko hehkuvan intohimonsa, ja huilusta väreili -kristallinkirkkaita säveliä. Pimeys antoi hänelle rohkeutta, hänessä -heräsi se hurja toivo, että hän voisi valloittaa hänet huilullaan. Ja -Therese nojautui todellakin yhä kauvemmaksi ikkunasta, ikäänkuin hän ei -enää voisi vastustaa houkuttelevia säveliä... - --- Älkää nyt siinä enää seisoko, sanoi vanha naisääni. -- Tänä iltana -on tuulista, ja te voitte vilustua ja nähdä pahoja unia. - -Julien ei voinut nukkua koko yönä. Hän kuvitteli mielessään, että -Therese kenties sittenkin oli hänet nähnyt. Hän heittelihe -kuumemaisesti edestakaisin vuoteellaan ja epäröitsi, näkisikö hän enää -seuraavaa päivää vai ei. Oikeastaan oli hullunkurista aina näin hiipiä -piiloon. - -Mutta vihdoin teki hän kuitenkin sen päätöksen, ettei hän enää -ilmaantuisi. -- Kuuden ajoissa aamulla kun hän juuri aikoi panna huilun -koteloonsa, vedettiin Theresen ikkunaverhot auki. - -Nuori tyttö, jolla muutoin ei koskaan ollut tapana nousta ylös ennen -kahdeksaa, seisoi nyt ikkunassa käherrystakissaan ja katseli ulos. -Hänen tukkansa oli käännetty sykerölle niskaan. - -Julien seisoi nyt kivettyneenä ja katseli häntä. Hän ei kyennyt -tekemään ainoatakaan liikettä vetäytyäkseen takaisin ikkunasta. Therese -katseli häntä katse lujana ja ylpeänä. Hän näytti tutkivan koko hänen -ulkomuotoaan -- hänen karheata, luisevaa, huonosti muodostunutta -olemustaan, joka näytti tekevän ruman ja saamattoman jättiläisen -vaikutuksen. - -Tässä silmänräpäyksessä ei hänessä ollut huomattavissa mitään siitä -liikuttavasta ja lapsellisesta, jonka hän oli nähnyt edessään -edellisenä iltana. Hänen kasvonsa mustine silmineen ja veripunaisine -huulineen olivat kalpeat, ja niissä oli ylpeä ilme. Kun hän oli -hetkisen näin nuorta miestä tarkastellut -- kasvoissaan maailman -välinpitämättömin ilme, ikäänkuin olisi katsellut koiraa kadulla -- -menivät hänen huulensa tuskin huomattavaan halveksivaiseen hymyyn, ja -hän vetäytyi hitaisesti syrjään ja sulki ikkunan. - -Julien vaipui aivan masentuneena nojatuoliinsa ja läähätti vapisten: - --- Ah, Jumalani -- hän ei tahdo minusta välittää! Ja minä rakastan -häntä -- minä rakastan häntä niin, että siitä tulee minun kuolemani. - -Hän löi molemmat kätensä kasvojaan vasten ja nyyhkytti. Miksi hän -olikaan näyttänyt itsensä? Se joka oli niin ruma kuin hän, vetäytyy -tavallisesti piiloon, etteivät naiset säikähtäisi. Hän raivosi itseään -vastaan -- hän oli aivan suunniltaan rumuutensa vuoksi. Miksi hän ei -ollut edelleenkin jatkanut soittoaan pimeässä satakielen tavoin, joka -tenhoaa kaikki sävelillään, mutta ei koskaan näyttäydy päivänvalossa, -jotta ei herättäisi vastenmielisyyttä... - -Tyhmyydellään ja jyrkkyydellään oli hän nyt rikkonut tenhon. Ja kun -tyttö nyt tiesi, että hän oli aivan kömpelön vetojuhdan muotoinen -- ei -hän enää koskaan voisi ihastua hänen musiikistaan. - -Mitä nyt auttoi, jos hän lämpiminä kukkaistuoksuisina kesäöinä soitti -sulavampia säveleitään -- Therese ei kuitenkaan niitä kuunnellut. Hän -tuli huoneeseensa, nojautui ikkunastaan, ikäänkuin ei olisi ollenkaan -nähnyt häntä, ei ollenkaan kuunnellut niitä yksinkertaisia säveleitään, -jotka puhuivat niin lämpimästi hänen rakkaudestaan. Ja eräänä iltana -huudahti hän ääneensä: "Tuo huilu, joka aina soi väärin, tekee minut -aivan hermostuneeksi!" - -Julien oli epätoivoinen. Hän heitti huilun piironginlaatikkoon eikä -enää soittanut. - -Sitäpaitsi oli pikku Colombelkin alkanut ivata Julienia. Hän oli nähnyt -hänet kerran ikkunassa, kun hän oli oppimaisillaan uuden sävelen, ja -sen jälkeen hän nauroi hänelle ivallisesti joka kerran ohi kulkiessaan. -Julien tiesi, että hänen vihollisensa otettiin vastaan Hotel -Marsannessa, ja ainoastaan se ajatus tuotti hänelle piston sydämeen. -Tosin hän ei ollut mustasukkainen tuota vaihdokasta kohtaan, mutta hän -olisi tahtonut antaa koko elämänsä saadakseen ainoan tunnin olla hänen -sijassaan. Françcoise oli pienen Colombelin äiti, ja hän oli monta -vuotta oleskellut de Marsannen perheessä. Hän oli ollut Theresen -imettäjä ja palveli nyt häntä kaikessa. - -Korkea-aatelinen nuori tyttö ja pieni talonpojanpoika olivat kasvaneet -yhdessä kuten lapset, ja sen vuoksihan oli aivan luonnollista, että -jonkinmoinen toverillinen suhde vallitsi heidän keskensä. Julienia -kiusasi kuitenkin sanomattomasti, kun hän näki Colombelin ulkona ja -huomasi, miten tämä veti hienot huulensa ilkeään hymyilyyn. Hänen -kammonsa häntä kohtaan tuli vieläkin suuremmaksi, kun hän eräänä -päivänä teki sen keksinnön, että hänen vihollisensa ei ollut ollenkaan -niin kauhistavan ruma. Hänen pieni, pyöreä hienopiirteinen päänsä, -vihertävät silmänsä ja pienet parranhaituvat olivat pirullisen kauniit. -Ah, jospa hän vielä kerran olisi hänen käsissään, niinkuin silloin -muurien luona, niin antaisi hän hänen kalliisti maksaa onnensa Theresen -luona! - -Näin kului kokonainen vuosi. Julien tunsi itsensä hyvin onnettomaksi. -Kaikki hänen ajatuksensa olivat kiintyneet Thereseen. Jokaisen joutavan -silmänräpäyksen hän käytti tuijottaakseen harmaita muureja, jotka -kuuluivat vanhaan taloon, mihin hänen sydämensä oli vangittu. Ja -kuitenkaan ei hänellä ollut aavistustakaan siitä, mitä siellä tapahtui. -Hän ei kuullut eikä nähnyt mitään, paitsi jotakin epäselvää melua ja -heikkoa tulenkajastusta. Näyteltiinkö näiden muurien takana iloisia -juhlia vaiko suruisia tapahtumia? Sitä hän ei tiennyt. Hän saattoi -ainoastaan tehdä itselleen haaveellisia kuvitteluja, jotka antoivat -väritystä hänen omalle, satunnaiselle mielialalleen. Hän oli näkevinään -Theresen ja Colombelin laskevan leikkiä ja nauravan yhdessä -- hän näki -nuoren tytön ajattelevaisena kävelevän kastanjapuiden alla -- hän näki -häntä kuljetettavan tanssin pyörteissä, upeain keikarien käsivarsien -kantamana -- tahi näki hän myöskin hänet äkillisen surumielisyyden -valtaamana istuvan ja itkevän jossakin vanhan hotellin synkässä -huoneessa. Hän oli myöskin kuulevinaan markiisin ja markiisittaren -hiipivän niin hiljaa kuin säikähtyneet rotat parkettilattioilla. Mutta -todellisuudessa ei hän nähnyt mitään muuta kuin Theresen ikkunan -- -ainoan, joka muodosti jonkinlaisen loukon salaperäisiin muureihin -- ja -nuoren tytön, joka päivittäin ilmestyi siihen ilman että hänen -näkemisensä herätti pienintäkään toivon vilahdusta. Tyttö oli niin -äänetön ja niin luoksepääsemätön, että hänen rohkeutensa lannistui -lannistumistaan. Hänen onnellisimmat hetkensä olivat, kun ikkuna jonkun -kerran avaantui Theresen olematta siellä sisällä; silloin hän saattoi -häiritsemättä lähettää tutkivia silmäyksiä kauvaksi hänen huoneeseensa. -Kesti kuitenkin puolen vuotta, ennenkuin hän oli huomannut, että sänky -oli huoneen vasemmalla puolella; se oli alkoovissa ja sen esiriput -olivat ruusunväristä silkkiä. Vielä puolen vuoden kuluttua tiesi hän, -että sänkyä vastapäätä oli Louis XV:n piironki ja toisella puolella -kamiini valkeasta marmorista. Ja tämä oli hänen untensa paratiisi. - -Hänen rakkautensa oli täynnä kovia taisteluja. Kokonaisia viikkoja -yhtämittaa oli hän syrjässä, sen vuoksi että hän häpesi rumuuttaan. -Mutta sitten valtasi hänet äkkiä jonkinlainen raivo, ja silloin hän -seisoi tahallaan päivän toisensa jälkeen ikkunassa ja tahtoi täten -pakottaa häntä katselemaan hänen kömpelöä vartaloansa ja epäkauniita, -kuumehehkuisia kasvojaan. Heittipä hän pari kertaa lentosuutelojakin -hänelle omituisen karheuden vallassa, joka monta kertaa kohtaa arkoja -ihmisiä. - -Therese ei edes siitä suuttunut. Kun toinen kätkeytyi tämän yrityksen -jälkeen, näki hän, että tyttö edelleen kulki edestakaisin huoneessaan -ryhdissään sama ylpeys ja kuninkaallisuus. Mitä tunkeilevammaksi hän -osottautui, sitä kylmempi ja ylpeämpi oli tytön ilme. Hän ei kääntynyt -edes pois, kun hänen katseensa kohtasi nuoren miehen katsetta. - -Postissa puhuttiin väliin, että mademoiselle de Marsanne olisi -tavattoman hyvä ja hurskas nuori nainen, mutta Julien vastusti tätä -arvostelua. Ei, ei, hänellä ei varmaankaan ollut mitään uskontoa, ja -hän oli julma ja verenhimoinen -- hänen huulensa näyttivät ikäänkuin ne -janoaisivat verta, ja hänen kalpeutensa johtui siitä, että hän halveksi -koko muuta maailmaa! Toisina hetkinä saattoi hän itkeä sitä, että oli -loukannut häntä esiintymistavassaan ja ajatuksissaan, ja hän pyysi -häneltä anteeksi, samalla tavalla kuin pyydetään pyhimykseltä, jota -vastaan ollaan rikottu. - -Tämän ensimäisen vuoden ajan jäi hän aivan itsensä kaltaiseksi. - -Kun kevät jälleen saapui, teki Julien omituisen huomion -- oli kuin -Theresessä olisi tapahtunut muutos, ikäänkuin toinen ilma virtaisi -häntä vastaan hänen huoneestaan. - -Hän tuntui suuremmalta ja kalpeammalta kuin koskaan ennen. Eräänä -päivänä, kun hän tunsi itsensä tavattoman liikutetuksi, uskalsi hän -kolmannen kerran heittää lentosuutelon hänelle kuumeesta vapisevilla -sormillaan. - -Tyttö katsoi häntä katse lujana ja vakavana, joka saattoi hänet -äärimäisyyksiinsä hämmästymään, eikä tyttö jättänyt paikkaansa ikkunan -äärestä. Nuori mies sitä vastoin nyt vuoroonsa vetäytyi takaisin, -hävystä hehkuen. - -Kesän loppupuolella tapahtui jotakin, joka järkytti Julienia -sydänjuuria myöten, vaikka se olikin aivan mitätön pikku seikka. -Melkein joka ilta, heti kun alkoi hämärtää suljettiin äkkiä Theresen -ikkuna ankaralla tempauksella; kun se oli seisonut avoinna koko päivän. -Tästä melusta vavahti Julien ja hänet valtasi joka päivä sanaton tuska -tietämättään minkä vuoksi. Ja niin lepäsi vanha talo jälleen hiljaisena -ja kuolleena niin että Julien alkoi pelätä sen hiljaisuutta. - -Aluksi hän ei voinut erottaa, kuka sulki ikkunan, mutta sitten hän -keksi eräänä iltana, että Theresen valkoiset kädet lykkäsivät telkeä -auki väkivaltaisesti, melkein vihalla. - -Ja kun hän hyvän ajan kuluttua jälleen; avasi ikkunansa jonkinmoisella -pitkäveteisellä arvokkaisuudella, tuntui hän olevan aivan uupunut. Hän -seisoi ikkunan ääressä muutamia silmänräpäyksiä, mutta alkoi sitten -kävellä edestakaisin huoneessa, toimien kaikenmoista, samalla kun -Julien lakkaamatta oli kuulevinaan oven narisevan. - -Lempeänä ja sumuisena iltana syyspuolella avattiin ikkuna kiivaammin -kuin koskaan ennen. Julien vapisi ja sai ehdottomasti kyynelet -silmiinsä. - -Aamulla oli satanut ja jonkinmoinen kirkkomaan tuoksu levisi puoliksi -lehdettömistä kastanjapuista. - -Sinä iltana odotti Julien kunnes vastassa oleva ikkuna jälleen -avattaisiin. Äkkiä se avattiinkin samalla kiivaudella kuin -edellisenäkin iltana ja Therese ilmestyi. Hän oli kalmankalpea, hänen -silmänsä näyttivät tavallista suuremmilta ja tukka riippui hajallaan -hänen olkapäillään. Hän asettautui ikkunan ääreen, pani kaikki kymmenen -sormeaan vaaleanpunaisille huulilleen ja heitti lentosuukon Julienille. - -Nuori mies tuli niin hämmästyneeksi, että hän painoi molemmat kätensä -rintaansa vasten -- Sanaton kysymys, oliko lentosuudelma todellakin -hänelle tarkoitettu. - -Ja nyt luuli Therese, että hän aikoi vetäytyä takaisin. Hän nojautui -kauvemmaksi eteenpäin, vei jälleen kaikki kymmenen sormeaan punaisille -huulilleen ja heitti vielä lentosuudelman hänelle. Sen jälkeen -kolmannen. Oli ikäänkuin hän nyt yksitellen tahtoisi vastata niihin -kolmeen, jotka hän oli hänelle lähettänyt. - -Nuori mies seisoi liikahtamatta ikkunan ääressä. - -Nyt heitti hän tutkivan katseen alas autiolle kadulle ja sanoi puoleksi -tukahtuneella äänellä: - --- Tule! - -Ei mitään muuta. - -Ja hän tuli. - -Kun hän oli mennyt sinne ja seisoi Hotel Marsannen ulkopuolella näki -hän vanhan ruostuneen oven aukenevan. Mutta hän oli kuin huumaantunut, -hän ei enää mitään ihmetellyt. - -Heti kun hän oli tullut sisään suljettiin ovi ja hän tunsi, että pieni -jääkylmä käsi tarttui hänen käteensä ja veti häntä eteenpäin. Täten -nousi hän ylös pitkin portaita, kulki etehisen kautta, huoneen kautta --- ja sitten huomasi hän olevansa sillä paikalla, joka oli hänelle -hyvin tunnettu, hänen untensa paratiisi, huone ruusunvärisine -vuodeverhoineen. Sisällä oli melkein pimeää. Mutta Therese seisoi -korkeakasvuisena hänen edessään. Hän piti kätensä kovasti toisiinsa -suljettuina ja hillitsi seivästi voimakasta mielenliikutustaan. - --- Rakastatteko minua? kysyi hän hiljaa. - --- Ah, rakastan, rakastan, vastasi toinen. - -Viittauksella antoi hän hänen ymmärtää, että saattoi säästää itsensä -kaikista tarpeettomista sanoista. Sitten sanoi hän, kasvoissaan niin -ylpeä ilme, kuin olisi kysymys jostakin aivan luonnollisesta ja -itsestään selvästä asiasta: - --- Jos minä lahjoitan itseni teille, teette te mitä hyvänsä minun -puolestani, eikö totta? - -Julien ei voinut vastata, hän pani kätensä ristiin hiljaisuuden -vallitessa. Ainoastaan hänen suudelmastaan olisi hän myynyt sekä -sielunsa että ruumiinsa. - --- Teidän täytyy tehdä minulle eräs palvelus. - -Kun toinen edelleenkään ei antanut mitään vastausta, tuli hän -kärsimättömäksi. Hän tunsi, että hänen voimansa olivat lopussa ja että -hänen rohkeutensa masentui. Ja silloin hän huudahti: - --- Mutta teidän täytyy ensiksi vannoa tekevänne niinkuin minä tahdon! -Minä vannon pitäväni lupaukseni. -- Vannokaa tekin! - --- Niin, minä vannon tekeväni kaikki mitä te tahdotte, sanoi toinen -täydellisesti voitettuna. - -Huoneen viehättävä henki huumasi hänet, verhot olivat alkoovin edessä -ja paljas neitseellisen vuoteen ajatus silkkiverhoista lähtevän laimean -ruusuhohteen ympäröimänä täytti hänen mielensä jonkinmoisella -uskonnollisella hartaudella. Ja sitten veti hän äkkiä syrjään nämä -verhot... - -Vuode oli järjestyksessään, lakanat olivat vedetyt alas yli -sängynreunan ja tyynyt olivat pudonneet lattialle. Ja keskellä -rypistyneitä pitsejä ja silkkejä lepäsi poikkipäin sängyssä kuollut -mies. - --- Näettekö, sanoi Therese de Marsanne käheänä -- tämä mies on ollut -minun rakastajani. Ja minä lykkäsin häntä -- hän kaatui -- en tiedä -miten se tapahtui. Ja teidän täytyy viedä hänet pois. Ymmärrättekö? Se -on kaikki tyyni. Niin, kaikki. - - -III. - -Jo pienenä lapsena oli Therese piinannut ja kiduttanut Colombelia. Hän -oli tuskin kuutta kuukautta vanhempi häntä itseään. Hänen äitinsä oli -sitten elättänyt häntä pullolla, voidakseen tulla de Marsannen -perheeseen imettäjäksi. - -Hän kasvoi markiisin talossa puoleksi nuoren tytön palvelijana, -puoleksi leikkitoverina. - -Therese oli ihmeellinen lapsi. Ei hän ollut telmivä eikä poikamainen. -Hän oli päinvastoin jonkin verran hiljainen ja lempeä, niin että talon -vieraat aina pitivät häntä erittäin hyvin kasvatettuna nuorena tyttönä. -Mutta hän voi saada joskus kummallisia päähänpistoja, päästi joskus -sanattomia huutoja, sai oikeita raivokohtauksia ollessaan yksinään. -Tahi saattoi hän myöskin heittäytyä pitkin pituuttaan selälleen -keskelle puutarhojen käytäviä ja kieltäytyi itsepäisesti nousemasta -ylös, huolimatta kaikista hänelle tehdyistä rukouksista ja -kehoituksista. Koskaan ei tiedetty, mitä hän oikeastaan ajatteli. Hänen -suuret lapsensilmänsä eivät olleet kirkkaat ja hyvät, kuten toisten -pienten tyttöjen, vaan ne katselivat ympärilleen niin tummina ja -läpitunkemattomina, että kukaan ei; saattanut perustella, mitä hänen -sielussaan tapahtui. - -Kuuden vuoden ikäisenä alkoi hän kiusata Colombelia. Toinen oli -pienikasvuinen ja hento. - -Hän otti hänet mukaansa kauvas puutarhaan tummien kastanjapuiden alle. -Siellä tyttö nousi hänen selkäänsä ja Colombelin täytyi kantaa häntä -tuntikausia juosten yhtenään samaa suurta kehää. Ja tyttö nipisti häntä -kaulasta, tyrkki häntä kylkeen kantapäillään eikä sallinut hänen levätä -eikä hengähtää hetkeäkään... - -Tyttö oli kernaimmin hänen ratsastajattarensa. Ja kun toinen oli -vähällä kaatua kumoon väsymyksestä, niin puri hän hänen korviaan niin -että niistä vuosi veri ja tarttui suonenvedontapaisesti häneen kiini -niin että hänen pikku kyntensä tunkivat toisen lihaan. - -Ja sitten täytyi Colombelin nelistää. Hajalla hapsin ajoi pieni julma -ratsastajatar edestakaisin puutarhassa pojan selässä. Colombelin täytyi -olla hevosen sijaisena. - -Sittemmin alkoi hän häntä nipistellä minkä jaksoi vanhempiensa läsnä -ollessa, jolloin toinen ei uskaltanut ollenkaan huutaa. Sillä tyttönen -uhkasi, että hänet ajettaisiin talosta, jos hän koskaan vähimmälläkään -puhuisi heidän leikeistään. Täten oli heillä jo varhain ollut yhteisiä -salaisuuksia -- heidän yhdessäolossaan oli jotakin, josta toiset eivät -tienneet. - -Heidän ollessaan yksin piteli tyttö häntä kuin leikkikalua, jonka hän -milloin hyvänsä olisi rikkonut saadakseen tietää, mitä siellä -oikeastaan oli sisällä. Hänhän oli syntynyt markiisittareksi ja -kaikkien muiden täytyi alistua häneen. Ja kun hänelle nyt oli annettu -elävä leikkikalu, niin saattoihan hän sille tehdä mitä tahtoi. Vihdoin -alkoi häntä ärsyttää se, että hän saattoi harjottaa hallitsijavaltaansa -häneen ainoastaan heidän yksin ollessaan, ja nyt tuli hänelle huviksi -toisten läsnä ollessa potkia häntä tahi pistellä häntä käsivarsiin -neuloilla. Ja sillä aikaa kiehtoi hän pojan tummilla silmillään, niin -että tämä sieti kaiken vähintäkään vavahtamatta. - -Colombel piti hyvänään kaiken tämän piinaavan ja kiusaavan. Ja -yhtäkaikki nousi koko hänen sisäinen olemuksensa tätä julmaa menettelyä -vastaan, jonka alaiseksi hän oli joutunut. Monta kertaa vapisi hän -raivosta ja tunsi itsensä melkein halukkaaksi kuristamaan nuoren -valtijattarensa. Mutta hänen luonteensa oli yhtä suljettu kuin -toisenkin. Ja pohjaltaan ei hänellä ollut mitään sitä vastaan, -että toinen löi häntä. Kun toinen pisteli häntä neuloilla, -tuotti se hänelle omituista nautinnontunnetta -- hän tunsi -mielettömyyden ja tyytyväisyyden sekotusta ja ahmi sanan merkityksessä -kostomielikuvissaan. Monta kertaa kosti hän jo nytkin. Hän horjui, -kaatui aivan äkkiä ja pudotti Theresen mukanaan ja tunsi sitten itsensä -onnelliseksi, jos tämä oli saanut aika mustelman. Ja jollei hän -ilmeelläkään ilmaissut, että hän piinasi häntä toisten läsnäollessa, -hillitsi hän itseään yksinomaan sen vuoksi, ettei kukaan asettuisi -heidän väliinsä. Sillä tämä oli asia, joka ainoastaan koski heitä -molempia -- kaksintaistelu, josta hän kerran toivoi pääsevänsä -voittajana. - -Mutta pienen väkivaltaisen tytön luonne alkoi herättää vakavaa -levottomuutta markiisittaressa ja hän piti välttämättömänä hankkia -hänelle ankara kasvatus. Sen tähden lähetti hän hänet luostariin siinä -toivossa, että ankarasti säännöllinen elämä tässä vakavassa -paikassa lieventäisi ja tasoittaisi hänen omituisen luonteensa -särmikkäisyyksiä. Therese jäi luostariin kahdeksanteentoista -ikävuoteensa asti. - -Palattuaan sieltä takaisin oli hän tullut hyvin järkeväksi. Vanhukset -iloitsivat ennen kaikkea hänen hurskaudestaan, nähdessään hänen -heittäytyvän polvilleen kirkossa ja rukoilevan kauvan ja hartaasti. -Viattomuuden ja rauhan hengähdys oli hänen mukanaan levinnyt vanhaan -kotiin. Theresellä ei nyt enää näyttänyt olevan muuta kuin yksi ainoa -vika, hän oli erinomainen herkkusuu. Aamusta iltaan asti söi hän -konvehteja, joita hän hitaisesti imi silmät puoleksi suljettuina ja -melkein huomaamattoman väristyksen käydessä vaaleanpunaisilla -huulillaan. - -Kukaan ei enää saattanut tuntea sulkeutunutta, itsepintaista lasta, -joka tavallisesti tuli alas puutarhasta rikkirevityin vaattein eikä -koskaan tahtonut kertoa, miten se oli tapahtunut. - -Markiisi ja markiisitar de Marsanne olivat viidentoista vuoden ajan -eläneet luostarimaisessa erilleenvetäytymisessä, mutta nyt jälleen -pitivät he velvollisuutenaan avata salonkinsa maailmalle. He antoivat -päivällisiä ja tanssiaisia, sillä he tahtoivat naittaa Theresen. -Eikä tytöllä ollut kylmyydestään huolimatta mitään sitä vastaan. -Hän puki itsensä ja hän tanssi, mutta kasvot niin kalpeina ja -välinpitämättöminä, että nuoret miehet oikeastaan tunsivat pelkäävänsä -häntä. - -Pikku Colombelia eivät he olleet nähneet jälleen sen koommin kuin -molemmat olivat olleet lapsia. Markiisi oli kasvatuttanut hänet, -kustantanut hänen opintonsa ja hankkinut hänelle paikan asianajaja -Savournainin luona. - -Eräänä päivänä otti hänen äitinsä hänet mukaansa Hotel Marsanneen ja -muistutti hänelle hänen entisestä leikkitoveristaan. Colombelilla oli -hyvin hoidettu ulkomuoto ja kohtelias esiintymistapa; hän ei osottanut -pienintäkään hämilläoloa. Therese katseli häntä levollisesti, selitti -varsin hyvin hänet muistavansa ja käänsi hänelle sitten selkänsä. Mutta -viikon kuluttua tuli Colombel sinne jälleen, ja nyt käyttäytyi hän -talossa yhtä vaivattomasti kuin ennenkin. Hän tuli joka ilta, sen -jälkeen kuin toimisto oli suljettu, ja hänellä oli mukanaan nuotteja, -kirjoja ja aikakauskirjoja Thereselle. Häntä kohdeltiin aivan miten -päähän pisti, ja hänen täytyi toimittaa kaikenmoisia asioita, aivan -kuin palvelijan tahi köyhän sukulaisen. Ja lakkaamatta jätettiin hänet -aivan huoleti yksin Theresen kanssa, ilman mitään vaaran ajatustakaan. -Aivan kuin entisinä aikoina olivat he tuntikausiksi jätetyt toistensa -seuraan, joka avaroihin huoneisiin tahi ulos puutarhaan. - -Mutta nyt he eivät enää leikkineet, kuten ennen. Therese käveli -hitaisesti puutarhan puistokäytävissä ja laahusti hametta, joka ratisi -kevyesti koskettaessaan maata, ja Colombel kulki hänen rinnallaan. Hän -oli nyt aina komeasti puettu ja heilutti kädessään notkeaa -kävelykeppiä, jota hän ei koskaan jättänyt. - -Ja kuitenkin oli hän, kuten kuningatar, ja toinen oli hänen orjansa. -Tosin ei hän purrut eikä lyönyt häntä enää, mutta koko tytön -olemuksessa oli jotakin, joka hänet alensi, teki hänet palvelijaksi, -joka oli pakotettu kantamaan valtiattarensa lievettä. - -Tyttö kiusasi häntä nyt haavellisilla oikuillaan. Milloin saattoi hän -olla ystävällinen ja hellä, milloin kova ja vieroittava, aina sen -mukaan kuin hänen päähänsä pisti. Ja toinen aina sen mukaan kuin tyttö -käänsi selkänsä, katseli häntä terävällä, kiivaasti leimahtavalla -katseella, ja hänen paheellisuutta ilmaisevat kasvonsa saivat väijyvän -ilmeen, ikäänkuin hänellä olisi joitakin petollisia tarkoituksia. - -Eräänä kesäiltana, heidän kävellessään kastanjapuutarhan varjossa sanoi -Therese äkkiä lyhyen vaitiolon jälkeen, kasvoissaan vakava ilme: - --- Minä olen väsynyt! Ajatelkaapas, jos te olisitte olevinanne hevonen, -nyt, kuten ennenkin, Colombel? Mitä siitä sanotte? - -Ohimenevä hymy levisi hänen huulilleen. Mutta toinen vastasi aivan -vakavasti: Kernaasti Therese. - -Mutta tyttö kulki levollisena edelleen ja sanoi ainoastaan: - --- Se on hyvä. Tahdoin vaan tietää. - -Ne jatkoivat kävelemistään. Pimeni pimenemistään puitten alla. He -puhuivat eräästä nuoresta kaupungin naisesta, joka oli mennyt naimisiin -upseerin kanssa. Samassa he tulivat pienelle sivukäytävälle, ja nyt -tahtoi Colombel vetäytyä syrjään antaakseen Theresen kulkea edellä. -Mutta tyttö lykkäsi hänet menemään eteenpäin käytävässä, niin että -hänen itsensä täytyi kulkea edellä. - -Molemmat vaikenivat. - -Ja niin hyppäsi tyttö äkkiä hänen selkäänsä samalla notkeudella kuin -entisinäkin päivinä, ollessaan hurja, pieni tyttö. - -Eteenpäin mars! komensi hän tukahtuneella äänellä, jossa väreili -jotakin hänen entisestä intohimoisuudestaan. - -Hän oli ottanut nuorelta mieheltä kävelykepin ja antoi hänelle sillä -iskun toisensa jälkeen. Näin ajoi hän häntä hurjassa juoksussa hämäräin -käytäväin halki samalla kun hän suonenvedontapaisesti riippui hänen -olkapäillään. Tällä aikaa antoi hän hänelle iskun toisensa jälkeen, -jotta hän juoksisi nopeammin. -- Toinen ei sanonut hänelle sanaakaan, -vaan hengitti raskaasti. Hento mies oli melkein nääntyä korkeakasvuisen -tytön painosta, jonka lämmin ruumis lepäsi hänen hartioillaan. - -Mutta kun tyttö huudahti: "Nyt saattaa riittää", ei hän pysähtynyt. -Kuten mieletön, hyökkäsi hän edelleen ja tarttui samalla hänen -jalkoihinsa kiini, niin että hän ei voinut hypätä pois. - -Hän oli edelleen hevosena, mutta hevosena, joka pillastui -ratsastajattarensa kanssa. Ja hän hyökkäsi tämän kanssa pois liiteriin, -jossa puutarhakaluja säilytettiin. Täällä heitti hän hänet lattialle -oljille ja turmeli hänet väkisin. Nyt oli vihdoinkin hänen vuoronsa -tullut -- nyt oli hän herrana. - -Therese oli tullut vielä entistäkin kalpeammaksi; hänen huulensa olivat -punaisemmat ja silmänsä tummemmat kuin koskaan ennen... - -Pari päivää sen jälkeen toistui sama näytelmä. Tyttö hyppäsi hänen -selkäänsä, tahtoi häntä kurittaa, ja jälleen syöksyi toinen hänen -kanssaan liiteriin ja heitti hänet lattian oljille. - -Toisten seurassa oli hän nyt ystävällinen häntä kohtaan, kohteli häntä -hieman alentuvaisesti, kuten vanhempi sisar. Ja toinen vastasi hänelle -levollisella hymyllä. Mutta pohjaltaan olivat he nyt jälleen samassa -suhteessa toisiinsa kuin kuusi vuotta sitten. He leikkivät toistensa -kanssa kuin kaksi villiä petoa, jotka pureksivat toisiaan tahtoessaan -toisiaan miellyttää. Mutta nyt sai Colombel voiton. - -Heidän rakkaudessaan oli jotakin kauhistavaa. Nyt otti Therese myöskin -Colombelin vastaan huoneeseensa. Hän oli antanut hänelle pienen -puutarhaportin avaimen. Mutta öisin täytyi hänen käydä sen huoneen -läpi, jossa Colombelin äiti nukkui. Sekä hän että Therese olivat -kuitenkin samalla kertaa niin rohkeita ja niin varovaisia, että kukaan -ei huomannut mitään. Kohtasivatpa he toisensa keskellä päivääkin. -Sellaisissa tapauksissa tuli Colombel ennen päivällistä, ja hänen -ollessaan siellä sulki Therese ikkunansa, että naapurit eivät heitä -näkisi. He tunsivat lakkaamatonta, polttavaa toistensa kaipuuta, ei -sitä varten, että voisivat sanoa toisilleen helliä sanoja, kuten toiset -rakastavaiset parit heidän iässään, vaan lakkaamatta taistellakseen -samaa taistelua keskenään. He riitelivät usein ja kasasivat silloin -toisilleen molemminpuolisia loukkauksia; heidän äänensä väreili -pidätetystä vihasta, koska he eivät uskaltaneet huutaa ääneen tahi -tapella niin että sitä olisi saattanut kuulla. - -Ja niin oli Colombel jälleen tullut eräänä aamupäivänä. Hänen vielä -kulkiessaan paitahihasillaan ja paljasjaloin huoneessaan, tuli hänelle -äkkiä se ajatus, että hän tarttuisi Thereseen kiini ja nostaisi hänet -korkealle samalla tavalla kuin atleetit koettavat tehdä markkinoilla -voitettuaan jonkun. Mutta Therese koetti vapautua ja sanoi: - --- Anna minun olla! Sinä tiedät, että minä olen sinua vahvempi. Ja minä -saattaisin tehdä sinulle pahaa. - -Colombel nauroi. - --- No teeppä sitten, mutisi hän, pudistellessaan häntä yhä edelleen. Ja -nyt painiskelivat he keskenään, kuten he usein tekivät, vaistomaisen -taisteluhalun ajamina. Useimmiten Colombelin voimat loppuivat. Ja -silloin hän nosti hänet ylös ja painoi hänet rinnalleen, kuten voittava -naisjättiläinen. - -Mutta tällä kertaa vaipui Therese polvilleen ja Colombel heitti hänet -voimakkaalla tempauksella lattiaan. Hän seisoi voittoriemuisena hänen -edessään. - --- Näetkös nyt, että sinä et ole yhtään vahvempi minua, sanoi hän -loukkaavasti nauraen. - -Therese oli tullut kalmankalpeaksi. Hän ei sanonut sanaakaan, mutta hän -värisi vihasta niin että Colombelinkin valtasi kauhistus. Ah, hän olisi -voinut kuristaa hänet omilla käsillään! voittaa hänet kerta kaikkiaan, -tehdä lopun kaikesta. Ja nyt he kietoituivat jälleen toistensa -käsivarsiin ja painiskelivat sanaakaan sanomatta läähättävin rinnoin. -Se ei ollut enää leikkiä. Kylmä murhanhalun hengähdys kulki läpi -Theresen. Colombel alkoi korista. Therese rupesi pelkäämään, että joku -kuulisi ja lykkää hänet luotaan pelottavalla voimanponnistuksella. -Colombel löi ohimonsa piironginkulmaa vasten ja nääntyi hitaisesti -lattialle. - -Therese veti syvään henkeä. Hän järjesti tukkansa peilin edessä ja -silitti hameensa. -- Voitetusta Colombelista ei hän sen enempää -huolehtinut. Hän kai voinee omin voimineenkin nousta. Niin liikutti hän -nuorta miestä jalallaan. Ja kun hän edelleen ei tehnyt pienintäkään -liikettä, nojautui tyttö hänen ylitsensä kevyesti väristen. Nyt hän -näki, että hänen kasvonsa olivat kalmankalpeat, hänen silmänsä -lasimaiset ja hänen suunsa vääntynyt. Hänen ohimossaan ammotti pitkä ja -kapea haava. - -Colombel oli kuollut. - -Therese seisoi kuin kivettynyt ja sanoi sitten itsekseen: - --- Kuollut -- niin, nyt hän on kuollut. - -Ja äkkiä valtasi hänet jäytävä kauhu sitä todellisuutta kohtaan, joka -häntä ympäröi. Eräänä silmänräpäyksenä oli hän todellakin tahtonut -hänet surmata. Mutta se oli ainoastaan mielettömän vihan hetkenä. -Silloinhan oikeastaan tahdotaan aina surmata, kun ollaan taistelussa, -mutta sitä ei kuitenkaan missään tapauksessa tehdä, sen vuoksi että -kuolleet tulevat vaivaloisiksi jälkeen päin. Ei, se ei ollut hänen -vikansa. Hän ei ollut sitä tahtonut. Ja sen lisäksi hänen omassa -huoneessaan! - -Hän puhui jälleen ääneen itsekseen: "Nyt se on ohi. Hän on kuollut eikä -häntä voi saada täältä pois ilman apua." - -Ensimäisen silmänräpäyksen jäytävän kauhun jälkeen alkoi hän nyt hehkua -kuumeesta. Hänellä oli kuollut mies huoneessaan. Ja miten voisi hän -antaa mitään selitystä siihen, että tämä olisi hänen luonaan -paljasjaloin, paitahihasillaan ja ammottava haava ohimossa? Hän oli -hukassa. - -Therese nojautui jälleen kuolleen ylitse ja katseli haavaa. Seuraavassa -silmänräpäyksessä valtasi hänet niin äkillinen kauhistus, että hän -seisoi kuin kivettyneenä samassa asennossa. Hän kuuli Françoisen -- -Colombelin äidin askeleet etehisestä. Ja sitten tunkeutui muitakin -askeleita ja ääniä hänen korviinsa -- ne olivat valmistuksia kutsuihin, -jotka hänen vanhempansa panisivat toimeen samana iltana. Minä -silmänräpäyksenä hyvänsä saatettaisiin häntä huutaa. Ja tuossa lepäsi -kuollut hänen huoneessaan -- hänen rakastajansa, jonka hän oli -surmannut -- vastustamattomin todiste hänen rikollisuudestaan. - -Murheellisena nousi hän ja katseli ympärilleen huoneessa, ikäänkuin -etsisi piilopaikkaa, mihin saisi kätkeä kuolleen. Hän katseli kaikkia -nurkkia ja vapisi samalla raivosta voimattomuutensa vuoksi. - -Ei, ei ollut mitään nurkkaa, mihin hän voisi sen kätkeä. Alkoovi ei -ollut kyllin syvä ja kaappi oli liian kapea. Koko huone näytti voivan -tarjota hänelle ainoastaan mahdottomuuksia. Ja kuitenkin olisi se ollut -riittävä piilopaikka heidän rakkaudelleen. Äänettömin, kissamaisin -askelin oli hän hiljaa sinne hiipinyt, ja sitten poistunut samalla -tavalla. Koskaan ei hän ollut uskonut, että toinen joskus voisi tulla -näin raskaaksi! - -Therese juoksi lakkaamatta edestakaisin huoneessa, ikäänkuin vangittu -petoeläin. Silloin sai hän äkkiä erään päähänpiston. Jos hän heittäisi -hänet ulos ikkunasta? Mutta kun hänet löydettäisiin alhaalla, niin -arvattaisiin heti mistä hän oli pudonnut. Siitä huolimatta veti hän -pois ikkunanverhot katsoakseen alas kadulle, ja silloin hänen katseensa -osui äkkiä vastassa olevaan nuoreen mieheen -- tuohon hulluparkaan, -joka lakkaamatta seisoi ikkunansa ääressä ja soitti huilua niin nöyrin -katsein... - -Hän tunsi niin hyvin nämä kalpeat kasvoni jotka lakkaamatta tuijottivat -häneen. Eikä hän voinut ollenkaan häntä sietää -- tämä arka ihailu -pitkän matkan päästä teki hänet hermostuneeksi. Mutta nyt kohosi äkkiä -hymy Theresen sen kalpeille kasvoille. Hän oli pelastettu. - -Tuo narri parka toisella puolella tunsi varmaankin orjamaista rakkautta -häntä kohtaan. Hän mukautuisi varmasti hänen tahtoonsa, olisipa vaikka -rikos kysymyksessä. Ja hän luonnollisesti palkitseisi hänet, -- -lahjoittamalla hänelle rakkautensa tahi ainakin ruumiillisen minänsä. - -Hän ei ollut rakastanut tuota miestä sen vuoksi, että hän oli liian -hento ja ujo hänelle, mutta nyt hän kuitenkin sen tekisi. Hän -kiinnittäisi itsensä häneen ainiaaksi lahjoittamalla itsensä hänelle, -jos hän auttaisi häntä pesemään itsensä puhtaaksi tästä verivelasta. -Hänen punaiset huulensa väreilivät ikäänkuin tämän uuden rakkauden -esimausta, joka äkkiä tuntui hänestä ärsyttävältä senvuoksi että esine -oli hänelle tuntematon. - -Sitten nosti hän nopeasti kuolleen ylös niin kevyesti kuin se olisi -ollut vaatteisiin puettu vanki, kantoi hänet vuoteelle ja laski hänet -siihen. - -Jonka jälkeen hän jälleen meni ikkunan ääreen, avasi sen ja heitti -lentosuudelman Julienille. - - -IV. - -Julien oli sillä mielellä kuin häntä olisi vaivannut ilkeä uni. - -Nähdessään Colombelin lepäävän sängyssä, ei hän sitä enää ihmetellyt, -vaan se tuntui hänestä aivan yksinkertaiselta ja luonnolliselta. Eihän -kukaan muu kuin pikku Colombel saattanut levätä täällä, tässä -alkoovissa ohimo halkaistuna ja jäsenet herpaantuneina kauhistuttavan -hekuman asennossa. - -Therese puhui kauvan. Aluksi ei Julien kuullut mitä hän sanoi, hänen -sanansa saavuttivat hänet aivan kuin ääni etäisestä kaukaisuudesta. -Mutta sitten hän käsitti että tyttö antoi hänelle käskyn ja nyt hän -kuunteli tarkkaavaisuudella. Hän ei saisi lähteä sieltä heti, vaan -hänen täytyisi jäädä hänen huoneeseensa kunnes joutuisi puoliyö ja -kaikki vieraat poistuisivat. Hänen vanhemmillaan oli iltakutsut, ja -tämä esti häntä heti ryhtymästä toimeen, mutta suuresti katsottuna -saattoi tätä asianhaaraa pitää onnellisena sattumana. Sillä siten -olivat kaikki talon ihmiset toimissaan siinä määrässä, että kukaan -luultavasti ei tulisi Theresen huoneeseen. Kun aika olisi tullut, -ottaisi Julien kuolleen selkäänsä, menisi hänen kanssaan pois ja -heittäisi hänet Chanterclaireen Rue Beau-Soleilin alapuolelle. Therese -selitti kaikki tyyni hänelle niin rauhallisesti kuin olisi kysymys -maailman yksinkertaisimmasta asiasta. - -Kun hän oli lopettanut, laski hän kätensä nuoren miehen olkapäille ja -sanoi: - --- Oletteko ymmärtänyt minua -- ja tahdotteko tehdä niinkuin olen -sanonut? - -Toinen säpsähti. - --- Olen, olen -- kaikki mitä te tahdotte. Saatatte käyttää minua -mielenne mukaan. - --- Antakaa minulle suudelma. - -Julien painoi kauhistuneena suudelman hänen jääkylmälle otsalleen. -Sitte he molemmat vaikenivat. - -Therese oli jälleen vetänyt kokoon sängyn verhot. Ja sitten vaipui hän -vihdoin jakkaralle: levätäkseen. Julien seisoi samalla paikalla -hetkisen, mutta sitten hänkin istuutui. - -Françoisia ei kuulunut enää ulkopuolella olevasta huoneesta. Alhaalta -kuului silloin tällöin kumeaa sorinaa tahi melua. - -Pimeni pimenemistään. - -He istuivat täten pitkän aikaa liikahtamatta. - -Julienin aivoissa takoi ja jyskytti, niin että hän ei kyennyt -käsittämään ainoatakaan selvää ajatusta. Hän oli Theresen luona, ja -tämä tieto täytti hänet autuuden tunteella. Äkkiä hän muisti, että -alkoovissa lepäsi kuollut mies, ja väristys valtasi hänet. Hän tunsi -olevansa tulemaisillaan aivan voimattomaksi. Tyttö oli siis rakastanut -inhoittavaa pikku Colombelia. Taivaan Jumala, miten se saattoi olla -mahdollista? Hän antoi hänelle anteeksi sen että hän oli hänet -surmannut; ainoa mikä häntä liikutti, oli Colombelin paljaat jalat, -joiden terät olivat hänen sänkynsä ulkopuolella. Niin, tuhatkertaisella -ilolla heittäisi hän hänet Chanteclaireen sillan päästä, sinne missä -vesi oli syvintä ja pimeintä. Sitten he olisivat molemmat päässeet -hänestä ja saattaisivat kaikessa rauhassa kuulua toisilleen. Ja kun hän -ajatteli tätä onnea, josta hän samana aamuna ei vielä ollut ehtinyt -uneksiakaan, näki hän äkkiä itsensä lepäävän samassa vuoteessa ja -samalla paikalla, joka nyt oli kuolleen Colombelin, ja hänet valtasi -uudelleen väristys. - -Therese lepäsi jakkarallaan eikä liikahtanut. Hän oli peittänyt -kasvonsa molempiin käsiinsä, mutta hän ei tiennyt, miksi hän näin -istui. Johtuiko se ainoastaan ruumiillisesta ahdistuksesta vaiko siitä -kauhistavasta jännityksestä, jonka hän oli elänyt tänään? Vai oliko se -katumusta, surua rakastajan vuoksi, joka nyt nukkui viimeistä untansa? -Miettikö hän aivan levollisesti pelastussuunnitelmaa vai tahtoiko hän -ainoastaan salata tuskaansa, joka väänsi hänen kasvonsa? Hän ei voinut -perustella mitään vastausta näihin kysymyksiin. - -Äkkiä alkoi kello lyödä. Ja nyt nousi Therese aivan hitaasti ja sytytti -pukuhuoneensa kynttilän. Hän oli jälleen voittanut tavallisen -levollisuutensa ja voimansa. Kuolleen, joka lepäsi ruusunväristen -silkkiesirippujen takana, näytti hän kokonaan unohtaneen. Levollisin -askelin kulki hän edestakaisin huoneessaan. Sitten hän sanoi -kääntymättä ympäri, samalla kun hän avasi tukkansa: - --- Minä pukeudun nyt iltakutsuja varten. Jos joku tulee, täytyy teidän -kätkeytyä alkooviin. - -Julien istui ja katseli häntä. Tyttö kohteli häntä jo kuten -rakastettuansa; oli kuin yhteinen rikkomus olisi jo erottamattomasti -kahlehtinut heidät toisiinsa. - -Therese käherteli tukkaansa. Julienin koko ruumis vapisi, kun hän -katseli häntä. Hän oli niin kaunis, niin viehättävä niskan ollessa -paljaana ja hienosti muodostuneiden käsivarsien hitaasti liikkuessa -edestakaisin hänen itsensä pyörittäessä kokoon kiharoitaan hennoilla -sormillaan. - -Tahtoiko tyttö tällä häntä houkutella? Tahtoiko hän näyttäytyä hänelle -koko viehättävässä suloudessaan -- tuo rakastettu, jonka hänen tuli -taistella itselleen -- terästääkseen hänen rohkeuttaan? - -Kun hän oli juuri vetämässä kenkiä jalkaansa, kuului askeleita -käytävästä. - --- Mene alkooviin, sanoi hän hiljaa. - -Nopealla liikkeellä heitti hän liinavaatteen, jonka hän oli juuri -riisunut päältään, jäykistyneen ruumiin yli -- tämän vaatteen, joka -vielä oli lämmin hänen ruumiinsa kosketuksesta. - -Seuraavassa silmänräpäyksessä tuli Françoise sisään ja sanoi: - --- Teitä odotetaan alhaalla Mademoiselle. - --- Tulen heti, ystäväni, vastasi Therese levollisesti. -- Tule ja auta -minua pukemaan hamettani. - -Julien katseli heitä verhojen poimusta, häntä värisytti tytön -kylmäverisyys. Hänen hampaansa kalisivat niin, että hänen täytyi painaa -kätensä lujasti suunsa eteen, ettei se kuuluisi. Aivan vieressään, -päälleasetetun naisen liinavaatteen alta näki hän Colombelin paljaan -jalan pistävän esiin. Entä, jos Françoise -- hänen äitinsä olisi -vetänyt pois esiripun ja kohdannut -- poikansa jalan! - --- Varo, ettei kukat irtaannu, sanoi Therese. - -Hänen äänensä ei ilmaissut vähintäkään mielenliikutusta. Hän hymyili -kuin mikä nuori tyttö hyvänsä, joka iloitsee tanssiaisten ajatuksesta. -Hänen hameensa oli valkoista silkkiä, ja se oli runsaasti reunustettu -villeillä ruusuilla. Ja hänen nyt seisoessaan keskellä huonetta, oli -hän kuin tavattoman suuri, neitseellinen valkoinen ruusuvihko. Hänen -kaulansa ja hänen valkoiset käsivartensa kilpailivat hameen valkeuden -kanssa. - --- Miten kaunis te olette, mademoiselle, ah, miten te olette kaunis, -toisti vanha Françoise lakkaamatta. -- Mutta seppele puuttuu vielä -- -odottakaa vähän! - -Hän näytti etsivän kukkia ja vei kätensä sängynverholle ikäänkuin -tahtoakseen katsoa, olivatko ne joutuneet sängylle. Julien oli aivan -huudahtamaisillaan tuskasta. Mutta Therese, joka edelleen seisoi -hymyillen peilin edessä, sanoi aivan levollisesti: - --- Ei, seppele on tuossa piirongilla. Antakaa se minulle... Älä koske -minun sänkyyni! Sinne olen pannut kaikenmoista, sinä tuottaisit minulle -vain epäjärjestystä. - -Françoise auttoi häntä kiinnittämään seppelettä. Sitten seisoi Therese -vielä pari silmänräpäystä jälellä ja katseli peiliin selvällä -mielihyvällä. Nyt hän oli valmis, tuli vain vetää hansikat käsiinsä. - --- Ei, ei, te olette todellakin kauniimpi ja siveämpi kuin itse madonna -kirkossa, mademoiselle Therese. - -Nuori tyttö hymyili tälle kohteliaisuudelle. Sitten heitti hän -viimeisen silmäyksen peiliin, meni ovea kohti ja sanoi: "Tule nyt, niin -menemme... Sinä voit sammuttaa kynttilät." - -Tuli äkkiä pimeys huoneeseen. Julien kuuli ovien sulkeutuvan Theresen -jälkeen ja hänen silkkilaahustimensa kohinan etehisestä. Hän ei -uskaltanut jättää alkoovia, vaan istuutui lattialle sängyn viereen. -Pimeä laskeutui kuten harso hänen silmilleen, hän ei saattanut nähdä -mitään, mutta oli lakkaamatta näkevinään kuolleen paljaan jalan -vierellään. - -Hän ei tiennyt miten kauvan hän oli täten istunut, kun ovi avaantui. -Hän kuuli silkin kahinan ja ymmärsi, että se oli Therese. Hän asetti -jotakin piirongille ja sanoi hiljaa tulematta lähemmäksi: - --- Te ette ole varmaankaan syönyt mitään päivällistä tänään ja teidän -täytyy se nauttia täällä. Kuuletteko? - -Hän kuuli jälleen tytön silkkilaahustimen kahisevan etehisessä. Ja nyt -hän nousi. Hänestä tuntui kuin hän tukehtuisi alkoovissa, hän ei -saattanut enää sietää oloa tämän vuoteen, Colombelin ruumiin vieressä. -Samassa löi kello kahdeksan; hänen täytyi niinmuodoin odottaa vielä -kokonaista neljä tuntia. Sitten astui hän varsin varovasti pari askelta -eteenpäin. - -Ulkona oli tähtikirkasta ja heikko valonhohde tunkeutui sisään -ikkunoista, niin että hän saattoi erottaa huoneessa olevat esineet. -Ainoastaan nurkissa oli täysin pimeää. Hän ei ollut luonteeltaan -pelkuri, mutta täällä, tässä huoneessa kohosi tuskanhiki lakkaamatta -hänen otsalleen. Hänestä tuntui siltä kuin huonekalut liikkuisivat ja -tulisivat uhaten häntä vastaan. Kolme eri kertaa oli hän kuulevinaan -syvän huokauksen alkoovista. Hän melkein jähmettyi kauhusta. Mutta kun -hän kuunteli jännitetyllä tarkkaavaisuudella, ymmärsi hän että sen -täytyi olla juhlan humua alhaalta. Sieltä kuului vielä valssin säveliä -ja monien äänten iloinen sorina. Hän sulki silmänsä ja oli äkkiä -näkevinään edessään juhlallisesti valaistun tanssisalin, hän näki -Theresen neitseellisessä valkoisessa puvussaan lepäävän kuljettajansa -käsivarrella tanssissa. Koko huone väreili tanssimusiikin iloisista -sävelistä. Ja täällä oli hän yksin, tässä kauhistavassa huoneessa -hampaiden tuskasta kalistessa. - -Äkkiä hän säpsähti ja tukka nousi pystyyn hänen päässään, hän oli -näkevinään valon välähdystä eräältä tuoleista. Mutta kun hän rohkaisi -itseään ja tutki asiaa lähemmin, huomasi hän, että se oli -valkosatiininen korsetti. Hän otti korsetin tuolilta, kätki kasvonsa -tähän esineeseen, johon tyttö oli kietonut ylpeän povensa ja veti -henkeensä sen tuoksulla itseään huumatakseen. - -Ah, mikä hekuma! Hän tahtoi unohtaa kaiken muun. Ei, hän ei pitänyt -mitään kuolinvalvojaisia, hän piti rakkaudenvalvojaisia. Hän nojasi -otsansa rinnustaa vasten ja puristi edelleen huulensa valkoiseen -korsettiin. Niin eli hän ajatuksissaan rakkaudentarinansa. Vastapäätä, -kadun toisella puolella, näki hän oman huoneensa. Sen ikkuna oli auki. -Sieltä oli hän valloittanut Theresen uupumattomalla huilun soitollaan -illan toisensa jälkeen. Huilu oli niin kauniisti tulkinnut hänen -rakkauttansa, että nuori tyttö lopullisesti oli taipunut hänelle -hymyilemään. Ja tuo satiini jota hän kerran toisensa jälkeen suuteli, -oli palanen hänen omaa, valkoista, silkinsileää hipiätään, jonka hän -oli jättänyt jälelle, jottei hän tulisi kärsimättömäksi. Hänen -mielikuvituksensa oli niin elävä ja niin pettävästi todellisuutta -muistuttava, että hän kääntyi ikkunasta ja hyökkäsi ovea kohti, -luullessaan kuulevansa tytön tulevan. - -Mutta sitten hän tuli äkkiä täysin valveilleen ja näki todellisuuden -sellaisena kuin se oli. Ja nyt hän teki intohimoisen päätöksen. Niin, -hän ei viipyisi, hän palaisi jo takaisin tänä yönä. Tyttöhän oli niin -hurmaavan kaunis, ja hän rakasti häntä niin mielettömästi. Niin, niin, -hän kääntyisi takaisin heti, kadottamatta ainoatakaan minuuttia heti -kuin olisi heittänyt taakkansa jokeen. Vavisten hermoväristyksestä puri -hän korsettia tukahduttaakseen ne nyyhkytykset, jotka tahtoivat päästä -hänen polttavasta rinnastaan. - -Kello löi kymmenen. Hänestä tuntui kuin hän olisi ollut siellä -vuosikausia. Ja hän jatkoi odottamistaan. Piirongilta hän löysi leipää -ja hedelmiä ja hän söi halukkaasti seisaallaan. Sen jälkeen hänet -valtasi hillittömän nälän tunne, jota ei voinut tyydyttää. Mutta se -antaisi kenties hänelle kuitenkin uusia voimia. Syötyään valtasi hänet -sanomaton väsymys. Oli kuin tämä yö ei koskaan loppuisi. Alhaalta -kuului tanssimusiikki yhä vilkkaampana hänen korviinsa --- sitten hän -kuuli ensimäisten vaunujen vierivän pois. Ja hän tuijotti jäykästi -ovelle, kunnes hän äkkiä näki päivänvaloa avaimenreiästä. Nyt ei hän -edes piilottautunut. Paha kyllä jos joku sattuisi tulemaan sisälle! - --- Ei, kiitos, Françoise, sanoi Therese, joka avasi oven kynttilä -kädessä. Mene sinä ja asetu levolle, sinä olet varmaankin väsynyt. - -Hän sulki oven jälkeensä ja lukitsi sen. Näin jäi hän seisomaan pariksi -silmänräpäykseksi sormi suulle painettuna. - -Hänen kasvonsa olivat kalpeat, vaikka hän oli tanssinut. Hän ei sanonut -sanaakaan, laski kynttiläjalan pois luotaan ja istuutui Julienia -vastapäätä. Täten odottivat he vielä puolen tuntia, katsellen toisiaan -hiljaisuudessa. - -Kaikki vieraat olivat lähteneet ja talo tuntui uupuneen uneen, mutta -kaikkein enin teki Thereseä rauhattomaksi se, että Françoise nukkui -viereisessä huoneessa. He kuulivat hänen ensiksi käänteleivän huoneessa -sinne ja tänne, sitten hänen sänkynsä narisi, hän oli niinmuodoin -laskeutunut levolle. Pitkän aikaa kuulivat he hänen lakkaamatta -käänteleivän, hänelle näytti olevan vaikea saada unta. Vihdoinkin -kuului, että hän hengitti syvään ja säännöllisesti, hän nukkui. - -Koko ajan oli Therese kohdistanut vakavan katseensa Julieniin. Ja nyt -hän sanoi: - --- Menkäämme! - -He vetivät pois ruusunväriset verhot ja auttoivat pienen Colombelin -pukemista, jonka kasvot nyt olivat aivan ruumiinväriset. - -Kun tämä oli tehty uivat molemmat hiessä. - --- Menkäämme! toisti tyttö. - -Silmänräpäystäkään viivähtämättä tarttui Julien kuolleeseen ja heitti -hänet olkapäilleen, kuten teurastajan on tapana kantaa vasikoita. -Julienin leveä selkä taipui taakan alla, ja kuolleen jalat riippuivat -noin metrin päässä lattiasta. - --- Minä menen ensiksi, sanoi Therese reippaasti, -- ja minä pidän teitä -takista kiini, niin että teidän tarvitsee ainoastaan seurata mukana. -Mutta se teidän täytyy tehdä hitaisesti. - -Ensiksi täytyi heidän nyt mennä huoneen läpi, jossa Françoise makasi. -Tämä oli vaikein tehtävä. Kun he olivat päässeet ovelle asti, kolahti -toinen kuolleen jaloista tuoliin, ja Françoise heräsi jyrinästä. He -kuulivat hänen kohottavan päätänsä ja mutisevan muutamia epäselviä -sanoja. Ja siinä he nyt seisoivat liikkumattomina, tyttö oven vieressä -ja nuori mies aivan hänen takanansa ruumis olkapäillä, molemmat -vapisten kauhusta että kuolleen äiti heidät huomaisi, heidän ollessaan -matkalla heittääkseen ruumiin jokeen. Se oli sietämättömimmän tuskan -hetki. Mutta parin minuutin kuluttua näytti Françoise jälleen -nukkuneen, ja he hiipivät varovasti etehiseen. - -Siellä heitä kuitenkin odotti uusi kauhun aihe. Markiisitar ei ollut -vielä mennyt vuoteelleen, ja kapea valonjuomu tunkeutui hänen -huoneestaan, jonka ovi oli vielä raollaan. Nyt he eivät uskaltaneet -eteenpäin eivätkä kääntyä ympäri. - -Julien tunsi, että pikku Colombel varmasti liukuisi alas hänen -olkapäiltään, jos hänen vielä kerran täytyisi kulkea äidin huoneen -läpitse. - -Noin neljännestuntiin ei hän uskaltanut tehdä ainoatakaan liikettä. -Theresellä oli kuitenkin se kamala rohkeus, että hän uskalsi tukea -ruumista, jotta Julien ei väsyisi. Vihdoin sammui markiisittaren -kynttilä, ja he jatkoivat vaellustaan portaita pitkin. - -Therese avasi vanhan käyttämättömän oven -- ja kun Julien meni -taakkansa kanssa Place des Quatres-Femmesin yli, näki hän hänen -seisovan Hotel Marsannen sammaleilla peitetyllä portaalla -tanssipuvussaan. - -Ja tyttö odottaisi häntä. - - -V. - -Julienilla oli voimia kuin härällä, eikä pikku Colombel tuntunut -hänestä raskaalta. Hän tuskin tunsikaan taakkaansa, ja hänet valtasi -jonkinlainen saatanallinen ilo sen johdosta, että kuollut oli niin -kevyt ja hento. Niin, nyt ei pikku Colombel enää kulkisi ohi ja -nauraisi hänelle hänen huilua soittaessaan, eikä hän enää suututtaisi -myöskään häntä kujeillaan kaupungissa. Ajatellessaan, että hänen -onnellinen kilpailijansa nyt riippui kylmettyneenä ja kankeana hänen -olkapäillään, tunsi hän tyydytyksen tunnetta, joka levisi koko hänen -olemukseensa. Hän asetti taakkansa olalleen vähän paremmin, puri yhteen -hampaansa ja meni reippaasti eteenpäin. - -Ulkona oli aivan pimeää. Ainoastaan kapteeni Pidouxin luota näki hän -valoa. Kapteeni ei kenties ollut oikein terve, hän näkyi kävelevän -edestakaisin huoneessaan. Julien tuli levottomaksi ja meni kadun -vastakkaiselle puolelle, jossa hän pysyttelihe aivan likellä -rakennusten seiniä. Silloin kuului äkkiä hiljaista yskimistä, ja tämä -ääni nosti kylmän väreen Julienin selkärankaan. Hän pysähtyi erääseen -porttikäytävään ja näki asianajaja Savournainin rouvan seisovan -ikkunansa ääressä saadakseen raitista ilmaa. Tämä oli nyt todellakin -onneton sattuma, sillä koko kortteli lepäsi tavallisesti syvässä unessa -tähän vuorokauden aikaan. Mutta onneksi palasi madame Savournain pian -nukkuvan puolisonsa viereen -- hänen kuorsauksensa kuului selvästi -kadulle avoimesta ikkunasta. - -Kun tämä ikkuna oli jälleen suljettu, meni Julien jälleen nopein -askelin paikan yli. - -Tultuaan rue Beau-Soleiliin tunsi hän itsensä varmaksi. Ja nyt hän sai -äkkiä vastustamattoman halun ruveta aivan mielettömästi juoksemaan. Hän -tiesi että se oli vaarallinen ja mieletön yritys, mutta hän ei voinut -muuta. Hän tunsi edelleen tyhjän Place des Quatre-Femmesin takanaan -molempine valaistuine ikkunoineen, jotka seurasivat häntä kuin -vakoilevat silmät. Hän juoksi voimiensa takaa, ja hänen askeleensa -kuuluivat kivitystä vastaan niin kovilta, että hän luuli jonkun juosten -tulevan hänen perässään. - -Äkkiä hän pysähtyi. - -Noin kahdenkymmenen metrin päästä kuuli hän upseerien ääniä, jotka -olivat päivällisateriallaan erään vaalean leskirouvan luona rue -Beau-Soleilin varrella. He olivat oletettavasti myöhästyneet -punssilasin ääressä -- olivat ehkä juhlineet jonkun toverin ylennyksen -vuoksi. - -Jos he tulisivat pitkin katuja, olisi hän hukassa. Syrjäkatuja ei ollut -ja kääntyminen oli liian myöhäistä. Hän kuuli heidän askeleensa ja -heidän miekkojensa kalinan, ja hänet valtasi mieletön tuska. - -Mutta melu heikkeni heikkenemistään ja hävisi vihdoin. Hän odotti vielä -hetkisen, sitten päätti hän jatkaa. Nyt koetti hän synnyttää niin vähän -melua kuin mahdollista. Kernaimmin olisi hän kulkenut paljasjaloin, -mutta saappaiden riisumiseen menisi liian pitkä aika. - -Vihdoinkin oli hän kaupungin portilla. Täällä ei ollut -tullivahtimestaria eikä vartioita. Hän saattoi siis esteettä jatkaa -matkaansa. Mutta saavuttuaan kadun päähän näki hän äkkiä suuren avoimen -tasangon edessään sinertävässä valaistuksessa. Raitis ilmaveto virtasi -häntä vastaan, ja hänestä tuntui siltä kuin koko ihmispaljous odottaisi -häntä tuolla kaukana. Täytyihän heidän nähdä hänet, ja pelottava, -moniääninen huuto kohoaisi taivasta kohti. - -Nyt oli hän jo sillan luona. Hän saattoi jo erottaa valkealle -kimaltelevan tien ja molemmat matalat graniittipilarit ja hän kuuli -Chanteclairin veden hiljaisen, hopeankirkkaan loiskinan. - -Lopuksi hän rohkaisi itseään ja kulki eteenpäin selkä koukussa, -edelleen tuskassa kaikista äänettömistä kysymyksistä, joiden hän luuli -itseään ympäröivän. Pahin oli itse sillan yli pääsy. Hänen kulkiessaan -sitä tuntui hänestä kuin koko kaupunki häntä katseleisi. Sillan -toisessa päässä hän tahtoi levätä hetkisen, samalla paikalla, jossa hän -niin usein oli istunut iltaisin koipiaan heilutellen. Siinä laajeni -Chanteclaire jonkinlaiseksi lammikoksi, suureksi mustaksi syvänteeksi, -jonka pinnalla siellä täällä näkyi pieniä pyörteitä. Miten usein hän -olikaan huvitelleinut heittämällä kiviä tähän syvyyteen ja ylös -kohoavien vesikellojen luvusta koettanut laskea, miten pitkä matka -saattoi olla sen pohjaan! - -Niin, juuri tässä se oli. Julien tunsi kiven, jolla hänen aina oli -tapana istua. Hän nojautui eteenpäin ja katsoi alas tyyneen veteen. -Tässä se oli. Hän laski taakkansa hartioiltaan rintavarustukselle. - -Hän tunsi vastustamattoman halun vielä kerran katsoa pientä Colombelia, -ennenkuin hän heittäisi hänet veteen. Joskin kaikki kaupungin asukkaat -olisivat seisoneet hänen ympärillään, niin olisi hän tehnyt sen joka -tapauksessa. - -Hän seisoi muutamia sekunteja ja katseli kuollutta. Aukko ohimon -kohdalla oli nyt tullut mustaksi. - -Ja nyt tuli hänelle kiirut täyttää tehtävänsä. Välttääksensä melua otti -hän ruumiin käsivarsiltaan ja antoi sen hitaasti liukua veteen. Mutta -hän ei tiennyt ollenkaan, miten hänestä tuntui kuin kuollut olisi -puristanut molemmin käsivarsin hänen kaulaansa, ja niin lujasti, että -oli vähällä vetää hänet mukaansa. Julienille onnistui kuitenkin -reippaalla sivuhypyllä pelastautua. - -Pikku Colombel oli tahtonut ottaa hänet mukaansa. - -Kun hän jälleen istuutui kivelleen, tunsi hän itsensä äkkiä aivan -voimattomaksi. Hän istui siinä täysin murtuneena, selkä koukussa ja -käsivarret ja koivet veltosti riippuen, kuten uupuneella vaeltajalla. -Ja sitten tuijotti hän alas tyyneen veteen, jonka pinta ainoastaan -taholla ja toisella kevyesti väreili... - -Mutta nyt se oli ohi. Täysin siemauksin veti Julien kevyttä maailmaa ja -seurasi katseellaan joen kirkkaita laineita, jotka kiemurtelivat -tummien puuryhmien välitse. Ja juuri tämä pieni maailman kulma tuntui -hänestä nyt ikuisen rauhan, hiljaisen, salaperäisen autuuden -lupaukselta... - -Sitten hän ajatteli Thereseä. Hän odotti häntä, sen hän tiesi. Milloin -tahansa saattoi hän nähdä hänet sellaisena kuin hän seisoi sammalen -peittämillä portailla, vanhan sisäänkäyntioven vierellä. Hän seisoi -siinä upeana ja ylpeänä valkoisessa, villeillä ruusuilla reunustetussa -silkkihameessaan. Hänelle oli kuitenkin oletettavasti tullut liian -kylmä siellä seisoessaan, ja silloin hän oli mennyt ylös jälleen -odottaakseen häntä huoneessaan. Oven oli hän jättänyt auki ja sitten -mennyt vuoteelleen, aivan kuin morsian hääiltana. - -Paljas sen ajatteleminen oli sanomattomani suloista! Koskaan ei kukaan -nainen ollut häntä vielä sillä tavalla odottanut. Mutta hänen jalkansa -tuntuivat niin raskailta, hän pelästyi että hän nukkuisi. Oliko hän -raukkamainen? - -Voidakseen kohota ylös, ajatteli hän, miten hän oli katsellut Theresen -pukeutumista. Hän oli näkevinänsä, miten hän kohotti paljaita -käsivarsiaan ja liikutti hienoja käsiään edestakaisin. - -Hän kiusasi itseään näillä muistoilla. Hän ajatteli sitä tuoksua, joka -häntä ympäröi, hän ajatteli hänen valkoista hipiätänsä, hän ajatteli -sitä kauhun ja hekuman sekaista tunnetta, jota hän oli tuntenut hänen -huoneessaan ja joka oli huumannut hänen aistinsa. - -Ja pitikö hänen nyt luopua kaikesta tästä huumaavasta autuudesta, jonka -etumaku jo poltti hänen huuliaan? Ei, ei -- kernaammin laahustaisi hän -sinne polvillaan, jos jalat kieltäisivät palveluksensa. - -Mutta taistelu oli jo edeltäkäsin menetetty. Hänen rakkautensa oli -voitettu. Hän ei tuntenut mitään muuta kun vastustamattoman halun -nukkua, nukkua lakkaamatta. - -Theresen kuva kelmeni yhä enemmän hänen muistostaan. Oli kuin korkea, -musta muuri kohoaisi heidän välilleen -- ikäänkuin hänen täytyisi -kuolla, jos hän häntä edes koskisikaan. Oli jotakin ruumiinhajua hänen -sammuvassa halussaan. - -Ei, se oli aivan mahdotonta. Täytyisihän katon hänen huoneessaan -syöksyä hänen ylitsensä, jos Therese lepäisi hänen sylissään. - -Nukkua -- ei koskaan muuta kuin nukkua --- ah, miten se mahtaa tuntua -hyvältä silloin kuin ei ole mitään, joka on valvomisen arvoista. Eihän -hänet tarvinnut välttämättömästi mennä postiin aamulla -- mitäpä se -maksaisi vaivaa? Hän ei enää koskaan soittaisi huilua, ei koskaan -seisoisi ikkunassa -- miksi hän ei siis nukkuisi?... - -Hänen elämänsä oli ollutta ja mennyttä, hän saattoi lähteä lepoon. - -Ja nyt tuijotti hän alas veteen. Hän tahtoisi kernaasti nähdä lepäisikö -pikku Colombel vielä siellä jälellä. - -Colombel oli viisas nuori mies. Hän tiesi varsin hyvin mitä hän teki -tahtoessaan vetää hänet mukaansa. - -Virran laineet ajoivat takaa toisiaan sävelissä loiskien, ja tumman -maiseman yllä lepäsi juhlallinen rauha. - -Julien änkytti kolme kertaa Theresen nimeä. Sen jälkeen painautui hän -virtaan kuin kuollut kappale. Vesi kohosi korkealle ja sulkeutui sitten -vaahdoten hänen ylitsensä. Laineet saivat pian tavallisen, levollisen, -loiskivan kulkunsa... - -Kun molemmat ruumiit löydettiin, luultiin että nuoret miehet olivat -olleet taistelussa keskenään. Julien oli luonnollisesti asettunut -vaanimaan kostaakseen Colombelille hänen ivantekonsa; hän oli -todennäköisesti lyönyt häntä kivellä ohimoon ja sitten heittäytynyt -itse jokeen. - -Kolme vuotta sen jälkeen meni Therese de Marsanne naimisiin nuoren -kreivi de Veteuilin kanssa. Morsiamena oli hän puettu mustiin ja hänen -kauneissa kasvoissaan oli neitseellisen ylpeyden ilme. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Rakkauden uhri, by Émile Zola - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RAKKAUDEN UHRI *** - -***** This file should be named 52721-8.txt or 52721-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/2/7/2/52721/ - -Produced by Juha Kiuru and Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License (available with this file or online at -http://gutenberg.org/license). - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at -http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at -809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email -business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact -information can be found at the Foundation's web site and official -page at http://pglaf.org - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit http://pglaf.org - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: http://pglaf.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - http://www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/52721-8.zip b/old/52721-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index abe41a4..0000000 --- a/old/52721-8.zip +++ /dev/null |