NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 15017 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..0c1c743
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #52711 (https://www.gutenberg.org/ebooks/52711)
diff --git a/old/52711-8.txt b/old/52711-8.txt
deleted file mode 100644
index 7fff04d..0000000
--- a/old/52711-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,15017 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Kapina, by Honoré de Balzac
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-Title: Kapina
-
-Author: Honoré de Balzac
-
-Translator: Jalmari Hahl
-
-Release Date: August 3, 2016 [EBook #52711]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KAPINA ***
-
-
-
-
-Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-KAPINA
-
-Historiallinen romaani
-
-
-Kirj.
-
-Honoré de Balzac
-
-
-Ranskankielestä suomentanut Jalmari Hahl
-
-Alkuteoksen nimi: Les Chouans.
-
-
-
-
-
-Hämeenlinnassa,
-Arvi A. Karisto,
-1917.
-
-O.Y. Hämeenlinnan Uusi Kirjapaino.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-       Alkulause.
-    I. Väijytys.
-   II. Fouchén tuuma.
-  III. Huomeneton päivä.
-
-
-
-
-
-
-
-
-Alkulause.
-
-
-_Honoré de Balzac_ syntyi toukokuun 16 päivänä 1799 Toursin
-kaupungissa., Hänen isänsä Bernard-François Balzac oli Ludvig XVI:n
-aikana ollut asianajaja neuvostossa ja sai myöhemmin hirmuvallan
-päivinä toimen armeijan muonitusvirastossa. V. 1797 hän 51-vuotiaana
-nai erään esimiehensä tyttären, 19-vuotiaan Anne-Charlotte-Laure
-Sallombier'n, jolla oli hyvin hermostunut ja oikullinen luonne. Kohta
-senjälkeen hän muutti Toursiin, missä sai sairaalanjohtajan paikan.
-Bernard-François oli hyvänlaatuinen, helläsydäminen ja avulias mies.
-Hirmuvallan aikana hänen onnistui pelastaa useita ystäviänsä pyövelin
-piilulta, mutta joutui siinä itse vaaran ja epäluulon alaiseksi. Eräs
-vaikutusvaltainen konventin jäsen sai kuitenkin piiloitetuksi hänet
-Robespierren vaanivalta silmältä.
-
-Ensimäiset lapsuudenvuotensa Honoré vietti osaksi imettäjänsä,
-osaksi vanhempiensa talossa. Isä ei näy suuresti huolehtineen
-lapsistaan -- paitsi Honoréta oli vielä kolme muutamasta, joista
-kirjailija jo aikaisin lähimmin liittyi Laure-nimiseen sisareensa,
--- mutta kohteli varsin lempeästi heidän viatonta vallattomuuttaan.
-Äiti sitävastoin oli heille ankara. Kahdeksanvuotiaana pantiin
-poika lähellä olevan Vendômen kouluun, jota kävi aina vuoteen
-1813. Tässä täysihoitola-koulussa vallitsi sotilaallisen ankara
-kuri. Rangaistukset olivat armottomat, kuten esim. ruumiillinen
-kuritus espanjalaisella ruokokepillä ja karseriin sulkeminen, joka
-saattoi venyä, kuukaudenkin pituiseksi. Kouluvankilan paikka oli
-jotenkin vaatimaton; se oli nimittäin halkovaja. Siihen nuori Honoré
-tuontuostakin teljettiin. Edistys luvuissa ei ollut käytöstä parempi.
-Honoréta pitivät opettajat huonolahjaisena ja laiskana oppilaana.
-Henkiset harrastukset eivät kuitenkaan tänäkään aikana suinkaan
-olleet hänelle vieraat. Hän luki ahkerasti kirjallisuutta, jota sai
-lainata koulun kirjastosta. Jopa hän kirjoitti runokokeitakin, jotka
-kuitenkin säilyneistä näytteistä päättäen olivat epäonnistuneita.
-Tämä omin päin tapahtuva lueskelu rasitti niin hänen henkisiä
-kykyjään, että hän melkein mielisairaana palasi kotiansa.
-
-Hänen parannuttuaan perhe v. 1814 muutti Parisiin, missä nuori
-Honoré jatkoi opintojaan osaksi yksityisopistoissa, osaksi Sorbonnen
-yliopistossa. V. 1817 hän asettui Mervillen asianajotoimistoon.
-Siinä, ja myöhemmin toimiessaan notaari Passez'n avustajana,
-hän perehtyi lakiasioihin, joiden tarkka tunteminen kuvastuu
-hänen romaaneissaan, varsinkin romaaneissa _Interdiction_ ja
-_César Birotteau_. Eräänä talvi-iltana v. 1818 hän ilmoitti
-hämmästyneille vanhemmilleen aikovansa ruveta kirjailijaksi. Isä
-huomautti hänelle silloin muun muassa: "Tiedät itse, millainen
-kirjailijan tie on. Sillä astuja on joko kuningas tai lakeija."
--- "Hyvä", huudahti Honoré. "Minusta tulee kuningas." Isä, joka
-tosin suuresti epäili poikansa kirjailijalahjoja, suostui tämän
-varman itsetietoisuus-ilmauksen jälkeen hänen tuumiinsa ja myönsi
-hänelle kaksivuotisen koe-ajan, jota lisäksi lupautui tukemaan
-1500 frangin suuruisella vuotuisella rahasummalla.
-
-Nyt muutti Honoré Parisiin viheliäiseen pieneen ullakkohuoneeseen,
-jossa äitinsä toivoi hänen kirjailijaoikkunsa ennen pitkää haihtuvan.
-Mutta päinvastoin nuori kirjailija mitä tarmokkaimmin ryhtyi
-toteuttamaan taiteilija-unelmiaan. Scottin ja Byronin, Delavignen
-ja Chateaubriandin runohenkilöt liikkuivat hänen mielessään,
-lumoten ja hedelmöittäen mielikuvitusta. Samalla hän kaukaa
-kuuli jättiläiskaupungin valtavan humun, ja kaikki tämä innosti
-erakkomaista nuorukaista luomaan ja ponnistamaan eteenpäin,
-saavuttaakseen kuuluisuuden.
-
-Valitessaan aiheita hän viimein kiintyi Cromwellin raudanlujaan
-persoonallisuuteen, jonka päätti tehdä näytelmän keskushenkilöksi.
-Ylen suuria hän toivoi tältä näytelmältään. Mutta kun hän
-vihdoin saatuaan sen valmiiksi v. 1820 luki sen omaisilleen ja
-muutamille tilaisuuteen kutsutuille tuttaville, he lukemisen aikana
-haukottelivat, mikä ilmeisen selvästi todisti, ettei se heihin
-"vaikuttanut". Eräs läsnäolijoista, Ranskan akatemian jäsen Andrieux,
-antoi kappaleesta sen murhaavan arvostelun, että nuori Balzac
-"saattoi ruveta miksi muuksi tahansa kuin kirjailijaksi". Tästä
-vastoinkäymisestä ei Balzac kuitenkaan masentunut, vaan virkahti:
-"Murhenäytelmät eivät ole minun alaani, siinä kaikki." Ja hän
-työskenteli edelleen.
-
-Äidin kehoituksesta jäi kivulloiseksi käynyt kirjailija nyt asumaan
-vanhempiensa Villeparisis'issa olevaan kotiin. Mutta riippuvaisuus
-painoi häntä, ja hänen hartain toivonsa oli siitä vapautua.
-Riippumattomuuden ihanteen hän luuli olevan saavutettavissa
-kirjallisella toiminnalla. Vuosina 1822-25 hän julkaisi Walter
-Scottin mallisia romaaneja kokonaista 30! Mutta ne eivät tuottaneet
-hänelle mainetta eivätkä taloudellista itsenäisyyttä. Ne eivät
-kirjalliselta arvoltaan ole huomattavia, eivätkä ne ilmaise tulevaa
-suurta ihmissielun tuntijaa. Myöhemmin Balzac ei tunnustanut niitä
-omikseen.
-
-Kun nämä toiveet pettyivät, ja kodin valtikka, varsinkin äidin sitä
-pidellessä, kävi liian raskaaksi kestää, hän lähti kotoansa Parisiin,
-liikeyrityksillä saavuttaakseen toivotun riippumattomuuden. Balzacin
-ensimäinen liikeyritys oli helppohintaisten klassikko-painosten
-julkaiseminen. Se epäonnistui, kun häneltä puuttui rahoja hankkeensa
-riittävään ilmoitteluun -- kirjakauppiaat kieltäytyivät myymästä
-näitä helppohintaisia teoksia. Toinen samankaltainen yritys ei
-onnistunut paremmin. Se oli Balzacin perustama kirjapaino. Hän
-oli kokematon kuten nuori liiketoverinsakin, ja lopulta täytyi
-koko kirjapaino myydä polkuhinnasta. Kaikki nämä taloudelliset
-vastoinkäymiset laskivat nuoren kirjailijan hartioille velkataakan,
-jonka paino ani harvoin keveni. Vuosina 1836, 1846 ja 1848 seurasi
-vielä samanlaiset romahdukset kuin yllä on kerrottu.
-
-Korviaan myöten velkaantuneena Balzac v. 1827 asettui asumaan pieneen
-Tournon-kadun varrella olevaan huoneeseen, alottaen sitkeän taistelun
-toimeentulostaan, tehden työtä kuusitoista tuntia vuorokaudessa.
-
-Balzacin ensimäinen tuotantokausi oli liikkunut Walter Scottin
-merkeissä. Toisen tuotantokautensa alussa hän niinikään otti
-esikuvakseen saman kuuluisan kirjailijan. Samoin kuin Walter
-Scott oli valinnut Skotlannin historiasta, päätti Balzac valita
-Ranskan historiasta aiheet romaanisarjaan. V. 1829 hän julkaisi
-ensimäisen tämänsuuntaisen romaaninsa, nimeltä _Les Chouans ou
-la Bretagne en 1799_ (nyt suomennettu nimellä "Kapina"). Se on
-muun muassa merkillinen siitä, että se oli hänen ensimäinen
-kaunokirjallinen teoksensa, jonka hän julkaisi omalla nimellään
-varustettuna. Vasta tämä teos toi esiin Balzacin suuret ominaisuudet
-romaaninkirjoittajana, yleisö tunnusti ne osaksi, ja siitä hän
-tunsi maaperän vankaksi jalkojensa alla, rohkaistuen yhä uusiin
-ponnistuksiin.
-
-Alkuperäisen tuumansa romaanien muodossa tarjota kokonaiskuva
-kansansa kulttuurihistoriasta Balzac myöhemmin hylkäsi, rajoittuen
-kuvaamaan oman aikansa tapoja, ja suurimman osan seuraavista ylen
-runsaslukuisista romaaneista hän myöhemmin yhdisti jättiläismäiseksi
-kokonaissarjaksi nimeltä _La comédie humaine_. Tämän sarjan
-romaaneista mainittakoon muutamat, kaikkein parhaat: _Eugénie
-Grandet, Le Père Goriot, La recherche de l'absolu, Les illusions
-perdues, Un ménage de garçon, Le lys dans la vallée, Splendeurs et
-misères des courtisans, César Birotteau, La cousine Bette, Le cousin
-Pons_. Edellämainituistakin on jo jokunen hiljakkoin suomennettu.
-
-_La comédie humaine_ jakautuu useihin ala-osiin, ja se
-tarjoaa kuvauksia mitä erilaisimmilta ihmiselämän aloilta.
-Mainitsemme ainoastaan muutamia: politiikka, perhe, virkamiehistö,
-sotilas- ja kauppiassääty, taiteilijamaailma. Joka säädyllä, joka
-luonnonlaadulla, joka maailmankatsomuksella on edustajansa tässä
-loppumattomassa taulugalleriassa.
-
-Jo v. 1846 oli Balzacin lemmitty, puolalainen kreivitär Hanska,
-luvannut hänelle kätensä. Mutta vasta maaliskuun 14:ntenä päivänä
-1850 hän vietti häänsä. Kauan ei kuuluisa kirjailija saanut nauttia
-avioelämän onnea. Jo samana vuonna, elokuun 18 päivänä, hän muutti
-manalle.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kirjeessä vuodelta 1828 Balzac antaa luonteestaan ja sielunelämästään
-seuraavan kuvauksen: "Tutkin itseäni ihan kuin olisin toinen henkilö:
-viiden jalan ja kahden tuuman pituiseen persoonaani sisältyy kaiken
-maailman ristiriita ja vastakohtaisuus; se, joka pitää minua
-itserakkaana, tuhlailevana, paatuneena, kevytmielisenä, hätiköivänä,
-tyhmänä, huolimattomana, välinpitämättömänä, ajattelemattomana,
-pintapuolisena, lavertelevana, tahdittomana, epäkohteliaana,
-itsepäisenä tai oikullisena, on yhtä oikeassa kuin se, joka pitää
-minua säästäväisenä, vaatimattomana, luotettavana, tarmokkaana,
-työteliäänä, hienotunteisena j.n.e.; se, joka sanoo minua pelkuriksi,
-ei puhu todemmin kuin se, joka sanoo minua rohkeaksi. Olen valmis
-kaikkiin yllätyksiin oman persoonani puolelta ja luulen lopulta, että
-olen pelkkä nukke asianhaarojen käsissä."
-
-Tämä itsearvostelu on kuvaava Balzacista hänen myöhäisemmiltäkin
-ajoiltaan. Tavattoman herkkä oli hänen henkensä kumupohja. Ei
-mikään inhimillinen ollut hänelle vierasta. Hänen voimakkaan
-mielikuvituksensa särmiöön taittuivat lukemattomat eriväriset säteet.
-
-Taiteilijana Balzac on paljoa heikompi kuin sielutieteilijänä,
-havaitsijana, aiheiden valitsijana ja käsittelijänä. Hänen
-tyylinsä on useimmiten jäykkä ja liian perinpohjainen. Hän kuvaa
-ylen tarkasti kaikki yksityiskohdat, tekemättä eroa tärkeän ja
-vähäarvoisen välillä. Yleensä saa hänen romaanejansa lukiessa sen
-käsityksen, että se, _mitä_ hänellä on kerrottavana, on monta vertaa
-arvokkaampaa kuin se tapa, _miten_ hän sen kertoo. Kuitenkin olisi
-vahinko, jos lukija, jota nykyajan suuret tyylimestarit sujuvalla
-ja keskittävällä esitystaiteellaan ovat hemmoitelleet, Balzacin
-tyylillisten epätasaisuuksien ja puutteellisuuksien säikyttämänä
-hylkäisi hänen teostensa lukemisen. Sillä onhan tällä kirjailijalla
-paljon muuta tarjottavana. Ennen kaikkea astuu meitä vastaan
-voimakas, monipuolisesti mielenkiintoinen persoonallisuus, joka
-pienoismaailmana sulkee itseensä kaiken olevaisen.
-
-Harvinainen on Balzacilla luonteiden havaitsemus ja esitys. Itse hän
-puhui romaanihenkilöistään kuin todellisista tutuista ihmisistä.
-Ja tutustuttuaan näihin hänen henkilöluomiinsa lukijakin niistä
-tallettaa muiston kuin eletystä todellisuudesta.
-
-Jo romaani "Kapina" (_Les chouans_) tarjoaa viljalti täysipitoisia,
-mieleen painuvia henkilöitä, joita ovat esim. miehekkään nuorekas
-ja sankarillinen markiisi de Montauran, lumoava parisilainen
-kaunotar Marie de Verneuil, äreä, mutta pohjaltaan perin rehellinen
-ja kunnollinen päällikkö Hulot, pirullinen Corentin, hirviömäinen
-Marche-à-Terre, y.m.
-
-Tässä romaanissa tapaa sitäpaitsi useita kohtauksia, jommoisia
-ainoastaan kaikkein suurimmat kynäniekat kykenevät luomaan.
-Esimerkkinä mainittakoon ainoastaan Galope-Chopinin tärisyttävä
-mestaus.
-
-Naisen luonnossa ja sydämessä ei näy olevan niin salaista soppea,
-jota Balzac ei olisi tuntenut. Naispsykologian ja erittäin naisen
-eroottisen elämän erittelijänä hänellä ei liene monta vertaistaan
-maailmankirjallisuudessa.
-
-J. H--l.
-
-
-
-
-I
-
-Väijytys.
-
-
-Ensimäisinä päivinä vuotta VIII, vendémiaire-kuukauden alussa, tai
-nykyisen ajanlaskun mukaan loppupuolella syyskuuta vuonna 1799, oli
-sataan nouseva joukko talonpoikia ja melkoinen määrä porvareita
-aamulla lähtenyt Fougères'sta matkalle Mayenneen ja kiipesi ylös
-Pèlerine-vuorelle, joka kohoaa puolitiessä Fougères'n ja Ernéen
-välillä. Viimemainittu on pikkukaupunki, jossa matkustajilla on
-tapana levähtää.
-
-Erikokoisiin ryhmiin jakautuneessa joukossa oli henkilöitä niin
-eri seuduilta ja erilaisilta toimialoilta sekä niin erikoisissa
-pukimissa, ettei liene tarpeetonta esittää niiden luonteenomaisia
-erilaisuuksia, jotta tämä kertomus saisi sellaisen vilkkaan
-värityksen, johon meidän aikanamme pannaan niin paljon arvoa, vaikka
-tosin sellainen eräiden arvostelijain mielestä vahingoittaa tunteiden
-kuvausta.
-
-Suurin osa talonpojista astui avojaloin, eikä heillä ollut muita
-vaatteita kuin suuri kaulasta polviin ulottuva vuohentalja ja
-hyvin karkeasta valkoisesta palttinasta tehdyt housut, joiden
-kudos todisti teollisuuden laiminlyömistä noilla seuduilla. Heidän
-pitkät hiuksensa, jotka leveinä töyhtöinä valuivat hartioille,
-sekaantuivat vuohenkarvoihin ja peittivät täydellisesti kasvot,
-niin että helposti saattoi luulla taljaa heidän omaksi nahakseen ja
-ensi katseella päätellä poloisia niiksi eläimiksi, joiden vuotia
-he käyttivät vaatetuksenaan. Mutta seuraavassa tuokiossa näki
-hiuksien lomitse silmien kiiluvan kuin kaste tiheässä ruohikossa.
-Ja vaikka kuvastivatkin inhimillistä järkeä, ne herättivät varmasti
-enemmän kauhistusta kuin mielihyvää. Päätä verhosi likainen punainen
-villalakki, vivahtaen siihen fryygialaiseen patalakkiin, jonka
-tasavalta silloin omaksui vapauden vertauskuvaksi. Olallaan kantoi
-kukin paksua ryhmyistä tammisauvaa, jonka päässä riippui pitkä,
-niukkoja eväitä sisältävä kaksipäinen pussi.
-
-Toisilla oli vielä patalakin päällä leveälierinen karkeahuopainen
-hattu, jonka laitoja koristi kirjava villapuuhka. Näiden henkilöiden
-puvut, jotka olivat kokonaan tehdyt samasta palttinasta kuin
-edellisten housut ja pussit, eivät näyttäneet jälkiäkään uudenajan
-sivistysoloista. Heidän pitkät hiuksensa valuivat pyöreälaitaisen,
-pienillä neliskulmaisilla sivutaskuilla varustetun mekon kaulukselle;
-tämä lyhyt mekko ulottui ainoastaan lanteille ja oli läntisten
-maakuntien talonpoikien erikoispukineita. Tuon avoimen takin alta
-näkyi samasta kankaasta tehdyt isonappiset liivit. Muutamilla oli
-jalassa puukengät, toiset taas säästäväisyydestä kantoivat jalkineita
-kädessään.
-
-Vaikka tämä puku, joka pitkäaikaisesta käyttämisestä oli likaantunut
-ja mustunut hiestä ja pölystä, oli vähemmin alkuperäinen kuin edellä
-kuvattu, oli sillä se historiallinen merkitys, että se esiintyi
-välimuotona siihen melkein upeaan asuun, jossa komeilivat muutamat,
-sinne tänne joukkoon sekaantuneet miehet, pistäen silmään muista kuin
-heleät kukkaset.
-
-Heidän siniset housunsa, punaiset tai keltaiset liivinsä, joita
-koristi kaksi yhdensuuntaista vaskinappiriviä ja jotka näyttivät
-neliskulmaisilta rintahaarniskoilta, erosivat todella toverien
-valkoisista vaatteista ja vuohentaljoista kuin ruiskukat ja
-unikot viljamaasta. Muutamilla oli jalassa sellaiset puukengät,
-joita Bretagnen talonpoikaisväestö itse osaa tehdä, mutta
-useimmilla jykevät raudoitetut saappaat ja yllä karkeasarkaiset
-takit, kuosiltaan niiden muinaisranskalaisten takkien kaltaiset,
-joita talonpoikamme yhä vielä tunnollisesti käyttävät. Heidän
-paidankaulustaan yhdisti sydämen tai ankkurin muotoinen hopeasolki.
-Lisäksi heidän pussinsa näyttivät runsaammilla eväillä varustetuilta
-kuin kumppanien. Sitäpaitsi kuului useiden tällaisten varakkaampien
-matkatamineihin kurbitsipullo, joka nauhaan kiinnitettynä riippui
-kaulassa ja epäilemättä sisälsi paloviinaa.
-
-Keskellä näitä puolivillejä ihmisiä näki muutamia kaupunkilaisia,
-jotka ikäänkuin edustivat sivistyksen rajapyykkiä näillä seuduilla.
-Heillä oli päässä pyöreät hatut, vieterisilinterit tai lippalakit,
-jalassa kaulussaappaat tai säärystimillä varustetut kengät,
-joten heidän pukujensa erilaisuus pisti silmään yhtä paljon
-kuin talonpoikien. Kahdellatoista heistä oli yllään sellainen
-tasavaltalais-takki, joka on tunnettu nimellä _carmagnole_. Toiset
--- epäilemättä rikkaita käsityöläisiä -- olivat kauttaaltaan puetut
-samanvärisiin verkavaatteisiin. Huolellisimmin puetuilla oli
-sinisestä verasta tehdyt hännys- tai päällystakit, joiden kangas
-oli enemmän tai vähemmän kulunutta. Näillä, jotka todellisina
-säätyhenkilöinä erosivat muista, oli jalassa erimuotoiset saappaat,
-ja he käyttivät piloillaan paksuja sauvoja kuin ainakin henkilöt,
-jotka alistuvat kohtaloonsa. Muutamat tarkoin puuteroidut tukat ja
-sangen hyvin punotut palmikot tiesivät huolellisuutta, joka johtuu
-alkavasta varallisuudesta ja sivistyksestä.
-
-Nähdessään nämä miehet, jotka sattuma näytti koonneen yhteen ja jotka
-ihmettelivät koollaoloaan, olisi heitä voinut luulla jonkun kauppalan
-väestöksi, jonka tulipalo oli karkoittanut kodeistaan. Mutta ajan
-olot ja tämä paikkakunta antoivat tälle ihmisjoukolle aivan toisen
-merkityksen.
-
-Ranskaa siihen aikaan raatelevan eripuraisuuden salaisuuksiin
-perehtynyt havaitsija olisi tuntenut viimemainitut niiksi harvoiksi
-kansalaisiksi, joiden uskollisuuteen tasavalta saattoi luottaa
-ja jotka neljä vuotta aikaisemmin olivat sotineet sitä vastaan.
-Viimeinen, jotenkin silmäänpistävä piirre ei muuten jättänyt mitään
-epäilemisen varaa siitä, mitkä mielipiteet saattoivat nämä ihmiset
-keskenään riitaisiksi. Ainoastaan tasavaltalaiset marssivat eteenpäin
-verrattain iloisina. Mutta vaikka muut olivatkin eri tavoin puetut,
-ilmeni heidän kasvoissaan ja ryhdissään se yhdenmukainen sävy, jonka
-onnettomuus synnyttää.
-
-Porvareihin ja talonpoikiin -- kaikkiin oli painunut syvän
-alakuloisuuden leima. Heidän vaiteliaisuudessaan oli jotain
-kesytöntä, ja heitä näytti painavan sama, epäilemättä hirvittävä,
-mutta huolellisesti salattu ajatus, sillä heidän kasvojensa piirteet
-olivat tutkimattomat; ainoastaan se, että he astuivat tavattoman
-hitaasti, saattoi ilmaista sisäistä punniskelua. Aika-ajoin muutamat
-heistä, joilla oli kaulassa rukousnauhat, siitä vaarasta huolimatta,
-mikä johtui tämän pikemmin kielletyn kuin kukistetun uskonnon
-merkin kantamisesta, pudistivat tukkaansa ja nostivat epäluuloisina
-päätänsä. Sitten he salaa tarkastivat tien varrella olevia
-metsikköjä, polkuja ja kallioita, koiran tavoin, joka koettaa kuono
-pystyssä vainuta otusta. Kun eivät kuulleet muuta kuin hiljaisten
-toveriensa yksitoikkoista askeleiden töminää, he laskivat uudelleen
-päänsä kumaraan ja vaipuivat jälleen epätoivoiseen masennukseen
-niinkuin rikolliset, joita viedään kaleerivankeuteen, siellä
-elääkseen ja kuollakseen.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Tämän joukon kulku Mayennea kohti, ne erilaiset ainekset, joista se
-oli kokoonpantu ja eri yksilöissä ilmenevät erilaiset tunteet saivat
-luonnollisen selityksensä siitä, että toinen joukko kulki tämän jonon
-etunenässä.
-
-Noin sata viisikymmentä soturia marssi edellä aseineen ja tamineineen
-"puoliprikaatin" päällikön johtamina. Ei liene tarpeetonta huomauttaa
-niille, jotka eivät itse ole eläneet vallankumouksen aikana, että tuo
-nimi "puoliprikaatin päällikkö" korvasi everstin arvonimeä, jonka
-isänmaalliset olivat liian ylimyksellisenä poistaneet. Nämä soturit
-kuuluivat jalkaväen puoliprikaatiin, joka oli Mayennen linnaväkenä.
-Läntisten maakuntien asukkaat olivat näinä kansallissodan aikoina
-antaneet tasavallan sotureille nimen "siniset". Tämä liikanimi johtui
-noista ensimäisistä sinisistä ja punaisista univormuista, jotka ovat
-niin tuoreessa muistissa, että niiden kuvaaminen on tarpeeton.
-
-Näiden "sinisten" osasto oli siis saattojoukkona noille sieltä täältä
-kootuille henkilöille, joista melkein kaikki olivat tyytymättömiä
-siitä, että heidät vietiin Mayenneen, missä sotilaskuri viipymättä
-oli luova heihin saman hengen, oli antava heille samanmuotoiset
-univormut ja ulkonaisen olemuksen, joka heiltä sinä hetkenä
-täydellisesti puuttui.
-
-Tämä sotilasosasto oli Fougères'n alueelta vaivalloisesti kokoon
-saatu erä; piiri oli ollut velvollinen sen luovuttamaan kutsuntaan,
-jonka Direktorio oli messidorin 10:ntenä päivänä edellisenä vuonna
-julistamansa lain nojalla määrännyt. Hallitus oli vaatinut sata
-miljoonaa frangia ja satatuhatta miestä, voidakseen lähettää nopeaa
-apua armeijoilleen, jotka itävaltalaiset silloin olivat voittaneet
-Italiassa, preussilaiset Saksassa, ja joita Sveitsissä uhkasivat
-venäläiset, Suvorowin uskotellessa heille tulevansa valloittamaan
-Ranskan.
-
-Länsimaakunnat, -- Vendée, Bretagne ja osa Ala-Normandiaa, --
-jotka kenraali Hoche kolme vuotta sitten oli nelivuotisen sodan
-lopuksi rauhoittanut, näyttivät odottaneen tätä hetkeä uudelleen
-ryhtyäkseen aseisiin. Näin monen hyökkäyksen uhatessa tasavalta
-sai takaisin entisen tarmonsa. Aluksi se oli huolehtinut uhattujen
-maakuntien puolustuksesta, uskomalla tämän tehtävän messidorin lain
-perustuksella noiden seutujen isänmaallismielisille asukkaille.
-
-Täten hallitus, jolla ei maan rajojen sisällä ollut käytettävissään
-sotaväkeä eikä rahaa, vältti vaikeuden lainsäädännöllisen
-kerskuruuden avulla; kun se ei voinut lähettää mitään apua niihin
-maakuntiin, joita uhkasi kapinaliike, antoi se niille luottamuksensa.
-Kenties se sitäpaitsi toivoi, että tämä toimenpide, aseestaen
-kansalaiset toisiansa vastaan, oli tukehuttava kapinan jo sen ensi
-alussa.
-
-Mainittu lakipykälä, joka aiheutti turmiollisia kostotoimia, oli
-näin kuuluva: _Länsimaakunnissa tullaan kokoamaan vapaajoukkoja_.
-Tämä valtioälyn puutetta todistava säädös saattoi länsimaakunnat
-niin vihamieliselle kannalle, että Direktorio heti alussa menetti
-toivon voittaa ne. Senpä tähden se muutamaa päivää myöhemmin pyysi
-lakiasäätävältä kokoukselta erityisiä toimenpiteitä niihin vähäisiin
-sotamiesmääriin nähden, jotka vapaajoukkoja määräävien säädösten
-nojalla oli koottava.
-
-Tämän vuoksi erityisessä laissa, joka julaistiin muutamaa päivää
-ennen tämän kertomuksen alkua ja astui voimaan vuoden VIII:n
-kolmantena karkauspäivänä, määrättiin, että näissä kutsunnoissa
-kokoonsaadut vähälukuiset sotilasmäärät oli järjestettävä legioniksi.
-Näille legionille oli annettava seuraavien läänien, nimittäin
-Sarthen, Ornen, Mayennen, Ille-et-Vilainen, Morbihanin, Ali-Loiren
-ja Maine-et-Loiren nimet. _Näitä legioneja_ -- näin luettiin tuossa
-lakipykälässä -- _joita erityisesti tulee käyttää taistelemaan
-chouaneja vastaan, ei saa missään tapauksessa lähettää rajoille_.
-Nämä ikävät, mutta tuntemattomat yksityisseikat selittävät sekä
-Direktorion voimattomuuden tilan, että tuon "sinisten" johtaman
-ihmisjoukon retken.
-
-Kenties ei liioin ole turha se huomautus, etteivät nuo Direktorion
-kauniit ja isänmaalliset säädökset koskaan ole astuneet muulla tavoin
-voimaan kuin siten, että ne julaistiin lakikokoelmissa. Tasavallan
-asetukset, joita eivät enää kannattaneet suuret siveelliset
-periaatteet, ei isänmaanrakkaus eikä peloitus, jotka ennen olivat
-taanneet niiden tehoisuuden, loivat nyt miljoonia frangeja ja
-sotamiehiä, jotka eivät koskaan joutuneet valtionrahastoon ja
-armeijaan. Vallankumouksen joustavuus oli heikennyt taitamattomissa
-käsissä, ja lait mukautuivat toimeenpantaessa oloihin, sen sijaan
-että olisivat niitä vallinneet.
-
-Mayennen ja Ille-et-Vilainen läänit olivat silloin erään vanhan
-upseerin komennon alaisina, joka arvosteli tarpeellisten
-toimenpiteiden onnistuvaisuutta paikallisuuden kannalta ja
-sentähden päätti saada koolle sotilasmäärät Bretagnesta ja etenkin
-Fougères'sta, joka oli n.s. _chouan_-liikkeen -- kuningasvallan
-kannattajien kapinaliikkeen -- hirvittävimpiä pesäpaikkoja. Täten hän
-toivoi heikentävänsä näiden uhkaavien alueiden voimia.
-
-Tämä tasavallalle uskollinen soturi käytti tuon lain antamia
-pettäviä lupauksia levittääkseen sen väitteen, että hän heti
-paikalla varustaisi ja aseestaisi nostoväen sekä maksaisi heille
-etukäteen kuukauden palkan, jonka hallitus oli luvannut tälle näin
-poikkeustilassa kokoon käsketylle väelle. Vaikka bretagnelaiset
-silloin kieltäytyivät kaikesta sotapalveluksesta, onnistui hanke
-aluksi näiden lupauksien vaikutuksesta niin lyhyessä ajassa, että
-tuo upseeri siitä vallan hämmästyi. Mutta hän oli tuollainen vanha
-kettu, jota on vaikea yllättää. Heti huomatessaan osan kutsuttua
-väkeä rientävän koolle määräpaikkaan, hän epäili, että tämän auliin
-ketteryyden alla piili joku salainen vaikutin, eikä hän ehkä arvannut
-väärin olettaessaan, että nuo miehet tahtoivat hankkia itselleen
-aseita.
-
-Hän ei siis jäänyt odottamaan vitkastelijoita, vaan ryhtyi
-toimenpiteisiin peräytyäkseen Alençoniin, voidakseen täten lähestyä
-maan kukistettuja osia, joskin näillä seuduilla yltyvä kapina saattoi
-yrityksen menestymisen hyvin epäilyttäväksi. Tämä upseeri, joka
-saamiensa määräysten mukaisesti ei hiiskunut sanaakaan armeijamme
-vastoinkäymisistä ja Vendéestä saapuneista sangen huolestuttavista
-uutisista, oli sinä aamuna, jona kertomuksemme alkaa, koettanut
-pikamarssein saapua Mayenneen, missä aikoi parhaan kykynsä
-mukaan panna voimaan yllämainitun lakimääräyksen, täyttämällä
-puoliprikaatinsa rivit bretagnelaisella nostoväellä. Tämä nimi, joka
-myöhemmin tuli niin kuuluisaksi, oli ensi kerran laeissa syrjäyttänyt
-nimen _asevelvollinen_, joka ennen mainittiin tasavaltalaisilla
-rekryyteillä.
-
-Ennenkuin lähdettiin Fougères'sta oli päällikkö käskenyt salaa jakaa
-sotilaille patruunia ja koko joukolle tarpeelliset muona-annokset
-leipää, jotta rekryytit eivät kiinnittäisi huomiota matkan pituuteen.
-Hän oli päättänyt olla viipymättä Ernéen levähdysasemalla, missä
-nostoväki toinnuttuaan hämmästyksestään olisi voinut yhtyä
-neuvotteluihin chouanien kanssa, joita varmaankin oli siellä täällä
-lähistössä.
-
-Se synkkä hiljaisuus, joka vallitsi tuon vanhan tasavaltalaisen
-kepposen yllättämissä sotilaissa, ja heidän marssinsa hitaus tällä
-vuoren rinteellä kiihoittivat äärettömästi puoliprikaatin päällikön
-Hulot'n epäluuloa. Edellä annetun kuvauksen huomattavimmat piirteet
-olivat tuottaneet hänelle paljon ajattelemista. Senpä vuoksi
-hän asteli ääneti viiden nuoren upseerin keskellä, jotka kaikki
-vaikenemalla kunnioittivat esimiehensä mietiskelyä. Mutta saapuessaan
-Pèlerine-vuoren huipulle Hulot äkkiä ikäänkuin vaistomaisesti käänsi
-päänsä, tarkastaakseen rekryyttien levottomia kasvoja, ja keskeytti
-heti hiljaisuuden.
-
-Bretagnelaiset olivat pitkin matkaa kulkeneet niin hitaasti, että
-heidän ja saattoväen välille oli jäänyt parin sadan askeleen
-välimatka.
-
-Hulot väänsi silloin suunsa hänelle omituiseen virnistelyyn.
-
--- Mitä hiidessä kaikki nuo keikarit tekevätkään? -- hän huudahti
-sointuvalla äänellä. -- Miehemme vitkastelevat kuin etanat, sen
-sijaan että hieman jouduttaisivat koipiansa.
-
-Kuullessaan nämä sanat hänen seurassaan olevat upseerit ehdottomasti
-kääntyivät, kuten henkilöt, jotka äkillisen melun herättäminä
-kavahtavat ylös unestaan. Aliupseerit ja korpraalit noudattivat
-heidän esimerkkiään, ja koko joukko pysähtyi, vaikka ei ollut kuullut
-odotettua komentosanaa: seis!
-
-Luodessaan katseen tähän partiokuntaan, joka pitkään kilpikonnaan
-vivahtaen kiipesi ylös vuoren rinnettä, nämä nuoret miehet, jotka
-isänmaan puolustaminen niin useiden muiden mukana oli temmannut
-pois henkisistä harrastuksista, ja joissa sota ei vielä ollut
-tukahuttanut kauneuden aistia, ihastuivat siinä määrin eteensä
-auenneesta näystä, etteivät vastanneet mitään tuohon huomautukseen,
-jonka merkitys muuten oli heille tuntematon. Vaikka he tulivatkin
-Fougères'sta, mistä näki saman maiseman, joskin perspektiivin
-vaikutuksesta hieman erilaisena, eivät he malttaneet olla vielä
-viimeisen kerran sitä ihailematta niinkuin nuo puolitaiturit, jotka
-nauttivat musiikkikappaleesta sitä enemmän, kuta tarkemmin tuntevat
-sen yksityiskohtia myöten.
-
-Pèlerine-vuoren huipulta avautuu matkamiehen katseille avara
-Couësnon-laakso, jonka yhdessä taivaanrannan yli kohoavassa kohdassa
-sijaitsee Fougères'n kaupunki. Sen linna, joka on rakennettu kallion
-huipulle, hallitsee sieltäkäsin kolmea tai neljää tärkeätä tietä, ja
-tämä asema saattoi sen muinoin yhdeksi Bretagnen avaimista. Upseerit
-eroittivat täältä niinikään koko laveudeltaan tuon laaksoalueen, joka
-on yhtä huomattava maaperänsä tavattomasta hedelmällisyydestä kuin
-näköalojensa vaihtelevaisuudesta.
-
-Joka taholla leviää liuskakivi-vuoria porrasmaisesti; niiden punervat
-rinteet ovat tammimetsien peittämiä, ja niiden juuria ympäröivät
-viileän siimeksiset laaksot. Nämä vuoret muodostavat laajan kehän,
-jonka keskellä on suunnattoman avara, englantilaista puutarhaa
-muistuttava alanko. Monet pensasaidat, jotka ympäröivät epätasaisesti
-jaettuja, tiheään esiintyviä, puiden suojaamia perintötiloja,
-painavat tähän vihreään ruohomattoon leiman, joka Ranskan maisemissa
-on harvinainen. Ja sen moninaisessa vaihtelevaisuudessa piilee
-runsaasti kauneuden salaisuutta, jonka vaikutus on kyllin voimakas
-valtaamaan kylmimmätkin mielet.
-
-Tuona hetkenä tätä seutua elähytti sellainen ohimenevä hohde, jolla
-luonto joskus kaunistaa kuolemattomia tuotteitaan. Partiojoukon
-kulkiessa laakson poikki oli nouseva aurinko hitaasti hajoittanut
-ne valkoiset ja ohuet usvat, jotka syyskuun aamuina liitelevät
-niityillä. Sinä hetkenä, jona sotilaat kääntyivät, näytti näkymätön
-käsi poistavan tästä maisemasta viimeisen verhon, -- tuollaiset ohuet
-pilvenhattarat, jotka näyttävät harsokankaalta, kun tämä jalokiviä
-peittäen kiihoittaa uteliaisuutta. Koko taivaanrannalla, johon
-upseerit suuntasivat katseensa, ei nyt näkynyt ohuintakaan pilveä,
-jonka hopeahohde olisi osoittanut, että tämä ääretön sinikupu oli
-taivaanlaki. Se näytti pikemmin silkkikatokselta, jota kannattivat
-epätasaiset vuorten sakarat ja joka näytti olevan pingoitettu
-yläilmoihin suojaamaan tuota komeata ketojen, niittyjen, purojen ja
-lehtojen muodostamaa yhteisryhmää.
-
-Upseerit eivät ollenkaan kyllästyneet katselemaan tätä avaraa
-näköalaa, joka uhkui maaseudun monipuolista kauneutta. Toiset
-epäröivät kauan ennenkuin pysäyttivät katseensa noihin hämmästyttävän
-vaihteleviin metsikköihin, joiden väririkkautta muutamat kellastuneet
-pensaat lisäsivät vakavin pronssivivahduksin ja jotka selvästi
-erosivat epäsäännöllisesti mutkittelevien ojien leikkaamista
-smaragdivihreistä niityistä. Toiset upseerit taas kohdistivat
-huomionsa siihen vaihteluun, mitä tarjosivat punervat vainiot, joilla
-niitetty tattari kohosi keilanmuotoisina kuhilaina muistuttaen
-sotamiesten leiripaikassa pystyttämiä pyssykartioita; ne erosivat
-toisista pelloista, jotka ruiskuhilaineen hohtivat kullalle.
-
-Siellä täällä esiin pistävät tummien tiilien peittämät katot, joiden
-torvista tuprusi ilmoille valkeata savua, ja Couësnon-laakson
-mutkittelevien purojen hopeajuovat lumosivat silmää, synnyttämällä
-tuollaisia näköhäiriöitä, jotka tuntemattomasta syystä saattavat
-mielen epäröiväksi ja haaveilevaksi. Viileiden syystuulahduksien
-hyvät tuoksut ja metsien voimakkaat lemut kohosivat kuin
-suitsutussavu ilmoille, huumaten tämän kauniin seudun ihailijat,
-jotka haltioittuneina katselivat sen outoja kukkia, sen rehevää
-kasvullisuutta ja vihannuutta; tämä kilpaileekin naapurimaan
-Englannin vehmauden kanssa. Muutamat nautaeläimet vilkastuttivat
-vielä tätä jo itsessään vaihtelevaa näkyä. Linnut lauloivat, ja
-niiden äänet panivat laakson ilmassa väräjämään vienon, hiljaisen
-sävelmän.
-
-Vaikka mielikuvitus tarkkaavaisena täysin kykenisikin eteensä
-loihtimaan nuo runsaat varjon ja valon vaihtelevat asteet, vuorten
-autereiset ääripiirteet, ne eriskummaiset kaukonäyt, jotka syntyvät
-puuttomista paikoista, jokien levenemisistä ja etäisistä siroista
-polvista; vaikka muisto ikäänkuin värittää tämän luonnoksen, joka on
-yhtä haihtuva kuin se hetki, jona se on syntynyt, niin saavat näitä
-kuvauksia harrastavat henkilöt ainoastaan puutteellisen käsityksen
-siitä lumoavasta näytelmästä, joka valtasi nuorten upseerien vielä
-vaikutelmille alttiin mielen.
-
-Ajatellessaan, että nuo poloiset sotapalvelukseen kutsutut vastoin
-tahtoaan lähtivät kotiseudultaan ja luopuivat rakkaiksi käyneistä
-tavoistaan, mennäkseen kentiesi kuolemaan oudoille seuduille,
-antoivat nuoret upseerit heille ehdottomasti anteeksi heidän
-vitkastelunsa, jonka hyvin ymmärsivät. Vieläpä he, osoittaen
-sotilaille ominaista jalomielisyyttä, salasivat suvaitsevaisuutensa
-teeskennellen haluavansa tarkastaa tämän kauniin seudun
-taisteluasemia.
-
-Mutta Hulot, jota kai on paras sanoa päälliköksi, jos ei tahdo
-hänelle antaa tuota jotenkin epäsointuisaa arvonimeä "puoliprikaatin
-komentaja", oli niitä sotureita, jotka eivät uhkaavan vaaran hetkenä
-viehäty maiseman kauneudesta, vaikkapa heidän edessään olisi itse
-maallinen paratiisi. Hän pudisti siis paheksuen päätänsä ja rypisti
-paksuja tummia kulmakarvojaan, jotka saattoivat hänen kasvonsa
-ankaran näköisiksi.
-
--- Miksi hiidessä he eivät tule? -- hän kysyi toistamiseen kaiuttaen
-sodan melussa vahvistunutta ääntänsä. -- Onkohan kylässä joku suopea
-Neitsyt Marian kuva, jota hyväilevät?
-
--- Kysyt miksi? -- vastasi eräs ääni.
-
-Kuullessaan näiden sanojen kaiun, joka tuntui lähtevän sellaisesta
-paimentorvesta, millä näiden laaksojen asukkaat kokoavat
-karjalaumojaan, päällikkö kääntyi äkkiä kuin olisi saanut
-miekanpiston ja näki parin askeleen päässä eriskummaisemman henkilön
-kuin kukaan Mayenneen kutsutuista tasavallan suojelijoista.
-
-Tällä lyhyellä, tanakalla, hartevalla, oudolla miehellä oli melkein
-yhtä iso pää kuin härällä, jota hän vielä monella muullakin tavalla
-muistutti. Leveät sieramet saattoivat hänen nenänsä vielä lyhyemmän
-näköiseksi kuin se olikaan. Paksujen huulten lomitse esiin välkkyvät
-lumivalkoiset hampaat, suuret, pyöreät mustat silmät uhkaavine
-kulmakarvoineen, hänen riippuvat korvansa ja punainen tukkansa
-olivat vähemmin ominaisia kauniille kaukaasialaiselle rodullemme
-kuin ruohonsyöjille. Lisäksi tältä lakittomalta päältä puuttuivat
-kaikki muutkin sivistyneen ihmisen tuntomerkit, joten se näytti yhä
-kummallisemmalta. Auringon ruskettamat kasvot, joiden kulmikkaat
-piirteet vivahtivat näiden seutujen maaperää peittävään graniittiin,
-olivat tämän omituisen olennon ruumiin ainoa näkyvä osa. Kaulasta
-lähtien hän oli puettu punaisesta palttinasta tehtyyn mekkoon, joka
-oli vielä karkeampi kuin köyhimpien rekryyttien housukangas.
-
-Tämä mekko, jonka kansantieteeseen perehtynyt henkilö olisi tuntenut
-gallialaisten _sagaksi_, ulottui vyötäisiin, missä se kömpelösti
-veistettyjen puupalikkain avulla, joista muutamissa vielä oli
-jäljellä kaarna, kannatti kahta vuohennahasta tehtyä pussinmuotoista
-housunlahjetta. Nämä vuohennahat, jotka peittivät hänen säärensä
-ja reitensä, tekivät mahdottomaksi eroittaa ihmisruumiin muotoa.
-Suunnattoman jykevät puukengät peittivät hänen jalkansa. Hänen
-pitkät kiiltävät hiuksensa muistuttivat vuohennahkojen karvoja ja
-valuivat alas molemmin puolin kasvoja, ollen jakauksella keskeltä,
-kuten niiden keskiaikaisten kuvapatsaiden tukka, joita vielä näkee
-muutamissa tuomiokirkoissa. Sellaisen nystyräsauvan asemesta, jota
-rekryytit kantoivat olallaan, hän piti pyssyn tavoin rintaansa
-vasten painettuna isoa piiskaa, jonka taitavasti punottu nahkaletku
-näytti olevan tavallisia piiskansiimoja kahta vertaa pitempi. Tämän
-jyrkeän olennon äkillinen ilmaantuminen näytti olevan helposti
-selitettävissä. Muutamat upseerit luulivat ensi katseella tätä outoa
-miestä yhdeksi niistä asevelvollisista, jotka kääntyivät joukkoon
-päin huomatessaan sen pysähtyneen. Mutta miehen esiintyminen
-hämmästytti tavattomasti päällikköä, ja vaikka hän ei ollenkaan
-näyttänyt pelästyneeltä, vetäytyi hänen otsansa kuitenkin ryppyihin.
-Ja miteltyään katseillaan outoa miestä, hän toisti koneellisesti ja
-kuin synkkiin ajatuksiin vaipuneena:
-
--- Niin, miksi he eivät tule? Tiedätkö sinä sitä?
-
--- Sentähden, -- vastasi synkkä mies ääntäen tavalla, joka osoitti,
-että hänen oli hyvin vaikea puhua ranskaa, -- sentähden, että tuolla
--- (ja näin sanoen hän viittasi karkealla leveällä kädellään Ernée'ta
-kohti) -- tuolla on Maine ja siellä päättyy Bretagnen alue.
-
-Sitten hän voimakkaasti polki maata jalallaan, viskaten raskaan
-piiskanvartensa päällikön jalkoihin. Se vaikutus, jonka tuon oudon
-miehen lyhyenponteva puhe teki tässä kohtauksessa läsnäolleisiin,
-oli jotenkin sama kuin minkä tuottaa tam-tam-rummun täräys keskellä
-musiikkikappaletta.
-
-Sana _puhe_ ei vastaa sitä vihaa ja kostonhimoa, jota ilmaisivat
-miehen ylpeät eleet, karut sanat ja hurjaa ja armotonta tarmoa
-uhkuva ryhti. Tämän miehen karkeapintaisuus, -- hän näytti kirveellä
-veistetyltä möhkäleeltä, -- hänen nystermäinen ulkomuotonsa, hänen
-piirteisiinsä painunut typeryyden ilme saattoivat hänet jonkunmoisen
-villi-ihmisten puolijumalan näköiseksi. Hän seisoi siinä juhlallisena
-kuin profeetta ja näytti Bretagnen hengeltä, tuon maan, joka heräsi
-kolmivuotisesta unesta alkaakseen uudelleen sodan, jossa voitotar ei
-koskaan näyttäytynyt ilman kaksinkertaisia suruharsoja.
-
-"Onpa siinä aika tarhapöllö!" tuumi Hulot itsekseen. "Hän näyttää
-minusta sellaisten henkilöiden lähetiltä, jotka aikovat ryhtyä
-neuvotteluihin pyssynlaukauksilla."
-
-Puolittain mutistuaan nämä sanat partaansa päällikkö siirsi katseensa
-miehestä maisemaan, maisemasta sotilaihin, sotilaista tien huimaaviin
-jyrkänteisiin, joiden harjoja korkeat bretagnelaiset värihernepensaat
-reunustivat. Sitten hän taas äkkiä katsahti outoon mieheen, ikäänkuin
-kuulusteli häntä silmäyksellään ja virkahti lopuksi äkkiä:
-
--- Mistä sinä tulet?
-
-Hänen kärkkäästi tutkiva katseensa koetti samalla arvata näiden
-tutkimattomien kasvojen salaisuuden; ne olivat tällävälin saaneet
-tuollaisen typerän ja velton ilmeen, joka laskeutuu moukan
-piirteisiin hänen ollessaan toimettomana.
-
--- _Garsien_ maasta, -- vastasi mies vallan levollisesti.
-
--- Nimesi?
-
--- Marche-à-Terre.
-
--- Miksi käytät vastoin lain kieltoa tällaista chouani-nimeä?
-
-Marche-à-Terre -- antakaamme hänelle tämä nimi, koska hän sen itse
-mainitsi -- katsoi päällikköön niin täysin uskottavan typerästi, että
-soturi luuli, ettei tuo mies ollut ymmärtänyt hänen puhettaan.
-
--- Kuulutko Fougères'n nostoväkeen?
-
-Tähän kysymykseen Marche-à-Terre vastasi lauseella: _En tiedä_, jonka
-toivoton värittömyys pysäyttää jokaisen keskustelun. Hän istuutui
-tyynesti tienviereen, otti esiin mekostaan muutaman palan ohutta
-ja mustaa tattarileipää, tuota kansallisruokaa, jonka surkeata
-maukkaisuutta ainoastaan bretagnelainen ymmärtää, ja alkoi typerän
-välinpitämättömänä syödä.
-
-Hänen elkeensä todistivat niin täydellistä älyn puutetta, että
-upseerit vuoroin vertasivat häntä tässä hänen asennossaan niihin
-nautaeläimiin, jotka kävivät laakson rehevillä laitumilla, Amerikan
-villi-ihmisiin ja Hyväntoivon-niemen alkuasukkaaseen. Tämän ryhdin
-pettämänä ei päällikkökään enää kiintynyt epäluuloonsa, mutta kun hän
-varmuuden vuoksi loi viimeisen tutkivan katseen tuohon mieheen, jota
-pelkäsi tulevan verilöylyn enteeksi, huomasi hän vieraansa tukan,
-mekon, vuohennahan olevan täynnä okaita, repeytyneitä lehtiä, oksien
-ja sinivatukkain katkeimia, mikä pani ajattelemaan, että tuo chouani
-oli tehnyt pitkän kierroksen viidakoissa. Hulot iski merkitsevästi
-silmää vieressään seisovalle ajutantilleen Gérardille, puristi
-kovasti hänen kättänsä ja sanoi puoliääneen:
-
--- Olemme lähteneet villoja noutamaan, mutta joudumme palaamaan
-kerittyinä kotia.
-
-Upseerit katselivat toisiaan ihmeissään ja vaieten.
-
-Lienee paikallaan tässä hieman poiketa kertomuksen kulusta, jotta
-Hulot'n levottomuus selviäisi muutamille kotonakököttäjille, nämä
-kun epäilevät kaikkea, kun eivät itse koe mitään, ja he kun voisivat
-kieltää, että on ollut olemassa miehiä sellaisia kuin Marche-à-Terre
-ja länsimaakuntien talonpojat, jotka siihen aikaan toimivat ylevästi.
-
-Sana _gars_, joka äännetään _gaa_, on jäännös keltin kielestä.
-Ala-Bretagnen murteesta se on siirtynyt ranskan kieleen, ja nykyisen
-ranskan sanoista se enimmin muistuttaa muinaisuutta. _Gais_ oli
-geelien eli gallialaisten pää-ase; _gaisdé_-sanan merkitys on
-_aseistettu, gars_-sanan urho, _gas_-sanan _voima_. Se vivahtaa
-latinalaiseen sanaan _vir_, mies, _virtus_-sanan vartaloon, joka
-tietää kuntoa, rohkeutta.
-
-Tätä pientä tieteellistä tutkielmaa puolustanee sanan kansallinen
-luonne. Ehkä se lisäksi on omansa jälleen saattamaan arvoon
-eräiden henkilöiden mielessä sanat sellaiset kuin _gars, garçon,
-garçonnette, garce, garcette_ [poikanen, poika (nuorukainen),
-riehakka tyttö, tyttö-letukka, tyttönen. _Suom_.], jotka, joskin
-ovat yleisesti säädyttöminä karkoitetut seurustelukielestä, ovat
-sotaisaa syntyperää. _"C'est une fameuse garce!"_ (Onpa tuo
-mainio tyttö-heilakka!) on varsin vähäksi arvattu kohteliaisuus,
-joka lausuttiin rouva de Staëlille eräällä pienellä Vendômen
-paikkakunnalla, jossa hän vietti muutaman päivän maanpakolaisena.
-
-Bretagne on se Ranskan maakunta, johon gallialaiset tavat ovat
-painaneet selvimmän leimansa. Niitä tämän maakunnan osista, joissa
-jylhän alkuperäisten esi-isiemme villi elämä ja taikauskoinen mieli
-meidän päiviimme asti on pysynyt eleillä, mainitaan "_Garsien_
-(reimapoikien) maaksi". Kun jollakin paikkakunnalla asuu joukko
-senkaltaisia luonnonihmisiä, jommoinen esiintyi äskeisessä
-kohtauksessa, on seudun väellä tapana sanoa: Sen tai sen pitäjän
-_garsit_ Ja tämä klassillinen nimi on ikäänkuin palkinto siitä
-uskollisuudesta, jolla he koettavat ylläpitää gallialaisen kielen ja
-gallialaisten tapojen perinnäisyyttä.
-
-Heidän elintavoissaan ilmeneekin syviä jälkiä muinaisaikojen
-uskonnosta ja taikauskosta. Näillä seuduilla kunnioitetaan
-vielä läänitysoloja. Siellä tapaa muinaistutkija vielä druidien
-muistomerkkejä, ja nykyaikainen sivistynyt ihminen kammoksuen
-ajattelee tunkeutumista näiden koskemattomien korpien syvyyksiin.
-He olivat uskomattoman julmia, raa'an itsepäisiä, mutta pitivät sen
-ohella uskollisesti tehdyn valansa; heiltä puuttuivat täydellisesti
-meidän lakimme, tapamme, pukumme, uudet rahamme, kielemme, mutta
-samalla he olivat yksinkertaisen patriarkaaliset ja sankarillisen
-hyveiset, ja kaikki nämä mainitut ominaisuudet yhdessä saattoivat
-nämä maaseutulais-asukkaat henkisiltä kyvyiltään köyhemmiksi
-kuin Pohjois-Amerikan mohikaanit ja muut punaihoiset, mutta yhtä
-voimakkaiksi, yhtä viekkaiksi ja yhtä taipumattomiksi kuin he.
-
-Sen aseman vuoksi, joka Bretagnella on keskellä Europpaa, on
-paljon mielenkiintoisempaa tehdä siitä havaintoja kuin Kanadasta.
-Vaikka Bretagnea ympäröivät joka taholla valonlähteet, ei niiden
-hyväntekevä vaikutus saavuta sitä, ja tämä maa on jäätyneen hiilen
-kaltainen, joka asetettuna keskelle hehkuvaa takkavalkeaa pysyy
-mustana. Muutamien suurten henkien ponnistukset voittaakseen
-yhteiskuntaelämälle ja varallisuudelle tämä kaunis osa Ranskaa,
-jossa piilee niin paljo tuntemattomia aarteita, jopa hallituksenkin
-yritykset, kaikki on rauennut näiden asukkaiden saamattomuuden
-tähden, jotka ovat piintyneet ammoisista ajoista periytyneihin
-kuluneihin tapoihin.
-
-Tämä surkea seikka saa selityksensä toiselta puolen maanlaadusta,
-joka on kuilujen, purojen ja tulvien uurtamaa, rämeiden ja järvien
-peittämää; tässä maassa on runsaasti pensasaitoja, jotka vallitusten
-tavoin ikäänkuin tekevät joka pellon linnoitukseksi, mutta se on
-vallan vailla teitä ja kanavia. Toiselta puolen selittää tämän
-seudun surkeita oloja sikäläisen kansan tiedottomuuden tila, joka on
-syynä siihen, että se niin halveksii uudenaikaista maanviljelystä,
-ja panee sen alttiiksi ennakkoluuloille, joiden tuottamat vaarat
-selviävät kertomuksemme kulusta. Tämän maan eriskummainen laatu ja
-sen asukasten taikausko ehkäisevät yksilöiden lähentymistä toisiinsa
-ja sen terveellisen vaikutuksen, joka johtuu ajatusten vertailusta ja
-vaihtamisesta.
-
-Siellä ei ole kyliä. Ne kurjat hökkelit, joita sanotaan asunnoiksi,
-ovat harvat ja rakennetut hajalle sinne tänne. Joka perhe asuu siellä
-kuin erämaassa. Ainoat tunnetut tilaisuudet, joissa pitäjän asukkaat
-ohimennen kohtaavat toisensa, ovat kirkossakäynti sunnuntaisin sekä
-kirkolliset juhlat. Nämä hiljaiset kokoukset, joita johtaa pappi,
-tämän jäykän rahvaan ainoa ohjaaja, kestävät ainoastaan muutaman
-tunnin. Kuultuaan tämän sielunpaimenen jylisevän äänen, talonpoika
-palaa viikoksi epäterveelliseen asuntoonsa; siitä hän poistuu työhön,
-ja siihen hän astuu jälleen nukkumaan.
-
-Jos joku vieras käy häntä tervehtimässä, ei se ole kukaan muu kuin
-tuo sama pappi, koko seudun sielu. Tämän papin ääni oli ollut
-kyllin voimakas nostamaan tuhansia miehiä tasavaltaa vastaan ja
-aikaansaamaan sen, että nämä Bretagnen osat viisi vuotta ennen sitä
-aikaa, josta kertomuksemme alkaa, tuottivat joukottain sotureita
-ensimäiseen chouan-sotaan.
-
-Veljekset Cottereau, nuo uhkarohkeat salakuljettajat, joista tämä
-sota sai nimensä, harjoittivat vaarallista ammattiansa Lavalin ja
-Fougères'n välillä. Mutta näiden seutujen kapinaliikkeessä ei ollut
-mitään jaloa, ja täydellä syyllä saattaa sanoa, että Vendée muutti
-rosvoretken sodaksi, ja Bretagne sodan rosvoretkeksi. Ruhtinaiden
-karkoitus, uskonnon tukahuttaminen olivat chouaneille ainoastaan
-rosvoamisen verukkeina, ja tämän kansalaissodan tapahtumat kuvastavat
-jossakin määrin sitä hurjaa raakuutta, joka on ominainen tämän seudun
-tavoille.
-
-Kun sitten oikeat kuningasvallan puolustajat tulivat kokoamaan
-sotilaita tämän tietämättömän ja sotaisan väestön keskuudesta, koetti
-tämä tosin, vaikka turhaan, kohottamalla valkoisen lipun luoda
-jonkunmoista ylevyyttä niihin hankkeisiin, jotka olivat saattaneet
-chouan-liikkeen vihatuksi; ja nämä chouanit tarjoavat muistamista
-ansaitsevan esimerkin siitä, kuinka vaarallista on kiihoittaa
-kapinaan maan sivistymättömiä joukkoja.
-
-Kuvaus siitä Bretagnen laaksosta, joka ensin avautuu sinne saapuvan
-matkustajan katseille, nostoväen joukosta ja Pèlerine-vuoren huipulle
-ilmaantuneesta _garsista_ luo tarkan pienoiskuvan tästä maakunnasta
-ja sen väestöstä. Näiden seikkojen perustuksella saattaa henkilö,
-jolla on harjaantunut mielikuvitus, muodostaa itselleen käsityksen
-tämän sodan näyttämöstä ja välikappaleista; sillä mainitut seikat
-tarjoavat siihen aineksia.
-
-Näiden ihanoiden laaksojen kukoistavat pensasaidat piiloittivat
-silloin vihollisia. Joka pelto oli linnoitus, joka puu sisälsi
-ansan, joka raidan kanto kätki sotajuonen. Koko maa oli yhtä ainoata
-taistelukenttää. Tuhoa tuottavat pyssyt odottivat tienristeyksissä
-sinipukuisia sotureita, joita nuoret neitoset ajattelematta
-vilpillisyyttään nauraen houkuttelivat pyssyn ylettyville. Nämä
-neitoset pyhiinvaelsivat isiensä ja veljiensä seurassa madonsyömien
-Marian-kuvien luo kysymään uusia juonia ja anomaan anteeksiantoa
-pyhältä Neitsyeltä. Näiden tietämättömien olentojen uskonto tai
-oikeammin epäjumalanpalvelus esti heidät tuntemasta tunnonvaivoja
-murhateoistaan.
-
-Niin pian kuin taistelu oli alkanut, muuttui kaikki tässä maassa
-vaaralliseksi: melu ja hiljaisuus, lempeys ja ankaruus, kotiliesi ja
-valtatie. Mutta kaiken tämän viekkauden alla piili vakaumusta. Nämä
-raakalaiset palvelivat Jumalaa ja kuningasta samalla tavalla kuin
-mohikaanit käyvät sotaa. Mutta jotta tämän taistelun kuvaus olisi
-kaikinpuolin tarkka ja tosi, on historioitsijan velvollisuus lisätä,
-että koko seutu jälleen muuttui hymyileväksi ja ystävälliseksi
-sinä hetkenä, jona Hoche sai rauhan solmituksi. Ne perheet, jotka
-vielä edellisenä päivänä olivat toisiaan raadelleet, söivät silloin
-vaaratta saman katon alla illallista.
-
-Siitä hetkestä alkaen, jona Marche-à-Terren vuohennahat saattoivat
-Hulot'n aavistamaan salaista vilppiä, heräsi hänessä vakaumus, että
-se onnellinen rauha oli rauennut, jonka Hoche nerollisuudellaan
-oli aikaansaanut ja jonka jatkuminen hänestä näytti mahdottomalta.
-Näin sota leimahti uudelleen ilmiliekkiin ja epäilemättä entistään
-hirvittävämpään kolmivuotisen lepoajan jälkeen. Vallankumous, joka
-9:nnen termidorin jälkeen oli saanut lievemmän muodon, oli kenties
-saava hirmuhallituksen luonteen, mikä sai järkevät ihmiset sitä
-vihaamaan. Englantilainen kulta oli nyt, kuten aina ennenkin,
-yllyttänyt riitaisuuksia Ranskassa. Tasavalta, jonka nuori Bonaparte,
-ilmeisesti sen suojelushenki, oli jättänyt oman onnensa nojaan, ei
-näyttänyt kykenevän vastustamaan niin useita vihollisia, joista
-hirvittävin oli viimeinen, kansalaissota. Tämä, jota tuhannet pienet
-yksityiskapinat ennustivat, sai aivan uuden vakavan luonteen sinä
-hetkenä, jona chouanit päättivät hyökätä näin vahvan suojelusjoukon
-kimppuun.
-
-Tällaiset ajatukset alkoivat pyöriä Hulot'n mielessä, joskin paljon
-hajanaisempina, kun Marche-à-Terren ilmaantuminen hänen mielestään
-viittasi taitavasti valmistettuun väijytykseen. Sillä aluksi hän oli
-ainoa, joka aavisti uhkaavaa vaaraa.
-
-Se vaitiolo, joka seurasi päällikön Gérardille lausumia ennesanoja,
-ja joka päätti edellä kuvatun kohtauksen, palautti Hulot'lle hänen
-kylmäverisyytensä. Tuo vanha soturi oli melkein horjahtanut, eikä hän
-voinut karkoittaa niitä pilviä, jotka peittivät hänen otsansa, kun
-hän ajatteli, että häntä jo ympäröivät sellaiset sodan kauhut, joita
-ihmissyöjätkin olisivat inhonneet. Hulot'n molemmat ystävät, kapteeni
-Merle ja ajutantti Gérard koettivat turhaan selittää päällikkönsä
-kasvoissa kuvastuvaa pelkoa, joka heille oli jotain vallan outoa,
-ja katselivat Marche-à-Terreä hänen tienvieressä syödessään
-kannikkaansa, voimatta löytää vähintäkään yhteyttä tuon eläimellisen
-olennon ja pelottoman päällikkönsä levottomuuden välillä.
-
-Mutta Hulot'n kasvot selkenivät pian. Hän surkutteli tasavallan
-vastoinkäymisiä, mutta samalla hän iloitsi siitä, että sai taistella
-sen puolesta, ja iloiten hän itselleen antoi sen lupauksen,
-ettei antautuisi chouanien peijattavaksi ja että paljastaisi sen
-salaperäisen viekkaan miehen, jota he suvaitsivat käyttää aseenaan
-häntä vastaan.
-
-Ennenkuin teki päätöksen, hän rupesi tutkimaan sitä asemaa, jossa
-hänen vihollisensa aikoivat hänet yllättää. Huomatessaan että tie,
-jolla hänen oli ryhtyminen taisteluun, johti kohtalaisen syvään,
-mutta metsien ympäröimään kuiluun, johon useat polut päättyivät,
-hän rypisti tuuheita tummia kulmakarvojaan ja sanoi molemmille
-ystävilleen kumealla ja mielenliikutuksesta värähtelevällä äänellä:
-
--- Olemme joutuneet kirottuun ampiaispesään.
-
--- Mitä siis voitte pelätä? -- kysyi Gérard.
-
--- Pelätä?... huomautti päällikkö. -- No niin, pelkäänpä todellakin.
-Olen aina pelännyt, että minut ammutaan kuin koira jossakin
-metsäpolun mutkassa, ilman edelläkäypää varoitusta.
-
--- Joutavia! -- virkkoi Merle nauraen. -- Varoitushuuto olisikin
-siinä tapauksessa tarpeeton.
-
--- Uhkaako meitä siis todella vaara? -- kysyi Gérard, ihmetellen yhtä
-paljon Hulot'n kylmäverisyyttä kuin hänen hetkellistä pelkoaan.
-
--- Vaiti! -- sanoi päällikkö; -- olemme suden kidassa, ja siinä on
-pimeä kuin leivinuunissa, mutta siihen on saatava valoa. Onneksi on
-meillä hallussamme tämän ylängön huippu.
-
-Hän antoi sille voimakkaan lisänimen ja jatkoi:
-
--- Lopulta kai kuitenkin kaikki minulle selviää.
-
-Päällikkö viittasi luokseen molemmat upseerit, ja kaikki kolme
-ympäröivät Marche-à-Terren. Tämä nuori mies oli luulevinaan, että
-häiritsi heitä, ja nousi äkkiä.
-
--- Pysy alallasi, roisto! -- huusi hänelle Hulot, tuupaten hänet
-takaisin samalle penkereelle, missä hän sitä ennen oli istunut.
-
-Ja tästä hetkestä ei päällikkö lakannut tarkkaavasti pitämästä
-silmällä tuota näennäisesti huoletonta bretagnelaista.
-
--- Ystäväni, -- hän puoliääneen virkkoi molemmille upseereille --
-on aika mainita teille, että asiat tuolla alhaalla ovat huonosti.
-Direktorio on lainsäätävässä kokouksessa tapahtuneen mellakan
-johdosta luudallaan sotkenut meidän tunkiotamme. Tämän hallituskunnan
-jäsenet -- tai oikeammin sanoen vekkulinuket, ovat juuri menettäneet
-oivan miekan: Bernadotte luopuu johdosta.
-
--- Kuka astuu hänen sijalleen? -- kysyi Gérard vilkkaasti.
-
--- Milet-Mureau, muuan vanha pölkkypää. On varsin arveluttavaa
-näihin aikoihin antaa ohjat tyhmyreille! Rannikolla leimahtelevat
-englantilaisten merkkitulet. Kaikki nuo vendéelaiset ja chouanit ovat
-liikkeellä kuin ilmassa surisevat kovakuoriaiset, ja ne henkilöt,
-jotka nytkyttävät noita tanssinukkeja, ovat hyvin osanneet valita
-hetken, jona me sorrumme.
-
--- Kuinka? -- sanoi Merle.
-
--- Meidän sotajoukkomme ovat lyödyt joka taholla, -- jatkoi Hulot
-yhä enemmän hiljentäen ääntään. -- Jo kaksi kertaa chouanit ovat
-kaapanneet kirjeet ja minulle saapuivat viime tiedot ja määräykset
-ainoastaan pika-airutta myöten, jonka Bernadotte lähetti sinä
-hetkenä, jolloin erosi ministeristöstä. Onneksi ovat ystäväni
-kirjeissään kertoneet minulle tästä sekasotkusta. Fouché on saanut
-tietoonsa, että tuo tyranni Ludvig XVIII on Parisissa olevien
-pettureiden kehoituksesta lähettänyt johtajan sisäasioita valvoville
-kätyreilleen. Luullaan Barras'n pettävän tasavaltaa. Pitt ja
-ruhtinaat ovat lähettäneet tänne erään edellisen hallitusmuodon
-kannattajan, jäntevän ja etevän miehen, joka yhdistämällä
-vendéelaiset ja chouanit kukistaa tasavallan. Tuo mies on astunut
-maihin Morbihanissa -- tämän olen minä ensimäisenä saanut tietää
-Parisin veitikoilta. Hän on ottanut nimen "Gars". -- Sillä kaikki
-nuo heittiöt -- (näin hän sanoi osoittaen Marche-à-Terreä,)
-ottavat nimiä, jotka tuottaisivat kunnialliselle isänmaanystävälle
-vatsanväänteitä, jos hän niitä rupeaisi käyttämään. Tuo mies on
-paraikaa näillä seuduilla. Tämän chouanin ilmestyminen -- (hän
-osoitti taas Marche-à-Terreä) -- todistaa minulle, että hän on
-kintereillämme. Mutta eipä vanhaa kettua niin helposti petetä, ja
-teidän tulee auttaa minua mitä pikimmin kokoamaan porsaani pahnaan.
-Olisinpa aika hölmö, jos menisin siihen ansaan, jonka minulle
-virittää tuo Lontoosta muka takkejamme toimittamaan tullut herrasmies.
-
-Kuullessaan nämä salassa pidetyt ja vakavat asianhaarat, nuo molemmat
-upseerit, jotka tiesivät, ettei heidän päällikkönsä koskaan turhasta
-säikähtänyt, kävivät vakavan näköisiksi kuin soturit ainakin suuren
-vaaran uhatessa, jos ovat karaistuneet ja tottuneet arvostelemaan
-asioita laajemmalta näkökannalta.
-
-Gérard, jonka lakkautettu arvo lähensi johtajaansa, tahtoi vastata
-ja lähemmin tiedustella kaikkia valtiollisia uutisia, joista osa
-ilmeisesti oli salattu; mutta Hulot'n antama merkki sai hänet
-vaikenemaan. Ja kaikki kolme alkoivat katsella Marche-à-Terreä.
-Tämä chouani ei näyttänyt vähääkään välittävän siitä, että huomasi
-olevansa noiden miesten valvonnan alaisena, jotka olivat yhtä
-hirvittävät älyltään kuin ruumiillisilta voimiltaan. Seikkailun alku,
-joka herätti melkein romantillista mielenkiintoa, kiihoitti suuresti
-molempien upseerien uteliaisuutta, joista tämänlainen sota oli jotain
-uutta. Sentähden he alkoivat siitä laskea pilaa. Mutta heti alussa
-Hulot katsoi heihin vakavana ja sanoi:
-
--- Tuhat tulimaista! älkää tupakoiko ruutitynnyrin ääressä,
-kansalaiset. Ennenaikainen rohkeus on samaa kuin jos kantaisi vettä
-seulassa. -- Gérard, -- hän sitten jatkoi kuiskaten ajutanttinsa
-korvaan, -- lähestykää huomiota herättämättä tuota roistoa; ja jos
-hän tekee pienimmänkin epäilyttävän liikkeen, lävistäkää hänet
-miekallanne. Minä puolestani lähden ryhtymään keskusteluun, jos oudot
-miehemme tahtovat siihen yhtyä.
-
-Gérard nyökäytti lyhyesti päätään osoittaaksensa tottelevaisuuttaan.
-Sitten hän alkoi katsella tuon laakson näköaloja, joihin lukija jo
-on tutustunut. Näytti siltä, kuin olisi hän tahtonut katsella niitä
-entistään tarkemmin, ja hän asteli ikäänkuin ajatuksiin vaipuneena ja
-vapaasti edestakaisin. Mutta luonnollisesti maisema kaikkein vähimmin
-kiinnitti hänen huomioansa. Marche-à-Terre taas salasi täydelleen,
-huomasiko sen vaaran, joka upseerin menettelyn puolelta häntä uhkasi.
-Kun näki hänen siinä leikkivän piiskansa letkulla, olisi luullut
-hänen onkivan kaloja maantien ojasta.
-
-Sillävälin kuin Gérard täten koetti asettua vartija-asemaan chouanin
-eteen, sanoi päällikkö hiljaa Merlelle:
-
--- Antakaa kersantille kymmenen luotettavaa soturia ja asettakaa
-heidät ylemmäksi meistä, siihen kukkulan huipun kohtaan, missä tie
-laajenee ylätasoksi, ja mistä näette pitkältä Ernéehen johtavaa
-tietä. Valitkaa sellainen paikka, missä tienvieressäni kasva metsää
-ja mistä kersantti voi pitää silmällä lähiseutua. Kutsukaa luoksenne
-Clef-des-Coeurs, hän on älykäs poika... Ei tässä ole mitään nauramista
--- tuho meidät perii, ellemme pidä varaamme.
-
-Sillävälin kuin Merle täytti tämän käskyn niin nopeasti, että sen
-tärkeys kävi ilmeisen selväksi, päällikkö heilutti oikeaa kättään
-vaatien syvää hiljaisuutta sotilailta, jotka jutellen ja leikkiä
-laskien ympäröivät hänet. Toisella kädenliikkeellä hän käski tarttua
-aseisiin.
-
-Kun hiljaisuus oli aikaansaatu, hän loi katseensa toisesta
-tienvierestä toiseen, kuunnellen levottoman tarkkaavaisesti,
-ikäänkuin olisi odottanut kuulevansa jonkun tukahutetun äänen,
-jotakin aseenkalsketta tai tulevaa taistelua ennustavia askeleita.
-Hänen tumma ja terävä silmänsä näytti tutkien tunkevan metsän
-salaisimpiin syvyyksiin. Mutta kun ei sieltä saanut mitään
-epäilyttävää merkkiä, hän villi-ihmisten tavoin tarkasti tien
-hiekkaa, löytääkseen joitakin jälkiä noista näkymättömistä
-vihollisista.
-
-Kovin pettyneenä siitä, ettei ollut huomannut mitään, mikä olisi
-puolustanut hänen levottomuuttaan, hän kääntyi tienviereen päin,
-kiipesi vaivoin noiden pienten kumpujen rinteille, nousi hitaasti
-niiden huippuun, ja huomasi, kuinka hyödyllinen hänen kokemuksensa
-oli joukkonsa menestykselle. Sitten hän astui sieltä alas. Hänen
-kasvonsa kävivät entistään synkemmiksi; sillä noina aikoina päälliköt
-aina pahoittelivat sitä, ettei vaikein tehtävä langennut yksinomaan
-heidän osalleen.
-
-Kun upseerit ja sotamiehet olivat huomanneet päällikkönsä
-miettiväisyyden, tämän päällikön, jonka luonne heitä miellytti ja
-jonka urhoollisuuden tunsivat, arvasivat he, että hänen tavaton
-tarkkaavaisuutensa ennusti vaaraa. Mutta kun eivät kyenneet
-punnitsemaan tämän vaaran suuruutta, he vaistomaisesti pysyivät
-liikkumattomina ja pidättivät melkein henkeänsä. Niiden koirien
-tavoin, jotka koettavat arvata taitavan metsästäjän tarkoitukset,
-jota täsmällisesti tottelevat, vaikka eivät ymmärräkään hänen
-käskyjään, nämä soturit katsoivat vuoroin Couësnonin laaksoa, tien
-molemmin puolin olevaa metsää ja päällikkönsä ankaroita kasvoja,
-koettaen niistä lukea kohtalonsa. He vaihtoivat kysyviä katseita, ja
-moneen kertaan hymy levisi heidän huulilleen.
-
-Kun Hulot väänsi suutaan, Beau-Pied, nuori kersantti, joka kävi
-komppanian älyniekasta, sanoi hiljaa:
-
--- Mihin hemmetin kiipeliin olemmekaan joutuneet, kun tuon vanhan
-urhon naama näyttää noin happamalta. Onhan hän tuima kuin sotaoikeus!
-
-Hulot loi Beau-Piediin ankaran katseen, ja sotamiesten joukossa
-vallitsi taas kurinmukainen hiljaisuus. Keskellä tätä juhlallista
-äänettömyyttä rekryyttien epäröivät askelet, joiden alla hieta
-rauskui, synnyttivät tahdikkaan äänen ja lisäsivät yleiseen
-ahdistukseen epämääräistä levottomuutta. Tämän kuvaamattoman tunteen
-ymmärtävät ainoastaan ne, jotka keskellä yön hiljaisuutta odottaen
-jotain kamalaa ovat huomanneet sydämensä tykytyksen kiihtyvän
-jostakin äänestä, joka yksitoikkoisesti toistuen on tuntunut
-tarjoavan heille pisaroittain kauhun juomaa.
-
-Päällikkö asettui taas keskelle tietä ja kysyi itsekseen:
-
--- Olenko erehtynyt?
-
-Ja seuraavassa tuokiossa hänen silmistään säihkyi pidätetyn vihan
-katseet, kun hän tarkasteli levollista ja typerää Marche-à-Terreä.
-Mutta hänen tarkka silmänsä eroitti chouanin himmeässä katseessa
-hurjaa ivaa, ja tämä vaikutti, ettei hän luopunut tilanteen
-vaatimista toimenpiteistä.
-
-Samassa kapteeni Merle, joka oli täyttänyt Hulot'n määräykset, palasi
-hänen luokseen. Tämä kohtaus oli tuhansien muiden samanlaisten
-kaltainen, ja sen mykät näyttelijät, jotka saattoivat tämän
-sodan mitä vilkkaimmaksi ja jännittävimmäksi, odottivat silloin
-kärsimättöminä uusia vaikutelmia ja olivat hyvin halukkaat näkemään
-sotilas-tilanteensa himmeät kohdat toisten tapahtumien valaisemina.
-
--- Menettelimme viisaasti siinä, kapteeni, -- sanoi päällikkö, --
-että asetimme sotilasosastomme loppupäähän ne harvat isänmaanystävät,
-jotka meillä on rekryyttiemme joukossa. Ottakaa vielä tusina
-reippaita poikia, asettakaa heidän johtajakseen aliluutnantti Lebrun
-ja viekää heidät nopeasti jälkijoukkoon. Heidän tulee tukea siinä
-olevia isänmaanystäviä, saada heidät kiireisesti etenemään ja kahtia
-jakaantuneena parvena hyökätä toverien miehittämälle huipulle. Odotan
-teitä.
-
-Kapteeni katosi joukkoon. Päällikkö silmäili vuoroonsa neljää
-pelotonta miestä, jotka tiesi taitaviksi ja notkeiksi, kutsui heidät
-kaikessa hiljaisuudessa luokseen, osoittaen kutakin heitä sormellaan
-ja antaen heille tutunomaisen merkin, moneen kertaan nopeasti
-painamalla etusormea nenäänsä; he tulivat.
-
--- Te olette palvelleet minun kanssani kenraali Hochen johdon alla,
--- hän heille virkkoi, -- silloin kun saatoimme järkiinsä nuo
-roistot, jotka mainitsevat itseään kuninkaan jääkäreiksi. Tiedätte,
-kuinka he piiloittautuivat, väijyksistä ampuakseen sinisiä.
-
-Kuullessaan taitavuuttaan näin kehuttavan, nuo neljä soturia
-nostivat päätään, kasvoissa kuvaava ilme. Nämä olivat sankarillisen
-uljaita miehiä, joiden alistuva huolettomuus osoitti ettei
-heidän ajatuspiirinsä Ranskan ja Europan välisen kamppailun
-puhkeamisesta lähtien ollut ulottunut taaksepäin edemmäksi heidän
-patruunalaukkuansa, eikä eteenpäin painetin kärkeä kauemmaksi. He
-puristivat yhteen huulensa kuin rahamassin, jonka suu kurenauhoilla
-vedetään kiinni, ja katselivat päällikköänsä tarkkaavasti ja
-uteliaina.
-
--- No niin, -- virkahti Hulot, jolla oli erinomainen taito puhua
-sotureille luonteenomaista kieltä, -- eivätpä tällaiset pojat pötki
-tiehensä chouanien edestä, ja niitä on täällä, niin totta kuin nimeni
-on Hulot. Teidän neljän miehen tulee tutkiskella molemmat tienvieret.
-Muu joukko pysyy sillä aikaa tässä alallaan. Koettakaa siis kaikin
-mokomin saada heistä vainua; älkää hellittäkö, vaan nuuskikaa tarkoin
-koko alue, eteenpäin, mars!
-
-Sitten hän osoitti heille tien vaarallisia huippukohtia. Nuo neljä
-soturia tervehtivät kiitoksen merkiksi, vieden kätensä vanhojen
-kolmikulma-hattujensa tasalle, joiden sateen liottamat ja iän
-kuluttamat reunat riippua lerpattivat alas kuvun reunasta. Yksi
-heistä, korpraali Laruse, jonka Hulot tunsi, sanoi lyöden pyssyynsä:
-
--- Panemmepa heidät tanssimaan meidän pillimme mukaan, päällikkö!
-
-He poistuivat, kaksi oikealle, kaksi vasemmalle. Nähdessään heidän
-katoavan molemmin puolin tietä tunsi soturijoukko epämääräistä
-levottomuutta. Rauhaton oli niinikään Hulot, joka luuli lähettäneensä
-heidät varman kuoleman kitaan. Jopa hänen sielussaan vavahti, kun hän
-ei enää nähnyt heidän hatunkulmiaan.
-
-Upseerit ja sotamiehet kuuntelivat kuivissa lehdissä kahisevia,
-asteittain heikkeneviä askeleita ja tunsivat mielessään ahdistusta,
-joka oli kahta kiusallisempi sentähden, että se täytyi painaa syvälle
-poveen. Sodassa esiintyy kohtauksia, joissa neljän miehen alttiiksi
-pannut henget aiheuttavat enemmän kauhua kuin Jemmapes'n taistelussa
-kaatuneet tuhannet ruumiit. Mutta noissa soturikasvoissa on niin
-monta vaihtelevaa ilmettä, että niiden kuvaajien on turvautuminen
-sotilasten omiin muisteluihin ja luovuttaminen näiden vilkkaiden
-kasvojen kuvaaminen levollisessa mielentilassa oleville henkilöille,
-sillä nuo yksityisseikoista niin rikkaat sielunmyrskyt eivät ole
-kuvattavissa ilman ääretöntä laveutta.
-
-Kun noiden neljän soturin pistimet olivat kadonneet näkyvistä,
-palasi kapteeni Merle, täytettyään salaman nopeudella päällikön
-käskyt. Parilla kolmella komentosanalla Hulot nyt järjesti joukkonsa
-jäljellä olevat miehet taisteluvalmiiksi keskelle tietä. Sitten hän
-antoi käskyn palata Pèlerine-vuoren huipulle, minne hänen pieni
-etujoukkonsa oli pysähtynyt. Itse hän kulki viimeisenä ja takaperin,
-pitääkseen silmällä pienimpiäkin muutoksia, mitä saattoi esiintyä
-jossakin kohdassa tätä eteenleviävää näyttämöä, jonka luonto oli
-tehnyt niin ihanaksi ja ihminen niin hirvittäväksi.
-
-Hän saapui siihen paikkaan, missä Gérard vartioi Marche-à-Terreä.
-Tämä oli näennäisesti välinpitämättömänä seurannut kaikkia päällikön
-liikkeitä, mutta katsoi nyt uskomattoman älykkäänä sinne päin, mihin
-nuo molemmat soturit juuri olivat kadonneet, tien oikealla puolella
-olevaan metsään, ja päästi kolme tai neljä vihellystä, matkien
-pöllön kimakkaa ja korvia viiltävää ääntä. Nuo kolme kuuluisaa
-salakuljettajaa, joiden nimet jo ovat mainitut, vaihettelivat
-erityisellä tavalla tätä huutoa yön aikaan, ilmaistakseen toisilleen
-väijytyksiä, uhkaavia vaaroja ja kaikkea, mikä heidän oli tärkeä
-tietää. Siitä he olivat saaneet liikanimen _chuin_, joka näiden
-seutujen murteessa merkitsee pöllöä. Tämä murteissana siirtyi
-sitten niidenkin nimeksi, jotka ensimäisen tasavaltaa vastaan
-käydyn sodan aikana matkivat näiden kolmen veljeksen eleitä ja
-ilmoitusmerkkejä. Kuullessaan nuo epäilyttävät vihellykset, päällikkö
-pysähtyi tuijottamaan Marche-à-Terreen. Hän teeskenteli siten
-erehtyneensä tuon chouanin typerään kömpelyyteen nähden, ja piti
-hänet luonaan jonkunmoisena ilmapuntarina, joka osoittaisi hänelle
-vihollisen liikkeet. Hän pysäytti Gérardin käden, joka valmistautui
-kiirehdyttämään tuota vakoilijaa, asetti kaksi sotilasta muutaman
-askeleen päähän hänestä ja käski kuuluvalla ja selvällä äänellä
-heidän viipymättä ampua hänet kuoliaaksi, jos hän vielä antoi
-pienimmänkin merkin. Uhkaavasta vaarasta huolimatta ei Marche-à-Terre
-osoittanut vähintäkään mielenliikutusta, ja häntä tähystelevä
-päällikkö pani merkille tämän levollisuuden.
-
--- Tuo kollo ei osaa ammattiaan! -- hän sanoi Gérardille. -- Niin,
-niin, tosin ei ole helppo lukea chouanin tunteita hänen ilmeistään;
-mutta tämä on ilmiantanut itsensä ponnistuksillaan tuoda esiin
-pelottomuutensa. Näetkös, Gérard, jos hän olisi teeskennellyt
-pelkurimaisuutta, olisin pitänyt häntä hölmönä, ja niin olisi meitä
-ollut kaksi samanlaista, ja minä olisin joutunut pussiin. Mutta nyt
-tiedän, että meidän kimppuumme aiotaan hyökätä! Mutta tulkootpa vaan,
-nyt olen valmis.
-
-Lausuttuaan nämä sanat puoliääneen ja voitonriemuisena, vanha soturi
-hykersi käsiään ja katsoi Marche-à-Terreen ivallisena; sitten
-hän risti käsivarret rinnalleen, jäi seisomaan tielle molempien
-lempi-upseeriensa väliin ja odotti toimenpiteittensä tulosta.
-
-Varmana siitä, että taistelu oli tulossa, hän katseli sotamiehiään
-tyynen näköisenä.
-
--- Saammepa tapella, -- sanoi hiljaa Beau-Pied, -- päällikkö
-hykerteli käsiään.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Se vaarallinen asema, johon päällikkö Hulot ja hänen joukkonsa
-olivat joutuneet, oli niitä, joissa henki todella on siihen määrään
-alttiina, että lujaluontoiset miehet pitävät kunnianaan silloin
-näyttäytyä kylmäverisiksi ja mielenmalttiaan hallitseviksi.
-
-Tällaisissa tapauksissa oikein selvästi käy ilmi miehen sisu.
-Niinpä päällikkö, joka paremmin oivalsi vaaran suuruuden kuin
-molemmat upseerinsa, itserakkaasti kyllä tahtoi näyttää kaikista
-levollisimmalta. Hän loi katseensa vuoroin Marche-à-Terreen,
-tielle ja metsään ja odotti sisäistä ahdistusta tuntien chouanien
-yhteislaukauksen rätinää, sillä hän luuli näiden peikkojen tavoin
-piilevän yltympäri; mutta hänen kasvojensa ilmeet olivat levolliset.
-Sinä hetkenä, jona kaikkien soturien silmät kohdistuivat häneen, hän
-veti ryppyihin ruskettuneet pienten rokonarpien peittämät poskensa,
-mytisti äkkiä ylähuultansa ja vilkutti silmäänsä -- irve, jota
-sotamiehensä aina pitivät hymyilynä; sitten hän löi Gérardia olalle
-sanoen:
-
--- Nyt saatamme hieman vetää henkeä; mitä tahdoittekaan äsken sanoa
-minulle?
-
--- Missä uudessa pälkäässä olemmekaan nyt, päällikkö?
-
--- Asia ei ole uusi, -- hän vastasi hiljaa. -- Koko Europpa on meitä
-vastaan ja nyt sillä on tilaisuus menetellä mielin määrin. Sillä
-aikaa kuin Direktorion jäsenet pureskelevat toisiaan kuin hevoset
-tallissa, kun niillä ei ole kauroja, ja kuin kaikki repeää rääsyiksi
-heidän hallintonsa aikana, jättävät he sotajoukot oman onnensa
-nojaan. Italiassa on kaikki menetettyä! Niin, ystäväni, Trebian
-edustalla kärsimiemme tappioiden pakosta olemme luopuneet Mantuasta,
-ja vastikään lyötiin Joubert Novin taistelussa. Toivottavasti
-Massena kykenee pitämään miehitettyinä Sveitsin vuorisolat, joka on
-tulvillaan Suvorowin joukkoja. Rheinin varsillakin olemme saaneet
-selkäämme. Direktorio on lähettänyt sinne Moreaun. Kykeneekö hän
-puolustamaan rajoja? Ja vaikkapa kävisikin niin onnellisesti, niin
-valtaliitto lopulta tulee musertamaan meidät, ja onnettomuudeksemme
-se ainoa kenraali, joka voisi meidät pelastaa, on hiidessä, nimittäin
-kaukana Egyptissä!... Mitenkä hän muuten pääsisikään palaamaan? Onhan
-Englanti herra merellä.
-
--- Bonaparten poissaolo ei minua huolestuta, päällikkö, -- vastasi
-nuori ajutantti Gérard, jossa huolellinen kasvatus oli kehittänyt
-korkeamman arvostelukyvyn. -- Jäisikö vallankumouksemme kesken?
-Ei suinkaan. Eihän meidän ole yksistään määrä puolustaa Ranskan
-aluetta -- meillä on kaksinainen tehtävä. Täytyyhän meidän lisäksi
-säilyttää maan ominaista henkeä, yleviä vapauden ja riippumattomuuden
-periaatteita, tuota lakiasäätävien kansankokoustemme herättämää
-inhimillistä järjellisyyttä, joka toivoakseni on vahvistumistaan
-vahvistuva. Ranskaa voi verrata matkamieheen, jolla on toimena viedä
-jonnekin palava kynttilä: hän suojelee sitä toisella kädellä ja
-puolustautuu toisella. Jos teidän uutisenne ovat todet, ei meitä
-kymmeneen vuoteen olisi piirittänyt niin monta ihmistä, jotka
-koettavat tuota kynttilää sammuttaa. Vakaumukset ja maa, kaikki on
-häviön partaalla.
-
--- Valitettavasti! sanoi huoaten päällikkö Hulot. -- Nuo Direktorion
-ilveilijät ovat osanneet riitaantua kaikkien niiden miesten kanssa,
-jotka olisivat kyenneet ohjaamaan alusta. Bernadotte, Carnot,
-kaikki, yksin kansalainen Talleyrand, ovat meidät hylänneet.
-Sanalla sanoen, on jälellä yksi ainoa kunnon isänmaanystävä, kelpo
-Fouché, joka poliisin avulla hallitsee kaikkea. Siinä vasta mies!
-Hänpä se oli, joka ajoissa varoittaen käänsi minun huomioni tähän
-kapinaliikkeeseen. Ja kuitenkin olemme ansassa, siitä olen varma.
-
--- Oh! jos ei sotajoukko hieman sekaannu hallituksemme johtoon, --
-huomautti Gérard, -- saattavat asianajajat meidät vielä tukalampiin
-oloihin kuin ne, joissa olimme ennen vallankumousta. Eiväthän nuo
-tomppelit osaa käskeä.
-
--- Pelkään yhä, -- virkkoi Hulot, -- että he ryhtyvät
-keskusteluihin Bourbonien kanssa. Tuhat tulimmaista, mihin
-kiipeliin joutuisimmekaan, jos he sopisivat keskenään!
-
--- Ei, ei, päällikkö hyvä, niin pitkälle ei sentään mennä, --
-vakuutti Gérard. -- Sotajoukko tulee, kuten itse sanoitte,
-kaiuttamaan ääntänsä, ja jos se ei puhu vallan epäselvää kieltä,
-toivon, ettemme ole vuodattaneet vertamme kymmenen vuotta
-lannoittaaksemme pellavamaata ja nähdäksemme toisten pellavaamme
-kehräävän.
-
--- Niin, -- huusi päällikkö, -- tämä puvun vaihto on käynyt meille
-hirvittävän kalliiksi.
-
--- No niin, -- virkahti kapteeni Merle, -- menetelkäämme joka
-tapauksessa täällä kuin kelpo isänmaanystävät ainakin, ja
-koettakaamme estää chouanien yhteys Vendéen kanssa. Sillä jos nämä
-tekevät keskenään liiton ja Englanti sekaantuu asiaan, en ainakaan
-minä tälläkertaa mene takaamaan tasavallan jakamattomuutta.
-
-Tässä pöllön huuto, joka kuului jotenkin kaukaa, keskeytti
-keskustelun. Käyden levottomammaksi päällikkö taaskin tutki
-Marche-à-Terreä, jonka tunteettomat kasvot tuskin kuvastivat
-elonmerkkiä. Rekryytit, jotka upseeri oli koonnut, seisoivat
-karjalauman tavoin yhteen sullottuina keskellä tietä, noin
-kolmenkymmenen askeleen päässä taisteluvalmiista soturijoukosta.
-Kymmenen askeleen päässä heidän takanaan olivat luutnantti Lebrunin
-komentamat sotamiehet ja isänmaanystävät. Päällikkö silmäili tätä
-taistorintamaa ja vilkaisi viimeisen kerran loitommaksi tielle
-asettuneeseen etuvartija-joukkoon.
-
-Ollen tyytyväinen järjestelyynsä, hän kääntyi antaakseen käskyn
-liikkeellelähtemiseen, kun samassa näki niiden kahden soturin
-kolmiväriset kokardit, jotka palasivat tarkastelemasta tien
-vasemmalla puolella olevaa metsää. Kun päällikkö ei nähnyt kahden
-oikealle lähteneen tiedustelijan palaavan, päätti hän odottaa heidän
-tuloaan.
-
--- Ehkäpä pommi tulee tuolta puolelta, -- hän sanoi molemmille
-upseereille, osoittaen metsää, joka oli ikäänkuin niellyt nuo kaksi
-poistunutta vartijasoturia.
-
-Sillävälin kuin molemmat tarkk'ampujat antoivat Hulot'lle
-jonkunmoisen raportin, laiminlöi hän tarkastamasta Marche-à-Terreä.
-Silloin chouani käytti tilaisuutta hyväkseen päästääkseen kovan,
-suunnattoman kauas kaikuvan vihellyksen; ja ennenkuin kumpikaan hänen
-kahdesta vartijastaan oli ehtinyt pyssyäkään tähdätä häneen, oli hän
-piiskan lyönnillä kaatanut heidät kumoon tien laitaan.
-
-Samaan aikaan hälinä tai pikemmin hurja ulvonta yllätti
-tasavaltalaiset. Hirvittävä kiväärien räiske kuului metsänrinteestä,
-missä chouani oli istunut, ja ojensi maahan seitsemän tai kahdeksan
-sotamiestä. Marche-à-Terre, jota viisi tai kuusi miestä oli
-tähdännyt, häneen osaamatta, katosi metsään, kiivettyään ylös
-rinnettä nopeana kuin villikissa. Hänen puukenkänsä vierivät ojaan,
-ja saattoi helposti nähdä hänen jalassaan nuo isot raudoitetut
-saappaat, joita "kuninkaan jääkärit" tavallisesti käyttivät.
-Chouanien ensi huutojen kaikuessa kaikki rekryytit hyökkäsivät
-oikealle metsään kuin lintuparvi, joka lehahtaa lentoon matkamiehen
-lähestyessä.
-
--- Ampukaa noita koiria! -- huusi päällikkö.
-
-Joukko tähtäsi pakenijoita, mutta nämä olivat viisaasti kyllä
-asettuneet puiden taakse turviin pyssyntulelta, ja ennenkuin aseet
-olivat uudestaan panostetut, olivat he jo kadonneet.
-
--- Kootkaapa siis maakuntalaislegionia! -- virkkoi Hulot Gérardille.
--- Täytyy olla typerä kuin Direktorion jäsenet luottaakseen
-väennostoon näillä seuduilla. Lakiasäätävä kokous tekisi paremmin,
-jos ei lupaisi meille niin runsaasti sotilaspukuja, rahaa,
-ampumavaroja, vaan jos todella ne meille antaisi.
-
--- Nuo hunsvotit pitävät enemmän tattarikakuistaan kuin meidän
-sotilasleivästämme, -- sanoi Beau-Pied, komppanian pilkkakirves.
-
-Näitä sanoja säestivät pilapuheet ja naurunremahdukset, joilla
-tasavaltalaissoturit ilkkuivat karkaajia, mutta äkkiä seurasi taas
-hiljaisuus. Nähtiin noiden kahden tiedustelijan, jotka päällikkö oli
-lähettänyt nuuskimaan oikealla olevaa metsää, vaivalloisesti astuvan
-alas rinnettä. Toinen heistä, joka oli lievemmin haavoittunut,
-tuki toveriansa, joka kostutti maata verellänsä. Nämä molemmat
-poloiset soturit olivat saapuneet rinteen puoliväliin, kun
-Marche-à-Terren inhoittavat kasvot ilmestyivät puiden lomassa. Hän
-tähtäsi molempiin sinisiin niin tarkasti, että tappoi heidät yhdellä
-ainoalla laukauksella, ja heidän ruumiinsa vierivät raskaina alas
-ojaan. Tuskin oli hänen möhkälemäinen päänsä tullut näkyviin, kun
-kolmekymmentä pyssynpiippua kohosi ilmoille; mutta utukuvan tavoin
-hän taas oli kadonnut noiden onnettomien väriherne-pensaiden taakse.
-
-Nämä tapahtumat, joiden kuvaaminen vaatii niin monta sanaa,
-kestivät vaan silmänräpäyksen. Seuraavassa tuokiossa jälkijoukon
-isänmaallismieliset ja sotamiehet niinikään kädenkäänteessä
-liittyivät muuhun joukkoon.
-
--- Eteenpäin, mars! -- huusi Hulot.
-
-Sotajoukon osasto kulki kiireisesti tien huipulle, johon etuvartija
-oli asetettu. Siellä päällikkö uudelleen järjesti joukkonsa
-taistelurintamaksi. Mutta hän ei huomannut mitään toistunutta
-vihollis-mielenosoitusta chouanien puolelta ja luuli että nostoväen
-vapauttaminen oli ollut tuon väijytyksen ainoa tarkoitus.
-
--- Heidän huutonsa, -- hän sanoi molemmille ystävilleen, --
-osoittavat, ettei heitä ole monta. Marssikaamme joutuin eteenpäin,
-niin saavumme kenties Ernéehen, ennenkuin he ovat kintereillämme.
-
-Nämä sanat kuuli eräs isänmaallismielinen rekryytti, joka astui esiin
-rivistä ja pysähtyi Hulot'n eteen.
-
--- Kenraali, -- hän virkkoi, -- olen jo kerran ollut sotimassa
-chouaneja vastaan. Saanko teille sanoa pari sanaa?
-
--- Tuo on varmaankin asianajaja, ja nämä luulevat aina olevansa
-oikeussalissa, -- kuiskasi päällikkö Merlen korvaan. -- No sano
-sanottavasi, -- hän sitten vastasi nuorelle fougèrelaiselle.
-
--- Chouanit ovat epäilemättä tuoneet mukanansa aseita niille
-miehille, joilla juuri ovat täydentäneet rivinsä. Jos siis heidän
-nähtensä pötkimme tiehemme, asettuvat he meitä odottamaan joka
-metsätien käänteeseen ja ampuvat meidät viimeiseen mieheen ennenkuin
-saavumme Ernéehen. Toisin tulee tässä ajaa asiaa, kuten sanoit,
-mutta patruunilla. Kahakan aikana, joka tulee kestämään kauemmin
-kuin mitä näyt luulevan, lähtee yksi tovereistani noutamaan
-tänne kansalliskaartin ja vapaajoukot Fougères'sta. Silloin saat
-nähdä, että me, vaikka olemmekin vaan rekryyttejä, emme silti ole
-tomppeleita.
-
--- Luuletko siis, että chouaneja on paljo?
-
--- Päätä itse, päällikkö-kansalainen!
-
-Hän vei Hulot'n erääseen ylätason paikkaan, missä hietaa oli pengottu
-kuin haravalla. Kiinnitettyään hänen huomionsa tähän seikkaan, hän
-vei hänet paljoa kauemmaksi polulle, missä he näkivät siitä kulkeneen
-suurilukuisen miesjoukon jäljet. Lehtiä oli siinä tallautunut kovaksi
-poljettuun multaan.
-
--- Nämä ovat Vitrén _garseja_, -- sanoi Fougéres'n mies. -- He ovat
-liittyneet ali-normandialaisiin.
-
--- Mikä on nimesi, kansalainen? -- kysyi Hulot.
-
--- Gudin, päällikkö.
-
--- Hyvä, Gudin, nimitän sinut kotikaupunkilaistesi korpraaliksi.
-Sinä näytät minusta kelpo mieheltä. Annanpa sinulle toimeksi
-valita tovereistasi sen, joka on lähetettävä Fougères'en. Sinä
-itse pysyttelet minun läheisyydessäni. Mutta mene ensi työksesi
-rekryytteinesi ottamaan niiden toveri-parkojemme pyssyt, takit ja
-patruunalaukut, jotka nuo roistot juuri kaatoivat tielle. Eikä teidän
-pidä seisoa tässä märehtimässä pyssynluoteja niitä puolestanne heille
-tarjoamatta.
-
-Pelottomat Fougères'n miehet menivät noutamaan kaatuneiden sota-asun,
-ja koko komppania suojeli heitä tuimalla, metsään suunnatulla
-tulella, niin että heidän onnistui riisua vainajien vaatteet ja
-aseet, menettämättä ainoatakaan miestä.
-
--- Noista bretagnelaisista tulee mainiota jalkaväkeä, -- sanoi Hulot,
--- jos vaan sotilaan leipäkannikka heille maistuu.
-
-Gudinin lähettämä airut läksi juosten matkaan syrjäpolkua pitkin,
-joka johti vasemmalle metsään. Sotamiehet tutkivat aseitaan
-ja valmistautuivat taisteluun. Päällikkö tarkasteli heitä,
-hymyili heille, asettui muutaman askeleen päähän edelle kahden
-suosikkiupseerinsa kera ja odotti päättäväisenä chouanien hyökkäystä.
-
-Syntyi jälleen syvä hiljaisuus, jota ei kuitenkaan kestänyt kauan.
-Kolme sataa chouania, joiden univormut olivat samanlaiset kuin
-rekryyteillä, syöksyi äkkiä esiin oikealta metsästä ja riensi
-suorastaan ulvoen epäjärjestyksessä miehittämään koko sen osan
-tietä, joka oli heikon sinisten pataljonan edessä. Päällikkö
-järjesti sotilaansa kahteen yhtä suureen joukkoon, joista kukin
-oli kymmenmiehisen rintaman vahvuinen. Näiden parvien keskelle
-hän sijoitti kaksitoista rekryyttiä, jotka kiireimmiten olivat
-pukeutuneet sota-asuun, ja asettui itse heidän etunenäänsä.
-
-Tätä pientä sotajoukkoa suojeli kummallakin sivustalla kahdenkymmenen
-viiden miehen suuruinen siipijoukko, jotka liikehtivät molemmin
-puolin tietä Gérardin ja Merlen johtamina. Näiden molempien upseerien
-oli määrä hyökätä chouanien kimppuun sivulta ja estää heidät
-hajaantumasta seudulle, missä kukin talonpoika aikoi asettua siten,
-että vaaratta saattoi ampua sinisiä, jolloin tasavaltalaisjoukot
-eivät enää olisi tietäneet, mistä löytää vihollisensa.
-
-Nämä määräykset, jotka päällikkö oli antanut niin nopeasti kuin
-tilanne vaati, loivat hänen luottamustaan sotamiehiinkin, ja kaikki
-marssivat ääneti chouaneja vastaan.
-
-Kului sitten muutama hetki molempien vastustajien lähestyessä
-toisiaan, ja sitten paukkui kiväärien laukauksia luodin
-kantaman päästä levittäen kuolemaa molemmille puolille. Samassa
-silmänräpäyksessä molemmat tasavaltalaisten sivusjoukot, joille
-chouanit eivät voineet asettaa vastustajia, saapuivat heidän
-sivustoilleen, ja heidän tiheä ja tuima tulensa kylvi kuolemaa ja
-epäjärjestystä keskelle vihollista.
-
-Tämä temppu aikaansai melkein tasaisen miesluvun molemmilla puolin.
-Mutta chouanien voittamattoman peloton ja sitkeä luonne kesti
-tällaisen koettelemuksen; he eivät väistyneet, heidän tappionsa ei
-heitä masentanut, he sulkivat uudelleen rivinsä ja koettivat saartaa
-tuon pienen sinisten joukon, joka otti niin vähän tilaa ja joka
-näytti mehiläisemolta keskellä parveaan. Ja nyt syntyi tuollainen
-hirvittävä kamppailu, jossa teräaseiden kalske korvaa ampuma-aseiden
-ainoastaan harvoin kajahtavan paukkeen, jossa taistellaan mies miestä
-vastaan, ja jossa molempien vastustajien ollessa yhtä rohkeat,
-ylivoima lopulta ratkaisee voiton.
-
-Chouanit olisivatkin heti alussa saavuttaneet voiton, ellei molempien
-Merlen ja Gérardin komentamien sivustajoukkojen olisi onnistunut
-parilla kolmella yhteislaukauksella sivultapäin ahdistaa vihollisten
-jälkijoukkoa. Näiden molempien sivustajoukkojen sinisten olisi
-nyt pitänyt jäädä asemiinsa ja edelleen näin tuhota hirvittäviä
-vastustajiaan. Mutta kiihtyen, kun näkivät sen vaaran, jonka alaisena
-oli tuo pieni sankarillinen joukko, minkä nyt täydelleen saarsivat
-kuninkaan jääkärit, he hyökkäsivät pistimet sojossa hurjina tielle ja
-saattoivat muutamaksi hetkeksi taistelun tasaväkisemmäksi. Molemmat
-kiistapuolet antautuivat nyt taisteluraivoon, jota vielä enensi
-puoluekiihkon julmuus ja vimma, mikä painoi tähän sotaan poikkeuksen
-leiman. Jokainen yksityinen soturi, tarkatessaan omaa vaaraansa, oli
-vaiti. Koko kohtaus oli synkkä ja kylmä kuin kuolema.
-
-Aseiden kalskahdellessa ja hiedan narskuessa jalkojen alla ei
-kuullut muuta kuin niiden kumeat ja korisevat huudahdukset, jotka
-vaarallisesti haavoittuneina tai kuolevina kaatuivat maahan. Nuo
-tasavaltalaisten keskellä olevat kaksitoista soturin-alokasta
-puolustivat niin urhoollisesti päällikköä, joka yhtenään jakeli
-neuvoja ja määräyksiä, että moneen kertaan muutamat sotamiehet
-huusivat:
-
--- Hyvä, pojat!
-
-Kylmäverinen ja valpas Hulot huomasi pian chouanien joukossa
-miehen, jota, samoin kuin häntä itseään, valiojoukko ympäröi ja
-joka ilmeisesti oli heidän johtajansa. Hän tahtoi hyvin kernaasti
-tietää, kuka tuo upseeri oli. Mutta turhaan hän moneen kertaan
-koetti eroittaa hänen kasvojensa piirteitä, jotka yhä peittyivät
-punalakkien ja leveälieristen hattujen taakse. Hän tunsi joukosta
-ainoastaan Marche-à-Terren, joka seisoen kenraalinsa vieressä toisti
-hänen komentosanojaan käheällä äänellä, ja jonka karbiinipyssy ei
-hetkeäkään pysynyt toimettomana.
-
-Päällikkö tuskaantui näistä yhä kertyvistä esteistä. Hän paljasti
-miekkansa, innostutti sotureitaan ja hyökkäsi niin rajusti
-chouanien keskustaan, että mursi aukon heidän riveihinsä ja sai
-näkyviinsä vihollispäällikön, jonka kasvot kuitenkin olivat kokonaan
-valkoisella kokardilla varustetun suuren huopahatun varjossa. Mutta
-tuo tuntematon hämmästyi näin rohkeasta hyökkäyksestä, peräytyi
-ja lykkäsi samassa äkkiä hattunsa niskaan: silloin saattoi Hulot
-kiireessä nähdä tämän henkilön kasvot. Tuolla nuorella päälliköllä,
-joka Hulot'n arvion mukaan ei ollut kahtakymmentä viittä vanhempi,
-oli yllään vihreästä verasta tehty metsästystakki. Hänen valkeassa
-vyössään piili pistooleja. Hänen isot saappaansa olivat raudoitetut
-niin kuin chouaneilla. Polviin ylettyvät säärystimet, joiden jatkona
-olivat hyvin karkeasta kankaasta tehdyt polvihousut, täydensivät
-tuon puvun, joka verhosi keskikokoista, mutta solakkaa ja hyvin
-kehittynyttä vartaloa.
-
-Raivoissaan siitä, että siniset olivat tunkeutuneet hänen persoonansa
-läheisyyteen, hän painoi hatun takaisin alas kasvoille ja riensi
-heitä vastaan; mutta seuraavassa tuokiossa hänet ympäröivät
-Marche-à-Terre ja muutamat muut levottomat chouanit. Nuoren päällikön
-ympärillä häärivien henkilöiden väliin jäädessä aukkoja, luuli Hulot
-huomaavansa leveän punaisen huivin, joka koristi puoleksi napeista
-avattua takkia.
-
-Tämä kuninkaallismielisten koriste, joka siihen aikaan oli joutunut
-unhoitukseen, veti ensin Hulot'n huomiota puoleensa, mutta se siirtyi
-sitten äkkiä kasvoihin, jotka piankin katosivat hänen näkyvistään,
-kun taistelun tuoksina pakoitti hänet valvomaan pienen joukkonsa
-turvallisuutta ja liikkeitä. Vain vilahdukselta hän siis oli ehtinyt
-nähdä säihkyvät silmät, joiden väri häneltä jäi huomaamatta, vaalean
-tukan ja jotenkin hennot, auringon ruskettamat kasvonpiirteet.
-Kuitenkin pani hän merkille tuon nuoren miehen paljaan kaulan, jonka
-valkoihoisuus vielä enemmän pisti silmään hellästi ja huolimattomasti
-sidotun kaulahuivin rinnalla. -- Nuoren päällikön ryhti, joka uhkui
-tulisuutta ja intoa, oli sotilaallinen kuin niillä ainakin, jotka
-taistelulta vaativat jonkunlaista runollista ritarillisuutta. Hänen
-hienon hansikkaan peittämä kätensä heilutti miekkaa, joka välkkyi
-auringonpaisteessa. Hänen ulkomuotonsa osoitti samalla hienoutta ja
-voimaa.
-
-Tämä siirtolainen vilpittömine haaveiluineen yhtyneinä nuoruuden
-viehätykseen ja sivistyneine tapoineen edusti miellyttävästi
-ranskalaista aatelia. Hän oli Hulot'n täydellinen vastakohta,
-Hulot'n, joka seisoen neljän askeleen päässä hänestä tarjosi
-ikäänkuin vilkkaan vertauskuvan tarmokkaasta tasavallasta, jonka
-puolesta tuo vanha soturi taisteli. Lisäksi hänen ankarat kasvonsa,
-kuluneiden punaisten rinnusliepeiden koristama sininen univormu,
-mustuneet ja hartioiden takana roikkuvat olkanauhat kuvasivat hänen
-puutteenalaisuuttaan ja luonnettaan.
-
-Nuoren miehen hieno ryhti ja ylimyksellinen ilme eivät jääneet
-Hulot'lta huomaamatta, ja tahtoen päästä häneen käsiksi hän huusi:
-
--- Hoi, tanssimestari, tule lähemmäksi, jotta saan ryhtyä kanssasi
-käsikähmään!
-
-Kuninkaallismielinen päällikkö kiukustui hetkellisestä
-vastoinkäymisestään ja syöksyi epätoivoisena eteenpäin. Mutta kun
-hänen miehensä näkivät hänen näin panevan henkensä alttiiksi,
-karkasivat he kaikki sinisten kimppuun. Äkkiä eroitti taistelun
-hälinästä pehmeän ja kirkkaan äänen:
-
--- Tässä kaatui pyhä Lescure. Ettekö tahdo kostaa häntä?
-
-Näitä tenhoavia sanoja seurasi chouanien puolelta hirvittävä
-pommitus, ja tasavallan sotamiehet kykenivät hädin tuskin pysymään
-koossa ja ehkäisemään pienen rintamansa murtumista.
-
-- Ellei tuo olisi nuorukainen, -- sanoi Hulot peräytyen askel
-askeleelta, -- ei meitä vastaan olisi tehty hyökkäystä. Eihän koskaan
-ole nähty chouanien yhtyvän taisteluun. Mutta sen parempi, meitä ei
-ainakaan tapeta pitkin tien vartta kuin koiria.
-
-Sitten hän metsään kajahtavalla äänellä huusi:
-
--- Eteenpäin, pojat. Sallimmeko rosvojen pitää meitä pilanaan!
-
-Se teonsana, jota tässä kohdassa käytämme kelpo päällikön käyttämän
-sijalla, kykenee sitä vaan heikosti korvaamaan. Mutta sotavanhukset
-osaavat kyllä panna sen sijalle tuon oikean sanan, joka epäilemättä
-on kuvaavampi sotilaallinen voimasana.
-
--- Gérard, Merle, -- jatkoi päällikkö, -- kutsukaa miehenne takaisin,
-järjestäkää heidät rintaman takana pataljonaksi, ja ampukaa noita
-koiria, jotta heistä pääsemme.
-
-Suurella vaivalla saatiin Hulot'n määräys täytetyksi; sillä kuultuaan
-vastustajansa äänen huusi nuori päällikkö:
-
--- Kautta Pyhän Annan, älkää päästäkö heitä käsistänne. Hajaantukaa,
-garsit!
-
-Kun molemmat Merlen ja Gérardin komentamat sivustajoukot vetäytyivät
-taaksepäin kahakan keskustasta, ajoi kumpaakin pientä osastoa takaa
-itsepäinen ja ylivoimainen chouani-joukko. Nämä "vuohennahat"
-saartivat joka taholta Merlen ja Gérardin väen, jälleen kaiuttaen
-kumeita, ulvonnantapaisia huutojaan.
-
--- Suu kiinni, herraseni, -- huudahti Beau-Pied, -- eihän tässä edes
-kuule milloin kuolee.
-
-Tämä pila elvytti sinisten rohkeutta. Tasavaltalaiset eivät tyytyneet
-puolustautumaan ainoastaan yhdessä kohdassa Pèlerine-vuoren ylätasoa,
-vaan tekivät sen kolmessa eri paikassa, ja laukaukset houkuttelivat
-esiin kaikki tämän äsken vielä niin rauhaisan laaksoseudun kaiut.
-Taistelu olisi voinut vielä tuntikausia jäädä ratkaisemattomaksi,
-tai olisi se päättynyt taistelijoiden puutteessa. Sillä siniset
-ja chouanit osoittautuivat yhtä urhoollisiksi. Raivo kiihtyi
-jatkuvasti molemmin puolin, kun kaukaa alkoi kuulua heikkoa rummun
-pärinää. Ja päättäen tämän melun suunnasta kulki lähestyvä joukko
-Couësnon-laakson poikki.
-
--- Se on Fougères'n kansalliskaarti! -- huusi Gudin vahvalla äänellä.
--- Vannier on varmaankin heidät kohdannut.
-
-Huuto saapui nuoren chouanipäällikön ja hänen hurjan ajutanttinsa
-korvaan, ja kuninkaallismieliset tekivät peräytymisliikkeen, jonka
-Marche-à-Terren petomainen huuto heti pysäytti.
-
-Kun päällikkö puoliääneen oli lausunut pari kolme komentosanaa, jotka
-Marche-à-Terre tulkitsi chouaneille Bretagnen rahvaan murteella, he
-alkoivat peräytyä, tehden sen niin taitavasti, että tasavaltalaiset
-ja heidän päällikkönsäkin siitä joutuivat vallan ymmälle. Ensi
-käskyn saatuaan uljaimmat chouanit järjestyivät riviin, muodostaen
-kunnioitusta herättävän rintaman, jonka taakse haavoittuneet
-ja heidän muu väkensä vetäytyi panostamaan pyssyjä. Sitten
-haavoittuneet, toimien yhtä joutuisasti kuin äsken Marche-à-Terre,
-saapuivat ylhäällä tien oikealla puolella olevalle rinteelle, ja
-heitä seurasi sinne puolet chouaneista, jotka vikkelästi kiipesivät
-sen huipulle, missä siniset eivät enää nähneet heistä muuta kuin
-heidän tarmokkaat päänsä.
-
-Siellä he asettuivat puiden taakse suojaan ja suuntasivat
-nyt pyssynpiippunsa sitä saattovartijaston jäännöstä kohti,
-joka Hulot'n toistamia komentohuutoja noudattaen nopeasti oli
-järjestynyt, voidakseen tiellä asettaa chouaneja vastaan heidän
-veroisensa rintaman. Nämä peräytyivät hitaasti ja puolustivat
-asemaansa, pyörähdellen niin että saivat tukea tovereittensa
-tulelta. Saavutettuaan maantienojan, he vuorostaan kiipesivät
-ylös sille korkealle rinteelle, jonka reuna oli heidän miestensä
-hallussa, ja saapuivat heidän luokseen urhokkaasti uhmaillen
-tasavaltalaisten tulta, jotka ampuivat heitä niin taitavasti, että
-oja täyttyi ruumiista. Rinteen huipulla olijat vastasivat aivan
-yhtä murhaavalla tulella. Sinä hetkenä Fougères'n kansalliskaarti
-saapui taistelupaikalle juoksujalassa, ja sen tulo päätti kahakan.
-Kansalliskaartilaiset ja muutamat kiivastuneet sotamiehet hyppäsivät
-jo penkeren yli tunkeakseen metsään. Mutta päällikkö huusi heille
-jylisevällä äänellä:
-
--- Aiotteko syöksyä kuoleman kitaan?
-
-He palasivat silloin tasavallan joukkojen luo, joiden haltuun
-taistelutanner oli joutunut, sittenkuin oli kärsitty melkoisia
-tappioita.
-
-Nyt nostettiin kaikki kuluneet kolmikulma-hatut pistimien kärkeen,
-pyssyt ojennettiin ylös, ja sotilaat huusivat yhteen ääneen kahdesti:
--- Eläköön Tasavalta!
-
-Haavoittuneetkin, jotka istuivat tienvieressä, ottivat osaa tähän
-innostuksen purkaukseen, ja Hulot puristi Gérardin kättä sanoen:
-
--- Siinä poikia, joilla on sydän oikealla paikallaan.
-
-Merle sai toimekseen haudata kaatuneet tien varrella olevaan
-tulvaveden kaivamaan kuoppaan. Toiset sotilaat rupesivat kuljettamaan
-haavoittuneita. Lähistön taloista noudettiin hevosia ja ajoneuvoja,
-ja kiireisesti nostettiin näille kärsivät toverit, joiden alle oli
-levitetty kaatuneiden vaatteita.
-
-Ennen lähtöään Fougères'n kansalliskaarti jätti Hulot'n käsiin
-vaarallisesti haavoittuneen chouanin, joka oli löydetty sen
-äkkijyrkänteen juurelta, minkä kautta chouanit olivat peräytyneet ja
-mihin hän voimien pettäessä oli solunut.
-
--- Kiitos avustanne, kansalaiset, -- sanoi päällikkö. -- Hiisi
-vieköön, ilman teitä olisimme saaneet kestää tuiman neljännestunnin.
-Pitäkää varanne! Sota on alkanut. Hyvästi, kelpo toverit.
-
-Sitten Hulot kääntyi vangin puoleen:
-
--- Kuka on kenraalisi? -- hän kysyi.
-
--- Gars.
-
--- Kuinka? Marche-à-Terre?
-
--- Ei, vaan Gars.
-
--- Mistä tuo Gars on tullut?
-
-Tähän kysymykseen kuninkaan jääkäri, jonka karkeat ja villit
-kasvot olivat tuskien vääntämät, ei vastannut mitään, vaan otti
-rukousnauhansa ja alkoi rukoilla.
-
--- Tuo Gars oli varmaankin äskeinen nuori päällikkö, jolla oli musta
-kaulahuivi. Hän on epäilemättä tyrannin ja hänen liittolaistensa
-Pittin ja Coburgin lähettämä.
-
-Tämän kuultuaan chouani, joka ei siitä paljoa ymmärtänyt, kohotti
-ylpeänä päätään:
-
--- Jumalan ja kuninkaan lähettämä!
-
-Hän lausui tämän tarmolla, joka tyystin tyhjensi hänen voimansa.
-Päällikkö huomasi vaikeaksi kuulustella kuolevaa miestä, jonka
-esiintyminen ilmaisi synkkää kiihkoa, ja käänsi otsaa rypistäen
-päänsä pois. Kaksi sotilasta, niiden kahden miehen ystäviä, jotka
-Marche-à-Terre piiskansa lyönnillä oli paiskannut alas tienviereen,
-niin että he siihen kuolivat, astuivat pari askelta taaksepäin,
-tähtäsivät chouaniin, joka ei luonut tuijottavia silmiään maahan
-heidän ojennettujen pyssynpiippujensa edessä, ja ampuivat häneen
-pyssynkantaman päästä, ojentaen hänet maahan. Kun sotilaat
-lähestyivät häntä riisuakseen hänen vaatteensa, hän huusi vielä
-kovalla äänellä:
-
--- Eläköön kuningas!
-
--- Niin, niin, liukastelija, -- sanoi Clef-des-Coeurs, -- mene nyt
-syömään tattarikakkuasi armollisen Pyhän Neitsyesi luo... Tuo
-veitikka huutaa meille vielä vasten naamaa: "Eläköön tyranni", kun jo
-luulee hänen olevan homenokkain valtakunnassa!
-
--- Kuulkaahan, päällikkö, -- sanoi Beau-Pied, -- tässä on rosvon
-paperit.
-
--- Kas vaan! -- huudahti Clef-des-Coeurs, -- tulkaahan katsomaan tätä
-Isän Jumalan soturia, jolla on ihoon maalattuja kuvioita.
-
-Hulot ja muutamat sotilaat tulivat ja ympäröivät chouani-vainajan
-ihka alastoman ruumiin, ja he huomasivat siinä jonkun sinivärisen
-tatuoiman, joka kuvasi liekehtivää sydäntä. Tämä oli "Pyhän Sydämen"
-veljeskunnan tunnusmerkki. Kuvan alapuolella oli kirjoitus, jonka
-Hulot luki, ja se kuului: _Marie Lambrequin_ -- arvatenkin chouanin
-nimi.
-
--- Sinulla on hyvät silmät, Clef-des-Coeurs, -- huomautti Beau-Pied.
--- Mutta et ikinä voi arvata tuon sota-asun tarkoitusta.
-
--- Pitäisikö minun ehkä tuntea paavilaiset univormut! -- vastasi
-Clef-des-Coeurs.
-
--- Sinä hölmö, etkö siis koskaan opi mitään? -- virkkoi Beau-Pied. --
-Etkö älyä, että tuolle juukelille on luvattu ylösnousemus ja että hän
-on maalannut kupunsa tunteakseen itsensä.
-
-Kuullessaan tämän sukkeluuden, joka ei ollut vallan tuulesta
-temmattu, ei edes Hulot voinut pidättäytyä yleisestä hilpeydestä.
-Tällä välin oli Merle saanut kaikki kuolleet haudatuiksi, ja
-toverit olivat, niin hyvin kuin asianhaarat sallivat, sijoittaneet
-haavoittuneet rattaille. Muut sotilaat järjestyivät itsestään kahteen
-riviin molemmin puolin näitä äkkipäätä laitettuja sairasvaunuja
-ja astuivat alas sitä vuoren rinnettä, joka hallitsee Mainea ja
-josta näkee Pèlerine-laakson, Couësnon-laakson kilpailijan. Hulot,
-astuen molempien suosikkiensa Merlen ja Gérardin seurassa, seurasi
-hitaasti sotureitaan, toivoen tapaturmitta saapuvansa Ernéehen, missä
-haavoittuneet saisivat hoitoa.
-
-Taistelu, joka tuskin joutui huomion esineeksi keskellä niitä
-suuria tapahtumia, joita siihen aikaan Ranskassa valmisteltiin, sai
-nimen siitä paikasta, jossa oltiin taisteltu. Siihen kiinnitettiin
-kuitenkin jonkun verran huomiota länsimaakunnissa, jonka asukkaat
-panivat merkille, että chouanit tässä toisessa ottelussa menettelivät
-entisestä eriävällä tavalla. Ennen eivät chouanit olisi tehneet
-hyökkäystä näin mieslukuisia joukkoja vastaan.
-
-Hulot'n arvelun mukaan se nuori kuninkaallismielinen päällikkö,
-jonka kahakan kestäessä oli huomannut, epäilemättä oli "Gars", s.o.
-ruhtinaiden Ranskaan lähettämä uusi kenraali, joka mainittujen
-päällikköjen tavoin verhosi nimensä ja arvonsa tuollaisella
-salanimellä. Tämä asianhaara saattoi päällikkö Hulot'n yhtä
-levottomaksi nyt surullisen voittonsa jälkeen kuin mitä oli ollut
-sinä hetkenä, jona epäili väijytystä. Hän kääntyi moneen kertaan
-katsomaan takana olevaa Pèlerine-vuoren rinnettä, jolta vielä
-aika-ajoin kuului kansalliskaartin rummun pärinä sen astuessa
-alas Couësnon-laaksoon samaan aikaan kuin siniset laskeutuivat
-Pèlerine-laaksoon.
-
--- Voiko jompikumpi teistä, -- hän äkkiä kysyi molemmilta
-tovereilta, -- arvata miksi chouanit hyökkäsivät kimppuumme? Heistä
-pyssynlaukaukset ovat kauppatavaraa, enkä minä älyä, mitä he noilla
-äskeisillä voittivat. He ovat varmaankin menettäneet sata miestä,
-ja me -- näin hän jatkoi, pullistaen oikeata poskeaan ja iskien
-silmää, muka hymyillen -- emme ole menettäneet kuuttakymmentä.
-Tuhat pentelettä! Minä en käsitä tämän kaupan järkevyyttä. Nuo
-houkkiot olisivat voineet jättää meidät hätyyttämättä, me olisimme
-häiriintymättä kulkeneet eteenpäin kuin kirjeet postissa. En totta
-tosiaan oivalla, mitä he ovat voittaneet tuhoamalla meidän miehiämme.
-
-Ja huolestuneen näköisenä hän kädellään osoitti molempia
-sairasvaunuja.
-
--- Ehkäpä he vaan tahtoivat sanoa meille hyvää päivää, -- hän lisäsi.
-
--- Eikö mitä, ovathan he siinä jupakassa voittaneet puolelleen meidän
-sataviisikymmentä karkuriamme, -- huomautti Merle.
-
--- Olisivathan nuo rekryytit muutenkin loikkineet kuin sammakot
-metsään emmekä me olisi lähteneet heitä sieltä takaisin pyydystämään,
-varsinkin kun olimme saaneet kuulasateen ylitsemme, -- arveli Hulot.
--- Ei, ei, siinä piilee jotain muuta.
-
-Ja taaskin hän kääntyi katsomaan Pèlerine-vuorelle päin.
-
--- Hoi, -- huudahti hän, -- katsokaapas! Vaikka nuo kolme upseeria
-jo olivat poistuneet kauas tuolta armottomalta ylängöltä, eroittivat
-heidän tottuneet silmänsä helposti Marche-à-Terren ja muutamat
-chouanit, jotka uudelleen pitivät hallussaan vuorenhuippua.
-
--- Joutuin eteenpäin! -- huusi Hulot joukolleen; -- käpälät
-liikkeelle ja hevosille parempi vauhti. Ovatko noiden miesten sääret
-jäätyneet, vai kuuluvatko ehkä hekin Pittin ja Coburgin puolueeseen?
-
-Nämä sanat jouduttivat pienen joukon kulkua.
-
--- Suokoon Jumala, -- hän kääntyi näin sanoen molempien toveriensa
-puoleen, -- ettei tämän kahakan salaperäinen merkitys selviä meille
-pyssynlaukausten muodossa Ernéessä. Pelkäänpä kovin saavani kuulla,
-että kuninkaan puoluelaiset vielä katkaisevat meiltä Mayennen tien.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Se strateginen pulma, joka saattoi Hulot'n levottomaksi, tuotti sinä
-hetkenä yhtä paljon päänvaivaa niille henkilöille, joiden hän oli
-huomannut seisovan Pèlerine-vuoren huipulla. Heti kun Fougères'n
-kansalliskaartin rummunpärinä oli tauonnut ja kun Marche-à-Terre oli
-huomannut sinisten laskeutuneen vuorenrinteen juurelle, hän kaiutti
-iloisena pöllönhuutoaan, ja chouanit tulivat taas esille, mutta
-paljon vähälukuisempina. Monet heistä epäilemättä paraikaa sitoivat
-haavottuneita Pèlerine-kylässä, joka sijaitsee Couësnon-laakson
-puoleisella vuorenrinteellä. Pari kolme kuninkaan jääkärien
-päällikköä tuli Marche-à-Terren luo.
-
-Neljän askeleen päässä heistä istui tuo nuori ylimys
-graniittilohkareella ja näytti vaipuneen syvään mietiskelyyn,
-joka aiheutui hänen yrityksensä nyt jo tuottamista vaikeuksista.
-Marche-à-Terre asetti suojuksen tavoin kätensä otsalleen,
-varjostaakseen silmiään auringon säteiltä, ja katseli surullisena
-tietä, jota pitkin tasavaltalaiset kulkivat Pèlerine-laakson poikki.
-Hänen pienet ja terävät mustat silmänsä koettivat tähystellä, mitä
-tapahtui laakson vastakkaisella puolella kohoavalla rinteellä.
-
--- Siniset tulevat anastamaan postivaunut, -- sanoi kolkolla äänellä
-Marche-à-Terreä lähinnä seisova päällikkö.
-
--- Kautta Pyhän Annan! -- huudahti toinen, -- miksi käskit meidän
-tapella? Senkötähden, että pelastaisit oman nahkasi?
-
-Marche-à-Terre loi kysyjään myrkyllisen katseen ja tömisytti maata
-raskaalla karbiinillaan.
-
--- Olenko minä kenraalinne? -- hän kysyi. -- Ja hetkiseksi vaiettuaan
-hän lisäsi osoittaen Hulot'n sotilas-osaston jäännöksiä: -- Jos te
-kaikki olisitte tapelleet niinkuin minä, ei yksikään noista sinisistä
-olisi hengissä eronnut. Silloin postivaunut ehkä olisivat päässeet
-tänne perille.
-
--- Luuletko, -- huomautti kolmas, -- että heidän päähänsä olisi
-pälkähtänyt antaa vaunuille saattojoukko tai pysäyttää ne, jos
-olisimme antaneet heidän rauhassa kulkea ohi? Sinä, koira, tahdoit
-pelastaa nahkasi, kun et luullut sinisten olevan matkalla!
-Suojellakseen omaa siankärsäänsä, -- lisäsi puhuja kääntyen toisten
-puoleen, -- hän on saattanut meidät vuodattamaan vertamme, ja päälle
-päätteeksi menetämme kaksikymmentä tuhatta frangia oikeata kultarahaa.
-
--- Siankärsä olet itse! -- huudahti Marche-à-Terre, astuen taapäin
-kolme askelta ja tähdäten pyssyllään vastustajaansa. -- Sinä et vihaa
-sinisiä, sinä himoitset kultaa. Kas tuossa, saatpa kuolla ilman
-rippiä, sinä kirottu ahnehtija, joka et tänä vuonna ole käynyt Herran
-ehtoollisella!
-
-Tämä solvaus ärsytti chouania siihen määrään, että hän kalpeni ja
-päästi kumean murinan ja ryhtyi tähtäämään Marche-à-Terreen.
-
-Nuori ylipäällikkö syöksyi eroittamaan heitä ja löi pyssynsä piipulla
-heiltä aseet käsistä; sitten hän vaati selitystä riidan aiheesta,
-sillä keskustelu oli käynyt Ali-Bretagnen murteella, jota hän ei
-oikein ymmärtänyt.
-
--- Herra markiisi, -- näin päätti Marche-à-Terre selityksensä, --
-nuo menettelevät kahta katalammin moittiessaan minua, joka olen
-jättänyt tielle Pille-Michen, ja hänen on kenties onnistuva pelastaa
-postivaunut rosvojen kynsistä.
-
-Ja hän viittasi kädellään sinisiin päin, jotka kaikki näiden alttarin
-ja valtaistuimen uskollisten palvelijain mielestä olivat rosvoja ja
-Ludvig XVI:n murhaajia.
-
--- Kuinka! -- huudahti nuori ylimys vihoissaan; -- viivyttekö siis
-vielä täällä, anastaaksenne postivaunut, te raukat, jotka ette ole
-osanneet voittaa ensimäisessä taistelussa, jota minä olen johtanut?
-Mutta kuinka voisikaan saavuttaa voittoa, kun on tuollaiset tuumat
-mielessä. Ovatko siis Jumalan ja kuninkaan puoltajat maantienrosvoja?
-Kautta Pyhän Annan! Meidän on käytävä sotaa tasavaltaa, eikä
-postivaunuja vastaan. Ne, jotka vastedes tekevät itsensä syyllisiksi
-niin häpeällisiin hyökkäyksiin, eivät saa synninpäästöä eivätkä niitä
-palkintoja, jotka odottavat kuninkaan kelpo palvelijoita.
-
-Kumea murina kuului joukon keskeltä. Helposti saattoi huomata, että
-nuoren päällikön vaikutusvalta, jota oli niin vaikea ylläpitää näissä
-kesyttömissä soturilaumoissa, oli horjumaisillaan. Nuori mies, jolta
-tämä oire ei ollut jäänyt huomaamatta, tuumi jo miten pelastaa
-annetun käskyn kunnia, kun keskellä hiljaisuutta kuului saapuvan
-hevosen ravi. Kaikki päät kääntyivät siihen suuntaan, mistä tulokkaan
-oletettiin saapuvan. Kotvan kuluttua tuli näkyviin nuori nainen, joka
-istui poikittain pienen bretagnelaisen hevosen selässä, minkä pani
-nelistämään saapuakseen chouanien luo, niin pian kuin oli huomannut
-nuoren miehen.
-
--- Mikä teidän onkaan? -- hän kysyi katsoen vuoroin chouaneihin,
-vuoroin heidän päällikköönsä.
-
--- Tokko uskotte, että nämä miehet odottavat Mayennesta Fougères'en
-matkalla olevaa postia ryöstääkseen sen, senjälkeen kuin meillä
-vastikään, pelastaaksemme fougèreläiset toverimme, on ollut kahakka,
-jossa menetimme paljon miehiä, voimatta kukistaa sinisiä?
-
--- No, eihän se ole arveluttavaa, -- virkkoi nuori nainen, joka
-naisille ominaisella vaistollaan tajusi kohtauksen salaisuuden. -- Te
-olette tosin menettäneet miehiä, mutta niitä ei meiltä koskaan puutu.
-Postin mukana seuraa rahoja, ja niitä tulee meiltä aina puuttumaan!
-Hautaamme kaatuneemme, jotka pääsevät taivaaseen, ja otamme rahat,
-jotka joutuvat näiden miesten taskuihin. Missä siis piilee vaikeus?
-
-Chouanit hyväksyivät tämän puheen yksimielisellä hymyilyllä.
-
--- Eikö tässä kaikessa ole mitään, mikä saa teidät punastumaan? --
-kysyi nuori mies hiljaa. -- Onko teillä siis niin suuri rahapula,
-että teidän on pakko hankkia rahaa maantieltä?
-
--- Minä himoitsen sitä niin palavasti, herra markiisi, että panisin,
-luulemma, sydämeni pantiksi, ellei se jo olisi varattu, -- vastasi
-toinen keimailevasti hymyillen. -- Mutta miten ihmeessä saatattekaan
-luulla, että voisitte sotahankkeisiinne käyttää chouaneja,
-antamatta heidän siellä täällä ryöstää jotakin sinisiltä? Ettekö
-tunne sananpartta: "Varastaa kuin pöllö"? Ajatelkaa, mikä chouani
-oikeastaan on. -- Muuten, -- jatkoi hän, korottaen ääntään, -- eikö
-tämä ole vallan oikea teko? Ovathan siniset ottaneet sekä kirkolta
-että meiltä kaiken omaisuuden.
-
-Toinen murina, ihan erilainen kuin se, jolla chouanit olivat
-vastanneet markiisin sanoihin, seurasi tätä puhetta. Nuori mies,
-jonka otsa pimeni, vei naisen syrjään ja sanoi hänelle uhkuen
-paheksumista, jota kuitenkin hillitsi hyvin kasvatetun henkilön hieno
-käytös:
-
--- Tulevatko nuo herrat määräpäivänä Vivetièreen?
-
--- Tulevat, -- vastasi nainen, -- kaikki: "Puolustaja", Grand-Jacques
-ja ehkä Ferdinand.
-
--- Sallikaa minun siis palata sinne, sillä minä en saata
-läsnäolollani antaa hyväksymistäni sellaisille rosvouksille...
-käytänpä tahallani tätä sanaa. Saattaa vielä menetellä ylimyksen
-arvon mukaisesti, jos sallin, että minulta varastetaan, mutta...
-
--- Hyvä, -- keskeytti nainen, -- siinä tapauksessa saan minä
-teidänkin osanne, ja kiitän teitä siitä, että luovutatte sen minulle.
-Tämä lisä on minulle hyvin tervetullut, sillä äiti on niin kauan
-ollut lähettämättä minulle rahaa, että olen aivan epätoivoissani.
-
--- Hyvästi! -- huudahti markiisi.
-
-Ja hän katosi, mutta nuori nainen riensi hänen jälkeensä.
-
--- Miksi ette jää tänne minun kanssani? -- hän kysyi, luoden häneen
-puoleksi käskevän, puoleksi hyväilevän katseen, jommoisen muodossa
-naiset, joilla on oikeus vaatia mieheltä kunnioitusta, niin hyvin
-osaavat ilmaista pyyteensä.
-
--- Onhan aikomuksenne ryhtyä postivaunujen ryöstöön.
-
--- Ryöstöön! -- vastasi nainen. -- Mikä kummallinen sana! Antakaahan
-minun selittää...
-
--- En sanaakaan, -- epäsi nuori mies tarttuen hänen käsiinsä ja
-suudellen niitä pintapuolisen kohteliaasti kuin hovimies ainakin.
--- Kuulkaa, mitä sanon, -- hän jatkoi hetken kuluttua, -- jos minä
-olisin läsnä noita postivaunuja pidätettäessä, surmaisivat sotilaamme
-minut, sillä minä heidät...
-
--- Te ette heitä ampuisi, -- tokaisi nainen intohimoisesti, -- sillä
-he sitoisivat kätenne, noudattaen kaikkea kunnioitusta, ja otettuaan
-tasavaltalaisilta sen veroituksen, joka on tarpeellinen chouanien
-sotavarustuksiin, toimeentuloon ja ruudin ostamiseen, he tottelevat
-teitä sokeasti.
-
--- Ja te vielä vaaditte, että minä täällä toimisin päällikkönä!
-Jos minun on määrä uhrata henkeni sille asialle, jota puollan,
-niin sallikaa minun pelastaa valtuuteni kunnia. Poistumalla saatan
-olla osaa ottamatta tähän halpamaiseen tekoon. Palaan sitten teitä
-saattamaan.
-
-Hän etäytyi nopeasti. Nuori nainen kuunteli hänen loittonevia
-askeleitaan ilmeisen närkästyneenä. Kun kuivuneiden lehtien kahina
-vähitellen oli tauonnut, hän jäi kuin tyrmistyneenä paikalleen;
-sitten hän joutuin palasi chouanien luo.
-
-Hän teki äkkinäisen paheksumista ilmaisevan liikkeen ja sanoi
-Marche-à-Terrelle, joka auttoi hänet alas hevosen selästä:
-
--- Tuo nuori mies tahtoisi käydä säännöllistä sotaa tasavaltaa
-vastaan!... Mutta kunhan vielä muutama päivä kuluu, on hänen
-mielipiteensä muuttuva. Kuinka hän minua kohteli! -- hän hetken
-kuluttua virkkoi.
-
-Nainen istuutui samalle kalliolohkareelle, missä markiisi äsken oli
-istunut, ja odotti vaieten postivaunujen tuloa.
-
-Vähimmin merkillisiä ilmiöitä näinä aikoina ei suinkaan ollut tuo
-jalosukuinen nuori nainen, jonka rajut intohimot olivat temmanneet
-taisteluun, jota yksinvalta kävi ajanhenkeä vastaan; tunteittensa
-vilkkaudesta hän joutui tekoihin, joihin hän kaikesta huolimatta
-ei ollut syypää. Hän oli tässä suhteessa hyvin useiden muiden
-kaltainen, jotka yltyivät toimintaan suuria hankkeita synnyttävän
-kiihkon valtaamina. Kuten hän, monet naiset näinä levottomina aikoina
-näyttelivät joko sankarillista tai moitittavaa osaa.
-
-Kuninkaallismielisten asia ei löytänyt hartaampia ja toimeliaampia
-tiedustelijoita, kuin nämä naiset. Mutta ei yksikään tämän puolueen
-sankarittarista saanut niin julmasti hyvittää uhrautuvaisuutensa
-erehdyksiä ja näiden heidän sukupuoleltaan kiellettyjen tilanteiden
-nurjuutta kuin tuo epätoivoinen nainen, kun hän, istuen kivellä
-tienvieressä, ei voinut olla kunnioittamatta nuoren päällikön
-jaloa paheksumista ja rehellisyyttä. Huomaamattaan hän vaipui
-syvään haaveiluun. Katkerat muistot saivat hänet kaihoamaan hänen
-nuoruutensa ajan viattomuutta ja pahoittelemaan, ettei ollut joutunut
-tuon vallankumouksen uhriksi, jonka voittokulkua niin heikot kädet
-eivät voineet ehkäistä.
-
-Ne postivaunut, jotka osaksi olivat olleet chouanien hyökkäyksen
-syynä, olivat lähteneet pienestä Ernéen kaupungista muutamaa hetkeä
-ennen molempien puolueiden välistä kahakkaa. Ei mikään kuvaa paremmin
-paikkakunnan oloja, kuin sen yleisön käytettävissä olevien julkisten
-laitosten tila. Tässä suhteessa tämän kaltaiset ajopelit ansaitsevat
-kunnian tulla mainituiksi. Ei edes vallankumous ole kyennyt niitä
-hävittämään. Ne esiintyvät vielä meidänkin päivinämme maanteillä.
-
-Kun Turgot oli lunastanut oikeudet, jotka Ludvig XIV:nnen aikana
-yksinomaan myönnettiin eräälle seuralle kuljettaa matkustajia
-kaikkiin kuningaskunnan osiin, ja kun hän oli järjestänyt n.s.
-_Turgotine_-laitokset, alkoivat herrojen de Vousges, Chanteclair
-ja leski Lacomben vanhat kyytivaunut tulvia maakuntiin. Yksi
-näitä viheliäisiä ajopelejä välitti siis liikennettä Mayennen ja
-Fougères'n välillä. Muutamat itsepäiset henkilöt olivat muinoin
-antaneet sille nimen _turgotine_, joko matkiakseen Parisia tai
-vihaten ministeriä, joko tahtoi panna uudistuksia toimeen. Mutta
-tämä "turgotine" ei kuitenkaan ollut sen kummempi kuin kahdella
-hyvin korkealla pyörällä varustetut rattaat, joiden takaistuimella
-kaksi lihavanpuoleista henkilöä töin tuskin olisi pysynyt istumassa.
-Kun näiden huonojen ajoneuvojen heikkous ei kestänyt suurta lastia,
-ja istuimena oleva arkku oli yksinomaan varattu postilähetyksille,
-oli niiden matkustajien, joilla oli matkatavaroita, pakko pitää
-niitä jalkojen välissä, mitkä jo muutenkin kituivat ahtaassa
-laatikossa, joka muodoltaan suuresti muistutti palkeita. Näiden
-ajoneuvojen ja niiden pyörien alkuperäinen väri olivat matkustajille
-ratkaisematon arvoitus. Kahden nahkaverhon, jotka huolimatta pitkästä
-palvelusajastaan olivat hyvin vaivalloisesti liikutettavissa, oli
-määrä suojella matkustajaparkoja kylmältä ja sateelta.
-
-Ajaja, istuen etulaudalla, joka muistutti Parisin huonoimpien
-kyytirattaiden ajoistuinta, otti pakostakin osaa keskusteluun, hänen
-paikkansa kun oli kaksi- ja nelijalkaisten uhriensa välissä. Nämä
-ajopelit muistuttivat aaveenomaisesti noita ukkorahjuksia, jotka
-jo ovat saaneet kestää monet monituiset yskät ja halvauskohtaukset
-ja joita kuolema näyttää karttavan; tuon tuostakin ne voihkivat,
-jopa parkuivatkin eteenpäin kulkiessaan. Raskaaseen uneen vaipuneen
-matkustajan tavoin ne kallistuivat vuoroin taakse ja eteenpäin,
-ikäänkuin olisivat vastustaneet kahden pienen bretagnelaisen hevosen
-rajua ponnistelua, jotka laahasivat niitä melkoisen kuoppaista tietä
-pitkin. Lähdettäessä Ernéestä, missä oli vaihdettu hevoset, tämä
-muinaisajan muistomerkki sisälsi kolme matkustajaa, jotka jatkoivat
-ajurin kanssa jo ennen edellistä kievaria alkamaansa keskustelua.
-
--- Kuinka voittekaan luulla, että chouaneja olisi näkynyt täällä? --
-sanoi ajaja. -- Ernéessä kerrottiin minulle juuri vastikään, ettei
-päällikkö Hulot vielä ole lähtenyt Fougères'sta.
-
--- Niin, niin, toveri, -- virkkoi nuorempi molemmista haastattajista,
--- sinä et pane alttiiksi muuta kuin omat luusi! Jos sinulla, kuten
-minulla, olisi mukanasi kolme sataa riksiä ja jos olisit tunnettu
-kelpo isänmaanystäväksi, et olisi niin levollinen.
-
--- Joka tapauksessa te olette hyvin avomielinen, -- vastasi ajaja
-paheksuvasti pudistaen päätänsä.
-
--- Kun vuonat on laskettu, syö susi ne suuhunsa, -- virkkoi toinen
-matkustaja.
-
-Jälkimäinen oli puettu mustiin, näytti nelikymmenvuotiaalta ja oli
-varmaankin pappismies seudulta. Hänen ihraleukansa ja kukoistava
-ihonvärinsä ilmaisivat hengellistä säätyä. Vaikka hän olikin lihava
-ja lyhytkasvuinen, hän osoitti joltistakin notkeutta joka kerta kun
-täytyi astua alas rattailta tai jälleen nousta niihin.
-
--- Ette kai te ole chouaneja! -- huudahti kolmen sadan riksin
-omistaja, jonka muhkea vuohentalja peitti hyvästä verasta tehtyjä
-housuja ja puhdasta takkia, mikä tiesi rikasta maanviljelijää. --
-Kautta Robespierren hengen! vannonpa, ettei teitä hyvin otettaisi
-vastaan...
-
-Sitten hän loi harmaat silmänsä ensin ajuriin ja senjälkeen
-matkakumppaniinsa, näyttäen heille vyöhönsä pistettyä kahta pistoolia.
-
--- Bretagnelaiset eivät sellaisia pelkää, -- sanoi pappismies
-ylenkatseellisesti. -- Näytämmekö muuten sellaisilta, että
-himoitsisimme rahaanne?
-
-Joka kerta kun rahaa mainittiin, ajaja vaikeni, ja pappismies oli
-kyllin älykäs epäilläkseen, ettei isänmaanystävällä ollut riksejä,
-vaan että ajurilla niitä sensijaan oli.
-
--- Onko sinulla tänään tavaroita, Coupiau? -- kysyi apotti.
-
--- Oh, herra Gudin, eipä juuri mitään, -- vastasi ajaja.
-
-Tutkiessaan sekä isänmaanystävän että Coupiaun kasvoja hän huomasi ne
-tuon vastauksen aikana yhtä järkähtämättömiksi.
-
--- Sen parempi sinulle, -- huomautti isänmaanystävä; -- siinä
-tapauksessa minä tapaturman sattuessa saatan ryhtyä varokeinoihin
-pelastaakseni omaisuuteni.
-
-Näin jyrkästi vaadittu omavaltaisuus harmitti Coupiauta, joka
-huudahti kiukkuisena:
-
--- Minä olen näiden ajoneuvojen omistaja, ja jos minä teitä...
-
--- Oletko isänmaanystävä vai chouani? -- kysyi häneltä kiivaana hänen
-vastustajansa, keskeyttäen hänen puheensa.
-
--- En kumpaakaan, -- vastasi Coupiau. -- Minä olen postinkuljettaja
-ja, mikä enempi on, bretagnelainen, enkä siis pelkää sinisiä enkä
-aatelia.
-
--- Tarkoitat rosvoaatelia, -- huomautti isänmaanystävä ivallisesti.
-
--- He ottavat vaan takaisin sen, mikä heiltä on riistetty, -- virkkoi
-pappismies kiivastuen.
-
-Molemmat matkustajat tuijottivat toisiaan silmästä silmään.
-Ajoneuvojen perällä oli vielä kolmaskin matkustaja, joka kaikkien
-näiden väittelyjen aikana oli sanaakaan hiiskumatta. -- Ei ajaja, ei
-isänmaanystävä, eikä edes Gudin kiinnittänyt mitään huomiota tähän
-mykkään henkilöön.
-
-Todella hän oli noita juroja ja epäystävällisiä matkustajia, jotka
-lepäävät rattailla kuin kohtaloonsa alistuva vasikka, joka jalat
-sidottuina kuljetetaan lähimpään toripaikkaan. Aluksi he anastavat
-kaiken heille tulevan sijan; ja nukkuvat lopulta, vailla kaikkea
-kunnioitusta lähimmäistänsä kohtaan, naapuriensa hartioilla.
-Isänmaanystävä, Gudin ja ajaja olivat jättäneet nukkujan omiin
-hoteisiinsa, heidän mielestään kun oli turha puhutella miestä,
-jonka kivettyneet kasvot tiesivät kertoa elämästä, joka oli kulunut
-kangaskyynäröitä mittaamalla ja myymällä kohtuuttoman korkeasta
-hinnasta.
-
-Tämä pieni pyöreähkö soppeensa lyyhistynyt mies avasi aika-ajoin
-pienet harmaansiniset silmänsä ja loi ne vuoroin jokaiseen puhujaan,
-osoittaen kauhistusta, epäilyä ja epäluuloa koko keskustelun aikana.
-Mutta hän näytti pelkäävän ainoastaan matkakumppanejansa ja hyvin
-vähän olevan huolissaan chouanien vuoksi. Kun hän katsoi ajajaan,
-olisi voinut luulla heitä molempia vapaamuurareiksi.
-
-Tänä hetkenä alkoi ampuminen Pèlerine-vuorelta. Coupiau pysäytti
-pelästyneenä ajoneuvonsa.
-
-- Kas vaan! -- sanoi pappismies, joka näytti olevan asiantuntija, --
-se on vakava kahakka: siihen ottaa osaa paljon väkeä.
-
--- Pulma on siinä, herra Gudin, ettei tiedä, kumpi voittaa, --
-huudahti Coupiau.
-
-Tällä haavaa kaikkien kasvot kuvastivat samaa tunnetta, nimittäin
-levottomuutta.
-
--- Viekäämme vaunut tuonne matkan päässä olevaan majataloon, --
-sanoi isänmaanystävä, -- ja piiloittakaamme ne sinne odottaessamme
-taistelun tulosta.
-
-Tämä neuvo tuntui niin järkevältä, että Coupiau päätti sitä
-noudattaa. Isänmaanystävä auttoi ajuria piiloittamaan vaunut
-risukasan taakse. Pappismieheksi puhuteltu henkilö käytti hetkeä
-kysyäkseen kuiskaten Coupiaulta:
-
--- Onkohan hänellä todella rahaa mukanaan?
-
--- Hui hai! herra Gudin, jos se rahamäärä, joka hänellä on, joutuisi
-teidän armonne taskuihin, eivät ne siitä tulisi raskaiksi.
-
-Tasavaltalaiset, joiden oli kiire saapua Ernéehen, kulkivat majatalon
-ohi poikkeamatta siihen sisälle. Uteliaina Gudin ja majatalon isäntä
-menivät pihan portille nähdäkseen heidät. Äkkiä lihava pappismies
-riensi erään sotilaan luo, joka oli jäänyt muusta joukosta vähän
-jälelle.
-
--- Hoi, Gudin! -- hän huusi, -- sinä hullu mies, oletko liittynyt
-sinisiin? Mitä ajatteletkaan, poikaparka?
-
--- Heihin olen todella liittynyt, setä, -- vastasi korpraali. -- Olen
-vannonut puolustavani Ranskaa.
-
--- Sinä poloinen, syöksethän sielusi kadotukseen! -- sanoi setä,
-koettaen veljenpojassaan herättää vireille hänen uskollisia
-tunteitaan, jotka ovat niin voimakkaat bretagnelaisen sydämessä.
-
--- Setä hyvä, jos kuningas olisi asettunut näiden joukkojen
-etunenään, niin kenties...
-
--- Kuka tässä puhuu kuninkaasta, sinä hölmö? Mutta jakeleeko tuo
-sinun tasavaltasi apottikuntia? Se on kumonnut kaikki olevat olot.
-Mihin sinä siis pyritkään? Pysy meidän puolellamme; me saamme lopulta
-voiton, ja sinusta on tuleva jonkun parlamentin jäsen.
-
--- Puhut parlamentista!... -- sanoi Gudin ylenkatseellisesti. --
-Hyvästi, setä!
-
--- Etpä tule perimään minulta edes kolmea kultarahaa, -- uhkasi setä
-vihoissaan. -- Teen sinut perinnöttömäksi!
-
--- Kiitos, -- vastasi tasavaltalainen.
-
-He erosivat. Pienen joukon ohikulkiessa oli isänmaanystävä ahkerasti
-kaatanut Coupiaun lasiin omenaviiniä, jonka höyryt olivat samentaneet
-ajurin aivot; mutta hän heräsi juovuksistaan ja tuli vallan
-iloiseksi, kun majatalon isäntä otettuaan selvän taistelun tuloksesta
-ilmoitti, että siniset olivat voittaneet.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Coupiau lähti taas vaunuineen liikkeelle, ja nämä saapuivat ennen
-pitkää Pèlerine-laakson pohjukkaan, missä ne helposti näkyivät sekä
-Mainen ylängölle että Bretagnen vuorille, vallan kuin laivanhylky,
-joka kelluu aalloilla myrskyn jälkeen.
-
-Siniset olivat saapuneet kukkulalle, jolta vielä näki etäisyydessä
-haamoittavan Pèlerine-vuoren, ja Hulot kääntyi katsomaan, olivatko
-chouanit yhä vielä siellä. Aurinko, jonka valo heijastui heidän
-pyssynpiippuihinsa, osoitti ne hänelle pieninä loistavina pisteinä.
-Luodessaan viimeisen katseensa laaksoon, jonka juuri jätti
-siirtyäkseen Ernée-laaksoon, hän luuli eroittavansa Coupiaun rattaat
-valtatiellä.
-
--- Eivätkö nuo ole Mayennen postivaunut? -- hän kysyi kahdelta
-ystäviltään.
-
-Molemmat upseerit, jotka tähystelivät vanhoja postivaunuja, tunsivat
-ne täydelleen.
-
--- No, -- virkahti Hulot, -- kuinka emme kohdanneet niitä matkalla?
-
-He katsoivat toisiinsa ääneti.
-
--- Vielä toinen arvoitus lisää! -- huudahti päällikkö -- Mutta
-rapeanpa jo aavistamaan asian oikeata laitaa.
-
-Samana hetkenä Marche-à-Terre tunsi postivaunut, käänsi niihin
-tovereittensa huomion, ja yleinen iloisen naurun remahdus herätti
-nuoren naisen hänen haaveistaan. Nainen astui muutaman askeleen
-eteenpäin ja näki vaunut, jotka onnettoman nopeasti lähestyivät,
-kiitäen ylös Pèlerine-vuoren rinnettä. Pian nämä poloiset
-ajoneuvot saapuivat huipulle. Chouanit, jotka uudelleen olivat
-piiloittautuneet, hyökkäsivät silloin kiireisen himokkaasti saaliinsa
-kimppuun. Äänetön matkustaja livahti silloin heti ajoneuvojen perälle
-ja lyyhistyi siihen kääriytyen kokoon, niin että muka näyttäisi
-tavaramytyltä.
-
--- Hei pojat! -- huusi Coupiau ylhäältä ajolaudaltaan, osoittaen
-maanviljelijää, -- olettepa vainunneet, että tällä isänmaanystävällä
-on kultarahoja taskut täynnä!
-
-Chouanit vastasivat näihin sanoihin ääneensä nauraen ja huusivat:
-
--- Pille-Miche! Pille-Miche! Pille-Miche!
-
-Keskellä tätä naurun hohotusta, johon Pille-Miche itse kaiun tavoin
-vastasi, Coupiau häpeissään astui alas kuskilaudalta. Kun sitten
-kuuluisa Cibot, liikanimeltään Pille-Miche, auttoi vieruskumppaniansa
-alas rattailta, nousi kunnioitusta osoittava sorina.
-
--- Sehän on apotti Gudin! -- huusivat useat miehet.
-
-Tätä arvossa pidettyä nimeä mainittaessa kaikki paljastivat päänsä,
-chouanit polvistuivat papin eteen ja pyysivät häneltä siunausta,
-minkä hän heille vakavana jakoikin.
-
--- Tämä mies osaisi pettää Pyhän Pietarinkin ja varastaa hänen
-avaimensa, -- sanoi pappi sitten ja löi Pille-Micheä olalle. -- Ilman
-hänen kekseliäisyyttään olisivat siniset vanginneet meidät.
-
-Mutta huomatessaan nuoren naisen apotti Gudin meni keskustelemaan
-hänen kanssaan muutaman askeleen päähän. Marche-à-Terre, joka
-reippaasti oli avannut vaunujen postiarkun, näytti hurjan iloisena
-pussia, jonka muoto osoitti, että se sisälsi kultarahoja. Eikä
-hän viivytellyt saaliinjakoa. Jokainen chouani sai häneltä osansa
-niin tunnollisen tarkasti, ettei tämä jako herättänyt vähintäkään
-riitaa. Sitten hän meni naisen ja papin luo ja ojensi heille noin
-kuusituhatta frangia.
-
--- Saatanko hyvällä omallatunnolla ottaa tämän, herra Gudin? -- sanoi
-nainen, tuntien toisen henkilön lausuman hyväksymisen tarvetta.
-
--- Miksi ei. Hyväksyihän kirkkokin ennen muinoin protestanttien
-omaisuuden takavarikkoon ottamisen; sitä suuremmalla syyllä se
-nyt hyväksyy, että vallankumouksellisten rahat anastetaan, he kun
-kieltävät Jumalan, hävittävät kappelit ja vainoavat uskontoa.
-
-Apotti Gudin yhdisti oppiinsa esimerkin, vastaanottaen empimättä nämä
-omituiset kymmenykset, jotka hänelle tarjosi Marche-à-Terre.
-
--- Muuten, -- jatkoi hän, -- saatan nyt omistaa kaiken omaisuuteni
-Jumalan ja kuninkaan puolustukseen: veljenpoikani on liittynyt
-sinisiin.
-
-Coupiau valitti ja huusi, että oli joutunut keppikerjäläiseksi.
-
--- Liity meihin, niin saat sinäkin osasi, -- sanoi hänelle
-Marche-à-Terre.
-
--- Mutta joudutaan luulemaan, että tahallani olen antautunut
-varkaiden käsiin, jos palatessani huomataan, etten ole kärsinyt
-väkivaltaa.
-
--- Eikö muuta?... sanoi Marche-à-Terre.
-
-Hän antoi merkin, ja monesta pyssynputkesta pamahti laukaus
-postivaunuihin. Nämä odottamattomat laukaukset panivat vanhat
-ajopelit vaikeroimaan niin vaivaisesti, että luonnostaan
-taikauskoiset chouanit kauhusta säpsähtivät. Mutta Marche-à-Terre oli
-nähnyt vaiteliaan matkustajan kalpeiden kasvojen kohoavan ja taas
-vaipuvan alas rattaiden perällä.
-
--- Sinulla on siis vielä yksi kana kopissasi? -- virkkoi
-Marche-à-Terre hiljaa Coupiaulle.
-
-Pille-Miche, joka älysi mistä oli kysymys, iski silmää.
-
--- Niin, -- vastasi ajomies, -- mutta asetan teihin liittymisen
-ehdoksi, että annatte minun viedä tämän miehen vahingoittumattomana
-Fougères'een. Olen sitoutunut siihen Pyhän Annan nimessä.
-
--- Kuka hän on? -- kysyi Pille-Miche.
-
--- En voi sitä teille sanoa, -- vastasi Coupiau.
-
--- Jätä hänet rauhaan! -- sanoi Marche-à-Terre tuupaten Pille-Micheä
-kyynäspäällään; -- hän on vannonut Pyhän Annan nimessä, hänen täytyy
-siis pitää lupauksensa.
-
--- Mutta, -- sanoi chouani kääntyen Coupiaun puoleen, -- älä aja
-liian nopeasti alas rinnettä, sillä tahdomme vielä tavata sinut, ja
-siihen on meillä syymme. Haluaisinpa nähdä matkustajasi naaman, ja
-tahdomme antaa hänelle passin.
-
-Samassa kuultiin hevosen kavion kopsetta, joka kiireisesti lähestyi
-Pèlerine-vuorta. Ennen pitkää nuori päällikkö saapui. Nainen
-piiloitti nopeasti rahapussin, joka hänellä oli kädessä.
-
--- Voitte ilman tunnonvaivoja pitää nuo rahat, -- sanoi nuori mies,
-vetäen esiin naisen käsivarren. -- Tässä on teille kirje, jonka
-löysin Vivetièressä odottavasta postista, se on äitinne kirjoittama.
-
-Katsottuaan vuoroin chouaneja, jotka palasivat metsään, ja Couësnon
--laaksoon laskeutuvia rattaita, hän lisäsi:
-
--- Vaikka koetinkin joutua, en saapunut ajoissa perille. Suokoon
-taivas, että epäluuloni on ollut väärä.
-
--- Nämä rahat ovat äiti-parkani lähettämät! -- huudahti nainen,
-avattuaan kirjeen ja luettuaan sen ensi rivit.
-
-Metsästä kuului tukahutettua naurua. Ei nuori mieskään malttanut olla
-hymyilemättä nähdessään naisen kädessä pussin, joka sisälsi hänen
-osansa hänen omista rahoistaan, jotka olivat ryöstetyt. Nainenkin
-purskahti nauruun.
-
--- No hyvä, herra markiisi. Jumala olkoon kiitetty! Tällä kertaa
-pääsen pulasta nuhteettomana.
-
--- Otatte kaiken kevyesti -- tunnontuskannekin! huomautti nuori mies.
-
-Nainen punastui ja katsoi markiisiin niin vilpittömän katuvaisena,
-että nuori ylimys jäi täysin aseettomaksi. Apotti antoi kohteliaana,
-mutta kaksimielisen ilmeisenä, takaisin "kymmenyksensä"; sitten
-hän seurasi nuorta päällikköä sille syrjäpolulle, jolta tämä
-oli saapunut. Ennenkuin seurasi heitä nuori nainen viittasi
-Marche-à-Terrelle, joka tuli hänen luokseen.
-
--- Kulkekaa te Mortagnen kautta eteenpäin, -- sanoi hän tälle
-puoliääneen. -- Tiedän, että siniset lakkaamatta lähettävät
-Alençoniin suuria summia puhdasta rahaa sotavalmistuksia varten.
-Kun nyt tänään luovutan tovereillesi tämänpäiväisen saaliin, teen
-sen sillä ehdolla, että he korvaavat tämän vahinkoni. Älköön Gars
-millään muotoa saako tietää tästä partioretkestä, hän saattaisi sitä
-vastustaa. Mutta jos kävisi onnettomasti, minä kyllä hänet lepytän.
-
--- Neiti, -- lausui markiisi, jonka hevosen selkään nainen istuutui,
-luovutettuaan oman hevosensa apotille, -- ystävämme Parisissa
-kirjoittavat minulle, että meidän on pitäminen varamme. Tasavalta
-aikoo voittaa meidät viekkaudella ja petoksella.
-
--- Ei hullumpaa, -- vastasi nainen. -- Heillä on aika hyvät tuumat,
-noilla henkilöillä! Minä puolestani saatan ottaa osaa taisteluun ja
-löytää vastustajia.
-
--- Sen kyllä uskon! -- huudahti markiisi. -- Pichegru teroittaa
-mieleeni epäluuloa ja varovaisuutta kaikkiin ystävyyssuhteisiin
-nähden. Tasavalta tekee minulle sen kunnian, että pitää minua
-vaarallisempana kuin kaikkia vendéelaisia yhteensä ja luottaa
-heikkouksiini saadaksensa minut käsiinsä.
-
--- Epäilettekö ehkä minuakin? -- kysyi nainen, lyöden häntä rinnalle
-sillä kädellä, jolla pysytteli hevosen selässä, takertuneena kiinni
-häneen.
-
--- Olisitteko siinä tapauksessa tuossa? -- hän sanoi kääntäen
-taaksepäin otsansa, jolle nainen painoi suudelman.
-
--- Siis, -- huomautti apotti, -- Fouchén poliisit tulevat olemaan
-meille vaarallisemmat kuin vakinaiset sotavoimat ja chouanien
-vastustajat.
-
--- Aivan niin, kunnianarvoisa herra.
-
--- Vai niin! -- huudahti nuori nainen. -- Fouché tulee siis
-lähettämään naisia teitä vastaan?... Minä odotan heitä, -- hän lisäsi
-lyhyen hetken kuluttua, syvä sävy äänessä.
-
-Kolmen tai neljän pyssynkantaman päässä siltä autiolta
-vuorenhuipulta, jolta päälliköt poistuivat, sattui tuollainen
-kohtaus, jommoiset vielä jonkun aikaa olivat sangen tavallisia
-valtateillä. Pienen Pèlerine-kylän rajalla, tien notkossa,
-Pille-Miche ja Marche-à-Terre olivat uudelleen pysäyttäneet äskeiset
-postivaunut. Coupiau oli heikon vastustuksen jälkeen astunut alas
-kuskipenkiltään. Vaitelias matkustaja, jonka molemmat chouanit olivat
-kaivaneet esiin piilopaikastaan, oli polvillaan pensastossa.
-
--- Kuka olet? -- kysyi häneltä Marche-à-Terre synkällä äänellä.
-
-Matkustaja ei vastannut sanaakaan, kunnes Pille-Miche toisti
-kysymyksensä ja kolhasi häntä pyssynperällä.
-
--- Olen, -- hän silloin sanoi, luoden katseen Coupiauhon, -- Jacques
-Pinaud, köyhä vaatekauppias.
-
-Coupiau pudisti kielteisesti päätään, katsomatta siten rikkovansa
-lupaustaan. Tämä merkki selvitti tilanteen Pille-Michelle, joka
-pyssyllään tähtäsi matkustajaan, Marche-à-Terren järkähtämättä
-esittäessä hänelle tämän uhkavaatimuksen:
-
--- Olet liian lihava mieheksi, joka on tuntenut köyhäin huolet. Jos
-vielä viivyttelet oikean nimesi ilmaisemista, niin tässä on ystäväni
-Pille-Miche, joka yhdellä laukauksella hankkii itselleen perillistesi
-kunnioituksen ja kiitollisuuden. -- Kuka olet? hän lisäsi hetken
-vaiettuaan.
-
--- Olen d'Orgemont, kotoisin Fougères'sta.
-
--- Kas vaan! -- huudahtivat molemmat chouanit.
-
--- Minä en ainakaan ole ilmaissut nimeänne, herra d'Orgemont, --
-sanoi Coupiau. -- Pyhä Neitsyt on todistajani, että olen rehellisesti
-teitä puolustanut.
-
--- Koska olette herra d'Orgemont, kotoisin Fougères'sta, -- virkkoi
-Marche-à-Terre ivallisen kunnioittavasti, -- annamme teidän rauhassa
-jatkaa matkaanne. Mutta kun ette ole rehellinen chouani, ettekä hyvä
-sininen, vaikka olette ostanut Juvignyn luostarin maa-alueet, niin
-saatte maksaa -- näin jatkoi chouani ollen laskevinaan tovereittensa
-lukua, -- kolmesataa riksiä lunnainanne. Tämän arvoinen on kaiketi
-puolueettomuutenne.
-
--- Kolmesataa riksiä! toistivat onneton rahamies, Pille-Miche ja
-Coupiau, mutta jokainen erilaisella äänenpainolla.
-
--- Voi, rakas herra, -- valitti sitten d'Orgemont. -- Olen
-vararikkoon syösty mies. Tämän kirotun tasavallan vaatima sadan
-miljoonan suuruinen pakkolaina, jossa minun osani on arvioitu
-suunnattoman suureksi, on saattanut minut puille paljaille.
-
--- Paljonko se sitten on vaatinut sinulta, tuo tasavaltasi?
-
--- Tuhat riksiä, rakas herra, -- vastasi pohatta surkealla äänellä,
-toivoen täten saavuttavansa alennusta vaaditusta rahamäärästä.
-
--- Jos tasavaltasi riistää sinulta noin suuria pakkolainoja, huomaat,
-että sinulla on paljon enemmän voitettavissa meidän puolellamme,
-meidän hallituksemme näet on vaatimattomampi. Kolmesataa riksiä --
-onko tämä liian suuri hinta nahastasi?
-
--- Mistä minä ne otan?
-
--- Raha-arkustasi, -- vastasi Pille-Miche, -- ja varo, etteivät
-kolikkosi ole kuluneita, muuten kärvennämme kyntesi tulessa.
-
--- Missä ne teille maksan? -- kysyi d'Orgemont.
-
--- Fougères'ssa oleva maatilasi ei ole kaukana Gibarryn karjatalolta,
-missä asuu serkkuni Galope-Chopine, jota myös suureksi Cibot'ksi
-sanotaan. Jätät nuo rahat hänelle, -- sanoi Pille-Miche.
-
--- Tämä ei ole kohtuullista, -- huomautti d'Orgemont.
-
--- Mitä se meitä liikuttaa! -- virkahti Marche-à-Terre. -- Tiedä,
-että ellei rahoja ole jätetty Galope-Chopinelle kahden viikon
-kuluttua tästä päivästä laskien, tulemme luoksesi pienelle
-vierailulle, joka parantaa leinisi, jos sinulla on sitä jaloissa. --
-Mitä sinuun tulee, Coupiau, -- hän jatkoi, kääntyen ajurin puoleen,
--- on nimesi tästälähin oleva Mène-à-Bien. [Viittaus miehen elämässä
-nyt tapahtuneeseen käänteeseen, kuten tässä esiintyvät chouani-nimet
-yleensäkin ovat vain luonteenomaisia määritelmiä lisänimiksi
-annettuina. _Suom_.]
-
-Tämän sanottuaan molemmat chouanit poistuivat. Matkustaja nousi
-jälleen rattaille, jotka Coupiaun piiskan avulla nopeasti vierivät
-Fougères'ta kohti.
-
--- Jos teillä olisi ollut aseita, -- sanoi hänelle Coupiau, --
-olisimme voineet hiukan paremmin puolustautua.
-
--- Tyhmyri, minulla on tässä kymmenen tuhatta frangia, -- huomautti
-d'Orgemont, osoittaen suuria jalkineitaan. -- Voiko puolustautua, kun
-kantaa yllään niin suurta rahamäärää?
-
-Mène-à-Bien kynsi korvallistaan ja katsoi taakseen, mutta hänen uudet
-toverinsa olivat kadonneet.
-
-Hulot ja hänen sotilaansa pysähtyivät Ernéehen, jättääkseen
-haavoittuneet tämän pikkukaupungin sairaalaan; sitten tasavaltalaiset
-joukot, minkään ikävän tapauksen keskeyttämättä, saapuivat Mayenneen.
-
-Siellä päällikkö seuraavana päivänä saattoi ratkaista kaiken
-epäilynsä postivaunujen matkasuuntaan nähden; sillä silloin
-asukkaat saivat kuulla, että nuo vaunut olivat joutuneet ryöstäjien
-käsiin. Muutaman päivän kuluttua viranomaiset lähettivät Mayenneen
-riittävästi isänmaallismielisiä rekryyttejä, jotta Hulot voi
-täydentää puoliprikaatinsa rivit.
-
-Kapinaliikkeestä levisi pian hyvin huolestuttavia huhuja. Se oli
-puhjennut ilmiliekkiin joka paikassa, missä chouanit ja vendéelaiset
-edellisen sodan aikana olivat sytyttäneet tämän tulipalon pääpesät.
-Bretagnessa kuninkaallismieliset olivat vallanneet Pontarsonin,
-päästäkseen meren yhteyteen. Pienen Saint-Jamesin kaupungin, joka
-sijaitsi Pontarsonin ja Fougères'n välillä, he olivat valloittaneet,
-näyttäen aikovan väliaikaisesti sijoittaa siihen asevarastonsa
-ja tehdä sen muonavarojensa ja sotaliikkeittensä keskustaksi.
-Sieltä käsin he helposti voivat olla kosketuksissa Normandiaan ja
-Morbihaniin. Kapinaliikkeen alipäälliköt kiertelivät näissä kolmessa
-maakunnassa nostaakseen niissä kuningasvallan kannattajat ja
-aikaansaadakseen yhtenäisyyttä yritykseen.
-
-Nämä hankkeet sattuivat vallan samaan aikaan kuin Vendéen kuulumiset;
-siellä näet väestöä kiihoittivat samanlaiset juonet, joiden johtavina
-sieluina olivat neljä kuuluisaa henkilöä, apotti Vernal, Fontainen
-ja Châtillonin kreivit sekä Suzannet. Heidän liittolaisiaan Ornen
-departementissa, niin kerrottiin, olivat ritari de Valois, markiisi
-d'Estrignon ja Troisvillet.
-
-Ylipäällikkönä näissä laajoissa sotahankkeissa, jotka kehittyivät
-hitaasti, mutta hirvittävästi, oli todella "Gars". Tämän liikanimen
-olivat chouanit antaneet markiisi de Moutauranille hänen
-maihinastumisensa aikana. Hulot'n ministerille antamat tiedot
-osoittautuivat yksityiskohtia myöten oikeiksi. Heti oli tuon ulkoa
-lähetetyn chouani-päällikön määräysvalta tullut tunnustetuksi, jopa
-nuori markiisi osasi niin paljon vaikuttaa chouaneihin, että sai
-heidät käsittämään, että kaikki heidän harjoittamansa väkivalta
-häpäisi sitä jaloa asiaa, jota he olivat ryhtyneet puolustamaan.
-
-Tämän nuoren ylimyksen urhoollisuus, kylmäverisyys ja taitavuus
-elvyttivät uudelleen tasavallan vihollisten toiveita ja antoivat
-niin runsaasti yllykettä näiden seutujen asukkaiden synkälle
-haaveellisuudelle, että vähimmänkin innostuneet rupesivat
-ponnistelemaan jouduttaakseen kukistuneelle kuningasvallalle
-ratkaisevaa menestystä. Hulot ei saanut mitään vastausta Parisista,
-vaikka hän moneen kertaan sieltä pyysi ohjeita ja sinne lähetti
-raportteja. Tämä hämmästyttävä vaitiolo tiesi epäilemättä uutta
-vallankumouksellista käännettä.
-
--- Olisikohan nyt hallituksen laita sama kuin raha-asiain?
-Viskataanko kaikki anomuksemme paperikoriin?
-
-Mutta huhu kenraali Bonaparten ihmeellisestä paluusta ja 18:nnen
-brumairen tapahtumista levisi ennen pitkää. Länsimaakuntien
-sotapäälliköt käsittivät silloin ministerien vaitiolon, mutta
-toivoivat entistään kärsimättömämmin vapautusta raskaasta edesvastuun
-taakasta ja olivat hyvin uteliaita tietämään mihin toimenpiteisiin
-uusi hallitus oli ryhtyvä.
-
-Saadessaan kuulla, että kenraali Bonaparte oli nimitetty tasavallan
-ensimäiseksi konsuliksi, nuo päälliköt tunsivat vilpitöntä iloa:
-he näkivät ensi kerran yhden heidän säädystään pääsevän valtion
-johtoon. Ranska, joka tästä uudesta kenraalista oli tehnyt itselleen
-epäjumalan, vavahti toivosta. Kansan tarmo nuortui. Pääkaupunki,
-väsyneenä synkkään muotoonsa, syöksyi nyt juhlien ja huvitusten
-pyörteeseen, joita niin kauan oli saanut kaivata.
-
-Konsulin ensi toimet eivät vähentäneet toiveita eivätkä suinkaan
-loukanneet vapautta. Ensimäinen konsuli antoi julistuksen
-länsimaakuntien asukkaille. Nämä suurille joukoille annetut
-kaunopuheiset esitykset, joiden keksijä Bonaparte tavallaan oli,
-aikaansaivat näinä isänmaallisuuden ja ihmeiden aikoina tavattomia
-tuloksia. Bonaparten ääni kaikui maailmaan profeetan äänen tavoin,
-sillä voiton jumalatar ei vielä ollut osoittanut vääräksi ainoatakaan
-noista julistuksista.
-
-Yksi niistä kuului näin:
-
-    'Kansalaiset!
-
-    Jo toisen kerran jumalaton sota sytyttää läntiset maakunnat
-    ilmituleen.
-
-    Näiden levottomuuksien alkuunpanijat ovat Englannin palkkaamia
-    pettureita tai rosvoja, jotka kansallissodasta toivovat
-    tilaisuutta ja keinoja rikoksiinsa sekä rankaisemattomuutta.
-
-    Tällaisille henkilöille ei hallitus ole velkapää osoittamaan
-    sääliä eikä selvittämään periaatteitaan.
-
-    Mutta noiden henkilöiden juonet ovat viekoitelleet kansalaisia,
-    jotka ovat isänmaalle rakkaat; näille kansalaisille olemme
-    velvolliset antamaan tietoja ja ilmaisemaan, mikä on totuuden
-    mukaista.
-
-    Vääriä lakeja on julkaistu ja pantu täytäntöön; mielivaltaiset
-    teot ovat häirinneet kansalaisten turvallisuutta ja
-    omientuntojen vapautta; kaikkialla umpimähkäiset merkitsemiset
-    siirtolaisluetteloihin ovat hämmästyttäneet kansalaisia; sanalla
-    sanoen, tärkeitä yhteiskunnallisen järjestyksen periaatteita on
-    loukattu.
-
-    Konsulit selittävät, että perustuslain takaama uskonvapaus,
-    ja laki III:nnen vuoden, 11:nneltä prairialilta, joka myöntää
-    kansalaisille jumalanpalveluksille omistetut rakennukset, on
-    pysyvä voimassa.
-
-    Hallitus tulee antamaan anteeksi; se armahtaa katuvaisia,
-    anteeksianto tulee olemaan täydellinen ja ehdoton; mutta se
-    tulee kukistamaan jokaisen, joka tämän julistuksen jälkeen vielä
-    rohkenee vastustaa kansallista esivaltaa.'
-
--- No niin, eikö tämä ole tarpeeksi isällistä! -- sanoi Hulot, kun
-tämä konsulin julistus oli julkisesti luettu. -- Mutta saattepa
-nähdä, ettei yksikään kuninkaallismielinen rosvo tule muuttamaan
-mielipidettään.
-
-Päällikkö oli oikeassa. Tämä julistus vain vahvisti jokaisen
-puoluekantaa. Muutaman päivän kuluttua Hulot ja hänen virkatoverinsa
-saivat apujoukkoja. Uusi sotaministeri ilmoitti heille, että kenraali
-Brune oli määrätty Ranskan länsimaakuntien joukkojen ylipäälliköksi.
-Hulot, jonka kokemus oli tunnettu, sai väliaikaisen käskyvallan
-Ornen ja Mayennen departementeissa. Tavaton vilkkaus ilmeni pian
-kaikissa hallinnon oloissa. Sota- ja poliisiministerin levittämä
-kiertokirje ilmoitti, että sotapäälliköille uskottuihin tarmokkaihin
-toimenpiteisiin oli ryhdytty siinä tarkoituksessa, että kapinaliike
-kapalossaan tukahutettaisiin.
-
-Mutta chouanit ja vendéelaiset olivat jo hyväkseen käyttäneet
-tasavallan toimettomuutta kiihoittaakseen maaseutulaiset kapinaan
-ja pitääkseen heidät kokonaan kurissaan. Tämä aiheutti uuden
-konsulinjulistuksen lähettämisen. Tällä kertaa kenraali puhui
-sotilasjoukoille:
-
-    'Soturit!
-
-    Maan länsiosassa ei enää ole jälellä muuta kuin rosvoja,
-    siirtolaisia ja englantilaisten kätyreitä.
-
-    Armeija on kokoonpantu yli kuudenkymmenen tuhannen nousevasta
-    urhoollisesta miehestä; toivon pian saavani kuulla, että
-    kapinallisten johtajat ovat heittäneet henkensä. Kunnia
-    saavutetaan ainoastaan vaivannäöllä ja ponnistuksilla; jos se
-    olisi saavutettavissa pitämällä päämajaa suurissa kaupungeissa,
-    luonnollisesti ei yksikään niistä olisi sitä vailla.
-
-    Soturit, mikä lieneekään asemanne armeijassa, niin odottaa teitä
-    kansan kiitollisuus. Ansaitaksenne sen, tulee teidän uhmata
-    vuodenaikojen ankaruutta, jäätä, lunta, öiden kovaa pakkasta;
-    teidän tulee yllättää vihollinen päivän sarastaessa ja tehdä
-    loppu noista kurjista, jotka ovat ranskalaisen nimen häpeä.
-
-    Tehkää lyhyt, mutta onnistunut sotaretki; olkaa leppymättömät
-    rosvoille, mutta noudattakaa ankaraa kuria.
-
-    Kansalliskaartilaiset, ponnistelkaa yhdessä rintamajoukkojen
-    kanssa.
-
-    Jos tunnette joukossanne rosvojen liittolaisia, vangitkaa heidät.
-    Älkööt he missään löytäkö turvaa sotamieheltä, joka heitä ajaa
-    takaa; ja jos on sellaisia pettureita, jotka uskaltavat ottaa
-    heidät turviinsa ja heitä puolustaa, niin saakoot surmansa
-    yhdessä heidän kanssaan.'
-
--- Siinä vasta mies! -- huudahti Hulot. -- Vallan kuin Italian
-armeijassa, hän soittaa kirkonkelloja ja pitää itse saarnan. Se mies
-tietää, miten tulee puhua.
-
--- Niin kyllä, mutta hän puhuu aivan yksin ja omassa nimessään,
--- sanoi Gérard, joka alkoi käydä levottomaksi 18:nnen brumairen
-seurauksista.
-
--- Mitä hiidessä se tekee, kun hän on soturi! -- virkkoi Merle.
-
-Muutaman askeleen päässä siitä olivat jotkut sotamiehet kokoontuneet
-seinään kiinnitetyn julistuksen eteen. Mutta kun ei yksikään heistä
-osannut lukea, he katselivat sitä, mitkä huolettoman näköisinä,
-mitkä taas uteliaina, sillävälin kuin pari kolme etsi ohikulkijoista
-kansalaista, joka vivahti oppineeseen.
-
--- Kuulehan, Clef-des-Coeurs, mitähän tuo paperirääsy tuossa oikein
-merkinnee? -- sanoi Beau-Pied toverilleen.
-
--- Sen voi hyvin helposti arvata, -- vastasi Clef-des-Coeurs.
-
-Tämän kuultuaan kaikki muut katsoivat näitä kahta toveria, jotka yhä
-olivat valmiit osiaan näyttelemään.
-
--- Katsoppas, -- huomautti Clef-des-Coeurs osoittaen sormellaan
-julistuksen alussa olevaa kömpelöä otsikkokuvaa, jossa jo muutaman
-päivän aikana v. 1793:n vesivaa'an asemesta oli passarikuvio. -- Tämä
-tietää, että meidän sotamiesten täytyy marssia minkä koivet kestävät.
-He ovat panneet tuohon avatun harpin, se on vertauskuva.
-
--- Eheh, poikaseni, ei sinusta ole oppineeksi! Tuo on arvoitus. Minä
-palvelin ensin tykkiväessä, -- jatkoi Beau-Pied, -- ja upseerit
-siellä eivät muuta tehneet, kuin vaivasivat päätään sellaisilla.
-
--- Se on vertauskuva!
-
--- Se on arvoitus!
-
--- Lyökäämme vetoa!
-
--- Mistä?
-
--- Sinun saksalaisesta piipustasi.
-
--- Anteeksi, että häiritsen, herra ajutantti, mutta eikö tuo tuossa
-ole vertauskuva, eikä mikään arvoitus, -- kysyi Clef-des-Coeurs
-Gérardilta, joka miettiväisenä seurasi Hulot'ta ja Merleä.
-
--- Se on kumpaakin, -- vastasi Gérard vakavana.
-
--- Ajutantti tekee meistä pilkkaa, -- sanoi Beau-Pied. -- Tuo paperi
-tahtoo sanoa, että meidän Italian-kenraalimme on ylennyt konsuliksi,
-ja tämä on erinomainen arvo, ja se merkitsee, että me tulemme saamaan
-sotilastakit ja jalkineet.
-
-
-
-
-II
-
-Fouchén tuuma.
-
-
-Brumaire-kuukauden loppupäivinä, kun Hulot eräänä aamuna harjoitteli
-puoliprikaatiaan, joka ylemmästä käskystä oli kokonaan keskitetty
-Mayenneen, saapui Alençonista pika-airut tuoden tietoja, joita
-lukiessaan melkoinen tyytymättömyys kuvastui Hulot'n kasvoissa.
-
--- Eteenpäin, mars! -- huusi hän harmissaan, sulloessaan noita
-papereita hattuunsa. -- Kahden komppanian täytyy minun kanssani
-marssia Mortagneen. Chouanit ovat siellä. Te tulette mukaan, --
-hän sanoi Merlelle ja Gérardille. -- Jos ymmärrän sanaakaan tästä
-määräyksestä, niin rupean hitto vieköön aatelismieheksi. Mutta ehkä
-olenkin aika hölmö, mutta vähät siitä, eteenpäin, mars! Ei ole aikaa
-hukattavissa.
-
--- Päällikkö hyvä, mitä kamalaa tuossa siis piileekään? -- kysyi
-Merle survaisten saappaansa kärjellä ministeri-sinetillä varustettua
-kirjekuorta.
-
--- Tuhat tulimmaista! Eipä muuta, kuin että he pitävät meitä pilanaan.
-
-Kun päällikkö päästi ilmoille tämän sotilaallisen voimasanan,
-joka neuvoi olemaan varuillaan, se ennusti aina myrskyä, ja hänen
-erilaiset äänenpainonsa sitä lausuessaan tarjosivat puoliprikaatin
-sotilaille varman ilmapuntarin päällikön kärsivällisyydestä. Ja
-tämän vanhan soturin avomielisyys oli saattanut tuon ilmapuntarin
-niin helposti ymmärrettäväksi, että typerin rumpalikin osasi
-Hulot-päällikkönsä ulkoa, jos hän vaan tarkkasi, miten hän pullisti
-poskeaan ja iski silmää.
-
-Tällä kertaa se kumea viha, joka seurasi hänen kiroustaan, sai
-hänen molemmat toverinsa vaikenemaan ja olemaan varuillaan. Pienet
-rokonarvet, jotka rumensivat vanhan soturin kasvoja, näyttivät
-tavallista syvemmiltä ja hänen ihonsa ruskeammalta. Kun Hulot otti
-kolmikulma-hatun päästään, oli paksu, nauhoilla nivottu niskapalmikko
-valunut toiselle olkanauhalle, ja hän paiskasi sen siitä taaksepäin
-niin rajusti, että se laukesi letityksestään. Mutta kun hän seisoi
-siinä liikkumattomana, kädet rinnalla nyrkkiin puristettuina,
-viiksenkärjet ylöspäin käännettyinä, rohkeni Gérard kysyä häneltä:
-
--- Lähdetäänkö heti matkaan?
-
--- Totta kai, jos patruunalaukut ovat täytetyt, -- murisi Hulot
-vastaukseksi.
-
--- No ovat jo täytetyt.
-
--- Pyssyt olalle, rivittäin vasemmalle, eteenpäin mars! -- komensi
-Gérard päällikkönsä viittauksesta.
-
-Rumpalit asettuivat molempien komppaniojen etunenään, jotka Gérard
-oli valinnut partioretkeä varten. Ajatuksiinsa vaipunut päällikkö
-näytti rumpujen pärinästä heräävän, ja hän poistui kaupungista
-molempien toveriensa seuraamana, joille ei sanonut sanaakaan.
-
-Merle ja Gérard katsoivat toisiinsa moneen kertaan ääneti, ikäänkuin
-olisivat kysyneet toisiltaan: "Aikookohan kauan olla meille noin
-ankara?" Ja marssiessaan eteenpäin he salaa loivat katseita
-Hulot'hon, joka yhä edelleen mutisi partaansa tolkuttomia sanoja.
-
-Monasti nämä sanat kaikuivat kirouksilta sotamiesten korvissa; mutta
-ei yksikään heistä uskaltanut hiiskua sanaakaan, sillä asianhaarojen
-vaatiessa he kaikki noudattivat sitä ankaraa sotakuria, johon
-Bonaparten ennen Italiassa komentamat soturit olivat tottuneet.
-Suurin osa heistä, samoin kuin Hulot, olivat niiden kuuluisien
-pataljonien jäännöksiä, jotka antautuivat Mainzissa lupautuen olemaan
-taistelematta rajoilla, ja armeija oli antanut heille soimanimen
-"mainzilaiset". Oli vaikea tavata sotilaita ja päällikköjä, jotka
-paremmin ymmärsivät toisiaan.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Lähtönsä jälkeisenä päivänä Hulot ja hänen molemmat toverinsa jo
-varhain aamulla marssivat eteenpäin Alençonin tiellä, noin Ranskan
-peninkulman päässä mainitusta kaupungista, Mortagnen puolella,
-niillä seuduin, missä tämä tie sivuuttaa Sarthe-joen kostuttamia
-laitumia. Nämä somat niittymaisemat leviävät vasemmalla, kun oikealla
-sitävastoin kasvaa tiheätä metsää, jota jatkuu aina Menil-Broustin
-korpeen asti, ja joka, pulmakseni maalaajien tavoin, muodostaa
-viehättävän _etualan_ tälle jokimaisemalle. Molemmin puolin tietä
-on ojat, joista yhä luodaan kentille multaa, ja sen muodostamilla
-korkeilla penkerillä kasvaa väriherneitä. Tämä piikkinen kasvi,
-joka leviää tiheinä pensaina, tuottaa talvella oivallista rehua
-hevosille ja karjalle. Mutta ennenkuin nämä pensaat oli leikattu,
-piiloittautuivat chouanit näiden tummanvihreiden töyhtöjen taakse.
-
-Nämä penkereet ja väriherne-pensaat, jotka matkustajalle ilmoittavat
-Bretagnen läheisyyttä, tekivät silloin tämän osan tietä yhtä
-vaaralliseksi kuin kauniiksikin.
-
-Ne vaarat, jotka väijyivät Mortagnen ja Alençonin sekä Alençonin
-ja Mayennen välillä, olivatkin juuri syynä Hulot'n liikkeelle
-lähtemiseen; ja siellä viimeinkin hänen närkästyksensä salaisuus
-puhkesi ilmoille. Hän ja hänen joukkonsa muodostivat vanhojen
-postivaunujen turvasaaton; näitä laahasivat vaivalloisesti eteenpäin
-kyytihevoset, jotka väsyneet sotamiehet pakoittivat hitaasti
-kulkemaan. Mortagnen varusväkeen kuuluvat siniset olivat saattaneet
-nämä kauheat ajoneuvot piirinsä rajalle, missä Hulot oli astunut
-heidän sijaansa jatkaen tätä palvelusta, jota sotamiehet sattuvasti
-sanoivat isänmaalliseksi kidutukseksi. Tehtävänsä täytettyään olivat
-nuo Mortagnen siniset lähteneet paluumatkalle ja näyttivät jo
-etäisyydessä mustilta pilkuilta.
-
-Toinen vanhan tasavaltalaisen kumppaneista oli toisella, toinen
-toisella puolella näitä vaunuja. Hulot, joka astui Merlen ja Gérardin
-keskellä, etujoukon ja ajoneuvojen keskivälissä, sanoi heille äkkiä:
-
--- Hitto vieköön, uskottekohan, että kenraali on lähettänyt meidät
-liikkeelle Mayennesta muodostamaan kunniasaattoa niille kahdelle
-naishenkilölle, jotka piilevät noissa kirotuissa vankkureissa?
-
--- Mutta, päällikkö hyvä, kun äsken asetuimme noiden naisten
-vartijoiksi, -- vastasi Gérard, -- tervehditte heitä koko
-kohteliaasti.
-
--- Niin, sehän juuri on inhoittavaa. Teroittavathan nuo Parisin
-keikarit mieliimme, että osoittaisimme mitä suurinta kohteliaisuutta
-noille heidän kirotuille naikkosilleen. Onko nyt laitaa, että
-häväistään kelpo isänmaanystäviä, jommoisia me olemme, asettamalla
-meidät akkaväen turvasaatoksi! Totisesti minä kuljen suoraa tietä,
-enkä pidä toisten syrjäpoluista. Kun näin Dantonilla ja Barras'lla
-rakastajattaria, sanoin heille: "Kansalaiset, kun tasavalta uskoi
-teille hallintonsa ohjat, ei se silti oikeuttanut teitä antautumaan
-edellisten aikojen irstailuun." Tähän te ehkä huomautatte, että
-naiset kuitenkin... Onhan naisiakin olemassa, se on totta.
-Tarvitsevathan kunnon pojat naisia, ja kunnollisia naisia. Mutta
-pois kuhertelut, kun vaara uhkaa. Mitä siis hyödyttää, että vanhan
-ajan huonot tavat on poistettu, jos isänmaanystävät jälleen panevat
-ne käytäntöön? Ajatelkaapa ensimäistä konsulia. Siinä vasta mies:
-ei mitään naikkosia, aina vaan vakavasti kiinni asiassaan. Panenpa
-pantiksi vasemman viikseni, ettei hän tiedä mitään tästä hommasta,
-joka on tyrkytetty niskoillemme.
-
--- Toden totta, päällikkö, -- vastasi Merle nauraen, -- näinpä
-tuonne vaunujen perälle piiloittautuneen neitosen nenännipukan,
-ja tunnustan, että kuka tahansa punastumatta tuntisi halua, kuten
-minäkin, kierrellä noita ajoneuvoja, hiukan pakinoidakseen noiden
-neitosten kanssa.
-
--- Pidä varasi, Merle! -- sanoi Gérard. -- Noilla hyvin kammatuilla
-harakoilla on seurassaan kansalainen, joka näyttää kyllin ovelalta
-pistääkseen sinut pussiin.
-
--- Kuinka? Tuo narrimainen keikari, jonka pienet silmät lakkaamatta
-vilkkuvat molemmin puolin tietä, ikäänkuin hän siellä näkisi
-chouaneja, houkkio, jonka sääriä tuskin näkee, ja joka sinä hetkenä
-kuin vaunut peittävät hänen hevosensa jalat, näyttää ankalta, jonka
-pää pilkistää esiin piirakasta? Jos tuo pöllö ikinä estää minut
-hyväilemästä tuota satakieltä...
-
--- Ankka, pöllö, satakieli! Ohoh! Kylläpä sinun mielikuvituksesi on
-uponnut lintumaailmaan, Merle-parka. Mutta älä luota tuohon ankkaan!
-Hänen vihreät silmänsä näyttävät minusta viekkailta kuin käärmeen
-silmät ja älykkäiltä kuin sen vaimon, joka antaa anteeksi miehelleen.
-Minä epäilen vähemmin chouaneja kuin noita asianajajia, joiden naama
-muistuttaa limonaatipulloa.
-
--- Joutavia, -- huusi Merle iloisena, -- päällikön luvalla uskallan
-sentään yrittää. Tuolla naisella on kirkkaat silmät kuin taivaan
-tähdet -- niihin katsoakseen voisi panna kaikki alttiiksi.
-
--- Toverimme on rakastunut, -- sanoi Gérard päällikölle, -- hän näet
-alkaa puhua pötyä.
-
-Hulot irvisti, kohautti hartioitaan ja vastasi:
-
--- Maistakoon ensin lientä, ennenkuin sen syö -- tämän neuvon minä
-hänelle annan.
-
--- Tuo kelpo Merle, -- huomautti Gérard, päättäen hänen hitaasta
-astunnastaan, että hän teki sen tahallaan, jotta vaunut vähitellen
-hänet saavuttaisivat, -- onpa hän iloinen poika! Hän on ainoa
-joukossamme, joka voisi nauraa toverin kuollessa, joutumatta
-tunteettoman kirjoihin.
-
--- Oikea ranskalainen soturi, -- sanoi Hulot vakavana.
-
--- Kas vaan, kuinka hän vetää olkanauhat paikoilleen, näyttääkseen,
-että on kapteeni, -- huudahti Gérard nauraen; -- ikäänkuin arvo siinä
-mitään merkitsisi.
-
-Ajoneuvoissa, joita kohti upseeri astuskeli, istui todella kaksi
-naista, joista toinen näytti toisen palvelijattarelta.
-
--- Tuollaiset naiset liikkuvat aina kaksittain, -- huomautti Hulot.
-
-Pieni, kuiva ja laiha mies hoippuroi istuen hevosen selässä,
-milloin vaunujen edessä, milloin jälessä; mutta vaikka hän näytti
-olevan molempien etuoikeutettujen matkustajien vartija, ei kukaan
-vielä ollut nähnyt hänen puhuttelevan heitä. Tämä vaiteliaisuus
--- oliko se sitten ylenkatseen vai kunnioituksen merkki, monet
-matkamytyt ja pahvilaatikot, jotka oli mukanaan sillä naisella,
-jota päällikkö ivallisesti sanoi "prinsessaksi", kaikki, jopa hänen
-suojelijaritarinsa puku, harmittivat Hulot'ta.
-
-Tuntemattoman miehen puku edusti täydelleen sen ajan muotia, joka
-veti vertoja silloisille naurettaville keikaripuvuille. Kuviteltakoon
-tätä herrasmiestä pyntättynä hännystakkiin, jonka etuliepeet
-olivat niin lyhyet, että niiden alla näkyi viisi tai kuusi tuumaa
-liiveistä, ja takaliepeet niin pitkät kuin kapaturskan pyrstö,
-jota nimeä niistä siihen aikaan käytettiinkin. Lisäksi kuului
-tuohon pukuun suunnattoman suuri kaulahuivi, joka oli kierretty
-niin moneen kertaan kaulan ympäri, että pieni pää, joka pisti
-esiin tästä musliinisokkelosta, melkein oikeutti Merlen käyttämään
-tuota herkkusuiden aatepiiristä saatua vertausta. Tuntemattomalla
-herralla oli ihomyötäiset housut ja Suvorowin kuosiset saappaat.
-Kookas sininen ja valkoinen kuville leikelty jalokivi oli hänen
-rintaneulanaan. Vyöstä riippuivat yhdensuuntaisesti kahdet
-kellonperät; molemmin puolin kasvoja roikkuvat korkkiruuvin-muotoiset
-kiharat peittivät melkein koko otsan.
-
-Viimeksi mainittakoon tämän puvun koristuksista paidan ja
-takin kaulus, jotka olivat niin korkeat, että hänen päänsä
-näytti kukkaviholta paperikalvostimen sisällä. Lisätkää näihin
-yksityisseikkoihin, jotka räikeinä erosivat toisistaan, voimatta
-muodostaa kokonaisuutta, nuo jyrkät väri-vastakohdat, nimittäin
-keltaiset housut, punaiset liivit, kamelinkarvainen takki, niin
-on teillä tarkka kuva ylimmästä muodista, jota noudattivat hienot
-keikarit Ranskan konsulinvallan alkuajoilla. Tämä kokonaan
-eriskummainen puku näytti olevan keksitty sulouden koettimeksi ja
-todisteeksi siitä, ettei ole mitään niin naurettavaa, jota ei muoti
-voisi pyhittää.
-
-Kyseessä oleva ratsumies näytti siltä kuin olisi täyttänyt
-kolmekymmentä vuotta, mutta todellisuudessa hän oli tuskin
-kahdenkymmenen kahden ikäinen. Kenties hänen kasvoihinsa oli
-painunut tällainen iäkkäämmän leiman elostelusta tai ajan vaarojen
-vaikutuksesta. Tästä mauttomasta puvusta huolimatta hänen
-ulkomuotonsa ilmaisi joltistakin tapojen hienoutta, joka tiesi
-huolellisesti kasvatettua miestä.
-
-Kun kapteeni oli tullut vaunujen kohdalle, keikari näytti arvaavan
-hänen aikomuksensa ja suosi sitä, hidastuttaen hevosensa vauhdin.
-Merle, joka oli vilkaissut häneen ivallisesti, näki edessään
-tuollaiset tutkimattomat kasvot, jotka vallankumouksen vaiheissa
-olivat tottuneet peittämään kaikki pienimmätkin tunteet. Heti
-kun vaunuissa istuvat naiset olivat huomanneet kapteenin vanhan
-kolmikulma-hatun lerpallaan olevan laidan ja hänen olkanauhansa,
-enkelinkaltaisen lempeä ääni kysyi:
-
--- Herra upseeri, oletteko niin hyvä ja sanotte meille, missä paikoin
-tietä olemme paraikaa?
-
-Sellaisessa kysymyksessä, jonka tuntematon matkustava nainen lausuu,
-piilee kuvaamaton viehätys; jokainen sana tuntuu tällaisessa
-tapauksessa kätkevän seikkailun. Mutta jos tuollainen nainen anoo
-apua, nojaten heikkouteensa tai olojen tuntemattomuuteen, niin onhan
-jokainen mies valmis sepittämään mahdottoman lemmentarinan, johon
-osallisena kuvittelee itseään onnelliseksi. Niinpä sanat "herra
-upseeri" ja kysymyksen kohtelias muoto panivat kapteenin sydämen
-oudon levottomasti sykkimään. Hän koetti lähemmin tarkastaa tuota
-naista ja pettyi pahasti, sillä harso peitti tarkoin hänen kasvonsa.
-Tuskin hän saattoi eroittaa hänen kasvonsa, jotka harson lomitse
-säteilivät kuin auringonpaisteessa välkkyvä onyx-kivi.
-
--- Olette nyt Ranskan peninkulman päässä Alençonista.
-
--- Vai on Alençon jo niin lähellä!
-
-Ja tuntematon nainen heittäytyi tai pikemmin vaipui takaisin vaunujen
-selkänojaa vastaan, sen enempää sanomatta.
-
--- Alençon!... toisti toinen naisista, joka näytti heräävän. --
-Saatte siis jälleen nähdä kotiseutunne.
-
-Hän loi katseen kapteeniin ja vaikeni. Merle, joka oli pettynyt
-toivossaan saada nähdä tuntematon kaunotar, rupesi tarkastelemaan
-hänen seuranaistaan. Tämä oli noin kahdenkymmenenkuuden vuoden
-ikäinen neitonen, vaaleatukkainen, solakkavartaloinen ja hänen
-kasvoissaan oli sellainen raikas ja voimakas ihoväri, joka on
-ominainen Valognes'n, Bayeux'n ja Alençonin lähistön naisille.
-Hänen sinisilmiensä katse ei tosin ilmaissut henkevyyttä, mutta
-joltistakin tahdonlujuutta ja samalla tunteellisuutta. Hänellä oli
-yllään yksinkertaisesta kankaasta tehty hame. Hänen hiuksiaan peitti
-sellainen myssy, jota käytettiin Caux'ssa; se oli koruton, mutta puki
-hänen viehättäviä kasvojaan.
-
-Hänen ryhdissään ei tosin ollut salonkien sovinnaista hienostelua,
-mutta se ei ollut vailla tuollaista vaatimattoman nuoren tytön
-luontaista arvokkaisuutta, joka saattaa tarkastaa kulunutta
-elämäänsä, löytämättä siinä mitään katumuksen aihetta. Yhdellä
-ainoalla silmäyksellä Merle voi havaita, että siinä oli hänen
-edessään yksi noita maalaiskukkia, jotka siirrettyinä parisilaisiin
-ansareihin, joihin lankeaa niin paljon kuihduttavia säteitä, eivät
-ole menettäneet puhdasta väriään ja maalaisvilpittömyyttään. Tämän
-nuoren naisen teeskentelemättömät eleet ja säädylliset katseet saivat
-Merlen älyämään, että hän tahtoi olla vailla kuulijaa, ja kun hän oli
-poistunut, molemmat vieraat naiset alkoivat puoliäänen keskustelun,
-joka hiljaisena muminana saapui hänen korvaansa.
-
--- Lähditte matkaan niin pikaisesti, -- sanoi nuori maalaisnainen,
--- ettei teillä ollut edes aikaa oikein pukeutua. Kylläpä te nyt
-näytätte kauniilta! Jos kuljemme Alençonia kauemmaksi, täytyy teidän
-välttämättömästi siellä pukeutua huolellisemmin...
-
--- No, no, Francine!... huudahti vieras nainen.
-
--- Mitä haluatte?
-
--- Tämä on jo kolmas kerta, kun yrität saada tietää tämän matkan
-päämäärän ja syyn.
-
--- Olenko sanonut sanaakaan, joka oikeuttaisi tuon soimauksen?
-
--- Olen kyllä huomannut pienet juonesi. Niin vilpitön ja suora kuin
-olitkin alussa, olet oppinut hiukan viekkautta minun koulussani.
-Rupeat kammoksumaan suoranaisia kysymyksiä. Ja olet siinä vallan
-oikeassa, lapseni. Sillä kaikista tunnetuista tavoista houkutella
-esiin salaisuus, on suoranainen kysymys minun mielestäni kaikkein
-typerin.
-
--- No niin, -- virkkoi Francine, -- koska teiltä ei voi mitään
-salata, niin myöntäkää, Marie, että menettelynne voisi herättää
-pyhimyksenkin uteliaisuuden. Vielä eilisaamuna olitte ilman varoja,
-tänään teillä on taskut täynnä kultaa, Mortagnessa annetaan
-käytettäväksenne ryöstön alaisiksi joutuneet postivaunut, joiden
-ajuri oli surmattu, hallituksen sotilaat suojelevat teitä ja teidän
-turvavartijananne on mies, jota minä pidän pahana henkenänne.
-
--- Kuka? Corentin?--kysyi nuori nainen ja näytti ratsumiestä
-osoittaen suurinta ylenkatsetta. -- Kuulehan, Francine, -- sanoi
-hän, -- muistatko Patrioten, tuon apinan, jonka minä olin opettanut
-matkimaan Dantonia, ja joka meitä niin suuresti huvitti?
-
--- Muistan kyllä, neiti.
-
--- No, pelkäsitkö häntä?
-
--- Olihan hän sidottu.
-
--- Ja Corentinilla on kuonokoppa, lapsukaiseni.
-
--- Laskimme tuntikaudet pilaa Patrioten kanssa, sen tiedän, mutta
-lopulta hän aina teki meille pahat kepposet.
-
-Näin sanottuaan nuori nainen äkkiä nojasi taaksepäin, vallan lähelle
-emäntäänsä, tarttui hänen käsiinsä hyväillen niitä hellästi ja sanoi
-hänelle herttaisesti:
-
--- Olette arvannut ajatukseni, Marie, ettekä vastaa minulle. Kuinka
-te noiden surullisten seikkojen jälkeen, jotka koskivat minuun
-niin kipeästi, voittekaan vuorokauden kuluttua tulla niin hurjan
-iloiseksi, vallan kuin silloin kun puhuitte itsemurhasta. Mistä
-johtuu tämä muutos? Onhan minulla kai oikeus hiukan tiedustella
-sydämenne tilaa. Se kuuluu ennen muita minulle, sillä ei kukaan
-koskaan voi olla teihin kiintyneempi kuin minä. Puhukaa siis, neiti.
-
--- No niin, Francine, eikö ympäristömme pane sinua arvaamaan
-iloisuuteni salaisuutta? Katsele noiden kaukaisten puiden
-kellastuneita latvoja, ei yksikään niistä ole toisensa kaltainen.
-Kun katselee niitä kaukaa, ne melkein vivahtavat vanhan
-linnan seinäverhoihin. Katso noita pensasrivejä, joiden takaa
-joka silmänräpäys saattaa kohota chouaneja. Nähdessäni nämä
-piikkihernepensaat, luulen näkeväni pyssynputkia. Pidän tästä
-heräävästä vaarasta, joka meitä ympäröi. Joka kerta kun tie käy
-synkän näköiseksi, kuvittelen pian saavamme kuulla aseiden pauketta:
-silloin sydämeni sykkii, outo tunne kuohuu sisälläni, se on elämää.
-Onhan siinä jo tarpeeksi ilon aihetta, että on hiukan vilkastuttanut
-olemassaoloansa.
-
--- Oi, te ette usko minulle mitään, te armoton! -- Pyhä Neitsyt, --
-jatkoi Francine, kohottaen surulliset katseensa taivasta kohti, --
-kelle hän ripittää itsensä, jos ei minulle?
-
--- Francine, -- virkkoi vieras nainen vakavana, -- en voi paljastaa
-sinulle hankettani. Tällä kertaa se on kerrassaan kauhea.
-
--- Miksi aiotte tahallisesti tehdä pahaa?
-
--- Minkä sille mahdan! Hämmästyen huomaan, että ajattelen kuin olisin
-viisikymmenvuotias, ja että toimin kuin olisin viidentoista-vuotias!
-Sinä olet aina ollut minun järkevyyteni, lapsi parka; mutta tässä
-yrityksessä minun täytyy tukahuttaa omatuntoni... Ja, -- hän jatkoi
-hetken vaiettuaan, päästäen huokauksen, -- se ei minulle onnistu.
-Kuinka siis vaadit, että ottaisin itselleni päälle päätteeksi niin
-ankaran rippi-isän kuin sinä?
-
-Ja hän puristi hellästi nuoren naisen kättä.
-
--- Mutta milloinka olen moittinut teitä teoistanne? -- huudahti
-Francine. -- Teissä pahakin näyttää kauniilta. Jospa Pyhä Anna, jota
-niin hartaasti rukoilen teidän autuutenne puolesta, antaisi kaikki
-syntinne anteeksi. Ja enkö ole teidän rinnallanne tällä tiellä,
-tietämättä, minne menette?
-
-Ja hellyydenpuuskauksen valtaamana hän suuteli emäntänsä käsiä.
-
--- Mutta, -- huomautti Marie, -- voit hylätä minut, jos omatuntosi...
-
--- Vaietkaa toki, neiti, -- huudahti Francine hieman loukkaantuneen
-näköisenä. -- Oi, ettekö nyt sentään voi ilmaista minulle...?
-
--- En yhtään mitään! -- sanoi nuori neitonen päättäväisesti. -- Sen
-verran voit ainoastaan tietää, että vihaan tätä yritystä vielä
-enemmän kuin sitä miestä, jonka liukas kieli sen minulle selvitti...
-Tahdon olla suora, ja tunnustan siis, etten olisi mukautunut heidän
-pyyteisiinsä, ellen olisi nähnyt häämöittävän tässä katalassa
-narripelissä kauhun ja rakkauden sekoitusta, joka johdatti minut
-kiusaukseen. Sitten en tahtonut lähteä tästä viheliäisestä maailmasta
-koettamatta poimia niitä kukkia, joita siltä odotan -- vaikka minun
-senkautta täytyisikin syöksyä perikatoon! Mutta paina mieleesi
-kunnioittaaksesi muistoani, että jos olisin ollut onnellinen, ei
-heidän piilunsa, joka uhkasi päätäni, olisi voinut pakoittaa minua
-näyttelemään osaa tässä murhenäytelmässä, sillä sellainen se todella
-on! Mutta jos se nyt peruutettaisiin, -- hän jatkoi tehden inhoa
-ilmaisevan eleen, -- syöksyisin viipymättä Sarthe-jokeen; eikä se
-olisi itsemurha, sillä en vielä ole elänyt.
-
--- Oi, Pyhä Neitsyt Anna, suo hänelle anteeksi!
-
--- Miksi pelästyt? Perhe-elämän jokapäiväiset vaiheet eivät kiihoita
-minun intohimojani, sen tiedän. Sellainen on paha naiselle. Mutta
-minun sieluni on saavuttanut ylevämmän tunteellisuuden, kestääkseen
-kovempia koettelemuksia. Minä olisin kenties voinut olla yhtä lempeä
-olento kuin sinä. Miksi olenkaan kohonnut yläpuolelle tai vajonnut
-alemmaksi sukupuoltani? Oi, kuinka kenraali Bonaparten vaimo on
-onnellinen! Niin, tulen kuolemaan nuorena, kun en enää kauhistu
-huviretkeä, jolla on juotavana verta, kuten Danton paralla oli tapana
-sanoa. Mutta unhoita mitä olen sinulle sanonut -- viisikymmenvuotias
-nainen on puhunut. Jumalan kiitos! viisitoistavuotias tyttö ilmestyy
-pian toimimaan.
-
-Nuori maalaisnainen vapisi. Hän yksin tunsi emäntänsä tulisen ja
-kuohuvan luonteen; hän yksin oli perehtynyt niihin salaisuuksiin,
-joita sisällään kätki tämä helposti innostuva sielu, ja lisäksi tämän
-olennon tunteisiin, joka siihen asti oli nähnyt elämän kiitävän
-saavuttamattoman varjon tavoin ohi, turhaan yhä tahtoen sitä
-pysäyttää.
-
-Kylvettyään runsaalla kädellä, saamatta korjata mitään satoa, oli
-tämä nainen pysynyt neitseellisenä; mutta sisimmässään hän oli
-katkeroitunut monista pettyneistä pyyteistä ja oli väsynyt taisteluun
-ilman vastustajia, ja niin sattui, että hän epätoivoissaan valitsi
-hyvän ja hylkäsi pahan, kun edellinen tarjoutui nautintona, ja
-taas toiste valitsi pahan, hyläten hyvän, silloin kuin edellinen
-tarjosi jotain runollisuutta. Samoin hän piti kurjuutta parempana
-kuin keskinkertaisuutta, pitäen edellistä suurempana, synkkää ja
-outoa kuoloon johtavaa tulevaisuutta parempana kuin toivoja, jopa
-kärsimyksiäkin vailla olevaa elämää. Ei koskaan ollut koottuna niin
-paljon ruutivarastoa sytyttävää kipinää varten, ei koskaan niin
-paljon aarteita rakkaudelle, sanalla sanoen, ei yksikään Eevan
-tyttäristä ollut luotu niin runsaan kullan sekaisesta savesta.
-Maallisen enkelin tavoin Francine valvoi tätä olentoa, jonka
-täydellisyyttä ihaili, luullen täyttävänsä taivaallisen kutsumuksen,
-jos saattoi säilyttää sitä serafien kuorolle, josta se näytti olevan
-karkoitettu sovittamaan ylpeyden syntiä.
-
--- Tuossa näkyy jo Alençonin kirkontorni, -- sanoi ratsumies,
-lähestyen vaunuja.
-
--- Näen sen, -- vastasi kuivasti nuori nainen.
-
--- Hyvä, hyvä! -- sanoi nuori herra poistuen näköjään orjallisen
-nöyränä, mutta mielessään loukkaantuneena.
-
--- Joutukaa, joutukaa, -- sanoi neiti ajajalle. -- Nyt ei enää
-mitään ole pelättävissä. Pankaa hevoset vahvasti ravaamaan, vaikkapa
-nelistämäänkin, jos voitte. Kuljemmehan jo Alençonin kivityksellä.
-
-Vaunujen kulkiessa päällikön ohi neiti huusi hänelle pehmeällä
-äänellään:
-
--- Näemme toisemme jälleen majatalossa, herra päällikkö. Käykää minua
-siellä katsomassa.
-
--- Hyvä, hyvä, -- virkkoi Hulot. "Majatalossa... käykää minua
-katsomassa"... kylläpä se kohtelee tuttavallisesti puoliprikaatin
-päällikköä!
-
-Ja hän osoitti nyrkillään vaunuja, jotka nopeasti rämisivät edelleen
-katua pitkin.
-
--- Älkää valittako sitä, päällikkö, tuolla naisella on taskussaan
-teidän kenraalin-valtakirjanne, -- sanoi nauraen Corentin, joka
-koetti kannustaa hevostaan nelistämään, saavuttaakseen postivaunut.
-
--- Enpä minä anna noiden maankulkijain vetää itseäni nenästä,
--- sanoi Hulot äreänä tovereilleen. -- Kernaammin heittäisin
-kenraalitakkini likalätäkköön kuin ansaitsisin sen vuoteessa. Mitähän
-tuollaiset naikkoset oikeastaan tahtovat? Ymmärrättekö te toiset tätä
-asiaa?
-
--- Totta kai, -- vastasi Merle, -- minä tiedän, että hän on kaunein
-nainen, minkä koskaan olen nähnyt! Luulenpa, että olette perinpohjin
-erehtynyt hänen suhteensa. Hän on kenties ensimäisen konsulin vaimo!
-
--- Joutavia! ensimäisen konsulin vaimo on vanha, ja tämä on nuori,
--- vastusti Hulot. -- Muuten ministeriltä saamassani käskykirjeessä
-mainitaan häntä neiti de Verneuiliksi. Hän on vallankumousta
-aikaisempaa aatelia. Minä kyllä nämä asiat tunnen! Ennen
-vallankumousta nuo naiset kaikki harjoittivat tuota ammattia; silloin
-yleni kädenkäänteessä puoliprikaatin päälliköksi. Tarvitsi vaan sanoa
-noille naisille pari kolme kertaa: _sydänkäpyseni_!
-
-       *       *       *       *       *
-
-Sillävälin kuin kukin sotilas "harppasi" eteenpäin, kuten päälliköllä
-oli tapana sanoa, nuo viheliäiset kyytivaunuina käytetyt ajoneuvot
-olivat ajaa karauttaneet _Kolmen Maurilaisen_ hotelliin, joka
-sijaitsi keskipaikoilla Alençonin pääkatua. Näiden jykevien
-ajoneuvojen räminä houkutteli isännän ulko-oven kynnykselle.
-Postivaunujen saapuminen Kolmen Maurilaisen ravintolaan oli sattuma,
-jota ei kukaan Alençonin asukas saattanut odottaa; mutta Mortagnessa
-esiintynyt kauhea tapaus pani näiden vaunujen jälkeen liikkeelle
-sellaiset ihmisjoukot, että molemmat matkalla olevat naiset
-välttääkseen yleistä uteliaisuutta nopeasti pujahtivat keittiöön,
-tuohon Länsi-Ranskan välttämättömään eteiseen. Ja isäntä aikoi juuri
-seurata heitä, luotuaan katseen vaunuihin, kun ajuri tarttui hänen
-käsivarteensa.
-
--- Hoi, kansalainen Brutus, -- hän virkkoi. -- Meillä on seurassamme
-saatto sinisiä. Ei ole konduktöriä eikä postia, vaan minä olen tuonut
-teille nämä arvoisat naiset. He tulevat epäilemättä maksamaan kuin
-entiset prinsessat ainakin, siis...
-
--- Tulemme heti paikalla yhdessä tyhjentämään pullon viiniä,
-poikaseni, -- sanoi isäntä.
-
-Luotuaan silmäyksen tähän keittiöön, joka oli mustunut savesta, ja
-jonka pöytä oli verisen lihan tahraama, neiti de Verneuil pujahti
-kevyenä kuin lintu viereiseen huoneeseen, sillä hän pelkäsi sekä
-tämän kyökin epäsiisteyttä ja hajua että likaisen kokin ja pienen
-lihavan vaimon uteliaisuutta, jotka jo harrastavin katsein tutkivat
-häntä.
-
--- Kuules, eukko, mitä nyt teemmekään? -- kysyi isäntä. -- Kuka
-hemmetissä olisi voinut aavistaa, että meillä näihin aikoihin tulisi
-näin paljo väkeä? Ennenkuin voin tarjota tuolle naiselle hänen
-säätynsä mukaisen aamiaisen, hän varmaankin käy kärsimättömäksi. --
-Mutta peijakas, saanpa hyvän tuuman; kun nämä ovat säätyhenkilöitä,
-tulen ehdoittamaan, että he syövät yhdessä niiden vieraiden kanssa,
-jotka asuvat yläkerrassa. Mitä sinä siitä arvelet?
-
-Kun isäntä haki vasta saapunutta naista, hän ei enää nähnyt muuta
-kuin Francinen, jolle kuiskasi, vieden hänet kyökin perälle, pihan
-puolelle, poistaakseen hänet niiden läheisyydestä, jotka saattoivat
-kuunnella:
-
--- Jos neidit haluavat aterioida erikseen, ja onhan se selvää, niin
-on minulla valmiina oiva ateria eräälle täällä asuvalle rouvalle
-ja hänen pojalleen. Nuo matkustajat eivät suinkaan kieltäytyne
-murkinoimasta yhdessä teidän seurassanne, -- lisäsi hän salaperäisen
-näköisenä, -- sillä he ovat hienoa väkeä.
-
-Tuskin oli hän lausunut nämä viime sanat, kun tunsi selässään lievän
-piiskanvarren sysäyksen; hän kääntyi äkkiä ja näki takanaan lyhyen
-tanakan miehen, joka hiljaa oli tullut sisälle viereisestä huoneesta,
-ja jonka ilmestys oli kauhulla jäätänyt lihavan vaimon, kokin, ja
-kokkipojan. Isäntä kalpeni kääntyessään. Pieni mies loi niskaan
-hiuksensa, jotka kokonaan peittivät hänen otsansa ja silmänsä, nousi
-varpailleen ylettyäkseen isännän korvaan ja sanoi hänelle:
-
--- Te tiedätte mitä varomattomuus, ilmianto maksaa, ja minkävärisellä
-rahalla me sen maksamme. Me olemme anteliaita...
-
-Hän kuvasi näitä sanoja eleellä, joka hirvittävästi täydensi niitä.
-Vaikka lihavan isännän vartalo peitti tämän henkilön Francinen
-katseilta, kuuli hän kuitenkin muutamat kuiskatuista sanoista ja oli
-kuin salaman iskemä eroittaessaan tuon bretagnelaisen äänen käheän
-kaiun. Keskellä yleistä kauhistusta Francine syöksyi pientä miestä
-kohti; mutta tämä, joka näytti liikkuvan notkeasti kuin villi-eläin,
-oli jo pujahtanut ulos pihalle johtavasta sivuovesta.
-
-Francine luuli pettyneensä oletuksessaan, sillä hän ei nähnyt muuta
-kuin keskikokoisen tummanruskean karhuntaljan. Ihmetellen hän riensi
-ikkunan ääreen. Savun tummentaman ikkunaruudun läpi hän näki oudon
-miehen laahustelevin askelin menevän talliin. Ennenkuin meni sinne
-sisälle, tämä mies tähysteli tummilla silmillään majatalon toista
-kerrosta ja sitten kyytivaunuja, ikäänkuin olisi jollekin ystävälle
-tahtonut ilmaista noista ajoneuvoista tekemänsä tärkeän havainnon.
-
-Vuohennahoista huolimatta ja nähtyään äsken miehen kääntyessä hänen
-kasvonsa, Francine tunsi silloin tuosta suunnattoman suuresta
-piiskasta ja laahustelevasta, mutta tarpeen vaatiessa vikkelästä
-astun nasta chouanin, jonka liikanimenä oli Marche-à-Terre. Francine
-tarkasteli tuota miestä, tallin puolihämärän läpi, missä hän
-laskeutui oljille, ottaen asennon, josta saattoi pitää silmällä
-kaikkea, mitä tapahtui majatalossa.
-
-Marche-à-Terre oli lyyhistynyt kokoon sillä tavoin, että viekkainkin
-urkkija olisi helposti luullut häntä tuollaiseksi kuorma-ajurin
-vahtikoiraksi, joka palloksi kääriytyneenä lepää kuono käpälillään.
-Marche-à-Terren menettely todisti Francinelle, ettei tuo mies
-ollut häntä tuntenut. Mutta katsoen niihin arveluttaviin oloihin,
-joissa emäntänsä paraikaa liikkui, hän ei tietänyt, pitikö hänen
-siitä iloita vai olla huolissaan. Mutta kun hän ajatteli sitä
-salaperäistä yhteyttä, joka oli chouanin uhkaavan huomautuksen
-ja isännän tarjouksen välillä -- tällainenhan on niin tavallista
-ravintoloitsijoilla, jotka kernaasti noudattavat sananpartta "yksi
-tie, kaksi asiaa" -- niin heräsi hänen uteliaisuutensa.
-
-Francine poistui likaisen ikkunan äärestä, mistä oli katsellut sitä
-muodotonta ja tummaa möhkälettä, joka pimeässä tiesi Marche-à-Terren
-paikkaa, lähestyi isäntää ja huomasi hänet sellaisessa mielentilassa
-kuin miehen ainakin, joka on tehnyt tyhmyyden, eikä tiedä, miten sen
-jälleen saisi korjatuksi. Chouanin uhkaus oli saanut hänet ikäänkuin
-kivettymään.
-
-Joka mies Länsi-Ranskassa tiesi, kuinka pirullisen julmasti
-kuninkaan jääkärit kiduttivat henkilöitä, joita vaan epäiltiinkin
-ajattelemattomasta puheesta. Isäntä luulikin jo tuntevansa veitsen
-kurkussaan. Kokki katseli kauhun valtaamana pesän tulta, missä he
-usein "lämmittelivät" ilmiantajiensa jalkoja. Lihava pikku emäntä
-piti keittiöveistä toisessa ja kahtia leikattua perunaa toisessa
-kädessä, ja tuijotti tylsänä mieheensä. Kokki-poika taas koetti
-arvata tämän äänettömän kauhun salaisuutta, joka hänelle oli
-selittämätön. Francinen uteliaisuus kiihtyi luonnollisesti tästä
-mykästä kohtauksesta, jonka kaikki saattoivat nähdä, vaikka hän ei
-ollutkaan keittiössä saapuvilla.
-
-Nuoreen naiseen teki chouanin hirvittävä valta syvän vaikutuksen, ja
-vaikka kamarineitosen juonet eivät olleetkaan hänen nöyrän luonteensa
-mukaisia, hänelle oli tällä kertaa liian tärkeää luoda valoa tähän
-salaperäiseen seikkaan, jättääkseen hyväkseen käyttämättä edullista
-asemaansa.
-
--- No niin, neitini suostuu ehdotukseenne, -- sanoi Francine vakavana
-isännälle, joka näistä sanoista kavahti hereille.
-
--- Mihin ehdotukseen? -- hän kysyi, ollen todella hämmästynyt.
-
--- Mihin ehdotukseen? -- kysyi Corentin, joka samalla astui sisään.
-
--- Niin, mihin? -- tivasi neiti de Verneuil.
-
--- Niin todella, mihin? -- kysyi neljäs henkilö, joka seisoi
-portaiden alimmalla askelmalla ja nyt notkeana hyppäsi alas keittiöön.
-
--- No, syömään aamiaista hienon herrasväkenne kanssa, -- vastasi
-Francine kärsimättömänä.
-
--- Hienon herrasväen kanssa, -- virkkoi purevasti ja ivallisesti
-portaita alas astuva herra. -- Tämä, isäntä hyvä, tuntuu minusta
-huonolta ravintoloitsijan pilalta; mutta jos tahdotte antaa meille
-pöytäkumppaniksi tämän nuoren neidin, niin täytyisi olla mieletön,
-jos siitä kieltäytyisi, äijäseni, -- hän sanoi, katsahtaen neiti de
-Verneuiliin. -- Äitini kun sattuu olemaan poissa, suostun, -- hän
-jatkoi, lyöden tyrmistynyttä ravintolanisäntää olalle.
-
-Nuoruuden luonteva ajattelemattomuus lievensi näiden sanojen julkeata
-ylimielisyyttä, jotka tietenkin käänsivät kaikkien läsnäolijoiden
-huomion tähän uuteen henkilöön. Isäntä menetteli silloin Pilatuksen
-tavoin, joka koetti pestä kätensä Kristuksen kuoleman syyllisyydestä,
-astui pari askelta taaksepäin lihavan vaimonsa luo ja kuiskasi hänen
-korvaansa:
-
--- Sinä olet todistajana, ettei ole minun syyni, jos onnettomuus
-tapahtuu. Mutta voithan joka tapauksessa, -- hän jatkoi
-vielä hiljentäen ääntään, -- mennä ilmoittamaan asian herra
-Marche-à-Terrelle.
-
-Matkustaja oli nuori mies, keskikokoa, ja hänellä oli yllään sininen
-verkatakki ja isot mustat säärystimet, jotka polvien yläpuolelle
-asti peittivät niinikään sinisestä verasta tehtyjä housuja. Tämä
-yksinkertainen, olkanauhaton univormu oli se, jota silloisen
-polyteknikon oppilaat käyttivät. Yhdellä ainoalla katseella neiti de
-Verneuil osasi tämän synkän puvun alta eroittaa solakan vartalon ja
-jotakin epämääräistä, joka ilmaisee synnynnäistä aatelia.
-
-Nuoren miehen kasvot tuntuivat alussa vallan tavallisilta, mutta
-pian huomasi niissä eräänlaisia piirteitä, jotka ilmaisivat suuriin
-hankkeisiin kykenevää sielua. Ruskettunut iho, vaalea kihara tukka,
-säihkyvät silmät, hieno nenä, vapaat liikkeet: kaikki hänessä tiesi
-ylevien tunteiden ohjaamaa elämää ja tottumusta käskemään. Mutta
-hänen henkensä luonteenomaisin ulkonainen merkki oli Bonaparten
-kaltainen leuka ja alahuuli, joka liittyessään ylähuuleen
-muodosti sellaisen sulavan kaariviivan kuin se, joka havaitaan
-akantus-lehtikoristeessa korinttilaisen pylvään latvuksessa. Luonto
-oli näihin kahteen piirteeseen kätkenyt vastustamatonta viehätystä.
-
-Kaiken tämän havaitseminen yhdellä ainoalla katseella,
-miellyttämishalun elvyttävä vaikutus, pään kallistaminen
-huolettomasti sivulle, kiemaileva hymyily, tuollaisen katseen
-luominen, joka innostaisi rakkaudelle kuolleen sydämenkin;
-pitkulaisten tummien silmien verhoaminen leveiden luomien alle,
-joiden tiheät ja kaarevat ripset kuvasivat poskille ruskean juovan;
-äänen kaikkein soinnukkaimmat sävelet, luoden hurmaavaa viehätystä
-tuohon niin kuluneeseen lauseeseen: "Olemme teille hyvin kiitollisia,
-herraseni" -- kaikki nämä temput eivät vieneet niin paljoa aikaa,
-kuin mikä kuluu niiden mainitsemiseen.
-
-Sitten neiti de Verneuil kääntyi isännän puoleen ja kysyi huonettaan,
-nousi ylös portaita ja katosi Francinen kanssa, jättäen vieraan
-herran ratkaistavaksi, sisälsikö tuo hänen vastauksensa suostumuksen
-vai epäyksen.
-
--- Kuka tuo nainen on? -- kysyi huolimattomasti polyteknikon oppilas
-isännältä, joka paikaltaan hievahtamatta yhä enemmän joutui hämilleen.
-
--- Se on neiti de Verneuil, -- vastasi pisteliäästi Corentin ja
-mittaillen nuorta miestä mustasukkaisin katsein. -- Hän on vanhaa
-aatelia; mitä hänestä tahdot?
-
-Tuntematon nuori mies, joka hyräili tasavaltalaista laulua, käänsi
-päänsä ylimielisenä Corentinia kohti. Nuo molemmat nuoret miehet
-tuijottivat sitten hetken aikaa toisiinsa kuin kaksi tappeluun
-valmista kukkoa, ja tämä katse nosti ainaisen vihan heidän välilleen.
-Yhtä vapaa ja suora kuin oli nuoren soturin sinikatse, yhtä
-pahansuopa ja petollinen oli Corentinin vihreä silmä. Edellisellä oli
-syntynsä perustuksella ylhäissävyiset tavat, jälkimäisen käyttäyminen
-oli yksinomaan liukastelevaa. Edellinen pyrki ylemmäksi, jälkimäinen
-kyyristyi alas; edellinen sai empimättä osakseen kunnioitusta,
-jälkimäinen sitä tavoitteli; edellisen mielilause oli epäilemättä:
-"Valloittakaamme!" jälkimäisen: "Jakakaamme!"
-
--- Onko täällä kansalainen du Gua-Saint-Cyr? -- kysyi muuan sisään
-astuva mies.
-
--- Mitä hänestä tahdot? -- kysyi nuori mies lähestyen.
-
-Mies tervehti häntä syvään ja ojensi hänelle kirjeen, jonka nuori
-herra luettuaan viskasi tuleen. Hän ei vastannut muuten kuin
-nyökäyttämällä päätään, ja mies poistui.
-
--- Sinä olet kaiketi tullut Parisista, kansalainen, -- kysyi nyt
-Corentin, lähestyen vierasta joltisenkin teeskentelemättömästi,
-kasvoissa nöyrä ja mairitteleva ilme, joka näytti du Gua
-kansalaisesta sietämättömältä.
-
--- Sieltä olen tullut, -- vastasi hän kuivasti.
-
--- Ja varmaankin olet ylennetty johonkin arvoon tykkiväessä?
-
--- En tykki-, vaan meriväessä, kansalainen.
-
--- Vai niin! Oletko matkalla Brestiin? -- kysyi Corentin
-huolettomasti.
-
-Mutta nuori merisoturi kierrähti nopeasti koroillaan eikä vastannut
-mitään, ja nyt hän käytöksellään osoitti vääriksi ne kauniit
-toiveet, jotka hänen kasvonsa olivat herättäneet neiti Verneuilissä.
-Lapsellisesti hän rupesi puhumaan aamiaisestaan, kysyi kokilta ja
-emännältä heidän ruuanvalmistustaitoaan, ihmetteli hemmoiteltuna
-parisilaisena maalaistapoja, ilmaisi lelliteltyyn nuoreen naiseen
-vivahtavia oikkuja ja osoitti sanalla sanoen varsin vähän
-miellyttäviä luonteenominaisuuksia, mikä oli suuresti ristiriitaista
-hänen kasvojensa sävylle ja hänen olemukselleen. Corentin hymyili
-säälistä nähdessään hänen pahasti irvistävän juodessaan parasta
-normandialaista omenaviiniä.
-
--- Hyi! -- huudahti nuori herra, -- kuinka te voittekaan täällä
-saada kurkusta alas moista juomaa! Siinähän on samalla juomista ja
-syömistä. Tasavalta on oikeassa, kun ei luota maakuntaan, jossa
-viiniä korjataan puista nuijilla ja jossa salakavalasti ammutaan
-matkustajat kuoliaaksi maantiellä. Älkää tuoko meille pöytään
-tuollaista lääkeainetta, vaan oikeata valkoista ja punaista
-bordeaux'ta. Katsokaa ennen kaikkea, että ylhäällä on hyvä valkea
-pesässä. Nämä ihmiset näyttävät minusta olevan kovin jälellä
-kehityksessä. Oh, -- huokasi hän, -- ei ole muuta kuin yksi Parisi
-maailmassa, ja on suuri vahinko, ettei voi ottaa sitä mukaansa
-merelle! -- Kuinka, sinä kastikkeen tärvelijä, -- hän ärjäisi
-kokille, -- sekoitatko etikkaa tähän kanaviilokkiin, kun sinulla on
-tuossa sitruunia? Mitä teihin tulee, emäntä, niin annoitte minulle
-niin karkeat vuodeliinaset, etten viime yönä silmääni ummistanut.
-
-Sitten hän otti käteensä ison sauvan ja alkoi leikkiä sillä, tehden
-poikamaisen huolellisesti erilaisia liikkeitä, joiden suurempi tai
-vähempi taidokkaisuuden määrä ilmaisi eriarvoista kunnia-asemaa, mikä
-nuorella miehellä siihen aikaan oli keikarien keskuudessa.
-
--- Ja moisten houkkiomaisten keikarien avulla toivotaan kohotettavan
-tasavallan meriväkeä, -- sanoi Corentin tuttavallisesti isännälle,
-tarkoin tähystellen hänen kasvojaan.
-
--- Tuo mies, -- kuiskasi nuori merisoturi emännän korvaan, -- on
-joku Fouchén urkkija. Poliisi pilkistää esiin hänen naamastaan, ja
-lyönpä vetoa, että se pilkku, joka hänellä on leuassaan, on Parisin
-katulokaa. Mutta hän on ehkä löytävä väkevämpänsä.
-
-Samassa astui keittiöön nainen, jonka luo merisoturi riensi,
-osoittaen kaikkia ulkonaisen kunnioituksen merkkejä.
-
--- Rakas äiti, -- sanoi hän, -- tulkaahan. -- Luulenpa
-poissaollessanne hankkineeni meille pöytäkumppaneja.
-
--- Pöytäkumppaneja, -- vastasi nainen, -- mikä mielettömyys!
-
--- Se on neiti de Verneuil, -- lisäsi nuori mies kuiskaten.
-
--- Hän kuoli mestauslavalla Savonayn selkkauksen jälkeen; hän oli
-saapunut Mansiin pelastaakseen veljensä, Loudonin ruhtinaan, --
-virkkoi äiti äkkiä.
-
--- Erehdytte, rouvaseni, -- sanoi Corentin säveästi, erityisesti
-korostaen sanaa "rouvaseni"; -- on nähkääs kaksi neitiä de Verneuil.
-Suurilla suvuilla on aina useita haaroja.
-
-Hämmästyneenä tästä tuttavallisuudesta, vieras rouva astui pari
-askelta taaksepäin, ikäänkuin tarkastaakseen tätä odottamatonta
-puhuttelijaa; hän kiinnitti häneen tummat silmänsä, jotka olivatkin
-täynnä naisille niin ominaista tarkkanäköisyyttä, ja näytti tuumivan,
-missä tarkoituksessa tuo herra oli ryhtynyt vakuuttamaan neiti de
-Verneuilin olemassaoloa.
-
-Tällävälin Corentin, joka salaa katseillaan tutki tätä naista,
-riisti häneltä hengessä kaikki äitiyden ilot, myöntäen hänelle
-sen sijaan rakkauden ilot. Ritarillisen kohteliaana hän niinikään
-mielikuvituksessaan kielsi onnen omistaa kaksikymmenvuotias poika
-tuolta naiselta, jonka häikäisevän valkoista ihoa, kaarevia,
-tuuheita kulmakarvoja ja somia silmäripsiä hän ihaili, ja jonka
-otsajakauksella olevat tiheät tummat hiukset koristivat nuorekkaita,
-henkevän näköisiä kasvoja. Otsan ohuet rypyt eivät suinkaan olleet
-iän uurtamia, vaan ilmaisivat vielä nuoren iän intohimoja; ja vaikka
-säihkyvät silmät tosin olivat hiukan väsyneet, ei voinut ratkaista,
-johtuiko tämä matkan vaivoista, vai liian usein toistuvasta
-nautinnosta. Lopuksi Corentin pani merkille, että tällä naisella
-oli yllään englantilaisesta kankaasta tehty vaippa, ja että hänen
-epäilemättä ulkomailta kotoisin oleva hattunsa kuosi ei ollut niin
-sanotun kreikkalaisen muotisuunnan mukainen, joka vielä silloin
-hallitsi Parisia.
-
-Corentin oli niitä henkilöitä, jotka luonteeltaan aina pikemmin
-aavistavat pahaa kuin hyvää, ja hän rupesi nytkin heti epäilemään,
-oliko noilla kahdella matkustajalla oikea kansallinen mieliala.
-Vieras nainen, joka puolestaan yhtä nopeasti oli tehnyt havaintonsa
-Corentinin persoonan suhteen, kääntyi poikansa puoleen, kasvoissaan
-merkitsevä ilme, jota uskollisesti tulkitsivat nämä sanat: "Kuka on
-tuo merkillinen mies? Onko hän meikäläisiä?"
-
-Tähän sanattomaan kysymykseen nuori merimies vastasi ryhdillä,
-katseella ja kädenliikkeellä, jotka tiesivät: "En siitä totisesti
-tiedä mitään ja minusta tuo henkilö on vielä epäilyttävämpi kuin
-teistä."
-
-Sitten hän jätti äitinsä tehtäväksi selvitellä tämä arvoitus, ja
-kääntyi emännän puoleen, jonka korvaan kuiskasi:
-
--- Koettakaapa saada selville, kuka tuo mies oikeastaan on ja
-kuuluuko hän todella tuon neidin seuraan ja miksi.
-
--- Sinä siis, -- sanoi rouva du Gua, katsoen Corentiniin, -- olet
-varma siitä, että neiti de Verneuil vielä on elossa?
-
--- Hän on olemassa yhtä varmasti henkiruumiillisena olentona,
-_rouvaseni_, kuin kansalainen du Gua Saint-Cyr.
-
-Tämä vastaus sisälsi syvää ivaa, jonka salaisen merkityksen oivalsi
-ainoastaan tuo nainen, ja josta jokainen muu kuin hän olisi
-joutunut suunniltaan. Hänen poikansa loi äkkiä tuijottavan katseen
-Corentiniin, joka välinpitämättömänä katsoi kelloaan, näyttäen
-siltä kuin ei olisi arvannut sanojensa aiheuttamaa levottomuutta.
-Nainen oli kärsimätön ja utelias tietämään, piilikö tuossa lauseessa
-vilppiä, vai oliko se vaan jotain satunnaista, ja hän sanoi
-Corentinille niin luonnollisesti kuin suinkin:
-
--- Hyvä Jumala, kuinka vähän turvallisia tiet tätä nykyä ovat! Tuolla
-puolen Mortagnen chouanit hyökkäsivät kimppuumme. Poikani oli vähällä
-joutua sen kahakan uhriksi, ja hän sai kaksi pyssynluotia hattuunsa
-puolustaessaan minua.
-
--- Kuinka, rouvaseni, te olitte siis niissä postivaunuissa, jotka
-rosvot ryöstivät tyhjiksi ja jotka juuri toivat meidät tänne! Te
-siis epäilemättä tunnette nuo ajoneuvot? Poiketessani Mortagneen
-kerrottiin minulle, että chouaneja oli ollut kaksituhatta, kun he
-karkasivat postivaunujen kimppuun, ja että he olivat surmanneet
-kaikki matkustajatkin. Sillä lailla historiaa kirjoitetaan!
-
-Corentinin huoleton äänenpaino ja hänen typerä ilmeensä panivat
-ajattelemaan jotakuta niistä politikoitsija-keikareista, joka kasvot
-happamina kuulee, että joku saamansa valtiollinen uutinen on ollutkin
-väärä.
-
--- Siinä ollaan, rouva! -- jatkoi Corentin; -- jos surmataan
-matkustajia niin lähellä Parisia, niin siitä voitte päättää kuinka
-vaaralliset Bretagnen tiet tulevat olemaan. Palaanpa totisesti
-Parisiin, ja jätän pitemmän matkan sikseen.
-
--- Onko neiti de Verneuil kaunis ja nuori? -- kysyi vieras nainen,
-joka äkkiä näytti saaneen päähänpiston ja kääntyi emännän puoleen.
-
-Samassa isäntä keskeytti tämän keskustelun, joka näille kolmelle
-henkilölle oli tuskallinen, ilmoittaen, että aamiainen odotti.
-Nuori merimies tarjosi äidilleen käsivartensa teeskennellyn
-tuttavallisesti, mikä vahvisti Corentinin epäluuloa, jolle tuo nuori
-mies sanoi ääneensä, astuessaan yläkertaan johtaville portaille:
-
--- Kansalainen, jos kuulut neiti de Verneuilin seuraan, ja jos hän
-suostuu isännän ehdoitukseen, niin älä kursaile.
-
-Vaikka nämä sanat lausuttiin huolimattomasti ja sangen vähän
-vakuuttavasti. Corentin seurasi kehoitusta, nousten ylös portaita.
-Nuori mies puristi innokkaasti naisen kättä, ja kun olivat seitsemän
-tai kahdeksan astuimen päässä parisilaisesta, nainen kuiskasi:
-
--- Siinä näette millaisiin kunniattomiin vaaroihin joudumme
-ajattelemattomien yritystenne tähden! Jos joudumme ilmi, miten
-silloin pelastua? Ja minkä osan panette silloin minut esittämään!
-
-Kaikki kolme saapuivat jotenkin isoon huoneeseen. Ei ollut
-tarvinnut paljoa liikkua Länsi-Ranskassa huomatakseen, että
-isäntä oli tuhlaillut aarteitaan ja tuonut nähtäviin harvinaista
-loisteliaisuutta, arvokkaasti vastaanottaakseen vieraansa. Pöytä
-oli huolellisesti katettu. Suuren takkavalkean levittämä lämpö oli
-karkoittanut huoneustosta kosteuden. Eivätkä pöytäliina, tuolit ja
-astiat olleet kovin likaisia. Corentin saattoikin huomata, että
-isäntä oli kaikin puolin pannut parastaan.
-
-"Nuo ihmiset eivät ole niitä, joilta tahtovat näyttää", ajatteli
-Corentin. "Tuo pieni nuori mies on viekas; aluksi luulin häntä
-houkkioksi, mutta nyt huomaan, että hän on yhtä ovela kuin minä
-itsekin."
-
-Nuori merimies, hänen äitinsä ja Corentin odottivat neiti de
-Verneuiliä, jota isäntä meni kutsumaan. Mutta tämä kaunis nainen ei
-tullutkaan. Polyteknikon oppilas arvasi, että tuo nainen esteli, ja
-hän nousi ja astui neiti de Verneuilin huonetta kohti, kiihkeästi
-haluten poistaa hänen epäilynsä ja tuoda hänet pöydän ääreen. Ehkäpä
-hän tahtoi ratkaista epäilynsä tai kenties päästä vaikuttamaan tuohon
-outoon naisolentoon -- onhan jokaisella miehellä tällainen pyyde
-kauniiseen naiseen nähden.
-
-"Jos tuo mies on tasavaltalainen", ajatteli Corentin, nähdessään
-hänen poistuvan huoneesta, "olen valmis menemään hirteen! Jo hänen
-hartioissaan huomaa hovimiehen liikkeitä. Ja jos tuo nainen on hänen
-äitinsä" -- näin jatkui hänen ajatuksensa kulku, hänen katsellessaan
-rouva du Guata -- "niin olenpa totisesti itse paavi. Varmasti nämä
-ovat chouaneja. Ottakaamme selvä heidän arvostaan."
-
-Ovi aukeni hetken kuluttua, ja nuori mies ilmestyi, pitäen kädestä
-neiti de Verneuiliä ja vieden hänet itsetietoisen kohteliaasti
-pöydän ääreen. Tällävälin kulunut aika ei ollut mennyt hukkaan
-matkalaiselta. Francinen avustamana neiti de Verneuil oli muuttanut
-ylleen matkapuvun, joka oli ehkä houkuttelevampi kuin upein
-tanssiaispuku. Tuon puvun yksinkertaisuus oli tulos sellaisen
-naisen taidosta, joka on tarpeeksi kaunis voidakseen esiintyä ilman
-koristeita ja joka osaa supistaa pukunsa komeuden toisarvoiseksi
-viehätyskeinoksi.
-
-Hän oli pukeutunut vihreään hameeseen, jonka soma kuosi ja
-neulomuksilla koristetut nyöriliivit paljastivat hänen muotonsa
-tavalla, joka varsin vähän soveltui nuorelle naiselle, samalla
-hyvin päästäen oikeuksiinsa hänen notkean vartalonsa, hänen hienot
-vyötäisensä ja sulavat liikkeensä. Hän astui sisälle hymyillen
-niin luontevan suloisesti kuin saattaa tehdä nainen, jolla on
-näytettävänä hohtavain punahuuliensa takaa kaksi säännöllistä riviä
-posliininhohtoisia hampaita ja poskissa kaksi yhtä nuorekasta kuoppaa
-kuin lapsella. Luotuaan pois hartioiltaan matkavaipan, joka alussa
-oli melkein peittänyt katseilta hänen kasvonsa, saattoi hän helposti
-käyttää noita tuhansia taitavia ja näennäisesti viattomia temppuja,
-joiden avulla nainen voi saattaa esille ja ihailtavaksi kasvojensa
-kauneuden ja päänsä viehättäväisyyden.
-
-Hänen esiintymisensä ja pukunsa sopusuhtaisuus tekivät hänet niin
-nuoren näköiseksi, että rouva de Gua katsoi mittaavansa hänen ikäänsä
-anteliaalla kädellä, olettamalla häntä kaksikymmenvuotiaaksi. Tässä
-puvussa piilevä kiemailu, joka ilmeisesti oli aiottu kiehtovaksi,
-kaiketi nuoressa miehessä herätti toiveita; mutta de Verneuil
-nyökäytti hänelle kiitokseksi päätään välinpitämättömästi ja häneen
-katsomatta ja näytti kujeellisen huolimattomasti kääntävän huomionsa
-hänestä pois. Tämä jäykkyys ei muukalaisten silmissä tuntunut
-varovaisuudelta eikä kiemailulta, vaan joko luonnolliselta tai
-teeskennellyltä välinpitämättömyydeltä. Nuoren matkailijanaisen
-kasvoilla lepäävä viaton ilme saattoi ne tutkimattomiksi. Hän
-ei näyttänyt tavoittelevan mitään riemuvoittoa, mutta hänellä
-tuntui olevan nuo pienet kiehtovat viehätyskeinot, jotka jo olivat
-loukanneet nuoren merimiehen itserakkautta, hän kun joltisenkin
-harmistuneena oli palannut paikalleen.
-
-Neiti de Verneuil tarttui Francineen kädestä ja sanoi rouva du Gualle
-mairittelevalla äänellä:
-
--- Rouva, sallitteko, että tämä nuori tyttö, joka pikemmin on
-ystävättäreni kuin palvelijattareni, aterioitsee kanssamme? Näinä
-myrskyisinä aikoina ei voi palkita muulla kuin sydämellisyydellä
-uskollista kiintymystä, ja sehän onkin muuten ainoa, mitä meillä on
-jäljellä.
-
-Rouva du Gua vastasi näihin puoliääneen lausuttuihin sanoihin
-tehden lyhyen, juhlallisen kumarruksen, josta saattoi huomata hänen
-tyytymättömyyttään siitä, että oli tavannut näin kauniin naisen.
-Sitten hän virkkoi, kuiskaten poikansa korvaan:
-
--- Oh! myrskyiset ajat, uskollinen kiintymys, palvelijatar! Tuo
-nainen ei suinkaan ole neiti de Verneuil, vaan joku Fouchén lähettämä
-urkkija.
-
-Pöytävieraat aikoivat juuri istua paikoilleen, kun neiti de Verneuil
-huomasi Corentinin, joka yhä edelleen ankarasti tutki molempia
-tuntemattomia, jotka puolestaan olivat sangen levottomia tämän
-tähystelyn johdosta.
-
--- Kansalainen, -- sanoi neiti de Verneuil Corentinille; -- olet
-epäilemättä liian sivistynyt, näin seurataksesi minua kintereilläni.
-Lähettäessään vanhempani mestauslavalle ei tasavalta ollut niin
-jalomielinen, että olisi antanut minulle holhoojan. Jos vallan
-harvinaista ritarillista kohteliaisuutta osoittaen olet vastoin
-tahtoani seurannut minua -- (ja tässä hän päästi huokauksen) -- en
-saata sallia, että suojelijan huolenpito tuottaisi sinulle tätä
-vaivaa. Olen turvissa täällä, voit nyt jättää minut.
-
-Hän loi Corentiniin tarmokkaan ja ylenkatseellisen silmäyksen.
-Corentin ymmärsi hänen tarkoituksensa, tukahutti hymyn, joka jo
-melkein rypisti hänen viekkaita huuliaan ja tervehti kunnioittavasti.
-
--- Kansalainen, -- hän virkkoi neiti de Verneuilille, -- pidän aina
-kunnianani totella sinua. Kauneus on ainoa kuningatar, jota oikea
-tasavaltalainen kernaasti voi palvella.
-
-Nähdessään Corentinin poistuvan, neiti de Verneuilin silmät
-säteilivät niin viatonta iloa ja hän katsoi Francineen niin suurta
-tyytyväisyyttä ja yhteisymmärrystä uhkuvin hymyilmein, että rouva
-du Gua, joka mustasukkaisuudesta oli käynyt epäluuloiseksi, näytti
-olevan valmis luopumaan siitä epäilyksestä, jonka hänessä oli
-herättänyt neiti de Verneuilin täydellinen kauneus.
-
--- Hän on kenties kuitenkin neiti de Verneuil, -- kuiskasi rouva du
-Gua poikansa korvaan.
-
--- Entä saattojoukko? -- vastasi nuori mies, jonka harmi saattoi
-kylmän punnitsevaksi. -- Onko hän vanki vai turvatti, hallituksen
-ystävä vai vihollinen?
-
-Rouva du Gua iski silmää, ikäänkuin ilmoittaakseen, että oli osaava
-haihduttaa tämän salaperäisyyden. Mutta Corentinin poistuminen näytti
-lieventävän merimiehen epäluuloa, ja hän loi neiti de Verneuiliin
-katseita, jotka ilmaisivat hillitöntä rakkautta naisiin yleensä,
-eivätkä mitään erityistä heräävää suurta intohimoa. Nuori nainen
-huomasi sen, kävi siitä vielä varovaisemmaksi ja säästi ystävälliset
-sanansa rouva du Gualle. Nuorta miestä harmitti tämä, joskaan hän ei
-sanoin sitä ilmaissut, ja katkeruudessaan hänkin koetteli näytellä
-välinpitämätöntä.
-
-Neiti de Verneuil ei ollut huomaavinaan näitä eleitä, ja esiintyi
-teeskentelemättömänä, olematta ujo, jäykkänä, olematta sievistelevä.
-Tämä tilanne, jossa toisensa kohtasivat henkilöt, joiden ei ollut
-määrä lähemmin liittyä toisiinsa, ei luonnollisesti heissä herättänyt
-mitään myötätuntoisuutta toisiinsa. Päinvastoin vallitsi hankala
-pakollisuus ja väkinäisyys, jotka tukahuttivat kaiken sen huvin, jota
-neiti de Verneuil ja nuori merisoturi aikaisemmin olivat odottaneet.
-Mutta naisilla on yhteistä niin ihmeellinen käyttäytymisäly,
-niin salaiset edut ja kiihkeät mielenliikutukset, että he aina
-tuollaisissa tilaisuuksissa osaavat murtaa jään.
-
-Äkkiä nämä molemmat aterioivat naiset näyttivät saaneen saman
-päähänpiston: he alkoivat viattomasti kiusoitella ainoata miehistä
-seurustelijaansa, ja kilpailivat suunnatessaan häneen ivasanoja,
-huomaavaisuutta ja huolehtivaa kohteliaisuutta.
-
-Tämä salainen sopimus ikäänkuin saattoi nuo naiset vapaammiksi.
-Katse ja sana, joka äskeisen väkinäisen seurustelun aikana oli
-paljon painanut, menetti nyt kaiken merkityksensä. Lyhyesti, puolen
-tunnin kuluttua nämä molemmat naiset, jotka jo salaa olivat toinen
-toisensa vihollisia, näyttivät olevan mitä parhaat ystävykset. Nuori
-merisoturi huomasi silloin yhtä paljon olevansa harmissaan neiti
-de Verneuilin vallattomasta iloisuudesta, kuin hänen äskeisestä
-jäykkyydestään. Hän oli niin nyreissään, että tunsi sisällään kumeaa
-vihaa siitä, että oli jakanut aamiaisensa tuon naisen kanssa.
-
--- Rouvaseni, -- sanoi neiti de Verneuil rouva du Gualle, -- onko
-poikanne aina näin alakuloisella tuulella?
-
--- Neiti, -- vastasi nuori mies, -- tuumiskelen tässä, mitä hyödyttää
-onni, joka pian haihtuu. Syynä alakuloisuuteeni on mielihyväni
-runsaus.
-
--- Onhan poikani vaan julkilausunut vallan luonnollisen ajatuksen,
-neitiseni, -- sanoi rouva du Gua, jolla oli omat syynsä taivuttaa
-neiti de Verneuil tuttavalliseksi.
-
--- No, mutta naurakaa toki vähän! -- virkkoi neiti de Verneuil
-hymyillen nuorelle miehelle. -- Millainen te olettekaan itkiessänne,
-jos se, mitä suvaitsette sanoa onneksi, saattaa teidät noin
-surulliseksi?
-
-Tätä hymyilyä seurasi kiihoittava katse, joka rikkoi viattomuuden
-naamarin, ja joka antoi nuorelle merisoturille hiukan toivoa. Mutta
-luontonsa kiihoittamana, joka aina houkuttelee naista tekemään liian
-paljon tai liian vähän, neiti de Verneuil näytti valtaavan tuon
-nuoren miehen katseella, josta loisti houkuttelevia lemmenlupauksia;
-mutta toiste hänen kasvonsa taas mielistelevien ilmeiden asemesta
-kuvastivat kylmyyttä ja ankaruutta -- tavallisia temppuja, joilla
-naiset peittävät todelliset tunteensa.
-
-Yhtenä hetkenä, yhtenä ainoana hetkenä, jolloin kumpikin oletti
-toisen silmäluomien olevan alas luotuina, he ilmaisivat toisilleen
-oikeat ajatuksensa. Ja yhtä nopeasti kuin olivat salanneet sydämiänsä
-salaman tavoin kirkastaneen valonvälkähdyksen, he taas verhosivat
-katseensa. Häpeissään siitä, että yhden silmäyksen muodossa olivat
-toisilleen ilmaisseet niin paljon, eivät he enää uskaltaneet
-katsoa toisiinsa. Neiti de Verneuil ei nyt enää muuta halunnut
-kuin viedä harhaan nuoren miehen, hän sulkeutui sentähden kylmään
-kohteliaisuuteen ja näytti kärsimättömänä odottavan aterian loppua.
-
--- Neiti, varmaankin saitte paljon kärsiä vankilassa? -- kysyi rouva
-de Gua.
-
--- Oi, rouvaseni, minusta tuntuu, ettei vankeuteni vielä ole
-päättynyt.
-
--- Onko saattojoukkonne määrä suojella vai valvoa teitä, neiti?
-Oletteko tasavallalle mieluinen, vai epäluulonalainen henkilö?
-
-Neiti de Verneuil oivalsi, vaistomaisesti, sangen vähän herättävänsä
-myötätuntoa rouva du Guassa ja pelästyi tätä kysymystä.
-
--- Hyvä rouva, -- hän vastasi, -- en tarkalleen tiedä tänä hetkenä,
-minkä luontoinen on suhteeni tasavaltaan.
-
--- Ehkä saatte sen vapisemaan? -- sanoi nuori mies hiukan ivallisesti.
-
--- Mutta kunnioittakaamme neidin salaisuuksia, -- huomautti rouva du
-Gua.
-
--- Oh, rouvaseni, sellaisen nuoren naisen salaisuudet, joka ei
-elämästä vielä tunne muuta kuin sen onnettomuudet, eivät ole erittäin
-merkillisiä.
-
--- Mutta, -- lisäsi rouva du Gua, jatkaakseen keskustelua, joka
-saattoi hänelle ilmaista sen, mitä halusi tietää, -- ensimäisellä
-konsulilla näyttää olevan mitä parhaat aikeet. Sanotaanhan, että hän
-aikoo ehkäistä siirtolaisia vastaan julkaistut lait.
-
--- Se on totta, -- vastasi neiti ehkä liiankin innostuneena; -- mutta
-miksi siis kiihoitamme Vendéen ja Bretagnen kapinaan? Miksi sytytämme
-Ranskan ilmituleen?...
-
-Tämä jalomielisyyttä todistava huudahdus, jolla hän näytti soimaavan
-itseään, sai merisoturin säpsähtämään. Hän katsoi neiti de Verneuiliä
-hyvin tarkasti, mutta ei voinut hänen kasvoissaan eroittaa vihaa
-eikä rakkautta. Tuo hieno iho oli läpitunkematon. Vastustamaton
-uteliaisuus lähensi häntä äkkiä tähän eriskummaiseen naisolentoon,
-johon hänet jo ennestään kiinnitti raju intohimo.
-
--- Mutta, -- sanoi neiti lyhyen hetken vaiettuaan, -- aiotteko
-matkustaa Mayenneen?
-
--- Se on aikomukseni, neiti, -- vastasi nuori mies kysyvä ilme
-kasvoissa.
-
--- No hyvä, rouvaseni, -- jatkoi neiti de Verneuil, -- kun poikanne
-palvelee tasavaltaa...
-
-Hän lausui nämä sanat näennäisen välinpitämättömästi, mutta hän loi
-molempiin outoihin henkilöihin tuollaisen salaisen katseen, joka on
-ominainen ainoastaan naisille ja valtiomiehille.
-
--- Te varmaankin pelkäätte chouaneja, -- hän virkkoi; --
-saattojoukkoa ei siis sovi halveksia. Onhan meistä tullut melkein
-matkakumppanit. Matkustakaa yhdessä meidän kanssamme Mayenneen asti.
-
-Poika ja äiti epäröivät ja näyttivät katseillaan kysyvän toistensa
-mielipidettä.
-
--- En tiedä, neiti, -- vastasi nuori mies, -- onko aivan viisasta
-mainita teille, että hyvin tärkeät asiat vaativat meitä olemaan
-ensi yönä Fougères'n lähistössä ja ettemme vielä ole löytäneet
-kulkuneuvoja sinne lähteäksemme; mutta ovathan naiset luonnostaan
-niin jalomielisiä, että häpeisin, ellen luottaisi teihin. Mutta
-ennenkuin uskomme itsemme teidän käsiinne, täytyy meillä ainakin olla
-varmuutta siitä, että onnellisesti suoriudumme yrityksestä. Oletteko
-tasavaltalaisen saattojoukkonne kuningatar vai orjatar? Suokaa
-anteeksi nuoren merisoturin avomielisyys; mutta minun mielestäni
-teidän tilanteenne ei näytä ollenkaan luonnolliselta...
-
--- Elämme aikana, herraseni, jona ei mikään siitä, mikä tapahtuu, ole
-luonnollista. Voitte siis varmasti empimättä suostua ehdoitukseeni.
-Ja ennen kaikkea, -- hän jatkoi korostaen näitä sanoja, -- ei
-teidän tarvitse pelätä mitään petosta tarjouksesta, joka lähtee
-poliittisesta vihasta kokonaan vapaan henkilön puolelta.
-
--- Tällainen matka ei ole vaaraton, -- huomautti nuori mies,
-katseessa sellainen henkevä ilme, joka lievensi tämän vastauksen
-jokapäiväisyyttä.
-
--- Mitä siis vielä pelkäätte? -- kysyi neiti de Verneuil ivallisesti
-hymyillen, -- minä en saata huomata, että vaara uhkaisi ketään.
-
-"Onkohan se nainen, joka puhuu näin, sama, jonka katse vastasi
-intohimoisiin pyyteisiini?" ajatteli nuori mies itsekseen.
-
-Samassa tuokiossa korvia viiltävä pöllön huuto, joka näytti lähtevän
-lieden piipusta, kajahti synkkänä varoituksena.
-
--- Mitä tämä on? -- sanoi neiti de Verneuil. -- Matkamme ei ala
-onnellisin entein. Mitenkähän pöllöt alkavat huutaa keskellä valoisaa
-päivää? -- hän kysyi tehden hämmästystä osoittavan liikkeen.
-
--- Sellaista sattuu joskus, -- sanoi nuorimies välinpitämättömästi.
--- Neiti, ehkä me tuottaisimme teille onnettomuutta. Eikö se ole
-teidänkin mielipiteenne? Älkäämme siis lähtekö yhdessä matkaan.
-
-Nämä sanat lausuttiin niin tyynesti ja jäykästi, että ne
-hämmästyttivät neiti de Verneuiliä.
-
--- Hyvä herra, -- hän virkkoi ylimyksellisen ärtyneesti, -- en
-suinkaan tahdo teitä pakoittaa. Säilyttäkäämme se vähäinen vapaus,
-jonka tasavalta meille myöntää. Jos armollinen rouva olisi yksin,
-toistaisin ehkä vielä tarjoukseni...
-
-Soturin raskaat askeleet kaikuivat käytävässä, ja pian tulivat
-näkyviin päällikkö Hulot'n nyrpeät kasvot.
-
-- Tulkaahan tänne, herra eversti, -- sanoi hymyillen neiti de
-Verneuil, joka osoitti vieressään olevaa tuolia. -- Punnitkaamme
-valtion asioita, koska se on välttämätöntä. Mutta naurakaa toki! Mikä
-teidän onkaan? Onko täällä kenties chouaneja?
-
-Päällikkö oli pysähtynyt ällistämään outoa nuorta miestä, joka näytti
-erityisesti kiinnittävän hänen huomiotaan.
-
--- Äiti, haluatteko vielä jäniksenpaistia? -- Neiti, te ette
-syö, -- sanoi merisoturi Francinelle, osoittaen kohteliaisuutta
-pöytäkumppaneilleen.
-
-Mutta Hulot'n hämmästyksessä ja neiti de Verneuilin
-tarkkaavaisuudessa oli jotain niin hirvittävän vakavaa, että olisi
-ollut vaarallista jättää sitä huomioon ottamatta.
-
--- Mikä sinun on, päällikkö? Tunnetko kenties minut? -- kysyi äkkiä
-nuori mies.
-
--- Ehkä, -- vastasi tasavaltalainen.
-
--- Todella luulen nähneeni sinun kerran käyvän polyteknikossa.
-
--- Minä en koskaan ole käynyt siellä, -- vastasi päällikkö äreästi,
--- laitoksessa, jossa muka kasvatetaan sotilaita makuusaleissa,
--- hän jatkoi, peittämättä vastenmielisyyttään tuosta oppineesta
-taimitarhasta lähteneitä upseereja kohtaan. -- Missä väessä siis
-palvelet?
-
--- Meriväessä.
-
--- Vai niin, -- sanoi Hulot ivallisesti nauraen. -- Tunnetko useita
-tuon laitoksen entisiä oppilaita, jotka palvelevat meriväessä? --
-Eihän siellä valmisteta muita -- näin hän vakavana jatkoi -- kuin
-tykistöupseereja ja sotainsinöörejä.
-
-Nuori mies ei joutunut hämilleen.
-
--- Minä olen ollut poikkeuksena sen nimen nojalla, jota kannan,
--- hän vastasi. -- Me olemme kaikki meidän suvussamme kuuluneet
-meriväkeen.
-
--- Vai niin, -- virkahti Hulot, -- mikä on siis sukunimesi,
-kansalainen?
-
--- Du Gua-Saint-Cyr.
-
--- Sinua ei siis surmattu Mortagnessa?
-
--- Eipä paljoa puuttunut! -- ehätti rouva du Gua sanomaan; --
-poikaani osui kaksi luotia.
-
--- Entä onko sinulla papereita? -- kysyi Hulot, välittämättä äidistä.
-
--- Tahdot siis lukea paperini? -- kysyi ylimielisesti nuori
-merisoturi, jonka veitikkamainen sinisilmä vuoroin tähysti
-synkänhahmoista päällikköä ja neiti de Verneuiliä.
-
--- Aikooko kenties sinun kaltaisesi keltanokka pitää minua pilanaan?
-Paperisi tänne, tai mars matkaan!
-
--- No no, herraseni, en minä ole mikään houkkio. Olenko yleensä
-velvollinen tekemään sinulle itsestäni tiliä? Kuka sinä olet?
-
--- Tämän departementin päällikkö, -- vastasi Hulot.
-
--- Ohoh! Tilani voi siis käydä hyvin arveluttavaksi. Minut kai
-vangitaan aseet kädessä.
-
-Ja hän ojensi päällikölle lasin bordeaux-viiniä.
-
--- Minua ei janota, -- sanoi Hulot. -- Siis paperisi tänne.
-
-Samassa silmänräpäyksessä kuului kadulta aseiden kalsketta ja
-sotilasten askeleita; Hulot lähestyi ikkunaa ja näytti tyytyväiseltä,
-mikä sai neiti de Verneuilin pelosta vapisemaan. Tämä osanoton merkki
-innostutti nuorta miestä, jonka kasvot olivat käyneet jäykiksi ja
-ylpeiksi. Hapuiltuaan takkinsa taskusta, hän otti esiin hienon
-lompakon ja siitä papereita, jotka ojensi Hulot'lle ja joita tämä
-ryhtyi lukemaan hitaasti, verraten passissa mainittuja tuntomerkkejä
-epäilemänsä matkustajan kasvoihin. Tarkastuksen aikana kajahti uusi
-pöllönhuuto, mutta tällä kertaa ei ollut vaikea siinä eroittaa
-ihmisäänen kaikua ja vivahduksia. Päällikkö antoi silloin ivallisen
-näköisenä takaisin paperit nuorelle miehelle.
-
--- Kaikki tämä on erinomaista. Mutta sinun täytyy seurata minua
-piirivirastoon. Minä en pidä musiikista.
-
--- Miksi viette hänet piirivirastoon? -- kysyi neiti de Verneuil,
-ääni värähdellen levottomuudesta.
-
--- Tyttöseni, -- vastasi päällikkö, vääntäen suunsa tapansamukaiseen
-irvistykseen, -- se on seikka, joka ei sinua liikuta.
-
-Suuttuneena vanhan soturin äänenpainosta ja vielä enemmän siitä
-nöyryytyksen tapaisesta kohtelusta, jota oli saanut kestää sen miehen
-edessä, jota tiesi miellyttävänsä, neiti de Verneuil nousi, luopui
-äkkiä siihenastisesta viattomasta ja vaatimattomasta ryhdistä, ja
-hänen ihonsa väri vilkastui ja silmänsä säihkyivät.
-
--- Sanokaa, onhan nuori mies kai täyttänyt kaiken, minkä laki vaatii?
--- hän huudahti tyynesti, mutta ääni värähdellen.
-
--- On kyllä, näennäisesti, -- vastasi ilkkuen päällikkö.
-
--- No hyvä, vaadin, että te _näennäisesti_ jätätte hänet rauhaan,
--- sanoi neiti. -- Pelkäättekö, että hän pääsee käsistänne?
-Tulette saattamaan häntä minun seurassani Mayenneen, hän on istuva
-postivaunuissa äitinsä vieressä... Ei mitään vastaansanomista,
-minä vaadin, että näin menetellään. -- No mitä! -- hän huomautti
-nähdessään Hulot'n kursailematta irvistelevän, -- vieläkö te pidätte
-häntä epäluulonalaisena?
-
--- Hiukan ainakin.
-
--- Mitä siis aiotte hänelle tehdä?
-
--- Enpä mitään muuta, kuin mahdollisesti hiukan pestä hänen päätään
-lyijyllä... Hän on huimapää, tuo nuori mies.
-
--- Lasketteko leikkiä, päällikkö? -- huudahti neiti de Verneuil.
-
--- No, nuori mies! -- sanoi Hulot, nyökäyttäen päätään merisoturille;
--- lähtekäämme liikkeelle, ja joutuin!
-
-Huomatessaan Hulot'n ylimielisyyden neiti de Verneuil muuttui
-tyyneksi ja hymyili.
-
--- Älkää liikkuko paikaltanne, -- hän sanoi nuorelle miehelle, jota
-suojeli arvokkaisuutta uhkuvalla eleellä.
-
--- Ah, kuinka hän on kaunis, -- kuiskasi merisoturi äidilleen, joka
-rypisti kulmakarvojaan.
-
-Pahastus ja monet muut, tosin hallitut kiihtymyksen tunteet, loivat
-silloin uutta kauneutta parisittaren kasvoihin. Francine, rouva du
-Gua, hänen poikansa -- kaikki olivat nousseet seisomaan. Neiti de
-Verneuil asettui kiireisesti heidän ja hymyilevän päällikön väliin
-ja irroitti taitavasti pari liiviensä nyörisilmukkaa. Sitten hän,
-toimien tuon sokean kiihkon vallassa, joka herää, kun naisten
-itserakkautta kovasti ahdistetaan, mutta samalla halukkaana ja
-kärsimättömänä osoittamaan voimaansa, aivan kuin lapsi saatuaan uuden
-lelun, ojensi päällikölle avoimen kirjeen.
-
--- Lukekaa, -- sanoi hän tälle, katkeran ivallisesti naurahtaen.
-
-Neiti de Verneuil kääntyi jälleen nuoren miehen puoleen, ja ollen
-voitonriemun huumauksessa hän loi häneen puoleksi vahingoniloa,
-puoleksi rakkautta uhkuvan katseen. Molempien otsat kirkastuivat. Ilo
-nosti punan heidän poskilleen, ja tuhannet ristiriitaiset ajatukset
-heräsivät heidän sieluissaan. Yhdellä ainoalla katseella rouva du
-Gua näytti havainneen, että neiti de Verneuilin menettely paljon
-enemmän johtui rakkaudesta kuin jalomielisyydestä, ja varmasti hän
-oli oikeassa. Tuo kaunis nuori nainen punastui ensin ja loi luomensa
-kainosti maahan, arvaten kaiken, mitä tuon toisen naisen katse
-merkitsi. Mutta sitten hän tämän uhkaavan syytöksen edessä ylpeänä
-nosti päänsä pystyyn ja uhmaili kaikkien katseita.
-
-Päällikkö kävi jäykäksi kuin kivi ja ojensi takaisin tämän ministerin
-allekirjoittaman kirjeen, joka velvoitti kaikkia viranomaisia
-tottelemaan tämän salaperäisen naishenkilön käskyjä, mutta senjälkeen
-hän veti tupesta miekkansa, katkaisi sen polvellaan ja viskasi
-molemmat palaset maahan.
-
--- Neiti, te tiedätte arvatenkin tarkalleen, miten teidän on määrä
-menetellä; mutta tasavaltalaisella on vakaumuksensa ja ylpeytensä.
-Minä en tahdo palvella kaunisten naisten komennon alaisena.
-Ensimäinen konsuli saa jo tänä iltana vastaanottaa erohakemukseni,
-ja toiset kuin minä tulevat teitä tottelemaan. Silloin, kun en enää
-ymmärrä, pysähdyn; varsinkin kun minun on pakko ymmärtää.
-
-Seurasi hetken äänettömyys. Mutta sen katkaisi heti nuori parisitar,
-joka lähestyi päällikköä, ojensi hänelle kätensä ja sanoi:
-
--- Eversti, vaikka partanne onkin pitkä, voitte sentään suudella
-minua, sillä te olette aika mies.
-
--- Siitä olen ylpeä, neitiseni, -- vastasi päällikkö, jotenkin
-kömpelösti suudellen tämän eriskummaisen nuoren naisen kättä. -- Mitä
-sinuun tulee, nuori mies, -- hän lisäsi uhaten sormellaan, -- niin
-pääsitpä tällä kertaa pälkähästä ehein nahoin.
-
--- Päällikkö hyvä, -- sanoi outo nuori mies nauraen, -- on aika
-lopettaa pila, ja jos tahdot, seuraan sinua piirivirastoon.
-
--- Tuletko sinne näkymättömän viheltäjäsi, Marche-à-Terren seurassa?
-
--- Kuinka? Minkä Marche-à-Terren seurassa? -- kysyi merisoturi,
-teeskennellen todellista hämmästystä.
-
--- Juurihan kuului vihellys.
-
--- No niin, minä kysyn, mitä minulla on tekemistä tuon vihellyksen
-kanssa. Luulinpa, että arvatenkin ne sotamiehet, jotka olit varannut
-minua vangitsemaan, siten ilmoittivat tulonsa.
-
--- Niinkö todella luulit?
-
--- No totta kai. Mutta juo toki bordeaux-viinisi, se on mainiota
-lajia.
-
-Nuoren merisoturin luonnollinen hämmästys, hänen erinomaisen vapaat
-käyttäytymistapansa, hänen nuorekkaat kasvonsa, jotka huolellisesti
-käherrettyjen vaaleiden kiharojen reunustamina näyttivät melkein
-lapsekkailta, saattoivat päällikön niin hämilleen, että hän rupesi
-häälymään toisesta epäilystä toiseen. Hän huomasi rouva du Guan, kun
-tämä koetti yllättää ne salaiset katseet, jotka hänen poikansa loi
-neiti de Verneuiliin, ja kysyi häneltä äkkiä:
-
--- Kuinka vanha olette, kansalainen?
-
--- Ah, hyvä herra, tasavaltamme lait käyvät kovin armottomiksi. Olen
-kolmenkymmenen kahdeksan vanha.
-
-- Vaikka minut tuohon paikkaan ammuttaisiin kuoliaaksi, en voi sitä
-uskoa. Marche-à-Terre on täällä, äsken hän vihelsi, ja te olette
-valepukuisia chouaneja. Hitto vieköön! Annanpa täydelleen piirittää
-ja tarkastaa tämän talon...
-
-Silloin epätasainen vihellys, jotenkin sellainen, joka aikaisemmin
-oli kuultu, kajahti majatalon pihalta, keskeyttäen päällikön puheen.
-Onneksi Hulot syöksyi käytävään, joten ei nähnyt, kuinka kalpeiksi
-rouva du Guan kasvot olivat käyneet hänen puheensa vaikutuksesta.
-Pihalla hän näki ajurin, joka valjasti hevosia postivaunujen eteen;
-hän arveli tätä miestä viheltäjäksi ja luopui epäilyksestään, kun
-hänestä lisäksi tuntui naurettavalta, että chouanit rohkenisivat
-tulla tänne keskelle Alençonia. Ja häpeissään hän palasi sisälle
-huoneeseen.
-
--- Annan tuolle miehelle anteeksi tällä kertaa, mutta myöhemmin hän
-saa kalliisti maksaa tämän levottoman hetken, jonka hän on meille
-tuottanut, -- kuiskasi rouva du Gua pojalleen samassa kun Hulot
-palasi huoneeseen.
-
-Kelpo soturin noloissa kasvoissa ilmeni se taistelu, joka hänen
-sydämessään oli tapahtunut hänen ankaran velvollisuudentuntonsa
-ja luontaisen hyvyytensä välillä. Hän oli silti edelleen nyrpeän
-näköinen, kun luuli, että sittenkin oli erehtynyt; mutta hän otti
-käteensä bordeaux-viinillä täytetyn lasin ja sanoi:
-
--- Toveri, suo minulle anteeksi; mutta tuo sinun polyteknikumisi
-lähettää armeijaan niin nuoria upseereja...
-
--- Mutta rosvoilla on vielä nuorempia, -- huomautti luuloiteltu
-merisoturi.
-
--- Keneksi sitten luulittekaan poikaani? -- kysyi rouva du Gua.
-
--- "Garsiksi", päälliköksi, jonka Lontoon ministeristö on lähettänyt
-chouaneille ja vendéelaisille, ja jota mainitaan markiisi
-Montauràniksi.
-
-Päällikkö tähysteli vielä salaa tarkkaavasti näitä molempia
-epäiltäviä henkilöitä heidän katsellessaan toisiaan, mutta näiden
-kasvoilla oli sellainen ilme, joka nähdään itserakkailla tyhmyreillä,
-ja jota saattaa kuvata seuraavalla vuoropuhelulla: -- Ymmärrätkö
-sinä tätä? -- Enpä totisesti; entä sinä? -- En rahtuakaan. -- Mitä
-hän siinä sitten höpisee? -- Hän hourii. -- Sitten seuraa loukkaava
-typerä ivanauru, joka tietää luuloiteltua voittoa.
-
-Kuullessaan päällikön mainitsevan kuninkaallismielisen kenraalin
-nimen, Marie de Verneuil muutti heti menettelyään ja näytti
-huumaantuneelta, mutta tämän muutoksen huomasi ainoastaan Francine,
-joka yksin tunsi noiden kasvojen hienot vivahdukset. Kokonaan joutuen
-ymmälleen, päällikkö otti ylös permannolta molemmat miekkansa
-palaset, katsoi neiti de Verneuiliin, jonka hehkuva ilme oli saanut
-hänen sydämensä sulamaan, ja sanoi hänelle:
-
--- Mitä teihin tulee, neiti, en peruuta päätöstäni, ja huomenna
-vastaanottaa Bonaparte miekkani katkelmat, ellei...
-
--- Oh! mitä liikuttavat minua Bonaparte, teidän tasavaltanne,
-chouanit, kuningas ja "Gars"? -- huudahti neiti de Verneuil, huonosti
-peittäen pahaa tuultansa.
-
-Salaiset mielijohteet ja intohimo loivat näihin kasvoihin säteileviä
-värejä, ja aavisti, ettei koko maailma enää merkinnyt mitään tälle
-nuorelle naiselle, siitä hetkestä alkaen, kun yksi ainoa olento oli
-vanginnut hänen mielenkiintonsa. Mutta äkkiä hän pakoitti itsensä
-tyyneksi, huomattuaan, kuten suuri näyttelijä ainakin, että kaikkien
-katseet olivat häneen kiintyneet. Päällikkö nousi äkkiä. Neiti de
-Verneuil seurasi häntä käytävään, missä pysäytti hänet ja kysyi
-juhlallisesti:
-
--- Oliko teillä siis painavat syyt epäillä tuota nuorta miestä
-Garsiksi?
-
--- Tuhat tulimmaista, neiti, -- ratsumies, joka on
-kunniavartijananne, kertoi minulle, että chouanit olivat murhanneet
-matkustajat ja ajurin, minkä jo tiesinkin; mutta enpä tiennyt
-matkustaja-vainajien nimeä, ja se oli du Gua Saint-Cyr!
-
--- Jos Corentin on kaiken tuon takana, ei se minua ollenkaan
-ihmetytä! -- huudahti neiti inhoten.
-
-Päällikkö poistui rohkenematta katsoa neiti de Verneuiliin, jonka
-vaarallinen kauneus jo saattoi hänen sydämensä levottomaksi.
-
-"Jos vielä olisin viipynyt pari minuuttia, olisin tehnyt sen
-tyhmyyden, että olisin jälleen tarttunut miekkaan lähteäkseni häntä
-saattamaan", ajatteli Hulot astuessaan alas portaita.
-
-Huomatessaan nuoren miehen tähystelevän ovea, josta neiti de Verneuil
-oli poistunut, rouva du Gua kuiskasi hänelle:
-
--- Te olette aina sama! Ainoastaan naiset tulevat syöksemään teidät
-perikatoon. Nukke saa teidät unhoittamaan kaiken muun. Miksi
-sallittekaan hänen murkinoida kanssamme? Mikä onkaan tuo neiti de
-Verneuil, joka suostuu syömään aamiaista tuntemattomien ihmisten
-seurassa, jota siniset saattojoukkona suojelevat, ja joka riisuu
-heiltä aseet paperin avulla, mitä rakkauskirjeen tavoin säilyttää
-nyöriliiveissään? Hän on yksi noita halpamaisia olentoja, joiden
-avulla Fouché tahtoo saada teidät käsiinsä, ja hänen näyttämänsä
-kirje on annettu hänelle sitä varten, että hän saisi avukseen siniset
-teitä vastaan.
-
--- Rouvaseni, -- vastasi nuori mies pisteliäällä äänellä, joka
-lävisti tuon naisen sydämen ja sai hänet kalpenemaan, -- hänen
-jalomielisyytensä kumoaa olettamuksenne. Muistakaa, että yksinomaan
-kuninkaan etu liittää meidät molemmat toisiimme. Eikö koko maanpiiri
-tunnu teistä autiolta, senjälkeen kuin kuuluisa Charrette on ollut
-polvillaan teidän edessänne? Eikö ainoa elämäntehtävänne nyttemmin
-ole kostaa hänen kuolemansa?
-
-Tuo naishenkilö vaipui ajatuksiinsa, yhä pysyen seisoallaan niin
-kuin ihminen, joka rannalta katselee aarteittensa haaksirikkoa, sitä
-nähdessään kahta kiihkeämmin himoiten menetettyä omaisuuttaan. Neiti
-de Verneuil palasi huoneeseen, ja nuori merisoturi vaihtoi hänen
-kanssaan hymyilevän ja lievästi ivallisen katseen. Niin epävarmalta
-kuin tulevaisuus tuntuikin, niin ohimenevältä kuin heidän suhteensa
-näyttikin, olivat nämä toivon enteet silti ylen kiehtovia. Vaikkakin
-tuo vaihdettu katse oli nopea, ei se jäänyt huomaamatta rouva du
-Gualta, joka sen ymmärsi: hänen otsansa meni heti ohuihin ryppyihin,
-eivätkä hänen kasvonsa voineet kokonaan peittää mustasukkaisuutta.
-
-Francine piti silmällä tätä naista; hän huomasi hänen katseittensa
-säihkyvän ja hänen poskiensa värin vilkastuvan; hän luuli huomaavansa
-jonkun hornanhengen kiihoittavan kasvoja, jotka olivat hirvittävän
-sisäisen ristiriitaisen taistelun vaikutuksen alaisina. Mutta salama
-ei ole nopeampi eikä kuolema iskevämpi kuin tämä ohimenevä ilme.
-Rouva du Gua muuttui taas hilpeän näköiseksi, ja tämä muutos tapahtui
-niin luontevasti, että Francine luuli nähneensä unta. Mutta kun
-hän oli havainnut tuossa naisessa tunteiden raivokkaisuuden, joka
-ainakin veti vertoja neiti de Verneuilille, hän värisi aavistaessaan
-niitä hirvittäviä yhteentörmäyksiä, jotka epäilemättä tulisivat
-sattumaan kahden näin tarmokkaan hengen välillä, ja hän vavahti
-nähdessään neiti de Verneuilin lähestyvän nuorta upseeria luoden
-häneen tuollaisen intohimoisen katseen, joka hurmaa, tarttuvan hänen
-käteensä ja vievän hänet ikkunan ääreen, sellaisin elein, jotka
-osoittivat kiemailevaa veitikkamaisuutta.
-
--- Tunnustakaa nyt minulle, -- hän virkkoi, koettaen lukea totuutta
-hänen silmistään, -- että te ette ole kansalainen du Gua-Saint-Cyr.
-
--- Se olen kuitenkin.
-
--- Mutta hän ja hänen äitinsä surmattiin toissapäivänä.
-
--- Se on kovin surullista, -- vastasi nuori mies nauraen. -- Mutta
-oli miten oli, en silti ole teille vähemmässä kiitollisuudenvelassa,
-ja tahtoisin saada tilaisuuden osoittaa teille kiitollisuuttani.
-
--- Luulin pelastaneeni siirtolaisen, mutta minua miellyttää vielä
-enemmän, että olette tasavaltalainen.
-
-Näistä omista sanoistaan, jotka ikäänkuin ajattelemattomuudesta
-olivat lähteneet hänen huuliltaan, hän joutui vallan hämilleen.
-Hänen silmänsä näyttivät elähtyvän, eikä hänen olemuksessaan enää
-ollut havaittavissa muu kuin viehättävä tunteiden vilpittömyys.
-Hän hellitti pehmeästi upseerin käden, tosin ei sentähden, että
-olisi hävennyt, kun oli sitä painanut, vaan sentähden, että hänen
-mielessään heräsi ajatus, joka kävi liian raskaaksi kantaa. Nuori
-mies jäi siihen seisomaan toivon huumaamana. Äkkiä nuori nainen
-näytti soimaavan ainoastaan itseään tuosta vapaasta käytöksestään,
-jota kenties puolusti tämä ohimenevä matkaseikkailu. Hän palautti
-sovinnaisen ryhtinsä, tervehti molempia matkakumppanejaan ja
-katosi Francinen seurassa. Tultuaan heidän huoneeseensa, Francine
-pani ristiin sormensa, käänsi eteenpäin kämmenensä, väännellen
-käsivarsiaan ja katsellen emäntäänsä, ja sanoi:
-
--- Oi, Marie, kuinka paljo seikkoja lyhyessä ajassa! Ainoastaan
-teille voi tällaista tapahtua!
-
-Neiti de Verneuil säpsähti ja kavahti Francinen kaulaan.
-
--- Oi, tämä vasta on elämää, minä olen taivaassa!
-
--- Kenties helvetissä, -- huomautti Francine.
-
--- Olkoon menneeksi, "helvetissä"! -- huudahti neiti de Verneuil
-iloisena. -- Annappa tänne kätesi; tunnustele, kuinka sydämeni
-sykkii! Minun on kuuma. Koko maailma ei nyt merkitse minulle
-juuri mitään! Kuinka monasti olenkaan jo ennen nähnyt tuon miehen
-unelmissani. Ah, kuinka hänen päänsä on kaunis, ja kuinka hänen
-katseensa on säihkyvä!
-
--- Tuleeko hän teitä rakastamaan? -- kysyi heikolla äänellä vilpitön
-ja teeskentelemätön maalaisnainen, jonka kasvot olivat käyneet
-alakuloisiksi.
-
--- Ja sitä sinä kysyt? -- vastasi neiti de Verneuil. -- Mutta
-kuulehan, Francine, -- hän jatkoi asettuen puoleksi vakavaan,
-puoleksi iloiseen asentoon, -- olisikohan se niin kovin vaikeata?
-
--- Ei, mutta tuleeko hän aina teitä rakastamaan? -- virkkoi Francine
-hymyillen.
-
-Molemmat naiset katsoivat hetkisen toisiinsa ihan tyrmistyneinä,
-Francine siitä, että oli esiintuonut niin paljon kokemusta, Marie
-siitä, että ensi kerran aavisti, että intohimo oli tuottava
-tulevaisuuden, joka uhkui onnea. Hän tunsi kumartuneensa kuilun
-partaalle, jonka syvyyttä olisi tahtonut tutkia kuulemalla, kuinka
-pohjaan kumahti kivi, joka ensin oli heitetty vallan huolettomasti.
-
--- Se on minun asiani, -- hän sanoi, tehden liikkeen, joka muistutti
-epätoivoista pelaajaa. -- Minä en koskaan surkuttele hylättyä naista,
-sillä hän ei saata syyttää ketään muuta kuin itseään siitä, että
-hänet on hylätty. Minä puolestani kyllä olen osaava pitää hallussani
-elävänä tai kuolleena miehen sydäntä, jonka kerran olen omistanut. --
-Mutta, -- hän jatkoi kotvan vaiettuaan, -- mistä sinä, Francine, olet
-tullut niin viisaaksi?
-
--- Neiti hyvä, -- huomautti äkkiä maalaisnainen, -- kuulen askeleita
-käytävästä...
-
--- Ah! -- sanoi neiti kuunneltuaan, -- se ei ole _hän!--_ Mutta,
-mitenkä sinä vastaatkaan! Ymmärrän sinut: odotan tai arvaan itse.
-
-Francine oli oikeassa. Kolme oven takaa kuuluvaa kolkutusta keskeytti
-tämän keskustelun. Kapteeni Merle näyttäytyi heti, kuultuaan neiti de
-Verneuilin kehoituksen astua sisään.
-
-Tervehtiessään neiti de Verneuiliä sotilaallisesti, kapteeni uskalsi
-luoda häneen katseen, ja ollen kokonaan hänen kauneutensa häikäisemä,
-ei hän saanut sanottua hänelle muuta kuin:
-
--- Armollinen neiti, olen valmis teitä palvelemaan!
-
--- Onko teistä siis tullut suojelijani puoliprikaatipäällikkönne
-erottua? Eikö rykmenttiänne mainita tällä nimellä?
-
--- Esimieheni on rykmentin ajutantti Gérard, jonka käskystä olen
-tullut tänne.
-
--- Pelkääkö päällikkönne siis minua niin suuresti? -- kysyi neiti.
-
--- Suokaa hänelle anteeksi, armollinen neiti. Hulot ei pelkää;
-mutta naisia hän ei oikein ymmärrä; ja häntä kiusaa se ajatus, että
-naishenkilö on hänen kenraalinsa.
-
--- Mutta, -- jatkoi neiti de Verneuil, -- hänen velvollisuutensa oli
-kuitenkin totella esimiehiään! Minä pidän alistuvaisuudesta, sen
-sanon teille suoraan, enkä kärsi, että minua vastustetaan.
-
--- Se olisikin vaikeata, -- vastasi Merle.
-
--- Neuvotelkaamme, -- sanoi neiti de Verneuil. -- Teillä on täällä
-verestä sotaväkeä. Sen tulee saattaa minut Mayenneen, jonne voin
-saapua tänä iltana. Saammeko sieltä uusia sotamiehiä, voidaksemme
-viipymättä jatkaa matkaamme? Chouanit eivät tiedä mitään pienestä
-retkestämme. Kun näin matkustamme öiseen aikaan, kävisi meidän hyvin
-onnettomasti, jos kohtaisimme heitä tarpeeksi ison joukon hyökkäämään
-kimppuumme. -- No, mitä sanotte, onko se mahdollista?
-
--- On kyllä, neiti.
-
--- Millainen on Maynnesta Fougères'een johtava tie?
-
--- Huono. Lakkaamatta vasta- ja myötämaata, -- oikea oravien
-paratiisi.
-
--- Matkaan siis! Ja kun ei meillä lähtiessämme Alençonista ole vaaraa
-pelättävissä, lähtekää te edelle, saavutamme teidät pian.
-
--- Luulisi tuolla naisella olevan kymmenen virkavuotta takanaan, --
-murahti Merle poistuessaan. -- Hulot oli väärässä, tuo nuori nainen
-ei ole niitä, jotka hankkivat itselleen rikkauksia untuvapatjoilla
-loikoen. Peeveli sentään, jos minä, kapteeni Merle, haluan päästä
-rykmentin ajutantiksi, ei minun totisesti tule pitää pyhimystä piruna.
-
-Neiti de Verneuilin neuvotellessa kapteenin kanssa oli Francine
-mennyt käytävään katselemaan ikkunasta erästä pihan kolkkaa, jota
-kohti vastustamaton uteliaisuus oli vetänyt häntä saapumishetkestä
-asti. Hän tähysteli tallin olkia niin hartaasti, että olisi voinut
-luulla hänen vaipuneen rukoukseen Pyhän Neitsyen edessä. Piankin
-hän huomasi rouva du Guan hiipivän Marche-à-Terren luo varovasti
-kuin kissa, joka ei tahdo kastella käpäliään. Huomattuaan tämän
-naisen, chouani nousi ja seisoi hänen edessään täynnä mitä syvintä
-kunnioitusta. Tämä omituinen seikka herätti Francinen uteliaisuuden,
-ja hän riensi pihalle, hiipi pitkin seiniä niin salaa, ettei rouva du
-Gua voinut häntä nähdä, ja koetti piiloittautua tallin oven taakse.
-Hän astui varpaillaan, pidätti hengitystään, karttoi vähintäkin
-melua, ja näin hänen onnistui pysähtyä lähelle Marche-a-Terreä,
-herättämättä hänen huomiotansa.
-
--- Ja jos saatujen tietojen jälkeen, -- virkkoi outo nainen
-chouanille, -- tuon naisen nimi ei ole oikea, ammut sinä hänet
-armotta kuin raivohullun nartun.
-
--- Ymmärrän, -- vastasi Marche-à-Terre. Nainen poistui. Chouani
-pani jälleen päähänsä punaisen villamyssynsä ja raapi korvallistaan
-epäröivien henkilöiden tavoin, kun samassa näki Francinen ilmestyvän
-kuin esiinnoiduttuna.
-
--- Pyhä Anna! -- hän huudahti.
-
-Äkkiä hän pudotti piiskansa, risti kätensä ja joutui haltioihinsa.
-Lievä puna nousi hänen karkeapiirteisiin kasvoihinsa, ja hänen
-silmänsä kiiluivat kuin lokaan uponneet jalokivet.
-
--- Näenkö todella edessäni Cottinin tytön? -- hän virkkoi niin
-kumealla äänellä, että hän yksin sen saattoi kuulla. -- Tekö se
-todella olette, kaunokainen? En rohkene kosketella kättänne, --
-hän jatkoi, kuitenkin ojentaen leveätä kouraansa Francinea kohti,
-ikäänkuin tunnustellakseen paksujen kultaketjujen painoa, jotka
-riippuivat tytön kaulassa ja ulottuivat vyötäisiin asti.
-
--- Siinä teette hyvin, Pierre! -- vastasi Francine, jossa heräsi se
-naisen vaisto, joka saattaa hänet omavaltaiseksi, kun häntä ei ole
-masennettu.
-
-Francine peräytyi ylpeänä, nautittuaan chouanin hämmennyksestä. Mutta
-hän korvasi sanojensa ankaruutta lempeyttä uhkuvalla katseella ja
-lähestyi taas.
-
--- Pierre, -- hän virkkoi, -- tuo nainen puhui _sinulle_ siitä
-nuoresta neidistä, jota palvelen, eikö niin?
-
-Marche-à-Terre pysyi ääneti, ja hänen kasvonsa taistelivat kuin
-aamunkoitto pimeän ja valon välillä. Hän katsoi vuoroin Francinea,
-vuoroin pudottamaansa suurta piiskaa ja kultaketjuja, jotka näyttivät
-lumoavan häntä yhtä voimakkaasti kuin bretagnelais-naisen kasvot.
-Sitten hän, ikäänkuin tehdäkseen lopun levottomuudestaan, nosti
-maasta piiskansa, mutta pysyi yhä ääneti.
-
--- Oh, ei ole vaikeata arvata, että tuo nainen käski sinun surmata
-emäntäni, -- jatkoi Francine, joka tunsi garsin vaiteliaisuutta
-noudattavan uskollisuuden ja tahtoi poistaa hänen epäröimisensä.
-
-Marche-à-Terre painoi merkitsevästi päänsä alas. Francinelle tämä oli
-samaa kuin vastaus.
-
--- No niin, Pierre, jos emännälleni tapahtuu pieninkin onnettomuus,
-jos hänen päästään nyhdetään yksi ainoa hiuskarva, niin olemme
-täällä nähneet toisemme viimeisen kerran ja eromme tulee kestämään
-koko ijankaikkisuuden, sillä minä pääsen paratiisiin, ja sinä joudut
-helvettiin!
-
-Paholaisen riivaama, josta Kirkko muinoin komein menoin karkoitti
-pahan hengen, ei ollut suuremman mielenkiihoituksen alaisena kuin
-Marche-à-Terre kuunnellessaan tuota ennustusta, joka häneen johdatti
-jonkunmoista varmuutta. Hänen katseensa, joita alussa oli leimannut
-hurjuuden sekainen hellyys, mutta joissa sitten oli kuvastunut
-velvollisuuden kiihko, yhtä vaativainen kuin rakkaus, synkkenivät
-äkkiä ja kävivät rajuiksi, kun hän huomasi sen ihailemansa viattoman
-naisen käskevän ilmeen, jota ennen oli kosinut. Francine tulkitsi
-omalla tavallaan chouanin vaikenemisen.
-
--- Etkö siis tahdo tehdä mitään minun hyväkseni? -- hän kysyi
-häneltä, soimaava sävy äänessä.
-
-Nämä sanat kuultuaan chouani loi lemmittyynsä katseen, joka oli yhtä
-musta kuin korpin siipi.
-
--- Oletko vielä vapaa? -- hän kysyi mutisten niin hiljaa, että
-Francine yksin saattoi eroittaa hänen äänensä.
-
--- Olisinko muutoin tässä?... -- vastasi tyttö täynnä paheksumista.
--- Mutta mitä teet sinä täällä? Olet yhä vielä chouani ja samoilet
-teillä kuin raivoisa villipeto, joka hakee saalista raadeltavakseen.
-Oi, Pierre, jos olisit järkevä, lähtisit minun kanssani. Tuo kaunis
-neiti, joka ennen on kasvanut minun kodissani -- voinhan sen sinulle
-sanoa -- on myöhemmin huolehtinut minusta. Minulla on tätä nykyä
-kaksisataa livreä varmoja korkoja. Lisäksi neiti on viidestäsadasta
-riksistä ostanut minulle setäni Thomas'n talon, ja minulla on
-kaksituhatta livreä säästöjä.
-
-Mutta hänen hymynsä ja aarteittensa luetteleminen olivat voimattomat
-Marche-à-Terren läpitunkemattoman katseen edessä.
-
--- Papit ovat kehoittaneet meitä ryhtymään sotaan, -- hän vastasi. --
-Jokainen maahan kaadettu sininen takaa synninpäästön.
-
--- Mutta siniset surmaavat ehkä sinut! Vastauksen asemesta
-Marche-à-Terre antoi kätensä vaipua alas, ikäänkuin olisi pahoitellut
-Jumalalle ja kuninkaalle tuottamansa uhrin vähäpätöisyyttä.
-
--- Ja miten minun käy? -- kysyi nuori nainen surullisena.
-
-Marche-à-Terre katsoi Francineen tyrmistyneenä; hänen silmänsä
-näyttivät suurenevan ja niistä vierähti esiin kaksi kyyneltä, jotka
-valuivat hänen karkeilta poskiltaan vuohennahkaiselle takilleen, ja
-kumea voihkina nousi hänen rinnastaan.
-
--- Pyhä Anna!... Pierre, onko tämä kaikki, minkä sanot minulle
-seitsemän vuotta kestäneen eron jälkeen?... Oletpa sinä suuresti
-muuttunut!
-
--- Rakastan sinua yhä vielä, -- sanoi chouani äkkiä.
-
--- Sitä en usko, -- kuiskasi Francine, -- kuningas käy minun edelläni.
-
--- Jos katsot minuun noin, -- sanoi Marche-à-Terre, -- lähden tieheni.
-
--- No hyvä, -- sanoi tyttö surullisena, -- hyvästi sitten.
-
--- Hyvästi, -- toisti Marche-à-Terre.
-
-Hän tarttui Francinen käteen, painoi sitä, suuteli sitä, teki
-ristinmerkin ja pakeni talliin kuin koira, joka on varastanut luun.
-
--- Pille-Miche, -- sanoi hän toverilleen, -- tässä kirotussa pimeässä
-ei näe mitään. Onko sinulla nuuskarasiasi?
-
--- Hitto vieköön, kuinka kauniit ketjut!... -- vastasi Pille-Miche
-kopeloiden kädellään vuohennahkansa sisäpuolella olevasta taskusta.
-
-Hän ojensi Marche-à-Terrelle tuon pienen häränsarvesta tehdyn
-keilanmuotoisen rasian, jossa bretagnelaiset pitävät sitä nuuskaa,
-minkä itse ovat jauhaneet hienoksi pitkinä talvi-iltoina. Chouani
-kohotti peukalonsa muodostaen vasemman käden pivoon kuopan, joka
-sotavanhuksilla on nuuskasiemauksen mittana, ja ravisti sitten
-kovasti nuuskarasiaa, jonka kannen Pille-Miche oli kiertänyt auki.
-Hyvin hieno nuuskapöly valui hitaasti esiin siitä pienestä reiästä,
-joka oli tämän bretagnelaisen rasian huipussa. Marche-à-Terre toisti
-seitsemän tai kahdeksan kertaa ääneti tämän tempun, ikäänkuin tuo
-jauhe olisi kyennyt muuttamaan hänen ajatustensa laadun. Äkkiä hän
-teki epätoivoisen liikkeen, heitti nuuskarasian Pille-Michelle ja
-sieppasi esille olkiin kätketyn karbiinipyssyn.
-
--- Seitsemän tai kahdeksan tuollaista nuuskausta perätysten, se on
-liikaa, -- sanoi itara Pille-Miche.
-
--- Mars matkaan! -- huudahti Marche-à-Terre käheästi. Meillä on työtä.
-
-Kolmisenkymmentä chouania, jotka olivat piiloittautuneet heinähäkkien
-alle ja olkiin, kohottivat päänsä, näkivät Marche-à-Terren pystyssä,
-ja katosivat heti puutarhanpuoleisesta ovesta, josta pääsi suoraan
-ulos kedolle.
-
-Poistuessaan tallista näki Francine postivaunut matkavalmiina. Neiti
-de Verneuil ja hänen molemmat matkatoverinsa olivat jo nousseet
-näihin ajoneuvoihin. Bretagnelais-nainen säpsähti nähdessään
-emäntänsä vaunujen perällä istumassa sen naisen vieressä, joka juuri
-oli antanut käskyn murhata hänet. "Epäilyksenalainen" mies istuutui
-vastapäätä Marieta, ja heti kun Francine oli noussut rattaille, nämä
-lähtivät joutuin liikkeelle.
-
-Aurinko oli hajoittanut harmaat syyspilvet, ja sen säteet levittivät
-maaseudun surumielisyyteen jonkunmoista juhlan ja nuoruuden hohdetta.
-Monet rakastavat katsovat tällaisia sattumia taivaan lähettämiksi
-enteiksi.
-
-Francineen teki omituisen vaikutuksen se äänettömyys, joka alussa
-vallitsi matkustajien kesken. Neiti de Verneuil oli jälleen
-tekeytynyt kylmäksi, loi silmänsä alas, piti päätään hiukan kumarassa
-ja peitti kätensä eräänlaiseen vaippaan, johon oli verhoutunut.
-Hän nosti silmänsä ainoastaan katsellakseen nopeasti taaksepäin
-väistyviä maisemia. Varmana siitä, että oli ihailun esineenä, ei
-hän erityisesti antanut siihen tilaisuutta. Mutta hänen näennäinen
-välinpitämättömyytensä ilmaisi enemmän kiemailua kuin viattomuutta.
-Se liikuttava puhtaus, joka luo niin suurta suloa heikkojen sielujen
-ilmauksiin, ei näyttänyt voivan painaa viehätystään olentoon, jonka
-rajut tunteet määräsivät lemmen myrskyjen temmellyksiin. Tuntematon
-nuori mies oli alkavan lemmenseikkailun tehon vallassa, eikä vielä
-koettanut selvitellä tämän omituisen nuoren naisen kiemailun ja
-haltioitumisen välistä ristiriitaa. Tuon naisen teeskennelty
-viattomuus esti häntä vapaasti katselemasta noita kasvoja, joita nyt
-kaunisti yhtä paljon levollisuus, kuin äsken kiihoitus. Emme koskaan
-moiti sitä, mikä tuottaa meille nautintoa.
-
-Kauniin naisen on vaikea ajoneuvoissa istuen välttää
-matkakumppaniensa katseita, jotka kohdistuvat häneen, ikäänkuin
-hakien lisähuvia matkan yksitoikkoisuudessa. Nuori upseeri olikin
-hyvin mielissään voidessaan tyydyttää heräävän intohimonsa
-kärsimättömiä vaatimuksia, nuoren naisen väistämättä hänen katsettaan
-tai loukkaantumatta hänen hellittämättömästä kiivaudestaan, ja
-sentähden nuori mies mielin määrin tutki noiden kasvojen puhtaita ja
-häikäisevän kaunisviivaisia piirteitä. Tuo nainen oli hänestä ihan
-kuin kuva. Milloin päivänvalo loi kirkasta valaistustaan sieramien
-läpikuultavaan ruusunpunaan ja nenän siroon kaareen; milloin taas
-vaalea auringonsäde toi esiin ihan eri vivahdukset: helmiäishohteisen
-silmänalustan ja suun ympäristön, ruusuiset posket, ohimoiden ja
-kaulan himmeän hipiän.
-
-Hän ihaili sitä valon ja varjon vastakohtaa, joka syntyi kasvoja
-kehystävien tummien kutrien vaikutuksesta, joka niihin painoi
-ohimenevän erikoisuutensa: onhan kaikki niin haihtuvaa naisessa!
-Hänen tämänpäiväinen kauneutensa ei usein ole sama kuin eilinen,
-ja ehkä se on onnellista hänelle! Ollen vielä siinä iässä, jossa
-mies voi nauttia mitättömistä pikkuseikoista, joista rakkaus on
-kokoonpantu, niin sanottu merisoturi hurmaantuneena odotti noiden
-luomien toistuvaa nousua ja laskua ja hengityksen aiheuttamaa
-poven kohoilemista. Joskus hän luuli eroittavansa jotakin yhteyttä
-silmien ilmeessä ja huulien melkein näkymättömässä liikehtimisessä.
-Jokainen ele paljasti hänelle tämän nuoren naisen sielua, jokainen
-pieninkin liike jonkun uuden puolen hänestä. Jos jotkut ajatukset
-vilkastuttivat nuo liikkumattomat piirteet; jos niihin äkkiä nousi
-puna, jos hymy elvytti niitä, hän tunsi sanomatonta suloutta
-arvaillessaan tämän salaperäisen naisen salaisuuksia. Kaikki oli
-ansa sielulle, ansa aistimille. Eipä edes äänettömyys pannut esteitä
-sydänten keskinäiselle ymmärtämykselle, vaan muuttui ajatusten
-välittäjäksi.
-
-Monet Marie de Verneuilin ja tuntemattoman nuoren miehen vaihtamista
-katseista panivat edellisen ajattelemaan, että tämä vaikeneminen oli
-saattava hänet huonoon valoon. Marie kysyi sentähden rouva du Gualta
-jotain sellaista vähäpätöistä, jolla keskustelu usein aletaan, mutta
-ei malttanut olla samalla mainitsematta hänen poikaansa.
-
--- Kuinka saatoittekaan, armollinen rouva, kirjoituttaa poikanne
-meriväkeen? -- hän kysäisi. -- Ettekö täten tuominnut itseänne
-alituisen levottomuuden uhriksi?
-
--- Hyvä neiti, naisten, se tahtoo sanoa, äitien kohtalo on aina
-vavista pelosta kalleimpien aarteittensa tähden.
-
--- Nuori herra on kovin teidän näköisenne.
-
--- Siltäkö teistä tuntuu?
-
-Tämä rouva du Guan viaton suostuminen käymään vanhemmasta kuin
-todella oli sai nuoren miehen hymyilemään, mutta tuotti lisäharmia
-luulotellulle äidille.
-
-Tämän naisen viha kasvoi joka katseesta, jonka hänen poikansa
-loi Mariehin. Vaikeneminen, puhelu, kaikki vaan puhalsi hänessä
-ilmiliekkiin hirvittävää raivoa, jota hän verhosi mitä kohteliaimpaan
-esiintymiseen.
-
--- Neiti, -- sanoi nuori mies, -- te erehdytte. Merimiehet eivät
-ole enemmän alttiina vaaralle kuin muut soturit. Naisten ei pitäisi
-vihata meriväen oloja: onhan meillä maaväkeen nähden se ääretön etu,
-että pysymme lemmityillemme uskollisina.
-
--- Niin, tietysti pakosta, -- vastasi neiti de Verneuil nauraen.
-
--- Se on joka tapauksessa uskollisuutta, -- huomautti rouva du Gua
-melkein synkkänä.
-
-Keskustelu vilkastui ja siirtyi aiheisiin, jotka huvittivat
-ainoastaan kolmea matkustajaa; sillä tällaisissa tiloissa
-henkevät ihmiset luovat jokapäiväiseen uutta merkitystä. Mutta
-näennäisesti pintapuolinen keskustelu, jonka muodossa nämä
-toisilleen tuntemattomat henkilöt asettivat kysymyksiä, peitti
-heitä kiihoittavat pyyteet, intohimot ja toiveet. Marien oveluus
-ja veitikkamaisuus ja lisäksi hänen alinomainen varuillaan-olonsa
-saivat rouva du Guan älyämään, että ainoastaan panettelu ja petos
-saattaisivat tuottaa hänelle voiton sekä hyväpäisyydeltään että
-kauneudeltaan yhtä peloittavasta kilpailijattaresta.
-
-Matkustajat saavuttivat turvajoukon, ja vaunut alkoivat nyt kulkea
-hitaammin. Nuori merisoturi huomasi edessä pitkän vastamäen ja
-ehdoitti neiti de Verneuilille kävelyä. Nuoren miehen miellyttävä
-käytös ja herttainen kohteliaisuus näyttivät taivuttavan parisittaren
-suostumaan, ja tämä suostumus hyväili nuoren miehen itserakkautta.
-
--- Onko armollinen rouva samaa mieltä kuin me? -- Marie kysyi rouva
-du Gualta. -- Tahdotteko tekin lähteä kävelemään?
-
--- Tuo kiemailijatar! -- mutisi rouva astuessaan alas ajoneuvoilta.
-
-Marie ja nuori mies astuivat tosin yhdessä, mutta kuitenkin vähän
-matkan päässä toisistaan. Merisoturi, jossa jo temmelsivät rajut
-intohimon pyyteet, tahtoi kernaasti poistaa hänelle osoitetun
-jäykkyyden, jonka ei kuitenkaan antanut itseään pettää. Hän arveli
-tämän onnistuvan parhaiten siten, että hän lörpötteli naiskumppaninsa
-kanssa, turvautumalla tuohon ranskalaiseen rakastettavaisuuteen,
-tuohon milloin hilpeään, milloin vakavaan, mutta aina ritarilliseen
-henkevyyteen, joka oli ominainen maanpakoon ajetun aateliston
-huomatuille miehille.
-
-Mutta naurunhaluinen parisitar laski niin veitikkamaisesti pilaa
-nuoresta tasavaltalaisesta, osasi niin ylenkatseellisesti moittia
-hänen pintapuolisia pyyteitään, tehden sen siinä muodossa, että
-etupäässä kiintyi hänen voimakkaihin ja innostusta uhkuviin
-aatteisiinsa, jotka vastoin hänen tahtoaan välkähtivät esiin
-hänen puheistaan, että nuori mies helposti huomasi salaisen
-miellyttämishalun.
-
-Vaihdettiin nyt puheenainetta. Ja nuori mies päätti nyt toteuttaa
-ne toiveet, jotka kuvastuivat hänen tuntehikkaissa kasvoissaan.
-Mutta hetki hetkeltä hän kohtasi uusia vaikeuksia koettaessaan
-arvostella tuota velhotarta, johon yhä rakastumistaan rakastui, ja
-hänen oli pakko luopua tekemästä johtopäätöksiä naisesta, joka näytti
-leikitellen kumoavan ne kaikki. Tultuaan lumotuksi ihaillessaan
-ulkonaista kauneutta, hän tunsi tarvetta tutkia tuota tuntematonta
-sielua, ja Marie tulisesti kiihoitti hänen uteliaisuuttaan.
-
-Tämä keskustelu sai vähitellen tuttavallisen luonteen, huolimatta
-siitä välinpitämättömästä äänilajista, jossa neiti de Verneuil koetti
-liikkua, siinä kuitenkaan onnistumatta. Vaikka rouva du Gua oli
-seurannut molempia rakastavia, olivat nämä huomaamattaan astuneet
-nopeammin kuin hän, ja he olivat pian noin sadan askeleen päässä
-hänestä edellä. Nämä molemmat viehättävät olennot polkivat maantien
-hienoa hiekkaa, tuntien lapsellista iloa kuullessaan askeleittensa
-yhdessä hiljaa rasahtelevan, onnellisina nähdessään kevääseen
-vivahtavan auringonhohteen verhoavan heidät molemmat ja vetäessään
-sieramiinsa noita runsaita syksyisen kasvikunnan tuoksuja, jotka
-tuntuvat tuulien tuomalta ravinnolta alakuloiselle, heräävälle
-rakkaudelle.
-
-Vaikka kumpikaan ei näyttänyt pitävän satunnaista kohtaamistaan muuna
-kuin tavallisena seikkailuna, niin taivas, tämä seutu ja vuodenaika
-loivat heidän tunteisiinsa vakavuuden värityksen, joka heistä
-vivahti intohimoon. He alkoivat ylistellä matkapäivänsä kauneutta;
-sitten he puhuivat omituisesta kohtaamisestaan, näin miellyttävän
-tuttavuuden pikaisesta raukeamisesta ja siitä helppoudesta, jolla
-matkalla avaamme tunteemme henkilöille, jotka katoavat yhtä pian kuin
-heidät kohtasimmekin. Tehtyään tämän viimeisen huomautuksen nuori
-mies käytti hyväkseen tätä salaista lupaa, joka näytti oikeuttavan
-tuntehikasta tuttavallisuutta, ja päätti uskaltaa tunnustuksia, kuten
-mies ainakin, joka on tottunut sellaisiin tilanteisiin.
-
--- Oletteko huomannut, neiti, -- virkkoi hän, kuinka vähän tunteet
-näinä kauhun aikoina seuraavat tavallista latua? Tapahtuuhan kaikki
-ympärillämme selittämättömän äkillisesti. Tähän maailmanaikaan
-herää meissä rakkaus tai viha yhdestä ainoasta katseesta. Yhdytään
-elinajaksi tai erotaan toinen toisestaan yhtä nopeasti kuin
-syöksytään kuolemaan. Kaikissa yrityksissä on kiire, samoin kuin
-kansalla mellakoissaan. Keskellä vaaroja tulee syleilyjen olla
-tulisempia kuin tavallisessa elämänkulussa. Hiljan tiesi jokainen
-Parisissa, vallan kuin taistelukentällä, mitä kaikkea kädenpuristus
-merkitsi.
-
--- Ihmisillä oli tarve elää nopeasti ja täyteläisesti, -- vastasi
-neiti de Verneuil, -- sillä silloin oli vaan vähän aikaa elää.
-
-Ja luotuaan nuoreen matkatoveriinsa katseen, joka näytti tulkitsevan
-heidän lyhyen matkansa tarkoitusta, hän lisäsi purevasti:
-
--- Juuri koulusta päässeeksi nuoreksi mieheksi te olette tavattoman
-hyvin perehtynyt elämän polttaviin kysymyksiin!
-
--- Mitä te minusta ajattelette? -- kysyi nuori mies hetken
-vaiettuaan. -- Sanokaa minulle peittelemättä mielipiteenne.
-
--- Täten tahdotte epäilemättä saada oikeuden puhua minusta?... --
-huomautti neiti nauraen.
-
--- Te ette vastaa, -- virkkoi mies kotvan kuluttua. -- Pitäkää
-varanne, vaikeneminen on usein vastaus.
-
--- Arvasinhan jo kaiken, mitä teillä olisi minulle sanottavaa. Hyvä
-Jumala! te olette jo sanonut liikaa.
-
--- Oh! jos arvaamme toistemme ajatukset, -- jatkoi nuori mies
-hymyillen, -- olen saavuttanut enemmän kuin mitä rohkenin toivoa.
-
-Neiti de Verneuil alkoi hymyillä niin suloisesti, että näytti
-alistuvan siihen lemmentaisteluun, jolla jokainen mies kernaasti
-uhkaa naista. He vakuuttivat silloin toinen toiselleen, puoleksi
-vakavasti, puoleksi leikillisesti, että heidän oli mahdoton koskaan
-olla toinen toiselleen muuta, kuin mitä sinä hetkenä olivat.
-Nuori mies saattoi antautua intohimon valtaan, jolla ei ollut
-tulevaisuutta, ja Marie saattoi sille nauraa. Kun he sitten näin
-olivat pystyttäneet välilleen kuvitellun aitauksen, näytti kumpikin
-hyvin kärkkäästi tahtovan hyväkseen käyttää sitä vaarallista
-vapautta, josta olivat keskenään sopineet.
-
-Marie survaisi äkkiä jalkansa kiveen ja kompastui.
-
--- Käsivarteni, jos suvaitsette, -- sanoi nuori mies. -- Täytyyhän
-minun, te huimapää. Te kävisitte liian ylpeäksi, jos kieltäytyisin.
-Näyttäisihän silloin siltä, kuin teitä pelkäisin.
-
--- Oi, neiti, -- vastasi nuori mies, painaen hänen käsivarttaan,
-saadakseen hänet tuntemaan, miten rajusti hänen sydämensä sykki, --
-te saatatte minut ylpeäksi tästä suosiosta.
-
--- No hyvä, minun auliuteni on riistävä teiltä harhaluulot.
-
--- Tahdotteko jo suojella minua niiden tunteiden vaaralta, jotka
-herätätte?
-
--- Herjetkää jo latelemasta minulle noita pieniä mielistelyjä
-ja katukäytävä-sukkeluuksia. Minulle ei ole hauskaa tavata
-teidänluonteisessanne miehessä houkkioiden henkevyyttä. Katsokaahan!
-yllämme kaareutuu ihana taivas, olemme maan sydämessä; edessämme,
-yllämme kaikki on suurta. Te tahdotte sanoa minulle, että olen
-kaunis, eikö niin? mutta johan silmänne sen minulle todistavat,
-ja muuten sen jo tiedänkin; mutta minä en ole niitä naisia,
-joita kohteliaisuudella imarrellaan. Tahtoisitteko kenties puhua
-minulle _tunteistanne_? -- hän jatkoi katkeran ivallisesti. --
-Oletatteko todella minua niin typeräksi, että uskoisin äkillisten
-mieltymyksentunteiden olevan tarpeeksi voimakkaita hallitsemaan koko
-elinaikaa yhden aamuhetken muistolla?
-
--- Ei aamuhetken, vaan kauniin naisen muistolla, joka nainen on
-osoittautunut jalomieliseksi.
-
--- Unhoitatte, -- huomautti nuori neiti, -- paljoa suuremmat
-viehätyspuolet, nimittäin tuntemattoman naisen, jossa kaikki
-pakostakin näyttää eriskummaiselta: nimi, sääty, asema, ja hengen ja
-esiintymistapojen vapaus.
-
--- Ette suinkaan ole minulle tuntematon, -- huudahti mies, --
-olen voinut arvata ominaisuutenne, jotka ovat täydelliset yhtä
-lukuunottamatta, jonka soisin teillä olevan, nimittäin että enemmän
-luottaisitte rakkauteen, jota heti alussa olette herättänyt.
-
--- Voi, te seitsentoistavuotias nuorukais-parka, te puhutte jo
-rakkaudesta! No niin, olkoon menneeksi. Onhan tämä samanlainen
-keskustelunaine kahden ihmisen kohdatessa kuin esim. sadesää ja
-kaunis ilma, miksemme valitsisi sitä! Ette ainakaan minussa tule
-huomaamaan teeskenneltyä vaatimattomuutta, ettekä pikkumaisuutta.
-Saatanhan kuulla tuon sanan punastumatta, se on lausuttu minulle niin
-monta kertaa ilman sydämen vakaumusta, että se on muuttunut melkein
-merkityksettömäksi minulle. Sitä on toistettu minulle teattereissa,
-kirjeissä, seuraelämässä, kaikkialla; mutta en ole missään tavannut
-sellaista, joka olisi vastannut tuota suuremmoista tunnetta.
-
--- Oletteko sitä etsinyt?
-
--- Olen.
-
-Tämän sanan hän lausui niin huolettomasti, että nuori mies
-hämmästyneenä katsoi Mariehin, ikäänkuin hänen mielipiteensä tämän
-naisen luonteesta ja todellisesta asemasta äkkiä olisi muuttunut.
-
--- Neiti, -- hän sanoi huonosti salaten mielenliikutustaan, --
-oletteko neito vai vaimo, enkeli vai pahahenki?
-
--- Olen kumpaakin, -- vastasi Marie nauraen. -- Eikö aina ole
-jotakin pirullista ja samalla enkelillistä nuoressa naisessa, joka
-ei ole rakastunut, joka ei rakasta ja joka kenties ei koskaan tule
-rakastamaan?
-
--- Ja oletteko tällä tavoin onnellinen? -- sanoi nuori mies, muuttaen
-äänensä ja käytöksensä vapaaksi, ikäänkuin jo olisi herjennyt yhtä
-suuresti kunnioittamasta vapauttajatartaan.
-
--- Onnellinenko, -- virkkoi Marie, -- en toki. Kun joskus ajattelen,
-että olen yksin ja yhteiskunnallisten sovinnaisuuksien pauloissa,
-jotka pakoittavat minut teeskenteleväksi, kadehdin miesten
-etuoikeuksia. Mutta ajatellessani kaikkia niitä keinoja, jotka luonto
-on antanut meille vallataksemme teidät, miehet, niin voimakkaihin
-näkymättömiin verkkoihin, ettei yksikään teistä voi niitä vastustaa,
-silloin osani täällä maan päällä näyttää minusta hymyilevältä; sitten
-taas se äkkiä näyttää minusta pieneltä, ja tunnen, että halveksisin
-miestä, joka antaisi tavallisten viekoituskeinojen lumota itsensä.
-Sanalla sanoen, joskus huomaan ikeemme, ja se minua miellyttää,
-mutta myöhemmin se taas tuntuu minusta inhoittavalta, ja kapinoin
-sitä vastaan. Milloin tunnen sisälläni tuota uhrautuvan antaumuksen
-tarvetta, joka saattaa naisen niin ylevän kauniiksi, milloin taas
-minussa herää riuduttava hallitsemishimo. Ehkä se on sitä hyvän ja
-pahan voiman taistelua, joka aiheuttaa jokaisen olennon elämän täällä
-maan päällä. Enkeli ja pahahenki -- te sen sanoitte. Oi, en vasta
-tänään ole oppinut tuntemaan kaksinaista luontoani... Kuitenkin me
-naiset ymmärrämme puutteellisuutemme vielä paremmin kuin te miehet.
-Vaisto saa meidät odottamaan joka seikasta täydellisyyttä, jota
-epäilemättä on mahdoton saavuttaa. Mutta, -- hän jatkoi, katsoen
-taivasta ja huoaten, -- se, mikä saattaa meidät suuriksi teidän
-silmissänne...
-
--- Niin, mikä se on? -- kysyi nuori mies.
-
--- Se on se, että me naiset kaikki enemmän tai vähemmän taistelemme
-epätäydellistä kohtaloa vastaan.
-
--- Miksi siis eroamme tänä iltana?
-
--- Ah, -- sanoi Marie hymyillen, huomatessaan nuoren miehen
-intohimoisen katseen, -- nouskaamme taas ajoneuvoihin, raitis
-maaseudun ilma ei ollenkaan sovi meille.
-
-Marie kääntyi äkkiä, nuori mies seurasi häntä ja painoi hänen
-käsivarttaan tavalla, joka ei juuri todistanut kunnioitusta, vaan
-sen sijaan sekä rajun intohimoisia pyyteitä että ihailua. Marie
-alkoi astua nopeammin; merisoturi arvasi, että hän tahtoi välttää
-kenties vastenmielistä selitystä, mutta tämä saattoi hänet entistään
-tulisemmaksi, hän päätti panna alttiiksi kaiken saavuttaakseen tämän
-ensimäisen suosionosoituksen ja virkkoi hänelle katsoen häneen
-ovelasti:
-
--- Tahdotteko, että ilmaisen teille salaisuuden?
-
--- Sanokaa pian, jos se koskee teitä.
-
--- Minä en ollenkaan ole tasavallan palveluksessa. Minne suuntaatte
-matkanne? Minä seuraan teitä.
-
-Tämän kuultuaan Marie värisi rajusti, veti pois käsivartensa ja
-peitti molemmilla käsillään kasvonsa, salatakseen punan tai kenties
-kalpeuden, joka todisti hänen kiihtymystään; mutta yhtäkkiä hän taas
-paljasti kasvonsa ja sanoi ääni värähdellen:
-
--- Te olette siis alkanut samoin kuin olisitte lopettanut: te olette
-pettänyt minut.
-
--- Se on totta, -- sanoi hän.
-
-Tämän vastauksen kuultuaan Marie de Verneuil käänsi selän kookkaita
-postivaunuja päin, joita kohti juuri olivat astuneet, ja alkoi
-melkein juosta.
-
--- Mutta, -- huomautti nuori mies, -- sanoittehan juuri, ettei kävely
-raittiissa ilmassa sovi teille.
-
--- Se on muuttunut, -- virkkoi nuori nainen vakavasti ja astui
-edelleen, ollen myrskyisten ajatusten raatelemana.
-
--- Te vaikenette? -- sanoi tuntematon nuori mies, jonka sydämen
-täytti tuollainen levottomuus, joka johtuu iloisen seikan
-odottamisesta.
-
--- Oh, -- sanoi Marie lyhyesti, -- murhenäytelmä on alkanut liian
-pian.
-
--- Mistä murhenäytelmästä puhuttekaan?
-
-Nuori neiti pysähtyi ja mitteli polyteknikon oppilasta katsein,
-joissa kuvastui sekä pelkoa että uteliaisuutta. Sitten hän verhosi
-läpitunkemattomaan levollisuuteen raatelevat tunteensa ja osoitti
-niin nuoreksi naiseksi omaavansa suuren käyttäymistottumuksen.
-
--- Kuka te olette? -- hän kysyi nuorelta mieheltä. -- Mutta tiedänhän
-sen jo muuten. Nähdessäni teidät sitä jo aavistin. Te olette
-kuninkaallismielisten johtaja, "Garsiksi" mainittu? Entinen Antunin
-piispa oli epäilemättä oikeassa, kehoittaessaan meitä aina uskomaan
-aavistuksia, jotka ennustavat onnettomuutta.
-
--- Miksi niin kernaasti tahdotte tutustua tuohon nuoreen mieheen?
-
--- Miksi hän niin kernaasti tahtoo salata nimensä minulta, kun jo
-olen pelastanut hänen henkensä?
-
-Hän alkoi nauraa, mutta hänen naurunsa kaikui väkinäiseltä.
-
--- Tein viisaasti siinä, että estin teidät sanomasta minulle,
-että minua rakastatte. Tietäkää siis, herraseni, että minä
-teitä kammoksun. Minä olen tasavaltalainen ja te olette
-kuninkaallismielinen, ja jättäisin teidät asianomaisten käsiin, ellen
-olisi antanut teille kunniasanaani, ellen jo kerran olisi teitä
-pelastanut, ja ellen...
-
-Hän keskeytti puheensa. Hänen itsetutkistelunsa, hänen sisäinen
-taistelunsa, jota ei enää huolinut salata, saattoivat levottomaksi
-tuntemattoman nuoren miehen, joka turhaan koetti päästä hänestä
-selville.
-
--- Erotkaamme heti paikalla, minä tahdon niin. Hyvästi, -- sanoi
-Marie.
-
-Hän kääntyi äkkiä, astui muutaman askeleen, mutta palasi sitten.
-
--- Mutta ei, minulle on äärettömän tärkeätä tietää, kuka te olette,
--- hän virkkoi. -- Älkää salatko minulta mitään, vaan sanokaa minulle
-koko totuus. Kuka olette? sillä yhtä vähän olette polyteknikon
-sotilasoppilas kuin seitsemäntoistavuotias...
-
--- Olen merimies, valmiina jättämään tuumat matkustaa valtameren
-tuolle puolelle, seuratakseni teitä kaikkialle, minne ikinä tahdotte
-minut viedä. Jos olen niin onnellisessa asemassa, että voin
-huviksenne tarjota jotain salaperäisyyttä, en suinkaan aio haihduttaa
-uteliaisuuttanne. Mitä hyödyttää sekoittaa todellisen elämän vakavia
-kysymyksiä sydämen elämään, jota jo aloimme molemmin puolin niin
-hyvin ymmärtää?
-
--- Tosin olisivat sielumme voineet toisiaan ymmärtää, -- virkkoi
-nainen vakavasti. -- Mutta, hyvä herra, eihän minulla ole oikeutta
-vaatia luottamustanne. Te ette koskaan liioin saa tietää missä määrin
-olette minulle kiitollisuudenvelassa; minä tulen vaikenemaan.
-
-He astuivat muutaman askeleen eteenpäin mitä syvimmän hiljaisuuden
-vallitessa.
-
--- Kuinka suuresti suvaitsette omistaa mielenkiintoa minun elämääni,
--- huomautti sitten nuori mies.
-
--- Herraseni, minä rukoilen, sanokaa nimenne, tai vaietkaa. Olette
-lapsi, -- hän lisäsi, kohauttaen olkapäitään, -- ja herätätte minussa
-surkua.
-
-Se, että nuori nainen niin itsepintaisesti tahtoi tietää hänen
-salaisuutensa, sai merisoturin epäröimään varovaisuuden ja pyyteiden
-välillä. Intohimoisesti rakastetun naisen suuttumus vaikuttaa
-voimakkaan kiehtovasti. Tällaisen naisen alistuminen kuin myös hänen
-vihansa on niin valtaava, se koskettelee niin monia säikeitä miehen
-sydämessä, että se sen pehmentää ja valloittaa. Oliko tämä neiti de
-Verneuilissä vaan yksi kiemailun laji lisää? Huolimatta intohimostaan
-nuori mies sentään malttoi epäillä naista, joka väkisin tahtoi
-riistää häneltä salaisuuden, mistä riippui elämä tai kuolema.
-
--- Minkätähden, -- sanoi nuori mies tarttuen häntä kädestä, mihin hän
-hajamielisenä suostui, -- minkätähden minun hätäisyyteni, joka lupasi
-tälle päivälle tulevaisuutta, onkin sen turmellut?
-
-Neiti de Verneuil näytti alakuloiselta ja vaikeni.
-
--- Miten tuotankaan teille mielipahaa, ja miten voin jälleen
-haihduttaa sen? -- jatkoi nuori mies.
-
--- Sanokaa minulle nimenne.
-
-Nuori mies astui vuorostaan vaieten muutaman askeleen eteenpäin.
-Äkkiä neiti de Verneuil pysähtyi kuin henkilö ainakin, joka on tehnyt
-tärkeän päätöksen.
-
--- Herra markiisi de Montauran, -- sanoi hän arvokkaasti, voimatta
-kokonaan peittää mielenliikutusta, joka pani hänen piirteensä
-hermostuneesti vavahtelemaan, -- kuinka kalliiksi se käyneekin
-minulle, olen onnellinen siitä, että voin tehdä teille hyvän
-palveluksen. Tässä on meidän eroaminen. Saattojoukko ja postivaunut
-ovat liian tärkeät turvallisuudellenne jotta voisitte olla niitä
-molempia vastaanottamatta Älkää pelätkö mitään tasavaltalaisten
-puolelta, kaikki nämä sotilaat, nähkääs, ovat kunnon miehiä, ja annan
-heti ajutantille määräyksiä, jotka hän uskollisesti tulee panemaan
-täytäntöön. Minä taas voin palata Alençoniin jalan kamarineitsyeni
-kanssa, ainoastaan muutama sotamies voi tulla saatoksemme. Kuulkaa
-tarkoin, sillä henkenne on vaarassa. Jos ennenkuin pääsette turviin
-kohtaatte tuon kauhean keikarin, jonka näitte majatalossa, niin
-paetkaa, sillä hän jättäisi teidät heti tasavaltalaisten käsiin. Mitä
-minuun tulee... Hän vaikeni hetkeksi.
-
--- Mitä minuun tulee, käyn takaisin elämän kurjuuteen, -- näin hän
-jatkoi puoliääneen, kyyneliään pidättäen. -- Hyvästi, hyvä herra.
-Toivon, että tulette onnelliseksi! Hyvästi...
-
-Ja hän viittasi kapteeni Merlelle, joka paraikaa saapui ylämäen
-huipulle. Nuori mies ei ollut odottanut niin äkillistä ratkaisua.
-
--- Odottakaa, -- hän huusi, jotenkin hyvin näytellen epätoivoa.
-
-Tämä omituinen oikku naisen puolelta, jolle hän silloin olisi
-uhrannut henkensä, yllätti hänet niin, että hän keksi onnettoman
-juonen, samalla yhä salatakseen nimensä ja tyydyttääkseen neiti de
-Verneuilin uteliaisuuden.
-
--- Arvasitte melkein oikein, neitiseni, -- sanoi hän. -- Minä olen
-siirtolainen, kuolemaan tuomittu, ja nimeni on vikomtti de Bouvan.
-Isänmaan kaiho toi minut takaisin Ranskaan veljeni luo. Toivon, että
-nimeni pyyhitään pois luettelosta rouva de Beauharnais'n, ensimäisen
-konsulin vaimon, toimesta; mutta jos tämä ei minulle onnistu,
-tahdon kuolla kotoisella kamaralla taistellen ystäväni Montauranin
-rinnalla. Hänen minulle lähettämänsä passin turvissa lähden nyt ensin
-katsomaan, onko minulla enää jälellä tiluksia Bretagnessa.
-
-Nuoren aatelismiehen puhuessa neiti de Verneuil tutki häntä terävin
-katsein. Hän koetti epäillä noiden sanojen todenperäisyyttä; mutta
-herkkäluuloinen ja luottavainen kun oli, hän vähitellen kävi hilpeän
-näköiseksi ja huudahti:
-
--- Onko se, mitä juuri sanoitte, todella totta?
-
-Täyttä totta, -- toisti tuntematon, joka seurustelussaan naisten
-kanssa varsin vähän näytti noudattavan rehellisyyttä.
-
-Neiti de Verneuil huokasi syvään, kuin henkilö, joka herää
-tainnoksista.
-
--- Oh, -- hän huudahti, -- olen niin onnellinen.
-
--- Vihaatteko siis niin kiihkeästi ystävääni Montaurania?
-
--- En, -- hän virkkoi, -- te ette voi minua täysin ymmärtää. En olisi
-tahtonut, että teitä olisivat uhanneet ne vaarat, joilta aion koettaa
-häntä suojella, hän kun on ystävänne.
-
--- Kuka on sanonut teille, että Montauran on vaarassa?
-
--- Nähkääs, ellen olisi tullut Parisista, jossa ei muusta puhuta kuin
-hänen yrityksestään, niin olisi Alençonin päällikkö sanonut siitä
-tarpeeksi.
-
--- Siinä tapauksessa kysyn teiltä, kuinka te luulette voivanne
-suojella häntä kaikelta vaaralta.
-
--- Entä jos en siihen tahtoisi vastata! -- sanoi neiti de Verneuil
-kasvoissa tuollainen ivallinen ilme, jolla naiset niin hyvin voivat
-peittää oikeat tunteensa. -- Millä oikeudella te tahdotte tietää
-minun salaisuuteni?
-
--- Sillä oikeudella, jonka saattaa ottaa mies, joka teitä rakastaa.
-
--- Joko nyt? -- sanoi nuori nainen. -- Ei, te ette minua rakasta,
-herraseni, minä en teille ole muuta kuin ohimenevän lemmenseikkailun
-esine, siinä kaikki. Oivalsinhan heti tarkoituksenne. Saattaako
-henkilö, joka on tottunut liikkumaan ylhäisissä seuroissa,
-nykyisten tapojen vallitessa erehtyä, kuullessaan polyteknikon
-sotilasoppilaan käyttävän valittuja puhetapoja ja huomatessaan
-teidän niin huonosti tasavaltalaiskuoren alle peittävän ylimyksen
-käytöstapaa. Mutta hiuksillanne on vielä jäännös puuteria, ja
-ympärillänne leijailee aatelis-ilmakehä, jonka heti alussa hienon
-maailman nainen tuntee. Senpätähden, peläten, että kunniavartijani,
-jolla on vallan yhtä hieno vainu kuin naisella, tuntisi teidät,
-eroitin hänet viipymättä toimestaan. Hyvä herra, polyteknikon
-sotilaskoulusta lähtenyt todellinen tasavaltalais-upseeri ei toivoisi
-onnistuvansa pyyteissään minuun nähden, eikä luulisi minua kauniiksi
-seikkailijattareksi. Sallikaa minun, herra de Bouvan, tämän johdosta
-esittää teille muutamia naisen johtopäätöksiä. Oletteko niin nuori,
-ettette tiedä, että meidän sukupuolemme olennoista on vaikeimmin
-vallattavissa sellainen nainen, jonka avut ovat tunnustetut ja
-jota huvi ikävystyttää? Tämänlainen nainen vaatii, niin olen
-kuullut sanottavan, ääretöntä viehätysvoimaa. Hän seuraa ainoastaan
-oikkujaan; ja se mies, joka kuvittelee häntä miellyttävänsä, on
-totisesti sangen itserakas. Mutta jos jätämme syrjään senlaiset
-naiset, joiden luokkaan te lemmenseikkailijan tavoin suvaitsette
-lukea minut, sillä täytyyhän heidän pakostakin olla kauniit, niin
-pitäisi teidän käsittää, että nuori nainen, jalosukuinen, kaunis,
-henkevä -- myöntänette minulla olevan nämä edut -- ei myy itseään,
-ja että hänet voi voittaa yhdellä ainoalla tavalla, nimittäin
-siten, että häntä rakastaa. Ymmärrätte kai minua! Jos tuo nainenkin
-rakastaa, ja jos hän tahtoo tehdä mielettömän teon, täytyy tämän
-mielettömyyden olla jonkun ylevän ja suuren seikan oikeuttama! Suokaa
-anteeksi tämä johdonmukaisuuden ylellisyys, joka on niin harvinainen
-minun sukupuoleni henkilöissä; mutta teidän kunnianne nimessä,
--- hän sanoi taivuttaen päänsä, -- en soisi että erehtyisimme
-toinen toisemme kantaan nähden, tai että te luulisitte neiti de
-Verneuilin, tuon enkelin tai paholaisen, neitosen tai naisen, menevän
-pintapuolisten lemmenvakuutuksien ansaan.
-
--- Neiti, -- virkkoi niin sanottu vikomtti, jonka salaama hämmästys
-oli hyvin suuri ja joka äkkiä taas muuttui ylhäiseksi seuramieheksi,
--- pyydän teitä uskomaan, että pidän teitä hyvin jalona henkilönä,
-täynnä sydämen hyvyyttä ja yleviä tunteita tai... kunniallisena
-neitosena, miten vaan haluatte.
-
--- En vaadi teiltä niin paljoa, -- sanoi neitonen. -- Antakaa minun
-säilyttää salaperäisyyteni. Muuten minun naamarini on paremmin
-valittu kuin teidän, ja suvaitsen pitää sitä kasvoillani vaikkapa
-en muun vuoksi, niin tietääkseni, ovatko ne henkilöt, jotka
-puhuvat minulle rakkaudesta, vilpittömät... Älkää siis antako
-pintapuolisuudelle valtaa suhteessanne minuun. -- Herraseni,
-kuulkaahan, -- jatkoi hän, rajusti tarttuen häntä käsivarteen, --
-jos voisitte todistaa minulle, että rakkautenne on oikea, ei mikään
-valta maailmassa meitä eroittaisi. Niin, tahtoisin liittyä johonkin
-ylevän suureen mieshenkilöön, omaksua laajan kunnianhimon, kauniita
-ajatuksia. Jalot sydämet eivät ole uskottomia, sillä uskollisuus on
-heidän arvoisensa etevä ominaisuus; minä saisin siis aina osakseni
-rakkautta, olisin aina onnellinen. Mutta minäkin olisin valmis
-aina panemaan ruumiini astinlaudaksi, nostaakseni ihailemaani
-miestä, olisin valmis uhrautumaan hänen puolestaan, sietämään hänen
-puoleltaan kaikkea ja häntä yhä rakastamaan, silloinkin, kun hän
-ei enää minua rakastaisi. En ole koskaan uskaltanut uskoa toiselle
-sydämelle oman sydämeni toiveita, enkä minua riuduttavaa myrskyilevää
-haaveilua; mutta voinhan siitä puhua tässä teille, kun eroamme
-toisistamme heti kun te olette turvassa.
-
--- Mekö eroaisimme toisistamme?... emme ikinä! -- hän sanoi
-haltioituneena tuon voimakkaan sielun tenhosta, jonka sisällä näytti
-riehuvan joku suunnaton ajatus.
-
--- Oletteko vapaa? -- kysyi nuori nainen, luoden häneen
-ylenkatseellisen silmäyksen, joka hänet masensi.
-
--- Vapaa, tuota noin, tietysti, lukuunottamatta kuolemantuomiota.
-
-Neiti de Verneuil sanoi silloin hänelle, ääni värähtäen katkerista
-tunteista:
-
--- Jos tämä kaikki ei olisi unelmaa, kuinka kaunis olisikaan
-elämämme? Mutta vaikka olen puhunut mielettömyyksiä, älkäämme silti
-niitä tehkö! Kun ajattelen, mitä kaikkia ominaisuuksia teissä pitäisi
-olla, jotta voisitte oikein päättää minkä arvoinen minä olen, epäilen
-kaikkea.
-
--- Ja minä taas en epäilisi mitään, jos te tahtoisitte olla oma...
-
--- Vaiti, -- huusi Marie, kuultuaan tämän lauseen todella
-intohimoisen äänenpainon. -- Tämä ilma ei totisesti meille sovellu
-ollenkaan, palatkaamme vartijattariemme luo.
-
-Vaunut saapuivat samassa näiden kahden henkilön kohdalle, jotka
-istuutuivat jälleen paikoilleen ja kulkivat vaieten muutaman
-peninkulman eteenpäin. Kun kumpikin oli saanut runsaasti ajateltavaa,
-eivät heidän silmänsä enää välttäneet kohtaamasta toisiaan.
-Molemmille näytti olevan yhtä mielenkiintoista pitää toista
-silmällä ja peittää häneltä tärkeä salaisuus; mutta he tunsivat
-myös sielussaan saman pyyteen, joka heitä lähensi toisiinsa, ja
-joka heidän äskeisen keskustelunsa jälkeen paisui voimakkaaksi
-intohimoksi. He olivat näet kumpikin havainneet toinen toisessaan
-ominaisuuksia, jotka heidän mielestään tulivat vahvistamaan edessä
-olevan taistelun tai yhtymisen tuottamaa mielihyvää.
-
-Ollen kietoutunut seikkailunomaiseen elämään, oli kenties kumpikin
-tuona hetkenä joutunut siihen omituiseen siveelliseen tilaan,
-jossa ihminen joko kyllästymisestä tai kohtalon uhmaamisesta
-luopuu vakavista mietteistä, antautuu sattuman ohjattavaksi ja
-jatkaa yritystään ainoastaan sentähden, ettei sen tuloksia voi
-arvioida, silti välttämättömästi tahtoen saada sen päättymään.
-Onhan siveellisessä elämässä, kuten luonnossakin, syvänteensä ja
-kuilunsa, joihin vahvat luonteet joskus huvikseen syöksyvät, tosin
-pannen alttiiksi henkensä, samoin kuin peluri yhdellä heitolla panee
-alttiiksi omaisuutensa.
-
-Nämä ajatukset, jotka liikkuivat sekä nuoren aatelismiehen että
-neiti de Verneuilin mielessä heidän keskustelunsa jälkeen, josta ne
-olivat johtuneet, esiintyivät heille kuin ilmestyksinä, ja näin he
-äkkiä astuivat jättiläisaskeleen eteenpäin, sillä sielujen mieltymys
-seurasi aistien kiintymystä.
-
-Mutta kuta enemmän he tunsivat kohtalollista vetovoimaa toinen
-toiseensa, sitä halukkaammin he tutkivat toisiaan, vaikkapa vaan
-vaistomaisen laskelman avulla suurentaakseen tulevan nautintonsa.
-Nuori mies ihmetteli vielä tuon omituisen naisen mielipiteiden
-syvyyttä ja kummeksui kuinka hänessä niin suuri kokemus saattoi yhtyä
-niin alkuperäiseen raikkauteen ja nuoruuteen. Silloin hän luuli
-huomaavansa Mariessa äärettömän halun näyttää siveältä, hän kun koko
-olemuksessaan tahtoi noudattaa ääretöntä säädyllisyyttä. Nuori mies
-epäili häntä teeskentelijäksi, katui vilpittömiä ilontunteitaan, ja
-luuli häntä lopulta ainoastaan taitavaksi näyttelijättäreksi.
-
-Ja hän oli oikeassa. Neiti de Verneuil, joka samoin kuin kaikki
-muut hienon maailman naiset esiintyi sitä enemmän hillittynä, kuta
-hehkuvammat hänen tunteensa olivat, teeskenteli hyvin luontevasti
-tuota liioiteltua kainoutta, jonka avulla naiset niin hyvin osaavat
-salata ylenmääräiset himonsa. Kaikki he tahtoisivat neitseellisinä
-tarjota itsensä rakastajalle; ja jos ovat menettäneet neitsyytensä,
-niin teeskentely on aina sentään jonkunmoinen suitsutus heidän
-rakkautensa alttarilla. Tällaiset ajatukset vilahtivat nuoren
-aatelismiehen päässä ja saivat hänet hyvälle tuulelle. Todella tämä
-tutkistelu oli edistys molemmille, ja rakastaja siirtyi pian sille
-kehitysasteelle, jolla mies lemmittynsä heikkouksissa näkee lisäsyitä
-häntä rakastaakseen.
-
-Neiti de Verneuil oli kauvemmin ajatuksiin vaipuneena kuin nuori
-mies. Ehkäpä tämän naisen mielikuvitus harhaili kauvemmaksi
-tulevaisuuteen. Nuori mies kiintyi ainoastaan johonkin niistä
-lukemattomista tunteista, jotka hän miehenä oli elämässään kokeva,
-ja nuori nainen näki edessään kokonaisen elämän, jota kuvitteli
-kauniiksi ja jonka täytti onnella ja suurilla ja jaloilla tunteilla.
-Onnellisena jo hengessä, yhtä suuresti ihastuneena kuvitelmiinsa
-kuin todellisuuteen, tulevaisuuteen ja nykyisyyteen, Marie koetti
-palauttaa mielentyyneytensä, varmemmin saadakseen tuon nuoren miehen
-valtaansa, ja siinä hän menetteli vaistomaisesti, kuten kaikki
-naiset. Päätettyään antautua täydelleen, halusi hän ikäänkuin pala
-palalta puolustaa omaa itseään, ennenkuin sen luovutti. Hän olisi
-tahtonut ottaa takaisin kaikki menneet tekonsa, sanansa ja katseensa,
-saattaakseen ne sopusointuun rakastetun naisen arvokkaisuuden kanssa.
-
-Joskus hänen silmänsä kuvastivatkin jonkunlaista kauhua, kun
-hän ajatteli äskeistä keskusteluaan, jossa oli esiintynyt niin
-hyökkäävänä. Mutta katsellen nuoren miehen voiman leimaamia kasvoja
-hän ajatteli, että niin vahva olento varmaankin oli jalomielinenkin,
-ja iloitsi, siitä, että osansa oli kauniimpi kuin monella muulla
-naisella, hän kun rakastajakseen oli saanut lujaluonteisen miehen,
-kuolemaan tuomitun, joka itse oli pannut henkensä alttiiksi
-ja ryhtynyt sotaan tasavaltaa vastaan. Se ajatus, että hän
-jakamattomasti tulisi omistamaan sellaisen hengen, loi heti kaikkeen
-eri valon.
-
-Viisi tuntia aikaisemmin oli hän pakoittanut kasvonsa ja äänensä
-teennäisiksi, kiusatakseen nuorta aatelismiestä, ja nykyhetkellä hän
-yhdellä ainoalla katseella sai hänet pois suunniltaan. Mutta näiden
-hetkien välillä oli yhtä ammottava kuilu kuin kuoleman ja elämän
-välillä. Hilpeän naurun ja iloisen kiemailun takana piili ääretön
-intohimo, joka ilmeni hymyilevänä kuin onnettomuus. Sellaisessa
-sieluntilassaan ollen näki neiti de Verneuil ulkomaailman satumaisen
-utukuvan muodossa. Vaunut kiitivät läpi kylien, poikki laaksojen, yli
-vuorten, ja kaikista niistä ei jäänyt nuoren neitosen mieleen mitään
-kuvaa.
-
-Hän saapui Mayenneen, missä uudet sotilaat vaihtuivat saattojoukkoon.
-Merle puhui hänen kanssaan, hän vastasi hajamielisenä, kulki läpi
-kaupungin ja jatkoi taas matkaa. Mutta kasvot, talot, kadut,
-maisemat, ihmiset kiitivät ohi kuin epämääräiset unikuvat.
-
-Yö laskihe maille. Marie matkusti jalokivillä siroitetun taivaan
-alla, himmeän valon hohteessa Fougères'n tietä pitkin, huomaamatta,
-että taivas oli muuttunut, tietämättä mitä oli Mayenne ja Fougères
-ja mikä oli hänen matkansa päämäärä. Hänestä ei tuntunut ollenkaan
-mahdolliselta, että hänen muutaman tunnin kuluttua oli eroaminen
-ihailemastaan miehestä. Rakkaus on ainoa intohimo, joka ei siedä
-menneisyyttä eikä tulevaisuutta.
-
-Kun sanat välistä ilmaisivat hänen ajatuksiaan, muodostuivat ne
-melkein merkityksettömiksi lauseiksi, mutta silti ne kaikuivat hänen
-ihailijansa sydämessä onnen lupauksina. Tämän alkavan intohimon
-todistajien silmissä se näytti kiihtyvän peloittavasti. Francine
-tunsi Marien yhtä hyvin kuin tuntematon nainen tunsi nuorukaisen, ja
-tämä heidän entinen kokemuksensa pani odottamaan jotain hirvittävää
-ratkaisua. Eikä heidän todella tarvinnut kauan odottaa tämän
-näytelmän loppua, jota neiti de Verneuil surullisena, kenties
-tietämättään oli sanonut murhenäytelmäksi.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kun nuo neljä matkustajaa olivat kulkeneet noin peninkulman eteenpäin
-Mayennesta, he kuulivat ratsumiehen huimaavan nopeasti lähestyvän.
-Saapuessaan vaunujen kohdalle tämä henkilö kumartui katsomaan, oliko
-niissä neiti de Verneuil, joka silloin tunsi tulijan Corentiniksi.
-Tämä onnettomuutta ennustava mies nyökäytti neidille merkitsevästi
-päätään, ja tämän eleen kuvastama tuttavallisuus vaikutti nuoreen
-naiseen loukkaavasti. Ja Corentin riensi pois, jäädettyään hänet
-tällä halpamaisuutta uhkuvalla ilmeellään.
-
-Nuori mies näytti hermostuvan tästä kohtauksesta, joka varmaankaan
-ei jäänyt huomaamatta hänen niin sanotulta äidiltään. Mutta Marie
-painoi hiljaa hänen kättänsä ja loi häneen katseen, joka näytti
-tahtovan tunkea hänen sydämeensä, kuin ainoaan turvapaikkaan maan
-päällä. Nuoren miehen otsa kirkastui silloin, hän kun tunsi itsensä
-ylen onnelliseksi nähtyään tuon katseen, jolla hänen lemmittynsä
-ikään kuin vahingossa oli ilmaissut hänelle kiintymyksensä laajuuden.
-Selittämätön pelko oli Mariesta karkoittanut kaiken kiemailun ja
-rakkaus näyttäytyi hetken aikaa verhoamattomana. He olivat ääneti,
-ikäänkuin pitkittääkseen tämän hetken suloisuutta. Valitettavasti
-rouva du Gua syrjästä katsojana huomasi tämän kaiken. Ja saiturin
-tavoin, joka on kutsunut luokseen vieraita, hän näytti laskevan
-heidän suupalansa ja mittailevan heidän nautintoaan.
-
-Ollen näin kokonaan vaipuneet onneensa molemmat rakastavat olivat
-saapuneet siihen maantien kohtaan, joka kulkee Ernée-laakson
-pohjukassa, nimittäin yhteen niistä kolmesta laaksonsyvennyksestä,
-joissa tämän kertomuksen alussa mainitut tapaukset ovat sattuneet.
-Siellä Francine näki ja osoitti kädellään omituisia haamuja,
-jotka varjojen tavoin näyttivät liikkuvan puiden lomissa ja
-kinsteri-pensastoissa, joita kasvoi molemmin puolin kentillä. Kun
-postivaunut olivat lähestyneet näitä varjoja, kuului yhteislaukaus,
-ja matkustajien päiden yläpuolella vinkuvat luodit ilmoittivat
-heille, että äskeiset haamut eivät olleet harhanäkyjä, vaan että
-niiden takana piili vakava todellisuus. Saattojoukon oli yllättänyt
-väijytys.
-
-Kuullessaan tämän paukkeen kapteeni Merle katui kipeästi, että oli
-myöntynyt neiti de Verneuilin matkatuumaan, tämä kun oli näin pahasti
-erehtynyt luullessaan yöllistä ja nopeaa matkaa vaarattomaksi eikä
-ollut antanut hänen ottaa mukaansa enempää kuin kuusikymmentä miestä.
-Gérardin käskystä kapteeni heti jakoi pienen saattojoukon kahteen
-osaan, suojaamaan molempia tienvieriä, ja kumpikin upseeri hyökkäsi
-sitten juoksujalassa miehineen kinsteri- ja piikkiherne-pensaiden
-peittämälle kentälle, ryhtyäkseen taisteluun hyökkääjien kanssa,
-ennenkuin nämä olivat arvioineet heidän lukuaan. Sekä oikealla
-että vasemmalla alkoivat siniset nuuskia tiheätä pensastoa, tehden
-sen varomattoman pelottomasti, ja he vastasivat chouanien tuleen
-jatkuvasti ampuen kinsteri-pensastoon, mistä nuo pyssynlaukaukset
-lähtivät.
-
-Ensi pelästyksessään oli neiti de Verneuil vaistomaisesti hypännyt
-alas postivaunuista ja juossut jotenkin kauas taaksepäin, ollakseen
-etempänä taistelupaikasta. Mutta sitten hän häpesi pelkoaan ja
-tunsi sisällään tuota tunnetta, joka kiihoittaa jokaista näyttämään
-suuremmalta lemmittynsä silmissä. Hän pysähtyi siis ja koetti
-kylmäverisesti seurata taistelun kulkua.
-
-Nuori mies lähestyi häntä, tarttui hänen käteensä ja painoi sitä
-sydämelleen.
-
--- Pelkäsin äsken, -- sanoi Marie de Verneuil, -- mutta nyt...
-
-Samassa hänen kamarineitinsä pelästyneenä huusi hänelle:
-
--- Marie, pitäkää varanne!
-
-Mutta Francine, joka tahtoi hypähtää alas rattailta, tunsi voimakkaan
-käden häntä siitä estävän. Tämän kookkaan käden paino sai hänet
-päästämään rajun huudon, hän kääntyi ja vaikeni, huomatessaan
-edessään Marche-à-Terren kasvot.
-
--- Saan siis, -- sanoi nuori mies neiti de Verneuilille, -- kiittää
-pelästystänne siitä, että minulle ovat auenneet viehkeimmät
-sydämensalaisuudet! Francinelta kuulin juuri, että teillä on
-tuo soma nimi Marie. Marie -- tämä on se nimi, jota usein olen
-maininnut tuskallisten kaihojeni hetkinä, tätä nimeä tulen vastedes
-mainitsemaan iloni huumauksessa ja sitä ihailen nyt niin suuresti,
-etten voi sitä lausua jumaluutta loukkaamatta, minä kun jo sekoitan
-uskonnon ja rakkauden. Mutta onkohan sitten rikos rukoilla ja
-rakastaa samalla?
-
-Hänen näin puhuttuaan he puristivat rajusti toinen toisensa kättä,
-katsoivat toisiinsa salaa, ja heidän tunteittensa yltäkylläisyys
-riisti heiltä kyvyn ja voiman niitä tulkita.
-
--- _Teillä toisilla ei ole täällä mitään pelättävää!_
-huudahti raa'asti Marche-à-Terre Francinelle, ja hänen käheässä
-kurkkuäänessään oli synkkä uhkan sävy, ja hän korosti joka sanaa,
-saattaen Francinen vallan pois suunniltaan.
-
-Ensi kerran tämä neito-parka huomasi petomaista julmuutta
-Marche-à-Terren katseissa. Kuutamo näytti olevan ainoa näille
-kasvoille sopiva valaistus. Villi bretagnelainen piti toisessa
-kädessään lakkiaan ja toisessa raskasta karbiini-pyssyään ja näytti
-siinä, lyhyentanakka kun oli ja sellaisen himmeän valon ympäröimänä,
-joka luo esineihin eriskummaisen muodon, enemmän satumaiselta
-olennolta kuin todelliselta ihmiseltä. Hänen ilmestymisensä ja
-puheensa oli aaveenomaisen äkillistä. Hän kääntyi ketterästi rouva du
-Guan puoleen, jonka kanssa keskusteli vilkkaasti, ja Francine, joka
-hiukan oli unhoittanut ala-bretagnen murretta, ei voinut eroittaa
-mitään heidän puheestaan. Tuo nainen näytti antavan Marche-à-Terrelle
-useita määräyksiä. Tämä lyhyt neuvottelu päättyi rouvan käskevään
-kädenliikkeeseen, joka osoitti chouanille molempia rakastavia.
-
-Ennenkuin Marche-à-Terre ryhtyi noudattamaan käskyä, hän loi
-viimeisen katseen Francineen, jota näytti säälivän. Francine huomasi,
-että hän olisi tahtonut puhua hänen kanssaan, mutta käsitti, että
-hänen rakastajansa oli saanut käskyn vaieta. Tämän miehen karkea ja
-ruskettunut iho rypistyi otsalla ja hänen kulmakarvansa lähenivät
-toisiaan rajusti. Vastustiko hän uudelleen saamaansa käskyä surmata
-neiti de Verneuil? Tämä kasvojen väänne saattoi hänet epäilemättä
-vielä vastenmielisemmän näköiseksi rouva du Guan silmissä, mutta
-hänen silmiensä hohde kävi Francinesta melkein lempeäksi. Francine
-päätti tuosta katseesta, että hänen oli onnistuva taivuttaa tahtonsa
-alle tuon villi-ihmisen tarmo, ja hän toivoi vielä Jumalan jälkeen
-olevansa ainoa, joka saattoi vaikuttaa tuohon raakaan sydämeen.
-
-Marien hellän keskustelun keskeytti rouva du Gua, joka tuli häntä
-noutamaan huutaen kuin olisi joku vaara uhannut; mutta hänen
-ainoa tarkoituksensa oli tarjota eräälle huomaamansa Alençonin
-kuninkaallismielisen komitean jäsenelle tilaisuus puhua Garsin kanssa.
-
--- Älkää luottako naikkoseen, johon tutustuitte "Kolmen maurilaisen"
-majatalossa.
-
-Kuiskattuaan nämä sanat nuoren miehen korvaan, ritari de Valois,
-joka ratsasti pienen bretagnelaisen hevosen selässä, katosi
-kinsteri-pensastoon, josta oli tullut esiin. Samaan aikaan kahakan
-laukaukset paukkuivat hämmästyttävän tiheään, mutta ei kumpikaan
-puoli joutunut käsikähmään.
-
--- Herra ajutantti, eiköhän tämä ole valehyökkäys, jonka
-tarkoituksena on ryöstää matkustajamme ja vaatia heiltä lunnaita?...
-sanoi Clef-des-Coeurs.
-
--- Luulenpa, että olet arvannut oikein, hiisi vieköön! -- virkkoi
-Gérard rientäen maantielle.
-
-Samassa chouanien tuli alkoi heiketä, sillä ritarin päällikölleen
-antama ilmoitus oli kahakan ainoa tarkoitus. Merle, joka näki
-vihollisen poistuvan pieninä parvina pensaiden taakse, ei katsonut
-viisaaksi sen enempää yhtyä kenties vaaralliseen taisteluun. Gérard
-komensi parilla sanalla saattojoukon kokoon maantiellä ja jatkoi
-matkaa huomaten, ettei ollut kärsinyt tappioita. Kapteeni saattoi
-kaikessa rauhassa tarjota kätensä neiti de Verneuilille, auttaessaan
-hänet jälleen ajoneuvoihin, sillä nuori aatelismies seisoi kuin
-salaman iskemänä paikallaan. Ihmeissään parisitar nousi vaunuihin,
-hyläten tasavaltalaisen kohteliaan avun; hän katsahti ihailijaansa,
-näki hänen seisovan liikkumattomana ja oli vallan tyrmistynyt siitä
-äkillisestä muutoksesta, jonka ritarin salaperäiset sanat olivat
-hänessä aikaansaaneet. Nuori aatelismies palasi sitten hitaasti, ja
-koko hänen ryhtinsä osoitti syvää inhoa.
-
--- Enkö ollut oikeassa, -- kuiskasi rouva du Gua nuorelle miehelle
-astuessaan hänen kanssaan vaunuihin; -- varmasti olemme joutuneet
-olennon käsiin, jonka kanssa on hierottu kauppaa teidän päästänne.
-Mutta kun tuo nainen on kyllin typerä rakastumaan teihin ja
-unhoittamaan ammattinsa, niin älkää menetelkö lapsellisesti,
-vaan teeskennelkää rakastavanne häntä, kunnes olemme saapuneet
-Vivetièreen... Kun kerran olemme siellä!... -- Mutta jokohan hän
-todella rakastaa tuota naista? hän ajatteli nähdessään nuoren miehen
-istuvan paikallaan ihan torkahtaneen näköisenä.
-
-Vaunut vierivät kumeasti edelleen hietaisella tiellä. Kun neiti
-de Verneuil nyt katsahti ympärilleen, näytti kaikki muuttuneen.
-Kuolema hiipi jo hänen rakkauteensa. Nämä olivat ehkä sentään vaan
-vaihtelevia tunnevivahduksia; mutta jokaisen rakastavan naisen
-silmissä sellaiset vivahdukset esiintyvät selvinä ja räikeävärisinä.
-Marche-à-Terren katseista oli Francine käsittänyt, että neiti de
-Verneuilin kohtalo oli toisen kuin tämän miehen käsissä, ja hän
-oli kalpea eikä voinut pidättää kyyneleitään, kun hänen emäntänsä
-häntä katseli. Tuntematon rouva osasi huonosti teeskennellyllä
-hymyllä salata naiskoston aiheuttamaa vahingoniloa, ja kun hän äkkiä
-muuttui ylen hyväksi neiti de Verneuiliä kohtaan, mikä ilmeni hänen
-kohtelussaan, äänessään ja ilmeissään, tämä oli omansa herättämään
-epäluuloista pelkoa tarkkanäköisessä henkilössä. Neiti de Verneuil
-tunsikin vaistomaista väristystä ajatellessaan:
-
-"Miksi pelkään?... Onhan tuo nainen hänen äitinsä."
-
-Mutta kaikki hänen jäsenensä vavahtivat, kun hänen mielessään äkkiä
-sukelsi esiin kysymys:
-
-"Mutta onko tuo nainen todella hänen äitinsä?"
-
-Hän näki edessään kuilun, jonka ammottava syvyys hänelle selveni, kun
-hän vielä oli luonut tutkivan katseen nuoreen mieheen.
-
-"Tuo nainen rakastaa häntä!" ajatteli neiti de Verneuil. "Mutta miksi
-hän nyt on minulle noin ylen kohtelias, oltuaan ensin niin kylmä?
-Olenko hukassa? Vai pelkääkö hän minua?"
-
-Nuori aatelismies puolestaan vuoroin kalpeni ja punastui, mutta
-pysyi levollisena, luoden alas katseensa salatakseen outoa
-mielenliikutusta, joka häntä raateli. Väkinäinen puristus rumensi
-hänen huuliensa somaa kaarevuutta, ja hänen ihonsa kävi kelmeäksi
-hänen sisällään temmeltävästä taistelusta. Neiti de Verneuil ei edes
-enää voinut päättää, oliko hänen tunteissaan vielä jälellä rakkautta,
-kun raivo näytti niitä hallitsevan.
-
-Tie, jonka molemmin puolin kasvoi metsää, pimeni, eivätkä nämä mykät
-näyttelijät siis voineet katseillaan tiedustella toistensa ajatuksia.
-Tuulen humina, pensasten kahina, saattojoukon askelten tahdikas
-kopina loivat tähän kohtaukseen sellaisen juhlallisuuden, joka
-jouduttaa sydämen sykintää. Turhaan koetti neiti de Verneuil tutkia
-tämän muutoksen syytä. Sitten hän salamannopeasti muisti Corentinin
-ja samassa johtui hänen mieleensä oikea kutsumuksensa. Ensi kerran
-hän sinä päivänä alkoi vakavasti punnita tilannettaan.
-
-Siihen hetkeen asti hän oli kokonaan antautunut rakkauden onnen
-valtaan, ajattelematta itseään ja tulevaisuuttaan. Tämä tuska kävi
-hänelle sietämättömäksi, ja hän etsi ja odotti lempeän kärsivällisenä
-kuin rakastava ainakin katsetta nuorelta mieheltä ja rukoili sitä
-niin hartaasti, ja hänen kalpeutensa ja väristyksensä olivat niin
-vakuuttavan kaunopuheisia, että nuori mies kävi epäröiväksi, mutta
-lankeemus ei silti ollut epätäydellisempi.
-
--- Voitteko pahoin, neiti? -- kysyi nuori mies.
-
-Tämä kuivakiskoinen äänenpaino, itse kysymys, katse, ele, kaikki
-yhdessä loi neitiin sen varmuuden, että tämän päivän tapahtumat
-olivat pelkkä sielun kangastus, joka nyt haihtui kuin hajanaiset
-pilvet tuulen kiidättäminä.
-
--- Voinko pahoin?... -- vastasi neiti väkinäisesti nauraen; -- aioin
-juuri kysyä teiltä samaa.
-
--- Luulin, että te ymmärsitte toisianne erinomaisen hyvin, -- sanoi
-rouva du Gua teeskennellyn leikillisesti.
-
-Nuori aatelismies ja neiti de Verneuil ei kumpikaan vastannut mitään.
-Nuori nainen tunsi itsensä kaksinkertaisesti loukkaantuneeksi,
-kun huomasi, että hänen niin voimakas kauneutensa oli menettänyt
-valtansa. Hän olisi minä hetkenä tahansa voinut saada selville tämän
-tilanteen syyn; mutta hän tunsi itsensä siksi liian vähän uteliaaksi,
-ja kenties ensi kerran nainen luopui salaisuutta tutkimasta.
-
-Onnettomasti kyllä ihmiselämässä esiintyy runsaasti tilanteita,
-joissa ajatuksemme joko liian voimakkaan mietiskelyn tai jonkun
-rajun hengenmyrskyn vaikutuksesta eivät enää kiinny mihinkään, vaan
-harhailevat vailla yhtenäisyyttä, vailla lähtökohtaa, sanalla sanoen
-tilanteita, joissa nykyhetki kaipaa siteitä, jotka liittäisivät sen
-menneisyyteen tai tulevaisuuteen. Tällainen oli neiti de Verneuilin
-tila. Nojaten vaunujen selkälautaan, hän lepäsi siinä kuin juureton
-pensas. Hän oli ääneti ja kärsi, eikä enää kiinnittänyt huomiota
-kehenkään, antautuen kokonaan surunsa valtaan ja vaipuen niin
-itsepintaisesti siihen outoon maailmaan, josta onnettomat hakevat
-tyyssijansa, että ei enää ollenkaan välittänyt mistään, mitä tapahtui
-hänen ympärillään.
-
-Korppeja lenteli rääkyen heidän ylitsensä. Mutta vaikka tässä
-nuoressa neidissä kuten kaikissa voimakkaissa henkilöissä oli yksi
-sydämen soppi alttiina taikauskolle, ei hän kuitenkaan noiden
-lintujen ilmaantumiseen kiinnittänyt mitään huomiota. Kaikki
-matkustivat jonkun aikaa ääneti.
-
-"Siis jo erossa!" ajatteli neiti de Verneuil. "Eikä kuitenkaan mitään
-ratkaisevaa ole sanottu minun läheisyydessäni. Entä Corentin? Olisiko
-hän ilmaissut salaisuuteni? Mutta ei hänellä olisi siitä mitään
-etua. Ken siis on voinut esiintyä syyttäjänäni? Tuskin oli alettu
-minua rakastaa, kun jo olen hylätty. Kylvän rakkautta, ja niitän
-ylenkatsetta. Minun kohtaloni on siis aina nähdä onni ja menettää se!"
-
-Hän tunsi silloin sydämessään outoa levottomuutta, sillä hän
-rakasti todella, ja ensi kertaa elämässään. Kuitenkaan hän ei ollut
-siihen määrin antautunut tämän tunteensa valtaan, ettei ylpeydestä,
-joka liikkuu nuoren ja kauniin naisen povessa, olisi saanut
-lieventävää tukea suruansa vastaan. Hänen rakkautensa salaisuus --
-tuollainen salaisuus, joka usein säilytetään kidutuspenkilläkin,
-ei ollut häneltä jäänyt selviämättä. Hän oikaisihe suoraksi ja
-häpesi, että vaikenemisellaan oli ilmaissut surunsa syvyyden,
-pudisti päätään iloisena, väänsi kasvonsa hymyyn -- tai oikeammin
-teeskenteli hymyilevänsä, ja muutti äänensä soinnun, salatakseen
-mielenliikutuksensa.
-
--- Millä seuduin olemmekaan? -- hän kysäisi kapteeni Merleltä, joka
-yhä pysytteli lyhyen matkan päässä vaunuista.
-
--- Kolmen ja puolen Ranskan peninkulman päässä Fougères'sta,
-armollinen neiti.
-
--- Saavumme kai siis sinne pian? -- virkkoi neiti, rohkaisten häntä
-jatkamaan keskustelua, jonka kuluessa hän aikoi osoittaa nuorelle
-kapteenille huomaavaisuutta.
-
--- Nämä meidän peninkulmat, -- huomautti Merle, -- eivät ole varsin
-pitkiä, mutta tällä paikkakunnalla ne eivät näy ollenkaan ottavan
-loppuakseen. Kun pääsemme tämän vuorenrinteen huipulle, tulette
-näkemään laakson, joka on sen laakson kaltainen, minkä juuri olemme
-jättäneet taaksemme, ja taivaanrannalla voitte silloin nähdä
-Pèlerine-vuoren. Suokoon Jumala, etteivät chouanit ole siellä ja
-ryhdy meille kostamaan. Käsitätte, että näin vuoroin nousten ja
-laskeutuen matka edistyy hitaasti. Pèlerine-vuorelta voitte vielä
-eroittaa...
-
-Tämän nimen kuullessaan nuori aatelismies säpsähti toistamiseen,
-mutta niin kevyesti, että ainoastaan neiti de Verneuil sen
-huomasi. -- Mikä se oikeastaan on tuo Pèlerine? -- kysyi äkkiä
-nuori neiti, keskeyttäen kapteenin, joka hyvin toimessaan selitti
-maanpinta-muodostusta näillä seuduilla.
-
--- Se on, -- vastasi Merle, -- erään vuoren huippu, joka on antanut
-nimen Mainen alangolle, minne heti saavumme ja mikä eroittaa mainitun
-maakunnan Couësnon-laaksosta, jonka vastakkaisella rajalla sijaitsee
-Fougères, ensimäinen kaupunki Bretagnen alueella. Vendémiairen
-loppupäivinä taistelimme tuolla vuorenhuipulla Garsia ja hänen
-rosvojansa vastaan. Meillä oli saatettavana rekryyttejä, jotka
-tahtoivat tuhota meidät siinä maakunnan rajalla, jotta heidän ei
-olisi tarvinnut poistua kotiseudultaan. Mutta Hulot on kova mies,
-jonka kanssa ei ole hyvä...
-
--- Siis varmaankin näitte Garsin? -- kysyi neiti de Verneuil. --
-Millainen mies hän on?...
-
-Hänen ilkkuvat katseensa eivät ollenkaan herjenneet tuijottamasta
-niin sanottuun vikomtti du Bouvaniin.
-
--- Oh, neitiseni, -- vastasi Merle, jonka puhe yhä keskeytettiin,
--- hän on siihen määrin herra du Guan näköinen, että jos tämä ei
-kantaisi polyteknikon univormua, löisin vetoa, että se on hän.
-
-Neiti de Verneuil tähysteli terävästi välinpitämätöntä ja
-liikkumatonta nuorta miestä, joka näytti häntä halveksivan, mutta ei
-huomannut hänessä mitään ulkonaisia pelonmerkkejä. Katkeralla hymyllä
-hän ilmaisi nuorelle miehelle, että sinä hetkenä oli päässyt tuon
-salaisuuden perille, jonka nuori mies siihen asti niin viekkaasti oli
-osannut peittää. Sitten hän, äänessä ivallinen kaiku, sieramet ilosta
-paisuen, pää kallellaan, samalla pitääkseen silmällä nuorta miestä ja
-nähdäkseen Merlen, sanoi tälle:
-
--- Tuo kapinallisten johtaja tuottaa ensimäiselle konsulille paljon
-levottomuutta. Häntä sanotaan rohkeaksi. Mutta välistä hän menettelee
-hurjana huimapäänä, varsinkin kun on kysymys naisista.
-
--- Siihen perustammekin toivomme, -- vastasi kapteeni, --
-selvittääksemme laskumme hänen kanssaan. Jos vaan vähäksi aikaa
-saamme hänet käsiimme, kiidätämme hänelle hiukan lyijyä päähän. Jos
-hän kohtaisi meidät, tuo karkulais-aatelismies, niin kyllä hänkin
-passittaisi meidät toiseen maailmaan. Kohtelemme toisiamme vallan
-tasaveroisesti...
-
--- Hui hai, -- sanoi nuori mies, -- meillä ei ole mitään syytä
-pelätä. Sotilaanne eivät kulje Pèlerine-vuorelle asti, he kun ovat
-liian väsyneet; muuten, jos suostutte, voivat he levähtää tässä
-aivan lähellä. Äitini poikkeaa Vivetièreen, sinne kääntyy tie
-muutaman pyssynkantaman päästä. Ehkä nämä molemmat naisetkin tahtovat
-levätä siellä, epäilemättä hekin ovat väsyneet, kun ovat yhtämittaa
-matkustaneet tänne Alençonista. -- Ja kun armollinen neiti, -- hän
-sanoi väkinäisen kohteliaasti, kääntyen lemmittynsä puoleen, --
-jalomielisesti kyllä on saattanut matkamme yhtä turvalliseksi kuin
-miellyttäväksi, hän ehkä suostuu syömään illallista äitini luona.
--- Ja muuten, -- hän jatkoi kääntyen Merlen puoleen, -- ajat eivät
-sentään ole niin huonot, ettei Vivetiéressä olisi jälellä tynnyri
-omenaviiniä teidän soturienne käytettäväksi. Gars, nähkääs, ei
-sentään liene vienyt kaikkea mukanaan, ainakin äitini...
-
--- Äitinne... -- huomautti neiti de Verneuil, ivallisesti keskeyttäen
-ja vastaamatta hänelle lausuttuun kutsuun.
-
--- Ette siis enää tänä iltana näy uskovan ikääni, neiti, -- virkkoi
-rouva du Gua. -- Onnettomuudekseni jouduin hyvin nuorena naimisiin,
-poikani sain jo viisitoistavuotiaana.
-
--- Ettekö erehdy, armollinen rouva, olitte kai silloin
-kolmikymmenvuotias!
-
-Rouva du Gua kalpeni niellessään tämän purevan pistosanan. Hän olisi
-tahtonut kostaa, mutta sensijaan hänen täytyi hymyillä, hän kun mistä
-hinnasta tahansa halusi, vaikkapa vielä julmemman ivan kaupalla,
-saada selville ne tunteet, jotka elähyttivät tuota nuorta naista. Hän
-koetti sentähden näyttää siltä, kuin ei olisi ymmärtänyt.
-
--- Chouaneilla ei koskaan ole ollut julmempaa johtajaa kuin tuo Gars,
-jos voi luottaa hänestä liikkeellä oleviin huhuihin, -- sanoi rouva
-du Gua samalla Francinelle ja hänen emännälleen.
-
--- Julmaksi en minä puolestani häntä luule, -- virkkoi neiti de
-Verneuil. -- Mutta hän osaa valehdella ja näyttää muuten itse olevan
-hyvin herkkäluuloinen. Puolueen päällikön ei kuitenkaan pitäisi olla
-kenenkään leikkikalu.
-
--- Tunnetteko hänet? -- kysyi välinpitämättömästi nuori mies.
-
--- En, -- vastasi neiti, luoden häneen ylenkatseellisen silmäyksen,
--- luulin hänet tuntevani...
-
--- Oh, neitiseni, hän on epäilemättä koko pahus mieheksi! -- huudahti
-kapteeni Merle, pudistaen päätään, tehden kuvaavan kädenliikkeen.
--- Noilla vanhoilla suvuilla on joskus tarmokkaita vesoja. Hän
-on syntyisin seudulta, missä vanha aateli ei ole ollut kovin
-varakasta; ja miehet ovat, nähkääs, kuin tuhkapuun marjat: ne
-kypsyvät oljilla. Jos tuo nuori mies on älykäs, voi hän juoksuttaa
-meitä kauankin. Hän osasi taitavasti lähettää partiojoukkoja meidän
-partiojoukkojamme vastaan ja näin heikentää hallituksen ponnistuksia.
-Jos poltetaan kylä kuninkaallismielisiltä, hän polttaa kaksi kylää
-tasavaltalaisilta. Hän toimii äärettömän lavealla alalla ja pakoittaa
-meidät siten käyttämään melkoisen paljon joukkoja hetkenä, jona
-meillä ei niitä ole tarpeeksi!... Oh, se poika tietää, mitä tekee...
-
--- Hän tuhoaa isänmaansa! -- sanoi Gérard kovalla äänellä keskeyttäen
-kapteenin puheen.
-
--- Mutta, -- huomautti nuori aatelismies, -- jos hänen kuolemansa
-vapauttaa isänmaan, niin ampukaa hänet pian kuoliaaksi.
-
-Sitten hän katseella tutki neiti de Verneuilin sieluntilaa, ja heidän
-välillään syntyi tuollainen mykkä kohtaus, jonka jännittävyyttä
-ja ohimenevää hienoutta kieli ainoastaan puutteellisesti kykenee
-kuvaamaan. Vaara herättää mielenkiintoa; kun on kysymys kuolemasta,
-herättää halpamaisinkin pahantekijä vähän sääliä.
-
-Vaikka siis neiti de Verneuil silloin oli varma siitä, että mies,
-joka häntä nyt halveksi, oli tuo vaarallinen päällikkö, ei hän vielä
-tahtonut saada siitä varmuutta luovuttamalla hänet kostajien käsiin.
-Hän tahtoi tyydyttää vallan toisenlaisen uteliaisuuden. Hän päätti
-siis, riippuen intohimonsa puuskauksista, joko uskoa tai epäillä, ja
-alkoi leikitellä vaaran liekeillä.
-
-Hänen ivaa ja vahingoniloa uhkuva katseensa osoitti voitokkaana
-nuorelle päällikölle sotilaita; täten viitaten häntä uhkaavaan
-vaaraan, hän julmalla tavalla sai hänet ymmärtämään, että hänen
-henkensä riippui yhdestä ainoasta sanasta, ja jo näyttivät hänen
-huulensa liikkuvan lausuakseen tuon sanan. Samoin kuin Amerikan
-villi-ihmiset hän tarkasti kidutuspaaluun sidotun vihollisensa
-kasvolihaksia ja heilutti sirosti nuijaa, nauttien toistaiseksi
-viattomasta kostonhimosta ja rangaisten kuin rakastajatar ainakin,
-joka vielä lempii.
-
--- Jos minulla olisi tuollainen poika, rouvaseni, kuin teillä, -- hän
-sanoi rouva du Gualle, joka ilmeisesti oli peloissaan, -- pukisin
-hänen tähtensä ylleni surupuvun sinä päivänä, jona panisin hänet
-vaaroille alttiiksi.
-
-Hän ei saanut vastausta. Parikymmentä kertaa hän käänsi päänsä
-upseereihin päin, mutta käänsi sen taas äkkiä rouva du Guata kohti,
-yllättämättä hänen ja Garsin välillä mitään salaista merkkiä, joka
-olisi osoittanut heidän välillään vallitsevan likeistä suhdetta, jota
-epäili ja jota ei kuitenkaan tahtonut uskoa. Nainen niin mielellään
-epäröi taistellessaan elämästä ja kuolemasta, varsinkin kun hänellä
-on ratkaisuvalta.
-
-Nuori kenraali hymyili ehdottoman tyynenä ja kesti vapisematta
-kidutusta, jonka alaisena neiti de Verneuil häntä piti. Hänen
-ryhtinsä ja ilmeensä tiesivät miestä, joka ei välitä vaaroistaan,
-ja välistä hän näytti sanovan: "Nyt teillä on tilaisuus kostaa
-loukattu ylpeytenne, käyttäkää sitä hyväksenne! Olisin toivoton, jos
-ylenkatseeni teitä vastaan haihtuisi."
-
-Neiti de Verneuil rupesi asemansa korkeudesta tähystelemään
-päällikköä, tehden sen ilmeisen loukkaavasti ja samalla
-arvokkaasti, sillä sydämen pohjasta hän ihaili hänen rohkeuttaan
-ja levollisuuttaan. Hän iloitsi siitä, että lemmityllään oli vanha
-aatelisnimi, jommoinen arvo miellyttää jokaista naista, ja hänestä
-oli mielenkiintoista nähdä hänet tilanteessa, jossa hän onnettomuuden
-jalostaman asian puoltajana taisteli vahvan sielun koko tarmolla
-niin monasti voitokasta tasavaltaa vastaan, ja nähdä hänet suuren
-vaaran alaisena, ja kuitenkin osoittavan urhoollisuutta, joka niin
-voimakkaasti vaikuttaa naisen sydämeen. Moneen kertaan hän pani
-tuon nuoren miehen koetukselle, ehkä noudattaen sitä vaistoa, joka
-kiihoittaa naista leikittelemään saaliillaan, samoin kuin kissa
-leikittelee pyytämällään hiirellä.
-
--- Minkä lain nojalla te siis tuomitsette chouanit kuolemaan? --
-kysyi neiti de Verneuil Merleltä.
-
--- Tietysti lain nojalla viimekuluneen fructidorin 14:nneltä
-päivältä. Sehän asettaa ulkopuolelle lakia kapinalliset
-departementit, järjestäen sinne sotaoikeuksia, -- vastasi
-tasavaltalainen.
-
--- Mikä tuottaa minulle nyt sen kunnian, että käännätte katseenne
-minuun? -- neiti de Verneuil kysäisi nuorelta päälliköltä, joka
-katseli häntä tarkkaavasti.
-
--- Tunne, jota ei kunnon mies voi ilmaista naiselle, oli hän sitten
-millainen tahansa, -- vastasi markiisi de Montauran puoliääneen,
-kumartuen häntä kohti. -- Ainoastaan tällaisina aikoina, -- hän sanoi
-ääneensä, -- voi nähdä naikkosten harjoittavan pyövelin ammattia,
-jopa vievän voiton pyövelistä siinä taidossa, jolla heiluttavat
-piilua...
-
-Neiti de Verneuil katsoi Montauraniin tuimasti; sitten hän ihastui
-siitä, että tämä mies solvasi häntä sinä hetkenä, jona hänellä
-oli vallassaan hänen henkensä, ja kuiskasi hänelle täynnä lempeää
-vahingoniloa:
-
--- Teillä on kelvoton pää, pyövelit eivät siitä huolisi, mutta minä
-sen pidän.
-
-Markiisi hämmästyi ja katseli hetken aikaa tätä käsittämätöntä
-naista, jonka rakkaus voitti kaikki pisteliäimmätkin solvaukset, ja
-joka kosti antamalla anteeksi sellaisen loukkauksen, jota naiset
-yleensä eivät koskaan unhoita. Nuoren miehen silmät eivät enää olleet
-niin ankarat ja kylmät, jopa surumielisyyden sävy painui hänen
-piirteisiinsä. Hänen intohimonsa oli jo vahvempi, kuin mitä hän itse
-tiesikään. Neiti de Verneuil oli tyytyväinen tästä toivotun sovinnon
-vähäisestä takeesta, silmäili häntä hellästi, loi häneen hymyilevän
-katseen, joka näytti suudelmalta. Sitten hän vaipui takaisin
-vaunujen selkänojaa vastaan, eikä enää tahtonut saattaa onneansa
-horjumaan, luullen vahvasti solmineensa sen tällä hymyllä. Hän oli
-niin kaunis ja osasi niin hyvin voittaa rakkauden vastukset! Hän oli
-niin tottunut kääntämään kaiken leikiksi, astumaan umpimähkään! Hän
-rakasti niin suuresti odottamattomuuksia ja elämän myrskyjä.
-
-Ennen pitkää markiisi käski ajurin poiketa valtatieltä, ja ajoneuvot
-suuntasivat kulkunsa Vivetièreä kohti mutkittelevaa tietä pitkin,
-jota reunustivat korkeat, omenapuiden siimestämät penkeret, niin
-että se näytti pikemmin ojalta kuin tieltä. Matkustajat jättivät
-siniset hitaasti kulkemaan jälessä linnaan päin, jonka harmahtavat
-harjat vuoroin vilkkuivat esiin ja taas katosivat tämän tien varrella
-kasvavien puiden lomissa ja taakse. Useat sotilaista pysähtyivät
-puhdistamaan jalkineitaan tien sakeasta savesta.
-
--- Tämä kirottu tie näyttää totisesti siltä kuin johtaisi se
-paratiisiin! -- huudahti Beau-Pied.
-
-Ajuri oli taitava toimessaan, ja niin näki neiti de Verneuil ennen
-pitkää edessään Vivetièren linnan. Tämä rakennus sijaitsi eräänlaisen
-ylhäisen niemekkeen harjulla, jonka juurella molemmin puolin oli
-syvä lammikko, niin että linnaan pääsi ainoastaan näiden lammikkojen
-välillä kulkevaa kapeaa tietä pitkin. Sitä osaa niemekettä, missä
-rakennukset ja puutarha sijaitsivat, suojeli linnan takana matkan
-päässä kulkeva leveä oja, joka oli lammikkojen yhteydessä ja
-johon niiden liika vesi virtasi. Tuo niemi muodosti täten melkein
-valloittamattoman saaren, tarjoten arvokkaan tyyssijan päällikölle,
-jonka kimppuun täällä saattoi hyökätä ainoastaan petollisesti.
-
-Kuullessaan portin ruostuneiden saranojen narisevan ja ajoneuvojen
-rämistessä suippokaarisen holvin alla, neiti de Verneuil pisti
-esiin päänsä vaunuista. Ne synkät värit, jotka tarjoutuivat hänen
-katseilleen, haihduttivat melkein kaikki rakkauden ja kiemailun
-ajatukset, joiden välillä hän häälyi. Vaunut saapuivat suurelle,
-melkein neliskulmaiselle ja lampien jyrkkien rantojen sulkemalle
-pihalle. Näitä autioita rantapenkereitä huuhtelivat suurten vihreiden
-kasvitäplien peittämät vedet ja niiden ainoana koristuksena olivat
-lehdettömät rämepuut, joiden surkastuneet rungot, suunnattoman
-suuret paljaat latvat kohoten kaislojen ja pensaiden yläpuolelle,
-näyttivät hirviömäisiltä peikoilta. Nämä vastenmielisen näköiset
-pensasaidat tuntuivat elpyvän ja saavan kyvyn puhua, kun sammakot
-kurnuttaen lähtivät niistä liikkeelle ja kun vesikanat, ohikulkevien
-postivaunujen räminästä kaakattaen, lensivät veden pinnan tasalla.
-
-Piha, jonka laidassa kasvoi korkeata, kuivanutta ruohoa,
-piikkiherneitä, vaivaispuita tai köynnöskasveja, ei tarjonnut
-silmälle mitään järjestystä tai komeutta. Linna tuntui aikoja
-sitten olevan asujanten hylkäämä. Katot näyttivät luhistuvan kokoon
-raskaiden kasvitaakkojen alla. Vaikka seinät olivat rakennetut
-vahvoista liuskakivistä, joita näillä seuduin on runsaasti, olivat ne
-täynnä halkeimia, joihin murattiköynnös oli takertunut kiinni.
-
-Kaksi rakennuksen siipeä, jotka tornin kautta kulmauksena yhtyivät
-toisiinsa, ja jotka olivat vastapäätä lampea, muodostivat koko
-linnan, jonka roikkuvat ja lahonneet ovet ja ikkunaluukut, ruosteen
-syömät rautaristikko-varustukset, särkyneet ikkunaruudut näyttivät
-romahtavan alas ensi tuulenpuuskasta. Syystuuli puhalsi paraikaa
-näissä raunioissa, jotka himmeässä kuunvalossa näyttivät suunnattoman
-suurelta kummitukselta. Ainoastaan se, joka on nähnyt nämä harmaat ja
-siniset graniittikivet sovitettuina yhteen mustiin ja mustanruskeihin
-liuskakiviin, saattaa käsittää, että tästä autiosta ja synkästä
-möhkäleestä käyttämämme vertaus on oikea. Nähdessään nuo liitteistään
-lohkeilleet kivet, nuo lasittomat ikkunat, tuon sakarahuippuisen
-tornin, reikäiset katot, tuli lisäksi ajatelleeksi luurankoa; ja sen
-ympärillä lentelevät petolinnut saattoivat tämän kuvitelman vielä
-elävämmäksi.
-
-Muutamat rakennuksen takana kasvavat korkeat kuuset heiluttivat
-katon yläpuolella synkkiä havuoksiaan, ja jotkut nurkkien
-koristamista varten puutarhasaksilla leikellyt punakatajat kehystivät
-sitä, muistuttaen hautajaisissa käytettyjä kiehkuraköynnöksiä.
-Ovien muoto, koristeiden kömpelömuotoisuus, yhtenäisyyden puute
-rakennussuunnitelmassa -- kaikki tämä ilmaisi tuollaista vanhaa
-läänityslinnaa, joista Bretagne ylpeilee, ja kenties syystä, sillä
-ovathan nämä linnat näillä seuduilla jonkunlaisia muistomerkkejä
-niiltä synkiltä ajoilta, jotka käyvät kuningasvallan perustamisen
-edellä.
-
-Neiti de Verneuil, jonka mielessä sana linna aina herätti
-sovinnaismuotoisen kuvan, sai tästä kaikesta synkän vaikutelman ja
-hypähti kevyesti alas vaunuista, katsellen tätä edessään olevaa kuvaa
-kauhun tuntein, miettien, mitä hänen nyt oikeastaan piti tehdä.
-Francine kuuli rouva du Guan päästävän ilon huokauksen, kun hän oli
-päässyt turviin sinisiltä, jopa tuo nainen ehdottomasti huudahti,
-kun portti hänen jäljessään oli suljettu ja kun hän huomasi olevansa
-tässä luonnollisessa linnoituksessa. Montauran oli joutuin rientänyt
-neiti de Verneuilin luo, arvaten hänen ajatuksensa.
-
--- Sota on hävittänyt tätä linnaa, -- sanoi markiisi lievän
-surullisesti, -- samoin kuin te olette hävittänyt ne tuumat, jotka
-minä mielessäni muodostin onnellemme.
-
--- Kuinka niin? -- kysyi nuori nainen vallan hämmästyneenä.
-
--- Oletteko te _nuori, jalo_ ja _henkevä_ nainen! -- kysyi markiisi
-ivallisesti, toistaen ne sanat, jotka neiti de Verneuil niin
-kiemailevasti oli lausunut heidän keskustellessaan matkalla.
-
--- Kuka on sanonut teille päinvastaista?
-
--- Luotettavat ystävät, jotka harrastavat turvallisuuttani ja
-koettavat ehkäistä petosta.
-
--- Petosta! -- sanoi neiti de Verneuil ilkkuen. -- Ovatko siis
-jo Alençon ja Hulot niin kaukana? Teillä on huono muisti --
-vaarallinen vika puolueen johtajalla! -- Mutta koska ystävänne, --
-hän lisäsi purevasti, -- hallitsevat niin voimakkaasti sydäntänne,
-pitäkää heidät. Ei mikään ole verrattavissa ystävyyden tuottamaan
-tyydytykseen. Hyvästi. En minä, eivätkä tasavallan soturit astu
-sisälle tähän linnaan. Hän riensi porttia kohti täynnä loukattua
-ylpeyttä ja ylenkatsetta, mutta samalla osoittaen epätoivoa, mikä
-kokonaan muutti markiisin mielipiteen, joka ei mistään hinnasta
-tahtonut luopua pyyteistään, joten hän helposti viehättyi toimimaan
-varomattomasti ja uskomaan vakuutuksia. Hänkin oli jo rakastunut.
-Näitä rakastavia ei kumpaakaan haluttanut kauan olla riidoissa.
-
--- Lausukaa vaan sana lisää, ja minä uskon teitä, -- sanoi markiisi
-rukoillen.
-
--- Sana? -- sanoi neiti de Verneuil ivallisesti, puristaen huuliaan.
--- En enää lisää kädenliikettäkään!
-
--- Torukaa siis minua ainakin, -- sanoi markiisi koettaen tarttua
-hänen käteensä, jonka hän veti pois.
-
--- kun nyt kerran rohkenette nuhdella kapinallisten päällikköä, joka
-nyt on yhtä epäluuloinen ja synkkä kuin aikaisemmin oli iloinen ja
-täynnä luottamusta.
-
-Kun Marie oli luonut markiisiin vihasta vapaan katseen, jälkimäinen
-sanoi:
-
--- Te tunnette minun salaisuuteni, enkä minä tunne teidän
-salaisuuttanne.
-
-Tämän kuullessaan synkkeni neidin lumivalkoinen otsa. Hän loi
-päällikköön närkästyneen katseen ja vastasi:
-
--- Minun salaisuuteni... ei ikinä.
-
-Rakkaudessa on joka sanalla, joka katseella hetkeen kohdistuva
-kaunopuheisuutensa; mutta nyt neiti de Verneuil ei ilmaissut mitään
-määrättyä, ja joskin Montauran olikin teräväpäinen, jäi tuon
-huudahduksen merkitys hänelle arvoitukseksi, vaikka tuon naisen
-äänessä oli värähdellyt tavaton mielenliikutus, joka suuresti
-kiihoitti hänen uteliaisuuttaan.
-
--- Teillä on sukkela tapa haihduttaa epäluuloa, -- sanoi markiisi.
-
--- Te haudotte siis mielessänne epäluuloa? -- huomautti neiti de
-Verneuil mitellen häntä katseillaan, kuin olisi tahtonut sanoa: "Onko
-teillä mitään oikeutta minuun nähden?"
-
--- Armollinen neiti, -- jatkoi nuori mies nöyränä, mutta
-päättäväisenä, -- te käskette mielenne mukaan tasavaltalaisia
-joukkoja, teillä on saattojoukko...
-
--- Saatatte minut muistamaan saattojoukkoani. Olemmeko minä ja
-saattojoukkoni, -- hän kysyi hiukan ilkkuen, -- toisin sanoen
-suojelijanne, turvissa täällä?
-
--- Sen vakuutan aatelismiehen kunniasanalla! Kuka lienettekään te,
-ja keitä lienevätkin puoluelaisenne, ei teillä ole mitään pelättävää
-minun luonani.
-
-Tämä vala lausuttiin niin rehellisesti ja jalomielisesti, että neiti
-de Verneuil oli täydellisen levollinen tasavaltalais-sotilaiden
-puolesta. Hän aikoi sanoa jotain, kun rouva du Guan tulo sai hänet
-vaikenemaan. Tämä nainen oli voinut kuulla tai arvata osan molempien
-rakastavien puheesta, ja oli sangen levoton nähdessään, ettei
-heidän välillään enää ollut vähintäkään vihamielisyyttä. Nähdessään
-tuon naisen markiisi tarjosi käsivartensa neiti de Verneuilille ja
-lähestyi hänen kanssaan rakennusta, niin kiireisesti, kuin olisi
-tahtonut vapautua tungettelevasta seurasta.
-
-"Minä häiritsen heitä!" ajatteli rouva du Gua, jääden seisomaan
-paikalleen.
-
-Hän näki molempien rakastavien palautettuaan sovinnon lähestyvän
-rakennuksen portaita, missä he pysähtyivät keskustelemaan, kun heidät
-ja hänet eroitti sopiva välimatka.
-
-"Niin, niin, minä heitä häiritsen!" -- hän mutisi itsekseen; --
-"mutta pian tuo naisolento ei enää tule minua häiritsemään, tuo
-lammikko on totisesti oleva hänen hautansa. Tällä tavalla pidän
-oivallisesti sinun aatelismiehen sanasi! Niin pian kuin hän lepää
-tuon veden peitossa, ei hänellä enää ole mitään pelättävää! Siellä
-hän todella on turvissa."
-
-Hän tuijotti oikealla olevan lammikon tyyneen pintaan, kun äkkiä
-kuuli rantapenkeren sinivatukkapensasten kohisevan ja huomasi
-kuutamossa Marche-à-Terren, joka kohosi esiin vanhan onton piilipuun
-halkeilleen kaarnan takaa. Täytyi hyvin tuntea chouani eroittaakseen
-hänet keskellä noita oksattomia puunrunkoja, joihin hänen
-lyhyentanakka vartalonsa helposti sekaantui.
-
-Rouva du Gua katsoi ensin epäluuloisesti ympärilleen. Hän näki
-postivaunujen ajurin taluttavan hevosia talliin, joka sijaitsi
-lampeen päin olevassa linnan siipirakennuksesta, jolla puolen
-Marche-à-Terre oli ollut piilossa. Francine lähestyi molempia
-rakastavia, jotka sinä hetkenä unhoittivat koko muun maailman.
-Silloin rouva du Gua meni Marche-à-Terren luo, painaen sormen
-huulilleen hiljaisuuden merkiksi. Sitten chouani enemmän aavisti kuin
-kuuli nämä sanat:
-
--- Montako teitä on täällä?
-
--- Kahdeksankymmentä seitsemän.
-
--- Heitä on ainoastaan kuusikymmentä viisi, minä olen heidät laskenut.
-
--- Hyvä, -- vastasi villi mies hurjan tyytyväisenä. Tarkaten
-Francinen pienimpiäkin liikkeitä, chouani katosi piilipuun onteloon
-ja huomasi hänen kääntyvän silmillään etsien vihollisnaista, jota
-vaistomaisesti piti silmällä.
-
-Seitsemän tai kahdeksan henkilöä, jotka ajoneuvojen synnyttämä melu
-oli houkutellut esiin, ilmestyi ylös pääkäytävän portaille ja huusi:
-
--- Se on Gars!... se on hän, hän on täällä! Näiden huutojen kaikuessa
-riensi saapuville toisia miehiä, ja näiden tulo keskeytti molempien
-rakastavien keskustelun. Markiisi de Montauran lähestyi joutuin
-aatelismiehiä, käski rajulla liikkeellä heidät vaikenemaan ja osoitti
-tien aukkoa, josta tasavaltalaiset sotilaat juuri tulivat näkyviin.
-Nähdessään nämä niin tutut punaisilla rinnusliepeillä varustetut
-siniset univormut ja kiiltävät pistimet, huudahtivat salaliittolaiset
-ihmeissään:
-
--- Oletteko tullut tänne kavaltamaan meitä?
-
--- Siinä tapauksessa en varoittaisi teitä uhkaavalta vaaralta,
--- vastasi markiisi, katkerasti hymyillen. -- Nämä siniset, --
-hän hetken kuluttua jatkoi, -- muodostavat tämän nuoren naisen
-turvajoukon, jonka jalomielisyys ihmeellisesti pelasti meidät
-vaarasta, jonka uhriksi olimme vähällä joutua eräässä Alençonin
-majatalossa. Kerromme teille sitten tämän seikkailun. Armollinen
-neiti ja hänen turvajoukkonsa ovat tulleet tänne luottaen minun
-kunniasanaani, ja heitä on kohdeltava ystävinä.
-
-Rouva du Gua ja Francine olivat saapuneet portaiden juurelle,
-markiisi tarjosi kohteliaasti kätensä neiti de Verneuilille,
-aatelismiesten ryhmä jakautui kahdeksi jonoksi, antaen heidän
-kulkea keskeltä, ja kaikki koettivat nähdä tuntemattoman naisen
-kasvonpiirteet. Sillä rouva du Gua oli jo kiihoittanut heidän
-uteliaisuuttaan, antamalla heille salaisia merkkejä.
-
-Ensimäisessä salissa näki neiti de Verneuil noin kahdellekymmenelle
-hengelle valmiiksi katetun pöydän. Tästä ruokasalista johti ovi
-avaraan saliin, johon kaikki pian kokoontuivat. Nämä molemmat huoneet
-olivat sopusuhtaiset sen hävityksen kanssa, joka oli havaittavissa
-ulkoapäinkin. Karkeanmuotoiset ja esiin törröttävät pähkinäpuupanelit
-olivat halkeilleet ja näyttivät olevan romahtamaisillaan alas
-seiniltä. Niiden synkkä väri enensi näiden salien surullista
-vaikutelmaa, joissa ei ollut kuvastimia eikä verhoja ja joissa
-muutamat rappeutuneet ikivanhat huonekalut säestivät tätä hävityksen
-kokonaissäveltä.
-
-Marie huomasi karttoja ja pohjapiirroksia levitettyinä isolle
-pöydälle ja nurkassa kasaan asetettuja aseita ja karbiini-pyssyjä.
-Kaikki viittasi siihen, että vendéelaiset johtajat täällä pitivät
-tärkeätä neuvottelua chouanien päällikköjen kanssa. Markiisi
-vei neiti de Verneuilin istumaan suunnattoman suureen puoleksi
-lahonneeseen nojatuoliin, joka oli asetettu kamiinin luo, ja Francine
-kävi seisomaan emäntänsä taa, kumartuen tämän vanhanaikuisen
-huonekalun selkänojaan.
-
--- Sallinette minun hetkeksi lähteä täyttämään isännän
-velvollisuuksia? -- sanoi markiisi, jättäen molemmat naiset ja yhtyen
-vieraittensa ryhmään.
-
-Francine huomasi, miten päälliköt Montauranin lausuttua pari sanaa
-kiireisesti piiloittivat aseensa, karttansa ja kaiken, mikä saattoi
-herättää tasavaltalaisten upseerien epäluuloa; muutamat heistä
-irroittivat vyötäisiltään leveät nahkavyöt, joissa piili pistooleja
-ja metsästyspuukkoja. Markiisi kehoitti noudattamaan mitä suurin
-hienotuntoisuutta ja poistui huoneesta huolehtiakseen niiden
-vieraiden kestityksestä, jotka sattuma oli hänen tiellensä tuonut.
-
-Neiti de Verneuil, joka oli nostanut jalkansa takkavalkeaa
-kohti, niitä lämmitelläkseen, ei kääntänyt päätänsä Montauranin
-poistuessa, näin pettäen läsnäolijoiden odotuksen, jotka kaikki
-olisivat tahtoneet nähdä hänen kasvonsa. Ainoastaan Francine siis
-näki, minkä muutoksen nuoren päällikön poistuminen aiheutti koolla
-olijoissa. Aatelismiehet ryhmittyivät rouva du Guan ympärille, ja
-hänen kuiskaten keskustellessaan heidän kanssaan, ei yksikään noista
-miehistä malttanut olla moneen kertaan katsahtamatta molempiin
-vieraisiin naisiin.
-
--- Tunnettehan te Montauranin! -- sanoi rouva du Gua, -- pikiintyi
-käden käänteessä tuohon naikkoseen, ja käsittänette, että parhaatkin
-neuvot minun suustani lähteneinä herättivät hänessä epäluuloa.
-Ystävämme Parisissa, herrat de Valois, d'Esgrignon, d'Alençon ja
-monet muut ovat varoittaneet häntä siitä ansasta, joka hänelle
-viritetään heittämällä hänen syliinsä naishenkilö, ja ensimäiseen
-vastaantulijaan hän rakastuu, ja tämä nainen on, hankkimieni tietojen
-mukaan, olento, joka on ottanut ylhäisen nimen, vetääkseen sen
-lokaan, on olento, joka j.n.e., j.n.e.
-
-Tämä parjaajanainen, jonka lukija lienee tuntenut samaksi, joka
-kehoitti hyökkäämään aikaisemmin mainittujen postivaunujen
-kimppuun, tulee tässä kertomuksessa käymään rouva du Guan nimellä,
-jonka turvissa oli onnistunut selviytymään Alençonissa uhanneesta
-vaarasta. Hänen oikean nimensä mainitseminen saattaisi loukata erästä
-ylimysperhettä, jolle tämän nuoren naisen hairahdukset jo muutenkin
-ovat tuottaneet syvää surua. Sitäpaitsi tämän naisen kohtalot ovat jo
-olleet toisenkin kuvauksen esineenä.
-
-Ennen pitkää läsnäolijain ihmettely ja uteliaisuus kävi
-tungettelevaksi, melkeinpä vihamieliseksi. Muutamat sangen ankarat
-huudahdukset saapuivat Francinen kuuluviin, joka sanottuaan pari
-sanaa emännälleen, pakeni ikkunasyvennykseen. Marie nousi, kääntyi
-julkean ryhmän puoleen ja loi siihen muutaman arvokkaisuutta, jopa
-ylenkatsetta uhkuvan katseen.
-
-Hänen kauneutensa, hieno käyttäytymisensä ja ylpeytensä muuttivat
-äkkiä hänen vihamiestensä kannan, ja heiltä pääsi ehdoton
-imarteleva mutina. Pari kolme herraa, joiden ulkomuoto ilmaisi
-hovipiireissä saavutettua kohteliaisuutta ja ritarillisuutta,
-lähestyi Marieta ystävällisesti; nuoren naisen säädyllisyys herätti
-heissä kunnioitusta, ei kukaan heistä rohjennut häntä puhutella, ja
-sen sijaan että he olisivat häntä syyttäneet, näytti päinvastoin
-hän katseineen tuomitsevan heitä. Tämän Jumalan ja kuninkaan
-puolustamista varten aletun sodan päälliköt vastasivat sangen vähän
-sitä kuvaa, jonka Marie mielikuvituksessaan oli heistä luonut.
-Tämä todella suuri taistelu pieneni ja kutistui mitättömäksi, kun
-hän, lukuunottamatta paria kolmea voimakasta henkilöä, näki nämä
-maalaisylimykset kaikki vailla henkevyyden ilmettä ja eloisuutta.
-Elettyään runouden maailmassa, Marie äkkiä joutui keskelle
-arkipäiväistä todellisuutta. Nuo kasvot näyttivät pikemmin kuvastavan
-juonitteluhalua kuin rakkautta kunniaan; oma etu asetti todella
-kaikkien näiden aatelismiesten käsiin aseet. Ja jos he toiminnan
-hetkellä kohosivat sankarillisuuteen, he täällä esiintyivät
-arki-ihmisinä.
-
-Harhaluulojen menettäminen saattoi neiti de Verneuilin tekemään
-heille vääryyttä ja esti häntä tunnustamasta sitä todellista
-uhrautuvaisuutta, jolla moni näistä miehistä niin suuresti
-kunnostautui. Kuitenkin useimmat heistä olivat tavoiltaan jotenkin
-jokapäiväisiä. Jos joukosta erosi joku omintakeinen pää, himmensi
-sitä muodollisuus ja aatelissäädyn jäykkyyden leima. Joskin Marie
-myönsi näissä miehissä yleensä olevan henkevyyttä, puuttui heiltä
-hänen mielestään täydellisesti se koruttomuus ja suurpiirteisyys,
-johon tasavallan riemuvoitot ja miehet olivat häntä totuttaneet.
-
-Tämä öinen kokous rappeutuneessa linnasalissa, jonka vääntyneet
-seinäkoristeet niin hyvin vastasivat koolla olevien kasvoja, sai
-neiti de Verneuilin hymyilemään, ja hänestä se tarjosi vertauskuvan
-kuninkaanvallasta. Ihastuen hän sitten ajatteli, että ainakin
-markiisi näytteli ensi osaa näiden henkilöiden keskellä, joiden ainoa
-ansio hänen mielestään oli se, että he uhrautuivat toivottoman asian
-hyväksi. Hän piirsi mielikuvituksessaan rakastamansa miehen kuvan,
-asetti sen tuota ryhmää vasten, eroitti sen taas siitä, eikä nähnyt
-noissa laihoissa ja hinteröissä vartaloissa muuta kuin hänen jaloja
-välikappaleitaan.
-
-Samassa markiisin askeleet kaikuivat viereisessä salissa. Äkkiä
-salaliittolaiset hajaantuivat useampiin ryhmiin, ja kuiskailu
-taukosi. Koululaisten tavoin, jotka opettajansa poissaollessa ovat
-solmineet jonkun vallattoman juonen, he teeskentelivät järjestystä ja
-hiljaisuutta.
-
-Montauran astui sisään, Marie oli onnellinen ihaillessaan häntä
-näiden ihmisten keskellä, joista hän oli nuorin, kaunein, ensimäinen.
-Kuin kuningas hovissaan hän kulki ryhmästä ryhmään, nyökäytti
-lyhyesti päätään, puristi käsiä, jakeli katseita ja hyväksyviä
-sanoja tai moitteita, täyttäen puolueen johtajan tehtäviä niin
-luontevasti ja varmasti, että Marie, joka ensin oli syyttänyt häntä
-huimapäisyydestä, tätä kaikkea ihmetellen katseli. Markiisin läsnäolo
-teki lopun siitä uteliaisuudesta, jolla neiti de Verneuilia oli
-tähystelty. Mutta pian rouva du Guan häijyys kantoi hedelmiään.
-Parooni de Guénic, liikanimeltään "Puolustaja", joka kaikista näistä
-vakavien yritysten yhdistämistä miehistä nimensä ja arvonsa nojalla
-näytti olevan oikeutettu kohtelemaan Montaurania tuttavallisesti,
-tarttui hänen käsivarteensa ja vei hänet nurkkaan.
-
--- Kuulehan, rakas markiisi, -- hän sanoi, -- murhemielin me kaikki
-näemme, miten sinä olet tekemäisilläsi suuren tyhmyyden.
-
--- Mitä tarkoitat noilla sanoilla?
-
--- Mutta tiedätköhän, mistä on tullut tuo naikkonen, kuka hän todella
-on ja mitkä ovat hänen aikomuksensa sinuun nähden?
-
--- Rakas "Puolustajani", meidän kesken sanoen, oikkuni on ohi jo
-huomisaamuna.
-
--- Hyvä; mutta jos tuo nainen jo ennen päivänkoittoa toimittaa sinut
-vihollisen käsiin?
-
--- Vastaan sinulle, kun ensin olet sanonut minulle, miksi hän ei jo
-ole sitä tehnyt, -- huomautti Montauran, joka pilalla koetti näyttää
-uhmailevalta.
-
--- Mutta jos sinä häntä miellytät, hän ei ehkä tahdo sinua pettää,
-ennenkuin hänkin puolestaan on saanut tyydyttää oikkunsa.
-
--- Hyvä ystävä, katso tuota viehättävää tyttöä, tarkasta hänen
-käyttäymistään ja uskalla sitten vielä sanoa, ettei hän ole
-valio-olento! Jos hän sinuun loisi suopeita katseita, etköhän sielusi
-pohjalla tuntisi jotain kunnioituksen tapaista häntä kohtaan? Eräs
-naishenkilö on jo istuttanut sinuun huonon käsityksen hänestä.
-Mutta jos tuo nuori nainen olisi sellainen halpamainen olento, kuin
-ystävämme ovat väittäneet, niin surmaisin hänet huolimatta siitä,
-mitä juuri sinulle hänen puolustuksekseen olen sanonut...
-
--- Luuletteko, -- sanoi rouva du Gua, joka samassa ilmestyi siihen,
--- Fouchéta kyllin typeräksi lähettämään tänne jotain katunaista?
-Epäilemättä hän on valinnut miehen mukaisen syötin. Mutta jos te,
-herra markiisi, olette sokea, pitävät ystävänne silmänsä auki,
-valvoakseen turvallisuuttanne.
-
--- Rouvaseni, -- vastasi Gars lävistäen hänet vihasta uhkuvin
-katsein, -- muistakaa, että ette ryhdy mihinkään toimenpiteisiin tätä
-naista tai hänen turvajoukkoansa vastaan; muuten ei mikään voisi
-suojella teitä kostoltani. Vaadin, että tätä nuorta naista kohdellaan
-mitä suurimmalla kunnioituksella ja henkilönä, joka kuuluu minulle.
-Luulenpa, että perheemme onkin sukua de Verneuileille.
-
-Markiisin kohtaamasta vastustuksesta oli seurauksena tuo tavallinen
-vaikutus, jonka nuorissa ihmisissä aiheuttavat tuollaiset esteet.
-Vaikka hän näennäisesti oli hyvin kevyesti kohdellut neiti de
-Verneuilia ja vaikka oli luuloitellut, että hänen kiintymyksensä oli
-pelkkä ohimenevä oikku, oli hänen ylpeytensä kuohahtanut ja vienyt
-hänet äärettömän edistysaskeleen eteenpäin. Julkisesti tunnustaessaan
-tämän naisen, hän piti kunnia-asianaan valvoa, että häntä
-kunnioitettiin. Hän kulki siis ryhmästä ryhmään, vakuuttaen miehen
-tavoin, jota olisi ollut vaarallista vastustaa, että tuo vieras
-nainen todella oli neiti de Verneuil. Heti levoton murina taukosi.
-
-Kun Montauran oli palauttanut jonkunmoisen tasapainotilan salissa ja
-tyydyttänyt kaikki vaatimukset, hän lähestyi lemmittyänsä innokkaana
-ja kuiskasi hänelle:
-
--- Nuo ihmiset ovat riistäneet minulta hetken onnestani.
-
--- Olen hyvin iloinen, nähdessäni teidät läheisyydessäni, -- vastasi
-Marie nauraen. -- Ilmoitan, että olen utelias: älkää siis kyllästykö
-kysymyksiini. Sanokaapa minulle ensiksi, kuka on tuo mieshenkilö,
-jolla on vihreästä verasta tehdyt liivit.
-
--- Se on kuuluisa majuri Brigaut, Marais'sta kotoisin; kuuluisa
-Mercier, liikanimeltään "Vendéelainen", oli hänen kumppaninsa.
-
--- Mutta kuka on tuo lihava punakkakasvoinen pappismies, jonka kanssa
-hän paraikaa puhuu minusta?
-
--- Tahdotteko tietää, mitä he puhuvat?
-
--- Totta kai sen tahdon tietää!... tarvitseeko sellaista edes kysyä?
-
--- Mutta en voi sitä teille sanoa, teitä loukkaamatta.
-
--- Jos sallitte minua loukattavan, kostamatta minuun teidän luonanne
-kohdistettuja solvauksia, en voi muuta kuin sanoa hyvästi, markiisi.
-En tahdo hetkeäkään viipyä täällä. Minulla on jo paha omatunto, että
-petän noita rehellisiä ja hyväluuloisia tasavaltalais-parkoja.
-
-Hän astui muutaman askeleen ovea kohti, ja markiisi seurasi häntä.
-
--- Rakas Marie, kuulkaa toki minua. Kautta kunniani, tukahutin heidän
-ilkeät puheensa, ennenkuin tiesin, olivatko ne väärät vai oikeat.
-Mutta ottakaa huomioon asemani, ja kun Parisin ministeristössä olevat
-ystävämme ovat kehoittaneet minua karttamaan jokaista tielleni
-sattuvaa naista, huomauttaen, että Fouchén aikomus on lähettää joku
-katu-Judit minua surmaamaan, niin lienee parhailla ystävilläni syytä
-ajatella, että te olette liian kaunis, ollaksenne kunniallinen
-nainen...
-
-Puhuessaan markiisi vajotti katseensa neiti de Verneuilin silmiin,
-joka punastui, voimatta pidättää kyyneliä.
-
--- Olen ansainnut nämä solvaukset, -- hän virkkoi. -- Tahtoisin
-saada teidät luulemaan minua halveksittavaksi olennoksi ja kuitenkin
-olla rakastettu... silloin en enää teitä epäilisi. Minä uskoin
-teihin, kun minua petitte, ja te ette usko minuun, kun puhun totta.
-Keskeyttäkäämme enemmät puheet, -- hän sanoi rypistäen kulmakarvoja
-ja käyden kalpeaksi kuin nainen, joka on kuolemaisillaan. -- Hyvästi.
-
-Epätoivoisena hän riensi pois ruokasalista.
-
--- Marie, elämäni on teidän hallussanne, -- kuiskasi hänelle nuori
-markiisi.
-
-Marie pysähtyi ja katsoi häneen.
-
--- Ei, ei, -- hän sanoi, -- olen jalomielinen. Hyvästi. En ajatellut,
-teitä seuratessani, omaa menneisyyttäni enkä teidän tulevaisuuttanne.
-Olin mieletön.
-
--- Kuinka, te hylkäätte minut hetkenä, jona tarjoan teille elämäni?
-
--- Te tarjoatte sen intohimon, halun hetkenä...
-
--- Teen sen ainaiseksi, sitä koskaan katumatta, -- sanoi markiisi.
-
-Marie palasi. Salatakseen mielenliikutuksensa, markiisi jatkoi
-keskeytettyä puhelua:
-
--- Tuo lihava mies, jonka nimeä kysyitte, on peloittava ihminen,
-abotti Gudin, niitä jesuiittoja, jotka olivat kyllin itsepäisiä,
-ehkäpä myös kyllin hartaita, jäämään Ranskaan, huolimatta vuoden
-1762:n säädöksestä, joka karkoitti heidät maanpakoon. Hän on sotaan
-usuttaja näillä seuduilla ja erään "Pyhä Sydän" nimisen hengellisen
-seuran opin levittäjä. Tottuneena käyttämään uskontoa välikappaleena
-hän vakuuttaa uskolaisilleen, että he tulevat nousemaan kuolleista,
-ja osaa taitavilla saarnoilla ylläpitää heidän kiihkoansa. Kuten
-huomaatte, täytyy hyväkseen käyttää jokaisen yksityisetuja,
-saavuttaakseen suuren päämäärän. Siinä piilee politiikan koko
-salaisuus.
-
--- Entä tuo vielä nuorekas, jäntereinen vanhus, jonka kasvot ovat
-niin vastenmieliset? Tarkoitan tuota asianajajan ryysyihin puettua
-miestä.
-
--- Asianajaja! Erehdytte, hän tavoittelee prikaatikenraalin arvoa.
-Ettekö ole kuullut puhuttavan Longuy'sta?
-
--- Onko se todella hän? -- sanoi neiti de Verneuil pelästyneenä. --
-Ja sellaisia ihmisiä te pidätte palveluksessanne!
-
--- Hiljemmin! hän voisi kuulla puheenne. Näettekö tuon toisen, joka
-paraikaa rouva du Guan kanssa keskustelee rangaistavista seikoista?
-
--- Tuonko mustiin puetun herrasmiehen, joka näyttää tuomarilta?
-
--- Se on yksi asiamiehistämme, la Billardière, Bretagnen
-parlamenttineuvoksen poika. Luullakseni on hänen nimensä Flamet.
-Hänellä on ruhtinasten luottamus.
-
--- Ja hänen vieressään seisoja, tuo joka juuri panee
-polttosavi-piippuunsa, ja joka kaikkine sormineen painaa tupakkaa
-piipunpesään, kuin moukka ainakin? -- kysyi neiti de Verneuil nauraen.
-
--- Tarkkanäköisyytenne on oivallinen! Hän on tuon naishenkilön
-mies-vainajan entinen metsänhoitaja. Hän johtaa erästä komppaniaa,
-jonka lähetän kansalliskaartia vastaan. Hän ja Marche-à-Terre ovat
-ehkä tunnollisimmat palvelijat, mitä kuninkaalla on täällä.
-
--- Mutta tuo nainen, kuka hän on?
-
--- Hänkö, no niin, hän on Charetten viimeinen rakastajatar. Hänellä
-on suuri kyky vaikuttaa kaikkiin näihin ihmisiin.
-
--- Pysyikö tämä nainen uskollisena tuolle kuuluisalle miehelle?
-
-Markiisi ei vastannut muuten, kuin hymyilemällä epäilevästi.
-
--- Kunnioitatteko häntä?
-
--- Te olette totisesti hyvin utelias.
-
--- Tuo nainen on viholliseni, hän kun ei enää voi olla
-kilpailijattareni, -- sanoi nauraen neiti de Verneuil; -- annan
-hänelle anteeksi hänen entiset hairahduksensa, antakoon hän
-minullekin anteeksi. Entä tuo viiksiniekka upseeri?
-
--- Hänen nimeänsä en kernaasti mainitse. Hän tahtoo salamurhan kautta
-raivata pois ensimäisen konsulin. Joko hän onnistuu tai epäonnistuu,
-kuulette hänestä myöhemmin puhuttavan, hän kyllä tulee kuuluisaksi.
-
--- Ja te olette tullut tänne johtamaan tällaista väkeä?... --
-sanoi neiti de Verneuil kammoa uhkuen. -- Nämä siis ovat kuninkaan
-puolustajia. Missä siis ovat aateliset ja ylimykset?
-
--- He ovat hajaantuneet kaikkiin Europan hoveihin, -- sanoi
-markiisi ylimielisenä. -- Kukas pestaisi kuninkaat, ministeristöt
-ja heidän sotajoukkonsa Bourbonien hallitsijasuvun palvelukseen ja
-syöksisi ne tätä tasavaltaa vastaan, joka uhkaa kuolemalla kaikkia
-kuningaskuntia, ja yhteiskuntajärjestystä täydellisellä häviöllä!...
-
--- Olkaa siis te, -- sanoi Marie ollen jalon mielenliikutuksen
-valtaama, -- puhdas lähde, josta ammennan ne aatteet, jotka vielä
-tarvitsen... siihen suostun kernaasti. Mutta sallikaa minun
-pitää se vakaumukseni, että te olette ainoa ylimys, joka täyttää
-velvollisuutensa ahdistaessanne Ranskaa ranskalaisten, eikä
-muukalaisten avulla. Minä olen nainen ja tunnen, että jos lapseni
-löisi minua vihan vimmassa ollessaan, voisin antaa sille anteeksi;
-mutta jos se kylmäverisenä katselisi, kun tuntematon henkilö repisi
-minut kappaleiksi, pitäisin sitä hirviönä.
-
--- Te tulette aina pysymään tasavaltalaisena, -- sanoi markiisi
-ollen suloisen huumauksen valtaama, sillä nuo ylevät sanat olivat
-vahvistaneet hänen luulojaan.
-
--- Tasavaltalainen? En, en enää ole tasavaltalainen. En kunnioittaisi
-teitä, jos te taipuisitte ensimäisen konsulin tahtoon. Mutta en
-liioin tahtoisi nähdä teitä henkilöitä johtamassa, jotka ryöstävät
-yhtä Ranskan kolkkaa, vaan eivät tee hyökkäystä koko Ranskaa vastaan.
-Kenen edestä te taistelette? Mitä odotatte kuninkaalta, jonka
-teidän kätenne nostavat valtaistuimelle? Eräs nainen on jo kerran
-suorittanut tämän kauniin mestarityön, ja vapautettu kuningas salli,
-että hänet elävältä poltettiin... Nuo ihmiset ovat Herran voideltuja,
-ja vaarallista on kajota sellaiseen, joka on pyhitettyä. Antakaa
-yksistään Jumalan asettaa, syöstä pois ja jälleen kohottaa heidät
-istumaan purppurajakkaralle. Jos olette punninnut palkintoa, joka
-siitä teille lankeaa, olette te minun silmissäni kymmenen kertaa
-suurempi kuin mitä luulin; polkekaa minua silloin jalkoihinne, jos
-tahdotte, minä sen sallin ja olen oleva onnellinen.
-
-- Te olette hurmaava. Älkää vaan esittäkö oppianne noille herroille
--- jäisin silloin helposti ilman sotilaita.
-
--- Oi, jos te antaisitte minun käännyttää teidät, pakenisimme täältä
-tuhannen peninkulman päähän.
-
--- Nuo miehet, joita te näytte halveksivan, osaavat kuolla
-taistelussa, -- virkkoi markiisi vakavana, -- ja heidän vikansa
-unhoittuvat. Ja jos muuten pyrintöni saavuttavat menestystä, tulevat
-voiton laakerit epäilemättä peittämään kaiken!
-
--- En näe täällä muuta kuin teidät, joka panisi jotain alttiiksi.
-
--- En ole ainoa, -- vastasi markiisi vilpittömän vaatimattomasti. --
-Tuolla näette kaksi uutta vendéelaista johtajaa. Toinen heistä, jota
-olette kuullut mainittavan "Isoksi Jaakoksi", on kreivi de Fontaine;
-toinen on la Billardière, jonka jo teille äsken osoitin.
-
--- Entä unhoitatteko Quiberonin, jossa la Billardière näytteli mitä
-omituisinta osaa?... -- huomautti Marie, jossa heräsi muuan muisto.
-
--- La Billardière on ottanut paljon hartioilleen, uskokaa minua. Se
-ei tanssi ruusuilla, joka palvelee ruhtinaita...
-
--- Te saatte minut vapisemaan! -- huudahti Marie. -- Markiisi,
--- sanoi hän äänessä väre, joka näytti ilmaisevan, että hän
-persoonallisista syistä salasi jotain, -- yksi ainoa hetki riittää
-kukistamaan harhaluulon ja paljastamaan salaisuuksia, joista riippuu
-useiden ihmisten elämä ja onni...
-
-Hän vaikeni ikäänkuin olisi pelännyt sanovansa liikaa ja jatkoi
-sitten:
-
--- Minulla olisi tärkeätä tietää, että tasavallan sotilaita ei uhkaa
-vaara.
-
--- Minä olen kyllä varuillani, -- sanoi markiisi hymyillen,
-peittääkseen mielenliikutustaan. -- Mutta älkää enää puhuko minulle
-sotilaistanne, olenhan aatelismiehen sanalla taannut heidän
-turvallisuutensa.
-
--- Ja muuten, mikä oikeus minulla olisikaan ohjata teitä? Olkaa
-te meidän kesken aina käskijä. Johan sanoin teille, että orjan
-hallitseminen syöksisi minut epätoivoon.
-
--- Herra markiisi, -- kysyi kunnioittavasti majuri Brigaut,
-katkaisten tämän keskustelun, -- tulevatko siniset viipymään täällä
-kauan?
-
--- He lähtevät heti kun ovat levänneet, -- huudahti Marie.
-
-Markiisi loi tutkivia katseita koolla olevaan seuraan, huomasi siinä
-levottomuutta, poistui neiti de Verneuilin luota ja antoi rouva
-du Guan tulla sijaansa seuraa pitämään. Tämän naisen naamari oli
-hymyilevä, mutta kavala, eikä sitä häirinnyt nuoren päällikön katkera
-ilme.
-
-Samana hetkenä Francine tukahutti äkillisen huudahduksensa. Neiti de
-Verneuil näki uskollisen toverinsa rientävän viereiseen huoneeseen,
-katsoi rouva du Guahan, ja hänen hämmästyksensä kiihtyi, kun hän
-näki tuon naisen kasvoille leviävän kalpeuden. Hän oli utelias
-tietämään, mikä oli syynä Francinen äkilliseen poistumiseen, ja
-lähestyi ikkunasyvennystä, minne kilpailijattarensa seurasi häntä
-haihduttaakseen varomattomasti kyllä herättämänsä epäluulon ja
-hymyili hänelle sanomattoman ilkeästi, kun molemmat katsahdettuaan
-lammikolle palasivat kamiinin ääreen. Marie ei ollut huomannut
-mitään, mikä olisi selittänyt Francinen poistumisen; rouva du Gua oli
-mielissään siitä, että hänen tahtoaan noudatettiin.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Lammikko, jonka rannalta Marche-à-Terre oli tuon naisen viittauksesta
-ilmestynyt linnan pihalle, oli, kuten mainittiin, puutarhaa
-suojelevan ojan yhteydessä, jonka polveilevista mutkista kohosi sumua
-ja joka paikoittain oli lammen levyinen, paikoittain taas kapea.
-Vuolas ja kirkas vesi huuhteli jyrkkiä rantoja muutaman sylen päässä
-linnan ikkunoista.
-
-Francine katseli veden pinnassa olevia mustia juovia, jotka
-heijastuivat siihen vanhojen piilipuiden latvoista, ja näki
-ajatuksiin vaipuneena, miten hiljainen tuuli tasaisesti heilutti
-niiden oksia. Mutta äkkiä hän luuli näkevänsä yhden tuollaisen
-varjokuvan veden peilissä liikkuvan epätasaisesti ja tavalla, joka
-ilmaisi elävää olentoa. Tuo kuvio, vaikkakin epämääräinen, näytti
-miehen varjolta. Sittenkin hän vaan tahtoi luulla tätä ilmiötä
-lehtien lomitse heijastuvan kuutamon vaikutukseksi.
-
-Mutta pian näyttäytyi ihmispää, ja sitten useita kauempana.
-Rantapenkereen pensaat taipuivat ja kohosivat rajusti. Francine
-näki silloin tuon pitkän pensasaidan hiljaa liikkuvan, kuin
-satumaiset intialaiset käärmeet. Sitten siellä täällä piikkiherne- ja
-orjantappurapensaissa loisti kirkkaita valopilkkuja, jotka vaihtoivat
-paikkaa. Pinnistäen tarkkaavaisuuttaan Marche-à-Terren lemmitty luuli
-tuntevansa ensimäisen noista tummista haamuista, jotka liikkuivat
-äkkiä vilkastuneella rannalla. Vaikka tämän miehen ääripiirteet
-olivatkin kovin epäselvät, ilmaisi Francinen sydämen tykintä hänelle,
-että hän näki edessään Marche-à-Terren.
-
-Yksi ainoa kädenliike tarjosi hänelle osviittaa, ja kärsimättömän
-uteliaana näkemään eivätkö nämä salaperäiset liikkeet viitanneet
-johonkin petokseen, hän riensi pihalle. Saavuttuaan keskelle
-nurmikkoa hän katseli vuoroin molempia lammikkopenkereitä,
-huomaamatta asumattoman siipirakennuksen vastapäätä olevalla rannalla
-mitään merkkejä tuosta salaisesta liikkeestä. Hän kuunteli tarkoin ja
-kuuli viimein hiljaista kahinaa, joka muistutti villipedon askelia
-metsän hiljaisuudessa.
-
-Hän säpsähti, mutta ei silti pelännyt. Joskin hän vielä oli nuori
-ja viaton, uteliaisuus johti hänen mieleensä juonen. Hän huomasi
-postivaunut ja juoksi piiloittautumaan niihin, pistäen esiin päänsä
-yhtä varovasti kuin jänis, jonka korvaan on tunkenut kaukaisen
-metsästysretken pauhu. Hän näki Pille-Michen tulevan ulos tallista.
-Tämän chouanin seurassa oli kaksi maalaista, ja kaikki kolme
-kantoivat olkilyhteitä. He levittivät nämä pitkän makuusijan tavoin
-asumattoman siipirakennuksen eteen, joka oli sen lammen rannan
-puolella, missä chouanit salaperäisesti häärivät valmistaen jotain
-kamalaa sotajuonta.
-
--- Annat heille olkia, ikäänkuin heidän todella olisi määrä nukkua
-tuossa... Jo nyt riittää, Pille-Miche... -- sanoi raaka ja käheä
-ääni, jonka Francine tunsi.
-
--- Eivätkö he sitten tule siinä nukkumaan? -- kysyi Pille-Miche,
-päästäen leveän ja typerän naurun. -- Mutta etkö pelkää, että Gars
-suuttuu? -- hän lisäsi niin hiljaa, ettei Francine sitä kuullut.
-
--- Suuttukoon vaan, -- sanoi puoliääneen Marche-à-Terre; -- mutta
-joka tapauksessa olemme tappaneet sinisiä, ja se on pääseikka. -- Kas
-tuossa ajoneuvot, -- hän äkkiä virkkoi, -- jotka meidän on kahden
-lykättävä vajaan.
-
-Pille-Miche veti aisasta, ja Marche-à-Terre työnsi pyörästä niin
-rajusti, että Francine yks kaks huomasi olevansa vajassa, ja
-vähällä joutuvansa siihen teljetyksi, ennenkuin oli ehtinyt punnita
-tilannettaan.
-
-Pille-Miche palasi sitten ulos kantamaan toisten mukana
-omenaviini-tynnyriä, jonka sisällyksen markiisi oli käskenyt
-jakaa turvasaaton sotilaille. Marche-à-Terre kulki vaunujen ohi,
-poistuakseen vajasta ja sulkeakseen sen oven, kun hän tunsi käden
-pysäyttävän hänet, tarttumalla hänen vuohentaljansa pitkiin
-karvoihin. Hän tunsi silmät, joiden lempeys vaikutti häneen kuin
-taika, ja oli hetken aikaa kuin lumottu. Francine hyppäsi ketterästi
-alas vaunuista ja sanoi hänelle, äänessä tuollainen ahdistava sävy,
-joka sulostuttaa kiihtynyttä naista:
-
--- Pierre, mitä tietoja toitkaan matkalla tuolle naiselle ja hänen
-pojalleen? Mitä puuhataan täällä? Miksi sinä hymyilet? Minä tahdon
-kaiken tietää.
-
-Nämä sanat loivat chouanin kasvoihin ilmeen, jota Francine ei ennen
-ollut nähnyt. Bretagnelainen vei lemmittynsä ovelle, siinä hän käänsi
-hänen kasvonsa kuunvaloon päin ja vastasi, luoden häneen hirvittäviä
-katseita:
-
--- Niin, kautta kadotukseni, Francine, minä sen sinulle sanon, mutta
-ensin sinun täytyy vannoa tämän rukousnauhan kautta.
-
-Ja hän otti esiin vuohenvuotansa alta vanhan rukousnauhan.
-
--- Tämän pyhän esineen kautta, jonka tunnet, -- hän jatkoi, -- sinun
-täytyy vannoa vastaavasi minulle totuuden yhteen ainoaan kysymykseen.
-
-Francine punastui ja katseli rukousnauhaa, joka epäilemättä oli
-heidän rakkautensa pantti.
-
--- Tämän rukousnauhan kautta, -- jatkoi chouani liikutettuna, -- sinä
-vannoit...
-
-Hän ei lopettanut. Francine painoi kätensä hurjan rakastajansa
-huulille, pakoittaakseen hänet vaikenemaan.
-
--- Tarvitseeko minun vannoa? -- hän kysyi.
-
-Marche-à-Terre tarttui lempeästi lemmittynsä käteen, katseli häntä
-hetken ja jatkoi:
-
--- Onko neitisi nimi todella de Verneuil?
-
-Francine oli niin tyrmistynyt, että hänen käsivartensa riippuivat
-rentoina, luomensa vaipuivat alas, päänsä kumartui povelle ja kalpeus
-peitti kasvot.
-
--- Tuo neiti on lutka! -- huudahti Marche-à-Terre hirvittävällä
-äänellä.
-
-Kun hän oli lausunut nämä sanat, tuo soma käsi vielä kerran peitti
-hänen huulensa, mutta tällä kertaa hän hurjasti väistyi taaksepäin.
-Bretagnelais-nainen ei enää nähnyt edessään rakastajaansa, vaan
-villipedon kaikessa inhoittavassa eläimellisyydessään. Chouanin
-kulmakarvat olivat rajusti yhteenpuristetut, hänen huulensa
-vetäytyivät erilleen ja hän näytti hampaitaan kuin koira, joka
-puolustaa herraansa.
-
--- Jätin sinut kukkana, ja tapaan sinut jälleen sontana. Oi, miksi
-erosinkaan sinusta? -- Te olette tulleet tänne kavaltamaan meitä,
-luovuttamaan Garsia!
-
-Nämä lauseet olivat enemmän kiljuntaa kuin puhetta. Vaikka Francine
-oli peloissaan, uskalsi hän kuitenkin tämän viime syytöksen johdosta
-katsoa silmiin tuota hurjaa miestä; hän loi häneen enkelinkaltaiset
-silmänsä ja vastasi tyynesti:
-
--- Kautta autuuteni, se ei ole totta. Tämän on tuo häijy nainen
-pannut sinun päähäsi...
-
-Marche-à-Terre painoi vuorostaan päänsä alas. Sitten Francine tarttui
-hänen käteensä:
-
--- Pierre, miksi me kaksi sekaannummekaan kaikkeen tähän. Kuulehan,
-en ymmärrä, miten sinä näitä asioita käsität, sillä minä en niistä
-käsitä mitään. Mutta muista, että tämä kaunis ja ylhäinen nainen
-on minun hyväntekijäni; hän on sinunkin hyväntekijäsi, ja me kaksi
-elämme kuin siskokset. Hänelle ei koskaan saa tapahtua mitään pahaa,
-niin kauan kuin me kaksi olemme häntä lähellä, ei ainakaan meidän
-eläessämme. Vanno se minulle. Tässä suhteessa en luota nykyhetkellä
-kehenkään muuhun kuin sinuun.
-
--- Minä en ole se, joka täällä käskee, -- sanoi chouani äreästi.
-
-Hänen kasvonsa synkkenivät. Francine tarttui hänen pitkiin riippuviin
-korviinsa ja väänteli niitä hiljaa, ikäänkuin olisi hyväillyt kissaa.
-
--- Kas niin, lupaa minulle, -- jatkoi Francine, huomatessaan,
-että hän ei enää ollut niin ankara, -- lupaa minulle käyttäväsi
-hyväntekijämme turvallisuudeksi kaiken vaikutusvaltasi.
-
-Marche-à-Terre pudisti päätään, ikäänkuin olisi epäillyt menestystä,
-ja tämä ele pani Francinen vapisemaan. Tänä jännittävänä hetkenä
-turvajoukko oli saapunut linnan läheiselle tielle. Sotilasten
-askelten töminä ja heidän aseidensa kolina nostivat kaiun pihasta ja
-näyttivät tekevän lopun Marche-à-Terren epäröimisestä.
-
--- Ehkä pelastan hänet, -- sanoi hän lemmitylleen, -- jos voit saada
-hänet pysymään sisällä rakennuksessa. Ja tapahtukoon mitä tahansa,
-niin pysy siellä hänen kanssaan, ja vaietkaa kuin muuri; muuten en
-vastaa mistään!
-
--- Lupaan sen sinulle, -- vastasi Francine pelästyksissään.
-
--- No hyvä, palaa siis sisälle. Mene sinne viipymättä ja salaa
-pelkosi kaikilta, emännältäsikin.
-
--- Sen teen.
-
-Francine puristi chouanin kättä. Tämä katsoi häneen isällisesti
-hänen rientäessään nopeana kuin lintu linnan portaille. Itse chouani
-pujahti pensasaitaansa kuin näyttelijä, joka pakenee kulissiin
-esiripun noustessa murhenäytelmän alussa.
-
-       *       *       *       *       *
-
--- Kuulehan, Merle, tämä paikka näyttää minusta rotanloukulta, --
-sanoi Gérard astuessaan linnan pihalle.
-
--- Kyllä sen huomaan, -- vastasi kapteeni huolestuneena.
-
-Molemmat upseerit asettivat ensi toimekseen vahtisotamiehiä
-turvaamaan linnatietä ja porttia, sitten he loivat epäileviä katseita
-lammikkojen penkerille ja ympäröivään maisemaan. -- Joutavia!
--- sanoi Merle, -- meidän täytyy joko luottavaisina astua tähän
-hökkeliin tai olla ollenkaan sisään astumatta.
-
--- Menkäämme siis sisälle, -- sanoi Gérard. Päällikkö päästi yhdellä
-ainoalla sanalla sotilaat omiin hoteisiinsa, ja nämä pystyttivät
-pyssynsä yhteen kimppuun ja istuutuivat olkivuoteen eteen, jonka
-keskellä oli omenaviini-tynnyri. He muodostivat pieniä ryhmiä, joille
-pari maalaismiestä alkoi jaella voita ja ruisleipää. Markiisi nouti
-molemmat upseerit saliin. Astuttuaan ylös portaita, Gérard katsasti
-linnan molempia siipirakennuksia, joiden yli vanhat kuuset levittivät
-tummia oksiaan, ja kutsui luokseen Beau-Piedin ja Clef-des-Coeursin.
-
--- Teidän molempien on mentävä tarkastusretkelle puutarhaan.
-Nuuskikaa siellä pensasaidat, ymmärrättekö? Asettakaa sitten vahti
-pihalla olevan sotilasryhmän eteen.
-
--- Voimmeko virittää nuotiovalkeamme ennenkuin lähdemme
-tiedusteluretkelle, herra ajutantti? -- kysyi Clef-des-Coeurs.
-
-Gérard nyökäytti myöntäen päätään.
-
--- Näet itse, Clef-des-Coeurs, -- sanoi Beau-Pied, -- että ajutantti
-tekee tyhmästi, pistäessään päänsä tähän ampiaispesään. Jos Hulot
-vielä olisi päällikkömme, ei hän koskaan olisi eksynyt tänne. Olemme
-täällä kuin suljetussa kattilassa ikään.
-
--- Oletpa sinä tyhmä, -- virkkoi Clef-des-Coeurs, -- sinä
-pilkkakirvesten kuningas, etkö hoksaa, että tämä talo-pahainen on
-sen sulottaren linna, jota meidän hilpeä Merlemme hakkailee. Ja
-totisesti tämä kapteenien kruunu nai tuon neitosen, se on selvä
-kuin puhdistettu pistin. Tuollainen tyttö tulee tuottamaan kunniaa
-puoliprikaatille.
-
--- Se on totta, -- virkkoi Beau-Pied. -- Voithan vielä lisätä, että
-tuossa on hyvää omenaviiniä, mutta minua ei haluta juoda sitä noiden
-kirottujen pensasaitojen edessä. Muistan yhä vielä, kuinka Larose
-ja Vieux-Chapeau hoippuroivat alas Pèlerine-vuoren maantien ojaan.
-Muistan elinikäni tuon Larose-paran niskapalmikon, se oli suorana
-ilmassa kuin suuren portin kolkutusvasara.
-
--- Ystäväni Beau-Pied, sinulla on sotamieheksi liian paljon
-_mielikuvittelua_. Sinun pitäisi tehdä runoja Kansallis-akatemiaan.
-
--- Jos minulla on liian paljon mielikuvitusta, -- vastasi Beau-Pied,
--- ei sinulla ole sitä rahtuakaan, ja kestäisi koko kauan, ennenkuin
-sinusta tulisi konsuli.
-
-Soturijoukon naurunremahdus teki lopun tästä keskustelusta, sillä
-Clef-des-Coeurs ei patruunalaukustaan löytänyt mitään, minkä olisi
-nakannut vastaukseksi.
-
--- Tule nyt kierrokselle. Minäpä lähden oikealle, -- sanoi Beau-Pied.
-
--- No hyvä, lähden tästä sitten minä vasemmalle, -- sanoi hänen
-toverinsa. -- Mutta maltahan hetkinen! Tahdonpa juoda lasin
-omenaviiniä, kurkkuni on kutistunut kuivaksi kuin iholaastari-reunus,
-joka ympäröi Hulot'n kaunista univormulakkia.
-
-Puutarhan vasen puoli, jota Clef-des-Coeurs ei heti lähtenyt
-tarkastamaan, oli onnettomuudeksi juuri se vaarallinen lammikon
-ranta, jossa Francine oli nähnyt miehiä liikkuvan. Kaikki on sodassa
-sattuman kauppaa.
-
-Astuessaan sisälle saliin ja tervehtiessään koollaolijoita, Gérard
-tähysteli tarkkaan eri henkilöitä. Epäluulo palasi entistään
-voimakkaampana hänen mieleensä, hän meni joutuin neiti de Verneuilin
-luo ja kuiskasi:
-
--- Luulen, että teidän on pikimmiten lähdettävä täältä, emme ole
-täällä turvassa.
-
--- Pelkäisittekö minun kotonani? -- neiti kysyi nauraen. -- Olette
-täällä paremmin turvassa kuin Mayennessa.
-
-Nainen vastaa aina varmasti rakastajastaan. Molemmat upseerit
-rauhoittuivat siis hiukan. Sinä hetkenä vieraat lähtivät ruokasaliin,
-vaikka tosin joku ohimennen mainitsi, että eräs tärkeä pöytävieras,
-jota odotettiin, ei vielä ollut saapunut.
-
-Vallitsevan hiljaisuuden aikana, joka on tavallinen aterian alussa,
-neiti de Verneuililla oli tilaisuus tarkastaa tätä seuraa, joka oli
-koolla asianhaarojen vallitessa, mitkä hän tavallaan oli aiheuttanut
-sillä ajattelemattomalla menettelyllä, mitä huikentelevaiset naiset
-elämänsä tähdellisinä hetkinä noudattavat.
-
-Yksi seikka häntä äkkiä hämmästytti. Molemmat tasavaltalaiset
-upseerit hallitsivat tätä seuraa kasvojensa juhlallisella sävyllä.
-Heidän pitkät hiuksensa, jotka olivat luodut taaksepäin ohimoilta ja
-yhdistetyt kookkaaksi niskapalmikoksi, painoivat heidän otsilleen
-noita viivoja, jotka antavat nuorille kasvoille niin avomielisen ja
-jalon leiman. Heidän nukkavierut siniset takkinsa kuluneina punaisine
-rinnusliepeineen; kaikki, yksinpä marsseista selkäpuolelle valuneet
-olkanauhat, jotka koko armeijassa, päälliköissäkin ilmaisivat, että
-heiltä puuttuivat vaipat -- kaikki tämä saattoi nämä kaksi soturia
-eroamaan niistä miehistä, joiden keskellä he istuivat.
-
-"Oh, tuossa on kansa, vapaus!" -- ajatteli neiti de Verneuil. -- "Ja
-tuossa on mies, kuningas, etuoikeudet!"
-
-Hän ei malttanut olla ihailematta Merlen kasvoja, niin täydesti tämä
-hilpeä soturi vastasi käsitystä noista ranskalaisista sotureista,
-jotka keskellä luotisadetta viheltelevät jotain laulua ja jotka eivät
-unhoita kompasanaa nähdessään toverinsa tekevän huonon kuperkeikan.
-Gérard herätti kunnioitusta. Vakavana ja täynnä kylmäverisyyttä
-näytti hän omaavan tuollaisen tasavaltalaissielun, joita tähän aikaan
-viljalti kohtasi ranskalaisessa sotaväessä, mihin jalosti salattu
-uhrautuvaisuus loi siihen asti tuntemattoman tarmon.
-
-"Siinä on yksi suurituumaisia miehiäni", -- ajatteli neiti de
-Verneuil. -- "Nojaten nykyisyyteen, jota hallitsevat, he hävittävät
-menneisyyden, mutta tekevät sen tulevaisuuden hyväksi..."
-
-Tämä ajatus saattoi hänet surulliseksi, se kun ei soveltunut hänen
-ihailijaansa, ja tähän hänen huomionsa nyt kiintyi, hän kun hänen
-kauttansa aikoi toisen ihailun muodossa kostaa tasavallalle, jota
-jo vihasi. Nähdessään markiisin noiden miesten ympäröimänä, jotka
-olivat kyllin rohkeita, kiihkoisia ja tulevia etujaan muistavia,
-ahdistaakseen voitokasta tasavaltaa, he kun siten toivoivat
-jälleen pystyttävänsä kuolleen kuningasvallan, jälleen asettavansa
-oikeuksiinsa kielletyn uskonnon, maanpaossa olevat ruhtinaat ja
-riistetyt edut, -- hän ajatteli:
-
-"Tällä ei ole vähemmän merkitystä kuin tuolla toisella; sillä seisoen
-raunioilla, hän tahtoo menneisyydestä tehdä tulevaisuutta."
-
-Tämä nainen, jonka mieli oli täynnä kuvia, epäröi, mitkä hyväksyisi,
-nuoretko, vai vanhat ranniot. Tosin hänen omatuntonsa huusi että
-toinen noista miehistä taisteli yhden ihmisen, toinen koko maan
-puolesta. Mutta tunteen tietä hän oli tullut sille kehitysasteelle,
-jolle järkikin vie, nimittäin siihen vakaumukseen, että kuningas on
-sama kuin valtakunta.
-
-Kuullessaan viereisessä salissa kaikuvat miehen askeleet, markiisi
-nousi ja meni tulijaa vastaan. Hän tunsi hänet odotetuksi vieraaksi,
-joka hämmästyi nähdessään koolla olevan seuran ja aikoi sanoa
-jotakin. Mutta Gars antoi hänelle tasavaltalaisten huomaamatta merkin
-vaieta ja viittasi häntä istuutumaan aterialle.
-
-Molemmat tasavaltalaiset upseerit rupesivat taas tarkkaamaan
-isäntiensä kasvoja, ja heidän aikaisemmat epäluulonsa näyttivät
-jälleen heräävän. Abotti Gudinin pappispuku ja chouanien omituiset
-vaatteet kehoittivat heitä pitämään varansa. He lisäsivät
-silloin tarkkaavaisuuttaan ja huomasivat huvittavia vastakohtia
-pöytävieraiden esiintymisessä ja puheissa. Toisten korostama
-tasavaltaisuus oli liioiteltu, ja yhtä silmäänpistäviä olivat
-toisten ylimykselliset elkeet. Eräät heidän yllättämänsä katseet,
-jotka markiisi vaihtoi vieraittensa kanssa, eräät varomattomasti
-lausutut kaksimieliset sanat, mutta ennen kaikkea partainen juova,
-joka koristi muutamien vieraiden kaulaa, ja jota he varsin huonosti
-salasivat kaulaliinoihinsa, aukaisivat lopullisesti molemmille
-upseereille totuuden, joka selvisi heille yhtaikaa.
-
-He ilmaisivat toisilleen yhteiset ajatuksensa katseillaan, sillä kun
-rouva Gua taitavasti kyllä oli eroittanut heidät toisistaan, oli
-heidän pakko puhua silmäkieltä. Heidän tilanteensa vaati taitavaa
-menettelyä. He eivät tietäneet, olivatko linnan herroja, vai oliko
-heidät houkuteltu satimeen, oliko neiti de Verneuil petetty vai oliko
-hän rikostoverina tässä selittämättömässä seikkailussa. Mutta muuan
-tapaus joudutti käännettä, ennenkuin he olivat ehtineet käsittää sen
-koko vakavuutta.
-
-Äsken saapunut pöytävieras oli kookas ja roteva, punoittava
-kasvoiltaan, eteenpäin kumartunut astuessaan, ja hän näytti
-puhaltavan runsaasti ilmaa tieltään sekä luulevan, että kaikki olivat
-velkapäät katselemaan etupäässä häntä. Huolimatta aatelissäädystään
-hän oli ottanut elämän pilan kannalta, jolla on saatava niin paljo
-huvia kuin suinkin.
-
-Mutta vaikka hän jumaloitsikin itseään, hän oli hyväntahtoinen,
-kohtelias ja henkevä kuten ne aatelismiehet, jotka saavutettuaan
-kasvatuksensa hovissa palaavat maatiloilleen eivätkä koskaan voi
-käsittää, että he siellä kahdenkymmenen vuoden kuluttua ovat
-ummehtuneet. Tällaiset ihmiset esiintyvät järkähtämättömän varmasti
-tahdittomina, sanovat sukkelasti jonkun sopimattoman seikan,
-pidättyvät taitavasti hyvää tekemästä ja näkevät uskomattoman paljon
-vaivaa, joutuakseen lopulta ansaan.
-
-Käsiteltyään haarukkaa tavalla, joka ilmaisi suursyömäriä, hän voitti
-hukatun ajan ja malttoi luoda yleiskatsauksen pöytävieraisiin. Hänen
-hämmästyksensä oli suuri, kun hän huomasi molemmat tasavaltalaiset
-upseerit, ja hän tiedusteli katseella asiaa rouva du Gualta, joka
-vastauksen asemesta hänelle osoitti neiti de Verneuiliä. Huomattuaan
-tämän houkuttelevan kaunottaren, jonka sulous alkoi tukahuttaa rouva
-du Guan alussa kiihoittamia paheksumisen tunteita, lihava tuntematon
-pöytävieras väänsi kasvonsa tuollaiseen hävyttömään ja ivalliseen
-hymyyn jossa näyttää piilevän kokonainen rivo tarina.
-
-Hän kumartui vierustoverinsa puoleen, jonka korvaan kuiskasi pari
-sanaa, ja nämä sanat, jotka pysyivät Marielle ja upseereille
-salaisuutena, vaelsivat korvasta korvaan, suusta suuhun, kunnes
-saapuivat sen miehen sydämeen, johon iskivät kuolettavan haavan.
-Vendéelaisten ja chouanien päälliköt käänsivät julman uteliaina
-katseensa markiisi Montauraniin. Rouva du Guan katseet siirtyivät
-ilosta säteillen markiisista hämmästyneeseen neiti de Verneuiliin.
-Upseerit olivat levottomat ja katsoivat toisiinsa epäröivinä,
-odottaessaan tämän eriskummaisen kohtauksen päätöstä.
-
-Sitten haarukat äkkiä jäivät joka kädessä toimettomiksi, salissa
-vallitsi hiljaisuus, ja kaikki katseet kohdistuivat Garsiin.
-Hirvittävä raivo puhkesi esiin näillä terveen punoittavilla
-kasvoilla, jotka seuraavassa tuokiossa muuttuivat kelmeiksi kuin vaha.
-
-Nuori johtaja kääntyi sen vieraan puoleen, jonka suusta tämä
-myrkyllinen käärmeenpisto oli lähtenyt, ja kysyi synkällä äänellä:
-
--- Kuolema ja kirous, herra kreivi, onko tämä totta?
-
--- Kautta kunniani se on totta, -- vastasi kreivi, kumartaen
-juhlallisesti.
-
-Markiisi loi hetkeksi katseensa maahan, mutta hän kohotti ne heti,
-suunnaten ne Mariehin, joka oli seurannut tätä selkkausta ja nyt
-vastasi tähän kuolettavan vihamieliseen katseeseen.
-
--- Antaisin henkeni, jos heti paikalla saisin kostaa, -- hän sanoi
-puoliääneen.
-
-Rouva du Gua tajusi tämän lauseen ainoastaan huulien liikkeestä ja
-hymyili nuorelle miehelle kuin ystävälle ainakin, jonka epätoivo on
-päättyvä.
-
-Ylenkatse neiti de Verneuilia kohtaan kuvastui kaikkien kasvoissa
-ja nosti molempien tasavaltalaisten paheksumisensa huippuunsa. He
-nousivat äkkiä.
-
--- Mitä haluatte, kansalaiset? -- kysyi rouva du Gua.
-
--- Miekkojamme, _kansalainen_, -- vastasi ivallisena Gérard.
-
--- Ette niitä tarvitse pöydän ääressä, -- huomautti markiisi.
-
--- Emme tosin aterioimiseen, mutta aiomme tässä uusia leikin, jonka
-tunnette, -- sanoi Gérard palaten pöydän ääreen. -- Tässä näemme
-toisemme hiukan lähempää kuin Pèlerine-vuorella.
-
-Koolla oleva seura tyrmistyi. Samassa pamahti pihalla yhteislaukaus,
-joka molempien upseerien korvissa kajahti peloittavana. Molemmat
-upseerit hyökkäsivät kuistille. He näkivät sataan nousevan joukon
-chouaneja, jotka tähtäsivät muutamiin ensi laukauksesta eloon
-jääneihin sinisiin, ampuen heitä kuin jäniksiä. Nämä bretagnelaiset
-hyökkäsivät esiin rannalta, mihin Marche-à-Terre oli sijoittanut
-heidät hengen uhalla; sillä tämän kahakan kestäessä ja viimeisten
-pyssynlaukausten jälkeen kuuli kuolevien huutojen läpi muutamien
-chouanien kaatuvan veteen, mihin vierivät kuin kivet syvyyteen.
-Pille-Miche tähtäsi Gérardiin, Marche à-Terre piti kurissa Merleä.
-
--- Kapteeni, -- sanoi markiisi kylmästi Merlelle, toistaen samat
-sanat, jotka tasavaltalainen oli hänelle lausunut, -- nähkääs,
-_miehet ovat kuin tuhkapuun marjat, ne kypsyvät oljilla_.
-
-Ja viittauksella hän osoitti sinisten turvasotureita, jotka lepäsivät
-kuolleina oljilla, missä chouanit surmasivat viimeiset hengissä
-olevat ja riisuivat vaatteet kaatuneilta.
-
--- Olinhan oikeassa sanoessani, etteivät sotilaanne astu
-Pèlerine-vuorelle asti, -- jatkoi markiisi. -- Luulenpa myös, että
-teidän päänne on oleva täynnä lyijyä ennen kuin minun pääni, vai mitä
-arvelette?
-
-Montauranilla oli kamala tarve päästää raivonsa täysin purkautumaan.
-Hänen ivansa voitettua kohtaan, tämä julma ja salakavala
-sotilaallinen teurastus, joka oli toimeenpantu ilman hänen käskyänsä,
-mutta jonka hän nyt hyväksyi, vastasi hänen sydämensä salaisia
-toivomuksia. Raivossaan hän olisi tahtonut tuhota koko Ranskan.
-Surmatut siniset, molemmat elossa olevat upseerit, kaikki viattomina
-siihen rikokseen, jolle hän vaati kostoa, olivat hänen käsissään kuin
-kortit, jotka peluri epätoivoissaan repii rikki.
-
--- Kernaammin tahdon kuolla samoin kuin sotilaani, kuin olla
-voittajana teidän tavallanne, -- sanoi Gérard.
-
-Sitten hän nähdessään soturinsa alastomina ja verisinä huudahti:
-
--- Surmata heidät noin, salakavalasti ja raukkamaisesti!
-
--- Samoin kuin Ludvig XVI surmattiin, -- vastasi markiisi
-kiivastuneena.
-
--- Herraseni, -- huomautti Gérard ylpeänä, -- kuninkaan tuomiojutussa
-on salaisuuksia, joita te ette koskaan tule ymmärtämään.
-
--- Syyttää kuningasta! -- huusi markiisi.
-
--- Taistella Ranskaa vastaan! -- vastasi Gérard ylenkatseellisesti.
-
--- Joutavia! -- sanoi markiisi.
-
--- Isänmurha! -- sanoi tasavaltalainen. -- Kuninkaanmurha!
-
--- Kas, teetkö kuolinhetkesi väittelytilaisuudeksi! -- huudahti
-leikkisästi Merle.
-
--- Se on totta, -- sanoi kylmästi Gérard, kääntyen markiisin puoleen.
--- Hyvä herra, jos tarkoituksenne on surmauttaa meidät, niin suokaa
-meille ainakin se armo, että heti paikalla käskette ampua meidät.
-
--- Sinä olet aina sama! -- virkkoi kapteeni, -- aina sinun on kiire
-päästä loppuun. Mutta, ystäväiseni, kun on pitkä matka edessä, ja kun
-ei seuraavana päivänä voi syödä aamiaista, on paras syödä illallista.
-
-Gérard asettui ylpeänä ja sanaakaan sanomatta seinää vasten;
-Pille-Miche tähtäsi häneen, ja katsoen järkähtämättömänä markiisiin,
-hän piti päällikön vaikenemista käskynä, ja ajutantti syöksyi maahan
-kuin pölkky. Marche-à-Terre riensi Pille-Michen kanssa jakamaan tätä
-uutta saalista. Kuin kaksi nälkäistä korppia he riitelivät vielä
-lämpimän ruumiin ääressä.
-
--- Jos tahdotte syödä loppuun illallisenne, kapteeni, voitte tulla
-kanssani, -- sanoi markiisi Merlelle, jonka päätti jättää eloon,
-vaihettaakseen hänet chouaneihin.
-
-Kapteeni astui koneellisesti sisään markiisin jälessä, mutisten,
-ikäänkuin olisi soimannut itseään:
-
--- Tuo kirottu lutka on syynä kaikkeen tähän... Mitä on Hulot sanova?
-
--- Tämä lutka! -- huudahti markiisi kumealla äänellä. -- Onko hän
-siis todellakin huono nainen?
-
-Kapteeni näytti iskeneen kuolettavan haavan Montauraniin, joka astui
-edelleen vallan kalpeana, lamautuneena ja hoiperrellen. Ruokasalissa
-oli tällä välin ollut toinen kohtaus, joka markiisin poissaollessa
-sai niin surkean luonteen, että Marie vailla suojelijaansa
-luuli kilpailijattarensa silmissä lukevansa kuolintuomionsa.
-Pyssynlaukausten kaikuessa olivat kaikki pöytävieraat nousseet,
-paitsi rouva du Gua.
-
--- Istukaa vaan, -- hän sanoi, -- se ei ole mitään, meidän sotilaamme
-vaan tappavat siniset.
-
-Huomattuaan, että markiisi oli poistunut huoneesta, hän nousi.
-
--- Neiti, jonka näette tässä, -- hän huusi kumean raivon
-kiihoittamana, -- tahtoi riistää meiltä Garsin! Hän yritti kavalasti
-luovuttaa hänet tasavaltalaisille.
-
--- Tämän päivän kuluessa olisin voinut parikymmentä kertaa saattaa
-hänet tasavaltalaisten käsiin, mutta sen sijaan olen pelastanut hänen
-henkensä, -- vastasi neiti de Verneuil.
-
-Rouva du Gua hyökkäsi nopeasti kuin salama kilpailijattarensa
-kimppuun, sokeassa vimmassaan hän katkaisi nuoren naisen liivien
-heikot nyörit, joka tästä odottamattomasta hyökkäyksestä
-oli vallan jähmettynyt, runteli raa'alla kädellä sitä pyhää
-tyyssijaa, joka kätki turvakirjettä, repi rikki liivien kankaan,
-kirjo-ompelukset, kureliivit, paidan. Sitten hän hyväkseen käytti
-tätä ruumiintarkastusta, kostaakseen hurjan mustasukkaisuutensa,
-raadellen niin kurjasti kilpailijattarensa kaulaa, että siihen jäivät
-hänen kynsiensä veriset jäljet. Tämä nainen tunsi synkkää tyydytystä
-saattaessaan kilpailijattarensa tällaisen julkisen häväistyksen
-alaiseksi.
-
-Sen heikon vastustuksen kestäessä, jolla Marie torjui tämän hurjan
-naisen hyökkäystä, hänen hattunsa irtaantui ja putosi permannolle,
-hänen hiuksensa laukesivat palmikoistaan ja valuivat kiehkuroina alas
-hartioille, hänen kasvonsa säteilivät hävystä ja lopuksi kyyneleet
-piirsivät kostean ja kuuman vakonsa hänen poskilleen, lisäten silmien
-loistoa. Ja häpeästä väristen hän seisoi siinä pöytävieraiden edessä.
-Paatuneetkin tuomarit olisivat uskoneet hänen viattomuuteensa,
-nähdessään hänen kärsimyksensä.
-
-Viha laskee niin huonosti vaikutuksensa, ettei rouva du
-Gua huomannut, kuinka ei kukaan kuunnellut häntä, kun hän
-voitonriemuisena huusi:
-
--- Nyt näette, hyvät herrat, olenko parjannut tätä inhoittavaa
-olentoa.
-
--- Ei niinkään inhoittava, -- sanoi hiljaa lihava vieras, joka oli
-tämän onnettomuuden aiheuttaja. -- Minä puolestani pidän äärettömästi
-tuonkaltaisista inhoittavista olennoista.
-
--- Tässä on, -- jatkoi armoton vendéelais-nainen, -- on Laplacen
-antama, ja Dubois'n nimellään varustama käskykirje.
-
-Nämä nimet kuullessaan, muutamat henkilöt nostivat päänsä.
-
--- Ja se on näin kuuluva, -- jatkoi rouva du Gua: "Kansalaiset,
-kaikenarvoisten sotilaspäällikköjen, piiri-viranomaisten, seurakuntain
-asiamiesten, j.n.e. kapinallisissa departementeissa ja varsinkin niillä
-paikkakunnilla, missä oleskelee vanhan aatelin jäsen markiisi de
-Montauran, rosvojen päällikkö, liikanimeltään Gars, tulee tarjota
-apuaan ja tukeaan kansalaiselle, neiti Marie Verneuilille ja noudattaa
-hänen antamiaan määräyksiä, jokaisen siinä, mikä häntä erityisesti
-koskee"... j.n.e.
-
--- Oopperalaulajatar ottaa kuuluisan nimen, vetääkseen sen näin
-lokaan! -- hän lisäsi.
-
-Hämmästyksen kohina kulki koolle vetäytyneissä läsnäolijoissa.
-
--- Emme ole tasaväkisiä taistelijoita, jos tasavalta lähettää meitä
-vastaan niin kauniita tyttöjä! -- sanoi iloisesti parooni du Guénic.
-
--- Varsinkin tyttöjä, joilla ei ole mitään alttiiksi pantavaa, --
-huomautti rouva du Gua.
-
--- Eikö mitään? -- sanoi ritari du Vissard. -- Onhan neidillä sentään
-maatila, joka varmaankin tuottaa hänelle hyvät korot!
-
--- Tasavalta pitää siis paljon hullunkurisesta pilasta, kun valitsee
-lähettiläikseen meidän luoksemme ilotyttöjä, -- huudahti abotti Gudin.
-
--- Mutta neiti hakee, paha kyllä, sellaisia huveja, jotka tuottavat
-kuoleman, -- virkkoi rouva du Gua, kasvoissa hirvittävä vahingonilon
-ilme, joka viittasi näiden ivasanojen lopputulokseen.
-
--- Kuinka siis vielä olette elossa, armollinen rouva? -- kysyi Marie,
-ojentaen ryhtinsä, kohennettuaan pukuaan.
-
-Tämä pureva pistosana herätti jonkunmoista kunnioitusta näin ylpeätä
-uhria kohtaan, ja sai läsnäolijat vaikenemaan. Rouva du Gua huomasi
-päällikköjen huulilla ivaa, joka saattoi hänet raivoihinsa. Hän ei
-huomannut markiisia ja kapteenia, jotka samassa astuivat sisään, vaan
-sanoi Pille-Michelle, osoittaen neiti de Verneuilia:
-
--- Vie hänet täältä; hän on minun osani saalista, luovutan hänet
-sinulle, voit tehdä hänelle mitä ikinä tahdot.
-
-Nuo sanat _mitä ikinä tahdot_, jotka tuo nainen lausui, panivat koko
-seuran kauhusta värisemään, sillä samassa näyttäytyivät markiisin
-takana Pille-Michen ja Marche-à-Terren rumat päät, ja rangaistus
-ilmeni koko alastomassa kauhistuksessaan.
-
-Francine seisoi kädet ristissä, silmät täynnä kyyneliä, ollen kuin
-salaman lyömä. Neiti de Verneuil, joka vaaran hetkellä sai takaisin
-koko kylmäverisyytensä, loi läsnäolijoihin halveksivan katseen,
-tempasi kirjeen rouva du Guan kädestä, nosti päänsä pystyyn, ja
-silmä kuivana, mutta säihkyvänä hyökkäsi ovelle, mihin Merlen
-miekka oli jäänyt. Siinä hän kohtasi markiisin liikkumattomana kuin
-kuvapatsaan. Noissa kasvoissa ei ollut havaittavissa mitään, mikä
-olisi puolustanut häntä, kaikki niiden piirteet olivat jäykät ja
-päättäväiset.
-
-Se mies, joka oli ilmaissut häntä niin suuresti rakastavansa, oli
-siis kuullut ne sukkeluudet, joilla häntä oli solvaistu, ja oli
-jäisen välinpitämättömänä katsellut sitä herjausta, että se sulo,
-jonka nainen varaa yksinomaan lemmitylleen, paljastettiin kaikkien
-katseille! Kenties olisi hän antanut Montauranille anteeksi hänen
-ylenkatseensa, mutta se häntä katkeroitti, että markiisi oli nähnyt
-hänet häpeällisen kohtelun alaisena.
-
-Marie loi häneen tylsän ja samalla vihaa uhkuvan katseen, sillä hän
-tunsi sydämessään heräävän hirvittäviä kostontunteita. Hän huomasi
-takanaan kuoleman, ja voimattomuuden tietoisuus masensi hänet. Hänen
-päässään syntyi mielettömyyden pyörre; hänen kiehuva verensä sai
-hänet näkemään maailman yhtenä ainoana tulipalona. Silloin hän, sen
-sijaan että olisi surmannut itsensä, tarttui miekkaan, heilutti
-sitä ja luuli upottavansa sen kahvaan asti markiisiin. Mutta miekka
-olikin solunut markiisin kainalosta alas, Gars pysäytti Marien
-käsivarresta ja laahasi hänet Pille-Michen avustamana ulos salista.
-Pille-Miche oli hurjana hyökännyt tämän hurjistuneen olennon kimppuun
-sinä hetkenä, jolloin hän koetti surmata markiisin. Tämän nähdessään
-Francine päästi korvia viiltäviä huutoja:
-
--- Pierre! Pierre! Pierre, -- hän huusi surkealla äänellä.
-
-Ja näin huutaen hän seurasi emäntäänsä.
-
-Markiisi jätti siihen seuran tyrmistyneenä ja poistui, sulkien
-jälkeensä oven. Saavuttuaan kuistille, hän vielä piti kiinni neiti
-de Verneuilin ranteesta ja rutisti sitä suonenvedontapaisesti,
-Pille-Michen melkein ruhjoessa käsivarren luita. Mutta Marie tunsi
-ainoastaan nuoren päällikön käden hehkun, ja hän katsoi häneen jäisen
-kylmänä.
-
--- Se koskee niin kovasti!
-
-Markiisi ei vastannut, vaan katseli häntä muutaman silmänräpäyksen.
-
--- Onko teillä syytä kostaa yhtä katalasti kuin tuo nainen? -- kysyi
-Marie.
-
-Sitten hän huomasi oljilla lepäävät ruumiit ja huudahti vavisten:
-
--- Aatelismiehen kunniasana! Ha, ha haa! Tämän kamalan naurun jälkeen
-hän jatkoi:
-
--- Kaunis päivä!
-
--- Niin, kaunis, ja huomeneton päivä.
-
-Markiisi hellitti neiti de Verneuilin käden, luotuaan viimeisen,
-pitkän katseen tähän viehättävään olentoon, josta hänen oli melkein
-mahdoton luopua. Ei kumpikaan näistä ylpeistä hengistä tahtonut
-taipua. Markiisi odotti kenties kyyneltä. Mutta nuoren naisen silmät
-olivat kuivat ja ylpeät. Markiisi käänsi nopeasti selkänsä, jättäen
-Pille-Michelle hänen uhrinsa.
-
--- Jumala on kuuleva rukoukseni, tulen rukoilemaan, että hän suo
-teille kauniin huomenettoman päivän!
-
-Pille-Miche, joka oli suorastaan hämillään siitä, että oli saanut
-osakseen näin ihanan saaliin, laahasi hänet pois lempeästi,
-kunnioituksen ja ivan sekaisin tuntein. Markiisi päästi huokauksen,
-palasi saliin, ja hänen kasvonsa näyttivät vieraista kuolleen
-kasvoilta, jonka silmiä ei ole suljettu.
-
-Merlen paluu saliin oli tämän murhenäytelmän esittäjille jotain
-selittämätöntä. Kaikki katsoivat häneen hämmästyneinä, ja näyttivät
-pyytävän selitystä toisiltaan. Merle huomasi chouanien ihmettelyn ja
-sanoi heille surullisesti hymyillen, uskollisena luonteelleen:
-
--- En luule, hyvät herrat, että kiellätte lasin viiniä mieheltä, joka
-lähtee viimeiselle taipaleelle.
-
-Juuri sinä hetkenä, kun läsnäolijat olivat tyyntyneet näistä
-sanoista, jotka lausuttiin vendéelaisia miellyttävällä ranskalaisella
-kevytmielisyydellä, Montauran palasi, ja hänen kalpeat kasvonsa ja
-tuijottava katseensa jäätivät kaikki vieraat.
-
--- Huomaatte, -- sanoi kapteeni, -- että kuollut vilkastuttaa elävät.
-
--- Kas! -- sanoi markiisi tehden unesta heräävän liikkeen, --
-olettehan täällä, arvoisa sotaneuvokseni.
-
-Ja hän ojensi hänelle pullon viiniä.
-
--- Oh, kiitos, kansalainen, ei, saattaisin juopua, nähkääs...
-
-Tämän sukkeluuden kuultuaan rouva du Gua sanoi hymyillen vieraille:
-
--- Säästäkäämme häneltä jälkiruoka!
-
--- Te kostatte sangen julmasti, hyvä rouva, huomautti kapteeni. --
-Unhoitatte, että murhattu toverini minua odottaa, enkä minä koskaan
-jää pois sovitusta kohtauksesta.
-
--- Kapteeni, -- sanoi silloin markiisi, viskaten hänelle
-hansikkaansa, -- te olette vapaa! Tässä on teille passi. Kuninkaan
-jääkärit tietävät, ettei pidä kaataa kaikkea riistaa.
-
--- Olkoon menneeksi! -- vastasi Merle. -- Mutta menettelette
-varomattomasti, sillä lupaan, että tulen ahdistamaan teitä kelpo
-lailla, enkä tule teitä ottelussa säästämään. Voitte olla hyvinkin
-taitava, mutta Gérardille te ette vedä vertoja. Vaikka teidän päänne
-minun silmissäni ei koskaan voi korvata hänen päätään, on minun se
-vielä saatava, ja varmasti tulenkin sen saamaan.
-
--- Mutta hänen olikin hyvin kiire, -- sanoi markiisi.
-
--- Hyvästi! Pyöveleitteni kanssa saatoin kilistellä maljoja, mutta
-ystäväni murhaajien parissa en tahdo viipyä, -- sanoi kapteeni, joka
-katosi hämmästyneestä seurasta.
-
--- No niin, hyvät herrat, mitä sanotte valamiehistä, haavalääkäreistä
-ja asianajajista, jotka ohjaavat tasavaltaa? -- kysyi Gars
-välinpitämättömästi.
-
--- Piru vieköön, markiisi, -- sanoi kreivi de Bouvan, -- he ovat joka
-tapauksessa sangen sivistymättömiä. Tuo mies, luulemma, sanoi meille
-hävyttömyyksiä.
-
-Kapteenin äkillisellä poistumisella oli ollut salainen syynsä. Tuo
-ylenkatsottu ja nöyryytetty nais-parka, joka ehkä sinä hetkenä oli
-kuoleman kielissä, oli sinä hetkenä hänen silmissään näyttänyt niin
-unhoittumattoman kauniilta, että hän ajatteli mennessään:
-
-"Jos hän on ilonainen, ei hän ainakaan ole mikään tavallinen, ja
-epäilemättä ottaisin hänet vaimokseni."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Hän toivoi niin varmasti voivansa pelastaa neiti de Verneuilin
-raakalaisten käsistä, että hänen ensi ajatuksensa, sittenkuin hänen
-oma henkensä oli hänelle taattu, oli ottaa hänet suojelukseensa.
-Mutta onnettomuudekseen kapteeni saavuttuaan linnan portaille
-huomasi pihan tyhjäksi. Hän katseli ympärilleen, kuunteli tarkoin
-hiljaisuudessa, mutta ei kuullut muuta kuin kaukaa chouanien
-naurua, näiden juopotellessa puutarhassa ja jakaessa saalistaan.
-Hän uskalsi kiertää sen onnettoman siipirakennuksen ympäri, jonka
-edustalla hänen sotilaansa oli ammuttu kuoliaaksi. Ja kulmasta hän
-muutamien kynttilöiden himmeässä valossa eroitti kuninkaan jääkärien
-eri ryhmät. Mutta heidän joukossaan ei näkynyt Pille-Micheä, ei
-Marche-a-Terreä, eikä neiti de Verneuiliä. Mutta samassa hän
-tunsi jonkun hiljaa vetävän hänen univormu-takkinsa liepeestä, ja
-kääntyessään hän huomasi Francinen, joka oli polvillaan.
-
--- Missä neiti on? -- kysyi kapteeni.
-
--- En tiedä... Pierre karkoitti minut tänne, kieltäen minua
-liikkumasta paikaltani.
-
--- Minne päin he menivät?
-
--- Tuolle taholle, -- vastasi Francine, viitaten tielle.
-
-Kapteeni ja Francine huomasivat silloin sillä puolella muutamia
-kuutamossa lammen veteen kuvastuvia varjoja ja tunsivat naisen
-vartalon piirteet, joiden hienous, vaikka epäselvänä esiintyen, sai
-heidän sydämensä sykkimään.
-
--- Oi, se on hän, -- sanoi bretagnetar.
-
-Neiti de Verneuil näytti alistuvana seisovan muutamien henkilöiden
-keskellä, joiden liikkeet ilmaisivat väittelyä.
-
--- Heitä on useita! -- huudahti kapteeni. -- Mutta se on
-yhdentekevää, eteenpäin vaan!
-
--- Syöksytte turhaan surman suuhun, -- sanoi Francine.
-
--- Olenhan jo tänään kerran kuollut, -- vastasi kapteeni iloisena.
-
-Ja molemmat lähestyivät sitä synkkää porttia, jonka takana tuo
-kohtaus tapahtui. Puolitiessä Francine pysähtyi.
-
--- Minä en mene sen kauemmaksi, -- hän virkkoi hiljaa. -- Pierre
-kielsi minua sekaantumasta asiaan. Tunnen hänet, pilaamme koko asian.
-Tehkää mitä tahdotte, herra upseeri, mutta poistukaa. Jos Pierre
-näkee teidät minun vieressäni, hän teidät tappaa.
-
-Samana hetkenä Pille-Miche tuli esiin portista, kutsui talliin
-jäänyttä kyyditsijää, huomasi kapteenin ja huusi, tähdäten häneen
-pyssyllään:
-
--- Pyhä Anna! Olipa Antrainin pappi oikeassa sanoessaan, että siniset
-solmivat liittoja paholaisen kanssa. Odotahan, kyllä minä panen sinut
-nousemaan kuolleista!
-
--- Hoi, mies, minulla on vapaa pääsy, -- huusi Merle, nähdessään
-henkeään uhattavan, -- tässä näet päällikkösi hansikkaan.
-
--- Sellaisia ovat kummitukset, -- virkkoi chouani. -- Mutta minä en
-sinulle lahjoita henkeäsi. Ave Maria!
-
-Hän laukaisi. Luoti osui kapteenin päähän, ja hän kaatui maahan
-henkitoreissa.
-
-Kun Francine saapui Merlen luo, kuuli hän hänen epäselvästi lausuvan
-nämä sanat:
-
--- Kernaammin jäänkin heidän luokseen kuin poistun ilman heitä.
-
-Chouani hyökkäsi kaatuneen sinisen kimppuun riisumaan hänen
-vaatteensa ja sanoi:
-
--- Näillä kummituksilla on se hyvä puoli, että he nousevat kuolleista
-vaatteet päällä.
-
-Huomatessaan kapteenin kädessä, joka oli kuroittanut esiin Garsin
-käsinettä, tämän pyhitetyn suojeluskirjeen, hän pelästyi pahasti.
-
--- Enpä tahtoisi olla äitini pojan nahoissa, -- hän huusi.
-
-Ja hän katosi nopeana kuin lintu.
-
-Ymmärtääksemme tämän niin onnettoman kohtauksen, on tarpeellista
-seurata neiti de Verneuiliä sinä hetkenä, jona markiisi epätoivon ja
-raivon raatelemana oli kääntänyt hänelle selkänsä, jätettyään hänet
-Pille-Michen käsiin. Francine tarttui silloin suonenvedontapaisesti
-Marche-à-Terren käsivarteen ja vaati kyynelsilmin häntä täyttämään
-lupauksensa. Muutaman askeleen päässä heistä Pille-Miche laahasi
-saalistaan, kuin olisi kuljettanut jotain raskasta taakkaa. Marie,
-jonka tukka oli hajalla ja pää kumarassa, katsoi lammikkoon päin;
-mutta teräksinen ranne piti hänet vangittuna, ja hänen oli pakko
-hitaasti seurata chouania, joka moneen kertaan kääntyi häntä
-katsomaan tai häntä jouduttamaan, ja joka kerta mielihyvää uhkuva
-ajatus loi näihin kasvoihin hirvittävän hymyn.
-
--- Hiton sievä tyttö!... -- hän huudahti raa'an innostuneesti.
-
-Kuultuaan nämä sanat, Francine jälleen puhutteli Pierreä.
-
--- Pierre!
-
--- No mitä?
-
--- Aikooko hän tappaa neidin?
-
--- Ei heti, -- vastasi Marche-à-Terre.
-
--- Mutta neiti ei suostu; ja jos hän kuolee, kuolen minäkin.
-
--- Hyvä, sinä rakastat häntä liiaksi... hän kuolkoon! -- sanoi
-Marche-à-Terre.
-
--- Jos olemme rikkaat ja onnelliset, saamme kiittää häntä onnestamme;
-mutta olethan muuten joka tapauksessa luvannut pelastaa hänen
-henkensä.
-
--- Tahdon koettaa; mutta pysy alallasi.
-
-Heti paikalla Marche-à-Terren käsivarsi pääsi vapaaksi, ja Francine
-jäi hirvittävän levottomana odottamaan pihalle.
-
-Marche-à-Terre saapui toverinsa luo sinä hetkenä, jolloin tämä oli
-saaliinsa kanssa mennyt sisälle vajaan ja pakoittanut hänet nousemaan
-vaunuihin. Pille-Miche pyysi toveriaan onneksi vetämään ajoneuvoja
-ulos.
-
--- Mitä koko tämä touhusi merkitsee? -- kysyi Marche-à-Terre.
-
--- Näetkös, ylhäinen rouva antoi minulle tämän tyttösen, ja kaikki
-mikä hänellä on, on nyt minun omaani.
-
--- No, mitä ajoneuvoihin tulee, voit siitä saada kolikoita, mutta
-mitä teet naikkosella? Hän tulee repimään silmät päästäsi kuin kissa!
-
-Pille-Miche päästi leveän naurun ja vastasi:
-
--- Hä! Otan hänet mukaani ja sidon hänet kiinni.
-
--- No hyvä, valjastakaamme hevoset vaunujen eteen, -- sanoi
-Marche-à-Terre.
-
-Tuokion kuluttua Marche-à-Terre, joka oli jättänyt toverinsa
-vartioimaan saalistaan, veti postivaunut ulos portista maantielle, ja
-Pille-Miche nousi neiti de Verneuilin viereen istumaan, huomaamatta,
-että hän valmistautui syöksymään lammikkoon.
-
--- Hei, Pille-Miche! -- huusi Marche-à-Terre.
-
--- Hä?
-
--- Minä ostan sinulta saaliisi.
-
--- Petkutatko minua? -- kysyi chouani, vetäen vankinsa hameista
-takaisin kuin teurastaja pakenevaa vasikkaa.
-
--- Anna kun katson tyttöä, niin sanon sinulle hinnan.
-
-Nais-poloisen oli pakko astua alas vaunuista, ja hän jäi seisomaan
-molempien chouanien väliin, jotka pitivät häntä kiinni kummastakin
-kädestä katsellen häntä samoin, kuin molemmat vanhukset varmaankin
-katselivat kylvyssä olevaa Susannaa.
-
--- Tahdotko, -- sanoi Marche à-Terre, huoaten, -- tahdotko
-kolmekymmentä livreä käteistä rahaa?
-
--- Oikeinko tosissasi tarjoat?
-
--- Tuohon käteen, -- sanoi Marche-à-Terre, ojentaen hänelle kouransa.
-
--- No olkoon menneeksi!... johan sillä saa Bretagnen naikkosia ja
-hiton sieviä lisäksi. -- Entä ajoneuvot, kenelle ne tulevat? --
-lisäsi Pille-Miche, hieman tuumien kauppojaan.
-
--- Minulle! -- huudahti Marche-à-Terre hirvittävällä äänellä, joka
-ilmaisi jonkunmoista ylemmyyttä kaikkiin tovereihinsa nähden.
-
--- Entä jos vaunuissa on rahaa?
-
--- Johan sinä suostuit kädenlyönnillä.
-
--- Se on totta.
-
--- No, mene noutamaan kyytimiestä, joka kuorsaa tallissa.
-
--- Mutta jos sittenkin on rahaa...
-
--- Onko rahaa? -- kysyi röyhkeästi Marielta Marche-à-Terre, tuupaten
-häntä käsivarteen.
-
--- Minulla on noin sata riksiä, -- vastasi neiti de Verneuil.
-
-Tämän kuullessaan molemmat chouanit katsahtivat toisiinsa.
-
--- No hyvä, älkäämme riidelkö yhden sinisen takia, -- kuiskasi
-Pille-Miche toiselle; -- upottakaamme hänet kivi kaulassa lammikkoon
-ja jakakaamme nuo sata riksiä!
-
--- Annan sinulle nuo sata riksiä minun osastani d'Orgemontin
-lunnaita! -- huusi Marche-à-Terre tukahuttaen tämän uhrautuvaisuuden
-aiheuttaman ähkinän.
-
-Pille-Miche päästi käheän huudon, meni noutamaan kyytimiestä, ja
-iloissaan hän surmasi tiellään kohtaamansa kapteenin. Kuullessaan
-laukauksen Marche-à-Terre syöksyi siihen paikkaan, missä Francine
-vielä säikähtyneenä rukoili polvillaan, kädet ristissä kapteenin
-ruumiin ääressä, murhan näky kun oli saattanut hänet vallan
-suunniltaan.
-
--- Juokse emäntäsi luo, hän on pelastettu, -- sanoi hänelle
-kiireissään chouani.
-
-Hän riensi itse noutamaan kyytimiestä, palasi nopeana kuin salama, ja
-kulkiessaan uudestaan Merlen ohi, hän huomasi Garsin hansikkaan, jota
-kuolleen käsi vielä suonenvedontapaisena kouristi.
-
--- Kas vaan! -- hän huudahti. -- Pille-Miche teki konnantyön! Eipä
-hän taida saada nauttia rahoistaan...
-
-Hän tempasi käteensä hansikkaan ja sanoi neiti de Verneuilille, joka
-jo oli Francinen kanssa istuutunut vaunuihin:
-
--- Ottakaa tämä hansikas. Jos joku matkalla teitä hätyyttää, niin
-huutakaa: "Hoi, Gars!" Näyttäkää tätä passia, eikä teille tapahdu
-mitään pahaa. -- Francine, -- sanoi hän, kääntyen hänen puoleensa
-ja tarttuen voimakkaasti hänen käteensä, -- olemme kuitit tuosta
-naisesta; tule minun kanssani, ja menköön hän hiiteen.
-
--- Vaadit, että minun tänä hetkenä tulee hylätä hänet! -- sanoi
-Francine surullisella äänellä.
-
-Marche-à-Terre raapi korvallistaan ja otsaansa ja mulkoili silmillään
-hurjasti.
-
--- No niin, -- hän sanoi. -- Jätän hänet sinulle viikon päiviksi,
-mutta jollet tämän ajan kuluttua tule minulle... -- hän ei
-lopettanut, mutta hän löi rajusti kämmenellään karbiininsa
-piipunsuuta. Tehtyään liikkeen, joka kuvasi tähtäämistä, joka oli
-suunnattu hänen lemmittyynsä, hän pakeni tahtomatta kuulla vastausta.
-
-Heti kun chouani oli poistunut, huusi kumea ääni, joka tuntui
-lähtevän lammikosta:
-
--- Armollinen neiti!
-
-Kyytimies ja molemmat naiset vavahtivat kauhusta, sillä muutamia
-ruumiita oli virran mukana tullut rantaan. Mutta puun taakse
-piiloutunut sininen tuli esiin.
-
--- Antakaa minun kiivetä vaunujenne takana olevalle patruuna-arkulle,
-muuten olen kuoleman oma! Tuo kirottu omenaviini, jota Clef-des-Coeurs
-oli niin halukas juomaan, maksoi useampia kannuja verta. Jos hän
-olisi tehnyt niin kuin minä ja lähtenyt tiedusteluretkelle, eivät
-toveri-parat olisi tuossa, kelluen kuin ruuhet vedenpinnalla...
-
-       *       *       *       *       *
-
-Näiden tapahtumien aikana Vendéestä lähetyt päälliköt ja chouanien
-johtajat neuvottelivat, lasi kädessä, markiisi de Montauranin
-johtaessa puhetta. Useat bordeaux-viinissä juodut maljat
-vilkastuttivat tätä keskustelua, joka aterian lopulla kävi tärkeäksi
-ja vakavaksi. Jälkiruuan aikana, jolloin yhteinen hyökkäyssuunnitelma
-oli päätetty, rojalistit ehdoittivat Bourbonin hallitsijasuvun
-maljan. Silloin Pille-Michen pyssynlaukaus pamahti kuin kaiku siitä
-onnettomasta sodasta, jota nämä aateliset kapinoitsijat tahtoivat
-jatkaa tasavaltaa vastaan.
-
-Rouva du Gua säpsähti. Hän iloitsi ilmeisesti ajatellessaan, että
-nyt oli vapaa kilpailijattarestaan. Pöytävieraat katsoivat tämän
-huomattuaan toisiinsa, ja markiisi nousi ja poistui huoneesta.
-
--- Hän rakasti kuitenkin tuota naista! -- sanoi rouva du Gua
-ivallisena; -- menkäähän pitämään hänelle seuraa, herra de Fontaine.
-Hän käy ikävystyttäväksi, jos antaa hänen vaipua synkkiin ajatuksiin.
-
-Rouva du Gua meni pihanpuoleisen ikkunan ääreen, nähdäkseen Marien
-muuriin. Mutta siitä hän eroitti laskevan kuun valossa vaunut, jotka
-uskomattoman nopeasti kiitivät pois maantietä pitkin. Neiti de
-Verneuilin harso näkyi liehuen tuulessa vaunujen kupeella. Nähdessään
-tämän rouva du Gua raivostui ja poistui seurasta.
-
-Markiisi nojasi kuistin pylvääseen, vaipuneena synkkiin mietteisiin
-ja katseli, miten noin sataviisikymmentä chouania, jotka puutarhassa
-olivat jakaneet saaliinsa, palasivat tekemään loppua sinisille
-luvatusta omenaviinistä ja leivästä. Nämä uudenmalliset sotilaat,
-joihin kuningasvalta perusti toivonsa, joivat ryhmiin jakautuneina,
-sillä välin kuin portaiden vastassa olevalla rantapenkerellä
-seitsemän tai kahdeksan heistä huvitteli itseään heittämällä veteen
-sinisien ruumiita, joihin käyttivät painoksi kiviä. Tämä näky ja nuo
-erilaiset puvut sekä näiden huolettomien ja raakalaisten garsien
-hurjat ilmeet olivat jotain niin eriskummaista ja uutta herra de
-Fontainesta, jonka mielestä vendéelaiset joukot sentään olivat olleet
-jossakin määrin kunnioitettavia ja säännöllisiä, että hän käytti
-tilaisuutta huomauttaakseen markiisi de Montauranille:
-
--- Mitä toivotte saavanne aikaan tällaisilla pedoilla?
-
--- En erinomaisia, herra kreivi, -- vastasi Gars.
-
--- Osaavatkohan he koskaan liikehtiä tasavaltalaisten edessä?
-
--- Eivät koskaan.
-
--- Voivatko he edes ymmärtää ja täyttää käskyjänne?
-
--- Eivät ikinä.
-
--- Mitä hyötyä teillä siis on heistä?
-
--- Sitä hyötyä, että voin upottaa miekkani tasavallan sydämeen!
--- vastasi markiisi kaikuvalla äänellä, -- että saan valtoihini
-Fougères'n kolmessa päivässä ja koko Bretagnen kymmenessä!... Menkää,
-hyvä herra, -- hän sanoi lempeämmin, -- matkustakaa Vendéehen;
-marssikoot d'Autichamp, Suzannet ja abotti Bernier yhtä nopeasti
-kuin minä; älkööt sopiko ensimäisen konsulin kanssa, kuten minulla
-on syytä pelätä (tällöin hän lujasti pudisti vendéelaisen kättä),
-niin olemme parinkymmenen päivän kuluttua kolmenkymmenen Ranskan
-peninkulman päässä Parisista.
-
--- Mutta tasavalta lähettää meitä vastaan kuusikymmentä tuhatta
-miestä ja kenraali Brunen!
-
--- Todellako kuusikymmentä tuhatta? -- huomautti markiisi ilkkuen. --
-Ja millä Bonaparte sitten panisi toimeen sotaretkensä Italiaan? Mitä
-tulee kenraali Bruneen, hän ei lähde meitä vastaan, sillä Bonaparte
-on lähettänyt hänet englantilaisia vastaan Hollantiin, ja kenraali
-Hédouville, meidän toverimme Barras'n ystävä, korvaa häntä täällä...
-Ymmärrättekö?
-
-Kuullessaan hänen näin puhuvan, kreivi de Fontaine loi markiisiin
-henkevän ja älykkään katseen, joka näytti soimaavan häntä siitä,
-ettei hän itse käsittänyt näiden salaperäisten sanojen merkitystä.
-
-Nuori päällikkö vastasi sitten omituisesti hymyillen:
-
--- Herra kreivi de Fontaine, tunnetteko minun vaakunani? Sen
-kilpikirjoitus kuuluu: _Olla uskollinen kuoloon asti_.
-
-Kreivi de Fontaine tarttui de Montauranin käteen, jota puristi sanoen:
-
--- Minut jätettiin Quatre-Cheminin taistelussa kentälle, kun luultiin
-minut kuolleeksi. Älkää siis epäilkö minua. Mutta uskokaa minua
-kokenutta, ajat ovat muuttuneet.
-
--- Se on totta, -- sanoi la Billardiére, joka samassa osui siihen. --
-Te olette nuori, markiisi. Kuulkaahan: eihän kaikkia tiluksianne ole
-myyty.
-
--- Oh, luuletteko että uskollisuus menestyy ilman uhrauksia! -- sanoi
-Montauran.
-
--- Tunnetteko te kuninkaan tarkoin?
-
--- Tunnen.
-
--- Ihailen teitä.
-
--- Kuningas, -- vastasi nuori päällikkö, -- on pappi, toisin sanoen,
-minä taistelen uskon edestä!
-
-He erosivat, vendéelainen siinä vakaumuksessa, että täytyi alistua
-vallitseviin oloihin ja kätkeä uskonsa sydämeen, la Billardiére
-palatakseen Englantiin, Montauran hurjasti taas taistelemaan ja
-pakoittamaan voitoilla, joista uneksi, vendéelaiset ottamaan osaa
-hänen yritykseensä.
-
-Nämä tapahtumat olivat siihen määrin kiihoittaneet neiti de
-Verneuilin mielen, että hän vallan lamautuneena ja puolikuolleena
-nojasi vaunujen selkälautaan, käskien kyytimiehensä ajaa Fougères'en.
-Francine oli ääneti samoin kuin emäntänsäkin. Ajuri, joka pelkäsi
-uutta seikkailua, pieksi hevosia kunnes oli päästy valtatielle, ja
-saapui ennen pitkää Pèlerine-vuoren huipulle.
-
-Marie de Verneuil kulki sakeassa ja valkoisessa aamusumussa kauniin
-ja avaran Couësnon-laakson poikki, missä tämä kertomus alkoi, ja
-Pèlerine-vuoren huipulta hän tuskin saattoi nähdä haamoittavan sen
-liuskakivi-kallion, jolle Fougères'n kaupunki on rakennettu. Nuo
-kolme matkustajaa olivat siitä vielä noin kolmen peninkulman päässä.
-Tuntiessaan kylmää väristystä ruumiissaan, neiti de Verneuil muisti
-sotilas-paran, joka pysyttelihe vaunujen takana, ja vaati, huolimatta
-hänen estelystään, häntä astumaan vaunuihin ja istuutumaan Francinen
-viereen.
-
-Kun Fougères tuli näkyviin, hän hetkeksi heräsi mietteistään. Kun
-Pyhän Leonardin portilla oleva vahti oli tuntemattomilta kieltänyt
-pääsyn kaupunkiin, täytyi hänen näyttää ministerin käskykirje.
-Senjälkeen hän oli turvassa kaikilta vihamielisiltä hätyytyksiltä,
-vaunujen ajaessa sisälle kaupunkiin, jonka asujamet sinä hetkenä
-olivat sen ainoat puolustajat. Kyytimies ei tiennyt neuvoa hänelle
-muuta tyyssijaa kuin postitalon.
-
--- Armollinen neiti, -- sanoi sininen, jonka hän oli pelastanut, --
-jos joskus tarvitsette henkilöä, jonka tulee pistää kuoliaaksi joku
-yksityinen vihamiehenne, on henkeni käytettävissänne. Sellaiseen
-olen minä taitava. Nimeni on Jean Falcon, liikanimeltä Beau-Pied,
-kersantti Hulot'n poikien ensimäisessä komppaniassa, joka kuuluu 72.
-puoliprikaatiin, niin sanottuihin _mainzilaisiin_. Antakaa minulle
-anteeksi itserakkauteni. Mutta en voi tarjota teille muuta kuin
-kersantin sielun -- muuta en tällä hetkellä omista. Hän kääntyi
-koroillaan ja poistui vihellellen.
-
--- Kuta syvemmälle yhteiskuntaportaalle astuu, -- sanoi katkerana
-Marie, -- sitä jalompia ja koruttomampia tunteita kohtaa. Markiisi
-käskee surmata minut kiitokseksi siitä, että olen pelastanut hänen
-henkensä, ja kersantti... Mutta se sikseen.
-
-Kun kaunis parisitar oli paneutunut lämpimään vuoteeseen, odotti
-hänen uskollinen Francinensa turhaan sitä ystävällistä sanaa, johon
-oli tottunut. Mutta nähdessään hänen siinä seisovan levottomana,
-emäntänsä nyökäytti hänelle surullisena päätään.
-
--- Tätäkin sanotaan päiväksi, Francine, -- hän virkkoi. -- Tunnen
-itseni kymmentä vuotta vanhemmaksi!
-
-       *       *       *       *       *
-
-Seuraavana aamuna Marien noustessa tuli Corentin tervehdykselle ja
-pääsi hänen puheilleen.
-
--- Francine, -- sanoi Marie, -- onnettomuuteni on siis ääretön, kun
-Corentinin kohtaaminen ei ole minulle liian vastenmielinen.
-
-Kuitenkin hän nähdessään jälleen tämän miehen tuhannennen kerran
-tunsi vaistomaista inhoa, jota kaksivuotinen tuttavuus ei ollut
-voinut lieventää.
-
--- No, -- sanoi Corentin hymyillen, -- luulin, että yrityksenne
-onnistuisi. Se ei siis ollutkaan chouani-päällikkö, joka teillä oli
-pauloissanne.
-
--- Corentin, -- vastasi neiti de Verneuil, äänessä väsynyt surun
-kaiku, -- älkää puhuko minulle siitä yrityksestä muulloin, kuin
-silloin, kun itse siitä ensin puhun.
-
-Tuo mies käveli edestakaisin huoneessa ja loi neiti de Verneuiliin
-katseita kulmien alta, koettaen arvata tämän eriskummaisen naisen
-salaisia ajatuksia, jonka tavaton sulo oli kylliksi voimakas hetkeksi
-saattamaan suunniltaan taitavimmankin.
-
--- Aavistin tätä epäonnistumista, -- hän jatkoi hetken vaiettuaan. --
-Sen varalta että aiotte sijoittaa päämajanne tähän kaupunkiin, olen
-jo tiedustellut oloja. Olemme täällä chouani-liikkeen keskipisteessä.
-Tahdotteko jäädä tänne?
-
-Neiti de Verneuil vastasi myönteisesti nyökäyttäen päätään, ja tämä
-antoi Corentinille aihetta mielessään tekemään muutamia edellisen
-illan tapahtumia koskevia, osaksi oikeita johtopäätöksiä.
-
--- Olen vuokrannut teille myymättömän kansallistalon. Näillä
-seuduilla ollaan vielä alkuperäisellä kannalla. Ei kukaan ole
-rohjennut ostaa tätä taloa, sen kun omistaa eräs siirtolainen, joka
-käy hyvin raa'asta miehestä. Se sijaitsee lähellä Leonard-kirkkoa, ja
-kautta kunniani, sieltä aukee hurmaava näköala. Saattaa olla hyötyä
-tästä hökkelistä, siinä voi sentään asua; tahdotteko muuttaa sinne?
-
--- Heti paikalla, -- huudahti neiti.
-
--- Mutta tarvitsen vielä muutaman tunnin saadakseni sen kuntoon ja
-siivotuksi, niin että voitte siellä asustaa.
-
--- Vähät siitä! -- sanoi neiti, -- asuisin vaikka luostarissa tai
-vankilassa, siitä välittämättä. Mutta asettakaa niin, että tänä
-iltana voin siellä täydelleen häiriintymättä levätä. Menkää, jättäkää
-minut. En voi sietää läsnäoloanne. Tahdon jäädä kahden Francinen
-kanssa, sovin paremmin hänen kanssaan kuin ehkä itseni kanssa.
-Hyvästi, menkää! Joutukaa toki!
-
-Nämä sanat hän lausui kiireisesti, osaksi kiemaillen, osaksi
-käskevästi tai intohimoisesti, ja ne tiesivät, että hän oli
-saavuttanut tasapainonsa. Uni oli epäilemättä hitaasti karkoittanut
-edellisen päivän vaikutelmat, tuumiskelu oli neuvonut häntä
-kostamaan. Joskin jotkut synkät ilmeet vielä aika-ajoin kiitivät yli
-hänen kasvojensa, näyttivät ne vaan todistavan muutamien naisten
-kykyä painaa mielensä kätköihin mitä kiihkeimmät tunteet, ja tuota
-teeskentelyä, joka sallii heidän suloisesti hymyillä, sillävälin kuin
-tuumivat uhrinsa tuhoa.
-
-Aivan itsekseen hän pohti, millä keinoin voisi saada markiisin
-elävänä käsiinsä. Ensi kertaa elämässään tämä nainen oli elänyt
-pyyteittensä mukaisesti; mutta tästä elämästä ei ollut jälellä muuta
-kuin yksi tunne, koston tunne, äärettömän, täydellisen koston tunne.
-Se oli hänen ainoa ajatuksensa, hänen ainoa intohimonsa. Vaikka
-Francine puhutteli Marieta ja osoitti hänelle huomaavaisuutta, ei hän
-vastannut; hän näytti nukkuvan silmät auki. Ja tämä pitkä päivä kului
-ilman että liike tai ainoa teko olisi ilmaissut ajatusten juoksua.
-Marie lepäsi sohvalla, jonka oli kyhännyt itselleen tuoleista ja
-patjoista. Vasta illalla hän välinpitämättömästi lausui Francinelle
-nämä sanat:
-
--- Lapsi kulta, eilen käsitin, että voi elää rakastaakseen, ja tänään
-ymmärrän, että voi kuolla kostaakseen. Niin, mennäkseni etsimään
-häntä sieltä, missä hän on, uudestaan tavatakseni hänet, hurmatakseni
-hänet ja saadakseni hänet käsiini, antaisin henkeni... Mutta jos en
-muutaman päivän kuluttua näe tuota miestä jalkojeni juuressa nöyränä
-ja alistuvana, tuota miestä, joka on ylenkatsonut minua, -- ellen tee
-häntä orjakseni, en enää kykene mihinkään, en enää ole nainen, en
-enää ole minä itse...
-
-Se talo, jonka Corentin oli hankkinut neiti de Verneulille
-asunnoksi, tarjosi tarpeeksi mukavuutta, jopa tyydytti kohtalaisesti
-tämän ylellisyyteen ja hienouteen tottuneen naisen vaatimuksia.
-Corentin kokosi kaiken, minkä tiesi miellyttävän häntä, ja teki sen
-innokkaasti, kuin rakastaja lemmitylleen ainakin tai oikeammin kuin
-voimakas mies, joka nöyränä liehakoi jotain riippuvassa asemassa
-olevaa henkilöä, jota hän tarvitsee. Seuraavana aamuna hän tuli
-ehdottamaan, että neiti de Verneuil muuttaisi tuohon tilapäiseen
-asuntoon.
-
-Vaikka hän ainoastaan siirtyi huonolta leposohvaltaan
-vanhanaikaiselle sohvalle, joka Corentinin oli onnistunut löytää
-hänelle, tuo oikullinen parisitar otti huostaansa tämän talon, kuin
-olisi se ollut hänen omaisuuttaan. Kuninkaallisen huolettomana hän
-katseli kaikkea, ja sitten häntä äkkiä näytti huvittavan vähimmätkin
-huonekalut, jotka äkkiä otti käytäntöön, kuin olisi hän omistanut
-ne jo kauan. Nämähän ovat jokapäiväisiä seikkoja, mutta täydentävät
-tällaisten poikkeuksellisten olentojen luonnonkuvausta. Näytti siltä
-kuin joku edeltäpäin olisi totuttanut hänet tähän asuntoon, missä hän
-eli vihastaan samoin kuin olisi elänyt rakkaudestaan.
-
-"En ainakaan ole hänessä herättänyt", -- näin hän ajatteli, -- "tuota
-nöyryyttävää sääliä, joka surmaa; en saa kiittää häntä henkeni
-pelastamisesta. Oi ensimäinen, ainoa ja viimeinen rakkauteni, mitenkä
-sinä sammuitkaan!"
-
-Äkkiä hän hyökkäsi pelästyneen Francinen luo.
-
--- Rakastatko sinä? Varmasti sinä rakastat, muistankin sen nyt.
-Olenpa onnellinen, että luonani on nainen, joka minut ymmärtää.
-No niin, Francine parka, eikö mies tunnu sinusta hirvittävältä
-olennolta? Mitä? Hän sanoi rakastavansa minua, eikä hän kestänyt
-vähintäkään koettelemusta. Mutta, vaikka koko maailma olisi hänet
-hyljännyt, olisi minun sieluni ollut hänen tyyssijansa; vaikka koko
-maailma olisi häntä syyttänyt, minä olisin häntä puolustanut! Ennen
-näin maailman olevan täynnä olentoja, jotka tulivat ja menivät
-ja jättivät minut täydelleen välinpitämättömäksi. Maailma oli
-surullinen, mutta ei kammoittava. Mutta mitä on maailma nyt ilman
-häntä? Hän tulee siis elämään, ilman että minä olen hänen luonaan,
-ilman että minä häntä näen, että hänelle puhun, tunnen hänen
-läsnäoloaan, suljen häntä syliini... Ah, kernaammin kuristaisin hänet
-kuoliaaksi hänen nukkuessaan.
-
-Kauhistuneena katseli Francine häntä hetken ääneti.
-
--- Surmata se, jota rakastaa?... -- hän sanoi lempeällä äänellä.
-
--- Tietysti, kun hän ei enää rakasta.
-
-Mutta lausuttuaan nämä hirvittävät sanat hän peitti kasvonsa käsiinsä
-ja vaikeni.
-
-Seuraavana päivänä tuli hänen luokseen äkkiä mies, ilmoittamatta. Se
-oli Hulot. Corentin oli hänen seurassaan. Marie kohotti katseensa ja
-värisi.
-
--- Tulette vaatimaan minulta tiliä tovereistanne, -- hän sanoi. -- He
-ovat kuolleet.
-
--- Tiedän sen, -- vastasi Hulot. -- Mutta eivät suinkaan tasavallan
-palveluksessa!
-
--- Minun tähteni ja minun kauttani, -- vastasi neiti.
-
--- Aiotte kai puhua minulle isänmaasta. Antaako isänmaa takaisin
-hengen niille, jotka kuolevat sen edestä? Kostaako se edes heidän
-puolestaan? Mutta minä tulen heidän puolestaan kostamaan! -- hän
-huudahti.
-
-Sen onnettomuuden synkät muistot, jonka uhriksi hän oli joutunut,
-palasivat äkkiä, ja tuo suloinen olento, joka käytti kainoutta naisen
-ensimäisenä naisellisen juonikkaisuuden välikappaleena, joutui
-raivoihinsa ja lähestyi harppaillen hämmästynyttä päällikköä.
-
--- Korvaukseksi muutamista surmatuista miehistä tuon mestauslavojenne
-piilun alle pään, joka vastaa tuhansia päitä! -- hän huudahti.
--- Naiset sotivat harvoin, mutta te voitte, niin vanha kuin
-olettekin, minun koulussani oppia sotataitoa. Tulen pistimillenne
-tarjoamaan kokonaisen suvun, esi-isät, hänet itsensä ja hänen
-menneisyytensä. Yhtä hyvä ja tosi kuin olen ollut hänelle, yhtä
-kavala ja valheellinen tulen olemaan. Niin, herra päällikkö, tahdon
-houkutella tuon pienen ylimyksen vuoteeseeni, ja hän on nouseva
-siitä, astuakseen mestauspölkylle. Ja se on kuin olla pitää, siten ei
-minulla koskaan tule olemaan kilpailijatarta... Tuo poloinen on itse
-julistanut tuomionsa: _huomeneton päivä!_ Teidän tasavaltanne ja minä
-saamme koston tyydytyksen. Tasavalta! -- hän jatkoi äänellä, jonka
-outo kaiku kauhistutti Hulot'ta. -- Mutta pitääkö siis kapinoitsijan
-kuolla sentähden, että on ryhtynyt aseisiin isänmaataan vastaan?
-Varastaisiko Ranska minulta kostoni? Ah, kuinka ihmiselämä sentään
-on mitätön, kuolema ei hyvitä muuta kuin rikoksen. Mutta, vaikka
-tuolla herralla ei ole muuta kuin yksi pää menetettävissä, on minulla
-oleva yksi yö käytettävissäni huomauttaakseni hänelle, että hän
-menettää enemmän kuin henkensä. Mutta kaikin mokomin, päällikkö, --
-hän huokasi syvään, -- te, joka tulette hänet surmaamaan, salatkaa
-tarkoin minun petokseni, hän kuolkoon luottaen minun uskollisuuteeni.
-Pyydän teiltä ainoastaan tätä. Hän ei saa nähdä muuta kuin minut ja
-minun hyväilyni.
-
-Hän vaikeni. Mutta hänen kasvojensa hehkuvasta punasta huolimatta
-Hulot ja Corentin huomasivat, ettei viha ja raivo kokonaan
-tukahuttanut hänen häveliäisyyttään. Marie värisi rajusti lausuessaan
-viime sanansa. Hän näytti vielä itse kuuntelevan niiden kaikua,
-ikäänkuin olisi epäillyt lausuneensa niitä, ja vavahti tehden
-sellaisen vaistomaisen liikkeen kuin nainen, joka on pudottanut
-harsonsa.
-
--- Mutta onhan hän ollut vallassanne, -- huomautti Corentin.
-
--- Todennäköisesti, -- vastasi neiti katkerana.
-
--- Miksi pidätitte minut, kun hän jo oli käsissäni? -- kysyi Hulot.
-
--- Nähkääs, päällikkö, emmehän tietäneet, että se oli _hän_.
-
-Äkkiä tuo kiihtynyt nainen, joka asteli hurjana ja lävisti molemmat
-läsnäolijat katseillaan, rauhoittui.
-
--- En enää tunne itseäni, -- hän sanoi miesmäisellä äänenpainolla. --
-Mitä hyödyttää puhua? Täytyy lähteä häntä etsimään!
-
--- Häntä etsimään? -- sanoi Hulot. -- Mutta hyvä lapsi, ottakaa
-huomioon, että emme hallitse näitä lähiseutuja, ja jos uskallatte
-lähteä kaupungista, teidät vangittaisiin tai tapettaisiin sadan
-askeleen päässä.
-
--- Niillä, jotka tahtovat kostaa, ei koskaan ole mitään vaaraa! --
-vastasi neiti, tehden närkästyneen kädenliikkeen, karkoittaakseen nuo
-molemmat miehet, joiden läsnäolo sai hänet häpeämään.
-
--- Mikä nainen! -- huudahti Hulot, poistuessaan Corentinin kanssa.
--- Mikä tuuma noilla poliisi-viranomaisilla onkaan ollut siellä
-Parisissa! Mutta ei hän ikinä hanki tuota miestä meidän käsiimme, --
-hän lisäsi päätään pudistaen.
-
--- Hankkiipa kyllä, -- intti Corentin.
-
--- Ettekö huomaa, että hän rakastaa tuota miestä? -- kysyi Hulot.
-
--- Juuri sentähden. Muuten, -- sanoi Corentin katsoen hämmästyneeseen
-päällikköön, -- olen minä läsnä estämässä häntä tekemästä tyhmyyksiä.
-Sillä, toveri hyvä, minun vakaumukseni on, ettei ole rakkautta, joka
-vetäisi vertoja kolmelle sadalle tuhannelle frangille...
-
-Kun tämä sisäasiain ministerin salapoliisi erosi soturista, tämä
-seurasi häntä katseineen; ja kun hänen askeleensa, olivat hälvenneet,
-hän huokasi ja virkahti itsekseen:
-
--- Joskus on sentään onnellista, että on vaan näin yksinkertainen
-olento kuin minä... Tuhat tulimmaista. Jos kohtaan Garsin, tulemme
-tappelemaan mies miestä vastaan, tai ei nimeni ole Hulot; sillä
-jos tuo kettu toisi hänet minun tuomittavakseni, nyt kun he ovat
-perustaneet sotaoikeuksia, niin luulisinpa omantuntoni olevan
-likainen kuin nuoren soturin paita, kun hän ensi kerran on tulessa.
-
-Vivetièren verilöyly ja halu kostaa noiden kahden surmatun ystävän
-puolesta olivat saaneet Hulot'n jälleen ryhtymään puoliprikaatin
-johtoon, kun sitäpaitsi uusi ministeri Berthier oli vastauksessaan
-selittänyt, ettei sellaisten olosuhteiden vallitessa voitu suostua
-hänen erohakemukseensa. Ministerin käskykirjeeseen oli liitetty
-tutunomainen kirjelmä, jossa tosin ei lähemmin tehty selkoa neiti de
-Verneuilin tehtävästä, mutta jossa huomautettiin, että tuo onneton
-tapaus oli ulkopuolella varsinaisia sotatapahtumia, ja ettei se
-saanut pysäyttää niiden kulkua. Sotilaspäällikköjen tuli puolestaan
-tässä asiassa toimia ainoastaan siten, että _avustivat tuota
-kunnioitettavaa naiskansalaista, jos se oli tarpeellista_.
-
-Saatuaan kuulla, että chouanien liikkeistä saattoi päättää
-heidän keskittävän sotavoimia Fougères'n tienoille, Hulot oli
-salaa pikamarssein tuonut kaksi puoliprikaatinsa pataljoonaa
-tälle tärkeälle paikkakunnalle. Isänmaan vaara, viha aatelisia
-kohtaan, joiden puoluelaiset uhkasivat melkoisia maa-alueita,
-ystävyydentunteet -- kaikki tämä oli tuossa vanhassa soturissa
-puhaltanut nuorekkaan hehkun ilmituleen.
-
--- Tämä on siis se elämä, jota olen kaihonnut, -- huudahti neiti
-de Verneuil, jäätyään kahden Francinen kanssa. -- Kuinka nopeaan
-haihtuvia hetket lienevätkin, ovat ne silti kuin vuosisatoja minun
-ajatuksilleni...
-
-Hän tarttui äkkiä Francinen käteen ja äänellä, joka kaikui kuin
-ensimäisen kultarinta-kertun laulu myrskyn jälkeen, hän lausui nämä
-sanat:
-
--- Turhaan koetan tunteitani vastustaa, näen kuitenkin yhä nuo ihanat
-huulet, tuon lyhyen ja kaarevan leuan, nuo tuliset silmät, ja kuulen
-yhä vielä kyytimiehen kehoitushuudot. Sanalla sanoen: uneksin... ja
-miksi kuitenkin vihaan herätessäni?
-
-Hän huokasi syvään ja nousi. Sitten hän ensi kertaa alkoi katsella
-sitä seutua, joka oli joutunut kansallissodan jalkoihin sen miehen
-toimesta, jota hän yksin alkoi ahdistaa. Maiseman viehättämänä
-hän läksi ulos, hengittääkseen vapaammin taivasalla. Ja kun hän
-umpimähkään astui edelleen, hän vaistomaisesti tuli suunnanneeksi
-kulkunsa kaupungin puistoon -- tuon sielussa piilevän lumouksen
-ohjaamana, joka saa meidät hakemaan järjettömyydestä lohdutusta.
-Tämän lumouksen vaikutuksesta syntyneet ajatukset toteutuvat
-usein. Mutta selitämme ne silloin aavistuksien tuloksena, tuon
-selittämättömän, mutta todellisuudessa esiintyvän voiman tuloksena,
-joka aina on palvelukseen altis intohimoille, niinkuin imartelija,
-joka valehdellessaan joskus puhuu tottakin.
-
-
-
-
-III
-
-Huomeneton päivä.
-
-
-Kun tämän kertomuksen lopputapaukset ovat olleet riippuvaiset
-tapahtumapaikkojensa laadusta, on välttämätöntä tässä tarkoin kuvata
-ne, sillä muuten ratkaisua olisi vaikea käsittää.
-
-Fougères'n kaupunki sijaitsee osaksi liuskakivikalliolla, jonka
-luulisi lohjenneen niistä vuorista, jotka lännessä rajoittavat suurta
-Couësnonin laaksoa, ollen eri paikkakunnilla erinimiset. Tällä
-puolella eroittaa kaupungin näistä vuorista kuilu, jonka pohjassa
-virtaa pieni joki, nimeltä Nançon. Idän puolella olevalta kalliolta
-avautuu näköala siihen maisemaan, joka tarjoutuu Pèlerine-vuoren
-huipulta, ja lännenpuoliselta ei näe muuta kuin Nançonin epätasaisen
-laakson. Mutta tuolla kalliolla on kohta, josta yhtä haavaa voi
-katseella käsittää osan suuren laakson ympyränmuotoista alaa ja
-sen pienen jokiuoman somat mutkat, joka yhtyy tuohon suureen. Tämä
-paikka, jonka kaupungin asukkaat olivat valinneet kävelypaikakseen
-ja jonne neiti de Verneuil läksi, oli juuri se näyttämö, jolla oli
-ratkaistava Vivetieressä aloitettu näytelmä. Kuinka somat Fougères'n
-muut osat lienevätkin, on lukijan yksinomaan kiinnittäminen huomionsa
-siihen ympäristön töyrykkääseen alueeseen, joka näkyy kävelypaikan
-huipulta.
-
-Antaaksemme käsityksen Fougères'n kallion tältä taholta
-tarjoamasta näköalasta, voimme verrata sitä noihin suunnattoman
-suuriin torneihin, joiden ympäri ulkopuolelta sarrasenilaiset
-arkkitehdit kerros kerrokselta ovat kietoneet kuisteja, joita
-keskenään yhdistävät kierreportaat. Ja tämän kallion huipulla
-onkin goottilainen kirkko, jonka pienet torninhuiput, kellotapuli,
-tukikaaret saattavat sen melkein sokerikeon kaltaiseksi. Kirkon
-edustalla, joka on omistettu pyhälle Leonardille, on epäsäännöllisen
-muotoinen pieni tori, jota tukee rintanojaksi kohoava muuri ja joka
-portaiden kautta on kävelypaikan yhteydessä.
-
-Rakennuksen reunuksen tavoin tämä kävelypuistikko kulkee kaarena
-kallion reunalla, muutama syli alempana Pyhän Leonardin toria,
-ja on sangen laaja puilla istutettu alue, joka ulottuu kaupungin
-vallituksiin asti. Sitten on kymmenen sylen päässä suojamuurista ja
-kallioista, jotka kannattavat terassia, tuota liuskakivien onnellisen
-ryhmittymisen ja ihmistaidon yhteistulosta, kiertotie, nimeltään
-_Kuningattaren portaat_, joka on hakattu kallioon ja joka johtaa
-Bretagnen Annan rakentamalle sillalle. Tämän tien alapuolella, joka
-muodostaa kolmannen reunuksen, on vihdoin porrasmaisesti viettäviä
-puutarhoja, jotka ulottuvat joen rantaan asti ja näyttävät kukilla
-koristetuilta astuimilta.
-
-Yhdensuuntaisina kävelypaikan kanssa korkeat kalliot, jotka sen
-esikaupungin mukaan, jonka kohdalla kohoavat, ovat saaneet nimen
-Pyhän Sulpicen vuoret, seuraavat joen äyräitä ja alenevat mataliksi
-rinteiksi suuressa laaksossa, missä äkkiä kääntyvät pohjoiseen.
-Nämä suoraviivaiset, kasvittomat ja synkät kalliot näyttävät
-koskettelevan kävelypaikan liuskakiviä; toisin paikoin ne ovat siitä
-ainoastaan pyssynampuman päässä ja suojelevat pohjoistuulilta sadan
-sylen levyistä syvää laaksoa, missä Nançon-virta jakaantuu kolmeen
-haaraan, jotka huuhtelevat somasti istutettua ja tehtaiden peittämää
-alankomaata.
-
-Eteläpuolella, siinä, missä varsinainen kaupunki päättyy ja missä
-alkaa Pyhän Leonardin esikaupunki, Fougères'n kallio muodostaa
-mutkan ja kääntyy suureen laaksoon, seuraten jokea, jota se näin
-tunkee Pyhän Sulpicen vuoren seinämälle; tässä se muodostaa solan,
-josta Nançon-virta kahtena purona juoksee Couësnon-laaksoon. Tämän
-sievän kallioisen kukkularyhmän nimi on Nid-aux-Crocs; laakso, jota
-se ympäröi, on nimeltä Gibarryn laakso, ja sen lihavat laitumet
-tuottavat suuren osan siitä voista, jota herkkusuut sanovat
-Prévalayen voiksi.
-
-Siinä kohdassa, missä kävelypuistikko päättyy vallituksiin, kohoaa
-n.s. Papukaija-torni. Tästä neliskulmaisesta rakennuksesta alkaen,
-jossa muunmuassa oli se huoneusto, mihin neiti de Verneuil oli
-muuttanut asumaan, muodostaa kaupungin vallin osaksi muuri, osaksi
-kallio. Ja tällä ylhäisellä ja valloittamattomalla perustuksella
-sijaitseva kaupunginosa muodostaa avaran puoliympyrän, jonka päässä
-kallioissa on uurroksia, joista Nançon pääsee virtaamaan. Siinä
-sijaitsee niinikään Pyhän Sulpicen kaupunginosaan johtava portti,
-joten tämä nimi onkin yhteinen molemmille. Graniittilohkareella,
-joka hallitsee kolmea laaksoa, missä useat tiet yhtyvät, kohoaa
-Fougères'n vanha linna sakaramuureineen ja keskiaikaisine torneineen.
-Se on Bretagnen herttuoiden pystyttämiä kookkaimpia rakennuksia,
-jonka muurit ovat viidentoista sylen korkuiset ja viidentoista jalan
-levyiset. Idässä sitä suojelee lampi; tästä saa alkunsa Nançon-virta,
-joka juoksee sen vallihautoihin, pannen Sulpicen portin ja linnan
-nostosillan välillä myllyjen rattaat pyörimään. Lännessä sitä
-puolustavat jyrkät graniittiset kalliojärkäleet, joilla se lepää.
-
-Täten kävelypaikasta aina tähän keskiaikaiseen rakennusmuistomerkkiin
-asti, jota verhoavat murattiseinät, mitä koristavat neliskulmaiset
-tai pyöreät tornit, joista jokainen voi majoittaa kokonaisen
-rykmentin, linna, kaupunki ja sen kallio äkkijyrkkien kaltaittensa
-suojaamina muodostavat ison hevosenkengän, jonka kuilujen rinteisiin
-bretagnelaiset aikojen kuluessa ovat hakanneet muutamia kapeita
-polkuja. Siellä täällä pistää esiin ulkonevia kalliokielekkeitä
-koristeiden tavoin. Toisin paikoin vesi tihkuu esiin halkeimista,
-joissa kasvaa vaivaispuita. Kauempana kasvaa hieman tasaisemmilla
-graniittilohkareilla ruohoa, joka houkuttelee luoksensa kauriit.
-Kaikkialla kanervikko, joka on juurtunut kosteihin kallionrakoihin,
-koristaa punaisilla kiehkuraköynnöksillään tummia syvennyksiä.
-Tämän äärettömän suuren suppilon pohjalla pieni virta mutkittelee
-laitumella, joka alati on virkeän vihanta ja pehmeä kuin matto.
-
-Linnan juurella ja useiden graniittimöhkäleiden välissä kohoaa
-Pyhälle Sulpicelle omistettu kirkko, joka on antanut nimensä
-Nançon-joen toisella puolella olevalle esikaupungille. Tätä
-esikaupunkia, joka on kuin viskattu kuilun pohjaan, ja sen kirkkoa,
-jonka suippokärkinen tapuli ei ylety kallion tasalle, joka näyttää
-kaatuvan sen ja ympäröivien majojen yli, sivuuttavat somasti
-eräät Nançonin syrjäjoet, joiden rantoja siimestävät puut ja
-koristavat puutarhat. Nämä pikkujoet katkaisevat epäsäännöllisesti
-hevosenkengän, jonka muodostavat kävelypaikka, kaupunki ja linna,
-ja tarjoavat sievän vastakohdan vastapäätä olevalle vakavalle
-pengerryhmälle. Koko Fougères'ta esikaupunkeineen, kirkkoineen ja
-juhlallisine kallioineen kehystävät Rillén vuoret, jotka ovat osa
-Couësnon-laaksoa ympäröivistä harjanteista.
-
-Sellaiset ovat huomattavimmat piirteet tässä luonnossa, jonka
-pääleima on alkuperäinen jylhyys, mitä kuitenkin lieventävät
-hymyilevät vaikutelmat, komeimpien ihmistuotteiden ja odottamattoman
-vaihtelevan maaperän oikkujen yhtymät, sanalla sanoen jotain ennen
-kokematonta, joka yllättää ja hämmästyttää. Matkustaja ei missään
-muualla Ranskassa kohtaa niin suuremmoisia vastakohtia kuin ne, joita
-tarjoaa suuri Couësnonin laakson alue ja Fougères'n kallioiden ja
-Rillén harjanteiden väliin eksyneet laaksot.
-
-Tämä on sellaista harvinaista kauneutta, jota sattuma välistä
-tuhlailevalla kädellä siroittelee ja josta ei puutu mitään luonnossa
-piilevää sopusointua. Kirkasta, virtaavaa vettä, näiden seutujen
-voimakkaan kasvullisuuden peittämiä vuoria; synkkiä kallioita
-ja siroja tehtaita; luonnon pystyttämiä vallituksia ja ihmisen
-rakentamia graniitti-torneja; tämän lisäksi kaikki valon ja varjojen
-ihmeelliset ilmiöt, erilaisten lehvien vastakohta, johon piirustajat
-kiinnittävät niin suurta huomiota; taloryhmiä, joissa häärii
-toimeliaita asukkaita, ja autioita paikkoja, missä graniitti ei siedä
-edes kiviin takertuvaa valkoista sammalta. Sanalla sanoen, kaikkea,
-mitä ikinä voi vaatia maisemalta, suloa ja kauhua, runoelmaa,
-täynnä yhä toistuvaa lumousta, yleviä kuvia, verratonta maaseudun
-viehätystä. Siinä Bretagne versoo kukkeimmillaan.
-
-Papukaija-torniksi mainittu rakennus, jossa oli neiti de Verneuilin
-asunto, sijaitsee perustuksiltaan itse äkkijyrkänteen pohjassa ja
-sen huippu kohoaa Pyhän Leonardin kirkon edessä olevaan toriin asti.
-Tästä kolmelta taholta eristetystä rakennuksesta näkee yhtä haavaa
-ison hevosenkengän, joka alkaa itse tornista, Nançonin mutkittelevan
-laakson ja Pyhän Leonardin torin. Tuo rakennus kuuluu taloryhmään,
-joka on kolmensadan vuoden ikäinen, on puusta tehty ja sijaitsee
-kirkon pohjoispuolella olevassa sen kanssa yhdensuuntaisessa
-rakennusjonossa, joka kirkon kanssa muodostaa umpikujan, minkä
-avoimesta päästä astutaan viettävälle, kirkon edustalla olevalle
-kadulle. Tämä katu johtaa Pyhän Leonardin portille, jota kohti neiti
-de Verneuil astui alas.
-
-Marie ei tietenkään noussut kirkkotorille, jonka alapuolitse kulki,
-vaan suuntasi askeleensa kävelypaikalle. Kun hän oli jättänyt
-taakseen matalat, vihreiksi maalatut kaiteet, jotka olivat Pyhän
-Leonardin portin torniin sijoitetun päävahdiston edessä, eteen
-avautuva suuremmoinen näky sai hänen intohimonsa hetkeksi vaikenemaan.
-
-Hän ihaili sitä laajaa Couësnon-laakson alaa, joka ulottui
-Pèlerine-vuorelta aina sille vuorenrinteelle, jota pitkin
-nousee Vitréhen johtava tie; sitten hänen katseensa pysähtyivät
-Nid-aux-Croc'iin ja Gibarry-laakson mutkiin, jota ympäröivät
-vuorenhuiput olivat laskevan auringon autereisten säteiden
-kultaamat. Hän melkein pelästyi Nançonin laakson syvyyttä, jonka
-korkeimpien poppeleiden latvat tuskin ylettyivät "Kuningattaren
-portaiden" alapuolella olevien puutarhojen muureihin. Sitten hän
-kulki yllätyksestä yllätykseen siihen paikkaan asti, mistä näki
-Gibarry-laakson takaa suuren laakson ja sen ihanan maiseman, jota
-kehysti kaupungin muodostama hevosenkenkä, Pyhän Sulpicen kalliot ja
-Rillén harjanteet.
-
-Tähän aikaan päivästä esikaupunkien taloista kohoava savu verhosi
-esineet siniseen harsoonsa; päivän kirkkaat värit alkoivat
-vaaleta; taivas kävi helmenharmaaksi. Kuu alkoi luoda hohdettaan
-tähän kauniiseen syvänteeseen. Kaikki oli omansa vaivuttamaan
-sielua haaveiluun ja palauttamaan mieleen rakkaat olennot.
-Yhtäkkiä hän ei enää kiinnittänyt mitään huomiota Pyhän Sulpicen
-esikaupungin paanukattoihin, ei sen kirkkoon, jonka rohkea
-torninhuippu häipyy laakson syvyyteen, ei satavuotisiin muratti- ja
-metsäköynnös-kerroksiin, jotka peittävät vanhan linnan muureja, jonka
-aukoista näkee Nançonin virran kuohuvan myllynrattaiden alla, sanalla
-sanoen, hän ei enää kiinnittänyt huomiota mihinkään tässä maisemassa.
-Turhaan aurinko laskiessaan siroitti kultapölyään ja punaisia
-harsojaan kallioilla kohoavien somien rakennusten yli, veteen ja
-niityille, Marie seisoi liikkumattomana Pyhän Sulpicen kallion
-edessä. Se mieletön toive, joka oli houkutellut hänet kävelypaikalle,
-oli kuin ihmeen kautta toteutunut.
-
-Vastakkaisella vuorenkukkulalla kasvavien kinsteri- ja
-piikkiherne-pensaiden lomissa hän luuli tuntevansa, verhoavista
-vuohentaljoista huolimatta, useat Vivetièren vieraista, joista
-erityisesti erosi Gars, jonka vähimmätkin liikkeet selvästi näkyivät
-laskevan auringon himmeässä valossa. Jonkun askeleen päässä
-pääryhmästä hän näki hirvittävän vihollisensa, rouva du Guan.
-Hetken aikaa neiti de Verneuil luuli näkevänsä unta. Mutta hänen
-vihollisensa viha todisti hänelle pian, että kaikki tässä unelmassa
-oli todellista. Hän tarkkasi järkähtämättä markiisin pienimpiäkin
-liikkeitä, ja sentähden hän ei huomannut, kuinka huolellisesti rouva
-du Gua tähtäsi häneen pitkällä pyssyllä. Seuraavassa tuokiossa
-pyssynlaukaus nosti kaiun kallioissa, ja Marien ohi viuhuva luoti
-todisti hänelle kilpailijattarensa taitavuutta.
-
--- Hän lähettää minulle nimikorttinsa! -- hän virkkoi itsekseen
-nauraen.
-
-Samassa kajahti lukuisia "ken siellä "-huutoja vahdistosta
-vahdistoon, linnasta aina Pyhän Leonardin portille, ilmaisten
-chouaneille fougèrelaisten valppauden, kun niin hyvin vartioivat
-sitäkin vallinsa osaa, jota vähin vaara uhkasi.
-
-"Se on tuo mies, ja se on tuo nainen!" -- ajatteli Marie.
-
-Salaman nopeudella hänen päässään välkähti ajatus lähteä hakemaan
-markiisia, seurata häntä ja yllättää hänet.
-
--- Mutta olen ilman aseita! -- hän huudahti.
-
-Hänen mieleensä muistui, että hän lähtiessään Parisista oli heittänyt
-yhteen pahvilippaaseensa kauniin tikarin, jota ennen oli kantanut
-sulttaanitar ja jota hän päätti käyttää aseenaan sotanäyttämöllä,
-samoin kuin ne lystikkäät henkilöt, jotka varustautuvat albumeilla,
-niihin merkitäkseen matkalla vaikutelmansa. Mutta silloin oli häntä
-vähemmin viehättänyt toivo saada vuodattaa verta kuin huvi kantaa
-kivillä koristettua komeaa _kandjar-tikaria_ ja leikitellä sen
-häikäisevän puhtaalla terällä. Kolme päivää aikaisemmin hän oli
-katkerasti katunut, että oli jättänyt tämän aseen lippaaseensa,
-silloin kun hän vapautuakseen siitä inhoittavasta rangaistuksesta,
-jonka hänelle valmisti kilpailijattarensa, oli tahtonut kuolla.
-
-Viipymättä hän palasi asuntoonsa, löysi tikarin, pisti sen vyöhönsä,
-kääri hartioittensa ja vartalonsa ympärille suuren saalin, verhosi
-hiuksensa mustalla pitsihuivilla, pani päähänsä tuollaisen
-leveälierisen hatun, jommoista chouanit käyttivät, ja joka oli
-erään hänen palvelijansa oma, ja saatuaan sellaisen mielenmaltin,
-jonka intohimot joskus sallivat, hän otti markiisin hansikkaan,
-jonka Marche-à-Terre oli passiksi antanut ja vastasi pelästyneelle
-Francinelle: -- Mitä tahdot? Menisin etsimään häntä vaikka manalasta.
--- Sitten hän palasi kävelypaikalle.
-
-Gars oli vielä samassa kohdassa, mutta yksin. Päättäen hänen
-kaukoputkestaan hän näytti soturin tarkka tuntoisuudella tutkivan
-Nançon-virran eri ylimenopaikkoja, "Kuningattaren portaita" ja sitä
-tietä, joka Pyhän Sulpicen portilta kiertää tämän kirkon ohi ja yhtyy
-valtateihin linnan kanuunain ylettyvissä.
-
-Neiti de Verneuil riensi pienille poluille, jotka vuohet ja
-niiden paimenet ovat tallanneet kävelypaikan rinteelle, saapui
-"Kuningattaren portaille", sitten syvänteen pohjaan, kulki
-Nançon-virran yli, halki esikaupungin, arvaten linnun tavoin
-erämaassa tiensä, keskellä Pyhän Sulpicen vuorten äkkijyrkänteitä,
-ja saavutti pian graniittivuoreen hakatun niljakan polun. Huolimatta
-pistelevistä kinstereistä ja piikkiherneistä ja esiin törröttävistä
-kivistä hän alkoi kiivetä ylöspäin, osoittaen tuollaista tavatonta
-tarmoa, joka kenties on tuntematon miehelle, mutta joka näyttäytyy
-intohimon valtaamassa naisessa erityisinä hetkinä.
-
-Yö yllätti Marien, kun hän saavuttuaan huipulle kuun vaaleassa
-valossa koetti tunnustella, mitä tietä markiisi oli lähtenyt
-kulkemaan. Mutta vaikka hän itsepintaisen väsymättä etsi, ei
-hän sitä löytänyt, maaseudulla vallitseva hiljaisuus pani hänet
-ajattelemaan, että chouanit ja heidän päällikkönsä olivat vetäytyneet
-pois. Tämä intohimoinen ponnistus raukesi äkkiä sen toivon mukana,
-joka sitä oli kiihoittanut. Ollessaan yksin yöllä tuntemattomalla
-seudulla, alttiina sodan vaaroille, hän rupesi miettimään, ja
-muistellessaan Hulot'n neuvot ja rouva du Guan laukauksen, hän värisi
-pelosta. Yön rauhallisuus, joka syvänä vallitsee vuorilla, teki
-hänelle mahdolliseksi kuulla jokaisen lehden putoamisen, matkankin
-päästä, ja tämänkaltaiset kahinat vavahtelivat ilmassa, ikäänkuin
-yksinäisyyden ja hiljaisuuden surullisena tahtina. Tuuli lakaisi
-näitä korkeita seutuja ja kiidätti hurjasti pilviä, synnyttäen
-varjon ja valon vaihtelua, mikä vielä lisäsi hänen kauhuansa, luoden
-vaarattomimpiinkin esineihin haaveellisen muodon.
-
-Hän käänsi silmänsä Fougères'n taloja kohti, joiden kodikkaat
-valot tuikkivat kuin tähdet, ja äkkiä hän selvästi eroitti
-Papukaija-tornin. Hänellä ei ollut kuljettavana muuta kuin aivan
-lyhyt matka saapuakseen asuntoonsa, mutta tämä matka oli syvä kuilu.
-Hän muisti tarpeeksi ne syvänteet, jotka aukenivat molemmin puolin
-hänen kulkemaansa polkua, tietääkseen, että oli vaarallisempaa
-palata Fougères'en kuin jatkaa yritystään. Hän tiesi, että markiisin
-hansikas oli poistava kaikki vaarat hänen yölliseltä retkeltään, jos
-kohtasi chouaneja ympäristössä.
-
-Ainoastaan rouva du Gua saattoi olla hirvittävä. Tätä ajatellessaan
-Marie puristi tikariaan ja pyrki taloa kohti, jonka katot oli
-huomannut saapuessaan Pyhän Sulpicen kallioille. Mutta hän astui
-hitaasti, sillä siihen asti hän ei ollut kokenut sitä synkkää
-juhlallisuutta, joka painaa yöllä liikkuvaa yksinäistä olentoa,
-kun yltympäri leviää autio seutu, ja korkeat vuoret joka taholla
-kokoontuneiden jättiläisten tavoin kallistavat päitään.
-
-Hänen hameensa kahistessa, jota piikkiherneet pidättivät, hän
-säpsähti moneen kertaan, joudutti askeleitaan, mutta harvensi
-niitä taas, luullen viimeisen hetkensä tulleen. Mutta pian tilanne
-kehittyi senluontoiseksi, että pelottomimmatkaan miehet kenties
-eivät olisi sitä kestäneet. Se syöksi neiti de Verneuilin sellaiseen
-kauhistukseen ja puristi siihen määrin hänen elinvoimiaan, että
-hänessä kaikki tuntui äärimäisyyteen pingoitetulta, niin hyvin
-rohkeus kuin heikkous. Tällaisissa tapauksissa heikoimmat olennot
-tekevät tavatonta voimaa osoittavia tekoja, ja kaikkien vahvimmat
-tulevat mielettömiksi pelosta. Marie kuuli lyhyen matkan päässä
-outoja ääniä; ne olivat samalla selviä ja epämääräisiä, samoin
-kuin yö oli vuoroin synkkä ja valoisa, ne ilmaisivat sekasortoa,
-meteliä, ja korva väsyi niitä tarkatessaan. Ne lähtivät maan alta,
-joka tuntui järkkyvän äärettömän, liikkeellä olevan ihmisjoukon
-jalkojen polkemisesta. Kuun välkähdys salli neiti de Verneuilin
-yhtenä silmänräpäyksenä nähdä pitkän jonon inhoittavia olentoja,
-jotka heiluivat sinne tänne kuin tähkäpäät vainiolla ja hiipivät ohi
-kuin aaveet. Mutta tuskin hän ehti ne nähdä, sillä heti pimeys palasi
-taas kuin musta väliverho, joka piiloitti häneltä tämän hirvittävän
-taulun, täynnä keltaisia ja kiiluvia silmiä. Hän astui kiireisesti
-taaksepäin ja kavahti kallionkielekkeelle, paetakseen kolmea noista
-hirvittävistä haamuista, jotka lähestyivät häntä.
-
--- Näitkö sinä sen?
-
--- Tunsin kylmän viiman, kun se kulki ohitseni, -- vastasi käheä ääni.
-
--- Ja minä tunsin sieramissani hautuumaan kosteata ilmaa ja löyhkää,
--- sanoi kolmas.
-
--- Onko se valkea? -- kysyi ensimäinen.
-
--- Minkätähden, -- sanoi toinen, -- se on yksin palannut
-kummittelemaan kaikista niistä, jotka ovat kuolleet Pèlerine-vuorella?
-
--- Niin, minkätähden? -- vastasi kolmas. -- Miksi suositaan niitä,
-jotka kuuluvat "Pyhän sydämen" lahkokuntaan? Mutta muuten minä
-kernaammin kuolen ripillä käymättä, kuin harhailen tuon miehen tavoin
-juomatta, syömättä, verettömin suonin ja lihattomin luin.
-
--- Ah!...
-
-Tämä huudahdus tai pikemmin hirvittävä parkuna kaikui ryhmästä, kun
-yksi kolmesta chouanista sormellaan osoitti neiti de Verneuilin
-solakkaa vartaloa ja kalpeita kasvoja, hänen paetessaan hirvittävän
-nopeasti, synnyttämättä vähintäkään melua.
-
--- Tuossa se on! -- Tässä se on! -- Missä se on? -- Tuolla. --
-Täällä. -- Se on jo kadonnut. -- Ei. -- On kyllä. -- Näitkö sinä sen?
-
-Nämä huudahdukset kaikuivat kuin aaltojen yksitoikkoinen loiske
-merenrantaa vastaan.
-
-Neiti de Verneuil astui rohkeana taloa kohti, ja näki ison
-ihmisjoukon epämääräiset haamut, jotka pakenivat häntä, osoittaen
-silmitöntä säikähdystä hänen lähestyessään. Neiti de Verneuiliä
-tuntui ajavan eteenpäin outo voima, joka hänet masensi. Se, että
-hänen ruumiinsa tuntui niin kevyeltä, tuotti hänelle uuden kauhun
-aiheen. Nuo haamut, jotka hänen lähestyessään joukottain nousivat
-ja kohosivat kuin maan alta, missä näyttivät maanneen, päästivät
-voihkinan, joka tuntui yliluonnolliselta.
-
-Viimein hän suuresti ponnisteltuaan pääsi autioon puutarhaan,
-jonka aita oli hävitetty. Vahti pidätti häntä, mutta hän näytti
-hänelle hansikasta. Kun kuu samassa valaisi Marien kasvot, vaipui
-karbiini-pyssy chouanin kädestä, joka jo oli tähdännyt Mariehen,
-mutta joka hänet nähdessään päästi kauas ympärille kaikuvan huudon.
-Marie huomasi suuria rakennuksia, joista tuikkivat valot ilmaisivat
-asuttuja huoneita, ja hän saapui lähelle seinää kohtaamatta
-vastustusta. Ensimäisestä ikkunasta, jota lähestyi, hän näki rouva
-du Guan ja Vivetieressä koolla olleet päälliköt. Sekä tästä näystä
-että uhkaavasta vaarasta säikähtyneenä hän hyökkäsi rajusti pienelle
-ikkuna-aukolle, jota suojeli paksu rautaristikko, ja näki isossa
-holvikattoisessa salissa markiisin yksin ja alakuloisena.
-
-Takkavalkean heijastus, jonka edessä hän istui jykevällä tuolilla,
-loi hänen kasvoihinsa punervaa ja levotonta hohdetta, joka painoi
-tähän kohtaukseen näyn leiman. Liikkumattomana ja vavisten naisparka
-takertui rautaristikkoon, ja vallitsevassa syvässä hiljaisuudessa
-hän toivoi kuulevansa markiisin äänen, jos hän puhuisi. Nähdessään
-hänet lamautuneena, toivottomana ja kalpeana, hän ilokseen ajatteli
-olevansa yksi tuon miehen surullisuuden syistä. Sitten hänen vihansa
-vaihtui sääliksi ja hellyydeksi, ja hän tunsi, ettei hän ollut mennyt
-näin pitkälle yksistään kostaakseen. Markiisi nousi, käänsi päänsä
-ja tyrmistyi, huomatessaan kuin utupilven ympäröiminä neiti de
-Verneuilin kasvot. Hän teki kärsimättömyyttä ja ylenkatsetta uhkuvan
-liikkeen huudahtaessaan:
-
--- Näen siis tuon kirotun naisen hereilläkin ollessani.
-
-Tämä syvä halveksiminen pani nais-paran mielettömästi nauramaan,
-ja vavahtaen hyökkäsi nuori päällikkö rautaristikkoa kohti. Neiti
-de Verneuil pakeni siitä. Hän kuuli lähellään askeleita, ja luuli,
-että se oli Montauran. Ja paetakseen häntä hän ei tuntenut esteitä;
-hän olisi kiivennyt muurin yli ja lentänyt ylös ilmaan, hän olisi
-löytänyt manalan tien, välttääkseen lukemasta nuo tulikirjaimilla
-piirretyt sanat: _Hän sinua halveksii_, jotka olivat kirjoitetut tuon
-miehen otsalle, ja joita sisäinen ääni silloin huusi hänelle kuin
-toitottava torvi.
-
-Astuttuaan tietämättä, minne meni, hän pysähtyi, tuntiessaan miten
-kostea ilma tunki hänen jäseniinsä. Pelästyen useiden henkilöiden
-askeleista ja levottomuuden ahdistamana hän astui alas portaita,
-jotka johtivat hänet alas kellariin. Saavuttuaan viimeiselle
-astuimelle, hän kuunteli tarkasti saadakseen selville, mihin suuntaan
-kulkivat hänen takaa-ajajansa; mutta huolimatta ulkoapäin tunkevasta
-jotenkin kovasta melusta, hän kuuli ihmisäänen surkeata valittamista,
-joka vielä lisäsi hänen kauhistustaan. Valojuova, joka virtasi
-ylhäältä portailta, sai hänet pelkäämään, että hänen vainoojansa
-tiesivät hänen pakopaikkansa. Ja välttääkseen heitä hän ponnisti
-uudelleen voimiaan.
-
-Hänen oli hyvin vaikea selittää muutama hetki myöhemmin ja koottuaan
-ajatuksensa, millä keinoin oli voinut kiivetä sen matalan seinämuurin
-komeroon, missä nyt oli piilossa. Hän ei edes alussa huomannut sitä
-epämukavuutta, jota tuotti hänelle hänen ruumiinsa asento. Mutta
-tämä epämukava asento kävi lopulta sietämättömäksi, sillä hän näytti
-kyyristyneenä holvikaaren alle kumartuneelta Venukselta, jonka joku
-taiteenharrastaja on sullonut liian ahtaaseen seinäkomeroon.
-
-Tämä jotenkin leveä graniittikivistä rakennettu seinä eroitti
-toisistaan portaat ja kellarin, josta lähtivät nuo valitukset.
-Seuraavassa tuokiossa hän siellä alhaalla näki vuohennahkoihin
-puetun henkilön astuvan alas portaita ja menevän holviin, tekemättä
-pienintäkään liikettä, joka olisi osoittanut kiirettä. Neiti de
-Verneuil odotti kärsimättömästi, ilmaantuisiko hänelle jotain
-tilaisuutta pelastumiseen, ja tähysteli tuntemattoman miehen
-valaisemaa kellaria, missä näki maassa muodottoman, mutta elävän
-möhkäleen, joka rajuin ja toistetuin liikkein ponnisteli päästäkseen
-lähelle erästä seinän kohtaa, näyttäen toutaimelta, joka vedestä
-maalle nostettuna väänteleikse ja hyppelee.
-
-Pieni pikisoihtu valaisi sinervällä hohteellaan kellaria. Vaikka
-neiti de Verneuilin mielikuvitus levitti synkkää runoutta tähän
-holviin, jossa kaikuivat rukoilevat pyynnöt, hänen täytyi kuitenkin
-sitä lähemmin tarkastettuaan myöntää, että se oli maanalainen
-keittiö, joka aikoja sitten oli ollut käyttämättä.
-
-Valaistuksessa muuttui tuo ainemöhkäle pieneksi, hyvin lihavaksi
-mieheksi, jonka kaikki jäsenet oli huolellisesti sidottu, mutta
-jonka ne, jotka olivat hänet vanginneet, näyttivät jättäneen vallan
-omiin hoteisiinsa kosteille lattialaatoille. Nähdessään oudon
-miehen, joka toisessa kädessä piti soihtua ja toisessa risukimppua,
-vanki päästi syvän voihkinan, joka niin suuresti liikutti neiti de
-Verneuiliä, että hän unhoitti oman kauhistuksensa, epätoivonsa ja
-puutuvien jäseniensä hirvittävän epämukavan asennon; hän koetti pysyä
-liikkumattomana.
-
-Chouani viskasi kimppunsa pesään, tutkittuaan vanhan patakoukun
-vahvuutta, joka riippui valurautalevystä, ja sytytti soihdullaan
-risut palamaan. Kauhukseen neiti de Verneuil silloin tunsi
-tuon miehen viekkaaksi Pille-Micheksi, jonka käsiin hänen
-kilpailijattarensa oli hänet jättänyt ja jonka kasvot liekin valossa
-muistuttivat noita Saksassa puusta veistettyjä kömpelöitä äijänkuvia.
-Vangin päästämä valitus houkutteli esiin naurun, noihin ryppyjen
-peittämiin ja päivän paahtamiin kasvoihin leveän hymyn.
-
--- Huomaat, -- hän virkkoi mies-paralle, -- että me muut kristityt
-emme syö sanaamme, kuten sinä. Tuo valkea tulee tekemään jalkasi,
-kielesi ja kätesi notkeiksi. Mitä hittoa! enhän näe pannua
-asettaakseni jalkojesi alle; nehän ovat niin lihavia, että niistä
-tippuva rasva voisi sammuttaa tulen. Onpa talosi hyvin huonossa
-kunnossa, kun se ei voi tarjota isännälleen kaikkea mukavuutta, kun
-hän lämmittelee itseään.
-
-Uhri päästi korvia vihlovan huudon, ikäänkuin olisi toivonut,
-että äänensä olisi tunkenut holvien läpi ja kutsunut saapuville
-vapauttajan.
-
--- Ohoh, voittepa laulaa täyttä kurkkua, herra d'Orgemont! Kaikki
-jo nukkuvat ylhäällä, ja Marche-à-Terre tulee jälessäni, hän sulkee
-kellarin oven.
-
-Puhuessaan Pille-Miche tunnusteli karbiinin päällä tulisijaa ja
-paistinuuneja, löytääkseen sen piilopaikan, johon saituri oli
-kätkenyt rahansa. Hän toimitti tämän tarkastuksen niin taitavasti,
-että d'Orgemont vaikeni, ikäänkuin olisi pelännyt, että joku
-säikytetty palvelija oli hänet pettänyt. Sillä vaikka hän ei ollut
-uskonut salaisuuttaan kellekään, olisivat hänen elintapansa voineet
-antaa aihetta oikeihin johtopäätöksiin.
-
-Pille-Miche kääntyi välistä äkkiä katsoen uhriinsa kuin lapset
-leikissä, kun koettavat arvata sen kuvaavista ilmeistä, joka on
-piiloittanut jonkun tunnetun esineen, lähestyvätkö vai etääntyvätkö
-siitä. D'Orgemont teeskenteli pelästystä nähdessään chouanin
-kolisuttavan paistinuuneja, jotka kumisivat ontosti, ja näytti jonkun
-hetken sillä tavoin tahtovan vetää nenästä herkkäluuloista ja itaraa
-Pille-Micheä. Samassa kolme muuta chouania syöksyi alas portaita ja
-astui kellariin. Huomatessaan Marche-à-Terren, Pille-Miche lakkasi
-etsinnästään, luotuaan d'Orgemontiin katseen, joka uhkui petetyn
-ahneuden koko raivoa.
-
--- Marie Lambrequin on noussut kuolleista! -- sanoi Marche-à-Terre
-ja näytti mieheltä, jonka mielestä kaikki muu himmenee näin vakavan
-uutisen rinnalla.
-
--- Se ei minua ihmetytä, -- sanoi Pille-Miche, -- hän kävi niin usein
-ehtoollisella! Hyvä Jumala tuntui olevan olemassa ainoastaan häntä
-varten.
-
--- Mitä vielä! -- huomautti Mène-à-Bien, -- se ei häntä paljoakaan
-hyödyttänyt. Eihän hän ollut saanut synninpäästöä ennen tuota
-Pèlerine-vuoren kahakkaa. Hän oli vietellyt Goguelun tyttären ja oli
-silloin kuolinsyntiin syypää. Abotti Gudin sanoi, että hän tulee
-harhailemaan tuolla tavoin aaveena kaksi kuukautta, ennenkuin palaa
-kokonaan! Näimme hänen hiipiä sujahtavan ohitsemme, ja hän oli
-kalpea, kylmä, kevyt ja löyhkäsi hautuumaalle.
-
--- Ja hänen kunnianarvoisuutensa puhui siinä vallan totta, että
-jos tuo henkiolento saisi valtaansa jonkun, niin se tekisi siitä
-itselleen kumppanin, -- lisäsi neljäs chouani.
-
-Tämän viimeksi esiintyneen puhujan eriskummaiset kasvot herättivät
-Marche-à-Terren siitä uskonnollisesta haaveilusta, johon hänet oli
-saattanut ihmeen täyttyminen, minkä harras usko abotti Gudinin
-vakaumuksen mukaan saattoi uudelleen toimeenpanna jokaisessa uskonnon
-ja kuninkaan hurskaassa puolustajassa.
-
--- Siinä huomaat, Galope-Chopine, -- sanoi Marche-à-Terre vakavana
-vastakäännetetylle, -- mihin vie meidät uskontomme määräämien
-pienimpienkin velvollisuuksien laiminlyöminen. Pyhä Anna antaakin sen
-neuvon, että meidän keskuudessamme tulee olla leppymättömän ankara
-vähimmistäkin hairahduksista. Sinun serkkusi, Pille-Miche, on anonut
-sinulle vahtitointa Fougères'ssa, Gars suostuu sen sinulle antamaan,
-ja tulet saamaan hyvän palkan; mutta kai tiedät, millaisia jauhoja
-alustamme petturien taikinaan.
-
--- Totta kai, herra Marche-à-Terre.
-
--- Tiedät, miksi tämän sinulle sanon. Jotkut sanovat, että sinä
-rakastat omenaviiniä ja kolikoita. Mutta nyt ei ole kysymys hauskasta
-elämisestä, tyytyy yksinomaan palvella meidän asiaamme.
-
--- Kaikella kunnioituksella, herra Marche-à-Terre, mutta omenaviini
-ja kolikot ovat kaksi hyvää, jotka eivät estä autuutta.
-
--- Jos serkku tekee jonkun tyhmyyden, -- sanoi Pille-Miche, -- niin
-se tapahtuu tietämättömyydestä.
-
--- Miten onnettomuus tapahtuneekin, -- huudahti Marche-à-Terre niin
-jyrisevällä äänellä, että se pani holvit kaikumaan, -- niin ei hän
-pääse käsistäni. Sinä saat vastata hänestä, -- hän jatkoi, kääntyen
-Pille-Michen puoleen, -- sillä jos hän tekee itsensä syypääksi
-hairahduksiin, niin nyljen minä vuohentaljasi sisuksen.
-
--- Mutta kaikella kunnioituksella, herra Marche-à-Terre, -- jatkoi
-Galope-Chopine, -- ettekö te usein ole sattunut luulemaan, että
-chouanien vastustajat ovat chouaneja?
-
--- Hyvä mies, -- huomautti Marche-à-Terre kuivasti, -- älä enää
-puhu tuollaista pötyä, tai leikkaan sinut kahtia kuin nauriin. Mitä
-tulee Garsin lähetteihin, niin on heidän merkkinään oleva hänen
-hansikkaansa. Mutta tuon Vivetièren jutun jälkeen tuo ylhäinen nainen
-lisäksi kiinnittää niihin vihreän nauhan.
-
-Pille-Miche survaisi kovasti toverinsa kyynäspäätä, osoittaen
-d'Orgemontia, joka oli nukkuvinaan; mutta Marche-à-Terre ja
-Pille-Miche tiesivät kokemuksesta, ettei kukaan vielä ollut torkkunut
-heidän valkeansa ääressä. Ja vaikka viime sanat oli kuiskattu
-Galope-Chopinelle, oli vanki-parka sentään saattanut kuulla, ja
-sentähden katsoivat nuo neljä chouania toisiaan hetken ja näyttivät
-luulevan, että pelko oli riistänyt tuolta mieheltä aistiensa
-käyttämisen.
-
-Äkkiä Marche-à-Terre antoi merkin Pille-Michelle, joka riisui
-d'Orgemontin jalkineet ja sukat, Mène-à-Bien ja Galope-Chopine
-tarttuivat häneen ja kantoivat hänet tulen ääreen. Sitten
-Marche-à-Terre otti yhden risukimpuista ja sitoi saiturin jalat
-kiinni pannukoukkuun. Kaikki nämä liikkeet ja niiden uskomaton nopeus
-panivat uhrin päästämään huutoja, jotka kävivät sydäntä särkeviksi,
-kun Pille-Miche oli koonnut hiiliä hänen jalkojensa alle.
-
--- Ystäväni, rakkaat ystäväni, -- huusi d'Orgemont, -- tehän aiotte
-kiduttaa minua. Minä olen kristitty kuten tekin.
-
--- Sen sinä valehtelet, -- vastasi Marche-à-Terre. -- Veljesi on
-kieltänyt Jumalan. Sinä taas olet ostanut Juvignyn luostarialueen.
-Abotti Gudin on sanonut, että empimättä saattaa kärventää luopiot.
-
--- Mutta, rakkaat veljeni Herrassa, enhän minä kieltäydy maksamasta
-teille.
-
--- Annoimme sinulle kahden viikon mietintäajan, kaksi kuukautta on
-nyt kulunut, eikä Galope-Chopine ole saanut mitään.
-
--- Etkö ole saanut mitään, Galope-Chopine? -- kysyi saituri
-epätoivoisena.
-
--- En yhtään mitään, herra d'Orgemont! -- vastasi Galope-Chopine
-pelästyneenä.
-
-Hänen huutonsa muuttui nyt lakkaamattomaksi voihkinaksi, joka
-muistutti kuolonkorinaa. Yhtä tottuneina näkemään tällaista kuin
-siihen, että heidän koiransa juoksentelivat ympäri ilman saappaita,
-nuo neljä chouania katselivat välinpitämättöminä d'Orgemontia,
-joka vääntelihe ja ulvoi, ja he panivat ajattelemaan matkustajia,
-jotka ravintolan uunin ääressä odottavat, kunnes liha on tarpeeksi
-paistunut, että sen voi syödä.
-
--- Minä kuolen, minä kuolen! -- huusi uhri, -- ja sitten te ette saa
-rahojani.
-
-Näistä rajuista huudoista huolimatta Pille-Miche huomasi, ettei
-liekki vielä kärventänyt ihoa; kohennettiin sentähden hiiliä niin
-taitavasti, että tuli paloi pienellä liekillä; silloin d'Orgemont
-sanoi masentuneella äänellä:
-
--- Ystäväni, irroittakaa siteeni... Paljonko tahdotte? sata riksiä,
-tuhat riksiä, kymmenen tuhatta riksiä, sata tuhatta riksiä?
-
-Tämä ääni oli niin surkea, että neiti de Verneuil unhoitti oman
-vaaransa ja päästi huudahduksen.
-
--- Kuka puhui? -- kysyi Marche-à-Terre. Chouanit loivat ympärilleen
-pelästyneitä katseita.
-
-Nämä miehet, jotka murhaavan kanuunanputken edessä olivat niin
-urhoollisia, muuttuivat pelkureiksi aaveen edessä. Pille-Miche yksin
-kuunteli tarkkaavasti tuskissaan parkuvan uhrin tunnustusta.
-
--- Viisisataa riksiä... totisesti ne annan, -- sanoi saituri.
-
--- No, missä ne sitten ovat? -- kysyi tyynesti Pille-Miche.
-
--- Tuota noin... ne ovat ensimäisen omenapuun juurella. Pyhä Neitsyt!
-puutarhan perällä, vasemmalla... Te olette rosvoja... varkaita...
-Voi! Nyt kuolen... siellä on kymmenen tuhatta frangia.
-
--- Minä en huoli frangeista, -- sanoi Marche-à-Terre, -- me tahdomme
-livrejä. Sinun tasavaltalaisissa rikseissäsi on pakanallisia
-kuvioita, ja ne eivät ole käypää rahaa.
-
--- Ne ovat livrejä, puhdasta kultarahaa. Mutta Herran nimessä,
-päästäkää minut... Te tiedätte, missä on elämäni... aarteeni!
-
-Nuo neljä chouania katsoivat toisiinsa hakien sitä, jolle olisivat
-voineet uskoa rahasumman esille kaivamisen. Tänä hetkenä näiden
-ihmisten petomainen julmuus inhoitti ylivoimaisesti neiti de
-Verneuiliä, joka tietämättä, suojelivatko hänen aaveenomaisen kalpeat
-kasvonsa vielä häntä vaaralta, huudahti vakavalla äänellä:
-
--- Ettekö pelkää Jumalan vihaa? Päästäkää hänet siteistään, julmurit!
-
-Chouanit kohottivat päätään, näkivät ylhäällä hämärässä kahdet
-silmät, jotka loistivat kuin tähdet ja pakenivat kauhistuneina. Neiti
-de Verneuil hypähti alas komerostaan ja riensi keittiöön, juoksi
-d'Orgemontin luo, veti hänet niin rajusti pois valkeasta, että siteet
-katkesivat; sitten hän tikarillaan leikkasi poikki ne nuorat, joilla
-hänen raajansa olivat sidotut. Kun saituri oli vapaa ja pystyssä,
-hänen kasvojensa ensi ilme oli surullinen ja samalla katkeran
-hymyilevä.
-
--- Menkääpä nyt omenapuun juurelle, rosvot! -- hän virkkoi. -- Ohhoh,
-tämä on jo toinen kerta, kun vedän heitä nenästä, eivätkä he kolmatta
-kertaa saa minua käsiinsä! Sinä hetkenä kajahti ulkona naisen ääni.
-
--- Aave! Aave! -- huusi rouva du Gua. -- Te hölmöt, sehän on _hän_!
-Tuhat riksiä sille, joka tuo minulle tuon lutkan pään!
-
-Neiti de Verneuil kalpeni; mutta saituri hymyili, tarttui hänen
-käteensä, veti hänet kiukaan kuvun alle, esti häntä jättämästä
-jälkeä kulustaan, johtaen häntä niin ettei hän kajonnut valkeaan,
-joka täytti ainoastaan pienen tilan pesän aukosta. Sitten hän painoi
-ponninta, ja valurautalevy liikahti paikaltaan. Ja kun heidän
-yhteiset vihollisensa tulivat alas kellariin, oli piilopaikan
-raskas oviluukku jo melutta sulkeutunut. Parisitar ymmärsi silloin,
-minkä tähden poloinen pääoman omistaja aikaisemmin oli tehnyt nuo
-sätkähtelevät kalanliikkeet.
-
--- Kuten huomaatte, neiti, on aave ottanut sinisen toverikseen...
-
-Chouanien kauhistus lienee ollut suuri, sillä kellarissa vallitsi
-niin syvä hiljaisuus, että d'Orgemont ja hänen seurassaan oleva
-nainen selvästi kuulivat hetken kuluttua heidän kuiskaavan:
-
--- Ave, sancta Anna Auriaca, gratia plena, Dominus tecum j.n.e.
-[Terve, pyhä Aurayn Anna, sinä armosta rikas. Herra olkoon kanssasi.
-_Suom_.]
-
--- He rukoilevat, nuo pölkkypäät! -- huudahti d'Orgemont.
-
--- Ettekö pelkää, -- sanoi neiti de Verneuil, keskeyttäen kumppaninsa
-puheen, -- että ilmaisette meidän piilo...
-
-Vanhan saiturin nauru karkoitti nuoren parisittaren levottomuuden.
-
--- Tuo rautaluukku on kiinnitetty kymmenen tuuman paksuiseen
-graniittilevyyn. Me voimme kuulla heidät, mutta he eivät kuule meitä.
-
-Sitten hän hiljaa tarttuen pelastajattarensa käteen asetti sen raon
-kohdalle, josta virtasi sisään raitis ilma, ja parisitar arvasi, että
-tuo käytävä oli sovitettu kiukaan savutorveen.
-
--- Kas, kas! -- virkkoi d'Orgemont. -- Jalkani kirvelevät hiukan! Tuo
-_Charretten Tamma_, -- joksi rouva du Guata haukutaan Nantes'ssa,
--- ei ole niin tyhmä, että vastustaisi uskollisten kätyriensä
-uskonnollista vakaumusta. Hän hyvin tietää, että elleivät he olisi
-niin typeriä, eivät he taistelisi asian puolesta, joka vahingoittaa
-heidän etujaan. Nyt tuo naikkonenkin rukoilee. Hän on epäilemättä
-soma nähdä rukoilemassa pyhää Annaa. Olisipa parempi, jos hän
-ryöstättäisi joidenkin postivaunujen rahat, maksaakseen takaisin
-ne neljä tuhatta frangia, jotka on minulle velkaa. Korkoineen,
-kuluineen, se nousee ainakin neljään tuhanteen seitsemään sataan
-kahdeksaankymmeneen frangiin ja muutamaan centimiin.
-
-Lopetettuaan rukouksensa chouanit nousivat ja poistuivat.
-Vanha d'Orgemont painoi neiti de Verneuilin kättä, ikäänkuin
-huomauttaakseen hänelle, että vaara sentään yhä oli uhkaamassa.
-
--- Ei, armollinen rouva, -- huudahti Pille-Miche muutaman hetken
-vaiettuaan, -- vaikka jäisitte tähän odottamaan kymmeneksi vuodeksi,
-niin he eivät palaa.
-
-- Mutta tuo nainen ei ole lähtenyt täältä, hänen täytyy siis olla
-täällä! -- sanoi itsepäisesti _Charretten Tamma_.
-
--- Ei, hyvä rouva, he ovat sujahtaneet matkoihinsa seinien halki.
-Muistakaa, että piru tässä samassa paikassa, silmiemme edestä, vei
-mukaansa valan tehneen papin.
-
--- Kuinka sinä, Pille-Miche, ahne kuin olet, et arvaa, että tuo vanha
-saituri on voinut uhrata muutaman tuhannen rakennuttaakseen tämän
-holvin alle komeron, jonka aukon joku salainen laitos peittää?
-
-Saituri ja nuori parisitar kuulivat Pille-Michen päästävän leveän
-naurun.
-
--- Totta tosiaan! -- hän virkahti.
-
--- Jää tänne, -- sanoi rouva du Gua, -- odota heitä ulko-ovella,
--- yhdestä ainoasta pyssynlaukauksesta annan sinulle kaiken, minkä
-löydät tämän koronkiskurin aarresäiliöstä. Jos tahdot, että annan
-sinulle anteeksi että myit tuon ilonaisen, kun olin käskenyt sinun
-tappaa hänet, tottele minua.
-
--- Koronkiskuri! -- sanoi vanha d'Orgemont, -- enkä kuitenkaan ole
-vaatinut hänen lainastaan enempää kuin yhdeksän sadalta. Se on
-totta, että minulla on hypoteekkitakaus. Mutta näette, miten hän
-osoittaa kiitollisuuttaan. Nähkääs, hyvä neiti, jos Jumala rankaisee
-meitä pahasta, piru taas rankaisee meitä hyvästä. Ja ihminen, joka
-on asetettu näiden kahden äärimäisyyden väliin, mitään tietämättä
-tulevaisuudesta, on aina tehnyt minuun saman vaikutuksen kuin
-päätöslasku-esimerkki, jonka tuntematon on löytämätön.
-
-Hän päästi ontolle kaikuvan huokauksen, sillä kulkiessaan
-hänen nielunsa läpi ilma tuntui siinä järkyttävän kahta löysää
-äänijännettä. Se kolina, joka syntyi, kun Pille-Miche ja rouva du
-Gua uudestaan tunnustelivat seiniä, holvia ja lattialaattoja, näytti
-rauhoittavan d'Orgemontia, joka tarttui pelastajattarensa käteen,
-auttaakseen häntä nousemaan ylös ahtaita kiertoportaita, jotka oli
-sovitettu paksun graniittiseinän onkaloon. Kun he olivat kiivenneet
-vain parisenkymmentä astuinta, lampun liekki valaisi heikosti heidän
-päänsä. Saituri pysähtyi, kääntyi neidin puoleen, tarkasti hänen
-kasvojaan, ikäänkuin, olisi visusti tutkinut epäilyttävää vekseliä,
-ja päästi hirvittävän huokauksensa.
-
--- Saattamalla teidät tänne turvaan, -- sanoi hän hetken vaiettuaan,
--- olen täydellisesti korvannut teille sen palveluksen, jonka olette
-minulle tehnyt. En siis käsitä, miksi vielä antaisin teille...
-
--- Herraseni, älkää puhuko sellaista, minä en vaadi teiltä mitään, --
-sanoi parisitar.
-
-Nämä sanat ja kenties noiden kauniiden kasvojen ilmaisema ylenkatse
-rauhoittivat pienen äijän, sillä hän huokasi uudelleen.
-
--- Oh, johtamalla teidät tänne, olen tehnyt liiaksi, jotta en
-jatkaisi...
-
-Kohteliaasti hän auttoi Marieta nousemaan vielä muutaman, sangen
-kummallisesti sijoitetun portaan ja vei hänet, puoleksi mielellään,
-puoleksi vastahakoisesti pieneen kammioon, joka oli neljän neliöjalan
-laajuinen, ja jota valaisi kattoon ripustettu lamppu. Oli helppo
-huomata, että saituri oli ryhtynyt kaikkiin varokeinoihin voidakseen
-viettää useamman päivän tässä tyyssijassa, jos sisäisen sodan
-tapahtumat pakoittaisivat hänet oleskelemaan siinä kauemmin. -- Älkää
-lähestykö seinää, voisitte tahrata vaatteenne muurikalkilla! -- sanoi
-äkkiä d'Orgemont.
-
-Ja sangen kiireisesti hän asetti kätensä nuoren neidin saalin ja
-seinän väliin, joka näytti äsken kalkilla silatulta. Vanhan saiturin
-kädenliike aikaansai vallan päinvastaisen vaikutuksen, kuin mitä
-hän oli odottanut. Neiti de Verneuil katsoi äkkiä eteensä ja näki
-nurkassa eräänlaisen ulkonevan laitoksen, jonka muoto sai hänet
-kauhusta huudahtamaan, sillä hän aavisti, että ihmisolento oli
-peitetty muuriruukilla ja asetettu pystyyn. D'Orgemont viittasi häntä
-pelästyneenä vaikenemaan, ja hänen pienet siniset silmänsä ilmaisivat
-yhtä suurta kammoa kuin seurassaan olevan naisen.
-
--- Hupsu! luuletteko, että minä olen hänet surmannut?... Se on
-veljeni, -- hän sanoi muunnellen huokaustaan alakuloisesti. -- Hän
-oli ensimäinen valan tehnyt pappi. Tämä oli ainoa tyyssija, jossa hän
-oli turvassa chouanien ja muiden pappien raivolta. Vainota kunnon
-miestä, joka niin suuresti harrasti järjestystä! Hän oli minua
-vanhempi, hänellä yksin oli kärsivällisyyttä opettaa minua laskemaan
-kymmenysluvuilla. Oh, hän oli hyvä pappi. Hänellä oli taloudellista
-aistia ja hän osasi säästää. Hän kuoli neljä vuotta sitten, en tiedä,
-mihin tautiin. Mutta papeilla, nähkääs on tapana aika-ajoin polvistua
-rukoilemaan, ja hän ei kenties tottunut olemaan pystyasennossa tässä
-komerossa, kuten minä... Piiloitin hänen ruumiinsa tuohon soppeen,
-sillä muualla he olisivat kaivaneet sen ylös haudasta. Kerran voin
-kai haudata hänet vihittyyn maahan, kuten tuo miesparka huomautti,
-joka ainoastaan pelon pakoittamana teki valan.
-
-Kyynel vierähti esiin pienen vanhuksen silmästä, ja hänen punainen
-valetukkansa näytti silloin hiukan vähemmän rumalta nuoresta
-naisesta, joka kääntyi poispäin kunnioituksesta tätä salaista surua
-kohtaan. Mutta tästä osanotosta huolimatta d'Orgemont sanoi vielä:
-
--- Älkää lähestykö seinää, te...
-
-Ja hänen katseensa eivät päästäneet näkyvistään neiti de Verneuilin
-silmiä, hän kun toivoi siten estävänsä häntä tarkemmin tutkimasta
-tämän kammion seiniä, missä liiaksi harventunut ilma ei riittänyt
-keuhkoille. Kuitenkin Marien onnistui valppaan vartijansa huomaamatta
-luoda katse ympäristöön, ja seinissä olevista omituisista ulkonevista
-osista hän teki sen johtopäätöksen, että saituri itse oli rakentanut
-ne hopea- ja kultasäkeistä.
-
-Jo hetken d'Orgemont oli ollut eriskummaisen ihastuksen valloissa.
-Tosin hänen jalkojansa pakoitti äskeisestä kärvennyksestä, ja hänen
-kasvojensa joka rypystä kuvastui se kauhu, joka hänessä syntyi
-siitä, että vieras ihmisolento oli keskellä hänen aarteitaan.
-Mutta samalla hänen kuivat silmänsä hehkuivat hänelle tavattomasta
-sisäisestä tulesta ja heijastivat jaloa mielenliikutusta, jota
-hänessä herätti pelastajattarensa vaarallinen läsnäolo, sillä tämän
-valkea ja ruusunpunainen poski houkutteli suutelemaan ja hänen
-tumma, sametinpehmeä katseensa nosti vanhuksen sydämeen niin kuumia
-veriaaltoja, ettei hän enää tietänyt, oliko tämä elämän vai kuoleman
-merkki.
-
--- Oletteko naimisissa? -- hän kysyi värähtelevällä äänellä.
-
--- En ole, -- vastasi parisitar hymyillen.
-
--- Onhan minulla vähän omaisuutta, -- virkkoi saituri huoaten, --
-vaikka en olekaan niin rikas kuin kaikki sanovat. Nuori nainen, kuten
-te, varmaankin rakastaa jalokiviä, helyjä, ajoneuvoja, kultaa, -- hän
-katsahti pelästyneenä ympärilleen. -- Kaiken tämän voin testamentata
-toiselle... Ja jos te tahdotte...
-
-Vanhuksen katse kuvasti, hänen tuntiessaan tätä ohimenevääkin
-intohimoa, niin paljon itsekkäisyyttä, että neiti de Verneuil
-kieltäen pudisti päätään ja tuli ehdottomasti ajatelleeksi, että
-saituri tahtoi naida hänet ainoastaan senvuoksi, että saisi haudata
-salaisuutensa toisen minänsä sydämeen.
-
--- Raha! -- sanoi parisitar, luoden d'Orgemontiin katseen, joka
-uhkui ivaa ja joka saattoi vanhuksen samalla onnelliseksi ja
-suuttuneeksi, -- raha ei minulle merkitse mitään. Te olisitte kolme
-kertaa rikkaampi kuin mitä nyt olette, jos omistaisitte kaiken minun
-hylkäämäni kullan.
-
--- Älkää lähestykö sei...
-
--- Eikä minulta kuitenkaan ole pyydetty enempää kuin yhtä ainoata
-katsetta, -- hän lisäsi uskomattoman ylpeästi.
-
--- Siinä teitte väärin. Se olisi ollut oivallinen keinottelu. Mutta
-ajatelkaa nyt toki...
-
--- Ajatelkaa, -- keskeytti neiti de Verneuil, -- että juuri kuulin
-tässä lähellä äänen, jonka pieninkin kaiku minun mielestäni on
-suurempiarvoinen kuin kaikki teidän rikkautenne.
-
--- Te ette niitä tunne...
-
-Ennenkuin saituri oli voinut estää, Marie lykkäsi sormellaan sivulle
-pienen väritetyn piirroksen, joka kuvasi Ludvig XV:ttä hevosen
-selässä istuvana, ja sen takana olevasta reiästä hän äkkiä näki alla
-olevassa huoneessa markiisin, joka juuri latasi isoa vallipyssyä.
-Se pieni levy, jolle tuo kuva oli liimattu, näytti peittävän
-reikää, joka muodosti kuvion komeron alapuolella olevan huoneen
-kattokoristeissa, missä kuningasmielinen kenraali epäilemättä nukkui.
-D'Orgemont lykkäsi mitä varovaisimmin paikoilleen vanhan piirroksen
-ja katsoi ankarasti nuoreen tyttöön.
-
--- Älkää lausuko sanaakaan, jos henkenne on teille rakas. Muuten, --
-hän jatkoi hetken vaiettuaan, -- ette ole heittänyt iskukoukkuanne
-varsin pieneen alukseen. Tiedättekö, että markiisi de Montauranilla
-on sadan tuhannen frangin tulot vuokralle annetuista maatiloista,
-joita ei ole myyty? Eräs konsulin julkaisema päätös, jonka luin
-_Ille-et-Vilainen Maanantai-lehdessä_, on juuri peruuttanut
-takavarikkoon ottamisen. Kas, kas, epäilemättä tämän kuultuanne
-pidätte tuota poikaa entistään kauniimpana. Silmänne kiiltävät kuin
-kaksi uuden uutukaista kultarahaa.
-
-Neiti de Verneuilin katseet olivat ruvenneet vilkkaasti säihkymään,
-hänen kuultuaan tuon tutun äänen kaiun. Hänen seisoessaan siinä
-ikäänkuin uponneena hopeakaivokseen, elpyi äkkiä hänen henkensä, joka
-oli ollut viime tapahtumien lamauttama. Hän näytti tekevän synkän
-päätöksen ja huomaavan sen toteuttamiskeinot.
-
--- Sellaisesta ylenkatseesta ei koskaan voi toipua, -- hän ajatteli,
--- ja jos hän ei enää voi minua rakastaa, tahdon hänet surmata... Ei
-yksikään nainen tule häntä omistamaan.
-
--- Herra markiisi, -- vastusti abotti Gudin ylimielisenä, --
-te häpäisette koko Bretagnen, jos annatte nuo tanssijaiset
-Saint-James'issa. Saarnaajat voivat kiihoittaa kyliemme asukkaiden
-mielet, eivätkä tanssimestarit... Ottakaa käteen pyssy, älkääkä
-viulua.
-
--- Herra abotti, olette kyllin älykäs ymmärtääksenne, etten
-puoluelaistemme yleiskokouksessa voi saada selville, mitä heidän
-avullaan voin toteuttaa. Pidot tuntuvat minusta paljon edullisemmalta
-tilaisuudelta heidän kasvojensa tutkimiseen ja aikeittensa
-tuntemiseen kuin kaikki salainen urkinta, jota muuten kammoksun;
-panemme heidät lasi kädessä lausumaan, mitä ajattelevat.
-
-Marie säpsähti, kuullessaan nämä sanat, sillä nyt hänessä heräsi
-tuuma mennä näihin kemuihin ja niissä toimeenpanna kostonsa.
-
--- Pidättekö minua typeränä, saarnatessanne minulle tanssin
-turmiollisuudesta! -- virkahti Montauran. -- Ettekö te kaikki
-mielellänne esiintyisi chaconne-tanssissa, päästäksenne täysiin
-oikeuksiinne "Uskon isien" uudessa arvossa?... Ettekö tiedä, että
-bretagnelaiset kirkosta tullessaan menevät tanssiaisiin? Ettekö
-tiedä, että herrat Hyde de Neuville ja d'Andigné viisi päivää sitten
-ovat neuvotelleet ensimäisen konsulin kanssa jälleen kohottaakseen
-valtaistuimelle hänen majesteettinsa Ludvig XVIII:n? Kun tänä hetkenä
-valmistaudun syöksymään niin uhkarohkeaan yritykseen, tapahtuu se
-yksinomaan sentähden, että tahdon jouduttaa tapahtumien ratkaisua
-raudoitettujen saappaittemme voimalla. Ettekö ole kuullut, että
-kaikki Vendéen, jopa Fontainen päälliköt puhuvat alistumisesta? Oh,
-herraseni, ilmeisesti on petetty ruhtinaita Ranskan oikeaan tilaan
-nähden. Se uskollisuus, josta heille on puhuttu, on itsekästä laatua.
-Herra abotti, kun olen pistänyt jalkani vereen, en tahdo upota siihen
-vyötäisiin asti, muuten kuin varmana tuloksesta. Olen antautunut
-palvelemaan kuningasta, enkä muutamia huimapäitä, en muutamia yli
-korvien velkaantuneita, kuten Rifoël, en kärventäjiä...
-
--- Sanokaa suoraan abotteja, jotka ylläpitääkseen sotaa kiskovat
-veroa maanteiltä! -- keskeytti abotti Gudin.
-
--- Miksi en sitä sanoisi? -- vastasi markiisi katkerasti. -- Sanonpa
-vielä enemmänkin: Vendéen sankarilliset ajat ovat ohi.
-
--- Herra markiisi, saattepa nähdä, että osaamme tehdä ihmeitä ilman
-teitä.
-
--- Niin, sellaisen kuin esim. Marie Lambrequinin ihmeen, -- huomautti
-markiisi nauraen. -- Mutta puhukaamme tyynesti, ilman vihaa, abotti!
-Tiedän, että te panette henkenne alttiiksi ja että ammutte sinisen
-yhtä hyvin kuin lausutte rukouksen. Ja Jumalan avulla toivon
-kohottavani teidät niin korkeaan asemaan, että hiippa päässä olette
-kuninkaan kruunauksessa.
-
-Tämä viime lause epäilemättä vaikutti tenhoten abottiin, sillä hän
-kolhautti karbiini-pyssyään ja huudahti:
-
--- Minulla on taskuissani viisikymmentä patruunaa, herra markiisi, ja
-henkeni kuuluu kuninkaalle!
-
--- Siinä näette vielä yhden velallisistani, -- sanoi saituri neiti
-de Verneuilille. -- En nyt tarkoita noita viittä tai kuuttasataa
-riksipahaista, jotka hän on lainannut minulta, vaan verivelkaa, joka
-kerran, toivomme, on maksettava. Ei koskaan voi tapahtua niin suurta
-onnettomuutta, kuin mitä toivon tuolle kirotulle jesuiitalle. Hän oli
-vannonut surmaavansa veljeni ja nosti koko maakunnan häntä vastaan.
-Miksi? Siksi, että veli-parkani oli pelännyt uusia lakeja!...
-
-Sitten hän painoi korvansa erääseen piilopaikkansa seinään ja sanoi:
-
--- Nyt he lähtevät kaikki matkoihinsa, nuo roistot. He kai aikovat
-vielä toimeenpanna jonkun ihmeen! Kunhan eivät vaan koeta hyvästellä
-minua, kuten viime kerralla, sytyttämällä talon palamaan!
-
-Noin puolen tunnin kuluttua, jonka ajan neiti de Verneuil ja
-d'Orgemont olivat katselleet toinen toistaan, kuin jos kumpikin
-heistä olisi katsellut kuvaa, kuului Galope-Chopinen karkea ääni
-hiljaa sanovan:
-
--- Nyt ei enää ole vaaraa, herra d'Orgemont. Mutta tällä kertaa olen
-rehellisesti ansainnut nuo kolmekymmentä riksiäni!
-
--- Lapsukaiseni, -- sanoi saituri neidille, -- vannokaa minulle, että
-pidätte silmänne suljettuina.
-
-Neiti de Verneuil peitti toisella kädellä silmänsä. Mutta varmuuden
-vuoksi vanhus sammutti lampun, tarttui pelastajatartaan kädestä ja
-auttoi häntä astumaan seitsemän tai kahdeksan porrasta ahtaassa
-käytävässä. Muutaman minuutin kuluttua hän sitten, hellitti hänen
-kätensä, ja neiti de Verneuil huomasi olevansa siinä huoneessa,
-josta markiisi de Montauran juuri oli lähtenyt ja joka oli saiturin
-asuinhuone. -- Rakas lapsi, -- sanoi hänelle vanhus, -- nyt voitte
-lähteä. Älkää katselko noin ympärillenne. Varmaankaan teillä ei ole
-rahaa? Tästä saatte kymmenen riksiä. Niiden joukossa on kuluneita,
-mutta silti ne käyvät täydestä. Poistuessanne puutarhasta, näette
-polun, joka johtaa kaupunkiin, eli kuten nyttemmin sanotaan, piiriin.
-Mutta chouanit ovat paraillaan Fougères'ssa, eikä ole luultavaa, että
-heti voitte päästä sinne sisälle; voitte siis tarvita turvapaikan.
-Painakaa tarkoin mieleenne, mitä nyt sanon, ja käyttäkää sitä
-hyväksenne ainoastaan äärimäisessä hädässä. Sen tien varrella, joka
-Gibarryn laakson kautta johtaa Nid-aux-Croc'iin, näette maalaistalon,
-missä asuu Galope-Chopine. Menkää sisälle majaan ja sanokaa hänen
-vaimolleen: "Päivää, Bécanière", ja tuo kelpo Barbette tulee
-piiloittamaan teidät. Jos Galope-Chopine huomaa teidät, hän joko
-luulee teitä aaveeksi, jos on yö, tai nuo kymmenen riksiä saavat
-hänet heltymään, jos on päivä. Hyvästi, laskumme ovat selvät... Jos
-tahtoisitte, -- hän lisäsi, osoittaen kädellään taloa ympäröiviä
-peltoja, -- kaikki tämä olisi teidän!
-
-Neiti de Verneuil loi kiitokseksi katseen tähän omituiseen olentoon,
-ja saituri päästi tämän johdosta huokauksen, joka säveliltään oli
-hyvin vaihteleva.
-
--- Epäilemättä maksatte minulle takaisin kymmenen riksiäni;
-huomatkaa, etten puhu koroista -- nämä teidän tulee suorittaa minun
-tiliini mestari Patrat'lle, Fougères'n notariolle, joka, jos niin
-haluatte, kirjoittaa naimakontrahtimme, sydänkäpyseni... Hyvästi.
-
--- Hyvästi, -- sanoi parisitar, viitaten hänelle kädellään
-jäähyväisiksi.
-
--- Jos tarvitsette rahaa, -- huusi saituri hänen jälkeensä, --
-lainaan sitä teille, jos maksatte korkoa viisi sadalta! Niin,
-ainoastaan viisi sadalta... Sanoinko, viisi?
-
-Parisitar ei enää kuullut, hän kun oli rientänyt pois.
-
--- Hän näytti kunnon tytöltä, -- mörähti d'Orgemont itsekseen; --
-mutta joka tapauksessa muutan kamiinini salaisuuden.
-
-Sitten hän otti kahdentoista naulan leivän ja liikkiön ja palasi
-piilopaikkaansa.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kävellessään vapaassa luonnossa neiti de Verneuil tunsi uudelleen
-elpyvänsä. Viileä aamuyön ilma virkisti hänen kasvojaan, joita hänen
-mielestään muutaman tunnin ajan tukahuttava ummehtunut kuumuus
-oli kärventänyt. Hän koetti löytää saiturin neuvomaa tietä, mutta
-sittenkuin kuu oli laskenut, oli tullut niin pilkkosen pimeä, että
-hänen täytyi astua umpimähkään. Mutta pian hän rupesi pelkäämään,
-että syöksyisi kuiluihin, ja tämä pelasti hänen henkensä, sillä hän
-pysähtyi äkkiä aavistaen, että vankka maa loppuisi hänen jalkainsa
-alta, jos hän astuisi vielä askeleenkin eteenpäin.
-
-Viileämpi tuuli, joka liehutteli hänen hiuksiaan, vaisto, kaikki
-viittasi siihen, että hän oli Pyhän Sulpicen kallioiden jyrkänteen
-reunalla. Hän takertui käsivarsillaan puuhun ja odotti hyvin
-levottomana aamunkoittoa, sillä hän kuuli aseiden kalsketta, hevosten
-kavioiden kopinaa ja ihmisääniä. Hän sai kiittää yön pimeyttä siitä,
-että se suojeli häntä joutumasta chouanien käsiin, varsinkin jos he,
-kuten saituri oli sanonut, piirittivät Fougères'n.
-
-Yöllä viritettyjen merkkitulien tavoin ilmestyi himmeän punainen
-hohde vuorten huipuille, joiden juuria peitti sinervä hämärä, mikä
-vastakohtana erosi laakson yli liihoittavista ruskopilvistä. Pian
-alkoi rubiininpunainen kiekko hitaasti kohota taivaanrannalle.
-Taivaanholvi tunnusti sen valtiaakseen. Maiseman vaihtelevat kummut
-ja alangot, Pyhän Leonardin tapuli, kalliot, varjoon piiloittautuneet
-niityt tulivat taas vähitellen näkyviin, ja huipuilla kasvavat
-puut kuvastuivat selväpiirteisinä heräävän aamun punaa vasten.
-Aurinko vapautui ylevänä tulen, keltamullan ja safiirin-värisistä
-pilvenjuovista. Voimakas valo levisi sopusointuisin tasaisin aalloin
-kukkulalta kukkulalle, laaksosta laaksoon. Pimeä haihtui, päivä
-valtasi luonnon. Pistelevän viileä tuuli liikkui ilmassa, linnut
-lauloivat, elämä heräsi kaikkialla.
-
-Mutta tuskin oli nuori nainen ehtinyt kiinnittää katseensa tähän
-jalkojensa juuressa leviävään omituiseen, avaraan maisemaan, kun hän
-huomasi näillä kostean ilman täyttämillä seuduilla usein esiintyvän
-ilmiön: usva levisi liinaverhojen tavoin, täyttäen laaksot, nousten
-korkeimmillekin huipuille, kätkien ihanan vuoriseudun lumivalkoisen
-vaipan alle. Seuraavassa tuokiossa neiti de Verneuil luuli näkevänsä
-edessään tuollaisen jäätikkömeren, joka peittää alppeja. Sitten
-tämä utuinen ilmakehä pani liikkeelle aaltoja, kookkaita kuin
-valtamerellä, nosti läpitunkemattomia harjoja, jotka notkuivat
-pehmeästi, sitten taas temmelsivät rajusti, saivat auringonpaisteessa
-heleän ruusunpunaisen hohteen, siellä täällä välkkyen läpikuultavina
-kuin hopeinen lammen pinta. Äkkiä pohjatuuli puhalsi tähän utukuvaan
-ja hajoitti sumun, joka hopeansekaisena kasteena satoi alas
-nurmikoille.
-
-Silloin saattoi neiti de Verneuil nähdä äärettömän ruskean
-ainemöhkäleen Fougères'n kallioilla: seitsemän tai kahdeksansataa
-chouania vilisi Pyhän Sulpicen esikaupungissa kuin muurahaiset
-pesässään. Ja linnan ympäristöä, jota miehitti kuin taikavoimasta
-ilmestynyt kolmeen tuhanteen nouseva joukko, ahdistettiin hurjasti.
-Tämä nukkuva kaupunki olisi huolimatta vihannoivista valleistaan
-ja vanhoista harmaista torneistaan kukistunut, ellei Hulot olisi
-valvonut. Vallihaudassa olevan törmän taakse piiloitettu patteri
-vastasi chouanien linnoitusta vastaan suuntaamaan ensi tuleen,
-tähtäämällä heihin sivulta linnaan johtavalla tiellä. Kartessitykki
-pyyhkäisi yli tien, puhdistaen sen vihollisista. Sitten Pyhän
-Sulpicen portista eräs komppania teki hyökkäyksen, käytti hyväkseen
-chouanien hämmästystä, järjestyi rintamaksi tiellä ja avasi heitä
-vastaan murhaavan tulen.
-
-Chouanit eivät yrittäneet vastarintaa, he kun näkivät linnan muurien
-täyttyvän sotilaista, ikäänkuin näyttämö-mestari olisi loihtinut
-niihin sinisiä juovia, ja kun huomasivat, että linnoituksen tykit
-suojelivat tasavaltalaisia sotureita. Tällä välin toiset chouanit,
-joilla oli hallussaan pieni Nançonin laakso, olivat kiipeämällä
-kulkeneet kalliosolien poikki ja saapuneet kaupungin kävelypaikalle,
-jonka rinnettä nousivat ylös. Se oli pian kokonaan vuohennahkojen
-peitossa, jotka saattoivat sen ajan tummentaman ruskean olkihatun
-näköiseksi. Samassa kuului kovia paukauksia siitä osasta kaupunkia,
-joka oli Couësnon-laakson puolella. Ilmeisesti Fougères, jota
-ahdistettiin joka taholta, oli kokonaan saarrettu. Kallion itäisellä
-rinteellä näkyvä tuli tiesi lisäksi, että chouanit sytyttivät
-esikaupungit palamaan.
-
-Kuitenkin kinsteri-, olki- ja pärekatoista kohoavat tulikielekkeet
-katosivat pian, ja muutamat mustat savupatsaat osoittivat, että
-tulipalo oli sammumaisillaan. Valkeat ja ruskeat savuhattarat
-peittivät vielä kerran neiti de Verneuililtä tämän näyn, mutta
-tuuli hajoitti emien pitkää nämä ruudinsavupilvet. Tasavaltalaisten
-päällikkö oli muuttanut patterinsa kanuunojen ampumasuunnan siten,
-että se suoran linjan tavoin hallitsi järjestänsä Nançonin laaksoa,
-Kuningattaren portaita ja kallioita, ja kävelypuistikon huipulta hän
-saattoi huomata, kuinka erinomaisesti hänen ensimäiset määräyksensä
-toteutettiin. Kaksi Pyhän Leonardin portin vahdistoon asetettua
-tykkiä tuhosi sen lähelle sijoittuneet chouanit, ja samanaikuisesti
-Fougères'n kansalliskaarti, joka kiireisesti oli rientänyt
-kirkkotorille, lopullisesti karkoitti vihollisen.
-
-Tätä taistelua ei kestänyt täyttä puolta tuntia, eikä se uhreina
-ollut vaatinut sinisiltä edes sataa miestä. Chouanit lyötyinä ja
-muserrettuina peräytyivät Garsin määräyksestä joka taholla; heidän
-päällikkönsä rohkea yritys oli siis rauennut, ja tämä tapahtui hänen
-tietämättään, Vivetièren selkkauksen tähden, joka oli ollut syynä
-siihen, että Hulot salaa oli tullut Fougéres'en. Tykistö oli saapunut
-sinne vasta sinä yönä; sillä pelkkä tieto, että sinne tuotiin
-ampumavaroja, olisi ollut riittävä syy Montauranille luopumaan tästä
-yrityksestä, joka oli tuomittu epäonnistumaan, niin pian kuin siitä
-oli saatu vihiä. Hulot oli yhtä halukas antamaan Garsille varoittavan
-opetuksen, kuin Gars toivoi hyökkäyksensä onnistumista, voidakseen
-vaikuttaa ensimäisen konsulin päätöksiin.
-
-Ensi kanuunan paukkuessa markiisi oivalsi, että olisi ollut
-mieletöntä itserakkaudesta jatkaa epäonnistunutta yritystä.
-Estääkseen hyödytöntä chouanien tuhoamista hän joutuin lähetti
-seitsemän tai kahdeksan airutta nimenomaisin määräyksin peräytymisen
-toimeenpanemisesta kaikilla eri asemilla. Kun Hulot oli huomannut
-vastustajansa neuvottelijajoukon ympäröimänä, johon kuului rouva
-du Guakin, suuntasi hän heitä vastaan Pyhän Sulpicen kallioille
-tuiman tykkitulen. Mutta tuo paikka oli niin taitavasti valittu,
-että nuori päällikkö oli täysin turvassa, ja nyt Hulot äkkiä vaihtoi
-osaa, muuttuen ahdistetusta hyökkääjäksi. Ja heti kun markiisin ensi
-liikkeet ja tarkoitukset kävivät selville, linnan muurien juurelle
-asetettu komppania ryhtyi katkaisemaan chouaneilta peräytymistien
-siten, että miehitti Nançonin laakson yläsuun.
-
-Vihastaan huolimatta neiti de Verneuil oli rakastajansa johtamien
-sotureiden puolella ja kääntyi vilkkaasti toista laakson aukkoa
-kohti, nähdäkseen, oliko se vapaa. Mutta hän näki silloin sinisiä,
-jotka arvatenkin olivat päässeet voitolle toisella puolen
-Fougères'tä, Gibarry-laakson kautta palaavan Couësnon-laaksosta
-miehittämään Nid-aux-croc'ia ja niitä Pyhän Sulpicen kallioiden osia,
-missä olivat Nançonin laaksoon johtavat alemmat vuorisolat. Täten
-ne chouanit, jotka olivat saarretut näihin ahtaisiin paikkoihin,
-näyttivät olevan tuomitut perikatoon viimeiseen mieheen asti, niin
-oikeat olivat vanhan tasavaltalaispäällikön laskelmat olleet ja niin
-osuvat ne varokeinot, joihin hän oli ryhtynyt.
-
-Mutta näillä kahdella taholla tykit, jotka olivat tehneet Hulot'lle
-niin suurta palvelusta, olivat tehottomia; siellä leimahti
-itsepintaisia kahakoita, ja kun Fougères'n kaupunki oli turvattu,
-sai taistelu kahakan luonteen, johon chouanit olivat tottuneet.
-Nyt selveni neiti de Verneuilille, miksi lähiseuduilla oli näkynyt
-niin paljon sotaväkeä, päällikköjen kokous d'Orgemontin talossa ja
-kaikki kuluneen yön tapaukset, eikä hän voinut käsittää, kuinka oli
-välttänyt niin monet vaarat.
-
-Tämä epätoivon aiheuttama yritys herätti niin suuresti hänen
-mielenkiintoaan, että hän liikkumattomana seurasi edessään
-tapahtuvaa vilkasta näytelmää. Piankin Sulpice-vuoren juurella
-riehuva taistelu herätti vallan erityisesti hänen mielenkiintoaan.
-Huomatessaan sinisten olevan melkein voitolla chouaneista, markiisi
-ja hänen ystävänsä hyökkäsivät Nançonin laaksoon heidän avukseen.
-Kallioiden juuri täyttyi useista hurjasti taistelevista ryhmistä,
-missä ratkaistiin kysymyksiä elämästä ja kuolemasta senlaatuisella
-maan-alalla ja sellaisin asein, jotka olivat suotuisammat
-vuohennahoille. Vähitellen tämä liikkuva taistelualue laajeni.
-Chouanit hajaantuivat, vetäytyen kallioille, siellä täällä kasvavien
-pensaiden suojaan.
-
-Neiti de Verneuil pelästyi nähdessään vihollistensa nousevan
-kallioiden huipuille, mistä käsin he raivokkaina puolustivat sinne
-johtavia vaarallisia polkuja. Kun molemmat taistelupuolueet pitivät
-hallussaan kaikki paikat, joista pääsi tälle vuorelle, neiti de
-Verneuil pelkäsi joutuvansa kahden tulen väliin ja vetäytyi pois sen
-paksun puun takaa, missä oli piillyt, ja lähti pakosalle, päättäen
-hyväkseen käyttää vanhan saiturin neuvoja. Juostuaan kauan sillä
-Pyhän Sulpicen vuoren rinteellä, joka on Couësnon-laakson puolella,
-hän huomasi kaukana navetan ja arveli sen kuuluvan Galope-Chopinen
-taloon, minne tämä kaiketi oli jättänyt vaimonsa yksikseen taistelun
-ajaksi.
-
-Tämä luulo rohkaisi hänen mieltään, ja hän toivoi saavansa hyvän
-vastaanoton tuossa asunnossa ja voivansa viettää siellä muutaman
-tunnin, kunnes oli mahdollista vaaratta palata Fougères'en.
-Todennäköisesti oli Hulot eroava taistelusta voittajana.
-Chouanit pakenivat niin nopeasti, että neiti de Verneuil kuuli
-pyssynlaukauksia yltympäri, ja peläten, että joku luoti saattoi osua
-häneen, hän joutuin riensi tuota majaa kohti, jonka savutorvi oli
-hänen merkkipaalunaan.
-
-Se polku, jota myöten hän oli kulkenut, päättyi eräänlaiseen vajaan,
-jonka kinstereillä peitettyä kattoa kannatti neljä paksua kaarnan
-peittämää hirttä. Akanaruukilla päällystetty seinä oli tämän
-vajan taustana, ja itse vajassa oli omenaviini-puristin, tattarin
-puimatanner ja eräitä maanviljelyskaluja. Neiti de Verneuil pysähtyi
-yhden tuollaisen kattoa kannattavan tukin kohdalle, epäröiden,
-kulkisiko sen lokaisen suon poikki, joka muodosti päärakennuksen
-pihan, jota hän kaukaa, aito-parisittarena, oli luullut navetaksi.
-
-Tältä majalta, jota pohjoispuolella suojeli kallio, joka oli kattoa
-korkeampi ja siinä kiinni, ei puuttunut runoutta, sillä jalavanoksat,
-kanervat ja kalliokukat koristivat sitä kiehkura-köynnöksillään.
-Maalaisportaat, jotka yhdistivät tuon vajan taloon, tarjosivat
-asukkaille tilaisuuden mennä hengittämään puhdasta ilmaa tämän
-kallion huipulle.
-
-Majan vasemmalla puolella kallio äkkiä mataloitui, ja nyt näki koko
-joukon peltomaita, joista läheisin epäilemättä kuului tähän taloon.
-Näillä pelloilla kasvoi somia metsikköjä, joita eroitti toisistaan
-multapenkerille istutetut pensasaidat. Näistä läheisin täydensi tämän
-pihamaan aitauksen. Pelloille johtavan tien veräjänä oli puoleksi
-lahonnut pölkky; tämän bretagnelaisen veräjä-portin nimi antaa
-myöhemmin kertomuksessamme aihetta erityiskuvaukseen, joka tuo lisän
-tämän maakunnan kuvaukseen.
-
-Liuskakivikallioon hakattujen portaiden ja tuon paksun hirren
-sulkeman tien välillä, liejuisen pihan edessä ja törröttävän kallion
-juurella muutamat graniitista järeästi louhitut kivet, jotka olivat
-kasatut päälletysten, muodostivat tämän majan neljä nurkkausta ja
-pitivät koossa huonoa vanutussavea, lautoja ja piikiviä, joista
-seinät olivat kyhätyt. Toinen puoli kattoa oli olkien tavoin peitetty
-kinsterillä ja toinen paanuilla, jotka olivat leikatut kattotiilien
-muotoisiksi; siitä saattoi päättää, että rakennus jakautui kahteen
-eri osaan. Ja todella toinen, jonka eroitti huono ristikko-aitaus,
-teki navetan virkaa ja toisessa asui talonväki.
-
-Joskin tämä maja kaupungin läheisyyden vuoksi tarjosi muutamia
-edullisia puolia, jotka olivat kokonaan tuntemattomia pari
-peninkulmaa kauempana, se kuitenkin selvästi pani ajattelemaan,
-kuinka epävakaaseen tilaan sodat ja läänitysolot olivat saattaneet
-maaorjan tavat, niin että monet talonpojat vielä tätä nykyä näillä
-seuduilla juhlallisesti sanovat _asunnoksi_ ylhäisten herrojen
-linnoja. Tarkastaessaan näitä paikkoja hyvin ymmärrettävällä
-hämmästyksellä, neiti de Verneuil huomasi siellä täällä pihan
-rapakossa graniittimöhkäleitä, jotka olivat sillä tavoin ladotut,
-että ne muodostivat majan ovelle ylettyvän tien, jota ei suinkaan
-vaaratta voinut astua. Mutta kuullessaan kahakan paukaukset, jotka
-tuntuvasti lähestyivät, parisitar hyppäsi kiveltä kivelle, ikäänkuin
-olisi kulkenut puron yli saapuakseen turvaan.
-
-Majan ovi oli kahtena osana, joista ylempi oli ikkunaluukun tapainen.
-Eräissä Ranskan pikkukaupunkien myymälöissä näkee vielä tällaisia
-ovia, mutta ne ovat paljon rikkaammin koristetut, ja alemmassa
-puoliskossa on hälytyskello. Se ovi aukeni, kun nosti puusta tehdyn
-perin vanhanaikuisen säpin, ja oven yläpuolista luukkua ei suljettu
-muulloin kuin yöksi, sillä valo ei päässyt tunkemaan huoneeseen
-muualta kuin tästä aukosta. Tosin oli olemassa jykevä ikkuna,
-mutta sen lasiruudut muistuttivat pullonpohjia, ja ne raskaat
-lyijykehykset, joihin ne olivat sovitetut, ottivat niin paljon tilaa,
-että niiden tarkoitus näytti pikemmin olevan valon ehkäiseminen kuin
-sisälle päästäminen.
-
-Kun neiti de Verneuil oli avannut oven, jonka saranat pahasti
-narisivat, hän tunsi lipeäsuola-hajujen pilvenä syöksyvän ulos tästä
-majasta, ja huomasi, että nelijalkaiset elukat potkimalla olivat
-murtaneet sen sisäseinän, joka eroitti ne asuinhuoneesta. Näin tämän
-arentitalon sisusta -- sillä se oli todella arentitalo -- vastasi
-täydelleen sen ulkomuotoa. Neiti de Verneuil tuumi itsekseen,
-oliko mahdollista, että ihmisolennot saattoivat elää keskellä tätä
-vartavasten kasattua lokaa, kun ryysyjen peittämä pikku poika, joka
-näytti olevan yhdeksänvuotias, äkkiä ilmestyi hänen näkyviinsä. Pojan
-kasvot olivat virkeät, valkoiset ja punaiset posket pulleat, silmät
-vilkkaat, hampaat valkoiset kuin norsunluu, ja vyyhteinä hartioille
-valuvat hiukset vaaleat. Hänen raajansa olivat voimakkaat ja koko
-hänen olemuksensa kuvasti maalaislapsen viattomuutta ja hämmästystä,
-joka pani hänen silmänsä suurenemaan. Tämä pieni poikanen oli ihmeen
-kaunis.
-
--- Missä äitisi on? -- kysyi Marie lempeästi ja kumartuen suutelemaan
-hänen silmiään.
-
-Tämän suudelman saatuaan lapsi livahti tiehensä notkeana kuin
-ankerias ja katosi lantakasan taakse, joka oli majan ja polun
-välillä, mäen töyräällä. Kuten monet muut bretagnelaiset
-maanviljelijät, Galope-Chopine kuljetti lannotusaineet ylempään
-paikkaan, niin että sadevesi riistää niiltä kaiken voiman. Jäätyään
-näin hetkeksi tämän asunnon valtijattareksi, Marie kädenkäänteessä
-toimitti sen tarkastuksen.
-
-Se huone, jossa hän odotti Barbettea, oli ainoa koko rakennuksessa.
-Silmään pistävin ja komein esine oli kookas kamiini, jonka
-kupu oli tehty sinigraniitista. Siitä riippui sarssikankaasta,
-vaaleanvihreällä nauhalla koristettu reunus, jonka röytä oli pyöreä,
-ja joka koristi laitaa, millä kohosi maalatusta kipsistä tehty
-Neitsyt Marian veistokuva. Tämän veistokuvan jalustaan näki neiti de
-Verneuil kaiverretun nämä sanat:
-
-    Äiti Jumalan oon jalon,
-    suojelija tämän talon.
-
-Veistokuvan takana oli punaisin ja sinisin värein tahrittu hirvittävä
-kuva, joka esitti pyhää Labrea. Hautakiven muotoinen, vihreiden
-sarssi-uudinten ympäröimä vuode, kömpelöt tuolit, veistelty ja
-muutamia astioita sisältävä arkku -- siinä jotenkin Galope-Chopinen
-huonekalusto. Ikkunan edessä oli pitkä kastanjapuinen pöytä, ja
-sen molemmin puolin samasta puusta tehdyt penkit, jotka näyttivät
-tummalta vanhalta mahongilta.
-
-Suunnattoman suuri omenaviini-tynnyri, jonka tapin alla lattialla
-neiti de Verneuil huomasi loantapaista kellervää ainetta, minkä
-kosteus kalvoi permantoa, vaikka tämä oli tehty punervan saven
-yhteenliittämistä graniittiliuskoista, todisti, että talon isäntä
-täysin ansaitsi chouani-liikanimensä. Neiti de Verneuil nosti
-katseensa, ikäänkuin paetakseen tätä näkyä, ja silloin hän luuli
-näkevänsä edessään kaikki maailman yölepakot -- niin tiheään riippui
-katosta hämähäkinverkkoja. Kaksi isoa omenaviinillä täytettyä haarikkaa
-oli pitkällä pöydällä. Nämä haarikat ovat polttosavisia ruskeita
-ruukkuja, jotka muistuttavat herkkusuiden suosimaa bretagnelaista
-voita sisältäviä astioita. Tämä ruukku päättyy ylhäältä kaulaan, joka
-vivahtaa vedestä päätään esiin pistävään sammakkoon.
-
-Marien huomio oli lopulta kiintynyt näihin haarikkoihin. Mutta
-samassa kuului taistelun hälinä selvemmin, ja niin oli hänen pakko
-ennen Barbetten saapumista hakea itselleen sopiva piilopaikka, kun
-tuo vaimo samassa ilmestyi.
-
--- Hyvää päivää, Bécanière, -- sanoi parisitar hänelle, voimatta
-pidättää hymyään nähdessään nuo kasvot, jotka selvään palauttivat
-mieleen ne päät, jotka koristavat vanhojen rakennusten ikkunapieliä.
-
--- Kas, tulette d'Orgemontin luota, -- virkkoi Barbette, joka ei
-näyttänyt erittäin alttiilta palvelukseen.
-
--- Minne piiloitatte minut, sillä chouanit ovat tuossa tuokiossa
-täällä...
-
--- Tuonne!... -- sanoi Barbette, ollen yhtä hämmästynyt tuon olennon
-kauneudesta kuin omituisesta puvusta, olennon, jota ei rohjennut
-lukea sukupuoleensa kuuluvaksi. -- Tuonne, papin komeroon.
-
-Hän vei hänet vuoteensa päänpuolelle ja käski hänen astumaan sen
-päädyn ja seinän väliseen solaan. Molemmat tyrmistyivät nähdessään
-oudon miehen hypähtävän lokaiselle pihalle. Tuskin oli Barbettella
-aikaa irroittaa vuoteesta uudin ja peittää sillä Marie, kun hänen
-edessään seisoi pakosalla oleva chouani.
-
--- Muoriseni, mihin voi täällä piiloittautua? Olen kreivi de Bouvan.
-
-Neiti de Verneuil säpsähti tuntiessaan sen pöytävieraan äänen, jonka
-lausumat harvat sanat, mitkä olivat jääneet hänelle salaisuudeksi,
-olivat aikaansaaneet Vivetièren linnassa tapahtuneen onnettomuuden.
-
--- Hyvä herra, kuten näette, ei täällä ole mitään piilopaikkaa!
-Parasta on, että minä tästä lähden ulos, silloin voin olla vahtina.
-Jos siniset tulevat, annan merkin. Jos jään tänne, ja jos he tapaavat
-minut teidän seurassanne, he polttavat taloni.
-
-Ja Barbette lähti ulos tuvasta, sillä hänellä ei ollut tarpeeksi
-älyä yhdistää kahden vihollisen etua, joilla oli yhtä suuri oikeus
-piilopaikkaan sen kaksinaisen osan nojalla, jota hänen miehensä
-näytteli.
-
--- Minulla ei ole jälellä enempää kuin kaksi panosta, -- sanoi kreivi
-epätoivoissaan, -- mutta siniset ovatkin jo kulkeneet kauemmaksi.
-Mutta olisinpa huutavassa hukassa, jos he palaavat tätä tietä ja jos
-heidän päähänsä pistää tarkastaa vuoteen alustaa.
-
-Ajattelematta kreivi asetti pyssynsä sen patsaan viereen, jonka
-takana Marie seisoi vihreän sarssi-uutimen peittämänä, ja kumartui
-nähdäkseen, mahtuiko vuoteen alle. Ehdottomasti hän silloin oli
-näkevä pakolais-naisen jalat; mutta tänä epätoivoisena hetkenä
-tuo nainen tarttui pyssyyn, hypähti äkkiä esiin majan permannolle
-ja uhkasi aseellaan kreiviä. Tämä purskahti nauruun tuntiessaan
-parisittaren; sillä piiloutuessaan Marie oli ottanut päästään
-leveälierisen chouani-hattunsa, ja hänen hiuksensa valuivat esiin
-tuuheina pitsihuivin alta.
-
--- Älkää naurako, kreivi, olette minun vankini. Jos vähääkään
-liikahdatte, saatte kokea, mihin kykenee loukattu nainen.
-
-Sinä hetkenä, jona kreivi ja Marie katsoivat toisiinsa, ollen
-erilaisten mielenliikutusten valtaamat, kuului sekavia ääniä ulkoa
-kallioilta:
-
--- Pelastakaa Gars! hajaantukaa! Pelastakaa Gars! Hajaantukaa!...
-
-Barbetten ääni hallitsi ulkoa kuuluvaa meteliä, ja majassa olevat
-viholliset kuulivat hänen sanansa hyvin erilaisin tuntein, sillä hän
-puhui enemmän heille kuin pojalleen.
-
--- Etkö näe sinisiä? -- huusi Barbette terävästi. -- Joudutko tänne,
-nulikka, tai tulen tästä minä sinua noutamaan! Tahdot kai siis saada
-luodin pääkalloosi? No, matkoihisi heti!...
-
-Näiden pikkutapausten aikana, jotka nopeasti seurasivat toisiaan,
-eräs sininen hypähti piharapakkoon.
-
--- Beau-Pied! -- huusi hänelle neiti de Verneuil. Beau-Pied riensi
-saapuville ja tähtäsi kreiviin paremmin kuin hänen pelastajattarensa
-oli tehnyt.
-
--- Herra ylimys, -- sanoi soturi purevan ivallisesti, -- pysy
-alallasi, tai minä paiskaan sinut kädenkäänteessä maan tasalle kuin
-Bastiljin.
-
--- Herra Beau-Pied, -- sanoi neiti de Verneuil mairittelevalla
-äänellä, -- te vastaatte tästä vangista. Menetelkää miten tahansa,
-mutta teidän täytyy tuoda hänet terveenä ja vioittumattomana minun
-käsiini Fougères'ssa.
-
--- Ymmärrän, armollinen neiti.
-
--- Onko tie Fougères'en asti nyt vapaa?
-
--- Se on varma, elleivät chouanit nouse kuolleista. Hilpeänä neiti de
-Verneuil otti aseekseen kevyen metsästyspyssyn ja hymyili ivallisesti
-sanoessaan vangilleen:
-
--- Hyvästi, herra kreivi, näkemiin!
-
-Sitten hän riensi polulle, pantuaan jälleen päähänsä leveälierisen
-hattunsa.
-
--- Huomaan, joskin liian myöhään, -- sanoi katkerana kreivi de
-Bouvan, -- ettei koskaan sovi pitää pilanaan sellaisten henkilöiden
-kunniaa, joilla sitä ei ollenkaan ole.
-
--- Herra ylimys, -- huusi ankarana Beau-Pied, -- ellet tahdo, että
-kiidätän sinut aikaisempaan paratiisiisi, niin älä sano ainoatakaan
-pahaa sanaa tästä kauniista naisesta!
-
-Neiti de Verneuil palasi Fougères'en niitä polkuja pitkin, jotka
-yhdistävät Pyhän Sulpicen ja Nid-aux-Croc'n kalliot. Saavuttuaan
-viimemainituille kallioille hän riensi graniittiin hakattua
-kiemurtelevaa ja vaikeakulkuista polkua edelleen, ihaillen somaa
-Nançonin laaksoa, joka äsken oli niin levoton ja nyt täydelleen
-rauhallinen. Sieltä katsottuna laakso näytti vihreältä juovalta.
-Neiti de Verneuil meni sisälle kaupunkiin Pyhän Leonardin portista,
-johon tuo polku päättyi.
-
-Asukkaat, vielä levottomina taistelun johdosta, jota, päättäen
-etäältä kuuluvista laukauksista, näytti kestävän koko päivän,
-odottivat kansalliskaartin paluuta saadakseen tietää, kuinka suuret
-sen tappiot olivat. Kun fougèreslaiset näkivät tuon omituisen
-pukuisen naisen, hiukset hajalla, pyssy kädessä, saali ja hame
-rytistyneinä niiden häpäistessä seiniä, loan likaamana ja kasteen
-kostuttamana, heidän uteliaisuutensa kiihtyi, varsinkin kun tämän
-parisittaren tenho, kauneus ja erikoisuus jo olivat kaikkien
-keskusteluaiheena.
-
-Ollen hirvittävän levottomuuden raatelemana oli Francine odottanut
-emäntäänsä koko yön; ja kun hän nyt näki hänet, aikoi hän puhuen
-keventää sydäntään, mutta ystävällinen viittaus sai hänet vaikenemaan.
-
--- En ole kuollut, lapsukaiseni, -- sanoi Marie. -- Oi, halusin
-Parisista lähtiessäni mielenliikutuksia... ja nyt on minulla niitä
-ollut! -- hän virkkoi hetken vaiettuaan.
-
-Francine aikoi lähteä huoneesta tilaamaan ateriaa, huomauttaen
-emännälleen, että hänellä epäilemättä oli kova nälkä.
-
--- Oh, -- sanoi neiti de Verneuil, -- kaikkein ensiksi kylpy...
-kylpy!... Ennen kaikkea täytyy siistiä itsensä.
-
-Francine oli kovin hämmästynyt kuullessaan emäntänsä kysyvän kaikkein
-hienomuotisimpia pukuja, jotka Francine oli pannut matkalaukkuihin.
-
-Syötyään aamiaista Marie pukeutui, noudattaen niin suurta
-tunnollisuutta ja huolta kuin nainen suinkin voi uhrata tähän
-tärkeään tehtävään silloin kun hänen on määrä näyttäytyä
-tanssijaisissa rakkaan henkilön edessä. Francine ei voinut käsittää
-emäntänsä ivansekaista iloisuutta. Se ei ollut rakkauden tuottamaa
-iloa -- nainen ei tässä suhteessa pety -- se oli pidätettyä
-vahingoniloa, joka ei ennustanut mitään hyvää.
-
-Marie järjesti itse ikkunaverhojen poimut ja katsahti samalla
-edessään leviävää vaihtelevaa näköalaa, sitten hän lähensi leposohvan
-kamiiniin, asetti sen siten, että sille lankesi hänen kasvoilleen
-edullinen valaistus ja käski Francinen hankkia kukkia, antaakseen
-huoneelle juhlaleiman. Kun Francine oli tuonut kukat, Marie ohjasi
-niiden ryhmityksen ja asettamisen mitä aistikkaimmin. Luotuaan
-viimeisen tyytyväisyyttä uhkuvan katseen huoneustoonsa, hän käski
-Francinen mennä vaatimaan päälliköltä hänen vankiaan. Hän laskeutui
-hekkumalliseen asentoon sohvalle, yhtä paljon levätäkseen, kuin
-näyttääkseen sulavalta ja heikolta, mikä eräissä naisissa vaikuttaa
-vastustamattomasti.
-
-Pehmeä raukeus, jalkojen kiihoittava asema, niiden kärjet kun tuskin
-pistivät esiin hameenhelman alta, kankeudesta vapaa ryhti, kaulan
-kaarevuus, kaikki siihen luettuna hoikat sormet, jotka jasmiini-vihon
-tavoin riippuivat patjalla -- kaikki yhdessä hänen katseensa kanssa
-oli omiaan vaikuttamaan tenhoavasti. Hän poltti haju-aineita,
-levittääkseen ilmaan tuollaista tuoksua, joka niin voimakkaasti
-kiihoittaa miehen hermoja ja valmistaa niitä voittoja, joita naiset
-tahtovat saavuttaa, niitä suorastaan tavoittelematta.
-
-Muutama hetki myöhemmin vanhan soturin raskaat askeleet kaikuivat
-viereisessä huoneessa.
-
--- No, herra päällikkö, missä on vankini?
-
--- Olen juuri komentanut esille kaksitoista-miehisen joukon ampumaan
-hänet miehenä, joka on vangittu ase kädessä.
-
--- Te olette ryhtynyt toimenpiteisiin, kun on kysymys minun
-vangistani! -- sanoi parisitar. -- Kuulkaahan, päällikkö: jos en
-erehdy teidän kasvoihinne nähden, ei ihmisen kuolema taistelun
-jälkeen ole sellainen seikka, joka teille tuottaisi tyydytystä.
-No niin, jättäkää minun huostaani tuo chouani, ja siirtäkää hänen
-mestauksensa, minä otan kaiken vastuulleni. Vakuutan teille,
-että tämä ylimys on käynyt minulle hyvin tärkeäksi henkilöksi
-ja että me hänen avullaan tulemme toteuttamaan tuumamme. Muuten
-tämän chouani-amatöörin surmaaminen olisi yhtä mieletön teko kuin
-ilmapallon ampuminen, kun neulanpistos riittää tyhjentämään sen
-ilmasta. Jättäkää Herran nimessä julmuudenteot ylimysten asiaksi
--- tasavaltalaisten tulee olla jalomieliset. No niin... antakaa
-noiden kahdentoista sotamiehen lähteä pienelle kävelylle ja tulkaa
-minun luokseni päivällisille yhdessä vankini kanssa. Päivää on vaan
-tunti jälellä, ja näette, -- hän lisäsi hymyillen, -- että jos vielä
-viivyttelette, menettää pukuni kaiken vaikuttavaisuutensa.
-
--- Mutta, neitiseni... -- soperteli päällikkö hämmästyneenä.
-
--- No, mitä? Odotan teitä. Olkaa varma siitä, ettei tuo kreivi pääse
-käsistänne. Ennemmin tai myöhemmin tuo suuri perho tulee polttamaan
-siipensä nuotiotulienne liekeissä.
-
-Päällikkö kohautti hiukan olkapäitään kuin mies ainakin, jonka on
-kaikesta huolimatta pakko totella kauniin naisen oikkuja, ja puolen
-tunnin kuluttua hän palasi, kreivi de Bouvan mukanaan.
-
-Neiti de Verneuil teeskenteli ihmetystä näiden molempien vierasten
-saapuessa ja oli häpeävillään sitä, että kreivi oli nähnyt hänet niin
-huolimattomassa asennossa. Mutta huomattuaan aatelismiehen silmistä,
-että ensi vaikutus oli saavutettu, hän nousi ja huolehti vieraistaan,
-täynnä täydellistä suloa ja kohteliaisuutta. Hänen asennoissaan ei
-ollut mitään tutkittua eikä väkinäistä, hymyily, astunta ja ääni
-ei ilmaissut tarkoittelua eikä hänen salaisia tuumiaan. Kaikki oli
-sopusointuisaa, eikä yksikään liian huomiota herättävä piirre pannut
-ajattelemaan, että hän olisi teeskennellyt sellaisten piirien tapoja,
-joissa ei olisi elänyt.
-
-Kun kuningasvallan kannattaja ja tasavaltalainen olivat istuutuneet,
-hän katsoi kreiviin ankarasti. Tämä aatelismies tunsi tarpeeksi
-naiset tietääkseen, että tätä naista kohtaan toimeenpantu loukkaus
-oli tuottava kuolemantuomion. Tästä aavistuksesta huolimatta hän ei
-ollut iloinen eikä surullinen, vaan näytti mieheltä, joka ei usko
-äkillisiin ratkaisuihin. Pian hänestä tuntui naurettavalta pelätä
-kuolemaa kauniin naisen edessä. Muuten Marien ankara ilme herätti
-hänessä pelastuksen tuumia.
-
-"Kuka tietää", hän ajatteli, "eikö saavutettavissa oleva kreivillinen
-kruunu miellytä häntä enemmän kuin markiisin kruunu, jonka hän on
-menettänyt?... Montauran on kuiva kuin tikku, ja minä..."
-
-Tämä tuumiskelu houkutteli hänen kasvoilleen itsetyytyväisen ilmeen.
-
-Nämä valtioviisaat mietteet olivat vallan turhat. Ne mieltymyksen
-tunteet, joita kreivi aikoi neiti de Verneuilin edessä teeskennellä,
-muuttuivatkin rajuksi intohimon liekiksi, jota tuo vaarallinen
-naisolento mielihyvällä lietsoi.
-
--- Herra kreivi, -- sanoi hän, -- te olette minun vankini, ja
-henkenne on minun vallassani. Mutta kuolemantuomionne pannaan
-täytäntöön ainoastaan minun suostumuksellani... mutta olen liian
-utelias, antaakseni ampua teidät nyt.
-
--- Entä jos itsepäisesti vaikenisin? -- vastasi kreivi iloisena.
-
--- Kunniallisen naisen edessä, kenties, mutta huonomaineisen
-naisen!... kuinka se tulisi kysymykseenkään, herra kreivi, sehän on
-suorastaan mahdotonta.
-
-Nämä sanat, jotka uhkuivat katkeraa ivaa, hän vihelsi, kuten Sully
-sanoi puhuessaan herttuatar de Beaufortista, niin terävällä nokalla,
-että aatelismies hämmästyi, eikä voinut muuta kuin katsella julmaa
-vastustajatartaan.
-
--- Kas tässä, -- parisitar jatkoi ilkkuen, -- jotta en todistaisi
-vääriksi sanojani, tahdon olla, kuten nuo olennot, _hyväsydäminen_.
-Aluksi siis, tässä on pyssynne.
-
-Hän ojensi hänen aseensa lempeän ilakoivana.
-
--- Kautta aatelismiehen kunnian, te menettelette, neiti...
-
--- Oh! -- keskeytti parisitar hänen puheensa. -- Olen saanut
-tarpeeksi aatelismiesten kunniasanoista. Tällaiseen sanaan luottaen
-poikkesin Vivetièreen. Päällikkönne oli vannonut, että minä ja väkeni
-siellä olisimme turvassa...
-
--- Kuinka katalaa! -- huudahti Hulot, rypistäen kulmakarvojaan.
-
--- Syypää siihen oli herra kreivi, -- jatkoi Marie, osoittaen
-Hulot'lle aatelismiestä. -- Garsilla oli kyllä hyvä halu pitää
-sanansa, mutta herra kreivi kertoi minusta jonkun minulle
-tuntemattoman parjausjutun, joka vahvisti kaikkia niitä herjauksia,
-mitä "Charretten Tamma" on suvainnut minusta levitellä.
-
--- Neitiseni, -- sanoi kreivi peräti hämillään, -- pää piilun alla
-vakuuttaisin sanoneeni ainoastaan totuuden.
-
--- Sanomalla mitä?
-
--- Että te olitte ollut markiisi de Lenoncourtin...
-
--- Sanokaa pois tuo sana: rakastajatar.
-
--- Niin, markiisi de Lenoncourtin, nykyisen herttuan, erään ystäväni
-rakastajatar, -- vastasi kreivi.
-
--- Nyt voisin antaa teidän kuolemantuomionne täyttyä, -- sanoi Marie,
-näyttämättä liikutetulta kreivin omantunnonmukaisesta syytöksestä,
-kreivin, joka tyrmistyi hänen todellisesta tai teeskennellystä
-välinpitämättömyydestään. -- Mutta, -- hän jatkoi nauraen, --
-karkoittakaa ainaiseksi tuo luotien synkkä kuva, sillä te ette ole
-loukannut minua sen enempää kuin tuo ystävä, jonka -- hyi sentään --
-rakastajattarena väitätte minun olleen. Kuulkaahan, herra kreivi,
-seurustelittehan te isäni, herttua de Verneuilin talossa? No niin...
-
-Epäilemättä katsoen tarpeettomaksi, että Hulot sai kuulla sen tärkeän
-seikan, jonka neiti de Verneuil aikoi ilmaista, hän viittasi luokseen
-kreivin, jonka korvaan kuiskasi muutaman sanan. Kreivi de Bouvan
-päästi kumean hämmästyksen huudon ja katsoi ällistyneenä Mariehen,
-joka täydensi palauttamansa muiston nojautumalla kamiinin reunukseen
-viattoman ja teeskentelemättömän lapsen asennossa. Kreivi polvistui
-hänen eteensä.
-
--- Neiti, -- hän huudahti, -- rukoilen teitä antamaan minulle
-anteeksi, vaikka en olekaan sen arvoinen.
-
--- Minulla ei ole mitään anteeksi annettavaa, -- sanoi parisitar.
--- Teillä ei nyt ole sen enempää aihetta katumukseen, kuin mitä
-teillä Vivetièressä oli julkeaan otaksumaanne. Mutta teidän on vaikea
-käsittää näitä salaperäisiä seikkoja. Tietäkää vaan, kreivi, -- hän
-lisäsi vakavana, -- että herttua de Verneuilin tyttärellä on liiaksi
-mielenjaloutta, jotta hän ei syvästi harrastaisi sitä, mikä koskee
-teitä.
-
--- Solvauksenkin jälkeen? -- kysyi kreivi, äänessä katuva sävy.
-
--- Eivätkö muutamat ihmiset ole liian korkeassa asemassa, jotta
-solvaus voisi heihin ylettyä? Herra kreivi, minä olen niitä ihmisiä.
-
-Lausuessaan nämä sanat, nuori neiti oikaisi ryhtinsä niin jaloksi
-ja ylpeäksi, että se teki vankiin syvän vaikutuksen ja saattoi koko
-tämän kohtauksen vielä arvoituksellisemmaksi Hulot'lle. Päällikkö
-tarttui viikseensä, ikäänkuin väännelläkseen sen ylöspäin, ja katsoi
-levottomana neiti de Verneuiliin, joka antoi hänelle salaisen merkin,
-ikäänkuin huomauttaen, ettei aikonut luopua panemasta täytäntöön
-suunnitelmaansa.
-
--- Jutelkaamme nyt, -- sanoi parisitar kotvan vaiettuaan. -- Francine
-hyvä, tuo meille kynttilöitä.
-
-Sangen taitavasti osasi hän kääntää keskustelun vallankumouksen
-edellä käyneeseen hallitusmuotoon, josta oli kulunut vaan muutama
-vuosi. Hän siirsi niin luontevasti kreivin tähän aikakauteen, hän
-antoi aatelismiehelle niin runsaasti tilaisuutta olla henkevä,
-vastatessaan hänelle niin kohteliaan hienosti, että kreivi lopulta
-sai sen käsityksen, ettei hän koskaan ollut esiintynyt niin
-rakastettavana. Ja tämä käsitys innostutti häntä niin, että tahtoi
-tuossa lumoavassa naisessa herättää saman edullisen luulon itsestään.
-
-Veitikkamainen nainen päätti ahdistaa kreiviä kaikilla
-kiemailukeinoillaan, ja kun tämä kaikki oli hänen puoleltaan pelkkää
-ilveilyä, hän saattoi tehdä sen kahta taitavammin. Niinpä hän milloin
-sai kreivin uskomaan nopeaan menestykseen, milloin hän taas ikäänkuin
-hämmästyneenä vilkkaasta tunteestaan tekeytyi kylmäksi, mikä
-ihastutti kreiviä ja kiihoitti hänen äkkiä herännyttä intohimoaan.
-Tämä nainen oli ihan onkijan kaltainen, joka tuontuostakin nostaa
-vedestä siimansa, nähdäkseen, syökö kala.
-
-Kreivi-parka antautui lumon pauloihin, huomattuaan, kuinka luontevan
-viattomasti hänen vapauttajattarensa oli mieltynyt pariin kolmeen
-hänen lausumaansa kohteliaisuuteen. Siirtolaisuus, tasavalta,
-Bretagne ja chouanit olivat silloin tuhansien peninkulmien päässä
-hänen ajatuksistaan. Hulot oli suora, liikkumaton ja vakava kuin
-vanhojen roomalaisten rajajumala Terminus. Hänen puutteellisesta
-kasvatuksestaan johtui, että hän oli tuiki kykenemätön ottamaan osaa
-tämänkaltaiseen keskusteluun, mutta kuitenkin hän aavisti, että nuo
-kaksi muuta keskustelijaa kaiketi olivat hyvin henkeviä. Muuten hän
-pinnisti kaiken käsityskykynsä oivaltaakseen, eivätkö nuo molemmat
-verhotuin sanoin solmineet jotain juonta tasavaltaa vastaan.
-
--- Montauran, arvoisa neiti, -- sanoi kreivi, -- on ylhäistä sukua,
-hän on hyvin kasvatettu ja kaunis poika. Mutta ritarillisesta
-kohteliaisuudesta ei hänellä ole aavistustakaan. Hän on liian nuori,
-jotta olisi voinut nähdä Versaillesia. Hänen kasvatukseensa on
-kuitenkin jäänyt aukko, ja sen sijaan, että iskisi toiseen mustelmia,
-jakelee hän tikarinpistoja. Hän saattaa kyllä rajusti rakastaa, mutta
-hän ei koskaan ole saavuttava tuota hienon hienoa käytöstapaa, josta
-Lauzun, Adhémar, Coigny ja monet muut olivat niin kuuluisat. Hänellä
-ei ole tuota rakastettavaa tapaa sanoa naisille noita viehättäviä
-vähäpätöisyyksiä, jotka oikeastaan miellyttävät heitä enemmän kuin
-intohimon purkaukset, joilla pian on heidät väsyttänyt. Niin,
-vaikka markiisi on naisten suosikki, ei hänellä silti ole ylimyksen
-hienoutta ja luontevuutta.
-
--- Sen kyllä olen huomannut, -- sanoi Marie.
-
-"Kas vaan", ajatteli kreivi, "tuossa äänessä ja tuossa katseessa on
-jotakin, mikä todistaa, että minä ennen pitkää tulen mitä parhaimpiin
-väleihin häneen, ja tullakseni hänen omakseen uskon kernaasti kaiken
-mitä hän ikinä vaatii".
-
-Päivällinen oli valmis, ja kreivi tarjosi parisittarelle kätensä.
-Neiti de Verneuil hoiti pöydässä emännän tehtäviä niin kohteliaasti
-ja hienoaistisesti, että huomasi hänen sellaiseen tottuneen
-ainoastaan hovipiireissä.
-
--- Poistukaa te täältä, herra päällikkö, -- sanoi parisitar
-Hulot'lle, mennessään hänen kanssaan ateria loputtua toiseen
-huoneeseen. -- Te saatatte hänet levottomaksi, kun sitä vastoin minä
-kahden kesken hänen kanssaan pian saan tietää kaiken, mikä tarvitsee
-tietää. Hän on nyt siinä tilassa, jossa mies sanoo minulle kaiken,
-mitä ajattelee, ja näkee kaiken vaan minun silmilläni.
-
--- Entä jälestäpäin? -- kysyi päällikkö, joka näytti aikovan vaatia
-takaisin vankia.
-
--- Oh, hän pääsee vapaaksi, -- vastasi neiti, -- vapaaksi kuin
-taivaan lintu.
-
--- Mutta hänet vangittiin aseet kädessä.
-
--- Eipä niin, -- sanoi parisitar, leikkisän viisastelevana
-kuin nainen ainakin, kun hän tahtoo vastustaa järkähtämätöntä
-järkiperustetta, -- minähän olin riisunut häneltä aseet.
-
--- Kreivi, -- sanoi parisitar palatessaan siihen huoneeseen,
-missä oli aterioitu, -- minun on juuri onnistunut saada teidät
-vapautetuksi. Mutta tässä matoisessa maailmassa ei tehdä mitään
-ilmaiseksi! -- hän lisäsi kallistaen päätään, ikäänkuin odottaen
-hänen vastaustaan.
-
--- Vaatikaa minulta kaikkea, vaikkapa nimeäni ja kunniaani! --
-huudahti kreivi huumauksissaan, -- lasken kaiken teidän jalkojenne
-juureen.
-
-Ja hän lähestyi, tarttuakseen parisittaren käteen, koettaen uskotella
-hänelle, että hänen intohimoiset pyyteensä olivat kiitollisuutta.
-Mutta neiti de Verneuil ei ollut se nainen, joka antoi pettää itseään.
-
-Hän hymyili, ikäänkuin olisi tälle uudelle ihailijalle antanut hiukan
-toivoa, ja virkkoi, peräytyen pari askelta:
-
--- Tulettekohan antamaan minulle aihetta katua luottamustani?
-
--- Nuoren neitosen mielikuvitus on vilkkaampi kuin varttuneen naisen,
--- vastasi kreivi nauraen.
-
--- Nuorella neitosella on enemmän menetettävissä kuin varttuneella
-naisella.
-
--- Se on totta. Tulee olla epäluuloinen, kun kätkee aarretta.
-
--- Jättäkäämme tämä puhetapa, -- sanoi parisitar, -- ja puhukaamme
-vakavasti. Teikäläiset panevat toimeen tanssihuvit Saint-Jamesissa.
-Olen kuullut kerrottavan, että olette sinne sijoittaneet ruoka- ja
-ampumavaranne sekä hallituksenne... Milloin nuo tanssihuvit ovat?
-
--- Huomis-iltana.
-
--- Ette kai ihmettele, herra kreivi, että nainen, jota on parjattu,
-naisen itsepäisyydellä tahtoo saada loistavan hyvityksen solvauksista
-samojen henkilöiden läsnäollessa, jotka olivat niiden todistajina.
-Aion siis tulla teidän tanssihuveihinne. Pyydän teiltä suojelustanne
-siitä hetkestä alkaen, jona sinne ilmestyn, siihen hetkeen asti
-kun sieltä poistun... En huoli teidän sanastanne, -- sanoi hän
-nähdessään kreivin painavan kättään sydämelleen. -- Kammoksun
-valoja, ne kun liiaksi muistuttavat varokeinoja. Sanokaa minulle
-vaan, että sitoudutte suojelemaan minua jokaiselta rikolliselta tai
-häpeälliseltä hankkeelta. Luvatkaa minulle hyvittävänne vääryytenne
-julistamalla, että minä todella olen herttua de Verneuilin tytär,
-mutta jättäkää mainitsematta kaikki ne onnettomuudet, jotka olen
-kärsinyt sentähden, ettei isäni minua tarpeeksi suojellut. Sillä
-tavoin olemme kuitit toisistamme. Vai ovatko kaksi tuntia, jotka
-keskellä tanssihuveja uhraatte naisen suojelemiseen, liian raskaat
-lunnaat?... Totisesti, ette maksa ropoakaan sen enempää... Ja
-hymyillen hän poisti kaiken katkeruuden näistä sanoista.
-
--- Mitä vaaditte pyssystäni? -- kysyi kreivi nauraen.
-
--- Enemmän kuin teistä itsestänne.
-
--- Mitä sitten?
-
--- Vaiteliaisuutta. Uskokaa minua, kreivi de Bouvan, ainoastaan
-nainen voi arvata toisen naisen salaisuuden. Olen varma siitä, että
-jos te tästä hiiskutte sanankin, minä matkalla syöksyn tuhoon.
-Eilen muutamat luodit ilmoittivat minulle, mitkä vaarat minua
-uhkaavat tiellä. Oh! tuo nainen on yhtä taitava ampuja kuin nopea
-pukuhommissa. Kamarineitsyt ei ole koskaan riisunut minulta vaatteita
-niin nopeasti. Ah, anteeksi, -- hän sanoi, -- asettakaa niin, ettei
-minulla kemuissa ole mitään sellaista pelättävissä.
-
--- Te tulette siellä olemaan minun suojelukseni alaisena, -- vastasi
-kreivi ylpeänä. -- Mutta aiotteko tulla Saint-Jamesiin Montauranin
-tähden? -- hän kysyi surullisen näköisenä.
-
--- Te tahdotte tietää enemmän kuin mitä itse tiedän, -- sanoi
-parisitar nauraen. -- Mutta rientäkää nyt pois täältä, -- hän lisäsi
-hetken vaiettuaan. -- Lähden itse saattamaan teitä ulos kaupungista,
-sillä tiedättehän, että täällä vallitsee ilmisota.
-
--- Te tunnette siis hiukan mielenkiintoa minuun? -- huudahti kreivi.
--- Sallikaa, armollinen neiti, minun toivoa, että ette tule olemaan
-välinpitämätön minun ystävyyteeni nähden. Sillä minun kai täytyy
-tyytyä tähän tunteeseen, vai kuinka? -- hän lisäsi itsetietoisena.
-
--- Joutukaa, te profeetta! -- parisitar virkkoi, kasvoissa sellainen
-iloinen ilme, jonka huomaa naisella, kun hän on tekemäisillään
-tunnustuksen, joka ei saata huonoon valoon hänen arvokkaisuuttaan
-eikä hänen salaisuuttaan.
-
-Sitten hän puki ylleen turkis-vaipan ja saattoi kreiviä aina
-Nid-aux-Croc'iin asti. Saavuttuaan polun päähän hän sanoi kreiville:
-
--- Herra kreivi, säilyttäkää ehdottomasti päätökseni salaisuutena,
-markiisinkin edessä.
-
-Ja hän painoi sormensa huulilleen.
-
-Kreivi, joka rohkaistui neiti de Verneuilin hyvänsuovasta ilmeestä,
-tarttui häneen käteensä, parisitar antoi hänen kosketella sitä,
-sallien sen suurena suosiona, ja kreivi suuteli sitä hellästi.
-
--- Oi, neitiseni, luottakaa minuun kuoloon asti! -- hän huudahti,
-huomatessaan olevansa kokonaan vapaa vaarasta. -- Vaikka olen
-teille melkein yhtä suuressa kiitollisuuden velassa kuin äidilleni,
-on minun hyvin vaikea olla tuntematta teitä kohtaan muutakin kuin
-kunnioitusta...
-
-Hän riensi pois polkua pitkin. Marie nyökäytti tyytyväisenä päätään
-ja ajatteli:
-
-"Tuo tanakka poika on antanut minulle korvaukseksi elämästään enemmän
-kuin henkensä."
-
-Näin ajatellen hän loi taivasta kohti epätoivoisen katseen ja palasi
-hitaasti Pyhän Leonardin portille, missä Hulot ja Corentin häntä
-odottivat.
-
--- Vielä kaksi päivää, -- hän huudahti, -- ja... Hän keskeytti
-puheensa, huomatessaan, että he eivät olleet yksin.
-
--- Ja hän on kaatuva luotienne lävistämänä, -- hän kuiskasi Hulot'n
-korvaan.
-
-Päällikkö astui pari askelta taaksepäin ja katseli tuota naista,
-jonka ryhti ja kasvot eivät ilmaisseet vähintäkään tunnontuskaa,
-ivanhalulla, jota on vaikea kuvata. Merkillistä naisissa on se,
-etteivät he koskaan punnitse moitittavimpia tekojaan; tunne tempaa
-heidät mukaansa. Heidän teeskentelyssäänkin on jotain luonnollista,
-ja ainoastaan heissä rikos voi esiintyä vapaana halpamaisuudesta.
-Useimmissa tapauksissa he "eivät tiedä, miten se on tapahtunut".
-
--- Lähden Saint-Jamesiin, kemuihin, jotka chouanit huomenna panevat
-toimeen ja...
-
--- Mutta, -- sanoi Corentin, -- sinne on viisi Ranskan peninkulmaa;
-tahdotteko, että saatan teitä sinne?
-
--- Te ajattelette paljon seikkaa, jota minä en koskaan ajattele,
-nimittäin itseänne, -- virkkoi parisitar.
-
-Marien Corentinia kohtaan osoittama ylenkatse miellytti suuresti
-Hulot'a, joka irvisteli nähdessään tuon naisen poistuvan Pyhän
-Leonardin kirkolle päin. Corentin seurasi häntä katseillaan, ja hänen
-kasvoihinsa kuvastui epämääräinen tietoisuus siitä, että hän vielä
-oli saava valtoihinsa tuon viehättävän olennon hallitsemalla hänen
-intohimojaan.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Palattuaan asuntoonsa neiti de Verneuil ryhtyi kiireisesti tuumimaan,
-miten pukeutuisi näihin tanssihuveihin. Francine, joka oli tottunut
-tottelemaan ymmärtämättä emäntänsä tarkoituksia, rupesi kaivelemaan
-pahvilaatikoista ja ehdoitti viimein kreikkalaiskuosista pukua.
-Kreikkalainen tyyli oli siihen aikaan kaikessa vallalla. Se puku,
-jonka Marie hyväksyi, sopi hyvin pahvilaatikkoon, jota oli helppo
-kuljettaa.
-
--- Francine, lemmikkini, minä lähden samoilemaan maita mantereita.
-Päätä, tahdotko jäädä tänne vai seurata minua.
-
--- Minäkö jäisin tänne! -- huudahti Francine. -- Kuka teidät sitten
-pukisi?
-
--- Minne olet pannut sen hansikkaan, jonka tänä aamuna annoin sinulle?
-
--- Se on tässä.
-
--- Ompele tuohon hansikkaaseen vihreä nauha, äläkä suinkaan unhoita
-ottaa rahaa mukaan.
-
-Mutta huomatessaan, että Francine pani taskuunsa vasta lyötyjä
-tasavaltalaisia rahoja, hän huudahti:
-
--- Muuta ei tarvita, jotta meidät surmattaisiin tiellä! Lähetä
-palvelija Corentinin luo... Mutta ei, tuo katala mies seuraisi meitä!
-Lähetä palvelija päällikön luo pyytämään minulle muutamia kuuden
-frangin riksejä.
-
-Tarkkanäköisenä kuin nainen ainakin, joka ottaa huomioon pienimmätkin
-seikat, Marie ajatteli kaikkea. Sillä aikaa kuin Francine valmisti
-kaikki Marien käsittämätöntä matkaa varten, tämä koetti matkia
-pöllön ääntä, ja viimein hänen onnistin vallan erhetyttävästi
-jäljentää Marche-à-Terren merkkivihellystä. Puoliyön aikaan hän
-poistui kaupungista Pyhän Leonardin portista, saapui Nid-aux-Croc'iin
-johtavalle pienelle polulle ja uskalsi Francinen seurassa kulkea
-Gibarryn laakson poikki, samoten varmoin askelin, sillä häntä
-elähytti sellainen lujatahtoinen päätös, joka luo ryhtiin ja koko
-ruumiiseen selittämätöntä voimaa. Palata tanssiaisista niin, että
-välttää vilustumista, on naisille hyvin tärkeää; mutta jos heillä on
-intohimon tulta suonissaan, muuttuu heidän ruumiinsa teräksiseksi.
-Rohkeakin mies olisi kauan mielessään punninnut tällaista yritystä,
-mutta tuskin oli se pälkähtänyt neiti de Verneuilin päähän, kun sen
-vaarat tuntuivat hänestä houkuttelevan viehättäviltä.
-
--- Te lähdette matkaan, uskomatta itseänne Jumalan haltuun, --
-sanoi Francine, joka oli kääntynyt luomaan katseen Pyhän Leonardin
-kellotapuliin.
-
-Ja tuo hurskas bretagnetar pysähtyi, pani kädet ristiin ja kääntyi
-rukouksessa Pyhän Annan puoleen, anoen, että hän saattaisi tämän
-retken onnelliseksi. Hänen emäntänsä sitävastoin oli ajatuksiinsa
-vaipunut, katsellen vuoroin hartaasti rukoilevan kamarineitsyensä
-teeskentelemätöntä asentoa ja pilven lomitse esille pilkistävää
-kuunvaloa, joka soluen kirkon lovikoristeiden läpi pani graniitin
-vivahtamaan hienoon kultasepän korutyöhön.
-
-Molemmat naiset saapuivat pian Galope-Chopinen majalle. Vaikka he
-astuivatkin hyvin kevyesti, heräsi toinen niistä isoista koirista,
-joiden uskollisen vartioimisen huostaan bretagnelaiset uskovat
-ovisäppinsä. Koira juoksi molempia outoja naisia vastaan, ja sen
-haukunta kävi niin uhkaavaksi, että heidän oli pakko väistyä
-muutama askel taaksepäin ja huutaa apua Mutta ei mikään ihmisolento
-liikahtanut. Neiti de Verneuil vihelsi silloin pöllön tavoin; heti
-asunnon oven ruosteiset saranat narahtivat, ja Galope-Chopine,
-joka kiireessä oli kavahtanut ylös vuoteeltaan, tuli esille synkän
-näköisenä. Marie näytti Fougères'n vartijalle markiisi de Montauranin
-hansikasta ja sanoi:
-
--- Minun täytyy joutuin lähteä Saint-Jamesiin. Kreivi de Bouvan
-sanoi, että sinun tulee saattaa minua sinne ja puolustaa minua. Hanki
-siis, hyvä Galope-Chopine, meille kaksi aasia ratsuretkeämme varten
-ja valmistaudu seuraamaan meitä. Aika on kallista, sillä jos emme
-saavu ennen huomisiltaa Saint-Jamesiin, emme tule näkemään Garsia
-emmekä tanssijaisia.
-
-Ihan tyrmistyneenä Galope-Chopine otti käteensä hansikkaan ja
-sytytti pihkasta tehdyn kynttilän, joka oli pikkusormen paksuinen
-ja piparikakun värinen. Tämä kauppatavara, joka tuotiin Bretagneen
-Pohjois-Europasta, osoitti, samoin kuin kaikki muu, minkä saa
-nähdä tässä omituisessa maassa, alkeellisimmankin kaupankäynnin
-älyn täydellistä puutetta. Huomattuaan vihreän nauhan, katseltuaan
-neiti de Verneuilia, kynsittyään korvallistaan, juotuaan kulauksen
-omenaviiniä ja tarjottuaan sitä lasillisen kauniille neidille,
-Galope-Chopine jätti hänet pöydän edessä olevalle silatusta
-kastanjapuusta tehdylle penkille istumaan ja läksi noutamaan kahta
-aasia.
-
-Tuon ulkomaalaisen kynttilän levittämä sinervä valo ei ollut
-tarpeeksi vahva hallitsemaan haaveellista kuunvaloa, joka hohtavilla
-täplillään vilkastutti katon ja savuttuneen tuvan huonekalujen tummia
-värihäiveitä. Pikku poika oli kohottanut hämmästyneenä soman päänsä,
-ja hänen kauniiden hiustensa yläpuolella kaksi lehmää näytti seinän
-aukoista punaisia turpiaan ja suuria kirkkaita silmiään. Iso koira,
-jonka kasvot eivät suinkaan olleet typerimmät tässä perheessä, näytti
-tutkivan vieraita naisia yhtä uteliaana kuin poikanen. Maalaaja olisi
-kauan ihaillut tämän yöllisen taulun vaikuttavaisuutta. Mutta Marie,
-jota ei ollenkaan huvittanut ruveta juttelemaan Barbetten kanssa,
-joka aaveen tavoin kavahti istumaan ja joka tuntiessaan parisittaren
-alkoi silmät suurina tuijottaa häneen, lähti pois välttääkseen
-hengittämästä tämän luolan saastaista ilmaa ja päästäkseen kuulemasta
-vaimon monia kysymyksiä.
-
-Hän nousi notkeasti ylös sen kallion portaita, joka tuki
-Galope-Chopinen majaa, ja ihaili tämän äärettömän avaran maiseman
-yksityiskohtia, joka vaihtui sen mukaan kiipesikö kallioiden huippua
-kohti, vai laskeutuiko alas laaksoon. Kuutamo verhosi silloin
-valoisan usvan tavoin Couësnonin laaksoa. Epäilemättä nainen,
-joka kantoi sydämessään hylättyä rakkautta, tunsi mielessään
-surumielisyyttä, jonka tämä valo herätti muuttamalla esineet
-haaveellisen näköisiksi ja panemalla veden välkkymään vaihtelevin
-värivivahduksin.
-
-Samassa hiljaisuuden keskeytti aasien mäkätys. Marie riensi
-nopeasti alas chouanin mökille, ja he lähtivät heti matkaan.
-Galope-Chopinella, jonka aseena oli kaksipiippuinen pyssy, oli yllään
-pitkä vuohentalja, joka teki hänet Robinson Crusoen näköiseksi.
-Hänen näppyjen ja ryppyjen peittämiä kasvojaan tuskin näki sen
-leveälierisen hatun alta, jota kansa näillä seuduin vielä käyttää
-vanhan tavan mukaan, ylpeänä siitä, että maaorjuudessaan on saanut
-käytäntöön tämän vanhan lääninherrain päähineen. Tämä yöllinen
-retkikunta, oppaanaan mies, jonka puvussa, ryhdissä ja kasvoissa oli
-jotain patriarkallista, muistutti Rembrandtin maalaamaa synkkäväristä
-taulua "Pako Egyptiin". Galope-Chopine vältti huolellisesti
-valtatietä ja ohjasi molempia vieraita naisia Bretagnen syrjäpolkujen
-äärettömän sokkelon kautta.
-
-Neiti de Verneuilille selveni silloin chouanien sotimistapa. Vasta
-samoillessaan näillä teillä hän saattoi paremmin arvostella näiden
-ketojen laatua, jotka ylemmästä paikasta nähtyinä olivat hänestä
-näyttäneet viehättäviltä, mutta joita täytyy kulkea ristiin rastiin,
-käsittääkseen mitä vaaroja ja voittamattomia vaikeuksia niissä
-piilee. Joka pellon ympärille ovat talonpojat ammoisista ajoista
-luoneet kuuden jalan korkuisen, särmäisen multavallin, jonka
-harjalla kasvaa kastanjapuita, tammia tai pyökkejä. Tätä puilla
-istutettua vallia sanotaan normandilaiseksi "pensasaidaksi", ja sen
-huipulla kasvavien puiden pitkät oksat riippuvat melkein aina tien
-yläpuolella, muodostaen äärettömän lehtimaja-katoksen.
-
-Nämä synkät tiet, joita reunustavat savisesta maasta luodut
-vallit, muistuttavat linnoitusten vallihautoja, ja kun graniitti,
-joka näillä seuduin melkein aina kohoaa maanpinnan tasalle, ei
-muodosta jonkunlaista epätasaista kivitystä, ovat nämä tiet niin
-vaikeakulkuiset, etteivät pienimmätkään ajoneuvot niillä liiku
-eteenpäin muutoin kuin härkäparin tai kahden hevosen vetäminä, jotka
-tosin ovat pieniä, mutta yleensä vahvoja. Nämä tiet ovat tavallisesti
-niin kuraisia, että on ollut pakko jalkalaisia varten muodostaa
-joko pellon laitaan tai pitkin pensasaitaa polku, joka ulottuu
-pellon toisesta päästä toiseen. Kun tahtoo siirtyä toiselta pellolta
-toiselle, on nouseminen pensasaidan yli useita portaita, jotka sade
-usein tekee liukkaiksi.
-
-Matkustajilla oli vielä useita muita vastuksia voitettavina näillä
-mutkaisilla poluilla. Jokaisella täten turvatulla pellolla on aukko,
-joka on noin kymmenen jalan levyinen, ja jonka sulkee niin sanottu
-pölkkyveräjä. Tämän muodostaa hirsi tai vahva oksa, jonka toisessa
-päässä on reikä, ja se lepää toisen pölkyn varassa, joka tapin
-tavoin on pistetty tuohon reikään. Kohtisuoran pölkyn pää jatkuu
-kappaleen toiselle puolelle tuota tappia, niin että tämä pitennys voi
-kantaa melkoisen raskaan kiven, joka on vastapainona ja joka saattaa
-mahdolliseksi lapsellekin liikutella tätä omituista veräjää, jonka
-toinen pää nojaa pensasaidan sisäpuolelle kaivettuun kuoppaan. Joskus
-tämän seudun asukkaat jättävät vastapainona olevan kiven pois, antaen
-hirren tai oksan paksumman pään ulettua kauemmaksi tapin toiselle
-puolelle.
-
-Veräjän muoto vaihtelee omistajan kekseliäisyyden mukaan. Usein
-sen muodostaa yksi ainoa oksa, jonka molemmat päät savella ovat
-kiinnitetyt pensasaitaan. Toiste se taas on neliskulmaisen portin
-kaltainen, jonka muodostavat useat ohuet oksat, jotka ovat asetetut
-matkan päähän toisistaan, kuin tikapuiden astuimet. Tämä portti
-avautuu pölkkyveräjän tavoin ja pyörähtää toisessa päässään olevalla
-pienellä rattaalla. Nämä pensasaidat ja pölkkyveräjät saattavat
-maa-alueen äärettömän suuren shakkilaudan näköiseksi, missä joka
-pelto muodostaa tarkasti toisesta eroitetun ruudun, vallan kuin
-eristetty ja vallien suojelema linnoitus. Veräjä, jota on helppo
-puolustaa, tarjoaa mahdollisille hyökkääjille mitä suurimpia
-vaikeuksia valloitusyrityksessä.
-
-Bretagnelaiset talonpojat luulevat lannoittavansa kesantopeltojaan
-edistämällä niissä isojen kinsteripensaiden kasvua, joita näillä
-seuduin hoidetaan niin hyvin, että ne vähässä ajassa tulevat miehen
-korkuisiksi. Tämä harhaluulo, joka on hyvin ymmärrettävissä, kun
-ajattelee, että nämä samat henkilöt asettavat lantatunkionsa
-pihojensa ylimpiin paikkoihin, on syynä siihen, että kokonaiset
-kinsteripensasmetsiköt täyttävät neljänneksen peltoa, ja ne
-tarjoavat runsaasti tilaisuutta väijytykseen. Sitäpaitsi tuskin on
-ainoatakaan peltoa, jolla ei kasvaisi vanha omenaviinipuu, joka
-levittää matalalla olevat oksansa yli maanpinnan, täten tukahuttaen
-kasvullisuuden siinä paikassa. Jos siis ottaa huomioon, että peltojen
-pinta-ala on vähäinen ja että kaikki aitausvallit kannattavat
-kookkaita puita, joiden ahmivat juuret anastavat neljänneksen pellon
-pinnasta, voi kuvitella sen seudun viljelystä ja ulkomuotoa, jolla
-neiti de Verneuil retkellään samoili.
-
-Ei tiedetä, onko tarve välttää rajariitoja vai laiskuutta suosiva
-tapa sulkea karja paimenetta aidatulle alueelle ollut syynä näiden
-hirvittävien aitausten rakentamiseen, joiden asettamat pysyvät
-esteet tekevät tämän maan valloittamattomaksi ja joukkotaistelun
-mahdottomaksi. Kun askel askeleelta on tutkinut tätä maanlaatua,
-huomaa, kuinka tehoton täällä on taistelu säännöllisten sotajoukkojen
-ja sissien välillä; sillä viisisataa miestä saattaa täällä vastustaa
-koko kuningaskunnan sotavoimaa.
-
-Siinä piili chouani-sodan koko salaisuus. Neiti de Verneuil käsitti
-silloin, miksi tasavallan oli pakko tukahuttaa riitaisuutta pikemmin
-poliisin ja valtiotaidon, kuin sotavoiman tehottomalla avulla. Mitä
-tehdä todella väestölle, joka oli kyllin viekasta ylenkatsomaan
-kaupunkien omistuksen, sensijaan ottaen haltuunsa nämä maaseudut
-hävittämättömine luonnollisine linnoituksineen? Miksi ei hieroa
-sovintoa, kun näiden harhaan vietyjen maalaisten koko voima nojasi
-taitavaan ja yritteliääseen johtajaan?
-
-       *       *       *       *       *
-
-Parisitar ihaili sen ministerin neroa, joka työhuoneessaan
-arvasi, missä piili rauhan salaisuus. Hän luuli oivaltavansa ne
-vaikuttimet, mitkä johtavat sellaisten miesten tekoja, jotka ovat
-kyllin voimakkaat yhdellä ainoalla katseella käsittämään mitä koko
-valtakunnan menestyminen vaatii ja joiden toimenpiteet kansan
-silmissä usein näyttävät rikollisilta, mutta itse teossa ovatkin
-tavattoman tarmokkaan ajatustyön tulos. Nämä voimakkaat sielut
-tuntuvat ikäänkuin olevan osalliset sallimuksen ja kohtalon voimasta
-ja jossakin määrin aavistavan tulevia tapahtumia, joten äkkiä tulevat
-huomatuiksi; rahvas hakee heitä jonkun aikaa keskeltään, mutta
-nostaessaan katseensa, se huomaakin heidän liitelevän korkealla. Nämä
-ajatukset tuntuivat oikeuttavan, jopa jalostavan neiti de Verneuilin
-kostontuumia; lisäksi tämä ajatusten askartelu vahvisti hänen
-tarmoansa, auttaen häntä kestämään oudon matkansa vastukset.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Joka pellon rajalla oli Galope-Chopinen pakko auttaa molemmat naiset
-aasien selästä, tukeakseen heitä heidän noustessaan vaikeapääsyisten
-pensasaitauksien yli, ja kun säännölliset tiet loppuivat, täytyi
-heidän taas nousta juhtiensa selkään ja poiketa takaisille teille,
-jotka jo ilmaisivat talven lähestymistä. Kookkaat puut, oksien
-peittämät tiet ja pensasaidat ylläpitivät alangoilla kosteutta,
-joka usein verhosi nuo kolme matkustajaa jäätävään vaippaansa.
-Sanomattomia vaivoja kestettyään he auringonnousun aikaan saapuivat
-Marignayn metsään. Matka kävi nyt helpommaksi leveällä metsätiellä.
-Oksien muodostama lehtiholvi ja puiden tiheys suojelivat heitä raa'an
-kolealta ilmalta, ja alkumatkan vaikeudet eivät enää esiintyneet.
-
-Tuskin olivat he kulkeneet peninkulman verran tässä metsässä, kun
-kuulivat kaukaa kumeita ääniä ja kellon kilinää, jonka hopeaääni
-ei tuntunut niin yksitoikkoiselta kuin laitumella käyvän karjan
-kellojen äänet. Edelleen kulkiessaan Galope-Chopine kuunteli hyvin
-tarkkaavasti tätä ääntä. Pian tuulenpuuska kantoi hänen korvaansa
-muutaman saarnalauseen, joiden kaiku näytti tekevän häneen syvän
-vaikutuksen, sillä hän ohjasi väsyneet aasit polulle, joka ilmeisesti
-vei matkustajat syrjään Saint-Jamesin tieltä, eikä hän ottanut
-kuuleviin korviinsa neiti de Verneuilin vastustavia huomautuksia, kun
-tämä seudun muuttuessa jylhemmäksi kävi yhä levottomammaksi.
-
-Polun oikealla ja vasemmalla puolen olevat suunnattomat
-graniittilohkareet, jotka olivat kasautuneina päälletysten,
-muodostivat omituisen näköisiä möhkäleitä. Näiden lohkareiden
-lomitse kiemurteli tavattoman isoja juuria, jotka kaukaa noutivat
-ravintomehuja muutamille satavuotisille pyökeille. Molemmat
-tienvieret muistuttivat tuollaisia tippukivistään kuuluisia
-maanalaisia luolia. Kookkaat kivipylväät, joiden ympärille oli
-kietoutunut tumman vihreitä rautatammen oksia ja sanajalkoja sekä
-vihertävää ja vaaleata sammalta, piiloittivat äkkijyrkänteitä ja
-syviä onkaloita. Kun nuo kolme matkustajaa olivat kulkeneet muutaman
-askeleen kaitaa polkua pitkin, aukeni mitä ihmeellisin näky neiti de
-Verneuilin katseille, selittäen hänelle Galope-Chopinen itsepäisyyden.
-
-Puoliympyrän muotoinen onkalo, jonka seininä oli kauttaaltaan
-graniitti, muodosti amfiteatterin, jonka jylhillä partailla kasvoi
-korkeita tummia kuusia ja kellerviä kastanjapuita, näyttäen
-suunnattoman suurelta sirkukselta, johon syysaurinko pikemmin näytti
-luovan vaaleita väripilkkuja kuin valoa ja johon syksy kauttaaltaan
-oli levittänyt kuihtuneiden lehtiensä verhon. Keskellä tätä luonnon
-muodostamaa salia, jonka rakennusmestarina vedenpaisumus tuntui
-olleen, kohosi kolme mahtavaa druiidi-patsasta, muodostaen avaran
-alttarin, johon oli kiinnitetty vanha kirkollisissa juhlakulkueissa
-käytetty lippu.
-
-Noin sataan nouseva ihmisjoukko oli paljastanut päänsä ja
-rukoili polvistuneena ja hartaana tässä kallio-onkalossa, missä
-eräs pappi kahden toisen hengellisen miehen avustamana toimitti
-jumalanpalvelusta. Pappien yksinkertaiset puvut ja pääpapin heikko
-ääni, joka humuna levisi ympäristöön, nuo vakaumuksen täyttämät
-ihmiset, jotka sama tunne yhdisti, ja jotka olivat polvistuneina
-koruttoman alttarin edessä, alaston risti, temppelin maalais-jylhyys,
-aika, paikka, kaikki tämä loi tähän kohtaukseen sen alkuperäisyyden
-leiman, joka oli ominainen kristikunnan ensi ajoille.
-
-Ihailu valtasi neiti de Verneuilin mielen. Tämä metsän sydämessä
-toimeenpantu jumalanpalvelus, joka vainon kautta oli palannut
-alkuperäiseen muotoonsa, muinaisajan runous rohkeasti siirrettynä
-keskelle eriskummaista ja haaveenomaista luontoa, nämä muulloin
-aseita kantavat, täällä aseensa riisuneet chouanit, samalla
-täysi-ikäisiä ja lapsia -- tämä kaikki erosi kaikesta muusta, minkä
-parisitar siihen asti oli nähnyt ja mitä oli kuvitellut. Hän muisti
-kyllä lapsena ihailleensa roomankatolisen kirkon komeita menoja,
-jotka niin suuresti kiehtoivat aisteja. Mutta hän ei vielä tuntenut
-Jumalaa yksin, hänen ristiänsä alttarilla ja hänen alttariansa
-paljaalla maalla. Tässä niiden veisteltyjen lehtikoristeiden
-asemesta, jotka goottilaisissa tuomiokirkoissa koristavat
-holvikaaria, syyspukuiset puut kannattivat taivaankupua; maalatuista
-lasiruuduista loistavien tuhansien värien asemesta aurinko loi
-himmeän punaiset säteensä alttarille, papin ja seurakunnan yli.
-Ihmiset olivat täällä pelkkä tosiseikka, eivätkä minkään periaatteen
-edustajia, tässä esiintyi pelkkä rukous, eikä mikään uskonto. Mutta
-inhimilliset intohimot, joiden hetkellinen polkeminen loi tähän
-tauluun sopusuhtaisuutensa, ilmestyivät pian jälleen keskellä tätä
-salaperäistä kohtausta ja vilkastuttivat sitä voimakkaasti.
-
-Neiti de Verneuilin saapuessa lopetettiin juuri evankeliumin
-lukeminen. Tuntien sielussaan jonkunmoista kauhistusta, neiti de
-Verneuil näki, että tätä jumalanpalvelusta toimeenpaneva pappi
-oli abotti Gudin, ja hän vältti joutumasta tuon miehen näkyviin
-vetäytymällä äkkiä piiloon kookkaan graniittilohkareen taakse,
-minne joutuin veti mukaansa Francinenkin. Mutta turhaan koetti
-hän saada Galope-Chopinea vetäytymään pois siitä paikasta, johon
-hän oli asettunut tullakseen osalliseksi tämän jumalanpalveluksen
-hyväntekevästä vaikutuksesta. Mutta huomattuaan, että tämän
-kallioseudun laatu tarjosi hänelle tilaisuuden poistua ennen muita
-läsnäolijoita, hän toivoi välttävänsä vaaran. Hän näki abotti Gudinin
-leveätä kallionhalkeamaa myöten nousevan graniitti möhkäleelle,
-joka teki saarnatuolin virkaa, ja sillä seisoen hän alkoi saarnansa
-sanoilla: _In nomine Patris, et Filii, et Spiritus Sancti_ (Nimeen
-Isän, Pojan ja Pyhän Hengen).
-
-Näitä sanoja lausuttaessa kaikki läsnäolijat tekivät hartaasti
-ristinmerkin.
-
--- Rakkaat veljet, -- jatkoi abotti äänekkäästi, rukoilkaamme ensin
-vainajien puolesta, jotka ovat Jean Cochegrue, Nicolas Laferté,
-Joseph Brouet, François Parquoi, Sulpice Coupiau -- kaikki tästä
-seurakunnasta ja surmansa saaneet haavoista, jotka heille tuottivat
-Pèlerine-vuoren ja Fougères'n taistelut. _De profundis clamavi ad te,
-Domine_, j.n.e. (Syvyydestä huusin sinun puoleesi, Herra.)
-
-Tämä psalmi lausuttiin tavan mukaisesti siten, että läsnäolijat
-ja pappi vuoroin sanoivat säkeistön, ja molemmat osoittivat siinä
-hartautta, joka näytti ennustavan tulevan saarnan tehokkaisuutta.
-Kun rukous kuolleiden puolesta oli päättynyt, jatkoi abotti Gudin
-yhä kiihtyvämmällä äänellä, sillä tuo entinen jesuiitta tiesi varsin
-hyvin, että esityksen hehku oli paras keino herättää vakaumus näissä
-alkuperäisellä kehitysasteella olevissa kuulijoissa.
-
--- Kristityt, -- hän puhui, -- nämä Jumalan valtakunnan puolustajat
-ovat antaneet teille velvollisuuden täytännön esikuvan. Ettekö
-häpeä sitä, mitä teistä voidaan sanoa paratiisissa? Ellei siellä
-olisi niitä autuaita sieluja, jotka kaikki pyhät epäilemättä ovat
-vastaanottaneet avosylin, saattaisi Herra Jumala luulla, että meidän
-seurakuntamme on täynnä pakanoita ja turkkilaisia!... Tiedättekö,
-ystäväni, mitä teistä sanotaan Bretagnessa ja kuninkaan edessä?...
-Te ette kaiketi sitä tiedä, mutta minäpä sen teille sanon: "Siniset
-ovat kaataneet kumoon alttarit, ovat surmanneet papit, ovat tappaneet
-kuninkaan ja kuningattaren, ja nyt he tahtovat ottaa kaikki Bretagnen
-kristillismieliset seurakuntalaiset, tehdäkseen heistäkin sinisiä
-ja lähettääkseen heidät taistelemaan kauas pitäjänsä rajojen
-ulkopuolelle, missä ovat alttiina kuolemanvaaralle, pääsemättä
-ripille, siten joutuen ijankaikkiseen kadotukseen. Ja Marignayn
-miehet, joiden kirkko poltettiin poroksi, ovat pysyneet toimettomina!
-Tämä kirottu tasavalta on myynyt julkisella huutokaupalla Herran ja
-aatelisten omaisuuden ja on jakanut täten saamansa rahat sinisten
-kesken. Ja ravitakseen itseään rahalla, samoin kuin on ravinnut
-itseään verellä, se on tehnyt sellaisen päätöksen, että kuuden
-frangin riksistä vähennetään puolet, vallan samoin kuin se haluaa
-riistää sotaväkeensä kolme miestä kuudesta. Eivätkä Marignayn miehet
-ole tarttuneet pyssyihinsä karkoittaakseen siniset Bretagnesta!
-Totisesti, paratiisi tulee olemaan heiltä suljettu, eivätkä he
-koskaan voi tulla autuaiksi!" Tällaista puhutaan teistä. Tässä on
-siis kyseessä teidän sielujenne autuus, kristityt. Te pelastatte
-sielunne taistelemalla uskonnon ja kuninkaan hyväksi. Itse Pyhä Anna
-ilmestyi minulle eilen kello puoli kolme. Hän sanoi minulle näin:
-"Sinähän olet pappi Marignayssa?" "Olenpa kyllä, armollinen rouva,
-mitä käskette?" "No hyvä, minä olen Pyhä Anna, Jumalan täti, kuten
-Bretagnessa uskotaan. Asustan aina Aurayssa, mutta olen vartavasten
-tullut tänne huomauttamaan sinulle, että sanoisit Marignayn miehille
-heillä ei olevan mitään autuuden toivoa, elleivät ryhdy aseisiin.
-Sinun täytyy kieltää heiltä synninpäästö, elleivät palvele Jumalaa.
-Sinun tulee siunata heidän pyssynsä, eivätkä ne ole osaamatta
-sinisiin, jos he ovat synnistä vapaat, koska heidän aseensa vihityt
-ovat!"... Ja Pyhä Anna katosi jättäen jälkeensä tien risteyksessä
-olevan tammen juurelle pyhänsavun tuoksua. Paninpa merkille tämän
-paikan. Saint-Jamesin pastori pystytti siihen kauniin puusta
-veistellyn Neitsyen kuvan. Pierre Leroin eli Marche-à-Terren äiti,
-joka eilis-iltana kävi rukoilemassa tuon kuvan juurella, parani
-kivuistaan poikansa hyvien tekojen tähden. Näette hänet keskellänne,
-ja katsokaa, silmänne näkevät hänen astuvan omin voimin. Tämä on
-ilmeinen ihme, samoin kuin autuaan Marie Lambrequinin ylösnousemus,
-jotta teille todistettu olisi, että Herra Jumala ei koskaan hylkää
-bretagnelaisten asiaa, silloin kun he taistelevat hänen palvelijainsa
-ja kuninkaan puolesta. Siis, rakkaat veljet, jos tahdotte autuaiksi
-tulla, ja osoittautua kuninkaan, hallitsijamme puolustajiksi,
-täytyy teidän totella kaikkea sitä, minkä käskee se, jonka kuningas
-lähettänyt on, ja jota Garsiksi mainitsemme. Silloin ette enää ole
-kuin pakanat ja turkkilaiset, vaan teidät löydetään kaiken Bretagnen
-väen kanssa Jumalan lippujen alla. Teidän on lupa ottaa sinisten
-taskuista kaikki ne rahat, jotka he ovat varastaneet, sillä jos
-teidän sotiessanne ei teidän peltojanne kylvetä, niin luovuttavat
-Herra Jumala ja kuningas teille vihollisiltanne riistetyn saaliin.
-Tahdotteko, kristityt, että sanottaisiin Marignayn garsien olevan
-jälellä Morbihanin garseista, Saint-Georges'n pojista, Vitrén
-ja Antrainin pojista, jotka kaikki ovat Jumalan ja kuninkaan
-palveluksessa? Sallitteko, että he ottavat kaiken? Aiotteko te,
-kerettiläisten tavoin, seisoa kädet ristissä, sillä välin kun niin
-monet muut bretagnelaiset ansaitsevat sielunsa autuuden ja pelastavat
-kuninkaansa? -- Teidän tulee hylätä kaikki minun tähteni -- näin
-sanoo evankeliumi. Olemmehan me papit jo luopuneet kymmenneksistämme!
-Luopukaa te kaikesta ryhtyäksenne tähän pyhään sotaan! Ja katsokaa,
-te tulette olemaan kuin makkabealaiset, ja kaikki tulee teille
-anteeksi annettavaksi. Keskellänne tulette näkemään pappinne, ja te
-tulette voittamaan! Painakaa tarkoin mieleenne tämä, oi kristityt!
--- hän vielä lopuksi virkkoi: -- ainoastaan tänään meillä on valta
-siunata aseenne. Ne, jotka eivät hyväkseen käytä tätä armoa, eivät
-enää saa tuta Pyhän Annan armoa, eikä hän tule heitä kuulemaan,
-niinkuin teki viime sodassa.
-
-Tämä saarna, joka oli esitetty mahtipontisella äänellä ja runsaiden
-liikkeiden säestämänä, jotka panivat puhujan hikoilemaan,
-vaikutti mikäli ulkoapäin saattoi päättää varsin vähän. Nämä
-maalaiset, seisoen liikkumattomina ja tuijottaen puhujaan,
-näyttivät kuvapatsailta. Mutta neiti de Verneuil huomasi pian,
-että tämä yleinen jäykkyys oli lamausta, jonka alaiseksi abotti
-oli saattanut rahvaanjoukon. Hän oli suurten näyttelijäin tavoin
-kohdellut koko yleisöänsä yhtenä ainoana ihmisenä, vedoten etuihin
-ja intohimoihin. Olihan hän edeltäpäin antanut synninpäästön
-kaikista väkivallanteoista ja irroittanut ne ainoat siteet, jotka
-kiinnittivät nämä raa'at ihmiset uskonnollisten ja yhteiskunnallisten
-velvollisuuksien täyttämiseen. Hän oli alentanut pappisvirkansa
-politiikan etujen palvelijaksi. Mutta noina sekavina vallankumouksen
-aikoina jokainen käytti puolueensa hyväksi sitä asetta, joka
-hänellä oli tarjona, ja Jeesuksen rauhallinen risti muuttui sodan
-välikappaleeksi, samoin kuin aurankärki.
-
-Kun neiti de Verneuil ei nähnyt ainoatakaan ihmistä, jonka kanssa
-olisi voinut vaihtaa ajatuksia, hän kääntyi katsomaan Francinea, eikä
-hänen ihmetyksensä ollut vähäinen, huomatessaan tämän naisen ottavan
-osaa yleiseen uskonintoon, sillä hän rukoili hartaasti käyttäen
-Galope-Chopinen rukousnauhaa, jonka tämä epäilemättä oli jättänyt
-hänelle saarnan ajaksi.
-
--- Francine, -- sanoi hän hänelle puoliääneen, -- pelkäätkö, että
-voisit olla pakana tai turkkilainen?
-
--- Oi, hyvä neiti, katsokaahan kuinka tuolla alhaalla Marche-à-Terren
-äiti astuu ihan omin voimin...
-
-Francinen olemuksessa ilmeni niin syvä vakaumus, että Marie täysin
-käsitti tuon saarnan salaisuuden, papiston vaikutuksen maalaisiin
-ja nyt alkavan kohtauksen suunnattomat seuraukset. Alttaria
-lähinnä olevat miehet lähestyivät yksitellen ja polvistuivat
-ojentaen pyssynsä saarnaajalle, joka laski ne alttarille. Myöskin
-Galope-Chopin riensi esille ojentamaan vanhaa metsästyspyssyään.
-Nuo kolme pappia lauloivat _Veni Creator_ hymnin, ja samaan
-aikaan äskeinen saarnaaja verhosi nuo murha-aseet sinervällä
-suitsutussavulla, muodostaen ilmassa pyhänsavun huiskuttimella
-toisiinsa liittyviä kiemurakuvioita. Kun tuuli oli hajoittanut
-pyhänsavun, jaettiin pyssyt järjestyksessä omistajilleen. Joka mies
-vastaanotti polvistuen aseensa pappien käsistä, samalla kun nämä
-mutisivat latinalaista rukousta. Asestettujen miesten palatessa
-paikoilleen, puhkesi läsnäolijain siihen asti pidätetty innostus
-hirvittävänä, mutta samalla liikuttavana.
-
--- _Domine, salvum fac regem_. [Herra, suojele kuningasta. _Suom_.]
-
-Näin alkoi se rukous, jonka saarnaaja kaiutti sointuvalla äänellä ja
-jonka seurakunta voimakkaasti laulaen toisti kahteen kertaan. Tässä
-laulussa oli jotain hurjaa ja sotaisaa. Ne molemmat sävelet, jotka
-vastasivat regem-sanaa, minkä merkityksen rahvas helposti ymmärsi,
-laulettiin niin tarmokkaasti, ettei neiti de Verneuil voinut olla
-hartaasti ajattelematta maanpakoon ajettua Bourbonien hallitsijasukua.
-
-Nämä ajatukset elvyttivät hänen kuluneen elämänsä muistot.
-Mielikuvituksessaan hän palautti sillä haavaa hajoitetun hovin
-juhlat, joissa hän oli loistanut. Näihin haaveiluihin yhtyi markiisin
-kuva. Ollen vaihtuvainen kuin nainen ainakin, hän unhoitti edessään
-olevan näyn ja palasi kostotuumiinsa, joiden toteuttaminen oli
-hengenvaarallinen ja jotka saattoivat raueta yhdestä ainoasta
-katseesta. Hänen mieleensä juolahti, että hänen tuona elämänsä
-ratkaisevimpana hetkenä tuli esiintyä kauniina, ja silloin hän
-muisti, ettei hänellä ollut mukanaan koristeita, joilla somistaisi
-päätään tanssiaisiin, ja hän viehättyi tuumasta koristaa päänsä
-rautatammen oksalla, jonka kiherät lehdet ja punaiset marjat sinä
-hetkenä vetivät hänen huomionsa puoleensa.
-
--- Ohoh! pyssyni voi ampua harhaan, jos tähtään lintuihin, mutta
-tähdätessäni sinisiin... ei ikinä! -- sanoi Galope-Chopine
-tyytyväisenä nyökäyttäen päätään.
-
-Marie katseli tarkemmin oppaansa kasvoja ja tunsi niissä kaikkien
-niiden perikuvan, jotka juuri oli nähnyt. Tuon chouanin kasvoissa ei
-kuvastunut niin paljo ajatuksia kuin lapsella. Teeskentelemätön ilo
-loisti hänen poskillaan ja otsallaan hänen katsellessaan pyssyään;
-mutta samalla uskonnollinen vakaumus loi hänen iloonsa kiihkoa, joka
-hetkeksi painoi noihin villeihin kasvoihin sivistyksen tuottamien
-paheiden välkkeen.
-
-Ennen pitkää he saapuivat kylään, nimittäin paikkaan, jossa oli neljä
-tai viisi Galope Chopinen majan näköistä hökkeliä. Sillä aikaa kuin
-neiti de Verneuil siellä söi aterian, jonka muodostivat voi, leipä ja
-maito, saapuivat sinne vasta värvätyt chouanit.
-
-Tätä harjoittamatonta joukkoa johti pappi, jolla oli kädessä
-kömpelösti kokoon kyhätty risti, jota seurasi yksi seudun nuorista
-miehistä kantaen seurakunnan lippua, ylpeänä tästä toimestaan. Neiti
-de Verneuilin oli pakko liittyä tähän joukkoon, joka samoin kuin
-hänkin oli matkalla Saint-Jamesiin, ja joka luonnollisesti suojeli
-häntä kaikelta vaaralta, sittenkuin Galope-Chopine onneksi oli ollut
-niin varomaton, että tämän sotilasosaston päällikölle kertoi, että
-tuo kaunis neiti, jota hän opasti, oli Garsin hyvä ystävätär.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Auringonlaskun aikaan nuo kolme matkustajaa saapuivat Saint-Jamesiin,
-pieneen kaupunkiin, joka on saanut nimensä englantilaisilta, jotka
-sen rakensivat 14. vuosisadalla, Bretagnen ollessa heidän valtansa
-alaisena.
-
-Ennenkuin neiti de Verneuil ratsasti sisälle kaupunkiin, hän
-sai nähdä omituisen sota-ajan kohtauksen, johon ei kuitenkaan
-kiinnittänyt erityistä huomiota: hän pelkäsi, että joku näistä
-hänen vihollisistaan voisi hänet tuntea, ja sentähden hän joudutti
-kulkuaan. Viisi tai kuusi sataa miestä oli leiriytynyt kentälle.
-Heidän pukunsa, jotka melkoisesti muistuttivat Pèlerine-vuoren
-rekryyttien pukuja, eivät ollenkaan panneet ajattelemaan sotaväkeä.
-Tämä meluava ihmisjoukko muistutti pikemmin markkinaväkeä. Täytyipä
-katsoa tarkasti huomatakseen, että nämä bretagnelaiset kantoivat
-aseita, sillä heidän erikuosisiksi leikatut vuohennahkansa peittivät
-melkein heidän pyssynsä. Näkyvin ase oli viikate, joita muutamat
-käyttivät odottaessaan luvattuja pyssyjä. Toiset joivat ja söivät,
-toiset taas tappelivat tai riitelivät ääneensä, mutta suurin osa
-nukkui maaten paljaalla maalla. Ei ollut jälkeäkään järjestyksestä ja
-kurista.
-
-Muuan upseeri, yllään punainen univormu, veti puoleensa neiti de
-Verneuilin huomion. Hän oletti tuon upseerin olevan Englannin
-palveluksessa. Loitompana kaksi muuta upseeria näyttivät aikovan
-opettaa paria muita älykkäämpää chouania käsittelemään kahta
-kanuunaa, jotka arvatenkin muodostivat tulevan kuningasmielisen
-armeijan koko tykistön. Ulvonnan tapaiset huudot vastaanottivat
-Marignayn garsit, jotka tunnettiin lipustaan. Hyväkseen käyttäen
-tämän joukon ja sen johtajina toimivien pappien aiheuttamaa kuhinaa
-saattoi neiti vaaratta kulkea sen läpi ja saapui näin kaupunkiin.
-
-Hän poikkesi vaatimattomaan majataloon, joka oli vallan lähellä sitä
-taloa, jossa tanssihuvit piti toimeenpantaman. Tuo pikkukaupunki oli
-niin tulvillaan väkeä, että hänen, nähtyään mahdottomasti vaivaa,
-onnistui saada ainoastaan pieni huone-pahainen. Hänen otettuaan sen
-huostaansa Galope-Chopine jätti Francinelle pahvilaatikon, joka
-sisälsi hänen emäntänsä puvun, ja jäi sitten seisomaan tavattoman
-epäröivässä ja odottavassa asennossa. Minä muuna hetkenä tahansa
-neiti de Verneuil olisi huvikseen nähnyt millaiselta bretagnelainen
-talonpoika näyttää ulkopuolella pitäjäänsä; mutta nyt hän poisti
-lumouksen ottaen kukkarostaan neljä kuuden frangin écu'ta, jotka
-ojensi hänelle.
-
--- Ota tästä, -- hän sanoi Galope-Chopinelle. -- Ja jos teet minulle
-mieliksi, palaat viipymättä Fougères'en, kulkematta leirin kautta ja
-maistamatta omenaviiniä.
-
-Chouani hämmästyi tällaista anteliaisuutta ja katsoi vuoroin saamiaan
-rahoja ja neiti de Verneuiliä; mutta neiti viittasi kädellään, ja
-mies katosi.
-
--- Kuinka saatoittekaan lähettää hänet pois, neiti? -- kysyi
-Francine. -- Näittehän, miten kaupunki on saarrettu! Kuinka pääsemme
-täältä pois, ja kuka meitä suojelee?
-
--- Onhan sinulla suojelijasi! -- sanoi neiti de Verneuil piloillaan
-viheltäen kumeasti Marche-à-Terren tavoin ja jäljitellen hänen
-asentoaan.
-
-Francine punastui ja hymyili surullisesti emäntänsä hilpeydelle.
-
--- Mutta missä on teidän suojelijanne? -- hän kysyi.
-
-Neiti de Verneuil veti äkkiä esiin tikarinsa ja näytti sitä
-bretagnettarelle, joka pelästyneenä vaipui tuolille, pannen kädet
-ristiin.
-
--- Mitä siis olette tullut etsimään tänne, Marie? -- hän kysyi
-rukoilevalla äänellä, joka ei kaivannut vastausta.
-
-Neiti de Verneuil väänsi paraikaa metsästä ottamaansa rautatammen
-oksaa ja sanoi:
-
--- En tiedä, tuleeko tämä oksa kaunistamaan tukkaani. Ainoastaan niin
-valkeat kasvot kuin minun voivat sietää näin synkkää hiuskoristetta.
-Mitä sanot siitä sinä, Francine?
-
-Useat tällaiset lauseet pukeutumisen aikana todistivat tämän
-omituisen naisen täydellistä henkistä tasapainotilaa. Se, joka kuuli
-hänen näin puhuvan, olisi vaivoin uskonut, kuinka vakava tämä hetki
-oli, jona hän pani henkensä alttiiksi. Intialaisesta muslimista
-tehty jotenkin lyhyt hame, joka oli niin pehmeää kangasta, että se
-vivahti kastettuun liinaan, päästi hänen ruumiinsa hienot ääriviivat
-näkyviin. Tämän hameen ylle hän puki punaisen vaipan, jonka monet
-asteittain sivuilla pitenevät laskokset vivahtivat somakuosiseen
-kreikkalaiseen tunikaan. Ja tämä pakanallisten papittarien ainoa ja
-hekumallinen asu saattoi vähemmin säädyttömäksi puvun, jota ajan
-muoti salli naisten käyttää.
-
-Marie peitti harsolla valkeat hartiansa, jotka liian avokaulainen
-vaippa jätti paljaiksi. Hän järjesti pitkät palmikkonsa niin
-että ne niskassa muodostivat tuollaisen typistetyn keilan, joka
-pitentäen keinotekoisesti päätä, luo niin paljon viehätystä eräisiin
-muinaiskreikkalaisiin kuvapatsaisiin, ja muutamat kiharat valuivat
-vapaasti ja loistavina molemmille ohimoille. Näin puettuna, ja
-tukka täten järjestettynä hän muistutti täydelleen kuuluisimpia
-kreikkalaisen kuvanveistotaiteen mestariteoksia.
-
-Sittenkuin hän hymyillen oli hyväksynyt tämän kampauksensa, jonka
-yksityiskohdat saattoivat hänen kasvojensa kauneuden selvemmin
-havaittavaksi, hän painoi päähänsä rautatammen oksasta muodostamansa
-seppeleen, jonka monet punaiset marjat sattuvasti toistivat hänen
-vaippansa väriä. Käännellessään muutamia lehtiä, saadakseen aikaan
-vastakohtaa ja vaihtelua lehtien oikealla ja nurjalla puolella, neiti
-de Verneuil tarkasti peilistä kokonaiskuvaansa, voidakseen arvostella
-pukunsa vaikutusta.
-
--- Olen kammottavan näköinen tänä iltana! -- hän sanoi, ikäänkuin
-olisi ollut imartelijaparven ympäröimänä. -- Näytänhän vallan
-Vapauden kuvapatsaalta...
-
-Hän kätki huolellisesti keskelle kureliiviään tikarinsa siten,
-että sen kahvaa koristavat rubiinit olivat näkyvissä, ollen omiaan
-vetämään katseet niiden aarteiden puoleen, jotka kilpailijatar niin
-häpeällisesti oli paljastanut. Francine ei voinut jättää emäntäänsä.
-Nähdessään hänen hankkivan lähtöä, hän osasi päästäkseen mukaan
-keksiä verukkeita kaikista niistä tuhansista vastuksista, jotka
-naisilla on voitettavina mennessään kemuihin bretagnelaisessa
-pikkukaupungissa. Täytyihän Francinen muka riisua neiti de
-Verneuililtä vaippa ja päällyskengät, jotka hänen oli ollut pakko
-vetää jalkaansa katuloan ja -lannan tähden, vaikka kaduille olikin
-levitetty hiekkaa, ja lisäksi ottaa hänen päästään harso, jolla hän
-oli peittänyt kasvonsa niiden chouanien katseilta, jotka uteliaisuus
-oli houkutellut juhlatalon lähistöön.
-
-Väkeä oli niin vahvasti, että he astuivat chouanein muodostaman kujan
-läpi. Francine ei enää yrittänyt pidättää emäntäänsä. Mutta tehtyään
-hänelle kaikkea sitä palvelusta, mitä vaati tämä hänen viehättävän
-aistikas pukunsa, jäi bretagnetar pihalle, hän kun ei tahtonut jättää
-neitiään kohtalon oikullisen sattuman valtaan, vaan pysyi lähellä
-rientääkseen tarvittaessa häntä auttamaan, sillä tuo nais-parka ei
-odottanut muuta kuin onnettomuutta.
-
-Jotenkin omituinen kohtaus sattui markiisi de Montauranin
-huoneustossa sinä hetkenä, jona Marie de Verneuil läksi juhlaan.
-Nuori markiisi oli juuri pukeutunut ja kiinnitti paraikaa olalleen
-leveätä punaista nauhaa, jonka oli määrä eroittaa hänet ensimäisenä
-henkilönä tuossa seurassa, kun abotti Gudin astui levottomana sisään.
-
--- Herra markiisi, tulkaa joutuin, -- hän sanoi. -- Te yksin
-voitte rauhoittaa sen myrskyn, joka minulle tuntemattomasta syystä
-on noussut päällikköjen kesken. He uhkaavat hylätä kuninkaan
-palveluksen. Luulen, että tuo kirottu Rifoël on syynä tähän meteliin.
-Tällaiset riidat syntyvät aina mitättömästä seikasta. Kerrotaan,
-että rouva du Gua moitti sitä, että tuo herra kovin huonossa puvussa
-saapui kemuihin.
-
--- Tuo nainen on varmaankin hullu, -- huudahti markiisi, -- kun näin
-saattaa...
-
--- Ritari du Vissard, -- keskeytti abotti johtajan puheen, --
-huomautti, että jos te olisitte antanut hänelle kuninkaan nimessä
-luvatut rahat...
-
--- Riittää, riittää, herra abotti. Ymmärrän nyt kaiken. Tuo kohtaus
-oli edeltäpäin suunniteltu, ja te olette heidän lähettinsä...
-
--- Minäkö, herra markiisi! -- virkkoi abotti vielä kerran
-keskeyttäen. -- Minä tulen tarmokkaasti tukemaan teitä, ja toivon,
-että te oikeudenmukaisesti tulette myöntämään, että Ranskan alttarien
-jälleenpystyttäminen ja kuninkaan palauttaminen valtaistuimelle
-ovat minun vaatimattomille ponnistuksilleni paljoa tehoisampia
-viehätysvoimia kuin tuo Rennes'n piispanhiippa, jota te minulle...
-
-Abotti ei uskaltanut jatkaa, sillä nämä sanat kuullessaan oli
-markiisi ruvennut hymyilemään katkerasti. Mutta nuori johtaja
-tukehutti heti surulliset mietteensä, hänen otsalleen laskeutui
-ankara ilme ja hän seurasi abotti Gudinia saliin, jossa kaikuivat
-raivokkaat huudot.
-
--- Minä en tunnusta täällä kenenkään yliherruutta! -- huusi Rifoël,
-luoden kaikkiin ympärillä olijoihin leimuavia katseita ja tarttuen
-miekkansa kahvaan.
-
--- Ettekö edes tunnusta terveen järjen yliherruutta? -- kysyi häneltä
-kylmästi markiisi.
-
-Nuori ritari du Vissard, yleisemmin tunnettu sukunimeltään Rifoël,
-vaikeni, nähdessään edessään katolisten armeijain ylipäällikön.
-
--- Mistä siis on täällä kysymys? -- sanoi nuori johtaja, tutkien
-kaikkien kasvoja.
-
--- Kysymys on siitä, herra markiisi, -- vastasi eräs kuuluisa
-salakuljettaja, joka oli hämillään kuin kansanmies ainakin, kun hän
-ollen ylhäisen herran edessä alussa tuntee itsensä ennakkoluulon
-masentamaksi, mutta joka ei enää tunne mitään ehkäiseviä esteitä
-niin pian kuin on astunut yli eroittavien rajojen, hän kun silloin
-pitää tuota herraa vertaisenaan; -- kysymys on siitä, että tulette
-juuri sopivaan aikaan. Minä en osaa pitää kauniita puheita; senpä
-tähden sanon kursailematta sanottavani. Minä olen komentanut
-viittäsataa miestä koko kuluneen sodan aikana. Siitä asti kuin
-jälleen tartuimme aseisiin, olen saanut kokoon kuninkaan palvelukseen
-tuhat yhtälujaa päätä kuin itselläni on. Olen nyt jo seitsemän vuotta
-pannut alttiiksi henkeni hyvän asian vuoksi; en teitä siitä soimaa,
-mutta joka työ ansaitsee palkkansa. Ensiksikin vaadin, että minua
-puhutellaan herra de Cottereauksi; vaadin, että minulle myönnetään
-everstin arvo; ellei, aion pyytää rauhaa ensimäiseltä konsulilta.
-Nähkääs, herra markiisi, minun miehilläni ja minulla itselläni on
-pirun vaativainen velkoja, joka aina on tyydytettävä!... Tässä se on!
--- hän lisäsi, taputtaen vatsaansa.
-
--- Ovatko soittajat saapuneet? -- kysyi markiisi rouva du Gualta
-ivallisella äänenpainolla.
-
-Mutta salakuljettaja oli raa'alla tavallaan kosketellut liian tärkeää
-asiaa, ja nuo yhtä itsekkäät kuin kunniahimoiset miehet olivat liian
-kauan olleet epätietoiset siitä, mitä heillä oli toivottavissa
-kuninkaalta, jotta nuoren johtajan ylenkatse olisi voinut tehdä lopun
-tästä kohtauksesta. Nuori ja kiivas ritari du Vissard asettui äkkiä
-Montauranin eteen ja tarttui hänen käteensä, pakoittaakseen hänet
-jäämään.
-
--- Pitäkää varanne, herra markiisi, -- sanoi hän hänelle, -- te
-kohtelette liian pintapuolisesti miehiä, jotka ovat jossakin
-määrin oikeutetut vaatimaan kiitollisuutta siltä, jota te täällä
-edustatte. Me tiedämme, että Hänen Majesteettinsa on antanut teille
-täyden valtuuden julkisesti tunnustaa meidän palveluksemme, jotka
-epäilemättä saamme palkkamme tässä tai toisessa maailmassa, sillä
-odottaahan mestauslava valmiina meitä joka päivä. Minä puolestani
-tiedän, että prikaatikenraalin arvo...
-
--- Te tarkoitatte kai everstin arvoa?
-
--- En, herra markiisi, Charrette on jo ylentänyt minut everstiksi.
-Mutta kun sitä arvoa, jonka mainitsen, ei minulta voitane kieltää,
-en tänä hetkenä aja omaa asiaani, vaan kaikkien pelottomien
-aseveljien! asiaa, joiden palvelukset vaativat tunnustusta. Teidän
-nimikirjoituksenne ja lupauksenne riittävät heille tänään; ja
-myönnän, -- näin hän kuiskaten lisäsi, -- että he tyytyvät varsin
-vähäiseen. Mutta, -- näin hän jatkoi ääneen, -- kun aurinko nousee
-Versailles'n linnassa valaisemaan kuningasvallan onnellisia päiviä,
-saavatkohan silloin ne uskolliset, jotka ovat Ranskassa auttaneet
-kuningasta jälleen valloittamaan itselleen Ranskan, helposti
-armonosoituksia perheilleen, eläkkeitä leskilleen ja korvauksen siitä
-omaisuudesta, joka heiltä niin sopimattomaan aikaan on riistetty?
-Minä sitä epäilen. Silloin, herra markiisi, eivät todistukset
-tehdyistä palveluksista tule olemaan turhat. Minä en koskaan
-epäile kuningasta, vaan ministerien ja hovilaisten laumaa, jotka
-toitottavat hänen korvaansa periaatteita valtion menestyksestä,
-Ranskan kunniasta, kruunun eduista ja tuhat muuta lorua. Silloin viis
-välitetään uskollisesta vendéelaisesta tai kelpo chouanista, hän
-kun on vanha ja kun se miekka, jonka hän on vetänyt esiin huotrasta
-taistellakseen hyvän asian puolesta, pieksee hänen kärsimyksistä
-kipeitä jalkojaan. Olemmeko mielestänne väärässä?
-
--- Te puhutte ihmeen hyvin, herra du Vissard, mutta vähän liian
-aikaisin, -- vastasi markiisi.
-
--- Kuulkaahan, herra markiisi, -- kuiskasi hänelle kreivi de Bouvan,
--- Rifoël on epäilemättä puhunut totta. Te puolestanne olette aina
-varma siitä, että saatte asianne kuninkaan kuuleviin korviin; mutta
-me muut saamme nähdä tämän ylimmän herran ainoastaan kaukaa. Ja
-tunnustan suoraan, että jos te ette anna minulle kunniasanaanne
-siitä, että aikanansa hankitte minulle Ranskan metsähallituksen
-ylijohtajan viran, niin enpä hitto vieköön enää pane päätäni
-alttiiksi. Valloittaa Normandia kuninkaalle -- se ei ole mikään
-mitätön seikka, ja olenkin odottanut Ludvigin tähteä. -- Mutta, --
-hän jatkoi punastuen, -- onhan meillä aikaa ajatella tätä. Jumala
-varjelkoon minua matkimasta noita poloisia ja teitä kiusaamasta.
-Tehän puhutte minusta kuninkaalle, ja silloin on kaikki hyvin.
-
-Jokainen näistä päälliköistä keksi keinot huomauttaa markiisille,
-taitavasti tai kömpelösti, mitä liioitellun suurta palkkaa odotti
-palveluksestaan. Mikä pyysi vaatimattomasti Bretagnen maaherran
-virkaa, mikä paroonikuntaa, toinen jotain arvoasemaa, toinen taas
-päällikkyyttä, kaikki vaativat eläkettä.
-
--- Entä te, parooni, -- sanoi markiisi herra du Guénic'ille, --
-ettekö te vaadi mitään?
-
--- Mitä tehdä, markiisi, eiväthän nämä herrat jätä jälelle muuta kuin
-Ranskan kruunun, mutta siihen voisinkin tyytyä...
-
--- Hyvät herrat, -- sanoi abotti Gudin kaikuvalla äänellä, --
-ajatelkaahan, että jos teillä on niin kiire, niin tärvelette
-kaikki voiton päivänä. Eikö kuninkaan ole pakko tehdä myönnytyksiä
-vallankumouksellisille?
-
--- Jakobiineille! -- huudahti salakuljettaja. -- Jättäköön kuningas
-minulle täyden toimintavallan, ja lupaan tuhannen mieheni kanssa
-hirttää heidät, ja niin pääsemme heistä pian...
-
--- Herra de Cottereau, -- sanoi markiisi, -- näen muutamien
-kutsutuista vieraista astuvan sisään. Meidän tulee kilvan ponnistaa
-voimiamme saadaksemme heidät ottamaan osaa pyhään yritykseemme, ja
-te käsitätte, ettei nyt ole oikea hetki pohtia teidän pyyntöjänne,
-kuinka oikeutettuja ne lienevätkin.
-
-Näin puhuessaan markiisi lähestyi ovea ikäänkuin mennäkseen
-vastaanottamaan eräitä paikkakunnan ylimyksiä, joiden oli nähnyt
-saapuvan. Mutta rohkea salakuljettaja tukki hänen tiensä alamaisen ja
-kunnioittavan näköisenä.
-
--- Ei, ei, herra markiisi; suokaa minulle anteeksi, mutta jakobiinit
-ovat liian hyvin opettaneet meille vuonna 1793, ettei se, joka kylvön
-tekee, saa syödä leipäkannikkaa. Allekirjoittakaa tämä paperini, ja
-huomenna tuon teille tuhat viisisataa soturia; jollette sitä tee,
-ryhdyn keskusteluihin ensimäisen konsulin kanssa.
-
-Katseltuaan ylpeänä ympärilleen markiisi huomasi, että tuon vanhan
-puoluelaisen rohkeus ja päättäväisyys ei ollut miellyttämättä
-läsnäolijoita. Yksi ainoa nurkassa istuva mies ei näyttänyt ottavan
-osaa tähän kohtaukseen, vaan pani tupakkaa savupiippuunsa. Se
-ylenkatse, joka hänessä ilmeni äskeisiä puhujia kohtaan, hänen
-vaatimattomuutensa ja se osaaottava ilme, jonka markiisi kohtasi
-hänen silmissään, olivat omiaan kiinnittämään häneen markiisin
-tarkkaavaisuuden, ja viimein hän tunsi hänet majuri Brigaut'ksi.
-Johtaja riensi hänen luokseen.
-
--- Entä sinä, -- sanoi markiisi, -- mitä sinä vaadit?
-
--- Oh, herra markiisi, jos kuningas palaa, minä olen tyytyväinen.
-
--- Niin, niin, mutta sinä itse?...
-
--- Oh, minä itse... Armollinen herra laskee leikkiä. Markiisi puristi
-bretagnelaisen känsäistä kättä ja sanoi rouva du Gualle, jonka luo
-oli mennyt:
-
--- Rouvaseni, saatan kuolla yritykseni aikana ennenkuin olen
-ehtinyt kuninkaalle antaa tarkkaa raporttia Bretagnen katolisista
-armeijoista. Jos te näette kuninkaan paluun valtaistuimelle, älkää
-unhoittako tätä kunnon miestä, älkääkä parooni du Guénic'ia. Heissä
-on enemmän epäitsekästä antaumista kuin kaikissa näissä muissa
-herroissa.
-
-Ja hän osoitti päällikköjä, jotka jotenkin kärsimättöminä odottivat
-nuoren markiisin myöntymistä heidän pyyntöihinsä. Kaikki pitivät
-kädessä auki käärittyä paperia, jossa edellisten sotien rojalistiset
-kenraalit kaiketi olivat todenneet heidän ansionsa, ja kaikki
-alkoivat napista. Keskellä heitä abotti Gudin, kreivi de Bouvan ja
-parooni du Guénic neuvottelivat, miten auttaisivat markiisia epäämään
-niin liioiteltuja vaatimuksia, sillä heidän mielestään nuoren
-johtajan asema oli hyvin kiusallinen.
-
-Äkkiä markiisi kiinnitti ivasta säihkyvät silmänsä koolla olevaan
-seuraan ja sanoi kirkkaalla äänellä:
-
--- Hyvät herrat, en tiedä, onko kuninkaan minulle myöntämä valta
-tarpeeksi laaja, jotta voisin tyydyttää vaatimuksenne. Hän ei kenties
-ole aavistanut niin suurta intoa ja uskollisuutta. Mutta saatte itse
-päättää, mikä on velvollisuuteni, ja kenties voin sen täyttää.
-
-Hän poistui huoneesta ja palasi seuraavassa tuokiossa pitäen
-kädessään auki käärittyä paperia, joka oli varustettu kuninkaan
-sinetillä ja nimikirjoituksella.
-
--- Tässä on se avoin käskykirje, jonka nojalla te olette velvolliset
-minua tottelemaan. Se oikeuttaa minut hallitsemaan Bretagnen,
-Normandian, Mainen ja Anjoun maakuntia kuninkaan nimessä sekä
-antamaan tunnustusta niille upseereille, jotka ovat kunnostautuneet
-hänen armeijoissaan.
-
-Tyytyväisyyden kohina kuului koolla olevasta seurasta. Chouanit
-lähestyivät markiisia, muodostaen kunnioittavan piirin hänen
-ympärilleen. Kaikki katseet tähystivät kuninkaan nimikirjoitusta.
-Nuori johtaja, joka seisoi suorana kamiinin edessä, heitti tuon
-kirjeen tuleen, missä se silmänräpäyksessä paloi tuhaksi.
-
--- Minä en enää tahdo johtaa muita miehiä kuin sellaisia, jotka
-todella kunnioittavat kuningasta kuninkaana, eivätkä katso häntä
-saaliiksi, joka on raadeltava. Te olette vapaat, hyvät herrat,
-hylkäämään minut...
-
-Rouva du Gua, abotti Gudin, majori Brigaut, ritari du Vissard,
-parooni du Guénic ja kreivi de Bouvan kaiuttivat innostuksissaan
-huudon: "Eläköön kuningas!" Ja vaikka muut päälliköt hetken aikaa
-epäröivät toistamasta tuota huutoa, heltyivät he kuitenkin pian
-markiisin jalosta teosta, pyytäen häntä unhoittamaan mitä oli
-tapahtunut, vakuuttaen että hän ilman kuninkaan valtuuskirjettäkin
-aina oli oleva heidän johtajansa.
-
--- Nyt tanssimaan, -- huusi kreivi de Bouvan, -- tapahtukoon sitten
-mitä tahansa. Muuten, hyvät ystävät, on parempi kääntyä suoraan
-Jumalan kuin hänen pyhimystensä puoleen. Tapelkaamme ensin, sittenhän
-saamme nähdä.
-
--- Se on totta, kaikella kunnioituksella teitä kohtaan, herra
-parooni, -- sanoi Brigaut puoliääneen rehelliselle du Guénic'ille,
--- en totisesti koskaan ole nähnyt, että jo aamulla vaaditaan saman
-päivän työpalkkaa.
-
-Seura hajaantui saleihin, joihin jo muutamia vieraita oli
-kokoontunut. Turhaan koetti markiisi karkoittaa sitä synkkää ilmettä,
-jonka tiesi painuneen kasvoihinsa. Päälliköt huomasivat helposti,
-kuinka ikävän vaikutuksen tuo kohtaus oli tehnyt mieheen, jonka
-uskollisuuteen kuninkaan asialle vielä yhtyi nuoruuden kauniita
-harhaluuloja, ja he häpesivät käytöstään.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Huumaava ilo valtasi tämän seuran, jonka muodostivat mitä
-innokkaimmat kuningasmielisen puolueen henkilöt, sillä nämä eivät
-olleet kukistamattoman maaseudun sydämessä koskaan oikein voineet
-arvostella vallankumousta, joten he pitivät mitä epävarmimpia
-toiveita todellisuutena. Montauranin alottamat rohkeat sotatoimet,
-hänen nimensä, hänen omaisuutensa, hänen kykynsä, kiihoittivat
-mielissä rohkeutta ja synnyttivät tuon poliittisen huumaustilan, joka
-on vaarallisin kaikista, se kun vaimenee ainoastaan veritulvista,
-jotka melkein aina vuodatetaan turhaan.
-
-Kaikkien läsnäolijoiden mielestä vallankumous ei ollut muuta kuin
-ohimenevä häiriötila Ranskan kuningaskunnassa, missä siitä ei
-mikään näyttänyt muuttuneelta. Tämä maaseutu kuului muka yhä vielä
-Bourbonien hallitsijasuvulle. Kuningasmieliset muka hallitsivat
-täällä yhtä täydellisesti kuin neljä vuotta aikaisemmin, jolloin
-Hoche muka rauhan asemesta saavutti ainoastaan aselevon. Aateliset
-kohtelivat siis vallankumouksellisia hyvin ylenkatseellisesti; heidän
-mielestään Bonaparte oli vaan toinen Marceau, joka oli edeltäjäänsä
-onnellisempi.
-
-Naiset valmistautuivat sentähden tanssimaan hillittömän iloisesti.
-Muutamat päälliköistä, jotka olivat taistelleet sinisien kanssa,
-tunsivat yksin silloisen jännittävän käännekauden vakavuuden ja
-tiesivät, että jos puhuisivat ensimäisestä konsulista ja hänen
-mahtavuudestaan kansalaisille, jotka olivat jälellä ajastaan, eivät
-nämä heitä ymmärtäisi. Sentakia he punnitsivat asiaa jutellen
-keskenään ja katsellen välinpitämättömästi noita naisia, jotka
-kostivat heille arvostellen heitä mitä ankarimmin. Rouva du Gua, joka
-näytti esiintyvän kemujen emäntänä, koetti karkoittaa tanssijattarien
-kärsimättömyyttä lausumalla heille kullekin järjestänsä tavanmukaisia
-imartelevia kohteliaisuuksia.
-
-Jo kuultiin soittimien räikeät äänet, kun niitä viritettiin, ja
-silloin rouva du Gua huomasi markiisin, jonka ilme yhä vielä oli
-surullinen, ja riensi hänen luokseen.
-
--- Toivottavasti ei tuo kohtaus, joka teillä oli noiden tomppelien
-kanssa, ole syynä alakuloisuuteenne? -- hän sanoi.
-
-Hän ei saanut vastausta. Markiisi oli vaipunut haaveisiin ja muisteli
-niitä perusteita, joihin viitaten Marie ennustajattaren äänellä
-juuri keskellä näitä samoja päällikköjä Vivetièressä oli kehoittanut
-häntä luopumaan kuningasten taistelusta kansoja vastaan. Mutta tällä
-nuorella miehellä oli liiaksi ylevä sielu, liiaksi ylpeyttä ja ehkä
-vakaumusta hylätäkseen alkamansa työn, ja sinä hetkenä hän päätti
-rohkeasti jatkaa sitä, huolimatta esteistä. Hän nosti ylpeänä päänsä
-ja kuuli nyt, mitä rouva du Gua lausui:
-
--- Te olette epäilemättä ajatuksinenne Fougères'ssa! -- sanoi rouva
-du Gua, äänessä katkeruutta, joka johtui hänen epäonnistuneesta
-yrityksestään saattaa markiisi iloiselle tuulelle. -- Oh, markiisi,
-antaisin vereni, jos voisin hankkia teille _tuon_ naisen ja saattaa
-teidät onnelliseksi hänen kanssaan.
-
--- Miksi siis niin taitavasti tähdäten koetitte ampua hänet
-kuoliaaksi?
-
--- Sentähden, että tahtoisin nähdä hänet joko kuolleena tai teidän
-sylissänne. Niin, hyvä herra, rakastin markiisi de Montaurania niin
-kauan kuin saatoin pitää häntä sankarina. Nyt en tunne häntä kohtaan
-muuta kuin surumielistä ystävyyttä, kun näen, että ilonaisen häälyvä
-sydän eksyttää hänet kunnian tieltä.
-
--- Mitä tulee rakkauteen, -- virkkoi markiisi ylenkatseellisesti, --
-arvostelette minua väärin. Jos rakastaisin tuota naista, himoitsisin
-häntä vähemmin... ja ilman teidän huomautustanne en enää häntä
-ajattelisi.
-
--- Tuossa hän on! -- huudahti äkkiä rouva du Gua.
-
-Markiisi käänsi päänsä tavattoman kiireisesti, ja tämä koski kipeästi
-tuohon nais-parkaan. Mutta kynttilöiden levittämässä kirkkaassa
-valossa rouva du Gua näki pienimmänkin muutoksen sen miehen
-kasvoissa, jota hän niin raivokkaasti rakasti, ja luuli huomaavansa
-niissä palavaa intohimoa, kun markiisi käänsi päänsä häntä kohti,
-hymyillen tälle naisviekkaudelle.
-
--- Mille te nauratte? -- kysyi kreivi de Bouvan.
-
--- Puhkeavalle saippuakuplalle! -- vastasi rouva du Gua hilpeänä.
--- Markiisi ihmettelee tänään -- jos saa luottaa hänen sanoihinsa
--- että hetkeäkään on voinut tuntea sydämensä sykkivän rakkaudesta
-tuohon naikkoseen, joka kehui muka olevansa neiti de Verneuil.
-Tiedättehän?
-
--- Tuohon naikkoseen?... -- virkkoi kreivi moittiva sävy äänessä. --
-Rouvaseni, minun, joka olen tämän onnettomuuden alku ja juuri, on
-velvollisuus hyvittää se, ja annan teille kunniasanani siitä, että
-tuo nainen todella on herttua de Verneuilin tytär.
-
--- Herra kreivi, -- sanoi markiisi värähtelevällä äänellä -- kumpaa
-kunniasanaanne uskon, Vivetièressä vaiko täällä Saint-Jamesissa
-antamaanne?
-
-Samassa kaikuva ääni kuulutti neiti de Verneuilin tulon. Kreivi
-riensi ovelle ja tarjosi käsivartensa tuntemattomalle kaunottarelle,
-osoittaen mitä syvintä kunnioitusta. Sitten hän vei hänet salin
-poikki, vieraiden heitä uteliaasti katsellessa, esitti hänet
-markiisille ja rouva du Gualle ja sanoi hämmästyneelle johtajalle:
-
--- Pitää uskoa ainoastaan tämänpäiväistä sanaani.
-
-Rouva du Gua kalpeni, nähdessään tämän onnettomuutta ennustavan
-nuoren naisen, joka jäi hetkeksi seisomaan, luoden ylpeitä katseita
-tähän seuraan, josta haki Vivetièren linnan pöytävieraita. Hän odotti
-kilpailijattarensa väkinäistä tervehdystä, ei katsonut markiisiin,
-vaan antoi kreivin viedä hänet kunniasijalle rouva du Guan viereen,
-jolle suosiollisesti hiukan nyökäytti päätään. Rouva du Gua seurasi
-viekasta naisvaistoaan siinä, ettei näyttänyt närkästystään, vaan
-hymyili ystävällisesti. Neiti de Verneuilin omituinen puku ja
-harvinainen kauneus nostivat hetkeksi ihailun muminan koolla olevassa
-seurassa. Kun markiisi ja rouva du Gua käänsivät katseensa Vivetièren
-vieraisiin, huomasivat he, että heidän ilmeensä kuvastivat vilpitöntä
-kunnioitusta, ja että jokainen näytti yrittävän jälleen saavuttaa
-loukatun parisittaren suosion. Molemmat toisiaan vihaavat naiset
-olivat nyt vastatusten.
-
--- Mutta tämähän on sulaa taikaa, armollinen neiti! Eipä kukaan muu
-kuin te voi näin yllättää ihmisiä. Kuinka olette voinut tulla vallan
-yksin? -- virkkoi rouva du Gua.
-
--- Vallan yksin, -- toisti neiti de Verneuil. -- Siis ei teidän tänä
-iltana tarvitse ampua kuoliaaksi ketään muuta kuin minut, armollinen
-rouva.
-
--- Suokaa minulle anteeksi, -- jatkoi rouva du Gua. -- En voi sanoin
-ilmaista, kuinka iloitsen teidän jälleennäkemisestänne. Olen todella
-tuntenut omantunnontuskia teille tekemästäni vääryydestä, ja olen
-toivonut tilaisuutta sitä hyvittääkseni.
-
--- Mitä tulee teidän minulle tekemäänne vääryyteen, annan sen teille
-kernaasti anteeksi, mutta minulla on omallatunnollani niiden sinisten
-kuolema, jotka te salakavalasti murhautitte. Saattaisin kenties vielä
-valittaa kirjevaihtonne jyrkkyyttä... mutta annan teille anteeksi
-kaiken minulle tekemänne palveluksen tähden.
-
-Rouva du Gua joutui aivan suunniltaan tuntiessaan kilpailijattarensa
-painavan kättänsä, kun tämä vielä lisäksi hymyili hänelle ärsyttävän
-ystävällisesti. Markiisi oli pysynyt liikkumattomana, mutta nyt hän
-tarttui rajusti kreivin käsivarteen.
-
--- Te olette halpamaisesti pettänyt minut, -- hän sanoi hänelle, --
-ja olette pannut kunnianikin epäilyttävästi alttiiksi. Mutta minä en
-ole mikään lapsellinen houkkio, minun täytyy riistää teiltä henki,
-tai teidän minulta.
-
--- Markiisi, -- vastasi kreivi ylpeänä, -- olen valmis antamaan
-teille kaikki ne selitykset, joita haluatte.
-
-Ja he menivät viereiseen huoneeseen. Nekin henkilöt, jotka vähemmin
-olivat perehtyneet tämän kohtauksen salaisiin syihin, alkoivat
-oivaltaa sen jännittäväisyyttä, niin että viulujen alkaessa soittaa
-tanssimusiikkia ei kukaan liikkunut paikaltaan.
-
--- Arvoisa neiti, minkä niin tärkeän palveluksen olen siis teille
-tehnyt ansaitakseni...? -- kysyi rouva du Gua purren huuliaan
-raivoissaan.
-
--- Olettehan paljastanut minulle markiisi de Montauranin oikean
-luonteen. Kuinka välinpitämättömänä tuo mies antoi minun syöksyä
-kuolemaan!... Suon hänet kernaasti teille.
-
--- Mitä siis olette tullut etsimään täältä? -- kysyi rouva du Gua
-viekkaasti.
-
--- Sitä kunnioitusta ja arvoa, jonka te, hyvä rouva, riistitte
-minulta Vivetièressä. Mitä muuhun tulee, voitte täydelleen
-rauhoittautua. Jos markiisi taas kääntäisi huomionsa minuun, tulee
-teidän tietää, ettei tuollainen palaaminen koskaan merkitse rakkautta.
-
-Rouva du Gua tarttui silloin neiti de Verneuilin käteen tuollaisella
-herttaisella kohteliaisuudella, jota naiset kernaasti osoittavat
-toisilleen, varsinkin miesten läsnäollessa.
-
--- Olenpa, lapsukaiseni, todella hyvin iloinen, nähdessäni, että
-olette noin järkevä. Vaikka teille tekemäni palvelus aluksi olikin
-vähän kovakätinen ja ankara, on se ainakin täydelleen tehoisa, --
-hän virkkoi painaen tuon toisen kättä, samalla kuitenkin tuntien
-halua raadella sen rikki, kun sormensa ilmaisivat hänelle tuon
-käden sametinpehmeän hienouden. -- Kuulkaahan, tunnen hyvin Garsin
-luonteen, -- hän jatkoi viekkaasti hymyillen, -- no niin, hän olisi
-pettänyt teidät, hän ei tahdo eikä voi naida ketään.
-
--- Vai niin!
-
--- Juuri niin, neiti; hän on suostunut vaaralliseen tehtäväänsä
-ainoastaan ansaitakseen neiti d'Uxelles'n käden, avioliitto, jota
-Hänen Majesteettinsa on luvannut kaikin tavoin tukea.
-
--- Vai niin, vai niin!...
-
-Neiti de Verneuil ei lisännyt sanaakaan tähän ivalliseen
-huudahdukseen. Nuori ja kaunis ritari du Vissard, joka hehkui
-halusta saada anteeksi sen merkin, jonka hän oli Vivetièressä
-antanut häpäisemiseen, lähestyi neiti de Verneuiliä, pyysi häntä
-kunnioittaen tanssimaan, ja parisitar ojensi hänelle kätensä ja
-riensi ottamaan osaa katrilliin, jossa rouva du Guakin tanssi mukana.
-Näiden muiden naisten puvut muistuttivat maanpakoon karkoitetun hovin
-muoteja, jonka mukaista oli puuteroida tai kähertää hiukset, ja ne
-näyttivät naurettavilta, kun niitä vertasi samalla komeaan, hienoon
-ja yksinkertaiseen pukuun, jonka käyttämiseen neiti de Verneuilillä
-muodin nojalla oli oikeus, vaikka naiset puheissaan sitä tuomitsivat,
-mutta itsekseen kadehtivat. Miehet taas eivät ollenkaan tarpeeksi
-voineet ihailla näin luontevasti kammattuja ja koristettuja hiuksia
-ja pukua, jonka viehätys piili sen muotojen sopusuhtaisuudessa.
-
-Nyt palasivat markiisi ja kreivi tanssisaliin ja osuivat neiti de
-Verneuilin taakse, joka ei kääntynyt. Ellei vastapäätä häntä oleva
-peili olisi hänelle ilmoittanut markiisin läsnäoloa, olisi hän
-sitä aavistanut rouva du Guan elkeistä, joka osasi huonosti kätkeä
-näennäisesti välinpitämättömällä ilmeellä sitä kärsimättömyyttä,
-joka hermostutti häntä hänen odottaessaan ennemmin tai myöhemmin
-näiden kahden kilpailijattaren välillä puhkeavaa taistelua. Vaikka
-markiisi keskusteli kreivin ja kahden muun henkilön kanssa, hän
-kuitenkin kuuli niiden tanssivien naisten ja miesten puheet, jotka
-tanssiasemien vaihtuessa hetkeksi tulivat seisomaan neiti de
-Verneuilin ja hänen vierustoveriensa paikoille.
-
--- Oh, hyvä Jumala, niin, armollinen rouva, tuo nainen on todella
-tullut yksin, -- sanoi muuan.
-
--- Täytyypä olla hyvin rohkea, -- sanoi nainen.
-
--- Mutta jos minulla olisi tuollainen puku, luulisin olevani alasti,
--- huomautti toinen nainen.
-
--- No, eipä itse puku juuri ole säädyllinen, mutta tuo nainen on niin
-kaunis, ja se sopii hänelle mainiosti!
-
--- Katsokaahan, minä oikein häpeän hänen täydellistä
-tanssitaitoaan. Eikö hän teidän mielestänne ole kokonaan oopperan
-balettitanssijattaren näköinen? -- virkkoi tuo kateellinen nainen.
-
--- Luuletteko hänen tulleen tänne tekemään sopimuksia ensimäisen
-konsulin nimessä? -- kysyi kolmas nainen.
-
--- Eipä hän suinkaan tuo neitseellistä viattomuutta myötäjäisinä
-pesään, -- ilkkui tanssiva nainen.
-
-Gars kääntyi äkkiä nähdäkseen sen naisen, joka oli lausunut tuon
-ilkeän parjauksen, ja silloin rouva du Gua katsoi häneen, kasvoissa
-ilme, joka selvästi sanoi: "Siinä näette, mitä tuosta naisesta
-ajatellaan."
-
--- Armollinen rouva, -- sanoi kreivi nauraen neidin vihamieliselle
-kilpailijattarelle, -- toistaiseksi ainoastaan naiset ovat koettaneet
-riistää häneltä hänen viattomuutensa.
-
-Tämän huomautuksen johdosta markiisi antoi mielessään kreiville
-anteeksi kaiken sen pahan, minkä hän oli matkaansaanut. Kun hän
-sitten rohkeni luoda katseensa ihailemaansa naiseen, jonka suloa,
-kuten yleensä muidenkin naisten, kynttilänvalo kohotti, neiti
-de Verneuil käänsi hänelle selkänsä, palaten paikalleen, missä
-keskusteli kavaljeerinsa kanssa, korottaen ääntään, niin että sen
-hyväilevimmät sävelet saapuivat markiisin korvaan.
-
--- Ensimäinen konsuli toimittaa luoksemme hyvin vaarallisia
-lähettiläitä! -- sanoi hänen kavaljeerinsa.
-
--- Hyvä herra, tämä mainittiin minulle jo Vivetièressä, -- huomautti
-parisitar.
-
--- Teilläpä on yhtä hyvä muisti kuin kuninkaalla! -- virkkoi
-aatelismies, tyytymättömänä kömpelyyteensä.
-
--- Voidakseen antaa anteeksi solvauksia täytyy sellaista muistaa, --
-sanoi Marie vilkkaasti, päästäen hänet hymyillen hänen noloudestaan.
-
--- Koskeeko tämä armahdus meitä kaikkia? -- kysyi markiisi.
-
-Mutta Marie syöksyi lapsellisen hurmautuneena tanssipyörteeseen,
-jättäen siihen markiisin tyrmistyneenä odottamaan vastausta. Markiisi
-katseli parisitarta jäykän alakuloisella, parisitar huomasi sen
-ja kallisti päänsä tuollaiseen kiemailevaan asentoon, joka toi
-esiin kaulan sopusuhtaisen muodon, eikä unhoittanut ainoatakaan
-niistä liikkeistä, jotka paljastivat hänen ruumiinsa harvinaista
-täydellisyyttä. Marie veti puoleensa kuin toivo ja pakeni kuin
-muisto. Kun hänet näki sellaisena, heräsi halu omistaa hänet mistä
-hinnasta tahansa. Hän sen tiesi, ja tämä kauneutensa tietoisuus loi
-hänen kasvoihinsa sanomatonta suloa. Markiisi tunsi sydämessään
-nousevan rakkauden, raivon, mielettömyyden myrskyn; hän puristi
-rajusti kreivin kättä ja poistui.
-
-"Hän on siis poissa?" ajatteli neiti de Verneuil palattuaan
-paikalleen.
-
-Kreivi riensi viereiseen saliin ja viittasi salaa turvatilleen, kun
-toi sieltä Garsin hänen luokseen.
-
-"Hän on minun vallassani", ajatteli Marie, tutkien kuvastimesta
-markiisia, jonka vielä kiihoittuneet kasvot säteilivät toivoa.
-
-Yhä vielä muka nyreissään hän vastaanotti nuoren päällikön, ja
-sanaakaan sanomatta, mutta poistui hymyillen hänen luotaan; tuo mies
-näytti hänestä kaikkia muita niin ylevämmältä, että hän ylpeili
-siitä, että saattoi häntä kiduttaa. Hän tahtoi antaa hänen kalliisti
-maksaa muutaman lempeän sanan, jotta hän täysin tajuaisi niiden
-arvon, ja siinä hän seurasi sitä naisen vaistoa, jota he kaikki
-enemmän tai vähemmän noudattavat. Kun katrilli oli lopussa, kaikki
-Vivetièressä olleet aatelismiehet ympäröivät Marien, ja kukin rukoili
-anteeksi erehdystään, lausuen imartelevia sanoja, jotka toisilta
-onnistuivat paremmin, toisilta huonommin. Mutta se mies, jonka
-parisitar olisi tahtonut nähdä polvillaan edessään, ei lähestynyt
-häntä ympäröivää ryhmää.
-
-"Hän luulee yhä vielä olevansa rakastettu", ajatteli Marie, "eikä hän
-tahdo, että häntä sekoitetaan välinpitämättömiin ".
-
-Hän kieltäytyi lähinnä seuraavasta tanssista. Sitten hän, aivan kuin
-tämä juhla olisi annettu hänen kunniakseen, kulki tanssiryhmästä
-toiseen, nojaten kreivi de Bouvanin käsivarteen, jolle suvaitsi
-osoittaa herttaista tuttavallisuutta. Koko seura tiesi jo silloin
-yksityiskohtia myöten Vivetièren seikkailun, kiitos rouva du Guan
-huolenpidon, hän kun saattamalla neiti de Verneuilin ja markiisin
-juorupuheiden esineeksi toivoi asettavansa lisäesteen heidän
-sovinnollisille väleilleen. Näin olivat molemmat riitaantuneet
-rakastavat tulleet yleisen huomion esineeksi. Montauran ei uskaltanut
-lähestyä lemmittyään, sillä tietoisuus siitä, että oli menetellyt
-väärin ja hänen jälleen elpyneen intohimonsa raivokkaisuus saivat
-hänet näkemään neiti de Verneuilin peloittavassa valossa. Nuori
-parisitar puolestaan salaa tähysteli markiisin näennäisesti
-rauhallisia kasvoja, ollen katselevinaan tanssivia pareja.
-
--- Täällä on hirveän kuuma, -- hän sanoi seuralaiselleen. -- Huomaan,
-että markiisi de Montauranin otsa on vallan kostea hiestä. Viekää
-minut toiselle puolelle, että voisin vapaasti hengittää... täällä
-ihan tukehdun.
-
-Ja päännyökkäyksellä hän osoitti kreiville viereistä salia, jossa
-istui muutamia pelureita. Markiisi seurasi sinne lemmittyään, jonka
-sanat oli arvannut huulten liikkeistä. Hän rohkeni toivoa, että Marie
-oli poistunut muusta seurasta ainoastaan saadakseen tavata hänet,
-ja olettaessaan tätä suosiota hän tunsi intohimonsa leimahtavan
-entistään rajumpana; sillä hänen rakkautensa oli kiihtynyt siitä,
-että hän viime päivinä oli pitänyt velvollisuutenaan sitä kaikin
-tavoin tukehuttaa. Neiti de Verneuilistä oli hauska kiusata nuorta
-päällikköä; hänen katseensa, joka kreiville oli niin lempeä, niin
-sametin pehmeä, muuttui kuivaksi ja synkäksi, kun se sattumalta
-kohtasi markiisin silmät. Montauran näytti tekevän kiusallisen
-ponnistuksen ja sanoi kumealla äänellä:
-
--- Ettekö siis anna minulle anteeksi?
-
--- Rakkaus, -- vastasi Marie kylmästi, -- ei anna anteeksi mitään,
-tai antaa anteeksi kaiken. Mutta, -- hän lisäsi, huomatessaan hänen
-ilosta säpsähtävän, -- täytyy rakastaa...
-
-Hän oli jälleen nojautunut kreivin käsivarteen ja oli vetäytynyt
-jonkunmoiseen naisten huoneeseen, joka oli pelisalin vieressä.
-Markiisi seurasi sinne Marieta.
-
--- Tahdotteko kuulla minua? -- hän huudahti.
-
--- Näyttää siltä, herrani, kuin luulisitte, että minä olen tullut
-tänne teidän tähtenne, enkä kunnioituksesta itseäni kohtaan. Jollette
-lopeta tätä sietämätöntä takaa-ajoa, lähden täältä pois.
-
--- No niin, -- sanoi markiisi, jonka mieleen juolahti eräs viimeisen
-Lotringin herttuan mielettömimpiä tekoja, -- sallikaa minun puhua
-ainoastaan niin kauan, kuin voin pitää kädessäni tätä hiiltä.
-
-Hän kumartui alas tulisijan kohdalle, tarttui hehkuvaan hiileen
-ja puristi sitä rajusti kouraansa. Neiti de Verneuil punastui,
-irroitti nopeasti kätensä kreivin käsivarresta ja katsoi markiisiin
-hämmästyneenä. Kreivi poistui hiljaa, jättäen molemmat rakastavat
-kahden kesken. Näin mieletön teko oli järkyttänyt Marien sydämen,
-sillä rakkaudessa ei ole mitään vakuuttavampaa kuin typerä teko, joka
-samalla on rohkea.
-
--- Te todistatte minulle täten, -- hän sanoi koettaen saada hänet
-heittämään pois hiilen, -- että saattaisitte minut mitä julmimman
-kidutuksen alaiseksi. Te menette äärimäisyyksiin kaikessa. Houkkion
-vakuutuksien ja naisen parjauksen nojalla epäilitte, että se nainen,
-joka oli pelastanut henkenne, olisi kyennyt teidät myymään!
-
--- Se on totta, -- hän sanoi, -- että olen ollut teille julma;
-mutta koettakaa te kuitenkin unhoittaa se, minä en sitä koskaan
-voi unhoittaa. Kuulkaahan minua... Minut petettiin halpamaisesti,
-mutta tuona onnettomana päivänä kasaantui niin paljo seikkoja, jotka
-todistivat teitä vastaan...
-
--- Ja nuo seikat riittivät tukahuttamaan rakkautenne?
-
-Markiisi epäröi, mitä vastata. Neiti de Verneuil teki ylenkatsetta
-osoittavan liikkeen ja nousi.
-
--- Oi, Marie, nyt en enää tahdo uskoa, että te...
-
--- Mutta hellittäkää toki kädestänne tuo hehkuva hiili! Te olette
-mieletön. Avatkaa kätenne, minä tahdon.
-
-Markiisia huvitti heikosti vastustaa lemmittynsä lempeää ponnistelua,
-pitkittääkseen sitä nautintoa, jonka hänelle tuotti hänen pienten ja
-hyväilevien sormiensa puristus. Mutta Marien onnistui viimein avata
-tuo käsi, jota olisi tahtonut suudella. Veri oli sammuttanut hiilen.
-
--- No sanokaapa, mitä tuo nyt on teitä hyödyttänyt? -- Hän ratkoi
-nenäliinastaan nöyhtää ja painoi sitä haavalle, joka muuten ei ollut
-syvä, ja jonka markiisi heti peitti käsineellään.
-
-Rouva du Gua saapui varpaillaan astuen viereiseen peilisaliin
-ja loi salaa katseita molempiin rakastavaisiin, joiden huomion
-hän taitavasti vältti kumartuen taaksepäin heidän vähänkin
-liikahtaessaan. Mutta epäilemättä hänen oli vaikea heidän
-liikkeistään ja ilmeistään päättää, mitä he puhuivat.
-
--- Jos kaikki se, mitä minusta on teille sanottu, olisi totta, niin
-myöntäkää, että tänä hetkenä olisin saanut täyden kostontyydytyksen,
--- sanoi Marie niin pisteliäästi, että markiisi kalpeni.
-
--- Ja mikä tunne siis sai teidät tulemaan tänne?
-
--- Mutta, ystäväni, te olette kovin lapsellinen. Luuletteko
-rankaisematta voivanne ylenkatsoa sellaista naista kuin minä? --
-Olen tullut tänne sekä teidän tähtenne että itseni tähden, -- hän
-virkkoi hetken vaiettuaan, painaen kättään rubiinikimppua vastaan,
-joka komeili keskellä hänen poveaan, ja sitten näyttäen markiisille
-tikariaan.
-
-"Mitähän kaikki tämä merkitsee?" ajatteli rouva du Gua.
-
--- Mutta, -- jatkoi Marie, -- te rakastatte minua vielä... Ainakin
-haluatte yhä vielä omistaa minut; ja äskeinen mieletön tekonne, --
-hän lisäsi, tarttuen hänen käteensä, -- on sen minulle todistanut.
-Minä olen jälleen tullut siksi, miksi tahdoin tulla, ja poistun
-täältä onnellisena. Se, joka meitä rakastaa, sille annetaan aina
-synninpäästö. Mitä minuun tulee, minua rakastetaan, olen saanut
-takaisin sen miehen kunnioituksen, joka minun silmissäni edustaa koko
-maailmaa: nyt voin kuolla.
-
--- Te siis vielä rakastatte minua? -- sanoi markiisi.
-
--- Olenko sanonut sellaista? -- vastasi Marie ilkkuen, ilolla
-seuraten sen kidutuksen kehitystä, jonka alaiseksi heti
-saapumishetkestä alkaen oli pakoittanut markiisin. -- Eikö minun
-kenties ole täytynyt tehdä uhrauksia tullakseni tänne? Olen
-pelastanut kreivi de Bouvanin kuolemasta, ja ollen kiitollisempi,
-hän on korvaukseksi suojeluksestani tarjonnut minulle suojeluksensa,
-omaisuutensa ja nimensä. Se ajatus ei koskaan ole johtunut teidän
-mieleenne.
-
-Markiisi, joka näistä sanoista joutui vallan suunniltaan, pidätti
-rajuimman vihanpuuskauksen, mikä koskaan oli hänet vallannut, hän kun
-luuli, että kreivi oli hänet pettänyt, eikä vastannut mitään.
-
--- Kas vaan, te punnitsette asiaa? -- virkkoi neiti de Verneuil
-katkerasti hymyillen.
-
--- Neiti, -- vastasi nuori mies, -- teidän epäilynne oikeuttaa minun
-epäilyni.
-
-- Lähtekäämme täältä! -- huudahti neiti de Verneuil, huomatessaan
-oviaukosta vilahdukselta rouva du Guan hameen.
-
-Neiti de Verneuil nousi. Mutta halu saattaa kilpailijattarensa
-epätoivoon sai hänet viipymään.
-
--- Tahdotteko siis syöstä minut manalaan? -- kysyi markiisi, tarttuen
-hänen käteensä ja puristaen sitä voimakkaasti.
-
--- Ettekö te syössyt minua siihen viisi päivää sitten? Ja ettekö tänä
-hetkenä pidä minua mitä julmimmassa epätietoisuudessa rakkautenne
-vilpittömyyteen nähden?
-
--- Mutta enhän tiedä, vaikka kostonhimossanne menisitte niin
-pitkälle, että tahtoisitte anastaa koko elämäni, sitä häväistäksenne,
-sensijaan että väijyisitte henkeäni!...
-
--- Ah, te ette minua rakasta: te ajattelette itseänne, ettekä minua!
--- hän huudahti raivokkaana, vuodattaen kyyneleitä.
-
--- No niin, -- sanoi markiisi ollen suunniltaan, -- ota henkeni,
-mutta kuivaa kyyneleesi!
-
--- Oi, rakkaani, -- huudahti Marie tukehtuneesta, -- noita sanoja,
-tuota äänenpainoa ja tuota katsetta olen odottanut, asettaakseni
-sinun onnesi edelle omasta onnestani! -- Mutta, -- hän jatkoi, --
-pyydän teiltä viimeistä todistetta kiintymyksestänne, jota sanotte
-niin voimakkaaksi. En tahdo viipyä täällä hetkeäkään kauempaa, kuin
-mikä on välttämätöntä tietääkseni, että te olette minun omani. En
-joisi edes lasia vettä talossa, missä oleskelee nainen, joka kaksi
-kertaa on yrittänyt surmata minut, joka kenties vielä hautoo jotain
-petosta meitä kohtaan, ja joka tänä hetkenä salaa kuuntelee meitä,
--- näin hän virkkoi, osoittaen markiisille rouva du Guan hameen
-liikkuvaa poimua.
-
-Sitten hän pyyhki kyyneleensä ja kumartui nuoren päällikön korvan
-juureen, joka vavahti, tuntiessaan hänen hengityksensä suloisen
-tuoksun.
-
--- Valmistakaa kaikki matkaamme varten, -- hän sanoi; -- saattakaa
-minut Fougères'en, vasta siellä saatte tietää, rakastanko teitä!
-Toistamiseen uskon itseni teidän huostaanne. Voitteko te toistamiseen
-uskoa itsenne minulle?
-
--- Oi, Marie, te olette saattanut minut siihen tilaan, etten enää
-ollenkaan tiedä, mitä teen. Teidän sananne, katseenne, sanalla sanoen
-te itse huumaatte minut, ja olen valmis tyydyttämään tahtonne.
-
--- No hyvä, saattakaa minut hetkeksi ylen onnelliseksi! Antakaa minun
-nauttia siitä ainoasta riemuvoitosta, jota olen toivonut. Tahdon
-täydesti hengittää raitista ilmaa, keskellä sellaista elämää, jota
-olen uneksinut, ja nauttia harhaluuloistani, ennenkuin ne haihtuvat.
-Tulkaa, ja tanssikaa kanssani.
-
-He palasivat yhdessä tanssisaliin, ja vaikka neiti de Verneuil tunsi
-sydämensä ja ylpeytensä niin imarrelluiksi kuin nainen suinkin
-saattaa toivoa, niin kuitenkin hänen silmiensä lempeyttä uhkuva sulo,
-hänen huultensa hieno hymy, vilkkaan tanssin nopea tahti -- kaikki
-tämä verhosi hänen ajatustensa salaisuuden, samoin kuin meri kätkee
-sen rikollisen salaisuuden, joka on sen syvyyteen upottanut kuolleen
-ruumiin. Kuitenkin koolla oleva seura päästi ihailun sorinan, kun hän
-valssin pyörteissä kieriskeli, nojaten rakastajansa käsivarsiin, ja
-kun nämä molemmat, silmät lemmenkaihoisina, päät raskaina tanssivat
-intohimoisesti toisiinsa kietoutuneina, siten ilmaisten mitä riemua
-odottivat tulevasta läheisestä toisiinsa liittymisestä.
-
--- Herra kreivi, -- sanoi rouva du Gua herra de Bouvanille, -- menkää
-tiedustelemaan, onko Pille-Miche leirissä, ja tuokaa hänet luokseni;
-ja voitte olla varma siitä, että tästä vähäisestä palveluksesta
-saatte minulta kaiken, mitä vaaditte, jopa kätenikin.
-
-"Kostoni käy minulle kalliiksi", -- hän ajatteli nähdessään kreivin
-poistuvan. "Mutta tällä kertaa tuo nainen ei pääse käsistäni."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Vähän myöhemmin neiti de Verneuil ja markiisi istuivat katetuissa
-vaunuissa, joita veti neljä voimakasta hevosta. Francine, joka
-hämmästyen näki nämä henkilöt, joita oli luullut vihollisiksi,
-käsi kädessä ja näin hyvässä sovussa, oli ääneti, eikä rohjennut
-edes ajatella, oliko tämä hänen emännässään vilppiä vai rakkautta.
-Hiljaisen yön pimeän vuoksi markiisi ei voinut huomata, kuinka neiti
-de Verneuilin levottomuus kasvoi, mikäli hän lähestyi Fougères'ta.
-Aamukoiton heikon valon välkähtäessä näki etäisyydessä Pyhän
-Leonardin kirkon tapulin häämöittävän. Sinä hetkenä Marie ajatteli:
-
-"Syöksyn kuoloa kohti."
-
-Ensimäisen kummun juurella johtui molempien rakastavien mieleen sama
-ajatus: he nousivat alas vaunuista ja nousivat ylös kummun rinnettä,
-ikäänkuin palauttaen muistiin ensimäistä kohtaamistaan. Astuttuaan
-markiisin käsivarteen nojaten muutaman askeleen Marie hymyllä kiitti
-nuorta miestä siitä, että hän oli kunnioittanut hänen vaikenemistaan;
-saavuttuaan sitten kummun huipulle, josta näki Fougères'n, hän heräsi
-täydelleen haaveistaan.
-
--- Älkää enää menkö edemmäksi, -- hän varoitti. -- Minun valtani ei
-enää tänään suojelisi teitä sinisiltä.
-
-Montauran näytti hiukan hämmästyneeltä; Marie hymyili surullisena ja
-osoitti hänelle sormellaan kallionlohkaretta, ikäänkuin kehoittaen
-häntä istuutumaan. Itse hän jäi seisomaan alakuloisen näköisenä.
-Hänen raateleva mielenliikutuksensa ei enää sallinut hänen jatkaa
-edellä tuhlailemaansa naisviekkautta. Tänä hetkenä hän olisi
-polvistunut kuumille hiilille, tuntematta niiden polttoa enempää kuin
-markiisi oli tuntenut sen hiilen polttavaa hehkua, jonka oli ottanut
-käteensä todistaakseen kuinka raju hänen intohimonsa oli.
-
-Luotuaan rakastajaansa katseen, joka uhkui mitä syvintä surua, lausui
-Marie hänelle nämä kauheat sanat:
-
--- Kaikki se, mitä minusta olette epäillyt, on totta!
-
-Markiisi säpsähti vaistomaisesti.
-
--- Oi, olkaa armollinen, -- hän sanoi pannen kätensä ristiin, --
-kuunnelkaa minua keskeyttämättä. Minä olen todella -- hän jatkoi
-ääni liikutuksesta värähdellen -- herttua de Verneuilin tytär, mutta
-ulkopuolella aviota syntynyt. Äitini, eräs neiti de Casteran, joka
-rupesi nunnaksi, välttääkseen ne kidutukset, jotka odottivat häntä
-perheensä puolelta, hyvitti hairahduksensa itkemällä viisitoista
-vuotta. Hän kuoli Séez'issä. Vasta hänen kuolinvuoteensa ääreen tuo
-kelpo abbedissa minun etuani ajatellen kutsui saapuville sen miehen,
-joka oli hylännyt tuon nais-paran; sillä abbedissa tiesi, että olin
-vailla ystäviä, omaisuutta, ja epätietoinen tulevaisuudesta... Tuo
-mies, joka alinomaa seurusteli Francinen äidin talossa, jonka hoitoon
-minut oli uskottu, oli unhoittanut minut, lapsena. Mutta nyt herttua
-mielellään vastaanotti minut ja tunnusti minut lapsekseen, minä kun
-olin kaunis ja hän kun kenties nähdessään minut tunsi nuortuvansa.
-Hän oli niitä ylimyksiä, jotka edellisen hallitusmuodon aikana
-kerskailivat osoittamalla, kuinka sai anteeksi rikoksen, kunhan
-vaan teki sen hienossa muodossa. En sano hänestä sen enempää. Sillä
-olihan hän isäni. Mutta sallikaa minun selittää teille, kuinka
-oloni Parisissa pakostakin turmeli sieluni. Herttua de Verneuilin
-seurustelupiiri ja se ylhäisö, jonka keskuuteen hän minut saattoi,
-oli mieltynyt tuohon ivailevaan filosofiaan, josta Ranska siihen
-aikaan innostui, sitä kun kaikkialla esitettiin henkevällä tavalla.
-Minäkin miellyin noihin loisteliaisiin keskusteluihin noiden
-hienojen huomautuksien ja uskontoa ja totuutta ivaavien sattuvien
-sukkeluuksien tähden. Miehet pitivät pilanaan tunteita, kuvaten
-niitä kahta onnistuneemmin, kun eivät itse niitä tunteneet. Ja he
-viehättivät yhtä paljon lyhyen sattuvilla sanasutkauksillaan kuin
-näennäisellä hyvänsävyisyydellään, osaten sovittaa jutun yhteen
-ainoaan sanaan. Mutta usein he väsyttivät liialla henkevyydellään
-ja kyllästyttivät naisia, tehden rakkauden pikemmin taidoksi kuin
-sydämen asiaksi. Ainoastaan heikosti minä kykenin vastustamaan tätä
-virtausta. Sieluni oli kuitenkin -- suokaa tämä itsetietoisuuteni
-minulle anteeksi -- kyllin tuntehikas oivaltaakseen, että henkevyys
-oli kuihduttanut kaikki sydämet; mutta siitä elämästä, jota silloin
-vietin, on ollut seurauksena alituinen taistelu luonnollisten
-tunteiden ja minuun tarttuneiden moitittavien taipumusten välillä.
-Muutamat huomattavat henkilöt olivat minussa kehittäneet tuota
-ajatusten vapautta, tuota yleisen mielipiteen halveksimista,
-jotka riistävät naiselta sen vaatimattomuuden, minkä kadottua
-hänen viehätysvoimansa vähenee. Oi, onnettomuus ei ole kyennyt
-poistamaan niitä vikoja, jotka ylellisyys minuun istutti. -- Isäni,
--- hän jatkoi huoattuaan, -- nimittäin herttua de Verneuil, kuoli,
-tunnustettuaan minut lapsekseen ja tehtyään jälkisäädöksensä niin
-suuresti minun edukseni, että se melkoisesti vähensi veljeni, hänen
-laillisen poikansa, omaisuutta. Eräänä aamuna huomasin olevani ilman
-turvapaikkaa ja ilman suojelijaa. Veljeni valitti jälkisäädännön
-johdosta, joka oli tehnyt minut rikkaaksi. Niinä kolmena vuotena,
-jotka olin asunut tuhlailevan ylellisessä perheessä, oli
-turhamaisuuteni kehittynyt. Tyydyttämällä kaikki oikkuni, oli isäni
-herättänyt minussa ylellisyyden vaatimuksia, joiden tuottamia vaaroja
-ja harjoittamaa hirmuvaltaa vielä nuori ja turmeltumaton mieleni ei
-tajunnut. Eräs isä-vainajani ystävä, marsalkka herttua de Lenoncourt,
-joka oli seitsemänkymmen-vuotias, tarjoutui holhoojakseni. Minä
-suostuin siihen; muutama päivä tuon vastenmielisen oikeudenkäynnin
-alettua jouduin asumaan loistavaan taloon, jossa nautin kaikkia
-niitä oikeuksia, mitkä julma veli isäni paarien ääressä oli minulta
-kieltänyt. Joka ilta tuo vanha marsalkka tuli viettämään minun
-luonani muutaman tunnin, joiden kuluessa tuo vanhus puhui ainoastaan
-lempeitä ja lohduttavia sanoja. Hänen valkeat hiuksensa ja kaikki
-isällisestä hellyydestään minulle antamansa todisteet velvoittavat
-minua kiitollisuudesta osoittamaan hänelle kiintymystä, ja mielelläni
-kuvittelin olevani hänen tyttärensä. Otin vastaan ne upeat puvut,
-jotka hän minulle tarjosi, enkä häneltä salannut ainoatakaan
-oikullista mielijohdettani, huomatessani hänet niin onnelliseksi
-voidessaan ne tyydyttää. Eräänä iltana sain kuulla, että koko Parisi
-piti minua tuon vanhus-paran rakastajattarena. Minulle todistettiin,
-että minä olin kykenemätön jälleen saavuttamaan viattomuutta,
-joka aivan syyttömästi oli minulta riistetty. Se mies, joka oli
-väärin käyttänyt kokemattomuuttani, ei voinut olla rakastaja, eikä
-tahtonut olla mieheni. Sillä viikolla, jolloin sain tämän kamalan
-kokemuksen, ja sen päivän aattona, jona minun oli määrä liittyä
-avioon sen miehen kanssa, jonka nimeä vaadin -- muuten ainoa hyvitys,
-jonka hän minulle saattoi tarjota, hän matkusti Coblenziin. Minut
-karkoitettiin häpeällisesti siitä pienestä talosta, jonka marsalkka
-oli minulle asunnoksi antanut ja joka ei ollut hänen omansa. Tähän
-asti olen sanonut teille totuuden, aivan kuin jos seisoisin Jumalan
-edessä; mutta älkää nyt enää onnettomalta vaatiko tiliä niistä
-kärsimyksistä, jotka ovat haudatut hänen muistinsa kätköihin. Eräänä
-päivänä jouduin naimisiin Dantonin kanssa. Muutama päivä myöhemmin
-myrsky kaatoi sen suunnattoman suuren tammen, jonka ympärille olin
-kietonut käsivarteni. Jälleen vajonneena mitä synkimpään kurjuuteen,
-päätin tällä kertaa kuolla. En tiedä, oliko rakkaus elämään, toivo
-uuvuttaa onnettomuuteni ja löytää tämän tutkimattoman syvän kuilun
-pohjalta onni, joka minua pakeni, olivatko, sanon minä, nämä seikat
-tietämättäni neuvonantajinani, vai viekoittelivatko minua erään
-Vendômesta kotoisin olevan nuoren miehen kehoittelut, joka jo kaksi
-vuotta on ollut kiintynyt minuun kuin puuhun kietoutunut käärme
-epäilemättä luullen, että ääretön onnettomuus lopulta saattaa minut
-hänen omakseen. Enkä tiedä, kuinka olen voinut suostua tuohon
-innoittavaan tehtävään lähteä kolmestasadasta tuhannesta frangista
-tuntemattoman miehen luo, koettaakseni saada hänet minua rakastamaan
-ja sitten toimittaakseni hänet poliisin käsiin. Näin teidät, ja
-tunsin heti kuka te olitte tuollaisen aavistuksen avulla, joka ei
-koskaan petä. Kuitenkin antauduin epäilyyn, sillä kuta enemmän teitä
-rakastin, sitä kauheampi oli minulle varmuus. Pelastaessani teidät
-Hulot'n käsistä, luovuin siis osastani ja päätin pettää pyövelit, sen
-sijaan, että olisin pettänyt heidän uhrinsa. Olen menetellyt väärin
-näin leikittelemällä ihmisten, heidän elämänsä, heidän valtiollisten
-vakaumustensa ja itsenikin kanssa, tehden sen naisen tavoin, joka
-ei maailmassa näe muuta kuin tunnelmia ja hetken mielijohteita.
-Mutta luulin että minua rakastettiin ja olin viehättynyt toivosta
-voida alkaa uudelleen elämäni. Silti kaikki, ehkäpä minä itsekin, on
-ilmaissut entistä elämäni sekavuutta, sillä onhan teidän täytynyt
-epäillä niin intohimoista naista kuin minä. Mutta oi! Kuka ei olisi
-taipuvainen antamaan anteeksi sekä rakkauttani että teeskentelyäni?
-Niin, minusta tuntui, kuin olisin nähnyt tuskallista unta ja että
-herätessäni olin kuusitoista-vuotias. Olinhan Alençonissa, missä
-kohtasin lapsuuteni siveät ja puhtaat muistot. Olin niin mielettömän
-yksinkertainen, että luulin rakkauden suovan minulle viattomuuden
-kylvyn. Hetkisen luulin yhä vielä olevani neitsyt, kun en vielä ollut
-rakastanut. Mutta eilis-iltana teidän intohimonne tuntui minusta
-todelta, ja sisäinen ääni sanoi minulle: "Miksi pettää häntä?" --
-Tietäkää siis, herra markiisi, -- hän jatkoi ontolla äänellä, joka
-ylpeästi näytti vaativan tuomitsemista, -- tietäkää, että minä
-olen ainoastaan kunniaton olento, joka ei ole teidän arvoisenne.
-Tästä hetkestä rupean taas näyttelemään langenneen naisen osaa,
-väsyneenä esittämään sen naisen osaa, jolle te olitte lahjoittanut
-sydämen pyhyyden. Hyve minua painaa. Ylenkatsoisin teitä, jos
-olisitte kyllin heikko minut naimaan. Se olisi mielettömyys, jota
-voisi odottaa mieheltä sellaiselta kuin kreivi de Bouvan. Mutta te,
-herra markiisi, olkaa tulevaisuutenne arvoinen ja erotkaa minusta
-kaihotta. Huonomaineinen nainen, nähkääs, olisi liian vaativainen.
-Hän rakastaisi teitä vallan toisin kuin tuo nuori ja viaton tyttö,
-joka hetken ajan tunsi sydämessään suloisen toivon voida olla
-teidän elämänkumppaninne, tulla suureksi ja jaloksi puolisoksenne,
-tuottaen teille kunniaa, ja joka tuosta tunteesta on ammentanut
-rohkeutta uudistaa paheen ja kataluuden turmeleman luontonsa,
-siten pystyttääkseen ainaisen salvan teidän ja hänen välille. Minä
-uhraan teille kunniani ja omaisuuteni. Tämän uhrauksen tuottama
-ylpeydentunne on tukeva minua onnettomuudessani, ja kaitselmus
-saattaa määrätä kohtaloni mielensä mukaan. Minä en koskaan aio
-saattaa teitä vihollistenne käsiin. Palaan Parisiin. Siellä on teidän
-nimenne oleva minulle toinen parempi minä, ja se mainehikas kaiku,
-jonka te epäilemättä tulette sille hankkimaan, on lohduttava minua
-kaikissa suruissani. Mitä teihin tulee, te olette mies, te unhoitatte
-minut... Hyvästi.
-
-Hän riensi pois Pyhän Sulpicen laaksoa kohti ja katosi, ennenkuin
-markiisi oli ehtinyt nousta häntä pidättääkseen. Mutta hän pyörsi
-kappaleen matkaa takaisin ja piiloittautui kallion taakse, kuroitti
-sieltä esiin päätään, tutki markiisia epäilyksen sekaisella
-uteliaisuudella, ja näki hänen poistuvan tietämättä minne meni ja
-masentuneen näköisenä.
-
-"Olisikohan hän huonopäinen mies?..." ajatteli Marie, markiisin
-kadottua näkyvistä ja tuntiessaan olevansa eroitettu hänestä.
-"Ymmärtäneekö hän minua?"
-
-Hän vavahti. Sitten hän äkkiä alkoi yksin kiiruhtaa Fougères'ta
-kohti, ikäänkuin olisi pelännyt, että markiisi häntä seuraisi tuohon
-kaupunkiin, jossa surma olisi hänet saavuttanut.
-
--- No, rakas Francine, mitä hän sinulle sanoi?... -- hän kysyi
-uskolliselta bretagnettarelta, kun he taas olivat kohdanneet toisensa.
-
--- Oi, Marie, hän säälitti minua. Te ylhäiset naiset annatte miehelle
-tikarinpistoja kielellänne.
-
--- Millainen hän siis oli, puhutellessaan sinua?
-
--- Hän nyt olisi minua katsellutkaan... oi Marie, hän rakastaa teitä!
-
--- Oi, hän rakastaa minua, hän ei minua rakasta, -- hän vastasi; --
-näiden kahden lauseen välillä on minulla paratiisi tai helvetti.
-Näiden molempien äärimäisyyksien välillä en löydä paikkaa, mihin
-jalkani asettaisin.
-
-Näin saavutettuaan hirvittävän kohtalonsa täyttymyksen, Marie
-saattoi kokonaan antautua surunsa valtaan, ja hänen kasvonsa, joihin
-siihen asti niin monet eri tunteet olivat luoneet heijastustaan,
-muuttuivat niin nopeasti, että hän yhden päivän kuluttua, jonka
-aikana lakkaamatta oli häälyvän onnen ja epätoivon aavistuksen
-välillä, menetti loistavan kauneutensa ja tuon nuorekkaan virkeyden,
-joka johtuu siitä, että on vapaa kaikesta intohimosta, tai sitte
-onnellisuuden huumauksesta. Hulot ja Corentin, jotka olivat uteliaat
-kuulemaan neiti de Verneuilin mielettömän keikailun tuloksen, olivat
-tulleet Marieta tervehtimään muutama hetki hänen paluunsa jälkeen.
-Marie vastaanotti heidät hymyilevänä.
-
--- No niin, -- hän sanoi Hulot'lle, jonka levottomissa kasvoissa
-oli hyvin kysyvä ilme, -- kettu palaa pyssyjen ylettyviin, ja pian
-tulette saamaan ylen kunniakkaan voiton.
-
--- Mitä siis on tapahtunut? -- kysyi Corentin välinpitämättömästi,
-luoden neiti de Verneuiliin sivulta tuollaisen vaanivan katseen,
-jonka avulla tuollaiset diplomaatit urkkivat ihmisten ajatuksia.
-
--- Oh, -- vastasi Marie, -- Gars on entistään ihastuneempi minuun, ja
-minä pakoitin hänet seuraamaan meitä Fougères'n porteille asti.
-
--- Näyttää siltä, kuin vaikutusvaltanne siinä olisi päättynyt, --
-sanoi Corentin, -- ja että herra markiisin pelko on voimakkaampi sitä
-rakkautta, jota te hänessä herätätte.
-
-Neiti de Verneuil loi Corentiniin halveksivan katseen.
-
--- Te arvostelette häntä itsenne mukaan, -- hän vastasi.
-
--- No niin, -- sanoi Corentin kiivastumatta, -- miksi ette tuonut
-häntä mukaanne kotianne?
-
--- Jos markiisi minua todella rakastaa, päällikkö, -- sanoi
-Marie luoden häneen veitikkamaisen viekkaan katseen, -- niin
-paheksuisitteko suuresti tekoani, jos pelastaisin hänet, vieden hänet
-pois Ranskasta?
-
-Vanha soturi riensi hänen luokseen ja tarttui hänen käteensä sitä
-suudellakseen jonkunmoisen innostuksen valtaamana. Sitten hän katsoi
-häneen tuijottaen ja sanoi synkkänä:
-
--- Unhoitatte molemmat ystäväni ja kuusikymmentä kolme soturiani!
-
--- Voi, herra päällikkö, -- hän sanoi intohimon koko
-teeskentelemättömyydellä, -- hän ei ole siihen syyllinen, hänet petti
-häijy nainen, Charretten entinen rakastajatar, joka luullakseni joisi
-sinisten verta...
-
--- Kuulkaahan, Marie, -- huomautti Corentin, -- älkää pitäkö
-pilananne päällikköä, hän ei vielä tunne teidän tapaanne laskea
-leikkiä.
-
--- Olkaa te vaiti, -- huudahti Marie hänelle, -- ja tietäkää, että se
-päivä, jona käytte minulle liian vastenmieliseksi, on oleva täällä
-viimeisenne.
-
--- Huomaan, neiti, -- sanoi Hulot ilman katkeruutta, -- että minun
-tulee valmistautua taistelemaan.
-
--- Siihen ette toki kykene, herra eversti. -- Näin heillä olevan yli
-kuudentuhannen miehen harjoitettua väkeä Saint-Jamesissa, tykistöä ja
-englantilaisia upseereja. Mutta mitä saisivatkaan nuo miehet aikaan
-ilman häntä? Olen samaa mieltä kuin Fouché: hänen päänsä on kaikki.
-
--- No niin, saammeko sen käsiimme? -- kysyi Corentin kärsimättömänä.
-
--- En tiedä, -- vastasi Marie välinpitämättömästi.
-
--- Englantilaisia! -- huudahti Hulot vihoissaan, -- se vaan häneltä
-puuttui, ollakseen täydellinen rosvo! Kyllä minä tulen antamaan
-sinulle englantilaisia, sen takaan!
-
--- Minusta näyttää, kansalainen, niin valtioviisas kuin oletkin, että
-ajoittain annat tuon naikkosen viedä itsesi harhaan, -- sanoi Hulot
-Corentinille, heidän poistuttuaan muutaman askeleen päähän talosta.
-
--- Se on varsin luonnollista, herra päällikkö, -- vastasi Corentin
-miettiväisenä, -- että sinä kaikessa siinä, minkä hän meille on
-sanonut, et näe muuta kuin pyssynlaukauksia. Te soturit ette tiedä,
-että on olemassa useita sotimiskeinoja. Taitavasti hyväkseen
-käyttää miesten tai naisten intohimoja, kuin pontimia, jotka
-pannaan toimimaan valtion eduksi, asettaa paikoilleen rattaat siinä
-suuressa koneessa, jota sanomme hallitukseksi, ja sulkea siihen mitä
-hillittömimmät tunteet kuin liipaisimet, joita pidetään silmällä --
-eikö tämä ole luomistyötä, eikö se ole Jumalan tavoin asettumista
-maailmankaikkeuden keskipisteeseen?
-
--- Salli minun pitää omaa ammattiani sinun ammattiasi parempana,
--- virkkoi soturi kuivasti. -- Tehkää te mitä ikinä tahdotte
-rattainenne. Mutta minä en tunne korkeampaa esimiestä kuin
-sotaministerin. Hän on antanut minulle tarkat määräykset, ja minä
-aion lähteä taisteluun poikineni, jotka eivät väisty, ja vallata
-vihollisen edestä, enkä takaa, kuten sinä.
-
--- Oh, voithan valmistautua lähtemään liikkeelle, -- sanoi
-Corentin. -- Mikäli olen tuon naisen puheista voinut arvata, niin
-tutkimattomalta kuin hän sinusta tuntuukin, niin saatpa pian
-heiluttaa miekkaasi, ja ennen pitkää tuotan sinulle huvin kohdata
-tuon rosvon.
-
--- Kuinka niin? -- kysyi Hulot, väistyen pari askelta taaksepäin,
-paremmin nähdäkseen tuon omituisen henkilön.
-
--- Neiti de Verneuil rakastaa Garsia, -- vastasi Corentin kumeasti,
--- ja kenties tuo mies rakastaa häntä! Markiisi, jota koristaa
-Ludvigin tähden punainen nauha, nuori ja henkevä, ehkäpä päälle
-päätteeksi rikas -- kuinka paljon houkutuksia! Olisihan tuo nainen
-sangen tyhmä, jos ei toimisi omaksi edukseen, koettaen päästä hänen
-vaimokseen pikemmin, kuin toimittaa häntä meidän käsiimme. Tuo
-nainen tahtoo vetää meitä nenästä. Mutta näinpä hänen silmissään
-jonkunlaista epävarmuutta. Noilla molemmilla rakastavilla tulee
-luultavasti olemaan kohtaus, ehkä siitä jo on sovittukin. No
-niin, huomenna on minulla tuo mies satimessa. Tähän asti hän on
-ollut ainoastaan tasavallan vihollinen, mutta joku hetki sitten
-hänestä on tullut minun viholliseni. Mutta ne, joiden päähän on
-pälkähtänyt asettua minun ja tuon naisen väliin, ovat kaikki kuolleet
-mestauslavalla.
-
-Lausuttuaan nämä sanat Corentin vaipui jälleen mietteisiin, jotka
-estivät hänet näkemästä sitä syvää inhoa, joka kuvastui rehellisen
-soturin kasvoissa hetkenä, jona hän kokonaan pääsi noiden juonien ja
-Fouchén käyttämien vehkeilyjen perille. Hulot päättikin sentähden
-vastustaa kaikessa Corentinia, mikä ei olennaisesti vahingoittanut
-hallituksen tuumien ja toiveiden menestymistä, ja jättää tasavallan
-viholliselle keinon kuolla kunnialla aseet kädessä, ja välttää
-joutumasta sen pyövelin saaliiksi, jonka asiamies tämä salapoliisin
-kätyri sanoi olevansa.
-
-"Jos ensimäinen konsuli tahtoisi kuulla minun mielipidettäni", hän
-ajatteli, kääntäessään selkänsä Corentinille, "hän antaisi noiden
-kettujen taistella aatelisia vastaan, sillä he ovat toistensa
-arvoisia, ja käyttäisi sotamiehiä ihan muihin tehtäviin".
-
-Corentin katseli kylmästi soturia, jonka ajatus oli kuvastunut
-kasvojen ilmeessä, ja silloin hänen silmiinsä välkähti iva, joka
-ilmaisi tämän juonikkaan poliisikätyrin etevämmyyttä.
-
-"Jos noille aaseille antaa kolme kyynärää sinistä verkaa ja ripustaa
-rauta-aseen heidän kupeelleen", hän ajatteli, "niin he kuvittelevat,
-että valtiotaito muka sallii tappaa ihmisiä ainoastaan yhdellä
-tavalla..."
-
-Sitten hän muutaman hetken kulki edestakaisin ja virkahti itsekseen
-äkkiä:
-
--- Hetki on tullut, tuo nainen tulee minun omakseni! Viiden vuoden
-kuluessa se kehä, jonka olen piirtänyt hänen ympärilleen, on
-vähitellen käynyt ahtaammaksi, nyt hän on vallassani, ja hänen
-kauttaan olen ylenevä hallinto-uralla yhtä korkealle kuin Fouché...
-Niin, jos hän menettää sen ainoan miehen, jota on rakastanut, suru
-ajaa hänet ruumiineen sieluineen minun syliini. Tarvitsee vaan valvoa
-yöt ja päivät, yllättääkseen hänen salaisuutensa.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Hetkeä myöhemmin olisi asiasta vihiä saanut katsoja eroittanut
-tämän miehen kalpeat kasvot erään talon ikkunan takana, mistä hän
-saattoi huomata kaikki, jotka tulivat siihen umpikujaan, joka oli
-talorivin ja Pyhän Léonard-kirkon välillä. Osoittaen samanlaista
-kärsivällisyyttä kuin kissa, joka väijyy hiirtä, Corentin istui vielä
-seuraavana aamuna samassa paikassa tarkaten vähintäkin melua ja mitä
-huolellisimmin tutkien katseillaan jokaista tulijaa.
-
-Tämä alkava päivä oli toripäivä. Vaikka näinä onnettomina aikoina
-talonpojat vastenmielisesti antautuivat vaaralle alttiiksi
-lähtemällä kaupunkiin, näki Corentin synkkähahmoisen miehen, joka
-oli puettu vuohennahkaan ja jolla oli kädessä pieni pyöreä ja matala
-kori, menevän neiti de Verneuilin asuntoon, katseltuaan jotenkin
-huolettomana ympärilleen. Corentin meni ulos, päättäen odottaa
-tuota maalaista ovella. Mutta äkkiä juolahti hänen mieleensä, että
-hän saapumalla odottamatta neiti de Verneuilin luo kenties yhdellä
-ainoalla katseella saattoi yllättää tuon miehen koriin kätketyn
-salaisuuden. Muuten hän oli kuullut kerrottavan, että oli melkein
-mahdoton saada mitään selvää bretagnelaisten ja normandialaisten
-arvoituksellisista vastauksista.
-
--- Galope-Chopine! -- huudahti neiti de Verneuil, kun Francine toi
-sisään chouanin. "Rakastaneeko markiisi siis minua?" hän ajatteli.
-
-Äkillinen toivo levitti hänen ihoonsa mitä loistavimmat värit, ja
-riemun hänen sydämeensä. Galope-Chopine katsoi vuoroin talon emäntää
-ja Francinea, näyttäen viimemainittua kohtaan tuntevan suurta
-epäluuloa. Mutta neiti de Verneuilin antama merkki rauhoitti hänet.
-
--- Arvoisa neiti, -- hän sanoi, -- kello kahden aikaan _hän_ tulee
-minun talooni ja odottaa teitä siellä.
-
-Mielenliikutukseltaan neiti de Verneuil ei voinut vastata muuten
-kuin nyökäyttämällä päätään, mutta samojeedikin olisi täydelleen
-ymmärtänyt sen merkityksen. Samassa Corentinin askeleet kaikuivat
-viereisessä huoneessa. Galope-Chopine ei vähääkään joutunut
-hämilleen, kun neiti de Verneuilin katse ja säpsähdys ilmaisivat
-hänelle uhkaavan vaaran, ja heti kun urkkijan viekkaat kasvot tulivat
-näkyviin, chouani kohotti äänensä, niin että se oli vähällä halkaista
-korvat.
-
--- Vai niin! -- hän huusi Francinelle, -- voin ja voin välillä on
-ero. Te tahdotte gibarry-voita, mutta maksatte ainoastaan yksitoista
-sou'ta naulasta! Tätä varten oli turha vaivata minua tänne! Tämä
-tässä on hyvää voita, sen voitte uskoa, -- hän sanoi, avaten korinsa
-ja näyttäen kahta Barbetten valmistamaa pientä voi-kokkaretta.
-
--- Täytyy tehdä jokaiselle oikein, pikku neiti, -- lisätkää siis
-vielä yksi sou.
-
-Hänen ontolta kaikuva äänensä ei ilmaissut mitään mielenliikutusta,
-ja hänen vihreät, tiheiden harmahtavien kulmakarvojen varjostamat
-silmänsä kestivät räpäyttämättä Corentinin terävän katseen.
-
--- Suusi kiinni, äijä, sinä et ole tullut tänne myömään voita, sillä
-olet tekemisissä naisen kanssa, joka ei vielä elinaikoinaan ole
-hieronut kauppaa. Se ammatti, jota harjoitat, on vielä eräänä päivänä
-tekevä sinut päätä lyhemmäksi. Ja lyöden häntä ystävällisesti olalle,
-Corentin lisäsi:
-
--- Ei voi kauan olla samalla chouanien ja sinisten ystävä.
-
-Galope-Chopine tarvitsi koko mielenmalttinsa, nielläkseen raivonsa
-ja pidättyäkseen vastustamasta tätä syytöstä, jonka hänen ahneutensa
-saattoi oikeutetuksi. Hän ei vastannut muuta kuin:
-
--- Herra suvaitsee tehdä minusta pilkkaa... Corentin oli kääntänyt
-chouanille selkänsä; mutta tervehtiessään mennessään neiti de
-Verneuiliä, jonka sydäntä kouristi, hän saattoi helposti tarkata
-häntä peilistä.
-
-Galope-Chopine, joka luuli, ettei urkkija enää häntä nähnyt, loi
-kysyvän katseen Francineen, joka osoitti hänelle ovea, sanoen:
-
--- Seuratkaa minua, hyvä mies, kyllä me asiasta sovimme.
-
-Corentinilta ei ollut jäänyt huomaamatta neiti de Verneuilin
-ahdistus, jota hänen hymyilynsä huonosti salasi, ei hänen
-punastumisensa ja ilmeittensä vaihtuminen, ei chouanin levottomuus
-eikä Francinen eleet -- kaiken tämän hän oli huomannut. Ollen varma
-siitä, että Galope-Chopine oli markiisin lähettämä, hän pysäytti
-hänet tarttumalla hänen pukunsa pitkiin vuohenkarvoihin sinä hetkenä,
-jona hän oli poistumaisillaan ovesta, veti hänet takaisin ja katsoi
-häneen tuimasti.
-
--- Missä asut, äijäseni? Tarvitsen voita...
-
--- Armollinen herra, -- vastasi chouani, -- koko Fougères'n kaupunki
-tietää, missä asun, minä olen niin sanoakseni...
-
--- Corentin! -- huudahti neiti de Verneuil, keskeyttäen chouanin
-vastauksen, -- te olette kovin rohkea, kun tulette minun luokseni
-tähän aikaan ja yllätätte minut näin! Tuskin olen pukeutunut...
-Jättäkää tämä talonpoika rauhaan, hän käsittää yhtä vähän teidän
-juonianne kuin minä niiden vaikutinta. -- Nyt saatte mennä, hyvä mies!
-
-Galope-Chopine epäröi hetken, pitikö hänen poistua. Mies-paran
-todellinen tai teeskennelty epävarmuus, hän kun ei näyttänyt
-tietävän, ketä totella, oli jo vähällä pettää Corentinin, kun
-chouani nuoren naisen käskevästä viittauksesta laahustelevin askelin
-poistui. Sinä hetkenä neiti de Verneuil ja Corentin katselivat
-toisiaan ääneti. Tällä kertaa Marien kirkkaat silmät eivät jaksaneet
-kestää sitä pisteliään kylmää loistoa, joka heijastui tämän miehen
-katseesta. Päättäväisyys, joka oli ilmennyt urkkijan astuessa
-huoneeseen, ilme, jota Marie ei ennen ollut hänessä havainnut, hänen
-muuten räikeän äänensä himmeä kaiku, hänen ryhtinsä -- kaikki tämä
-pelästytti neiti de Verneuiliä.
-
-Hän ymmärsi, että salainen taistelu alkoi heidän välillään, ja että
-tuo mies oli käyttävä synkän vaikutusvaltansa kaikkia keinoja. Mutta
-vaikka hän sinä hetkenä selvästi ja täydelleen näki edessään sen
-kuilun, jonka pohjaan oli syöksymäisillään, hän ammensi rakkaudestaan
-voimia, karkoittaakseen jäätävän tympäisevät aavistuksensa.
-
--- Corentin, -- hän virkkoi, teeskennellen iloisuutta, -- toivon,
-että annatte minun päättää pukeutumiseni.
-
--- Marie, -- sanoi Corentin, -- niin, sallikaa minun puhutella
-teitä näin... te ette vielä tunne minua! Kuulkaahan, vähemminkin
-tarkkanäköinen mies kuin minä olisi jo huomannut, että rakastatte
-markiisi Montaurania. Minä olen jo moneen kertaan tarjonnut teille
-sydämeni ja käteni. Te ette ole katsonut minua arvoiseksenne,
-ja kenties olette ollut oikeassa. Mutta vaikka pidätte itseänne
-liian ylevänä, liian kauniina ja suurena minulle, olen kuitenkin
-löytävä keinot, vetääkseni teidät alas luokseni. Kunnianhimoni ja
-vakaumukseni ovat karkoittaneet teistä kunnioituksen minuun; ja totta
-puhuen, tämä ei ole oikein. Minä puolestani en pidä ihmisiä yleensä
-juuri minkäänarvoisina. Minä olen varmasti ylenevä korkeaan asemaan,
-jonka tuottama kunnia epäilemättä on hivelevä turhamaisuuttanne.
-Kuka voisi teitä paremmin rakastaa, kuka antaisikaan teille
-suurempaa vapautta kuin se mies, joka on rakastanut teitä kokonaista
-viisi vuotta. Vaikka minulla on se vaara tarjona, että te saatte
-minusta epäedullisen käsityksen, te kun ette voine käsittää, että
-ylenmääräinen rakkaus voi saattaa luopumaan siitä olennosta, jota
-jumaloi, tahdon antaa teille todisteen siitä epäitsekkäisyydestä,
-joka liittyy ihailuuni. Älkää noin pudistako kaunista päätänne. Jos
-markiisi teitä rakastaa, menkää hänelle vaimoksi; mutta hankkikaa
-itsellenne sitä ennen varmuutta hänen vilpittömyydestään. Joutuisin
-epätoivoon, jos tietäisin teitä petettävän, sillä teidän onnenne on
-minulle omaa onneani rakkaampi. Päätökseni voi teitä hämmästyttää,
-mutta tietäkää, että se johtuu yksinomaan siitä, etten ole kyllin
-typerä toivoakseni omistaa naista vastoin hänen tahtoansa.
-Itseäni minä syytänkin, enkä teitä, siitä että ponnistukseni ovat
-olleet turhat. Olen toivonut saavuttavani teidät nöyryydellä ja
-kiintymyksellä, sillä olen jo kauan, sen tiedätte, koettanut tehdä
-teidät onnelliseksi minun periaatteitteni mukaisesti; mutta te ette
-ole suvainnut rohkaista ja palkita minua millään.
-
--- Olenhan sietänyt läsnäoloanne, -- sanoi Marie ylpeänä.
-
--- Lisätkää siihen, että sitä kadutte.
-
--- Tulisiko minun kenties vielä kiittää teitä siitä inhoittavasta
-yrityksestä, johon te olette saanut minut ryhtymään?
-
--- Ehdoittaessani teille yritystä, joka pelkurimaisista henkilöistä
-tuntuu moitittavalta, -- hän huomautti häikäilemättä, -- en pitänyt
-silmällä muuta kuin teidän parastanne. Mitä minuun tulee, jos
-onnistun tai häviän, saatan tästälähin edistää tarkoituksiani
-kaikenlaisilla saavutuksillani. Jos te suostutte Montauranin
-aviotarjoukseen, minä mielihyvällä ryhtyisin palvelemaan Bourbonien
-asiaa Parisissa, missä olen Clichy-klubin jäsen. Sattuma, joka
-veisi minut prinssien kosketukseen, saattaisi minut hylkäämään
-tasavallan edut, joka lähestyy rappiotilaansa. Kenraali Bonaparte
-on liian älykäs mies, jotta ei käsittäisi, että hänen on mahdoton
-olla samaan aikaan Saksassa, Italiassa ja täällä, missä vallankumous
-on raukeamaisillaan. Epäilemättä hän toimeenpani 18. brumairen
-ainoastaan saavuttaakseen Bourboneilta suurempia etuja, hieroen
-heidän kanssaan Ranskaa koskevia sopimuksia, sillä hän on hyvin
-älykäs mies, jolta ei puutu kaukonäköisyyttä. Mutta valtiomiehen
-tulee kulkea hänen edellään tiellä, jolle hän antautuu. Ranskan
-pettämisen arastelu on vain niitä turhia ennakkoluuloja, jotka me
-viisaammat luovutamme hölmöille. En teiltä salaa, että minulla
-on tarpeelliset valtuudet ryhtyäkseni neuvotteluihin yhtä hyvin
-chouanien päällikköjen kanssa kuin syöstäkseni heidät perikatoon.
-Sillä Fouché, suojelijani, on sangen viisas mies, hän on aina
-pelannut kaksinaista peliä. Hirmuvallan aikana hän oli samalla
-Robespierren ja Dantonin puolella...
-
--- Jonka te häpeällisesti hylkäsitte! -- sanoi neiti de Verneuil.
-
--- Joutavia, -- vastasi Corentin; -- onhan hän kuollut, unhoittakaa
-hänet. Olkaa nyt avomielinen, minähän olen antanut teille siitä
-hyvän esimerkin. Tuo puoliprikaatin päällikkö on viekkaampi, kuin
-miltä näyttää, ja jos tahdotte välttää hänen valppautensa, minä ehkä
-voisin teitä siinä auttaa. Ottakaa huomioon, että hän on miehittänyt
-ympäröivät laaksot ja yllättäisi hyvin helposti kohtaamisenne!
-Jääden tänne, hänen valvontansa alaiseksi, olette hänen poliisiensa
-mielivallalle alttiina. Näettekö, kuinka pian hän sai tietää, että
-tuo chouani oli täällä! Hänen sotilaallinen tarkkanäköisyytensä
-epäilemättä saa hänet pian älyämään, että teidän pienimmätkin
-liikkeenne ilmaisevat markiisin liikkeitä, jos tämä teitä rakastaa...
-
-Neiti de Verneuil ei koskaan ollut kuullut niin lempeän herttaista
-ääntä. Corentin näytti uhkuvan rehellisyyttä ja luottamusta. Tuon
-nais-paran sydän oli niin alttiina jalomielisille vaikutteille, että
-hän vähällä oli ilmaista salaisuutensa käärmeelle, joka kiemurrellen
-kietoi hänet. Kuitenkin hänen mieleensä juolahti, ettei mikään
-todistanut tämän teennäisen puheen vilpittömyyttä, eikä hän katsonut
-omaatuntoaan raskauttavaksi pettää sitä miestä, joka urkki hänen
-salaisuuttaan.
-
--- No niin, -- hän vastasi, -- olette arvannut oikein, Corentin.
-Minä todella rakastan markiisia. Mutta hän ei minua rakasta! Ainakin
-sitä pelkään. Ja se kohtaus, josta hän on sopinut kanssani, näyttää
-kätkevän ansan.
-
--- Mutta, -- vastasi Corentin, -- sanoittehan meille eilen, että hän
-saattoi teidät Fougères'en asti... Jos hän olisi tahtonut käyttää
-teihin nähden väkivaltaa, ette nyt olisi täällä.
-
--- Teillä on kuiva sydän, Corentin. Te voitte laskea ihmiselämän
-tapahtumia, mutta ette intohimon kehitystä. Siitä ehkä johtuu se
-alinomainen vastenmielisyys, jota minussa herätätte. Kun olette niin
-tarkkanäköinen, koettakaa ymmärtää, kuinka mies, josta toissapäivänä
-rajun kohtauksen jälkeen erosin, kärsimättömänä odottaa minua tänään
-Mayennen tien varrella olevassa Fleryn talossa, illan suussa...
-
-Kuullessaan tämän tunnustuksen, joka oli päässyt ilmoille keskellä
-tunteen purkausta, joka oli sangen luonnollinen tälle naiselle,
-Corentin punastui, sillä hän oli vielä nuori; mutta hän loi salaa
-tuohon naiseen sellaisen terävän katseen, joka tahtoo tunkea
-sielun syvyyteen. Mutta neiti de Verneuil oli niin hyvin näytellyt
-teeskentelemätöntä suoruutta, että veti urkkijaa nenästä, ja Corentin
-vastasi ulkokullatun hyväntahtoisesti:
-
--- Tahdotteko, että seuraan teitä kaukaa? Ottaisin mukaani
-valepukuisia sotamiehiä, ja me olisimme valmiit teitä tottelemaan.
-
--- Suostun siihen, -- sanoi Marie. -- Mutta luvatkaa minulle, kautta
-kunnianne... oh, en siihen luota!... kautta autuutenne, mutta ettehän
-usko Jumalaan! Kautta sielunne... mutta teillä ei sitä ehkä ole!
-Minkä vakuuden voittekaan siis antaa minulle uskollisuudestanne?
-Ja kuitenkin luotan teihin, ja lasken teidän käsiinne enemmän kuin
-henkeni, nimittäin rakkauteni tai kostoni!
-
-Corentinin kasvoihin ilmestynyt ohut puna ilmaisi neiti de
-Verneuilille, minkä vaaran hän juuri oli välttänyt. Poliisikätyri,
-jonka sieramet rypistyivät kokoon, sensijaan että olisivat
-laajenneet, tarttui uhrinsa käteen, suuteli sitä, osoittaen mitä
-syvintä kunnioitusta, ja poistui hänen luotaan tehden kumarruksen,
-joka ei ollut aivan vailla notkeutta.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kolme tuntia myöhemmin neiti de Verneuil, joka pelkäsi, että Corentin
-palaisi, poistui salaa kaupungista Pyhän Léonardin portin kautta
-ja alkoi astua Nid-aux-Crocsin kautta Nançon-laaksoon johtavaa
-polkua pitkin. Hän luuli pelastuneensa astuessaan todistajitta siinä
-polkujen sokkelossa, joka vei Galope-Chopinen majalle, jota kohti hän
-riensi iloisena, toivoen viimeinkin saavuttavansa onnensa ja voivansa
-vapauttaa rakastajansa siitä kohtalosta, joka häntä uhkasi.
-
-Tällävälin Corentin haeskeli päällikköä. Vaivoin hän tunsi
-Hulot'n tavatessaan hänet pienellä torilla, missä hän puuhaili
-taisteluvalmistuksissa. Tuo vanha soturi oli tehnyt uhrauksen,
-jonka merkitystä on vaikea täysin arvostella. Hän oli leikkauttanut
-tukkapalmikkonsa ja viiksensä, ja hänen hiuksensa olivat pappistavan
-mukaan ohuesti puuteroidut. Hänellä oli jalassa raudoitetut
-jykevät kengät, vanhan sinisen univormunsa hän oli vaihtanut
-vuohennahka-pukuun ja miekkansa pistooleilla täytettyyn vyöhön ja
-raskaaseen karbiini-pyssyyn. Tässä asussaan hän tarkasti kahtasataa
-fougèresläistä, joiden puvut olisivat pettäneet taitavimmankin
-chouanin silmän. Tässä kohtauksessa, joka tosin ei ollut uusi, ilmeni
-tämän pikkukaupungin sotaisa mieliala ja bretagnelainen luonne.
-
-Siellä täällä äiti tai sisar toi pojalleen tai veljelleen pullon
-paloviinaa tai unhoitetun pistoolin. Monet vanhukset kyselivät,
-kuinka paljon ja kuinka hyviä patruunia oli näillä chouaneiksi
-puetuilla kansalliskaartilaisilla, joiden hilpeys pikemmin viittasi
-metsästysretkeen kuin vaaralliseen sotayritykseen. Heidän mielestään
-chouani-sodan kahakat, joissa Bretagnen kaupunkilaiset taistelivat
-Bretagnen maaseutulaisia vastaan, olivat astuneet ritari-turnajaisten
-sijalle. Kenties eräiden, kansallistilojen hankinta oli syynä
-tähän isänmaalliseen innostukseen. Mutta epäilemättä tämän innon
-aiheuttivat myös vallankumouksen tuottamat edut, joihin kaupungissa
-pantiin suurempaa arvoa, puoluehenki ja jonkunmoinen kansallinen
-ihastuminen sotaan.
-
-Suuresti ihmeissään Hulot kulki rivien välissä ja pyysi tietoja
-Gudiniltä, jolle oli omistanut kaikki ne ystävyydentunteet, jotka
-ennen oli omistanut Merlelle ja Gérardille. Suuri joukko asukkaita
-tarkasti tuon retken valmistuksia, verraten meluavien maamiestensä
-ryhtiä Hulot'n puoliprikaatin pataljoonan käyttäymiseen. Siniset,
-kaikki liikkumattomina ja ääneti järjestyneinä riveihin upseeriensa
-johdolla, odottivat päällikön käskyä, jota joka sotamiehen katseet
-seurasivat ryhmästä ryhmään.
-
-Saavuttuaan vanhan puoliprikaatin päällikön luo, ei Corentin voinut
-pidättäytyä nauramasta, huomatessaan Hulot'n ulkomuodossa tapahtuneen
-muutoksen. Tämä näytti muotokuvalta, joka ei ole sen henkilön
-näköinen, jota se esittää.
-
--- No, mitä uutta kuuluu? -- kysyi häneltä Corentin.
-
--- Tule kanssamme pyssyillä paukuttamaan, niin saat sen tietää, --
-vastasi päällikkö.
-
--- Oh, enhän minä ole kotoisin Fougères'sta, -- virkkoi Corentin.
-
--- Sen hyvin näkee, kansalainen, -- sanoi Gudin. Ivalliset
-naurunremahdukset kuuluivat lähiryhmistä.
-
--- Luuletko, -- kysyi Corentin, -- ettei Ranskaa voi palvella muuten
-kuin pistimillä!
-
-Sitten hän käänsi selkänsä naurajille ja kääntyi erään naishenkilön
-puoleen, kysyen tämän retken tarkoitusta ja päämäärää.
-
--- Oi, hyvä herra, chouanit ovat jo Florignyssa! Heitä sanotaan
-olevan yli kolme tuhatta, ja he kuuluvat marssivan tänne
-valloittamaan Fougères'ta.
-
--- Florigny! -- huudahti Corentin, käyden kalpeaksi. -- Tuo kohtaus
-ei siis tule tapahtumaan siellä! Onko varmaa, että se on Florigny,
-Mayennen tiellä?
-
--- Ei ole kahta Florignyta, -- vastasi nainen, osoittaen hänelle
-Pèlerine-vuoren huipulle päättyvää tietä.
-
--- Haetteko te markiisi de Montaurania? -- kysyi Corentin päälliköltä.
-
--- Vähän häntäkin, -- vastasi Hulot äreästi.
-
--- Markiisi ei ole Florignyssa, -- huomautti Corentin. -- Lähettäkää
-sinne pataljoonanne ja kansalliskaartilaiset; mutta jättäkää
-luoksenne muutamia miehistänne ja odottakaa minua.
-
--- Hän on liian viekas ollakseen hullu, -- huudahti Hulot nähdessään
-Corentinin pitkin askelin poistuvan. -- Hän on todella urkkijain
-kuningas!
-
-Sitten Hulot antoi pataljoonalleen lähtökäskyn. Tasavallan soturit
-astuivat rumpuja pärisyttäen ja hiljaa kapean esikaupungin kautta,
-jonka laidalta alkaa Mayenneen johtava tie, ja heidän jononsa näytti
-puiden ja talojen lomitse esiin pilkoittavalta pitkältä siniseltä
-juovalta. Valepukuiset kansalliskaartilaiset seurasivat heitä. Mutta
-Hulot jäi kaupungin pienelle torille, ja hänen seuraansa Gudin ja
-noin parikymmentä kaupungin taitavinta nuorta miestä.
-
-Päällikkö odotti Corentinia, jonka salaperäinen ilme oli kiihoittanut
-hänen uteliaisuuttaan. Francine itse kertoi tälle valppaalle
-urkkijalle, että neiti de Verneuil oli poistunut kaupungista.
-Tämän miehen kaikki epäilykset muuttuivat nyt varmuudeksi, ja hän
-riensi heti hankkimaan tietoja tuosta paosta, jota syystä piti
-epäilyttävänä. Saatuaan Pyhän Léonardin vahtisotureilta kuulla,
-että vieras kaunotar oli poistunut Nid-aux-Crocsin tietä pitkin,
-Corentin riensi kävelypaikalle ja saapui, onnettomasti kyllä, sinne
-ajoissa, seuratakseen sieltä käsin jokaista Marien liikettä. Vaikka
-tämä nainen oli pukenut ylleen vihreän hameen ja vaipan, vähemmin
-herättääkseen huomiota, ilmaisi hänen melkein hurjan kiireinen ja
-hypähtelevä astuntansa lehdettömän ja kuuran peittämän pensasaidan
-takaa sitä päämäärää, jota kohti hän ponnisteli.
-
--- Kas vaan, -- huudahti Corentin, -- sinun muka piti lähteä
-Florignyhin, mutta sinä riennätkin Gibarryn laaksoon!... Olenpa
-aika hölmö, että hän on voinut vetää minua nenästä. Mutta
-kärsivällisyyttä, sytytänpä lamppuni yhtä hyvin päivällä kuin yöllä.
-
-Corentin, joka silloin osapuilleen arvasi, missä rakastavat tulivat
-kohtaamaan toisensa, saapui juosten torille sinä hetkenä, jona Hulot
-oli siitä poistumaisillaan, liittyäkseen joukkoihinsa.
-
--- Seis, herra kenraali! -- hän huusi päällikölle, joka kääntyi.
-
-Kädenkäänteessä Corentin oli selittänyt soturille sen tapausten
-kulun, jonka kuteesta, joskin vielä salatusta, kuitenkin pilkisti
-joku säie. Hulot hämmästyi suuresti valtiomiehen tarkkanäköisyyttä ja
-huudahti tarttuen hänen käsivarteensa:
-
--- Tuhat tulimmaista! sinä merkillinen mies, oletpa oikeassa.
-Nuo roistot tekevät siellä Florignyssa pelkän valehyökkäyksen.
-Ne molemmat partiojoukot, jotka lähetin tutkimaan d'Antrainin
-ja Vitrén välillä olevia seutuja, eivät vielä ole palanneet.
-Täten saamme lähistöstä lisäjoukkoja, jotka eivät suinkaan ole
-hyödyttömiä, sillä Gars ei ole niin tyhmä, että saapuisi ilman
-kirottuja "pöllö"-sotureitaan. -- Gudin, -- hän sanoi nuorelle
-fougèresläiselle, -- riennä sanomaan kapteeni Lebrunille, että
-hän Florignyssa varsin hyvin tulee toimeen ilman minua pitääkseen
-roistoja lämpiminä, ja palaa niin nopeasti kuin koivet kestävät.
-Tunnethan polut. Odotan sinua lähteäkseni metsästämään markiisia
-ja kostamaan Vivetièressä tehtyjä murhia. -- Hitto vieköön, kuinka
-tuo poika kipaisee tiehensä! -- hän virkkoi, nähdessään Gudinin
-juoksujalassa lähtevän matkaan ja katoavan kuin taian kautta. --
-Olisipa Gérard pitänyt tuosta pojasta!
-
-Palatessaan Gudin näki Hulot'n pienen joukon kasvaneen muutamista
-kaupungin eri vahdistoista otetuista sotilaista. Päällikkö käski
-nuoren fougèresläisen valita tusinan parhaita tähän sodankäyntitapaan
-harjaantuneita miehiä ja niiden kanssa poistua Pyhän Léonardin
-portista ja sitte kulkea pitkin Couësnonlaakson puolella olevaa Pyhän
-Sulpicen vuoren kuvetta, missä sijaitsi Galope-Chopinen mökki. Sitten
-hän itse asettui muun joukkonsa etunenään ja poistui kaupungista
-Pyhän Sulpicen portista noustakseen vuoren huipulle, missä hän
-laskelmansa mukaan oli kohtaava Beau-Pied'n miehet, joita aikoi
-käyttää vahtiketjuna vartioimaan kallioita aina Nid-auc-Crocsiin asti.
-
-Corentin, varmana siitä, että oli laskenut chouanipäällikön
-kohtalon hänen leppymättömimpien vihollistensa käsiin, riensi
-joutuin kävelypaikalle, saadakseen yleiskatsauksen Hulot'n
-hyökkäysliikkeistä. Ennen pitkää hän näki Gudinin pienen joukon
-tulevan näkyviin Nançon-laaksossa ja seuraavan Couësnonlaakson
-puoleisia kallioita, kun sillävälin Hulot, edeten Fougères'n linnan
-kylkeä pitkin kiipesi ylös niitä vaarallisia polkuja, jotka johtavat
-Pyhän Sulpicen vuoren huipulle.
-
-Täten nämä molemmat pikku joukot marssivat eteenpäin kahtena
-yhdensuuntaisena jonona. Kaikki puut ja pensaat, joita monikuvioinen
-kuura koristi, loivat seutuun vaalean heijastuksen, josta tarkoin
-erosivat kahden harmaan juovan tavoin nuo kaksi liikkeellä olevaa
-sotilasparvea. Saavuttuaan ylös vuorelle Hulot eroitti joukostaan
-kaikki ne soturit, joilla oli yllä univormu, ja Corentin näki
-niiden taitavan päällikkönsä järjestäminä muodostuvan kierteleviksi
-vahdeiksi, jotka liikkuivat sopivan matkan päässä toisistaan siten,
-että ensimäinen niistä oli vallan lähellä Gudiniä ja viimeinen
-Hulot'ta, niin ettei ainoakaan pensas ollut turvattu noiden
-kolmen liikkuvan rivin pistimiltä, jotka aikoivat toimeenpanna
-ajometsästyksen vangitakseen Garsin vuorilla tai tasangolla.
-
--- Hän on viekas, tuo vanha kettu! -- huudahti Corentin, kun hänen
-näkyvistään olivat kadonneet viimeiset piikkiherne-pensastoissa
-välkkyneet pistimenkärjet. -- Nyt on Gars satimessa. Jos Marie olisi
-toimittanut meidän käsiimme tuon kirotun markiisin, olisi meidät
-molemmat, hänet ja minut, yhdistänyt kaikkein vahvin side, nimittäin
-konnankuje... Mutta yhtä kaikki, hän tulee sittenkin omakseni!...
-
-Nuo luutnantti Gudinin johtamat kaksitoista nuorta Fougères'n soturia
-saapuivat pian sille Sulpicevuoren rinteelle, joka pienien kumpujen
-muotoisena laskeutuu Gibarryn laaksoon. Gudin itse poikkesi tieltä ja
-hypähti nopeasti ensimäisen tielle sattuvan kinsteri-pellon veräjän
-yli, kuuden soturinsa seuraamana; jäljellä olevat kuusi kulkivat
-hänen käskynsä mukaan oikealla olevalle pellolle, jotta tien molemmat
-puolet tutkittaisiin. Gudin riensi keskellä kinstereitä kasvavan
-omenapuun juurelle.
-
-Näiden kuuden chouanin-vastustajan askeleiden kahistessa, joita
-Gudin johti tämän kinsteri-metsän läpi hyvin hiljaa, etteivät
-olisi liikuttaneet kuuraisia pensaita, piiloittautui seitsemän tai
-kahdeksan miestä, joita johti Beau-Pied, kastanjapuiden taakse,
-jotka kohosivat peltoa ympäröivän pensasvallin huipulla. Huolimatta
-maaseutua valaisevasta kirkkaasta hohteesta ja harjaantuneesta
-näöstään, eivät fougèresläiset ensin huomanneet oman kaupunkinsa
-miehiä, jotka olivat linnoittuneet puiden suojaan.
-
--- Vaiti! siinä he ovat, -- sanoi Beau-Pied, joka ensin nosti
-päätään. -- Nuo roistot ovat ehtineet edellemme, mutta koska he ovat
-pyssynpiippujemme ylettyvissä, älkäämme päästäkö heitä hengissä,
-hiisi vieköön! Emme muuten kelpaisi edes paavin sotamiehiksi!
-
-Lopulta olivat kuitenkin Gudinin tarkat silmät eroittaneet hänen
-pieneen joukkoonsa suunnattuja pyssynpiippuja. Samassa, kuin katkeran
-kohtalon ivasta, kajahutti kahdeksan karkeata ääntä: "Ken siellä?"
-ja heti paukahti kahdeksan pyssynlaukausta. Luodit vinkuivat Gudinin
-miesten ympärillä. Yksi heistä haavoittui käsivarteen, ja toinen
-kaatui. Nuo viisi vahingoittumattomiksi jäänyttä miestä vastasivat
-yhteislaukauksella huutaen: "Ystäviä!" Sitten he riensivät luultuja
-vihollisiaan vastaan, yllättääkseen heidät, ennenkuin he ehtivät
-uudelleen panostaa aseensa.
-
--- Emme osanneet selvästi ilmaista keitä olimme! -- huudahti nuori
-aliluutnantti tuntiessaan prikaatinsa univormut ja vanhat hatut.
--- Olemme menetelleet kuin oikeat bretagnelaiset ainakin: olemme
-taistelleet, sen sijaan että olisimme antaneet toisillemme selityksiä.
-
-Nuo kahdeksan soturia tyrmistyivät, tuntiessaan Gudinin.
-
--- No jumalauta, herra upseeri, kuka hiidessä ei luulisi teitä
-rosvoiksi, kun teillä on yllä nuo vuohennahat! -- huusi Beau-Pied
-surullisena.
-
--- Tämä oli onneton sattuma, ja me olemme kaikki siihen syyttömät,
-kun te ette olleet saaneet tietoa meikäläisten liikkeellelähdöstä.
-Mutta kuinka pitkälle olettekaan jo päässeet? -- kysyi Gudin.
-
--- Ajamme takaa kourallista chouaneja, jotka huvikseen aikovat hakata
-meidät raajarikoiksi. Me juoksentelemme ympäri kuin myrkkyä syöneet
-rotat. Mutta hypättyämme näiden pensasaitojen ja veräjien yli,
-jotka ukkonen poroksi polttakoon, olivat kinttumme väsähtäneet ja
-levähdimme hiukan. Luulen, että rosvot paraikaa ovat lähellä tuota
-mökkiä, josta näette nousevan savua.
-
--- Hyvä! -- huusi Gudin. -- Vetäytykää te, -- hän sanoi kahdeksalle
-soturille ja Beau-Pied'lle, Pyhän Sulpicen kallioille, kulkekaa
-sinne vainion poikki ja tukekaa siellä päällikön sinne järjestämää
-vahtiketjua. Teidän ei sovi jäädä meidän pariimme, kun teillä
-on univormut yllä. Tahdommepa, piru vieköön, tehdä lopun noista
-koirista, Gars on siellä heidän mukanaan. Toverit tulevat selittämään
-teille asian tarkemmin kuin minä. Poiketkaa oikealle, älkääkä
-tervehtikö laukauksin kuutta vuohennahkoihin puettua meikäläistä,
-jotka mahdollisesti tulevat vastaanne. Te tunnette meidän
-valepukuiset chouanimme kaulahuiveista, jotka ovat sidotut ilman
-solmua.
-
-Gudin jätti molemmat haavoittuneet soturinsa omenapuun juurelle
-ja läksi astumaan Galope-Chopinen mökkiä kohti, jonka Beau-Pied
-oli hänelle osoittanut ja jonka katolta nouseva savu oli hänen
-tienviittanaan. Näin tuo nuori upseeri sattuman kautta, joka
-usein esiintyi tässä sodassa, mutta joka olisi voinut käydä vielä
-tuhoisammaksi, oli päässyt chouanien jäljille.
-
-Samaan aikaan Hulot'n johtama pieni joukko oli omalla tahollaan
-saapunut kohtaan, joka vastasi sitä paikkaa, mihin Gudin tahollaan
-oli edennyt. Vanha soturi, kulkien parvensa etunenässä, hiipi
-hiljaa pensasaitoja pitkin, osoittaen nuoren miehen intoa, ja
-hyppäsi jotenkin helposti veräjäpölkkyjen yli, tähystellen
-vaaleine silmineen kaikkia ylänköjä ja metsästäjän tavoin tarkaten
-pienintäkin risahdusta. Kolmannella pellolla, jolle astui, hän
-huomasi noin kolmikymmenvuotiaan vaimon kuokkimassa maata ja
-kumartuneena ahkerasti ahertamassa. Lähellä häntä noin seitsenvuotias
-poikanen, jolla oli veitsi kädessä, ravisti pois kuuraa muutamista
-piikkiherne-pensaista, jotka hän katkoi ja asetti kasoihin.
-
-Siitä jyminästä, joka syntyi, kun Hulot raskaasti syöksyi alas
-toiselle puolen pölkkyveräjää, pikku poika ja hänen äitinsä
-nostivat päätänsä. Helposti ymmärrettävästä syystä Hulot luuli
-tätä vaimoa vanhaksi eukoksi. Ennen aikaansa ilmaantuneet rypyt
-uursivat bretagnettaren otsaa ja kaulaa. Hänen pukunsa oli hyvin
-eriskummainen, sen kun muodosti vanha kulunut vuohennahka, ja ellei
-hänellä olisi ollut yllään likaisesta ja keltaisesta liinakankaasta
-tehty hame, joka ilmaisi hänen sukupuoltaan, Hulot ei olisi varmasti
-tiennyt, oliko hänellä edessään mies vai nainen, sillä tuon vaimon
-pitkät ja tummat hiustöyhdöt olivat punaisen villamyssyn peittämät.
-Ryysyistä, jotka puutteellisesti verhosivat pikkupoikaa, pilkoitti
-paljas iho esiin.
-
--- Hoi, eukko, -- sanoi Hulot puoliääneen tälle naiselle, lähestyen
-häntä, -- missä on Gars?
-
-Samassa Hulot'n seurassa olevat kaksikymmentä soturia hypähtivät
-pellon aitauksen yli.
-
--- Jos tahdotte tavata Garsin, täytyy teidän palata sinne, mistä
-tulitte, -- vastasi vaimo, luotuaan epäluuloisen katseen tuohon
-sotilasjoukkoon.
-
--- Kysynkö minä sinulta kenties tietä Fougères'n Gars-etukaupunkiin,
-sinä vanha harakka? -- virkkoi Hulot raa'asti. -- Kautta Pyhän Annan,
-oletko nähnyt Garsin kulkevan tästä ohi?
-
--- En ymmärrä, mitä sanotte, -- vastasi vaimo, kumartuen jatkamaan
-työtään.
-
--- Kirottu naikkonen, tahdotko siis, että siniset, jotka ajavat meitä
-takaa, tuhoavat meidät kaikki tyyni? -- huusi Hulot.
-
-Tämän kuultuaan vaimo kohotti päätään ja loi uuden epäluuloisen
-katseen sotureihin, vastaten:
-
--- Kuinka siniset voivat olla kintereillänne? Näin juuri heitä
-seitsemän tai kahdeksan kulkevan tästä ja palaavan Fougères'en tietä
-pitkin tuolla notkossa.
-
--- Onpa tuo eukko totisesti sennäköinen, kuin tahtoisi purra meitä
-nenällään! -- Katsohan, vanha varis!
-
-Ja sormellaan päällikkö näytti noin viidenkymmenen askeleen päässä
-takempana olevaa kolmea tai neljää vahtisoturia, joiden hatut,
-univormut ja pyssyt olivat helposti tunnettavissa.
-
--- Tahdotko syöstä turmioon ne soturit, jotka Marche-à-Terre on
-lähettänyt auttamaan Garsia, jonka fougèresläiset tahtovat vangita?
--- virkkoi Hulot vihaisena.
-
--- Anteeksi, -- vastasi nainen; -- mutta tähän maailman aikaan
-ihmisiä petetään niin helposti. Mistä pitäjästä te olettekaan
-kotoisin? -- hän kysyi.
-
--- Saint-Géorges'sta, -- huusi pari kolme fougèresläistä
-Ala-Bretagnen murteella, -- ja olemme nälkään kuolemaisillamme.
-
--- No hyvä, -- jatkoi nainen, -- näettekö savun tuolla? Se on minun
-taloni. Jos kuljette oikeanpuolista vuoripolkua, saavutte sinne
-ylätietä. Ehkäpä kohtaatte mieheni matkalla. Galope-Chopine on
-vahdissa, jotta voi varoittaa Garsia, sillä tietäkää, että hän tänään
-tulee meille, -- hän lisäsi ylpeänä.
-
--- Kiitos, vaimo hyvä, -- sanoi Hulot. -- Eteenpäin miehet, saakeli
-soikoon, -- hän huusi kääntyen soturiensa puoleen. -- Nyt hän on
-käsissämme!
-
-Nyt joukkue seurasi juoksujalkaa päällikköänsä, joka poikkesi
-osoitetulle polulle. Kuullessaan tuon chouaniksi luullun soturin
-kaikkea muuta kuin kristillisen kirouksen, Galope-Chopinen vaimo
-kalpeni. Hän katseli nuorten fougèresläisten säärystimiä ja
-vuohennahkoja, istuutui maahan, otti lapsensa syliin ja sanoi:
-
--- Armahtakoot meitä Pyhä Anna ja autuas Pyhä Labre! En usko, että
-nuo ovat meidän väkeämme. Heidän kenkänsä ovat vailla nauloja...
-Juokse alitietä varoittamaan isääsi, hänen henkensä on vaarassa!
--- hän sanoi pikkupojalle, joka katosi kuin kauris kinsteri- ja
-piikkiherne-pensastoon.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Neiti de Verneuil ei ollut kohdannut tiellään kumpaankaan puolueeseen
-kuuluvia sotureita, ei sinisiä, eikä chouaneja, jotka ajoivat
-toisiaan Galope-Chopinen majan ympärillä olevissa pelto-sokkeloissa.
-Kun hän näki sinervän savupatsaan nousevan tuon surkean asunnon
-puoleksi rappeutuneesta kattotorvesta, sykki hänen sydämensä niin
-rajusti, että sen tykytykset tuntuivat äkkiä toisiaan seuraavina
-kaikuvina iskuina nousevan kurkkuun. Hän pysähtyi, nojasi kädellään
-puunoksaan ja katseli tuota savua, joka oli tienviittana yhtä hyvin
-nuoren päällikön ystäville kuin vihollisille. Hän ei vielä koskaan
-ollut tuntenut näin rajua mielenliikutusta.
-
-"Oi, rakastan häntä liiaksi", -- hän ajatteli kokien sielussaan
-epätoivonsekaista tunnetta. -- "Tänään ehkä en enää voi hillitä
-itseäni..."
-
-Äkkiä hän sitten riensi majalle ja astui pihaan, jonka loka kylmästä
-oli jähmettynyt kovaksi. Iso koira syöksyi taas haukkuen häntä kohti;
-mutta Galope-Chopinen lausuttua yhden ainoan sanan, se liehutti
-häntäänsä ja vaikeni.
-
-Astuessaan majaan neiti de Verneuil loi ympärilleen katseen, jolta
-ei mitään jäänyt huomaamatta. Markiisi ei ollut siellä. Marie
-hengitti vapaammin. Ilokseen hän huomasi, että chouani oli pannut
-parastaan hiukan siistitäkseen likaista ja ainoaa asuinhuonettaan.
-Galope-Chopine tarttui pyssyynsä, tervehti ääneti vierastaan ja
-poistui mökistä koiransa seurassa. Marie seurasi häntä kynnykselle
-asti ja näki hänen poistuvan majan oikealla puolella alkavaa polkua
-pitkin, jonka sulki melkein lahonnut veräjäpölkky. Sen toisella
-puolen Marie saattoi nähdä useita peltoja, joiden veräjät näyttivät
-rivinä toisiaan seuraavilta ovilta, sillä puiden ja pensasaitojen
-ollessa lehdettöminä saattoi nähdä kaikki maiseman pienimmätkin
-epätasaisuudet.
-
-Kun Galope-Chopinen leveälierinen hattu oli kokonaan kadonnut, neiti
-de Verneuil kääntyi vasemmalle katselemaan Fougères'n kirkkoa; mutta
-vaja peitti sen kokonaan hänen katseiltaan. Sitten hän loi katseensa
-Couësnonin laaksoon, joka näytti avaralta musliinipeitteeltä,
-jonka häikäisevä valkeus vaikutti sen, että lumipilvien peittämä
-harmahtava taivas näytti vielä kolkommalta. Oli sellainen päivä, jona
-luonto tuntuu mykältä ja jolloin jokainen melu tuntuu hälvenevän
-yläilmoihin. Ja vaikka siniset ja heidän chouaneiksi pukeutuneet
-miehensä kolmena jonona etenivät, muodostaen kolmion, jota
-pienensivät lähestyessään mökkiä, oli hiljaisuus niin täydellinen,
-että neiti de Verneuil siitä tunsi mielensä liikutetuksi,
-ajatellessaan lisäksi tätä tilannetta, joka hänen henkisen tuskansa
-ohella aiheutti ruumiillistakin pahoinvointia.
-
-Onnettomuutta liiteli ilmassa.
-
-Viimein hän siinä kohdassa, missä puiden muodostama tausta päätti
-veräjä-jonon, näki nuoren miehen, joka notkeana kuin orava hyppäili
-aitauksien yli, juosten eteenpäin hämmästyttävän nopeasti.
-
-"Se on hän!" ajatteli Marie.
-
-Gars oli yksinkertaisessa chouani-puvussa, pyssy hihnan varassa
-vuohennahan yllä selässä, ja elleivät hänen liikkeensä olisi olleet
-niin miellyttävän notkeat, olisi häntä ollut vaikea tuntea. Marie
-syöksyi nopeasti takaisin majaan, seuraten vaistomaista sisäistä
-ääntä, joka oli yhtä vähän selitettävissä kuin pelko. Mutta ennen
-pitkää nuori chouani-johtaja oli parin askeleen päässä hänestä
-kamiinin edessä, missä kirkas ja räiskyvä tuli paloi. Kumpikin oli
-ääneti, peläten katsoa toiseen ja liikahtaa. Sama toivo yhdisti
-heidän ajatuksensa, sama epäilys ne eroitti, se oli ahdistusta, se
-oli hekkumaa.
-
--- Herra markiisi, -- sanoi vihdoin neiti de Verneuil
-ääni liikutuksesta värähdellen, -- ainoastaan huoli teidän
-turvallisuudestanne on saattanut minut tänne.
-
--- Minun turvallisuuteniko? -- hän kysyi katkerana.
-
--- Niin, -- hän vastasi. -- Niin kauan kuin minä oleskelen
-Fougères'ssa, on henkenne vaarassa, ja rakastan teitä liiaksi,
-voidakseni siirtää lähtöäni tätä iltaa kauemmaksi; älkää siis enää
-hakeko minua sieltä.
-
--- Matkustatte pois, armaani!... Siinä tapauksessa minä teitä seuraan.
-
--- Tekö seuraisitte minua? Mitä ajattelettekaan?... Entä siniset?
-
--- Mitä yhteistä, rakas Marie, on sinisillä ja meidän rakkaudellamme?
-
--- Minusta tuntuu vaikealta, että te jäisitte Ranskaan, minun
-luokseni, ja vielä vaikeammalta, että lähtisitte pois Ranskasta minun
-kanssani.
-
--- Onko mitään mahdotonta sille, joka todella rakastaa?
-
--- Niin, luulenpa, että kaikki on mahdollista... Onhan minullakin
-ollut rohkeutta luopua teistä, teidän hyväksenne.
-
--- Kuinka! te olette suostunut tulemaan kauhean olennon omaksi, jota
-ette rakastanut, ettekä tahdo tehdä onnelliseksi miestä, joka teitä
-jumaloi, jonka elämän te täyttäisitte ja joka vannoo aina kuuluvansa
-yksistään teille? Kuule minua, Marie, rakastatko todella minua?
-
--- Rakastan, -- hän vastasi.
-
--- Tule siis omakseni.
-
--- Oletteko unhoittanut, että olen taas omaksunut langenneen naisen
-osan, ja että juuri teidän tulee olla se mies, joka joutuu valtaani?
-Tahtoessani paeta, tapahtuu se senvuoksi, etten tahdo nähdä lankeavan
-teidän päänne yli sen ylenkatseen, joka saattaisi tulla minun
-osakseni. Jos minulla ei olisi tätä pelkoa, kenties...
-
--- Mutta jos minä en pelkää mitään?
-
--- Kuka sen minulle takaa? Olen epäluuloinen. Kuka ei olisi sitä
-minun asemassani?... Jos herättämämme rakkaus ei ole kestävää
-laatua, tulee sen ainakin olla täydellinen ja saattaa meidät ilolla
-kestämään maailman vääryyttä. Mitä te olette tehnyt minua varten?...
-Tahdotte omistaa minut. Luuletteko senkautta kohonneenne paljoa
-korkeammalle niitä, jotka ovat nähneet minut tähän saakka? Oletteko
-te hetken huvin tähden pannut alttiiksi chouanejanne, huolehtimatta
-heistä enempää kuin mitä minä olin huolissani sinisistä, jotka
-tuhottiin silloin, kun minä olin menettänyt kaiken? Ja mitähän, jos
-minä vaatisin teitä luopumaan kaikista tuumistanne, toiveistanne,
-kuninkaastanne, joka minussa herättää kateutta ja joka kenties on
-ivaava teitä, jos hänen tähtensä joudutte perikatoon, kun minä
-sitävastoin voisin kuolla teidän edestänne pyhää kunnioitusta
-tuntien? Sanalla sanoen, jos vaatisin, että te nöyrtyisitte
-tottelemaan ensimäistä konsulia, voidaksenne seurata minua
-Parisiin?... jos vaatisin, että matkustaisimme Amerikkaan, elääksemme
-siellä kaukana siitä maailmasta, joka on täynnä turhamaisuutta, jotta
-tietäisin, rakastatteko minua todella itseni tähden, samoin kuin
-minä tänä hetkenä teitä rakastan? Sanoakseni lopuksi kaiken suoraan,
-jos minä vaatisin, että te, sen sijaan että minä kohoisin teidän
-ylevyyteenne, vajoaisitte alas minun viheliäisyyteeni, niin mitä
-tekisitte?
-
--- Vaikene, Marie, äläkä panettele, itseäsi lapsiparka; olenpa
-oivaltanut ajatuksesi! Joskin ensi haluni muuttui intohimoksi, on
-intohimoni nyt muuttunut rakkaudeksi. Sinä sieluni sielu, tiedän,
-että olet yhtä jalo kuin nimesi, yhtä suuri kuin kaunis; ja minä
-itse olen kyllin jalo ja tunnen itseni kyllin suureksi, hankkiakseni
-sinulle ihmisten silmissä kunnioitusta. Johtuneeko tämä siitä,
-että aavistan sinussa piilevän tavatonta ja häviämätöntä hekkumaa?
-Johtuuko se siitä, että luulen sinun sielussasi kohtaavani sellaisia
-arvokkaita ominaisuuksia, jotka saavat meidät aina rakastamaan
-samaa naista? En tunne tuota syytä, mutta tiedän, että rakkauteni
-on rajaton, ja minusta tuntuu siltä, kuin en enää voisi elää ilman
-sinua. Niin, inhoaisin elämääni täydellisesti, ellet sinä olisi
-luonani.
-
--- Kuinka, teidän luonanne?
-
--- Oi, Marie, et siis tahdo ymmärtää Alphonseasi?
-
--- Oh, luuletteko minua suuresti imartelevanne tarjoamalla minulle
-nimenne, kätenne? -- hän sanoi ilmeisen ylenkatseellisesti, mutta
-katsoen terävästi markiisiin, yllättääkseen hänen vähimmätkin
-ajatuksensa. -- Ja tiedättekö, tulisitteko rakastamaan minua puolen
-vuoden kuluttua ja mikä sitten kohtaloni tulisi olemaan?... Ei, ei,
-rakastajatar on ainoa nainen, joka saattaa olla varma miehen häntä
-kohtaan osoittamista tunteista; sillä velvollisuus, lait, ihmiset,
-lasten etu, eivät niitä takaa, ja jos niiden valta on pysyväinen,
-nainen saa niistä sellaisen riemun ja onnen, jotka saattavat
-vastaanottamaan kaikkein raskaimmatkin surut. Tulla vaimoksenne ja
-jonakin päivänä joutua rasittavaksi taakaksenne! -- -- Ei, ennenkuin
-antaudun tällaisen pelon mahdollisuuden alaiseksi, pidän tuhat
-kertaa parempana lyhytaikaista, mutta oikeata rakkautta, vaikkapa
-se päättyisikin kuolemaan tai kurjuuteen. Saattaisipa minusta tosin
-tulla hyveisenpi äiti, uskollisempi aviovaimo kuin kuka muu tahansa;
-mutta jotta mies voisi ylläpitää sellaisia tunteita naisen sydämessä,
-ei hän saa naida häntä intohimon sokeassa puuskauksessa. Enhän muuten
-itsekään tiedä, miellyttäisittekö minua vielä huomenna. Ei, en tahdo
-olla syypää onnettomuuteenne, lähden Bretagnesta, -- hän sanoi,
-huomatessaan epäröimistä hänen katseessaan, -- palaan Parisiin,
-ettekä te tule sinne jälkeeni.
-
--- No hyvä, jos ylihuomenna aamulla näet savua tuolla Sulpice-vuoren
-kallioilla, olen samana iltana luonasi, rakastajana, puolisona, minä
-vaan tahdot. Uhmailen silloin kaikkea!
-
--- Mutta, Alphonse, sinä siis rakastat minua syvästi, -- sanoi Marie
-ollen onnen hurmauksissa, -- kun näin aiot panna alttiiksi elämäsi,
-ennenkuin olet omistanut sen minulle?
-
-Markiisi ei vastannut, vaan katsoi Mariehen, joka loi maahan
-katseensa; mutta hän näki lemmittynsä kasvoihin kuvastuvan
-samanlaisen ihastuksen kuin hän itse tunsi sielussaan, ja hän levitti
-käsivartensa. Marie tunsi jonkunmoisen mielettömän voiman valtaavan
-itsensä, ja hän vaipui hiljaa markiisin povelle, päättäen antautua
-hänelle, hankkiakseen itselleen tämän hairahduksen kautta ylimmän
-onnentunteen, pannen alttiiksi koko tulevaisuutensa, joka olisi
-ollut taatumpi, jos hän voitokkaana olisi eronnut tästä viimeisestä
-koetuksesta. Mutta tuskin oli hänen päänsä kallistunut rakastajansa
-olalle, kun ulkoa kuului rasahdus. Hän irtaantui markiisin sylistä,
-aivan kuin olisi kavahtanut ylös unesta, ja syöksyi ulos majasta.
-Silloin hän sai hiukan kylmäverisyyttä ja saattoi punnita tilannetta.
-
-"Hän olisi tyytynyt minuun, mutta olisi kenties jälestäpäin
-ylenkatsonut minua", hän ajatteli. "Mutta jos sellaista tapahtuisi,
-surmaisin hänet. -- Mutta eipä vielä", hän ajatteli, huomatessaan
-Beau-Piedin, jolle antoi merkin, minkä soturi varsin hyvin ymmärsi.
-
-Tuo kelpo poika kääntyi äkkiä poispäin, näyttäen siltä, kuin ei olisi
-mitään huomannut. Viipymättä neiti de Verneuil palasi sisälle majaan,
-käskien nuorta päällikköä olemaan sanaakaan hiiskumatta. Tämän hän
-teki ymmärrettäväksi painamalla oikean käden etusormea huulilleen.
-
--- He ovat täällä, -- hän sanoi kauhistuneena ja ääni kumeana.
-
--- Kutka?
-
--- Siniset.
-
--- Mutta enpä tahdo kuolla ilman...
-
--- Niin, ota...
-
-Markiisi tarttui nuoreen naiseen, joka oli kauhusta jähmettynyt ja
-joka ei tehnyt vastarintaa, ja painoi hänen huulilleen kauhua ja
-riemua uhkuvan suudelman, se kun saattoi olla yhtä hyvin viimeinen
-kuin ensimäinenkin.
-
-Sitten he yhdessä menivät majan ovelle, katsellen ulos siten, että
-näkivät kaiken kenenkään heitä näkemättä. Markiisi huomasi Gudinin
-kahdentoista miehen etunenässä vartioimassa Couësnon-laaksoon
-johtavaa rinnettä. Nyt hän kääntyi veräjä-jonoa kohti; paksua
-lahonnutta veräjäpölkkyä vartioi seitsemän sotamiestä. Hän nousi
-omenaviini-tynnyrille ja lävisti paanukaton, täten syntyneestä
-aukosta hypätäkseen ylös kummulle. Mutta äkkiä hän veti takaisin
-päänsä aukosta. Hulot seisoi miehineen kummun huipulla ja katkaisi
-häneltä Fougères'en johtavan tien. Silloin hän katsoi lemmittyynsä,
-joka päästi epätoivon huudon. Hän oli kuullut kolmen taloa ympäröivän
-soturijoukon askelten töminän.
-
--- Mene edellä ulos, -- sanoi markiisi, -- sinä suojelet minua.
-
-Kuultuaan nämä hänestä ylevät sanat, Marie asettui ylen onnellisena
-oviaukon eteen, sillävälin kuin markiisi panosti pyssyään.
-Mittailtuaan katseillaan etäisyyttä majan kynnykseltä veräjäpölkkyyn,
-Gars hyökkäsi seitsemän sinisen eteen, ampui heihin ja raivasi
-itselleen näin tien heidän pienen rintamansa läpi. Nuo kolme joukkoa
-hyökkäsivät silloin veräjäpölkyn luo, jonka yli chouani-johtaja oli
-hypännyt, ja näkivät hänen uskomattoman nopeasti juoksevan pellon
-poikki.
-
--- Ampukaa, ampukaa, hiidessä! Oletteko te muka ranskalaisia!
-Ampukaa, konnat! -- huusi Hulot jylisevällä äänellä.
-
-Sinä hetkenä, jona hän kummun huipulta huusi nämä komentosanat,
-hänen ja Gudinin sotamiehet ampuivat yhteislaukauksen, joka onneksi
-oli huonosti tähdätty. Markiisi oli jo saapunut ensimäisen pellon
-perällä olevalle veräjälle. Mutta juuri kun hän siirtyi toiselle
-pellolle, oli Gudin vähällä saavuttaa hänet. Tämä nuori aliupseeri
-oli näet hurjana syöksynyt häntä takaa-ajamaan. Kuullessaan tämän
-hirvittävän vastustajansa juoksevan ainoastaan muutaman sylen päässä
-takanaan, Gars vielä kiihdytti vauhtiaan. Gudin ja markiisi saapuivat
-melkein samaan aikaan veräjälle. Mutta Montauran viskasi pyssynsä
-niin taitavasti Gudinin päätä kohti, että siihen syntyi vamma, ja
-takaa-ajajan vauhti hidastui.
-
-On mahdotonta kuvata Marien tuskaa ja sitä mielenkiintoa, jolla
-Hulot ja hänen joukkonsa seurasivat tätä kohtausta. Kaikki matkivat
-vaistomaisesti molempien juoksijain liikkeitä. Gars ja Gudin
-saapuivat samana hetkenä pienen kuuraisen metsän rinteeseen. Mutta
-siinä aliupseeri äkkiä peräytyi ja väistyi omenapuun taakse.
-Parikymmentä chouania, jotka eivät olleet ampuneet, he kun pelkäsivät
-osaavansa johtajaansa, tuli näkyviin ja lennätti omenapuuhun
-luotisateen.
-
-Koko Hulot'n pieni joukko riensi juoksujalassa pelastamaan Gudinia,
-joka, ollen vailla aseita, palasi, pujahtaen omenapuun juurelta
-toiselle, valiten aina pakenemiseen sen hetken, jona chouanit
-panostivat pyssynsä. Pian oli hänen vaaransa ohi. Chouaneiksi
-pukeutuneet yhdessä sinisten kanssa, Hulot etunenässä, saapuivat jo
-nuoren upseerin avuksi siihen paikkaan, missä markiisi oli heittänyt
-pyssynsä. Samassa Gudin huomasi vastustajansa, joka vallan uupuneena
-istui erään puun juurella pienessä metsikössä. Hän jätti nyt
-toverinsa vaihtamaan laukauksia pellon sivuaitauksen turvissa olevien
-chouanien kanssa ja kääntyi uudelleen markiisia kohti villipedon
-nopeudella.
-
-Huomattuaan nämä liikkeet kuninkaan jääkärit päästivät hirvittäviä
-huutoja varoittaakseen johtajaansa. Sitten he koettivat pitää
-puoliaan sinisille, ammuttuaan heitä vastaan laukauksia taidokkaasti
-kuin salametsästäjät ainakin. Mutta siniset kiipesivät rohkeasti
-pensasaidan yli, jota chouanit käyttivät vallinaan, ja toimeenpanivat
-sen takana verisen koston. Chouanit vetäytyivät silloin sille tielle,
-joka kulki taistelutanterena käytetyn pellon sivua pitkin, ja ottivat
-senjälkeen haltuunsa sen kummun, jonka Hulot varomattomasti kyllä oli
-hylännyt. Ennenkuin siniset olivat ehtineet tointua, olivat chouanit
-jo piiloittautuneet noiden kallioiden komeroihin ja halkeamiin,
-joiden turvissa ollen vaaratta saattoivat ampua Hulot'n miehiä, jos
-nämä yrittäisivät ahdistaa heitä siellä.
-
-Sillä aikaa kuin Hulot muutamien soturien seurassa hitaasti kulki
-metsikköön etsimään Gudiniä, fougèresläiset jäivät taistelupaikalle
-riisumaan vaatteet ja aseet kaatuneilta ja antamaan vielä
-henkitoreissaan oleville kuoliniskun. Tässä hirvittävässä sodassa
-ei kumpikaan puolue ottanut vankeja. Kun markiisi oli pelastunut,
-oivalsivat sekä chouanit että siniset molemminpuolisten asemien
-vahvuuden ja taistelun tehottomuuden, niin että kumpikin ajatteli
-ainoastaan paluumatkaa.
-
--- Jos vielä menetän tuonkin nuoren miehen, -- huudahti Hulot luoden
-tarkkaavan katseen metsään, -- en enää valitse itselleni ystävää!
-
--- Kas, kas, -- sanoi eräs nuorista fougèresläisistä, joka ryösti
-kuolleilta heidän vaatteitaan ja tavaroitaan, -- tuossa lintu, jolla
-on keltaiset höyhenet.
-
-Ja hän näytti tovereilleen kukkaroa, joka oli täynnä kultarahoja, ja
-jonka oli löytänyt mustiin puetun lihavan vainajan taskusta.
-
--- Mutta mitä hänellä on tuossa? -- sanoi toinen, vetäessään esiin
-rukouskirjan saman vainajan päällystakin taskusta. -- Se on pyhä
-mies, pappi! -- hän huudahti, viskaten rukouskirjan maahan.
-
--- Tuo hylky saattaa meidät vararikkoon! -- sanoi kolmas, joka ei
-löytänyt muuta kuin kaksi kuuden frangin arvoista écu'ta sen chouanin
-taskusta, jota tarkasteli.
-
--- Niinpä kyllä, mutta hänellä on mainiot kengät,
-
--- sanoi eräs soturi, joka aikoi ruveta riisumaan niitä, anastaakseen
-ne.
-
--- Sinä saat ne, jos ne lankeavat sinun arvallesi, -- huomautti
-hänelle eräs fougèresläisistä, temmaten ne vainajan jalasta ja
-heittäen ne koottujen esineiden kasaan.
-
-Neljäs soturi kokosi rahat, jakaakseen tämän saaliin, kaikkien
-soturien tultua koolle. Palatessaan nuoren upseerin kanssa, jonka
-viime yritys saavuttaa Gars oli ollut yhtä vaarallinen kuin turha,
-Hulot tapasi parikymmentä sotamiestä ja kolmekymmentä chouaneiksi
-pukeutunutta fougèresläistä yhdentoista kaatuneen vihollisen ääressä,
-joiden ruumiit oli heitetty pensasaidan juurelle kaivettuun kuoppaan.
-
--- Soturit, -- huudahti Hulot ankarana, -- kiellän teitä jakamasta
-noita ryysyjä. Riviin, ja niin joutuin kuin käpälänne suinkin
-kerkiävät!
-
--- Herra päällikkö, -- sanoi eräs sotamies, näyttäen Hulot'lle
-kenkiään, joiden kärjistä hänen paljaat varpaansa pistivät esiin, --
-rahasta en välitä, mutta nuo kengät, -- näin hän lisäsi, osoittaen
-kiväärinperällään raudoitettuja kenkiä, -- nuo kengät sopisivat
-minulle kuin hansikas käteen.
-
--- Huolitko jalkaasi englantilaisia kenkiä! -- huomautti Hulot.
-
--- Kuinka? -- sanoi kunnioittaen eräs fougèresläinen, -- sodan alusta
-asti olemme aina jakaneet saaliin.
-
--- En kielläkään teitä fougèresläisiä noudattamasta tapojanne, --
-virkkoi Hulot äreästi, keskeyttäen fougèresläisen puheen.
-
--- Kas, Gudin, tuossa kukkaro, jossa on sievonen määrä
-kultakolikolta. Sinä olet nähnyt paljon vaivaa, päällikkösi ei
-suinkaan estä sinua ottamasta niitä, -- sanoi upseerille eräs hänen
-vanhoista tovereistaan.
-
-Hulot katsoi Gudiniä syrjästä ja näki hänen kalpenevan.
-
--- Se on setäni kukkaro! -- huudahti nuori mies. Vaikka hän olikin
-kovin väsynyt ponnistuksistaan, hän astui muutaman askeleen
-lähemmäksi ruumiskasaa, ja ensimäinen ruumis, jonka eroitti, oli
-juuri hänen setänsä. Mutta tuskin oli hän nähnyt hänen sinijuovaiset
-punoittavat kasvonsa, jäykät kädet ja luodin synnyttämän haavan, kun
-päästi kumean huudon ja virkkoi:
-
--- Lähtekäämme täältä, herra päällikkö! Sinisten joukko lähti
-liikkeelle. Hulot tuki käsivarrellaan nuorta ystäväänsä.
-
--- Hitto vieköön! Älä huoli mokomasta, -- sanoi hänelle vanha soturi.
-
--- Mutta hän on kuollut! -- vastasi Gudin. -- Kuollut! Hän oli ainoa
-sukulaiseni, ja huolimatta kirouksistaan hän minua rakasti. Jos
-kuningas olisi palannut, olisivat kaikki vaatineet päätäni, mutta hän
-olisi piiloittanut minut pappiskaapunsa alle.
-
--- Onpa hän tyhmä, tuo poika! -- sanoivat kansalliskaartilaiset,
-jotka olivat jääneet saalista jakamaan. -- Tuo pappi oli rikas, ja
-kun hän näin äkkiä kuoli, ei hän ehtinyt kirjoittaa jälkisäädöstään,
-jossa olisi tehnyt veljenpoikansa perinnöttömäksi.
-
-Kun saaliinjako oli loppuun suoritettu, chouaneiksi pukeutuneet
-saavuttivat pienen sinisten pataljoonan ja marssivat matkan päässä
-sen takana.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Hirvittävä levottomuus hiipi yön tullen Galope-Chopinen mökkiin,
-jossa elämä siihen asti oli ollut niin viattoman huoletonta.
-
-Barbette ja hänen pikku poikansa, kumpikin kantaen selässään taakkaa,
--- poika raskasta piikkihernekimppua ja äiti heiniä karjaa varten,
--- palasivat kotia siihen aikaan, jolloin perhe tavallisesti söi
-illallista. Astuessaan sisään majaan, äiti ja poika turhaan hakivat
-Galope-Chopinea; eikä tuo kurja tupa koskaan ollut näyttänyt heistä
-niin isolta, se kun nyt oli niin tyhjä. Pesä, josta tuli oli
-sammunut, pimeys, hiljaisuus, kaikki ennusti heille onnettomuutta.
-
-Kun oli tullut aivan pimeä, Barbette sytytti kirkkaan takkavalkean
-ja kaksi _oribus'ia_. Tämä oli niiden pihkakynttilöiden nimi, joita
-käytettiin rannikolta Loiren yläjuoksulle saakka, ja joita vieläkin
-käytetään tällä puolen Amboisea, Vendômen tasangoilla. Barbette
-toimitti nämä askareet hitaasti kuin se henkilö ainakin, joka on
-syvän tunteen valtaama. Hän kuunteli pienintäkin risahdusta. Mutta
-usein tuulen ulvonta häntä petti, hän riensi kurjan mökkinsä ovelle
-ja palasi sieltä surullisena. Hän pesi puhtaaksi kaksi haarikkaa,
-täytti omenaviinillä ja asetti isolle pöydälle. Moneen kertaan hän
-katsoi poikaansa, joka valvoi tattarikakkujen paahtumista, mutta
-ei voinut sanoa hänelle sanaakaan. Hetkiseksi pikku pojan katseet
-pysähtyivät kahteen naulaan, joiden varassa hänen isänsä lakki
-tavallisesti riippui, ja Barbette vapisi nähdessään, samoinkuin
-poikanen, tuon paikan yhä tyhjäksi.
-
-Hiljaisuutta ei häirinnyt muu kuin lehmien ammunta ja
-omenaviini-pisarat, jotka aina yhtä pitkien hetkien kuluttua
-tippuivat tynnyrin tapista. Nais-parka huokasi syvään valmistaessaan
-kolmessa ruskeassa polttosavipadassa eräänlaista keittoa maidosta,
-pieniksi palasiksi leikellystä leivästä ja paistetuista kastanjoista.
-
--- Ne tappelivat Béraudièren pellolla, -- huomautti poikanen.
-
--- Meneppä sinne katsomaan, -- sanoi äiti.
-
-Poika juoksi sinne, näki kuutamossa ruumiskasan, mutta ei siinä
-huomannut isäänsä ja palasi kotia vallan iloisena viheltäen: hän
-oli löytänyt muutaman viiden frangin rahan, jotka voittajat olivat
-tallanneet lokaan ja unhoittaneet siihen. Äiti istui jakkaralla
-kiukaan ääressä kehräten hamppua. Poika pudisti kielteisesti päätään
-Barbettelle, joka ei rohjennut odottaa mitään hauskaa. Kun Pyhän
-Léonardin tornikello oli lyönyt kymmenen, pikku poika pani maata,
-soperreltuaan rukouksen pyhälle Annalle.
-
-Päivän koittaessa Barbette, joka ei ollut silmäänsä ummistanut,
-päästi ilohuudon, kuullessaan kaukaa isojen rautanaulapohjaisten
-kenkien kopinan, jonka hyvin tunsi, ja ennen pitkää Galope-Chopinen
-nyreät kasvot tulivat näkyviin.
-
--- Kiitos Pyhän Labren, jolle olen luvannut kauniin vahakynttilän,
-Gars on pelastunut. Älä unhoita, että nyt olemme pyhimykselle velkaa
-kolme kynttilää.
-
-Sitten Galope-Chopine tarttui haarikkaan ja joi sen hengittämättä
-yhtenä siemauksena. Kun vaimonsa oli tarjonnut hänelle keiton, oli
-auttanut pyssyn hänen olaltaan ja kun hän oli istuutunut rahille, hän
-sanoi, siirtyen lähemmäksi tulta:
-
--- Kuinka siniset ja chouaneiksi puetut tiesivät tulla tänne?
-Tapeltiinhan Florignyssa. Kuka paholainen onkaan voinut sanoa heille,
-että Gars oli meillä? Sillä ainoastaan hän, hänen kaunis naisensa ja
-me sen tiedämme.
-
-Vaimo kävi kuolonkalpeaksi.
-
--- Chouaneiksi puetut vakuuttivat minulle, että olivat
-Saint-Georges'n garseja, -- hän vastasi väristen, -- ja minä sanoin
-heille, missä Gars oli.
-
-Nyt vaaleni Galope-Chopine vuorostaan ja jätti liemikuppinsa pöydän
-laidalle.
-
--- Lähetin poikamme varoittamaan sinua, -- jatkoi Barbette
-kauhistuneena, -- mutta hän ei sinua tavannut.
-
-Chouani nousi ja löi vaimoaan niin rajusti, että hän puolipyörtyneenä
-kaatui vuoteelle.
-
--- Kirottu nainen, olet syössyt minut kuoleman kitaan! -- hän sanoi.
-
-Mutta pelästyneenä hän otti vaimonsa syliinsä.
-
--- Barbette! -- hän huusi, -- Barbette!... Pyhä Neitsyt, löinpä liian
-lujaan!
-
--- Luuletko, -- kysyi Barbette avaten silmänsä, -- että
-Marche-à-Terre saa sen tietää?
-
--- Gars sanoi, -- vastasi chouani, -- ottavansa selvän siitä, mistä
-petos johtui.
-
--- Sanoiko hän sen Marche-à-Terrelle?
-
--- Pille-Miche ja Marche-à-Terre olivat Florignyssa. Barbette
-hengitti vapaammin.
-
--- Jos he koskevat ainoaankaan hiuskarvaan päässäsi, -- hän sanoi, --
-niin täytänpä heidän lasinsa etikalla.
-
--- Oh, eipä minun enää ole nälkä! -- huudahti Galope-Chopine
-surullisena.
-
-Hänen vaimonsa lykkäsi hänen eteensä toisen täyden haarikan, mutta
-hän ei sitä katsonutkaan.
-
-Kaksi suurta kyyneltä vieri silloin Barbetten poskille, kastellen
-hänen kuihtuneiden kasvojensa ryppyjä.
-
--- Kuulehan, eukko, huomisaamuna täytyy koota risukasa
-Sulpice-vuorelle vastapäätä Pyhän Léonardin kirkkoa ja sytyttää se
-palamaan. Tämä on merkki Garsin ja Saint-Georges'in vanhan papin
-välillä, joka tulee toimittamaan hänelle jumalanpalvelusta.
-
--- Meneekö Gars siis Fougères'en?
-
--- Menee, kauniin neitinsä luo. Täytyypä minun tänään sentähden
-juosta senkin seitsemässä paikassa! Luulen, että hän nai tuon neidin
-ja ryöstää hänet, sillä hän on käskenyt minun vuokrata hevosia ja
-pitää ne valmiina Saint-Malon tiellä.
-
-Tämän sanottuaan Galope-Chopine, joka oli väsyksissä, pani maata
-muutamiksi tunniksi. Noustuaan hän taas läksi liikkeelle. Seuraavana
-aamuna hän palasi kotia, huolellisesti toimitettuaan ne asiat,
-jotka Gars oli hänelle uskonut. Kuultuaan, ettei Marche-à-Terreä ja
-Pille-Micheä ollut näkynyt, hän rauhoitti vaimoaan, joka melkein
-levollisena läksi Pyhän Sulpicen vuorille, minne edellisenä iltana
-oli koonnut Pyhän Léonardin kirkkoa vastapäätä olevalle kalliolle
-muutamia kuuran peittämiä risukimppuja. Hän talutti kädestä
-poikastaan, joka vanhassa puukengässä kuljetti hehkuvia hiiliä.
-Tuskin olivat Galope-Chopinen poika ja vaimo kadonneet vajan katon
-taakse, kun hän kuuli kahden miehen hyppäävän lähimmän veräjäpölkyn
-yli, ja vähän ajan kuluttua hän näki kahden jykevämuotoisen himmeän
-haamun sukeltavan esiin jotenkin sakeasta sumusta.
-
--- Se on Pille-Miche ja Marche-à-Terre! -- hän sanoi itsekseen ja
-luhistui kauhusta kokoon.
-
-Molempien chouanien synkät kasvot näyttäytyivät pienellä pihalla, ja
-ne muistuttivat melkoisesti leveälieristen hattujensa varjostamina
-niitä ihmispäitä, joita eräänlaiset taiteilijat ovat piirtäneet
-maisemakuviinsa.
-
--- Päivää, Galope-Chopine, -- sanoi Marche-à-Terre totisena.
-
--- Päivää, herra Marche-à-Terre, -- vastasi nöyrästi Barbetten mies.
--- Tahdotteko käydä mökkiin ja tyhjentää muutaman haarikan? Minulla
-on tässä kylmiä tattarikakkuja ja vastakirnuttua voita.
-
--- Eipähän tuo taitaisi pahaa tehdä, serkku, -- sanoi Pille-Miche.
-
-Molemmat chouanit astuivat tupaan. Tämä alku ei ollenkaan ollut
-omiaan saattamaan Galope-Chopinea levottomaksi. Hän meni joutuin ison
-tynnyrin luo ja täytti omenaviinillä kolme haarikkaa. Sillä aikaa
-Marche-à-Terre ja Pille-Miche istuen kiiltäviksi kuluneilla penkeillä
-molemmin puolin pitkää pöytää leikkasivat tattarikakuista viipaleita,
-joille levittivät rasvaista kellervää voita, mihin veitsen painosta
-muodostui pieniä maitokuplia. Galope-Chopine asetti kolme kuohuvalla
-omenaviinillä täytettyä haarikkaa pöydälle vieraittensa eteen, ja nuo
-kolme chouania alkoivat syödä. Mutta ajoittain isäntä loi katseen
-Marche-à-Terreen, ylen auliina sammuttamaan hänen janoaan.
-
--- Anna minulle nuuskarasiasi, -- sanoi Marche-à-Terre Pille-Michelle.
-
-Ja ravistettuaan siitä moneen kertaan nuuskaa pivoonsa,
-bretagnelainen veti sitä sieramiinsa juhlallisesti kuin mies ainakin,
-joka ryhtyy johonkin tärkeään ja vakavaan tehtävään.
-
--- Onpa täällä kylmä, -- sanoi Pille-Miche, nousten sulkemaan oven
-yläluukkua.
-
-Sumun himmentämä päivänvalo tunki tupaan ainoastaan pienestä
-ikkunasta ja valaisi vaan heikosti pöytää ja molempia penkkejä. Mutta
-takkavalkia levitti siihen punervaa hohdetta.
-
-Galope-Chopine täytti haarikat toistamiseen ja asetti ne vieraittensa
-eteen; mutta he eivät enää tahtoneet juoda, heittivät pois
-leveälieriset hattunsa ja kävivät äkkiä juhlallisen näköisiksi.
-Heidän eleensä ja katse, jonka he samalla loivat toisiinsa, sai
-Galope-Chopinen kauhusta värisemään, ja hän luuli näkevänsä verta
-heidän punaisten villamyssyjensä alla.
-
--- Tuoppa tänne iso teurastusveitsesi, -- sanoi Marche-à-Terre.
-
--- Mutta, herra Marche-à-Terre, mitä te sillä teette?
-
--- Älä puhu joutavia, serkku, tiedäthän sen hyvin, -- sanoi
-Pille-Miche, sulkien nuuskarasiansa, jonka Marche-à-Terre oli antanut
-hänelle takaisin, -- olet tuomittu.
-
-Molemmat chouanit nousivat yhtaikaa tarttuen karbiini-pyssyihinsä.
-
--- Herra Marche-à-Terre, enhän minä ole sanonut mitään Garsista...
-
--- Sanon sinulle: nouda teurastusveitsesi, -- vastasi chouani.
-
-Onneton Galope-Chopine läksi liikkeelle ja kolhaisi ohimennessään
-poikansa jykevää vuodetta, ja kolme viiden frangin rahaa vieri siitä
-lattialle; Pille-Miche otti ne ylös.
-
--- Kas, kas! siniset ovat antaneet sinulle vallan uusia
-hopeakolikoita! -- huudahti Marche-à-Terre.
-
--- Niin totta kuin tuossa näette edessänne Pyhän Labren, en
-ole sanonut mitään, -- vakuutti Galope-Chopine. Barbette luuli
-chouaneiksi pukeutuneita fougèresläisiä Pyhän Georges'n garseiksi,
-siinä kaikki.
-
--- Miksi puhut asioista vaimollesi? -- kysyi raa'asti Marche-à-Terre.
-
--- Muuten, serkku, emme kysy sinulta syitä, vaan teurastusveistäsi.
-Olet tuomittu.
-
-Saatuaan merkin toveriltaan Pille-Miche yhdessä hänen kanssaan
-kävi käsiksi uhriin. Huomatessaan itsensä molempien chouanien
-kouristamaksi, Galope-Chopine lamautui täydelleen, vaipui polvilleen
-ja kohotti epätoivoisena kätensä pyöveleitään kohti.
-
--- Hyvät ystäväni, rakas serkku, mihin joutuukaan pieni poikani?
-
--- Minä pidän hänestä huolen, -- sanoi Marche-à-Terre.
-
--- Rakkaat toverini, -- jatkoi Galope-Chopine, joka oli käynyt
-kalpeaksi, -- enhän minä ole valmis kuolemaan. Tahdotteko, että
-lähden täältä ilman rippiä ja synninpäästöä? Teillä on oikeus riistää
-minulta henki, mutta ei syöstä minua iankaikkiseen kadotukseen.
-
--- Se on totta, -- sanoi Marche-à-Terre, katsoen Pille-Micheen.
-
-Molemmat chouanit joutuivat hetkeksi hyvin hämilleen, eivätkä voineet
-ratkaista tätä pulmallista omantunnon asiaa. Galope-Chopine kuunteli
-vähintäkin tuulen synnyttämää melua, kuin olisi hänellä vielä ollut
-hiukan toivoa. Omenaviini-pisara, joka säännöllisesti muutaman
-hetken kuluttua tippui tynnyristä, kiinnitti hänen huomionsa, ja
-vaistomaisesti hän loi tynnyriin katseen, syvästi huoaten.
-
-Äkkiä Pille-Miche tarttui poloista käsivarteen, veti hänet nurkkaan
-ja sanoi:
-
--- Tunnusta minulle kaikki syntisi, minä toistan ne oikean Kirkon
-papille, ja hän on myöntävä synninpäästön. Ja jos täytyy suorittaa
-joku katumuksenteko, niin teen minä sen sinun asemestasi.
-
-Galope-Chopine aikaansai vähäisen lykkäyksen perinpohjaisella
-ripittäymistavallaan; mutta huolimatta hänen syntiensä
-monilukuisuudesta ja monimutkaisuudesta, hän viimein saapui
-rukousnauhansa päähän.
-
--- Oi! -- hän lausui päättäessään, -- kaikesta huolimatta, serkkuni,
-koska puhun sinulle kuin rippi-isälle ainakin, vakuutan sinulle
-Jumalan pyhän nimen kautta, etten saata soimata itseäni muusta kuin
-että silloin tällöin olen liiaksi ajatellut omaa etuani, ja kautta
-Pyhän Labren, joka riippuu tuolla kiukaan yläpuolella, vannon, etten
-ole mitään sanonut Garsista. Ei, hyvät ystävät, minä en ole mikään
-petturi.
-
--- Hyvä, hyvä, serkku, nouse ylös; tästä kaikesta saat aikanansa
-sopia hyvän Jumalan kanssa.
-
--- Mutta antakaa minun ainakin sanoa hyvästi Barbe...
-
--- Riittää, -- sanoi Marche-à-Terre; -- jos tahdot, ettei sinua
-kohdella ankarammin, kuin mikä on välttämätöntä, niin käyttäydy kuin
-aimo bretagnelainen ja päätä päiväsi kuin mies ainakin.
-
-Molemmat chouanit, tarttuen uudelleen Galope-Chopineen, panivat
-hänet pitkäkseen penkille, missä hän ei enää näyttänyt muita
-vastustuksen merkkejä kuin suonenvedontapaisia liikkeitä, joilla
-eläin vaistomaisesti puolustautuu teurastettaessa. Lopulta hän
-päästi muutamia kumeita korina-ääniä, jotka lakkasivat heti kuin
-raskas teurastuspiilu oli iskenyt. Hänen päänsä erkani ruumiista
-yhdestä ainoasta iskusta. Marche-à-Terre tarttui vainajan päähän
-hiustupsusta, poistui mökistä, ja löysi etsittyään hetken aikaa oven
-yläpuolella olevasta vuolemattomasta hirrestä ison naulan, jonka
-ympärille hän kietoi kouraansa kokoamansa hiustöyhdön, jättäen sen
-varaan riippumaan verisen pään, jonka silmiä ei edes sulkenut.
-
-Molemmat chouanit pesivät, pitämättä kiirettä, kätensä isossa
-vesimaljassa, painoivat hatut päähänsä, ottivat karbiini-pyssynsä
-ja hyppäsivät veräjäpölkyn yli viheltäen laulua _Kapteenista_.
-Pille-Miche kaiutti sitten käheällä äänellään pellon perällä näitä
-tuon yksinkertaisen kansanlaulun säkeistöjä, jotka sattumalta
-muistuivat hänen mieleensä, ja joiden sävelmän tuuli kuljetti
-edelleen:
-
-    Ensi kaupunkiin kun tuli,
-    lempijänsä sydän suli,
-    silkkihin hän hänet puki;
-
-    toiseen kaupunkiin kun tuli,
-    lempijänsä sydän suli,
-    kultahan hänet puki;
-
-    tyttö armas, kaunokainen,
-    poikain syömet voitti vainen
-    koko rykmentissä siinä.
-
-Tämä nuotti hälveni mikäli molemmat chouanit poistuivat. Mutta tällä
-seudulla vallitsi niin syvä hiljaisuus, että useat sävelet saapuivat
-Barbetten korvaan, hänen palatessaan mökilleen pikku poikansa kanssa,
-jota talutti kädestä. Maalaisvaimo ei koskaan välinpitämättömänä
-kuuntele tätä laulua, joka on niin yleisesti tunnettu ja suosittu
-Länsi-Ranskassa. Vallan vaistomaisesti alkoikin Barbette laulaa tuon
-kansanlaulun ensi säkeistöjä:
-
-    Lähtekäämme, kaunokainen,
-    sotaan, oma armahainen,
-    pakosalle mailta näiltä.
-
-    Suur' ol' kapteenilla mure.
-    "Sitä ällös pahoin sure;
-    tytärtäni et voi saada.
-
-    Vaikka kosit häntä maalla,
-    merellä myös raivokkaalla,
-    hänt' et saa sä petoksetta."
-
-    Tyttärensä luokseen haastoi,
-    isä, vaatteet hältä raastoi,
-    syöksi sitten meren syliin.
-
-    Kapteeni ol' järkevämpi,
-    pelastamaan ketterämpi,
-    tytön laivaan nosti nopsa.
-
-    "Lähtekäämme, kaunokainen,
-    sotaan, oma armahainen,
-    pakosalle mailta näiltä."
-
-    Ensi kaupunkiin kun tuli, j.n.e.
-
-Sinä hetkenä, jona Barbette alkoi laulaa sitä säkeistöä, jolla
-Pille-Miche oli laulunsa alottanut, hän oli saapunut pihalle. Hänen
-kielensä jähmettyi, hän jäi kuin kivettyneenä seisomaan. Sitten raju,
-mutta kumea huuto pääsi ilmoille hänen ammottavasta suustaan.
-
--- Mikä sinun on, äiti rakas? -- kysyi lapsi.
-
--- Mene yksin, -- huusi Barbette käheästi, vetäen pois kätensä ja
-työntäen tavattoman rajusti luotaan poikasensa. -- Sinulla ei enää
-ole isää eikä äitiä!
-
-Lapsi hieroi itkien olkaansa ja näki äkkiä naulaan ripustetun pään.
-Hän vaikeni, mutta hänen kasvoissaan oli tuollainen vääntynyt ilme,
-joka syntyy kyyneliä vuodatettaessa. Hän avasi silmät suuriksi,
-katsoi pitkään isänsä päätä, kasvoissa typerä ilme, joka ei
-kuvastanut mitään mielenliikutusta. Lopulta hänen tylsät kasvonsa
-ilmaisivat hillitöntä uteliaisuutta.
-
-Äkkiä Barbette jälleen tarttui lapsen käteen, puristi sitä rajusti ja
-veti hänet nopeasti sisälle tupaan. Kun Pille-Miche ja Marche-à-Terre
-penkillä löivät Galope-Chopinelta pään poikki, oli toinen hänen
-jalkineistaan pudonnut hänen kaulansa kohdalle lattialle ja oli
-täyttynyt verellä. Tämä oli ensimäinen seikka, jonka hänen leskensä
-huomasi.
-
--- Vedä puukenkäsi jalasta, -- sanoi äiti pojalleen, -- ja pistä
-jalkasi tuohon verellä täytettyyn kenkään. Kas noin. Muista aina, --
-hän huudahti kolkolla äänellä, -- isäsi jalkinetta, äläkä koskaan
-vedä jalkaasi kenkää, muistamatta tätä, joka oli täynnä chouanien
-vuodattamaa verta, ja tapa chouaneja!
-
-Hän ravisti samalla päätään niin hurjasti, että hänen mustat
-hiuksensa valuivat kaulaan, luoden hänen kasvoihinsa synkän sävyn.
-
--- Haastan Pyhän Labren todistajaksi siitä, että omistan sinut
-sinisten asialle, -- hän jatkoi. -- Sinun tulee ruveta sotilaaksi,
-kostaaksesi isäsi. Tapa, tapa chouanit, ja tee kuin minä. He ovat
-ottaneet minun mieheni pään, minä annan sinisille Garsin pään.
-
-Yhdellä loikkauksella hän hypähti vuoteelle, otti piilopaikasta
-esille pienen rahakukkaron, tarttui jälleen ihmettelevän poikansa
-käteen, veti hänet mukaansa, edes antamatta hänelle aikaa vetää
-puukenkäänsä jalkaan, ja molemmat alkoivat nopeasti astua Fougères'ta
-kohti, kummankaan kääntymättä taaksepäin katsomaan hylkäämäänsä
-mökkiä. Heidän saavuttuaan Pyhän Sulpicen vuoren huipulle, Barbette
-kohenteli risukasaan sytytettyä tulta, ja pikku poika latoi yhdessä
-äidin kanssa siihen kuuran peittämiä vihreitä kinsterioksia,
-tehdäkseen savun sakeammaksi. -- Tuo tulee kestämään kauemmin kuin
-isäsi, kuin minä ja kuin Gars! -- sanoi Barbette hurjan näköisenä
-osoittaen tulta pojalleen.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Sinä hetkenä, jona Galope-Chopinen leski ja hänen poikansa, jonka
-toinen jalka oli verellä tahrattu, synkkää kostonhimoa kuvastavin
-katsein ja uteliaina tarkastivat tupruilevaa savua, neiti de Verneuil
-tähysteli tätä kalliota ja koetti, vaikka turhaan, siinä eroittaa
-markiisin ilmoittamaa merkkitulta. Vähitellen sakenemistaan saennut
-sumu verhosi koko seudun harsoon, jonka harmaat poimut peittivät
-kaupungin lähimmätkin maisemat.
-
-Hiljaisen ahdistuksen valtaamana parisitar vuoroin katseli kallioita,
-linnaa, rakennuksia, jotka tässä sumumeressä näyttivät tummemmilta
-utujuovilta. Hänen ikkunansa edessä kasvavat puut erosivat tuosta
-sinervästä taustasta kuin nuo tähtikorallit, jotka tyynellä ilmalla
-hohtavat esiin merestä. Aurinko heijasti taivaalle tummenneen hopean
-värin ja valoi himmeätä punaa puiden alastomille oksille, joissa
-vielä jokunen lakastunut lehti värjötti. Mutta liian suloiset tunteet
-täyttivät Marien sielun, jotta tämä näky olisi herättänyt hänessä
-pahoja aavistuksia, jotka olisivat olleet ristiriitaiset hänen jo
-edeltäpäin kokemalleen uhkuvalle onnentunteelle.
-
-Kahtena viime päivänä olivat hänen mielipiteensä melkoisesti
-muuttuneet. Hänen intohimonsa rajuus ja hurjat purkaukset olivat
-vähitellen tasaantuneet sen lämmön vaikutuksesta, jonka todellinen
-rakkaus synnyttää. Se varmuus, että häntä rakastettiin, jota hän
-oli etsinyt niin monen vaaran keskeltä, oli hänessä herättänyt
-toivon palata sellaisiin yhteiskuntaoloihin, jotka antavat onnelle
-sen oikeutetun leiman, ja jotka hän oli hylännyt ainoastaan
-epätoivon pakoittamana. Hetkellinen rakkaus oli nyt hänen mielestään
-heikkoutta. Lisäksi hän äkkiä huomasi voivansa uudelleen kohota siitä
-yhteiskunnan syvänteestä, johon onnettomuus oli hänet upottanut,
-sellaiseen korkeaan asemaan, johon isänsä oli hänet vähäksi aikaa
-nostanut. Hänen turhamaisuutensa, joka oli tympeytynyt vuoroin
-toivehikkaan ja hylätyn rakkauden aiheuttamasta julmasta epävarmuuden
-tilasta, virkosi jälleen ja loi hänen silmiensä eteen ylhäisen aseman
-tuottamat edut.
-
-Eikö se ollutkin elämistä juuri hänelle ominaisessa ilmapiirissä,
-jos hän, oikeastaan synnyltään markiisitar, joutui markiisi
-Montauranin vaimoksi? Tutustuttuaan seikkailunomaisen elämän
-levottoman vaihteleviin puoliin hän saattoi paremmin kuin kukaan muu
-nainen panna arvoa niihin yleviin tunteisiin, jotka ovat perheen
-perustuksena. Lisäksi avioliitto, äitiys ja sen aiheuttamat huolet
-eivät nyt hänestä näyttäneet taakalta, vaan pikemmin levolta. Nyt hän
-oli ruvennut rakastamaan tuota hyveellistä ja rauhallista elämää,
-jota kuluneena myrskyisenä aikana oli alkanut aavistaa, samoin kuin
-hyveeseen kyllästynyt nainen saattaa luoda himoitsevan katseen
-luvatonta intohimoa kohti. Hyve oli hänestä uusi, vielä koettelematon
-viehätys.
-
-"Kenties", ajatteli hän, poistuttuaan ikkunan luota, näkemättä
-merkkitulta Pyhän Sulpicen kalliolla, "olen ollut ylen kiemaileva
-markiisin edessä? Mutta olenhan siten myös saanut tietää, kuinka
-suuresti hän minua rakastaa!..."
-
--- Francine, -- hän virkkoi, -- se ei enää ole mikään unelma, tänä
-iltana tulee minusta markiisitar de Montauran! Mitä olenkaan tehnyt,
-ansaitakseni näin täydellistä onnea! Oh, rakastan, ja rakkaus yksin
-voi palkita rakkautta. Mutta Jumala epäilemättä tahtoo minua siitä
-palkita, että olen säilyttänyt sydämeni huolimatta niin suuresta
-kestetystä kurjuudesta, ja hän tahtoo täten saada minut unhoittamaan
-kärsimykseni: sillä sinä sen tiedät, lemmikkini, että olen paljon
-kärsinyt!
-
--- Tänäkö iltana markiisitar de Montauran, te, Marie? Oi, ennenkuin
-se on tapahtunut, luulen minä puolestani uneksivani. Kuka siis on
-hänelle sanonut kaikki teidän avunne?
-
--- Mutta, lapsi kulta, hänellä ei ole ainoastaan kauniit silmät,
-hänellä on myös sielu. Jospa sinä olisit nähnyt hänet vaarassa,
-niinkuin minä hänet näin! Oh, hän varmaankin osaa rakastaa, hän on
-niin rohkea!
-
--- Jos häntä niin suuresti rakastatte, kuinka sallitte hänen tulla
-Fougères'en?
-
--- Eihän meillä ollut aikaa sanoa toisillemme sanaakaan, kun meidät
-yllätettiin! Mutta onhan se muuten rakkauden todiste, ja niitä
-ei koskaan ole tarpeeksi... Mutta nyt, tällä välin, sinun tulee
-järjestää hiukseni.
-
-Mutta moneen kertaan Marie hermostunein liikkein sekoitti
-pois kampauksen, kun hänen kiemailuhalustaan johtuneeseen
-huolellisuuteensa sekaantui myrskyäviä ajatuksia. Kähertäessään
-jonkun kutrin yksityisiä hiuksia, tai silittäessään palmikoitaan,
-hänessä heräsi vielä mielessä kytevä epäluulo siitä, eikö markiisi
-sentään häntä pettänyt, mutta samalla hän ajatteli, että sellainen
-konnamainen petos olisi tutkimaton, kun markiisi tulemalla häntä
-tapaamaan Fougères'en huiman rohkeana panisi itsensä alttiiksi
-välittömälle kostolle. Peilistä Marie veitikkamaisesti tutki
-kasvoissaan sivulta luodun katseen hymyn, otsarypyn, vihan, rakkauden
-tai ylenkatseen ilmeen vaikutusta, täten tavoitellen naisviekkautta
-tutkiakseen markiisin sydäntä sen salaisinta tykintää myöten.
-
--- Olet oikeassa, Francine, -- hän sanoi; -- tahtoisinpa, samoin kuin
-sinä, että tämä avioliitto jo olisi solmittu. Tämä päivä on viimeinen
-utuisen sekavista päivistäni, se kätkee kuoloni tai meidän onnemme...
-Tuo sumu on ihan tuskaannuttava, -- hän lisäsi, uudelleen katsahtaen
-yhä vielä usvien peittämiin Pyhän Sulpicen huippuihin.
-
-Itse hän alkoi poimuihin järjestää silkki- ja musliiniverhoja,
-jotka koristivat ikkunaa, ja hän teki sen tahallisesti niin, että
-huoneeseen lankesi sisälle hekkumallinen puolihämärä.
-
--- Francine, -- hän sanoi, -- korjaa pois nuo joutavat lelut, jotka
-ajelevat pelkkänä romuna kamiinin laidalla, ja jätä siihen ainoastaan
-kello ja molemmat posliinimaljat, joihin itse aion järjestää
-Corentinin minulle tuomat talvikukat... Vie pois tästä huoneesta
-kaikki tuolit, tänne ei saa jäädä muuta kuin leposohva ja nojatuoli.
-Tehtyäsi tämän tulee sinun pölyttää matto, jotta sen värit näkyisivät
-selvemmin. Sitten asetat kynttilöitä seinien kynttiläjalkoihin ja
-kamiinille.
-
-Marie katseli kauan tarkkaavasti vanhaa kudottua tapettia,
-joka oli pingoitettu tämän huoneen seinälle. Synnynnäisen maun
-ohjaamana hän osasi järjestää huoneen esineet niin, että ne olivat
-sopusoinnussa tuon vanhanaikaisen tapetin loistavien värien kanssa
-tai muodostivat niille luontevan vastakohdan. Samaa näkökohtaa hän
-noudatti järjestäessään kukkia, jotka asetti huonetta koristaviin
-kiemuranmuotoisiin maljakkoihin. Leposohva siirrettiin lähelle
-kamiinia. Molemmin puolin vuodetta, joka oli vastapäätä kamiinia
-olevalla seinämällä, hän asetti kahdelle pienelle kullatulle pöydälle
-isoja posliinimaljakoita täynnä lehviä ja kukkia, jotka levittivät
-mitä ihanimpia tuoksuja.
-
-Hän vavahti moneen kertaan järjestäessään vihreästä kiinalaisesta
-silkistä tehdyn vuodekatoksen poimuja ja tutkiessaan siitä
-riippumaan panemiensa kukkakoristeisten vuodeuudinten laskoksia.
-Tällaisissa valmistuksissa piilee aina kuvaamaton salainen onni ja ne
-aiheuttavat niin viehkeän hermostumisen, että nainen usein keskellä
-näitä hekkumallisia hommia unhoittaa kaikki epäilynsä, samoin kuin
-neiti de Verneuil silloin unhoitti oman epäilynsä. Eiköhän sisälly
-jonkunlainen uskonnollinen tunne siihen monipuoliseen vaivannäköön
-ja huoleen, johon antaudutaan rakastetun olennon vuoksi, joka ei
-ole läsnä niitä näkemässä, korvaamassa, mutta joka myöhemmin on
-palkitseva ne tuolla arvoa antavalla hymyllä, jonka nuo viehättävät
-ja aina oikein ymmärretyt valmistukset saavat osakseen. Naiset
-antautuvat sellaisina hetkinä ikäänkuin edeltäkäsin lemmennautinnon
-valtoihin, eikä ainoakaan malta olla, yhtä vähän kuin neiti de
-Verneuil, ajattelematta: "Tänä iltana tulen olemaan ylen onnellinen!"
-
-Viattominkin heistä kätkee silloin tämän suloisen toivon silkin tai
-musliinin pienimpäänkin poimuun, ja näin hänen vähitellen ympärilleen
-levittämänsä sopusointuisuus luo kaikkeen henkäyksen, joka uhkuu
-rakkautta. Keskellä tätä hekkumallista riemunodotusta kaikki oliot
-hänen mielessään muuttuvat eläviksi olennoiksi ja hänen onnensa
-todistajiksi; hän saattaa ne jo edeltäkäsin osallisiksi tulevasta
-onnestaan. Joka liikkeellä, joka ajatuksella hän rohkenee etukäteen
-riistää jotain tulevaisuudelta. Pian hän ei enää malta odottaa, ei
-toivoa, hän syyttää hiljaisuutta, ja vähinkin rasahdus on hänen
-mielestään enne. Lopulta epäilys kouristaa hänen sydäntään, hän
-hehkuu, on levoton, ja häntä raatelee ajatus, joka kirvelee melkein
-kuin ruumiillinen tuska; se on vuoroin voitonriemua ja kidutusta,
-jota hän ei kestäisi, ellei toivoisi tulevaa mielihyvää.
-
-Jo kaksikymmentä kertaa neiti de Verneuil oli nostanut ikkunaverhoja,
-toivoen näkevänsä savupatsaan nousevan kallioiden huipulta. Mutta
-sumu näytti hetki hetkeltä käyvän yhä sakeammaksi ja harmaammaksi,
-mitä hän mielikuvituksessaan lopulta piti pahana enteenä. Viimein
-hän kärsimättömänä päästi verhon vaipumaan, päättäen olla sitä enää
-nostamatta. Nyrpeänä hän katseli tätä huonetta, johon oli luonut
-sielun ja erikoissävyn, ajatteli, oliko kaikki tämä turhaa, ja näin
-johtuivat hänen mieleensä muut valmistukset.
-
-Hän veti Francinen mukaansa lähellä olevaan pukuhuoneeseen,
-johon päivänvalo tunki ympyräikkunasta. Tämä ikkuna oli sen
-pimeän nurkkauksen puolella, missä kaupungin vallitukset yhtyivät
-kävelypuiston kallioihin.
-
--- Lemmikkini, -- hän siellä sanoi Francinelle, -- siivoa ja järjestä
-täällä, jotta kaikki olisi siistiä. Salin voit, jos tahdot, jättää
-järjestämättä, -- hän lisäsi säestäen näitä sanoja hymyilyllä, jonka
-naiset säästävät uskotuilleen, ja johon piilevää hienon hienoa
-kiihoittavaisuutta miehet eivät koskaan voi täysin tajuta.
-
--- Oi, kuinka te olette kaunis! -- huudahti pieni bretagnetar.
-
--- Oh, olemme kaikki mielettömiä, onhan rakastajamme kuitenkin aina
-kaunein koristuksemme.
-
-Francine jätti hänet siihen pehmeän velttona lepäämään sohvalle
-ja vetäytyi hitaasti pois. Hän tiesi, että emäntänsä ei koskaan
-toimittaisi Montaurania hänen vihollistensa käsiin, ei silloinkaan,
-jos ei markiisi häntä rakastaisi.
-
-       *       *       *       *       *
-
--- Oletko varma siitä, mitä minulle kerroit, eukko? -- kysyi Hulot
-Barbettelta, Galope-Chopinen leskeltä, joka saapuessaan Fougères'en
-oli päällikön tuntenut.
-
--- Onhan teillä silmät päässä. Katsokaa siis Pyhän Sulpicen
-kallioita, herra, tuolla vastapäätä Pyhän Léonardin kirkkoa.
-
-Corentin kiinnitti katseensa Barbetten osoittamaan huippuun; ja
-kun sumu nyt alkoi haihtua, hän saattoi sangen selvästi nähdä sen
-vaaleanharmaan savupatsaan, josta Galope-Chopinen leski oli puhunut.
-
--- Mutta milloin hän oikein tulee, eukko hyvä? Tänä iltana, vai vasta
-yöllä?
-
--- Herra hyvä, -- vastasi Barbette, -- sitä en tiedä.
-
--- Miksi petät puoluettasi? -- kysyi Hulot äkkiä, vietyään
-maalaisnaisen muutaman askeleen päähän Corentinista.
-
--- Voi, herra kenraali, katsokaahan poikani jalkaa. Hän on kastellut
-sen mieheni veressä, jonka chouanit ovat teurastaneet, jos
-suvaitsette minun näin puhua, niin, teurastaneet rangaistakseen häntä
-niistä parista sanasta, jotka te houkuttelitte suustani toissapäivänä
-raataessani vainiolla. Ottakaa poikani, koska olette riistänyt
-häneltä isän ja äidin, mutta tehkää hänestä kelpo sininen, jotta
-hän voisi tappaa oikein monta chouania! Tässä on kaksisataa écu'ta,
-säästäkää ne hänelle. Jos hän niitä käyttää säästäväisesti, pääsee
-hän niillä pitkälle, koska hänen isänsä on kokonaista kaksitoista
-vuotta säästänyt ne kokoon.
-
-Hulot katseli ihmetellen tätä kalpeaa ja ennen aikojaan vanhentunutta
-talonpoikaisnaista, jonka silmissä ei välkkynyt kyyneltä.
-
--- Entä sinä itse, miten tulet itse toimeen? Onhan parempi, että itse
-säilytät näitä rahoja.
-
--- Minä! -- hän vastasi, surullisena pudistaen päätään. -- Vaikka
-piiloittaisitte minut Mélusine-tornin syvimpään kellariin, -- ja hän
-osoitti kädellään yhtä linnan torneista -- niin tietäisivät chouanit
-kuitenkin tulla sinne minut tappamaan.
-
-Hän syleili lastaan osoittaen synkkää surua, katsoi siihen, vuodatti
-pari kyyneltä, katsoi häneen vielä kerran ja katosi.
-
--- Päällikkö, -- sanoi Corentin, -- tämä on sellaisia tilaisuuksia,
-joissa kahden miehen harkinta tuottaa enemmän hyötyä kuin yhden
-ainoan. Me tiedämme kaiken, emmekä tiedä mitään. Jos heti antaisimme
-sotilasten piirittää neiti de Verneuilin asunnon, yllyttäisimme hänet
-meitä vastaan. Me emme kykene, sinä, minä, chouaneiksi pukeutuneet
-soturisi ja kaksi pataljoonaasi, taistelemaan tuota naista vastaan,
-jos hän ponnistaa kaikki voimansa pelastaakseen markiisinsa. Tämä
-herrasmies on hovilainen, ja siis viekas; hän on nuori ja rohkea.
-Emme ikinä voi saada häntä käsiimme hänen saapuessaan Fougères'en.
-Ehkä hän muuten jo onkin täällä. Kotitarkastusten toimeenpano on
-mieletöntä. Se ei hyödytä ollenkaan, herättää huomiota ja saattaa
-asukkaat levottomiksi.
-
--- Lähdenpä tästä, -- sanoi Hulot kärsimättömänä, -- antamaan
-Pyhän Léonardin vahtisoturille käskyn ulotuttamaan kävelynsä kolme
-askelta kauemmaksi. Siten hän tulee vastapäätä neiti de Verneuilin
-taloa. Sitäpaitsi sovin merkistä joka vahdin kanssa, jään itse
-päävahdistoon, ja heti kun minulle on ilmoitettu nuoren miehen tulo,
-otan mukaani korpraalin ja neljä sotamiestä...
-
-Corentin keskeytti kiihtyneen soturin puheen:
-
--- Entä jos tuo nuori mies ei olekaan markiisi, entä jos markiisi ei
-tulekaan kaupunkiin portista, jos hän jo onkin neiti de Verneuilin
-luona?... jos...
-
-Corentin loi päällikköön suurta ylemmyyttä uhkuvan katseen, jossa oli
-jotain niin loukkaavaa, että vanha soturi huudahti:
-
--- Perhana sentään! mene hiiteen, kirottu mies. Mitä tämä kaikki
-minua liikuttaa? Jos tuo koppakuoriainen kopsahtaa johonkin
-vahdistooni, niin tottakai minun täytyy se ampua; jos saan tietää,
-että se on jossakin talossa, niin totta kai annan piirittää talon,
-vangita koppakuoriaisen ja ampua sen! Mutta piru vieköön, enpä aio
-vaivata päätäni ryvettääkseni univormuani...
-
--- Päällikkö, kolmen ministerin käskykirje vaatii sinua tottelemaan
-neiti de Verneuiliä.
-
--- Kansalainen, tulkoon neiti de Verneuil itse puhumaan minulle
-asiasta, niin sitten näen, mitä on tehtävä...
-
--- No hyvä, kansalainen, -- huomautti Corentin ylpeänä, -- hän kyllä
-tulee ennen pitkää. Hän tulee itse sanomaan sinulle tunnin ja hetken,
-milloin markiisi on saapuva. Kenties hän ei ole levollinen ennenkuin
-on nähnyt sinun järjestävän vahtisoturit ja piirityttävän taloa!
-
-"Itse paholainen on pukeutunut ihmishahmoon!" ajatteli vanha
-puoliprikaatin päällikkö tuskastuneena nähdessään Corentinin
-pitkin askelin nousevan Kuningattaren portaiden astuimia, jonka
-läheisyydessä tämä kohtaus oli tapahtunut ja sitten palaavan
-Pyhän Léonardin portille. "Tuo mies tulee jättämään käsiini
-kansalaisen Montauranin jalat ja kädet sidottuina", ajatteli Hulot,
-"ja minun osakseni tulee tuo ikävä tehtävä toimia sotaoikeuden
-puheenjohtajana". -- Mutta yhtä kaikki, -- hän virkahti itsekseen,
-kohauttaen olkapäitään, -- onhan Gars tasavallan vihollinen, onhan
-hän surmannut ystävä-parkani Gérardin ja onhan sitten ainakin yksi
-aatelinen poissa... Joutukoon siis minun puolestani hiiteen!
-
-Hän pyörähti rivakasti koroillaan ja läksi marseljeesia viheltäen
-tarkastamaan kaikkia kaupungin vahdistoja.
-
-Neiti de Verneuil oli vaipunut tuollaiseen mietiskelyyn, jonka
-salaisuus pysyy kätkettynä syvälle ikäänkuin sielun kuilun pohjaan,
-mutta jonka tuhannet ristiriitaiset tunteet usein ovat todistaneet
-uhreilleen, että voi kokea myrskyisää ja intohimoista elämää neljän
-seinän sisällä, edes nousematta leposohvalta. Saavuttuaan lähelle sen
-näytelmän ratkaisua, jota oli tullut etsimään, tuo nainen palautti
-mieleensä vuoroin sen rakkauden ja vihan kohtaukset, jotka niin
-voimakkaasti olivat vilkastuttaneet hänen elämäänsä näinä kymmenenä
-päivänä, mitkä olivat kuluneet hänen ensimäisestä kohtauksestaan
-markiisin kanssa.
-
-Äkkiä hän kuuli viereisestä huoneesta miehen askeleita ja säpsähti.
-Ovi aukeni, hän kääntyi heti sinne päin ja huomasi Corentinin.
-
--- Pikku veitikka, -- sanoi salapoliisin asiamies, -- yhä vieläkö
-teitä huvittaa vetää minua nenästä. Oi Marie, Marie, pelaatte hyvin
-vaarallista peliä, kun ette päästä minua osalliseksi tuumistanne
-ettekä kysy neuvojani. Se, että markiisi on välttänyt kohtalonsa...
-
--- Ei ole ollut teidän syynne, eikö niin? -- täydensi neiti de
-Verneuil katkeran ivallisesti. -- Hyvä herra, -- hän jatkoi vakavana,
--- millä oikeudella te vielä olette tullut minun luokseni?
-
--- Teidän luoksenne! -- hän virkkoi katkerana.
-
--- Muistutatte minulle, -- hän vastasi ylpeänä, -- etten täällä ole
-kotonani. Te olette ehkä tahallisesti valinnut juuri tämän talon,
-siinä pannaksenne toimeen murhanne. Jätän sentähden tämän talon;
-lähden erämaahan, jotta minun ei tarvitsisi enää nähdä...
-
--- Sanokaa pois: urkkijoita, -- huomautti Corentin. -- Mutta tämä
-talo ei ole teidän eikä minun, se on valtion. Ja mitä tulee pois
-lähtöönne, niin sen jätätte kauniisti sikseen, -- hän lisäsi luoden
-häneen pirullisen katseen.
-
-Neiti de Verneuil kavahti närkästyneenä ylös ja lähestyi häntä; mutta
-äkkiä hän pysähtyi, huomatessaan Corentinin nostavan ikkunaverhoa ja
-hymyillen kehoittavan häntä tulemaan luokseen.
-
--- Näettekö tuon savupatsaan? -- hän kysyi äänessä järkähtämätön
-tyyneys, jonka hän osasi säilyttää kalpeilla kasvoillaan, niin syvät
-mielenliikutukset kuin liikkuivatkin hänen sielussaan.
-
--- Mitä yhteyttä on minun lähtöni ja noiden rikkaruohojen välillä,
-jotka on sytytetty palamaan? - hän kysyi.
-
--- Miksi on äänenne niin värähtelevä? -- kysyi Corentin. --
-Lapsi-parka, -- hän lisäsi lempeästi, -- tiedän kaiken! Markiisi
-tulee tänään Fougères'en, ettekö ole järjestänyt niin hekkumallisesti
-tätä makuuhuonettanne kukkasineen ja kynttilöineen siinä
-tarkoituksessa, että kavaltaisitte hänet meille...
-
-Neiti de Verneuil kalpeni, lukiessaan markiisin kuolemantuomion
-kirjoitettuna tuon ihmishahmoisen tiikerin silmistä, ja hän tunsi
-rakastajaansa kohtaan rakkautta, joka vivahti hulluuden houreisiin.
-Jokainen hiuskarva hänen päässään kirveli juurestaan; hän ei voinut
-kestää tätä kauheaa tuskaa, vaan heittäytyi alas leposohvalle.
-
-Corentin jäi hetkeksi seisomaan hänen eteensä, käsivarret ristissä
-rinnalla, puoleksi nauttien tuosta kidutuksesta, joka tuotti hänelle
-kostoa kaikista niistä ivasanoista ja siitä ylenkatseesta, joilla
-tuo nainen oli häntä kiusannut, puoleksi pahoillaan, nähdessään
-sen olennon kärsivän, jonka asettama ies häntä joka tapauksessa
-miellytti, niin raskas kuin se olikin.
-
--- Tuo nainen rakastaa häntä, -- hän mutisi hampaiden välistä.
-
--- Rakastaa! -- huudahti Marie. -- Oi, mitä merkitseekään tuo
-sana!... Corentin, hän on elämäni, sieluni, hengitykseni...
-
-Hän heittäytyi tuon miehen jalkojen juureen, jonka levollisuus häntä
-kauhistutti.
-
--- Te, jonka sielu on pelkkää lokaa, -- hän sanoi hänelle, --
-tahdon pikemmin alentua, pelastaakseni hänen henkensä, kuin että se
-häneltä riistetään. Tahdon pelastaa hänet, vaikka uhraisin viimeisen
-veripisaran hänen tähtensä... Puhu, mitä vaadit.
-
-Corentin vavahti.
-
--- Tulin kuulemaan käskyjänne, Marie, -- hän sanoi äänessä mitä
-lempein väre ja mitä kohteliaimmin auttaen häntä nousemaan. --
-Niin, Marie, loukkauksenne ei estä minua tekemästä kaikkea teidän
-hyväksenne, kunhan vaan ette minua enää petä. Tiedätte, Marie, ettei
-kukaan minua koskaan petä, siitä kärsimättä rangaistusta.
-
--- Oi, jos tahdotte, Corentin, että teitä rakastaisin, niin auttakaa
-minua pelastamaan hänet.
-
--- No hyvä, mihin aikaan tulee markiisi? -- hän kysyi, koettaen tehdä
-tämän kysymyksen levollisesti.
-
--- Oi, sitä en ollenkaan tiedä... Molemmat katsoivat toisiinsa
-vaieten. "Olen hukassa!" ajatteli neiti de Verneuil. "Hän pettää
-minua", ajatteli Corentin. -- Marie, -- hän virkkoi, -- minulla on
-kaksi periaatetta: toinen niistä on se, etten koskaan usko sanaakaan
-siitä, mitä naiset sanovat; se on ainoa keino välttää joutumasta
-heidän petkuttamakseen; toinen on se, että punnitsen, eikö heillä ole
-jotain etua menetellä toisin kuin mitä ovat sanoneet ja valita vallan
-päinvastainen toimintatapa kuin se, jonka salaisuuden ovat meille
-uskoneet. Luulen, että nyt ymmärrämme toisemme?
-
--- Erinomaisesti, -- vastasi neiti de Verneuil. -- Te tahdotte
-todisteita vilpittömyydestäni, mutta minä säästän ne siihen hetkeen,
-jona te olette antanut minulle todisteita omasta vilpittömyydestänne.
-
--- Hyvästi, neiti, -- sanoi Corentin kuivasti.
-
--- Kas niin, -- virkkoi parisitar hymyillen, -- istukaa tuohon
-älkääkä noin jörötelkö, muuten voin pelastaa markiisin ilman
-teitäkin. Puhuakseni ensin kolmestasadasta tuhannesta frangista,
-jotka alati näette edessänne, saatan laskea ne teille tuohon kamiinin
-reunalle kultarahoina sinä hetkenä, jona markiisi on turvassa.
-
-Corentin nousi, peräytyi pari askelta ja katsoi neiti de Verneuiliin.
-
--- Te olette sangen lyhyessä ajassa tullut rikkaaksi, -- hän sanoi
-äänenpainolla, joka huonosti salasi katkeruutta.
-
--- Montauran voi, -- sanoi Marie säälistä hymyillen, -- tarjota
-teille paljon enemmän lunnainaan. Todistakaa siis minulle, että
-kykenette suojelemaan häntä kaikesta vaarasta, ja...
-
--- Ettekö voi, -- huudahti Corentin äkkiä, -- saada häntä pakenemaan
-samana hetkenä kuin hän saapuu, kun Hulot ei tiedä milloin se
-tapahtuu, ja...
-
-Hän keskeytti puheensa, ikäänkuin olisi paheksunut, että sanoi näin
-paljon.
-
--- Mutta tekö todella pyydätte minua neuvomaan juonta? -- hän jatkoi,
-hymyillen mitä luonnollisimmin. -- Kuulkaahan, Marie, nyt luotan
-täydellisesti rehellisyyteenne. Luvatkaa antavanne minulle korvausta
-kaikesta, minkä menetän teitä palvellessani, niin minä nukutan niin
-hyvin tuon hölmömäisen päällikön, että markiisi tulee olemaan yhtä
-vapaa Fougères'ssa kuin Saint-Jamesissa.
-
--- Sen lupaan teille, -- vastasi nuori nainen hänelle juhlallisesti.
-
--- Tuo lupaus ei riitä. Vannokaa se minulle kautta äitinne.
-
-Neiti de Verneuil säpsähti; ja nostaen vapisevaa kättä hän teki tuon
-miehen vaatiman valan, jonka käyttäyminen äkkiä oli muuttunut.
-
--- Voitte luottaa minuun, -- sanoi Corentin. -- Älkää minua pettäkö,
-ja te tulette siunaamaan minua tänä iltana.
-
--- Uskon teitä, Corentin, -- huudahti neiti de Verneuil vallan
-heltyneenä.
-
-Marie nyökäytti hänelle päätään ja hymyili ystävällisesti ja
-ihmetellen, huomatessaan hänen kasvoissaan surumielisen hellän ilmeen.
-
-"Mikä hurmaava olento!" intoili Corentin poistuessaan. "Enkö siis
-koskaan saa häntä valtaani, tehdäkseni hänestä varallisuuteni ja
-intohimoisen nautintoni välikappaleen? Langeta polvilleen minun
-jalkaini juureen, hän!... Totisesti, markiisin täytyy kuolla... Ja
-jos en voi saavuttaa tuota naista muuten kuin vetämällä hänet alas
-lokaan... No niin", hän ajatteli, saavuttuaan torille, jonne aivan
-huomaamattaan oli suunnannut askeleensa, "hän ei kenties enää epäile
-minua. Satatuhatta écu'ta pöytään!... Hän luulee minua ahneeksi. Joko
-se on juoni, tai on hän jo markiisin vaimo."
-
-Vaipuneena näihin ajatuksiin ei Corentin rohjennut tehdä mitään
-päätöstä.
-
-Sumu, jonka aurinko oli hajoittanut keskipäivällä, palasi taas yhtä
-vahvana kuin aamulla; Corentin ei enää nähnyt puita muutaman askeleen
-päässä.
-
-"Uusi onnettomuus", hän ajatteli, palatessaan asuntoonsa. "On
-mahdotonta nähdä kuuden askeleen päässä olevia esineitä. Sää suojelee
-rakastaviamme. Eipä ole leikintekoa vartioida tällaisen sumun
-suojelemaa taloa!" -- Ken siellä? -- hän huudahti, tarttuen erään
-tuntemattoman käsivarteen, joka näytti kiivenneen kävelypaikalle
-kaikkein vaarallisinten kallioiden yli.
-
--- Se olen minä, -- vastasi viaton lapsenääni.
-
--- Kas, sehän on pieni poika, jonka jalka on verellä tahrattu. Etkö
-tahdo kostaa isäsi puolesta? -- kysyi Corentin.
-
--- Tahdon, -- vastasi lapsi.
-
--- Hyvä. Tunnetko Garsin?
-
--- Tunnen!
-
--- Sen parempi. No hyvä, älä poistu luotani ja tee täsmällisesti
-kaikki, minkä käsken. Siten päätät äitisi kostontyön ja ansaitset
-paljon rahaa. Tahdotko mielelläsi paljon rahaa?
-
--- Tahdon.
-
--- Jos tahdot saada paljon rahaa ja tappaa Garsin, tulen minä
-huolehtimaan sinusta.
-
-"Kas noin, Marie", virkahti Corentin hetken kuluttua itsekseen,
-"sinä itse toimitat markiisin meidän käsiimme! Tuo naikkonen on
-liian kiivas aavistaakseen kepposta, jonka aion hänelle tehdä --
-eihän intohimo koskaan punnitse. Hän ei tunne markiisin käsialaa;
-nyt on sovelias hetki virittää ansa, johon hän luonteensa mukaisesti
-sokeasti syöksyy. Mutta jotta juoneni varmasti onnistuisi, tarvitsen
-Hulot'n apua. Siis joutuin hänen luokseen."
-
-Samana hetkenä neiti de Verneuil ja Francine neuvottelivat, millä
-keinoin pelastaa markiisi Corentinin epäilyttävästä jalomielisyydestä
-ja Hulot'n pistimistä.
-
--- Minä lähden häntä varoittamaan, -- huudahti pieni bretagnetar.
-
--- Oletko mieletön! Ethän tiedä, missä hän on. Minunkin, vaikka minua
-johtaa sydämen vaistomainen aavistus, täytyisi etsiä kauan, häntä
-kuitenkaan löytämättä.
-
-Sommiteltuaan sitten koko joukon mielettömiä tuumia, jotka niin
-helposti syntyvät takkavalkean ääressä, huudahti neiti de Verneuil:
-
--- Kun hänet näen, hänen vaaransa tulee herättämään minussa jonkun
-hyvän tuuman!
-
-Ja hän päätti, kaikkien hehkuvien henkilöiden tavoin, ryhtyä
-ratkaisevaan toimenpiteeseen vasta viimeisellä hetkellä, luottaen
-onnentähteensä tai tuohon vaistomaiseen taitavuuteen, joka
-ani harvoin pettää naisia. Hänen sydämensä oli tuskin koskaan
-sykkinyt niin rajusti. Milloin hän oli kuin tylsämielinen, silmät
-tuijottavina, milloin hän taas pienimmästäkin melusta värähti, kuten
-nuo juuriltaan melkein katkotut puut, joita puunhakkaajat rajusti
-kiskovat edestakaisin nuorasta, jouduttaakseen niiden kaatumista.
-
-Äkkiä kajahti etäisyydessä noin kahdentoista pyssyn ampuma
-yhteislaukaus.
-
-Neiti de Verneuil kalpeni, tarttui Francinen käteen ja sanoi:
-
--- Minä kuolen... he ovat surmanneet hänet!
-
-Sotilaan raskaat askeleet kuuluivat viereisestä huoneesta. Francine
-nousi säikähtyneenä ja toi seuraavassa tuokiossa sisälle erään
-korpraalin. Tervehdittyään sotilaallisesti neiti de Verneuiliä tuo
-tasavaltalainen ojensi neiti de Verneuilille kaksi kirjettä, joiden
-paperi oli jotenkin likainen. Kun ei soturi saanut mitään vastausta
-parisittarelta, hän sanoi hänelle poistuessaan:
-
--- Päällikkö lähetti nämä.
-
-Ollen synkkien aavistusten raatelema, neiti de Verneuil luki
-seuraavan kirjeen, jonka luultavasti Hulot oli kiireessä kirjoittanut:
-
-"Neitiseni, soturini ovat saaneet käsiinsä erään Garsin
-sanansaattajan, joka juuri on ammuttu. Häneltä ottamieni kirjeiden
-joukossa on yksi, jonka lähetän teille ja josta teillä voi olla
-hyötyä, j.n.e."
-
--- Kiitos taivaan, he eivät ole ampuneet häntä! -- hän huudahti,
-viskaten tuon kirjeen tuleen.
-
-Hän hengitti vapaammin ja luki ahmien hänelle lähetetyn kirjeen, joka
-oli markiisin kirjoittama ja näytti olevan omistettu rouva du Gualle:
-
-"Ei, enkelini, tänä iltana en lähde Vivetièreen. Tänä iltana
-te häviätte kreivin kanssa lyömänne vedon, ja minä saan voiton
-tasavallasta tuon viehättävän tytön persoonassa, joka totisesti
-ansaitsee yhden lemmenyön, sen kai myöntänette. Se on ainoa
-varsinainen etu, jonka saavutan tästä sotaretkestä, sillä Vendée
-alistuu. Ranskassa ei enää ole mitään tehtävää, ja epäilemättä
-matkustamme me kaksi takaisin Englantiin. Mutta huomiseen vakavat
-asiat."
-
-Tämä kirje putosi hänen käsistään, hän sulki silmänsä, jäi mykäksi
-ja kumartui taaksepäin, pää nojaten patjaan. Kauan vaiti oltuaan hän
-katsahti kamiinikelloon, joka silloin oli neljä.
-
--- Ja herra odotuttaa itseään! -- hän sanoi julman ivallisena.
-
--- Oh, jospa jokin seikka estäisi hänet tulemasta! -- huudahti
-Francine.
-
--- Jos hän ei tule, -- sanoi Marie kumealla äänellä, -- niin lähden
-minä häntä vastaan! Mutta ei, nyt hän ei enää viivy kauan...
-Francine, olenko oikein kaunis?
-
--- Te olette hyvin kalpea.
-
--- Katso, -- jatkoi neiti de Verneuil, -- tämä tuoksujen täyttämä
-huone, nämä kukat, nämä kynttilät, tämä huumaava ilma -- saattaakohan
-kaikki tämä tuottaa taivaan esimaun sille miehelle, jolle tänä yönä
-aion tarjota lemmen riemun?
-
--- Mitä onkaan tapahtunut, neiti rakas?
-
--- Olen petetty, harhaan viety, jaloin poljettu, muserrettu, ja
-tahdon surmata, repiä kappaleiksi tuon miehen!... Niin, niin,
-ilmenihän aina hänen käyttäymisessään halveksimista, jota hän
-huonosti osasi peittää, ja jota minä en tahtonut huomata! Oh,
-tämä tuottaa minulle surman! -- Mutta olenpa mieletön! -- hän
-virkkoi nauraen; -- hän tulee, ja minulla on yö opettaakseni
-hänelle, että mies, joka kerran on minut omistanut, ei enää voi
-minua jättää, olin sitten naimisissa tai en. Olen mittaava hänelle
-koston solvauksen mukaan, ja hän tulee kuolemaan epätoivoissaan.
-Luulin hänellä olevan jonkun verran mielenylevyyttä, mutta hän on
-epäilemättä palvelijan poika! Kieltämättä hän on hyvin taitavasti
-minut pettänyt, sillä en voinut aavistaa, että mies, joka tosin oli
-saattanut armotta jättää minut Pille-Michen käsiin, sentään saattoi
-alentua mitä halpamaisimpaan koirankujeeseen. Onhan niin helppo
-pettää rakastunutta naista, ettei ole sen halpamaisempaa tekoa. Hän
-surmatkoon minut, hyvä; mutta valehdella, hän, jota olin pitänyt niin
-suurena! Se mies on laahattava mestauslavalle. Oh, tahtoisinpa nähdä
-pyövelin piilun katkaisevan hänen päänsä. Mutta olenkohan niin julma?
-Hän on kulkeva kuolemaan hyväilyjen ja suudelmien peittämänä, jotka
-tulevat korvaamaan kaksikymmentä vuotta hänen elämästään...
-
--- Marie, -- sanoi Francine, lempeänä kuin enkeli, -- olkaa, kuten
-niin monet muut naiset, rakastajanne uhri, mutta älkää tulko hänen
-rakastajattarekseen, älkääkä hänen pyövelikseen. Säilyttäkää
-hänen kuvaansa sydämenne pohjassa, saattamatta sitä itsellenne
-kidutukseksi. Ellei olisi mitään iloa toivottomassa rakkaudessa, niin
-mitä meistä nais-paroista tulisikaan? Se Jumala, Marie, jota te ette
-koskaan ajattele, palkitsee meitä siitä, että olemme noudattaneet
-kutsumustamme maan päällä: rakastaa ja kärsiä!
-
--- Pikku lemmikkini, -- vastasi neiti de Verneuil, hyväillen
-Francinen kättä, -- sinun äänesi on hyvin lempeä ja kiehtova. Kuinka
-vakuuttavalta kuulostaakaan totuus sinun huulillasi. Tahtoisin
-kernaasti totella sinua...
-
--- Te annatte hänelle anteeksi, te ette häntä petä?
-
--- Vaiti, älä enää puhu minulle tuosta miehestä. Verrattuna häneen on
-Corentin jalo olento... Ymmärrätkö?
-
-Marie nousi, ja hänen kasvoihinsa laskeutuneeseen hirvittävään
-levollisuuteen verhoutui sekä hänen sisäinen ristiriitansa että
-sammuttamaton kostonhimo. Hänen hidas ja itsetietoisen arvokas
-astuntansa ilmaisi jotakin peruuttamatonta päätöstä. Ajatustensa
-raatelemana, niellen kokemansa solvauksen ja ollen liian ylpeä
-ilmaistakseen ristiriitaista suruansa, hän meni Pyhän Léonardin
-vahdistoon kysymään, missä Hulot asui.
-
-Tuskin hän oli poistunut asunnostaan, kun Corentin astui siihen
-sisälle.
-
--- Oi, herra Corentin, -- huudahti Francine, -- jos teillä on
-myötätuntoa tuon nuoren miehen kohtaloon, niin pelastakaa hänet!
-Neiti aikoo ilmiantaa hänet. Tuo kurja kirje on pilannut kaiken.
-
-Corentin otti välinpitämättömästi kirjeen käteensä ja kysyi:
-
--- Ja minne neiti läksi?
-
--- En tiedä.
-
--- Riennän pelastamaan hänet, -- sanoi Corentin, -- hänen omasta
-epätoivostaan.
-
-Hän katosi, vieden mukaansa kirjeen, kulki kiireesti läpi huoneiden
-ja sanoi pikku pojalle, joka leikitteli oven edessä:
-
--- Minne päin se nainen meni, joka vastikään tuli ulos tästä ovesta?
-
-Galope-Chopinen poika kulki yhdessä Corentinin kanssa muutaman
-askeleen, näyttäen hänelle viettävää tietä, joka johti Pyhän
-Léonardin portille.
-
--- Tuonne, -- hän sanoi epäröimättä, noudattaen sen kostontunteen
-kehoitusta, jonka äitinsä hänessä oli herättänyt.
-
-Tänä hetkenä neljä valepukuista henkilöä astui neiti de Verneuilin
-asuntoon, pienen pojan ja Corentinin huomaamatta.
-
--- Palaa entiseen paikkaasi, -- virkkoi urkkija, -- ole
-leikittelevinäsi ikkunaluukkujen hakasilla, mutta pidä tarkoin
-silmällä kaikkea, katso joka taholle, katoillekin.
-
-Corentin riensi pikku pojan osoittamaan suuntaan, luuli tuntevansa
-neiti de Verneuilin keskellä sumua ja saapui todella hänen luokseen
-sinä hetkenä, jona hän astui Pyhän Léonardin vahdistoon.
-
--- Minne menette? -- hän sanoi, tarjoten hänelle käsivartensa. --
-Olette kalpea, mitä onkaan tapahtunut? Onko nyt soveliasta lähteä
-ulos noin vallan yksin? Tässä käsivarteni, olkaa hyvä.
-
--- Missä päällikkö Hulot on? -- kysyi häneltä Marie.
-
-Tuskin oli neiti de Verneuil saanut sanotuksi nämä sanat, kun kuuli
-kiertovahdin askelten kopinan Pyhän Léonardin portin ulkopuolelta, ja
-pian hän keskellä töminää eroitti Hulot'n karkean äänen.
-
--- Tuhat tulimaista! -- huusi Hulot, -- enpä koskaan ole
-vakoiluretkellä nähnyt näin huonosti kuin nyt. Tuo markiisi näyttää
-voivan komentaa säätä mielensä mukaan.
-
--- Miksi valitatte? -- virkkoi neiti de Verneuil, tarttuen
-voimakkaasti hänen käsivarteensa, -- tämä sumu voi peittää yhtä
-hyvin koston kuin petoksenkin... Herra päällikkö, -- hän lisäsi
-kuiskaten, -- tänään täytyy teidän minun kanssani ryhtyä sellaisiin
-toimenpiteisiin, ettei Gars tällä kertaa pääse pakoon.
-
--- Onko hän teidän asunnossanne? -- kysyi Hulot, jonka äänen
-värähtely ilmaisi hänen hämmästystään.
-
--- Ei, -- hän vastasi, -- mutta antakaa minulle luotettava mies, ja
-lähetän hänet sitten ilmoittamaan teille, kun markiisi on tullut.
-
--- Mitä aiotte tehdä? -- kysyi Corentin hätäisesti Marielta. -- Jos
-luonanne on sotilas, se häntä pelottaisi, mutta lapsi ei herättäisi
-epäluuloa, ja sellaisen toimitan luoksenne.
-
--- Herra päällikkö, -- jatkoi neiti de Verneuil, -- tämä sumu,
-jota sadattelette, tekee teille mahdolliseksi nyt heti piirityttää
-taloni. Asettakaa sotilaita kaikkialle. Asettakaa vahti Léonardin
-kirkkoon, jotta hän voi pitää silmällä puistikkoa, jonne päin salini
-ikkunat ovat. Asettakaa vartijasotureita kävelypaikalle, sillä vaikka
-huoneeni ikkuna on kaksikymmentä jalkaa korkealla maasta, epätoivo
-usein antaa voimia mitä vaarallisimpiin hyppäyksiin. Kuulkaahan:
-luultavasti annan tämän herrasmiehen astua ulos asuntoni alaovesta.
-Antakaa siis ainoastaan rohkean miehen toimeksi väijyä häntä;
-sillä, -- näin hän jatkoi huoaten, -- ei voi kieltää, että hän on
-urhoollinen, ja hän tulee puolustautumaan.
-
--- Gudin! -- huusi päällikkö.
-
-Heti tuo nuori fougèresläinen riensi esiin siitä pienestä
-joukkueesta, joka Hulot'n mukana oli palannut kaupunkiin ja joka oli
-jäänyt seisomaan riveihin vähän matkan päähän.
-
--- Kuuleppa, poikaseni, -- kuiskasi hänelle vanha soturi, -- tuo
-pahuksen tyttö toimittaa käsiimme Garsin, en tiedä mistä syystä,
-mutta se on yhdentekevää eikä liikuta meitä. Ota mukaasi kymmenen
-miestä ja teidän on asettuminen niin, että vartioitte sitä umpikujaa,
-jonka pohjukassa on tämän neidin talo; mutta asetu niin, ettei nähdä
-sinua, eikä miehiäsi.
-
--- Hyvä, herra päällikkö, tunnen hyvin paikkakunnan.
-
--- No niin, lapsukaiseni, -- jatkoi Hulot, -- lähetän Beau-Piedin
-ilmoittamaan sinulle, milloin voitte hakata päälle. Koeta itse
-saada käsiisi markiisi, ja jos voit tappaa hänet, niin ettei minun
-lainmukaisesti tarvitse häntä ammuttaa, niin tulee sinusta parin
-viikon päästä luutnantti, taikka nimeni ei ole Hulot. -- Katsokaapas,
-neiti, tässä näette pojan, joka ei arkaile, -- hän sanoi Marielle,
-osoittaen Gudiniä. -- Hän on oleva oiva vahti talonne edustalla, ja
-jos markiisi tulee sieltä ulos tai pyrkii sinne sisälle, niin ei hän
-pääse hänen kouristaan.
-
-Gudin lähti kymmenen sotamiehen seurassa matkaan.
-
--- Tiedätteköhän oikein, mitä teette? -- kuiskasi Corentin neiti de
-Verneuilille.
-
-Marie ei vastannut. Hän näki jotenkin tyytyväisenä niiden sotamiesten
-poistuvan, joiden oli määrä aliluutnanttinsa komentamina asettua
-vartijoiksi kävelypaikalle, sekä niiden, jotka Hulot'n käskystä
-asettuivat Pyhän Léonardin kirkon pimeiden sivumuurien varjoon.
-
--- On taloja, joiden seinät ovat ihan kiinni minun talossani,
-piirityttäkää nekin. Älkäämme laiminlyökö vähintäkään varokeinoa,
-jotta meidän ei myöhemmin tarvitse katua.
-
-"Onpa hän vallan raivoissaan", ajatteli Hulot.
-
--- Enkö ole profeetta? -- kuiskasi Corentin Hulot'n korvaan. --
-Sanansaattajaksi annan hänelle tuon pienen pojan, jonka jalka on
-verellä tahrattu, niin että...
-
-Hän keskeytti puheensa. Neiti de Verneuil oli ripein askelin
-rientänyt asuntoonsa, minne Corentin seurasi häntä, viheltäen kuin
-onnellinen mies ainakin; saavutettuaan hänet, hän jo seisoi oven
-kynnyksellä, missä Corentin tapasi Galope-Chopinen pojan.
-
--- Neiti, -- sanoi Corentin, -- ottakaa luoksenne tämä pikku poika,
-ette voi saada sen viattomampaa ja uutterampaa sanansaattajaa kuin
-hän.
-
-Sitte hän lisäsi pojalle:
-
--- Kun olet nähnyt Garsin, tule luokseni vahtitupaan, niin annan
-sinulle niin paljon rahaa, että voit syödä sokerileivoksia koko
-elinikäsi.
-
-Lausuessaan nämä sanat, jotka hän ikäänkuin hengitti pienen pojan
-korvaan, tunsi Corentin hänen kovasti puristavan hänen kättään, ja
-näki hänen sitten seuraavan neiti de Verneuiliä.
-
--- Ja nyt, ystäväni, sopikaa niin kuin parhaaksi näette! -- huudahti
-Corentin, kun ovi heidän jälkeensä oli sulkeutunut.
-
-Ja hän mutisi:
-
--- Jos aiot nauttia lemmen hekkumaa, pikku markiisini, niin tulee se
-tapahtumaan ruumisliinoillasi.
-
-Mutta Corentin, joka ei malttanut päästää näkyvistään tätä onnetonta
-taloa, meni kävelypaikalle, missä tapasi päällikön antamassa
-määräyksiä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Ennen pitkää tuli yö. Kaksi tuntia kului, eivätkä eri matkojen päähän
-asetetut vahdit olleet huomanneet mitään, josta olisi voinut päättää
-markiisin pujahtaneen sen kolmikertaisen vartijaketjun läpi, missä
-joka soturi tarkkaavaisena piilopaikastaan vartioi niitä kolmea
-puolta, joilta saattoi päästä "Papukaija"-torniin.
-
-Parikymmentä kertaa Corentin oli mennyt kävelypuistosta vahtituvalle,
-yhtä monta kertaa hän oli odotuksissaan pettynyt, eikä hänen nuori
-viestintuojansa ollut saapunut. Ajatuksiinsa vaipuneena urkkija
-kulki hitaasti edestakaisin kävelypaikalla, ollen kolmen sielussansa
-yhteentörmäävän intohimon kiduttamana, nimittäin rakkauden, ahneuden
-ja kunnianhimon. Kello löi kahdeksan joka tornissa. Kuu nousi hyvin
-myöhään. Sumu ja yö verhosivat hirvittävään pimeyteen ne paikat,
-joissa tämän miehen suunnittelema näytelmä oli saava ratkaisunsa.
-
-Salapoliisin asiamies osasi hillitä intohimonsa, hän puristi
-käsivarret ristiin rinnalle, eikä kääntänyt katseitaan siitä
-ikkunasta, joka valo-aaveen tavoin kohosi ylhäällä tornissa. Kun
-hän kävellessään joutui laakson puolisien äkkijyrkkien kallioiden
-reunalle, hän tähysteli vaistomaisesti niitä himmeitä valoja, jotka
-keskellä sumua tuikkivat siellä täällä kaupungin tai esikaupunkien
-taloista, vallien ylä- ja alapuolella. Syvää hiljaisuutta
-häiritsivät ainoastaan Nançon-virran kohina, tornikellon surulliset
-ja säännölliset lyönnit, vahtisotilaiden raskaat askeleet tai
-aseiden kalske, silloin kun vaihdettiin vahteja. Kaikki oli käynyt
-juhlalliseksi, sekä ihmiset että luonto.
-
--- On pimeä kuin suden kidassa, -- sanoi Pille-Miche.
-
--- Eteenpäin vaan, -- sanoi Marche-à-Terre, -- äläkä puhu enempää
-kuin kuollut koira.
-
--- Tuskin rohkenen hengittää, -- huomautti chouani.
-
--- Jos se, joka juuri pani kiven vierimään, tahtoo että valitsen
-hänen sydämensä tikarini tupeksi, tarvitsee hänen vaan tehdä tämä
-temppu uudelleen, -- sanoi Marche-à-Terre niin hiljaisella äänellä,
-että se sekaantui Nançon-virran veden kohinaan.
-
--- Minähän se olin, -- sanoi Pille-Miche.
-
--- No niin, sinä siunattu saituri, -- virkkoi chouanijoukon johtaja,
--- ryömi vatsallasi kuin ankerias, muuten saamme täällä heittää
-henkemme pikemmin kuin tarpeellista on.
-
--- Kuulehan, Marche-à-Terre, -- sanoi parantumaton Pille-Miche,
-joka käsien avulla laahautui eteenpäin vatsallaan loikoen ja saapui
-toverinsa tasalle, jonka korvaan hän puhui niin hiljaa, etteivät
-jälessä tulevat chouanit siitä kuulleet tavuakaan, -- kuulehan,
-Marche-à-Terre, jos saa luottaa ylhäisen naishenkilömme sanoihin,
-on tuolla ylhäällä aimo saalis korjattavissa. Jäämmekö sen kahteen
-pekkaan tasan?
-
--- Kuuleppas, Pille-Miche! -- sanoi Marche-à-Terre, heittäytyen
-vatsalleen ja jääden siihen asentoon. Koko joukko teki saman
-liikkeen, sillä äkkijyrkänteen tuottamista vaikeuksista chouanit
-olivat vallan uupuneet.
-
--- Kyllä sinut hyvin tunnen, -- virkkoi Marche-à-Terre, -- sinä olet
-tuollainen pohjaton ahmatti, joka tosin on yhtä valmis antamaan
-iskuja kuin niitä saamaan. Mutta emme ole tulleet tänne riisumaan
-kuolleilta jalkineita, tänään olemme piruja piruja vastaan, ja
-hukassa on se, jolla on liian lyhyet kynnet. Ylhäinen rouva on
-lähettänyt meidät tänne pelastamaan Garsia. Hän on tuolla, nostahan
-koirankuonoasi ja katso tuota tornin yläpuolella olevaa ikkunaa.
-
-Samassa löi kello kaksitoista. Kuu nousi ja loi sumun valkean
-savun näköiseksi. Pille-Miche puristi voimakkaasti Marche-à-Terren
-käsivartta ja osoitti hänelle vaieten kymmenen jalkaa heidän
-yläpuolellaan välkkyviä rautapistimiä.
-
--- Siniset ovat jo saapuneet, -- sanoi Pille-Miche. -- Väkirynnäköllä
-emme saa aikaan mitään.
-
--- Kärsivällisyyttä! -- virkkoi Marche-à-Terre, -- jos en tänä aamuna
-näitä paikkoja tutkiessani erehtynyt, on Papukaija-tornin juurella
-vallien ja kävelypaikan välissä sola, johon aina kaadetaan lantaa, ja
-sille voi laskeutua alas kuin vuoteelle.
-
--- Jos Pyhä Labre, -- sanoi Pille-Miche, -- tahtoisi muuttaa
-hyväksi omenaviiniksi kaiken sen veren, joka tulee virtaamaan, niin
-fougèresläiset huomenna saisivat aimo varaston.
-
-Marche-à-Terre peitti leveällä kourallaan ystävänsä suun; sitten hän
-kumealla äänellä antoi määräyksen, joka rivistä riviin toistettiin
-viimeisiin chouaneihin asti, jotka riippuivat kallion rinteellä
-pitäen kiinni kanervista.
-
-Corentinilla oli siksi tarkka ja tottunut korva, että kuuli
-kahinaa muutamista chouanien polkemista pensaista tai kallion
-jyrkännettä alas vierivien kivien rapinaa, hän kun lisäksi seisoi
-vallan puistikon laidalla. Marche-a-Terrellä tuntui olevan kyky
-nähdä pimeässä ja hänen yhäti jännityksessä olevat aistinsa
-näyttivät käyneen tarkoiksi kuin villi-ihmisillä, ja niinmuodoin
-hän oli nähnyt edessään haamoittavan Corentinin. Ehkäpä hän hyvin
-opetetun koiran tavoin oli vainunnut hänen läsnäoloaan. Vaikka
-poliisiurkkija oli tarkannut pienimpiäkin ääniä keskellä hiljaisuutta
-ja tähystellyt vuolukivien muodostamaa luonnollista muuria, ei hän
-kuitenkaan huomannut mitään. Jos hän himmeässä sumuvalaistuksessa
-näkikin muutaman chouanin, hän luuli heitä kivimöhkäleiksi, niin
-liikkumattomina nuo ihmisruumiit osasivat pysyä.
-
-Tämä chouaneja uhkaava vaara katosi pian. Corentinin huomion
-veti puoleensa hyvin selvä melu, joka kuului kävelypaikan
-vastakkaiselta laidalta, siitä kohdasta, missä suojamuuri päättyi
-ja missä kalliojyrkänne alkoi. Vuolukiveen hakattu polku, joka
-oli Kuningattaren portaiden yhteydessä, päättyi juuri tuohon
-yhtymäkohtaan. Samassa kun Corentin saapui siihen, hän näki edessään
-hahmon, joka oli siihen ilmaantunut kuin noiduttuna, ja kun hän
-ojensi kätensä tarttuakseen tähän aavemaiseen olentoon, jolta ei
-odottanut mitään hyviä aikeita, hän kohtasi naisen pyöreitä ja
-pehmeitä ruumiinmuotoja.
-
--- Menkää hiiteen, rouvaseni, -- hän mutisi. -- Jos ette olisi
-kohdannut minua, olisitte voinut saada luodin päähänne... Mutta
-mistä tulettekaan ja minne menette näin myöhään? Oletteko mykkä? --
-Nainenhan se kuitenkin on, hän mutisi itsekseen.
-
-Kun vaikeneminen olisi herättänyt epäluuloa, tuntematon nainen
-vastasi kauhusta vapisevalla äänellä:
-
--- Oh, hyvä herra, palaan iltakutsuista.
-
-"Sehän on niin sanottu markiisin äiti", ajatteli Corentin. "Mitähän
-sekin aikoo tehdä?" -- No niin, menkää tuonne päin, eukko hyvä,
--- hän sanoi ääneen, ikäänkuin ei olisi häntä tuntenut. -- Siis
-vasemmalle, ellette tahdo tulla luotien lävistämäksi!
-
-Corentin jäi liikkumattomaksi paikalleen. Mutta huomatessaan, että
-rouva du Gua suuntasi askeleensa Papukaija-tornia kohti, hän seurasi
-häntä kaukaa pirullisen varovasti.
-
-Tämän onnettoman kohtauksen aikana olivat chouanit hyvin taitavasti
-ryhmittyneet lantatunkiolle, johon Marche-à-Terre oli heidät
-opastanut.
-
-"Tuossa on ylhäinen rouvamme!" ajatteli Marche-à-Terre, kohoten
-karhun tavoin seisomaan tornin seinämällä. -- Olemme tässä, -- hän
-kuiskasi rouva du Gualle.
-
--- Hyvä, -- vastasi tämä. -- Jos voit löytää tikapuut siitä talosta,
-jonka puutarha alkaa kuusi jalkaa alapuolella lantasolaa, niin Gars
-on pian pelastettu. Näetkö tuon pyöreän ikkunan tuolla ylhäällä? Se
-on makuuhuoneen viereiseen pukuhuoneeseen kuuluva ja sinne täytyy
-koettaa päästä. Tämä tornin puoli, missä nyt olette, on ainoa,
-jota ei ole piiritetty. Hevoset odottavat, ja jos olet miehittänyt
-Nançon-virran ylimenopaikan, niin saatamme neljännestunnissa viedä
-hänet turvaan, huolimatta hänen mielettömästä seikkailustaan. Mutta
-jos tuo lutka tahtoo häntä seurata, niin pistäkää hänet kuoliaaksi
-tikarilla.
-
-Huomattuaan noiden muutamien epäselvien haamujen, joita ensin oli
-luullut kiviksi, taitavasti liikkuvan, Corentin suoraa päätä meni
-Pyhän Léonardin vahdistoon, missä näki päällikön vaatteet yllä
-nukkuvan leirivuoteella.
-
--- Jättäkää hänet rauhaan! -- sanoi Beau-Pied äreästi Corentinille,
--- vastikään hän paneutui pitkäkseen.
-
--- Chouanit ovat täällä! -- huusi Corentin Hulot'n korvaan.
-
--- Mahdotonta, mutta sen parempi, jos ovat! -- virkkoi päällikkö
-vielä puoleksi unenkohmelossa; -- saammehan sitten ainakin tapella!
-
-Kun Hulot saapui kävelypaikalle, näytti Corentin hänelle chouanien
-omituista asemaa tornin varjossa.
-
--- Joko he ovat pettäneet tai tukehuttaneet ne vahtisotilaat, jotka
-asetin Kuningattaren portaiden ja linnan välille, -- huudahti
-päällikkö. -- Oh, mikä kirottu sumu. Mutta kärsivällisyyttä,
-lähetänpä kallion juurelle viisikymmentä miestä luutnantin johtamina.
-Täällä ylhäällä ei saa karata heidän kimppuunsa, sillä nuo elukat
-ovat niin karaistuja, että voisivat vieriä äkkijyrkänteen juurelle
-kuin kivet, taittamatta jäseniään.
-
-Linnantornin haljenneelle kajahtava kello löi kaksi, kun päällikkö
-palasi kävelypaikalle, ryhdyttyään mitä ankarimpiin toimenpiteisiin
-Marche-à-Terren johtamien chouanien vangitsemiseksi. Kun nyt kaikki
-vahdistot oli lisätty kaksinkertaisiksi, oli neiti de Verneuilin
-talosta tullut pienen armeijan keskipiste. Päällikkö huomasi
-Corentinin mitä tarkkaavaisimmin tähystelevän Papukaija-tornia
-hallitsevaa ikkunaa.
-
--- Kansalainen, -- sanoi hänelle Hulot, -- luulen, että markiisi
-vetää meitä nenästä, sillä toistaiseksi ei mikään ole liikahtanut.
-
--- Hän on tuolla ylhäällä! -- huudahti Corentin, osoittaen ikkunaa.
--- Näin ikkunaverhoilla miehen varjon... En ymmärrä, minne pikku
-poika on joutunut, he ovat joko tappaneet tai lahjoneet hänet. Kas
-tuossa, päällikkö, onhan se mies! Siis eteenpäin!
-
--- En aio mennä ottamaan häntä kiinni vuoteesta, piru vieköön! Totta
-kai hän tulee ulos, jos on mennyt sisälle, -- huomautti Hulot, jolla
-oli omat syynsä vielä hiukan odottaa.
-
--- Herra päällikkö, lain nimessä käsken teidän viipymättä hyökätä
-tuota taloa vastaan.
-
--- Mikä sinä olet miehiäsi pakoittaaksesi minut hyökkäämään!
-
-Välittämättä päällikön vihasta, Corentin sanoi hänelle kylmästi:
-
--- Sinun on pakko totella minua! Tässä sotaministerin asianmukaisesti
-allekirjoittama paperi, joka velvoittaa sinut siihen, -- hän
-virkkoi, vetäen esiin paperin taskustaan. -- Luuletko meitä kyllin
-yksinkertaisiksi, antaaksemme tuon naikkosen menetellä mielensä
-mukaan? Meidän on määränä tukahuttaa kansalaissota, ja tuloksen
-suuruus puolustaa vähäarvoisia keinoja.
-
--- Rohkenen lähettää sinut hii... ymmärrätkö? Riittää jo, käännös
-vasempaan, eteenpäin mars ja jätä minut rauhaan, ja tavallista
-pikemmin.
-
--- Mutta lueppa, -- sanoi Corentin.
-
--- Älä ikävystytä minua mokomine valtuuksinesi, -- huusi Hulot,
-närkästyneenä siitä, että olento, jota hän piti niin halveksittavana,
-antoi hänelle käskyjä.
-
-Samassa Galope-Chopinen poika puikahti heidän luokseen kuin maan alta
-tullut rotta.
-
--- Gars on matkalla! -- hän huusi.
-
--- Minne?
-
--- Pyhän Léonardin katua alaspäin.
-
--- Beau-Pied, -- virkkoi Hulot puoliääneen korpraalille, joka seisoi
-lähellä, -- juokse ilmoittamaan luutnantille, että hänen tulee
-marssia lähemmäksi taloa ja ylläpitää kelpo tulta, ymmärrätkö!
-Osastottain vasemmalle, ja eteenpäin tornia vastaan, mars, -- huusi
-päällikkö.
-
-Täydelleen ymmärtääksemme näiden tapahtumien loppuratkaisun, on
-tarpeellista seurata neiti de Verneuilin mukana hänen asuntoonsa.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kun intohimot lähestyvät lopullista purkaustaan, ne saattavat ihmisen
-huumaustilaan, joka on paljon voimakkaampi viinin ja ooppiumin
-synnyttämää kiihoitusta. Se selkeys, jonka ajatus silloin saavuttaa,
-liiaksi kiihoittuneiden aistien herkkyys, aiheuttavat silloin mitä
-kummallisimpia ja odottamattomimpia vaikutuksia. Ollen yhden ainoan
-ajatuksen valloissa, eräät henkilöt havaitsevat selvästi mitä
-huomaamattomimmatkin seikat, kun sitävastoin kouraantuntuvat esineet
-vallan häipyvät heidän havaintopiiristään.
-
-Neiti de Verneuil oli joutunut senlaatuiseen huumaustilaan, joka
-saattaa todellisen elämän unissakävijöiden tilan kaltaisiksi, hän
-kun luettuaan markiisin kirjeen ponnisti kaikki voimansa estääkseen
-häntä välttämästä koston täyttymistä, samoin kuin aikaisemmin
-oli valmistanut kaiken ensimäistä lemmenjuhlaansa varten. Mutta
-huomatessaan talonsa, omasta määräyksestään, kolminkertaisen
-pistinketjun ympäröimäksi, äkillinen valo välkähti hänen sielussaan.
-Hän rupesi arvostelemaan omaa menettelyään, ja ajatteli nyt
-kauhistuen, että oli tehnyt rikoksen.
-
-Äkillisen ahdistuksen valtaamana hän hyökkäsi huoneensa kynnykselle
-ja jäi siihen hetkeksi liikkumattomana seisomaan, koettaen punnita
-tilannetta, kuitenkaan pääsemättä selvään tulokseen. Hänelle oli niin
-täydelleen epäselvää mitä oli tehnyt, että rupesi miettimään, miksi
-oli asuntonsa eteisessä, pitäen kädestä tuntematonta lasta.
-
-Hänen silmiensä edessä tanssi tuhansia kipinöitä kuin tulikielekkeet
-ilmassa. Hän alkoi astua, ravistaakseen jäsenistään painostavan
-jäykkyyden; mutta samoin kuin unta näkevälle ihmiselle, jokainen
-esine esiintyi hänelle todellisuudesta poikkeavassa muodossa. Hän
-puristi pikku pojan kättä tavattoman rajusti ja veti häntä jälkeensä,
-kuin olisi hän mielettömän tavoin kiiruhtanut jonnekin. Hän ei nähnyt
-mitään siitä, mitä oli salissa, kulkiessaan sen läpi, ja kuitenkin
-häntä tervehti kolme miestä, jotka väistyivät syrjään, päästääkseen
-hänet kulkemaan.
-
--- Tuossa hän on, -- sanoi yksi heistä.
-
--- Hän on hyvin kaunis! -- huudahti pappi.
-
--- Niin, todella, -- sanoi edellinen; -- mutta kuinka hän on kalpea
-ja kiihoittunut!...
-
--- Ja hajamielinen! -- lisäsi kolmas, -- hän ei meitä ollenkaan
-huomannut.
-
-Huoneensa ovella neiti de Verneuil näki Francinen lempeät ja iloiset
-kasvot. Hän kuiskasi emäntänsä korvaan:
-
--- Hän on tuolla sisällä, Marie...
-
-Neiti de Verneuil pääsi nämä sanat kuullessaan taas tajuihinsa,
-harkintakyky palasi, hän katsoi lapseen, jota piti kiinni kädestä,
-tunsi sen ja sanoi Francinelle:
-
--- Sulje lukitun oven taa tämä poika, ja jos tahdot, että jään eloon,
-niin varo tarkoin päästämästä häntä pakenemaan.
-
-Hitaasti lausuessaan nämä sanat, hän oli luonut katseensa huoneensa
-oveen, ja siihen ne pysähtyivät niin hirvittävän jäykkinä, että olisi
-luullut hänen näkevän uhrinsa paksujen ovilautojen läpi. Sitten
-hän hiljaa avasi oven ja sulki sen jälleen kääntymättä, sillä hän
-näki markiisin seisovan kamiinin edessä. Olematta erityisen upea,
-oli aatelismiehen puku kuitenkin juhlallinen ja hieno, mikä lisäsi
-sitä kauneutta, jota kaikki naiset huomaavat rakastetuissaan. Hänet
-nähdessään neiti de Verneuil saavutti jälleen koko mielenmalttinsa.
-Hänen kokoon puristautuneet puoleksi avoimet huulensa päästivät
-näkyviin heinienvalkeat hampaat ja kuvastivat pakollista hymyä,
-jonka sävy oli pikemmin hirvittävä kuin intohimoinen. Hän lähestyi
-nuorta miestä hitaasti ja sanoi väkinäisen iloisesti, osoittaen
-kamiini-kelloa:
-
--- Rakkautta ansaitseva mies ansaitsee niinikään, että häntä
-odotetaan.
-
-Mutta rajujen tunteittensa lamauttamana hän vaipui kamiinin vieressä
-olevalle sohvalle.
-
--- Rakas Marie, te olette lumoava, ollessanne vihainen! -- sanoi
-markiisi istuutuen hänen viereensä, tarttuen hänen käteensä, johon
-hän suostui, ja rukoillen katsetta, jonka hän kielsi. -- Toivon,
--- hän jatkoi ääni mairittelevana, -- että Marie hetken kuluttua
-on oleva pahoillaan siitä, että käänsi pois kasvonsa onnellisesta
-aviopuolisostaan.
-
-Kuullessaan nämä sanat neiti de Verneuil kääntyi äkkiä ja katsoi
-häntä silmiin.
-
--- Mitä merkitsee tuo hirvittävä katse? -- hän kysyi nauraen. --
-Mutta kätesi polttaa!... Rakkaani, mikä sinun on?
-
--- Rakkaani! -- hän toisti kumeasti ja ääni värähdellen.
-
--- Niin, -- sanoi markiisi, laskeutuen polvilleen hänen eteensä ja
-tarttuen hänen molempiin käsiinsä, jotka peitti suudelmilla, -- niin,
-rakkaani, olen sinun koko elämänikäni.
-
-Marie työnsi hänet rajusti luotansa ja nousi. Hänen kasvonsa
-vääntyivät ja hän nauroi kamalasti kuin mieletön, sanoen:
-
--- Etpä itse usko sanaakaan siitä, mitä puhut, sinä katalin kaikista
-konnista!
-
-Hän sieppasi äkkiä tikarin, joka oli kukkamaljakon vieressä, ja pani
-sen sähkymään vallan lähellä nuoren miehen povea, tämän ollessa ylen
-hämmästynyt.
-
--- Joutavia! -- hän sanoi, heittäen pois tämän aseen -- en pidä
-sinua edes sen arvoisena, että sinut tappaisin! Sinun veresi on
-liian halpaa, jotta edes sotamiehet sitä vuodattaisivat, sinä olet
-ainoastaan pyövelin piilun arvoinen.
-
-Nämä sanat hän lausui vaivoin ja hiljaa, ja hän polki jalkaa kuin
-hemmoiteltu lapsi kärsimättömyydessään. Markiisi lähestyi häntä,
-koettaen syleillä häntä.
-
--- Älä koske minuun! -- huudahti Marie, peräytyen kauhun valtaamana.
-
--- Hän on järjiltään, -- sanoi markiisi ihan ääneen epätoivoissaan.
-
--- Niin, järjiltään, -- toisti Marie, -- mutta en kuitenkaan
-tarpeeksi, ollakseni sinun leikkikalusi... Mitä en voisikaan antaa
-anteeksi intohimolle, mutta tahtoa omistaa minut ilman rakkautta ja
-kirjoittaa se tuolle nai...
-
--- Kelle minä olen kirjoittanut? -- hän kysyi osoittaen ihmetystä,
-joka ilmeisesti ei ollut teeskennelty.
-
--- Tuolle siveälle naiselle, joka tahtoi minut tappaa.
-
-Nyt markiisi kalpeni, tarttui tuolin selkänojaan, puristaen sitä niin
-rajusti, että se oli mennä palasiksi, ja huudahti:
-
--- Jos rouva du Gua on tehnyt itsensä syypääksi johonkin katalaan
-tekoon...
-
-Neiti de Verneuil haki tuota kirjettä, mutta ei sitä löytänyt; hän
-kutsui saapuville Francinen, ja tämä tuli:
-
--- Missä on kirje?
-
--- Herra Corentin otti sen.
-
--- Corentin! No nyt ymmärrän kaiken; hän on kirjoittanut tuon kirjeen
-ja on minut pettänyt tapansa mukaan pirullisesti.
-
-Päästettyään korvia vihlovan huudon, hän vaipui sohvalle, ja
-kyyneleet tulvivat hänen silmistään. Epäily samoin kuin varmuuskin
-oli kauhea. Markiisi riensi lemmittynsä jalkojen juureen, painoi
-häntä sydämelleen ja toisti hänelle moneen kertaan nämä sanat, ainoat
-mitkä sai sanotuksi:
-
--- Miksi itket, enkelini? Missä piileekään onnettomuus? Solvauksesi
-uhkuivat rakkautta. Älä siis itke, minä rakastan sinua! Rakastan
-sinua ainaisesti!
-
-Äkkiä hän tunsi, miten Marie puristi häntä luonnottoman voimakkaasti,
-ja kuuli hänen kesken nyyhkytyksiänsä sanovansa:
-
--- Vieläkö minua rakastat?
-
--- Voitko sitä epäillä? -- hän vastasi melkein alakuloisena.
-
-Marie vapautui äkkiä hänen käsivarsistaan ja poistui pelästyneenä ja
-hämmentyneenä matkan päähän hänestä.
-
--- Epäilenkö sitä!... -- hän huudahti.
-
-Hän näki markiisin hymyilevän niin lempeän ivallisesti, että sanat
-kuolivat hänen huulillaan. Hän antoi markiisin tarttua käteensä ja
-viedä itsensä ovelle. Viereisen salin perällä näki Marie alttarin,
-joka hänen poissaollessaan oli kiireessä pystytetty. Sytytetyt
-vahakynttilät loivat kattoon yhtä lempeän valon kuin toivo. Hän
-tunsi nuo kaksi miestä, jotka olivat häntä tervehtineet, kreivi de
-Bouvaniksi ja parooni du Guenic'iksi, jotka molemmat Montauran oli
-valinnut todistajiksi.
-
--- Kieltäydytkö yhä edelleen? -- kysyi markiisi häneltä hiljaa.
-
-Tämän nähdessään Marie peräytyi palaten huoneeseensa, lankesi
-polvilleen, nosti kätensä markiisia kohti ja huudahti:
-
--- Oi, anteeksi! anteeksi! anteeksi!
-
-Hänen äänensä sammui, hänen päänsä kumartui taaksepäin, hänen
-silmänsä ummistuivat, ja hän jäi rentona markiisin ja Francinen
-käsivarsien varaan, aivan kuin olisi ollut kuolemaisillaan. Jälleen
-avatessaan silmänsä, hän kohtasi nuoren päällikön katseen, joka uhkui
-rakkautta ja hyvyyttä.
-
--- Marie, rohkeutta! tämä myrsky on viimeinen, -- hän sanoi.
-
--- Viimeinen! -- toisti Marie.
-
-Francine ja markiisi katsoivat toisiinsa hämmästyneinä, mutta Marie
-viittasi heitä vaikenemaan.
-
--- Kutsukaa tänne pappi, -- hän sanoi, -- ja jättäkää minut yksin
-hänen kanssaan.
-
-He poistuivat.
-
--- Arvoisa isä, -- sanoi Marie papille, joka viipymättä ilmaantui
-hänen eteensä, -- lapsuudessani valkeahapsinen vanhus, kuten te,
-sanoi minulle usein, että jos oikein vahvasti uskoo, saa Jumalalta
-kaiken; onko se totta?
-
--- Se on totta, -- vastasi pappi. -- Kaikki on mahdollista sille,
-joka on kaiken luonut.
-
-Neiti de Verneuil syöksyi uskomattoman ihastuneena polvilleen:
-
--- Oi, Jumalani! -- hän sanoi haltioituneena, -- uskoni Sinuun on
-yhtä vahva kuin rakkauteni häneen! Valista minun mieltäni! Tee tässä
-ihme, tai ota henkeni!
-
--- Teidän rukouksenne tulee kuulluksi, -- sanoi pappi.
-
-Nyt näyttäysi neiti de Verneuil kaikkien katseille, nojaten tämän
-valkeahapsisen papin käsivarteen. Syvä ja salainen mielenliikutus
-johti hänet nyt rakastajan syliin loistavamman kauniina kuin
-koskaan ennen, sillä senkaltainen kirkkaus, jolla maalaajat
-valaisevat marttyyrejä, loi hänen kasvoihinsa valtaavan sävyn.
-Hän ojensi kätensä markiisille, ja molemmat menivät alttarin
-eteen, missä polvistuivat. Tuo avioliitto, joka vihittiin parin
-askeleen päässä häävuoteesta, tuo kiireisesti pystytetty alttari,
-tuo risti, nuo maljakot, tuo papin salaa tuoma kalkki, tuo pyhä
-savu, jota suitsutettiin seinäreunusten alla, joihin siihen asti
-ainoastaan keittiön savu oli kohonnut, pappi, jolla kaapunsa yllä
-oli pelkkä stola, nuo kirkko-kynttilät salissa -- kaikki tämä
-tarjosi liikuttavan ja harvinaisen näyn, joka täydentää kuvan noista
-surullisista ajoista, joina kansalaisten eripuraisuus oli kumonnut
-kaikkein pyhimmät asetukset.
-
-Silloin oli uskonnollisilla menoilla mysterioiden viehätys. Lapsille
-annettiin hätäkaste samoissa huoneissa, missä synnyttäjä-äidit
-vielä vaikeroitsivat. Kuten muinoin, Herra kulki yksinkertaisena ja
-köyhänä, lohduttamaan kuolevia. Nuoret naiset nautitsivat ensi kertaa
-ehtoollisleipää samassa huoneessa, missä edellisenä päivänä olivat
-leikitelleet. Markiisin ja neiti de Verneuilin yhteenvihkiminen oli
-tapahtuva, kuten monet aviot siihen aikaan, lainvastaisen toimituksen
-muodossa. Mutta myöhemmin kaikki nämä avioliitot, joista pappi oli
-vihkinyt useimmat tammien juurella, tunnollisesti tunnustettiin
-päteviksi.
-
-Tämä pappi, joka viime hetkeen noudatti vanhoja perittyjä tapoja, oli
-yksi niitä miehiä, jotka keskellä myrskyn kiivaintakin puuskausta
-pysyvät uskollisina vakaumuksilleen. Hänen äänensä, joka ei ollut
-tehnyt tasavallan vaatimaa valaa, julisti keskellä myrskyä ainoastaan
-rauhan sanoja. Hän ei abotti Gudinin tavoin ollut lietsonut
-kapinantulta. Mutta monen muun esimerkkiä seuraten hän oli valinnut
-tuon vaarallisen tehtävän täyttää papilliset velvollisuudet niille
-sieluille, jotka olivat pysyneet uskollisina katolisina. Voidakseen
-onnistua tämän vaarallisen kutsumuksensa täyttämisessä, hän oli
-turvautunut kaikkiin niihin hurskaihin varokeinoihin, jotka vaino
-teki välttämättömiksi, ja markiisi oli löytänyt hänet ainoastaan
-tuollaisesta luolasta, joita vielä meidän päivinämmekin sanotaan
-"papinloukoiksi".
-
-Kun näki nuo kalpeat ja kärsivät kasvot, heräsi halu rukoilla ja
-osoittaa kunnioitusta, ja tämä riitti luomaan tähän maalliseen
-saliin pyhän paikan leiman. Onnettomuutta ja iloa tuottava toimitus
-oli lähellä. Ennen ryhtymistään pyhään menoon, pappi keskellä syvää
-hiljaisuutta kysyi, mitkä olivat kihlautuneiden nimet.
-
--- Marie-Nathalie, Notre-Dame de Séez'in luostarin abbedissana
-kuolleen Blanche de Casteranin ja Verneuilin herttuan Victor-Amédéen
-tytär.
-
--- Missä syntynyt?
-
--- La Chasteriessa, lähellä Alençonia.
-
--- Enpä totisesti uskonut, -- sanoi parooni hiljaa kreiville, -- että
-Montauran olisi ollut kyllin ajattelematon naimaan hänet!... Herttuan
-ulkopuolella aviota syntynyt tytär, hyi sentään!
-
--- Kuninkaan äpärätytär kävisi vielä laatuun, -- vastasi kreivi de
-Bouvan hymyillen; -- mutta minä puolestani en häntä parjaa. Tämä
-toinen nainen minua miellyttää, ja tuolle "Charretten Tammalle" aion
-nyt julistaa sodan. Hän ei ainakaan kuhertele, se nainen!
-
-Markiisin nimet olivat jo edeltäpäin kirjoitetut naimasopimukseen;
-molemmat rakastavat allekirjoittivat sen, ja heidän jälkeensä
-todistajat. Juhlameno alkoi. Ainoastaan Marie kuuli tänä hetkenä
-aseiden kalsketta ja niiden sotilasten raskaiden ja säännöllisten
-askelten kopinan, jotka arvatenkin tulivat päästämään kirkkoon
-sijoitettuja sinisiä. Hän vavahti ja nosti katseensa alttarin ristiä
-kohti.
-
--- Hän on pyhimyksen näköinen, -- kuiskasi Francine.
-
--- Annettakoon minulle toveriksi tuollainen pyhimys, niin tulen
-olemaan hiton jumalinen, -- sanoi kreivi puoliääneen.
-
-Kun pappi asetti neiti de Verneuilille tavanmukaisen kysymyksen,
-hän vastasi "tahdon", huoaten syvään. Hän kumartui miehensä korvan
-juureen ja sanoi:
-
--- Ennen pitkää tulet tietämään, miksi olen rikkonut valani, jolla
-sitouduin kieltäytymään rupeamasta vaimoksesi.
-
-Kun läsnäolijat vihkiäisten jälkeen siirtyivät siihen huoneeseen,
-missä päivällispöytä oli katettu, ja sinä hetkenä, jona vieraat
-istuutuivat pöydän ääreen, hyökkäsi palvelija, Jérémie, sisään
-kovin pelästyneenä. Onneton nuori aviovaimo nousi äkkiä, riensi
-hänen luokseen Francinen seuraamana, ja tuoden esiin verukkeen,
-jonka naiset niin helposti keksivät, hän pyysi markiisia hetken
-kuluessa yksin täyttämään isäntäväen velvollisuuksia. Sitten hän
-viittasi palvelijan poistumaan huoneesta, ennenkuin hän oli ehtinyt
-varomattomuudessaan sanoa sellaista, josta olisi voinut olla
-onnettomat seuraukset.
-
--- Oi, Francine, tuntea olevansa kuolemaisillaan, voimatta
-sanoa: Minä menehdyn!... -- sanoi neiti de Verneuil poistuttuaan
-päivällishuoneesta.
-
-Tämän poissaolon saattoi selittää äskeisen juhlamenon perustuksella.
-Aterian loputtua ja markiisin levottomuuden noustua huippuunsa,
-Marie palasi yllään mitä loistavin morsiuspuku. Hänen kasvonsa
-olivat iloiset ja levolliset, kun sitävastoin hänen jälessään sisään
-astuneen Francinen kasvoissa kuvastui kauttaaltaan niin kamala
-kauhistus, että pöytävieraat luulivat näkevänsä edessään tuollaisen
-omituisen kuvan, johon Salvator Rosan oikullinen sivellin olisi
-kuvannut Elämän ja Kuoleman käsi kädessä.
-
--- Hyvät herrat, -- hän sanoi papille, paroonille, kreiville, --
-pyydän teitä jäämään vieraikseni yöksi, sillä olisi liian vaarallista
-teille nyt lähteä pois Fougères'sta. Tämä kelpo nuori nainen on
-saanut minulta määräykset, ja hän opastaa teidät kaikki huoneisiinne.
-Ei mitään vastaansanomista, -- hän virkkoi papille, joka aikoi puhua.
--- Toivon, että ette vastusta naista hänen hääpäivänään.
-
-Tuntia myöhemmin Marie oli yksin lemmittynsä kanssa siinä hekkumaa
-uhkuvassa huoneessa, jonka hän niin aistikkaasti oli järjestänyt. He
-joutuivat lopulta siihen vuoteeseen, joka haudan tavoin murtaa niin
-monet toiveet, jossa herääminen kauniiseen elämään on niin epävarma,
-jossa rakkaus syntyy ja kuolee, riippuen niiden luonteiden laadusta,
-jotka ainoastaan siinä koettelevat toisiaan.
-
-Marie katsoi kamiinin reunalla olevaa kelloa ja ajatteli: "Kuusi
-tuntia jälellä elämästä!"
-
--- Olenko todella voinut nukkua?... hän huudahti aamuyöstä, kavahtaen
-hereille kuten vaistomaisesti tekee se, joka illalla on pannut maata
-päättäen seuraavana aamuna herätä määrähetkenä. -- Olen todella
-nukkunut, -- hän virkkoi, huomatessaan kynttilöiden valossa, että
-kellon viisarit pian osoittivat toista tuntia.
-
-Hän kääntyi, katsellen nukkuvaa markiisia, jonka pää lasten tavoin
-lepäsi kädellä, ja jonka toinen käsi puristi vaimonsa kättä. Hän
-hymyili puoleksi, ikäänkuin olisi nukahtanut keskellä suudelmaa.
-
-"Oh", ajatteli neiti de Verneuil, "hän nukkuu makeasti kuin lapsi!
-Mutta kuinka hän saattoikaan epäillä minua, minua, joka saan kiittää
-häntä verrattomasta onnesta!"
-
-Hän sysäsi häntä hiljaa, markiisi heräsi, ja puolinainen hymy levisi
-nyt täydesti yli kasvojen. Hän suuteli kättä, josta piti kiinni,
-ja katsoi onnettomaan naiseen niin säteilevästi, että tämä, joka
-ei voinut kestää noiden katseiden hekkumallista hohdetta, hitaasti
-sulki leveät luomensa, ikäänkuin välttääkseen vaarallisen näyn. Mutta
-tällä tavoin peittämällä tuliset silmänsä hän päinvastoin suuresti
-kiihoitti halua, vaikka näytti sitä vastustavan, ja hänen miehensä
-olisi voinut syyttää häntä ylenmääräisestä kiemailusta, ellei
-tuon nais-paran olisi ollut pakko salata suurta levottomuuttaan.
-He nostivat molemmin päänsä patjalta ja loivat toinen toiseensa
-kiitollisen katseen, muistellessaan nauttimaansa onnea. Mutta
-äkkiä tarkastettuaan vaimonsa viehättäviä kasvoja, markiisi luuli
-alakuloisuudeksi Marien otsalla lepäävää varjoa ja sanoi hänelle
-lempeästi:
-
--- Miksi tuo surullinen varjo, rakkaani?
-
--- Alphonse-parkani, mihin luuletkaan minun saattaneen sinut?... --
-hän kysyi vavisten.
-
--- Onneen...
-
--- Kuolemaan!
-
-Ja väristen kauhusta hän hypähti pois vuoteesta. Ihmetellen seurasi
-häntä markiisi, ja hänen vaimonsa vei hänet ikkunan ääreen. Hourivaan
-vivahtavalla liikkeellä Marie nosti ikkunaverhoja ja osoitti hänelle
-kädellään torilla olevia sotilaita. Kuu, joka oli haihduttanut sumun,
-valaisi kaamealla hohteellaan sotamiesten univormut ja pyssyt,
-kylmäverisen Corentinin, joka kulki edestakaisin kuin shakaali,
-joka odottaa saalistaan, sekä päällikön, joka käsivarret ristissä
-rinnalla, liikkumattomana, nenä pystyssä, huulet törössä, odotti
-nyrpeänä.
-
--- Mitä me heistä, Marie, tulehan tänne...
-
--- Miksi naurat, Alphonse? Minä se toimitin heidät siihen!
-
--- Näetkö unta?
-
--- En.
-
-He katsoivat toisiinsa hetkisen, markiisi arvasi kaiken ja sanoi,
-sulkien hänet syliinsä:
-
--- Yhtä kaikki! Rakastan sinua ainiaan!
-
--- Eikö siis kaikki ole hukassa! -- huudahti Marie. -- Alphonse, --
-hän virkkoi, hetken vaiettuaan, -- onko vielä toivoa?
-
-Samassa he kuulivat selvästi pöllön kumean vihellyksen, ja Francine
-hyökkäsi sisään pukuhuoneesta.
-
--- Pierre on täällä! -- hän sanoi, ollen melkein järjiltään ilosta.
-
-Markiisitar ja Francine pukivat Montauranin ylle chouani-puvun,
-tehden sen niin hämmästyttävän nopeasti kuin ainoastaan naiset
-kykenevät tekemään. Nähdessään miehensä lataavan aseita, jotka
-Francine oli tuonut, markiisitar hiipi huoneesta, annettuaan
-selittävän merkin uskolliselle bretagnettarelleen. Francine vei
-silloin markiisin vieressä olevaan pukuhuoneeseen. Nähdessään
-joukon vahvasti yhteen sidottuja huiveja, saattoi nuori päällikkö
-todeta, kuinka taitavasti bretagnetar oli osannut toimia sotamiesten
-eksyttämiseksi.
-
--- En ikinä mahdu ulos tuosta, -- sanoi markiisi, tutkiessaan ahdasta
-ympyrä-ikkunaa.
-
-Siinä silmänräpäyksessä leveät tummat kasvot täyttivät kokonaan tuon
-ympyrän aukon, ja käheä ääni, jonka Francine hyvin tunsi, sanoi
-hiljaa:
-
--- Joutukaa kenraali! Siniset lähtevät liikkeelle!
-
--- Oh, vielä suudelma, -- sanoi värähtelevä ääni. Markiisi, jonka
-jalat ylettyivät vapauttaviin tikapuihin, mutta jonka ruumis vielä
-osaksi ponnisteli vapautuakseen ympyrän ikkunareiästä, tunsi
-epätoivoisen syleilyn puristuksen. Hän päästi huudon, huomatessaan
-samalla, että vaimonsa oli pukeutunut hänen vaatteisiinsa. Hän
-tahtoi pidättää häntä, mutta Marie tempautui äkkiä irti hänen
-käsivarsistaan, ja hänen oli pakko ruveta laskeutumaan alas
-tikapuille. Hänelle jäi käteen vaatetilkku, ja kuun valossa, joka
-äkkiä välkähti esiin, hän huomasi, että tuo tilkku oli pala niistä
-liiveistä, jotka hänellä oli ollut yllä edellisenä iltana.
-
--- Seis. Ampukaa!
-
-Nämä sanat, jotka Hulot lausui keskellä kammottavaa hiljaisuutta,
-murtivat sen taian, joka näytti pitävän valloissaan ihmisiä ja
-seutua. Laakson pohjukasta tornin juurelle rapiseva luotisade
-seurasi kävelypaikalle sijoitettujen sinisten yhteislaukausta.
-Tasavaltalaisten tuli ei ollenkaan tauonnut, se riehui lakkaamatta,
-armotta. Sen uhrit eivät päästäneet ainoatakaan ääntä. Joka pamauksen
-välillä hiljaisuus oli kauhistuttava.
-
-Mutta Corentin oli kuullut ylhäältä tikapuilta putoavan yläilmoissa
-häälyneen henkilön, johon oli kiinnittänyt päällikön huomion, ja hän
-rupesi epäilemään jotain ansaa.
-
--- Eipä yksikään noista elukoista älähdä, -- hän sanoi Hulot'lle; --
-molemmat rakastavat ovat kyllä valmiit huvittelemaan meitä täällä
-jollakin viekkaalla juonella, samalla pujahtaen pakoon toista tietä...
-
-Kärsimättömänä haluten saada valoa tähän salaperäiseen seikkaan,
-urkkija lähetti Galope-Chopinen pojan noutamaan soihtuja. Hulot oli
-niin hyvin käsittänyt Corentinin olettamuksen, että tuo vanha soturi,
-kuunnellessaan nyt Pyhän Léonardin vahdiston kohdalla riehuvan
-vakavan kahakan touhua, huudahti:
-
--- Se on totta, heitä ei voi olla kaksi. Ja hän riensi vahtituvalle.
-
--- Hänen päätänsä on pesty lyijyllä, herra päällikkö, -- sanoi
-hänelle Beau-Pied, joka tuli Hulot'n luo; -- mutta sitä ennen
-hän tappoi Gudinin ja haavoitti kahta miestä. Tuo hurja mies oli
-jo murtautunut kolmen meikäläisen rivin läpi ja olisi päässyt
-livahtamaan ulos kaupungista, ellei Pyhän Léonardin vahtisoturi olisi
-lävistänyt häntä pistimellään.
-
-Kuultuaan tämän päällikkö syöksyi vahtitupaan ja näki leirivuoteella
-verisen ruumiin, joka juuri oli siihen laskettu. Hän lähestyi
-poloista, jota luuli markiisiksi, nosti lakkia, joka peitti kasvoja
-ja vaipui alas tuolille:
-
--- Sitä aavistin, -- hän huudahti, äkkiä lyöden käsivarret ristiin.
--- Tuo tyttö oli liian kauan pitänyt häntä luonaan.
-
-Kaikki soturit seisoivat liikkumatta paikoillaan. Päällikkö oli
-poistaessaan lakin nähnyt niiden alta valuvan esiin pitkät mustat
-naisen hiukset.
-
-Äkkiä keskeytti hiljaisuuden aseellisen joukon saapuminen Corentin
-astui sisälle vahtitupaan, kulkien neljän sotamiehen edellä, jotka
-paarin tavoin asetetuilla pyssyillään kantoivat Montaurania, jolta
-useat luodit olivat murskanneet lantion ja käsivarret. Markiisi
-laskettiin vuoteelle vaimonsa viereen, jonka tunsi ja jonka käteen
-sai tarttuneeksi suonenvedontapaisella liikkeellä.
-
-Kuoleva nainen sai vaivoin päänsä käännetyksi, tunsi puolisonsa,
-värähteli kauhistuttavasti ja mutisi melkein sammuneella äänellä nämä
-sanat:
-
--- Huomeneton päivä!... Jumala on liian hyvin kuullut rukoukseni!
-
--- Päällikkö, -- sanoi markiisi, ponnistaen kaikki voimansa, ja
-hellittämättä Marien kättä, -- vetoan rehellisyyteenne, pyytäen
-teitä ilmoittamaan kuolemani nuorelle veljelleni, joka on Lontoossa.
-Kirjoittakaa hänelle, että jos hän tahtoo noudattaa kuolinhetkellä
-lausumaani kehoitusta, hän ei kanna aseita Ranskaa vastaan,
-kuitenkaan koskaan hylkäämättä kuninkaan palvelusta.
-
--- Tämä on tapahtuva, -- sanoi Hulot, puristaen kuolevan kättä.
-
--- Viekää heidät lähellä olevaan sairaalaan, -- sanoi Corentin.
-
-Hulot tarttui urkkijan käsivarteen niin rajusti, että hänen ihoonsa
-painuivat hänen kynsiensä jäljet, ja sanoi hänelle:
-
--- Koska tehtäväsi täällä nyt on suoritettu, niin pötki joutuin
-tiehesi. Ja katso tarkoin päällikkö Hulot'n kasvoja, jotta voit
-välttää joutumasta niiden näkyviin, jollet tahdo, että hän käyttää
-vatsaasi miekkansa huotrana.
-
-Ja vanha soturi veti jo esiin miekkaansa.
-
--- Siinä yksi niitä rehellisiä miehiä, joita ei onni koskaan tule
-potkaisemaan korkealle, -- mutisi Corentin, poistuttuaan kauas
-vahtituvasta.
-
-Markiisi jaksoi vielä päännyökkäyksellä kiittää vastustajaansa,
-osoittaen hänelle sellaista kunnioitusta, jota soturit tuntevat
-rehellistä vihollista kohtaan.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Vuonna 1827 eräs vanha mies vaimonsa seurassa myyskenteli raavaita
-Fougères'n torilla, eikä kukaan sanonut hänelle mitään, vaikka
-hän oli tappanut enemmän kuin sata miestä. Ei edes muistutettu
-hänen liikanimeään "Marche-a-Terreä". Eräs henkilö, jolta on
-saatu arvokkaita kaikkia tämän kertomuksen henkilöitä valaisevia
-tietoja, näki hänen taluttavan lehmää ja astuvan sennäköisenä, että
-ohikulkijat aivan vaistomaisesti virkahtivat: -- Kas tuossa oikein
-kelpo mies!
-
-Mitä tulee chouaniin liikanimeltä Pille-Miche, niin hänen loppunsa
-on jo kerrottu toisessa teoksessa. Kenties Marche-à-Terre yritti,
-joskin turhaan, pelastaa toveriansa mestauslavalta ja oli ehkä
-Alençonin torilla sen kauhean mellakan aikana, joka oli kuuluisan
-Rifoël--Bryond--La Chanterie-oikeudenkäynnin huomattavia tapahtumia.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Kapina, by Honoré de Balzac
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KAPINA ***
-
-***** This file should be named 52711-8.txt or 52711-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/2/7/1/52711/
-
-Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/52711-8.zip b/old/52711-8.zip
deleted file mode 100644
index b8ae6a9..0000000
--- a/old/52711-8.zip
+++ /dev/null