NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 3232 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..f4b6c69
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #52705 (https://www.gutenberg.org/ebooks/52705)
diff --git a/old/52705-8.txt b/old/52705-8.txt
deleted file mode 100644
index e60358f..0000000
--- a/old/52705-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,3232 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Outo intohimo, by E. T. A. Hoffmann
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-Title: Outo intohimo
-       Kertomus Ludvig XIV:n ajalta
-
-Author: E. T. A. Hoffmann
-
-Translator: J. E. Eteläpää
-
-Release Date: August 2, 2016 [EBook #52705]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK OUTO INTOHIMO ***
-
-
-
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-OUTO INTOHIMO
-
-Kertomus Ludvig XIV:n ajalta
-
-
-Kirj.
-
-E. T. A. HOFFMANN
-
-
-Suom. J. E. Eteläpää
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Kustannusosakeyhtiö Kirja,
-1914.
-
-Oy Weilin & Göös Ab.
-
-
-
-
-E. T. A. HOFFMANN
-
-
-_Ernst Theodor Amadeus Hoffmann_, esillä olevan teoksen kirjoittaja, on
-syntynyt tammikuun 24 päivänä 1776 ja kuollut heinäkuun 24 päivänä
-1822. Kotoisin oli hän Königsbergistä, mutta kuoli berliniläisenä. Hän
-on omituisimpia kirjailijapersoonallisuuksia mitä koskaan on elänyt.
-
-Hänen "virallinen" elämäntarinansa on lakimiehen. Tutkittuaan
-lakitiedettä kotikaupungissaan, palveli hän vuodesta 1796 Grossglogaun
-yliamtivirastossa, vuodesta 1798 Berlinin kamarioikeudessa, ja vuodesta
-1800 asessorina Posenin maakuntahallituksessa. Eräitten hänen
-esimiestensä mielestä liian pisteliäitten pilapiirustusten vuoksi
-siirrettiin hänet täältä v. 1802 Plozk'iin ja v. 1803 Warsovaan.
-Ranskalaisten tulon jälkeen jäi hän sitten v. 1806 paikattomaksi,
-kunnes pelastui v. 1808 Bambergin uuden teatterin kapellimestariksi.
-Tätä tointa ei kuitenkaan kestänyt kauan, vaan sai hän viettää vuosia
-suuressa kurjuudessa, m.m. kuljeksivan teatteriseurueen, tosin vähän
-paremman, soitonjohtajana. Vuonna 1816 sai hän vihdoin neuvoksen paikan
-Berlinin kamarioikeudessa, mutta tuskallinen selkäydintauti himmensi
-näidenkin hänen jälellä olevien päiviensä onnen. Lakimiehenä on hän
-osoittanut voivansa pelottomasti puolustaa sitä, minkä oli huomannut
-oikeaksi.
-
-Mutta kuka muistaa enää, että Hoffmann oli lakimies? Hyvin harvat,
-mutta yhä useammat sen, että Hoffmann oli taiteilija, jolle olivat yhtä
-tuttuja nuotit kuin kynä ja siveltimet, harvinaisen monipuolinen
-taiteilijapersoonallisuus, johon nykyinen kirjallishistoriallinen
-tutkimus on ruvennut sangen suurella kunnioituksella huomiota
-kääntämään.
-
-Musiikkimiehenä Hoffmann tunnetaan kapellimestarina ja säveltäjänä sekä
--- jos se alaan kuuluu -- etevänä musiikkiarvostelijana. Paitsi
-sävellyksiään eräisiin pieniin näytelmiin, on hän vielä säveltänyt m.m.
-oopperat "Der Kanonikus von Mailand", "Liebe und Eifersucht" ja
-"Undine". Musiikkimiehenäkin hän on se, mikä on hänen pääleimansa
-kirjailijana, -- romantikko, ja vielä lisäksi romantisen oopperan
-perustaja. Hänen teoksissaan esiintyy itsenäinen ja aivan erikoinen
-makusuunta, jopa siten, että häntä mainitaan tavallaan Richard Wagnerin
-edelläkävijäksi. Hän oli myös ensimäisiä, joka täysin ymmärsi
-Beethovenin suuruuden.
-
-Kirjailijanakin hän käsittelee mielellään musiikkiaiheita. Mutta hänen
-erikoinen kirjailija-ominaisuutensa on ymmärrettävissä ainoastaan ajan
-omaa kirjallista taustaa ja suuntaa vastaan kuvastuvana.
-
-Kun romantiikka 1700-luvun jälkipuoliskolla vihdoin pääsi Englannissa
-ja sitten Saksassa, vuosikymmeniä kestäneen "romantisen levottomuuden"
-jälkeen, täydellä todella puhkeamaan, saattoi siinä jo alusta saakka
-huomata kaksi eri pääsuuntaa, mitä aiheitten valintaan ja
-käsittelytapaan tulee: n.s. kauhuromantiikan, jonka tehtäväksi tuli
-tärisyttävin kauhunkuvin järkyttää lukijan mielikuvitusta ja saada
-"kirjallinen" voitto äärimmilleen kehitetyllä jännittävällä juonella;
-ja n.s. "luonnon ja sydämen romantiikan", jos sitä vapaasti uskaltaisi
-siksi sanoa, joka luonnon ja rakkauden milloin ihannoivalla, milloin
-voimakkaan todelliselta tuntuvalla, milloin liikuttavan tunteellisella
-käsittelyllä koetti herättää niitä tunteita ja mielialoja, jotka
-jokainen tietää "romantisiksi". Nämä kaksi eri pääsuuntaa eivät
-tietenkään ole mitenkään jyrkästi erillään, vaan horjahtavat ne
-sekaisinkin. Kauhuromantiikan piiriin tuli siten ensiksikin kuulumaan
-koko se suunnaton kirjallisuuden määrä, joka Englannin kirjallisuuden
-historiassa tunnetaan "saksalaisten kauhujen" nimellä ja johon kuuluvat
-kaikki tämän ajan ritari-, aave- ja rosvoromaanit; mutta sen lisäksi
-siihen kuuluvat sellaiset kauhukertomukset kuin -- ottaaksemme
-helppotajuisuuden vuoksi esimerkin oman maan kirjallisuudesta --
-Topeliuksen "Linnaisten kartanon vihreä kamari" tai -- mennäksemme
-jälleen ulkomaille -- Edgar Allan Poen, kuulun amerikalaisen
-kirjailijan useimmat kertomukset. Päämääränä on kauhun, jännityksen ja
-yleensä salaperäisen tunnelman ja tunteen herättäminen, ja keinoina --
-niin, ne ovat liian moninaiset tässä lueteltaviksi. Mainitsemme vain,
-että voidaan kuvata jotakin kauheaa ulkopuolella henkilön, mutta myös
-jotakin kauheaa hänen sielunelämässänsä.
-
-Kirjailija, joka paljastaa jonkun oudon ja kaamean miellesarjan
-kehittymisen kuvattavansa sielunelämässä, on juuri E.T.A. Hoffmann. Hän
-yhdistää kauhuromantikon tehtävän hienoon kirjalliseen aistiin ja
-kuvauskykyyn, lisää siihen vielä viehättäviä puolia tuosta "luonnon ja
-sydämen" romantiikasta, kuulee outoja näkyjä näkevässä sielussaan
-ylimaailmallisen musiikin sointuja ja herättää vihdoin lukijassa hänen
-tietämättään salaperäisen, kauhun ja kaihon sekaisen tunnelman,
-epävarmuuden aistimusten todellisuudesta. Tämän kaiken tekee hän ilman
-mitään liikaa tunteellisuutta, tarvitsematta liioin ylenmäärin vanhoja
-linnoja tai muita sellaisia aaveitten asuinsijoja. Päinvastoin, hän
-mieluimmin sijoittaa toiminnan rehelliseen saksalaiseen tai sitten joka
-tapauksessa todellisuuden valaistuksessa olevaan seutuun, jossa
-ainoastaan hänen mahtava mielikuvituksensa voi vähitellen saattaa
-lukijan ja kertomuksen henkilöt epätodellisen hurman valtaan, ja tekee
-tämän kaiken keveällä, leikittelevällä, useinpa ikäänkuin ivaan
-vivahtavalla tyylitaidolla. Toisin sanoen: hän on kirjailija, joka
-mestarillisella tavalla yhdistää mielikuvitelmat todellisuuteen.
-
-Hänen teoksensa ovat liian monilukuiset tässä lueteltavaksi.
-Mainittakoon niistä kuitenkin hänen "mielikuvittelunsa", joita on
-nelisen nidettä, hänen kamala romaaninsa "Saatanan eliksiiri", ja hänen
-merkillinen oma elämäkertansa, jonka hän on kutonut yhdeksi romaaniksi
-Murr-nimisen kissan vaiheitten kanssa. Kirjan nimi on "Murr-kissan
-maailmankatsomus ynnä kapellimestari Johannes Kreislerin elämäkerta,
-kerrottu hajanaisissa makulatuuripapereissa". Nimet "Kaksoisolio",
-"Yötutkielmia", "Erään teatterinjohtajan harvinaiset kärsimykset" y.m.
-osoittavat tämän kirjailijan erikoista makua. Ja esillä olevassa
-romaanissaan hän osoittaa voimaansa aivan suorastaan mielipuolen
-intohimojen kuvaajana.
-
-Vielä oli Hoffmann, kuten on mainittu, kuvaavakin taiteilija. Mutta
-siinäkin osoitti hän erikoisuuttansa harrastamalla pilakuvaa,
-karrikatyyriä. Maalaukseen ja piirustukseen oli hän jo nuorena
-innostunut, mutta ei hän tällä alalla ole kuitenkaan mainetta
-saavuttanut.
-
-Kotimaassaan ei Hoffmann saanut kirjailijana tunnustusta, ja silloin
-julkisuudessa esiintyneet ymmärtämättömät arvostelut ovat vielä
-vuosikymmeniä jälkeenpäin olleet tämän kieltämättä harvinaisen
-lahjakkaan kirjailijan mainetta himmentämässä. Vasta myöhempinä aikoina
-on tutkimus ja ajan hengen puolueeton arviointi myöntänyt hänelle sen
-sijan, minkä ranskalaiset jo kauan sitten ovat hänelle ilman ehtoja
-määritelleet, sijan Saksan kirjallisuuden klassikkojen vierellä.
-
-
-
-
-OUTO INTOHIMO
-
-
-Pienessä talossa St. Honoré-kadun varrella asui neiti Magdalena
-Scuderi, joka oli tunnettu sievistä runoistaan ja nautti kuningas
-Ludvig XIV:n ja markiisitar Maintenonin suurta suosiota.
-
-Myöhään keskiyön aikaan -- tämä tapahtui syksyllä 1680 -- kolkutettiin
-hänen talonsa ovelle niin kovasti ja kiivaasti, että koko eteinen
-kaikui. Baptiste, joka neidin pienessä taloudessa edusti sekä
-keittäjää, palvelijaa että ovenvartijaa, oli herrasväkensä luvalla
-matkustanut maalle sisarensa häihin. Talon vartiaksi oli jäänyt
-ainoastaan kamarineiti Martinière. Kun tämä nyt vielä valveilla ollen
-kuuli yhä uudistuvia iskuja, johtui hänen mieleensä kohta, että
-Baptiste oli matkustanut pois ja että hän oli jäänyt neidin kanssa
-kahden kesken ilman muuta turvaa. Kaikki murtovarkaudet, ryöväykset ja
-murhat, mitä Parisissa koskaan oli tapahtunut, muistuivat nyt hänen
-mieleensä ja hän oli pian aivan vakuutettu siitä, että ulkona oven
-edessä mellasti joukko roskaväkeä, joka tiesi talon yksinäisyyden ja
-aikoi sisään päästyään panna toimeen jonkun konnan työn herrasväkeä
-vastaan. Pelosta vavisten jäi hän sen vuoksi huoneeseensa sadatellen
-Baptistea ja erittäinkin hänen sisarensa häitä.
-
-Sillä välin jyrisivät iskut yhä kiivaammin ovelle ja Martinière oli
-kuulevinansa huutoja: Avatkaa, Kristuksen tähden, avatkaa toki!
-
-Yhä lisääntyvän kauhun valtaamana otti Martinière vihdoin palavan
-kynttilän ja riensi eteiseen. Täällä kuuli hän aivan selvästi
-kolkuttajan äänen: "Kristuksen tähden, avatkaa!"
-
-"Totta tosiaan", ajatteli Martinière, "noin ei ainakaan puhu mikään
-ryöväri ja kukapa tietää, ehkä joku vainottu etsii suojaa emäntäni
-luota, joka aina on valmis tekemään hyvää. Mutta olkaamme varovaisia!"
-
-Hän avasi ikkunan ja koettaen muuttaa luonnostaankin matalan äänensä
-mahdollisimman miesmäiseksi kysyi hän kovalla äänellä, kuka näin
-myöhään yöllä sillä tavoin mellasti ihmisten ovella ja herätti kaikki
-unestaan.
-
-Synkkien pilvien lomasta pilkistävän kuun valossa näki hän samassa
-pitkän, heleänsiniseen vaippaan kääriytyneen olennon, joka oli painanut
-leveän hatun syvään silmilleen. Martinière huusi nyt niin kovalla
-äänellä, että alhaalla olevan henkilön täytyi se kuulla:
-
--- Baptiste, Claude, Pierre nouskaa ja tulkaa katsomaan, minkälainen
-heittiö tahtoo murtaa ovemme!
-
-Mutta silloin kuului ulkoa hiljainen, melkein vaikeroiva ääni: -- Oi,
-Martinière, tunnen teidät kyllä, hyvä rouva, vaikka koetattekin muuttaa
-ääntänne, minä tiedän kyllä, että Baptiste on mennyt maalle ja että te
-olette emäntänne kanssa yksin kotona. Avatkaa minulle huoletta, älkää
-pelätkö mitään. Minun täytyy ehdottomasti saada puhua neitinne kanssa
-vielä tällä hetkellä.
-
--- Mitä ajattelette, vastasi Martinière, tahdotteko puhua emäntäni
-kanssa keskellä yötä? Ettekö tiedä, että hän nukkuu jo aikoja sitten,
-enkä minä mistään hinnasta herätä häntä ensimäisestä suloisesta unesta,
-jota hänen ikäisensä hyvin tarvitsee!
-
--- Minä tiedän, vastasi mies ulkona, tiedän, että neiti on juuri pannut
-Klelia-nimisen romaninsa käsikirjoituksen syrjään ja kirjoittaa nyt
-vielä muutamia runoja, jotka hän aikoo huomenna lukea markiisitar de
-Maintenonin luona. Rukoilen teitä, rouva Martinière, olkaa armollinen,
-avatkaa ovi! Siten te pelastatte erään onnettoman turmiosta, tästä
-hetkestä, jolloin pyydän puhutella emäntäänne, riippuu erään ihmisen
-kunnia, vapaus, vieläpä henkikin. Ajatelkaa, että armollisen
-valtiattarenne viha tulisi leppymättömänä kohtaamaan teitä, jos hän
-saisi tietää, että juuri te julmasti karkoitatte hänen oveltaan
-onnettoman, joka on tullut rukoilemaan häneltä apua.
-
--- Mutta minkä tähden sitten anotte emäntäni apua näin tavattomaan
-aikaan vuorokaudesta, tulkaa huomenna hyvissä ajoin uudestaan, --
-lausui Martinière. Mutta ulkoa vastattiin:
-
--- Katsooko kohtalo, kun se tuhoa tuottavana kuin kuolettava salama
-iskee uhriinsa, katsooko se aikaa ja hetkeä? Kun pelastus on enää vain
-silmänräpäyksen mahdollinen, voidaanko silloin apu lykätä tuonnemmaksi?
-Avatkaa minulle ovi, älkää pelätkö onnetonta, joka turvatonna, koko
-maailman hylkäämänä, kauhean kohtalon vainoamana ja ahdistamana tahtoo
-rukoilla emännältänne pelastusta uhkaavasta vaarasta!
-
-Martinière kuuli, kuinka mies nämä sanat lausuessaan voihki ja vaikeroi
-tuskasta, ja hänen äänensä, joka oli nuorukaisen ääni, sai samalla
-pehmeän sävyn ja tuntui ikäänkuin tulevan rinnan pohjasta. Martinière
-joutui kokonaan liikutuksen valtaan ja enempää miettimättä otti hän
-avaimen esiin.
-
-Mutta tuskin oli hän avannut oven, kun vaippaan kääriytynyt olento
-tunkeutui melkein väkivallalla sisään ja rientäen Martinièren ohitse
-eteiseen huusi raivoisalla äänellä:
-
--- Viekää minut neitinne luokse!
-
-Pelästyneenä kohotti Martinière kynttilän ja sen valossa näki hän
-kuolonkalpeat, kamalasti vääristyneet nuorukaisenkasvot. Martinière oli
-säikähdyksestä lyyhistyä lattialle, kun mies nyt avasi vaippansa ja
-hänen rintamuksestaan pisti esiin välkkyvä tikarinkahva. Mies tuijotti
-häneen säkenöivin silmin ja huusi vieläkin rajummalla äänellä kuin
-ennen: -- Viekää minut neitinne luokse, kuuletteko!
-
-Nyt luuli Martinière mitä suurimman vaaran uhkaavan neitiä ja rakkaus
-kallista emäntää kohtaan, jota hän samalla kunnioitti hurskaana,
-uskollisena äitinä, leimahti nyt voimakkaampana hänen sydämessään ja
-hän osoitti aivan uskomatonta rohkeutta. Hän sulki nopeasti auki
-jääneen huoneensa oven, astui sen eteen ja lausui lujalla, päättävällä
-äänellä:
-
--- Teidän mieletön esiintymisenne tässä talossa sopii tosiaankin
-huonosti yhteen ulkona lausumainne ruikuttavien sanojen kanssa, jotka,
-kuten nyt huomaan, herättivät myötätuntoni aivan sopimattomaan aikaan.
-Neitiäni ette nyt saa ettekä voi puhutella. Jollei teillä ole mitään
-pahaa mielessä, niin miksikä kammoksutte päivänvaloa, tulkaa huomenna
-toimittamaan asianne! Mutta nyt suoriutukaa ulos!
-
-Mies huokasi raskaasti, tuijotti Martinièreen kauhistunein katsein ja
-tarttui tikariinsa. Martinière jätti hiljaisuudessa sielunsa Herran
-huomaan, mutta pysyi kuitenkin lujana, katsoi miestä rohkeasti silmiin
-painautuen yhä lujemmin sitä ovea vastaan, josta tuon kauhean miehen
-piti mennä päästäkseen hänen neitinsä luokse.
-
--- Päästäkää minut neitinne luokse! Kuuletteko! -- huusi mies vielä
-kerran.
-
--- Tehkää mitä tahdotte, -- vastasi Martinière, -- minä en väisty
-paikaltani, suorittakaa vain alkamanne ilkityö, mutta tekin
-saatte kärsiä tuskallisen kuoleman Grève-torilla [Parisin vanha
-raatihuoneentori, jossa ennen mestaukset toimitettiin], kuten teidän
-kirotut toverinnekin.
-
--- Ahaa, huudahti mies, te olette oikeassa, Martinière! Olen asestettu,
-olen todellakin kunniattoman ryövärin ja murhaajan näköinen, mutta
-minun toverini eivät ole mestatut, he eivät ole mestatut! -- Ja
-heittäen myrkyllisiä silmäyksiä puolikuolleeksi säikähtäneeseen naiseen
-tempasi hän tikarin huotrastaan.
-
--- Jeesus! -- parkasi Martinière odottaen kuolettavaa iskua, mutta
-samalla hetkellä kuului kadulta aseiden helinää ja hevosenkavioiden
-kapsetta.
-
--- Santarmit -- santarmit! Auttakaa, auttakaa! -- huusi Martinière.
-
--- Kirottu nainen, tahdot syöstä minut turmioon -- kaikki on lopussa,
-kaikki on lopussa! Ota, ota, anna tämä neidille vielä tänään --
-huomenna, jos tahdot!
-
-Lausuessaan nämä sanat hiljaa muristen oli mies siepannut kynttilän
-Martinièren kädestä ja sammuttanut sen pistäen samalla hänen käteensä
-pienen rasian.
-
--- Sielusi autuuden tähden, anna tämä rasia neidille! -- huusi mies
-vielä kerran ja syöksyi sitten ulos talosta.
-
-Martinière oli lyyhistynyt lattialle, vaivoin nousi hän ylös ja hapuroi
-pimeässä huoneeseensa, jossa hän aivan voimatonna vaipui nojatuolille.
-Nyt kuuli hän jonkun kiertävän avainta, jonka hän oli unhottanut
-ulko-ovelle. Ovi sulkeutui ja hiljaisin, epävarmoin askelin lähestyi
-joku huonetta, jossa Martinière istui. Hän oli kuin kiinni naulattu ja
-kykenemättä liikahuttamaan jäsentäkään odotti hän mitä kauheinta. Mutta
-miten olikaan, kun ovi avautui, tunsi hän kohta ensi silmäyksellä
-yölampun himmeässä valossa Baptisten rehelliset kasvot. Viimemainittu
-oli kalpea kuin ruumis ja näytti aivan murtuneelta mieheltä.
-
--- Kaikkien pyhimysten nimessä, puhkesi hän puhumaan, -- kaikkien
-pyhimysten nimessä, mitä on tapahtunut, kertokaa rouva Martinière. Tuo
-painajainen, painajainen! En tiedä, mikä minulle tuli, mutta minun
-täytyi ikäänkuin pakosta lähteä pois häistä eilen illalla! Saavun
-kaupunkiin. Rouva Martinière, ajattelin, nukkuu keveästi, hän kuulee
-kyllä, jos hiljaa ja varovasti koputan ulko-ovelle, ja päästää minut
-sisälle. Silloin kohtaan vahvan osaston ratsu- ja jalkamiehiä,
-hampaisiin saakka asestettuina. He pidättävät minut eivätkä tahdo
-päästää minua menemään. Mutta onneksi on santarmiluutnantti Desgrais
-mukana, hän tuntee minut hyvin ja pitäen lyhtyä nenäni edessä sanoo:
-Aha, Baptiste, mistä sinä tulet tähän aikaan yöstä? Sinun täytyy pysyä
-kiltisti kotona ja vartioida taloa. Täällä ei ole kaikki hyvin, me
-aiomme vielä tänä yönä pyydystää hyvän saaliin. -- Ette voi uskoa,
-rouva Martinière, kuinka nämä sanat koskivat sydämeeni. Kun sitten
-astun portaille, syöksyy talosta vastaani vaippaan kääriytynyt mies,
-välkkyvä tikari kädessä ja sysää minut kumoon -- ovi on auki, avain
-pistettynä lukkoon -- sanokaa, mitä tämä kaikki merkitsee?
-
-Toinnuttuaan kauhustaan kertoi Martinière, mitä oli tapahtunut.
-Molemmat menivät sitten eteiseen ja löysivät sammutetun kynttilän
-lattialta, jonne tuo outo mies oli sen paetessaan heittänyt.
-
--- On aivan varmaa, lausui Baptiste, että hän aikoi ryövätä ehkäpä
-murhatakin neitimme. Mies tiesi, kuten olette kertoneet, että te olitte
-kahden kesken neidin kanssa, jopa senkin, että neiti vielä valvoi
-kirjoituspöytänsä ääressä. Hän oli varmaankin yksi noista lurjuksista
-ja heittiöistä, jotka tunkeutuvat ihmisten asuntoihin urkkien tietoonsa
-kaikki, mitä tarvitsevat pirullisia juoniaan toteuttaakseen. Ja tuon
-pienen rasian, rouva Martinière, sen heitämme luullakseni Seine-virran
-syvimpään poukamaan. Kukapa takaa, ettei joku kirottu paholainen väijy
-hyvän neitimme henkeä ja ettei hän avatessaan laatikon kaadu kuolleena
-maahan, kuten vanha markiisi de Tournay avatessaan tuntemattoman
-kädestä saamansa kirjeen! --
-
-Kauan neuvoteltuaan päättivät uskolliset palvelijat lopulta kertoa
-seuraavana aamuna neidille juurtajaksain koko tapahtuman ja antaa
-hänelle tuon salaperäisen rasian, joka voitiin ehkä avata suurella
-varovaisuudella. Molemmat harkitsivat tarkoin jokaista seikkaa tuon
-epäilyttävän muukalaisen esiintymisessä ja arvelivat, että kysymyksessä
-oli varmaankin joku salaisuus, jota he eivät voineet ominpäin
-ratkaista, vaan joka oli jätettävä neidin paljastettavaksi.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Baptisten pelko oli täysin oikeutettu. Juuri siihen aikaan oli Parisi
-mitä julmimpien hirmutöiden näyttämönä, juuri siihen aikaan oli eräs
-pirullinen keksintö antanut helvetin voimille mitä helpoimmat keinot
-niiden suorittamiseen.
-
-Eräs saksalainen apteekkari Glaser, aikansa paras kemisti, harrasti,
-kuten hänen tieteensä edustajat tavallisesti, alkemistisiä kokeita. Hän
-oli päättänyt keksiä viisaidenkiven. Häneen liittyi eräs italialainen
-nimeltä Exili. Mutta viimemainitulle oli kullantekotaito ainoastaan
-tekosyynä. Hän tahtoi vain oppia sekoittamaan, keittämään ja
-sublimoimaan niitä myrkkyaineita, joista Glaser toivoi löytävänsä
-onnensa, ja hän onnistuikin vihdoin valmistamaan hienon myrkyn, joka
-ollen hajuton ja mauton tappoi joko heti paikalla tai kuoletti hitaasti
-jättämättä ihmisruumiiseen minkäänlaisia merkkejä. Lääkärien tieto ja
-taito oli näin ollen avuton tätä myrkkyä vastaan ja he pitivätkin sen
-aiheuttamia kuolemantapauksia luonnollisten syiden seurauksena.
-
-Mutta vaikka Exili toimi mitä suurimmalla varovaisuudella, alettiin
-häntä kuitenkin epäillä myrkynmyynnistä ja hänet suljettiin Bastilleen
-[Parisin tunnettu vankila]. Samaan koppiin suljettiin pian sen jälkeen
-kapteeni Godin de Sainte Croix. Viimemainitulla oli kauan ollut
-markiisitar de Brinvillierin kanssa rakkaussuhde, joka oli
-häpeäksi koko Brinvillierin perheelle, mutta kun markiisi pysyi
-välinpitämättömänä puolisonsa rikollisuuteen nähden, katsoi
-markiisittaren isä, Parisin sivililuutnantti Dreux d'Aubray, olevansa
-pakoitettu erottamaan tämän rikollisen parin vangituttamalla kapteeni
-Sainte Croixin. Tämä oli intohimoinen, turmeltunut, tekopyhä ja
-jo nuoruudestaan saakka taipuvainen kaikellaisiin paheisiin,
-mustasukkainen ja raivoon saakka kostonhimoinen. Exilin pirullinen
-salaisuus oli hänelle hyvin tervetullut, sillä se antoi hänelle keinon
-tuhota kaikki vihamiehensä. Hänestä tuli Exilin innokas oppilas ja pian
-hän oli opettajansa veroinen myrkynvalmistustaidossa, niin että hän
-Bastillesta päästyään voi toimia täysin itsenäisesti.
-
-Markiisitar Brinvillier oli turmeltunut nainen, mutta Sainte Croixin
-vaikutuksen alaisena hänestä tuli kerrassaan hirviö. Rakastajansa
-yllytyksestä hän myrkytti ensin isänsä, jonka luona hän asui
-teeskennellen häntä kohtaan tyttären hellyyttä, sitten molemmat
-veljensä sekä lopuksi sisarensa. Isänsä hän murhasi kostosta, veljensä
-ja sisarensa saadakseen heidän suuren perintönsä.
-
-On olemassa useita esimerkkejä siitä, kuinka tällainen rikollisuus voi
-muuttua vastustamattomaksi intohimoksi. Ilman mitään tarkoitusta,
-pelkästä murhanhalusta, kuten kemisti tekee kokeita huvikseen, ovat
-myrkkymurhaajat usein surmanneet ihmisiä, joiden elämästä tai
-kuolemasta heille ei voinut olla vähintäkään hyötyä tahi vahinkoa.
-
-Kun hotelli Dieu'ssa kerran kuoli äkkiä useita köyhiä, alettiin
-myöhemmin epäillä, että ne leivät, joita markiisitar Brinvillier
-tavallisesti joka viikko jakoi siellä köyhille, jotta ihmiset olisivat
-pitäneet häntä hurskauden ja hyväntekeväisyyden perikuvana, olivat
-myrkytettyjä. Varmaa on ainakin, että hän tarjosi kerran vierailleen
-myrkytettyjä leivoksia. Ritari du Guet ja useat muut henkilöt joutuivat
-tämän helvetillisen aterian uhreiksi.
-
-Sainte Croix ja hänen apurinsa Chaussée ja Brinvillier osasivat kauan
-aikaa verhota kamalat tekonsa läpinäkymättömään salaperäisyyden
-vaippaan. Mutta suurinkaan viekkaus ei voi pelastaa rikollisia ihmisiä
-taivaan ikuisten valtain tuomiosta, joka kohtaa heitä useimmiten jo
-täällä maan päällä.
-
-Sainte Croix'in valmistamat myrkyt olivat niin hienoja, että jos
-myrkkyjauho (poudre de succession, kuten parisilaiset sitä nimittivät)
-oli valmistettaessa avonaisessa astiassa, voi yksi ainoa hengähdys
-tuottaa silmänräpäyksessä kuoleman. Työskennellessään piti Sainte Croix
-sen tähden hienosta lasista valmistettua naamiota kasvoillaan. Kun
-hän eräänä päivänä sekoitti juuri valmistamaansa myrkkypulveria
-pitkäkaulaisessa laboratoriopullossa, putosi naamio vahingossa hänen
-kasvoiltaan ja hän kaatui heti kuolleena maahan temmattuaan siemauksen
-myrkkytomua keuhkoihinsa. Kun hän kuoli perillisettömänä, riensivät
-oikeusviranomaiset ottamaan hänen omaisuuttaan takavarikkoon. Eräästä
-laatikosta löydettiin tällöin täydellinen myrkkyvarasto, jota Sainte
-Croix oli käyttänyt pirullisiin tarkoituksiinsa, mutta samalla
-löydettiin myöskin markiisitar Brinvillierin kirjeet, joista hänen
-rikollisuutensa kävi selvästi ilmi. Markiisitar onnistui kuitenkin
-pakenemaan belgialaiseen kaupunkiin Liègeen, jossa hän sulkeutui
-erääseen luostariin. Parisin poliisilaitoksen virkamies Desgrais
-lähetettiin ajamaan häntä takaa. Munkin valepuvussa saapui hän
-luostariin, onnistui solmimaan salaisen rakkaussuhteen tämän kamalan
-naisen kanssa ja houkutteli hänet erääseen kaupungin yksinäiseen
-puistoon. Mutta tuskin oli markiisitar saapunut kohtauspaikalle, kun
-Desgrais'in apulaiset ympäröivät hänet, tuo hengellinen rakastaja
-muuttui äkkiä poliisivirkamieheksi ja pakotti hänet nousemaan puiston
-reunassa odottaviin vaunuihin, jotka poliisimiesten vartioimina
-lähtivät nyt kiitämään suoraa päätä Parisia kohti. Chaussée oli jo
-aikaisemmin mestattu, markiisitar Brinvillier sai nyt kärsiä saman
-kuoleman, jonka jälkeen hänen ruumiinsa poltettiin ja tuhka sirotettiin
-tuuleen.
-
-Koko Parisi huokasi nyt helpotuksesta, kun nuo ihmishirviöt, jotka
-voivat rankaisematta tähdätä salaisen murha-aseen niin vihamiestä kuin
-ystävääkin kohti, oli saatettu pois maailmasta. Pian saatiin kuitenkin
-kokea, että kirotun Sainte Croixin kamala taito oli siirtynyt perintönä
-jollekin tuntemattomalle. Kuin näkymätön haamu hiipi murhanenkeli
-suljetumpiinkin seurapiireihin, joita ainoastaan sukulaisuus, rakkaus
-ja ystävyys voivat muodostaa, ja iski varmasti ja nopeasti onnettomiin
-uhreihinsa. Henkilö, joka tänään oli kukoistava kuin itse terveys,
-horjui jo huomenna sairaana ja kuihtuvana eikä mikään lääkärintaito
-voinut pelastaa häntä varmasta kuolemasta. Rikkaus, hyväpalkkainen
-virka, kaunis, nuori vaimo -- kaikki nämä olivat riittäviä syitä
-murhaajan vainohimolle. Mitä tuskallisin epäluulo ratkoi pyhimmätkin
-siteet. Aviomies pelkäsi vaimoansa, isä poikaansa, sisar veljeänsä.
-Koskemattomiksi jäivät ruuat ja viinit aterioilla, joita ystävät
-toisilleen tarjosivat, ja missä ennen ilo ja leikki vallitsivat,
-vainusivat nyt kauhuiset katseet valepukuista murhaajaa. Perheenisien
-nähtiin ostavan elintarpeita kaupungin syrjäisimmistä seuduista ja
-valmistavan niitä omin neuvoin jossakin likaisessa ravintolakeittiössä,
-peläten kotonansa väijyvää vaaraa. Ja kumminkin oli usein suurinkin
-varovaisuus turhaa.
-
-Hillitäkseen tätä yhä vain lisääntyvää kurittomuutta asetti kuningas
-erityisen tuomioistuimen, joka sai tehtäväkseen yksinomaan näiden
-salaperäisten rikosten tutkimisen ja tuomitsemisen. Tämä tuomioistuin
--- n.s. Chambre ardente -- piti istuntojaan Bastillen läheisyydessä ja
-sen puheenjohtajana toimi ankaruudestaan tunnettu Regnie. Kauan aikaa
-olivat Regnien innokkaat ponnistukset turhia, vaikka viekas Desgrais
-sai tehtäväkseen tutkia Parisin salaisimmatkin rikoksenpesäpaikat.
-
-Saint Germainin esikaupungissa asui eräs vanha nainen, Voisin
-nimeltään, joka harjoitti ennustamista ja henkien manausta.
-Apulaistensa Sagen ja Vigoureuxin avulla hän osasi herättää pelkoa ja
-hämmästystä sellaisissakin henkilöissä, joita muuten ei juuri voitu
-sanoa heikoiksi tai herkkäuskoisiksi. Mutta eipä siinä kyllin. Ollen
-Exilin oppilas, kuten Croix, valmisti hänkin tuota hienoa, hajutonta ja
-mautonta myrkkyä ja auttoi halpamaisia poikia pääsemään tavallista
-aikaisemmin käsiksi isänperintöön, turmeltuneita vaimoja saamaan
-nuorempia puolisoita. Desgrais pääsi hänen salaisuutensa perille, hän
-tunnusti kaikki, Chambre ardente tuomitsi hänet roviolla poltettavaksi
-ja hän kärsi tämän rangaistuksen Grève-torilla. Hänen asunnostaan
-löydettiin luettelo niistä henkilöistä, jotka olivat käyttäneet hänen
-apuaan. Mestaus seurasi nyt toistaan ja monet korkea-arvoiset henkilöt
-joutuivat raskaan epäluulon alaisiksi. Niinpä luultiin, että kardinali
-Bonzy oli saanut vaimo Voisinilta keinon, jonka avulla hän lyhyessä
-ajassa toimitti manalaan kaikki ne henkilöt, joille hänen Narbonnen
-arkkipiispana täytyi maksaa eläkettä. Niinpä syytettiin Bouillonin
-herttuatarta ja Soissons'in kreivitärtä, joiden nimet löydettiin
-mainitusta luettelosta, suhteista tuohon pirulliseen naiseen eikä edes
-François Henri de Montmorencia, Luxemburgin herttuata, valtakunnan
-pääriä ja marsalkkaa säästetty. Peloittava chambre ardente vainosi
-häntäkin. Hän saapui itse vapaaehtoisesti Bastillen vankilaan, jossa
-hänet suljettiin kuusi jalkaa pitkään komeroon. Kuukausia kului, ennen
-kuin saatiin täysin selville, että herttuan rikos ei ollut rangaistava.
-Hän oli kerran tilannut Sagelta ennustuspeilin.
-
-Chambre ardenten puheenjohtajan Regnien sokea into vei toiselta puolen
-väkivaltaisuuksiin ja julmuuksiin. Tuomioistuin sai kerrassaan
-inkvisitsionin luonteen. Pieninkin epäluulo oli riittävä aihe mitä
-ankarimpaan vankeuteen ja vain sattuma pelasti usein viattoman
-kuolemantuomiosta. Sen ohessa oli Regnie julmannäköinen ja luonteeltaan
-viekas, niin että hän joutui pian kaikkien niiden vihoihin, joiden
-kostajana tahi suojelijana hänen tuli olla. Kun hän kuulustellessaan
-Bouillonin herttuatarta kysyi häneltä, oliko hän nähnyt paholaista,
-vastasi herttuatar: Luulen näkeväni hänet tällä hetkellä!
-
-Sillä välin kun sekä syyllisten että epäluulonalaisten veri virtanaan
-vuosi Grève-torilla, ja salaperäiset myrkkymurhat vihdoin alkoivat
-käydä yhä harvinaisemmiksi, ilmaantui pian toisenlaatuinen vitsaus,
-joka levitti ympärilleen uutta kauhua. Joku rosvojoukko näytti
-päättäneen koota kaikki jalokivet huostaansa. Niin pian kuin joku oli
-ostanut kallisarvoisen koristeen, katosi se käsittämättömällä tavalla,
-vaikka sitä kuinka olisi säilytetty. Mutta vielä pahempi oli, että
-jokainen, joka vain uskalsi iltaisin pitää jalokiviä mukanaan, joutui
-avoimella kadulla tai talojen pimeissä käytävissä ryövärien käsiin,
-vieläpä usein menetti henkensä salamurhaajan käden kautta. Ne, jotka
-tällaisesta seikkailusta pääsivät hengissä, kertoivat saaneensa
-päähänsä nyrkiniskun ja kaatuneensa kuin salaman iskeminä maahan, ja
-kun he sitten heräsivät tainnoksista, huomasivat he olevansa aivan
-toisessa paikassa ja putipuhtaaksi ryöstettynä. Murhatuilla, joita
-melkein joka aamu löydettiin kaduilta ja käytävistä, oli kaikilla sama
-kuolettava haava, tikarinpisto sydämessä. Lääkärien lausunnon mukaan
-oli tällainen pisto niin nopeasti ja varmasti tappava, että
-haavoittunut kaatui varmaankin ääntä päästämättä maahan.
-
-Kukapa Ludvig XIV:n loistavassa hovissa ei olisi ollut kietoutunut
-salaisiin rakkaussuhteisiin ja hiipinyt myöhään yöllä rakastettunsa
-luokse vieden usein kallisarvoisia lahjoja mukanaan. Mutta ikäänkuin
-nuo rosvot olisivat olleet henkien kanssa liitossa, niin tarkoin he
-tiesivät, milloin tällainen lemmenkohtaus tapahtui. Usein ei onneton
-rakastaja ennättänyt edes sen talon luo, jossa hän toivoi saavansa
-nauttia lemmenriemua, usein kaatui hän portaille, vieläpä rakastettunsa
-oven eteen, josta tämä sitten löysi hänen verisen ruumiinsa.
-
-Turhaan vangitutti Parisin poliisiministeri Argenson kaikki vähänkin
-epäilyttävät henkilöt kaupungissa, turhaan raivosi Regnie koettaen
-pakoittaa uhrejaan tunnustamaan, turhaan lisättiin vartioita ja
-sotilaspatrulleja, ilkityöntekijäin jälkiä oli mahdoton löytää.
-Ainoastaan sellaiset varokeinot kuin olla hampaisiin saakka asestettuna
-ja antaa palvelijan kantaa lyhtyä edessään, takasivat jossain määrin
-kulkijan turvallisuuden, mutta usein tapahtui, että nuo konnat
-peloittivat kiviä heittämällä palvelijat pakenemaan ja murhasivat ja
-ryöstivät samassa silmänräpäyksessä heidän herransa.
-
-Huomiota herätti myöskin se seikka, että vaikka kaikkialla, missä vain
-jalokivikauppaa harjoitettiin tai luultiin harjoitettavan, pidettiin
-ankaraa valvontaa ja toimitettiin tarkkoja tutkimuksia, ei pienintäkään
-ryöstetyistä kalleuksista ilmestynyt kauppaan, joten tältäkään taholta
-ei löydetty mitään jälkiä, jotka olisivat voineet johtaa rikollisten
-ilmisaamiseen.
-
-Desgrais hikoili raivosta nähdessään, että nuo roistot osasivat välttää
-hänenkin viekkautensa. Sitä kaupunginosaa, missä hän kulloinkin
-oleskeli, säästettiin, mutta toisissa kaupunginosissa, missä ei mitään
-pahaa aavistettu, korjasi ryöstömurhaaja runsaita uhreja.
-
-Desgrais keksi juonen. Hän hankki itselleen useita apulaisia, jotka
-käynniltään, ryhdiltään, puhetavaltaan, vartaloltaan ja ulkonäöltään
-olivat siinä määrin hänen kaltaisiaan, että poliisitkaan eivät
-tienneet, kuka heistä oli oikea Desgrais. Sillävälin hiiviskeli ja
-väijyi hän yksin oman henkensä uhalla salaisimmissakin sopukoissa ja
-lymypaikoissa, seurasi kaukaa milloin mitäkin henkilöä, joka hänen
-toimestaan kantoi mukanaan kallisarvoista koristetta. Näitä henkilöitä
-ei ahdistettu. Rosvot tunsivat siis tämänkin juonen. Desgrais joutui
-epätoivon valtaan.
-
-Eräänä aamuna saapui Desgrais Regnien luokse kalpeana, murtuneena,
-epätoivoisena.
-
--- Mitä uutisia te tuotte? Oletteko löytänyt jäljet? -- huutaa
-oikeudenpuheenjohtaja hänelle tervehdykseksi.
-
--- Oi, armollinen herra, -- lausuu Desgrais raivosta änkyttäen, -- oi,
-armollinen herra -- viime yönä -- Douvren lähellä hyökättiin markiisi
-de la Faren päälle minun silmieni edessä.
-
--- Taivas ja maa, huudahti Regnie riemusta, -- he ovat käsissämme!
-
--- Ah, kuulkaa, jatkoi Desgrais katkerasti hymyillen, -- kuulkaahan
-ensin, kuinka tämä kaikki tapahtui. Minä seisoin siis Douvren luona ja
-odottelin noita paholaisia, jotka halveksivat minua. Silloin saapui
-eräs olento epävarmoin askelin, yhä vilhuen taakseen, ja meni ohitseni
-näkemättä minua. Kuun valossa tunsin hänet markiisi de la Fareksi. Minä
-odotin häntä, sillä tiesin kyllä, minne hän hiipi. Mutta tuskin oli hän
-kulkenut kymmenen, kaksitoista askelta ohitseni, kun ikään kuin maasta
-kohoten hyökkäsi esiin eräs mies, iski hänet maahan ja heittäytyi hänen
-kimppuunsa. Hämmästyneenä tästä äkillisestä kohtauksesta, joka voi
-saattaa murhaajan käsiini, huudahdin ajattelematta ja tahdoin yhdellä
-hyppäyksellä hyökätä lymypaikastani hänen niskaansa. Silloin kompastuin
-vaippaani ja kaaduin. Näin miehen ikäänkuin tuulen siivillä kiitävän
-pois, kompuroin ylös ja lähdin juoksemaan hänen jälkeensä. Juostessani
-puhallan torveeni, -- kaukaa vastaavat poliisien pillit, syntyy yleinen
-melu -- aseiden kalinaa, hevosten kavioiden kapsetta kuuluu kaikilta
-puolilta. Tänne päin, tänne -- Desgrais -- Desgrais! huudan, että kadut
-kaikuvat. -- Yhä vielä näen edessäni miehen kirkkaassa kuunvalossa
-hänen koettaessaan eksyttää minua kääntymällä milloin toiselle, milloin
-toiselle kadulle. Saavumme Nicaisekadulle, hänen voimansa näyttävät
-väsyvän, minä ponnistan omiani kaksin verroin -- hän on enää
-korkeintaan viisitoista askelta minusta edellä --
-
--- Te otatte hänet kiinni, voitatte hänet, poliisit saapuvat! -- huutaa
-Regnie silmät säkenöiden ja tarttuu Desgraisin käsivarteen ikäänkuin
-hän olisi tuo pakeneva murhamies.
-
--- Viisitoista askelta, -- jatkaa Desgrais kumealla äänellä ja
-raskaasti hengittäen -- viidentoista askelta edelläni hyppää mies
-sivulle muurin varjoon ja katoaa -- muurin läpi.
-
--- Katoaa? -- muurin läpi! Oletteko pähkähullu! -- huutaa Regnie astuen
-pari askelta taaksepäin ja lyöden kätensä yhteen.
-
--- Sanokaa minua, -- jatkaa Desgrais hieroen otsaansa kuin pahojen
-ajatusten vaivaamana, -- sanokaa minua, armollinen herra, vaikka
-pähkähulluksi, narrimaiseksi henkiennäkijäksi, mutta asia on, kuten
-olen Teille kertonut. Tyrmistyneenä seison muurin edessä, kun paikalle
-saapuu hengästyneinä useita poliiseja ja heidän mukanaan myöskin
-markiisi de la Fare, joka on tointunut saamastaan iskusta, pitäen
-paljastettua miekkaa kädessään. Me sytytämme tulisoihdut, kuljemme
-muurin sivua edes ja takaisin. Ei mitään merkkiä ovesta, ikkunasta tai
-muusta aukosta. Vain luja kivimuuri, joka erottaa kadusta talon, jonka
-asukkaita ei vähääkään voida epäillä. Tänään olen tutkinut paikan vielä
-tarkemmin. Itse piru se ilvehtii kanssamme.
-
-Desgraisin seikkailu tuli yleisesti tunnetuksi Parisissa. Ihmisten päät
-olivat täynnä kertomuksia Voisinin, Vigoureuxin ja kuuluisan pappi
-Sagen noituudesta, henkienmanauksesta ja liitoista paholaisen
-kanssa. Ja kun yleensä oli ihmisluonnon mukaista, että taipumus
-yliluonnollisuuteen ja ihmeelliseen voittaa kaiken järjen, niin
-uskottiin pian epäilemättömänä tosiasiana, että paholainen todellakin
-suojelee rikoksellisia ihmisiä, jotka ovat myyneet hänelle sielunsa. On
-sanomattakin selvää, että Desgraisin kertomusta kaunisteltiin mitä
-hullunkurisimmilla lisäyksillä. Kaikissa kadunkulmissa myytiin pian
-painettua kertomusta, joka oli varustettu sen kamalannäköisen
-paholaisen kuvalla, joka oli vajonnut maan sisään hämmästyneen
-Desgraisin silmien edessä. Tämä oli tietysti omiaan yhä enemmän
-peloittamaan kansaa ja riistämään rohkeuden poliiseiltakin, jotka nyt
-pelosta vavisten harhailivat öisin kaduilla lyhdyillä varustettuina ja
-vihkivedellä siunattuina.
-
-Kun poliisiministeri Argenson näki Chambre ardenten ponnistukset
-turhiksi, ehdotti hän kuninkaalle, että näitä uusia rikoksia varten
-perustettaisiin tuomioistuin, jolle myönnettäisiin vieläkin laajempi
-valta vainota ja rangaista rikollisia. Mutta kuningas, joka mielestään
-oli antanut Chambre ardentelle jo liian suuren vallan ja jota Regnien
-toimeenpanemat lukemattomat mestaukset olivat kauhistuttaneet, hylkäsi
-jyrkästi Argensonin uuden ehdotuksen.
-
-Mutta silloin keksittiin uusia keinoja kuninkaan taivuttamiseksi asian
-puolelle.
-
-Markiisitar de Maintenonin huoneissa, jossa kuningas oleskeli
-iltapäivisin, vieläpä usein työskenteli ministeriensä kanssa myöhäiseen
-yöhön, jätettiin kuninkaalle eräs runoelma vainottujen rakastajien
-puolesta, jotka valittivat vaaranalaista asemaansa. Jos kohteliaisuus
-vaati heitä viemään rakastetulleen kallisarvoisia lahjoja, täytyi
-heidän aina panna henkensä alttiiksi, sanottiin runossa. Kunnia ja ilo
-olisi vuodattaa vertaan rakastettunsa puolesta ritarillisessa
-taistelussa, mutta toinen oli asian laita murhaajan kavaliin
-hyökkäyksiin nähden, joita vastaan aseetkin olivat turhat. Kuningas
-Ludvig, tuo kaiken rakkauden ja kohteliaisuuden loistava pohjantähti,
-hajoittakoon kirkkaalla valollaan yön pimeyden ja paljastakoon siinä
-piilivän synkän salaisuuden. Tämä jumalallinen sankari, joka lyö
-murskaksi kaikki vihollisensa, tarttukoon nytkin voitokkaasti
-säkenöivään säiläänsä ja taistelkoon kuten Herkules Dernan käärmettä,
-kuten Theseus Minotaurusta, tuota uhkaavaa petoa vastaan, joka turmelee
-kaiken lemmenilon ja muuttaa kaikki riemut tuskaksi ja lohduttomaksi
-murheeksi.
-
-Niin vakava kuin asia olikin, ei runosta kuitenkaan puuttunut henkeviä
-ja sukkelia käänteitä, varsinkin kun siinä kuvattiin, miten levottomina
-rakastajain täytyy hiipiä lemmittyjensä luokse, kuinka pelko ja kauhu
-tukahuttaa jo alkuunsa kaiken rakkauden ja kauniit lemmenseikkailut.
-Kun lisäksi runon loppuun oli liitetty lennokas ylistyslaulu Ludvig
-XIV:lle, niin luki kuningas epäilemättä tämän runoelman ilmeisellä
-mielihyvällä. Luettuaan runon loppuun kääntyi kuningas, siirtämättä
-silmiään paperista, nopeasti markiisitar Maintenonin puoleen, luki
-runoelman vielä kerran ääneen ja kysyi sitten viehättävästi
-hymyillen, mitä hän piti ahdistettujen rakastajain toivomuksista?
-Vakavan mielenlaatunsa mukaisesti ja hänelle aina ominaisella
-hurskasmielisyydellä vastasi markiisitar, että salaiset kielletyt
-retket eivät juuri ole erityisen suojeluksen arvoisia, mutta että
-julmien rikoksentekijäin hävittämiseksi olisi kyllä ryhdyttävä
-erityisiin toimenpiteisiin. Tyytymättömänä tähän epämääräiseen
-vastaukseen taittoi kuningas paperin kokoon ja aikoi palata viereisessä
-huoneessa työskentelevän valtiosihteerinsä luokse, kun hän samalla
-katsahtaessaan sivulleen huomasi neiti Scuderin, joka oli istuutunut
-pieneen nojatuoliin aivan markiisitar Maintenonin lähelle. Kuningas
-kääntyi nyt hänen puoleensa. Tuo miellyttävä hymy, joka ensin oli
-leikkinyt hänen huulillaan ja poskillaan, mutta sitten kadonnut, pääsi
-nyt taas voitolle ja asettuen aivan neiti Scuderin eteen sekä aukaisten
-jälleen paperin, lausui kuningas lempeästi:
-
--- Markiisitar ei nyt kerta kaikkiaan näytä tietävän mitään meidän
-rakastuneiden herrojemme lemmenseikkailuista ja puhuu minulle retkistä,
-jotka ovat kerrassaan kiellettyjä. Mutta te, neiti, mitä te pidätte
-tästä runollisesta anomuskirjasta?
-
-Neiti Scuderi nousi kunnioittavasti nojatuoliltaan, heikko puna peitti
-iltaruskon tavoin tuon vanhan arvokkaan naisen kalpeat kasvot, kun hän
-hitaasti kumartaen ja silmät alas luotuina lausui:
-
-    Un amant, qui craint les voleurs,
-    n'est point digne d'amour.
-
-[Rakastaja, joka pelkää rosvoja, ei ansaitse rakkautta.]
-
-Aivan hämillään näiden sanojen ritarillisesta hengestä, sanojen, jotka
-kokonaan musersivat tuon runon metrinpituisine säkeineen, huudahti
-kuningas silmät loistaen:
-
--- Pyhän Dionysiuksen kautta, olette oikeassa, neiti! Vapautta ei sovi
-suojella ajattelemattomilla toimenpiteillä, jotka voivat kohdata
-viatonta syyllisen ohella. Argenson ja Regnie tehkööt tehtävänsä. --
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kaikki nämä sen ajan kauhujutut kuvasi Martinière vilkain värein, kun
-hän seuraavana aamuna kertoi neiti Scuderille, mitä yöllä oli
-tapahtunut, ja antoi hänelle kauhusta vapisten tuon salaperäisen
-rasian. Sekä hän että Baptiste, joka aivan kalpeana seisoi nurkassa ja
-peukaloiden yömyssyä käsissään kykeni tuskin puhumaan, rukoilivat
-neitiä mitä hartaimmin kaikkien pyhimysten tähden avaamaan rasian
-ainoastaan mitä suurimmalla varovaisuudella. Punniten ja koetellen
-suljettua salaisuutta kädessään lausui neiti Scuderi naurahtaen:
-
--- Te molemmat näette kummituksia! Etten ole rikas, ettei minun luonani
-ole saatavissa mitään murhan arvoisia aarteita, sen tietävät nuo
-inhottavat salamurhaajat, jotka, kuten te itse sanotte, tuntevat
-talojen sisimmätkin salaisuudet. Vai väijyisivätkö he ehkä minun
-henkeäni? Mutta kukapa tahtoisi murhata 73 vuotta vanhan henkilön,
-joka ei ole vainonnut ketään muita kuin romanien peikkoja ja
-rauhanhäiritsijöitä, jotka hän itse on luonut, joka kirjoittaa
-keskinkertaisia runoja, jotka eivät voi herättää kenenkään kateutta,
-joka ei jätä jälkeensä muuta perintöä kuin vanhan hovineidin talouden
-ja pari tusinaa hyvin sidottuja kirjoja. Ja vaikkapa sinä, Martinière,
-kuvaisit tuon oudon miehen esiintymistä kuinka peloittavin värein
-hyvänsä, niin en kuitenkaan voi uskoa, että hänellä olisi ollut jotakin
-pahaa mielessään.
-
-No niin! Katsokaammepa!
-
-Martinière ponnahti kolme askelta taaksepäin ja Baptiste oli melkein
-kaatua polvilleen, kun neiti painoi rasian laidasta ulkonevaa
-teräsnappulaa ja kansi raksahti auki.
-
-On vaikea kuvitella neiti Scuderin hämmästystä, kun hän näki rasiassa
-parin kultaisia, runsaasti jalokivillä koristettuja rannerenkaita ja
-samallaisen kaulakoristeen. Hän otti nämä koristeet käteensä ja hänen
-ihaillessaan kaulakoristeen ihmeellistä tekotapaa, tarkasteli
-Martinière kallisarvoisia rannerenkaita huudahtaen tuontuostakin, ettei
-edes turhamaisella Montespanilla ollut tällaisia koristeita. Mutta mitä
-tämä merkitsee? ihmetteli neiti Scuderi! Samassa huomasi hän rasian
-pohjalla pienen, kokoonkäärityn paperilapun. Se varmaankin sisälsi
-salaisuuden selityksen. Mutta tuskin oli hän lukenut sen sisällön, kun
-paperi putosi hänen vapisevista käsistään. Hän loi rukoilevan katseen
-taivasta kohti ja vaipui puolitainnuksissa nojatuoliinsa. Säikähtäneenä
-riensivät Martinière ja Baptiste hänen luoksensa.
-
--- Oi! huudahti neiti Scuderi kyynelten tukahuttamalla äänellä. Mikä
-loukkaus, mikä häväistys! Täytyykö minun kokea tällaista vielä vanhalla
-iälläni! Olenko kevytmielisyydessäni tehnyt syntiä kuin joku
-ajattelematon hupakko? Oi Jumalani, voidaanko puoleksi leikillä
-lausutut sanat tulkita niin kauhealla tavalla. Tehdäänkö minut, joka
-lapsuudestani alkaen olen pysynyt uskollisena hyveelle ja hurskaudelle,
-tehdäänkö minut osalliseksi tuon pirullisen liiton rikoksiin?
-
-Neiti painoi nenäliinan silmilleen ja itki niin katkerasti, että
-Martinière ja Baptiste joutuivat aivan hämilleen eivätkä hädissään
-tienneet, kuinka olisivat auttaneet emäntäänsä hänen suuressa
-surussaan.
-
-Martinière oli nostanut tuon onnettomuutta tuottavan paperin lattialta.
-Siihen oli kirjoitettu:
-
-    Un amant, qui craint les voleurs,
-    n'est point digne d'amour.
-
-'Teidän terävä järkenne, korkeasti kunnioitettava neiti, on pelastanut
-meidät suuresta vaarasta, meidät, jotka heikkoudesta ja pelkuruudesta
-käytämme vahvemman oikeutta ja anastamme aarteita, jotka muutoin
-arvottomalla tavalla tuhlattaisiin. Todistukseksi kiitollisuudestamme
-ottakaa hyväntahtoisesti tämä koriste. Se on kallisarvoisin,
-mitä pitkiin aikoihin olemme voineet hankkia, vaikka Teidän
-kaunistukseksenne, arvoisa neiti, olisikin pitänyt olla paljon
-kauniimpi taideteos kuin tämä. Pyydämme, ettette kieltäisi meiltä
-ystävyyttänne, vaan säilyttäisitte meidät armollisessa muistissanne.
-
-                                             Näkymättömät.'
-
--- Onko tämä mahdollista, -- huudahti neiti Scuderi jonkun verran
-toinnuttuaan, -- voiko hävytön julkeus ja julma iva todellakin mennä
-niin pitkälle?
-
-Aurinko paistoi kirkkaasti heleänpunaisten silkkiuutimien läpi ja
-avoimen rasian vieressä pöydällä olevat jalokivet säkenöivät
-veripunaisina. Tämän nähdessään peitti neiti Scuderi kauhistuneena
-kasvonsa ja käski Martinièrea viemään heti pois nämä kauheat koristeet,
-jotka olivat tahritut murhattujen ihmisten verellä. Suljettuaan
-kaulakoristeen ja rannerenkaat kiireimmiten rasiaan arveli Martinière,
-että olisi ehkä viisainta jättää nämä jalokivet poliisiministerille ja
-selittää hänelle juurtajaksain, kuinka tuo nuori mies oli ilmestynyt ja
-jättänyt taloon tämän rasian.
-
-Neiti Scuderi nousi ja käveli vaieten edes takaisin huoneessaan
-ikäänkuin miettien, mitä oli tehtävä. Hän käski sitten Baptistea
-noutamaan kantotuolin, joka Martinièren oli pantava kuntoon, sillä
-neiti tahtoi heti lähteä markiisitar de Maintenonin luokse.
-
-Neiti Scuderi saapui markiisittaren luokse juuri siihen aikaan
-päivästä, jolloin viimemainittu tavallisesti oleskeli yksin
-huoneissaan. Jalokivirasian oli neiti ottanut mukaansa.
-
-Markiisitar hämmästyi kovin nähdessään neiti Scuderin, tämän arvokkaan
-ja korkeasta iästään huolimatta herttaisen ja mielevän naisen astuvan
-sisään kalpeana, murtuneena ja horjuvin askelin.
-
--- Kaikkien pyhimysten nimessä, mitä Teille on tapahtunut? -- huudahti
-hän tuolle huolestuneelle naiselle, joka vaivoin hilliten itseään ja
-tuskin pysyen jaloillaan kiirehti mitä pikimmin istuutumaan
-nojatuoliin, jonka markiisitar tarjosi hänelle. Kun neiti Scuderi
-vihdoin kykeni puhumaan, kertoi hän minkä katkeran loukkauksen se
-ajattelematon pila, jolla hän oli vastannut vainottujen rakastajain
-anomukseen, oli nyt hänelle tuottanut.
-
-Kuultuaan neiti Scuderin seikkaperäisen kertomuksen tapauksesta arveli
-markiisitar, että neiti oli ottanut tämän kummallisen tapahtuman liian
-vakavalta kannalta, että turmeltuneen roskaväen pilkka ei koskaan voi
-loukata hurskasta ja jaloa mieltä, ja lopuksi pyysi markiisitar saada
-nähdä koristeet.
-
-Neiti Scuderi antoi hänelle rasian. Kun markiisitar näki
-nuo kallisarvoiset taideteokset, ei hän voinut pidättää
-ihmetyksenhuudahtusta. Hän otti kaulakoristeen ja rannerenkaat rasiasta
-ja meni ikkunan luo, jossa hän vuoroin antoi jalokivien säteillä
-auringonvalossa, vuoroin tarkasteli niitä huolellisesti oikein
-nähdäkseen, millä ihmeellisellä taidolla näiden kiemuraisten ketjujen
-pieninkin rengas ja hakanen oli valmistettu.
-
-Äkkiä kääntyi markiisitar neiti Scuderin puoleen huudahtaen:
-
--- Tiedättekö, neiti, näitä rannerenkaita ja tätä kaulakoristetta ei
-ole voinut valmistaa kukaan muu kuin René Cardillac?
-
-René Cardillac oli siihen aikaan Parisin etevin kultaseppä, aikansa
-taitavimpia, mutta samalla kummallisimpia ihmisiä. Ollen kooltaan
-pikemmin pieni kuin suuri, mutta leveäharteinen ja ruumiinrakenteeltaan
-voimakas ja jäntereinen oli Cardillacilla vielä nuorukaisen voimat ja
-notkeus, vaikka hän oli jo lähes viidenkymmenen vanha. Hänen voimaansa
-todisti tavallaan myöskin hänen paksu, kiharainen, punertava tukkansa
-ja litteät, sileät kasvonsa. Jollei koko Parisi olisi tuntenut
-Cardillacia mitä rehellisimmäksi kunnon mieheksi, joka oli epäitsekäs,
-vilpitön ja aina valmis antamaan tarvitseville apua, niin olisi hänen
-pienten, syvällä kuopissaan säkenöivien, vihreälle vivahtavien
-silmiensä sangen omituinen katse saattanut hänet varmaankin epäluulon
-alaiseksi salaisesta ilkeydestä ja pahuudesta. Kuten sanottu, Cardillac
-oli ammatissaan koko Parisin, ehkäpä koko sen ajan etevin taituri.
-Tuntien hyvin erilaisten jalokivien laadun ja luonteen osasi hän
-käsitellä niitä sellaisella mestaruudella, että moni koriste, jota oli
-pidetty arvottomana, lähti Cardillacin työpajasta täydessä loistossaan.
-Jokaiseen tehtävään hän ryhtyi palavalla innolla ja suoritti sen niin
-alhaisesta hinnasta, ettei se näyttänyt olleen missään suhteessa
-työhön. Työ ei antanut hänelle mitään lepoa, päivin ja öin kuultiin
-hänen takovan työpajassaan. Ja sattuipa usein, että kun työ oli jo
-melkein valmis, sen muoto ei täydellisesti miellyttänyt häntä tahi hän
-epäili jalokivien kiinnityksen siroutta tai jonkun hakasen somuutta,
-niin oli tämä hänelle riittävänä syynä heittääkseen koko teoksen
-takaisin sulattimeen ja alkaakseen uudestaan. Näin tuli jokaisesta
-hänen teoksestaan todellinen, verraton mestariteos, joka saattoi
-tilaajan hämmästymään. Mutta kun työ oli valmis, oli melkein mahdotonta
-saada hänet luovuttamaan se tilaajalle. Sadoilla tekosyillä
-vitkasteli hän viikkoja, jopa kuukausia. Turhaan tarjottiin hänelle
-kaksinkertaista maksua. Hän ei tahtonut ottaa penniäkään enemmän, kuin
-sovittu hinta oli. Kun hänen sitten vihdoin täytyi taipua tilaajan
-hartaisiin pyyntöihin ja luovuttaa koriste, niin ei hän voinut salata
-syvän surun, vieläpä sisäisen, kuohuvan raivon selviä merkkejä. Jos
-hänen oli täytynyt luovuttaa käsistään erityisen kallisarvoinen teos,
-niin juoksenteli hän kuin mieletön kiroten työnsä ja kaikki, mitä
-ympärillään näki, alimpaan hornankattilaan. Mutta kun joku lähestyi
-häntä sanoen: "René Cardillac, tahdotteko valmistaa kauniin
-kaulakoristeen morsiamelleni, -- rannerenkaat tytölleni -- j.n.e.",
-pysähtyy hän äkkiä, tuijottaa puhujaan pienillä silmillään ja kysyy
-käsiänsä hykerrellen: "Mitä teillä on sitten?" Kun vieras ottaa esiin
-aarteensa ja lausuu: "Tässä on jalokiviä, mitään erikoisia ne eivät
-ole, aivan halpahintaista rojua, mutta teidän käsissänne" -- Cardillac
-ei anna hänen puhua loppuun, vaan sieppaa rasian vieraan kädestä, ottaa
-jalokivet, jotka todellakaan eivät ole arvokkaita, pitää niitä valoa
-vasten ja huudahtaa riemastuneena: "Ohoo, halpahintaistako rojua?
-Eipähän, -- kauniita kiviä, ihania kiviä, antakaa minun vain tehdä! Ja
-jollette sääli muutamia markkoja, niin panen lisäksi vielä pari kiveä,
-jotka säteilevät silmissänne kuin ihana aurinko itse." -- Vieras
-lausuu: "Tehkää, kuten haluatte, mestari René, minä maksan, mitä
-tahdotte!"
-
-Ja välittämättä siitä, onko vieras rikas porvari vai ylhäinen
-hoviherra, heittäytyy Cardillac nyt hillittömänä hänen kaulaansa,
-puristaa ja suutelee häntä, sanoen olevansa nyt taas täysin onnellinen
-ja lupaa valmistaa työn viikon kuluessa. Hän rientää suoraa päätä
-kotia, työpajaansa, rupeaa heti takomaan ja viikon kuluttua on
-mestariteos valmis. Mutta kun tilaaja saapuu maksaakseen sovitun
-vähäisen hinnan ja saadakseen valmiin taideteoksen mukaansa, on
-Cardillac kohta pahalla tuulella, raaka ja töykeä.
-
--- Mutta, mestari Cardillac, ajatelkaa, huomenna ovat hääni!
-
--- Mitä teidän häänne minua koskevat, tulkaa kahden viikon kuluttua
-uudestaan!
-
--- Koriste on valmis, tässä ovat rahat, minun täytyy saada se.
-
--- Mutta minä sanon teille, että minun on vielä tehtävä monta korjausta
-teokseen, enkä voi sitä tänään antaa teille.
-
--- Ja minä sanon teille, että jollette hyvällä anna minulle koristetta,
-josta kaikissa tapauksissa maksan kaksinkertaisen hinnan, niin saavun
-tänne kohta Argensonin palvelusintoisten käskyläisten kanssa!
-
--- Saatana teitä kiduttakoon sadoilla hehkuvan kuumilla pihtimillä ja
-ripustakoon kolmen sentnerin painon kaulakoristeeseen, niin että se
-kuristaa morsiamenne!
-
-Näin lausuen pistää Cardillac koristeen sulhasen povitaskuun, tarttuu
-häntä käsivarteen, heittää ovesta ulos, niin että hän kaatuen kumoon
-vierii portaita alas. Ja pirullisesti nauraen katsoo Cardillac
-ikkunasta, kuinka mies-parka hoipertelee pois talosta painaen
-nenäliinaa veristä nenäänsä vasten.
-
-Aivan selittämätöntä oli myöskin, että Cardillac usein, ryhdyttyään
-innolla johonkin työhön, alkoi yhtäkkiä hyvin kiihtyneessä
-mielentilassa, vieläpä kyyneleet silmissä ja huokaillen rukoilla, että
-tilaaja pyhän Neitsyn ja kaikkien pyhimysten nimessä ottaisi alotetun
-työn keskeneräisenä takaisin. Monet kuninkaan ja kansan suuresti
-kunnioittamat henkilöt olivat turhaan tarjonneet suuria rahasummia
-saadakseen vaikka kuinka pienen teoksen Cardillacin kädestä. Hän
-heittäytyi kuninkaan jalkoihin ja rukoili armoa, ettei hänen tarvitsi
-mitään valmistaa hänen majesteetillensa. Niinikään kieltäytyi hän
-ottamasta mitään tilauksia vastaan markiisitar de Maintenonilta.
-Kauhulla hylkäsi hän markiisittaren pyynnön, että hän valmistaisi
-pienen, taiteen merkkikuvalla koristetun sormuksen, jonka markiisitar
-olisi antanut Racinelle.
-
--- Lyönpä vetoa, -- sanoi sen vuoksi markiisitar de Maintenon, --
-lyönpä vetoa, että jos lähetän noutamaan Cardillacia tänne saadakseni
-ainakin tietää, kenelle hän on tämän koristeen valmistanut, hän
-kieltäytyy saapumasta, sillä hän pelkää tilausta eikä tahdo valmistaa
-minulle mitään. Tosin hän näyttää joku aika sitten luopuneen tästä
-itsepäisyydestä, sillä mikäli kerrotaan, työskentelee hän nykyään
-ahkerammin kuin koskaan ennen ja jättää valmistamansa esineet
-tilaajille määräajallaan, vaikkakin yhä suurella surulla ja kasvot pois
-käännettyinä.
-
-Neiti Scuderi, joka välttämättömästi tahtoi toimittaa koristeen
-mahdollisimman pian oikean omistajan haltuun, arveli, että tuolle
-mestari Kummalliselle voitaisiin sanoa suoraan, ettei häneltä vaadita
-mitään työtä, vaan ainoastaan lausuntoa jalokivistä. Markiisitar oli
-samaa mieltä. Lähetettiin noutamaan Cardillacia, ja ikäänkuin hän olisi
-ollut jo matkalla, astui hän muutaman minuutin kuluttua markiisittaren
-huoneeseen.
-
-Huomatessaan neiti Scuderin näytti hän hämmästyvän ja kuten henkilö,
-joka äkkiä kohtaa jonkun odottamattoman, unhoittaa hetken vaatimukset,
-kumarsi hän ensin syvään ja kunnioittavasti tälle arvokkaalle naiselle
-ja kääntyi vasta sen jälkeen markiisittaren puoleen. Ottaen käteensä
-koristeet, jotka säteilivät tumman vihreällä veralla päällystetyllä
-pöydällä, kysyi markiisitar häneltä yhtäkkiä, olivatko ne hänen
-työtänsä? Cardillac tuskin katsahti niihin ja tuijottaen markiisitarta
-silmiin pisti rannerenkaat ja kaulakoristeen nopeasti rasiaan sekä
-sysäsi sen kiivaasti luotansa. Ilkeä hymy punertavilla kasvoillaan
-lausui Cardillac:
-
--- Rouva markiisitar, täytyypä todellakin tuntea huonosti René
-Cardillacin työtä, voidakseen hetkeäkään luulla, että joku muu
-kultaseppä maailmassa voisi valmistaa tällaisia koristeita. Ne ovat
-tietysti minun työtäni.
-
--- Sanokaa sitten, -- jatkoi markiisitar, kenelle olette valmistaneet
-nämä koristeet?
-
--- Vain itselleni, -- vastasi Cardillac, -- niin, teistä se voi, --
-jatkoi hän, kun molemmat naiset katsahtivat häneen aivan hämillään,
-markiisitar de Maintenon epäluuloisena, neiti Scuderi odottaen
-levottomana, minkä käänteen asia nyt saisi, niin, teistä se voi tuntua
-kummalliselta, rouva markiisitar, mutta asian laita on kuitenkin niin.
-Valmistaakseni oikein kauniin teoksen valikoin parhaimmat jalokiveni ja
-työskentelin ahkerammin ja huolellisemmin kuin koskaan ennen. Mutta
-joku aika sitten katosi koriste käsittämättömällä tavalla työpajastani.
-
--- Jumalan kiitos! -- huudahti neiti Scuderi silmät riemusta säteillen
-ja nousi reippaasti kuin nuori tyttö nojatuolistaan, astui nopeasti
-Cardillacin luo, pani molemmat kätensä hänen olkapäälleen ja lausui:
-
--- Ottakaa, mestari René, ottakaa omaisuutenne, jonka kirotut heittiöt
-teiltä ovat varastaneet.
-
-Neiti Scuderi kertoi sitten seikkaperäisesti, kuinka koristeet olivat
-joutuneet hänen haltuunsa. Cardillac kuunteli vaieten ja silmät maahan
-luotuina. Ainoastaan silloin tällöin pääsi häneltä epämääräinen
-huudahtus: hm! -- niinkö! oi, ahaa! -- ja hän pani välistä kädet
-selkänsä taakse, välistä hiveli leukaansa ja poskiansa.
-
-Kun neiti Scuderi oli lopettanut kertomuksensa, näytti Cardillac
-taistelevan jonkun itsepintaisen ajatuksen kanssa, joka sillävälin oli
-herännyt hänen mielessään ja josta hän ei näyttänyt pääsevän varmaan
-päätökseen. Hän hieroi otsaansa, huokasi syvään, vei käden silmilleen
-ikäänkuin pyyhkiäkseen kyyneleitä. Vihdoin tarttui hän rasiaan, jonka
-neiti Scuderi hänelle tarjosi, laskeutui toiselle polvelleen ja lausui:
-
--- Teille, jalo ja kunnioitettava neiti, on kohtalo määrännyt tämän
-koristeen. Nyt vasta sen tiedän, että sitä valmistaessani ajattelin
-juuri teitä ja työskentelin teitä varten. Älkää halveksiko pyyntöäni,
-vaan ottakaa vastaan ja käyttäkää tätä koristetta, joka on paras, mitä
-pitkiin aikoihin olen tehnyt.
-
--. Oi, ei, -- vastasi neiti Scuderi suloisesti hymyillen, -- mitä
-ajattelette, mestari René, sopiiko minun ikäiseni naisen koreilla
-loistavilla jalokivillä? Ja mikä saattaa teidät antamaan minulle niin
-kallisarvoisen lahjan? Ei, ei, mestari René, jos olisin kaunis kuin
-markiisitar de Fontange ja rikas, niin en todellakaan päästäisi tätä
-koristetta käsistäni, mutta mitä tekevät nämä kuihtuneet käsivarret
-turhamaisella loistolla, mitä tämä kaula upeilla koristeilla?
-
-Menettäen kokonaan malttinsa lausui Cardillac tarjoten yhä rasiata
-neiti Scuderille:
-
--- Olkaa minulle armollinen, neiti, ja ottakaa tämä koriste! Ette voi
-uskoa, kuinka suuresti kunnioitan teidän hyveitänne ja ansioitanne!
-Ottakaa vastaan vähäpätöinen lahjani vain sen vuoksi, että sen kautta
-tahdon osoittaa teille sisimmän mielenlaatuni!
-
-Kun neiti Scuderi yhä vielä epäröi, otti markiisitar de Maintenon
-rasian Cardillacin kädestä sanoen:
-
--- Mutta, hyvä neiti, aina te puhutte korkeasta iästänne. Mitä meillä,
-minulla ja teillä on vuosien kanssa tekemistä! Älkää olko kuin nuori
-hemmoteltu tyttöriepu, joka kernaasti ottaisi tarjotun makean hedelmän,
-jos se vain kävisi päinsä sormeakaan nostamatta. Älkää hylätkö kunnon
-mestari Renén tarjousta saadessanne vapaaehtoisena lahjana sen, mitä
-tuhannet muut eivät voi saada kullalla, rukouksilla eikä kyyneleillä.
-
-Näin puhuessaan oli markiisitar pakoittanut neiti Scuderin ottamaan
-koristerasian. Silloin heittäytyi Cardillac polvilleen, suuteli neiti
-Scuderin vaatteita ja käsiä, voihki, huokaili ja itki, hypähti sitten
-ylös ja syöksyi mielettömän raivon valtaamana ulos huoneesta kaataen
-mennessään tuolit ja pöydät.
-
-Aivan säikähtyneenä huudahti neiti Scuderi:
-
--- Kaikkien pyhimysten nimessä, mikä tuota miestä vaivaa!
-
-Mutta markiisitar remahti heleään nauruun ja lausui:
-
--- Tämäpä on somaa, neiti, mestari René on teihin mielettömästi
-rakastunut ja alkaa yleisen tavan ja koetellun suunnitelman mukaan
-piirittää teidän sydäntänne kallisarvoisilla lahjoilla.
-
-Markiisitar jatkoi leikinlaskua ja varoitti neiti Scuderia olemasta
-liian julma tälle epätoivoiselle rakastajalle. Tämä vallaton mieliala
-tarttui myöskin neiti Scuderiin ja houkutteli hänet lausumaan monta
-iloista sutkausta. Hän arveli, että koska asiat nyt kerran olivat
-tällä kannalla, ei hän enää voinut perääntyä, vaan oli pahoitettu
-esittämään maailmalle 73-vuotiaan kultasepänmorsiamen moitteetonta
-aatelissukua. Markiisitar lupasi sitoa hänelle morsiuskruunun ja
-opettaa hänelle hyvän emännän velvollisuuksia, joista noin nuorella
-tytönheikaleella ei voinut olla suurtakaan käsitystä.
-
-Mutta kun neiti Scuderi vihdoin nousi lähteäkseen markiisittaren luota,
-valtasi hänet jälleen kaikista pilapuheista huolimatta vakava mieliala.
-Ottaessaan koristerasian käteensä lausui hän:
-
--- Näitä koristeita, rouva markiisitar, en kuitenkaan koskaan tule
-käyttämään. Ne ovat kaikissa tapauksissa olleet noiden heittiöiden
-käsissä, jotka paholaisen julkeudella, ehkäpä liitossa hänen kanssansa,
-ryöstävät ja murhaavat. Minä kauhistun verta, jolla nämä säkenöivät
-koristeet näyttävät olevan tahritut. Ja itse Cardillacin käytöksessä
-oli mielestäni jotakin tuskallista ja epämiellyttävää. En voi
-karkoittaa mielestäni hämärää aavistusta, että kaiken tämän takana
-piilee joku kauhea, pelottava salaisuus. Mutta vaikka ajattelen asiaa
-yhä uudestaan, en kuitenkaan voi käsittää, mikä tämä salaisuus on ja
-kuinka rehellinen, kunnon mestari René, hyvän ja hurskaan kansalaisen
-perikuva, voisi ylimalkaan olla tekemisissä minkään pahan ja
-rangaistavan kanssa. Mutta varmaa on kuitenkin, etten koskaan tule
-käyttämään näitä koristeita.
-
-Markiisittaren mielestä neiti Scuderi meni liian pitkälle
-epäluuloissaan. Mutta kun viimemainittu pyysi markiisitarta omantunnon
-mukaan vastaamaan, mitä hän tässä asemassa tekisi, vastasi hän
-vakavasti ja empimättä:
-
--- Mieluummin heittäisin koristeet Seine-virtaan, kuin koskaan
-käyttäisin niitä.
-
-Useita kuukausia oli kulunut ylläkerrotuista tapahtumista, kun neiti
-Scuderi eräänä päivänä sattumalta ajoi Montansierin herttuattaren
-lasivaunuissa Pontneuf-sillalla. Nämä sirot lasivaunut olivat siihen
-aikaan vielä niin uusi ilmiö, että kun tällaiset ajopelit ilmestyivät
-kadulle, tungeskeli niiden ympärillä aina suuret joukot uteliaita
-ihmisiä. Niinpä ympäröivät uteliaat väkijoukot nytkin Pontneuf-sillalla
-herttuattaren vaunut sulkien niiltä melkein kokonaan tien. Äkkiä kuuli
-neiti Scuderi haukkumasanoja ja kirouksia sekä huomasi erään miehen
-nyrkeillään ja kyynärpäillään raivaavan itselleen tietä taajan
-väkijoukon läpi vaunuja kohti. Kun mies oli saapunut lähemmäksi, näki
-neiti Scuderi kuolonkalpeat, tuskanvääristämät nuorukaisen kasvot.
-Kääntämättä katsettaan neidistä murtautui nuori mies yhä lähemmäksi, ja
-kun hän oli saapunut vaunujen luokse, tempasi hän salamannopeudella
-vaunujen oven auki, heitti paperilapun neiti Scuderin syliin ja katosi
-väkijoukkoon samalla tavalla kuin oli tullutkin. Kauhusta huudahtaen
-oli Martinière, joka istui emäntänsä vieressä, kaatunut tajuttomana
-vaununnurkkaan nähtyään nuoren miehen vaununovella. Turhaan koetti
-neiti Scuderi saada ajomiestä pysähyttämään vaunut. Kuin pahojen
-henkien vainoamana piiskasi hän hevosia, jotka vaahdossa suin nousivat
-pystyyn ja laukkasivat pillastuneina yli sillan. Neiti Scuderi valeli
-hajuvedellä pyörtyneen kamarineitinsä kasvoja. Martinière avasi vihdoin
-silmänsä, tuska ja kauhu kuvastuivat hänen kasvoistaan ja pelosta
-vavisten tarttui hän suonenvedon tapaisesti kouristunein käsin
-emäntäänsä. Voihkien sai hän vihdoin sanotuksi: -- Pyhän Neitsyn
-tähden, mitä tahtoi tuo kauhea mies? Ah, juuri hän, juuri hän toi
-teille tuona hirveällä yönä koristerasian.
-
-Neiti Scuderi rauhoitti pelästynyttä naisparkaa selittäen, ettei mitään
-pahaa ollut tapahtunut ja että heidän tarvitsi vain ottaa selville,
-mitä kirjelappu sisälsi. Hän avasi paperin ja luki:
-
-"Onneton kohtalo, jonka Te voitte torjua, uhkaa syöstä minut
-perikatoon! Minä rukoilen Teitä kuin poika rakastettua äitiänsä, viekää
-minun kauttani saamanne kaulakoriste ja rannerenkaat jollakin
-tekosyyllä -- antaaksenne esim. tehdä niihin joitakin korjauksia tai
-muutoksia mestari René Cardillacille! Siitä riippuu koko onnenne ja
-elämänne. Jollette tee sitä ennen ylihuomenta, tunkeudun asuntoonne ja
-murhaan itseni Teidän edessänne!"
-
--- Nyt olen aivan varma siitä, -- lausui neiti Scuderi luettuaan nämä
-rivit, -- tuolla salaperäisellä miehellä, kuulukoonpa hän kirottuun
-varas- ja ryöväriliitoon tai ei, ei ainakaan ole mitään pahoja
-aikomuksia minua kohtaan. Jos hän olisi tuona yönä onnistunut pääsemään
-luokseni, kukapa tietää, minkä kummallisen salaisuuden olisin saanut
-tietää, salaisuuden, josta nyt turhaan koetan mielessäni saada
-pienintäkään aavistusta. Olkoonpa asianlaita nyt kuinka hyvänsä, tulen
-kaikissa tapauksissa tekemään sen, mitä minulta tässä kirjeessä
-pyydetään, jo yksistään sen vuoksi, että vihdoinkin pääsisin noista
-onnettomuutta tuottavista koristeista. Vanhan tapansa mukaan ei
-Cardillac varmaankaan tule niitä niin hevillä luovuttamaan minulle
-takaisin.
-
-Jo seuraavana päivänä aikoi neiti Scuderi viedä koristeet kultasepälle.
-Mutta kaikki Parisin kaunosielut näyttivät tänä päivänä liittoutuneen
-neiti Scuderia vastaan pommittaakseen häntä varhaisesta aamusta alkaen
-runoilla, näytelmäkappaleilla ja tarinoilla, kuullakseen niistä hänen
-hyväksyvän lausuntonsa. Päivä kului näin iltapuoleen, neiti Scuderin
-täytyi mennä Montansierin herttuattaren luokse ja käynti mestari René
-Cardillacin luona lykkäytyi seuraavaan päivään.
-
-Neiti Scuderia kiusasi omituinen levottomuus. Sielunsa silmien edessä
-näki hän alituisesti tuon oudon nuorukaisen ja hänen mielessään väikkyi
-hämärä muisto, ikäänkuin hän olisi joskus, kauan aikaa sitten nähnyt
-nuo samat kasvot, nuo piirteet. Hänen pienintäkin lepoansa häiritsivät
-rauhattomat unet. Hänestä tuntui, kuin olisi hän kevytmielisesti ja
-rikollisesti laiminlyönyt auttaa onnetonta ihmistä, joka turmioon
-vajotessaan oli kurottanut hänelle kätensä, vieläpä hänestä tuntui,
-kuin olisi hän voinut ehkäistä jonkun turmiollisen tapahtuman, julman
-rikoksen.
-
-Jo varhain aamulla pukeutui hän nopeasti ja lähti koristerasia mukanaan
-kultasepän luokse.
-
-Nicaise-kadulla, jossa Cardillac asui, tulvi suuri väkijoukko, joka
-huutaen ja meluten kokoontui Cardillacin talon edustalle. Suurella
-vaivalla onnistuivat santarmit estämään sen murtautumasta taloon.
-Kuului uhkaavia huutoja: repikää kappaleiksi, musertakaa kurja
-murhaaja!
-
-Vihdoin saapuu luutnantti Degsrais suuren santarmiosaston kanssa ja
-piirittää talon. Ovi avautuu ja kahleisiin kytketty mies laahataan
-kadulle hurjistuneen väkijoukon kirousten ja uhkausten kaikuessa.
-
-Samalla hetkellä, kun neiti Scuderi säikähdyksestä puolipyörryksissä ja
-peloittavien aavistusten valtaamana näkee kaiken tämän, tunkeutuu hänen
-korviinsa kimakka valitushuuto.
-
--- Eteenpäin, ajakaa eteenpäin! -- huudahtaa neiti Scuderi maltittomana
-ajurille, joka taitavalla ja rivakalla käänteellä pakoittaa väkijoukon
-tekemään tietä, ja vaunut pysähtyvät aivan Cardillacin talon oven
-eteen. Neiti Scuderi huomaa samassa Desgraisin ja hänen jalkainsa
-juuressa nuoren kauniin tytön, joka tukka hajallaan, puolialastomana,
-kasvot tuskan ja epätoivon vääristäminä syleilee hänen polviansa ja
-huutaa sydäntä särkevällä äänellä: -- Hän on viaton, hän on viaton!
-
-Turhaan koettavat Desgrais ja hänen miehensä irroittaa häntä ja nostaa
-hänet maasta. Vihdoin tarttuu eräs voimakas, raaka mies kömpelöillä
-käsillään onnettomaan tyttöön, irroittaa hänet väkivallalla
-Desgrais'ista, kompastuu ja päästää tytön irti, joka kaatuu kivisiä
-portaita vasten jääden näennäisesti kuolleena makaamaan kadulle.
-Kauemmin ei neiti Scuderi voinut pidättyä.
-
--- Kristuksen nimessä, mitä on tapahtunut, mitä täällä on tekeillä? --
-huudahtaa hän, avaa nopeasti vaununoven ja astuu kadulle.
-
-Kunnioittavasti väistyy väkijoukko tämän arvokkaan naisen tieltä.
-Nähdessään kahden säälivän naisen nostavan tyttöä kadulta, asettavan
-hänet portaille ja valelevan hänen otsaansa kylmällä vedellä, lähestyy
-neiti Scuderi luutnantti Desgraisiä ja toistaa kiivaalla äänellä
-äskeisen kysymyksensä.
-
--- Täällä on tapahtunut kauhea teko, -- vastaa Desgrais, -- René
-Cardillac löydettiin tänä aamuna murhattuna tikariniskulla. Hänen
-kisällinsä Olivier Brusson on murhaaja. Hänet vietiin juuri vankilaan.
-
--- Ja tuo tyttö...? huudahti neiti Scuderi.
-
--- ... on Madelon, Cardillacin tytär, -- jatkoi Desgrais. -- Tuo
-kurja mies oli hänen sulhasensa. Nyt itkee tyttö ja vakuuttaa
-vakuuttamistaan, että Olivier on viaton, aivan viaton. Itse
-asiassa tietää tyttö rikoksen ja minun täytyy korjata hänetkin
-tutkintovankilaan!
-
-Näin sanoen heitti Desgrais tyttöön ilkeän, vahingonilosta välähtävän
-silmäyksen, joka saattoi neiti Scuderin vapisemaan.
-
-Tyttö alkoi samassa hengittää heikosti, mutta jäi edelleen makaamaan
-äänettömänä, liikkumattomana ja suljetuin silmin. Poliisimiehet
-epäröivät, mitä hänelle tehdä, kantaako hänet taloon vaiko antaa maata,
-kunnes hän tulisi tuntoihinsa.
-
-Syvästi liikutettuna ja kyynelsilmin katseli neiti Scuderi tätä
-viatonta enkeliä, ja hän kauhistui mielessään ajatellessaan, että tuo
-tyttö joutuisi Desgrais'in ja hänen apuriensa käsiin. Portailta kuului
-nyt raskaita askelia, sieltä kannettiin Cardillacin ruumista. Nopean
-päättäväisesti huudahti neiti Scuderi:
-
--- Minä otan tytön mukaani, huolehtikaa te muusta, Desgrais!
-
-Kumea hyväksymisen sorina kulki läpi väkijoukon. Naiset nostivat tytön
-maasta, kaikki tunkeutuivat esiin, sadat kädet riensivät heitä
-auttamaan, ja korkealle ilmaan kohotettuna kannettiin tyttö vaunuihin.
-Kaikkien huulilta kuului siunauksia tälle kunnianarvoiselle naiselle,
-joka pelasti viattoman verenhimoisen tuomioistuimen käsistä.
-
-Parisin kuuluisin lääkäri Seron onnistui vihdoin herättämään tajuihinsa
-Madelonin, joka tuntikausia makasi tiedottomana. Neiti Scuderi täydensi
-lääkärin alkamaa työtä valamalla tytön sieluun toivonsäteitä, kunnes
-äkillinen kyynelvirta lievensi hänen tuskaansa. Valtavan surun silloin
-tällöin tukahuttaessa hänen sanansa nyyhkytyksiin voi Madelon vihdoin
-kertoa, kuinka kaikki oli tapahtunut.
-
-Hän oli herännyt puoliyön aikaan siihen, että joku kolkutti hiljaa
-hänen makuukamarinsa ovelle. Hän oli tuntenut Olivierin äänen, kun tämä
-rukoili häntä nousemaan kiireimmän kautta ylös, koska hänen isänsä muka
-oli kuolemaisillaan. Kauhistuneena oli hän hypännyt vuoteeltaan ja
-avannut oven. Kalpeana, murtuneena ja tuskanhikeä valuen oli Olivier
-mennyt kynttilä kädessä horjuvin askelin työpajaan ja Madelon oli
-seurannut häntä. Siellä oli isä maannut tuijottavin silmin ja
-kuolonkamppailussa koristen. Ääneensä itkien oli Madelon heittäytynyt
-isänsä päälle ja vasta tällöin huomannut, että hänen paitansa oli
-verinen. Olivier oli hellästi työntänyt hänet syrjään ja koettanut
-sitten pestä haavapalsamilla isän rinnan vasemmalla puolella olevaa
-haavaa ja sitoa sen. Sillä välin oli isä tullut jälleen tajuihinsa,
-lakannut korisemasta, katsonut ensin Madeloniin, sitten Olivieriin
-lempein silmin, tarttunut Madelonin käteen ja pannut sen Olivierin
-käteen sekä puristanut kiihkeästi heidän molempien käsiä. He olivat
-langenneet polvilleen isän viereen, hän oli kohottautunut ylös päästäen
-sydäntä viiltävän huudahtuksen, mutta retkahtanut hervottomana takaisin
-lattialle ja kuollut syvään huokaisten. Nyt he molemmat olivat itkeneet
-ja valittaneet ääneen. Olivier oli kertonut, kuinka mestari oli
-murhattu hänen silmiensä edessä eräällä käytävällä, jonne Olivierin oli
-mestarin käskystä täytynyt yöllä seurata häntä, ja kuinka hän oli
-suurimmilla voimanponnistuksilla kantanut kotiin tuon raskaan miehen,
-jota hän ei luullut kuolettavasti haavoittuneeksi. Aamun valjetessa
-olivat talon muut asukkaat, joiden huomiota oli herättänyt yöllinen
-kolina, äänekäs itku ja valitus, saapuneet työpajaan ja löytäneet
-heidät yhä vielä polvistuneina isän ruumiin ääressä. Syntyi yleinen
-melu, santarmit tunkeutuivat sisään ja syyttäen Olivieria mestarinsa
-murhasta veivät hänet vankilaan.
-
-Madelon kuvasi sitten liikuttavalla tavalla rakastetun Olivierinsa
-hyvyyttä, hurskautta ja uskollisuutta. Kuinka hän oli kunnioittanut
-mestariansa kuin omaa isäänsä, kuinka viimemainittu oli täydellisesti
-vastannut Olivierin rakkauteen, kuinka mestari oli valinnut hänet
-vävykseen hänen köyhyydestään huolimatta, sillä hän oli yhtä taitava
-ammatissaan kuin uskollinen ja jalomielinen käytöksessään.
-
-Kaiken tämän kertoi Madelon mitä vilpittömimmällä tavalla ja lopetti
-kertomuksensa vakuutuksella, että vaikka hän olisi omin silmin nähnyt
-Olivierin iskevän tikarin hänen isänsä rintaan, niin pitäisi hän sitä
-pikemmin saatanan silmänkääntötemppuna kuin uskoisi, että hänen
-Olivierinsa voisi tehdä niin kauhean julman rikoksen.
-
-Madelonin suuri suru liikutti syvästi neiti Scuderin mieltä ja hän oli
-taipuvainen pitämään Olivier-parkaa aivan viattomana. Tiedusteltuaan
-asiaa eri henkilöiltä sai neiti varman vakaumuksen, että Madelonin
-kertomus mestarin ja hänen kisällinsä kotoisista suhteista oli kaikin
-puolin oikea. Talon muut asukkaat, Cardillacin naapurit ylistivät
-yksimielisesti Olivierin mallikelpoista siveellisyyttä, hurskautta,
-uskollisuutta ja uutteruutta, kukaan ei tiennyt kertoa hänestä mitään
-pahaa, mutta kun tuli puhe tuosta kamalasta teosta, kohauttivat kaikki
-olkapäitään arvellen, että siinä oli jotakin käsittämätöntä.
-
-Asetettuna "chambre ardente"-tuomioistuimen eteen kielsi Olivier, kuten
-neiti Scuderille kerrottiin, mitä jyrkimmin ja rohkeasti syyllisyytensä
-tekoon, josta häntä syytettiin, ja väitti, että hänen mestarinsa päälle
-oli hyökätty kadulla hänen läsnä ollessaan ja murhattu hänet, että hän
-oli kantanut haavoittuneen mestarinsa vielä hengissä kotiin, jossa tämä
-kuitenkin oli pian kuollut. Madelonin kertomus oli siis tässä suhteessa
-täysin yhtäpitävä.
-
-Neiti Scuderi johti yhä uudestaan mieleensä tuon pelottavan tapahtuman
-pienimmätkin yksityisseikat. Hän tutki tarkoin, oliko mestarin ja
-kisällin välillä koskaan ollut mitään riitaa, oliko Olivier vapaa
-äkkipikaisuudesta, joka usein valtaa hyväluontoiset ihmiset kuin sokea
-raivo ja saattaa heidät tekoihin, jotka ovat kokonaan heidän tahtonsa
-vastaisia. Mutta kuta innostuneemmin Madelon puhui siitä tyynestä
-kotionnesta, jota nämä kolme ihmistä vilpittömän rakkauden yhdistäminä
-olivat nauttineet, sitä enemmän katosi pieninkin epäluulon varjo
-murhasta syytettyä Olivieria vastaan.
-
-Harkiten tarkoin kaikki ja edellyttäen, että Olivier kaikesta siitä
-huolimatta, mikä selvästi puhui hänen viattomuutensa puolesta, olisi
-kuitenkin Cardillacin murhaaja, ei neiti Scuderi voinut keksiä mitään
-järjellistä syytä tekoon, joka kaikissa tapauksissa oli turmeleva
-Olivierin onnen.
-
-Hän on köyhä, mutta taitava, ajatteli neiti Scuderi. Hänen on
-onnistunut voittaa kuuluisimman mestarin suosio, hän rakastaa
-mestarinsa tytärtä, mestari antaa suostumuksensa heidän rakkaudelleen,
-hänelle avautuu tie onneen ja varallisuuteen koko elinajakseen.
-
-Mutta jos nyt, Jumala tiesi, millä tavoin kiihtyneenä, Olivier olisi
-vihanvimmassa hyökännyt hyväntekijänsä, isänsä päälle ja murhannut
-hänet, niin mitä pirullista teeskentelytaitoa vaadittaisiinkaan, jotta
-rikollinen voisi käyttäytyä tällaisen teon jälkeen niin kuin Olivier on
-käyttäytynyt.
-
-Ollen nyt varmasti vakuutettu Olivierin syyttömyydestä päätti neiti
-Scuderi pelastaa tämän viattoman nuorukaisen, maksoi se mitä maksoi.
-
-Hänestä näytti kuitenkin viisaimmalta, ennen kuin hän anoisi itse
-kuninkaalta armoa, kääntyä ensin oikeuden puheenjohtajan Regnien
-puoleen, kiinnittää hänen huomiotansa kaikkiin niihin seikkoihin, jotka
-epäilemättä puhuivat Olivierin viattomuuden puolesta, ja siten ehkä
-saada aikaan oikeuden puheenjohtajassa syytetylle edullinen sisäinen
-vakaumus, joka samalla vaikuttaisi edullisesti oikeuden muihin
-jäseniin.
-
-Regnie otti neiti Scuderin vastaan sillä korkealla kunnioituksella,
-jota tämä arvokas, kuninkaankin suuresti kunnioittama nainen täydellä
-syyllä voi vaatia. Hän kuunteli tyynesti kaikkea, mitä neidillä oli
-sanomista tuosta kamalasta teosta, Olivierin olosuhteista ja hänen
-luonteestaan. Hieno melkein ivallinen hymy oli ainoa, millä hän
-todisti, etteivät neiti Scuderin vakuutukset ja runsaiden kyynelten
-säestämät kehoitukset, ettei hän, kuten yleensä tuomarit, olisi
-syytetyn vihamies, vaan ottaisi myöskin huomioon kaiken sen, mikä puhui
-syytetyn puolesta, kaikuneet aivan kuuroille korville.
-
-Kun neiti Scuderi nyt vihdoin aivan väsyneenä ja kuivaten kyyneleitä
-silmistään lakkasi puhumasta, lausui Regnie:
-
--- On täydellisesti teidän hyvän sydämenne mukaista, arvoisa neiti,
-että te nuoren rakastuneen tytön kyynelistä heltyneenä uskotte kaikki,
-mitä hän teille esittää, niin, vieläpä sekin, ettette voi käsittää
-tämän kauhean rikoksen mahdollisia syitä. Mutta toisin on asianlaita
-tuomariin nähden, joka on tottunut paljastamaan julkean tekopyhyyden.
-Ei ole virkani mukaista, selittää jonkun rikosjutun kulkua jokaiselle,
-joka sitä minulta kysyy. Arvoisa neiti, minä täytän velvollisuuteni,
-maailman tuomiosta välitän vähät! Vaviskoot rikolliset Chambre ardenten
-edessä, joka ei tunne muuta rangaistusta kuin veren ja tulen. Mutta
-jotta te, arvoisa neiti, ette pitäisi minua kovaluontoisena ja julmana
-hirviönä, sallikaa minun muutamin sanoin selittää teille tämän nuoren
-pahantekijän rikollisuuden laatua. Teidän terävänäköisyytenne tulee
-varmaankin sen jälkeen halveksimaan sitä hyväntahtoisuutta, joka on
-teille kunniaksi, mutta joka ei ollenkaan sovi minulle. Kuulkaa siis!
-
-Aamulla löydetään René Cardillac murhattuna tikarinpistolla. Hänen
-luonansa ei ole ketään muita kuin hänen kisällinsä ja tyttärensä.
-Olivierin kamarista löydetään m.m. tuoreella verellä tahrattu tikari,
-joka sopii tarkalleen murhatun haavaan.
-
-"Cardillac", selittää Olivier, "murhattiin yöllä minun silmieni
-edessä."
-
-"Aiottiinko hänet ryöstää?"
-
-"Sitä en tiedä!"
-
-"Sinä kävelit hänen kanssansa, etkä voinut pidättää murhaajaa, ottaa
-häntä kiinni, huutaa apua?"
-
-"Mestari kulki viidentoista tai kahdenkymmenen askeleen päässä minun
-edelläni, minä seurasin häntä."
-
-"Mutta minkä tähden niin kaukana?"
-
-"Mestari tahtoi niin."
-
-"Mitä oli mestari Cardillacilla muuten niin myöhään kadulla tekemistä?"
-
-"Sitä en voi sanoa."
-
-"Mutta muulloin hän ei koskaan ole lähtenyt kotoaan klo 9 jälkeen
-illalla?"
-
-Tässä Olivier takertuu, hän hämmentyy, voihkii, heltyy kyyneliin ja
-vakuuttaa kaiken pyhän nimessä, että Cardillac todellakin lähti ulos
-mainittuna yönä ja sai surmansa.
-
-Mutta huomatkaa, neiti! On aivan varmasti todistettu, ettei Cardillac
-tuona yönä poistunut asunnostaan. Olivierin väite, että he olisivat
-todellakin lähteneet yhdessä ulos, on siis julkea valhe. Talon ulko-ovi
-on varustettu raskaalla lukolla, joka avattaessa ja suljettaessa pitää
-aika melua. Ja sitä paitsi narisevat ja ulvovat portin saranat aivan
-kauheasti, niin että, kuten nyt kokeiltaessa on todennettu, siten
-syntynyt melu kuuluu aina talon yläkerrokseen saakka. Alakerrassa,
-siis aivan ulko-oven vieressä, asuu vanha mestari Claude Patru
-emännöitsijänsä kanssa, joka viimemainittu on tosin lähes 80-vuotias,
-mutta vielä sangen reipas ja ketterä ihminen. Nämä molemmat henkilöt
-kuulivat, kuinka Cardillac kyseenalaisena iltana täsmälleen kello 9
-tuli portaita alas, sulki ja lukitsi oven suurella kolinalla, nousi
-jälleen ylös asuntoonsa, luki ääneen iltarukouksensa ja, mikäli ovien
-käynnistä voi päättää, meni makuukamariinsa. Mestari Claudea vaivaa
-unettomuus, kuten tavallisesti vanhoja ihmisiä. Mainittuna yönä ei hän
-voinut nukkua hiventäkään. Emännöitsijä sytytti sen vuoksi noin kello
-10 aikaan kynttilän ja istuutui mestari Clauden luokse pöydän ääreen
-lukemaan. Ajatuksiinsa vaipuneena vanhus milloin istuutui nojatuoliin,
-milloin taas nousi ja käveli hiljaa ja hitaasti edestakaisin huoneessa
-koettaen siten tyynnyttää hermojaan.
-
-Puoliyöhön saakka vallitsi talossa täydellinen hiljaisuus. Silloin
-kuulivat he toisesta kerroksesta raskaita askelia, kovan kolauksen,
-ikäänkuin joku raskas esine olisi pudonnut lattialle, ja heti
-senjälkeen kumeata voihkinaa. Molemmat valtasi omituinen levottomuus ja
-sydämenahdistus. Juuri tapahtuneen kamalan rikoksen kauhut kulkivat
-heidän ohitsensa. Aamun valjetessa tuli pimeyden työ sitten
-päivänvaloon.
-
--- Mutta, -- ehätti neiti Scuderi keskeyttämään hera Regnien
-kertomusta, -- mutta kaikkien pyhimysten nimessä, voitteko te,
-ottamalla huomioon kaikki ne olosuhteet, joista juuri olen
-seikkaperäisesti kertonut, voitteko keksiä jonkun syyn tähän kamalaan
-tekoon?
-
--- Sehän on selvää, vastasi Regnie, -- Cardillac ei ollut köyhä,
-hänellä oli mainioita jalokiviä.
-
--- Mutta, -- jatkoi neiti Scuderi, -- tytärhän peri tietysti kaikki?
-
--- Te unhotatte, että Olivierista oli tuleva Cardillacin vävy. Hänen
-täytyi ehkä jakaa saalis tahi tehdä murha kokonaan toisten hyväksi,
-lausui Regnie.
-
--- Jakaa, murhata toisten hyväksi? -- kysyi neiti Scuderi
-hämmästyneenä.
-
--- Olkaa varma siitä, jatkoi oikeuden puheenjohtaja, -- olkaa varma
-siitä, neiti Scuderi, että Olivier olisi jo aikoja sitten vuodattanut
-verensä Grève-torilla, jollei hänen rikoksensa olisi tuon hämärän
-salaisuuden yhteydessä, joka tähän saakka on pitänyt koko Parisia
-kauhun vallassa. Olivier kuuluu ilmeisesti siihen julmaan
-rosvojoukkoon, joka uhmaillen tuomioistuinten valppautta, ponnistuksia
-ja tutkimuksia on osannut varmasti ja rangaistusta välttäen suorittaa
-konnantekojaan. Hänen kauttaan saadaan, -- on saatava kaikki selville.
-Cardillacin haava oli aivan samallainen kuin kaikkien muittenkin
-kaduilla ja taloissa murhattujen ja ryöstettyjen. Mutta ratkaisevin
-todistus on se, että koko sinä aikana, minkä Olivier Brusson on istunut
-telkien takana, ei ole tapahtunut ainoatakaan murhaa eikä ryöväystä.
-Kadut ovat nyt yhtä turvallisia yöllä kuin päivälläkin. Tämä todistaa
-selvästi, että Olivier on luultavasti ollut tuon murhaajaliiton
-johtajana. Hän ei vielä tahdo tunnustaa, mutta meillä on kyllä keinoja
-saada hänet puhumaan vastoin tahtoansakin.
-
--- Entä Madelon, -- huudahti neiti Scuderi, -- Madelon, tuo uskollinen,
-viaton kyyhkynen?
-
--- Turhia, -- lausui Regni myrkyllisesti hymyillen, -- kuka takaa,
-ettei hän ole osallisena jutussa.
-
--- Mitä sanotte? -- voihkasi neiti Scuderi. -- Se on aivan mahdotonta.
-Isänsäkö? Tuo tyttöraukka!
-
--- Oi, kyllä, -- jatkoi Regnie. -- Muistakaa vain Brinvillieriä!
-Suonette minulle anteeksi, jos piakkoin katson tarpeelliseksi riistää
-teiltä turvattinne ja sulkea hänet vankilaan.
-
-Neiti Scuderia värisytti tämä kauhea epäluuloisuus. Hänestä tuntui,
-ettei mikään uskollisuus, mikään hyve voinut löytää armoa tämän
-peloittavan miehen edessä, että hän vainusi murhaa ja veritöitä
-sisimmissä, salaisimmissakin ajatuksissa.
-
-Neiti Scuderi nousi. "Olkaa inhimillinen", se oli ainoa, mitä hän
-raskaasti hengittäen sai sanotuksi. Kun hän juuri aikoi laskeutua
-portaita alas, jonne herra Regnie kursailevan kohteliaasti oli
-saattanut häntä, heräsi hänessä omituinen ajatus.
-
--- Sallittaisiinko minun ehkä nähdä onnetonta Olivier Brussonia? --
-kysyi hän äkkiä kääntyen oikeuden puheenjohtajalta.
-
-Herra Regnie katsahti häneen epäröivästi, mutta sitten vetäytyivät
-hänen kasvonsa niille ominaiseen vastenmieliseen hymyyn.
-
--- Te varmaankin, sanoi hän, te varmaankin tahdotte nyt, arvoisa neiti,
-tutkia Olivierin syyllisyyttä tai syyttömyyttä luottaen enemmän omaan
-tunteeseenne, sielunne sisäiseen ääneen kuin siihen, mitä me olemme
-nähneet. Jollette kammoksu rikollisten kolkkoa olinpaikkaa, jollei
-teitä inhota nähdä turmellusta sen kaikilla eri asteilla, niin ovat
-vankilan ovet teille avoinna parin tunnin kuluttua. Ja teille esitetään
-Olivier Brusson, jonka kohtalo niin suuressa määrin herättää teidän
-myötätuntoanne.
-
-Neiti Scuderi ei todellakaan voinut tulla vakuutetuksi tämän nuoren
-miehen syyllisyydestä. Kaikki puhui Olivieria vastaan ja mikään tuomari
-maailmassa ei olisi voinut näin ratkaisevien tosiasiain vallitessa
-menetellä toisin kuin Regnie. Mutta se perheonnen sopusointuisuus, jota
-Madelon niin elävästi oli kuvannut neiti Scuderille, himmensi kaikki
-pahat epäluulot, ja näin ollen uskoi hän mieluummin selittämättömän
-salaisuuden kuin sitä, jota koko hänen sisäinen olemuksensa jyrkästi
-vastusti.
-
-Hän päätti vielä kerran kuulla Olivierin suusta tarkan kertomuksen tuon
-onnettoman yön tapahtumista ja, mikäli mahdollista, päästä sen
-salaisuuden perille, joka ehkä tuomareilta jäisi selittämättä, koska
-heidän mielestään oli ehkä hyödytöntä huolehtia siitä sen enempää.
-
-Kun neiti Scuderi oli saapunut vankilaan, vietiin hänet suureen,
-valoisaan odotushuoneeseen. Pian kuuli hän kahleiden kalinaa. Olivier
-Brusson tuotiin huoneeseen, jossa neiti odotti. Mutta samalla kun
-Olivier näyttäytyi kynnyksellä, vaipui neiti Scuderi pyörtyneenä
-maahan. Kun hän jälleen tointui, oli Olivier kadonnut. Hän tahtoi heti
-päästä vaunuihinsa, pois näistä rikollisuuden saastuttamista huoneista.
-
-Heti ensimäisellä silmäyksellä oli hän tuntenut Olivier Brussonin
-samaksi nuorukaiseksi, joka Pontneuf-sillalla oli heittänyt kirjelapun
-hänen vaunuihinsa ja joka oli tuonut hänelle jalokivirasian. Kaikki
-epäilykset olivat nyt haihtuneet, Regnien kauhea epäluulo oli saanut
-vahvistuksensa. Olivier Brusson kuului pelättyyn murhaajaliittoon, hän
-varmaankin oli murhannut myöskin mestari Cardillacin.
-
-Entä Madelon?
-
-Tuntien katkeraa pettymystä ja ankaraa mielenahdistusta alkoi neiti
-Scuderi epäillä kaikkea. Hänen sieluunsa hiipi kauhea epäluulo
-Madelonia kohtaan. Ehkä hänkin kuului salaliittoon ja oli syyllinen
-tähän hirmuiseen verityöhön. Kun ihmisen sielussa syntyy joku kuva,
-hakee ja löytää hän värejä maalatakseen sen yhä räikeämmäksi.
-Niin myöskin neiti Scuderi, harkitessaan uudestaan tapahtuman
-yksityisseikkoja ja pienimpiäkin piirteitä Madelonin käyttäytymisessä,
-löysi nyt paljon sellaista, joka tuki tätä epäluuloa. Monet seikat,
-jotka tähän saakka olivat hänen mielestään todistaneet viattomuutta ja
-puhtautta, näyttivät nyt synnillisen pahuuden ja harkitun teeskentelyn
-varmoilta merkeiltä. Sydäntäsärkevät valitukset, katkerat kyyneleet,
-nehän voivat aiheutua kuolemanpelosta, kauhusta saada nähdä
-rakastettunsa mestattuna, vieläpä itse kaatua pyövelin käden kautta.
-Varmasti päättäen heti karkoittaa luotansa tuon käärmeen, jota hän oli
-povellaan vaalinut, astui neiti Scuderi vaunuista. Kun hän astui
-huoneeseensa, heittäytyi Madelon hänen jalkainsa juureen. Nostaen
-ihanat silmänsä hyväntekijänsä puoleen, pusertaen käsiään aaltoilevaa
-poveansa vastaan, rukoili hän apua ja lohdutusta. Vaivoin hilliten
-itsensä ja koettaen antaa äänellensä mahdollisimman vakavan ja
-levollisen sävyn lausui neiti Scuderi:
-
--- Mene! Mene! Sure vain murhaajaa, joka odottaa häpeällisen tekonsa
-ansaittua rangaistusta. Pyhä Neitsyt varjelkoon, ettei sinua itseäsi
-syytetä raskaasta rikoksesta.
-
--- Ah, kaikki on nyt hukassa!
-
-Kimakasti parkaisten kaatui Madelon pyörtyneenä lattialle. Neiti
-Scuderi käski Martinièren huolehtia tytöstä ja poistui itse toiseen
-huoneeseen.
-
-Sisäisesti raadeltuna ja kyllästyneenä kaikkeen maalliseen toivoi neiti
-Scuderi pääsevänsä pois tästä pahuuden maailmasta. Hän kirosi kohtaloa,
-joka katkeraa ivaa tehden oli suonut hänelle niin pitkän iän
-vahvistaakseen uskoansa hyvään ja oikeaan, mutta nyt vanhuuden päivillä
-hävitti tämän kauniin kuvan, joka oli luonut valoa hänen elämäänsä.
-
-Hän kuuli, kuinka Martinière vei pois Madelonin, joka huokaili ja
-valitti hiljaa: -- Ah hänetkin -- hänetkin ovat nuo julmurit
-villinneet. Voi, minua kurjaa! Oi, onnetonta Olivieria!
-
-Nämä valitukset tunkeutuivat neiti Scuderin sydämeen ja uudestaan alkoi
-hänen sielussaan herätä aavistus tuntemattomasta salaisuudesta, usko
-Olivierin viattomuuteen. Ristiriitaisten tunteiden ahdistamana, aivan
-mielettömänä huudahti Scuderi:
-
--- Mikä helvetillinen voima on sekoittanut minut tähän ilettävään
-juttuun, joka maksaa ehkä henkeni!
-
-Samassa astui Baptiste sisään kalpeana ja pelästyneenä ilmoittaen, että
-santarmiluutnantti Desgrais odotti oven ulkopuolella. Voisinin
-ilettävän jutun jälkeen pidettiin Desgraisin ilmestymistä johonkin
-taloon varmana enteenä kiusallisista syytöksistä. Siitä johtui
-Baptisten pelko ja sen vuoksi kysyi neiti häneltä lempeästi hymyillen:
-
-.- Mikä sinua vaivaa, Baptiste? Olikohan Scuderin nimi Voisinin
-luetteloissa?
-
--- Kristuksen tähden! -- vastasi Baptiste kokonaan vavisten, -- kuinka
-voitte edes lausua jotain sellaista. Mutta Desgrais -- tuo kauhea
-Desgrais tekeytyy niin salaperäiseksi, tahtoo ollenkaan odottamatta
-päästä puheillenne!
-
--- No, kunnon Baptiste, -- lausui Scuderi, tuokaa vain kohta sisälle
-tuo mies, joka teistä näyttää niin pelottavalta, mutta joka ei
-laisinkaan huolestuta minua!
-
--- Oikeuden puheenjohtaja Regnie, -- lausui Desgrais astuttuaan
-huoneeseen, -- on lähettänyt minut teidän luoksenne, arvoisa neiti,
-esittämään erään pyynnön, jonka täyttämistä hän ei suinkaan voisi
-toivoa, jollei hän tuntisi teidän hyvyyttänne, teidän rohkeuttanne,
-jollei viimeinen keino julman verityön selville saamiseksi olisi juuri
-teidän kädessänne, jollette te itse jo olisi ottanut osaa tuohon
-ilettävään juttuun, joka pitää Chambre ardentea ja meitä kaikkia
-suuressa jännityksessä. Sen jälkeen kun Olivier Brusson näki teidät, on
-hän ollut puolihulluna raivosta. Oltuaan jo hyvin taipuvainen
-tunnustamaan, vannoo hän nyt uudestaan Kristuksen ja kaikkien
-pyhimysten nimessä olevansa aivan viaton Cardillacin murhaan, niin
-kernaasti kuin hän tahtookin kärsiä kuolemanrangaistuksen, jonka hän on
-muka ansainnut. Huomatkaa, neiti, tuo viimeinen lisäys viittaa
-ilmeisesti muihin rikoksiin, jotka painavat hänen omaatuntoaan. Turhia
-ovat kuitenkin olleet kaikki ponnistuksemme saada hänet lausumaan
-sanaakaan, ei edes uhkauksemme kiduttaa häntä ole auttanut. Hän
-rukoilee ja vannottaa meitä, että antaisimme hänen keskustella teidän
-kanssanne, ainoastaan teille tahtoo hän tunnustaa kaikki. Alennutteko,
-arvoisa neiti, kuulemaan Brussonin tunnustusta?
-
--- Kuinka! -- huudahti neiti Scuderi vihanvimmassa. -- Tuleeko minun
-toimia kuolemanrikoksia käsittelevän tuomioistuimen apurina, pitäisikö
-minun väärin käyttää tuon onnettoman miehen luottamusta saattaakseni
-hänet mestauslavalle. Ei, herra Desgrais! Vaikkapa Brusson olisikin
-kurja murhaaja, en kuitenkaan voisi kavaltaa häntä niin halpamaisesti.
-En halua tietää mitään hänen salaisuuksistaan, jotka kumminkin pyhänä
-tunnustuksena sulkisin sydämeeni.
-
--- Ehkäpä kuitenkin, -- lausui Desgrais viekkaasti hymyillen, ehkäpä
-kuitenkin, arvoisa neiti, muutatte mielenne, kun olette kuulleet, mitä
-Brussonilla on sanomista. Tehän itse pyysitte oikeuden puheenjohtajaa
-olemaan inhimillinen? Hän noudattaa pyyntöänne suostuessaan Brussonin
-mielettömään toivomukseen ja tahtoo täten koetella vielä viimeistä
-keinoa, ennen kuin hän ryhtyy kidutukseen, jota Brusson muuten jo kauan
-sitten olisi ansainnut.
-
-Neiti Scuderi hätkähti vaistomaisesti.
-
--- Katsokaas, arvoisa neiti, -- jatkoi Desgrais, teidän ei suinkaan
-tarvitse vaivautua toistamiseen noihin synkkiin vankilahuoneisiin,
-jotka herättävät teissä kauhua ja inhoa. Yön hiljaisuudessa, huomiota
-herättämättä tuodaan Olivier Brusson kuin vapaa mies teidän luoksenne
-kotia. Kenenkään kuulematta, mutta hyvin vartioituna voi hän sitten
-vapaasti tunnustaa teille kaikki. Ettei teidän tarvitse pelätä mitään
-tuon onnettoman puolelta, siitä vastaan teille omalla hengelläni. Hän
-puhuu teistä vilpittömällä kunnioituksella. Hän vannoo, että ainoastaan
-kova kohtalo, joka on estänyt häntä tapaamasta teitä aikaisemmin, on
-syössyt hänet kuolemaan. Ja onhan teillä sitten täysi vapaus ilmaista
-siitä, mitä Brusson teille kertoo, niin paljon kuin itse haluatte.
-Eihän teitä voi pakoittaa puhumaan enempää.
-
-Neiti Scuderi vaipui syviin mietteisiin. Hänestä tuntui kuin olisi
-hänen täytynyt totella korkeampaa voimaa, joka vaati häneltä jonkun
-kauhean salaisuuden paljastamista, ikäänkuin hän ei enää voisi vapautua
-siitä ihmeellisestä tapahtumain vyyhdestä, johon hän tahtomattansa oli
-sekaantunut. Nopeasti päättäen lausui hän arvokkaasti:
-
--- Jumala antakoon minulle lujuutta ja kestävyyttä! Tuokaa Brusson
-tänne, tahdon puhutella häntä.
-
-Samoin kuin silloin, kun Brusson oli tuonut jalokivirasian,
-kolkutettiin nytkin yöllä neiti Scuderin talon ovelle. Baptiste,
-jolle oli ilmoitettu odotetusta käynnistä, avasi oven. Neiti Scuderi
-tunsi kylmää väristystä kuullessaan hiljaisista askeleista ja
-puheenmuminasta, että Brussonia saattaneet vartiat hajautuivat talon
-kaikille käytäville.
-
-Huoneen ovi avautui hiljaa. Desgrais astui sisään, häntä seurasi
-Olivier Brusson kahleista vapaana, siististi puettuna.
-
--- Arvoista neiti, tässä on Brusson, -- lausui Desgrais kohteliaasti
-kumartaen ja poistui kohta huoneesta.
-
-Brusson vaipui polvilleen neiti Scuderin eteen, rukoilevasti kohotti
-hän ristiin pannut kätensä, samalla kun vuolaat kyyneleet valuivat
-hänen silmistään.
-
-Neiti Scuderi katsoi häneen kalpeana, voimatta lausua sanaakaan. Vaikka
-nuorukaisen kasvot olivat kauhun ja tuskan vääristämät, loisti niistä
-kuitenkin rehellisen sielun puhdas ilme. Kuta kauemmin neiti Scuderi
-katseli Brussonia, sitä elävämpänä heräsi hänessä muisto jostakin
-rakkaasta henkilöstä, jota hän ei nyt kuitenkaan voinut selvästi
-muistaa. Kauhun tunne katosi kokonaan, hän unhotti, että hänen edessään
-oli Cardillacin murhaaja, ja hänelle ominaisella hyväntahtoisen
-lempeällä äänellä lausui hän:
-
--- No, Brusson, mitä teillä on minulle sanomista?
-
-Ollen yhä vielä polvistuneena pääsi Olivierilta syvän, vilpittömän
-murheen huokaus, kun hän lausui:
-
--- Oi, arvoisa, korkeasti kunnioitettava neiti, onko pieninkin muisto
-minusta jo haihtunut?
-
-Katsellen häntä vieläkin tarkkaavammin vastasi neiti Scuderi, että
-hänen piirteensä muistuttivat kyllä jotakin rakastettua henkilöä ja
-että Olivier sai kiittää tätä yhdennäköisyyttä, jos hän voi voittaa
-syvän inhonsa murhaajaa kohtaan ja kuunnella häntä tyyneesti.
-
-Kovin loukkaantuneena näistä sanoista nousi Brusson nopeasti ja luoden
-synkistyneen katseensa lattiaan astui askeleen taaksepäin. Sitten
-lausui hän kolkolla äänellä:
-
--- Oletteko siis kokonaan unhottanut Anna Guiot'in? Hänen poikansa
-Olivier, -- poika, jota te olette keinutelleet polvellanne, seisoo
-edessänne!
-
--- Kaikkien pyhimysten tähden! -- huudahti neiti Scuderi peittäen
-kasvonsa käsillään ja vajoten hervottomana sohvatyynyjä vastaan.
-
-Hänen kauhistumisensa oli kyllä ymmärrettävä. Anna Guiot, köyhän
-porvarin tytär, oli pienestä pitäen asunut neiti Scuderin luona, joka
-hellän äidin tavoin kasvatti häntä kaikella hartaudella ja huolella,
-kuten omaa lastansa. Kun tyttö oli tullut täysikasvuiseksi, kosi häntä
-eräs kaunis, siveellinen nuorukainen Claude Brusson. Kun tämä oli
-taitava kelloseppä, joka varmaankin tuli hyvin toimeen Parisissa, ja
-kun Annakin rakasti häntä sydämellisesti, niin antoi neiti Scuderi
-empimättä suostumuksensa kasvattityttärensä avioliittoon Brussonin
-kanssa. Nuoret perustivat kodin, elivät hiljaisessa onnessa ja heidän
-rakkausliittonsa kävi vielä lujemmaksi, kun heille syntyi kaunis poika,
-joka oli kuin armaan äitinsä kuva.
-
-Neiti Scuderi jumaloi pikku Olivieria, anasti hänet usein äidiltä
-tuntikausiksi, vieläpä kokonaisiksi päiviksikin hyväilläkseen ja
-hemmotellakseen häntä. Poika tottui näin häneen täydellisesti ja oli
-yhtä mielellään hänen kuin äitinsä luona. Kolme vuotta kului
-onnellisesti, kunnes Brussonin virkaveljet ammattikateudesta saivat
-aikaan sen, että hänen työnsä alkoi vähentyä päivä päivältä, niin että
-hän lopulta tuskin voi elättää itseänsä. Lisäksi tuli ikävä ihanaan
-kotikaupunkiin Genèveen ja eräänä kauniina päivänä lähtikin pieni perhe
-matkalle välittämättä neiti Scuderin estelyistä, ja vaikka hän lupasi
-kaikkea mahdollista avustusta. Vielä pari kertaa kirjoitti Anna
-kasvattiäidilleen, mutta sitten hän vaikeni ja neiti Scuderi otaksui,
-että onnellinen elämä Brussonin kotiseudulla saattoi heidät unhottamaan
-entisyyden.
-
-Siitä oli nyt kulunut tasan 23 vuotta, kun Brusson vaimoineen ja
-lapsineen jätti Parisin muuttaakseen Genèveen.
-
--- Oi, kauheata, -- huudahti neiti Scuderi vähän toinnuttuaan, -- oi,
-kauheata! Sinäkö Olivier? Annani poika! Ja nyt!
-
--- Tuskinpa koskaan, -- lausui Olivier tyynesti ja hillitysti, --
-tuskinpa koskaan olisitte voineet aavistaa, että poikanen, jota te
-hemmottelitte kuin armahin äiti, jonka suuhun te, häntä sylissänne
-keinutellen, pistitte makeisen toisensa jälkeen, jolle te annoitte
-monenmoisia hyväilynimiä, että tämä poika kerran nuorukaiseksi
-kasvaneena seisoisi edessänne syytettynä mitä kauheimmasta verityöstä.
-En ole moitteeton, Chambre ardente voi kyllä syyttää minua rikoksesta,
-mutta niin totta kuin toivon kuolevani autuaana, vaikkapa sitten
-mestaajan käden kautta, olen vapaa kaikista veritöistä, onneton
-Cardillac ei kaatunut minun käteni kautta.
-
-Nämä sanat lausuessaan alkoi Olivier vapista ja horjua. Vaieten osoitti
-neiti Scuderi Olivierin vieressä olevaa pientä tuolia. Hän laskeutui
-hitaasti istumaan.
-
--- Minulla oli kyllin aikaa, -- jatkoi Olivier, -- valmistautua tähän
-keskusteluun, jota pidän armeliaan taivaan viimeisenä lahjana minulle,
-ja koota koko mielenmalttini kertoakseni teille kauhean, sanomattoman
-onnettoman kohtaloni tarinan. Olkaa armollinen ja kuulkaa minua
-tyynesti, vaikkakin sen salaisuuden paljastaminen, josta teillä ei voi
-olla vähintäkään aavistusta, voi hämmästyttää teitä, vieläpä saattaa
-teidät kauhistumaan.
-
--- Oi, jospa onneton isäni ei koskaan olisi jättänyt Parisia! -- Niin
-kauan kuin muistini ulottuu Genèvessä oloaikaamme, näen aina itseni
-toivottomien vanhempieni kyynelten kostuttamana. Itsekin hellyin usein
-kyyneliin heidän valituksiaan kuullessani, vaikka en niitä
-ymmärtänytkään. Vasta myöhemmin selvästi tajusin sen ahdistavan
-puutteen ja syvän kurjuuden alastoman todellisuuden, jossa vanhempani
-elivät. Isäni oli pettynyt kaikissa toiveissaan. Syvän surun murtamana
-ja ahdistamana kuoli hän samalla hetkellä, kun hän oli onnistunut
-hankkimaan minulle oppilaanpaikan erään kultasepän luona. Äitini puhui
-paljon teistä, hän tahtoi valittaa teille onnettomuuttaan, mutta
-kurjuuden synnyttämä pelkuruus valtasi sitten hänet. Tämä sekä ehkä
-myöskin väärä häveliäisyys, mikä usein kalvaa runneltuja sydämiä,
-pidätti hänet panemasta toimeen tätä päätöstä. Muutamia kuukausia isäni
-kuoleman jälkeen seurasi äitikin häntä hautaan.
-
--- Anna-parka, Anna-parka! -- huudahti neiti Scuderi tuskan valtaamana.
-
--- Kiitetty ja ylistetty olkoon ikuinen taivas, että hän on poissa,
-ettei hänen tarvitse nähdä rakkaan poikansa kuolevan häväistynä
-mestauslavalla! -- huudahti Olivier kovalla äänellä luoden kauhistuneen
-katseen korkeutta kohti. Oven ulkopuolella kuului liikettä ja
-levottomia askeleita.
-
--- Ahaa, -- sanoi Olivier katkerasti hymyillen, -- Desgrais pitää
-apulaisensa valveilla, ikäänkuin minä voisin paeta täältä. Mutta
-eteenpäin!
-
--- Mestarini kohteli minua ankarasti, vaikka pian olin paras hänen
-työmiehistään, vieläpä lopulta voitin mestarinikin. Kerran saapui
-työpajaamme eräs muukalainen ostaakseen muutamia takeita. Kun hän näki
-minun valmistamani kauniin kaulakoristeen, taputti hän minua
-ystävällisesti olkapäälle ja silmäillen koristetta lausui:
-
--- Hyvä, hyvä, nuori ystäväni, tämähän on vallan oivallista työtä. Enpä
-todellakaan tiedä, kuka muu olisi teitä etevämpi kuin René Cardillac,
-joka varmaankin on maailman paras kultaseppä. Hänen luoksensa teidän
-pitäisi mennä. Ilolla hän ottaisi teidät työpajaansa, sillä te voisitte
-auttaa häntä hänen taiteellisessa työssänsä ja ainoastaan häneltä olisi
-teillä vielä jotakin oppimista.
-
-Vieraan sanat painuivat syvälle sydämeeni. Minä en saanut enää mitään
-rauhaa Genèvessä, sisäinen pakko ajoi minua pois sieltä. Vihdoin
-onnistuin pääsemään vapaaksi silloisen mestarini palveluksesta. Saavuin
-Parisiin.
-
-René Cardillac otti minut kylmästi ja töykeästi vastaan. Minä olin
-hellittämätön, hänen täytyi antaa minulle työtä, niin vastenmielistä
-kuin se hänestä olikin. Sain valmistaakseni pienen sormuksen. Kun jätin
-työn valmiina hänelle, tuijotti hän minuun säkenöivillä silmillään,
-ikäänkuin katsoakseen sieluni sisimpään. Hän lausui:
-
-"Olet kunnollinen työmies, voit muuttaa luokseni ja auttaa minua
-työpajassa. Maksan sinulle hyvin, tulet olemaan minuun tyytyväinen."
-
-Ja Cardillac piti sanansa. Olin ollut jo useampia viikkoja hänen
-palveluksessaan näkemättä Madelonia, joka muistaakseni oleskeli silloin
-maalla jonkun naispuolisen sukulaisen luona. Vihdoin saapui hän. Oi
-taivas, mitä tapahtuikaan minulle nähdessäni tuon enkelin! Onko kukaan
-rakastanut niin kiihkeästi kuin minä? Ja nyt! Oi Madelon!
-
-Mielenliikutuksesta ei Olivier voinut jatkaa. Hän painoi molemmat
-kätensä kasvoilleen ja nyyhkytti katkerasti. Voittaen vihdoin tuskansa
-jatkoi hän:
-
--- Madelon loi minuun ystävällisiä silmäyksiä. Hän kävi yhä useammin
-työpajassa. Ihastuksekseni huomasin hänen rakastavan minua. Vaikka isä
-vartioi meitä ankarasti, onnistuimme usein salavihkaa puristamaan
-toistemme käsiä äänettömästi solmitun liittomme merkiksi. Cardillac ei
-näyttänyt huomaavan mitään. Minä aioin kosia Madelonia vasta sitten,
-kun ensin olin saavuttanut hänen isänsä suosion ja ansainnut
-mestarinarvon. Kun eräänä aamuna aioin ryhtyä työhöni, astui Cardillac
-luokseni silmät leimuavina vihasta ja ylenkatseesta.
-
-"En tarvitse enää työtäsi, alkoi hän, -- saat poistua talostani vielä
-tällä hetkellä, äläkä koskaan enää näyttäydy edessäni. On tarpeetonta
-sanoa, miksi en voi sinua enää sietää luonani. Makea hedelmä, jota sinä
-köyhä raukka kurottaudut ottamaan, on liian korkealla!"
-
-Tahdoin puhua, mutta hän tuuppasi minua nyrkillään ja heitti minut
-ovesta ulos. Kaatuessani loukkasin pahasti pääni ja käsivarteni.
-Kiihtyneenä ja tuskan murtamana lähdin talosta ja löysin vihdoin St.
-Martinin esikaupungin äärimmäisestä perukasta erään tuttavan, joka otti
-minut luoksensa asumaan kolkkoon kellarikamariin. Minulla ei ollut
-rauhaa, ei lepoa. Öisin hiiviskelin Cardillacin talon ympärillä
-kuvitellen mielessäni, että Madelon kuulisi huokaukseni ja valitukseni,
-että saisin ehkä puhutella häntä ikkunan kautta kenenkään kuulematta.
-Aivoissani liikkui kaikellaisia sekavia suunnitelmia, joiden
-toteuttamiseen toivoin voivani valmistaa häntä.
-
-Cardillacin taloon liittyi Nicaise-kadun puolella korkea muuri, jossa
-oli vale-ikkunoita ja puoleksi särkyneitä kivestä hakattuja korkokuvia.
-Eräänä yönä seisoin erään tällaisen kivikuvan vieressä ja katselin
-talon pihanpuoleisiin ikkunoihin; muuri, joka ympäröi koko pihaa, esti
-minua pääsemästä lähemmäksi. Äkkiä huomasin valoa Cardillacin
-työhuoneen ikkunassa. Oli puoliyön aika. Ennen ei Cardillac koskaan
-ollut valveilla tähän aikaan vuorokaudesta. Hänellä oli tapana mennä
-levolle täsmälleen kello 9 illalla. Sydämeni pamppailee pelokkaasta
-aavistuksesta. Ajattelen mahdollisuutta pujahtaa pihalle. Pian katoaa
-kuitenkin valo. Minä painaudun kivikuvaa vasten, vale-ikkunan komeroon.
-Pelästyneenä ponnahdan kuitenkin takaisin tuntiessani kuvan
-liikahtavan, ikäänkuin se olisi saanut hengen. Yön hämärässä huomaan
-nyt kiven hitaasti liikkuvan ja sen takaa astuu esiin tumma olento,
-joka lähtee äänettömin askelin kulkemaan katua alaspäin. Riennän
-takaisin kivikuvan luokse: se on kovasti muurissa kiinni kuten
-ennenkin. Vaistomaisesti, ikäänkuin sisäisen voiman pakosta hiivin
-poistuvan olennon jälestä. Muurissa olevan Mariankuvan kohdalla
-katsahtaa olento ympärilleen. Kuvan edessä palavan lampun kirkas valo
-sattuu suoraan hänen kasvoihinsa. Se on Cardillac! Kuvaamaton pelko,
-epämiellyttävä kauhuntunne valtaa minut. Ikäänkuin taikavoiman ajamana
-täytyy minun rientää eteenpäin tuon aavemaisen yökulkijan perään.
-Vihdoin katoaa Cardillac sivulle varjoon. Hiljaisesta, minulle hyvin
-tutusta yskäisystä huomaan, että hän on mennyt erään talon käytävään.
-Mitä tämä merkitsee, mitä hän aikoo? Kysyn itsekseni hämmästyneenä ja
-painaudun seinää vasten. Hetken kuluttua saapuu talosta laulaen ja
-rallattaen eräs mies loistava höyhentöyhtö hatussa, kilisevin
-kannuksin. Kuin tiikeri saaliinsa kimppuun syöksyy Cardillac
-lymypaikastaan miehen päälle, joka silmänräpäyksessä kaatuu koristen
-maahan. Kauhusta huudahtaen riennän paikalle, Cardillac on kumartuneena
-maassa makaavan miehen yli. "Mestari Cardillac, mitä te teette?" huudan
-kovasti. "Kirottu!" murahtaa Cardillac, syöksyy salamannopeudella
-ohitseni ja katoaa yöhön. Aivan mielettömänä, tuskin pysyen jaloillani
-lähestyn kaatunutta. Polvistun hänen viereensä tarkastaakseni, olisiko
-hän ehkä vielä pelastettavissa, mutta ruumiissa ei ole enää
-elonmerkkiäkään.
-
-Kuolemankauhun valtaamana tuskin huomasin, että poliisit olivat
-ympäröineet minut.
-
-"Taas nuo pirut ovat pistäneet jonkun kuoliaaksi. Ahaa, nuori mies,
-mitä täällä teet? Oletko rosvoliiton jäsen? Ylös mies!" huusivat
-poliisit yhteen ääneen ja tarttuivat minuun. Voin tuskin änkyttää,
-etten suinkaan kykenisi tekemään moisia kauhuntöitä ja että he
-antaisivat minun mennä rauhassa tieheni. Eräs heistä tarkastaa sitten
-lyhdyn valossa kasvojani ja huudahtaa:
-
-"Sehän on Olivier Brusson, kultasepänkisälli, joka työskentelee
-rehellisen mestarimme René Cardillacin luona! Tuollainen nulikka murhaa
-muka ihmisiä kadulla, senpä olet näköinenkin, ja onhan murhamiesten
-tapaista, että he ruikuttavat ruumiin ääressä ja antavat vangita
-itsensä. Kuinka kaikki tapahtui, poika? Kerro nopeasti!"
-
-"Aivan minun edessäni, -- sanoin minä, hyökkäsi eräs mies tuon päälle,
-pisti hänet kuoliaaksi ja pakeni salaman nopeudella, kun minä
-huudahtin. Tahdoin vain katsoa, olisiko kaatunut ollut vielä
-pelastettavissa."
-
-"Ei, poikaseni, lausuu eräs miehistä, jotka nostavat ruumista maasta,
--- mennyttä kalua, tikarinpisto on, kuten tavallisesti, osunut
-sydämeen."
-
-"Piru vieköön, lausuu toinen, -- tulimmeko taaskin liian myöhään, kuten
-toissa päivänäkin."
-
-Näin huudahtellen poistuvat he ruumiin kanssa.
-
-Mielentilaani on mahdoton kuvata. Tunnustelin päätäni, olinko nähnyt
-pahaa unta. Minusta tuntui, kuin olisin juuri herännyt, ja kummastelin
-tätä järjetöntä harhakuvaa. Cardillac, Madelonini isä -- kurja
-murhaaja!
-
-Olin vaipunut voimattomana erään talon kiviportaille. Aamu alkoi yhä
-enemmän sarastaa. Runsaasti sulilla koristettu upseerinhattu oli
-edessäni katukäytävällä. Cardillacin verityö, joka oli tapahtunut
-samalla paikalla, missä istuin, johtui nyt elävästi mieleeni.
-Kauhistuneena riensin pois paikalta.
-
-Hyvin sekavassa mielentilassa, melkeinpä tunnottomana istuin
-kamarissani, kun ovi yhtäkkiä avautui ja sisään astui René Cardillac.
-"Kristuksen tähden! Mitä tahdotte?" huudahtin hänet nähdessäni. Hän
-astui luokseni tyynesti ja ystävällisesti hymyillen, mikä vielä enemmän
-lisäsi inhontunnettani. Hän otti vanhan raihnaisen tuolin ja istuutui
-viereeni. Minä en kyennyt nousemaan olkivuoteeltani.
-
-"No Olivier", alkoi hän, "kuinka voit, poika parka? Menettelin
-todellakin ajattelemattomasti ajaessani sinut talostani. Kaipaan sinua
-nyt kaikkialla. Minulla on parhaillaan tekeillä työ, jota en voi
-valmistaa sinun avuttasi. Mitähän, jos uudestaan työskentelisit
-pajassani? -- Sinä vaikenet? Ymmärrän kyllä, olen sinua loukannut. En
-tahtonut salata sinulta, että kuhertelusi Madelonin kanssa suututti
-minua. Vasta jälkeenpäin olen asiaa oikein harkinnut ja tullut siihen
-vakaumukseen, että niin taitava, ahkera ja uskollinen kuin olet, en voi
-toivoa saavani parempaa vävypoikaa kuin sinä olet. Tule siis kanssani
-ja koeta osoittaa, ansaitsetko Madelonin vaimoksesi!"
-
-Cardillacin sanat viilsivät sydäntäni. Minua pöyristytti hänen
-pahuutensa, en voinut lausua sanaakaan.
-
-"Mitä epäröit", jatkoi hän terävällä äänellä lävistäen minut
-säkenöivillä silmillään, "mitä epäröit? Et ehkä vielä tänään voi tulla
-luokseni, sinulla on ehkä muita asioita toimitettavana! Ehkäpä tahdot
-käydä Desgraisin luona tahi ruveta suorastaan Argensonin tai Regnien
-palvelukseen. Varo, poika, etteivät ne kynnet, joita tahdot houkutella
-esiin toisten turmioksi, tartu sinuun itseesi ja revi sinua
-kappaleiksi."
-
-Kiihtynyt mielentilani purkautui nyt yhtäkkiä sanoiksi: "Pelätkööt ne",
-huusin minä, "pelätkööt ne, joiden omallatunnolla on hirmutöitä, juuri
-mainitsemianne nimiä, minulla ei ole niiden kanssa mitään tekemistä".
-
-"Oikeastaan", jatkoi Cardillac, "on sinulle kunniaksi, Olivier,
-työskennellä minun, aikansa kuuluisimman mestarin luona,
-jota kaikkialla kunnioitetaan taiteensa, rehellisyytensä ja
-oikeudenmukaisuutensa vuoksi, niin että jokainen ilkeämielinen solvaus
-tulee ankarasti kohtaamaan itse solvaajaa. -- Mitä Madeloniin tulee,
-niin täytyy minun tunnustaa, että saat kiittää myöntyväisyydestäni
-yksinomaan häntä. Hän rakastaa sinua kiihkeydellä, jota en ollenkaan
-olisi voinut luulla tuosta hennosta lapsesta. Heti kun olit poistunut
-talostani, lankesi hän jalkojeni eteen, syleili polviani ja tunnusti
-kyyneliä vuodattaen, ettei hän voi elää ilman sinua. Luulin hänen vain
-hulluttelevan, kuten tavallisesti nuoret rakastuneet hupakot, jotka
-ovat valmiit kuolemaan kohta, kun ensimäinen maitoparta suo heille
-ystävällisen silmäyksen. Mutta Madelon todella sairastui ja alkoi
-kuihtua, ja kun koetin saada häntä järkiinsä ystävällisellä puheella,
-huusi hän yhtä mittaa vain sinun nimeäsi. Mitä voin siis tehdä, enhän
-tahtonut saattaa häntä epätoivoon. Eilen illalla lupasin hänelle
-suostua kaikkeen ja noutaa sinut takaisin. Yön aikana hän on ruvennut
-kukoistamaan kuin ruusu, ja odottaa nyt sinua aivan mielettömänä
-lemmenkaipuusta."
-
-Taivas suokoon minulle anteeksi, mutta aivan tietämättäni, kuinka se
-tapahtui, huomasin yhtäkkiä olevani Cardillacin kotona.
-
-"Olivier, Olivier! Rakkaani, puolisoni!" huudahti Madelon hillittömänä
-rientäen luokseni, syleili minua ja puristi minua rintaansa vasten,
-niin että suurimman onnen tunteen valtaamana vannoin pyhän Neitsyn ja
-kaikkien pyhimysten kautta, etten koskaan enää häntä jättäisi.
-
-Tätä ratkaisevaa hetkeä muistellessaan joutui Olivier mielenliikutuksen
-valtaan ja hänen täytyi keskeyttää kertomuksensa. Kuullessaan, että
-mies, jota hän oli pitänyt hyveen ja oikeuden mukaisuuden perikuvana,
-oli tehnyt moisia hirmutöitä, tunsi neiti Scuderi kauhunväristyksiä ja
-huudahti:
-
--- Kauheata! René Cardillac kuului siis tuohon murhaajaliittoon, joka
-jo kauan sitten on tehnyt hyvän kaupunkimme ryövärienluolaksi.
-
--- Mitä sanotte, neiti? -- lausui Olivier, Liittoon? Mitään sellaista
-liittoa ei koskaan ole ollut olemassakaan. Cardillac yksin on
-harjoittanut kirottua toimintaansa kaikkialla kaupungissa saavuttaen
-varmasti uhrinsa. Juuri sen vuoksi, että hän toimi yksin, voi hän
-suorittaa konnantyönsä sellaisella varmuudella, että poliisin oli aivan
-mahdoton päästä murhaajan jälille.
-
-Mutta sallikaa minun jatkaa, niin saatte tietää mitä turmeltuneimman,
-mutta samalla onnettomimman ihmisen elämänsalaisuuden. -- On helppo
-ymmärtää, kuinka kiusalliseen asemaan nyt jouduin mestarini luona.
-Mutta ratkaiseva askel oli otettu, en voinut enää peräytyä. Välistä
-tuntui minusta, kuin olisin ollut Cardillacin rikostoveri. Ainoastaan
-Madelonin rakkaus saattoi minut unhottamaan sisäisen tuskani, vain
-hänen läheisyydessänsä voin tukahuttaa äärettömän suruni.
-Työskennellessäni vanhuksen kanssa työpajassa en voinut katsoa häntä
-silmiin. Tuskin voin lausua sanaakaan vavisten kauhusta tämän hirmuisen
-miehen läheisyydessä, joka täytti uskollisen, armaan isän ja hyvän
-kansalaisen kaikki velvollisuudet, samaan aikaan kuin yö kätki
-vaippaansa hänen hirmutyönsä. Tuo hurskas, puhdas lapsi, Madelon, oli
-kiintynyt häneen jumaloivalla rakkaudella. Sydäntäni kouristi
-ajatellessani, että jos kosto kerran kohtaa tätä konnaa, murtuu tuo
-viaton enkeli mitä kauheimman epätoivon ja pettymyksen uhrina. Jo tämä
-sulki minun suuni, niin etten olisi ilmiantanut mestariani, vaikka
-minun olisi sen tähden täytynyt kärsiä rikoksentekijän kuolema. Mutta
-vaikka olin poliisien puheista ymmärtänyt yhtä ja toista, pysyivät
-Cardillacin hirmutyöt, niiden syyt ja suoritustapa minulle kuitenkin
-salaisuutena. Pian sain kuitenkin selityksen.
-
-Cardillac, joka työskennellessään oli tavallisesti mitä iloisimmassa
-mielentilassa, laski leikkiä ja naureskeli, oli eräänä päivänä hyvin
-vakava ja mietiskelevä. Äkkiä heitti hän tekeillä olevan taideteoksen
-syrjään, niin että jalokivet ja helmet sinkuivat sinne tänne, nousi
-nopeasti istuimeltaan ja lausui:
-
-"Olivier! Meidän suhteemme ei kauemmin voi olla tällainen, tämä käy
-minulle sietämättömäksi. Mitä Desgraisin ja hänen apuriensa suurinkaan
-viekkaus ei ole voinut paljastaa, on sattuma ilmaissut sinulle. Sinä
-olet nähnyt minut yöllisessä työssä, johon paha tähteni minua
-vastustamattomalla voimalla pakoittaa. Ja sinun onneton tähtesi saattoi
-sinut seuraamaan minua, verhosi sinut läpinäkymättömään vaippaan, teki
-askeleesi niin keveiksi, että kuljit hiljaa ja äänettömästi kuin pienin
-elukka, etten minä, joka yön pimeydessä näen selvästi kuin tiikeri,
-joka pitkän matkan päästä kuulen pienimmänkin risahduksen, hyttysenkin
-hyminän, huomannut sinua. Sinun onneton kohtalosi on tuonut sinut minun
-luokseni. Nykyisessä asemassasi et enää voi ajatellakaan ilmi antaa
-minua. Sen vuoksi saat tietää kaikki."
-
-"En koskaan enää tahdo seurata sinua, kurja roisto! -- tahdoin huutaa
-hänelle, mutta sisäinen kauhu, joka oli vallannut minut Cardillacin
-puhetta kuullessani, kahlehti kurkkuni. Sanojen asemasta voin päästää
-ainoastaan käsittämättömän huudahduksen. Cardillac istuutui uudestaan
-työtuoliinsa. Hän kuivasi hikeä otsaltaan. Menneisyyden muistot
-näyttivät kovasti liikuttavan hänen mieltänsä, vaivoin voi hän hillitä
-tunteitansa. Vihdoin alkoi hän:
-
-"Viisaat miehet puhuvat paljon omituisista vaikutteista, joille naiset
-raskaudentilassa ovat alttiina, ja tällaisten äkillisten, tahdosta
-riippumattomien ulkonaisten vaikutteiden ihmeellisestä vaikutuksesta
-lapseen. Äidistäni kerrottiin minulle kummallinen tarina. Kun hän
-ensimäistä kuukautta kantoi minua kohdussaan, oli hän toisten naisten
-seurassa katsomassa loistavaa hovijuhlaa, jota vietettiin Trianonissa.
-Hänen katseensa kiintyi erääseen ritariin, jolla oli espanjalainen puku
-yllä ja loistava jalokiviketju kaulassa. Voimatta kääntää katsettaan
-tästä koristeesta valtasi äitini himo saada nuo säkenöivät kivet, jotka
-hänen mielestään olivat jotakin yliluonnollisen kaunista. Sama ritari
-oli useita vuosia aikaisemmin, äitini vielä ollessa naimaton, vainonnut
-hänen neitseellistä hyvettään, mutta äitini oli inholla torjunut hänet
-luotansa. Äitini tunsi hänet jälleen, mutta nyt tuntui hänestä, kuin
-olisi tuo halpamainen mies säteilevien jalokivien loisteessa ollut joku
-korkeampi olento, kaiken kauneuden olemus. Ritari huomasi äitini
-himoitsevan, tulisen katseen. Hän toivoi nyt olevansa onnellisempi kuin
-edellisellä kerralla. Varovaisesti hän lähestyi äitiäni, vieläpä
-onnistui houkuttelemaan hänet tuttaviensa luota yksinäiseen paikkaan.
-Siellä sulki hän äitini himokkaasti syleilyynsä. Äitini tarttui tuohon
-kauniiseen ketjuun, mutta samassa silmänräpäyksessä kaatui ritari
-temmaten äitini mukanaan. Hän oli kuollut, nähtävästi äkillisen
-sydämenhalvauksen kohtaamana. Turhaan koetti äitini vapautua
-kuolinkamppailun jäykistämän ruumiin käsivarsista. Hänen hätähuutonsa
-kuulivat vihdoin muutamat ohikulkijat, jotka riensivät paikalle ja
-pelastivat hänet tuon kamalan rakastajan syleilystä. Kauhun tärisyttämä
-äitini sairastui kovasti. Luultiin hänen menettävän minut, mutta hän
-parantui kumminkin ja synnytys oli onnellisempi kuin odotettiinkaan.
-Mutta tuon hirmuisen hetken kauhut olivat kohdanneet minua. Minun paha
-tähteni oli noussut ja lähettänyt kipinän, joka sytytti minussa mitä
-oudoimman ja turmiollisimman intohimon.
-
-"Jo lapsena olivat loistavat timantit ja kultaesineet minulle kaikki
-kaikessa. Sitä pidettiin tavallisena lapsenmielitekona. Mutta myöhemmin
-huomattiin, että tämä taipumus oli aivan tavatonta laatua, sillä jo
-pienenä poikana minä varastelin kultaa ja jalokiviä, missä vain niitä
-käsiini sain. Kuten tottunut tuntija eroitin minä vaistomaisesti
-jäljitellyt kultaesineet oikeista. Vain viimemainitut houkuttelivat
-minua. Isän ankarinkin kuritus oli turha tätä synnynnäistä himoa
-vastaan. Saadakseni käsitellä kultaa ja jalokiviä opettelin
-kultasepänammatin. Minä työskentelin kuumeentapaisella innolla ja
-minusta tuli pian etevin mestari alallani. Ja nyt alkoi ajanjakso,
-jolloin siihen saakka hillitty synnynnäinen vietti purkautui
-väkivaltaisena esiin ja kasvoi kaikki tuhoavaksi voimaksi. Kun olin
-valmistanut ja luovuttanut tilaajalle jonkun taidetakeen, valtasi minut
-levottomuus, toivottomuus, joka riisti minulta unen, terveyden ja
-elämänhalun. Henkilö, jolle olin valmistanut jonkun teoksen, kummitteli
-yötä päivää silmieni edessä koristettuna minun valmistamallani
-esineellä, ja salaperäinen ääni kuiskasi korvaani: Sehän on sinun,
-sehän on sinun, ota vaan, mitäpä kuollut tekee jalokivillä! -- Silloin
-rupesin vihdoin varkaaksi. Minulla oli vapaa pääsy ylhäisten taloihin,
-käytin nopeasti jokaista tilaisuutta hyväkseni, mikään lukko ei voinut
-vastustaa minun taitavuuttani ja pian oli valmistamani koriste jälleen
-hallussani.
-
-"Mutta tämäkään ei enää tyynnyttänyt levottomuuttani. Tuo kamala ääni
-kuului yhä korvissani, se pilkkasi minua huutaen: oi, voi, sinun
-koristettasi kantaa kuollut! -- Huomaamattani aloin suunnattomasti
-vihata niitä, joille valmistin koristeita. Vieläpä sydämeni syvyydessä
-aloin tuntea murhanhimoa, joka saattoi minut vapisemaan.
-
-"Siihen aikaan ostin tämän talon. Olin sopinut omistajan kanssa
-kauppahinnasta, istuimme juuri tässä huoneessa tyytyväisinä kaupan
-syntymisestä ja joimme pullon viiniä. Oli jo yö käsissä, minä aioin
-nousta lähteäkseni, silloin lausui myyjä:
-
-"'Kuulkaapas, mestari René, ennen kuin menette, täytyy minun
-tutustuttaa teidät tämän talon salaisuuteen.'
-
-"Näin sanottuaan avasi hän tuon seinään liitetyn kaapin, työnsi
-takaseinän syrjään, astui pieneen huoneeseen, kumartui ja nosti ylös
-lattialuukun. Jyrkkiä kapeita portaita astuimme alas, saavuimme
-kapealle portille, jonka hän avasi, ja astuimme ulko-ilmaan, talon
-pihamaalle. Vanha herra meni nyt pihamuurin luo, painoi erästä vain
-vähän muurista ulkonevaa rautaa ja heti avautui kappale muuria
-muodostaen aukon, josta ihminen mukavasti voi pujahtaa kadun puolelle.
-Sinun, Olivier, pitää kerran saada nähdä tämä sukkela laitos, jonka
-luultavasti tässä talossa muinoin sijainneen luostarin viekkaat munkit
-ovat teettäneet voidakseen salaa hiipiä ulos ja sisälle. Se on
-puukappale, joka ainoastaan päältä on rapattu ja valkaistu ja jonka
-kadunpuoleiseen sivuun on kiinnitetty kuvapatsas, sekin vain puuta,
-mutta aivan kiven näköinen. Tämä puukappale ja siihen kiinnitetty
-kuvapatsas kiertyvät muurin sisään kätketyillä saranoilla.
-
-"Mielessäni syntyi hämäriä ajatuksia, kun näin tämän laitoksen, minusta
-tuntui, kuin tämä kaikki olisi ollut valmistusta tekoihin, jotka vielä
-olivat minulle salaisuus. Olin juuri tehnyt eräälle hoviherralle
-kallisarvoisen koristeen, jonka hän aikoi lahjoittaa eräälle
-oopperatanssijattarelle. Kiusaaja ei jättänyt minua, haamu seurasi
-minua yhä, saatana kuiskutteli korvaani.
-
-"Muutin taloon. Tuskanhikeä valuen kimmurtelen yöllä unettomana
-vuoteellani. Näen hengessä tuon miehen hiipivän tanssijattaren luokse
-minun tekemäni koriste mukanaan. Raivostuneena hypähdän ylös, heitän
-vaipan hartioilleni, astun salaisia portaita alas ja läpi muurin
-Nicaisekadulle. Hän saapuu, minä hyökkään hänen kimppuunsa, hän
-huudahtaa, mutta tarttuen häneen takaapäin isken tikarin hänen
-sydämeensä -- koriste on minun!
-
-"Tämän tehtyäni tunnen sielussani sellaista rauhaa ja tyytyväisyyttä,
-jota en koskaan ennen ollut tuntenut. Haamu oli kadonnut, saatanan ääni
-vaikeni. Nyt tiesin, mitä paha tähteni tahtoi. Minun täytyi totella
-sitä tai menehtyä!
-
-"Nyt sinä käsität koko minun toimintani ja elämäni, Olivier! Älä luule,
-että minulta sen vuoksi, että teen, mitä en voi olla tekemättä, puuttuu
-kokonaan ihmisluonteelle ominainen säälin- ja armeliaisuuden tunne.
-Tiedäthän, kuinka vaikea minun on luovuttaa käsistäni valmis koriste,
-kuinka en ollenkaan valmista mitään useille henkilöille, joita en
-mistään hinnasta tahdo tappaa."
-
-Näin puhuttuaan vei Cardillac minut tuohon salaiseen holvikammioon ja
-näytti minulle koko jalokivivarastonsa. Kuninkaallakaan ei ole
-rikkaampaa aarretta. Jokaiseen koristeeseen oli kiinnitetty pieni
-lappu, johon oli merkitty, kenelle koriste oli valmistettu, milloin se
-oli saatu varkauden, ryöväyksen tai murhan kautta.
-
-"Hääpäivänäsi, -- lausui Cardillac kolkosti ja juhlallisesti, --
-hääpäivänäsi saat sinä, Olivier, käsi ristiinnaulitun kuvalla vannoa
-minulle pyhän valan luvaten, että niin pian kuin minä olen kuollut,
-hävität kaikki nämä rikkaudet tuhaksi keinoilla, jotka sinulle
-myöhemmin ilmoitan. En tahdo, että kukaan ihmisolento, kaikista
-vähimmän Madelon ja sinä saisitte haltuunne tämän verellä ostetun
-aarteen."
-
-Tähän rikosten luolaan vangittuna, rakkauden ja inhon, riemun ja kauhun
-eri tahoille raastamana olin kadotetun ihmisen kaltainen, jolle
-suloinen enkeli lempeästi hymyillen viittoo kädellään, mutta jota
-saatana hehkuvilla pihdeillään pitää vallassaan, ja tuon lempeän
-enkelin hymy, jossa koko taivaan autuus kuvastuu, muuttuu hänelle
-julmimmaksi kidutukseksi.
-
-Minä ajattelin pakoa, itsemurhaa, -- mutta Madelon! Moittikaa minua,
-moittikaa minua vaan, arvoisa neiti, että olin liian heikko voittamaan
-intohimoa, joka sitoi minut rikollisuuteen. Mutta senhän saan sovittaa
-tuskallisella kuolemalla?
-
-Eräänä päivänä saapui Cardillac kotia tavattoman iloisena. Hän hyväili
-Madelonia, loi minuun ystävällisiä silmäyksiä, joi pöydän ääressä
-pullon hyvää viiniä, mikä muuten tapahtui ainoastaan suurissa
-juhlatilaisuuksissa, lauleli ja riemuitsi. Madelon oli jättänyt meidät
-kahden kesken, tahdoin lähteä työpajaan.
-
-"Istu vain, poikani, -- huudahti Cardillac, tänään ei enää
-työskennellä, juokaamme malja Parisin arvokkaimman, parhaimman naisen
-onneksi!"
-
-Kun olin kilistänyt lasia hänen kanssaan ja hän yhdellä siemauksella
-oli tyhjentänyt täyden viinilasin, lausui hän: "Sanoppa, Olivier,
-miellyttävätkö sinua nämä säkeet:
-
-    "Un amant, qui craint les voleurs,
-    n'est point digne d'amour."
-
-Hän kertoi nyt, mitä markiisitar Maintenonin huoneissa oli tapahtunut
-teidän ja kuninkaan välillä ja lisäsi, että hän on aina kunnioittanut
-teitä enemmän kuin ketään muuta ihmistä ja että te, teidän suuren
-hyveenne tähden, joka saattaa hänen pahan tähtensä voimattomaksi, ette
-koskaan voisi herättää hänessä pahoja aaveita ja murha-aikeita, vaikka
-kantaisitte kauneinta hänen valmistamaansa koristetta.
-
-"Kuules, Olivier, mitä olen päättänyt! -- jatkoi hän. Useita vuosia
-sitten piti minun valmistaa Englannin prinsessalle Henriettelle
-kaulakoriste ja rannerenkaat sekä hankkia itse sitä varten tarvittavat
-jalokivet. Työ onnistui minulle paremmin kuin koskaan ennen, mutta
-sydäntäni kirveli ajatellessani, että minun täytyisi luopua tästä
-koristeesta, johon olin kiintynyt koko sielullani. Sinähän tiedät, että
-prinsessa sai sitten surmansa salamurhaajan kädestä. Minulla on tämä
-koriste hallussani ja nyt tahdon lähettää sen neiti Scuderille
-kunnioitukseni ja kiitollisuuteni osoitukseksi tuon vainotun
-rosvoliiton nimessä. Samalla kun neiti Scuderi saa selvän voitonmerkin,
-teen ansaittua pilaa Desgrais'ista ja hänen apureistaan. -- Sinun tulee
-viedä koriste neidille!"
-
-Niin pian kuin Cardillac oli maininnut teidän nimenne, neiti, tuntui
-minusta, kuin musta harso olisi temmattu pois, ja onnellisen, varhaisen
-lapsuuteni kaunis, valoisa kuva väikkyi mielessäni kirkkaana ja
-loistavana. Sieluuni valui ihmeellinen lohdutuksentunne, toivonsäde,
-joka pakoitti synkät varjot katoamaan. Cardillac näytti huomanneen
-sanojensa vaikutuksen, mutta selitti sen omalla tavallaan.
-
-"Ehdotukseni näyttää miellyttävän sinua, sanoi hän. Voin tunnustaa,
-että sisällinen ääni, aivan toisellainen kuin se, joka julman
-petoeläimen tavoin vaatii minulta veriuhreja, kehoittaa minua
-menettelemään näin. Usein valtaa minut omituinen mielentila, sisäinen
-kauhuntunne, pelko jotakin kauheata kohtaan, jonka väristykset
-virtaavat kaukaisesta ikuisuudesta ajallisuuteen ja valtaavat minut.
-Silloin tuntuu minusta, kuin voitaisiin kuolematonta sieluani, jolla ei
-ole mitään osaa hirmutöissäni, syyttää siitä, mitä paha tähteni on
-minussa alkanut. Tällaisessa mielentilassa päätin kerran valmistaa
-kauniin timanttikruunun St. Eustachen kirkon pyhälle Marialle. Mutta
-tuo käsittämätön kauhuntunne valtasi minut aina voimakkaampana, milloin
-vain tahdoin alkaa tämän työn ja sen vuoksi jätin sen kokonaan. Nyt
-tuntuu minusta, kuin kantaisin itse hyveelle ja hurskaudelle nöyrän
-uhrini ja palavan esirukoukseni, lähettämällä neiti Scuderille
-kauneimman koristeen, mitä koskaan olen tehnyt."
-
-Tuntien tarkoin teidän elämäntapanne, neiti, neuvoi Cardillac sitten,
-millä tavoin ja milloin minun piti viedä perille koriste, jonka hän
-sulki sievään rasiaan. Koko olemukseni valtasi sanomaton ihastus, sillä
-rikollisen Cardillacin kautta osoitti taivas minulle pelastuksentien
-siitä helvetistä, jossa minä, onneton syntinen, näännyin. Näin
-ajattelin. Ja vastoin Cardillacin tahtoa halusin päästä teidän
-luoksenne keskellä yötä. Anna Brussonin poikana, teidän kasvattinanne
-aioin heittäytyä eteenne ja paljastaa kaikki. Se kauhea onnettomuus,
-joka uhkasi viatonta Madelon-parkaa, jos hänen isänsä kauhea salaisuus
-tuli ilmi, olisi varmaankin liikuttanut teidän jaloa mieltänne ja
-pakoittanut teidät vaikenemaan, mutta teidän terävä älynne olisi kyllä
-keksinyt keinoja Cardillacin kirotun toiminnan ehkäisemiseksi
-ilmiantamatta hänen salaisuuttaan. Älkää kysykö, minkälaisia näiden
-keinojen olisi pitänyt olla, minä en tiedä sitä. Mutta sielussani olin
-lujasti vakuutettu siitä, että te pelastaisitte Madelonin ja minut. Te
-tiedätte, neiti, että aikomukseni tuona yönä epäonnistui. Toivoin
-kuitenkin toiste onnistuvani paremmin.
-
-Mutta yht'äkkiä katosi Cardillacin iloinen mielenlaatu. Hän hiiviskeli
-synkkänä, tuijotti eteensä, murisi käsittämättömiä sanoja, huitoi
-käsiään ikäänkuin torjuen vihollista luotansa, pahat ajatukset
-näyttivät kiusaavan hänen mieltänsä. Näin oli hän viettänyt koko
-aamupäivän. Vihdoin istuutui hän työpöytänsä ääreen, nousi
-tyytymättömänä ylös, katseli ikkunasta kadulle, lausui vakavasti ja
-synkällä äänellä: "Tahtoisin kuitenkin, että Englannin prinsessa
-Henriette olisi saanut pitää koristeen!" -- Nämä sanat täyttivät minut
-kauhulla. Tiesin, että ilettävä murhanenkeli oli taas vallannut hänen
-harhailevan sielunsa, että saatanan ääni kaikui taas hänen korvissaan.
-Minä huomasin salamurhaajan uhkaavan teidän henkeänne. Jos Cardillac
-vain olisi saanut koristeensa takaisin, olisitte ollut pelastettu. Joka
-hetki lisääntyi vaara. Silloin kohtasin teidät Pontneuf-sillalla,
-tunkeuduin vaunujenne luokse, heitin teille kirjelapun, jossa rukoilin
-teitä mahdollisimman pian toimittamaan saamanne koristeen Cardillacille
-takaisin. Teitä ei kuulunut. Minun pelkoni muuttui epätoivoksi, kun
-Cardillac seuraavana päivänä ei puhunut mistään muusta kuin yöllä
-unessa näkemästään kallisarvoisesta koristeesta. Minä luulin unen
-tarkoittaneen teidän koristettanne, ja minä olin vakuutettu siitä, että
-hän hautoi jotakin murhasuunnitelmaa, jonka hän varmasti oli päättänyt
-panna toimeen jo seuraavana yönä. Tahdoin pelastaa teidät, vaikkapa se
-olisi maksanut Cardillacin hengen. Kun Cardillac iltarukouksen jälkeen
-tapansa mukaan oli sulkeutunut huoneeseensa, astuin minä ikkunasta
-pihalle, hiivin muurinaukosta kadulle ja asetuin läheisyyteen muurin
-varjoon odottamaan. Vähän ajan kuluttua tuli Cardillac ulos ja lähti
-äänettömin askelin kulkemaan pitkin katua. Minä hiivin hänen perässään.
-Saavuimme St. Honorée-kadulle, sydämeni alkoi vapista. Äkkiä Cardillac
-katosi näkyvistäni. Päätin asettua teidän talonne ovelle.
-
-Kohta saapui laulaen ja rallattaen kuten silläkin kerralla, kun
-sattumalta jouduin Cardillacin murhatyön näkijäksi, eräs upseeri katua
-pitkin ja meni ohitseni huomaamatta minua. Mutta samalla hetkellä
-hyökkäsi musta olento esiin ja kävi hänen kimppuunsa. Se oli Cardillac.
-Tahtoen estää ainakin tämän murhan hyppäsin kovasti huudahtaen parilla
-kolmella askeleella paikalle -- mutta ei upseeri, vaan Cardillac vaipui
-nyt kuolettavan iskun kohtaamana koristen maahan. Upseeri heitti pois
-tikarinsa, tempasi miekan tupesta ja asettui taisteluasentoon minua
-vastaan luullen minua nähtävästi murhaajan apuriksi. Mutta huomattuaan,
-että minä vähääkään hänestä välittämättä aloin tutkia ruumista, riensi
-hän nopeasti pois paikalta. Cardillac eli vielä. Pistettyäni upseerin
-pudottaman tikarin vyöhöni, nostin Cardillacin harteilleni ja laahasin
-hänet vaivaloisesti kotia, kantaen hänet salaisen käytävän kautta
-työpajaan, hopun te tunnette.
-
-Kuten näette, arvoisa neiti, olen syyllinen ainoastaan siinä suhteessa,
-etten ilmi antanut Madelonin isää oikeusviranomaisille ja siten tehnyt
-loppua hänen hirmutöistänsä. Olen viaton veritöihin. Mitkään kidutukset
-eivät voi pakoittaa minua paljastamaan Cardillacin ilkitöiden
-salaisuutta. Minä en voi sallia, että vastoin korkeimman tahtoa, joka
-salasi isän verityöt hänen viattomalta tyttäreltänsä, koko menneisyyden
-kurjuus, Cardillacin rikollinen elämä vielä nyt kohtaisi musertavasti
-hänen tytärtänsä, että maailman kosto nyt vielä kaivaisi hänen
-ruumiinsa maasta, että pyöveli vielä nyt häpeällä leimaisi vainajan
-luut. Ei! Sydämeni lemmitty tulee itkemään minua kuin viattomana
-kaatunutta sankaria, aika lieventää hänen tuskansa, mutta hän sortuisi
-surusta ja tuskasta saadessaan tietää rakkaan isänsä kauheat teot. --
-
-Olivier vaikeni. Mutta vuolas kyynelvirta tulvi nyt hänen silmistään ja
-hän lankesi neiti Scuderin jalkain juureen rukoillen hartaasti:
-
--- Te olette vakuutettu viattomuudestani, eikö totta? Olettehan!
-Armahtakaa minua, sanokaa, kuinka Madelon voi?
-
-Neiti Scuderi kutsui Martinièren sisälle ja muutaman silmänräpäyksen
-kuluttua lepäsi Madelon Olivierin kaulassa.
-
--- Nyt on kaikki taas hyvin, kun sinä olet täällä, -- tiesinhän, että
-tämä jalomielinen nainen pelastaisi sinut! -- huudahti Madelon kerta
-toisensa perästä ja Olivier unhotti kohtalonsa ja kaiken mikä häntä
-uhkasi, hän tunsi olevansa vapaa. Mitä liikuttavimmalla tavalla
-kertoivat molemmat, kuinka he olivat toistensa puolesta kärsineet,
-syleilivät yhä uudestaan toisiansa ja itkivät jälleennäkemisen ilosta.
-
-Jollei neiti Scuderi jo ennestään olisi ollut vakuutettu Olivierin
-viattomuudesta, niin olisi hän nyt varmasti uskonut sen nähdessään,
-kuinka molemmat nuoret vilpittömimmän rakkauden onnessa unhottivat koko
-maailman ja sen kurjuuden sekä omat kärsimyksensä.
-
--- Ei, huudahti hän, vain puhdas sydän voi unhoittaa kaikki!
-
-Aamun kirkkaat säteet murtautuivat sisään ikkunasta. Desgrais koputti
-hiljaa ovelle muistuttaen, että oli aika viedä pois Olivier Brusson,
-sillä myöhemmin se ei voinut tapahtua huomiota herättämättä.
-Rakastavien täytyi siis erota.
-
-Ne hämärät aavistukset, jotka olivat vaivanneet neiti Scuderin mieltä
-siitä lähtien, kun Olivier oli ensimäisen kerran käynyt hänen
-talossaan, olivat nyt muuttuneet peloittavaksi todellisuudeksi. Hänen
-rakkaan Annansa poika oli syyttömästi sekautunut tähän juttuun ja
-näytti melkein mahdottomalta pelastaa häntä häpeällisestä kuolemasta.
-Hän kunnioitti nuorukaisen sankarillisuutta, kun tämä tahtoi mieluummin
-kuolla syytettynä, kuin paljastaa salaisuuden, joka olisi tuottanut
-hänen Madelonillensa kuoleman. Hän ei voinut keksiä mitään mahdollista
-keinoa tämän onnettoman pelastamiseksi julman tuomioistuimen käsistä.
-Ja kuitenkin päätti hän tehdä kuinka suuria uhrauksia hyvänsä
-estääkseen tapahtumaisillaan olevan huutavan vääryyden.
-
-Hän vaivasi päätänsä kaikellaisilla ehdotuksilla ja suunnitelmilla,
-jotka hänen täytyi kuitenkin mahdottomina kohta hylätä. Pieninkin
-toivonkipinä näytti katoavan ja hän oli joutumaisillaan epätoivoon.
-Mutta Madelonin vilpitön, lapsellinen luottamus ja toiveikas riemu,
-jolla hän puhui rakastetustaan, jota hän nyt pian saisi muka syleillä
-puolisonaan, vapautettuna kaikista syytöksistä, rohkaisi neiti Scuderia
-yhtä paljon, kuin se liikutti hänen sydäntään.
-
-Tehdäkseen jotakin kirjoitti neiti Scuderi vihdoinkin Regnielle pitkän
-kirjeen, jossa hän selitti oikeuden puheenjohtajalle, että Olivier
-Brusson oli mitä uskottavimmalla tavalla todistanut hänelle täydellisen
-syyttömyytensä Cardillacin murhaan, ja että ainoastaan sankarillinen
-päätös viedä mukanaan hautaan eräs salaisuus, jonka paljastaminen
-syöksisi turmioon mitä viattomimman olennon, pidätti häntä tekemästä
-oikeudelle tunnustusta, joka ei ainoastaan vapauttaisi häntä kauheasta
-epäluulosta, jonka nojalla häntä syytetään Cardillacin murhasta, vaan
-myöskin syytöksistä, että hän muka kuuluisi kurjaan murhaajaliittoon.
-Koko hehkuvan innostuksensa ja henkevyytensä voimalla oli neiti Scuderi
-koettanut pehmittää Regnien kovaa sydäntä.
-
-Mutta muutaman tunnin kuluttua vastasi Regnie, että hän iloitsisi
-vilpittömästi siitä, jos Olivier Brusson olisi korkea-arvoisen ja
-kunnioitettavan suojelijattarensa luona todellakin puhdistautunut
-kaikista syytöksistä. Mitä tuli Olivierin sankarilliseen päätökseen
-viedä mukaansa hautaan salaisuus, joka on suhteessa kyseenalaiseen
-rikokseen, niin valitti hän, ettei Chambre ardente voinut kunnioittaa
-tällaista sankarillisuutta, vaan että sen täytyi koettaa mitä
-ankarimmilla keinoilla murtaa se. Kolmen päivän kuluttua toivoi hän
-pääsevänsä tuon harvinaisen salaisuuden perille, mikä todennäköisesti
-oli saattava todellisia ihmeitä päivänvaloon.
-
-Neiti Scuderi tiesi liiankin hyvin, mitä hirmuinen Regnie tarkoitti
-niillä keinoilla, joilla hän aikoi murtaa Brussonin sankarillisuuden.
-Onnetonta nuorukaista odottivat nyt varmasti kidutuksen kauhut. Neiti
-Scuderin mieleen johtui vihdoin, että jonkun lakimiehen neuvo voisi
-olla eduksi, jotta kidutustoimenpiteet saataisiin edes lykätyksi.
-Pierre Arnaud d'Andilly oli siihen aikaan Parisin kuuluisin asianajaja.
-Hän oli yhtä tunnettu laajoista tiedoistaan ja teräväjärkisyydestään
-kuin oikeamielisyydestään ja hyveistään. Hänen luoksensa meni nyt neiti
-Scuderi ja kertoi hänelle kaikki, mikä vain oli mahdollista Brussonin
-salaisuutta paljastamatta. Hän luuli Andillyn ilolla ottavan
-puolustaakseen onnetonta Olivieria, mutta hän pettyi katkerasti
-toiveissaan.
-
-Andilly oli kuunnellut tyynesti hänen kertomustaan, mutta vastasi
-sitten hymyillen käyttäen Boileaun sanoja: Le vrai peut quelque fois
-n'être pas vraisemblable. [Välistä totuus ei ole todennäköinen.] Hän
-todisti neiti Scuderille, että kaikki ilmeisimmät epäluulot ja
-todisteet olivat Brussonia vastaan, ettei Regnien menettelyä suinkaan
-voitu pitää julmana eikä virkaintoisena, vaan että se oli päinvastoin
-täysin laillista, sillä laiminlyömättä tuomarin velvollisuuksia ei
-hän voinut toisin menetellä. Herra Andilly ei uskonut voivansa
-taitavimmallakaan puolustuksella pelastaa Brussonia kidutuksesta.
-Ainoastaan Brusson itse voi sen tehdä joko tunnustamalla vilpittömästi
-kaikki tai ainakin selittämällä tarkoin Cardillacin murhan yhteydessä
-olevat seikat, jotka sitten ehkä voisivat antaa aihetta uusiin
-toimenpiteisiin.
-
--- Siinä tapauksessa polvistun kuninkaan eteen ja rukoilen armoa, --
-lausui neiti Scuderi toivottomana kyynelten tukahuttamalla äänellä.
-
--- Herran nimessä, älkää tehkö sitä, neiti! huudahti Andilly. Säästäkää
-tätä viimeistä keinoa, sillä jos se kerran pettää, ette koskaan voi
-sitä enää käyttää. Kuningas ei koskaan armahda rikollisia, jotka ovat
-vaarallisia yleiselle turvallisuudelle, sillä kansan katkera suuttumus
-kohtaisi häntä. Ehkäpä Brusson voi vielä torjua häntä vastaan tähdätyn
-epäluulon joko paljastamalla salaisuutensa tai muulla keinolla. Silloin
-vasta on oikea aika anoa armoa kuninkaalta, joka ei tule kysymään, mitä
-oikeudessa on todistettu ja mitä ei, vaan ratkaisee asian oman sisäisen
-vakaumuksensa mukaan.
-
-Neiti Scuderin täytyi vastoin tahtoaankin noudattaa kokeneen Andillyn
-neuvoa. Kovin huolissaan ja yhä vain miettien, mihin toimenpiteisiin
-hän nyt ryhtyisi onnettoman Brussonin pelastamiseksi, istui neiti
-Scuderi myöhään illalla kamarissaan, kun Martinière astui sisään ja
-ilmoitti kuninkaallisen kaartin överstin, kreivi Miossensin, joka
-välttämättömästi kalusi puhutella neitiä.
-
--- Suokaa anteeksi, -- lausui Miossens kumartaen sotilaan tavoin, --
-suokaa anteeksi, neiti, että vaivaan teitä näin myöhään ja
-sopimattomaan aikaan. Me sotilaat emme muuten tee näin, ja sen vuoksi
-pyydän teiltä tuhannesti anteeksi. Olivier Brusson tuo minut teidän
-luoksenne.
-
-Suurella jännityksellä odottaen, mitä hän nyt taas saisi tietää,
-huudahti neiti Scuderi:
-
--- Olivier Brusson? Tuo onnettomin ihminen? Mitä teillä on hänen
-kanssaan tekemistä?
-
--- Olin varma, -- jatkoi Miossens hymyillen, -- että teidän turvattinne
-nimi olisi riittävä suositus taivuttamaan teidät kuulemaan, mitä
-minulla on sanottavaa. Koko maailma on vakuutettu Brussonin
-syyllisyydestä. Tiedän, että te olette toista mielipidettä, joka
-kuitenkin nojautuu ainoastaan syytetyn vakuutuksiin, kuten minulle on
-sanottu. Minun laitani on toinen. Kukaan ei voi olla enemmän vakuutettu
-kuin minä Brussonin syyttömyydestä Cardillacin kuolemaan.
-
--- Puhukaa, oi, puhukaa! -- huudahti neiti Scuderi silmät ilosta
-loistaen.
-
--- Minä, -- lausui Miossens painavasti, -- niinä juuri pistin vanhan
-kultasepän kuoliaaksi St. Honorée-kadulla teidän talonne läheisyydessä.
-
--- Kaikkien pyhimysten nimessä, tekö -- tekö! -- huudahti neiti
-Scuderi.
-
--- Ja minä vakuutan teille, neiti, että olen ylpeä teostani, -- jatkoi
-Miossens. Olkaa varma siitä, että Cardillac oli mitä paatunein,
-ulkokullatuin konna, että juuri hän öisin murhasi ja ryösti ihmisiä,
-onnistuen niin kauan välttämään kaikki ansat. En tiedä, kuinka minussa
-heräsikään sisäinen epäluulo tuota vanhaa roistoa kohtaan, kun hän
-siveellisen levottomuuden vallassa antoi minulle tilaamani koristeen,
-kun hän tarkoin tiedusteli, kenelle olen koristeen tilannut, ja kun hän
-sangen viekkaalla tavalla oli kysellyt kamaripalvelijaltani, milloin
-minulla oli tapana käydä erään naisen luona. Jo kauan oli herättänyt
-huomiotani, että tuon inhottavimman ryöstöhimon onnettomilla uhreilla
-oli kaikilla samallainen kuolettava haava. Olin vakuutettu, että
-murhaaja oli harjaantunut antamaan tuon silmänräpäyksessä tappavan
-iskun ja että hän luotti siihen. Jos se petti, niin syntyi taistelu
-mies miestä vastaan. Tämän johdosta käytin erästä varokeinoa, joka on
-niin yksinkertainen, etten voi ymmärtää, kuinka muut jo aikoja sitten
-eivät ole keksineet sitä ja pelastaneet siten henkeänsä tuolta
-kavalalta murhamieheltä. Minä panin keveän rintahaarniskan liivieni
-alle. Cardillac hyökkäsi päälleni takaa päin. Hän tarttui minuun
-jättiläisvoimin, mutta varmasti tähdätty isku kilpistyi takaisin
-raudasta. Samassa käännyin ympäri ja iskin tikarini, joka oli valmiina
-kädessäni, hänen rintaansa.
-
--- Ja te vaikenette, -- kysyi neiti Scuderi, ettekö ole ilmoittanut
-tuomareille tapahtumasta?
-
--- Sallikaa minun huomauttaa, neiti, -- vastasi Miossens, -- että
-tällainen ilmoitus, jollei suorastaan syöksisi minua turmioon, ainakin
-sekoittaisi minut tuohon ilettävään juttuun. Olisiko Regnie, joka
-kaikkialla vainuaa rikoksia, ollenkaan uskonut minua, jos olisin
-syyttänyt murhayrityksestä rehellistä Cardillacia, hurskauden ja hyveen
-perikuvaa? Entä jos oikeuden miekka olisi kääntänyt kärkensä minua
-itseäni vastaan?
-
--- Se olisi ollut mahdotonta, -- huudahti neiti Scuderi, -- teidän
-syntyperänne, teidän säätynne --
-
--- Mitä vielä, -- jatkoi Miossens, -- muistakaa vain Luxemburgin
-herttuata, jonka pieni päähänpisto tilata Sagelta ennustuspeili saattoi
-Bastilleen epäiltynä myrkkymurhasta. Ei pyhän Dionysiuksen kautta, en
-tuntiakaan vapaudestani, en hiuskarvaanikaan pane alttiiksi raivoavalle
-Regnielle, joka kernaasti asettaisi miekkansa meidän kaikkien kaulalle.
-
--- Mutta näin te saatatte viattoman Brussonin mestauslavalle? --
-keskeytti neiti Scuderi.
-
--- Viattoman? -- vastasi Miossens. -- Sanotteko viattomaksi tuon
-kirotun Cardillacin toveria, joka auttoi häntä veritöissä ja joka jo
-sata kertaa olisi ansainnut kuoleman? Eihän toki, hän vuodattaa verensä
-syystä. Olen paljastanut teille, kunnioitettava neiti, asian todellisen
-laidan sillä edellytyksellä, että te, jättämättä minua Chambre ardenten
-käsiin, osaisitte kuitenkin jollakin tavoin käyttää minun salaisuuttani
-turvattinne hyväksi.
-
-Sydämmessään iloiten siitä, että hänen vakaumuksensa Brussonin
-viattomuudesta oli saanut näin ratkaisevalla tavalla vahvistuksensa,
-kertoi neiti Scuderi nyt kreiville, joka jo tunsi Cardillacin
-rikollisuuden, kaikki mitä Olivier oli hänelle kertonut, ja kehoitti
-kreiviä lähtemään asianajaja Andillyn luokse. Vaiteliaisuuslupauksen
-nojalla oli Andillylle paljastettava koko salaisuus ja hänen tuli
-sitten neuvoa, mitä oli tehtävä.
-
-Kun neiti Scuderi oli kertonut mitä tarkimmin Andillylle koko jutun,
-tiedusteli hän vielä pienimpiäkin yksityisseikkoja. Erityisesti kysyi
-hän kreivi Miossensilta, oliko hän varmasti vakuutettu siitä, että
-juuri Cardillac oli hyökännyt hänen päällensä, ja voisiko hän tuntea
-Olivier Brussonin samaksi mieheksi, joka kantoi ruumiin pois
-murhapaikalta.
-
--- Paitsi sitä, -- vastasi Miossens, -- että kuunvalossa aivan hyvin
-tunsin kultasepän, olen myöskin Regnien luona nähnyt sen tikarin, jolla
-Cardillac oli pistetty kuoliaaksi. Se on minun tikarini, joka on helppo
-tuntea taiteellisesti koristetusta kahvastaan. Seisten vain askeleen
-päässä nuorukaisesta, joka oli pudottanut hattunsa, näin selvästi hänen
-piirteensä ja tuntisin hänet siis varmasti.
-
-Andilly katsoi hetkisen vaieten eteensä ja lausui sitten:
-
--- Tavallisilla keinoilla ei Brussonia missään tapauksessa voida
-pelastaa oikeuden käsistä. Hän ei tahdo Madelonin tähden sanoa
-Cardillacia ryöstömurhaajaksi. Hän voi kyllä menetellä niin, sillä
-vaikkapa hän paljastamalla salaisen käytävän ja ryöstettyjen
-kalleuksien varaston onnistuisikin todistamaan Cardillacin
-syyllisyyden, tuomittaisiin hänet kuitenkin kuolemaan kultasepän
-rikostoverina. Sama olisi asianlaita, vaikka kreivi Miossens
-paljastaisi tuomarille kohtauksensa kultasepän kanssa ja sen todelliset
-seuraukset. Jutun lykkäys on ainoa, mitä tällä hetkellä voimme saada
-aikaan. Kreivi Miossens menee vankilaan, pyytää saada nähdä Olivier
-Brussonia ja todistaa hänet samaksi mieheksi, joka kantoi pois
-Cardillacin ruumiin. Sitten rientää hän Regnien luokse ja sanoo
-hänelle: St. Honorée-kadulla näin eräänä yönä murhatun miehen, seisoin
-aivan ruumiin vieressä, kun eräs toinen mies riensi paikalle, kumartui
-ruumiin puoleen, ja huomattuaan haavoittuneen vielä olevan hengissä,
-nosti hänet harteilleen ja kantoi pois. Olivier Brussonin olen tuntenut
-samaksi mieheksi. -- Tämä lausunto aiheuttaa Brussonin uudistetun
-kuulustelun kreivi Miossensin läsnä ollessa. Tämä ehkäisee kidutuksen
-ja tutkimusta jatketaan. Silloin vasta on aika kääntyä kuninkaan
-puoleen. Teidän älykkäisyytenne asiaksi, neiti, jää tämän suorittaminen
-taitavimmalla tavalla. Minun mielestäni olisi parasta kertoa
-kuninkaalle koko salaisuus. Kreivi Miossensin lausunto tukee Brussonin
-tunnustuksia. Lisävahvistusta saataisiin vielä toimeenpanemalla
-salainen tutkimus Cardillacin talossa. Olivier Brussonin vapauttaminen
-ei voi tapahtua oikeuden päätöksen nojalla, vaan kuninkaan ratkaisun
-kautta, joka perustuen sisäiseen tunteeseen antaa armon siinä, missä
-tuomarin täytyy rangaista.
-
-Kreivi Miossens noudatti tarkoin Andillyn neuvoa ja tapahtui
-todellakin, kuten viimemainittu oli ennustanut.
-
-Nyt oli siis käännyttävä kuninkaan puoleen, mutta se oli sangen vaikea
-tehtävä, sillä kuningas, joka piti Brussonia yksin sinä kamalana
-ryöstömurhaajana, joka niin pitkät ajat oli pitänyt koko Parisia pelon
-ja kauhun vallassa, tunsi häntä kohtaan niin suurta inhoa, että jos
-joku sanallakaan muistutti tuosta kuuluisasta jutusta, leimahti hänessä
-mitä ankarin viha.
-
-Pysyen uskollisena periaatteellensa olla koskaan puhumatta
-kuninkaalle epämiellyttävistä asioista, kieltäytyi Maintenon jyrkästi
-välittäjäntoimesta. Brussonin kohtalo oli siis kokonaan neiti Scuderin
-kädessä. Pitkän miettimisen jälkeen teki hän päätöksensä ja pani sen
-nopeasti täytäntöön. Hän pukeutui mustaan silkkipukuun, koristi itsensä
-Cardillacin kallisarvoisilla lahjoilla, ripusti pitkän, mustan harson
-päähänsä ja ilmestyi tässä asussa markiisitar Maintenonin huoneistoon
-juuri siihen aikaan kuin kuningas oleskeli siellä. Neiti Scuderin jalo
-ulkomuoto herätti näissä pukimissa suurta kunnioitusta kaikissa ja kun
-hän astui markiisitar Maintenonin asuntoon, nousi kuningaskin
-kummastuneena ja tuli häntä vastaan. Kaulakoristeen ja rannerenkaiden
-kallisarvoiset timantit välähtivät nyt kuninkaan silmissä ja hän
-huudahti:
-
--- Taivaan nimessä, nehän ovat Cardillacin valmistamat koristeet! -- Ja
-kääntyen sitten markiisittaren puoleen lisäsi kuningas hymyillen:
-
--- Katsokaa, rouva markiisitar, kuinka kaunis morsiamemme suree
-sulhastaan.
-
--- Ah, armollinen herra, -- puuttui neiti Scuderi puheeseen ikäänkuin
-jatkaen pilantekoa, -- kuinka sopisi surevan morsiamen koristaa itsensä
-näin loistavasti? Ei, olen jo aikoja sitten jättänyt tuon kultasepän,
-enkä enää ajattelisi häntä, jollei mieleeni aina muistuisi se
-vastenmielinen kuva, kun näin häntä murhattuna kannettavan ohitseni.
-
--- Kuinka sanotte, -- kysyi kuningas, kuinka? Oletteko nähnyt tuon
-onnettoman?
-
-Neiti Scuderi kertoi nyt lyhyesti, kuinka hän sattumalta oli osunut
-Cardillacin talon edustalle juuri kun hänen murhansa oli huomattu.
-(Brussonista ei neiti vielä maininnut mitään.) Hän kuvasi Madelonin
-suurta surua, mainitsi, kuinka syvän vaikutuksen tämä viaton lapsi
-häneen teki ja kuinka hän kansanjoukon osoittaessa suosiotaan oli
-pelastanut onnettoman tyttö-raukan Desgraisin käsistä. Yhä suuremmalla
-mielenkiinnolla kuvasi hän sitten kohtauksensa Regnien, Desgraisin ja
-lopuksi Brussonin kanssa. Neiti Scuderin eloisa ja innostusta hehkuva
-kuvaus tempasi kuninkaan mukaansa, niin ettei tämä edes huomannut, että
-puhe oli hänen inhoamansa Brussonin ilettävästä jutusta. Kuningas ei
-voinut lausua sanaakaan, hänen sisäistä liikutustansa ilmaisi silloin
-tällöin vain pieni huudahtus. Aivan hämmästyneenä kuulemastaan ei hän
-vielä ennättänyt tointua, kun neiti Scuderi äkkiä polvistui hänen
-eteensä ja rukoili armoa Olivier Brussonille.
-
--- Mitä te teette, -- huudahti kuningas, tarttuen häneen molemmin käsin
-ja pakoittaen hänet istumaan, -- mitä te teette, neiti! Te yllätätte
-minut omituisella tavalla! Se oli kauhea kertomus! Mutta kuka takaa
-Brussonin satumaisen kertomuksen todenmukaisuuden?
-
-Neiti Scuderi huudahti kiihkeästi:
-
--- Kreivi Miossensin todistus, tutkimus Cardillacin talossa, sisäinen
-vakaumus -- ah, Madelonin puhdas sydän, joka näki Brussonissa yhtä
-suurta puhtautta ja hyvettä!
-
-Kuningas aikoi vastata jotakin, mutta kääntyi kuullessaan takanaan ovea
-avattavan. Viereisessä huoneessa työskennellyt Louvois katsahti sisään
-huolestuneen näköisenä. Kuningas nousi ja lähti Louvoisin seurassa
-huoneesta. Neiti Scuderi ja markiisitar Maintenon pitivät tätä
-keskeytystä vaarallisena, sillä kerran yllätettynä voi kuningas nyt
-olla varuillaan ja välttää viritettyä ansaa. Muutamien minuuttien
-kuluttua palasi kuitenkin kuningas, käveli nopeasti pari kertaa
-edestakaisin huoneessa, pysähtyi sitten kädet selän takana aivan neiti
-Scuderin eteen ja lausui, katsomatta häneen, ikäänkuin ajatuksissaan:
-
--- Tahtoisinpa nähdä teidän Madeloninne! -- Neiti Scuderi vastasi
-ihastuneena:
-
--- Oi, armollinen herra, kuinka suuren onnen suotte onnettomalle
-lapsi-raukalle! Ah, teidän tarvitsee antaa vain vihjaus, niin saatte
-nähdä tuon tyttösen jalkainne juuressa.
-
-Näin sanottuaan meni neiti Scuderi nopeasti ovelle ja huusi, että
-kuningas tahtoi ottaa vastaan Madelon Cardillacin, ja palasi takaisin
-itkien ja nyyhkien ilosta ja liikutuksesta.
-
-Neiti Scuderi oli aavistanut tämän ja ottanut sen vuoksi mukaansa
-Madelonin, joka sillä välin oli odotellut markiisittaren kamarineidin
-luona Andillyn laatima lyhyt anomuskirja kädessä. Hetken kuluttua
-makasi hän äänettömänä kuninkaan jalkain juuressa. Pelko, hämmästys,
-nöyrä kunnioitus, rakkaus ja suru saattoivat veren yhä nopeammin
-kuohumaan hänen suonissaan. Hänen poskensa hehkuivat, silmänsä
-loistivat täynnä kirkkaita kyynelhelmiä, jotka silloin tällöin
-putosivat hänen silkinhienoilta silmäripsiltään kauniille
-liljanväriselle povelleen. Tytön ihmeellinen kauneus näytti syvästi
-vaikuttavan kuninkaaseen. Hän kohotti tytön hiljaa ylös, teki liikkeen
-ikäänkuin suudellakseen hänen kättänsä, päästi kuitenkin käden jälleen
-irti ja katsoi tuota suloista lasta kyyneltynein silmin, mikä todisti
-syvää sisäistä liikutusta.
-
-Markiisitar Maintenon kuiskasi hiljaa neiti Scuderille:
-
--- Eikö hän ole aivan Vallièren näköinen, tuo pikku olento? Kuningas on
-suloisten muistelmain vallassa. Te olette voittanut pelin.
-
-Vaikka Maintenon sanoikin tämän hyvin hiljaa, näytti kuningas kumminkin
-kuulleen sen. Hieno puna nousi hänen kasvoillensa, hän vilkaisi
-ohimennen Maintenoniin, luki anomuskirjan, jonka Madelon oli ojentanut
-hänelle ja lausui sitten lempeästi ja hyväntahtoisesti:
-
--- Uskon kyllä, että sinä, rakas lapsi, olet vakuutettu rakastettusi
-viattomuudesta, mutta meidän on myöskin kuultava, mitä Chambre ardente
-sanoo.
-
-Lempeällä kädenliikkeellä jätti hän hyvästi tytölle, joka oli hukkua
-kyyneleihinsä.
-
-Neiti Scuderi huomasi kauhukseen, että Vallièren muisto, niin
-edullisesti kuin se alussa näyttikin vaikuttaneen, muutti kuninkaan
-mielen, niin pian kuin Maintenon oli maininnut hänen nimensä. Ehkä
-kuningas täten tuli muistaneeksi, että hän oli uhraamaisillaan ankaran
-oikeuden kauneuden hyväksi, tahi ehkä hänelle kävi kuten uneksijalle,
-joka kuullessaan kovan huudon menettää kauniit utukuvat mielestään.
-Ehkäpä hän ei nyt enää nähnyt sielunsa silmäin edessä Vallièrea, vaan
-ajatteli laupeudensisar Louisea (Soeur Louise de la miséricorde,
-Vallièren nunnanimi Carmelitiluostarissa), joka kiusasi häntä
-hurskaudellaan ja katumuksellaan. -- Nyt ei ollut siis muuta tekemistä,
-kuin odottaa tyynesti kuninkaan päätöstä.
-
-Kreivi Miossensin todistus Chambre ardenten edessä oli sillä välin
-tullut tunnetuksi, ja kuten kansanjoukot tavallisesti viehättyvät
-helposti menemään toisesta äärimmäisyydestä toiseen, niin kävi
-nytkin. Olivier Brussonia, jota ensin oli kirottu kurjimpana
-murhamiehenä ja uhattu repiä kappaleiksi, ennen kuin hän oli noussut
-mestauslavallekaan, pidettiin nyt julman tuomioistuimen viattomana
-uhrina. Nyt vasta muistivat naapurit hänen siveellisen käytöksensä,
-hänen suuren rakkautensa Madelonia kohtaan, hänen uskollisuutensa ja
-kiintymyksensä vanhaan kultaseppään. Suuria kansanjoukkoja kokoontui
-usein uhkaavalla tavalla Regnien palatsin edustalle huutaen: Antakaa
-meille Olivier Brusson, hän on viaton! Vieläpä särettiin kivillä hänen
-talonsa ikkunat, niin että Regnien täytyi turvautua santarmien apuun
-suuttunutta rahvasta vastaan.
-
-Useita päiviä oli kulunut. Neiti Scuderi ei ollut kuullut mitään
-Olivier Brussonin jutusta. Aivan epätoivoisena hän meni markiisitar
-Maintenonin luokse, joka kuitenkin vakuutti, että kuningas vaikeni koko
-asiasta ja ettei suinkaan olisi eduksi huomauttaa hänelle siitä.
-Markiisittarelta ei neiti Scuderi siis voinut toivoa mitään apua.
-
-Vihdoin sai hän asianajaja Andillyn avulla tietää, että kuninkaalla oli
-ollut pitkä salainen keskustelu kreivi Miossensin kanssa. Edelleen
-kerrottiin hänelle, että kuninkaan luotetuin kamaripalvelija ja
-asiamies Bontems oli käynyt vankilassa ja puhutellut Brussonia, sekä
-että Bontems oli eräänä yönä useiden muiden henkilöiden kanssa käynyt
-Cardillacin talossa ja viipynyt siellä kauvan. Talon alakerran asukas
-Claude Patru vakuutti, että koko yön kuului hänen yläpuolellaan kolinaa
-ja että Olivier oli varmasti ollut mukana, sillä vanhus oli muka
-selvästi kuullut hänen äänensä. Oli siis ainakin varmaa, että kuningas
-itse antoi tarkoin tutkia asian todellisen laidan. Käsittämätöntä oli
-ainoastaan päätöksen tavaton viipyminen. Regnie ponnisti varmaankin
-kaikki voimansa pitääkseen kynsin hampain kiinni uhristaan, jota
-häneltä koetettiin riistää.
-
-Lähes kuukausi oli kulunut edellä kerrotuista tapahtumista, kun
-markiisitar Maintenon ilmoitti neiti Scuderille, että kuningas tahtoi
-nähdä hänet samana iltana markiisittaren huoneissa.
-
-Neiti Scuderin sydän sykki kiivaasti, hän tiesi, että Brussonin kohtalo
-oli saava ratkaisunsa. Hän sanoi sen onnettomalle Madelonille, joka
-rukoili hartaasti pyhää Jumalan äitiä ja kaikkia pyhimyksiä, että he
-herättäisivät kuninkaan sydämessä vakaumuksen Brussonin viattomuudesta.
-
-Mutta kuningas näytti unhottaneen koko asian, sillä keskustellen
-iloisesti Maintenonin ja Scuderin kanssa ei hän sanallakaan maininnut
-Brusson-parkaa. Vihdoin saapui Bontems, lähestyi kuningasta ja lausui
-hänelle muutamia sanoja niin hiljaa, etteivät naiset ymmärtäneet
-mitään. Neiti Scuderin sydän vapisi. Äkkiä nousi kuningas, astui
-Scuderin luokse ja lausui säteilevin silmin:
-
--- Onnittelen teitä, neiti! Turvattinne, Olivier Brusson on vapaa!
-
-Kyyneleet tulvivat virtanaan neiti Scuderin silmistä ja voimatta lausua
-sanaakaan tahtoi hän heittäytyä polvilleen kuninkaan eteen, mutta tämä
-esti sen sanoen:
-
--- Menkää, menkää, hyvä neiti! Teidän pitäisi olla
-parlamenttiasianajaja ja ajaa minun oikeusasioitani, sillä,
-pyhän Dionysiuksen kautta, kukaan ei voi vastustaa teidän
-kaunopuheisuuttanne. Todellakin, -- lisäsi kuningas vakavasti, -- eikö
-hän, jonka itse hyve on ottanut turviinsa, eikö hän ole suojattu
-kaikilta ilkeiltä syytöksiltä, Chambre ardentelta ja kaikilta maailman
-tuomioistuimilta?
-
-Neiti Scuderi puhkesi nyt vihdoin puhumaan lausuen hehkuvin sanoin
-kiitoksensa kuninkaalle, mutta tämä keskeytti hänet sanoen, että kotona
-neiti Scuderia odotti lämpimämmät kiitokset, kuin kuningas voi häneltä
-vaatia, sillä tällä hetkellä onnellinen Olivier varmaankin jo syleili
-Madeloniansa. Kuningas lopetti puheensa seuraavin sanoin:
-
--- Bontems maksaa teille 100 louisdoria, antakaa ne minun puolestani
-morsiuslahjaksi pikku Madelonille. Menköön hän naimisiin Brussonin
-kanssa, joka tosin ei ollenkaan ansaitse sellaista onnea, mutta sen
-jälkeen on molempien lähdettävä Parisista. Se on tahtoni.
-
-Martinière tuli ovella neiti Scuderia vastaan, häntä seurasi Baptiste,
-molemmat ilosta loistavin kasvoin, riemuiten ja huutaen: Hän on täällä,
-hän on vapaa! Voi noita onnellisia nuoria ihmisiä!
-
-Onnellinen pari lankesi Scuderin jalkojen juureen.
-
--- Oi, tiesinhän, että te, vain te voitte pelastaa puolisoni! --
-huudahti Madelon.
-
--- Luottamukseni teihin, armas äiti, oli lannistumaton! -- huudahti
-Olivier.
-
-Molemmat suutelivat neiti Scuderin käsiä vuodattaen kuumia kyyneleitä.
-Sitten syleilivät he taas toisiaan ja vakuuttivat, että tämän hetken
-ääretön onni korvasi kaikki menneiden päivien suuret kärsimykset. Ja he
-vannoivat ikuista uskollisuutta toisillensa. Vain kuolema oli heidät
-eroittava.
-
-Muutaman päivän perästä vahvistettiin heidän liittonsa
-papinsiunauksella. Vaikka kuningas ei olisikaan käskenyt heitä
-poistumaan Parisista, ei Brusson missään tapauksessa olisi voinut jäädä
-kaupunkiin, jossa kaikki muistutti hänelle Cardillacin hirmutöiden
-kauheita aikoja, jossa sattuma voi saattaa ilmi hänen ikävän
-salaisuutensa, jonka jo nyt useammat henkilöt tunsivat, ja ainaiseksi
-turmella hänen rauhallisen elämänsä. Kohta häiden jälkeen matkusti hän,
-neiti Scuderin siunausten saattamana, nuoren vaimonsa kanssa Genèveen.
-Käyttäen hyväkseen Madelonin runsaita myötäjäisiä, ollen itse taitava
-ammatissaan sekä kaikin puolin kunnon kansalainen, hankki hän siellä
-perheelleen onnellisen ja huolettoman toimeentulon. Hän toteutti kaikki
-ne toiveet, jotka niin katkerasti olivat pettäneet hänen isänsä.
-
-Noin vuosi sen jälkeen, kun Brusson perheineen oli matkustanut
-Parisista, julkaistiin Parisin arkkipiispan Harloy de Chanvalonin ja
-parlamenttiasianajaja Pierre Arnaud d'Andillyn allekirjoittama
-virallinen tiedonanto, jossa ilmoitettiin, että eräs katuvainen
-syntinen oli rippisalaisuuden nojalla luovuttanut kirkolle rikkaan
-kokoelman ryöstettyjä jalokiviä ja kultaesineitä. Kaikkia niitä, joilta
-ennen vuoden 1680 loppua oli ryövätty kulta- ja jalokivikoristeita,
-pyydettiin ilmoittautumaan asianajaja Andillyn luona, jolta he voivat
-periä menettämänsä esineet, jos voivat antaa tarkan kuvauksen niiden
-laadusta sekä muuten todistaa olevansa asianomaisen koristeen oikeita
-omistajia. Monet Cardillacin uhreista, jotka olivat päässeet hengissä
-hänen käsistään, saapuivat vähitellen asianajajan luokse ja saivat
-häneltä suureksi ihmeekseen ryöstetyt kalleutensa takaisin. Ne
-arvoesineet, joille omistajaa ei löytynyt, joutuivat St. Eustachen
-kirkon rahastolle.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Outo intohimo, by E. T. A. Hoffmann
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK OUTO INTOHIMO ***
-
-***** This file should be named 52705-8.txt or 52705-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/2/7/0/52705/
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/52705-8.zip b/old/52705-8.zip
deleted file mode 100644
index 3a5679b..0000000
--- a/old/52705-8.zip
+++ /dev/null