diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/52471-8.txt | 12317 | ||||
| -rw-r--r-- | old/52471-8.zip | bin | 225881 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 12317 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..7a90052 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #52471 (https://www.gutenberg.org/ebooks/52471) diff --git a/old/52471-8.txt b/old/52471-8.txt deleted file mode 100644 index 2633728..0000000 --- a/old/52471-8.txt +++ /dev/null @@ -1,12317 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Tytöistä parhain, by Louisa M. Alcott - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - - -Title: Tytöistä parhain - -Author: Louisa M. Alcott - -Translator: Lyyli Reijonen - -Release Date: July 1, 2016 [EBook #52471] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TYTÖISTÄ PARHAIN *** - - - - -Produced by Helvi Ollikainen and Tapio Riikonen - - - - - - -TYTÖISTÄ PARHAIN - -Kirj. - -Louisa M. Alcott - - -Suom. Lyyli Reijonen - -Alkuperäinen teos: An Oldfashioned Girl - - - - - -WSOY, Porvoo, 1916. - - - - -SISÄLLYS: - - 1. Pollyn tulo. - 2. Uusia tapoja. - 3. Pollyn huolet. - 4. Pikku seikkoja. - 5. Ikävyyksiä. - 6. Isoäiti. - 7. Hyvästi. - 8. Kuuden vuoden kuluttua. - 9. Opetustunti. - 10. Veljet ja sisaret. - 11. Neulat ja kielet. - 12. Kielletty hedelmä. - 13. Päivänpaistetta. - 14. Nuppuna katkaistu. - 15. Kuperkeikkoja. - 16. Vaatekatselmus. - 17. Polly isoäidin osassa. - 18. Tyttö joka ei uskaltanut. - 19. Tomin menestys. - - - - -1 - -POLLYN TULO - - --- On jo aika lähteä asemalle, Tom. - --- No, lähdetään sitten. - --- En minä aio tulla, ulkona on märkää. Minun tukkani oikenisi -piikkisuoraksi tällaisella ilmalla, ja minä haluan näyttää sievältä -kun Polly tulee. - --- Et kai luule, että lähden yksinäni hakemaan ihan vierasta tyttöä! -Ja Tom näytti niin kauhistuneelta kuin sisar olisi sysännyt hänen -harmikseen australialaisen alkuasukkaan. - --- Tietenkin sinä menet. Se on velvollisuutesi, ja ellet olisi -tuollainen jörrikkä, hakisit hänet mielelläsi. - --- Tämä oli katala temppu. Tietysti arvasin, että minun on mentävä, -mutta sinä sanoit tulevasi mukaan. Koetapa vastedes lykätä ystäviäsi -minun niskoilleni. Toista kertaa et onnistu. - -Tom nousi sohvalta närkästyneen päättäväisesti, mutta vaikutuksen -pilasivat pörröinen tukka ja ryppyiset vaatteet. - --- Älä nyt kiukuttele, minä pyydän äidiltä, että saat Pollyn -lähdettyä kutsua tänne sen inhottavan Ned Millerin, johon olet -niin ihastunut, sanoi Fanny toivoen sillä rauhoittavansa veljen -kiihtyneitä tunteita. - --- Miten pitkään tuo tyttö viipyy? kysyi Tom suorien vähän pukuaan. - --- Ehkä kuukauden tai pari. Hän on hirmuisen mukava, pitäisin hänet -meillä niin kauan kuin hän ikinä viihtyy. - --- Ei hän sitten kauan ole, mikäli minusta riippuu, murahti Tom, -jonka mielestä tytöt olivat aivan tarpeeton osa luomakunnasta. -Nelitoistavuotiaat pojat ovat usein sitä mieltä, ja ehkä se onkin -viisas järjestys; pojathan pitävät kuperkeikoista, ja kolme neljä -vuotta myöhemmin he joutuvat tekemään oikein kunnon kuperkeikan, kun -heistä tulee 'noiden harmittavien tyttöjen' nöyriä orjia. - --- Kuule, mistä minä tunnen sen otuksen? En ole ikinä nähnyt häntä -eikä hän minua. Sinun on tultava mukaan, Fan. Tom pysähtyi ovella -kauhusta ajatellessaan, että joutuisi ehkä pysäyttämään lauman -vieraita tyttöjä ennen kuin keksisi oikean. - --- Löydät varmasti hänet, sillä tietysti hän odottaa ja tähystelee -meitä. Kyllä hän sinut tuntee vaikken minä olekaan mukana. Olen -selittänyt hänelle, minkä näköinen olet. - --- Mutta ellei hän tunnekaan? Peiliin vilkaisten Tom sipaisi -kiharoitaan täysin varmana, että sisar oli kuvannut hänet -epäoikeudenmukaisesti. - --- Mene nyt, muuten myöhästyt, ja mitä Polly silloin ajattelee -minusta, komensi Fanny ja tönäisi kärsimättömästi veljeään. - --- Tietysti hän ajattelee, että välität enemmän kiharoistasi kuin -ystävistäsi, ja siinä hän on oikeassa. - -Tyytyväisenä letkaukseensa Tom laahusti huoneesta. Hän tiesi olevansa -myöhässä, mutta ei halunnut kiirehtiä ennen kuin oli pois näkyvistä. - --- Jos minä olisin presidentti, säätäisin sellaisen lain, että -pojat olisi aikuisiksi asti pidettävä lukkojen takana, sillä he -ovat totisesti maailman pahimpia kiusankappaleita, sanoi Fanny -seuratessaan, miten laiskasti veli maleksi katua pitkin. Mutta Fanny -olisi tainnut olla toista mieltä jos olisi ollut mukana, sillä heti -kun Tom kääntyi kulmasta, hänen käytöksensä muuttui kokonaan. Kädet -ilmestyivät esiin taskuista. Hän herkesi viheltämästä, aukaisi -takkinsa napit, työnsi lakin niskaan ja pinkaisi juoksuun. - -Juna oli juuri tullut, kun Tom saapui asemalle tulipunaisena ja -läähättäen kuin kilpahevonen. - --- Tietysti hän on samanlainen rusettiniekka kuin kaikki muutkin. -Miten ihmeessä tunnen hänet? Fan oli kelju, kun pani minut tulemaan -yksin, ajatteli Tom tarkastellessaan asemahuoneen läpi tulvivaa -ihmisvirtaa. Hän katseli hiukan pelästyneenä nuoria neitosia, jotka -kulkivat ohitse. Kun kukaan heistä ei näyttänyt etsivän ketään, hän -ei puhutellut heitä, vaan tarkasteli jokaista uutta ohikulkevaa -joukkoa kärsivän näköisenä kuin uhrilammas. -- Tuossa hän nyt on, -hän tuumi itsekseen, kun vähän päästä huomasi erään hienohelman -seisovan kädet ristissä, päässä pienen pieni hattu ison hiusvuoren -huipulla. -- Kaipa minun on tuota puhuteltava, mietti Tom ja lähestyi -verkalleen neitosta rohkaisten mieltään. Tytön puku lepatti niin -täynnä nauhoja ja rimssuja, röyhellyksiä ja höyhentöyhtöjä, että se -näytti tuulen riepottelemalta. - --- Anteeksi, oletteko te Polly Milton? kysyi Tom nöyrästi pysähtyen -hulmuavan tuntemattoman eteen. - --- En ole, vastasi nuori neiti tuijottaen kylmästi poikaan, joka -perääntyi nujerrettuna. - --- Missä kummassa hän on? mutisi Tom harmissaan aikoen lähteä -tiehensä. Takaa kuuluva joutuisa jalkojen kopse sai hänet kuitenkin -kääntymään, ja hän näki pienen punaposkisen tytön, joka iloisena ja -reippaasti juoksi halki ison asemasalin. Tyttö hymyili ja viittoili -matkalaukullaan Tomille, ja tämä pysähtyi odottamaan mutisten -itsekseen: -- Mahtaako tuo nyt olla Polly? - -Tyttö tuli hänen luokseen käsi ojossa ja sinisissä silmissä ujon -iloinen katse. - --- Sinähän olet Tom, etkös olekin? - --- Olen. Mistä sinä tunsit? Ja hämmästyksissään Tom pudisti -huomaamattaan tytön kättä. - --- Fan kertoi, että sinulla on kihara tukka ja hauskan näköinen -nenä ja että sinä vihellät usein ja pidät harmaata lakkia silmille -vedettynä, niin että tunsin sinut heti. - -Ja Polly nyökkäsi ystävällisesti jättäen kohteliaasti sanomatta -tukkaa punaiseksi, nenää nykeröksi ja lakkia vanhaksi, vaikka Fan oli -huolellisesti teroittanut hänen mieleensä näitä seikkoja. - --- Missä sinun matka-arkkusi ovat? kysyi Tom muistaen -velvollisuutensa, kun tyttö ojensi hänelle pienen laukun, jota hän ei -ollut tarjoutunut ottamaan. - --- Isä käski minun toimia nopeasti, jotten jäisi ilman ajuria, ja -siksi annoin tavarakuitin eräälle miehelle. Tuolla arkkuni onkin. -Ja Polly riensi kohti vaatimatonta matka-arkkuaan. Tom tuli hänen -perässään hiukan nolona huomaamattomuudestaan. - -Hänessä ei ole tippaakaan hienoa neitiä, luojan kiitos! Fan ei vain -kertonut, että hän on noin kaunis. Hän ei ole kaupunkilaistytön -näköinen eikä käyttäydykään niin kuin he, ajatteli Tom laahustaessaan -perässä ja ihaillessaan ruskeita kiharoita, jotka liehuivat hänen -edessään. - -Kun ajoneuvot lähtivät liikkeelle, Polly kiepsahti joustinistuimelle -ja nauroi riemuissaan kuin lapsi. - --- Minusta on kauhean hauskaa ajaa näin mukavissa vaunuissa, nähdä -kaikkea hienoa ja nauttia elämästä. Eikö sinustakin? hän sanoi -yrittäen samassa rauhoittua kuin olisi äkkiä muistanut, että oli -menossa vierailulle. - --- Eipä juuri, vastasi Tom jörösti. Hän oli vaivautunut jouduttuaan -vaunuihin kaksistaan vieraan tytön kanssa. - --- Miten Fan jaksaa? Miksei hän tullut vastaan? kysyi Polly koettaen -näyttää vakavalta, vaikka silmät vilkkuivatkin iloisesti. - --- Hän pelkäsi pukunsa rypistyvän. Tom hymyili tyytyväisenä, sillä -tehtyään tämän epähienon paljastuksen hän tunsi taas olevansa -entisellään. - --- Sinä ja minä emme säikähdä kosteaa ilmaa. Kiitoksia vain, kun -tulit minua vastaan. - -Tomin mielestä Polly oli oikein kiltti sanoessaan niin. Hänhän -oli vain kantanut tämän laukkua muutaman askelen. Ilahtuneena hän -tarjosi äkkiä tuttavallisesti Pollylle kourallisen pähkinöitä, -mieliherkkuaan, jota hänellä oli aina taskuissa; poisheitetyistä -kuorista saattoikin aina seurata hänen jälkiään. - -Mutta heti tarjottuaan hän muistikin, että Fanny piti pähkinöitä -kovin halpa-arvoisina, ja tunsi häpäisseensä perheen. Hän pisti -päänsä ikkunasta ja katsoi ulos niin kauan, että Polly kysyi, oliko -jokin hullusti. - --- Pyh! Ei tuollaisesta pienestä maalaistylleröstä kannata välittää, -ajatteli Tom miehekkäästi, ja sitten hänessä heräsi halu kiusoitella -Pollya. - --- Ajuri oli aika lailla päissään, mutta ehkä hän sentään saa hevoset -pysymään aisoissa, hän vastasi muka kohtaloonsa alistuen. - --- Onko hän humalassa. Hyvänen aika! Lähdetään pois! Vikuroivatko -hevoset? Ja tässä on vielä näin jyrkkä kohtakin. Ei kai meillä ole -mitään hätää, huusi Polly-parka, ja hänen pienen majavannahkahattunsa -lierit nousivat pystyyn, kun hän kurkisti ikkunanraosta. - --- Ihmisiä riittää kyllä auttamaan jos jotain sattuu, mutta ehkä on -turvallisempaa, jos minä menen istumaan miehen rinnalle. Tom aivan -säteili, kun tiesi pian pääsevänsä pinteestä. - --- Mene vain ellet pelkää. Äiti olisi kauhean levoton, jos minulle -tapahtuisi jotain, sanoi Polly onnettomana. - --- Älä ole huolissasi. Minä hoidan kyllä miehen ja hevoset. -- Ja -avattuaan oven Tom hävisi korkeuksiin ja nautti siellä kaikessa -rauhassa vapaudesta ja pähkinöistään vanhan ja maltillisen ajajan -vieressä, sillä aikaa kun herkkäuskoinen Polly-parka vapisi vaunuissa. - -Fanny riensi juoksujalkaa 'Polly-kultaa' vastaan, ja Tom esitteli -hänet kuten rohkea metsästäjä, joka näyttää saalistaan: - --- Sainpas hänet kiinni! - -Polly lennätettiin heti yläkertaan ja Tom vetäytyi pienen sotatanssin -jälkeen ruokailuhuoneeseen selviämään uupumuksesta muutaman -vehnäpullan voimalla. - --- Etkö ole kuolemanväsynyt? Haluatko levätä? Fan kyseli istuutuen -Pollyn vuoteen laidalle juttelemaan samalla tarkastellen jokaista -hänen vaatekappalettaan. - --- En sitten vähääkään. Matka meni oikein hyvin eikä ollut muita -ikävyyksiä kuin humalainen ajuri. Mutta Tom meni hänen viereensä -istumaan ja piti hänet aisoissa, niin etten juuri pelännyt, vastasi -Polly viattomasti riisuen yksinkertaisen takkinsa ja hattunsa, jossa -ei ollut höyhenen höyhentä. - --- Pötyä! Ei hän ollut humalassa. Tom keksi sen vain päästäkseen -ulos. Hän ei siedä tyttöjä, sanoi Fanny töykeästi. - --- Eihän? Minusta hän tuntui oikein mukavalta ja kiltiltä. Pollyn -silmät levisivät hämmästyksestä selkoselälleen. - --- Tom on kamala poika ja kiusaa toisen kuoliaaksi, jos hänen -kanssaan joutuu tekemisiin. Pojat ovat yleensä kauheita, mutta Tom on -pahempi kuin kukaan. - -Fanny kävi hienostotyttöjen koulua, jossa nuoret neidit lukivat niin -ahkerasti ranskaa, saksaa ja italiaa, ettei äidinkielen opiskeluun -enää riittänyt aikaa. Polly tunsi luottamuksensa Tom-herraan horjuvan -ja päätti mielessään jättää hänet omaan rauhaansa. Hän vaihtoi -keskustelunaihetta ja sanoi tarkastellen ihailevasti isoa kaunista -huonetta: - --- Onpa täällä hienoa. En ole koskaan nukkunut vuoteessa, jossa on -uutimet edessä, enkä omistanut näin hienoa pukeutumispöytää. - --- Hauskaa että pidät huoneesta, mutta älä vain taivaan tähden puhu -tuollaista muiden tyttöjen kuullen! sanoi Fanny pelästyneenä ja -toivoi mielessään, että Polly käyttäisi korvarenkaita kuten toisetkin -tytöt. - --- Miksen? kysyi maalaishiiri kaupunkilaishiireltä ja ihmetteli, mitä -pahaa siinä oli, että piti toisten ihmisten tavaroista ja ilmaisi sen. - --- Voi, he nauravat kaikelle, mikä on vähänkin outoa, eikä se ole -mukavaa. Fan ei sanonut 'maalaista', vaikka tarkoittikin sitä, ja -Polly tunsi itsensä vaivautuneeksi. Miettivän näköisenä hän oikoi -laskoksista mustan silkkiviittansa ja päätti olla puhumatta omasta -kodistaan mikäli saattoi välttää sitä. - --- Koska terveyteni on heikko, äiti sanoi ettei minun tarvitse -käydä säännöllisesti koulua sinun vierailusi aikana -- vain pari -kolme kertaa viikossa, sen verran vain, etten unohda soittoa ja -ranskaa. Isä sanoi, että sinäkin voit tulla jos haluat. Tulethan, -se olisi kauhean hauskaa, pyyteli Fanny hämmästyttäen ystävänsä -odottamattomalla koulunkäynti-innollaan. - --- Minua pelottaa, jos kaikki tytöt ovat yhtä hienosti pukeutuneita -kuin sinä ja osaavat yhtä paljon, sanoi Polly, jota ujostutti jo -pelkkä ajatuskin. - --- Joutavia! Ei sinun tarvitse sellaisesta välittää. Otan sinut kyllä -hoiviini ja pidän huolen, ettet näytä kovin oudolta. - --- Näytänkö minä oudolta? kysyi Polly, jota sana tyrmistytti. Hän -toivoi ettei sillä kuitenkaan tarkoitettu mitään epämiellyttävää. - --- Sinä olet suloinen ja paljon kauniimpi kuin viime kesänä, mutta -katsos, olet saanut toisenlaisen kasvatuksen kuin me ja tapasi ovat -toisenlaiset, aloitti Fanny huomaten, että asiaa oli vaikea selittää. - --- Miten niin toisenlaiset? tiukkasi Polly, sillä hän halusi olla -selvillä asioista. - --- Ensinnäkin sinulla on pikku tytön vaatteet. - --- Mutta minähän olen pikku tyttö. Ja Polly tarkasteli hämmentyneenä -yksinkertaista sinistä villapukuaan, lujatekoisia kenkiä ja lyhyeksi -leikattua tukkaansa. - --- Olet neljäntoista ja siinä iässä me kaupunkilaiset pidämme -itseämme nuorina neiteinä, jatkoi Fanny tarkastellen tyytyväisenä -päälaelle sykeröityjä hiuksiaan, jotka kähertyivät otsalla ja -päättyivät pitkään niskakiharaan, sekä punaisen ja mustan kirjavaa -pukuaan, sen leveää vyötä, kirkkaita nappeja, nauhoja ja rusetteja ja -taivas tiesi mitä kaikkea. Hänellä oli medaljonki kaulassa, kilisevät -korvarenkaat, kello ja kellonperät vyössä ja sormuksia molemmissa -käsissään, jotka olisivat pikemmin tarvinneet saippuaa ja vettä. - -Pollyn katse harhaili pikkuesineestä toiseen, ja hänen mielestään -Fanny oli heistä kahdesta se, joka oli oudon näköinen. Polly näet -asui hiljaisessa maaseutukaupungissa eikä tuntenut juuri lainkaan -suurkaupungin muotia. Fannyn hieno koti sai hänet hämmennyksiin. -Hän näki sen ensimmäistä kertaa, sillä he olivat tutustuneet Fannyn -vieraillessa erään ystävänsä luona, joka asui Pollyn naapurissa. -Mutta Polly ei antanut erilaisuuden häiritä rauhaansa; hetken päästä -hän jo nauroi ja sanoi tyytyväisenä: - --- Äiti pitää siitä, että pukeudun vaatimattomasti, enkä minä pane -vastaan. En edes osaisi olla noin pyntättynä kuin sinä. Muistatko -tosiaan aina nostaa vyönauhan tai järjestellä helmuksesi kun istuudut? - -Ennen kuin Fanny ehti vastata, alhaalta kuului huutoa, jota he jäivät -kuuntelemaan. - --- Se on vain Maud, hän se sitten jaksaa mekastaa kaiket päivät, -ennätti Fanny tuskin sanoa, kun ovi jo tempaistiin auki ja kuusi- tai -seitsenvuotias pikku tyttö ryntäsi ulvoen huoneeseen. Hän vaikeni -nähdessään Pollyn, tuijotti häntä hetken, jatkoi sitten ulvomistaan -ja heittäytyi Fannyn syliin huutaen kiukkuisena: - --- Tom naujaa minulle! Sano ettei hän saa! - --- Mitä sinä sitten teit? Äläkä kilju niin kovaa, ettei Polly -pelästy! Ja Fanny ravisteli pikku enkeliä saaden hänestä lopulta irti -selityksen. - --- Minä vain sanoin, että kylässä oli kylmää kejmaa, ja hän naujoi! - --- Jäätelöä se oli, pirpana, sanoi Fanny seuraten Tomin moitittavaa -esimerkkiä. - --- Olkoon vaan! Mutta se oli kauhean kylmää, ja minä lämmitin sitä -ensin takan luona ja sitten se oli hyvää. Willy Bliss läikytti sitä -minun uuden Bella-nukkeni päälle. Ja huoliensa raskauttama Maud alkoi -uudestaan parkua. - --- Mene Katyn luokse! Sinä olet tänään äkäinen kuin karhunpentu, -sanoi Fanny työntäen tytön luotaan. - --- Katy ei osaa huvittaa minua, ja minua täytyy huvittaa, koska minä -olen äjtyinen, äiti sanoi että minä olen, nyyhkytti Maud kuvitellen -ilmeisesti, että ärtyisyys oli jokin mielenkiintoinen tauti. - --- Tule alas syömään päivällistä, se huvittaa sinua. Ja Fanny nousi -seisomaan pöyhötellen hamettaan kuin lentoon lähtevä lintu. - -Polly toivoi, ettei se 'kamala poika' olisi saapuvilla, mutta hän -oli ja tuijotti Pollya koko aterian ajan häpeämättömästi. Kiireisen -tuntuinen herra Shaw sanoi Pollylle: - --- Toivottavasti viihdyt luonamme. Sen jälkeen hän näytti -unohtavan Pollyn kokonaan. Kalpea hermostunut rouva Shaw tervehti -ystävällisesti vierastaan ja huolehti, ettei tältä puuttunut mitään. -Mutta vanha rouva Shaw, hiljainen vanhus jolla oli päässään upea -myssy, sanoi Pollyn nähdessään: - --- Siunatkoon, miten sinä muistutat äitiäsi, sitä viehättävää naista. -Miten hän jaksaa, kultaseni? Ja hän tarkasteli silmälasiensa yli -niin pitkään Pollya, joka istui vanhan rouvan ja Tomin välissä, että -Pollyn oli vaikea jatkaa syöntiä. - -Fanny lörpötteli lakkaamatta ja Maud vääntelehti levottomasti -paikallaan, kunnes Tom uhkasi pistää hänet ison keittomaljan -kannen alle. Siitä syntyi sellainen meteli, että kärsivällisen -Katyn oli kannettava kirkuva nuori neiti huoneesta. Päivällinen -oli kerta kaikkiaan kiusallinen, ja Polly oli iloinen kun se -päättyi. Kaikki poistuivat omiin puuhiinsa, ja selvittyään emännän -velvollisuuksistaan Fan lähti ompelijalle jättäen Pollyn omiin -hoteisiinsa isoon olohuoneeseen. - -Polly oli mielissään kun sai olla yksin muutaman hetken; -tarkasteltuaan kaikki näkemänsä kauniit esineet hän alkoi kävellä -edestakaisin pehmeällä kukikkaalla matolla ja hyräillä itsekseen -hämärtyvässä huoneessa, jota valaisi takkavalkean punerrus. Vanha -rouva tuli hiljaa huoneeseen, istuutui nojatuoliinsa ja sanoi: - --- Se on kaunis vanha laulu. Laula se minulle, tyttöseni. En ole -kuullut sitä pitkiin aikoihin. - -Polly ei mielellään laulanut vieraile, sillä hän ei ollut saanut -muuta ohjausta kuin mitä äiti oli töidensä lomassa ehtinyt antaa. -Mutta häntä oli opetettu kunnioittamaan vanhuksia, ja koska hänellä -ei ollut mitään syytä kieltäytyä, hän meni suoraan pianon luo ja -noudatti vanhan rouvan toivomusta. - --- Tuollaista laulua kuuntelee mielellään. Laula vielä jotain, sanoi -vanhus lempeästi hänen lopetettuaan. - -Kiitoksesta ilahtuneena Polly lauloi vielä hänelle raikkaalla -hennolla äänellään, joka sattui suoraan kuulijan sydämeen. Polly -osasi paljon somia, vanhoja sävelmiä, joihin ei koskaan kyllästy; -erityisesti hän piti skotlantilaisista kansanlauluista, ja kuta -enemmän hän lauloi, sitä enemmän hän lämpeni. Kun hän lopuksi esitti -"Kaarle-kuninkaan maljan", koko huone täyttyi sävelten pauhusta, -jonka piano ja pieni tyttö saivat aikaan. - --- Jeeveli, olipa se metka! Laula se vielä kerran, sanoi Tom ja pojan -punainen pää kurkisti tuolin korkean selkämyksen takaa, jonne hän oli -piiloutunut. - -Polly säpsähti, sillä hän oli luullut vain takkatulen ääressä -torkkuvan vanhan rouvan kuuntelevan. - --- En jaksa enää laulaa, hän sanoi ja meni vanhuksen luo. Punainen -hiuspörrö hävisi kuin pyrstötähti, sillä Pollyn ääni oli kuulostanut -varsin kylmältä. - -Vanhus ojensi kätensä, veti Pollyn lähelleen ja katsoi häntä silmiin -niin lempeästi, että Polly unohti hänen komean myssynsä ja hymyili -luottavaisesti. Hän tajusi vaatimattoman laulunsa ilahduttaneen ja -oli siitä mielissään. - --- Älä välitä, vaikka katselenkin sinua, kultaseni, sanoi vanhus -nipistäen hellästi Pollyn punaista poskea. -- En ole nähnyt -pikkutyttöjä pitkiin aikoihin, joten vanhat silmäni oikein lepäävät -sinussa. - -Pollyn mielestä vanha rouva puhui kummallisesti eikä hän voinut olla -sanomatta: - --- Ovathan Fan ja Maudkin pikkutyttöjä. - --- Eivät ole, kultaseni, eivät sellaisia joita minä sanon -pikkutytöiksi. Fan on ollut nuori neiti jo kaksi vuotta ja Maud on -hemmoteltu lapsi. Sinun äitisi on hyvin ymmärtäväinen nainen. - -Onpa hän merkillinen vanhus! ajatteli Polly, mutta ääneen hän sanoi -kunnioittavasti: -- Niin on, ja sitten hän katseli tuleen. - --- Et taida ymmärtää mitä minä tarkoitan? sanoi vanhus pitäen Pollya -yhä leuasta. - --- En, en oikein. - --- No, minä selitän. Ennen vanhaan ei neli- ja viisitoistavuotiaita -puettu viimeisen muodin mukaisesti eivätkä he käyneet kutsuilla -aikaihmisten tapaan. Eivät he liioin saaneet viettää joutilasta -ja epäterveellistä päiväperhoselämää ja näyttää kyllästyneiltä jo -kaksikymmenvuotiaina. Me olimme lapsia kahdeksantoistavuotiaiksi -asti, teimme työtä ja luimme. Meillä oli lasten vaatteet, leikimme -niin kuin lapset ainakin, kunnioitimme vanhempiamme ja elimme -mielestäni paljon kauemmin täällä maan päällä kuin nykyiset ihmiset. - -Sitten vanhus näytti unohtavan Pollyn, taputti hajamielisesti tämän -pyöreää pikku kättä ja katseli haalistunutta muotokuvaa, joka esitti -vanhaa röyhelörinnuksista, palmikkotukkaista herraa. - --- Oliko hän teidän isänne? - --- Oli, hän oli minun kunnioitettu isäni. Minä silitin isäni -paidanröyhelöt hänen kuolinpäiväänsä asti, ja elämäni ensimmäiset -viisi dollaria ansaitsin silloin kun hän määräsi palkinnon -sille kuudesta tyttärestään, joka osasi parhaiten parsia hänen -silkkisukkansa. - --- Olitte silloin varmaan hyvin ylpeä, huudahti Polly nojautuen -innostuneena vanhan rouvan polveen. - --- Niin olinkin. Ja me opimme kaikki leipomaan ja valmistamaan -ruokaa, ja meillä oli pumpulihame, ja olimme iloisia ja virkeitä -kuin peipposet. Sisareni ja veljeni elivät isoäideiksi ja isoisiksi -ja minä olen heistä viimeinen -- ensi syntymäpäivänäni täytän -seitsemänkymmentä vuotta, eivätkä voimani ole vieläkään lopussa. -Sen sijaan miniäni on jo nyt nelikymmenvuotiaana täysin työhön -kykenemätön. - --- Sillä tavoin minutkin on kasvatettu, ja siksi kai Fan sanookin -minua vanhanaikaiseksi. Kertokaa vielä papastanne. Minusta on niin -hauskaa kuunnella, sanoi Polly. - --- Sano isä. Emme koskaan puhutelleet häntä papaksi, ja jos joku -veljistäni olisi sanonut häntä isäukoksi kuten nykyajan pojat, hän ei -olisi varmaan antanut heille pennin pyörylää. - -Vanha rouva oli korottanut ääntään ja nyökkäsi nyt merkitsevästi -viereiseen huoneeseen, mutta sieltä kuuluva tasainen kuorsaus -osoitti, että hän oli tuhlannut ruutia harakoille. - -Ennen kuin hän ehti jatkaa, saapui Fanny ilmoittaen iloisen uutisen. -Clara Bird oli pyytänyt heidät molemmat illalla teatteriin ja -luvannut tulla hakemaan heitä seitsemän aikaan. Polly oli niin -onnellinen odotellessaan illan riemuja, että liiteli kuin vallaton -perhonen tuskin tajuten mitä ympärillä tapahtui, ennenkuin huomasi -istuvansa vihreän esiripun edessä kirkkaasti valaistussa teatterissa. -Clara Birdin isä istui toisella, Fanny toisella puolen, ja molemmat -antoivat hänen olla rauhassa. Polly oli siitä vain kiitollinen, koska -oli niin kiinnostunut kaikesta näkemästään, ettei olisi kuitenkaan -pystynyt juttelemaan heidän kanssaan. - -Polly ei ollut käynyt usein teatterissa, ja ne harvat näytelmät, -jotka hän oli nähnyt, olivat olleet vanhoja hyviä nuorisolle -sovitettuja tarinoita, veikeitä ja harmittomia hupailuja, joille -saattoi punastumatta nauraa. Mutta tämäniltainen oli muotiin tulleita -ranskalaisia menestysnäytelmiä, jotka nokkeluudellaan suorastaan -häikäisivät katsojan. Se oli niin loistelias, rohkea ja nykyaikainen, -että sitä riennettiin kilvan katsomaan. - -Polly luuli aluksi joutuneensa satumaailmaan ja näki ensin vain -häikäiseviä olentoja, jotka tanssivat ja lauloivat valon ja -kauneuden maailmassa, mutta vähän ajan kuluttua hän alkoi kuunnella -laulua ja keskustelua, ja silloin harhanäky hävisi. Ihastuttavat -uniolennot puhuivat typeryyksiä ja olivat häpeäksi vanhanajan kunnon -keijukaisille. - -Polly oli liian viaton ymmärtääkseen puoliakaan kaikista -sukkeluuksista ja ihmetteli usein mille ihmiset nauroivat. Kun ensi -hurma oli haihtunut, Pollysta alkoi tuntua epämiellyttävältä. Tuntui -kuin äiti ei olisi pitänyt hänen täällä olostaan, ja hän alkoi -toivoa, ettei olisi tullutkaan. Kuta pitemmälle näytelmä jatkui, sitä -pahempaa näytti tulevan, sillä ympärillä istujien puheet ja hänen -oma tarkka katseensa ja vaistonsa avasivat pian hänen silmänsä. Kun -kaksikymmentäneljä ratsastuspukuista tyttöä tuli sitten nelistäen -lavalle ruoskaa läiskytellen, kantapäitä kopautellen ja katselijoille -silmää iskien, se ei ollutkaan Pollysta hauskaa vaan inhottavaa, -ja hän oli iloinen, kun he menivät tiehensä. Mutta kun toinen -ryhmä ilmestyi harsosiipisenä ja pieni kultarimpsu vyötäisillä, ei -vanhanaikainen Polly-parka tiennyt miten olisi ollut, sillä häntä -pelotti ja harmitti. Hän istui katse ohjelmaan nauliutuneena ja tuli -yhä punaisemmaksi kasvoiltaan. - --- Mitä sinä noin punastelet? kysyi Fanny kun maalatut keijukaiset -hävisivät. - --- Nuo tytöt hävettivät minua niin kauheasti, vastasi Polly. - --- Voi, sinua hupsua! Juuri tällä tavoin näytelmä on esitetty -Pariisissakin, ja tanssihan oli mainio. Ensin se näyttää vähän -omituiselta, mutta kyllä siihen tottuu. Minäkin olen tottunut. - --- Minä en enää ikinä tule tänne, sanoi Polly päättäväisesti, sillä -näytelmä tuotti hänelle enemmän kipua kuin mielihyvää. Hän ei -tiennyt, kuinka helppoa oli 'tottua' niin kuin Fannykin oli tottunut, -mutta hänen onnekseen sellaisia kiusauksia ei sattunut usein. Hän ei -oikein osannut selittää tunteitaan, mutta oli iloinen kun kappale -loppui ja he pääsivät kotiin, jossa kiltti isoäiti odotti heidän -tuloaan. - --- Oliko sinulla hauskaa, lapsikulta, isoäiti kysyi Pollylta -tarkastellen hänen hehkuvia poskiaan ja kirkkaita silmiään. - --- En haluaisi olla kiittämätön, mutta ei minulla ollut hauskaa, -vastasi Polly. -- Osa oli kyllä kaunista, mutta oli paljon -sellaistakin, jonka takia olisin halunnut vajota maan alle. Toiset -näyttivät pitävän siitä, mutta minun mielestäni se ei ollut sopivaa. - -Kun Polly tämän mielenilmauksensa ponneksi vielä lyödä napautti -kengällä lattiaan, Fan nauroi, tanssi ympäri huonetta ja sanoi: - --- Tiedätkö, isoäiti, Polly oli aivan järkyttynyt. Hänen silmänsä -olivat suuret kuin teevadit, kasvot punaiset kuin tämä minun -vyönauhani ja hän taisi kerran olla vähällä purskahtaa itkuun. -Olihan näytelmässä kyllä outojakin kohtia, mutta tietysti kaikki oli -täysin sopivaa, muuten emme olisi menneet sinne. Kuulin rouva Smythe -Perkinsin sanovan: "En ole nähnyt ihastuttavampaa näytelmää rakkaassa -Pariisissakaan", ja hän kyllä tietää nämä asiat. - --- Siitä minä viis. Tiedän vain, ettei se ollut sopivaa katsottavaa -nuorille tytöille, muuten ei minua olisi niin hävettänyt, sanoi -Polly topakasti, vaikka hiukan ymmällään; rouva Smythe Perkinsin -mielipiteet eivät saaneet häntä vähääkään vakuuttuneeksi. - --- Taidat olla oikeassa, kultaseni, mutta sinä olet elänyt maalla -etkä ole vielä oppinut, että kainous on vanhanaikaista. Annettuaan -hyvänyön suukon isoäiti poistui. Polly nukahti ja tanssi unissaan -ratsastuspukuisena suurella lavalla Tomin päristellessä isoa rumpua -orkesterissa. Ja yleisöllä oli hänen vanhempiensa kasvot, ja he -katselivat häntä silmät suurina kuin teevadit ja kasvot punaisina -kuin Fannyn vyönauha. - - - - -2 - -UUSIA TAPOJA - - --- Tänään minä lähden kouluun. Tule, mennään laittamaan itsemme -kuntoon, sanoi Fanny pari päivää myöhemmin noustuaan aamiaispöydästä. - --- Olet ihan hyvän näköinen. Mitä sinun pitää vielä tehdä? kysyi -Polly seuratessaan Fania halliin. - --- Koristaa itseään puoli tuntia ja panee tukkaansa täytettä, tuhahti -Tom, jonka kouluun sonnustautuessa tarvitsi vain paiskata lakki -päähän ja sitaista hihnaan muutamia kirjoja, jotka näyttivät joskus -toimineen puolustusaseena. - --- Minkälaista täytettä? kysyi Polly, kun Fanny marssi tiehensä -suvaitsematta vastata. - --- Hänellä on päänupissaan jonkun toisen ihmisen hiuksia sellaisessa -kohtaa, jossa niiden ei pitäisi olla. Ja Tom poistui vihellellen -piittaamatta hiukkaakaan, missä kunnossa hänen oma pörrönsä oli. - --- Miksi sinun on oltava niin hieno kouluun mennessäsi? kysyi Polly -odottaessaan Fania, joka järjesteli pieniä otsakiharoitaan ja suori -pukunsa nauhoja ja ruusukkeita. - --- Kaikki tytöt ovat, se on välttämätöntä, sillä eihän koskaan tiedä -kenet tapaa. Mennään kävelemään koulun päätyttyä. Ota sinäkin paras -hattusi ja takkisi, vastasi Fan ja koetti asetella omaa hattuaan -täysin painokin vastaisesti. - --- Voinhan minä ottaakin, jos tämä ei ole mielestäsi kyllin sievä. -Minustakin se toinen hattu on kyllä kauniimpi, kun siinä on sulka, -mutta tämä on lämpöisempi, ja siksi pidän tätä arkisin. - -Ja Polly juoksi omaan huoneeseensa 'laittautumaan', ettei Fanin -tarvitsisi hävetä hänen yksinkertaista asuaan. - --- Eikö sinun käsiäsi palele noissa vuohennahkakäsineissä? Polly -kysyi, kun he kulkivat lumista katua pitkin pohjatuulen puhaltaessa -vasten kasvoja. - --- Palelee ihan kamalasti, mutta käsipuuhkani on niin iso, -etten rupea raahaamaan sitä. Äiti ei anna pienentää puuhkaa, ja -kärpännahkaista on säästettävä juhlakäyttöön. -- Ja Fanny siveli -käsineitään vääryyttä kärsineen näköisenä. - --- Minun oravannahkapuuhkani se vasta iso on, mutta se on lämmin ja -suloinen ja tässä sinäkin voit lämmitellä käsiäsi jos haluat, sanoi -Polly tarkastellen tyytymättömän näköisenä uusia villakäsineitään, -vaikka ne aikaisemmin olivat olleet hänen mielestään kerrassaan upeat. - --- Ehkä toisella kertaa. Kuulehan, Polly, älä sitten ujostele. Minä -esittelen sinut vain parille tai kolmelle tytölle, sen jälkeen -sinun ei tarvitse välittää heistä ja ranskanopettajasta tippaakaan -eikä lukea ellet tahdo. Me olemme etuhuoneessa, jossa istuu vain -kaksitoista tyttöä, ja heillä on niin paljon muuta mielessään, -etteivät he sinua juuri huomaakaan. - --- En taidakaan lukea, istun vain ja katselen ympärilleni. Minusta on -hauska tarkastella ihmisiä. Täällä on kaikki niin uutta ja outoa. - -Mutta Pollya ujostutti kovasti ja se näkyikin hänestä, kun hänet -ohjattiin etuhuoneeseen, joka oli täynnä häliseviä, toinen toistaan -hienommin pukeutuneita nuoria naisia. Nämä loivat kesken juttelunsa -kylmän, punnitsevan katseen tulokkaaseen. Fannyn esitellessä Pollyn -he nyökkäsivät kohteliaasti, sanoivat jotain ystävällistä ja tekivät -hänelle tilaa pöydän ääreen, jonka ympärillä istuivat odottamassa -ranskan opettajaa. Vallattomimmat ilvehtivät, toiset tutkivat päät -yhdessä pieniä paperilappuja, useimmat söivät makeisia ja kaikki -kaksitoista papattivat kuin papupadat. Polly, jolle oli kohteliaasti -tarjottu makeisia, tunsi näitä hienoja neitejä katsellessaan ja -kuunnellessaan itsensä hyvin mitättömäksi ja maalaiseksi. - --- Tytöt, tiedättekö että Carrie on matkustanut ulkomaille? Hänestä -juoruttiin niin paljon, että hänen isänsä sai tarpeekseen ja vei -koko perheen matkoille. Hupaisaa, vai mitä? sanoi muuan eloisa nuori -nainen, joka oli juuri astunut huoneeseen. - --- Se olikin parasta. Äiti sanoi, että jos minä olisin käynyt samaa -koulua, hän olisi heti ottanut minut pois sieltä, vastasi toinen -tyttö hyvin tärkeän näköisenä. - --- Carrie karkasi erään italialaisen soitonopettajan kanssa ja siitä -kerrottiin sanomalehdissä ja kohuttiin kauheasti, selitti ensimmäinen -puhuja Pollylle, joka näytti tyrmistyneeltä. - --- Hirveää! hän huudahti. - --- Minusta se on huvittavaa. Carrie on vain kuudentoista ja mies -kerrassaan upea. Carriella on runsaasti rahaa ja kaikki puhuivat -siitä. Ja menipä hän minne tahansa, kaikki katselivat häntä ja se oli -hänestä hauskaa. Mutta hänen isänsä on vanha köriläs ja toimitti koko -perheen pois. Se oli ikävää, sillä Carrie oli hauskin olento, jonka -ikänäni olen tuntenut. - -Polly ei osannut sanoa mitään vilkkaalle Belle-neidille, mutta Fan -huomautti: - --- Minusta on hauska lukea tällaisista asioista, mutta harmi että -se tapahtui juuri täällä, koska meitä pidetään sen takia yhä -tiukemmalla. Olisittepa kuulleet, miten minun isäni pauhasi. Hän -uhkasi lähettää palvelustytön joka päivä saattamaan minut kouluun, -kuten New Yorkissa tehdään, jotta pääsisin kunnollisesti perille. -Oletteko kuulleet mielettömämpää? - --- Se johtui vain siitä, että Carrie keksi äitinsä nimissä poissaolon -syitä, kun oli kävelemässä Orestensa kanssa, vaikka kotiväki luuli -hänen olevan turvallisesti koulussa. Eikö hän ollutkin ovela? -huudahti Belle aivan kuin olisi ihaillut hyvinkin Carrien metkua. - --- Pieni lystinpito on ihan paikallaan eikä ole mitään syytä ruveta -juoruilemaan, vaikka joku silloin tällöin karkaisikin. Pojat tekevät -mitä tahtovat, enkä ymmärrä miksi tyttöjä olisi pidettävä lukkojen -takana. Yrittäköötpä vain vahtia ja paimentaa minua, lisäsi toinen -hemaiseva nuori nainen. - --- Sinua vartioimaan tarvittaisiinkin poliisi tai joku -korkeahattuinen pikku mies, sanoi Fan merkitsevästi. Kaikki -purskahtivat nauramaan, ja Trix keikautti keimailevasti päätään. - --- Oletko lukenut "Aavemorsianta"? Se on kauhean jännittävä! Siitä -ihan tapellaan kirjastossa, mutta jotkut pitävät enemmän "Kotelosta -ja perhosesta". Kummastako sinä pidät? kysyi muuan kalpea tyttö -Pollylta puheensorinan vaiettua. - --- En ole lukenut kumpaakaan. - --- Sitten sinun täytyy lukea. Minä jumaloin Guy Livingstonen ja Yaten -kirjoja. Ouidan romaaneista pidän myös, mutta ne ovat niin kamalan -pitkiä, että uuvun kesken kirjan. - --- En ole lukenut tänne tultuani kuin yhden Muhlbachin romaanin. -Minä pidän hänen kirjoistaan, koska niissä on historiaa, sanoi Polly -mielissään, kun hänelläkin oli jotain sanottavaa. - --- Ne ovat kyllä hyvin opettavaisia, mutta minä pidän jännittävistä -kirjoista. Entä sinä? - -Vanhan harmaatukkaisen ranskan opettajan tulo säästi Pollyn siltä -nöyryyttävältä tunnustukselta, ettei hän ollut lukenut ainuttakaan. -Opettaja suoritti tehtävänsä alistuneesti niin kuin ihminen, joka -on tottunut olemaan kikattavien koulutyttöjen uhrina. Nuoret neidit -paapattivat läksynsä läpi, kirjoittivat harjoitustehtävän ja lukivat -hiukan Ranskan historiaa. Mutta se ei näyttänyt kiinnostavan heitä -paljonkaan, vaikka opettaja olisi ollut valmis selityksiin. Polly -ihan punastui Fanin puolesta, sillä kun tältä kysyttiin, kuka -kuuluisa ranskalainen otti osaa Amerikan vapaussotaan, hän vastasi -Lafayetten sijasta Lamartine. - -Tunti oli pian lopussa. Fannyn mentyä vielä soittotunnilleen toiseen -huoneeseen Polly katseli ympärilleen, ja sitten alkoikin väliaika. -Nuorimmat tytöt kävelivät pihalla käsikädessä ja söivät voileipiä; -toiset jäivät luokkaan lukemaan ja juttelemaan. Kun Belle, Trix ja -Fanny lähtivät lähellä olevaan jäätelösalonkiin, Polly seurasi heitä -nöyrästi uskaltamatta hiiskahtaakaan piparkakuista, jotka isoäiti -oli aamiaiseksi pistänyt hänen taskuunsa. Herkulliset, ruskeat -pikkuleivät murenivat olemattomiin Pollyn koettaessa tyydyttää hyvää -ruokahaluaan jäätelöannoksella ja kolmella mantelileivoksella. - -Tytöt näyttivät olevan mainiolla tuulella, varsinkin tavattuaan -erään lyhyen herrasmiehen, joka oli niin nuoren näköinen, että Polly -olisi pitänyt häntä poikana, ellei tällä olisi ollut päässään korkea -majavannahkalakki. Tämän komean nuoren herran saattamana Fanny lähti -pienelle kävelylle vilkasliikenteisimmille kaduille kovaonnisten -ystävättärien joutuessa palaamaan takaisin kouluun. Polly pysytteli -huomaamattomasti nuoren parin kannoilla ja huvitteli katselemalla -näyteikkunoita, kunnes Fanny unohtamatta näinkään hauskana hetkenä -velvollisuuksiaan vei hänet taulunäyttelyyn ja pyysi häntä nauttimaan -taideteoksista sillä aikaa kun he lepäsivät. Tottelevaisesti Polly -kiersi huoneen useaan kertaan, tarkasti tauluja tuntijan katsein ja -koetti olla kuuntelematta pyöreällä sohvalla istuvan parin supatusta. -Mutta hän ei voinut olla ihmettelemättä, miksi Fanin oli luvattava, -ettei unohtaisi konserttia illalla. - -Kun Fanny lopultakin nousi lähteäkseen Pollyn väsynyt ilme näytti -soimaavan häntä. Sanottuaan pikku herralle nopeasti hyvästi Fan -kääntyi kotiapäin ja sanoi luottamuksellisesti toinen käsi Pollyn -puuhkassa: - --- Älä vain hiiskahda sanallakaan Frank Mooresta, kultaseni, muuten -isä taittaa niskani. Minä en välitä hänestä tippaakaan ja hän -pitääkin Trixistä, mutta he ovat riidoissa, ja Frank tahtoo vain -kiusata Trixiä liehittelemällä minua. Minä toruin häntä lujasti ja -hän lupasi sopia Trixin kanssa. Menemme kaikki iltapäiväkonserttiin -ja pidämme hauskaa, ja Belle ja Trix tulevat sinne myös. Ole sinä -vain hiljaa, niin kaikki menee hyvin. - --- En oikein usko, sanoi Polly, jonka tottumattomana oli vaikea pitää -takanaan pienintäkään salaisuutta. - --- Älä ole huolissasi. Eihän juttu meitä liikuta, voimme mennä -kuuntelemaan vain soittoa. Eihän ole meidän syymme, jos toiset -ihmiset hakkailevat, sanoi Fan kärsimättömästi. - --- Ei tietystikään. Mutta ellei isäsi pidä siitä että menet, niin -etkö voi jäädä pois? - --- Minä kerron äidille eikä hän välitä siitä. Isä on turhantarkka ja -isoäiti tekee numeron kaikesta mitä minä teen. Ethän kerro? - --- En, en tietenkään. Minä en koskaan juorua. - -Ja Polly piti sanansa, sillä eihän Fanny toki pettänyt isäänsä, koska -kertoi äidilleen kaikki asiat. - --- Kenen kanssa menet? kysyi rouva Shaw, kun Fanny juuri ennen kolmea -mainitsi, että oli konserttipäivä. - --- Pollyn kanssa vain. Hän pitää musiikista, ja viime viikollahan -myrskysi niin, etten voinut mennä, vastasi Fanny; kadulle päästyään -hän lisäsi: -- Enhän minä mitään mahda sille, jos tapaamme jonkun -kadulla. - --- Voithan sanoa hänelle, ettei tarvitse tulla. - --- Varjelkoon, sehän olisi epäkohteliasta! Tuolla on Bellen veli Gus. -Hän on aina liikkeellä. Onko tukkani hyvin ja hattu suorassa? - -Ennen kuin Polly ehti vastata, Gus-herra liittyi heidän seuraansa -enemmittä puheitta ja Polly huomasi taas laahustavansa jälkijoukkona -aavistaen, etteivät asiat olleet tolallaan, vaikkei tiennytkään miten -olisi voinut vaikuttaa niihin. Koska hän itse piti musiikista, hän -tyhmyydessään luuli muidenkin menevän konserttiin vain kuuntelemaan, -ja häntä häiritsi ympärillä istuvan nuorison supatus. - -Belle ja Trix olivat sonnustautuneet parhaimpiinsa, ja väliajoilla -Frank- ja Gus-herra ja eräät toisetkin kavaljeerit ilahduttivat -nuoria neitejä koulujuoruilla ja muilla huvittavilla uutisilla. -Polly katseli heitä kunnioittaen ja he puolestaan suhtautuivat -häneen miehisen alentuvasti. Mutta ilmeisesti he totesivat hänet -hiljaiseksi pikku hiirulaiseksi, josta ei ollut seuraelämään, koska -he sivuuttivat ystävällisen välinpitämättömästi sievän Polly-tytön ja -omistautuivat kokonaan nuorille neideille. - -Polly unohti onnekseen heidät kaikki nauttiessaan musiikista. Hän eli -koko sydämestään mukana ja kuunteli niin onnellisen näköisenä, että -monet todelliset musiikin ystävät katselivat häntä hymyillen. Oli jo -hämärä heidän tullessaan kadulle, ja Polly huokaisi helpotuksesta -nähdessään vaunut odottamassa. Häntä ei ollenkaan miellyttänyt -viidentenä pyöränä oleminen ja hän oli saanut kyllikseen siltä -päivältä. - --- Hyvä että päästiin noista pojista. Minua niin harmitti heidän -juttelunsa, sillä olisin halunnut kuunnella musiikkia, sanoi Polly -kotimatkalla. - --- Kenestä sinä pidit eniten? kysyi Fan ylemmyydentuntoisesti. - --- Siitä vaatimattomasta, joka ei puhunut paljon. Hän nosti minun -käsipuuhkani, kun se kierähti lattialle, ja auttoi minua tungoksessa. -Toiset eivät välittäneet minusta tippaakaan. - --- He kai pitivät sinua vielä pikku tyttönä. - --- Äiti sanoo, että todella hieno mies on yhtä kohtelias pikku -tytöille kuin naisillekin. Siksi pidinkin eniten herra Sydneystä, -koska hän oli ystävällinen minulle. - --- Oletpa sinä terävä tyttö, Polly! En olisi uskonut sinunkin -huomaavan hänet, sanoi Fanny alkaen tajuta, että pikku tytössäkin -saattoi piillä aika paljon naisellisuutta. - --- Minä olen tottunut hyviin tapoihin, vaikka asunkin maalla, vastasi -Polly hiukan kiihtyneenä, sillä hän ei pitänyt Fannyn holhoavasta -sävystä. - --- Isoäiti sanoi, että sinun äitisi on hieno nainen ja että sinä olet -aivan hänen tapaisensa. Älä viitsi suuttua noihin poikaparkoihin, -minä kyllä panen heidät käyttäytymään ensi kerralla paremmin. -Tomillakaan ei ole käytöstapoja, mutta et sinä moiti häntä, lisäsi -Fanny nauraen. - --- En minä hänestä piittaa. Hän on vain poika ja käyttäytyy sen -mukaisesti, ja minä tulen paljon paremmin toimeen hänen kanssaan kuin -noiden miekkosten. - -Fanny aikoi juuri vetää Pollyn tilille halveksivasta -"miekkoset"-nimityksestä, kun molemmat säikähtivät hiljaista -"kukkuu"-huutoa, joka kuului vastapäisen istuimen alta. - --- Se on Tom, kirkaisi Fanny, ja tuo parantumaton pojanvintiö ryömi -esiin punaisena ja nauruun tukehtumaisillaan. Istuutuessaan hän -tarkasteli tyttöjä tyytyväisenä kepposeensa ja odotti saavansa siitä -kehuja. - --- Kuulitko mitä me puhuimme? tiedusteli Fanny levottomana. - --- Jok'ikisen sanan! Ja Tom oli silminnähtävän riemuissaan. - --- Oletko ikinä nähnyt tuollaista kiusanhenkeä? Nyt sinä tietysti -menet isän luo ja kerrot hänelle vaikka mitä. - --- Kenties menen, kenties en. Polly ihan hyppäsi, kun minä kukahdin. -Minä kuulin, kun hän kirkaisi ja vetäisi jalkansa ylös. - --- Ja kuulit, miten kehuimme sinua, etkö kuullut? kysyi Polly -ovelasti. - --- Sinä kyllä kehuitkin, joten en aio sinusta kertoakaan, sanoi Tom -nyökäten rauhoittavasti. - --- Ei minusta ole mitään kerrottavaakaan. - --- Eiköhän sentään. Mitä luulet ukon sanovan, kun te tytöt -seurustelette kaiken maailman keikarien kanssa? Minä näin teidät. - --- Minkä ukon? kysyi Polly yrittäen näyttää hyvin viattomalta. - --- Pyh, tiedät kyllä, ketä tarkoitan, niin ettei sinun tarvitse -leikkiä isoäitiä. - --- Tom, ruvetaan hieromaan kauppoja, sanoi Fanny hätääntyneenä. -- Ei -ollut minun syyni, että Gus ja Frank olivat konsertissa, enkä minä -voinut estää heitä puhuttelemasta minua. Yritän olla niin moitteeton -kuin osaan, eikä isän tarvitsisi olla äkäinen; käyttäydyn monta -vertaa paremmin kuin eräät toiset tytöt, vai mitä, Polly? - --- Mistä kaupasta puhuit? huomautti Tom liikemiesmäisesti. - --- Ellet nosta tästä melua etkä mene kertomaan sellaista mitä sinulla -ei ollut oikeus kuunnella -- on halpamaista harjoittaa salakuuntelua, -saisit ihan hävetä --, niin autan sinua polkupyörän kerjäämisessä -enkä sano poikkipuolista sanaa, kun äiti ja isoäiti pyytävät, ettei -isä antaisi sinulle sitä. - --- Autatko? Ja Tom pysähtyi punnitsemaan tarjouksen etuja. - --- Autan kyllä -- ja Pollykin auttaa, niinhän? - --- Minä olisin mieluummin erilläni koko jutusta; mutta olen hiljaa -enkä sano mitään. - --- Miksi? kysyi Tom uteliaasti. - --- Siksi, että muuten tuntisin pettäväni. - --- Niin, mutta ei isänkään tarvitsisi olla niin pikkumainen, sanoi -Fan närkästyneenä. - --- En ollenkaan ihmettele, vaikka hän pauhaisikin, jos tietäisi -Carriesta ja muusta. Mikset kerro kaikkea suoraan ja jätä tekemättä -sellaista, mitä hän ei hyväksy? yritti Polly suostutella. - --- Kerrotko sinä sitten kaikki isällesi ja äidillesi? - --- Kerron. Se säästää minut monesta ikävyydestä. - --- Etkö sitten pelkää heitä? - --- En tietenkään. Välistä on hyvin vaikea kertoa, mutta sitten -perästäpäin on hyvä olla. - --- Ota opiksesi, kuului Tomin kärkäs neuvo. - --- Varjelkoon! Mikä melu joutavasta! sanoi Fanny, joka oli vähällä -purskahtaa harmin kyyneliin. - --- Joutavastako? Sinuahan on kielletty juoksentelemasta noiden -kaverien kanssa ja nyt olet kiikissä. Minä en rupea mihinkään -kauppoihin ja aion kertoa isälle, sanoi Tom äkillisessä rehellisyyden -puuskassa. - --- Jätätkö kertomatta, jos lupaan etten enää ikinä ole heidän -kanssaan? pyysi Fanny sävyisästi, sillä kun Tom otti ohjakset -käsiinsä, sisaren oli pakko alistua. - --- Minä mietin asiaa, ja jos käyttäydyt hyvin, en ehkä kerrokaan. -Minä voin pitää sinua paremmin silmällä kuin isä, ja jos vielä kerran -yrität tämmöistä temppua, joudut helisemään, neitiseni, sanoi Tom, -jonka oli mahdotonta vastustaa kiusaamisen haluaan, kun sai siihen -tilaisuuden. - --- Ei hän yritäkään, äläkä kiusaa häntä enää, niin hän on kiltti -sinulle, kun itse joudut pulaan, vastasi Polly kietoen kätensä Fannyn -ympärille. - --- Minä en joudu pulaan ja vaikka joutuisinkin, en ikinä turvautuisi -tyttöjen apuun. - --- Miksi et? Minä turvautuisin varmasti sinuun, jos olisin pulassa, -sanoi Polly luottavaiseen tapaansa. - --- Turvautuisitko? Minä auttaisin sinua heti, niin totta kuin -nimeni on Tom Shaw. No, Polly, älä kompastu. Ja mielissään Pollyn -ystävällisistä sanoista Tom-herra auttoi heidät vaunuista erittäin -kohteliaasti. Hän tunsi, että edes yksi ihminen antoi hänelle -vähän arvoa, ja sillä oli kohentava vaikutus hänen tapoihinsa ja -luonteeseensa, jota alituiset moitteet ja kiellot olivat kovettaneet -ja ärsyttäneet hyökkäilynhaluiseksi. - -Iltateen jälkeen Fan ehdotti, että Polly opettaisi häntä valmistamaan -siirappinekkuja, nyt kun keittäjällä oli vapaapäivä eikä hänestä -ollut haittaa. Sovinnon toivossa hän kehotti myös kiusanhenkeään -liittymään kesteihin ja Polly pyysi, että Maudkin saisi olla mukana. -Sitten he Pollyn johtamina ryntäsivät isoon keittiöön esiliina yllään -ja varusteinaan lusikat, vasara ja pannu. Tom pantiin särkemään -pähkinöitä ja Maud erottelemaan kuoria, jotta olisi saatu oikein -hienon hienoja nekkuja. Fanny auttoi keittämisessä Pollya, joka -kurkisteli kattilassa kiehuvaa siirappia niin usein, että hänen -kasvonsa loistivat lopulta punaisina kuin pioni. - --- Kaada nyt sinne pähkinät, hän sanoi lopulta, ja Tom tyhjensi -lautasen sisällön vaahtoavaan siirappiin toisten odottaessa -innokkaina lempiherkkunsa salaperäistä valmistumista. - --- Nyt minä kaadan taikinan voideltuun pannuun jäähtymään ja sitten -se on valmista, selitti Polly siirappia kaataessaan. - --- Mutta sehän on täynnä kuoria! huusi Maud kurkistaessaan keitokseen. - --- Kauhistuksen kanahäkki! Minä kaadoin varmaan ne erehdyksessä -kattilaan ja söin huomaamattani sisukset, sanoi Tom läpinäkyvän -vahingoniloisesti tyttöjen kurkistellessa pettyneinä pannuun. - --- Teit sen tahallasi, senkin ilkimys! Minä en enää ikinä huoli -sinua mukaan mihinkään hauskaan! huusi Fan julmistuneena ja yritti -ravistella veljeään, joka hohotti täyttä kurkkua. - -Maud rupesi itkemään menetettyä huvia, ja Polly hämmenteli vakavana -siirappikeitosta, joka oli aivan pilalla. Mutta hänen huomionsa -kiintyi pian nurkasta kuuluvaan rähinään. Fanny oli unohtanut -hienon naisen tavat ja kuusitoista ikävuottaan ja antanut Tomille -korvapuustin. Kostaakseen häväistyksen Tom oli puolestaan tyrkännyt -sisarensa istualleen hiilisäiliöön ja piteli häntä toisella kädellään -samalla kun vastasi toisella kohteliaisuuteen. Molemmat olivat -raivoissaan ja ärsyttivät toisiaan kaikin mahdollisin tavoin, -haukkuivat ja tyrkkivät ja olivat aivan mahdottomia. - -Polly ei suinkaan ollut mikään mallityttö ja hänellä oli omat -oikkunsa ja pahat tuulensa kuten muillakin, mutta näin rumasti hän ei -tapellut eikä huutanut veljiensä ja sisartensa kanssa. Hän oli hyvin -ihmeissään nähdessään hienon ystävänsä näin raivostuneena. - --- Voi, älkää enää! Älkää! Sinä satutat häntä, Tom! Anna hänen mennä, -Fanny! Eihän nekuista ole väliä, mehän voimme tehdä uusia! huusi -Polly koettaessaan rauhoittaa heitä. Hän näytti niin hätääntyneeltä, -että tappelupukarit erkanivat toisistaan ja heitä alkoi oitis -hävettää, että olivat riidelleet Pollyn nähden. - --- Minuapa ei löylytetä, niin että jätä minut vain rauhaan, Fan, -sanoi Tom peräytyen ja uhkaavasti päätään heilauttaen. Sitten hän -lisäsi toisenlaisella äänellä: -- Minä kaadoin ne kuoret vain -leikilläni, Polly. Jos keität toisen kattilallisen, puhdistan -pähkinät oikein hyvin. Keitäthän. - --- Se on aika kuumaa hommaa, ja on sääli turmella aineita, mutta jos -tahdot, niin alan uudestaan, sanoi Polly kärsivällisesti huokaisten, -sillä hänen kätensä olivat väsyneet ja kasvot polttavan kuumat. - --- Emme välitä sinusta, mene tiehesi, sanoi Maud heristellen -siirappista lusikkaa veljelleen. - --- Suu kiinni, pillittäjä. Minä jään tänne auttamaan, saanhan, Polly? - --- Karhut pitävät makeisista. Sinä siis tahtoisit vähän nekkuja? -Missä on siirappi? Olemme tuhlanneet kaiken kannusta, sanoi Polly ja -alkoi hyväntahtoisesti työnsä alusta. - --- Kellarissa. Minä menen hakemaan sitä. Ja Tom otti lampun ja -kannun ja lähti noutamaan siirappia haluten tällä kerralla täyttää -velvollisuutensa kuin pyhimys. - -Heti kun Tomin lampun valo oli kadonnut, Fan lukitsi oven sanoen -ilkeästi: - --- Nyt me olemme rauhassa hänen kepposiltaan. Jyskyttäköön ja -huutakoon nyt tarpeekseen, se on hänelle oikein. Ja vasta kun nekut -ovat valmiina, päästämme sen lurjuksen pois. - --- Kuinka voimme tehdä ne ilman siirappia? kysyi Polly luullen siten -selvittävänsä asian. - --- Sitä on ruokakomerossa yllin kyllin. Ei, älä päästä häntä tänne, -ennen kuin minä olen valmis. Hän saa luvan oppia, etteivät minua -sentään tuollaiset naskalit tyrki. Syvenny sinä vain nekkuihin ja -anna hänen olla, muuten menen kertomaan isälle, ja silloin Tom saa -kyllä läksytyksen. - -Pollyn mielestä se ei ollut reilua, mutta Maud huusi nekkuja ja -huomatessaan, ettei voinut tehdä mitään Fannyn lepyttämiseksi, Polly -keskittyi nekkujen keittämiseen, kunnes mantelit olivat turvallisesti -siirapissa ja sievoinen pannullinen oli viety pihalle jäähtymään. -Vanki lyödä paukautti muutaman kerran lukittuun oveen, uhkasi -sytyttää talon palamaan, juoda viinit loppuun ja rikkoa mehupullot. -Lopulta mekastus hiljeni ja tytöt unohtivat hänet tykkänään tärkeissä -puuhissaan. - --- Hän ei pääse millään sieltä ulos, ja heti kun nekut ovat valmiit, -avaamme oven ja juoksemme tiehemme. Tule, mennään hakemaan jokin -kaunis lautanen, johon nekut pannaan, sanoi Fanny, kun Polly ehdotti -tasajakoa Tomin kanssa, ettei tämä tavalla tai toisella hyökkäisi -sisään ja anastaisi kaikkea. - -Kun he palasivat herkulle tarkoitettu lautanen kädessä ja avasivat -takaoven, he näkivät kauhukseen, että keitos oli pannuineen päivineen -hävinnyt salaperäisellä tavalla tipotiehensä! - -Syntyi kova parku ja päivittely, kun huolellinen etsintä jäi -tuloksettomaksi. Kohtalo oli ilmeisesti päättänyt, ettei heidän -pitänyt saaman nekkuja tuona onnettomana iltana. - --- Ehkä kuuma pannu sulatti lumen ja se painui siihen, sanoi Fanny -kaivellen lumikinosta, johon se oli jätetty. - --- Kissan ilkimykset kai ovat vieneet sen, arveli Maud, johon tämä -toinen onnettomuus koski niin, ettei hän edes kyennyt ulvomaan. - --- Portti ei ollut lukossa, joku kerjäläinen on ehkä varastanut sen. -Toivottavasti se maistuu hänestä hyvältä, lisäsi Polly palatessaan -tiedusteluretkeltään. - --- Ellei Tom olisi kellarissa, uskoisin hänen vieneen sen, mutta -koska hän ei ole rotta eikä mahdu ikkunaluukuista, ei hänkään voi -olla syyllinen, sanoi Fanny toivottomana, sillä hän alkoi jo epäillä, -että tämä kaksinkertainen menetys oli rangaistus siitä, että hän oli -antanut vallan raivolleen. - --- Avataan ovi ja kerrotaan hänelle, ehdotti Polly. - --- Hän vain ilkkuisi meille. Ei. Avataan vain äkkiä ovi ja mennään -nukkumaan; hän saa tulla ulos milloin haluaa. Ilkimys! Meillä olisi -ollut oikein hauskaa, ellei hän olisi kiusannut. - -Avattuaan kellarin oven, tytöt ilmoittivat näkymättömälle vangille, -että he olivat valmiit, ja lähtivät sitten masentuneina tiehensä. -Puolivälissä seuraavan kerroksen portaita he kaikki pysähtyivät -äkkiä kuin olisivat nähneet kummituksen, sillä Tomin nokiset mutta -voitonriemuiset kasvot loistivat yläkaiteen takaa. Hänellä oli -molemmissa käsissään nekkumöhkäle, jota hän heilutteli heidän päänsä -päällä, ja livahtaessaan tiehensä hän sanoi kiusoittelevasti: - --- Ettekö tekin haluaisi vähän nekkua? - --- Miten ihmeessä hän pääsi ulos? huudahti Fan, joka -hämmästyksissään oli tyrkätä toiset alas portaita. - --- Hiililuukusta! vastasi aaveen ääni ylhäältä pimeydestä. - --- Taivas! Hän on työntänyt luukun auki, kiivennyt kadulle, -varastanut nekut ja loikkinut eteisen ikkunasta sisään meidän -mennessämme hakemaan nekkupannua. - --- Kissat sen veivät, eikö niin? kiusoitteli ääni, joka sai Pollyn -lysähtämään istualleen ja nauramaan ihan tikahtuakseen. - --- Anna toki Maudille palanen, hän on niin pahoillaan. Fanny ja minä -olemme jo sairaita maistelemisesta ja sairaaksi sinäkin tulet, jos -syöt kaiken, huusi Polly naurusta selvittyään. - --- Mene nukkumaan, Maud, ja katso tyynyn alta, kun pääset -vuoteeseesi, kuului ylhäältä ennustava vastaus, kun Tom sulki oven -helistellen riemuissaan peltipannua. - -Tytöt menivät väsyneinä nukkumaan, ja Maud vaipui rauhalliseen uneen -kädessään tahmea nekku. Polly oli hyvin väsynyt ja nukahti pian, -mutta Fanny joka makasi hänen kanssaan, valvoi tavallista kauemmin -miettien päivän harmeja; hänen päätään kivisti, ja riitelyä seurannut -tyytymättömyyden tunne ei suonut hänelle samanlaista rauhaa kuin -se, joka kuvastui vierellä lepäävistä, pienen yömyssyn kehystämistä -kasvoista. Kaasu oli sammutettu, mutta Fanny näki harmaahiuksisen -olennon hiipivän ovensa ohi, kääntyvän takaisin ja pysähtyvän -katsomaan huoneeseen. - --- Kuka siellä? hän huusi niin kovalla äänellä, että Polly heräsi. - --- Minä täällä vain olen, kultaseni, vastasi isoäidin lempeä ääni. --- Tom parka on saanut kauhean hammassäryn ja tulin hakemaan hänelle -lääkettä. Hän kielsi minua kertomasta teille, mutta en löydä pulloa -enkä haluaisi häiritä äitiä. - --- Se on minun kaapissani. Ainakin tällä kertaa Tom joutui maksamaan -kepposestaan, sanoi Fanny tyytyväisenä. - --- Kai hän nyt sai tarpeekseen meidän nekuistamme, nauroi Polly. Ja -sitten he nukahtivat jättäen Tomin nauttimaan hammassärystään ja -isoäidin hellästä hoivasta. - - - - -3 - -POLLYN HUOLET - - -Polly huomasi pian elävänsä uudessa maailmassa, jonka tavat ja -tottumukset poikkesivat hänen vaatimattomista kotioloistaan niin -paljon, että hän tunsi olevansa kuin muukalainen vieraalla maalla ja -toivoi usein, ettei olisi lainkaan tullut kaupunkiin. Ensinnäkään -hänellä ei ollut muuta tekemistä kuin maleksia joutilaana ja -rupatella, lukea romaaneja, käydä kävelemässä ja pukeutua, ja ennen -kuin viikko oli lopussa, hän oli suunnattoman kyllästynyt. Fanny -piti tällaisesta elämästä, koska oli tottunut siihen eikä tiennyt -paremmasta; mutta Pollysta tuntui kuin hän olisi ollut kullattuun -häkkiin suljettu pikkulintu. Siitä huolimatta ylellinen elämä ei -ollut vaikuttamatta häneen; hän jopa nautti siitä ja mietti vain, -miksei Shaw'n perhe ollut onnellisempi. Polly ei ollut kyllin kokenut -tajutakseen missä vika piili. Hän ei yrittänyt ratkaista, kumpi -näistä kahdesta elämäntavasta oli oikea, mutta tiesi kyllä, kummasta -piti enemmän. Tässäkin suhteessa Polly tunsi olevansa vanhanaikainen. - -Fannyn ystävät eivät häntä juuri kiinnostaneet, ja hän melkein -pelkäsi heitä. He tuntuivat paljon vanhemmilta ja viisaammilta kuin -hän -- nekin jotka olivat häntä nuorempia. He puhuivat oudoista -asioista, joista Polly ei ollut kiinnostunut, vaikka Fanny valistikin -häntä. Muutamat heistä jopa järkyttivät häntä. Niinpä tytöt jättivät -hänet omiin oloihin, olivat kyllä kohteliaita tavatessa, mutta -pitivät häntä nähtävästi liian 'omituisena' joukkoonsa. Polly rupesi -silloin etsimään Maudin seuraa, sillä hänen oma pikku siskonsa oli -ollut mainio toveri ja Polly rakasti häntä sydämestään. - -Mutta Maud-neiti oli kovin puuhakas, sillä hänelläkin oli -'seurapiirinsä', ja näillä viisi-kuusivuotiailla tyttösillä oli omat -musiikkitilaisuutensa, kutsunsa, vastaanottonsa ja päiväkävelynsä -aivan kuin aikuisilla, ja heidän pienen elämänsä pääasiana oli halu -matkia muodikkaita hullutuksia, joita ymmärtämään he olivat liian -viattomia. Maudilla oli oma pieni nimikorttikotelonsa ja hän kävi -vierailuilla kuten äiti ja Fan, hänellä oli oma hansikaslaatikkonsa, -korurasiansa, käherrysrautansa, yhtä hieno ja muodikas vaatevarasto -kuin pariisilaisnukella ja ranskalainen kamarineiti, joka puki hänet. -Polly ei aluksi tullut oikein toimeen Maudin kanssa, sillä tämä ei -tuntunut oikein lapselta. Maud oikoi Pollyn puheita ja tapoja, vaikka -pikku neidin oma käytöskin antoi paljon muistuttamisen aihetta. -Joskus kun Maud oli ikävissään tai pahalla tuulella -- hänelläkin oli -'hermot' kuten äidillä -- hän tuli Pollyn luo ja pyysi huvittamaan -itseään, sillä Pollyn herttaisuus ja kärsivällisyys miellyttivät -nuorta neitiä erityisesti. Polly iloitsi näistä hetkistä ja kertoi -hänelle satuja, leikki ja käveli hänen kanssaan aivan kuten Maud -halusi ja voitti vähitellen ja varmasti tytön sydämen vapauttaen koko -talon hänen hirmuvallastaan. - -Tom herkesi pian tuijottamasta Pollya eikä enää näyttänyt paljon -välittävän hänestä, sillä hänen mielestään "tytöistä ei ollut -mihinkään". Polly oli aivan samaa mieltä niistä tytöistä, jotka Tom -tunsi. Silloin tällöin Tom virkisti itseään kiusoittelemalla Pollya, -koska halusi nähdä miten tämä kesti sen. Tom aiheutti Pollylle -alituista sydämentykytystä, sillä tämä ei koskaan tiennyt mikä kuje -toisella oli kulloinkin mielessään. Hän saattoi syöksyä arvaamatta -oven takaa, kiljaista pimeässä, tarttua portaissa kiinni jalkaan, -säikäyttää viheltämällä kimakasti suoraan korvaan tai nykäistä äkkiä -tukasta kadulla ohittaessaan. Ja milloin oli vieraita päivällisellä, -Tom katsoa tapitti Pollyyn eikä hellittänyt ennen kuin sai toisen -surkeasti hämilleen. Polly pyysi monesti häntä jättämään kiusanteon, -mutta Tom väitti sen tekevän Pollylle vain hyvää; Polly oli liian ujo -ja tarvitsi karaisua, kuten tytöt yleensä. Turhaan Polly vastusteli -ja sanoi, ettei hän halunnut karaisua, koska ei ollut muutenkaan -toisten tyttöjen tapainen. Mutta Tom vain nauroi vasten silmiä, -haroi punaisen tukkansa pörrölleen ja tuijotti, kunnes Polly karkasi -pelästyneenä tiehensä. - -Sittenkin Polly melkein piti Tomista, sillä hän huomasi pian, että -tätä laiminlyötiin ja syrjittiin. Poika sai olla liiaksi omissa -oloissaan. Polly ihmetteli usein mielessään, miksei äiti hemmotellut -poikaansa yhtä paljon kuin tyttöjä, miksi isä komenteli Tomia, aivan -kuin tämä olisi ollut synnynnäinen niskoittelija. Fanny piti Tomia -jörrikkänä ja häpesi häntä, mutta ei koettanut vähääkään hioa hänen -tapojaan, ja Maud ja Tom olivat keskenään kuin kissa ja koira. -Isoäiti oli ainoa, joka oli Tom-rukan puolella. Useammin kuin kerran -Polly tapasi Tomin toimittamassa jotakin pikku palvelusta isoäidille, -ja poika näytti hyvin nololta, jos joku huomasi sen. Kunnioittava hän -ei silti ollut vähääkään, sillä hän sanoi isoäitiä vanhaksi rouvaksi -ja kielsi häntä hössöttämästä. Mutta hädän tullen hän aina meni -vanhan rouvan luo ja oli hyvin kiitollinen 'hössöttelystä'. - -Isoäitiäkin laiminlyötiin melkoisesti, ja kenties hän ja Tom -juuri siitä syystä olivat niin hyvät ystävät. Hän oli vielä -vanhanaikaisempi kuin Polly, mutta siihen ei kiinnitetty yhtä -paljon huomiota, koska hänen aikansa oli jo ohi eikä häneltä muuta -vaadittu kuin että hän pysytteli poissa tieltä ja oli sievästi -pukeutunut, milloin tuli 'ihmisten ilmoille'. Isoäiti vietti -hiljaista, eristynyttä elämää omissa huoneissaan, jotka olivat täynnä -vanhoja huonekaluja, kuvia, kirjoja ja muistoja menneiltä ajoilta, -joista hän yksin välitti. Hänen poikansa pistäytyi joka ilta häntä -tervehtimässä, oli ystävällinen ja piti huolen, ettei häneltä -puuttunut mitään mitä rahalla voitiin hankkia. Mutta herra Shaw oli -toimelias mies ja hänellä oli niin kiire rikastua, ettei hän ehtinyt -nauttia siitä mitä jo omisti. - -Vanha rouva ei koskaan valitellut eikä sekaantunut toisten asioihin, -mutta hänessä oli jotain hiljaista surumielisyyttä ja hänen -väsyneissä silmissään oli miettiväinen katse, aivan kuin hän olisi -toivonut jotain sellaista, jota ei saanut rahalla. Ja kun lapset -olivat saapuvilla, hän pysytteli heidän lähettyvillään haluten -hyväillä ja helliä heitä niin kuin vain isoäidit osaavat. Polly -vaistosi sen, ja kun hän itse ei saanut osakseen hellyyttä, johon -oli tottunut kotona, hän osoitti avoimesti iloaan nähdessään kuinka -vanhat kasvot kirkastuivat, kun hän astui yksinäiseen huoneeseen, -jonne harvoin tuli muita lapsia kuin ne pikku poikien ja tyttöjen -muistikuvat, jotka eivät rakastavan äidin mielestä koskaan kalvenneet -eivätkä kasvaneet isommiksi. - -Polly toivoi, että lapset olisivat olleet ystävällisempiä isoäidille, -mutta ei ollut hänen asiansa kehottaa heitä siihen, vaikka asia -surettikin häntä. Hän saattoi vain omasta puolestaan olla niin -avulias ja hellä kuin isoäiti olisi ollut hänen mummonsa. - -Toinen asia, joka kiusasi Pollya, oli liikunnan puute. Pukeuduttiin -ja käveltiin tiettyjä katuja pitkin tunnin verran joka päivä, -seisoskeltiin ovenpielessä juttelemassa tai ajeltiin hienoissa -vaunuissa; tällaisesta liikunnasta Polly ei pitänyt, mutta Fan -taas ei välittänyt muunlaisesta. Hän aivan pelästyi, kun Polly -eräänä päivänä ehdotti, että he juoksisivat puistokadulle, eikä -Polly uskaltanut enää toista kertaa puhua sellaisesta. Kotonaan -Polly juoksi ja ratsasti, laski mäkeä ja luisteli, hyppäsi nuoraa -ja haravoi heiniä, ahkeroi puutarhassaan ja souteli. Ei siis ihme, -että hän kaipasi reippaampaa liikuntaa kuin jokapäiväistä kävelyä -tyttöhupakoiden kanssa, jotka sipsuttelivat korkeakantaisissa -kengissä ja sellaisissa puvuissa, että Pollya ihan hävetti liikkua -heidän seurassaan. Väliin hän pujahti ulos yksinään, kun kirjat, -toverit tai muotiasiat veivät Fannyn ajan, ja teki reippaita -kävelyretkiä sillä puolen puistoa, joka ei ollut suosittu ja jossa -lapset leikkivät, tai meni katselemaan poikien kelkkailua ja toivoi, -että olisi saanut laskea mäkeä niin kuin kotona ollessaan. Hän palasi -aina punaposkisena ja silmät loistaen. - -Eräänä päivänä juuri ennen päivällistä Polly tunsi itsensä niin -kyllästyneeksi joutilaisuuteen, että pujahti ulos juoksentelemaan. -Aamu oli ollut pilvinen, mutta aurinko alkoi nyt pilkistää -kirkkaasti pilvien lomitse. Oli kylmä mutta tyyni ilma, ja Polly -harppoi pehmeää lumipeitteistä katua ja hyräili itsekseen yrittäen -torjua koti-ikävää. Kelkat olivat ahkerassa käytössä, ja hän tunsi -vastustamatonta halua päästä mukaan leikkiin. Mäen päällä telmi -tyttölauma kelkkoineen; he olivat aitoja pikku tyttöjä, yllään -lämpimät hupputakit, kumisaappaat ja lapaset, ja Polly tunsi -voimakasta vetoa heidän seuraansa, vaikka pelkäsikin Fania. - --- Minä laskisin mielelläni, mutta en uskalla, kun mäki on niin -jyrkkä, sanoi muuan "rahvaan lapsista", joiksi Maud nimitti heitä. - --- Jos lainaat minulle kelkkasi ja istut syliini, pääset mukavasti -alas. - -Pikku tytöt tarkastelivat häntä, näyttivät tyytyväisiltä ja -suostuivat tarjoukseen. Polly katsoi tarkkaan ympärilleen, ettei -vain kukaan hänen hienostelevista tuttavistaan ollut näkemässä tätä -kauheaa urotyötä, ja todettuaan ettei heistä ollut pelkoa, hän -lastasi kuorman ja karautti mäkeä alas täynnä vauhdin hurmaa. Hän -istutti tytön toisensa perään kelkkaan, lasketteli heidän kanssaan -alas ja veti heidät taas mäen päälle. Ja tytöt katselivat Pollya -kuin pientä harmaapukuista enkeliä, joka oli lähetetty taivaasta -heidän apukuljettajakseen. Polly oli juuri aikeissa nauttia yksinään -mäenlaskun riemusta, kun kuuli tutun vihellyksen takaa päin, ja ennen -kuin hän ennätti istuutua kelkkaan, Tom seisoi hänen vierellään ja -näytti yhtä hämmästyneeltä kuin olisi tavannut Pollyn nousemassa -elefantin selkään. - --- Hei hei, Polly! Mitä luulet Fanin sanovan tästä? kuului kohtelias -tervehdys. - --- En tiedä enkä välitäkään. Mäenlaskussa ei ole mitään pahaa. -Minusta se on hauskaa, ja nyt minä lasken kun kerran pääsen, niin -että pois tieltä! - -Ja Polly hurautti mäkeä alas tukka tuulessa hulmuten, todellinen -riemu kasvoillaan, joita punainen nenä ei vähääkään rumentanut. - --- Hyvä, Polly! Ja Tom heittäytyi kelkkaansa kylkiluitaan säälimättä, -suhautti Pollyn perään ja tuli tämän kohdalle juuri kun tyttö oli -pysäyttämässä 'Kenraali Grantinsa' leveällä alatiellä. -- Kyllä sinä -nyt saat kyytiä, kun tullaan kotiin! huusi Tom-herra ennen kuin nousi -mukavasta asennostaan. - --- Enkä saa, ellet mene kielimään, mutta tietysti sinä kielit, lisäsi -Polly paikallaan istuen ja hänen onnellisille kasvoilleen alkoi -nousta huolestunut ilme. - --- Mutta nytpäs minä en kielikään, vastasi Tom ilkkuvaan tapaansa. - --- Tietysti minä kerron, jos minulta kysytään; ellei kysytä, ei -varmaan ole väärin olla kertomatta. En olisi mennyt mäkeen, jos -arvelisin äitini olevan vastaan, mutta en tahtoisi pahoittaa -sinunkaan äitisi mieltä kertomalla tästä. Oliko se mielestäsi kamalan -pahasti tehty? kysyi Polly katsoen Tomiin. - --- Minusta se oli loistava keksintö enkä minä kerro, ellet -välttämättä halua. Tule, mennään vielä laskemaan, sanoi Tom -sydämellisesti. - --- Vain kerran, sillä pikku tyttöjen on mentävä kotiin ja tämä on -heidän kelkkansa. - --- Anna heidän viedä mokoma romu, ei se olekaan mistään kotoisin. -Tule sinä minun kelkkaani. Mazeppa on oikea herhiläinen, saatpa nähdä. - -Polly sulloi itsensä eteen istumaan Tomin retkottaessa hänen takanaan -kummallisessa asennossa, ja sitten Mazeppa näytti, miten oikeutettu -isännän vilpitön, vaikkakin vähemmän kaunis ylistys oli. He tulivat -mainiosti toimeen, sillä Tom oli nyt oikealla alallaan ja näytti -parhaat puolensa: oli kohtelias ja hauska omalla poikamaisella -tavallaan. Ja Polly unohti kokonaan ujoutensa, sillä hän piti -tällaisesta 'karaisusta' paljon enemmän kuin Tomin aikaisemmista -yrityksistä. He nauroivat ja juttelivat ja laskivat 'yhden -ainoan kerran', kunnes aurinko meni mailleen ja kellot soittivat -päivällisaikaa. - --- Nyt me myöhästymme, juostaan! sanoi Polly heidän suhahdettuaan -tielle viimeisen mäen jälkeen. - --- Istu vain kelkassa, minä vedän sinut kotiin yhdessä hurauksessa. -Ja ennen kuin Polly ennätti nousta, Tom nelisti jo täyttä laukkaa. - --- Tuollaiset poskien pitää olla! Olisitpa sinäkin, Fan, yhtä -punaposkinen, sanoi herra Shaw, kun Polly astui ruokailuhuoneeseen -suorittuaan hiuksensa. - --- Sinun nenäsi on yhtä punainen kuin tuo karpalokastike, vastasi -Fan kömpiessään esiin isosta tuolista, jossa oli istunut pari tuntia -uppoutuneena "Lady Audleyn salaisuuteen". - --- Niin onkin, sanoi Polly ja sulki toisen silmänsä nähdäkseen -pahennusta herättäneen kasvojensa osan. -- Ei sillä väliä. Minulla -oli joka tapauksessa oikein hauskaa, hän lisäsi pompahtaen tuolillaan. - --- Minä en käsitä, miten voit olla niin ihastunut ulkona -juoksentelemiseen näin kylmällä ilmalla, sanoi Fan haukotellen ja -vilusta väristen. - --- Ehkä sinäkin olisit, jos yrittäisit, sanoi Polly nauraen ja -vilkaisi Tomiin. - --- Kävelitkö yksinäsi, kultaseni? kysyi isoäiti taputtaen vieressään -helottavaa poskea. - --- Kävelin, mutta sitten tapasin Tomin ja tulimme yhdessä kotiin, -sanoi Polly ja hänen silmänsä välähtivät, jolloin Tomilta meni keitto -väärään kurkkuun. - --- Tom, poistu pöydästä! komensi herra Shaw, kun hänen parantumaton -poikansa alkoi kakistella lautasliinan takana. - --- Voi, älkää ajako häntä pois. Minä narrasin hänet nauramaan, sanoi -Polly surkeana. - --- Sanoitko jotain hauskaa? kysyi Fan lopultakin heräten. - --- Minun mielestäni sinun ei pitäisi najjata häntä naujamaan, kun hän -aina najjaa sinut itkemään, huomautti Maud, joka oli juuri tullut -huoneeseen. - --- Mitä sinä tänään olet puuhaillut, herraseni? tiedusteli -herra Shaw, kun Tom punaisena ja juhlallisena palasi lyhyeltä -karkotusmatkaltaan. - --- Olin vain laskemassa mäkeä, hän sanoi ärtyisästi, sillä isä -ripitti häntä aina, mutta antoi tyttöjen kyllä tehdä mitä ikinä -halusivat. - --- Ja Polly kanssa, minä näin hänet. Minä ja Blanche olimme juuri -tulossa kotiin, kun näimme hänen ja Tomin laskevan mäkeä Tomin -kelkalla, ja sitten Tom veti Pollyn kotiin saakka! huusi Maud suu -täynnä ruokaa. - --- Et kai sentään laskenut mäkeä? Fan pudotti haarukkansa aivan -järkyttyneenä. - --- Laskin kyllä, se oli hirveän hauskaa, vastasi Polly topakasti -levottomuudestaan huolimatta. - --- Näkikö joku sinut? tiukkasi Fan. - --- Vain muutamat pikku tytöt ja Tom. - --- Sehän oli kamalan sopimatonta, ja Tomin olisi pitänyt sanoa -se sinulle, ellet itse ymmärtänyt. Kuolisin häpeästä, jos joku -ystävistäni olisi nähnyt sinut, lisäsi Fan poissa suunniltaan. - --- Älä nalkuta. Mitä pahaa siinä nyt oli? Polly saa laskea mäkeä jos -tahtoo, eikö niin, isoäiti? sanoi Tom, joka vetoamalla voimakkaaseen -liittolaiseen tuli kohteliaasti Pollyn avuksi. - --- Äiti ei olisi kieltänyt. Enkä käsitä mitä pahaa siinä on, jos -lasken mäkeä tyttöjen kanssa, sanoi Polly ennen kuin vanha rouva -ennätti vastata. - --- Maalla tehdään paljonkin sellaista, joka ei ole sopivaa täällä -kaupungissa, aloitti rouva Shaw nuhtelevalla äänellä. - --- Anna lapsen laskea mäkeä, jos se häntä huvittaa, ja ottakoon -Maudinkin mukaansa. Olisi hauskaa, jos tässä talossa olisi edes yksi -reipas tyttö, keskeytti herra Shaw, ja siihen keskustelu päättyi. - --- Kiitos, herra Shaw, sanoi Polly ja nyökkäsi Tomille, joka sähkötti -takaisin 'mainiota' ja kävi päivällisen kimppuun kuin nuori susi. - --- Sinä veijari! Vai alat sinä mielistellä Tomia! kuiskasi Fan -ystävälleen huvittuneen näköisenä. - --- Mitä! Polly oli niin hämmästynyt ja harmissaan, että Fan häpesi -itseään ja vaihtoi keskustelunaihetta huomauttaen äidilleen, että -tarvitsi uudet käsineet. - -Polly oli sen jälkeen vähäpuheinen, ja kun päivällinen oli syöty, hän -lähti huoneesta miettiäkseen rauhassa äskeistä keskustelua. Ennen -kuin hän oli ennättänyt portaiden puoliväliinkään, hän näki Tomin -tulevan perässään ja istuutui heti piilottaakseen jalkansa. Tom -nauroi ja sanoi istahtaessaan kaidepuulle: - --- Ole huoleti, en minä nyt kaappaise. Halusin vain sanoa, että jos -lähdet huomennakin ulos, niin mennään laskemaan taas kunnolla mäkeä. - --- Ei, sanoi Polly, minä en voi tulla. - --- Miksi et? Oletko suuttunut! Enhän minä kertonut, sanoi Tom -hämmästyen Pollyn muuttunutta käytöstä. - --- Et kertonutkaan, sinä pidit kiltisti sanasi ja puolustit minua. -Enkä minä ole suuttunut. En vain aio tulla enää laskemaan mäkeä. -Äitisi ei pidä siitä. - --- Et sinä siitä syystä. Minä kyllä tiedän. Sinähän nyökäytit -pöydässä päätäsi merkiksi että tulet. Mikset nyt sitten enää? - --- En sano, minä en vain tule, kuului Pollyn päättäväinen vastaus. - --- Vai niin, luulin että sinä olisit ollut vähän järkevämpi kuin muut -tytöt, mutta mitä vielä. Et ole pennin arvoinen. - --- Olipa se kohteliasta, sanoi Polly ja alkoi jo suuttua. - --- Pyh, minä vihaan pelkureita. - --- En minä ole pelkuri. - --- Oletpas. Sinä pelkäät ihmisten puheita, vai mitä? - -Polly tunsi Tomin olevan oikeassa eikä vastannut, vaikka olisi -mielellään selittänyt, jos vain olisi voinut. - --- Kyllähän sen saattoi arvata, että luopuisit pelistä. Ja Tom meni -tiehensä niin halveksivan näköisenä, että Pollyn sydän vihlaisi. - --- Jopa kävi ikävästi! Juuri kun Tom rupesi olemaan mukava ja minulla -hauskaa, piti Fanin pilata kaikki höpötyksellään. Rouva Shaw ei pidä -mäenlaskusta eikä kai isoäitikään. Tulee vain ikävyyksiä jos menen, -ja Fanny kiusaa minua, niin että on parasta kieltäytyä ja antaa Tomin -luulla minua pelkuriksi. Taivas varjelkoon! En ole ikinä nähnyt näin -hassuja ihmisiä. - -Polly sulki ovensa tiukasti, ja ajatellessaan miten Fanin tyhmä -huomautus oli pilannut koko hauskuuden hän oli vähällä purskahtaa -kiukun kyyneliin. Pollylle oli opetettu, että rakkaus oli vakava ja -pyhä asia, ja hänen mielestään oli paljon sopimattomampaa mielistellä -yhtä poikaa kuin laskea mäkeä kymmenen kanssa. Edellisenä päivänä hän -oli kuunnellut ällistyneenä, kun Maud sanoi äidilleen: - --- Täytyykö minulla olla sulhanen? Kaikilla tytöillä on sulhanen ja -he sanovat, että minun pitäisi ottaa Fjeddy Lovell, mutta minä en -pidä hänestä yhtä paljon kuin Hajjy Fiskestä. - --- Kultaseni, minä kyllä ottaisin pikku sydänystävän, sehän on -vain somaa, vastasi rouva Shaw. Ja pian Maud ilmoittikin olevansa -kihloissa 'Fjeddyn' kanssa, koska 'Hajjy' läimäytti häntä, kun hän -ehdotti naimisiin menoa. - -Polly nauroi ensin muiden mukana, mutta ajatellessaan perästäpäin -mitä hänen äitinsä olisi mahtanut sanoa, jos pikku Kitty olisi -esittänyt saman kysymyksen, asia ei tuntunutkaan hänestä enää -huvittavalta vaan naurettavalta ja luonnottomalta. Samanlaiselta -tuntui nyt Fanin vihjailu Tomista. Ja kun hänen ensimmäinen kiukkunsa -oli ohi, hän päätti luopua mäenlaskusta ja muustakin mieluummin kuin -ryhtyä hassuttelemaan Tomin kanssa, joka laiminlyödyn kasvatuksensa -takia tiesi yhtä vähän tämän uuden koululaishuvittelun viehätyksestä -kuin Polly. - -Polly koetti nyt lohduttautua hyppimällä nuoraa takapihalla ja -leikkimällä piilosta Maudin kanssa kuivaushuoneessa ja opettamalla -tälle uusia leikkejä, jotka tuntuivat huvittavan pikku neitiä. Fan -tuli joskus perehdyttämään heitä uusiin tanssiaskeliin ja innostui -useammin kuin kerran seuraleikkeihin, joissa hän oli melko nokkela. -Mutta Tom kohotti Pollylle halveksivasti hartioitaan ja osoitti, -ettei hän pitänyt tätä 'pennin arvoisena'. - -Pollylla oli myös vaatehuolia. Sanomattakin hän tiesi pukujensa -olevan hyvin yksinkertaisia ja toivoi joskus, että hänen sininen ja -hiirenharmaa leninkinsä olisivat olleet vähän koristellumpia, että -vyönauhassa olisi ollut isommat ruusukkeet ja pikku kauluksissa -enemmän pitsejä. Hän haaveili kaulakorusta ja ajatteli vakavasti -ensimmäistä kertaa elämässään ruveta pitämään kauniita kiharoitaan -nutturalla ja panna 'täytettä' tukkaansa. Hän salasi kuitenkin -tyytymättömyytensä syyt kysyessään äidiltään, saisiko korjauttaa -parhaan pukunsa samanlaiseksi kuin Fannyn puku. Hän sai kirjeeseensä -tällaisen vastauksen: - -"Ei, rakas lapsi; pukusi on mukava ja hyvä sellaisenaan ja sen -entinen kuosi paras. En tahtoisi, että minun Pollystani pidetään -hänen pukunsa, vaan hänen itsensä takia, niin että käytä sinä vain -niitä yksinkertaisia vaatteita, jotka äitisi niin suurella ilolla -ompeli sinulle, ja unohda haaveet pönkkähameesta. Pieninkin meistä -voi tehdä hyvää tässä isossa maailmassa, ja ehkä pikku tyttöni -esimerkki voi osoittaa toisille, että tyytyväinen mieli ja iloiset -kasvot kaunistavat enemmän kuin pariisilaismuoti. Toivoit kaulakorua, -kultaseni, joten lähetän sinulle sen, jonka sain äidiltäni vuosia -sitten. Siinä on toisella puolen isän, toisella puolen minun kuvani, -ja kun olet jostakin huolissasi, katso silloin taikakaluasi; luulenpa -että päivä taas paistaa silloin." - -Ja tietysti paistoikin, sillä pieneen siroon koteloon, jota Polly -piti pukunsa sisäpuolella ja suuteli hellästi illoin ja aamuin, oli -kätketty taioista paras. Ajatus siitä, että hän vähäpätöisyydestään -huolimatta voi tehdä jotain hyvää, sai hänet varomaan sanojaan ja -tekojaan ja olemaan tyytyväinen ja iloinen, niin että hän unohti -pukunsa ja sai toisetkin unohtamaan. Hän ei tiennyt, että hänen sileä -pukunsa oli kaunis juuri vanhanaikaisessa yksinkertaisuudessaan -ja että itsetiedoton viehkeys somisti sen pientä kantajaa. Yhteen -kiusaukseen Polly oli jo langennut ennen äidin kirjeen saapumista ja -hän katui sitä katkerasti. - --- Polly, saanhan minä sanoa sinua Marieksi, sanoi Fan kerran heidän -ollessaan ostoksilla. - --- Voit sanoa Maryksi jos haluat, mutta minä en tahdo mitään -ie-päätettä nimeeni. Minua sanotaan Pollyksi kotona ja siitä nimestä -minä pidän, mutta Marie on minusta ranskalaista hienostelua. - --- Minä kirjoitan aina omaan nimeeni ie-päätteen kuten toisetkin -tytöt. - --- Minusta kaikki nuo Nettiet, Nelliet, Hattiet ja Salliet panevat -pään pyörälle. Miltä nyt Polliekin näyttäisi kirjoitettuna! - --- Olkoon sitten! Minun pitikin puhua aivan toisesta asiasta. Kuule, -sinun on ehdottomasti hankittava itsellesi pronssinväriset kengät, -sanoi Fan vetoavasti. - --- Miksi, minähän tulen toimeen ilmankin? - --- Siksi, että ne ovat muodissa, eikä voi olla kunnollisesti -pukeutunut ilman pronssikenkiä. Minä menen ostamaan sellaiset -itselleni, ja sinun täytyy myös tulla. - --- Eivätkö ne ole kauhean kalliit? - --- Ehkä kahdeksan tai yhdeksän dollaria. Minä otan omat kenkäni -laskuun, eikä haittaa vaikkei sinulla olekaan rahaa. Minä kyllä -lainaan. - --- Minulla on kymmenen dollaria, jotka saan käyttää mieleni mukaan, -mutta aioin hankkia niillä tuomisia lapsille. Ja Polly otti -epävarmana esille kukkaronsa. - --- Sinähän voit valmistaa itse lahjat. Isoäiti kyllä keksii -kaikenlaista kaunista. Ne ajavat saman asian, ja lahjarahalla saat -hankituksi itsellesi kengät. - --- No, minä lähden katsomaan, sanoi Polly ja seurasi Fannyä kauppaan, -jossa hienoja kenkiä katsellessaan tunsi itsensä suorastaan rikkaaksi -ja tärkeäksi. - --- Eivätkö ne ole ihanat? Jalkasi ovat taivaalliset noissa kengissä, -Polly. Osta ne minun kutsuihini. Tanssit niissä kuin keijukainen, -kuiskasi Fan. - -Polly katseli siroja kiiltäviä kenkiä, joissa oli napitetut varret, -hilpeät korot ja herkulliset kärjet, totesi jalkojensa näyttävän -niissä kauniilta ja sanoi vähän ajan päästä ostavansa ne. Hän -iloitsi kengistään, kunnes pääsi kotiin ja yksin jäätyään kurkisti -kukkaroonsa, jossa oli enää yksi dollari ja luettelo äidille ja -lapsille aiotuista lahjoista. Miten orvolta dollari näyttikään ja -miten pitkäksi luettelo venyi, kun ei ollut enää rahaa ostoksiin. - --- En voi tehdä luistimia Nedille enkä kynäkoteloa Willille, ja niitä -he hartaasti toivovat. Nyt on myös mahdotonta ostaa isälle kirjaa -ja äidille kaulusta, kun itsekkäästi tuhlasin kaikki rahat. Miten -saatoinkaan unohtaa heidät? Ja Polly katseli pahoilla mielin uusia -kenkiään niiden seistessä siinä kuin valmiina tanssiin. -- Ne ovat -ihanat, mutta en luule niiden tuntuvan hyvältä jalassa, koska muistan -koko aikana unohtuneet lahjat, huokasi Polly ja sysäsi houkuttelevat -kengät pois näkyvistään. - --- Minäpä menen kysymään isoäidiltä, minkälaisia lahjoja voisin -valmistaa, sillä jos minun kerran on tehtävä ne itse, on aloitettava -heti paikalla, muuten en saa valmista. Ja hän alkoi heti touhuta -iloiten siitä, että saattoi unohtaa tunnonvaivat kovassa työssä. - -Isoäiti kykeni auttamaan häntä pulasta ja ehdotti jokaiselle jotakin, -hankki tarvikkeet ja osoitti hyvää makua ja näppäryyttä. Polly -tunsi suurta helpotusta, mutta kun hän rupesi neulomaan äidilleen -kauniita ruusunpunaisella silkkinauhalla solmittavia vuodesukkia, -hän uhrasi monta vakavaa ajatusta viettelysten houkutuksille. Jos -joku olisi juuri silloin kysynyt, miksi hän huokaili niin raskaasti -kuin jokin olisi painanut hänen omaatuntoaan, hän olisi vastannut: -- -Pronssinväristen kenkien takia. - - - - -4 - -PIKKU SEIKKOJA - - --- Sataa niin hijveästi, etten voi mennä ulos, ja kaikki ovat äkäisiä -minulle eivätkä tahdo leikkiä minun kanssani, sanoi Maud, kun Polly -tapasi hänet portailta murjottamassa ja pysähtyi kysymään, miksi hän -oli niin huonolla tuulella. - --- Minä leikin sinun kanssasi, kunhan et vain huuda ja herätä -äitiäsi. Mitä leikitään? - --- En minä tiedä. Minua kyllästyttää, kun kaikki minun leikkikaluni -ovat jikki ja kaikki nuket paitsi Klaaja ovat saijaina, maurusi Maud -ja lyödä mäjäytti pariisilaisnukkeaan, jota riiputti säälimättömästi -jalasta. - --- Tule katsomaan, kun rupean ompelemaan pikkusiskoni nukelle -vaatteita, ehdotti Polly toivoen sillä huvittavansa kiukuttelevaa -tyttöä ja saavansa samalla oman työnsä valmiiksi. - --- Enkä tule, koska siitä tulee vajmaan kauniimpi kuin minun -Klaajastani. Klaajalta ei saa vaatteita päältä ja Tom pilasi ne kun -hän heitteli sitä puutajhassa. - --- Entä jos ratkoisit vaatteet sen päältä; minä näytän sitten miten -uusia tehdään. Sen jälkeen voit pukea ja riisua Klaaran niin usein -kuin haluat. - --- Minä alan heti. Leikkaaminen on kauhean hauskaa, sanoi Maud kasvot -kirkastuen. - -Majoituttuaan tyhjään ruokailuhuoneeseen tytöt ryhtyivät heti -työhön, ja kun Fan keksi heidät, Maud nauroi täyttä kurkkua -Klaara-raukalleen, jolta oli riisuttu hienoudet ja joka oli tekemässä -kuperkeikkoja vallattoman emäntänsä käsissä. - --- Eikö sinua hävetä leikkiä vielä nukeilla, Polly. Minä en -ole koskenut niihin enää aikoihin, sanoi Fan katsellen heitä -ylimielisesti. - --- Ei hävetä, sillä Maud on siitä mielissään ja sitä paitsi ilahdutan -samalla Kitty-sisartani, ja eiköhän ompeleminen ole hyödyllisempää -kuin itsensä pynttääminen ja joutavat kirjat. Ja Polly jatkoi -ompelemistaan päättäväisen näköisenä, sillä hänellä ja Fannyllä oli -ollut pieni kiista; Polly ei näet ollut antanut ystävänsä kammata -tukkaansa 'muiden ihmisten tapaan' eikä pistää reikiä korvalehtiinsä. - --- Älä ole vihainen, Polly, keksitään jotain hauskaa, sillä tänään -on ollut kauhean ikävä päivä, sanoi Fanny sovintoa havitellen, sillä -päivä olisi kaksin kerroin ikävämpi ilman Pollyn seuraa. - --- En voi. Minulla on kiire. - --- Sinulla on aina kiire. En ole ikinä nähnyt yhtä ahkeraa tyttöä. -Kuinka sinä aina keksitkin tekemistä? kysyi Fanny katsellen -kiinnostuneena pientä punaista villamekkoa, jota Polly parhaillaan -puki nuken ylle. - --- Se on helppoa. Mutta kyllä minustakin on joskus hauskaa -laiskotella, maata vain sohvalla lukemassa tai olla mitään -ajattelematta. Laitanko valkoisen musliiniesiliinan vai mustan -silkkisen? lisäsi Polly silmäillen tyytyväisenä työtään. - --- Musliinisen, jossa on taskut ja sievät siniset nauhat. Odotahan, -niin näytän. Ja unohtaen nukkien halveksuntansa Fanny istuutui ja oli -kohta yhtä ahkerassa työssä kuin toisetkin. - -Ikävä päivä kirkastui ihmeellisesti ja aika kului hauskasti kielen -laulaessa ja neulojen suihkiessa. Isoäiti kurkisti ovesta ja hymyili -ahkeralle tyttöjoukolle sanoen: - --- Sillä lailla, tytöt; nuket ovat turvallista seuraa ja ompelutaito -tarpeen, vaikka se on nykyisin täysin unohdettu. Pienempiä pistoja, -Maud, ompele sievempiä napinreikiä, Fanny; ja sinä, Polly, leikkaa -huolellisesti, äläkä tuhlaa kangasta. Yrittäkää parastanne, -huolellisin ompelija saa minulta palasen valkoista silkkiä nuken -hatuksi. - -Fanny kunnostautui ja sai palkinnon, sillä Polly auttoi Maudia ja -jätti oman työnsä. Hänelle riitti, kun herra Shaw nähtyään hänen -säteilevät kasvonsa teepöydässä sanoi: - --- Arvaan että Polly on ollut loihtimassa tänään päivänpaistetta. - --- Minä puin vain Maudin nuken. - -Eikä Polly tosiaan tiennyt tehneensä mitään erityistä, mutta -tuollaiset pikku asiat odottavat aina tekijäänsä tässä matoisessa -maailmassa, jossa usein sattuu pilvisiä päiviä, mieli masentuu ja -velvollisuus on ristiriidassa huvin kanssa. Tämäntapaiset vähäiset -seikat ovat omiaan nuorille; ystävällinen ajatus, epäitsekäs pieni -teko tai piristävä sana ovat sellaisia lahjoja, ettei kukaan voi -vastustaa niitä eikä olla rakastamatta niiden antajaa. Äidit tekevät -paljon tällaisia tekoja huomaamattomasti ja kiitosta saamatta, mutta -ne muistetaan vielä kauan jälkeen päinkin eivätkä ne jää koskaan -tehoamatta, sillä niiden yksinkertainen taikavoima yhdistää sydämet -toisiinsa ja pitää kodin onnellisena. - -Polly oli oppinut tämän salaisuuden. Hän teki mielellään pikku -palveluksia, joita toiset eivät kiireissään huomanneet; ja -toimiessaan kiitosta odottamatta hän levitti päivänpaistetta -ympärilleen. Hänen oma kotinsa oli niin tulvillaan rakkautta, että -hän huomasi oitis sitä puuttuvan Fannyn kodista ja alkoi miettiä -syytä, miksi nämä ihmiset eivät olleet ystävällisiä ja kärsivällisiä -toisiaan kohtaan. Hän ei koettanutkaan löytää vastausta, mutta -yritti parhaansa mukaan rakastaa ja palvella heitä, ja hänen -herttaisuutensa, avuliaisuutensa ja vilpittömyytensä valloittivat -jokaisen. - -Herra Shaw oli erittäin ystävällinen Pollylle, sillä hän piti -tämän vaatimattomasta ja kohteliaasta käytöksestä. Polly oli niin -kiitollinen hänen suopeudestaan, että unohti pian pelkonsa ja osoitti -mieltymystään pienillä palveluksilla, jotka suuresti ilahduttivat -herra Shaw'ta. Kun hän lähti aamuisin virastoonsa, Polly saattoi -häntä puiston halki vilkkaasti jutellen ja hyvästeli hänet hymysuin -ja päätään nyökyttäen, kun he erosivat suuren portin luona. Aluksi -herra Shaw ei paljon huomannutkaan näitä saattomatkoja, mutta oppi -pian kaipaamaan Pollya, ellei tämä tullut, sillä koko hänen päivänsä -kirkastui aina kun pieni harmaapukuinen olento, jolla oli älykkäät -kasvot ja iloinen ääni, tuli saattamaan häntä talvisen puiston läpi -käsi luottavaisesti hänen kädessään. Tullessaan myöhään kotiin hän -oli iloinen nähdessään ruskean kiharapään odottavan ikkunassa, -huomatessaan tohvelinsa ja sanomalehden paikoillaan ja ahkeran -jalkaparin valmiina palveluksiin. - --- Olisipa Fannykin enemmän hänen kaltaisensa, hän mietti usein -katsellessaan tyttöjä, jotka luulivat hänen syventyneen politiikkaan -tai rahamarkkinatilanteeseen. Herra Shaw-paralla oli ollut niin kiire -rikastua, ettei hän ollut ennättänyt herättää lapsissaan rakkautta. -Nyt hänellä oli enemmän aikaa, ja pojan ja tyttärien tultua -suuremmiksi hän oli alkanut kaivata jotain. Polly opetti tietämättään -mitä häneltä puuttui ja sai lasten rakkauden ja kiintymyksen -tuntumaan niin kallisarvoiselta, ettei hän olisi halunnut enää olla -vailla sitä, vaikkei tiennytkään, miten olisi saavuttanut lastensa -luottamuksen. Nämä taasen olivat aina nähneet hänet kiireisenä, -välinpitämättömänä ja hajamielisenä. - -Kun Polly eräänä iltana ennen nukkumaan menoa suuteli tapansa mukaan -isoäitiä, Fanny nauroi hänelle ja sanoi: - --- Voi, mikä lapsi sinä olet! Me olemme liian vanhoja tuollaiseen. - --- Minun mielestäni eivät ihmiset ole koskaan liian vanhoja -suutelemaan isäänsä ja äitiään, vastasi Polly nopeasti. - --- Oikein, Polly, sanoi herra Shaw ja ojensi tytölle kätensä niin -ystävällisesti, että Fanny tuijotti häneen hämmästyneenä ja sanoi -sitten arasti: - --- Luulin ettet välitä sellaisesta, isä. - --- Totta kai välitän, kultaseni, ja herra Shaw ojensi toisen kätensä -Fannylle, joka suuteli häntä tyttärellisesti sydän täynnä hellyyttä, -jonka lapsuuden aikainen tapa oli elvyttänyt. - -Rouva Shaw oli hermostunut, kärsimätön invalidi, joka vähän väliä -tarvitsi jotain. Polly saattoi siis tehdä paljon pikku palveluksia -rouva Shaw'lle, ja hän teki ne niin mielellään, että rouvaparka oli -onnellinen saadessaan pitää tämän hiljaisen, auttavaisen lapsen -luonaan lukemassa ääneen, toimittelemassa asioita ja ojentamassa -senkin seitsemää hartialiinaa, joita puettiin ylle ja riisuttiin -ehtimiseen. - -Isoäitikin oli iloinen saadessaan avukseen kaksi aulista kättä ja -jalkaa. Polly vietti monta onnellista hetkeä hänen vanhanaikaisissa -huoneissaan, oppi kauniita käsitöitä ja kuunteli hänen tarinointiaan -aavistamatta lainkaan, miten paljon päivänpaistetta toi yksinäiselle -vanhukselle. - -Tom oli Pollyn harminkappaleena pitkän aikaa, sillä hän törmäsi -odottamatta tielle milloin mistäkin. Hän kiusasi, mutta silti huvitti -Pollya, oli toisena päivänä kiltti, toisena häijy. Väliin Polly -luuli, ettei Tom enää koskaan olisi ilkeä, mutta seuraavassa hetkessä -tämä oli taas täynnä koiruuksia ja viittasi kintaalla katumukselle ja -parannukselle. Polly herkesi jo pitämään häntä toivottomana, mutta -koska hän oli tottunut auttamaan jokaista, joka oli vaikeuksissa, hän -oli hyvä Tomillekin. - --- Mikä hätänä? Onko läksy liian vaikea? hän kysyi eräänä iltana, -kun kuuli ähkymistä pöydän toiselta puolen, missä Tom istua jurotti -resuinen kirjapinkka edessään, kädet tukkaan hautautuneina aivan kuin -pää olisi haljeta hirvittävistä ponnistuksista. - --- Vaikea! Tietäisitpä vain! Mitä pihkoja minä välitän vanhoista -karthagolaisista? Regulus ei ollut hullumpi, mutta olen saanut -kylläkseni hänestä! Ja Tom antoi latinan lukukirjalle läimäyksen, -joka ilmaisi hänen tunteitaan paremmin kuin sanat. - --- Minä pidän latinasta ja opin sitä aika paljon lukiessani Jimmyn -kanssa. Voisin ehkä auttaa sinua hiukan, sanoi Polly Tomin pyyhkiessä -hikeä kasvoiltaan ja virkistäytyessä pähkinöillä. - --- Sinäkö? Pyh! Tyttöjen latinalla ei pitkälle potkita, oli nyreä -vastaus. - -Mutta Polly oli nyt jo tottunut Tomiin eikä säikähtänyt vähästä, vaan -rupesi tarkastelemaan töhryistä sivua, johon Tom oli takertunut. -Hän luki sen niin sujuvasti, että nuori herra herkesi hämmästyneenä -maiskuttamasta ja katseli häntä kunnioittavasti, ja Pollyn lopetettua -lukemisensa Tom sanoi epäluuloisesti: - --- Ovela temppu, opettelit lukemaan sen etukäteen. Mutta et sinä -minua niin vähällä hämää, neitiseni. Käännäpäs kymmenkunta lehteä ja -koeta uudelleen. - -Polly totteli ja luki entistä paremmin sekä sanoi nauraen: - --- Minä olen lukenut koko kirjan läpi, et sinä saa minua kiinni. - --- Miten sinä tulit lukeneeksi niin paljon? kysyi Tom täysin -ymmällään. - --- Luin Jimmyn kanssa, sillä isä antoi meidän lukea yhdessä kaikki -läksyt. Se oli hauskaa ja me opimme nopeasti! - --- Kerro Jimmystä. Hänhän on veljesi? - --- Oli, mutta hän on kuollut. Kerron hänestä joskus toiste. Sinun -pitäisi lukea nyt, minä voin ehkä auttaa sinua, sanoi Polly ja hänen -huulensa värähtivät niukan. - --- En ihmettelisi vaikka voisitkin. Ja Tom levitti heidän välilleen -kirjan vakavan ja tärkeän näköisenä, sillä hän tunsi Pollyn olevan -etevämpi ja se velvoitti häntä yrittämään parastaan sukupuolensa -kunnian vuoksi. Hän kävi tarmokkaasti läksyyn käsiksi ja voitti pian -vaikeudet Pollyn auttaessa silloin tällöin. Ja näin he jatkoivat -hyvää kyytiä, kunnes eteen tuli muutama ulkoaopittava kieliopin -sääntö. Polly oli unohtanut ne, joten he koettivat yhdessä painaa -niitä mieleensä Tomin huojutellessa ruumistaan kädet taskussa ja -kiireesti mutisten, Pollyn kierrellessä otsakiharaa sormensa ympäri -ja papattaessa seinään tuijotellen. - --- Selvä! hihkaisi Tom. - --- Selvä! toisti Polly ja sitten he kuulustelivat toisiaan, kunnes -molemmat osasivat säännön virheettömästi. - --- Sehän meni oikein mukavasti, sanoi Tom heittäen tyytyväisenä -kirjan luotaan. - --- Nyt käydään käsiksi algebraan, neitiseni. Siitä minä pidän yhtä -paljon kuin vihaan latinaa. - -Polly hyväksyi haasteen ja tunnusti pian Tomin voittajaksi. Tom pääsi -taas tasapainoon, mutta ei ylpeillyt silti taidostaan, vaan neuvoi -Pollya niin isällisen kärsivällisesti, että tämän silmät rupesivat -tuikkimaan pidätetystä naurusta. Ja kun Tom selitellessään tärkeänä -matki tietämättään opettajaansa, Dominie Deanea, Pollyn oli vaikea -olla purskahtamatta nauruun. - --- Voin opettaa sinua toistekin, milloin vain haluat, ilmoitti Tom -jalomielisesti ja heitti algebran latinan lukukirjan seuraksi. - --- Sitten tulen joka ilta. Minusta tämä on hauskaa, tänne tultuani -en ole opiskellutkaan tipan tippaa. Yritä sinä saada minut pitämään -algebrasta, niin minä opetan sinua pitämään latinasta. Tahdotkos? - --- Kyllä minä siitä pitäisinkin, jos vain joku neuvoisi minua. Deanen -ukko pitää sellaista höykkyä, ettei häneltä ennätä mitään kysyä -silloin kun läksyä valmistellaan. - --- Kysy isältäsi, hän kyllä tietää. - --- Enpä luule, enkä sitä paitsi välitä vaivata häntä, vaikka hän -tietäisikin. - --- Miksi et? - --- Hän vain nipistäisi minua korvasta ja sanoisi minua tyhmäksi tai -kieltäisi häiritsemästä. - --- En usko. Hän on minulle hyvin kiltti ja minä kyselen häneltä -kaikenlaista. - --- Sinusta hän pitääkin enemmän kuin minusta. - --- Et saa sanoa niin! Tietysti hän rakastaa sinua enemmän kuin minua, -huudahti Polly moittivasti. - --- Miksei hän sitten näytä sitä? mutisi Tom katseessaan haikeutta ja -uhmaa, kun hän vilkaisi kirjastohuoneeseen, jonka ovi oli raollaan. - --- Miten hän voisi, kun olet aina piikit pystyssä? kysyi Polly hetken -mietittyään ja keksimättä parempaa vastausta. - --- Miksei hän sitten anna minulle polkupyörää? Hän lupasi sen, -jos teen kunnollisesti koulutehtävät kuukauden ajan; ja olen nyt -rehkinyt kuin viimeistä päivää vähintään kuusi viikkoa eikä hän ole -tietääkseenkään. Tytöt saavat kyllä kerjätyksi hepenensä. Minä en -viitsi kerjätä, mutta älä luulekaan, että rupean lukemaan itseäni -kuoliaaksi turhan takia. - --- Ikävä juttu, mutta kyllä sinun silti pitäisi lukea, vaikka et -saakaan siitä palkintoa, aloitti Polly yrittäen olla opettavainen, -vaikka sydämessään säälikin Tom-parkaa. - --- Älä saarnaile. Jos isäukko olisi edes vähän kiinnostunut minusta -ja koulunkäynnistäni, en odottaisikaan mitään palkintoa, mutta hän on -täysin välinpitämätön. Hän ei edes kysynyt, miten 'Regillus-järven -taistelu' meni viime tunnilla, vaikka opettelin sen hänen takiaan, -koska hän sanoi pitävänsä siitä. - --- Voi, Tom! Esititkö sinä sen? Sehän oli hienoa! Jim ja minä -lausuimme usein Horatiusta yhdessä, ja se oli kauhean hauskaa. Näytä -nyt miten sinä esitit runon. Minä pidän siitä kovasti. - --- Se on hirmuisen pitkä, vastasi Tom, mutta hänen kasvonsa -kirkastuivat, sillä Pollyn osanotto tyynnytti hänen loukattuja -tunteitaan ja hän halusi mielellään näyttää taitoaan. Hän alkoi melko -laimeasti, mutta pian säkeiden sotainen kalskahdus sytytti hänet, -ja ennen kuin tiesikään, hän oli hypähtänyt pystyyn ja jyrisytti -niitä mahtavalla äänellä Pollyn kuunnellessa häntä mukana eläen. Tom -lausui hyvin, sillä hän oli unohtanut itsensä ja esitti balladin -niin vaikuttavasti, että Polly oli ihastuksesta tulipunainen ja myös -toinen kuuntelija, joka oli seurannut tapahtumia lehtensä takaa, -tunsi väreitä selkäpiissään. - -Kun Tom vihdoin lopetti hengästyneenä esityksensä ja Polly taputti -käsiään innostuneena, kaikui heidän takaansa vielä kovemmat -suosionosoitukset. Molemmat pyörähtivät ympäri ja näkivät ovella -herra Shaw'n, joka taputti käsiään kaikin voimin. - -Tom näytti nololta eikä sanonut sanaakaan, mutta Polly juoksi herra -Shaw'n luokse, tanssi hänen edessään ja sanoi innoissaan: - --- Eikö ollutkin loistavaa? Eikö Tom lausunut hyvin? Kai hän nyt saa -sen polkupyörän? - --- Mainiota, Tom; sinustahan tulee vielä lausuja. Opettele toinenkin -samanlainen runo, niin tulen kuuntelemaan sinua. No, mitä arvelet -siitä polkupyörästä. - -Polly oli ollut oikeassa, ja Tom myönsi mielessään, että 'isäukko' -oli kiltti ja piti hänestä eikä ollut unohtanut lupaustaan. -Isän odottamaton kiittely sai Tomin punastumaan mielihyvästä ja -näpelöimään takinnappeja, mutta sitten hän katsoi iloisena tätä -suoraan silmiin ja vastasi yhteen hengenvetoon: - --- Opettelen varmasti. - --- Hyvä on, katselehan sitten huomenna itsellesi uutta hevosta. Ja -Shaw pöyhötti ystävällisesti punaista hiuspörröä tuntien isällistä -iloa siitä, että pojassa sittenkin oli jotain. - -Tom sai seuraavana päivänä polkupyöränsä, antoi sille nimeksi Musta -Auster "Regillus-järven taistelun" mukaan ja koki heti kovia, kun -alkoi ratsastaa uudella sotaoriillaan. - --- Tule katsomaan kun minä ajan, kuiskasi Tom Pollyle, kun oli -kolme päivää harjoitellut kadulla opeteltuaan sitä ennen ajamaan -urheiluradalla. - -Polly ja Maud lähtivät mielellään ja seurasivat silmä kovana hänen -ponnistuksiaan, kunnes hän keikahti niin pahasti, että pyöräily oli -vähällä katketa häneltä lopuksi ikää. - --- Hei vain! Nyt Auster tulee! huusi Tom huristaessaan pitkää jyrkkää -katua puiston laidassa. - -Tytöt väistyivät ja Tom suhahti ohi viuhtoen niin mielettömästi -käsiään ja jalkojaan, että koko vehje näytti karanneelta -höyrykoneelta. Se olisikin ollut riemukasta menoa, ellei iso koira -olisi äkkiä syöksynyt esiin eräästä portista ja heittänyt koko -komeuden katuojaan. Polly nauroi ja juoksi katsomaan mylläkkää: Tom -makasi selällään pitkin pituuttaan, polkupyörä päällään ja vieressä -iso koira hurjasti haukkuen. Mutta nähdessään Tomin kasvot Polly -säikähti, sillä väri oli paennut niistä tyystin, hänen silmänsä -näyttivät oudoilta ja otsassa olevasta isosta haavasta alkoi tihkua -verta. Koiran isäntä huomasi myös sen ja nosti pojan maasta. Mutta -Tom ei pysynyt pystyssä, vaan nyykähti istumaan jalkakäytävän -reunalle. Polly piteli nenäliinaa hänen otsallaan ja kysyi -hätääntyneenä, oliko hän kaatunut kuoliaaksi. - --- Älkää säikäyttäkö äitiä! Ei minulla ole hätää. Minähän kaaduin -vain nurinniskoin, hän sanoi vähän ajan perästä silmäillen maassa -makaavaa polkupyörää, jonka särkymisestä hän oli enemmän huolissaan -kuin omasta tilastaan. - --- Arvasin kyllä, että satutat itsesi tuolla kauhealla kapineella. -Anna sen nyt olla ja tule kotiin, sillä päästäsi vuotaa verta aivan -kamalasti ja kaikki katselevat meitä, kuiskasi Polly koettaen sitoa -pahannäköistä haavaa pienellä nenäliinallaan. - --- Lähdetään sitten. Hurja miten kummalliselta pääni tuntuu! Auta -minua vähän. Ja lakkaa sinä ulvomasta, Maud, ja tule kotiin! Sinä -tuot pyörän, Pat, minä maksan kyllä. Tom nousi hitaasti pystyyn -ja Pollyn olkapäähän nojautuen jakeli käskyjään; ja sitten kulkue -lähti liikkeelle. Ensimmäisenä iso koira vähän väliä haukahdellen, -sitten lupsakka irlantilainen kiroten 'hyrrä-peijakasta', joksi -hän halveksivasti nimitti Tomin jumaloimaa polkupyörää, seuraavana -haavoittunut sankari uskollisen Pollyn tukemana ja joukon jatkona -itkevä Maud, joka kantoi Tomin lakkia. - -Pahaksi onneksi rouva Shaw oli isoäidin kanssa ajelulla ja Fanny -kylässä, joten Tom saattoi turvautua vain Pollyyn, sillä sisäkkö -pyörtyi heti nähtyään verta ja kamarineiti meni hälinässä täysin -pyörälle päästään. Haava oli paha ja ommeltava heti kiinni, sanoi -lääkäri saavuttuaan. - --- Jonkun täytyy pidellä hänen päätään, hän lisäsi pantuaan rihman -omituisen neulan silmään. - --- Olen kyllä hiljaa, mutta jos jonkun on pidettävä minusta kiinni, -niin pitäköön Polly. Et kai pelkää? kysyi Tom katsoen rukoilevasti -Pollyyn, sillä ajatus ompelemisesta ei vähääkään miellyttänyt häntä. - -Polly oli juuri puikahtamaisillaan tiehensä ja sanomassa: "Voi, en -minä saata!" kun muisti Tomin kerran sanoneen häntä pelkuriksi. Nyt -hänellä oli tilaisuus näyttää, ettei ollut pelkuri, eikä Tom-paralla -ollut ketään toistakaan, joka olisi voinut auttaa häntä. Polly astui -siis sohvan luo, jolla Tom makasi, nyökkäsi hänelle kehottavasti ja -pani pehmeät pikku kätensä vahingoittuneen kohdan molemmin puolin. - --- Olet tosi ystävä, Polly, kuiskasi Tom, puri hammasta, puristi -kätensä nyrkkiin ja hiljaa maaten kesti kipunsa kuin mies konsanaan. -Kaikki oli ohi parissa minuutissa, ja saatuaan lasillisen viiniä ja -päästyään vuoteeseen hän tunsi olonsa taas hyväksi, vaikka päässä -tuntuikin kipeältä. Hänen oli käsketty olla hiljaa, niinpä hän sanoi -vain lyhyesti Pollylle: "Kiitoksia paljon", ja katseli kiitollisena -tyttöä tämän hiipiessä huoneesta. - -Tomin oli maattava sisällä koko viikko, ja hän oli varsin jännittävän -näköinen iso musta laastarilappu otsassaan. Kaikki hemmottelivat -häntä, sillä tohtori oli sanonut, että jos isku olisi sattunut -tuumankaan lähemmäksi ohimoa, kuolema olisi ollut seurauksena. Niinpä -entinen nyrpeä Tom tuntui kaikista entistä rakkaammalta heidän -ajatellessaan, että olisivat voineet äkkiä menettää hänet. Isä kyseli -hänen vointiaan monta kertaa päivässä, äiti puheli lakkaamatta -"rakkaasta pojasta, joka töin tuskin oli pelastunut onnettomuudesta", -isoäiti syötti hänelle kaiken maailman herkut ja tytöt palvelivat -häntä kuin nöyrät orjattaret. - -Tällä uudella kohtelulla oli erinomainen vaikutus, sillä kun -laiminlyöty Tom oli selviytynyt perheen muuttuneen käytöksen -aiheuttamasta hämmingistä, hän aivan loisti mielihyvää ja hämmästytti -omaisiaan olemalla odottamattoman kärsivällinen, kiitollinen ja -rakastettava. Kukaan ei saanut koskaan tietää, kuinka hyvää huomio -teki hänelle, sillä harvoin pojat ilmaisevat tällaisia asioita muille -kuin äidilleen, ja rouva Shaw puolestaan ei ollut koskaan löytänyt -avainta poikansa sydämeen. Vähäinen siemen oli kuitenkin kylvetty ja -juurtui, ja vaikka se itikin hitaasti, lopulta se kuitenkin versoi. -Pollyllä oli kenties siihen osuutensa. - -Illat olivat Tomista vaikeimmat, sillä liikunnan puute teki Tomin -tapaisen reippaan pojan niin levottomaksi ja hermostuneeksi kuin -ajatella saattaa. Koska hän ei osannut nukkua, tytöt yrittivät -huvittaa häntä. Fanny soitteli ja luki ääneen, Polly lauloi ja -kertoi tarinoita ja kertoi niin hyvin, että hänelle tuli pian -tavaksi aloittaa tarinointinsa heti hämärän tultua Tomin istuessa -lempipaikallaan isoäidin sohvalla. - --- Annapas tulla! sanoi nuori sulttaani eräänä iltana, kun hänen -pieni Sheherazadensa istuutui matalalle jakkaralle kohennettuaan -ensin tulta, niin että huone oli valoisa ja kodikas. - --- Tänä iltana en ole ollenkaan tarinointituulella. Olen jo kertonut -kaikki mitä osaan, enkä keksi enää uusia, vastasi Polly nojaten -päätään käteen niin murheellisena, että se oli Tomille aivan uutta. -Hän katseli Pollya hetken ja kysyi sitten uteliaasti: - --- Mitä sinä ajattelit äsken, kun tuijotit valkeaan ja tulit -synkemmän näköiseksi? - --- Minä ajattelin Jimmyä. - --- Etkö kertoisi hänestä? Sinähän lupasit joskus kertoa. Mutta älä -sitten ellet halua, sanoi Tom osaaottavasti ääntään hiljentäen. - --- Puhun mielelläni hänestä, mutta ei ole paljon kertomista, -aloitti Polly kiitollisena Tomin osanotosta. -- Kun olen täällä -sinun luonasi, tulevat mieleeni ne ajat, jolloin istuin hänen -sairasvuoteensa vieressä. Meillä oli aina hurjan hauskaa. - --- Hän oli varmaan hyvin kiltti? - --- Ei erityisemmin. Mutta hän yritti olla, ja äiti sanoo, että sillä -on jo puolet voitettu. Me aina väsyimme kesken, mutta teimme taas -uusia päätöksiä ja yritimme lujasti pitää ne. Minä en tainnut päästä -kovin pitkälle, mutta Jimmy pääsi ja kaikki rakastivat häntä. - --- Riitelittekö te koskaan? - --- Kyllä joskus, mutta emme me ikinä kauan vihoitelleet, vaan sovimme -pian. Jimmyllä oli tapana tulla ensiksi ja sanoa: "Kaikki hyvin, -Polly", ja hän sanoi sen niin ystävällisesti ja iloisesti, etten -voinut olla nauramatta ja sopimatta heti hänen kanssaan. - --- Oliko hän etevä? - --- Taisi olla, sillä hän piti opiskelusta ja halusi päästä eteenpäin -voidakseen auttaa isää. Minä olin aina kauhean ylpeä, kun kuulin -ihmisten sanovan häntä kunnon pojaksi, mutta he eivät tienneet -lähestulkoonkaan, miten viisas hän oli, koska hän ei pöyhistellyt -tiedoillaan. Sisaret taitavat aina olla mahtavia veljistään, mutta en -luule monella tytöllä olevan siihen yhtä paljon syytä kuin minulla. - --- Useimmat tytöt eivät välitä veljistään pennin vertaa, niin ettet -sinä näy paljon tietävän niistä asioista. - --- Mutta ainakin heidän pitäisi välittää ja he välittäisivätkin, jos -veljet olisivat yhtä hyviä kuin Jimmy oli minulle. - --- No, mitä hän sitten teki? - --- Rakasti minua sydämestään eikä hävennyt näyttää sitä, vastasi -Polly äänessään paljon puhuva nyyhkäisy. - --- Mihin hän kuoli? kysyi Tom vakavasti oltuaan vähän aikaa ääneti. - --- Hän loukkaantui mäessä viime talvena, mutta hän ei koskaan -sanonut, kuka oli siihen syypää, ja hän eli vain viikon sen jälkeen. -Minä autoin hänen hoitamisessaan, ja hän oli niin kärsivällinen, -että aina ihmettelin, sillä hänellä oli hirveät tuskat koko ajan. -Hän antoi minulle kirjansa, koiransa, täplikkäät kanansa ja ison -veitsensä ja sanoi: "Hyvästi Polly" ja suuteli minua viimeiseksi ja -sitten, -- -- oi Jimmy, Jimmy! Kunpa hän voisi tulla takaisin! - -Polly-ressun silmät täyttyivät kyynelistä, huulet vavahtelivat sitä -enemmän mitä pitemmälle hän pääsi, ja tultuaan Jimmyn jäähyväisiin -hän ei voinut enää jatkaa, vaan peitti kasvonsa ja itki pakahtuakseen. - -Tom oli täynnä myötätuntoa, muttei tiennyt miten olisi osoittanut -sitä. Hänen pudistellessaan kamferttipulloa ja koettaessaan keksiä -jotain lohduttavaa Fanny tuli avuksi ja syleili Pollya, taputteli ja -suuteli häntä, kunnes kyynelet herkesivät vuotamasta. - --- En mahtanut sille mitään. Olen ajatellut rakasta veljeäni koko -illan, sillä Tom muistuttaa häntä, hän lisäsi huokaisten. - --- Minäkö? Kuinka minä voin muistuttaa häntä, kun en ole yhtään hänen -tapaisensa? kysyi Tom hämillään. - --- Olet sinä joissakin asioissa. - --- Tahtoisin olla, mutta en pysty, sillä hänhän oli kiltti. - --- Olet sinäkin jos vain haluat. Eikö sinustakin, Fanny, Tom ole -ollut kiltti ja kärsivällinen ja eikö meistä kaikista ole hauskaa, -että hän on niin taitava? sanoi Polly, jonka sydämeen vieläkin koski -veljen muisteleminen. - --- On tosiaan. Hän on viime aikoina ollut kuin toinen poika; mutta -kyllä hän taas parannuttuaan muuttuu entiselleen, vastasi Fanny, joka -ei juuri luottanut sairasvuoteella tehtyyn kääntymykseen. - --- Sinähän se kaikki tiedät, murahti Tom ja heittäytyi uudestaan -pitkälleen, hän oli näet kavahtanut istumaan, kun Polly oli yllättäen -sanonut hänen muistuttavan rakasta Jimmy-veljeään. Pollyn niukka, -kyyneliin päättynyt kuvaus oli tehnyt Tomiin syvän vaikutuksen -ja koskettanut hellää kohtaa hänen sydämessään. On hauska olla -pidetty ja ihailtu ja mukavaa ajatella, että meitä kuoleman jälkeen -kaivataan; niinpä Tomkin halusi äkkiä tulla sen pojan kaltaiseksi, -joka ei ollut tehnyt mitään ihmeellistä, mutta jota sisar kuitenkin -rakasti niin, että itki häntä vielä vuoden kuluttua hänen -kuolemastaan, ja joka oli ollut niin ahkera ja taitava, että ihmiset -sanoivat häntä kunnon pojaksi, ja yritti niin lannistumatta tulla -hyväksi, että voitti kiltteydessä Pollynkin, joka Tomin mielestä oli -sentään jo kiltteyden perikuva. - --- Toivoisinpa että minulla olisi samanlainen sisar kuin sinä, hän -sanoi äkkiä. - --- Ja minä toivoisin että minulla olisi sellainen veli kuin Jim oli, -tiuskaisi Fanny, sillä hän tunsi moitetta Tomin sanoissa ja tiesi -ansaitsevansa sen. - --- Minun mielestäni teidän ei pitäisi kadehtia ketään, kun teillä on -toisenne, sanoi Polly niin ikävöivä katse silmissään, että Tom ja -Fanny alkoivat äkkiä ihmetellä, miksi he eivät viihtyneet ja pitäneet -hauskaa keskenään kuten Polly ja Jim. - --- Fanny ei välitä kenestäkään muusta kuin itsestään, sanoi Tom. - --- Tom on sellainen jörrikkä, napautti Fan. - --- Älkää puhuko noin, sillä jos jommallekummalle teistä sattuisi -jotakin, niin toisella olisi paha mieli jäljestäpäin. Muistan -jok'ikisen pahan sanan, jonka sanoin Jimmylle, ja toivoisin etten -olisi koskaan sanonut niitä. - -Pollyn poskea pitkin kierähti kaksi isoa kyyneltä, jotka hän -pyyhkäisi heti pois. Ne herättivät toisissa lämpimän tunteen, -sisarrakkauden, joka siihen asti oli tukahdutettuna. He eivät enää -sanoneet mitään, eivät tehneet päätöksiä eivätkä tunnustaneet -vikojaan, mutta lähtiessään Fan taputti hellästi loukkaantuneen päätä -(Tom ei olisi koskaan antanut anteeksi suukkoa) ja kuiskasi: - --- Nuku hyvin. - -Ja Tom vastasi ystävällisesti päätään nyökäyttäen: - --- Nuku sinäkin, Fan. - -Siinä oli kaikki, mutta se merkitsikin paljon, sillä ääni oli -ystävällinen ja katse ilmaisi kiintymystä, joka teki sanat -tarpeettomiksi. Polly huomasi sen, ja vaikka hän ei tiennytkään -levittäneensä päivänpaistetta, valo heijastui häneenkin niin, -että hän nukahti tyytyväisenä, vaikka Jimmy-veli ei ollutkaan -toivottamassa hyvää yötä. - - - - -5 - -IKÄVYYKSIÄ - - -Oltuaan jonkin aikaa oikein kilttejä lapsilla on tapana äkkiä -mennä toiseen äärimmäisyyteen. Tomin onnettomuuden jälkeen nuoriso -käyttäytyi koko viikon niin enkelimäisesti, että isoäiti sanoi -pelkäävänsä heille tapahtuvan jotain pahaa. Vanhan rouvan ei olisi -kuitenkaan tarvinnut olla huolissaan. Ylenpalttista hyveellisyyttä -ei suinkaan kestänyt ikuisesti, sillä niin äkkiä ei pyhimyksiksi -tulla muualla kuin satukirjoissa. Tom oli tuskin päässyt jaloilleen, -kun koko joukko eksyi taas harhateille, ja siitä aiheutui paljon -koettelemuksia. - -Kaikki sai alkunsa Pollyn "typeryydestä", kuten Fan sanoi perästäpäin. - -Pollyn rientäessä eräänä iltana herra Shaw'ta vastaan ja auttaessa -hänen päältään takkia soi ovikello. Koska Polly ei ollut oppinut -vieläkään suuren maailman tapoja, hän aukaisi itse oven, jolloin -hänen käteensä työnnettiin kaunis kukkavihko. - --- Kas vain. Pikku Polly näyttää aloittavan aikaisin, sanoi herra -Shaw nauraen, kun näki tytön punehtunein, hymyilevin kasvoin -haistelevan ihastuttavia kukkasia ja tutkivan heliotrooppeihin -kätkettyä kirjelappua. - -Ellei Polly silloin olisi ollut "typerä", kuten Fan sanoi, hän -olisi malttanut mielensä ja jättänyt asian silleen. Mutta Polly oli -rehellinen sielu eikä hänen ollut koskaan tarvinnut salailla mitään. -Niinpä hän vastasi suoraan tapaansa. - --- Eivät nämä ole minulle vaan Fanille, luultavasti Frank-herralta. -Fan tulee varmaan iloiseksi. - --- Vai lähettää se piimäsuu hänelle kukkiakin! - -Ja herra Shaw oli kaikkea muuta kuin iloisen näköinen vetäessään -esiin kirjelipun ja avatessaan sen siekailematta. - -Vaikka Polly epäilikin, ettei Fan suinkaan olisi hyväksynyt tällaista -toimenpidettä, hän ei uskaltanut sanoa sanaakaan, vaan ajatteli, -miten hänellä oli ollut tapana näyttää isälleen kaikki hassunkuriset -Pyhän Valentinin -päivän kirjeet, joita pojat lähettelivät ja miten -he nauroivat yhdessä niille. Mutta herra Shaw ei nauranut luettuaan -tunteelliset säkeet, jotka olivat seuranneet kukkakimppua. Polly -suorastaan pelästyi hänen ilmettään, kun hän kysyi vihaisesti: - --- Miten kauan tätä höpsötystä on kestänyt? - --- En minä todellakaan tiedä. Ei Fan tarkoita sillä mitään pahaa. -Voi, miksi minun pitikin aukaista suuni! änkytti Polly muistaen -konserttipäivänä Fannylle antamansa lupauksen. Hän oli unohtanut -sen tyystin totuttuaan näkemään "isot pojat", joiksi hän nimitti -Frank-herraa ja hänen ystäviään, tyttöjen seurassa kaikissa -tilaisuuksissa. Nyt hän äkkiä tajusi, että herra Shaw vastusti moisia -huvituksia ja oli kieltänyt Fannyä osallistumasta niihin. - --- Taivas, miten Fan nyt suuttuu! No, sitä ei voi auttaa. Tyttöjen -ei koskaan pitäisi salata mitään isältään, etteivät joutuisi -ikävyyksiin, ajatteli Polly nähdessään herra Shaw'n taittavan -ruusunpunaisen kirjelipun ja pistävän sen takaisin kukkakimppuun, -jonka hän otti Pollylta ja sanoi lyhyesti: - --- Lähetä Fan luokseni kirjastoon. - --- Nyt sinä typerys olet paljastanut minut! huudahti Fan äkäisenä ja -kauhuissaan Pollyn välitettyä herra Shaw'n terveiset. - --- Mutta mitä muutakaan saatoin sanoa? kysyi Polly poissa tolaltaan. - --- Olisit antanut hänen luulla, että kukkavihko oli sinulle; silloin -siitä ei olisi tullut mitään ikävyyksiä. - --- Mutta sehän olisi ollut samaa kuin valehteleminen. - --- Älä ole typerä. Olet aiheuttanut koko sotkun ja nyt saat luvan -auttaa minua selviytymään siitä. - --- Kyllä minä autankin siinä missä voin, mutta valehtelemaan en -rupea, sanoi Polly kiivastuen. - --- Ei sitä kukaan haluakaan. Pidä vain suusi kiinni ja anna minun -selvittää asia. - --- Sitten on parasta, että menet yksinäsi, aloitti Polly, kun -alhaalta kuului ankara komennus: - --- Etkö jo joudu sieltä? - --- Ihan heti, vastasi nöyrä ääni, ja Fan tarttui Pollyyn kuiskaten: --- Sinun täytyy tulla. Menen ihan sekaisin, kun hän puhuu tuolla -äänellä. Auta minua, Polly, niin olet kiltti. - --- Autanhan minä, kuiskasi Polly ja he menivät alakertaan -pamppailevin sydämin. - -Herra Shaw seisoi synkän näköisenä odottamassa. Kukkavihko lojui -pöydällä ja sen vieressä herra Frank Mooren päättäväisellä käsialalla -kirjoitettu kirje. Viitaten tähän vaikuttavaan epistolaan herra Shaw -rypisti mustia kulmakarvojaan, katsoi Fannyyn ja sanoi: - --- Tämän hömpötyksen on loputtava kertakaikkiaan; ja jos se vielä -jatkuu, lähetän sinut kanadalaiseen luostarikouluun. - -Polly aivan tyrmistyi näin kamalasta uhkauksesta, mutta Fan, joka oli -kuullut sen ennenkin, sanoi nenäkkäästi: - --- En ole tietääkseni tehnyt mitään kauheaa. Enhän minä sille -mitään mahda, jos pojat lähettävät piloillaan minulle lahjoja kuten -toisillekin tytöille. - --- Ei kirjeessä ole mitään pilaa. Mutta nyt ei ole kysymys siitä. -Minähän kielsin sinua olemasta missään tekemisissä Mooren kanssa. -Hän ei ole kunnon poika vaan keikari, enkä halua että hän liehuu -ympärilläsi. Sinä tiesit sen etkä kuitenkaan totellut. - --- Minä näen tuskin koskaan häntä. - --- Onko se totta? kysyi herra Shaw kääntyen äkkiä Pollyyn päin. - --- Voi, älkää kysykö minulta, herra Shaw. Lupasin etten... tuota, Fan -kertoo kyllä itse, huudahti Polly hätääntyneenä ja tulipunaisena. - --- Viis siitä mitä olet luvannut. Kerro minulle kaikki mitä tiedät -tästä typerästä jutusta. Siitä on Fanille enemmän hyötyä kuin -vahinkoa. Herra Shaw istuutui ja näytti ystävällisemmältä, sillä -Pollyn säikähdys liikutti häntä. - --- Saanko kertoa? kuiskasi Polly Fanille. - --- Yhdentekevää, vastasi Fan vihaisen ja samalla häpeilevän näköisenä -ja seistä jurotti nenäliinaansa hypistellen. - -Tiukan kyselemisen jälkeen Polly kertoi vastahakoisesti, mitä tiesi -kävelyistä, aamiaisista, tapaamisista ja kirjelipuista. Kerrottavaa -ei ollut paljon eikä se nähtävästi ollut niin vaarallista kuin -herra Shaw oli odottanut. Hänen kulmakarvansa silisivät ja huulet -värähtelivät useammin kuin kerran pidätetystä naurusta, kun hän kuuli -miten hullunkurisesti nuoret loppujen lopuksi käyttäytyivät aikuisia -matkiessaan. - --- Älkää toruko kovasti Fania, sillä hän ei ole puoleksikaan niin -hassu kuin Trix ja toiset tytöt. Hän ei halunnut lähteä ajelemaan, -vaikka Frank-herra houkutteli ja hänen mielensä teki kauheasti. Fan -on varmasti pahoillaan eikä enää unohda mitä olette sanonut, jos hän -nyt saa anteeksi, sanoi Polly tosissaan saatuaan kerrotuksi koko -hullunkurisen jutun. - --- Enhän minä muutakaan voi, kun pyydät noin kauniisti. Niin, Fan, -paina nyt mieleesi, että jätät kaikki hullutukset ja huolehdit -läksyistäsi tai muuten lähetän sinut pois. Eikä Kanada talvisaikaan -ole mikään leikkipaikka. - -Puhuessaan herra Shaw hipaisi murjottavan tyttärensä poskea ja toivoi -näkevänsä edes hiukkasen katumusta, mutta Fan oli loukkaantunut ja -sanoi äreästi anteeksipyyntöä ajattelemattakaan: - --- Kai minä nyt saan ottaa kukkani, kun tämä rähinä on ohi? - --- Ne menevät suoraa päätä sinne mistä ne tulivatkin. Samalla -kirjoitan muutaman rivin sille piimäsuulle, ettei hän enää toista -kertaa lähetä sinulle kukkia. Soitettuaan kelloa herra Shaw lähetti -pois onnettoman kukkavihon ja Pollyyn kääntyen sanoi ystävällisesti -mutta vakavasti: - --- Näytä sinä tälle tyhmälle tyttärelleni hyvää esimerkkiä ja tee -parhaasi hänen hyväkseen. - --- Minäkö? Mitä minä voin tehdä? kysyi Polly alttiina yrittämään -mutta tietämättä mistä alkaisi. - --- Tee hänet niin itsesi kaltaiseksi kuin suinkin, kultaseni. Mikään -ei ilahduttaisi minua enempää. Menkää nyt ja nämä hullutukset -loppukoot tähän. - -Tytöt poistuivat hiljaisina eikä herra Shaw kuullut sen koommin -koko jutusta. Mutta Polly parka kuuli, sillä Fan torui häntä niin, -että Polly aikoi jo pakata tavaransa ja lähteä seuraavana päivänä -kotiin. Mitä kaikkea hän sai kestääkään: hänelle saarnattiin, häntä -haukuttiin, hänelle nakeltiin niskoja vielä monta päivää jälkeenkin -päin. Pollyn sydän oli täynnä, mutta hän kesti vaikeutensa ääneti -ja muille kertomatta, vaikka Fanin kiittämättömyys ja kohtuuttomuus -loukkasivat häntä syvästi. - -Tom älysi asian laidan ja asettui Pollyn puolelle aiheuttaen uuden -kitkan. - --- Missä Fan on? kysyi Tom eräänä päivänä tullessaan sisarensa -huoneeseen, jossa Polly makasi sohvalla koettaen unohtaa huolensa -hauskan kirjan parissa. - --- Alhaalla vieraittensa luona. - --- Mikset sinäkin mennyt? - --- Minä en pidä Trixistä enkä tunne hänen hienoja -newyorkilaisystäviään. - --- Etkä tahdokaan tuntea? Mikset sano suoraan! - --- Se ei olisi kohteliasta. - --- Mitä siitä! Tule, Polly, keksitään jotain hauskaa. - --- Tahtoisin mieluummin lukea. - --- Se ei ole kohteliasta. - -Polly nauroi ja käänsi lehden, Tom vihelteli hetkisen, huokaisi -sitten syvään ja painoi kädellä otsaansa, jota musta laastarilappu -vielä koristi. - --- Koskeeko päähäsi? kysyi Polly. - --- Kauheasti. - --- Sinun on parasta mennä pitkällesi. - --- En voi. Minulla on rauhaton olo ja minua pitäisi huvittaa, kuten -Maud sanoo. - --- Odota, kunnes olen lopettanut tämän luvun, sanoi Polly säälivästi. - --- Hyvä on, vastasi ovela poika, joka oli huomannut, että -loukkaantunut pää oli joskus hyödyllisempi kuin ehjä, ja tyytyväisenä -kepposestaan hän maleksi ympäri huonetta, kunnes Fanin lipasto -kiinnitti hänen huomionsa. Se oli kaikenlaisten kaunistusaineiden -peitossa, sillä Fan oli pukeutunut kovassa kiireessä ja jättänyt -kaikki huiskin haiskin. Hyvinkasvatettu poika ei olisi kajonnut -toisen tavaroihin ja kunnon veli olisi järjestänyt ne, mutta Tom -ei ollut kumpikaan, ja niinpä hän ryhtyi intomielisesti sotkemaan -Fannyn laatikoita, kunnes ne näyttivät siltä, kuin joku olisi ollut -tekemässä niissä heinää. Hän kokeili miltä korvarenkaat, silkkinauhat -ja kaulukset näyttivät hänen yllään, veti taskukellon, joka ei -kaivannut vetoa, poltti uteliaan nenänsä hajusuolalla, kasteli -likaisen nenäliinansa likomäräksi Fanin parhaalla hajuvedellä, -voiteli kiharapörrönsä hänen hiusöljyllään, tupsutti kasvoilleen -hänen orvokintuoksuista puuteriaan ja kiinnitti kaiken kukkuraksi -hiuksiinsa tukun irtokiharoita, joiden olemassaoloa Fan koetti -salailla. Tom-ilkimyksen aiheuttama hävitys sisarensa jännittävissä -aarrelaatikoissa, rasioissa ja koteloissa oli sanoinkuvaamaton. - -Saatuaan kiharat monien vaikeuksien jälkeen kiinnitetyiksi -hiuksiinsa ja kaiken kruunuksi vielä sinisen silkkinauhan Tom -tarkasteli tyytyväisenä itseään peilistä ja huomasi vaikutuksen -niin erinomaiseksi, että innostui havittelemaan vielä suurempaa -muodonmuutosta. Fanin riisuma puku oli tuolilla, niinpä Tom pukeutui -salaa siihen ja nauraa hihitteli itsekseen, sillä Polly oli täysin -syventynyt lukemiseen ja vuodeuutimet peittivät Tomin ilkiteot. Fanin -paras samettiviitta ja hattu sekä kärpännahkapuuhka täydensivät asun, -ja kädet lanteilla Tom sipsutteli hämmästyneen Pollyn eteen, juuri -kun tämä oli pääsemässä luvun loppuun. Pollysta kepponen oli niin -hauska, että Tom seurauksia ajattelematta ehdotti mentäväksi alas -vierashuoneeseen tyttöjä hämmästyttämään. - --- Ei, herran tähden! Fan ei ikinä antaisi meille anteeksi, jos -näyttäisit hänen kiharansa ja kapistuksensa niille ihmisille. Siellä -on herrojakin eikä se olisi sopivaa, sanoi Polly kauhistuneena. - --- Sitä hauskempaa. Fan ei ole kohdellut sinua reilusti, ja hänelle -olisi ihan oikein, jos esittelisit minut rakkaana ystävänäsi neiti -Shaw'na. Mennään, tästä vasta tulee mainio kepponen. - --- Minua et saa mukaasi mistään hinnasta, se olisi halpamaista. Riisu -äkkiä vaatteet päältäsi, Tom. Keksitään jotain muuta hauskaa. - --- En minä ole tässä pyntännyt itseäni turhan takia. Olen niin -suloinen, että jonkun täytyy saada ihailla minua. Vie minut alas, -niin nähdään, eivätkö he vain sanokin minua "suloiseksi olennoksi". - -Tom näytti niin sanomattoman hullunkuriselta leyhytellessään -kiharoitaan ja keikistellessään, että Polly purskahti uudestaan -nauramaan, mutta siitä huolimatta hän oli vakaasti päättänyt, ettei -Tom saisi nöyryyttää sisartaan. - --- Pois tieltä sitten, ellet kerta tule. Minä ainakin menen alas, -sanoi Tom. - --- Etkä mene. - --- Kuinka luulet estäväsi sen, neiti Tekopyhä? - --- Näin. Ja Polly pani oven lukkoon, pisti avaimen taskuunsa ja -nyökkäsi Tomille ilkkuvasti. - -Tom oli luonteeltaan pippurinen ja vähäkin vastarinta sai hänet -leimahtamaan. Pukuaan muistamatta hän tuli Pollyn luo ja sanoi -uhkaavasti päätään ravistaen: - --- Älä yritäkään. Minua ei väkisin pidätetä. - --- Pääset ulos jos lupaat, ettet kiusaa Fannyä. - --- Minä en lupaa mitään. Anna avain minulle hyvällä tai otan sen -väkisin. - --- Älä nyt riehu. Minä vain haluan estää sinua ikävyyksiltä, sillä -Fanny raivostuu kauheasti, jos menet. Riisu ensin hänen tavaransa, -niin minä päästän sinut ulos. - -Tom ei suvainnut vastata, vaan marssi toiselle ovelle, jonka Polly -tiesi olevan lukossa, kurkisti kolmannen kerroksen ikkunasta, mutta -kun huomasi senkin pakotien mahdottomaksi, tuli takaisin äkäisen -näköisenä. -- Annatko minulle avaimen vai et? - --- En anna, sanoi Polly urhoollisesti. - --- Minä olen sinua vahvempi, joten sinun on parasta antaa. - --- Kyllä minä sen tiedän, mutta olisi raukkamaista, jos noin iso -poika ryöstäisi jotain tytöltä. - --- En minä tahdo loukata sinua, mutta totisesti en siedä tällaista! - -Tom yritti hillitä itseään nähtävästi häveten käytöstään, mutta oli -kuitenkin niin kiihtynyt, ettei voinut antaa periksi. Jos Polly olisi -silloin hiukan itkenyt, Tom olisi myöntynyt, mutta pahaksi onneksi -hän nauraa kikatti, sillä Tomin uhkaava asento oli niin hullunkurisen -ristiriitainen asun kanssa, ettei Polly mitenkään voinut pidättää -nauruaan. Se ratkaisi asian. Yksikään tyttö ei saanut kikattaa -hänelle, vielä vähemmän pitää häntä lukkojen takana. Sanaakaan -sanomatta hän tarttui Pollyn käsivarteen, sillä avainta pitelevä -käsi oli vielä taskussa. Toisella kädellään Polly puristi hamettaan -ja piti hetken urhoollisesti puoliaan. Mutta Tomin vahvat sormet -olivat vastustamattomat, tasku repeytyi, käsi tuli esille ja tuskasta -parkaisten Polly pudotti avaimen lattialle. - --- Oma syysi jos koski. En minä sitä tarkoittanut, murahti Tom -lähtiessään ja jätti Pollyn nyyhkyttämään nyrjähtänyttä rannettaan. -Poika meni alas, mutta ei vierashuoneeseen, sillä kepponen oli -menettänyt makunsa. Saatuaan keittiötytöt nauramaan hän pujahti -takaovesta yläkertaan hieromaan sovintoa Pollyn kanssa. Mutta tämä -oli mennyt isoäidin huoneeseen, sillä vaikka vanha rouva oli itse -ulkona, hänen huoneensa tuntui kuitenkin turvapaikalta. Tom oli -juuri saanut tavarat järjestykseen, kun Fan tuli ylös äkäisempänä -kuin koskaan ennen, sillä Trix oli kertonut hänelle viimeaikaisista -huvituksistaan, joihin hänkin olisi voinut ottaa osaa, ellei Polly -olisi lörpötellyt. - --- Missä hän on? kysyi Fan aikoen purkaa kiukkunsa Pollyn niskaan. - --- Istua mököttää kai huoneessaan, vastasi Tom, joka oli lukevinaan -ahkerasti. - -Samoihin aikoihin oli Maudkin joutunut liukkaalle jäälle, sillä -hoitajan mentyä tapaamaan alakerrassa olevaa ystäväänsä Maud oli -marssinut Pollyn huoneeseen ja lohduttautui vallattomuuksilla. Polly -oli joskus varomattomuudessaan antanut hänen leikkiä venettä tyhjässä -matka-arkussaan. Sittemmin hän oli kätkenyt salaisimmat aarteensa -sen ylälokeroon, jottei vain kukaan näkisi niitä. Hän ei ollut -muistanut lukita arkkua, ja kun Maud kohotti nyt kantta alkaakseen -merimatkansa, hän keksi paljon mielenkiintoista katseltavaa. Hänen -ollessaan juuri syventyneenä tähän puuhaan Fan astui huoneeseen -ja kurkisti hänen olkansa yli, mutta oli liian suuttunut Pollyyn -ruvetakseen torumaan Maudia. - -Koska Pollylla ei ollut rahaa tuomisiin, hän oli käyttänyt -kekseliäisyyttään valmistaakseen kaikenlaisia lahjoja ja toivoi -paljoudella korvaavansa niiden puutteellisuudet. Muutamat hänen -yrityksistään olivat onnistuneet, toiset eivät, mutta hän säilytti -ne kaikki, sekä hyvät että huonot, sillä hän tiesi, että lapset -kotona iloitsivat kaikesta uudesta. Muutamia Maudin hylättyjä -leikkikaluja hän oli sievästi korjannut Kitylle. Fannyn vanhoista -silkkinauhoista ja pitseistä hän oli ommellut nukenvaatteita, ja -pienet puuveistokset, joita Tom oli tehnyt aikansa kuluksi, hän oli -niinikään tallettanut, jotta Will näkisi, mitä puukolla saa aikaan. - --- Hyi, millaista rojua! sanoi Fan. - --- Kummallinen tyttö, lisäsi Tom, joka oli tullut katsomaan mitä oli -tekeillä. - --- Älkää te naujako Pollyn tavajoille. Hän tekee kauniimpia nukkeja -kuin sinä, Fan, ja hän kijjottaa ja piijtää paljon pajemmin kuin -sinä, Tom, sanoi Maud. - --- Mistä sinä sen tiedät? En ole koskaan nähnyt hänen piirustavan, -sanoi Tom. - --- Tässä kijjassa on paljon piijustuksia. Minä en osaa lukea -kijjotusta, mutta kuvat ovat metkoja. - -Innokkaana näyttämään ystävänsä taitoa Maud veti esiin paksun kirjan, -johon oli kirjoitettu "Pollyn Päiväkirja" ja levitti sen polvilleen. - --- Katsotaan piirustuksia. Ei se mitään tee, sanoi Tom. - --- Vilkaistaan vain pikkuisen, vastasi Fan, ja samassa he jo olivat -nauramassa lystikkäälle piirrokselle, joka esitti Tomia makaamassa -katuojassa, iso koira vierellään haukkumassa ja polkupyörä matkan -päässä. Kuva oli varsin kömpelösti tehty, mutta niin lystikäs, että -se osoitti Pollyn huomaavan asioiden naurettavat puolet. Muutamaa -lehteä myöhemmin oli pilapiirros Fannysta ja Frank-herrasta, sitten -isoäiti huolellisesti tehtynä, Tom lausumassa runoaan, herra Shaw -ja Polly puistossa, Maud, jota Katy kantaa nukkumaan, ja sitten -kaikki koulutytöt, joiden naurettavia piirteitä säälimätön käsi oli -korostanut. - --- Mokomakin veijari, joka ivaa meitä selän takana, sanoi Fan -ärtyneenä, kun huomasi Pollyn kaikessa hiljaisuudessa kostaneen hänen -ja hänen ystäviensä ylenkatseen. - --- Hän piirtää hyvin, sanoi Tom tarkastellen arvostelevasti hauskan -näköisen pojan kuvaa, jonka ympärille Polly oli piirtänyt auringon -säteet ja kirjoittanut alle "Rakas Jimmy". - --- Et ihailisi häntä, jos tietäisit mitä hän kirjoittaa sinusta, -sanoi Fan, jonka katse oli eksynyt vastapäisen sivun riveille ja -viipynyt siellä niin kauan, että hän oli ennättänyt lukea jotain, -joka kiihotti hänen uteliaisuuttaan. - --- Mitä sitten? kysyi Tom unohtaen hetkessä ylevät päätöksensä. - --- Hän sanoo tässä: "Minä koetan pitää Tomista, ja kun hän on hyvällä -päällä, tulemme mainiosti toimeen keskenämme. Mutta sitä ei kestä -kauan. Hän suuttuu helposti ja on ynseä isälleen ja äidilleen ja -kiusaa meitä tyttöjä ja on niin kauhea, että minä melkein vihaan -häntä. Se on kyllä väärin, mutta en voi sille mitään." -- Mitäs tästä -pidät? kysyi Fanny. - --- Lue eteenpäin, neitiseni, niin näet, mitä hän sanoo sinusta, -sinkautti Tom, joka oli lukenut eteenpäin. - --- Minustako? Ja Fan jatkoi hätäisesti lukemistaan. "Fanin kanssa -voimme tuskin enää tulla ystäviksi, sillä hän valehteli isälleen eikä -anna anteeksi sitä, etten minä valehdellut. Luulin häntä hienoksi -tytöksi, mutta enpä tiedä. Jos hän olisi samanlainen kuin silloin, -kun näin hänet ensimmäisen kerran, niin pitäisin hänestä yhä, mutta -hän ei ole kiltti minulle, ja vaikka hän puhuukin kohteliaisuudesta, -ei ole kohteliasta kohdella toveriaan sillä tavoin kuin hän. Hän -pitää minua kummallisena ja maalaisena ja kyllähän minä sellainen -olenkin; mutta minä en nauraisi kenenkään köyhän tytön vaatteille -enkä syrjisi häntä, vaikkei hän käyttäytyisi aivan samoin kuin kaikki -toiset tytöt täällä. Hän naureskelee minulle enkä minä enää voi pitää -hänestä. Lähtisinkin kotiin, ellei se näyttäisi kiittämättömältä -herra Shaw'ta ja isoäitiä kohtaan, ja heitä minä rakastan -sydämestäni." - --- Siitä sait, Fan. Sulje nyt kirja ja tule pois, sanoi Tom nauttien -suunnattomasti tästä laitahyökkäyksestä vaikka toisaalta tunsikin -syyllisyyttä sen verran kuin yleensä kykeni. - --- Luen vielä vähän, kuiskasi Fanny, käänsi pari lehteä ja pysähtyi -sivulle, joka oli tuhraantunut sieltä täältä, aivan kuin sille olisi -tipahtanut kyyneliä. - -Aikaisin sunnuntaiaamuna. Kukaan ei ole vielä noussut pilaamaan -rauhaani, ja minun täytyy nyt kirjoittaa päiväkirjaani, sillä -olen viime aikoina ollut niin paha, etten ole voinut aikaisemmin -kirjoittaa. Olen hyvilläni että vierailuni pian loppuu, sillä tunnen -oloni täällä vaivautuneeksi, eikä minulla ole ketään auttamassa, -kun teen väärin. Ensin minä kadehdin Fannyä, mutta en nyt enää, -sillä hänen isänsä ja äitinsä eivät huolehdi hänestä niin kuin minun -vanhempani huolehtivat minusta. Hän pelkää isäänsä ja saa äitinsä -tekemään mielensä mukaan. Olen kuitenkin iloinen, että tulin tänne, -sillä nyt näen ettei raha voi antaa ihmisille kaikkea. Tahtoisin -sitä kuitenkin edes vähän, sillä on hirmuisen hauskaa ostaa kauniita -tavaroita. Olen juuri lukenut läpi päiväkirjani, eikä se taida olla -mukavaa luettavaa, sillä olen kertonut näistä ihmisistä kaikenlaista, -mikä ei ole oikein kaunista. Leikkaisin pois ne lehdet, ellen olisi -luvannut uskollisesti pitää päiväkirjaa, ja haluan sitä paitsi -keskustella äidin kanssa niistä asioista, jotka painavat täällä -mieltäni. Huomaan kyllä, että suuri osa on omaa syytäni, sillä en ole -ollut läheskään niin kärsivällinen ja miellyttävä kuin minun olisi -pitänyt olla. Aion nyt tosissani yrittää olla tämän loppuajan niin -kiltti kuin suinkin, sillä haluaisin heidän pitävän minusta, vaikka -olenkin vain vanhanaikainen maalaistyttö. - -Viimeinen lause sai Fannyn sulkemaan kirjan itsesyytösten vallassa, -sillä hän itse oli kerran sinkauttanut nämä sanat kiukuspäissään -eikä Polly ollut vastannut mitään, vaikka oli punastunut ja kyynelet -olivat kihonneet hänen silmiinsä. Fan aukaisi suunsa sanoakseen -jotain, mutta äännähdystäkään ei kuulunut, sillä ovella seisoi Polly -katsellen heitä outo ilme kasvoillaan. - --- Pengotteko te minun tavaroitani? hän kysyi matalalla äänellä -silmät salamoiden ja posket palaen. - --- Maud näytti meille kirjaa, jonka oli löytänyt, ja me olimme juuri -katselemassa piirroksiasi, alkoi Fanny pudottaen kirjan aivan kuin se -olisi polttanut hänen sormiaan. - --- Ja lukemassa minun päiväkirjaani ja nauramassa minun lahjoilleni -ja panemassa sitten syyn Maudin niskoille. Katalaa, en anna tätä -teille ikinä anteeksi. - -Polly purki suuttumuksensa henkeään välillä vetämättä ja juoksi -sitten huoneesta, aivan kuin olisi pelännyt sanovansa liikaa, ja -hänen katseessaan oli niin paljon halveksuntaa, surua ja kiukkua, -että kaikki kolme pahantekijää seisoivat mykkinä häpeästä. Tom -ei pystynyt viheltämään, Maud oli niin kauhistunut lempeän -Pollyn vihanpurkauksesta, että istui hiljaa kuin hiiri, kun taas -syyllisyyden murtama Fan laski kunnioittavasti vähäiset lahjat -käsistään, sillä ensimmäisen kerran hän jollakin tavoin vasta -tajusi Pollyn köyhyyden. Pikkurihkama, jonka Polly huolellisesti -oli tallettanut kotiväelleen, liikutti Fania ja muuttui arvokkaaksi -hänen silmissään. Pannessaan pois päiväkirjan hän tunsi, että siinä -ollut tunnustus sattui häneen kipeämmin kuin mitkään Pollyn ääneen -lausumat moitteet. Oli totta, että hän oli nauranut ystävälleen, -joskus halveksinutkin häntä ja ollut leppymätön pienimmistäkin -loukkauksista. Viimeinen sivu, jossa Polly otti syyn niskoilleen -ja lupasi parhaansa mukaan koettaa olla entistä kiltimpi ja -kärsivällisempi, sattui Fannyn sydämeen sulattaen sieltä kaiken -penseyden, eikä hän voinut kuin painaa päänsä arkulle ja nyyhkyttää: --- Syy ei ole Pollyssa, vaan minussa. - -Tom, joka punoitti vieläkin häpeästä jouduttuaan kiinni itse teosta, -jätti Fannyn kyynelehtimään ja lähti miehekkäästi etsimään loukattua -Pollya tunnustaakseen moninaiset rikkomuksensa. Mutta Pollya ei -löytynyt mistään. Tom haeskeli ylä- ja alakerran huoneista, mutta -ei löytänyt merkkiäkään koko tytöstä. Hän alkoi tulla levottomaksi. --- Ei hän ole voinut karata kotiinsakaan, hän tuumi itsekseen -pysähtyessään hattutelineen luo. Nähdessään Pollyn pienen pyöreän -hatun hän taputti sitä hellästi ja muisteli, miten usein oli -temmannut sen Pollyn päästä tai sysännyt sen tyttörukan silmille. -- -Ehkä hän on mennyt toimistoon kertomaan isälle. Vaikka ei se olisi -hänen tapaistaan. Käyn sentään katsomassa kadun kulmasta. - -Tomilla oli kiire saada kengät jalkaansa. Hän avasi portaiden alla -olevan pimeän komeron oven, mutta oli vähällä kaatua selälleen -hämmästyksestä, sillä lattialla makasi Polly epätoivoissaan kaksi -päällyskenkää päänsä alla. Nähdessään tämän surullisen näyn Tom -unohti tykkänään katumuspuheensa. Hän huudahti hämmästyksestä ja -jäi tuijottamaan Pollya mykistyneenä. Polly ei itkenyt, vaan makasi -niin hiljaa, että Tom alkoi luulla hänen pyörtyneen ja kumartui -huolestuneena tarkastamaan. Silmäys kosteiden ripsien alta, pyöreä, -tavallista punakampi poski ja kiivas hengitys rauhoittivat häntä. -Rohkaisten mielensä hän istuutui saapaspihdille ja pyysi anteeksi -kuin mies. - -Polly oli tietysti hyvin suuttunut, ja siihen hänellä oli syytäkin. -Mutta hän ei ollut pitkävihainen, ja kun ensimmäinen kiukunpuuska -oli haihtunut, hänestä alkoi tuntua paremmalta. Ei tosin ollut -helppoa antaa anteeksi, mutta kuultuaan Tomin vilpittömän katuvaisen -äänen, joka sortui vähän väliä, Polly ei voinut paaduttaa sydäntään -eikä kieltäytyä antamasta anteeksi, varsinkin kun Tom avomielisesti -tunnusti, että "oli kirotun halpamaista nuuskia sillä tavoin toisen -päiväkirjaa". - -Polly oli iloinen siitä, että Tom tuli heti pyytämään anteeksi. Se -oli kauniisti tehty. Hän antoi sille arvoa ja olikin jo sydämessään -antanut Tomille anteeksi paljon ennen kuin sanoi sen julki, sillä -totta puhuen Pollyssakin oli sen verran häijyyttä, että hänestä oli -hauska nähdä sortaja anelemassa armoa vähän kauemmin -- tietysti vain -sen vuoksi, että se varmasti tehoaisi. Totta kai hän tekisi sovinnon, -mutta oli aivan oikein, että Fan kasteli ensin pari nenäliinaa -katumuksen kyynelillä ja Tom istui epämukavasti haukkumassa itseään -milloin miksikin viiden tai kymmenen minuutin ajan. - --- Kas niin, sano nyt edes yksi ainoa sana. Minulla tässä kuitenkin -on pahin osa. Millä sinä luulet minun yksinäni pystyvän hieromaan -sovintoa, kun Fan itkee yläkerrassa minkä ennättää ja sinä kyyhötät -täällä pimeässä komerossa mykkänä kuin kala. Olisin voinut juosta -Smytheille hakemaan äitiä rauhantuomariksi, mutta en mennyt, koska -olisin silloin kiemurrellut irti koko jutusta, sanoi Tom viimeisenä -keinonaan. - -Polly oli iloinen kuullessaan Fannyn itkevän. Se oli hänelle -parahiksi, mutta hän ei voinut olla leppymättä Tomille, joka -näytti olevan pahassa pulassa kahden itkeskelevän tyttölapsen -välissä. Hymykuoppa ilmestyi sille poskelle, joka ei ollut -piilossa, toinen käsi tuli verkalleen esiin kiharaisen pään alta ja -ojentautui hiljalleen Tomia kohti. Tämä aikoi juuri puristaa sitä -sydämellisesti, kun näki punaisen merkin ranteessa, ja tiesi mistä -se oli tullut. Hänen ilmeensä muuttui ja hän tarttui pyöreään käteen -niin hellästi, että Pollyn oli ihan kurkistettava mikä nyt tuli. - --- Annatko tämänkin anteeksi? kuiskasi Tom ja silitti punaista -rannetta. - --- Annan; ei siihen enää paljon koske. Ja Polly veti kätensä pois -pahoillaan, että Tom oli nähnyt sen. - --- Olin totisesti aikamoinen lurjus! sanoi Tom tyytymättömänä -itseensä. Samassa isän vanha majavannahkalakki vierähti hänen -kasvoilleen keskeyttäen hänen itsesoimauksensa. - -He purskahtivat nauruun, ja kun Tom vapautui lakin pimennoista, Polly -oli jo noussut istumaan. - --- Fan on kauhean onneton. Jos tuon hänet tänne, annatko hänelle -suukon ja sovit hänen kanssaan? kysyi Tom muistaen rikostoverinsa. - --- Minä menen hänen luokseen. Ja Polly livahti komerosta yhtä -vikkelästi kuin oli tullutkin ja jätti tyytyväisyyttä uhoilevan Tomin -istumaan saapaspihdeille. - -Kuinka tytöt selvittivät välinsä, sitä ei kukaan saanut ikinä -tietää, mutta paljon puheen, itkun ja naurun jälkeen rauha lopulta -syntyi. Vähäistä usvaa leijaili vielä ilmassa myrskyn jälkeen, -sillä Fan oli hyvin nöyrä ja lempeä sinä iltana, Tom mietteliäs, -mutta tavattoman kohtelias ja Polly jalomielisen ystävällinen, -sillä lempeäluonteisille anteeksianto on helppoa, ja kokemansa -yliolkaisuuden jälkeen hän oli yhtä mielissään hyvittelyistä kuin -kuka tyttö tahansa. - -Harjatessaan hiuksiaan illalla ennen nukkumaanmenoa hän kuuli -koputuksen. Avattuaan oven hän näki vain pitkän mustan pullon, jonka -ympärille oli sidottu punainen flanellilappu kaulahuiviksi, ja korkin -päällä, kuin kolmikulmaisena hattuna, oli kirjelippu, johon oli -kirjoitettu hyppivällä käsialalla seuraavat rivit: - - "Polly kiltti. Opydilldock on mainiota nyrjähdyksiin. Jos kaadat - sitä vähän flanelliin, jonka käärit ranteesi ympärille, niin käsi - on aamulla kunnossa. Lähdetkö huomenna ajelemaan? Olen kamalan - pahoillani, että satutin sinuun. - - Tom." - - - - -6 - -ISOÄITI - - --- Missä Polly on? kysyi Fan eräänä pyrypäivänä tullessaan -ruokasaliin, jossa Tom lojui sohvalla jalat ilmassa. Hän ahmi juuri -jotakin noista mainioista seikkailukirjoista, joissa nuoret sankarit -haaksirikkouduttuaan pelastuvat autiolle saarelle, joka on ympäri -vuoden tulvillaan kaiken maailman hedelmiä, vihanneksia ja kukkia, -tai eksyvät aarniometsiin ja kokevat pöyristyttäviä seikkailuja -tappaessaan jos jonkinlaisia petoeläimiä ja joista he lopulta tekijän -keksimiskyvyn ehdyttyä löytävät äkkiä tien kotiin saaliinaan tiikerin -taljoja, kesyjä puhvelihärkiä ja muita miellyttäviä urhoollisuuden -näytteitä. - --- En minä tiedä, kuului Tomin lyhyt vastaus, sillä hän pakeni juuri -valtavaa jättiläiskrokotiilia. - --- Pane pois tuo typerä kirja ja tehdään jotain, sanoi Fanny -maleksien haluttomasti huoneessa. - --- Hei, nyt ne saivat sen! oli ainoa mitä keskittynyt lukija suvaitsi -vastata. - --- Missä Polly on? kysyi Maud liittyen toisten seuraan syli täynnä -tanssipukuisia paperinukkeja. - --- Menkää tiehenne, älkääkä häiritkö minua, huusi Tom kiukuissaan -keskeytyksestä. - --- Sano sitten, missä hän on. Sinä tiedät ihan varmasti, sillä hän -oli täällä alhaalla hetki sitten, sanoi Fan. - --- Ehkä isoäidin luona ylhäällä. - --- Ilkimys! Tiesit sen koko ajan, mutta kiusallasi et vain sanonut, -äkäili Maud. - -Mutta Tom oli nyt veden alla keihästämässä jättiläiskrokotiiliaan -eikä edes tajunnut, että nuoret neidit poistuivat närkästyneinä. - --- Polly nököttää aina isoäidin huoneessa. Minä en ymmärrä, mitä -hauskaa siinä on, sanoi Fan heidän noustessaan portaita. - --- Polly on sitten mejkillinen, ja isoäiti lellii häntä paljon -enemmän kuin minua, huomautti Maud loukkaantuneen näköisenä. - --- Kurkistetaan vähän, mitä he tekevät, kuiskasi Fanny pysähtyen oven -rakoon. - -Isoäiti istui vanhan soman lipaston edessä, jonka ovet olivat -selkoselällään ja josta näkyi vanhoja talteen pantuja aarteita. -Jakkaralla vanhan rouvan jalkojen juuressa istui Polly katsoen -hartaasti ja innokkaasti häneen ja ahmien tarinaa korkeakorkoisesta -silkkikengästä, jota isoäiti piteli polvellaan. - --- Niin, ystäväiseni, isoäiti sanoi, hänellä oli se jalassaan sinä -päivänä kun Joe-eno tuli huoneeseen, jossa hän istui ompelemassa, -ja sanoi: "Dolly, meidät on heti vihittävä." "Hyvä on", vastasi -Dolly-täti ja astui vierashuoneeseen, jossa pappi jo odotti. Morsian -ei edes vaihtanut pumpulipukuaan, joka hänellä silloin oli yllään -ja hänet vihittiin oikeastaan sakset ja neulatyyny kupeella ja -sormustin sormessa. Se tapahtui sotavuonna 1812, kultaseni, ja -Joe-eno oli sotilas, jonka oli lähdettävä sotaan. Hän otti pienen -neulatyynyn mukaansa. Tässä se on, ja siinä on merkki luodista, joka -on lävistänyt sen, ja eno sanoi aina, että Dollyn tyyny pelasti hänen -henkensä. - --- Voi, miten jännittävää! huudahti Polly tutkiessaan vaalennutta -tyynyä ja siinä olevaa reikää. - --- Et ole koskaan kertonut minulle tuota tarinaa, sanoi Fanny ja -lehahti huoneeseen keksittyään näin mukavaa ohjelmaa pyrypäiväksi. - --- Koska et ole ikinä pyytänyt minua kertomaan mitään, olen pitänyt -vanhat tarinat omina tietoinani, vastasi isoäiti rauhallisesti. - --- Kerro nyt sitten jotain, ole niin kiltti. Saammehan mekin jäädä -katsomaan noita hauskoja esineitä? kysyivät Fan ja Maud katsellen -uteliaina avonaista vanhaa lipastoa. - --- Ellei Pollylla ole mitään sitä vastaan; hän on tullut seurakseni -ja minä yritän huvittaa häntä, sillä minusta on aina hauskaa, kun hän -piipahtaa luokseni, sanoi isoäiti vanhanaikaisen kohteliaasti. - --- Eihän toki! Antakaa heidän vain jäädä kuuntelemaan. Minä olen -usein kertonut, miten hauskaa meillä on, ja houkutellut heitäkin -mukaan, mutta heidän mielestään täällä on liian hiljaista. Istukaa -nyt, tytöt, ja antakaa isoäidin jatkaa. Näettekö, otan nyt kaapista -jännittävän näköisen esineen, ja sitten hän kertoo siitä, sanoi Polly -innokkaana saamaan tytöt mukaan leikkiin ja iloiten siitä, että he -halusivat kuunnella isoäitiä, sillä hän tajusi, kuinka onnellinen -vanha rouva oli saadessaan muistella menneitä ja nähdä lapset -ympärillään. - --- Näitä kolmea laatikkoa ei ole vielä avattu. Jokainen saa valita -nyt omansa ja etsiä jonkin esineen, josta haluaa minun kertovan, -sanoi rouva mielissään aarteittensa herättämästä kiinnostuksesta. - -Tytöt avasivat laatikkonsa ja penkoivat niitä, kunnes löysivät -sellaista, josta halusivat kuulla jotain. Maud oli ensimmäisenä -valmis ja piteli oudonmallista palttinapussia, johon oli sinisellä -langalla kirjailtu iso F. Hän kysyi sen tarinaa. Isoäiti hymyili -silittäessään hellästi vanhaa esinettä ja alkoi kertoa selvästi -hyvillään. - --- Nelly-sisareni ja minä olimme pikkutyttöinä käymässä erään tätimme -luona. Meillä ei ollut siellä oikein hauskaa, sillä täti oli hyvin -ankara. Eräänä iltana kun täti oli mennyt kylään ja vanha palvelija -Debby nukkui huoneessaan, me istuimme ulkorapuilla kaivaten kotiin. - -"Mitä oikein tehtäisiin?" sanoi Nelly. - -Hänen puhuessaan putosi eteemme ruohikolle kypsä luumu aivan kuin -vastaukseksi kysymykseen. Kaikki oli luumun syytä, sillä ellei se -olisi pudonnut sillä hetkellä, en olisi koskaan keksinyt ajatusta, -joka päähäni silloin iski. - -"Syödään niitä niin paljon kuin ikinä jaksetaan ihan Betsey-tädin -kiusallakin, koska hän on niin häijy", minä sanoin ja annoin Nellylle -puolet isosta punaisesta luumusta. - -"Se on kauhean tuhmaa", aloitti Nelly, "mutta otetaan sittenkin", hän -lisäsi, kun makea suupala luiskahti hänen kurkustaan alas. - -"Debby on nukkumassa. Tule auttamaan minua ravistelemisessa", minä -sanoin ja nousin innostuneena pystyyn. - -Ravistelimme puuta, kunnes olimme ihan tulipunaisia, mutta -ainoatakaan luumua ei pudonnut, sillä puu oli iso, eivätkä vähäiset -voimamme riittäneet heiluttamaan sen oksia. Sitten heittelimme kiviä, -mutta vain yksi vihreä raakile tipahti, ja viimeinen kivi rikkoi -vajan ikkunan. Siihen se ilo loppui. - -"Puu oli yhtä ärsyttävä kuin Betsey-tätikin", sanoi Nelly kun -istahdimme hengästyneinä. - -"Puhaltaisipa nyt tuuli ja pudottaisi ne meille", läähätin -katsellessani kaihoten hedelmiä. - -"Jos toivominen auttaisi, haluaisin niiden putoavan suoraan syliini", -lisäsi Nelly. - -"Voisit saman tien toivoa ne suoraan suuhusi, jos olet liian laiska -poimimaan. Elleivät tikapuut olisi niin raskaat, voisimme koettaa -niitä", minä sanoin, sillä olin päättänyt saada luumuja millä -keinolla hyvänsä. - -"Turhaa puhua niistä, kun emme saa niitä kuitenkaan liikkeelle. Sinä -se luumuja halusit, näytä nyt kuinka hankit niitä", vastasi Nelly -vähän äreänä, sillä hän oli haukannut palan vihreästä luumusta, joka -sai hänen suunsa vääristymään. - -"Odota vähän, niin näet", minä huusin, sillä päähäni oli pälkähtänyt -uusi ajatus. - -"Miksi riisut kengät ja sukat jalastasi? Ethän sinä osaa kiivetä." - -"Älä turhia kysele, rupea vain heti poimimaan, kun luumuja alkaa -tippua, senkin laiskuri!" - -Tämän salaperäisen määräyksen annettuani tassuttelin avojaloin -sisälle toteuttaakseni suunnitelmaani. Nousin yläkertaan ja pääsin -ikkunasta vajan katolle, jota pitkin ryömin varovasti, kunnes tulin -luumupuun lähelle. Kiekaisin äkkiä kuin kukonpoika. Nelly katsoi ylös -ihmeissään, nauroi ja taputti käsiään huomatessaan, mitä minä aioin. - -"Kunhan et vain luiskahtaisi ja satuttaisi itseäsi!" - -"Siitä viis. Minä tahdon noita luumuja, vaikka taittaisin niskani." - -Osaksi luisuen, osaksi kävellen etenin kaltevalla katolla, kunnes -puun oksat olivat ulottuvillani. - -"Eläköön!" huusi Nelly tanssien puun juurella, kun ensimmäinen -ravisteluni pudotti tusinan verran luumuja hänen ympärilleen. - -"Eläköön!" huusin minäkin ja päästin irti oksan yrittäen tarttua -toiseen. Mutta samassa jalkani luiskahti, koetin tarttua johonkin, -mutta en onnistunut ja kirkaisten putosin ruohikolle kuin -jättiläisluumu. - -Onneksi vaja oli matala, nurmi pehmeä ja puukin jarrutti, mutta -sittenkin sain aikamoisen kuhmun ja pelästyin hirveästi. Nelly -luuli, että olin kuollut, ja alkoi huutaa täyttä kurkkua. Mutta -minä hyppäsin samassa ylös, sillä olin tottunut muksahduksiin enkä -välittänyt kivusta läheskään yhtä paljon kuin luumujen menettämisestä. - -"Ole hiljaa! Debby voi kuulla ja pilata koko ilon. Enkö minä sanonut, -että hankkisin luumuja. Katso nyt miten paljon putosi minun mukanani." - -Se olikin totta, sillä putoamiseni oli sattunut puuhun yhtä paljon -kuin minuunkin, ja joka puolella ympärillämme oli vihreitä ja -punaisia hedelmiä. - -Kun kuhmu otsassani oli paisunut pähkinän kokoiseksi, olivat -esiliinamme jo puolillaan luumuja, ja me istuuduimme nurmikolle -nauttimaan niistä. Mutta ei siitä mitään tullut. Kaikkea vielä! -Useimmat luumuista olivat vielä raakoja, toiset lintujen vikuuttamia, -toiset murskaantuneet pudotessaan ja monet kovia kuin kivi. Nellyä -pisti ampiainen, minun päätäni alkoi kivistää ja apeina me katsoimme -toisiamme, kunnes Nellyn mieleen välähti mainio tuuma. - -"Keitetään ne, kyllä niistä silloin tulee hyviä, ja pannaan vähän -leikkisankoihin huomiseksi." - -"Hienoa! Keittiössä on valkea. Debby jättää aina vesikattilan -tulelle, ja voimme ottaa jonkin hänen kasareistaan. Minä tiedän, -missä on sokeria, nyt meille vasta hauskaa tulee." - -Menimme sisälle ja rupesimme vähin äänin töihin. Keittiössä oli -iso avoliesi, jonka huolellisesti kootulla hiilloksella kiehui iso -kattila koukussa riippuen. Kohensimme tulta ja panimme sille kasarin, -ja kasariin parhaat luumumme ja vettä riittävästi turmelemaan ne. -Mutta sitähän me emme tienneet, odotimme vain tärkeinä luumujen -kiehumista molemmilla iso lusikka kädessä ja vieressämme sokeripurkki -valmiina käytettäväksi. - -Mutta kyllä niiden kypsyminen kesti! En ole ikinä nähnyt sellaista -itsepintaisuutta. Ne eivät millään ottaneet pehmitäkseen, vaikka -tanssivat kiehuvassa vedessä ja kolisivat kantta vasten. - -Aurinko alkoi painua mailleen, ja pelkäsimme Debbyn tulevan alas. -Mutta luumut vain eivät alkaneet saota. Vihdoin ne rupesivat -halkeilemaan ja vesi muuttui ihanan punaiseksi. Panimme paljon -sokeria sekaan ja maistelimme sosetta, kunnes esiliinamme ja kasvomme -olivat ihan punaiset ja huulemme kuumien lusikoiden polttamat. - -"Siinä on liikaa mehua", sanoi Nelly pudistaen päätään viisaan -näköisenä. "Sen on oltava paksua ja kaunista, sellaista kuin -äidilläkin." - -"Minä kaadan vähän mehua pois, mehän voimme juoda sen", minä sanoin -ja arvasin tehneeni jossakin erehdyksen. - -Sitten Nelly otti kulhon ja minä pyyhkeen ja nostin varovasti ison -kasarin tulelta. Se oli painava ja kuuma ja minua vähän pelotti, -vaikka en sanonutkaan mitään. Juuri kun aloin kaataa, Debby huusi -äkkiä ylhäältä portailta. "Lapset, mitä ihmettä te puuhaatte?" - -Me säikähdimme hirveästi. Nelly pudotti kulhon ja juoksi tiehensä. -Minä pudotin kasarin, mutta en juossut tieheni, sillä osa kuumasta -mehusta roiskui paljaille jaloilleni ja nilkoilleni ja minä parkaisin -tuskasta. - -Debby hyökkäsi alas ja tapasi minut hyppimässä ympäri keittiötä iso -kuhmu otsassa, suuri lusikka kädessä ja jalat purppuranpunaisina. -Luumut olivat liedellä, kasari keskellä lattiaa, kulho oli särkynyt -ja sokeri norui virtanaan, kuin olisi yrittänyt peittää makeaan -kuoreen koko sekamelskan. - -Debby oli minulle oikein kiltti, sillä hän ei joutanut torumaan, -vaan nosti minut vanhalle sohvalle ja sitoi jalkani öljytyillä -pumpulikääreillä. Nelly, joka luuli minun olevan kuolemaisillani, -juoksi naapuriin hakemaan Betsey-tätiä. Hän syöksyi itkien vanhojen -naisten luo, jotka istuivat juhlallisina teepöytänsä ääressä. - -"Voi, Betsey-täti, tulkaa sukkelaan, kasari putosi katolta ja Fannyn -jalat kiehuivat punaisiksi!" - -Kukaan ei nauranut tälle hullunkuriselle uutiselle, ja Betsey-täti -juoksi kotiin teeleivos kädessä ja lankakerä taskussa, vaikka neule -olikin jäänyt kyläpaikkaan. - -Minulla oli aika kovat tuskat, mutta en ollut pahoillani perästäpäin, -sillä opin rakastamaan Betsey-tätiä, joka hoiti minua hellästi ja -näytti unohtavan ankaruutensa ollessaan huolissaan minusta. - -Tämä pussi tehtiin ilokseni ja se riippui sohvan yläpuolella, jossa -makasin kaikki nuo ikävät päivät. Huvittaakseen minua täti pani sen -aina täyteen kauniita tilkkuja, pähkinöitä tai piparminttupastilleja, -mieliherkkujani, vaikka hän ei pitänytkään siitä, että lapsille -syötettiin makeisia, niin kuin en minäkään nyt. - --- Se oli mukava tajina, olisin minäkin ollut mielelläni siellä, -sanoi Maud armollisesti ja pani pois pikku pussin tarkastettuaan -ensin huolellisesti, löytyisikö sen jostain nurkasta vielä vanha -pähkinä tai syötäväksi kelpaava piparminttupastilli. - --- Sinä syksynä meillä oli kyllä viljalti luumuja, mutta emme -silti välittäneet niistä paljonkaan, sillä meidän kepposemme oli -kotona yleisenä pilan aiheena, ja vielä vuosien perästä luumuja -nähdessämme Nelly ei malttanut olla katsomatta minuun ilkikurisesti -ja kuiskaamatta: "Muistatko punaiset sukat!" - --- Kiitoksia, sanoi Polly. -- Nyt on sinun vuorosi, Fan. - --- Tässä on tukku kirjeitä, ja tahtoisin kuulla, onko näistä mitään -kerrottavaa, vastasi Fanny, joka toivoi romanttista tarinaa. - -Isoäiti käänteli käsissään pientä kirjetukkua, jonka ympärille oli -sidottu haalistunut punainen silkkinauha. Siinä oli kymmenkunta -kellahtavaa kirjelippusta, jotka oli kirjoitettu karkealle paksulle -paperille ja joissa punaiset lakat oli vielä kiinni nurkissa selvänä -merkkinä siitä, että ne oli kirjoitettu siihen aikaan, jolloin ei -ollut vielä nimikirjaimin varustettuja kirjepapereita ja liimattavia -kirjekuoria. - --- Eivät ne ole rakkauskirjeitä, kultaseni. Olen saanut ne -tovereiltani sen jälkeen, kun pääsin neiti Cottonin koulusta. Eipä -niistä taida olla mitään kerrottavaa. -- Ja isoäiti selaili kirjeitä -hämärtyneillä silmillään, jotka olivat olleet perin nuoret ja -kirkkaat hänen ensi kerran lukiessaan samoja kirjeitä. - -Fanny oli vähällä sanoa: "Minä valitsen uudestaan", kun isoäiti alkoi -nauraa niin sydämellisesti, että tytöt arvasivat hänen mieleensä -palautuneen jonkin hupaisan vanhan muiston, joka ehkä huvittaisi -heitäkin. - --- Hyvänen aika! En ole muistanut tätä kepposta neljäänkymmeneen -vuoteen. Rakas vallaton Sally Pomroy! Ja nyt hän on jo isoäidin -äiti! huudahti vanha rouva, kun hän luettuaan yhden kirjeistä rupesi -puhdistamaan silmälasejaan. - --- Voi, kertokaa hänestä! Sen täytyy olla jotakin hauskaa, kun teitä -niin nauratti, sanoivat Polly ja Fanny yhteen ääneen. - --- Se oli hupaisa juttu. Hauskaa että muistin sen, sillä se on juuri -sopivaa kerrottavaa teille nuorille. - --- Siitä on nyt monta vuotta, alkoi isoäiti pirteästi. -- Opettajat -olivat siihen aikaan paljon ankarampia kuin nykyään. Neiti Cottonin -koulussa oppilaat eivät saaneet pitää valoa huoneissaan yhdeksän -jälkeen iltaisin eivätkä mennä ulos yksinään, ja heidän oli -käyttäydyttävä mallikelpoisesti aamusta iltaan. - -Arvaatte että kymmenen elämänhaluisen ja vilkkaan tytön mielestä nämä -säännöt olivat liian vaikeita noudatettaviksi, ja siksi he tekivätkin -salaa kaikenlaisia kepposia, vaikka julkisesti käyttäytyivätkin hyvin. - --- Kerran neiti Cotton ja hänen veljensä istuivat vierashuoneessa -kouluajan päätyttyä, ja nuoret neidit oli lähetetty nukkumaan. -John-herra oli hyvin kuuro ja Priscilla-neiti hyvin likinäköinen. -Molemmat vajavaisuudet olivat tytöille joskus hyödyksi, vaikka kerran -saatiinkin kokea aivan päinvastaista, niin kuin kohta kuulette. - -Olimme viikon päivät olleet hyvin mallikelpoisia emmekä enää voineet -hillitä pursuavaa elämänhaluamme, vaan rupesimme suunnittelemaan -kekkereitä. Käytimmekin kaiken kekseliäisyytemme, jotta ne -onnistuisivat. - -Ensimmäinen este raivattiin näin: Kun ei ollut lupa mennä yksin -ulos, päätimme laskea Sallyn alas ikkunasta, sillä hän oli pieni ja -kevyt ja erittäin nokkela. Hän sai tehtäväkseen ostaa yhteisillä -taskurahoillamme pähkinöitä, nekkuja, leivoksia ja hedelmäkakkua sekä -kynttilän, että saisimme valoa, sillä Betsey otti tapansa mukaan -kynttilät lähtiessään huoneestamme. - -Sinä iltana monet meistä ilmoittivat jo kahdeksalta olevansa hyvin -väsyneitä ja menivät huoneeseensa jättäen toiset ompelemaan neiti -Cottonin kanssa, joka luki ääneen Hannah Mooren "Pyhiä näytelmiä" -niin unettavalla äänellä, että se vaikutti kuulijoihin kuin oopiumi. - -Ikävä sanoa, mutta minä olin kepposen johtajia; ja niin pian kuin -olimme päässeet yläkertaan, otin tarkoitukseen varatun nuoran ja -käskin Sallyä laskeutumaan alas. Talo oli vanhanaikainen ja sijaitsi -rinteessä, eikä valitsemamme vaatekomeron ikkuna ollut montakaan -jalkaa maasta. - -Oli kesäilta, joten kahdeksan aikaan oli vielä aivan valoisaa, mutta -emme pelänneet kenenkään näkevän, koska katu oli yksinäinen ja -naapurissa asui vain kaksi vanhaa naista, jotka laskivat uutimet jo -auringonlaskun aikaan eivätkä ikinä kurkistaneet ulos ennen aamua. - -Sally oli lahjottu lupaamalla hänelle niin paljon herkkuja kuin -hän ikinä kykeni syömään, ja oikeana huimapäänä hän oli valmis -mihin vain. Sidottuaan nuoran vyötäisilleen hän ryömi ikkunasta. Me -laskimme hänet onnellisesti alas, heitimme ison korin hänen jälkeensä -ja näimme hänen pujahtavan nurkan taakse minun iso hattuni päässään -ja hartioilla toisen tytön liina, ettei kukaan tuntisi häntä. - -Sitten me puimme yöpuvut leninkien päälle ja makasimme rauhallisesti -vuoteissa Betseyn tullessa tavallista aikaisemmin, sillä ilmeisesti -neiti Cotton oli ruvennut epäilemään äkillistä väsymystämme. -Puolen tuntia makasimme nauraen ja kuiskutellen ja odotimme Sallyn -merkkiä. Vihdoin kuulimme ikkunan alta sirkan hätäistä siritystä ja -hypättyämme pystyyn näimme pienen olennon alhaalla hämärässä. - -"Voi, pian, pian!" huusi Sally läähättäen. "Vetäkää kori ylös ja -päästäkää minut sisään, sillä näin herra Cottonin torilla ja juoksin -koko matkan, että joutuisin ennen häntä kotiin." - -Ensin tuli ylös raskas kori poukkoillen ja seinää raapien ja tuoksuen -kerrassaan herkulliselta. Nuora heitettiin uudestaan alas. Vedimme -ensin pitkään ja lujaan, kaikki yhteisvoimin, ja lopulta saimme -hinatuksi Sally-paran puolitiehen, kun -- ikävä kertoakaan -- nuora -luiskahti käsistämme, Sally putosi maahan ja sai kiittää ikkunan alla -olevaa heinäkasaa ehjinä säästyneistä jäsenistään. - -"Hän tulee, hän tulee! Vetäkää minut ylös, taivaan tähden!" huusi -Sally kömpien jaloilleen ehjänä mutta hyvin säikähtyneenä. - -Näimme mustan olennon lähestyvän ja hinasimme tytön sisään -kolistellen entistä lujemmin ja syleilimme häntä onnellisina, sillä -häthätää hän oli pelastunut herra Cottonin näkyvistä; tämän silmät -olivat näet yhtä tarkat kuin kuulo huono. - -Kuulimme ulko-oven sulkeutuvan, sitten äänten sorinaa ja lopulta -Betseyn raskaat askelet yläkertaan johtavilla rapuilla. - -Koppa lennähti sängyn alle ja salaliittolaiset pujahtivat peittojen -alle, ja huone oli moitteettomassa kunnossa sillä hetkellä, kun -Betsey pisti päänsä ovesta. - -"Kyllä se herra on vanha hupakko, kun lähetti minut taas tänne. -Mitä lie kuvitellut nähneensä ikkunan luona. Uutimien lepatusta se -vain oli, sillä tyttöressuthan nukkuvat kuin lampaat", kuulimme -hänen puhelevan itsekseen, ja yleinen naurunhihitys hypitti hänen -lähdettyään valkeita vuodepeitteitä. - -Sally oli loistavalla tuulella urotyönsä onnistumisesta ja tanssi -huoneessa kuin keijukainen yöpaita pukunsa päällä. Sitten hän -palmikoi tukkansa hullunkurisille pikku saparoille ja kiinnitti -juhlan kunniaksi ison punaisen neulatyynyn rintaneulakseen. - -Tytöt menivät sopimuksen mukaan huoneisiinsa ja pian yläkerrassa oli -pimeää ja hiljaista, niin että neiti Cotton saartoi ruveta nauttimaan -elämästään. - -Kohta alkoivat kuitenkin kummitukset liikkua ja hiiret pujahtivat -pelästyneinä takaisin loukkoihinsa, sillä valkeita haamuja hiipi -huoneesta toiseen, kunnes kaikki olivat koolla eräässä pienessä -huoneessa. - -Vahti asetettiin ovelle, hätämerkistä sovittiin, kynttilä sytytettiin -ja herkut levitettiin sanomalehtipaperille vuoteen viereen. Peite -pantiin niin, että sen saattoi vaaran uhatessa lennättää herkkujen -päälle. - -Miten mainiolta kaikki maistuikaan! En ole tainnut milloinkaan syödä -mitään niin herkullista kuin ne silloiset murentuneet tortut, jotka -ahmittiin hätäisesti siinä huonepahasessa Sallyn hullutellessa -ja toisten nauttiessa sydämensä halusta luvattomasti hankituista -makeisista. Tietysti se oli rumasti tehty, mutta minun täytyy kertoa -totuus. Olimme juuri aloittamassa kakkua, kun kova rapina häiritsi -meitä. - -"Hälytys! Paetkaa! Juoskaa! Piiloon! Älkää naurako!" kuului monesta -suusta huuto, ja me loikkasimme vuoteisiimme niin kiireesti ja -äänettömästi kuin suinkin, kädet ja suu täynnä. Seurasi pitkä -äänettömyys, jonka katkaisi uusi rapsahdus, mutta kun ketään ei -tullut, päätimme lähettää jonkun tiedustelemaan. Minä läksin. -Vartijaksi asetettu Mary torkkui puoliunessa ikävöiden hartaasti omaa -osaansa herkuista. - -"Se oli oikea rotta. Minä en ole inahtanutkaan. Mene nyt lopettamaan. -Minua jo kyllästyttää vahtiminen", sanoi Mary hosuen hyttysiä -ympäriltään. Kiirehdin takaisin hyvine uutisineni. Kaikki olivat -taas nopeasti jalkeilla. Sytytimme uudestaan kynttilän ja jatkoimme -kemuja. Herkut olivat tosin jonkin verran kärsineet Sallyn -kierähdettyä niiden päälle, mutta emme välittäneet siitä, ja kohta -kakku oli lopussa. - -"Nyt otetaan pähkinät", minä sanoin tarttuen paperipussiin. - -"Ne ovat manteleita ja maapähkinöitä, joten voimme rikkoa ne -hampaillamme. Katso vain, että tartut oikeasta päästä pussiin", sanoi -Sally. - -"Kyllä minä tiedän mitä teen." Ja näyttääkseni, kuinka taitava olin, -ravistelin vähän pussia, jolloin pähkinät lensivät ympäri huonetta ja -rapisivat paljaalla lattialla kuin raesade. - -"Siinä nyt näit", huusi Sally, kun Mary alkoi raapia ovea kuin -raivokas rotta ja alhaalta kuului oven narahdus. - -Siinäkös tuli kiirettä! Kynttilä puhallettiin sammuksiin, ja jokainen -hyökkäsi tiehensä niin paljon herkkuja mukanaan kuin ehti käsiinsä -kaapata. Sally sukelsi vuoteeseen, musersi surutta viimeisen tortun -ja hajotti nekut yltympäri. Mary parka oli vähällä joutua satimeen, -sillä neiti Cotton oli nopsajalkaisempi kuin Betsey, ja vahtimme sai -juosta henkensä edestä. - -Meidän huoneemme oli ensimmäisenä ja hyvässä järjestyksessä, -vaikka kahdet punaiset kasvot näyttivät tyynyllä levätessään vähän -epäilyttäviltä. Neiti Cotton tähyili ympärilleen ja näytti niin -hullunkuriselta ilman myssyä, että vuodetoverini olisi purskahtanut -nauruun, ellen olisi nipistänyt häntä varoittavasti. - -"Hyvät neidit, mitä tämä säädytön melu merkitsee?" - -Muuta vastausta ei tullut kuin heikkoa kuorsausta. Neiti Cotton -marssi seuraavaan huoneeseen, teki saman kysymyksen ja sai saman -vastauksen. Kolmannessa huoneessa makasi Sally, ja vapisimme pelosta -vanhan neidin mennessä sinne. Yritimme kurkistella sinne päin ja -kuunnella henkeä pidätellen. - -"Sarah, kerro heti, mitä tämä kaikki merkitsee?" Mutta Sally vain -huokaili unissaan ja mutisi ovelasti: "Äiti, ota minut kotiin. Minä -kuolen nälkään täällä Cottonilla." - -"Varjelkoon! Onko lapsessa kuumetta?" kauhistui neiti Cotton, joka ei -huomannut juoruavia pähkinöitä jaloissaan. - -"Täällä on niin ikävää ja kolkkoa! Voi, ota minut kotiin!" vaikeroi -Sally käsiään huitoen. - -Tämä viimeinen näytös sotki koko asian, sillä huitoessaan Sally tuli -paljastaneeksi rintaansa kiinnitetyn ison punaisen neulatyynyn. -Vaikka neiti Cotton olikin likinäköinen, häneltä ei kuitenkaan jäänyt -huomaamatta tämä hullunkurinen esine eikä liioin appelsiini, joka -vierähti tyynyltä, eivätkä kengät, jotka näkyivät sängyn jalkopäästä. - -Neiti Cotton riuhtaisi pois peitteen ja siinä Sally sitten makasi -nekkupaperien, leivosten, appelsiinien ja omenien keskellä hiukset -saparoilla, merkillinen solki rinnassaan ja pölyiset kengät jalassaan -ja vieressään kynttilä, joka oli polttanut reiän lakanaan. - -Neiti Cottonin kauhun huuto havahdutti Sallyn, ja hän rupesi -nauramaan niin iloisesti, ettei kukaan meistä voinut olla seuraamatta -hänen esimerkkiään, ja pitkän aikaa huoneissa kiiri raikuva nauru. -En todellakaan tiedä milloin olisimme lopettaneet, ellei Sally olisi -saanut väärään kurkkuun pähkinää, joka hänellä oli ollut suussaan, ja -pelästyttänyt meitä puolikuoliaiksi. - --- Mihin teidän herkkunne sitten joutuivat ja miten teitä -rangaistiin? kysyi Fanny kesken naurunsa. - --- Loput herkut joutuivat sikojen ruuaksi ja meitä pidettiin vedellä -ja leivällä kolme päivää. - --- No, tulitteko paremmiksi? - --- Eikös mitä! Me teimme vielä kymmenkunta muuta kepposta samana -kesänä, ja vaikka en voikaan olla nauramatta niitä muistellessani, -älkää sentään luulko lapsikullat, että hyväksyisin sellaista -käytöstä, kaukana siitä. - --- Se oli vasta mainio juttu! Anna tulla lisää, isoäiti, ja kerro -jotain pojista, yhtyi keskusteluun uusi ääni. Tom oli näet kenenkään -huomaamatta tullut toisten joukkoon saatuaan kirjansa luetuksi -ja istahtanut hajareisin tuolille. Hän oli nauranut isoäidin -kertomukselle täyttä kurkkua. - --- Odotahan vuoroasi, Tommy! No, rakas Polly, mitä sinä haluat? kysyi -isoäiti näyttäen pirteältä ja onnelliselta, sillä vanhat muistot -olivat selvästi virkistäneet häntä. - --- Jätä minut viimeiseksi ja kerro Tomille ensin, sanoi Polly -viitaten Tomia lähemmäksi. - -Tom istuutui jalat ristissä lattialle lipaston alimman laatikon -eteen. Isoäiti avasi sen silittäen lempeästi Tomin kiharaista päätä -ja sanoi: - --- Täällä, kultaseni, minä säilytän pikku muistoja Jack-veljestäni. -Poikaparka hukkui merillä, kuten tiedät. No, valitse nyt mistä pidät, -ja minä koetan muistella siitä jotain kerrottavaa. - -Tom penkoi kiireesti laatikkoa ja kaivoi esiin pienen rikkinäisen -pistoolin. - --- Tämä on juuri minua varten! Olisipa se vielä ehjä, että sillä -voisi paukutella kissoja puutarhassa. Annahan kuulua, isoäiti! - --- Muistan erään Jackin kepposen, jolloin tätä pistoolia käytettiin -hyvin tehokkaasti, sanoi isoäiti hetken mietittyään Tomin -napsutellessa pistoolia tyttöjä kohti. - --- Kerran kauan sitten, jatkoi vanha rouva mielissään tarkkaavaisesta -kuulijakunnasta, isäni lähti liikematkalle ja jätti äidin, tädin ja -meidät tytöt Jackin huostaan. Arvaatte kai, että Jack oli hyvin ylpeä -tästä vastuusta. Ensimmäiseksi työkseen hän latasi tuon pistoolin ja -piti sitä vuoteensa vieressä meidän kauhuksemme, sillä pelkäsimme -hänen tappavan sillä itsensä. Viikon verran kaikki sujui hyvin, -mutta sitten meitä säikäytettiin uutisella, että rosvoja kierteli -kaupungilla. Me asuimme siihen aikaan maalla. Toiset kertoivat, että -muutamat talot oli merkitty mustalla ristillä ja niistä kaikista -oli varastettu, toiset taas sanoivat, että joukkioon kuului joku -poikanen, sillä joku pikku lurjus oli tunkeutunut sisään ikkunoista, -joista ei kukaan aikuinen olisi mahtunut kulkemaan. Jossain varkaat -olivat syöneetkin ja jättäneet kinkun tähteitä ja leivoksia pihalle. -Rouva Jones löysi puutarhastaan rouva Smithin hartialiinan ja -lähettyviltä vasaran ja vieraan teekannun. Muuan mies kertoi jonkun -koputtaneen yöllä hänen ikkunaansa ja sanoneen hiljaa: - -"Onko siellä ketään?" Ja kun mies kurkisti ulos, hän näki kahden -miehen juoksevan katua alaspäin. - --- Me asuimme yksinäisessä paikassa aivan kaupungin ulkopuolella. -Talo oli vanha ja siinä oli mukavat pienet ikkunat pihalle päin ja -viisi ovea. Ainoa miehinen turvamme oli kolmetoistavuotias Jack. Äiti -ja täti olivat hyvin arkoja, lapset liian pieniä ollakseen hyödyksi, -joten Jack ja minä ryhdyimme vartijoiksi ja lupasimme juhlallisesti, -että puolustamme urheasti kotia. - --- Mainiota! Kai ne roistot tulivat! huudahti Tom ihastuksissaan -tällaisesta alusta. - --- Eräänä päivänä tuli sitten muuan pahan näköinen mies pyytämään -ruokaa, jatkoi isoäiti nyökyttäen päätään salaperäisesti. -- Minä -näin hänen katselevan syödessään tutkivasti takaoven puusalpoja ja -ruokailuhuoneen kaapin päällä olevaa hopeamaljaa ja kannua. Tulin -epäluuloiseksi ja vartioin häntä kuin kissa hiirtä. - -"Hän tuli varmasti tarkastamaan paikkoja, mutta kyllä me pidämme -varamme", sanoin pontevasti kertoessani toisille miehestä. Pelkäsimme -kaikki, ja varustuksemme olivat aivan naurettavia. Äiti pisti räikän -tyynynsä alle. Tädillä oli vuoteessa aisakelIo. Lapset veivät pienen -Jep-terrierin illalla huoneeseensa, ja Jack ja minä rupesimme -vartijoiksi, Jack pistooleineen ja minä kirveineni, sillä en pitänyt -ampuma-aseista. Biddy, joka nukkui ullakolla, harjoitteli hyppäämään -vajan katolle, jotta selviäisi hädän tullen heti pakoon. Joka ilta -järjestimme varkaille salahautoja, ja vuoteeseen jokainen otti -arvoesineensä, rahat ja aseet. - -Viikko kului eikä ketään kuulunut ja valppautemme vähän herpaantui, -sillä toisetkin ihmiset alkoivat olla jo varppeillaan. Kaikkien -valmistelujen jälkeen olimme lisäksi hiukan pettyneitä, kun emme -päässeet näyttämään rohkeuttamme. Mutta lopulta ilmestyi musta merkki -meidänkin oveemme ja siitäkö kaikki säikähtivät, sillä nyt oli tullut -meidän vuoromme. - -Sinä iltana pantiin vesisanko takaportaiden juurelle ja kasa -peltiastioita pääportaikon kamanaan, jotta syntyisi läiskettä -ja räminää, jos joku yrittäisi sisään. Tiukuja ripustettiin -ovenripoihin, seipäitä pisteltiin pimeisiin nurkkiin, jotta varkaat -satuttaisivat niihin itsensä, ja koko perhe vetäytyi levolle -aseineen, lamppuineen ja tulitikkuineen. - -Jack ja minä jätimme huoneittemme välioven auki ja kyselimme -ehtimiseen toisiltamme, kuuluiko mitään, kunnes Jack vaipui uneen. -Minä pysyin valveilla ja kuuntelin sirkkojen siritystä, kunnes -kello löi kaksitoista. Sitten minuakin alkoi väsyttää ja olin juuri -nukahtamaisillani, kun havahduin ulkoa kuuluviin askelten ääniin. -Hiivittyäni ikkunaan ennätin nähdä kuunvalossa varjon liukuvan -nurkan taakse ja häviävän näkyvistä. Minua värisytti, mutta päätin -olla hiljaa kunnes olin ihan varma, että jotain oli hullusti, sillä -olin jo monesti tehnyt turhia hälytyksiä enkä enää tahtonut Jackin -nauravan minulle. Kurkistin ovesta ja kuulin samassa raaputtavaa -ääntä vajalta päin. - -"Tuolla ne nyt ovat; mutta en herätä toisia, ennen kuin tiu'ut soivat -tai peltiastiat putoavat Rosvot eivät pääse pitkälle metelittä, -ja jos vain onnistumme kaappaamaan niistä yhdenkään, saamme -kiinniottopalkkion ja vielä kunnian kaupanpäällisiksi", mietin -mielessäni ja puristin lujasti kirvestä. - -Alhaalla suljettiin hiljaa ovi ja hiipivät askelet lähestyivät -takaportaita. Varmana saaliistani aioin juuri huutaa "Jack", kun -takaportaiden vesisoikko läiskähti. - -Siinä paikassa kaikki olivat hereillä ja pystyssä. Jack laukaisi -pistoolinsa ennen kuin oli edes noussut vuoteestaan ja karjui "tulta" -niin kovasti, että sai koko talon liikkeelle. Äiti pyöritti räikkää, -täti soitti kelloa, Jeppe haukkui kuin hullu ja kaikki me kiljuimme. -Ja alhaalta kuului aito irlantilainen parkaisu. - -Joku toi lampun. Kurkistimme peloissamme alas ja näimme oman hupsun -Biddymme vesisoikossa käsiään väännellen ja surkeasti valittaen. - -"Taivaan vallat! Nyt ne tappavat minut Pyhimykset siunatkoot meitä! -Miten ihmeessä minä jouduin tähän vesisoikkoon? Olin juuri hiipimässä -sisään käytyäni vähän kävelemässä Mahoneyn Miken kanssa. Me meinaamme -mennä tässä naimisiin Pyhän Patrikin päivänä." - -Nauroimme niin, että saimme vaivoin hilatuksi tyttörukan soikosta. -Vihdoin selvisi, mitä oli tapahtunut. Biddy oli pujahtanut ikkunasta -ulos hiukan rupattelemaan Miken kanssa. Kun hän palasi, ikkuna olikin -suljettu, ja hän istahti katolle yrittäen keksiä, miksi hänet oli -näin salaperäisesti jätetty ulkopuolelle. Viimein hän alkoi väsyä. -Silloin hän lähti kiertämään taloa ja löysi kellarin ikkunan, jota -kaikista varotoimenpiteistä huolimatta emme olleet huomanneet sulkea. -Sitä tietä hän luuli pääsevänsä helposti sisälle; mutta soikko olikin -aivan uusi ansa, josta hänellä ei ollut aavistusta. Kompastuttuaan -siihen hän säikähti niin, että rupesi ulvomaan. - -Se ei kuitenkaan ollut ainoa vahinko, sillä täti pyörtyi -pelästyksestä, äiti loukkasi kätensä särkyneeseen lamppuun, lapset -vilustuivat hypellessään märillä portailla, Jeppe haukkui itsensä -sairaaksi, minä nyrjäytin nilkkani ja Jack rikkoi peilin lisäksi koko -pistoolinsa liian kovalla panoksella. Kun vahingot saatiin korjatuksi -ja pahin hälinä oli ohi, Jack tunnusti merkinneensä oven kurillaan ja -teljenneensä Biddyn paluutien rangaistukseksi, koska ei hyväksynyt -hänen kuherteluaan. Sellainen heittiö se poika oli! - --- Eivätkö ne varkaat sitten ikinä tulleetkaan? huudahti pettyneenä -Tom, jota Jackin kepponen huvitti. - --- Eivät, mutta saimmehan me olla varppeillamme ja kokeilla -urhoollisuuttamme, ja se tuotti tietysti suurta tyydytystä, vastasi -isoäiti rauhallisesti. - --- Kyllä kai sinä, isoäiti, olit urhoollisin koko joukosta. Olisinpa -tahtonut nähdä sinut heiluttelemassa kirvestäsi, lisäsi Tom ihaillen, -ja vanha rouva näytti olevan yhtä mielissään kohteliaisuudesta kuin -nuori tyttö. - --- Minä valitsen tämän, sanoi Polly näyttäen pitkää valkeaa -hansikasta, joka oli rypistynyt ja kellastunut aikojen kuluessa, -mutta näytti kuin silläkin olisi ollut oma tarinansa. - --- Niin, sillä on kyllä sellainen tarina, joka kannattaa kertoa! -sanoi isoäiti lisäten ylpeästi: -- Pidelkää, lapset, tätä vanhaa -hansikasta kunnioittavasti, sillä Lafayetten maineikas käsi on -koskettanut sitä. - --- Voi isoäiti, onko tämä ollut teidän kädessänne? Oletteko te nähnyt -Lafayetten? Kertokaa meille. Nyt vasta saamme hauskaa kuultavaa, -huudahti Polly joka piti historiasta ja tiesi aika paljon tästä -urheasta ranskalaisesta ja hänen sankarillisuudestaan. - -Isoäiti kertoi aina mielellään tapauksesta ja muuttui sen kunniaksi -suorastaan majesteettisen näköiseksi. Hän oikaisi selkänsä, pani -kädet ristiin, sanoi pari kertaa "hm" ja aloitti kertomuksen -poissaolevan näköisenä aivan kuin olisi tähyillyt menneisiin -aikoihin, jotka vähitellen alkoivat kirkastua. - --- Lafayetten ensimmäinen vierailu tapahtui tietysti ennen minun -syntymääni, mutta kuulin isoisältäni siitä niin usein, että tuntui -kuin olisin omin silmin nähnyt kaikki. Hancockin täti asui siihen -aikaan maaherran talossa Beacon Hiilissä. -- Tässä kohtaa isoäiti -ryhdistäytyi entisestäänkin, sillä hän oli hyvin ylpeä tädistään. --- Voi, lapset, ne vasta olivat aikoja, hän sanoi huokaisten. -- Ei -nykyään ole enää sellaisia päivällis- ja iltakutsuja, damastiliinoja -ja hienoja lautasia, vankkoja kauniita huonekaluja ja komeita vaunuja -kuin silloin. Tädin vaunut oli sisustettu punaisella silkkisametilla. -Kun vaunut maaherran kuoltua jouduttiin luovuttamaan, täti ratkoi -niistä sametin ja meille tytöille tehtiin siitä päällysnutut. Hyvänen -aika, miten elävästi muistankaan ne ajat, jolloin leikin tädin -isossa puutarhassa ja ajelin Jackia kierreportaissa ylös ja alas. -Saattaessaan tätiä päivällispöytään rakas isäni oli hyvin arvokkaan -ja komean näköinen luumunvärisessä takissaan, polvisukissaan, joissa -oli solki, ja niskapalmikossaan, jonka minä sain tavallisesti -letittää. - -Isoäiti unohtui ajatuksiinsa kesken kertomuksen ja muuttui taas -pikku tytöksi eläen hetken leikkitoveriensa kanssa, jotka jo vuosia -sitten olivat siirtyneet majan majoille. Polly kehotti toisia olemaan -hiljaa eikä kukaan puhunut sanaakaan, ennen kuin vanha rouva pitkään -huokaisten palasi nykyisyyteen. - --- No niin, minunhan piti kertoa aamiaisesta, jonka maaherra halusi -tarjota ranskalaisille upseereille. Ja komean aterian hänen rouvansa -järjestikin, sillä hän oli hyvin vieraanvarainen nainen. Mutta -sattui kai jokin erehdys, sillä viime tingassa huomattiin, ettei -talossa ollutkaan maitoa. Sitä tarvittiin suuret määrät. Ostamalla -ja lainaamalla sitä saatiin kuitenkin niin vähän, että kokit ja -palvelustytöt joutuivat epätoivoon. Koko aamiainen olisi mennyt -myttyyn, ellei rouva kekseliäänä naisena olisi äkkiä muistanut -yleisellä laitumella käyskenteleviä lehmiä. - -Ne olivat kyllä naapurien lehmiä eikä ollut aikaa kysyä lupaa; mutta -asiahan koski isänmaata. Liittolaisten täytyi saada ruokaa, ja -koska rouva Hancock oli varma, että hänen isänmaalliset ystävänsä -laskisivat ilomielin lehmänsä isänmaan alttarille, hän komensi -rauhallisesti: "Lypsäkää lehmät", ja hankki siten itselle kunnian -sädekehän. - -Niin tehtiinkin lehmien suureksi hämmästykseksi ja vieraiden täydeksi -tyydytykseksi. - --- Tämä lypsyoperaatio herätti niin paljon riemua, ettei kukaan näytä -paljonkaan muistavan itse sankaria, vaikka eräs hänen upseereistaan, -kreivi muuten, kunnostautui juomalla itsensä humalaan, niin että meni -kannukset jalassa sänkyyn ja turmeli tädin parhaan keltakuvioisen -peitteen potkimalla sen riekaleiksi aamuun mennessä. - -Mutta täti piti peitettä repaleisenakin niin suuressa arvossa että -säilytti sitä kauan muistona maineikkaista vieraistaan. - -Minä näin Lafayetten vuonna 1825, eikä silloin ollut humalaisia -kreivejä. Hancockin setä, joka oli herttainen mies, vaikka jotkut -nykyään sanovatkin hänen olleen mitätön maaherra, oli kuollut, ja -täti oli mennyt naimisiin kapteeni Scottin kanssa. Sitä hänen ei -olisi kuitenkaan pitänyt tehdä, mutta sehän ei kuulu tähän. Täti asui -siihen aikaan Federal Streetin varrella, joka oli silloin ylhäisön -katuja. Me asuimme aivan lähellä. - -Vanha Josiah Cuincy oli kaupungin pormestarina, ja hän lähetti sanan, -että markiisi Lafayette halusi tulla tervehtimään tätiä. - -Täti oli tietysti mielissään, ja me lensimme oikoisenaan auttamaan -häntä valmisteluissa. Vaikka täti olikin jo vanha, hän pukeutui -täyteen juhla-asuun haluten näyttää kauniilta kuin nuori tyttö -konsanaan. - --- Minkälainen puku hänellä oli? kysyi Fan kiinnostuneena. - --- Teräksen harmaa silkkipuku, joka oli koristettu mustin pitsein, -ja myssyynsä hän oli kiinnittänyt valkoisesta silkistä tehdyn -Lafayette-merkin. En koskaan unohda, miten kauniilta hän näytti -istuessaan täydessä loistossaan vierashuoneen sohvalla ensimmäisen -miehensä suuren muotokuvan alla. Hänen toisella puolellaan istui -rouva Storer ja toisella rouva Williams, ja he olivat vaikuttava -näky kankeissa pitsikoristeisissa silkkihameissaan ja muhkeissa -päähineissään. Niin komeita vanhoja naisia ei nykyään enää näekään. - --- Eiköhän sentään joskus, sanoi Polly kujeellisesti. - -Vanha rouva pudisti päätään, mutta oli hyvillään imartelusta, sillä -hän oli ollut kaunotar nuoruudessaan. - --- Me tytöt olimme koristaneet talon kukkasilla, vanha herra Coolidge -lähetti niitä vaatekopallisen. Joe Joy toimitti juhlamerkit ja täti -hankki vähän vallankumouksen aikaista viiniä vanhasta Beacon Streetin -viinikellarista. - -Minulla oli vihreän ja valkoisen kirjava puku, hiukset sykeröity -päälaelle, puhvihihat ja kädessäni juuri nämä hansikkaat. - -No niin. Ennen pitkää kenraali saapui pormestarin saattamana. -Hyvänen aika, minä ihan näen hänet silmissäni: pieni vanha mies -nankini-housut jalassa, yllään nahkaliivit ja sininen takki sekä -röyhelöpaita. Hän nojasi keppiinsä, sillä hän ontui, ja kumarteli -hymyillen kuin aito ranskalainen. - -Hänen astuessaan sisään vanhat naiset nousivat ja niiasivat -arvokkaasti. Lafayette kumarsi ensin maaherran muotokuvalle, sitten -maaherran leskelle ja suuteli tämän kättä. Se oli hullunkurista, -sillä hansikkaan selkämykseen oli painettu Lafayetten kuva, ja -kohtelias vanha herra suuteli siten omaa kuvaansa. - -Sitten vieraalle esiteltiin muutamia nuorempia naisia, ja aivan kuin -päästäkseen suutelemasta itseään markiisi suutelikin sieviä tyttöjä -poskelle. - -Niin, lapset, juuri tähän kohtaan vanha, rakas Lafayette suuteli -minua. Minä olen siitä nyt yhtä ylpeä kuin silloinkin, sillä hän oli -urhoollinen hyvä mies ja auttoi meitä hädässämme. - -Tosin hän ei viipynyt pitkään, mutta onnellisina me joimme hänen -maljansa, saimme osaksemme kohteliaisuuksia ja iloitsimme siitä -kunniasta, jonka hän oli meille suonut. - -Kadulla oli tietysti ihmisiä odottamassa häntä, ja kun Lafayette -tuli, he tahtoivat riisua hevoset valjaista ja vetää hänet kotiin -riemusaatossa. Lafayette ei kuitenkaan suostunut, ja kun siinä -sitten kiisteltiin, me tytöt heittelimme hänelle kukkia, joita -olimme ottaneet maljakoista, seiniltä ja hiuksistamme. Hän oli siitä -hyvillään, nauroi ja heilutti meille kättä, ja me juoksimme hänen -perässään, heittelimme kukkia ja pyysimme häntä tulemaan uudestaan. - -Sinä iltana me nuoret olimme aivan pyörällä päästämme eikä minulla -ole aavistustakaan, miten pääsin kotiin. Viimeiseksi muistan, että -kaikki me tytöt kurkottelimme ikkunasta ja odotimme vaunujen lähtöä -ihmisjoukon huutaessa hänelle mielettömästi eläköötä. Tuntuu kuin -kuulisin korvissani vieläkin huudot: "Eläköön Lafayette ja majuri -Quincy!" "Eläköön rouva Hancock ja kauniit tytöt!" "Eläköön eversti -May!" "Kolminkertainen eläköön Bostonille!" "Eläköön! Eläköön! -Eläköön!" - -Ja tässä vanha rouva pysähtyi hengästyneenä myssy toisella -korvalla, silmälasit nenänpäässä ja neule sotkeutuneena innokkaasta -heiluttelusta. Tytöt taputtivat käsiään, Tom huusi voimainsa takaa -eläköötä ja sanoi henkeään vedettyään: - --- Lafayette oli kunnon äijä. Minä olen aina pitänyt hänestä. - --- Taivas varjelkoon! Miten epäkunnioittavasti sinä puhutkaan -sellaisesta suurmiehestä kuin Lafayette, sanoi isoäiti järkyttyneenä -amerikkalaisen nuorison käyttäytymisestä. - --- Kyllä hän vain joka tapauksessa oli kunnon äijä; miksei häntä -sitten saa siksi sanoa? kysyi Tom, jonka mielestä kiistanalainen sana -oli ihan paikallaan. - --- Kylläpä te käytitte omituisia hansikkaita siihen aikaan, keskeytti -Fan, joka oli koettanut tuota suuresti kunnioitettua käsinettä ja -huomannut sen liian ahtaaksi. - --- Paljon parempia ja huokeampia kuin nykyään, vastasi isoäiti, joka -jo vihjauksestakin oli kärkäs puolustamaan vanhoja hyviä aikoja. -- -Te olette nykyään tuhlaavaisia, enkä tosiaan ymmärrä, mihin vielä -päädytte. Minulla on muuten jossain kahden nuoren naisen kirjoittama -kirje, toinen vuodelta 1517 ja toinen vuodelta 1868. Niiden -erilaisuus huvittaa teitä varmasti. - -Vähän aikaa etsittyään isoäiti löysi vanhan salkun ja selailtuaan -papereita hän luki seuraavan kirjeen, jonka Anne Boleyn oli -kirjoittanut ennen kuin joutui naimisiin Henrik VIII:n kanssa. Kirje -on nykyään erään kuuluisan antikvaarin kokoelmissa. - - "Rakas Mary. - - Olen ollut kaupungissa melkein kuukauden enkä voi sanoa Lontoota - erityisen miellyttäväksi. Nousemme aamuisin myöhään, harvoin - ennen kello kuutta, ja valvomme myöhään iltaisin, olemme tuskin - ennen kymmentä vuoteessa. Olen aivan kyllästynyt, ja ellen - saisi joka päivä paljon hienoja tavaroita, haluaisin kiihkeästi - takaisin maalle. - - Hemmotteleva äitini osti minulle eilen eräästä Cheapsiden - kaupasta kolme uutta paitaa, joiden kangas maksoi neljätoista - pennyä kyynärä. Sitten minä saan uudet kangaskengät Norfolkin - lordin tanssiaisiin ja ne maksavat kolme shillinkiä. - - Säännötön elämä, jota olen viettänyt tänne tulostani asti, on - pilannut täysin ruokahaluni. Kuten tiedät, minä söin maalla - naulan kinkkua ja haarikallisen olutta aamiaiseksi. Mutta - Lontoossa en tahdo saada sisääni puoltakaan siitä määrästä, - vaikka toden sanoakseni, olenkin aika nälkäinen ennen - päivällistä, joka täällä hienoissa piireissä syödään kello - kahdeltatoista. - - Eilisiltana leikimme täällä Leicesterin lordin luona - seuraleikkejä. Mukana oli myös lordi Surrey, hyvin hieno nuori - mies, ja lauloi säveltämänsä laulun "Lordi Kildaren tytär". Se - herätti suurta ihastusta, ja veljeni kuiskasi minulle, että - ihana Geraldine, joksi lordi Surrey nimittää lemmittyään, on - aikakautemme hienoin nainen. Tahtoisin mielelläni nähdä hänet, - sillä hän kuuluu olevan yhtä hyvä kuin kauniskin. - - Ole hyvä ja hoida kanoja minun poissaollessani. Eläinparat! - Minä syötin niitä aina itse. Jos Margery on neulonut minulle ne - punaiset villalapaset, olisin iloinen, jos lähettäisitte ne ensi - tilassa. Hyvästi, rakas Mary. Olen juuri menossa messua kuulemaan - ja rukoilen pian puolestanne. Sydämellisesti tervehtii teitä - - Anne Boleyn." - --- Ylös jo kuudelta, ja kymmeneltä muka myöhäistä mennä nukkumaan! -Annen täytyi olla kauhean maalainen! Kinkkua ja olutta aamiaiseksi -ja päivällinen kahdeltatoista! Olipa se merkillistä elämää! huudahti -Fanny. -- Lordi Surrey ja lordi Leicester kuulostavat hienoilta, -mutta seuraleikit, punaiset lapaset ja kolmen shillingin kengät ovat -kauheita! - --- Minä pidän sellaisesta, sanoi Polly miettivästä, -- ja olen -iloinen, että Anne paralla oli edes vähän hauskaa ennen kuin murheet -alkoivat. Saanko joskus jäljentää tuon kirjeen, isoäiti? - --- Totta kai. No niin, tässä on toinen, jonka nykyaikainen tyttö -on kirjoittanut ensi käynnistään Lontoossa. Tämä miellyttää sinua -enemmän, Fan. Ja isoäiti luki Annen pienen kuvauksen vastakohdaksi -Lontoon elämästä kirjeen, jonka muuan ystävä oli lähettänyt hänelle -kauan aikaa sitten: - - "Rakkahin Constance. - - Kolmen kuukauden ahkeran huvittelun jälkeen nipistän sen verran - aikaa, että voin kertoa sinulle, miten paljon olen nauttinut - ensi käynnistäni Lontoossa. Ulkomailla kasvaneena minusta tuntui - aluksi kuin olisin tullut vieraaseen kaupunkiin. Savu, lika - ja melu olivat ensin hyvin epämiellyttäviä, mutta pian totuin - niihin, ja nyt kaikki tuntuu minusta kerrassaan ihastuttavalta. - - Me heittäydyimme heti huvituksiin eikä minulla ole ollut aikaa - ajatella muuta. Nyt on paras huvittelukausi, ja jokainen hetki on - varattu tanssiaisiin, konsertteihin, teattereihin, juhliin tai - kirkossakäyntiin taikka niihin pukeutumiseen. Me käymme iltaisin - usein kaksissa tai kolmissa eri kutsuissa, ja harvoin joudumme - kotiin ennen aamua, emmekä liioin nouse seuraavana aamuna ennen - puoltapäivää. Meille jääkin varsin vähän aikaa ajeluihin, - ostoksilla käynteihin ja vierailuihin ennen päivällistä, joka on - kahdeksalta, ja sitten alkavat taas iltahuvit. - - Eilen illalla näin lady Russellin tanssiaisissa Walesin - prinssin ja tanssin hänen kanssaan. Hän on alkanut lihoa ja - näyttää elostelijalta. Olin pettynyt hänen ulkonäköönsä ja - keskustelutaitoonsa; häntä ei olisi ikinä uskonut prinssiksi. - Minut esitettiin myös eräälle komealle amerikkalaiselle - herrasmiehelle. Olin ihastunut häneen ja hämmästyin kuullessani, - että viime vuonna ihailemamme runot olivat hänen kirjoittamiaan. - Hän on rikkaan räätälin poika. Ihmeellistä joukkoa nuo - amerikkalaiset rahoineen, kykyineen ja itsenäisyyksineen! - - Voi hyvä ystävä! Etten vain unohtaisi kertoa ensimmäisen - huvikauteni merkkitapausta. Minut esitellään hovissa! Arvaat - kai, että olen uponnut kokonaan juhlavalmisteluihin. Äiti on - päättänyt, että minun on tuotettava hänelle kunniaa, ja kaksi - viimeistä viikkoa meiltä on mennyt ajellessa ompelijalta - räätälille ja myymälöistä jalokivikauppoihin. Minulle tehdään - valkoinen silkkipuku, jossa on sulkatöyhtöjä, helmiä ja ruusuja. - Se maksaa sata puntaa tai enemmänkin ja on hyvin komea. - - Serkkuni ja ystäväni aivan syytämällä syytävät minulle - ihania tavaroita, ja sinun kokemattomat silmäsi lentävät - vielä selälleen, kun levitän nähtäväksesi silkkikankaan! ja - pitsini, jalokiveni ja ranskalaiset hattuni, puhumattakaan - rakkauskirjeistä, valokuvista ja muista nuoren kaunottaren - ensimmäisen huvikauden voitonmerkeistä. - - Sinä kysyt, ajattelenko milloinkaan kotia. Minulla ei todellakaan - ole siihen aikaa. Mutta joskus ikävöin sentään raitista puhdasta - ilmaa ja tyttömäisiä huveja, joista niin paljon pidin. Kaikki - nämä huvitukset, niin hauskoja kuin ne ovatkin, tekevät ihmisen - kalpeaksi ja vanhaksi ja kuluneeksi. Tunnen jo itseni hiukan - rapistuneeksi. - - Olisin sinulle kiitollinen, jos voisit lähettää minulle punaiset - posket, kirkkaat silmät ja iloisen mielen, jotka minulla oli - kotona ollessani. Koska et kuitenkaan voi tehdä sitä, niin ole - hyvä ja lähetä minulle pullollinen kesäkuun sadevettä, sillä - kamarineitoni sanoo sen olevan iholle parempaa kuin mitkään - muut kaunistuskeinot, ja ihoni alkaa jo turmeltua paljosta - valvomisesta. - - Oman puutarhamme hedelmät taitaisivat maistua, minulla ei ole - näet hiukkaakaan ruokahalua, ja äiti on ihan huolissaan minusta. - Ranskalaisen keittiön tuotteilla on mahdotonta elää saamatta - vatsakatarria, eikä täällä saa mitään yksinkertaista syödäkseen, - kaikessa kun seurataan muotia. - - Hyvästi, kultaseni, minun on mentävä pukeutumaan kirkkoon lähtöä - varten. Toivoisinpa, että näkisit uuden hattuni ja tulisit - kanssani, sillä lordi Rockingham lupasi olla siellä. Hyvästi! - - Ikuisesti sinun - - Florencesi." - --- Tuosta kirjeestä minä pidin enemmän, ja sen tytön asemassa olisin -tahtonut olla. Etkös sinäkin, Polly? sanoi Fan, kun isoäiti otti -silmälasit nenältään. - --- Minusta olisi kyllä hauska päästä Lontooseen huvittelemaan, mutta -en välittäisi tuhlata noin kauheasti rahaa enkä tulla esitellyksi -hovissa. Tai kenties välittäisinkin, jos olisin siellä, sillä minä -pidän loistosta ja huveista, lisäsi rehellinen Polly, joka tunsi -huvien houkutuksen. - --- Isoäiti näyttää väsyneeltä, mennään leikkimään kuivaushuoneeseen, -sanoi Maud, joka ei pystynyt enää seuraamaan toisten keskustelua. - --- Annetaan suukko isoäidille ja kiitetään häntä kaikesta hauskasta -ennen kuin lähdetään, kuiskasi Polly. Maud ja Fanny suostuivat ja -isoäiti oli niin onnellinen heidän kiitoksistaan, että Tomkin seurasi -esimerkkiä, kun tytöt olivat poistuneet. Hän halasi sydämellisesti -isoäitiä ja suuteli häntä samalle poskelle kuin Lafayettekin. - -Tultuaan leikkihuoneeseen Polly istuutui keinuun ja sanoi vakavasti: - --- Enkö sanonutkin teille aina, että isoäidin luona on hauskaa, ja -nyt näitte sen itse. Olisi hauskaa, jos kävisitte siellä useammin. -Hän olisi siitä onnellinen ja haluaisi kertoa teille tarinoita ja -keksiä kaikenlaista hauskaa, jos vain välittäisitte hänen hiljaisesta -pikku hauskastaan. Minä pidän siitä ja minusta hän on maailman paras -ja herttaisin vanhus, minä rakastan häntä sydämestäni! - --- Tietysti hän on kiltti, mutta vanhat ihmiset ovat vain niin ikäviä -ja hermostuneita, että pysyn mieluummin heistä erilläni, virkkoi Fan. - --- Silloin menetät monta hauskaa hetkeä. Äiti sanoo aina, että meidän -on käyttäydyttävä ystävällisesti ja kärsivällisesti vanhuksia kohtaan -ja kunnioitettava heidän ikäänsä. - --- Aina sinun äitisi saarnaa, mutisi Fan, joka tunsi -omantunnonpistoksia isoäidin laiminlyömisestä. - --- Eikä saarnaa! tiuskaisi Polly heti leimahtaen. -- Hän vain -selittää meille asioita ja auttaa meitä olemaan hyviä. Eikä hän toru -koskaan. Enkä minä huolisi ketään toista äidikseni, vaikkei hän -käytäkään samettitakkia eikä hienoja hattuja! - --- Hyvä, Polly! huusi Tom riippuessaan pää alaspäin -voimistelutangossa. - --- Polly on vihainen! Polly on vihainen! lallatteli Maud, joka -hyppäsi nuoraa ympäri huonetta. - --- Jos herra Sydney nyt näkisi sinut, hän ei enää pitäisi sinua -enkelinä, lisäsi Fan päätään keikauttaen. - -Polly oli vihainen. Hänen kasvonsa olivat tulipunaiset ja huulet -värisivät, mutta hän hillitsi kielensä ja rupesi keinumaan huimaa -vauhtia, ettei olisi sanonut sellaista, mitä olisi katunut -perästäpäin. Vähään aikaan kukaan ei puhunut. Tom vihelsi ja Maud -hyräili. Mutta Fan ja Polly olivat ajatuksissaan, he olivat näet -tulleet siihen ikään, jolloin tytöt alkavat tehdä huomioita ja -johtopäätöksiä toistensa sanoista, teoista, tavoista ja katseista. -Nokkelat pikku neidit miettivät jo paljon, ja aikuisten olisi syytä -varoa käytöstään, sillä heitä jäljitellään ja toisaalta arvostellaan -varsin terävästi. - -Kaksi vähäistä seikkaa oli sattunut sinä päivänä, ja muutaman sanan -ja sopimattoman käytöksen jälkivaikutus kummitteli vielä tyttöjen -ajatuksissa. Herra Sydney oli vieraillut talossa, ja keskustellessaan -hänen kanssaan Fan näki hänen katselevan Pollya, joka istui erillään -ja seurasi toisia silmissään miellyttävän ujo ja älykäs katse. -Samassa vanha rouva Shaw astui huoneeseen ja pysähtyi juttelemaan -Pollylle. Tämä nousi heti ja jäi seisomaan, kunnes isoäiti poistui. - --- Huvittaako sinuakin Pollyn teennäinen käytös? Fanny kysyi -nähdessään herra Sydneyn hymyilevän. - --- Ei, minä ihailen Polly-neidin hyviä tapoja, tämä vastasi niin -arvostavasti, että Fan hätkähti, sillä kaikki tytöt ihailivat -Sydneytä ja pitivät häntä hyvin käyttäytyvän herrasmiehen esikuvana. - -Fanny toivoi, että olisi itse ollut yhtä huomaavainen ja saanut -äskeisen ihailevan katseen, sillä hän antoi arvoa nuoren Sydneyn -mielipiteille, etenkin koska hänen hyväksymistään oli niin vaikea -saavuttaa. Tämä keskustelu muistui Fanin mieleen, kun Polly alkoi -puhua vanhoista ihmisistä, ja häntä harmitti vieläkin. - -Polly puolestaan muisti, miten rouva Shaw tuli eräänä päivänä kotiin -hienossa vierailupuvussaan, ja kun Maud juoksi tervehtimään äitiään -tavallista hellemmin, tämä nosti kiiltävän silkkihameensa helmoja, -työnsi tytön luotaan ja sanoi kärsimättömästi: -- Älä koske minuun, -lapsi, sinulla on likaiset kädet. Polly oli silloin ajatellut, -ettei samettiviitan alla piillytkään todellista äidinsydäntä -eivätkä ärtyneet kasvot, joiden yllä heilui punainen sulka, olleet -äidin hellät kasvot; hienojen hansikkaiden peittämät kädet olivat -työntäneet luotaan jotain korvaamattoman suloista ja arvokasta. Ja -samalla hän muisti toisen naisen, jonka puku ei ollut koskaan niin -hieno, ettei sitä vasten olisi voinut painaa kyyneleisiä kasvoja -tai rakastavia pikku käsiä. Hän muisti harmaiden hiusten kehystämät -kasvot, jotka eivät koskaan torjuneet lasten katsetta, ja kädet, -jotka eivät milloinkaan olleet liian kiireiset, liian täynnä työtä -eivätkä liian hienot syleilemään ja auttamaan pikku poikia ja -tyttöjä, jotka luottavaisesti uskoivat hänelle pienet toiveensa ja -murheensa. Polly muisti äidin, joka jakoi oikeutta ja antoi anteeksi -viisaasti ja lempeästi. -- Juuri sellainen on oikea äiti! ajatteli -Polly sydän tulvillaan lämpöä, joka sai hänet tuntemaan itsensä hyvin -rikkaaksi. - -Sen vuoksi Fanin ilkeä huomautus oli suututtanutkin häntä, ja hän -yritti jäähdyttää kiukkuaan, ettei pikaistuksissaan päästäisi -suustaan loukkaavia sanoja Fanin äidistä. Kun keinu taas oli alhaalla -muutamien kiivaiden heilahdusten jälkeen, Polly näytti tavoittaneen -yläilmoista taas hymynsä, sillä pysähtyessään vähäksi aikaa hän -katsoi Fannyyn ja sanoi iloisesti: - --- En minä ole enää vihainen. Ruvetaanko heittämään palloa? - --- Ei, minä tulen viereesi keinumaan, vastasi Fanny iloisena Pollyn -nopeasta leppymisestä. -- Sinä olet enkeli enkä minä ole enää koskaan -ilkeä sinulle, hän lisäsi, kun Polly kiersi käsivartensa hänen -ympärilleen ja teki auliisti tilaa vierellään. - --- Minä olen kaukana enkelimäisyydestä, mutta jos joskus tulisin -sellaiseksi, saisin kiittää siitä äidin saarnoja, sanoi Polly -iloisesti nauraen. - --- Hyvä, Polly rauhanhieroja, huusi Tom isäänsä matkien ja heilautti -voimiensa takaa keinua ilmaisten siten hyväksymisensä. - -Asiasta ei enempää puhuttu, mutta siitä päivästä lähtien perhe alkoi -suhtautua kunnioittavammin isoäitiin, hänen heikkouksiaan suvaittiin -paremmin ja hänen juttujaan kuunneltiin kiinnostuneemmin kuin ennen. -Herttainen vanhus vietti nyt monta hauskaa tarinahetkeä lasten -seurassa näiden kerääntyessä hänen takkavalkeansa ääreen. - - - - -7 - -HYVÄSTI - - --- Voi sentään! Täytyykö sinun tosiaan matkustaa lauantaina kotiin? -kysyi Fan muutamia päiviä tämän selvittelyn jälkeen, jota Tom sanoi -"suurkahakaksi". - --- Täytyy, sillä minähän tulinkin vain kuukaudeksi, ja nyt olen ollut -täällä jo melkein kuusi viikkoa, vastasi Polly, joka oli mielestään -ollut poissa kotoa kokonaisen vuoden. - --- Ole vielä pari kuukautta ja jää meille jouluksi, jääthän! -taivutteli Tom koko sydämestään. - --- Te olette kyllä hirveän kilttejä, mutta en tahtoisi mistään -hinnasta olla jouluna poissa kotoa. Ja sitä paitsi äiti sanoo, -etteivät he tule toimeen ilman minua. - --- Emme mekään. Etkö voisi ruinata äidiltäsi lupaa ja jäädä -sittenkin? aloitti Fanny. - --- Polly ei ikinä juinaa. Hän sanoo, että se on itsekästä, enkä -minäkään enää paljon juinaa, ehätti Maud sanomaan hyveellisesti. - --- Älkää kiusatko Pollya. Hän tahtoo lähteä enkä minä ihmettele. -Pidetään tämä loppuaika oikein hauskaa, ja lystin päätteeksi ovat -sitten Fanin kutsut, sanoi Tom sovittelevasti. - -Polly oli kuvitellut nauttivansa kutsuihin valmistautumisesta, mutta -kun se aika koitti, hän olikin kovin tyytymätön, sillä jostain -syystä sellainen ikävä tunne kuin kateus sai hänet valtaansa -ja turmeli koko ilon. Ennen kotoa lähtöä hänen uusi valkoinen -musliinipukunsa, jossa oli raikkaan siniset silkkinauhat, oli ollut -hänen mielestään kerrassaan hieno ja tyylikäs. Mutta nähtyään nyt -Fannyn vaaleanpunaisen silkkipuvun, jossa oli lukemattomia poimuja, -nauhoja ja röyhelöitä, hänen yksinkertainen leninkinsä menetti kaiken -viehätyksensä ja näytti lapselliselta ja vanhanaikaiselta. - -Maudkin oli paljon paremmin pukeutunut kuin hän ja näytti upealta -punavalkokirjavassa leningissään, jossa oli niin leveä vyönauha, -että hän tuskin jaksoi sitä kantaa. Jalassa hänellä oli pienet -valkoiset kengät, joissa oli punaiset napit. Fannyllä ja Maudilla -oli kaulakorut ja rannerenkaat, korvarenkaat ja rintaneulat, mutta -Pollylla vain siniseen samettinauhaan kiinnitetty yksinkertainen -medaljonki. Vyönä oli vain yksinkertaisesti solmittu leveä -silkkinauha ja kauniissa kiharoissa sininen rusetti. Pollyn -lohdutuksena olivat vain vaatimaton pitsinen kaulusröyhelö ja -pronssikengät, jotka olivat maksaneet yhdeksän dollaria. - -Polly-parka koetti parhaansa mukaan olla tyytyväinen ja välittämättä -erilaisuudestaan. Mutta hänen oli vaikea olla sinä iltana onnellisen -näköinen ja puhua iloisesti. Kukaan ei aavistanut, mitä musliinipuvun -alla liikkui, kunnes isoäidin viisaat silmät huomasivat Pollyn mieltä -painavan varjon ja arvasi syynkin. Pukeuduttuaan kaikki kolme tyttöä -menivät näyttäytymään vanhemmille. He olivat isoäidin huoneessa, -jossa Tomin kaulaan juuri autettiin kiduttavan kovaa kaulusta. - -Aikuisten kääntyessä katsomaan heitä Maud pöyhisteli kuin pieni -riikinkukko ja Fan niiasi sirosti, mutta Polly seisoi paikoillaan, ja -hänen katseensa harhaili huolestuneena toisesta toiseen aivan kuin -hän olisi halunnut sanoa: "Tiedän kyllä, etten ole niin kuin olla -pitäisi, mutta toivottavasti en näytä sentään rumalta." - -Isoäiti ymmärsi heti, ja kun Fan tyytyväisesti hymyillen kysyi: -"Miltä me näytämme?" hän veti Pollyn ystävällisesti luokseen ja -vastasi: - --- Näytätte ihan niiltä muotilehden kuvilta, joista olette saaneet -pukujenne mallit. Mutta Pollyn leninki miellyttää minua eniten. - --- Näytänkö minä tosiaankin sievältä tässä? Ja Pollyn kasvot -kirkastuivat, sillä hän antoi suuren arvon isoäidin mielipiteille. - --- Näytät, kultaseni. Näytät juuri siltä, jollaisena minä mielelläni -näen sinun ikäisesi tytön. Ja minua miellyttää varsinkin se, että -olet pitänyt äidille antamasi lupauksen etkä ole antanut houkutella -itseäsi käyttämään lainakoruja. Sinun ikäisesi tyttölapset eivät -tarvitse muita koristeita kuin nuoruutta, terveyttä, älykkyyttä ja -vaatimattomuutta, ja ne sinulla on tänä iltana. - -Puhuessaan isoäiti antoi Pollylle hellän suukon, joka sai hänet -hehkumaan kuin ruusu ja unohtamaan hetkeksi, että maailmassa oli -vaaleanpunaista silkkiä ja korallikorvarenkaita. - --- Kiitos, isoäiti, hän sanoi ja vastasi lämpimästi suudelmaan. -Isoäidin sanat tekivät hyvää ja yksinkertainen puku näytti Pollysta -yhtäkkiä sievältä. - --- Polly on niin kaunis, ettei ole väliä, mitä hänellä on päällään, -huomautti Tom tarkastellen hyväksyvästi tyttöä. - --- Hänellä ei ole kojuja puvussaan, mutta minullapa on, sanoi Maud -järjestellen olkapäille ulottuvia nauharuusukkeita, jotka olivat kuin -kirsikanväriset siivet tanakan pikku enkelin selässä. - --- Kunpa hän olisi ottanut sinisen miehustani. Tuo nauha on niin -kovin yksinkertainen, mutta ei sillä väliä, kuten Tom sanoi. Ja Fan -korjasi taitavasti Pollyn vasemmalla ohimolla olevaa sinistä rusettia. - --- Hänellä pitäisi olla kukkia; ne sopivat aina nuorille, sanoi rouva -Shaw myöntäen mielessään, että vaikka hänen tyttärensä näyttivät -hyvin kauniilta, kukoistavalla Pollylla oli miellyttävimmät kasvot. - --- Varjelkoon, minähän olin unohtaa kukkavihot ihaillessani -kaunottariani. Otapas ne esille, Tom, kehotti herra Shaw viitaten -kauniiseen rasiaan, joka oli pöydällä. - -Tom veti väärin päin esiin kolme pientä kukkakimppua, jotka kaikki -olivat erivärisiä, -kokoisia ja -muotoisia. - --- Voi, isä! Miten kiltti sinä olet! huudahti Fanny, joka ei ollut -uskaltanut ottaa vastaan kukan terälehteäkään viimekertaisten -nuhteiden perästä. - --- Isäsi olikin aikoinaan erittäin kohtelias nuori mies, sanoi rouva -Shaw naurahtaen. - --- On hauskaa, Thomas, että sinulla on joskus aikaa ilahduttaa pikku -tyttöjäsi! Ja isoäiti taputti poikansa kaljua päätä aivan kuin tämä -olisi ollut kahdeksantoistavuotias. - -Thomas nuorempi oli ensin tuhahtanut ivallisesti, mutta kun isoäiti -kehui isää, alkoi nuori mies miettiä asiaa tarkemmin ja tarkastella -kukkia kunnioittavasti. - --- Mikä on kenellekin? hän kysyi. - --- Arvaapas, sanoi herra Shaw tyytyväisenä, kun hänen -huomaavaisuutensa oli tehnyt näin suuren vaikutuksen. - -Isoimmassa kimpussa oli teeruusun nuppuja, tuoksutonta kanervaa -ja sarsaparillaa. Toiseen oli sidottu kourallinen hajuherneitä ja -resedoja, joiden keskellä oli muutama herttainen orvokki ja kaunis -pikku ruusu. Kolmas oli pieni vihkonen rautayrttejä, valkeita -kameliasaunioita ja vihreitä lehtiä. - --- No, sitä ei ole vaikea arvata. Tuo hieno kimppu on Fannylle, -kaunis on Pollylle ja iloinen Maudille. Ottakaa nyt omanne, tytöt. -Ja Tom luovutti kukkavihot niin kohteliaasti kuin voi odottaa -nuorukaiselta, jolla on uudenuutukainen puku ja ahtaat jalkineet. - --- Kukat täydentävät mainiosti asuanne. Isä oli oikein huomaavainen, -kun muisti ne. Juoskaapa nyt alas, sillä ovikello soi jo. Äläkä -tanssi liikaa, Fan. Ja sinä, Tom, ole mahdollisimman hiljaa, ja sinä -Maud, muista olla ahmimatta illallispöydässä. Isoäiti pitää kaikesta -huolen, sillä hermoparkani eivät salli minun tulla alas. - -Näin sanoen rouva Shaw lähetti heidät luotaan, ja kaikki neljä -lähtivät vastaanottamaan ensimmäistä vierasjoukkoa, muutamia -pikkutyttöjä, jotka oli kutsuttu vartavasten pitämään Maudia poissa -sisaren tieltä. Tom oli saanut kutsua kolme parasta ystäväänsä, -joiden lempinimet olivat Rumple, Sherry ja Spider. - --- He kelpaavat tanssittajiksi, sillä herroista on puute; ja -kutsuthan ovatkin Pollya varten, joten täytyy hankkia vähän nuorta -väkeä hänen takiaan, sanoi Fanny lähettäessään kutsukortteja. - -Pojat tulivat tietysti hyvissä ajoin ja seisoskelivat nurkissa, ja -näytti kuin heillä olisi ollut käsivarsia ja sääriä yli tarpeen. Tom -yritti parhaansa mukaan olla hyvä isäntä, mutta juhlallisuus tuntui -rasittavalta, ja hänen oli miehekkäästi vastustettava kiusausta -ehdottaa harakkahyppelyä, sillä pitkä, tanssia varten tyhjennetty -olohuone tuntui siihen tarkoitukseen erittäin houkuttelevalta. - -Polly istui hänelle määrätyssä paikassa ja kamppaili ujouttaan -vastaan Fannyn esitellessä hänelle hienoja nuoria naisia ja -jäykkiä nuoria herroja, jotka kaikki toistivat samoja kohteliaita -tervehdyksiä ja siirtyivät sitten muualle unohtaen hänet tyystin. Kun -ensimmäistä tanssia kuulutettiin, Fanny sai käsiinsä pakoilevan Tomin -ja kuiskasi vetoavasti: - --- Kuule, Tom, sinun on nyt mentävä hakemaan Pollya. Sinä olet talon -nuori isäntä, ja kuuluu hyviin tapoihin, että tanssit hänen kanssaan -ensimmäiseksi. - --- Polly ei välitä seuraelämän tavoista. Ja minä vihaan tanssimista. -Anna minun olla rauhassa äläkä kiusaa minua tai juoksen tieheni, -murisi Tom lannistuen täysin Fannyn kamalasta suunnitelmasta, että -joutuisi aloittamaan tanssiaiset Pollyn kanssa. - --- En anna ikinä anteeksi, jos juokset tiehesi. Tule nyt ja auta -kiltisti minua. Mehän olemme olleet kauheita Pollylle ja päätimme -korjata asian olemalla oikein hyviä hänelle. Minä aion pitää sanani, -eikä häntä saa unohtaa minun tanssiaisissani, sillä haluan hänen -pitävän minusta ja ajattelevan meistä jälkeenpäin hyvää. - -Taitava puhe tehosi vastahakoiseen Tomiin. Hän vilkaisi Pollyn -onnellisiin kasvoihin, muisti lupauksensa ja päätti huokaisten -täyttää velvollisuutensa. - --- No, minä haen häntä, mutta sanon sinulle jo etukäteen, etten osaa -alkuunkaan tanssia. - --- Kyllä sinä osaat. Olenhan minä kymmeniä kertoja opettanut sinulle -askelet. Aion aloittaa masurkalla, sillä tytöt pitävät siitä, ja se -on hauskempaa kuin franseesi. Pane nyt hansikkaat käteesi ja mene -pyytämään Pollya niin kuin herrasmies ainakin. - --- Hitto sentään! murahti Tom. Inhottavat hansikkaat repesivät -Tomin kiskoessa niitä käteensä, mutta poika karaisi mielensä, meni -Pollyn luo, kumarsi jäykästi, työnsi kyynärpäänsä ulospäin ja sanoi -juhlallisesti: -- Saanko luvan, neiti Milton? - -Hän käyttäytyi parhaansa mukaan isojen poikien tapaan ja toivoi -siten saavansa Pollyn hämilleen. Mutta siinä hän erehtyi, sillä -vilkaistuaan hämmästyneenä Tomia Polly nauroi hänelle vasten kasvoja, -tarttui hänen käteensä ja sanoi sydämellisesti: - --- Tietysti saat, mutta älä ole typerä, Tommy. - --- Fan käski minun olla kohtelias ja siksi minä koetin, kuiskasi Tom -ja lisäsi tartuttuaan toveriinsa miltei epätoivoisen näköisenä: -- -Pidä lujasti kiinni, ehkä me selviämme tästä jollain tavoin. - -Soitto alkoi ja he rupesivat tanssimaan. Tom hyppeli kömpelösti -toiseen suuntaan, Polly toiseen. - --- Pysy tahdissa, läähätti Polly. - --- En minä osaa, en ole koskaan osannut, vastasi Tom. - --- Pysy sitten minun tahdissani äläkä astu varpailleni, pyysi Polly. - --- Älä välitä, hypi vain, kyllä se vähitellen luistaa, murahti Tom ja -heilautti onnetonta toveriaan niin, että molemmat melkein kaatuivat. - -Mutta tanssi ei vain ruvennut luistamaan, sillä yrittäessään -epätoivoisesti suoriutua urakastaan Tom oli vähällä läkähdyttää -Pollyn. Hän survoi, viskoi, työnsi ja pyöritti Pollya oikealle, -kiskoi sitten vasemmalle, murjoi ihmisten ja huonekalujen päälle, -poljeksi häntä varpaille, rutisti hänen pukunsa ja teki itsensä -kaikin puolin naurettavaksi. Polly oli pyörällä päästään, mutta -yritti parhaansa mukaan kestää koettelemuksen muistaessaan, että Tom -oli ruvennut marttyyriksi ja että hänen oli oltava kiitollinen tästä -uhrauksesta. - --- Voi, pysähdy, tämä on kauheaa! huusi Polly hengästyneenä muutamien -hurjien kierrosten perästä. - --- Onko? sanoi Tom ja pyyhki punaisia kasvojaan niin keventyneen -näköisenä, ettei Pölyllä ollut sydäntä torua häntä. Hän kiitti vain -ja heittäytyi hengästyneenä tuolille istumaan. - --- Olin tietysti kamala, mutta Fan vaati minua itsepäisesti -tanssimaan, sillä hän pelkäsi sinun loukkaantuvan, ellen hakisi -sinua ensimmäiseen tanssiin, sanoi Tom katuvaisesti tarkastellessaan -Pollya, kun tämä oikoi rypistyneen vyönauhansa, jota Tom oli -käyttänyt jonkinlaisena kiinnipitimenä riepottaessaan häntä. -- -Katrillia minä kyllä osaan, mutta sinä et varmaan ikinä enää halua -tanssia minun kanssani, hän lisäsi ja alkoi heilutella Pollyn viuhkaa -niin hurjasti, että tämän tukka hulmusi kuin myrskyn kourissa. - --- Tanssin oikein mielelläni. Ja sinun on kirjoitettava nimesi -viuhkaani. Se on tapana ellei ole tanssiluetteloa, sanoo Trix. - -Tyytyväisen näköisenä Tom otti esiin kynänpätkän, koukersi nimensä ja -sanoi viuhkaa palauttaessaan: - --- Nyt menen hakemaan Sherryn tai jonkun toisen kaverin, joka osaa -masurkkaa, niin että saat kunnolla tanssia ennen kuin soitto loppuu. - -Tom poistui, mutta ennen kuin hän ennätti tavoittaa ketään masurkan -taitajaa, Pollyn oli jo ottanutkin haltuunsa koko salin paras -tanssittaja. Herra Sydney oli nähnyt ja kuullut kaiken, ja vaikka -hän oli itsekseen nauranutkin, Tomin rehellinen tunnustus ja Pollyn -herttaisuus ihastuttivat häntä. Pollyn jalka polki iloisen musiikin -tahtia, ja hänen katseensa seurasi innokkaasti ohi liukuvia pareja, -kun herra Sydney ilmestyi hänen eteensä ja sanoi kohteliaasti: - --- Polly-neiti, saanko luvan? - --- Kiitos, minun tekeekin kauheasti mieleni tanssimaan. Ja Polly -hypähti seisomaan kädet ojennettuina ja niin kiitollisen näköisenä, -että Sydney päätti tanssittaa Pollya niin monta kertaa kuin tämä vain -halusi. - -Tällä kertaa kaikki sujui hyvin, ja palattuaan tuloksettomalta -etsintäretkeltään Tom hämmästyi nähdessään Pollyn liitelevän sirosti -taitavan tanssittajan viemänä. - --- Tuo on toista, hän ajatteli seuratessaan, miten pronssinväriset -kengät siirtyilivät täsmällisesti oikeassa tahdissa. En käsitä, miten -Sydney osaakin viedä noin hyvin. Mutta hauskaa se varmasti on, ja -totisesti, kyllä minäkin vielä opettelen tanssimaan! lisäsi nuori -herra Shaw ja heilautti kättään niin voimakkaasti, että viimeinenkin -nappi lensi hänen hansikkaistaan. - -Tanssin päätyttyä Polly ei ennättänyt edes kunnolla kiittää Sydneytä, -kun Tom jo tuli sanomaan holhoavasti: - --- Sinähän tanssit hienosti, Polly. Sinun ei tarvitse muuta kuin -vihjaista kenet haluat, niin käsken hänen tanssia kanssasi, olipa hän -kuka tahansa. - --- En minä välitä nuorista herroista, he ovat niin jäykkiä ja -hakisivat minua vain velvollisuudesta. Mutta noista pojista minä -pidän ja tanssin mielelläni heidän kanssaan, jos he vain haluavat, -sanoi Polly katseltuaan ympärilleen. - --- Minä talutan ne tänne jok'ikisen. Ja Tom toi iloisesti Pollyn -luo ystävänsä, jotka olivat ihastuneita häneen ja ylpeitä, että -kelpasivat ennen "isoja poikia". - -Sen jälkeen Polly ei joutanut enää istumaan, sillä pojat pyörittivät -häntä koko ajan, ja hän oli niin onnellinen, ettei nähnyt eikä -aavistanut ympäristönsä pikku vehkeilyä, sydämentykytystä, -turhamaisuutta, keimailua ja joutavaa hassuttelua. Hän rakasti -tanssimista ja iloitsi siitä niin täydestä sydämestään, että sitä oli -hauska katsella. Hänen silmänsä säteilivät, poskensa hehkuivat, suu -nauroi ja kiharat hulmusivat, kun hän liiteli lattialla mieli yhtä -keveänä kuin jalatkin. - --- Onko sinulla hauskaa, Polly? kysyi herra Shaw, joka kurkisti tuon -tuostakin sisään ilmoittaakseen isoäidille, että kaikki sujui hyvin. - --- Kerrassaan taivaallista, sanoi Polly hurmaantuneena ja kiiruhti -herra Shaw'n luo. - --- Hän on valloittanut nuo pojat kokonaan, sanoi Fan sivuuttaessaan -heidät. - --- He ovat hyvin kilttejä, kun hakevat minua tanssimaan, enkä -minä pelkää heitä, selitti Polly hypähdellen, sillä hän ei -yksinkertaisesti voinut seistä aloillaan. - --- Sinä siis pelkäät nuoria herroja? kysyi herra Shaw pidellen häntä -kiharasta kiinni. - --- Kaikkia muita paitsi herra Sydneytä. Hän ei ole olevinaan eikä -puhu joutavia ja voi, hän tanssii kuin enkeli, niin kuin Trix sanoo. - --- Isä, tule tanssimaan valssia minun kanssani. Fan kielsi minua -tulemasta lähelleen, koska minun punainen pukuni tekee hänen -vaaleanpunaisensa jumaksi, ja minä haluaisin niin hijveän mielelläni -tanssia. - --- Minä olen unohtanut koko tanssimisen, Maudie. Pyydä Pollya; kyllä -hän pyörittää sinua kuin hyrrää. - --- Herra Sydney on merkinnyt tämän tanssin, vastasi Polly katsoen -viuhkaansa hiukan tärkeänä. -- Mutta hän ei taida välittää, vaikka -otankin Maud-ressukan hänen sijastaan. Maud ei ole tanssinut juuri -ollenkaan ja minä taas enemmän kuin tarpeeksi. Olisiko kovin -epäkohteliasta kieltäytyä? Polly katsoi hoikkaa tanssitoveriaan, -jonka katse ilmaisi, että vaihto tuntui uhraukselta. - --- Ei toki. Pyörittäkää vain pienokaista kunnolla, me katselemme, -vastasi herra Sydney ja nyökkäsi hymyillen. - --- Pieni herttainen luonnonlapsi, sanoi herra Shaw Pollyn ja Maudin -pyörähtäessä tiehensä. - --- Hänestä tulee viehättävä pikku nainen, ellei häntä vain hemmotella -pilalle. - --- Siitä ei ole pelkoa. Hänellä on järkevä äiti. - --- Sen arvasinkin. Ja Sydney huokasi, sillä hän oli hiljattain -menettänyt oman hyvän äitinsä. - -Kun tuli tarjoilun aika, Polly sattui juuri keskustelemaan erään -Fanin esittelemän nuoren herran kanssa, joka saattoi tietysti neiti -Miltonin ruokasaliin, järjesti hänelle tuolin nurkkaan ja tarjottuaan -hänelle kasan jäätelöä ja mantelileivoksen syventyi niin tyystin -omaan annokseensa, että Polly olisi jäänyt surkean vähälle, ellei Tom -olisi tullut pelastamaan häntä. - --- Olen etsinyt sinua joka paikasta. Tule minun kanssani äläkä istu -täällä nälkää näkemässä, sanoi Tom ja katsoi ivallisesti Pollyn -tyhjästä lautasesta hänen epäkohteliaan suojelijansa lautaseen, joka -oli kasattu täyteen herkkuja. - -Saattajansa kannoilla Polly astui ruokasalin ja keittiön väliseen -isoon tarjoiluhuoneeseen ja tapasi siellä hauskan pikku seurueen -kaikessa rauhassa juhlimassa. Maud ja hänen paras ystävänsä Grace -istuivat peltisillä keksilaatikoilla, Sherry ja Spider koristivat -jääkaappia Tomin ja Rumplen toimittaessa heille syötävää. - --- Täällähän on hauskaa, sanoi Polly, jota tervehdittiin lusikkain -kalinalla ja ruokaliinojen huiskutuksella. - --- Istu sinä tähän tynnyrille, niin minä pidän huolen, että saat -kylliksesi, sanoi Tom asettaen Pollyn eteen tarjottimen ja jaellen -mahtavan näköisenä käskyjään. - --- Tämä on meidän ryövärijoukkomme luola ja minä olen päällikkö. Me -hyökkäämme ohikulkijain kimppuun ja kauemmaksikin ja tuomme saaliin -kotiin. Mene nyt, Rumple, hakemaan leipäkori, minä odotan, kunnes -Katy tuo Pollylle uusia ostereita. Sherry, kipaise keittiöön ja tuo -kupillinen kahvia, Spider, kerää salaatin loppu ja anna vati luukusta -keittiöön täytettäväksi. Syö nyt, Polly, minun väkeni tuo lennossa -lisää. - -Mitä riemua he pitivätkään tarjoiluvälikössä ja miten uhkarohkeita -hyökkäyksiä he tekivät hyytelöpurnukkoihin ja leivoslaatikkoihin! -Miten onnistuneita ryöstöjä ruokasaliin ja keittiöön, miten -salakavalia rynnäköitä Katy-paran ja neekeritarjoilijan kimppuun, -joka oli täysin avuton ryövärijoukon käsissä. Nämä olivat -viattomat pikku kemut, sillä viiniä ei sallittu, ja ritarillisella -ryövärijoukolla oli niin kiire hankkia herkkuja naisilleen, ettei -heillä ollut aikaa syödä liikoja. Kukaan ei kaivannut heitä, ja kun -he lähtivät luolastaan, juhla-ateria oli päättynyt ja vain muutamat -nuoret herrasmiesahmatit viivyttelivät enää rippeiden kimpussa. - --- Noin he aina tekevät, sysäävät tytöt nurkkiin, antavat heille -jotakin maistiaisiksi ja ahmivat sitten kuin porsaat, kuiskasi Tom -halveksivasti muistamatta enää omia yksityishyökkäyksiään, jotka hän -oli suorittanut joukon hajaannuttua. - -Loppuilta omistettiin arvausleikille, jota Polly ei tuntenut. Hän -vetäytyi ikkunakomeroon katselemaan ja vähän aikaa se huvittikin -häntä. Erilaiset sievät kuvaelmat olivat hauskaa katseltavaa, -mutta vähitellen kateuden rikkaruoho alkoi rehottaa hänessä ja -hän tunsi itsensä sivulliseksi, kun toiset saivat lystikkäitä -silkkipaperipukuja, hauskoja makeisia, kukkia, nauhoja, ja sieviä -pikku esineitä, joista tytöt pitävät. Kaikki touhusivat jotakin. -Herra Sydney oli tanssimassa, Tom ja hänen ystävänsä keskustelivat -portaikossa baseballista ja Maudin seurue oli palannut kirjastoon -leikkimään. - -Polly yritti turhaan voittaa haikeutensa, kunnes hän muisti mitä äiti -oli kerran sanonut: -- Kun tunnet olevasi huonolla tuulella, koeta -tehdä joku toinen iloiseksi ja pian olet oma itsesi. - -Yritänpä sitä keinoa, ajatteli Polly ja katseli ympärilleen mitä -voisi tehdä. Hänen askelensa päätyivät kirjastoon, josta kuului -riitaisia ääniä. Maud ja toiset pikku tytöt istuivat sohvalla -jutellen toistensa vaatteista, kuten olivat kuulleet äitinsäkin -juttelevan. - --- Onko sinun pukusi tehty muualla? kysyi Grace. - --- Ei, onko sinun? vastasi Blanche. - --- On, ja se maksoi kamalasti. - --- Mutta se ei ole yhtä kaunis kuin Maudin. - --- Minun on tehty New Yorkissa, sanoi neiti Shaw silitellen -tyytyväisenä helmojaan. - --- Minä en voi nyt pukeutua kovin hienosti, kun äiti käyttää -surupukua jonkun kuoleman johdosta, huomautti Alice Lovett tärkeänä, -koska hänkin joutui suruajan merkkinä pitämään mustaa kaulakorua. - --- En minä välitä, vaikka minun pukuni onkin täällä ommeltu; mutta -tiedättekö, minun serkkuni kutsuilla tarjottiin kolmenlaista viiniä. -Ihan totta, virkkoi Blanche. - --- Eihän? - -Ja pikku tytöt mykistyivät kerrassaan, kunnes Maud huomautti isänsä -äänenpainoja huvittavasti toistaen: - --- Isä sanoi, että se oli aivan san-skandaali. Jotkut pojista tulivat -ihan humalaan ja heidät täytyi lähettää kotiin. Hän ei antanut meidän -tajjota viiniä ja isoäitikin sanoi, että se on sopimatonta lasten -kutsuissa. - --- Minun äitini sanoo, etteivät sinun äitisi vaunut ole läheskään -yhtä hienot kuin meidän, puuttui Alice puheeseen. - --- Ovatpahan. Ne on kokonaan vuojattu vihjeällä silkillä ja se on -kauniimpaa kuin se vanha punainen kangas teidän vaunuissanne, huusi -Maud ja pöyhisteli kuin ärsytetty kananpoika. - --- Niin, mutta minun veljeni ei käytä vanhaa kamalaa lakkia ja -hänellä on kaunis tukka. Minä en tahtoisi sellaista veljeä kuin Tom. -Hän on hirmuisen ilkeä, sanoi minun sisareni, kimautti Alice. - --- Eikä ole. Sinun veljesi on sottapytty. - --- Sinä valehtelet. - --- Sinäpäs! - -Ikävä kertoa, mutta silloin neiti Shaw lyödä läimäytti neiti -Lovettia, joka vastasi reippaasti kohteliaisuuteen, ja molemmat -alkoivat itkeä. - -Polly, joka oli pysähtynyt kuuntelemaan tätä mieltäylentävää -kinastelua, erotti riitakumppanit, ja kun hän huomasi että pikku -ressukat olivat väsyneitä ja ärtyisiä eivätkä voineet lähteä kotiin -ennen kuin heitä tultaisiin hakemaan, hän ehdotti heille leikkimistä. -Tytöt suostuivat ehdotukseen ja "jänö istui maassa" palautti -rauhan. Pian ilmestyivät kirjastoon pojatkin, jotka oli karkotettu -tanssisalista; he yhtyivät riemumielin leikkiin, joka pian muuttui -niin vilkkaaksi, että unisimmatkin valveutuivat. Sokkosillaolo oli -täydessä käynnissä, kun herra Shaw kurkisti sisään ja nähdessään -Pollyn pyrähtelevän ympäri huonetta silmät sidottuina hänkin liittyi -piiriin yllättääkseen sokon. Hän joutui heti kiinni, ja Pollyn -hämmästys herätti riemua, sillä tämä arvasi herra Shaw'n vasta kun -hänen kätensä sattuivat hänen kaljuun päähänsä. - -Kuje sai kaikki niin hyvälle tuulelle, että Polly unohti kateutensa -ja pikku tytöt suutelivat toisiaan jäähyväisiksi niin ystävällisesti -kuin newyorkilaisia pukuja, vaunuja ja kilpailevia veljiä ei olisi -ikinä ollutkaan. - --- No niin, Polly, piditkö kutsuista? kysyi Fan, kun viimeinen vieras -oli lähtenyt. - --- Pidin kauheasti, mutta minulle ei varmaan olisi hyväksi olla -sellaisissa usein, vastasi Polly hitaasti. - --- Miksei? - --- Ei olisi hauskaa, ellei olisi hienoa pukua eikä saisi tanssia koko -aikaa eikä kukaan ihailisi. - --- En luullut sinun välittävän sellaisesta, virkkoi Fan hämmästyneenä. - --- En minäkään tähän iltaan saakka, mutta nyt huomasin välittäväni. -Ja siksi on hyväkin, että lähden huomenna kotiin. - --- Voi, kultaseni, kuinka minä tulen toimeen ilman suloista Pollya, -joksi Sydney sanoo sinua, huokasi Fan ja vei Pollyn toisten -helliteltäväksi. - -Kaikki muutkin toistivat seuraavana päivänä samaa, ja monet hellät -katseet seurasivat pientä harmaapukuista olentoa, kun hän tyynesti -liikkuen toimitteli viimeistä kertaa pikku palveluksiaan, jotka -osaltaan tekivät hänet niin kaivatuksi. Pollyn oli määrä lähteä heti -päivällisen jälkeen, ja kun hän oli jo saanut matka-arkkunsa melkein -pakatuiksi, häntä kehotettiin lähtemään pienelle kävelylle, koska -isoäiti järjesti loput tavarat. Polly arvasi, että arkkuun aiottiin -panna jokin hauska yllätys, sillä Fan ei tarjoutunut tulemaan hänen -seurakseen, Maudkin piilotteli jotain esiliinansa alla ja Tom häipyi -äitinsä huoneeseen salaperäisen näköisenä. Polly totteli kehotusta ja -lähti ulos iloiten jo etukäteen tuntemattomista aarteista, joita sai -viedä kotiinsa. - -Vaikka herra Shaw ei ollut puhunut mitään aikaisesta kotiin tulosta, -Polly toivoi hänen sittenkin tulevan ja lähti häntä vastaan. Herra -Shaw puolestaan ei odottanut näkevänsä Pollya, koska tämä oli ollut -kiireissään hänen kotoa lähtiessään, ja sitä paitsi nyt satoi -luntakin. Mutta kääntyessään puistokadulle hän näki Pollyn juoksevan -vastaansa kasvot säteillen pyöreän hatun alla ja punaiset posket -lumihiutaleiden puuteroimina. - --- Huomenna ei kukaan ole enää minua vastassa, hän sanoi, kun Polly -tarttui molemmin käsin hänen käteensä ja puristi hellästi. - --- Eiköpähän vain, sanoi Polly hymyillen ja päätään nyökyttäen, Fanny -oli näet luvannut tulla isäänsä vastaan Pollyn lähdettyä. - --- Sehän hauskaa. Mutta sinun täytyy luvata, että tulet meille joka -talvi oikein pitkäksi aikaa, sanoi herra Shaw ja taputti sinisiä -lapasia, jotka pitelivät hänen kättään. - --- Tulen oikein mielelläni, jos kotona vain selvitään ilman minua. - --- Heidän täytyy lainata sinut vähäksi aikaa, koska teet meille -kaikille hyvää ja me tarvitsemme sinua. - --- Onko se totta? En käsitä millä tavoin, mutta on hauska kuulla -teidän sanovan niin, sanoi Polly nieleskellen. - --- En osaa sitä selittää, kultaseni, mutta sait kodin tuntumaan -taas lämpöiseltä ja miellyttävältä, enkä toivoisi sen muuttuvan -lähdettyäsi. - -Polly ei ollut koskaan ennen kuullut herra Shaw'n puhuvan tällä -tavoin eikä tiennyt mitä olisi sanonut. Hän oli ylpeä ja onnellinen, -että oli voinut näyttää äidin olleen oikeassa, kun tämä oli sanonut, -että "pieninkin meistä voi tehdä hyvää tässä isossa maailmassa". -Polly loi ystäväänsä kiitollisen katseen, joka oli puhuvampi kuin -mitkään sanat, ja käsi kädessä he jatkoivat matkaansa pehmeässä -lumisateessa. - -Jos Polly olisi nähnyt, mitä hänen matka-arkkunsa yläosaan -pistettiin, hän olisi mykistynyt. Fanny oli näet kertonut isoäidille, -miten hän oli kerran nauranut Pollyn vaatimattomille pikku lahjoille. -Nyt he kaikki olivat yhteistuumin yrittäneet keksiä jotakin todella -hienoa ja arvokasta jokaiselle Miltonin perheen jäsenelle. Koossa -olikin aarteita kerrakseen. Ja noihin houkutteleviin kääröihin oli -kätkettynä niin paljon hyväntahtoisuutta, rakkautta ja ystävällistä -huolenpitoa, ettei kukaan voisi niistä loukkaantua, vaan pitäisi -lahjoja kahta tervetulleempana, koska ne olivat niin tavattoman -viehättäviä ja kauniita. Mutta on varma, että jos Polly olisi -aavistanut pienen taskukellon tikittävän arkkuun pannussa sievässä -rasiassa, jonka kannessa oli hänen nimensä, hän ei olisi ikinä -jättänyt arkkua avaamatta, kuten isoäiti neuvoi, eikä syönyt -päivällistään niin hiljaisena. Hänen sydämensä oli täynnä, ja -kyynelet kihosivat hänen silmiinsä useammin kuin kerran. Kaikki -olivat ystävällisiä ja pahoillaan hänen lähdöstään. - -Tomia ei tarvinnut tällä kerralla kehottaa saattamaan, ja myös -Fanny ja Maud tahtoivat mukaan. Rouva Shaw unohti hermonsa ja pani -omin käsin Pollylle muutamia piparkakkuja evääksi. Herra Shaw -suuteli Pollya kuin tämä olisi ollut hänen rakkain tyttärensä, ja -isoäiti syleili häntä lujasti kuiskaten vapisevalla äänellä: "Pikku -sydänkäpyseni, tule pian takaisin." Katy liehutteli nenäliinaa -lastenkamarin ikkunasta ja huusi heidän ajaessaan ohi: - --- Jumala siunatkoon teitä, rakas Polly-neiti, ja antakoon teille -runsaasti onnea! - -Mutta Tomin jäähyväiset olivat kaikkein hauskimmat. Kun Polly istui -jo rautatievaunussa, viimeiset hyvästit oli heitetty ja vaunu -liikkeellä, Tom otti esiin kovan pikku käärön, heitti sen vaunuun ja -sanoi hassunkurinen naurun ja itkun sekainen ilme kasvoillaan: - --- Se on kamala, mutta sinä toivoit sitä ja minä pistin sen mukaan, -että saisit nauraa. Hyvästi, Polly, hyvästi! - -Viimeiset sanat tulivat vähän käheästi, Tom hävisi ne sanottuaan -ja Polly jäi nauramaan hänen jäähyväislahjaansa, kunnes kyynelet -alkoivat valua poskia pitkin. Hän oli saanut pussillisen pähkinöitä, -pohjimmaisena Tomin valokuva. Se oli tosiaan kamala, kuin salaman -valossa otettu, ja Tomilla oli siinä hurja ja tuijottava ilme -kasvoillaan. Mutta Polly piti siitä, ja milloin hän vain tunsi -itsensä vähänkään surulliseksi eron takia, hän otti pähkinän tai -vilkaisi Tomin hullunkurista kuvaa, ja hänen mielensä piristyi heti. - -Tällä tavoin lyhyt matka kului hauskasti, ja hämärissä hän erotti -joukon rakkaita kasvoja vaatimattoman pienen talon edessä, joka -tuntui hänen mielestään kauniimmalta kuin mikään palatsi, sillä se -oli hänen oma kotinsa. - - - - -8 - -KUUDEN VUODEN KULUTTUA - - --- Arvatkaapa mitä Polly aikoo tehdä tänä talvena? sanoi Fanny -kohottaessaan katseensa kirjeestä, jota oli innokkaasti lukenut. - --- Luennoi kai naisten oikeuksista, sanoi nuori herrasmies, -joka tutki peilistä huolellisesti kirkkaan kastanjan ruskeaa -pystytukkaansa nojautuen veltosti kyynärpäillään uunin reunustaan. - --- Ehkä hän aikoo hurmata jonkun nuoren papin ja mennä naimisiin -hänen kanssaan, lisäsi rouva Shaw, jonka ajatukset askartelivat -nykyään usein nuorten naittamisessa. - --- Hän jää kai kotiin hoitamaan taloutta, koska palvelijat tulevat -niin kalliiksi. Se olisi ihan hänen tapaistaan, huomautti Maud, joka -osasi jo sanoa r-kirjaimen. - --- Minä luulen, että hän rupeaa pitämään koulua tai jotain muuta -sentapaista auttaakseen veljiään, sanoi herra Shaw, joka oli laskenut -sanomalehden kädestään kuullessaan Pollyn nimen. - --- Kaikki te erehdyitte, vaikka isä arvasikin parhaiten, sanoi Fan. --- Hän rupeaa antamaan soitto- ja laulutunteja ja hankkii itse -elatuksensa, jotta Will pääsee yliopistoon. Will haluaa opiskella -ja Polly on hyvin ylpeä hänestä. Nedillä, toisella veljellä, on -taipumusta liikealalle, hän ei välitä kirjoista. Ned on lähtenyt -länteen ja raivaa kyllä itselleen tien maailmassa. Polly sanoo, ettei -häntä enää tarvita kotona, kun perhe on nyt pieni ja Kitty voi hyvin -täyttää hänen paikkansa; siksi hän aikoo nyt itse ansaita elatuksensa -ja luovuttaa Willille oman osansa perheen tuloista. Se tyttöhän -rupeaa ihan marttyyriksi! Ja Fan näytti niin juhlalliselta, kuin -Polly olisi aikonut tehdä jonkin kauhean uhrauksen. - --- Hän on järkevä, jalomielinen tyttö, ja minä kunnioitan häntä sen -takia, sanoi herra Shaw painokkaasti. -- Kukaan ei koskaan tiedä, -mitä voi tapahtua, eikä nuorille ihmisille ole haitaksi, vaikka he -oppivatkin tulemaan toimeen omin voimin. - --- Jos hän on yhtä kaunis kuin viimeksi tavattaessa, hän saa kyllä -pian oppilaita. Vaikka en minä sentään välittäisi ottaa tunteja, -huomautti nuori herra Shaw armollisesti ja kääntyi peilistä -varmistuttuaan, että hänen kohuttu tukkansa oli tummentumassa. - --- Sinua hän ei ottaisi oppilaakseen mistään hinnasta, sanoi Fanny -muistaessaan, miten pettyneeltä ja paheksuvalta Polly oli näyttänyt, -kun hän viimeksi käydessään huomasi, että Tomista oli tullut keikari. - --- Odotahan, niin näet, vastasi Tom tyynesti. - --- Jos Polly pysyy aikeessaan, tahtoisin että Maud rupeaisi ottamaan -häneltä tunteja. Fanny tehköön miten tahtoo, mutta olisin iloinen, -jos yksi tyttäristäni laulaisi yhtä kauniisti kuin Polly. Vanhat -ihmiset pitävät enemmän hänen lauluistaan kuin oopperoista, ja -äitikin aina nautti niistä. - -Puhuessaan herra Shaw kääntyi katsomaan takkanurkkausta, jossa -isoäidillä oli ollut tapana istua. Nojatuoli oli nyt tyhjä, rakkaat -vanhat kasvot olivat poissa ja jäljellä enää lempeä muisto. - --- Haluaisin mielelläni oppia laulamaan, ja Pollyhan on mainio -opettaja. Hän on kärsivällinen ja saa kaiken aina tuntumaan -hauskalta. Toivottavasti hän saa tarpeeksi oppilaita ja pääsee heti -hyvään alkuun, huomautti Maud. - --- Milloin hän tulee? kysyi rouva Shaw, joka oli valmis auttamaan -Pollya, vaikka olikin mielessään päättänyt, että Maudin oli saatava -opetusta kaupungin hienoimmalta opettajalta. - --- Ei hän sano sitä. Hän vain kiittää, kun pyysin häntä tulemaan -meille kuten ennenkin, mutta sanoo ryhtyvänsä heti työhön ja -pitävänsä edullisempana, että asettuu heti asumaan omaan pikku -huoneeseensa. Eikö teistäkin tuntuisi oudolta, että Polly olisi -täällä kaupungissa eikä asuisikaan meillä? - --- Kyllä me vielä saamme hänet tänne. Pienikin huone maksaa, ja hän -voi yhtä hyvin asua meillä vaikka opettaakin. Kerro hänelle minulta -sellaisia terveisiä, sanoi herra Shaw. - --- Tiedän ettei hän tule, sillä jos hän kerran on päättänyt olla -itsenäinen, hän on sitä juurta jaksaen, vastasi Fanny ja rouva Shaw -toivoi sitä hartaasti. Pikku soitonopettajaa saattoi kyllä auttaa, -mutta ei ollut kovinkaan hauskaa pitää häntä asumassa luonaan. - --- Teen kyllä parhaani hänen hyväkseen suosittelemalla häntä -ystävilleni, ja hän menestyy varmaan, jos pitää aluksi vain pikku -oppilaita. Jos hän vain aloittaa oikein, ottaa kyllin hyvän maksun -ja saa muutamia hyviä nimiä, jotka hankkivat hänelle pääsyn -hienoimpiin piireihin, en epäile hänen onnistumistaan, sillä minun -täytyy tunnustaa, että Polly käyttäytyy kuin hienonmaailman nainen, -huomautti rouva Shaw. - --- Hän on mahdottoman vetävä pikku otus, ja minusta on hauskaa että -hän asettuu kaupunkiin asumaan, vaikka olisikin mukavampaa, että hän -oleskelisi täällä vain muuten ja huvittelisi eikä joutuisi antamaan -kaikenmaailman tunteja, sanoi Tom laiskasti. - --- Olen varma, että hän pitäisi suurena kunniana, jos saisi -omistaa aikansa sinun huvittamiseksesi. Mutta hänellä ei ole varaa -ylellisyyteen eikä hän välitä liehittelystä, joten on parasta että -annat hänen olla rauhassa. Hän voi nauttia seurastasi vain silloin, -kun hänen työnsä sallii, vastasi Fanny ivallisesti, kuten hänen -tapanaan oli nykyisin. - --- Sinusta, Fan, alkaa tulla oikea vanhapiika, kitkerä kuin -sitruuna mutta kahta happamampi, tiuskaisi Tom ja katsoi sisareensa -ylimielisesti. - --- Hiljaa, lapset. Tiedättehän etten kestä riitelyä. Maud, anna -minulle Shetlannin huivi ja pane tyyny selkäni taakse. - -Maud riensi täyttämään äitinsä pyyntöä ja katseli moittivasti -riitelevää veljeään ja sisartaan. Seurasi hiljaisuus, josta kaikki -näyttivät olevan hyvillään. He olivat kerääntyneet takkavalkean -ääreen päivällisen jälkeen, ja tuntui kuin pieni auringonpaiste ei -olisi ollut heille pahitteeksi. Marraskuun päivä oli pilvinen. Mutta -äkkiä pilvet hälvenivät ja kirkas päivänvalo virtasi huoneeseen. -Kaikki kääntyivät vaistomaisesti ja huudahtivat: - --- Hyvänen aika, Polly! sillä kynnyksellä seisoi kirkassilmäinen -tyttö ja hymyili niin kuin marraskuun ilmoja ei olisi koko maailmassa. - --- Polly kulta, milloin sinä tulit? huudahti Fan suudellen -sydämellisesti hänen rusottavia poskiaan toisten odotellessa vuoroaan. - --- Tulin eilen ja olen järjestellyt huonettani kuntoon, mutta en -malttanut enää odottaa vaan tulin katsomaan miten voitte, vastasi -Polly niin iloisella äänellä, että kaikille tuli hyvä mieli. - --- Minun Polly-tyttöni tuo aina päivänpaisteen mukanaan, sanoi herra -Shaw ojentaen kätensä pienelle ystävälleen, joka oli edelleenkin -hänen suosikkinsa. Oli lämmittävää katsella, miten Polly kiersi -kätensä hänen kaulaansa ja suuteli häntä myötätuntoisesti. -Isoäiti oli näet kuollut Pollyn viime käynnin jälkeen ja Polly -halusi lohduttaa herra Shaw'ta, jonka hän huomasi vanhentuneen ja -harmaantuneen. - -Mikäli Tomkin oli havitellut antavansa tervehdyssuukon, jokin Pollyn -käytöksessä sai hänet muuttamaan mielensä ja puristamaan vain -sydämellisesti hänen kättään ja sanomaan: -- Hauska nähdä sinua, -Polly. Itsekseen hän kuitenkin lisäsi katsellessaan vaatimattoman -pikku hatun kehystämiä kasvoja: -- Ja entistä sievempi, peijakas -vieköön! - -Mutta Pollyn kasvot olivat muutakin kuin sievät, vaikkei Tom -ollut vielä oppinut huomaamaan sitä. Sinisten silmien katse oli -kirkas ja vakaa, raikkailla huulilla avoin herttainen ilme, leuka -määrätietoinen pikku lovestaan huolimatta ja kiharoiden alla kaartuva -otsa hyväntahtoinen. Kaikki nämä kasvoilta kuvastuvat rakastettavat -luonteenpiirteet olisivat jo yksinään riittäneet kaunistamaan -vaatimattomankin ulkonäön. Pollysta oli tullut täysi-ikäinen, mutta -hän ei näyttänyt sen muodikkaammalta kuin silloinkaan, kun hänellä -oli ollut pyöreä hattu ja yksinkertainen takki; sillä nyt hän oli -pukeutunut kokonaan harmaaseen aivan kuin kveekkarinainen, ja hänen -asuaan koristi vain sininen nauharuusuke leuan alla ja toinen -tukassa. Yksinkertainen puku sopi hänelle mainiosti, mutta sitä ei -edes huomannut, koska katse kiintyi heti sen notkeaan kantajaan. -Vapaa lapsuus oli näet suonut Pollylle kalliin lahjan, oivan -terveyden, ja jokainen hänen liikkeensä oli täynnä voimaa, suloa ja -huolettomuutta. Terve sielu terveessä ruumiissa oli harvinainen ilmiö -tuohon aikaan, jolloin lääkärit menestyivät ja kaikki ihmiset olivat -sairaita. Tästä miellyttävästä yhdistelmästä oli peräisin Pollyn -itsetiedoton viehättävyys. - --- Ihanaa, että olet taas täällä, sanoi Maud, joka istui Pollyn -jalkojen juuressa ja hieroi hänen kylmää kättään. Polly oli pantu -istumaan Fannyn ja herra Shaw'n väliin, Tom puolestaan nojasi äitinsä -tuolin selustaan ja nautti näkemästään. - --- No, miten kaikki sujuu? Milloin aloitat? Missä sinun pesäsi on? -Kerro nyt kaikesta, aloitti Fan, joka aivan kihisi uteliaisuudesta. - --- Oikein hyvin, sillä olen saanut jo kaksitoista oppilasta -alkajaisiksi ja kaikilla on varaa maksaa kunnolla. Ensimmäinen -tuntini on maanantaina. - --- Etkö sinä pelkää? kysyi Fan. - --- En paljon, miksi oikeastaan pelkäisin? vastasi Polly reippaasti. - --- En tiedä, mutta eikö kaikki tämä uusi ole aluksi vähän vaikeaa? -änkytti Fanny, joka ei halunnut paljastaa, että työnteko tuntui -hänestä pelottavan rasittavalta. - --- Ehkä se aluksi väsyttää, mutta kyllä kai siihen tottuu. Minä -opetan mielelläni, ja on kiinnostavaa nähdä uusia ihmisiä ja uusia -paikkoja. Riippumattomuus on myös ihanaa, ja jos voin vielä vähän -säästää Kittya varten, niin se on parasta mitä tiedän. - -Pollyn kasvot loistivat aivan kuin hänen tulevaisuutensa olisi ollut -täynnä huvituksia eikä työtä, ja se vakavuus, jolla hän suhtautui -uuteen tehtäväänsä, näytti antavan pohjaa hänen vaatimattomille -toiveilleen ja suunnitelmilleen ja herätti toistenkin kiinnostuksen. - --- Keitä oppilaita olet saanut? kysyi rouva Shaw unohtaen hetkeksi -hermonsa. - -Polly luetteli ja huomasi tyytyväisenä, miten muutamat nimet -vaikuttivat kuulijoihin. - --- Mistä ihmeestä sinä sait Davenportit ja Greyt, kultaseni? kysyi -rouva Shaw kohottautuen hämmästyneenä tuolillaan. - --- Rouva Davenport ja äiti ovat sukua keskenään. - --- Etkä ole ikinä kertonut siitä! - --- Davenportit muuttivat tänne muutamia vuosia sitten, enkä minä -muistanut heidän olemassaoloaan. Mutta kun tein suunnitelmiani, -tiesin että minun täytyi saada pari kolme hyvää nimeä päästäkseni -alkuun. Siksi kirjoitin ja kysyin rouva Davenportilta, tahtoiko hän -auttaa minua. Hän tuli käymään meillä ja oli hyvin ystävällinen. Hän -hankki minulle nämä oppilaat hyvän hyvyyttään. - --- Mistä sinä olet oppinut noin paljon maallista viisautta, Polly? -kysyi herra Shaw hänen vaimonsa hervahtaessa takaisin tuoliinsa ja -ottaessa esille hajusuolansa, aivan kuin Pollyn ilmoitus olisi ollut -liikaa hänen hermoilleen. - --- Minä opin sen täällä, herra Shaw, vastasi Polly nauraen. -- -Ennen minusta suositukset ja sen sellaiset olivat epämiellyttäviä -enkä pitänyt niitä niinkään arvoisina, mutta nyt olen viisastunut -ja käytän mielelläni jossakin määrin hyväkseni niitä etuja, joita -rehellisellä tavalla voin saada. - --- Mikset antanut meidän auttaa itseäsi aluksi? Olisimme mielellämme -tehneet sen, ehätti rouva Shaw sanomaan, sillä hän aivan paloi -halusta päästä Pollyn suojelijaksi rouva Davenportin rinnalle. - --- Tiedän kyllä, että olisitte auttaneetkin, mutta olette jo -olleet niin ystävällisiä minulle, etten tahtonut vaivata teitä -yritykselläni. Halusin päästä alkuun omin voimin. Sitä paitsi en -tiennyt, olisitteko välittäneet suositella minua opettajana, vaikka -pidättekin minusta tavallisena Pollyna. - --- Totta kai olisimme, rakas Polly, ja nyt toivomme, että rupeaisit -heti opettamaan Maudille somia laulujasi. Hänellä on kaunis ääni ja -hän tarvitsee todellakin opettajaa. - -Hymy häivähti Pollyn kasvoilla, kun hän kiitti uudesta oppilaastaan, -sillä hän muisti ajan, jolloin rouva Shaw piti hänen somia laulujaan -niin vanhanaikaisina, etteivät ne sopineet nuoren neidin ohjelmistoon. - --- Missä sinä asut? kysyi Maud. - --- Vanha ystäväni neiti Mills otti minut luokseen asumaan, ja -minulla on oikein mukavaa. Äiti ei tahtonut minun asuvan missään -täysihoitolassa, joten neiti Mills järjesti minut luokseen. Hän -vuokraa huoneita kuten tiedätte, mutta minulle hän on luvannut myös -päivällisen. Aamiaisen ja teen valmistan itse. - --- Onko huoneesi kalustettu mukavasti? Emmekö voi lainata sinulle -jotakin, kultaseni? Esimerkiksi nojatuoli tai pieni sohva ovat hyvään -tarpeeseen, kun olet väsynyt, sanoi rouva Shaw osoittaen aivan -yllättävää kiinnostusta Pollyn asioihin. - --- Kiitoksia vain, mutta minä en tarvitse mitään, sillä toin yhtä -ja toista kodikasta mukanani. Voi, Fan, olisitpas nähnyt minun -voitokkaan tuloni kaupunkiin, kun istuin kimpsuineni kampsuineni -maalaisrattailla. -- Pollyn nauru oli niin tarttuvaa, että kaikki -hymyilivät huomaamatta edes järkyttyä hänen kertomastaan. - --- Niin, lisäsi Polly, minä ihan toivoin, että tapaisin teidät, -sillä olisin tahtonut nähdä teidän kauhistuneet kasvonne, kun istuin -siinä sohvalla laatikoita ja nyyttejä ympärilläni, lintuhäkki -toisella puolen ja toisella kalakoppa, jonka reiästä kissanpojan -pää poukkoili edestakaisin, ja edessäni vanha hilpeä Brown -omenanelikolla kekottamassa. Päivä oli kirkas ja minä nautin matkasta -suunnattomasti, sillä meillä oli kaikenlaisia seikkailuja. - --- Voi, kerro niistä, pyysi Maud, kun Pollyn kuvauksen herättämä -nauru asettui. - --- No, ensinnäkin minä unohdin murattini ja Kitty juoksi perässä -sitä tuomaan. Sitten lähdimme taas liikkeelle, mutta kova huuto sai -meidät kohta pysähtymään, ja nyt porhalsi Will alas mäkeä heiluttaen -toisessa kädessään tyynyä ja toisessa hillopiirakkaa. Me nauroimme -katketaksemme, kun hän saavutettuaan meidät selitti, että naapurimme, -vanha neiti Dodd oli lähettänyt minulle humalatyynyn päänsäryn -varalle ja piirakan ensimmäiseksi ateriakseni. Hän oli näyttänyt -niin pettyneeltä myöhästymisestään, että Will oli luvannut toimittaa -lahjat minulle, vaikka olisi saanut juosta koko matkan. Tyynyä oli -helppo kuljettaa, mutta se piirakka! Taisimme pitää sitä kaikissa -mahdollisissa paikoissa, eikä se ottanut pysyäkseen missään. Ensin -löysin sen sylistäni, sitten rattaiden pohjalta, sitten ylösalaisin -keikahtaneena kirjojen joukosta, sitten se oli tipahtamaisillaan -matka-arkulta tielle, ja lopulta se keinui kiikkutuolissani. Se oli -vasta merkillinen piirakka, sillä kaikesta vaeltelustaan huolimatta -se ei kuitenkaan mennyt pilalle tai hajonnut, ja lopulta me söimme -sen päästäksemme siitä rauhaan. Sitten karkasi kissanpoikanen ja minä -sain metsästää sitä maasta ja puusta ennen kuin sain sen kiinni, ja -Brown sen kuin nauraa hohotti ja katseli minun juoksuani. Loppujen -lopuksi pääsimme taas matkaan, mutta eräässä alamäessä meidän -päällemme kierähti kirjahylly ja eräässä ylämäessä putosi kiikkutuoli -tielle. Kuulimme huutoa ja vilkaistuamme taaksemme näin tuoliparkani -kiikkuvan keskellä tietä ja pienen pojan huutavan aidalla täyttä -kurkkua. Se sitten oli hassunkurista. - -Polly oli antanut seikkailustaan eloisan kuvauksen, vaikka ei sitä -minään kummana pitänytkään, sillä hän halusi virkistää apeannäköisiä -ystäviään, etenkin herra Shaw'ta. Nähdessään hänen nyt nojautuvan -taaksepäin tuolissaan sydämellisesti nauraen Polly oli tyytyväinen -ja kiitti mielessään onnetonta piirakkaa, joka oli pystynyt -kirvoittamaan naurun. - --- Kyllä sinä, Polly, osaat sitten kertoa hauskasti! riemuitsi Maud -silmiään pyyhkien. - --- Olisinpa tullut vastaasi, niin olisin kajauttanut sinulle -kolminkertaisen eläköön-huudon, sillä se mahtoi olla näkemisen -arvoista, sanoi Tom. - --- Etkä olisi; sinä olisit pyörtänyt kulman ympäri heti kun -olisit nähnyt minut. Tai sitten olisit tuijottanut suoraan eteesi -välittämättä tippaakaan kuormarattailla istuvasta nuoresta naisesta. - -Ja Polly nauroi tapansa mukaan Tomille vasten kasvoja, ja Tom melkein -piti siitä. Niinpä hän ei ruvennut puolustelemaan itseään, vaan sanoi -moittivasti: - --- Hyi, Polly, olipa se tuhmasti sanottu. - --- Mutta totta. Sinun on tultava katsomaan minun lemmikkejäni, Maud. -Kissanpentu ja lintu ovat kuin veli ja sisar, sanoi Polly Maudille, -joka ahmi hänen sanojaan. - --- No, ei se ole paljon se, murahti Tom, jonka mielestä Polly olisi -saanut osoittaa enemmän huomiota hänelle. - --- Polly tietää mitä puhuu; Hänen veljensä pitävät arvossa sisariaan, -huomautti Fanny pisteliäästi. - --- Ja Polly pitää arvossa omia veljiään. Älä unohda sitä, neitiseni, -vastasi Tom. - --- Kerroinko minä jo teille, että Will menee yliopistoon? keskeytti -Polly nousevan myrskyn. - --- Toivottavasti hän viihtyy siellä, huomautti Tom kaiken kokeneen -ylhäisellä välinpitämättömyydellä. - --- Luulisin ainakin, sillä hän pitää opiskelusta ja haluaa käyttää -hyödykseen jokaisen tilaisuuden. Toivottavasti hän ei sentään rasita -itseään liialla työllä kuten monet pojista, sanoi Polly, joka uskoi -sinisilmäisesti ylioppilaiden palavaan tiedonhaluun. Tom katseli -kokemustensa korkeuksista säälivästi hymyillen herkkäuskoista Pollya. - --- Siitä ei ole ehkä pelkoa. Minä pidän huolen, ettei hän lue liikaa. -Ja Tomin silmät välähtivät kuten ennen vanhaan, kun hän suunnitteli -poikamaisia kepposiaan. - --- Sinä et taida olla oikein luotettava opastaja, jos kuulemissani -puheissa on perää, sanoi Polly ja katsoi Tomiin niin vakavasti, että -tämän kasvot muuttuivat totisiksi kuin huuhkajan. - --- Pelkkää panettelua. Minä olen totinen kuin tornikello, luokkani -kaunistus ja nuoren miehen esikuva, eikö niin, äiti? Ja Tom taputti -hellästi äitinsä laihaa poskea varmana edes yhdestä ystävästä, sillä -Tomin heittäydyttyä salonkileijonaksi rouva Shaw oli alkanut ylpeillä -pojastaan. Tom puolestaan koetti saada heikosta äidistään isoäidin -sijaista. - --- Olet, kultaseni, sinä olet juuri sellainen kuin toivonkin. Ja -rouva Shaw katsoi poikaansa niin hellästi ja luottavaisesti, että -Polly suvaitsi ensimmäisen kerran tulonsa jälkeen vilkaista Tomiin -hyväksyvästi. - -Polly ei käsittänyt, miksi Tom samassa muuttui kiusaantuneen ja -totisen näköiseksi. Mutta hänestä oli hauska nähdä Tomin taputtavan -hellästi äitinsä poskea ja nojaavan päätään äidin korkeaan -tuolinselustaan. Polly näet kuvitteli hänen tuntevan miehekästä -myötätuntoa sairasta kohtaan ja oppineen kohtelemaan kärsivällisellä -rakkaudella äitiään, jolla oli ollut niin paljon huolta hänestä. - --- Olen iloinen, kun jäät tänne koko talveksi, sillä nyt meille tulee -oikein hauskaa. Ja vien sinut mielelläni joka paikkaan, aloitti Fan -unohtaen hetkeksi Pollyn suunnitelmat. - -Polly ravisti päättäväisesti päätään. -- Kuulostaa kyllä mukavalta, -mutta ei siitä tule mitään, Fan. Minähän olen tullut tänne tekemään -työtä enkä huvittelemaan. Minä aion säästää, joten kutsut eivät tule -kysymykseenkään. - --- Et kai sentään aio koko aikaa tehdä työtä pitämättä yhtään -hauskaa, huudahti Fan pettyneenä. - --- Aion toteuttaa sen minkä olen päättänyt enkä anna minkään -houkutella minua päämäärästäni. Enhän jaksaisi antaa tunteja, -jos valvoisin myöhään iltaisin, vai mitä? Ja mitenkä pitkälle -rahani riittäisivät, jos käyttäisin niitä pukuihin, ajeluihin -ja kaikenlaisiin pikku menoihin, jotka olisivat välttämättömiä -seurapiireissä liikkuvalle nuorelle naiselle? En voi tehdä molempia -enkä aio yrittääkään. Mutta voin kyllä suoda itselleni pikku -huveja silloin tällöin käymällä maksuttomissa konserteissa ja -esitelmätilaisuuksissa. Sitä paitsi tapaanhan minä teidät usein. -Ja sunnuntait vietämme Willin kanssa yhdessä, joten saan kyllä -elämännautintoja niin paljon kuin minulle on terveellistä. - --- Minä en anna sinulle ikinä anteeksi, ellet tule kutsuihini, sanoi -Fanny Pollyn lopetettua, ja Tom nauraa hihitti kuullessaan veljen -käyntejä sanottavan elämän nautinnoiksi. - --- Tulen kyllä sellaisiin pikku kutsuihin, joissa voi esiintyä -yksinkertaisessa mustassa silkkipuvussa, mutta oikeita juhlia en voi -ajatellakaan, kiitoksia vain, sanoi Polly kasvoillaan ihastuttavan -päättäväinen ilme. Hän näet tunsi heikkoutensa ja oli päättänyt, -ettei tarvitse kuin yhden silkkipuvun. Fanny ei sanonut enempää, -sillä hän oli varma, että Polly taipuisi ajan oloon. Sitä paitsi hän -oli päättänyt antaa ystävälleen kauniin puvun joululahjaksi, joten -vaatehuolet eivät ainakaan olisi esteenä. - --- Kuule, Polly, sinähän se annatkin meille pojille soittotunteja. -Minua on vaadittu soittamaan, ja ottaisin mieluummin tunteja sinulta -kuin joltain herra Twankydillolta, sanoi Tom, jota keskustelu ei -lainkaan huvittanut. - --- Kyllä minä siihen suostun, jos todella haluatte oppia ja -käyttäydytte kunnollisesti. Mutta hinta on kyllä toinen, vastasi -Polly ilkikurinen pilke silmissään, vaikka kasvot muuten olivat -vakavat ja ääni oli liikemiesmäinen. - --- Kuulehan, Polly. Tom on jo aikamies, kaksikymmenvuotias, ja hän -vaatii että kohtelet häntä kunnioittavasti. Sitä paitsi hän on -kihloissa ja hirmuisen olevinaan, puuttui puheeseen Maud, joka piti -veljeään erittäin arvokkaana henkilönä. - --- Kuka se pikku tyttö on? kysyi Polly, joka piti uutista leikkinä. - --- Trix. Etkö sinä sitä tiedä? vastasi Maud aivan kuin koko maailman -olisi pitänyt se tietää. - --- Ihanko totta, Fan? Ja Polly kääntyi ystäväänsä tuiki hämmästyneenä -Tomin seisoessa mahtavan ja hajamielisen näköisenä. - --- Unohdin kertoa siitä sinulle viime kirjeessä. Kihlaus julkaistiin -vasta hiljan, emmekä me oikein pidä siitä, huomautti Fanny, joka itse -olisi tahtonut ensin kihlautua. - --- Älähän nyt, minä olen erittäin tyytyväinen kihlaukseen, ilmoitti -rouva Shaw havahtuen horroksestaan. - --- Polly ei tunnu oikein uskovan sitä. Enkö minä sitten näytä maailman -onnellisimmalta mieheltä? kysyi Tom miettien mielessään, oliko vakava -ilme Pollyn silmissä kenties sääliä. - --- Et minusta, sanoi Polly hitaasti. - --- No miltä hitolta sulhasmiehen pitäisi sitten näyttää? kivahti Tom -melkein kiukkuisena huomattuaan, miten välinpitämättömästi Polly -suhtautui suureen uutiseen. - --- Sellaiselta, joka on oppinut välittämään jostakin toisesta enemmän -kuin itsestään, vastasi Polly. Hänen kasvoilleen kohosi äkkiä puna ja -ääni pehmeni, kun hän käänsi päänsä pois Tomista, joka oli kiireestä -kantapäähän täysi keikari. - --- Nyt sait Tomin nujerretuksi. Olen samaa mieltä kanssasi, Polly. En -ole koskaan pitänyt Trixistä, ja toivottavasti koko kihlaus on vain -poikamaista haaveilua, joka pian kuolee luonnollisen kuoleman, sanoi -herra Shaw, joka väkisinkin oli vaipua raskasmielisyyteen, vaikka -hänen ympärillään kävi lakkaamaton puheensorina. - -Vaikka Shaw nuorempaa raivostutti, että hänen kihlaukseensa -suhtauduttiin niin kevyesti, hän koetti näyttää välinpitämättömältä. -Todettuaan yrityksen ylivoimaiseksi hän aikoi poistua huoneesta, -mutta rouva Shaw huusi hänen peräänsä: - --- Minne sinä menet, kultaseni? - --- Tietysti Trixiä tapaamaan. Hyvästi, Polly, ja Thomas-herra poistui -ja toivoi mielessään, että vaihtaessaan taitavasti kiihtyneen -äänensävynsä alentuvaksi kylmäkiskoisuudeksi hän oli saanut ainakin -yhden kuulijan tajuamaan, että piti Trixiä elämänsä aurinkona ja -Pollya nenäkkäänä pikkutyttönä. - -Jos hän olisi kuullut Pollyn naurun ja Fanin huomautukset, hänen -vihansa olisi kuohunut yli äyräitten! Onneksi hän kuitenkin säästyi -tältä koettelemukselta ja lähti matkaan toivoen, että Trixin keimailu -saisi hänet unohtamaan Pollyn katseen, kun tämä vastasi hänen -kysymykseensä. - --- Voi, jospa tietäisit kuinka tuota poikaa on vedetty nenästä, -aloitti Fan heti kun alaovi paiskahti kiinni. -- Belle ja Trix -koettivat kumpikin saada hänet pauloihinsa, ja ovelampi voitti. -Sillä vaikka Tom onkin niin olevinaan, hän on kokematon kuin lapsi. -Trixhän on jo kahdesti purkanut kihlauksensa, ja kolmannella kerralla -hänet petettiin. Ja mitä melua hän piti! Se oli aivan mieletöntä! -Mutta se taisi koskea sentään häneen aika kovasti, sillä hän ei enää -liikkunut missään, laihtui ja kävi niin kalpeaksi ja kuultavaksi, -että oli ihan surkean näköinen. Minun kävi häntä sääliksi ja hän -kävi meillä aika usein, Tom otti tietysti hänet suojelukseensa, -hänhän on aina heikkojen puolella ja se hänessä onkin hyvää. No niin. -Trix näytteli hylätyn osaa oikein sievästi, antoi Tomin lohduttaa -itseään ja käyttäytyi niin, että sai poika paran pyörälle päästään. -Ja kun Tom tapasi Trixin eräänä päivänä itkemässä -- hatun takia, -joka ei pukenut häntä -- Tom luuli tytön surevan herra Banksia, ja -lohduttaakseen tuo pölkkypää otti ja kosi Trixiä. Muuta ei Trix -halunnutkaan; hän nappasi Tomin heti, ja nyt poika on kiikissä, sillä -uuden kihlauksensa jälkeen Trix on ollut yhtä iloinen kuin ennenkin, -keimailee jokaiselle joka vain lähelle tulee ja pitää Tomia tulisilla -hiilillä koko ajan. En tosiaan usko Tomin välittävän hänestä -läheskään niin paljon kuin uskottelee. Mutta hän on Trixin kanssa -satoi tai paistoi, ja paljon tarvitaan, ennen kuin hän tekee Banksin -tempun. - --- Tom parka! oli kaikki mitä Polly sanoi Fannyn kuiskuteltua tarinan -hänen korvaansa sohvan nurkassa. - --- Ainoa lohdutus on siinä, että Trix purkaa kihlauksen ennen -kevättä. Sen hän teki aikaisemmillakin kerroilla ollakseen vapaa -kesäkampanjaan. Ei Tom siitä murru, mutta minua suututtaa että hän -rupesi narriksi pelkästä säälistä, vaikka hänessä on miestä enemmän -kuin luulisikaan, enkä minä tahtoisi kenenkään kiusaavan häntä. - --- Sinä kiusaat itse häntä, sanoi Polly hymyillen. - --- Se on taas eri asia; hän on väliin ärsyttävä, mutta sittenkin minä -melkein pidän hänestä. Toiset pojat ovat sellaisia typeryksiä, että -olen kyllästynyt heihin, mutta kun Tom on hyvällä tuulella, hän on -oikein mukava ja virkistävä. - --- Hauska kuulla, virkkoi Polly ja painoi sanat mieleensä. - --- Niin, ja kun isoäiti oli sairaana, Tom oli hyvin kiltti. En minä -tiennytkään, että hän on niin hellätunteinen. Isoäidin kuolema -koski häneen kovasti, sillä vaikka hän ei puhunutkaan paljon, hän -oli pitkän aikaa hyvin vakava ja surullinen. Minä koetin lohduttaa -häntä, ja meillä oli pari kolme oikein mukavaa juttuhetkeä, ja -tuntui kuin vasta silloin olisimme oppineet tuntemaan toisemme. Se -oli oikein hauskaa, mutta sitä ei kestänyt kauan, meillä ei aselepo -koskaan kestä pitkään. Aloitimme taas vanhaan tapaan ja nyt nälvimme -toisiamme kuten ennenkin. - -Fanny huokasi, sitten haukotteli ja vaipui tavanomaiseen -raukeuteensa, aivan kuin Pollyn saapumisen herättämä innostus olisi -alkanut jo laimeta. - --- Lähde kävelemään ja samalla katsomaan minun hauskaa pikku -huonettani. Raikas ilma tekee sinulle hyvää. Tulkaa molemmat ja -pidetään hauskaa, kuten ennen vanhaan, pyysi Polly, sillä lännessä -liekehtivä punainen auringonlasku tuntui kehottavan lähtemään ulos. - -Tytöt suostuivat, ja pian he kolmisin kävelivät kohti Pollyn uutta -kotia, joka oli hiljaisen kadun varrella, missä vanhat puut kahisivat -kesällä ja talvisaikaan paistoi ystävällinen aamuaurinko. - - "Kierreportaita nyt nouskaa - minun pieneen kammiooni", - -lauleli Polly juostessaan ylös leveitä, vanhanaikaisia portaita -ja avatessaan perimmäisen huoneen oven, josta heitä tervehti -takkavalkean loimu. - --- Tässä minun lemmikkini ovat, Maud, hän lisäsi pysähtyessään -kynnykselle ja viitatessaan tyttöjä olemaan hiljaa. - -Harmaa kissanpoikanen loikoili matolla lämmöstä nautiskellen, -ja aivan sen vieressä seisoi yhdellä jalalla mietteliäs pullea -kanarialintu, joka käänsi kirkkaat silmänsä tulijoihin, päästi -äänekkään viserryksen kuin olisi tahtonut herättää toverinsa, lensi -sitten suoraan Pollyn olkapäälle, jossa puhkesi riemukkaaseen -tervetuliaislauluun. - --- Sallikaa minun esitellä perheeni, sanoi Polly. -- Tätä pikku -mekastajaa pojat sanovat Nikeksi ja tuota unista torkkujaa sanotaan -Tuhkimoksi, koska sen elämän suurimpana nautintona on tuhkassa -loikominen. Riisukaa nyt päältänne ja sallikaa minun pyytää teitä -jäämään teelle, vaunut tulevat hakemaan teidät kahdeksalta. Sovin -siitä äitinne kanssa, kun olitte ylhäällä. - --- Minä tahdon nähdä ihan kaikki, sanoi Maud, kun tytöt olivat -riisuneet hattunsa ja lämmittelivät käsiään. - --- Saat varmasti, ja luultavasti taloudenpitoni huvittaa sinua. - -Sitten Polly näytti valtakuntansa ja kaikilla kolmella riitti -hauskaa. Iso piano vei niin suuren tilan, ettei huoneeseen sopinut -minkäänlaista sänkyä. Mutta Polly näytti ylpeänä kukallisen -nojatuolinsa salaisuuden. Sen selustan saattoi laskea alas, istuin -voitiin korottaa ja sisällä olivat kaikki tyynyt ja peitot. -- -Näettekös, miten mukava tämä on. Sen saa päiväksi pois tieltä, sillä -pari kolme oppilasta käy luonani, selitti Polly. - -Haalistuneen maton päällä oli iloinen pikkumatto. Kiikkutuoli ja -ompelupöytä olivat toisen ikkunan edessä, toista kierteli muratti -varjostaen samalla ruokailunurkkausta. Kirjahylly oli kiinnitetty -sohvan yläpuolelle, pari taulua seinille, ja iso kukkamaljakko -täynnä syksyn lehtiä ja ruohoja kaunisti takanreunustaa. Huone oli -vaatimaton ja pieni, mutta Polly oli tehnyt parhaansa saadakseen -sen hauskaksi, ja se näytti jo kodikkaalta iloisen takkavalkean -levittäessä valoaan, linnun visertäessä ja kissan kehrätessä matolla. - --- Voi, miten sievää! huudahti Maud tullessaan suuresta komerosta, -jossa Polly säilytti talouskapineitaan. -- Niin hauska teenkeitin -ja kasari, ja kahden hengen astiasto ja paljon herkkuja syötäväksi. -Paahdetaan leipää teen kanssa, Polly. Anna minun paahtaa uudella -paahtohaarukallasi. - -Fanny ei ollut yhtä innostunut kuin sisarensa, sillä hän huomasi -monta seikkaa, jotka kielivät köyhyydestä. Mutta Polly oli -niin iloinen ja tyytyväinen pieneen asumukseensa, niin täynnä -iloisia toiveita ja suunnitelmia, ettei Fan hennonut huomauttaa -puutteellisuuksista eikä ehdottaa parannuksia, vaan istuutui mihin -oli käsketty, ja nauroi ja jutteli toisten puuhatessa teetä. - --- Nyt, tytöt, saamme maalaisaterian, sanoi Polly hääräillessään. -- -Tässä on oikeaa kermaa, ruisleipää, kotona leivottua kakkua ja omien -mehiläispesiemme hunajaa. Äiti varusti minulle niin paljon herkkuja, -että on hauska kun saan vieraita, sillä en millään jaksa yksin syödä -kaikkea. Voitele paahtoleivät, Maudie, ja peitä ne. Sano heti kun -kasari kiehuu, äläkä vain astu Niken päälle. - --- Mikä mainio emäntä sinusta aikaa myöten tuleekaan, sanoi Fan -katsellessaan miten sievästi ja näppärästi Polly kattoi pöydän. - --- Tämä on hyvää harjoitusta, nauroi Polly, täytti pienen teekannun -ja asettui istumaan pöydän ääreen niin emäntämäisin elein, että se -oli vallan huvittavaa. - --- Nämä ovat elämäni herkullisimmat kestit, huomautti Maud suu täynnä -hunajaa, kun he olivat päässeet syömisen alkuun. -- Minäkin tahtoisin -tällaisen kauniin huoneen ja kissan ja linnun, jotka eivät söisi -toisiaan suuhunsa, ja pienen sievän teenkeittimen. Saisin paahtaa -leipääkin niin paljon kuin ikinä haluaisin. - -Maudin harras toivomus nostatti sellaisen naurunpuuskan, että neiti -Mills hymähteli omalla puolellaan yksinäisen teekuppinsa ääressä, ja -pikku Nike päästi hurmioituneen liverryksen sokeriastian reunalla -pitäessään huolta itsestään. - --- Minä en välitä paahtoleivästä enkä teenkeittimestä, mutta kadehdin -hyvää tuultasi, Polly, sanoi Fan naurun vaiettua. -- Minä olen niin -kyllästynyt kaikkiin ja kaikkeen, että välistä tuntuu kuin kuolisin -ikävään. Eikö sinulla koskaan ole sellaista tunnetta? - --- Joskus minäkin olen kyllästynyt, mutta silloin tartun luutaan -ja alan lakaista tai pestä lujasti tai kävelen tai puuhaan jotakin -oikein olan takaa ja tavallisesti tulen heti paremmalle tuulelle, -tai ainakin saan voimia olla nurkumatta, vastasi Polly ja leikkasi -tarmokkaasti palasen ruisleipää. - --- Enhän minä voi ruveta lakaisemaan, koska minun ei tarvitse ja -tuskin siitä olisi apua, sanoi Fan syöttäessään laiskasti Tuhkimoa, -joka istui arvokkaana hänen vierellään ja vilkuili kerma-astiaan. - --- Pieni puute ei olisi sinulle pahitteeksi, Fan, sen verran vain, -että näkisit kuinka hyödyllistä työnteko on. Ja kun kerran oppisit -sen, et enää valittelisi ikävystymistä, sanoi Polly, joka oli ottanut -opikseen kokemansa köyhyyden opetukset. - --- Taivas varjelkoon! Sehän olisi kamalaa, mutta toivoisin jonkun -keksivän uuden ajanvietteen rikkaille ihmisille. Minä olen ihan -kuolemanväsynyt kaikista kutsuista, kuhertelusta, pukeutumisesta ja -saman seurapiirin tapaamisesta vuodesta toiseen. - -Fannyn ääni oli katkera ja tyytymätön, hänen kasvojensa ilme -ikävystynyt ja alakuloinen, ja Polly tunsi selvästi, että jokin -tähänastista raskaampi huoli painoi hänen sydäntään. Nyt ei ollut -sopiva hetki puhua siitä, mutta Polly päätti ellei muuta niin -ainakin kuunnella myötätuntoisesti heti kun Fan avautuisi. Nyt hän -koetti olla niin lohduttava ja ystävällinen, että Fan tunsi sen -sanoittakin ja tuli iloisemmaksi huoneen rauhallisessa ilmapiirissä. -Heidän toivotettuaan hyvää yötä takkavalkean ääressä vietetyn -rupatteluhetken jälkeen Fan suuteli emäntäänsä lämpimästi ja sanoi -kiitollisena: - --- Polly kulta, minä tulen usein, sillä sinun seurassasi on hyvä olla. - - - - -9 - -OPETUSTUNTI - - -Ensimmäiset viikot olivat Pollysta vaikeita, sillä hän ei ollut -vielä voittanut luontaista ujouttaan, ja liikkuminen vieraiden -parissa pelotti häntä edelleenkin. Mutta päättäväisyys antoi hänelle -rohkeutta, ja kun jää kerran oli murrettu, hänen pienet oppilaansa -kiintyivät pian häneen. Uutuuden viehätys haihtui kuitenkin nopeasti, -ja vaikka hän oli valmistautunutkin raadantaan, sama päivästä -päivään toistuva työ tuntui hänestä kuitenkin yksitoikkoiselta. Hän -tunsi itsensä yksinäiseksikin, sillä Will saattoi tulla vain kerran -viikossa; ja silloin kun Pollyn päivätyö päättyi, alkoivat Fannyn -kiireet. Sopivia huveja oli niin vähän, että ne vain kiusasivat -Pollya. Jopa pienet kotiaskareetkin menettivät viehätyksensä, sillä -Polly oli seuraa rakastava olento, ja yksinäiset ateriat tuntuivat -usein ikäviltä. - -Tuhkimo ja Nike koettivat parastaan Pollyn huvittamiseksi, mutta -nekin näyttivät ikävöivän maalaisvapautta ja kotoista ympäristöään. -Tuhkimo parka! Katseltuaan kaihoten ikkunasta pihalla juoksentelevia -laihoja kaupunkilaiskissoja se kyyristyi matolle, aivan kuin olisi -menettänyt kaiken toivonsa sopivasta seurasta. Pikku Nike puolestaan -lauloi orrellaan ihan läkähtyäkseen saamatta vastaukseksi muuta kuin -uteliaan viserryksen nenäkkäiltä varpusilta, jotka näyttivät ilkkuvan -sen vankeutta. Ja kun pieni teenkeitin oli menettänyt kiiltonsa, -Polly huomasi, ettei itsensäelättäminen ollut leikintekoa. Ja monet -hänen loistavista toiveistaan jakoivat teenkeittimen kohtalon. - -Olisipa voinut luopua kaikesta kerralla, niin olisi tuntunut -helpommalta. Mutta oli raskasta joka päivä luopua jostakin -toiveestaan, mielihalustaan ja huvistaan, etenkin kun oli nuori, -kaunis ja iloinen. Tunteja päivät päästään, opiskelua yksin -takkavalkean ääressä tai soittoa ja laulua, ainoina kuulijoina uninen -kissa ja lintu, joka oli työntänyt päänsä siiven alle. Tällaisia -iltahuveja ei voinut juuri sanoa juhlaviksi. - -Niinpä Polly urheista päätöksistään huolimatta kaipasi välillä -huvituksia, vaikka yrittikin vakuuttaa itselleen yhdeksän aikaan -illalla: "On viisainta mennä aikaisin nukkumaan, jotta olen pirteä -huomisaamuna", hän saattoi maata hereillä kuunnellen ohitse vieriviä -vaunuja ja kuvitella, miten tytöt ajoivat niissä iloisina kutsuihin, -oopperaan tai teatteriin. Neiti Doddin humalatyyny olisi yhtä hyvin -voinut olla täytetty nokkosilla, sillä siihen vuodatettiin paljon -kyyneliä. - -Toinenkin oka haavoitti Pollya hänen ottaessaan ensimmäisiä askelia -itsenäisyyden tiellä. Hän sai näet huomata, että kansanvaltaisessa -Amerikassakin monet ovet sulkeutuivat työtä tekevän naisen edessä. -Fanin vieraana hänet oli köyhyydestään huolimatta otettu kaikkialla -vastaan ystävällisesti. Nyt olivat asiat toisin; ystävälliset -ihmiset suhtautuivat suojelevasti, välinpitämättömät unohtivat hänet -kokonaan, ja yksinpä Fannykin kaikessa kiintymyksessään tunsi, -ettei soitonopettaja Polly enää ollut tervetullut moneen sellaiseen -perheeseen, missä Polly-neiti oli otettu vastaan "neiti Shaw'n -ystävänä". - -Muutamat tytöt tervehtivät häntä vieläkin ystävällisesti, mutta eivät -koskaan pyytäneet käymään, toiset vain painoivat katseensa maahan ja -sivuuttivat hänet ääneti, toisten taas käyttäytyessä kuin ei häntä -olisi ollut olemassakaan. Nämä seikat loukkasivat Pollya enemmän kuin -hän tahtoi myöntääkään, sillä kotona kaikki olivat tehneet työtä ja -kaikkia kunnioitettiin sen takia. Hän koetti olla välittämättä siitä, -mutta tytöt ovat herkkiä näissä asioissa, ja useammin kuin kerran -Polly tunsi kovaa kiusausta luopua koko tuumasta ja palata kodin -turviin. - -Fan ei koskaan jättänyt pyytämättä häntä kaikenlaisiin kotona -pidettäviin juhliin. Mutta muutamien vierailujen jälkeen Polly -kieltäytyi jyrkästi tulemasta muulloin kuin perheen ollessa yksinään. -Hän oli huomannut, ettei hänen uusi musta pukunsa ollut kyllin hieno -edes pikku kutsuihin. Ja saatuaan osakseen muutamia paljon puhuvia -katseita, joilla naiset ilmaisevat mielipiteensä kanssasisariensa -vaatteista, ja satuttuaan kuulemaan pari leikillistä huomautusta -"siitä iänikuisesta" ja "pikku mustarastaasta" Polly pani pois kerran -niin arvostamansa puvun ja sanoi tukahtuneella äänellä: - --- Minä käytän sitä vain Willin käydessä, hän pitää siitä eikä -hyljeksi minua puvun takia. - -Nämä vastoinkäymiset katkeroittivat ehkä jonkin verran Pollyn -valoisaa ja tervettä luonnetta. Mutta ennen kuin oli tapahtunut -pysyvää vahinkoa, hän sai apua aivan odottamattomalta taholta. - -Kaikilla on omat koettelemuksensa, mutta Polly alkoi jo kuvitella -saaneensa enemmän kuin oman osansa. Yksi niistä päättyi tavalla, -joka vaikutti koko hänen elämäänsä ja siksi on syytä kertoa siitä. -Eräänä aamuna kaikki meni hullusti: uppiniskainen valkea ei ottanut -syttyäkseen ennen kuin Polly oli tuhlannut kokonaisen kasan -tulitikkuja. Sitten häneltä kaatui kahvipannu, niin että Tuhkimo -parka poltti itsensä, ja ehtimättä nauttia rauhassa aamiaistaan -Polly saikin kiirehtiä matkaan harmiaan nieleskellen, sillä kaiken -kukkuraksi molemmat hattuneulatkin katkesivat kovassa kiireessä. -Myöhästyneenä hän tietysti unohti nuottinsa ja rynnätessään niitä -noutamaan hän vielä kaatui lätäkköön. - -Aamu oli siis täynnä koettelemuksia! Polly oli huonolla tuulella -ja kaikki pianot näyttivät olevan yhtä huonossa vireessä kuin hän -itsekin. Oppilaat olivat tavallista tyhmempiä ja kaksi heistä -ilmoitti matkustavansa äidin mukana etelään, jonne heidät oli äkkiä -kutsuttu. Se oli kova kolaus, sillä he olivat juuri aloittaneet -tuntinsa, eikä Polly katsonut voivansa lähettää heille laskua koko -neljännekseltä, vaikka summan puuttuminen sekoitti kaikki hänen -laskelmansa. - -Kun Polly parka väsyneenä ja alakuloisena tallusteli kotiin -syömään päivällistä, hän sai toisen iskun, joka koski enemmän kuin -oppilaiden menetys. Kiirehtiessään katua pitkin iso nuottivihko -toisessa ja teeleipäpussi toisessa kädessään hän näki Tomin ja -Trixin tulevan vastaan. He kävelivät verkalleen ja niin iloisina, -kauniina ja onnellisina kuin kaikki päivänpaiste ja ilo olisi ollut -heidän puolellaan katua ja kaikki talven viimat ja ikävyydet Pollyn -puoleisella katukäytävällä. Kaivaten tuttuja kasvoja ja muutamaa -ystävällistä sanaa Polly astui kadun poikki aikoen ainakin nyökätä -heille ja hymyillä. Trix näki hänet ensiksi, mutta sai äkkiä muuta -katsottavaa kaukana edessään. Tom ei nähtävästi huomannut häntä, -koska hänen huomionsa oli kiintynyt komeaan hevoseen, joka juuri -laukkasi heidän ohitseen. Polly luuli Tomin kuitenkin nähneen hänet -ja lähestyi sydän pamppaillen, sillä jos Tomkin karttaisi häntä, -hänen maljansa vuotaisi yli äyräitten. - -He lähestyivät toisiaan, Trix katsellen jotain kaukana olevaa, -Tom ihaillen kaunista hevosta ja Polly posket punoittaen, katse -odottavana ja ruskea paperipussi näkyvissä. Yhden kauhean hetken he -seisoivat rinnakkain, kukaan ei tervehtinyt eikä kumartanut. Sitten -kaikki oli ohi ja Polly jatkoi matkaansa, ja hänestä tuntui kuin -häntä olisi lyöty vasten kasvoja. -- Tätä en olisi uskonut Tomista; -kaikki on tuon inhottavan Trixin syytä. En välitä Tomista enää -tippaakaan, jos hän on kerta sellainen keikari että häpeää minua, -koska kannan pusseja ja teen työtä leipäni edestä, ajatteli Polly ja -puristi tiukasti pussia. Silmät kyynelissä ja huulet vavisten hän -vielä lisäsi mielessään: -- Mitenkä Tom saattoikin käyttäytyä noin, -vieläpä Trixin nähden. - -Tom oli kuitenkin aivan syytön loukkaukseen ja oli aina tervehtinyt -Pollya heidän tavatessaan. Mutta silloin hän oli sattunutkin olemaan -yksin eikä Trixin kanssa kuten nyt, siksi se Pollyyn niin koskikin, -etenkin kun hän ei ollut koskaan pitänyt Trixistä. Ennen kuin Polly -sai silmänsä kirkkaiksi ja kasvonsa rauhallisiksi, hän tapasi erään -herrasmiehen, joka nosti lakkiaan, hymyili ja sanoi iloisesti: - --- Hyvää huomenta, Polly-neiti. Hauska tavata teitä. Sitten hän -muutti äkkiä äänensävy ään ja lisäsi: -- Suokaa anteeksi, onko -tapahtunut jotain? Voinko auttaa teitä? - -Tuntui kyllä typerältä, mutta asiaa ei voinut auttaa, eikä Polly -saattanut muuta kuin kertoa parhaansa mukaan totuuden. - --- En mahda mitään sille, että loukkaannun, kun vanhat ystävät -karttavat minua. Mutta kyllä minä pian totun siihen. - -Herra Sydney katsoi taakseen, tunsi ohikulkeneen parin ja käänsi -harmistuneena selkänsä. Polly hapuili nenäliinaansa, ja Sydney -otti sanaa sanomatta häneltä nuotit ja paperipussin, ja tuo pieni -ystävyydenosoitus merkitsi Pollylle paljon juuri sillä hetkellä. Hän -rauhoittui, kuivasi kiireesti juoruavat kyynelet ja sanoi iloisesti -nauraen: - --- Nyt on kaikki taas hyvin. Kiitoksia paljon. Älkää turhaa -vaivautuko minun kantamusteni takia. - --- Eihän näistä ole toki vaivaa. Ja tästä nuottivihosta muistankin -mitä minun piti kysyä teiltä. Onko teillä vielä yhtä tuntia vapaana -pienelle sisarentyttärelleni? Hänen äitinsä haluaisi, että tyttö -pääsisi alkuun, ja pyysi minua tiedustelemaan teiltä. - --- Ihanko totta? Ja Polly katsoi Sydneyhin aivan kuin olisi luullut -tämän keksineen koko jutun pelkästä hyväntahtoisuudesta. - -Herra Sydney hymyili, veti taskustaan kirjelipun, antoi sen Pollylle -ja sanoi moittivan näköisenä: - --- Tässä on todiste. - -Polly pyysi anteeksi, luki äidin kirjeen, joka oli määrä jättää -hänen huoneeseensa, ellei hän itse olisi kotona, ja katsoi kirjeen -tuojaa kiitollisena saadessaan uuden tervetulleen oppilaan. Saatuaan -tehtävänsä onnellisesti suoritetuksi Sydney johti keskustelun -musiikkiin, ja hetkeksi Polly unohti huolensa jutellen innostuneena -mieliaiheestaan. Ottaessaan taas nuottinsa ja pussinsa kotiovellaan -hän sanoi suoraan tapaansa: - --- Kiitoksia oikein paljon, että saitte minut unohtamaan typerät -pikku huoleni. - --- Saanko minä sanoa vielä yhden asian. Vaikka asianhaarat ovatkin -Tom Shaw'ta vastaan, en usko hänen kuitenkaan nähneen teitä. -Trix-neiti pystyy kyllä tällaiseen, mutta Tomin tapaista se ei ole. -Keikarimaisuudestaan huolimatta hän on pohjimmaltaan hyvä poika. - -Polly ojensi hänelle kätensä ja sanoi sydämellisesti: -- Kiitos -noista sanoista. - -Nuori mies pudisti harmaan villalapasen peittämää pikku kättä, -kumarsi Pollylle aivan yhtä kohteliaasti kuin olisi kumartanut -kunnianarvoisalle rouva Davenportille ja jätti Pollyn nousemaan -portaita ja tervehtimään Tuhkimoa hiukan merkillisesti: - --- Hän on oikea herrasmies! Puhui niin kiltisti Tomistakin. Se taisi -sitä paitsi olla ihan totta. Minnietä opetan kyllä parhaan taitoni -mukaan! - -Tuhkimo kehräsi, Nike viserteli suopeasti ja Polly söi päivällistä -paremmalla ruokahalulla kuin oli luullutkaan. Mutta syvällä sydämessä -tuntui vielä kipu, ja iltapäivätunnit kuluivat onnettoman hitaasti. -Oli jo hämärä, kun hän kotiutui, ja kyynelet kostuttivat leipää ja -maitoa, kun hän istuutui takan ääreen syömään. Kotihunajakin maistui -kitkerältä. - --- Ei, tällainen ei vetele, hän puuskahti äkkiä, tämä on ihan -typerää, tästä on tehtävä loppu. Minäpä koetan vanhaa konstiani, -pikku palvelus jollekulle auttaa varmasti. Mitähän minä tekisin? Nyt -tiedänkin. Fan menee tänä iltana kutsuihin; minäpä jaoksen auttamaan -häntä pukeutumisessa. Hän pitää siitä ja minusta on hauska katsella -hänen kauniita tavaroitaan. Ja vien hänelle pari näsiän oksaa; ne -ovat niin somia. - -Polly nousi, otti kukat ja riensi Shaw'lie. Hän päätti olla perillä -iloinen ja karistaa kokonaan mielestään Trixin ja arkisen raadannan. - -Hän tapasi Fanin kampaajan kynsissä. Tämä teki parastaan pilatakseen -Fanin hiukset ja sotkeakseen hänen päähänsä kiharoita, palmikkoja ja -kaikenmoisia laitoksia. - --- Olit kauhean kiltti kun tulit, Polly. Toivoin juuri että olisit -täällä järjestämässä kukkani. Nämä näsiät antavat kamelioille -tuoksun, olit kultainen tuodessasi ne. Tuossa on minun pukuni. -Mitä pidät siitä? kysyi Fan, joka tuskin uskalsi nostaa katsettaan -keltaisen hiusvyöryn alta. - --- Se on kerrassaan ihana, mutta millä ihmeellä pääset sen sisään, -vastasi Polly tarkastellen naisellisen kiinnostuneena vuoteella -lojuvaa vaaleanpunaisen ja valkean kirjavaa pitsikangasvyöryä. - --- Se on hirveän taitavasti ommeltu ja hyvin sievä, kuten pian näet. -Trix luulee minun pukeutuvan siniseen ja hankki itselleen vihreän, -jotta minun pukuni kärsisi siitä, koska olemme niin paljon yhdessä. -Hän itse kertoi sen Bellelle, herttaista, vai mitä? Belle uskoi -salaisuuden minulle hyvissä ajoin, ja ennätin juuri saada tuon -vaaleanpunaisen, joten rakas ystävättäreni epäonnistuu sievässä pikku -juonittelussaan. - --- Hän on varmaan hiljan lukenut Josefinen elämäkerran. Josefinehan -asetti erään kauniin naisen, jolle oli mustasukkainen, istumaan -viereensä vihreään sohvaan, joka korosti hänen omaa valkeaa pukuaan, -mutta sai vieraan sinisen puvun näyttämään kaamealta, vastasi Polly -järjestellessään kukkia. - --- Trix ei ikinä lue mitään. Sinä se vain löydät tuollaisia mukavia -juttuja. Koetan käyttää sitä jossain sopivassa tilanteessa. Onko -kampaus valmis? Eikö se olekin hurmaava, Polly? Ja Fan nousi -tarkastelemaan kampaajan pitkäaikaisen työn tuloksia. - --- Sinähän tiedät, etten oikein ymmärrä noita viimeisen muodin -hienouksia. Minusta entinen kampaus oli kauniimpi. Mutta kai tuo on -hyvin tyylikäs. - --- Niin onkin. Mutta minä olen kyllä kähertänyt ja polttanut tukkani -niin pahaksi, että näyttäisin vanhalta variksenpelätiltä, ellen -parantelisi vaurioita parhaani mukaan. Kiinnitä nyt kukat tällä -tavoin, ja Fan pani vaalean kamelian hiussykerön laelle ja näsiän -oksan sen taakse törröttämään. - --- Älä ihmeessä, Fan. Noinhan ne ovat ihan kauhean näköisiä! huudahti -Polly, joka olisi halunnut kaunistaa ystävänsä kalpeita kasvoja -järjestämällä kukat vähän sievemmin. - --- Ei se auta, näin niitä käytetään ja sillä hyvä, vastasi Fan, ja -pani toisen oksan hiuskasan huippuun. - -Polly huokaisi eikä tyrkyttänyt enää neuvojaan, mutta kun Fan oli -valmiina kiireestä kantapäähän, Polly ihaili kaikkea mitä saattoi ja -koetti pitää muut ajatukset ominaan. Mutta hänen teeskentelemättömät -kasvonsa paljastivat hänet, sillä Fan kääntyi äkkiä ja sanoi: - --- Puhu vain suusi puhtaaksi, Polly. Minä näen silmistäsi, että jokin -on hassusti. - --- Muistin vain, kuinka isoäiti sanoi kerran, että säädyllisyys -on nykyään vanhanaikaista, vastasi Polly tarkastellen Fanin puvun -miehustaa, johon kuului vyö, palanen harsokangasta ja pari viilekettä -olkapäillä. - -Fan nauroi hyväntahtoisesti ja sanoi kiinnittäessään kaulakoristetta: - --- Jos minulla olisi sellaiset olkapäät kuin sinulla, en välittäisi -muodista tippaakaan, hän naurahti hyväntuulisesti kiinnittäessään -kaulakoruaan. -- Älä nyt enää saarnaa, vaan auta viitta päälleni -ja lähdetään matkaan, sillä lupasin tulla ajoissa, koska minun on -tavattava Tom ja Trix. - -Pollyn oli määrä ajaa kotiin, kun Fan oli jätetty Bellen luo. - --- Minusta tuntuu kuin olisin itse menossa sinne, sanoi Polly matkan -varrella. - --- Kunpa olisitkin, Polly, ja sinun pitäisikin olla, ellet olisi -niin kauhean itsepäinen olento. Minä olen kärttänyt ja pyytänyt -sinua ja luvannut maat ja taivaat, kunhan vain luopuisit typerästä -päätöksestäsi ja tulisit huvittelemaan. - --- Kiitoksia vain, mutta minä en todellakaan välitä, äläkä turhaan -raskauta sillä mieltäsi. Minä olen täysin tyytyväinen olooni, sanoi -Polly lujana. - -Mutta kun he saapuivat valaistun talon edustalle ja Polly joutui -juhlahumun keskelle, näki tulevien ja menevien ajoneuvojen virran, -välähdyksen kirkkaista väreistä ja kauniista kasvoista, kuuli soittoa -ja iloisia ääniä, hän tunsikin mielensä apeaksi. Ja ajaessaan -viettämään ikävää iltaa pieneen autioon huoneeseensa hän itki sydämen -pohjasta kuin lapsi, joka ei ole saanut karamelliaan. - --- Tämä on ihan typerää, mutta en mahda sille mitään, hän nyyhkytti -vaunujen nurkassa. Soitto se sai minut tolaltani. Olisin näyttänyt -oikein sievältä Fanin sinisessä musliinipuvussa, ja osaan kyllä -käyttäytyä yhtä hyvin kuin kuka tahansa. Minä olisin saanut -tanssittajia vaikka kuinka paljon, vaikka en kuulukaan heidän -seurapiiriinsä. Olisinpa saanut edes kerran pyörähtää Sydneyn tai -Tomin kanssa. Ei, Tom ei olisi pyytänyt minua enkä olisi lähtenyt, -vaikka hän olisi pyytänytkin. Voi minua! Olisinpa jo yhtä vanha ja -tyytyväinen kotona nyhjöttäjä kuin neiti Mills! - -Saavuttuaan kotiin hän päätti heti mennä maata ja itkeä itsensä -nukuksiin. - -Mutta eipä Polly joutunut pitkään murehtimaan. Noustessaan portaita -ja pitäessään itseään maailman onnettomimpana tyttönä hän näki neiti -Millsin ompelevan niin säteilevän näköisenä, ettei malttanut olla -vaihtamatta pari sanaa tämän kanssa. - --- Istuhan, kultaseni. On hauska nähdä sinua, mutta älä välitä, -vaikka jatkankin työtäni. Minulla on näet tulinen kiire saada -nämä valmiiksi tänä iltana, sanoi reipas pikku neiti hymyillen ja -nyökäytti päätään pistäessään uuden rihman neulaan, ja sitten hän -jatkoi ompelemista kuin henkensä edestä. - --- Antakaa minun auttaa. Minä olen laiska ja huonolla tuulella ja -ompeleminen tekisi minulle hyvää, sanoi Polly istuutuessaan. -- -Vaikka en voikaan olla iloinen, voin sentään olla hyödyksi. - --- Kiitoksia kovasti. Sinä saatkin päärmätä tämän paidan sillä aikaa -kun minä istutan hihat, ja se on jo aika helpotus. - -Polly pisti sormustimen sormeensa. Mutta kun neiti Mills levitti -valkean flanellikankaan hänen syliinsä, hän huudahti: - --- Mutta tämähän on ihan kuin kuolinpaita! - --- Ei, Jumalan kiitos, ei sentään, mutta olisi se voinut ollakin, -ellemme olisi pelastaneet tuota pientä tyttö rukkaa, sanoi neiti -Mills, jonka kasvoille ilmaantunut hymy pehmensi harmaita jäykkiä -ohimosuortuvia, hampaatonta suuta ja kyömynenää. - --- Kertokaa minullekin siitä. Olisi hauska kuulla, minkä hyvän työn -olette taas tehnyt, sanoi Polly valmiina kuuntelemaan mitä tahansa, -mikä saisi hänet unohtamaan itsensä. - --- Voi, rakas ystävä. Se on hyvin tavallinen tarina, ja se juuri -onkin ikävintä. Minä kerron sen sinulle, koska voit ehkä auttaa -minua. Viime yönä valvoin Mary Floyd -paran kanssa. Hänellä on -keuhkotauti ja vähän aikaa enää jäljellä, alkoi neiti Mills, samalla -kun hänen nopsat sormensa lensivät edestakaisin ja ystävälliset -kasvonsa loistivat, niin kuin hän olisi joka pistokseen liittänyt -siunauksensa. -- Mary oli hyvin heikko, mutta puolenyön tienoilla hän -vaipui uneen ja minä koetin olla aivan hiljaa. Silloin saapui rouva -Finn, vuokraemäntä, ja viittasi säikähtyneen näköisenä minua tulemaan -ulos. -- Pikku Jane on ottanut hengen itseltään enkä tiedä mitä minä -teen nyt, hän sanoi ja saattoi minut ullakkokerrokseen. - --- Kuka pikku Jane? keskeytti Polly pudottaen työn käsistään. - --- Minä tunsin häntä vain vähän. Hän oli nuori, kalpea ja arka -tyttö, joka liikkui hiljaa ja puhui harvoin kenenkään kanssa. Rouva -Finn kertoi, että hän oli köyhä, mutta ahkera ja rehellinen pikku -olento, joka pysytteli omissa oloissaan. "Hän on ollut niin kalpea -ja masentunut koko viikon, että luulin häntä sairaaksi ja kysyin -hänen vointiaan", kertoi rouva Finn. "Tyttö vain kiitti minua arasti -tapansa mukaan ja sanoi voivansa oikein hyvin, joten jätin hänet -rauhaan. Mutta kun tänä iltana olin menossa nukkumaan, sain äkkiä -päähäni kurkistaa miten tyttö parka jaksoi, sillä hän ei ollut tullut -huoneestaan koko päivänä. Vilkaisin sisään ja tällaista noina näin -huoneessa." Sen sanottuaan rouva Finn avasi ullakkokamarin oven ja -minä näin surullisimman näyn, mitä vanhat silmäni ovat vielä ikänään -nähneet. - --- Mitä sitten? kysyi Polly kalpeana. - --- Kolkon huoneen, kylmän kuin lato, ja vuoteella pienen olennon, -jonka kuolemankalpeat laihat ja kärsivät kasvot melkein saivat -sydämeni halkeamaan. Pöydällä oli pullo puolillaan oopiumia, vanha -muistikirja ja kirje. Lue se, kultaseni, äläkä ajattele pahaa pikku -Janesta. - -Polly otti neiti Millsin ojentaman paperin ja luki: - - "Hyvä rouva Finn! - - Antakaa anteeksi vaiva, jonka tuotan teille, mutta en keksi - mitään muutakaan keinoa. En saa sellaista työtä, josta - ansaitsisin niin paljon, että tulisin toimeen; tohtori sanoo, - etten voi parantua, ellen saa levätä. Koska en halua joutua - toisten rasitukseksi, lähden pois. Olen myynyt tavarani, jotta - saan maksetuksi saatavanne. Olkaa hyvä ja antakaa minun olla - täällä älkääkä päästäkö ihmisiä katsomaan. Toivottavasti tämä - ei ole kovin pahasti tehty, sillä minulle ei näytä olevan koko - maailmassa tilaa, enkä minä pelkää kuolemaa. Ehkä pelkäisin, - jos jäisin tänne enkä jaksaisi enää pysyä kunnollisena. Rakkaat - terveiset pienokaisellenne ja jääkää hyvästi, jääkää hyvästi. - - Jane Bryant." - --- Oh, neiti Mills, tämähän on kauheaa! huudahti Polly silmät niin -kyyneleisinä, että kykeni tuskin lukemaan kirjettä. - --- Ei niin kauheaa kuin se olisi voinut olla. Mutta joka tapauksessa -oli katkeraa ja surullista nähdä seitsentoistavuotias tyttö -makaamassa pienessä puhtaassa yöpaidassaan kuolemaa odottamassa, -koska koko maailmassa ei tuntunut olevan tilaa hänelle. Saimme hänet -sentään pelastetuksi, ei ollut vielä liian myöhäistä, Jumalan kiitos, -ja ensimmäiseksi hän sanoi: "Voi, miksi herätätte minut?" Minä olen -nyt hoidellut häntä koko päivän, kuullut hänen tarinansa ja koettanut -todistaa, että hänelle on kyllä maailmassa sekä tilaa että rakkautta. -Hänen äitinsä kuoli vuosi sitten ja siitä saakka hän on ponnistellut -yksin eteenpäin. Hän on arka ja viaton olento, joka ei voi raivata -itselleen tietä, vaan joutuu pakostakin syrjäytetyksi ja unohdetuksi. -Hän on koettanut monia huonosti palkattuja töitä, mutta ei kyennyt -elättämään itseään niillä. Se masensi häntä. Hän alkoi sairastaa ja -kävi araksi eikä nähnyt muuta pelastuskeinoa tässä pahassa maailmassa -kuin lopettaa päivänsä niin kauan kuin ei vielä pelännyt kuolemaa. -Se on vanha juttu, ystäväni, vaikka tuntuukin sinusta uudelta ja -kammottavalta. En muuten luulisi sinulle olevan vahingoksi hoivata ja -auttaa tuota tyttöriepua, joka on kokenut niin paljon sellaista, jota -sinun ei tarvitse koskaan kokea. - --- Tietysti minä teen kaiken minkä voin. Missä hän nyt on? kysyi -Polly, johon tämä koruton surullinen tarina sattui kipeästi. - --- Tuolla. Ja neiti Mills osoitti pienen makuuhuoneensa ovea. -- Hän -oli sen verran voimissaan, että hänet voitiin siirtää tänä iltana. -Toin hänet tänne omaan vuoteeseeni. Pikku raukka! Hän katseli ensin -ympärilleen, sulki sitten silmänsä ja huokasi syvään, otti käteni -omiin laihoihin käsiinsä ja sanoi: "Voi, hyvä neiti, minusta tuntuu -kuin olisin syntynyt uuteen maailmaan. Auttakaa minua aloittamaan -uudestaan, ja minä koetan parastani." Sitten minä sanoin hänelle, -että hän on nyt minun lapseni ja saa jäädä tänne ja pitää tätä -kotinaan niin kauan kuin minulla on koti. - -Neiti Millsin äänessä oli äidillinen sävy ja hän katsahti ylpeänä ja -onnellisena lämpöistä rauhallista pesäänsä, jonka turviin hän oli -tuonut hylätyn pikku varpusen; hän oli vakuuttunut siitä, että Jumala -oli valinnut hänet pelastamaan linnun onnettomuudesta. - -Polly kietoi käsivartensa vanhuksen kaulaan ja suuteli hänen -ryppyistä poskeaan niin kunnioittavan hellästi kuin tämä olisi -ollut pyhimys, sillä vaatimattoman vanhan neidin hahmossa hän näki -rakastettavaa armeliaisuutta, josta on siunausta maailmalle. - --- Voi, miten hyvä te olette! Rakas neiti Mills, sanokaa kuinka voin -auttaa teitä. Olen valmis kaikkeen, sanoi Polly nöyrästi, sillä hänen -omat huolensa tuntuivat nyt pieniltä ja naurettavilta Janen ankarien -vastoinkäymisten rinnalla, jotka olivat vähällä saada traagisen -päätöksen, ja hän oli hyvin häpeissään ja paloi halusta hyvittää. - -Neiti Mills silitti Pollyn raikasta poskea, hymyili ja sanoi: - --- Siinä tapauksessa pyytäisin, että menisit sanomaan pari -ystävällistä sanaa pikku ressulleni. Se tekisi hänelle hyvää, ja sinä -osaat oikealla tavalla lohduttaa ihmisiä pitämättä suurta ääntä. - --- Osaanko minä? sanoi Polly ilahtuneena. - --- Osaat, ystäväni, sinulla on kyky ottaa osaa toisen huoliin ja -harvinainen taito osoittaa tahdikkaasti myötätuntoasi. Enpä päästäisi -ketä tahansa Jenny-paran luo, sillä useat vain kiihdyttäisivät ja -masentaisivat hänet. Mutta sinä tiedät mitä on tehtävä. Mene nyt ja -vie tämä paita hänelle. Se on nyt valmis, ja siitä saan kiittää sinun -näppäriä sormiasi. - -Polly heitti lämpöisen vaatteen käsivarrelleen iloiten siitä, -että se joutuisi verhoamaan elävää olentoa eikä nuorta vainajaa, -joka on liian varhain siirtynyt manan majoille. Työnnettyään oven -auki hän astui hiljaa hämärästi valaistuun huoneeseen. Tyynyllä -hän näki vastustamattoman puoleensavetävät kasvot, jotka kaikessa -nuoruudessaan olivat hyvin liikuttavat kuoleman hipaistua niitä -varjollaan. Hän pysähtyi vuoteen viereen ja luuli tytön nukkuvan, -mutta syvälle painuneet tummat silmät aukenivat selkoselälleen -ja tyttö katsoi häneen, ensin hämmästyneenä, sitten ilahtuneena -nähtyään Pollyn sirkeät kasvot Sitten niihin ilmaantui nöyrän -rukoileva ilme, aivan kuin ne olisivat pyytäneet anteeksi äkillistä -tekoa, joka oli ollut vähällä onnistua, ja kovaa kohtaloa, joka oli -ollut yllyttäjänä. Polly ymmärsi katseen ja vastasi sen äänettömään -rukoukseen yksinkertaisella eleellä, joka ilmaisi enemmän kuin -mitkään sanat: hän kumartui ja suuteli tyttöparkaa silmät kyynelissä -ja huulet vapisten osanotosta, jota ei pystynyt pukemaan sanoiksi. -Jenny kietoi kätensä hänen kaulaansa ja alkoi vuodattaa hiljaisia -kyyneleitä, jotka virkistivät ja lohduttivat ahdistettuja sydämiä, -kun hellän käden kosketus vain avaa niiden lähteen. - --- Kaikki ovat niin hyviä, Jenny nyyhkytti, vaikka en kehnoudessani -sitä ansaitsisi. - --- Kyllä sinä sen ansaitset. Älä nyt ajattele sitä, vaan lepää -ja anna meidän hoivata itseäsi. Elämä on ollut liian raskasta -sinunlaisellesi pikku olennolle, mutta me koetamme tehdä sen tästedes -helpommaksi ja onnellisemmaksi, sanoi Polly unohtaen omat murheensa -tavattuaan tytön, joka vielä enemmän oli rohkaisun tarpeessa kuin hän. - --- Asutko sinäkin täällä? kysyi Jenny kädet vielä uuden ystävän -kaulassa. - --- Asun. Neiti Mills antoi minulle pienen huoneen yläkerrasta, ja -siellä ovat minun lintuni, kissani, pianoni ja kukkani, ja siellä -minä elän kuin kuningatar. Sinun täytyy tulla huomenna tervehtimään, -jos vain jaksat. Minusta tuntuu usein yksinäiseltä, sillä koko -talossa ei ole nuorta seuraa, vastasi Polly ja hymyili kutsuvasti. - --- Ompeletko sinä? kysyi Jenny. - --- Ei, minä olen soitonopettaja ja laukkaan antamassa tunteja päivät -päästään. - --- Se on varmasti hyvin hauskaa, ja kuinka onnellinen mahdatkaan -olla, kun olet kaunis ja voimakas ja saat kaiket päivät käydä -antamassa soittotunteja, huokasi Jenny ja tarkasteli kunnioittavan -ihailevasti Pollyn lujarakenteista kättä, jota piteli laihoissa -hennoissa käsissään. - -Se kuulosti hyvältä Pollynkin korvissa, ja hän tunsi itsensä äkkiä -niin rikkaaksi ja tyytyväiseksi, että näyttikin aivan toiselta -kuin äskeinen tyhmä tyttö, joka itki kun ei päässyt juhliin. Kuin -salamanvalossa hän tajusi, miten paljon parempi hänen osansa oli -kuin tuon riutuneen tytön, ja hänestä tuntui ettei voisi kylliksi -jakaa ylellisyydestään tuolle hädänalaiselle kanssasisarelleen, joka -ei omistanut tässä avarassa maailmassa muuta kuin vasta pelastetun -henkensä. Tämä hetki vaikutti Pollyyn voimakkaammin kuin monet -saarnat tai viisaimmatkaan kirjat, sillä se pani hänet katsomaan -katkeraa totuutta silmiin, osoitti hänelle elämän varjopuolet ja -näytti puhaltavan hänestä pienet turhuudet ja joutavat haaveet kuin -raikas talvinen tuuli. Istuessaan vuoteen laidalla Polly kuunteli -Jennyn tarinaa, joka oli niin uusi hänelle, että jok'ikinen sana -painui syvälle mieleen eikä unohtunut koskaan. - --- Nyt sinun on nukuttava. Älä itke äläkä ajattele yhtään mitään, -lepää vain. Siitä neiti Mills on eniten mielissään. Minä jätän ovet -auki ja soitan sinulle kehtolaulun, että varmasti nukahdat. Hyvää -yötä, kultaseni. - -Ja suudelmaan häntä toisen kerran Polly meni omaan huoneeseensa -ja soitti hämyisessä nurkkauksessa kauneimman kehtolaulunsa, -kunnes pikku Jennyn väsyneet silmät painuivat umpeen ja hän solui -sävelaaltojen kannattamana onnellisempaan elämään, joka juuri oli -koittanut hänelle. - -Polly oli illansuussa apeuden valtaan antautuessaan kuvitellut -itkevänsä itsensä nukuksiin, mutta kun hän lopulta heittäytyi -vuoteeseen, päänalunen tuntuikin pehmoiselta ja pieni huone -kodikkaalta takkavalon lepatellessa tutuilla esineillä ja vasta -puhjenneiden ruusujen toivottaessa hyvää yötä. Hän ei enää tuntenut -olevansa loukattu, onneton työn raskaan raataja, vaan onnenmyyrä, -joka ei ollut osannut kyllin kiittää elämänsä antimista. - -Hän oli kyllä ohimennen kuullut puhuttavan köyhyydestä ja -kärsimyksistä, mutta sen enempää hän ei tiennyt, kuten eivät -onnellisten kotien lapset yleensäkään. Nyt hän oli saanut niistä -kouraantuntuvan esimerkin ja elämän ankaruus paljastui hänelle. Miten -paljon tässä isossa, kiireisessä maailmassa oli tekemistä, ja miten -vähän hän oli tehnyt! Mistä hänen oli aloitettava? Silloin, aivan -kuin vastaukseksi, hänen mieleensä juolahtivat Jennyn sanat, jotka -nyt saivat aivan uuden merkityksen: "Olet kaunis ja voimakas ja saat -kaiket päivät käydä antamassa soittotunteja." Niin. Sen hän kykeni -tekemään. Ja Polly rukoili palavasti itselleen henkistä voimaa ja -sielun kauneutta sekä kykyä tehdä elämänsä uljaaksi riemulauluksi, -hyödylliseksi niin kauan kuin sitä kestää ja muistamisen arvoiseksi -vielä kuolemankin jälkeen. - -Jennyn viimeisenä ajatuksena oli ollut harras pyyntö, että "Jumala -siunaisi yläkerran kilttiä ja hyvää tyttöä ja täyttäisi hänen -toivomuksensa". Luultavasti nämä nöyrät rukoukset tulivat kumpikin -kuulluiksi, koska ne aikaa myöten täyttyivät runsain mitoin. - - - - -10 - -VELJET JA SISARET - - -Pollyn onnellisia päiviä olivat sunnuntait, jotka Will aina vietti -hänen luonaan. Polly heräsi sunnuntaiaamuisin tavalliseen aikaan, -nousi virkeänä ja alkoi heti ahkerasti hääriä saadakseen kaiken -valmiiksi vieraansa tuloon, sillä Will saapui jo aamiaiseksi ja he -olivat yhdessä koko pitkän päivän. - -Willistä Polly oli maailman paras ja kaunein tyttö, ja koska Polly -tiesi, että kerran tulee aika, jolloin Will löytää paremman ja -kauniimman tytön, hän oli kiitollinen mainesanoista ja koetti -ansaita veljensä arvonannon. Siksi hän siisti itsensä ja huoneensa -juhlakuntoon ja juoksi kasvot loistaen ja äidillisesti tervehtien -Williä vastaan, kun tämä tömisteli huoneeseen punaposkisena ja -reippaana kainalossaan hapanlimppu ja pieni papupurkki, jotka oli -ostanut läheisestä leipomosta. - -He nauttivat kunnon maalaisaamiaisen, ja Pollysta oli nautinto -katsella, miten nopeasti veli tyhjensi ruokakulhot ja lopetti kahvin -pienestä pannusta ja istuutui sitten häntä vastapäätä naureskellen -tyytyväisenä putipuhtaaksi syötyä pöytää. Toinen nautinto oli pestä -yhdessä astiat kuten kotonakin, ja neiti Mills kuunteli ilokseen -raikuvaa naurua, joka aina säesti tätä toimitusta, sillä huone oli -niin pieni ja Will niin suuri, että hän tuntui olevan joka paikassa -yhtä haavaa, ja Polly ja Tuhkimo saivat alinomaa väistellä hänen -pitkiä käsivarsiaan ja koipiaan. Sen jälkeen he tarkastelivat -Pollyn huonekasvit, juttelivat Nikelle ja soittivat ja lauloivat -päiväohjelman alkajaisiksi. Sitten seurasi kirkossa käynti ja -päivällinen neiti Millsin luona, jonka mielestä Will oli 'erinomainen -nuori mies'. - -Jos iltapäivä oli kaunis, he tekivät yhdessä pitkiä kävelyretkiä, -milloin yli siltojen maalle päin, milloin pitkin kaupungin katuja, -jotka uhosivat leppoisaa sunnuntairauhaa. Useimmat vastaantulijat -näkivät heissä vain kömpelön, pitkän, vielä lapsenkasvoisen -nuorukaisen ja vaatimattomasti pukeutuneen, raikkaan pikku -naisen, joka riippui nuoren miehen käsipuolessa. Mutta muutamat -romanttisuuteen taipuvat ihmiset pitivät heitä viehättävänä -parina, hymyilivät sivuuttaessaan ja miettivät, olivatko he ehkä -rakastavaisia vai maalaisserkkuja, jotka olivat tulleet kaupunkia -katselemaan. - -Mutta jos oli huono ilma, he pysyivät kotosalla, lukivat, -kirjoittelivat kirjeitä, juttelivat ja antoivat toisilleen hyviä -neuvoja, sillä Williamkin, vaikka oli melkein kolme vuotta Pollya -nuorempi, oli jo miestä ollakseen aloitettuaan ensimmäisen -opiskeluvuotensa, ja se huvitti Pollya. Hämärän tultua Will loikoili -mukavasti sohvalla ja Polly lauloi; veli piti kovasti siitä, sillä -se oli hänestä kodikasta ja viihtyisää. Yhdeksän aikaan Polly sulloi -Willin matkalaukkuun puhtaat ja siististi korjatut liinavaatteet ja -heidän 'juhlaillallisensa' tähteet, antoi hyvänyön suukon ja kehotti -moneen kertaan veljeään pitämään jalat kuivina ja lämpiminä. - -Will nauroi neuvoille, kuunteli niitä armollisesti, mutta ei -totellut. Mutta hän piti niistä ja marssi aloittamaan uutta viikkoa -ruumis levänneenä ja mieli virkistyneenä Pollyn seurassa vietetyn -rauhallisen ja mukavan päivän ansiosta, sillä hänet oli kasvatettu -pitämään perhe-elämästä. Ja veli ja sisar rakastivat syvästi toisiaan -eivätkä hävenneet näyttää sitä. - -Oli kolmaskin henkilö, joka piti tästä vaatimattomasta -sunnuntainvietosta yhtä paljon kuin Polly ja Will. Maudin oli tapana -pyrkiä Pollyn luo teelle, ja koska Polly iloitsi voidessaan edes -jollakin lailla ilahduttaa ystäviään, jotka olivat olleet hänelle -vieraanvaraisia, hän otti tavakseen kutsua tytön luokseen, kun -he palasivat kävelyretkiltään. Illalla Will sitten tavallisesti -saattoi pikku vieraan vaunuihin, jotka Maud onnistui aina varaamaan -itselleen, jos huono sää oli uhkaamassa. Tom ja Fan nauroivat Maudin -teekutsuille, mutta tyttö ei kyllästynyt niihin, sillä hän oli -yksinäinen ja löysi Pollyn pienestä huoneesta sellaista, jota oma -avara koti ei voinut antaa. - -Maud oli nyt 12-vuotias kalvakka ja ruma tytönpunkero. Hänellä oli -terävät älykkäät silmät ja ahkerat pikku aivot, jotka toimivat -nokkelammin kuin toiset aavistivatkaan. Hän oli juuri ikävimmässä -iässä, jolloin kukaan ei tiennyt, miten häntä oli kohdeltava, -ja niinpä hänen annettiin olla omissa oloissaan ja tehdä mitä -halusi. Hän ei näet käynyt koulua, koska oli vaarassa kasvaa -kumaraselkäiseksi, eikä rouva Shaw millään voinut sallia, että -hänen ryhtinsä olisi turmeltunut koulunpenkillä. Se sopi Maudille -erinomaisesti. Ja milloin ikinä isä lupasi lähettää Maudin uudestaan -kouluun tai ottaa kotiopettajan, tämä sai joko ankaran päänsäryn tai -selkäkivun taikka hänen näkönsä heikkeni. Herra Shaw nauroi hänelle -ja hänen vaivoilleen, mutta antoi loman jatkua. Kukaan ei näyttänyt -juuri välittävän rumasta, nykerönenäisestä Maudista; hänen isänsä -oli kiinni työssään, äiti hermostunut ja kivulloinen, Fan syventynyt -omiin asioihinsa ja Tom puolestaan kohteli häntä kuten useimmat -veljet nuorempia sisariaan - henkilönä, joka oli luotu vain hänen -huvikseen ja mukavuudekseen. Maud ihaili Tomia koko sydämestään ja -oli hänen altis orjansa tuntien itsensä täysin onnelliseksi, kun Tom -suvaitsi sanoa: "Kiitos tipuseni", tai nipistää häntä nenästä tai -korvasta, kuten hänen tapansa useimmiten oli. - --- Ihan kuin minä olisin vain jokin nukke tai koira, jolla ei ole -mitään tunteita, Maud joskus sanoi Fanille, kun jokin palvelus tai -uhraus oli jäänyt ilman kiitosta tai huomiota. Tomin mieleen ei -koskaan juolahtanut, että katsellessaan häntä haikeasti Maud janosi -hellyyttä yhtä paljon kuin hän itsekin yksinäisinä poikavuosinaan. -Eikä Tom tullut ikinä ajatelleeksi, että kun hän muiden kuullen sanoi -Maudia 'possuksi', hän loukkasi tytön tunteita yhtäläisesti kuin -pojat ennen vanhaan haukkuessaan häntä 'Porkkanaksi'. Hän piti kyllä -omalla tavallaan Maudista, mutta ei vaivautunut näyttämään hellyyttä. -Niinpä Maud jumaloi häntä etäältä uskaltamatta osoittaa ihailuaan, -jota mikään kolhaisu ei kyennyt tappamaan tai edes jäähdyttämään. - -Eräänä sateisena sunnuntai-iltapäivänä Tom loikoili sohvalla -mieliasennossaan lukien "Pendennistä" neljättä kertaa ja tuprutellen -tupakkaa kuin savupiippu. Maud seisoi ikkunan ääressä katsellen -leijuvia lumihiutaleita huolestuneen näköisenä. Äkkiä hän huokasi -syvään. - --- Tipuseni, älä huokaa toista kertaa, muuten puhallat minut -ilmaan. Mikä nyt on hätänä? kysyi Tom viskaten kirjan kädestään ja -haukotellen niin perinpohjin, että leuat olivat mennä sijoiltaan. - --- En taidakaan päästä Pollyn luo, vastasi Maud synkkänä. - --- Et tietenkään. Ulkonahan on kova tuisku, etkä saa vaunuja, koska -isä tulee tänä iltana vasta myöhään kotiin. Mitä ihmettä sinä oikein -ravaat siellä Pollyn luona? - --- Koska meillä on aina niin hauskaa ja sitten siellä on Will. -Paistamme takassa ohukaisia ja ne laulavat ja se on kauhean mukavaa. - --- Livertävät ohukaiset mahtavat tosiaan olla mukavia. Kerro nyt ihan -tarkkaan kaikesta. - --- En minä viitsi. Sinä vain nauraisit minulle. - --- Annan sanani etten naura, jos vain voi olla nauramatta. Mutta minä -ihan kuolen uteliaisuudesta, ellen saa tietää mitä te siellä oikein -puuhaatte. Sinähän haluat itse kuulla salaisuuksia, joten kerro nyt -kerran omasikin. Minä olen vaiti kuin kala. - --- Ei ole mitään salaisuuksia etkä sinä niistä välitä. Tahdotko -toisen tyynyn? hän lisäsi kun Tom muksautti päänalustaan. - --- Tämä välttää kyllä. Mutta miksi ihmeessä te naiset aina pynttäätte -sohvatyynyt täyteen tupsuja ja rimpsuja, jotka koko ajan kutittavat -miesväkeä. - --- Sunnuntai-iltaisin Polly aina ottaa Willin pään syliinsä ja hieroo -hänen otsaansa. Polly sanoo, että se rauhoittaa kovan lukemisen -jälkeen. Jollet pidä tyynystä, niin minä voin tehdä samoin, sillä -opiskelu näyttää rasittavan sinua paljon enemmän kuin Williä, sanoi -Maud vähän epäröiden, mutta selvästikin tahtoen auttaa ja olla Tomin -mieliksi. - --- No, voithan koettaa, sillä minä olen hävyttömän väsynyt. Ja Tom -naurahti muistaessaan edellisen illan riemut. - -Maud istuutui tyytyväisyyttä uhoten Tomin pääpuoleen. Ja Tom myönsi, -että silkkiesiliina oli mukavampi kuin karkea tyyny. - --- Tuntuuko hyvältä? kysyi Maud silitettyään muutamia kertoja veljen -polttavaa otsaa. Hän luuli kuumeen johtuvan innokkaasta kreikan ja -latinan opiskelusta. - --- Ei pahaltakaan. Jatka vain! vastasi Tom armollisesti, sulki -silmänsä ja makasi niin hiljaa, että Maud aivan mykistyi onnesta. -Äkkiä hän sanoi hellästi: -- Tom, nukutko sinä? - --- Kohtsillään. - --- Ennen kuin nukut kokonaan, sano mikä on julkinen muistutus. - --- Miksi haluat sen tietää? tiukkasi Tom silmät nyt selkoselällään. - --- Minä kuulin Willin puhuvan julkisista ja yksityisistä -muistutuksista, ja aioin kysyä sitä häneltä, mutta unohdin. - --- Mitä hän sanoi niistä? - --- En minä muista. Hän kertoi jostakin pojasta, joka jäi pois -rukouksista ja sai yksityisen muistutuksen. Ja sitten hän teki -kaikenlaisia kurittomuuksia ja sai yhden tai kaksi julkista -varoitusta. Minä en kuullut hänen nimeään enkä välittänytkään. Haluan -vain tietää, mitä ne muistutukset tarkoittavat. - --- Ahaa, Will siis juoruilee? kysyi Tom ja hänen otsansa rypistyi -uhkaavasti. - --- Ei, ei hän juorua. Polly tiesi jo asiasta ja kysyi sen vuoksi. - --- Will nyt on semmoinen lukutoukka, ärähti Tom ja sulki taas -silmänsä, ikään kuin rikoksentekijästä ei olisi kannattanut enää -enempää puhua. - --- Olkoon vain. Minä pidän Willistä kovasti, samoin Polly. - --- Onnellinen keltanokka, sanoi Tom hullunkurisesti voihkaisten. - --- Sinun ei ollenkaan tarvitse tuhahtaa hänelle, sillä hän on oikein -mukava ja kohtelias minullekin, sanoi Maud niin pontevasti, että Tom -rupesi nauramaan hänelle. - --- Hän on aina kiltti Pollylle, auttaa hänelle takin päälle, sanoo -häntä siskokullakseen, antaa hyvänyön suukon eikä pidä sitä yhtään -hassuna. Voi, olisipa minullakin samanlainen veli! Ja Maud näytti -oikein surkealta, sillä hän oli hyvin pettynyt, kun ei päässyt Pollyn -luo. - --- Tuhat tulimmaista! Mikäs tipua nyt vaivaa, kun noin pöyhistelee -höyheniään ja nokkii minua? Noinko Pollykin silittelee rakasta -veljeään? kysyi Tom virnistäen. - --- Voi, minä ihan unohdin! Enkä minä itke, mutta tahtoisin niin -mielelläni lähteä Pollyn luo. Itkuaan nieleskellen Maud rupesi -uudestaan sivelemään Tomin päätä. - -Tomin hevonen ja reki olivat kyllä tallissa, mutta hän aikoi lähteä -ulos vielä illalla eikä ollut huomaavinaan Maudin viittausta. Oli -vaivattomampaa loikoilla ja sanoa vain sovittelevasti: - --- Kerro jotain muutakin siitä mainiosta pojasta. Olisi hauska kuulla. - --- Enkä kerro. Mutta siitä voin kertoa, kuinka Tuhkimo soittaa -pianoa, sanoi Maud yrittäen haihduttaa mielestään äskeisen heikkouden -hetken. -- Polly osoittaa pienellä kepillä kosketinta, ja Tuhkimo, -joka istuu tuolilla, napahuttaa sitä käpälällään perässä, niin että -syntyy oikea sävel. Se on sitten hassun näköistä, kun vielä Nikekin -lentää istumaan nuottitelineelle ja laulaa ihan kuollakseen. - --- Erittäin jännittävää, sanoi Tom unisesti. - -Maud huomasi, ettei aihe huvittanutkaan Tomia kuten hän oli luullut, -ja kokeili uutta. - --- Pollysta sinä olet komeampi kuin herra Sydney. - --- Kiitoksia hyvin paljon. - --- Minä kysyin häneltä, kumpi teistä on hänen mielestään kauniimpi, -ja hän sanoi, että sinun kasvosi ovat kauniit, mutta herra Sydneyn -hyvät. - --- Käykö Sydney koskaan Pollyn luona? kysyi terävä ääni heidän -takaansa. Ja vilkaistessaan olkapäänsä yli Maud näki Fannyn istuvan -nojatuolissa ja lämmittelevän jalkojaan uunin edessä. - --- En minä ole ikinä nähnyt häntä siellä. Hän lähetti kyllä eräänä -päivänä joitakin kirjoja, ja Will kiusoitteli Pollya siitä. - --- Entä mitä Polly teki? tiukkasi Fanny. - --- Hän ravisteli Williä. - --- Sepä vasta näytös! Ja vaikutti siltä kuin Tom olisi mielellään -halunnut nähdä sen. Mutta Fanin ilme oli niin tuima, että Tomin pieni -koira, joka iloisesti lähestyi Fania, laski häntänsä koipien väliin -ja livahti pöydän alle. - --- Siis ei mitään pyhäillan kuhertelua, rallatti Tom, joka näytti -taas heränneen. - --- Ei tietenkään! Ei Polly aio mennä naimisiin. Hän rupeaa hoitamaan -Willin taloutta sitten kun Willistä tulee pappi, kuulin sen omin -korvin! selitti Maud tärkeänä. - --- Mikä kohtalo Polly kaunokaiselle! surkutteli Tom. - --- Hänestä se on hauskaa, ja varmasti se onkin. On mukavaa kuunnella, -kun he suunnittelevat tulevaisuutta. - --- No, Possu, juttele vielä jotain heistä, sanoi Tom hetken kuluttua, -kun Maud näytti kokonaan syventyneen näihin tulevaisuuden kuviin. - --- Will kertoi sitten hullun jutun, kuinka yhtä professoria oli -lennätetty. Et ole tainnut kuullakaan siitä, koska et ole kertonut. -Joku hurja ylioppilas oli pannut ruutia tai jotain muuta räjähtävää -ainetta tuolin alle, ja se räjähti kesken luennon. Professoriparka -pomppasi ilmaan ihan suunniltaan säikähdyksestä. Pojat juoksivat -hakemaan vettä sammuttaaksen tulen. Mutta eniten Williä nauratti se, -että koiruuden keksijä sai itse tulen housuihinsa sammutushommissa, -ja hän pyysi sitten tiedekunnalta tai kanslerilta, vai mikä se oli... - --- Kumpikin kelpaa, mumisi Tom hytkyen pidätetystä naurusta. - --- Niin, hän meni pyytämään uusia housuja, ja hänelle annettiin -rahat kunnon housuja varten. Mutta hänpä ostikin jotkut kamalat, -leveäraitaiset ja hyvin halvat ja järjesti loppurahalla punssikestit. -Eikö se ollut hirveätä? - --- Kamalaa! Ja Tom räjähti niin äänekkääseen nauruun, että Fan peitti -korvansa ja koiraparka alkoi haukkua vimmatusti. - --- Tunnetko sinä sen ilkiön? kysyi Maud. - --- Jonkin verran, läähätti Tom, jonka vaatekomerossa nuo samaiset -housut paraikaa riippuivat. - --- Älä mekasta noin! Minulla on kauhea päänsärky, marisi Fan. - --- Tytöillä on aina päänsärkyä, vastasi Tom, jonka mylvintä vaihtui -hohotukseksi. - --- En käsitä mitä hauskaa te pojat näette epäritarillisissa -kepposissa, sanoi Fan, joka ilmeisesti oli huonolla tuulella. - --- Emmekä me käsitä, kuinka te tytöt jaksatte lörpötellä ja pyntätä -itseänne viikosta viikkoon, sinkautti Tom takaisin. - -Tämän sanaharkan jälkeen oli vähän aikaa hiljaista, mutta koska -Fania ikävystytti, hän halusi jatkaa juttelua ja kysyi äskeistä -sopuisammalla äänellä: - --- Mitä Trixille kuuluu? - --- Hän on yhtä suloinen kuin ennenkin, murahti Tom. - --- Kiusaako hän sinua tavalliseen tapaansa? - --- Mitäpä muutakaan. - --- Mistä kenkä nyt puristaa? - --- No, minä kerron, miten mieletön hän taas oli. Hän näet kieltäytyi -tanssimasta kanssani, mutta ei antanut minun tanssittaa muitakaan. -Minä sanoin hänelle, että jos poika vie tytön tanssiaisiin, tämän -pitäisi tanssia edes kerran hänen kanssaan, varsinkin jos he ovat -kihloissa. Mutta juuri siksi Trix ei tahtonut tanssia kanssani. Minä -jätinkin hänet sitten yksin loppuvalssin ajaksi ja pidin hauskaa -Bellen kanssa. Ja tänään kirkosta palatessani sain totisesti kuulla -kunniani. - --- Jos kerran menee kihloihin Trixin tapaisen tytön kanssa, -ei muuta voi juuri odottaakaan. Oliko hänellä tänään muuten -pariisilaishattunsa? lisäsi Fan äkkiä kiinnostuneena. - --- Hänellä oli päässään jokin sininen kapistus ja siinä mikä lie -paratiisilintu, joka raapi kasvojani aina kun hän käänsi päätään. - --- Miehet eivät sitten ikinä ymmärrä mikä on kaunista. Se hattu on -tosiaankin kaunis. - --- Kyllä he ymmärtävät, kuka on hieno nainen, eikä Trix ainakaan -näytä sellaiselta. En osaa sanoa, missä vika piilee, mutta minun -mielestäni hänellä on liian paljon töyhtöjä ja rimpsuja. Sinä olet -paljon tyylikkäämmän näköinen kuin hän etkä koskaan pukeudu liian -räikeästi. - -Tämä tavaton kohteliaisuus sulatti Fannyn ja hän siirsi tuolinsa -lähemmäksi sanoen ystävällisesti: - --- Niin, vaikka itse sanonkin, tiedän kuinka on pukeuduttava. Trix -ei ole koskaan osannut sitä taitoa. Hän pitää räikeistä väreistä ja -onkin kuin kävelevä sateenkaari. - --- Etkö voisi antaa hänelle vihjeitä? Sano ainakin, ettei hän -käyttäisi sinisiä käsineitä. Hän tietää kyllä, että vihaan niitä. - --- Minä olen yrittänyt parastani sinun vuoksesi, Tom, mutta hän on -itsepäinen kuin synti eikä välitä tipan vertaa mitä sanon hänelle, -vaikka kysymyksessä olisivat suuremmatkin asiat kuin siniset käsineet. - --- Maud kiltti, juokse hakemaan minulle toinen sikarikotelo. Se on -tuolla jossakin. - -Maud meni, ja heti kun hän oli sulkenut oven jälkeensä, Tom nousi -kyynärpäiden varaan, hiljensi ääntään ja sanoi: - --- Kuule, Fanny, maalaako Trix? - --- Maalaa ja piirtää myös, naurahti Fanny ovelan näköisenä. - --- Älä nyt viitsi! Kyllä sinä tiedät mitä tarkoitan. Minulla on -oikeus kysyä, ja sinun pitää kertoa, sanoi Tom totisena ja hänestä -oli alkanut tuntua, ettei kihloissaolo ollutkaan mitään täydellistä -autuutta. - --- Mistä sinä semmoista olet saanut päähäsi? - --- Meidän kesken sanoen, sanoi Tom vähän nolona, mutta haluten -kuitenkin saada asiasta selvän, Trix ei koskaan anna suudella itseään -poskelle, ainoastaan hiukan hipaista huuliaan. Mutta eräänä päivänä -kun minä otin heliotroopin oksan kukkamaljakosta pannakseni sen -napinreikääni, pirautin vahingossa vesipisaran hänen kasvoilleen. -Aioin pyyhkäistä sen pois, mutta hän työnsi minut luotaan ja juoksi -peilin luo, missä paineli huolellisesti poskensa kuivaksi ja palasi -toinen poski punaisempana kuin toinen. En sanonut mitään, mutta -minulle jäi omat epäilykseni. Sano nyt, maalaako hän itseään? - --- Kyllä hän maalaa, mutta älä hiisku siitä sanaakaan, sillä jos hän -tietäisi että olen kavaltanut hänet, en saisi ikinä anteeksi. - --- Se ei minua liikuta. Minä en pidä maalaamisesta enkä liioin salli -sitä, sanoi Tom päättävästi. - --- Et sinä sille mitään mahda. Joka toinen tyttö maalaa poskensa tai -käyttää puuteria tai mustaa kulmakarvansa noetuilla hiusneuloilla -tai tiputtaa silmiinsä belladonnaa, että saisi ne kirkkaiksi. -Clara yritti vähän aikaa parantaa ihoaan arsenikilla, mutta hänen -äitinsä kielsi sen, sanoi Fanny paljastaen halpamaisesti naisellisia -salaisuuksia. - --- Kyllä minä tiedän, että te tytöt olette aika petkuttajia, -varsinkin jotkut teistä. Mutta en pidä siitä, että esiinnytte -maalattuina kuin näyttelijättäret, sanoi Tom inhoten. - --- Minun ei tarvitse turvautua sellaisiin keinoihin, mutta Trixin -täytyy. Ja kun olet kerran valinnut hänet, saat kyllä luvan hyväksyä -hänet sellaisenaan. - --- Ei nyt vielä olla siinä pisteessä, mutisi Tom uhmaavasti ja -heittäytyi taas pitkälleen. - -Maudin tulo keskeytti heidän luottamuksellisen keskustelunsa, vaikka -Tom ei malttanutkaan olla ärsyttämättä hänen uteliaisuuttaan, vaan -esitti vielä salaperäisen kysymyksen: - --- Sanohan, Fan, tekeekö Pollykin sellaista? - --- Ei, Pollysta se on inhottavaa. Mutta kun hänestäkin tulee kalpea -ja kuihtunut, niin eiköhän hänkin vain muuta mieltään. - --- En usko, sanoi Tom. - --- Polly sanoo, että on sopimatonta puhua salaisuuksia sivullisten -kuullen, huomautti Maud arvokkaasti. - --- Taivaan tähden, lopeta jo tuo jankutus Pollysta. En -kuolemaksenikaan jaksa kuunnella sitä, kivahti Fan. - --- Ohoh, hämmästyi Tom ja kavahti istumaan kiinnostuneena. -- Minä -luulin teitä sydänystäviksi, jotka vetävät aina yhtä köyttä. - --- Minä pidän kyllä Pollysta, mutta olen kyllästynyt kuulemaan Maudin -ylistelyjä. Niin, kerro nyt sekin hänelle, mokoma kielikello! - --- Hyvä ihme, miten äkäinen hän on, kuiskasi Maud Tomille. - --- Kuin ampiainen. Jätä hänet rauhaan, possu. Kuule, kello soi! -Mene katsomaan kuka siellä on, sanoi Tom, kun kellon kilinä kajahti -hiljaisessa talossa. - -Maud meni kurkistamaan porraskaiteen yli ja pyrähti takaisin -haltioissaan. - --- Will on tullut hakemaan minua. Saanko mennä? Ei siellä niin -kauheasti pyrytä, ja minä puen kunnolla päälleni. Saatte lähettää -hakemaan minua, kun isä tulee kotiin. - --- Minua ei liikuta, mitä sinä teet, vastasi Fan entistä -kiukkuisempana. - -Odottamatta sen parempaa lupaa Maud syöksyi pukeutumaan. Will -ei tullut yläkertaan, koska oli kovin luminen, ja Fan oli siitä -mielissään, sillä Will oli hänen seurassaan ujo, kömpelö ja -vaitelias. Tom sen sijaan meni pitämään seuraa Willille ja sanomaan, -että Maud tulisi kohta. He olivat hyviä ystäviä, mutta viettivät -erilaista elämää, koska Will oli lukutoukka ja Tom päiväperhonen, -toisin sanoen Will ahkera ylioppilas, Tom iloinen nuori herra. -Tom suhtautui holhoavasti Williin, mutta tämä ei pitänyt siitä ja -osoitti sen kieltäytymällä lainaamasta häneltä rahaa eikä pyynnöistä -huolimatta osallistunut niihin kerhoihin ja yhdistyksiin, joihin -Tom kuului. Niinpä Tom jätti Willin rauhaan, ja tämä tuli mainiosti -toimeen omin voiminkin uppoutuen kirjoihinsa ja kieltäytyen -kaikista houkutuksista, paitsi kirjastossa käynneistä ja urheilusta -sekä sellaisista huveista, jotka sopivat hänen kukkarolleen. -Kokemattomuudessaan hän ei näet tiennyt, että yliopistoissa ei -opiskeltu, vaan elettiin kuin taivaan linnut. - -Kun Maud tuli alas ja sipsutti tyytyväisenä tiehensä käsi Willin -kädessä, Tom seurasi heitä katseellaan kunnes he katosivat näkyvistä -ja alkoi sitten kierrellä huoneissa ajatuksissaan vihellellen, kunnes -paremman puutteessa nukahti isänsä nojatuoliin. Hän heräsi nauttimaan -yksin teetä, sillä äiti oli vuoteessa ja Fannykin oli sulkeutunut -huoneeseensa potemaan päänsärkyä. - --- On tämäkin hauska tilanne, hän ajatteli, kun kello löi kahdeksan -ja hänen neljäs sikarinsa lähestyi loppuaan. -- Trix on suuttunut ja -Fan nyreissään. Taidanpa lähteä tästä liikkeelle. Mitähän jos menisin -Pollyn luo ja tarjoaisin Willille kyydin, säästyisivät ainakin -poikaparan jalkavaivat. Voisin samalla tuoda Maudin kotiin. Hän olisi -siitä ikionnellinen. Eihän sitä tiedä, milloin isäukko tulee kotiin. - -Tom lähti verkalleen ajamaan ja jätti hevosensa naapurin talliin, -sillä hän halusi itse nähdä, mikä Maudia niin veti Pollyn luokse. - --- Polly tuntuu olevan vedossa, hän tuumi noustessaan hiljaa -portaita ja Pollyn miellyttävän äänen kantautuessa hänen korviinsa. -Tom aina nauroi Pollyn vakavalle puhetyylille hänen innostuessaan -jostakin. Mutta Tom piti siitä, koska se poikkesi hänen useimpien -tyttötuttaviensa keimailevasta lörpöttelystä. Nuoret miehet nauravat -usein järkeville tytöille, joita sydämessään kunnioittavat, ja ovat -ihailevinaan kanamaisia tyttöjä, joita itse asiassa halveksivat, -sillä vakavuus, älykkyys ja naisellinen arvokkuus eivät ole muotia. - -Ovi oli raollaan, ja Tom pysähtyi pimeään eteiseen ja vilkaisi -huoneeseen ennen sisään astumistaan. Näkymä ei häikäissyt, mutta se -oli kodikas ja miellyttävä. Iloisesti loimuava takkavalkea valaisi -pienen huoneen jokaista soppea myöten. Maud istui tulen ääressä, -silitteli sylissään makaavaa Tuhkimoa ja seurasi hartaana omenan -paistumista. Will loikoili sohvalla katsellen miettiväisesti Pollya, -joka puhuessaan silitteli pellavapäisen veljensä leveää otsaa. He -olivat nähtävästi rakennelleet tuulentupia, sillä Polly sanoi juuri -painokkaaseen tapaansa: - --- Teitpä miten tahansa, älä ainakaan havittele suurta kirkkoa, -jonka rakennuttaminen ja kunnossapito tulee niin kalliiksi, -ettei hyväntekeväisyyteen jää mitään. Minä pidän vaatimattomista -vanhanaikaisista kirkoista, jotka on tarkoitettu käyttöön eikä -näytettäviksi ja joihin ihmiset kokoontuvat rukoilemaan ja -kuuntelemaan saarnaa ja joissa jokainen veisaa itse virtensä eikä -kuuntele oopperalaulajia, kuten nykyään on tapana. Vaikka entiset -kirkot olivatkin karuja ja kylmiä ja niiden istuimet kovia, -niissä koki todellista hartautta ja niiden vakavuus vaikutti -ihmisten arkielämäänkin. En välitä uskonnosta, joka riisutaan -pyhävaatteiden mukana ja otetaan taas esille seuraavana pyhänä. Minä -tahdon semmoista, jonka näkee, tuntee ja elää joka hetki. Ja minä -toivon, että sinusta tulee oikea pappi, joka näyttää elämällään ja -esimerkillään, miten usko saavutetaan ja säilytetään. - --- Toivottavasti minusta tulee sellainen, Polly, mutta sanotaan -niinkin, että ellei perheen poika kelpaa muuhun, hänestä tehdään -pappi. Välistä tuntuu, ettei minusta ole mihinkään, ja siksi minun -ei pitäisikään ruveta papiksi, sanoi Will nauraen, mutta näytti -kuitenkin vaatimattomuudestaan huolimatta uskovan kutsumukseensa. - --- Joku sanoi kerran samaa isälle, ja muistan mitä hän vastasi: "Olen -iloinen saadessani antaa parhaan ja lahjakkaimman poikani Jumalan -palvelijaksi." - --- Sanoiko hän todella niin? sanoi Will punastuen, sillä tämä iso, -kirjoihin ihastunut poika oli läheistensä kiitokselle yhtä altis kuin -tytöt konsanaan. - --- Sanoi, vastasi Polly vahvistaen tietämättään veljensä toivoa -ja uskallusta. -- Ja isä lisäsi vielä: "Poikani saavat noudattaa -sisäistä kutsumustaan. Minä kehotan heitä vain käyttämään -tunnollisesti lahjojaan ja olemaan rehellisiä kunnon miehiä." - --- Ja sitä me tahdommekin. Ned menestyy hyvin lännessä, ja minä -ponnistelen täällä. Kun isä kerran tekee parhaansa antaakseen meille -haluamamme tilaisuuden, meidän on omasta puolestamme puskettava -lujasti. - --- Kyllä sinä pusketkin, huusi silloin Tom, joka oli -seurannut keskustelua niin kiinnostuneena, että unohti olleensa -salakuuntelijana. - -Polly ponnahti pystyyn niin iloisesti hämmästyneenä, että Tomia aivan -kadutti, kun ei ollut useammin käynyt tervehtimässä Pollya. - --- Tulin hakemaan Maudia, hän ilmoitti niin isällisellä äänellä, että -asianomaisen pikku neidin silmät lensivät selkoselälleen. - --- Minä en voi tulla, ennen kuin omenani on paistunut. Ja eihän kello -ole vielä yhdeksää. Will lupasi saattaa minut. Lähtisin mieluummin -hänen kanssaan. - --- Otan teidät molemmat rekeen. Myrsky on lakannut, mutta siellä -on raskas kävellä, joten tulet kai kyydissäni? kysyi Tom nyökäten -Willille. - --- Totta kai hän tulee, tuhannet kiitokset vain. Olen koettanut -saada häntä jäämään yöksi. Neiti Mills onnistuu aina löytämään -jonkin nurkan yövieraille, mutta [Will] tahtoo vain itsepintaisesti -lähteä, jotta pääsisi heti aamulla töihin käsiksi, sanoi Polly -tyytyväisenä nähdessään Tomin riisuvan päällystakkinsa aivan kuin hän -aikoisi jäädä odottamaan Maudin omenan paistumista, ja Polly siunasi -mielessään sen hidasta kypsymistä. - -Sijoitettuaan vieraansa parhaaseen tuoliin Polly istuutui itsekin ja -katseli Tomia niin tyytyväisenä, että tämä tunsi kohoavansa omissa -silmissäänkin monta astetta. - --- Sinä käyt täällä niin harvoin, että joutuu vallan hämilleen, kun -lopulta kunnioitat taloa käynnilläsi, sanoi Polly alkajaisiksi. - --- Meillä opiskelijaparoilla on niin kiire, ettei jää paljon aikaa -iloihin, vastasi Tom. - --- öhm! yskäisi Will. - --- Ai, ai, ota pilleri! neuvoi Tom; ja molemmat pojat purskahtivat -nauramaan. Polly joka ymmärsi yskän, yhtyi myös nauruun ja sanoi: - --- Tässä on vähän pähkinöitä, Tom. Nauti nyt kun on tilaisuus. - --- Mikä herkullinen tarjous. Tom ei ollut kadottanut entistä -mieltymystään pähkinöihin, vaikka nykyään antautui enää harvoin -nautinnolleen, koska pähkinöiden syömistä pidettiin epähienona. -Niinpä hän alkoi nyt hyvällä halulla särkeä niitä ja pistellä -poskeensa. - --- Muistatko kun tulin ensimmäistä kertaa teille ja sinä annoit -asemalta ajettaessa minulle pähkinöitä ja säikytit minut -puolikuoliaaksi pelottamalla, että ajuri oli juovuksissa, sanoi Polly. - --- Totta kai minä sen muistan, ja mäenlaskunkin, vastasi Tom nauraen. - --- Entäs polkupyörä sitten! Sinulla näkyy olevan siitä vielä arpi. - --- Ja sinä seisoit vieressä, kun haavaa ommeltiin. Olit rohkea tyttö, -Polly. - --- Minä pelkäsin kyllä kauheasti, mutta tahdoin näyttää -urhoolliselta, sillä sinä sanoit minua pelkuriksi. - --- Sanoinko? Olisin sietänyt korvilleni. Minulla oli tapana härnätä -sinua häpeämättömästi, mutta sinä olit aina niin kiltti ettet -suuttunut. - --- Minkä sille mahtoi, sanoi Polly. -- Silloin kyllä ajattelin, että -olit kamala, mutta taisin kuitenkin pitää kiusanteostasi. - --- Hän oli tottunut siihen kotona, puuttui Will puheeseen ja nykäisi -Pollya korvantauskiharasta. - --- Te pojat ette koskaan kiusoitelleet minua samalla tavoin kuin Tom. -Siksi kai se huvittikin minua. Kaikki uusihan aina viehättää. - --- Mummo torui aina Tomia, kun hän kiusasi sinua, Polly, ja Tom -lupasi olla mallipoika, mutta oli kaikkea muuta, huomautti Maud -arvokkaasti. - --- Isoäiti kulta! Hän yritti kyllä parastaan, mutta ei minuun mikään -pystynyt, sanoi Tom pudistaen totisena päätään. - --- Minusta tuntuu kuin isoäiti olisi yhä vielä huoneissaan, enkä voi -tottua siihen, että ne ovat tyhjinä, lisäsi Polly hellästi. - --- Isä halusi säilyttää huoneet ennallaan, ja Tom istuu siellä -joskus. Hän sanoo, että siellä on hyvä olla, sanoi Maud, jolla oli -ihmeellinen taito paljastaa asioita, joista ei olisi saanut puhua -julkisesti. - --- Parasta että kiirehtisit omenan paistumista, sillä jollei se -ole tuota pikaa valmis, saat jättää sen silleen, possu, sanoi Tom -harmissaan. - --- Mitä Fanille kuuluu? kysyi Polly tahdikkaasti. - --- Hän on kyllästynyt kaikkeen. Väittää potevansa -ruoansulatusvaivoja, toisin sanoen huonotuulisuutta. - --- Hän on kyllä huonolla tuulella, mutta myös kipeä, sillä tapasin -hänet kerran itkemästä, ja silloin hän sanoi, ettei kukaan välitä -hänestä ja että hän aivan hyvin joutaisi kuolemaan, kertoi Maud -kääntäen varovaisesti omenan toisen kyljen tuleen. - --- Meidän pitäisi yhdessä koettaa piristää häntä. Jollei minulla -olisi näin paljon työtä, yrittäisin parastani, koska hän on ollut -kiltti minulle, sanoi Polly kiitollisena. - --- Kunpa voisitkin. Hän on nykyisin kuin tuuliviiri, eikä koskaan -tiedä mistä tuuli puhaltaa. Minua ihan harmittaa, kun näen hänet -huuli lerpallaan, mutta en käsitä mitä pihkanaa hänelle tekisi, sanoi -Tom. Mutta samassa hänen edessään oleva näky toi mieleen jotakin. -Huoneessa oli vähän tuoleja, joten Polly oli istahtanut Willin -tuolin reunalle takan ääreen. Hän nojasi paraikaa päätään veljensä -olkapäähän niin kodikkaan luottavaisesti, että sitä oli ilo katsella. -Will oli kiertänyt käsivartensa suojelevasti Pollyn ympärille, ja -ele ilmaisi selvemmin kuin sanat, että sisarukset olivat oppineet -rakastamaan ja auttamaan toisiaan. - --- Fan ressukka, häntä ei paljon hellitellä. Ehkä hän kaipaakin -juuri sitä, mietti Tom. -- Yritän olla kiltti hänelle, hänkin pitää -aina minun puoliani. Ei olisi hätääkään, jos hän olisi noin suloinen -ja miellyttävä kuin Polly, mutta voihan sitä yrittää... tuumi Tom -pureskellen mietteissään viimeistä pähkinää ja ajatellen, että oli -varsin helppoa osoittaa veljellistä rakkautta kauniille ja kiltille -sisarelle. - --- Minä kerroin Tomille siitä pojan ilkiöstä, joka lennätti -professorin ilmaan, ja Tom sanoi tuntevansa hänet. Huokaisin ihan -helpotuksesta, sillä minä jo vähän epäilin, että se olikin Tom, kun -te nauroitte jutulle niin kovasti. - -Toiset naurahtivat, ja Polly sanoi teeskennellyn vakavalla äänellä: - --- Se oli onneton tapaus, mutta epäilemättä se harhaantunut nuori -mies katuu nyt kovasti keppostaan. - --- Hän tuntui olevan hirveissä tunnonvaivoissa, kun näin hänet -viimeksi, sanoi Will vilkaisten Tomiin ilkikurisesti, sillä vaikka -Will olikin kirjatoukka, hän ymmärsi kyllä leikkiä siinä missä -huimapäinen Tomkin. - --- Hän on aina tunnonvaivoissa keppostensa jälkeen, sillä hän ei ole -pohjimmiltaan paha, vaan liian eläväinen pitääkseen itsensä kurissa, -eikä hän ole liioin yhtä ihastunut kirjoihin kuin eräs toinen -opiskelijatuttavani. - --- Hänet erotetaan varmaan, jollei hän pidä varaansa, sanoi Polly -varoittavasti. - --- Ei ihme vaikka erotettaisiinkin, sillä hänellä on kirotun huono -onni, mutisi Tom melko totisena. - --- Toivottavasti hän muistaa, että se olisi ystäville kova isku. Hän -voisi tehdä heidät myös iloisiksi ja ylpeiksi. Ja kai hän muistaakin, -sillä hän ei ole lainkaan niin ajattelematon kuin haluaa näyttää, -sanoi Polly katsellen Tomia niin ystävällisesti, että tämä heltyi, -vaikkei tietenkään näyttänyt sitä. - --- Kiitoksia, Polly! Ehkä hän läpäisee kunnialla, vaikka vähän -epäilenkin sitä. Hei, Will, lähdetäänhän kalppimaan, että tuo tipunen -pääsee yöpuulle, Tom lisäsi. - -Sillä aikaa kun Will etsi vaatekomerosta jalkineitaan ja Maud pakkasi -kypsynyttä omenaa suureen rasiaan Polly käytti tilaisuutta hyväkseen -ja sanoi Tomille hiljaa: - --- Kiitoksia hyvin paljon, että olet ollut niin kiltti Willille. - --- Varjelkoon, enhän minä ole tehnyt mitään. Hän on niin ylpeä, ettei -anna auttaa itseään. - --- Mutta autat kuitenkin ihan huomaamatta, kuten tänä iltanakin. Ja -etkö luule minun tietävän, että tuo puku, jonka hän juuri on saanut, -olisi maksanut paljon enemmän, ellei se olisi sinun räätälisi tekemä. -Hän on vielä niin kokematon, ettei ymmärrä sellaisia asioita. Mutta -tunnen kyllä sinun tapasi auttaa ylpeitä heidän tietämättään, ja -kiitän sinua sydämestäni. - --- Älä nyt joutavia! Mitä sinä tiedät räätäleistä ja -yliopistoasioista, sanoi Tom niin hämillään kuin Polly olisi tavannut -hänet pahanteosta. - --- Enhän minä tiedäkään, mutta siksi juuri olenkin kiitollinen, että -olet hyvä Willille. En välitä mitä sinusta kerrotaan, sillä olen -varma ettet houkuttele Williä mihinkään kepposiin, vaan pidät häntä -oikealla tiellä, minun tähteni. Sinä tiedät että olen menettänyt -yhden veljen, ja Will on ottanut nyt Jimmyn paikan. - -Pollyn silmät kostuivat, ja se sai Tomin lupaamaan pyhästi -mielessään, että hän on Willin ystävä niin hyvinä kuin pahoinakin -päivinä ja pitää hänet oikealla tiellä Pollyn tähden, vaikka Tom -tunsikin koko ajan, kuinka sopimaton oli sellaiseen tehtävään. - --- Minä koetan parastani, hän vastasi puristaessaan sydämellisesti -Pollyn kättä. Ja Polly näki Tomin katseesta, ettei ollut turhaan -vedonnut tämän kunniantuntoon. Kokematon Will saisi tästä lähtien -olla rauhassa kiusauksilta, joita Tom olisi saattanut aiheuttaa -hänelle. - --- Katsokaa, tämän minä annan äidille, että hän voi nauttia siinä -pillerinsä. Hän varmasti pitää siitä ja on mielissään, että häntä -on muistettu, sanoi Maud pukeutuessaan ja katseli hyvillä mielin -omenalahjaansa. - --- Olet kullanmuru, kun muistit äitiressua, sanoi Tom hyväksyvästi -nyökäten. - --- Hän oli niin mielissään silloin kerran kun toit hänelle -viinirypäleitä, ja siitä minä sen keksin. Ehkä hän sanoo minullekin: -"Kiitos, kultaseni!" Vai mitä luulet? kuiskasi Maud kasvoillaan -ikävöivä ilme. - --- Kyllä hän varmasti sanoo. Maudin suureksi hämmästykseksi Tom ei -nauranut hänen keksinnölleen. - --- Hyvää yötä, kultaseni! Ole nyt varovainen ja vedä kaulahuivi suun -eteen mennessäsi sillan yli taikka olet huomisaamuna käheä kuin -varis, neuvoi Polly suudellessaan veljeään, joka vastasi siihen -luonnollisesti ja pitämättä hellyydenosoitusta lainkaan tyttöjen -hupsutuksena. Sitten he kaikki kääriytyivät vällyihin ja reki ajoi -pois Pollyn jäädessä nyökkäilemään portaille. - -Maudista matka oli liian lyhyt, mutta häntä lohdutettiin sillä, että -hän pääsisi pitemmälle ajelulle seuraavana lauantaina, jos keliä vain -riittäisi. Tom juoksi toivottamaan äidilleen hyvää yötä ja vihjaisi -samalla Maudin tuomisista Maudin seistessä ulkona odottamassa poikien -lähtöä. - --- Hyvää yötä, kultaseni, ja ole nyt varovainen, hän sanoi Tomille -matkien vaistomaisesti Pollya. - -Tom nauroi ja oli vähällä nipistää sisarta nenästä, mutta sanat -toivatkin hänen mieleensä jotain muuta ja hän suuteli Maudia. -Hellyydenosoitus sai tytön melkein pakahtumaan hämmästyksestä ja -mielihyvästä. - -Pojat ajoivat ääneti melkein koko matkan, sillä Will piti -tottelevaisesti kaulaliinaa suun edessä ja Tom oli vaipunut -ajatuksiinsa. - -Hänen tapoihinsa ei juuri kuulunut mietiskely, mutta jos jokin -erityinen syy antoi jolloinkin siihen aihetta, tuo ihme kuitenkin -tapahtui. Ja sellaisina hetkinä hän oli ehdottoman tosi ja rehellinen -itselleen. Pistäytyminen Pollyn luona oli vaikuttanut tehokkaammin -kuin tunnin saarna, ja vaikka siellä käyty keskustelu ei ollut -ollutkaan korkealentoista tai nokkelaa, se herätti ajatuksia, ja -onhan tunnettua, että suostuttelu tehoaa paremmin kuin mitkään -parannussaarnat. Polly ja Will eivät yrittäneetkään saarnata, -ja se miellytti Tomia. Kukaan ei halua kuulla moitteita, mutta -ei liioin torjua huomaamattomasti annettuja opetuksia. Kaikessa -huolettomuudessaankin Tom tajusi ne nopeasti eikä ollut vielä niin -pilaantunut, ettei olisi toisten mukana osannut nauraa itselleen. - -Willin ja Pollyn keskinäinen kiintymys muistutti niin kipeästi Tomia -hänen omista laiminlyönneistään, että se vaikutti pysyvästi häneen. -Menneiden aikojen muisteleminen sai hänet toivomaan, että voisi alkaa -kaiken taas alusta ja paremmalla onnella. Isoäidin mainitseminen -palautti mieleen hyväätekevän muiston, ja Pollyn luottamus, kun hän -uskoi rakkaan veljensä Tomin suojelukseen, sai Tomin miehekkäästi -toivomaan, että hän todella ansaitsisi sen. Mutta häntä ei olisi -saanut kiduttamallakaan ilmaisemaan näitä mietteitään. - - - - -11 - -NEULAT JA KIELET - - - "Polly kulta! - - Ompeluseura kokoontuu tänä iltana meille. Se on aivan sinun - alaasi, joten tulethan auttamaan minua. Luotan sinuun. - - Ystäväsi Fanny." - --- Saitko pahoja uutisia, kultaseni? kysyi neiti Mills ojennettuaan -kirjelipun Pollylle, kun tämä eräänä päivänä kotiutui. Oli kulunut -muutamia viikkoja Jennyn saapumisesta. - -Polly kertoi kirjeen sisällön ja lisäsi: - --- Kai minun pitää mennä auttamaan Fania, mutta mielelläni en lähde. -Tytöt puhuvat vain omista asioistaan eivätkä ne juuri huvita minua. -Minä olen ulkopuolinen ja he hyväksyvät minut vain Fanin takia. Minä -istunkin vain jossakin nurkassa ompelemassa, kun toiset nauravat ja -lörpöttelevät. - --- Siellähän sinulla olisi hyvä tilaisuus puhua Jennyn puolesta. Hän -tarvitsee työtä, ja nuo nuoret neidit ompeluttavat varmaan paljon. -Jenny on erittäin taitava käsistään, ja häntä alkaa huolestuttaa, -jollei hän pian pääse ansaitsemaan. En tahtoisi, että hän on onneton -ja tuntee itsensä riippuvaiseksi. Hän tarvitsee vain kunnolla -palkattua ompelutyötä tullakseen toimeen. Kyllähän minäkin sitä -saisin juoksemalla tuttavieni luona, mutta en millään ehdi ennen kuin -saan Müllerit matkaan. Täällä he ovat yhteiskunnan ruokittavina, -mutta tulevat lännessä toimeen omin neuvoin. Siksi olen kerännyt -heille matkarahoja, ja niin pian kuin saan heille vielä kokoon -vaatteita, lähetän heidät matkaan. Tällä tavoin saa ihmiset auttamaan -itseään. -- Ja neiti Mills naksutti tarmokkaasti isoja saksiaan -leikatessaan pientä punaista flanellimekkoa. - --- Se on totta, ja minäkin auttaisin, jos vain tietäisin mistä -aloittaisin, sanoi Polly. - --- Kukaan meistä ei voi tehdä kaikkea mitä tahtoisi, mutta aina -voi tehdä parhaansa, ja se on jo hyvä. Aloita Jennystä, kultaseni. -Kerro noille tytöille hänestä, ja ellen erehdy pahasti, he auttavat -auliisti, sillä yleensä rikkaiden ihmisten piittaamattomuuteen -ei ole niinkään syynä kovasydämisyys kuin tietämättömyys tai -ajattelemattomuus. - --- Luulen kyllä, että minulle nauretaan, jos koetan puhua heille -vakavasti sellaisista asioista, sanoi Polly suoraan. - --- Sinä tiedät kuitenkin, että sellaisia asioita on olemassa, -haluaisit auttaa puutteenalaisia ja annat arvoa niille, jotka -työskentelevät heidän hyväkseen, eikö niin? - --- Tottakai! - --- Etkö siis voi kestää vähän pilkkaa hyvän asian vuoksi? Sanoit -eilen, että haluaisit tulevaisuudessa toimia parhaasi mukaan -naisasian hyväksi. Se ilahdutti vanhaa sydäntäni, sillä olen varma, -että aikanaan vielä lunastat lupauksesi. Mutta Polly, periaate ei -ole mistään kotoisin, ellei ihminen sen vuoksi kestä naurua eikä -kylmäkiskoisuutta. - --- Minä kyllä tahtoisin olla lujaluonteinen, mutta en haluaisi -ihmisten puhuvan siitä, varsinkaan niiden, jotka eivät ymmärrä -tarkoituksiani. Ja olisin heti tyttöjen hampaissa, jos yrittäisin -saada heidät ajattelemaan järkevästi tai ihmisystävällisesti. Nyt he -jo sanovat minua vanhanaikaiseksi ja sanokoot. Mutta ei ole hauskaa, -kun he osoittavat pitävänsä minua kiihkoilevana naisasianaisena, -sanoi Polly, jonka mieleen oli jäänyt monta ylimielistä hymähdystä -ja letkausta, jotka hän tosin oli antanut anteeksi, mutta muisti -vieläkin. - --- Heikkojen, köyhien ja vähäosaisten hoivaaminen, toisin sanoen -kristillinen armeliaisuus, on peräisin lähes parin tuhannen vuoden -takaa, ja vain ne, jotka rehellisesti noudattavat silloin annettua -kaunista esimerkkiä, saavat kokea mitä on oikea maallinen onni. -Vaikka minä en kiihkoilekaan naisten oikeuksien puolesta, lisäsi -neiti Mills hymyillen Pollyn synkkyydelle, he voisivat mielestäni -tehdä aika paljon toistensa hyväksi, jos lakkaisivat pelkäämästä -'mitä ihmiset sanovat' ja edistäisivät sydämestään kaikkea, mikä -tekisi heidät ja heidän kanssasisarensa niiden oikeuksien arvoisiksi, -jotka Jumala on antanut heille. Keinoja on niin monia, että minua -ihmetyttää, kun he eivät huomaa käyttää niitä hyväkseen. Mutta -puhuminen ei auta, sillä vain harvat osaavat sen taidon. Mutta -toivoisin jokaisen tytön ja naisen oppivan tuntemaan velvollisuutensa -ja uhraamaan hiukan aikaansa ja mielihalujaan toistensa hyväksi. -Sillä työtä on paljon ja vain naiset kykenevät sen parhaiten -tekemään, mikäli haluavat. - --- Minä koetan, sanoi Polly, josta tosin oli tärkeämpää pysyä -neiti Millsin suosiossa kuin uhrautua naissukupuolen hyväksi. -Pollyn tapaisen ujon ja herkän tytön oli vaikeata ruveta puhumaan -Jennyn puolesta, ja herttainen vanhus tiesi sen, sillä vaikka hänen -hiuksensa olivat harmaat ja kasvot ryppyiset, hän oli mieleltään -vielä nuori ja muisti hyvin omat tyttöaikaiset koettelemuksensa. -Mutta hän tiesi myös, että vilpittömällä ja suorasukaisella Pollyllä -oli enemmän vaikutusvaltaa toisiin kuin itse aavistikaan. Muiden -auttaminen koitui sitä paitsi Pollyn omaksi parhaaksi, koska se -jalosti häntä enemmän kuin ulkonainen menestys, jonka kyllä helposti -saavutti noudattamalla hienon seuraelämän sääntöjä. Pollyssa oli -hyvää ainesta, ja neiti Mills käyttäytyi vain oman periaatteensa -mukaan yrittäessään auttaa häntä. Viisas vanhus huomasi, että Polly -oli tullut siihen ikään, jolloin tytöstä äkkiä kehittyy nainen ja hän -alkaa vaatia elämältä muutakin kuin huvituksia. - -Polly pohti asiaa pukeutuessaan ja Jennyn toimiessa kamarineitona, -eikä tämä lainkaan aavistanut, mitä uusi ystävä aikoi tehdä hänen -hyväkseen, jos vain saisi kylliksi rohkeutta. - --- Ovatko ne teekutsut? kysyi Jenny, kun Polly hänen suureksi -ihastuksekseen oli saanut ylleen kahisevan mustan silkkipukunsa, -sillä hän piti Pollya täydellisenä kaunottarena. - --- Pikemminkin esitelmätilaisuus, vastasi Polly naurahtaen. Jennyn -avuliaisuus ja ihailevat katseet vahvistivat päätöstä, jonka neiti -Millsin pieni saarna oli synnyttänyt hänessä. - -Astuessaan paria tuntia myöhemmin Shaw'n olohuoneeseen hän näki -edessään masentavan rivin hienosti pukeutuneita tyttöjä, jokaisella -runsaasti koristeltu käsityöpussi, ompelurasia tai laukku. Kielet -liikkuivat huomattavasti vikkelämmin kuin neulat heidän valkoisissa -käsissään, kun he ompelivat hihoja nurin päin, sekoittivat -flanellinuttujen selkä- ja etukappaleet tai tuhersivat napinreikiä. - --- Olit kiltti, kun tulit näin aikaisin. Istu tähän Bellen ja neiti -Perkinsin väliin, ja tästä saat oikein sievän puvun ommellaksesi, -ellet tahdo jotain parempaa, sanoi Fanny ottaen Pollyn ystävällisesti -vastaan ja sijoittaen hänet sellaiseen paikkaan, jossa arveli hänen -parhaiten viihtyvän. - --- Kiitos, mutta ottaisin valkaisemattoman pumpulipaidan, mikäli -niitä on tekeillä, sillä paidat ovat vielä tarpeellisempia -kuin batistimekot, vastasi Polly ja istahti omaan nurkkaansa -mahdollisimman nopeasti, sillä ainakin kuudet lornjetit kohosivat, -eikä hän pitänyt tuijottelusta. - -Neiti Perkins, kolean näköinen nuori nainen, jolla oli -aristokraattinen nenä, kumarsi kohteliaasti ja jatkoi työtään, jolle -kaksi timanttisormusta jakoi loistettaan. Vilkasluonteinen Belle -sen sijaan nyökkäsi hänelle hymyillen, siirsi tuolinsa lähemmäksi -ja alkoi kuiskutellen kertoa Trixin ja Tomin viimeisestä riidasta. -Polly kuunteli kiinnostuneena ja ompeli samalla uutterasti vilkaisten -silloin tällöin tutkivasti neiti Perkinsin puvun hienoja röyhelöitä. -Tämä arvon neiti istui hievahtamatta kuin kuvapatsas ja työnsi -siroilla sormillaan pari pistoa minuutissa. - -Kesken kertomusta Bellen korviin kantautui toiselta puolen pöytää -katkelma vielä mielenkiintoisemmasta juorusta, ja hän sukelsi suin -päin keskusteluun jättäen Pollyn kaikessa rauhassa kuuntelemaan -ja ihailemaan nuorten neitien sukkeluutta, älykkyyttä ja lempeätä -mielenlaatua. Vaikka huoneen täytti vilkas taukoamaton puheensorina, -Polly erotti kuitenkin pätkiä hienon maailman uutisista, jotka -olivat omiaan vähentämään hänen kunnioitustaan yhteiskunnan kermaa -kohtaan. Muuan kaunotar vakuutti, että Joe se-ja-se oli viime -tanssiaisissa juonut niin paljon samppanjaa, että hänet oli täytynyt -lähettää kotiin kahden palvelijan saattamana. Toinen teki tiettäväksi -sen pöyristyttävän seikan, että Carrie P:n häälahjoista olikin -puolet vuokrattu tilaisuutta varten. Kolmas juorusi, että vaikka -rouva Buckminster käytti tuhannen dollarin päällystakkia, hänen -poikansa eivät saaneet kuin yhden lakanan vuoteisiinsa. Ja neljäs -lörppöliisa kertoi seurueelle, että eräs tietty henkilö ei ollut -koskaan kosinut erästä toista tiettyä henkilöä, vaikka asianomaiset -olivat levittäneetkin sellaisen huhun. Viimeksimainittu uutinen -nostatti sellaisen hälinän, että Fannyn piti jo kehottaa kokousta -päiväjärjestykseen. - --- Tytöt, tytöt, teidän on juteltava vähemmän ja ommeltava enemmän -tai muuten ompeluseuramme joutuu häpeään. Tiedättekö että meidän -osastomme lähetti viime kuussa vähemmän töitä kuin mikään muu osasto, -ja rouva Fitz-George sanoi, ettei hän käsitä, kuinka viisitoista -nuorta naista saa niin vähän aikaan. - --- Emme me puhu tippaakaan enemmän kuin vanhemmat naiset. Olisittepa -kuulleet heidän jaaritteluaan viime kerralla. He saavat vain sen -takia niin paljon valmista, kun vievät työt kotiin ja teettävät ne -ompelijattarillaan ja ottavat sitten itselleen koko kunnian, väitti -Belle, joka oli aina ihastuttavan suorapuheinen. - --- Siitä muistuukin mieleeni, että äiti sanoi nyt tarvittavan niin -paljon vaatteita kuin ikinä saamme valmiiksi, sillä talvi on ankara -ja köyhät kärsivät suurta puutetta. Haluaisiko joku ottaa kotiinsa -ommeltavaa joutohetkikseen, kysyi Fanny, joka oli tämän toimeliaan -hyväntekeväisyysseuran puheenjohtaja. - --- Ei missään nimessä! Kaikki minun vapaa-aikani menee käsineiden -korjaamiseen ja vaatteiden kunnostamiseen, vastasi Belle. - --- Mehän kokoonnumme jo kerran viikossa ompelemaan -- minun -mielestäni ei meiltä voi vaatia enempää. Ja onhan meillä muutakin -tekemistä. Köyhät valittavat aina ankaraa talvea eivätkä koskaan -ole tyytyväisiä, huomautti neiti Perkins ja väläytteli timanttejaan -ommellessaan nappeja esiliinan nurjalle puolelle. - --- Kukaan ei voi vaatia minulta enempää, jos muistaa mitä minun -on puuhattava kesään mennessä, sanoi Trix tärkeänä. Kolme -ompelijaa ompelee minulle minkä kerkiää, ja oikeastaan tarvitsisin -neljännenkin. Mutta kaikilla on kiire ja he vaativat niin hirvittäviä -työpalkkoja, että olen hukassa. Taidan pian aikaa joutua itse -ompelemaan. - --- Siinähän olisi Jennylle työtä, ajatteli Polly, mutta ei rohjennut -kokouksen kestäessä korottaa ääntään. Hän päätti puhua asiasta kahden -kesken Trixin kanssa. - --- Työpalkat ovat kalliita, mutta unohdat että eläminenkin on -nyt paljon kalliimpaa kuin ennen. Äiti ei koskaan anna meidän -tinkiä ompelijoiden palkoista, vaan haluaa että maksamme heille -kunnollisesti ja säästämme jossakin muussa jos tarve vaatii, sanoi -Emma Davenport, hiljainen kirkassilmäinen tyttö, jota toiset nuoret -neidit pitivät vähän omituisena, koska hän pukeutui yksinkertaisesti -isänsä miljoonista huolimatta. - --- Kuulkaa mitä tuo tyttö puhuu säästäväisyydestä! Anteeksi, tehän -taidattekin olla sukua keskenänne? sanoi Belle ääntään hiljentäen. - --- Hyvin kaukaista, mutta olen ylpeä siitä, sillä hän ei säästäessään -kitsastele toisessa asiassa ja komeile toisessa. Jos kaikki -noudattaisivat Davenportien esimerkkiä, työläisten ei tarvitsisi -nähdä nälkää eikä palvelijoista olisi puutetta. Emmalla on minun -jälkeeni yksinkertaisin puku täällä ja kuitenkin heti huomaa, että -hän on hieno nainen, sanoi Polly lämpimästi. - --- Ja sinä olet toinen, vastasi Belle, joka oli aina pitänyt Pollysta. - --- Hiljaa tytöt! Trixillä on puheenvuoro. - --- Jos he edes käyttäisivät rahansa oikein, en sanoisi mitään. -Mutta heidän pitää olla yhtä hienoja kuin muidenkin ja niin hyvissä -vaatteissa, että emäntää tuskin erottaa palvelijasta. Meidän -keittäjällämme oli esimerkiksi samanlainen hattu kuin minulla. -Ainekset olivat kyllä halvemmat, mutta yleisvaikutelma ihan sama. -Ja hän oli jopa niin julkea, että käytti sitä minun nähteni. Minä -kielsin sen, ja hän lähti tietenkin matkoihinsa. Isä suuttui niin, -ettei antanut minulle hartiahuivia, jonka oli luvannut tänä vuonna. - --- Se on tosiaan häpeällistä! huudahti neiti Perkins, kun Trix -hengästyneenä vaikeni. -- Palvelijat pitäisi velvoittaa pukeutumaan -palvelijoiden tavoin, kuten ulkomailla on tapana. Silloin heistä -ei olisi harmia. Neiti Perkins oli äskettäin palannut pitkältä -Euroopan-matkalta ja tuonut tullessaan ranskalaisen kamarineidon. - --- Perky tekee toisin kuin saarnaa, kuiskasi Belle Pollylle, kun -neiti Perkins syventyi keskustelemaan naapuriensa kanssa. -- Hän -antaa kamarineidolleen vanhoja vaatteitaan. Ja eräänä päivänä, kun -Betsey herrasteli kadulla emäntänsä tulipunaisessa samettipuvussa, -herra Curtis luuli häntä neiti Perkinsiksi ja kumarsi hänelle. Mies -on sokea kuin yölepakko, mutta tunsi kuitenkin puvun ja sieppasi -kohteliaasti hatun päästään. Perky ihailee herra Curtisia, ja siksi -hän kiukuissaan löi kamarineitoa, kun tämä kikattaen kertoi jutun. -Betsey on yhtä tyylikäs kuin Perky ja paljon sievempi. Perky tietää -sen, ja se vain pahentaa asiaa. - -Polly ei voinut olla nauramatta, mutta kävi vakavaksi kuullessaan -Trixin sanovan ikävystyneellä äänellä: - --- Uh, olen kyllästynyt noihin kerjäläisiin. Heistä on varmasti -puolet petkuttajia. Jos heidät jätettäisiin omiin hoteisiinsa, -he menisivät töihin ja pitäisivät huolen itsestään. Yleensäkin -hyväntekeväisyydestä pidetään liian paljon ääntä. Kyllä meidät saisi -jo jättää rauhaan. - --- Hyväntekeväisyyttä ei harjoiteta koskaan liikaa! puuskahti Polly -unohtaen äkkiä arkuutensa. - --- Niinkö! Minä rohkenen kuitenkin olla eri mieltä, vastasi Trix -nostaen lornjetin silmilleen ja katsoen Pollya pitkin nenän vartta. - -Ollessaan Trixin seurassa tai puhuessaan hänen kanssaan Polly aina -kiihtyi ja tuli taistelunhaluiseksi. Hän koetti voittaa ärtymyksensä, -mutta turhaan, ja kun Trix heittäytyi mahtavaksi, Pollyn teki mieli -läimäyttää häntä korvalle. Lornjettia Polly inhosi erityisesti, -sillä Trix ei ollut sen likinäköisempi kuin hänkään, mutta oli -vain olevinaan, koska se oli muotia, ja hän käytti tuota viatonta -lasinkappaletta masentaakseen ne, jotka rohkenivat vastustaa häntä. -Kopea katse, joka seurasi hänen pilkallisen kohteliaita sanojaan, sai -Pollyn kuohahtamaan. Hän karahti tulipunaiseksi ja vastasi silmät -leimuten: - --- Tuskin meistä monikaan on niin itsekäs, että voisi elää kaikessa -rauhassa, kun pikku lapset näkevät nälkää ja meidän ikäisemme nuoret -tytöt päättävät päivänsä, koska ovat niin köyhiä, ettei heillä ole -muuta valinnan varaa kuin elää synnissä tai kuolla. - -Hälinä vaikeni äkkiä, sillä vaikka Polly ei korottanut ääntään, siinä -huomasi kumminkin selvää suuttumusta; se ei voinut olla koskettamatta -edes tyhjänpäiväisintä tytönhupakkoa, koska kiihkeinkään seuraelämä -ei pysty sentään kuolettamaan naisen sydäntä. Trix häpesi, mutta -koska tunsi yhtä suurta vastenmielisyyttä Pollya kuin tämä häntä -kohtaan eikä ollut yhtä jalomielinen kuin Polly, hän etsi tyydytystä -kiusoittelusta. Polly ei tiennyt, että siihen oli salaisena syynä -Tom, joka asetti hänet usein esikuvaksi morsiamelleen, ja siksi tämä -nuori nainen inhosi Pollya kaksinverroin. - --- Puolet sanomalehtien kauhujutuista on kyhätty vain huomion -herättämiseksi. Ja olisi mieletöntä uskoa niihin, ellei nyt -välttämättä tahdo kiusata niillä itseään. Ja mitä rauhaan tulee, niin -minä en kaikesta päättäen saa nauttia sitä niin kauan kuin minun on -pidettävä silmällä Tomia, sanoi Trix ärsyttävästi. - -Pollyn neula naksahti poikki, mutta hän ei välittänyt siitä, vaan -vaiensi teräväkielisen Trixin sanomalla: - --- Minä uskon mitä olen itse nähnyt ja kuullut. Teidän elämänne on -niin onnellista ja turvattua, ettette pysty tajuamaan kurjuutta. -Mutta jos näkisitte siitä edes vilauksen, koskisi sydämeenne yhtä -kipeästi kuin minunkin. - --- Onko sinulla tosiaan sydänkipuja? Joku viittasi siihen suuntaan, -mutta en uskonut, koska näytät niin hyvinvoivalta. - -Se oli sydämettömästi sanottu, paljon sydämettömämmin kuin kukaan -saattoi aavistaa. Polly kalpeni. Belle huomasi sen ja ehätti -auttamaan osoittaen enemmän hyvää tahtoa kuin harkintaa. - --- Sinä taas et pysty kärsimään sydänkipuja. Mutta Polly ja minä emme -ole vielä niin vanhoja, että olisimme tulleet koviksi ja kylmiksi. -Sen sijaan olemme yhä niin hupsuja, että säälimme onnettomia ja -erityisesti Tom Shaw'ta, lisäsi Belle hiljemmin. - -Se oli kaksinkertainen pistos, sillä suoraan sanoen Trix ei ollut -enää mikään nuori tyttönen, ja Tomia pidettiin yleisesti hänen -uhrinaan. Trix punastui, mutta ennen kuin hän ehti uudelleen ladata -ja laukaista, Emma Davenport, joka piti tällaista kiistaa häijynä ja -sivistymättömänä, ehätti väliin. - --- Minua on aina ihmetyttänyt, miksi me kaikki luemme kyllä -mielellämme köyhistä ihmisistä ja itkemme heidän surkeaa kohtaloaan, -mutta todellisessa elämässä emme ole heistä kiinnostuneita. - --- Luultavasti taitava kerronta saa meidät ihailemaan köyhyyttä, -mutta kyllä minusta todellisuuskin on kiinnostavaa -- köyhyyskin, jos -vain oppii sitä oikein näkemään ja ymmärtämään, sanoi Polly hiljaa -ja siirsi tuolinsa neiti Perkinsin kylmästä läheisyydestä Emman -lauhkeaan ilmapiiriin. - --- Mutta mitä sitten olisi tehtävä? En käsitä millä tavoin me tytöt -voisimme auttaa enemmän kuin jo autamme. Meillä ei ole rahoja -hyväntekeväisyyteen, ja vaikka olisikin, emme osaisi käyttää niitä -oikein, sillä eihän meidän sopisi mennä nuuskimaan törkypesiä ja -metsästää tarvitsevia, sanoi Fan, joka viime aikoina oli ruvennut -ajattelemaan muutakin kuin itseään ja tunsi päivä päivältä kasvavaa -kiinnostusta lähimmäisiinsä. - --- Kovin paljon emme kai voi auttaa, ainakaan vielä, mutta on -muutamia laiminlyöntejä, jotka lankeavat luonnostaan meille, sanoi -Polly ompeluksensa äärestä. -- Tiedän perheen, jossa talon emäntä -ja tytär ottavat heti sydämelleen jokaisen uuden palvelijan. Heille -opetetaan hyviä tapoja, annetaan kirjoja luettavaksi ja keksitään -silloin tällöin kunnollista ajanvietettä, ja he tajuavat pian, -ettei heitä pidetä työjuhtina, joiden on nälkäpalkasta aherrettava -minkä jaksavat, vaan perheen apulaisina, joita arvostetaan heidän -uskollisuutensa vuoksi. Talon rouva tuntee vastuuta palvelijoistaan. - -Pollyn lopetettua monet tarkkaavaiset silmät huomasivat, että Emma -oli punastunut ja hänen suunpielissään karehti ujo hymy osoittaen, -ketä Polly sanoillaan tarkoitti. - --- Niin mainiossa talossa palvelijoista tulee sitten kai vallan -pyhimyksiä? tokaisi parantumaton Trix. - --- Ei. Harvat ovat pyhimyksiä edes vierashuoneissa. Mutta kaikilla -palvelijoilla on hyvä olla siinä talossa, olivatpa sitten kiitollisia -tai eivät. Ehkei minun olisi pitänyt puhua tästä, mutta halusin vain -osoittaa, että jotain me tytötkin pystymme tekemään, voimme ainakin -luoda paremman yhteishengen perheen ja palvelijoiden välille. Ja -kyllä me kykenemme tekemään jotain muutakin, jatkoi Polly lämmeten. --- Useimmilla meistä on kyllä rahaa pikku turhuuksiin, mutta heti -kun pitäisi maksaa esimerkiksi ompelijan lasku, olemme kauhean -köyhiä. Emmekö voisi luopua jostain turhuudesta ja maksaa ompelijalle -kunnolla? - --- Minä ainakin lupaan maksaa! huudahti Belle, joka tunsi äkkiä -omantunnonpistoksia siitä, että oli tinkinyt liinavaatelaskustaan -voidakseen kustantaa lisäkoristeen uuteen pukuunsa. - --- Kas, Belle teki jo parannuksen. Vahinko ettei se kestä viikkoa -kauempaa, sanoi Trix. - --- Sepä nähdään! tokaisi Belle päättäen mielessään, että pitäisi -lupauksensa vaikkapa vain 'tuon riivinraudan' kiusaksikin, joksi hän -herttaisesti nimitteli entistä koulutoveriaan. - --- No nyt saamme nähdä sitten Bellen ratsastamassa täyttä -laukkaa uudella keppihevosellaan. En yhtään hämmästy, vaikka hän -rupeaisi saarnaamaan vankikopeissa tai jakelemaan lentolehtisiä -naisasianaisten kokouksissa tai ottaisi kasvatikseen jonkun ihanan -ryysymekon, sanoi Trix, joka ei koskaan voinut antaa anteeksi sitä, -että Bellellä oli loistava iho ja niin runsas tukka ettei hänen -tarvinnut koskaan käyttää irtokiharoita. - --- Voisin minä tehdä pahempaakin, kuten muutamat neidit, jotka -pääsevät sanomalehden palstoille hullutuksistaan, sanoi Belle -opettavaisesti. - --- Eiköhän pidetä vähän taukoa ja levätä sillä aikaa kun Polly laulaa -meille. Esitäthän meille jotakin? Kaikki haluavat kuulla lauluasi ja -pyysivät minua kysymään. - --- No, siinä tapauksessa laulan mielelläni. Ja Polly meni auliisti -pianon luo. - -Polly ei ollut koskaan niin surullinen, hämmentynyt tai haluton, -ettei olisi mielellään laulanut, sillä laulaminen oli hänelle -luonnollinen keino tunteiden ilmaisemiseen, yhtä vaivatonta kuin -hengittäminen. Hetken hänen kätensä hapuilivat koskettimilla, kun hän -mietti mitä soittaisi, sitten kuuluivat ensimmäiset tahdit lempeän -surumielisestä sävelmästä, ja hän alkoi laulaa "Huokausten siltaa". -Polly ei tiennyt miksi valitsi juuri sen, mutta vaisto näytti osuneen -oikeaan, sillä vanhan laulun sävelet koskettivat kuulijoita. Polly -lauloi paremmin kuin milloinkaan, sillä hänen mielessään väikkyi -Jenny, ja se valoi ääneen aitoa tunnetta. Laulu vetosi tyttöjenkin -sydämeen, ja kääntyessään ympäri Polly huomasi heidän kasvoillaan -lempeämmän ilmeen, joka ilmaisi heidän unohtaneen typerän riidan ja -turhanpäiväiset ajatuksensa. - --- Tuo laulu saa minut aina itkemään, ja silloin tuntuu kuin minulla -ei olisi oikeutta olla onnellinen, sanoi Belle pyyhkien peittelemättä -kyyneliään karkeaan pyyheliinaan. - --- Onneksi ihmiset ryhtyvät harvoin noin epätoivoisiin tekoihin, -sanoi toinen tyttö, joka harvoin luki sanomalehtiä. - --- Ikävä kyllä se ei ole niin harvinaista. Vain kolme viikkoa -sitten tapasin tytön -- meitä nuoremman mutta ei sen kummemman kuin -mekään --, joka oli yrittänyt päättää päivänsä vain siksi että oli -masentunut, sairas ja köyhä. - --- Kerro meille hänestä, pyysi Belle innokkaasti. - -Polly tunsi laulun raivanneen tien asialleen ja kertoi rohkaistuneena -Jennyn tarinan esittäen sen niin elävästi, että tytöt herkesivät -ompelemasta; ja kun hän lopetti, muidenkin kuin lämminsydämisen -Bellen silmät olivat kosteina. Trix oli aivan lyöty ja neiti Perkins -suli niin, että hänen kädellään kimmelsi kyynelhelmi, joka voitti -timanttien säihkyn. Fan sieppasi äkillisestä mielijohteesta arvokkaan -posliinilautasen, pani sille viiden dollarin setelin ja kuljetti sitä -ympäri toistaen Pollyn sanoja: - --- Tytöt, tahdottehan auttaa Jenny-rukkaa aloittamaan alusta -paremmalla onnella. - -Oli ilo nähdä miten nopeasti sievät kukkarot aukesivat, kuinka -jalomielisesti jokainen antoi yltäkylläisyydestään ja miten -riemukkaat kättentaputukset Belle sai heittäessään lautaselle -kultaisen sormustimensa ja sanoessaan puoleksi hämillään, puoleksi -iloisesti: - --- Saat tämän! Minulla ei ole ikinä rahaa, sillä jostain syystä se ei -pysy kukkarossani. Mutta en voi päästää lautasta ohitseni panematta -siihen jotakin. - -Kun Fanny toi keräyksen Pollylle ja tämä kokosi rahat kiitollisena -tytöt toivoivat, että heillä olisi ollut enemmän annettavaa. - --- En voi kylliksi kiittää teitä, sanoi Polly ääni väristen. -- Nämä -rahat ovat Jennylle suureksi avuksi, ja kun hän saa tietää, miten -hyvästä sydämestä lahja on annettu, hän ilahtuu kaksin verroin. Sehän -osoittaa, että hänellä on ystäviä ja maailmassa on tilaa hänellekin. -Antakaa hänen vastapalvelukseksi ommella teille, sillä hän ei pyydä -almuja vaan työtä ja vähän ystävällisyyttä. Antamalla hänelle -molempia autamme häntä parhaiten. - --- Annan hänelle niin paljon ompelutyötä kuin hän ikinä haluaa. Ja -hän voi asua meillä niin kauan kuin työtä riittää, ellei hänellä ole -kotia, sanoi Trix armeliaisuuden puuskassaan. - --- Kiitos vain, mutta hän ei tarvitse asuntoa. Neiti Mills on jakanut -kotinsa Jennyn kanssa ja pitää häntä tyttärenään, vastasi Polly -ylpeänä neiti Millsin puolesta. - --- Onpa hän kultainen! huudahti Belle. - --- Minä haluaisin oppia tuntemaan hänet, kävisikö se päinsä? kuiskasi -Emma. - --- Tietysti! Tutustutan hänet mielelläni kehen hyvänsä. Neiti Mills -on hiljainen, vaatimaton vanhus, mutta tekee suunnattomasti hyvää ja -opettaa miten järkevimmällä tavalla voi auttaa hätääkärsiviä. - --- Kerro miten! Tahtoisin mielelläni täyttää velvollisuuteni, mutta -en osaa, sanoi Belle. - -Tyttöjen kasvot muuttuivat vakaviksi ja neulat suihkivat -vikkelämmin, kun heidän valppaisiin nuoriin aivoihinsa tulvi uusia -ajatuksia ja suunnitelmia niistä tositapauksista ja onnistuneista -avustustoimenpiteistä, joista Polly kertoi kuten oli kuullut neiti -Millsin kertovan. Tytöt kuuntelivat niin kiinnostuneina, että -unohtivat tavanomaisen rupattelunsa, osittain kai siksi, että asiat -olivat heille uusia ja outoja. Mutta niin kauan kuin innostusta -kesti, se oli vilpitöntä ja teki heille hyvää. Monet unohtivat sen jo -viikon kuluttua, mutta Pollyn yritykset eivät menneet vallan hukkaan, -sillä Emmasta, Bellestä ja Fannysta tuli Jennyn uskollisia ystäviä. -Ja he auttoivat häntä niin auliisti, että tyttörukasta tuntui kuin -hän olisi syntynyt uuteen ja onnellisempaan maailmaan. - - - - -12 - -KIELLETTY HEDELMÄ - - --- Nyt kaipaan jo ihan kuollakseni jotain hauskuutta, tuumi Polly -eräänä aamuna aukaistessaan ikkunan ja hengittäessään kirpeää -pakkasilmaa, joka sai hänen verensä kiertämään ja silmänsä -säteilemään nuoruutta ja tervettä elinvoimaa. -- Kyllä minun tosiaan -täytyy päästä vähän huvittelemaan. En yksinkertaisesti kestä enää -aloillani. Mitähän oikein keksisin? - -Polly murenteli leivänmuruja kyyhkysille, jotka olivat tulleet -jokapäiväiselle aterialleen. Katsellessaan niiden hohtavia höyheniä -ja punertavia jalkoja hän vaivasi päätään keksiäkseen jotakin -tavallisuudesta poikkeavaa virkistystä itselleen. Hän oli jo niin -kauan tukahduttanut huvittelunhalunsa, että tunsi siihen nyt -suorastaan hillitöntä tarvetta. - --- Minäpä menen oopperaan! hän julisti yhtäkkiä kyyhkysille. -- -Se on kyllä kallista lystiä, mutta suurenmoista, sillä musiikin -kuunteleminen on minulle aina juhlaa. Hankin kaksi huokeinta -pääsylippua ja lähetän sanan Willille -- poika parka on yhtä paljon -virkistyksen tarpeessa kuin minäkin -- ja sitten pidämme yhdessä -hauskaa. - -Ja sitten Polly paukautti ikkunan kiinni pienten elättiensä -harmiksi ja alkoi hääriä tarmokkaasti itsekseen lauleskellen -aivan kuin hänen olisi ollut mahdotonta pysyä hiljaa. Hän lähti -jo varhain ensimmäiselle tunnilleen ehtiäkseen sitä ennen ostaa -liput. Pistäessään viiden dollarin setelin kukkaroonsa hän toivoi, -etteivät liput olisi kovin kalliita, sillä hän ei varmaankaan -jaksaisi vastustaa niiden ostamista. Mutta Polly välttyi kaikilta -kiusauksilta, sillä saapuessaan lippuluukulle hän näki siellä jonon -ja huomasi poistuvien pettyneistä kasvoista, ettei lipuista ollut -toivoakaan. - --- No olkoon! Menen sitten muualle, sillä huvitella minä aion, -hän mietti päättävästi, ja pettymys tuntui vain lisäävän hänen -mielitekoaan. Mutta teatteri-ilmoituksista ei löytynyt mitään -houkuttelevaa, ja niin hänen oli pakko aloittaa päivän työt -rahojen polttaessa taskussa ja kaikenmoisten villien suunnitelmien -risteillessä ajatuksissa. Iltapäivällä hän ei mennytkään kotiin -syömään, vaan pistäytyi jäätelölle ja koetti tavoittaa iloista -juhlamieltä. Mutta ei se oikein luonnistunut. Hän teki kierroksen -taidekaupassa ja lähti sitten opettamaan Maudia ajatellen miten -katkeraa oli tukahduttaa mielihalunsa ja tyytyä vain kainon -musiikinopettajan osaan. - -Onneksi hänen ei kuitenkaan tarvinnut kauan surra osaansa, sillä Fan -kysyi heti Pollyn nähtyään: - --- No, voitko tulla? - --- Minne sitten? - --- Etkö saanut sanaani? - --- Minä en käynyt kotona päivällisellä. - --- Tom on pyytänyt meidät oopperaan tänä iltana ja... Pitemmälle -Fanny ei päässyt, kun Polly jo riemastuneena alkoi taputtaa käsiään. - --- Tulenko muka? Totta kai tulen! Koko päivänä en ole muuta -ajatellutkaan kuin oopperaa. Yritin aamulla hankkia lippuja, mutta en -saanut. Ja siitä saakka olen aivan kihissyt harmista. Ja nyt -- sehän -on suurenmoista! Polly aivan hyppi hyvästä mielestä. - --- Tule meille teelle ja pukeudu täällä, niin pääset mukavasti samaa -matkaa. Tom on tänään taivaallisen hyvällä tuulella. - --- Minun täytyy vain käväistä kotona hakemassa vaatteeni, sanoi Polly -päättäen siinä paikassa ostaa koko kaupungin hienoimmat hansikkaat. - --- Minulta saat valkoisen teatteriviitan ja muut asusteet, sillä -Tom haluaa tietysti ylpeillä daameistaan, sanoi Fan ja lähti -kauneusunilleen. - -Sinä hetkenä Polly päätti, ettei lainaakaan Beckyn parasta hilkkaa, -kuten ensin oli aikonut, vaan hankkii uuden, sillä mikään ei tuntunut -hänestä liian tuhlaavaiselta tällaiseen juhlatilaisuuteen. Maudin -tunnin laita taisi olla vähän niin ja näin, sillä Pollyn päässä -vilisi vain hilkkoja, hansikkaita, teatteriviittoja ja viuhkoja ja -hän antoi oppilaansa kahlata soittoläksyn niin kuin tämä parhaiten -taisi. Heti tunnin loputtua Polly ryntäsi tiehensä. Hän ei ostanut -ainoastaan hansikkaita vaan myös hatunkuvun, palasen harsoa ja -heleänpunaisen silkkiruusun, joka oli viikkomääriä viekoitellut häntä -eräässä näyteikkunassa. Ja sitten kotiin ompelemaan yhtä näppärästi -ja sukkelaan kuin muotikauppias kiireimpänä aikana! - --- Tietysti minä tuhlaan nyt ihan mielettömästi, mutta olen kerta -kaikkiaan sillä päällä ja elän vaikka kokonaisen viikon vedellä -ja leivällä. Minun on oltava sievän näköinen, sillä sen harvan -kerran kun Tom pyytää minut ulos, hänellä on syytä olla tyytyväinen -minuun. Haluan edes kerran olla kuten muutkin tytöt ja huvitella -ajattelematta aina mikä on oikein ja väärin. Jaha, nyt vielä -vaaleanpunaiset kiinnitysnauhat ja kaikki on valmista, hän puheli ja -mylläsi laatikkonsa perinpohjin hakiessaan sopivaa silkkinauhaa. - -Etukäteen nähty pieni vaiva ja ponnistus kruunaa vain ilon. Niinpä -Pollykin aivan hykerteli mielihyvästä, kun hattu oli valmis, leningin -kaulus pesty ja silitetty, kengät kiillotettu, viuhka korjattu -ja muut lisätarvikkeet kääritty pakettiin ja lähtö edessä. Sydän -pomppi rinnassa niin iloisesti, että hänen oli ihan vaikea kävellä -säädyllisen arvokkaasti. - -Maud soitti juuri paraikaa masurkkaa olohuoneessa, kun Polly -liihotteli sisälle niin tanssinhaluisen näköisenä, että Tom joka -sattui olemaan huoneessa, tarttui Pollya ilman muuta vyötäisiltä ja -pyöräytteli häntä, kunnes Maudin sormet herposivat koskettimilla. - --- Se oli ihanaa, Tom! Ja tuhannet kiitokset kutsusta! Iloitsen jo -etukäteen tästä illasta, sanoi Polly ja pysähtyi hattu niskassa ja -tukka kuin tuulen riepottamana. - --- Sepä hauskaa! Niin minäkin. Ajattelin, että meillä varmasti olisi -mukava ilta näin perheen kesken, sanoi Tom mielissään. - --- Onko Trix kipeä? kysyi Polly. - --- Lähti viikoksi New Yorkiin. - --- Ahaa! Kun kissa on poissa, hiiret hyppivät pöydällä. - --- Juuri niin. Tule, pyörähdetään vielä kerran. - -Mutta ennen kuin he ennättivät aloittaa, Pollyn silmiä kohtasi kamala -näky: pieni koira tassuttelemassa huoneesta käärö suussaan. Se sai -hänet lyömään kätensä yhteen ja kiljaisemaan epätoivoisena: - --- Minun hattuni! Voi, minun hattuni! - --- Missä, missä? Ja Tom vilkaisi hätääntyneenä ympärilleen. - --- Pikku otti sen. Voi, pelasta se äkkiä! - --- Heti paikalla! Ja Tom karkasi koiran perään pontevammin kuin olisi -tarvinnut. - -Pikku piti takaa-ajoa ilokseen keksittynä leikkinä ja nautti siitä -valtavasti. Se kiiti halki talon retuuttaen suussaan kallisarvoista -kääröä kuin rottaa. Sen isäntä juoksi jäljessä viheltäen, uhaten -ja maanitellen, mutta turhaan. Polly tuli perässä tuskasta -menehtymäisillään, ja Maud nauroi niin, että rouva Shaw lähetti -kysymään, oliko joku saanut hermokohtauksen. Vihdoin kuului -kellarista päin ulvahdus, joka ilmoitti, että rosvo oli saatu kiinni, -ja Tom palasi takaisin retuuttaen toisessa kädessään Pikkua ja -toisessa hattua, jota Polly oli niin antaumuksella ommellut. - --- Sain rakin kiinni juuri kun se oli repimäisillään hatun. Kunhan -se vain ei ole syönyt toista hansikastasi. En löydä sitä mistään, ja -tämäkin on aika pureskeltu, sanoi Tom riistäen revityn hansikkaan -Pikun hampaista. - --- Se oli minulle oikein, sanoi Polly huokaisten. -- Eihän -minun olisi ollenkaan tarvinnut ostaa uusia, mutta tahdoin olla -tavallista hienompi tänä iltana. Se oli rangaistus mielettömästä -tuhlaavaisuudestani. - --- Oliko paketissa muutakin? kysyi Tom. - --- Vain parhaat kalvosimeni ja kaulukseni. Ne ovat varmaan -hiilisäiliössä, vastasi Polly epätoivoisen tyynesti. - --- Minä näin jotain valkoista ruokasalin lattialla syöksyessäni sen -läpi. Mene hakemaan ne, Maud, ja korjataan vahingot, sanoi Tom ja -salpasi pahantekijän kenkäkomeroon, jossa tämä kaikessa rauhassa -kiertyi nukkumaan. - --- Ei näillä ole mitään hätää, julisti Maud tuodessaan kadonneet -aarteet. - --- Eikä hatulla liioin, siitä olenkin ikionnellinen, sanoi Polly, -joka oli tarkastellut hattua niin huolestuneena, että Tomin silmät -alkoivat vilkkua. - --- Niin minäkin, sillä se näyttää tavallista näpsemmältä -kapistukselta, sanoi Tom hyväksyvästi. Hän tunsi heikkoutta -vaaleanpunaisiin ruusuihin, ja Polly taisi tietää sen. - --- Kunhan se vain ei olisi liian korea, virkkoi Polly empien. - --- Ei toki, se on kuin morsiushattu ja mahtaa pukea sinua. Pane se -päähäsi, niin nähdään! - --- En ikimaailmassa, kun tukkani hapsottaa huiskin haiskin. Älä -katsele minua, ennen kuin olen säädyllisen näköinen, äläkä kerro -kenellekään kuinka hypin. Olen luultavasti ihan hassu tänä iltana, -jutteli Polly haaliessaan pelastuneita tavaroita kokoon. - --- Hassuus näköjään pukee sinua. Jatka vain samoin, sanoi Tom -tarkastellen Pollya, joka naurusuin lähti Fanin luo ja näytti -pörrötukkaisena entistäkin sievemmältä. -- Jos tuon tytön pukisi -kunnolla, hänestä saisi lumoavan kaunottaren, lisäsi Tom hiljaa -Maudille. - -Polly kuuli sen ja päätti siinä silmänräpäyksessä tulla niin -lumoavaksi kuin hänen varansa suinkin sallivat. -- Yhdeksi ainoaksi -illaksi vain, hän tuumi kurkistaessaan kaiteen yli ja huomattuaan -ilokseen, että tanssi ja koiran takaa-ajo olivat karistaneet Tomista -kaiken keikarimaisuuden. - -Ystävykset joivat ylhäällä teetä, ja se tuntui Pollysta ylelliseltä. -Sen jälkeen kumpikin asettui peilin eteen ja ryhtyi somistamaan -itseään sydämensä halusta. Oli hauska katsella, kuinka tosissaan -Polly sinä iltana pukeutui. Hän oli uskaliaalla tuulella ja avasi -palmikon, jolla tavallisesti piti tukkansa, ja päästi tuuheat ruskeat -kiharat valloilleen jättäen tarkoituksellisesti muutaman vaarallisen -pikku kiehkuran ohimoille ja otsalle. Hän paneutui sydämestään -sovittamaan kohdalleen pelastettuja kalvosimia ja kaulusta sekä -pienen pientä muotitäplää juuri vasemman hymykuopan taakse. Tähän -epätavalliseen pikku keikailuun hänet houkutteli melkein näkymätön -naarmu, joka oli ilmestynyt poskeen. Valkeaan untuvareunaiseen -viittaan verhouduttiin asiaankuuluvalla arvokkuudella ja sen -kantaja liikehti peilin edessä harjoitellen aitoa bostonilaista -kävelytapaa: vartalo etukumarassa, kyynärvarret taakse ja olkapäät -eteen työntyneinä, askel notkahtelevan lipuva ja välillä hypähtävä. -Mutta kun tuli hatun vuoro, Pollyn oli pidätettävä ihan hengitystään, -kunnes se oli turvallisesti paikoillaan ja vaalea ruusu kukki hänen -kiharalaineillaan. Fanista Polly oli kerrassaan hurmaava. Tällaisen -menestyksen hetkenä Polly ei voinut olla lainaamatta vielä Fanin -kultaista rannerengasparia ja valkoista viuhkaa, jossa oli peili -keskellä. - --- Voinhan panna ne taskuuni, jos tunnen olevani liian pyntätty, -sanoi Polly napsauttaessaan rannerenkaat kiinni. Mutta leväytettyään -pari kertaa viuhkaa, hänestä tuntui mahdottomalta luopua -lainakoruista koko iltana, sillä niin kiehtovaa oli niiden kimallus. - -Fanny lainasi hänelle myös kolminappiset käsineensä, ja nyt Polly -oli täysin tyytyväinen. Ja kun Tom otti hänet vastaan huudahtaen -hyväksyvästi: "Onpa sinussa silmänruokaa kerrakseen! Olet totisesti -upea!" Polly tunsi, että hauskuus oli jo alkanut. - --- Eikö Pollysta tulisikin ihastuttava morsian? sanoi Maud, joka -tarkasteli molempia tyttöjä pohtien, ottaisiko isoksi tultuaan -sinisen vai valkoisen viitan oopperaan lähtiessään. - --- Tulisi totisesti! Saanen toivottaa onnea Sydneyn morsiamelle, -lisäsi Tom ja astui lähemmäksi juhlallisesti kumartaen ja vilkaisten -samalla ilkamoiden Faniin. - --- Mene tiehesi! Kuinka sinä uskallat! huudahti Polly ja punastui -tummemmaksi kuin ruusunsa. - --- Jos aiomme oopperaan tänä iltana, meidän on aika lähteä. Vaunut -ovat odottaneet jo kauan, tokaisi Fan ja purjehti huoneesta. - --- Etkö pidä ajatuksesta, Polly? kysyi Tom, kun he yhdessä -laskeutuivat portaita. - --- Oikein paljon. - --- Älä hulluttele! - --- Minkä minä sille mahdan, että rakastan musiikkia. - --- Minä puhuin Sydistä. - --- Mutta minä en. - --- Sinun on parasta koettaa saada hänet. - --- Voinhan ajatella asiaa. - --- Polly, Polly, mihin päädytkään? - --- Nurinniskoin kadulle, vastasi Polly luiskahtaessaan portailla, -jolloin Tomin nauru katkesi ja hän auttoi Pollyn turvallisesti -vaunuihin, joissa Fanny jo istui odottamassa. - --- Tämä se vasta on juhlaa! sanoi Polly itsekseen vaunujen lähtiessä -liikkeelle. Hänen mielessään liikkui ehkä samoja tunteita kuin -Tuhkimolla silloin kun haltijan vaunut kiidättivät tätä ensimmäisiin -tanssiaisiin. Erona vain se, että Pollyn ajatuksissa pyöri kaksi -sankaria, kun taas Tuhkimo-rukalla ei ollut ainoatakaan. Fan oli -vaitelias, mutta Tom sen sijaan niin hassutteleva, että Polly -kieltäytyi enää kuuntelemasta ja alkoi hyräillä pätkiä oopperasta. -Mutta tietysti hän kuuli joka sanan ja päätti maksaa toisen -kiusoittelun ensi tilassa. - -Heidän paikkansa olivat parvekkeella, ja tuskin he olivat -istuutuneet, kun ihmeellisestä yhteensattumasta Sydney ja Fanin -entinen ystävä Frank Moore kävivät istumaan juuri heidän taakseen. - --- Senkin lurjus! Sinä järjestit tämän, kuiskasi Polly tervehdittyään -naapureita ja huomatessaan Tomin kujeellisen ilmeen. - --- Annan kunniasanani, ettei minulla ole tässä osaa eikä arpaa. -Vetovoiman syytä kaikki. - --- Fan saattaa pitää siitä, mutta minä en. - --- Hänpä näyttää jo alistuneen kohtaloonsa. - -Kuten tosiaan olikin, sillä hän jutteli ja nauroi hilpeästi -Frankin kanssa, kun taas Sydney tarkasteli salaa Pollya aivan kuin -kummeksien, miten harmaasta toukasta oli voinut äkkiä kehittyä -valkoinen perhonen. Mutta on tunnettu tosiasia, että vaatteet ovat -varsin tärkeä tekijä monen naisen elämässä. Järkevinkään heistä ei -voi olla välistä tunnustamatta, että saa monista iloista kiittää -kaunista pukuaan, sievää kampaustaan tai hattua, joka korostaa -kasvojen parhaita puolia ja saa mielen iloiseksi. - -Vaikka Polly oli näissä asioissa varsin kokematon, hän tunsi -olevansa nyt toisten mielestä tavallista viehättävämpi, mutta -vaatimattomana arveli Tomin kohteliaisuuden, Sydneyn mielenkiinnon -ja Frankin peittelemättömän ihastuksen johtuvan hatustaan tai -oikeastaan untuvakauluksisesta viitasta, joka korotti vähäpätöisen -musiikinopettajattaren hienojen naisten säätyyn. - -Polly teki joskus pilkkaa moisista asioista, mutta tänä iltana hän -hyväksyi arvelematta kaiken, hän suorastaan nautti siitä, antoi -rannerenkaiden välkehtiä nuorten miesten edessä ja oli mielissään, -kun oli heidän silmissään hauskannäköinen. Yhden seikan hän kuitenkin -unohti, nimittäin sen, että hänen oma onnellinen mielialansa antoi -hänelle suurimman viehkeyden. Tämä nuori, hilpeä sydämensä pohjasta -huvitteleva tyttö oli jokaisen silmissä vastustamaton. - -Musiikki, valaistus, hieno puku ja seura nostattivat Pollyn mielialaa -ja hän käyttäytyi ja puhui toisin kuin oli koskaan ajatellut -mahdolliseksi. Ei hän aikonut keimailla, mutta se luontui jotenkin -ihan itsestään. Eikä hän mahtanut sille mitään, sillä kerran -alettuaan hänen oli vaikea lopettaa, kun Tom vielä yllytti ja Sydney -katseli häntä entistä ihastuneempana. - -Polly jäljitteli keimailussaan hienoston tapoja, mutta niin -huomaamattomasti, etteivät Trix ja kumppanit olisi edes tajunneet -sitä. Vasta-alkajaksi hän osoitti kuitenkin tavallista suurempaa -taitoa, ja sinä iltana hänelle selvisi, missä keimailun viehätys -piili; hänestä tuntui kuin hän olisi yhtäkkiä saanut uuden lahjan, -jota opetteli käyttämään täysin tietäen, että sen vaarallisuuteen -kätkeytyi juuri päähoukutus. - -Tom ei aluksi tiennyt mitä ajatella Pollysta, vaikka muutos hänestä -olikin tavattoman edullinen. Mutta sitten hän päätteli, että Polly -oli ottanut onkeensa ja yritti saada Sydneyn pauloihin, kuten hän -asian suvaitsi ilmaista. - -Sydney, joka oli vaatimaton nuori mies, ajatteli sen sijaan vain, -että pikku Pollysta oli kehkeytymässä viehättävä nainen. Hän oli -tuntenut Pollyn jo tämän ensimmäisestä kaupunkivierailusta saakka ja -pitänyt aina hänestä. Tänä talvena hän oli seurannut kiinnostuneena, -miten Pollyn suunnitelmat onnistuvat, ja auttanut häntä missä oli -voinut. Mutta ennen tätä iltaa hänen mieleensä ei ollut koskaan -juolahtanut rakastua Pollyyn. Nyt hänestä alkoi tuntua, ettei ollut -osannut kyllin arvostaa nuorta ystäväänsä. Oli myös sääli, ettei -noin hilpeä ja miellyttävä tyttö saanut useammin iloita ja pukeutua -sievästi. Pollysta saisi joku vielä oivallisen vaimon, ja ehkä -hänenkin oli jo aika ajatella vakiintumista, kuten sisar niin usein -toimitti. - -Tällaiset ajatukset risteilivät Sydneyn aivoissa, kun hän katseli -edessään istuvaa valkopukuista olentoa, nautti musiikista ja näki -ihmiset epätavallisen kauniina ja miellyttävinä. Hän oli kuullut -saman oopperan monta kertaa, mutta ei koskaan näin vaikuttavana, ehkä -siksi, ettei hänellä ollut ennen sattunut olemaan lähellään yhtä -nuoria avomielisiä kasvoja, joissa ilmeet vaihtelivat musiikin myötä -niin puhuvina, että oli mahdotonta olla katselematta niitä. Polly ei -tiennyt, että Sydney juuri siksi kumartui niin usein puhumaan hänelle -silmissään sellainen katse, jota hän ei ymmärtänyt, vaikka pitikin -siitä. - --- Älä pidä silmiäsi ummessa, Polly. Ne ovat tänä iltana niin -vallattomat, että haluan nähdä ne, sanoi Tom mietittyään hetken ajan -laiskasti, tiesikö Polly lainkaan, miten pitkät ja kaartuvat hänen -silmäripsensä olivat. - --- En haluaisi näyttää teennäiseltä, mutta nautin musiikista paljon -enemmän kuin näyttelemisestä, enkä viitsi katsella koko aikaa, -vastasi Polly toivoen, ettei Tom näkisi kyyneleitä, joita hän oli -niin taitavasti pidätellyt. - --- Minä taas pidän enemmän näyttelemisestä. Tietysti musiikki on -hienoa, mutta näyttää niin hassulta, kun ihmiset ravaavat ympäri ja -kirkuvat kimeällä äänellä kauheita salaisuuksia. En ikinä totu siihen. - --- Siksi kai, että olet tervejärkinen etkä romanttinen. Minä taas -en välitä, onko se järjetöntä vai ei, nytkin tahtoisin mennä -lohduttamaan tuota tyttöparkaa jonka sydän on murtunut, sanoi Polly -huokaisten, kun esirippu laskeutui liikuttavan kohtauksen jälkeen. - --- Tuo äskeinen sankari oli aika tomppeli, kun ei nähnyt tytön -ihailevan häntä. Todellisessa elämässä me miehet emme ole sentään -sokeita, huomautti Tom, joka aina esitti varman mielipiteensä, -silloinkin kun ei tiennyt mitään asiasta. - -Arvoituksellinen hymy häivähti Pollyn kasvoilla, kun hän nosti -kiikarin peittääkseen silmänsä. - --- Kyllä te minusta olette välistä sokeita, mutta naisiahan on -opetettu turvautumaan naamioon, ja se ehkä selittää asian. - --- Minä en ole samaa mieltä. Nykyään naamiointia on kovin vähän, -toivoisin joskus, että sitä olisi enemmän, lisäsi Tom ajatellen niitä -monia kukoistavia neitosia, joiden anova katse pyysi, ettei heitä -jätettäisi kuihtumaan suvun hoiviin. - --- Ei kai sentään. Minä uskon, että tytöt peittävät ajatuksensa -visummin kuin luuletkaan. - --- Mitä te tiedätte murtuneista sydämistä ja salatuista tunteista? -kysyi Sydney hymyillen Pollyn miettiväiselle äänensävylle. - -Polly vilkaisi häneen, hymykuopat ilmestyivät hänen poskiinsa ja hän -vastasi nauraen: - --- En paljon. Mutta minun aikani tulee vielä. - --- En osaa millään kuvitella sinua kuljeskelemassa tukka hajallaan -maailmalla suremassa kovasydämistä rakastettuasi, sanoi Tom. - --- En minäkään. Se olisi vierasta minulle. - --- Ei. Polly-neiti antaisi salaisuuden himmentää ruusut poskiltaan -urheasti hymyillen, kuten romaaneissa tapahtuu, tai rupeaisi -laupeudensisareksi ja pelastaisi sydämettömän rakastettunsa -isostarokosta tai muusta yhtä ihanasta taudista. Sitten hän kuolisi -kuin enkeli ja jättäisi toisen kärsimään omantunnontuskia ja suremaan -liian myöhään herännyttä rakkauttaan. - -Polly katsoi närkästyneenä Sydneyhin, joka oli puhunut hiukan -ivallisella äänellä, sillä häntä suututti, että häntä pidettiin -hentomielisenä. - --- Ei sekään olisi minun tapaistani, hän sanoi jyrkästi. -- Minä -koettaisin voittaa tunteeni, ja ellen onnistuisi, yrittäisin -hiljalleen parantua siitä. Pettymyksen ei tarvitse tehdä naisesta -hupsua. - --- Eikä vanhaapiikaa, jos hän kerran on sievä ja kiltti. Muista se, -äläkä kosta yhden pölkkypään syntejä koko miessuvulle, sanoi Tom -nauraen Pollyn totisuutta. - --- Polly-neidillä ei ole siitä pelkoa, lisäsi Sydney sen näköisenä, -ettei mikään salaisuus ollut ilmeisesti vielä kalventanut Pollyn -poskia. - --- Tuolla on Clara Bird. En ole nähnyt häntä kuin kerran sen jälkeen -kun hän meni naimisiin. Miten sievältä hän näyttää! Ja Polly -kätkeytyi kiikarinsa taakse tuumien, että puhe oli kääntymässä melko -henkilökohtaiseksi. - --- Siinä tyttö, joka koetti aivan toisenlaista parannuskeinoa kuin -se, mistä äsken puhuttiin. Hän rakasti Bellen veljeä, mutta tämä -ei vastannut hänen tunteisiinsa, vaan lähti Intiaan pilaamaan -terveyttään. Niinpä Clara meni naimisiin kaksikymmentä vuotta itseään -vanhemman miehen kanssa ja lohduttautuu nyt sillä, että on kaupungin -hienoimmin pukeutunut nainen. - --- Siinäkö se syy olikin, sanoi Polly Tomin lopetettua kuiskuttelunsa. - --- Mihin? - --- Hänen väsyneeseen ilmeeseensä. - --- En minä sitä huomaa, sanoi Tom tähysteltyään kiikarilla. - --- Et tietenkään. - --- Ymmärrän mitä tarkoitatte. Monella naisella on nykypäivinä -samanlainen ilme, virkkoi Sydney Pollyn olan takaa. - --- Mihin hän on kyllästynyt? Vanhaan mieheensäkö? Kysyi Tom. - --- Ja itseensä, lisäsi Polly. - --- Näkee, että olet lukenut ranskalaisia romaaneja, niissä -sankarittaret puhuvat juuri noin, sanoi Tom. - --- Enkä ole, mutta ilmeisesti te, herraseni, olette lukenut, ja -teidän olisi viisainta lopettaa ajoissa. - --- En minä niistä välitä muuten kuin kohentaakseni ranskaani. Mutta -sanokaapa, neitiseni, mistä olette ammentanut viisautenne. - --- Olen katsellut ympärilleni. Minusta on hauska tarkastella kasvoja, -ja harvoin näkee täysin onnellista ihmistä. - --- Se on totta, Polly. En minäkään ole nähnyt, kun tarkemmin -ajattelen. Tiedän vain yhden, joka aina näyttää onnelliselta, ja on -tuossa! - --- Missä? kysyi Polly kiinnostuneena. - --- Katso suoraan eteesi, niin näet hänet. Polly katsoi, mutta näki -vain omat kasvonsa viuhkan pikku peilistä, jota Tom piti hänen -edessään kurkistellen siihen silmät nauravina. - --- Näytänkö minä onnelliselta? Sehän hauskaa! Ja Polly tarkasteli -itseään tarkkaan. - -Molemmat nuoret miehet pitivät sitä merkkinä aitonaisellisesta -turhamaisuudesta, joka paljastui niin avoimesti, että sille oli -ihan pakko hymyillä. Mutta Polly etsi muuta kuin kauneutta ja oli -iloissaan, kun ei löytänyt sitä. - --- Melko miellyttävää katseltavaa, eikö niin? - --- Hattu on suorassa ja muusta viis. Mutta oletko sinä koskaan nähnyt -keikarin perikuvaa? kysyi Polly nopeasti. - --- En. - --- No, nyt sitten näet. Ja Polly käänsi viuhkaa niin, että Tom näki -siinä omat kasvonsa. - --- Onko kokoelmassanne vielä muitakin kuvia? kysyi Sydney osallistuen -heidän hullutteluunsa. - --- On vielä yksi. - --- Ja mikä se on? - --- Herrasmiehen. -- Ja pieni peili heijasti parin sekunnin ajan herra -Sydneyn omat tyytyväiset kasvot. - --- Kiitos, olen hyvilläni, että olen onnistunut pitämään yllä miesten -mainetta, sanoi Sydney katsellen iloisiin silmiin, jotka ääneti -kiittivät häntä monesta pikku ystävällisyydestä, joita naiset eivät -hevin unohda. - --- Mainiota, Polly! Sinä edistyt nopeasti! kuiskasi Tom ja läimäytti -hyväksyvästi keltaisia hansikkaitaan. - --- Ole vaiti! Huh, miten täällä on kuuma! Ja Polly katsoi äkäisesti -Tomiin, jota nauratti kovasti. - --- Lähdetään syömään jäätelöä, meillä on kyllä aikaa. - --- Fanny näyttää keskustelevan niin innokkaasti, että olisi sääli -häiritä häntä, sanoi Polly luullen ystävällään olevan yhtä hauskaa -kuin hänelläkin. Siinä hän muuten erehtyi suuresti, sillä Fan -halusi vain loistaa, ja vaikka olisi mielellään yhtynytkin toisten -hassutteluun, hän ei voinut, koska muuan tietty henkilö ei näyttänyt -kaipaavan häntä. Niinpä Fan jatkoi edelleen jutteluaan vaivoin -kätkien kiukkunsa ja ihmetteli mielessään, kuinka Polly saattoi olla -noin iloinen ja itsekäs. - -Oli somaa nähdä Pollyn leikkivän hienoa naista. Hänestä itsestään -tuntuikin kuin hän olisi näytellyt jonkun toisen henkilön osaa. Hän -nojautui taaksepäin aivan kuin kuumuuden uuvuttamana ja salli Sydneyn -huiskutella kasvojaan viuhkalla sekä lahjoitti tälle palkaksi kukan -kimpustaan -- ele joka huvitti kovasti Tomia, vaikka se samalla -pistelikin, sillä Polly kohteli häntä kuin vanhaa toveria, josta ei -ollut väliä. - --- Saalis on jo pauloissa. Saat siunaukseni, kuiskasi Tom esiripun -taas noustessa. - --- Älä siinä virnistele, poika, sehän kuuluu vain huviin, kuiskasi -Polly aivan toisenlaisella äänellä kuin Sydneylle puhuessaan. - -Tomia ei oikein miellyttänyt se, että Polly kohteli heitä eri -tavoin, ja 'poika'-nimitys kolhaisi hänen itsetuntoaan, sillä hän -oli melkein kahdenkymmenen yhden ja Pollyn olisi pitänyt kohdella -häntä kunnioittavammin. Sydney puolestaan toivoi sillä hetkellä -olevansa Tomin sijassa -- nuori ja komea ja yhtä läheinen perheystävä ---, jotta Polly olisi toruskellut ja läksyttänyt häntä yhtä -tuttavallisesti kuin Tomia. Mutta kun musiikki alkoi, Polly unohti -molemmat ihailijansa, ja he saattoivat hyvän aikaa katsella häntä ja -pohtia omia ajatuksiaan. Heidän odotellessaan ulospääsyä näytöksen -päätyttyä Polly kuuli Fanin kuiskaavan Tomille: - --- Mitä luulet Trixin sanovan? - --- Mitä sinä tarkoitat? - --- Sinun käyttäytymisestäsi tänä iltana. - --- En tiedä enkä välitäkään tietää. Pollyhan se vain on. - --- Juuri sen tähden sinun pitäisikin välittää. Trixhän ei voi sietää -häntä. - --- Mutta minä voin. Totta kai minä saan huvitella yhtä hyvin kuin -Trixkin. - --- Pian sinä saat huvitella liiaksikin, ellet pidä varaasi. Polly on -herännyt. - --- Se on minusta hauskaa ja Sydistä myös. - --- Minä tarkoitin vain omaa parastasi. - --- Älä vaivaudu minun tähteni. Minua läksytetään ihan tarpeeksi -toisella taholla ja se riittää. Tule, Polly! - -Polly tarttui Tomin tarjoamaan käsivarteen, mutta oli pahoillaan -ja harmistunut, sillä sanat 'Pollyhan se vain on' olivat sattuneet -häneen kipeästi. - --- Aivan kuin minä en olisi ihminen enkä mikään eikä minulla olisi -lainkaan tunteita tai olisin luotu vain toisten huviksi ja hyödyksi. -Fanny ja Tom ovat molemmat erehtyneet, ja minä vielä näytän, että -Polly on tosiaan herännyt, hän ajatteli närkästyneenä. Miksen minä -saisi huvitella niin kuin toisetkin. Ja sitä paitsi kysymyksessähän -on vain Tom, hän lisäsi katkerasti hymähtäen muistaessaan Trixin. - --- Oletko väsynyt, Polly? kysyi Tom kumartuen katsomaan häntä silmiin. - --- Olen, omaan mitättömyyteeni. - --- Mutta ethän sinä ole mitätön. Sinä olet Polly etkä voisi olla -parempi, vaikka kuinka yrittäisit, sanoi Tom lämpimästi, sillä hän -piti kovasti Pollysta ja tunsi sen erittäin selvästi juuri sillä -hetkellä. - --- Hauskaa, että ainakin sinä ajattelet niin. On mukavaa olla -pidetty. Ja Polly katsoi Tomiin taas iloisena. - --- Minähän olen aina pitänyt sinusta, heti ensimmäisestä käynnistäsi -saakka. - --- Mutta kiusasit minua kuitenkin hirveästi. - --- Niin kiusasinkin. Mutta nyt en enää. - -Polly ei vastannut, ja Tom kysyi huolestuneempana kuin asia olisi -vaatinut: - --- Vai kiusaanko? - --- Et samalla tavalla, vastasi Polly, mutta hänen äänensä ei tuntunut -oikein luonnolliselta. - --- En ikinä enää kiusaa sinua. - --- Saadaanpa nähdä. Et sinä sille mitään mahda. Ja Polly vilkaisi -Sydneyhin, joka seisoi Fannyn edessä. - -Tom naurahti, veti Pollyn lähemmäksi tungoksessa ja sanoi -ilkikurisesti: - --- Neiti ei tainnut pitää siitä, että kiusoiteltiin mielitietystä? - -No, ei kiusata sitten, jos vain voin olla kiusaamatta. Voi, -pikkuista, kun hattukin meni yhtä lyttyyn kuin mieli. - -Polly ei voinut olla nauramatta ja nautti tungoksesta huolimatta -heidän hitaasta etenemisestään vaunuja kohti, sillä Tom piti hänestä -niin suurenmoista huolta, että hän oli melkein pahoillaan, kun kävely -päättyi. - -Kotiin tultuaan he söivät kevyen illallisen. Polly esitti niin -hullunkurisen laulun, että kuulijat olivat pakahtua naurusta, ja -hänen mielialansa kohosi yhä, sillä hän oli päättänyt nauttia maljan -viimeiseen pisaraan, ennen kuin palaisi takaisin yksitoikkoiseen -elämäänsä. - --- Minulla on ollut loistavan hauskaa, kiitoksia hirveästi, hän -sanoi, kun he toivottivat toisilleen hyvää yötä. - --- Niin minullakin. Lähdetään taas huomenna, sanoi Tom pitäen Pollya -kädestä, josta he yhteisvoimin olivat kiskoneet uppiniskaisen -hansikkaan. - --- Ei, ei ainakaan vähään aikaan. Liika huvitteluhan pilaisi minut, -vastasi Polly päätään pudistaen. - --- Sitä en usko. Hyvää yötä, 'suloinen neiti Milton', kuten Syd -sanoi. Nuku kuin enkeli, äläkä näe unia -- ai, olin unohtaa, että -lupasin olla kiusoittelematta enää. Ja Tom vetäytyi taaksepäin tehden -komean teatterikumarruksen. - --- Nyt se on sitten ollutta ja mennyttä, tuumi Polly ennen -nukahtamistaan. Mutta niin ei ollutkaan, sillä Pollyn ilta tuli -maksamaan paljon enemmän kuin vain hansikkaat ja hatun. Maistettuaan -näet kerran kiellettyä hedelmää hän sai myös kärsiä seuraukset. -Hän oli aikonut sinä iltana vain hiukan huvitella, ja sehän oli -aivan paikallaan. Mutta valitettavasti hän joutui myös moniin pikku -kiusauksiin, jotka ympäröivät kauniita, nuoria tyttöjä, ja aiheutti -enemmän harmia toisille kuin itselleen. Fannyn ystävyys kylmeni siitä -illasta. Tom toivoi, että Trix olisi yhtä miellyttävä kuin Polly, ja -Sydney alkoi rakennella tuulentupia, joilla ei ollut perustusta. - - - - -13 - -PÄIVÄNPAISTETTA - - --- Minä sitten voitin sen vedon, sanoi Tom. - --- Mistä vedosta sinä oikein puhut? - --- Etkö muista, että sanoit Pollyn kyllästyvän opettamiseen ja -luopuvan puuhasta, ennen kuin kolme kuukautta on kulunut, ja minä -väitin vastaan. - --- No, eikö hän sitten ole kyllästynyt? - --- Ei vähän vähää. Minäkin luulin jokin aika sitten ja odotin hänen -tunnustavan pettyneenä, ettei kestä enää kauempaa. Mutta nyt viime -ajat hän on ollut iloinen ja tyytyväinen ja tuntuu pitävän työstään -eikä näytä enää väsyneeltä ja kiusaantuneelta. Kolme kuukautta on nyt -kulunut, niin että maksa pois, Fan. - --- Olkoon menneeksi. Mitä sinä sitten tahdot? - --- Vaikkapa hansikkaat. Tarvitsen uudet, ja isä tulee aina niin -happamaksi, kun tahdon rahaa. - -Hetken päästä Fanny aloitti taas lauluharjoituksensa ja Tom vaipui -haaveisiinsa istuen hajasäärin tuolilla leuka käsien nojassa. - --- Minusta tuntuu, ettei Polly enää käy meillä yhtä usein kuin ennen, -sanoi Tom viimein. - --- Ei käykään, hänellä on ilmeisesti kova kiire; hän on tainnut saada -uusia ystäviä, vanhoja neitejä, ompelijattaria ja sen tapaisia. Minä -kaipaan häntä. Mutta kyllä hän ennen pitkää kyllästyy hurskasteluun -ja palaa luokseni. - --- Älä ole liian varma, neitiseni. -- Tomin äänensävy sai Fannyn -kääntymään ja kysymään: - --- Mitä tarkoitat? - --- Minusta tuntuu vain, että muuan Pollyn uusista ystävistä on -Sydney. Etkö ole huomannut Pollyn epätavallista iloisuutta, varmasti -se johtuu Sydistä. - --- Loruja! sanoi Fan terävästi. - --- Sitä minäkin toivon, tokaisi Tom. - --- Mistä sinä sen sait päähäsi? tiukkasi Fan kääntyen niin, että -hänen kasvonsa olivat varjossa. - --- Siitä, että tapaan usein Sydin ja Pollyn samoilla tienoilla. Polly -näyttää siltä kuin olisi löytänyt jotain erityisen ihanaa ja Syd -puolestaan on korvia myöten Pollyn lumoissa. Ihme ja kumma, ettet ole -huomannut sitä. - --- Olen kyllä huomannut. - -Nyt oli Tomin vuoro hämmästyä, sillä Fanin ääni kuulosti vieraalta. -Hän katsoi hetken vakavasti sisartaan, mutta näki vain ruusunpunaisen -korvan ja alaspainuneen pään. Hänen kasvonsa synkistyivät ja hän -nojasi taas leukaansa käteen, vihelteli alakuloisesti ja mutisi -itsekseen: - --- Fan parka! Olemme molemmat samassa veneessä. - --- Etkö usko, että heistä tulisi mukava pari? sanoi Fan. - --- Ainakin Sydneyn mielestä. - --- Eiköhän Pollyn? Sydhän on rikas ja etevä ja parempi kuin useimmat -teistä tyhjäntoimittajista. Mitä tyttö voisi vielä odottaa? - --- En tiedä, mutta Pollylle hän ei ainakaan sovi. - --- Älä sotke heidän asioitaan, Tom. - --- En tietenkään! Minullahan on vain veljellisiä tunteita Pollya -kohtaan. Hän on loisto tyttö, jonka pitäisi mennä naimisiin -lähetyssaarnaajan tai jonkun yhteiskunnan parantajan kanssa, jotta -voisi antaa valonsa loistaa. Seurapiirinaisen osa ei sovi hänelle. - --- Voi hyvinkin sopia, ja toivon että hän saisi tilaisuuden siihen, -sanoi Fan koettaen puhua ystävällisesti. - --- Mainiota! Tom sanoi painokkaasti, kuin Fannyn sanat olisivat -merkinneet enemmän kuin tämä oli tarkoittanutkaan. -- Muista etten -tiedä mitään varmaa, olin vain huomaavinani, että he pitävät pientä -vispilänkauppaa. Mutta se oli kai kuvittelua. - --- Aika kyllä näyttää. Sitten Fanny alkoi laulaa, ja Tom lähti -ajoneuvoilleen, jotka olivat juuri saapuneet, osoittaen sisarelleen -tavatonta ystävällisyyttä taputtamalla häntä päälaelle ja sanoen: - --- Pää pystyyn vain, tyttöseni. Vaikka myötätunto ilmaistiin vähän -taitamattomasti, se tuli kuitenkin sydämestä. Fanny oli siitä -veljelleen kiitollinen, vaikka sanoikin vain: - --- Älä taita niskojasi, Tommy. - -Tomin mentyä Fanin laulu loppui yhtä äkkiä kuin oli alkanutkin. -Hän jäi istumaan mietteisiinsä, ja hänen ilmeensä muuttui äkkiä -huolestuneeksi. - --- No, en voi muuta kuin odottaa! hän sanoi lopulta ja paiskasi -nuottivihon kiinni. -- Tai annas olla, hän lisäsi hetken kuluttua. -- -Pollyllahan on tänään vapaapäivä. Voin mennä tervehtimään häntä, ja -jos asiassa on perää, saan sen kyllä selville. - -Fanny painoi pään käsiinsä ja värähti. Sitten hän nousi seisomaan -näyttäen kalpealta ja päättäväiseltä kuin olisi menossa kuulemaan -pelottavaa tuomiota. Pukeuduttuaan hän lähti Pollyn luo niin -kiireesti kuin hänen arvokkuutensa salli. - -Lauantaiaamu oli Pollyn siivoamishetki, ja Fanny tapasi hänet -huivipäisenä ja iso esiliina vyötäröllä järjestämässä sievää pikku -huonettaan, joka oli niin puhdas ja raitis kuin vesi, ilma ja -reippaat kädet suinkin voivat saada aikaan. - --- Olen heti valmis ottamaan vastaan vieraita. Heitän vain virkapuvun -yltäni ja Polly-sisäköstä tulee Polly-emäntä. Oli hauskaa, kun tulit -näin aikaisin. Heitä päältäsi. Taas uusi hattu, senkin tuhlari! -Kuinka äitisi ja Maud jaksavat? Ulkona on niin kaunista, että -lähdetäänkin kävelemään, vai mitä? - -Polly oli tervetuloa toivottaessaan istuttanut Fanin viereensä -pieneen sohvaan ja hymyili niin tartuttavasti, ettei Fan voinut olla -hymyilemättä takaisin. - --- Poikkesin katsomaan, mitä sinä olet viime aikoina puuhannut. Olet -ollut niin näkymättömissä, että aloin jo huolestua. - --- Minun kiireeni ovat sellaisia, ettet sinä ole niistä erityisen -kiinnostunut, vastasi Polly. - --- Eivät soittotunnit ennen nielleet kaikkea aikaasi. Epäilen vähän, -ettet ainoastaan anna, vaan saat itsekin opetusta, neitiseni, sanoi -Fanny leikillisen vakavasti salatakseen todellisen levottomuutensa. - --- Niin saankin, vastasi Polly. - --- Missä aineessa? Rakkaudessako? - -Pollyn poskille kohosi äkkiä puna, hän nauroi ja sanoi muuanne -katsoen: - --- Ei, ystävyydessä ja hyväntekeväisyydessä. - --- Niinkö? Saanko kysyä, kuka sinua opettaa? - --- Heitä on useampia kuin yksi, mutta neiti Mills etupäässä. - --- Niin, hyväntekeväisyyttä, mutta kuka ystävyyttä? - --- Eräät miellyttävät tytöt! Toivoisin sinunkin tuntevan heidät, Fan. -He ovat niin eteviä, tarmokkaita ja hauskoja tyttöjä, että tulen aina -hyvälle mielelle kun tapaan heidät, sanoi Polly innostuneena. - --- Siinäkö kaikki? Ja Fanny vilkaisi Pollyyn samalla kertaa -pettyneenä ja huojentuneena. - --- Sanoinhan, etteivät minun puuhani kiinnosta sinua. Ne tuntuvat -mitättömiltä ja jokapäiväisiltä sinun loistavien seikkailujesi -rinnalla. Puhutaan jostain muusta, sanoi Polly itsekin huojentuneena. - --- Kas vain! Kuka ihailijoistasi lähettääkään noin sieviä -kukkakimppuja jo aamuvarhain? kysyi Fanny huomattuaan äkkiä pianon -päällä maljakollisen sinipunaisia orvokkeja. - --- Hän lähettää minulle kimpun orvokkeja joka viikko, sillä hän -tietää minun pitävän niistä. Ja Polly katsahti kukkiin ylpeänä. - --- En aavistanutkaan, että hän on noin kiintynyt sinuun, sanoi Fanny -kumartuen haistelemaan kukkia tai pikemminkin lukemaan korttia, joka -oli niiden vieressä. - --- Nyt kun tiedät asian, sinun ei enää tarvitse kiusoitella minua. En -yleensä kerro ihmisille, kuinka kiintyneitä olemme toisiimme, koska -se tuntuisi heistä vain hassulta. Tosin Will ei merkitse minulle ihan -sitä mitä Jimmy, mutta hän yrittää parhaansa mukaan täyttää Jimmyn -paikan ja siksi rakastan häntä sydämestäni. - --- Willkö? Fannyn terävä ääni aivan hätkähdytti Pollya, hänen -kasvonsa punastuivat ja kalpenivat vuoron perään, ja hämmennyksissään -hän kaatoi pienen kukkamaljakon. - --- Niin, tietysti. Ketä sinä luulit minun tarkoittavan? kysyi Polly -pyyhkien veden pianon kannelta, ettei se ehtisi turmeltua. - --- Yhdentekevää. Minä vain luulin, että sinulla kaikessa -hiljaisuudessa oli pieni rakkausjuttu meneillä. Katsos, minähän -olen vähän vastuussa sinusta, koska lupasin äidillesi pitää huolta -sinusta. Vaikka eihän kukissa mitään sanomista olisikaan. Päätäni on -kivistänyt koko aamun, niin että olen ihan sekaisin. - -Fan puhui nopeasti ja istuutui uudestaan sohvaan hämillisesti -naurahtaen ja miettien, oliko Polly ehkä narrannut. Polly näytti -arvaavan hänen ajatuksensa nähdessään kortin. Hän otti sen käteensä, -kääntyi Faniin päin ja sanoi: - --- Luulit Sydneyn lähettäneen kukat. Siinä erehdyit. Ja kun vasta -tahdot tietää jotakin, kysy suoraan. Se on paljon mukavampaa kuin -kiertely ja kaartelu. - --- No, älä nyt suutu, Polly. Minähän laskin leikkiä. Tom se vain sai -päähänsä, että jotain oli tekeillä, ja minä tulin tietysti uteliaaksi. - --- Tom! Mitä hän muka tietää tai välittää minun asioistani? -tiedusteli Polly. - --- Hän on tavannut teidät kadulla aika usein, ja kun hänen omat -tunteensa ovat nyt herkimmillään, hän rupesi kehräämään romanssia -sinun ja Sydneynkin välille. - --- Olen hyvin kiitollinen hänen mielenkiinnostaan, mutta se on aivan -turhaa. - -Fannyn seuraava mielenilmaus hämmästytti Pollya, sillä saatuaan -helpottavat tiedot Fan ei osannut sanoa sanaakaan, vaan häpesi -käytöstään ja turvautui itkuun. Pollyn suuttumus lauhtui heti. - -Tyttöraasu, tätä huoltako hän on kantanut koko talven? Olisinpa -vain tiennyt sen aikaisemmin, ajatteli Polly ja koetti rauhoittaa -Fania, puhui osaaottavasti päänsärystä ja varoi koskettamasta hänen -sydänsuruunsa. - --- No niin, nyt voin jo paremmin. Olen ollut jonkin aikaa kunnon -itkun tarpeessa ja nyt on kaikki hyvin. Älä välitä, Polly, olen vain -hermostunut ja väsynyt. Olen tanssinut liian paljon viime aikoina -ja huono ruoansulatus tekee minut synkkämieliseksi. Ja Fan kuivasi -silmänsä ja nauroi. - --- Sinä tarvitset lepoa ja vähän hellimistä, ja tässä minä olen vain -toruskellut sinua, sen sijaan että olisin ollut tavallista kiltimpi. -Sano miten voisin helpottaa oloasi, sanoi Polly osaaottavasti. - --- Puhu minulle ja kerro itsestäsi. Sinulla ei näytä olevan yhtä -paljon suruja kuin muilla ihmisillä. Mistä se johtuu, Polly? Ja Fan -katsoi haikeana ja silmät kosteina Pollyyn, joka kostutteli hänen -otsaansa. - --- Minä koetan vain katsoa asioita valoisalta puolelta, sanoi Polly -hitaasti, ja se auttaa ihmeellisesti. Et usko, kuinka paljon iloa -ja päivänpaistetta voi saada pienistäkin asioista, jos vain oppii -huomaamaan ne. - --- En minä ainakaan, sanoi Fan toivottomana. - --- Sinä voit oppia, minäkin opin. Aikoinani minä myös nurisin ja -kiukuttelin kauheasti ja olin niin onneton, etten kyennyt mihinkään. -Sellaista sattuu vieläkin luvattoman usein, mutta yritän päästä -siitä, ja nyt se käy jo paljon paremmin. Selvitä vaikeuksiesi syy, -niin ne on jo puoleksi voitettu, sanoo neiti Mills. - --- Kaikki tuntuu niin tympeältä ja ärsyttävältä, nurisi Fanny. - --- No, mitä ihmeen harmia sinulla sitten on ollut? kysyi Polly -huolestuneena. - --- Vaikka mitä, aloitti Fan, mutta vaikeni, sillä jotenkin häntä -hävetti tunnustaa olevansa kiukkuinen siitä, ettei saanut uusia -turkiksia eikä päässyt keväällä Pariisiin eikä saanut Sydneytä -rakastumaan itseensä. Siksi hän keksi jotain sopivampaa ja sanoi -masentuneella äänellä: - --- No, kun äiti on niin huonossa kunnossa ja Tom ja Trix riitelevät -aina ja Maud tulee päivä päivältä itsepäisemmäksi ja isä on -huolissaan omista asioistaan. - --- Kuulostaa pahalta, mutta ei sentään toivottomalta. Etkö voisi -auttaa jotakuta? Se tekisi hyvää sinulle ja muille. - --- En minä osaa, vaikka näenkin mitä olisi tehtävä. - --- No, älä sitten vaikeroi. Pysy itse iloisena, niin silloin autat -muitakin. - --- Samaa Tomkin sanoi. Mutta miten tässä voi olla iloinen, kun kaikki -on niin typerää ja kyllästyttävää? - --- Jos kukaan on työn tarpeessa, niin sinä ainakin, sanoi Polly. -- -Sinä aloit leikkiä aikuista niin aikaisin, että olet kyllästynyt -kaikkeen jo kaksikymmentäkaksivuotiaana. Rupea puuhaamaan jotakin, -niin huomaat kuinka pystyvä ja tarmokas oikeastaan olet. - --- Tunnen paljon tyttöjä, jotka ovat yhtä kyllästyneitä seuraelämään -kuin minäkin, mutta eivät tiedä muutakaan. Tahtoisin matkustaa, mutta -isä sanoo, ettei hänellä ole varaa siihen, ja niin minun täytyy vain -vetelehtiä parhaani mukaan. - --- Ihan teitä rikkaita tyttöjä käy sääliksi, kun teillä on -mahdollisuuksia vaikka mihinkä, ettekä kuitenkaan osaa tarttua -niihin. Ehkä minä olisin teidän sijassanne aivan samanlainen, mutta -nyt minusta tuntuu, että olisin oikein onnellinen ja hyödyllinen, jos -minulla olisi runsaasti rahaa. - --- Sinähän olet onnellinen ilmankin. Kas niin, nyt lopetan marinani. -Lähdetään sen sijaan kävelemään. Äläkä kerro kellekään, että tulin -tänne itkemään kuin mikäkin vauva. - --- En ikinä! lupasi Polly ja pani hatun päähänsä. - --- Minun pitäisi käväistä muutamien tyttöjen luona, sanoi Fan, mutta -nyt tuntuu kuin en ikinä haluaisi enää nähdä heitä. Eikö se ole -hirveätä? - --- Entä jos tulisit tapaamaan minun ystäviäni! He eivät ole hienoja -eivätkä käyttäydy muodollisesti, vaan ovat iloisia, vapaita ja -hauskoja ihmisiä. Tule, he varmasti huvittavat sinua. - --- Minä tulen, huudahti Fanny, jonka mieliala oli heti kohonnut -itkunpuuskan jälkeen. -- Tuoko on se herttainen vanha neiti? lisäsi -Fanny heidän ohittaessaan neiti Millsin, joka ompeli ahkerasti pöytä -kukkuroillaan töitä. - --- Hän on oikea ihmisrakkauden perikuva. Ajatella nyt: rikas nainen, -joka osaa hankkia rahoillaan onnea, sanoi Polly heidän jatkaessaan -matkaa. -- Hän oli köyhä viisikymmenvuotiaaksi asti. Sitten hän -peri melkoisen omaisuuden ja tiesi heti mihin käyttäisi rahansa. -Muun muassa hän sai tämän talon, mutta sen sijaan että olisi asunut -leveästi yksinään, hän otti siihen asumaan köyhiä säätyläisnaisia, -jotka tarvitsivat siistin kunnollisen kodin, mutta olivat liian -varattomia maksamaan suurta vuokraa. Minä olen yksi heistä ja osaan -antaa arvon sille, mitä hän tekee hyväkseni. Kaksi vanhaa leskirouvaa -asuu alapuolellani, yläkerrassa joukko opiskelijoita, rouva Kean -parka ja hänen rampa poikansa ovat taimmaisessa vierashuoneessa ja -Jennyllä on pieni makuuhuone neiti Millsin huoneen vieressä. Kaikki -maksavat kykynsä mukaan, ja sellainen riippumattomuus tuntuu meistä -hyvältä. Mutta neiti Mills tekee tuhat kertaa enemmän kuin mitä -rahoilla saa aikaan, ja tunnemme hänen vaikutuksensa koko talossa. -Mieluiten minä tahtoisin tietysti mennä naimisiin ja saada oman -kodin, mutta seuraavaksi olisin kyllä mielelläni samanlainen ikäneito -kuin neiti Millskin. - -Pollyn vakava ilme ja ponteva ääni saivat Fannyn purskahtamaan -iloiseen nauruun, jolloin muuan lapsenrattaita työntävä nuori tyttö -kääntyi katsomaan heitä hymyillen. - --- Miten ihanat silmät! kuiskasi Fan. - --- Niin, hän oli Jenny, vastasi Polly nyökättyään tytölle -ystävällisesti ja sanottuaan: "Älä vain väsytä itseäsi." Sitten -hän lisäsi: -- Kaikki talon asukkaat auttavat toisiaan, ja aina -kun on kaunis aamu, Jenny ottaa Johnny Keanin mukaansa lähtiessään -kävelemään. Pojan äiti voi hengähtää, molemmat saavat raitista ilmaa -ja sopu säilyy naapurusten kesken. Neiti Mills ehdotti sitä, ja Jenny -on niin iloinen saadessaan auttaa toisia, että on ihan hauska pyytää -hänen apuaan. - --- Minä olen kyllä kuullut neiti Millsistä. Mutta luulisi hänen -lopulta kyllästyvän iankaikkiseen myssyjen ja hameitten ompelemiseen, -sanoi Fan muistellen mielessään Jennyn tarinaa, sillä tytön näkeminen -oli muuttanut sen läheiseksi ja todellisemmaksi. - --- Ei hän istu niiden ääressä koko päivää. Ihmiset tulevat hänen -luokseen huolineen ja hän käy viemässä heille apua saippuasta ja -keitosta alkaen. Minä seuraan häntä joskus, ja on paljon antoisampaa -kuunnella todellisia elämäntarinoita kuin katsella jotakin näytelmää. - --- Miten voit kestää noita hirveitä paikkoja ja melua ja huonoa ilmaa -ja kurjuutta, jota et voi auttaa? - --- Ei se kaikki ole hirvittävää. Tapaa myös paljon hyvää ja -rakastettavaa, jos vain käyttää silmiään. Tunnen itseni kiitolliseksi -ja tyytyväiseksi, kun näen miten rikas itse olen ja minussa herää -halu auttaa noita ihmisparkoja. - --- Voi sinua, kullanmurua, sanoi Fanny ja puristi ystävänsä -kättä hellästi miettien mielessään, oliko siinä ainoa syy Pollyn -muuttumiseen. - --- Nyt kun olet tavannut uusista ystävistäni neiti Millsin ja Jennyn, -näytän sinulle vielä toiset kaksi, sanoi Polly kun he saapuivat erään -talon ovelle ja alkoivat nousta portaita yhä ylemmäs. -- Rebecka -Jeffrey on hieno tyttö ja erittäin lahjakas, vaikka torjuukin kaikki -ylistelyt. Hänestä tulee vielä kerran kuuluisa taiteilija. Hän on -vaatimaton, mutta työskentelee määrätietoisesti. Lizzie Small on -graafikko ja tekee ihastuttavia kuparipiirroksia. Becky ja hän asuvat -yhdessä ja pitävät hyvää huolta toisistaan. Ateljee on heidän kotinsa --- siellä he työskentelevät, syövät ja nukkuvat ja tasaavat kaiken -keskenään. He ovat molemmat yksin maailmassa, mutta yhtä onnellisia -ja vapaita kuin taivaan linnut ja tosi ystäviä, joita mikään ei voi -erottaa. - --- Kun sulhanen tulee väliin, ystävyys kyllä rakoilee, sanoi Fan. - --- Eikä rakoile. Kunhan näet heidät, muutat mielesi, vastasi Polly -naputtaessaan oveen, johon oli kiinnitetty kaksi vaatimatonta -nimikorttia. - --- Sisään! kuului ääni, ja hetken päästä Fan huomasi olevansa isossa -merkillisesti kalustetussa huoneessa, johon valo tuli ylhäältä ja -jossa kaksi tyttöä oli työn touhussa. Toinen heistä seisoi nurkassa -ison savimöhkäleen edessä. Hän oli pitkä ja voimakaspiirteinen -ja silmissä oli älykäs katse. Hänen kihara tukkansa oli lyhyeksi -leikattu ja pää kaunismuotoinen. Fannyn katse kiintyi heti hänen -kasvoihinsa, vaikka ne eivät olleetkaan kauniit, ja vartaloon, joka -oli ison, saven tahriman esiliinan peitossa. Pöydän vieressä, missä -valo oli kirkkain, istui hento laihakasvoinen tyttö, jolla oli -isot silmät ja vaalea tukka -- uneksiva, työhönsä uppoutunut pikku -olento, joka metallimöhkäleen yli kumartuneena käytti taitavasti -työvälineitään. - --- Päivää, Becky ja Bess. Tässä on ystäväni Fanny Shaw. Olemme vähän -tuulettumassa. Jatkakaa vain rauhassa työtänne ja antakaa meidän -laiskojen katsella ja ihailla. - -Pollyn puhuessa tytöt vilkaisivat työstään ja nyökkäsivät hymyillen. -Bess antoi Fannylle ainoan nojatuolin ja Becky tarkasteli tulijoita -taiteilijan kaikkinäkevin silmin. Sitten molemmat jatkoivat työtään -ja keskustelu pääsi vauhtiin. - --- Sinua minä juuri tarvitsenkin, Polly. Kääri hihasi ja ojenna -käsivartesi. Nämä lihakset eivät ole hyvät, mutta nyt voin korjata -virheen, sanoi Becky läjäyttäen saviluonnoksen pyöreää käsivartta, -jota Fan tarkasteli kunnioittavasti. - --- Miten sujuu? kysyi Polly heittäen takin päältään ja käärien -hihansa, aivan kuin olisi menossa peseytymään. - --- Hitaasti. Idea on kyllä selvä, ja minä yritän toteuttaa sitä -niin nopeasti kuin saan käsistäni irti. Ovatko kasvot sinusta nyt -paremmat? kysyi Becky ja otti pois märän vaatteen, joka peitti -veistoksen pään. - --- Voi, miten kaunis se on! huudahti Fan ja tuijotti kuvaa yhä -enenevällä kunnioituksella. - --- Millaisena te sen näette? kysyi Rebecka vilkaisten Fannyyn terävä -pilkahdus silmissään. - --- En tiedä, onko se tarkoitettu pyhimykseksi vai muusaksi, -jumalattareksi vai kohtalottareksi, mutta minä näen siinä kauniin -naisen, joka on vain uljaampi, rakastettavampi ja vaikuttavampi kuin -yksikään näkemistäni, vastasi Fanny verkalleen koettaen selittää, -minkä vaikutuksen kuvapatsas oli tehnyt häneen. - -Rebecka hymyili iloisesti ja Bess nyökäytti hyväksyvästi päätään, -mutta Polly taputti käsiään ja sanoi: - --- Osuit oikeaan, Fan! Tajusit yllättävän hyvin sen idean. Olen ylpeä -siitä, että olit niin tarkkasilmäinen. Becky varmaan sallinee, että -kerron sen tarinan, koska ymmärsit hänen ajatuksensa. Vähän aikaa -sitten keskustelimme, millaiseksi naisten pitäisi tulla, ja Becky -lupasi näyttää meille käsityksensä tulevaisuuden naisesta. Siinä -hän nyt on, juuri sellaisena kuin äsken sanoit, ja samalla hän on -todellinen nainen. Katso hänen kaunista otsaansa! Suu on samalla -kertaa voimakas ja hellä, aivan kuin se voisi puhua sekä viisaasti -että leperrellä lapsille ja suudella heitä. Emme osanneet vain -päättää, mitä panisimme hänen käteensä sopivimmaksi tunnusmerkiksi. - --- Antakaa hänelle vaaliuurna, sanoi uusi ääni. Ja vilkaistuaan -taakseen he näkivät omituisen näköisen naisen istumassa sohvalla. - --- Kiitos ehdotuksesta, Kate. Sen minä panen toisten tunnusmerkkien -kanssa hänen jalkojensa juureen, sillä aion sijoittaa sinne neulan, -kynän, paletin ja luudan ilmaisemaan hänen erilaisia taipumuksiaan, -ja vaaliuurna saa näyttää, että hän on ansainnut oikeuden käyttää -niitä. Mitä kuuluu? Ja Rebecka ojensi vastatulleelle savisen kätensä, -jota tämä sydämellisesti pudisti. - --- Suuria uutisia, tytöt! Anna matkustaa Italiaan! huudahti Kate ja -heilutti hattuaan ilmassa kuin koulupoika. - --- Loistavaa! Kuka hänet kustantaa? Onko hän saanut perinnön? Kerro -nyt kaikki mitä tiedät, huusivat tytöt ja kokoontuivat puhujan -ympärille. - --- Se on loistavaa. Joskus sattuu onnenpotku, ja Anna on tosiaan -ansainnut sen. Kuten tiedätte, Anna on aina halunnut matkustaa, -tehnyt työtä ja toivonut otollista tilaisuutta, mutta turhaan, -kunnes neiti Burton keksi äkkiä pyytää hänet muutamiksi vuosiksi -kanssaan Italiaan. Ajatelkaa, mikä onni Annalle, miten suuri hyöty -hänellä siitä on, ja kuinka se virkistää häntä. Mutta parasta oli se -rakastettava tapa, jolla tarjous tehtiin. Neiti Burton pyytää häntä -vain seurakseen ystävänä, ja Anna on tietysti valmis menemään vaikka -tuleen hänen puolestaan. Eikö olekin hienoa? - -Teki hyvää nähdä, kuinka sydämellisesti tytöt ottivat osaa toverinsa -menestykseen. Polly tanssi ympäri huonetta, Bess ja Becky syleilivät -toisiaan ja Kate nauroi kyynelet silmissä. Yksinpä Fannykin tunsi -mielihyvää ystävällisen tarjouksen johdosta. - --- Kuka hän on? kuiskasi Fan Pollylle, joka oli lyyhistynyt nurkkaan. - --- Hän on kirjailija Kate King. Hyvänen aika, miten epäkohtelias -olen, kun en esitellyt sinua! Kate, tässä on Fanny Shaw, eräs -ihailijoistasi ja minun hyvä ystäväni, sanoi Polly esitellen Fannyn, -joka katseli nukkavierua naista yhtä kunnioittavasti kuin jos tämä -olisi verhoutunut samettiin ja näädän nahkaan; Kate oli kirjoittanut -sattumalta onnistuneen kirjan, joka oli juuri silloin muodissa. - --- Nyt on lounasaika, tytöt, ja minä toin eväät mukanani, sillä -on paljon hauskempi syödä yhdessä. Painakaa puuta ja aloitetaan -kemut, sanoi Kate ottaen pussistaan appelsiineja ja muutamia isoja -luumutorttuja. - --- Meillä on sardiineja, keksejä ja juustoa, sanoi Bess ja tyhjensi -pöydän tuota pikaa. - --- Odottakaa hetkinen, niin minäkin tuon osani, sanoi Polly, heitti -päällysnutun hartioilleen ja juoksi läheiseen ruokatavarakauppaan. - --- Te tietysti kauhistelette tällaista ateriaa, neiti Shaw, mutta -kuvitelkaa olevanne huviretkellä älkääkä kertoko kenellekään, miten -hirveitä asioita näette meidän tekevän, sanoi Rebecka puhdistaen -palettiveistä murattiruukun laitaan Katen levitellessä juhlapöytään -sekalaisia lautasia ja pari litteää näkinkuorta. - --- Juodaan kahvia ruoan jälkeen. Bess, pane pannu tulelle ja kuori -maito, lisäsi Becky järjestellessään kuppeja, mukeja ja merkillisen -näköistä pikku maljakkoa vierailleen juoma-astioiksi. - --- Tässä on pähkinöitä, hedelmähilloa ja kakkua. Fan pitää kaikesta -makeasta, ja onhan meillä oltava hienot tarjoukset, kun on kerta -vieraitakin, sanoi Polly rynnätessään ulkoa ostoksineen. - --- Kas niin, hyvät neidit, olkaa hyvät ja pitäkää huolta itsestänne. -Älkää välittäkö, vaikkeivät lautaset riitäkään. Tarttukaa vain -sardiineja pyrstöstä ja pyyhkikää sormenne näihin ruskeihin -paperilautasliinoihini, sanoi Kate ja näytti esimerkkiä niin hyvällä -ruokahalulla, että toiset seurasivat sitä riemumielin. - -Fanny oli ollut monilla hienoilla lounailla, mutta ei koskaan -näin hauskoilla kuin nämä lystikkäät ateljeekestit olivat. Niissä -vallitsi niin viehättävä taiteellinen vapaus ja leppoisan iloinen -tunnelma, että hän tunsi olevansa heti kotonaan. Toisten jutellessa -suunnitelmistaan, toiveistaan, menestyksistään ja pettymyksistään -hän oli hiljaa ja kuunteli niin kiinnostuneena kuin romanttisia -kertomuksia konsanaan. Hän oli näet sukeltanut kokonaan uuteen -maailmaan, ja nämä tytöt tuntuivat olevan aivan eri rotua kuin -ne, joiden elämän täytti pukeutuminen, lörpöttely, huvittelu tai -ikävystyminen. Ja kuitenkin he olivat täynnä intoa, leikkimieltä -ja nuoruutta. Mutta elämänilossaankin he säilyttivät aina -päämääränsä, joka näytti jalostavan heidän naisellisuuttaan, antavan -heille erityistä voimaa ja tyydytystä ja innostavan heitä uusiin -ponnistuksiin. - -Fanny oli juuri siinä mielentilassa, että tajusi tällaisen -elämänasenteen arvon, sillä hän oli alkanut havahtua ja -tunsi ensimmäistä kertaa tyytymättömyyttä itseensä ja omaan -tarkoituksettomaan oleiluunsa. -- Miesten täytyy kunnioittaa -tuollaisia tyttöjä, hän ajatteli, ja rakastaakin heitä, sillä -itsenäisyydestään huolimatta he ovat naisellisia. Olisipa minullakin -samanlainen elämäntaito, kun se kerran vaikuttaa noin edullisesti. Se -on kehittänyt Pollyakin, niin että hänen seuransa kiinnostaa Sydneytä -ja kaikki ihmiset pitävät hänestä. Rahalla en voi sellaista hankkia -vaikka olisin kuinka sen tarpeessa. - -Näissä ajatuksissa Fanny kuunteli toisten naisellisen innostunutta ja -avomielistä keskustelua, joka hyppelehti aiheesta toiseen käsitellen -milloin taidetta, milloin kodinhoitoa tai pukuhuolia, ja kuivimmat ja -ikävimmätkin asiat näyttivät saavan kielen kannat irtoamaan. - --- Onko uusi kirjasi mennyt hyvin kaupaksi? kysyi Polly uneksien -appelsiiniaan. - --- Paremmin kuin ansaitsisikaan. Lapset, kavahtakaa kansan suosiota! -Se on vain harhaa ja petosta ja pöyhistää turhaan ihmisiä, varsinkin -meitä naisia. Se sokaisee silmät virheiltä, panee ihmisparan -yliarvioimaan vähäiset voimansa, se on oikukas, ja juuri kun on -päässyt sen huumaavaan makuun, se pettääkin äkkiä, niin että jää -haukkomaan henkeä kuin kala kuivalla maalla, ja Kate antoi pontta -sanoilleen lävistämällä sardiinin kynä veitsellä ja hotkaisemalla sen -suuhunsa. - --- No, sinua se ei taida pilata. Olet tehnyt työtä ja odottanut niin -kauan, että isokin suosion annos on sinulle vain parahiksi, sanoi -Rebecka ja antoi Katelle kukkuralusikallisen hilloa aivan kuin olisi -halunnut lisätä mahdollisimman paljon makeutta hänen elämäänsä, joka -ei suinkaan aina ollut helppoa. - --- Milloin te tytöt puratte yhtiönne? kysyi Polly, joka oli -kiinnostunut kaikkien kuulumisista. - --- Emme me purakaan. George tietää, ettei saa meistä toista ilman -toista, eikä ole ehdottanut sellaista. Minun kodissani on aina tilaa -Beckylle, vastasi Bess. - --- Näetkös nyt. Näitä ystävyksiä mielitietty ei ainakaan erota, -kuiskasi Polly Fannylle. -- Bess aikoo naimisiin keväällä, ja Becky -jää asumaan hänen luokseen. - --- Muistaessani, Polly! Minulla on muutamia pääsylippuja. Saan niitä -tämän tästä, mutta koska en välitä niistä, jaan ne mielelläni teille -virkeille nuorille. Nämä liput ovat veistosnäyttelyyn ja ne saa -Becky. Ja sinä, musiikin harrastaja, saat nämä konserttiliput. - -Katen jaellessa lippuja Fanny tarkasteli häntä ja ajatteli -mielessään, koittaako joskus sellainen aika, että naiset voisivat -ansaita edes vähän rahaa ja menestystä maksamatta yhtä kallista -hintaa kuin Kate, joka näytti sairaalta, väsyneeltä ja liian -aikaisin vanhentuneelta. Sitten Fannyn katse kääntyi keskentekoiseen -luonnokseen ja hän sanoi: - --- Toivon, että veistäisitte tuon marmoriin ja näyttäisitte meille, -millaisia meidän pitää olla. - --- Kunpa voisinkin! Ja Rebeckan silmistä loisti voimakas luomisilo, -kun hän näki vajavaisen tekeleensä ja muisti ihanan esikuvansa. - -Hetken aikaa kaikki kuusi nuorta naista istuivat ääneti ja -katselivat kaunista veistosluonnosta toivoen näkevänsä sen valmiina -ja tietämättä vielä, että kukin heistä oli omilla ponnistuksillaan -ja kokemuksillaan jouduttamassa sitä päivää, jolloin heidän uljas -tulevaisuuden naisensa olisi lihaa ja verta eikä vain saveen -ikuistettu ihannehahmo. - -Kaupungilla kellot löivät yhtä ja Polly hypähti pystyyn. - --- Minun täytyy mennä, sillä lupasin antaa eräälle naapurilleni -soittotunnin kello kahdelta. - --- Minä luulin, että sinulla on tänään vapaapäivä, sanoi Fanny. - --- Niin onkin, mutta tämä on vain pieni hyvä työ, joka ei pilaa -päivää. Lapsi on musikaalinen, pitää soittamisesta ja tarvitsee apua. -En voi tukea häntä rahallisesti, mutta voin opettaa häntä. Hän on -minun lupaavin oppilaani. Katsos, Fan, toisten auttaminen kuuluu -sisarkuntamme uskontunnustukseen. - --- Minä panen sinut johonkin romaaniini, Polly. Tarvitsen -sankaritarta ja sinusta minä sen saan, sanoi Kate. - --- Minusta! Minähän olen niin arkipäiväinen ja epäromanttinen, sanoi -Polly hämmentyneenä. - --- Olen joka tapauksessa varannut sinut ja sankaritar sinusta tulee. -Mutta alkaa olla jo aika, että rupeat lisäämään romantiikkaa elämääsi. - --- Olen kyllä valmis, kun aika koittaa, mutta väkisin en rupea -sitä metsästämään. Polly punastui ja hymyili, aivan kuin olisi jo -hiukkasen maistanut romantiikan esimakua, niin jokapäiväistä kuin -hänen elämänsä muuten olikin. - -Fanny ihastui, kun tytöt eivät suudelleetkaan toisiaan erotessaan, -vaan kättelivät ystävällisesti ja vaihtoivat katseen, joka oli -puhuvampi kuin vuolaimmatkaan sanat. - --- Pidin kovasti ystävistäsi, Polly. Pelkäsin vähän, että -heissä olisi jotakin miesmäistä ja karkeaa tai että he olisivat -haaveksijoita tai suupaltteja. Mutta hehän olivatkin vaatimattomia, -järkeviä tyttöjä ja kauhean lahjakkaita ja taitavia. Ihailin -heitä kovasti ja haluaisin tavata heidät toistekin, jos vain saan -tilaisuuden. - --- Voi, Fanny, miten iloinen minä olen. Toivoinkin että pitäisit -heistä, ja tiesin että he piristäisivät sinua. Minä otan sinut -mukaani milloin tahansa, sillä kestit kokeen paremmin kuin -luulinkaan. Becky pyysi tuomaan sinut uudelleen, eikä hän hevin kutsu -luokseen ketään seurapiirityttöä, ettäs tiedät. - --- Tahtoisin tulla paljon paremmaksi, ja sinä ja ystäväsi voisitte -varmaan osoittaa miten se tapahtuu, sanoi Fan ääni värähtäen. - --- Voimme näyttää sinulle köyhyyden ja työnteon hyvät puolet, ja se -on hyödyllinen oppitunti kelle tahansa, väittää neiti Mills. Polly -toivoi hartaasti, että Fanny oppisi näkemään, miten rikas voi ottaa -oppia köyhästä ja kuinka avuliaasti tytöt voivat auttaa toisiaan. - - - - -14 - -NUPPUNA KATKAISTU - - -Fannyn vierailupäivän iltana Polly istui takkavalkean ääressä -mietteissään ja hyvin päättäväisenä. Hän avasi hiuksensa valloilleen, -kohotti hameen liepeensä, nosti jalat takan ristikolle ja otti -Tuhkimon syliinsä; kaikki nämä toimenpiteet viittasivat siihen, että -hänellä oli mielessään jokin tärkeä asia. Polly ei puhunut yksikseen, -kuten näyttämön ja kirjojen sankarittaret, mutta jotenkin tähän -tapaan hänen ajatuksensa kulkivat: - --- Kyllä keimailussa jotain on, vaikka kuinka yritänkin pitää sitä -vain turhamaisuutena tai hupsutteluna. Ja on turhaa luulotella, -etten muka olisi altis sen houkutuksille. Ja tiedän senkin, että -pidetään täysin sopivana, vaikka tytöt sulkevat silmänsä ja antavat -asioiden kehittyä kriitilliseen pisteeseen, aiheutuipa siitä miten -paljon harmia tahansa. Mutta ei se minusta ole oikein. Olisi paljon -rehdimpää näyttää miehelle ettei rakasta tätä, ennen kuin toinen on -kokonaan menettänyt sydämensä. Tytöt tosin nauroivat kun puhuin siitä -ja selittivät, että se olisi hyvin sopimatonta. Mutta olen huomannut, -etteivät he yhtään sumeile nolatessaan vaalikelvottomia, joiksi -he sanovat köyhiä, liian nuoria tai vaatimattomia ihailijoitaan. -Heistä piitataan vähät, mutta annas olla kun näköpiiriin ilmestyy -sopiva mies, hänen kanssaan kyllä kuherrellaan välittipä tyttö -hänestä tai ei. Kuta enemmän kosijoita, sitä suurempi kunnia. Fan -kertookin Trixin aina kysyvän kesän jälkeen: "Montako sinä sait -pauloihisi?" aivan kuin miehet olisivat peltopyitä. Kyllä me tytöt -olemme ilkeitä, ainakin muutamat meistä. Minkähän takia meidät on -luotukin niin valloitushaluisiksi? Äiti väittää sen osaksi johtuvan -nykyisestä kasvatuksesta, mutta kyllä muutamat tytöt näyttävät varta -vasten syntyneen aiheuttaakseen ikävyyksiä ja saisivat niitä varmasti -aikaan vaikka asuisivat erämaassa. Minussakin taitaa olla hitunen -samaa vikaa, ja jos vain olisi tilaisuutta, olisin samanlainen kuin -toisetkin. Olen kokeillut kykyjäni ja leikki viehätti minua, ehkä -tämä kaikki johtuukin nyt seniltaisesta huvista. - -Polly nojautui taaksepäin ja vilkaisi tulisijan yläpuolella -riippuvaan pieneen peiliin, joka oli sijoitettu niin, että siitä -kuvastui takan ääressä istujan kasvot. Polly näki ilmeikkään -silmäparin ruskean kiharapilven keskeltä, punaiseksi lehahtavat -posket, joihin ilmestyi äkkiä kuopat, kun hänen raikkaille huulilleen -levisi puoleksi itsetietoinen, puoleksi häpeilevä hymy. Ilme oli yhtä -soma kuin se viehkeä kädenliike, jolla hän sipaisi kiharat otsaltaan. -Hän katseli hetken kuvaansa tyttömäisten haaveiden ja valloitusten -pyöriessä hänen ajatuksissaan, pudisti sitten hiukset kasvoilleen, -työnsi tuolinsa ulommaksi peilistä ja sanoi moittivasti ja hiukan -itsetyytyväisesti: - --- Voi, Tuhkimo, Tuhkimo, mikä hupakko minä olen! - -Kissa osoitti olevansa yhtä mieltä emäntänsä kanssa kehräämällä -kuuluvasti ja heilauttamalla pehmeästi häntäänsä. Ja Polly palasi -asiaan, josta pienet turhamaisuuden tunteet olivat hänet eksyttäneet. - --- Entä jos hän olisi tosissaan ja kosisi minua ja minä vastaisin -myöntävästi. Mikä melu siitä syntyisikään, ja miten hauska olisi -nähdä tyttöjen ilmeet, kun he kuulisivat siitä! He kaikki arvostavat -häntä, koska häntä on vaikea miellyttää, ja vaikkeivät he ehkä -haluaisikaan mennä hänen kanssaan naimisiin, miltei jokainen heistä -olisi mielissään, jos saisi hänestä ihailijan. Trix on koettanut -viritellä ansojaan vuosikausia, mutta Sydney ei voi sietää häntä. Ja -siitä minä olen iloinen! Kuinka inhottava minä olenkaan! Mutta en -mahda mitään, että Trix ärsyttää minua! -- Ja Polly nipisti kissaa -korvasta niin lujasti, että se loikkasi vimmastuneena tiehensä. - --- Ei kannata ajatella Trixiä, enkä haluakaan! sanoi Polly itsekseen -ja nyrpisti suutaan vähemmän kauniisti. Mutta huoletonta minun -elämäni olisi: runsaasti rahaa, paljon ystäviä ja huvituksia, ei -työtä, köyhyyttä, kylmäkiskoisuutta eikä paikattuja kenkiä. Voisin -auttaa tuntuvasti kotiväkeä, ja miten hauskaa se olisi! - -Ja Polly antoi ajatustensa harhailla siinä ylellisessä -tulevaisuudessa, jonka maalaili mielikuvituksessaan. Se oli kaunis -kuva, mutta jotain siitä näytti puuttuvan, sillä hän huokaisi ja -pudisti päätään miettien surullisena: Mutta minähän en rakasta häntä -ja tuskin ikinä voisin rakastaakaan. Hän on oikein hyvä, jalomielinen -ja viisas, ja tiedän, että hän olisi kiltti minulle, mutta en voi -kuvitella koko elämää hänen rinnallaan. Kyllästyisin häneen varmasti, -ja mitäs minä sitten tekisin? Polly Sydney ei kuulosta kauniilta eikä -rouva Sydney sovi minun nimekseni. Miltähän tuntuisi sanoa häntä -Arthuriksi? Onhan se kaunis nimi, mutta melkein liian hieno, enkä -minä uskaltaisi sanoa häntä Sydiksi, kuten hänen sisarensa. Pidän -lyhyistä, yksinkertaisista, kodikkaista nimistä, kuten Will, Ned tai -Tom. Ei, ei, minä en välitä hänestä, turha yrittääkään! huudahti -Polly ääneen aivan kuin äkillisen ahdistuksen pakottamana, painoi -pään polviinsa ja istui liikkumattomana kotvan aikaa. - -Kun hän nosti päänsä, hänen kasvoillaan oli aivan uusi ilme. Niistä -kuvastui nyt tuska ja alistuminen, aivan kuin hän olisi kärsinyt -menetyksen ja jäänyt katkeran kaipauksen valtaan. - --- En saa ajatella itseäni tai yrittää korjata erehdystä toisella -erehdyksellä, hän sanoi raskaasti huokaisten. Teen parhaani Fannyn -hyväksi enkä halua olla hänen onnensa tiellä. Kuinkahan nyt -aloittaisin. En kävele enää Sydneyn kanssa; kierrän toista tietä -ettemme tapaa. En minä ikinä uskonutkaan, että hän aivan sattumalta -olisi osunut menemään kotiinsa päivälliselle juuri silloin kun minä -kävelin Rothille pitämään tuntia. Kieltämättä on ollut hauska tavata -häntä, ja olin mielissäni, kun minut nähtiin hänen seurassaan, -pöyhistelinkin sillä kuin itserakas narri. Mutta tästä lähtien kartan -häntä ja säästän Fannyn edes yhdeltä murheelta. Tyttö parka! Olen -ihan tietämättäni tuottanut hänelle sydänsurua. Hän ei ole ollutkaan -enää yhtä ystävällinen kuin ennen, mutta luulin hänen äreytensä -johtuvan huonosta vatsasta. Voisipa vain kaikki huolet poistaa yhtä -helposti kuin tämän. - -Kissa tuli hieromaan sovintoa ja Polly otti sen syliin sanoen ääneen: - --- Kuulehan, Tuhkimo, kun emäntäsi kohtelee sinua huonosti, pane se -vain vatsavaivojen syyksi. Äläkä rupea kantamaan kaunaa, sillä siitä -vasta riesa tulee, mirriseni. - -Sitten hän palasi taas pohdiskeluihinsa: - --- Ellei hän tajua vihjettäni, minun on turvauduttava tehokkaampiin -lääkkeisiin, sillä en tosiaan tahdo kärjistää asiaa, vaikka -kieltämättä olisi houkuttelevaa saada sellainen saalis pauloihin jo -pelkän jännityksen ja kunnian vuoksi. Hyi, häpeä jo Polly! Mitähän -äiti sanoisi jos tietäisi ajatukseni? Minä kyllä kirjoittaisin -hänelle ja kertoisin huolistani, jos siitä olisi yhtään hyötyä. Mutta -hän vain huolestuisi. Eihän minulla sitä paitsi ole oikeutta kertoa -Fanin salaisuuksia, ja omiani häpeän kertoa. Ei, jätän äidin rauhaan -ja hoidan itse asiani. Fan luultavasti sopii hänelle loistavasti. -Sydney on tuntenut hänet syntymästä asti, ja hänellä on Faniin suuri -vaikutusvalta. Rakkaus kehittäisi Fania hyvään suuntaan, ja olisi -vahinko, jos hän menettäisi mahdollisuutensa vain sen vuoksi, että -Sydney sattui tapaamaan minut. Fan taitaa ihan vihata minua, mutta -näytän hänelle, että se on turhaa. Autan häntä parhaani mukaan, -sillä hän on ollut minulle kiltti enkä koskaan unohda sitä. Tehtävä -on tosin arkaluontoinen, mutta ehkä sentään onnistun siinä. Yritän -ainakin, ettei tule omantunnon syytöksiä, jos asiat kääntyisivätkin -toisinpäin. - -Maanantaina Polly aloitti arkaluonteisen tehtävänsä. Hän ei -nyt mennytkään oppilaittensa luo puistotietä ja mukavia katuja -pitkin, vaan kiertoteitse syrjäkujia ja pääsi tapaamasta herra -Sydneytä, joka viime aikoina omaksumaansa tapaan saapui aikaisin -kotiin päivälliselle ja näytti pettyneeltä, kun ei nähnyt matkalla -vaatimattoman päähineen kehystämiä iloisia kasvoja. Kuljettuaan -kiertoteitä ja varottuaan huolellisesti menemästä Shaw'lle -vastaanottoaikoina Polly ei nähnyt koko viikkoon herra Sydneytä, -joka tietenkään ei tullut tapaamaan häntä neiti Millsin luo. Koska -Minniekin sattui olemaan sairaana sillä viikolla eikä saanut -soittotunteja, Syd-eno kadotti viimeisenkin toivonsa ja oli sen -näköinen kuin päivä olisi äkkiä lakannut paistamasta hänelle. - -Koska Polly ei suinkaan ollut täydellinen olento, kiusaus -ahdisti häntä monta kertaa sen viikon aikana, sillä karttelun -alkujännittävyyden haihduttua hän alkoi kaivata hauskoja pikku -tapaamisia, jotka olivat antaneet romanttista hohtoa hänen -yksitoikkoisiin työpäiviinsä. Hän piti paljon herra Sydneystä, sillä -tämä oli ollut alusta alkaen kiltti ja ystävällinen hänelle ja hän -muisteli vieläkin kiitollisena, miten ritarillinen Sydney oli ollut -silloista pikkutyttöä kohtaan. - -Polly tuskin pani suurtakaan painoa hänen varallisuuteensa, -etevyyteensä ja yhteiskunnalliseen asemaansa, vaikka ne epäilemättä -merkitsivätkin hänelle enemmän kuin hän aavisti. Sen sijaan häntä -ihastutti se selittämätön ominaisuus, jonka naiset helposti huomaavat -miehissä, joilla on ollut hyvä ja viisas äiti. Se viehätti Pollya -erityisesti, sillä hän huomasi pian, ettei Sydney näyttänyt tätä -luonteensa puolta kaikille. Useimpia tyttöjä kohtaan hän käyttäytyi -kuten muutkin miehet, kenties vain hiukan kohteliaammin, koska -kunnioitti luonnostaan naisia. Mutta Fannylle ja Pollylle hän -paljasti kodikkaat, hyvät ominaisuutensa, jotka viehättävät naisen -sydäntä enemmän kuin jättiläisannos kylmää älyä tai maailmanviisautta. - -Polly oli tavannut hänet usein vieraillessaan Shaw'n perheessä, jossa -Sydney oli hyvä tuttu, koska hänen äitinsä oli vanhan rouva Shaw'n -läheinen ystävä. Mutta Polly ei ollut koskaan tullut ajatelleeksi -Sydneytä Fannyn ihailijana eikä liioin omanaan, koska tämä oli kuutta -tai kahdeksaa vuotta heitä vanhempi ja omaksui joskus vieläkin yhtä -opettajamaisen sävyn kuin aikaisempina vuosina. Viime aikoina hänen -käytöksensä oli muuttunut, etenkin Pollya kohtaan, ja se miellytti -Pollya enemmän kuin hän tahtoi itselleen tunnustaa. Hän tiesi Sydneyn -ihailevan hänen musikaalisuuttaan ja itsenäisyyttään ja viihtyvän -hänen seurassaan. Mutta kun Sydneyn käytös alkoi osoittaa lämpimämpiä -tunteita kuin ihailu, Polly ei voinut olla huomaamatta, että eräs -elämän hyvistä lahjoista lähestyi häntä päivä päivältä, ja hän alkoi -kysellä itseltään, saattoiko hän vilpittömin mielin ottaa sen vastaan -ja palkita antajan. - -Aluksi hän luuli pystyvänsä siihen, mutta pahaksi onneksi sydän -on niin vastahakoinen kapine, ettei se aina tottele järkeä tai -tahtoa eikä osoita edes kiitollisuutta. Polly piti herra Sydneytä -läheisenä ystävänään, mutta ei tuntenut häntä kohtaan hiukkaakaan -rakkautta, jolla yksin voi maksaa toisen rakkauden. Sitten hän rupesi -uskottelemaan, että hänen oli perheensä vuoksi tartuttava onnen -antimiin ja unohdettava itsensä. Mutta häntä ei tyydyttänyt tällainen -väärä uhrautumisen ajatus, koska hän ei kuulunut niihin nykyajan -tyttöihin, jotka oli kasvatettu uskomaan, että heidän ensimmäinen -velvollisuutensa oli hyvä naimiskauppa seurauksista välittämättä. -Pollyn periaate oli varsin yksinkertainen: Jos en rakasta häntä, -minun ei liioin pidä mennä hänen kanssaan naimisiin, varsinkaan kun -rakastan toista, olipa vastassani sitten millaisia vaikeuksia tahansa. - -Jos Polly olisi lukenut ranskalaisia romaaneja yhtä paljon kuin -toiset tytöt, hänestä olisi voinut olla mielenkiintoista mennä -naimisiin Sydneyn kanssa ja murehtia salaa onnetonta kohtaloaan kuten -romanttinen sankaritar konsanaan. Mutta Pollyn kasvatus oli siinä -suhteessa lyöty laimin, ja epäröityään pitkään hän oli päättänyt, -kuten useimmat naiset vastaavassa tapauksessa, odottaa ja katsoa. - -Keksittyään nyt Fannyn salaisuuden hän huomasi, että jotain oli -tehtävä; hänen ei auttanut enää rauhassa odottaa ja katsoa, koska -se teki Fannyn onnettomaksi. Tähän loppui hänen epäröintinsä eikä -hän enää koskaan sen illan jälkeen antanut periksi kiusaukselle, -niin paljon kuin se houkuttelikin häntä, kuten olisi houkutellut -ketä tahansa nuorta tyttöä, jossa on hitunenkaan ikuista Eevaa. -Niinpä hän päivästä toiseen laahusti ikäviä syrjäkatuja ja ikävöi -päivänpaisteista puistikkoa ja kasvoja, jotka aina kirkastuivat hänet -nähdessään. - -Lauantaina Polly lähti tapansa mukaan käymään Beckyn ja Bessyn -luona, mutta ei malttanut olla matkan varrella poikkeamatta Shaw'lla -jättääkseen Fannylle pienen käärön, vaikka tiesikin että talossa oli -parhaillaan vierailuaika. Astuessaan sisään ja aikoessaan kipaista -yläkertaan tervehtimään Fannyä, mikäli tämä sattuisi oleminaan yksin, -hän huomasi kaksi miesten hattua hallin pöydällä. - --- Kuka täällä on, Katy? - --- Ei muita kuin herra Sydney ja Tom-herra. Ettekö jää hetkeksi, -Polly-neiti? - --- En tällä kertaa. Minulla on kova kiire. Ja Polly riensi pois -niin kuin kymmenkunta innokasta oppilasta olisi odottanut häntä. -Mutta kun ovi painui kiinni, hän tunsi itsensä niin hylätyksi, että -silmät kyyneltyivät. Ja kun Nep, Tomin iso newfoundlandinkoira, tulla -löntysti hänen perässään, hän pysähtyi silittämään sen pörröistä -päätä. Katsoessaan sen ruskeihin uskollisiin silmiin, joista kuvastui -melkein inhimillinen osanotto, hän sanoi hellästi: - --- Käänny takaisin, hurttaseni, et saa tulla perässä. Voi, Nep kulta, -tietäisitpä, miten raskasta on luopua rakkaudesta, kun sitä oikein -kaipaa eikä siihen ole oikeutta. - -Hassu tunnustus koiralle, mutta Polly oli vain helläsydäminen tyttö, -joka yritti täyttää velvollisuutensa. - --- Kun hän nyt kerran on varmasti Fannyn luona, uskallan kävellä -missä minua haluttaa. On ihana päivä ja kaikki pikku lapset ovat -ulkona, tulen aina hyvälle mielelle, kun näen lapsia, mietti Polly -kääntyessään leveälle, aurinkoiselle kadulle, jolla hienosto oli -siihen aikaan päiväkävelyllä. - -Lapsia Polly näki joka puolella ja he olivat iloisia ja suloisia kuin -kevään ensimmäiset hyasintit ja narsissit. Mutta jostain syystä he -eivät tehneetkään Pollyyn toivottua vaikutusta, vaikka hymyilivätkin -rattaistaan ja heittelivät hänelle lentosuukkoja. Siniseen -plyysipukuun pyntätty pikkutyttö katsoi epätoivoisena pientä pojan -alkua, joka käveli valkopukuisen kaunottaren kanssa; samanaikaisesti -toinen nuori herra, jolla oli komeat purppuranpunaiset säärykset, -koetti lohdutella hylättyä pikkuneitiä. - --- Ota Charley-herraa kädestä, Mamie, ja kävele yhtä kauniisti kuin -Willy ja Flossy, sanoi hoitaja. - --- Ei, ei, minä tahdon kävellä Willyn kanssa, mutta hän ei halua. -Mene pois, Tarley, minä en pidä sinusta, huusi pieni sinihattuinen, -heitti maahan näädännahkaisen käsipuuhkansa ja nyyhkytti -pikkiriikkiseen pitsinenäliinaansa. - --- Willy pitää Flossystä enemmän, joten lakkaa kirkumasta ja tule -pois, tuhma tyttö. - -Kun kovasydäminen palvelija oli kiskaissut pikku Didon mukaansa -purppurasääryksisen yritettyä turhaan kiinnittää tytön huomiota -puoleensa, naurahti Polly yksikseen. - --- Aikaisinpa se vanha tarina alkaakin! - -Näytti kuin kevätilma olisi tuoreen ruohon ja ensimmäisten voikukkien -ohella herättänyt henkiin kaikenlaista muutakin hellyttävää, sillä -kävellessään katua pitkin Polly sai monta muistutusta tuosta vanhasta -tarinasta, jonka hän halusi unohtaa. - -Eräässä kadunkulmassa tummasilmäinen koulupoika ja punaposkinen -koulutyttö olivat juuri eroamassa. Poika luovutti vastahakoisesti -tytön nuottivihon. - --- Älä vain unohda, sanoi poika katsoen ujosti kirkkaisiin silmiin, -jotka tanssivat ilosta, kun tyttö punastuen ja hymyillen vastasi -nuhtelevasti: - --- En tietenkään! - --- Tähän asti teidän tarinanne on sujunut hyvin, päättyköön se myös -hyvin, toivoi Polly sydämestään, kun näki pojan marssivan tiehensä -iloisesti vihellellen aivan kuin tämän olisi täytynyt saada purkaa -mielihyväänsä, etteivät takin napit olisi joutuneet vaaraan. Tyttö -puolestaan hyppeli kotinsa portailla kuin olisi harjoitellut iloista -tanssia, jonka oli luvannut pitää mielessään. - -Hiukan myöhemmin Polly sivuutti tutun vastakihlautuneen parin, joka -käveli käsi kädessä ylpeän ja autuaan näköisenä. - --- Taivas, miten onnellisilta he näyttävät! hän ajatteli jatkaessaan -matkaansa ja tuumi apeana, mahtoiko hänen vuoronsa tulla koskaan. - -Polly piristyi nähtyään äidillisen näköisen naisen astuvan sisään -eräästä ovesta ja soman lapsiparven heittäytyvän hänen syliinsä ja -riistävän riemusta kiljuen kääröt hänen käsistään. Kun Polly hetken -perästä oli kulkenut harmaantuneen pariskunnan ohi, joka käveli -verkkaan päivänpaisteessa, hänestä tuntui vieläkin paremmalta, ja hän -oli hyvillään nähdessään näin onnellisen päätöksen tarinalle, jota -oli matkansa varrella seuraillut. Mutta samassa vallaton lemmenjumala -lennätti herra Sydneyn Pollyn rinnalle aivan kuin olisi halunnut -yllättää hänet heikkona hetkenä tai kenties antaa hänelle vielä yhden -mahdollisuuden. Polly ei lainkaan tajunnut miten hän siihen ilmestyi, -siinä hän vain oli punaisena ja vähän hengästyneenä, mutta niin -mielissään tapaamisesta, ettei Polly hennonut olla kylmän torjuva, -kuten oli päättänyt, jos he sattumoisin kohtaisivat. - --- Kauhean lämmintä, eikö totta? sanoi Sydney käteltyään Pollyä ja -sovitettuaan entiseen tapaan askelensa samaan tahtiin. - --- Niinpä näkyy. Ja Polly nauroi silmät äkkiä tuikkien. Hän ei kerta -kaikkiaan voinut olla iloitsematta Sydneyn tapaamisesta varsinkaan -nyt, kun tunsi itsensä kovin yksinäiseksi. - --- Ettekö enää annakaan tunteja Rotheilla? kysyi Sydney vaihtaen -puheenaihetta. - --- Annan. - --- Käytte siellä siis entiseen tapaan? - --- Käyn. - --- Sitten on kumma, miten pääsette livahtamaan sinne. - --- Yhtä kumma kuin teidän äkillinen ilmestymisenne tähän vierelleni. - --- Näin teidät Shaw'n ikkunasta ja rohkenin lähteä juoksemaan -perässänne sivukatuja pitkin, sanoi Sydney nauraen. - --- Samaa tietä minäkin pääsin Rothille, vastasi Polly. Hän ei ollut -aikonut kertoa sitä, mutta Sydneyn suoruus oli niin vastustamatonta, -että hän unohti aikeensa. - --- Sitä kautta ei ole läheskään yhtä hauska kulkea kuin puistotietä. - --- Ei olekaan, mutta väliin kyllästyy kävelemään samaa reittiä ja -haluaa kokeilla uutta. - -Polly ei sanonut sitä oikein luontevasti, ja Sydney vilkaisi häneen -kysyessään: - --- Onko teillä tapana kyllästyä vanhoihin ystäviinnekin, Polly-neiti? - --- Ei usein, mutta..., siihen hän lopetti, sillä pelätessään -näyttävänsä kiittämättömältä ja tylyltä hän melkein toivoi, ettei -Sydney huomaisi äskeistä viittausta, vaikka se olikin sanottu -tarkoituksellisesti. - -Oli hetken ajan uhkaavan äänetöntä, kunnes Polly puhkesi kysymään: - --- Mitä Fannylle kuuluu? - --- Hän on häkellyttävä kuten aina. Tiedättekö, olen hiukan pettynyt, -kun hän ei näytä kehittyvän edukseen vuosien mittaan, sanoi Sydney -ikään kuin olisi ilahtunut uudesta puheenaiheesta. - --- Ette ole koskaan nähnyt häntä parhaimmillaan. Hän vain yrittää -häkellyttää ihmisiä kätkeäkseen todellisen minänsä. Mutta minä tunnen -hänet ja vakuutan, että hän kehittyy koko ajan. Hän koettaa korjata -virheensä, vaikkei tahdo myöntää sitä, ja hän hämmästyttää teidät -vielä kerran hyvillä ominaisuuksillaan. - -Polly puhui sydämellisesti, ja Sydney katsoi häntä aivan kuin olisi -mieltynyt enemmän itse puolustajaan kuin esitettyyn puolustukseen. - --- Olen hyvin iloinen siitä ja uskon mielihyvin teitä. Ihmiset -näyttävät teille parhaat puolensa, ja siksi kai maailma onkin teistä -niin miellyttävä paikka. - --- Eikä ole! Se on usein hyvin kova ja tyly, ja minä nurisen -koettelemuksiani ja olen kiittämätön. - --- Eikö niitä koettelemuksia voisi vähän keventää? - -Sydney esitti kysymyksensä niin ystävällisellä äänellä, ettei Polly -uskaltanut nostaa päätään, koska tiesi, mitä toisen äänetön katse -ilmaisi. - --- Ei kiitos. Senvertaiset koettelemukset ovat kaiketi vain hyväksi -minulle. Sitä paitsi erehtyy helposti, kun koettaa kierrellä -vaikeuksiaan. - --- Tai ihmisiä, lisäsi Sydney niin merkitsevästi, että Polly punastui -hiusmartoa myöten. - --- Onpa täällä puistossa kaunista, hän sanoi sitten hämillään. - --- Niin on. Tämä onkin hauskin reitti. Eikö teistäkin? kysyi ovela -nuori mies, ja Polly lankesi heti taitavasti viritettyyn ansaan. - --- On todellakin! Minusta on aina virkistävää nähdä palanen luontoa, -varsinkin tähän aikaan vuodesta. - -Voi, Polly, Polly! Miten tyhmästi puhuttu, juuri kun on antanut -toisen ymmärtää olevansa kyllästynyt puistoon! Sydney ei ollut -narri eikä keikari, ja soviteltuaan yhteen joitakin pikkuseikkoja -hän teki sen johtopäätöksen, että Polly oli kuullut samoja juoruja -kuin hänkin. Polly ei pitänyt siitä, että heidän nimensä liitettiin -yhteen, ja koetti nyt osoittaa sen. Sydney käsitti viittauksen -nopeammin kuin Polly luuli. Ylpeänä ja jalomielisenä miehenä hän -päätti selvittää asian heti sekä Pollyn että oman itsensä takia. -Pollyn puhuessa Sydney oli tarkastellut tutkivasti vierustoverinsa -kasvoja. Hän sanoi nyt tyynesti: - --- Sitä minäkin. No niin, lähden nyt liikematkalle muutamiksi -viikoiksi, joten voitte häiritsemättäni nauttia luonnon näkymistä. - --- Häiritsemättä? Eihän toki! huudahti Polly välittömästi ja vaikeni -sitten hämmentyneenä. - -Hän luuli pystyvänsä hyvinkin keimailemaan, mutta oli liian -teeskentelemätön ja rehellinen pystyäkseen edes hätävalheeseen. -Sydney tiesi sen ja piti Pollysta juuri siksi, mutta hän käytti -kuitenkin tilaisuutta hyväkseen kysäisten: - --- Suoraan sanoen, ettekö kävelisi tätä reittiä ja nauttisi sen -kauneudesta yhtä paljon kuin ennenkin, ellen minä antaisi ihmisille -juorunaihetta. - --- Kävelisin, myönsi Polly ennen kuin huomasikaan, mutta olisi sitten -puraissut kielensä poikki epäkohteliaisuutensa takia. Hän olisi taas -hämmentynyt sanattomaksi, ellei ohitse olisi samassa karauttanut -ratsastaja, joka tervehti heitä. - --- Kas, sehän oli Tom! hän huudahti, ja hänen äänensävynsä ja -katseensa tukahduttivat sanat, jotka olivat jo Sydneyn huulilla, ja -tämä ojensi kätensä sen näköisenä, että Pollyn sydämeen koski ja -häntä värisytti vielä kauan jälkeen päin, vaikka Sydney sanoikin vain: - --- Hyvästi, Polly. - -Polly vilkaisi Sydneytä katuvan näköisenä, mutta tämä katosi ennen -kuin hän ehti sanoa sanaakaan. Polly jatkoi matkaansa tietäen, että -hänen ensimmäinen ja kenties viimeinen ihailijansa oli ymmärtänyt -vastauksen ja hyväksynyt sen ääneti. Hän ei aavistanut, mitä muuta -Sydney oli ymmärtänyt, ja lohdutteli itseään sillä, ettei tämä -välittänyt hänestä varsin paljon, koska heti poistui kuultuaan -ensimmäiset torjuvat sanat. - -Polly ei käyttänyt puistotietä, ennen kuin kuuli Minnieltä, että eno -tosiaan oli matkustanut pois kaupungista. Ja hän sai huomata, että -Sydneyn seura ja toverillinen juttelu olivat loppujen lopuksi tehneet -matkan niin hauskaksi. Polly huokaili tavallisesti yleisiä epäkohtia -eikä juuri valitellut omia koettelemuksiaan kestäen nytkin omat -huolensa oikeastaan paremmin kuin luuli, sillä pian hän sai toisten -suruja lievitettäväkseen. Ja se jos mikään helpottaa enemmän kuin -haikeat kyynelet tai valitukset. - -Hän karttoi Fannyä muutamia päiviä, mutta ei voittanut sillä mitään, -sillä heti kun tämä nuori neiti oli kuullut Sydneyn äkillisestä -matkasta, hän ei saanut hengen rauhaa, ennen kuin kuuli syyn siihen. -Niinpä hän lähtikin tervehtimään Pollya iltahämärissä, jolloin toivoi -saavansa tämän uskoutumaan. - --- Mitä sinä olet puuhaillut viime aikoina? kysyi Fan muina miehinä. - --- Liehunut entiseen tapaan. Entä mitä sinulle kuuluu? vastasi Polly. -Hän tiesi jotakin olevan tulossa ja oli melkein iloinen, että kohta -kaikki olisi ohi. - --- Ei mitään erityistä. Trix kohtelee Tomia häpeällisesti ja Tom -alistuu siihen kuin lammas. Minä olen kehottanut häntä purkamaan -kihlauksen päästäkseen koko jutusta, mutta hän ei tahdo, koska Trixiä -on jo kerran petetty, ja se on Tomista halpamaista. - --- Ehkä Trix itse purkaa kihlauksen? - --- Aivan varmasti, heti kun vain joku parempi ilmaantuu näköpiiriin. -Mutta Trix alkaa vanheta, enkä yhtään ihmettele, vaikka hän pitäisi -Tomin sanasta kiinni pelkkää häijyyttään ellei muuten. - --- Tom parka, mikä kohtalo! surkutteli Polly saamatta kuitenkaan -ääneensä sitä leikillistä sävyä, jota oli tarkoittanut. Peittääkseen -epäonnistumistaan hän naurahti ja jatkoi kiireesti: -- Jos sanot -Trixiä vanhaksi jo kolmenkolmatta ikäisenä, niin mitä me sitten -olemmekaan viisikolmattavuotiaina? - --- Joutavaa hyllylle varastoitua tavaraa! Minusta alkaakin jo tuntua -siltä, koska en saa enää osakseni puoliakaan entisestä huomiosta, ja -eräänä iltana kuulin Maudin ja Gracen keskustelevan, miksi vanhat -tytöt eivät pysy kotona ja anna heille tilaa. - --- Miten Maud jaksaa? - --- Mainiosti, mutta hänellä on niin kummallinen maku ja merkillisiä -ajatuksia, että olen aivan huolestunut. Hän häärii mielellään -keittiössä ja vihaa lukemista ja sanoi Vincentien kuullen, että -hänestä olisi hirmuisen hupaisaa kierrellä kerjuulla pussi kädessä, -jotta näkisi mitä saisi siihen. - --- Minnie halusi kerran olla kyyhkynen, jotta saisi pulikoida -rapakossa eikä tarvitsisi pitää kalosseja. - --- Tosiaan! Milloin hänen enonsa mahtaa palata? kysyi Fanny -malttamattomasti tarttuen riemastuneena Pollyn tarjoamaan -tilaisuuteen. - --- En tiedä. - --- Etkä taida välittääkään, senkin kovasydäminen olento. - --- Mitä oikein tarkoitat? - --- Enhän minä ole sokea, rakas Polly, eikä Tom liioin. Kun herrasmies -lähtee äkkiä vierailulta ja syöksyy nuoren naisen perään ja kun hänet -sitten nähdään puiston rauhallisimmassa nurkkauksessa pitelemässä -samaisen naisen kättä ja kun tämä herrasmies sitten lähtee -välittömästi matkalle, silloin me kyllä tiedämme mitä se merkitsee, -ellet sinä tietäisikään. - --- Tahtoisinpa kuulla, kuka tämän kauniin jutun on keksinyt? tiukkasi -Polly Fannyn pysähtyessä hengästyneenä. - --- Älä nyt teeskentele, Polly, vaan kerro kiltisti, kosiko hän sinua? - --- Ei, ei hän kosinut. - --- Luuletko, että hän aikoo kosia? - --- Tuskin hän ikinä sanoo minulle enää sanaakaan. - --- Olenpa totisesti hämmästynyt! Ja Fanny veti pitkään henkeään ihan -kuin raskas taakka olisi pudonnut hänen harteiltaan. Sitten hän -jatkoi muuttuneella äänellä: - --- Mutta etkö sinä rakasta häntä, Polly? - --- En. - --- Onko se totta? - --- On. - -Kumpikaan heistä ei puhunut vähään aikaan, mutta toisen sydän löi -iloisesti, ja hämärä peitti hyvin onnelliset kasvot. - --- Luuletko, että hän pitää sinusta? kysyi Fanny hetken kuluttua. --- En tahtoisi olla utelias, mutta olen ollut huomaavinani jotain -sellaista. - --- En osaa sanoa, mutta vaikka pitäisikin, hänen mieltymyksensä on -vain ohimenevää ja hän pääsee siitä pian irti. - --- Kerro nyt kaikki. Olen kauhean kiinnostunut ja tiedän, että jotain -on tapahtunut. Kuulen sen äänestäsi, vaikka en näekään kasvojasi. - --- Muistatko kun luettuamme erään Edgeworthin romaanin keskustelimme, -olisiko estettävä ihailijaa ilmaisemasta tunteitaan, ellei rakastanut -häntä. - --- Muistan. - --- Te tytöt sanoitte, ettei se ollut sopivaa, mutta minusta se oli -ainakin rehellistä. Ajattelin aina itse menetteleväni sillä tavoin, -mikäli kohdalleni sattuisi sellainen tilanne, ja niin olen nyt -toiminutkin. Huomaa, etten väitä herra Sydneyn rakastavan minua, -sillä hän ei ole ikinä sanonut sitä eikä sanokaan; mutta kuvittelen, -että hän on pitänyt minusta hiukan ja olisi kenties ruvennut pitämään -enemmänkin, ellen olisi osoittanut sen olevan hyödytöntä. - --- Ja sinä osoitit sen? huudahti Fanny jännittyneenä. - --- Minä vain vihjaisin ja hän ymmärsi. Hän oli jo sitä ennen aikeissa -lähteä matkalle, niin että älä luule hänen sydämensä murtuneen tai -hänen välittävän typeristä juoruista. En välittänyt tavata häntä niin -usein, ja osoitin sen hänelle kulkemalla toista tietä. Hän ymmärsi -ja hienona miehenä otti asian tyynesti. Ehkä hän pitikin minua vain -itserakkaana hupsuna ja nauroi turhalle vaivannäölleni. - --- Ei ikinä. Hän arvostaa menettelyäsi ja kunnioittaa sinua sen -vuoksi. Mutta, Polly, sehän olisi ollut loistava tarjous. - --- En voi myydä itseäni toimeentulosta. - --- Taivas, mikä ajatus! - --- Niin, sellaisia ovat suoraan sanottuna puolet teidän -nykyaikaisista avioliitoistanne. Sinähän tiedät, että olen vähän -kummallinen ja haluan olla itsenäinen naimaton nainen ja pysyä -soitonopettajana koko elämäni. - --- Eihän toki! Sinut on luotu onnellista perhe-elämää varten ja -toivon sydämestäni, että se tulee osaksesi, sanoi Fanny lämpimästi -ja tunsi niin suurta kiitollisuutta Pollya kohtaan, että hänen oli -vaikea olla paljastamatta salaisuuttaan yhtenä ryöppynä. - --- Toivon sitä itsekin, vaikka epäilen etten sellaista saa, vastasi -Polly ja hänen äänensävynsä sai Fanin miettimään, tiesikö Pollykin -mitä sydänsuru merkitsi. - --- Jokin painaa sinua, Polly, mutta mikä? Luota minuun, niin kuin -minäkin sinuun, sanoi Fan hellästi. Kylmyys, jota hän tosin oli -koettanut salata Pollylta, oli sulanut äkillisessä päivänpaisteessa, -jonka hän oli saanut lahjaksi. - --- Luotatko aina? kysyi Polly nojautuen eteenpäin. Hän toivoi -hartaasti voittavansa takaisin entisen kiintymyksen ja luottamuksen, -jotka olivat liian arvokkaat vaihdettaviksi ohimenevään mieltymykseen -tai hedelmättömään 'pyydystämisen' kunniaan. Fan ymmärsi nyt koko -asian ja heittäytyi Pollyn syliin ja sanoi kiitollisuudesta itkien: - --- Voi, Polly kiltti! Teitkö sinä sen minun tähteni? Polly rutisti -häntä lujemmin ja sanoi lempeästi: - --- En halunnut, että joku ihailija rikkoisi ystävyytemme, mikäli se -minusta riippuisi. - - - - -15 - -KUPERKEIKKOJA - - -Tullessaan Shaw'lle eräänä iltapäivänä Polly tapasi Maudin istumassa -portailla huolestuneen näköisenä. - --- Voi, Polly, hauska että tulit! huudahti Maud ja ryntäsi avosylin -häntä vastaan. - --- Mikä hätänä, kultaseni? - --- En tiedä. Jotain kauheaa on varmasti tapahtunut, sillä äiti ja -Fan istuvat ylhäällä itkemässä, isä on sulkeutunut kirjastoon ja Tom -raivoaa kuin peto ruokailuhuoneessa. - --- Ei kai se ole mitään vakavaa. Ehkä äitisi on tavallista heikompi -tai isäsi huolestunut liikeasioista tai Tom taas pinteessä. Älä näytä -noin säikähtyneeltä, Maud, mennään vierashuoneeseen katsomaan mitä -toin sinulle, maanitteli Polly, mutta hän tunsi ilmasta, että jokin -onnettomuus oli tapahtunut, ja koetti ilahduttaa Maudia, jonka kasvot -olivat niin tuskaiset ja huolestuneet, että Pollyn sydämeen koski. - --- Minä en taida välittää mistään, ennen kuin saan tietää mitä -on tapahtunut, vastasi Maud. -- Se on varmasti jotain kauheata, -sillä kun isä tuli kotiin, hän meni äidin huoneeseen ja jutteli -siellä hirveän kauan, ja äiti itki ihan ääneen, ja kun minä koetin -mennä sinne, Fan ei päästänyt, ja hän näytti niin pelästyneeltä ja -kummalliselta. Olisin mennyt isän luo, kun hän tuli alakertaan, mutta -hän lukitsi ovensa ja sanoi: "Ei tällä kertaa, typykkä!" Silloin minä -istahdin tähän odottamaan. Ja sitten Tom tuli kotiin. Mutta kun minä -juoksin kertomaan hänelle asiasta, hän ärjäisi: "Mene tiehesi äläkä -häiritse!" Ja hän tarttui minua olkapäähän ja tyrkkäsi menemään. Voi, -voi! Kaikki on niin kummallista. - -Maud alkoi itkeä, ja Polly istahti hänen viereensä portaille -lohduttamaan, vaikka hänen omaankin mieleensä hiipi epämääräinen -pelko. Äkkiä ruokailuhuoneen ovi aukesi ja Tomin pää tuli näkyviin. -Pelkkä silmäys paljasti Pollylle, että jotain oli hullusti, -sillä Tomin ulkoasu, joka tavallisesti oli erittäin huoliteltu, -oli nyt rempallaan. Solmio oli vinossa, tukka pörrössä, hellien -hoidellut viikset laiminlyötyinä, ja kasvoilta paistoi kiihtymys, -häpeä ja ahdistus. Äänikin oli muuttunut, sillä hän ei tapansa -mukaan tervehtinyt Pollya kohteliaasti, vaan tuntui palanneen -lapsuudenaikojensa töykeään äänensävyyn. - --- Hei, Polly! hän tokaisi. - --- Mitä kuuluu? vastasi Polly. - --- Kiitoksia vain, minä olen hitonmoisessa kiipelissä. Lähetä tuo -tenava yläkertaan, niin saat kuulla kaiken, sanoi Tom. Tuntui kuin -hän olisi kauan kaivannut jotakuta, jolle uskoutua, ja hän tervehti -nyt ymmärtäväistä Pollya kuin sallimuksen lähettiä. - --- Mene ylös, kultaseni, ja ota tämä kirja ja piparkakut, jotka -leivoin sinulle, niin olet kiltti tyttö, kuiskasi Polly, kun Maud -pyyhki kyyneliään ja tuijotti Tomiin silmät pyöreinä. - --- Kerrothan sitten minulle, kuiskasi Maud valmiina tottelemaan. - --- Jos suinkin voin, vastasi Polly. - -Maud lähti nöyrästi yläkertaan, ja Polly meni ruokailuhuoneeseen, -jossa Tom käveli rauhattomana edestakaisin. Vaikka Tom olisi -'raivonnutkin kuin peto', Pollya se ei olisi hätkähdyttänyt, sillä -hän oli mielissään, kun Tom tarvitsi häntä. Hän oli niin iloinen -saadessaan olla uskottuna aivan kuten ennen vanhaan, että olisi -riemumielin kuunnellut pelottavammankin henkilön raivonpurkauksia -kuin levottoman Tomin. - --- No, mikä sinulla on hätänä? kysyi Polly käyden suoraan asiaan. - --- Arvaa! - --- Olet ajanut hevosesi kuoliaaksi kilpa-ajoissa. - --- Pahempaa. - --- Sinä olet saanut taas varoituksen. - --- Pahempaa, pahempaa. - --- Trix on karannut jonkun kanssa, sanoi Polly syvään henkäisten. - --- Paljon pahempaa. - --- Voi, Tom, et kai vain ole piessyt tai ampunut ketään? - --- Vähältä piti, etten pamauttanut omaan otsaani, mutta kuten näet, -tässä sitä ollaan. - --- En minä sitten arvaa. Sano pian! - --- Minut on erotettu yliopistosta, sanoi Tom ja pysähtyi takkamatolle -nähdäkseen, miten Polly suhtautui ilmoitukseen. Mutta hänen -hämmästyksekseen Polly melkein huokaisi helpotuksesta ja sanoi hetken -päästä vakavasti: - --- Onnetonta, mutta olisi saattanut käydä vielä huonomminkin. - --- Se oli pahinta mitä saattoi tapahtua. Ja Tom jatkoi kävelemistään -epätoivosta ähkien. - --- Älä paisko tuoleja, vaan istuudu ja kerro rauhallisesti. - --- En voi. - --- No, paisko sitten! Sinut on siis tosiaan erotettu? Onko se -peruuttamatonta? Mitä sinä oikein teit? - --- Nyt se tapahtui lopullisesti. Tappelin kirkonvartijan kanssa ja -iskin hänet maahan. Jos se olisi ollut ensimmäinen rikkomus, olisin -ehkä päässyt pinteestä, mutta minähän olen ollut lukemattomia kertoja -kiipelissä. Tämä oli viimeinen mahdollisuuteni. Menetin sen ja nyt -saan maksaa laskut. Tiesin olevani mennyttä miestä enkä jäänyt edes -odottamaan potkuja vaan lähdin itse. - --- Mitä isäsi sanoo? - --- Se on kova kolaus ukolle, mutta pahinta on --. Tom vaikeni ja -seisoi hetken keskellä huonetta pää nuupallaan, aivan kuin hänen -olisi ollut vaikea kertoa asiaa edes kiltille pikku Pollylle. Vihdoin -totuus paljastui yhtenä ryöppynä, kuten ennen vanhaan poikamaiset -kepposet, minkä jälkeen hän vetäytyi selkä uunia vasten. - --- Minulla on kamalan paljon velkoja, joista ukko ei tiedä mitään. - --- Voi, Tom, kuinka olet saattanut? - --- Tiedän, että olen ollut mieletön tuhlari, ja olen hurjan -pahoillani, mutta ei se paranna asiaa. Minun on tunnustettava syntini -ukkoraiskalle ja siinä se kurjuus onkin. - -Toisessa tilanteessa Polly olisi nauranut Tomin ilmeiden ja -puhetyylin väliselle vastakohdalle, mutta tämä tuntui katuvan -nyt niin vilpittömästi, että ukkoraiskakin kuulosti suorastaan -liikuttavalta. - --- Tietysti hän raivostuu. Mutta kyllä hän auttaa sinua. Fan on -kertonut, että hän on aina auttanut. - --- Sehän se pahinta onkin. Hän on maksanut velkojani jo niin monta -kertaa, että sanoi viimeksi minun saavan selviytyä omin neuvoin, jos -vielä kerran joutuisin kiipeliin, koska hänen kärsivällisyytensä -ja kukkaronsa ei sietänyt enempää. Päätinkin ruveta oikein -mallikelpoiseksi, mutta tässä sitä ollaan entistä pahemmassa -liemessä. Viime lukukaudella en puhunut asioistani isälle, koska -hän oli niin huolissaan noiden laivojen menetyksestä, ja nyt on -kasaantunut velkoja ihan kirotusti. - --- Mihin sinä sitten olet syytänyt niin paljon rahaa? - --- Kun itsekään tietäisin! - --- Etkö sitten mitenkään voi maksaa velkojasi? - --- Millä minä maksan, kun ei ole penniäkään rahaa. Ei tässä auta muu -kuin ruveta pelaamaan. - --- Ei taivaan tähden! huudahti Polly. -- Myy ennen hevosesi, hän -jatkoi hetken mietittyään. - --- Sen minä jo möin, mutta en saanut puoltakaan ostohinnasta. Minähän -ajoin viime talvena sen ontuvaksi, eikä koni ottanut parantuakseen. - --- Eikö se riittänyt velkoihisi? - --- Ei puoliinkaan. - --- Mutta, Tom, paljonko sinulla sitten niitä on? - --- Minä lykkäsin niiden laskemista eiliseen asti. Mutta asiat olivat -niin hullusti, että ajattelin yhtä hyvin voivani katsoa totuutta -silmiin. Siksi otin selvää tilanteesta ja tuossa on tulos! - -Tom heitti tahraisen ja rypistyneen paperin Pollyn syliin ja alkoi -kävellä entistä kiivaammin, Polly vilkaisi loppusummaa ja löi -kätensä yhteen, sillä hänen kokemattomissa silmissään se näytti -kauhistuttavalta. - --- Sievoinen summa, vai mitä? sanoi Tom, joka ei voinut kestää -äänettömyyttä eikä Pollyn hätäistä, säikähtynyttä katsetta. - --- Hirvittävä! En yhtään ihmettele, jos sinua arveluttaakin kertoa -isällesi. - --- Mieluummin hyppäisin kaivoon. Kuulehan, Polly. Mitähän jos -kertoisimme sen hänelle vähitellen! jatkoi Tom käännähtäen. - --- Mitä sinä tarkoitat? - --- Että Fan tai pikemminkin sinä ensin valmistelisit häntä. Minä en -millään voi heti pamauttaa hänelle koko totuutta. - --- Sinä siis lähettäisit minut kertomaan? sanoi Polly huuliaan -nyrpistäen ja katsoi Tomiin niin, että tämä olisi nähnyt hänen -sinisten silmiensä säihkyvän, ellei olisi seissyt selin ikkunan -ääressä. - --- Niin juuri, koska hän niin pitää sinusta, vastasi Tom hitaasti. -- -Me kaikki luotamme sinuun, olet kuin perheenjäsen, joten se tuntuisi -ihan luonnolliselta. Kerrot vain, että minut on erotettu tai mitä -parhaaksi näet. Sitten minä tulen sisään ja asia on selvä. - -Polly nousi ja meni ovelle sanaakaan sanomatta. Tom näki vilaukselta -hänen kasvonsa ja kysyi hätäisesti: - --- Eikö se ollutkaan sinusta hyvä ajatus? - --- Ei. - --- Miksei? Etkö usko että hänestä olisi mukavampaa kuulla uutinen -taitavasti tarjottuna eikä minun töksäyttämänäni? - --- Minä tiedän isäsi mieluimmin näkevän, että hänen oma poikansa -kertoo totuuden kuin mies eikä lähetä tyttöä esittämään asiaa, jota -itse pelkää kertoa. - -Tom hämmästyi tästä purkauksesta, aivan kuin olisi äkkiä saanut -korvapuustin. Vilkaistuaan Pollyn kiihtyneisiin kasvoihin hän näytti -vasta tajuavan, että oli oikeastaan aikonut kätkeytyä tämän selän -taakse. - --- Tule takaisin, Polly, hän sanoi punastuen ja marssi huoneesta -sen näköisenä kuin olisi mennyt suoraan mestauslavalle. Tom parkaa -oli näet aina opetettu pelkäämään isää, eikä hän ollut vieläkään -vapautunut arastelustaan. - -Polly istahti tuolille ja näytti sekä tyytyväiseltä että -huolestuneelta. -- Toivottavasti menettelin oikein, hän tuumi. -- -En haluaisi nähdä hänen pakoilevan velvollisuuttaan ja näyttävän -pelkurilta. Hän ei kuitenkaan ole sitä maata; hän ei vain tullut -ajatelleeksi millaiselta hänen käyttäytymisensä täytyi tuntua -minusta. Enkä ihmettele yhtään, vaikka hän onkin peloissaan, sillä -herra Shaw on varsin ankara poika paralle. Mitä ihmettä me tekisimme, -jos Will joutuisi tällaiseen kiipeliin. Onneksi hän on niin köyhä, -että hänen on pakko pysyä aisoissa. Ja siitä minä olenkin mielissäni! - -Sitten hän istui hiljaa raolleen jääneen oven vieressä ja kuuli -hallin poikki Tomin äänen. Polly toivoi sydämestään, ettei Tomilla -olisi kovin tukalaa. Tämä tuntui kertovan asiansa yhtä päätä nopeasti -ja kangertelematta. Sitten Polly kuuli herra Shaw'n matalan äänen, -ja noiden muutamien sanojen johdosta Tom huudahti hämmästyneenä. -Koska Polly ei voinut erottaa sanoja, hän ihmetteli huolestuneena, -mitä miesten välillä mahtoi tapahtua. Tomin huudahdusta seurasi -hiljaisuus, kunnes herra Shaw alkoi puhua, ja hän puhui vakavalla -äänellä, joka niin täysin erosi siitä vihanpurkauksesta, jota Polly -oli odottanut, että hän tuli entistä huolestuneemmaksi. Herra -Shaw'lla oli tapana "läksyttää Tomia ensin ja antaa sitten anteeksi", -kuten Maud sanoi. Hetken päästä Tom tuntui kiihkeästi kyselevän -jotakin, ja hänelle vastattiin lyhyesti. Sitten tuli haudanhiljaista, -ulkoa kuului vain kevätsateen hiljainen rapina. Äkkiä Polly kuuli -liikettä ja Tomin sanovan: - --- Anna minun kutsua Polly tänne! Ja Tom tuli Pollyn luo niin -kalpeana ja kurjan näköisenä, että tämä oikein säikähti. - --- Mene puhumaan hänelle. Minä en voi. Isä parka, olisinpa vain -tiennyt! Pollyn kauhuksi Tom heittäytyi tuolille ja painoi päänsä -pöytää vasten kuin ylivoimaisen iskun murtamana. - --- Voi, Tom, mitä on tapahtunut? sanoi Polly rientäen tyrmistyneenä -Tomin luo. - -Päätään nostamatta Tom vastasi tukahtuneesti: - --- Vararikko. Olemme puilla paljailla, ja huomenna sen tietävät jo -kaikki. - -Polly jäi hetkeksi Tomin tuolin taa, sillä uutinen salpasi häneltä -melkein hengen. Tuntui kuin olisi tullut maailmanloppu, sillä hänestä -vararikko oli käsittämättömän hirveää. - --- Ovatko asiat niin huonosti? hän kysyi hiljaa, kun ei voinut enää -ääneti katsella Tomin epätoivoa. - --- Ovat. Isä aikoo luovuttaa koko omaisuutensa. Hän on yrittänyt -parhaansa, mutta nyt ei ratkaisua voi enää pitkittää, ja hän on -mennyttä miestä. - --- Voi, olisipa minulla antaa hänelle miljoona! huudahti Polly -käsiään puristaen ja rupesi itkemään. -- Kuinka hän jaksaa kestää sen? - --- Kuin mies, ja minä olen hänestä ylpeä, vastasi Tom kasvot -punaisina kiihtymyksestä ja mielenliikutuksesta, jota hän yritti -pitää kurissa. -- Kaikki asiat ovat olleet häntä vastaan, ja hän -on yksinään taistellut selvitäkseen ahdingosta, mutta se oli -ylivoimainen, ja nyt hän on päättänyt jättää vararikkoanomuksen. Se -on kunniallinen vararikko, ja varokoon itseään se, joka uskaltaa -sanoa hänestä pahaa sanaa. Tahtoisinpa nähdä sen miehen! Ja Tom -puristi kätensä nyrkkiin aivan kuin hänelle olisi ollut suunnaton -helpotus löylyttää isänsä kunniallisen nimen parjaajaa. - --- Eihän häntä kukaan parjaa. Tämän vuoksi Maud parka oli siis -suunniltaan. Isäsi oli kertonut asian äidillesi ja Fanille ennen kuin -tulit kotiin, ja siitä syystä he varmaan olivat niin poissa tolaltaan. - --- Ei heillä ole mitään hätää. Isä ei ole koskenut äidin rahoihin, -hän näet "ei raskinut ryöstää tytöiltään", kuten hän sanoi, ja siksi -he eivät joudu kärsimään. Eikö hän olekin kunnon mies? Ja Tomin -silmät loistivat ylpeydestä, vaikka hellemmät tunteet saivatkin hänen -huulensa samalla värisemään. - --- Kunpa pystyisin auttamaan häntä, vaikka edes vähänkin, huokasi -Polly, jota painoi voimattomuudentunne. - --- Kyllä sinä pystytkin. Mene hänen luokseen ja ole hyvä hänelle. -Sinä kyllä tiedät miten. Lohdutusta hän tuolla yksinäisyydessään -enimmän kaipaa. Minä en kykene sitä antamaan, olisin hänelle vain -kiusaksi. - --- Mitä hän sanoi kuullessaan uutisesi? kysyi Polly, joka oli -hetkeksi unohtanut pienemmät huolet tämän suuren kuullessaan. - --- Hän oli kuin karitsa, sillä minun kerrottuani hän sanoi vain: -"Poika parkani, meidän täytyy kärsiä yhdessä." Ja sitten hän kertoi -oman uutisensa. - --- Sepä hauskaa, että hän oli niin kiltti sinulle, aloitti Polly -tyynnyttäen, mutta Tom huudahti omantunnontuskissa: - --- Sehän se masentaakin! Juuri kun minun pitäisi olla hänen tukensa -ja turvansa, annankin hänelle taakaksi omat velkani ja häpeäni, eikä -hän sano moitteen sanaa. Minä en kestä sitä! Ja Tomin ääni laski -taas, Polly oli kuulevinaan nyyhkytystä, joka pyrki esille, vaikka -Tom miehekkäästi yritti tukahduttaa sen. - -Tomin nyyhkytys tuotti Pollylle enemmän tuskaa kuin kymmenet -vararikot ja erottamiset. Hänen oli mahdotonta olla laskematta -kättään hellästi Tomin hiuksille ja samalla hän ilokseen huomasi, -miten ruskeiksi hänen kiharansa olivat muuttuneet ja miten pehmeitä -ne olivat. Murheestaan huolimatta hän sillä hetkellä tunsi iloa, -sillä hänet oli luotu lohduttamaan; ja tarvinnee tuskin mainita, -että hän rakasti Tom-heittiötä koko sydämestään. Hän myönsi, että se -oli nurinkurista mutta auttamatonta, eikä hän voinut ymmärtää eikä -selittää tunnettaan. Hän vain tiesi rakastavansa Tomia tämän vioista -huolimatta ja vaikka Tom ei välittänyt hänestä ja oli sitä paitsi -kihloissa. - -Polly oli oppinut rakastamaan Tomia sinä kesänä, jolloin tämä -vieraili Pollyn kotona. Se tapahtui ennen kuin Trix nappasi hänet. -Kun Polly sitten kuuli uutisesta, hän ei voinut heti lakata -rakastamasta, vaikka velvollisuudesta koettikin. Trixin ja Tomin -kihlaus oli yhtä farssia, ja vaikka hän ei ottanut koskaan sitä -oikein vakavasti, hän kätki visusti omat tunteensa ja yritti unohtaa -ne toivoen samalla rakkautensa joko kuolevan kokonaan tai saavan -lopulta oikeuden elää. Ei hän oikeastaan ollut kovin onnetonkaan, -sillä oikea kärsivällisyys, työ ja terve järki ojensivat auttavan -kätensä ja toivo antoi uutta voimaa. Mutta milloin joku sattui -sanomaan, että Trix ei luovu Tomista tai että Tom välitti Trixistä -enemmän kuin luultiinkaan, Pollyyn koski kipeästi, ja hänestä tuntui -ettei voisi kestää sitä. Mutta aina hän huomasi kestävänsä. - -Nytkään Polly ei voinut olla tuntematta myötätuntoa tätä suuresti -rakastamaansa hairahtuvaa huimapäätä kohtaan eikä voinut olla -elättelemättä vähäistä toivoa mielessään. -- Jos Trix halusi vain -Tomin rahoja, hän voisi nyt hylätä Tomin, kun tämä on pennitön. Mutta -minä sen sijaan rakastan Tomia entistä enemmän kun hän on köyhä. - -Kun näin lämpimät tunteet täyttivät Pollyn sydämen, ei ollut kumma, -että hänen kädellään oli rauhoittava vaikutus ja pari sipaisua riitti -tyynnyttämään Tomin hartiat. Niiskutuksen hiljennyttyä saattoi -päätellä, että kaikki olisi ollut taas hyvin, jos Tom vain kenenkään -näkemättä olisi voinut kuivata kyynelensä. - -Polly tuntui arvaavan Tomin ajatukset, sillä työntäessään puhtaan -nenäliinan tämän puoliavoimeen kouraan hän sanoi: - --- Nyt minä menen isäsi luo. Hän sipaisi hyvästiksi Tomin päätä niin -lohduttavasti, että Tom toivoi sipaisun toistuvan. - -Kun hän hallissa pysähtyi hetkeksi rauhoittaakseen mieltään, kutsui -Maud häntä yläkerrasta. Ajatellen että naiset saattoivat tarvita -häntä vielä kipeämmin kuin miehet, hän juoksi yläkertaan ja tapasi -Fanin huoneessaan odottamassa. - --- Äitirukka nukahti pelkästä uupumuksesta. Voimme jutella täällä -häiritsemättä häntä, sanoi Fan ottaen ystävänsä vastaan niin tyynenä, -että Polly aivan hämmästyi. - --- Antakaa minunkin tulla, en minä häiritse teitä. On kurjaa, kun -minut työnnetään vain ovesta ulos ja joka puolella itketään ja -jutellaan lukkojen takana enkä minä tiedä mistään mitään, pyysi Maud -rukoilevalla äänellä. - --- Sinähän tiedät jo. Minä kerroin hänelle, Polly, sanoi Fan heidän -istuutuessaan vierekkäin; Maud puolestaan kipusi vuoteelle voidakseen -hautautua tyynyihin, mikäli tarve vaati. - --- Hauskaa, että otat asian noin järkevästi, kultaseni. Pelkäsin -sinun masentuvan ihan kokonaan, sanoi Polly, joka nyt huomasi, että -Fanin katse hänen ulkonaisesta tyyneydestään huolimatta oli kiihtynyt -ja hänen poskensa hehkuivat kuumeisesti. - --- Saat nähdä, että minä vielä valittelen ja vaikeroin. Ensin aivan -lamaannuin uutisesta, mutta nyt se saattaa minut kiihdyksiin. -Oikeastaan pitäisi surra kovasti isäparan takia, ja minä olen tosiaan -murheissani. Tuntuu tietysti kauhean pahalta, mutta tavallaan -kuitenkin olen iloinen, että kävi niin kuin kävi, sillä nyt minun on -pakko unohtaa itseni ja ruveta tekemään jotain. - -Fan katsoi maahan ja punastui puhuessaan, mutta Polly ymmärsi, miksi -hän tahtoi unohtaa itsensä, ja kietoi kätensä Fanin ympäri niin -hellän myötätuntoisesti, ettei Fan olisi voinut odottaa sellaista. - --- Ehkeivät asiat ole niin huonolla tolalla kuin näyttää. Minä en -paljon ymmärrä näistä asioista, mutta olen nähnyt ihmisiä, jotka ovat -tehneet vararikon ja elävät silti entiseen tapaan. - --- Meille ei kylläkään käy niin. Isä aikoo luopua kaikesta, sillä -hän ei halua että häntä voitaisiin syyttää mistään. Äiti ei menetä -pientä omaisuuttaan, sillä se erotettiin hänelle. Äiti liikuttui -siitä kovasti. Häntä kammottaa köyhyys vielä enemmän kuin minua, -mutta silti hän pyysi isää ottamaan rahansa, jos se vain auttaisi. -Isä oli iloinen tarjouksesta, mutta sanoi, ettei mikään saanut häntä -ottamaan rahoja, sillä ne eivät auttaisi paljon, mutta riittäisivät -varjelemaan äitiä pahimmalta puutteelta. - --- Tiedätkö mitä isäsi aikoo nyt tehdä? kysyi Polly huolestuneena. - --- Hän ei ole ehtinyt vielä suunnitella, mutta ainakin hän aikoo -mahdollisimman pian ottaa haltuunsa isoäidille kuuluneen pikku talon, -koska hänestä ei ole oikein, että vararikkoinen asuu näin laveasti. - --- Minusta ei ole ikävää muuttaa, sillä minä pidän siitä pikku -talosta. Siellä on puutarha ja semmoinen mukava huone, jossa on -kolminurkkainen vaatekaappi, ja sitä minä olen aina halunnut -itselleni. Jos siinä on kaikki, ei vararikko olekaan niin kauheaa, -jutteli Maud, joka näki asiat valoisasti. - --- Odotahan, lapsiparka, kun ei ole enää vaunuja eikä kauniita -vaatteita eikä palvelijoita ja kaikesta on puutetta, niin jopas ääni -muuttuu kellossa, sanoi Fan, jonka käsitykset vararikosta olivat -perin synkät. - --- Ottavatko he kaikki minun tavarani? pelästyi Maud. - --- Kyllä kai. En tiedä mitä saamme pitää, tuskin ainakaan paljon. Ja -näytti kuin Fan olisi terästänyt mieltään voidakseen uhrata kaiken -minkä omisti. - --- He eivät saa viedä minun uusia korvarenkaitani, minä piilotan ne, -eivätkä parasta pukuani eivätkä kultaista hajuvesipulloani. Voi, voi! -On halpamaista ottaa pikku tytön tavaroita! Ja Maud sukelsi tyynyihin -kätkeäkseen kyynelet, joita ajatus kalleuksien menettämisestä oli -nostattanut silmiin. - -Mutta Polly houkutteli hänet pian esille vakuuttaen, ettei häntä -ryöstetä putipuhtaaksi, ja lupasi yrittää pehmittää herra Shaw'n -velkojien kovaa sydäntä, jos korvarenkaita ja hajuvesipulloa -uhattaisiin. - --- Voimmekohan me pitää edes yhtä palvelijaa, että oppisimme -taloustöitä, tuumi Fan ja katseli huokaisten valkeita käsiään. - -Mutta Maud löi kätensä yhteen, ponnahti pystyyn ja huudahti -riemuissaan: - --- Nyt minä opin keittämään! Pidän hurjasti munien vatkaamisesta. -Minä saan samanlaisen esiliinan kuin Pollyllakin on ja pölyhuiskan, -ja saan ehkä lakaista portaita hiukset sidottuina niin kuin Katy. -Voi, miten hauskaa! - --- Älä naura äläkä masenna häntä. Anna hänen iloita esiliinoista ja -pölyhuiskista, kuiskasi Polly Fannylle, kun Maud teki riemuissaan -kuperkeikan tyynyjen välissä ja selviytyi siitä naurusuin ja -punaposkin. Maud näet piti talousaskareista ja sai usein nuhteita, -kun hänet tavattiin salaa vierailemassa keittiössä tai varkain -lakaisemasta ja pölyjä pyyhkimästä. - --- Äiti on niin sairas, että minun on kait ruvettava hoitamaan -taloutta, ja sinun, Polly, pitää opettaa minua, sanoi Fanny. - --- Siitä opista on vielä hyötyä, neitiseni, usko pois, vastasi Polly -nauraen merkitsevästi. - -Fan hymähti, mutta vakavoitui pian. -- Tämä muuttaa kaiken. Vanhat -ystävät hylkäävät minut kuten mekin hylkäsimme Mertonit, kun heidän -isänsä teki vararikon, ja nyt minun toiveeni on murskana. - --- En usko sitä. Oikeat ystävät eivät hylkää sinua, ja nyt saat -nähdä, ketkä ovat oikeita ystäviäsi. Tiedän ainakin yhden, joka on -entistä ystävällisempi. - --- Luuletko tosiaan, Polly? Ja Fanin silmät sumenivat äkkiä -kyynelistä. - --- Minä tiedän, ketä hän tarkoittaa. Itseään. Polly ei välitä, vaikka -olemmekin köyhiä, sillä hän pitää kerjäläisistä. - --- Sitäkö sinä tarkoititkin? Fan kysyi kiihkeästi. - --- En, vaan paljon parempaa ja rakkaampaa ystävää kuin minä, vastasi -Polly nipistäen Fania poskesta, joka lehahti punaiseksi. -- Häntä -et ikinä arvaa, Maud, älä koetakaan. Suunnittele sinä vain, miten -sisustat hauskan kolminurkkaisen vaatekaappisi. - -Kaappi täytti heti Maudin ajatukset, ja niin isot tytöt selvisivät -Maudista. He alkoivat vakavasti keskustella äkillisestä muutoksesta, -ja Polly hämmästyi sitä voimaa ja järkevyyttä, jota Fan osoitti. -Polly oli vielä liian tietämätön rakkauden mahdista eikä aluksi -tajunnut sen olevan syynä ystävänsä kärsivällisyyteen ja uljuuteen. -Mutta hän iloitsi muutoksesta ja tunsi, että hänen ennustuksensa -vielä kävisi toteen. Äkkiä Maud unohti uuden kaappinsa ja esitti -varsin yllättävän kysymyksen: - --- Saavatko vararikon tehneet miehet -- Maud piti tästä uudesta -sanasta -- aina kohtauksen? - --- Hyvänen aika, ei toki! Mistä sinä semmoista olet saanut päähäsi, -huudahti Polly. - --- Mutta herra Mertonhan sai, ja minä rupesin ajattelemaan, että ehkä -isäkin tuolla alhaalla saa samanlaisen kohtauksen, ja minua alkoi -pelottaa. - --- Herra Merton teki petollisen ja häpeällisen vararikon, ettei -kumma vaikka hän saikin kohtauksen. Isä ei sellaista saa, sillä -meidän vararikkomme on aivan toista, sanoi Fanny ylpeästi, aivan kuin -'meidän vararikkomme' olisi ollut voitto eikä tappio. - --- Eikö sinun ja Maudin olisi parasta mennä hänen luokseen? kysyi -Polly. - --- Hän ei taitaisi pitää siitä. Enkä minä liioin tiedä, mitä sanoisin -hänelle, alkoi Fan, mutta Polly sanoi innokkaasti: - --- Ihan varmasti hän pitää siitä. Ei sillä ole väliä mitä sanot. Mene -vain näyttämään, ettet epäile etkä moiti häntä, vaan rakastat entistä -enemmän ja olet ilomielin valmis tukemaan häntä vaikeuksissa. - --- Minä en pelkää mennä hänen luokseen. Rutistan vain häntä ja sanon, -että olen oikein iloinen, kun me muutamme siihen pikku taloon, -selitti Maud kömpien vuoteelta ja juoksi alakertaan. - --- Tule minun kanssani, Polly, ja sano mitä teen, pyysi Fan vetäen -Pollyn mukaansa. - --- Tiedät itse paremmin, kunhan vain näet hänet, vastasi Polly -seuraten auliisti Fania, sillä hän tiesi, että häntä pidettiin -perheenjäsenenä kuten Tom oli sanonut. - -Kirjaston ovella he tapasivat Maudin, jonka rohkeus oli pettänyt, -sillä herra Mertonin kohtaus kummitteli yhä hänen mielessään. Polly -avasi oven, ja kun Fan näki isänsä, hän tiesi samassa mitä oli -tehtävä. Tuli hiipui takassa, kaasuvalo paloi matalalla liekillä ja -herra Shaw istui nojatuolissa harmaa pää käsien varassa näyttäen -vanhalta, hylätyltä ja huolten murtamalta. Fan vilkaisi Pollyyn, meni -sitten isänsä luo, otti harmaan pään käsiensä väliin ja sanoi ääni -hellyydestä värähtäen: - --- Isä rakas, me tahtoisimme auttaa ja tukea sinua. - -Herra Shaw kohotti katseensa ja nähdessään tyttärensä kasvoilla -ennen näkemätöntä lämpöä kietoi käsivartensa Fannyn ympärille ja -painoi väsyneen päänsä häntä vasten, aivan kuin eniten kaivattu -lohdutus olisi tullut juuri silloin, kun hän sitä vähimmin odotti. -Itsesyytösten keskelläkin Fanny iloitsi sillä hetkellä huomatessaan, -kuinka paljon tytär saattoi merkitä isälleen; ja ajatellessaan -sairaalloista ja itsekästä rouva Shaw'ta Polly tajusi äkkiä selvästi, -mitä aviovaimolta vaadittiin: hänen tuli olla miehensä tukena eikä -taakkana. Näiden epätavallisten hellyydenosoitusten liikuttamana -Maud hiipi hiljaa isänsä polvelle ja kuiskasi ison kyynelkarpalon -kimaltaessa hänen nykerönenällään: - --- Isä, ei meillä ole mitään hätää. Minä aion auttaa Fania -kotiaskareissa. Minusta se on vain hauskaa! - -Herra Shaw kietoi toisen käsivartensa Maudin ympärille, ja -hetkeen kukaan ei sanonut mitään. Pollykin oli hiipinyt hänen -tuolinsa taakse, ettei mikään häiritsisi näitä kolmea, jotka vasta -onnettomuudessa tunsivat, kuinka paljon he rakastivat toisiaan. Herra -Shaw hillitsi kuitenkin pian liikutuksensa ja kysyi: - --- Missä on minun kolmas tyttäreni, minun Pollyni? - -Samassa Polly oli herra Shaw'n luona ja suuteli häntä tavallista -hellemmin, sillä oli lämmittävää kuulla herra Shaw'n sanovan häntä -kolmanneksi tyttärekseen. Sitten Polly kuiskasi: - --- Ettekö haluaisi Tomiakin tänne? - --- Kyllä, tietysti. Missä se poikaparka piileksii? - --- Minä haen hänet. Ja Polly katosi kuin tuulispää. Mutta eteisessä -hän pysähtyi kurkistamaan peiliin, oliko kaikki kunnossa, sillä -jostain ihmeellisestä syystä hän halusi onnettomuuden hetkelläkin -näyttää Tomin silmissä tavallista sievemmältä. Hän kohotti kätensä -korjatakseen kaularuusukettaan, mutta sattui pudottamaan hatun -naulakosta. Musta kiiltävä majavannahkalakki ei juuri ole omiaan -herättämään helliä tunteita, mutta Pollyn sydäntä tuo 'tötterö' -lämmitti. Hän nosti lakin maasta aivan kuin sen putoaminen olisi -ollut muistutus suuremmasta romahduksesta, tasoitti siihen syntyneen -pienen lommon, ikään kuin se olisi ollut niiden kovien iskujen -vertauskuva, jotka uhkasivat sen omistajan päätä, ja katseli lakkia -hartaasti ja säälivästi kuin perinnöttömän prinssin kruunua. - -Tom oli taas oma itsensä Pollyn astuessa huoneeseen. Nenäliina oli -kadonnut, pää pystyssä, kasvojen ilme luja, ja nuoressa miehessä oli -tyyntä sinnikkyyttä, joka näytti sanovan onnettomuudelle: "Iske vain, -minä en pelkää!" Hän ei kuullut Pollyn tuloa, sillä hän tuijotti -tuleen ja taisi nähdä siellä erilaisen tulevaisuuden kuin aikaisemmin -näkemänsä. Mutta kun Polly sanoi: - --- Tom, isäsi kysyy sinua, hän nousi heti, ojensi kätensä Pollylle ja -sanoi: - --- Tule sinäkin! Emme selviydy ilman sinua, ja hän vei Pollyn -takaisin työhuoneeseen. - -He keskustelivat siellä pitkään, sillä yhteinen huoli näytti -lämmittävän ja vahvistavan perheenjäsenten välistä rakkautta ja -luottamusta. Ja kun herra Shaw selitti nuorille helppotajuisesta -miten hänen liikeasiansa olivat sotkeutuneet, jokainen soimasi -itseään, kun oli elänyt niin huolettomasti pilvien kerääntyessä -ja antanut isäparan ottaa yksin vastaan rajuilman. Mutta nyt kun -salaman iskettyä oli toinnuttu ensi säikähdyksestä ja havaittu, -ettei se ollutkaan tappanut, he alkoivat vararikosta puhuessaan -tuntea pelonsekaista helpotusta ja kiihtymystä, rohkaisivat toisiaan -ja olivat erittäin ystävällisiä, kuten ihmiset, jotka äkillinen -sadekuuro pakottaa etsimään suojaa saman katon alta. - -Se oli vakava keskustelu, mutta ei sentään murheellinen, sillä lasten -yllättävä myötätunto lohdutti suuresti herra Shaw'ta. Yrittäessään -isänsä vuoksi pysyä reippaalla mielellä lapset huomasivat, että -romahduksen saattoi kyllä kestää. Silloin tällöin he nauroivatkin, -sillä tietämättömyydessään tytöt esittivät hassuja kysymyksiä ja Tom -yhtä hullunkurisia ja epäliikemiesmäisiä suunnitelmia. Ja Maudkin -nauratti heitä sanoessaan totisena tulevaisuuden kaavailujen jälkeen: - --- Nyt en enää sure. Luulin ihan että minun oli lähdettävä kerjuulle -kori kädessä ja vanha huivi päässä, silloin kun isä kertoi, että -meidän täytyy luopua kaikesta ja äiti sanoi meitä kerjäläisiksi. -Kerran minä kyllä puhuin, että kerjäläistyttönä olisi mukavaa -olla, mutta en minä sittenkään taitaisi pitää siitä, sillä inhoan -kuivuneita kannikoita ja kylmiä perunoita enkä haluaisi Gracen ja -muiden tyttöjen näkevän miten hiiviskelen takapihoissa. - --- Pikku typykkäni ei ikinä tarvitse joutua sellaiseen tilanteeseen -mikäli minusta riippuu, sanoi herra Shaw vetäen Maudin lähemmäksi -itseään silmissään niin hellä katse, että Maud painoi poskensa hänen -poskeaan vasten ja sanoi: - --- Mutta kyllä minä lähtisin, jos sinä tahtoisit, isä, sillä -haluaisin hirveän mielelläni auttaa sinua. - --- Niin minäkin, huudahti Fan miettien samalla miltä tuntuisi pitää -käännettyjä silkkipukuja ja pestyjä käsineitä. - -Tom ei sanonut mitään, veti vain lähemmäksi paperin, joka oli -täynnä isän laskelmia, mutta numerot alkoivat pian hyppiä hänen -päässään, kun hän yritti perehtyä niihin halutessaan osoittaa palavaa -auttamisintoaan. - --- Kyllä me selviämme, lapset, älkää yhtään surko, mutta vastuksiin -ja harmeihin saatte kyllä varautua. Kätkekää ylpeytenne ja muistakaa, -ettei häpeällistä ole köyhyys vaan epärehellisyys. - -Polly oli aina pitänyt ystävällisestä herra Shaw'sta, mutta nyt hän -kunnioitti häntä ja tunsi tehneensä hänelle vääryyttä kuvitellessaan, -ettei hän välittänyt muusta kuin rikastumisesta. - --- En yhtään hämmästyisi, vaikka tästä loppujen lopuksi koituisi -hyvää koko perheelle. Rouva Shaw'lle se on kovin kolaus, mutta voi -hän piristyäkin ja unohtaa jopa hermonsa ja tulla yhtä toimeliaaksi -ja onnelliseksi kuin äiti, mietti Polly itsekseen. - -Kun tuli nukkumaanmenon aika, Polly livahti ensimmäisenä huoneesta -jättääkseen isän ja lapset keskenään. Mutta hän ei voinut olla -viivyttelemättä ovella nähdäkseen, miten hellästi tytöt erosivat -isästään. Tom ei sanonut sanaakaan, sillä miehet eivät suutele, -syleile tai vuodata kyyneliä ollessaan liikuttuneita. Hän ei osannut -muuten ilmaista osanottoaan ja syvää katumustaan kuin puristamalla -isänsä kättä kunnioituksen ja kiintymyksen ilme kasvoillaan. Sitten -hän syöksyi yläkertaan kuin raivottaret olisivat olleet hänen -kintereillään. - - - - -16 - -VAATEKATSELMUS - - -Seuraavat viikot opettivat Shaw'n väelle, kuten monille muille -perheille ennen heitä, kuinka nopeasti rikkaudet hupenivat -kerran alkuun päästyään. Herra Shaw toteutti suunnitelmansa niin -hämmästyttävän tarmokkaasti ja kärsivällisesti, että se liikutti -hänen ankarimpia saamamiehiäänkin. - -Isosta talosta luovuttiin mahdollisimman pian, ja pieni talo otettiin -käyttöön. Se sisustettiin mukavaksi rouva Shaw'n vanhanaikaisilla -huonekaluilla, jotka olivat jääneet vuokralaisten käyttöön hänen -muutettuaan asumaan poikansa luo. Ne tuntuivat nyt isoäidin antamalta -lahjalta ja vaikeuksien hetkellä kahta arvokkaammilta. - -Huutokaupassa monet koettivat näyttää Shaw'n perheelle, että -vaikka se oli menettänytkin omaisuutensa, ystävät olivat sentään -jäljellä. Eräs heistä huusi Fannyn pianon ja lahjoitti sen takaisin, -toinen varmisti, että rouva Shaw sai lohdutukseksi joitakin -ylellisyystavaroitaan, ja kolmas pelasti herra Shaw'n rakkaimmat -kirjat. Niinpä pieni talo ei näyttänytkään alastomalta, sen tekivät -kodikkaaksi perheen silmissä ne sirpaleet, jotka osanoton ja -hyväntahtoisuuden virrassa olivat pelastuneet haaksirikosta. - -Kaikki tuttavat kiirehtivät käymään talossa, ja monien kohdalla -kysymyksessä oli todellinen ystävyysvierailu, mutta useimmat -saapuivat pelkästä uteliaisuudesta nähdäkseen miten he ottivat -asian'. Tällaisia käyntejä oli vaikea kestää, ja monesti Tom käytti -hyvin jyrkkää kieltä puhuessaan jostakusta seurapiirinaisesta, joka -oli tullut heitä tervehtimään voidakseen vain juoruta näkemästään. - -Polly pettyi rouva Shaw'n suhteen, sillä onnettomuus ei ollut -suinkaan vaikuttanut häneen edullisesti. Hän heittäytyi heti vuoteen -omaksi ja otti vastaan ystävänsä kyynelehtien ja hieno pitsimyssy -päässään. Perhettään hän ilahduta kyselemällä surkealla äänellä, -milloin hänet viedään vaivaistaloon. Niin koettelevaa aikaa kuin -se Fannylle olikin, hän päätyi siihen lopputulokseen, että näissä -olosuhteissa äiti ei voinut juuri muuta tehdäkään. Fannyllä itsellään -oli kuitenkin aimo annos isän tarmoa, ja hän kantoi uuden taakkansa -nurkumatta, sillä olihan hän nyt välttämättömyyden pakosta saanut -lopultakin tehtävän, jota oli jo pitkään kaivannut. - -Fan parka tiesi talousaskareista yhtä vähän kuin Maudkin, mutta -ylpeys ja halu tukea isää pitivät yllä hänen rohkeuttaan. Hän tarttui -kuumeisella tarmolla käsiksi töihin, ja juuri kun voima ja rohkeus -rupesivat loppumaan, järjestys alkoi pilkistää kaaoksesta. Hänen -palkkionaan ja lohtunaan oli koti, jonka hän taitavuudellaan ja -huolenpidollaan sai hauskan ja viihtyisän tuntuiseksi. - -Vapauduttuaan kerjuullemenon pelostaan Maud mukautui pian vararikkoon -ja piti sitä hauskana leikkinä. Hänestä uusi asunto oli kuin -iso leikkimökki, jossa hän sai temmeltää mielin määrin. Siitä -hetkestä lähtien, jolloin hän pääsi toivomaansa huoneeseen, avasi -kolminurkkaisen kaapin ovet ja löysi sieltä pienen kattilan, aivan -samanlaisen kuin Pollylla, hänelle koitti hauska aika. Hän alkoi -pyyhkiä pölyjä, pestä astioita ja paahtaa leipää aivan kuin kaupungin -onnellisin ja toimeliain emäntä. Maud oli perinyt nämä mainiot -taipumukset isoäidiltään ja olisi sopinut oivallisesti maanviljelijän -tyttäreksi, niin kaupungin kasvatti kuin olikin. - -Polly otti uskollisesti osaa kaikkiin perheen muutoksiin auttaen ja -rohkaisten milloin tarve vaati. Osat näyttivät vaihtuneen. Polly -oli nyt antajana ja Fan saajana, ja kaikki se mikä Fanista tuntui -oudolta ja uudelta, oli Pollylle tuttua. Hänen vanhanaikaiset -kotoiset taitonsa koituivat nyt Shaw'n perheen mukavuudeksi ja hänen -omaksi tyydytyksekseen. Hän ei voinut mielestään tehdä kylliksi -osoittaakseen kiitollisuutta menneistä ajoista. Hän raatoi otsa -hiessä pitäen kovimpia ja ikävimpiä töitä erikoisvelvollisuutenaan. -Muutettaessa hän juoksi uupumatta portaita edestakaisin raahaten -painavia tavaroita ja iski sormensa sinelmille mattoja ja -ikkunaverhoja naulatessaan; ja rientäessään kellariin katsomaan, -olivatko rouva Shaw'n viinit hyvässä tallessa ja kierähtäessään -portaita alas nurin niskoin hän tunsi vain maksavansa entistä velkaa, -ja kun Tom auttoi hänet ylös, hän ilmoitti mustana kuin nokikolari, -että piti tällaisesta työstä. - --- Kun olet niin kätevä käsistäsi, tulisitko neuvomaan minua, sillä -olen aivan epätoivoinen, sanoi Fan eräänä päivänä, kun Polly tuli -taas käymään talossa. - --- Mikä nyt hätänä? Koita turkeissa, uuni tukossa vai rokko -naapurissa? kysyi Polly heidän astuessaan Fannyn huoneeseen, jossa -Maud sovitteli päähänsä vanhoja hattuja. - --- Minulla ei kerta kaikkiaan ole mitään päälle pantavaa, aloitti -Fanny painokkaasti. -- Minulla on ollut niin kiire, etten ole tähän -mennessä ennättänyt ajatella sellaisia asioita, ja nyt on jo melkein -toukokuu eikä minulla ole ainoatakaan kunnon vaatetta. Ennenhän minä -vain menin rouva O'Gradyn luo ja ilmoitin mitä halusin. Hän ompeli -kevätpukuni, isä maksoi laskun ja sillä selvä. Nyt olen syventynyt -asiaan ja ihan pelästyin kun huomasin, kuinka paljon vaatteeni ovat -tulleet maksamaan. - --- Ei kuitenkaan yhtä paljon kuin eräiden toisten tyttöjen, sanoi -Polly rohkaisevasti. - --- Onhan minulla sentään omatunto; ja joskus hyvä maku on samaa kuin -säästäväisyys. Mutta nyt minulla ei tosiaan ole sydäntä pyytää isältä -penniäkään, ja kuitenkin minun olisi saatava itselleni vaatteita. -Sinä olet mestari suunnittelemaan ja tekemään ihmeitä, niinpä -turvaudunkin nyt apuusi ja kysyn: millä tavoin saan loihdituksi -tyhjästä kevätasuni? - --- Näytähän nyt ensin ne 'tyhjät'. Ota esiin jok'ikinen riepu, jonka -omistat, niin katsotaan mitä niistä saa aikaan, sanoi Polly nauttien -jo etukäteen puuhasta, sillä hän oli varsin näppärä käsistään ja -ahkera käytäntö oli vielä lisännyt tätä naisellista avua. - -Fanny veti esiin 'riepunsa' ja hämmästyi niiden määrää, sillä -ne peittivät sohvan, vuoteen ja lipaston, ja Maud, joka kaiveli -vaatekomeroa, huusi: -- Täällä on vielä yksi. - --- Tässä tämä masentava ryysykasa on, sanoi Fanny lisätessään läjään -vielä haalistuneen musliinipuvun. - --- Minusta sinun ryysysi näyttävät hyvin rohkaisevilta, sillä ne ovat -hyvää kangasta eikä niissä ole joutavia koristeluja, joita inhoan, -koska niillä ei myöhemmin tee kerrassaan mitään. Näytähän, viisi -hattua. Pane talvihatut talteen syksyksi, ratko kesähatut ja kolmesta -vanhasta me saamme kauniin uuden hatun, elleivät silmäni petä. - --- Minä ratkon ja haluan sitten katsella, kun teet niistä uuden -hatun. Se on varmasti jännittävää, sanoi Maud, tarttui saksiin ja -alkoi innokkaasti hajottaa nukkavierua pikku hattua alkutekijöihinsä. - --- Nyt puvut, jatkoi Polly, joka oli kiireesti lajitellut kasat. - --- Ole kiltti ja vilkaise vähän tätä, sanoi Fan näyttäen kauhtunutta -harmaata kävelypukua. - -Polly käänsi sen nurean puolen esiin, jolloin kangas näytti kuin -uudelta. Heilutellen vaatetta voitonriemuisesti hän sanoi: - --- Katsopas uutta kävelypukuasi. Siihen vain uusi koristenauha, niin -olet yhtä hieno kuin ennen vanhaan. - --- En ole eläissäni pitänyt käännettyä pukua. Luuletko, että ihmiset -tuntevat sen? kysyi Fanny epäilevästi. - --- Ei haittaa vaikka tuntisivatkin. Siitä ei voi kukaan sanoa muuta -kuin että se on kaunis. Minä olen koko elämäni käyttänyt käännettyjä -ja värjättyjä pukuja eikä se näy vierottaneen ystäviäni tai pilanneen -ulkonäköäni. - --- Ei tosiaan. Minä olen tyhmä, Polly, mutta yritän päästä siitä -ajatuksesta, että köyhyys tai säästäväisyys olisi muka häpeällistä. -Käännetään vain puku ja minä käytän sitä urhoollisesti. - --- Silloin se pukee sinua entistä enemmän. Voi, tässä on sievä -orvokinsininen silkkipukusi. Siitä tulee kerrassaan ihana, huudahti -Polly jatkaessaan tarkastusta. - --- En ymmärrä, miten kaksi nuhjaantunutta hametta ja tahraisen -miehustan voi korjata juhlapuvuksi, sanoi Fanny, joka istui vuoteella -huiskin haiskin olevien vaatteidensa keskellä. - --- No niin, armon neiti, suunnitelmani on tällainen, aloitti Polly -matkien neiti O'Gradyn tärkeätä äänensävyä: -- Koska leveät hameet -eivät ole enää muodissa vaan laskostetut, me poistamme poimutuksen, -käännämme hameosan ja jätämme sen sileäksi. Päällimmäistä hametta -kavennetaan ja sen reunaan pannaan röyhelö. Puvun yläosa sen sijaan -on täysin muodikas, miehusta voidaan vain laittaa uuteen uskoon -näiden leveiden rimsujen parhailla paikoilla, ja noista uusista -palasista kokoamme hatun. Musta pitsi, jonka Maud juuri ratkoi -vihreästä puvusta, kelpaa orvokinsinisen puvun reunustaksi. Ja kun -otat vielä silkkihuivisi, olet täydellinen. - --- Ei minusta vielä tunnu siltä, mutta olen varma, että aikanaan -pidän vierailupukuani täydellisenä, vastasi Fan, jonka mieliala -kohosi, kun hän näki hylätyn vaatevarastonsa uudistuvan Pollyn -taikurinkäsissä. - --- Tässä on kaksi. Pikeepuku on aivan hyvä, lainhan leikkaat pois -puseron helmuksen ja muutat hiukan koristelua. Musliinipuku tarvitsee -vain vähän kohentamista ja silittämistä näyttääkseen oikein hyvältä. -Älä vain jätä niitä käyttämättä. Nämä kaksi mustaa silkkipukua ovat -mainiot ja vielä vuosikausia käyttökelpoiset. Sinullahan on vielä -kaiken lisäksi joukko sieviä kotipukuja, enkä tosiaan ymmärrä mitä -vielä tarvitset lyhyttä kesäaikaa varten. - --- Enkö voisi tehdä mitään tälle puvulle? Se on lempipukuni enkä -haluaisi millään hylätä sitä vielä. - --- Olet käyttänyt sen jo loppuun eikä se kelpaa kuin lumppukasaan. -Muistan että se oli oikein kaunis ja pukeva, mutta sen päivät ovat jo -ohi. - -Fanny laski puvun hetkeksi polvilleen ja sormeili mietteissään sen -rimpsuja. Hän hymyili muistellessaan onnellista aikaa, jolloin oli -käyttänyt sitä viimeksi ja jolloin Sydney sanoi, että hän tarvitsi -vain muutaman esikon käteensä näyttääkseen keväältä. Sitten hän kääri -puvun kokoon ja pani sen huokaisten syrjään, mutta koskaan se ei -joutunut lumppukasaan. - --- Tanssiaispuvut on paras panna säilöön ensi vuoden varalle, alkoi -Polly, joka oli päässyt käsiksi sateenkaaren väriseen kasaan. - --- Minun aikani on ollutta ja mennyttä, niitä minä en käytä enää -koskaan. Tee niillä mitä tahdot, sanoi Fanny rauhallisesti. - --- Etkö ole koskaan myynyt vanhoja hepeniäsi, kuten toiset tytöt? -kysyi Polly. - --- En ikinä. En pidä sellaisesta. Minä lahjoitan ne pois tai annan -Maudin kuvaelmiin. - --- Tahdotko kuulla, mitä Belle ehdotti? - --- En, jos hän tarjoutuu ostamaan vaatteita, vastasi Fanny terävästi. - --- No, sitten en kerro. Ja Polly vetäytyi arsenikinvihreän -harsopilven taa. - --- Jos hän haluaisi ostaa sen kaamean uuden puvun, jota Tom sanoi -karviaismarjanväriseksi, voisit antaa sen hänelle halvalla, puuttui -puheeseen käytännöllinen Maud. - --- Ostaisiko hän, Polly? kysyi Fanny, jonka uteliaisuus voitti -ylpeyden. - --- Hän vain kysyi, luulenko minä sinun loukkaantuvan hirveästi, jos -hän tarjoutuisi ostamaan sen sinulta, kun et kuitenkaan sitä käytä. -Sinä et pidä siitä ja ensi keväänä se on jo vanhanaikainen, virkkoi -Polly vihreästä piilopaikastaan. - --- Mitä sinä vastasit? - --- Näin hänen tarkoittavan hyvää, ja lupasin sen takia kysyä. Näin -meidän kesken, Fan, sen puvun hinnalla sinä saisit kaikki mitä -tarvitset kevätvarusteisiisi. Siinä on yksi syy. Ja sitten on -vielä toinen, joka varmaan merkitsee sinulle jotain, lisäsi Polly -viekkaasti. -- Trix kertoi Bellelle, että hän aikoo pyytää sinulta -pukua, koska et itse välitä siitä. Silloin Belle suuttui ja sanoi, -että hänen mielestään oli halpamaista pyytää ilmaiseksi niin kallista -leninkiä. Ja hän lisäsi sitten suoraan: "Minä maksan Fannylle sen -minkä hän itsekin maksoi siitä ja enemmänkin, jos vain siten voin -auttaa häntä. En välitä puvusta, mutta haluaisin sujauttaa vähän -rahaa hänen taskuunsa, sillä hän tarvitsee sitä. Hän ei vain tahdo -pyytää kunnon herra Shaw'lta mitään sellaista, jota ilman voi tulla -toimeen." - --- Sanoiko hän niin? Minä annan hänelle puvun enkä ota siitä -penniäkään, huudahti Fan punastuen kiitollisuudesta. - --- Siitä hän ei pidä. Anna minun hoitaa tämä asia, äläkä ole yhtään -häpeissäsi tai huolissasi siitä. Olet ollut Belleä kohtaan aina -ystävällinen ja antelias sydämesi halusta. Anna hänen nyt maksaa -samalla mitalla ja tuntea samaa iloa. - --- Jos hän ottaa asian siltä kannalta, se on ihan toista. Ehkä minun -on parasta... raha olisi tosiaan tarpeen, on vain niin vaikeaa ottaa -sitä vastaan. - --- Sehän on pieni liiketoimi ystävysten kesken, vaihdetaan vain -tarpeettomia tavaroita tarpeellisiin, sinun sijassasi minä en -epäröisi. - --- Katsotaan nyt, sanoi Fan, joka oli jo mielessään päättänyt seurata -Pollyn neuvoa. - --- Jos minulla olisi yhtä paljon tavaraa kuin Fanilla, pitäisin -huutokaupan ja ottaisin niistä niin paljon kuin saisin. Mikset sinä -pidä? kysyi Maud ryhtyessään ratkomaan kolmatta hattua. - --- Niin me teemmekin, vastasi Polly, nousi tuolille ja alkoi tarjota -Fanin koko vaatevarastoa luulotelluille ystäville matkien niin -hullunkurisesti oletettuja huutajia, että huone kajahteli naurusta. - --- Nyt saa nauru riittää. Ja työhön käsiksi, sanoi Polly laskeutuen -tuolilta hengästyneenä, mutta leikkiin tyytyväisenä. - --- Nämä valkoiset musliini- ja silkkipuvut säilyvät vuosikausia, -joten ne pannaan talteen vastaisen varalle. Siten pääset ostamasta -uutta ja voit milloin tahansa ottaa varastostasi mitä kaipaat. Sillä -tavoin äitikin teki. Rikkaat ihmiset lähettelivät meille vaatteita, -ja mitä emme juuri silloin tarvinneet, äiti pani talteen. - --- Antoiko äitisi teidän pukeutua niihin hienouksiin, joita saitte? -tiedusteli Maud. - --- Ei. Hänen mielestään köyhien papintyttärien ei sopinut koreilla -toisten hepenillä, siksi hän teki niin kuin minä nyt: pani talteen -sellaista, josta myöhemmin saattoi ommella käypiä vaatteita ja -antoi meidän leikkiä rihkamalla, silkkihatuilla ja nuhraantuneilla -rimsuhameilla. Kuinka hauskaa me pidimmekään isossa ullakkohuoneessa! -Muistan kuinka kerrankin leikimme siellä tanssiaisia ja pukeuduimme -kaikki hyvin hienoiksi, pojatkin. Uudet naapurit tulivat käymään -ja halusivat nähdä meidät, koska olivat kuulleet meidän olevan -mallilapsia. - --- Äiti huusi meitä, mutta olimme marssineet puutarhaan tanssiaisten -loputtua ja olimme paraikaa olevinamme konsertissa, istuimme -kaalinkerillä, jotka olivat muka hienoja satiinipäällysteisiä -istuimia, emmekä kuulleet kutsua. Ja juuri kun vieraat tekivät -lähtöä, kova mekastus pysäytti heidät portaille. Talon ympäri -porhalsi Ned täydessä juhlapuvussaan ja työntää jyryytti Kittyä -rattaissa, samalla kun Jimmy, Will ja minä juoksimme kirkuen perässä -ja näytimme varmaan vajaamielisiltä. Leikimme näet, että lady -Fitz-Perkins oli pyörtynyt ja häntä vietiin tiedottomana vaunuissa -kotiin. Luulimme äidin tikahtuvan nauruun, ja arvaatte kai, kuinka -mainion käsityksen vieraat saivat mallilapsista. - -Pappilan lasten leikit huvittivat Maudia niin, että hän istahti -varomattomasti avoimen vaatekirstun laidalle, ja nauraessaan ihan -kaksin kerroin hän pudota humpsahti kirstuun. Oli täysi työ saada -häntä asettumaan. - --- Maalaisilla on paljon hauskempaa kuin meillä. On ihan -väärin, etten minä ole ikinä saanut ajella rattaissa enkä istua -kaalinkerällä, hän sanoi loukkaantuneen näköisenä. -- Eikä sinun -tarvitse säästää minulle vanhoja silkkipukujasi. En aio ruveta isona -hienoksi kaupunkilaiseksi. Minusta tulee maanviljelijän vaimo, minä -kirnuan voita ja teen juustoa ja saan kymmenen lasta ja ruokin -sikoja, hän selitti innoissaan. - --- Sitä en epäile lainkaan, kunhan vain löytäisit jostakin sen -maanviljelijän, sanoi Fanny. - --- Minä otan Willin. Kysyinkin jo häneltä, ja hän sanoi "hyvä on". -Sunnuntaina hän saarnaa ja arkipäivinä viljelee maata. Ihan totta. -Ei siinä mitään nauramista, olemme sopineet jo kaikesta, sanoi -Maud arvokkaasti koetellen vanhaa valkoista hattua ja miettien, -sopiko maanviljelijänvaimon käyttää strutsinsulkia hatussa kirkkoon -mennessään. - --- Siunattu viattomuus! Ollapa vielä lapsi, jotta voisi sanoa mitä -ajattelee, mutisi Fan. - --- Minä olisin halunnut nähdä Willin ilmeen, kun Maud kosi häntä, -vastasi Polly nyökäyttäen. - --- Kuuluuko eräästä henkilöstä mitään uutta? kuiskasi Fan ja oli -tarkastelevinaan hihaa. - --- Yhä etelässä. Ei ole varmaankaan kuullut viimeisiä uutisia, se -selittää syyn poissaoloon, vastasi Polly. - --- Sir Filip taisi saada kovemman kolauksen kuin luultiinkaan, sanoi -Fan. - --- Tuskinpa vain; aika parantaa sentapaiset haavat hämmästyttävän -nopeasti. - --- Kunpa parantaisi! - --- Kenestä Filipistä te puhutte? kysyi Maud korviaan höristäen. - --- Eräästä Elisabetin aikaisesta kuuluisuudesta, vastasi Fan Pollyyn -vilkaisten. - --- Vai niin! Maud näytti tyytyväiseltä, mutta tällä nokkelalla -tyttölapsella oli silti omat epäluulonsa. - --- Näissä vaatteissa on hirveästi työtä ennen kuin ne ovat kunnossa, -ja minä vihaan ompelemista, sanoi Fan kääntääkseen Maudin ajatukset -toisaalle. - --- Jenny ja minä autamme sinua. Me niin kuin Bellekin -olemme velallisiasi, ja pyydämme vain tällä tavoin korvata -ystävyydenosoituksesi. Siunaukset kuten kirouksetkin palaavat näet -antajalleen, Fan. - --- Edelliset saan kyllä takaisin moninkertaisina, vastasi Fan -ilmeisen hyvillään ystäviensä hyvästä muistista. - --- Hyvät työt kasvavat aina hyvän koron. Ratko nyt tuo puku Jennylle, -ja minä pyöräytän sinulle hatun tuokiossa, sanoi Polly auttamishalua -uhkuen, koska tiesi Fanin olleen viime aikoina monella tavoin lujilla. - --- Hattuun pitäisi saada jotain sellaista, joka sopii pukuun ja sen -siniseen vuoriin, sanoi Fan tuodessaan esille nauhavarastoaan. - --- Mitä ikinä vain haluat, kultaseni. Minä innostun aina kun rupean -luomaan hattua. Kas tässä, voisiko olla enää kauniimpaa, huudahti -Polly ja upotti kätensä silkkikasaan, jota Fan penkoi haluttomana. -- -Tämä hopeanharmaa palanen on juuri mitä tarvitsenkin, ja se riittää -mainiosti aivan hurmaavaan hattuun, ja sitten nuo lemmikit, ne ovat -sekä kauniita että tarkoitukseen erittäin sopivia. Polly vilkaisi -Faniin ilkikurisesti. - --- Hiljaa, senkin ilkimys! sanoi Fan. - --- Hattu on ajoissa valmis, samoin puku. Laittaudu vain niin -kauniiksi kuin suinkin ja ota vastaan siunaukseni, jatkoi Polly -huomatessaan, että Fan piti hänen kiusoittelustaan. - --- Ajoissa mihin? uteli Maud. - --- Sinun häihisi, kultaseni, vastasi Fan lempeästi, sillä Pollyn -vihjailu oli ollut hänestä erittäin mieluista. - -Maud tirskahti epäilevästi ihmetellen mielessään, miksi isojen -tyttöjen täytyi aina olla niin kauhean salaperäisiä asioistaan. - --- Tästä silkistä johtuu mieleeni Kittyn viimekesäinen saavutus. -Rouva Davenport oli lähettänyt meille keväällä paketin, jossa oli -pienikokoinen ruudukas silkkipuku. Äiti lupasi sen Kittylle, ja -minä pesin puvun huolellisesti, mutta vaikka me kuinka kääntelimme -ja vääntelimme sitä, emme saaneet kokoon toista hihaa. Minä luovuin -jo koko työstä, mutta Kitty jatkoi ja ompeli yhteen jok'ikisen -jäljelle jääneen tilkun niin näppärästi, että sai niistä puuttuvan -hihanpuoliskon, jonka hän pani alaosaksi, eikä kukaan huomannut sitä. -Montako palasta luulet hänen tarvinneen siihen, Maud? - --- Viisikymmentä, kuului viisas vastaus. - --- Ei sentään, kymmenen vain, mutta oli sitä siinäkin -nelitoistavuotiaalle ompelijalle. Olisitpa kuullut sen pikku taikurin -naureskelevan hihaansa, kun toiset ihailivat pukua, sillä hän käytti -sitä koko kesän ja oli siinä sievä kuin kukkanen. - --- Taidammekin hankkia talon läheltä kotiasi, jotta tutustuisin -Kittyyn, sanoi Maud, sillä häntä kiinnosti kovasti tyttö, joka oli -niin etevä paikkaamaan. - --- No, nyt pukukatselmus on pidetty, ja olen kauhean kiitollinen, -kun autoit minua vaatepulmissani. Toivottavasti minunkin käteni ovat -ennen pitkää yhtä taitavat kuin sinun, sanoi Fan kiitollisena, kun -yksinkertainen hattu oli valmis ja kaikista korjauksista sovittu. - --- Ja minä toivon, kultaseni, että saat pian kaksi vahvaa kättä -omiesi lisäksi, vastasi Polly silmää iskien ja hänen lähdettyään -Fanin kasvot loistivat koko loppupäivän. - - - - -17 - -POLLY ISOÄIDIN OSASSA - - -Tomilla taisi olla vaikeinta, sillä yhteisten huolten ohella hänellä -oli kestettävänään vielä paljon henkilökohtaisiakin harmeja. -Yliopistoikävyydet unohtuivat pian suurempien vastoinkäymisten -tieltä; monet moittivat 'hurjaa huliviliä', ja moni pudisti päätään -ounastellen, että Tom Shaw kulki nyt hyvää kyytiä perikatoa kohti. -Tom sai tietysti pian kuulla, miten häntä ja hänen elintapojaan -arvosteltiin. Ja hän kärsi enemmän kuin kukaan arvasi, sillä ihmisten -puheisiin oli siksi paljon aihetta, että hänen itsesyytöksensä ja -hyödytön raivonsa itseään ja kaikkia toisia kohtaan vain yltyi. - -Vasta perintönsä menetettyään Tom näytti ensi kertaa huomaavan -kuinka paljon hyvää rikkaus oli hänelle suonut: aseman, huvituksia, -loistavia mahdollisuuksia. Vasta nyt hän tajusi sen arvon ja tunnusti -miehekkäästi, kuinka ansioton oli ollut käyttämään tuota lahjaa. Hän -hautoi vain ankeita ajatuksiaan eikä näyttänyt löytävän sijaa siinä -uudessa elämässä, joka heille kaikille oli alkanut. Koska hän ei -ymmärtänyt liikeasioita, hänestä ei yrityksistään huolimatta ollut -paljonkaan apua isälle. Niinpä hän tunsikin olevansa enemmän haitaksi -kuin hyödyksi. Kotiaskareista hän oli perillä yhtä huonosti, mutta -päinvastoin kuin isä, tytöt eivät kaihtaneet sanomasta suoraan, että -hän oli tiellä, tarjoutuipa hän auttamaan missä hyvänsä. - -Ensimmäisestä hämmästyksestä selvittyään ja saatuaan taas aikaa -miettiä Tom näytti menettävän kaiken rohkeutensa ja tarmonsa. -Tunnonvaivat ahdistivat häntä, ja tultuaan tällä tavoin omantunnon -kanssa tekemisiin hän liioitteli ylenpalttisesti mielettömyyttään ja -kuvitteli, että kaikki ihmiset pitivät häntä täysiverisenä heittiönä. -Ylpeys ja katumus saivat hänet vetäytymään mahdollisimman paljon -yksikseen, sillä hän ei sietänyt toisten sääliä, ei silloinkaan, -kun se ilmaistiin ystävällisellä kädenpuristuksella tai katseella. -Hän pysytteli enimmäkseen kotosalla vetelehtien siellä apeana ja -välinpitämättömänä, hävisi näkyvistä, kun joku vieras poikkesi, -jutteli vähän ja oli joko liikuttavan nöyrä tai huolestuttavan -äkäinen. - -Tom halusi ryhtyä johonkin, mutta mitään työtä ei ilmaantunut; ja -odottaessaan pääsevänsä taas tasapainoon Tom-parka oli niin onneton, -että ellei muuatta seikkaa olisi ollut, hän olisi masentunut tyystin -ja joutunut perikatoon. Mutta tuntiessaan olevansa täysin tarpeeton, -kaikkien hylkäämä ja epätoivoinen, hän huomasi, että yksi ihminen -tarvitsi häntä, että yhden mielestä hän ei ollut koskaan tiellä -ja että tämä aina toivotti hänet tervetulleeksi ja heikkoudessaan -takertui häneen lujasti. Ja äidin riippuvuus Tomista auttoi tätä -selviytymään kriisivaiheesta. - -Kielikellot, jotka kuiskailivat toisilleen kilpaa teepöydässä -leivostensa ääressä: "Olisi todellakin helpotus koko perheelle, jos -rouva Shaw parka, hmhm, pääsisi rauhaan", eivät tienneet että sairaan -heikot toimettomat kädet tietämättään pidättivät poikaa hiljaisen -huoneen turvissa, jossa äiti antoi pojalleen koko rakkautensa, -parasta mitä hänellä oli annettavanaan, kunnes Tom sai taas rohkeutta -katsoa maailmaa kasvoista kasvoihin ja oli valmis miehuulliseen -taisteluun. - --- Voi hyvänen aika, miten vanhalta ja masentuneelta isäparka -näyttää. Ei kai hän vain unohda minun vehnäleipääni, huokasi rouva -Shaw eräänä päivänä nähdessään miehensä astuvan verkalleen katua alas. - -Tom seisoi hänen vieressään haluttomana näpelöiden uutimen hapsuja ja -seurasi katseellaan tuttua hahmoa. Nähdessään miten isän tukka oli -harmaantunut, huoli hävittänyt kasvojen kukoistavan värin ja miten -isä käveli kuin väsynyt vanhus, hän tunsi uusia tunnonvaivoja ja -lähti kiivaaseen tapaansa korjaamaan laiminlyöntiään. - --- Minä pidän kyllä huolen vehnäleivästäsi, äiti. Näkemiin. Tulen -takaisin päivälliseksi... Ja suudeltuaan kiireesti äitiään Tom hävisi. - -Hän ei tiennyt tarkkaan mistä alkaisi, hän oli vain äkkiä tajunnut, -että pakoili myrskyä ja antoi isän seistä yksin sitä vastassa. Vanhus -näet meni toimistoonsa joka päivä täsmälleen kuin kone, joka käy -säännöllisesti kunnes pysähtyy, ja nuori mies sen sijaan pysytteli -kotosalla naisten turvissa ja antoi vielä äitinsä lohduttaa itseään. - --- Isällä on syytä hävetä minua, mutta minä käyttäydyn kuin häpeäisin -häntä, ja niin ihmiset luulevatkin. Minäpä näytän heille, ettei se -ole totta, näytän totisesti! Ja Tom veti hansikkaat käsiinsä aivan -kuin olisi ollut menossa nujertamaan vihollista. - --- Tässä käsivarteni, isä. Minä saatan sinua ja menen sitten vähän -äidin asioille. Kaunis ilma tänään, vai mitä? - -Tomin ääni melkein salpautui viimeisten sanojen aikana, sillä -se ilahtunut katse, jolla isä tervehti häntä, ja tapa jolla hän -nojautui tarjottuun vahvaan käsivarteen, osoittivat että päivittäiset -kävelyt olivat epäilemättä olleet ikäviä ja yksinäisiä. Herra Shaw -ymmärsi Tomin eleen tarkoituksen ja iloitsi tästä hyvää ennustavasta -muutoksesta. Mutta hän ei sanonut mitään ääneen, antoi vain ilmeensä -puhua. - -Sitten he alkoivat innokkaasti jutella liikeasioista, aivan kuin -olisivat pelänneet, että jokin yllättävä tunteenilmaus pääsisi -muuten horjuttamaan heidän miehistä arvokkuuttaan. Mutta siitä -huolimatta tunnelma oli herkistynyt ja he tajusivat sen. Herra Shaw -käveli tavallista ryhdikkäämmin ja Tom tunsi taas olevansa oikealla -paikallaan. Matka ei kuitenkaan sujunut ilman koettelemuksia; sillä -samalla kun Tomia ilahdutti nähdä, miten kunnioittavasti isää -tervehdittiin, hänen oli vaikea kestää niitä tutkivia ja paheksuvia -katseita, jotka häneen suunnattiin sen jälkeen kun isälle oli -kohteliaasti nostettu hattua ja sanottu ystävällisesti: "Hyvää -päivää, herra Shaw", sillä tuntui kuin ihmiset olisivat vain kylmästi -ajatelleet: "Tuo poika on nyt aika ahtaalla, mutta se tekee sille -huimapäälle vain hyvää." - --- Vaikka se onkin totta, ei silti tarvitse lyödä lyötyä, ajatteli -Tom tuntien yhä lisääntyvää halua ryhtyä johonkin sellaiseen, joka -saisi kaikki vaikenemaan. -- Lähtisin Australiaan ellei äitiä olisi. -Tekisin mitä hyvänsä ja menisin minne tahansa päästäkseni eroon -näistä ihmisistä, jotka tuntevat minut. Täällä en voi ikinä ryhtyä -mihinkään, kun kaikki toverit vain väijyvät minua ja lyövät keskenään -vetoa siitä, hukunko vai pysynkö pinnalla. Hiiteen kreikat ja -latinat! Olisinpa perehtynyt liike-elämään, niin kelpaisin jonnekin. -Nyt minulla ei ole muuta kuin hieno ranskantaitoni ja nyrkkini. -Mahtaisikohan Bellin ukko tarvita apulaista Pariisin osastoonsa. Se -ei olisi hullumpaa. Minäpä yritän! - -Saatettuaan silminnäkijöiden mielihyväksi isänsä konttoriin Tom -rohkaisi itsensä ja lähti tiedustelemaan paikkaa mielessään tunne, -että asiat alkoivat vähän valjeta. Mutta herra Bell oli huonolla -tuulella ja läksytti vain Tomia huikentelevasta elämästä. Taivas -vetäytyi taas pilveen ja Tom palasi kotiin mieli masentuneena. - -Harhaillessaan sinä iltana kotona ja yrittäessään tehdä laskelmia -Australian matkasta vilkas puheensorina ja lusikkain kalistelu -houkutteli hänet keittiöön. Hän tapasi siellä Pollyn opettamassa -Maudille keittotaitoa. 'Uudelle apulaiselle' oli näet neuvottava -jälkiruoan valmistus, koska sen puuttuminen olisi rouva Shaw'n -mielestä merkinnyt suoranaista nälänhätää. Maudilla oli taipumusta -ruoanlaittoon, kun taas Fanny inhosi sitä. Niinpä perheen kuopus -tutki onnellisena rakkaita keittokirjoja ja sai aina lisäopetusta -keittotaidossa, milloin Pollylla vain sattui olemaan aikaa. - --- Kauhistus, älä nyt tule, Tom. Meillä on kamalan kiire! Ei miesten -paikka ole keittiössä, huusi Maud veljen ilmestyessä ovelle. - --- Rupesin vain ihmettelemään, mitä täällä on oikein tekeillä. Äiti -on nukkumassa ja Fan ulkona, niinpä tulinkin katsomaan mitä te -puuhaatte, sanoi Tom vitkastellen aivan kuin luvassa olisi ollut -jotain hauskaa. Hän kaipasi seuraa ja oli sillä hetkellä kiitollinen -jokaiselle, joka auttoi häntä unohtamaan huolet edes vähäksi aikaa. - -Polly vaistosi sen, ja koska Tomin seura ei ollut hänelle suinkaan -vastenmielistä, hän kuiskasi Maudille: -- Ei hän tiedä, ja lisäsi -sitten ääneen: - --- Tule vain joukkoon jos haluat; voitkin samalla vatkata minulle -tämän kakkutaikinan. Siinä tarvitaan voimia ja minun käteni ovat -jo väsyneet. Kas niin, pane esiliina eteesi, ettet sotke itseäsi, -istuudu tähän ja järjestä olosi mukavaksi. - --- Ennen vanhaan minä aina vatkasin isoäidille kakkutaikinan, ja -se oli hauskaa ellen väärin muista, sanoi Tom Pollyn sitoessa -isoruutuisen esiliinan hänen ylleen. Sitten hän sai ison kulhon ja -istuutui pöydän ääreen, jossa Maud oli puhdistamassa rusinoita Pollyn -hääriessä mausterasioiden, kaulimen ja voiastian parissa. - --- Sinähän oletkin mestari, Tom. Minä annan sinulle arvoituksen, -että työ sujuisi paremmin: Missä suhteessa tuhmat pojat muistuttavat -kakkuja? kysyi Polly koettaen piristää Tomia. - --- Kunnon piekseminen on kummallekin eduksi. Liekö siitä sentään aina -hyötyä, vastasi Tom ja oli innoissaan lyödä pohjan kulhosta, sillä -helpotti, kun oli edes jotain tehtävää. - --- Viisas poika! Tästä saat, ja Polly heitti ison rusinan Tomin -suuhun. - --- Pane näitä paljon kakkuun! Silloin se vasta on hyvää. - --- Niin minä aina sekoitankin, milloin rusinoita vain riittää. Mikään -ei ole hauskempaa kuin sokerin ja mausteiden sekoittaminen, niin että -saa syntymään herkullisen rusinakakun. Se on niitä harvoja taitoja, -joita minulla on. - --- Olet nytkin tehnyt mainion sekoituksen, Polly. Sinulla on tosiaan -taito maustaa herkulliseksi oma ja toisten elämä. Ja se on onni, -sillä meidän kaikkienhan on kuitenkin nieltävä kakkumme, maistuipa -se tai ei, sanoi Tom niin tosissaan, että Polly hämmästyi ja Maud -huudahti: - --- Sinähän ihan saarnaat. - --- Joskus voisin saarnata itselleni pitkäänkin, sanoi Tom ja lisäsi -nauraen: -- Vaikka paremmin Polly siihen pystyisi. Pidäkin meille -pieni saarna. - --- Mikäpä siinä. Kuulkaa siis: Elämä, hyvät veljet, on kuin -rusinakakku, aloitti Polly ristien juhlallisesti jauhoiset kätensä. --- Muutamissa rusinat ovat pinnalla ja me syömme ne hyvällä halulla, -kunnes äkkiä huomaamme niiden loppuneen. Toisissa rusinat taas -painuvat pohjaan; etsimme niitä turhaan elämän varrella ja löydämme -ne usein vasta silloin, kun on liian myöhäistä enää nauttia niistä. -Mutta hyvin onnistuneessa kakussa rusinat on taitavasti sekoitettu -kaikkialle ja jokainen suupala on todellinen nautinto. Tavallisesti -teemme itse omat kakkumme, ja siksi onkin pidettävä huoli, hyvät -veljet, että ne valmistetaan parhaiden ohjeiden mukaan, paistetaan -hyvässä uunissa ja syödään hillityllä ruokahalulla. - --- Hyvä, hyvä! huusi Tom paukuttaen puulusikkaa. -- Se oli -mallisaarna, Polly, lyhyt, kaunis, järkevä eikä ollenkaan nukuttava. -Minä kuulun sinun seurakuntaasi ja pidän huolen siitä, että saat -kymmenyksesi täsmällisesti. - --- Kiitos, veli hyvä. Tarpeeni ovat vähäiset ja korpit tavallista -kylläisemmät, kuten vanhalla pastori Millerillä oli tapana vastata. -Nyt, Maud, annapa tänne se sitruuna, ja Polly alkoi yhdistää kakun -aineksia varsin huolettomasti, siltä ainakin näytti Tomista ja -Maudista, jotka seurasivat kiinnostuneina vieressä, kunnes kakku oli -onnellisesti uunissa. - --- Sinä voit nyt tehdä kuorrutuksen, Tom varmaan vatkaa sinulle -munat. Se tekee hyvää hänen vartalolleen. - --- Erinomaisen hyvää. Anna ne vain tänne. Ja Tom oikoi iloisena -esiliinaansa. -- Kesken kaiken, tiedätkö että Sydney on palannut -matkoilta. Tapasin hänet eilen, ja hän suhtautui minuun kuin kunnon -veli ainakin, jatkoi Tom aivan kuin olisi vielä omasta puolestaan -halunnut lisätä hetken iloa. - --- Sepä hauskaa! huudahti Polly ja taputti käsiään muistamatta -lainkaan munaa, joka putosi murskaksi hänen jalkojensa juureen. -- -Olenpa minä huolimaton! Korjaisitko sen pois, Maud. Minä haen uuden. -Ja Polly livahti huoneesta kertomaan uutisen Fanille, joka juuri -oli tullut kotiin, ettei tämä menettäisi toisten nähden tyystin -tasapainoaan. - --- Sinähän tunnet kai hyvin historiaa? kysyi Maud äkkiä Tomilta. - --- Enpä juuri, sanoi Tom vaatimattomasti. - --- Haluaisin vain tietää, elikö Elisabetin aikana joku sir Filip. - --- Tarkoitatko sir Filip Sydneytä. Kyllä hän eli silloin ja hieno -mies hän olikin. - --- Ahaa! Arvasinhan minä, etteivät tytöt häntä tarkoittaneet, -huudahti Maud heilauttaen kättään, niin että sitruuna lensi pitkän -matkan päähän. - --- Mitä sinä nyt haudot mielessäsi, senkin kielikello? - --- En voi oikein kertoa sinulle mitä Polly ja Fan juttelivat, sillä -en muista enää kaikkea. Mutta ainakin he keskustelivat jostain -hirmuisen salaperäisestä olennosta, ja kun kysyin kenestä he -puhuivat, Fan sanoi "sir Filipistä". Pyh! Hän erehtyi jos kuvitteli -minun uskovan! Näin heidän naureskelevan ja sitten he punastuivat ja -tönivät toisiaan, ja silloin tiesin etteivät he puhuneet kenestäkään -Elisabetin aikuisesta miehestä, sanoi Maud nostaen nykerönenänsä niin -korkealle kuin suinkin sai. - --- Kas, mitä tulitkaan paljastaneeksi. Mutta minä olin jo sen -arvannut. Tytöt eivät halunneet kertoa sinulle salaisuuksiaan, mutta -sinäpä olitkin niin tarkka tyttö, että keksit ne helposti, vai mitä? -sanoi Tom niin kiinnostuneen näköisenä, ettei Maud voinut olla -kertomatta mitä tiesi. - --- No niin. Sinun ei oikeastaan ole sopivaa tietää asiasta, mutta -minä olen nyt jo niin vanha, että minulle voisi kyllä puhua kaikesta. -Ja tytöt saisivat punnita paremmin sanojaan, sillä minä en ole -samanlainen kana kuin Blanche. Olisitpa vain kuullut miten he -jaarittelivat. Olen ihan varma, että he puhuivat jotain hauskaa herra -Sydneystä, sillä he näyttivät niin tyytyväisiltä kuiskaillessaan -ja hihittäessään vuoteella silloin kuin minä ratkoin hattuja ja he -luulivat, etten minä kuunnellut. - --- Kumpi näytti tyytyväisemmältä? kysyi Tom kuumavesisäiliötä -tutkiskellen. - --- Ehkä Polly. Hän ainakin jutteli enemmän ja oli koko ajan iloisen -näköinen. Fanny naureskeli aika lailla, mutta minä luulen, että Polly -on enemmän rakastunut, vastasi Maud hetken mietittyään. - --- Hiljaa nyt, Polly tulee! Ja Tom alkoi pumputa vettä säiliöön aivan -kuin talo olisi ollut tulessa. - -Polly tuli huoneeseen posket punoittaen ja silmät kirkkaina, mutta -ilman munaa. Tom vilkaisi häneen olkansa yli ja keskeytti äkkiä -työnsä kasvot jähmettyneinä. Jokin hänen ilmeessään herätti Pollyssa -syyllisyydentunteen ja hän alkoi rouhia muskottia niin ponnekkaasti, -että posket rupesivat hehkumaan entistä enemmän. Sen sijaan Maud, -joka oli kavaltanut tytöt, istui hyvin juonikkaan näköisenä työnsä -ääressä kuten ainakin salaisuuksia hautova kielikello, joksi Tom oli -häntä sanonut. Polly tunsi muutoksen ilmassa, mutta luuli Tomin vain -väsähtäneen ja vapautti hänet armeliaasti työstä pistäen kanelinpalan -hänen suuhunsa. - --- Fan on saanut ne kirjat ja kartat, joita toivoit. Mene nyt -lepäämään ja kiitoksia avusta. Tässä on palkkasi, Tom. - --- Onnea vain paistoksille, vastasi Tom mennessään ja pureskeli -miettivästi kanelinpalasta. Mutta se ei tuntunut maistuvan yhtä -hyvältä kuin ennen vanhaan. Hän haki kirjansa, mutta lukeminen ei -huvittanut, ja niin hän sulkeutui pieneen huoneeseen, jota sanottiin -'Tomin luolaksi', ja vaipui siellä syviin mietteisiin. - -Kun hän seuraavana aamuna tuli alas aamiaiselle, kaikki toivottivat -yhteen ääneen onnea syntymäpäiväsankarille, ja hänen lautasensa -vieressä oli lahjoja kaikilta perheenjäseniltä. Kenties ne eivät -olleet yhtä kalliita kuin aikaisemmin, mutta kuitenkin paljon -arvokkaampia, sillä ne olivat merkkinä rakkaudesta, joka oli kestänyt -vaikeuksissa, vieläpä lujittunut niistä. Nykyisessä mielentilassaan -Tomista tuntui kuin hän ei olisi ansainnut ainoatakaan lahjaa. -Ja kun kaikki kilvan koettivat tehdä hänen syntymäpäivänsä niin -hauskaksi kuin suinkin, hän ymmärsi mitä tarkoitti sanonta 'hukuttaa -ystävällisyyteen', ja päätti lujasti tulla kunniaksi perheelleen, -vaikka sitten nujertuisi yrityksessään. - -Illalla saapui Polly, ja heidän kokoonnuttuaan teepöydän ympärille -ilmestyi vielä yksi lahja, joka liikutti Tomia enemmän kuin kaikki -muut, vaikka hän ei ollutkaan mikään tunteellinen poika. Se oli -herkullinen kakku, jonka keskellä oli pieni kukkakimppu ja reunoja -kiertävässä sokerikuorrutuksessa vaaleanpunainen omistusteksti. Juuri -samanlaisen kakun hän oli saanut joka vuosi niin kauan kuin saattoi -muistaa. - --- Nimi, ikä ja päivämäärä ihan kuin kauniissa valkoisessa -hautakivessä, sanoi Maud tyytyväisenä. Mutta tämä hautajaisiin -viittaava huomautus sai rouva Shaw'n, joka oli tullut alas päivän -kunniaksi, pudottamaan lautasliinansa ja pyytämään hajusuolaa. - --- Kuka tämän on tehnyt? kysyi Tom tarkastellen mielissään lahjaa, -sillä se muistutti hänelle onnellisemmista syntymäpäivistä, jotka -tuntuivat nyt olevan hyvin kaukana. - --- Minä en tiennyt mitä olisin antanut sinulle, koska olet saanut -kaikkea mitä ajatella saattaa. Olin jo ihan epätoivoinen, kunnes -muistin että isoäiti teki sinulle aina tällaisen pikku kakun, jota -ilman et osannut pitää syntymäpäivääsi onnistuneena, kuten kerran -sanoit. Siksi yritin tehdä ihan samanlaisen ja toivottavasti siitä -tuli hyvä ja rusinainen. - --- Kiitos, sanoi Tom kasvot yhtenä hymynä ja Polly tunsi lahjansa -miellyttävän häntä enemmän kuin komeinkaan koruesine. - --- Pitäisi sen hyvä ollakin, koska itse sen vatkasit, sanoi Maud. -- -Oli hirveän hullunkurista katsella, kun autoit sen valmistamisessa -etkä yhtään arvannut, kenelle kakku oli tarkoitettu. Minä ihan -vapisin aina kun avasit suusi, sillä pelkäsin sinun kysyvän siitä. -Siksi Pollykin saarnaili ja minä lörpöttelin. - --- Hassua etten muistanut koko syntymäpäivää. Eiköhän jo leikata -kakkua. Minä en muusta väiltäkään, sanoi Tom. Hänellä ei tosin ollut -vähääkään ruokahalua, mutta hän halusi tehdä oikeutta kakulle, vaikka -sitten joutuisi oman kiitollisuutensa uhriksi. - --- Toivotaan, etteivät rusinat ole kaikki pohjalla, sanoi Polly -noustessaan toisten pyynnöstä leikkaamaan kakkua. - --- Minähän olen jo haukannut niitä pinnalta, vastasi Tom katsellen -leikkaamista niin tarkkaan kuin olisi todellakin uskonut ennustukseen. - -Polly leikkasi huolellisesti viipaleen toisensa perästä ja jokainen -niistä oli kiinteä ja täynnä rusinoita. Erityisen ison viipaleen -hän nosti eräälle isoäidin hienoista pikku lautasista, lisäsi kukat -koristeeksi ja ojensi lautasen Tomille silmissään paljon puhuva -katse. Sillä huomattuaan Tomin muistavan hänen saarnansa Polly -oli mielissään, kun hänen vertauksensa ainakin yhdessä kohdin oli -löytänyt vastakaikua. Kasvot loistaen Tom tarttui lautaseen, ja -tutkittuaan tarkkaan kakunpalasen, hän vilkaisi toisiin ja sanoi -keventyneenä: - --- Täynnä rusinoita. Hauska että minullakin oli osuutta siihen, mutta -Pollylle kaikki kunnia ja hänelle kuuluvat kukat. Ja kääntyen Pollyn -puoleen Tom asetti ruusut tämän hiuksiin, kohteliaasti kylläkin, -mutta varsin taitamattomasti, sillä oka pisti Pollya päähän, lehdet -kutittivat hänen korvaansa ja koko kukka oli ylösalaisin. - -Fan nauroi Tomin kömpelyyttä, mutta Polly ei antanut koskea kukkaan, -ja kaikki kävivät halukkaasti kakun kimppuun. Pöydässä juteltiin -ja naurettiin, ja tunnelma oli juuri ylimmillään, kun Tomille -tuotiin kaksi kirjettä. Hän vilkaisi niihin ja vetäytyi äkkiä -loukkoonsa jättäen Maudin kihelmöimään uteliaisuudesta ja isot tytöt -kiihtymyksen valtaan, sillä Fan luuli tuntevansa käsialasta toisen ja -Polly toisen kirjeen lähettäjän. - -Kului puolisen tuntia ja vielä toinen mokoma, mutta Tomia ei -näkynyt. Herra Shaw lähti ulos, rouva Shaw vetäytyi huoneeseensa -Maudin saattamana, ja molemmat tytöt jäivät miettimään, oliko ehkä -tapahtunut jotain kauheaa. Äkkiä kuului huuto: -- Polly! ja tämä -hypähti tuoliltaan kuin salaman iskusta. - --- Juokse kiireesti! Minä ihan sairastun uteliaisuudesta ellen saa -pian tietää mikä hänellä on, hoputti Fan. - --- Sitten on parasta, että sinä menet, aloitti Polly, joka -malttamattomana halusi noudattaa kutsua, vaikka häntä samalla vähän -ujostutti. - --- Ei hän minua tahdo; sitä paitsi en saisi sanaa suustani, jos se -kirje on Sydneyltä, sanoi Fanny ja työnsi ystävänsä kiireesti ovea -kohti. - -Polly lähti enempää mukisematta oudon huolestunut ilme kasvoillaan -ja pysähtyi Tomin huoneen ovelle aivan kuin olisi ollut vähän -peloissaan. Tom istui lempiasennossaan hajasäärin tuolilla, -käsivarret ristissä ja leuka tuolin selkämystä vasten. Asento ei -suinkaan ollut kaunis, mutta ainoa missä Tom sanoi voivansa olla -kunnolla. - --- Kutsuitko minua, Tom? - --- Kutsuin. Tule sisään äläkä näytä pelästyneeltä. Minä vain haluan -näyttää erään lahjan ja kysyä sinulta neuvoa, otanko sen vastaan. - --- Mutta Tom, sinähän näytät aivan kuin sinut olisi isketty maahan, -huudahti Polly hätääntyneenä nähdessään Tomin kasvot, kun tämä nousi -häntä vastaan. - --- Niin minut on iskettykin ihan pitkin pituuttani, mutta nyt olen -taas jaloillani ja tukevammin kuin ennen. - -Tom sieppasi kirjeen pöydältä, antoi sen Pollylle ja alkoi kävellä -huoneessa edestakaisin kuin karhu häkissään. Luettuaan lyhyen -kirjelipun Polly kalpeni ja hänen silmänsä alkoivat kipunoida. Hän -seisoi hetken ääneti, suuttumuksen lamauttamana, rypisti sitten -hermostuksissaan kirjeen, heitti sen lattialle ja sanoi yhteen -hengenvetoon: - --- Minun mielestäni hän on sydämetön, julma ja kiittämätön tyttö eikä -mitään muuta. - --- Hitto sentään! Ei minun pitänyt näyttää sitä kirjettä vaan tuota -toista. Ja Tom tarttui kirjeeseen harmistuneena ja häpeissään. -- -Tai mitäpä sillä väliä, kaikki tietävät sen kumminkin huomenna. -Ja ehkä olet kiltti ja pidät huolen, etteivät tytöt rasita minua -kysymyksillään ja jaarituksillaan, hän lisäsi aivan kuin olisi -tarkemmin ajateltuaan tuntenut helpotusta, että oli ilmoittanut asian -ensimmäiseksi Pollylle. - --- Ei kumma vaikka näytitkin tyrmistyneeltä. Jos toinen kirje on yhtä -paha, haluaisin tuolin ennen kuin rupean lukemaan, sanoi Polly, joka -aivan tärisi kiihtymyksestä. - --- Se on miljoona kertaa parempi, mutta se tyrmäsi minut vielä -pahemmin kuin ensimmäinen, sillä ystävällisyys aina tyrmää. Tom -keskeytti äkkiä puheensa ja seisoi hetken käännellen kirjettä -käsissään aivan kuin se olisi sisältänyt jotain niin mieluista, että -se lievitti toisen kirjeen vaikutusta ja liikutti hänen mieltään. -Sitten hän veti esiin nojatuolin, pyysi Pollya istuutumaan ja alkoi -puhua niin vakavalla äänellä, että Polly hämmästyi. - --- Kun ennen vanhaan jouduin pulaan, minulla oli tapana mennä -neuvottelemaan isoäidin kanssa, ja hänellä oli aina jokin järkevä -lohdutuksen sana minun varalleni. Hän on nyt poissa, mutta jollakin -lailla minusta tuntuu kuin sinä olisit ottanut hänen paikkansa. -Tahtoisitko nyt istua hänen tuolissaan ja kuunnella, kun kerron mitä -minulla on sydämelläni aivan kuin olisin Will. - -Tahtoiko hän muka? Tom ei Pollyn mielestä olisi voinut osoittaa -hänelle suurempaa ja kauniimpaa kohteliaisuutta. Juuri Tomin -luottamusta hän oli usein toivonut, sillä se vilpitön ja sydämellinen -suhde, joka hänellä oli veljeensä, oli jo aikaisin opettanut hänelle, -etteivät tytöt ja pojat sisimmältään eroa toisistaan läheskään niin -paljon kuin kuvitellaan. Yhtäläisesti he tarvitsevat toistensa -ymmärtämystä ilon, surun, rakkauden, pelon, elämän ja kuoleman -hetkellä. Niinpä onkin ihme, etteivät ihmiset käsitä toisiaan -paremmin, vaan vasta koettelemusten tultua oppivat tajuamaan, että -ihmisluonto on melkein samanlainen niin miehillä kuin naisillakin. -Polly tiesi sen ja ymmärsi niin hyvin Tomia, että tämä oli aivan -ihmeissään ja täysin voitettu. Polly huomasi Tomin kaipaavan -naisellista myötätuntoa, jota hän puolestaan pystyi antamaan, koska -ei pelännyt ojentaa kättään yli sen muurin, jonka kasvatus on -keinotekoisesti pystyttänyt poikien ja tyttöjen välille. Siksi hän -sanoi Tomille täysin luottavaisesti: - --- Anna minun auttaa, mikäli vain pystyn. - -Kymmenen minuuttia aikaisemmin Polly olisi sanonut sen Tomille -melkein yhtä luontevasti kuin Willillekin, mutta näiden kymmenen -minuutin aikana oli tapahtunut jotain sellaista, joka teki sen hieman -vaikeaksi. Pollyn lukema kirje, jossa Trix purki kihlauksensa, muutti -tilanteen ja sai Pollyn pelkäämään Tomin luottamusta, koska hänestä -tuntui nyt vaikeammalta pysytellä taustalla, sillä naisellisesta -kainoudesta huolimatta rakkaus ja toivo pyrkivät heräämään ja -riemuitsemaan hyvistä uutisista. Hän istuutui hitaasti ja sanoi -silmät alas luotuina epäröivällä ja hyvin nöyrällä äänellä: - --- Yritän parastani, mutta en osaa täyttää isoäidin paikkaa enkä -antaa sinulle viisaita ja hyviä neuvoja, niin mielelläni kuin -tahtoisinkin. - --- Sinä pystyt siihen paremmin kuin kukaan toinen. Keskustelu -rasittaa äitiä, ja isällä on yllin kyllin muuta miettimistä. Fan on -kyllä hyvä tyttö, mutta epäkäytännöllinen, ja meille tulee aina kinaa -kun olemme yksissä. Minulla ei siis ole ketään toista kuin sisareni -Polly. Tämä kirje ilahduttaa varmasti sinua ja poistaa huolet, jotka -olen aiheuttanut. - -Ja sitten Tom pani toisen kirjeen Pollyn syliin ja meni ikkunan -luo aivan kuin olisi halunnut jättää hänet nauttimaan rauhassa -sen tuottamasta ilosta. Mutta hän ei voinut olla silloin tällöin -vilkaisematta Pollya, ja sitä mukaa kuin tämän kasvot kirkastuivat, -hänen omansa synkkenivät. - --- Voi, Tom! Tämäpä vasta arvokas syntymäpäivälahja, ja se tulee niin -hyvästä sydämestä, etten ymmärrä kuinka voisit kieltäytyä ottamasta -sitä vastaan. Arthur Sydney on todella jalomielinen! sanoi Polly ja -kun hän lopulta nosti katseensa kirjeestä, hänen kasvonsa hehkuivat -ja silmät loistivat ilosta. - --- Niin onkin! Isää lukuunottamatta en tunne toista miestä, joka -olisi tehnyt samanlaisen hyvän työn ja jolta voisin ottaa sen -vastaan. Hän ei ole, näetkös, vain maksanut velkojani, vaan minua -säästääkseen selvittänyt ne vieläpä minun nimissäni. - --- Aivan hänen tapaistaan. - --- Se on todella ääretön helpotus, sillä kaikki velkani eivät olisi -voineet odottaa kunnes olisin kerjännyt, lainannut tai ansainnut -rahat. Sydneyllä ei ole kiirettä, mutta ei hänenkään tarvitse kauan -odottaa, mikäli tunnen itseni oikein. - --- Sinä et siis ota rahoja lahjaksi? - --- Ottaisitko sinä? - --- En. - --- Älä sitten luule minunkaan ottavan. Ehkä minä olen aika mitätön, -mutta en sentään niin kehno. Onhan minulla omatunto ja kaksi vahvaa -käsivartta. - -Se oli jyrkkää puhetta, mutta Pollysta mieluisampaa kuultavaa kuin -Tomin kohteliaimmatkaan sanakäänteet, sillä hänen kasvonsa ja -äänensä ilmaisivat, että ystävällinen teko oli herättänyt hänessä -voimakkaamman tunteen kuin kiitollisuus ja muuttanut ylipyyhityt -velat kunniaveloiksi. - --- Mitä olet suunnitellut? - --- Odotahan kun kerron. Saanko istuutua tähän? Ja Tom otti matalan -jakkaran, joka aina oli isoäidin tuolin vieressä. -- Mielessäni on -viime aikoina ollut niin monia suunnitelmia, että välistä tuntuu -kuin pääni halkeaisi, jatkoi Tom parka hieroen otsaansa aivan kuin -ajatuksiaan selvitelläkseen. -- Olen vakavasti ajatellut lähteä -Kaliforniaan, Australiaan tai jonnekin hyvin kauaksi, jossa voi äkkiä -rikastua. - --- Voi ei! huudahti Polly ja kurotti kätensä aivan kuin olisi -halunnut tarttua Tomiin, mutta veti sen äkkiä takaisin ennen kuin Tom -ennätti kääntyä. - --- Äiti ja tytöt ehkä ikävöisivät, enkä minä itsekään ole oikein -ihastunut ajatukseen, sillä tuntuu aivan kuin luikkisin pakoon. - --- Epäilemättä, sanoi Polly pontevasti. - --- Mutta täällä en voi ryhtyä muuksi kuin puotipojaksi enkä minä -taitaisi oikein sopia siksi. Tosiasia on, etten voi jäädä tänne, -missä minut tunnetaan. On helpompaa kaivaa soraa rautatiellä -miesjoukossa kuin myydä nuppineuloja ystäville ja tuttaville. Se on -ehkä tyhmää ylpeyttä, mutta kuitenkin totta, eikä sitä kannata ruveta -peittelemään. - --- Ei kannatakaan, minä olen ihan samaa mieltä. - --- Lohdullista. Nyt minä tulenkin siihen, missä erityisesti tarvitsen -neuvojasi, Polly. Kuulin sinun eilen kertovan Fanille, kuinka hyvin -Ned-veljesi menestyy ja pitää työstään ja miten hän haluaisi, että -Willkin saapuisi ja ottaisi paikan lähettyviltä. Luulitte minun -lukevan, mutta minä kuulin mitä te puhuitte, ja mieleeni juolahti, -että ehkä minäkin voisin löytää onneni lännessä. Mitä arvelet? - --- Varmasti voit, jos todella tahdot tehdä työtä, vastasi Polly -empimättä, samalla kun hänen mielessään vilisi jo monenmoisia -suunnitelmia. -- Kunpa pääsisitkin Nedin luo, tulisitte varmasti -hyvin toimeen. Ja hän auttaisi mielellään siinä missä voi. Jos vain -haluat, kirjoitan hänelle heti ja kysyn asiaa. - --- Miksei, mutta tiedustele vain ylimalkaisesti, jotta voisin -toimia sen mukaan. Minulla pitäisi olla valmiina käyttökelpoinen -suunnitelma, ennen kuin puhun isälle. Liikemiehiinhän vetoavat vain -tosiasiat. - -Polly ei voinut olla hymyilemättä Tomin uudelle äänensävylle; tuntui -oudolta kuulla hänen puhuvan muustakin kuin hevosista, räätäleistä, -tanssiaisista ja tytöistä. Mutta Polly piti siitä yhtä paljon kuin -Tomin kasvojen vakavasta ilmeestä, samoin tavasta, jolla hän viime -aikoina oli ruvennut huitomaan käsiään aivan kuin olisi tahtonut -puskea niillä töitä. - --- Se on viisainta. Luuletko että isäsi pitää tästä tuumasta? - --- Ihan varmasti. Kun eilen kerroin hänelle, että minun on viipymättä -ryhdyttävä johonkin työhön, hän sanoi: "Mihin rehelliseen työhön -tahansa, Tom, äläkä unohda, että isäsi alkoi uransa puotipoikana." -Tiesithän sinäkin sen? - --- Tiesin, hän kertoi siitä kerran, ja minusta oli hauska kuulla, -kuinka hyvin hän menestyi. - --- Minä en ole koskaan pitänyt koko jutusta. Taisin vähän hävetäkin. -Mutta kun hän eilisiltana puhui taas siitä, näin asian uudessa -valossa ja tajusin, miksi isä osasi suhtautua niin rauhallisesti -tappioonkin ja olla tyytyväinen vaatimattomaan paikkaansa. Se on -taas vain alkua, hän sanoo; ja raivattuaan jo kerran tiensä hän -tuntee pystyvänsä siihen toistekin. Minä sanon sinulle, Polly, että -sellainen itseluottamus, tahdonlujuus ja rohkeus hänen ikäisessään -miehessä saa minut kunnioittamaan isäukkoa ja pitämään hänestä -entistä enemmän. - --- Oikein hauska kuulla sinun puhuvan noin. Väliin minusta tuntui, -ettet oikein arvostanut isääsi, eikä hänkään liioin tainnut tietää, -miten paljon sinussa sentään on miestä. - --- No nythän se vasta on ilmennytkin, sanoi Tom nauraen, mutta -hänestä näytti jo uhoavan täysi-ikäisyyden tuomaa arvokkuutta. -- -Eikö olekin omituista, että ihmiset elävät niin kauan yhdessä, mutta -oppivat tuntemaan toisensa vasta kun jotakin mullistavaa sattuu. -Ehkä nämä vastoinkäymiset annettiin minulle, jotta tutustuisin omaan -isääni. - --- Sanoissasi on järkeä, sanoi Polly hymyillen tyytyväisenä, -kun huomasi koettelemusten vaikuttavan Tomiin edullisemmin kuin -monivuotiset myötäkäymiset. - -Molemmat istuivat hetken ääneti, Polly isossa tuolissa katsellen -Tomia uudella arvonannolla, Tom jakkaralla hänen jalkojensa juuressa -repien rypistynyttä kirjettä, jonka hän ajatuksissaan oli ottanut -lattialta. - --- Etkö yhtään hämmästynyt Trixin kirjeestä? hän kysyi, kun pienet -valkoiset paperipalaset lentelivät hänen käsistään. - --- En. - --- Mutta minä hämmästyin, sillä heti kun onnettomuus kohtasi meitä, -tarjosin Trixille vapautta. Mutta silloin hän ei halunnut purkaa -kihlausta, jatkoi Tom aivan kuin alkuun päästyään olisi halunnut -selvittää asiat perin pohjin. - --- Se kyllä hämmästytti minua, sanoi Polly. - --- Niin minuakin, sillä Fan väitti aina, että Trixiä kiinnostivat -vain rahat. Hänen ensimmäinen vastauksensa tuntui hyvältä, koska en -odottanut häneltä sellaista, eikä mikään liikuta miestä enemmän kuin -nainen, joka seisoo hänen rinnallaan myötä- ja vastoinkäymisissä. - --- Hänestä ei ilmeisesti ollut siihen. - --- Fan oli oikeassa. Trix vain odotti nähdäkseen, miten huonosti -meidän asiamme olivat tai ehkä hänen äitinsä onkin tämän takana. -Hän on kylmin, kovin ja turhamaisin olento, jonka olen eläissäni -nähnyt, ja Trixin on pakko totella. Hän selviytyy kirjelipussaan -hyvin näppärästi asiasta, koska "ei halua tulla taakaksi, vaan -mieluummin luopuu toiveistaan ja jää ikuisesti minun lämpimäksi -ystäväkseni". Tosiasia on kuitenkin se, että rikas Tom Shaw oli -jonkin arvoinen, mutta köyhä Tom Shaw on vain tiellä ja saa painua -hiiteen mahdollisimman nopeasti. - --- Mutta hänpä ei niin vain painukaan! napautti Polly, sillä hän oli -palavan kiukkuinen Trixille, vaikka siunasikin mielessään, kun tämä -oli vapauttanut orjansa. - --- Vaikka vähältä pitikin, mutisi Tom itsekseen. Sitten hän lisäsi -ääneen niin tyynen alistuneesti, että Polly tiesi varmasti hänen -sydämensä kestävän murtumatta purkautuneen kihlauksen: - --- Onnettomuus ei tule koskaan yksin, mutta kun on jo maahan lyöty, -pari lisäiskua ei tunnu enää missään. Ensimmäinen lyönti se aina -pahimmin kirvelee. - --- Hauskaa, että kestit viimeisen iskun niin hyvin. Pollyn ääni -kuulosti tahattomasti hiukan ivalliselta. Tom punastui ja näytti -vähän aikaa loukkaantuneelta, sitten hän tuntui tointuvan, kohautti -hartioitaan ja sanoi suorasukaiseen tapaansa: - --- Totta puhuakseni se ei ollut mikään kova isku. Minusta oli jo -jonkin aikaa tuntunut, ettemme sovi toisillemme ja että olisi ehkä -viisainta lopettaa kihlaus lyhyeen. Mutta koska Trix ei tehnyt tai -halunnut tehdä aloitetta, en minä voinut syödä sanaani ja jättää -häntä soittamaan taas lehdellä, niin että tässä sitä nyt ollaan. En -kanna hänelle kaunaa, vaan toivon totisesti, että hän ensi kerralla -onnistuu paremmin eikä enää pety. - --- Käyttäydyit hienosti, aivan Sydneyn tapaan, sanoi Polly hämillään -ja toivoi voivansa piiloutua myssyn tai silmälasien taa, jos hänen -kerran oli näyteltävä tämän luottavaisen nuoren miehen isoäitiä. - --- Sydneyn ei tarvinne pelätä haaksirikkoa, huomautti Tom ja nousi -seisomaan, aivan kuin jakkara ei olisi enää tuntunutkaan mukavalta. - --- Toivottavasti ei, mutisi Polly ihmetellen mikä Tomille tuli. - --- Hän ansaitsee parhaan osan, ja taivas sen hänelle suokoon, lisäsi -Tom kohentaen rajusti takkatulta. - -Polly ei vastannut, koska pelkäsi sanovansa liikaa. Hän arvasi, -ettei Fan ollut uskoutunut Tomille ja suojeli sen vuoksi ystävänsä -sydänsalaisuutta yhtä visusti kuin omaansa. - --- Kirjoitathan huomenna Nedille? Järjestäköön minulle mitä tahansa, -kunhan vain pääsen pois täältä, sanoi Tom heittäen hiilihangon -kädestään ja käännähti päättäväisesti, vaikka Polly ei sitä huomannut -sormeillessaan syliinsä pudonnutta ruusua. - --- Kirjoitan jo tänä iltana. Haluatko että kerron tytöille Trixistä -ja Sydneystä? hän kysyi noustessaan. - --- Kerro. En tiedä kuinka oikein kiittäisin sinua kaikesta mitä olet -tehnyt puolestani! sanoi Tom ojentaen kätensä, ja Pollyn mielestä hän -oli liiankin kiitollisen näköinen niin vähäisestä avusta. - -Pollyn ojentaessa kätensä ja katsoessa Tomiin luottavasti -kiitollisuus tuntui nousevan tämän päähän, sillä ilman edellä käypää -varoitusta Tom kumartui ja suuteli häntä. Polly hämmästyi niin -kovasti, että Tom tointui heti ja pyyteli anteeksi. - --- Ethän pahastunut -- en mahtanut sille mitään -- isoäiti sai -minulta aina suukon syntymäpäivänäni. - -Polly pakeni yläkertaan ja unohti tyystin Fanin istuessaan pimeässä -kasvot käsien varassa; hän ihmetteli miksei ollut vihaisempi ja -päätti vastedes olla näyttelemättä ihanaa, mutta vaarallista isoäidin -osaa. - - - - -18 - -TYTTÖ JOKA EI USKALTANUT - - -Polly kirjoitteli ahkerasti, Ned vastasi tyydyttävästi ja pitkän -kirjeenvaihdon, puhumisen ja pohdiskelun jälkeen päätettiin, että Tom -lähtee länteen. - -Perheen naisväki tietysti vaikeroi, mutta kaikki myönsivät -kuitenkin, että tämä askel oli hyväksi Tomille. He huokailivat ja -ompelivat ja liittivät loistavia tulevaisuudenhaaveita hänen uusiin -nenäliinoihinsa pakatessaan niitä matka-arkkuun ja iloitsivat -siitä, että tie oli hänelle avoinna, vaikka samalla kostuttivatkin -kyynelillään hänen saappaitaan. Sydney auttoi Tomia loppuun saakka -kuin konsanaan veli, kuten Tom sanoi Fanin suureksi tyytyväisyydeksi. -Will luovutti mielellään Tomille sen työpaikan, jonka Ned oli -alunperin varannut hänelle, tosin Nedin pettymykseksi, koska tämä oli -hartaasti toivonut luokseen veljeä. - -Onneksi välttämättömissä matkavalmisteluissa oli niin paljon -puuhaa, ettei kenellekään jäänyt aikaa sydämenasioille. Ja nämä -neljä nuorta olivat touhutessaan niin vakaan järkeviä kuin heillä -ei olisi lainkaan ollut hellempiä tunteita toisiaan kohtaan. Mutta -vaitiolosta, työstä ja kiireestä huolimatta he oppivat tänä lyhyenä -aikana tuntemaan toisensa paremmin kuin kaikkina menneinä vuosina, -sillä jokaisen paras minä oli herännyt ja toiminnassa. Ja pieni talo -aivan tulvi rakkautta ja ystävyyttä, uhrautuvaisuutta ja innostusta, -samaan aikaan kun ulkopuolinen maailma oli täynnä päivänpaistetta ja -kevään taikaa. Valitettavasti loppu tuli vain kovin pian, sillä aika -riensi nopeasti jättäen jälkeensä selkiytyneen ilmapiirin, vaikkakaan -nuoret eivät sitä silloin huomanneet, koska ero hämärsi heidän -katseensa. - -Tom oli matkustanut länteen, Polly palannut kesäksi kotiinsa, Maud -lähetetty rannikolle Bellen kanssa ja Fan jäänyt yksin kamppailemaan -talousaskareiden ja sydänsurujen kanssa. Vain kaksi asiaa auttoi -häntä kestämään kaupungissa kesäajan; Sydney kävi usein hänen luonaan -ennen lomansa alkua, ja vilkas kirjeenvaihto Pollyn kanssa auttoi -päiviä kulumaan. Tom kirjoitti äidilleen kerran viikossa. Mutta -hänen kirjeensä olivat lyhyitä ja asiallisia, sillä miesten tapaan -hän ei koskaan kertonut hauskoista pikku tapahtumista, joita naiset -mieluimmin kuulevat. Fan ilmoitti Pollylle vähäiset uutisensa, Polly -puolestaan lähetti Nedin kirjeistä ne kohdat, jotka koskivat Tomia. -Yhdistettyään näin kahdet tiedonannot toisiinsa he olivat täysin -varmoja, että Tom voi hyvin, oli hyvällä tuulella, kovassa työssä ja -lujasti päättänyt raivata itselleen tien vastuksien uhallakin. - -Polly vietti hiljaisen kesän kotonaan, lepäili ja valmistautui uusin -ruumiin ja sielun voimin talven aherrukseen, sillä syksyllä hän -ryhtyisi taas antamaan soittotunteja oppilaittensa tyydytykseksi ja -ystävien suureksi iloksi. Kirjeissään hän ei ollut juuri puhunut -itsestään, niinpä Fan huudahtikin huolestuneena nähtyään hänet -ensimmäisen kerran: - --- Polly kulta! Oletko ollut sairaana kertomatta siitä sanallakaan! - --- En, olen vain väsynyt. Minulla oli viime aikoina paljon työtä ja -tämä kurja ilma tekee minut vähän kalpeaksi. Kyllä minä tästä taas -virkistyn, kunhan pääsen käsiksi työhön, vastasi Polly riisuessaan -päällysvaatteita. - --- Sinä et ole lainkaan entiselläsi; mitä sinulle on oikein -tapahtunut? tiukkasi Fan huolissaan muutoksesta, jota ei edes osannut -määritellä. - -Polly ei näyttänyt sairaalta, vaikka posket olivatkin entistä -laihemmat ja kalpeammat. Mutta hän näytti vaisulta ja silmissä oli -niin väsynyt katse, että Fania aivan riipaisi. - --- Ei minulla ole mitään hätää, ja pian näetkin sen kunhan pääsen -päiväjärjestykseen. On oikein hauskaa nähdä sinut noin terveenä ja -tyytyväisenä. Ovatko asiat sujuneet hyvin? kysyi Polly ja alkoi -uutterasti harjata hiuksiaan. - --- Vastaa minulle ensin yhteen kysymykseen, sanoi Fan aivan sen -näköisenä kuin jokin pelko olisi äkkiä vallannut hänet. -- Sano ihan -suoraan, oletko koskaan katunut vihjausta, jonka annoit Sydneylle? - --- En ikinä! huudahti Polly ja ravisti silmiltään ruskean hiusverhon, -jonka taakse hän oli puolittain kätkenyt kasvonsa. - --- Kunniasanalla, kuten rehellinen tyttö ainakin? - --- Kunniasanalla, jos niin tahdot. Miksi epäilet minua? kysyi Polly -melkein loukkaantuneena. - --- Siksi, että jotain on nyt hassusti. Ei sinun kannata sitä kieltää, -että olet ihan sen näköinen kuin minä silloin, kun uskoin Sydneyn -ajattelevan sinua. Anteeksi, Polly, mutta en voi olla sanomatta sitä, -sillä se on totta, ja haluan kykyni mukaan olla yhtä vilpitön sinua -kohtaan kuin sinä olit minulle. - -Fan oli kiihtyneen näköinen ja puhui nopeasti ja avoimesti yrittäen -olla jalomielinen, vaikka se olikin vaikeata. Polly tajusi sen ja -rauhoittaakseen häntä sanoi kiihkeästi: - --- Vakuutan sinulle, etten rakasta häntä! Vaikka hän olisi ainoa mies -maailmassa, en sittenkään menisi naimisiin hänen kanssaan, koska -- -yksinkertaisesti en halua. - -Kolme viimeistä sanaa tulivat aivan eri äänellä, sillä Polly hillitsi -itsensä melkein pelästyneen näköisenä ja käänsi päätään peittääkseen -taas kasvonsa hiusten suojaan. - --- No, sitten sinä rakastat jotakuta toista. Sinulla on jokin -salaisuus, jonka voisit hyvin kertoa minulle, koska sinäkin tiedät -minun salaisuuteni, sanoi Fan, joka ei voinut rauhoittua, ennen kuin -Polly oli kertonut kaikki, sillä tämän käytös huolestutti häntä. - -Fan oli tyytyväinen, vaikka ei saanutkaan vastausta kysymykseensä ja -kietoessaan käsivartensa ystävänsä ympärille, hän sanoi houkutellen: - --- Polly kulta, tunnenko minä hänet? - --- Olet kyllä nähnyt hänet. - --- Onko hän hyvin viisas, hyvä ja komea? - --- Ei. - --- Mutta hänen pitäisi olla, jos sinä kerran rakastat häntä. -Toivottavasti hän ei ole huonokaan? huudahti Fan huolestuneena pitäen -vielä kiinni Pollysta, joka itsepintaisesti katsoi toisaanne. - --- Minä olen häneen tyytyväinen ja se riittää. - --- Voi, sano nyt minulle vielä yksi asia. Eikö hän sitten rakasta -sinua? - --- Ei. Älä nyt puhu enää sanaakaan. En kestä enempää, ja Polly -vetäytyi pois, mutta Fan sanoi epätoivoisella äänellä: - --- Jätetään se asia. Mutta nyt uskallan sanoa sinulle, että minä -luulen, jopa uskonkin, Sydneyn välittävän hiukan minusta. Hän on -ollut niin kiltti meille kaikille, ja viime aikoina on tuntunut -siltä, että hän aina ilahtuu minut nähdessään ja kyselee minua ellen -ole kotona. En uskaltanut toivoa mitään, ennen kuin isä huomasi -jotain erikoista hänen käytöksessään ja alkoi kiusoitella minua. -Vaikka yritänkin olla elättelemättä liikoja toiveita, tuntuu vähän -siltä, että minulla sittenkin on mahdollisuuksia. - --- Taivaan kiitos! huudahti Polly sydämellisesti. -- Kerro minulle -nyt ihan alusta alkaen kaikki, hän lisäsi ja istuutui sohvalle sen -näköisenä, kuin olisi pelastunut suuresta vaarasta. - --- Olen saanut muutaman kirjeen ja joitakin tavaroita, ja haluaisin -kuulla mielipiteesi, merkitsevätkö ne todella jotain, sanoi Fan ja -otti tukun papereita kirjoituspöytänsä sisimmästä lokerosta. -- -Tässä on muuten Tomin valokuva, hän lähetti sen viime kirjeessään; -eikö olekin hyvä? Hän näyttää vanhemmalta, mutta se kai johtuu vain -parrasta ja tuosta yksinkertaisesta vaateparresta. Poika kulta, hän -hoitaa niin hyvin asiansa, että alan olla kohta ylpeä hänestä. - -Fan heitti Pollylle valokuvan ja jatkoi kirjeen etsimistä. Hän ei -huomannut, että Polly sieppasi kuvan ja katsoi sitä pitkään. Mutta -Pollyn hiljainen ääni paljasti jotain, kun hän sanoi: - --- Ei se ole oikein onnistunut. - -Vilkaistuaan häneen olkapäänsä yli Fanny äkkiä keksi totuuden, vaikka -Polly oli puoleksi selin. Fan pudotti kirjeen lattialle ja tarttui -välittömästi Pollya hartioista huudahtaen hämmästyneenä: - --- Polly, onko se Tom? - -Polly parka oli niin hämillään, ettei saanut sanaakaan suustaan. -Vastaus olikin tarpeeton, sillä hänen kasvonsa kielivät yhtä paljon -kuin se, että hän kätki päänsä sohvatyynyihin kuin tyhmä strutsi, -jota metsästäjät ajavat takaa. - --- Voi, Polly. Olen kauhean iloinen! En ikinä tullut sitä -ajatelleeksi. Sinä olet niin erinomainen ja hän sellainen hulivili. -Uskomatonta -- mutta on hirveän hauskaa, että välität hänestä. - --- En mahda sille mitään, koetin kyllä olla välittämättä, mutta se -oli niin vaikeaa, kyllähän sinä tiedät, Fan, sanoi tukahtunut ääni -tyynyn uumenista. - -Viimeiset sanat ja anovasti ojennettu käsi ilmaisivat Fannylle, miksi -Polly oli ottanut niin lämpimästi osaa hänen sydänsuruihinsa. Polly -oli niin onnettoman näköinen, että Fan kietoi äkkiä kätensä hänen -ympärilleen ja purskahti itkuun. Ja hänen kyynelensä puhuivat enemmän -kuin sanat. Vaitioloa ei kuitenkaan kestänyt kauan, sillä naisellinen -puhumisentarve pakotti heidät pian purkamaan tunteitaan. Polly oli -arka ja masentunut, Fan utelias ja ylenpalttisen ihastunut. - --- Olet nyt oikea sisareni! Kultaseni, miten taivaallista tästä -tuleekaan! hän riemuitsi. - --- Ei tule koskaan, vastasi Polly toivottomana. - --- Mikä sen estää? - --- Maria Bailey, kuului surullinen vastaus. - --- Mitä sinä tarkoitat? Se lännen tyttökö? Ei hän Tomia saa. Minä -tapan hänet ennen! - --- Myöhäistä, myöhäistä, annahan kun kerron -- onko ovi kiinni ja -Maud poissa? - -Fan kävi varmistumassa asiasta, ja palattuaan hän kuunteli henkeä -pidättäen Pollyn kipeätä salaisuutta. - --- Eikö Tom ole maininnut Mariasta kirjeissään? - --- Kerran tai pari, ohimennen vain, ja pieneksi hakkailuksi minä sitä -luulinkin. Mutta ei hänellä ole paljon aikaa sellaiseen leikkiin, -sillä hän puskee kovasti töitä. - --- Ned kirjoittaa pitkiä hilpeitä kirjeitä, joissa hän kertoo -kaikenlaista heidän elämästään. Kun hän pariinkin kertaan mainitsi -tytöstä -- pojathan asuvat hänen äitinsä luona --, kysyin hänestä -ohimennen. Ja Ned kirjoitti, että hän on sievä ja kiltti ja hyvin -kasvatettu, ja Ned arveli Tomin olevan vähän ihastunut häneen. Se -oli kauhea isku. Sillä kun Trix purki kihlauksen eikä minun ollut -enää sopimatonta ajatella Tomia, aloin jo hiukkasen toivoa ja olin -onnellinen! Nyt kun minun täytyy luopua ajattelemasta häntä, tajuan -kuinka paljon toivoin ja miten kauhean menetyksen olen kokenut. - -Kaksi isoa kyyneltä vierähti Pollyn poskille. Fan pyyhki ne pois ja -tunsi kiihkeätä halua lähteä seuraavassa junassa länteen, nujertaa -Maria Baleyn yhdellä ainoalla katseella ja tuoda Tomin takaisin -lahjaksi Pollylle. - --- Olin tyhmä, kun en arvannut sitä aikaisemmin. Mutta kun Tom on -minun silmissäni vielä ihan poikanen ja sinä taas kehittyneempi kuin -yksikään tuntemistani tytöistä, en koskaan tullut ajatelleeksi, että -välittäisit hänestä sillä tavalla. Tiesin kyllä, että olit hänelle -hyvin kiltti, mutta niinhän sinä olet kaikille. Tiesin senkin, -että hän piti sinusta samoin kuin minusta, enemmänkin, sillä hänen -mielestään olet täydellinen. Mutta en silti ikinä kuvitellut, että -hän rakastaisi sinua muuten kuin hyvänä ystävänä. - --- Ei hän rakastakaan, huokaisi Polly. - --- Hänen täytyy, ja jos minä vain saisin hänet käsiini, niin kyllä -hän rakastaisi. - -Silloin Polly tarttui Fannyyn, piti hänestä lujasti kiinni ja sanoi -tiukasti: - --- Jos vain vihjaisetkin asiasta hänelle tai muille, niin yhtä -varmasti kuin nimeni on Mary Milton, minä julistan jokaisessa -kadunkulmassa että sinä rakastat Ar--. Polly ei päässyt pitemmälle, -sillä Fanny tukki kädellään hänen suunsa ja sanoi hätääntyneenä: - --- Olen varmasti vaiti! Lupaan juhlallisesti, etten ikinä hiiskahda -siitä yhdellekään kuolevaiselle. Älä nyt noin kiivastu, Polly. Minä -ihan säikähdin. - --- Siinä on jo kylliksi, että rakastaa ilman vastarakkautta, mutta -on ihan kamalaa, jos asianomainen lisäksi saa vielä tietää sen. -Raivostun jo pelkästä ajatuksestakin. Voi, Fan, minusta tulee niin -kiivas ja kateellinen ja häijy, etten tiedä, miten minulle lopulta -käy. - --- Siitä ei ole pelkoa, kultaseni. Ja uskon kaiken päättyvän hyvin, -koska itse olet niin hyvä kaikille. En tajua kuinka Tom voisi olla -jumaloimatta sinua. Ja varmasti hän olisi jumaloinutkin päästyään -eroon Trixistä, jos vain olisi jäänyt pitemmäksi aikaa kotiin. Se -olisi ollut hänen onnensa. Mutta vaikka hän onkin minun veljeni, hän -ei mielestäni ole kyllin hyvä sinulle, Polly, enkä oikein käsitä -että sinä välität hänestä, varsinkin kun olisit saanut kerrassaan -erinomaisen miehen. - --- Minä en välitä erinomaisista. Tom kyllästyttäisi minua, jos hän -olisi A.S:n kaltainen. Sitä paitsi Tom taitaa olla monessa suhteessa -häntä etevämpi. Ei sinun tarvitse tuijottaa. Minä tiedän, että Tom -on etevä, tulevaisuus näyttää. Hän on erilainen kuin toiset ja vielä -nuori. Tiedän kyllä että hänellä on paljon vikoja, mutta minä pidän -hänestä sitä enemmän. Ja hän on vilpitön ja rohkea, ja hänellä on -avara lämmin sydän, ja hänen rakkautensa omistaisin mieluummin kuin -maailman viisaimman ja täydellisimmän miehen, yksinkertaisesti vain -siitä syystä, että rakastan häntä! - -Olisipa Tom nähnyt Pollyn kasvot sillä hetkellä! Ne olivat niin -lempeät, vilpittömät ja uhmakkaat, että Fan unohti puolustaa omaa -rakastettuaan Pollya ihaillessaan. Näin uskollinen, kaikkinielevä -rakkaus oli aivan uutta Fanille, joka oli tottunut kuulemaan -ystäviensä kerskailevan vuosittain parista kolmesta ihailijasta ja -punnitsevan näiden keskinäistä arvoa melkein yhtä kylmästi kuin -nuoret miehet puhuivat niiden tyttöjen varallisuudesta, joita -havittelivat, mutta olivat liian köyhiä kosimaan. Hän oli luullut -rakkauttaan Sydneyhin hyvin romanttiseksi, kun ei oikeastaan -välittänyt, oliko tämä rikas vai köyhä, vaikka ei uskaltanut sanoa -sitä edes Pollylle, koska pelkäsi joutuvansa naurunalaiseksi. Hän -alkoi tajuta nyt minkälaista oli todellinen rakkaus, jota Polly ei -ollut voinut kukistaa sydämestään; se oli kallis aarre, jota oli -pidettävä kunniassa ja vaalittava huolella. - --- En tiedä, milloin oikein aloin rakastaa Tomia, mutta viime talvena -minä sen huomasin ja olin yhtä hämmästynyt kuin sinäkin nyt, jatkoi -Polly iloissaan, kun sai avata sydämensä. -- Minä en ollenkaan -hyväksynyt hänen käytöstään. Hän oli mielestäni ajattelematon ja -huikentelevainen keikari. Ja olin kauhean pettynyt, kun hän valitsi -Trixin. Mitä kauemmin seurasin heidän kihlaustaan, sitä pahemmalta -minusta tuntui, sillä Tom oli Trixille aivan liian hyvä. Inhotti kun -Trix ei tehnyt mitään Tomin hyväksi, vaikka olisi voinut mainiosti -kannustaa häntä. Tom on niitä miehiä, joiden hellään sydämeen voi -aina vedota, ja se nainen, jonka kanssa hän menee naimisiin, voi -saada hänestä parhaat puolet esiin tai tuhota hänet. -- Se on totta! -sanoi Fan Pollyn syventyessä taas Tomin valokuvaan, josta tämä näytti -katsovan niin vakaasti kuin olisi halunnut kumota kaikki Pollyn -kielteiset käsitykset. - --- En minä tarkoita, että Tom olisi heikko tai huono ihminen. Jos hän -olisi sellainen, en pitäisi hänestä. Mutta hän tarvitsee jonkun, joka -rakastaa häntä kovasti ja tekee hänet onnelliseksi kuten vain hyvä -vaimo osaa, sanoi Polly, aivan kuin olisi vastannut valokuvan mykkään -puheeseen. -- Toivottavasti Maria Bailey vastaa Tomin kuvitelmia, -sillä en kestäisi, jos hän taas pettyisi, hän lisäsi hiljaa. - --- Olen varma, ettei Tom välitä hänestä tippaakaan ja että sinä vain -suotta olet huolissasi. Mitä Ned sitten vastasi, kun kysyit tuosta -harmillisesta tytöstä? kysyi Fan muuttuen heti toiveikkaaksi. - -Polly toisti ja lisäsi vielä: -- Kysyin toisessa kirjeessä, eikö -Ned sitten ihaillut neiti Baileyta yhtä paljon kuin Tom, ja sain -kuulla, että Maria on kyllä miellyttävä tyttö, mutta ettei Nedillä -ollut aikaa joutavuuksiin ja ettei minun tarvinnut hankkia valkoisia -hansikkaita vielä vuosiin, ellei Tomin häihin. Sen koommin hän ei -ole kirjoittanut Mariasta. Mutta olen varma, että jotakin vakavaa on -tekeillä, mutta koska Ned on Tomin uskottu, hän ei puhu mitään. - --- Pahalta näyttää. Mutta minähän voin kysäistä Tomilta ihan -sivumennen hänen sydämenasioitaan. Silloin hän saa tilaisuuden -kertoa, jos hänellä on jotain kerrottavaa. - --- Kysy vain, mutta sinun on näytettävä ensin kirjeesi. Pelkään sinun -muuten vihjailevan tai puhuvan sivu suusi. - --- Näytän kirjeen. Pidän varmasti lupaukseni, mutta on katkeraa, että -asiat menevät hullusti, vaikka yksi ainoa sana voisi korjata kaikki. - --- Tiedät mainiosti, mitä tapahtuu jos sanot sen. -- Ja Polly näytti -niin uhkaavalta, että Fan aivan värisi huomatessaan, miten kiltit -tytöt ovat vihastuessaan vielä jyrkempiä kuin äkäpussit, sillä -tunturikyyhkysetkin puolustavat rohkeasti pesäänsä. - --- Mutta mitä me sitten teemme, jos Marian juttu on tosi? sanoi Fan -hetken perästä. - --- Kestetään. Tavalla tai toisella ne asiat yleensä kestetään, -vastasi Polly sen näköisenä kuin hänen tuomionsa olisi jo julistettu. - --- Mutta ehkei se olekaan totta, lohdutteli Fanny. - --- Siinä tapauksessa minä odotan. -- Ja Pollyn kasvot muuttuivat niin -kauniiksi, että Fan toivoi sydämensä pohjasta, ettei Maria Baileyta -olisi ikinä syntynytkään. - -Sitten keskustelu kääntyi Fannyn mielitiettyyn. Ja pitkän pohdiskelun -jälkeen Polly sanoi olevansa varma, että A.S. oli unohtanut P.M:n -ja toipunut nopeasti, koska osoitti yhä suurempaa huomiota F.S:lle. -Tähän tyydyttävään päätökseen loppui neuvonpito ja tytöt vahvistivat -uskollisuudenvakuutuksen, jonka mukaan sitoutuivat horjumatta -tukemaan toisiaan kaikissa tulevan vuoden koettelemuksissa. - -Talvi oli tytöille aivan toisenlainen kuin edellinen. Fan omistautui -velvollisuuksilleen kahta innokkaammin, sillä A.S. arvosti kotielämää -ja ihaili perheenemännän taitoja. Fan halusi näyttää Sydneylle, -miten hauskan kodin pystyi luomaan, ja hän onnistui paremmin -kuin luulikaan. Monista esiripun takaisista epäonnistumisista ja -vaikeuksista huolimatta tuosta pikku talosta tuli viehättävä paikka, -ainakin herra Sydneylle, sillä hän oli perheen entistä läheisempi -ystävä ja halusi osoittaa, ettei köyhtyminen vaikuttanut häneen -millään tavalla. - -Fan oli pelännyt, että Pollyn paluu kaupunkiin saattaisi vaarantaa -hänen omia toiveitaan. Mutta Sydney suhtautui Pollyyn yhtä -ystävällisesti kuin ennenkin saaden hänet pian vakuuttuneeksi, -että nupun katkaisu oli ollut tehokas; orastava tunne oli kuollut -helposti, ja sen tilalle oli astunut vanha ystävyys, joka alkoi -kehkeytyä onnelliseksi rakkaudeksi. - -Fan oli siitä iloinen ja Polly rauhoitti hänet pian osoittamalla, -ettei hänellä ollut mitään halua koetella vaikutusvaltaansa. Polly -pysyttelikin paljon kotosalla päätettyään päivän työt ja huomasi, -että oli hauskempi unelmoida kotona kirjojen ja ompeluksen ääressä -kuin pakottaa itsensä lähtemään edes Shaw'lle. -- Fan ei tarvitse -minua, ja Sydneystä on yhdentekevää, tulenko vai en, joten pysyttelen -poissa tieltä, hän mietti aivan kuin pyytäen anteeksi haluttomuuttaan. - -Polly ei ollut koko tänä talvena entisellään, ja hänen lähimpänsä -ihmettelivät sitä. Will oli oikein huolissaan, kun Polly oli niin -hiljainen, kalpea ja haluton, ja hän häiritsi sisarparkaansa -ystävällisillä typeryyksillään, kunnes Polly suuttui ja alkoi -toruskella lisäten hänen hämmennystään vielä entisestään. Sitten Will -lohduttautui Maudin seurassa; tämä komenteli häntä tyttömäisesti ja -tuotti hänelle jatkuvaa huvia ja puuhaa. - -Lännen uutiset pitivät yllä Pollyn epävarmuutta. Tom näet vastasi -Fannyn ylimalkaisiin tiedusteluihin harvinaisen epätyydyttävästi -laulaen 'kauniin neiti Baileyn' ylistystä ja tunnustaen menehtyvänsä -toivottomasta rakkaudesta niin surkuhupaisesti etteivät tytöt oikein -tienneet, oliko se vain poikamaista kujeilua vai yrittikö hän peittää -hirvittävää totuutta. - --- Kyllä me sen häneltä urkimme, kun hän tulee keväällä kotiin, sanoi -Fan Pollylle heidän vertaillessaan veljiensä kirjeitä, ja tytöt -päätyivät siihen, että "miehet ovat maailman harvapuheisimpia ja -kiusallisimpia olentoja". Sillä Ned puolestaan oli niin keskittynyt -työhön, että sivuutti koko Baileyn jutun ja jätti heidät syvimpään -tietämättömyyteen. - -Nälkää on vaikea kestää, varsinkin jos asianomaisella on nuoren -ruokahalu, ja kuuden kuukauden aikana Polly sai niin pienen annoksen -onnea, että laihtui ja tuli kalpeaksi. Huomattuaan silmiensä -näyttävän yhä suuremmilta ja verisuonten tykkivän selvästi ohimoilla -Polly herkutteli usein ajatuksella, että kenties kevätesikot -kukkivat hänen haudallaan. Mutta ei hän sentään aikonut kuolla ennen -Tomin vierailua. Kevään lähetessä, toivon ja pelon vaihdellessa -alituisesti, hän eli niin kiihtyneessä mielentilassa, että hilpeys -ja poskien puna palasivat, ja hän huomasi tyystin kadonneeksi -kiinnostavan kalpeutensa, jonka varaan hän oli laskelmansa tehnyt. - -Vihdoin saapui toukokuu päivänpaisteineen, ja se virkisti Polly paran -nääntynyttä sydäntä. Fan tuli käymään eräänä päivänä ja näytti tuovan -niin iloisia uutisia, että tuskin tiesi miten kertoa ne. - --- Valmistaudu nyt kuulemaan. Joku on kihloissa! hän sanoi niin -juhlallisesti, että Polly kohotti kätensä aivan kuin torjuakseen -odottamatonta iskua. -- Älä nyt sentään, kultaseni, näytä -tuollaiselta. Ei Tom, vaan minä. - -Mikä riemu siitä syntyikään! Sen jälkeen seurasi luottamuksellinen -keskustelu, jota höystettiin kyynelillä, suudelmilla, naurulla ja -huokauksilla. - --- Voi, Polly! Vaikka minä odotin ja toivoin jo niin kauan aikaa, en -sittenkään voinut uskoa todeksi, kun se tapahtui, enkä edes ansaitse -tällaista onnea. Mutta minä yritän tulla sen arvoiseksi, sillä nyt -kun tiedän, että hän rakastaa minua, kaikki tuntuu mahdolliselta, -sanoi Fan näyttäen ensimmäistä kertaa elämässään todella kauniilta. - --- Onnen tyttö! huokaisi Polly, hymyili sitten ja lisäsi: -- Minun -mielestäni sinä ansaitset onnesi, sillä olet vilpittömästi yrittänyt -olla sen arvoinen. - --- Sen vuoksi hän sanoi rakastuneensakin minuun, vastasi Fanny. -Viime vuonna hän oli kuulemma ollut minuun hyvin tyytymätön. Mutta -sinä olit puolustanut minua. Ja vaikkei hän silloin kiinnittänyt -siihen huomiota, hän näki myöhemmin, sinut jo menetettyään, että -olit sittenkin ollut oikeassa. Koko talven hän tarkkaili minua ja -oppi päivä päivältä arvostamaan ja rakastamaan minua yhä enemmän. -Voi, Polly, kun hän sanoi sen, en tiennyt kuinka olisin ollut, sillä -yrityksistäni huolimatta olen jatkuvasti kovin avuton, heikko ja -tyhmä. - --- Et ainakaan meidän mielestämme. Ja sinusta hän saa juuri sellaisen -vaimon kuin tarvitseekin. - --- Olen sinulle ikuisesti kiitollinen, ettet itse pitänyt häntä, -sanoi Fan nauraen taas yhtä iloisesti kuin ennen vanhaan. - --- Minä olin hänelle vain pieni syrjähyppy. Kyllä hän toista ajatteli -koko ajan. Sinun valkoinen viittasi ja oma typerä käyttäytymiseni -silloin oopperassa ne vain hänet sokaisivat, sanoi Polly, josta tuntui -kuin sen illan tapahtumat olisivat sattuneet joskus parikymmentä -vuotta sitten, jolloin hän oli vielä ajattelematon nuori tyttö, -sievistä hatuista kiinnostunut ja täynnä lapsellisia kujeita. - --- Minä en aio kertoa tästä Tomille sanaakaan, vaan säästän sen -hänelle yllätykseksi. Hän tulee ensi viikolla, ja silloin me kyllä -selvitämme kaikki suuret salaisuudet, sanoi Fan. - --- Saa nähdä, sanoi Polly sydän läpättäen ja taas rauhoittuen, sillä -tässä asiassa hän ei voinut muuta kuin toivoa ja ommella kiireesti -Willille uusia paitoja. - - - - -19 - -TOMIN MENESTYS - - -Aika-ajoin, etenkin kevään lähetessä, valtaa ihmiset naimisiinmenon -kuume, joka tyrehdyttää seuraelämän, harventaa nuorten miesten rivit -ja jättää äidit itkemään kauneimpia tyttäriään. Tänä keväänä tuo -kulkutauti puhkesi Shaw'n perhepiirissä ja aiheutti vanhemmille -melkoista päänvaivaa, koska tapaus seurasi toistaan pelottavan -nopeasti. Ensimmäiseksi sen kynsiin joutui siis Fan, joka ehti -onnellisesti sivuuttaa käännekohdan, ennen kuin Tom saapui lisäämään -uhrien lukua. - -Fan oli aika paljon ulkona Arthurinsa kanssa, sillä tämän mielestä -liikunta oli välttämätön toipilaille. Polly kävi joka päivä -tervehtimässä rouva Shaw'ta, joka tunsi itsensä yksinäiseksi, vaikka -muuten olikin huomattavasti virkistynyt, sillä tyttären kihlauksella -oli ollut paljon edullisempi vaikutus hänen terveyteensä kuin niillä -vahvistavilla lääkkeillä, joita hän yleensä nautti. - -Kun Polly kolme päivää Fanin riemukkaan vierailun jälkeen pistäytyi -Shaw'lla, Maud säikäytti hänet jo ovella rynnätessään alas portaita -ja melkein hukuttaessaan hänet sanatulvaansa. - --- Hän tulikin aikaisemmin kuin oli määrä, hän halusi yllättää -meidät! Nyt hän on äidin huoneessa ja oli juuri äsken kysymässä miten -sinä jaksat, kun kuulin sinun askelesi. Sinun täytyy heti paikalla -tulla ylös. Hän on ihan hassun näköinen viiksineen, mutta hirmuisen -iso ja komea ja päivettynyt, ja hän nosti minut korkealle ilmaan -suudellessaan. Anna hatun olla, en malta enää odottaa. - -Ja tartuttuaan Pollyyn Maud raahasi häntä perässään kuin kovaääninen -pikku hinaaja valloitettua laivaa. - --- Mitä pikemmin se on ohi, sen parempi, oli ainoa mitä Polly -ennätti ajatella, ennen kuin Maud kiskoi hänet huoneeseen ja huusi -voitonriemuisesti: - --- Siinä hän on! Eikö hän olekin komea? - -Hetken ajan Pollyn silmissä tanssi, hän tunsi lämpimän käden -puristuksen ja karhea ääni sanoi sydämellisesti: - --- Miten voit, Polly? Sitten hän vaipui rouva Shaw'n lähettyvillä -olevalle tuolille toivoen, että oli vastannut järjellisesti, sillä -hänellä ei ollut aavistustakaan mitä hän sanoi. - -Pian hän tointui ja uskalsi katsahtaa Tomiin Maudin jatkaessa -laverteluaan. Hän huomasi ilokseen, että istui selkä valoon päin -ja Tom päinvastoin. Tämä tuntui täyttävän pienen huoneen kokonaan, -ei siksi että olisi kasvanut pituutta paljonkaan, mutta hän oli -tullut hartiakkaammaksi ja hänestä huokui iloista reippautta ja -huolettomuutta kertoen toimeliaasta ulkoilmaelämästä rehtien -ihmisten parissa, jotka arvelematta tarttuivat käsiksi minkälaiseen -työhön hyvänsä. Käytännöllinen matkapuku, lujatekoiset saappaat, -ruskettuneet kasvot ja miehekäs parta muuttivat hänet niin tyystin, -että keikarimaisesta Tom Shaw'sta tuskin näkyi jälkeäkään tässä -reippaassa nuoressa miehessä, joka seisoi toinen jalka tuolilla ja -keskusteli isänsä kanssa liikeasioista niin järkevästi, että vanha -herra kuunteli häntä ilahtuneena. Polly piti tavattomasti tästä -muutoksesta, ja hän kuunteli lännen liikeasioita yhtä hartaasti kuin -kiehtovinta rakkaustarinaa, sillä jutellessaan Tom katseli häntä, -nyökkäsi päätään ja hymyili joskus niin, että Polly hetkeksi unohti -Maria Baileyn ja oli kuin seitsemännessä taivaassa. - -Tuokion kuluttua Fan pyrähti huoneeseen ja ilmoitti Tomille suuren -uutisensa, joka täysin jätti varjoon Tomin järjestämän yllätyksen. -Hän ei näet lainkaan tiennyt mitä kotona oli tapahtunut, sillä Fan -oli ajatellut: "Ellei Tom halua kertoa salaisuuksiaan, en minäkään -kerro omiani." Niinpä hän oli vain silloin tällöin maininnut, että -Sydney oli taas käväissyt ja ollut hyvin ystävällinen. Kuultuaan nyt -kihlauksesta Tom oli vähän aikaa niin typertyneen näköinen, että Fan -jo pelkäsi, ettei hän pitänyt siitä. Mutta kun ensi hämmästys oli -haihtunut, Tom onnitteli niin vilpittömän tyytyväisenä, että Fanny -oli sekä liikuttunut että imarreltu. - --- Ja mitä sinä sitten ajattelet kihlauksesta? kysyi Tom ja meni -Pollyn luo, joka istui rouva Shaw'n vieressä vuodeuudinten varjossa. - --- Olen siitä tavattoman iloinen, vastasi Polly niin sydämellisesti, -ettei Tom voinut epäillä hänen vilpittömyyttään. - --- Hauska kuulla. Toivottavasti olet yhtä iloinen eräästä toisesta -kihlauksesta, joka pian julkaistaan. Ja merkitsevästi naurahtaen Tom -veti Sydneyn loukkoonsa jättäen tytöt sähköttämään toisilleen kamalaa -sanomaa: - --- Se on Maria Bailey. - -Polly ei käsittänyt, kuinka hän yleensä pystyi läpäisemään sen illan. -Kuitenkaan ei piinaa kestänyt kauan, sillä jo kahdeksan aikaan hän -pujahti huoneesta aikoen yksin kiiruhtaa kotiin vaivaamatta ketään -saattamaan. Mutta siinä hän ei onnistunut, sillä kun hän seisoi -ruokailuhuoneen uunin edessä lämmittelemässä kalossejaan ja mietti, -oliko Maria Baileylla pienet jalat ja mahtoiko Tom auttaa kalosseja -hänen jalkaansa, päällyskengät riistettiin hänen kädestään ja Tomin -ääni sanoi nuhtelevasti: - --- Aioitko todellakin juosta tiehesi antamatta minun saattaa? - --- En minä pelkää, sitä paitsi en halunnut riistää sinua toisten -seurasta, aloitti Polly toivoen, ettei vain näyttäisi liian iloiselta. - --- Mutta minä haluan tulla riistetyksi. Siitähän on jo kokonainen -vuosi, kun viimeksi saatoin sinua. Muistatko vielä? kysyi Tom -heilutellen päällyskenkää kiirettä pitämättä. - --- Tuntuuko se sinusta pitkältä ajalta? - --- Iankaikkiselta! - -Pollyn tarkoitus oli esittää kysymyksensä täysin huolettomasti ja -hymyillä epäilevästi Tomin vastaukselle, mutta vaikka hänellä oli -päässään ruusunpunainen veikeä pikku hattu, jonka hän tiesi erittäin -pukevaksi, hänen ilmeensä ja äänensä eivät olleet iloiset, ja Tom -huomasi hänen ulkonäkönsä muuttuneen jollakin tavoin ja sanoi äkkiä: - --- Olet tainnut rasittaa itseäsi liikaa tänä talvena. Näytät -väsyneeltä. - --- Vielä mitä! Minusta on vain hauskaa kun on paljon työtä, ja Polly -alkoi kiskoa hansikkaita käteen aivan kuin näyttääkseen pontevuuttaan. - --- Mutta minustapa ei ole hauska nähdä sinua laihana ja kalpeana. - -Polly katsahti Tomiin kiitollisena, mutta ei voinut estää rehellisiä -sinisiä silmiään paljastamasta muutakin kuin vain kiitollisuutta. - -Tom keksi totuuden, hänen päivettyneet kasvonsa punastuivat -hiusmartoa myöten ja hän pudottaa mäjäytti päällyskengät lattialle, -tarttui Pollyn käteen ja sanoi tuttuun kiihkeään tapaansa: - --- Polly, haluan sanoa sinulle jotain! - --- Niin, minä tiedän, olemme jo odottaneet sitä. Toivon että tulet -hyvin onnelliseksi, Tom. Ja Polly pudisti Tomin käsiä kasvoillaan -hymy, joka oli vielä liikuttavampi kuin kyyneltulva. - --- Mitä nyt! huudahti Tom sen näköisenä kuin Polly olisi menettänyt -järkensä. - --- Ned kertoi hänestä; hän on jo vihjaillut häistäkin. Ja kun äsken -puhuit toisesta kihlauksesta, arvasimme sinun tarkoittavan omaasi. - --- Enkä tarkoittanut! Sulhanenhan on Ned. Hän pyysi kertomaan -sinulle. Asia on juuri päätetty. - --- Onko se Maria? kysyi Polly pitäen kiinni tuolista, aivan kuin -olisi valmistautunut johonkin. - --- Tietysti. Kukas muu? - --- Ei Ned mitään puhunut -- sinä se enimmäkseen kerroit Mariasta... -ja siksi me luulimme että... änkytti Polly ja rupesi äkkiä värisemään. - --- Että minä olin rakastunut? No niin. Niinhän minä olenkin, mutta en -häneen. - --- Oh! Polly veti henkeä aivan kuin olisi saanut kylmän vesiryöpyn. - --- Tahdotko tietää sen tytön nimen, jota olen jo toista vuotta -rakastanut? No niin. Se on Polly! Ja Tom ojensi kätensä niin -puhuvasti, että Polly sanaakaan sanomatta syöksyi hänen syliinsä. - -Ennen pitkää Tom ja Polly istuivat vierekkäin ja nauttivat -autuudesta, jonka rakastavaiset kokevat astuessaan ensimmäisen kerran -arjesta siihen uuteen ihanaan olotilaan, jossa he tavallisesti -leijuvat parisen kuukautta. Tom vain istui ja katseli Pollya, aivan -kuin hänen olisi ollut vaikea uskoa, että synkkä talvi oli päättynyt -näin ihanaan kevääseen. Mutta onnesta riemuitessaankin Polly jutteli -ja kyseli aito naiselliseen tapaan. - --- Kuinka olisin voinut tietää, että rakastit minua, kun et -lähtiessäsi vihjannut siitä sanallakaan? hän aloitti hellästi -nuhdellen muistaessaan miten onneton oli ollut. - --- Ja kuinka olisin rohjennut sanoakaan, kun minulla ei ollut muuta -tarjottavaa kuin oma mitätön persoonani? vastasi Tom lämpimästi. - --- Enhän minä muuta olisi halunnutkaan! kuiskasi Polly äänellä, joka -sai Tomin tuntemaan, ettei enkelien suku ollut vielä tyystin sammunut -maan päältä. - --- Minä olen aina pitänyt sinusta, Pollyseni, mutta vasta vähän -ennen lähtöäni tajusin kuinka paljon. En ollut silloin vapaa, ja -sitä paitsi olin varma, että rakastit Sydneytä siitä viimetalvisesta -sammutusyrityksestä huolimatta, josta Fan vihjaili. Hän on kerrassaan -mainio mies, enkä tosiaan ymmärrä kuinka saatoit hylätä hänet. - --- Se on kyllä merkillistä, enkä itsekään ymmärrä sitä. Mutta naiset -ovat kummallisia olentoja eikä heidän maustaan ota kukaan selvää, -sanoi Polly ovelan näköisenä. - --- Olit viimeisinä päivinä niin kiltti minulle, että olin vähällä -puhua suuni puhtaaksi, mutta en tohtinut. Ansaitsithan toki paremman -aviomiehen kuin tällaisen karille ajautuneen hulivilin, josta Trix ei -huolinut ja jota kukaan ei pitänyt arvossa. "Ei", sanoin itsekseni. -"Pollyn on saatava paras. Ottakoon Sydney hänet mikäli saa, minä -en hiisku sanaakaan. Mutta koetan joka tapauksessa ansaita hänen -ystävyytensä. Ehkä sitten kun olen osoittanut, että pystyn johonkin -enkä häpeä työtä, voin koettaa onneani, mikäli Polly vielä silloin -on vapaa." Siksi pidin suuni kiinni, puskin töitä tyytyväisenä -itseeni ja muihin, koska saatoin hankkia elatukseni rehellisin -keinoin. Ja nyt tulin kotiin katsomaan, onko minulla enää mitään -toivoa. - --- Ja minä odotin sinua koko ajan, sanoi lempeä ääni hänen olkansa -vierestä. - -Aioin vain ensin katsella vähän ympärilleni ja varmistua -tilanteesta. Mutta Fanin uutisesta kävi heti ilmi, ettei Sydney ollut -enää esteenä, ja sinun katseesi, Polly, selvitti loput. En voinut -enää odottaa kauempaa enkä antaa sinunkaan odottaa; en voinut olla -sulkematta syliini tulevaa pikku vaimoani vaikka tiesinkin, etten -häntä ansaitse. - -Tomin ääni muuttui yhä hiljaisemmaksi, ja hän oli heltyneen näköinen. -Hänen vilpitön, sydämestä lähtenyt tunnustuksensa liikutti Pollya -enemmän kuin kauneinkaan runous. Hänen kätensä kohosi varkain Tomin -poskelle ja pää painui luottavaisesti karheaa takkia vasten. - --- Kultaseni, puhut aivan kuin olisin maailman paras tyttö. Mutta -minulla on kauheasti vikoja ja haluan sinun oppivan tuntemaan ne -kaikki, jotta voisit auttaa minua pääsemään niistä, kuten sinäkin -olet päässyt omistasi. Odottaminen on ollut meille vain hyväksi, ja -minä rakastan sinua juuri koettelemustesi vuoksi. Mutta sinulla on -tainnut olla huomattavasti rankempi vuosi kuin minulla, sillä näytät -nyt vanhemmalta ja vakavammalta kuin lähtiessäsi. Vaikka et ikinä -valittanutkaan, arvaan sinun joutuneen kestämään paljon enemmän kuin -kukaan meistä luulikaan. - --- Myönnän että työ oli aluksi raskasta. Kaikki oli uutta ja outoa, -ja tuskin olisin selvinnytkään ilman Nediä. Hän vain naureskeli ja -sanoi pyh, kun kiittelin häntä. Siinä sitten on suurenmoinen toveri --- hän auttoi minua kestämään ensimmäiset kuusi kuukautta aivan -kuin... kuin veli, joka hän nyt onkin. Ei ollut mitään syytä, miksi -hänen olisi pitänyt auttaa tällaista tunaroijaa kuin minä, mutta -hänpä auttoi ja lisäksi tasoitti monta sellaista asiaa, joista olisi -ollut hiton vaikeata ja vaarallista selvitä yksin. Ainoa selitys on -se, että auttamishalu on teillä sukuominaisuus, yhtä luonnollinen -veljelle kuin sisarellekin. - --- Kuten Shaw'n perheessä. Mutta kerro minulle Mariasta. Onko Ned -tosiaan kihloissa hänen kanssaan? - --- Varmasti. Huomenna saat häneltä kirjeen, joka on täynnä Marian -ylistystä. Ned ei ehtinyt antaa sitä mukaani, koska lähdin niin -kovalla kiireellä. Maria on järkevä, kaunis tyttö ja Ned oikea -onnenpekka. - --- Miksi yritit uskotella meille, että itse olit ihastunut Mariaan? - --- Minä vain kiusoittelin Fania. Pidin Mariasta, sillä hän muistutti -joskus sinua ja oli sellainen kiltti ja herttainen pikku nainen, -jonka seurasta pakostakin nautti raskaan päivätyön jälkeen. Mutta -Ned alkoi olla mustasukkainen, ja kun huomasin että hänellä oli tosi -mielessä, jätin tien avoimeksi ja lupasin olla hiiskumatta asiasta -kenellekään, ennen kuin hän saa kuulla Mariansa vastauksen. - --- Olisinpa vain tiennyt sen, huokasi Polly. -- Rakastuneet -käyttäytyvät aina nurinkurisesti. - --- Se on totta, sinä ja Fan ette liioin vihjaisseet meille -kummallekaan mitään Sydneystä, joten minä sain koko ajan elää -tuskassa sinun takiasi. - --- Se oli meille ihan oikein, sillä veljien ja siskojen ei pitäisi -salata mitään toisiltaan. - --- Emme enää salaakaan. Ikävöitkö sinä minua kovasti? - --- Ihan hirveästi. - --- Kärsivällinen pikku tyttöni! - --- Piditkö sinä todellakin minusta jo ennen lähtöäsi? - --- Odota, niin saat nähdä. Ja Tom otti ylpeänä taskustaan paksun -lompakon, joka oli pullollaan tärkeän näköisiä papereita, aukaisi -erään lokeron ja otti sieltä kuluneen paperin, avasi sen varovasti ja -näytti pientä ruskeaa esinettä, josta levisi heikko tuoksu. - --- Tämä on se ruusu, jonka sinä panit syntymäpäiväkakkuuni, ja ensi -viikolla saan samanlaisen uudessa kakussa, jonka taas teet minulle. -Se tipahti sinulta huoneeni lattialle sinä iltana kun juttelimme -siellä, ja siitä asti olen säilyttänyt sitä. Siinä on sinulle -rakkautta ja romantiikkaa! - -Polly kosketti pikku muistoa, jota oli vuoden päivät talletettu, ja -hymyili lukiessaan kuihtuneitten lehtien alta riipustuksen: "Oman -Pollyni ruusu." - --- En aavistanutkaan, että voisit olla noin tunteellinen, sanoi Polly -ja näytti niin tyytyväiseltä, ettei Tom harmitellut hupsuutensa -tunnustamista. - --- En ollutkaan ennen kuin aloin rakastaa sinua, kultaseni, enkä -minä suinkaan ole pahimpia, koska en kanna tuota kukkaa sydämelläni -vaan lompakossani. Mutta halusin nähdä sen joka päivä, etten koskaan -unohtaisi ketä varten teen työtä. Tämä hupsuuteni taisi pitää minut -säästäväisenä ja sai minut yrittämään tosissani, sillä en koskaan -avannut lompakkoa ajattelematta sinua. - --- Voi sinua, Tom. Polly oli niin liikuttunut, että kaivoi -nenäliinansa, mutta Tom riisti sen häneltä ja sai hänet itkun sijasta -purskahtamaan nauruun sanoessaan houkuttelevasti: - --- Sinä et tietenkään ollut yhtä hupsu kuin minä kaikesta -romanttisuudestasi huolimatta. - --- Ellet naura, niin näytän sinulle omat aarteeni. Minä aloitin -niiden keräämisen ensimmäiseksi ja olen säilyttänyt niitä kauemmin. - -Polly kaivoi puhuessaan esiin vanhan medaljongin, avasi sen ja -näytti kuvaa, jonka Tom oli antanut hänelle pähkinäpussissa. Hän -oli leikannut sen pienemmäksi ja sovittanut sen toiseen puoliskoon; -toisessa oli punertava hiuskiehkura ja musta nappi. Tom nauroi -katketakseen kun näki ne. - --- Et kai tarkoita, että olet pitänyt tuosta kamalasta -pojannaskalistakin? Voi Polly! Sinä olet totisesti maailman -uskollisin 'lakastaja', kuten Maud ennen vanhaan sanoi. - --- Imartelet turhaan itseäsi, hyvä herra, älä kuvittelekaan, että -olisin kantanut medaljonkia kaulassani kaikki nämä vuodet. Panin -kuvan medaljonkiin vasta viime keväänä, kun en rohjennut pyytää -uutta. Nappi putosi siitä vanhasta takista, jota välttämättä halusit -pitää vararikon tapahduttua, aivan kuin sinun olisi pitänyt näyttää -niin ryysyiseltä kuin suinkin, ja kiharan minä varastin Maudilta. -Emmekö ole lapsellisia? - -Tom ei kuitenkaan myöntänyt sitä. Mutta hetken päästä Polly -vakavoitui ja sanoi huolestuneena. - --- Milloin sinun täytyy palata työhösi? - --- Viikon tai parin perästä. Mutta nyt työ ei enää tunnu raadannalta, -kun sinä kirjoitat minulle joka päivä ja tiedän tästä lähtien -hankkivani kotia sinulle. Siitä ajatuksesta saan kymmenen miehen -voimat. Kun saan maksetuksi velkani ja pääsen hyvään alkuun, vietämme -kaksoishäät. Sitten rupeamme Nedin kanssa yhtiökumppaneiksi ja meistä -tulee lännen onnellisimmat ja ahkerimmat perheet. - --- Kuulostaa ihanalta, mutta eikö siihen mene pitkä aika, Tom? - --- Vain muutama vuosi. Kun olen maksanut velkani Sydneylle, meidän -ei tarvitse enää odottaa hetkeäkään, jos sinä vain tyydyt aluksi -vaatimattomiin oloihin. - --- Mieluummin autan sinua kuin istun toimettomana ja annan sinun -raataa yksinäsi. Isä ja äitikin alkoivat sillä tavoin, ja he olivat -hyvin onnellisia, vaikka olivatkin köyhiä ja saivat kovasti uurastaa. - --- Sitten perustamme oman kodin vuoden kuluttua, sillä minun on -sentään saatava enemmän palkkaa, ennen kuin vien sinut hyvästä -kodistasi. Voi, Polly, olisipa minulla edes puolet tuhlaamistani -rahoista, jotta voisin järjestää sinulle nyt hyvät päivät. - --- En minä niistä välitä. Tyydyn mieluummin vähempään, kun se vain -on sinun ansaitsemaasi, sanoi Polly, kun Tom iski tyytymättömänä -polveensa. - --- Se oli sinulle luonteenomainen vastaus, enkä aio tuhlata sanoja -itsesyytöksiin, kun kerran olin sellainen hölmö. Nyt uljas tyttöseni, -me ponnistelemme yhdessä, ja sinä saat vielä kerran olla ylpeä -miehestäsi, vaikka hän onkin vain 'Tom Shaw-parka'. - -Siitä Polly oli yhtä varma kuin jos oraakkeli olisi ennustanut sen. -Eikä hän pettynytkään, sillä hänen rakastava sydämensä, joka oli aina -tajunnut Tomin hyvät ominaisuudet ja koettanut kehittää niitä, sai -luottamuksestaan palkaksi runsaasti onnea tulevien vuosien aikana. - --- Minä tiedän, että sinä onnistut, hän sanoi luottavasti, sillä -miehen paras onnistumisen tae on siinä, että hän työskentelee -määrätietoisesti päämääränsä hyväksi. - --- Eräs seikka on vielä tärkeämpi, vastasi Tom ja käänsi Pollyn -kasvot niin, että saattoi nähdä oman haltioitumisensa hänen -silmistään. - --- Mikä, kultaseni? - --- Hyvä vaimo, joka rakastaa ja tukee häntä koko elämän ajan. -Sellainen kuin sinä tulet minulle olemaan. - --- Vaikka hän onkin vanhanaikainen, kuiskasi Polly ja katsoi -kyynelten kirkastamin silmin nuoreen mieheen, joka avoimesti uskalsi -kiittää rakkautta ja työntekoa -- näitä kauniita, jo Eedenin -ensimmäistä paria kannustaneita voimia -- Pollyn väläyttämästä -todellisesta onnesta, jota saisi kokea tämän rinnalla. - - * * * * * - -Jottei lukija jäisi epävarmuuteen Maudin tulevaisuudesta, -kerrottakoon vielä, ettei hän mennyt Willin kanssa naimisiin, vaan -jäi ahkeraksi, pirteäksi vanhaksipiiaksi ja hoiteli iloisella -mielellä isänsä taloutta. - -Willin pappisunelmat toteutuivat aikanaan, ja hänen pappilaansa -hallitsi lempeä kirkassilmäinen vaimo, jota Will-pastori sanoi 'pikku -Janekseen'. - -Kauemmaksi tulevaisuuteen ei kirjoittajan uskalias kynä rohkene -kajota, vaan lopettaa vanhojen rakkaitten satujen tapaan: "Ja sitten -he menivät naimisiin ja elivät onnellisina kuolemaansa saakka." - - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Tytöistä parhain, by Louisa M. Alcott - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TYTÖISTÄ PARHAIN *** - -***** This file should be named 52471-8.txt or 52471-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/2/4/7/52471/ - -Produced by Helvi Ollikainen and Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License (available with this file or online at -http://gutenberg.org/license). - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at -http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at -809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email -business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact -information can be found at the Foundation's web site and official -page at http://pglaf.org - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit http://pglaf.org - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: http://pglaf.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - http://www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/52471-8.zip b/old/52471-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 916debf..0000000 --- a/old/52471-8.zip +++ /dev/null |