NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 3288 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..d67928d
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #52470 (https://www.gutenberg.org/ebooks/52470)
diff --git a/old/52470-8.txt b/old/52470-8.txt
deleted file mode 100644
index 7a20ed9..0000000
--- a/old/52470-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,3288 +0,0 @@
-Project Gutenberg's Hätähuuto y.m. kertomuksia, by Guy de Maupassant
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-
-Title: Hätähuuto y.m. kertomuksia
-
-Author: Guy de Maupassant
-
-Translator: Veikko Vasama
-
-Release Date: July 1, 2016 [EBook #52470]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK HÄTÄHUUTO Y.M. KERTOMUKSIA ***
-
-
-
-
-Produced by Timo Ervasti and Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-HÄTÄHUUTO Y. M. KERTOMUKSIA
-
-Kirj.
-
-Guy de Maupassant
-
-
-Suom. Veikko Vasama
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Kustannusliike Minerva Oy,
-1919.
-
-
-
-
-SISÄLTÖ:
-
- Hätähuuto.
- Josef.
- Pelastettu.
- Merkki.
- Kukko lauloi.
- Sika-Morin.
- Huone N:o 11.
- Rogerin keino.
- Metsässä.
-
-
-
-
-HÄTÄHUUTO.
-
-
-Olen saanut seuraavan kirjeen. Kun siitä kenties saattaa olla hyötyä
-useille lukijoistani, niin riennän sen tässä heille julkaisemaan.
-
-Parisi, 15 p:nä marrask. 1886.
-
-Arvoisa Herra!
-
-Te käsittelette usein niin hyvin kertomusten kuin aikakirjainkin
-avulla aiheita, jotka koskettavat niinsanoakseni "yleisesti
-hyväksyttyä moraalia". Seuraavassa esitän teidän tarkastettaviksenne
-muutamia ajatelmia, joista luulisin teidän saavan aineksia yhteen
-artikkeliin.
-
-En ole mennyt naimisiin, vaan olen poikamies ja hieman naivi, kuten
-näyttää. Mutta minä luulen, että monet miehet, että useimmat heistä
-ovat naiveja minun tavallani. Kun olen aina, tai melkein aina,
-vilpitön, niin en osaa hyvin eroittaa lähimmäisteni luontaista
-ilkeämielisyyttä, vaan astun suoraan eteenpäin, avosilmin,
-tarkastamatta lähemmin asioita ja ottamatta riittävää selvää ihmisten
-mielialoista.
-
-Me olemme, melkein kaikki, tottuneet yleisesti pitämään näennäisyyttä
-todellisuutena ja ihmisiä sellaisina, millaisiksi he tekeytyvät,
-ja ainoastaan harvain vainu pystyy saamaan selville tiettyjen
-ihmisten todellisen luonteen. Tästä erikoisesta ja käytännölliseen
-elämään sovelletusta sovinnaisesta katsantokannasta seuraa, että
-me jäämme syrjään tapahtumista kuin myyrät koloonsa, että me emme
-koskaan usko sitä, mitä tosiasiallisesti on olemassa, vaan sitä,
-miltä jokin näyttää, että me, kun asiat näytetään meille oikeassa
-valaistuksessa, selitämme ne epätodenmukaisiksi ja että me luemme
-poikkeukselliseksi kaiken sen, mikä ei ole meidän idealistisen
-moraalimme mukaista, ottamatta ollenkaan lukuun sitä seikkaa,
-että noiden poikkeusten summa sisältää melkein kaikki tapaukset;
-tästä seuraa myöskin, että koko maailma pettää ja petkuttaa näitä
-minunkaltaisiani herkkäuskoisia. Tässä petkuttamisessa ovat semminkin
-naiset mestareita.
-
-Olen hieman poikennut pois asiasta tullakseni siihen, mikä tällä
-kertaa erikoisesti kiinnittää mieltäni.
-
-Minulla on rakastajattarena naimisissa oleva nainen. Kuten niin
-monet muutkin, luulin minäkin tavanneeni jonkin poikkeusolennon,
-pienen onnettoman naisen, joka petti ensi kertaa miestään. Minä olin
-hakkaillut häntä kauan, tai paremmin sanottuna luulen tehneeni siten.
-Minä luulin voittaneeni hänet rakkaudellani ja kohteliaisuudellani,
-minä luulin saaneeni loistavan voiton hellittämättömyydelläni. Itse
-asiassa minä olin käyttänyt tuhansia varokeinoja, tuhansia temppuja,
-menetellyt sen tuhannen hienotunteisen hitaasti saadakseni hänet
-vallatuksi.
-
-Mutta kas, mitä minulle tapahtui viime viikolla.
-
-Hänen miehensä oli matkustanut jonnekin muutamiksi päiviksi, ja
-hän pyysi päästä minun poikamiehenasuntooni päivällisille, joilla
-minun piti toimittaa kaikki tarjoilu, jottei mitään palvelijaa
-olisi tarvittu. Hänellä oli omituinen päähänpisto, mikä oli häntä
-kiusannut jo neljä, viisi kuukautta. Hän tahtoi päästä humalaan,
-oikeen täyteen, ilman mitään pelkoa, tarvitsematta palata kotiin
-ja puhutella kamarineitsyttään, tarvitsematta näyttää käyntiään
-kenellekään todistajille. Usein hän oli tullut omien sanojensa
-mukaan "iloiselle tuulelle", muttei ollut koskaan mennyt pitemmälle,
-ja havainnut sellaisen tilan suloiseksi. Hän oli siis päättänyt
-kerran juoda itsensä humalaan, yhden ainoan kerran, mutta silloin
-oikein kelpo keikkaan. Kotonaan hän sanoi lähtevänsä vieraisille
-vuorokaudeksi lähellä Parisia olevien ystävien luokse ja saapui minun
-luokseni päivällisen aikaan. Nainen ei saa luonnollisestikaan juopua
-muusta kuin sampanjasta, ja sitä hän joi suuren lasin ennen ateriaa,
-ja ennenkuin päästiin käsiksi ostereihin, alkoi hän puhua puita
-heiniä.
-
-Päivälliseksi meillä oli vain kylmiä ruokia, jotka oli asetettu minun
-takanani olevalle pöydälle, mistä minä saatoin ottaa eri ruokalajit
-tai lautaset pelkästään kättä ojentamalla. Ja minä suoritin tarjoilun
-niin hyvin kuin voin, kuunnellen hänen lörpöttelyään.
-
-Hän joi lasin toisensa jälkeen päähänpistonsa ajamana. Hän uskoi
-minulle aluksi turhanpäiväisiä ja loputtomia aistimuksiaan ja
-tunnelmiaan, joita hän oli kokenut tyttönä ollessaan. Ja hän jatkoi
-ja jatkoi, katse hieman häilyvänä, kiiluvana, kieli irrallaan. Hänen
-keveät ideansa purkautuivat katkeamatta kuten telegrafistin nauha,
-joka panee pyörimään kelansa ja näyttää loppumattomalta kulkiessaan
-eteenpäin sähkökoneiston pitäessä pientä ääntä ja piirtäessä sille
-tuntemattomia sanoja.
-
-Vähän päästä hän kysyi minulta:
-
--- Olenko minä humalassa?
-
--- Et, et vielä.
-
-Ja hän joi uudestaan.
-
-Ja pian hän sitä olikin, ei kuitenkaan niin humalassa, että olisi
-menettänyt järkensä, mutta kuitenkin siinä määrässä, että ilmaisi
-peittelemättömän totuuden, kuten minusta näytti.
-
-Tyttöysaikojen vaikutelmia koskevia tunnustuksia seurasi toisia,
-paljon läheisempiä, jotka koskivat hänen miestään. Hän paljasti ne
-aivan täydellisesti, kertoi sellaistakin, jota ihan hävettää tietää,
-hokien alinomaa seuraavaa tekosyytä: "Minähän voin sanoa sinulle
-kaikki, sinulle... kellenkäs minä muulle sitten sanoisin kaikki,
-jollen sinulle." Minä tiedän siis hänen miehensä kaikki tavat, kaikki
-virheet, kaikki tunteenpurkamistavat ja kaikkein salaisimmatkin halut.
-
-Ja hän kysyi minulta vaatien hyväksyvää vastausta: "Onko hän
-yöastia?... sanoppas minulle, onko hän yöastia?... Uskotko, että hän
-on ikävystyttänyt minua... häh?..." Siihen määrään, että ensi kerralla
-kuin sinut näin, minä sanoin itselleni: "Kas, hänpäs miellyttää
-minua, hän, hänestäpä minä saan itselleni rakastajan." Silloin sinä
-hakkailit minua.
-
-Minä tulin pakostakin näyttäneeksi hyvin hullunkuriselta, sillä hän
-huomasi sen humalastaan huolimatta ja alkoi katketakseen nauraa:
-"Ah, sinä suuri houkka!" hän sanoi, "piditkös sinä varovaisuutta
-tarpeellisena...? voi sinua suurta pässinpäätä!... kun meitä
-hakkaillaan...ja sitä me kaipaamme kipeästi... niin silloin on
-pidettävä kiirettä eikä annettava meidän odottaa... ja pitää olla
-hölmö, jollei ymmärrä jo meidän katseestamme, että me sanomme:
-'Kyllä.' Ah, minä luulen saaneeni odottaa sinua, sinua tolloa! Minä
-en edes tiennyt, miten minun olisi pitänyt käyttäytyä saadakseni
-sinut ymmärtämään, että minulla oli kiire.... Ah, todellakin sillä
-lailla... kukkia... runosäkeitä... kohteliaisuuksia... taasen
-kukkia... eikä sitten mitään... enempää... Minä olin vähällä jättää
-sinut, rakkaani, niin pitkäveteinen sinä olit päätöksesi tekemisessä.
-Ja sanos, kun puolet miehistä on sinun kaltaisiasi, kun sensijaan
-toinen puoli... Ah!... ah!... ah!..."
-
-Tämä nauru sai minun selkäpiini värisemään. Ja minä änkytin: -- "Tuo
-toinen puoli... niin, millainen on sitten tuo toinen puoli?..."
-
-Hän joi yhä enemmän ja enemmän, silmät raukeina kirkkaasta viinistä,
-ja välttämätön halu paljastaa totuus, mikä halu välistä valtaa
-juopuneet, vei häntä eteenpäin.
-
-Hän puuttui uudestaan puheeseen. "Ah, tuo toinen puoli pitää
-kiirettä... liiallista kiirettä... mutta he ovat yhtä kaikki
-oikeassa, he. On päiviä, jolloin se ei heille onnistu, mutta on
-myöskin sellaisia, jolloin heillä on menestystä, kaikesta huolimatta.
-
-"Rakkaani... jospa sinä tietäisit... miten hullunkurista se on...
-kaksi eri mieslajia.... Kas, nuo ovat, kuten sinäkin, eivät koskaan
-kuvittele, millaisia nuo toiset ovat... ja mitä he tekevät... heti...
-kun huomaavat olevansa kahden kesken kanssamme.... He ovat niitä,
-jotka panevat kaiken alttiiksi!... He saavat korvatillikoita... se on
-totta... mutta mitä vahinkoa heillä siitä sitten on... he tietävät,
-että me emme lörpöttele koskaan. He tuntevat meidät, he..."
-
-Minä tarkastin häntä inkvisiittorin silmillä, täynnä hullua halua
-puhuttaa häntä saadakseni tietää kaiken. Miten monta kertaa minä
-kysyinkään itseltäni: "Miten nuo toiset miehet käyttäytyvät
-naisia, meidän naisiamme kohtaan?" Minä haistoin hyvinkin, että
-ei tarvinnut muuta kuin nähdä jossakin salongissa kahden miehen
-puhuttelevan julkisesti samaa naista, jonka kanssa he vuoron perään
-ovat joutuneet kahden kesken, huomatakseen, että heillä olisi aivan
-erilainen käytöstapa, vaikka tuntisivatkin tuon naisen yhtä hyvin.
-Jo ensi silmäyksellä havaitaan, että tietyt henkilöt, joilla on
-luontainen viettelemisen taito, tai jotka ovat vain meitä nokkelampia
-ja häikäilemättömämpiä, pääsevät yhdessä tunnissa pitemmälle
-keskustellessaan naisen kanssa, joka heitä miellyttää, kuin me
-yhdessä vuodessa. No niin, käyttävätkö nuo miehet, nuo viettelijät ja
-uskaliaat tilaisuuden sattuessa niin rohkeasti käsiään ja kieltään,
-että se meistä tuntuisi innoittavalta törkeydeltä, mutta jota naiset
-kenties pitäisivät vain anteeksiannettavana julkeutena, säädyttömänä
-ihailunosoituksena heidän vastustamattomalle viehättäväisyydelleen?
-
-Kysyin siis häneltä: "Eikö totta, miesten joukossa on sellaisiakin,
-jotka ovat hyvin hävyttömiä?"
-
-Hän heittäytyi nojalleen tuolinsa selustaa vastaan voidakseen nauraa
-mukavammin, mutta hänen naurunsa oli hermostunutta, sairasta, se oli
-sellaista, mikä päättyy hermokohtauksiin; sitten vähän rauhoituttuaan
-hän vastasi: "Ah! ah! rakkaani, hävyttömiäkö?... siis sellaisia,
-jotka uskaltavat kaiken... heti kohta... kaiken... ymmärrätkö sinä...
-ja paljon muuta vielä lisäksi..."
-
-Tunsin joutuneeni kuohuksiin aivan kuin jos hän olisi paljastanut
-minulle hirvittävän asian.
-
--- Ja te sallitte sitten tehtävän sellaista, te?...
-
--- Ei... me emme sitä salli... me annamme korvatillikoita... mutta
-se miellyttää meitä yhtäkaikki... He ovat paljon hauskempia kuin te,
-he!... Ja sitten heidän seurassaan täytyy aina pelätä, koskaan ei
-saa olla rauhallisena...ja suloista on pelätä... pelätä semminkin
-sitä. Heitä täytyy pitää alati silmällä... tuntuu siltä kuin olisi
-kaksintaistelussa... Heidän silmistään näkee, missä heidän aatoksensa
-pyörii tai minne heidän kätensä pyrkivät. He ovat kuormarenkejä, jos
-niin tahdot, mutta he rakastavat meitä paljon paremmin kuin te!...
-
-Omituinen ja odottamaton tunnelma valtasi minut. Vaikka olenkin
-poikamies ja päättänyt siksi jäädäkin, niin yhtäkkiä minä
-tunsin sydämeni asettuvan aviomiehen kannalle tähän riettaaseen
-tunnustukseen nähden. Minä tunsin itseni kaikkien niiden
-luottavaisten miesten ystäväksi, liittolaiseksi ja veljeksi, joita
-nuo kaikki hameenhelmarosvot, jolleivät nyt juuri ryöstä, niin
-ainakin pettävät.
-
-Tällä hetkellä minä olen vielä tuon omituisen tunteen vallassa
-kirjoittaessani nyt teille ja pyytäessäni teitä minun puolestani
-kohottamaan hätähuudon rauhallisten aviomiesten suurelle armeijalle.
-
-Kuitenkin minä vielä epäilin, sillä olihan tuo nainen humalassa ja
-saattoi valhetella.
-
-Puutuin uudestaan puheeseen: "Ettekö te koskaan kerro näistä
-seikkailuistanne kenellekään, te?"
-
-Hän katsahti minuun syvällä säälillä ja niin vakavasti, että minä
-luulin hänen hämmästyksestä selvinneen humalastaan kokonaiseksi
-minuutiksi.
-
-"Mekö?... Mutta millainen hölmö sinä olet, rakkaani! Puhuuko nyt
-kukaan koskaan sitä... Ah! ah! ah! Kertooko sinun palvelijasi
-sinulle koskaan juomarahoistaan, muutamista lanteista, ja muista sen
-sellaisista? Kas niin, se, se on meidän rahaamme. Aviomiehellä ei ole
-syytä valittaa niin kauan kuin me emme mene liian pitkälle. Mutta
-millainen hölmö sinä olet!... Ja sitten, miten pahalta tuntuukaan
-sillä hetkellä, kun vastarintaa ei saa murretuksi!"
-
-Hyvin hämilläni minä kysyin vielä:
-
--- No niin, sinuakin on sitten usein syleilty?
-
-Hän vastasi eleellä, joka ilmaisi mitä syvintä halveksimista miestä
-kohtaan, joka saattoi sitä epäillä: "Jumaliste!... Kaikkia naisia on
-usein syleilty... koetappas vaikka ketä tahansa, niin saat nähdä,
-sinä suuri hölmö. Kas niin, syleileppäs rouva de X:ää, hän on aivan
-nuori ja vallan nuhteeton... Syleile, ystäväni... syleile... ja
-koeta... saat nähdä... saat nähdä... Ah! ah! ah!..."
-
-Äkkiä hän heitti täysinäisen sampanjalasinsa kynttiläkruunuun.
-Sampanja valui alas sateena, sammutti kolme kynttilää, tahri
-seinäverhot, kasteli pöydän, samalla kuin särkyneet lasinsirpaleet
-sinkoilivat pitkin ruokasaliani. Sitten hän aikoi tarttua
-pulloon tehdäkseen sille samalla tavalla, mutta minä sain sen
-estetyksi; silloin hän alkoi huutaa ylen kovalla äänellä... ja sai
-hermokohtauksen... kuten olin aavistanutkin...
-
-       *       *       *       *       *
-
-Muutamia päiviä myöhemmin minä en ajatellut ollenkaan tätä humalaisen
-naisen tunnustusta, kun sattumalta jouduin samoille illallisille
-rouva de X:n kanssa... jota minun rakastajattareni oli kehoittanut
-minua syleilemään. Kun asuin samassa kaupungin korttelissa kuin
-hänkin, niin minä pyysin päästä häntä saattamaan, sillä hän oli tänä
-iltana yksin. Hän suostui.
-
-Kun jouduimme kahden kesken ajoneuvoihin, niin, minä sanoin
-itselleni: "No nyt sitä sitten täytyy yrittää", mutta minä en
-uskaltanut. Minä en tietänyt, miten aloittaa, miten hyökätä.
-
-Sitten minä sain äkkiä pelkurimaisten toivotonta rohkeutta ja sanoin
-hänelle:
-
--- Miten viehättävä te olitte tänä iltana!
-
-Hän vastasi nauraen:
-
--- Tämä ilta oli siis poikkeus, koska kerran huomasitte sen ensi
-kertaa?
-
-Mykistyin jo tästä. Lemmensodassa ei minulla totta tosiaankaan ole
-menestystä. Kuitenkin minä pienen miettimisen jälkeen sain sanotuksi:
-
--- Ei niin, mutta minä en ole uskaltanut sitä teille sanoa.
-
-Hän hämmästyi:
-
--- Miksette ole uskaltanut?
-
--- Siksi, että se on... se on hieman vaikeata!
-
--- Vaikeata sanoa naiselle, että hän on viehättävä? Mutta mistä te
-oikein olette kotoisin? Se on aina sanottava... vieläpä silloinkin,
-kun siitä on vain puolittain sitä mieltä... koska me kuuntelemme sitä
-aina mielellämme...
-
-Tunsin, että eriskummallinen rohkeus valtasi minut, ja tarttuen hänen
-vyötäisiinsä minä etsin hänen suutansa huulillani.
-
-Minä mahdoin kuitenkin vavista, mutta en tainnut näyttää hänestä
-niinkään hirveältä. Minä mahdoin myöskin perin huonosti suunnitella
-ja suorittaa liikkeeni, sillä hän vain käänsi päänsä sivulle
-välttääkseen kosketukseni sanoen: "Oh! eihän toki sillä lailla... se
-on liikaa... se on liikaa... Te pidätte liikaa kiirettä... ottakaa
-huomioonne, miten minä olen kammattu... kun nainen on kammattu minun
-tavallani, niin häntä ei silloin syleillä!..."
-
-Minä vetäydyin paikalleni epätoivoisena, lohduttomana
-epäonnistumiseni johdosta. Mutta ajoneuvot pysähtyivät hänen
-portaittensa eteen. Hän laskeutui alas, ojensi minulle kätensä ja
-sanoi minulle kaikkein suloisimmalla äänellään: "Kiitos saatosta, ja
-muistakaahan neuvoani."
-
-Näin hänet kolme päivää myöhemmin. Hän oli kaikki unhoittanut.
-
-Mutta minä, minä ajattelen lakkaamatta niitä toisia... niitä
-toisia... jotka osaavat ottaa huomioonsa kampaukset ja käyttää
-hyväkseen kaikki tilaisuudet...
-
-       *       *       *       *       *
-
-Lisäämättä mitään minä jätän tämän kirjeen lukijoitteni ja
-lukijattarieni, naineiden ja naimattomien, harkittavaksi.
-
-
-
-
-JOSEF.
-
-
-Pikku paroonitar Andrée de Fraisières ja pikku kreivitär Noëmi de
-Gardens olivat hutikassa, kokonaan humalassa.
-
-He olivat syöneet päivällistä kahden kesken lasisalissa, mikä oli
-meren puolella. Avonaisista ikkunoista tunkeutui sisään hiljainen
-kesäinen tuuli, leppoisa ja samalla kertaa raitis, mehevä merituuli.
-Selkäkenollaan pitkissä nojatuoleissaan nämä nuoret rouvat ottivat
-nyt vähän päästä pienen kulauksen chartreuseä, poltellen savukkeita
-ilmaisten toisilleen salaisuuksia, sellaisia, joita ainoastaan tuo
-soma, odottamaton humala saattoi tuoda heidän huulilleen.
-
-Heidän miehensä olivat iltapäivällä palanneet Parisiin, jättäen
-heidät yksikseen tälle autiolle rannalle, minkä olivat valinneet
-välttääkseen siten muodissa olevien kylpypaikkojen kohteliaat
-naistenliehijät. Ollen itse poissa viisi päivää seitsemästä he
-pelkäsivät kovasti maaseudulle tehtäviä retkeilyjä, nurmikolla
-nautittavia aamiaisia, uintiharjoituksia ja nopeata tuttavallisuutta,
-mikä syntyy kylpypaikkojen toimettomuudessa. Kun Dieppe, Etretat,
-Trouville olivat näyttäneet heistä peloittavilta, niin he olivat
-vuokranneet erään talon, jonka joku eriskummallinen ihminen oli
-rakentanut Roquevillen laaksoon, lähelle Fécampia, ja sitten
-hyljännyt sen, ja tänne he olivat sitten kätkeneet vaimonsa koko
-kesäksi.
-
-Nuoret rouvat olivat nyt humalassa. Keksimättä mitään aikansa
-kuluksi pikku paroonitar oli ehdottanut pikku kreivittärelle hienoa
-päivällistä samppanjoineen. He olivat ensin huvittaneet itseään
-suuresti päivällisen valmistamisella, sitten he olivat nauttineet sen
-ilomielin, juoden tanakasti janoonsa, minkä heissä oli synnyttänyt
-hellauunin lämpö. Nyt he jaarittelivat ja puhelivat puita heiniä
-yhteen ääneen, poltellen savukkeita ja huuhdellen kurkkuansa
-rauhallisesti chartreusillä. He eivät enää tienneet, mitä kaikkea he
-päästivät suustaan.
-
-Kreivitär, jonka jalat olivat kattoa kohden erään tuolin selustalla,
-oli eksynyt vielä pitemmälle kuin hänen ystävättärensä.
-
--- Tällaisen illan lopettamiseksi, sanoi hän, meillä olisi pitänyt
-olla rakastajat. Jos minä olisin aavistanut tämän joku aika sitten,
-niin minä olisin tuottanut heitä kaksi Parisista ja luovuttanut
-sitten sinulle toisen...
-
--- Minä, puuttui toinen puheeseen, minä keksin niitä aina, yksinpä
-tänä iltanakin minulla olisi yksi, jos vain tahtoisin.
-
--- Kas vaan! Roquevillessäkö, rakkaani, jokin talonpoika, vai miten?
-
--- Ei, ei sinne päinkään.
-
--- Kerroppas minulle, ystäväiseni.
-
--- Mitä minun sitten pitäisi sinulle kertoa?
-
--- Sinulla on siis rakastaja?
-
--- No totta kai, minä en voi elää ilman rakastajaa. Jos minua ei
-rakastettaisi, niin minä uskoisin itseni kuolleeksi.
-
--- Niin minäkin.
-
--- Eikö totta?
-
--- Kuinkas muuten. Mutta miehet eivät käsitä sitä, eivät ainakaan
-meidän miehemme.
-
--- Eivät tosiaankaan käsitä. Ja miten sinä luulisit meidän tulevan
-toimeen ilman rakkautta? Me tarvitsemme rakkautta, mihin kuuluu
-lellittelyä, kohteliaisuuden osoituksia, liehittelyä. Se on meidän
-sydämemme virikettä, se. Se on välttämätöntä meidän elämällemme,
-välttämätöntä, välttämätöntä...
-
--- Välttämätöntä.
-
--- Minun täytyy tuntea, että joku ajattelee minua, aina, kaikkialla.
-Kun minä nukahdan, kun minä herään, niin minun täytyy tietää, että
-minua jossakin rakastetaan, että minusta nähdään unta, että minua
-himoitaan. Ilman sitä minä olisin onneton, niin juuri, onneton! Oh!
-minä olisin niin onneton, että minun täytyisi alituisesti itkeä.
-
--- Minä myöskin.
-
--- Aatteleppas, että toisin ei voi asia ollakaan. Kun aviomies on
-ollut kiltti kuusi kuukautta tai vuoden, tai kaksi vuotta, niin hän
-muuttuu pakostakin raa'aksi, niin juuri, oikeaksi raakalaiseksi...
-Hän ei arastele enään mitään, hän osoittautuu sellaiseksi, mikä hän
-on, hän nostaa melun laskuista, kaikista laskuista. On mahdotonta
-rakastaa jotakin, jonka kanssa elää aina yhdessä.
-
--- Niin, se on totta, se.
-
--- Eikös olekin?... Mutta missäs minä taas olinkaan? Minä en sitä
-ollenkaan enää muista.
-
--- Sinä sanoit, että kaikki aviomiehet ovat raakoja.
-
--- Niin juuri, raakoja he ovat...kaikki.
-
--- Se on totta, se.
-
--- Ja entäs muuta?...
-
--- Mitä niin muuta?
-
--- Mitäs muuta minä sitten sanoin?
-
--- Jaa, minä vaan en sitä tiedä, koska kerta sinä et sitä sanonut!
-
--- Mutta minunhan piti kertoa sinulle jotakin?
-
--- Niin, se on totta...
-
--- Ah, nyt minä muistan!...
-
--- Minä kyllä kuuntelen.
-
--- Minä sanoin sinulle, minä, että minä kyllä keksin kaikkialta
-rakastajia.
-
--- Miten sinä menettelet?
-
--- Kas näin. Seuraa minua tarkkaavaisesti. Kun minä saavun jollekin
-vieraalle paikkakunnalle, niin minä teen havaintoja ja valitsen.
-
--- Sinä valitset?
-
--- Niin, totta totisesti. Minä teen aluksi havaintoja. Minä otan
-selvän asioista. Ennen kaikkea on välttämätöntä, että kysymykseen
-tuleva mies on vaitelias, rikas ja antelias, eikö niin?
-
--- Kuinkas muuten?
-
--- Ja sitten on välttämätöntä, että hän miellyttää minua miehenä.
-
--- Välttämättömästi.
-
--- Sitten minä hänet pyydystän.
-
--- Sinä pyydystät hänet?
-
--- Niin juuri, samalla lailla kuin pyydystetään kaloja. Sinä et ole
-koskaan onkinut?
-
--- En, en koskaan.
-
--- Siinä sinä olet menetellyt väärin. Se on hyvin hauskaa. Ja sitten
-se on hyvin opettavaista. Niin, minä hänet pyydystän...
-
--- Milläs lailla sinä menettelet?
-
--- Voi sinua hölmöä! Eikö nyt miehiä saa, jos tahtoo, vaikka
-siltä näyttääkin, että he toimittaisivat valinnan! Ja he... nuo
-tyhmeliinit...luulevat vieläkin valitsevansa...mutta me itse
-asiassa...aina... toimitamme valinnan, me... Ajattele siis, että, kun
-ei olla rumia, eikä tyhmiä, kun on kysymyksessä meidän kaltaisemme,
-kaikki miehet ovat tavottelijoita, kaikki, poikkeuksetta. Me, me
-tarkastamme heitä aamusta iltaan, ja kun me olemme keksineet jonkun
-sopivan, niin me pyydystämme hänet...
-
--- Sanasi eivät selvitä minulle sitä, miten sinä menettelet.
-
--- Mitenkä minä menettelen?... minä en tee mitään. Minä annan
-tarkastaa itseäni, siinä kaikki.
-
--- Sinä annat tarkastaa itseäsi?...
-
--- Juuri niin. Ja se riittää. Kun on antanut tarkastaa itseään
-useampia kertoja yhteen menoon, niin mies huomaa teidät pian kaikkein
-kauneimmaksi ja viettelevimmäksi naiseksi. Silloin hän alkaa
-teitä hakkailla. Minä, minä annan hänen ymmärtää, että hän ei ole
-vastenmielinen. Tietenkään minä en lähde sitä hänelle sanomaan. Ja
-hän pihkaantuu aivan korvia myöten. Minä pidän hänestä kiinni. Sitä
-kestää sitten pitemmän tai lyhemmän ajan, aina hänen ominaisuuksiensa
-mukaisesti.
-
--- Sinä valtaat sillä lailla kaikki ne, jotka sinä vain haluat?
-
--- Melkein kaikki.
-
--- On siis sellaisiakin, jotka tekevät vastarintaa?
-
--- Välistä.
-
--- Miksi?
-
--- Oh, miksi? Josefeja on kolmea eri lajia. Ensimäinen on kovin
-rakastunut johonkin toiseen naiseen. Toinen on ylen arka, ja kolmas
-on...mitenkä minä sanoisinkaan? ...kykenemätön viemään perille naisen
-valtausta...
-
--- Oh, rakkaani!...Niinkö luulet?...
-
--- Luulen kun luulenkin... Siitä minä olen varma... Viimeksi
-mainitsemaani lajia on paljon, paljon, paljon... paljon enemmän kuin
-luullaankaan. Oh! he näyttävät siltä kuin muutkin... he ovat samalla
-lailla puettuja kuin muutkin... he esiintyvät riikinkukkoina... Kun
-minä sanoin riikinkukkoina... niin minä erehdyin, sillä he eivät voi
-levittää pyrstöään.
-
--- Oh, rakkaani!...
-
--- Mitä noihin arkoihin tulee, niin heidän tyhmyydelleen ei välistä
-mahda mitään. He ovat miehiä, jotka tuskin uskaltavat riisuutua,
-tuskin silloinkaan, kun menevät maata aivan yksin, jos heidän
-huoneessaan vain on peili. Sellaisten suhteen täytyy olla hyvin
-ponteva, käyttää silmäyksiä ja kädenpuristuksia. Sekään ei aina
-hyödytä. He eivät koskaan tiedä, miten ja mistä päästä on alotettava.
-Jos heidän seurassaan menet tajuttomaksi, kuten minä tässä viimeksi
-menin... niin he alkavat teitä hoivata... Ja jollet pian tule
-tajuihisi... niin he lähtevät hakemaan apua.
-
-Minä puolestani pidän niistä, jotka ovat rakastuneita johonkin
-toiseen. Ne minä valtaan väkirynnäköllä... pistinhyökkäyksellä,
-rakkaani!
-
--- Kaikki se on oikein, mutta jos ei ole miehiä, kuten esimerkiksi
-täällä.
-
--- Minä keksin heitä.
-
--- Sinä keksit heitä. Mistä sitten?
-
--- Kaikkialta. Kas, minun mieleeni muistuu tässä eräs tapaus.
-
-"Siitä on tänä vuonna kaksi vuotta, kun minun mieheni pani minut
-viettämään kesää maatilallaan Bougrollesissa. Siellä.... ymmärrätkös
-sinä!... ei ollut mitään, ei mitään, ei mitään. Ympäristön tiloilla
-oli vain joitakin vastenmielisiä moukkia, naisten ja otusten
-metsästäjiä, jotka elivät kylpyammeettomissa linnoissaan, miehiä,
-jotka tuoksuivat hielle ja nukkuivat vaatteet päällään, miehiä,
-joita on mahdoton ojentaa, sillä heillä on ohjeinaan likaisen elämän
-periaatteet. Arvaas, mitä minä tein?"
-
--- En voi arvata.
-
--- Ah! ah! ah! Minä luin joukon George Sandin romaaneja, joissa
-ylistetään kansaa, romaaneja, joissa työmiehet ovat yleviä ja
-herrasmiehet rikoksellisia. Ota vielä huomioosi se seikka,
-että minä olin nähnyt _Ruy-Blasin_ edellisenä talvena ja että
-se oli liikuttanut minua kovasti. No niin! Eräällä minun
-vuokraviljelijöistäni oli poika, 22-vuotias, joka oli lueskellut
-papintutkintoa varten, mutta sitten jättänyt inhoten koko seminaarin.
-No niin! Minä otin hänet palvelijakseni!
-
--- Oh!... Ja entäs sitten!...
-
--- Niin, sitten... sitten, rakkaani, minä kohtelin häntä
-ylimielisesti, minä näyttelin hänelle paikkojani. Minä en pyydystänyt
-häntä, tätä moukkaa, minä saatoin hänet ilmiliekkiin!...
-
--- Oh! Andrée!
-
--- Niin, se huvitti minua suuresti. Sanotaan, että palvelijoista
-ei ole väliä, että he eivät merkitse mitään! No niin, minä en
-hänestä välittänyt. Minä soitin hänet puheilleni antaakseni hänelle
-määräyksiäni joka aamu kamarineitsyeeni pukiessa minua, samoin
-myöskin iltaisin, kun hän riisui minua.
-
--- Oh! Andrée!
-
--- Rakkaani, hän syttyi kuten olkikatto. Sitten, pöydässä, ateriain
-aikana, minä en puhunut muusta kuin puhtaudesta, ruumiin hoidosta,
-suihkuista ja kylvyistä. Puheeni vaikutus oli suurenmoinen, sillä
-parin viikon perästä hän kylpi joessa illoin, aamuin ja käytti
-hajuaineita siinä määrässä, että koko linna oli niistä myrkähtyä.
-Täytyipä minun suorastaan kieltää häneltä kaikki parfumit sanomalla
-hänelle raivostuneella ilmeellä, että miesten ei sopinut koskaan
-käyttää muuta kuin eau de Colognea.
-
--- Oh! Andrée!
-
--- Silloin sain ajatuksen perustaa maalaiskirjaston. Minä hankin
-muutamia satoja siveellisiä romaaneja, joita minä lainasin kaikille
-talonpojilleni ja palvelijoilleni. Kokoelmaani oli päässyt
-pujahtamaan muutamia kirjoja...muutamia kirjoja... runollisia...
-sellaisia, jotka kiihdyttävät...koulukodin ja koulujen oppilasten
-sieluja... Minä annoin ne kamaripalvelijalleni. Niistä hän oppi
-tuntemaan elämää...kummallista elämää.
-
--- Oh! Andrée!
-
--- Sitten minä tulin tutuksi hänen kanssaan, minä aloin sinutella
-häntä. Minä ristin hänet Josefiksi. Rakkaani, hän oli... hän oli
-pelottavassa tilassa... Hän laihtui kuten... kuten kukko... hän
-pyöritteli hullun tavoin silmiään. Minua tämä huvitti rajattomasti.
-Se oli minun parhaita kesiäni...
-
--- Ja entäs sitten?...
-
--- Sitten...niin... No niin, eräänä päivänä, kun mieheni oli poissa,
-minä käskin hänet valjastamaan hevosen pienten korirattaiden eteen
-ja viemään minut metsään. Oli kovin kuuma, kovin kuuma... Kas sillä
-lailla!
-
--- Oh! Andrée, kerro minulle kaikki... Se huvittaa minua äärettömästi.
-
--- Kas vaan, juoppas lasi chartreuseä, taikka minä tyhjennän
-koko pullon yksinäni. No niin, sitten, minä tunsin itseni
-pahoinvointiseksi matkalla.
-
--- Miten niin?
-
--- Millainen hölmö sinä olet! Minä sanoin hänelle, että aloin voida
-pahoin ja että minut oli nostettava nurmikolle. Ja sitten kun minä
-olin nurmikolla, niin minä olin läkähtymäisilläni ja pyysin häntä
-hellittämään paulat. Ja sitten kun nyörit oli päästetty irti, niin
-minä menin tainnoksiin.
-
--- Aivan kokonaan?
-
--- Eikös mitä, eihän toki.
-
--- No niin?
-
--- No niin! Minun täytyi jäädä tainnoksiin melkein koko tunniksi.
-Hän ei keksinyt lääkettä. Mutta minä olin kärsivällinen enkä avannut
-silmiäni ennen kuin hänen lankeemuksensa jälkeen.
-
--- Oh! Andrée!... Ja mitäs sinä hänelle sanoit?
-
--- Minä, en mitään! Tiesinkö minä sitten mitään ollessani
-tainnoksissa? Minä kiitin häntä ja pyysin nostamaan itseni rattaille.
-Sitten hän ajoi takaisin linnaan, mutta oli vähällä kaataa ajoneuvot
-ristikkoportin käänteessä!
-
--- Oh! Andrée! Siinä kaikki?
-
--- Siinä kaikki.
-
--- Sinä et ole mennyt tainnoksiin muuta kuin yhden kerran?
-
--- En muuta kuin kerran, totta totisesti! Minä en tahtonut tehdä
-itselleni rakastajaa tästä moukasta.
-
--- Piditkö häntä palveluksessasi kauan sen jälkeen?
-
--- Kyllä. Hän on meillä vieläkin. Miksi minä olisin erottanut hänet?
-Minulla ei ole syytä moittia häntä.
-
--- Oh! Andrée! Ja hän rakastaa sinua edelleenkin?
-
--- Totta totisesti!
-
--- Missä hän on?
-
-Pikku paroonitar ojensi kätensä seinää kohden ja painoi sähkönappia.
-Ovi avautui melkein heti, ja sisään astui suuri kamaripalvelija, joka
-levitti ympärilleen hyvin vahvaa eau de Colognen hajua.
-
-Paroonitar sanoi hänelle: "Hyvä Josef, minä pelkään pahoinvointia,
-mene hakemaan tänne minun kamarineitsyeeni."
-
-Mies jäi liikkumattomaksi kuten sotamies upseerin edessä ja loi
-palavan katseen emäntäänsä, joka jatkoi: "Mutta, hölmöseni, pidäppäs
-kiirettä. Me emme ole tänään metsässä, ja Rosalie tulee hoitamaan
-minua paremmin kuin sinä."
-
-Mies kääntyi ympäri kantapäillään ja poistui.
-
-Pikku kreivitär kysyi kauhistuneena:
-
--- Ja mitäs sinä tulet sanomaan kamarineitsyeellesi?
-
--- Minä sanon hänelle, että se on mennyt ohitse. Ei, yhtä kaikki
-minä annan päästää auki paulat. Siten minun rintani vapautuu, sillä
-minä en voi enää hengittää. Minä olen humalassa... rakkaani... ja
-niin perinpohjaisessa, että minä kaatuisin, jos nousisin tästä
-istuimeltani.
-
-
-
-
-PELASTETTU.
-
-
-Pikku markiisitar de Rennedon tuli sisään pallon tavoin, joka särkee
-ikkunan, ja alkoi nauraa ennenkuin ryhtyi puhumaan, alkoi nauraa
-katketakseen, samalla lailla kuin kuukausi sitten, jolloin hän
-ilmoitti ystävättärelleen pettäneensä markiisia, kostoksi, yksinomaan
-kostoksi, ja yhden ainoan kerran, sillä hänen miehensä oli todellakin
-liian typerä ja liian mustasukkainen.
-
-Pikku paroonitar de Grangerie laski sohvalle kirjan, jota hän oli
-lukenut, ja tarkasti Annettea uteliaasti, nauraen jo itsekin.
-
-Lopulta hän kysyi:
-
--- Mitäs sinä taas olet tehnyt?
-
--- Oh!... rakkaani... rakkaani... Se on liian hullunkurista...
-liian hullunkurista...? kuvitteleppas mielessäsi... minä olen
-pelastettu!... pelastettu!... pelastettu!
-
--- Miten niin pelastettu?
-
--- Niin juuri, pelastettu!
-
--- Mistä sitten?
-
--- Mieheni vallanalaisuudesta, rakkaani, pelastettu! Vapautettu!
-vapaa! vapaa! vapaa!
-
--- Miten niin vapaa? Missä suhteessa?
-
--- Missä suhteessa! Avioero! Niin, avioero! Avioero on minun
-käsissäni!
-
--- Sinä olet saanut avioeron?
-
--- En, en vielä, mutta miten typerä sinä olet! Avioeroa ei saada
-kolmessa tunnissa! Mutta minulla on todistuksia... todistuksia...
-todistuksia siitä että hän pettää minua... veres rikos...
-aatteles!...veres rikos... hän on minun vallassani...
-
--- Oh! kerroppas minulle! Hän on siis pettänyt sinua?
-
--- Kyllä...oikeastaan ei...kyllä ja ei... minä en sitä tiedä. Mutta
-minulla on todistuksia, ja se tässä on pääasia.
-
--- Miten sinä olet menetellyt?
-
--- Miten minä olen menetellyt?...Kas näin! Oh! minä olen ollut
-ankara, kovin ankara. Viimeisten kolmen kuukauden aikana hän on
-käynyt inhoittavaksi, kerrassaan inhoittavaksi, raa'aksi, karkeaksi,
-mielivaltaiseksi, vieläpä halpamaiseksikin. Minä sanoin itselleni:
-Tätä ei saa jatkua, tästä täytyy tulla avioero! Mutta millä lailla?
-Se ei ollut helppoa. Minä olen koettanut saada hänet lyömään itseäni,
-mutta hän ei ole tahtonut. Hän vastusti minua aamusta iltaan,
-pakoitti minut menemään ulos silloin, kun minua ei haluttanut,
-ja pysymään kotona silloin, kun minä halusin syödä päivällistä
-kaupungilla; hän teki minun elämäni sietämättömäksi viikon alusta sen
-loppuun asti, muttei vain lyönyt minua.
-
-Silloin minä koetin ottaa selvää siitä, oliko hänellä jalkavaimoa.
-Hänellä kyllä oli, mutta hän käytti tuhansia varokeinoja mennessään
-hänen luokseen. Heitä oli mahdoton yllättää yhdessä. Arvaappas, mitä
-minä silloin tein?
-
--- Sitä minä en arvaa.
-
--- Oh! sinä et tulisi arvaamaan sitä koskaan. Minä pyysin veljeäni
-hankkimaan minulle tuon tyttösen valokuvan.
-
--- Miehesi jalkavaimon kuvan?
-
--- Niin juuri. Se maksoi Jacquesille viisitoista kultarahaa, yhden
-illan hinnan, kello seitsemästä puoleenyöhön asti, kolme kultarahaa
-tunnilta. Hän sai valokuvan kaupanpäälliseksi.
-
--- Minusta tuntuu, että hänen olisi pitänyt saada se vähemmällä,
-jollakin kujeella, tarvitsematta samalla kertaa ottaa originaalia,
-itse ihmistä.
-
--- Oh! hän on sievä. Hän ei ollut ollenkaan vastenmielinen
-Jacquesille. Ja sitten minä tarvitsin häntä koskevia erikoistietoja,
-tietoja hänen vartalostaan, hänen rinnastaan, hänen ihostaan ja
-tuhansista muista seikoista.
-
--- Minä en ymmärrä sinua.
-
--- Kohta tulet näkemään. Kun minä sain tietää kaiken sen, mitä
-halusinkin, niin minä menin... kuinkas minä nyt sanoisinkaan...
-inä menin erään... affääri-ihmisen luokse... sinähän tiedät...
-erään niitä miehiä, jotka toimittavat kaikenkaltaisia...
-kaikenlaatuisia asioita... minä menin... jonkinlaiseen...
-ilmoitus- ja rikosasiaintoimistoon... tottahan sinä jo ymmärrät.
-
--- Kyllä, melkein. Ja sinä sanoit hänelle?
-
--- Minä sanoin hänelle, näyttäen Clarissen (hänen nimensä on
-Clarisse) valokuvaa: "Herrani, minun täytyy saada kamarineitsyt, joka
-muistuttaa tätä. Hänen täytyy olla kaunis, aistikas, hieno ja puhdas.
-Minä maksan hänelle, mitä häh pyytää. Jos se tulee maksamaan minulle
-kymmenentuhatta frangia, sitä pahempi. Minä en tarvitse häntä kolmea
-kuukautta enempää."
-
-Mies näytti kovin hämmästyneeltä. Hän kysyi: "Tahtooko rouva, että
-hänen tulee olla nuhteeton?"
-
-Minä punastuin ja änkytin: "Totta kai, kuin itse rehellisyys."
-
-Hän jatkoi: "... Entäs... entäs tapoihin nähden..." Minä en
-uskaltanut vastata. Minä vain annoin kieltävän vastauksen
-päännyökkäyksellä. Sitten minä äkkiä käsitin, että hänessä
-oli syntynyt hirveä epäilys, ja minä huudahdin, kokonaan pois
-suunniltani: "Oh! herrani... minä tarvitsen häntä miestäni varten...
-joka minua pettää...joka pettää minua kaupungilla...ja minä tahdon...
-minä tahdon, että hän pettää minua kotona... ymmärrättekö te...
-voidakseni hänet yllättää..."
-
-Silloin mies alkoi nauraa. Ja minä käsitin hänen katseestaan, että
-hän piti minua kunniallisena. Vieläpä hän havaitsi minut hyvin
-ankaraksikin. Minä olisin vaikka uskaltanut lyödä vetoa, että hän
-olisi halunnut puristaa kättäni.
-
-Hän sanoi minulle: "Viikossa, rouvani, minä järjestän tämän asian. Ja
-jos tarvitaan, niin me voimme neuvotella lisää asiasta. Minä vastaan
-menestyksestä. Teidän ei tarvitse maksaa mitään ennenkuin asia on
-saatu onnellisesti suoritetuksi. Tämä valokuva on siis teidän herra
-miehenne jalkavaimon kuva?"
-
--- Kyllä, herrani.
-
--- Kaunis nainen, teeskennellyn laiha. Ja mitä parfyymiä?
-
-Minä en käsittänyt häntä ja toistin: Miten niin, mitä parfyymiä?
-
-Hän hymyili: "Niin, rouvani, parfyymi on välttämätöntä miehen
-viettelemisessä, sillä se herättää hänessä tiedottomat muistot, jotka
-saavat hänet toimimaan, parfyymi synnyttää hämärän sekavuuden hänen
-sieluunsa, kiihdyttää sitä ja herpaisee sen palauttamalla hänen
-mieleensä entiset nautinnot. Olisi myöskin koetettava saada selville
-ne ruokalajit, mitä teidän herra miehellänne on tapana syödä tuon
-naisen kanssa. Te voisitte tarjota hänelle samoja ruokalajeja sinä
-iltana, jolloin te hänet tulette yllättämään. Oh! rouvaseni, me
-saatamme hänet kiikkiin, saatamme kun saatammekin!"
-
-Minä läksin hänen luotaan täynnä innostusta. Minä olin sattunut
-tapaamaan oikein viisaan miehen.
-
-Kolme päivää myöhemmin minä näin pitkän, tummaverisen, hyvin kauniin
-tytön tulevan luokseni. Hänen ilmeensä oli kaino ja julkea samalla,
-hänellä oli erikoinen ovela ilme. Hän tuli hyvin minun kanssani
-toimeen. Kun minä en tiennyt liioin, kuka hän oli, niin minä kutsuin
-häntä "neidiksi"; silloin hän sanoi minulle: "Oh! Rouva voi kutsua
-minua vain lyhyesti Roseksi." Ja me aloimme keskustella.
-
--- No niin, Rose, te tiedätte, miksi teidät on lähetetty tänne?
-
--- Minä aavistan sen, rouvani.
-
--- Hyvä on, tyttöseni... ja se ei tunnu teistä... liian ikävältä?
-
--- Oh! rouvani, se on kahdeksas avioero, jonka minä saan aikaan, minä
-olen siihen tottunut.
-
--- Mainiota. Paljonko teiltä menee aikaa onnistumiseen?
-
--- Oh! rouvani, se riippuu kokonaan herran temperamentista. Sitten
-kun saan olla viisi minuuttia herran kanssa kahden kesken, niin minä
-annan tarkan vastauksen rouvalle.
-
--- Te saatte nähdä hänet heti paikalla, lapseni. Mutta minä ilmoitan
-teille etukäteen että hän ei ole kaunis.
-
--- Se ei merkitse minulle mitään, rouvani. Minä olen eroittanut jo
-hyvin rumiakin. Mutta minä kysyisin rouvalta, oletteko selvillä
-parfyymistä?
-
--- Kyllä, hyvä Roseni -- mieheni rakastajatar käyttää verveineä.
-
--- Sitä parempi, rouvani, minä pidän kovin sen tuoksusta! Voiko
-rouva sanoa minulle myöskin, käyttääkö herran rakastajatar silkkisiä
-alusvaatteita?
-
--- Ei, lapseni, hän käyttää pitseillä varustettuja liinaisia.
-
--- Oh! sitten hän on sellainen nainen kuin pitääkin. Silkkiset
-alusvaatteet alkavat käydä liian jokapäiväisiksi.
-
--- On totta, mitä sanotte.
-
--- No niin, rouvani, minä ryhdyn hommaani.
-
-Ja hän ryhtyi tosiaankin hommaansa, heti kohta: aivan kuin hän ei
-olisi koskaan eläessään mitään muuta tehnytkään.
-
-Tuntia myöhemmin mieheni saapui kotiin. Rose ei luonut katsettaankaan
-häneen, mutta kyllä hän loi, hän. Rose tunsi heti vahvan verveinen
-hajun. Viiden minuutin kuluttua hän poistui huoneesta. Mieheni kysyi
-minulta heti kohta:
-
--- Kuka on tämä tyttönen, sanos?
-
--- No mutta...minun uusi kamarineitsyeeni.
-
--- Mistä te olette hänet keksinyt?
-
--- Minä sain hänet paroonitar de Grangerielta, joka häntä suositteli
-mitä parhaiten.
-
--- Ah! hän on hyvin sievä.
-
--- Niinkös luulette?
-
--- Kyllä... kamarineitsyeeksi.
-
-Minä riemuitsin. Minä tunsin, että hän tarttui jo syöttiin.
-
-Vielä samana iltana Rose sanoi minulle: "Minä voin nyt luvata
-rouvalle, että siihen ei mene kahta viikkoa pitempää aikaa. Herra on
-hyvin helposti houkuteltavissa!"
-
--- Ah! te olette jo koettanut?
-
--- En, rouvani; mutta sen näkee jo ensi silmäniskulta. Hänellä oli jo
-halu syleillä minua mennessään sivuitseni.
-
--- Hän ei sanonut teille mitään?
-
--- Ei, rouvani, hän kysyi vaan nimeäni... saadakseen kuulla ääneni
-soinnun.
-
--- Mainiota, Roseni. Toimikaa vain niin nopeasti kuin voitte.
-
--- Rouvalla ei ole mitään syytä pelätä. Minä en viivyttele muuta kuin
-sen verran, ett'en anna huonoa käsitystä itsestäni.
-
-Viikon päästä minun mieheni ei poistunut kotoa tuskin ollenkaan.
-Minä näin hänen harhailevan koko iltapäivän huoneissaan; ja mikä
-hänen käyttäytymisessään oli merkillepantavinta, se oli se, että hän
-ei estellyt minua ensinkään, kun minä läksin kaupungille. Ja minä
-pysyttelin poissa kotoa koko päivän...jättääkseni...jättääkseni hänet
-vapaaksi.
-
-Yhdeksäntenä päivänä, kun Rose riisui minua, hän sanoi minulle
-arkaillen:
-
--- Se on tapahtunut, rouvani, tänä aamuna.
-
-Minä hämmästyin hieman, vieläpä tulin hieman liikutetuksikin, en itse
-asian vuoksi, vaan pikemminkin sen tavan johdosta, jolla hän sen
-minulle sanoi. Minä änkytin:
-
--- Ja... ja... se meni hyvin?...
-
--- Oh! rouvani, sangen hyvin. Kolme päivää sitten hän jo minua
-ahdisti, mutta minä en pitänyt liiasta kiireestä. Rouva ilmoittaa
-vaan minulle hetken, jolloin hän tahtoo yllättää meidät itse
-rikoksessa.
-
--- Kyllä, tyttöseni. Kuulkaahan!... valitkaamme torstai.
-
--- Olkoon menneeksi torstai, rouvani. Minä en suostu mihinkään siihen
-mennessä pitääkseni herran vireessä.
-
--- Oletteko varma siitä, että ette epäonnistu?
-
--- Oh! rouvani, kyllä, aivan varma. Minä tulen kiihdyttämään herran
-äärimmilleen, sillä lailla, että minä antaudun juuri sillä hetkellä,
-minkä rouva suvaitsee minulle määrätä.
-
--- Valitkaamme kello viisi, hyvä Roseni.
-
--- Olkoon menneeksi kello viisi, rouvani; ja missä paikassa?
-
--- Mutta...minun huoneessani.
-
--- Olkoon menneeksi, rouvan huoneessa.
-
-"Nyt sinä, rakkaani, käsität, mitä minä olen tehnyt. Minä kävin
-ensiksi hakemassa isän ja äidin ja sitten enoni d'Orvelinin,
-presidentin, ja sitten hra Rapletin, tuomarin, mieheni ystävän. Minä
-en ilmoittanut heille, mitä minä tulin heille näyttämään. Minä panin
-heidät kaikki kävelemään varpaillaan aina kamarini ovelle asti. Minä
-odotin kello viittä, tarkalleen kello viittä... Oh! miten minun
-sydämeni jyski. Minä olin kutsunut myöskin ovenvartijan, saadakseni
-vielä yhden lisätodistajan! Ja sitten... ja sitten, juuri sillä
-hetkellä kuin seinäkello alkaa lyödä, pau, minä avaan oven selkosen
-selälleen... Ah! ah! ah! me olimme saapuneet juuri parhaiksi...juuri
-parhaiksi... rakkaani...Oh! miltä minun mieheni näytti!... jospa
-sinä olisit nähnyt hänen naamansa!... Hän kääntyi vuoteessa...konna!
-Ah! miten hullunkuriselta hän näytti!... Minä nauroin, minä
-nauroin... Mutta isä suuttui ja tahtoi lyödä minun miestäni... Mutta
-ovenvartija, oiva palvelija, auttoi häntä pukeutumaan...meidän
-nähtemme...meidän nähtemme... Hän napitteli hänen olkaimiaan...miten
-hullunkurista se oli!... Mitä Roseen tulee, niin hän oli mainio!
-aivan täydellinen... Hän itki...hän itki sangen hyvin. Siinä on
-kallisarvoinen tyttö... Jos sinä joskus tarvitset sellaista, niin älä
-unhoita häntä!
-
-"Ja tässä minä nyt olen... Minä saavuin heti kohta kertomaan sinulle
-tämän jutun...heti kohta. Minä olen vapaa. Eläköön avioero!..."
-
-Ja hän alkoi tanssia keskellä salia, kun pikku paroonitar sitä
-vastoin, miettiväisenä ja harmissaan, mutisi:
-
--- Mikset sinä kutsunut minuakin katsomaan sitä?
-
-
-
-
-MERKKI.
-
-
-Pikku markiisitar de Rennedon nukkui vielä suljetussa ja
-hyvänhajuisessa huoneessaan, suuressa, pehmeässä ja matalassa
-vuoteessaan kevyissä, liinaisissa lakanoissaan, jotka olivat
-pitsinhienoja ja hyväileviä kuten suudelma; hän nukkui yksinään,
-rauhallisena, avioeronsaaneiden onnellista ja syvää unta.
-
-Hän heräsi ääniin, jotka puhuivat kiihkeästi pienessä sinisessä
-salissa. Hän kuuli rakkaan ystävänsä, pikku paroonitar de Grangerien,
-väittelevän sisäänpääsystä kamarineitsyeen kanssa, joka suojeli
-emäntänsä ovea.
-
-Silloin pikku markiisitar nousi, veti syrjään salvat, väänsi lukon
-auki, kohotti oviverhoa ja, pisti esiin päänsä, pelkän vaalean,
-hiuspilveen kätkeytyvän päänsä.
-
--- Mikäs sinun on, hän sanoi, kun tulet näin aikaiseen? Kello ei ole
-vielä yhdeksääkään.
-
-Pikku paroonitar vastasi, hyvin kalpeana, hermostuneena, kiihkeänä:
-
--- Minun täytyy saada puhua sinulle. Minulle on tapahtunut jotakin
-niin hirveätä.
-
--- Astuhan sisään, rakkaani.
-
-Hän astui sisään, he syleilivät toisiaan, ja pikku markiisitar
-paneutui uudestaan vuoteeseen sillä aikaa kuin kamarineitsyt avasi
-ikkunat ja päästi sisään ilmaa ja valoa. Kun palvelija oli poistunut,
-niin rva de Rennedon jatkoi: "Kas niin, kerrohan."
-
-Rva de Grangerie alkoi itkeä, vuodattaen kirkkaita, kauniita
-kyyneleitä, mitkä tekevät naiset hurmaavammiksi, ja kuivaamatta
-niitä, pelosta, että silmät kävisivät punaisiksi, hän änkytti:
-
-"Oh, ystäväni, se on niin hirveätä, hirveätä, se, mitä minulle on
-tapahtunut. Minä en ole nukkunut yhtään yöllä, en minuuttiakaan,
-kuuletkos sinä, en minuuttiakaan. Kas, koetappas minun sydäntäni,
-miten se lyö."
-
-Ja tarttuen ystävättärensä käteen hän vei sen rinnalleen, tuolle
-naisten sydämen pyöreälle ja vankalle suojavarustukselle, joka usein
-riittää miehille ja estää heidät hakemasta mitään alempaa. Hänen
-sydämensä löi tosiaankin kiivaasti.
-
-Hän jatkoi:
-
-"Se sattui minulle eilen päivällä... kellon lähestyessä neljää...
-tai puoli viittä. Minä en tiedä sitä niin tarkalleen. Sinä tunnet
-hyvin minun huoneustoni, sinä tiedät, että minun pikku salini, se,
-jossa minä aina oleskelen, on Saint-Lazaren kadulle päin, ensi
-kerroksessa, ja että minulla on tapana asettua ikkunaan katselemaan
-ohikulkevia ihmisiä. Se on niin iloinen, tuo rautatieaseman seutu,
-niin levoton, niin eloisa... Niin, minä pidän siitä! Minä istuin
-siis eilen matalalla tuolillani, jonka minä olen antanut asettaa
-ikkunakomerooni; se oli auki, tuo ikkuna, enkä minä ajatellut mitään:
-minä vain hengitin sinistä ilmaa. Muistathan sinä, miten ilma oli
-ihana, eilen! Yhtäkkiä minä huomasin, että toisella puolen katua oli
-myöskin nainen ikkunassa, punaisissa pukimissa oleva nainen; minä
-olin malvanvärisessä puvussani, sinähän tiedät sen sievän pukuni.
-Minä en tuntenut tuota naista, uutta asukasta, joka oli majoittunut
-siihen kuukausi sitten; ja kun oli satanut kuukauden päivät, niin
-minä en ollut häntä vielä nähnyt. Mutta minä havaitsin heti paikalla,
-että hän oli sivistymätön nainen. Alussa minua inhotti ja loukkasi
-se seikka, että hän oleskeli ikkunan ääressä kuten minäkin, mutta
-sitten, vähitellen, minua huvitti tarkastaa häntä. Hän nojasi
-kyynärpäihinsä ja piti silmällä miehiä, ja miehet tarkastivat
-myöskin häntä, kaikki tai melkein kaikki. Tekisi mieli sanoa, että
-he aavistivat jotakin lähestyessään tätä taloa ja että he vainusivat
-jotakin kuten koira metsänriistaa, sillä he kohottivat äkkiä päänsä
-ja vaihtoivat hänen kanssaan hyvin nopeasti katsetta, vapaamuurarin
-katsetta. Naisen katse sanoi: 'Haluttaako teitä?'
-
-"Miesten katse vastasi: 'Ei ole aikaa', tai 'Joku toinen kerta',
-tai: 'Ei ole rahaa', tai: 'Kätke nyt itsesi, raukka!' Tämän
-viimeksimainitun lauseen sanoivat perheenisien silmät.
-
-"Sinä et voi kuvitellakaan, miten hullunkurista oli katsella hänen
-metkujaan tai paremmin sanottuna ammatinharjoitustaan.
-
-"Välistä hän sulki äkkiä ikkunan, ja minä näin jonkun herran kääntyvän
-portista sisälle. Nainen oli hänet siepannut, kuten onkimies sieppaa
-kalan. Silloin minä katsoin kelloani. He pysyivät näkymättömissä
-kymmenestä kahteenkymmeneen minuuttiin, muttei koskaan kauemmin.
-Lopulta tämä hämähäkki sai minut kiihdyksiin, totta totisesti. Eikä
-hän ollutkaan mitenkään vastenmielinen, tuo tyttö.
-
-"Minä kysyin itseltäni: Mitenkä hän menetteleekään, kun saa
-tarkoituksensa ymmärretyksi niin hyvin, niin pian, täydellisesti?
-Liittääkö hän katseeseensa jonkin merkin päällään, tai jonkin
-kädenliikkeen?
-
-"Ja minä tartuin teatterikiikariini saadakseni selville hänen
-menettelynsä. Oh! se oli hyvin yksinkertainen: ensiksi silmänisku,
-sitten hymyily, sitten pienen pieni päännyökkäys, joka tahtoi sanoa:
-'Tuletteko luokseni?' Mutta tämä kaikki kävi niin kevyesti, niin
-epämääräisesti, niin hillitysti, että hyvää aikaa tarvittiin, jos
-haluttiin siinä onnistua yhtä hyvin kuin hän.
-
-"Ja minä kysyin itseltäni: Enköhän minäkin voisi tehdä sitä yhtä hyvin
-kuin hän, tuota pientä iskua ylhäältä alaspäin, rohkeata ja siroa,
-sillä se oli hyvin siro, tuo hänen liikkeensä. Ja minä aloin koettaa
-sitä peilin edessä. Rakkaani, minä onnistuin siinä paremmin kuin hän,
-paljon paremmin! Minä olin innoissani, ja minä asetuin uudestaan
-ikkunan ääreen.
-
-"Hän ei ottanut enää tällä haavaa ketään vastaan, tuo tyttö rukka,
-ei ketään. Hänellä ei ollutkaan enää menestystä. Miten hirveätä
-mahtaneekaan olla elatuksen hankkiminen sillä lailla, hirveätä ja
-huvittavaa välistä, sillä heidän joukossaan on sellaisiakin, jotka
-eivät ole vastenmielisiä, noiden miesten joukossa, joita pyydetään
-kadulta.
-
-"Nyt he kulkivat kaikki minun ikkunani ohitse, eikä kukaan astellut
-enää hänen katukäytäväänsä. Hänen aurinkonsa oli laskenut. Heitä tuli
-tulemasta päästyään nuoria ja vanhoja, tummia ja vaaleita, harmaita
-ja valkeita.
-
-"Minä näin muutamia hyvin siroja, totisesti siroja, rakkaani, paljon
-parempia kuin minun mieheni ja sinunkin miehesi, sinun entinen
-miehesi, sillä sinähän olet saanut avioeron. Nyt sinulla on tilaisuus
-valita.
-
-"Minä sanoin itselleni: Jos minä antaisin heille merkin, niin
-ymmärtäisivätköhän he minua, minua, joka olen kunniallinen nainen?
-Ja kas, kun minut valtasi hullu halu tehdä heille tuo merkki, minut
-valtasi oikeakiihtyneen naisen halu...kauhea halu, jonka sinä tiedät
-niiksi haluiksi... joita on mahdoton vastustaa! Minä joudun välistä
-sellaisen valtaan, minä. Eikös se ole hullunkurista, sanos eikös
-se ole hullua! Minä uskon, että meillä on apinan sielu, meillä
-naisilla. Minulle on muuten vakuutettu (sen on eräs lääkäri sanonut
-minulle), että apinan aivot muistuttavat suuresti meidän aivojamme.
-Meidän täytyy aina matkia jotakin. Me matkimme miehiämme niin kauan
-kuin me heitä rakastamme, sitten me matkimme rakastajiamme, sitten
-ystävättäriämme, rippi-isiämme, kun nämä ovat hyvänsävyisiä. Me
-omistamme heidän ajatustapansa, sanontatapansa, me teemme samoja
-liikkeitä, me käytämme samoja sanoja, me matkimme heitä kaikessa. Se
-on typerää.
-
-"Mitä sitten minuun tulee, niin minä, kun minut valtaa halu tehdä
-jotakin, teen sen myöskin aina.
-
-"Minä sanoin siis itselleni: Kas niin, minäpäs teen kokeen yhden
-kanssa, yhden ainoan kanssa, saadakseni nähdä, miten siinä käy. Ja
-mitäs siinä sitten voisi minulle tapahtua? Ei mitään! Me hymyilemme
-toisillemme, ja siinä kaikki, minä en näe häntä enää koskaan; ja jos
-minä hänet näen, niin hän ei enää tunne minua, ja jos tuntisikin,
-niin minä kieltäisin kaiken, totta totisesti.
-
-"Ja niin minä alan valikoida. Minä etsin hyvin siroa, hyvin siroa.
-Äkkiä minä näin pitkän, vaaleaverisen nuoren miehen tulevan. Minä
-pidän vaaleaverisistä, kuten tiedät.
-
-"Minä luon häneen katseeni. Hän katsahtaa minuun. Minä hymyilen, hän
-hymyilee; minä annan hänelle merkin, oh! tuskin huomattavan; hän
-vastaa päällään: 'Kyllä', ja niin hän kääntyy taloon, rakkaani! Hän
-tulee pääoven kautta.
-
-"Sinä et osaa kuvitellakaan, miltä minusta tuntui sillä hetkellä!
-Minä luulin tulevani hulluksi. Oh! miten minua pelotti! Hänen piti
-puhutella palvelijaa! Josefia, joka on täysin uskollinen minun
-miehelleni. Josef olisi varmaankin luullut minun tunteneen tämän
-herran jo pitkän aikaa.
-
-"Sanos, mitä tehdä? Mitä tehdä? Hän soittaisi ovikelloa heti paikalla,
-sekunnin sisällä. Sanos, mitä tehdä. Minä ajattelin, että parasta oli
-mennä häntä vastaan, sanoa hänen erehtyneen, pyytää häntä poistumaan.
-Hän säälisi naista, naisparkaa! Ja niin minä riennän ovelle ja avaan
-sen juuri sillä hetkellä kun hän on soittamaisillaan ovikelloa.
-
-"Minä änkytin, aivan hulluna: 'Poistukaa, herrani, poistukaa, te
-erehdytte, minä olen kunniallinen nainen, minä olen naimisissa
-oleva nainen. Tämä on erehdys, hirveä erehdys, minä luulin teitä
-erääksi tuttavakseni, jota te muistutatte suuresti. Säälikää minua,
-herraseni.'
-
-"Mutta hänkös alkaa nauraa, rakkaani, ja vastaa: 'Hyvää päivää,
-kissaseni. Tiedäkin, että minä sen tunnen, sinun historiasi. Sinä
-olet naimisissa, se merkitsee kahta kultarahaa yhden asemasta. Sinä
-saat ne kylläkin. Kas niin, näytä minulle tietä.'
-
-"Ja hän työntää minut edelleen ja sulkee oven; ja kun minä
-kauhistuneena jäin seisomaan hänen eteensä, niin hän syleilee minua,
-käärii käsivartensa vyötäisteni ympäri ja pakottaa minut astumaan
-saliin, jonka ovi oli jäänyt auki.
-
-"Ja sitten hän alkaa tarkastaa kaikkea kuten huutokaupanpitäjä, ja
-hän huomauttaa: 'Peijakas, kun sinulla onkin kaikki somaa, hyvin
-somaa! Ja mahdat olla tällä haavaa kovassa rahapulassa, kun esiinnyt
-akkunassasi!'
-
-"Silloin minä alan hartaasti pyytää häntä: 'Oh, herrani! poistukaa!
-poistukaa! Minun mieheni palaa tuossa tuokiossa! Hän palaa aivan
-heti, nyt on hänen aikansa! Minä vannon teille, että olette
-erehtynyt!' Mutta hän vastaa minulle rauhallisesti: 'Kas niin,
-kaunokaiseni, riittää jo. Jos sinun miehesi palaa, niin minä annan
-hänelle viitosen, jolla hän voi saada jotakin suuhunsa.'"
-
-Huomattuaan kamiinalla Raoulin valokuvan hän kysyy minulta:
-
--- Siinä hän on, sinun... sinun miehesi?
-
--- Kyllä, se on hän.
-
--- Ja näyttää hauskalta hölmöltä. Ja entäs tämä? Joku ystävättäresi?
-
-Se oli sinun valokuvasi, rakkaani, se, joka on otettu sinusta
-tanssiaispuvussa... En tiennyt enää, mitä olisin vastannut, minä
-änkytin:
-
--- Kyllä niin, se on eräs ystävättäreni.
-
--- Hän on hyvin sievä. Sinä toimitat hänet myöhemmin tuttavakseni.
-
-Kas, kello alkaa lyödä viittä, ja Raoulilla on tapana saapua
-kotiin kello puoli kuusi! Jos hän saapuisi ennen kuin toinen on
-ennättänyt poistua, ajatteleppas sitä! Silloin... silloin... minä
-jouduin päästäni pyörälle... aivan kokonaan...minä ajattelin... minä
-ajattelin... että... että parasta oli... oli... oli vapautua tästä
-miehestä... mahdollisimman pian... Mitä pikemmin, sitä parempi...
-sinä ymmärrät kyllä...ja kas niin... kas niin... kun mikään muu ei
-auttanut... ja, rakkaani, mikään muuhan tässä ei auttanut... sillä
-hän ei olisi lähtenyt ilman sitä... Minä siis... minä siis... minä
-siis väänsin salin oven lukkoon...ja siinä se sitten oli.
-
-Pikku markiisitar de Rennedon alkoi nauraa ja nauraa oikein
-katketakseen, pää tyynyissä, saattaen sänkynsä vapisemaan vallan
-kokonaan.
-
-Kun hän oli hieman rauhoittunut, hän kysyi:
-
--- Ja... ja... hän oli soma poika?...
-
--- Olipa niinkin.
-
--- Ja sinä olet sitten pahoillasi?
-
--- Mutta... mutta... kas, kun hän... kun hän lupasi tulla huomenna
-samaan aikaan... ja minä... ja minä pelkään hirveästi... Sinä et osaa
-aavistaa, miten hellittämätön... ja miten tahtovainen hän... on. Mitä
-tehdä... sanoppas... mitä tehdä?
-
-Pikku markiisitar nousi istualleen vuoteellaan miettiäkseen. Sitten
-hän lausahti äkisti:
-
--- Anna pidättää hänet.
-
-Pikku paroonitar hämmästyi. Hän änkytti:
-
--- Mitenkä? Mitäs sinä sanot? Mitäs sinä ajattelet? Antaa pidättää
-hänet? Millä tekosyyllä?
-
--- Oh! se on hyvin yksinkertaista. Sinä menet poliisikomisariuksen
-luo ja sanot hänelle, että eräs herra on seurannut sinua kolme
-kuukautta, että hän on ollut kylliksi julkea tullakseen sinun
-luoksesi eilen, että hän on uhannut tulla luoksesi uudelle
-vierailulle huomenna ja että sinä pyydät lain myöntämää turvaa.
-Sinulle annetaan kaksi poliisia, jotka pidättävät hänet.
-
--- Mutta, rakkaani, jos hän kertoo...
-
--- Mutta häntä ei uskota, hölmöseni, sen jälkeen kun sinä olet hyvin
-järjestänyt asiasi poliisikomisariuksen luona. Mutta sinua uskotaan,
-sinua, joka olet moitteettoman seurapiirin naisia.
-
--- Oh! sitä minä en tule koskaan uskaltamaan.
-
--- Sinun täytyy uskaltaa, rakkaani, taikka muuten sinä olet hukassa.
-
--- Ajattelehan toki, että hän... että hän tulee herjaamaan minua...
--- kun hänet tullaan pidättämään.
-
--- Kas niin, sinulla tulee olemaan todistajia ja sinä tulet
-tuomituttamaan hänet.
-
--- Tuomituttamaan mihin?
-
--- Hyvitykseen. Tällaisessa tapauksessa täytyy olla säälimätön!
-
--- Ah! hyvityksen ollessa puheessa... on eräs seikka, joka saa minut
-hyvin hämilleni... totisesti hämilleni... Hän jätti minulle... kaksi
-kultarahaa... kamiinalle.
-
--- Kaksi kultarahaa?
-
--- Niin juuri
-
--- Eikö enempää?
-
--- Ei.
-
--- Se on vähäsen. Se olisi koskenut kipeästi minun kunniaani, minun.
-Entäs sitten?
-
--- Entäs sitten! Mitä minun on tehtävä näillä rahoilla?
-
-Pikku markiisitar epäröi hetken, mutta vastasi sitten vakavalla
-äänellä:
-
--- Rakkaani... Sinun täytyy teettää... sinun täytyy teettää niillä
-pieni lahja miehellesi... se on vain oikeudenmukaista.
-
-
-
-
-KUKKO LAULOI.
-
-
-Rva Berthe d'Avancelles ei ollut tähän asti taipunut epätoivoisen
-ihailijansa, parooni Joseph de Croissardin hartaisiin pyyntöihin.
-Talvella oli parooni tavoitellut häntä kiihkeästi Pariisissa, ja,
-nyt hän järjesti hänen kunniakseen juhlia ja, metsästysretkiä
-normandilaisella Carville-nimisellä maatilallaan.
-
-Aviomies, hra d'Avancelles, ei nähnyt mitään, ei tiennyt mitään,
-kuten aina tällaisissa tapauksissa. Hän eli erillään vaimostaan,
-sanottiin, fyysillisen kehnoutensa tähden, jota tämä ei antanut
-hänelle millään lailla anteeksi. Hän oli paksu, pieni mies,
-kaljupäinen, ja kaikki oli hänessä lyhyttä, kädet, jalat, kaula,
-nenä, kaikki.
-
-Sensijaan rva d'Avancelles oli suuri, nuori, tummaverinen ja
-päättäväinen nainen, joka nauroi äänekkäästi vasten nenää miestään,
-joka kutsui häntä julkisesti "rouva Popoteksi", ja katseli ilmeisellä
-mieltymyksellä ja hellyydellä vakituisen ihailijansa, parooni Joseph
-de Croissardin leveitä olkapäitä, rotevaa vartaloa ja pitkiä,
-vaaleita viiksiä.
-
-Hän ei ollut vielä kuitenkaan suostunut mihinkään. Parooni joutui
-perikatoon hänen tähtensä. Hän järjesti lakkaamatta juhlia,
-metsästysretkiä, uusia huvituksia, joihin hän kutsui paikkakunnalla
-asuvat aateliset.
-
-Pitkin päivää haukkuivat koirat metsässä ketun ja villisian jäljillä,
-ja iltaisin yhtyivät häikäisevät ilotulitukset tähtien tuikkeeseen,
-samalla kuin salin valaistut ikkunat loivat valojuovia, missä liikkui
-varjoja, laajoille nurmikentille.
-
-Oli syksy, kellastuneiden lehtien aikakausi. Lehdet lentelivät
-nurmella kuten lintuparvet. Ilmassa tuntui kostean, paljaan maan
-haju, samalla lailla kuin tunnetaan paljaan ihon haju, kun nainen
-riisutaan tanssiaisten jälkeen.
-
-Eräänä iltana, eräässä juhlassa viime keväänä, rva d'Avancelles oli
-vastannut hra de Croissardille, joka kiusasi häntä pyynnöillään: "Jos
-minun täytyy antautua, ystäväni, niin se ei tapahdu ennen lehtien
-putoamista. Tänä kesänä minulla on liian paljon tehtäviä, niin että
-minulla ei ole siihen aikaa." Parooni kätki nämä arastelemattomat
-ja veitikkamaiset sanat sydämeensä, ja joka päivä hän lähenteli
-lähentelemistään ja voitti sijan tuon rohkean kaunottaren sydämessä,
-joka ei vastustellut enää, kuten näytti, muuta kuin muodon vuoksi.
-
-Suuren metsästysretken piti tapahtua. Ja edellisenä iltana rva Berthe
-sanoi nauraen paroonille: "Parooni, jos te kaadatte otuksen, niin
-minulla on teille jotakin."
-
-Aamun koittaessa parooni oli jalkeilla saadakseen selville, minne
-otus oli paneutunut maata. Hän seurasi jahtirenkien työtä, järjesti
-hevosten vaihdon ja kaikki itse valmistaakseen riemuvoittoaan. Ja
-kun torvet törähyttivät lähtömerkin, niin hän ilmaantui ahtaassa,
-punaisessa ja kultaisessa metsästyspuvussaan, vyö kireällä, rinta
-laajana, katse loistavana, tuoreena ja vahvana kuin juuri vuoteesta
-nousseena.
-
-Metsästäjät läksivät. Pesästään karkoitettu villisika kiiti pitkin
-pensaikkoa, koirien ajamana; ja hevoset alkoivat laukata, kantaen
-selässään pitkin kapeita polkuja ratsastajattaria ja ratsastajia,
-samalla kuin pehmenneitä teitä pitkin vierivät äänettömästi vaunut,
-jotka seurasivat kaukaa ajoa.
-
-Kiusaa tehden pidätti rva d'Avancelles paroonin lähellään viivytellen
-suurella puistotiellä, joka oli kuvaamattoman suora ja pitkä ja
-jonka yläpuolella neljän tammirivin oksat kietoutuivat toisiinsa,
-muodostaen ikäänkuin holvikaaren.
-
-Väristen rakkaudesta ja levottomuudesta parooni kuunteli toisella
-korvallaan nuoren naisen ilvehtivää lörpöttelyä ja toisella seurasi
-jahtitorvien toitotuksia ja koirien haukuntaa, joka etääntyi
-etääntymistään.
-
--- Te ette siis rakasta minua enää? sanoi rva d'Avancelles.
-
-Parooni vastasi: "Voitteko te sanoa minulle mitään sellaista?"
-
-Rouva jatkoi: "Metsästys näyttää kuitenkin olevan teistä
-mielenkiintoisempi kuin minä."
-
-Parooni huokasi: "Ettekö te ole antanut määräystä, että minun itseni
-täytyy kaataa otus?"
-
-Tähän rouva vastasi vakavasti: "Sitä minä toivon. Teidän täytyy
-tappaa otus minun silmieni edessä."
-
-Silloin parooni värisi satulassaan, kannusti hevostaan, joka hyppäsi
-pystyyn, ja lausui kärsimättömästi: "Mutta hitto vieköön! rouvani,
-niin ei tule tapahtumaan, jos me jäämme tänne."
-
-Silloin rouva puhui hellästi, laskien kätensä paroonin käsivarrelle,
-tai silittäen, ikäänkuin hajamielisyydessään, hevosensa harjaa.
-
-Ja hän sanoi paroonille nauraen: "Siten pitää kuitenkin tapahtuman...
-taikka muuten... sen pahempi teille."
-
-Sitten he kääntyivät oikealle, eräälle pienelle tielle, jonka yli
-oksat kurottautuivat, ja välttääkseen erästä oksaa, joka sulki tien,
-rva d'Avancelles kumartui äkkiä paroonin puoleen, niin lähelle, että
-tämä tunsi kaulallaan hänen hiustensa kutituksen. Silloin parooni
-kietoi käsivartensa rajusti rouvan vyötäisten ympärille ja painaen
-viiksensä hänen ohimoitaan vastaan suuteli häntä kiihkeästi.
-
-Rouva ei liikahtanut aluksi, vaan jäi kiihkeästi hyväiltäväksi;
-sitten äkkinäisellä liikkeellä käänsi hän päänsä ja, tapahtuiko se
-sitten sattumalta tai tahallisesti, hänen pienet huulensa tapasivat
-paroonin huulet tuuheiden, vaaleiden viiksien alla.
-
-Sitten hän, joko hämmennyksissään tai katuen, löi hevostaan, joka
-alkoi nelistää. He ajoivat kauan tällä lailla, vaihtamatta edes
-silmäystä keskenään.
-
-Metsästyksen melu lähestyi; tiheiköt tuntuivat värisevän, ja äkkiä,
-ruhjoen oksia, verissään ja torjuen kimppuun käyviä koiria, villisika
-juoksi ohitse.
-
-Silloin parooni, nauraen voitonriemuisesti, huudahti: "Joka minua
-rakastaa, seuraa minua!" Ja hän katosi näreikköön aivan kuin metsä
-olisi niellyt hänet.
-
-Kun rva d'Avancelles saapui muutamia minuutteja myöhemmin erääseen
-aukeamaan, niin parooni nousi maasta, ryvettyneenä, takki
-repeytyneenä, kädet verisinä. Otuksella, joka oli pitkänään maassa,
-oli kylessään metsästyspuukko, mikä oli työnnetty sisään aivan vartta
-myöten.
-
-Soihtujen valossa koirille annettiin niille tuleva osa. Yö oli
-leppoisa ja surumielinen. Kuu keltasi soihtujen punaiset valot,
-soihtujen, jotka sumensivat yön pihkaisella savullaan. Koirat
-söivät villisian haisevia sisälmyksiä, ulvoivat ja riitelivät
-keskenään. Jahtirengit ja herrat metsästäjät, kehässä koirien
-ympärillä, puhalsivat torviin täysin keuhkoin. Torventoitotus kuului
-kirkkaana yönä yli metsien, kaukaisiin laaksoihin häviävien kaikujen
-monistamana, herättäen rauhattomat hirvet, nalkuttavat ketut, ja
-häiriten pieniä harmaita kaniineja, jotka telmivät metsässä aukeamain
-reunoilla.
-
-Yölinnut lentelivät pelästyneinä tuon innostuksen valtaaman joukon
-yläpuolella. Osa naisia, kaikkien näiden suloisten ja väkivaltaisten
-seikkain hellyttämänä, nojaten hieman miesten käsivarsiin, poistui
-pitkin lehtokujaa, ennenkuin koirat olivat lopettaneet ateriansa.
-
-Tämän rasitusten ja hyväilyjen päivän raukaisemana rva d'Avancelles
-sanoi paroonille: -- Ystäväni, haluatteko tehdä kanssani pienen
-kierroksen puutarhassa?
-
-Sanaakaan sanomatta, vavisten ja riutumaisillaan ollen, parooni vei
-hänet mennessään.
-
-Ja he syleilivät toisiaan heti kohta. He astuivat lyhyitä askelia
-melkein lehdettömien oksien alla, joiden välistä kuu paistoi. Heidän
-rakkautensa, heidän kaipuunsa, heidän syleilyviettinsä oli käynyt
-niin voimakkaaksi, että he olivat vähällä vaipua erään puun juurelle.
-
-Jahtitorvet eivät soineet enää. Väsyneet koirat nukkuivat
-koiratarhassa.
-
-"-- Palatkaamme", sanoi nuori nainen, ja he palasivat.
-
-Kun he olivat saapuneet linnan edustalle, kuiskasi rva d'Avancelles
-riutuvalla äänellä: "Ystäväni, minä olen niin väsynyt, että minä käyn
-heti kohta levolle." Ja kun parooni levitti kätensä syleilläkseen
-häntä vielä kerran, niin rouva riensi tiehensä, tokaisten hänelle
-ikäänkuin hyvästiksi: "Ei, ei... minä käyn levolle... Joka minua
-rakastaa, seuraa minua!"
-
-Tuntia myöhemmin, kun rauhallinen linna tuntui kuolleelta, parooni
-läksi kamaristaan suden askelin ja saapui koputtamaan ystävättärensä
-ovelle. Kun tämä ei vastannut, niin parooni koetti avata ovea. Sitä
-ei oltu ollenkaan pantu salpaan.
-
-Rva d'Avancelles uneksi, kyynärpäät ikkunalla.
-
-Parooni heittäytyi hänen jalkainsa juureen ja suuteli polvia
-kiihkeästi yöpaidan läpi. Rouva ei sanonut mitään, vaan upotti hienot
-sormensa, hyväillen, paroonin tukkaan.
-
-Ja äkkiä, irroittautuen, aivankuin olisi tehnyt törkeän petoksen, rva
-d'Avancelles kuiskasi, arastelemattomasti, mutta matalalla äänellä:
-"Minä palaan. Odottakaa minua." Ja hänen sormensa, jonka hän kohotti
-hämärässä, osoitti huoneen perällä olevaa valkeaa sänkyä.
-
-Hapuillen, poissa suunniltaan, vapisevin käsin riisuutui parooni
-kiireesti ja sukeltautui puhtaisiin lakanoihin. Hän oikaisi itsensä
-suloisesti, unhoittaen melkein ystävättärensä, siinä määrässä hänen
-liikehtimisestä väsyneelle ruumiilleen tuotti huvia liinavaatteen
-hyväilevä kosketus.
-
-Rva d'Avancelles ei kuitenkaan palannut, viivytellen epäilemättä
-siksi, että saisi paroonin vallan riutumaan. Tämä sulki silmänsä
-tuntien erinomaista hyvinvointia ja uneksi suloisessa odotuksessa
-niin suuresti halajamaansa asiaa. Mutta vähitellen hänen jäsenensä
-uupuivat, hänen ajatuksensa lamaantui, kävi epämääräiseksi,
-harhailevaksi. Mahtava väsymys valtasi hänet lopulta, hän nukahti.
-
-Hän nukkui syvää unta, uupuneen metsämiehen verratonta unta. Hän
-nukkui aina aamunkoittoon asti.
-
-Äkkiä kuului puolittain aukijääneen ikkunan kautta kukon laulu,
-kukon, joka istui lähellä olevan puun oksalla. Silloin avasi parooni,
-tuon raikuvan äänen yllättämänä, silmänsä.
-
-Tuntien naisen ruumiin vieressään, havaitessaan olevansa
-tuntemattomassa vuoteessa, hämillään sen johdosta, ettei muistanut
-tästä kaikesta niin mitään, hän änkytti, heräämisen touhussa:
-
--- Mitä tämä on? Missä minä olen? Mitä nyt on tapahtunut?
-
-Silloin rva d'Avancelles, joka ei ollut ollenkaan nukkunut, katsellen
-tätä pörrötukkaista miestä, jonka silmät olivat punaiset, huulet
-paksut, vastasi sillä ynseällä äänellä, jolla hän puhutteli miestään:
-
--- Ei se ole mitään. Se oli vaan kukko, joka lauloi. Nukahtakaa
-uudelleen, herrani, se ei liikuta teitä millään lailla.
-
-
-
-
-SIKA-MORIN.
-
-
-Kuulehan, ystäväni, minä sanoin Labarbelle, sinä käytit tuota
-nimitystä "Sika-Morin". Mistä hitosta se johtuu, että minä en
-ole koskaan kuullut hänen nimeään mainittavan ilman tuota "sian"
-lisänimeä?
-
-Labarbe, joka nykyään on kansanedustaja, katsahti minuun kissapöllön
-silmillä.
-
--- Kuinka, sinä et siis tunne Morinin juttua, sinä, joka olet La
-Rochellesta?
-
-Minä myönsin, etten sitä tuntenut. Silloin Labarbe hieroi käsiään ja
-alotti kertomuksensa.
-
--- Sinä tunsit Morinin, eikö totta, ja sinä muistat hänen suuren
-rihkamakauppansa La Rochellen rantakadulla?
-
--- Kyllä, muistan hyvinkin.
-
--- No niin, tiedä sitten, että vuonna 1862 tai 63 Morin lähti
-Pariisiin pariksi viikoksi huvittelemaan, selittäen matkansa
-tarkoitukseksi varastonsa uusimisen. Sinä tiedät, mitä pari viikkoa
-merkitsee Pariisissa maaseudun kauppiaalle. Se panee tulta suoniin.
-Kaiket illat näytäntöjä, naisten hameiden kohinaa, yhtämittaista
-mielenkiihoitusta. Se kaikki tekee ihmisen hulluksi. Hän ei voi nähdä
-enää mitään muuta kuin tanssijattaria sukkahousuissa, avokaulaisia
-näyttelijättäriä, pyöreitä jalkoja, lihavia olkapäitä, ja kaikki
-tämä on melkein käden otettavissa, ilman että siihen uskaltaa tai
-voi koskea. Töintuskin hän voi kerran tai kahdesti nauttia joistakin
-alempiarvoisista ruokalajeista. Ja hän jättää kaupungin sydän
-kokonaan järkytettynä, sielu kuohuksissa, täynnä huuliakutkuttavien
-suudelmien kiihkeää halua.
-
-Morin oli sellaisessa mielentilassa, kun hän osti itselleen piljetin
-La Rochelleen menevään 8:40 ilta-pikajunaan, ja hän käveli harmissaan
-ja kiihtyneenä Orléansin radan suuressa yhteisessä salissa, joutuen
-aivan erään nuoren naisen eteen, joka suuteli erästä vanhaa rouvaa.
-
-Nainen oli kohottanut harsonsa, ja Morin, hurmautuneena, mutisi:
-"Hitto vieköön, miten kaunis ihminen!"
-
-Jätettyään hyvästi vanhukselle nuori nainen astui erääseen
-odotussaliin, ja Morin seurasi häntä sinne. Sitten hän meni
-asemasillalle, ja Morin meni sinnekin hänen perässään. Sitten hän
-astui erääseen tyhjään vaunuun, ja Morin aina vaan seurasi häntä.
-
-Pikajunaan oli menossa vähän matkustajia. Juna vihelsi ja läksi. He
-olivat kahdenkesken.
-
-Morin ahmi häntä silmillään. Nainen näytti yhdeksäntoista,
-kahdenkymmen vuotiaalta, hän oli vaaleaverinen, pitkä, ja hänen
-käytöksensä oli ujostelematonta. Hän kääri jalkainsa ympäri matka
-viltin ja heittäytyi pitkäkseen penkille, nukkuakseen.
-
-Morin kysyi itseltään: "Kuka hän on?" Ja tuhat olettamusta, tuhat
-arvelua syntyi hänen päässään. Hän sanoi itselleen: "Rautatieltä
-tiedetään kertoa niin paljon seikkailuja. Tässä minulle kenties
-tarjoutuu yksi sellainen. Kuka tietää? sopiva tilaisuus on täten
-tarjoutunut äkisti. Riittäisi vain kenties, jos olisin rohkea.
-Eikös se ollut Danton, joka sanoi: 'Rohkeutta, rohkeutta ja aina
-vaan rohkeutta.' Ja jollei se ollut Danton, niin se oli. Mirabeau.
-Saman tekevä. Niin, mutta minulta puuttuu rohkeutta, ja siinä mutka.
-Oh! Jospa tietäisi, jospa voisi lukea toisten ajatukset! Minä lyön
-vetoa siitä, että joka päivä me päästämme käsistämme, epäilemättä,
-erinomaisia tilaisuuksia. Kuitenkin tuon naisen pitäisi antaa pieni
-viittaus siihen, että mikään ei olisi hänelle mieluisempaa..."
-
-Sitten ne teki suunnitelmia, joiden piti viedä hänen asiansa perille.
-Hän kuvitteli ritarillista esiintymistä, pieniä palveluksia,
-joita tekisi hänelle; elävä ja rohkea keskustelu päättyisi
-rakkaudentunnustukseen, mikä taas päättyisi... siihen, mitä sinä
-ajattelet.
-
-Yö kului kuitenkin, ja nuori tyttö nukkui yhä, sillä aikaa kuin Morin
-mietti loppusäettään. Päivä valkeni, ja, aurinko loi pian ensimäisen
-säteensä, pitkän, kirkkaan säteensä, mikä tuli taivaanrannasta,
-nukkujan suloisille kasvoille.
-
-Nainen heräsi, istuutui, katseli maaseutua, katsahti Moriniin ja
-hymyili. Hän hymyili onnellisen naisen hymyä, iloisin ja viehättävin
-ilmein. Morin säpsähti. Ei mitään epäilemistä, tuo hymyily oli
-tarkoitettu hänelle, se oli hyvinkin salainen kutsumus, hänen
-uneksimansa ja odottamansa merkki. Se tahtoi sanoa, tuo hymyily:
-"Olettekos te tyhmyri, olettekos te houkka, olettekos te hölmö, kun
-sillä lailla, olette istuneet paikallanne kuin tukki eilisillasta
-asti?"
-
-"Nähkääs, tarkastakaahan minua, enkö minä ole viehättävä? Ja te jäätte
-tuolla lailla paikallenne koko yöksi, kahden kesken kauniin naisen
-kanssa, uskaltamatta mitään, suuri narri!"
-
-Nainen hymyili edelleen, katsellen Morinia, vieläpä hän alkoi
-nauraakin. Morin joutui pois suunniltaan, hän etsi jotakin
-tilaisuuteen sopivaa sanaa, kohteliaisuutta jotakin sanottavaa,
-samantekevä, mitä. Mutta hän ei keksinyt mitään, ei mitään. Silloin,
-pelkurin rohkeuden valtaamana hän ajatteli: "Menköön syteen tai
-saveen", ja ryntäsi äkkiä, päistikkaa, kädet ojossa, suu himokkaana,
-naisen kimppuun, otti hänet käsivarsilleen ja suuteli häntä.
-
-Yhdellä ponnahduksella nainen pääsi pystyyn ja huusi: "Auttakaa",
-ulvoen kauhusta. Ja hän avasi vaununoven, huiskutti käsiään, hulluna
-pelosta, yrittäen hypätä pois, samalla kuin Morin, epätoivoissaan,
-vakuutettuna siitä, että nainen joutuisi junan alle, pidätti häntä,
-pitämällä kiinni hameesta, änkyttäen: "Rouvani... oh!... rouvani."
-
-Juna hiljensi vauhtiaan, pysähtyi. Kaksi rautatienpalvelijaa riensi
-avuksi nuoren naisen toivottomien merkinantojen kutsumana. Nainen
-vaipui heidän käsivarsilleen sammaltaen: "Tuo mies on tahtonut... on
-tahtonut... mi... mi..." Ja meni tainnoksiin.
-
-Oltiin Manzén asemalla. Saapuvilla oleva santarmi pidätti Morinin.
-
-Kun hänen raakamaisuutensa uhri oli tullut jälleen tajuihinsa, niin
-hän teki ilmiantonsa. Pöytäkirja laadittiin. Ja rihkamakauppias-parka
-ei päässyt kotiinsa ennenkuin seuraavana iltana, tietäen, että häntä
-odotti oikeusjuttu hyvien tapojen loukkaamisesta julkisella paikalla.
-
-
-
-
-II.
-
-
-Minä olin silloin Fanal des Charentesin päätoimittajana, ja minä näin
-Morinin joka ilta Café du Commerce'ssa.
-
-Seuraavana päivänä seikkailunsa jälkeen hän tuli minua tapaamaan,
-tietämättä mitä tehdä. Minä en salannut häneltä mielipidettäni:
-"Sinäpäs olet vasta sika. Sillä lailla ei saa käyttäytyä."
-
-Hän itki; hänen vaimonsa oli lyönyt häntä; ja hän näki liikkeensä
-menevän perikatoon, nimensä loassa, häväistynä ja loukkaantuneiden
-ystäviensä olevan tervehtimättä häntä. Lopulta minun kävi häntä
-sääliksi, ja minä kutsuin toimittajatoverini Rivetin, joka oli pieni
-mies, koiranhammas ja hyvä antamaan hyviä neuvoja, saadakseni kuulla
-hänen mielipiteensä.
-
-Hän kehoitti minua menemään yleisen syyttäjän puheille, joka oli
-minun ystäväni. Minä lähetin Morinin kotiinsa ja läksin sanotun
-viranomaisen luokse.
-
-Siellä minä sain kuulla, että loukattu nainen oli nuori tyttö, neiti
-Henriette Bonnel, joka oli ollut Pariisissa hankkimassa itselleen
-opettajatarvaltakirjaa ja joka, orpo kun oli, vietti loma-aikansa
-enonsa ja tätinsä luona, jotka olivat Manzéssa asuvia, kunnon
-pikkuporvareita.
-
-Se, mikä saattoi Morinin aseman vaikeaksi, oli se seikka, että eno
-oli pannut jutun vireille. Yleinen syyttäjä suostui kyllä jättämään
-asian sikseen, jos kanne peruutettiin. Ja tämä peruutus oli nyt
-saatava aikaan.
-
-Minä palasin Morinin luokse. Tapasin hänet vuoteesta, sairaana
-mielenliikutuksesta ja surusta. Hänen vaimonsa, joka oli suuri,
-reipas, luiseva ja karvainen, piteli häntä pahoin lakkaamatta.
-
-Rva Morin asettui vuoteen eteen, kädet puuskassa. Minä esitin asian
-ja hra Morin pyysi minua käymään tapaamassa tuota perhettä. Tehtävä
-oli vaikea, kuitenkin minä otin sen suorittaakseni. Miesraukka
-hoki yhtä mittaa: "Minä vakuutan sinulle, että minä en häntä edes
-suudellut, en tehnyt edes sitä. Sen minä sinulle vannon!"
-
-Minä vastasin: "Samantekevä, sinä olet sittenkin sika." Ja minä otin
-häneltä tuhat frangia, jotka hän jätti minun käytettäväkseni parhaan
-ymmärrykseni mukaan.
-
-Mutta kun minä en halunnut lähteä yksin tuolle seikkailuretkelle
-Bonnelien luokse, niin minä pyysin Rivetiä tulemaan mukaan. Hän
-suostui sillä ehdolla, että lähdettiin matkalle heti kohta, sillä
-hänellä oli huomispäivänä suoritettavana hyvin tärkeä asia La
-Rochellessa.
-
-Kaksi tuntia myöhemmin me soitimme erään sievän maalaistalon
-ovikelloa. Kaunis, nuori tyttö tuli avaamaan meille oven. Se oli
-varmastikin hän. Minä sanoin hiljaa Rivetille: "Hitto vieköön, minä
-alan käsittää Morinia."
-
-Eno, hra Tonnelet, oli _Fanalin_ tilaajia, poliittisesti harras
-samanuskolainen. Hän otti meidät avosylin vastaan, onnitteli meitä,
-puristi meidän kättämme innoissaan sen johdosta, että oli saanut
-luokseen lehtensä molemmat toimittajat. Rivet kuiskasi korvaani:
-"Minä luulen, että me tulemme saamaan tämän Sika-Morinin jutun
-järjestymään."
-
-Kun sisarentytär oli poistunut, niin minä esitin vaikean asiamme.
-Minä esitin hänelle häväistysjutun kaikki kauheudet, minä huomautin
-siitä välttämättömästä arvonalennuksesta, mikä tulisi nuoren tytön
-osaksi, kun sellainen juttu pääsisi leviämään, sillä koskaan ei
-uskottaisi, että kysymys oli vain pelkästä suutelemisesta.
-
-Ukko näytti epäröivän; hän ei voinut mitään päättää ilman vaimoaan,
-jonka ei pitänyt palata kotiin ennenkuin myöhään illalla. Äkkiä
-hän päästi riemunhuudahduksen: "Katsokaas, minulla on mainio idea.
-Minä pidätän teidät, minä pidän teidät luonani. Te syötte meillä
-päivällistä ja jäätte meille yöksi, te molemmat; ja kun minun vaimoni
-saapuu, niin minä toivon, että me tulemme ymmärtämään toisiamme."
-
-Rivet pani vastaan; mutta halu saada Sika-Morinin asia järjestetyksi
-sai hänet taipumaan, ja niin me hyväksyimme pyynnön.
-
-Eno nousi istuimeltaan säteillen ilosta, kutsui sisarensa tytärtä ja
-ehdotti käyntiä omilla maillaan, julistaen: "Illaksi kaikki vakavat
-asiat."
-
-Rivet ja hän alkoivat puhua politiikasta. Mitä minuun tulee, niin
-minä jäin pian muutamia askelia jälkeen, nuoren neidin keralla. Hän
-oli tosiaankin suloinen, hurmaava!
-
-Ääretöntä varovaisuutta noudattaen minä aloin puhua hänelle hänen
-seikkailustaan koettaakseni saada hänestä liittolaisen.
-
-Mutta hän ei näyttänyt olevan siitä vähimmässäkään määrässä
-hämillään; hän kuunteli minua sellaisen ihmisen eleellä, jota asia
-kovasti huvitti.
-
-Minä sanoin hänelle: "Ajatelkaahan toki, neitiseni, kaikki niitä
-ikävyyksiä, joita teillä tulisi olemaan. Teidän pitäisi esiintyä
-oikeuden edessä, kestää kaikki ilkeämieliset katseet, puhua koko
-tuon kansan kesken, esittää julkisesti tuo surullinen vaununäytelmä.
-Nähkääs, meidän kesken sanottuna, ettekö te olisi tehnyt viisaammin,
-jos ette olisi hätyyttänyt, vaan työntänyt paikoilleen tuon
-siivottoman ihmisen, kutsumatta avuksenne rautatien palvelijoita, ja
-muuttanut yksinkertaisesti toiseen vaunuun?"
-
-Hän alkoi nauraa. "Se on oikein, mitä te sanotte! mutta minkäs sille
-mahtaa? Minä pelkäsin, ja silloin kun ihminen pelkää, niin silloin
-hän ei käytä järkeään. Päästyäni tilanteesta selville minä kovastikin
-kaduin huutojani, mutta se oli liian myöhäistä. Ajatelkaapas, kun
-se tolvana syöksyi minun kimppuuni kuten raivostunut, sanomatta
-sanaakaan, hullun ilme kasvoillaan. Minä en edes käsittänyt, mitä hän
-minulta tahtoi." Hän katsoi minua suoraan silmiin olematta hämillään
-ja arastelematta. Minä sanoin itselleni: "Mutta hänpäs on velikulta,
-tämä tyttö. Minä käsitän hyvin, että Sika-Morin saattoi erehtyä."
-
-Minä lisäsin leikilläni: "Neitiseni, teidän täytyy myöntää, että
-hänen käytöksensä on puolustettavissa, sillä eipä tosiaankaan kukaan
-voi joutua kahden kesken niin kauniin naisen kanssa kuin te olette
-tuntematta aivan oikeutettua halua suudella häntä."
-
-Hän nauroi vielä vahvemmin, täydellä suulla: "Halun ja teon välillä
-on, herrani, tilaa kunnioitukselle."
-
-Lause oli hullunkurinen, vaikkakin vähemmin selvä. Minä kysyin äkkiä:
-"No niin, nähkääs, jos minä nyt teitä suutelisin, minä, niin mitä te
-tekisitte?"
-
-Hän pysähtyi tarkastaakseen minua kiireestä kantapäähän asti ja sanoi
-sitten rauhallisesti: "Oh, te, se ei ole sama asia." Minä sen tiesin,
-totisesti kylläkin koska minua kutsuttiin koko maakunnassa "kauniiksi
-Labarbeksi". Olin silloin kolmenkymmen vuotias, mutta minä kysyin:
-"Miksi niin sitten?"
-
-Hän kohautti olkapäitään ja vastasi: "Nähkääs, siksi, että te ette
-ole yhtä hölmö kuin hän!" Sitten hän lisäsi, katsoen minuun alta
-kulmain: "Ettekä niin ruma."
-
-Ennenkuin hän ennätti väistää pistin minä hänelle aimo muiskun
-poskeen. Hän hypähti syrjään, mutta liian myöhään. Sitten hän sanoi:
-"Kas vaan, te ette liioin ujostele, te. Mutta älkää uudistako tuota
-leikkiä."
-
-Minä otin nöyrän ilmeen ja sanoin puoliääneen: "Oh! neitiseni, mitä
-minuun tulee, niin jos minä jotakin haluaisin, niin se olisi joutua
-oikeuden eteen samasta syystä kuin Morinkin."
-
-Hän kysyi vuorostaan: "Miksi niin sitten?" Minä katsoin häntä
-vakavasti syvälle silmiin. "Siksi, että te olette kaikkein kauneimpia
-olentoja mitä on olemassa; siksi, että minulle olisi suuri suositus,
-arvonimi ja kunnia siitä, että olisin tahtonut tehdä teille
-väkivaltaa, sillä ihmiset sanoisivat nähtyään teidät: 'Kas vaan,
-Labarbe ei ole ryöstänyt sitä, mikä hänelle onnistuu, mutta yhtä
-kaikki hänellä on onnea.'"
-
-Hän alkoi uudestaan nauraa täydestä sydämestä.
-
-"Olettekos te hulluttelija?" Hän ei ollut vielä lopettanut
-hulluttelija-sanaa, kun minä jo syleilin häntä ja suutelin häntä
-ahneesti kaikkialle, missä vain löysin tilaa, hiuksiin, otsaan,
-silmille, välistä suulle, poskille, kaikkialle päähän, josta hän aina
-paljasti vasten tahtoaan jonkun nurkan koettaessaan varjella muita
-paikkoja.
-
-Lopulta hän riuhtasi itsensä irti, punasena ja loukkaantuneena. "Te
-olette karkea, herrani, ja saatte minut katumaan sitä, että olen
-kuunnellut teitä."
-
-Tartuin hänen käteensä, hieman hämilläni, sopertaen: "Anteeksi,
-neitiseni, anteeksi. Minä olen loukannut teitä, minä olen ollut
-raaka! Mutta älkää panko pahaksenne. Jospa te tietäisitte!... Etsin
-turhaan sopivaa puolustelua."
-
-Hän lausui hetken päästä: "Herrani, minun ei tarvitse mitään tietää."
-
-Sillä välin minä olin sen jo löytänyt, ja minä huudahdin: "Hyvä
-neiti, siitä on jo kokonainen vuosi, kun minä olen teitä rakastanut!"
-
-Hän hämmästyi totisesti ja kohotti katseensa. Minä lisäsin: "Niin,
-neiti, kuulkaahan minua. Minä en tunne Morinia ja minä lasken
-mielelläni pilaa hänestä. Vähät siitä, vaikka joutuukin linnaan ja
-oikeuden eteen. Minä näin teidät täällä, vuosi sitten. Te olitte
-tuolla portilla. Nähdessäni teidät minä sain oikean iskun, eikä
-teidän kuvanne ole minua sen koommin jättänyt. Uskokaa minua tai
-älkää, vähät siitä. Minusta olette hurmaava. Teidän muistonne piti
-minua valloissaan; minä tahdoin nähdä teidät uudestaan, ja minä otin
-tekosyyksi tuon Morinin jutun ja niin minä saavuin tänne. Olosuhteet
-saivat minut menemään yli rajojen, antakaa minulle anteeksi, minä
-pyydän teitä, antakaa minulle anteeksi!"
-
-Hän koetti minun katseestani päästä totuuden perille, valmiina
-nauramaan uudestaan, ja hän mutisi: "Valhettelija!"
-
-Minä kohotin käteni ja sanoin vakavalla äänellä (ja minä luulen
-olleeni vakava): "Minä vannon, etten valehtele."
-
-Hän sanoi yksinkertaisesti: "Älkäähän joutavia!"
-
-Me olimme kahden kesken. Rivet ja eno olivat kadonneet tien
-käänteiden taakse. Ja minä tein hänelle oikean rakkaudentunnustuksen,
-pitkän, lempeän, taivutellen häntä ja suudellen hänen sormiaan. Hän
-kuunteli tätä kuten uutta ja mieluisaa asiaa, tietämättä, mitä siitä
-piti oikein uskoa.
-
-Lopulta minä tunsin itseni hämmentyneeksi sanojeni johdosta. Minä
-olin kalpea, rasittunut, ja minua värisytti. Ja hiljaa minä kiedoin
-käsivarteni hänen vyötäistensä ympäri.
-
-Minä puhelin matalalla äänellä hänen käherrettyihin kutreihinsa,
-jotka kiertelivät korvia. Hän tuntui kuolleelta, niin oli hän
-vaipunut unelmiinsa.
-
-Sitten hänen kätensä osui minun käteeni ja puristi sitä; minä
-likistin häntä hiljaa vyötäisistä ja syleilin häntä vavisten ja
-yhä kiihkeämmin. Hän ei väistänyt ollenkaan. Minä kosketin hänen
-poskeaan huulillani, ja äkkiä minun huuleni etsimättä tapasivat hänen
-huulensa. Siitä tuli pitkä, pitkä suudelma, ja ties, miten kauan sitä
-olisi kestänytkään, jollen minä olisi kuullut takanani muutamien
-askelten päästä: "hm, hm."
-
-Hän pakeni metsikön halki. Käännyin ympäri ja näin Rivetin, joka
-yhtyi minuun.
-
-Hän pysähtyi keskelle tietä ja sanoi nauramatta: "Kas niin, silläkö
-lailla sinä järjestät Sika-Morinin asiaa?"
-
-Vastasin itserakkaasti: "On parasta tehdä parhaansa, ystäväni. Ja
-entäs eno? Mitäs sinä olet saanut aikaan hänen kanssaan? Minä kyllä
-vastaan sisarentyttärestä, minä."
-
-Rivet julisti: "Minulla on ollut vähemmän menestystä enon kanssa."
-
-Tartuin hänen käsivarteensa, ja niin me sitten lähdimme taloon.
-
-
-
-
-III.
-
-
-Päivällisten lähetessä loppuaan minä olin joutua pois järjiltäni.
-Minä istuin hänen vieressään, ja lakkaamatta minun käteni tapasi
-hänen kätensä pöytäliinan alla, minun jalkani painoi hänen jalkaansa,
-meidän katseemme yhtyivät, sekaantuivat toisiinsa.
-
-Sitten me teimme pienen kierroksen kuutamossa. Minä kuiskasin hänen
-korvaansa kaiken sen hellyyden, mikä täytti sydämeni. Minä likistin
-häntä itseäni vastaan, syleilin häntä vähän päästä, kostuttaen
-huuleni hänen huulissaan. Meidän edellämme eno ja Rivet keskustelivat
-keskenään. Heidän varjonsa seurasi heitä vakavana hiekkaisilla teillä.
-
-Palattiin takaisin. Pian saapui sähkösanomapoika ja toi sähkösanoman,
-missä täti ilmoitti, ettei voinut saapua ennenkuin seuraavana,
-aamuna, seitsemän aikaan, ensimäisellä junalla.
-
-Eno sanoi: "No niin, Henriette, mene näyttämään näille herroille
-heidän kamarinsa." Paiskattiin kättä vanhukselle ja noustiin
-yläkertaan. Henriette vei meidät ensiksi Rivetin huoneeseen, joka
-kuiskasi korvaani: "Ei olisi ollut vahingoksi, vaikka olisi vienyt
-meidät ensiksi sinun huoneeseesi." Sitten Henriette johti minut
-minulle määrättyyn kamariin. Jouduttuani hänen kanssaan kahden kesken
-minä otin hänet syliini ja koetin pimittää hänen järkeään ja voittaa
-hänen vastarintansa. Mutta kun hän tunsi, että hänen voimansa olivat
-pettämäisillään, niin silloin hän livahti tiehensä.
-
-Minä heittäydyin vuoteeseen, hyvin ristiriitaisten tunteiden
-vallassa, hyvin kiihtyneenä, hyvin nolona, tietäen hyvin, ett'en
-tulisi nukkumaan ollenkaan, miettien kömpelöä käyttäytymistäni, kun
-ovelleni koputettiin hiljaa.
-
-Kysyin: "Kuka siellä?"
-
-Vieno ääni vastasi: "Minä."
-
-Minä pukeuduin kiireesti ja avasin oven. Henriette astui sisään.
-"Minä unhoitin kysyä", hän sanoi, "mitä teille saa aamulla tuoda:
-suklaata, teetä, vaiko kahvia?"
-
-Suljin hänet rajusti syliini ja ahmin häntä hyväilyilläni, sopertaen:
-"Tuokaa minulle... tuokaa minulle... tuokaa minulle..." Mutta hän
-livahti käsistäni, puhalsi sammuksiin kynttiläni ja katosi.
-
-Jäin yksikseni. Olin raivoissani ja etsin pimeässä tulitikkuja,
-löytämättä niitä. Viimein minä löysin ja menin käytävään,
-puolihulluna, kynttilänjalka kädessäni.
-
-Mitä minun piti tehdä? Minä en enää ajatellut, minä tahdoin
-löytää hänet, minä tahdoin saada hänet. Astuin muutamia askeleita
-miettimättä mitään. Sitten minun mieleeni juolahti: "Mutta jos minä
-astunkin enon huoneeseen, niin mitä minä silloin sanoisin?" Ja minä
-pysähdyin, aivot tyhjinä, sydämen jyskyttäessä kovasti. Muutamien
-sekuntien kuluttua minä keksin vastauksen: "Hitto soikoon, minä sanon
-etsiväni Rivetin huonetta puhuakseni hänelle hyvin tärkeästä asiasta."
-
-Ja minä aloin tarkastaa ovia koettaen keksiä Henrietten ovea. Mutta
-mistään minä en saanut opastusta. Sattumalta minä tartuin erääseen
-avaimeen ja käänsin sitä, avasin oven ja astuin sisälle... Istuen
-vuoteellaan Henriette katseli minua pelästyneenä.
-
-Silloin minä painoin oven lukkoon ja lähestyen häntä varpaillani
-sanoin hänelle: "Neitiseni, minä unhoitin pyytää teiltä jotakin
-luettavaa." Hän rimpuili ja pani vastaan, mutta pian minä avasin sen
-kirjan, jota minä hain. Minä en sano tässä sen nimeä. Se oli varmasti
-kaikkein ihmeellisimpiä romaaneja ja kaikkein jumalaisinta runoutta.
-
-Kun olin kerta saanut käännetyksi ensimäisen sivun, niin hän antoi
-minun selailla sitä mieleni mukaan. Ja minä silmäilinkin niin monia
-lukuja, että minun kynttiläni paloi loppuun asti.
-
-Kiitettyäni häntä minä hiivin suden askelilla huonettani kohden,
-kun raaka käsi pysäytti minut ja ääni, Rivetin ääni, sopatti vasten
-nenääni: "Sinäpäs olet aivan väsymätön tämän Sika-Morinin asian
-järjestämisessä!"
-
-Kello seitsemän aamulla Henriette toi minulle itse kupin suklaata.
-Minä en ole koskaan juonut mitään sen kaltaista. Se oli sellaista,
-että sen tähden heittäisi henkensä, ytimekästä, samettimaista,
-hyvänhajuista, päihdyttävää. En voinut irroittaa suutani hänen
-kuppinsa suloisesta reunasta.
-
-Tuskin oli nuori tyttö poistunut, kun Rivet astui sisään. Hän näytti
-hieman hermostuneelta, ärtyneeltä, sellaiselta, joka ei ole ollenkaan
-nukkunut. Hän sanoi minulle nyrpeällä äänellä: "Jos sinä sillä lailla
-jatkat, niin sinä lopulta turmelet koko tämän Sika-Morinin asian."
-
-Kello yhdeksän täti saapui. Keskustelu muodostui lyhyeksi. Nuo kunnon
-ihmiset peruuttivat kanteensa, ja minä jätin viisisataa frangia
-paikkakunnan köyhille.
-
-Sitten meitä tahdottiin jäämään vielä siksi päiväksi. Luvattiinpa
-järjestää erityinen huviretki raunioille. Vanhempainsa selän takaa
-Henriette nyökkäsi minulle päällään: "Niin, jääkäähän toki." Minä
-suostuin, mutta Rivet piti itsepintaisesti kiinni lähdöstä.
-
-Minä vedin hänet syrjään, minä pyysin häntä ja minä rukoilin häntä;
-minä sanoin hänelle: "Kas niin, veli Rivet, tee tämä minun vuokseni!"
-Mutta hän näytti ärtyneeltä ja toisti minulle vasten naamaa: "Minä
-olen jo saanut tarpeekseni, kuuletkos sinä, tästä Sika-Morinin
-asiasta."
-
-Ja niin minä olin pakotettu myöskin lähtemään. Lähtö oli vaikeimpia
-hetkiä elämässäni. Tätä asiaa minä olisin ollut järjestämässä vaikka
-koko ikäni.
-
-Vaunussa, äänettömien ja voimakkaiden kädenpuristusten jälkeen, mikä
-tapahtui hyvästijätettäessä, minä sanoin Rivetille: "Sinä et ole
-mitään muuta kuin aika nauta." Hän vastasi: "Veliseni, sinä aloit
-ärsyttää minua niin vietävän tavalla."
-
-Saapuessamme Fanalin toimitukseen minä huomasin suuren ihmisjoukon,
-joka odotti meitä. Kun tulimme näkyviin, niin kuului huutoja. "No
-niin, saitteko tämän Sika-Morinin asian järjestetyksi?"
-
-Koko La Rochelle oli asian johdosta jännityksissä. Rivet, jonka
-huono tuuli oli haihtunut matkalla, saattoi tuskin pidättää nauruaan
-selittäessään: "Kyllä se on järjestetty, Labarbe on sen saanut
-aikaan."
-
-Ja me menimme Morinin luokse.
-
-Hän oli pitkällään nojatuolissaan, sinappitaikinakääreitä jalassa
-ja kylmä vesikääre päässä, menehtymäisillään tuskasta. Ja hän yski
-lakkaamatta, pientä kuivaa kuolevan yskää, ilman että voitiin sanoa,
-mistä hän tuon röhän oli saanut. Hänen vaimonsa katseli häntä
-naarastiikerin silmillä valmiina syömään hänet elävältä.
-
-Kun Morin näki meidät, niin hän vapisi pitkin pituuttaan. Minä
-sanoin: "Se on järjestetty, mutta älä tee toiste mitään sellaista."
-
-Hän nousi, läkähtyneenä, tarttui minun käsiini ja suuteli niitä
-kuin jonkun prinssin käsiä, itki, oli vähällä mennä tainnoksiin,
-suuteli Rivetiä, vieläpä rouva Moriniakin, joka työnsi hänet takaisin
-nojatuoliin.
-
-Mutta Morin ei koskaan toipunut saamastaan iskusta, hänen
-mielenliikutuksensa oli ollut liian väkivaltainen.
-
-Koko maakunnassa ei häntä kutsuttu muuksi kuin Sika-Moriniksi, ja tuo
-lisänimitys se viilsi häntä kuin miekanterä joka kerta kuin hän kuuli
-sitä käytettävän.
-
-Kun katupoika huudahti kadulla: "Sika", niin hän käänsi
-vaistomaisesti päätään. Hänen ystävänsä kiusasivat häntä hirveillä
-pilapuheilla, kysyen häneltä joka kerta, kun hän söi kinkkua: "Eihän
-tämä vain ole sinun lihaasi?"
-
-Hän kuoli parin vuoden perästä.
-
-Vuonna 1875 minä olin edustajaehdokkaana ja jouduin erinäisten asiain
-vuoksi käymään Tousserren uuden notaarin, Bellonclen luona. Suuri,
-lihava ja kaunis nainen avasi minulle oven.
-
--- Te ette enää tunne minua? hän sanoi. Minä änkytin: -- Mutta... en
-totisesti... rouvani.
-
--- Henriette Bonnel.
-
--- Ah! -- Ja minä tunsin kalpenevani. Hän ei näyttänyt ollenkaan
-olevan hämillään, vaan hymyili katsellen minua.
-
-Kun hän oli jättänyt minut kahden kesken miehensä kanssa, niin
-tämä tarttui käsiini ja puristi niitä niin, että ne olivat aivan
-taittua: "Siitä on jo kauan, hyvä herra, kun minä olen halunnut
-tulla teitä tapaamaan. Minun vaimoni on niin paljon puhunut teistä.
-Minä tiedän... niin, minä tiedän, millaisissa valitettavissa
-olosuhteissa te olette tullut hänet tuntemaan, minä tiedän myöskin,
-miten erinomaisesti te olette esiintynyt, täynnä hienotunteisuutta,
-tahdikkaasti ja kokonaan uhrautuneena sille..." Hän epäröi hetkisen
-ja lausui sitten matalammalla äänellä, aivankuin olisi sanonut jonkun
-sopimattoman sanan: "... Sika-Morinin asialle."
-
-
-
-
-HUONE N:o 11.
-
-
-Mitenkä! ettekö te tiedä, miksi raastuvanoikeuden ensimäinen osaston
-puheenjohtaja hra Amandon siirrettiin toiselle paikkakunnalle?
-
--- En, en ollenkaan.
-
--- Liioin ei hän itse ole sitä saanut tietää. Mutta se on mitä
-omituisin juttu.
-
--- Kertokaa se minulle.
-
-Te muistatte hyvin rva Amandon'en, tuon sievän, pienen, tummaverisen
-ja laihan naisen, joka oli niin arvossapidetty ja hieno, että häntä
-kutsuttiin rva Margueriteksi koko Perthuis-le-Longissa.
-
--- Muistan kylläkin.
-
--- No niin, kuulkaahan sitten. Te muistatte myöskin, miten häntä
-kunnioitettiin ja rakastettiin enemmän kuin ketään muuta koko
-kaupungissa. Hän osasi ottaa vastaan vieraansa, järjestää juhlan tai
-jonkun hyväntekeväisyystyön, keksiä rahaa köyhille ja huvittaa nuorta
-väkeä tuhannella eri tavalla.
-
-Hän oli kuitenkin hyvin aistikas ja keimaileva, mutta hänen
-keimailunsa oli platoonista ja hänen aistikkuutensa nuoreuden
-hurmaavaa aistikkuutta, sillä tämä pieni rouva oli maaseutulainen,
-mutta hienonhieno maaseutulainen.
-
-Herrat kirjailijat, jotka kaikki ovat pariisilaisia, ylistävät
-pariisitarta yli muiden, koska he eivät tunne muita kuin hänet,
-mutta minä vakuutan, minä, että maaseudun nainen on sata kertaa
-arvokkaampi, kun hän vaan on erinomaista lajia.
-
-Hienolla maaseudun naisella on aivan erikoinen käytöstapansa, mikä on
-paljon herkkätuntoisempi kuin pariisittaren, paljon vaatimattomampi,
-hän ei lupaa mitään ja antaa paljon, kun sen sijaan pariisitar
-enimmäkseen lupaa paljon eikä anna mitään riisuutuneelle miehelle.
-
-Pariisitar on kaiken näennäisen riemuvoitto ja hienon julkeuden
-edustaja. Maaseudun nainen on todellisen kainouden esikuva.
-
-Pikkuinen, pirteä maaseudun nainen, jolla on vilkas porvarinaisen
-ilme, koulukodin kasvatin eksyttävä vilpittömyys, hymy, joka ei sano
-mitään, ja osuvat, pienet, hyvät, mutta hellittämättömät intohimot,
-osaa käyttää tuhat kertaa suurempaa viekkautta, nokkeluutta ja
-naisellista kekseliäisyyttä kuin kaikki pariisittaret yhteensä
-pyrkiessään tyydyttämään mielihalujaan tai paheellisia taipumuksiaan,
-herättämättä mitään epäluuloja, synnyttämättä mitään juoruja tai
-hälinää siinä pienessä kaupungissa, joka tarkkaa häntä kaikkine
-silmineen ja akkunoineen.
-
-Rva Amandon oli tuon harvinaisen, mutta hurmaavan ihmisluokan
-tyypillinen edustaja. Koskaan ei häntä oltu epäilty, koskaan ei
-oltu ajateltu, että hänen elämänsä ei olisi yhtä kirkas kuin hänen
-katseensa, joka oli karkulaisen, läpinäkyvä ja kuuma, mutta niin
-nuhteeton -- kuten saatte kuulla!
-
-Hän oli siis ihmeteltävän ovela, nerokkaan kekseliäs, erinomaisen
-sukkela ja uskomattoman koruton.
-
-Hän valitsi kaikki rakastajansa sotilaiden keskuudesta ja piti
-kutakin kolme vuotta eli niin kauan kuin varusväki viipyi
-paikkakunnalla. -- Nähkääs -- hän ei ollut rakastunut, hänellä oli
-aisteja.
-
-Kun uusi rykmentti saapui Perthuis-le-Longiin, niin hän otti tarkan
-selvän kaikista upseereista kolmen- ja neljänkymmenen ikävuoden
-välillä -- sillä ennen kolmeakymmentä ei olla vielä vaiteliaita.
-Neljänkymmenen jälkeen taas alkaa usein heikontuminen.
-
-Oh! hän tunsi kantajoukon yhtä hyvin kuin everstinkin. Hän tiesi
-kaikki, kaikki, tutunomaiset tavat, kasvatuksen, koulutuksen,
-fyysilliset ominaisuudet, kestävyyden, luonteen rauhallisuuden tai
-väkivaltaisuuden, omaisuuden, säästäväisyyden tai tuhlaavaisuuden.
-Sitten hän teki valintansa. Hän piti enemmän käytökseltään
-kylmistä, jotka siinä suhteessa olivat hänen kaltaisiaan, mutta
-hän tahtoi, että ne olivat kauniita. Hän katsoi myöskin, että
-heillä ei ollut mitään tunnettua suhdetta, ei mitään intohimoa,
-mikä olisi jättänyt jälkeä tai synnyttänyt jotakin hälinää. Sillä
-ihminen, jonka rakkaussuhteista tiedetään kertoa, ei ole koskaan
-tarpeeksi vaitelias. Keksittyään sen, joka saattoi rakastaa häntä
-säännönmukaiseen majailuun kuuluvat kolme vuotta, hänen tehtäväkseen
-jäi vaan suhteen solmiaminen.
-
-Miten monet naiset olisivatkaan olleet pulassa, olisivat käyttäneet
-tavallisia keinoja, kulkeneet kaikkien kulkemia teitä, olisivat
-antaneet hakkailla itseään, pannen merkille menestyksen ja
-vastarinnan kaikki asteet, sallien jonakin päivänä suudella sormiaan,
-seuraavana päivänä rannettaan, seuraavana päivänä poskeaan, sitten
-suutaan ja sitten kaikkea.
-
-Hänellä oli paljon nopeampi keino, paljon älykkäämpi, paljon
-varmempi. Hän järjesti tanssiaiset.
-
-Valittu upseeri pyysi sitten talon emännän tanssiin. Silloin valssin
-pyörteissä, nopean liikkeen huumaamana, tanssin hurman päihdyttämänä
-rva Amandon painautui häntä vastaan aivan kuin antautuakseen ja
-puristi hänen kättään pitkään ja hermostuneesti.
-
-Jos upseeri ei ymmärtänyt häntä, niin hän oli hölmö, ja rva Amandon
-siirtyi seuraavaan, jonka hän oli halunsa salkussa merkinnyt n:o
-2:lla.
-
-Jos upseeri ymmärsi, niin asia oli valmis ilman mitään melua, ilman
-huonoon valoon saattavaa lemmenleikkiä, ilman tiheitä vieraskäyntejä.
-
-Voisiko olla mitään yksinkertaisempaa ja käytännöllisempää?
-
-Miten naisten tulisikaan käyttää senlaatuisia keinoja saattaakseen
-meidät ymmärtämään, että miellytämme heitä! Missä määrin tämä
-vähentäisi vaikeuksia, epäilyjä, levottomuutta, kiihtymystä,
-väärinkäsitystä, tekisi tarpeettomiksi sanoja ja eleitä. Miten
-usein me sivuutamme mahdollisen onnen, aavistamatta, siitä mitään,
-sillä kuka voi tunkea ajatusten salaisuuksiin, tahdon salaiseen
-raukenemiseen, kuka voi ymmärtää lihan äänetöntä kutsua, kaikkea
-naisen sielun tuntemattomuutta, naisen, jonka suu pysyy kiinni ja
-katse läpitunkemattomana ja kirkkaana.
-
-Kun upseeri oli ymmärtänyt, niin hän pyysi tilaisuutta tavata.
-Mutta rva Amandon antoi hänen odottaa kuukauden tai puolitoista,
-voidakseen vakoilla häntä, oppiakseen hänet tuntemaan ja ryhtyäkseen
-varokeinoihin, jos hänessä oli jokin vaarallinen vika.
-
-Sillä välin upseeri vaivasi päätään saadakseen selville, missä he
-voisivat vaaratta tavata toisensa, ja teki vaikeita ja epävarmoja
-suunnitelmia.
-
-Sitten, jossakin julkisessa juhlassa, rva Amandon sanoi hänelle
-matalalla äänellä:
-
--- Menkää tiistai-iltana kello yhdeksän Kultaisen Hevosen hotelliin,
-mikä on lähellä vallia, Vouziérsin tien varrella, ja kysykää neiti
-Clarissea. Minä odotan teitä siellä. Mutta olkaa kaikin mokomin
-siviilivaatteissa.
-
-Tässä tuntemattomassa matkailijakodissa rva Amandonilla oli ollut
-kahdeksan vuotta kalustettu huone vuokrattuna vuodeksi kerrallaan.
-Se oli ollut hänen ensimäisen rakastajansa idea, jonka rouva oli
-havainnut käytännölliseksi, ja kun mies oli mennyt, niin hän pidätti
-komeron itsellään.
-
-Oh! se oli huononpuoleinen komero, jonka seinät olivat verhotut
-vaaleanharmailla, sinikukkaisilla papereilla, komero, missä
-oli kuusesta tehty vuode musliiniverhoineen, nojatuoli, minkä
-majapaikan-pitäjä oli ostanut hänen määräystensä mukaisesti, kaksi
-tuolia, sänky, matto ja muutamia välttämättömiä maljakoita. Ja mitä
-muuta olisi sitten vielä tarvittu?
-
-Seinillä oli kolme suurta valokuvaa. Kolme everstiä ratsain,
-hänen kolme rakastajaansa! Miksi sitten! kun hän ei ollut voinut
-säilyttää heidän kuvaansa ja suoranaista muistoa heistä, niin hän oli
-kenties tahtonut sillä lailla, välillisesti, saada heidät pysymään
-muistossaan.
-
-Eikö kukaan ollut koskaan tuntenut häntä näillä käynneillä
-Kultaisessa Hevosessa, kysynette? Ei kukaan! Ei koskaan! Rva
-Amandonin käyttämä keino oli ihmeellinen ja yksinkertainen. Hän
-oli suunnitellut ja järjestänyt sarjan hyväntekeväisyys- ja
-hartauskokouksia, joihin hän usein meni ja joista hän oli välistä
-poissa. Aviomies, tuntien hänen hurskaat työnsä, jotka tuottivat
-hänelle, aviomiehelle, suuria kuluja, ei osannut millään lailla
-epäillä vaimoaan.
-
-Kun kohtaus oli sovittu, niin rva Amandon sanoi päivällispöydässä
-palvelijain kuullen:
-
--- Tänä iltana minä menen "yhdistykseen suolivöiden valmistamiseksi
-halpautuneita vanhuksia varten."
-
-Ja hän läksi kahdeksalta, kävi yhdistyksessä mistä poistui
-pian, kulki eri katuja ja, havaittuaan olevansa yksin jollakin
-katupahasella, jossakin pimeässä nurkassa, hän riisui hattunsa,
-pani sen sijalle lapsenhoitajan myssyn, jonka hän oli tuonut
-päällysviittansa alla, otti esille valkean esiliinan, jonka hän
-oli kätkenyt samalla tavalla, sitoi sen vyölleen, ja kantaen
-pyyhinliinassa hattuaan ja lyhyttä kappaa, joka äsken oli peittänyt
-hänen olkapäänsä, hän kulki sipsuttaen, arastelematta, verhoamattomin
-lantein, pikkuisena piikatyttönä, joka on lähetetty asialle. Välistä
-hän oikein juoksi, ikäänkuin hänellä olisi ollut niin turkasen kiire.
-
-Kuka olisi voinut tuntea tässä hennossa ja elävässä palvelustytössä
-ensimäisen osaston presidentin Amandonin rouvan?
-
-Hän saapui Kultaiseen Hevoseen, nousi ylös portaita kamariinsa, jonka
-avain oli hänellä. Majapaikan-pitäjä, mestari Trouveau, nähdessään
-hänen menevän konttorin ohitse, mutisi:
-
--- Kas Clarisse-neitiä, kun rientää lemmenkohtaukseen.
-
-Tuo suuri veitikka oli arvannut jotakin, mutta hän ei koettanut saada
-mitään lisätietoja, ja suuri oli varmasti hänen hämmästyksensä,
-kun sai tietää, että hänen vuokralaisensa oli rva Amandon, rva
-Marguerite, miksi häntä kutsuttiin Perthuis-le-Longissa. Tuo hirveä
-paljastus tapahtui seuraavalla tavalla.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Neiti Clarisse ei koskaan käynyt kohtauksella kahtena iltana
-perätysten, ei koskaan, ollen liian hieno ja viisas tehdäkseen
-mitään sellaista. Ja mestari Trouveau tiesi sen hyvin, sillä
-kertaakaan kahdeksassa vuodessa hän ei ollut nähnyt hänen saapuvan
-seuraavana päivänä käyntinsä jälkeen. Olipa hän, mestari Trouveau,
-ahdinkopäivinä usein vuokrannut sanotun kamarin yhdeksi yöksi.
-
-Mutta nyt viime kesänä hra presidentti Amandon viipyi poissa kotoa
-kokonaisen viikon. Oli heinäkuu, rouva oli kiihkoissaan, ja kun ei
-ollut mitään pelkoa tulla yllätetyksi hän kysyi rakastajaltaan,
-kauniilta komendantti Varangellesilta, eräänä tiistai-iltana,
-jättäessään hänet, tahtoiko tämä tulla häntä tapaamaan seuraavana
-päivänä. Komendantti vastasi:
-
--- Kernaasti!
-
-Sovittiin, että he tapaisivat toisensa keskiviikkona tavalliseen
-aikaan. Rva Amandon sanoi hiljaa:
-
--- Rakkaani, jos sinä saavut aikaisemmin, niin käy vuoteeseen
-odottamaan minua.
-
-He syleilivät toisiaan ja erkanivat.
-
-Seuraavana päivänä, kymmenen aikaan, mestari Trouveau luki
-"Perthuisin Kuulumisia" mikä oli kaupungin tasavaltalaisten
-äänenkannattaja, ja huusi kaukaa vaimolleen, joka höyhensi lintua
-pihalla:
-
--- Koleerakin on päässyt paikkakunnalle. Yksi mies on kuollut siihen
-eilen Vauvignyssä.
-
-Sitten hän ei tuuminut sitä sen enempää, hänen majatalonsa oli täynnä
-ihmisiä, ja liike luisti hyvin.
-
-Keskellä päivää ilmestyi eräs matkustaja, jalan, eräänlainen
-matkailija, joka tilasi itselleen vankan aterian, juotuaan pari lasia
-absinttia. Ja kun ilma oli kovin kuuma, niin hän kiskoi litran viiniä
-ja, vähintäin pari litraa vettä.
-
-Sitten hän tilasi kahvia, otti pari naukkua, tai tarkemmin sanottuna
-kolme. Tuntien itsensä hieman väsyneeksi hän pyysi itselleen huonetta
-nukkuakseen tunnin tai kaksi. Yhtään komeroa ei ollut vapaana, ja
-isäntä, kysyttyään ensin vaimonsa mielipidettä, antoi vieraalleen
-Clarissen huoneen.
-
-Matkailija astui sisään. Kun kellon lähetessä viittä hän ei ollut
-vielä tullut näkyviin, niin isäntä meni häntä herättämään.
-
-Mikä hämmästys, hän oli kuollut!
-
-Majatalonpitäjä meni hakemaan vaimoaan:
-
--- Kuulehan, se taiteilija, jonka minä sijoitin huoneeseen n:o 11, on
-luullakseni kuollut.
-
-Emäntä kohotti kätensä ylös. -- Mahdotonta! Herra Jumala! Onkohan se
-nyt koleeraa? Isäntä pudisti päätään: -- Minä luulisin pikemminkin,
-että kysymyksessä on aivohalvaus, koska hän on käynyt mustaksi kuin
-viinin pohjasakka.
-
-Mutta pelästynyt porvarinainen hoki:
-
--- Tästä ei saa puhua mitään, tästä ei saa puhua mitään, luulisivat
-koleeraksi. Mene tekemään ilmoitus viranomaisille äläkä puhu muille
-mitään. On parasta korjata hänet yöllä, niin ei kukaan näe.
-
-Isäntä mutisi:
-
--- Neiti Clarisse oli täällä eilen, huone on vapaa tänä iltana.
-
-Ja hän meni hakemaan lääkäriä, joka totesi kuoleman tapahtuneeksi
-halvauksesta, yltäkylläisen aterian jälkeen. Sitten sovittiin
-poliisikomisaariuksen kanssa, että ruumis kuljetettaisiin pois
-keskiyöllä, jottei mitään epäluuloja syntyisi hotellissa.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kello oli tuskin yhdeksän kun rva Amandon nousi salakähmäisesti
-Kultaisen Hevosen portaita ilman että kukaan näki häntä sinä päivänä.
-Hän saapui ovensa eteen, avasi sen ja astui sisään. Kamiinalla
-paloi kynttilä. Hän kääntyi vuodetta kohden. Komendantti oli käynyt
-vuoteeseen, mutta oli vetänyt verhot kiinni.
-
-Hän lausui:
-
--- Rakkaani, odota hieman, minä tulen.
-
-Ja hän riisuutui kuumeentapaisella kiireellä heittäen kenkänsä
-maahan ja kureliivinsä nojatuolille. Kun sitten hänen musta pukunsa
-ja riisutut hameensa olivat pudonneet kehäksi hänen ympärilleen,
-tuli hän näkyviin punaisessa silkkipaidassaan kuten juuri puhjennut
-kukkanen.
-
-Kun komendantti ei ollut maininnut sanaakaan, niin hän kysyi:
-
--- Nukutkos sinä, härkäseni?
-
-Mutta mitään vastausta ei kuulunut. Rva Amandon alkoi nauraa mutisten:
-
--- Kas vaan, kun nukkuu. Sepäs on hullunkurista!
-
-Hän oli jättänyt jalkaansa mustat silkkiset sukkansa ja ponnahtaen
-vuoteeseen hän pujahti lakanain väliin vikkelästi, ja herättääkseen
-äkkiä komendantin hän suuteli täydellä suulla ja syleili kiihkeästi
-matkustajan kangistunutta ruumista!
-
-Sekunniksi hän jäi liikkumattomaksi, ollen liian kauhuissaan
-käsittääkseen mitään. Mutta tuon liikkumattoman lihan kylmyys herätti
-hänessä hirveän, mielettömän kauhun ennenkuin hän pystyi mihinkään
-ajatustoimintaan.
-
-Hän hypähti vuoteesta, vavisten kiireestä kantapäähän, sitten,
-juosten kamiinan luokse hän sieppasi kynttilän, palasi ja tarkasti!
-Ja hän huomasi hirveät kasvot, joita ei ollenkaan tuntenut, mustat,
-pöhöttyneet, kiinnipainuneine silmineen ja hirveine irvistävine
-ilmeineen.
-
-Häneltä pääsi huuto, sellainen terävä ja loppumaton, joka pääsee
-naisilta, kun he ovat joutuneet pois suunniltaan, ja pudottaen
-kynttilän hän avasi oven ja juoksi pakoon, alastomana, pitkin
-käytävää kirkuen hirveällä tavalla.
-
-Eräs kauppamatkustaja, joka asui n:o 4:ssä, riensi ulos sukkasillaan
-ja sai hänet syliinsä.
-
-Kauppamatkustaja kysyi pelästyneenä:
-
--- Mitä nyt on tapahtunut, kaunokaiseni? Rva Amandon hoki
-epätoivoisena:
-
--- Minun... huoneessani... on... on... on joku tapettuna...
-
-Muita matkustajia ilmaantui. Isäntä riensi myöskin paikalle.
-
-Samassa komendanttikin ilmestyi pitkine vartaloineen käytävän päähän.
-
-Nähtyään hänet rva Amandon heittäytyi häntä kohden huutaen:
-
--- Pelastakaa minut, pelastakaa minut, Goutran... Meidän huoneessamme
-on joku tapettu.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Selittelyt olivat vaikeita. Hra Trouveau esitti kuitenkin asian ja
-pyysi, että neiti Clarisse, josta hän vastasi päällään, olisi heti
-kohta laskettu vapaaksi. Mutta sukkasillaan oleva kauppamatkustaja,
-tutkittuaan ruumista, vakuutti, että kysymyksessä oli rikos,
-ja taivutti muut matkustajat estämään neiti Clarissen ja hänen
-rakastajansa vapaaksipäästämisen.
-
-Heidän täytyi odottaa poliisikomisariuksen tuloa, joka päästi heidät
-vapaiksi, mutta ei pitänyt kieltään kiinni.
-
-Seuraavana kuukautena hra Amandon sai virkaylennyksen ja siirrettiin
-toiselle paikkakunnalle.
-
-
-
-
-ROGERIN KEINO.
-
-
-Olin Rogerin kanssa kävelemässä boulevardilla, kun jokin
-kaupustelija, huusi meidän lähellämme:
-
--- Ostakaa keino, minkä avulla päästään anopista! Ostakaa! Ostakaa!
-
-Pysähdyin ja sanoin toverilleni:
-
--- Tuo huuto johtaa mieleeni kysymyksen, jonka olen aikonut jo kauan
-sitten tehdä sinulle. Mikä on se "Rogerin keino", josta sinun vaimosi
-aina puhuu? Hän on huvitettu siitä niin hassusti ja salamyhkäisesti,
-että minusta tuntuu kuin se olisi jotakin espanjankärpäslääkettä,
-jonka salaisuuden sinä tunnet. Joka kerta kun hänen kuultensa
-puhutaan jostakin väsyneestä, nääntyneestä, kuihtuneesta nuoresta
-miehestä, niin hän kääntyy sinuun päin ja sanoo, nauraen:
-
--- Hänelle pitäisi neuvoa Rogerin keino. Ja mikä tässä asiassa on
-kaikkein hullunkurisinta, on se, että sinä punastut joka kerta.
-
-Roger vastasi:
-
--- Ja syytä onkin, ja jos minun vaimoni oikeastaan aavistaisi,
-mistä hän puhuu, niin hän vaikenisi, sen vakuutan sinulle. Minä
-kerron sinulle tämän historian, sinulle. Sinä tiedät, että minä olen
-nainut lesken, johon minä olin kovin rakastunut. Vaimoni on aina
-ollut vapaa puheissaan, ja ennenkuin minä otin hänet lailliseksi
-aviokumppanikseni, minä olin usein hänen kanssaan hieman liukkaassa
-keskustelussa, mikä muuten on sallittua leskien kanssa, joka
-osaavat höystää puhettaan. Hän piti kovin hauskoista jutuista,
-kursailemattomista kaskuista, kaikella kunnioituksella sanottuna.
-Tietyissä tapauksissa kielen synnit eivät ole raskaita. Hän on
-suorasukainen, minä olen hieman arka, ja ennen naimisiinmenoamme
-hän usein huviksensa saattoi minut pulaan kysymyksillään ja
-pilapuheillaan, joihin minun ei ollut helppo vastata. Kenties juuri
-tuo suorasukaisuus sai minut rakastumaan häneen. Mitä rakastumiseen
-tulee, niin minä sitä olin kiireestä kantapäähän, sieluineni ja
-ruumiineni, ja hän sen tiesi, tuo ilkiö.
-
-Me päätimme viettää häämme ilman mitään menoja, ilman matkaa.
-Kirkossa tapahtuneen vihkimisen jälkeen me tarjoaisimme
-todistajillemme kevyen aterian, ajelisimme sitten hieman kahden
-kesken, vaunuilla, ja palaisimme sitten minun luokseni päivällisille,
-Helderin kadulla.
-
-Kun meidän todistajamme olivat lähteneet, niin me nousimme
-ajoneuvoihin, ja minä pyysin kuskia ajamaan Boulognen metsään.
-Kesäkuun loppu oli käsillä, ilma oli ihmeen ihana.
-
-Kun jouduimme kahden kesken, niin hän alkoi nauraa.
-
--- Minun hyvä, rakas Rogerini, nyt on aika armastella. Saas nähdä,
-miten taitava te siinä olette.
-
-Sellaisen haasteen saatuani minä tunsin itseni heti herpaistuksi.
-Minä suutelin hänen kättään ja kertasin: Minä rakastan teitä. Minä
-rohkaisin itseni pari kertaa ja suutelin häntä niskaan, mutta minä
-arastelin ohikulkijain vuoksi. Hän toisti toistamasta päästyään
-härnäävällä ja hullunkurisella ilmeellä: "Entäs sitten... entäs
-sitten..." Tuo "entäs sitten" hermostutti minua ja sai minut
-lohduttomaksi. Eihän nyt sovi vaunussa, Boulognen metsässä, keskellä
-kirkasta päivää.... Sinä käsität.
-
-Hän näki minun hämilläänoloni ja se huvitti häntä. Vähän päästä hän
-toisti:
-
--- Pelkään pahoin epäonnistuneeni. Te saatte minut kovin levottomaksi.
-
-Minä myöskin, minä aloin käydä levottomaksi itseni suhteen. Kun minua
-pelotetaan, niin minä en pysty mihinkään.
-
-Päivällisillä hän oli hurmaava, ja saadakseni rohkeutta minä laskin
-palvelijani menemään, sillä hänen läsnäolonsa kiusasi minua. Oh! me
-aterioimme mukavasti, mutta sinä tiedät, miten hulluja rakastuneet
-ovat. Me joimme samasta lasista, me söimme samalta lautaselta ja
-käytimme samaa haarukkaa. Me söimme vohvelia molemmista päistä, niin
-että meidän huulemme yhtyivät keskellä. Hän sanoi minulle:
-
--- Minä tahtoisin hieman samppanjaa.
-
-Olin unhoittanut pullon tarjoilupöydälle. Otin sen esille, kiskoin
-irti siteet ja painoin suullista saadakseni sen lähtemään. Mutta se
-ei irtaantunut. Gabrielle alkoi hymyillä ja mutisi:
-
--- Huono enne.
-
-Minä työnsin peukalollani korkin paisunutta päätä, taivutin sitä
-oikealle ja vasemmalle, mutta turhaan, ja äkkiä minä taitoin korkin
-pullon suuta myöten.
-
-Gabrielle huokasi:
-
--- Minun Roger-parkani!
-
-Minä otin korkkiruuvin ja kiersin sen siihen osaan korkkia, joka oli
-jäänyt pullon suuhun. Mutta minä en saanut sitä kohoamaan, minun
-täytyi kutsua Prosper avukseni. Vaimoni nauroi tällöin täyttä kurkkua
-ja toisti:
-
--- Kas niin... kas niin... minä näen, että voin luottaa teihin.
-
-Hän oli puolihumalassa.
-
-Kahvin jälkeen, kolmen neljännestunnin kuluttua, hän oli kokonaan
-päihtynyt.
-
-Kun lesken laittaminen häävuoteeseen ei vaadi mitään niitä äidillisiä
-menoja, jotka ovat välttämättömiä nuoreen tyttöön nähden, niin
-Gabrielle meni rauhallisesti huoneeseensa sanoen minulle:
-
--- Vedelkää nyt haikuja neljännestuntia.
-
-Kun minä menin hänen luokseen, niin minulta puuttui luottamusta
-omaan itseeni, minä tunnustan sen. Tunsin itseni hermostuneeksi,
-kiihtyneeksi ja noloksi.
-
-Asetuin aviomiehen paikalle. Hän ei sanonut mitään, katseli vaan
-minua hymy huulillaan, ilmeisesti halukkaana tekemään pilaa minusta.
-Tämä iva, tällaisella hetkellä, saattoi minut lopultakin kokonaan
-hämilleni ja, minä myönnän sen, katkaisi minulta -- kädet ja jalat.
-
-Kun Gabrielle huomasi minun... pulmallisen asemani, niin hän ei
-tehnyt mitään rohkaistakseen minua, vaan pikemmin päinvastoin. Hän
-kysyi minulta, hieman välinpitämättömällä ilmeellä:
-
--- Senkö verran teissä on aina luontoa?
-
-En voinut olla vastaamatta:
-
--- Kuulkaapas, te olette sietämätön.
-
-Silloin hän alkoi nauraa ja oikein kohtuuttomasti, hävyttömästi,
-ärsyttävästi.
-
-On totta, että minä näytin hyvin surkealta, että minun ilmeeni oli
-hyvin ällistynyt.
-
-Vähän päästä, kahden iloisen naurunpuuskan välillä, hän lausui, ollen
-läkähtymäisillään:
-
--- No niin... rohkeutta... hieman pontevuutta... ystävä... ystävä
-raukka.
-
-Sitten hän alkoi taas nauraa niin hurjasti, että se muuttui
-kirkumiseksi.
-
-Lopulta minä tunsin itseni niin herpaistuksi, niin vimmastuneeksi
-sekä itseäni että häntä vastaan, että minä käsitin välttämättömäksi
-lähteä tieheni, taikka muutoin minä olisin tullut lyöneeksi häntä.
-
-Minä ponnahdin pois vuoteesta ja pukeuduin nopeasti ja raivoisasti,
-sanomatta sanaakaan.
-
-Hän rauhoittui äkkiä, ja käsittäen, että olin suuttunut, hän kysyi:
-
--- Mitäs te nyt teette? Minne te nyt menette?
-
-Minä en vastannut, vaan laskeuduin alas kadulle. Minä olisin halunnut
-tappaa jonkun, kostaa jollekin, tehdä jonkun hullutuksen. Minä
-marssin eteenpäin pitkin askelin, ja yht'äkkiä juolahti mieleeni
-mennä tyttöjen luokse.
-
-Kuka tietää? Sepäs olisi koe, kenties treenausta? Joka tapauksessa se
-olisi kostoa! Ja jos minun vaimoni tulisi minua koskaan pettämään,
-niin minä olisin sentään pettänyt häntä ensiksi.
-
-En epäröinnyt ensinkään. Tiesin lähellä erään sopivan talon, ja sinne
-minä riensin ja astuin sisään kuten ihmiset, jotka heittäytyvät
-veteen nähdäkseen, osaavatko vielä uida.
-
-Minä uin ja hyvin uinkin. Ja minä viivyin siellä kauan, nauttien
-salaisesta ja hienonhienosta kostostani. Sitten minä jouduin kadulle
-sinä raittiina hetkenä, jolloin yö on loppumaisillaan. Tunsin itseni
-nyt tyyneksi ja varmaksi, tyytyväiseksi ja rauhalliseksi ja, kuten
-minusta vielä tuntui, valmiiksi urostekoihin.
-
-Sitten minä palasin hitaasti kotiin ja avasin hiljaa huoneeni oven.
-
-Gabrielle luki, nojaten kyynärpäällään korvatyynyyn. Hän kohotti
-päätään ja kysyi aralla äänellä:
-
--- Tekö siellä? Mitä te olette oikein toimittanut?
-
-En vastannut mitään. Riisuuduin suurella varmuudella. Ja voittoisana
-isäntänä minä valtasin sen paikan, jonka olin arkana jättänyt.
-
-Hän hämmästyi ja oli vakuutettu siitä, että minä olin käyttänyt
-jotakin salaperäistä keinoa.
-
-Ja nyt hän puhuu, joka tilaisuudessa, Rogerin keinosta kuten jostakin
-erehtymättömästä, tieteellisestä menetelmästä.
-
-Mutta kas! siitä on kymmenen vuotta, ja nykyisin samalla kokeella ei
-olisi suuriakaan menestymisen mahdollisuuksia, ainakaan minuun nähden.
-
-Mutta jos sinulla on joku ystävä, joka pelkää kesäyön
-mielenliikutuksia, niin neuvo hänelle minun sotajuoneni ja vakuuta
-hänelle, että kahdestakymmenestä kolmeenkymmeneen viiteen vuoteen
-ei ole mitään parempaa tapaa kureliivien avaamiseen, kuten sire de
-Brantôme olisi sanonut.
-
-
-
-
-METSÄSSÄ.
-
-
-Määri oli juuri istuutumaisillaan aamiaispöytään kun hänelle
-ilmoitettiin, että maalaispoliisi odotti häntä kunnantalolla kahden
-pidätetyn kanssa.
-
-Hän läksi sinne heti ja huomasi tosiaankin poliisinsa, ukko
-Hochedurin, seisaallaan vartioimassa vakavin ilmein vanhanpuoleista
-porvaripariskuntaa.
-
-Mies oli kookas, punanenäinen, harmaahapsinen ukko, ja näytti
-masentuneelta; sen sijaan vaimo, pienoinen, pyhävaatteisiin
-pukeutunut, hyvin pyöreä, hyvin lihava, kiiltäväposkinen muija
-katseli uhittelevasti esivallan palvelijaa, joka oli heidät
-pidättänyt.
-
-Määri kysyi:
-
--- Hochedur, mistä nyt on kysymys?
-
-Poliisi esitti todistuksensa.
-
-Hän oli lähtenyt aamulla, tavalliseen aikaan, toimittamaan
-tarkastusta Champiouxin metsänreunasta aina Argenteuilin rajalle
-asti. Hän. ei ollut huomannut mitään erikoista koko seudulla, paitsi
-sen, että ilma oli kaunis ja että viljavainio näytti lupaavalta, kun
-Bredelin poika, joka oli ruokkoamassa viinitarhaansa, huusi hänelle:
-
--- Hoi, ukko Hochedur, menkääpäs katsomaan metsänreunaan, ensimäiseen
-näreikköön, niin tulette tapaamaan kyyhkysparin, jolla on ikää
-yhteensä ainakin satakolmekymmentä vuotta.
-
-Hän oli seurannut neuvoa, tunkeutunut tiheikköön ja kuullut siellä
-sanoja ja hengähdyksiä, jotka saivat hänet aavistamaan, että
-kysymyksessä oli parhaillaan tapahtuva siveysrikos.
-
-Nelinkontin käyden hän oli lähestynyt rikoksellisia kuten
-salametsästäjää ja yllättänyt tämän pariskunnan juuri sillä hetkellä,
-kun se oli vaistojensa vallassa.
-
-Hämmästyneenä tarkasteli määri rikoksellisia. Mies oli hyvinkin
-kuusikymmenvuotias ja nainen vähintäinkin viisikymmentä viisi.
-
-Hän ryhtyi heitä tutkimaan, alottaen miehestä, joka, vastasi niin
-hiljaisella äänellä, että sitä tuskin kuuli.
-
--- Teidän nimenne?
-
--- Nicolas Beaurain.
-
--- Teidän ammattinne?
-
--- Rihkamakauppias, Parisista, rue des Martyrs-kadun varrelta.
-
--- Mitä te sitten teitte siellä metsässä? Rihkamakauppias pysyi
-äänettömänä, pää painuneena suurta vatsaa vastaan, kämmenet
-painettuina reisille.
-
-Määri jatkoi kuulusteluaan:
-
--- Väitättekö vääräksi järjestysmiehen todistusta?
-
--- En, herra määri.
-
--- Te siis tunnustatte.
-
--- Kyllä, herra.
-
--- Mitä teillä on sanottavana puolustukseksenne?
-
--- Ei mitään, herra.
-
--- Missä te olette tavannut rikostoverinne?
-
--- Hyvä herra, hän on minun vaimoni.
-
--- Teidän vaimonne?
-
--- Niin juuri, minun vaimoni.
-
--- Siis... siis... te ette asukaan yhdessä... Parisissa?
-
--- Anteeksi, herrani, me elämme yhdessä!
-
--- Mutta... siis... hyvä herra Beaurain, te olette hullu, pähkähullu,
-kun olette tullut tänne pidätettäväksi tällä lailla keskellä metsää,
-kello kymmenen aamulla.
-
-Rihkamakauppias näytti valmiilta itkemään häpeästä. Hän mutisi:
-
--- Tämä kaikki on tapahtunut vaimoni tahdosta! Minä kyllä sanoin
-hänelle, että se oli mieletöntä. Mutta kun nainen saa jotakin
-päähänsä... niin te tiedätte... että hän ei hellitä.
-
-Määri, joka piti suorasukaisesta puheesta, hymyili ja vastasi:
-
--- Tässä tapauksessa olisi pitänyt sattua aivan päinvastaista. Jos
-hän olisi saanut jotakin vain päähänsä, niin te ette olisikaan nyt
-täällä.
-
-Silloin hra Beaurain joutui vihan valtaan ja kääntyen vaimonsa
-puoleen:
-
--- Jokos sinä nyt näet, mihin sinä olet johtanut meidät
-runollisuudellasi? Sanoppas, missä me nyt olemme! Me joudumme nyt
-oikeuden eteen siveysrikoksesta meidän iällämme! Ja meidän täytyy
-sulkea liikkeemme, jättää liiketuttavamme ja muuttaa asumaan johonkin
-toiseen kaupunginosaan. Siinä me nyt olemme!
-
-Rva Beaurain nousi ja, katsahtamatta mieheensä, esitti asiansa
-juurtajaksain ilman esteitä, ilman turhaa häveliäisyyttä, melkein
-sujuvasti.
-
--- Jumalani, herra määri, minä tiedän hyvinkin, että me olemme
-naurettavia. Sallitteko minun puolustautua asianajajan tavoin,
-tai pikemminkin onnettomana vaimo raukkana; ja minä toivon, että
-te tulette päästämään meidät kotiimme ja säästämään meiltä kaiken
-oikeudenkäynnistä aiheutuvan häpeän.
-
-"Kun minä kerran olin nuori, niin minä tutustuin hra Beaurainiin
-tällä paikkakunnalla, eräänä sunnuntaina. Hän oli apulaisena eräässä
-rihkamatavarakaupassa, ja minä olin myyjättärenä eräässä valmiiden
-vaatteiden kaupassa. Minä muistan sen vielä kuten eilispäivän.
-Silloin tällöin minä tulin tänne viettämään sunnuntaita erään
-ystävättäreni, Rose Levéquen seurassa, jonka kanssa minä asuin
-Pigallen kadulla. Rosella oli rakastaja, mutta minulla ei ollut
-mitään sellaista. Se on hän, joka toi meidät tänne. Eräänä lauantaina
-hän ilmoitti minulle, nauraen, tuovansa minulle seuraavaksi päiväksi
-toverin. Minä käsitin hyvin, mitä hän tarkoitti; mutta minä vastasin,
-että se oli tarpeetonta. Minä olin järkevä, herrani.
-
-"Seuraavana päivänä me kohtasimme siis junassa herra Beaurainin.
-Hän oli siihen aikaan pulska mies. Mutta minä olin päättänyt olla
-antautumasta, enkä minä liioin antautunutkaan.
-
-"Me siis saavuimme Bezonsiin. Ilma oli ihana, oli niin ihana, että
-sydäntä hiveli. Kun on kaunis ilma, niin minä aivan hullaannun,
-niin nyt kuin muinoinkin, ja kun minä olen maalla, niin minä joudun
-päästä pyörälle. Vehreys, lintujen viserrys, lainehtiva viljavainio,
-pääskysten lento, nurmen tuoksu, valmut, päivänkakkarat, kaikki ne
-saavat minut hulluksi! Kaikki se vaikuttaa kuin samppanja, johon ei
-ole tottunut.
-
-"Oli siis ihana ilma, lauhkea ja kirkas, mikä tunkeutui teihin
-katsellessanne silmillänne ja hengittäessänne suullanne, Rose ja
-Simon syleilivät toisiaan vähän päästä! Se vaikutti minuun jotakin,
-sen katseleminen. Hra Beaurain ja minä kävelimme heidän jälessään,
-puhumatta mitään. Kun ei olla tuttuja, niin ei keksitä mitään
-puheenaihetta. Hänellä oli arka ilme, sillä nuorukaisella, ja hänen
-hämilläänolonsa huvitti minua. Olimme saapuneet viidakkoon. Oli
-raitista kuin kylvyssä, ja kaikki ihmiset istuutuivat ruoholle.
-Rose ja hänen ystävänsä tekivät pilaa minun vakavasta ilmeestäni;
-te käsitätte hyvin, että minkäänlaista muuta ilmettä minulla ei
-silloin saattanut olla. Ja sitten he alkoivat syleillä toisiaan
-ujostelematta, aivan kuin meitä ei olisi ollenkaan ollut siinä
-lähellä; ja sitten he alkoivat kuiskutella keskenään ja sitten he
-nousivat ja läksivät tiheikköön sanaakaan sanomatta. Ajatelkaas,
-miten hullulta minä näytin, minä, tuon nuorukaisen silmien edessä,
-jonka minä näin ensimäistä kertaa. Minä tunsin itseni siinä määrin
-noloksi nähdessäni heidän sillä lailla poistuvan, että minä sain
-siitä rohkeutta ja aloin puhutella häntä. Minä kysyin häneltä,
-mitä hän teki; hän oli rihkamakauppiaan apulainen, kuten jo teille
-äsken sanoin. Me puhelimme hetken; se rohkaisi häntä, ja hän tahtoi
-lähennellä, mutta minä työnsin hänet kylmästi paikoilleen. Eikö niin,
-hra Beaurain?"
-
-Hra Beaurain, joka katseli jalkojaan hämillään, ei vastannut mitään.
-
-Rouva jatkoi: "Silloin hän käsitti, että minä olin järkevä, tuo
-nuorukainen, ja hän alkoi hakkailla minua kiltisti kunnon miehenä.
-Siitä lähtien hän saapui joka sunnuntaina. Hän oli kovin rakastunut
-minuun. Ja minä pidin hänestä myöskin kovasti, mutta siihen aikaan
-hän olikin pulska nuorukainen!
-
-"Lyhyesti sanottuna hän otti minut vaimokseen syyskuussa ja me
-perustimme liikkeen rue des Martyrs-kadun varrella.
-
-"Seurasi sitten kovia vuosia, herrani. Liike ei menestynyt, emmekä me
-voineet tehdä matkoja maalle. Ja sitten me vähitellen unhoitimme koko
-tavan. Ihmisellä on muuta mielessä; täytyy ajatella kassaa enemmän
-kuin kukkasia kedolla. Me vanhenimme, vähitellen, huomaamattamme,
-rauhallisina ihmisinä, jotka eivät enää ajattele rakkautta.
-Silloin ei kaivata mitään, kun ei huomata, että jotakin puuttuu.
-Ja sitten herrani, liike alkoi luistaa, ja me olemme turvanneet
-tulevaisuutemme! Silloin, nähkääs, minä en oikein tiedä, mikä muutos
-minussa tapahtui, totisesti, sitä minä en tiedä!
-
-"Kas niin, minä aloin uneksia pienen koulutytön tavoin. Nähdessäni
-kukkaiskärryjä kuletettavan kaduilla minä tunsin kyynelten kihoavan
-silmiini. Orvokkien tuoksu tunkeutui aina minun tuolilleni asti,
-kassan takana, ja sai minun sydämeni sykyttämään! Silloin minä
-nousin ja menin kynnykselle katselemaan taivaan sineä, mikä näkyi
-kattojen välistä. Jos katselee taivasta kadulta, niin se näyttää
-joelta, pitkältä joelta, joka kiemurrellen laskeutuu Parisiin ja
-jossa pääskyset liikkuvat kalojen tavalla. Minun iälläni tämä kaikki
-on hyvin hullunkurista! Mutta minkäs sille mahtaa, herrani, kun
-on työskennellyt koko ikänsä, niin tulee hetki, jolloin huomaa,
-että muutakin olisi voinut tehdä, ja silloin alkaa kaduttaa, niin,
-silloin alkaa kaduttaa! Ajatelkaahan, että kahdenkymmenen vuoden
-kuluessa minä olisin voinut muiden tavalla, muiden naisten tavalla
-mennä metsään saamaan suuteloita. Minä uneksin siitä, miten suloista
-olisi olla pitkällään lehvien alla ja rakastaa jotakin! Ja sitä
-minä ajattelin kaiket päivät ja kaiket yöt! Minä uneksin kuuvalosta
-järvellä aina siihen asti, että minut valtasi halu hukuttautua.
-
-"Alussa minä en uskaltanut puhua tästä mitään hra Beaurainille. Minä
-tiesin hyvinkin, että hän tekisi minusta pilaa ja ajaisi minut
-myymään lankoja ja neuloja! Ja sitten, totta puhuen, hra Beaurain ei
-enää suuresti minua miellyttänyt; mutta katsellessani peiliin minä
-käsitin myöskin, että minä en enää miellyttänyt ketään, minä! Minä
-otin siis ratkaisevan askeleen ja esitin tehtäväksi matkan maalle,
-sinne, missä me olimme tutustuneet toisiimme. Hän suostui ilman
-epäilyjä, ja niin me saavuimme tänne tänä aamuna, kellon lähestyessä
-yhdeksää.
-
-"Mutta saavuttuani tänne vainioille minä tunsin itseni kokonaan
-nuortuneeksi. Naisen sydän ei koskaan vanhetu! Ja totta puhuen minä
-en nähnyt miehessäni sitä, millainen hän oli, vaan sen, mitä hän oli
-muinoin ollut! Sen minä teille vannon, herrani. Toden totta, minä
-olin juopunut. Minä aloin syleillä häntä; hän hämmästyi siitä enemmän
-kuin siitä, jos olisin yrittänyt häntä tappaa. Hän hoki yhtä mittaa:
-'Mutta sinäpäs olet hullu. Mutta sinäpäs olet hullu, tänä aamuna.
-Mikäs sinua oikein riivaa?...' Minä en kuunnellut häntä, minä, minä
-en kuunnellut muuta kuin sydämeni ääntä. Ja minä pakotin hänet
-lähtemään kanssani metsään... Ja tässä me nyt olemme!... Minä olen
-sanonut teille totuuden, herra määri, koko totuuden."
-
-Määri oli henkevä ja suorasukainen mies. Hän nousi, hymyili ja sanoi:
-"Menkää kotiinne, rouvani, älkääkä koskaan enää tehkö syntiä...
-lehvien alla."
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of Project Gutenberg's Hätähuuto y.m. kertomuksia, by Guy de Maupassant
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK HÄTÄHUUTO Y.M. KERTOMUKSIA ***
-
-***** This file should be named 52470-8.txt or 52470-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/2/4/7/52470/
-
-Produced by Timo Ervasti and Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions
-will be renamed.
-
-Creating the works from public domain print editions means that no
-one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
-(and you!) can copy and distribute it in the United States without
-permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
-set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
-copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
-protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
-Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
-charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
-do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
-rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
-such as creation of derivative works, reports, performances and
-research.  They may be modified and printed and given away--you may do
-practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
-subject to the trademark license, especially commercial
-redistribution.
-
-
-
-*** START: FULL LICENSE ***
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
-Gutenberg-tm License (available with this file or online at
-http://gutenberg.org/license).
-
-
-Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
-electronic works
-
-1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
-all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
-If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
-Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
-terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
-entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
-
-1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement.  See
-paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
-and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
-works.  See paragraph 1.E below.
-
-1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
-or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
-Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
-collection are in the public domain in the United States.  If an
-individual work is in the public domain in the United States and you are
-located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
-copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
-works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
-are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
-Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
-freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
-this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
-the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
-keeping this work in the same format with its attached full Project
-Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
-
-1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
-a constant state of change.  If you are outside the United States, check
-the laws of your country in addition to the terms of this agreement
-before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
-creating derivative works based on this work or any other Project
-Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
-the copyright status of any work in any country outside the United
-States.
-
-1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
-access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
-whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
-phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
-Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
-copied or distributed:
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
-from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
-posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
-and distributed to anyone in the United States without paying any fees
-or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
-with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
-work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
-through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
-Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
-1.E.9.
-
-1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
-terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
-to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
-permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
-
-1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
-word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
-distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
-"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
-posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
-you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
-copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
-request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
-form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
-License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
-that
-
-- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
-     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
-     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
-     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
-     must be paid within 60 days following each date on which you
-     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
-     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
-     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
-     address specified in Section 4, "Information about donations to
-     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
-
-- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-     License.  You must require such a user to return or
-     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
-     and discontinue all use of and all access to other copies of
-     Project Gutenberg-tm works.
-
-- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
-     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
-     of receipt of the work.
-
-- You comply with all other terms of this agreement for free
-     distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
-electronic work or group of works on different terms than are set
-forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
-both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
-Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
-Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
-collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
-works, and the medium on which they may be stored, may contain
-"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
-corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
-property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
-computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
-your equipment.
-
-1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from.  If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium with
-your written explanation.  The person or entity that provided you with
-the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
-refund.  If you received the work electronically, the person or entity
-providing it to you may choose to give you a second opportunity to
-receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
-is also defective, you may demand a refund in writing without further
-opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
-WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
-WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
-If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
-law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
-interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
-the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
-provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
-
-1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
-with this agreement, and any volunteers associated with the production,
-promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
-harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
-that arise directly or indirectly from any of the following which you do
-or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
-work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
-Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
-
-
-Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of computers
-including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
-because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
-people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
-To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
-and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
-and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
-
-
-Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
-Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
-http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
-permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
-Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
-throughout numerous locations.  Its business office is located at
-809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
-business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
-information can be found at the Foundation's web site and official
-page at http://pglaf.org
-
-For additional contact information:
-     Dr. Gregory B. Newby
-     Chief Executive and Director
-     gbnewby@pglaf.org
-
-
-Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements.  We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance.  To
-SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
-particular state visit http://pglaf.org
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations.
-To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
-
-
-Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
-works.
-
-Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
-concept of a library of electronic works that could be freely shared
-with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
-Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
-
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
-unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
-keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
-
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
-
-     http://www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/old/52470-8.zip b/old/52470-8.zip
deleted file mode 100644
index ecab9ab..0000000
--- a/old/52470-8.zip
+++ /dev/null