NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 15720 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..bb84bc9
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #52313 (https://www.gutenberg.org/ebooks/52313)
diff --git a/old/52313-8.txt b/old/52313-8.txt
deleted file mode 100644
index e15006b..0000000
--- a/old/52313-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,15720 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Ihmispeto, by Emile Zola
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-
-Title: Ihmispeto
-       Siveysromaani
-
-Author: Emile Zola
-
-Translator: Wikki Ilmoni
-
-Release Date: June 12, 2016 [EBook #52313]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK IHMISPETO ***
-
-
-
-
-Produced by Juha Kiuru
-
-
-
-
-
-
-IHMISPETO
-
-Siveysromaani
-
-
-Kirj.
-
-EMILE ZOLA
-
-
-Suomentanut Wikki Ilmoni
-
-Alkuperäinen nimi: La Bête Humaine
-
-
-
-
-Porissa,
-Otto Andersin
-1906.
-
-Otto Andersin'in kirjapainossa.
-
-
-
-
-
-
-I.
-
-
-Roubaud astui huoneeseen ja laski pöydälle leipäkakun, piirakkaan ja
-pullon valkoista viiniä. Mutta Victoire eukko lienee aamulla, ennen
-kun läksi vartiopaikalleen, pannut liian paljon hiiliä kamiiniin,
-sillä täällä oli tukahduttavan kuuma, minkä vuoksi hän avasi akkunan,
-nojausi akkunanpuitteeseen ja kurkisti ulos.
-
-Se oli Amsterdaminkadun varrella, viimeinen talo oikealla, johon
-Länsiradan yhtiö oli majoittanut osan henkilökunnastaan. Akkuna,
-jonka ääressä hän seisoi, oli kulma-akkuna kolmannessa kerroksessa,
-ja kun se oli ratapihalle päin, mikä muodosti suuren koverruksen
-Quartier de l'Europeen, oli siitä lavea näköala yli näköpiirin, joka
-tänä iltapäivänä kosteine ja haaleine, auringonsäteiden lävistämine
-harmaine helmikuuntaivaineen näytti vielä tavallista suuremmalta.
-
-Hänen edessään häämöitti hämäränä ja epäselvänä Rue de Romen
-varrella oleva huonerivi. Vasemmalla avautuivat rautatiehallit
-jättiläismäisine pylväineen ja savun mustaamine ruutuineen.
-
-Roubaud seurasi hetkisen mielenkiinnolla elämää ja liikettä tuolla
-alhaalla olevalla ratapihalla ja vertasi sitä ratapihaansa Havressa,
-jossa hän oli ollut alipäällikkönä. Joka kerta, kun hän täten
-joutui viettämään päivän Pariisissa ja meni majailemaan Victoire
-eukon luo, vaati virkansa hänet jälleen työhön. Hän oli juuri
-lähtemäisillään akkunan luota, kun ääni huusi häntä, minkä vuoksi
-hän astui balkongille. Neljännen kerroksen akkunassa hän äkkäsi
-nuoren, kolmannellakymmenennellä ikävuodellaan olevan miehen, Henri
-Danvergnen, joka oli ylikonduktööri ja asui siellä isänsä, joka oli
-yliapulaisena kaukoliikenteessä, ja molempien sisartensa, Clairen ja
-Sophien kanssa. Nämä, jotka olivat kaksi ihastuttavaa valkoverikkiä,
-ijältään kahdeksantoista ja kaksikymmentä vuotta, ja jotka aina
-olivat iloiset ja hyvällä tuulella, hoitivat taloutta isälle ja
-veljelle, jotka ansaitsivat yhteensä kuusituhatta frangia vuodessa.
-
--- Kas, herra Roubaud, oletteko te Pariisissa? Vai niin minä
-ymmärrän, se on tuon aliprefektiä koskevan asian takia!
-
-Roubaud selitti, että hänen oli täytynyt matkustaa Havreen samana
-aamuna pikajunalla kuusi ja neljäkymmentä. Hänet oli kutsuttu
-liikennepäällikön määräyksellä ja oli hän saanut kelpo läksytyksen.
-Oli onni, ett'ei häntä oltu pantu viralta.
-
--- Entäs missä on rouva? kysyi Henri.
-
-Hänkin oli matkustanut mukana, tehdäkseen muutamia ostoksia, ja mies
-odotti häntä tässä huoneessa. Nyt eivät he enään voineet kuulla
-toistensa puhetta, sillä molemmat sisarukset sisähuoneessa olivat
-alkaneet takoa piaanoa ja nauroivat vielä äänekkäämmin, saadakseen
-vieläkin enemmän eloa lintuihin, jotka lauloivat häkissä. Tätä piti
-nuori mies hauskana, minkä vuoksi hän lausui hyvästi ja vetäysi
-jälleen asuntoonsa. Hetkistä myöhemmin Roubaudkin läksi balkongilta.
-
-Kun Roubaud näki kukkuvasta kellosta, että se oli kaksikymmentä
-minuuttia yli kolmen, teki hän epätoivoisen eleen. Minkä lemmon
-vuoksi viipyi Séverine niin kauvan? Jos hän oli jossakin myymälässä,
-niin eikö hän siis milloinkaan voinut tulla sieltä pois?
-
-Kello löi puoli neljä. Roubaud käveli edestakaisin, kuunnellen
-pienintäkin melua rappusista. Kulkiessaan näin toimetonna ja odottaen
-pysähtyi hän peilin eteen ja katseli itseänsä siitä. Hän ei ollut
-vanhentunut ja hän oli lähempänä neljääkymmentä, ilman että hänen
-tulipunaiset, kiharat hiuksensa olivat alkaneet vaaleta. Hänen
-täysipartansa oli edelleen yhtä tuuhea ja vaalea.
-
-Hän oli keskikokoinen, mutta tavattoman väkevä; pää oli litteähkö,
-otsa oli matala ja niska jykevä; ja noita pyöreitä, vereviä kasvoja
-valaisi kaksi vilkasta silmää, joiden pörheät kulmakarvat olivat
-kasvaneet yhteen.
-
-Hänen vaimonsa oli häntä viisitoista vuotta nuorempi, mutta hänen
-ahkerat silmäyksensä peiliin rauhoittivat häntä ja saivat hänet
-sangen tyytyväiseksi itseensä.
-
-Syntyneenä Plassansissa Etelä-Ranskassa, missä isä oli ajurina,
-oli hänestä vihdoin tullut asemamestari Barentinin asemalle, ja
-siellä oli hän tehnyt tuttavuutta rakkaan vaimonsa kanssa, -- jonka
-kanssa hän nyt oli ollut naimisissa kolme vuotta --, kun tämä tuli
-Doinvillestä ja matkusti junassa presidentti Grandmorinin tyttären,
-Berthe neidin, seurassa.
-
-Séverine Aubry oli erään Grandmorinin palveluksessa kuolleen
-puutarhurin nuorin tytär. Mutta presidentti, joka oli hänen kumminsa
-ja holhoojansa, oli hemmotellut häntä aika tavalla, antanut hänen
-olla tyttärensä seurana ja he olivat molemmat käyneet samassa
-kasvatuslaitoksessa Rouenissa. Hän oli luonnostaan niin hieno, että
-Roubaud kauvan aikaa oli tyytynyt etäältä ihailemaan ja ikävöimään
-häntä intohimolla, jota hiukkasen sivistystä saanut työmies tuntee
-hienoa ja hänen luullakseen kallisarvoista koristetta kohtaan.
-Se oli ainoa romaani hänen elämässänsä. Hän olisi voinut naida
-hänet siinäkin tapauksessa, ett'ei hänellä olisi ollut soutakaan,
-pelkästään ihastuksesta omistaa hänet, ja kun hän vihdoinkin siksi
-rohkaistui, että uskalsi kosia, voitti todellisuus hänen unelmansa.
-Hän ei ainoastaan saanut Séverinen mukana kymmenentuhatta frangia
-myötäjäisiä, vaan olipa presidentti, joka nyttemmin oli ottanut
-eronsa, mutta pysyi Länsiradan yhtiön johtokunnan jäsenenä, vielä
-lisäksi ottanut hänet suojelukseensa, ja jo häidensä jälkeisenä
-päivänä oli hänet ylennetty alipäälliköksi Havren asemalla.
-
-Nyt oli Roubaudin kärsivällisyys tykkänään lopussa. He olivat
-sopineet kohdataksensa toisensa kello kolmelta. Missä saattoi hän
-olla? Ei hän voisi uskotella häntä, että kokonainen päivä kuluisi
-kenkäparin ja kuuden paidan ostamiseen. Kulkiessaan uudelleen peilin
-ohi, huomasi hän, että hän rypisteli kulmiansa, ja että syvä ryppy
-näkyi hänen otsallaan. Havressa ei hän koskaan epäillyt häntä. Mutta
-Pariisissa hän kuvitteli mielessään kaikkia mahdollisia vaaroja,
-vehkeitä ja hairahduksia. Veri nousi hänen päähänsä. Hänestä tuli
-jälleen voimastaan tietämätön eläin ja hän olisi voinut kuristaa
-hänet sokean raivon vimmassa.
-
-Ovi aukeni ja Séverine tuli näkyviin iloisena ja reippaana.
-
--- Tässä olen... Luulit kai minun kadonneen?
-
-Säteillen kahdenkymmenen viiden vuoden nuoruudesta näytti hän
-pitkältä, hoikalta ja hyvin notkealta. Ensi silmäyksellä ei hän ollut
-kaunis, sillä hänellä oli pitkulaiset kasvot ja voimakaspiirteinen
-suu, mutta hampaat olivat ihastuttavat. Mutta kun katseli häntä
-lähemmin, mieltyi hänen omituisiin, suuriin sinisilmiinsä tuon
-runsaan, mustan tukan alla.
-
-Kun hänen miehensä vastaamatta edelleen tarkasteli häntä, silmissä
-tuo neuvoton ilme, jonka hän niin hyvin tunsi, lisäsi hän:
-
--- Oi, kuinka olen juossut... Voitko ajatella, oli aivan mahdoton
-löytää raitiotievaunua. En tahtonut kustantaa itselleni vaunuja ja
-juoksin sen vuoksi! Katso, kuinka minun on kuuma.
-
--- Oh, minua et uskotakaan, vastasi hän kiivaasti, tulevasi
-suorapäätä Bon Marchésta.
-
-Hän heittäytyi heti kuin sievä lapsi hänen kaulaansa ja asetti pienen
-soman, pyylevän kätensä hänen suulleen.
-
--- Vaiti, ilkimys, vaiti...! Tiedäthän, että pidän sinusta.
-
-Koko hänen persoonansa todisti sellaista vilpittömyyttä, että
-mies tunsi hänen pysyneen siveänä ja kunniallisena, ja hurjasti
-rakastuneena sulki hän hänet syliinsä. Siten kävi aina hänen
-epäluuloisuutensa lopuksi. Vaimo antautui hänelle, koska hän piti
-hyväilyistä. Hän antoi hänelle suuteloja, joihin hän ei vastannut.
-Mutta tämäkin, tämä toimeton, melkein tyttärellinen mieltymys kuin
-suuressa lapsessa, jossa rakastajatar ei vielä ole herännyt, jätti
-kuitenkin häneen epämääräisen levottomuuden.
-
--- Siinä tapauksessa olet kai pannut paljaaksi koko Bon Marchén?
-
--- Kylläpä. Sinä saat kuulla... Mutta syökäämme ensin... Voi, kuinka
-olen nälissäni! Niin, se oli totta. Minulla on mukanani pieni lahja
-sinulle. Mutta pyydä ensin: Saanko minä pienen lahjan.
-
-Hän nauroi hänelle päin silmiä ja piti oikeata kättään taskussa,
-jossa hän salasi jotakin.
-
--- Pyydä kiltisti: Saanko minä lahjan.
-
-Mies nauroi hyväntahtoisesti ja totteli.
-
-Séverine oli ostanut hänelle veitsen sen sijaan, joka oli kadonnut
-neljätoista päivää sitten, ja jota hän kaipasi. Hän ihastui tuohon
-uuteen kauniiseen ja hyvään veitseen, jossa oli elehvantinluinen
-varsi ja välkkyvä terä. Hänen täytyi heti koetella sitä. Vaimo oli
-onnellinen hänen ilonsa vuoksi ja pyysi pilanpäiten souta, jott'ei
-heidän ystävyytensä loppuisi.
-
-Hän oli mennyt miehensä luo akkunan ääreen, nojautui hänen
-olkapäähänsä ja seisoi siinä muutamia sekunteja, katsellen ulos tuon
-laajan asema-alueen yli.
-
--- Ne ovat iloisia tyttöjä nuo Dauvergnen tytöt, sanoi Roubaud ja
-meni pois akkunan luota. Kuuletko, kuinka he takovat pianoa? Puhuin
-hetki sitten Henrin kanssa ja hän pyysi sanomaan terveisiä.
-
--- Ruokaa, ruokaa! huusi Séverine.
-
-Hän hyökkäsi muutamain sardiinien kimppuun ja hotkasi ne suuhunsa.
-Oli niin kauvan siitä kun he olivat saaneet vähäisen ruo'an murun
-Mantesissa. Hän oli vallan hulluuntunut Pariisista, onnesta
-kulkea sen katukäytävillä ja hänessä oli oikea kuume asioihinsa
-Bon Marchén luona. Joka kevät tuhlasi hän siellä kaikki talvella
-tekemänsä säästöönpanot. Hän osti mieluimmin kaikki sieltä, ja
-väitti säästävänsä, mitä koko matka tuli maksamaan. Minuutiksikaan
-herkeämättä syömästä, ei hän kyllästynyt siitä puhumaan. Hiukan
-vastahakoisesti tunnusti hän vihdoin punastuen, kuinka paljon hän oli
-pannut menemään; se nousi yli kolmensadan frangin.
-
--- Kas hittoa, sanoi Roubaud ällistyneenä, sinäpä pukeudut hienosti,
-ollaksesi alipäälikön vaimo. Mutta sinunhan piti vain ostaa kuusi
-paitaa ja kengät.
-
--- Voi, ystäväni, se oli niin tavattoman halpaa!... Palanen
-ihastuttavaa, juovikasta silkkiä! Tuollainen ihmeen aistikas pikku
-hattu; valmiita hameita koruommeltuine lenkuttimineen! Ja kaiken
-tämän sain ilman niin mitään. Havressa olisi saanut maksaa kaksi
-kertaa niin paljon... Saatpa nähdä, jahka tavarat tulevat kotiin!
-
-Roubaud nauroi vihdoin, hän oli niin sievä tyytyväisyydessään ja
-rukoilevine, pelokkaine kasvojenilmeineen. Olihan sitäpaitsi jotakin
-ihastuttavaa tässä valmistamattomassa ateriassa näin kahden kesken
-ja se maistui niin hyvältä, paljon paremmalta, kuin jos he olisivat
-syöneet ravintolassa. Séverine, joka tavallisesti ei juonut muuta
-kuin vettä, poikkesi kerran tavastaan ja tyhjensi viinilasinsa sitä
-ajattelematta. Kun sardiinilaatikko oli syöty tyhjäksi, iskivät he
-piirakkaaseen tuolla kauniilla, uudella veitsellä. Se leikkasi niin
-hyvin, että oikein oli hauska sitä katsella.
-
--- No miten kävi sinun asiasi? kysyi hän vihdoin. Tässä minä istun
-lörpöttelemässä, etkä sinä kerro, miten sinun on käynyt.
-
-Hän toki seikkaperäisesti selkoa vastaanotosta liikennepäällikön
-luona. Voi, hän oli saanut aika lailla nuhteita. Hän oli
-puolustautunut: kertonut, miten se oli tapahtunut, ja että tuo pieni,
-herrasteleva aliprefekti oli itsepintaisesti tahtonut ottaa koiransa
-ensi luokan vaunuun, vaikka eräs toisen luokan vaunu oli varattu
-metsästäjiä ja heidän koiriansa varten, ja siitä aiheutuneesta
-sananvaihdosta. Päällikkö myönsi hänen ylipäänsä olevan oikeassa.
-Mutta varmaankin olisi hänet siirretty, ellei presidentti Grandmorin
-olisi häntä niin lämpimästi puolustanut.
-
-Séverine keskeytti hänet silloin:
-
--- Katsohan, teinpä oikein viisaasti siinä, että kirjoitin hänelle
-ja otin sinut mukaani käydessäni hänen luonaan tänä aamuna, ennen
-kuin sinun oli lähdettävä saamaan nuhteita... Tiesin kyllä, että hän
-päästäisi meidät pulasta.
-
--- Niin, hän pitää sinusta paljon, jatkoi Roubaud, ja hänellä on
-pitkät käsivarret yhtiössä. Siitä näkee, mitä hyötyä siitä saa, että
-on kunnollinen virkamies! Kiitossanoja ei ole säästetty: minulla
-tosin ei ollut suurtakaan kykyä alunpitäen, mutta käyttäydyin hyvin,
-osoitin kuuliaisuutta ja päättäväisyyttä! Mutta ellet sinä olisi
-ollut vaimonani ja ellei Grandmorin sinun takiasi olisi käynyt
-puolelleni, olisi minun nyt käynyt nolosti ja minut olisi karkotettu
-jollekin pikkuasemalle.
-
-Séverine tuijotti avaruuteen ja mutisi kuin itseksensä puhuen:
-
--- Niin, niin, hänellä on pitkät käsivarret. Äänettömyys seurasi ja
-Séverine jatkoi tuijottamistaan, eikä syönyt enään. Hän palautti
-muistiinsa epäilemättä lapsuudenpäivänsä tuolla kaukana Doinvillen
-tilalla, neljä lieutä Rouenin ulkopuolella. Hän ei ollut milloinkaan
-nähnyt äitiänsä. Hänen isänsä, puutarhuri Aubry, kuoli, kun hän
-täytti kolmetoista vuotta, ja presidentti, joka jo oli leski, oli
-silloin ottanut hänet Berthe tyttärensä seuralaiseksi. Berthe, joka
-oli häntä kaksi vuotta vanhempi oli puolta vuotta myöhemmin, kuin
-hän, mennyt naimisiin pienen, kuivan ja keltaisen de Lachesnayen
-kanssa.
-
-Mikäli hän saattoi muistaa presidenttiä, oli hän aina ollut
-kaltaisensa: tanakka ja vahvarakenteinen, varhain harmaantunut,
-säilyttäen jälkiä karhean tukkansa alkuperäisestä vaaleasta väristä,
-lyhyeksi leikattu parta leuvassa, mutta vailla viiksiä. Tuimat,
-siniset silmät ja suuri nenä antoivat noille neliskulmaisille
-kasvoille ankaran ilmeen, joka soveltui hyvin hänen töykeään
-olintapaansa ja siihen peljästykseen, minkä hän sai aikaan kaikissa,
-jotka tulivat hänen läheisyyteensä.
-
-Roubaudin täytyi korottaa ääntänsä ja uudistaa kysymyksensä kahdesti.
-
--- No, mitä sinä ajattelet?
-
-Hän säpsähti ja näytti sekä hämmästyneeltä, että pelästyneeltä.
-
--- En mitään erityistä.
-
--- Sinä et syö mitään, eikö sinun enään ole nälkä?
-
--- On kyllä ... saatpa nähdä.
-
-Séverine joi viinilasistansa ja söi sen piirakkaanpalasen, joka
-hänellä oli jäljellä lautasellaan. Mutta nyt tuli aika hälinä; he
-olivat syöneet kaikki leivät, eikä heillä ollut palastakaan jäljellä
-juuston kanssa syödäksensä. He kirkuivat ja nauroivat ja käänsivät
-kaikki mullin mallin, kunnes vihdoin Victoire eukon ruokakaapista
-löysivät kuivan leipäpalasen.
-
-Heidän pahin nälkänsä oli tyydytetty ja he söivät nyt hyvin hitaasti
-ja verkallensa ja leikkasivat juuston pieniksi palasiksi jatkaakseen
-aikaa. Heidän keskustelunsakin oli keskeytymäisillään.
-
--- Sepä totta; huudahti Roubaud, unhoitin kysyä sinulta... Miksi
-vastasit kieltävästi presidentin kutsuun tulla Doinvilleen?
-
-Vaimo ei vastannut.
-
--- Kuten tiedät, jatkoi Roubaud, en minä voinut nähdä mitään
-pahaa siinä matkassa. Olisin voinut järjestää asiani niin, että
-sinä olisit voinut viipyä siellä aina torstaihin asti. Meidän
-asemassamme ovat he meille tarpeen. Ei ole viisasta kieltäytyä heidän
-kohteliaisuuksistansa, sitäkin vähemmin, kun epäämisesi näytti
-todella saattavan hänet pahoilensa... Miksi siis et tahtonut?
-
-Séverine teki kärsimättömän eleen.
-
--- En voi jättää sinua vallan yksinäsi.
-
--- Se ei ole mikään syy... Niinä kolmena vuotena, mitkä olemme olleet
-naimisissa, olet kahdesti ollut Doinvillessa, viikon kummallakin
-kertaa. Eihän sinua mikään olisi estänyt matkustamasta sinne vieläkin
-kerran.
-
-Hän käänsi päänsä poispäin ja tuli yhä enemmän hämilleen.
-
--- Ethän voine pakottaa minua tekemään sellaista, mikä tuntuu
-vastenmieliseltä.
-
-Roubaud ojensi käsivartensa juuri kuin selittääkseen, ett'ei hän
-tahtonut pakottaa häntä mihinkään, mutta jatkoi kuitenkin:
-
--- Sinä salaat minulta jotakin... Etkö pidä presidentistä, kun hän on
-siellä?
-
-Séverine, joka tähän asti oli vastaillut hitaasti ja yksikantaan,
-tuli nyt kärsimättömäksi.
-
--- Hän! Mikä sinuun nyt on mennyt?
-
-Ja hän jatkoi lyhyin, hermostunein lausein. Häntä tuskin näkyikään.
-Hänellä oli yksikseen rakennus puistossa, jonka portti oli
-yksinäiselle tielle päin ja hän tuli ja meni, ilman että edes
-tiedettiin koska. Ei hänen oma sisarensakaan tietänyt milloinkaan
-varmaan, koska hän oli odotettavissa. Hän vuokrasi vaunut
-Barentinista ja ajoi illalla Doinvilleen ja saattoi siten kaikkien
-huomaamatta oleskella useampia päiviä rakennuksessaan. Eikä suinkaan
-hän siellä ketään häirinyt.
-
--- Tulin ajatelleeksi häntä sen vuoksi, että sinä monta monituista
-kertaa olet maininnut, että te lapset pelkäsitte häntä vallan
-mielettömästi.
-
--- Minä muistan sen niin hyvin. Kun olin pieni tyttö ja me leikimme
-lehtokujissa, niin menivät kaikki muut piiloon hänen tullessansa,
-yksinpä hänen tyttärensä Berthekin, joka alituisesti pelkäsi saavansa
-toria. Mutta minä jäin tyynenä paikolleni, ja kun hän näki minun
-seisovan siinä nenä pystyssä ja hymyilevänä, taputti hän minua
-poskelle... Ja jälkeenpäin, kun olimme kuusitoistavuotiaita ja Berthe
-tahtoi saada jotakin, lähetti hän aina minut sitä pyytämään. Minä
-tein sen, enkä luonut katsettani maahan, vaikka kyllä tunsin, miten
-hän lävisti minut silmillään. Se ei minua vähäkään pelottanut, sillä
-minä olin niin varma siitä, että hän myöntäisi minulle kaikki, mitä
-toivoin!
-
-Hän vaikeni ja sulki silmänsä. Hänen lämpimäin, paisuneiden
-kasvojensa yli näytti kulkevan pöyristys, kun hän itsekseen muisteli
-näitä menneitä päiviä.
-
--- Niin, hän on kyllä ollut sangen kiltti sinua kohtaan, alkoi
-uudelleen Roubaud, joka oli sytyttänyt piippunsa. Hän ei ole
-ainoastaan kasvattanut sinua kuin hienoa neitiä, vaan myöskin
-viisaalla tavalla hoitanut sitä vähää, mikä sinulla oli, ja lisännyt
-sitä, kun menimme naimisiin... Puhumattakaan siitä, että hän on
-luvannut jättää jälkeensä jotakin sinulle.
-
--- Niin, mutisi Séverine, Droix-de-Maufrasin varrella olevan talon,
-tuon paikan, missä rautatie kulkee tilusten halki. Mutta siihen ei
-ole luottamista, sillä Lachesnayelaiset kyllä koettavat vaikuttaa
-häneen, ett'ei hän antaisi minulle mitään. Ja minä olen yhtä
-tyytyväinen siihen.
-
-Hän oli lausunut viimeiset sanansa niin vilkkaasti, että mies
-hämmästyi, otti piipun suustaan ja katsoi hänen suurein, pyörein
-silmin.
-
--- Sinäpä olet hauska. Sanotaan presidentillä olevan useampia
-miljooneja, ja mitäpä pahaa siinä olisi, jos hän testamentissaan
-muistaisi ristitytärtänsä? Se ei voisi hämmästyttää ketään ja silloin
-me saisimme asiamme hyvin järjestettyä.
-
-Silloin pälkähti hänen päähänsä asia, joka sai hänen nauramaan.
-
--- Sinä ehkä pelkäät, että ihmiset uskovat sinun olevan hänen
-tyttärensä? Kuten tiedät kerrotaan presidentistä kylläkin kauniita
-asioita, vaikka hän näyttää niin jäykältä ja ankaralta.
-
-Séverine syöksähti ylös aivan hurjana ja kasvoiltaan tulipunaisena,
-sinisissä silmissään peljästyksen ja hämmingin ilme.
-
--- Hänen tyttärensä, hänen tyttärensä!... Et saa laskea leikkiä
-tuolla tapaa! Voinko minä olla hänen tyttärensä? Olenko hänen
-näköisensä?... Olkoon tämä kylliksi, puhukaamme jostakin muusta. En
-tahdo matkustaa Doinvilleen, koska en tahdo; tahdon mieluummin palata
-sinun kanssasi Havreen.
-
-Juuri kuin rauhoittuakseen täydellisesti, ennen kun alkaisi hiukan
-siivota jälkiänsä huoneessa, meni hän takaisin akkunan luo. Mies pani
-pois veitsen ja piipun ja seurasi perässä sinne. Hän sulki vaimonsa
-syliinsä, nojasi leukaansa hänen olkapäähänsä ja kallisti päätänsä
-hänen päätään vastaan. Liikkumattomina katselivat he ratapihalle.
-
-Vähitellen, sanomatta mitään, tuli Roubaud hänen lämpimän, nuoren
-ruumiinsa hurmaamana yhä lähemmäksi ja hyväilevämmäksi. Hän vei hänet
-pois akkunan luota ja alkoi intohimoisesti suudella häntä.
-
--- Ei, ei, päästä minut, mutisi Séverine.
-
-Hänen verensä kiehui, tuntui siltä kuin kaikki olisi häntä
-juovuttanut: ruoka ja viini, kuumeiset kävelyt Pariisin kaduilla,
-liiallinen kuumuus huoneessa. Ja kuitenkin osoittautui hän
-vastahakoiseksi, asettui vastarintaan, liikutettuna ja peljästyneenä
-syystä, jota hän ei olisi voinut selittää.
-
--- Ei, ei, minä en tahdo.
-
-Tulipunaisena kasvoiltaan piteli mies häntä kiinni karkeilla,
-voimakkailla käsillään. Hän olisi voinut murskata hänet. Hän voisi
-tulla hulluksi, ei milloinkaan ollut hän tuntenut vaimoansa niin
-hehkuvaksi, niin lihallisen himoittavaksi. Séverinen mustat hiukset
-tummina heijastuivat hänen muuten niin tyynistä, tummansinisistä
-silmistään ja uhkea, veripunainen suu erosi silminnähtävästi noista
-suloisista, pyöreistä kasvoista. Hän ei enään tuntenut tätä naista.
-Miksi kieltäytyi hän?
-
--- Ei, ei. Minä pyydän sinua, anna minun olla!... Minä en tiedä, mitä
-se on, mutta pelkkä ajatuskin tukahuttaa minut. Se ei olisi onneksi.
-
-Molemmat istuivat nyt sängyn reunalla. Roubaud pyyhki kädellä
-kasvojaan, kuin olisi hän tahtonut karkoittaa tuon tuiman polton.
-Nähdessään hänet jälleen tyynenä, nojausi Séverine ystävällisesti
-häntä vastaan, painoi suudelman hänen poskelleen; hän tahtoi näyttää
-joka tapauksessa pitävänsä hänestä paljon. He olivat tointuaksensa
-hetkisen puhumatta. Mies oli jälleen tarttunut hänen vasempaan
-käteensä ja leikki vanhalla kultasormuksella, kultaisella käärmeellä
-pienine, punatimanteista valmistettuine päineen, jota hän kantoi
-samassa sormessa, kuin vihkisormustakin. Mies muisti hänen aina
-kantaneen sitä siinä.
-
--- Pikku käärmeeni, sanoi Séverine tahtomattansa ja uneksien, luullen
-hänen katselevan sormusta ja tuntien vastustamatonta puhumisen
-tarvetta.
-
--- Hän antoi sen minulle Croix-de-Maufrasissa, kun täytin kuusitoista
-vuotta.
-
-Roubaud kohotti hämmästyneenä päätään.
-
--- Kuka antoi? Presidenttikö?
-
-Miehensä katsoessa häneen hän säpsähti ja heräsi äkisti. Hän tunsi
-poskiansa jäätävän. Hän koetti vastata jotakin, mutt'ei keksinyt
-mitään; hän oli kuin halvattu.
-
--- Mutta, jatkoi Roubaud, sinä olet aina sanonut saaneesi sormuksen
-äitisi jälkeen.
-
-Séverine olisi vielä voinut ottaa takaisin, mitä hän huomaamattaan
-oli päästänyt suustaan. Hänen olisi tarvinnut vain nauraa tai
-näytellä hajamielistä. Mutta hän oli ajattelemattoman itsepintainen.
-
--- Hyvä ystäväiseni, en milloinkaan ole sanonut, että olen saanut
-sormuksen äitini jälkeen.
-
-Roubaud katsoi häneen tuimasti ja kalpeni samassa.
-
--- Mitä? Etkö ole milloinkaan sanonut niin? Olethan sanonut sen
-vähintäänkin kaksikymmentä kertaa... Ei siinä ole mitään pahaa, että
-presidentti on antanut sinulle sormuksen. Hän on antanut sinulle
-paljon muuta. Mutta minkä vuoksi olet pitänyt sen salassa? Miksi olet
-valehdellut ja sen sijaan puhunut äidistäsi?
-
--- En ole maininnut äitiäni; rakas ystävä, sinä erehdyt!
-
-Hän teki tyhmästi, ollessaan niin itsepäinen. Hän ymmärsi olevansa
-hukassa, että mies luki selvästi hänen sisimmästään, ja hän olisi
-tahtonut peruuttaa, mitä oli sanonut, mutta nyt se oli liian
-myöhäistä, hän tunsi kasvojensa vääristyvän ja että koko hänen
-persoonansa ilmaisi vasten hänen tahtoaan rikoksen tunnustamista.
-Poskien kylmyys oli levinnyt yli koko kasvojen ja hänen huulensa
-värähteli hermostuneesti. Roubaud sitävastoin oli hirvittävän
-näköinen, hän oli äkisti tullut niin punaiseksi, että olisi voinut
-luulla veren halkaisevan suonet; hän tarttui vaimonsa ranteeseen,
-tuijotti häntä läheltä, paremmin voidakseen hänen hämmästyneistä ja
-peljästyneistä silmistään lukea sen, mitä hän ei ääneensä lausunut.
-
--- Kuolema ja helvetti, änkytti hän.
-
-Séverine rupesi pelkäämään, pani kätensä kasvojen eteen, aavistaen,
-että mies löisi häntä. Vähäinen, merkityksetön pikkuasia, erään
-sormusta koskevan valheen unhoittaminen oli pari sanaa vaihdettua
-täydellisesti paljastanut hänet. Minuutin kuluttua heitti Roubaud
-hänet työntämällä poikkipuolin sänkyyn ja alkoi lyödä häntä. Niiden
-kolmen vuoden kuluessa, mitkä he olivat olleet naimisissa, ei hän
-ollut antanut hänelle pienintäkään lyöntiä, mutta nyt ruhjoi hän
-häntä sokeassa, törkeässä katkeruudessaan.
-
--- Kirottu lutka; sinä olet ollut ... sinä olet ollut ... vanhan,
-elähtäneen ukon -- rakastajattarena.
-
-Hän sähisi suustaan nuo sanat, käheänä katkeroitumisesta. Hän kuuli
-vain, kuinka vaimo vastasi: ei! Se oli ainoa, mitä hän osasi sanoa
-puolustuksekseen; hän kielsi, jott'ei mies ottaisi häntä hengiltä.
-Tämä itsepintainen pysytteleminen valheessa teki Roubaudin vihdoin
-aivan mielettömäksi.
-
--- Tunnusta!
-
--- En, en!
-
-Hän tempasi Séverinen ylös ja tuki häntä käsivarsillansa, jott'ei hän
-vaipuisi alas ja koettaisi suojella kasvojaan peitolla. Hän pakotti
-vaimonsa katsomaan häntä suoraan silmiin.
-
--- Tunnusta!
-
-Mutta Séverine liukui pois, pääsi irti ja aikoi juosta ovelle.
-Mutta yhdellä hyppäyksellä oli hän jälleen hänen kimpussaan ja
-löi hänet kumoon, niin että hän kaatui pöydän viereen. Roubaud
-heittäytyi hänen viereensä ja tarttui hänen tukkaansa. He olivat niin
-liikkumattomina silmänräpäyksen, ja tämän kamalan vaitiolon aikana
-kuului Dauvergne-neitien soitto ja laulu. Näiden meluava pianonsoitto
-oli onneksi häivyttänyt heidän kamppailustaan lähteneen äänen
-kuulumattomiin.
-
--- Tunnusta, että olet ollut hänen rakastajattarenaan.
-
-Hän ei enään uskaltanut kieltää, eikä sen vuoksi vastannut mitään.
-
--- Tunnusta, taikka lyön sinut kuoliaaksi!
-
-Séverine luki selvästi hänen silmistään, että hän voisi tappaa hänet.
-Kaatuessaan oli hän nähnyt veitsen avoimena pöydällä; ja hän näki
-vieläkin edessään tuon välkkyvän terän ja luuli Roubaudin ojentavan
-kätensä ottaaksen veitsen. Hän tunsi pelon itseään herpaisevan ja oli
-valmis tyytymään kaikkeen, kunhan tästä vaan tulisi loppu.
-
--- No niin, se on totta, anna minun nyt mennä.
-
-Tämä tunnustus, jota mies oli niin kiivaasti vaatinut, vaikutti
-kuin lyönti vasten hänen kasvojaan; se oli hänen mielestään jotakin
-niin mahdotonta, niin ennen kuulumatonta. Hän ei ikinä olisi voinut
-ajatellakaan tuollaista riettautta. Hän tarttui hänen päähänsä ja
-kolhi sitä pöydänjalkaan. Séverine ponnisteli vastaan ja hän laahasi
-häntä tukasta huoneen poikki tuoleja ja kaikkia vastaan. Läähättäen
-ja hammasta purren raivosi hän hurjasti ja mielettömästi. Hän oli
-työntänyt pöytää, niin että kamiini oli ollut kaatumaisillaan. Kun he
-hengähtivät, tylstyneinä ja hengästyneinä tämän hirveän kohtauksen
-jälkeen olivat he jälleen lähellä sänkyä, vaimo nurinniskoin
-permannolla, mies alaspäin kumartuneena ja pitäen häntä kiinni
-olkapäistä; molemmat ähkien. Mutta heidän yläpuolellaan jatkui soitto
-ja kuului tuo nuorekkaan selkeä nauru.
-
-Äkisti Roubaud tempasi Séverinen ylös ja pukkasi hänet sängynlaitaa
-vastaan. Ollen yhä polvillaan ja kumarassa hänen ylitsensä, sai hän
-vihdoin puhelahjansa takaisin. Hän ei enään lyönyt häntä, hän kiusasi
-häntä kysymyksillään, johon häntä kannusti sammumaton tarve saada
-tietää kaikki.
-
--- Lutka! Sinä olet ollut hänen rakastajattarenaan... Sano se
-uudelleen, sano uudelleen... Kuinka vanha olit silloin?
-
-Séverine oli aivan äkisti tyrskähtänyt itkuun, eikä voinut
-nyyhkytyksiltä vastata.
-
--- No, perkele soikoon, tahdotko vastata!...
-
-Mitäpä hyödyttikään enään tenätä vastaan? Mies olisi karkeilla
-käsillään voinut repiä sydämen hänen ruumiistaan. Kuulustelun
-jatkuessa kertoi hän kaikki, niin masentuneena häpeästä ja
-pelosta, että hänen hiljaa kuiskatut sanansa tuskin kuuluivat.
-Mustasukkaisuuden julmien tuskien ärsyttämänä tunsi hän katkeruuden
-ja kärsimyksen itseään repelevän, kuullessaan näitä pakollisia
-tunnustuksia. Hän ei luullut koskaan saavansa tietää tarpeeksi ja
-pakoitti hänen puuttumaan vielä enemmän yksityiskohtiin, lausumaan
-sanottavansa vieläkin selvemmin. Nyrkki uhkaavasti kohotettuna
-lyömään uudelleen, jos hän vaikenisi, kuunteli hän tuskaisena, pitäen
-korvansa aivan lähellä tuon onnettoman naisen huulia.
-
-Koko Doinvillessa kulunut aika, lapsuus, nuoruus tarkasteltiin.
-Ajatteliko presidentti häntä jo ottaessaan hänet puutarhurin kuoltua
-huostaansa ja kasvatuttaessaan hänet yhdessä tyttärensä kanssa? Ihan
-varmaan oli se jo alkanut siihen aikaan, kun muut tytöt pakenivat
-leikeistään, milloin hän tuli näkyviin, jota vastoin hän hymyillen ja
-pää kenossa odotti, että presidentti ohitse kulkiessaan taputtaisi
-häntä poskelle. Ja myöhemmin, kun hän rohkeni katsoa presidenttiä
-suoraan kasvoihin, milloin hänellä oli jotakin sanomista, ja kun
-hän sai toimeen kaikki mitä halusi, eikö hän silloin ollut tuntenut
-valtaansa ja eikö hän silloin ollut halukas kohteliaisuuksille, joita
-hänelle lateli tämä muuten niin arvokas ja ankara tytöstelijä?
-
-Läähättäen kysyi Roubaud:
-
--- No, kuinka vanha olit silloin? Vastaa!
-
--- Puolen seitsemättätoista vuotias.
-
--- Valehtelet.
-
-Séverine kohautti olkapäitänsä, lopen uupuneena ja masentuneena.
-Herra paratkoon, miksipä hän valehtelisikaan!
-
--- No, missä tapahtui se ensi kerran?
-
--- Croix-de-Maufrasissa.
-
-Roubaud epäröi hetkisen, hänen huulensa värähtelivät ja silmänsä
-iskivät tulta.
-
--- Minä tahdon, että kerrot kaikki.
-
-Hän pysyi vaiti. Mutta kun mies kohotti nyrkkinsä, sanoi hän:
-
--- Sinä et usko minua.
-
--- Sano kuitenkin.
-
-Hän tahtoi tietää kaikki, hän alentui lausumaan mitä raa'impia
-sanoja ja kysymyksiä. Séverine ei avannut huuliansa, vaan vastasi
-myöntävillä ja kieltävillä eleillä. Kentiesi he molemmat tuntisivat
-lohdutusta, sittenkun hän olisi tunnustanut kaikki. Mutta
-yksityiskohdat, joiden hän luuli tekevän asian viattomammaksi,
-kiusasivat miestä vielä enemmän. Tämä hänen yhteytensä vanhan,
-elähtäneen maailmanmiehen kanssa tuntui Roubaudista pelkältä
-mädännäisyydeltä ja haavoitti hänen sisintä olemustansa
-mustasukkaisuuden myrkytetyillä tikareilla. Nyt oli kaikki ohitse,
-nyt oli elämä hänestä mahdotonta, aina tulisi hän muistamaan tämän
-riettauden.
-
-Nyyhkytykset repelivät hänen rintaansa.
-
--- Se on liian paljon ... se on mahdotonta!
-
-Mutta äkisti tarttui hän vaimoonsa ja ravisti häntä kiivaasti.
-
--- Herran nimessä sitten, minkä vuoksi tulit kanssani naimisiin? Etkö
-ymmärrä kuinka halpamaisesti olet minua pettänyt? Moni nainen istuu
-vankilassa paljoa vähemmästä... Sinä halveksit minua silloin... Miksi
-tulit kanssani naimisiin?
-
-Séverine teki epämääräisen eleen. Tiesikö hän sen nyt niin tarkoin?
-Avioliitto Roubaudin kanssa teki hänet onnelliseksi, koska hän
-toivoi sen kautta pääsevän tuosta toisesta. On olemassa niin paljon
-sellaista, jota ei tahdottaisi tehdä ja kuitenkin tehdään, koska
-se on viisainta. Ei, hän ei rakastanut miestään, mutta karttoi
-sanoa hänelle, että ellei tuota juttua olisi ollut olemassa, ei hän
-milloinkaan olisi suostunut rupeamaan hänen vaimokseen.
-
--- Hän tahtoi kai saada sinut sijoitetuksi johonkin? Ja hän
-sai käsiinsä, hyvänlaitaisen naudan... Hän tahtoi saada sinut
-sijoitetuksi johonkin, voidakseen jatkaa. No, sen te luonnollisesti
-molemmat teitte kernaasti, kun olit siellä vierailemassa? Senkö
-vuoksi hän otti sinut mukaansa?
-
-Hän tunnusti jälleen elkeellä.
-
--- Ja senkö vuoksi hän pyysi sinua mukaansa tälläkin kertaa? Ja tämä
-sikamaisuus olisi alkanut uudelleen. Eikä siitä tule loppua, ellen
-minä väännä niskojasi nurin.
-
-Hän ojensi vapisevat kätensä hänen kaulaansa kohden. Mutta tällä
-kertaa Séverine teki kapinan.
-
--- Nyt olet väärässä. Minähän kieltäydyin sinne menemästä. Muista,
-että sinä tahdoit lähettää minut sinne, ja että se harmitti minua...
-Näethän, ett'en tahdo jatkaa. Se oli loppunut, loppunut ainiaaksi.
-
-Roubaud tunsi itsessään, että vaimo puhui totta, mutta se ei
-tuottanut hänelle mitään lohdutusta. Se, mikä Séverinen ja tuon
-ihmisen välillä oli tapahtunut, oli auttamatonta, ja hän kärsi
-kauheasti, kun ei kyennyt tekemään sitä tekemättömäksi. Hellittämättä
-käsiänsä lähensi hän kasvojansa hänen kasvoihinsa; oli, kuin olisi
-hän tahtonut vaimonsa pienistä, sinisistä silmistä löytää kaiken,
-mitä tämä oli tunnustanut.
-
--- Punaisessa huoneessa Croix-de-Maufrasissa, mutisi hän, juuri
-kuin tuskallisen näyn valtaamana... Minä tunnen sen, akkuna
-rautatielle päin, sänky sen kohdalla. Se tapahtui siis siinä
-huoneessa... Nyt ymmärrän hänen puheensa siitä, että hän antaisi
-talon sinulle perinnöksi. Olet sen ansainnut. Ei ollut liikaa, että
-hän vartioitsi sinun rahojasi ja antoi sinulle myötäjäiset. Tuomari,
-miljoonainomistaja, niin arvossa pidetty, niin sivistynyt, niin
-korkeassa asemassa oleva. Siitä voi ihan tulla hulluksi. Oliko hän
-sinun isäsi?
-
-Séverine nousi nyt vaivalloisesti seisoalleen. Hän työnsi Roubaudin
-syrjään tavattomalla voimalla siihen nähden, että hän oli niin heikko
-ja masentunut.
-
--- Ei, ei, kaikkea näitä tahdot, vaan ei sitä, vastusti hän
-kiivaasti!... Lyö minua, tapa minut... Mutta sinä valehtelet, jos
-sanot niin.
-
-Roubaud piti yhä hänen kättään omiensa välissä.
-
--- Tiedätkö jotakin siitä? Sinä epäilet sitä itse ja sentähden tulet
-niin liikutetuksi.
-
-Kun Séverine irroitti kätensä, tunsi mies sormuksen, tuon
-pienen, punatimanttipäällä varustetun kultakäärmeen, joka oli
-hänen sormessaan. -- Roubaud tempasi sen irti ja astui uudessa
-raivonpuuskassa korollaan sen päälle. Sitten käveli hän ääneti
-liikutettuna edestakaisin huoneessa. Vaimo oli vaipunut vuoteen
-laidalle ja tuijotti häneen suurilla silmillään. Syntyi pitkä, kauhea
-äänettömyys.
-
-Roubaudin raivo ei tahtonut talttua. Heti kun se näytti alkavan
-hiukan vähentyä, palasi se suurin, vielä hillitsemättömin lainein,
-jotka tempasivat hänet huimaten mukaansa, juuri kuin juopumuksessa.
-Kadottaen kaiken itsensähillitsemiskykynsä, syöksyi hän edestakaisin
-huoneessa, hurjan intohimon, kaikkien pieksevien tuulenpuuskien
-heiteltävänä ja ainoastaan tuntien tarvetta saattaa se villipeto
-rauhoittumaan, joka ulvoi hänen sisimmässään. Tämä oli puhtaasti
-ruumiillinen, välitön tarve, kostonhimo, joka raivosi hänessä, eikä
-tulisi jättämään häntä rauhaan, ennen kun hän olisi tyydyttänyt sen.
-
-Keskeyttämättä kävelemistään, löi hän ohimoonsa ja änkytti
-tuskaisesti:
-
--- Mitä pitää minun tekemän?
-
-Koska hän ei ollut tappanut vaimoansa heti, ei hän sitä nytkään
-tulisi tekemään. Pelkuruutensa, että antoi hänen elää, katkeroitti
-häntä vielä enemmän, sillä se oli pelkurimaista. Hän oli jättänyt
-hänet kuristamatta sen vuoksi, että vielä oli heikko tuon lutkan
-suhteen. Mutta siihen hän ei voinut mukautua, että pitäisi hänet
-edelleen luonansa. Ajaisiko hän siis Séverinen pois, heittäisikö
-hänet kadulle, olisiko milloinkaan enään tapaamatta häntä? Hänet
-valtasi jälleen tuska ja inho, kun hän tunsi, ett'ei tulisi tekemään
-edes sitä. Mitä oli siis tehtävissä? Hän ei siis voinut muuta, kuin
-tyytyä inhoonsa ja ottaa hänet mukaansa kotiin Havreen ja jatkaa
-tyyntä yhdyselämäänsä hänen kanssaan, niin kuin ei mitään olisi
-tapahtunut. Ei, ei! Mieluummin kuolema, kuolema molemmille, nyt heti!
-Viheliäisyytensä valtasi hänet niin syvästi, että hän raivoissaan
-huusi vieläkin äänekkäämmin:
-
--- Mitä pitää minun tekemän?
-
-Séverine, joka yhä istui vuoteella, seurasi häntä suurin,
-ihmettelevin silmin. Tuolla tyynellä, toverillisella mieltymyksellä,
-jota hän tunsi miestään kohtaan, hän jo tunsi säälivänsä hänen
-määrätöntä tuskaansa. Hän olisi antanut anteeksi hänen raakuutensa
-ja lyöntinsä, ellei häntä olisi niin hämmästyttänyt tämä miehen
-hurja tunteidenpurkaus, eikä hän ollut vielä tointunut tästä
-hämmästyksestä. Hän, joka vastustelematta ja oppivaisna oli
-varsin nuorena mukautunut ukon mielitekoon ja myöhemmin antanut
-sioittaa itsensä, ainoastaan saadakseen asiat järjestykseen, ei
-voinut käsittää tuollaisia mustasukkaisuuden purkauksia vanhojen
-hairahdusten takia, joita hän vielä lisäksi katui. Hänessä oli
-aistillisuus tuskin herännyt ja puoleksi asioita tietämättä sekä
-kaikesta huolimatta viattomana ja kilttinä tyttönä katsoi hän
-mieheensä, kun tämä raivoissaan kulki edestakaisin, samalla tapaa
-kuin olisi hän katsellut sutta ja jonkin muun laatuista eläintä.
-Mikä häntä vaivasi? Eivätpä monet olisi noin kovin suuttuneet niin
-vähästä. Eniten häntä peljästytti tunne siitä, että villipeto, jonka
-olemassaoloa hän kuluneiden kolmen vuoden aikana oli epäillyt sen
-kumean karjunnan perusteella, nyt oli päässyt valloilleen, raivoisana
-ja puremaan valmiina. Mitä olisi hänen sanottava onnettomuuden
-ehkäisemiseksi?
-
-Joka kerta kun Roubaud kääntyi ympäri, tuli hän lähelle vaimoansa.
-Kun hän nyt tuli jälleen, rohkaisi Séverine mielensä ja puhutteli
-häntä.
-
--- Ystäväni, kuulehan...
-
-Mutta hän ei kuunnellut hänen puhettansa, vaan läksi huoneen toiseen
-päähän, kuin myrskyn ajelema oljenkorsi.
-
--- Mitä pitää minun tekemään? Mitä pitää minun tekemän?
-
-Séverine tarttui vihdoin hänen ranteeseensa ja pysäytti hänet
-hetkiseksi.
-
--- Ystäväni, minähän kieltäydyin matkustamasta sinne... En olisi enää
-milloinkaan matkustanut sinne! En milloinkaan! En koskaan enää...
-Sinua yksin minä rakastan. Hän rupesi hyväilemään, veti Roubaudin
-luokseen ja kohotti huulensa, jotta tämä suutelisi häntä. Mutta
-vaivuttuaan hänen viereensä työnsi mies hänet pois luotansa, tehden
-kauhua ilmaisevan liikkeen.
-
--- Kas niin vaan, nyt sinä olet myöntyväinen... Äsken olin sinusta
-vastenmielinen... Ja nyt. Koetat uudelleen saada minut valtaasi,
-saada minut oikein sidotuksi... Mutta minä tunnen, kuinka se
-myrkyttäisi vereni.
-
-Häntä pöyristytti tuo houkutteleva ajatus heittäytyä Séverinen
-syliin, ja sielun synkästä yöstä ja hänen verta vuotavasta,
-saastuneesta mieliteostansa nousi luulo kuoleman välttämättömyydestä.
-
--- Ellen tahdo kuolla siitä, että edelleen eläisin yhdessä sinun
-kanssasi, täytyy minun sitä ennen tappaa tuo toinen... Minun täytyy
-se tehdä. Minun täytyy ottaa hänet hengiltä.
-
-Nousten seisalleen toisteli hän tätä äänekkäästi, kuin olisi tämä
-päätös antanut hänelle takaisin rauhan. Ääneti ja hiljaa meni hän
-pöydän luo ja katseli veistä, joka oli siinä avattuna. Hän pani sen
-koneentapaisesti kiinni ja pisti taskuunsa. Heiluttaen käsivarsiansa
-ja katsellen kauvas avaruuteen seisoi hän samassa paikassa
-ajatuksiinsa vaipuneena. Hänen otsaansa ilmestyi kaksi suurta
-ryppyä, mitkä synnytti ajatus esteistä, joita hän ei voinut voittaa.
-Helpommin keksiäkseen jonkun keinon hän asettui akkunaan, minkä
-oli avannut ja koetti vilvoittaa kasvojansa kylmässä ilta-ilmassa.
-Séverinen valtasi uudelleen pelko; hän nousi ja asettui miehensä
-taakse, koettaen arvata, mitä tässä kovassa pääkallossa liikkui;
-mutta hän ei uskaltanut tehdä Roubaudille ainoatakaan kysymystä.
-
-Kun Roubaud kääntyi ympäri, oli jotakin raakamaista ja taipumatonta
-hänen kasvoissaan; oli kuin olisi alkava pimeys luonut varjonsa
-niiden yli. Hän oli tehnyt suunnitelman ja tehnyt päätöksensä. Hän
-katsoi kukkuvaan kelloon ja sanoi ääneensä:
-
--- Kahtakymmentä minuuttia yli viiden.
-
-Häntä ihmetytti, ett'ei kello ollut enempää; tuskin oli tunti kulunut
-ja niin paljon oli tapahtunut sinä aikana. Hän olisi saattanut
-luulla, että he olivat repineet toisiaan viikkokausia.
-
--- Kahtakymmentä minuuttia yli viiden, silloinpa meillä on hyvää
-aikaa.
-
-Séverine, joka ei uskaltanut kysyä häneltä mitään, seurasi häntä
-lakkaamatta hätääntynein katsein. Hän näki hänen kurkistavan kaappiin
-ja poimivan esille paperia, mustepullon ja kynän.
-
--- Tässä on! Kirjoita!
-
--- Kenelle sitten?
-
--- Hänelle... Istuudu!
-
-Kun Séverine itsetiedottomasti peräytyi tuolin luota, vaikk'ei
-tietänyt, mitä mies aikoi käskeä, vei Roubaud hänet takaisin sinne
-ja pakotti istuutumaan pöydän ääreen niin pontevasti, että hän jäi
-istumaan.
-
--- Kirjoita... "Matkustakaa tänä iltana pikajunalla kuusi ja
-kolmekymmentä ja näyttäytykää vasta Rouenissa".
-
-Séverine piteli kynää, mutta käsi vapisi ja yhä suuremmaksi kävi
-hänen pelkonsa sen tuntemattoman kuilun suhteen, joka avautui hänen
-eteensä näissä kahdessa yksinkertaisessa rivissä. Hän rohkeni
-rukoillen katsoa mieheensä.
-
--- Ystäväni, mitä aijot tehdä... Pyydän sinua selittämään sen
-minulle...
-
-Roubaud toisti lujalla, taipumattomalla äänellä: Kirjoita, kirjoita.
-
-Katsoen vaimoansa silmiin, ilman vihaa, ilman suuria sanoja, mutta
-taipumattomuudella, joka nöyryytti ja masensi tämän, lausui hän:
-
--- Saat nähdä, mitä tulen tekemään... Ja kuulehan: Minä tahdon,
-että sinä olet osallisena siinä, mitä aijon tehdä. Jos meidän
-kerran täytyy vetää yhtä köyttä, niin siitä tulee luja side meidän
-välillemme.
-
-Hänen sanansa kauhistuttivat Séverineä ja hän vetäytyi takaperin.
-
--- Ei, ei, minä tahdon tietää... En kirjoita ennen.
-
-Roubaud ei viitsinyt vastata, vaan tarttui hänen pieneen, hentoon
-lapsenkäteensä ja puristi sitä rautanyrkissään kuin ruuvipihdissä,
-niin että se olisi voinut musertua. Tuskan keralla hän puristi
-tahtonsa Séverinen tahtoon; vaimo kirkasi; kaikki hänessä
-murskaantui; hän myöntyi, eikä voinut enään ponnistella vastaan. Hän
-ei saanut mitään tietää, ja hempeässä voimattomuudessaan hän saattoi
-ainoastaan totella, olipa sitten kysymyksessä kuolema taikka rakkaus.
-
-Ja kovasti voimiaan ponnistaen hän kirjoitti kivistävällä
-käsirukallansa.
-
--- Hyvä on, teit kiltisti, sanoi Roubaud, saatuaan kirjeen. Siivoa
-nyt täällä hiukkasen... Minä tulen sinua noutamaan.
-
-Hän oli nyt niin levollinen, solmisi kaulaliinansa peilin edessä,
-otti hattunsa ja lähti. Séverine kuuli, miten hän sulki oven
-kaksinkertaisella lukolla ja otti avaimen mukaansa. Tuli yhä
-pimeämpi. Séverine jäi istumaan ja kuunteli tarkkaavaisuuttaan
-jännittäen kaikkia ulkoa tulevia ääniä.
-
-Kun kello oli neljännestä yli kuuden, tulla porhalsi Havreen menevään
-pikajunaan kuuluva veturi esiin Port de l'Europesta ja kytkettiin
-junan eteen. Itse junasillan katon alla oli niin ahdasta, että
-juna seisoi sen ulkopuolella erään laiturin vieressä, joka kapean
-satamamerkin tavoin ulkoni sysimustaan pimeyteen, missä muutamat
-kaasulyhdyt radan varrella loistivat kuin talikynttilät. Rankkasade
-oli äsken laannut ja jättänyt jälkeensä jääkylmän kosteuden.
-
-Kaikki tämä tuntui joltakin yhtä valtavalta kuin hirvittävältä; se
-oli läpimärkänä vedestä, siellä täällä veripunaisia tulipilkkuja,
-epämääräisiä ääriviivoja läpinäkymättömistä ainejoukkioista,
-yksityisistä vetureista ja vaunuista, junien jäännöksistä, jotka oli
-jätetty raiteille. Ja tämän varjojen järven syvyydestä kuului hälinää
-ja kohinaa: jättiläsmäisiä, kuumeisesti läähättäviä hengähdyksiä,
-vihellyksiä, jotka muistuttivat raiskattujen naisten vihlovia
-huutoja, etäisiä vaikeroivia torventoitotuksia ja kaiken tämän
-keskellä lähikatujen melu. Äänekkäästi jaettiin käskyjä yhden vaunun
-kytkemisestä entisten lisäksi.
-
-Kahtakymmentä minuuttia yli kuuden Roubaud ja Séverine tulivat.
-Viimeksimainittu oli sivumennen jättänyt avaimen Victoire eukolle, ja
-Roubaud jolla oli hattu takaraivolla, ahdisteli häntä ja oli levoton
-ja kiivas, kuin ainakin herra, joka on saanut varrota rouvaansa.
-Vaimolla sitävastoin oli tiheä harso silmillä ja hän näytti hyvin
-epävarmalta ja kuin olisi hän aivan lopen uupunut. Matkustajain
-jono täytti asemasillan ja he liittyivät siihen ja kulkivat junan
-vieressä, etsien tyhjää ensimäisen luokan vaunua. Kulkuradalla
-tuli yhä eloisampaa, asemamiehiä tuli vetäen matkatavaravaunuja,
-eräs tarkastaja koetti tehdä tilaa suurilukuiselle perheelle,
-ja merkkilyhty kädessä tarkasti aliratamestari vaunujen
-yhteenkytkemistä. Roubaud äkkäsi vihdoin tyhjän vaunun, johon hän
-aikoi käskeä Séverinen nousta, kun hänet huomasi asemapäällikkö
-Vandorpe, joka käveli ensimäisen kaukoliikenneapulaisensa Dauvergnen
-kanssa, molemmat kädet selän takana ja katsellen vaunujen
-yhteenkytkemistä. Tervehdittiin ja pysähdyttiin juttelemaan. Aluksi
-tuli puhe aliprefektin kanssa sattuneesta asiasta, joka oli päättynyt
-yleiseksi tyytyväisyydeksi. Sitten pohdittiin erästä Havressa
-samana aamuna tapahtuneesta onnettomuudesta, josta sähkösanoma
-oli saapunut: eräässä veturissa, Lisonissa, joka torstaisin ja
-lauvantaisin kuljetti pikajunaa kuusi ja kolmekymmentä, oli
-veivitanko katkennut junan juuri saapuessa ratapihalle. Korjauksen
-takia veturinkuljettaja, Jacques Lantier, joka oli kotoisin samalta
-paikkakunnalta kuin Roubaud, ja hänen lämmittäjänsä, Pecqueux,
-Victoire eukon mies, saivat vapautta pariksi päiväksi.
-
-Séverine odotti vaununoven ulkopuolella, kun taas hänen miehensä
-näytti hyvin ujostelemattomalta ja huolettomalta keskustellessaan
-noiden molempain herrain kanssa, jutteli ja nauroi äänekkäästi. Nuori
-Henri Dauvergne, joka seurasi junaa ylikonduktöörinä, oli tuntenut
-Séverinen harsosta huolimatta ja äkillisellä liikkeellä vienyt
-hänet syrjään, niin ett'ei avoinna oleva ovi saanut häntä nyhjätä.
-Hän pyysi Séverineltä hymyillen ja hyvin kohteliaasti anteeksi
-ja ilmoitti, että vaunu oli aijottu eräälle yhtiön johtokunnan
-jäsenelle, joka oli sitä pyytänyt puolta tuntia ennen junan lähtöä.
-Séverine naurahti hermostuneesti ilman mitään nähtävää syytä ja
-ylikonduktööri riensi hyvin ihastuneesti takaisin virkatoimiinsa; hän
-oli näet usein sanonut itselleen, että Séverinestä voisi tulla hyvin
-miellyttävä rakastajatar.
-
-Rautatienkello näytti kahtakymmentä seitsemää minuuttia yli kuuden.
-Vielä puuttui kolme minuuttia. Roubaud, joka asemapäällikön kanssa
-jutellessaan kaukaa oli pitänyt odotussalin ovia silmällä, läksi nyt
-aivan äkisti hänen luotaan ja palasi Séverinen luo. Mutta vaunut
-olivat siirtyneet paikoiltaan ja heidän täytyi kulkea muutamia
-askeleita päästäkseen tyhjään vaunuun. Hän töykkäsi vaimoansa ja
-pakotti voimakkaalla kädenpuristuksella hänet nousemaan ylös, kun hän
-tuskallisesta myöntyväisyydestään huolimatta vaistomaisesti katsoi
-ympärilleen nähdäkseen, mitä oli tekeillä.
-
-Eräs matkustaja oli myöhästynyt. Hän kantoi ainoastaan matkahuopaa,
-oli nostanut suuren sinisen päällystakkinsa leveän kauluksen
-pystyyn ja painanut pyöreän hattunsa niin alas otsalle, että noiden
-liekuttavien kaasuliekkien valossa ei kasvoista näkynyt muuta, kuin
-vähän valkoista partaa. Vaikka matkustaja nähtävästi halusi, ettei
-häntä nähtäisi, menivät Vandorpe ja Dauvergne lähemmäksi ja kulkivat
-hänen perässään. Mutta vasta kolmen vaunun päässä siitä, varatun
-vaunun luona, johon hänellä oli kova kiire päästä, tervehti hän
-heitä. Se oli hän. Séverine vaipui vapisten eräälle penkille, mutta
-riemuiten puristi Roubaud kovasti hänen käsivarttaan; nyt oli hän
-varma siitä, että voisi panna suunnitelmansa toimeen.
-
-Alipäällikkö kohotti nyt lyhtyänsä, jotta veturinkuljettaja
-tiedustelisi, oliko rata selvä. Kaksi vihellystä kuului ja vaihteen
-luona oleva punainen valo vaihtui valkoiseen. Matkatavaravaunun
-ovella odotti konduktööri lähtömääräystä, minkä hän sitten toisti.
-Veturinkuljettaja antoi vielä pitkän ilmoitusmerkin, avasi
-järjestimen ja päästi irti. Juna lähti liikkeelle. Aluksi oli
-liikunta huomaamatonta, mutta sitten vieri juna matkoihinsa. Se
-liukui Port de l'Europen alatse Batignolles-tunneliin. Junasta, joka
-juuri kuin vuosi verta avoimista haavoista, näkyi ainoastaan kolme
-takana olevaa lyhtyä, tuo punainen kolmikas. Vielä muutamia sekunteja
-saattoi sitä seurata yön kaameaan pimeyteen. Nyt kiiti se tiehensä
-täydellä koneella eikä mikään enää voinut sen vauhtia hillitä. Juna
-katosi.
-
-
-
-
-II.
-
-
-Asuinrakennus Croix-de-Maufrasin luona on viistoon puutarhasta,
-jonka läpi kulkee rautatie, ja niin lähellä rataa, että se tärisee,
-kun juna kulkee ohitse. Ken kerrankaan, vaikka nopeastikin, on
-matkustanut sen ohi, hän ei sitä unhoita, vaan tuntee sen jälleen
-hyvin, vaikk'ei tiedäkään siitä mitään sen lähemmin, se kun tuossa
-on suljettuna ja hyljättynä harmaine akkunaluukkuineen, joista
-länsituulet ovat värin vieneet. Ja tämä hyljätyntila lisää vielä
-hiljaisuutta, mikä vallitsee tässä etäisessä kolkassa, jossa ei
-lieuen matkalla näe ainoatakaan ihmisolentoa. Ainoa, mikä siellä
-on, on portinvartijan tupa sen tien varrella, joka kulkee radan yli
-Doinvilleen, mikä sijaitsee viiden kilometrin päässä sieltä.
-
-Nyt kysymyksessä olevana iltana tuli eräs matkustaja, joka
-Barentinissä oli astunut pois Havren junasta, kulkien pitkin askelin
-Croix-de-Maufrasiin viepää polkua.
-
-Portinvartijan puutarhassa oli nuori tyttö ottamassa vettä kaivosta.
-Hän oli kahdeksantoista vuotias, kookas, vaaleva ja voimakas,
-voimakaspiirteisine suineen, suurine vihertävine silmineen, sekä
-mataline otsineen, joka näkyi tuon tuuhean, raskaan tukan alta.
-Kaunis ei hän ollut, hänellä oli tukevat lonkat ja käsivarret olivat
-jykevät kuin pojalla. Huomatessaan vaeltajan, kun tämä tuli polkua
-pitkin, laski hän sangon maahan ja juoksi aidassa olevan veräjän luo.
-
--- Kas vaan, Jacques!
-
-Mies nosti päänsä pystyyn. Hän oli äskettäin täyttänyt
-kaksikymmentäkuusi vuotta ja oli myöskin pitkä ja suuri ja
-pulskannäköinen pyöreine, säännöllisine kasvoineen, joita pilasi
-ainoastaan liian voimakkaat leukapielet. Hänellä oli tuuhea, kihara
-tukka ja viikset, jotka olivat niin paksut ja tummat, että ihon
-kalpeus sitäkin selvempänä esiintyi. Hienoine hipiöineen ja puhtaaksi
-ajettuine kasvoineen olisi häntä voinut luulla herrasmieheksi,
-ellei muualla olisi ollut häviämättömiä merkkejä hänen ammatistaan,
-nimittäin noita keltaisia rasvapilkkuja käsissä, jotka kuitenkin
-olivat pysyneet pieninä ja pehmeinä.
-
--- Hyvää iltaa, Flore, vastasi hän.
-
-Mutta kiille sammui hänen suurista mustista, melkein
-kultapilkkuisista silmistään, niiden yli ikäänkuin vetäytyi punertava
-kalvo. Hän loi katseensa maahan ja käänsi silmänsä poispäin, äkisti
-hämillään, milt'ei pahoinvoipana. Ja koko ruumiineen vetäytyi hän
-vaistomaisesti takaperin. Tyttö, joka seisoi siinä liikkumattomana
-ja katseet häneen kiinnitettynä, oli huomannut tämän tahattoman
-vapistuksen, jota mies koetti hillitä. Se kohtasi viimeksi mainittua
-joka kerta, kun hän tuli lähelle naista. Se näytti saattavan tytön
-vakavaksi ja synkäksi. Kun mies hämilläänoloaan salatakseen kysyi,
-oliko tytön äiti kotona, vastasi hän ainoastaan nyökäyttämällä
-päätään ja meni pois tieltä, jotta mies voisi kävellä häneen
-koskettamatta, ja palasi sanaakaan sanomatta suorana ja ylpeänä
-kaivolle.
-
-Jacques kulki reippain askelin tuon kapean puutarhan läpi taloon.
-Täällä tapasi hän keskellä ensimäistä huonetta, joka oli suuri
-keittiö, missä syötiin ja oleskeltiin, täti Phasien, joksi hän
-lapsuudestaan saakka oli häntä nimittänyt, yksinään istumassa pöydän
-ääressä suurella vitsatuolilla, jalat käärittyinä vanhaan saaliin.
-Hän oli hänen isänsä serkku ja omalta nimeltään Lantier sekä oli
-ollut hänen kumminaan. Kun hänen vanhempansa olivat karanneet
-Pariisiin, oli Phasie ottanut huostaansa häntä, joka silloin oli
-kuuden vuoden ikäinen ja jätetty Plasfansiin, jossa hän myöhemmin
-kävi teknillistä koulua. Hän oli Phasie tädille hyvin kiitollinen ja
-sanoi saavansa kiittää tätä siitä, että hänestä oli tullut ihminen.
-Kun hän kaksi vuotta palveltuaan oli päässyt ensi luokan koneen
-kuljettajaksi Länsiradan yhtiöön, oli hän tavannut äitikumminsa, joka
-oli mennyt uusiin naimisiin erään ratavartijan kanssa, jonka nimi oli
-Misard, ja ensimäisessä avioliitossaan saamiensa kahden tytön kanssa
-joutunut asumaan tähän syrjäiseen soppeen Croix-de-Maufrasin luo.
-Vaikka tuskin oli neljänkymmenen viiden ikäinen, oli Phasie täti,
-joka ennen oli ollut niin hyvinvoivan näköinen, pitkä ja pulska, nyt
-laiha ja keltainen ja hänellä oli alituisen vilunpuistatuksia; hän
-näytti nyt kuudenkymmenen vuoden ikäiseltä.
-
-Hän päästi ilohuudon.
-
--- Mitä, sinäkö se olet, Jacques!... Suuri poika-kultaseni! Olipa se
-oikea yllätys!
-
-Hän suuteli vaimoa poskille ja kertoi, että hän aivan odottamatta oli
-saanut lomaa kahdeksi päiväksi. Hänen veturistaan, Lisonista, oli
-tänä aamuna Havreen saavuttaessa katkennut muuan veivitanko, ja kun
-korjausta ei voitu toimittaa vähemmässä ajassa kuin vuorokaudessa,
-oli hänen ryhdyttävä toimeensa vasta seuraavana iltana pikajunassa
-kuusi ja neljäkymmentä. Hän oli silloin saanut tulla tervehtimään
-Phasieta, ja lupasi olla täällä yötä sekä palata Barentinista vasta
-aamujunalla seitsemän ja kaksikymmentä kuusi. Hän puristeli Phasien
-laihtuneita käsiä omissaan ja kertoi, kuinka levottomaksi hän oli
-tullut tädin viime kirjeen johdosta.
-
--- Niin, niin, poikani, tämä ei enään vetele. Teitpä kiltisti
-arvatessasi, että minä kernaasti tahdoin sinua tavata. Mutta minä
-tiesin sinulla olevan paljon työtä, enkä uskaltanut pyytää sinua
-tulemaan. Mutta nyt sinä siis olet täällä ja minulla on sydämelläni
-niin paljon, niin paljon, mitä tahtoisin sanoa sinulle.
-
-Hän vaikeni ja katsoi peljästyneenä ulos akkunasta. Oli vielä
-siksi valoisaa, että hän saattoi nähdä miehensä, Misardin, radan
-toisella puolella, missä hän oleskeli tuollaisessa lautasuojuksessa,
-jonkalaisia oli joka viidennen tai kuudennen kilometrin kohdalla.
-Liikenneturvallisuuden suojaamista varten olivat nämä vahtituvat
-sähkölennätinyhteydessä toistensa kanssa. Vaimon ja Floren pitäessä
-huolta ylikäytävän luona olevasta veräjästä, oli Misardista tehty
-ratavartija.
-
-Häntä pöyristi ja hän alensi ääntään, juuri kuin voisi mies muuten
-kuulla, mitä hän sanoi.
-
--- Luulen, että hän antaa minulle myrkkyä.
-
-Jacques säpsähti saadessaan tämän hämmästyttävän luottamuksen,
-ja silmät, jotka hän käänsi akkunaan päin, saivat uudelleen tuon
-omituisen hämmästyneen ilmeen; niiden yli vetäytyi jälleen sama
-kevyt, punertava kalvo.
-
--- Joutavia, täti Phasie, sinä vaan mielessäsi kuvittelet sellaista,
-mutisi hän. Hänhän näyttää niin siivolta ja heikolta.
-
-Havreen menevä juna oli juuri kulkenut ohi, ja Jacques piti silloin
-varansa, tarkastellakseen Misardia kun tämä oli ulkona vahtituvasta
-ja nosti punaisen ilmoitusmerkin. Hän oli pieni ja heikko
-varreltansa, kärsimyksen uurtamine kasvoineen ja ohuine, vaaleine
-hiuksineen ja partoineen. Hän näytti harvasanaiselta, vaatimattomalta
-ja kärsivälliseltä sekä hyvin myöntyväiseltä ja kohteliaalta
-esimiestensä edessä. Hän meni sitten taas vahtitupaansa, pannakseen
-muistiin ajan, jolloin juna oli kulkenut ohi, ja painakseen
-sähkönappeihin, ilmoittaakseen lähinnä edelliselle vartijalle, että
-rata oli selvä, ja jälkimäiselle, että juna oli tulossa.
-
--- Voi, sinä et tunne häntä, alkoi Phasie täti uudelleen. Minä sanon
-sen sinulle, hän syöttää minulla jotakin iljettävää. Minä kun olin
-niin voimakas, että olisin voinut syödä hänet suuhuni, ja nyt tuo
-kurja raukka lopen tuhoaa minut.
-
-Melkein kuumesairaana äänettömästä katkeruudestaan ja pelostaan,
-tunsi hän ihastuvansa, tavatessaan vihdoinkin jonkun, joka tahtoi
-häntä kuulla, ja hän kevensi nyt sydäntänsä. Mitä olikaan hän
-ajatellut, mennessään uusiin naimisiin tuollaisen kavalan olennon
-kanssa, joka ei omistanut rakkautta niin rahtuakaan, hän, joka
-oli viisi vuotta vanhempi, ja jolla oli kaksi tyttöä, toinen jo
-kuusivuotias ja toinen kahdeksan vuoden ikäinen? Siitä oli kohta
-kulunut kymmenen vuotta kun hän oli tehnyt tuon tyhmyyden, eikä
-tuntiakaan ollut kulunut, ilman että hän oli saanut sitä katua. Sehän
-oli kurjuudessa elämistä, täydellistä karkoitusta tähän jääkylmään
-loukkoon, jossa häntä yhtämittaa paleli, niin että hän värisi, ja
-jossa hänellä oli kuolettavan ikävää, ei ainoatakaan puhetoveria, ei
-edes naapurivaimoa. Mies oli entinen ratakiskojen panija ja ansaitsi
-nyt kaksitoista sataa frangia ratavartijana, vaimo oli saanut alun
-pitäen viisikymmentä frangia veräjästä, jota nykyisin hoiti Flore, ja
-siinä eli koko heidän nykyinen ja tulevainen elämänsä, ilman toivoa
-paremmasta, mutta sillä varmuudella, että saisivat elää ja kuolla
-tässä pesässä tuhannen lieuen päässä muista ihmisistä.
-
-Hän ei puhunut siitä lohdutuksesta, mikä hänellä oli ollut, ennen
-kun tuli kipeäksi, silloin kun mies työskenteli soranajossa ja hän
-yksin tytärtensä kanssa hoiti veräjää. Hänellä oli näet silloin
-koko linjalla Rouenista Havreen sellainen maine kauneudestaan, että
-rata-insinöörit sivumennen aina kävivät hänen luonaan, vieläpä
-kilpailivat hänen suosiostaan. Mies ei häirinnyt ketään, hän oli
-mukautuvainen kaikkia kohtaan, hiipi ovista sisään, meni ja tuli
-mitään näkemättä. Mutta näistä huvituksista oli tullut loppu, ja hän
-istui nyt siinä viikkoja ja kuukausia samalla tuolilla ja samassa
-yksinäisyydessä, ja tunsi tunti tunnilta riutuvansa yhä enemmän.
-
--- Minä sanon sinulle, toisti hän lopuksi, että hän väjyy henkeäni,
-ja niin pieni kuin onkin, tulee hän tekemään minusta lopun.
-
-Kiivas soitto sai hänet jälleen näyttämään levottomalta. Se
-oli lähinnä edellinen ratavartija, joka ilmoitti Misardille,
-että Pariisiin menevä juna lähestyi ja akkunan edessä olevan
-merkinantolaitoksen viisari osoitti suuntaa. Hän vaiensi soiton ja
-meni ulos, antaakseen kahdella torventörähdyksellä merkin junalle.
-Flore sulki veräjän ja näytti merkkiä nahkakoteloon pistetyllä
-lipulla. Juna, joka vielä oli käänteen peitossa, kuului lähenevän yhä
-lujemmin kohisten. Kovasti täristen se kulki ohi salaman kaltaisella
-nopeudella, uhaten tuolla voimakkaalla ilmanvedolla pyyhkäistä
-matalan tuvan mukaansa. Flore oli jo palannut vihannestensa luo, kun
-taas Misard oli asettanut pysähdysmerkin ohimenneen junan jälkeen ja
-otti punaisen merkin pois vastakkaiselta puolelta. Uusi soitto, josta
-seurasi toisen viisarin nouseminen, ilmoitti näet, että juna, joka
-oli ollut siinä viisi minuuttia sitten, nyt oli kulkenut seuraavan
-vartijan ohi. Hän astui jälleen sisälle, antoi tiedon lähimmille
-vartijoille, merkitsi ohikulun muistiin ja istuutui odottamaan muita
-junia. Alati teki hän samaa työtä kahdentoista tunnin ajan, ja
-hän eli siinä ja söi siinä, lukematta riviäkään sanomalehdestä ja
-ainoankaan ajatuksen näyttämättä mahtuvan hänen kokoonpainuneeseen
-kalloonsa.
-
-Jacques, jolla ennen oli ollut tapana laskea äitikumminsa kanssa
-leikkiä tämän valloituksista rata-insinöörien keskuudessa, ei voinut
-olla hymyilemättä ja kysyi:
-
--- Kentiesi on hän mustasukkainen?
-
-Matta Phasie kohautti sääliväisesti olkapäitänsä ja hymy näkyi
-väkistenkin hänen raukeista silmäparoistaan.
-
--- Poikani, mitä sinä puhut? Hänkö mustasukkainen! Hän ei milloinkaan
-välittänyt siitä, kun se ei maksanut hänelle mitään.
-
-Uudelleen väristen jatkoi hän:
-
--- Ei, ei, siitä hän ei paljoa välittänyt. Hän välittää ainoastaan
-rahoista... Se häntä ärsyttää, näetkös, kun minä en tahdo antaa
-hänelle niitä tuhatta frangia, jotka perin isältäni viime vuonna.
-Hän uhkasi silloin, että se koituisi minulle onnettomuudeksi ja minä
-sairastuin... Enkä minä ole ollut terveenä siitä saakka, niin, juuri
-siitä ajasta saakka.
-
-Jacques ymmärsi nyt, ja kun hän luuli, että Phasie sairaudessaan
-katseli kaikkea pahalta puolelta, koetti hän jälleen puhua hänelle
-järkeä. Mutta eukko pudisti vaan päätään, hänellä oli omat
-ajatuksensa. Vihdoin virkkoi hän:
-
--- No, silloinpa lienee, jos tahdotte saada siitä lopun,
-yksinkertaisin keino se, että annatte hänelle rahat.
-
-Phasie nousi tavattomalla voimanponnistuksella ylös ja huusi
-raivokkaasti:
-
--- Minun tuhannen frangiani, ei ikimaailmassa! Mieluummin kuolen...
-Nepä ovatkin koko hyvässä kätkössä, tiedä se! Tupa voidaan kääntää
-ylösalaisin ja minä väitän, ett'ei niitä sittenkään löydetä... Tuo
-konna on kyllä koettanut! Olen kuullut hänen öisin koputtelevan
-seiniin. Hae vaan, hae! Minä maltan mieleni pelkästään siitä huvista,
-että näen hänen saavan pitkän nenän... Saa nähdä kuka ensiksi
-antautuu, hänkö vai minä. Minä olen epäluuloinen enkä syö mitään,
-mihin hän saattaa päästä käsiksi. Ja jos minä kuolla kupsahdan, niin
-ei hän sittenkään saa minun tuhatta frangiani, vaikka minun täytyisi
-viedä ne mukanani hautaan.
-
-Hän vaipui jälleen tuolille, väsyneenä ja uuden torventörähdyksen
-värisyttämänä. Se oli Misard, joka kynnykseltään antoi merkin Havreen
-menevästä junasta. Huolimatta itsepintaisesta päätöksestään olla
-jättämättä miehelleen perintöä, tunsi Phasie häntä kohtaan salaista,
-alati kasvavaa pelkoa, jättiläisen pelkoa itikkaa kohtaan, minkä
-se tuntee itseään syövän. Ilmoitettu juna, joka oli kahdentoista
-ja neljänkymmenen viiden sekajuna Pariisista, tuli kumeasti
-vyöryen etäällä. Se kuului tulevan ulos tunnelista ja korskuvan
-vielä kovemmin avoimella kentällä. Sitten kulki se ohi kumisten ja
-raskaasti, kuin vastustamaton hirmumyrsky.
-
-Jacques, joka oli kurkistanut ylös akkunaan ja nähnyt pienten,
-neliskulmaisten vaununakkunain, joista näkyi matkustajien kasvoja,
-kulkevan ohitse, tahtoi hälventää Phasien synkät ajatukset ja sanot
-leikillisesti:
-
--- Kummi valittaa sitä, ett'ei hän milloinkaan näe edes kissaakaan
-tässä luolassa... Mutta onhan tuossa ihmisiä!
-
-Phasie joutui hämilleen eikä aluksi ymmärtänyt mitä hän tarkoitti:
-
--- Ihmisiä, missä sitten?... Niin kyllä, sellaisia, jotka matkustavat
-ohitse. Niistä ei mitään iloa heru. En tunne heitä enkä saa jutella
-heidän kanssaan.
-
-Jacques nauroi yhä.
-
--- Tunnettehan minut, minun näette usein menevän ohitse.
-
--- Niin, sinut kyllä tunnen, tiedän koska sinun junasi tulee ja
-katselen sinua veturissasi. Mutta sinä vain kiidät ohi. Eilen sinä
-viittosit minulle kädelläsi, mutta minä en voinut edes vastata... Ei,
-ei, sillä tavalla ei ihmisiä tavata.
-
-Jacques nyökkäsi jälleen ilmoittaakseen olevansa samaa mieltä kuin
-hän. Hän oli hetkisen istunut katsellen Florea, joka avasi veräjän
-suunnattomia kivimöhkäleitä kuljettaville vaunuille. Tie ei kulkenut
-pitemmälle kuin Bécourtin kivilouhimoon saakka, minkä vuoksi veräjä
-öisin oli tavallisesti suljettuna munalukolla, ja varsin harvoin
-tapahtui, että Floren täytyi nousta sitä avaamaan. Nähdessään hänen
-tuttavallisesti juttelevan ajomiehen, pienen, tumman nuorukaisen
-kanssa, huudahti hän:
-
--- Onko Cabuche sairaana, koska hänen serkkunsa Louis ajaa hänen
-hevosiansa?... Näkeekö kummi usein Cabucheparkaa?
-
-Phasie ei vastannut, vaan nosti kätensä ylös ja huokasi raskaasti.
-Viime syksynä oli tapahtunut jotakin, joka ei suinkaan ollut omiansa
-virkistämään häntä. Hänen nuorin tyttärensä, Louisette, joka
-palveli kamarineitsyenä presidentin sisaren, rouva Bonnehonin luona
-Doinvillessä, oli eräänä iltana puoliksi mieletönnä ja rääkättynä
-paennut hyvän ystävänsä Cabuchen luo, hänen keskellä metsää
-sijaitsevaan asuntoonsa, ja kuollut siellä. Liikkeellä oli ollut
-huhu, joka syytti presidentti Grandmorinia väkivallan yrityksestä
-häntä vastaan, mutta siitä ei uskallettu ääneen puhua. Äiti kyllä
-tiesi mitä hänen oli uskottava, mutta hän ei mielellään tahtonut
-puhua siitä aineesta. Hän sanoi kuitenkin lopuksi:
-
--- Ei, hän ei enään tule tänne, hänestä tulee oikea susi... Louisette
-raukka, hän oli niin soma ja kiltti ja herttainen. Hän piti oikein
-paljon minusta, ja hän olisi hoitanut minua, kun taas Flore, herra
-Jumala ei silti, että minä häntä moittisin, mutta varmaankaan ei hän
-aina ole tolkussaan; kaiken täytyy käydä hänen päänsä mukaan, ja hän
-on niin ylpeä ja kiivas luonnostaan ja pitkiin aikoihin ei häntä
-näekään... Kaikki on niin surullista, niin surullista.
-
-Jacques katseli edelleenkin kivivaunuja, jotka nyt olivat saapuneet
-radalle. Mutta pyörät tarttuivat ratakiskoihin ja ajajan täytyi
-läimäyttää ruoskallaan, ja Florekin kirkui yllyttääkseen hevosia.
-
--- Lempo soikoon, sanoi Jacques, nytpä ei juna saisi tulla... siitäpä
-tulisi aika munakokkeli!
-
--- Ei ole vaaraa, vastasi Phasie täti. Flore voi kyllä monasti olla
-omituinen mutta hän ymmärtää tehtävänsä ja pitää silmänsä avoinna...
-Meillä ei, Jumalan kiitos, ole nyt viiteen vuoteen tapahtunut
-ainoatakaan onnettomuudentapausta. Kerran ennen ajoi juna erään
-miehen yli. Mutta meillä on ollut tekemistä ainoastaan yhden lehmän
-kanssa, vaikka juna oli joutumaisillaan pois kiskoilta. Eläinraukan
-ruumis löydettiin täältä ja pää tuolta tunnelin läheltä... Kun Flore
-on täällä, voin kyllin nukkua levollisesti.
-
-Vaunut olivat nyt päässeet yli ja pyörät kuuluivat etäällä tärisevän
-noissa syvissä raitioissa. Silloin palasi Phasie ainaiseen huoleensa,
-muiden samoinkuin omaankin terveyteensä.
-
--- No, entäs sinä, oletko sinä nyt oikein terve? Muistathan
-sairautesi tuolla kotona, sen, jota ei lääkäri ymmärtänyt.
-
-Jacquesin katseeseen palasi sama levoton, epämääräinen ilme.
-
--- Niin, kiitos kummi, minä voin sangen hyvin.
-
--- Todellakin! Onko se kokonaan poissa, tuo kolotus korvien
-takana, joka kulki läpi aivojen, ja nuo ankarat kuumekohtaukset ja
-synkkämielisyys, joka pakoitti sinut eläimen tavoin piiloutumaan
-johonkin loukkoon?
-
-Mitä kauvemmin hän jatkoi tätä puhettaan, sitä levottomammaksi tuli
-Jacques ja hän tunsi vihdoin voivansa niin pahoin, että keskeytti
-eukon puheen varsin kiivaasti.
-
--- Minä vakuutan voivani sangen hyvin. Ei minua enään vaivaa mikään.
-
--- Sitä parempi, poikaseni!... Ei se minua terveeksi tekisi, jos sinä
-olisit kipeä. Ja terveenä oleminen kuuluu sinun ijällesi. Voi, ei ole
-olemassa mitään niin hyvää kuin terveys... Teitpä oikein kiltisti
-tullessasi minua katsomaan nyt, kun olisit voinut huvitella jossakin
-muussa paikassa. Syöthän meidän luonamme ja maata voit sinä ylhäällä
-ullakolla, Floren huoneen vieressä.
-
-Taas keskeytti hänet torventörähdys. Nyt oli aivan pimeä ja he
-saattoivat akkunan lävitse vain hyvin epäselvästi eroittaa Misardin,
-joka keskusteli jonkun toisen miehen kanssa. Kello oli vastikään
-lyönyt kuusi ja yövartija päästi Misardin kotiin. Nyt vihdoinkin
-pääsi hän vapaaksi, oleskeltuaan kaksitoista tuntia tässä vajassa,
-jonka ainoana sisustuksena oli pieni pöytä konelaa'an alta, tuoli ja
-kamiini, joka levitti sellaista kuumuutta, että hänen melkein alati
-täytyi pitää ovea avoinna.
-
--- No, nyt tulee hän sisään, mutisi Phasie täti ja rupesi uudelleen
-pelkäämään.
-
-Ilmoitettu juna, joka oli hyvin raskas ja hyvin pitkä, lähestyi yhä
-äänekkäämmin puhkuen. Jacquesin täytyi kumartua eteenpäin, jotta
-sairas kuulisi hänen sanansa. Häntä liikutti se viheliäinen tila
-missä hän jälleen huomasi Phasien olevan, ja tahtoi koettaa lohduttaa
-häntä.
-
--- Kuulkaapa, kummi, jos hän nyt todellakin hautoo pahoja ajatuksia,
-niin saataisiin hänet kentiesi luopumaan niistä, jos hän tietäisi
-minun puuttuvan asiaan... Paras olisi, että uskoisitte tuhannen
-frangianne minulle.
-
--- Tuhannen frangiani! huudahti eukko mieli kuohahtaen, sinulle annan
-niitä yhtä vähän kuin hänellekään!... Mieluummin kuolen, sen sanon
-minä sinulle.
-
-Junia tuli ja toisia meni. Kuinka paljon väkeä! Vieläkin loppumaton
-ihmisjono sekä kaikki nämä vierivät vaunut, sähisevät veturit,
-suhisevat sähkölennätinlangat ja kellonsoitot! Oli kuin olisi suuri
-ruumis, jättiläismäinen olento, maannut poikittain maassa, pää
-Pariisissa ja selkänikamat pitkin linjaa sekä jäsenet ojennettuina
-sivuradoille, jalat ja kädet Havressa ja muissa loppukohdissa. Ja
-juna kiiti koneellisesti ja voitosta varmana kohti tulevaisuutta
-matemaattisella tarkkuudella, ja anteeksiantamattoman tietämätönnä
-siitä, mitä sen kumpaisellekin puolelle jäi jälelle ihmisestä,
-salattuna, mutta aina elävänä: ikuisesta intohimosta ja ikuisesta
-rikoksesta.
-
-Flore tuli ensiksi sisälle. Hän sytytti varjostimettoman
-fotogeenilampun ja kattoi pöydän. He eivät vaihtaneet sanaakaan,
-tyttö tuskin vilkaisi Jacquesiin, joka seisoi akkunan luona selin
-häneen. Liedellä oli kaalikeittoa kiehumassa. Hän kaatoi sitä
-lautasille, kun Misard vuorostansa tuli sisään. Hän ei ollenkaan
-näyttänyt hämmästyvän kohdatessaan Jacquesin. Kentiesi oli hän nähnyt
-hänen tulevan, ainakaan ei hän tehnyt hänelle mitään uteliaita
-kysymyksiä. Kädenpuristus, pari lyhyttä sanaa oli kaikki. Jacques
-sai kenenkään kehoittamatta toistaa kertomuksen katkenneesta
-veivitangosta ja päätöksestään käydä äitikummiansa tervehtimässä ja
-olla yötä siellä.
-
-Misard vain hiljaa pudisti päätään, kuin olisi se hänen mielestään
-ollut aivan oikein tehty, ja sitten he istuutuivat ja alkoivat
-kiirehtimättä syödä, aluksi vaitiollen. Phasie, joka aamusta
-saakka ei ollut kääntänyt katsettaan padasta, jossa kaalisoppa oli
-kiehumassa, nautti yhden lautasellisen. Mutta kun hänen miehensä
-nousi antamaan hänelle rautavettä, minkä Flore oli unhoittanut,
-nimittäin vesipulloa, jossa oli rautanauloja, ei hän siihen koskenut.
-Vähäpätöisenä ja hintelänä ja kuivasti yskiskellen ei mies ollut
-huomaavinaankaan niitä tuskallisia katseita, joilla vaimo seurasi
-hänen pienimpiäkin liikkeitään. Kun Phasie pyysi suolaa, jota ei
-ollut pöydällä, sanoi mies, että hänen pitäisi varoa syömästä niin
-paljon suolaa, sillä se juuri teki hänet sairaaksi, mutta sen
-sanottuaan hän nousi ylös ja toi hyppysellisen suolaa lusikalla,
-jonka Phasie vastaanotti epäluulotta, sillä suola puhdistaa kaiken,
-sanoi hän. Sitten ruvettiin puhumaan tavallisen leudosta ilmasta,
-jota oli kestänyt muutamia päiviä, ja junan kiskoilta syöksymisestä,
-mikä oli tapahtunut Marommessa. Jacques tuli lopuksi siihen uskoon,
-että hänen äitikumminsa näki aaveita kirkkaalla päivällä, sillä hän
-ei voinut nähdä mitään epäilyttävää tuossa avuliaassa peukaloisessa,
-jonka silmät näyttivät niin viattomilta. Ruokapöydässä istuttiin
-toista tuntia. Kahdesti oli Flore mennyt hetkiseksi ulos torvella
-annetun merkinannon johdosta... Lasit tärisivät pöydällä junien
-kulkiessa ohi, mutta siihen ei kukaan kiinnittänyt huomiotansa.
-
-Uusi merkinanto kuului taas, mutta tällä kertaa ei Flore, joka sitä
-ennen oli korjannut ruo'at pöydältä, palannut. Hän oli jättänyt
-äitinsä ja molemmat miehet, joiden edessä pöydällä oli pullo
-hedelmäviinaa; ja he istuivat siinä vielä puoli tuntia. Silloin otti
-Misard, joka viime hetkenä oli luonut vaanivan katseen erääseen
-huoneen nurkkaan, hattunsa ja meni ulos, sanottuaan vaatimattomasti
-ja yksikantaan hyvää yötä. Hän näet varkain kalasteli läheisissä
-puroissa, joissa oli aika ankeriaita, eikä hän milloinkaan mennyt
-levolle, sitä ennen kokematta reivejänsä.
-
-Hänen ulosmentyänsä katseli Phasie kummipoikaansa.
-
--- No, uskotko nyt? Näitkö, miten hän katseellaan nuuski tuota
-nurkkaa?... Hän on tullut siihen uskoon, että minä olen kätkenyt
-roponi voiruukun taakse... Oh, minä tunnen hänet, olen varma siitä,
-että tänä yönä hän siirtää ruukun syrjään etsiäkseen niitä.
-
-Hiki alkoi taas valua hänestä ja hänen koko ruumiinsa tärisi.
-
--- Näetkö nyt tulee se taas! Hän on antanut minulle myrkkyä, minulla
-on sellainen katkera maku suussani, kuin jos olisin niellyt vanhoja
-rahoja. Jumala tietäköön, ett'en ole vastannottanut mitään häneltä.
-Yhtä hyvin voisin samalla hypätä järveen... Tänä iltana en jaksa
-enempää; on parasta, että menen makaamaan. Hyvästi siis, poikani, kun
-sinä lähdet huomen aamulla seitsemän ja kaksikymmentäkuusi, on se
-minulle aivan liian varhaista. Tulethan sinä takaisin. Toivokaamme,
-että minä silloin vielä olen elossa.
-
-Jacques sai auttaa häntä menemään huoneeseensa, jossa hän laskeutui
-levolle ja nukkui lopen uupuneena. Jäätyään yksin ei hän oikein
-tietänyt, menisikö hänkin nukkumaan heiniin, jotka odottivat häntä
-ullakolla. Mutta kello oli kymmentä minuuttia vailla kahdeksan, niin
-että aikaa oli vielä kyllin; ja hän meni myös ulos, jättäen lampun
-palamaan tuohon yksinäiseen, uinuvaan tupaan, jota tuon tuostakin
-tärisytteli ankarasti puhkuva juna.
-
-Kun Jacques tuli ulos, ihmetytti häntä se, että ilma oli niin leuto.
-Varmaankin tulisi lisää sadetta. Maidonkarvainen, ruumiin muotoinen
-pilvi oli levinnyt taivaalle, ja täysikuu, joka oli piilossa sen
-takana, valaisi koko taivaankantta punertavalla heijastuksella.
-Hän saattoi sen vuoksi tässä vienossa valossa, joka loisti yhtä
-rauhaisasti kuin yölamppu, selvästi eroittaa ympärillä olevat kentät
-sekä kukkuloiden ja puiden tummat ääriviivat. Hän kulki kertaalleen
-läpi tuon pienen kyökkikasvitarhan ja ajatteli sitten lähteä
-Doinvilleen päin, koska sinne johtava tie ei ollut niin mäkinen.
-
-Mutta kun hän näki tuon yksinäisen talon, joka oli viistossa
-rautatien toisella puolella, veti se häntä puoleensa, ja hän meni
-sen vuoksi radan yli. Hän tunsi talon varsin hyvin, koska hän näki
-sen jokaisella matkallaan -- se tavallansa kummittelikin hänelle,
-kun hänellä oli epämääräinen tunne, että se merkitsi jotakin hänen
-elämällensä. Aluksi tunsi hän joka kerta juurikuin pelkoa, ett'ei
-hän tapaisi sitä paikoillansa, ja voi sen jälkeen melkein pahoin,
-kun sai nähdä sen olevan paikoillaan. Hän ei tietänyt talosta muuta,
-kuin että sen omistaja oli presidentti Grandmorin, ja tänä iltana
-tunsi hän vastustamatonta halua ohjata kulkunsa sinne, mahdollisesti
-saadakseen enempi tietoja.
-
-Hän jäi pitkäksi aikaa seisomaan aitauksen editse kulkevalle tielle.
-Sitten hän astui muutamia askeleita taaksepäin, kiskotteli ja koetti
-perehtyä paikkaan. Kulkiessaan puutarhan poikki oli rautatie jättänyt
-rapun eteen ainoastaan kapean pihamaan, jota muurit ympäröivät, kun
-taas talon takapuolella oli sangen suuri alue, jota vain hila-aita
-ympäröi. Talo teki autiossa ja hyljätyssä tilassaan utuisen yön
-punaisessa kajastuksessa sanomattoman synkän vaikutuksen, ja hän oli
-juuri vapisten poistumaisillansa, kun huomasi aukon hila-aidassa.
-Hän ajatteli silloin, että olisi pelkurimaista jättää käyttämättä
-tilaisuutta ja meni sen vuoksi aukosta sisään. Hänen sydämensä sykki,
-ja kulkiessaan erään rappeutuneen kasvihuoneen ohitse hän pysähtyi
-äkisti, nähdessään tumman varjon, joka istui kokoonkyyristyneenä
-ovella.
-
--- Kuinka, sinäkö se olet? huudahti hän hämmästyneenä, tuntiessaan
-Floren. Mitä sinä täällä teet?
-
-Tyttö oli myös säpsähtänyt hämmästyksestä, mutta vastasi sitten
-tyynesti:
-
--- Näethän, että otan muutamia köysiä... He ovat jättäneet tänne
-joukon köysiä, jotka mätänevät täällä hyödyttämättä ketään. Mutta
-minä tarvitsen aina sellaisia, ja sen vuoksi olen niitä noutamassa.
-
-Vahva sirppi kädessä hän maassa seisoen suori päät ja leikkasi solmut
-poikki, milloin ei työ muuten tahtonut luistaa.
-
--- Eikö siis omistaja enään milloinkaan tule tänne? kysyi Jacques.
-
-Tyttö rupesi nauramaan.
-
--- Oh, tuon jutun jälkeen, mikä presidentillä oli Louisetten kanssa,
-ei ole pelkoa, että hän pistää nenäänsä tänne. Minä voin huoleti
-ottaa köydet. --
-
-Jacques oli hetkisen vaiti, hämillään siitä, että oli herättänyt
-eloon muiston tästä traagillisesta seikkailusta.
-
--- Ja sinä uskot mitä Louisette kertoo, uskot, että hän tahtoi paolla
-pelastautua presidentin kynsistä, ja että tämä silloin teki hänelle
-pahaa?
-
-Tyttö herkesi nauramasta ja huusi kiivastuneena:
-
--- Louisette ei koskaan valehdellut, eikä Cabuche liioin. Hän on
-ystäväni.
-
--- Kentiesi on hän nyt sinun rakastajasi?
-
--- Hänkö? Oh, enhän minä mikään lutka liene... Ei, hän on ystäväni.
-Minulla ei ole rakastajaa, enkä haluakaan sellaista.
-
-Hän kohotti voimakasta päätään, jonka vaalea hiusjoukko ulettui
-kauvas otsalle; ja koko hänen voimakas, notkea olentonsa ilmaisi
-lujaa, lannistumatonta tahdonvoimaa. Hänestä oli jo syntynyt tarina
-paikkakunnalla. Hänestä ja hänen ihmeellisistä pelastumisistaan
-kerrottiin joukko juttuja: yhdellä tempauksella oli hän vetänyt
-syrjään tavaravaunun, joka oli tulevan junan tiellä; hän oli
-pysäyttänyt rautatievaunun, joka yksinään kiiti Barentinin vierrettä
-alas, ja samoin hurjistuneen härän, joka syöksyi pikajunaa vastaan.
-Tämä voimanosoitus herätti hämmästystä ja teki hänet miehille
-mieluiseksi, sitäkin enemmän, kun aluksi luultiin häntä olevan helppo
-lähestyä; hän näet kuljeskeli kedoilla kohta kun pääsi vapaaksi,
-ja etsi syrjäisiä kolkkia, joihin saattoi jäädä lepäämään hiljaa
-ja ylös avaruuteen tuijottaen. Mutta ensimmäiset, jotka uskalsivat
-lähteä liikkeelle, eivät mielineet toista kertaa yrittää. Hän kylpi
-mielellään useita tunteja eräässä läheisessä purossa, ja muutamat
-hänen ikäisensä pojat olivat huvitelleet katselemalla häntä, mutta
-viitsimättä edes vetää paitaa ylleen, oli hän tarttunut erääseen
-ja antanut hänelle sellaisen löylyn, ett'ei kukaan sen jälkeen
-vaaninut häntä. Vihdoin oli hän joutunut väleihin erään vaihdemiehen
-kanssa, joka oli Dieppen sivuradalta, tunnelin toisesta päästä.
-Hän, jonka nimi oli Ozil, hyvin siivo, kolmannellakymmenellä
-ikävuodella oleva nuorimies, jota hän kerran näytti rohkaisseen,
-oli eräänä iltana luulotellut saavansa tahtonsa perille, mutta
-vähältä piti, ett'ei tyttö kepiniskulla lyönyt häntä kuoliaaksi.
-Hänellä oli neitseellisyytensä tallella, hän oli äkäinen ja halveksi
-kaikkia, jotka miehen nimeä kantoivat, mikä saattoi ihmiset lopulta
-vakuutetuiksi siitä, ett'ei hän ollut oikein tolkussaan.
-
-Kuullessaan hänen selittävän, ett'ei hän halua rakastajaa, jatkoi
-Jacques leikinlaskuansa hänen kanssaan.
-
--- No, eikö siis tulekaan mitään häistäsi Ozilin kanssa? Olen kuullut
-sanottavan, että sinä joka päivä mennä huristat hänen luokseen
-tunnelin läpi.
-
-Tyttö kohautti olkapäitänsä.
-
--- Pah! Minun hääni... Minä pidän tunnelista. Minua huvittaa laukata
-puolen kolmatta kilometriä pimeässä ja ajatella junan voivan ajaa
-ylitseni, ellen pidä silmiäni avoinna. Kuulisitpa, kuinka juna puhkuu
-tuolla sisällä... Ozil suututti minut. Hän ei ole se oikea.
-
--- Sinä siis haluat jonkun toisen sulhasen?
-
--- Sitä en tiedä... Oh, en, enpä suinkaan.
-
-Hän tunsi olevansa hieman hämillään ja oli taas tarttunut köysiinsä,
-mutta ei tahtonut saada erästä solmua auki ja purskahti nauruun.
-Sitten kysyi hän ylös katsomatta, juuri kuin olisi edelleen ollut
-hyvinkin kiintynyt työhönsä:
-
--- No, entäs sinä, eikö sinulla ole morsianta?
-
-Nyt muuttui Jacques vuorostaan totiseksi. Hänen katseensa kääntyivät
-poispäin ja harhailivat ylt'ympäri pimeässä. Hän vastasi lyhyesti:
-
--- Ei.
-
--- Minulle on sanottu, jatkoi Flore, että sinä inhoat naisia. Emme me
-ole eilispäivän tuttuja, etkä sinä ole koskaan sanonut minulle mitään
-ystävällisiä sanoja. Mistä se riippuu?
-
-Kun Jacques ei vastannut, tuli hän päästäneeksi solmun ja
-katsahtaneeksi häneen.
-
--- Oletko edelleenkin rakastunut vain veturiisi? Tiedät kai, että
-siitä lasketaan leikkiä. Sanotaan, että sinä alati hankaat ja
-kiillotat sitä, ikäänkuin et voisi muita hyväillä. Voinhan sanoa sen
-sinulle, koska kerran olen ystäväsi.
-
-Nyt silmäsi Jacqueskin ylös ja katseli häntä tuossa kelmeässä
-valossa. Hän muisti hänet pienenä; jo silloin oli hän kiivas ja
-itsepäinen, mutta hänessä oli herännyt hurja intohimo häneen ja
-hän heittäytyi hänen kaulaansa, kun hän tuli. Sitten oli hän usein
-kadottanut hänet näkyvistään, mutta vaikka hän joka kerta, kun he
-tapasivat toisensa, oli tullut isommaksi, vastaanotti hän hänet
-samalla tapaa ja saattoi hänet yhä enemmän hämilleen suurten,
-kirkkaiden silmiensä hehkulla. Nyt oli hän täysikasvuinen nainen,
-komea ja tavoittelemisen arvoinen, ja aivan varmaan rakasti hän
-häntä vielä vanhalla lapsuuden rakkaudellansa. Jacquesin sydän
-alkoi sykkiä nopeammin, hän tunsi äkisti, että tyttö odotti juuri
-häntä. Veri nousi hänen päähänsä ja samalla tunsi hän tulevansa yhä
-enemmän hämilleen ja levottomaksi. Ensin pälkähti hänen päähänsä
-paeta tiehensä. Joka kerta, kun hän mieli jotakin naista, joutui hän
-järjiltänsä, kaikki näytti hänestä punaiselta.
-
--- Miksi seisot noin? alotti Flore jälleen. Istuudu.
-
-Hän empi uudelleen. Mutta hänen polvensa notkahtivat äkisti
-väsymyksestä ja haluten vielä kerran kiusata rakkautta, vaipui hän
-tytön viereen köysikasalle. Hänen kurkkunsa oli kuiva, eikä hän enään
-puhunut. Nyt Flore, joka muuten oli niin ylpeä ja harvapuheinen,
-alkoi lörpötellä rentomielisesti ja ajattelemattomasti, niin että
-olisi voinut läkähtyä.
-
--- Näetkös, äiti teki tyhmästi mennessään Misardin kanssa naimisiin.
-Siitä hänen tulee käymään hullusti... Mutta minä en siitä välitä,
-sillä minulla on tarpeeksi omistakin asioistani. Ja muuten sanoo äiti
-aina, että minun pitää mennä maata, kun tahdon siihen sekaantua. Hän
-saa itse selvittää sen asian. Minä pysyttelein ulkosalla ja ajattelen
-mitä tuonempana tulee... Minä kyllä näin sinut aamulla veturissasi.
-Istuin pensastossa. Mutta sinä et milloinkaan kurkista... Minä kerron
-sinulle mitä ajattelen, mutta en vielä, vaan myöhemmin, jahka meistä
-tulee oikein hyvät ystävykset.
-
-Flore oli pudottanut sirpin ja yhä vaiti ollen tarttui Jacques
-hänen molempiin käsiinsä, jotka hän ihastuneena salli hänen ottaa.
-Mutta kun hän vei ne polttaville huulillensa, peljästyi Flore.
-Hänen sotainen mielensä heräsi ja nousi tätä miehen ensimmäistä
-lähestymistä vastaan.
-
--- Ei, ei, anna minun olla, minä en tahdo. Ole nyt rauhallisesti
-ja hiljaa, niin me juttelemme... Miehet ajattelevat ainoastaan
-tuollaista! Oh, jos minä puhuisin sinulle mitä Louisette kertoi
-minulle samana päivänä kun hän kuoli Cabuchen luona... Minä tiesin
-sen muuten presidentistä, sillä näinpä vasta kauniita asioita silloin
-kun hän oli täällä nuorten tyttöjen kanssa... Yhtä heistä ei kukaan
-epäile, erästä, jonka hän sitten toimitti miehelään.
-
-Jacques ei kuunnellut mitä hän sanoi: hän syleili häntä rajusti
-ja suuteli intohimoisesti. Hiljainen huuto, pikemmin syvä, lempeä
-valitus, jossa piili tunnustus kauvan salatusta hellyydestä, pääsi
-tytöltä. Mutta vaistomaisesti hän kuitenkin rimpuili vastaan. Hän
-halusi kuulua Jacquesille ja taisteli kuitenkin vastaan, tuntien
-tarvetta tulla voitetuksi ja vallatuksi. Hameenmiehusta repeytyi auki
-ja hänen vankka, maidonkarvainen, taistelun jälkeen yhä uhkuvampi
-povensa tuli näkyviin. Hän vaipui maahan, tunnustaen tulleensa
-voitetuksi.
-
-Mutta läähättäen Jacques hillitsi itseänsä, katseli Florea
-omistamatta häntä. Hänet näytti vallanneen jonkinlainen raivo, hän
-tuijotti hurjasti ympärilleen, etsien asetta, kiveä tai jotakin
-muuta, millä tappaisi tytön. Hän huomasi sirpin, joka välkkyi
-köysien keskellä, sieppasi sen käteensä ja olisi pistänyt sen tähän
-paljaaseen valkoiseen rintaan. Mutta kova vilunpöyry kulki hänen
-läpitsensä ja sai hänet selkiämään, hän heitti sen pois ja pakeni
-säikähtyneenä, kun taas Flore, joka loi katseensa alas, luuli hänen
-halveksivan häntä sen vuoksi, että hän oli tehnyt vastarintaa.
-
-Jacques pakeni ulos synkkään yöhön, syöksyi polkua pitkin mäelle
-ja sitten alas kapeaan alhoon. Pikkukivet, joihin hän potkaisi,
-peljästyttivät häntä ja hän juoksi vasemmalle pensastoon, teki sitten
-kierroksen, palasi jälleen oikealle ja nousi aukealle ylänkölle. Hän
-asteli nopeasti alas ja syöksyi päin rautatien vartta kulkevaa aitaa:
-juna tuli jymisten ja savua syösten; aluksi hän ei peljästyksissään
-käsittänyt mitä se oli. Oh, sehän oli sama keskeytymätön ihmisvirta,
-hänen maatessaan siinä kuolintuskassansa. Hän läksi jälleen
-liikkeelle, kiipesi ylös ja sitten taas alas toiselle puolelle. Nyt
-syöksyi hän kaikkea vastaan radalla, joka milloin kulki siltoja
-pitkin kuilujen yli, milloin täytettyjen kohtien yli, jotka sulkivat
-näköpiirin jättiläismäisillä suluilla. Tämä autio, epätasainen seutu
-muistutti ääretöntä sokkeloa, jossa häntä huumauksensa ajoi takaa
-viljelemättömien ketojen lohduttomassa synkkyydessä. Pitkät hetket
-oli hän kiipeilyt ja kuljeskellut yltympäri jyrkänteillä, kun hän
-näki edessään tunnelin mustan, syvän kidan. Ylöspäin menevä juna
-syöksyi siitä sisään ulvoen ja sähisten ja jätti jälkeensä, sitten
-kun se maan nielemänä oli kadonnut, maan pitkäksi aikaa kovasti
-tärisemään.
-
-Jacqaes kaatui radan äyräälle, hänen jalkansa eivät enään
-kannattaneet ja hän puhkesi suonenvedon tapaisiin nyyhkytyksiin,
-kellien vatsallansa ja kasvot ruohoon painettuina. Herra Jumala,
-oliko siis tuo inhoittava sairaus, josta hän oli luullut
-parantuneensa, palannut takaisin? Hän oli tahtonut tappaa hänet!
-Naisen tappaminen, naisen tappaminen: se oli soinut hänen korvissansa
-lapsuudesta saakka sitä voimakkaammin mitä kuumeisemmaksi ja
-huumaavammaksi hänen himonsa oli tullut. Samoin kuin muut miehenikään
-tultuansa uneksivat naisen omistamisesta, joutui hän pois suunniltaan
-ajatellessaan naisen tappamista. Hän ei voinut itseltään kieltää,
-että hän, nähdessään tytön valkoisen, lämpöisen poven, oli tarttunut
-sirppiin, pistääkseen sen hänen ruumiiseensa. Eikä se tapahtunut
-siksi, että hän oli tehnyt vastarintaa, ei, se oli nautinnon vuoksi,
-sen vuoksi, että hän olisi tuntenut iloa siitä ja koska hän tunsi
-sellaista halua sen tekemiseen, että ellei hän olisi tarrautunut
-kiinni ruohoon, olisi hän nyt rientänyt takaisin sinne ottaakseen
-hänet hengiltä. Ja, Herra Jumala, kuitenkin oli se Flore, jonka
-hän oli nähnyt kasvavan, tämä hurja lapsi, jonka syvää rakkautta
-häntä kohtaan hän vast'ikään oli tuntenut. Hän väänteli käsiänsä ja
-tunki ne maahan, mitä epätoivoisinten nyyhkytysten ja korahdusten
-raastelemana.
-
-Hän koetti saada takaisin tyyneytensä ja nähdä selvästi. Mikä olikaan
-oikeastaan eroituksena hänen ja muiden välillä? Hän oli tehnyt
-itsellensä sen kysymyksen jo usein Plassansissa, ollessansa nuori.
-Hänen äitinsä, Gervaise, oli tosin ollut sangen nuori saadessaan
-hänet, ainoastaan puolen kuudettatoista vuoden ikäinen; mutta hän oli
-hänen toinen lapsensa ja hän oli tuskin täyttänyt neljätoista vuotta,
-saadessaan esikoisensa, Clauden. Mutta ei kumpaisellakaan hänen
-veljistään, ei Claudella eikä Etiennellä, joka syntyi myöhemmin,
-näkynyt olleen mitään haittaa siitä, että heillä oli ollut äiti, joka
-vielä oli lapsi, ja isänä sellainen poika, kuin kaunis Lantier, jonka
-häijyys maksoi Gervaisille niin monta kyyneltä.
-
-Ehkäpä sentään hänen veljensäkin kantoivat kärsimyksiänsä, joista
-eivät tahtoneet puhua. Eritotenkin vanhin, jota vaivasi niin hurja
-himo olla maalari, että häntä nimitettiin puolihulluksi neroksi.
-Perheessä ei paljon ollut luonteen vakaisuutta, ja monessa heistä oli
-jotakin vaillinaista.
-
-Toisin hetkin hän varsin hyvin tunsi tämän perinnöllisen puutteen;
-ei silti, että hänellä olisi ollut heikko terveys, sillä ainoastaan
-noiden taudinpuuskien aiheuttama levottomuus ja häpeä oli ennen
-häntä laihduttanut. Mutta hän saattoi aivan äkisti kadottaa
-tasapainon; hänessä oli kuin halkeamia, kuin aukkoja, joiden kautta
-hänen oma itsensä pakeni pois, suuren savupilven ympäröimänä, joka
-rumensi kaiken. Hän ei enään ollut oma herransa, vaan lihaksiensa,
-sisällään raivoavan villipedon orja. Hän ei kuitenkaan koskaan
-juonut, kieltäytyi ottamasta pientä konjakkilasiakaan, sillä hän oli
-huomannut, että pieninkin alkohoolipisara riisti häneltä järjen.
-Ja hän kuvitteli mielessään, että hän sai kärsiä muiden takia --
-esi-isiensä takia, jotka olivat juoneet, juoppouteen vajonneiden
-sukupolvien takia, joilta hän oli perinnyt turmeltuneen veren,
-hitaasti riuduttavan myrkyn, villiytymisen, joka saattoi hänet susien
-kaltaiseksi, jotka metsässä vaanivat naisia ja repivät ne kappaleiksi.
-
-Jacques nousi kyynärpäähänsä nojaten ylös ja tuijotti ajatuksiin
-vaipuneena mustaan tunnelin aukkoon; ja uusi nyyhkytys kulki hänen
-ruumiinsa läpitse, kupeilta ylös niskaan, hän kaatui jälleen ja vieri
-maassa tuskasta kirkuen.
-
-Hän oli tahtonut tappaa hänet! Hän tunsi jälleen tuota vihlovaa,
-ilkeätä tunnetta. Tuntui siltä, kuin olisi sirppi tunkeutunut hänen
-omaan ruumiiseensa.
-
-Miten hän miettikään, ei hän voinut saada takaisin levollisuuttansa:
-Hän oli tahtonut tappaa hänet ja hän olisi ehdottomasti sen tehnyt,
-jos tyttö nyt olisi ollut siinä paljain rinnoin.
-
-Hän muisti varsin hyvin tuskin olleensa kuusitoista vuotias, kun
-hänet ensi kerran oli vallannut tämä tauti eräänä iltana, kun hän
-leikki tytön kanssa, joka oli hänelle sukua ja kahta vuotta nuorempi
-kuin hän; tyttö oli langennut ja silloin oli hän syöksynyt hänen
-kimppuunsa. Seuraavana vuonna oli hän, sen hän muisti: hionut
-veitsen, jonka aikoi pistää erään pienen vaalean tytön kaulaan, tämä
-kun joka aamu kulki hänen ovensa ohitse. Sitten seurasi kaikkien
-niiden kamala rivi, jotka olivat ärsyttäneet hänen kuohahtavaa
-murhanhimoansa: naisia, joiden ohi hän oli kulkenut kadulla tai
-jotka hän sattumalta oli saanut naapureiksensa. Varsinkin yksi,
-nuori, vastanaitu rouva, joka istui hänen lähellänsä teaatterissa ja
-nauroi ääneensä; hänen oli täytynyt paeta teaatterista kesken erästä
-näytöstä, jott'ei olisi heittäytynyt hänen kimppuunsa ja pistänyt
-häntä kuoliaaksi.
-
-Ei hän tuntenut heitä, ja mistä se siis johtui, että hänet valtasi
-sellainen raivo heitä vastaan? Sillä joka kerta oli se kuin
-hillitöntä, sokeata raivoa, kuin sammuttamatonta janoa kostaa hyvin
-vanhoja loukkauksia, joita hän ei edes oikein muistanut! Tuliko
-se siis kaukaa, jostakin pahasta, minkä naiset olivat tehneet
-hänen rodullensa, vihankaunasta, miehestä toiseen kulkeneesta,
-ensimmäisestä uskottomuudesta luolien syvyydessä? Ja noiden
-kohtausten sattuessa, tunsi hän ikäänkuin pakkoa taistella,
-valloittaa ja, kukistaa naisen, häpeällistä tarvetta kaataa hänet
-kuoliaana maahan kuin jonkin otuksen, jonka on ainiaaksi temmannut
-luokseen. Hänen päätään särki että se olisi voinut haljeta hänen
-koettaessaan etsiä vastausta tähän, hän tiesi liian vähän, luuli hän,
-hänen aivonsa tylstyivät siitä tuskasta, jota hän tunsi ollessaan
-pakoitettu tekoihin, joihin nähden hänen tahdollaan ei ollut mitään
-merkitystä, ja joiden syytä hän ei voinut ymmärtää.
-
-Uudelleen kulki juna ohitse, ja ukkosen tavoin joka jylisee ja
-sitten häipyy avaruuteen, hautautui se tunneliin, ja Jacques nousi
-seisoallensa, pidätti kyyneleitäntä ja koetti näyttää viattomalta,
-ikään kuin olisi tämä tuntematon, välinpitämätön ihmisjoukko
-voinut kuulla hänen äänensä. Miten usein olikaan hän tuollaisen
-taudinpuuskan ohimentyä säpsähtänyt kuin rikoksellinen pienimmänkin
-äänen kuullessansa. Hän tunsi olevansa levollinen ja onnellinen
-ainoastaan silloin kun hän, erossa kaikista ihmisistä, oleskeli
-veturissansa. Kun se tärisevillä pyörillään vei häntä salaman
-nopeudella eteenpäin, kun hän käsi nopeudenjärjestimen päällä
-kokonaan syventyi radan ja merkinantojen tähystelemiseen, oli hän
-ajatuksista vapaa ja hengitti täysin keuhkoin tuota raitista,
-puhdasta ilmaa, joka myrskytuulen tavoin aina lehahti häntä vastaan.
-Siksi oli hän niin kiintynyt veturiinsa, se oli kuin rakastajatar,
-jonka luona hän saavutti ainoastaan rauhaa ja onnellisuutta.
-
-Teknillisen koulun käytyänsä oli hän terävästä älystään huolimatta
-valinnut veturinkuljettajan ammatin juuri sen yksinäisyyden ja
-huumautumisen takia, jossa hän siinä saattoi olla. Hän ei muuten
-ollut kunnianhimoinen, ja kun hän neljässä vuodessa oli ylentynyt
-ensimmäiseksi veturinkuljettajaksi ja jo ansaitsi 2,800 frangia,
-joka hiili- ja öljysäästöjen kanssa nousi 4,000 frangiin, ei hän
-kohottanut toiveitansa ja haaveitansa sen korkeammalle. Hän näki
-kolmas- ja neljäsluokkaisten toveriensa eli konetyömiesten, jotka
-yhtiö otti oppilaiksi ja opetti ammattiinsa, melkein kaikkien
-menevän naimisiin vähäpätöisten työläisnaisten kanssa, joita ei
-nähnyt koskaan muulloin kuin junien lähtiessä, jolloin he tulivat
-tuomaan ruokakorejansa. Kunniahimoiset toverit, eritotenkin jos
-olivat käyneet teknillisen koulun, viivyttivät naimistaan kunnes
-pääsivät varikonpäälliköiksi toivoen saavansa vaimon jostakin
-porvariperheestä, hattua käyttävän naisen.
-
-Hän pelkäsi naisia, ja mitä olikaan hänellä heidän kanssaan
-tekemistä? Milloinkaan ei hän menisi naimisiin; hänellä ei ollut
-muuta tulevaisuutta kuin yksinänsä, rauhatta ja levotta, kiitää
-veturillansa edestakaisin. Kaikki hänen esimiehensä pitivätkin
-häntä erinomaisena veturinkuljettajana, joka ei juonut, ja jolla ei
-ollut mitään selkkauksia naisten kanssa. Syrjäiset toverit tekivät
-pilkkaa hänen liikanaisen siivosta elämästänsä, ja toiset tunsivat
-salaista levottomuutta, kun hän kalmankalpein kasvoin ja värittömin
-katsein vaipui äänettömään synkkämielisyyteen. Miten olikaan hän aina
-vapaana ollessansa munkin tavoin sulkeutunut pieneen huoneeseensa Rue
-Cardinetin varrelle, josta saattoi nähdä Batignollesin varikon, mihin
-hänen veturinsa kuului.
-
-Jacques yritti nousta ylös. Mitä oli hänellä täällä ruohostossa
-tekemistä tänä leutona, sumuisena talviyönä? Kedot olivat yhä pimeään
-verhoutuneina, ainoastaan taivas oli valoisa; tuo hieno usva oli kuin
-himmeäksi hiotusta lasista tehty suunnaton kupu, jota valaisi sen
-taakse piiloutuneen kuun vaaleankeltainen heijastus; ja tuo tumma
-näköpiiri lepäsi kuoleman kaltaisessa rauhassa. Kello lienee tulossa
-kymmenen ja silloinpa olisi parasta palata kotiin ja mennä nukkumaan.
-
-Mutta veltostuneessa tilassaan hän näki palaavansa Misardin asuntoon,
-nousevansa ullakon rappusia ylös ja heittäytyvänsä pitkälleen
-heiniin Floren huoneen viereen. Hänet erottaisi tytöstä ainoastaan
-yksinkertainen puuseinä ja hän kuulisi hänen hengityksensä, ja kun
-Flore ei milloinkaan lukinnut oveansa, voisi hän muitta mutkitta
-mennä hänen luokseen.
-
-Ja jälleen valtasi hänet ankara väristys ja mielessään kuvitellen
-Florea makaamassa vuoteellansa vaipui hän ankarasti nyyhkyttäen
-takaisin maahan. Voi, hän oli tahtonut tappaa hänet!
-
-Hän oli tukehtumaisillansa kuoliaaksi ajatellessaan, että jos hän
-nyt menisi kotiin, syöksyisi hän sisään ja tappaisi hänet hänen
-vuoteeseensa. Mitä se teki, ett'ei hänellä ollut mitään asetta; hän
-tunsi, että petoeläimen vaisto ja halu kostaa vanhoja vääryyksiä
-pakoittaisi hänet vastoin tahtoansa työntämään oven auki ja
-kuristamaan hänet.
-
-Ei, ei! mieluummin kuljeskelisi hän yön kedolla, eikä palaisi sinne!
-
-Hän syöksyi ylös ja pakeni uudelleen.
-
-Puolen tunnin ajan kiiti hän edestakaisin kedolla, kuin olisivat
-häntä kannustaneet kaikkien kauhujen irtipäästetyt kahlekoirat. Mäkiä
-ylös ja alas ahtaisiin alhoihin. Perätysten tapasi hän pari puroa:
-hän kahlasi niiden yli ja kastui vyötäisiinsä saakka. Pensaikko, joka
-sulki häneltä tien, saattoi hänet raivoon. Hänen ainoana ajatuksenaan
-oli päästä yhä kauvemmaksi, paeta itseänsä, tuota toista, villipetoa,
-jonka hän tunsi sisällänsä raivoavan. Mutta se rupesi pääsemään
-hänestä voitolle, se riensi yhtä nopeasti. Seitsemän kuukautta sitten
-luuli hän saaneensa sen karkoitetuksi ja oli uudelleen alkanut tuntea
-itsensä toiseksi ihmiseksi. Ja nyt täytyi hänen alottaa uudestaan,
-täytyi taistella itsensä kanssa, jott'ei heittäytyisi ensimmäisen
-naisen kimppuun, minkä sattumalta tapaisi.
-
-Syvä hiljaisuus ja avara yksinäisyys rauhoittivat häntä kuitenkin
-hiukan, ja hän vaipui unelmoimaan hiljaisesta ja yksinäisestä
-elämästä, sellaisesta kuin esim. tässä autiossa seudussa, missä hän
-voisi kulkea kulkemistansa, tapaamatta ainoatakaan ihmistä.
-
-Hän lienee tietämättään kääntynyt ympäri, sillä hän saapui nyt
-radalle toiselta puolelta, kuljettuaan suuren puoliympyrän
-pensaskasvuisten kukkulain joukossa tunnelin yläpuolella. Hän
-kääntyi ympäri harmissansa ja peljäten taas kohtaavansa ihmisiä.
-Koettaessaan sitten kiertää erään kukkulan taitse, kulki hän harhaan,
-eikä tuntenut itseänsä ennen kun rautatien säleaidan luona, juuri
-siinä, missä rata tuli ulos tunnelista ja lähellä niittyä, jolla
-hän vast'ikään oli vaikeroinut. Siinä seisoi hän nyt voitettuna,
-kun aluksi heikko, mutta sitten sekunnin kuluttua kasvava kohina
-maan sisuksista tulevasta junasta naulitsi hänet paikalleen. Se
-oli Havreen menevä pikajuna, joka oli lähtenyt Pariisista kuusi ja
-kolmekymmentä, ja joka kulki tästä ohitse yhdeksän ja kaksikymmentä
-viisi, se oli sama juna, jota hän tavallisesti kuljetti joka toinen
-päivä.
-
-Jacques näki aluksi tunnelin mustan kidan käyvän valoisaksi kuin
-uuninsuu, kun puut syttyvät tuleen. Nyt tuli veturi kovasti jyristen
-ja sen suuresta, ympyriäisestä silmästä, etupuolella olevasta
-lyhdystä, lankesi häikäisevä valo yli kentän ja pitkin raiteita
-syttyi pitkä kaksoisrivi tulenliekkejä. Mutta tuo kaikki vaikutti
-salamankaltaisen ilmiön tavoin: vaunut tulivat heti jäljestä
-voimakkaasti valaistuine akkunoineen ja täyteen ahdettuine vaunuineen
-ja kiitivät ohi niin huimaavalla vauhdilla, että silmä oli epävarma
-siitä, mitä se todellisuudessa oli saanut nähdä.
-
-Mutta vaikka tuota kaikkea ei kestänyt enempää kuin neljäsosa
-sekuntia, huomasi kuitenkin Jacques varsin hyvin erään valaistun
-vaununakkunan lävitse, kuinka muuan mies oli kaatanut toisen kumoon
-ja pisti häntä puukolla kurkkuun, jolla aikaa musta ainejoukkio,
-kentiesi joku kolmas henkilö, mutta mahdollisesti myöskin joitakuita
-alasromahtaneita matkakapineita, makasi raskaasti murhatun
-suonenvedon tapaisesti koukistuneiden jalkojen päällä. Juna oli
-kadonnut Croix-de-Maufrasiin päin ja siitä näkyi pimeässä ainoastaan
-kolme takana olevaa lyhtyä, punainen kolmikas.
-
-Kuin kiinninaulattuna paikalleen seurasi nuori mies katseellansa
-junaa, jyrinän häipyessä seudun syvään rauhaan. Olikohan hän nähnyt
-oikein? Hän oli epävarma eikä voinut enään väittää todelliseksi
-tätä näkyä, joka oli tullut ja mennyt kuin salama. Ei ainoakaan
-kasvojenpiirre tämän murhanäytelmän molemmista näyttelijöistä elänyt
-hänen mielessään. Tuo musta esine oli varmaankin matkahuopa, joka oli
-pudonnut uhrin päälle. Aluksi oli hän kuitenkin luullut eroittavansa
-hienot, kalpeat kasvot paksun, hajallaan olevan hiuskasan alta. Mutta
-tuo kaikki meni sekaisin ja haihtui kuin unessa. Silmänräpäyksen
-näyttäytyivät vielä samat, mutta katosivat sitten ainiaaksi.
-Varmaankin oli se pelkkää mielikuvitusta. Ja kaikki tämä jähmetytti
-häntä ja näytti hänestä niin tavattoman omituiselta, että hän lopulta
-uskoi sen olleen harhanäyn, minkä hänen vast'ikään kärsimänsä hirveä
-taudinpuuska oli synnyttänyt.
-
-Jacques kuljeskeli vielä lähes tunnin vaipuneena sekanaisiin
-unelmiinsa. Hän oli aivan masentunut; ja kuumetta oli seurannut
-kova sisällinen kylmyys. Vastoin aikomustansa palasi hän vihdoin
-Croix-de-Maufraniin päin. Saavuttuaan takaisin Misardin tuvalle,
-sanoi hän itsekseen, ei hän menisi sisälle, vaan nukkuisi tuvan
-toisen päädyn luona olevassa vähäisessä vajassa. Mutta valoviiru
-tunkeutui esiin oven alta ja hän työnsi koneenomaisesti oven auki,
-mutta kynnyksellä pidätti hänet odottamaton näky, joka hänelle
-silloin näyttäytyi.
-
-Misard oli siirtänyt voiruukun nurkkaan ja ryömi nyt pitkin
-permantoa, lampun valossa tunnustellen seinää kevyillä koputuksilla.
-Kuullessaan kolinaa ovelta, nousi hän ylös, mutta ei näyttänyt
-vähintäkään hämmästyneeltä ja sanoi, kuin olisi se ollut luonnollisin
-asia maailmassa:
-
--- Tulitikut ovat pudonneet permannolle.
-
-Ja asetettuaan voiruukun paikoillensa, lisäsi hän:
-
--- Olen ollut noutamassa lyhtyäni, sillä minä huomasin äsken
-paluumatkalla ollessani, että radalla makaa joku... Otaksuttavasti on
-se joku kuollut.
-
-Jacques, joka aluksi oli joutunut hämilleen ajatellessaan Misardin
-etsivän Phasie tädin rahoja ja siten saanut epäilyksensä eukon
-väitteiden suhteen muuttumaan varmuudeksi, tuli niin liikutetuksi
-tästä ruumiin löytämistä koskevasta uutisesta, että unhoitti sen
-toisen murhenäytelmän, jota näyteltiin tässä yksinäisessä tuvassa.
-Kohtaus vaunussa, pikainen kuvaelma miehestä, joka murhasi toisen,
-esiintyi jälleen salaman nopeudella.
-
--- Mies radalla! Missä sitten? kysyi hän ja kalpeni.
-
-Misard oli juuri kertomaisillaan, että hän oli reivillä saanut
-kaksi ankeriaista ja että hänellä oli ollut kova kiire tulla kotiin
-pannakseen ne piiloon. Mutta eihän hänen tarvinnut ottaa tuollaista
-poikaa uskoaksensa. Hän teki sen vuoksi epämääräisen eleen ja vastasi
-ainoastaan:
-
--- Se on tuolla päin -- taitaa olla viidensadan metrin päässä.
-Saadanhan katsoa.
-
-Samassa silmänräpäyksessä Jacques kuuli jotakin mätkähtävän
-yläpuolellansa ja säpsähti peljästyksestä.
-
--- Ei se mitään ole, sanoi ukko, Flore siellä vaan liikuskelee.
-
-Ja Jacques kuuli nyt todellakin, kuinka tyttö laski molemmat paljaat
-jalkansa lattialle. Hän oli varmaankin odottanut Jacquesia ja raotti
-nyt ovea kuunnellaksensa.
-
--- Minä tulen mukananne, sanoi Jacques. Oletteko varma siitä, että
-hän on kuollut.
-
--- Olen, siltä se näytti. Mutta saadaanhan katsoa tarkemmin lyhdyn
-valossa.
-
--- No, mitä te siitä arvelette? Se on kai tapaturma?
-
--- Se on mahdollista. Se on kentiesi joku iloinen sielu, jonka yli on
-ajettu, taikka joku matkustaja, joka on hypännyt pois junasta.
-
-Jacques vapisi.
-
--- Kiiruhtakaa! Kiiruhtakaa!
-
-Ei milloinkaan ollut häntä vallannut noin kuumeinen kiihko ottaa
-selko jostakin asiasta. Sillä välin kun Misard, ilmaisematta mitään
-mielenliikutusta, valaisi rataa lyhdyllä, oli hän suutuksissaan
-hänen hitautensa johdosta ja juoksi edellä, juuri kuin olisi häntä
-kannustanut ruumiillinen himo, sama sisällinen tuli, joka kohtaamisen
-hetkellä jouduttaa rakastuneiden askeleita. Hän pelkäsi sitä, mikä
-häntä odotti ja kiiti kuitenkin sinne, jännittäen kaikki lihaksensa.
-Perille päästyään, kun hän oli syöksymäisillään alaspäin kulkevan
-radan lähellä olevaa mustaa kasaa vastaan, jäi hän siihen seisomaan
-kuin kiinninaulattuna ja vapisi kiireestä kantapäähän saakka. Ja
-tuskastuneena siitä, ett'ei voinut nähdä mitään selvästi, alkoi hän
-kiroilla tuota toista, joka oli niin hidasliikkeinen ja jolla oli
-vielä neljättäkymmentä askelta kuljettavana.
-
--- Mutta, Jumalan tähden, tulkaa nyt jo!
-
-Jos hän olisi hengissä, voitaisiin häntä auttaa.
-
-Misard tulla kuhnusteli hiljakseen eteenpäin. Lyhdyllä valaistuaan
-ruumista sanoi hän:
-
--- Joutavia! Hän on saanut kylliksensä.
-
-Kuolleen oli varmaankin vaunu työntänyt kumoon ja oli hän langennut
-kasvoillensa maahan korkeitansa puolen metrin päähän radasta.
-Päästä näkyi ainoastaan sileä, valkoinen hiuskiehkura. Jalat olivat
-harallaan ja oikea käsivarsi oli kuin irtireväistynä, kun taas vasen
-oli rinnan alle taivutettuna. Hän oli hyvässä puvussa ja hänen yllään
-oli suuri, sinisestä verasta tehty päällystakki, upeat jalkineet
-ja hienot alusvaatteet. Ruumiissa ei näkynyt mitään ruhjevammoja,
-mutta kaulasta oli juossut runsaasti verta, joka oli tahrannut
-paidanrintamuksen.
-
--- Se on hieno herra, joka on saanut kaikki mitä hän tarvitsee,
-virkkoi Misard tyynesti, tutkittuaan ruumista ääneti muutamia
-sekunteja.
-
-Hän kääntyi sitten Jacquesiin, joka seisoi siinä töllöttäen ja
-liikkumatonna.
-
--- Häneen ei saa koskea; se on kielletty... Jääkää tänne vartioimaan
-siksi aikaa, kun minä menen ilmoittamaan asiasta Barentinin
-asemapäällikölle.
-
-Hän nosti lyhdyn ylös ja katsoi erästä ratapylvästä.
-
--- Se on aivan pylvään n:o 153 luona.
-
-Hän asetti lyhdyn maahan ruumiin viereen ja läksi sitten hitaasti
-matkaansa.
-
-Jacques, joka nyt oli yksinänsä, ei liikahtanut paikaltaan ja
-tuijotti yhä tähän liikkumattomaan, kokoonlyyhistyneeseen kasaan,
-joka muuttui hyvin epäselvän näköiseksi tuossa maasta lähtevässä
-epämääräisessä valossa. Se levottomuus, joka oli jouduttanut hänen
-askeleitansa, ja se kamala vetovoima, joka pidätti häntä tuossa,
-kohdistui tähän terävään, koko hänen olemuksestaan esiinsukeltavaan
-ajatukseen: hän, tuo toinen mies, jonka hän oli luullut näkevänsä
-veitsi kädessä, hän oli uskaltanut! Hän oli toteuttanut
-toivomuksensa, hän oli tappanut! Oi, kunpa ei hänkään olisi pelkuri,
-vaan vihdoinkin tyydyttäisi haluansa, pistäisi puukolla sen sijaan,
-kymmenen vuotta kiusaantuu samasta himosta!
-
-Hän tunsi kiihkeästi halveksivansa itseään ja ihailevan tuota toista
-ja tunsi varsinkin tarvetta katsella sitä, sammumatonta janoa
-katsella kyllikseen tätä ihmisriepua, tätä rikottua nukkea, joksi
-puukonpisto oli muuttanut ihmisen. Tuo toinen oli suorittanut sen,
-josta hän uneksi!
-
-Jos hän tappaisi, näyttäisi se tuollaiselta maassa. Hänen sydämensä
-tykytti, niin että se oli halkeamaisillaan, hänen murhanhimoansa
-ärsytti yhä enemmän tämän traagillisen kuoleman näkeminen. Hän astui
-askeleen eteenpäin ja tuli vielä lähemmäksi, kuin hermosairas lapsi,
-joka kauhuun tutustuu. Niin, hänkin uskaltaisi, kun hänen vuoronsa
-tulisi!
-
-Mutta hänen takaansa kuuluva jyrinä pakoitti hänet nyt hyppäämään
-syrjään. Sieltä tuli juna, ja hän oli ollut niin vaipunut
-ajatuksiinsa, ett'ei edes ollut kuullut sitä, ja se oli ollut
-ajamaisillaan hänen ylitsensä. Vasta veturin aikaansaama hirveä
-ilmanveto oli varoittanut häntä. Juna kulki ohitse kuin myrskytuuli,
-pauhaten, savuten ja liekiten. Tässäkin junassa oli paljon väkeä
-ja matkustajia tulvi edelleenkin Havreen seuraavan päivän juhlan
-johdosta. Muuan lapsi painoi nenäänsä ruutua vastaan ja tirkisteli
-pimeälle kentälle, mieskasvoja vilahteli ohitse, kun taas eräs nuori
-nainen veti ruudun alas ja heitti ulos paperin, jossa oli voi- ja
-sokeripilkkuja. Juna oli jo etäällä, välittämättä tästä ruumiista,
-johon se oli melkein hipaissut pyörillänsä. Ja ruumis makasi tuossa
-edelleenkin kasvoillansa lyhdystä lähtevässä himmeässä valossa ja yön
-kolkossa rauhassa.
-
-Silloin sai Jacques halun katsoa haavaa yksin ollessansa. Mutta
-ajatus, että se kentiesi näkyisi, jos hän olisi koskettanut päätä,
-saattoi hänet levottomaksi ja ehkäisi häntä. Hän oli laskenut, että
-Misard tuskin voisi palata asemapäällikön seurassa ennen kuin kolmen
-neljännestunnin kuluttua: Ja hän antoi minuuttien kulua ja ajatteli,
-että Misardkin, joka oli niin hidas ja tyyni, uskalsi ja mitä
-levollisimman näköisenä otti ihmisiä hengiltä myrkyllä. Tappaminen
-oli siis hyvin helppoa? Kaikki ihmiset tappoivat.
-
-Hän meni nyt lähemmäksi. Ajatus katsoa haavaa kiihdytti häntä niin,
-että koko hänen ruumistansa poltti. Siinä olisi jotakin nähtävää,
-kuinka se oli tapahtunut ja mitä oli vuotanut, ja katsella tuota
-punaista läpeä. Jos hän laskisi pään tarkoin takaisin, niin ei kukaan
-sitä huomaisi. Mutta hänen epäröimisensä takana piilohtelihe toinen
-pelko, jota hän ei edes tunnustanut itselleenkään, nimittäin itse
-verta kohtaan. Aina ja kaikkialla heräsi hänessä pelko samaan aikaan
-kuin himokin. Neljännestunti oli hänen vielä oltava yksinään ja hän
-oli juuri päättänyt sen tehdä, kun hänet peljästytti sivultapäin
-kuuluva hiljainen töminä.
-
-Flore seisoi siinä ja tuijotti kuten hänkin. Hän oli aina utelias
-näkemään onnettomuudentapauksia. Jos saatiin tietää, että juna oli
-murskannut eläimen taikka ajanut ihmisen yli, voitiin olla varmoja
-siitä, että hän heti lähtisi sinne. Hän oli jälleen pukeutunut
-ja tahtoi nähdä kuolleen. Luotuaan ensimäisen silmäyksen, ei hän
-ollenkaan epäröinnyt. Hän kumartui alas, otti lyhdyn toiseen käteensä
-ja tarttui toisella päähän, kääntäen sen ylöspäin.
-
--- Ole varuillasi, se on kiellettyä, mutisi Jacques.
-
-Mutta tyttö kohautti olkapäitänsä ja valaisi lyhdyllä päätä; se oli
-ukonpää, jossa oli suuri nenä ja avoimet suuret siniset silmät.
-Leuvan alla ammotti ruma haava, puhki kurkun pistetyn syvän kolon
-suulla, kuin olisi haavaa nirhattu puukolla. Rintamuksen koko
-oikea puoli oli veren tahraama. Vasemmalla puolella päällystakin
-napinreijässä oli komentajan ruusuke, joka näytti verihyydepilkulta.
-
-Florelta pääsi hiljainen hämmästyksen huuto.
-
--- Ah, kas ukkoa!
-
-Jacques, joka oli kumartunut eteenpäin kuten hänkin, tuli nyt
-paremmin nähdäkseen lähemmäksi ja sattui silloin hiuksillaan
-hipaisemaan hänen hiuksiansa. Hän aukoi suutansa niin innokkaasti,
-että oli tukehtumaisillaan. Tietämättään toisteli hän:
-
--- Ukko... Ukko...
-
--- Niin, ukko Grandmorin -- presidentti.
-
-Vielä hetkisen tarkasteli Flore noita kalpeita kasvoja vääristyneine
-suineen ja suurine, peljästyneine silmineen. Sitten laski hän pään,
-johon jo oli tullut kuolon jäykkyys, alas raiteelle, jolloin haava
-meni umpeen.
-
--- Nyt on tyttöjen narrailemisesta tullut loppu, jatkoi hän
-hiljemmin. Se on tapahtunut jonkin sellaisen asian vuoksi... Oi,
-Louisette raukkani! Se on vallan oikein tuolle sialle!
-
-Syntyi pitkä vaitiolo. Flore asetti lyhdyn paikoilleen ja odotti,
-varkain katsellen Jacquesia, joka ruumiin toisella puolella seisoi
-liikkumattomana ja aivan menehtyneenä siitä, mitä vast'ikään oli
-nähnyt. Kello oli nyt otaksuttavasti vähää vaille yksitoista. Häntä
-hävetti se, mikä ennen oli tapahtunut heidän välillään ja sen vuoksi
-oli hänen vaikea katkaista hiljaisuutta. Mutta nyt kului ääniä.
-Tulossa oli isä asemapäällikön kera ja kun Flore ei tahtonut, että
-hänet nähtäisiin, päätti hän tehdä Jacquesille kysymyksen:
-
--- Etkö makaa tänä yönä meidän luonamme?
-
-Mies vapisi ja silmänräpäyksen näytti häntä liikuttavan sisällinen
-taistelu. Sitten vastasi hän epätoivoisella ponnistuksella:
-
--- En, en.
-
-Tyttö ei tehnyt mitään elettä, mutta tavassa, millä hänen voimakkaat
-käsivartensa riippuivat alas, oli niin paljon surua.
-
-Ikäänkuin pyytääkseen anteeksi ennen tekemäänsä vastarintaa, kysyi
-hän silloin hyvin myöntyväisesti:
-
--- Et siis enään palaa meidän luoksemme, en siis enää saa sinua nähdä?
-
--- Et, et.
-
-Äänet lähenivät ja koettamatta puristaa Jacquesin kättä, koska
-tämä näytti tahallansa antavan ruumiin eroittaa heitä, ja edes
-lausumatta miehelle jäähyväisiä lapsuudenaikuisella tuttavallisella,
-toverillisella tavallaan, meni hän nyt tiehensä ja katosi pimeään,
-korisevin ja raskain hengähdyksin, kuin olisi hän tukahuttanut
-nyyhkytyksiä.
-
-Asemapäällikkö tuli nyt sinne Misardin ja kahden asemamiehen
-seurassa. Hänkin todisti, että se aivan oikein oli presidentti
-Grandmorin, jonka hän tunsi, koska tämä astui junasta hänen
-asemallaan joka kerta kun hän kävi sisarensa, rouva Bonnehonin luona
-Doinvillessä. Ruumis sai jäädä paikoilleen, ja hän peitti sen vain
-viitalla, jonka toinen miehistä oli tuonut mukanansa. Eräs virkamies
-oli Barentinissa astunut yhdentoista junaan ilmoittaakseen asiasta
-Rouenin keisarilliselle prokuraattorille. Mutta tätä ei voitaisi
-odottaa saapuvaksi ennen kello viittä tai kuutta aamulla, jolloin hän
-toisi mukanansa sekä tutkintotuomarin ja tuomio-istuimen sihteerin
-että lääkärin. Sen jälkeen asemapäällikkö antoi käskyn, että miehet
-yöllä vuorottelisivat, niin että toinen aina seisoisi lyhty kädessä
-ruumista vartioimassa.
-
-Jacques viipyi siellä kotvasen, ennen kun saattoi lähteä etsimään
-itsellen yösijaa jostakin Barentinin aseman lähellä sijaitsevasta
-vajasta, josta hän palaisi Havreen vasta kahtakymmentä yli seitsemän.
-Mutta sitten tuli hän ajatelleeksi odotettua tutkintotuomaria ja
-kävi levottomaksi, juurikuin olisi ollut osallinen rikokseen.
-Kertoisiko hän mitä oli luullut nähneensä pikajunan kulkiessa
-ohi...? Ensin päätti hän puhua, koska hänellä oikeastaan ei ollut
-mitään pelättävänä. Muuten, eihän hän saattanut olla epätietoinen
-velvollisuudestansa. Mutta sitten hän kysyi itseltänsä, mitä se
-hyödyttäisi; eihän hän voisi esittää ainoatakaan ratkaisevaa
-todistusta tai uskaltaisi väittää mitään varmaa murhaajasta. Olisi
-tyhmyyttä sekaantua siihen ja hän tuhlaisi vaan aikaa ja hankkisi
-itselleen mielenliikutuksia hyödyttämättä sillä ketään. Ei, ei, hän
-ei sanoisi mitään!
-
-Hän läksi vihdoin pois, mutta kääntyi kahdesti ympäri ja katseli
-sitä tummaa kohopaikkaa, minkä ruumis muodosti maahan keltaisessa
-lyhtyvalossa. Ankarampi kylmyys valahti nyt usvaiselta taivaalta alas
-lohduttomaan erämaahan ja laihoihin mäkiin. Toisia junia oli kulkenut
-ohi, niiden joukossa hyvin pitkä Pariisin menevä. Taipumattomasti
-kuljetti niitä niiden koneellinen voima toisiaan vastaan ja ne
-kiitivät etäistä päämääräänsä, tulevaisuutta kohden, huomaamatta,
-että ne olivat koskettamaisillaan tämän miehen puoliksi irtileikattua
-päätä, tämän miehen, jonka toinen mies oli murhannut.
-
-
-
-
-III.
-
-
-Seuraavana päivänä, joka oli sunnuntai, oli kello lyönyt viisi
-Havren kaikissa torneissa, kun Roubaud tuli alas junasillalle,
-ryhtyäkseen virkatoimitukseen. Oli vielä pimeä, mutta merituulen
-voima oli kasvanut ja se alkoi loitontaa pilviä, jotka ryhmittyivät
-kukkuloiden yläpuolelle Sainte-Adressesta Tourvillen linnoitukseen
-asti. Satamansuusta länteenpäin alkoi päivä valjeta ja tähdet häipyä
-taivaalta. Pengermällä yhä paloivat kaasuliekit kalpeavaloisina
-kosteassa aamukylmässä. Ensimmäistä Montivilliersiin menevää junaa
-parhaillaan pantiin kuntoon erään alipäällikön johdolla joka
-oli yöpalveluksessa. Odotussalin ovia ei vielä oltu avattu ja
-asemalaiturit olivat tyhjinä, kun kankeaksi paleltunut asema jälleen
-heräsi.
-
-Tullessaan ulos odotussalien yläpuolella sijaitsevasta asunnostaan,
-Roubaud kohtasi rahastonhoitajan vaimon, rouva Lebleun, joka
-seisoi hiljaa yhteisessä käytävässä, jonka varrella virkamiesten
-asunnot sijaitsivat. Hän oli useamman viikon ajan noussut öisin
-vakoilemaan konttoristia, neiti Guichonia, jonka hän epäili olevan
-lemmensuhteissa asemapäällikön, herra Dabadien, kanssa. Mutta
-sittenkään ei hän ollut saanut ilmi mitään, ei niin hiventäkään. Nyt
-tuli hänelle kova kiire huoneisiinsa, mutta hän oli niinä kolmena
-sekuntina, mitkä Roubaud tarvitsi avatakseen ja sulkeakseen ovensa,
-suureksi ihmeekseen ehtinyt huomata, että kaunis Séverine rouva,
-jolla muuten oli tapana maata ja kiskotella aina yhdeksään saakka,
-jo oli ylhäällä ja istui ruokasalissa, puettuna, suittuna ja kengät
-jalassa.
-
-Niinpä herättikin hän heti miehensä, Lebleun, ilmoittaakseen tästä
-merkillisestä seikasta. Edellisenä iltana eivät Lebleun puolisot
-olleet tahtoneet mennä makuulle, ennen kun pikajuna oli tullut
-Pariisista viittä yli yksitoista, koska he paloivat uteliaisuudesta
-saada tietää, mitenkä juttu aliprefektin kanssa oli päättynyt. Mutta
-he eivät olleet voineet huomata mitään Roubaudista, jonka ulkomuoto
-oli sama kuin tavallisesti, ja he olivat turhaan kuunnelleet aina
-puoliyöhön saakka, kuulematta mitään naapureiltaan, jotka luultavasti
-olivat heti vaipuneet sikeään uneen. Mutta kaiketikaan ei tulos ollut
-hyvä, sillä muuten ei Séverine olisi noussut niin varhain. Kun
-rahastonhoitaja kysyi miltä hän oli näyttänyt, niin hänen vaimonsa
-koetti häntä kuvailla: hän oli ollut hyvin kalpea ja tuijottanut
-jäykästi suurilla, loistavilla, mustan tukan alta näkyvillä
-sinisilmillänsä; hän ei ollut tehnyt pienintäkään liikettä ja oli
-näyttänyt unissakävijältä. Päivemmällä kyllä saataisiin tietää,
-mitenkä asian laita oikeastaan oli.
-
-Alhaalla junasillalla Roubaud kohtasi toverinsa Moulinin, joka
-oli ollut yöpalveluksessa, ja ryhtyi nyt toimeen, mutta tämä
-käveli muutamia minuutteja hänen kanssansa, jutteli ja ilmoitti
-hänelle monenmoista hyvää, mikä oli eilisestä lähtien tapahtunut:
-muutamat irtolaiset oli yllätetty, kun he olivat koettaneet
-hiipiä vartijahuoneeseen, kolme asemamiestä oli saanut nuhteita
-tottelemattomuudesta; eräs kytkye oli rikkunut Montvilliersiin
-menevää junaa pantaessa kuntoon.
-
-Roubaud kuunteli häntä ääneti ja tyyneenä ja oli ainoastaan
-hiukan kalpea, mikä luultavasti johtui siitä, että hän oli vielä
-vähän väsynyt, minkä seikan silmiä ympäröivät siniset renkaatkin
-ilmaisivat: Kun hänen toverinsa oli herennyt juttelemasta, näytti
-kuitenkin siltä, kuin olisi hän tahtonut tehdä hänelle erään
-kysymyksen, kuin olisi hän odottanut saavansa kuulla muistakin
-tapahtumista. Mutta kun mitään muuta ei kuulunut, painoi hän päänsä
-alas ja katseli hetkisen maahan.
-
-Kävellessään asemalaiturilla oli hän saapunut sen avonaisen hallin
-toiseen päähän, jonka oikealla puolella oli talli niitä vaunuja
-varten, jotka olivat tulleet edellisenä iltana ja joiden oli määrä
-seurata seuraavan päivän junia. Hän kohotti päätänsä ja kiinnitti
-katseensa erääseen ensi luokan vaunuun, Numeroltaan 293, johon muuan
-kaasuliekki loi liehuvaa valoansa, kun Moulin huudahti:
-
--- Ah, minä unhoitin...
-
-Puna kohosi Roubaudin kalpeille kasvoille, eikä hän voinut olla
-hiukan säpsähtämättä.
-
--- Minä unhoitin sen, toisti Moulin. Tätä vaunua ei saa lähettää
-menemään; älkää ottako sitä pikajunaan neljäkymmentä yli kuusi nyt
-aamulla.
-
-Syntyi lyhyt vaitiolo, mutta Roubaud kysyi äänellä, joka kuulosti
-aivan luonnolliselta:
-
--- Minkä vuoksi?
-
--- Yksi vaunu on tilattu tämän iltaisesta pikajunasta, eikä ole
-varmaa, että toinen sellainen saapuu päivän kuluessa.
-
-Roubaud katseli häntä edelleenkin lujin katsein ja vastasi:
-
--- Niinpä niinkin.
-
-Mutta hän tuli ajatelleeksi jotakin muuta ja joutui äkisti pois
-suunniltaan inhosta.
-
--- Onpa oikein inhottavaa, kuinka he laiminlyövät puhdistamisen!
-Vaunu näyttää siltä kuin ei sitä olisi puhdistettu kahdeksaan päivään.
-
--- Niin, vastasi Moulin, kun jokin juna saapuu yhdentoista jälkeen,
-ei miehiä uskalleta laskea sinne riepuinensa. Se saa riittää, että
-he kulkevat vaunujen läpi. Tässä muuanna iltana he unhoittivat erään
-matkustajan, joka nukkui penkillä, eikä herännyt ennen kun seuraavana
-aamuna.
-
-Haukotusta pidättäen sanoi hän nyt menevänsä makuulle. Mutta
-ollessaan jo menossa, palasi hän kovasti uteliaana.
-
--- No, teidän ja aliprefektin välinen asia on kai nyt lopussa?
-
--- On, on, minä olen hyvin tyytyväinen matkaani.
-
--- Sepä hyvä... Ja muistakaa nyt kaikin mokomin, ett'ei 293 saa
-lähteä.
-
-Jäätyänsä yksin asemalaiturille, Roubaud hitaasti palasi odottavan,
-Montvilliersiin lähtevän junan luokse. Odotussalien ovet oli nyt
-avattu ja harvalukuiset matkustajat alkoivat saapua: muutamia
-metsästäjiä koirineen, pari kolme pikkukauppiasta perheineen, jotka
-aikoivat sunnuntaina nauttia vapaudestansa, y.m. Sitten kun tämä
-päivän ensimäinen juna oli lähtenyt, ei ollut aikaa hukattavana,
-vaan täytyi hänen viipymättä pitää huolta siitä, että Roueniin
-ja Pariisiin menevä sekajuna viisi ja neljäkymmentäviisi pantiin
-kuntoon. Näin varhain aamulla ei asemamiehistö ollut täysilukuinen,
-minkä vuoksi virantoimituksessa olevan alipäällikön täytyi toimittaa
-ja ajatella varsin erilaisia asioita. Valvottuaan kunkin vaunun
-ottamista vaunutallista ja työntämistä eteenpäin, minkä junasillalla
-olevat miehet tekivät, täytyi hänen pikimmältään pistäytyä
-silmäämässä pilettien myyntiä ja matkatavaroiden leimaamista.
-Muutamien sotamiesten ja erään virkamiehen välillä syntyi riita,
-jota hänen täytyi välittää. Puolen tunnin ajan täytyi hänen nyt,
-jääkylmälle viimalle alttiina ja noiden viluisten, vielä tuskin
-heränneiden, pimeyden, tyrkkäysten ja tungoksen takia pahatuulisten
-matkustajain ympäröimänä, tehdä työtä kahden puolesta, ollenkaan
-ajattelematta itseänsä.
-
-Sitten kun asema sekajunan lähdettyä oli tyhjentynyt, läksi hän
-kiireesti vaihteen luo, tullakseen vakuutetuksi siitä, että siellä
-kaikki oli kunnossa, sillä juuri nyt tuli suoraan Pariisista eräs
-toinen juna, joka oli myöhästynyt. Hän riensi takaisin, valvoakseen
-matkustajien vaunuista astumista ja odotti kunnes he olivat
-jättäneet pilettinsä ja sijoittuneet hotelliomnibuksiin, jotka tässä
-tilaisuudessa odottivat pengermällä, ainoastaan yksinkertaisen aidan
-erottamina radasta. Ja vasta nyt, kun ratapiha taas oli tullut
-autioksi ja äänettömäksi, saattoi hän hengähtää.
-
-Kello löi kuusi. Roubaud kulki hitaasti ulos tuosta katoksella
-varustetusta hallista. Sen edustalla, vapaassa ilmassa, nosti hän
-päänsä pystyyn ja veti henkeänsä, nähdessään että päivä vihdoinkin
-alkoi koittaa. Satamansuusta puhaltava tuuli oli täydellisesti
-karkoittanut usvat ja aamu oli kirkas ja kaunis. Hän saattoi nähdä
-rannikon Ingouvillestä pohjoiseen aina hautausmaalla oleviin puihin
-saakka sinipunervana viiruna kuvautuvan vaalenevalle taivaalle.
-Kääntyen sitten etelään ja itään hän huomasi meren yläpuolella
-viimeiset tähteet kevyistä, valkoisista pilvistä, jotka purjehtivat
-hitaasti eteenpäin kuin laivasto, samaan aikaan kun koko itä Seinen
-suunnattoman suun yläpuolella alkoi hehkua kohta nousevan auringon
-kultaamana.
-
-Konemaisesti hän riisui kullalla kirjaellun hattunsa, jäähdyttääksen
-otsansa aamun viileässä ilmassa. Kun hän näki tämän niin tutun
-näköpiirin ja tuon laajan asema-alueen, joka oli suuri kuin
-kokonainen kaupunki, tullessa vasemmalla kädellä, sitten veturitallin
-ja oikealla tavaratoimiston, näkyi se rauhoittavan häntä ja
-palauttavan hänet alituisen samanlaisen päivätyön rauhaan. Muurin
-yläpuolella Rue Charles-Laffetten puolella savusivat tehtaiden
-savupiiput ja näkyivät nuo tavattomat hiilivarastot pitkin Vaubanin
-laivaveistämöä. Toisista laivaveistämöistä kuului jo hälinää.
-Tavarajunien vihellykset, tuulen sinne kuljettamien aaltojen pauhina
-ja suolaisuus, käänsivät hänen ajatuksensa päivän juhlaan, laivaan,
-joka laskettaisiin vesille, ja väentungokseen, mikä silloin syntyisi.
-
-Kun Roubaud palasi avonaiseen halliin, tapasi hän miehistön panemassa
-kuntoon pikajunaa 6,40, ja kun hän luuli heidän aikovan työntää
-esille 293:n, katosi raittiin aamun antama tyyneys kokonaan ja hän
-ärjäsi vihastuneena:
-
--- Älkää hitossa ottako sitä vaunua! Antakaa sen olla paikoillaan;
-sitä ei käytetä ennenkun illalla.
-
-Esimies selitti, että vaunua oli työnnetty ainoastaan, jotta
-saataisiin toinen, takana ollut, esille. Mutta hillittömässä
-suuttumuksessaan hän ei kuullut, mitä mies sanoi.
-
--- Kirotut pölkkypäät, onhan teille sanottu, että ette saa koskea
-siihen.
-
-Kun hän vihdoinkin käsitti mistä oli kysymys, pysyi hän kuitenkin
-raivostuneena ja alkoi moittia tuota epämukavaa ratapihaa, jossa ei
-voitu edes vaunua kääntää. Asema, joka oli linjan vanhimpia, oli
-todellakin liian pieni, eikä se vanhoine puisine vaunutalleineen,
-puusta ja sinkistä rakennettuine pieniruutuisine junasiltoineen, sekä
-autioine ja synkkine rakennuksineen, joissa oli halkeamia kaikkialla,
-ollut kylliksi arvokas Havrelle.
-
--- Se on hävytöntä, enkä minä voi käsittää miksi ei yhtiö, aikoja
-sitten ole hajotuttanut sitä maan tasalle.
-
-Miehet katselivat häntä ihmetellen, kuullessaan hänen, joka muuten
-piti kurista niin tarkkaa lukua, puhuvan noin vapaasti. Hän huomasi
-sen ja vaikeni äkisti sekä jatkoi äänetönnä ja jäykkänä työn
-valvomista. Tuolle matalalle otsalle ilmaantui tyytymättömyyden
-ryppy, kun taas hänen pyöreiltä tummanpunaisilta kasvoiltaan näkyi
-tahdonlujuus.
-
-Tämän jälkeen sai Roubaud takaisin koko kylmäverisyytensä. Hän
-piti sangen tarkkaa huolta pikajunasta ja tarkasti pienimmätkin
-yksityiskohdat. Vaunujen yhteenkytkemiset, mitkä hän katsoi
-taitamattomasti tehdyiksi, täytyi tehdä uudestaan, hänen
-valvonnallaan. Eräs rouva molempine tyttärineen, jotka seurustelivat
-hänen vaimonsa kanssa, pyysivät hänen apuaan, saadakseen paikat
-naistenvaunussa. Ennen kun hän sitten antoi lähtömerkin, tarkasti
-hän vieläkin oliko juna asianmukaisessa kunnossa; seurasi hän sitä
-kauvan sellaisen miehen valvovalla katseella, jonka pieninkin
-tarkkaamattomuus voi maksaa ihmishenkiä.
-
-Kohta sen jälkeen täytyi hänen kulkea radan poikki vastaanottamaan
-Rouenista tulevaa junaa joka juuri nyt saapui asemalle. Tässä oli
-muuan postivirkamies, jonka kanssa hänen oli tapana joka päivä
-keskustella. Tuona muuten niin tarkoin virantoimitukseen käytettävänä
-aamuna oli Roubaudilla nyt lyhyt lepoaika, lähes neljännestunti,
-jonka kuluessa hän saattoi levätä, milloin ei mikään välittömästi
-vaatinut hänen virantoimitustaan. Ja tänä aamuna kuten tavallista
-pyöräytti hän paperossin ja jutteli sangen iloisesti.
-
-Oli tullut valoisampaa ja kaasulyhdyt oli vastikään sammutettu
-junasillalta. Katossa olevat ruudut olivat niin pienet ja kurjat,
-että harmaa auer vallitsi siellä vielä mutta ulkopuolella,
-suurella taivaslaella, jota kohden halli avautui, leimusivat jo
-auringonsäteet. Koko taivaanranta purppuroitui. Ja tämän kauniin
-talviaamun puhtaassa ilmassa näkyivät kaikki esineet selvästi ja
-tarkasti.
-
-Kello kahdeksalta aamulla oli asemapäälliköllä, herra Dabadiella,
-tapana tulla alas vastaanottamaan alipäällikkönsä tiedonannot.
-Dabadie oli kaunis, hyvin ruskeahiveinen mies, jolla oli hyvä
-ryhti: hänen esiintymistavassaan oli jotakin, mikä muistuttaa
-suuresta kauppiaasta, joka kokonaan antautuu asioimistehtäviinsä.
-Hän ei suurestikaan harrastanut matkustajaliikennettä, vaan
-harjoitti etenkin laivaveistämöliikettä, tuota suunnatonta
-välikauppaliikennettä, ja oli alituisissa tekemisissä Havren ja koko
-maailman korkeamman kauppamaailman kanssa.
-
-Tänään oli hän myöhästynyt ja Roubaud oli jo kaksi kertaa avannut
-hänen huoneensa oven tapaamatta häntä siellä, ja posti oli pöydällä
-avaamattomana. Roubaudin katse lankesi sattumalta kirjeiden välissä
-olevaan sähkösanomaan. Kuin lumouksen pidättämänä hän ei lähtenyt
-ovelta ja kääntyi tietämättään ympäri, salaa vilkaisten pöydälle.
-Herra Dabadie tuli vihdoinkin kymmenen minuuttia yli kahdeksan.
-Roubaud istuutui, mutta ei sanonut mitään, antaakseen hänelle
-tilaisuutta avata sähkösanoman. Mutta hänen päällikkönsä ei pitänyt
-kiirettä ja tahtoi olla hyväntahtoinen alaisellensa, jota hän piti
-suuressa arvossa.
-
--- Kävikö kaikki hyvin Pariisissa?
-
--- Kyllä, kiitos.
-
-Hän oli vihdoinkin avannut sähkösanoman, mutta ei lukenut sitä
-ja hymyilee edelleen ystävällisesti toiselle, jonka ääni oli
-muuttunut hillitymmäksi, kun hän ankarasti koetti estää leukaansa
-hermostuneesti vavahtamasta.
-
--- Me olemme hyvin onnelliset, kun saamme pitää teidät täällä.
-
--- Ja minä olen sangen tyytyväinen, saadessani jäädä tänne.
-
-Dabadie ryhtyi nyt lukemaan sähkösanomaa ja Roubaud, jonka kasvoille
-hiki hiljalleen kohosi, katseli häntä. Mutta hän ei osoittanut
-merkkiäkään Roubaudin odottamasta mielenliikutuksesta; hän luki
-sähkösanoman tyynesti ja heitti sen sitten pöydälle: luultavasti
-koski se jotakin vähäpätöistä virka-asiaa. Ja sen jälkeen ryhtyi
-hän viipymättä avaamaan postia, samalla kun hänen alipäällikkönsä,
-kuten tavallisesti, joka aamu, suullisesti ilmoitti, mitä yöllä ja
-aamulla oli tapahtunut. Mutta tänä aamuna oli Roubaud epävarma ja
-hänen täytyi muistutella, ennen kun muisti mitä hänen virkaveljensä
-oli kertonut vartijahuoneessa tavatuista irtolaisista. Heidän
-vielä vaihdettuaan muutamia sanoja, antoi Roubaudin esimies
-hänelle merkin poistua, kun hänen molemmat laivaveistämö- ja
-tavaraliikenne-apulaisensa astuivat sisään, myös antaakseen
-selontekonsa. Heillä oli mukanansa yöllä tullut sähkösanoma, jonka
-eräs virkamies vastikään asemalaiturilla oli heille antanut.
-
--- Saatte mennä, virkkoi Dabadie, nähdessään Roubaudin pysähtyvän
-oven luo.
-
-Mutta tämä jäi seisomaan ja tuijotti suurilla, pyöreillä silmillään,
-ja meni pois vasta sitten kun sähkösanoma samalla välinpitämättömällä
-eleellä oli viskattu pöydälle. Hän kuljeskeli sen jälkeen hetkisen
-junasillalla, epäröivänä ja hämmentyneenä. Kello oli nyt viisi
-minuuttia yli puoli yhdeksän, eikä hänellä nyt ollut mitään junaa
-ennen kun sekajuna yhdeksän ja viisikymmentä. Tavallisesti käytti hän
-tämän väliajan kiertääkseen kertaalleen aseman ympäri. Hän käveli
-muutamia minuutteja, oikein tarkoin tietämättä mihin hänen jalkansa
-häntä kuljettivat. Mutta kun hän sitten katsahti ylös ja huomasi
-jälleen olevansa 293:n luona, kääntyi hän kiivaasti ympäri ja läksi
-veturitallia kohden, vaikk'ei hänellä ollut mitään tekemistä sillä
-taholla.
-
-Aurinko oli nyt ylhäällä taivaanrannalla ja kultaista tomua satoi
-kalpeaan ilmaan. Mutta hän ei enään nauttinut kauniista aamusta, vaan
-kiiruhti askeleitaan ja näytti siltä kuin olisi hänellä ollut paljon
-tekemistä, koettaen haihduttaa odotuksensa tuskastuttavaisuutta.
-
-Aivan odottamatta pysäytti hänet ääni:
-
--- Hyvää päivää, herra Roubaud! Tapasitteko vaimoani?
-
-Se oli lämmittäjä Pecqueux, iso, laiha, neljänkymmenenkolmen vuotias
-velikulta, jonka kasvot olivat kuumuuden ja savun palvaamat. Hänen
-harmaat silmänsä tuon matalan otsan alapuolella ja hänen suuri
-ulkoneva suunsa osoittivat juoppolallun alituista naurua.
-
--- Vai niin, tekö se olette? vastasi Roubaud ja pysähtyi ihmeissään.
-Ah, sepä totta, minä unhoitin veturille tapahtuneen onnettomuuden...
-Ja te lähdette taas tänä iltana. Onhan se kylläkin hupaista, kun saa
-kahdenkymmenen neljän tunnin loman.
-
--- Niin, se on kyllä hupaista, toisti toinen, joka oli ollut
-hiprakassa edellisestä illasta saakka.
-
-Hän oli kotoisin eräästä Rouenin lähellä olevasta kylästä ja
-oli varsin nuorena tullut yhtiön palvelukseen konetyömieheksi.
-Mutta täytettyään kolmekymmentä vuotta, oli hän kyllästynyt
-työpajaan ja tahtonut ruveta lämmittäjäksi, yletäkseen sitten
-veturinkuljettajaksi. Hän nai silloin Victorien, joka oli kotoisin
-samasta kylästä kuin hän. Mutta vuodet kuluivat ja hän pysyi
-lämmittäjänä, eikä voisi huonon käytöksensä ja ryhtinsä vuoksi
-milloinkaan päästä veturinkuljettajaksi; hän joi ja laukkasi tyttöjen
-perässä. Monesti olisi hänet erotettu toimestaan, ellei presidentti
-Graudmorin olisi suojellut häntä ja ellei olisi totuttu hänen
-paheisiinsa, jotka annettiin anteeksi. Hänen hyvän mielenlaatunsa
-ja vanhana työmiehenä omaamansa kokemuksen takia. Hänen takiansa
-tarvitsi olla levoton ainoastaan milloin hän tuli humalaan, sillä
-silloin muuttui hän todelliseksi eläimeksi, joka saattoi tehdä jonkin
-pahan kepposen.
-
--- No, tapasitteko te vaimoni? kysyi hän uudelleen ja nauraa virnotti.
-
--- Tietysti tapasimme me hänet, vastasi Roubaud. Vieläpä söimmekin
-teidän kodissanne! Teillä on oivallinen vaimo, Pecqueux, ja te teette
-hyvin rumasti ollessanne hänelle uskoton.
-
-Hän virnisteli vieläkin pahemmin.
-
--- Ah, mitenkä niin voidaan sanoa! Hänhän itse tahtoo, että minä
-huvittelen.
-
-Se oli kylläkin totta. Victoire, joka oli häntä kaksi vuotta vanhempi
-ja oli tullut tavattoman paksuksi niin että hänen oli vaikea liikkua,
-pisti hänen taskuunsa muutamia sadan soun kappaleita, jotta hän
-voisi huvitella kodin ulkopuolella. Vaimo ei milloinkaan ollut kovin
-pannut pahaksensa hänen uskottomuuttaan ja alituisia hairahduksiansa,
-jotka olivat hänelle luonnollisena tarpeena. Nyt oli hänen elämänsä
-järjestyksessä; hänellä oli kaksi vaimoa, yksi kumpaisessakin päässä
-rataa, nimittäin vaimonsa Victoire Pariisissa ja toinen Havressa
-siksi ajaksi, minkä hän oleskeli siellä kahden junan välillä.
-Victoire, joka oli hyvin säästäväinen ja itse eli sangen itarasti,
-tiesi kaikki tyynni ja kohteli häntä varsin äidillisesti ja toisti
-kernaasti, ett'ei hän tahtonut, että miehen tarvitsisi hävetä tuon
-toisen takia. Joka kerta kun Pecqueux läksi matkaan tarkasteli hän
-hänen alusvaatteensakin ja varoi tarkoin, ett'ei tuo toinen voisi
-syyttää häntä siitä, ett'ei hän pidä miestään siistinä.
-
--- Olkoonpa niinkin, vastasi Roubaud, mutta te ette missään
-tapauksessa te siinä kauniisti. Minun vaimoni on hyvin kiintynyt
-imettäjäänsä ja on toruva teitä.
-
-Mutta hän vaikeni nähdessään vaunuvajasta, jonka luona he olivat,
-tulevan pitkän, kuivan naisen, Philomène Sauvagnatin, joka oli
-veturitallin päällikön sisar ja jo vuosikauden ollut Pequeuxin
-vara vaimona Havressa. Molemmat olivat jutustelleet vajassa, kun
-Pecqueux oli tullut ulos tervehtimään alipäällikköä. Hän näytti vielä
-nuorelta, huolimatta kolmestakymmenestä kahdesta ikävuodestaan; hän
-oli pitkä ja kulmikas, matalarintainen, kiihkeän intohimoinen ja
-pitkine päineen ja hehkuvine silmineen hän muistutti laihaa tammaa.
-Häntä syytettiin juopottelemisesta, ja sitä pientä rakennusta, jossa
-hänen veljensä asui veturitallin läheisyydessä, piti hän hyvin
-siivottomassa kunnossa.
-
-Veljellä, joka oli itsepintainen auvergnelainen ja vaati ankaraa
-järjestystä, ollen suuresti esimiestensä suosiossa, oli ollut sangen
-suuria ikävyyksiä hänen takiansa, olipa hänet uhattu erottaakin.
-Joskin nyt Philomènea suvaittiin hänen takiansa, niin oli se
-ainoastaan sukurakkaus, joka vaikutti, että hän piti sisarensa
-luonaan, mikä ei kuitenkaan estänyt häntä, milloin yllätti hänet
-hänen rakkaus seikkailuissaan, antamasta hänelle niin kovaa
-selkäsaunaa, että hän jäi puolikuoliaana makaamaan lattialle. Hän
-ja Pecqueux viihtyivät hyvin yhdessä: viimeksimainitun voimakkaissa
-käsivarsissa oli hän vihdoinkin saanut intohimonsa tyydytetyksi
-ja Pecqueux oli kyllästynyt tavattoman lihavaan vaimoonsa ja oli
-onnellinen saatuaan käsiinsä toisen, joka oli laiha, ja lausui usein
-piloillaan, että nyt ei hänen enään tarvinnut etsiä muilta tahoilta.
-Mutta Séverine oli katsonut velvollisuudekseen Victoiren takia rikkoa
-välinsä Philomènen kanssa, jota hän jo ennenkin oli luontaisen
-ylpeytensä vuoksi karttanut ja lakannut tervehtimästä.
-
--- Vai niin, hyvästi siis, Pecqueux, virkkoi Philomène hävyttömällä
-äänellä. Minä menen tieheni, koska herra Roubaud aikoo läksyttää
-sinua vaimonsa puolesta.
-
-Pecqueux nauroi suopeasti.
-
--- Jää tänne, hän laskee vain leikkiä.
-
--- Ei, ei! Minä menen viemään rouva Lebleulle pari tuoretta munaa,
-jotka olen hänelle luvannut!
-
-Hän oli tarkoituksella lausunut tämän nimen koska tunsi
-rahastonhoitajan vaimon ja alipäällikön rouvan välisen äänettömän
-vihamielisyyden, ja oli olevinaan hyvää pataa ensinmainitun kanssa,
-kiusoittaakseen jälkimmäistä. Mutta hän jäi kuitenkin paikoilleen,
-äkisti innostuneena, kun kuuli lämmittäjän kysyvän aliprefekti-asiaa.
-
--- Se kai järjestettiin niin, että voitte olla tyytyväinen, herra
-Roubaud?
-
--- Niin, minä olen sangen tyytyväinen.
-
-Pecqueux vilkutti ilkipintaisesti silmää.
-
--- Niinpä kaiketi, ei teidän tarvinnut levoton ollakaan, sillä niin
-se käy, kun on herrojen sukua... Te ymmärrätte, mitä tarkoitan. Minun
-vaimoni on myös hänelle paljossa kiitollisuuden velassa.
-
-Roubaud keskeytti tämän vihjauksen presidentti Grandmoriniin ja kysyi
-kiivaasti:
-
--- Ettekö lähde ennen kun illalla?
-
--- En, Lison on silloin valmis, ja veivitanko on juuri pantu
-paikoilleen. Minä odotan veturinkuljettajaani, joka on ollut ulkona
-hengittämässä raitista ilmaa. Ettekö tunne häntä? Hän on Jacques
-Lantier, hän on teidän kotiseudultanne syntyisin.
-
-Roubaud seisoi hetkisen hajamielisenä ja vastaamatta; mutta havahtui
-sitten taas äkisti:
-
--- Häh? Veturinkuljettaja Jacques Lantier? Niin, tietysti tunnen
-hänet, s.o. me tervehdimme toisiamme kun satumme yhteen. Hän on minua
-nuorempi, enkä minä milloinkaan tavannut häntä Plassansissa, vasta
-täällä me olemme kohdanneet toisemme... Viime syksynä toimitti hän
-vaimolleni erään asian hänen serkkujensa luona Dieppessä... Hänen
-sanotaan olevan kelpomies.
-
-Hän puhui ummet ja lammet ja enimmäkseen sattuman kaupalla. Äkisti
-läksi hän pois, sanoen:
-
--- Hyvästi, Pecqueux... Minä pistäyn katsomassa tälläkin taholla.
-
-Nyt vasta meni Philomène tiehensä pitkillä hevosenaskeleillaan,
-kun taas Pecqueux jäi paikoilleen kädet taskussa ja naureskeli
-tyytyväisenä sen johdosta, ett'ei hänellä ollut mitään tekemistä
-tällaisena hupaisena aamuna, mutta ihmetteli sitä, että alipäällikkö
-tuli niin pian takaisin, ainoastaan kertaalleen käveltyänsä
-vajan ympäri. Se ei ollut pitkä katsastusmatka. Mitä olikaan hän
-vakoilemassa?
-
-Kun Roubaud palasi junasillalle, löi kello yhdeksän. Hän käveli
-sen toiseen päähän saakka lähellä rahtitavaratoimistoa ja katseli
-ympärillensä, näyttämättä löytävän etsittäväänsä, ja palasi sitten
-samoilla kärsimättömillä askelilla. Hän tarkasteli toimistoa toisensa
-jälkeen. Tähän aikaan oli asema tavallisesti äänetön ja autio; ja
-hän käveli silloin yksinään, nähtävästi yhä hermostuneempana tästä
-tyyneydestä, ikäänkuin olisi uhkaavan hirmukohtauksen odotus tuntunut
-hänestä niin kiduttavalta, että hän lopulta olisi innokkaasti
-toivonut sen tuloa. Hänen kylmäverisyytensä oli lopussa, eikä hän
-voinut pysyä hiljaa ja kääntää katsettaan asemakellosta. Nyt oli
-kello yhdeksän, nyt viisi minuuttia yli. Tavallisesti meni hän
-asuntoonsa aamiaista syömään vasta kello kymmeneltä, sitten kun
-9,50:n juna oli lähtenyt. Mutta nyt meni hän aivan äkisti kotiin,
-ajatellen Séverineä, joka varmaankin myös odotti.
-
-Hänen ollessaan käytävässä, avasi rouva Lebleu oven Philomènelle,
-joka läheisenä naapurina oli tullut hatuttomin päin ja kaksi munaa
-kädessänsä. He pysähtyivät ja hänen täytyi mennä asuntoonsa heidän
-vielä seisoessaan paikallansa ja katsoa töllöttäessään häneen.
-Hänellä oli avain taskussansa ja koetti nopeasti avata, mutta
-kuitenkin onnistui heidän nähdä Séverine, joka istui tuolilla
-ruokasalissa, toimettomana, kalpeana ja liikkumattomana. Ja rouva
-Lebleu veti Philomènen huoneeseensa ja kertoi oven suljettuansa, että
-hän oli nähnyt hänet tuollaisena jo aamulla. Aliprefektin juttu oli
-varmaankin päättynyt surullisesti. Mutta sitäpä ei uskonut Philomène,
-joka selitti juuri tulleensa sen vuoksi, että hänellä oli uutisia
-kerrottavana, ja hän toisti mitä vast'ikään oli kuullut alipäällikön
-itsensä kertovan. Silloin rupesivat he arvailemaan. Siten kävi
-aina, kun he kohtasivat toisensa, että he joutuivat loppumattomaan
-sananvaihtoon.
-
--- Voisinpa vannoa, kultaseni, että he ovat saaneet aika tavalla
-takkiinsa...
-
--- Olisikin toden totta oikein hyvä, jos voisimme päästä heistä.
-
-Tuohon yhä katkerampaan vihamielisyyteen Lebleun ja Roubaudin
-perheiden välillä oli aivan yksinkertaisesti syynä asuntokysymys.
-Koko ensimmäistä kerrosta odotussalien yläpuolella käytettiin
-virkamiehistön asuntoina ja välikäytävä, keltaiseksi maalattu
-ja ylhäältä valaistu, jakoi kerroksen kahteen osaan ruskeaksi
-maalattuine ovineen oikealla ja vasemmalla pitkin käytävää. Se
-eroitus oli kuitenkin olemassa, että oikealla olevien asumusten
-akkunat olivat lähtöpihalle päin, jonne oli istutettu vanhoja jalavia
-ja jonka yli oli hurmaava näköala Ingouvillen rannikolle, kun taas
-vasemmanpuoliset asumukset mataloine, kaarevine akkunoinensa olivat
-suorastaan junasillan puolella, jonka korkea sinkkikatto likaisine
-ruutuineen kaihti näköalan. Ne, jotka saivat katsella tuota vilkasta
-elämää ratapihalla, viheriöitä puita ja laajoja ketoja, eivät juuri
-voineet parempaa toivoakaan, jota vastoin noilla toisilla, joiden
-asumuksissa vallitsi alituinen hämärä, niin että taivas näytti kuin
-vankilaan suljetulta, oli kuolettavan ikävää.
-
-Etupuolella asuivat asemapäällikkö, ja alipäällikkö Moulin sekä
-Lebleun väki, takapuolella Roubaudin perhe ja kirjanpitäjä, neiti
-Guichon, jotapaitsi kolme huonetta oli varattu matkatarkastajoille.
-Nyt oli yleisesti tunnettu asia, että molemmat alipäälliköt aina
-olivat asuneet vieretysten. Se, että Lebleu oli päässyt sinne,
-riippui Roubaudin edeltäjän osoittamasta kohteliaisuudesta, tämä
-kun oli lapseton leskimies sekä tahtoi osoittaa rouva Lebleulle
-ystävällisyyttä ja sen vuoksi luovutti asuntonsa heille. Mutta eikö
-sen olisi jälleen pitänyt joutua Roubaudin väelle, ja oliko oikein
-ajaa heidät takapuolelle, koska heillä oli oikeus asua etupuolella?
-Niin kauvan kun nuo molemmat perheet olivat eläneet hyvässä
-sovussa, oli Séverine peräytynyt naapurirouvansa tieltä, joka oli
-häntä kaksikymmentä vuotta vanhempi ja sitäpaitsi kivulloinen ja
-niin lihava, että aina oli hengästyksissään. Sota oli julistettu
-vasta sitten, kun Philomène oli ärsyttänyt heitä molempia häijyllä
-juorumisellaan ja lörpöttelemisellään.
-
--- Ne ovat sellaisia ihmisiä, virkkoi Philomène, -- että he kyllä ovat
-olleet valmiit käyttämään hyväkseen Pariisin-matkaansa koettaakseen
-saada teidät karkoitetuiksi huoneistanne... Minulle on sanottu heidän
-kirjoittaneen pitkän kirjeen tirehtöörille ja vaatineen oikeuksiansa.
-
-Rouva Lebleu joutui suunniltaan suuttumuksesta.
-
--- Sellaisia roistoja!... Olen varma siitä että he koettavat saada
-neiti Guichonin puolellensa; hän on tuskin tervehtinytkään minua
-viimeisten neljäntoista päivän kuluessa... Sekin on oikein soma
-juttu. Mutta minä pidän häntä silmällä.
-
-Hän alensi ääntänsä kertoakseen, että neiti Guichon joka yö kävi
-tervehtimässä asemapäällikköä, jonka ovi oli vastapäätä hänen
-oveansa. Dabadie oli leskimies ja hänellä oli suuri tytär, joka yhä
-oli eräässä kasvatuskoulussa, ja juuri hän oli lähettänyt sinne
-neiti Guichonin, joka oli kalpea, valkoverinen, noin kolmenkymmenen
-vuotias nainen, hiljainen ja pieni ja notkea kuin käärme. Hän
-oli varmaankin aikaisemmin ollut opettajattarena tai jonakin
-sellaisena. Oli mahdotonta saada hänestä selkoa, sillä hän hiipi niin
-äänettömästi sisään pienimmistäkin raoista. Mutta jos neiti Guichon
-oli asemapäällikön rakastajatar, oli hänellä määräävä vaikutusvalta,
-ja voitokasta olisi omistaa hänen salaisuutensa ja siten pitää häntä
-vallassaan.
-
--- Minä kyllä lopultakin saan siitä selvän, jatkoi rouva Lebleu. En
-tahdo antaa syödä itseäni... Me olemme tässä ja tähän me jäämmekin.
-Kaikki kunnolliset ihmiset pitävät meidän puoltamme, eikö totta,
-ystävä kultaseni?
-
-Koko asema seurasi todellakin intohimoisesti tätä sotaa kahdesta
-asumuksesta. Erittäinkin koski se niitä, jotka asuivat käytävän
-varrella. Toinen alipäällikkö, Moulin, oli milt'ei ainoa, joka ei
-siitä välittänyt. Hän oli varsin tyytyväinen siihen, että itse sai
-asua etupuolella ja oli naimisissa pienen, kainon ja hennon rouvan
-kanssa, joka ei koskaan näyttäytynyt ja joka synnytti hänelle lapsen
-joka kahdentenakymmenentenä kuukautena.
-
--- Mutta vaikkakin he, sanoi Philomène lopuksi, istuvat epävakavasti,
-eivät he sittenkään maahan putoa tällä kertaa... Olkaa varuillanne,
-sillä he tuntevat sellaisia ihmisiä, joilla on pitkät käsivarret.
-
-Hän antoi nyt molemmat munat, joita hän koko ajan oli pitänyt
-kädessään: hän oli samana aamuna ottanut ne kanoilta.
-
-Lebleun eukko kiitteli innokkaasti.
-
--- Sepä nyt oli oikein kiltisti tehty! Te hemmoittelemalla vallan
-pilaatte minut... Pistäytykää toki täällä vähän useammin juttelemassa
-hetkinen. Kuten tiedätte, istuu mieheni koko päivän rahastonsa
-ääressä, ja minä istun tänne teljettynä. Enhän jaloiltani koskaan
-pääse ulos ja minulla on niin ikävää. Mitenkähän minun kävisikään,
-jos nuo roistot riistäisivät minulta näköalani?
-
-Kun hän sitten seurasi vierastansa ovelle ja oli avaamaisillansa sen,
-pani hän sormen suulleen ja sanoi:
-
--- Hiljaa! Kuunnelkaamme!
-
-Molemmat seisoivat kokonaista viisi minuuttia käytävässä
-liikkumattomina, tekemättä ainoatakaan elettä ja hengitystään
-pidättäen. He kumartuivat eteenpäin ja heristivät korviansa Roubaudin
-ruokasalia kohden. Mutta mitään ääntä ei sieltä kuulunut, siellä
-vallitsi kuolon hiljaisuus. Peljäten yllättämistä erosivat he vihdoin
-ja nyökkäsivät viimeisen kerran jäähyväisiä toisillensa, sanomatta
-sanaakaan. Toinen tepsutteli pois varpaisillaan ja toinen sulki oven
-niin hiljaa, ett'ei avaimen kiertämistä lukossa kuulunut.
-
-Kaksikymmentä minuuttia yli yhdeksän oli Roubaud jälleen
-junasillalla. Hän valvoi siellä sekajunan 9,50 kokoonpanoa, ja
-kaikista tahdonponnistuksistaan huolimatta liikehti hän vielä
-enemmän, polki jalkaa ja kääntyi yhtämittaa ympäri tarkastellakseen
-asemalaituria päästä toiseen. Mutta mitään ei tapahtunut ja hänen
-kätensä vapisivat.
-
-Mutta aivan odottamattomasti, kun hän vielä katseli taaksensa
-ja katseillaan nuuski ratapihaa, kuuli hän lähellänsä erään
-sähkölennätinvirkamiehen hengästyneenä kysyvän:
-
--- Tietääkö herra Roubaud, missä asemapäällikkö ja poliisikomisarius
-ovat... Minulla on heille sähkösanomia ja olen etsinyt heitä jo
-kymmenen minuuttia...
-
-Roubaud kääntyi ympäri, koko ruumis niin jäykkänä, ett'ei ainoakaan
-lihas hänen kasvoissaan liikahtanut. Hän tuijotti noihin molempiin
-sähkösanomiin. Virkamiehen mielenliikutus osoitti hänelle varmasti,
-että hirmukohtaus vihdoinkin oli käsissä.
-
--- Herra Dabadie meni tästä ohi aivan äsken, vastasi hän tyynesti.
-
-Ei milloinkaan ollut hän tuntenut olevansa niin kylmäverinen, niin
-selvä-ajatuksinen ja valmis puolustukseen. Nyt oli hän aivan varma
-itsestään.
-
--- Kas, tuossa hän tulee.
-
-Asemapäällikkö palasi todellakin rahtitavaratoimistosta. Silmättyään
-sähkösanomaa, tämä huudahti:
-
--- Linjalla on tapahtunut murha... Tässä on sähkösanoma Rouenin
-asemapäälliköltä.
-
--- Mitä sitten? kysyi Roubaud; miehistön keskuudessako tapahtunut
-murha?
-
--- Ei, ei, murhattu on eräs matkustaja, vaunussa. Ruumis on heitetty
-ulos melkein Malaunay-tunnelin päässä, pylvään n:o 153 kohdalla.
-Ja murhattu on yksi meidän johtokuntamme jäsenistä, presidentti
-Grandmorin.
-
-Alipäällikkö huudahti nyt vuorostaan:
-
--- Presidentti! Voi, kuinka murheelliseksi tuleekaan vaimoni!
-
-Hänen huudahduksensa oli niin aiheutettu, niin vaikeroiva, että herra
-Dabadie silmänräpäykseksi kiinnitti huomionsa siihen.
-
--- Niin, se on totta, te tunsitte hänet. Hän oli todellakin kelpo
-mies.
-
-Sitten tuli hän ajatelleeksi toista sähkösanomaa, joka oli osoitettu
-poliisikomisariukselle, ja lausui:
-
--- Se on kaiketi tutkintotuomarilta ja koskee varmaankin jotakin
-mahdollisuutta. Kello on vasta viisikolmatta minuuttia yli yhdeksän,
-ja silloin ei herra Cauche luonnollisesti vielä ole tullut... Menkäät
-heti Kauppakahvilaan Cours Napoléonin varrella. Hän on varmaan siellä.
-
-Herra Cauche tuli viiden minuutin kuluttua, erään asemamiehen
-käytyä häntä katsomassa. Hän oli entinen upseeri ja piti tointansa
-peräytymispaikkana, eikä milloinkaan ilmaantunut asemalle ennen
-kymmentä, kuljeskeli silloin siellä hetkisen ja palasi sitten
-kahvilaan. Tämä murhanäytelmä, joka oli häirinnyt häntä kesken
-piquét-peliä, hämmästytti häntä ensin, koska muuten ei juuri
-kovinkaan tärkeitä asioita kulkenut hänen kättensä kautta. Mutta
-sähkösanoma oli Rouenin tutkintotuomarilta, ja sen tuleminen
-kaksitoista tuntia ruumiin löytämisen jälkeen riippui siitä, että
-tämä tuomari ensiksi oli sähköttänyt Pariisin asemapäällikölle,
-saadakseen tietoja murhatun matkallelähdöstä. Saatuaan tietoonsa
-junan ja vaunun numerot, oli hän ainoastaan lähettänyt
-poliisikomisariukselle käskyn toimittaa tarkastus vaunussa n:o 293,
-jos se vielä oli Havressa. Herra pahastui sen johdosta, että häntä
-oli suotta häiritty, katosi heti ja sen sijalle tuli tapahtumaan
-tavattoman vakavuuden mukaan sovellettu tärkeys.
-
-Tullen äkkiä levottomaksi ja peljäten, ett'ei olisikaan tilaisuudessa
-ryhtyä tutkimaan, huudahti hän:
-
--- Ei suinkaan vaunu ole täällä, se on kai lähtenyt tänä aamuna.
-
-Roubaud, joka näytti hyvin tyyneltä, lohdutti häntä kuitenkin:
-
--- Ei, anteeksi... Täksi illaksi on tilattu yksi vaunu ja se on
-tuossa vapaana.
-
-Hän kulki edellä ja komisarius ja asemapäällikkö tulivat hänen
-perässään. Uutinen näkyi sillä välin levinneen, sillä asemamiehet
-hiipivät töistään ja tulivat jälestä ja toimistojen ovilla
-näyttäytyivät virkamiehet, jotka vihdoin tulivat lähemmäksi, toinen
-toisensa perästä. Pian muodostivat he väkijoukon.
-
-Vaunun luo saavuttua lausui herra Dabadie ääneensä tämän mietelmän:
-
--- Siellä oli tarkastus eilen illalla. Jos silloin olisi joitakin
-jälkiä huomattu, olisi siitä annettu tieto.
-
--- Saammepa nähdä, vastasi herra Cauche.
-
-Hän avasi oven ja astui vaunuun, mutta hairahtui ja kirosi melkein
-samassa silmänräpäyksessä huudahtaen:
-
--- Lempo soikoon! Täällähän näyttää siltä kuin olisi sika tapettu!
-
-Läsnäolijain läpi kulki heikko väristys ja he ojensivat päänsä
-eteenpäin, ja herra Dabadie, joka oli etumaisten joukossa, tahtoi
-myös nähdä ja nousi rappusille, sillä aikaa kun hänen takanansa
-Roubaud ja muut kurottivat kaulaansa.
-
-Vaunussa ei näkynyt mitään epäjärjestystä; akkunat olivat suljetut
-ja kaikki näytti olevan oikealla paikallaan. Inhoittava löyhkä
-vain tunki ulos avoimesta ovesta, ja keskellä muuatta pielusta oli
-hyytyneen veren muodostama lätäkkö, ja tämä lätäkkö oli niin syvä ja
-niin leveä, että siitä oli, juuri kuin lähteestä, puro juossut alas
-matolle. Hyytynyttä verta oli roiskunut sinne tänne veralle, mutta
-muuten ei siellä ollut mitään, ainoastaan tätä luontoa kääntävää
-verta.
-
-Herra Dabadie raivostui.
-
--- Missä ovat ne miehet, jotka tarkastivat vaunun eilen illalla?
-
-Nämä, jotka sattumalta olivat saapuvilla, sammalsivat
-anteeksipyyntöjänsä.
-
-Oli ollut pimeä, eivätkä he olleet voineet nähdä mitään; he olivat
-käsin koetelleet kaikkialta ja voivat vannoa, ett'eivät he illalla
-olleet mitään tunteneet.
-
-Herra Cauche seisoi vaunussa ja teki muistiinpanoja selontekoansa
-varten. Hän huusi Roubaudia, jonka kanssa hän mielellään
-seurusteli ja jonka seurassa hänellä oli tapana polttaa paperossia
-asemalaiturilla, milloin he olivat joutilaina.
-
--- Tulkaa tänne, herra Roubaud, ja auttakaa minua.
-
-Ja kun alipäällikkö oli kavunnut matolla olevan veren yli, välttäen
-siihen astumista, sanoi hän hänelle:
-
--- Katsohan toisen pieluksen alle, onko sinne jäänyt mitään.
-
-Roubaud kohotti pielusta ja etsi varovasti uteliain silmin.
-
--- Siellä ei ole mitään.
-
-Mutta hän huomasi selkänojan rypytetyssä kankaassa pilkun ja osoitti
-sitä komisariukselle.
-
-Eikö se ollut sormenjättämä verijälki? Ei, se se ei ollut, ja vihdoin
-tultiin yksimielisiksi siitä, että se oli likaa.
-
-Kaikki muutkin tulivat nyt lähemmäksi, voidakseen paremmin seurata
-tutkimusta ja saada vihiä rikoksesta, ja tungeksivat asemapäällikön
-takana, joka hienotunteisesti oli jäänyt rappusille.
-
-Äkisti tuli hän ajatelleeksi erästä seikkaa.
-
--- Olihan herra Roubaud mukana junassa, virkkoi hän. Palasittehan te
-pikajunalla eilisiltana... Te voisitte ehkä antaa meille muutamia
-tietoja?
-
--- Niin, se on totta, huudahti komisarius. Huomasitteko jotakin?
-
-Roubaud oli vaiti kolme, neljä sekuntia. Hän oli näet kumartunut
-tutkimaan mattoa. Mutta hän nousi pystyyn melkein heti ja vastasi
-luonnollisella, vaikka nyt hiukan karkealla äänellä:
-
--- Niin, kernaasti kerron mitä tiedän... Vaimoni oli mukanani. Jos
-se, mitä sanon, pannaan selontekoon, näkisin kuitenkin mieluummin,
-että hän saisi tulla tänne, jotta saan vertailla muistojani siihen,
-mitä hän voi muistaa.
-
-Cauche herra piti tätä varsin järkevänä ja Pecqueux, joka juuri oli
-tullut sinne, tarjoutui hakemaan rouva Roubaudia. Hän saapasteli
-tiehensä pitkin askelin ja hetkisen odotus syntyi. Philomène, joka
-oli juossut sinne lämmittäjän seurassa, katsoi hänen jälkeensä
-suuttuneena siltä, että hän oli ottanut tuon asian toimittaakseen.
-Mutta nähdessään rouva Lebleun, joka riensi sinne niin nopeasti kuin
-ajettuneilta jaloiltansa pääsi, syöksyi hän häntä vastaan ja auttoi
-häntä. He ojensivat kätensä taivasta kohden ja kirkuivat, kovasti
-liikutettuina siitä, että noin inhoittava rikos oli tehty.
-
-Vaikka vielä ei mitään tiedetty, oli jo liikkeellä suuri joukko
-erilaisia kertomuksia asian kulusta kaikkien näiden ihmisten
-keskuudessa, joiden ällistys näkyi heidän liikkeistään ja
-kasvoistaan; Philomène, jonka ääni voitti kaikki muut, vakuutti
-kunniasanallansa, vaikk'ei hän ollut sitä keltään kuullut, että
-rouva Roubaud oli nähnyt murhaajan. Vasta kun Pecqueux palasi hänen
-kerallansa, tuli hiljaista.
-
--- Tuolla hän tulee! mutisi rouva Lebleu. Voisiko uskoa, että hän,
-joka koettaa olla vallan prinsessan näköinen, on mennyt naimisiin
-alipäällikön kanssa! Tuskin oli vielä päivä valjennut tänä aamuna,
-kun hän jo oli noin suittu ja kureliiviin puettu, kuin olisi aikeessa
-lähteä vieraisille.
-
-Séverine tuli lyhyin, säännöllisin askelin. Hänen oli kuljettava
-hyvän matkaa asemalaiturilla kaikkien näkyvissä, mutta hän pysyi
-lujana, painoi vain nenäliinan silmilleen syvässä surussaan, joka
-juuri oli kohdannut häntä hänen saadessaan tiedon murhatun nimestä.
-Puettuna mustaan, hyvin komeaan villahameeseen, näytti hän jo
-kantavan surupukua suojelijansa kuoleman johdosta. Hänen paksu, tumma
-tukkansa loisti auringonvalossa, kun hän ei edes ollut, kylmästä
-huolimatta, kuluttanut aikaa pannakseen jotakin päähänsä. Hän näytti
-nyt oikein liikuttavalta lempeine sinisilmineen, jotka katselivat
-niin tuskaisesti ja olivat täynnä kyyneliä.
-
--- Niin, niin, hänellä on kyllä syytä itkuun, sanoi Philomène
-puoliääneen. Nyt kun heidän huolenpitäjänsä on tapettu, on heidän
-laitansa niin ja näin.
-
-Kun Séverine saapui kaikkien näiden ihmisten keskelle avonaisen
-vaununoven luo, astuivat herrat Cauche ja Roubaud ulos vaunusta ja
-viimemainittu alkoi heti kertoa mitä tiesi.
-
--- Emmekö me, rakkaani, eilen aamulla, heti Pariisiin saavuttuamme,
-menneet vieraisille presidentti Grandmorinin luo? Kello taisi olla
-neljännestä yli yhdentoista?
-
-Hän katseli vaimoansa ja tämä toisti oppivaisesti:
-
--- Niin, se tapahtui neljännestä yli yhdentoista.
-
-Mutta hänen katseensa olivat tällä välin osuneet veren tahraamaan
-pielukseen, hän sai suonenvetokohtauksen ja syvät nyyhkytykset
-tunkeutuivat esiin hänen rinnastaan. Tämä liikutti asemapäällikköä,
-joka innokkaasti astui väliin.
-
--- Ellei rouva Roubaud voi sietää tätä näkyä ... ja me ymmärrämme
-vallan hyvin teidän tuskanne ... niin...
-
--- Ainoastaan pari sanaa, keskeytti komisarius. Sitten viemme rouva
-Roubaudin takaisin kotiin.
-
-Roubaudille tuli kiire jatkaa.
-
--- Juteltuamme useista asioista, lausui presidentti Grandmorin
-aikovansa seuraavana aamuna matkustaa sisarensa luo Doinvilleen...
-Minä näen hänet vielä istumassa kirjoituspöytänsä ääressä. Minä
-istuin tässä ja vaimoni tuossa... Eikö hän sanonut, ystäväni,
-aikovansa matkustaa seuraavana aamuna?
-
--- Sanoi, seuraavana aamuna.
-
-Herra Cauche, joka edelleen nopeasti teki lyijykänällä
-muistiinpanoja, kohotti nyt päätään.
-
--- Kuinka, seuraavana aamuna? Mutta matkustihan hän illalla!
-
--- Odottakaahan! vastasi Roubaud. Saadessaan kuulla, että me aijoimme
-palata samana iltana, juolahti hänen mieleensä tuuma tulla meidän
-seurassamme pikajunalla, jos vaimoni seuraisi häntä Doinvilleen ja
-viettäisi siellä muutamia päiviä hänen sisarensa luona, kuten hän on
-ennenkin tehnyt. Mutta vaimollani oli paljon puuhaa täällä kotona ja
-hän vastasi sen vuoksi kieltävästi... Teithän niin?
-
--- Kyllä, sen tein.
-
--- Hän oli hyvin ystävällinen ... ja minun asiaani kiintynyt ja
-seurasi meitä aina työhuoneensa ovelle... Eikö niin?
-
--- Niin, ovelle saakka.
-
--- Illalla me matkustimme... Ennen kun me asetuimme paikoillemme
-vaunuun, keskustelin minä asemapäällikön, herra Vandorpen kanssa,
-enkä silloin huomannut niin mitään. Olin luullut olevamme kahden, ja
-sen vuoksi oli mielestäni varsin ikävää, että siellä istui nurkassa
-muuan nainen, jota en ollut huomannut, ja vieläkin ikävämpää,
-kun kaksihenkilöinen perhe sitten astui vaunuun viimeisessä
-silmänräpäyksessä. Roueniin saakka ei tapahtunut mitään erikoista,
-enkä minä nähnyt mitään... Senpä vuoksi hiukan hämmästyimmekin
-Rouenissa, jossa olimme astuneet ulos vaunusta vähän liikutellaksemme
-jalkojamme, kun saimme nähdä presidentti Grandmorinin seisovan erään
-vaunun ovella kolmen, neljän vaunun päässä meidän vaunustamme. "Herra
-presidentti matkusti siis! Ei meillä ollut aavistustakaan siitä, että
-olimme samassa junassa kuin herra presidentti..." Hän kertoi silloin
-saaneensa sähkösanoman... Juna vihelsi ja me kiiruhdimme vaunuumme,
-jossa emme tavanneet ketään, koska kaikki meidän vaunutoverimme
-olivat jääneet Roueniin, mistä seikasta me tietysti emme olleet
-pahoillamme... Ja siinä onkin kaikki, ystäväni?
-
--- Niin, siinä on kaikki.
-
-Niin yksinkertainen kuin tämä kertomus olikin, oli se kuitenkin
-tehnyt voimakkaan vaikutuksen kuulijoihin. Kaikki seisoivat suu
-ammollaan ja koettivat ymmärtää. Komisarius taukosi kirjoittamasta ja
-ilmaisi yleistä hämmästystä kysymällä:
-
--- Oletteko aivan varma siitä, ettei vaunussa ollut ketään
-presidentti Grandmorinin seurassa?
-
--- Olen, aivan varma.
-
-Väristys kulki ihmisten läpi. Tämä salaperäisyys pelotti heitä ja
-jokainen tunsi kylmiä väreitä selkäpiissään. Jos hän olisi ollut
-yksinänsä vaunussa, kuka oli silloin voinut murhata hänet ja heittää
-ruumiin ulos kolmen lieun päässä siitä, ennen kun juna oli uudelleen
-pysähtynyt?
-
-Philomènen ilkeä ääni katkaisi vaitiolon.
-
--- Sepä vasta on naurettavaa.
-
-Roubaud, joka tunsi hänen tuimasti katsovan itseensä, katsoi takaisin
-häneen ja hänen leukansa nytkähti, kuin olisi hän tahtonut sanoa,
-että hänkin piti sitä koomillisena. Hän huomasi Philomènen lähellä
-Pecqueuxin ja rouva Lebleun, jotka samoin pudistivat päätään.
-Kaikkien silmät olivat häneen suunnattuina, odotettiin jotakin
-enempää, häneltä etsittiin jotakin unhoittunutta erityisseikkaa,
-joka voisi kokonaisuutta valaista. Näissä polttavissa, uteliaissa
-katseissa ei ollut mitään syytöstä, mutta hän luuli kuitenkin niistä
-huomaavansa epämääräistä epäluuloa, sellaista epäluuloa, joka
-toisinaan muuttaa vähimmänkin poikkeusseikan varmuudeksi.
-
--- Se on hyvin omituista, mutisi herra Cauche.
-
--- On, tosiaankin, vahvisteli herra Dabadie.
-
-Silloin päätti Roubaud puhua.
-
--- Minä olen myös sangen varma siitä, että pikajunalla, joka
-pysähtymättä kulkee Rouenista Barentiniin, oli säännön määräämä
-nopeutensa, enkä minä huomannut mitään tavallisuudesta poikkeavaa...
-Täten voin väittää sitäkin suuremmalla syyllä, kun minä, koska olimme
-kahden, vedin akkunan alas polttaakseni paperossin; ja minä katsahdin
-silloin tällöin ulos ja saatoin kuulla kaikki junasta lähtevät äänet,
-Barentinissa minä tunsin seuraajani asemapäällikön virassa, herra
-Bessièren, huusin häntä ja me vaihdoimme pari sanaa hänen seisoessaan
-astuimella ja puristaessaan kättäni. Vai kuinka, rakkaani, voidaanhan
-kysyä herra Bessièreltä ja hän on sanova samoin.
-
-Séverine, edelleenkin kalpeana, liikkumattomana ja hienot kasvonsa
-suruun vaipuneina, vahvisti vieläkin kerran miehensä selityksen.
-
--- Niin, sen on hän tekevä.
-
-Tämän jälkeen oli aivan mahdotonta kohdistaa epäluuloa Roubaudiin,
-jos kerran he Rouenissa olivat palanneet vaunuunsa ja Barentinissa
-tervehtineet tuttavaa. Se epäluulon varjo, minkä Roubaud oli luullut
-pilkistävän heidän silmistään, oli poissa ja yleinen hämminki
-lisääntyi. Murha sai yhä salaperäisemmän leiman.
-
--- Oletteko aivan varma siitä, kysyi komisarius, ett'ei kukaan olisi
-voinut Rouenissa astua vaunuun sen jälkeen kun te olitte jättäneet
-presidentti Grandmorinin?
-
-Roubaud ei nähtävästi ollut edeltäkäsin arvannut tätä kysymystä,
-sillä ensi kerran tunsi hän olevansa hämillään, eikä hänellä
-etukäteen ollut vastausta valmiina. Hän katsoi epäröiden vaimoonsa.
-
--- En, sitä en luule... Ovet suljettiin ja tuuli kävi ja me ehdimme
-töin tuskin takaisin vaunuumme... Ja tuo vaunu oli tilattu, joten
-luulen, ett'ei kukaan olisi voinut nousta siihen...
-
-Mutta hänen vaimonsa silmät kävivät niin peloittavan suuriksi, että
-hän pelkäsi olleensa liian suorasukainen.
-
--- Mutta muuten en voi niin varmaan tietää. Niin, onhan mahdollista,
-että joku nousi vaunuun... Siinä tuupiskeltiin kovasti.
-
-Mitä kauemmin hän puhui, sitä selvemmäksi muuttui jälleen hänen
-äänensä ja koko tämä juttu, jonka hän tekaisi, kuulosti hyvin
-uskottavalta.
-
--- Havren juhlallisuuksien vuoksi oli väkeä suunnaton joukko. Meidän
-oli pakko puolustaa vaunuamme toisen, vieläpä kolmannen luokan
-matkustajilta... Sitäpaitsi on asema hyvin huonosti valaistu, ei
-nähnyt mitään ja lähtövilinässä oli semmoinenkin tungos ja kirkuna...
-Niin, on siis varsin mahdollista, että joku, joka ei tietänyt mistä
-voisi saada paikan tai tahtoi käyttää tungosta hyväksensä, on viime
-hetkellä tunkeutunut vaunuun.
-
-Hän keskeytti puheensa ja kääntyi vaimoonsa.
-
--- Siten se on varmaankin käynyt, vai miten sinä luulet, ystäväni?
-
-Lopen uupuneena ja nenäliina silmien edessä toisti Séverine:
-
--- Kyllä, siten on tapahtunut.
-
-Nyt oli asia saatu päätökseen, ja mitään sanomatta vaihtoivat
-poliisikomisarius ja asemapäällikkö keskinäistä ymmärtämistä
-osoittavan katseen. Ympärillä seisojat alkoivat liikkua; he tunsivat
-ruumiissaan, että tutkinto oli lopussa, ja tunsivat sangen suurta
-tarvetta tehdä omia selityksiään ja muistutuksiaan: kullakin oli
-jotakin erikoista kerrottavana ja arvelu toisensa perästä lähti
-kiertämään.
-
-Kaikki virantoimitus asemalla oli hetkeksi seisahtunut ja koko
-henkilökunta oli kokoontunut siihen, kokonaan syventyneenä murhaan,
-ja yleinen hämmästys syntyi, kun saatiin nähdä 9,38-junan saapuvan
-asemalle. Riennettiin pois, vaunujen ovet avattiin ja matkustajia
-alkoi tulvia ulos. Mutta melkein kaikki uteliaammat olivat kuitenkin
-jääneet komisariuksen luo, joka turhantarkkuudessansa viimeisen
-kerran tutki tuota veren tahraamaa vaunua.
-
-Pecqueux, joka jutteli ja elehti rouva Lebleun ja Philomènen kanssa,
-äkkäsi silloin veturinkuljettajansa, Jacques Lantierin, joka
-vast'ikään oli tullut junasta ja seisoi nyt hiljaa, etäältä katsellen
-väkijoukkoa. Hän viittasi häntä kiivaasti luokseen, mutta Jacques ei
-liikahtanut paikaltaan. Vihdoin tuli hän kuitenkin aivan hiljakseen.
-
--- Mistä on kysymys? kysyi hän lämmittäjältään.
-
-Hän tiesi vallan hyvin mitä se oli ja kuunteli vain hajamielisenä
-uutista murhasta ja mitä siitä otaksuttiin. Hän tunsi olevansa
-hämmästynyt ja omituisen liikutettu sen johdosta, että osui keskelle
-tutkimusta ja näki jälleen tämän vaunun, joka nopeasti kiitäen
-oli vilahtanut hänen ohitsensa pimeässä. Hän ojensi kaulaansa ja
-katseli pieluksella olevaa hyytynyttä verta. Hänen silmiensä edessä
-oli jälleen murhanäytelmä ja ennen kaikkea ruumis, joka kaula
-poikkileikattuna makasi pitkällänsä radan vieressä.
-
-Kun hän sitten käänsi silmänsä poispäin, äkkäsi hän Roubaud-puolisot,
-Pecqueuxin edelleen kertoessa hänelle, miten nämä olivat asiaan
-sekaantuneet, heidän lähdöstään Pariisista samalla junalla kuin
-murhattu, viimeisistä sanoista, mitkä he Rouenissa olivat vaihtaneet.
-Hän tunsi Roubaudin, he tervehtivät toisiansa väliin kädestä,
-sittenkun hän oli ruvennut palvelemaan pikajunassa. Roubaudin
-vaimon oli hän nähnyt silloin tällöin, mutta sairaaloisessa
-pelossa oli hän karttanut häntä kuten kaikkia muitakin naisia.
-Mutta tässä silmänräpäyksessä, kun Séverine seisoi siinä itkien,
-kalpeana ja peljästynyt ilme lempeissä sinisilmissään tuon mustan,
-suuren hiuskasan alla, pisti hän hänen silmiinsä. Hän ei kääntänyt
-katsettansa hänestä ja oli kuin poissa kaikesta siitä mitä tapahtui.
-Hän kysyi itseltänsä ällistyneenä miksi Roubaudit ja hän olivat
-siellä, mitenkä tapaukset olivat voineet tämän vaunun luona viedä
-yhteen heidät, jotka olivat palanneet Pariisista edellisenä iltana,
-ja hänet, joka aivan vastikään tuli Barentinista.
-
--- Niin, minä tiedän, sanoi hän ääneensä ja keskeytti lämmittäjän
-puheen. Minä olin sattumalta tunnelin päässä eilen illalla ja luulen
-nähneeni jotakin, juuri kun juna kulki ohi!
-
-Nyt syntyi kova hälinä ja kaikki kokoontuivat hänen ympärillensä. Hän
-itse vapisi ensiksi, hämillään ja ällistyneenä sen johdosta, mitä oli
-sanonut. Miksi oli hän puhunut, olihan hän kerrassaan päättänyt olla
-vaiti? Ja kuitenkin olivat sanat hänen tietämättään hiipineet hänen
-huulillensa, kun hän seisoi vaipuneena tämän naisen katselemiseen.
-Séverine tempasi nenäliinan pois ja tuijotti häneen kyyneleisillä
-silmillään, jotka olivat käyneet vieläkin suuremmiksi.
-
-Mutta komisarius lähestyi nopeasti.
-
--- Mitä olette nähnyt?
-
-Ja Jacques, jossa Séverinen katse liikkumattomana lepäsi, kertoi
-mitä hän oli nähnyt: valaistun vaunun, joka täyttä vauhtia kiiti ohi
-pimeässä, ja kahden miehen ohivilahtavat kasvot, toinen kaadettuna
-maahan ja toinen puukko kädessä. Roubaud seisoi vaimonsa vieressä ja
-kuunteli, katsellen häntä suurin, vilkkain silmin.
-
--- Voisitteko tuntea murhaajan? kysyi komisarius.
-
--- En, sitä en usko.
-
--- Oliko hän puettuna takkiin vai puseroon?
-
--- En voi väittää mitään. Ajatelkaahan, juna, joka kulki ainakin
-kahdeksankymmenen kilometrin nopeudella.
-
-Séverine, joka oli kadottanut koko tahdonvoimansa, vaihtoi nyt
-katsetta Roubaudin kanssa, jolla oli tarpeeksi voimaa sanoaksensa:
-
--- Niin, siihenpä tarvittaisiin todellakin oikein hyvät silmät.
-
--- Se on joka tapauksessa tärkeä todistus. Tutkintatuomari kyllä on
-auttava teitä pääsemään selville kaikesta tästä. Minä pyydän herrojen
-Roubaudin ja Lantierin täydellisiä nimiä haastetta varten.
-
-Nyt se oli lopussa, ja uteliaat hajaantuivat vähitellen ja työ
-asemalla pääsi taas täyteen vauhtiin. Vallankin Roubaudille tuli
-kova kiire junan 9,50 takia, jossa matkustajat jo alkoivat asettua
-paikoilleen. Hän oli lyönyt Jacquesille kättä, voimakkaammin kuin
-tavallisesti; ja tämä, joka oli jäänyt yksinään Séverinen kanssa
-rouva Lebleun, Pecqueuxin ja Philomènen taakse, jotka kuiskaillen
-menivät pois, luuli olevansa velvollinen saattamaan hänet junasiltaa
-pitkin aina virkamiesten asuntoihin johtavien rappujen luo. Hän ei
-saanut sanotuksi mitään, mutta pysyi kuitenkin hänen läheisyydessään
-kuin olisi vast'ikään liitto solmittu heidän välillään. Nyt oli
-tullut kauniimpi ilma, aurinko oli karkoittanut aamun kaikki usvat
-ja kohousi säteillen sinertävän kirkkaalle taivaalle, ja merituuli,
-jonka voima virran mukana kasvoi, toi sinne raikasta suloisuutta.
-Heidän vihdoin erotessaan, kohtasi hän uudelleen Séverinen suuret
-silmät, joiden peljästynyt, anovan lempeä katse niin syvästi oli
-häntä liikuttanut.
-
-Nyt kuului kevyt vihellys. Roubaud näet antoi lähtömerkin. Veturi
-vastasi pitkällä, pitkäveteisellä vihellyksellä, ja 9,50-juna lähti
-liikkeelle, lisäsi sitten nopeuttaan ja katosi etäisyyteen auringon
-kultaisessa kimmellyksessä.
-
-
-
-
-IV.
-
-
-Tutkintotuomari, herra Denizet, oli erääksi päiväksi toisella
-viikolla maaliskuussa uudelleen kutsuttanut virkahuoneustoonsa
-Rouenin oikeuspalatsiin muutamia tärkeitä todistajia Grandmorinin
-murhajutussa.
-
-Tämä asia oli nyt kolmen viikon ajan herättänyt suunnatonta huomiota.
-Se oli kääntänyt koko Rouenin ylösalaisin, ja Pariisi seurasi sitä
-intohimoisesti, ja vastustussanomalehdistö käytti sitä aseena
-ankarassa taistelussaan keisarikuntaa vastaan. Levottomuus tulossa
-olevien vaalien suhteen, jotka herättivät politillistä mielenkiintoa,
-teki taistelun vieläkin kuumeisemmaksi. Edustajakamarissa oli
-sattunut sangen myrskyisiä kohtauksia. Eräässä näistä oli kiivaasti
-vastustettu kahden, keisarin persoonaan kiintyneen edustajan
-valtakirjojen kelpaavaisuutta. Muutamassa toisessa oli ankarasti
-hyökätty Seineprefektin raha-asiain hoidon kimppuun ja vaadittu
-paikallisneuvoston valitsemista.
-
-Silloin tuli Grandmorinin murhajuttu aivan parahiksi, antaakseen
-vaalikiihoitukselle uutta vauhtia. Mitä tavattomimpia juttuja pantiin
-liikkeelle, ja sanomalehdet olivat joka aamu täynnä uusia, hallitusta
-loukkaavia arveluja. Muutamilla tahoilla annettiin tiedoksi, että
-murhattu, joka oli varsin hyvin tunnettu Tuilerieissa ja oli
-entinen tuomari ja kunnialegioonan komentaja sekä monimiljonääri,
-oli antautunut mitä ruokottomimpiin irstailuihin. Toisaalla taas
-ruvettiin, kun tutkimus ei näyttänyt johtavan mihinkään tuloksiin,
-syyttämään poliisia ja oikeusviranomaisia leväperäisyydestä ja
-laskettiin pilaa tuosta satumaisesta, kiinnijoutumattomasta
-murhaajasta. Näissä hyökkäyksissä oli paljon totuutta ja se teki ne
-vaan sitäkin tuntuvammiksi.
-
-Herra Denizet hyvin tunsikin raskaan edesvastuunsa painon. Mutta
-hän harrasti asiaa intohimoisesti, sitäkin enemmän kun hän
-oli kunnianhimoinen ja innokkaasti halusi päästä käsiksi niin
-merkitykselliseen asiaan kuin tämä, tullakseen tilaisuuteen osoittaa
-sitä erinomaista tarkkanäköisyyttä ja tarmokkuutta, jota hän luuli
-omaavansa. Hän oli erään suuren normandilaisen karjankasvattajan
-poika ja oli opiskellut lakitiedettä Caenissa sekä vasta jotensakin
-myöhään joutunut virkamiesuralle, jolla hänen vähäpätöisen
-alkuperänsä takia ja vielä enemmän isänsä konkurssin jälkeen oli
-ollut vaikea edistyä. Aluksi määrättynä apujäseneksi Bernayn, Dieppen
-ja Havren oikeuksiin, oli hän tarvinnut kymmenen vuotta päästäkseen
-keisarilliseksi prokuraattoriksi Port-Audemeriin. Sitten tuli hän
-apulaiseksi Roueniin ja oli nyt, viisikymmentä vuotta täytettyään,
-ollut tutkintotuomarina puolen toista vuotta.
-
-Hänellä ei ollut mitään omaisuutta eivätkä hänen laihat tulonsa
-riittäneet hänen moniin tarpeisiinsa ja hän oli sen vuoksi
-huonopalkkaisten virkamiesten riippuvassa asemassa, johon ainoastaan
-keskinkertaiset kyvyt tyytyvät, kun taas nerokkaat siinä kiusaantuvat
-ja odottavat jotakin tilaisuutta myydäkseen itsensä.
-
-Hänellä oli hyvin vilkkaat ja nuorteat taipumukset, olipa hän
-rehellinenkin sekä rakasti ammattiansa. Hänen rajaton valtansa, joka
-teki hänet virkahuoneessaan täydellisesti muiden vapauden herraksi,
-nousi hänelle päähän. Ainoa mikä hiukan hillitsi hänen intohimoansa
-tässä asiassa, oli hänen itsekäs pyyteensä. Hän näet paloi halusta
-saada kunniamerkki rintaansa ja tulla siirretyksi Pariisiin. Tämä
-vaikutti, että sitten kun hän ensimmäisessä kuulustelussa oli antanut
-virkaintonsa hurmata itsensä, hän nyt liikkui mitä suurimmalla
-varovaisuudella ja vainusi joka taholta kuiluja, joihin hänen
-tulevaisuutensa saattaisi hukkua.
-
-On kuitenkin huomattava, että hän oli valmistautunut, sillä jo
-tutkinnon alussa oli muuan ystävä neuvonut häntä käymään Pariisin
-oikeusministeriössä. Siellä oli hän ollut pitkässä keskustelussa
-ylisihteeri Camy-Lamotten kanssa, joka oli tärkeä henkilö ja vallitsi
-täydellisesti kaikkia alaisiansa, koska hän ratkaisi nimitykset ja
-oli alituisessa yhteydessä Tuileriein kanssa.
-
-Camy-Lamotten oli komeannäköinen mies. Hän oli kuten Denizetkin
-alkanut uransa viransijaisena, mutta tuttavuuksiensa ja vaimonsa
-avulla oli hänestä tullut edusmies ja kunnialegioonan suur-upseeri.
-Hän oli varsin luonnollisella tavalla päässyt käsiksi tähän asiaan;
-Rouenin keisarillinen prokuraattori, joka tunsi olevansa levoton
-tämän epäilyttävän murhajutun takia; missä uhrina oli entinen
-korkea virkamies, oli näet ollut siksi varovainen, että oli
-kääntynyt ministerin puoleen, joka puolestansa oli neuvonut hänet
-ylisihteerinsä luokse.
-
-Tämä oli tavallansa omituinen sattuma: herra Camy-Lamotte oli näet
-presidentti Grandmorinin vanha koulutoveri, vaikkakin muutamia vuosia
-nuorempi, ja oli ollut hänen kanssaan niin läheisissä väleissä,
-että tunsi hänet perin pohjin, yksinpä hänen paheensakin. Hän
-puhuikin ystävänsä surullisesta kuolemasta syvästi murheellisena ja
-lausui suurella painolla herra Denizetille hartaan toivomuksensa,
-että rikoksellinen saataisiin ilmi. Mutta hän ei salannut, että
-Tuilerieissa oltiin hyvin pahoillaan siitä liioitellusta hälinästä,
-johon asia oli antanut aihetta, ja otti itsellensä vapauden kehoittaa
-häntä noudattamaan suurta hienotunteisuutta.
-
-Denizet oli kaikesta voinut ymmärtää tehneensä viisaasti, ollessaan
-kiirehtimättä ja panematta mitään alttiiksi ilman että oli hankkinut
-hyväksymisen etukäteen. Sen saatuaan hän palasi Roueniin varmana
-siitä, että ylisihteerillä puolestansa oli asiamiehiä liikkeellä, ja
-että hänkin halusi päästä asiasta selville. Totuus tahdottiin tietää,
-jotta se voitaisiin paremmin salata, jos se näyttäisi tarpeelliselta.
-
-Päivät kuluivat sillä välin ja vaikka kaikki koettivat rauhoittua,
-ärsytti sanomalehdistön pilanteko Denizetiä. Poliisimies heräsi
-hänessä jälleen ja hän vainusi kuin hyvä metsästyskoira. Hänet
-tempasi mukaansa halu löytää oikeat jäljet, kunnianhimo ensiksi
-keksiä rikoksellinen, vaikka olisikin pakotettu päästämään hänet jos
-saisi määräyksen siitä. Odottaen saavansa ministeriöstä vastaanottaa
-kirjeen, neuvon, pelkän viittauksen, oli hän jälleen tarmokkaasti
-ryhtynyt tutkimuksiinsa. Kaksi tai kolme vangitsemista oli
-tapahtunut, mutta vangitut oli täytynyt päästää irti.
-
-Presidentti Grandmorinin testamentin avaaminen herätti hänessä
-kuitenkin aivan äkisti epäluulon, josta hän oli tuntenut alkua jo
-ensi hetkestä saakka, nimittäin että Roubaud mahdollisesti oli
-rikoksellinen. Testamentti, joka oli täynnä omituisia määräyksiä,
-asetti näet Séverinen Croix-de-Maufrasin maatilan perijäksi.
-
-Nyt oli siis vihdoinkin saatu selville tuo siihen asti turhaan
-etsitty vaikuttava syy murhaan, Roubaud-puolisot tunsivat testamentin
-ja olivat murhanneet hyväntekijänsä, saadakseen perinnön heti
-haltuunsa.
-
-Hän piti sitäkin suuremmalla syyllä kiinni tästä asiankäänteestä, kun
-herra Camy-Lamotte erityisesti oli puhunut rouva Roubaudista, johon
-hän aikaisemmin oli tutustunut presidentin luona, hänen ollessaan
-vielä nuori tyttö. Ja kuitenkin, miten monta epätodennäköisyyttä
-sekä aineellista ja siveellistä mahdottomuutta! Alettuaan johtaa
-tutkimuksiansa siihen suuntaan, kohtasi hän joka askeleella
-tosiasioita, jotka vaikuttivat hämmennystä hänen käsitykseensä
-mallikelpoisesti johdetusta tutkinnosta tuomio-istuimessa. Mikään ei
-käynyt selvemmäksi, tuo suuri keskikohtainen selvyys, päävaikutin,
-joka olisi kokonaisuuteen valoa luonut, puuttui.
-
-Oli tosin olemassa toinenkin mahdollisuus, jota Denizet ei ollut
-kadottanut näkyvistään, se minkä Roubaud oli jättänyt, nimittäin
-että joku oli voinut lähtöaikana vallinneen tungoksen turvin nousta
-vaunuun. Se oli tuo merkillinen, saavuttamaton, satumainen murhaaja,
-jonka kustannuksella kaikki vastustussanomalehdet pitivät niin
-hauskaa. Ensin oli vaivannäöt suunnattu siihen, että saataisiin
-selko tämän henkilön ulkomuodosta Rouenissä, josta hän oli tullut,
-ja Barentinissa, jossa hän oli astunut pois junasta, mutta mihinkään
-varmaan tulokseen ei oltu päästy. Väittävätpä muutamat todistajat
-mahdottomaksi, että joku voisi tunkeutua toiselle varattuun vaunuun,
-kun taas toiset antoivat mitä vastakkaisimpia selityksiä.
-
-Eikä tästä mahdollisuudesta näyttänyt mitään hyötyä lähtevän, kun
-tuomari, kuulustellessaan portinvartija Misardia, tahtomattansakin
-tutustui tuohon murhenäytelmän tapaiseen seikkailuun nuoren
-Louisetten kanssa, joka presidentin raiskaamana oli paennut hyvän
-ystävänsä Cabuchen luo ja kuollut siellä. Nyt sai hän kaikki
-itsellensä salamankaltaisen selväksi, mikä on mallikelpoisen
-syytöskirjoituksen päämuodostelu.
-
-Siinähän oli kaikki, mitä tarvittiin; kuolemanuhkauksia, joita
-kivityömies oli tehnyt uhria vastaan, tämän huonossa huudossa oleva
-entinen elämä, taitamattomasti todistukseksi vedetty muualla-olo,
-jota oli mahdoton näyttää toteen.
-
-Tarmokkuuden äkisti valtaamana oli hän edellisenä iltana kaikessa
-salaisuudessa vangituttanut Cabuchen siinä pienessä tuvassa, jossa
-hän asui metsän sydämessä, aivan kuin missäkin pesässä, ja sieltä
-löydettiin veren tahraama housupari. Ja vaikka hän ponnisteli tätä
-käsitystä vastaan, joka väkisin pyrki hänen mieleensä, ja päätti
-olla luopumasta Roubaud-puolisojen rikoksellisuutta koskevasta
-otaksumasta, riemuitsi hän ajatellessaan, että hänellä yksinään oli
-ollut tarpeeksi hieno nenä, saadakseen ilmi todellisen rikoksellisen.
-Päästäkseen tästä varmuuteen, oli hän täksi päiväksi kutsunut eteensä
-useita todistajia, joita jo oli kuulusteltu murhan jälkeisenä päivänä.
-
-Tutkintotuomarin virkahuone sijaitsi Rue Jeanne-d'Arcin
-varrella eräässä vanhassa, rappeutuneessa talossa vanhojen
-normandilaisten herttuoiden palatsin vieressä, joka nyt oli muutettu
-oikeuspalatsiksi, ja jota se rumensi. Päivänvaloa oli niin vähän
-tuossa suuressa, synkässä huoneessa, joka sijaitsi alimmassa
-kerroksessa, että lamput täytyi sytyttää jo kello kolmelta talvisin.
-Huoneen seinäpaperit olivat viheriät, mutta vanhat ja vaalenneet,
-ja ainoat huonekalut, mitä huoneessa oli, olivat kaksi lepotuolia,
-neljä tuolia, tuomarin pöytä ja notarion pikkupöytä, ja kylmän lieden
-päällä oli suuri tummasta marmorista tehty pöytäkello, jonka sivulla
-oli kaksi pronssikannua. Tuomarin pöydän takaa johti ovi toiseen
-huoneeseen, mihin tuomari toisinaan kätki henkilöitä, joita tahtoi
-pitää käytettävänään; sisäänkäytävä oli välittömästi yhteydessä
-pitkän käytävän kanssa, missä oli penkkejä, joilla todistajat
-sisäänhuutoa odottaessaan saivat istua.
-
-Vaikka olivat kutsutut vasta kello kahdeksi, tulivat Roubaudit jo
-kello puoli kahdelta. He olivat tulleet Havresta ja olivat tuskin
-malttaneet syödä aamiaista eräässä pienessä ravintolassa Grand-Ruen
-varrella. He olivat molemmat mustiin puetut, mies sadetakkiin,
-vaimo silkkipukuun kuin hieno ylimysnainen, ja he osoittivat hiukan
-raukeata arvokkaisuutta, mikä soveltui sukulaisen menettämistä
-surtaessa. Vaimo istui hiljaa eräällä penkillä, sanomatta sanaakaan,
-jota vastoin mies kädet selän takana käveli hänen edessään lyhyin
-askelin edestakaisin. Mutta joka kerta, kun mies kääntyi ympäri,
-kohtasivat heidän katseensa toisensa ja salainen ahdistus loi silloin
-varjon heidän äänettömille kasvoilleen.
-
-Croix-de-Maufrasin testamenttaaminen oli tosin tuottanut heille
-suuren ilon, mutta oli uudelleen herättänyt heissä pelkoa.
-Presidentin perhe, varsinkin tytär, oli kovin katkeroittunut noista
-monista omituisista lahjoituksista, jotka nousivat lähes puoleen
-omaisuuteen, ja puhui testamentin moittimisesta, ja miehensä
-kehoituksesta kohteli rouva de Lachesnaye erittäin epäystävällisesti
-vanhaa ystävätärtään Séverineä, jota vastaan hän tunsi mitä pahimpia
-epäluuloja.
-
-Myöskin vaivasi Roubaudia tätä nykyä alituinen pelko erään
-todistuksen olemassaolosta, jota hän ei ollut ennen tullut
-ajatelleeksi: kirjeen, jonka hän oli pakottanut vaimonsa
-kirjoittamaan, saadakseen presidentin matkalle. Ellei hän ollut sitä
-hävittänyt, niin se voitaisiin löytää ja käsiala tunnettaisiin.
-
-Onneksi kuluivat päivät minkään tulematta ilmi, ja kirje oli
-otaksuttavasti revitty rikki. Mutta joka kerta kun puolisot
-uudelleen kutsuttiin tutkintotuomarin eteen, antoi se heille aihetta
-tuskanhikeen, niin tarkoin kuin he käyttäytyivätkin kuten perillisten
-ja todistajain tulee.
-
-Kello löi kaksi ja nyt saapui Jacques vuorostansa. Hän tuli
-Pariisista. Roubaud meni heti hyvin tuttavallisesti häntä vastaan ja
-ojensi kätensä häntä kohden.
-
-Jacques pysähtyi äkisti nähdessään Séverinen, joka yhä istui hiljaa.
-Kuluneiden viikkojen aikana oli alipäällikkö käyttäytynyt hyvin
-kohteliaasti joka kerta, kun hän oleskeli Havressa. Kerrankin oli
-hänen täytynyt vastaanottaa kutsut aamiaiselle. Ja kun hän oli tuon
-nuoren rouvan läheisyydessä, kasvoi hänen levottomuutensa ja häneen
-palasi tuo vanha väristys. Valtasiko hänet siis himo Séverineenkin?
-Hänen sydämensä tykytti ja käsiä poltti, kun hän vaan näki tuon
-valkoisen kaulan. Hän oli nyt lujasti päättänyt paeta häntä.
-
--- No, mitä Pariisissa sanotaan asiasta? kysyi Roubaud. Ei mitään
-uutta, luullakseni? Mitään ei tiedetä, eikä mitään saadakaan
-tietää... Ettekö tahdo tervehtiä vaimoani?
-
-Hän vei hänet mukanansa, niin että Jacquesin täytyi astua esiin ja
-tervehtiä Séverineä, joka hämillänsä hymyili lapsellisen pelokkaine
-kasvojenilmeineen. Hän yritti puhua kaikenlaisista joutavista
-asioista, puolisojen taukoamatta häntä silmäillessä, kuin olisivat he
-koettaneet lukea, ei ainoastaan hänen ajatuksensa, vaan myöskin hänen
-epämääräiset unelmansa, joihin hän itse empi antautua.
-
-Miksi oli hän niin kylmä? Miksi näytti hän koettavan karttaa heitä?
-Oliko hänen muistinsa heräämäisillään, oliko heidät kutsuttu
-kuulusteltaviksi vastatusten hänen kanssaan? Hän oli ainoa
-todistaja, jota he pelkäsivät, ja he olisivat tahtoneet voittaa
-hänet puolellensa, kiinnittää hänet itseensä niin sydämellisillä
-ystävyydensiteillä, ett'ei hän milloinkaan rohkenisi todistaa heitä
-vastaan.
-
-Kiusaantunut alipäällikkö palasi jälleen murha-asiaan.
-
--- Onko teillä mitään aavistusta siitä, minkä vuoksi olette kutsuttu
-tänne? Onko ehkä jotakin uutta kysymyksessä?
-
-Jacques teki välinpitämättömän eleen.
-
--- Asemalla liikkui vast'ikään eräs huhu, kun minä tulin, ja
-puhuttiin jostakin vangitsemisesta.
-
-Roubaud-puolisot hämmästyivät ja ällistyivät kovin.
-
--- Mitenkä niin, vangitsemisesta? He eivät olleet kuulleet niin
-kuiskaustakaan siitä. Oliko vangitseminen jo toimeenpantu, vai oliko
-se odotettavissa?
-
-He ahdistivat häntä kysymyksillä, mutta hänellä ei ollut sen enempää
-kerrottavana.
-
-Tässä silmäräpäyksessä veti muutamien käytävässä kuuluvien askelten
-ääni puoleensa Séverinen huomion.
-
--- Siinä on Berthe ja hänen miehensä, mutisi hän.
-
-Ne olivat todellakin de Lachesnaye-puolisot. He kulkivat
-hyvin jäykkinä Roubaud-pariskunnan ohitse, eikä Berthe luonut
-katsettakaan entiseen toveriinsa. Eräs vahtimestari vei heidät heti
-tutkintotuomarin luo.
-
--- Saammepa varustautua kärsivällisyydellä, sanoi Roubaud. Kaiketi
-saamme istua täällä hyvinkin pari tuntia... Istuutukaa siis!
-
-Hän itse oli istuutunut Séverinen vasemmalle puolelle ja viittasi
-Jacquesta istuutumaan hänen toiselle puolelleen. Jacques jäi vielä
-hetkeksi seisomaan. Mutta kun Séverine katsoi häneen lempeän,
-ujon näköisenä, istuutui hän. Kuinka pieneltä ja hennolta nainen
-näyttikään heidän molempain välissä! Jacques tunsi hänen nöyrää
-hellyyttään, ja hänestä säteilevä kevyt lämpö vaivutti hänet
-vähitellen heidän pitkänä odotusaikanaan täydelliseen horrostilaan.
-
-Denizetin luona olivat kuulustelut alkamassa. Valmistavista
-tutkimuksista oli jo syntynyt suuri joukko asiapapereita, useampia
-sinisillä päällyksillä varastettuja kimppuja. Oli yritetty seurata
-uhria aina hänen Pariisista lähdöstänsä saakka.
-
-Asemapäällikkö, herra Vandorpe, oli todistanut pikajunan lähdöstä
-6,30, vaunu n:o 293:n kiinnittämisestä junaan viime hetkessä,
-sanoista, mitkä hän oli vaihtanut Roubaudin kanssa, joka oli noussut
-vaunuun vähää ennen presidentti Grandmorinin saapumista, ja lopuksi
-tämän jälkimmäisen sijoittamisesta vaunuun, jossa hän varmaankin oli
-yksin.
-
-Junan konduktööriä, Henri Dauvergnea, oli kuulusteltu sen johdosta,
-mitä Rouenissa oli tapahtunut tuona kymmenen minuutin viipymisaikana,
-mutta hän ei ollut voinut mitään varmuudella ilmoittaa. Hän oli
-nähnyt Roubaud-puolisojen seisovan vaunun edustalla ja hän kyllä
-luuli heidän palanneen vaunuunsa, jonka oven eräs virkamies sitten
-oli sulkenut; mutta hän tahtoi jättää tämän sanomatta asemalla
-vallinneen tungoksen ja hämärän takia. Mitä tuli lausunnon antamiseen
-siitä, olisiko joku, tuo kiinnijoutumaton murhaaja, voinut tunkeutua
-presidentin vaunuun samalla hetkellä, jolloin juna läksi liikkeelle,
-ei hän juuri luullut sitä todennäköiseksi, vaikk'ei tahtonutkaan
-kieltää sen mahdollisuutta, koskapa sellaista oli mikäli hän tiesi,
-tapahtunut parisen kertaa.
-
-Rouenin aseman muut virkamiehet, joilta oli kysytty samoja kohtia,
-olivat sen sijaan, että olisivat luoneet jotakin valaistusta asiaan,
-oikeastaan tehneet vastaisilla vastauksillaan asianhaarat vieläkin
-epäselvemmiksi. Totena ja todistettuna asiana pysyi näin ollen
-ainoastaan se kädenlyönti, minkä Roubaud vaunustansa oli vaihtanut
-Barentinin asemapäällikön kanssa, joka oli noussut vaununrappusille:
-Tämä asemapäällikkö, herra Bessière, oli nimenomaan tunnustanut tämän
-ilmoituksen oikeaksi ja lisännyt, että hänen virkaveljensä oli ollut
-kahdenkesken vaimonsa kanssa, joka oli puoliksi pitkällään ja näytti
-nukkuvan rauhallisesti.
-
-Olipa toisakseen etsitty niitäkin matkustajia, jotka tulivat
-Pariisista samassa vaunussa kuin Roubauditkin. Tuo paksu
-pariskunta, joka oli tullut viime hetkellä, oli muuan porvariperhe
-Petit-Couronnesta ja oli selittänyt, että koska he heti olivat
-uneen vaipuneet, eivät he voineet sanoa mitään, ja mitä tuli siihen
-tummahiveiseen naiseen, joka istui hiljaa eräässä nurkassa, niin oli
-hän kadonnut kuin varjo ja häntä oli mahdoton löytää.
-
-Sitäpaitsi oli lopuksi kuulusteltu muita todistajia, jotka
-saattoivat todistaa ne henkilöt samoiksi, jotka samana iltana olivat
-astuneet pois Barentinissa, koska murhaajan siellä olisi pitänyt
-lähteä junasta. Oli laskettu piletit ja onnistuttu saamaan selko
-kaikista matkustajista, paitsi yhdestä ainoasta, juuri eräästä
-suuresta, karkeatekoisesta miehestä, jonka pää oli kääritty siniseen
-nenäliinaan, ja joka muutamien ilmoituksen mukaan oli puettu
-päällystakkiin, toisten tiedonannon mukaan puseroon. Ainoastaan
-tätä unen tavoin kadonnutta koskevia asiapapereja oli kokoelmassa
-kolmesataa kymmenen, mutta jotka aikaansaivat ainoastaan mitä
-suurinta hämmennystä, koska jokaisen todistuksen tässä kokoelmassa
-kumosi joku toinen.
-
-Lisäksi tuli joukko liitteitä:
-
-Pöytäkirja, minkä oli laatinut se notario, joka oli seurannut
-keisarillista prokuraattoria ja tutkintotuomaria rikospaikalle;
-se sisälsi tarkan kuvauksen siitä paikasta radan varrella, mistä
-murhattu tavattiin, ruumiin asennosta, puvusta sekä niistä taskuissa
-olleista esineistä, joiden avulla ruumis tunnettiin.
-
-Lisäksi pöytäkirja, jonka myös mukana seurannut lääkäri oli tehnyt;
-tässä oli tieteellisin sanoin seikkaperäisesti tehty selkoa kurkkuun
-pistetystä haavasta, mikä oli ainoa haava, inhoittava pisto, joka oli
-tehty jollakin teräaseella, epäilemättä veitsellä.
-
-Sitäpaitsi oli useita muita pöytäkirjoja ja asiapapereja ruumiin
-kuljettamisesta Rouenin ruumishuoneesta ja ajasta, mikä sitä oli
-siellä säilytetty, kunnes merkillisen nopea mädäntyminen oli
-pakoittanut viranomaiset luovuttamaan sen perheelle.
-
-Mutta koko tässä uudessa paperikasassa oli ainoastaan pari tärkeätä
-asianhaaraa.
-
-Ensinnäkin se, että murhatun taskuista ei oltu löydetty kelloa eikä
-pientä lompakkoa, jonka piti sisältäneen kymmenen tuhannen frangin
-seteliä, minkä summan presidentti Grandmorin oli velkaa sisarelleen,
-rouva Bonnehonille, ja jonka tämä odotti saavansa. Tästä olisi
-siis voinut uskoa, että murha oli tehty varastamisen aikomuksessa,
-ellei toisakseen suuri hohtokivisormus olisi ollut paikoillaan
-kädessä. Tämä oli jälleen antanut aihetta koko jonoon arveluita.
-Onnettomuudeksi ei tiedetty pankkisetelien numeroita, mutta kello
-oli hyvin tunnettu: se oli suuri remontoaarikello, jonka kuoressa
-päälläpäin oli presidentin kaksi alkukirjainta ja sisäpuolella
-valmistusnumero 2,156.
-
-Ase, veitsi, jota murhaaja oli käyttänyt, oli vihdoin antanut
-aihetta laajoihin tutkimuksiin pitkin rataa, sen varrella olevissa
-pensastoissa, kaikkialla, minne se oli saatettu heittää. Mutta nämä
-tutkimukset olivat olleet turhat, murhaaja oli luultavasti kätkenyt
-veitsen samaan paikkaan, mihin setelit ja kellonkin.
-
-Ainoa, mikä löydettiin sadan metrin päästä Barentinin asemalta, oli
-murhatun matkahuopa, joka asiaan kuuluvana esineenä oli jätetty
-sinne. Se olikin todistuskappalten joukossa.
-
-Kun de Lachesnaye-puolisot astuivat huoneeseen, seisoi herra
-Denizet kirjoituspöytänsä ääressä ja luki taasen ensimmäisistä
-kuulustelupöytäkirjoista yhden, jonka hänen notarionsa vastikään
-oli ottanut esille. Herra Denizet oli pieni jotensakin
-voimakasrakenteinen henkilö, sileäksi ajeltu ja harmaantunut. Nuo
-täyteläiset posket, neliskulmainen leuka ja leveä nenä olivat
-kalpeat ja liikkumattomat, ja tämän vaikutusta lisäsivät vielä
-enemmän raskaat silmäluomet, jotka puoliksi peittivät noita suuria,
-kirkkaita silmiä. Mutta kaikki se terävä-älyisyys, kaikki se
-taitavuus, minkä hän luuli omaavansa, oli paennut suuhun. Hänellä
-oli näyttelijän erittäin eloisa suu, ja se muodostui varsin pieneksi
-ja kapeaksi, milloin hänen oli näytettävä oikein viekkaalta. Mutta
-hänen viekkautensa oli usein hänelle vahingoksi, hän oli liian
-terävä-älyinen, hän oli liian paljon piilosilla yksinkertaisen,
-teeskentelemättömän totuuden kanssa. Hän oli näet mielessänsä
-muodostanut ihanteen ammatistansa ja piti itseänsä jonkinlaisena
-siveysopillisena haavalääkärinä, joka oli erinomaisen nerokas ja
-sisällisellä tarkkanäköisyydellä varustettu. Mutta muuten ei hän
-ollutkaan tyhmä.
-
-Hän käyttäytyi heti rakastettavasti rouva de Lachesnayea
-kohtaan, sillä hänessä oli vielä jäljellä jotakin siitä hienosta
-virkamiehestä, joka seurusteli Rouenin ja sen ympäristöjen parhaissa
-seurapiireissä.
-
--- Olkaa hyvä ja istukaa, rouvaseni.
-
-Hän työnsi itse esiin tuolin tuolle nuorelle, surupukuiselle
-rouvalle, joka oli pieni, hento valkoverikki, terävä ja
-epämiellyttävä ulkomuodoltansa. Mutta herra de Lachesnayea
-kohtaan, joka myös oli vaaleaverevä ja hoikka, oli hän ainoastaan
-kohtelias, jopa hiukan mahtavakin. Tämä, joka appensa vaikutuksesta
-ja niiden palvelusten perusteella, joita hänen isänsä, myös
-virkamies, aikoinaan oli tehnyt eri toimituskunnissa, oli jo
-kolmenkymmenen kuuden vuotiaana päässyt apellatsioonituomio-istuimen
-jäseneksi ja saanut kunniamerkin, edusti näet Denizetin mielestä
-eteenpäintyönnettyjä, varakkaita keskinkertaisia kykyjä, jotka
-sukuyhteyksiensä ja omaisuutensa perusteella voivat odottaa nopeata
-ylenemistä, kun taas hänen itsensä, köyhä ja suojelijaa vailla kun
-oli, täytyi armon-anojana alati notkistaa selkäänsä ylentymisen
-yhtämittaa taaksepäin vierivän kiven alla. Hänellä ei sen vuoksi
-lainkaan ollut vastenmielistä virkahuoneessaan antaa toisen tuntea
-kaikkivaltaansa, tuota rajatonta valtaa, mikä hänellä oli muiden
-vapauden suhteen, niin että hän yhdellä sanalla saattoi muuttaa
-todistajan pidätetyksi ja, jos sitä halusi toimittaa tämän heti
-paikalla vankilaan.
-
--- Suonette minulle anteeksi, rouvaseni, että vaivaan teitä
-tällä surullisella asialla. Mutta minä tiedän teidän toivovan
-yhtä hartaasti kuin minäkin, että selvyyttä saataisiin, ja että
-rikoksellinen saisi sovittaa rikoksensa.
-
-Sitten kun hän merkinannolla oli huomauttanut notariota, suurta,
-keltahipiäistä, luisevarakenteista miestä, alkoi kuulustelu.
-
-Mutta jo ensimmäisiä kysymyksiä tehtäessä rouva de Lachesnayelle,
-koetti mies, joka oli istuutunut huomatessaan, ett'ei viitsitty
-käskeä häntä sitä tekemään, vastata hänen puolestaan. Hän purki
-kaiken katkeruutensa appi-ukon testamentin johdosta.
-
-Mitä oli ajateltava kaikista näistä lukuisista, melkoisista
-lahjoituksista, jotka nousivat lähes puoleen koko omaisuudesta,
-mikä teki kolme miljoonaa seitsemänsataa tuhatta frangia! Ja ne oli
-annettu henkilöille, joita suurimmaksi osaksi ei tunnettu, kaikkiin
-mahdollisiin yhteiskuntaluokkiin kuuluville naisille. Olipa näiden
-joukossa eräs pieni orvokkien myyjätärkin Rue du Rocherin portilta.
-Oli mahdoton tyytyä sellaiseen, ja hän odotti ainoastaan tutkimuksen
-päättymistä ottaakseen selkoa siitä, eikö olisi olemassa mitään
-keinoa saada tuo mieletön testamentti kumotuksi.
-
-Sillä aikaa kun hän hammasta purren purki murhettansa ja näytti,
-miten tyhmä, maalaismaisen itsepintainen ja paatuneen ahne hän oli,
-katseli herra Denizet häntä suurilla, puoliavoimilla silmillään, ja
-hänen hieno suunsa ilmaisi sekä kateutta että halveksimista tuota
-kykenemätöntä raukkaa kohtaan, joka ei ollut tyytyväinen kahteen
-miljoonaan, ja jonka hän epäilemättä jonakin kauniina päivänä näkisi
-näiden rahojen vuoksi puettuna korkeimman tuomiovallan purppuraan.
-
--- Luulen, että tekisitte siinä tyhmästi, sanoi hän lopuksi.
-Testamentti voidaan kumota ainoastaan, jos kokonaissumma nousee
-puolen omaisuuden yli, miten nyt ei ole laita.
-
-Hän kääntyi sitten notarionsa puoleen ja sanoi:
-
--- Minä otaksun, Laurent, ett'ette te kirjoita kaikkea tätä muistiin.
-
-Tämä hymyili tarkoittavasti, kyllä hän ymmärsi, mitä hänen oli
-tehtävä.
-
--- Mutta, väitti herra de Lachesnaye, vieläkin katkeroittuneempana,
-minä toivon, ett'ei luulotella minun antavan noiden Roubaudien saada
-Croix-de-Maufrasia. Antaa sellainen lahja palvelijan tyttärelle!
-Ja miksi ja millä tekosyyllä? Jos näytetään toteen, että he ovat
-osallisia rikokseen...
-
-Herra Denizet palasi silloin murha-asiaan.
-
--- Luuletteko todellakin niin?
-
--- Kyllä, jos heillä on ollut tieto testamentista, niin onpa se,
-hitto vieköön, todistus siitä, että he toivoivat meidän isäparkamme
-kuolevan. Huomatkaa sitäpaitsi, että juuri he viimeksi puhuivat hänen
-kanssaan. Kaikki tämä tekee asian varsin epäiltäväksi.
-
-Levottomana ja häiriintyneenä uudessa olettamuksessaan, kääntyi
-tuomari Bertheen:
-
--- Entäs te, rouvaseni, luuletteko te vanhan ystävättärenne voineen
-tehdä sellaisen rikoksen?
-
-Berthe katsoi mieheensä, ennen kun vastasi. Molempain epämiellyttävä
-ja kuiva luonne oli niinä kuukausina, mitkä he olivat olleet
-naimisissa, vaikuttanut keskinäisesti ja käynyt yhä terävämmäksi.
-He ymmärsivät toisiansa ja mies oli siihen määrään ärsyttänyt hänet
-Séverineä vastaan, että hän, saadakseen maatilan takaisin, olisi
-voinut vangituttaa hänet paikalla.
-
--- Jumalani, sanoi hän vihdoin, henkilö, josta puhutte, osoitti jo
-nuorena varsin huonoja taipumuksia.
-
--- Mitenkä niin? Syytättekö häntä siitä, että hän olisi Doinvillessa
-käyttäytynyt huonosti?
-
--- Oi, en, en siitä, isäni ei siinä tapauksessa olisi sallinut hänen
-siellä pysyä.
-
-Tällä lausunnollaan hän ilmaisi sitä porvarillista
-tekohäveliäisyyttä, joka ei milloinkaan sallinut itseänsä moitittavan
-mistään hairahduksesta, ja joka piti kunnianansa olla yksi Rouenin
-kaikkein hyveellisimmistä, jota kaikki tervehtivät, ja joka
-kaikkialla otettiin vastaan.
-
--- Mutta, jatkoi hän, kun on ajattelemattomuudesta ja
-tuhlaavaisuudesta johtuvia pahoja tapoja... On sanalla sanoen paljon
-sellaista, jota en ennen olisi uskonut mahdolliseksi, mutta joka nyt
-näyttää minusta varmalta.
-
-Denizet teki jälleen kärsimättömyyttä osoittavan liikkeen. Hän ei
-enään seurannut tätä jälkeä ja jokaista, joka siitä piti kiinni, piti
-hän vihollisena, joka epäili hänen neronsa erehtymättömyyttä.
-
--- Täytyy kuitenkin olla olemassa syitä ja todisteita, huudahti hän.
-Roubaudien kaltaiset ihmiset eivät tapa sellaista miestä kuin teidän
-isänne oli, saadessaan periä. Ainakin tavattaisiin todistusaiheita
-heidän innostaan perinnön saamiseen, ja minä löytäisin muita oireita
-siitä, että he ahnehtivat rahoja ja nautintoja... Ei, se syy ei
-riitä, täytyy etsiä toinen, ja mitään sellaista ei ole, te ette itse
-voi sellaista ilmoittaa... Jos katselette itse tosiasioita, niin
-ettekö voi huomata, että se aineellisesti on mahdotonta?
-
-Kukaan ei ole nähnyt Roubaud-puolisojen nousevan presidentin vaunuun.
-Luuleepa eräs virkamies voivansa väittää, että hän näki heidän
-palaavan vaunuunsa. Ja koska he todellakin Barentiniin saavuttaessa
-olivat siellä, niin täytyy otaksua heidän menneen omasta vaunustansa
-presidentin vaunuun, joka oli kolmen vaunun päässä siitä, ja sitten
-palanneen takaisin, tehden kaiken tämän muutamassa minuutissa, junan
-kulkiessa suurimmalla nopeudellaan.
-
-Onko se todenmukaista? Minä olen kysynyt veturinkuljettajilta
-ja konduktööreiltä, ja kaikki ovat yksin suin selittäneet, että
-ainoastaan joku, jolla olisi siinä suuri tottumus, voisi omata
-kylliksi kylmäverisyyttä ja tarmoa tehdäkseen jotakin sellaista.
-Vaimo ei missään tapauksessa olisi voinut sitä tehdä, ja mies
-olisi silloin yksinään antautunut sellaiseen vaaraan tappaakseen
-suojelijan, joka vastikään oli pelastanut heidät pahasta pulasta? Ei,
-ei se olettamus pidä paikkaansa, täytyy etsiä toiselta taholta...
-
-Kentiesi on joku, joka on noussut vaunuun Rouenissa ja lähtenyt pois
-seuraavalla asemalla, ja joka vähää ennen on uhkaillut murhattua...
-
--- Innossaan joutui hän nyt uuteen järjestelmäänsä ja oli
-ilmaisemaisillaan liikoja, kun ovi puoliksi avautui ja eräs
-vahtimestari pisti päänsä sisään. Mutta ennen kun tämä ennätti
-sanaakaan sanoa, avasi käsineeseen puettu käsi oven kokonaan, ja
-sisään astui vaaleanverinen, erittäin komeaan surupukuun puettu
-nainen. Hän oli vielä viidenkymmenen vuotiaana erittäin hyvin
-säilynyt ja omasi vanhenevan jumalattaren muhkean ja voimakkaan
-kauneuden.
-
--- Minä se olen, rakas tuomarini. Suonette minulle anteeksi, että
-tulen näin myöhään. Mutta tiet ovat huonossa kunnossa, ja Doinvillen
-ja Rouenin väliset kolme lieuea olivat tänään yhtä pitkät kuin
-runsaat kuusi.
-
-Denizet nousi hyvin kohteliaasti ylös.
-
--- Minä toivon, rouvaseni, että olette ollut hyvissä voimissa sitten
-viime sunnuntain?
-
--- Erinomaisissa... Ja minä toivon, että te, hyvä tuomari, olette
-toipunut siitä peljästyksestä, minkä ajajani teille aiheutti?
-Hän on kertonut minulle olleensa vähällä kaatua teidän kanssanne
-paluumatkalla, tuskin kahden kilometrin päässä maatilasta.
-
--- Joutavia, se oli vain ankara täräys ja minä sitä tuskin muistan...
-Mutta olkaa hyvä ja istuutukaa, ja kuten juuri sanoin rouva de
-Lachesnayelle, suokaa anteeksi, että vaivaan teitä tällä kauhealla
-asialla, joka varmaankin on herättävä teissä surua.
-
--- Niin, Herra Jumala! koska se on välttämätöntä... Hyvää päivää,
-Berthe! Hyvää päivää Lachesnaye!
-
-Hän oli rouva Bonnehon, murhatun sisar. Hän suuteli veljensä tytärtä
-ja puristi hänen miehensä kättä. Rouva Bonnehon oli kolmenkymmenen
-vuotiaana jäänyt leskeksi eräästä tehtaanomistajasta, joka oli
-jälkeensäjättänyt hänelle suuren omaisuuden. Mutta hän oli ollut
-hyvin varakas jo itsestäänkin, kun hän veljensä kera oli omistanut
-Doinvillen maatilan.
-
-Hän oli aina elänyt sangen mukavasti ja hänellä oli, kuten
-sanottiin, ollut monta pientä lemmenunelmaa, mutta aina oli hän
-ulkonaisessa esiintymisessään ollut niin moitteeton, suora ja
-reipas, että oli säilyttänyt itsellään määräämisvallan Rouenin
-seurapiireissä. Sattumat ja maku olivat vaikuttaneet, että hän
-aina valitsi rakastajansa lakimiesten ja virkamiesten joukosta ja
-oli nyt kahdenkymmenen viiden vuoden aikana maatiloillansa pitänyt
-vastaanottoja ja kestejä Rouenin tuomarimaailmalle, joka hänen
-ajoneuvoissaan tuotiin noihin alituisiin juhlallisuuksiin ja vietiin
-taas niistä pois.
-
-Hän ei vielä ollut rauhoittunut ja väitettiin hänen tuntevan
-äidillistä hellyyttä erästä tuomio-istuimessa palvelevaa nuorta
-ylimääräistä, apellatsioonineuvos Chaumetten poikaa kohtaan; hän
-työskenteli pojan ylenemiseksi ja miellytteli isää kutsuilla ja
-kohteliaisuuksilla.
-
-Mutta hän piti sitäpaitsi erään entisaikaisenkin ystävän,
-apellatsioonineuvos Desbazeillesin, joka oli pysynyt vanhanapoikana
-ja hienosti sepitetyillä, usein esitetyillä soneteillaan loi
-kirjallista loistoa tuomioistuimeen. Hänellä oli vuosikausia ollut
-vakituinen huone Doinvillessa. Vaikka hän nyt oli jättänyt kuudennen
-vuosikymmenen, oli hän alati siellä päivällisillä, kuten ainakin
-vanha ystävä ja toveri, joka säilöstystautinsa vuoksi saattoi elää
-vain muistoissaan.
-
-Alkavasta vanhuudesta huolimatta säilytti hän siis miellyttävän
-käytöstapansa kautta ylivaltansa, eikä kukaan aikonut
-kilpailla hänen kanssaan vallasta. Vasta viime talvena oli hän
-kilpailijakseen huomannut rouva Leboucqin, joka oli naimisissa erään
-apellatsioonineuvoksen kanssa, ja joka todellakin oli sangen komea
-ja kaunis, noin kolmenkymmenen vuotias ruskeasilmäinen nainen,
-jonka kanssa laki- ja virkamiehet alkoivat ahkerasti seurustella.
-Tämä seikka antoi hänen tavalliselle hyvätuulisuudellensa pienen
-surumielisyyden vivahduksen.
-
--- Jos sallitte, alkoi Denizet jälleen, niin minä pyydän saada tehdä
-teille muutamia kysymyksiä.
-
-Lachesnaye-puolisojen kuulustelu oli päättynyt, mutta hän ei
-antanut heille viittausta poistua, ja hänen muuten niin hiljainen
-virkahuoneensa muuttui hauskaksi salongiksi.
-
-Notario valmistautui hitaasti jatkamaan kirjoittamistaan.
-
-Iloisena ja hymyillen, kuin olisi kysymyksessä ollut ainoastaan
-ystävällinen keskustelu rupesi nyt rouva Bonnehon todistamaan.
-
--- Minä en kirjoittanut veljelleni, mutta odotin häntä ja tiesin
-hänen tulevan, vaikk'ei päivää oltu määrätty. Hän tuli tavallisesti
-luoksemme vallan odottamatta ja saapui melkein aina yöjunalla.
-
-Kun hän asui yksinäisessä sivurakennuksessa puutarhassa, aution
-tien varrella, emme edes kuulleet, koska hän tuli. Hän otti vaunut
-Barentinista ja näyttäytyi vasta seuraavana päivänä, toisinaan vasta
-myöhään päivällä, jolloin hän tuli vieraisille, kuin monivuotinen
-naapuri ainakin.
-
-Syy, miksi nyt odotin häntä, oli se että hänellä nyt piti olla
-mukanansa minulle annettavaksi kymmenentuhatta frangia erään
-kauppa-asian selvittämistä varten. Hänellä oli varmaankin tämä summa
-mukanaan. Ja sen vuoksi olen aina luullut, että hänet murhattiin
-aivan yksinkertaisesti rosvoamisen tarkoituksessa.
-
-Tuomari ei heti vastannut mitään, sitten lausui hän, katsoen häntä
-kasvoihin:
-
--- No, mitä luulette te rouva Roubaudista ja hänen miehestään?
-
-Hän pani vastaan hyvin innokkaasti.
-
--- Ei, herra Denizet hyvä, ette suinkaan te luulottele sellaista
-tuosta kunnon ihmisestä... Séverine oli hyvä ja kiltti pikkutyttö,
-hyvin helposti ohjattava ja sitäpaitsi herttainen ja rakastettava,
-mikä ei suinkaan asiaa pilaa. Koska tahdotte, että minun on se
-toistettava, niin on minun mielipiteeni, ett'eivät hän ja hänen
-miehensä saata tehdä mitään huonoa tekoa.
-
-Tuomari nyökkäsi hyväksyvästi ja loi voittoriemuisen katseen rouva
-Lachesnayeen. Tämä pahastui ja otti itsellensä vapauden sekaantua
-keskusteluun.
-
--- Minun mielestäni on täti tosiaankin hyvin herkkäuskoinen.
-
-Rouva Bonnehon vastasi tähän tavalliseen suorasukaiseen tapaansa:
-
--- Rakas Berthe, siinä asiassa me emme milloinkaan tule ymmärtämään
-toisiamme... Hän oli iloinen ja nauroi mielellään, ja siinä oli
-hän varsin oikeassa... Minä tiedän sangen hyvin, mitä sinä ja
-miehesi ajattelette. Mutta itsekkäisyys lienee saattanut päänne
-kovin pyörälle, koska olette niin ihmeissänne siitä, että isäsi
-testamenttasi Croix-de-Maufrasin tuolle kiltille Séverinelle...
-Olihan hän kasvattanut hänet ja antanut hänelle myötäjäiset,
-ja silloinpa oli aivan luonnollista, että hän muisti häntä
-testamentissaan. Eikö hän tavallaan pitänyt häntä tyttärenänsä!...
-Voi, rakas ystäväni, rahat merkitsevät niin vähän, milloin onnesta on
-kysymys?
-
-Rouva Bonnehon, joka aina oli ollut sangen varakas, osoittautui
-todellakin ehdottoman epäitsekkääksi. Kauniin ja ihaillun naisen
-suloudella oli hän kauneudessa ja rakkaudessa näkevinänsä elämän
-ainoan tarkoitusperän.
-
--- Juuri Roubaud on puhunut sähkösanomasta, huomautti herra de
-Lachesnaye sangen kuivasti. Ellei mitään sähkösanomaa olisi ollut,
-niin ei suinkaan presidentti olisi voinut sanoa hänelle saaneensa
-sellaisen. Miksi on Roubaud valehdellut?
-
--- Mutta, huudahti Denizet ja joutui intoihinsa, presidentti on
-sangen hyvin itse voinut keksiä tuon sähkösanoman, selittääkseen
-Roubaudeille äkillisen matkansa. Heidän oman todistuksensa mukaan
-olisi hän matkustanut vasta seuraavana aamuna, ja koska hän oli
-samassa junassa kuin he, täytyi hänen keksiä joku tekosyy, ellei hän
-tahtonut ilmoittaa todellista syytä, jota muuten ei kukaan meistä
-tiedä... Tällä asianhaaralla ei ole mitään merkitystä, eikä se johda
-mihinkään.
-
-Syntyi jälleen vaitiolo. Kun tuomari taas alkoi puhua, oli hän hyvin
-tyyni ja noudatti suurta varovaisuutta.
-
--- Nyt minun täytyy puuttua sangen arkaluontoiseen asiaan, ja minä
-pyydän teitä suomaan anteeksi kysymysteni laadun. Ei kukaan voi
-enemmän kunnioittaa velivainajanne muistoa, kuin minä. Mutta onhan
-huhuja ollut liikkeellä. On väitetty hänellä olleen rakastajattaria.
-
-Rouva Bonnehon, joka oli suunnattoman suvaitsevainen, hymyili
-uudelleen.
-
--- Oh, herraseni, hänen ijällään!... Veljeni jäi aikaisin leskeksi,
-enkä minä milloinkaan katsonut olevani oikeutettu paheksumaan sitä,
-minkä hän itse katsoi oikeaksi. Hän eli omalla tavallaan, minun
-vähintäkään sekaantumatta hänen elämäänsä. Sen vaan tiedän, että hän
-piti arvossa yhteiskunnallista asemaansa, ja että hän kuolemaansa
-saakka yhtämittaa seurusteli parhaimmissa seurapiireissä.
-
-Berthe, joka oli pakahtumaisillaan suuttumuksessa, kun hänen
-läsnäollessaan puhuttiin isän rakastajattarista, loi katseensa maahan
-ja mies, joka oli hiukan hämillään, asettui akkunan luo, selkä
-huoneeseen päin.
-
--- Anteeksi, ett'en jätä tätä asiaa, sanoi Denizet. Eikö teillä ollut
-joku selkkaus erään kamarineidon kanssa?
-
--- Niinpä kyllä, Louisette... Mutta, rakas ystävä, hän oli pieni
-pahantapainen tyttöriepu, jolla neljäntoista vuotiaana oli suhteita
-erääseen irtipäästettyyn vankiin. Hänen kuolemaansa koetettiin
-käyttää veljeäni vastaan. Se oli häpeällistä ja minä kerron teille,
-mitenkä asian laita oli.
-
-Varmaankaan ei hän puhunut vastoin parempaa tietoansa. Vaikka hän
-tiesi, mitä hänen oli ajateltava presidentin siveydestä ja vaikka
-tämän traagillinen kuolema ei ollut häntä hämmästyttänyt, tunsi hän
-kuitenkin tarvetta suojella perheen korkeata asemaa. Mitä muuten tuli
-tuohon ikävään juttuun Louisetten kanssa, niin vaikka hän uskoikin
-veljensä varsin hyvin saattaneen tehdä viettelysyrityksiä tuota
-nuorta tyttöä vastaan, oli hän toki yhtä vakuutettu viimeksimainitun
-varhaisesta tapainturmeluksesta.
-
--- Kuvitelkaa mielessänne aivan nuorta tyttöä, oi, niin pientä ja
-herttaista, valkoista ja punaista kuin enkeli, ja sitäpaitsi lempeätä
-ja hellää kuin pieni pyhimys, niin että hän olisi voinut saada
-herran ehtoollisen, antamatta itseänsä ripittää... Voitteko sitä
-ajatella! Hän ei ollut vielä täyttänyt neljäätoista vuotta, kun hän
-oli ystävättärenä jonkinlaisella eläimellä, eräällä Cabuche-nimisellä
-kivityömiehellä, joka oli istunut viisi vuotta vankilassa sen vuoksi,
-että oli kapakassa lyönyt erään miehen kuoliaaksi.
-
-Tuo mies eli villin tavoin Becour-metsässä, mihin hänen isänsä, joka
-oli kuollut surusta, oli jättänyt hänelle perinnöksi puunrungoista
-ja mullasta tehdyn majan. Itsepintaisesti työskenteli hän
-muutamissa siellä sijaitsevissa hyljätyissä kivilouhimoissa, joista
-minun luullakseni on tuotu puolet siitä kivestä, mistä Rouen on
-rakennettu... Ja juuri hänen luolassaan kävi pienokainen katsomassa
-ihmissuttaan, jota koko paikkakunta niin kauheasti pelkäsi, että
-hänen täytyi, kuten ruttotautisen, elää kokonaan muista erotettuna.
-Ja heidät tavattiin usein yhdessä kuljeskelemassa halki metsien,
-käsitysten, tyttö niin pienenä ja hentona, mies niin suurena ja
-eläimellisenä. Se oli sanalla sanoen niin suurta tapain turmelusta,
-että sitä tuskin saattoi uskoa.
-
-Luonnollisesti sain minä sen tietää vasta paljon myöhemmin. Olin
-ottanut Louisetten luokseni melkein armeliaisuudesta ja tehdäkseni
-hyväntyön. Tiesin, että hänen perheensä oli köyhä, mutta Misardit
-olivat tarkoin varoneet kertomasta, että he turhaan olivat antaneet
-lapselle vitsoja, estääkseen häntä livistämästä Cabuche-ystävänsä luo
-heti, kun vaan ovi oli avoinna...
-
-Ja silloin tapahtui onnettomuus. Veljelläni ei Doinvillessa ollut
-omia palvelijoita, vaan Louisette ja eräs toinen palvelustyttö
-siivosivat hänen huoneensa. Eräänä aamuna meni tyttö yksinänsä
-hänen asuntoonsa, eikä koskaan palannut. Minun vakaumukseni mukaan
-oli hän jo aikoja sitten suunnitellut pakonsa, ehkäpä odotti hänen
-rakastajansa häntä ja vei hänet mukanaan...
-
-Mutta kauheinta oli, että viisi päivää myöhemmin pantiin liikkeelle
-huhu, että Louisette oli kuollut ja että veljeni olisi tehnyt
-väkivaltaisen raiskausyrityksen häntä vastaan niin liikuttavain
-asianhaarain vallitessa, että lapsen sanottiin joutuneen kokonaan
-pois suunniltansa, lähteneen Cabuchen luo ja siellä kuolleen
-aivokuumeeseen. Liikkeellä on ollut niin monta erilaista selitystä,
-että on vaikea sanoa, mitä todellakin on tapahtunut. Mutta minä
-puolestani luulen, että Louisette, joka todellakin on kuollut
-pahanlaatuiseen kuumeeseen, sillä sen on eräs lääkäri todistanut,
-on heittänyt henkensä jonkun varomattomuuden johdosta öisin
-kuljeskellessaan soiden keskellä. Mutta ettehän voine uskoa, rakas
-tuomarini, että veljeni olisi häntä rääkännyt. Sehän olisi liian
-inhoittavaa ja on aivan mahdotonta.
-
-Hänen tätä kertoessaan, oli Denizet tarkkaavaisesti kuunnellut,
-ilmaisematta mitään hyväksymistä taikka paheksumista. Ja rouva
-Bonnehon tunsi lopuksi olevansa hiukan hämillään ja lisäsi sen vuoksi:
-
--- Herra Jumala, minä en suinkaan tahdo kieltää, että veljeni
-mahdollisesti on tahtonut laskea leikkiä hänen kanssaan. Hän piti
-nuoresta väestä ja jäykän pintansa alla oli hänellä kätkössä paljon
-rentomielisyyttä. Voimmehan otaksua hänen suudelleen häntä.
-
-Kun hän lausui tämän, tunsivat Lachesnaye-puolisot kainoudessansa
-olevansa syvästi liikutetut.
-
--- Oi, täti sinä, täti!
-
-Mutta hän kohautti olkapäitänsä:
-
--- Minkävuoksi pitäisi valehdella oikeuden edessä?
-
--- Hän suuteli häntä, kentiesi hyväili häntä. Mutta ei suinkaan se
-ollut mikään rikos... Ja näin otaksun minä siitä syystä, ett'ei
-kivityömies ole sitä keksinyt. Varmaankin se on ollut Louisette itse,
-joka on ollut epatto ja valehdellut ja pahentanut asian, kentiesi
-saadakseen jäädä rakastajansa luo, ja siitä on johtunut, että tämä,
-joka oli, kuten jo olen sanonut, eläin, hyvässä uskossa lopulta
-luulotteli, että hänen rakastajattarensa oli murhattu... Hän oli
-raivosta mieletönnä ja kertasi kaikissa kapakoissa, että jos hän
-pääsisi presidenttiin käsiksi, niin pistäisi hän hänet kuoliaaksi
-kuin sian...
-
-Tuomari, joka tähän asti oli ollut vaiti, keskeytti vilkkaasti:
-
--- Onko hän sanonut niin, onko siihen todistajia?
-
--- Kyllä, niin monta kuin haluatte... Sanalla sanoen oli se sangen
-ikävä asia tuo, josta meillä on ollut surua. Onneksi oli veljeni
-asema sellainen, että hän oli kaikkien epäluulojen yläpuolella.
-
-Rouva Bonnehon oli saanut selville, mitä uutta jälkeä herra Denizet
-nyt seurasi, mutta hän tunsi olevansa hiukan levoton ja piti
-sen vuoksi parempana olla siihen liiaksi puuttumatta tekemällä
-puolestansa tuomarille kysymyksiä.
-
-Denizet nousi nyt ylös ja selitti, ett'ei hän kauvempaa tahtonut
-hyväksensä käyttää perheen tuskallista hyväntahtoisuutta. Hänen
-käskystänsä notario nyt luki annetut todistukset, ennen kun ne
-allekirjoitettiin. Hän oli laatinut ne täysin oikein ja niin
-perattuina kaikista tarpeettomista ja loukkaavista lausunnoista, että
-rouva Bonnehon, kun hän piti kynää kädessään kirjoittaakseen alle
-loi hyväntahtoista hämmästystä ilmaisevan katseen tuohon kalpeaan ja
-laihaan Laurentiin, jota hän tähän saakka ei ollut edes huomannut.
-
-Kun sitten tuomari seurasi häntä sekä hänen veljentytärtään ja tämän
-miestä ovelle saakka, puristi hän hänen kättään.
-
--- Älkää unhoittako minua! Te tiedätte aina olevanne tervetullut
-Doinvilleen. Kiitos, ystäväni, te olette yksi minun viimeisistä
-uskollisistani.
-
-Hänen hymynsä verhosi surumielisyyden, jota vastoin hänen
-kuivakiskoinen ja epämiellyttävä veljentyttärensä, joka ensimmäisenä
-läksi huoneesta otti hyvin vaillinaisesti jäähyväiset.
-
-Yksin jäätyään hengitti Denizet yhden minuutin. Hän jäi seisomaan
-ajatuksiinsa vaipuneena. Grandmorin, jonka maine tässä suhteessa
-oli vakaantunut, oli aivan varmaan tehnyt itsensä syypääksi
-väkivaltauksen yritykseen. Tämä teki tutkimuksen sangen
-arkaluontoiseksi asiaksi ja hän päätti olla vieläkin varovaisempi,
-siksi kunnes saisi ministeriöstä odottamansa viittauksen. Mutta ei
-hän silti sen vähemmin riemuinnut. Vihdoinkin oli hän siis saanut
-rikoksellisen käsiinsä:
-
-Astuttuaan paikallensa pöydän ääreen, soitti hän vahtimestaria.
-
--- Antakaa herra Jacques Lantierin tulla sisään.
-
-Roubaud-puolisot odottivat yhä käytävän penkillä näköjänsä sangen
-kärsivällisinä ja juuri kuin horroksiin vaipunein kasvojenpiirtein,
-joita hermostunut vavahteleminen ainoastaan silloin tällöin häiritsi.
-Mutta kun vahtimestari kutsui Jacquesia, he ikäänkuin heräsivät ja
-hieman säpsähtivät. He katsoivat silmät suurina hänen jälkeensä, kun
-hän katosi tuomarin luo. Sitten vaipuivat he jälleen odotukseensa,
-yhä edelleenkin äänettöminä ja kalpeina.
-
-Koko tämä asia oli nyt kolmen viikon ajan pitänyt Jacquesia sangen
-ikävässä mielentilassa, aivan kun se lopulta olisi koskenut häntä
-itseänsä. Se oli sangen tyhmää, sillä eihän hänen tarvinnut soimata
-itseänsä mistään, ei edes siitä, että oli ollut vaiti, ja kuitenkaan
-ei hän voinut mennä tuomarin luo tuntematta jotensakin samaa
-väristystä kuin rikoksellinen, joka pelkää tulevansa ilmi. Hän koetti
-rauhoittua hänen kysymystensä suhteen ja ajatteli tarkoin asiaa,
-peljäten sanovansa liian paljon. Eikö hänen silmistään voinut lukea
-että hänkin olisi voinut murhata? Ei mikään olisi voinut tuntua
-hänestä vastenmielisemmältä kuin se, että hänet kerran toisensa
-jälkeen kutsuttaisiin oikeuden eteen, ja se tavallansa ärsytti häntä,
-jonka aika oli täpärällä, että häntä vaivattiin asioilla, joiden
-kanssa hänellä ei ollut mitään tekemistä.
-
-Tällä kertaa käsitteli herra Denizet ainoastaan kysymystä murhaajan
-tuntomerkeistä. Koska Jacques oli ainoa todistaja, joka vilahdukselta
-oli nähnyt murhaajan, saattoi hän yksinään antaa luotettavia tietoja.
-Mutta Jacques pysyi ensimmäisessä todistuksessaan ja toisti että hän
-oli tuskin sekunnin ajan katsellut murhanäytelmää, ja että sen kuva
-oli ollut niin nopeasti häipyvä, että se oli muistossa muodottomana
-ja epämääräisenä. Hän oli nähnyt ainoastaan sen, että joku leikkasi
-toiselta kaulan poikki, eikä mitään muuta.
-
-Puolen tunnin ajan ahdisteli tuomari häntä hitaasti ja
-itsepintaisesti ja käänteli samaa kysymystä kaikilla ajateltavissa
-olevilla tavoilla: Oliko hän suuri, oliko hän pieni? Oliko hänellä
-partaa, pitkä vai lyhyt tukka? Miten oli hän puettu? Mihin
-yhteiskuntaluokkaan näytti hän kuuluvan? Mutta Jacques oli hämillään
-ja antoi ainoastaan epämääräisiä vastauksia.
-
--- No, kysyi Denizet vihdoin kiivaasti ja katsoi häntä silmiin,
-tuntisitteko hänet jälleen, jos saisitte hänet nähdä?
-
-Jacquesin silmäluomet vavahtivat ja hänet valtasi tuska tämän katseen
-edessä, joka tutkisteli hänen aivojansa. Hän kysyi omaltatunnoltaan
-ääneensä:
-
--- Tuntisinko hänet ... kyllä... ehkä.
-
-Mutta se omituinen pelko, jota hän tunsi itsetiedottoman
-rikoksellisuuden suhteen, palautti hänet heti hänen kiertelevien
-vastaustensa järjestelmäänsä.
-
--- En, enpä luule, että koskaan voisin siitä varmasti väittää.
-Ajatelkaa itse? Kahdeksankymmenen kilometrin nopeus tunnissa?
-
-Tuomari oli juuri alakuloisuutta ilmaisevalla eleellä käskemäisillään
-hänen astua viereiseen huoneeseen, pitääkseen hänet käytettävänään,
-kun hänen mieleensä juolahti toinen ajatus.
-
--- Jääkää tänne ja istuutukaa.
-
-Hän soitti uudelleen ja sanoi vahtimestarille:
-
--- Tuokaa sisään herra ja rouva Roubaud.
-
-Kun nämä jo ovella saivat nähdä Jacquesin, pimeni heidän silmänsä ja
-vilkuelivat levottomasti sinne tänne. Oliko hän puhunut? Istuiko hän
-paikoillaan, jotta häntä kuulusteltaisiin vastatusten heidän kanssaan.
-
-Koko heidän luottamuksensa katosi, kun he tunsivat hänen läsnäolonsa,
-ja aluksi antoivat he vastauksensa jonkun verran hillityllä äänellä.
-Mutta tuomari otti esiin ainoastaan heidän ensimmäisen todistuksensa
-ja heidän tarvitsi vain toistaa samat asiat melkein sanasta sanaan
-samalla tavalla, hänen kuunnellessaan heitä pää kumarassa ja edes
-katselematta heitä.
-
-Sitten kääntyi hän aivan äkisti Séverineen:
-
--- Poliisikomisarion pöytäkirjan mukaan, joka on minun hallussani,
-olette sanonut hänelle, että teidän mielipiteenne mukaan oli joku
-Rouenissa noussut vaunuun juuri kun juna lähti liikkeelle.
-
-Hän ällistyi. Miksi muistutti hän häntä siitä? Oliko se ansa? Oliko
-hänen tarkoituksenaan vetoamalla hänen selityksiinsä houkutella hänet
-puhumaan ristiin? Hän löi sen vuoksi kysyvän katseen mieheensä, joka
-varovaisesti puuttui puheeseen.
-
--- En luule, virkkoi hän, vaimoni lausuneen ajatustaan niin varmassa
-muodossa.
-
--- Anteeksi... Kun te esititte tuon mahdollisuuden, lausui rouva
-Roubaud: Siten kai se tapahtui.
-
--- Minä haluaisin nyt tietää, oliko teillä mitään erityistä syytä
-lausua näin?
-
-Hän joutui nyt aivan hämmennyksiinsä ja oli vakuutettu siitä, että
-ellei hän pitäisi varaansa, niin tuomari vastaus vastaukselta
-pakoittaisi hänet tunnustamaan. Mutta eihän hän kuitenkaan voinut
-pysyä vaiti.
-
--- Ei, ei mitään erityistä syytä. Sanoin sen aivan yksinkertaisesti
-jotakin puhuakseni, sen vuoksi, että muuten olisi ollut vaikea
-selittää, kuinka se on tapahtunut.
-
--- Ette siis ole nähnyt kysymyksessäolevaa miestä, ette siis voi
-antaa meille mitään tietoja hänestä?
-
--- En, en ollenkaan mitään!
-
-Herra Denizet näytti nyt jättävän tämän erityiskohdan tutkimuksessa
-sikseen, mutta palasi heti siihen, kun hän kuulusteli Roubaudia.
-
--- Mistä siis johtuu se; ett'ette te ole nähnyt kysymyksessäolevaa
-miestä, jos hän todellakin on noussut vaunuun, sillä todistuksestanne
-käy selville, että te juttelitte uhrin kanssa vielä lähtömerkkiä
-puhallettaessa?
-
-Tämä itsepintaisuus peljästytti asemapäällikön täydellisesti,
-epätietoinen kun hän oli siitä, mikä olisi viisainta, hyljätä
-miestä koskeva keksintö, vaiko itsepintaisesti pysyä siinä. Jos
-häntä vastaan oli todistuksia, niin voisi otaksuma tuntemattomasta
-murhaajasta tuskin pitää paikkaansa, vieläpä voisi se pahentaa hänen
-asemaansa. Odottaen pääsevänsä tästä selville, vastasi hän hyvin
-perinpohjaisilla ja sekavilla selityksillä.
-
--- On todellakin ikävää, virkkoi herra Denizet, että muistinne on
-jäänyt niin epäselväksi, sillä te voisitte auttaa meitä saamaan lopun
-epäluuloista, joita on syntynyt useampia eri henkilöitä vastaan.
-
-Tämä tuntui olevan lausuttu niin suorastaan Roubaudia vastaan, että
-hän tunsi vastustamatonta tarvetta näyttää syyttömyytensä toteen. Hän
-luuli tulleensa ilmi ja teki heti päätöksensä.
-
--- Se on omantunnonkysymys ja onhan luonnollisin asia maailmassa,
-että tunnen olevani epäröivä. Jos myöntäisin; että minä kyllä luulin
-nähneeni hänet...
-
-Tuomari teki riemuitsevan eleen, ajatellen itsekseen, että tämä
-taipumus vilpittömyyteen oli seurauksena hänen taidostaan johtaa
-kuulustelua. Hän sanoi omaavansa kokemusta siitä omituisesta
-vaikeudesta, mikä muutamilla todistajilla on kertoa sitä, minkä
-tietävät, ja hän mielisteli itseänsä sillä, että hän kyllä saisi nämä
-pusertamaan tietonsa esille, vaikk'eivät he sitä tahtoneet.
-
--- Puhukaa siis... Minkälainen hän oli? Pieni tai suuri taikka noin
-teidän mittaisenne?
-
--- Eipä suinkaan, paljon pitempi. Ainakin sain minä sen käsityksen,
-sillä se oli vain havainto henkilöstä, johon nyt melkein varmasti
-luulen koskettaneeni, kun juoksin ehtiäkseni takaisin vaunuuni.
-
--- Odottakaa, sanoi herra Denizet, ja kääntyi Jacquesiin, kysyi hän
-tältä:
-
--- Oliko hän, jonka te näitte puukko kädessä, pitempi kuin herra
-Roubaud?
-
-Veturinkuljettaja, joka alkoi käydä levottomaksi, kun hän pelkäsi
-myöhästyvänsä viiden junasta, nousi ylös ja tarkasteli Roubaudia.
-Tuntui siltä, kuin ei hän olisi koskaan ennen häntä katsellut ja
-hän ihmetteli, huomatessaan hänet niin pieneksi ja karkeatekoiseksi
-omituisine piirteineen, jotka hän oli nähnyt jossakin ennen, kentiesi
-unissaan.
-
--- Ei, mutisi hän, ei pitempi, jotensakin sama vartalo.
-
-Mutta alipäällikkö pani innokkaasti vastaan.
-
--- Paljonkin pitempi, päätänsä ainakin.
-
-Jacques katsoi edelleenkin häneen silmät hyvin suurina, ja tämän
-katseen esineenä, josta hän luki kasvavaa hämmästystä, liikahti
-Roubaud, ikäänkuin paetakseen omaa näköisyyttänsä, samalla kun
-hänen vaimonsakin peljästyksestä jähmettyneenä seurasi sitä muistin
-äänetöntä työtä, joka heijastui nuoren miehen kasvoille. Tämä oli
-selvästikin aluksi ihmetellyt eräitä yhtäläisyyksiä Roubaudin ja
-murhaajan välillä. Sitten oli hän aivan äkisti päässyt varmuuteen
-siitä, että Roubaud todellakin, kuten huhu oli väittänyt, oli
-murhaaja. Mutta sen jälkeen näytti hän, joka seisoi tuossa suu
-avoinna, joutuneen niin kovan mielenliikutuksen valtaan tämän huomion
-johdosta, että oli mahdotonta tietää, mitä hän tulisi tekemään, eikä
-hän edes itsekään sitä tietänyt. Jos hän puhuisi, olisivat puolisot
-hukassa. Roubaudin ja hänen katseet sattuivat yhteen, ja he kumpikin
-katsoivat toistensa sielun syvyyksiin. Seurasi hetken vaitiolo.
-
--- Teidän käsityksenne ei siis ole sama, sanoi herra Denizet. Jos hän
-teistä näytti pienemmältä, niin sehän on epäilemätöntä, syystä että
-hän seisoi kumartuneena uhrinsa yli.
-
-Hänkin katseli kumpaakin miestä. Hän ei ollut ajatellut voivansa näin
-käyttää hyväkseen tätä ristikuulustelua, mutta hänen ammattivaistonsa
-sanoi hänelle tällä hetkellä, että totuus oli ilmassa. Hänen uskonsa
-Cabuchea koskevaan asiainkäänteeseen alkoi jonkun verran horjua.
-Olisikohan Lachesnayes ollut oikeassa? Olisivatko tosiaankin vastoin
-kaikkea todennäköisyyttä tämä kunnon virkamies ja hänen nuori,
-herttainen vaimonsa rikollisia?
-
--- Oliko miehellä täysiparta? kysyi hän Roubaudilta.
-
-Tällä oli kyllä voimaa vastata, äänensä vähääkään väräjämättä;
-
--- Täysiparta, ei suinkaan! Luulen, että hänellä ei ollut partaa
-laisinkaan.
-
-Jacques ymmärsi, että hänelle tehtäisiin sama kysymys. Miten hän
-vastaisi? Hän olisi voinut vannoa, että miehellä oli täysiparta.
-Hänenhän ei itse asiassa tarvinnut vähääkään välittää näistä
-ihmisistä, ja miks'ei hän sitten sanoisi totuutta?
-
-Mutta kun hän käänsi katseensa pois miehestä, sattui hänen silmiinsä
-vaimon katse, josta hän luki niin palavan rukouksen, koko hänen
-olentonsa niin täydellisen antautumisen, että hän aivan ällistyi.
-Häneen palasi vanha väristys: rakastiko hän siis häntä, voisiko hän
-siis rakastaa häntä lemmekkäästi, ilman luonnotonta hävittämishalua?
-Ja samassa silmänräpäyksessä hänen levottomuutensa vaikutti häneen
-omituisesti, päinvastaista, hänestä tuntui, kuin olisi hänen
-muistinsa himmentynyt, eikä hän enään tuntisi Roubaudia murhaajaksi.
-Koko murhanäytelmä oli nyt hänen edessään epäselvin ääriviivoin ja
-hän tuli siinä määrin epäröiväksi, että olisi kuolemaksensa katunut,
-jos olisi puhunut.
-
-Denizet kysyi nyt häneltä:
-
--- Oliko hänellä täysiparta, kuten herra Roubaudilla?
-
-Ja Jacques vastasi rehellisesti:
-
--- Minä en todellakaan voi sitä sanoa. Minä muistutan vieläkin siitä,
-että tuo kaikki kävi niin nopeasti. En tiedä mitään, enkä tahdo
-väittää mitään varmuudella.
-
-Mutta Denizet oli itsepintainen, sillä hän tahtoi saada lopun
-epäluuloista alipäällikköä vastaan. Hän ahdisteli tätä ja hän
-ahdisteli veturinkuljettajaa ja pusersi vihdoin ensinmainitusta
-murhaajan täydelliset tuntomerkit.
-
-Tämä oli pitkä ja karkeatekoinen, parraton ja oli ollut puettuna
-puseroon, s.o. hänen omien tuntomerkkiensä täydellinen vastakohta.
-
-Mutta veturinkuljettajalta saattoi tuomari poimia ainoastaan
-kierteleviä yksitavuisia sanoja, jotka vahvistivat toisen tekemiä
-väitöksiä.
-
-Tuomari palasi tämän johdosta ensimmäiseen vakaumukseensa: Hän oli
-oikeilla jäljillä, todistajan murhaajasta antama kuva havaittiin
-niin tarkaksi, että jokainen uusi erityiskohta siinä teki sen
-vieläkin varmemmaksi. Nuo syyttömästi epäillyt puolisot saattaisivat
-musertavalla todistuksellaan rikoksellisen mestauslavalle.
-
--- Astukaa tuonne, sanoi hän Roubaud-puolisoille ja Jacquesille
-ja antoi heidän astua viereiseen huoneeseen, sitten kun he olivat
-allekirjoittaneet todistuksensa. Odottakaa siellä, kunnes kutsun
-teitä.
-
-Heti sen jälkeen käski hän, että vanki tuotaisiin sisään ja oli niin
-hyvällä tuulella menestyksestään, että virkkoi notariollensa:
-
--- Nyt, Laurent, on hän käsissämme.
-
-Ovi avattiin ja kaksi santarmia toi suuren, pitkän, viidenkolmatta
-tai kolmenkymmenen vuotiaan miehen. Tuomarin viittauksesta he
-poistuivat ja Cabuche seisoi yksinään keskellä huonetta hämillään ja
-vastaan hangoittelevana kuin saarrettu eläin.
-
-Hän oli suuri ja roteva voimakkaine kauloineen ja suunnattomine
-nyrkkeineen, vaalea ja valkohipiäinen, parta oli harvaa, melkein
-pelkkää kiharaa, keltaista haiventa, silkin pehmoista. Täyteläiset
-kasvot ja matala otsa osoittivat niukkaa ymmärrystä ja kiivasta
-luonnetta, joka noudatti hetken mielijohteita, mutta suuri suu
-ja neliskulmainen nenä, joka muistutti säyseän koiran kuonoa,
-ilmaisi juuri kuin hellyyden tarvetta ja nöyryyttä. Väkivallalla
-tuotuna luolastaan ja metsästään varhain aamulla ja suuttuneena
-syytöksistä, joita hän ei käsittänyt, sai hän jo ällistyksensä
-kautta ja repaleisella puserollansa sen epäiltävän vanginnäön,
-sen luihun rosvomuodon, minkä vankila antaa kunniallisimmallekin
-ihmiselle. Tuli hämärä ja hän katosi tuon tumman huoneen varjoon,
-kun vahtimestari toi sisään suuren lampun, joka loi kirkasta valoaan
-hänen kasvoillensa.
-
-Denizet tarkasteli häntä suurilla, kirkkailla silmillään noiden
-raskaiden silmäluomien alta. Hän ei sanonut mitään, se oli äänetön
-kamppailu, ensimmäinen voimakoetus, ennen kun tuo hurja taistelu
-viekkauksineen ja ansoineen ja moraalisine kidutuksineen olisi
-alkava. Olihan hän rikoksellinen, häntä vastaan oli kaikki sallittua,
-hänellä ei enään ollut muuta oikeutta, kuin tunnustaa rikoksensa.
-
-Kuulustelu alkoi sangen hitaasti.
-
--- Tiedättekö, mistä rikoksesta teitä syytetään?
-
-Cabuche murisi äänellä, joka oli paksuna voimattomasta vihasta:
-
--- Minulle ei sitä ole sanottu, mutta minä epäilen mitä se on. Siitä
-on tarpeeksi asti lörpötelty!
-
--- Tunnetteko presidentti Grandmorinin?
-
--- Kyllä, liiankin hyvin!
-
--- Eräs nuori tyttö, Louisette nimeltänsä, joka oli teidän
-rakastajattarenne, palveli kamarineitona rouva Bonnehonin luona.
-
-Kivenhakkaaja joutui nyt pois suunniltansa raivosta. Hän oli niin
-katkeroittunut, että kaikki muuttui punaiseksi hänen silmissään.
-
--- Ei, vaikka piru olisi! Ne, jotka sitä väittävät, ovat kirottuja
-valehtelijoita. Louisette ei suinkaan ollut minun rakastajattareni.
-
-Tuomari oli uteliaana kuunnellut tätä purkausta. Hän poikkesi hiukan
-kuulustelusta ja sanoi:
-
--- Te olette sangen hurjapäinen; teidät on tuomittu viideksi vuodeksi
-vankeuteen siitä, että eräässä kahakassa olette lyöneet miehen
-kuoliaaksi.
-
-Cabuche painoi päänsä alas. Tämä tuomio oli hänen häpeänsä. Hän
-mutisi:
-
--- Hän sen alkoi... Istuin vankilassa ainoastaan neljä vuotta ja sain
-yhden vuoden armahduksen.
-
--- Te väitätte siis, jatkoi Denizet, ett'ei Louisette ollut teidän
-rakastajattarenne?
-
-Cabuche pujoi taas nyrkkejänsä. Sitten lausui hän hiljaa ja
-katkonaisesti:
-
--- Mutta ajatelkaahan, että hän oli vasta lapsi, ei edes neljäntoista
-vuotias, kun minä jälleen pääsin vapaaksi... Kaikki ihmiset
-karttoivat minua silloin ja olisivat voineet heittää kiviä minun
-päälleni. Mutta hän, jonka aina kohtasin metsässä, hän tuli luokseni
-ja jutteli ja oli niin herttainen... Meistä tuli hyvät ystävykset ja
-me kuljimme käsi kädessä. Se oli niin onnellista aikaa se...
-
-On kyllä totta, että hän kasvoi, ja että minä ajattelin häntä. En voi
-muuta sanoa, olin rakastunut häneen, niin että olisin voinut tulla
-hulluksi. Hänkin piti paljon minusta, ja olisi kyllä voinut käydä,
-kuten te sanoitte, mutta hänet otettiin minulta pois ja hänelle
-hankittiin paikka Doinvilleen.
-
-Kun sitten eräänä iltana tulin kotiin kivilouhimosta, tapasin
-hänet oveni edustalla. Hän oli silloin puoliksi mieletönnä ja niin
-rasittunut että hänellä oli polttavan kuuma. Hän ei ollut uskaltanut
-palata vanhempiensa luo ja etsi senvuoksi minut, kuollakseen minun
-luonani... Voi tuota kirottua sikaa! Minun olisi heti pitänyt pistää
-puukko hänen kurkkuunsa.
-
-Tuomari puristi ohuet huulensa yhteen, ihmeissään siitä
-vilpittömyydestä, mikä ilmeni Cabuchen lausunnosta. Hänen oli
-selvästikin pakko pelata ovelammasti, hän oli tekemisissä
-voimakkaamman vastustajan kanssa, kuin oli luullutkaan.
-
--- Niin, minä tunnen tuon rivon jutun, jonka te ja tyttö keksitte.
-Mutta muistakaa tarkoin, että presidentti Grandmorinin koko elämä
-kohotti hänet teidän syytöstenne yläpuolelle.
-
-Ällistyneenä ja suurin, pyörein silmin sekä kalisevin hampain änkytti
-Cabuche:
-
--- Mitä me olemme keksineet?... Muut ne valehtelevat ja meitä
-syytetään valheista!
-
--- Älkää näytelkö viattoman osaa... Olen jo kuulustellut Misardia,
-joka on naimisissa teidän rakastajattarenne äidin kanssa. Jos tarvis
-vaatii, niin minä kuulustelen häntä ja teitä vastatusten, jolloin
-saatte nähdä mitä hän ajattelee teidän jutustanne... Varokaa tarkoin
-vastauksianne. Meillä on todistajia, me tiedämme kaikki, ja te
-tekisitte viisaimmin puhumalla totta.
-
-Hänen tavallinen menettelytapansa oli koettaa peloitella silloinkin,
-kun hän ei mitään tietänyt, ja kun hänellä ei ollut todistajia.
-
--- Kiellättekö siis julkisesti ja kaikkialla kerskuneenne siitä, että
-te iskisitte suonta presidentti Grandmorinista?
-
--- Siten kyllä olen sanonut. Ja minä sanoin sen aivan rehellisesti,
-sillä sormeni kovasti syhyivät!
-
-Tuomari hämmästyi tästä hänen myöntämisestänsä niin kovin. Hän oli
-odottanut järjestelmällistä ja yhtämittaista kieltämistä. Mutta
-puhuteltu tunnusti nyt uhkauksensa. Mikähän viekkaus tässä piili?
-Peläten menettelevänsä liian kiireisesti, mietti hän silmänräpäyksen,
-silmäili Cabuchea tarkoin ja sitten yht'äkkiä tämän kysymyksen:
-
--- Mitä teitte helmikuun 14 ja 15 päivien välisenä yönä?
-
--- Laskeuduin levolle 6 ajoissa... En voinut oikein hyvin, ja
-serkkuni Louis teki minulle sen palveluksen, että ajoi kivikuorman
-Doinvilleen.
-
--- Niin, serkkunne on nähty silloin, kun hän kuorminensa ajoi radan
-yli. Mutta kysyttäessä ei serkkunne ole voinut sanoa muuta, kuin että
-te olitte eronneet päivällisen ajoissa, ja ettei hän enään senjälkeen
-nähnyt teitä. Voitteko näyttää toteen että menitte makuulle kello
-kuudelta?
-
--- Mitä tyhmyyksiä. En minä voi näyttää sitä toteen. Minulla on oma
-yksinäinen tupa metsänlaidassa. Minä sanon olleeni siellä, ja siinä
-kaikki.
-
-Silloin päätti herra Denizet lyödä suuren iskun musertavalla
-väitteellä. Hänen kasvonsa jäykistyivät tahdonvoiman jännityksestä ja
-suu näytteli kokonaisen näytelmän.
-
--- Minä sanon teille, mitä te teitte helmikuun 14 päivän iltana...
-Kello 8 te Barentinissa nousitte Rouenin junaan tarkoituksessa,
-mikä ei vielä ole tutkimuksesta käynyt selville. Te aijoitte palata
-kuriirijunalla, joka pysähtyy Rouenissa yhdeksän ja kolme, ja
-te olitte väkijoukossa asemasillalla, kun äkkäsitte presidentti
-Grandmorinin vaunussaan. Huomatkaa nyt, että minä varsin kernaasti
-myönnän, ett'ei se ollut mikään edeltäpäin suunniteltu rikos, vaan
-että te saitte sen ajatuksen vasta silloin... Teidän onnistui
-tungoksessa tunkeutua vaunuun, te odotitte, kunnes juna oli
-Malaunay-tunnelissa, mutta te olitte laskenut ajan väärin, sillä juna
-jätti tunnelin, juuri kun te teitte murhan... Sitten heititte ruumiin
-ulos ja poistuitte junasta Barentinissa, sitten kun myös olitte
-viskannut matkahuovan menemään... Sen te teitte.
-
-Hän vakoili pienintäkin ryppyä Cabuchen punaisilla kasvoilla ja
-suuttui, kun tämä, joka aluksi oli kuunnellut hyvin tarkkaavaisesti,
-lopuksi purskahti nauruun.
-
--- Mitä juttua te kerrottekaan?... Jos minä olisin sen tehnyt, niin
-puhuisin siitä.
-
-Sitten jatkoi hän tyynesti:
-
--- Minä en ole sitä tehnyt, mutta minun olisi pitänyt tehdä se. Niin,
-hitto vieköön, olempa pahoillani, etten ole sitä tehnyt.
-
-Denizet ei voinut saada Cabuchelta urkituksi mitään. Hän toisti
-turhaan kysymyksensä, palasi kymmenen kertaa samoihin asioihin,
-vaikkakin eri teitä. Ei, yhä vaan ei! Hän ei ollut se. Hän kohautti
-olkapäitänsä ja piti sitä hullunkurisena. Häntä vangittaessa oli
-tutkittu hänen majansa, vaan ei oltu löydetty aseita, pankinseteleitä
-eikä kelloa, mutta raskauttavana todistuksena oli otettu
-takavarikkoon housut, joissa oli muutamia pieniä veripilkkuja. Hän
-päästi uuden naurunhohotuksen: Olipa sekin soma juttu: jänis, jonka
-hän oli pyydystänyt ansaan, oli tahrinut hänen säärensä vereen!
-
-Nyt oli se tuomari, joka rikoksesta saamassaan päähänpälkähtämässä
-kadotti jalansijan ja liian suuressa ammattitaidossaan sekotti asian
-ja joutui pois yksinkertaisesta totuudesta. Tuo yksinkertainen
-mies, joka ei pystynyt käyttämään viekkautta, kävi alituisella
-kieltäytymisellään voittamattomaksi, ja se saattoi Denizetin
-vähitellen aivan raivoihinsa. Sillä hän ei voinut muuta, kuin pitää
-häntä syyllisenä ja jokainen uusi kieltäminen ärsytti häntä vielä
-enemmän, koska hän piti sitä itsepintaisena pysymisenä valheessa ja
-hurjuudessa. Mutta hän kyllä pakottaisi hänet paljastamaan itsensä.
-
--- Te siis kiellätte?
-
--- Tietysti, koska minä en ole se... Jos minä se olisin, niin minä
-ylpeilisin ja puhuisin siitä.
-
-Denizet nousi nyt kiivaasti ylös ja avasi itse pienen viereisen
-huoneen oven. Ja kutsuttuaan sisään Jacquesin, kysyi hän häneltä:
-
--- Tunnetteko tämän miehen?
-
--- Kyllä, minä tunnen hänet, vastasi veturinkuljettaja hämmästyneenä.
-Olen ennen nähnyt hänet Misardin luona.
-
--- Ei, ei ... tunnetteko hänet rautatievaunussa olleeksi murhaajaksi?
-
-Jacques kävi heti varovaiseksi. Eihän hän sitä paitsi tuntenutkaan
-häntä rautatievaunussa olleeksi. Tuo toinen oli näyttänyt hänestä
-lyhyemmältä ja tummemmalta. Hän oli juuri sanomaisillaan sen, kun
-huomasi, että se olisi liiaksi pitkälle uskallettua. Ja sen vuoksi
-vastasi hän edelleenkin vältellen:
-
--- En tiedä, en voi sitä sanoa... Minä vakuutan, herra tuomari,
-ett'en voi sitä sanoa.
-
-Viipymättä kutsui Denizet nyt sisään Roubaud-puolisot vuorostansa ja
-kysyi heiltä:
-
--- Tunnetteko te hänet?
-
-Cabuche hymyili edelleen. Hän ei hämmästynyt ja nyökkäsi
-Séverinelle, jonka hän oli tuntenut, kun tämä nuorena tyttönä asui
-Croix-de-Maufrasissa. Mutta Séverine ja hänen miehensä ällistyivät,
-saadessaan nähdä hänet. He ymmärsivät, että hän oli se vangittu,
-josta Jacques oli maininnut, ja että hänen pyyntönsä oli aiheuttanut
-heidän uudelleen kuulustelemisensa. Roubaud oli hämillään ja
-peljästyksissään hänen yhdennäköisyydestään sen olemattoman murhaajan
-kanssa, jonka tuntomerkit hän oli kuvannut suorastaan omiensa
-vastakohdaksi. Tämä oli sula sattuma, ja hän joutui siitä niin
-sekaannuksiinsa, ett'ei tietänyt, mitä vastaisi.
-
--- No, tunnetteko hänet?
-
--- Herra Jumala! Se oli, sanon sen vieläkin kerran, pelkkä
-mielikuvite, henkilö, joka liipaisi minua... Hän on kyllä tuon toisen
-mittainen, ja vaaleatukkainen ja parraton...
-
--- Tunnetteko hänet?
-
-Alipäällikkö tunsi ahdistusta ja hänen koko ruumiinsa vapisi
-sisällisestä, äänettömästä taistelusta, mutta itsesäilytysvaisto
-voitti.
-
--- En voi sitä varmasti väittää. Mutta yhdennäköisyys on suuri.
-
-Nyt alkoi Cabuche kiroilla. Hän ei voinut muuta kuin lopen ikävystyä
-ja suuttua sellaisista jutuista. Koska se ei ollut hän, niin
-tahtoi hän lähteä tiehensä. Veri nousi hänen päähänsä, hän huitoi
-nyrkeillään ja tuli niin hirmuiseksi, että täytyi kutsua santarmit
-viemään hänet pois.
-
-Mutta Denizet riemuitsi tästä rajuudesta, näistä ahdistetun
-petoeläimen ponnistuksista, joka tahtoo murtautua ulos. Nyt oli hänen
-vakaumuksensa järkähtämätön ja hän osoitti sen.
-
--- Huomasitteko hänen silmiänsä? Silmistä minä heidät tunnen! Hän on
-nyt saanut tarpeeksensa ja on meidän hallussamme.
-
-Roubaud-puolisot katsoivat jäykästi toisiinsa. Nyt oli se siis ohi,
-he olivat pelastetut, koska oikeus oli saanut rikollisen käsiinsä. He
-olivat edelleenkin hiukkasen hämillään ja heillä oli paha omatunto
-sen osan johdosta, jota heidän oli asiainhaarain pakosta ollut pakko
-näytellä. Mutta heidän ilonsa karkoitti kaikki epäillykset. He
-hymyilivät Jacquesille ja odottivat keventynein mielin ja ikävöiden
-raittiiseen ilmaan, että tuomari antaisi heidän kaikkien kolmen
-lähteä, kun vahtimestari samassa tuli tuomaan kirjettä.
-
-Denizet istuutui taasen nopeasti pöytänsä ääreen ja luki kirjeen
-hyvin tarkkaan, unhoittaen noiden kolmen todistajan läsnäolon.
-Se oli kirje ministeriöltä, se viittaus jota hänen olisi pitänyt
-odottaa, ennen kun uudelleen joudutti tutkimista. Ja kirjeen
-sisällys lienee vähentänyt hänen voittoriemuansa, sillä vähitellen
-hänen kasvonsa jäykistyivät ja niille palasi järkähtämätön
-synkkyytensä. Silmänräpäykseksi hän kohotti päätään ja vilkaisi
-Roubaud-puolisoihin, kuin olisi kirje muistuttanut häntä heistä.
-
-Heidän lyhyt ilonsa loppui nyt, he vaipuivat takaisin samaan ikävään
-mielialaan ja tunsivat jälleen olevansa pulassa. Miksi oli hän nyt
-niin katsellut heitä? Oliko Pariisissa löydetty tuo varomaton, kolme
-riviä sisältävä kortti, jonka takia hän alati oli ollut levoton?
-Séverine tunsi varsin hyvin herra Camy-Lamotten, jonka hän usein oli
-tavannut presidentin luona, ja tiesi että hän oli saanut tehtäväkseen
-järjestää vainajan paperit. Roubaudia kalvoi katkera katumus sen
-johdosta, ettei hän ollut ajatellut lähettää vaimoansa Pariisiin
-edullisille vierailuille ja ainakin hankkimaan varmuutta ylisihteerin
-suojeluksesta siltä varalta, että yhtiön johtokunta ikävystyisi
-noihin pahoihin huhuihin ja erottaisi hänet virastaan. He eivät
-kääntäneet silmiänsä tuomarista ja tunsivat molemmat levottomuutensa
-kasvavan sikäli kuin näkivät hänen käyvän synkemmäksi. Häntä näkyi
-vaivaavan tuo kirje, joka sotki sekaisin koko hänen menestyksellisen
-päivätyönsä.
-
-Vihdoin laski Denizet kirjeen pois ja oli hetkisen ajatuksiinsa
-vaipuneena, tuijottaen Roubaud-puolisoihin ja Jacquesiin. Sitten hän
-tyytyi kohtaloonsa ja puhui ääneensä itsekseen:
-
--- No niin, saammehan nähdä, asia täytyy ottaa vielä kerran
-käsiteltäväksi... Saatte lähteä.
-
-Mutta kun heidän kaikkien kolmen piti lähteä, ei hän voinut vastustaa
-haluansa saada varmuutta, luoda valoa siihen tärkeään kohtaan, joka
-turmeli hänen uuden järjestelmänsä, vaikkakin häntä kehoitettiin
-olemaan tekemättä mitään enempää ilman edelläkäypää yhteistä
-neuvottelua.
-
--- Ei, te voitte jäädä vielä silmänräpäykseksi, sanoi hän
-Jacquesille, minulla on vielä kysymys tehtävänä teille.
-
-Roubaud-puolisot odottivat käytävässä. Ovet olivat avoinna, mutta
-he eivät voineet lähteä tiehensä, jokin pidätti heitä, ahdistus sen
-johdosta, mitä tuomarin huoneessa tapahtui, fyysillinen mahdottomuus
-mennä pois ennen kun olivat saaneet kuulla Jacques'ilta, mitä
-häneltä vielä oli kysytty. He seisoivat liikkumattomina samassa
-paikassa, vaikka jalkansa olivat lopen väsyneet. Vihdoin vaipuivat he
-äänettöminä vieretysten samalle penkille, jossa aikaisemmin olivat
-tuntikausia odottaneet.
-
-Kun veturinkuljettaja jälleen tuli näkyviin, nousi Roubaud sangen
-vaivaloisesti seisoalleen.
-
--- Me odotimme teitä, saadaksemme seuraa ratapihalle... No?
-
-Mutta Jacques käänsi tuskastuneena päänsä poispäin, ikään kuin olisi
-hän tahtonut välttää Séverinen katsetta, joka oli häneen kiinnitetty.
-
--- Hän ei nyt tiedä enempää kuin ennenkään, hän vain sekoittaa asian.
-Nyt kysyi hän minulta, eikö murhaajia ollut kaksi. Ja kun minä
-Havressa olin puhunut mustasta kasasta, joka makasi ukon jalkojen
-päällä painamassa, niin kysyi hän minulta siitä... Hän näyttää olevan
-sitä mieltä, että se vain oli matkahuopa. Hän noudatti sen ja minun
-täytyi lausua siitä mielipiteeni... Niin, Herra Jumala, ehkä se
-olikin matkahuopa.
-
-Roubaud-puolisot vapisivat. Oltiin heidän jäljillänsä, ja tämä
-nuoren miehen lausuma sana voisi syöstä heidät perikatoon. Hän
-tiesi varmasti, miten asianlaita oli, ja lopultakin hän saataisiin
-lörpöttelemään siitä.
-
-Vaitiollen kulkivat he pois oikeuspalatsista, rouva Roubaudin
-kävellessä molempien herrojen välissä.
-
-Heidän saavuttuaan kadulle, virkkoi alipäällikkö:
-
--- Sepä totta, toveri, vaimoni täytyy matkustaa päiväksi Pariisiin
-asioita toimittamaan. Tekisitte sangen kauniisti, jos pitäisitte
-hänestä huolta siinä tapauksessa, että hän jotakin apua tarvitsee.
-
-
-
-
-V.
-
-
-Minuutilleen neljännestä yli kahdentoista ilmoitti Pont de
-l'Europen luona oleva vartia ohjesäännöissä määrätyillä kahdella
-torventörähdyksellä Havren pikajunan, joka nyt tuli esiin
-Batignolles-tunnelista. Kääntöpyörä pantiin liikkeelle ja päästäen
-lyhyen vihellyksen ajoi juna ratapihalle, natisten, savuten ja valuen
-rankkasadetta, jota oli kestänyt Rouenista saakka.
-
-Asemamiehet eivät vielä olleet vääntäneet vaunuovien salpoja auki,
-kun muuan ovi avautui ja Séverine hyppäsi reippaasti asemalaiturille,
-ennen kun juna edes oli oikein pysähtynyt. Hänen vaununsa oli
-loppupäässä ja hänen täytyi sen vuoksi kiiruhtaa, päästäkseen veturin
-luo tuon vaunuista nousseiden matkustajain muodostaman vahvan virran
-sekä lasten ja matkakapineiden sekamelskan lomitse. Jacques seisoi
-veturissa, odottaen menoa veturitalliin, sillä aikaa kun Pecqueux
-rievulla pyyhkieli messinkiheloja.
-
--- Siitä on siis suostuttu, sanoi Séverine, nousten varpaisilleen.
-Minä olen kello 8 Rue Cardinetin varrella, ja te olette silloin niin
-kiltti, että esitätte minut päälliköllenne, jotta voin lausua hänelle
-kiitokseni.
-
-Roubaud oli keksinyt sen tekosyyn, että hänen oli kiitettävä
-Batignollen veturivarikon päällikköä jostakin palveluksesta,
-minkä tämä muka oli tehnyt. Siten pääsisi Séverine tilaisuuteen
-käyttää Jacquesin avuliaisuutta hyväksensä sekä voisi vetää nauhat
-kireämmälle ja vaikuttaa häneen.
-
-Nokisena, läpimärkänä ja väsyneenä taistelussa sadetta ja tuulta
-vastaan, loi Jacques häneen ankaran katseen, eikä vastannut.
-Havresta lähdettäessä ei hän ollut voinut vastata kieltävästi hänen
-miehelleen, mutta ajatellessaan olevansa kahden kesken hänen kanssaan
-hän ällistyi, sillä hän tunsi liiankin hyvin nyt himoitsevansa häntä.
-
--- Vai kuinka? toisti Séverine hymyillen ja loi häneen suloisesti
-hyväilevän katseen, vaikkakin häntä sekä hämmästytti että loukkasi
-nähdä hänet noin likaisena ja melkein tuntemattomana. -- Minä luotan
-teihin.
-
-Kun hän kurkotti vieläkin enemmän ja nojasi käsineen peittämän
-kätensä erääseen rautavedikkeeseen, oli Pecqueux siksi kohtelias,
-että varoitti häntä.
-
--- Varokaa, te ryvötätte itsenne.
-
-Jacquesin täytyi silloin lopultakin vastata, mutta hän teki sen hyvin
-yrmeällä äänellä:
-
--- Niin, Rue Cardinet... Ellen minä vaan sula tässä kirotussa
-sateessa. Nyt on oikea koiranilma.
-
-Séverine punastui Jacquesin viheliäisen tilan johdosta ja lisäsi,
-juuri kuin olisi viimemainittu saanut kärsiä ainoastaan hänen
-tähtensä:
-
--- Voi minkälaiselta te näytätte, ja minun kun oli niin hyvä olla!...
-Minä ajattelin teitä ja olin vallan epätoivoissani, kun satoi niin
-hirveästi... Minä joka iloitsin siitä, että te toitte minut tänne ja
-veisitte minut tänä iltana pikajunalla takaisin!
-
-Mutta tämä rakastettava ja hyvin hellä tuttavallisuus näytti vain
-saattavan hänet vieläkin levottomammaksi ja häntä rauhoitti se,
-kun kuului huuto: "Peräyttäkää!" Hänelle tuli silloin kiire antaa
-höyrypillin soida, jolloin lämmittäjä viittasi Séverineä menemään
-pois tieltä.
-
--- Kello 3!
-
--- Niin, kello 3!
-
-Veturin lähtiessä liikkeelle, oli Séverine viimeinen, joka
-poistui asemalaiturilta. Kun hän Rue d'Amsterdamilla aikoi avata
-sateenvarjonsa, huomasi hän iloksensa, että sade oli tauonnut. Hän
-käveli aina Place de Havrelle saakka, jossa hän hetken mietittyään
-katsoi parhaaksi heti syödä aamiaista. Kello oli nyt viisikolmatta
-minuuttia yli yhdentoista; hän meni erääseen Rue Saint-Lazaren
-kulmauksessa sijaitsevaan ravintolaan tilasi itselleen kyljyksen
-paistettujen munien kera. Hän söi hyvin hitaasti ja vaipui kokonaan
-samoihin ajatuksiin, jotka olivat kiusanneet ja vainonneet häntä
-nyt useampia viikkoja. Tällöin hän kalpeni, kävi levottomaksi, eikä
-hänellä enään ollut jäljellä sävyisää vietteleväistä hymyänsä.
-
-Roubaud oli pitänyt vaarallisena odottaa kauemmin ja oli sen
-vuoksi edellisenä iltana, eli kaksi päivää jälkeen Rouenissa
-pidetyn kuulustelun, tullut siihen päätökseen, että Séverinen oli
-matkustettava tervehtimään herra Camy-Lamottea, ei ministeriöön,
-vaan hänen kotiinsa Rue du Rocherin varrelle, missä hän asui eräässä
-aivan Hôtel Grandmorinin vieressä sijaitsevassa hotellissa. Séverine
-tiesi hänen olevan tavattavissa siellä klo 1, eikä sen vuoksi pitänyt
-kiirettä. Hän ajatteli sitä, mitä sanoisi ja koetti arvata hänen
-vastauksensa, jott'ei antaisi minkään sekaannuttaa itseänsä.
-
-Se oli uusi levottomuuden syy, mikä edellisenä iltana oli jouduttanut
-hänen matkustamistansa. Juorukellojen kautta asemalla oli hän saanut
-kuulla rouva Lebleun ja Philomènen kertoneen kaikkialla, että yhtiö
-erottaisi Roubaudin, koska hänen virassa pitämisensä katsottiin
-muka häpäisevän yhtiötä. Ja pahinta oli, että herra Dabadie suoraan
-kysyttäessä ei ollut sitä kieltänyt, mikä seikka antoi huhulle sangen
-suuren merkityksen. Hänen oli silloin välttämätön pakko rientää
-Pariisiin puhumaan heidän puolestansa ja ennen kaikkea anomaan tämän
-mahtavan henkilön suojelusta, kuten ennen presidentin.
-
-Mutta sellaisen pyynnön takana joka ainakin kelpaisi selittämään
-vieraisilla käyntiä, oli vieläkin pakottavampi vaikutin, nimittäin
-heidän tuntemansa polttava, ääretön tarve saada tietoja asemasta,
-sama tarve, joka pakottaa rikoksellisen ennemmin ilmaisemaan itsensä
-kun olemaan tietämättömyydessä. Tietämättömyys olisi tappanut heidät
-nyt, kun he tunsivat tulleensa ilmi, sitten kun Jacques oli kertonut
-heille, että viranomaiset epäilivät vielä toisenkin murhaajan
-olevan olemassa. He olivat väsymättömät keksimään uusia otaksumia
-kirjeen löytämisestä, uuden tutkimuksen toimeenpanemisesta j.n.e.
-Tunnin toisensa jälkeen he odottivat kotitarkastusta, vangitsemista;
-ja heidän tuskansa tulivat niin suuriksi ja pieninkin asia, mikä
-tapahtui heidän läheisyydessään, teki niin uhkaavan ja levottomuutta
-herättävän vaikutuksen heihin, että he lopulta pitivät hirmukohtausta
-parempana, kuin tätä alituista levottomuutta. He halusivat saada
-varmuutta ja päästä kauemmin kitumasta.
-
-Séverine söi kyljyksensä ja vaipui niin ajatuksiinsa, että ihan
-säpsähti hämmästyneenä siitä, että oli julkisessa ravintolassa.
-Kaikki kävi maultansa niin karvaaksi ja hänen oli niin vaikea niellä
-mitään, eikä hän voinut edes juoda kahvia. Mutta miten hitaasti hän
-söikään, kello oli tuskin neljännestä yli kahdentoista, kun hän läksi
-ravintolasta. Vielä kolme neljännestuntia kulutettavana! Hän, joka
-jumaloi Pariisia, ja oli niin ihastunut kaduilla kuljeskelemiseen
-niinä harvoina kertoina, joina hän oli siellä, hän tunsi nyt
-olevansa niin eksynyt ja peloissaan ja kärsimätön saamaan lopun
-kaikesta ja sitten piiloutumaan. Katukäytävät alkoivat jo kuivaa
-ja vieno tuuli ajoi pilvet kokonaan pois. Hän kulki Rue Tronchetia
-alaspäin ja saapui la Madeleinen luona olevalle kukkatorille. Nyt
-oli yksi noista viimeisistä, kalpeista maaliskuun talvipäivistä,
-jolloin varsinkin kevätesikköjen ja atsaleeojen tuonti on niin
-runsas. Hän vaelteli puolisen tuntia tässä varhaisessa keväässä ja
-vaipui epämääräisiin haaveiluihin, ajatellen Jacquesia vihollisena,
-jolta hänen oli riistettävä aseet. Hänestä tuntui, kuin olisi hän
-jo käynyt Rue du Rocherin varrella, ja että kaikki kävisi hyvin
-sillä taholla, että hänen nyt vain oli päästävä varmuuteen tuon
-nuoren miehen vaitiolosta. Mutta se oli varsin hankala yritys, ja
-hänen aivoillaan oli paljon tekemistä, keksiessään kaikenlaisia
-romantillisia suunnitelmia, joiden mukaan se tapahtuisi. Tämä ei
-kuitenkaan vaikuttanut väsymystä eikä levottomuutta, vaan tuuditti
-hänen ajatuksensa hiljaiseen lepoon.
-
-Mutta silloin äkkäsi hän äkisti erään huvimajan kellon ... kymmenen
-minuuttia yli yhden. Hän ei ollut toimittanut asiaansa, hänet valtasi
-uudelleen tuska asiain todellisen tilan johdosta ja hän kiiruhti Rue
-du Rocherille.
-
-Herra Camy-Lamottesin hotelli sijaitsi mainitun kadun ja Rue de
-Naplesin kulmauksessa, ja Séverinen täytyi kulkea ohi Grandmorinin
-hotellin, joka lepäsi siinä autiona ja hiljaisena, alaslasketuin
-akuttimin. Hän katsahti ylöspäin ja joudutti askeleitansa. Hän muisti
-viimeisen käyntinsä tässä talossa, ja näki sen seisovan suurena
-ja uhkaavana edessänsä. Ja kun hän muutaman askeleen pääsi siitä,
-vaistomaisesti kääntyi ympäri ja katsoi taakseen, kuin kirkuvan
-väkijoukon takaa-ajama henkilö, huomasi hän vastapäätä olevalla
-katukäytävällä Rouenin tutkintotuomarin, herra Denizetin, joka
-myös käveli katua ylöspäin. Hän pysähtyi ällistyneenä. Oliko hän
-huomannut hänet, kun hän silmäili taloa? Ei, tutkintotuomari käveli
-tyyneesti ja hän päästi hänet edelle, kulkien hyvin levottomana hänen
-perässään. Ja hän sai uuden piston sydämmeensä, nähdessään Denizetin
-Rue de Naplesin kulmauksessa soittavan Camy-Lamotten ovikelloa.
-
-Hän joutui aivan suunniltaan peljästyksestä. Nyt ei hän ainakaan
-uskaltaisi mennä sinne. Hän kääntyi ympäri, joutui Rue de
-Edimbourgille ja kulki sitä Pont de Europeen saakka. Vasta siellä
-luuli hän olevansa turvassa. Hän ei hämmingissään enää tietänyt,
-minne menisi tai mihin ryhtyisi, ja nojasi liikkumattomana
-kaidepuihin ja katseli rantarakennelmien lävitse alas tuolle laajalle
-asema-alueelle, jolla junat lakkaamatta tulivat ja menivät. Hän
-seurasi niitä peljästyneillä katseillaan, hän oli vakuutettu siitä,
-että tuomari oli tullut sinne murha-asian takia, että he molemmat
-puhuivat hänestä, että hänen kohtalonsa ratkaistiin juuri tällä
-hetkellä. Epätoivoissaan sai hän silloin halun mieluimmin heti
-heittäytyä junan alle, kuin palata Rue du Rocherille. Hän saattoi
-juuri nyt nähdä erään junan tulevan ulos kaukoliikennettä varten
-varatulta junasillalta. Se kulki hänen jalkojensa alitse ja haalea,
-valkoinen savupyörre lehahti vasten hänen kasvojansa.
-
-Mutta ajatus siitä, että matka silloin olisi ollut tyhmä ja hyödytön,
-ja siitä hirveästä tuskasta, minkä hän jälleen veisi mukanansa
-kotiin, ellei hänellä olisi kylliksi voimia hankkia itsellensä
-varmuutta, pääsi silloin valtaan sellaisella painolla, että hän
-päätti viiden minuutin kuluessa voittaa takaisin rohkeutensa.
-Veturit sähisivät ja hän seurasi silmillänsä pientä sellaista, joka
-kuljetti erästä junaa kiertolinjalle. Ja nostaen katseensa ylös
-vasemmalle, tunsi hän pakkahuoneen yläpuolella, korkealla Amsterdamin
-kujan varrella olevassa talossa Victoire eukon akkunan ja hän näki
-jälleen olevansa siellä miehensä kanssa, tuijottaen alas akkunasta
-vähää ennen tuota inhoittavaa kohtausta, joka oli syynä koko heidän
-onnettomuuteensa. Tämä palautti muistiin hänen vaarallisen asemansa
-niin kirvelevällä tuskalla, että hän heti tunsi olevansa valmis
-uhmailemaan kaikkea, saadakseen siitä lopun. Torventörähdykset ja
-pitkäveteinen jyrinä huumasivat häntä ja taajat savupilvet, jotka
-lensivät Pariisin kirkkaalle, avaralle taivaalle, katkaisivat
-näköalan. Hän palasi nyt Rue du Rocherille ja kulki kuin olisi mennyt
-itsemurhaa tekemään, kiireisin askelin, äkisti ruvettuaan pelkäämään
-ett'ei enää tapaisi häntä kotona.
-
-Kun Séverine oli painanut soittojohdon nappulaa, kiiti jäätävä
-peljästys jälleen hänen lävitsensä. Mutta palvelija oli jo kysynyt
-hänen nimeänsä ja pyytänyt häntä istuutumaan odotushuoneeseen. Hiljaa
-avattujen ovien kautta kuuli hän sangen selvästi kahden henkilön
-välisen vilkkaan keskustelun. Sitten syntyi syvä ja täydellinen
-äänettömyys. Hän ei tuntenut mitään muuta, kuin sen, miten kumeasti
-hänen ohimojensa kohdalla tykytti. Hän sanoi itselleen, että tuomari
-vielä harkitsi asiaa, ja että hän epäilemättä saisi odottaa sangen
-kauan, mikä tuntuisi hänestä sietämättömältä. Mutta hän hämmästyi:
-palvelija antoi hänen astua sisään. Tuomari ei varmaankaan ollut
-lähtenyt, ja Séverine aavisti hänen seisovan piilossa oven takana.
-
-Hän oli viety suureen, synkkään virkahuoneeseen, jossa oli tummat
-huonekalut, paksu matto ja paksut oviverhot, mitkä tekivät sen
-niin umpinaiseksi, ett'ei mikään ääni ulkoa voinut tunkeutua
-sisälle. Mutta siellä oli kukkia, vaaleita ruusuja pronssikorissa,
-jotka kaikessa tässä ankarassa totisuudessa ilmaisivat salattua
-lempeyttä, harrastusta mukavaan elämään. Talon isäntä seisoi suorana.
-Varsin moitteettomasti istuvassa takissaan ja kapeine kasvoineen,
-mitkä harmaantunut poskiparta teki jonkun verran suuremmiksi,
-näytti hän tosin ankaralta ja vakavalta, mutta hänellä oli vielä
-notkea vartalo ja oli hän myös jonkun verran säilyttänyt vanhan
-maailmanmiehen hienoutta ja ylhäisyyttä, jonka tarkoituksellisen,
-virallisen jäykkyyden taakse hymy tuntui voivan piiloutua. Huoneessa
-vallitsevassa hämärässä hän näytti sangen ylhäiseltä ja arvokkaalta.
-
-Séverine tunsi sisään astuessaan, kuinka lämmin, ummehtunut
-ilma painosti hänen rintaansa. Hän näki siellä ainoastaan herra
-Camy-Lamotten, joka katseli häntä, kun hän lähestyi. Camy-Lamotte
-ei antanut mitään merkkiä kehoittaakseen häntä istumaan, eikä
-osoittanut olevansa halukas alottamaan keskustelua, vaan odotti, että
-hän selittäisi syyn käyntiinsä. Tämä vielä pidensi vaitioloa, mutta
-ankaralla ponnistuksella sai Séverine äkkiä itsehillitsemiskykynsä
-takaisin ja astui kylmäverisenä ja varovaisena vaaraa vastaan.
-
--- Herra ylisihteeri, suvainnette suoda anteeksi rohkeuteni
-koettaa vedota teidän hyväntahtoiseen muistiinne. Te tunnette
-sen korvaamattoman vahingon, minkä olen kärsinyt, ja nykyisessä
-hyljätyssä tilassani olen rohjennut toivoa teiltä jossain määrin
-edelleenkin saavani sitä puolustusta ja suojelusta, jota teidän
-ystävänne, minun niin katkerasti kaivattu suojelijani, meille
-lahjoitti.
-
-Camy-Lamotte ei silloin voinut muuta, kuin viittauksella
-kehoittaa häntä istumaan, sillä tämä oli naisellisen teeskentelyn
-synnynnäisellä taidolla lausuttu täysin vilpittömällä äänellä,
-liikanaisetta nöyryydettä taikka surutta. Mutta hän ei vieläkään
-virkkanut mitään, vaan istuutui itsekin ja odotti. Oivaltaessaan,
-että hänen oli tarkemmin selitettävä sanottavansa, jatkoi Séverine:
-
--- Pyydän saada muistuttaa teitä siitä, että minulla on ollut kunnia
-tavata teidät Doinvillessä. Voi, se oli onnellinen aika minulle...
-Nyt on paha aika tullut, ja minulla on ainoastaan teidät, minä
-pyydän teidän apuanne sen miehen nimessä, jonka me molemmat olemme
-kadottaneet. Te, joka olitte niin kiintynyt häneen, täydentäkää te
-hänen hyvätyönsä, korvaatkaa te hänet.
-
-Ylisihteeri kuunteli hänen puhettansa ja katseli häntä; ja kaikki
-hänen epäluulonsa järkähtivät; Séverine näytti näet siinä määrin
-luonnolliselta ja viehättävältä kaipauksessaan ja rukouksissaan.
-Se lyhyt, nimetön kirjelappu, jonka hän oli löytänyt Grandmorinin
-paperien joukosta, ei hänen mielestään ollut voinut tulla keneltäkään
-muulta, kuin Séverineltä, jonka myöntyväisyys presidentin
-toivomuksiin ei hänelle ollut tuntematon. Jo ilmoitus hänen tulostaan
-oli aivan äsken saanut hänet täydellisesti vakuutetuksi siitä, ja hän
-oli keskeyttänyt keskustelunsa tuomarin kanssa ainoastaan saadakseen
-varmuutensa vahvistetuksi. Mutta mitenkäpä olisi häntä voinut luulla
-rikokselliseksi kukaan, joka näki hänet niin lempeänä ja hurskaana.
-
-Hän tahtoi kuitenkin päästä siitä täydellisesti selville, ja pysyen
-edelleen mitä totisimman näköisenä, sanoi hän:
-
--- Selittäkää tarkemmin... Minä muistan teidän varsin hyvin, enkä
-muuta pyydä kuin olla teille hyödyksi, ellei se kohtaa mitään
-vastusta.
-
-Séverine kertoi nyt kiertelemättä, kuinka hänen miestään uhkasi
-virkaero. Häntä kadehdittiin kovin hänen kelvollisuutensa ja sen
-korkean suojeluksen takia, jota hän tähän saakka oli nauttinut. Nyt,
-kun luultiin häneltä puuttuvan puolustajia, toivottiin voitavan
-riemuita ja ponnistettiin kaksin verroin. Hän ei kuitenkaan maininnut
-ketään nimeltä erikseen, ja uhkaavasta vaarasta huolimatta hän
-puhui hyvin harkituin sanoin. Päättäessään lähteä Pariisiin oli hän
-kuitenkin ollut vakuutettu siitä, että ripeä puuttuminen asiaan oli
-välttämätön. Kentiesi oli se seuraavana päivänä liian myöhäistä: hän
-pyysi sen vuoksi pikaista apua ja tukea.
-
-Hän lausui kaiken tämän esittämällä niin runsaasti loogillisia
-tosiasioita ja hyviä syitä, että näytti todellakin mahdottomalta,
-että hän olisi vaivannut itseänsä jossakin muussa tarkoituksessa.
-
-Camy-Lamotte otti huomioon hänen huultensa pienimmät ja
-huomaamattomimmatkin värähdykset ja iski nyt ensimmäisen iskun.
-
--- Minkä vuoksi sitten yhtiö erottaisi teidän miehenne? Ei suinkaan
-sillä ole mitään vakavaa moitetta häntä vastaan?
-
-Séverine ei liioin kääntänyt katsettansa hänestä ja vakoili hänen
-kasvojensa pienempiäkin ryppyjä ja kysyi itseltänsä, oliko mies
-löytänyt kirjeen. Ja vaikka kysymys olikin sangen viaton, tuli hän
-äkkiä vakuutetuksi siitä, että kirje oli jossakin tässä huoneessa.
-Camy-Lamotte tietää jotakin, sillä hän asetti paulan hänen eteensä ja
-tahtoi nähdä, uskaltaisiko hän puhua erottamisen todellisista syistä.
-Mies oli muuten antanut niin suuren painon sanoillensa, että Séverine
-tunsi, kuinka hänen vaaleat, raukeat silmänsä tutkistelivat häntä
-hänen sisimpään olemukseensa saakka.
-
-Hän uhmaili nyt vaaraa urheasti.
-
--- Voi, Jumalani, se on kerrassaan kuulumatonta, mutta on epäilty,
-että me tuon onnettoman testamentin takia olisimme ottaneet hengen
-hyväntekijältämme. Meidän ei ollenkaan ole ollut vaikea näyttää
-syyttömyyttämme toteen. Mutta tuollaisista häpeällisistä syytöksistä
-jää aina jotakin jäljelle ja yhtiön johtokunta epäilemättä pelkää
-häväistysjuttuja.
-
-Camy-Lamotte tunsi uudelleen olevansa ihmeissään ja hämillään,
-kuullessansa tätä suoruutta ja olletikin sitä kunniallista tapaa,
-jolla nainen tämän lausui. Hän, joka ensi silmänräpäyksessä oli
-arvellut, ett'ei Séverine olisi minkään näköinen, alkoi sitä paitsi
-nyt pitää häntä perin vietteleväisenä nöyrine, myöntyväisine
-ilmeineen sinisissä silmissään tuon valtavan, mustan hiuskasan
-alla. Ja hän ajatteli ystäväänsä Grandmorinia sekä kateudella että
-ihailulla: Kuinka hitossa oli tämä, joka kumminkin oli kymmenen
-vuotta häntä vanhempi, oli voinut kuolemaansa saakka omistaa
-sellaisia naisia, kun hänen sitä vastoin jo oli täytynyt olla
-sellaisitta leikkikaluitta, ollakseen menettämättä sitä vähää ydintä,
-mikä hänessä vielä oli jäljellä? Nainen oli todellakin varsin
-ihastuttava ja hieno, ja nyt jo epä-itsekkääksi käyneen rakastajan
-hymy mursi rikki ylhäisen kylmän kasvojen-ilmeen, mikä soveltui
-vihamiehelle, joka oli saanut ikävän asian niskoillensa.
-
-Mutta nyt Séverine hairahtui. Hän tunsi voimansa ja muuttui
-röyhkeäksi. Hän näet virkkoi:
-
--- Me emme ole niitä ihmisiä, jotka tappavat rahoja saadakseen. Olisi
-tarvittu jokin muu vaikutin, ja sellaista ei ollut.
-
-Camy-Lamotte katsoi häneen ja huomasi, miten hänen suupielensä
-nytkähtivät. Hän se oli. Nyt oli hän aivan lujasti vakuutettu
-siitä. Ja Séverine itse ymmärsi olevansa hänen vallassaan siitä,
-että hän oli lakannut hymyilemästä, ja että hänen leukansa nyt
-alkoi nytkähdellä. Hän tunsi olevansa voimaton, oli kuin ei häntä
-enään olisi ollut olemassa. Mutta hän istui kuitenkin yhä suorana
-tuolillansa, kuuli edelleen puhuvansa samalla tasaisella äänellä ja
-sanovansa, mitä sanottaman piti. Keskustelua jatkettiin, mutta tämän
-jälkeen ei kumpaisellakaan ollut mitään toiselta tiedusteltavaa; ja
-merkityksettömin sanoin puhuivat molemmat nyt ainoastaan sellaisista
-aineista, jotka eivät heitä huvittaneet. Camy-Lamottella oli kirje,
-ja hän, Séverine, oli sen kirjoittanut. Tämä ilmeni yksinpä heidän
-vaitiolostaankin.
-
--- En tahdo kieltäytyä, sanoi Camy-Lamotte lopuksi, puolustamasta
-teitä yhtiölle, jos te todellakin olette avun arvoiset. Odotan
-liikennepäällikön juuri tänä iltana tulevan luokseni erään toisen
-asian takia... Mutta minä tarvitsen muutamia tietoja. Olkaa hyvä
-ja kirjoittakaa miehenne nimi, ikä ja virka-ansiot, sanalla sanoen
-kaikki, mitä tarvitaan, jotta minä perehtyisin asemaan.
-
-Hän työnsi nyt Séverinen eteen pienen divaanipöydän, mutta katseli
-poispäin hänestä, jott'ei hän ylen pahasti peljästyisi. Hän vapisi:
-Camy-Lamotte halusi saada mallin hänen käsialastaan, voidakseen
-verrata sitä kirjeeseen. Silmänräpäyksen hän epätoivoissaan mietti
-jotakin tekosyytä, koska oli päättänyt olla kirjoittamatta. Sitten
-ajatteli hän: Mitäpä se hyödyttää, koska kerran hän tunsi todellisen
-asianlaidan. Ainahan he voisivat saada haltuunsa joitakuita hänen
-kädestänsä lähteneitä rivejä.
-
-Nähtävästi levottomuudetta ja kuin olisi se ollut yksinkertaisin
-asia maailmassa, kirjoitti hän mitä toinen pyysi, samalla kun tämä
-seisoi hänen takanansa ja heti tunsi täydellisesti saman käsialan,
-vaikka se oli suurempaa ja vähemmän vapisevaa kuin kirjeessä. Hän
-piti tuon pienen, solakan naisen tekoa oikein urheana ja hymyili
-uudelleen, milloin ei tämä voinut häntä nähdä, sellaisen kokeneen
-miehen hymyilyä, joka veltostuneena ja kaikesta vilpittömänä voi
-ainoastaan sulosta hurmaantua. Ei todellakaan maksanut vaivaa
-harrastaa oikeutta. Hän valvoi ainoastaan sen hallituksen etua, jota
-hän palveli.
-
--- Antakaa se minulle, niin minä kuulustelen, mitä voin tehdä.
-
--- Olen teille sangen kiitollinen. Te siis toimitatte, että mieheni
-pysytetään virassaan ja minä voin niin ollen pitää asiaani ajettuna?
-
--- Eikös hitossa, minä en sitoudu mihinkään... Minun täytyy katsoa ja
-harkita.
-
-Hän epäröi todellakin, hän ei tietänyt, mille kannalle asettuisi
-Roubaud-puolisojen suhteen.
-
-Ainoa seikka, mikä vielä sen jälkeen kun hän tunsi olevansa
-riippuvainen Camy-Lamotten mielivallasta, ahdisti hänen mieltänsä,
-oli tämän epäröiminen, se, että mies joko pelastaisi tai kukistaisi
-hänet hänen voimatta aavistaa niitä syitä, jotka määräisivät hänen
-toimintansa.
-
--- Voi, ajatelkaa, miten tuskallista se on meille. Te ette voi sallia
-minun lähteä, antamatta minulle varmuutta.
-
--- Herra Jumala, rouva Roubaud. Enhän minä voi sille mitään tehdä.
-Odottakaa.
-
-Camy-Lamotte vei hänet ovelle, ja hän kulki mieletönnä epätoivosta
-ja säikähdyksestä ja oli vilpittömästi tunnustamaisillaan kaikki,
-pakoittaakseen hänet suoraan sanomaan, mitä hän aikoi heille tehdä.
-Voidakseen viipyä siellä vielä hetkisen ja toivoen sinä aikana
-keksivänsä keinon, huudahti hän:
-
--- Minä unhoitin, että aijoin pyytää teiltä neuvoa tuon onnettoman
-testamentin suhteen... Arveletteko, että meidän on otettava lahjoitus
-vastaan?
-
--- Laki on teidän puolellanne, vastasi Camy-Lamotte varovaisesti. Se
-riippuu asianhaaroista ja teidän käsityksestänne.
-
-Hän oli nyt ovella ja teki viimeisen yrityksen.
-
--- Minä rukoilen teitä, älkää antako minun lähteä näin, sanokaa
-minulle, voinko toivoa.
-
-Kiihtymystä ilmaisevin elein oli hän tarttunut miehen käteen. Tämä
-riistäytyi irti. Mutta hän katsoi häneen niin kauniisti ja lämpimän
-rukoilevasti, että hän tuli liikutetuksi.
-
--- No niin, tulkaa takaisin kello viideltä. Ehkäpä minä silloin voin
-sanoa teille jotakin.
-
-Hän läksi ja poistui hotellista vielä huolestuneempana kuin oli sinne
-tullessaan. Asema oli nyt kärjistynyt, ja hänen kohtalonsa oli vielä
-ratkaisematta ja vangitseminen tapahtuisi ehkä kohta. Kuinka voisi
-hän elää viiteen saakka? Silloin heräsi jälleen ajatus Jacquesista,
-jonka hän oli vallan unhoittanut. Hän oli myöskin yksi, joka saattoi
-kukistaa hänet, jos hän vangittaisiin. Vaikka kello nyt oli tuskin
-puoli kolme, riensi hän Rue du Rocheria pitkin Rue Cardinetia kohden.
-
-Yksin jäätyänsä seisoi Camy-Lamotte hetkisen hiljaa kirjoituspöytänsä
-ääressä. Perehtynyt kun oli oloihin Tuilerieissa, jonne hänen
-toimensa oikeusministerin ylisihteerinä kutsui häntä melkein joka
-päivä, ja yhtä kaikkivoipa kuin itse ministeri ja käytetty mitä
-arkaluontoisimmissakin tehtävissä, tiesi hän aivan hyvin, kuinka
-Grandmorinin murhajuttu oli herättänyt kiihtymystä ja levottomuutta
-korkeimmassa paikassa.
-
-Vastustussanomalehdet kävivät edelleenkin meluisaa taistelua.
-Muutamat syyttivät poliisin olevan niin kiintynyt valtiolliseen
-vakoiluunsa, ett'ei sillä ole aikaa ottaa selkoa murhaajista,
-toiset taas pöyhivät presidentin elämää ja huomauttivat hänen
-kuuluneen hoviin, jossa mitä raaimmat irstailut vallitsivat. Tämä
-taistelu kävi todella tuhoisaksi sitä mukaan kun vaalit lähestyivät.
-Ylisihteerillekin oli lausuttu toivomus, että siitä tehtäisiin
-loppu niin pian kuin mahdollista, samantekevää millä tavalla.
-Koska ministeri oli jättänyt tuon arkaluontoisen asian hänen
-huostaansa, oli hänellä yksinänsä päätösvalta ja hän yksin siitä
-edesvastuun kantoi. Tämä oli otettava tarkoin harkittavaksi, sillä
-hän ei epäillyt kaikkien silmissä saavansa kantaa koiranpäätä, jos
-osoittaisi jotakin taitamattomuutta.
-
-Edelleenkin ajatuksiinsa vaipuneena Camy-Lamotte avasi oven
-viereiseen huoneeseen, jossa Denizet odotti. Tämä, joka oli
-kuunnellut, huudahti hänen sisään tullessaan:
-
--- Sitähän juuri sanoinkin, että on aivan aiheetonta epäillä heitä...
-Nähtävästi aikoo hän vaan pelastaa miehensä virkaerosta. Hän ei
-lausunut ainoatakaan epäilyttävää sanaa.
-
-Ylisihteeri ei heti vastannut. Ajatuksiinsa vaipuneena hän kiinnitti
-katseensa tuomariin, jonka korkeat piirteet ja ohuet huulet pistivät
-hänen silmiinsä. Hän ajatteli nyt sitä virkamieskuntaa, jota hän sen
-salaisena päällikkönä piti käsissään, ja ihmetteli, että se kaikessa
-köyhyydessään saattoi pysyä niin arvokkaana ja ammattitottumuksesta
-huolimatta niin älykkäänä. Mutta tämä, niin ovela kuin luulikin
-olevansa, oli kuitenkin intohimoisen itsepäinen, luullessaan
-päässeensä totuuden perille.
-
--- Te siis edelleenkin väitätte, että tuo Cabuche on syyllinen? Kysyi
-Camy-Lamotte.
-
-Denizet säpsähti hämmästyksestä.
-
--- Tietysti?... Kaikki todistaa mitä varmimmin häntä vastaan. Olen
-jo lukenut todistukset, ne ovat, sen uskallan sanoa, mallikelpoiset,
-sillä ei puutu niin ainoatakaan... Olen tarkoin tutkinut kysymystä,
-olisiko vaunussa mahdollisesti ollut joku rikostoveri, nainen,
-kuten te sanoitte. Se näyttikin pitävän yhtä sen veturinkuljettajan
-todistuksen kanssa, joka oli vilahdukselta nähnyt murhatapauksen,
-mutta minä olen häntä tarkoin kuulustellut, eikä hän ole pysynyt
-ensimäisessä todistuksessaan sekä on sitäpaitsi tuntenut matkahuovan
-siksi tummaksi esineeksi, josta hän oli puhunut... Niin Cabuche on
-varmaankin rikoksellinen, sitäkin suuremmalla syyllä kun, ellei hän
-se ole, meillä ei ole ketään muuta.
-
-Tähän asti oli ylisihteeri tahallansa vitkastellut ilmoittaa hänelle
-sitä kirjallista todistusta, joka hänellä oli, mutta nyt, kun hänellä
-oli varma vakaumus, kiiruhti hän vielä vähemmän ilmaisemaan totuutta.
-Mitäpä hyödytti hävittää tutkintotuomarin väärää jälkeä, jos oikea
-aiheuttaisi vielä suurempaa epätietoisuutta? Tämä kaikki oli ensin
-otettava tarkan harkinnan alaiseksi.
-
--- Herra Jumala! vastasi hän väsyneesti hymyillen, tahdon mielelläni
-tunnustaa, että te olette oikeilla jäljillä... Olen kutsuttanut
-teidät vain yhdessä teidän kanssanne tutkiakseni eräitä tärkeitä
-kohtia. Asia on varsin tavaton, ja siitä on nyt, kuten kai tiedätte,
-tullut politillinen asia. Meidän on siis kentiesi toimittava
-hallituksen miehinä... Sanokaa minulle nyt ihan vilpittömästi,
-uskotteko kuulustelunne perusteella, että tuo tyttö, joka oli
-Cabuchen rakastajattarena, on raiskattu?
-
-Tuomari väänsi kasvonsa viekkaan näköisiksi ja hänen silmänsä
-puoliksi katosivat silmäluomien taakse.
-
--- Kyllä, minä luulen, että presidentti on hänet raiskannut, ja että
-se varmasti käy selville oikeudenkäynnissä... Jos puolustaminen
-jätetään jonkun vastustuspuolueen asianajajan toimeksi, voidaan
-sitäpaitsi valmistautua siihen, että esille tulee vedettäväksi joukko
-häväistysjuttuja, sillä sellaisista ei siellä meillä ole puutetta.
-
-Denizet ei ollut mikään tyhmä, milloin hän ei ollut virkatottumuksen
-orjana, eikä istunut ehdottoman tarkkanäköisyytensä ja kaikkivaltansa
-huipulla. Hän oli ymmärtänyt, miksi hänet oli kutsuttu, ei
-oikeusministeriöön, vaan ylisihteerin yksityisasuntoon.
-
--- Me saamme sanalla sanoen varsin roskaisen asian, sanoi hän vihdoin
-nähdessään ett'ei toinen liikahtanut paikaltaan.
-
-Camy-Lamotte vain pudisti päätään. Hän laski parhaillansa tuloksia
-oikeudenkäynnistä Roubaud-puoIisoja vastaan. Jos mies joutuisi
-tuomioistuimen eteen, niin hän aivan varmaan kertoisi kaikki:
-että hänen vaimonsakin on nuorena tyttönä väkivallattu ja sitten
-avioliittorikoksesta ja siitä raivoisasta mustasukkaisuudesta, joka
-vastustamattomasti pakoitti hänet murhaan. Puhumattakaan siitä,
-ett'ei tällä kertaa ollut kysymys palvelustytöstä ja entisestä
-vangista, ja että tämän virkamiehen kautta, jolla oli kaunis
-vaimo, vedettäisiin asiaan osalliseksi tärkeä osa keskisäädystä ja
-rautateiden henkilökunnasta. Saatettiinko sitä paitsi ollenkaan
-tietää, mihinkä se päättyisi, kun oli kysymys presidentin kaltaisesta
-miehestä? Saattaisi ehkä tulla ilmi sellaisia roskaisia, inhoittavia
-asioita, joita ei nyt voitu aavistaa.
-
-Ei, oikeudenkäynti todellisia pahantekijöitä, Roubaud-puolisoja
-vastaan, tulisi varmaankin olemaan vielä paljon roskaisempi. Se
-oli siis ratkaistu; hän antaisi sen ajatuksen raueta. Sillä ellei
-annettaisi koko asian mennä myttyyn, luotti hän siihen, että
-pysyttäisiin kiinni viattoman Cabuchen asiassa.
-
--- Minä yhdyn teidän mielipiteeseenne, sanoi hän vihdoin. On
-todellakin olemassa sangen karkeita seikkoja, jotka puhuvat
-kivenhakkaajaa vastaan, jos hänellä oli oikeudenmukainen syy
-kostaa... Jumalani, kuinka se on surullista ja kuinka paljon likaa
-siinä liikuteltaisiinkaan!... Minä tiedän kyllä, ett'ei oikeuden pidä
-huolehtia seurauksista ja yksityisetujen yläpuolella...
-
-Hän ei sanonut lausetta loppuun, vaan päätti sen eleellä, samalla
-kun tuomari, joka nyt vuorostansa oli vaiti, synkän näköisenä odotti
-määräyksiä, joiden hän tunsi olevan tulossa.
-
-Samalla hetkellä kun tunnustettiin totuus, jonka hän itse oli saanut
-ilmi, hänen oman neronsa tuote, oli hän valmis uhraamaan oikeuden
-aatteen niiden katsantotapojen hyväksi, mitkä hallituksen etu teki
-välttämättömäksi. Mutta huolimatta tavallisesta taitavuudestaan
-sellaisissa asioissa, innostui ylisihteeri hiemasen liikaa ja puhui
-liian nopeasti kuin hallitsija, joka on tottunut siihen, että häntä
-totellaan.
-
--- Halutaan siis, että käsittelyjen jatkaminen keskeytetään. Toimikaa
-niin, että juttu voidaan pyyhkiä pois luettelosta.
-
--- Anteeksi, selitti Denizet, mutta asia ei enää ole minun
-vallassani, se on riippuvainen minun omastatunnostani.
-
-Camy-Lamotte hymyili, muutti heti menettelytapansa ja otti takaisin
-mahtavan, mutta samalla kohteliaan kasvojen-ilmeensä, joka näytti
-pilkkaavan koko maailmaa.
-
--- Niin, niinpä tietenkin. Teidän omantuntonne puoleenhan minä
-käännynkin. Minä annan teidän tehdä päätöksen, jonka se teille
-määrää, ja olen varma siitä, että te olette oikeudenmukaisesti
-punnitseva syyt puolesta ja vastaan, jotta terveet opit ja yleinen
-moraali pääsevät voitolle. Te tiedätte paremmin kuin minä, että
-toisinaan tarvitsee olla urhoollinen tyytyäkseen pahaan, ellei
-tahdota joutua vielä pahempaan... Lyhyesti sanoen vedotaan ainoastaan
-hyvään kansalaiseen, kunnolliseen mieheen. Ei kukaan aijo mitenkään
-vaikuttaa teidän itsenäisyyteenne, ja sen vuoksi minä vielä kerran
-toistan, että tämä rikosasia täydellisesti on teidän vallassanne,
-kuten lain tahto muuten onkin.
-
-Arka kun oli rajattomasta vallastaan, varsinkin ollessaan
-väärinkäyttämäisillään sitä, vastaanotti tuomari kunkin näistä
-lauseparsista tyytyväisesti pudistaen päätään.
-
--- Muuten, jatkoi toinen kohteliaisuudella, joka liioittelunsa
-kautta muuttui ivalliseksi, me tiedämme sangen hyvin, kenen puoleen
-käännymme. Olemme kauvan tarkkaavaisuudella seuranneet teidän
-pyrinnöitänne, ja minä voin ilmoittaa teille, että me jo nyt
-kutsuisimme teidät Pariisiin, jos joku virka olisi avoinna.
-
-Denizet ei voinut olla liikahtamatta. Mitä nyt? Ei siis tyydytettäisi
-hänen suurta kunnianhimoansa, hänen unelmaansa siirrosta Pariisiin,
-jos hän tekisi sen palveluksen, jota pyydettiin. Mutta Camy-Lamotte,
-joka käsitti hänen tunteensa, kiiruhti lisäämään:
-
--- Paikkanne täällä on annettu toiselle, ja se on ainoastaan
-ajankysymys... Mutta koska jo olen tehnyt itseni syypääksi
-suulauteen, olen onnellinen voidessani ilmoittaa, että teidän nimenne
-on merkitty kunnialegioonan listalle elokuun 15 päiväksi.
-
-Tuomari mietti silmänräpäyksen. Hän olisi pitänyt virkaylennystä
-parempana, sillä hän laski, että se aina olisi tuottanut noin
-sadan kuudenkymmenen kuuden frangin lisäyksen kuukaudessa, ja
-siinä salaisessa puutteessa, jossa hän tätä nykyä eli, merkitsi
-se hyvinvointia. Hän olisi silloin voinut uusia vaatevarastonsa
-ja hänen kiltti Mélaniensa olisi saanut parempaa ravintoa ja sen
-kautta muuttunut vähemmän häijyksi. Mutta kunniamerkki oli sentään
-aina hyvä kapine saada. Olihan sitäpaitsi annettu lupaus. Ja hänet,
-joka ei olisi antanut lahjoa itseänsä, ja joka oli kasvatettu
-alemman tuomarikunnan kunniallisissa pyrintötiedoissa, masensi nyt
-yksinkertainen toivo, epämääräinen luulottelu ylempien suosiosta.
-Tuomarinvirka oli nyt vain ammatti, kuten muutkin, ja hän laahasi
-ylenemistoiveiden luotia kuin nälkiintynyt armon-anoja, aina valmiina
-taipumaan vallanpitäjien käskyihin.
-
--- Olen sangen liikutettu, mutisi hän, ja pyydän teitä lausumaan
-minun kunnioitettavat kiitokseni herra ministerille.
-
-Hän nousi ylös, koska hän tunsi itsessään, että kaikki, mitä he nyt
-saattaisivat sanoa, ainoastaan saattaisi heidät hämilleen.
-
--- Minä olen siis, virkkoi hän vihdoin, ja hänen silmänsä kävivät
-raukeiksi ja kasvojen piirteet jäykiksi, lopettava tutkimukseni ja
-ottava huomiooni teidän epäilyksenne. Ellei meillä ole ehdottomasti
-päteviä todistuksia tuota Cabuchea vastaan, on tietysti parempi,
-ett'ei anneta mahdollisuutta oikeudenkäynnistä johtuvalle
-hyödyttömälle häväistysjutulle. Minä päästän hänet vapaaksi, mutta
-pidän häntä edelleenkin silmällä.
-
-Vielä ovella osoittautui ylisihteeri erittäin rakastettavaksi.
-
--- Me luotamme täydellisesti, herra Denizet, teidän suureen
-taitavuuteenne ja ylevään kunnollisuuteenne.
-
-Taasen jäätyänsä yksin, vertaili Camy-Lamotte nyt aivan hyödyttömällä
-uteliaisuudella Séverinen kirjoittamaa lehteä siihen nimettömään
-kirjelappuun, jonka hän oli löytänyt presidentti Grandmorinin
-paperien joukosta. Yhtäläisyys oli silmiinpistävä. Hän taittoi
-kirjeen kokoon ja lukitsi sen sangen tarkoin laatikkoon, sillä,
-vaikk'eikään hän ollut tutkintatuomarille antanut pienintäkään
-viittausta sen olemassaolosta, saattoi sellainen ase olla hyvä
-kätkettynä. Ja kun hän jälleen näki hänen kuvansa niin pienenä
-ja hentona, ja kuitenkin niin voimakkaana hermostuneessa
-vastarinnassaan, kohautti hän anteeksiantavasti ja leikillisesti
-olkapäitään. Voi niitä naisia, kun he vaan tahtovat!
-
-Séverine tuli jo kahtakymmentä minuuttia vailla kolme Jacquesia
-tapaamaan Rue Cardinetille. Hänellä oli siellä ahdas huone erään
-suuren talon yläkerroksessa, mutta hän ei oleskellut siellä juuri
-muulloin, kuin iltaisin, saadakseen nukkua. Hän olikin poissa
-kahdesti viikossa, nimittäin ne kaksi yötä, jotka hän vietti
-Havressa ilta- ja aamujunan väliajalla. Tänään oli hän kuitenkin,
-läpimärkänä ja perin uupuneena mennyt sinne ja heittäytynyt
-vuoteellensa. Sen vuoksi olisi Séverine kukatiesi saanut odottaa
-häntä turhaan, ellei hän olisi herännyt riitaan naapuriperheessä,
-missä mies kuritti vaimoansa ja tämä ulvoi. Kun Jacques kurkisti
-ulos ullakkoakkunastansa ja tunsi hänet katukäytävällä, peseytyi ja
-pukeutui hän, ollen sangen huonolla tuulella.
-
--- Siinäkö te vihdoinkin olette! huudahti Séverine, nähdessään hänen
-tulevan portista ulos. Pelkäsin ett'en ollut teitä oikein ymmärtänyt.
-Sanoittehan Rue Saussuren kulmauksessa...
-
-Ja odottamatta hänen vastaustansa, tähysteli Séverine taloa.
-
--- Täälläkö te siis asutte?
-
-Jacques oli, hänelle sitä sanomatta, määrännyt kohtauspaikaksi
-porttinsa edustan, koska veturivarikko, jonne heidän oli määrä
-yhdessä mennä, oli melkein vastapäätä. Mutta Séverinen kysymys
-saattoi hänet vielä enemmän hämilleen, hän kuvitteli mielessään, että
-tuo nainen menisi tuttavallisuudessa niin pitkälle, että pyytäisi
-saada nähdä hänen huoneensa. Mutta se oli niin huonosti kalustettu ja
-niin epäjärjestyksessä, että häntä hävetti.
-
--- En minä täällä asu, minulla on vaan pieni nurkka, jossa nukun,
-vastasi hän. Meidän täytyy kiiruhtaa, sillä minä pelkään, että
-päällikkö on jo lähtenyt ulos.
-
-Todellakaan he eivät tavanneet häntä saapuessaan siihen pieneen
-taloon, jossa hän asui asema-alueella veturitallin takana, ja he
-etsivät häntä turhaan vajasta toisensa jälkeen. Kaikkialla sanottiin
-heille, että heidän olisi tultava takaisin puoli viiden ajoissa, jos
-tahtoisivat varmasti tavata hänet korjauspajoissa.
-
--- Hyvä on, me tulemme takaisin, selitti Séverine.
-
-Ollessaan taas aseman edustalla Jacquesin kanssa kahden, sanoi hän:
-
--- Onko teillä, jos olette vapaa, mitään sitä vastaan, jos vartoan
-teidän seurassanne?
-
-Hän ei juuri hevin voinut vastata kieltävästi, ja muuten, huolimatta
-siitä kalvavasta levottomuudesta, minkä hän hänessä sai aikaan,
-herätti hän hänessä yhä suurempaa ja voimakkaampaa ihastusta, niin
-että se tahallisesti poiskarkoittava nyreys, jota hän oli päättänyt
-osoittaa, katosi naisen lempeiden katseiden tieltä. Kenellä oli
-niin hellät ja peljästyneet kasvot, oli varmaan lemmessäänkin kuin
-uskollinen koira, jota ei edes raski lyödä.
-
--- Ei, minä en teitä suinkaan jätä, sanoi hän vähemmän äkeästi.
-Meillä on tunti aikaa... Menemmekö johonkin kahvilaan?
-
-Séverine hymyili hänelle ja oli onnellinen, huomatessaan hänen
-vihdoinkin käyneen hieman ystävällisemmäksi.
-
--- Ei, ei, minä en tahdo sulkeutua sisälle... Mieluummin kävelemme
-kaduilla, missä vaan tahdotte.
-
-Ja hän tarttui itse sangen näppärästi hänen käsivarteensa.
-
-Nyt, kun hän ei enää ollut musta ja nokinen matkan jäljeltä, näytti
-hän Séverinen mielestä hienolta. Hän käyttäytyi kuin lomalle
-lähtevä virkamies, ja hänen siivoa, porvarillista ulkonäköänsä
-korotti jonkinlainen reipas ylevyys, joka oli seuraus tottumuksesta
-raittiiseen ilmaan ja jokapäiväisestä vaaran uhmailemisesta. Ei
-milloinkaan ollut hän niin selvästi huomannut, että Jacques oli niin
-kaunis pyöreine, säännöllisine kasvoineen ja valkealla hipiällä
-olevine tummanruskeine viiksineen. Ainoastaan hänen arat katseensa,
-nuo kultatäpläiset silmät, jotka karttoivat häntä, herättivät
-Séverinessä edelleenkin epäluuloa.
-
-Jos hän karttoi katsomasta häntä suoraan kasvoihin, niin merkitsikö
-se sitä, että hän ei tahtonut sitoutua mihinkään, tahtoi menetellä
-miten mielensä teki häntäkin kohtaan? Siinä epätoivoisuudessa,
-jonka vallassa hän nyt oli, ja vapisten joka kerta, kun ajatteli
-Rue du Rocherin varrella olevaa huonetta, jossa hänen kohtalonsa
-nyt ratkaistiin, oli hänellä tämän jälkeen ainoastaan yksi
-tarkoitusperä, nimittäin saada se käsitys, että mies, joka antoi
-hänelle käsivartensa, kuului hänelle kaikkineen päivineen, saada
-hänet, silloin kun hän avasi silmänsä, upottamaan katseensa syvälle
-hänen katseeseensa. Silloin kuuluisi hän hänelle. Séverine ei ollut
-rakastunut häneen, ei edes ajatellutkaan sellaista. Mutta hän koetti
-aivan yksinkertaisesti muuttaa hänet omaisuudeksensa, jott'ei hänen
-kauemmin tarvitsisi peljätä häntä.
-
-He kulkivat muutamia minuutteja ääneti keskellä sitä kävelijäin
-alituista virtaa, joka on kysymyksenalaiselle väkirikkaalle seudulle
-ominainen. Toisinaan oli heidän pakko astua alas katukäytävältä ja
-mennä ajotien yli noiden kaikkien vaunujen lomitse. Sitten saapuivat
-he Batignollespuistoon, joka tähän vuodenaikaan oli hyvin kaunis.
-Taivas, jonka aamullinen rankkasade oli puhdistanut, säteili nyt
-lempeän sinisenä ja sireenit aukoivat umppujansa maaliskuun auringon
-vienossa paisteessa.
-
--- Menemmekö tuonne sisälle? kysyi Séverine. Tämä väenpaljous panee
-pääni pyörälle.
-
-Jacques aikoi tehdä sen muutenkin, tajuamatta tarvetta, jota hän
-tunsi saada hänet itsellensä kaukana muista ihmisistä.
-
--- Niin, sinne taikka johonkin muualle, vastasi hän.
-
-He kävelivät aivan hiljalleen ruohostossa lehdettömien puiden
-keskellä. Ulkona oli paljon vaimoja pikkulasten kanssa ja muutamia
-muita, joilla oli kiire, ja jotka sen vuoksi kulkivat oikotietä
-puiston läpi. He kapusivat purojen yli ja menivät kukkuloiden
-keskelle; sitten palasivat he hiljakseen kävellen, kunnes saapuivat
-muutamien kuusistojen luo, joiden tumma vehreys välkkyi auringon
-valossa. Ja koska tässä yksinäisessä kolkassa oli penkki, piilossa
-toisten katseilta, istuutuivat he sille, edes keskustelemattakaan
-siitä ja juuri kuin yhteisestä suostumuksesta sinne tulleina.
-
--- Tulipa sentään kaunis ilma tänään, sanoi Séverine hetkisen
-äänettömyyden jälkeen.
-
--- Tuli, vastasi Jacques, aurinko on jälleen tullut näkyviin.
-
-Mutta heidän ajatuksensa eivät olleet siellä. Jacques, joka arasteli
-naisia, oli tullut ajatelleeksi tapahtumia, jotka olivat lähentäneet
-häntä Séverineen. Tämä istui tuossa, hipaisi häntä, uhkasi valloittaa
-hänen olemuksensa, ja hän tunsi yhtämittaista hämmästystä. Viimeisen,
-Rouenissa toimitetun kuulustelun jälkeen ei hän enää epäillyt hänen
-olevan osallinen Croix de-Maufrasin luona tehtyyn murhaan. Voimatta
-selvästi ratkaista kysymyksiä, oli hän kysynyt itseltään: Miten oli
-se tapahtunut? Minkälaisista seikoista oli se johtunut? Mikä intohimo
-taikka harrastus oli pakoittanut heitä siihen? Hän oli kuitenkin
-lopulta sommitellut siitä itsellensä seuraavan päätelmän:
-
-Mies oli itsekäs ja hurjapäinen ja oli tahtonut saada lahjoituksen
-haltuunsa. Kentiesi hän pelkäsi, että testamentti muutettaisiin
-heidän vahingoksensa. Ehkäpä oli hän tehnyt sen kiinnittääkseen
-vaimonsa itseensä verisellä siteellä.
-
-Ja hän pysyi kiinni tässä jutussa, jonka synkällä kohdalla oli suuri
-vetovoima häneen ja kiinnitti kovin hänen mieltään, vaikk'ei hän
-koettanut saada siihen selvyyttä. Häntä kiusasi myöskin se ajatus,
-että hänen velvollisuutensa oli kertoa kaikki oikeuden edessä. Juuri
-tämä ajatus liikkui hänen mielessään, kun hän huomasi istuvansa
-penkillä niin lähellä Séverineä, että lonkassansa tunsi hänestä
-säteilevää lämpöä.
-
--- On todellakin ihmeellistä, että maaliskuussa voimme näin istua
-ulkosalla, kuin olisi kesä, virkkoi hän vihdoin.
-
--- Niinpä kyllä, vastasi Séverine, kohta auringon noustua
-korkeammalle on oikein ihanaa.
-
-Séverine puolestansa ajatteli, että Jacques varmaankin oli oikein
-tyhmä, ellei epäillyt heitä rikoksellisiksi. He olivat liian
-innokkaasti pyrkineet hänen suosioonsa, tälläkin hetkellä juoksi
-hän liian silmiinpistävällä tavalla hänen perässään. Sillä aikaa
-kun vaitiolon tuon tuostakin keskeytti jokunen merkityksetön sana,
-seurasi Séverine hänen ajatustensa kulkua. He katsoivat toisiansa
-silmiin ja Séverine luki hänen katseestaan, että hän kysyi
-itseltänsä, oliko se Séverine, jonka hän näki mustana kasana koko
-painollansa painavan uhrin jalkoja alaspäin. Mitä tekisi ja sanoisi
-hän kiinnittääkseen hänet itseensä irroittamattomalla siteellä?
-
--- Tänä aamuna oli Havressa sangen kylmä, lisäsi hän.
-
--- Puhumattakaan kaikesta siitä sateesta, minkä saimme, vastasi
-Jacques.
-
-Tässä silmänräpäyksessä sai Séverine äkisti erään päähänpälkähtämän.
-Hän ei tuumaillut, ei taistellut, se tunkeutui häneen kuin
-vaistomainen vaikutus hänen järkensä ja sydämensä synkistä
-syvyyksistä, sillä jos hän olisi ajatellut asiaa, ei hän olisi mitään
-sanonut. Mutta hän tunsi, että se oli hyvä, ja että hän puhumalla
-voittaisi hänet.
-
-Hän tarttui lempeästi Jacquesin käteen ja katseli häntä. Vihreät
-viidakot kätkivät heidät läheisillä kaduilla liikkuvilta ihmisiltä;
-ainoastaan vaunujen etäinen vierinä kuului aurinkoisen puiston
-yksinäisyydessä, ja lehtokujan kulmauksessa leikki lapsi itseksensä
-aivan hiljaa, lapiolla ajamalla hiekkaa pienoiseen sankoon. Ilman
-mitään selityksiä ja pannen koko sielunsa sanoihinsa, kysyi hän
-puoliääneen:
-
--- Luuletteko, että minä olen rikoksellinen?
-
-Jacques hieman vapisi ja upotti katseensa hänen katseeseensa.
-
--- Luulen, vastasi hän yhtä hiljaisella ja liikutetulla äänellä.
-
-Silloin puristi hän hänen kättänsä, jota oli pitänyt omassansa vielä
-voimakkaammin, mutta ei jatkanut heti, vaan tunsi, kuinka heidän
-kuumeensa suli yhteen.
-
--- Te erehdytte, minä en ole rikoksellinen.
-
-Hän sanoi näin, ei saadakseen hänet vakuutetuksi, vaan ainoastaan
-antaakseen hänelle viittauksen siitä, että hänen oli kaikkien muiden
-silmissä oltava viaton. Se oli tunnustus naiselta, joka sanoi ei,
-toivoen että se joka tapauksessa olisi ei ja siinä pysyisi.
-
--- Minä en ole rikoksellinen... Ette saa kauvemmin pahoittaa mieltäni
-uskomalla että minä olen rikoksellinen.
-
-Hän tunsi olevansa sangen onnellinen huomatessaan Jacquesin katsovan
-syvälle hänen silmiinsä. Mitä hän nyt oli tehnyt, oli epäilemättä
-itsensä antamista, sillä hän antautui Jacquesin valtaan, ja jos
-tämä myöhemmin tekisi vaatimuksia hänen persoonansa suhteen, ei hän
-voinut panna vastaan. Mutta nyt oli irroittamaton side solmittu
-heidän välillensä: hän ei nyt peljännyt hänen voivan ilmaista mitään,
-Jacques oli hänen niinkuin hän Jacquesin. Tunnustus oli yhdistänyt
-heidät.
-
--- Ettehän enää pahoita mieltäni, te uskotte minua?
-
--- Kyllä, minä uskon teitä, vastasi Jacques hymyillen.
-
-Minkä vuoksi pakoittaisi hän Séverinen raa'asti kertomaan tämän
-roskaisen asian? Myöhemmin kertoisi hän hänelle kaikki tyyni, jos hän
-tuntisi tarvetta sen ilmaisemiseen. Tämä tapa hankkia rauhaa siten,
-että mitään sanomatta tunnusti hänelle syntinsä, liikutti häntä
-suuresti, se oli todistus rajattomasta hellyydestä. Séverine oli
-niin luottavainen, niin heikko suloisine sinisilmineen! Hän näytti
-Jacquesista niin naiselliselta, miehelle niin antauneelta, valmiilta
-taipumaan hänen tahtonsa mukaan, voidakseen olla onnellinen. Ja mikä
-eritotenkin ihastutti Jacquesia heidän käsiensä puristaessa toisiaan
-ja heidän katseidensa pysyessä luopumatta toisistansa, oli se seikka,
-ett'ei hän enään ollenkaan tuntenut sitä pahoinvointia, sitä salaista
-väristystä, joka muulloin vaivasi häntä naisen läheisyydessä, kun
-hän ajatteli omistaa hänet. Muihin naisiin hän ei voinut koskea,
-tuntematta halua purra heitä, johon häntä kannusti inhoittava
-murhanhimo. Voisiko hän siis rakastaa Séverineä ottamatta häntä
-hengiltä?
-
--- Te tiedätte kyllä, että minä olen teidän ystävänne, ja ett'ei
-teillä minusta ole mitään pelkoa, kuiskasi hän Séverinen korvaan.
-Minä en tahdo tuntea teidän asioitanne, ne saavat olla kuten
-te suvaitsette. Ymmärrättekö minua? Minä olen kokonaan teidän
-käytettävänänne.
-
-Jacques oli tullut niin lähelle häntä, että tunsi hänen lämpimän
-hengityksensä viiksissänsä. Vielä samana aamuna olisi hän vapissut
-kohtauksen pelosta. Mitä siis tapahtui, koska hän tuskin tunsi
-jälkeäkään väristyksestä, vaan ainoastaan toipumaan päin olevan
-sairaan miellyttävää väsymystä? Tuo nyt varmuudeksi muuttunut ajatus
-että Séverine oli tappanut, asetti hänet nyt hänen silmissänsä aivan
-toiseen, paljon suurempaan valoon. Ehkäpä ei hän ollut ainoastaan
-auttanut, vaan itse käyttänyt veistä. Hän tuli vakuutetuksi, että
-asian laita oli niin, vaikk'ei hänellä ollut mitään todistuksia sen
-otaksumiseen. Ja tämän jälkeen tuntui Séverine hänestä rauhoitetulta,
-kaiken arvostelun yläpuolelle korotetulta siinä tiedottomassa,
-pelonsekaisessa himossa, jota hän nyt hänessä herätti.
-
-Molemmat juttelivat nyt keskenänsä kuin haaveksiva pari, joka on
-joutunut yhteen, ja jossa rakkaus alkaa versoa.
-
--- Antakaa minulle kätenne että voin sitä lämmittää?
-
--- Ei, ei, ei, täällä. Meidät voidaan nähdä.
-
--- Kuka sitten, koska olemme kahden? Eihän siinä sitä paitsi mitään
-pahaa olisi.
-
--- Minä toivon sitä.
-
-Séverine nauroi vilpittömästi iloissaan siitä, että oli pelastettu.
-Hän ei ollut rakastunut Jacquesiin, siitä oli hän varma, ja
-vaikka hän oli lupautunut hänelle, ajatteli hän jo jotakin keinoa
-päästäkseen siitä vapaaksi. Mies näytti siivolta, eikä varmaankaan
-olisi liian vaatelias, joten asia voitaisiin sangen hyvin järjestää.
-
--- Se oli päätetty, me olemme hyvät toverukset, ilman että kenenkään
-muun, ei edes mieheni, tarvitse siitä olla pahoillaan. Päästäkää
-nyt käteni irti, älkääkä katsoko minun tuolla tavalla, te kulutatte
-silmänne pilalle.
-
-Mutta Jacques piti hänen hienot sormensa omiensa välissä ja änkytti
-hyvin hiljaa:
-
--- Minä rakastan teitä.
-
-Séverine säpsähti ja riistäytyi nopeasti irti, Jacquesin jäädessä
-penkille istumaan.
-
--- Mitä hullutuksia! Olkaa nyt järkevä! Joku tulee!
-
-Tuli todellakin muuan lapsentyttö, kantaen kapalolasta, joka oli
-nukkunut. Sitten kulki joku nuori tyttö sangen nopeasti ohitse.
-Aurinko katosi nyt taivaanrannalla sinipunervaan usvaan, ja
-auringonsäteet luopuivat nyt ruohokentistä ja varistelivat kultatomua
-kuusten viheriöihin latvoihin. Tuli kuin äkillinen keskeytys tuohon
-ainaiseen vaunujen jyrinään. Läheisyydessä kello löi nyt viisi.
-
--- Oi, herra Jumala, huudahti Séverine, kello, on viisi, ja minulla
-kun on kohtaus Rue du Rocherin varrella.
-
-Hänen ilonsa katosi ja hän tunsi jälleen pelkäävänsä sitä
-tuntematonta, mikä häntä odotti, ja hän muisti ett'ei hän vielä ollut
-pelastunut. Hän kävi aivan kalpeaksi ja huulet vapisivat.
-
--- Mutta varikonpäällikkö, jota teidän piti käydä tapaamassa!
-muistutti Jacques, joka oli noussut penkiltä, tarjotaksensa hänelle
-käsivartensa.
-
--- Niin, se on ikävää, mutta se saa jäädä toiseen kertaan... Nyt,
-ystäväni, en enään tarvitse teidän seuraanne. Sallikaa minun nyt
-toimittaa asiani, ja vielä kerran kiitos, kiitos kaikesta sydämestäni.
-
-Séverine puristi Jacquesin käsiä ja hänellä oli kiire päästä
-lähtemään.
-
--- Me näemme toisemme junalla.
-
--- Niin, junalla.
-
-Séverine oli jo poissa ja katosi nopeasti puiston puiden joukkoon,
-Jacquesin lähtiessä hitaasti kulkemaan Rue Cardinetia kohden.
-
-Camy-Lamotte oli vast'ikään ollut pitkässä neuvottelussa
-Länsirata-yhtiön liikennepäällikön kanssa. Tämä, joka oli
-kutsuttu sinne muka toisen asian takia, oli lopulta maininnut
-yhtiön johtokunnan olevan kovasti pahoillaan Grandmorin jutusta.
-Ensinäkin sanomalehtien valitusten johdosta, jotka koskivat ensi
-luokan matkustajien niukkaa turvallisuutta. Sitten oli vielä koko
-henkilökunta sekotettu asiaan ja useita virkamiehiä oli epäilty,
-puhumattakaan Roubaudista, joka oli eniten asiaan sotkeutunut ja
-saattoi tulla vangituksi milloin tahansa. Lopuksi näyttivät vielä
-nekin häväistysjutut, mitkä olivat liikkeellä presidentistä, joka oli
-ollut yhtiön johtokunnan jäsen, lankeavan koko johtokunnan niskoille.
-
-Ja sitten oli käynyt niin, että tuo kaksimielinen iljettävä ja
-likainen juttu rikoksesta, jota luultiin pienen, vähäpätöisen
-ala-asemapäällikön tekemäksi, vaikutti varsin moninaisella tavalla.
-Sen takia tuli epäjärjestystä ja hämminkiä suuren rautatieyrityksen
-koko suunnattomaan koneistoon, vieläpä korkeampi hallintokin joutui
-epäkuntoon. Sen vaikutukset ulottuivat vielä korkeammallekin, aina
-ministeristöön saakka, ja ne saattoivat nykyisen valtiollisen
-ahdingon aikana käydä valtiollekin vaarallisiksi: vaikeana saattoi
-mitättöminkin kuume jouduttaa suuren yhteiskunta ruumiin hajoamista.
-
-Kun Camy-Lamotte sai liikennepäälliköltä kuulla, että johtokunta
-samana päivänä oli päättänyt erottaa Roubaudin, vastusti hän
-sangen vilkkaasti sellaista toimenpidettä Ei, ei! Ei mikään olisi
-sen taitamattomampaa, se aiheuttaisi kaksin verroin enemmän melua
-sanomalehdistössä, jos siinä ruvettaisiin esittämään alipäällikköä
-poliittisena marttyyrinä. Kaikki natisisi silloin vielä enimmän
-alhaalta ylöspäin, ja Jumala tiesi mitä ikäviä paljastuksia muillekin
-silloin voisi tulla päivän valoon! Häväistysjuttua oli kestänyt
-jo liian kauvan, ja kaikki tyyni oli vaiennettava niin pian kuin
-mahdollista.
-
-Liikennepäällikkö tunsi tulleensa vakuutetuksi ja sitoutui pitämään
-Roubaudin toimessaan sekä olemaan edes siirtämättä häntä pois
-Havresta Se kyllä nähtäisiin, ett'ei yhtiön palveluksessa ollut
-kunnottomia ihmisiä. Asia päättyisi ja pyyhittäisi pois luettelosta.
-
-Kun Séverine hengästyneenä ja sydän ankarasti sykkien jälleen seisoi
-Camy-Lamotten edessä tuossa vakavassa huoneessa Rue du Rocherin
-varrella, katseli tämä häntä ääneti silmänräpäyksen. Häntä huvitti
-Séverinen tavattomat ponnistukset näyttää tyyneeltä, ja hän tunsi
-todellakin suosivansa tuota hienoa, heikkoa rikoksentekijää, jolla
-oli niin siniset, viattomat silmät.
-
--- No niin!
-
-Hän keskeytti puheensa, nauttiakseen vielä muutamia sekunteja
-Séverinen tuskasta. Mutta naisen katse oli niin syvä ja hän tunsi
-koko hänen olemuksensa syöksyvän vastaansa niin vastustamattomalla
-varmuuden tarpeella, että hän tunsi sääliä.
-
--- No niin! Olen tavannut liikennepäällikön ja saanut aikaan, ett'ei
-teidän miestänne eroiteta virastaan. Asia on järjestetty.
-
-Ylenpalttinen ilo melkein pani Séverinen pyörtymään. Hänen silmänsä
-täyttyivät kyynelillä, eikä hän voinut sanoa mitään, vaan hymyili
-ainoastaan.
-
-Ylisihteeri toisti painavasti, jotta hän käsittäisi sanojen koko
-merkityksen.
-
--- Asia on järjestetty... Te voitte tyyneesti palata Havren.
-
-Séverine käsitti sen vallan hyvin: hän tahtoi sanoa hänelle, ett'ei
-heitä vangittaisi, että heitä armahdettaisiin. Se ei merkinnyt
-ainoastaan sitä, että Roubaud saisi pitää paikkansa, vaan myöskin,
-että tuo kauhea asia unhotettaisiin ja haudattaisiin. Vaistomaisen
-hyväilevällä liikkeellä, kun kaunis kotieläin, joka kiittää ja
-mielistelee, kumartui Séverine nyt hänen käsiensä yli, suuteli niitä,
-vei ne poskilleen ja piti niitä siinä. Ja tällä kertaa ei ylisihteeri
-vetänyt niitä pois, koska hän tunsi tulleensa sangen liikutetuksi
-tässä kiitollisuudessa esiintyvästä sulosta ja hellyydestä.
-
--- Mutta muistakaa tarkoin, virkkoi hän taas ja koetti jälleen
-näyttää vakavalta ja ankaralta, että käyttäydytte hyvin.
-
--- Oi, kyllä!
-
-Mutta hän halusi edelleenkin pitää heidät vallassaan, sekä vaimon
-että miehen, ja hän viittasi senvuoksi kirjeeseen.
-
--- Muistakaa, että asiapaperit ovat tallella ja että pienimmänkin
-hairahduksen tapahtuessa kaikki voidaan uudelleen ottaa esille...
-Kehoittakaa ennen kaikkea mieheänne olemaan sekaantumatta
-politiikkaan. Siinä suhteessa me pysymme taipumattomina. Minä tiedän,
-että hän on paljastanut itsensä, ja minulle on kerrottu ikävästä
-riidasta, mikä hänellä on ollut aliprefektin kanssa. Teidän miestänne
-pidetään republikaanina ja sitä ei voida suvaita. Hänen on oltava
-järkevä, muuten me aivan yksinkertaisesti vapautamme itsemme hänestä..
-
-Séverine ei ollut istunut. Hän halusi päästä ulos purkamaan ilonsa,
-joka melkein saattoi tukehduttaa hänet.
-
--- Me tottelemme ja olemme sellaisia, kuin te tahdotte... Teidän
-tarvitsee vaan käskeä milloin ja missä tahansa, niin minä olen teidän.
-
-Camy-Lamotte hymyili taas sellaisen miehen väsynyttä, hieman
-halveksivaa hymyä, joka aikoja sitten on tyhjentänyt nautintojen
-maljan pohjaan asti.
-
--- Joutavia, minä en ole sitä väärinkäyttävä.
-
-Hän avasi oven itse. Rappusilla Séverine kahdesti kääntyi taakseen ja
-hänen säteilevät kasvonsa kiittivät ylisihteeriä jälleen.
-
-Séverine syöksyi kuin mieletön Rue du Rocherille. Hän huomasi aivan
-aiheettomasti kulkevansa katua ylöspäin, ja palasi sen vuoksi
-alaspäin ja syöksyi vallan tarpeettomasti ajotien yli, olen vaarassa
-tulla yli ajetuksi. Hän tunsi tarvetta liikkua, kirkua, tehdä
-liikkeitä. Hän ymmärsi jo, minkä vuoksi heitä armahdettiin ja hän
-tuli sanoneeksi:
-
--- He pelkäävät, hitto vieköön, ei ole ollenkaan pelkoa siitä,
-että he kaivavat tämän uudelleen esiin. Teinpä oikein tyhmästi,
-kiusatessani itseäni tuolla tavalla. Se on selvää... Ja mikä onni
-sitten! Pelastettu, pelastettu, todellakin pelastettu... Kuitenkin
-peljästytän mieheni niin että hän pysyy hiljaa... Pelastettu,
-pelastettu, pelastettu, mikä onni!
-
-Saavuttuaan Rue Saint-Lazarelle, näki hän erään kultasepän kellosta,
-että kello oli kahtakymmentä minuuttia vailla kuusi.
-
--- Nytpä minä tosiaankin kustannan itselleni hyvän päivällisen. Sen
-ehdin kyllä tehdä.
-
-Hän valitsi komeimman ravintolan vastapäätä asemaa. Hän istui
-yksinään kadunpuolisen akkunan luona olevan pienen, valkoisen pöydän
-ääreen, koska kadulla vallitseva vilkas liike huvitti häntä suuresti,
-ja tilasi hienon päivällisen, johon kuului ostereita, vasikankieli
-muhennosta ja paistettua kanaa. Olihan vallan paikallaan, että hän
-korjasi sen vahingon, minkä oli kärsinyt kehnosta aamiaisesta. Hän
-nieli ruo'an, oli ihastunut leipään ja tilasi vielä erästä herkkua.
-Kun kahvi oli juotu, tuli hänelle kiire, sillä hänellä oli vain
-muutaman minuutin aika ehtiäkseen pikajunaan.
-
-Erottuaan hänestä oli Jacques mennyt asuntoon ja pukeutumaan
-työvaatteisiinsa ja läksi sitten heti varikkoon, jonne hän
-tavallisesti saapui vasta puolta tuntia ennen, kun hänen veturinsa
-oli valmis lähtemään. Hän oli lopulta jättänyt huolenpidon sen
-tarkastamisesta Pecqueuxille, vaikka lämmittäjä oli juovuksissa kaksi
-kertaa kolmesta. Mutta tämä siinä rakastuneessa mielentilassa kun
-oli, tunsi hän tietämättään epäilyksiä ja tahtoi itse vakuttautua
-siitä että koneen kaikki osat toimivat hyvin, varsinkin kun aamulla
-Havresta tultaessa oli luullut huomaavansa suurempaa voimankuletusta
-ja pienempää työn-tulosta.
-
-Tuossa suuressa, suljetussa vajassa, joka oli mustana noesta ja sai
-valaistuksensa korkeista, tomuisista akkunoista, oli muiden veturien
-joukossa, joita ei aijottu käyttää, Jacquesin veturi, jonka oli
-määrä ensiksi lähteä ulos, ja joka jo oli ajettu raiteelle. Eräs
-veturitallin lämmittäjistä oli vastikään täyttänyt pesät ja punaisia
-hiiliä putoili kuoppiin, joiden tarkoituksena oli koota kuumuutta.
-Se oli suuri, erittäin komea pikajunakone kaksine koplattuine
-akseleineen, isoine kevyine pyörineen, jotka olivat terästangoilla
-yhdistetyt, ja leveine rintakehinensä se muodosti kauniin kuvan siitä
-metalliin muokatusta logiikasta ja luotettavaisuudestaan, joka tekee
-veturin kaikkia metaliesineitä etevämmäksi kaunottareksi, jossa
-täsmällisyys on voimaan yhdistettynä. Kuten muutkin Länsiratayhtiön
-omistamat veturit, oli tämä nimeänsä paitsi saanut nimen eräästä
-asemasta nimittäin Lisonista, joka on muuan asema Cotentinin luona.
-Mutta Jacques, joka helli veturiansa, oli muuttanut sen naisnimeksi
-Lison, jonka hän lausui lempeästi hyväilevästi.
-
-Niin, hän oli todellakin rakastunut veturiinsa, jota hän nyt oli
-kuljettanut neljä vuotta. Hän oli kuljettanut toisia, jotka olivat
-säyseitä tai vikuroivia, reippaita taikka laiskoja. Hän ei ollut
-tietämätön siitä, että kullakin veturilla on erityinen luonteensa ja
-että monesta niistä ei ollut paljoa mihinkään, kuten on tapana sanoa
-lihaa ja verta olevista naisista, niin jos hän pitikin Lisonista,
-tapahtui se siksi, että sillä oli ne harvinaiset ominaisuudet mitkä
-tavataan kelpo naisella.
-
-Lison näet oli kiltti ja tottelevainen, helppo panna käyntiin ja
-sillä oli oivallisen höyrynmuodostumisensa vuoksi säännöllinen ja
-tasainen kulku. Väitettiin tosin, että joskin se oli niin helppo
-panna käyntiin, niin johtui se pyörien oivallisista ympäryksistä
-ja erittäinkin luistien tarkasta toiminnasta, samoinkuin jos
-voimakkaaseen höyrymuodostumiseen kuluikin niin vähän hiiliä, se
-riippui putkissa olevan vasken laadusta ja höyrypannun onnistuneesta
-rakenteesta. Mutta hän tiesi, että siinäkin oli jotakin muuta, sillä
-toisissa vetureissa, jotka olivat samalla tapaa rakennetut ja yhtä
-huolellisesti varustetut ei huomannut ainoatakaan Lisonin ansioista.
-Se oli sielu, valmistuksen salaisuus, tuo jokin, jonka sattuma
-vasaroidessa oli antanut metallille, ja jonka kokoonpanija antaa
-osille: veturin personallisuus, henki.
-
-Hän oli kiitollisen miehen tavoin kiintynyt Lisoniin, joka läksi
-liikkeelle ja pysähtyi yhtä nopeasti kuin voimakas ja tottelevainen
-tamma. Hän piti Lisonista, koska tämä hankki hänelle paitsi
-vakinaista palkkaa, hyviä lisätuloja säästetystä hiiltenkulutuksesta.
-Siinä oli näet niin oivallinen höyrymuodostuminen, että se säästi
-paljon hiiliä.
-
-Yhdestä asiasta vain hän sitä moitti: se tarvitsi aivan liian paljon
-voitelemista, eteenkin lieriö nieli suunnattomat määrät rasvaa; se
-oli alinomaista nälkää, Lison kerrassaan mässäili. Hän oli turhaan
-koettanut sitä parantaa. Mutta se tuli heti hengästyksiinsä, sen
-luonto vaati sitä. Vihdoin oli hänen täytynyt tyytyä suvaitsemaan sen
-ahmattuutta, samaten kuin ollaan näkemättä jotakin vikaa henkilöissä,
-joilla muuten on pelkkiä ansioita.
-
-Silläaikaa kun pesässä kohisi ja höyrypaine Lisonissa vähitellen
-nousi, käveli Jacques sen ympärillä, tarkasteli jokaista osaa ja
-koetti saada selville, minkä vuoksi aamulla oli kulunut rasvaa
-tavallista enemmän. Mutta hän ei huomannut mitään. Veturi kiilsi ja
-siitä näkyi se miellyttävä siisteys ja puhtaus, joka on todistuksena
-veturinkuljettajan huolenpidosta ja uskollisuudesta. Hänen nähtiinkin
-alati kuivaavan ja puhdistavan, etenkin perille saavuttaessa, kuten
-on tapana kuivata hevosta, joka on vaahdossa pitkästä ratsastuksesta.
-Hän hankasi veturia voimakkaasti käyttäen hyväkseen sen lämpimänä
-oloa, paremmin saadakseen tahrat lähtemään ja siivotakseen rosoiset
-paikat. Eikä hän koskaan rasittanut sitä liiaksi, piti sen
-säännöllisessä käynnissä ja varoi myöhästymistä, mikä sitten tekee
-epämukavan kiirehtimisen välttämättömäksi.
-
-Hän ja veturi, olivat siis sopineet niin hyvin yhteen, ett'ei
-hän neljän vuoden aikana kertaakaan ollut tehnyt siitä valitusta
-varikossa toimitetussa luettelon teossa missä veturinkuljettajat
-merkitsevät toivomuksensa korjaustöiden suhteen; taitamattomat,
-laiskat tai juopot veturinkuljettajat ovat näet alituisessa riidassa
-veturiensa kanssa. Mutta tänään oli hän todellakin levoton siitä,
-että rasvaa kului niin paljon. Ja sitäpaitsi oli vielä jotakin muuta,
-nimittäin epämääräinen ja syvä tunne, jonkalaista hän ei ennen
-ollut tuntenut, levottomuus, epäluulo Lisonia kohtaan, kuin olisi
-hän epäillyt sitä ja tahtonut tulla vakuutetuksi siitä, ett'ei se
-matkalla käyttäytyisi huonosti.
-
-Pecqueux ei vielä tällä aikaa ollut saapunut, ja Jacques torui häntä
-siitä, kun hän vihdoinkin tuli, kieli vielä tahmeana hyvän ystävän
-seurassa syödystä aamiaisesta. Tavallisesti he tulivat hyvin toimeen
-toistensa kanssa pitkän toveruutensa vuoksi joka ulottui rautatien
-toisesta päästä toiseen, he kun työskentelivät vieretysten ja heitä
-kun ahdisti sama työ ja samat vaarat. Vaikka olikin lämmittäjäänsä
-kymmenen vuotta nuorempi, kohteli veturinkuljettaja häntä sangen
-isällisesti, moitti hänen paheitansa ja antoi hänen nukkua tunnin,
-milloin hän oli liikaa humalassa. Ja tämä vastasi hyväntahtoisuuteen
-koiran uskollisuudella ja oli muuten, milloin ei ollut juovuksissa,
-kunnollinen työmies, hyvin perehtynyt ammattiinsa. Hänkin piti
-Lisonista, eikä oikeastaan muuta tarvittukaan, jotta he olisivat
-hyvin sopineet keskenänsä. He ja veturi muodostivat kolmihenkisen
-perheen, eikä heidän välillään koskaan ollut mitään riitaa.
-
-Sen vuoksi Pecqueux kovasti ällistyikin noin huonosta vastaanotosta
-ja katseli vieläkin suuremmalla hämmästyksellä Jacquesia, kuullessaan
-tämän murahtelevan ja lausuvan epäilevänsä Lisonia.
-
--- Mitä sitten? Sehän kiitää kuin keijukainen ikään!
-
--- Ei, ei, minä en ole rauhallinen.
-
-Ja vaikka kaikki osat olivat hyvässä kunnossa, pudisti hän
-edelleenkin päätänsä. Hän hölkytteli kädensijoja ja tarkasti, että
-kaikki henkiläpät toimivat oikein. Hän nousi veturisillalle ja täytti
-itse lieriöitten rasvakupit, sillä välin kun lämmittäjä pyyhki kuvun,
-missä vielä oli pieniä ruosteenjälkiä. Tanko hiekkalaatikkoon meni
-hyvin; kaiken olisi pitänyt rauhoittaa häntä. Mutta syynä hänen
-levottomuuteensa oli se, ett'ei Lison enään yksinänsä vallinnut hänen
-sydäntänsä. Toinen hellyys versoi siellä, rakkaus tuohon hentoon,
-avuttomaan olentoon, jonka hän nyt aina näki edessään, siinä kun
-hän istui hänen vieressään penkillä puistossa, mielistelevänä ja
-heikkona, rakkauden ja suojeluksen tarpeessa. Ei koskaan ennen
-ollut hän, kun hän vastoin tahtoansa oli myöhästynyt ja sen vuoksi
-ollut pakoitettu nostamaan veturin nopeuden kahdeksaankymmeneen
-kilometriin, ajatellut siitä koituvan vaaraa matkustajille. Mutta
-nyt saattoi hänet levottomaksi pelkkä ajatus, että hän toi takaisin
-Havreen sen jota hän aamulla oli melkein inhonnut, ja jonka mukaan
-tulemisesta hän oli ollut pahoillaan. Hän aavisti onnettomuutta ja
-kuvitteli mielessään näkevänsä Séverinen hänen menettelynsä takia
-vahingoittuneena, kuolevana hänen sylissään. Jo nyt oli rakkaus
-taakkana hänelle. Epäluulonalaisen Lisonin oli käyttäydyttävä
-moitteettomasti, jos se tahtoisi säilyttää sen maineen, että se kulki
-hyvin.
-
-Kello löi kuusi, Jacques ja Pecqueux nousivat sille pienelle
-sillalle, joka yhdisti hiilipurnun veturiin ja sitten kun lämmittäjä
-esimiehensä viittauksesta oli avannut menoventtiilin, tuli tuo musta
-vaja täyteen valkoisen höyryn pyörteitä. Kun sitten veturinkuljettaja
-väänsi järjestimen kädensijasta, lähti Lison tottelevasti liikkeelle,
-liukui ulos vajasta ja vihelsi, saadakseen tien vapaaksi. Se saattoi
-melkein heti mennä Batignollen tunneliin, mutta Pont de l'Europella
-täytyi sen odottaa, ja vasta ohjesäännössä määrätyllä ajalla antoi
-vaihdemies sen tulla pikajunan kuusi ja kolmekymmentä luo, johon
-kaksi asemamiestä kytki sen kiinni.
-
-Ei ollut enään enempää kuin viisi minuuttia junan lähtöön, ja
-Jacques kumartui eteenpäin ja hämmästyi, kun ei nähnyt Séverineä
-väkijoukossa. Hän oli varma siitä, ett'ei tämä nousisi junaan
-ennenkuin ensin olisi käynyt hänen luonaan. Vihdoin tuli hän
-näkyviin, hän oli myöhästynyt ja hänen täytyi tulla puolijuoksua. Hän
-kulki todellakin koko junan ohi ja pysähtyi vasta veturin luo ilosta
-säteillen ja tulipunaisena kasvoiltansa.
-
-Hän nousi pienten jalkojensa terille ja kurkotti ylöspäin hymyileviä
-kasvojansa.
-
--- Älkää olko levoton, nyt olen minä täällä.
-
-Jacques alkoi nauraa onnellisena siitä, että hän oli tullut.
-
--- Se on hyvä!
-
-Mutta Séverine kurottautui vielä enemmän ja kuiskasi hiljemmin:
-
--- Minä olen niin tyytyväinen, niin tyytyväinen ystäväni... Minulla
-on ollut sellainen onni... Kaikki, mitä toivoin...
-
-Jacques ymmärsi sen täydellisesti ja oli siitä sangen iloinen. Kun
-Séverinen sitten piti juosta takaisin, kääntyi hän ympäri ja lisäsi
-leikillään:
-
--- Ettehän vaan musertane jalkojamme?
-
--- Eikös hitossa, älkää peljätkö, huusi Jacques iloisesti
-vastaukseksi.
-
-Ovia parhaillaan suljettiin ja Séverinen täytyi kiiruhtaa junaan.
-Ylikonduktöörin merkinannon johdosta Jacques soitti ja avasi sitten
-järjestimen. Juna lähti liikkeelle. Oli samanlaista kun tuon
-onnettoman junan lähtiessä helmikuussa, sama lähtöaika ja sama vilkas
-elämä asemalla, sama hälinä ja sama savu. Se vaan oli erotuksena,
-että nyt oli vielä valoisa, selkeä ja tavattoman leuto ilma. Séverine
-pisti päänsä ulos vaunun akkunasta.
-
-Lisonilla seisoi Jacques oikealla kädellä, lämpimästi puettuna
-housuihin ja villatakkiin, jossa oli suojeluslaput silmälaseille,
-mitkä kiinnitettiin pään taakse lakin alle. Hän ei enään kääntänyt
-katsettaan radalta ja nojautui joka silmänräpäys suojelusakkunan
-ulkopuolelle, voidakseen nähdä paremmin. Vaikka hän kovasti tärisi
-junan tärinän vuoksi ei hän sitä edes huomannut. Hän piti oikealla
-kädellään kiinni kääntöpyörästä, jonka avulla nopeus määrättiin,
-kuten perämies ruorista. Hän käänteli sitä huomaamattomasti ja
-keskeymättömästi, milloin vähentäen, milloin lisäten nopeutta. Ja
-vasemmalla kädellänsä hän yhtämittaa veti höyrypillinventtiilistä,
-sillä lähtö Pariisista on vaikea ja väjyviä vaaroja täynnä. Hän
-vihelsi ylikäytävien, asemien, tunnelien ja isompien mutkien
-kohdalla. Milloin punainen merkki tuli näkyviin kaukana yhä
-lisääntyvässä hämärässä, pyysi hän pitkällä merkkivihellyksellä
-vapaata rataa ja ajoi sitten ohitse kuin salama.
-
-Töin tuskin ehti hän sillointällöin vilkasta manometriin, ja
-hän väänsi tuota pientä pyörää, milloin paine nousi kymmeneen
-kilogrammaan. Hänen katseensa palasi aina edessäpäin olevaan rataan.
-Hän kiintyi niin täydellisesti pienimpäinkin yksityiskohtien
-silmälläpitoon ja oli niin tarkkaavainen ett'ei nähnyt mitään muuta,
-eikä edes tuntenut, miten tuuli myrskyten puhalsi häntä vastaan.
-Manometri laski, hän avasi pesän luukun ja kohotti kalteria, ja
-Pecqueux joka oli tottunut tähän liikkeeseen, ymmärsi heti, pienensi
-hiiliä ja levitti ne pienellä lapiolla hyvin tasaiseksi kerrokseksi
-yli koko arinan leveyden. Kova kuumuus poltti heidän sääriänsä, mutta
-sitten kun luukku oli suljettu, kulki jääkylmä tuulahdus uudelleen
-heidän läpitsensä.
-
-Tuli pimeä ja Jacques lisäsi varovaisuuttaan. Hän oli harvoin
-tuntenut Lisonin niin tottelevaiseksi. Hänellä oli se täydellisesti
-vallassaan, hän ohjasi sitä hallitsijan tahdolla, eikä milloinkaan
-antanut perään ankaruudessansa vaan kohteli sitä kuin lannistettua
-eläintä, jota aina täytyy epäillä. Takanansa junassa, joka kohisten
-kiiti eteenpäin mitä suurimmalla nopeudella, näki hän miellyttävät
-kasvot, jotka luottavaisesti ja uskollisesti hymyillen häntä
-katselivat. Hän värisi hieman ja tarttui vielä lujemmin nopeutta
-määräävään pyörään, ja hänen tarkka katseensa tunkeutui lisääntyvään
-pimeyteen, etsien punaisia lyhtyjä.
-
-Kuljettuaan Asnièresiin ja Colombesiin johtavien sivuratojen ohi,
-hengähti hän hieman. Aina Mantesiin asti kävi kaikki hyvin, rata
-oli aivan tasainen ja juna vyöryi kevyesti eteenpäin. Mantesin
-tuolla puolen hänen täytyi kiirehtiä Lisonia päästäkseen lähes
-puolen lieuen pituisen, varsin jyrkän mäen päälle. Vauhtia
-vähentämättä ajoi hän sen vuoksi Rolleboise-tunnelin luona olevaa
-puolen kolmatta kilometrin pituista rinnettä alas, minkä matkan hän
-ehti vajaassa kolmessa minuutissa. Sitten oli jäljellä ainoastaan
-Gaillonin lähellä olevan Roulen tunneli ennen Sottevillen asemaa,
-jota asemaa peljättiin, koska monet sekavat raiteet, alituiset
-vaihteet ja alinomainen tungos tekivät sen sangen vaaralliseksi.
-Hän keskitti kaiken voiman valppaisiin silmiinsä ja työskenteleviin
-käsiinsä, ja sähisten ja höyryten kulki Lison täydellä koneella
-Sottevillen ohi sekä pysähtyi vasta Rouenissa. Sieltä lähti se hiukan
-rauhoituttuansa, ja kulki nyt jotenkin hiljaa ylöspäin mäkeä, joka
-ulottui aina Malaunayhyn.
-
-Kuu paistoi nyt kirkkaana ja valkoisena, niin että Jacques saattoi
-eroittaa pienimmätkin pensaat, vieläpä tiellä olevat kivetkin, kun
-he kiitivät ohitse. Malaynayn-tunnelista päästyänsä katsahtaessaan
-oikealle, levottomana varjosta, minkä muuan suuri puu loi radan yli,
-tunsi hän jälleen sen paikan pensaikkoa kasvavalla kedolla, josta
-hän oli katsellut murhaa. Tuo autio, viljelemätön maisema kiiti
-ohitse lukuisine kukkuloineen, synkkine metsineen notkoineen ja
-lohduttomine yksitoikkoisuuksineen. Sitten sai hän Croix-de-Maufrasin
-luona liikkumattomassa kuutamossa vilahdukselta nähdä talon, joka
-oli siinä poikkipuolin hyljättynä ja autiona alituisesti suljettuina
-luukkuineen, mitkä tekivät niin ikävän vaikutuksen. Syytä tietämättä
-tunsi Jacques mielensä raskaammaksi kuin muuten, juuri kun olisi
-häntä täällä onnettomuus odottanut.
-
-Mutta kohta sen jälkeen hänen silmänsä äkkäsivät toisen kuvan.
-Misardin tuvan lähellä seisoi Flora, nojaten ylikäytävän veräjään.
-Joka matkalla näki hän tytön nyt aina samassa paikassa odottavan
-ja väjyvän häntä. Hän ei liikahtanut paikaltaan, käänsi ainoastaan
-päätään voidakseen seurata Jacquesia vielä kauvemmaksi, tämän
-kiitäessä pois salaman nopeudella. Tuo suuri tumma varjo kuvastui
-vaaleassa kuutamossa ja ainoastaan hänen kultaiset kutrinsa
-kimmelsivät tähtien kalpeassa valossa.
-
-Sitten kun Jacques oli ajanut Lisonin Mottevillen mäen päälle,
-antoi hän sen liukua läähättää Bolbec-tasangolle. Sen jälkeen hän
-ajoi Saint-Romainista Harfleuriin, joka oli suurin vieru koko
-linjalla, eli kolme lieuea, minkä matkan veturit kulkevat laukaten
-kuin hurjat hevoset, jotka tuntevat tallin olevan lähellä. Kun he
-saapuivat Havreen, oli Jacques aivan menehtynyt väsymyksestä, ja
-täällä asemalaiturilla, jonka täytti hälinä ja saapuneen junan
-savu, kiiruhti Séverine hänen luokseen, ennen kun meni kotiinsa, ja
-hyvästeli häntä iloisen ja hellän näköisenä:
-
--- Kiitoksia ja hyvästi huomiseen saakka.
-
-
-
-
-VI.
-
-
-Kuukausi kului, ja syvä rauha vallitsi jälleen siinä huoneustossa,
-mikä Roubaud-puolisoilla oli asematalon toisessa kerroksessa,
-odotussalin päällä. Sekä heille että heidän käytävänaapureillensa
-tässä pienoisessa virkamiesmaailmassa, jonka olemisen kellonlyönnit
-määräsivät, niin että ohjesäännön määrämä aika aina samanlaisesti
-tuli takaisin, oli elämä taasen palautunut yksitoikkoiseen kulkuunsa.
-Oli kun ei mitään odottamatonta tai kamalaa olisi tapahtunut.
-
-Tuo meluisa ja inha Grandmorinin murhajuttu vaipui aivan hiljalleen
-unhoon ja oli määrätty pyyhittäväksi pois vireilläolevien
-asioiden joukosta, koska viranomaiset nähtävästi eivät kyenneet
-ilmisaamaan rikoksellista. Vielä neljätoista päivää pidettyään
-Cabuchea vankilassa, selitti tutkintotuomari Denizet, että häntä
-vastaannostettu juttu raukesi, koska riittäviä todisteita hänen
-rikoksellisuudestaan ei ollut. Romantillinen poliisitarina oli
-syntymäisillään. Se kertoi tuntemattomasta, saavuttamattomasta
-murhaajasta, kaikkialla läsnäolevasta seikkailijasta, jonka
-syyksi pantiin kaikki murhat ja joka savuksi hupeni, heti kun
-poliisi näyttäytyi. Vain muutaman yksityisen kerran laski
-vastustussanomalehdistö, joka oli lähestyvien yleisten vaalien takia
-hermostunut, leikkiä tuosta satumaisesta murhaajasta. Hallituksen
-harjoittama sorto ja prefektien väärinkäytökset antavat sille joka
-päivä muita syitä närkästystä ilmaiseviin kirjoituksiin, ja kohta kun
-sanomalehdet eivät enään asiaa pohtineet, taukosi myöskin yleisön
-uteliaisuus ja intohimoinen asianharrastus. Siitä ei enään edes
-puhuttu.
-
-Seikka, joka antoi Roubaub-puolisoille kokonaan takaisin heidän
-rauhansa, oli se onnistunut tapa, millä oli poistettu kaikki
-ne vaikeudet, jotka uhkasivat syntyä presidentti Grandmorinen
-testamentin johdosta. Rouva Bonnehonin neuvosta olivat näet
-Lachesnaye-puolisot lopultakin luopuneet testamenttia moittimasta;
-he pelkäsivät häväistysjuttua ja olivat muuten sangen epävarmat
-oikeusjutun päättymisestä. Roubaud-puolisot siis ottivat haltuunsa
-sen, minkä he olivat saaneet testamentissa vastaanottaa, ja olivat
-nyt viikon ajan omistaneet talon ja puutarhan Croix-de-Maufrasin
-luona, jotka olivat yhteensä arvostellut noin neljänkymmenen tuhannen
-frangin arvoiseksi.
-
-He päättivät heti myydä tämän talon, joka oli ollut irstailujen ja
-veren tyyssijana, joka kiusasi heitä kuin painajainen, ja jossa he
-entisaikojen peikkojen pelosta eivät olisi uskaltaneet nukkua, ja
-myydä sen summamutikassa huonekaluineen kaikkineen ja siinä kunnossa
-kuin se oli, korjaamatta tai edes puhdistamatta sitä. Mutta kun he
-julkiseen huutokauppaan olisivat menettäneet liian paljon, koska ei
-ollut montakaan kärkkyjää, jotka olisivat olleet halukkaat asettumaan
-noin autioon seutuun, päättivät he koettaa myydä sen suorastaan.
-Talon etupuolelle he vain panivat suuren kyltin, joka helposti
-voitiin lukea alati ohikulkevista junista. Tämä kyltti, tuo lohduton
-myymisen into lisäsi sitä kolkkoa vaikutusta, minkä suljetut luukut
-ja vadelmapensaiden ympäröimä puutarha itsestäänkin tekivät.
-
-Kun Roubaud oli jyrkästi kieltäytynyt edes käymäseltä käymästä
-paikalla ryhtyäkseen mahdollisesti tarvittaviin toimenpiteisiin, oli
-Séverine matkustanut sinne eräänä iltapäivänä ja sitten jättänyt
-avaimet Misardeille, jotka saivat tehtäväkseen näytellä paikkaa jos
-jotakin ostajia ilmaantuisi. Ei tarvitsisi enempää kuin pari tuntia
-kotiutuakseen siellä, sillä yksinpä alusvaatteitakin oli kaapeissa.
-
-Kun nyt ei enään mikään saattanut Roubaud-puolisoita levottomiksi,
-antoivat he kunkin päivän kulua, tylsästi odottaen huomista. He
-pääsisivät lopultakin eroon talosta, sijoittaisivat rahat ja
-kaikki kävisi mainiosti. He unhoittivat muuten koko talon ja
-elivät ikäänkuin eivät koskaan muuttaisi pois nykyisistä kolmesta
-huoneestaan: ruokasalista, joka oli suoranaisessa yhteydessä
-käytävän kanssa, oikealla puolella olevasta sangen suuresta
-sänkykamarista sekä pienestä ahtaasta keittiöstä vasemmalla. Eipä
-edes sinkkikattokaan akkunan edessä, joka vankilamuurin tavoin
-kaihti näköalaa, enään heitä harmittanut, vaan tuntui antavan heille
-lepoa ja lisäsi sitä äärettömän tyyneyden, virvoittavan rauhan
-tunnelmaa, jossa he elivät. Naapurit eivät ainakaan voineet nähdä
-heidän asuntoonsa; vakoilevat silmät eivät heitä aina tähystelleet,
-ja kun kevät tuli, eivät he enään valittaneet tukahuttavaa kuumuutta
-ja häikäilevää heijastusta sinkkikatosta, jota ensimmäiset
-auringonsäteet lämmittivät.
-
-Sen kamalan mielenliikutuksen jälkeen, joka lähes kahden kuukauden
-ajan oli pitänyt heitä alituisessa vavistuksessa, nauttivat he
-onnellisina tästä vastavaikutuksena lisääntyvästä tylsyydestä. He
-eivät tahtoneet liikahtaa, olivat onnellisia pelkästä olemisesta, kun
-heidän ei enään tarvinnut vapista eikä kiusaantua.
-
-Ei milloinkaan ollut Roubaud osoittautunut niin täsmälliseksi ja
-tarkaksi toimessaan: sinä viikkona, jona hän oli virantoimituksessa,
-saapui hän junalaiturille klo 5 aamulla, meni vasta klo 10 syömään
-aamiaista, palasi klo 11 ja viipyi siellä aina klo 5:teen illalla,
-s.o. kokonaista yksitoista tuntia virkatoimissa. Sinä viikkona, jona
-hänellä oli virantoimitus yöllä, kesti se viidestä illalla viiteen
-aamulla, eikä hänellä ollut edes niin suurta väliaikaa, että olisi
-voinut syödä kotonaan, vaan hän söi illallista konttorissaan. Mutta
-hän näytti jonkinlaisella tyytyväisyydellä kärsivän tätä ankaraa
-orjuutta. Hän näytti viihtyvän hyvin tuolla alhaalla, hän puuttui
-erikoisseikkoihinkin, tahtoi itse tarkastaa ja tehdä kaikki. Oli kuin
-olisi hän löytänyt unhotusta näistä vaivoista ja alkua tasapainon ja
-säännöllisen elämän saavuttamiseen.
-
-Séverineen taas, joka melkein aina oli yksin, ja jota joka toinen
-viikko voitiin pitää "elävän leskenä", ja joka näki miehensä joka
-toinen viikko ainoastaan aamiais- ja päivällispöydässä, näytti
-tarttuneen into tulla kunnolliseksi perheenemännäksi. Muuten oli
-hän tavallisesti istunut koruompelemassa, eikä ollut tahtonut ottaa
-osaa taloudenhoitoon, josta vanha Simon-eukko piti huolta yhdeksän
-ja kahdentoista välillä. Mutta sitten kun Séverine jälleen oli
-saavuttanut rauhan kotonaan ja tullut vakuutetuksi saavansa jäädä
-sinne, ryhtyi hän siivoamaan ja järjestämään, eikä istunut, ennen
-kuin oli ollut mukana ja nuuskinut kaikkialla.
-
-Molemmat nukkuivat muuten hyvin, ja harvoin kohdatessaan toisensa
-kahden kesken; kuten aterioidessa ja öisin, kun he makasivat samassa
-huoneessa, eivät he enään koskaan puhuneet asioita, ja he luulivat
-varmaan, että koko kysymys oli loppuunkäsitelty ja haudattu.
-
-Etenkin Séverine eli nykyään taas hyvin rauhallisesti. Hän sai taas
-pian takaisin vanhan laiskuutensa ja mukavuusharrastuksensa ja jätti
-jälleen kaikki taloustoimet Simon-eukolle; ikäänkuin hän itse olisi
-ollut hieno nainen, jonka sopi tehdä ainoastaan hienompia käsitöitä.
-Hän alotti erään työn, joka ei näyttänyt koskaan tulevan valmiiksi,
-erään koruommellun couvre pied'in, joka uhkasi kestää koko hänen
-elinaikansa. Hän nousi ylös hyvin myöhään onnellisena siitä, että
-sai maata ja venytelleitä yksinään vuoteella, lähtevien ja saapuvien
-junien uneen tuudittamana, jotka hänelle ilmoittivat ajan kulun
-täsmälleen kuten kello.
-
-Avioliittonsa ensi aikoina oli häntä häirinnyt kova melu asemalta,
-höyryvihellykset, kääntölevyn jymähdykset, tuo ukkosen kaltainen
-pauhina, nuo ankarat jyrähdykset, jotka maanjäristyksen tavoin
-ravistelivat häntä ja kaikkea, mitä huoneessa oli. Mutta vähitellen
-oli hän siihen tottunut, ja tuo kaikuen tärisevä asema sisältyi hänen
-elämäänsä. Ja nyt miellytti se häntä, juuri tämä melu muodostivat
-hänen rauhansa.
-
-Ennen aamiaista siirtyi hän toisesta huoneesta toiseen ja jutteli
-eukon kanssa, joka siivosi ja piti huolta taloudesta, mutta itse hän
-ei tehnyt mitään. Pitkät iltapäivät vietti hän ruokasalin akkunassa
-ja työt, jotka hän oli tekevinään, putosi useimmiten polvelle ja
-hän tunsi olevansa onnellinen siitä, ett'ei hänellä ollut mitään
-tekemistä. Niinä viikkoina jolloin hänen miehensä päivän koittaessa
-tuli ylös mennäkseen levolle, kuuli hän hänen kuorsaavan iltapuoleen
-saakka. Se oli muuten hupaista aikaa, ja hän eli kuten ennen
-naimisiin menoaankin. Hänellä oli silloin hallussaan koko tuo leveä
-sänky ja hän huvitteli sen jälkeen kuten halusi ja hänellä oli koko
-päivä käytettävänään.
-
-Hän ei juuri koskaan mennyt ulos, koko Havresta näki hän sinkkikaton
-yli, joka kaihti näköalaa muutaman metrin päässä hänen silmistään,
-ainoastaan nuo läheisistä tehtaista nousevat suuret, mustat
-savupilvet. Tämän ikuisen muurin takana sijaitsi kaupunki ja hänellä
-oli aina jokin aistimus siitä, että se oli siellä. Hänen mielipahansa
-sen johdosta, ett'ei hän koskaan nähnyt sitä, oli vähitellen
-kadonnut. Viisi, kuusi ruukkua, joissa kasvoi leukoijia, ja jotka
-hän oli asettanut peronkikaton räystäälle, muodostivat koko hänen
-puutarhansa ja sulostuttivat hänen yksinäisyyttänsä.
-
-Kun Roubaud oli vapaana, oli hänellä tapana kavuta ulos akkunasta,
-kävellä räystästä pitkin, kiivetä sitten sinkkikattoa ylöspäin ja
-istuutua päädyllä Cours Napoléonin yläpuolella. Siellä poltteli hän
-piippuansa ulkona vapaassa ilmassa ja hänen jalkojensa alapuolella
-oli kaupunki ja laivaveistämö korkeine mastometsineen ja ääretön
-vaalean viheriä meri.
-
-Sama unteluus näytti vallanneen ne toisetkin virkamiesperheet,
-jotka olivat Roubaudin naapureina. Käytävä, jossa tavallisesti
-oli ollut niin loppumatonta löpinää, oli nyt myös käynyt
-hiljaiseksi. Philomènen käydessä rouva Lebleun luona saattoi tuskin
-kuulla pienintäkään ääntä heidän keskustelustaan. Ällistyneinä
-molemmat siitä, mitenkä asia oli kehittynyt, puhuivat he nykyään
-asemapäällikön apulaisesta vain halveksivan säälivästi. Oli ihan
-varmaa ja totta, että hänen vaimonsa, jotta mies saisi pitää
-paikkansa, oli Pariisissa käydessään puuhaillut hyvin somissa
-asioissa. Roubaud oli nyt piloillemennyt mies, eikä voinut vapautua
-eräistä epäluuloista.
-
-Mutta kun rahastonhoitajan vaimo sitä paitsi oli vakuutettu
-siitä, ett'ei hänen naapurillaan tämän jälkeen olisi tarpeeksi
-vaikutusvaltaa ottaakseen häneltä hänen asuntoansa, osoitti hän
-heille peittelemättä etevämmän halveksimista, meni heidän ohitseen
-hyvin kopeasti ja tervehtimättä. Loukkasipa hän Philomèneakin,
-joka yhä harvemmin kävi hänen luonaan, koska alkoi pitää häntä
-ylpeänä ja ikävänä. Omatakseen jotakin tointa rouva Lebleu kuitenkin
-edelleen vakoili neiti Guichonin ja asemapäällikkö Dabadien välisiä
-lemmenasioita, mutta ei onnistunut koskaan saamaan mitään selkoa.
-Käytävästä ei nyt enään kuulunut muuta kuin hänen huopatohvelinsa
-melkein äännetön laahustus. Sillä tavoin kului kuukausi tuollaisessa
-syvässä, mahtavassa rauhassa, mikä on tavallinen suurten
-hirmutapausten jälkeen.
-
-Mutta Roubaudeilla oli kuitenkin jotakin, joka kiusasi heitä ja
-saattoi heidät levottomaksi. Ja se oli muuan paikka ruokasalissa,
-jota heidän silmänsä eivät voineet kohdata, ilman että he jälleen
-tunsivat mielensä levottomaksi ja pahaksi. Se oli akkunan vasemmalla
-puolella, mistä he olivat irroittaneet ja sitten jälleen paikoilleen
-panneet tammipienan ja sen taakse piiloittaneet kellon ja ne
-kymmenen tuhatta frangia, mitkä he noin kolme sataa frangia kultaa
-sisältävän rahakukkaron kera olivat ottaneet Grandmorin-vainajalta.
-Roubaud oli ottanut kellon ja rahat vain jotta luultaisiin ne
-varastetun. Hän ei ollut mikään varas, hän voisi, sanoi hän, kuolla
-nälkään, ennen kuin käyttäisin edes centimeäkään niistä tahi myisi
-kellon. Sen ukon rahat, joka oli häväissyt hänen vaimonsa, ja jota
-hän oli rangaissut, nämä likaiset, verentahraamat rahat, ei, ei,
-ne eivät olleet tarpeeksi puhtaat, jotta kunniallinen mies voisi
-niihin koskea. Kuitenkin ei hän silloin ollenkaan ajatellut taloa
-Croix-de-Maufrasin luona, jonka hän otti vastaan. Ainoastaan se, että
-hän tätä inhoittavaa murhaa tehdessään oli tutkinut uhrin taskut ja
-ottanut nämä rahat, suututti häntä, liikutti hänen omaatuntoansa ja
-peloitti häntä.
-
-Mutta hän ei kuitenkaan ollut koskaan saanut halua polttaa ne, sekä
-jonakin iltana heittää kello ja kukkaro mereen. Vaikka yksinkertaisin
-varovaisuus neuvoi häntä tekemään sen, niin oli hänessä kuitenkin
-jotakin, mikä pani sitä vastaan. Hänessä oli näet itsetiedoton
-kunnioitus rahoja kohtaan, eikä hän milloinkaan olisi voinut taipua
-hävittämään sellaista summaa. Ensi yönä oli hän pistänyt kaikki
-tyyni pieluksensa alle, eikä pitänyt mitään paikkaa tarpeelliseksi
-varmana. Seuraavina päivinä oli hän ponnistanut voimiaan löytääkseen
-piilopaikkoja, muutti säilytyspaikkaa joka aamu ja tuli levottomaksi
-pienimmästäkin melusta, hän kun pelkäsi kotitarkastusta. Ei
-milloinkaan ollut hän ollut niin kekseliäs. Mutta vihdoin eräänä
-päivänä ei hän voinut löytää yhtään ovelampaa kätköpaikkaa ja
-väsyneenä tuosta alituisesta levottomuudelta oli hän liian laiska
-ottaakseen esille rahat ja kellon, jotka hän edellisenä iltana oli
-kätkenyt puitten taa.
-
-Nyt ei hän mistään hinnasta maailmassa olisi tahtonut etsiä sieltä.
-Se oli kun luutalo, kauhun ja kuoleman luola, josta peikot häntä
-väijyivät. Väistyipä hän silloinkin, kun hän meni asettamaan jalkansa
-saman lankun päälle, sillä hän sai vastenmielisen tuntemuksen
-siitä ja hän luuli silloin tuntevansa kevyen työnnön jaloissaan.
-Iltapäiväisin istuessaan akkunan luo, veti Séverine tuolin syrjään,
-jott'ei istuisi suoraan sen ruumiin päällä, jota he siten pitivät
-piilossa permantonsa alla. He eivät koskaan puhuneet siitä keskenään,
-he koettivat mielessään kuvitella tottuvansa siihen, mutta suuttuivat
-vihdoin löytäessään sen jälleen, tuntiessaan sen tunti tunnilta
-yhä sietämättömämmäksi jalkojensa alla, ja tämä ikävä tunne oli
-omituisempi, kun he eivät ollenkaan tunteneet tuskaa veitsen
-katselemisesta, tuon kauniin, uuden veitsen, jonka vaimo oli ostanut,
-ja jolla mies oli pistänyt rakastajaa kaulaan. He olivat ainoastaan
-pesseet sen ja nyt oli se eräässä laatikossa ja Simon-eukko käytti
-sitä usein leivän leikkaamiseen.
-
-Tähän rauhaan, jossa he elivät, toi kuitenkin Roubaud erään
-toisen syyn vähitellen kasvavaan levottomuuteen, pakoittamalla
-Jacquesin ahkerasti seurustelemaan heidän kanssansa. Viranteko toi
-veturinkuljettajan Havreen kolme kertaa viikossa: maanantaisin
-klo 10,35:stä edellä puolenpäivän 6,20:een illalla: torstaisin
-ja lauvantaisin 11,5:stä illalla 6,40:een aamulla. Ensimmäisenä
-maanantaina Séverinen matkan jälkeen oli alipäällikkö hyvin
-itsepäinen ja innokas saamaan hänet kotiin.
-
--- Ette saa kieltäytyä, toveri, vaan tulkaa toki hitossa syömään
-palanen meidän luonamme! Te olette ollut niin rakastettava vaimoani
-kohtaan, ja minun täytynee voida jollakin tavoin saada osoittaa
-kiitollisuuttani.
-
-Kahdesti oli Jacquesin yhden kuukauden ajalla siis täytynyt noudattaa
-kutsua aamiaiselle. Roubaudia näkyi vaivaavan se syvä äänettömyys,
-joka nykyään vallitsi hänen ja vaimon aterioidessa, ja hän tunsi
-lohdutusta, saadessaan kolmannen henkilön pöytään. Silloin muisti hän
-juttuja, puheli ja laski leikkiä.
-
--- Tulkaa nyt takaisin niin usein kuin voitte. Näettehän ett'ette
-meitä häiritse.
-
-Eräänä torstai-iltana, kun Jacques oli peseytynyt ja hänen piti mennä
-levolle, tapasi hän alipäällikön kuljeskelemassa veturitallissa, ja
-vaikka oli myöhäinen, vei Roubaud, jonka mielestä oli ikävä kulkea
-yksin, Jacquesin mukanaan asemalle ja sitten asuntoonsa. Séverine oli
-vielä valveilla ja istui lukemassa. Juotiin lasi ja pelattiin korttia
-yli puoliyön.
-
-Tämän jälkeen muuttuivat maanantai-aamiaiset sekä torstai- ja
-lauvantai-yhdessäolot tavaksi. Se oli Roubaud itse, joka, kun
-toveri eräänä päivänä oli poissa, väijyi häntä saadakseen hänet
-mukaansa kotiin ja moitti häntä hänen laiminlyömisestään. Roubaud
-kävi yhä synkemmäksi, eikä ollut koskaan oikein iloinen, paitsi
-uuden ystävänsä seurassa. Tämä, joka alussa oli herättänyt hänessä
-niin kamalaa levottomuutta, ja jota hänen kaiketi nyt olisi pitänyt
-inhota niiden hirveiden asiain todistajana, ja elävänä muistuttajana,
-jotka hän halusi unhoittaa, oli päinvastoin käynyt hänelle aivan
-välttämättömäksi, ehkäpä juuri sen vuoksi, että hän tunsi asian
-todellisen laidan eikä kuitenkaan ollut puhunut. Tämä tuli ikäänkuin
-lujaksi siteeksi heidän välilleen, rikostoveruudeksi. Usein
-katsoi asemapäällikkö toiseen keskenäistä ymmärtämistä ilmaisevin
-kasvojenilmein, puristi äkkiä hänen kättään aivan liiaksi tuntuvasti
-ja vilkkaasti, jotta se olisi voinut olla pelkkä hyvän toveruuden
-ilmaisu heidän välillään.
-
-Seurustelu Jacquesin kanssa tuli sitäpaitsi huvitukseksi noille
-molemmille puolisoille. Séverinekin otti hänet mielellänsä vastaan
-ja päästi hänen sisäänastuessaan heikon huudahduksen, kuin olisi hän
-jotakin huvia odottanut. Hän jätti kaikki, käsityön, kirjat ja alkoi
-puhua ja nauraa, kun hän nyt pääsi tuosta jokapäiväisestä harmaasta
-torroksissa olemisesta ja yksitoikkoisuudesta.
-
--- Ah, olipa kiltisti tehty, että tulitte. Minä kuulin pikajunan
-äänen ja ajattelin teitä.
-
-Aamiasista tuli oikeita juhlia. Séverine tunsi jo hänen makunsa ja
-meni itse ulos ostamaan tuoreita munia ja teki sen esiintyäkseen
-kohteliaana ja hyvänä emäntänä, joka vastaanottaa talon ystävän,
-ilman että siinä vielä voitiin nähdä muuta kuin halu osoittautua
-rakastettavaksi ja valmistaa itselleen huvia.
-
--- Tulkaa takaisin maanantaina, siioin on räämiä.
-
-Kun tätä seurustelua oli kestänyt kuukauden, olivat Roubaud-puolisot
-sillä välin joutuneet yhä kauvemmaksi toisistaan. Murhan jälkeen
-ja tietämättä syytä, oli Séverine saanut kovan vastenmielisyyden
-mieheensä. Hän tunsi olevansa hermostunut ja peloissaan. Eräänä
-iltana, kun valkeata ei vielä oltu sammutettu, kirkaisi hän
-peljästyksestä, hän luuli hänen punaisista, vääristyneistä
-kasvoistaan näkevänsä murhaajan kasvojen piirteet, ja sen jälkeen
-vapisi hän joka kerta kun tuli häntä liian lähelle, hänellä oli
-kamala tunne murhasta, siitä, että mies syöksyi hänen kimppuunsa
-veitsi kädessä. Sehän oli mielettömyyttä, mutta kuitenkin
-tykytti hänen sydämensä peljästyksestä. Mies taasen välitti yhä
-vähemmän hänestä. Oli kuin olisi tuo kamala käännekohta, tuo
-vuodatettu veri aikaansaanut heidän välilleen tuon väsymyksen ja
-välinpitämättömyyden, minkä muuten vanhuus tavallisesti tuo mukanaan.
-Ja Jacques osaltaan aivan varmasti vaikutti siihen, että ero tuli
-täydelliseksi ja hänen läsnäolonsa vapautti heidät vaivasta, jota he
-tunsivat toistensa seurassa.
-
-Roubaud ei kuitenkaan tuntenut mitään omantunnontuskia. Hän oli
-ainoastaan peljännyt seurauksia, ennen kun asia oli liitetty
-asiakirjoihin, ja erittäinkin oli hän ollut hyvin levoton paikkansa
-menettämisestä. Nyt ei hän enään ollenkaan valittanut tuota tehtyä
-murhaa. Se tahtoo sanoa jos hänen olisi täytynyt tehdä se uudelleen,
-ei hän kenties olisi sekoittanut vaimoansa asiaan; naiset joutuvat
-heti pelon valtaan ja hänen vaimonsa liukui yhä enemmän hänen
-luotaan sen vuoksi, että hän oli pannut liian raskaan taakan hänen
-hartioilleen. Hänen olisi pitänyt pysyä vaimonsa hallitsijana, eikä
-alentua hänen kanssansa valitsemaan rikoksen kamalaa ja toraisaa
-toveruutta. Mutta asia oli nyt kerran se mikä oli ja siihen
-täytyi mukautua. Nyt hänen täytyikin oikein ponnistaa voimiaan
-jälleen päästäkseen siihen sieluntilaan, jossa hän oli, kun hän
-vaimon tunnustuksen jälkeen oli pitänyt murhaa välttämättömänä,
-jotta hän itse voisi pysyä elossa. Ellei hän olisi tappanut
-häntä, arveli hän silloin, ei hän itse olisi voinut elää. Nyt,
-kun hänen mustasukkaisuutensa oli sammunut, nyt, kun hän ei enään
-tuntenut tuota sietämätöntä kivistystä ja oli tointunut, ikäänkuin
-hänen sydänverensä olisi kaikesta tuosta vuodatetusta verestä
-tullut paksummaksi ei hän enään niin selvästi oivaltanut murhan
-välttämättömyyttä. Sattui, että hän kysyi itseltään oliko todellakin
-maksanut vaivan tehdä tämä murha.
-
-Mutta tämä ei muuten merkinnyt edes sitä, että hän tunsi katumusta,
-se oli korkeintaan pettävä mielihoure, ajatus, että usein tehdään
-tekoja, joista ei tahdota puhua, jotta oltaisiin onnellisia,
-ilman että silti tullaan siksi enemmän. Hän, joka oikeastaan
-oli luonteeltaan niin puhelias, oli nyt vaiti pitkät ajat ja
-vaipui epäselviin mietteisiin, mitkä tekivät hänet vieläkin
-synkkämielisemmäksi. Välttääkseen istumasta kasvot kasvoihin
-vaimonsa kanssa päivällisen jälkeen, meni hän nykyään joka päivä
-peronkikatolle, istuutui päädylle, ja alttiina satamansuusta
-tuleville tuulenpuuskille ja tuudittautuen epämääräisiin unelmiin
-poltteli hän siellä piippukyökkäänsä, katsellen yli kaupungin ja
-postiveneiden, jotka katosivat taivaanrannalle matkalla kaukaiselle
-merelle.
-
-Mutta eräänä iltana heräsi äkkiä hänen hurja mustasukkaisuutensa
-entisiltä ajoilta. Hän oli noutanut Jacquesin veturitallista ja
-vienyt hänet mukanaan kotiin juomaan lasin, ja silloin kohtasi hän
-rappusilla ylikonduktööri Henri Dauvergnen. Tämä näytti olevan
-hämillään ja selitti tulevansa rouva Roubaudin luota, jolle hänellä
-oli ollut asiaa sisariltaan. Asian todellinen laita oli, että hän
-jo jonkun aikaa oli tunkeillut Séverinen seuraan, toivoen voivansa
-voittaa hänen vastustuksensa.
-
-Heti ovesta sisään tultuansa pauhasi alipäällikkö kiivaasti
-vaimollensa.
-
--- Mitä oli tuolla nulikalla täällä tekemistä? Sinä tiedät ett'en
-minä suvaitse häntä.
-
--- Mutta, ystäväni, sehän oli erään koruompelumallin takia.
-
--- Minä annan palttua teidän malleillenne, luuletko sinä minun olevan
-niin tyhmän, ett'en käsitä, minkä vuoksi hän tulee tänne?... Varo
-itseäsi!
-
-Hän meni vaimoansa kohden nyrkit pystyssä ja tämä väistyi syrjään
-aivan kalpeana ja hämmästyneenä tästä kiivaasta keskeytyksestä siinä
-tyyneessä välinpitämättömyydessä, jota he molemmat nyt tunsivat
-toisiaan kohtaan. Mutta mies rauhoittui heti ja kääntyi seuralaisensa
-puoleen.
-
--- Minä joudun aina raivoihini nähdessäni tuollaisia herroja, jotka
-tunkeutuivat perheeseen ja kuvittelevat mielessään, että vaimo heti
-heittäytyy heidän syliinsä ja mies tuntee olevansa hyvin kunnioitettu
-ja sulkee silmänsä kaikelta... Jos minulle tapahtuisi jotakin
-sellaista, niin minä heti paikalla ampuisin vaimoni. Ja parasta on
-tuolle herra hyväiselle, ett'ei hän tule takaisin, sillä silloin
-joutuu hän minun kanssani tekemisiin... Se on liian inhoittavaa, vai
-kuinka?
-
-Jacques tunsi olevansa hyvin hämillään, kun hänen täytyi olla läsnä
-tuollaisessa kohtauksessa, eikä hän oikein tiennyt, mille kannalle
-asettuisi. Oliko tuo liioitettu katkeruus tarkoitettu hänelle?
-Tahtoiko mies antaa hänelle varoituksen? Hän rauhoittui kuitenkin,
-kun Roubaud jälleen virkkoi iloisella äänellä:
-
--- Mutta mikä aasi minä olenkaan, tiedänhän, että sinä itse ajaisit
-hänet portille... Anna meille jotakin juomista.
-
-Hän taputti Jacquesia olalle, ja Séverine, joka oli toipunut,
-hymyili noille molemmille miehille. Sitten joivat he lasin yhdessä
-ja viettivät varsin hupaisen hetken toistensa seurassa. Tällä tavoin
-vei Roubaud vaimonsa ja toverinsa lähemmäksi toisiaan ja teki
-sen mitä parhaan ystävyyden varjolla ja näyttämättä ajattelevan
-mahdollisia seurauksia. Tämä mustasukkaisuuden purkaus tuli
-juuri syyksi lähempään tuttavallisuuteen, kokonaiseen salaiseen
-hellyyteen Jacquesin ja Séverinen välillä, hellyyteen joka tuli
-luottamuksen osoituksista suuremmaksi. Kun näet Jacques taas tapasi
-hänet seuraavana päivänä, surkutteli hän häntä sen raa'an kohtelun
-johdosta, jota hän oli saanut kärsiä, kun taas Séverine kostein
-silmin vasten tahtoaan ylenmääräisin valituksin tunnusti, kuinka
-vähän onnea hän oli saavuttanut avioliitossaan.
-
-Tästä hetkestä saakka oli heillä erityinen puheenaiheensa, ystävyyden
-rikostoveruus, joissa he lopulta ymmärsivät toisiaan merkin kautta.
-Jokaisella uudella vierailulla katsoi Jaqcues kysyvästi Séverineen
-saadakseen kuulla oliko tällä ollut jokin uusi syy murheeseen. Hän
-vastasi samalla tapaa ainoastaan liikuttamalla silmäluomiansa.
-Heidän kätensä etsivät toisiaan miehen seljän takana; he tulivat
-rohkeammiksi ja ilmoittivat toisilleen tunteitansa pitkällisillä
-kädenpudistuksilla ja kertoilivat toisilleen lämpöisillä sormillaan
-siitä kasvavasta mielenkiinnosta, jota he tunsivat pienimpiinkin
-asioihin toistensa elämässä. Harvoin oli heillä onni kohdata toisensa
-edes nimeksikään, ilman että Roubaud oli läsnä. Aina oli hän heidän
-kerallaan tuossa surullisennäköisessä ruokasalissa, eivät he tehneet
-mitään karttaaksensa häntä, eivätkä he edes ajatelleetkaan sopia
-kohtauksesta aseman jossakin etäisessä kolkassa. Se oli nyt vielä
-todellista ystävyyttä, elävää myötätuntoisuutta, joka vei heidät
-yhteen, niin että miehen läsnäolo tuskin vaivasi heitä, koskapa
-katse, kädenpuristus vielä oli tarpeeksi, jotta he ymmärsivät
-toisiaan.
-
-Ensi kerran kun Jacques kuiskasi Séverinelle odottavansa häntä
-seuraavana torstaina kello kaksitoista yöllä veturivarikon takana,
-tuli hän liikutetuksi ja veti kätensä nopeasti pois. Se oli hänen
-vapaaviikkonsa, s.o. hänen miehensä oli yöt virkatoimissaan. Mutta
-syvä levottomuus valtasi hänet, kun hän ajatteli, että hän lähtisi
-kotoaan ja menisi Jacquesin luo kauvas pois asemakartanon pimeyteen.
-Hän tunsi ajatusten hämmennystä, jonkalaista hän ei koskaan ennen
-ollut tuntenut, samaa pelkoa ja sydämentykytystä kuin nuoret,
-kokemattomat tytöt. Hän ei heti myöntänyt, Jacquesin täytyi pyytää
-häntä lähes neljätoista päivää, ennen kun hän antoi suostumuksensa,
-vaikka hän itse oikein paloi halusta sellaiseen yölliseen
-kävelyretkeen.
-
-Kesäkuu alkoi ja illat muuttuivat polttavan kuumiksi, eikä merituuli
-voinut paljoakaan viileyttä levittää. Kolme kertaa oli Jacques jo
-odottanut Séverineä, toivoen hänen tulevan epäämisestään huolimatta.
-Tänä iltana oli hän tosin myöskin sanonut ei; mutta kuu ei valaissut
-tänä yönä, taivas oli peitossa, eikä yksikään tähti paistanut sen
-hiostavan usvan läpi, joka tummensi taivaan. Mutta seisoessaan siinä
-varjossa, sai Jacques vihdoinkin nähdä hänen tulevan mustiin puettuna
-ja hiljaa, äänettömin askelin. Oli niin pimeä, että Séverine olisi
-voinut liipaista häneen tuntematta häntä, ellei hän olisi ottanut
-häntä syliinsä ja suudellut. Häntä pöyristi ja hän päästi hiljaisen
-huudahduksen. Mutta nauraen antoi hän sitten huuliensa levätä miehen
-huulia vastaan. Siinä oli kuitenkin kaikki, hän ei mitenkään tahtonut
-istuutua mihinkään noista ympärillä olevista vajoista. He kävelivät
-yhtä mittaa aivan toistensa rinnalla ja juttelivat hyvin hiljaa.
-
-Veturivarikko ja mitä siihen kuului käsitti laajan alueen Rue Verten
-ja Rue Francois-Mazelinen välillä, jotka kulkevat raiteiden yli.
-Tällä suurella melkein äärettömällä maakaistaleella oli raiteita,
-säiliöitä, vesijohtoja, kaikkia mahdollisia telineitä ja rakennuksia,
-kaksi suurta suojusta vetureja varten, Sauvagnat-sisarusten pieni
-talo, jota ympäröi käden suuruinen keittiökasvitarha, vanhoja
-rakennuksia, joihin korjauspajat oli sijoitettu, vartiotupa, jossa
-veturinkuljettajat ja lämmittäjät nukkuivat. Oli mitä helpoin asia
-maailmassa piiloutua sinne, kadota juurikuin syvälle metsään näiden
-mutkaisten ja sekaisin kulkevien katujen keskelle. Tunnin ajan
-nauttivat he siellä suloisesta yksinäisyydestään ja lohduttivat
-sydämiään niillä ystävällisillä sanoilla, jota he niin kauvan olivat
-mielessään hautoneet. Séverine tahtoi kuulla puhuttavan ainoastaan
-ystävyydestä, hän oli heti selittänyt Jacquesille ett'ei hän koskaan
-kuuluisi hänelle ja että olisi liian inhoittavaa siten saastuttaa
-heidän puhdasta ystävyyttänsä. Hän oli niin ylpeä siitä, koska hän
-tunsi tarvetta kunnioittaa itseänsä. Jacques seurasi häntä sitten Rue
-Vertelle, heidän huulensa yhtyivät suloiseen suudelmaan ja hän palasi
-kotiinsa.
-
-Siihen aikaan yöstä alkoi Roubaud alipäällikköjen konttorissa
-nukahtaa vanhassa nahkatuolissa, mutta nousi ylös vähintäänkin
-kaksikymmentä kertaa yössä, jäsenet puuttuneina. Kello 9:ään saakka
-oli hänen vastaanotettava ja lähetettävä iltajunia. Siinä oli
-liikuntoja, yhteenkytkemisiä ja toimituksia hyvin tarkoin valvottava.
-Kun sitten pikajuna Pariisista oli saapunut ja katkaistu, söi hän
-yksinänsä illallista konttorissaan erään pöydän päässä. Hänen
-illallisenaan oli ainoastaan kappale kylmää lihaa, jonka hän oli
-tuonut mukanaan kotoa, ja pari leivän viipaletta. Viimeinen juna,
-sekajuna Rouenista saapui asemalle puoli yhdeltä.
-
-Asemasillat olivat nyt autioina ja hiljaisina, ja vain jokunen
-yksinäinen kaasuliekki sai palaa. Koko asema ikäänkuin nukahti tähän
-väräjävään hämärään. Koko miehistöstä oli jäljellä ainoastaan kaksi
-vartijaa ja neljä tai viisi asemamiestä alipäällikön päällikkyyden
-alaisena. Nämä makasivat kuorsaten vartiohuoneen lattialla, sillä
-aikaa kun Roubaud, jonka oli pakko herättää heidät pienimmänkin
-hälyytyksen kuuluessa, nukkui vain korvat hörössä. Peläten väsymyksen
-aamupuoleen pääsevän voitolle, asetti hän herätyskellonsa soimaan klo
-5, jolloin hänen täytyi olla ylhäällä vastaanottaakseen ensimmäisen
-junan Pariisista. Mutta jo jonkun aikaa oli hän erittäinkin kärsinyt
-unettomuutta ja vääntelihe nojatuolissaan. Hän meni silloin ulos,
-teki kiertokulun, minkä ulotti aina vaihdemieheen saakka, jonka
-kanssa jutteli hetkisen. Mutta tuo musta taivas ja yön syvä rauha
-tyynnytti vihdoinkin hänen kuumeisen levottomuutensa. Maankiertäjäin
-kanssa tapahtuneen yhteentörmäyksen johdosta oli hänet varustettu
-revolverilla, jota hän kuljetti ladattuna taskussaan.
-
-Sillä tavoin käveli hän usein päivänkoittoon saakka, pysähtyi,
-luullessaan jonkin liikkuvan pimeässä, ja lähti senjälkeen taas
-liikkeelle tuntien epämääräistä kaihoa sen johdosta ett'ei ollut
-saanut ampua, ja tuli lohdutetuksi, vasta kun taivas valkeni ja tuo
-suuri, kalpea, aavemainen asema astui esiin varjosta. Nyt, kun päivä
-koitti jo klo 3, meni hän jälleen sisälle, heittäytyi nojatuoliinsa,
-jossa nukkui lyijyn raskaasta unta, kunnes herätyskello peljästytti
-hänet hereille.
-
-Joka neljäntenätoista päivänä kohtasivat Séverine ja Jacques toisensa
-torstaisin ja lauvantaisin. Eräänä yönä, kun Séverine kertoi
-hänelle revolverista, jolla hänen miehensä oli asestettu, tulivat
-he levottomiksi. Roubaud ei tosin koskaan tullut niin kauvas kuin
-veturivarikon luo. Mutta se antoi kuitenkin heidän kävelyilleen
-vaaran vivahduksen, joka teki niiden hupaisuuden kahdenkertaiseksi.
-He tiesivät erään paikan, jota he pitivät erittäin ihastuttavana:
-Sauvagnat-sisarusten talon takana oli suunnattomien hiilikasojen
-takana jonkinlainen käytävä, joka muistutti autiosta kadusta
-vieraassa kaupungissa mustasta marmorista tehtyine neliskulmaisina
-palatsineen.
-
-Siellä oltiin aivan piilossa ja käytävän toisessa päässä oli pieni
-työkaluvaja, missä kasa tyhjiä säkkejä olisi voinut olla varsin
-pehmeänä makuupaikkana. Mutta eräänä lauvantaina, kun ankara
-sadekuuro pakoitti heidät turvautumaan sinne sisälle, kieltäytyi
-Séverine itsepintaisesti istuutumasta sinne ja luovutti vain huulensa
-loppumattomiin suuteloihin. Tämä suuteleminen ei loukannut hänen
-kainouttansa, vaan ikäänkuin ystävyydestä antautui hän alttiiksi
-miehen intohimoisille suudelmille. Mutta kun Jacques sitten
-himoissaan koetti saada hänet valtaansa, teki hän vastarintaa, itki
-ja toisti joka kerta samat syyt. Miksi tahtoi hän tuottaa hänelle
-niin paljon surua? Hänestä tuntui niin suloiselta ja viehättävältä,
-että he rakastivat toisiaan ilman tuota saastaista lihallisuutta.
-
-Kuudentoista vuoden ijässä tuon irstaan ukon viettelemänä,
-jonka verinen haamu vainosi häntä, ja sitten alttiina miehensä
-eläimelliselle himokkuudelle, säilytti hän siitä huolimatta
-lapsellisen viattomuuden, neitsellisyyden ja vielä itsetiedottoman
-intohimon ihastuttavan kainouden. Mikä Jacquesissa erittäinkin
-mielytti häntä, oli hänen lempeytensä, hänen tottelevaisuutensa, kun
-hän käsiensä antoi jäädä lepäämään hänen heikkoihin käsiinsä, kun hän
-niillä oli niihin tarttunut. Ensi kerran rakasti hän, eikä kuitenkaan
-antautunut hänelle, koska juuri se olisi tuhonnut hänen rakkautensa,
-jos hän heti olisi tullut hänen omakseen samalla tapaa kun hän oli
-ollut noiden molempien omana. Hän halusi itsetiedottomasti pidentää
-ainiaaksi tuota niin ihastuttavaa vaikutusta siitä, että hän jälleen
-tulisi aivan nuoreksi kuten oli ennen kun tuli vietellyksi, että
-hänellä olisi hyvä ystävä, jollainen omataan viidentoista vuotiaina
-ja jota suudellaan keskelle suuta ovien takana. Paitsi niinä hetkinä,
-jolloin intohimo kuumeentapaisesti valtasi Jacquesin, ei hänellä
-ollut mitään vaatimuksia ja hän mukautui nöyrästi Séverinen tahtoon.
-
-Samoin kun hän, tahtoi Jacqueskin palata lapsuuteen ja alkavaan
-rakkauteen, joka tähän asti oli ollut hänelle jotakin kauhistavaa.
-Joskin hän oli tottelevainen ja veti kätensä takaisin heti kun
-Séverine työnsi ne pois, tapahtui se siksi, että hänen hellyytensä
-pohjalla asui pelko, voimakas levottomuus sen johdosta, että
-himokkuus sekottuisi hänen entiseen murhanhaluunsa. Séverine,
-joka oli murhannut, oli kuin sen todelliseutuminen, mistä hänen
-aistillisuutensa oli uneksinut. Hän tuli päivä päivältä yhä
-varmemmaksi parantumisestaan, koskapa Séverine tuntikausia oli
-riippunut hänen kaulallaan ja hänen suunsa Jacquesin huulilta
-oli juonut hänen sieluaan, ilman että viimeksimainitun raivoisa
-halu saada hänet kuristamalla valtaansa oli herännyt. Mutta hän
-ei kuitenkaan uskaltanut ja parastahan oli odottaa, jättää heidän
-rakkaudelleen huolenpito heidän tuomisestaan toistensa syliin, sitten
-kun hetki on tullut, eikä heidän tahtonsa enään jaksa ponnistella
-vastaan.
-
-Onnellinen kohtaus seurasi toistaan, he eivät kyllästyneet
-silmänräpäykseksi tapaamasta toisiaan, pimeässä kävelemästä yhdessä
-noiden suurten hiilikasojen keskellä, jotka tekivät ympärillä
-vallitsevan yön vieläkin pimeämmäksi.
-
-Eräänä heinäkuun iltana täytyi Jacquesin, ehtiäkseen määrättyyn
-aikaan 11,5 Havreen, jouduttaa Lisonia, ikäänkuin tuo tukahuttava
-kuumuus olisi tehnyt sen laiskaksi. Rouenista ajoi häntä takaa
-hänen vasemmalla puolellaan raju-ilma, joka suuria häikäiseviä
-salamia leimautellen kulki pitkin Seine-laaksoa. Silloin tällöin hän
-kääntyi levottomana ympäri. Séverinen piti näet kohdata hänet ja hän
-pelkäsi, että jos raju-ilma puhkeisi liian aikaisin, se estäisi häntä
-lähtemästä ulos. Hänen onnistui kuitenkin päästä ratapihalle, ennen
-kun sade alkoi, mutta hän tuli kärsimättömäksi siitä, kun matkustajat
-niin hitaasti poistuivat vaunuista.
-
-Roubaud, joka tänä yönä oli toimissaan, seisoi asemasillalla ja sanoi
-nauraen:
-
--- Ompa teillä hiton kiire ryömiä vuoteelle. Nukkukaa hyvin.
-
--- Kiitos.
-
-Kuljetettuaan junaa takaperin, puhalsi Jacques ja läksi varikkoon.
-Nuo suuret ovet olivat avoinna ja Lison ajoi suojukseen, joka
-muodosti jonkinlaisen gallerien kaksine raiteineen ja oli noin
-seitsemänkymmenen metrin pituinen voiden sinne mahtua kuusi veturia.
-Siellä oli hyvin pimeä, ja neljä kaasuliekkiä voi vain heikosti
-sitä valaista, näyttäen tekevän pimeyden vielä suuremmaksi niillä
-suurilla, liikkuvilla varjoilla, joita ne loivat. Silloin tällöin
-valaisivat voimakkaat salamat lasikattoa ja noita korkeita akkunoita
-oikealla ja vasemmalla: silloin voi, kuten tulipaloliekkien valossa,
-eroittaa nuo likatäpläiset seinät, sysimustat hirsikerrokset ja
-kaiken rappeutuneen ja viheliäisen tuossa nykyään liian pienessä
-rakennuksessa.
-
-Kaksi veturia seisoi siellä jo kylmänä ja nukkuneena.
-
-Pecqueux alkoi heti sammuttaa valkeata. Hän sekoitteli nopeasti ja
-hehkuvia hiiliä putosi tuhkapesästä alas kuoppaan.
-
--- Minä olen hirveästi nälissäni ja aijon syödä palasen, sanoi hän.
-Ettekö tekin tee samoin?
-
-Jacques ei vastannut. Vaikka hänellä olikin kiire, ei hän tahtonut
-lähteä Lisonin luota, ennen kun valkea oli sammutettu ja höyrypannu
-tyhjänä. Kunnon veturinkuljettajana oli hän hyvin tarkka ja vaatelias
-sen suhteen, eikä hän milloinkaan poikennut siitä tavasta. Kun
-hänellä oli aikaa, ei hän lähtenyt, ennen kun oli tarkastanut ja
-kuivannut veturin yhtä huolellisesti, kuin lemmikkieläintä hoidetaan.
-
-Vesi valui nyt suurina virtoina alas kuoppaan ja hän sanoi ainoastaan:
-
--- Kiiruhtakaa, kiiruhtakaa!
-
-Peloittava ukkosenjyrinä vaijensi hänen äänensä. Tällä kertaa
-kuvastuivat korkeat akkunat leimuavalle taivaalle niin selvästi,
-että nuo lukuisat rikkinäiset ruudut olisi voinut laskea. Vasemmalla
-puolella eräässä ruuvipihdissä, jota käytettiin laitostöissä, oli
-muuan levy, joka soi pitkällisesti värähdellen, kuten kello. Vanha
-katonkannatin natisi.
-
--- Hyi hitto! sanoi lämmittäjä ainoastaan.
-
-Veturinkuljettaja teki epätoivoisen eleen. Ei ollut ajattelemistakaan
-tapaamista, varsinkaan kun oikea vedenpaisumus nyt purkautui
-suojuksen yli ja uhkasi särkeä lasikaton. Tuolla ylhäällä lienee
-jokin ruutu jo ollut rikki, sillä suuria, nopeita pisaroita putoili
-Lisonin päälle. Vihuri tunkeutui sisään portaista, jotka oli jätetty
-auki, ja olisi voinut luulla, että myrsky tempaisi mukanansa tuon
-vanhan rakennuksen rungon.
-
-Pecqueux sai veturin vihdoinkin täydelleen kuntoon.
-
--- Huomenna näkee selvemmin... Nyt ei sitä tarvitse enempää siistitä.
-
-Hän palasi ensimmäiseen ajatukseensa.
-
--- Minun täytyy saada palanen ruokaa... Sataa aivan liiaksi, jotta
-voisi muitta mutkitta mennä loikoilemaan olkivuoteellensa.
-
-Ruokailupaikka oli aivan varikon vieressä. Sitä vastoin oli yhtiön
-täytynyt Rue Francois-Mazelinen varrelta vuokrata talo, mihin oli
-järjestetty vuoteita veturinkuljettajille ja lämmittäjille, joiden
-täytyi olla yötä Havressa. Tuollaisessa vedentulvassa olisi helposti
-voinut tulla läpimäräksi.
-
-Jacquesin täytyi tyytyä seuraamaan Pecqueuxia, joka oli ottanut
-esimiehensä pienen korin, ikäänkuin olisi tahtonut säästää häntä
-sen kantamisen vaivasta. Hän tiesi, että korissa vielä oli kaksi
-viipaletta kylmää vasikanlihaa, leipää ja pullo, jonka Jacques tuskin
-oli avannut, ja aivan yksinkertaisesti juuri se saattoi hänet niin
-nälkäiseksi. Sade lisääntyi ja ukkonen uudelleen tärisytti suojusta.
-Kun nuo molemmat miehet astuivat ulos vasemmalle siitä pienestä
-portista, joka vei ruokapaikkaan, oli Lison melkein kylmä. Yksinään
-hyljättynä nukkui se pimeässä, jota ankarat salamat katkoivat,
-suurten vesipisaroiden valuessa sen päälle. Sen läheisyydessä vuoti
-muuan huonosti suljettu vesijohtoputki ja muodosti lätäkön, josta
-vesi juoksi veturinpyörien lävitse alas kuoppaan.
-
-Jacques tahtoi puhdistautua, ennen kun menee ruokailupaikkaan.
-Eräässä huoneessa oli aina kuumaa vettä ja soikkoja. Hän otti esille
-saippuan koristansa ja puhdisti kätensä ja kasvonsa, jotka matkan
-jäljeltä olivat mustat. Ja kun hän oli siksi varovainen, että hänellä
-veturinkuljettajille annetun kehoituksen mukaisesti oli mukanaan puku
-muuttamisen varalta, saattoi hän vaihtaa pukua kiireestä kantapäähän
-asti, minkä hän keikailunhalusta tekikin Havreen saavuttuaan joka
-ilta, jolloin hänellä oli kohtaus Séverinen kanssa. Pecqueux, joka
-pesi ainoastaan nenännipukkansa ja sormenpäänsä, odotti häntä jo
-ruokailupaikassa.
-
-Ruokailupaikkana oli aivan yksinkertaisesti pieni huone paljaine,
-keltaisiksi maalattuine seinineen ja varustettu ainoastaan yhdellä
-uunilla ruo'an lämmittämistä varten sekä kiintonaisella pöydällä,
-joka pöytäliinan asemasta oli peitetty sinkillä. Kaksi penkkiä
-muodosti koko muun kalustuksen. Miehet saivat tuoda ruokaa mukanansa
-ja syödä sitä puukon avulla paperilta. Huone sai valaistuksensa
-suuresta akkunasta.
-
--- Sepä oli inha sade! huudahti Jacques ja istuutui akkunan viereen.
-
-Pecqueux oli istuutunut penkille pöydän ääreen.
-
--- Ettekö syö mitään?
-
--- En, ukkoseni, syökää te minun leipäni ja lihani, jos haluatte.
-Minua ei maita.
-
-Antamatta pyytää itseään kahta kertaa, hyökkäsi Pecqueux
-vasikanpaistin kimppuun ja tyhjensi pullon. Hänellä oli usein
-tuollaisia juhla-aterioita, sillä hänen esimiehensä oli
-vähäruokainen, ja koiramaisella uskollisuudellaan piti Pecqueux
-vielä enemmän Jacquesista niiden murujen vuoksi, jotka siten
-putoilivat hänen pöydältään. Suu ruokaa täynnä alkoi Pecqueux hetken
-vaitioltuansa jutella.
-
--- Mitäpä lempoa sade meille tekee, koska nyt olemme turvassa. Mutta
-jos sitä jatkaa, niin minä jätän teidät. Minun on mentävä tähän
-viereiseen taloon.
-
-Hän rupesi nauramaan, sillä nyt ei hän enään piilotelleinnut, vaan
-oli katsonut olevansa pakoitettu ilmaisemaan Jacquesille suhteensa
-Philomène Sauvagnatiin, jott'ei hän ihmettelisi sitä, että hän
-oli ulkona kaikkina niinä öinä, joina hän ja Philomène kohtasivat
-toisensa. Kun tämä veljensä luona asui eräässä alakerroksen huoneessa
-keittiön vieressä, tarvitsi hänen ainoastaan kolkuttaa luukalle, niin
-Philomène avasi ja hän kiipesi akkunasta sisälle.
-
-Jacquesilta pääsi kirous, kun hän väliajan kuluttua sai nähdä sateen
-käyvän vieläkin ankarammaksi.
-
-Pecqueux, jolla oli viimeinen lihanpala veitsensä kärjessä, nauroi
-taasen kuten pieni lapsi.
-
--- Lempo soikoon, onko teillä siis tekemistä tänä iltana? Eipä meitä
-molempia voida juuri moittia siitä, että kuluttaisimme liiaksi
-patjoja tuolla Rue Francois-Mazelinen varrella.
-
-Jacquesille tuli hyvin kiire pois akkunan luota.
-
--- Kuinka niin?
-
--- No niin, keväästä saakka ette te, kuten en minäkään, ole tullut
-kotiin, ennen kun kahden, kolmen ajoissa aamulla.
-
-Hän oli varmaankin selvillä jostakin, ehkä oli hän joskus yllättänyt
-heidät, kun he kohtasivat toisensa. Kussakin makuuhuoneessa siellä
-olivat vuoteet parittain, lämmittäjän vuode veturinkuljettajan
-vuoteen vieressä, sillä niitä koetettiin pitää niin paljon kuin
-mahdollista yhdessä, jotka olivat määrätyt työskentelemään niin
-lähellä toisiansa. Ei siis ollut niinkään ihmeellistä, että Pecqueux
-oli ottanut huomioonsa sen epäsäännöllisen elintavan, jota hänen
-ennen niin säännöllinen esimiehensä nykyään noudatti.
-
--- Pääni on kipeä, valehteli Jacques, ja silloin on suloista olla
-ulkona kävelemässä yöllä.
-
-Mutta lämmittäjä pyyteli anteeksi sekaantumistaan asiaan.
-
--- Mitäpä siitä, onhan teillä vapautenne. Ymmärtänettehän, että sanon
-sen leikillä... Mutta jos jonakin päivänä tapahtuu jotakin ikävää, ei
-teidän tarvitse kainostella kääntymästä minun puoleeni ja minä olen
-tekevä kaikki, mitä te haluatte.
-
-Hän ei lähemmin selittänyt tarkoitustansa, vaan tarttui hänen
-käteensä ja puristi sitä kelpo lailla, ikäänkuin todistukseksi siitä,
-että Jacques saattoi käskeä koko hänen persoonaansa. Sitten rypisti
-hän kokoon ja heitti pois lihan ympärillä olleen rasvaisen paperin
-ja pisti tyhjennetyn pullon takaisin koriin, kuten kelpo palvelija
-ainakin, joka on tottunut hoitamaan sekä lautaa että pesusientä.
-Mutta kun sadetta jatkui yhtä itsepintaisesti, vaikka ukkonen oli
-laannut, sanoi hän:
-
--- Niin, nyt minä lähden ja annan teidän hoitaa omia asioitanne.
-
--- Koska yhä edelleenkin sataa, vastasi Jacques, niin minä panen
-maata makuusijalle.
-
-Varikon vieressä oli näet sali, jossa oli palttinalla päällystettyjä
-patjoja, jotta ne henkilöt, joiden tarvitsi odottaa ainoastaan
-kolme, neljä tuntia Havressa, voisivat loikoa siellä vaatteet yllä.
-Kohta kun hän oli nähnyt lämmittäjän katoavan sateeseen Sauvagnatin
-taloa kohden, uskalsi hän vuorostaan lähteä ulos ja juoksi
-vartiahuoneeseen. Mutta hän ei mennyt levolle, vaan pysähtyi ovelle,
-jonka hän antoi olla selki seljällään, kun tuo painostava kuumuus
-salissa oli tukahuttaa hänet. Siellä makasi jo eräs veturinkuljettaja
-pitkin pituuttaan seljällänsä ja kuorsasi suu avoinna.
-
-Muutamia minuutteja kului vielä, eikä Jacques voinut taipua luopumaan
-kaikesta toivosta. Hänen katkeroittumiseensa tuon hullunaikaisen
-myrskyn johdosta sekoittui yhä voimakkaampi mieletön halu kuitenkin
-mennä kohtauspaikalle ja iloita ainakin siellä olemisesta, joskaan
-ei hän enään voinut toivoa tapaavansa Séverineä. Koko hänen sisin
-olentonsa pakoitti häntä sinne ja hän meni lopulta ulos sateeseen,
-ja hiilikasojen välistä mustaa käytävää kulkien saapui hän vihdoin
-mielikolkkaansa. Mutta koska hän ei voinut nähdä mitään niiden
-suurten sadepisarien takia, jotka vihmoivat hänen kasvojansa, meni
-hän työkaluvajaan, josta hän jo kerran ennen oli etsinyt suojaa hänen
-kanssansa.
-
-Kun Jacques astui siellä vallitsevaan synkkään pimeyteen, kiedottiin
-kaksi pehmeätä käsivartta hänen ympärilleen ja kaksi lämmintä huulta
-painettiin hänen huuliansa vastaan. Séverine oli siellä.
-
--- Herra Jumala, oletteko te tullut?
-
--- Olen, minä näin raju-ilman lähestyvän ja kiiruhdin tänne ennen
-sadetta. Kylläpä te olette viipynyt!
-
-Jacques huokasi raskaasti, eikä koskaan ollut hän tuntenut Séverinen
-noin tahdottomana riippuvan hänen kaulallaan. Nainen liukui alas
-tyhjien säkkien muodostamalle pehmeälle sijalle, joka täytti
-koko nurkan. Jacqueskin vaipui alas hänen viereensä, ilman että
-heidän käsivartensa irtautuivat toisistaan. He eivät voineet nähdä
-toisiansa, heidän hengityksensä pyörrytti heitä, kaikki, mikä heitä
-ympäröitsi, katosi heidän tietoisuudestaan.
-
-Mutta tulisesti suudellessansa he alkoivat sinutella toisiansa,
-ikäänkuin olisivat sekoittaneet sydänverensä.
-
--- Sinä odotit minua...
-
--- Voi, minä odotin sinua, minä odotin...
-
-Ja heti, jo ensi silmänräpäyksessä, melkein sanaa sanomatta, Séverine
-kiivaasti tempasi hänet luokseen ja pakoitti hänet omistamaan
-itsensä. Ei hän ollut tätä etukäteen arvannut. Kun Jacques tuli, ei
-hän enään luullut saavansa kohdata häntä, ja hän tempautui mukaan
-ilossaan ja hämmästyksessään, vastustamattoman himon pakottamana
-kuulumaan hänelle, ja hän antautui Jacquesille arvelematta ja
-harkitsematta. Se tapahtui siksi, että niin täytyi tapahtua.
-
-Sade vihmoi vielä ankarammin suojusta ja viimeinen juna Pariisista,
-joka nyt tuli, kulki ohitse, sähisten ja jyryten, niin että maa
-tärisi.
-
-Kun Jacques jälleen nousi ylös, kuunteli hän ihmeissään sadetta.
-Missä oli hän siis? Ja kun hän uudelleen löysi maasta erään vasaran
-varren, jonka hän oli istuutuessaan tuntenut, joutui hän suunniltaan
-onnesta. Séverine oli siis kuulunut hänelle, eikä hän ollut tarttunut
-vasaraan murskatakseen hänen päänsä. Hän ei enään tuntenut tuota
-vaistomaista halua heittää hänet hengetönnä maahan, kuten saaliin,
-joka on toisilta varastettu. Hän ei enään tuntenut halua kostaa
-hyvin vanhoja vääryyksiä, joita hän ei niin tarkoin muistanut,
-eikä vihankaunaa, jota oli kokoontunut koirakselta koirakselle
-aina ensimmäisestä uskottomuudesta saakka luolien syvyydessä. Ei,
-Séverinen omistamisella oli suuri hurmausvoimansa ja hän oli tehnyt
-hänet terveeksi, sillä hän näki hänessä jonkun kokonansa toisen,
-sellaisen, joka oli väkivaltainen heikkoudessansa, ihmisen verellä
-peitetty, ja se ympäröi hänet juurikuin kauhistuksen rautapaidalla.
-Séverine vallitsi häntä, jolta oli puuttunut rohkeutta, ja
-kiitollisuudesta liikutettuna ja haluten tulla hänen kanssaan yhdeksi
-sulki hän hänet jälleen syliinsä.
-
-Séverinekin tunsi olevansa onnellinen siitä, että oli antautunut ja
-vapautunut taistelusta, johon hän ei enään ymmärtänyt syytä. Miksi
-oli hän ponnistellut vastaan niin kauvan? Olihan hän lupautunut
-hänelle ja hänen olisi pitänyt antautua hänelle, koska hän siitä voi
-tuntea ainoastaan huvia ja mielihyvää. Nyt ymmärsi hän sangen hyvin
-aina sitä toivoneensa, silloinkin, kun hänestä odottaminen tuntui
-niin ihanalta. Hänen sydämmensä ja ruumiinsa eli nyt ainoastaan
-ehdottomassa, kestävässä rakkauden tarpeessa, ja kamalata julmuutta
-piili kaikissa näissä tapahtumissa, jotka hänen kauhistuksekseen
-olivat vieneet hänet kaikkiin näihin ikävyyksiin. Tähän saakka oli
-elämä pidellyt häntä pahoin, laahannut häntä loassa ja veressä niin
-väkivaltaisesti, että hänen kauniit, siniset vielä lapsellisesti
-katselevat silmänsä olivat tuon traagillisen, mustan hiuskypärin alla
-käyneet suuriksi kauhusta. Mutta kaikesta huolimatta oli hän pysynyt
-neitsellisenä, tälle nuorukaiselle, jota hän jumaloitsi, antautui hän
-ensikerran kokonaan ja toivoi sulautuvansa häneen, olevansa hänen
-palvelijattarensa. Hän oli hänen omansa, hän saattoi mielensä mukaan
-käskeä häntä.
-
--- Ota minut, pidä minut, armaani, sinun tahtosi on minun lakini.
-
--- Ei, ei, lemmittyni. Sinä olet minun valtijattareni, minä olen
-olemassa ainoastaan lempiäkseni ja totellakseni sinua.
-
-Tunnit kuluivat. Sade oli aikoja sitten tauonnut, syvä hiljaisuus
-vallitsi ratapihalla ja häiritsi sitä ainoastaan kaukainen ja
-epäselvä ääni mereltä. He olivat vielä sylityksin, kun laukaus heidät
-peljästytti. Päivä alkoi tulla ja kalpea, vaalakka kaistale tuli
-näkyviin taivaalla Seinen suun yläpuolella. Mikä laukaus se oli? He
-olivat menetelleet varomattomasti, mielettömästi viipyessään niin
-kauvan, ja he kuvittelivat äkkiä mielessään, että mies vainosi heitä
-revolverinlaukauksillansa.
-
--- Jää tänne sisälle, minä menen katsomaan.
-
-Jacques hiipi varovaisesti ovelle. Tuossa vielä synkässä pimeydessä
-kuuli hän jonkun tulevan juosten ja hän tunsi Roubaudin äänen, joka
-kiirehti vartijoita ja huusi, että hän aivan selvästi oli nähnyt
-kolme kappaletta, jotka olivat olleet varastamassa hiiliä. Varsinkaan
-viimeisten viikkojen ajalla ei ollut kulunut yhtäkään yötä, jona hän
-ei olisi nähnyt ikäänkuin näkyjä varkaista. Tällä kertaa oli hänet
-äkkiä peljästytetty ja hän oli summamutikassa ampunut laukauksen
-pimeään.
-
--- Pian, pian, emme voi jäädä tänne, mutisi nuori mies. He tulevat
-etsimään suojuksesta... Juokse!
-
-Haltioissaan sulkivat he toisensa jälleen syliinsä ja suutelivat
-intohimoisesti. Sitten kiiti Séverine varikkoa pitkin tuon suuren
-muurin suojassa, Jacquesin koettaessa piiloutua hiilikasojen
-keskelle. Ja se tapahtui todellakin hyvään aikaan, sillä Roubaud
-aikoi tutkia suojuksen. Hän vannoi, että hiilivarkaiden täytyi
-olla siellä. Vartijain lyhdyt heiluivat maata pitkin. He joutuivat
-riitaan ja vihdoin palasivat he kaikki asemalle, harmissaan tästä
-hyödyttömästä takaa-ajosta.
-
-Kun Jacques tunsi rauhoittuneensa ja päätti vihdoinkin mennä
-yömajaansa Rue Francois Mezelinen varrella olevaan taloon, tapasi hän
-ihmeekseen Pecqueuxin, joka raa'asti kiroillen parhaillansa riensi
-kotiin.
-
--- Mitä nyt, ukkoseni?
-
--- Ah hitossa, älkää puhuko siitä. Nuo naudathan herättivät
-Sauvagnatin ja hän kuuli silloin, että minä olin hänen sisarensa
-luona. Hän tuli paitasillaan alas, ja minun täytyi kiiruhtaa
-hyppäämään ulos akkunasta. -- Kuuletteko?
-
-Nyt kuului selkäänsä saavan naisen äänekästä kirkunaa ja nyyhkytystä,
-samalla kun karkea miehenääni toraili ja kiroili.
-
--- Kuuletteko? Nyt kurittaa hän häntä aika tavalla, ja vaikka hän on
-kolmenkymmenen kahden vuotias, saa hän selkäänsä kuten pieni tyttö,
-joka saadaan kiinni jostakin. Se on kyllä paha hänelle, mutta minä en
-siihen sekaannu: onhan se hänen veljensä!
-
--- Mutta minä luulin, sanoi Jacques, hänen sietävän teitä, suuttuvan
-ainoastaan tavatessaan hänet joidenkuiden muiden seurassa.
-
--- Joutavia, ei sitä koskaan voi tietää. Toisinaan ei hän ole minua
-näkevinäänkään. Mutta sitten joskus löylyttää hän häntä... Se ei
-kuitenkaan estä häntä pitämästä sisarestaan. Onhan hän kuitenkin
-hänen sisarensa ja hän luopuisi ennen kaikesta muusta, kuin eroaisi
-hänestä. Mutta hän vaatii, että tytön on käyttäydyttävä siivosti...
-Luulenpa nyt todellakin, että hän on saanut saatavansa.
-
-Kirkuna taukosi ja muuttui syviksi, vaikeroiviksi huokauksiksi, ja
-nuo molemmat miehet menivät tiehensä. Kymmenen minuuttia myöhemmin
-nukkuivat he sikeästi vieretysten tuossa pienessä makuuhuoneessa,
-jossa oli keltaiseksi sivellyt seinät, ja jonka ainoina huonekaluina
-oli neljä sänkyä, neljä tuolia ja pöytä, jolla oli sinkkinen pesuvati.
-
-Jokainen uusi yöllinen kohtaus oli Jacquesille ja Séverinelle
-tämän jälkeen pelkkää autuutta ja onnea. Aina eivät he myrskyn
-kautta saaneet samaa suojaa kuin tällä ensimmäisellä kerralla.
-Tähtikirkkaat taivaat ja häikäisevät kuuvalot häiritsivät heitä,
-ja he hiipivät silloin eteenpäin varjossa ja etsivät pimeitä
-kolkkia, joissa tuntui niin suloiselta lähestyä toisiansa. Elo- ja
-syyskuun yöt olivat niin ihanat ja leudot, että aurinko olisi
-voinut yllättää heidät, väsyneinä ja nukahtaneina sylityksin, ellei
-aseman herääminen ja veturien kaukainen melu olisi pakoittannt heitä
-eroamaan. Eivät edes lokakuun ensimmäiset kylmät yöt tuntuneet
-heistä ikäviltä. Séverine tuli silloin lämpimästi puettuna ja
-kääriytyneenä suureen kaapuun, johon Jacqueskin pian puoleksi katosi.
-Sitten vetäytyivät he työkaluvajan turviin, jonka Jacques osasi
-sulkea sisäpuolelta rautatangolla. He olivat siellä kuin kotonaan,
-marraskuun myrskyt ja tuulenpuuskat saattoivat kiskoa kattotiilet
-irti, edes koskettamattakaan heihin. Jo ensi illasta saakka oli
-Jacquesin kuitenkin vallannut halu, että he sijoittaisivat idyllinsä
-Séverinen omaan kotiin, jossa hän näytti hänestä aivan toiselta
-ja paljon hurmaavammalta porvarillisen rehellisissä, hymyilevässä
-levollisuudessaan. Mutta Séverine oli aina evännyt, vähemmän
-naapurien vakoilemisen pelosta, kuin viimeisestä kunnioituksesta
-kodin pyhyyttä kohtaan. Mutta eräänä maanantaina, kun hänen piti
-syödä aamiaisensa siellä ja kun mies, joka oli jäänyt asemapäällikön
-luo, ei tullutkaan, unohtivat he itsensä ja ajattelematon uhkarohkeus
-vei heidät toistensa syliin. Sen jälkeen ei Séverine enään osoittanut
-mitään vastahakoisuutta ja jokaisena torstai- ja lauvantai-iltana
-kahdentoista jälkeen kävi Jacques hänen luonaan hänen asunnossaan.
-Tämä oli hirveästi vaaranalaista ja he uskalsivat tuskin liikahtaa.
-Mutta he tunsivat kaksinkertaista hellyyttä, uutta nautintoa. Usein
-ajoi kuitenkin oikullinen halu yölliseen kuljeskeluun heidät jälleen
-ulos jääkylmien öiden pimeyteen ja autiuteen.
-
-Jacques ja Séverine olivat nyt jo neljä kuukautta rakastaneet
-toisiansa yhä voimakkaammalla intohimoisuudella. Molemmat olivat
-todellakin vasta-alkajia sydämensä lapsellisuudessa, ensi lemmen
-hämmästyneessä viattomuudessa ja hurmauksessa vähimmistäkin
-hyväilyistä. Heissä tapahtui alistuvaisuuden taistelu siitä, kumpi
-uhrautuisi enemmän. Jacques ei enään epäillyt, ettei hän ollut
-parantunut kamalasta, peritystä kärsimyksestään, sillä murha-ajatus
-ei enään vaivannut häntä. Olikohan ruumiillinen omistaminen
-tyydyttänyt tuon murhaamisentarpeen? Olikohan omistaminen ja
-kuolettaminen samanarvoista ihmiseläimen pimeässä kuilussa? Hän ei
-mietiskellyt, koska hän oli liiaksi tietämätön, eikä edes yrittänyt
-raottaa kauhistuksen porttia. Toisinaan palasi hänen mieleensä
-Séverinen sylissä äkkiä muisto siitä, mitä hän oli tehnyt, murhasta,
-jonka hän ainoastaan katseella oli tunnustanut Batignollen puiston
-penkillä, eikä hän tuntenut edes halua tulla tuntemaan lähempiä
-yksityiskohtia siitä.
-
-Séverineä sitä vastoin näytti yhä enemmän vaivaavan halu puhua
-siitä. Kun hän painoi Jacquesia itseään vastaan, tunsi tämä aivan
-hyvin, että hän läähätti salaisuutensa alla, että hän tahtoi
-sulautua Jacquesiin, ainoastaan saadakseen lohdutusta siitä, mikä
-uhkasi tukahuttaa hänet. Mutta suudelmalla sulki hän levottomuuden
-valtaamana hänen suunsa, sinetillä sulki tunnustuksen. Minkä vuoksi
-olisivat he antaneet tuon tuntemattoman tunkeutua välilleen?
-Saattoiko olla varma, ett'ei heidän onnensa kärsisi siitä? Mies
-vainusi vaaraa, häntä pöyristytti ajatus, että hän Séverinen kanssa
-penkoisi noita verisiä asioita. Tämä epäilemättä arvasi sen, hän
-tuli hyväileväksi ja myötenantavaksi, luoduksi vain rakastamaan ja
-tulemaan rakastetuksi. Mieletön himo toistensa omistamiseen vei
-heidät silloin jälleen toistensa syliin.
-
-Roubaud oli kesästä saakka laihtunut, ja sitä mukaa kun hänen
-vaimonsa sai takaisin kaksikymmenvuotiasta iloaan ja tuoreuttaan,
-vanheni hän ja kävi yhä synkemmäksi. Hän oli, kuten Séverine sanoi,
-paljon muuttunut neljässä kuukaudessa. Hän puristi edelleenkin
-sangen sydämellisesti Jacquesin kättä, kutsui hänet kotiinsa, eikä
-ollut onnellinen, ellei hän ollut hänen pöydässään. Mutta tämä ei
-kuitenkaan tuottanut hänelle tarpeeksi huvitusta, usein oli tuskin
-heretty syömästä, kun hän meni ulos ja jätti Jacquesin huoleksi
-yksinään pitää seuraa rouvalle, sillä tekosyyllä, että häntä itseään
-tukahutti ja hän tarvitsi raitista ilmaa. Asian todellinen laita oli
-kuitenkin se, että hän nykyään kävi eräässä pienessä kahvilassa Cours
-Napoléonin varrella, jossa hän tapasi rautatien poliisikomisario
-Cauchen. Hän ei juonut paljoa, ainoastaan muutamia pieniä lasillisia
-rommia, mutta hän oli peliin saanut mieltymyksen, joka lähenteli
-intohimoa. Hän elostui, unhotti kaikki vasta sitten, kun hän istui
-kortit kädessä ja pelasi lukemattomia piquet-pelejä. Cauche, joka oli
-intohimoinen peluri, oli määrännyt, että pelattaisiin rahasta ja nyt
-pelattiin sadan soun pelejä. Roubaud, joka ihmeekseen tunsi olevansa
-juurikuin toinen ihminen, paloi voitonraivosta; hänet valtasi tuo
-kiivas voitonkuume, joka voi siinä määrin villitä miehen, että
-yhdelle arvanheitolle panee alttiiksi asemansa ja henkensä. Tähän
-asti ei siitä ollut ollut haittaa hänen virantoimitukselleen, mutta
-hän lähti kahvilaan heti kun hänellä oli vapaata aikaa ja tuli kotiin
-vasta kahden, kolmen ajoissa aamulla niinä öinä, joina hän ei ollut
-yövuorolla. Hänen vaimonsa ei sen vuoksi ollut tyytymätön, moitti
-häntä ainoastaan siitä, että hän aina kotiin tullessaan oli niin
-huonolla tuulella; hänellä oli näet harvinaisen huono onni ja lopulta
-hän velkaantui.
-
-Eräänä iltana Séverine ja Roubaud ensi kerran joutuivat riitaan.
-Vaimo ei tosin vielä ollut alkanut vihata miestään, mutta hänen oli
-vaikea sietää häntä, sillä hän tunsi, että Roubaud oli taakkana
-hänen elämässään. Hän olisi tuntenut mielensä niin kevyeksi,
-niin onnelliseksi, ellei yhdyselämä Roubaudin kanssa olisi häntä
-painostanut. Muuten ei hän ollenkaan tuntenut omantunnon vaivoja
-siitä, että petti miestään: Eikö se ollut tämän vika, eikö hän
-ollut melkein pakoittanut häntä lankeamaan? He joutuivat vähitellen
-yhä kauvemmaksi toisistaan, mutta kumpikin lohdutteli ja huvitteli
-itseään omalla tavallaan, vapautuakseen parhaillaan tapahtuvan
-sisällisen hajaantumisprosessin tunteesta. Koska miehellä oli peli,
-niin sai kai vaimolla olla rakastaja.
-
-Mutta mikä erittäinkin suututti Séverineä, ja johon hän ei tahtonut
-tyytyä, oli rahanpula, johon miehen alituiset tappiot saattoivat
-hänet. Sitten kun talousrahat menivät Cours Napoléonin varrella
-olevaan kahvilaan, ei hän toisinaan tietänyt, kuinka voisi maksaa
-pesijättärelle. Hänen täytyi olla ilman kaikenlaisia mukavuuksia ja
-pieniä pukutarpeita.
-
-Tällä kertaa antoi aihetta heidän torailuunsa juuri kysymys
-kenkäparin ostamisesta, jonka hän aivan välttämättömästi tarvitsi.
-Roubaud oli juuri lähdössä ulos, eikä saanut käsiinsä pöytäveistä
-leikatakseen itsellensä leipäpalasen, vaan otti suuren puukon,
-murha-aseen, joka oli eräässä ruokakaapin laatikossa. Séverine katsoi
-häneen, kun hän kieltäytyi antamasta hänelle niitä 15 frangia kenkiin
-sen vuoksi, että hänellä ei ollut rahoja, eikä hän tiennyt, mistä
-niitä saisi. Vaimo toisti itsepintaisesti pyyntönsä ja pakoitti hänet
-uudistamaan kieltonsa ja hän kävi vähitellen yhä katkeroituneemmaksi.
-Aivan äkisti osoitti Séverine silloin sitä kohtaa lattiasta, missä
-peikot uinailivat, sanoi hänelle, että siellä oli rahoja, ja että hän
-tahtoi saada rahoja.
-
-Roubaud kävi sangen kalpeaksi ja päästi puukon, niin että se putosi
-takaisin laatikkoon. Séverine luuli silmänräpäyksen, että hän löisi
-häntä, sillä hän tuli häntä kohden mutisten, että rahat saisivat
-mädätä sinne, ja että hän mieluummin leikkaisi kätensä poikki, kuin
-ottaisi ne. Hän pui nyrkkejään ja uhkasi lyödä hänet kuoliaaksi, jos
-hän hänen poissaollessaan uskaltaisi ottaa pienan pois ja varastaa
-vaikkapa vain centimenkin. Ei koskaan, ei koskaan! Se oli kuollut ja
-haudattu.
-
-Mutta Séverinekin kalpeni ja oli pyörtymäisillään ajatellessaan
-kaivamista tuossa aukossa. Tulipa hätä miten suureksi tahansa, he
-molemmat mieluummin kuolisivat nälkään, kuin koskisivat noihin
-rahoihin.
-
-He eivät kauvemmin puhuneetkaan siitä, ei edes niinäkään päivinä,
-jolloin olivat sangen suuressa pulassa. Ja kun he jalallaan astuivat
-sille paikalle, poltti se vieläkin enemmän ja sietämättömämmin, niin
-että he lopulta kaartain kulkivat sen ohi.
-
-Sitten syntyi toisia riitoja Croix-de-Maufrasin johdosta. Miksi ei
-taloa myyty? He syyttivät toisiaan molemmin puolin siitä, ett'eivät
-he tehneet mitään, mikä oli tarpeellista myymisen jouduttamiseksi.
-Mies kieltäytyi aina kiivaasti puuttumasta siihen, kun taas Séverine
-kirjoitti muutamia hajanaisia kirjeitä Misardille, mutta sai
-ainoastaan hyvin epämääräisiä vastauksia: Ei ainoatakaan ostajaa
-ollut ilmaantunut, hedelmät olivat kuivettuneet, eivätkä vihannekset
-kasvaneet sen vuoksi, kun niitä ei oltu ollenkaan kasteltu.
-
-Se syvä rauha, johon puolisot olivat hirmutapauksen jälkeen
-vaipuneet, häiriytyi täten vähitellen ja sen sijaan tuntui tulevan
-uusi, kamala kuume. Kaikki taudinsiemenet, esim. nuo piiloon pannut
-rahat ja kotiin tunkeutunut rakastaja, olivat kehittyneet ja
-erottivat heitä nyt ja yllyttivät heitä toisiaan vastaan. Ja tämä
-kasvava mieltenkuohu ja levottomuus teki elämän helvetiksi.
-
-Ikäänkuin tuhoisan vastavaikutuksen kautta tuhoutui muuten kaikki
-Roubaud-puolisojen ympäristössä. Käytävässä alkoi uusi juoruamisen ja
-lörpöttelyn purkaus. Philomène oli äskettäin ankarasti riitaantunut
-rouva Lebleun kanssa tämän viimeksimainitun häpeällisen syytöksen
-johdosta, että hän muka oli varastanut häneltä itsekuolleen kanan.
-Mutta todellisena syynä välien rikkoutumiseen oli Philomènen ja
-Séverinen välinen läheneminen. Sitten kun Pecqueux eräänä yönä oli
-tuntenut Séverinen Jacquesin käsikoukussa, oli Séverine vaijentanut
-vanhat arvelunsa ja alkanut osoittautua rakastettavaksi lämmittäjän
-lemmityistä kohtaan. Ja Philomène, jota mairitteli seurustelu naisen
-kanssa, joka kieltämättä oli aseman kaunein ja hienoin, haukkui nyt
-rahastonhoitajan vaimoa, jonka hän sanoi olevan vanha rakkariämmä ja
-juorukontti. Se oli hänen syynsä kaikki tyynni, ja hän kirkui nyt
-kaikkialla, että kadunpuolinen asunto oikeastaan kuului Roubaudin
-perheelle ja että oli mieltä liikuttavaa, ett'eivät he sitä saaneet
-takaisin.
-
-Asiat alkoivat kääntyä varsin ohraisiksi rouva Lebleulle, sitäkin
-enemmän, kun hänen itsepintaisuudestaan vakoilla neiti Guichonia,
-saadakseen ilmi hänen suhteensa asemapäällikköön, uhkasi tulla ikäviä
-seurauksia. Hänen onnistui yhtä vähän nyt kuin ennenkään saada heitä
-paljastetuksi, mutta hän teki sen suuren virheen, että antoi yllättää
-itsensä kuuntelemasta ovilla, mikä vaikutti sen, että Dabadie, joka
-raivostui huomatessaan siten olevansa alttiina hänen vakoiluilleen,
-sanoi alipäällikkö Moulinille, että jos Roubaud edelleenkin vaati
-tuota huoneustoa, olisi hän valmis kannattamaan tätä vaatimusta.
-Ja sitten kun Moulin, joka ei tavallisesti ollut juuri puhelias,
-oli toistanut sen, ei paljoa puuttunut, ett'eivät käytävän varrella
-asujat hyökänneet toistensa tukkaan; siinä määrin olivat intohimot
-jälleen joutuneet kuohuksiin.
-
-Kaikessa tässä lisääntyvässä ikävyydessä ja levottomuudessa oli
-Séverinellä ainoistaan yksi onnellinen päivä, nimittäin perjantai.
-Lokakuussa oli hän ollut siksi rohkea ja kekseliäs, että käytti
-ensimmäiseksi parhaaksi tekosyyksi kipua polvessaan, mikä vaati
-erikoistuntijan käsittelyä; ja joka perjantai 6,40 aamulla matkusti
-hän Pariisiin pikajunalla, jota Jacques kuljetti. Hän vietti koko
-päivän hänen seurassaan Pariisissa ja palasi sitten pikajunalla 6,50.
-Aluksi oli hän luullut olevansa velvollinen ilmoittamaan miehellensä,
-mitenkä polven laita oli: milloin oli se parempi, ja milloin oli se
-huonompi. Mutta kun hän sitten huomasi, ett'ei mies edes kuunnellut,
-mitä hän sanoi, lakkasi hän muitta mutkitta siitä. Toisinaan katsoi
-hän häneen ja kysyi itseltään, tiesikö hän jotakin. Mistä se johtui,
-että hän, joka oli ollut niin hurja mustasukkaisuudessaan, ja joka
-sokeassa murhanhimossaan oli tappanut mielettömässä raivossa, nyt
-suvaitsi rakastajaa? Hän ei voinut uskoa sitä hänestä, hän ajatteli
-aivan yksinkertaisesti hänen tulleen tyhmäksi.
-
-Eräänä jääkylmänä yönä joulukuun alussa odotti Séverine myöhään
-yöhön miestänsä. Hänen piti seuraavana päivänä, joka oli perjantai,
-ennen päivänkoittoa matkustaa pikajunassa, ja sellaisina iltoina
-hän tavallisesti valmistautui huolellisesti ja pani vaatteensa
-järjestykseen, jotta hän heti vuoteelta noustuansa voi pukeutua.
-Mutta lopuksi pani hän maata ja nukkui yhden ajoissa. Roubaud ei
-vielä silloin ollut tullut kotiin. Hän oli kaksi kertaa ennen
-tullut kotiin vasta päivän koittaessa, koska hän kokonaan joutui
-yhä voimakkaammaksi käyneen pelihimonsa valtaan, eikä enää voinut
-riistäytyä irti kahvilasta, jossa muuan sisähuone vähitellen muuttui
-oikeaksi peliluolaksi, siellä kun nykyään pelattiin écartéta suurista
-summista. Onnellisena muuten sen johdosta, että sai maata yksinään ja
-tuudittautuen onnellisen huomispäivän odotukseen nukkui nuori rouva
-sikeään uneen, mukavasti kääriytyen lämpöiseen peitteeseensä.
-
-Kellon ollessa lähes kolme, heräsi hän omituiseen ääneen. Aluksi ei
-hän voinut käsittää mitä se oli, vaan luuli sen olevan unta ja nukkui
-uudelleen. Kuului kumeata jyskytystä, natinaa, juurikuin olisi joku
-tahtonut särkeä oven. Nyt tempaistiin vieläkin kiivaammin ja jotakin
-meni rikki, niin että hän nousi istumaan ja joutui aivan suunniltaan
-peljästyksestä: Siellä oli aivan varmaan joku, joka käytävästä käsin
-koetti murtaa lukkoa auki. Hän ei uskaltanut liikahtaa minuutin
-aikaan, vaan kuunteli, mutta hänen korvissaan surisi. Sen vuoksi
-rohkaisi hän mielensä ja nousi katsomaan; hän käveli äänettömästi
-paljain jaloin ja raotti hiljaa ovea. Kokoon kyyristyneenä ja
-väristen paljaassa paidassaan, niin että hän oli aivan kalpea,
-sai hän silloin ruokasalissa nähdä näön, joka yhtäkkiä hänet niin
-hämmästytti ja peljästytti, että hän jäi kuin kiinninaulattuna
-seisomaan paikalle.
-
-Lattialla makasi näet Roubaud suullaan kyynärpäihinsä nojaten ja oli
-vast'ikään kynttilän valossa, joka oli hänen vieressään permannolla
-ja loi suuren varjon hänestä aina kattoon saakka, taltalla
-temmannut pienan auki. Ja juuri nyt nojautui hän aukon yli, joka
-muodosti mustan halkeaman lattiaan ja tuijotti alas siihen suurin,
-ammottavin silmin. Hänen poskensa olivat veren pullistamat ja hän oli
-murhamiehen näköinen. Hän pisti kätensä kiivaasti sisään, mutta se
-vapisi, niin ett'ei hän heti löytänyt mitään ja hänen täytyi viedä
-valkea lähemmäksi. Kaukana aukossa näkyi rahakukkaro, setelit ja
-kello.
-
-Séverine kirkasi tahtomattansa ja Roubaud kääntyi peljästyneenä
-ympäri. Hän ei heti tuntenut vaimoansa, vaan luuli epäilemättä, että
-se oli kummitus, kun hän näki hänen seisovan siinä aivan valkoisena
-ja peljästynein katsein.
-
--- Mitä sinä täällä teet? kysyi Séverine.
-
-Roubaud ymmärsi silloin kuka se oli ja vastausta välttäen päästi hän
-ainoastaan kumean karjunnan. Hän katsoi häneen vaivautuneena hänen
-läsnäolostaan ja halusi ajaa hänet takaisin sänkyynsä. Mutta hän
-ei keksinyt ainoatakaan järjellistä sanaa, vaan olisi mieluimmin
-läimäytellyt häntä korville, hänen seisoessaan siinä noin väristen ja
-alastomana.
-
--- Sinä kiellät minulta kengät, jatkoi hän, mutta otat rahat omaan
-lukuusi, koska olet hävinnyt pelissä.
-
-Nyt mies raivostui: olisiko vaimo edelleenkin tuhoava hänen elämäänsä
-ja estävä häntä huvittelemasta. Hän ei enään ollenkaan välittänyt
-hänestä, vaan piti hänen miehenään olemista kerrassaan ikävänä.
-Koska hän saattoi huvitella toisella taholla, ei hän enään tarvinnut
-Séverineä.
-
-Hän kopeloi uudelleen aukkoa, mutta otti ainoastaan rahakukkaron,
-jossa oli kolmesataa frangia kullassa. Pantuaan sen jälkeen jalallaan
-laudan kiinni paikoilleen, sanoa paukahutti hän hänelle hammasta
-purren päin kasvoja:
-
--- Sinä ikävystytät minut kuoliaaksi; mutta minä teen mitä tahdon.
-Kysynkö minä sinulta, mitä sinä aijot tehdä Pariisissa?
-
-Raivoisasti kohauttaen olkapäitänsä palasi hän sen jälkeen kahvilaan
-ja jätti kynttilän lattialle.
-
-Séverine otti sen ylös ja meni jääkylmänä aina sydämeen saakka,
-vuoteeseensa takaisin. Hän antoi kynttilän palaa, eikä voinut
-uudelleen nukkua pikajunan aikaa odottaessansa. Vähitellen kävi hän
-aivan kuumeiseksi ja lepäsi siinä suurin, avoimin silmin. Nyt se oli
-varma, Roubaudissa tapahtui nyt kehittyvä hajoamisprosessi; rikos
-oli ikäänkuin asuttunut häneen ja juuri sen kautta oli jokainen side
-heidän välillään katkennut. Roubaud tiesi kaikki.
-
-
-
-
-VII.
-
-
-Ne, jotka aikoivat lähteä pikajunalla 6,40 Havresta, huomasivat
-kummakseen, että lunta oli puoliyöstä saakka satanut niin taajoina
-ja suurina hiutaleina, että sitä kaduilla oli jo kolmekymmentä
-senttimetriä paksulta.
-
-Lison puhisi ja savusi hallin alla ja sen perään oli kiinnitetty
-juna, johon kuului seitsemän vaunua, kolme toisen ja neljä
-ensimmäisen luokan. Kun Jacques ja Pecqueux puoli kuuden ajoissa
-olivat tulleet veturitalliin tarkastamaan veturia, olivat he
-pahoitelleet ja olleet levottomia tuon jatkuvan lumentulon takia. Nyt
-olivat he paikoillaan, odottaen lähtömerkkiä, ja tuijottivat kauvas
-eteenpäin pitkin junasillan edustaa ja näkivät, kuinka nuo hiljaa
-ja loppumattomasti putoilevat lumihiutaleet vetelivät vaaleita,
-väräjäviä viiruja pimeyteen.
-
-Veturinkuljettaja mutisi:
-
--- Hitto minut vieköön, jos näen ainoankaan merkin.
-
--- Niin, kumpahan vaan päästäisiin perille! vastasi lämmittäjä.
-
-Roubaud joka oli saapunut määrättynä aikana ja jälleen ryhtynyt
-virantekoonsa, seisoi asemasillalla lyhtyineen. Hänen silmiensä
-ympärillä oli suuret, mustat renkaat ja ne painuivat toisinaan
-väsymyksestä umpeen, ilman että hänen valppautensa silti taukosi.
-Kun Jacques kysyi häneltä, eikö hän tietänyt mitään tilasta radalla,
-meni hän hänen luokseen, puristi hänen kättään ja vastasi, ett'ei
-siitä vielä ollut tullut mitään sähkösanomaa. Kun Séverine nyt tuli
-suureen kaapuun kietoutuneena, vei Roubaud itse hänet erääseen ensi
-luokan vaunuun ja sijoitti hänet sinne. Hän oli epäilemättä huomannut
-sen levottoman, hellän katseen, jonka nuo molemmat lempiväiset
-vaihtoivat; mutta hän viitsi ainoastaan sanoa vaimolleen, että oli
-varsin varomatonta lähteä matkaan sellaisella ilmalla, ja että hän
-tekisi viisaammin lykkäämällä matkansa toistaiseksi.
-
-Nyt tuli useampia matkustajia turkit yllä ja kuormitettuina
-matkakapineillaan, ja syntyi ankara tungos tuossa kauheassa
-aamupakkasessa. Lumi ei sulannut jalkineista ja jokainen kääriytyi
-vaatteisiinsa ja sulki heti ovet, asemasilta oli autio ja huonosti
-valaistu muutamien kaasuliekkien epäselvässä valossa. Ainoastaan
-veturin tulipesän eteen kiinnitetty lyhty loisti kuin jättiläisen
-silmä ja loi tulimertaan kauvas ulos pimeyteen.
-
-Mutta Roubaud kohotti lyhtynsä ja antoi lähtömerkin. Ylikonduktööri
-vihelsi ja Jacques vastasi, avattuaan järjestimen ja väännettyään
-pientä kääntöpyörää vauhdin määräämistä varten. Juna lähti, ja
-alipäällikkö seurasi vielä hetkisen levollisena silmillään junaa,
-joka poistui myrskyyn.
-
--- Nyt on pidettävä silmät auki! sanoi Jacqucs Pecqueuxille. Ei
-mitään tyhmyyksiä tänä päivänä!
-
-Hän oli huomannut, että hänen toverinsakin oli lyyhistymäisillään
-kokoon väsymyksestä, hän oli varmaankin ollut ulkona irstailemassa
-edellisenä iltana.
-
--- Oh, ei vaaraa mitään! änkytti lämmittäjä.
-
-Heti päästyään hallista ulos olivat he keskellä lumipyryä. Tuuli
-puhalsi lännestä, mutta se osui myös suoraan veturiin, jota vihurit
-pieksivät. Suojuksensa takana, vahvoihin vaatteihin puettuna ja
-silmät lasisilmien suojelemina ei heillä ensi aluksi ollut pahaakaan
-hätää. Mutta nuo valkoiset, taajaan putoilevat lumijoukot nyt
-pimeässä ikäänkuin tukahuttivat veturilyhdyn häikäisevän valon. Sen
-sijaan, että olisi ollut valaistu kahden -- kolmen sadan metrin
-matkalta näkyi rata nyt jonkinlaisessa maidon valkeassa usvassa,
-josta ainoastaan lähimmät esineet voi eroittaa juuri kuin unessa.
-
-Eniten saattoi veturinkuljettajan levottomaksi se, että hän jo
-ensimmäisen ratavartijan lyhdyn luona voi todeksi havaita, mitä oli
-peljännyt, eli ettei hän ohjesäännöissä määrätyltä matkalta voinut
-eroittaa punaisia pysähdysmerkkejä. Hän eteni sen vuoksi sittemmin
-erittäin varovasti, voimatta kuitenkaan vähentää nopeutta, kun tuuli
-teki niin suunnatonta vastarintaa ja jokaisesta viivytyksestä koitui
-suuri vaara.
-
-Aina Houfleurin asemalle saakka oli Lison kulkenut hyvin ja
-tasaisesti. Jacquesin ei vielä tarvinnut olla levoton luminietoksien
-vuoksi, sillä satanut lumi oli korkeintaan kuusikymmentä senttimetriä
-syvää ja lumiaura poisti helposti metrinkin syvyisiä lumiläjiä. Hän
-siis suuntasi koko huolellisuutensa nopeuden pysyttämiseen ennallaan,
-sillä hän tiesi, että kunnollisen veturinkuljettajan, paitsi että
-hän on kohtuullinen ja veturiinsa kiintynyt, on pidettävä veturinsa
-säännöllisessä kulussa ilman tempomisia ja mahdollisimman korkealla
-paineella. Hänen ainoa vikansa olikin se, ettei hän taipunut
-pysähtymään ja noudattamaan annettuja merkkejä, koska hän aina
-luuli voivansa ohjata Lisonia ajoissa. Hän ajoikin toisinaan liian
-kauvas ja kaksi kertaa oli hänet viikoksi pidätetty toimestaan sen
-vuoksi, että oli ajanut paukkumerkkien yli. Mutta tällä hetkellä ja
-tietoisena siitä suuresta vaarasta, jossa oli, teki ajatus siitä,
-että Séverine oli mukana junassa, ja että hän oli vastuunalainen
-hänen rakkaasta hengestään, hänen tahdonvoimansa kaksin verroin
-vahvemmaksi ja piti sitä täydessä jäntevyydessä kaikkia niitä
-vaikeuksia vastaan, jotka hänen oli voitettava ennen Pariisiin
-saapumista.
-
-Jacques jäi seisomaan levysillalle, joka yhdisti veturin
-hiilipurnuun, välittämättä noista alituisista tärähdyksistä ja
-nojautui lumesta huolimatta ulospäin oikealle puolelle nähdäksensä
-paremmin. Suojusseinän akkunasta, joka oli epäselvänä vedestä, ei
-hän eroittanut mitään, ja hän seisoi paikallaan kasvot alttiina
-tuulenpuuskille ja tuhansien neulojen piestessä hänen ihoaan, ja
-pakkanen oli niin purevan ankara, niin että tuntui, kuin olisi hän
-leikellyt itseään partaveitsellä. Silloin tällöin vetäytyi hän
-taaksepäin hengittämään; hän otti silmälasit päästään ja kuivasi
-ne. Sitten palasi hän tähystyspaikalleen ja katsot tiukin katsein
-myrskyyn, näkyisikö noita punaisia valoja ja hän syventyi siihen
-niin, että hän kaksi kertaa harhanäkynä näki nopeiden veripunaisten
-kipinöiden pilkkuina kuvautuvan sille vaalealle esiripulle, joka
-väreili hänen edessään.
-
-Mutta äkkiä sai hän pimeässä huomioonsa, ett'ei hänen lämmittäjänsä
-enään pitänyt vaaria tehtävästään. Vain pieni lyhty valaisi
-vedenkorkeutta, jott'ei hieman voimakkaampi valo sokaisisi
-veturinkuljettajaa. Nyt oli hän huomannut manometritaulusta, jossa
-emalji omituisesti kimmelsi, että tuo sininen, tärisevä neula
-laskeutui, nopeasti. Tuli väheni. Lämmittäjä oli näet unen valtaamana
-pannut maata hiilihinkalon päälle.
-
--- Kirottu juopporatti! huusi Jacques raivoissaan ja ravisteli häntä.
-
-Pecqueux nousi ylös ja puolustihe käsittämättömällä mörinällä. Hän
-voi tuskin seisoa jaloillaan, mutta tottumuksen voima vei hänet heti
-hänen tulensa luo. Vasaralla särki hän hiilet, levitti ne kihvelillä
-tasaiseksi kerrokseksi ja lakaisi sitten luudalla loput syrjään.
-Kun tulisijan ovi oli auki, sulatti se heijastus, jonka höyrypannu
-hehkuvan pyrstötähden hännän tavoin loi taaksepäin junan yli, lumen,
-joka suurina kultapisaroina satoi alas.
-
-Harfleurin tuolla puolen alkoi se kolmen lieun pituinen mäki,
-joka ulottuu Saint Romainiin saakka ja on vaikein koko linjalla.
-Veturinkuljettaja käänsi jälleen huomionsa liikuntoon ja
-valmistautui aimo tempaukseen, päästäkseen mäen päälle, mikä
-kauniillakin ilmalla oli kyllin vaikeata. Käsi kääntöpyörällä näki
-hän sähkölennätinpylväiden karkeloivan ohitse ja koetti laskea
-vauhtia. Se väheni, Lison läähätti ja ja lumiauran hankautumisesta
-voi huomata vastustuksen kasvaneen. Jalallaan avasi Jacques luukun
-ja lämmittäjä, joka torkkui, ymmärsi hänen tarkotuksensa ja kohensi
-tulta lisätäkseen höyrypainetta. Nyt hehkui luukku punaisena ja loi
-punasinervän kajastuksen heidän molempien jalkoihinsa. Mutta he eivät
-tunteneet tuota polttavaa kuumuutta sen jääkylmän ilmavirran vuoksi,
-joka heitä ympäröi.
-
-Kuljettajan viittauksesta kohotti lämmittäjä tuhkalaatikon
-kädensijaa, mikä teki vedon vaikuttavammaksi. Manometrin viisari
-nousi nopeasti kymmenen atmosferia ja Lison pani käytäntöön
-kaiken sen voiman, mihin se kykeni. Veturinkuljettajan, joka näki
-vedenkorkeuden laskevan, täytyi silmänräpäykseksi vääntää injektorin
-kääntöpyörää, vaikkakin paine sen kautta väheni. Se nousi kuitenkin
-pian, veturi puhkui ja pärisi kuin väsyksiin ajettu eläin, hyppi
-ja nousi pystyyn, niin että olisi voinut luulla kuulevansa, kuinka
-sen jäsenet natisivat. Hän kohteli sitä pahasti, ikäänkuin olisi
-se tullut vanhaksi ja kelpaamattomaksi, eikä näkynyt enään omaavan
-entistä hellyyttänsä sitä kohtaan.
-
--- Se on liian laiska, se ei ikinä pääse tuon mäen päälle! sanoi hän
-hammasta purren, hän, jolla muuten ei koskaan ollut tapana puhua
-matkalla.
-
-Pecqueux katsoi häneen hämmästyneenä kaikessa uneliaisuudessaan.
-Mitä oli hänellä nyt Lisonia vastaan? Eikö se edelleenkin ollut
-sama tottelevainen veturi, jolle vauhdin lisääminen oli niin
-helppoa, niin että oli hauskaa panna se liikkeelle, ja jolla oli
-niin oivallinen höyrynmuodostaminen, että se säästi kymmenennen
-osan hiilistä Pariisin ja Havren välisellä taipaleella? Kun
-veturilla oli sellainen luisu kuin Lisonilla, niin oivallinen
-sulkulaitos, että höyry sen kautta kokonaan sulkeutui, saattoi kai
-sietää muutamia epätäydellisyyksiä, niin kuin ei kukaan suuttune
-taloudenhoitajattarelle, joka pitää oman päänsä, kunhan hän vaan
-käyttäytyy hyvin ja on säästäväinen. Tosin vaati se liian paljon
-rasvaa. Mutta mitäpä siitä? Kun vaan voiteli sen, niin siinä oli koko
-asia!
-
-Jacques toisti suuttuneena:
-
--- Se ei ikinä pääse mäen päälle, ellei sitä voidella.
-
-Ja hän teki mitä ei ollut tehnyt kolmea kertaa elämässään. Hän otti
-rasvakannun voidellakseen veturin sen ollessa käynnissä. Hän kiipesi
-kaiteen yli ja nousi sillanteelle, joka kulki höyrypannua pitkin.
-Mutta se oli mitä vaarallisin yritys; hänen jalkansa luiskahtelivat
-tuolla kapealla rautalevyllä, joka oli märkänä lumesta, hän ei voinut
-nähdä mitään ja tuo hirveä myrsky uhkasi lakaista hänet pois kuten
-oljenkorren. Hänen riippuessa kupeellaan jatkoi Lison läähättävää
-juoksuaan pimeässä halki tuon suunnattoman, valkoisen nietoksen,
-johon se uursi itselleen syvän vaon. Se ravisteli häntä ja vei hänet
-mukanaan. Kun hän saapui poikkitangon luo, lyyhistyi hän kokoon
-oikeanpuolisen lieriön rasvakupin luona ja hänen oli tuiki vaikeata
-täyttää se, pitäessään toisella kädellään kiinni. Sitten täytyi
-hänen hyönteisen tavoin ryömien tehdä sama matka, voidellakseen
-vasemmanpuolista silinteriä. Palatessaan oli hän lopen uupunut ja
-kalpea, hän oli tuntenut olevansa lähellä kuolemaa.
-
--- Se on siivoton elukka! mutisi hän.
-
-Pecqueux hämmästyi noin tavattomasta kiivaudesta heidän Lisoniaan
-kohtaan, eikä voinut olla turvautumatta vanhaan sukkeluuteensa.
-
--- Minunpa olisi pitänyt saada mennä. Minä ymmärrän, minkälainen
-voide naisväelle soveltuu.
-
-Hän oli nyt hiukan enemmän hereillä, oli myös lähtenyt paikalleen
-ja piti silmällä radan vasenta puolta. Hänellä oli hyvät silmät
-ja tavallisesti näki hän paremmin kuin päällikkönsä. Mutta tässä
-myrskyssä oli kaikki kadonnut, ja nämä molemmat, jotka olivat niin
-perehtyneet matkan jokaiseen kilometriin, voivat nyt tuskin tuntea
-seutua, jonka läpi he kulkivat. Rata hautaantui lumen alle, talotkin
-näyttivät tulleen niellyksi ja se oli nyt vain avoin, ääretön aro,
-epämääräinen, valkea kaavi, jossa Lison näytti kulkevan eteenpäin
-miten halusi. Koskaan eivät nuo molemmat miehet olleet niin syvästi
-tunteneet heitä yhdistävää veljeyttä, nuo, jotka nyt kiitivät
-eteenpäin tässä kaikkia vaaroja vastaan irtipäästetyssä veturissa,
-jossa he olivat enemmän yksinään ja enemmän maailman hylkääminä, kuin
-jos olisivat olleet johonkin huoneeseen teljettyinä. Ja sen lisäksi
-tuli painostavan raskas edesvastuu niistä ihmishengistä, joita heillä
-oli takanaan junassa.
-
-Jacques, jota Pecqueuxin pilapuhe suututti, hymyili kuitenkin lopuksi
-ja hillitsi itseään. Ei tosiaankaan ollut oikea hetki riitelemiseen.
-Satoi lunta vieläkin enemmän ja esirippu taivaanrannalla kävi
-vieläkin tiheämmäksi. Kuljettiin edelleen mäkeä ylöspäin, kun
-lämmittäjä vuorostaan luuli etäällä näkevänsä punaista kajastusta.
-Hän sanoi siitä sanasen esimiehelleen, mutta sitten ei hän sitä enään
-löytänyt, hänen silmänsä olivat nähneet unta, kuten hän toisinaan
-sanoi.
-
-Ja veturinkuljettaja, joka ei ollut mitään nähnyt, sai
-sydämmentykytystä, tuli levottomaksi toisen harhanäystä ja kadotti
-luottamuksen itseensä. Hän luuli lumihiutaleitten valkoisen vilinän
-takaa eroittavansa suunnattomia mustia ääriviivoja, suuria esineitä,
-jotka näyttivät jättiläismäisiltä, tummilta kappaleilta; ne
-näyttivät liikkuvan ja tulevan veturia vastaan. Olivatkohan ne ehkä
-kukistuneita kukkuloita, vuoria, jotka sulkivat radan, ja joihin juna
-murskautuisi? Hänet valtasi pelko ja hän veti höyrypillin nyöristä ja
-puhalsi pitkään ja voimakkaasti, ja tuo vaikeroiva kolkko ääni kuului
-kauvas ja pitkäveteisenä myrskyssä. Sitten joutui hän aivan hämilleen
-siitä, että oli viheltänyt oikeaan aikaan, sillä juna kulki nyt
-suurella nopeudella ohi Saint-Romainin aseman, jonne hän luuli vielä
-olevan kaksi kilometriä.
-
-Lison, joka oli kulkenut tuon vaikean ylämäen, alkoi nyt
-vieriä helpommin ja Jacques saattoi silmänräpäyksen hengähtää.
-Saint-Romainista Bolbeciin nousee rata huomaamattomasti ja kaikki
-kävisi otaksuttavasti hyvin tasangon toiseen päähän saakka. Ollessaan
-Ben-Zevillessä, missä viivyttiin kolme minuuttia, huusi hän kuitenkin
-asemapäällikköä, jonka hän huomasi asemasillalla, ilmoittaakseen
-hänelle arvelunsa lumen suhteen, joka kävi yhä syvemmäksi. Hän ei
-ikinä pääsisi Roueniin saakka, olisi parasta käyttää tilaisuutta
-ja panna lisäksi toinen veturi, nyt kun oltiin varikon luona,
-missä valmiita vetureja aina oli odottamassa. Mutta asemapäällikkö
-vastasi, ett'ei hän ollut saanut mitään määräystä siitä, ja ett'ei
-hän katsonut voivansa ottaa sellaista toimenpidettä vastuulleen.
-Ainoa, mitä hän voi tarjoutua jättämään oli viisi, kuusi puulapiota
-raiteiden puhtaiksi lapioimista varten tarpeen vaatiessa. Ja Pecqueux
-otti vastaan lapiot, jotka hän asetti erääseen nurkkaan.
-
-Lison jatkoikin hyvällä vauhdilla ja liikanaisetta vaivatta matkaansa
-tasangon yli. Kuitenkin väsyi se. Veturinkuljettajan täytyi lopulta
-antaa lämmittäjälle viittaus avata tulisijan luukku, jotta hän
-panisi sinne enemmän hiiliä, ja joka kerta, kun tämä tehtiin loi
-häikäisevä tähdenpyrstö yössä valoaan tuon synkän, mustan junan
-yli, joka kaikessa tässä valkoisessa ympäristössä oli juuri kuin
-paarivaatteella peitetty. Kello oli 7,45 ja päivä alkoi valjeta,
-mutta sitä voi tuskin huomata taivaasta sen suunnattoman vaaleahkon
-pyörteen vuoksi, joka täytti avaruuden taivaanrannan toisesta
-päästä toiseen. Tämä epämääräinen valaistus, jossa edelleenkään ei
-mitään voinut eroittaa, teki vielä levottomammaksi nuo molemmat
-miehet, jotka koettivat nähdä kauvas eteenpäin, mutta joiden silmät
-silmälaseista huolimatta olivat täynnä kyyneliä. Päästämättä
-järjestimen pyörää kädestään, piti veturinkuljettaja edelleenkin
-kiinni höyrypillin nauhasta ja puhalsi varovaisuuden vuoksi melkein
-yhtämittaa, ja se kuului hätään joutuneen vaikeroimiselta tällä
-lumiaavikolla.
-
-Kuljettiin esteettömästi Bolbecin ja sitten Yvetotin ohi. Mutta
-Mottevillessä kyseli Jacques jälleen alipäälliköltä, mutta tämä
-ei voinut antaa hänelle mitään varmoja tietoja radan laadusta.
-Ainoatakaan junaa ei vielä ollut tullut, ja eräs sähkösanoma oli
-aivan yksinkertaisesti ilmoittanut, että Pariisista tuleva sekajuna
-oli lumeen uupuneena turvassa Rouenissa. Lison läksi jälleen
-liikkeelle ja kulki raskaasti ja väsyneesti ne kolme alaspäin
-viettävää lieuta, jotka veivät Barentiniin. Nyt valkeni päivä, mutta
-hyvin hillitysti, ja näytti kuin olisi se tullut vain lumesta. Lunta
-satoi yhä sakeammin. Oli kuin olisi taivas haljennut ja sirpaleet
-upottivat maan, samaan aikaan kun koitto laskeutui alas hämäränä ja
-kylmänä.
-
-Sitä mukaa kun päivä kului, kasvoi tuulen voima kaksinkertaiseksi
-ja hiutaleet lentelivät kuin luodit; lämmittäjän täytyi joka
-minuutti ottaa lapionsa ja lapioida lumi pois hiilistä vesisäiliön
-seinien väliin. Oikealla ja vasemmalla näytti seutu siinä määrin
-tuntemattomalta, että noista molemmista miehistä tuntui, kuin
-olisivat he edenneet unessa: Avarat kentät, suuret aidatut laidunmaat
-ja hedelmäpuiden ympäröimät viertotiet muodostivat nyt vain valkoisen
-lumimeren, missä tuskin muutamia lyhyitä aaltoja tyrskyi, kalpean,
-väräjävän mittaamattomuuden, missä kaikki sulautui sen valkeuteen,
-ja veturinkuljettajaa, joka edelleen seisoi käsi kääntöpyörällä, ja
-jonka kasvoja myrsky pieksi, alkoi kylmä kauheasti kiusata.
-
-Barentinissa pysähdyttäessä tuli asemapäällikkö Bessiére itse veturin
-luo ilmoittaakseen Jacquesille, että oli annettu tieto suurien
-luminietosten olemassaolosta Croix-de-Maufrasin seutuvilla.
-
--- Luulenpa vielä voivan päästä perille, lisäsi hän. Mutta
-vaivalloista se tulee olemaan.
-
-Silloin Jacques raivostui.
-
--- Perhana vieköön! Sanoinhan sen Bexevillessä! Mitä se olisi tehnyt,
-vaikka olisi pantu yksi veturi lisäksi... Nyt vasta hauskaa saamme!
-
-Ylikonduktööri tuli nyt tavaravaunustaan ja oli myös suutuksissaan.
-Hän oli tähystellessään käynyt aivan jääkylmäksi ja selitti,
-ett'ei hän voinut eroittaa ainoatakaan merkkiä mistään
-sähkölennätinpylväästä. Oli tosiaankin kuin olisi hamuiltu eteenpäin
-kaikesta tästä valkoisesta huolimatta.
-
--- Te olette joka tapauksessa saaneet siitä tiedon, lisäsi herra
-Bessiére.
-
-Matkustajat alkoivat jo ihmetellä, minkä vuoksi viivyttiin niin
-kauvan tällä hiljaisella, lumen peittämällä asemalla, missä ei edes
-kuulunut virkamiesten huutoja, eikä ovien paukkumista. Muutamia
-akkunoita vedettiin alas ja joukko kasvoja tuli näkyviin: hyvin
-paksu rouva ja kaksi ihanaa nuorta valkoverikkiä, epäilemättä hänen
-tyttäriään, ja kaikki kolme olivat aivan varmasti englantilaisia;
-ja kauvempana nuori erittäin kaunis ruskeaverikki, jonka eräs
-vanhanpuoleinen herra pakoitti vetäytymään takaisin; sen lisäksi
-pisti pari herraa, nuorempi ja vanhempi, kumpikin vaunussaan puoli
-ruumistaan ulos akkunasta ja puhuivat keskenänsä.
-
-Mutta kun Jacques loi katseen taaksepäin, sai hän nähdä ainoastaan
-Séverinen, joka myös oli nojautunut ulos ja katsoi levottomana hänen
-taholleen. Voi tuota rakasta pikkuolentoa, kuinka hän lieneekään
-levoton ja kuinka hän tunsikaan sydäntään ahdistavan ajatellessaan,
-että hän tässä vaarallisessa tilaisuudessa samalla kertaa oli niin
-lähellä häntä ja kuitenkin niin kaukana! Hän olisi voinut antaa
-henkensä, kunhan hän jo olisi ollut Pariisissa ja olisi jättänyt
-hänet sinne terveenä ja vahingoittumatonna.
-
--- Lähtekää nyt, sanoi asemapäällikkö lopuksi. On tarpeetonta
-säikähdyttää ihmisiä.
-
-Hän antoi lähtömerkin. Ylikonduktööri, joka oli noussut
-tavaravaunuunsa, puhalsi, ja Lison läksi jälleen liikkeelle,
-vastattuaan pitkällä, vaikeroivalla kiljahduksella.
-
-Jacques huomasi heti, että rata muuttui toisenlaiseksi. Ei oltu enään
-tasangolla, nyt ei ollut mitään paksua lumimattoa, joka kääriytyi
-äärettömiin ja jossa veturi liukui eteenpäin kuten höyrylaiva,
-jättäen vanan jälkeensä. Nyt saavuttiin epätasaisiin seutuihin,
-kukkulain ja laaksojen keskelle, mitkä suunnattomina särkkinä
-ulettuivat aina Malaunayhin saakka ja tekivät isoja kyhmyjä maahan.
-Lunta oli kasaantunut jotensakin epäsäännöllisesti; paikoittain oli
-rata paljas, jota vastoin suunnattomat nietokset olivat sulkeneet
-muutamia solia. Tuuli, joka oli lakaissut kohopaikat puhtaiksi,
-täytti sitävastoin kuopat. Siinä oli keskeytymätön sarja esteitä,
-jotka täytyi voittaa, suuria taipaleita, jotka olivat vapaina, mutta
-sitten tulivat oikeiden lumivallien tukkimiksi. Nyt oli täysi päivä
-ja tuo autio seutu kapeine solineen ja jyrkkine vieruineen, tuli
-lohduttoman jäämeren näköiseksi, joka on jähmettynyt myrskyssä.
-
-Koskaan ennen ei pakkanen ollut Jacquesista tuntunut niin
-läpitunkevalta. Tuhannet hienot lumineulat raatelivat hänen
-kasvojaan, niin että tuntui kuin olisi niistä vuotanut verta; eikä
-hänellä ollut enään mitään tuntoa käsissään, jotka olivat puutuneet,
-ja hän vapisi huomatessaan, ett'ei hän sormillaan enään tuntenut
-kääntöpyörää. Kun hän nosti käsivartensa ylös vetääkseen höyrypillin
-nauhasta, riippui käsivarsi olkapäässä kuin kuollut. Nuo alituiset
-täräykset olisivat voineet repiä hänen sisälmyksensä ulos, eikä
-hän olisi voinut sanoa, kantoivatko hänen jalkansa häntä. Määrätön
-väsymys valtasi hänet yhdessä vilun kanssa ja hän oli paleltunut
-aivoihin saakka, hän pelkäsi, että hän menisi tainnoksiin, ett'ei
-hän enään tietäisi, kuljettiko hän vielä veturia, sillä hän väänsi
-ainoastaan aivan konemaisesti ja katseli tylsänä, kuinka manometrin
-viisari laskeutui.
-
-Kaikki jutut, mitkä hän oli kuullut harhanäyistä, tunkeutuivat
-hänen päänsä läpi. Eikö tuolla ollut kumoon työnnetty puu radan
-poikki? Eikö hän ollut nähnyt punaisen lipun liehuvan tuon
-viidakon yläpuolella? Eivätkö paukkumerkit joka hetki pamahdelleet
-myllertävien pyörien alla? Hän ei olisi voinut sanoa, mitenkä oli
-laita, ja hän toisteli hiljaa itsekseen, että hänen pitäisi pysäyttää
-juna, mutta kuitenkaan ei hän voinut päättää tehdä sitä.
-
-Tunto tästä tilasta vaivasi häntä muutamia minuutteja, nähdessään
-Pecqueuxin, joka taas makasi nukuksissa hiilten päällä saman
-masentavan vilun valtaamana, josta hän itsekin kärsi, joutui hän
-äkkiä sellaiseen vihan vimmaan, että lämpisi tuossa tuokiossa.
-
--- Kirottu porsas!
-
-Ja hän, joka tavallisesti oli niin anteeksiantavainen tämän juopon
-paheita kohtaan, potki hänet hereille ja löylytti häntä, kunnes
-sai hänet taas jaloilleen. Toinen oli tylsä ja tyytyi muutamiin
-murahduksiin ja tarttui jälleen lapioonsa.
-
--- Niin, niin, olenhan minä tässä!
-
-Kun tulisija täytettiin, nousi paine jälleen ja se tapahtuikin
-viime tingassa, sillä Lison oli juuri saapunut laaksoon ja sen
-oli tunkeuduttava toista metriä paksun lumipaljouden läpi. Se
-liikkui eteenpäin niin viimeisiäkin voimiaan ponnistaen, että se
-kauttaaltansa tärisi. Kerran oli se aivan uuvuksissa, ja näytti siltä
-kuin jäisi se seisomaan kuten laiva, joka on törmännyt hietasärkälle.
-
-Erittäinkin oli vaivaksi tuo raskas lumikerros, joka vähitellen
-oli kerääntynyt vaunujen katolle. Tämä valkoinen liina levitettynä
-ylleen liukuivat nämä tummina eteenpäin sen valkoisessa vanavedessä.
-Itsellään oli sillä vain kärpännahkareunukset tummilla lanteillaan,
-joilla lumihiutaleet sulivat ja satoivat pisaroina alas. Mutta
-painosta huolimatta vapautui se jälleen ja jatkoi matkaansa. Saattoi
-vielä suurta kaarrosta pitkin kohopaikan yli seurata junaa, joka
-mustan nauhan tavoin kevyesti liukuu eteenpäin valkohohtoisessa
-satumaassa.
-
-Mutta etempänä alkoivat jälleen syvät rotkot ja Jacques ja Pecqueux,
-jotka olivat huomanneet Lison'in väsähtäneen, ponnistelivat vilua
-vastaan, seisoen paikallaan, jota he eivät edes kuolemankielissä
-ollessaan saisi jättää. Veturi vähensi jälleen vauhtiaan. Se oli nyt
-joutunut kahden lumivuoren väliin ja pysähtyi hiljaa nytkähtelemättä.
-Oli kuin olisi takertunut liimaa kaikkiin sen pyöriin, se joutui yhä
-ahtaammalle ja hengästyi yhä enemmän. Se ei enään liikahtanutkaan.
-Loppu oli tullut. Se seisoi nyt voimattomana ja lumen vangitsemana.
-
--- Siinä nyt oltiin! sanoi Jacques ja kirosi.
-
-Hän jäi vielä muuttamaksi minuutiksi seisomaan paikalleen käsi
-kääntöpyörällä ja avasi kaikki ilmareijät katsoakseen, eikö este
-antaisi myöten. Mutta kun hän tunsi Lisonin sähisevän ja läähättävän
-turhaan, sulki hän järjestimen ja kirosi hurjasti.
-
-Ylikonduktööri oli nojautunut vaununsa ovesta ulos ja Pecqueux, joka
-oli kääntynyt ympäri, kiljasi vuorostaan hänelle:
-
--- Siinä oltiin nyt!
-
-Konduktööri hyppäsi reippaasti alas lumeen, joka ulettui hänen
-polviinsa saakka. Hän tuli sinne ja nuo kolme miestä pitivät
-neuvottelua.
-
--- Muuta emme voi tehdä, kuin koittaa lapioida lunta syrjään, sanoi
-veturinkuljettaja lopuksi. Onpa onni, että meillä on lapioita.
-Huutakaa alikonduktööriänne, niin kaipa me neljä saamme pyörät irti.
-
-Viittoiltiin toiselle konduktöörille, joka myöskin oli astunut alas
-vaunustaan. Hän voi tuskin päästä perille ja oli uppoamaisillansa
-lumeen. Mutta matkustajat alkoivat käydä levottomiksi siitä, että
-juna noin pysähtyi valkoiselle, autiolle lakeudelle, ja että noin
-äänekkäästi keskusteltaisiin mitä pitäisi tehdä, sekä että muuan
-konduktööri vaivalloisesti rämpi eteenpäin junan sivulla. Akkunat
-vedettiin alas, huudettiin ja kyseltiin, ja se oli epämääräistä
-sekamelskaa, joka kävi yhä suuremmaksi.
-
--- Missä me olemme?... Miksi pysähdytään ... mikä nyt on?... Herra
-jumala, onko jokin onnettomuus tapahtunut?
-
-Konduktööri näki välttämättömäksi koettaa rauhoittaa matkustajia.
-Juuri kun hän lähestyi matkustajavaunuja, puhutteli häntä
-englannitar, jonka paksut, punaset kasvot pistäytyivät esiin hänen
-kahden ihanan tyttärensä kasvojen välitse. Hän kysyi vahvasti murtaen:
-
--- Eihän se liene mitään vaarallista?
-
--- Ei, ei, vastasi konduktööri. Siinä on ainoastaan vähän lunta ja
-juna lähtee heti.
-
-Akkuna vedettiin ylös ja nuorten tyttöjen vilkasta kuherrusta kuului;
-englanninkielessä on niin eloisa, kaunis sointu, kun se kujahtelee
-nuorilta, ruusunpunaisilta huulilta. Molemmat nauroivat ja heillä oli
-hyvin hauskaa.
-
-Mutta etempänä huusi eräs vanha herra konduktööriä, samalla kun hänen
-nuori rouvansa uskalsi pistää kauniin, ruskean päänsä näkyviin hänen
-takanaan.
-
--- Miksi ei ole ryhdytty mihinkään varokeinoihin?... Se on
-sietämätöntä. Minä tulen kotiin Lontoosta ja minulla on tänä aamuna
-asioita toimitettavana Pariisissa ja minä sanon teille etukäteen,
-että panen yhtiön edesvastuuseen jokaisesta viivytyksestä.
-
-Konduktööri saattoi ainoastaan toistaa:
-
--- Me lähdimme kolmen minuutin kuluttua.
-
-Oli hirveän kylmä, lunta satoi sisään ja kasvot vetäytyivät sen
-vuoksi takaisin ja akkunat vedettiin ylös. Mutta noissa suljetuissa
-vaunuissa saattoi kumeasta surinasta huomata, että siellä vallitsi
-suuri levottomuus ja peljästys. Ainoastaan kaksi akkunaa pysyi
-alasvedettynä ja kolmen vaunun matkalla keskusteli kaksi matkustajaa,
-jotka nojasivat kyynärpäillään oviin; toinen oli noin neljänkymmenen
-ikäinen ameriikkalainen ja toinen nuori, Havressa asuva mies.
-Molempia huvitti lumenluonti suuresti.
-
--- Ameriikassa olisivat kaikki matkustajat astuneet alas junasta ja
-avustaneet.
-
--- Oh, tämä on pikkuasia. Viime vuonna istuin kiinni kaksi kertaa.
-Toimeni vaatii minut joka viikko Pariisiin.
-
--- Ja minun toimeni noin joka kolmas viikko.
-
--- Kuinka, aina New-Yorkistako?
-
--- Niin, New-Yorkista.
-
-Jacques johti työtä. Saadessaan nähdä Séverinen eräässä ovessa
-ensimäisessä vaunussa, johon hänellä aina oli tapana sijoittua,
-ollakseen lähempänä häntä, loi hän häneen rukoilevan katseen. Hän
-ymmärsi ja vetäytyi takaisin jott'ei kauvempaa olisi alttiina tuolle
-jäätävälle tuulelle, joka poltti kasvoja.
-
-Séverineä ajatellen työskenteli Jacques sen jälkeen reippain
-mielin. Mutta hän huomasi, ett'ei syy junan kiinnijäämiseen tai
-pakkautuneeseen lumeen ollut pyörissä, sillä ne tunkeutuivat
-paksuimmankin lumikerroksen läpi, vaan että niiden välillä oleva
-tuhkalaatikko oli esteenä siten, että se muodosti kovia, suunnattoman
-suuria lumipalloja. Hän sai erään tuuman.
-
--- Meidän täytyy ruuvata tuhkalaatikko irti.
-
-Ylikonduktööri aluksi pani sitä vastaan.
-
-Veturinkuljettaja oli hänen päällikkyytensä alainen, eikä hän
-tahtonut valtuuttaa häntä koskemaan veturiin, mutta lopuksi hän
-myöntyi.
-
--- No niin, mutta te saatte ottaa edesvastuun niskoillenne!
-
-Se oli hankalaa työtä, ja maaten sulavassa lumessa pitkin pituuttansa
-veturin alla selällänsä saivat Jacques ja Pecqueux tehdä sitä lähes
-puoli tuntia. Onneksi oli heillä työkalulaatikossaan ruuviavaimia
-käsillä. Parikymmentä kertaa oltuaan vaarassa palaa ja murskaantua
-onnistui heidän vihdoin saada tuhkalaatikko irti. Mutta vielä eivät
-he olleet saaneet sitä veturin ulkopuolelle Se oli suunnattoman
-raskas ja tarrautui kiinni pyörien ja lieriöiden keskelle.
-Nelinkontin ryömien vetivät ja laahasivat he sen kuitenkin vihdoin
-radan ulkopuolelle.
-
--- Nyt lapioimme jälleen, sanoi konduktööri.
-
-Juna oli nyt lähes tunnin ajan ollut pulassa ja matkustajat olivat
-käyneet yhä tuskaantuneemmiksi. Joka minuutti vedettiin akkuna alas
-ja joku kysyi, miksi ei ollenkaan lähdetty liikkeelle. Siinä oli
-kirkunaa ja kyyneleitä ja oikea pakokauhu oli syntymäisillään.
-
--- Ei, sitä ei tarvita, se on tarpeeksi lapioitu, selitti Jacques.
-Nouskaa ylös, minä vastaan lopusta.
-
-Hän asettui jälleen paikoilleen Pecqueuxin kera, ja kun molemmat
-konduktöörit olivat palanneet vaunuihinsa, väänsi hän erästä
-raanaa. Lämmin höyry, joka sähisten virtasi ulos, sulatti
-täydellisesti lumiröykkiöt, jotka vielä olivat kiinni kiskoissa. Käsi
-kääntöpyörällä hän sitten ajoi takaperin. Hän ajoi hitaasti noin
-kolmesataa metriä takaperin, voidakseen ottaa vauhtia. Sekotettuaan
-tulta ja päästyään yli korkeimman sallitun paineen, ajoi hän jälleen
-eteenpäin lumivallia vastaan, joka sulki tien ja puristi Lisonia sitä
-vastaan sen koko koolla ja vetämänsä junan painolla. Se läähätti
-raskaasti, kuten puunhakkaaja, joka suurella voimalla käyttelee
-kirvestänsä, ja sen vahvat rautajäsenet natisivat. Mutta vielä ei se
-päässyt eteenpäin, se tarttui kiinni, savuten ja täristen yrityksen
-jälkeen.
-
-Hänen täytyi ottaa sama liike vielä kahdesti uudestaan, peräytyä
-ja syöksyä lunta vastaan tunkeutuakseen sen läpi, ja joka kerraksi
-otti Lison vauhtia ja läähätti raivoisasti suunnattomalla
-hengityksellään. Vihdoin näytti se hengähtäneen tarpeekseen, jännitti
-metallilihaksensa äärimmäiseen ponnistukseen, pääsi läpi ja juna
-seurasi raskaasti perässä noiden molempien hajotettujen lumimuurien
-lomitse. Se oli vapaa.
-
--- Se on sentään aika rumilas, virkkoi Pecqueux.
-
-Jacques oli aivan sokeana, otti silmälasit pois nenältään ja
-kuivasi ne. Hänen sydämensä sykki kiivaasti, eikä hän enään
-ollenkaan tuntenut vilua. Mutta aivan äkisti tuli hän ajatelleeksi
-syvää laaksoa, joka sijaitsi noin kolmensadan metrin päässä
-Croix-de-Maufrasista. Se oli tuulen puolelta avonainen, ja sinne
-oli lunta varmaankin kerääntynyt melkoinen määrä. Hän tuli heti
-vakuutetuksi, että siinä paikassa hän kärsisi haaksirikon. Hän
-kurottautui ulospäin. Kaukaa suorassa linjassa viimeisen kaarteen
-takaa tuli laakso näkyviin pitkänä, lumen täyttämänä hautana.
-Nyt oli täysi päivä ja lumihiutaleita putoili lakkaamatta tuolle
-äärettömälle, kimmeltävän valkoiselle kentälle.
-
-Mutta Lison vyöryi eteenpäin keskinkertaisella nopeudella, enään
-kohtaamatta mitään estettä. Oltiin niin varovaisia, että annettiin
-lyhtyjen junan sekä alku- että loppupäässä jäädä palamaan; ja
-tulisijan alapuolella oleva valkoinen lyhty loisti kuten Kyklopin
-silmä päivänvalossa. Lison vyöryi eteenpäin ja tuli suurine,
-ammottavine silmineen yhä lähemmäksi notkelmaa. Silloin tuntui siltä,
-kuin olisi se alkanut hengittää lyhyesti ja katkonaisesti, kuten
-pelkäävä hevonen. Se jyrisi ja tärisi kovasti, nousi pystyyn ja meni
-eteenpäin ainoastaan veturinkuljettajan vakavan käden ohjaamana.
-Tämä oli jälleen avannut tulipesän luukut, jotta lämmittäjä panisi
-suurempaa vauhtia valkeaan. Ja nyt se ei enään ollutkaan loistava
-pyrstötähden pyrstö yön pimeydessä, se oli tiheä, musta savuluuta,
-joka ryvetti tuon suuren, kelmeän, ja kylmän taivaan.
-
-Lison vyöryi eteenpäin. Vihdoin oli sen mentävä noron sisälle.
-Ratavallit oikealla ja vasemmalla olivat hautaantuneet lumeen ja
-rata oli aivan näkymättömissä. Se oli kuin myrskyn kovertama luola,
-joka oli laitojaan myöten täynnä lunta. Se meni sinne sisälle,
-tunkeutui eteenpäin noin viisikymmentä metriä, hengästyneenä ja
-yhä hitaammin. Lumi, minkä se työnsi tieltään, muodosti sulun sen
-eteen, kohisi ja nousi kuten vaahtopäinen aalto, uhaten niellä sen.
-Silmänräpäyksen näytti se aaltoon haudatulta ja voitetulta. Mutta
-viimeisen kerran ponnistaen kaikkia lihaksiansa se vapautui ja
-kulki vielä kolmekymmentä metriä. Se oli kuitenkin loppu, viimeinen
-kuolinnytkähdys. Lumiröykkiöt taas putoilivat alas, hautasivat
-pyörät ja kaiken muunkin veturista, jonka osat tulivat ikäänkuin
-jäävitjoilla kahlituiksi. Lison seisoi nyt aivan hiljaa, vetäen
-viimeisen henkäyksensä ankarassa pakkasessa. Sen henki oli sammunut,
-se oli jäykkä ja eloton.
-
--- Siinä sitä oltiin nyt, sitä juuri odotinkin, sanoi Jacques.
-
-Hän tahtoi heti ajaa takaperin, uudelleen koettaakseen samaa
-liikettä. Mutta tällä kertaa Lison ei liikahtanut paikaltaan. Se
-tahtoi yhtä vähän liikkua taakse- kuin eteenkinpäin; se seisoi joka
-taholta sisään suljettuna, maahan kiinni naulattuna, saamattomana
-ja kuurona. Sen takana oleva junakin näytti kuolleelta ja akkunoita
-myöten syvään lumeen vajonneelta. Lumentulo ei tauonnut, vaan lunta
-satoi vieläkin sakeammin pitkien tuulenpuuskien mukana. Veturi ja
-vaunut, jotka jo olivat puoliksi peitossa, hävisivät näkyvistä yhä
-enemmän, oli kuin olisivat ne uponneet tuohon äänettömään, kylmään,
-valkoiseen erämaahan. Mikään ei enään liikahtanut ja lumi kietoi
-junan kääriliinoihinsa.
-
--- No, alkaako se taas? kysyi ylikonduktööri ja nojautui ulos
-akkunastaan.
-
--- Nyt me olemme jään alla! huusi Pecqueux pitemmittä puheitta.
-
-Tällä kertaa oli asema todellakin arveluttava. Alikonduktööri
-kiiruhti panemaan junan jälkeen paukkumerkkejä, jotta se olisi
-suojattu siltä taholta; ja veturinkuljettaja puhalsi sillä välin
-hurjasti, lyhyin keskeytyksin, läähättävän ja kolkon hätämerkinannon.
-Mutta lumi teki ilman niin paksuksi ja raskaaksi, että merkkivihellys
-hukkui siihen, eikä otaksuttavasti voinut kuulua edes Barentiniin.
-Mitä oli tehtävä? Heitä ei ollut enempää kuin neljä, eivätkä he
-koskaan voisi lapioida pois sellaista lumenpaljoutta. Sitä varten
-olisi tarvittu kokonainen työmieskunta. Välttämätöntä oli rientää
-noutamaan apua. Ja pahinta oli, että uusi pakokauhu uhkasi syntyä
-matkustajain keskuudessa.
-
-Eräs ovi avattiin ja kaunis ruskeatukkainen nainen hyppäsi alas
-aivan säikähtäneenä, luullen jonkin onnettomuuden tapahtuneen. Hänen
-miehensä, vanha kauppias, tuli hänen perässään ja kirkui:
-
--- Se on hävytöntä, minä kirjoitan ministerille.
-
-Naisten itkusta lähtevä ääni ja raivostuneita miesääniä tunkeutui nyt
-ulos vaunuista kiivaasti alasvedettyjen akkunain läpi. Ainoastaan
-molemmat englannittaret olivat tyynet ja hymyilivät, pitäen koko
-asiaa hauskana. Kun ylikonduktööri koetti rauhoittaa kaikkia
-ihmisiä, kysyi nuorempi tyttö häneltä hieman englanniksi sorahtaen
-ranskankielellä:
-
--- Tähänkö pysähdytään?
-
-Useita herroja oli mennyt ulos vaunuista, vaikka lumi oli niin syvää,
-että siihen vajosi vatsaa myöden. Ameriikkalainen kohtasi tällöin
-havrelaisen nuoren miehen, kun he molemmat menivät veturin luo
-katselemaan. He pudistivat päätään.
-
--- Nyt kuluu varmaankin neljä, viisi tuntia, ennen kun veturi voidaan
-saada irti.
-
--- Niin, vähintäänkin, ja sittenkin tarvittaisiin ainakin
-parikymmentä työmiestä.
-
-Jacques oli juuri saanut ylikonduktöörin lähettämään
-alikonduktöörinsä Barentiniin apua noutamaan. Hän tai Pecqueux eivät
-voineet jättää veturia.
-
-Konduktööri läksi liikkeelle ja pian katosi hän näkyvistä laakson
-toisessa päässä. Hänellä oli neljän kilometrin matka, eikä hän
-ehkä voisi palata ennen kun kahden tunnin kuluttua. Jacques, joka
-oli epätoivoissaan, jätti silmänräpäykseksi paikkansa ja juoksi
-ensimäisen vaunun luo, missä hän näki Séverinen, joka oli vetänyt
-akkunan alas.
-
--- Älkää peljätkö! ehätti hän sanomaan. Ei ole mitään vaaraa.
-
-Séverine vastasi samoin sinuttelematta häntä, koska hän pelkäsi
-jonkun kuulevan:
-
--- En minä tietenkään pelkää. Olen vaan ollut hyvin levoton teidän
-takianne.
-
-Nämä sanat tekivät heille niin hyvää, että he tunsivat tulleensa
-lohdutetuiksi ja hymyilivät toisilleen. Mutta kun Jacques kääntyi
-ympäri, sai hän hämmästyksekseen nähdä ratapengertä pitkin tulevat
-Floren ja Misardin ynnä kaksi muuta miestä, joita hän ensi aluksi
-ei tuntenut. Nämä olivat näet kuulleet hätämerkin, ja Misard,
-joka oli vapaana, riensi sinne kahden toverinsa kera, joille hän
-vast'ikään oli tarjonnut valkosta viiniä. He olivat kivenhakkaaja
-Cabuche, joka lumen takia ei voinut tehdä työtä, ja vaihdemies Ozil,
-joka oli tullut tunnelin läpi Malaunaysta tervehtimään Florea,
-jota hän edelleenkin hakkaili huolimatta huonosta vastaanotosta
-tämän puolelta. Tyttö, joka oli rohkea ja väkevä kuin poika,
-tuli uteliaisuudesta heidän seurassaan. Hänen samoin kuin hänen
-isäpuolensakin mielestä se oli todellinen tapahtuma, tavaton
-seikkailu, että junan noin täytyy pysähtyä heidän ovensa edustalle.
-
-Kuinka monen junan olivatkaan he nähneet tuulen nopeudella kiitävän
-ohi niinä viitenä vuotena, mitkä he olivat siellä asuneet, joka
-tunti päivällä ja yöllä, rumalla ja kauniilla säällä! Aina oli tuuli
-näyttänyt tempaavan junat mukaansa, eikä koskaan ollut yksikään juna
-edes vähentänyt vauhtiaan, vaan he näkivät niiden kiitävän pois ja
-katoavan etäisyyteen, voimatta saada niistä mitään lähempiä tietoja.
-Koko maailma vilahti heidän ohitsensa ja ihmisjoukko vietiin pois
-täyttä vauhtia, ja ainoat, joihin he tutustuivat, olivat muutamat
-kasvot, jotka salaman tavoin vilahtivat ohi, kasvot, joita he eivät
-koskaan saisi uudelleen nähdä, mutta joskus myös kasvoja, jotka
-kävivät heille jossain määrin tutuiksi sen kautta, että ne palasivat
-määrättyinä päivinä, mutta jotka heille pysyivät nimettöminä. Ja
-kas, nyt laski lumesta maihin juna heidän portillaan: luonnollinen
-järjestys oli käännetty ylösalaisin, he saivat nyt läheltä nähdä
-tämän tuntemattoman maailman, jonka onnettomuuden tapaus toi heidän
-tielleen, ja he olivat yhtä hämmästyneinä ja suurisilmäisinä kuin
-villit, jotka ovat rientäneet rannalle, eurooppalaisten ollessa
-haaksirikkoon joutumaisillaan. Avoimissa ovissa näkyi turkkikaapuihin
-kääriytyneitä naisia ja paksuihin takkeihin pukeutuneita herroja, ja
-nähdessään kaiken tämän komeuden ja loiston, mikä oli ajautunut tähän
-jäämereen, he tulivat hämmästyksestä liikkumattomiksi.
-
-Mutta Flore oli tuntenut Séverinen. Hän, joka alati väijyi Jacquesin
-junaa, oli viime viikkoina pannut merkille, hänen olonsa pikajunassa
-perjantai-aamuisin, ja sen oli hän voinut tehdä sitäkin helpommin,
-kun Séverine aina, tullessaan rata-ylikäytävän läheisyyteen,
-pisti päänsä ulos akkunasta luodakseen silmäyksen maatilaansa
-Croix-de-Maufrasiin. Floren silmät pimenivät, kun hän näki hänen
-puoliääneen puhelevan veturinkuljettajan kanssa.
-
--- Ah, kas rouva Roubaudia! huudahti Misard, joka juuri nyt tunsi
-hänet ja heti muuttui matelevan näköiseksi. Sepä oli onnettomuus...
-Mutta te ette saa jäädä tänne, vaan tulkaa meidän luoksemme.
-
-Jacques, joka oli tarttunut ratavartijan käteen, kannatti hänen
-tarjoustaan.
-
--- Hän on oikeassa, Jacques sanoi. Se kestää ehkä useita tunteja ja
-te voisitte paleltua kuoliaaksi sinä aikana.
-
-Séverine ei ollut halukas ja selitti, että hän oli niin lämpimässä
-puvussa. Myöskin pelkäsi hän hiukan kävellä kolmeasataa metriä
-lumessa. Silloin tuli Flore, joka tuijotti häneen suurilla
-silmillään, esiin ja sanoi:
-
--- Tulkaa, minä kannan rouvaa.
-
-Ennen kuin Séverine edes oli ehtinyt hyväksyä tarjouksen, oli hän
-ottanut hänet väkeville käsivarsilleen ja nosti hänet ylös kuten
-pienen lapsen. Sitten asetti hän hänet maahan radan toiselle
-puolelle, missä se jo oli tallattu, eikä lumi vajottanut.
-Hämmästyneet matkustajat rupesivat nauramaan. Sepä oli luja tyttö!
-Ollappa tusina hänen kaltaisiansa, niin ei tarvittaisi kaksia tunteja
-lumen luomiseen.
-
-Uutinen Misardin ehdotuksesta ja ratavartijantuvan olemassaolosta,
-johon voisi mennä suojaan, ja jossa voisi lämmitellä sekä ehkä saada
-ruokaa ja vähän viiniä, levisi vaunusta toiseen. Levottomuus asettui,
-kun alettiin käsittää, ett'ei mikään välitön vaara ollut uhkaamassa.
-Mutta asema ei tullut vähemmän surkeaksi: lämmityslaitokset
-jäähtyivät; kello oli yhdeksän, ja janoa ja nälkää saataisiin kärsiä,
-jos apu viipyisi. Se saattoi venyä ijankaikkisuuteen saakka ja kuka
-tiesi, eikö täytyisi yötäkin siellä viettää?
-
-Muodostui kaksi eri puoluetta. Muutamat olivat epätoivoissaan,
-eivätkä tahtoneet lähteä vaunuista, vaan majoittuivat niihin, juuri
-kuin olisivat olleet valmiit kuolemaan niissä, kääriytyivät huopiinsa
-ja heittäytyivät raivoissaan pitkälleen penkeille. Toiset taas
-pitivät parempana uskaltautua kävelemään lumeen, toivoen saavansa
-paremmat oltavat tuolla ja varsinkin haluten päästä pakoon tuon
-maihin ajautuneen, kuoliaaksi paleltuneen junan tuskastuttavaa näkyä.
-He muodostivat kokonaisen joukkueen, johon kuului vanha kauppias
-ja hänen nuori rouvansa, englannitar ja hänen molemmat tyttärensä,
-Havresta kotoisin oleva nuori mies, ameriikkalainen ja tusina muita,
-ja olivat valmiit lähtemään liikkeelle.
-
-Jacques oli, hiljaa puhuteltuaan Séverineä, saanut hänen seuraamaan
-mukana, ja vannonut, jos voisi päästä pälkähästä, antaa hänelle
-tietoja asemasta. Kun Flore edelleenkin katseli heitä synkin silmin,
-puhutteli hän häntä ystävällisesti, kuten vanhaa ystävää ainakin.
-
--- Siitä on siis sovittu, sinä näytät naisille ja herroille tietä...
-Minä pidän Misardin ja nuo muut. Me pysymme paikoillamme ja teemme
-kaikki mitä voimme sillä aikaa.
-
-Cabuche, Ozil ja Misard olivat todellakin heti tarttuneet lapioihin
-sekä liittyneet Pecqueuxiin ja ylikonduktööriin, jotka jo olivat
-käyneet luminietosten kimppuun. He koettivat saada veturin irti,
-kaivoivat pyörien alta ja heittivät lumen ratapengertä alas. Kukaan
-ei enään sanonut mitään, ja ainoa, mikä kuului valkoisen seudun
-tukahuttavassa synkkyydessä, oli nyt heidän hiljainen, raivoisa
-työnsä. Kun tuo pieni matkustajajoukko poistui, loi se viimeisen
-katseen junaan, joka seisoi siinä yksinään ja hyljättynä, kuten
-kapea, musta viiva tiheän, painavan lumikerroksen alla. Ovet olivat
-suljetut ja akkunat vedetyt ylös. Lunta satoi edelleen hiljaa ja
-itsepintaisesti ja se hautasi junan hitaasti ja varmasti.
-
-Flore tahtoi jälleen kantaa Séverineä, mutta tämä epäsi ja tahtoi
-kävellä kuten muutkin. Nuo kolmesataa metriä olivat hyvin tukalat:
-notkelmassa vajottiin vyötäröihin saakka ja kaksi eri kertaa täytyi
-pelastaa suuri englantilaisnainen, joka oli puoliksi uppoamaisillaan
-lumeen. Hänen tyttärensä nauroivat yhä ja olivat ihastuksissaan.
-Vanhan herran nuori rouva lipesi ja oli pakotettu vastaanottamaan
-nuoren havrelaisherran käden, sillä aikaa kun hänen miehensä
-ameriikkalaisen seurassa sadatteli Ranskaa. Laaksosta pois päästyä
-kävi tie mukavammaksi, mutta täytyi seurata erästä pengertä ja kulkea
-eteenpäin tuulen tuivertamana sekä huolellisesti välttää reunoja,
-jotka olivat lumen alla epävarmat ja vaaralliset.
-
-Vihdoinkin oltiin perillä ja Flore antoi matkustajain majoittua
-keittiöön, mutta ei voinut edes valmistaa kaikille istumapaikkoja,
-sillä heitä oli lähes parisenkymmentä ja he täyttivät koko huoneen,
-joka onneksi oli jotensakin suuri. Ainoa, minkä hän saattoi keksiä,
-oli noutaa muutamia lautoja ja talossa olevien tuolien avulla
-laittaa pari penkkiä. Hän heitti sitten risukimpun takkaan ja teki
-sen jälkeen eleen, ikäänkuin olisi sillä tahtonut sanoa, että siinä
-oli kaikki, mitä saatiin pyytää. Hän ei ollut koko aikana virkkanut
-ainoatakaan sanaa ja jäi seisomaan, katsellen näitä ihmisiä suurilla,
-vihertävillä silmillään ja hurjanrohkean näköisenä. Ainoastaan kaksi
-henkilöä hän tunsi sen vuoksi, että hän nyt kuukausimääriä oli usein
-huomannut heidät vaununikkunoissa. Ne olivat ameriikkalainen ja
-havrelainen nuori mies, ja hän tarkasteli heitä, kuten tutkitaan
-surisevaa hyönteistä, mikä nyt vihdoinkin on istuutunut, ja jota ei
-sen lentäessä voitu seurata. He näyttivät hänestä omituisilta, hän
-ei ollut mielessään kuvitellut heitä juuri sellaisiksi, vaikk'ei hän
-ollut tietänyt heistä mitään muuta kuin heidän ulkomuotonsa.
-
-Mitä noihin toisiin tuli, niin näyttivät ne hänestä kuuluvan toiseen
-rotuun, olevan tuntemattoman maailman asukkaita, jotka olivat
-pudonneet taivaasta, ja jotka toivat hänen keittiöönsä vaatteita,
-tapoja ja ajatuksia, joita hän ei koskaan olisi voinut uskoa siellä
-saavansa nähdä.
-
-Englannitar ilmoitti nuorelle kauppiaanrouvalle olevansa matkalla
-Intiaan vanhimman poikansa luo, joka oli korkeana virkamiehenä
-siellä. Ja toinen laski leikkiä huonosta onnestaan ensimmäisellä
-kertaa, kun hänen päähänsä oli pälkähtänyt seurata miestään
-Lontooseen, jonne tämä matkusti kaksi kertaa vuodessa.
-
-Kaikki vaikeroivat ajatellessaan tulevansa suljetuiksi tähän autioon
-seutuun: Herra Jumala! kuinka voitaisiin saada jotakin syötävää ja
-missä voitaisiin saada nukkua? Flore, joka liikkumattomana kuunteli
-heitä, kohtasi katseen Séverineltä, joka istui tuolilla tulen edessä,
-ja antoi hänelle silloin merkin seurata mukana viereiseen huoneeseen.
-
--- Äiti, ilmoitti hän, saapuessaan sinne sisälle, -- se on rouva
-Roubaud. Eikö sinulla ole mitään sanomista hänelle?
-
-Phasie makasi vuoteella, kasvot olivat keltaiset ja sääret ajettuneet
-ja hän oli niin sairas, ett'ei hän nyt neljääntoista päivään ollut
-noussut vuoteelta. Ja tuossa kurjassa huoneessa, jossa kamiini
-ylläpiti tukahuttavaa kuumuutta, hän koetti saada tunnit kulumaan
-mietiskelemällä itsepintaista päähänpistoansa, eikä hänellä ollut
-muuta huvitusta kuin pikajunan vihellykset.
-
--- Ah, rouva Roubaud, mutisi hän. Vai niin.
-
-Silloin Flore kertoi hänelle onnettomuudentapauksesta ja puhui sinne
-tuomistaan ihmisistä, jotka nyt olivat siellä. Mutta tämä kaikki ei
-tehnyt häneen mitään vaikutusta.
-
--- Vai niin, vai niin, toisti hän samalla väsyneellä äänellä.
-
-Hän koetti kuitenkin muistella, kohotti silmänräpäykseksi päätään ja
-sanoi:
-
--- Jos rouva tahtoo käydä talossaan, niin sinä tiedät, että avaimet
-ovat naulassa kaapin luona.
-
-Mutta Séverine epäsi. Häntä pöyristi ajatus palaamisesta
-Croix-de-Maufrasiin tällaisessa myrskyssä ja näin himmeässä valossa.
-Ei, ei, siellä ei ollut mitään, jota hän olisi halunnut katsoa;
-mieluummin jäisi hän sinne, missä oli, ja odottaisi lämpöisessä.
-
--- Istukaa sitten, rouva, sanoi Flore. Täällä on parempi olla kuin
-tuolla ulkona. Meillä ei ole ruokaa, niin että se riittäisi kaikille
-noille ihmisille, mutta jos teidän on nälkä, niin sanokaa pois, aina
-sitä sentään on palanen teitä varten.
-
-Hän työnsi esiin tuolin, osottautui edelleen kohteliaaksi ja koetti
-nähtävästi heittää pois tavallisen juroutensa. Mutta hänen silmänsä
-eivät herenneet tähystelemästä nuorta rouvaa, ikäänkuin olisi hän
-tahtonut lukea hänen sisimmät ajatuksensa ja hankkia itselleen
-varmuuden eräästä kysymyksestä, minkä hän joku aika sitten oli
-itselleen tehnyt. Hänen kohteliaisuudessaan piili tarve päästä häntä
-lähemmäksi, tuijottaa häneen, koskea häneen päästäksensä varmuuteen.
-
-Séverine kiitti ja istuutui uunin lähelle, koska hän todellakin
-mieluummin oli yksin sairaan kanssa kamarissa, jonne hän toivoi
-Jacquesin keksivän jonkin keinon tulla häntä tervehtimään. Kaksi
-tuntia kului, painostava lämpö valtasi hänet ja seudusta juteltuansa
-hän vaipui uneen, kun Flore, jota joka minuutti kutsuttiin keittiöön,
-jälleen avasi oven ja sanoi käheällä äänellä:
-
--- Astukaa sisään vaan, onhan hän täällä.
-
-Se oli Jacques, joka oli hiipinyt tiehensä, tuodakseen hyviä uutisia.
-Barentiniin lähetetty mies oli näet tullut takaisin, tuoden mukanaan
-kokonaisen työmiesjoukon, kolmisenkymmentä sotamiestä, mitkä
-rautatiehallitus onnettomuudentapauksien varalta oli lähettänyt
-uhatuille paikoille, ja kaikki olivat nyt täydessä toimessa
-lapioineen ja kuokkineen. Mutta sitä kestäisi kauvan, eikä liikkeelle
-päästäisi kentiesi ennen kuin yöllä.
-
--- Eipä teillä täällä ole huonot oltavat, lisäsi hän, olkaa vain
-kärsivällinen. No, Phasie täti, ettehän antane rouva Roubaudin kuolla
-nälkään?
-
-Nähdessään suuren poikansa, joksi hän häntä nimitti, oli Phasie
-vaivoin noussut istualleen, ja hän katseli häntä, kuunteli hänen
-puhettaan ja tunsi olevansa elostunut ja onnellinen hänet nähdessään.
-Kun Jacques oli tullut lähelle hänen vuodettansa, selitti hän:
-
--- Vai niin, vai niin! Oh, vai olet sinä täällä, suuri poikani. Vai
-sinä se olet antanut lumen vangita itsesi! Eikä tuo aasi kerro sitä
-minulle.
-
-Hän kääntyi nyt tyttärensä puoleen ja torui häntä:
-
--- Ole nyt ainakin kohtelias ja mene herrain ja rouvasväen luo ja
-puuhaile heidän kanssaan, jott'eivät mene sanomaan hallitukselle,
-että me olemme oikein aika villejä.
-
-Flore oli asettunut Jacquesin ja Séverinen väliin. Hän näytti
-olevan kahden vaiheella ja miettivän pysyä itsepintaisesti siellä,
-huolimatta äidin käskystä. Mutta eihän hän saisi nähdä mitään, koska
-äidin läsnäolo esti heitä ilmaisemasta tunteitaan, ja hän meni sen
-vuoksi ulos huoneesta sanomatta mitään, mutta loi heihin pitkän
-jäähyväissilmäyksen.
-
--- Mitenkä on laitasi, Phasie täti, kysyi Jacques ja näytti
-huolestuneelta, oletko nyt tykkänään vuoteen omana? Onko se
-vaarallista?
-
-Phasie veti hänet lähelleen, pakottipa hänet istuutumaan patjan
-reunalle, ja välittämättä Séverinestä, joka hienotunteisena oli
-siirtynyt syrjään, etsi hän häneltä lohdutusta ja puhui hyvin hiljaa:
-
--- Onko se muka vaarallista? On oikea ihme, että vielä tapaat minut
-hengissä... En ole tahtonut kirjoittaa sinulle, sillä tuollaisesta
-ei kirjoiteta... Olen ollut henkeni heittämäisilläni, mutta nyt voin
-paremmin ja luulen hyvinkin pelastuvani tällä kertaa.
-
-Jacques katseli häntä tarkoin ja peljästyi taudin edistymisestä.
-Hän ei voinut enään huomata hänessä jälkeäkään hänen entisestä
-kauneudestaan ja terveydestään.
-
--- Täti Phasie raukka, teitä vaivaa siis edelleenkin tuo kouristus ja
-pyörtymys?
-
-Phasie puristi hänen kättään niin, että oli rusentamaisillaan sen, ja
-jatkoi vieläkin hillitymmällä äänellä:
-
--- Ajatteles, minä olen saanut hänet ilmi... Kuten muistat,
-mietiskelin paljon sen vuoksi, kun en tietänyt, kuinka hän voi
-saada myrkkyään sisälleni. Minä en juonut enkä syönyt mitään,
-mihin hän kosketti, ja kuitenkin oli minulla joka ilta kuin
-valkea vatsassani... Hän pani myrkkyä suoloihin... Minä näin sen
-eräänä iltana... Ja minä kun kaikessa käytin runsaasti suoloja,
-puhdistaakseni vertani.
-
-Sitten kun Séverinen omistaminen näytti parantaneen Jacquesin, oli
-hänellä tapana toisinaan ajatella tätä pitkällistä ja itsepintaista
-myrkytysjuttua samalla tavalla kuin epäillen ajatellaan pahaa unta.
-Hän likisti nyt vuorostaan sairaan käsiä ja koetti rauhoittaa häntä.
-
--- Onkohan se sentään mahdollista? Sanoakseen jotakin sellaista
-täytyy olla aivan varma... Ja tapahtuuhan se aivan liian hitaasti,
-voidakseen olla sitä. Se lienee pikemmin joku tauti, jota lääkärit
-eivät ymmärrä.
-
--- Niin, tauti, ilkkui hän, tauti, jonka hän on salaa saanut
-ruumiiseeni! Mutta siinä olet oikeassa, mitä puhut lääkäreistä, kaksi
-sellaista on ollut täällä, eivätkä he ymmärtäneet mitään, vielä
-vähemmin voivat edes päästä yksimielisyyteen. Ainoakaan tuollainen ei
-saa tämän jälkeen jalallansa tänne astua. Kuuletko, hän antoi minulle
-sitä suolan seassa! Ja minä voin vannoa, että näin sen. Se tapahtui
-minun tuhannen frangini vuoksi, jotka perin isältäni. Hän tietysti
-luulottelee saavansa ne käsiinsä toimitettuansa minut hengiltä.
-Mutta niitä hän turhaan havittelee. Ne ovat jossakin, josta yksikään
-ihminen ei ole saava niitä käsiinsä, ei koskaan, ei ikipäivinä...
-Minä voin nyt lähteä täältä ja olla levollinen siitä, ett'ei kukaan
-milloinkaan saa käsiinsä minun tuhatta frangiani!
-
--- Mutta jos minä olisin teidän sijassanne Phasie täti, niin
-lähettäisin noutamaan santarmeja, ollessani niin varma asiastani.
-
-Hän teki vastenmielisyyttä ilmaisevan eleen.
-
--- Oh, ei mitään santarmeja... Tämä asia ei liikuta ketään muuta; se
-on hänen ja minun välinen asia. Minä tiedän, että hän tahtoo syödä
-minut suuhunsa, mutta luonnollisesti en minä sitä halua. Minun on
-vain puolustettava itseäni, eikä oltava niin tyhmä kuin olin hänen
-suolansa suhteen... Kukapa voisi uskoa, että tuollainen epäsikiö,
-tuollainen pieni palleroinen, jonka saattaisi taskuunsa pistää,
-kykenisi, jos saisi sen rauhassa tehdä, rotanhampaillaan jyrsimään
-kuoliaaksi tällaisen suuren naisen kuin minä olen?
-
-Häntä pöyristytti ja hän hengitti vaivalloisesti, ennen kun sai
-kaiken sanottavansa lausutuksi.
-
--- Mutta missään tapauksessa ei se tällä kertaa onnistu. Nyt voin
-paremmin ja pääsen kyllä jalkeille neljäntoista päivän kuluttua. Ja
-hänen täytyy olla lopen viekas, voidakseen minua enään pettää. Siihen
-nähden olen utelias. Jos hän saa uudelleen annetuksi minulle myrkkyä,
-niin selvää on, että hän on väkevämpi ja silloin minun menehtymistäni
-ei voida auttaa. Mutta se on asia, johon ei kellään muulla ole
-oikeutta puuttua.
-
-Jacques luuli, että se oli hänen sairautensa, joka täytti hänen
-aivonsa tuollaisilla kamaloilla haaveilla, ja koetti laskea hänen
-kanssaan leikkiä, saadakseen hänet luopumaan sellaisista ajatuksista,
-mutta silloin alkoi hän vapista peitteen alla.
-
--- Nyt tulee hän, kuiskasi hän. Minä tunnen ruumiissani, milloin hän
-on läheisyydessä.
-
-Muutamia sekunteja myöhemmin tuli Misard todellakin huoneeseen.
-Phasie oli tullut aivan kalpeaksi ja oli sellaisen vastentahtoisen
-säikähdyksen uhrina, jota rumilaat tuntevat nähdessään hyönteisiä,
-jotka syövät niitä. Siinä, että hän itsepintaisesti tahtoi yksinään
-puolustautua, piili näet kasvava kauhistus, jota hän ei tahtonut
-tunnustaa. Misard, joka heti ovelta oli luonut vilkkaan katseen
-häneen ja veturinkuljettajaan, oli sen jälkeen olevinansa ikäänkuin
-ei olisi nähnyt heitä noin vieretysten, vaan raukein silmin,
-yhteenpuristetuin huulin ja tavallinen nöyrä ilme kasvoillaan alkoi
-hän nyt osoittaa erinomaisen toimeliasta kohteliaisuutta Séverinelle.
-
--- Tulin ajatelleeksi, että rouva kentiesi tahtoisi käyttää
-tilaisuutta hyväkseen ja luoda silmäyksen maatilaansa ja otin
-itselleni sen vuoksi hetkisen vapautta... Jos rouva niin haluaa,
-tulen minä mukaan.
-
-Mutta kun Séverine uudelleen kieltäytyi, jatkoi hän pelokkaalla
-äänellä:
-
--- Rouva taisi joutua ihmeisiinsä hedelmien suhteen. Mutta ne olivat
-madonsyömiä kaikki tyynni, niin ett'ei todellakaan maksanut vaivaa
-koota niitä laatikkoihin... Sitäpaitsi tuli myrsky ja se teki paljon
-vahinkoa... Sepä on ikävää, ett'ei rouva voi saada myydä... Muuan
-herra on ollut sitä katsomassa, mutta hän tahtoi saada korjauksia...
-Mutta minä olen aina käytettävänä ja rouva voi olla varma, että kun
-minä olen rouvan sijassa, niin se on yhtä hyvä kuin jos rouva itse
-olisi paikalla.
-
-Sitten tahtoi hän välttämättömästi tarjota Séverinelle leipää sekä
-päärynöitä, jotka olivat hänen omasta puutarhastaan, eivätkä suinkaan
-olleet madonsyömiä. Séverine piti hyvänänsä.
-
-Kulkiessaan keittiön läpi oli Misard kertonut matkustajille, että
-lumenluontityö kävi hyvin, mutta että se hyvinkin veisi vielä neljä,
-viisi tuntia. Kello oli yli kahdentoista ja nyt tuli uusi vaikerrus,
-sillä nälkä alkoi ankarasti ahdistaa. Flore selitti suoraan, ett'ei
-hänellä ollut ruokaa kaikille näille ihmisille. Mutta hänellä oli
-runsaasti viiniä ja hän toi kellarista kymmenen litraa, jotka asetti
-riviin pöydälle. Mutta laseista oli puute ja useampien täytyi tulla
-samalla toimeen: englannitar molempine tyttärineen yhdellä, vanhan
-herran nuorine rouvineen toisella j.n.e.
-
-Tämä viimeksimainittu tapasi havrelaisessa nuoressa miehessä uutteran
-ja kekseliään seuralaisen, joka valvoi hänen hyvinvointiansa. Hän
-katosi ja tuli sitten takaisin tuoden omenia ja leivän, mitkä oli
-saanut käsiinsä puuvajasta. Flore suuttui ja ymmärsi, että se oli
-hänen sairaan äitinsä leipä. Mutta mies oli jo leikellyt sen ja
-jakoi sitä naisille, alottaen nuoresta rouvasta, joka tunsi olevansa
-imarreltu ja hymyili hänelle tuttavallisesti. Mutta hänen miehensä
-oli edelleenkin mitä huonoimmalla tuulella, eikä enään välittänyt
-hänestä, vaan kehui yhdessä ameriikkalaisen kanssa New-Yorkin
-kauppaoloja. Milloinkaan eivät omenat olleet nuorten englannittarien
-suussa maistuneet niin hyvältä. Heidän äitinsä oli hyvin väsynyt ja
-torkkui. Kaksi naishenkilöä oli istuutunut lattialle lieden eteen
-ja he olivat aivan menehtyneet odotuksesta. Herrat, jotka olivat
-menneet ulos tupakoimaan ja siten kuluttamaan neljännestuntia,
-palasivat sisään kylmettyneinä ja vilusta väristen. Tunne vakavasta
-pulasta kävi yhä suuremmaksi huonosti tyydytetyn nälän ja väsymyksen
-johdosta, jotka hämmennys ja kärsimättömyys teki vielä suuremmiksi.
-Tuo kaikki alkoi muistuttaa haaksirikkoa ja sitä hyljättyä tilaa
-mihin joukko meren autiolle saarelle heittämiä sivistysihmisiä on
-joutunut.
-
-Kun Misard tullessaan ja mennessään jätti oven auki, saattoi Phasie
-täti tautivuoteeltansa nähdä keittiöön. Siellä siis olivat nuo
-ihmiset, joiden hän kohta vuoden aikana, retostautuessaan vuoteestaan
-tuolille, oli nähnyt kiitävän ohitse salaman nopeudella. Nyttemmin
-voi hän ainoastaan harvoin mennä radalle, vaan oli tuolla sisällä
-päivät ja yöt yksinään ja kiinnikytkettynä, tuijottaen silmillään
-ulos akkunasta ja ilman muuta seuraa kuin nämä ohikiitävät junat.
-
-Hän oli aina pahoitellut tätä susien maata, jossa ei milloinkaan
-kukaan ihminen tervehtinyt häntä, ja nyt oli kokonainen joukko
-ihmisiä tuosta tuntemattomasta maailmasta poikennut tänne.
-Ajattelepa, että kaikkien näiden joukossa, jotka olivat niin
-innokkaat pääsemään liikeasioihinsa, ei ollut ainoatakaan, jolla
-oli epäilystäkään siitä, että hänen suolaansa oli pantu tuollaista
-pahusta! Hän mietiskeli paljon sitä päähänpistoa ja kysyi itseltään,
-sallisiko Jumala sellaisen kavalan konnantyön tapahtua, ilman että
-sitä edes huomattaisiin. Ja kuitenkin kulki siitä ohitse niin monta
-ihmistä, tuhansia ja taasen tuhansia, mutta aina nelistäen, eikä
-ollut ainoatakaan, joka olisi mielessänsä kuvitellut, että tässä
-pienessä, matalassa majassa aivan vapaasti ja hiljaisesti otettiin
-ihminen hengiltä. Ja Phasie täti tuijotti toiseen toisensa perästä
-kaikista näistä ihmisistä, jotka olivat kuin kuusta pudonneet, ja
-ajatteli, että kun oli niin paljon tekemistä, ei ollut ihme, jos
-kuljettiinkin viheliäisyyksien ohi niistä mitään tietämättä.
-
--- Tuletteko mukana tuonne? kysyi Misard Jacquesilta.
-
--- Kyllä, kyllä, vastasi hän, minä teen teille seuraa.
-
-Misard meni ja sulki oven jälkeensä. Mutta Phasie pidätti Jacquesin
-ja kuiskasi hänelle:
-
--- Jos minä menehdyn, niin saat nähdä hänen muotonsa, kun hän ei
-saa noita lantteja käsiinsä. Se huvittaa minua, kun sitä vain
-ajattelenkin. Ja joka tapauksessa minä kuolen tyytyväisenä.
-
--- Pitääkö siis rahojen, Phasie täti, joutua hukkaan kaikilta
-ihmisiltä? Ettekö anna tyttärenne saada niitä?
-
--- Florenko? Jotta Misard ottaisi ne häneltä! Enpä suinkaan! En tahdo
-antaa niitä edes sinullekaan, suuri poikaseni, sillä sinäkin olet
-liian tyhmä ja hän kyllä puijaisi itsellensä ainakin jotakin. En
-tahdo antaa niitä kenellekään muulle kuin maalle, johon joudun!
-
-Hän hengästyi ja Jacques sai hänet paneutumaan pitkälleen ja
-koetti tyynnyttää häntä, syleili häntä ja lupasi taas pian käydä
-tervehtimässä. Kun hän näytti vaipuvan uneen, meni Jacques Séverinen
-taakse, joka edelleen istui lieden läheisyydessä. Hän hymyili ja
-nosti sormensa kehoittaakseen häntä varovaisuuteen, ja ääneti ja
-viehkeästi taivuttautui hän taaksepäin ja ojensi suunsa häntä kohden,
-ja hän kumartui alas, painoi suunsa hänen suutaan vasten syvään ja
-äänettömään suudelmaan. He sulkivat silmänsä ja imivät toistensa
-hengitystä. Mutta kun he hurmautuneina jälleen avasivat silmänsä,
-seisoi Flore, joka oli avannut oven, siinä heidän edessään ja katseli
-heitä.
-
--- Eikö rouva Roubaud halua lisää leipää? kysyi hän käheällä äänellä.
-
-Séverine, joka oli hyvin hämillään ja pahoillaan, änkytti muutamia
-epämääräisiä sanoja:
-
--- Ei, kiitos.
-
-Jacquesin silmät paloivat, kun hän silmänräpäyksen tuijotti Floreen.
-Hän oli kahden vaiheella, huulet vapisivat, kuin olisi hän aikonut
-sanoa jotakin, mutta hän ei viitsinyt sitä tehdä, vaan meni pois,
-tehden suuren, raivoisan, uhkaavan liikkeen, ja paukautti oven
-kiivaasti kiinni jälkeensä.
-
-Pitkänä ja komeana kuin amatsooni ja vaalea, raskas kassa korkealle
-työnnettynä jäi Flore seisomaan. Hänen tuskansa, kun hän joka
-perjantai näki tämän naisen Jacquesin kuljettamassa junassa, ei
-siis ollut häntä pettänyt. Varmuuden, jota hän oli etsinyt siitä
-saakka, kun he olivat täällä yhdessä, oli hän vihdoinkin saavuttanut
-ja se oli täydellinen. Milloinkaan ei se mies, jota hän rakasti,
-rakastaisi häntä: se oli tuo hento, mitätön olento, jonka hän oli
-valinnut. Ja katumus vastarinnan johdosta, jota hän oli tehnyt sinä
-iltana, jolloin Jacques raa'asti koetti saada hänet valtaansa, tuntui
-jälleen niin tuskallisena, että hän oli nyyhkyttämäisillään. Sillä
-hän päätteli aivan yksinkertaisesti niin, että jos hän vaan olisi
-antautunut Jacquesille ennen tuota toista, niin se nyt olisi hän,
-joka olisi hänen rakastajattarenaan. Missä voisi hän nyt tavata hänet
-niin häiritsemättä, että voisi heittäytyä hänen kaulaansa ja huutaa
-hänelle; -- Ota minut, minä olen ollut tyhmä, mutta minä en parempaa
-ymmärtänyt!
-
-Mutta voimattomuuden tunto herätti hänessä raivoa tuota heikkoa
-olentoa kohtaan, joka seisoi siinä niin tuskaisena ja sammaltavana.
-Voimakkailla käsivarsillaan olisi hän voinut likistää hänet
-kuoliaaksi kuten pienen linnun. Miksi hän ei siis rohjennut? Hän
-vannoi kostavansa hänelle, hän tiesi kilpailijattarestaan sellaisia
-asioita, että hän voisi saada hänet vankeuteen, vaikka hänen nyt
-annettiin kulkea vapaana kuten kaikkien lutkien, jotka myivät
-itsensä äveriäille ja vaikutusvaltaisille ukoille. Mustasukkaisuuden
-kiduttamana ja täynnä vihaa alkoi hän kiivaasti ja hurjasti poimia
-pois päärynäin ja leivän jäännöksiä.
-
--- Koska ei rouva halua lisää, niin annetaan toisille.
-
-Kello löi kolme, kello löi neljä. Aika kului äärettömän hitaasti ja
-väsymys ja ärtyisyys lisääntyivät yhä enemmän. Nyt alkoi sinisen
-kalpea hämärä jälleen levitä tuon laajan, valkoisen maiseman yli ja
-joka kymmenes minuutti tulivat herrat, jotka olivat menneet alus
-etäältä katsoakseen, kuinka työ sujui, takaisin sisälle ja kertoivat,
-ettei veturi vielä näyttänyt olevan vapaana. Yksinpä molemmat pikku
-englannittaretkin alkoivat hermostuneesti itkeä. Eräässä nurkassa oli
-kaunis ruskeatukkainen nainen vaipunut uneen, nojaten havrelaiseen
-nuoreen mieheen, jota hänen vanha miehensä ei edes huomannut tuossa
-yleisessä hämmingissä, missä sopivaisuuden säännöt unhoitettiin.
-Keittiössä tuli kylmä ja he värisivät vilusta, edes ajattelemattakaan
-lisätä puita takkaan, ja ameriikkalainen meni vihdoin tiehensä,
-kun hänen mielestään oli parempi maata vaunun penkillä. Kaikki
-ajattelivat ja katuivat nyt jotakin: Miksi ei oltu jääty sinne,
-silloin ei ainakaan olisi tarvittu kiusaantua epävarmuudessa siitä,
-mitä tapahtui. Täytyi pidättää englannitarta, joka myös sanoi
-palaavansa vaunuun ja menevänsä siellä levolle. Kun pöydän kulmalle
-oli pantu kynttiläjalka, jotta ihmiset voisivat nähdä jotakin tuossa
-pimeässä keittiössä, kävi rohkeuden puute äärettömäksi ja kaikki
-sulautui synkäksi epätoivoksi.
-
-Tuolla etäämpänä oli sillä välin heretty lumenluonnista, ja sillä
-aikaa kun sotamiehet, jotka olivat veturin vapauttaneet, lakaisivat
-rataa kappaleen eteenpäin, olivat veturinkuljettaja ja lämmittäjä
-asettuneet jälleen paikoillensa.
-
-Nähdessään, että lumentulo vihdoinkin taukosi, sai Jacques takaisin
-rohkeutensa. Vaihdemies Ozil oli vakuuttanut hänelle, että tunnelin
-toisella puolella Malaunayhyn päin oli lunta satanut paljoa vähemmän.
-Jacques kysyi Ozililta uudelleen:
-
--- Tulitteko tunnelin läpi kävellen? Voitteko helposti päästä sisään
-ja ulos?
-
--- Voin, kuten sanon! Minä vastaan siitä, että te pääsette läpi.
-
-Cabuche, joka oli ahkerasti työskennellyt jättiläisvoimallaan, oli jo
-poistumaisillaan ujoudessaan ja arkuudessaan, mitkä hänen viimeinen
-selkkauksensa oikeuden kanssa oli tehnyt vain suuremmiksi, ja
-Jacquesin täytyi huutaa häntä.
-
--- No, toveri, ojennappa meille nyt nuo lapiot, jotka seisovat tuossa
-ratavallin nojassa, jotta ne ovat meillä, jos tarvitsemme.
-
-Kivenhakkaajan tehtyä hänelle tämän viimeisen palveluksen, löi
-Jacques voimakkaasti kättä Cabuchelle, osoittaakseen hänelle, että
-hän kaikesta huolimatta piti häntä arvossa, nähtyään hänet työssä.
-
--- Tepä olette kelpo mies, te!
-
-Tämä ystävyyden osoitus liikutti Cabuchea tavattomasti.
-
--- Kiitos, vastasi hän aivan yksinkertaisesti ja tukahutti
-kyyneleensä.
-
-Misard, joka oli sopinut hänen kanssaan, syytettyään häntä
-tutkintotuomarin edessä, nyökkäsi hyväksyvästi ja veti ohuet huulensa
-hymyyn. Hän oli hyvän aikaa sitten lakannut työskentelemästä ja
-seisoi nyt kädet taskuissa ja tarkasteli junaa keltaisilla silmillään
-ja näytti odottavan katsoakseen, eikö hän voisi löytää joitakin
-hukkaan joutuneita esineitä pyörien alta.
-
-Vihdoinkin oli ylikonduktööri sopinut Jacquesin kanssa siitä, että
-voitaisiin yrittää taas lähteä liikkeelle, kun Pecqueux, joka jälleen
-oli laskeutunut radalle, huusi veturinkuljettajaa.
-
--- Kas vaan! Täällä on eräs lieriö saanut vamman.
-
-Jacques meni nyt sinne ja kumartui alas. Huolellisesti tarkastaessaan
-hän äkkäsi heti, että Lison oli haavoittunut. Lunta luotaessa oli
-huomattu, että tammiparrut, jotka ratavartijat olivat jättäneet
-ratavalleille, olivat lumen ja tuulen vaikutuksesta liukuneet alas
-radalle ja osaltaan olleet syynä kiinnijäämiseen, kun veturi oli
-törmännyt parruja vastaan. Nyt näkyi lieriön päällyksessä naarmu, ja
-sen sisällä kulkeva akseli näytti hiukan vääristyneen. Mutta se oli
-ainoa näkyvissä oleva vamma, ja se rauhoitti häntä ensi alussa. Mutta
-kentiesi oli olemassa arveluttavia sisäisiä vaurioita, sillä ei ole
-mitään herkempää kuin koneen monimutkainen mekanismi, jossa sykkivä
-sydän, elävä sielu asustaa.
-
-Jacques nousi jälleen veturiin, puhalsi, avasi järjestimen
-koetellakseen, olivatko Lisonin jäsenet kunnossa. Veturi tärisi
-kauan kuten henkilö, joka on langennut ja loukkautunut, eikä ole
-saanut takaisin kykyä käyttää jäseniään. Vaivalloisesti läähättäen
-se vihdoin pääsi irti, antoi pyörien kulkea muutamia kertoja ympäri,
-mutta oli vielä vauhko ja kankea. Se onnistuisi, kone voisi päästä
-eteenpäin ja suorittaa matkan. Mutta Jacques pudisti päätään,
-sillä hän, joka tunsi Lisonin niin hyvin, oli huomannut siinä
-jotakin omituista: se oli muuttunut, vanhentunut ja saanut johonkin
-kuolinpiston. Sen lienee se saanut täällä luminietoksissa, se oli
-jokin sydänvika tai kuoleman tuottava vilustuminen, niin kuin nuoret,
-vahvarakenteiset naiset voivat saada kuolettavan rintataudin sen
-vuoksi, että ovat menneet tanssiaisista kotiin jääkylmässä sateessa.
-
-Jacques päästi uuden merkki vihellyksen, sitten kun Pecqueux oli
-avannut ejektorin. Molemmat konduktöörit olivat paikoillaan. Misard,
-Ozil ja Cabuche nousivat ensimäisen tavaravaunun astuimelle. Ja
-juna liukui nyt hiljalleen eteenpäin laaksosta sotamiesten välitse,
-jotka lapioillaan asestettuina olivat asettuneet radan oikealle
-ja vasemmalle puolelle. Sitten se pysähtyi ratavartijatuvan luo
-ottaakseen matkustajat mukaansa.
-
-Flore seisoi siinä tuvan edustalla ja Ozil ja Cabuche asettuivat
-hänen viereensä, mutta Misardille tuli kiire sanomaan hyvästi
-naisille ja herroille, jotka tulivat ulos hänen tuvastaan, ja
-kokoilemaan hopealantteja, joita he antoivat.
-
-Vihdoinkin siis jälleen oltiin vapaat! Mutta odotus oli käynyt liian
-pitkäksi ja kaikki värisivät vilusta, nälästä ja väsymyksestä.
-Englannitar tuli puolinukuksissa olevine tyttärineen, havrelainen
-nuori herra nousi samaan vaunuun kuin kaunis ruskeatukkainen nainen,
-joka oli hyvin uupunut ja tarjosi hänen miehelleen palveluksiaan.
-Olisi voinut luulla näkevänsä pakenevan, hajaantuneen joukon, jossa
-tungeskeltiin toistensa ympärillä tallatussa lumisohjussa, tuupittiin
-toisiaan ja kadotettiin lopulta siivouden tunnekin. Silmänräpäyksen
-näkyi kamarin akkunan takaa täti Phasie, joka uteliaisuuden ajamana
-oli noussut vuoteeltaan ja retostautunut katsomaan. Suurilla,
-sairauden johdosta sisäänpainuneilla silmillään katseli hän tätä
-tuntematonta joukkoa, näitä katoavan maailman matkalaisia, joita hän
-ei enään koskaan tulisi näkemään, ja jotka myrsky oli kuljettanut
-sinne ja sitten jälleen pois.
-
-Mutta Séverine tuli viimeksi ulos tuvasta. Hän kääntyi ympäri ja
-hymyili Jacquesille, joka kumartui eteenpäin seuratakseen häntä
-silmillään, kunnes hän saapui vaununsa luo. Flore, joka salaa katseli
-heitä, kalpeni uudelleen, nähdessään nämä heidän molemminpuolisen
-hellyytensä äänettömät ilmaukset. Hän lähestyi kiivaasti Ozilia, jota
-hän tähän saakka oli välttänyt, ikäänkuin olisi hän nyt vihassaan
-tuntenut miehen tarvetta.
-
-Ylikonduktööri antoi nyt lähtömerkin, johon Lison vastasi
-vaikeroivalla vihellyksellä, ja tällä kertaa pani Jacques koneen
-käyntiin, pysäyttääkseen sen vasta Rouenissa. Kello oli kuusi ja yö
-oli nyt täydellisesti laskeutunut synkältä taivaalta tuon valkoisen
-maiseman yli; mutta maata pitkin oli vielä jäljellä kamalan kolkko,
-heikko kajastus, joka valaisi autiota, hävitettyä seutua. Ja tässä
-epämääräisessä valossa kohousi viistoon käsin Croix-de-Maufrasin
-luona oleva talo, aivan mustana ja vielä enemmän rappeutuneena, lumen
-keskeltä fasaadeineen, jossa oli sanalla: "Myytävänä" varustettu
-kyltti.
-
-
-
-
-VIII
-
-
-Juna saapui Pariisin asemalle vasta kymmenen ja neljäkymmentä
-illalla. Oli viivytty Rouenissa kaksikymmentä minuuttia, jotta
-matkustajat saivat aikaa syödä, ja Séverine oli kiiruhtanut
-lähettämään sähkösanoman miehelleen, ilmoittaakseen hänelle, että hän
-palaisi Havreen vasta pikajunalla seuraavana iltana.
-
-Kohta Mantesista lähdettyään oli Pecqueux saanut erään tuuman.
-Hänen vaimonsa, Victorie eukko, oli jo viikon maannut sairaalassa
-nyrjäytettyään pahasti jalkansa langetessaan, ja koska hänellä,
-kuten hän virnistellen sanoi, oli käytettävänään toinen sänky
-kaupungissa, tarjosi hän huoneensa rouva Roubaudille. Siellä
-olisi hänellä paljonkin paremmat oltavat kuin jossakin läheisessä
-hotellissa ja hän voisi oleskella siellä aina seuraavaan iltaan
-saakka juuri kuin kotonaan. Jacques oivalsi heti sellaisen sovittelun
-käytännöllisyyden, sitäkin enemmän, kun hän ei tietänyt, mihin hän
-muuten sijoittaisi hänet, ja kun hän junasillalta, matkustajain
-vihdoinkin virtaillessa ulos vaunuista, tuli veturin luo, jätti hän
-hänelle lämmittäjän antaman avaimen ja neuvoi häntä hyväksymään
-tarjouksen. Mutta hän epäröi ja kieltäytyi ensin, kun häntä hävetti
-lämmittäjän veitikkamainen ja asianymmärtäväinen hymy.
-
--- Ei, ei, minulla on eräs serkku ja siellä minä kyllä saan
-makuupaikan lattialla.
-
--- Pitäkää hyvänänne vaan, sanoi Pecqueux lopuksi hyvänsuovan
-näköisenä. Vuode on pehmeä ja niin suuri, että siinä voisi maata
-neljäkin henkilöä.
-
-Jacques katsoi häneen niin itsepintaisesti, että hän otti avaimen
-vastaan. Veturinkuljettaja kumartui alas ja kuiskasi hänelle:
-
--- Odota minua.
-
-Séverinen tarvitsi kulkea ainoastaan kappale Rue d'Amsterdamia ja
-sitten kääntyä sisään portista, mutta lumi oli niin liukasta, että
-hänen täytyi kulkea erittäin varovaisesti. Hänellä oli onni tavata
-portti avoinna ja hän meni rappuja ylös ilman, että häntä näki edes
-portinvartija-eukko, joka pelasi dominoa erään naapurivaimon kanssa;
-ja saavuttuaan neljänteen kerrokseen avasi hän oven ja sulki sen
-niin hiljaa, että varmaan ei yksikään naapureista voinut epäillä
-hänen olevan siellä. Kulkiessaan kolmannen kerroksen rappusia oli
-hän kuitenkin sangen selvästi eroittanut naurua ja laulua Dauvergnen
-asunnosta. Molemmilla sisaruksilla oli kai ollut pienet kestinsä;
-heillä oli näet tapana kerran viikossa harjoittaa musiikkia
-ystävättäriensä kanssa. Ja kun Séverine oli sulkenut oven jälkeensä,
-saattoi hän huoneen painostavassa pimeydessä lattian läpi jälleen
-kuulla kaikkien nuorten vilkkautta ja iloa.
-
-Silmänräpäyksen oli pimeys hänen mielestään aivan läpitunkematon ja
-hän vapisi, kun kukkuva kello, jonka syvät lyönnit hän tunsi, alkoi
-lyödä yhtätoista pimeässä. Mutta hänen silmänsä tottuivat vähitellen
-pimeään, molemmat akkunat häämöttivät kahtena valjuna nelikulmiona,
-joiden kautta lumen kimmellys valaisi kattoa. Hän kotiutui nyt ja
-etsi tulitikkuja ruokakaapin kulmalta, jossa hän muisti ne nähneensä.
-Vielä vaikeampi oli kuitenkin saada käsiinsä kynttilää, mutta
-vihdoin löysi hän kynttilänpätkän eräästä laatikosta. Hän sytytti
-sen ja huone tuli valaistuksi. Hän loi levottoman, nopean katseen
-ympärilleen, kuin olisi hän tahtonut tarkastaa, oliko hän todellakin
-vallan yksin. Hän tunsi kaikki: tuossa oli se ymmyrkäinen pöytä,
-jossa hän oli syönyt aamiaista miehensä kanssa, tuossa punaisine
-puuvillapeitteineen vuode, josta hän oli lyönyt hänet maahan
-nyrkin-iskulla. Huone oli aivan samallainen kuin silloin, kun hän oli
-siellä kymmenen kuukautta takaperin.
-
-Séverine riisui nyt hiljaa hattunsa. Mutta kun hänen piti riisua
-kaapunsakin, värisi hän vilusta. Siellä oli vallan jääkylmä.
-Hiiliä ja tikkuja oli pienessä laarissa takan vieressä. Enempää
-riisuutumatta hän sai päähänsä silloin heti ajatuksen sytyttää
-valkea, ja se huvitti häntä ja vapautti hänet siitä epämiellyttävästä
-tunteesta, jota hän aluksi oli tuntenut. Nämä valmistukset ja ajatus,
-että he molemmat saisivat oikein lämmintä, saivat hänet jälleen
-iloiseksi ja onnelliseksi heidän seikkailunsa johdosta. He olivat
-jo hyvin kauvan ilman toivoakaan, että se milloinkaan voitaisiin
-toteuttaa, haaveilleet saavansa aivan häiritsemättömästi omistaa
-toisensa.
-
-Kun kamiinissa alkoi suhista, mietti hän muita valmistuksia, siirsi
-tuolit makunsa mukaisesti, otti esille puhtaita raiteja ja valmisti
-vuoteen kokonaan uudelleen, mikä oli sangen vaivalloista, sillä se
-oli todellakin hyvin suuri. Mutta hän tuli hyvin pahoilleen, kun ei
-voinut ruokakaapista saada käsiinsä mitään syötävää eikä juotavaa:
-Pecqueux oli varmaankin niinä kolmena päivänä, mitkä hän oli täällä
-herrastellut, kuluttanut kaikki putipuhtaaksi. Samoin oli laita
-kynttiläinkin, löytyi ainoastaan tuo kynttilänpätkä, mutta sepä ei
-merkinnyt paljoa, kun kuitenkin pian mentäisiin levolle. Nyt oli
-hyvin lämmin, ja virkistyneenä asettui hän keskelle huonetta ja
-katseli ympärilleen vakuuttautuakseen siitä, ett'ei mitään puuttunut.
-
-Häntä ihmetytti, ett'ei Jacques vielä ollut tullut, kun muuan
-vihellys johti hänet akkunan luo. Se oli suoraan Havreen menevä
-juna, joka nyt läksi 11,20. Tuolla alhaalla oli se laaja alue,
-joka ulottui asemalta Batignolles-tunneliin saakka, paljaana
-lumiverhona, jossa voi eroittaa ainoastaan rautatieraiteiden tummat
-haarautumiset. Veturi ja vaunut raiteilla muodostivat valkoisia
-kasoja, ikäänkuin olisivat ne nukkuneet kärpännahkaisen peitteen
-alla. Ja isojen rautatiehallien nyt puhtaiden ruutujen ja Pont de
-l'Europen valkoisilla pitseillä reunustettujen tukipylväiden väliltä
-pilkistivät, vaikka oli yö, kaikkea tätä valkoista vastaan Rue de
-Romen varrella vastapäätä sijaitsevat keltatäpläiset ja likaiset
-talot. Havren juna tuli nyt näkyviin, mustana esineenä liukuen
-eteenpäin, etunenässään lyhty, jonka kirkas valo tunki pimeyden läpi;
-ja hän näki, miten se katosi sillan alle, junan perässä olevien
-kolmen lyhdyn luodessa veripunaista kajastusta lumelle.
-
-Kääntyessään ympäri huoneeseen päin vapisi hän jälleen: Oliko
-hän todellakin aivan yksin? Hän oli luullut tuntevansa lämmintä
-hengitystä niskassaan ja vaatteiden läpi raakaa koskettamista
-ruumiiseensa. Hän avasi silmänsä selki selälleen ja katseli jälleen
-ympärilleen huoneessa. Ei, siellä ei ollut ketään.
-
-Millähän Jacques huvittelihe, kun hän viipyi tuolla tavoin? Kului
-vieläkin kymmenen minuuttia. Hän säikähti, kuului hiljaista rapinaa,
-jotkin kynnet raapivat ovea. Mutta hän ymmärsi pian mitä se oli ja
-kiiruhti avaamaan. Se oli Jacques, mukanaan pullo malagaa ja torttu.
-
-Séverine nauraa hytkytti ja ripustautui ylitsevuotavassa
-hellyydessään hänen kaulaansa.
-
--- Ah, sinäkö se olet, rakkaani! Sinäpä olet tehnyt oivan keksinnön!
-
-Mutta Jacques vaiensi hänet nopeasti.
-
--- Hiljaa, hiljaa!
-
-Silloin alensi hän ääntään, luullen portinvartijattaren olevan
-Jacquesin kintereillä. Ei, hänellä oli ollut se onni, että juuri
-kun hän aikoi soittaa, avattiin portti eräälle rouvalle ja hänen
-tyttärelleen, jotka luultavasti olivat olleet Dauvergnen luona, ja
-hän oli voinut tulla ylös ilman että kenelläkään oli aavistustakaan
-siitä. Mutta ulkona rappusten välipaikalla oli hän aivan äsken
-avoimesta ovesta nähnyt sanomalehtien myyjättären pesevän pientä
-pyykkiä pesuastiassa.
-
--- Olkaamme ääneti! Puhu hiljaa.
-
-Séverine vastasi siihen sulkemalla hänet intohimoisesti syliinsä
-ja peittämällä hänen kasvonsa äänettömillä suudelmilla. Tämä
-salaperäinen leikki ja se, että saatiin vain hyvin hiljaa kuiskailla,
-huvitti häntä.
-
--- Niin, niin, saatpa nähdä, ett'ei meistä kuulla enempää, kuin jos
-olisimme kaksi pientä rottaa.
-
-Hän asetti kaikkea mahdollista varovaisuutta noudattaen pöydälle
-kaksi lautasta, kaksi lasia ja kaksi veistä ja hänen teki kovasti
-mielensä nauraa, niin että seinät soi.
-
-Hän huvitti Jacquesia suuresti ja tämä sanoi puoliääneen:
-
--- Minä luulin sinun olevan nälissäsi.
-
--- Niin, minä kuolen nälästä! Rouenissa oli niin huonoa ruokaa!
-
--- Menisinköhän alas noutamaan kanan?
-
--- Ei, kiitoksia, jotta et voisi tulla takaisin... Ei, torttu riittää
-aivan hyvin.
-
-He istuutuivat heti vieretysten samalle tuolille ja torttu jaettiin
-ja syötiin monia rakastavaisten kujeita tehden. Séverine valitti
-janoaan ja joi yhtä kyytiä kaksi lasia malagaa, niin että veri
-lopulta nousi hänen päähänsä. Kamiini kävi tulipunaiseksi heidän
-takanaan ja heidän selässään tuntuivat lämpimät väreet. Mutta
-kun Jacques suuteli liian kiivaasti hänen niskaansa, ehkäisi hän
-vuorostansa häntä.
-
--- Hiljaa, hiljaa!
-
-Séverine antoi hänelle merkin kuunnella ja silloin kuulivat he
-uudelleen alhaalta Dauvergnen asunnosta hillittyä, soiton tahdin
-mukaista töminää, siellä alhaalla alettiin tanssia. Ja heidän
-huoneensa edustalla tyhjensi sanomalehtimyyjätär pesuastian rappusten
-vieressä olevaan likaviemäriin. Hän lukitsi sitten ovensa, tanssi
-tuolla alhaalla taukosi hetkeksi ja ulkoa, akkunan alta, missä
-lumi vaimensi kaikki äänet, kuului ainoastaan kumea jyrinä eräästä
-lähtevästä junasta, jonka heikot vihellykset muistuttivat vaikerrusta.
-
--- Auteniliin menevä juna, mutisi Jacques. Nyt on kello kymmentä
-minuuttia vailla kaksitoista.
-
-Sitten kysyi hän hyväilevällä äänellä, joka oli kevyt kuin
-tuulenhenkäys:
-
--- Rakastatko sinä minua?
-
-Séverine ei vastannut, entisyys tunkeutui hänen kimppuunsa kaikesta
-tästä onnen huimaavasta hurmauksesta huolimatta ja tahtomattansa eli
-hän uudelleen ne tunnit, mitkä oli siellä viettänyt miehensä kanssa.
-Eikö tämä torttu, jota syötiin samassa pöydässä ja samojen äänien
-ympäriltä kuuluessa, ollut jatkoa tuohon edelliseen aamiaiseen? Nuo
-toiset asiat herättivät kasvavaa levottomuutta, muistot tunkeutuivat
-hänen mieleensä, ei milloinkaan ollut hän tähän saakka tuntenut niin
-polttavaa tarvetta sanoa rakastajalleen kaikki, antautua kokonaan.
-Se oli kuin ruumiillinen tarve, jota hän ei voinut pysyttää erossa
-intohimostaan, ja hän luuli tulevansa kuulumaan hänelle vielä enemmän
-ja nauttimaan vielä suuremmassa määrässä hänen omanaan olemisen
-onnellisuutta ja riemua, jos hän hänen sylissään hiljaa tunnustaisi
-hänelle syntinsä. Se, mikä oli tapahtunut, kävi hänen silmissään
-jälleen eläväksi, hänen miehensä oli läsnä, hän käänsi pois päänsä
-ja kuvitteli mielessään näkevänsä hänen lyhyen, karvaisen kätensä
-ojentuvan hänen olkapäänsä yli veistä ottamaan.
-
--- Rakastatko minua? toisti Jacques.
-
-Hän vapisi tuntiessaan Jacquesin huulten painautuvan hänen huuliaan
-vastaan, ikäänkuin olisi hän siten vielä kerran tahtonut sinetillä
-sulkea hänen salaisuutensa. Hän siirtyi lähemmäksi, painoi kasvonsa
-lähelle häntä ja huokasi hyvillään:
-
--- Jumalani, kuinka olen onnellinen!
-
-He eivät puhuneet mitään. Huone kävi yhä pimeämmäksi, niin että
-tuskin saattoi eroittaa noita kahta valjua akkunaneliötä; ja
-katossa näkyi ainoastaan ikäänkuin pyöreä verinen pilkku kamiinin
-kajastuksesta. He katselivat toisiaan silmät selki selällään. Soitto
-tuolla alhaalla vaikeni, ovet paukkuivat ja koko talo vähitellen
-vaipui syvään ja sikeään uneen. Alhaalla tärisivät kääntölevyt
-Caenista tulevan junan saapuessa, ja siitä lähtevät kamalat äänet
-tuskin tunkeutuivat sinne ylös, ikäänkuin olisivat ne tulleet hyvin
-kaukaa.
-
-Mutta kun Séverine piti Jacquesia niin lähellänsä, heräsi hänen
-intohimonsa. Ja samalla heräsi hänessä tarve tunnustaa. Se oli
-kiusannut häntä monta pitkää viikkoa! Katossa oleva punainen pilkku
-laajeni ja siitä tuli ikäänkuin suuri, leveä veritäplä. Katsoessaan
-siihen näki hän näkyjä, hänen ympärillään olevat esineet saivat
-puhekyvyn ja kertoivat kovalla äänellä koko tapahtuman. Hän tunsi,
-kuinka sanat tunkeutuivat esiin hänen huuliltaan, hermostuksen
-aaltomaisesti kuohuessa hänen ruumiinsa läpi. Kuinka ihanaa
-olisikaan, kun ei tarvitsisi häneltä salata mitään, vaan voisi
-täydellisesti sulautua häneen!
-
--- Sinä et tiedä, rakkaani...
-
-Jacques, joka ei myöskään kääntänyt katsettaan veritäplästä, ymmärsi
-varsin hyvin, mitä hän aikoi sanoa. Hän saattoi seurata, kuinka tässä
-pehmeässä, niin lähelle häntä likistäytyneessä olennossa tuo synkkä,
-valtava jokin, mikä heillä kumpaisellakin alati oli ajatuksissaan,
-vaikka eivät he koskaan siitä puhuneet, kuohui yhä korkeammalle.
-Tähän saakka oli hän saanut hänet olemaan vaiti, koska hän pelkäsi
-niiden pöyristysten palautuvan, jotka olivat hänen vanhan tautinsa
-oireina, ja vapisi pelosta, että tämä muuttaisi heidän oloaan ja
-toisi verta heidän välilleen. Mutta tällä kertaa oli hän voimaton,
-hän ei edes kyennyt kumartamaan alas ja sulkemaan hänen suutaan
-suudelmalla. Hän luuli, että Séverine ilmaisisi kaikki. Sen vuoksi
-tuntui se hänestä helpotukselta hänen levottomassa odotuksessaan, kun
-Séverine näytti rauhattomalta ja epäröivältä ja sitten sanoi lopuksi:
-
--- Sinä et tiedä, kultaseni, että mieheni epäilee minun olevan sinun
-rakastajattaresi.
-
-Viimeisessä sekunnissa se tulikin olemaan muisto edellisestä yöstä
-Havressa, joka vastoin hänen tahtoaan tunnustuksen sijasta tunkeutui
-esiin hänen huuliltaan.
-
--- Lorua, luuletko niin? mutisi Jacques epäuskoisesti. Hän näyttää
-niin ystävälliseltä, ja viimeksi tänä aamuna kätteli hän minua.
-
--- Minä vakuutan sinulle, että hän tietää kaikki. Hän ajattelee
-varmaan tällä hetkellä, että me olemme yhdessä! Minulla on
-todistukseni.
-
-Hän vaikeni ja puristi häntä vielä lujemmin itseään vastaan ja
-tässä hyväilyssä oli onneen sekoittuneena katkeruutta. Hetkisen
-haaveiltuaan häntä pöyristytti ja hän sanoi:
-
--- Voi, kuinka minä vihaan häntä, vihaan häntä!
-
-Jacques hämmästyi. Hän ei suinkaan ollut suutuksissaan Roubaudille,
-vaan tuli mielestään hyvinkin helposti toimeen hänen kanssaan.
-
--- Miksi niin sitten? kysyi hän. Eipä hän meitä suuresti häiritse.
-
-Séverine ei vastannut mitään, vaan toisti:
-
--- Minä vihaan häntä... Se on kidutusta, kun vain tunnen hänen olevan
-lähellänikin. Voi, kuinka kernaasti minä, jos voisin, vapauttaisin
-itseni ja jäisin sinun luoksesi!
-
-Liikutettuna tästä intohimon purkauksesta, likisti Jacques hänet
-lähemmäksi itseään, ja melkein irroittamatta huuliaan, jotka painoi
-hänen kaulalleen, sanoi Séverine aivan hiljaa:
-
--- Sinä et tiedä, rakkaani...
-
-Tunnustus tunkeutui nyt välttämättömästi esille. Ja tällä kertaa
-tunsi Jacques olevansa niin vakuutettu siitä, että mikään maailmassa
-ei voisi sitä estää. Talossa ei enään kuulunut henkäystäkään,
-yksinpä sanomalehtimyyjätärkin oli varmasti vaipunut sikeään uneen.
-Ulkopuolelta, tuosta lumen peittämästä kaupungista, ei kuulunut
-edes vaunujen kolinaa, ja viimeinen Havren juna, joka oli lähtenyt
-kaksikymmentä minuuttia yli kahdentoista, näytti vieneen mukanaan
-mitä asemalla vielä oli ollut elämästä jäljellä. Kamiini ei enään
-suhissut, siinä kun oli enään vain muutamia hehkuvia hiiliä, mutta
-se punainen täplä oli vielä jäljellä katossa ja näytti pyöreältä,
-kamalalta silmältä.
-
--- Rakkaani, sinä et tiedä...
-
-Silloin ei Jacques enään voinut olla puhumatta:
-
--- Kyllä, kyllä, minä tiedän.
-
--- Ei, sinä kentiesi epäilet, mutta sinä et voi mitään tietää.
-
--- Minä tiedän, että hän teki sen perinnön takia.
-
-Séverine säpsähti ja nauroi hermostuneesti ja vastoin tahtoaan.
-
--- Ah, perintö!
-
-Ja aivan hiljaa, niin hiljaa, että jos yöperhonen olisi lepattanut
-ruutuja vastaan, sen surina olisi kuulunut kovemmalta, kertoi
-hän lapsuudestaan presidentti Grandmorinin luona, tahtoi aluksi
-valehdella, päästäkseen tunnustamasta yhteyttään hänen kanssaan,
-mutta antoi lopulta myöden välttämättömyydelle olla vilpitön,
-ja tunsi lohdutusta, melkein huvia kertoessaan kaikki tyynni.
-Hänen sanansa virtasivat sen jälkeen kevyesti ja kuiskaamalla ja
-keskeytymättä.
-
--- Ajatteles, se oli täällä, juuri tässä huoneessa edellisessä
-helmikuussa, samaan aikaan kun hänellä, kuten muistat, oli juttunsa
-aliprefektin kanssa. Me olimme juuri syöneet aamiaisemme hauskasti
-ja iloisesti tämän pöydän ääressä, aivan kuten vastikään söimme
-illallista täällä. Hän ei luonnollisesti tietänyt mitään, enkä minä
-aikonut hänelle mitään kertoa. Mutta eräästä sormuksesta, vanhasta
-lahjasta, pelkästä mitättömästä esineestä ja ilman että minä tiedän
-kuinka se tapahtui, ymmärsi hän kaikki tyynni... Voi, rakkaani, sinä
-et voi mielessäsi kuvitella, kuinka hän rääkkäsi minua!
-
-Hän vapisi ja Jacques tunsi, kuinka hänen pienet kätösensä
-hypistelivät häntä.
-
--- Hän löi nyrkillään minut kumoon... Ja sitten laahasi hän minua
-tukasta... Ja sen jälkeen nosti hän jalkansa minun kasvojeni yli,
-ikäänkuin olisi aikonut murskata minut. Niin kauvan kun elän olen
-muistava sen... Ja lyönti toisensa jälkeen, Jumalani! Jos minä
-toistaisin sinulle kaikki, mitä hän kysyi minulta, ja kaikki, mitä
-hän lopulta pakotti minut kertomaan! Kuten näet, olen minä sangen
-vilpitön, koska tunnustan sen sinulle, vaikka mikään ei pakota minua
-sitä tekemään. Mutta minä en koskaan uskaltaisi antaa sinulle edes
-pienintä kuvaustakaan kaikista hänen loukkaavista kysymyksistään,
-joihin minun täytyi vastata, sillä muuten olisi hän aivan varmasti
-lyönyt minut kuoliaaksi.
-
-Hän oli kyllä rakastunut minuun ja tuli kai kovin pahoilleen,
-saadessaan kuulla tuon kaiken; ja minä myönnän, että olisin
-menetellyt kunniallisemmin, jos olisin ilmoittanut sen hänelle,
-ennen kun me menimme naimisiin. Mutta pitäähän sitä ymmärtää. Sehän
-oli vanhaa ja unhoitettua. Täytyy olla ihka villi voidakseen tulla
-niin hulluksi mustasukkaisuudesta... No, armaani, herkeätkö nyt
-rakastamasta minua, kun tiedät tämän?
-
-Jacques ei ollut liikahtanut, vaan istui siinä hitaana ja
-miettiväisenä Séverinen käsivarsien kietoutuessa elävien käärmeiden
-tavoin hänen kaulansa ympärille. Hän oli hyvin hämmästynyt. Hän ei
-ollut koskaan epäillyt mitään sellaista. Kuinka kaikki kävikään
-sotkuiseksi! olisihan testamentti riittänyt selittämään kaikki!
-Mutta muuten oli se hänen mielestään parempi siten; varmuus siitä,
-ett'eivät aviopuolisot olleet tehneet murhaa rahojen takia, vapautti
-hänet halveksumisen tunteesta, jota hän toisinaan oli epäselvästi
-tuntenut, yksinpä Séverinen suudellessakin.
-
--- Miksi en enään rakastaisi sinua?... Minä en välitä sinun
-edellisestä elämästäsi. Se on asia, joka ei minua liikuta... Sinä
-olet naimisissa Roubaudin kanssa, voisit yhtä hyvin olla sitä jonkun
-toisen kanssa.
-
-Syntyi äänettömyys. Molemmat syleilivät toisiaan, niin että ihan
-olisivat voineet tukehtua.
-
--- Ah, sinä olet siis ollut ukon rakastajatar. Onpa se kuitenkin
-naurettavaa.
-
-Mutta Séverine ryömi ihan hänen suunsa luo ja sammalsi uudelleen:
-
--- Vain sinua minä rakastan, en ole milloinkaan rakastanut ketään
-muuta. Ah, jospa tietäisit, minkälaisia nuo toiset olivat, kun taas
-sinä, armaani, teet minut niin sanomattoman onnelliseksi!
-
-Hän hyväili intohimoisesti Jacquesia, mutta vaikka tässäkin kuohui
-intohimo, hillitsi hän kuitenkin vielä itseään:
-
--- Ei, ei, ole rauhallinen... Entäs ukko sitten?
-
-Koko ruumis vapisten tunnusti hän aivan hiljaa:
-
--- Niin, me murhasimme hänet.
-
-Väristys, jonka himo hänessä aikaan sai, muuttui jälleen
-kuolinvapistukseksi. Kaiken tämän nautinnon takana oli ikäänkuin
-kuolonkamppauksen uudelleen alkaminen. Silmänräpäyksen oli hän
-puhumatonna ja juurikuin pyörryksissä. Painaen sitten nenänsä jälleen
-rakastajansa olkapäälle kuiskasi hän aivan hiljaa:
-
--- Hän pakotti minut kirjoittamaan presidentille, että hän
-matkustaisi pikajunassa samalla kertaa kuin me, mutta näyttäytyisi
-vasta Rouenissa. Minä istuin vapisten nurkassani, hämmentyneenä
-ja miettien onnettomuutta, jota kohden me kuljimme. Vastapäätä
-minua istui mustapukuinen nainen, joka ei sanonut mitään, ja joka
-peljästytti minut hirveästi. En edes nähnyt häntä, kuvittelin
-mielessäni, että hän saattoi selvästi lukea meidän aivoistamme,
-ja että hän varsin hyvin tiesi, mitä me aijoimme tehdä... Sillä
-tapaa kuluivat nuo kaksi tuntia Pariisin ja Rouenin välillä. Minä
-en sanonut sanaakaan, en liikahtanut paikaltani ja suljin silmäni,
-jotta minun luultaisiin nukkuvan. Tunsin, että mieheni istui yhtä
-liikkumattomana vieressäni ja se, mikä minua peljästytti, oli tieto
-niistä kamaloista suunnitelmista, joita hän hautoi, vaikka en voinut
-täsmälleen arvata, mitä hän oli päättänyt tehdä... Voi, sellainen
-matka kaikkine noine hämmentyneine ajatuksineen ja sen lisäksi kaikki
-vihellykset, nykäykset ja pyörien kolina!
-
-Jacques, joka oli haudannut suunsa hänen paksuun, hyvältä tuoksuvaan
-tukkaansa, suuteli häntä tietämättään ja kauvan, pitäen säännöllisiä
-väliaikoja.
-
--- Mutta miten menettelitte tappaaksenne hänet, kun ette olleet
-samassa vaunussa?
-
--- Odota, niin saat kuulla... Se oli mieheni suunnitelma, vaikka
-tietysti se oli sattuma, joka pani sen onnistumaan... Rouenissä
-viivyttiin kymmenen minuuttia. Me astuimme alas vaunusta ja hän
-pakotti minut menemään presidentin vaunun luo, ikäänkuin olisimme
-tahtoneet oikoa jäseniämme. Ja siellä oli hän olevinaan hyvin
-hämmästynyt, saadessaan nähdä presidentin vaununovella, juurikuin ei
-olisi tietänyt hänen olevan junassa mukana.
-
-Asemasillalla oli hirveä tungos ja joukko ihmisiä valtasi toisen
-luokan vaunut erään juhlan johdosta, joka piti pidettämän Havressa
-seuraavana päivänä. Kun ovia alettiin sulkea, pyysi presidentti
-itse, että me tulisimme hänen luokseen. Minä sammalsin ja puhuin
-meidän matkalaukustamme, mutta hän sanoi, ett'ei suinkaan sitä meiltä
-varastettaisi, ja että me voisimme palata vaunuumme, kun saapuisimme
-Barentiniin, sillä siellä astuisi hän pois junasta. Silmänräpäyksen
-näytti mieheni levottomalta ja tahtoi juosta matkalaukkua noutamaan.
-Mutta samalla hetkellä puhalsi konduktööri, ja silloin hän teki
-päätöksensä, työnsi minut ylös vaunuun, nousi itse perässä ja
-sulki oven ja akkunan. Sitä, ett'ei meitä nähty, en vieläkään voi
-selittää. Oli kaiketi laita niin, että paljon ihmisiä tuli juosten ja
-virkamiehet joutuivat pyörälle, eikä sanalla sanoen ollut todistajaa,
-joka olisi nähnyt selvästi. Ja juna liukui hiljalleen pois asemalta.
-
-Hän oli vaiti muutamia sekunteja, palauttaen tapausta muistiinsa.
-
--- Ah, ensimmäiset silmänräpäykset vaunussa, kun tunsin maan
-pakenevan aitamme. Minä olin kuin pyörällä päästäni, ajattelin
-aluksi meidän matkalaukkuamme. Kuinka saisimme sen takaisin? Eikö
-se ilmaisisi meitä, jos jättäisimme sen sinne? Kaikki tyynni näytti
-minusta niin tyhmältä, niin mahdottomalta, vain lapsen pahalta
-unelta, niin että täytyisi olla mielipuoli koettaakseen panna sitä
-toimeen. Jo seuraavana aamuna olisimme vangitut ja syyllisiksi
-todistetut. Koetin sen vuoksi rauhoittua ja sanoin itselleni, että
-mieheni peräytyisi, että se olisi mahdotonta, ja ett'ei siitä koskaan
-tulisi mitään.
-
-Mutta ei, minun tarvitsi ainoastaan katsoa häneen hänen puhuessaan
-presidentin kanssa, ymmärtääkseni, että hän järkähtämättömästi
-pysyi hurjassa päätöksessään. Kuitenkin oli hän sangen tyyni,
-vieläpä puheli iloisesti ja tavallisen näköisenä, ja ainoastaan
-hänen kirkkaasta katseestaan, jonka hän tuon tuostakin kiinnitti
-minuun, luin minä hänen itsepintaisen tahtonsa. Hän ottaisi hänet
-hengiltä kilometrin, ehkä kahden päässä, mutta täsmälleen sillä
-paikalla, jonka hän oli määrännyt, vaikka minä en tietänyt, missä
-se oli. Se oli varmaa ja se loisti esiin yksinpä niistä tyynistä
-silmäyksistäkin, millä hän tarkasteli toista, jota hetken kuluttua
-ei enään olisi olemassa. Minä en sanonut mitään, mieleni oli syvästi
-liikutettu, mutta minä koetin sitä salata ja olin hymyilevinäni,
-kohta kun joku katsoi minuun.
-
-Miksi en sitten ajatellutkaan estää tuota kaikkea? Vasta myöhemmin,
-kun tahdoin päästä selvyyteen, ihmettelin sitä, ett'en alkanut
-huutaa akkunasta taikka painanut hälyytyslaitoksen nappulaa. Tässä
-silmänräpäyksessä olin kuin halvattu, tunsin olevani aivan voimaton.
-Vallan varmaan arvelin, että miehelläni oli täysi oikeus puolellaan;
-ja koska ilmaisen sinulle kaikki, armaani, täytynee minun tunnustaa
-sekin. Tahtomattani olin koko olennollani hänen puolellansa tuota
-toista vastaan; molemmat olivat omistaneet minut, mutta hän oli
-nuori, jota vastoin tuo toinen, ah, tuo toinen hyväilyinensä...
-Muuten, mitä tietää ihminen? Hän tekee toisinaan tekoja, joita ei
-ikinä uskoisi voivansa tehdä. Kun ajattelen, ett'en uskaltaisi ottaa
-kanaakaan hengiltä. Oh, oli kuin olisi hurja myrsky-yö raivonnut
-sisälläni ja kuin olisi olentoni pohjalla ulvonut ja kirkunut jokin
-musta ja hirvittävä!
-
-Jacques huomasi nyt tässä heikossa pikku olennossa, joka oli hänen
-syliinsä suljettuna, samaa läpitunkemattomuutta, samaa pohjatonta,
-synkkää syvyyttä, josta hän puhui. Vaikka hän kuinka kovin painaisi
-häntä rintaansa vastaan, ei hän kuitenkaan voisi tunkeutua hänen
-sisimpäänsä. Kertomus murhasta sai hänet kuumeeseen.
-
--- Sano, olitko sinä apuna ukon tappamisessa?
-
--- Minä istuin eräässä nurkassa, jatkoi Séverine, vastaamatta
-hänen kysymykseensä. Mieheni erotti minut presidentistä, joka
-istui toisessa nurkassa. He juttelivat tulevista vaaleista... Tuon
-tuostakin näin mieheni kumartuvan eteenpäin ja, juuri kuin olisi hän
-ollut kärsimätön, luovan katseen ulos, saadakseen selville missä me
-olimme... Joka kerta seurasin minä hänen katsettansa ja selvitin
-myös itselleni, kuinka kauvas olimme tulleet. Yön valjussa valossa
-kiitivät mustat puuryhmät hurjaa vauhtia ohitse. Ja yhtämittaa
-tuota pyörien kolinaa, jonka kaltaista en koskaan ole kuullut, ja
-raivokkaiden ja vaikeroivien äänien inhoittavaa melua ja kuoleman
-kanssa kamppailevien eläinten kolkkoa vaikerrusta!
-
-Juna Syöksyi eteenpäin mitä suurimmalla nopeudella. Yhtäkkiä tuli
-valoisa ja junan kaiku kajahteli rakennusten välillä eräällä
-asemalla. Olimme Marommessa, s.o. puolen kolmatta penikulman päässä
-Rouenista. Nyt puuttui Malaunay ja sitten Barentin. Mitä silloin
-tapahtuisi? Odottaisiko hän viime hetkeen saakka? Minulla ei enään
-ollut tietoa ajasta eikä etäisyydestä ja kuten uppoava kivi vajosin
-minä vastarintaa tekemättä ja huumautuneena alas halki pimeyden,
-kunnes Malaunayn ohi kuljettaessa yht'äkkiä käsitin: se tapahtuisi
-tunnelissa, kilometrin päässä sieltä...
-
-Minä käännyin mieheni puoleen, katseemme yhtyivät! niin, tunnelissa
-kahden minuutin kuluttua... Juna syöksyi eteenpäin, kuljettiin
-Dieppeen vievän sivuradan ohi, minä huomasin vaihdemiehen paikallaan.
-Rataa ympäröivät nyt kunnaat ja kukkulat ja minä luulin selvästi
-voivani eroittaa ihmisiä, jotka olivat ojentaneet käsivartensa ylös
-ja laskettelivat meille haukkumasanoja. Sitten puhalsi veturi pitkän,
-pitkäveteisen merkkivihellyksen: nyt tuli tunneli... Ja juna syöksyi
-sen sisään, oi, mikä kaiku tässä pitkässä holvissa! Sinä tunnet
-vapisevien kiskojen kolinan, se muistuttaa nopeata vasaraniskua
-toisen jälkeen alasimella, ja tällä hämmingin hetkellä luulin minä,
-että se oli ukkonen, joka jyrisi.
-
-Hän värisi ja keskeytti puheensa, senjälkeen sanoakseen toisella,
-melkein nauravalla äänellä:
-
--- Eikö se sentään ole hyvin tyhmää, aarteeni, että minun vielä
-pitää tuntea kylmää väristystä selkäpiissäni? Onhan minun kuitenkin
-niin suloinen olla sinun luonasi ja minä tunnen olevani niin
-tyytyväinen ja onnellinen... Eikähän muuten nyt enään ole mitään
-peljättävänä: asia on pyyhitty pois, puhumattakaan siitä, että
-korkeilla viranomaisilla on vielä vähemmän halua kuin meillä vetää
-sitä päivänvaloon... Oi! sen voin niin hyvin ymmärtää, ja minä olen
-aivan rauhallinen ja huoleton.
-
-Hän lisäsi sen jälkeen nauraen:
-
--- Sinä voit muuten imarrella itseäsi sillä, että peljästytit meitä
-aika tavalla. Ja sanoppa minulle -- sen suhteen olen aina ollut
-utelias -- mitä sinä oikeastaan näit?
-
--- Sen, mitä sanoin tuomarille enkä mitään muuta, nimittäin miehen,
-joka pisti toisen kuoliaaksi... Te käyttäydyitte minua kohtaan niin
-kummallisesti, että minä lopuksi aloin epäillä. Vieläpä kerran
-tunsinkin sinun miehesi... Mutta se tapahtui kuitenkin vasta
-myöhemmin, kun tulin ehdottomasti varmaksi...
-
-Séverine keskeytti iloisesti:
-
--- Niin, muistatko puistossa tuona päivänä, jolloin minä kielsin ensi
-kerralla kun olimme kahdenkesken Pariisissa... Onpa se kuitenkin
-kummallista! Minä sanoin sinulle, että me emme sitä tehneet, ja minä
-tiesin täydellisesti, että sinä ymmärsit asian olevan päinvastoin.
-Eikö se ollut juurikuin olisin kertonut sinulle kaikki? Oi, aarteeni,
-minä ajattelin sitä usein ja luulenpa, että juuri siitä päivästä
-saakka olen pitänyt sinusta.
-
-Ja hän jatkoi:
-
--- Juna kiiti tunnelin läpi... Se on hyvin pitkä. Sitä kestää kolme
-minuuttia. Minusta tuntui kuin olisimme olleet siellä tunnin...
-Presidentti taukosi huumaavan kolinan takia puhumasta. Ja mieheni
-lienee viime hetkessä vaipunut jonkinlaiseen tainnostilaan, sillä hän
-ei liikahtanutkaan vielä. Minä näin vain lampun lekottavassa valossa,
-kuinka hänen silmänsä kävivät sinipunerviksi. Aikoiko hän odottaa,
-kunnes jälleen olisimme avoimella kentällä? Koko asia oli nyt käynyt
-minusta niin onnettomuutta tuottavaksi, niin välttämättömäksi, että
-minulla oli ainoastaan yksi toivomus, nimittäin päästä kärsimästä
-tätä odotusta. Miksi ei hän sitten tappanut, kun hänen kuitenkin
-täytyi? Olisin voinut itse ottaa veitsen saadakseni siitä lopun,
-siihen määrään olin mieletönnä pelosta ja tuskasta... Hän katsoi
-minuun. Hän saattoi selvästi lukea sen kasvoistani. Ja yht'äkkiä,
-syöksyi hän ylös ja kourasi oveen päin kääntynyttä presidenttiä
-olkapäähän. Presidentti peljästyi ja riistäytyi vaistomaisesti irti
-ja ojensi kätensä merkinanto nappulaa kohden, joka oli suoraan hänen
-päänsä yläpuolella. Hän ulottui siihen, mutta toinen iskijälleen
-kiinni häneen ja heitti hänet penkkiin sellaisella vauhdilla,
-että hän tuli kuin taitetuksi kahtia. Hän ällisteli hämillään ja
-peloissaan ja päästi muutamia sekavia huutoja; mitkä häipyivät
-kolinaan, kun minä sitä vastoin kuulin mieheni sähisevällä,
-raivoisalla äänellä selvästi hokevan: Senkin sika, senkin sika!
-
-Mutta kolina vaimeni ja juna ajoi ulos tunnelista, valju maisema tuli
-jälleen näkyviin ohikiitävine tummine puineen. Minä olin istunut
-paikoillani nurkassani ja likistäydyin jähmettyneenä niin pitkälle
-sohvan selkämystä vastaan kuin mahdollista. Kuinka kauvan kesti
-heidän ottelunsa? Se lienee kestänyt tuskin muutamia sekunteja.
-Mutta minusta tuntui, kuin ei se koskaan päättyisi, kuin kuulisivat
-kaikki matkustajat nuo huudot ja kaikki puut näkisivät meidät.
-Mieheni, jolla oli veitsi avattuna, ei voinut iskeä, kun hänet
-potkaistiin takaperin ja hän luiskahti tärisevällä lattialla. Hän oli
-lankeamaisillaan polvilleen ja juna kiiti eteenpäin täyttä vauhtia,
-veturin viheltäessä rataylikäytävän kohdalla Croix-de-Maufrasin
-luona...
-
-Silloinpa minä, ilman että sitten olen voinut muistaa kuinka se
-tapahtui, heittäydyin presidentin sätkyttelevien säärien yli. Niin,
-minä putosin alas kuin käärö ja painoin koko painollani alas hänen
-jalkojaan, niin ett'ei hän enään voinut niitä liikuttaa. Enkä minä
-mitään nähnyt, mutta tunsin kaikki.
-
-Jacques oli tiedonhaluinen ja tahtoi keskeyttää hänet, tehdäkseen
-hänelle kysymyksiä. Mutta nyt oli Séverine innokas pääsemään loppuun.
-
--- Ei, odota... Kun nousin ylös, kuljimme me täydellä höyryllä
-Croix-de-Maufrasin ohitse. Minä voin selvästi eroittaa talon
-etupuolen ja sen jälkeen portinvartijan tuvan. Nyt puuttui neljä
-kilometriä, eli korkeintaan viisi minuuttia, ennen kun olisimme
-Barentinissa... Ruumis makasi kokoonkäännettynä penkillä ja veri
-valui paksuun lätäkköön. Ja pystysuorana, tylsänä ja pysytellen
-tasapainossa vaunun nytkähdellessä seisoi mieheni siinä ja vain
-tuijotti tuijottamistaan, kuivaten veistä nenäliinalla. Kului
-minuutti, kumpaisenkaan meistä tekemättä mitään pelastuaksemme... Jos
-jättäisimme ruumiin makaamaan siihen ja itse jäisimme paikoillemme,
-saataisiin ehkä kaikki ilmi jo Barentiniin pysähdyttäessä...
-
-Mutta hän pisti veitsen taskuun ja näytti heräävän tajuntaan. Minä
-huomasin, että hän tutki ruumista, otti kellon, rahat ja kaikki
-mitä käsiinsä sai, ja avattuaan oven koetti hän työntää ruumiin
-radalle, mutta varoi tarttumasta siihen käsillään, kun pelkäsi
-tahraantuvansa vereen. -- Autapa minua! Työnnä mukana! -- Minä en
-edes yrittänytkään, en tuntenut enään voivani hallita jäseniäni. --
-Työnnä, hiidessä! -- Pää saatiin ulos ensiksi ja roikkui astuimelle
-saakka, kun taas itse ruumis, joka oli käärästy pallon muotoiseksi,
-ei mahtunut ovesta. Ja juna kiiti eteenpäin. Vihdoin heltisi ruumis
-eräästä voimakkaammasta töytäyksestä ja katosi myllertävien pyörien
-väliin. -- Ah, nyt on siitä siasta tehty loppu! -- Sitten otti hän
-huovan ja heitti senkin ulos. Nyt olimme vain me kaksi jäljellä,
-seisoimme verilätäkön edessä penkillä, jolle emme rohjenneet istuutua.
-
-Ovi heilahteli edelleen avoimena, enkä minä mieletönnä ja
-hämmentyneenä ollen aluksi ymmärtänyt, kun näin mieheni astuvan alas
-ja vuorostansa katoavan. Hän palasi pian. -- Kiiruhda, tule mukana,
-ellet tahdo, että kaulamme katkaistaan! Minä en liikahtanut paikalta,
-hän kävi kärsimättömäksi. -- Tule hiidessä! Meidän vaunumme on tyhjä,
-palaamme sinne. -- Vaunumme oli tyhjä; oliko hän ollut siellä? Oliko
-varmaa, ett'ei tuo mustapukuinen nainen, joka ei sanonut mitään ja
-jonka kasvoja ei voinut eroittaa, istunut vielä jossakin nurkassa?
--- Tahdotko tulla mukaan, muuten heitän sinut radalle, kuten tuon
-toisenkin!
-
-Hän nousi jälleen vaunuun ja hoputti minua mielettömällä raakuudella.
-Ja minä tulin ulos astuimelle ja pitelin molemmin käsin kiinni
-messinkitangosta. Hän astui ulos minun perässäni ja sulki
-huolellisesti oven. -- Riennä, riennä! -- Mutta huimaavan vauhdin
-takia en uskaltanut myrskyn voimaisen tuulen pieksäessä. Tukkani
-pääsi hajalleen ja minä luulin käsieni heltiävän otteestaan. --
-Kiiruhda, piru vieköön! Hän työnsi minua edelleen ja minun täytyi
-mennä, ottaen kiinni toisella kädellä toisen jälkeen ja painautuen
-lähelle vaunua, hameiden lepattaessa ympärilläni. Jo pitkän matkan
-päästä erään mutkan takaa näkyi valonkajastus Barentinin asemalta.
-Veturi vihelsi. -- Kiiruhda, saatana soikoon! Oi tätä hornan ääntä,
-näitä kovia tärähdyksiä! Oli kuin olisi myrsky tarttunut minuun ja
-lakaissut minut mukanaan kuten oljenkorren, murskatakseen minut
-tuolla muuria vastaan. Takanani pakeni maisema ja puut hurjasti
-nelistäen ajoivat minua takaa, ikäänkuin luikerrellen itsensä ympäri
-ja ohi kulkiessaan päästäen lyhyen valitushuudon.
-
-Päästyäni vaunun toiseen päähän, kun minun piti kavuta seuraavan
-vaunun astuimelle ja tarttua toiseen tankoon, pysähdyin enkä
-uskaltanut mennä pitemmälle. En mitenkään jaksanut. -- Riennä,
-hiidessä! -- Hän oli kintereilläni ja hoputti minua, minä suljin
-silmäni enkä tiedä, kuinka saatoin jatkaa eteenpäinkulkua ainoastaan
-vaiston voimalla, kuten eläin, joka iskee kyntensä kiinni eikä tahdo
-pudota. Kummallista, ettei meitä nähty. Me kuljimme ohi kolmen vaunun
-ja yksi niistä, joka oli toisen luokan vaunu, oli täpö täynnä. Minä
-muistan joukon kasvoja lampun valossa, luulen, että voisin tuntea
-ne, jos jonakuna päivänä saisin ne jälleen nähdä: siinä oli m.m.
-eräs suuri mies, jolla oli punainen poskiparta ja eritotenkin kaksi
-nuorta tyttöä, jotka olivat eteenpäin kumarassa ja nauroivat. --
-Kiiruhda, hiidessä! Riennä! -- Ja sitten en enään ollut tajuissani,
-Barentinin valot lähenivät, veturi vihelsi, viimeinen huomioni oli,
-että hän laahasi ja veti minua mukanaan. Hän lienee tarttunut minuun,
-avannut hartiaini ylitse oven ja lennättänyt minut vaunuun. Makasin
-läähättäen ja puoliksi tainnoksissa eräässä nurkassa, kun pysähdyimme
-ja liikahtamatta kuulin minä hänen vaihtavan muutamia sanoja
-Barentinin asemapäällikön kanssa. Junan sen jälkeen jälleen lähdettyä
-liikkeelle, vaipui hän uupuneena penkille. Havreen saakka emme
-sanoneet sanaakaan... Voi, minä vihaan häntä, vihaan häntä, näetkös,
-kaiken tämän inhoittavan takia, jota hän on antanut minun kärsiä. Ja
-sinua, armaani, rakastan minä kaiken sen onnen vuoksi, jonka minulle
-valmistat!
-
-Sitten kun Séverine yhä intohimoisemmaksi käyden oli päässyt pitkän
-kertomuksensa loppuun, ilmaisi hän tällä huudahduksella noiden
-inhoittavien muistojen lomassa ilon tarvettansa. Mutta Jacques, jota
-tämä kertomus oli hämmentänyt ja kiihoittanut, piti häntä vielä
-kiinni ja kysyi:
-
--- Ei, ei odota... Ja sinä makasit hänen polviensa päällä ja tunsit
-kuinka hän kuoli?
-
-Hänessä heräsi jälleen eloon tuo tuntematon kummitus, hänen
-sisimmästään tunkeutui esiin vaahtopäinen, hurja aalto, joka pani
-hänen silmissään vilahtelemaan punaiselta. Hänet valtasi jälleen
-uteliaisuus murhan suhteen.
-
--- Sano minulle aivan vilpittömästi, minkä vaikutuksen murha teki
-sinuun? Tuntuiko se tuskalliselta?
-
--- Ei, ei tuskalliselta.
-
--- Tuottiko se sitten iloa sinulle?
-
--- Ah, ei, ei sitäkään.
-
--- Mitä sitten, lemmittyni? Minä pyydän sinua, sano minulle kaikki...
-Jos tietäisit... Kerro minulle, miltä se tuntuu.
-
--- Jumalani, eihän sitä osaa sanoa. Se on jotakin hirveätä ja
-se vetää mukanaan niin kauvas, niin kauvas pois! Koin siinä
-silmänräpäyksessä enemmän kuin olin kokenut koko kuluneessa
-elämässäni.
-
-Kamiini oli nyt tykkänään sammunut ja ankara pakkanen tunkeutui
-sisälle ja teki huoneen aivan jääkylmäksi. Ei ääntäkään tunkeutunut
-sinne lumen peittämästä Pariisista. Kotvan oli kuulunut kuorsaamista
-viereisestä, sanomalehtimyyjättären asunnosta. Mutta sitten oli
-nukkuvan talon synkkä syvyys niellyt kaikki.
-
-Jacques oli pitänyt Séverinen sylissään ja tunsi nyt,
-kuinka viimeksimainittu ikäänkuin menehtyneenä antoi myöten
-vastustamattomalle unenhalulle. Matka, pitkällinen odotus Misardin
-luona ja tämä kuumeinen yö masensivat hänet. Hän sammalsi hyvää yötä
-kuten pieni lapsi ja nukkui sitten rauhallisesti.
-
-Lähes tunnin piti Jacques häntä vielä käsivarrellaan, joka vähitellen
-puutui. Hän ei voinut ummistaa silmiään, oli kuin olisi näkymätön
-käsi pimeässä itsepintaisesti avannut ne yhä uudelleen. Nyt ei
-hän enään voinut eroittaa mitään huoneessa, joka kaikkinensa,
-kamiineineen, huonekaluineen, seinineen upposi pimeyteen, ja hänen
-täytyi kääntyä, löytääkseen jälleen nuo molemmat liikkumattomat
-akkuna-nelikulmiot, jotka kimmelsivät valjusti ja kevyesti kuin uni.
-Huolimatta hänen tuskaisesta väsymyksestään piti aivojen kiihoittunut
-toiminta häntä hereillä ja sai hänet herkeämättä pöyhimään samaa
-ajatuslyhdettä.
-
-Joka kerta kun hän luuli tahtoaan ponnistamalla vaipuvansa
-uneen, alkoivat samat kuvat taasen lipua ohi ja herättivät
-saman vaikutuksen. Ja se, mikä siten kehittyi koneenomaisella
-säännöllisyydellä, samalla kun hänen silmänsä tuijottivat ja aito
-avoimina tulivat täyteen varjoja, oli murha, yksityiskohta toisensa
-jälkeen. Se oli hirveätä, hän oli tukehtumaisillaan. Oi, kun saisi
-antaa sellaisen veitsenpiston, tyydyttää tuon niin harvinaisen
-himon, kun saisi tietää miltä se silloin tuntuu, nauttia tuosta
-silmänräpäyksestä, jolloin kokee enemmän, kuin koko entisessä
-elämässään!
-
-Tuon tukahuttavan tunteen kasvaessa luuli Jacques että se oli
-Séverinen paino hänen käsivarrellaan, joka esti häntä vaipumasta
-uneen. Hän asetti hänet luotaan vuoteeseen. Aluksi hengitti hän
-kevyemmin ja luuli, että uni nyt tulisi. Mutta kaikista hänen
-ponnistuksistaan huolimatta avasivat nuo näkymättömät sormet jälleen
-hänen silmäluomensa ja murha näkyi taas pimeässä verisin piirtein,
-veitsi tunkeutui sisään, ruumis nytkähteli. Verisade piirteli viiruja
-pimeyteen, haava kurkussa oli suunnattoman suuri ja ammottava,
-kuin olisi se ollut kirveellä tehty. Silloin ei hän kauvempaa
-taistellut vastaan, vaan jäi tuon itsepintaisen harhanäyn saaliina
-makaamaan selälleen. Sisässään tunsi hän aivojen työskentelevän
-monenkertaisesti, koko koneisto jyski. Se tuli hyvin kaukaa, aina
-hänen nuoruudestaan saakka.
-
-Hän oli kuitenkin luullut parantuneensa, sillä hänen murhaamishalunsa
-oli nyt ollut kuukausia kuolleena, sitten kun hänestä oli tullut
-Séverinen rakastaja. Mutta nyt tämän murhan vaikutuksen alaisena,
-josta nainen kiinteästi häneen painautuneena kuiskaten oli kertonut,
-tunsi hän samaa murhaamishalua enempi kuin koskaan ennen. Hän
-vetäytyi nyt eroon Séverinestä, vähinkin kosketus poltti hänen
-ihoansa. Sietämätön kuumuus nousi ylös pitkin selkää, ikäänkuin
-olisi patja muuttunut polttorovioksi. Takana niskassa pisteli kuin
-tuliterillä. Silmänräpäykseksi koetti hän panna kätensä peitteen
-päälle, mutta ne kävivät heti niin kylmiksi, että häntä pöyristi.
-Hän tuli levottomaksi käsiensä suhteen ja pisti ne peitteen alle,
-piti niitä ensin ristissä vatsan päällä ja paneutui lopulta niitten
-päälle, pitääkseen ne siten vangittuina, juuri kuin olisi hän
-peljännyt niiden tekevän jonkin häpeällisen teon, jota hän ei
-tahtoisi, mutta jonka hän kuitenkin tulisi tekemään.
-
-Joka kerta kun kello löi, laski Jacques lyönnit Se tuli neljä, se
-tuli viisi, se tuli kuusi. Hän ikävöi päivää, hän toivoi, että
-aamun sarastus karkottaisi tämän painajaisen. Hän kääntyi nyt
-akkunaan päin ja tarkasteli ruutuja. Mutta yhäti näkyi vain lumen
-epämääräistä heijastusta. Neljännestä vailla viisi kuuli hän suoraan
-Havresta tulevan junan saapuvan ainoastaan neljäkymmentä minuuttia
-myöhästyneenä, joka osoitti, että yhteys oli saatu entiselleen. Vasta
-kellon käydessä kahdeksaa sai hän nähdä ruutujen aivan hiljalleen
-valkenevan ja saavan maidonkaltaisen, kalpean kajastuksen: lopulta
-valaisi huonetta epäselvä valo, jossa huonekalut näyttivät sulautuvan
-yhteen. Kamiini tuli jälleen näkyviin, samoin kaappi, ruokakaappi.
-Hän ei vieläkään voinut ummistaa silmiänsä, päinvastoin alkoivat ne
-harhailla yhä enemmän ja tunsivat katselemisen tarvetta.
-
-Kohta, jopa ennenkin kun tuli tarpeeksi valoisa, aavisti hän pikemmin
-kuin näki pöydällä veitsen, jota hän illalla oli käyttänyt tortun
-leikkaamiseen. Nyt ei hän enään nähnyt mitään muuta kuin tämän
-pienen, suippopäisen veitsen. Koittava päivä ja kaikki valo, mikä
-tunkeutui akkunasta sisälle, loi heijastustaan ainoastaan tuon
-veitsen kapeaan terään. Pelko siitä, mihin kädet ryhtyisivät, sai
-hänen tunkemaan ne vielä enemmän ruumiinsa alle, sillä hän tunsi
-sangen hyvin, kuinka niitä tempoili ja kuinka ne olivat voimakkaammat
-kuin hänen tahtonsa. Lakkaisivatko ne olemasta hänen omaisuuttaan?
-Tulivatko ne joltakulta toiselta, oliko hän perinyt ne esi-isiltään
-niiltä ajoilta, jolloin ihmiset väänsivät niskat nurin metsän
-villieläimiltä?
-
-Jotta ei hänen enään tarvitsisi katsella veistä, kääntyi Jacques
-ympäri Séverineen päin. Hän nukkui aivan rauhallisesti suuressa
-väsymyksessään ja hengitti kevyesti kuin lapsi. Hänen raskas, musta,
-hajalleen päässyt tukkansa oli kuin tumma päänalus, alas hartioihin
-saakka ulottuva, ja leuvan alta pilkisti noiden mustien kutrien
-lomitse esiin hänen hurmaava, maidonvalkea povensa. Hän katsoi
-oudosti Séverineen. Hän ihaili häntä kuitenkin, kuljetti mukanaan
-kaikkialla hänen kuvaansa ja paloi halusta häneen, mikä usein sai
-hänet levottomaksi, vieläpä silloinkin, kun hän oleskeli veturissa.
-Se valtasi hänet siinä määrin, että hän eräänä päivänä heräsi kuin
-unesta samassa silmänräpäyksessä, kun hän merkinannoista huolimatta
-ajoi täydellä höyryllä erään aseman ohi.
-
-Mutta tuon valkoisen poven näkeminen herätti hänessä nyt äkillisen
-ja järkähtämättömän pakkokuvittelun ja paitsi sitä kauhua, josta hän
-oli tietoinen, tunsi hän, kuinka hänessä syntyi yhä voimakkaampi
-ja käskevämpi halu mennä noutamaan pöydältä veitsi ja pistää se
-kädensijaa myöten tähän naisruumiiseen. Hän taisteli vastaan ja
-koetti vapautua tästä mielikuvasta, mutta kadotti joka hetki
-osan tahdonvoimastaan, ikään kuin olisi tämä päähänpisto vetänyt
-häntä alas syvyyteen ja hän ollut äärimmäisellä reunalla, jossa
-tuntee itsensä voitetuksi ja antaa myöden vaiston vaikutukselle.
-Kaikki meni sekaisin, hänen kapinoivat kätensä veivät voiton hänen
-pyrkimyksestään pitää niitä piilossa ja yhdessä. Ja hän käsitti
-liiankin hyvin, että tästä lähtien ei hän enää niitä hallitsisi,
-vaan että ne häikäilemättä panisivat toimeen aikomuksensa, jos hän
-edelleen katselisi Séverineä, ja ponnistaen viimeisetkin voimansa,
-heittäytyi hän ulos vuoteesta ja vierähti lattialle kuin olisi hän
-ollut juovuksissa.
-
-Siitä nousi hän pystyyn, mutta oli kaatumaisillaan uudestaan. Hän
-horjui, etsi ihmeissään vaatteitansa ja hänen ainoana ajatuksenaan
-oli pukeutua nopeasti, ottaa veitsi ja syöksyä ulos kadulle
-pistääkseen kuoliaaksi jonkun toisen naisen. Tällä kertaa kiusasi
-murhaamishalu häntä siinä määrin, että hänen täytyi ottaa joku
-hengiltä. Hän ei saanut vaatteitaan käsiinsä ja kosketti niihin kolme
-kertaa, ennen kun sai selville, että ne todellakin olivat siinä.
-Sitten oli hänellä suunnattomasti vaivaa saappaiden vetämisestä
-jalkoihinsa. Vaikka nyt oli kirkas päivä, tuntui hänestä, että
-huone oli täynnä punertavaa savua, aamunkoiton jääkylmää sumua,
-johon kaikki upposi. Hän värisi kuumeisesti, mutta oli vihdoinkin
-valmis ja oli juuri kätkenyt veitsen hihaansa, lujasti päätettyään
-tappaa ensimäisen naishyväsen, jonka kohtaisi katukäytävällä, kun
-alusvaatteiden kahinaa ja pitkä huokaus kuului vuoteesta, ja se sai
-hänet kalpenemaan sekä pysähtymään pöydän viereen.
-
-Séverine heräsi.
-
--- Mitä nyt, armaani, joko lähdet ulos?
-
-Jacques ei vastannut mitään, eikä edes katsonut häneen, koska hän
-toivoi hänen vaipuvan uneen uudellensa.
-
--- Mihin sinä lähdet, lemmittyni?
-
--- Se on vain eräs virka-asia, sammalsi Jacques. Nuku sinä, minä
-palaan takaisin.
-
-Séverine lausui muutamia sekavia sanoja, sulki sitten silmänsä ja
-nukahti uudelleen.
-
--- Oi, minä olen niin unissani, niin unissani... Anna minulle
-suudelma, lemmittyni.
-
-Mutta Jacques ei liikahtanut paikaltaan, sillä hän tiesi, että jos
-hän menisi tuonne takaisin veitsi kädessä, jos hän vain näkisi hänet
-hänen maatessaan siinä niin ihastuttavana ja kauniina kevyessä ja
-epäjärjestyksessä olevassa yöpuvussaan, olisi hänen tahdonvoimansa
-mennyttä kalua. Hänen kätensä kohoisi silloin vastoin hänen tahtoansa
-ja työntäisi veitsen Séverinen kaulaan.
-
--- Armaani, anna minulle suudelma...
-
-Hänen äänensä vaikeni, hän uinahti vienosti ja hyväilevästi
-kuiskaten. Jacques avasi oven ja pakeni pyöräpäisnä ulos.
-
-Kello oli kahdeksan, kun Jacques saapui Rue d'Amsterdamin
-katukäytävälle. Lunta ei oltu vielä luotu pois ja harvojen
-jalankulkijain askeleet tuskin kuuluivat. Hän sai heti nähdä erään
-vanhan vaimon, mutta tämä kääntyi Rue de Londresille, eikä hän
-seurannut häntä... Hän kohtasi muutamia miehiä ja meni alas Place de
-Havrea kohden, pitäen kiinni veitsestä, jonka auki käännetty terä
-oli piilossa hihan sisällä. Kun noin neljäntoista vuotias pikkutyttö
-tuli ulos eräästä vastapäätä olevasta talosta, meni hän suoraan
-kadun poikki, mutta tuli liian myöhään, kun tyttö poikkesi erääseen
-vieressä sijaitsevaan leipäkauppaan. Hän oli niin kärsimätön, ett'ei
-odottanut enempää, vaan meni eteenpäin, saadakseen käsiinsä jonkun
-toisen. Sen jälkeen kun hän oli lähtenyt huoneesta veitsi kädessä,
-ei se enään ollut hän, joka toimi, vaan tuo toinen, se, jonka hän
-niin usein oli huomannut sisimmässään, tuo tuntematon, joka oli
-tullut niin kaukaa ja joka paloi peritystä murhaamishalusta. Hän
-oli ennenkin tappanut ja hän tahtoi tappaa vieläkin. Ja kaikki
-hänen ympärillään oli nyt vain unta, sillä hän katseli kaikkea
-päähänpistonsa lävitse. Hänen tavallinen, jokapäiväinen elämänsä
-oli kuin poispyyhitty, hän kulki kuin unessakävijä muistamatta
-mitään entisyydestä, ollenkaan ajattelematta tulevaisuutta,
-täydellisesti murhavaistonsa vallassa. Ruumis liikkui, mutta hänen
-persoonallisuutensa yli jättänyt sen.
-
-Kaksi naista meni hänen ohitseen liipaisten silloin häneen; tämä
-sai hänen jouduttamaan käyntiänsä ja hän saavutti heidät juuri kun
-eräs mies pysähdytti heidät, minkä jälkeen kaikki kolme nauroivat
-ja juttelivat yhdessä. Kun tämä miehen kohtaaminen tapahtui hänelle
-sopimattomaan aikaan, alkoi hän seurata erästä toista ohikulkevaa
-naista, joka oli hento ja tummahiveinen ja näytti köyhältä ohuessa
-saalissaan. Hän käveli hitaasti johonkin luultavasti epämukavaan,
-vaivalloiseen ja huonopalkkaiseen työhön, sillä hän ei pitänyt
-kiirettä ja näytti hyvin epätoivoiselta ja surulliselta. Nyt kun
-Jacques oli saanut kiinni jonkun, ei hänkään pitänyt kiirettä ja
-tahtoi valita paikan, jossa voisi mukavasti pistää hänet kuoliaaksi.
-Hän huomasi aivan varmaan, että nuori mies tuli hänen perässään,
-sillä hän katsoi häneen sanomattoman tuskainen ilme silmissään
-ja oli epäilemättä hyvin ihmeissään siitä, että kukaan saattoi
-tahtoa tutustua häneen. Jacques oli jo tullut hänen perässään Rue
-du Havren keskikohdalle ja nainen kääntyi kahdesti ympäri, mikä
-kumpaisellakin kerralla esti häntä käyttämästä veistä, jonka hän
-veti hihastaan, pistääkseen sen hänen kaulaansa. Hänellä oli niin
-surkuttelua herättävä ja rukoileva katse! Tuolla, missä nainen
-astuisi alas katukäytävältä, hän iskisi. Mutta aivan äkisti kääntyi
-Jacques sivulle ja alkoi kulkea erään toisen naisen perässä, joka
-käveli vastakkaiselle taholle. Hän teki sen aivan harkitsemattaan
-ja tahtomattaan, vain siksi, että hän kulki ohitse samassa
-silmänräpäyksessä, ja siksi, että hänen täytyi niin tehdä.
-
-Jacques palasi hänen kintereillään asemalle. Nainen käveli pienin,
-lyhyin, hyvin vilkkain, lujin askelin ja oli ihastuttavan suloinen,
-korkeintaan kaksikymmentä vuotta, jo aika pyylevä, vaaleaverinen,
-kauniine iloisine silmineen, jotka hymysivät elämälle. Hän ei edes
-huomannut, että joku tuli hänen jäljessään, ja hänellä lienee
-ollut hyvin kiire, sillä hän kiiruhti aseman rappusia ylös ja meni
-odotussaliin, jonka läpi hän melkein juoksi päästäkseen kiertoradan
-pilettiluukuille. Kun hän sieltä pyysi toisen luokan piletin
-Auteniliin, pyysi Jacques samanlaisen ja meni hänen perässään
-odotussalien läpi asemalaiturille ja samaan vaunuun, jossa istuutui
-hänen viereensä. Juna lähti kohta sen jälkeen.
-
--- Minulla on hyvää aikaa, ajatteli hän, minä tapan hänet, kun
-saavumme tunneliin.
-
-Mutta ainoa henkilö, joka heitä paitsi oli vaunussa, vanha nainen,
-joka istui heitä vastapäätä, oli juuri tuntenut tuon nuoren rouvan.
-
--- Mitä, tekö se olette? Mihinkä te näin aikaisin matkustatte?
-
-Toinen nauroi suopeasti ja teki hauskan eleen, joka oli ilmaisevinaan
-epätoivoa.
-
--- Eihän sitä voi tehdä mitään, tulematta nähdyksi. Toivon,
-ett'ette petä minua... Huomenna on mieheni syntymäpäivä, ja kohta
-kun hän läksi ulos asioillensa, tuli minulle kiire käteen, aijon
-mennä erään puutarhurin luo Auteniliin, jossa hän on nähnyt erään
-kämmekkä-kasvin, johon hän on aivan hullaantunut. Ymmärrättehän,
-siitä tulee yllätys.
-
-Vanha nainen nyökkäsi hyväntahtoisesti ja liikutettuna.
-
--- Ja pienokainen voi hyvin?
-
--- Oi, pienokainen on ihastuttava... Minä vieroitin hänet kahdeksan
-päivää takaperin ja näkisittepä, kun hän syö keittoansa... Meillä
-kaikilla on ihan kauheasti hyvät oltavat.
-
-Hän nauroi vielä äänekkäämmin ja hänen valkoiset hampaansa tulivat
-näkyviin noiden punaisten, raikkaiden huulien välitse. Jacques,
-joka istui hänen oikealla puolellaan ja piti veistä kädessään
-takanansa, sanoi nyt itselleen, että iskeminen kävisi hyvin helposti.
-Hänen tarvitsisi ainoastaan kohottaa käsivarttaan ja piirtää
-sillä puoliympyrä ulettuakseen häneen. Mutta heidän ollessaan
-Batignolles-tunnelissa, ehkäisi häntä ajatus hatun leukanauhasta.
-
--- Tuossa on solmu, ajatteli hän, joka tulee haittaamaan minua, mutta
-minä tahdon olla oikein varma.
-
-Molemmat naiset jatkoivat iloista pakinaansa.
-
--- Voin ymmärtää, että te olette onnellinen.
-
--- Kyllä, niin onnellinen, ett'en voi sitä kuvailla! Se on kuin
-unta... Kaksi vuotta takaperin en ollut niin mitään. Muistanette,
-ett'ei tätini luona ollut kovinkaan hauskaa, eikä minulla ollut
-riunaakaan myötäjäisiä... Kun hän tuli, vapisin minä, olin niin
-rakastunut häneen. Ja hän oli niin kaunis, niin rikas... Ja nyt on
-hän omani, on mieheni ja me molemmat omistamme pienokaisen! Se on
-melkein liian suuri onni!
-
-Tarkastellessaan hattunauhan solmua huomasi Jacques, että sen alla
-riippui mustassa samettinauhassa suuri, kultainen muistokotelo, ja
-hän otti kaikki lukuun.
-
--- Minä tartun hänen kaulaansa vasemmalla kädelläni, taivutan pään
-taaksepäin ja siirrän muistokotelon syrjään, jotta saan kaulan
-paljaaksi.
-
-Juna pysähtyi joku minuutti ja läksi jälleen liikkeelle. Oli kuljettu
-lyhyiden tunnelien läpi Courcellesin ja Neuillyn luona. Tarvittaisiin
-ainoastaan sekunti.
-
--- Olitteko kesällä meren rannalla? kysyi vanha nainen.
-
--- Kyllä, me olimme kuusi viikkoa Bretagnessa, eräässä syrjäisessä
-kolkassa, oikeassa paratiisissa. Sen jälkeen vietimme syyskuun
-Poitoussa minun appeni luona, jolla on siellä isoja metsiä.
-
--- Ettekö talveksi asutu etelään?
-
--- Kyllä me tulemme olemaan Cannesissa 15 päivän seutuvilla... Olemme
-vuokranneet erään talon, jolla on ihastuttava, pienoinen puutarha,
-ja meri edessään. Olemme lähettäneet sinne ihmisiä, jotka panevat
-kaikki kuntoon siksi kun me tulemme... Ei silti, että mieheni taikka
-minä olisimme kylmän arkoja, mutta päivänpaiste on sentään ihanaa...?
-Me palaamme maaliskuussa. Seuraavaksi vuodeksi jäämme Pariisiin.
-Kahden vuoden kuluttua, kun pienokaisesta on tullut iso nainen, me
-matkustamme. Se on kuin alituista juhlaa.
-
-Hän tunsi olevansa niin onnellinen, ja hillitsemättä tarvettaan
-purkaa tunteitaan, kääntyi hän nyt hymyillen Jacquesiin, jota hän
-ei tuntenut. Tämän liikkeen vaikutuksesta siirtyi nauhan solmu,
-muistokotelo joutui syrjään ja ruusunpunainen kaula tuli näkyviin
-pienine varjon kultaamine kuoppineen.
-
-Jacquesin sormet puristautuivat vieläkin lujemmin veitsenvarteen, ja
-hänen päätöksensä oli peruuttamaton.
-
--- Minä isken tuohon pilkkuun. Niin, teen sen hetken kuluttua, kun
-olemme Passyn tällä puolella sijaitsevassa tunnelissa.
-
-Mutta Trocadéron asemalta tuli muuan virkamies, joka tunsi Jacquesin,
-vaunuun ja istuutui sinne ja alkoi jutella hänelle viranteosta ja
-eräästä hiilivarkaudesta, johon muuan veturinkuljettaja ja hänen
-lämmittäjänsä oli syyllisiksi todistettu. Tästä hetkestä lähtien
-kaikki meni sekaisin hänen tajunnassaan, sittemmin ei hän koskaan
-voinut tarkalleen selittää itsellensä, mitä todella oli tapahtunut.
-
-He olivat jatkaneet nauramistansa ja kaiken tämän onnen säteily oli
-ikäänkuin tunkeutunut hänen läpitsensä ja huumannut hänet. Hän oli
-ehkä matkustanut noiden molempain naisten seurassa aina Auteniliin
-saakka, mutta hän ei voinut ollenkaan muistaa, olivatko he siellä
-astuneet pois junasta. Hän itse seisoi lopulta Seinen rannalla,
-voimatta selittää itselleen, kuinka se oli tapahtunut. Vain siitä
-oli hän varsin selvästi tietoinen, että hän siellä oli heittänyt
-veitsen, joka hänellä yhä oli ollut kädessään, alas veteen. Tylsänä
-ja hajamielisenä ei hän sitten enään tietänyt, mistä tuo toinen
-veitsinensä oli tullut. Hän lienee sen jälkeen summamutikassa
-kuljeskellut kaduilla ja toreilla. Ihmiset ja talot kulkivat hänen
-ohitsensa valjuhohtoisina. Hän oli luultavasti poikennut johonkin
-sisälle ja syönyt jossakin salissa, joka oli väkeä täynnä, sillä
-hän näki selvästi edessään valkoisia lautasia. Myöskin oli hänellä
-pysyväinen vaikutelma punaisesta ilmoituslapusta erään suljetun
-myymälän ovella. Mutta sitten vajosi kaikki synkkään syvyyteen,
-olemattomuuteen, jossa ei ollut aikaa eikä paikkaa, ja jossa hän oli
-maannut tainnoksissa kentiesi vuosisatoja.
-
-Tullessaan tajuihinsa oli Jacques ahtaassa huoneessaan Rue Cardinetin
-varrella, jossa hän vaatteet yllä oli heittäytynyt poikkipuolin
-vuoteeseen. Vaisto oli johtanut hänet sinne kuten jäykkäkoipisen
-koiran, joka retostautuu koppiinsa. Mutta hän ei voinut muistaa
-mitään siitä, kuinka hän oli tullut rappuja ylös ja vaipunut uneen.
-Hän heräsi lyijynraskaasta unesta ja säikähti noin äkisti jälleen
-tullessaan tajuihinsa juurikuin syvän pyörtymyksen jälkeen. Kentiesi
-oli hän nukkunut kolme tuntia, kentiesi kolme päivää. Yhtäkkiä
-palasi hänen muistinsa: hän muisti Séverinen seurassa viettämässä
-yön, hänen kertomuksensa murhasta ja kuinka hän oli syöksynyt ulos
-kuten verenjanoinen eläin. Hän tuli nyt vähitellen entiselleen ja
-oli hämillään ja hämmästyksissään siitä, mitä hänen tietämättään oli
-tapahtunut. Sitten hän muisti, että Séverine odotti häntä, ja syöksyi
-ylös. Hän katsahti kelloon, näki sen jo olevan neljä, ja tyhjin
-aivoin ja rauhallisena kuten voimakkaan suoneniskun jäleltä kiiruhti
-hän takaisin Amsterdaminkadulle.
-
-Séverine oli nukkunut sikeästi puolipäivään saakka. Silloin hän
-heräsi ja hämmästyi, kun ei nähnyt Jacquesia siellä. Hän sytytti
-tulen kamiiniin, ja vihdoinkin saatuaan pukeutuneeksi päätti hän,
-joka oli nälkään kuolemaisillaan, kahden ajoissa mennä alas ja syödä
-läheisessä ravintolassa. Jacquesin tullessa näkösälle, oli hän
-vast'ikään palannut, toimitettuaan muutamia asioita.
-
--- Oi, armaani, kuinka olen ollut levoton!
-
-Séverine ripustautui hänen kaulaansa ja katsoi syvälle hänen
-silmiinsä.
-
--- Mitä on tapahtunut?
-
-Jacques, joka oli lopen väsynyt ja nyt ruumiiltaan aivan kylmä,
-rauhoitti häntä hiljaa ja äänettömästi ja osoittamatta mitään
-hämminkiä.
-
--- Ei se ollut mitään, ainoastaan ikävä tehtävä. Saatuaan jonkun
-käsiinsä, eivät he tahdo hänestä ollenkaan hellittää.
-
-Séverine alensi ääntään, käyden lähenteleväksi ja hyväileväksi.
-
--- Voitko arvata, mitä minä mielessäni kuvittelin... Se ajatus
-oli niin kauhea ja kidutti minua niin kovin... Sanoin itselleni,
-että sinä sen jälkeen, mitä olen sinulle ilmaissut, et ehkä enään
-välittäisikään minusta... Ja minä luulin sinun lähteneen pois siinä
-mielessä, ett'et enää koskaan palaisi, et koskaan, koskaan enään!
-
-Itku valtasi hänet, hän tyrskähti nyyhkytyksiin ja painoi Jacquesin
-intohimoisesti syliinsä.
-
--- Voi! lemmittyni, jospa tietäisit, kuinka minä tarvitsen sitä, että
-minua kohtaan ollaan kilttejä!?... Rakasta minua oikein paljon, sillä
-näetkös, vain sinun lempesi voi minulle unhoitusta lahjoittaa...
-Nyt, kun olen kertonut sinulle kaikki onnettomuuteni, et saa minua
-hyljätä; minä rukoilen sinua olemaan sitä tekemättä!
-
-Jacques heltyi hänen liikutuksestaan. Vastustamaton herpautuminen
-teki hänestä vähitellen hentomielisen ja heikon. Hän sammalsi:
-
--- Ei, ei, älä pelkää, minä rakastan sinua.
-
-Ja hänkin tuli liikutetuksi ja itki sitä onnetonta, inhoittavaa
-sairautta, joka oli häneen tarttunut, ja josta hän ei voisi koskaan
-parantua. Hänet valtasi rajaton häpeä ja epätoivo.
-
--- Voi, rakasta sinäkin minua kaikin voimisi, sillä minä tarvitsen
-sitä yhtä hyvin kuin sinäkin!
-
-Séverine vapisi ja tahtoi tietää, mitä se oli.
-
--- Sinun täytyy kertoa minulle huolesi.
-
--- Ei, ei, eivät ne huolia ole, ne ovat asioita, joita ei ole
-olemassa, synkkiä tunteita, jotka tekevät minut hirveän onnettomaksi,
-ilman että siitä on edes mahdollista puhua.
-
-He kaulailivat toisiansa ja sulautuivat toistensa alakuloisuuteen ja
-tuskaan. Heidän kärsimyksensä oli ääretön, ilman unhoituksen, ilman
-anteeksiantamuksen mahdollisuutta. He itkivät ja tunsivat olevansa
-elämän, taistelun ja kuoleman sokeiden voimieni painon alla.
-
--- On aika ajatella poislähtöä, sanoi vihdoin Jacques ja
-irrottautui... Sinä olet kotona Havressa tänä iltana.
-
-Tummana, synkkänä ja hämmentynein katsein mutisi Séverine hetken
-vaitiolon jälkeen:
-
--- Jospa kuitenkin olisin vapaa, jospa ei miestäni olisi olemassa!...
-Oi, kuinka nopeasti me silloin unhoittaisimme!
-
-Jacques teki kiivaan eleen ja ajatteli ääneensä:
-
--- Emmehän toki voine ottaa häntä hengiltä?
-
-Séverine tarkasteli häntä, ja hän vapisi ihmeissään siitä, että oli
-sanonut tuon, jota ei koskaan ollut ajatellut. Koska hän kerran
-tahtoi murhata jonkun, niin miksi sitten ei hän tappanut sitä, josta
-hänelle oli haittaa?
-
-Kun hän vihdoin lähti Séverinen luota kiiruhtaakseen veturitalliin,
-sulki nainen hänet jälleen syliinsä ja peitti hänen kasvonsa
-suuteloilla.
-
--- Oi, rakasta minua oikein paljon, lemmittyni. Minä olen pitävä
-sinusta vielä paljoa enemmän... Me tulemme onnellisiksi.
-
-
-
-
-IX.
-
-
-Havressa osoittautuivat Jacques ja Séverine jo seuraavina
-päivinä hyvin varovaisiksi ja levottomiksi. Koska Roubaud tiesi
-kaikki, niin kenties vakoili hän heitä, yllättääkseen heidät ja
-kostaakseen huomiota herättävällä tavalla. He muistivat hänen
-mustasukkaisuudenpurkauksensa entisaikoina, hänen, entisen
-asemamiehen, raa'at nyrkiniskut. Ja kun he näkivät hänet noin
-salakähmäisenä ja vaiteliaana ja sameakatseisena, eivät he voineet
-muuta uskoa, kuin että hän mietti jotakin katalaa viekkautta, jotakin
-ansaa heille, saadakseen heidät valtoihinsa. Seuraavana kuukautena
-kohtasivat he toisiansa sen vuoksi mitä suurinta varovaisuutta ja
-valppautta noudattaen.
-
-Roubaud kävi tällä välin yhä enemmän näkymättömäksi. Kenties katosi
-hän noin ainoastaan palatakseen odottamatta ja tavatakseen heidät
-sylityksin.
-
-Mutta heidän pelkonsa ei toteutunut. Päinvastoin pitenivät hänen
-poissaolonsa siinä määrin, ett'ei hän koskaan ollut kotona, vaan
-läksi pois heti kun pääsi vapaaksi ja palasi vasta määrätyllä
-kellonlyömällä, jolloin virka vaati hänen läsnäoloansa. Niinä
-viikkoina, jolloin hänellä oli virantoimitus päivisin, oli hänen
-mahdollista kello kymmeneltä hotkaista aamiainen viidessä minuutissa
-ja sitten olla näyttäytymättä ennen kun kello tuli puoli kaksitoista;
-sitten kun hänen toverinsa oli asettunut hänen tilalleen kello viisi
-iltapäivällä, oli hän tipotiessään, usein koko yön. Hän nukkui tuskin
-muutamia tunteja. Samaten oli laita niinäkin viikkoina, jolloin
-hänellä oli virantoimitus öisin. Silloin pääsi hän vapaaksi jo kello
-viisi aamulla ja söi ja nukkui sitten luultavasti ulkona, sillä joka
-tapauksessa tuli hän takaisin vasta kello viisi illalla.
-
-Kaikessa sekasorrossa oli hän kuitenkin kauvan osoittanut
-ihanteellista tarkkuutta toimessaan, saapui aina täsmälleen
-minuutilleen, ja vaikka hän toisinaan oli niin läpikotaisin uupunut,
-että tuskin voi seisoa jaloillaan, seisoi hän kuitenkin suorana
-ja teki työnsä tunnollisesti. Mutta nytpä alkoi hän osoittautua
-arveluttavan huolimattomaksi. Toinen ali-asemapäällikkö, Moulin,
-oli jo kaksi kertaa saanut tunnin odottaa häntä, olipa eräänäkin
-aamuna, saadessaan kuulla, ett'ei häntä näkynyt aamiaisen jälkeen,
-ollut niin kiltti, että oli asettunut hänen sijaansa, säästääkseen
-häntä nuhteilta. Koko Roubaudin virantoimituksessa alkoi tämä hänen
-vitkallinen rappiollejoutumisensa tuntua. Päivisin ei hän enään ollut
-sama toimelias mies, joka ei lähettänyt eikä vastaanottanut junaa,
-ilman että oli sitä ennen omin silmin katsellut kaikkea, ja joka
-ilmoitti vähäisimmätkin pikkuasiat raportissaan asemapäällikölle,
-koska hän oli yhtä ankara muita kuin itseänsäkin kohtaan. Öisin
-nukkui hän Iyijyraskasta unta toimiston suuressa nojatuolissa.
-Kun hän oli valveilla, näytti hän vielä nukkuvan kävellessään
-edestakaisin asemasillalla kädet ristissä selän takana ja veltolla
-äänellä antaessaan määräyksiä, joiden toimeenpanoa hän ei valvonut.
-Kaikki kävi kuitenkin vanhasta tottumuksesta, lukuunottamatta sitä,
-että hänen huolimattomuutensa kerran aiheutti yhteentörmäyksen sen
-kautta, että eräs matkustajajuna joutui väärälle raiteelle. Hänen
-toverinsa tekivät hänestä pilkkaa ja kertoivat, että hän alkoi
-hurjistella.
-
-Asian todellinen laita oli, että Roubaud nykyään tykkänänsä asui
-siinä pienessä ensi kerroksen salissa Café du Commersessa, jossa
-pelattiin écartéta, ja joka vähitellen oli muuttunut oikeaksi
-peliluolaksi. Sanottiin sinne öisin tulevan naisia, mutta totta
-puhuen niitä oli vain yksi. Se oli erään eronsaaneen kapteenin
-rakastajatar, hän oli vähintäänkin neljänkymmenen vuotias ja
-hänestä oli tullut hurja peluri. Alipäällikkö tyydytti siellä
-ainoastaan sitä kamalaa pelinhimoa, joka sattumalta oli hänessä
-herännyt murhan jälkeen yhdestä piquet-pelistä, sitten kasvanut
-ja muuttunut välttämättömäksi tottumukseksi, sen vuoksi että peli
-veti hänen ajatuksensa pois kaikesta muusta. Pelinhimo valtasi
-hänet siinä määrin, että se karkotti tästä raa'asta miehestä kaiken
-sukupuolitarpeen; se vallitsi häntä nyt täydellisesti ja oli hänen
-ainoa huvinsa ja tyydytyksensä.
-
-Ei silti, että omantunnonvaivat milloinkaan olisivat häntä niin
-kiusanneet, että hän olisi tuntenut unhoittamisen tarvetta; mutta sen
-hajoamistilan jälkeen, jossa hänen avioliittonsa oli, ja kun hänen
-elämänsä oli niin turmeltunut, oli hän saanut lohdutusta ja huumausta
-siitä itsekkäästä onnesta, jota hän saattoi nauttia yksinänsä, ja
-hän joutui nyt karvoineen kaikkineen tämän intohimon valtaan, joka
-saattoi hänet täydellisesti siveelliseen rappiotilaan. Alkohooli
-ei olisi voinut antaa hänen kuluttaa aikaa helpommin ja nopeammin
-ja suuremmalla vapautuksen tunteella. Pääsipä hän kaikesta elämän
-murheestakin. Hän luuli elävänsä tavattoman elämänhaluisesti, mutta
-oli muuten välinpitämätön ja aivan huoleton niistä ikävyyksistä,
-jotka ennen olisivat voineet saada hänet raivosta halkeamaan. Ja
-lukuunottamatta edellisestä yöstä johtunutta väsymystä voi hän
-sangen hyvin, hän oikein kostuikin, tuli lihavaksi ja hitaaksi ja
-sai kellertävän hipiän ja silmäluomet riippuivat raskaina noiden
-levottomien silmien yli. Jälleen palatessaan kankeana ja unisena
-kotiin, osoitti hän siellä ylimielistä välinpitämättömyyttä kaikesta.
-
-Samana yönä, jona Roubaud oli palannut ottamaan lattian alla
-olevasta piilopaikasta noita kolmeasataa frangia kullassa, oli hänen
-aikomuksenaan maksaa poliisikomisarius Cauchelle mitä oli hänelle
-hävinnyt useampana kertana perätysten. Tämä, joka oli vanha peluri,
-omasi tavattoman kylmäverisyyden, joka teki hänet peloittavaksi.
-Hän väitti pelaavansa ainoastaan huvikseen; virkamiehenä oli
-hänen pidettävä kiinni arvostaan entisenä sotilaana; hän oli
-jäänyt vanhaksipojaksi ja vietti elämäänsä kaikessa rauhassa ja
-hiljaisuudessa kahvilassa. Mutta se ei kuitenkaan estänyt häntä usein
-pelaamasta korttia iltaisin ja nylkemästä toisilta heidän rahojaan.
-Siitä puhuttiin ja hänen syytettiin olevan niin epäsäännöllinen
-virantoimituksessaan, että oli kysymys hänen pakottamisestaan
-eroamaan. Mutta siitä ei tullut mitään, hänellähän oli niin vähän
-tehtävää, minkä vuoksi siis vaadittaisiin suurempaa uutteruutta? Ja
-hän tyytyi edelleenkin näyttäytymään silmänräpäyksen asemasillalla,
-jossa kaikki häntä tervehtivät.
-
-Kolme viikkoa myöhemmin oli Roubaud jälleen Cauchelle velkaa lähes
-neljäsataa frangia. Hän ilmoitti, että vaimon perintö oli tehnyt
-heidät äveriäiksi, mutta lisäsi nauraen, että vaimolla oli hallussaan
-kassakaapin avaimet, mikä seikka anteeksiannettavasti selitti hänen
-hitautensa pelivelkojen suorittamisessa. Eräänä aamuna, kun hän oli
-yksin, otti hän, jota velka tuntui tuskallisesti liikuttavan, listan
-jälleen pois ja veti piilopaikasta esiin tuhannen frangin setelin.
-Silloin vapisi hänen joka jäsenensä eikä hän ollut tuntenut yhtä
-suurta mielenliikutusta sinä yönä, jolloin hän otti kultarahat,
-koska hän epäilemättä oli tehnyt sen vain sattumalta, jota vastoin
-hän, ottamalla tämän setelin alkoi varastaa. Pahoinvoinnin tunne
-kiiti hänen läpitsensä, kun hän ajatteli noita kirottuja rahoja,
-joita hän oli itselleen luvannut olla milloinkaan koskematta. Ennen
-oli hän itselleen vannonut mieluummin kuolevansa nälkään, koin
-koskettavansa niihin, mutta nyt hän kumminkin otti näistä rahoista,
-eikä hän olisi voinut itselleen selvittää, mihin hänen epäröimisensä
-olivat joutuneet, otaksuttavasti olivat ne hävinneet vähitellen päivä
-päivältä sen hitaan huonontumisprosessin johdosta, jossa hän murhan
-jälkeen oli.
-
-Hän luuli tuolla alhaalla kolossa tuntevansa jotakin kosteata,
-jotakin pehmeätä ja niljakasta, ja häntä pöyristi. Hän pani listan
-nopeasti takaisin ja uudisti valansa, että hän mieluummin leikkaisi
-kätensä poikki, kuin järkähyttäisi sitä vielä kerran. Hänen vaimonsa
-ei ollut häntä nähnyt, ja hän hengähti lohdutettuna ja joi ison
-lasillisen vettä toipuaksensa. Nyt löi hänen sydämensä ilosta, kun
-hän ajatteli, että hän voi maksaa velkansa ja sitäpaitsi omisti niin
-paljon pelirahoja.
-
-Mutta kun hänen piti vaihtaa seteli, heräsi hänen pelkonsa jälleen.
-Ennen oli hän rohkea ja olisi vapaaehtoisesti ilmiantanut itsensä,
-ellei olisi tehnyt sitä tyhmyyttä, että sekoitti vaimoansa asiaan.
-Mutta nyt saattoi hän hikoilla kylmää hikeä vain ajatellessaankin
-santarmeja. Siitä ei ollut apua, että hän tiesi ett'eivät
-viranomaiset olleet selvillä kadonneiden setelien numeroista ja että
-asia sitäpaitsi oli ainiaaksi haudattu käsittelystä poistettujen
-juttujen joukkoon. Hänet valtasi pelko kohta kun hän ajatteli mennä
-johonkin sisälle pyytämään saada vaihdetuksi. Hän kantoi seteliä
-taskussaan viisi päivää ja hänelle tuli tavaksi, tarpeeksi ottaa se
-mukaansa, vaihtaa säilytyspaikkaa ja öisin olla panematta sitä pois
-luotansa. Hän laati sangen ovelia suunnitelmia, mutta joutui aina
-ristiriitaan mitä aavistamattomimpien levottomuuden syiden kanssa.
-Hän oli aluksi ajatellut asemaa: miksi ei hän voisi jättää sitä
-jollekin toverille, jolla oli joku rahasto huostassaan? Mutta sitten
-tuntui se hänestä niin perin vaaralliselta, ja hän ajatteli mennä
-siviilipukuisena johonkin paikkaan Havren toiseen päähän ja ostaa
-sieltä jotakin, mitä tahansa. Mutta eikö se herättäisi kummastusta,
-jos hänen nähtäisiin vetävän esiin niin suuren summan ostaakseen
-jonkun pikkuesineen?
-
-Hän päätti silloin lopuksi käyttää sitä keinoa, että jättäisi setelin
-sikaarimyymälään Cours Napoléonin varrelle, johon hän poikkesi
-joka päivä. Eikö se olisi yksinkertaisinta? Olihan tunnettua,
-että hän oli saanut perintöä, niin ett'ei myymälässä kukaan voisi
-hämmästyä. Hän oli sen edustalla, mutta kadotti rohkeutensa ja käveli
-Vauban-veistämölle karaistakseen luontoaan. Hän palasi puoli tuntia
-käveltyään takaisin, eikä kuitenkaan voinut päättää sitä tehdä.
-
-Mutta illalla Café du Commersessa Cauchen läsnäollessa hän äkkiä
-rohkaistui, veti setelin esiin ja pyysi emäntää vaihtamaan sen.
-Tällä ei ollut rahoja, vaan hän lähetti tarjoilijan sen kera
-sikaaripuotiin. Laskettiinpa leikkiäkin siitä, että se näytti
-aivan uudelta, vaikka se oli päivätty kymmenen vuotta sitten.
-Poliisikomisarius tarttui siihen ja käänteli sitä ja sanoi, että
-se on ollut piilossa jossakin kolossa, ja se antoi kapteenin
-rakastajattarelle aihetta kertoa jutun, josta ei koskaan tahtonut
-loppua tulla, eräästä piilotetusta omaisuudesta, joka oli löydetty
-marmorilaatan alta eräästä piirongista.
-
-Useampia viikkoja kului, ja nämä rahat, jotka Roubaudilla oli
-hallussaan, kiihoittivat hänen pelihimonsa huippuunsa. Ei silti, että
-hän olisi pelannut korkeata peliä, mutta häntä vainosi perinpohjaisen
-huono onni, että nuo jokapäiväiset pikkutappiot, kun ne laskettiin
-yhteen, vihdoin nousivat suuriin summiin. Kuukauden lopulla oli hän
-taas rahatonna ja oli jo kunniasanallaan velkaa muutamia louisdoreja
-ja oli melkein sairaana siitä, ett'ei enään uskaltanut koskea
-yhteenkään korttiin. Hän rimpuili vastaan, mutta oli joutumaisillaan
-vuoteen omaksi. Ajatus niistä yhdeksästä setelistä, jotka edelleen
-olivat ruokasalin permannon alla, ahdisti häntä joka minuutti, hän
-saattoi nähdä ne läpi lattian, ne polttivat hänen jalkapohjiansa. Jos
-hän olisi tahtonut, niin olisihan hän muitta mutkitta voinut ottaa
-vielä yhden! Mutta tällä kertaa oli hän vannonut oikein kunnollisesti
-ja hän olisi kernaammin pistänyt kätensä tuleen, kuin kopeloinnut
-sieltä uudelleen. Mutta eräänä iltana, kun Séverine oli nukkunut
-varhain, antoi hän raivoissansa myöten, ja sellaisen mielipahan
-valtaamana, että hänen silmänsä täyttyivät kyynelistä, otti hän
-listan pois. Mitä hyödytti vastustaa kauvemmin? Se olisi ainoastaan
-tarpeetonta kärsimistä, siksi hän ymmärsi, että hän nyt ottaisi ne
-kuitenkin toisen toisensa perästä, kunnes ei enää ainoakaan olisi
-jäljellä.
-
-Seuraavana aamuna Séverine sattumalta äkkäsi aivan uuden naarmun
-listan syrjässä. Hän kumartui alas ja havaitsi kopeloimisen jälkiä.
-Mies nähtävästi jatkoi rahojen ottamista. Ja hän ihmetteli, että se
-suututti häntä niin kovin, sillä hän ei tavallisesti ollut turhan
-tarkka, puhumattakaan siitä, että hänkin oli päättänyt mieluummin
-kuolla nälkään, kuin koskea noihin verentahraamiin seteleihin. Mutta
-eivätkö ne olleet yhtä hyvin hänen kuin miehenkin? Miksi käytti
-mies niitä noin salaperäisesti ja karttaen edes kysymästä häneltä
-neuvoa? Koko aamupäivän kiusasi häntä varmuuteen pääsemisen tarve
-ja hän olisi itse vuorostansa ottanut listan pois ja tarkastanut,
-ellei olisi tuntenut kylmän väristyksen kulkevan tukkansa läpi
-ajatellessaan kopeloivansa siellä aivan yksinään. Eikö kuollut
-nousisi ylös aukosta? Tämä lapsellinen pelko teki ruokasalin hänelle
-niin vastenmieliseksi, että hän otti työnsä mukaansa ja sulkeutui
-huoneeseensa.
-
-Kun myöhemmin illalla he molemmat ääneti söivät paistin tähteitä,
-harmistui hän uudelleen, ja nähdessään miehensä vasten tahtoaan
-vilkuilevan permannon nurkkaan, kysyi hän kiivaasti:
-
--- Oletko jälleen ollut siellä ottamassa?
-
-Mies katsahti hämmästyksissään ylös.
-
--- Mitä sitten?
-
--- Oh, älä teeskentele, sinä ymmärrät kyllä mitä tarkoitan... Mutta
-kuulepa nyt: minä en tahdo, että sinä otat enempää, sillä ne eivät
-ole sinun eivätkä minunkaan rahojani, ja minä ihan tulen sairaaksi
-ajatellessani, että sinä kosket niihin.
-
-Roubaud tavallisesti karttoi riitaa. Heidän yhdyselämänsä oli nykyään
-ainoastaan kahden toisiinsa sidotun olennon välttämätöntä kosketusta,
-olentojen, jotka saattoivat viettää kokonaisia päiviä vaihtamatta
-sanaakaan, ja jotka menivät ja tulivat kuten kaksi muukalaista,
-välinpitämättöminä ja yksinäisinä. Hän tyytyikin vain kohauttamaan
-olkapäitään, eikä ryhtynyt mihinkään selvityksiin.
-
-Mutta vaimo oli sangen liikutettu ja tahtoi saada lopun noita
-piilotettuja rahoja koskevasta kysymyksestä, joka oli kiusannut häntä
-siitä päivästä saakka, jona rikos tehtiin.
-
--- Minä tahdon saada vastauksen... Rohkenetko väittää, ett'et ole
-niihin koskenut?
-
--- Mitä se sinuun kuuluu?
-
--- Se kuuluu minuun, koska se liikuttaa minua. Vasta tänään minä
-rupesin pelkäämään, enkä voinut jäädä huoneeseen. Joka kerta, kun
-sinä kosket niihin, näen minä sitten pahoja unia kolmena yönä... Emme
-puhu siitä milloinkaan. Ole hiljaa, äläkä pakoita minua puhumaan
-siitä.
-
-Mies tuijotti häneen silmät ammollaan ja toisti hitaasti:
-
--- Mitä se sinuun kuuluu, että minä kosken niihin, ellen pakoita
-sinua sitä tekemään. Sehän on minun yksityinen asiani.
-
-Séverine teki kiivaan eleen, jota hän kuitenkin hillitsi.
-Liikutettuna ja kasvoillaan kärsimyksen ja inhon ilme virkkoi hän
-sitten:
-
--- En ymmärrä sinua... Olithan sinä kuitenkin kunniallinen mies.
-Niin, sinä et olisi voinut ottaa keneltäkään soutakaan... Ja se,
-minkä teit, voitaisiin antaa anteeksi, sillä sinä olit poissa
-suunniltasi ja olit tehnyt minutkin mielettömäksi... Mutta nämä
-rahat, oh, nämä inhoittavat rahat, joiden ei enään pitäisi sinulle
-olla olemassa, ja joita sinä nyt varastat, soun toisensa jälkeen,
-huviasi varten...Mitä tapahtuukaan? Kuinka olet voinut vajota niin
-syvälle?
-
-Mies kuunteli häntä ja silmänräpäyksen selvänäköisyyden aikana
-ihmetteli hänkin sitä, että oli alentunut varastamaan... Eri asteet
-tuossa hiljalleen tapahtuvassa henkisessä rappeutumisesta katosivat
-hänen tietoisuudestaan, eikä hän voinut uudelleen solmita murhan
-katkaisemaa sidettä siihen, mitä oli ollut ennen, hän ei voinut enään
-itselleen selittää, kuinka toinen olemus, melkeinpä uusi olento oli
-alkanut sen yhteydessä, että hänen aviollinen yhdyselämänsä purkautui
-ja hänen vaimonsa vetäytyi pois hänen luotaan ja muuttui hänen
-vihollisekseen. Mutta hän oivalsi heti, että se oli auttamatonta,
-ja hän teki eleen, ikäänkuin olisi hän tahtonut vapautua kaikista
-epämieluisista mietteistä.
-
--- Kun kotona on ikävää, ärjäsi hän, niin etsitään huvitusta sen
-ulkopuolelta. Koska sinä et enään rakasta minua...
-
--- En, en, minä en enään rakasta sinua.
-
-Roubaud katsoi vaimoonsa ja iski nyrkkinsä pöytään ja veri nousi
-hänen kasvoihinsa.
-
--- Anna minun olla rauhassa! Estänkö minä sinua huvittelemasta?
-Rupeanko minä sinun tuomariksesi? On monta seikkaa, jotka
-kunniallinen mies tekisi minun asemassani, mutta joita minä en tee.
-Ensi aluksi potkaisisin sinut ovelle. Sitten kentiesi taukoisin
-varastamasta.
-
-Séverine oli käynyt aivan kalpeaksi, sillä hänkin oli ajatellut, että
-kun mustasukkaista miestä vaivaa sisällinen paha siihen määrään,
-että hän suvaitsee vaimonsa rakastajaa, on se merkki moraalisesta
-syövästä, joka leviää yhä enemmän, kuolettaa kaikki epäröimiset ja
-hajoittaa koko omantunnon. Mutta hän tenäsi vastaan, eikä tahtonut
-tunnustaa mitään edesvastuuta itselleen. Änkyttäen huudahti hän:
-
--- Minä kiellän sinua koskemasta rahoihin.
-
-Mies oli herennyt syömästä. Hän kääri lautasliinansa tyynesti kokoon,
-nousi sitten ylös ja sanoi pilkallisen näköisenä:
-
--- Voimmehan jakaa, jos sinä sitä tahdot.
-
-Hän kumartui heti alas, ottaakseen listan pois.
-
-Séverine syöksyi esiin ja pani jalkansa lattialle.
-
--- Ei, ei! Sinä tiedät, että minä mieluummin tahtoisin kuolla... Älä
-ota sitä pois. Älä, älä, ei minun nähteni!
-
-Séverinellä oli tänä iltana kohtaus Jacquesin kanssa
-tavarajuna-aseman takana. Kun hän puolen yön jälkeen palasi kotiin,
-esiintyi taas edellisen illan näytelmä hänelle ja hän sulkeutui
-huoneeseensa. Roubaudilla oli yövuoro eikä vaimon tarvinnut edes
-peljätä hänen makaavan kotona, jonka hän muuten nykyään teki harvoin.
-Mutta vaikka hän oli vetänyt peitteen leukaan saakka ja antoi lampun
-palaa, ei hän saanut unta. Miksi oli hän kieltäytynyt jakamasta?
-Eikä näiden rahain anastamisen ajatus nyt enään niin suuresti
-koskenut hänen kunniantuntoonsa. Eikö hän ollut vastaanottanut
-Croix-de-Maufrasin testamenttaamista? Silloinpa saattoi hän yhtä
-kernaasti pitää rahatkin hyvänään. Mutta silloin häntä taas hirvitti.
-Ei, ei koskaan! Rahoja sellaisinaan olisi hän voinut ottaa; mutta
-mihin hän ei uskaltanut koskea, pelosta että ne polttaisivat sormia,
-olivat juuri nämät rahat, jotka oli varastettu kuolleelta, nuo
-inhoittavat murharahat.
-
-Hän rauhoittui jälleen ja järkeili itsekseen: Hän ei olisi ottanut
-niitä pannakseen ne jälleen menemään; päinvastoin olisi hän kätkenyt
-ne muualle, haudannut ne johonkin paikkaan, jonka hän yksinään olisi
-tietänyt, missä ne olisivat maanneet ijankaikkisiin aikoihin; ja
-silloin olisi ainakin toiset puolet ollut pelastettu miehen käsistä.
-Hän ei saisi sitä riemua, että pitäisi kaikki, mies ei saisi pelissä
-kuluttaa sitä, oli hänen.
-
-Kun kello löi kolme, katui hän katkerasti, että oli kieltäytynyt
-jakamasta. Hänen mieleensä juolahti ajatus, vielä epäselvä ja
-etäinen: hän nousisi ylös ja etsisi esiin rahat lattian alta,
-jott'ei mies saisi enempää. Mutta tämä ajatus jääti häntä silloin
-niin, ett'ei hän tahtonut sitä enempää ajatella. Ottaa kaikki,
-pitää kaikki, ilman että mies edes uskaltaisi nurista. Tämä ehdotus
-tunkeutui vähitellen hänen mieleensä ja tahto, joka oli voimakkaampi
-kuin hänen vastaanhangoittelemisensa, nousi hänen sisällään olevista
-tiedottomista syvyyksistä. Hän ei tahtonut, mutta syöksyi kuitenkin
-kiivaasti ylös vuoteesta, sillä hän ei voinut toisin tehdä. Hän
-ruuvasi lampun irti ja läksi ruokasaliin.
-
-Nyt ei Séverine enään vapissut. Koko hänen pelkonsa oli ohitse,
-hän toimi aivan kylmäverisesti hitain ja mittamääräisin liikkein,
-kuten unissakävijä. Hän etsi hiilihangon, sillä vääntääkseen listan
-irti. Kun kolo oli avattuna, valaisi hän sitä lampulla, koska hän
-näki huonosti. Mutta hän kävi aivan kankeaksi ja liikkumattomaksi
-ällistyksestä: kolo oli tyhjä. Hänen ollessaan Jacquesia tapaamassa,
-oli Roubaud selvästikin tullut takaisin, ennen häntä saman kaiken
-ottamisen ja pitämisen himon valtaamana, ja hän oli yhdellä kertaa
-pistänyt taskuunsa kaikki setelit, niin, ett'ei ainoatakaan ollut
-jäljellä. Hän kumartui alas ja havaitsi kolossa ainoastaan kellon ja
-kellonperät, jotka loistivat tomussa hirsien välillä. Kylmäverisessä
-raivossaan pysyi hän, joka oli puolialasti, silmänräpäyksen samassa
-asennossa ja hoki parikymmentä kertaa korkealla äänellä:
-
--- Varas! Varas! Varas!
-
-Sitten hän raivoisasti tempasi käteensä kellon, jolloin suuri,
-musta hämähäkki, joka oli peljästynyt, juoksi tiehensä kipsiä
-pitkin. Hän potkasi listaa kantapäällään ja meni makuulle, pannen
-lampun yöpöydälle. Jälleen lämmetessään katsoi hän kelloa, jota
-hän piti nyrkkiin puristetussa kädessään, käänteli ja tutki sitä
-kauvan. Erittäinkin herättivät hänen mielenkiintoaan presidentin
-kaksi nimikirjainta kuoren päällä. Sen sisäpuolella näki hän
-valmistumisnumeron 2516. Tämän kalleuden säilyttäminen oli varsin
-vaarallista, sillä poliisi tiesi numeron. Mutta suutuksissaan siitä,
-ett'ei voinut pelastaa enempää, ei hän enään tuntenut mitään pelkoa.
-Vieläpä tuntui hänestä siltä, että hänen pahat unensa nyt olivat
-lopussa, koska ei ruumiin tavaroita enään ollut lattian alla. Hän
-voisi vihdoinkin liikkua vapaasti kotonansa, missä halusi. Hän pisti
-kellon päänalusensa alle, sammutti lampun ja vaipui uneen.
-
-Seuraavan päivän oli Jacques vapaana ja odotti, että Roubaud tapansa
-mukaan läksisi Cafe du Commerceen, jolloin hän menisi Séverinen
-luo ja söisi hänen kanssaan aamiaista. He tekivät tämän toisinaan,
-milloin uskalsivat. Heidän nyt syödessään puhui Séverine, jota vielä
-hirvitti, hänen kanssaan rahoista, ja kertoi, kuinka hän oli tavannut
-piilopaikan tyhjänä. Hänen katkeruutensa miestä kohtaan ei vielä
-ollut talttunut ja sama huudahdus uusiintui taukoamatta:
-
--- Varas! Varas! Varas!
-
-Sen jälkeen otti hän esille kellon ja tahtoi ehdottomasti antaa sen
-Jacquesille, huolimatta tämän osoittamasta vastenmielisyydestä.
-
--- Etkö siis ymmärrä, armaani, ett'ei kukaan ole etsivä sitä sinulta.
-Jos minä pidän sen, niin hän ottaa sen minulta... Ja näetkös, minä
-antaisin hänen mieluummin repiä ruumiin palasiksi. Ei, hän on saanut
-aivan liiaksikin paljon. Minä en tahtoisi saada noita rahoja,
-ne hirvittivät minua, enkä minä milloinkaan olisi pannut niistä
-soutakaan menemään. Mutta mikä oikeus hänellä oli käyttää niitä
-hyväksensä? Voi, kuinka minä vihaan häntä!
-
-Hän itki ja rukoili Jacqaesia niin itsepintaisesti, että tämä vihdoin
-pisti kellon liivintaskuunsa.
-
-Tunti oli kulunut ja Séverine istui vielä puoliksi pukeutuneena hänen
-polvellaan. Hän nojautui taaksepäin hänen olkapäätään vastaan ja oli
-kietonut käsivartensa hänen kaulansa ympärille hiukeaan hyväilyyn,
-kun Roubaud, jolla oli oma avain, astui sisään. Séverine syöksähti
-ylös, mutta olihan hänet yllätetty itse työssä, niin että olisi
-hyödytöntä kieltää. Roubaud oli äkkiä pysähtynyt eikä voinut päästä
-ohi, kun rakastaja ällistyksissään jäi istumaan. Mutta vaimo ei
-vaivannut itseään edes minkäänlaisella selityksellä, vaan meni häntä
-vastaan ja hoki raivokkaasti:
-
--- Varas! Varas! Varas!
-
-Roubaud epäröi hetkisen. Sitten kohautti hän olkapäitänsä, ikäänkuin
-olisi se ollut jotakin, joka ei ollenkaan koskenut häntä, ja meni
-huoneeseen noutamaan erästä muistikirjaa, jonka hän oli unhoittanut
-sinne. Mutta Séverine seurasi häntä ja löylytti häntä nuhteilla:
-
--- Sinä olet jälleen ollut siellä? Uskallatko sitä kieltää?... Ja
-sinä olet ottanut kaikki tyynni. Varas! Varas! Varas!
-
-Sanaakaan sanomatta meni mies ruokasalin läpi. Vasta ovella hän
-kääntyi ympäri ja loi vaimoonsa synkän katseen.
-
--- Tahdotko antaa minun olla rauhassa!
-
-Hän meni, paukahuttamatta edes ovea kiinni. Oli kuin ei hän olisi
-nähnyt mitään, eikä hän ollut tehnyt mitään huomautusta rakastajan
-läsnäolosta.
-
-Pitkän väliajan kuluttua Séverine kääntyi ympäri Jacquesiin päin.
-
--- Uskotko sinä nyt?
-
-Tämä, joka ei ollut sanonut sanaakaan, nousi nyt vihdoinkin ylös ja
-lausui mielipiteensä.
-
--- Hän on mennyttä miestä!
-
-Molemmat olivat yhtä mieltä siitä. Heidän hämmästystään sen johdosta,
-että toista rakastajaa suvaittiin, vaikka ensimäinen oli murhattu,
-seurasi nyt inho miehen auliutta kohtaan. Kun mies on joutunut noin
-pitkälle, istuu hän auttamattomasti kiinni liejussa ja voi vajota
-miten syvälle tahansa.
-
-Tämän päivän jälkeen oli Séverinellä ja Jacquesilla täysi vapaus ja
-he käyttivät sitä, enään välittämättä Roubaudista. Mutta nyt, kun
-mies ei enään tehnyt heitä levottomiksi, tuli heidän suurimmaksi
-murheekseen naapurin, rouva Lebleun vakoilu, joka aina oli väjymässä.
-Aivan varmaan epäili hän jotakin. Kulkipa Jacques miten hiljaa
-tahansa, niin huomasi hän joka käynnillä vastapäätä olevan oven
-huomaamattomasti avautuvan raolleen ja silmän tirkistävän häneen
-aukosta. Se kävi sietämättömäksi, eikä hän enään uskaltanut mennä
-sinne ylös, sillä hän pelkäsi, että ovella kuunneltaisiin, kun
-tiedettäisiin hänen olevan siellä. Ei siis ollut mahdollista suudella
-eikä edes jutella häiritsemättä. Katkeroituneena tästä uudesta
-esteestä hänen intohimollensa, alotti Séverine silloin uudelleen
-vanhan sotaretkensä Lebleun perhettä vastaan, saadakseen haltuunsa
-heidän asuntonsa. Oli asianmukaista, että se kaikkina aikoina oli
-ollut alipäälliköllä. Mutta nyt ei se enään ollut tuo oivallinen
-näköala akkunoista lähtöpengermälle ja Ingouvillen kukkuloille, joka
-häntä houkutteli. Ainoana syynä hänen toivomukseensa, jota syytä
-hän tietysti ei maininnut, oli se, että asumukseen oli toinenkin
-sisäänkäytävä, keittiön rapulle johtava ovi. Jacques voisi silloin
-tulla ja mennä, ilman että rouva Lebleulla oli edes aavistustakaan
-hänen käynnistään. Vihdoinkin he silloin olisivat vapaudessaan.
-
-Siitä tuli hirveä ottelu. Tämä taistelu, joka jo ennenkin oli pannut
-koko käytävän tuleen ja liekkeihin, pantiin jälleen vireille ja
-kävi yhä kiivaammaksi. Rouva Lebleu, jota uhattiin, puolustautui
-urheasti ja väitti, että se veisi häneltä hengen, jos hänet
-suljettaisiin tuohon pimeään huoneustoon, joka oli kolkko kuin
-vankila, ja jolta katto vei kaiken näköalan. Miten voitaisiinkaan
-luulla hänen saattavan elää tuossa luolassa, hänen, joka oli tottunut
-valoisaan huoneeseensa avarine näköaloineen ja jota huvitti katsella
-matkustajain alituista vuota? Hänen jalkansa epäsivät häneltä
-kaiken kävelemisen, ja nyt ei hän koskaan saisi nähdä muuta kuin
-sinkkikaton; yhtä hyvä olisi tappaa hänet paikalla.
-
-Valitettavasti olivat nämä vain tunteensyitä ja hänen oli pakko
-tunnustaa, että hänellä oli sama huoneusto kuin Roubaudin edeltäjällä
-alipäällikön virassa, joka nuorenamiehenä oli ollut siksi kohtelias,
-että oli luovuttanut sen hänelle. Sitäpaitsi piti olla olemassa
-hänen miehensä kirjoittama kirjekin, jossa hän sitoutui luovuttamaan
-huoneuston, jos uusi alipäällikkö sitä vaatisi. Kun kirjettä vielä
-ei oltu löydetty, kielsi hän sen olemassaolon. Mitä huonommaksi
-hänen asemansa kävi, sitä kiivaammin ja pontevammin hän esiintyi.
-Kerran koetti hän vetää puolelleen toisen alipäällikön, Moulinin,
-vaimon, jonka hän väitti sanoneen nähneensä herrojen suutelevan rouva
-Roubaudia rappusissa. Mutta Moulin suuttui, sillä hänen vaimonsa,
-joka oli kiltti ja vähäpätöinen olento, jota ei koskaan näkynyt, itki
-ja vakuutti, ett'ei hän ollut mitään nähnyt eikä sanonut. Viikon ajan
-lietsoi tämä juorupuhe myrskyä, joka raivosi käytävän toisesta päästä
-toiseen.
-
-Mutta rouva Lebleun suurin vika, jonka täytyi tuottaa hänelle
-tappion, oli, että hän edelleenkin suututti neiti Guichonia
-toimistossa itsepintaisella vakoilemisellaan. Se oli hänen
-harha-ajatuksensa, hänen päähänpistonsa, että neiti Guichon
-joka yö kävi asemapäällikön luona, ja tämä hänen tarpeensa
-yllättää hänet siitä oli muuttunut kerrassaan sairaalloiseksi ja
-sitäkin polttavammaksi, kun hän oli vakoillut neiti Guichonia
-kahden vuoden ajan saamatta vähintäkään ilmi. Mutta hän oli
-varma heidän yhteydestään ja se oli tehdä hänet hulluksi. Neiti
-Guichon, joka oli raivoissaan siitä, ettei voinut tulla ja mennä
-joutumatta vakoilluksi, vaati sen vuoksi nyt, hänkin, että hänet
-karkoitettaisiin talon taka-osassa olevaan huoneustoon. Silloin olisi
-yksi huoneusto heidän välillään, eikä hänen ainakaan tarvitsisi olla
-häntä vastapäätä ja hän pääsisi kulkemasta hänen ovensa ohitse. Näkyi
-selvästi että asemapäällikkö Dabadie, joka näihin saakka ei ollut
-välittänyt tästä taistelusta, päivä päivältä yhä enemmän kallistui
-Lebleun perhettä vastaan, ja se oli vakava merkki.
-
-Asianhaarat sotkeutuivat vielä enemmän persoonallisen torailun
-johdosta. Philomène, joka nyt meni tuoreine munineen Séverinen luo,
-käyttäytyi hyvin hävyttömästi joka kerta kun tapasi rouva Lebleun,
-ja kun tämä tahallaan antoi ovensa yleiseksi harmiksi alati olla
-avoinna, vaihdettiin yhtämittaa ohimennen pahoja sanoja noiden
-molempain välillä. Séverinen ja Philomènen tuttavuus oli muuttunut
-tuttavallisuudeksi, ja viimeksimainittu oli vihdoin alkanut käydä
-Jacquesin asioilla hänen rakastajattarensa luona, kun ei hän itse
-uskaltanut tulla. Hän tuli muninensa, toi terveisiä ja muutti
-tapaamisia, selitti, miksi Jacquesin oli täytynyt edellisenä iltana
-olla varovainen ja kertoi kuinka kauvan hän oli viipynyt hänen
-luonaan ja mistä he olivat jutelleet. Milloin tuli jokin este, jäi
-näet Jacques toisinaan mielellänsä kotiin Sauvagnatin luo, joka oli
-veturitallin esimies. Hän meni Pecqueuxin kanssa sinne, ikäänkuin
-olisi hän tuntenut huvittelemisen tarvetta ja peljännyt olla koko
-iltaa yksinään.
-
-Vieläpä kun Pecqueux katosi, lähteäkseen seikkailuillensa
-merimieskapakoihin, meni hän Philomènen luo, antoi hänelle jonkun
-tervehdyksen perillevietäväksi ja istuutui eikä lähtenyt pois.
-Ja Philomène, joka oli sekaantunut heidän rakkausjuttuunsa, tuli
-vähitellen liikutetuksi, sillä siihen asti oli hän tuntenut
-ainoastaan raakoja rakastajoita. Jacquesin pienet, hienot kädet
-ja koulutettu käytöstapansa, hänen surumielisyytensä ja lempeä
-ulkomuotonsa olivat hänelle kuin tuntemattomia herkkuja. Pecqueuxissa
-oli nykyään enimmäkseen juopumusta ja raakuutta, jota vastoin,
-kun hän vei hienon tervehdyksen veturikuljettajalta alipäällikön
-vaimolle, hän omastakin puolestaan tunsi kielletyn hedelmän
-herkullista makua. Kerran hän ilmaisi omia salaisuuksiaan ja moitti
-lämmittäjää, jonka hän väitti olevan hyvin pahansisuinen huolimatta
-hymyilevästä ulkomuodostaan ja juovuksissa ollessaan voivan tehdä
-jonkun ruman kepposen. Jacques huomasi, että Philomène hoiti enemmän
-ruumistaan ja ulkomuotoaan, joi vähemmän ja piti kodin siistimpänä.
-
-Hänen, veljensä, Sauvagnat, oli eräänä iltana kuullut miesääntä ja
-silloin syöksynyt sisään kurittaakseen sisartaan, mutta nähdessään
-kuka tämän kanssa jutteli, oli hän tarjonut Jacquesille pullon
-cideriä. Jacques näytti viihtyvän täällä hyvin, kun hänet otettiin
-hyvin vastaan, ja hän tunsi parantuneensa kuumepuistatuksistaan.
-Philomène alkoi myös osoittaa yhä vilkkaampaa ystävyyttä Séverineä
-kohtaan ja ahdisti rouva Lebleuta, jota hän alituisesti nimitti
-vanhaksi noidaksi.
-
-Eräänä yönä, kun hän tapasi nuo molemmat rakastavaiset pienen
-puutarhansa takana, meni hän heidän seurassaan pimeässä vajan luo,
-johon he tavallisesti piiloutuivat.
-
--- Te olette todellakin liian kiltti. Koska huoneusto on teidän, niin
-minä, jos olisin teidän sijassanne, laahaisin hänet tukasta ulos.
-Älkää antako perään.
-
-Mutta Jacques ei harrastanut mitään riitelyä.
-
--- Ei, herra Dabadie on puuttunut asiaan ja paras on odottaa, kunnes
-se käy säädyllisellä tavalla.
-
--- Ennen kuukauden loppua, selitti Séverine, olen makaava hänen
-huoneessaan, ja silloin voimme me tavata toisemme milloin tahansa.
-
-Vaikka oli pimeä, tunsi Philomène, kuinka Séverine tätä toivomusta
-lausuessaan hellästi likisti rakastajansa käsivartta. Ja kun hän
-erosi heistä mennäkseen kotiinsa, pysähtyi hän varjon salaamana
-kolmenkymmenen askeleen päähän siitä ja kääntyi ympäri. Hän tunsi
-syvää mielenliikutusta, ajatellessaan heidän olevan yhdessä. Mutta
-hän ei kuitenkaan ollut kade, vaan tunsi itsetiedotonta tarvetta
-rakastaa ja olla rakastettu samalla tavalla.
-
-Jacques kävi päivä päivältä yhä synkemmäksi. Kaksi kertaa hän keksi
-tekosyitä, ollakseen tapaamatta Séverineä ja viipyi toisinaan
-Sauvagnatien luona, karttaakseen häntä. Hän oli kuitenkin yhä
-edelleenkin rakastunut häneen alati lisääntynein intohimoin. Mutta
-kun Séverine sulki hänet syliinsä, valtasi hänet uudelleen hänen
-kamala kärsimyksensä ja häntä pyörrytti, niin että hän vapautti
-itsensä pian, kauhusta jähmettyneenä sen johdosta, ett'ei enään
-voinut hillitä itseään, kun villipeto hänessä seisoi valmiina
-puremaan. Hän koetti uuvuttaa itsensä pitkillä matkoilla, pyysi
-ylimääräistä työtä ja saattoi seisoa yhtämittaa kaksitoista tuntia
-veturissansa, ruumis täristysten ruhjomana ja keuhkot tuulen
-kuivaamina.
-
-Hänen tovereillaan oli tapana moittia kovaa ammattiansa, joka
-kahdessakymmenessä vuodessa vei miehen manalle. Mutta hän olisi
-tahtonut sen tapahtuvan heti, hän ei voinut koskaan tarpeeksi uupua
-ja tunsi olevansa onnellinen ainoastaan kiitäessään Lisonissa
-eteenpäin, ajattelematta enempää, enään näkemättä muuta kuin
-annettuja merkkejä. Perille päästäessä oli hän niin menehtynyt
-väsymyksestä, ett'ei edes malttanut puhdistautua. Mutta heräämisen
-mukana palasi sama tuskallinen päähänpisto.
-
-Hän oli samaten koettanut saada takaisin hellyytensä Lisonia
-kohtaan ja käytti uudelleen useampia tunteja tehdäkseen sen
-hienoksi ja puhtaaksi ja vaati, että Pecqueux panisi teräksen
-heloittamaan hopean lailla. Tarkastajat, jotka matkan varrella
-nousivat veturiin, onnittelivat häntä sen johdosta, että hän oli
-saanut noin oivallisen veturin. Mutta hän pudisti päätään ja
-pysyi tyytymättömänä, sillä hän tiesi hyvin, että luminietoksissa
-tapahtuneen viivytyksen jälkeen ei hänen veturinsa enään ollut
-yhtä hyvässä kunnossa kuin ennen. Korjattaessa oli sen sielu
-epäilemättä vahingoittunut, se oli kadottanut elämän salaperäisen
-tasapainon, mikä sattumalta riippui korjauksesta. Hän kärsi siitä ja
-suri niin katkerasti tätä veturin huonontumista, että hän vaivasi
-esimiehiänsä järjettömillä valituksilla ja pyysi tarpeettomia
-korjauksia ja keksi suoritettavaksi mahdottomia parannuksia. Hän sai
-kieltävän vastauksen ja kävi yhä synkemmäksi, vakuutettu kun oli
-siitä että Lison oli kovasti sairas ja ett'ei sillä tämän jälkeen
-voitaisi mitään oikein hyvin tehdä. Hän tuli alakuloiseksi; mitä
-hyödyttikään rakastaa, koska hän kuoletti kaikki, mitä rakasti? Ja
-kun hän tuli rakastajattarensa luo, oli hän täynnänsä epätoivoista
-rakkaudenraivoansa, jota eivät suru eikä väsymys voineet tukahuttaa.
-
-Séverine oli huomannut hänen muuttumisensa ja oli myös murheellinen,
-koska hän luuli, että se tapahtui hänen takiansa ja että tieto
-murhasta teki hänet synkkämieliseksi. Nähdessään, kuinka hän vapisi
-hänen sylissään ja kiivaasti karttoi hänen suudelmiansa, kysyi hän
-itseltänsä, eikö se johtunut siitä että hän muisti, mitä hän oli
-kertonut ja hän sen kautta herättänyt hänessä inhoa. Hän ei koskaan
-uskaltanut palauttaa keskustelua näihin aineisiin. Hän katui,
-että oli milloinkaan niistä puhunut ja ihmetteli sitä, että hänen
-tunnustuksensa oli tunkeutunut esiin. Hän ei enään muistanut niin
-kauvan tuntemaansa tarvetta tehdä hänet uskotukseen, ja tunsi nyt
-tyydytystä siitä, että hän oli osallinen hänen salaisuuteensa. Ja hän
-rakasti häntä ja himosi häntä varmaankin vielä enemmän, sen jälkeen
-kun hän ei enään ollut tietämätön mistään. Hänen intohimonsa oli
-ääretön, nainen oli vihdoinkin herännyt, hän oli luotu ainoastaan
-hyväilyä varten, ainoastaan ja yksinomaan rakastajattareksi, ilman
-mitään äidillisiä vaistoja. Jacques oli nykyään hänen elämänsä, ja
-lempeine, passiivisine luonteineen olisi hän tahtonut kissan tavoin
-maata hänen polvellaan aamusta iltaan.
-
-Ainoa, mikä hänellä oli jäljellä tuosta kauheasta murhatapahtumasta,
-oli ihmetys siitä, että hän oli siihen sekaantunut! Siitä oli
-niin kauvan että hän hymyili sille eikä edes olisi ollut vihainen
-miehelleen, ellei tämä olisi häntä häirinnyt. Mutta hänen inhonsa
-häntä kohtaan kasvoi samassa määrässä kuin hänen intohimonsa, hänen
-mielitekonsa tuohon toiseen lisääntyi. Nyt, kun tuo toinen tiesi ja
-oli julistanut hänet syyttömäksi, oli hän hänen hallitsijansa, jota
-hän seuraisi ja joka saattoi määrätä hänestä kuten omaisuudestansa.
-Hän oli saanut häneltä hänen valokuvansa ja hän vei sen mukanaan
-vuoteeseen, kun hän meni levolle ja nukkui muotokuva suutaan vasten,
-itse perin onnettomana, nähdessään hänet onnettomana, ja onnistumatta
-oikein arvaamaan, minkä vuoksi hän siten kärsi.
-
-Heidän tapaamisensa jatkuivat tällä välin ulkosalla heidän
-odottaessaan voivansa rauhassa ja levossa tavata toisensa Séverinen
-luona tuossa vasta hankitussa asunnossa. Talvi lähestyi loppuaan
-ja helmikuu oli hyvin leuto. He pitensivät kävelyretkiään ja
-kuljeskelivat tuntikausia asemaan kuuluvilla rakentamattomilla
-alueilla; sillä Jacques karttoi pysähtymistä ja kun Séverine nojautui
-hänen olkapäähänsä, jolloin hänen oli pakko istuutua, tahtoi hän sen
-tapahtuvan pimeässä, peljäten tappavansa hänet, jos saisi nähdä hänen
-paljasta ruumistansa. Niin kauvan kun hän ei sitä tekisi, voisi hän
-kenties vastustaa murhaamishaluansa. Pariisissa, jonne hän meni hänen
-kanssaan joka perjantai, veti hän akkunaverhot huolellisesti eteen,
-ilmoittaen päivänvalon itseään häiritsevän.
-
-Nykyään läksi hän tälle joka viikko uusiintuvalle matkalle edes
-antamatta miehellensä mitään selitystä. Naapureille käytti hän vanhaa
-tekosyytään, kolotusta polvessa, mutta hän sanoi sitäpaitsi käyvänsä
-tervehtimässä vanhaa imettäjäänsä, Victoire eukkoa, joka vielä makasi
-sairashuoneessa. Molemmille oli tästä matkasta suurta huvitusta,
-Jacques seurasi silloin hyvin tarkkaavaisesti veturin kulkua ja
-Séverine oli ihastuksissaan, nähdessään hänet vähemmän synkeänä,
-tunsipa hauskuutta itse matkastakin, vaikka alkoikin osata ulkoa
-pienimmätkin kukkulat, pienimmätkin lehdot tien varrella.
-
-Havresta Mottevilleen oli istutettujen omenapuuaitojen katkaisemia
-niittyjä ja ketoja, mutta sen jälkeen aina Roueniin saakka oli
-seutu epätasaista ja autiota. Rouenin toisella puolella kaarteli
-Seine ja rata kulki joen yli Sottevillen, Oisselin ja Pont-de
-l'Archen luona; sitten näkyi joki taas, lakkaamatta virraten
-eteenpäin leveänä ja suurena noiden laajojen kenttien lomitse.
-Guillonin jälkeen oli se alati matkassa; se juoksi vasemmalla
-puolella hitaasti eteenpäin matalien rantojensa välitse, joita
-poppelit ja pajut reunustivat. Rata kulki pitkin erästä kukkulaa
-ja erosi joesta Bonniéresissa ainoastaan yht'äkkiä yhtyäkseen
-siihen Rosnyn luona Rolleboise-tunnelista päästyä. Seine oli kuin
-ystävällinen matkatoveri. Vielä kolme kertaa kuljettiin sen ohi,
-ennen kun päästiin perille. Siinä oli Nantes kirkontorneineen
-puiden välissä, Triel vaaleine kipsilouhimoineen, Poissy, jonka
-rata leikkasi keskeltä kahtia, Saint-Germanin metsän vihreät
-muurit, liljojen runsaasti verhoamat vieremät Colombesin luona, ja
-lopuksi itse Pariisi, jota oli kauvan aavistettu ja joka oli nähty
-Pont d'Asnieresista, etäällä olevine riemukaarineen, joka kohousi
-likaisten rakennusten ja tehtaiden lukuisain savupiippujen yli.
-Veturi tunkeutui nyt Batignolles-tunneliin ja kohta sen jälkeen
-oltiin meluisalla ratapihalla.
-
-Iltaan saakka he olivat vapaudessaan ja kuuluivat toisillensa.
-Paluumatkalla oli pimeä ja silmät ummessa Séverine uudelleen nautti
-onnestansa. Mutta joka kerta kun hän kulki Croix-de-Maufrasin ohi,
-tapahtuipa se sitten aamulla taikka illalla, pisti hän päänsä ulos
-ja katsoi salaa, näyttäytymättä, koska oli varma siitä, että tapasi
-Floren seisomassa portin edessä, tehden kunniaa kotelossaan olevalla
-lipulla ja tarkastellen junaa tulisilla katseillaan.
-
-Sen jälkeen kun Flore lumipyrypäivänä oli nähnyt heidän suutelevan
-toisiaan, oli Jacques varoittanut Séverineä. Hän ei ollut epävarma
-siitä hurjasta, lapsellisesta intohimosta, jota Flore oli tuntenut
-häneen lapsuudesta pitäin, ja hänestä tuntui siltä, että tyttö oli
-mustasukkainen ja että hänen lemmenkateudessaan piili miehekäs
-tarmo, irtipäästetty, murhanhaluinen viha... Toiselta puolen lienee
-hän tuntenut liian paljon, sillä Jacques muisti hänen viittailunsa
-presidentin suhteesta erääseen nuoreen tyttöön, jota ei kukaan
-epäillyt ja jonka hän sitten oli naittanut. Jos hän tiesi tämän, niin
-hän varmaankin epäili, kuka oli rikoksen tehnyt, ja varmaankin hän
-sekä puhuisi että kirjottaisi siitä ja kostaisi ilmiannolla.
-
-Mutta päivät ja viikot kuluivat, ilman että mitään tapahtui ja
-hän tapasi hänet vain alati paikallaan radan varrella. Niin pian
-kun hän pitkän matkan päästä huomasi hänen veturinsa, tunsi hän,
-että tytön palavat silmät häntä seurasivat. Hänen katseensa näki
-hänet savusta huolimatta, ripustautui kiinni häneen ja seurasi
-häntä salamankaltaisesta nopeudesta huolimatta pyöräin pauhatessa,
-ja samaan aikaan tutkittiin, tarkastettiin ja koeteltiin juna
-ensimmäisestä viimeiseen vaunuun. Joka perjantai huomasi hän silloin
-aina hänet, kilpailijan, jonka hän tiesi olevan junassa mukana.
-Siitä ei ollut apua, että tuo toinen, joka tunsi vastustamatonta
-kurkistelemisen tarvetta, vaikka miten vähän olisi päätään esiin
-pistänyt; hänet nähtiin kuitenkin ja molempain katseet risteilivät
-kuin miekkain terät. Eteenpäin rientävä juna oli jo poissa ja
-hän seisoi siinä yksinään jäljellä kykenemättä sitä seuraamaan
-ja raivoissaan onnesta, minkä se vei mukanaan pois. Flore näytti
-kasvavan, joka matkallaan huomasi Jacques hänen olevan yhä suurempi,
-ja nyttemmin levotonna siitä, ett'ei hän tehnyt mitään, kysyi mies
-itseltänsä mitä hän mielessänsä hautoikaan, tuo suuri, tumma tyttö,
-jonka liikkumatonta vartaloa hän ei voinut karttaa näkemästä.
-
-Myöskin eräs virkamies nykyään vaivasi Séverineä ja Jacquesia,
-nimittäin ylikooduktööri Henri Dauvergne. Hän kulki juuri
-perjantain junassa ja osoitti silloin Séverinelle huomiota,
-joka tuli varsin sopimattomaan aikaan. Hän oli huomannut hänen
-yhteytensä veturinkuljettajan kanssa ja luulotteli itseään,
-että hänenkin vuoronsa kentiesi tulisi. Kun juna läksi Havresta
-niinä aamuina, joina Roubaud oli virantoimituksessa, virnuili
-hän sille ilmeiselle huomiolle, jota Henri osoitti Séverinelle;
-tämä varasi hänelle kokonaisen vaununosaston, vei hänet sinne ja
-tutki lämpöjohdon. Eräänä päivänä Jacques, joka edelleen jutteli
-tyyneesti ja rauhallisesti Roubaudin kanssa, iski tälle silmää
-osoittaakseen hänelle nuoren Henrin kohteliaisuutta ja ikäänkuin
-kysyäkseen häneltä, suvaitsiko hän sitä. Mutta kun Roubaud riiteli
-vaimonsa kanssa, syytti hän häntä häikäilemättä noiden molempien
-rakastajattareksi. Séverine luuli erääseen aikaan, että Jacqueskin
-uskoi niin, ja että juuri se saattoi hänet synkkämieliseksi. Itku- ja
-nyyhkytyskohtauksen vallassa vakuutti hän olevansa viaton ja pyysi
-häntä tappamaan hänet, jos hän olisi hänelle uskoton. Jacques kävi
-silloin hyvin kalpeaksi, mutta koetti laskea leikkiä, suuteli häntä
-ja vastasi tietävänsä hänen olevan kunniallinen ja toivovansa, ett'ei
-hän koskaan tulisi ottamaan ketään hengiltä.
-
-Maaliskuun ensimäiset illat olivat niin ikävät, että heidän täytyi
-keskeyttää kohtaamisensa, ja Pariisin-matkat lyhyine vapauksineen
-eivät enään olleet kylliksi Séverinelle. Hänessä kasvoi tarve saada
-Jacques itsellensä, kokonaan itsellensä, olla yhdessä hänen kanssaan
-päivät ja yöt, ilman että he koskaan jättäisivät toisiansa. Hänen
-inhonsa mieheensä kävi yhä suuremmaksi, hänen pelkkä läsnäolonsa sai
-hänet sairaalloiseen, sietämättömään ärtymykseen. Niin sopuisa ja
-taipuisa kuin hän muuten olikin, joutui hän suunniltaan kohta kun
-tuli kysymys hänestä ja tiuskahti pienimmästäkin esteestä, minkä mies
-pani hänen tahtoaan vastaan. Silloin näytti siltä, kuin olisi hänen
-mustien hiustensa varjo levittänyt tummaa varjoa hänen kirkkaiden,
-vaaleansinisten silmiensä yli.
-
-Hän hurjistui, syytti miestään siitä, että tämä oli siinä määrin
-tuhonnut hänen olemassaolonsa, että nyt oli muka mahdoton elää hänen
-rinnallaan. Eikö se ollut hän, joka oli kaiken tämän aiheuttanut?
-Eikö se ollut hänen vikansa, että heidän yhdyselämänsä oli
-tuhoutunut, että hänellä oli rakastaja? Miehen typerä tyyneys, se
-välinpitämätön katse, jolla hän vastasi hänen katkeruuteensa, hänen
-pyöreä selkänsä ja suuri mahansa, koko tuo sienimäinen lihakasa,
-johon ei mikään näyttänyt vaikuttavan, kaikki tämä teki hänet
-lopulta niin katkeroituneeksi, että hän suorastaan kärsi siitä.
-Hän ei nykyjään muuta ajatellut kuin eroamista, lähtemistä pois
-hänen luotaan ja elämän alottamista uudelleen jossakin muualla. Oi,
-alkaa uudestaan, laittaa etenkin niin, ett'ei ollutta enään olisi
-olemassa, alottaa elämä sellaisena kuin se oli, ennen kun kaikki nämä
-iljettäväisyydet olivat alkaneet, tulla samallaiseksi kuin hän oli
-viidentoista vuotiaana, rakastua ja olla rakastettu kuten hän silloin
-uneksi elämästä!
-
-Viikon ajan hautoi hän pakosuunnitelmaa: hän matkustaisi Jacquesin
-kanssa, he piiloutuisivat Belgiaan ja asettuisivat sinne asumaan
-nuorena, työteliäänä pariskuntana. Mutta hän ei puhunut edes
-hänenkään kanssaan siitä, sellaiselle olisi heti esiintynyt
-esteitä; he joutuisivat hyvin säännöttömään asemaan johon liittyisi
-alituista levottomuutta, ja kaikkein ikävintä oli antaa miehen
-pitää omaisuus, rahat ja Croix-de-Maufras. He olivat näet tehneet
-keskinäisen testamentin, ja hän oli sen kautta miehensä vallassa ja
-tämän laillinen holhousvalta sitoi hänen kätensä. Mieluummin kuin
-matkustaisi ja luopuisi ainoastakaan sousta, kuolisi hän siellä.
-Eräänä päivänä kun mies tuli kotiin ja kertoi, että hän, mennessään
-erään veturin ohi oli tuntenut puskimen hipaisevan kyynärpäätään,
-tuli hän ajatelleeksi, että jos mies kuolisi niin hän pääsisi
-vapaaksi. Hän tuijotti häneen suurilla silmillään: miksi ei mies voisi
-kuolla, koska hän ei enään pitänyt hänestä ja hän oli vaivana ja
-vastuksena kaikille?
-
-Sen jälkeen saivat Séverinen unelmat toisen suunnan. Roubaud
-oli tapaturmaisesti kuollut ja hän matkusti Jacquesin kanssa
-Amerikaan. Mutta sitä ennen olivat he menneet naimisiin, myyneet
-Croix-de-Maufrasin ja muuttaneet koko omaisuuden rahaksi. He
-eivät jättäneet jälkeensä mitään pelon syytä. Jos he lähtisivät
-isänmaastaan, olisi se uudestisyntymistä toistensa syliin. Siellä
-kaukana ei olisi jäljellä mitään siitä, jonka hän tahtoi unhoittaa,
-hän voisi luulla elämän alkaneen uudelleen. Koska hän oli onnen
-suhteen pettynyt, niin koettaisi hän uudelleen ja alusta alkaen
-onneansa. Jacques saisi kyllä jonkin toimen, ja hän yrittäisi
-jotakin; he voisivat koota omaisuuden, epäilemättä saisivat he lapsia
-ja silloin alkaisi uusi olemassaolo työssä ja onnessa.
-
-Ollessaan yksin aamusin vuoteessa, päivisin koruompeluksen
-ääressä, hän kokonaan antautui tämän mielikuvansa valtaan, teki
-muutoksia ja lisäyksiä ja uskoi lopulta elävänsä pelkän riemun ja
-menestyksen elämää. Hän, joka muuten meni harvoin ulos, sai nyt
-intohimokseen katsella postihöyryjen lähtöä: hän meni satamiin ja
-seurasi höyrylaivan savua, kunnes se katosi meren usvien joukkoon;
-hän kohdistautui, luuli seisovansa kannella Jacquesin rinnalla ja
-olevansa jo kaukana Ranskasta matkalla uneksittuun paratiisiin.
-
-Eräänä iltana maaliskuun keskivaiheilla, kun Jacques oli rohjennut
-mennä hänen luokseen, kertoi hän, että junassa oli ollut mukana eräs
-hänen vanhoista koulutovereistaan, joka nyt oli matkalla New-Yorkiin,
-toteuttamaan muuatta uutta keksintöä, nappien valmistuskonetta; ja
-kun tämä tarvitsi yhtiömiestä, oli hän tarjoutunut ottamaan hänet
-mukaansa: Ah, se olisi oiva liikeyritys, jossa ei tarvittaisi
-suurempaa osuusmaksua kuin vajaat kolmekymmentä tuhatta frangia,
-ja josta ehkä voisi ansaita miljoonia. Hän sanoi tämän ainoastaan
-puhuaksensa jotakin ja lisäsi sitäpaitsi, että hän luonnollisesti oli
-vastannut tarjoukseen kieltävästi. Mutta se oli sentään ikävää, sillä
-kovaa oli olla pakotettu luopumaan onnesta, kun se tarjoutui.
-
-Séverine kuunteli hänen puhettaan ilmeettömin katsein. Eikö siinä
-olisi hänen unensa toteutettuna?
-
--- Ah, mutisi hän vihdoin, me läksisimme huomen aamulla...
-
-Jacques katsahti hämmästyneenä ylös.
-
--- Mitenkä niin, lähtisimmekö me?
-
--- Lähtisimme, jos hän olisi kuollut.
-
-Séverine ei maininnut Roubaudin nimeä, osoitti häntä vain
-nyökkäyksellä. Mutta Jacques ymmärsi ja teki epämääräisen liikkeen
-vastatakseen, että mies valitettavasti ei ollut kuollut.
-
--- Me läksisimme, toisti Séverine hiljaa ja syvällä äänellä.
-Tulisimme tuolla kaukana niin onnellisiksi. Minä voisin saada
-kolmekymmentä tuhatta frangia myymällä tuon tilan ja sittenkin jäisi
-vielä jotakin meidän asuttumistamme varten... Sinä tekisit rahat
-voittoatuottaviksi ja minä järjestäisin pienen kodin meitä itseämme
-ja rakkauttamme varten... Oi, kuinka se olisi onnellista!
-
-Ja hän lisäsi aivan hiljaa:
-
--- Loitolla kaikista muistoista, uusi elämä edessämme!
-
-Jacquesin valtasi suuri hellyys, he puristivat vaistomaisesti
-toistensa käsiä, eikä kumpikaan sanonut enempää, molemmat tämän
-toiveen hurmaamina. Séverine myöhemmin katkaisi äänettömyyden.
-
--- Sinun pitäisi kuitenkin etsiä ystäväsi uudelleen käsiisi, ennen
-kun hän matkustaa, ja pyytää häntä olemaan hankkimatta itselleen
-ketään toista yhtiömiestä, ilmoittamatta siitä sinulle.
-
-Jacques hämmästyi jälleen.
-
--- Miksikä niin?
-
--- Niin, eihän tiedä, mitä voi tapahtua. Äskettäin se oli veturi
-kysymyksessä, olisi tarvittu vain sekunti myöhempään, niin minä
-olisin ollut vapaa!... Voihan sitä aamulla olla hengissä ja illalla
-maata kuolleena.
-
-Hän tarkasteli häntä ja toisti:
-
--- Oh, jospa hän olisi kuollut!
-
--- Ethän kai tahtone, että minä ottaisin hänet hengiltä? kysyi
-Jacques ja koetti hymyillä.
-
-Hän uudisti kieltävän vastauksensa kolmasti, mutta hänen silmänsä,
-hänen lempeät naisensilmänsä sanoivat "kyllä", hänen intohimonsa
-teki hänet säälimättömän julmaksi. Koska hän oli tappanut toisen,
-niin miksi ei häntä voitaisi surmata? Tämä ajatus tunkeutui häneen
-johtopäätöksenä, välttämättömänä loppuna. Yksinkertaisin asia
-maailmassa olisi ottaa hänet hengiltä ja sitten matkustaa tiehensä.
-Kun hän olisi kuollut, olisi kaikki ohi ja hän voisi alottaa kaikki
-uudestaan. Hän ei enään katsonut muuta ratkaisua mahdolliseksi, hänen
-päätöksensä oli peruuttamaton, vaikka hän vienosti väristen yhä
-edelleenkin sanoi "ei", koska hänellä ei ollut rohkeutta tunnustaa
-väkivaltaisuuttansa.
-
-Jacques, joka seisoi ruokakaappiin nojautuneena, tavoitteli edelleen
-hymyilyä. Hän huomasi veitsen, joka oli siellä.
-
--- Sinun pitänee antaa minulle veitsi, jos tahdot, että otan hänet
-hengiltä... Onhan minulla jo kello, niin että saan pienen museon.
-
-Hän nauraa hohotti, mutta Séverine vastasi vakavasti:
-
--- Ota veitsi.
-
-Ja sitten kun Jacques oli pistänyt sen taskuunsa, ikäänkuin ajaakseen
-pilan päähän saakka, suuteli hän häntä.
-
--- Hyvää yötä nyt. Minä etsin heti ystäväni ja pyydän häntä
-odottamaan... Ellei lauvantaina sada, niin etsi minut Sauvagnatin
-talon takaa. Siitä on sovittu vai kuinka?... Ja ole tyyni, me emme
-ota ketään hengiltä, me vain laskemme leikkiä.
-
-Vaikka oli myöhäinen, meni Jacques nyt alas satamaan etsimään
-hotellista toveria, jonka oli määrä matkustaa pois seuraavana
-päivänä. Hän puhui hänelle toiveista mahdollisesti saada periä ja
-pyysi neljäntoista päivän lykkäytystä, ennen kun antaisi hänelle
-varman vastauksen. Kulkiessaan suuria, mustia lehtokujia pitkin
-takaisin asemalle, ajatteli hän, mitä oli tehnyt ja ihmetteli sitä.
-Oliko hän siis päättänyt surmata Roubaudin, koska hänellä jo oli
-hallussaan hänen vaimonsa ja rahansa? Ei, hän ei suinkaan ollut
-päättänyt mitään, ja hän kyllä myös ryhtyisi varokeinoihin siinä
-tapauksessa, että tekisi sellaisen päätöksen. Mutta nyt astui esiin
-muisto Séverinestä ja hänen kuumasta kädenpuristuksestaan ja hänen
-lujasta katseestaan, joka sanoi "kyllä", hänen suunsa sanoessa "ei".
-Ilmeisesti tahtoi hän, että Jacques ottaisi Roubaudin hengiltä. Hän
-kävi sangen levottomaksi. Mitä pitäisi hänen tekemän?
-
-Palattuaan Rue François-Mazelinelle ja laskeuduttuaan levolle
-kuorsaavan Pecqueuxin läheisyyteen, ei Jacques voinut nukkua. Vastoin
-hänen tahtoaan työskentelivät hänen aivonsa tässä murha-ajatuksessa,
-suunnittelemassa murhanäytelmää, jota hän mietti ja harkitsi sen
-etäisimpiin seurauksiin saakka. Hän etsi ja punnitsi syitä myöten
-ja vastaan. Kun hän mietiskeli kylmästi ja ilman kuumetta, puhuivat
-kaikki syyt myöten. Eikö Roubaud ollut ainoa este heidän onnellensa?
-Jos hän olisi kuollut, voisi hän naida Séverinen, eikä hän salannut
-itseltänsä jumaloivansa häntä. Silloin omistaisi hän hänet kokonaan
-ja ainiaaksi. Olisihan siinä sitäpaitsi rahoja, koko omaisuus.
-Hän luopuisi rasittavasta ammatistaan ja tulisi vuorostaan omaksi
-herrakseen tuossa Amerikassa, josta hän oli kuullut toveriensa
-puhuvan maana, missä mekanikot kokoilivat kultaa lapioilla. Ikäänkuin
-unessa esiintyi hänelle nyt kuva hänen uudesta elämästään tuolla
-kaukana: vaimo, jota hän intohimoisesti rakasti, nopeasti kootut
-miljoonat, rento elämä, rajaton kunnianhimo, kaikki mitä hän tahtoi.
-Ja tämän unelman toteuttamiseksi oli tarpeen ainoastaan yksi liike,
-ainoastaan erään ihmisen toimittaminen pois tieltä, niinkuin
-poljetaan alas eläin, kasvi, joka kävellessä on haitaksi. Hän ei
-enään ollut edes miellyttävä, tuo mies, joka nyt oli lihava ja
-raskas ja kokonaan hupeni tyhmään pelihimoonsa, joka hävitti hänen
-kaiken entisen tarmokkuutensa. Minkä vuoksi häntä säästettäisiin? Ei
-kerrassaan mikään puhunut hänen eduksensa. Kaikki tuomitsi hänet,
-koska vastaukseksi joka kysymykseen tuli, että toisten etu vaati
-hänen kuolemataan. Epäröiminen olisi hassua ja pelkurimaista.
-
-Mutta Jacques, jonka selkää poltti, ja joka oli laskeutunut
-vatsallensa, kääntyi ympäri ja hypähti ylös. Eräs ajatus, joka tähän
-saakka oli väikkynyt hänen mielessään varsin epämääräisenä, kiusasi
-häntä nyt niin ankarasti, että tuntui siltä, kuin olisi jokin terävä
-esine porattu hänen aivoihinsa. Hän, joka lapsuudesta asti oli
-halunnut tappaa jonkun, ja jota kauhistus tämän päähänpiston johdosta
-oli kiduttanut, miksi ei hän siis surmaisi Roubaudia? Kentiesi voisi
-hän, valitsemalla tämän uhrin, ainiaaksi tyydyttää murhaamishimonsa,
-ja sillä tapaa hän ei ainoastaan tekisi hyvää kauppaa, vaan myös
-sitäpaitsi parantuisi. Parantuisi, herra Jumala! Ei enään tuntisi
-noita verenjanoisia pöyristyksiä, voisi omistaa Séverinen, ilman
-että vanha hurjuus hänessä heräisi. Kylmä hiki tihkui esiin, hän
-näki seisovansa veitsi kädessään ja työntävän sen Roubaudin kaulaan,
-kuten tämä oli tehnyt presidentille, ja tuntevansa tyydytystä ja
-kylläisyyttä sitä mukaa kuin veri poreilisi hänen käsiensä lomitse.
-Hän tappaisi hänet, se oli hänen päätöksensä, koska siinä olisi hänen
-pelastuksensa ja jumaloidun vaimon ja omaisuuden saanti. Jos hänen
-pitäisi tappaa joku, niin olisi se tämä joka hänen pitäisi surmata,
-hän tietäisi ainakin silloin, mitä hän tekisi ja siinä olisi järkeä
-ja logiikkaa ja hyötyä.
-
-Kun Jacques oli tehnyt tämän päätöksen, oli kello juuri lyönyt
-kolme ja hän koetti nukkua. Hän oli jo vaipunut tajuttomuuteen, kun
-hän syvästi liikutettuna nousi pystyyn vuoteessa. Herra Jumala,
-oliko hänellä sitten oikeus ottaa tämä mies hengiltä? Kun häntä
-vaivasi kärpänen, löi hän sen kuoliaaksi, ja kerran kun kissa oli
-sotkeutunut hänen jalkoihinsa, oli hän, tosin tahtomattaan, potkulla
-murskannut sen jäsenet. Mutta tämä ihminen, hänen kaltaisensa!
-Hänen täytyi uudistaa koko tuumailunsa todistaakseen oikeutensa
-tuon murhan tekemiseen, sen oikeuden, mikä on väkevämmillä, joita
-heikommat vaivaavat ja jotka sen vuoksi hävittävät ne. Nyt rakasti
-häntä toisen vaimo, ja tämä itse tahtoi päästä vapaaksi voidakseen
-tulla naimisiin hänen kanssaan ja antaa hänelle omaisuutensa. Hän
-ainoastaan laittaisi esteen aivan yksinkertaisesti pois tieltään. Jos
-kaksi sutta kohtaa toisensa metsässä ja naarassusi on läsnä, eikö
-voimakkaampi susi silloin vapauta itseään tuosta toisesta? Ja eikö
-alkuaikoina, jolloin ihmiset susien tavoin turvautuivat luoliin,
-himoittu nainen kuulunut joukosta sille, joka kykeni voittamaan hänet
-itselleen kilpakosijainsa veressä? Koska se oli elämän laki, oli sitä
-kaiketi noudatettava, välittämättä yhteiselämän vuoksi myöhemmin
-keksityistä verukkeista.
-
-Vähitellen näytti hänestä hänen oikeutensa ehdottomalta, hän tunsi
-koko päättäväisyytensä palaavan, jo seuraavana päivänä hän valitsisi
-ajan ja paikan ja valmistelisi toimeenpanoa. Epäilemättä olisi paras
-pistää Roubaud kuoliaaksi hänen yöllä kierrellessään asema-alueella,
-jotta ihmiset voisivat luulla maankiertäjien hänet murhanneen. Hän
-tiesi hyvän paikan hiilikasojen takana. Kunpa voisi houkutella
-hänet sinne! Vaikka hän koetti nukkua, järjesti hän nyt koko
-murhakohtauksen, pohti, mihin asettuisi ja kuinka iskisi, kaataakseen
-hänet kuoliaana maahan.
-
-Mutta hänen syventyessään pienimpiin erikoisseikkoihin, palasi
-hiljaa ja vastustamattomana hänen vastenmielisyytensä. Hänessä oli
-jotakin, mikä pani sitä vastaan ja sai hänen verensä kuohuksiin.
-Ei, ei, hän ei iskisi. Se tuntui hänestä nyt niin vastenmieliseltä,
-niin toimeensaamattomalta, niin mahdottomalta. Hänessä nousi sitä
-vastaan sivistysihminen, hänen saamansa kasvatus, se, minkä perityt
-mielipiteet hiljaa ja hävittämättömästi olivat rakentaneet. Hän oli
-äidinmaidon mukana imenyt menneiltä sukupolvilta, ett'ei saa tappaa!
-hänen hienostuneet aivonsa olivat täynnä epäilyksiä ja inhoten
-hylkäsivät murha-ajatuksen, heti kun ne alkoivat sitä harkita. Niin,
-toinen asia olisi tappaa, jos siihen kannustaisi himo, kuohahtava
-intohimo! Mutta tappaa tarkoituksella, harkiten ja itsekkäisyydestä,
-ei, sitä ei hän milloinkaan voisi!
-
-Päivä alkoi sarastaa, kun Jacquesin onnistui hiukan nukahtaa, mutta
-uni oli niin kevyt, että hänessä tapahtui sotkuinen väittely tuosta
-inhoittavasta kysymyksestä. Seuraavista päivistä tuli tuskallisimmat
-hänen elämässään. Hän karttoi Séverineä, ja peljäten hänen silmiään,
-lähetti hän hänelle terveisiä, ett'ei hän voisi tulla tapaamaan
-lauvantaina.
-
-Mutta maanantaina ei hän voinut päästä häntä jälleen kohtaamasta, ja
-kuten hän oli peljännyt, täyttivät hänen suuret sinisilmänsä, nuo
-niin lempeät, niin suloiset, hänet tuskalla. Séverine ei puhunut
-siitä, ei eleellä, ei sanallakaan kehoittanut häntä.
-
-Mutta silmät olivat täynnä tätä asiaa, ne kysyivät häneltä,
-ne rukoilivat sitä. Hän ei tietänyt, miten pääsisi siitä
-kärsimättömyydestä ja nuhteesta, minkä hän luki niistä; hän näki ne
-alati kiinnitettynä häneen ihmetyksen ilmein siitä, että hän saattoi
-epäröidä olla onnellinen. Lähtiessään hänen luotaan, sulki Jacques
-hänet kiivaasti syliinsä saadakseen hänet ymmärtämään, että hän oli
-tehnyt päätöksensä. Hän oli sen todellakin tehnyt ja pysyi siinä aina
-rappusten alapäähän saakka, mutta sitten hänen omatuntonsa epäilykset
-palasivat. Kun hän näki hänet jälleen kaksi päivää myöhemmin, oli
-hänellä samallainen outo kalpeus ja arka katse, kuin pelkurilla, joka
-peräytyy välttämättömästä teosta. Séverine puhkesi nyyhkytyksiin
-sanomatta mitään ja itki hänen kaulassaan riippuen, hirveän
-onnettomana, ja Jacques joutui suunniltaan ja hänet täytti sellainen
-itsensä halveksuminen, että hän olisi voinut kuolla.
-
--- Etkö tahdo torstaina tulla? kysyi Séverine matalalla äänellä.
-
--- Kyllä, torstaina odotan sinua.
-
-Torstaina oli yö sangen pimeä, tähtiä ei loistanut läpikuultamattoman
-synkällä taivaalla, joka oli täynnä merestä noussutta usvaa.
-Tavallisuuden mukaan tuli Jacques ensiksi ja oukaili, seisoen
-Sauvagnatin talon takana, Séverinen tuloa. Mutta pimeys oli niin
-synkkä ja Séverine juoksi niin kevyesti, että Jacques vapisi
-hipaistessaan häneen, ilman että oli sitä ennen häntä huomannut.
-Séverine lepäsi hänen sylissään levottomana, kun tunsi hänen
-vapisevan.
-
--- Minä säikähdytin sinua, mutisi hän.
-
--- Ei, ei, minä odotin tuloasi... Menkäämme, ei kukaan voi meitä
-nähdä.
-
-Ja käsivarret kiedottuina toistensa vyötäisille kävelivät he nyt
-hiljaa ylt'ympäri noilla rakentamattomilla alueilla. Veturitallin
-tällä puolella oli kaasulyhtyjä vähän, muutamissa pimeissä paikoissa
-ei ollut sellaisia ollenkaan, jota vastoin kauvempana aseman puolella
-oikein vilisi niitä, jotka näyttivät kirkkailta tähtösiltä.
-
-He kävelivät sillä tapaa kauvan, sanomatta sanaakaan. Séverine nojasi
-päätään Jacquesin olkapäähän ja suoristautui toisinaan suudellakseen
-häntä leukaan, ja mies kumartui ja vastasi hänen suudelmaansa
-suutelemalla häntä ohimoon hiusrajan kohdalle. Etäällä olevista
-kirkoista oli juuri kuulunut yhtä lyövän kellon vakava ääni. He eivät
-puhuneet, koska he ymmärsivät toistensa ajatukset. He ajattelivat
-ainoastaan tätä, he eivät enään voineet olla yhdessä tuon ajatuksen
-heitä vaivaamatta. He harkitsivat asiaa yhä edelleen, mutta mitä
-hyödytti ääneen sanoa tarpeettomia sanoja, koska täytyi toimia? Kun
-Séverine suoristautui häntä vastaan hyväilläksensä häntä, tunsi hän
-veitsen olevan housuntaskussaan. Oliko hän siis päättänyt sen tehdä?
-
-Mutta Séverinen ajatukset virtasivat yli ja hänen huulensa avautuivat
-tuskin kuuluvaan kuiskaukseen:
-
--- Hän oli vast'ikään ylhäällä, en tiedä mistä syystä... Sitten näin
-hänen ottavan revolverinsa, jonka oli unhoittanut... Hän lähtee
-varmaankin kiertomatkalle.
-
-Tuli jälleen hiljaista ja vasta kahdenkymmenen askeleen päässä sieltä
-sanoi Jacques vuorostaan:.
-
--- Viime yönä on täällä varastettu lyijyä... Hän tulee hetken
-kuluttua varmaankin tänne.
-
-Séverine vapisi hieman ja molemmat olivat jälleen vaiti ja
-hiljensivät kulkuaan. Mutta Séverine alkoi epäillä, että se oli
-veitsi, joka oli Jacquesin taskussa. Hän suuteli häntä kaksi eri
-kertaa saadakseen paremmin selville, kuinka asian laita oli.
-Mutta kun hän kuitenkin, noin hankautuessaan häntä vastaan, jäi
-epävarmuuteen, laski hän kätensä riipuksiin ja tunnusteli, samalla
-kun suuteli häntä uudelleen. Se oli veitsi. Mutta Jacques ymmärsi
-hänen tarkoituksensa, painoi hänet kiivaasti rintaansa vastaan ja
-sammalsi hänen korvaansa:
-
--- Hän tulee, sinä pääset vapaaksi.
-
-Murha oli nyt päätetty, heistä tuntui ikäänkuin he eivät enään
-olisi kävelleet, vaan vieras voima olisi vienyt heitä eteenpäin
-maata pitkin. Heidän aistimensa olivat äkkiä erittäin teroittuneet,
-varsinkin tunto, sillä heidän käsiänsä kolotti niiden ollessa
-toisissaan ja huulten pieninkin kosketus tuntui raappimiselta. He
-kuulivat myös veturin vierimisestä ja etäisestä ähkymisestä lähtevät
-häipyvät äänet, kumeita jyskähdyksiä, harhailevia askelia pimeässä.
-Ja he katsoivat pimeyteen, eroittivat mustat pilkut esineistä,
-ikäänkuin usva olisi kadonnut heidän silmistään: he voivat seurata
-ohilentävän yölepakon äkkinäisiä heilahduksia. He pysähtyivät
-liikkumattomiksi erään hiililäjän kulmaan ja vaanivat silmin ja
-korvin ja jännittivät koko ruumiinsa. Nyt he kuiskailivat.
-
--- Etkö kuullut hätähuutoa tuolta?
-
--- En, se on vaunu, joka viedään sisälle.
-
--- Mutta tuolla vasemmalla puolellamme kävelee joku. Hiekka narisi.
-
--- Ei, ei, rotat vain juoksentelevat kasojen välissä ja pudottelevat
-hiiliä alas.
-
-Muutamia minuutteja kului. Äkkiä pusersi Séverine Jacquesia vieläkin
-voimakkaammin.
-
--- Se on hän.
-
--- Missä sitten? Minä en näe mitään.
-
--- Hän kääntyi tavarajunien veturitallin ympäri ja tulee suoraan
-meitä kohden. Etkö näe hänen varjoaan valkoisella seinällä?
-
--- Sinä luulet siis, että se on tuo musta kohta. Hän on siis yksin?
-
--- Niin, yksin, hän on yksin.
-
-Tässä ratkaisevassa silmänräpäyksessä heittäytyi Séverine
-intohimoisesti Jacquesin kaulaan ja painoi kuumat huulensa hänen
-huuliaan vastaan. Hän olisi pitkässä, intohimoisessa suudelmassaan
-tahtonut antaa hänelle osan intohimostaan. Kuinka hän rakasti häntä
-ja kuinka hän inhosi tuota toista! Oh! Jos hän olisi uskaltanut,
-olisi hän jo monta kertaa tehnyt sen itse, säästääkseen Jacquesin
-kauhistuksesta. Mutta hänen kätensä huojuivat, hän tunsi olevansa
-liian pehmeä, siihen tarvittiin miehen koura. Ja tässä suudelmassa,
-joka ei koskaan tahtonut loppua, oli kaikki, minkä hän saattoi
-puhaltaa häneen rohkeudestansa, se oli lupautuminen kokonaan. Veturi
-vihelsi etäällä, päästäen pimeyteen surumielisen, vaikeroivan
-hätähuudon. Kuului tietämättömässä paikassa olevan jättiläisvasaran
-säännölliset iskut, samalla kun merestä nousevat usvat joukkioina
-ajelehtivat taivaalla ja toisinaan näyttivät saavan nuo säkenöivät
-kaasuliekit sammumaan. Kun hän vihdoin veti suunsa pois, ei hänellä
-ollut itsellensä jäljellä mitään, hän luuli kokonaan sulautuneensa
-Jacquesiin.
-
-Nopealla liikkeellä avasi mies jo veitsen ja päästi kohta sen jälkeen
-puoliksi tukahutetun kirouksen.
-
--- Hitto soikoon, se on taas jäähtynyt. Hänhän menee tiehensä.
-
-Se oli totta, varjo, joka oli lähestynyt viidenkymmenen askeleen
-päähän heistä, kääntyi vasemmalle ja poistui sellaisen yövartijan
-säännöllisellä astunnalla, jota ei mikään ole saattanut levottomaksi.
-
-Séverine kannusti Jacquesia.
-
--- Mene jo!
-
-Molemmat läksivät jälleen liikkeelle, Jacques edellä ja Séverine
-hänen kintereillään, ja he hiipivät hänen perässään varoen
-aiheuttamasta pienintäkään kolinaa. Korjauspajojen kulmauksessa
-kadottivat he hänet silmänräpäykseksi näkyvistään; mutta kun he sen
-jälkeen kulkivat erään sivuraiteen yli, huomasivat he hänet jälleen
-kahdenkymmenen askeleen päässä siitä. Heidän täytyi etsiä suojaa
-pienimpienkin muurien takana, koska yksi ainoakin harha-askel olisi
-heidät ilmaissut.
-
--- Me emme saa häntä käsiimme, mutisi Jacques kumeasti. Jos hän ehtii
-vaihteen luo, pääsee hän meiltä pakoon.
-
-Séverine hoki edelleen aivan hänen korvaansa:
-
--- Mene, mene!
-
-Tällä hetkellä ja näiden laajojen, pimeyteen hautaantuneiden alueiden
-keskellä ja suuren aseman öisen tyhjyyden ympäröimänä, oli Jacques
-luja päätöksessään, ja tyhjyydessä tapasi hän rikostoverin murhaan.
-Kiiruhtaessaan hiipivää kulkuansa tuli hän vielä innokkaammaksi
-ja harkitsi yhä mielessään ja etsi syitä, jotka tekisivät murhan
-viisaaksi ja oikeutetuksi teoksi, johon hän ryhtyisi loogillisen
-miettimisen ja päätöksen perusteella. Hänhän käyttäisi oikeuttaan,
-elämisen oikeuttaan, koska toisen veri oli välttämätön hänen omalle
-olemisellensa. Tarvittaisiin ainoastaan isku tällä veitsellä, jotta
-hän saavuttaisi onnensa.
-
--- Me emme saavuta häntä, emme saavuta häntä, hoki Jacques
-raivoissaan, nähdessään varjon kulkevan vaihteen ohi. Se on kirottua,
-kas nyt kiitää hän pakoon.
-
-Mutta Séverinen hermostunut käsi tarttui häntä kiivaasti olkapäähän
-ja pakoitti hänet seisomaan hiljaa vastapäätä häntä.
-
--- Katso, hän kääntyy ympäri.
-
-Roubaud kääntyi todellakin ympäri. Hän oli kääntynyt oikealle ja tuli
-sitten takaisin. Kenties oli hänellä seljässään ollut epämääräinen
-tunne siitä, että häntä ajettiin takaa. Hän jatkoi kuitenkin tyynesti
-matkaansa kuten tunnollinen vartija ainakin, joka ei tahdo mennä
-sisälle, ennen kuin on luonut katseen kaikkialle.
-
-Jacques ja Séverine pysähtyivät äkkiä juoksussaan, eivätkä
-liikahtaneet. Sattuma oli vienyt heidät erään hiililäjän nurkkaan. He
-nojautuivat siihen ja näyttivät joutuvan sen sisään, likistäessään
-selkänsä mustaa muuria vastaan ja ikäänkuin upotessaan tähän
-mustelätäkköön. He pidättivät hengitystään.
-
-Jacques näki Roubaudin tulevan suoraan heitä kohden. Heidän
-välillään oli tuskin kolmenkymmenen metrin matka ja se väheni joka
-askeleelta, säännöllisesti ja rytmillisesti, ikäänkuin sallimuksen
-järkähtämättömällä heilurilla järjestettynä. Nyt oli jäljellä
-kaksikymmentä askelta, nyt ainoastaan kymmenen ja hän seisoisi hänen
-edessään ja hän kohottaisi käsivartensa näin ja työntäisi veitsen
-hänen kurkkuunsa ja vetäisi sen oikealta vasemmalle estääkseen hänet
-kirkumasta. Sekunnit eivät hänen mielestään tahtoneet ollenkaan
-loppua, sellainen joukko ajatuksia virtasi hänen tyhjien aivojensa
-läpi, niin että ajan mitta oli hävinnyt hänen tietoisuudestaan.
-Kaikki syyt, jotka olivat saaneet hänet tekemään päätöksensä, olivat
-vielä kerran tarkastettavina ja hän näki jälleen selvästi edessänsä
-murhan, syineen ja seurauksineen. Nyt oli jäljellä viisi askelta.
-Hänen päätöksensä oli järkähtämätön. Hän tahtoi murhata ja tiesi
-minkä vuoksi.
-
-Nyt oli jäljellä kaksi askelta, nyt yksi askel. Mutta nyt tapahtui
-hänessä hirmukohtaus. Kaikki syöksyi yht'äkkiä kokoon. Ei, ei, hän ei
-tappaisi, hän ei voisi tällä tapaa surmata tuota turvatonta ihmistä.
-Miten hän miettikin, ei se koskaan voisi tehdä hänestä murhaajaa;
-siihen vaadittaisiin puremisen vaisto, hyökkääminen saaliin kimppuun,
-nälkä tai intohimo, joka pakoittaa raatelemaan. Mitä se merkitsi, jos
-omatunto oli kokoonpantu ainoastaan hitaasti perintönä kulkeneista
-oikeuskäsitteistä. Hän tunsi itsessään, ett'ei hänellä ollut oikeutta
-tappaa, eikä hänen onnistuisi vakuuttautua siitä, että hän voisi
-ottaa itselleen tuon oikeuden.
-
-Roubaud kulki aivan rauhallisena ohitse. Hänen hihansa hipaisi
-heitä molempia, heidän seisoessaan siinä hiilien keskellä. Heidän
-hengityksensä olisi voinut ilmaista heidät, mutta he seisoivat kuin
-kuolleina. Käsivartta ei kohotettu, veistä ei isketty ruumiiseen. Ei
-mikään pannut noita taajoja varjoja värisemään, ei edes pöyristys.
-Nyt oli hän jo kymmenen askeleen päässä sieltä ja he seisoivat vielä
-liikkumattomina paikoillaan, selin tuota mustaa hiilikasaa päin ja
-täydellisesti pidättäen hengitystään, pelon valtaamina tuon yhden
-ainoan aseettoman miehen takia, joka juuri niin rauhallisena oli
-kulkenut heidän ohitsensa.
-
-Jacques tukahutti raivon ja häpeän nyyhkytyksen.
-
--- Minä en voi, en voi.
-
-Hän aikoi jälleen tarttua Séverineen, nojautuakseen häneen, siitä
-saadakseen sen anteeksiannon, sen lohdutuksen, jota hän tarvitsi.
-Mutta hän pakeni mitään sanomatta pois. Jacques ojensi kätensä
-ja tunsi ainoastaan hänen hameensa liukuvan käsiensä välitse ja
-kuuli vain hänen kevyen pakonsa. Hän kulki turhaan hetkisen hänen
-perässään, hänen nopea katoamisensa kokonaan ällistytti hänet.
-Oliko hän siis niin katkeroitunut hänen heikkoutensa johdosta?
-Halveksiko hän häntä? Varovaisuus esti Jacquesia ottamasta häntä
-kiinni. Mutta kun hän jälleen oli yksinään näillä laajoilla,
-rakentamattomilla alueilla noine pienine, keltaisine valopilkkuineen,
-valtasi hänet hirveä epätoivo ja hän riensi pois ja painoi päänsä
-vuodepielukseensa, siten tukahuttaakseen kirouksen, joka lepäsi hänen
-olemassaolonsa yli.
-
-Kymmenkunta päivää myöhemmin, maaliskuun lopussa, pääsivät Roubaudit
-vihdoinkin voitolle Lebleun perheestä. Hallinto oli tunnustanut
-oikeutetuiksi Roubaudien vaatimukset, joita asemapäällikkö
-Dabadie puolsi, sitäkin suuremmalla syyllä, kun neiti Guichon
-etsiessään vanhoja tilejä aseman arkistosta, oli äskettäin löytänyt
-puheenaolleen kirjeen, jossa rahastonhoitaja sitoutui luopumaan
-asunnosta, jos uusi alipäällikkö sitä vaatisi. Katkeroituneena
-tappionsa johdosta puhui rouva Lebleu heti muuttamisesta: koska
-kerran tahdottiin hänen kuolevan, niin olisi parasta tehdä loppu
-yksin tein.
-
-Tämä muistettava muutto sai käytävän kolmeksi päiväksi täydelliseen
-kuumeeseen. Yksinpä pikku rouva Moulin, joka muuten teki itsensä niin
-vähän huomatuksi, ja jonka ei koskaan nähty menevän eikä tulevan,
-sekaantui siihen ja kantoi Séverinen työpöydän toisesta huoneustosta
-toiseen. Mutta varsinkin Philomène kiihoitti epäsopua. Hän saapui
-sinne jo ensi hetkellä avustamaan, teki nyyttejä, siirsi huonekalut
-ja tunkeutui Lebleun asuntoon, ennen kun perhe oli sieltä lähtenyt.
-Hän se ajoi rouva Lebleun pois sieltä, vaikka molempien perheiden
-huonekalut vielä olivat aivan sekaisin. Hän oli alkanut osoittaa
-sellaista harrastusta Jacquesia ja kaikkea kohtaan, mihin tämä
-oli kiintynyt, että Pecqueux tuli ihmeisiinsä ja epäluuloiseksi.
-Kasvoillaan salavihainen, häijy ilme kysyi hän häneltä, oliko hän
-väleissä veturinkuljettajan kanssa. Hän ilmoitti hänelle etukäteen,
-että hän panisi molemmat tilille, jos saisi heistä jotakin selville.
-Philomène ihaili vielä enemmän tuota nuorta miestä ja palveli häntä
-ja hänen rakastajatartaan, toivoen heidän väliinsä tunkeutumalla
-voivansa hiukan nauttia hänestä. Kun hän oli kantanut sisälle
-viimeisen tuolin, suljettiin ovet. Äkkiä huomasi hän jakkaran, jonka
-rahastonhoitajan rouva oli unhoittanut paikoilleen, hän avasi silloin
-oven jälleen ja heitti jakkaran käytävään. Muutto oli sillä lopetettu.
-
-Elämä siellä palasi vähitellen yksitoikkoiseen kulkuunsa. Sillä aikaa
-kun rouva Lebleu istui reumatismin kahlehtimana lepotuolissaan ja
-oli kuolettavasti ikävissään ja itki suuria kyyneliä sen vuoksi,
-ett'ei hänellä ollut muuta näköalaa kuin sinkkikatto, joka kaihti
-taivasta, istui Séverine erään etupuolella olevan akkunan luona ja
-katseli loppumattomiin. Hänellä oli silmiensä edessä tuo vilkas
-vilinä lähtevien junien ratapihalla ja ajavien ja kävelijäin
-alituinen virta. Aikainen kevät oli jo saanut katukäytävien suuret
-puut viheriöitsemään, ja tuolla takapuolella levisivät etäällä
-Ingouvillen kunnaat puita kasvavine rinteineen ja valkoisine
-huviloineen. Mutta häntä ihmetytti se, että hän tunsi niin vähän
-hupia vihdoinkin nähdessään unelmansa toteutuneena, oleskellessaan
-tässä huoneustossa, jota hän niin oli mielinyt, ja saadessaan tilaa,
-päivää ja aurinkoa. Kun hänen apuvaimonsa, Simon eukko, nurisi siitä,
-että häntä häirittiin totutuissa tavoissansa, saattoi Séverine tulla
-kärsimättömäksi ja toisinaan kaipasi hän vanhaa pesäänsä, jossa,
-kuten hän sanoi, lika näkyi vähemmän.
-
-Roubaud oli aivan yksinkertaisesti antanut hänen olla olojaan. Hän
-ei näyttänyt tietävän muuttaneensa asuntoa; tapahtui usein, että
-hän erehtyi ja huomasi erehdyksensä vasta kun hänen uusi avaimensa
-ei sopinut vanhaan lukkoon. Mutta muuten oli hän yhä enemmän
-poissa, ja aviollisen yhdyselämän hajaantumista jatkui. Kerran
-näytti hän kuitenkin virkoavan uudelleen eloon; hänen poliittiset
-harrastuksensa olivat heränneet, vaikk'eivät ne olleet kovinkaan
-selvät eikä intohimoiset, mutta hänen sydämessään säilyi katkeruus
-tuon vanhan jutun johdosta aliprefektin kanssa, joka oli hänelle
-maksaa hänen paikkansa. Hän riemuitsi siitä, että yleiset vaalit
-olivat järkähyttäneet keisarikuntaa, joka nyt läpikävi kauheata
-selkkausta, ja hoki, ett'eivät nuo ihmiset aina olisi herroja.
-Mutta ystävällinen varoitus Dabadielta, joka oli siitä saanut
-tiedon neiti Guichonilta, jonka läsnäollessa hän oli puhunut tähän
-vallankumoukselliseen tapaan, riitti muuten tekemään hänet jälleen
-tyyneksi. Koska käytävässä nyt taas vallitsi rauha ja sopu, sitten
-kun rouva Lebleu, joka oli kuolemaisillaan ikävästä, kävi päivä
-päivältä yhä huonommaksi, niin minkä vuoksi siis hankittaisiin uusia
-ikävyyksiä sekottautumalla politiikkaan. Roubaud teki yksinkertaisen
-eleen, hän välitti yhtä vähän politiikasta kuin kaikesta muustakin...
-Hän, joka ei tuntenut mitään tunnonvaivoja, kävi päivä päivältä yhä
-lihavammaksi ja kulki välinpitämättömänä ja hitaana tietään eteenpäin.
-
-Sen jälkeen kun Jacques ja Séverine voivat kohdata toiseensa koska
-tahansa, oli heidän keskenäinen hämilläolonsa lisääntynyt. Nyt ei
-enään mikään estänyt heidän onneansa; hän voi mennä hänen luokseen
-toisia rappusia milloin halusi, eikä hänen tarvinnut peljätä,
-että häntä vakoiltaisiin. Se oli heidän huoneustonsa ja hän olisi
-voinut nukkua siellä yötä, jos olisi ollut niin rohkea. Mutta se,
-jota he molemmat olivat tahtoneet, ja josta he olivat sopineet,
-oli suorittamatta ja jäi toteuttamatta, ja ajatus siitä synnytti
-keskenäistä hämilläoloa ja nosti heidän välilleen ylipääsemättömän
-muurin. Hän häpesi heikkouttaan ja huomasi hänen joka kerta olevan
-yhä enemmän pahoillaan ja onneton odottaessaan turhaan. Heidän
-huulensa eivät enään etsineet toisiansa, sillä tämä puolinainen
-omistaminen ei enään ollut heille kylliksi; he halusivat koko onnea,
-matkustaa, mennä naimisiin tuolla kaukana, uutta elämää he kaihosivat.
-
-Eräänä iltana hän tapasi Séverinen itkemässä, ja kun tämä sai nähdä
-hänet, ei hän herennyt, vaan ripustautui hänen kaulaansa ja itki
-vielä kovemmin. Hän oli ennenkin itkenyt siten, mutta silloin oli
-Jacques voinut tyynnyttää hänet painamalla hänet rintaansa vastaan.
-Mutta nyt mitä enemmän hän painoi häntä itseään vastaan, sitä enemmän
-tunsi hän hänen epätoivonsa lisääntyvän. Hän joutui pois suunniltaan
-ja otti vihdoin hänen päänsä käsiensä väliin. Hän katsoi syvään hänen
-silmiinsä. Hän ymmärsi, miksi hän oli niin epätoivoissaan; se oli
-siksi, että hän oli nainen, eikä lempeässä toimettomuudessaan itse
-uskaltanut antaa surmaavaa veitseniskua.
-
--- Anna minulle anteeksi ja odota vielä vähän... Vannon sinulle
-tekeväni sen pian, niin pian kuin voin.
-
-Séverine painoi heti suunsa hänen suutaan vastaan, ikäänkuin olisi
-hän tahtonut varustaa tämän lupauksen sinetillä, ja he suutelivat
-toisiaan taas syvästi ja intohimoisesti.
-
-
-
-
-X.
-
-
-Phasie täti kuoli viimeisen kouristuskohtauksen jälkeen
-torstai-iltana kello yhdeksän. Misard, joka istui hänen vuoteensa
-vieressä ja odotti kuolemaa, koetti turhaan sulkea hänen silmiään;
-ne jäivät itsepintaisesti auki, pää oli kylmennyt ja oli hiukan
-kallellaan olkapäähän päin, ikäänkuin katsellakseen ympärilleen
-huoneessa, ja vääristyneiden huulten ympärillä näkyi pilkallinen
-hymy. Erään pöydän kulmalla paloi yksi ainoa kynttilä. Ja junat,
-jotka yhdeksän jälkeen täydellä nopeudella kulkivat siitä ohitse,
-eivät aavistaneet mitään tästä ruumiista, jossa ruumiinlämpö vielä
-oli jäljellä, ja tärisyttivät sitä silmänräpäyksen kynttilän
-lekottaessa.
-
-Päästäkseen Floresta, lähetti Misard hänet heti Doinvilleen
-ilmoittamaan kuolemantapauksesta. Hän ei voinut olla kotona ennen
-yhtätoista, niin että Misardilla oli kaksi tuntia käytettävänään.
-Hän leikkasi ensin itselleen leivänpalan kaikessa rauhassa, sillä
-hän tunsi vatsansa olevan tyhjä, kun hän ei ollut syönyt päivällistä
-vaimonsa kuolinkamppauksen vuoksi, josta ei ollenkaan tahtonut
-loppua tulla. Hän ei istuutunut, vaan käveli syödessään edestakaisin
-järjestelemisen touhussa. Toisinaan täytyi hänen kuitenkin tauota
-niiden ankarain yskänpuuskien takia, jotka häntä ahdistivat, ja
-koukistua kumaraan. Puolikuollut ja laiha ja heikko kuin oli
-kiillottomine silmineen ja värittömine hiuksineen, ei hän todellakaan
-näyttänyt siltä, että hän kauvan voisi nauttia voitostaan. Mutta hän
-oli joka tapauksessa tehnyt lopun vaimostaan, joka oli ollut niin
-suuri ja kaunis ja roima nainen, niinkuin hyönteinen kalvaa tammea.
-Nyt makasi hän tuossa masennettuna ja tuhottuna, Misardin vielä
-ollessa jäljellä.
-
-Hän tuli silloin ajatelleeksi erästä asiaa, kumartui alas ja veti
-vuoteen alta esiin hiukan lesevettä sisältävän maljan, joka oli
-laitettu kuntoon peräruisketta varten. Sitten kun Phasie oli saanut
-selville, että hänen miehensä pani myrkkyä suoloihin, ei tämä enään
-käyttänyt niitä, vaan antoi Phasielle myrkkyä tällä tavalla, ilman
-että vaimolla oli epäilystäkään siitä. Ulkona tyhjennettyään astian,
-palasi hän sisälle ja pesi tahraantuneen lattian sienellä. Miksi
-oli Phasie ollut niin itsepintainen? Hän oli tahtonut näytellä
-viekasta ja sai syyttää itseänsä. Täytyy pitää silmänsä auki, jos
-perheessä on kysymys siitä, kuka saa haudata toisen, ilman että muut
-ihmiset saavat vihiä asiasta. Misard oli tästä ylpeä ja naureskeli
-kuten oivallista tarinaa, että vaimo noin kiltisti nautti myrkkyä
-sitä tietä, vaikka hän oli niin varovainen kaiken sen suhteen, mikä
-kulki suun kautta. Tässä silmänräpäyksessä kulki ohitse pikajuna,
-joka kääri tuon matalan tuvan sellaiseen ilmanvetoon, että hän,
-vaikka olikin siihen niin tottunut, kääntyi vapisten akkunaan päin.
-Oh, siinä oli tuo alituinen virta ihmisiä, jotka tulivat kaikilta
-mahdollisilta maailman kulmilta, ja jotka eivät tietäneet tai
-välittäneet siitä, keitä he murskasivat matkallaan, niin kiire oli
-heillä itsellään mennä hornan tuuttiin! Ja kun kaamea hiljaisuus oli
-junan mentyä palannut, kohtasi hän uudelleen kuolleen suuret, auki
-jääneet silmät, jotka näyttivät seuraavan hänen jokaista liikettään,
-pilkallisen hymyn edelleen viipyessä huulten ympärillä.
-
-Muuten niin hidasluontoinen Misard ei nyt voinut olla tekemättä
-vihaa ilmaisevaa liikettä. Hän ymmärsi sangen hyvin, että Phasie
-sanoi hänelle: Etsi, etsi! Ei hän vienyt tuhatta frangiaan
-mukanansa, ja nyt, kun ei häntä enään ollut, saisi kai Misard ne
-lopultakin käsiinsä. Miksi ei hän ollut voinut antaa niitä hänelle
-vapaaehtoisesti, niin että olisi päästy kaikista ikävyyksistä? Silmät
-seurasivat häntä kaikkialle. Etsi, etsi! Hän ei ollut uskaltanut
-tutkia tätä huonetta, niin kauvan kun vaimo oli siellä ollut elossa,
-mutta nyt tarkasti hän sen. Ensiksi kaapin. Hän veti avaimet esiin
-pieluksen alta, kouri alusvaatteilla täytettyjä hyllyjä, tyhjensi
-molemmat laatikot ja veti ne ulos katsoakseen, eikö niiden taakse
-oltu mitään kätketty. Ei, siellä ei ollut mitään.
-
-Sitten ajatteli hän yöpöytää, irroitti marmorilevyn ja käänsi
-pöydän turhaan ylösalasin. Takan päällä oli kapea markkinapeili,
-joka oli lyöty kiinni parilla naulalla. Sielläkin toimitti hän
-tutkimuksen; työnsi peilin taakse sileän viivoittimen ja sai esille
-ainoastaan joukon mustaa tomua. Etsi, etsi! Välttääkseen noita suuria
-avonaisia silmiä, joiden hän tunsi itseään katselevan, laskeutui hän
-nelinkontin ja koputteli sinne tänne lattiaan kuunnellakseen, eikö
-vastakaiku ilmaisisi hänelle mitään kolopaikkaa. Useita lankkuja oli
-irrallaan ja hän kiskoi ne pois. Ei mitään, yhäkään ei mitään!
-
-Kun hän nousi, olivat kuolleen silmät jälleen suunnattuina häneen,
-hän kääntyi ympäri ja koetti kohdata niiden lujaa katsetta. Hän ei
-voinut sitä enään epäillä. Phasie teki hänestä pilkkaa. Etsi, etsi!
-Hän joutui pois suunniltaan, meni hänen luokseen erään epäluulon
-ajamana, joka muutti hänen kalpeat kasvonsa vielä kalpeammiksi. Minkä
-vuoksi oli hän ollut niin varma siitä, ettei Phasie veisi tuhatta
-frangiaan mukanansa? Hän teki sen ehkä sittenkin lopultakin. Ja hän
-rohkaisi mielensä, veti peiton pois hänen päältään ja riisui hänet
-ilki alasti, koska hän sanoi hänelle, että hänen pitäisi etsiä.
-Ja hän etsi hänen altaan ja hänen niskansa takaa, pöyhi vuoteen
-ylösalaisin ja pisti käsivartensa olkapäätä myöten olkiin. Hän ei
-löytänyt mitään. Etsi, etsi! Mutta pää putosi takaisin väärään
-kääntyneelle pielukselle ja katsoi häneen edelleen pilkallisilla
-silmillään.
-
-Kun Misard raivoissaan ja vapisten koetti järjestää vuodetta, tuli
-Flore kotiin Doinvillestä.
-
--- Se on kello yksitoista ylihuomenna, sanoi hän.
-
-Hän tarkoitti hautausta, mutta ensi silmäyksellä hän ymmärsi,
-mikä työ oli saattanut Misardin niin hengästyksiinsä hänen
-poissaollessaan. Hän teki halveksivaa välinpitämättömyyttä ilmaisevan
-liikkeen.
-
--- Älkää hakeko, ette te kuitenkaan saa mitään käsiinne.
-
-Misard kuvitteli mielessään hänenkin uhmailevan ja meni hampaitaan
-kiristellen häntä vastaan.
-
--- Hän on antanut ne sinulle ja sinä tiedät, missä ne ovat.
-
-Sellaiselle ajatukselle, kuin että hänen äitinsä oli voinut antaa
-rahat jollekin, vaikkapa omalle tyttärelleen, ei hän voinut muuta
-kuin kohauttaa olkapäitään.
-
--- Oh, joutavia! Antanut ne... Niin, antanut ne maalle!... Niin,
-siellä ne ovat, sieltä voitte niitä etsiä.
-
-Ja suurin elein osoitti hän koko taloa, puutarhaa kaivoineen,
-rautatietä ja koko tuota avaraa maisemaa. Niin, siellä ne varmasti
-olivat jossakin kolossa, mistä ei kukaan voisi niitä löytää. Kun
-Misard harmista halkeamaisillaan alkoi siirrellä huonekaluja ja
-koputella seiniä, vähintäkään häikäilemättä tuota nuorta tyttöä,
-jatkoi tämä akkunan luona seisoen puoliääneen:
-
--- Ah, kuinka nyt on kaunis yö!... Olen kävellyt nopeasti, tähdet
-loistavat kuin keskellä päivää... Huomenna, kun aurinko nousee, tulee
-kaiketi oikein kaunista.
-
-Flore jäi kotvaseksi seisomaan akkunan luo ja katseli valoisaa,
-huhtikuun ensi lämmön elähyttämää maisemaa, joka vaivutti hänet
-unelmiin ja avasi jälleen ne sydänhaavat, jotka häntä vaivasivat.
-Mutta kun hän kuuli Misardin lähtevän huoneesta ja jatkavan
-tutkimuksiaan toisissa huoneissa, meni hän vuorostaan kuolinvuoteen
-luo, istuutui ja katseli äitiään. Kynttilä paloi edelleen pöydällä
-korkein ja hiljaisin liekein. Juna kulki nyt ohitse ja tärisytti koko
-tupaa.
-
-Floren aikomuksena oli valvoa koko yö kuolleen luona, ja hän vaipui
-ajatuksiinsa. Ruumiin näkeminen irroitti hänet ensi aluksi hänen
-päähänpistostaan, joka oli vainonnut häntä koko matkan Doinvillestä
-tuossa hiljaisessa, rauhallisessa tähtikirkkaassa yössä. Mikä häntä
-nyt hämmästytti ja vaimensi hänen kärsimystään, oli se, ett'ei
-hän enään surrut äidin kuolemaa, eikä itkenyt. Hän oli kuitenkin
-ollut hyvin kiintynyt äitiin, vaikka hän villiintymisessään ja
-vaiteliaisuudessaan alati pysyttelihe ulkosalla ja kuljeskeli
-kedoilla, milloin hänellä vaan ei ollut mitään tekemistä. Viimeisen
-taudinpuuskan aikana, joka johti äidin kuolemaan, oli hän monta
-monituista kertaa istuutunut hänen vuoteensa viereen ja innokkaasti
-pyytänyt häntä kutsuttamaan lääkärin, sillä hän epäili Misardin
-konnantyötä ja toivoi, että hänet voitaisiin peloittaa luopumaan
-siitä. Mutta hän ei ollut koskaan saanut muuta vastausta kuin
-raivoisan kiellon. Oli kuin olisi äiti pitänyt jonkinlaisena
-ylpeytenä olla ottamatta vastaan apua keneltäkään ja joka tapauksessa
-katsonut olevansa varma voitostaan, koska hän kuitenkin ottaisi rahat
-mukaansa. Sen jälkeen ei Flore ollut puuttunut asiaan, vaan kadonnut
-ja alkanut uudelleen kuljeskella, ylt'ympäri unhoittaakseen oman
-kärsimyksensä, joka häntä jälleen niin kiusasi.
-
-Varmaankin se oli se, joka teki hänen niin tunnottomaksi äidin
-kuoleman suhteen. Kun itse kantaa jotakin hyvin suurta surua, niin
-ei ole tilaa millekään muulle. Hänen äitinsä oli mennyt pois hänen
-luotansa ja hän näki hänen nyt makaavan siinä kalpeana ja tuhottuna
-ja kuitenkaan, vaikka hän sitä yrittikin, ei hänen surunsa tullut
-entistään suuremmaksi. Mitäpä hyödyttäisi kutsua santarmeja ja
-ilmiantaa Misard, koska kaikki kuitenkin luhistui kokoon. Vähitellen
-ja vaikka hänen katseensa yhä oli kiintyneenä kuolleeseen, lakkasi
-hän näkemästä häntä ja palasi vastustamattomasti siihen, mikä oli
-hänen sisäisen näkönsä edessä, ja vaipui kokonaan siihen ajatukseen,
-joka oli kuin kiinninaulattuna hänen aivoissaan, ja ainoa, josta hän
-nyt enään oli tietoinen, oli ankara täristys junista, joiden ohikulku
-hänelle ilmoitti aikaa.
-
-Nyt oli hetken aikaa pitkän matkan päässä jyrissyt Pariisista saapuva
-sekajuna. Kun veturi suurine lyhtyineen vihdoin mennä vohotti akkunan
-ohi, valaisi huonetta ikäänkuin salama, tulipalo.
-
--- Yksi ja kahdeksantoista, ajatteli hän. Vielä viipyy seitsemän
-tuntia. He kulkevat ohitse kahdeksan ja kuusitoista nyt aamulla.
-
-Useamman kuukauden aikana oli tämä odotus joka viikko häntä
-kiusannut. Hän tiesi, että Séverine matkusti Pariisiin joka
-perjantai-aamu pikajunalla, jota Jacques kuljetti; ja koko hänen
-elämänsä täytti nyt kiduttava lemmenkateus, joka pani hänet väijymään
-heitä ja huomaamaan heidät ja sai hänet sanomaan itselleen, että
-he saivat Pariisissa häiritsemättä kuulua toisilleen. Voi, kuinka
-inhottavalta tuntui, kun ei voinut tarrautua kiinni kiitävän junan
-viimeiseen vaunuun ja myös mennä mukaan. Oli kuin olisivat junan
-kaikki pyörät kulkeneet hänen sydämensä yli. Hänen kärsimyksensä
-oli niin suuri, että eräänä iltana hän sulkeutui huoneeseen
-kirjoittaakseen viranomaisille. Hänen kärsimyksensä näet taukoisi,
-jos hän voisi saada Séverinen vangituksi, ja hän luuli voivansa
-saada hänet kiinni, jos hän, joka oli saanut ilmi hänen ruokottoman
-suhteensa presidenttiin, puhuisi siitä tuomarille. Mutta kun hän
-istui siinä kynä kädessään, ei hän koskaan voinut saada muotoa
-kirjeeseen, ja kuuntelisivatko muuten viranomaiset häntä? Kaikki nuo
-hienot ihmiset varmaankin olivat yhtä puolta. He kentiesi panisivat
-hänet itsensä vankilaan, kuten olivat tehneet Cabuchelle. Ei, hän
-kostaisi, mutta yksinään, tarvitsematta apua keneltäkään toiselta.
-Tarkoin katsottuna ei hän kuitenkaan ajatellut kostaa, tuottaa
-kenellekään toiselle kärsimystä päästäkseen vapaaksi omastaan; häntä
-kannusti tarve saada loppu kaikesta, syöstä kaikki nurin, ikäänkuin
-ukkonen olisi lakaissut ne pois. Hän oli hyvin ylväs ja voimakkaampi
-ja kauniimpi kuin toiset sekä vakuutettu täydestä oikeudestaan saada
-rakkautta osakseen. Kulkiessaan yksinään noita autioita polkuja tässä
-susien maassa paljaine, raskaine, vaaleine hiuspalmikoineen, olisi
-hän tahtonut saada käsiinsä kilpailijansa Séverinen, jotta he kahden
-vihamielisen amatsoonin tavoin ratkaisisivat riitansa jossakin metsän
-kolkassa. Koskaan ei ollut yksikään mies uskaltanut koskea häneen,
-sillä hän ajoi ne pakosalle; ja siinä piili hänen vastustamaton
-voimansa, hänen voitonvarmuutensa.
-
-Edellisellä viikolla oli hän yht'äkkiä saanut päähänsä jotakin,
-joka istui siellä kuin naulalla lyötynä, hän ei tietänyt mistä:
-Hän tappaisi heidät, niin ett'eivät he enään voisi yhdessä
-matkustaa siitä ohitse matkalla Pariisiin. Hän ei mietiskellyt,
-hän vain totteli hurjaa hävittämisvaistoaan. Kun oas tarttui hänen
-ruumiiseensa, tempasi hän sen pois ja olisi, jos tarvis olisi
-vaatinut, voinut leikata sormensa poikki. Hän surmaisi heidät,
-tappaisi heidät ensi kerralla, kun he kulkisivat ohitse, ja
-sitä tarkoitusta varten laahaisi hän pölkyn alas radalle taikka
-tempaisi irti kiskon, niin että juna joutuisi pois raiteelta, ja
-kaatuisi kumoon, sanalla sanoen, niin että kaikki murskaantuisi
-ja hautaantuisi. Jacques jäisi varmaankin makaamaan veturiin
-jäsenet murskaantuneina ja Séverine, joka aina istui ensimmäisessä
-vaunussa ollakseen häntä lähempänä, ei pääsisi pakoon. Mitä tuli
-toisiin, tuohon katkeamattomaan ihmisvirtaan, niin ei hän heitä edes
-ajatellut. Eihän hän tuntenut heitä. Tunnin toisensa jälkeen ajatteli
-hän tätä, kokonaisen junan murskaamista, niin monen ihmishengen
-uhraamista. Se olisi ainoa hirmukohtaus, joka olisi tarpeeksi suuri
-ja verinen ja täynnä vaikerrusta, jotta hän siinä voisi hautoa
-kyynelten turvottamaa suurta sydäntänsä.
-
-Edellisen perjantain aamuna oli hän kuitenkin tuntenut olevansa
-heikko, eikä voinut vielä päättää mistä ja kuinka hän ottaisi pois
-kiskon. Mutta illalla, kun hän oli vapaana, pälkähti hänen päähänsä
-mennä tunnelin läpi ja kulkea aina Dieppeen vievälle haararadalle
-saakka. Hänen mielikävelyjään oli kulkea läpi tämän runsaan puoli
-lieuea pitkän suoran holvin, jossa hänestä tuntui kuin olisivat
-junat häikäisevine valoineen vierineet hänen ylitsensä. Joka kerta
-oli juna murskaamaisillaan hänet ja varmaankin se oli vaara, joka
-houkutteli häntä ja pani hänen tuntemaan tarvetta osoittautua
-uljaaksi. Sitten kun hän kysymyksessä olevana iltana oli välttänyt
-ratavartijan huomion ja päässyt tunnelin puoliväliin, jolloin hän
-siirtyi vasemmalle, ollakseen varma, että jokainen edestäpäin tuleva
-juna kulkisi hänen oikealta puoleltaan, oli hän niin varomaton,
-että kääntyi ympäri seuratakseen katseellaan Havreen menevän junan
-lyhtyjä. Kun hän sitten jälleen läksi liikkeelle, astui hän harhaan
-ja meni ympäri eikä enään tietänyt, mille suunnalle punaiset lyhdyt
-äsken olivat kadonneet. Niin rohkea kuin olikin, pysähtyi hän, vielä
-hämmentyneenä pyörien kolinasta, kädet kylminä ja paljaan tukan
-noustessa päässä pystyyn peljästyksestä. Kun nyt tulisi uusi juna, ei
-hän enään voisi tietää, kuvitteli hän mielessään, olisiko se menossa
-ylös- vaiko alaspäin, ja heittäytyipä hän oikealle tai vasemmalla,
-joutui hän vaaraan tulla kädenkäänteessä silvotuksi. Hän koetti
-säilyttää mielenmalttiaan, muistaa ja harkita. Mutta sitten valtasi
-hänet aivan äkkiä pelko ja hän syöksyi raivoisasti ja summanmutikassa
-tietä eteenpäin. Ei, ei, hän ei tahtonut tulla tapetuksi ennen
-kun oli tappanut nuo molemmat toiset! Hänen jalkansa sotkeutuivat
-kiskoihin, hän luiskahti ja lankesi ja juoksi vielä nopeammin.
-Tunneli sai hänet pois suunniltaan, oli kuin olisivat seinät
-tunkeutuneet yhteen tukahuttaakseen hänet, holvista kimposi takaisin
-kaikkia mahdollisia ääniä, uhkaavia ääniä ja kamalasti pauhaavaa
-jyrinää. Joka silmänräpäys kääntyi hän ympäri, kun luuli tuntevansa
-niskassaan veturin kuuman huohotuksen. Kaksi kertaa tuli hän aivan
-äkkiä vakuutetuksi siitä, että hän erehtyi, että kuolema tuli häntä
-vastaan siltä taholta, johon hän pakeni ja tuossa tuokiossa muutti
-hän suuntaa. Hän kiiti kiitämistään eteenpäin, mutta silloin näkyi
-häntä vastaan etäältä tulevan tähti, pyöreä, leimuava silmä, joka
-kävi yhä suuremmaksi. Hän voitti vastustamattoman halun kääntyä
-ympäri, joka hänet valtasi. Silmä muuttui hiilivalkeaksi, höyrypannun
-kaikkinieleväksi aukoksi. Sokaistuna hyppäsi hän tietämättään syrjään
-vasemmalle ja juna kulki ukkosenjyrinän tavoin ohi ja kietoi hänet
-vihuriinsa. Viisi minuuttia myöhemmin oli hän vahingoittumattomana
-ulkona tunnelista Malaynayn puolella.
-
-Kello oli yhdeksän ja Pariisista tulevan pikajunan piti olla siellä
-muutaman minuutin kuluttua. Hän jatkoi yhtämittaa kulkuaan kaksi
-sataa metriä aina Dieppeen vievälle haararadalle saakka ja tutki
-samalla rataa nähdäkseen, voisiko hän mahdollisesti käyttää jotakin
-asianhaaraa hyväksensä. Dieppen radalla, joka oli korjauksen
-alaisena, oli parhaillaan sorajuna, jonka hänen ystävänsä Ozil
-äskettäin oli vaihteesta sinne ohjannut. Hän sai aivan äkkiä erään
-tuuman ja teki suunnitelmansa. Hän aivan yksinkertaisesti estäisi
-vaihdemiehen kääntämästä vaihdetta Havren radalle, niin että
-pikajuna ajaisi sorajunan päälle ja murskautuisi sitä vastaan.
-Siitä päivästä saakka, jona Ozil intohimossaan oli heittäytynyt
-hänen päällensä ja hän oli kepillään melkein halkaissut hänen
-kallonsa, oli hänessä säilynyt jonkinlaista ystävyyttä häntä
-kohtaan ja häntä huvitti vuorelta alas tullessaan eksyneen vuohen
-tavoin tulla häntä tervehtimään. Ozil, joka oli ollut sotamiehenä
-ja oli hyvin laiha ja vähäpuheinen, antautui kokonaan toimeensa,
-eikä koskaan tehnyt itseään syypääksi huolimattomuuteen, vaan piti
-silmänsä yötä päivää avoimina. Ainoastaan tämä villitär, joka oli
-häntä löylyttänyt, ja joka oli väkevä kuin poika, voi, kun hän vain
-liikutti pikkusormeaankin, saada hänen verensä kuohuksiin. Vaikka
-hän oli tyttöä neljätoista vuotta vanhempi, himoitsi hän häntä ja
-oli itselleen vannonut voittavansa hänet kärsivällisyydellä ja
-ystävällisyydellä, koska ei ollut väkivallalla onnistunut.
-
-Kun Flore nyt kysymyksenalaisena yönä pimeässä lähestyi hänen
-vahtikojuaan ja kutsui häntä ulos, unohti hän kaikki seurustellakseen
-hänen kanssaan. Hän sekoitti hänen ajatuksensa ja houkutteli hänet
-mukaansa kedolle ja sepitteli juttuja äidin sairaudesta ja ett'ei hän
-jäisi Croix-de-Maufrasiin, jos kadottaisi hänet. Sillä aikaa kuunteli
-hän tarkkaavaisesti, voisiko hän etäältä kuulla pikajunan kolinaa,
-joka täysin höyryin oli tulossa Malaunaystä, ja kun hän sen kuuli,
-kääntyi hän ympäri katsomaan. Mutta hän ei ollut muistanut noita
-uusia turvallisuuskoneita, kun juna saapui Dieppen-radalle, antoi
-se itse pysähdysmerkin ja veturinkuljettaja ehti pysähdyttää junan
-muutaman askeleen päähän sorajunasta. Ozil kirkasi kuten mies, joka
-herää siitä, että talo on luhistumaisillaan kokoon hänen ylitsensä,
-ja juoksi takaisin paikalleen, Floren seisoessa siinä liikkumattomana
-ja tunnottomana pimeässä, katsellakseen sitä liikettä, mikä
-onnettomuudesta seurasi. Kaksi päivää sen jälkeen tuli vaihdemies,
-joka oli saanut siirron, lausumaan jäähyväisiä hänelle, jota hän ei
-ollenkaan epäillyt, ja pyysi häntä innokkaasti etsimään hänet, sitten
-kun hänen äitinsä ei enään olisi elossa. Sillä kertaa se siis ei
-ollut onnistunut, täytyi keksiä jotakin muuta.
-
-Nämä haaveilut, jotka tähän saakka olivat tehneet Floren katseen
-niin sameaksi, katosivat nyt tästä muistutettaessa; ja hän katseli
-uudelleen kuollutta, jota keltainen kynttilänvalo valaisi. Hänen
-äitinsä ei enään ollut elossa, läksisikö hän pois ja menisi naimisiin
-Ozilin kanssa, joka oli rakastunut häneen ja kentiesi tekisi hänet
-onnelliseksi? Koko hänen olentonsa nousi sitä vastaan. Ei, ei! Jos
-hän olisi niin pelkuri, että antaisi noiden molempien toisten jäädä
-eloon ja eläisi itse, kuljeskelisi hän kernaammin teillä tai rupeisi
-palvelustytöksi, kuin kuuluisi kenellekään, jota hän ei rakastaisi.
-
-Tavaton ääni sai hänet nyt kuuntelemaan, hän ymmärsi, että se
-oli Misard, joka kuokalla tutki keittiön maapermantoa. Hän etsi
-raivoisasti rahoja ja olisi voinut repiä koko tuvan alas. Flore
-ei kuitenkaan tahtonut jäädä hänenkään luokseen. Mihinkä ryhtyisi
-hän? Myrskytuuli suhisi, seinät tärisivät ja kuolleen kasvoilla
-loi heijastus tulenvaloaan avonaisten silmien ja pilkallisesti
-vääntyneiden huulten ylitse. Se oli viimeinen Pariisista tuleva
-sekajuna raskaine, hitaine vetureineen.
-
-Flore kääntyi ympäri ja katsahti tähtiin, jotka kirkkaassa kevätyössä
-säteilivät.
-
--- Kymmenen minuuttia yli kolmen. Viiden tunnin kuluttua ovat he
-täällä.
-
-Hän kärsisi liian paljon, jos se alkaisi uudelleen. Kävisi yli
-hänen voimiensa nähdä heidän siten käyvän joka viikko rakkautensa
-onnelassa. Nyt, kun hän oli varma siitä, ett'ei koskaan saisi
-yksinään omistaa Jacquesia, piti hän parempana, ett'ei häntä enää
-olisi olemassa. Synkkä huone, jossa hän nyt valvoi, teki hänet
-surulliseksi ja hänen halunsa hävittää kaikki kasvoi siitä. Koska
-ei ollut jäljellä ketään, joka rakasti häntä, saattoivat nuo toiset
-kernaasti seurata äitiä hautaan. Silloin olisi kuolleita joukottain
-ja heidät voitaisiin kaikki viedä kirkkomaahan samalla kertaa. Hänen
-sisarensa oli kuollut, hänen äitinsä oli kuollut, ja kuollut oli myös
-hänen rakkautensa: mitä oli silloin tehtävä? Jäätävä yksin, jäätävä
-paikoilleen vaiko lähdettävä, edelleenkin yksin, noiden toisten
-ollessa kaksin. Ei, ei, mieluummin sittenkin antaa kaiken luhistua
-kokoon ja kuoleman, joka oli tässä ummehtuneessa huoneessa, lehahtaa
-yli radan ja lakaista pois koko ihmiskasan!
-
-Siten pitkän harkinnan jälkeen tehtyään päätöksensä, mietti hän
-parasta keinoa sen toimeenpanemiseen. Hän palasi silloin siihen
-ajatukseen, että ottaisi pois kiskon. Se olisi varmin, käytännöllisin
-ja helpoin keino: tarvitsi ainoastaan vasaralla lyödä naulat pois ja
-sitten antaa kiskon hypätä pois ratapölkyiltä. Hänellä oli sellaisia
-työkaluja ja hän voi tehdä sen kenenkään näkemättä tällä autiolla
-seudulla. Sopivin paikka olisi varmaankin eräs mutka, joka Barentinin
-tiellä vei yli seitsemän- tai kahdeksansadan metrin särkän muutaman
-laakson halki. Siellä olisi kiskoilta poisjoutuminen välttämätön
-ja seuraukseksi tulisi hirveä kuperkeikka. Sitten saattoi hänet
-levottomaksi ajan laskeminen. Ennen Havren pikajunaa, jonka oli määrä
-kulkea siitä ohi kahdeksan ja kuusitoista, tuli ainoastaan ylöspäin
-menevä juna, nimittäin sekajuna seitsemän ja viisikymmentä viisi.
-Silloin olisi aivan hyvin. Mutta siinä oli vain se, että vakinaisten
-junien väliajoilla kulki usein, ja varsinkin milloin suuria
-laivanlasteja oli saapunut, odottamatta lähetettyjä tavarajunia.
-Ja silloin voisi vaaranuhka olla hyödytön. Mitenkä voisi etukäteen
-tietää, tulisiko se todellakin olemaan pikajuna, joka murskaantuisi?
-Hän punnitsi todennäköisyyksiä kauvan. Oli vielä pimeä ja kynttilä,
-josta tali valui virtanaan, paloi edelleen pitkine, savuavine
-sydämineen, jota hän ei viitsinyt ruokota.
-
-Juuri kun tavarajuna tuli Rouenista, astui Misard uudelleen
-huoneeseen. Hänen kätensä olivat aivan multaiset hänen etsimisensä
-johdosta puuvajassa ja hän läähätti hengästyneenä ja uupuneena
-tuloksettomasta yrityksestään. Hän oli niin suunniltaan voimattomasta
-raivosta, että hän alkoi uudelleen hakea huonekalujen alta ja takasta
-ja kaikkialta muualta. Tuon päättymättömän junan suurien pyörien
-säännöllisestä jyrinästä ei tahtonut tulla ollenkaan loppua ja joka
-kerta niiden jyskähtäessä hypähti kuollut vuoteessansa. Kun hän
-ojensi käsivartensa ottaakseen erään pienen taulun alas seinältä,
-kohtasi hän jälleen nuo avonaiset silmät, jotka seurasivat hänen
-liikkeitään, saman ainaisen hymyn näyttäessä nyrpistävän huulia. Hän
-kalpeni ja alkoi väristä ja sammalsi samalla kertaa katkeroituneena
-ja peljästyneenä:
-
--- Niin, niin, etsi, etsi!... Minä olen saapa ne käsiini, vaikka
-minun pitäisi kääntää nurin jokainen kivi tuvassa ja jokainen
-multakokkare sen ulkopuolella.
-
-Musta juna oli vihdoinkin kulkenut ohi painostavalla hitaudella
-hämärässä ja kuollut, joka nyt makasi liikkumattomana, katseli
-edelleenkin miestään niin pilkallisin, niin voitonvarmoin ilmein,
-että tämä katosi uudelleen, jättäen oven auki jälkeensä.
-
-Flore, joka häiriytyi mietteissään, nousi ylös ja sulki oven,
-jott'ei Misard tulisi takaisin häiritsemään hänen äitiään, ja omaksi
-ihmeekseen kuuli hän sanovansa aivan lujaa:
-
--- Kymmenen minuuttia on kylliksi.
-
-Hän ennättäisi todellakin tehdä sen kymmenessä minuutissa. Ellei
-kymmentä minuuttia ennen pikajunaa olisi ilmoitettu mitään muuta
-junaa tulevaksi, voisi hän sen tehdä. Nyt kun asia oli suunniteltu ja
-päätetty, taukosi hänen levottomuutensa ja hän tuli hyvin tyyneksi.
-
-Viiden ajoissa valkeni uusi päivä raikkaana ja kirkkaana. Vaikka
-oli varsin koleata, avasi hän akkunan seposelälleen ja päästi
-ruumishuoneeseen, joka oli täynnä savua ja kalmanhajua, raitista,
-miellyttävää aamu-ilmaa. Aurinko oli vielä taivaanrannan alla erään
-metsäisen kunnaan takana, mutta nyt se tuli näkyviin ja sen lämpöiset
-säteet levisivät yli rinteiden, täyttivät solatiet ja herättivät maan
-iloiset kevättunteet uuteen eloon. Flore ei ollut edellisenä iltana
-erehtynyt, tulisi kaunis päivä, yksi noista nuoruutta ja terveyttä
-säteilevistä päivistä, jolloin iloitaan elämästä. Kuinka olisikaan
-ollut ihanaa voida mielensä mukaan kuljeskella tässä autiossa
-seudussa kaikkien noiden kunnaiden ja kapeiden laaksojen keskellä!
-Kääntyessään ympäri ja taas katsoessaan huoneeseen, hämmästytti häntä
-se, että kynttilä näytti melkein sammuneelta ja kimalteli valoisassa
-päivänkoitteessa ainoastaan kuten valju kyynel. Kuollut näytti nyt
-katselevan radalle, jolle junat edelleenkin tulivat ja menivät, ilman
-että kukaan edes huomasikaan kynttilän valjua kajastusta ruumiin
-vieressä.
-
-Vasta päivän valjettua alkoi taas Floren virantoimitus ja hän läksi
-huoneesta vasta kaksitoista minuuttia yli kuuden, jolloin Pariisista
-tuleva sekajuna kulki ohi. Kello kuudelta päästi Misardkin vapaaksi
-toverinsa, joka oli ollut vartioimassa yöllä, ja kun Misard antoi
-torvellansa merkin, asettui Flore portin eteen lippu kädessään. Hän
-seurasi junaa kotvasen silmillänsä.
-
--- Nyt on jäljellä kaksi tuntia, ajatteli hän ääneensä.
-
-Hänen äitinsä ei enään tarvinnut apua keneltäkään, ja hän tunsi nyt
-voittamatonta vastenmielisyyttä huoneeseen palaamiseen. Se oli nyt
-ohitse; hän oli suudellut häntä ja voi päättää omastaan ja muiden
-olemassaolosta. Tavallisesti oli hänellä tapana kadota ja olla
-poissa junien väliajoilla, mutta tänä aamuna näytti jokin harrastus
-pidättävän häntä paikoillaan ja hän istuutui portin lähellä olevalle
-penkille, jona oli yksinkertainen lauta radan äyräällä. Aurinko nousi
-nyt taivaanrannalle, haalea kultasäde valahti läpi puhtaan ilman,
-mutta hän ei liikahtanut paikaltaan, vaan istui leudossa ilmassa
-avaran maiseman keskellä. Silmänräpäyksen kiinnitti hänen huomiotaan
-Misard, joka radan toisella puolella sijaitsevassa lautasuojuksessaan
-oli ilmeisesti hyvin liikutettu ja vapaa tavallisesta
-uneliaisuudestaan; hän meni ja tuli ja käsitteli koneitaan sangen
-hermostuneesti ja tuijotti yhtämittaa tupaan ikäänkuin olisi hänen
-sielunsa ollut siellä ja hän edelleenkin etsinyt. Sitten Flore
-unhoitti hänet, eikä ollut edes tietoinen hänen lähelläolostaan. Hän
-vaipui kokonaan odotukseensa, ääneti ja jäykkänä tuijotti hän radan
-loppupäätä kohden Barentiniin päin. Tuolla kaukana, missä aurinko
-paistoi niin iloisesti, lienee hänelle ilmestynyt näky, josta hänen
-itsepäinen, hurja katseensa ei voinut väistyä.
-
-Minuutit kuluivat, eikä Flore liikahtanut paikaltaan. Mutta kun
-Misard, kellon tultua seitsemän ja viisikymmentä viisi, kahdella
-torventörähdyksellä ilmoitti Havresta ylöspäin tulevan sekajunan
-saapumisen, nousi hän ylös, sulki portin ja asettui sen eteen lippu
-kädessään. Nyt oli juna jo kaukana ja kuului kuinka se mennä kolisi
-tunneliin, johon sen ääni sitten häipyi. Hän ei mennyt takaisin
-penkille, vaan jäi seisomaan ja laski uudelleen minuutteja. Ellei
-kymmenen minuutin kuluessa ilmoitettaisi minkään muun junan tuloa,
-syöksyisi hän tuonne mutkaan ja ottaisi kiskon pois.
-
-Hän tunsi olevansa hyvin tyyni ja ainoastaan rintaa jonkun verran
-ahdisti, ikäänkuin hänen hurja aikomuksensa olisi painostavan
-raskaana levännyt sen päällä. Mutta viimeiseen silmänräpäykseen
-saakka oli ajatus, että Jacques ja Séverine lähestyivät ja kulkisivat
-siitä ohi mennäkseen rakkautensa onnelaan, ellei hän heitä estäisi,
-tarpeeksi tekemään hänet horjumattoman lujaksi päätöksessään sokeaksi
-ja kuoroksi kaikelle muulle, niin ett'ei hän edes ruvennut sitä
-jälleen miettimään. Naarassuden käpälän täytyi peruuttamattomasti
-murskata sen jäsenet, joka mitään epäilemättä kulki ohi. Itsekkäässä
-kostonhimossaan näki hän ainoastaan heidän molempain silvotut
-ruumiinsa, välittämättä tuosta muusta tuntemattomasta ihmisjoukosta,
-joka jo vuosikausia oli kulkenut hänen ohitsensa. Aurinko, tämä
-aurinko, jonka lämmin, iloinen loiste ärsytti häntä, kätkeytyisi ehkä
-veren ja ruumisläjien taakse.
-
-Vielä kaksi minuuttia ja vielä yksi ja hänen piti juuri lähteä
-liikkeelle, kun häntä ehkäisivät muutamat kumeat kolahdukset
-Bécourtin tiellä. Se oli varmaankin kivivaunu, joka tahtoi
-päästä radan yli, ja hänen täytyisi avata portti ja seisoa
-siinä hetkinen juttelemassa. Hänelle kävisi mahdottomaksi panna
-suunnitelmaansa toimeen ja se menisi taasen hukkaan. Hän teki raivoa
-ja huolettomuutta ilmaisevan eleen ja aikoi lähteä paikaltaan,
-antaakseen vaunun ja sen ajomiehen itse hoitaa itsensä. Mutta ruoska
-läjähti raittiissa aamu-ilmassa ja joku huusi iloisesti:
-
--- Heipä hei, Flore!
-
-Se oli Cabuche ja Flore pysähtyi portin eteen.
-
--- No, seisotko sinä täällä ja nukut, jatkoi mies, vaikka on niin
-kaunis auringonpaiste? Jouduhan, niin pääsen ylitse, ennen kun juna
-tulee.
-
-Kaikki luhistui Floressa kokoon. Se oli epäonnistunut, he molemmat
-menisivät onneansa kohti, ilman että hän voi keksiä mitään
-murskatakseen heidät tuossa, ja hitaasti avatessaan puoliavoimen
-portin, joka narisi ruosteisilla saranoillaan, katseli hän
-raivoisasti ympärilleen nähdäkseen jonkin esteen, jonka voisi heittää
-keskelle rataa, ja hän oli siihen määrään kiihoittunut, että olisi
-voinut heittäytyä itse, jos olisi luullut itsellänsä olevan tarpeeksi
-lujan luuston, jotta veturi voisi suistua raiteelta. Mutta hänen
-silmänsä osuivat silloin tuohon matalaan, karkeatekoiseen, kahdella
-kivilohkareella kuormitettuun vaunuun, jota viisi vahvaa hevosta
-vaivoin veti. Nuo jättiläismäiset korkeat ja leveät kivimöhkäleet
-olivat jotakin, millä hän voi sulkea radan, ja hänet valtasi mieletön
-halu saada ne sinne. Portti oli nyt avoinna ja nuo viisi hevosta
-päristelivät hikisinä ja läähättävinä.
-
--- Mikä sinua tänään vaivaa? kysyi Cabuche. Sinä näytät niin
-kummalliselta.
-
-Flore vastasi:
-
--- Äitini kuoli eilen illalla.
-
--- Oh, Flore raukkani! Sehän oli aikoja sitten odotettavissa, mutta
-kuitenkin tuntuu se kovalta... Hän makaa varmaankin tuolla sisällä,
-minä menen häntä katsomaan, me olisimme kyllä lopulta sopineet, ellei
-onnettomuutta olisi tapahtunut.
-
-Hän seurasi Florea hiljaa tuvan luo. Kynnykselle saavuttuaan katsoi
-hän kuitenkin taaksensa hevosiaan kohden, mutta tyttö rauhoitti hänet
-muutamalla sanalla.
-
--- Ei siinä ole mitään vaaraa, ne kyllä seisovat hiljaa, ja
-sitäpaitsi on pikajuna vielä kaukana.
-
-Hän valehteli. Harjaantuneella korvallaan oli hän voinut kuulla,
-kuinka pikajuna juuri oli lähtenyt Barentinin asemalta. Viiden
-minuutin kuluttua olisi se siellä ja tulisi näkyviin laaksosta sadan
-metrin päässä ylikäytävästä. Cabuchen jäädessä ruumishuoneeseen ja
-liikutettuna ajatellessa Louisettea, seisoi Flore ulkona akkunan
-luona ja kuunteli etäältä veturin säännöllistä puhkinaa, joka
-tuli yhä lähemmäksi. Aivan äkisti tuli hän ajatelleeksi Misardia.
-Hän ei voinut olla näkemättä Florea ja estäisi häntä; mutta hän
-tunsi ikäänkuin töytäyksen rinnassaan, kun hän kääntyi ympäri
-ja huomasi, ett'ei Misard ollut paikallaan. Hän huomasi hänen
-tuvan toisella puolella etsivän jotakin maasta kaivosäiliön alta.
-Hän ei ollut voinut vastustaa etsimishaluaan ja oli epäilemättä
-aivan äkisti saanut päähänsä, että rahat oli kätketty sinne, ja
-hän etsi etsimistään, joutuneena kokonaan intohimonsa valtaan
-ja kuurona ja sokeana kaikelle muulle. Mutta se oli Florelle
-ikäänkuin lisäkehoituksena. Tapahtumat sen vaativat. Yksi hevosista
-alkoi hirnua, veturin huohottaessa mäen toisella puolella hyvin
-äänekkäästi, kuten ihminen, jolla on kiire.
-
--- Sinun ei tarvitse peljätä, sanoi Flore Cabuchelle, minä kyllä
-pitelen niitä.
-
-Hän syöksyi nyt esiin, tarttui ensimäisen hevosen suitsiin ja
-veti niistä monenkertaisella voimalla. Hevoset alkoivat vetää ja
-silmänräpäyksen horjui tuo suuri, raskas kivikuorma liikkumatta
-paikaltaan, mutta kun Flore ikäänkuin valjasti itsensä ylimääräiseksi
-hevoseksi, läksi kuorma liikkeelle ja saapui radalle. Se oli keskellä
-rataa, kun pikajuna tuli laaksosta esiin sadan askeleen päässä.
-Pidättääkseen siinä kuorman, jonka hän pelkäsi muuten ehtivän ylitse,
-veti hän nyt hevosia kiivaasti takaperin niin ylenluonnollisella
-ponnistuksella, että hänen ruumiinsa rouskui. Hän, jonka tavattomista
-voimannäytteistä huhu tiesi niin paljon kertoa, teki nyt sellaisen:
-rautakourillaan piteli hän noita viittä hevosta, jotka nousivat
-pystyyn ja hirnuivat, vaistomaisesti aavistaen vaaraa.
-
-Kului kymmenen rajattoman kauhun sekuntia. Nuo molemmat suunnattomat
-kivimöhkäleet näyttivät sulkevan taivaanrannan. Salamoivine
-messinkiheloineen ja loistavine teräsakseleineen tulla kohisi
-nyt veturi eteenpäin ihanan aamun kultasateessa. Se oli nyt
-välttämätöntä, ei mikään maailmassa voisi yhteentörmäystä enään
-estää. Mutta sen odottaminen kävi sietämättömän pitkäksi.
-
-Misard riensi takaisin paikalleen, ulvoen ja heilutellen
-käsivarsiaan, kuin olisi hän ollut mieletön ja tahtonut varoittaa
-junaa ja pysähyttää sen. Cabuche, joka pyörien kolinan ja hirnunnan
-kuullessaan oli syöksynyt ulos tuvasta, juoksi esiin ja ulvoi
-kehoittaakseen hevosia. Mutta Flore, joka vast'ikään oli heittäytynyt
-syrjään, piteli hänestä kiinni ja pelasti siten hänen henkensä.
-Mies luuli, ett'ei Flore ollut jaksanut pidellä hevosia, ja että ne
-olivat vetäneet hänet mukanaan. Ja hän syytti itseään ja nyyhkytti,
-ja ulisi epätoivoissaan ja säikähdyksissään, Floren seisoessa siinä
-liikkumattomana ja pitkänä ja suurin, palavin silmin katsellessa
-tuota kaikkea. Samalla hetkellä, jolloin veturi ei ollut enää ehkä
-muuta kuin metrin päässä kivilohkareista, näki tyttö sangen selvästi
-Jacquesin. Hän oli kääntynyt ympäri ja heidän silmänsä kohtasivat
-toisensa katseessa, joka Floresta tuntui äärettömän pitkältä.
-
-Samana aamuna oli Jacques hymyillyt Séverinelle, kun tämä Havressa
-tuli asemasillalle, lähteäkseen pikajunassa tavanmukaiselle
-viikkomatkalleen. Miksipä antaa aivokummitusten tärvellä elämäänsä.
-Miksipä olla käyttämättä tarjona olevia onnenpäiviä? Kentiesi kaikki
-lopulta saataisiin järjestetyksi. Ja Jacques oli lujasti päättänyt
-nauttia ainakin tämän päivän riemusta, hän teki suunnitelmia ja
-haaveksi aamiaisen syönnistä Séverinen kanssa jossakin ravintolassa.
-Kun Séverine loi häneen huolestuneen katseen, pahoillaan siitä,
-ett'ei junan etupäässä ollut ensi luokan vaunua ja hänen sen vuoksi
-oli pakko sijoittua etäälle hänestä junan loppupäähän, tahtoi Jacques
-lohduttaa häntä ja hymyili hänelle sen vuoksi niin iloisesti.
-Oltiinhan nyt toki ainakin samassa junassa ja Pariisissa tavattaisiin
-jälleen.
-
-Olipa hän siksikin hyvällä tuulella, että kun hän oli kumartunut
-ulos ja nähnyt Séverinen nousevan erääseen junan loppupäässä olevaan
-vaunuun, hän laski leikkiä ylikonduktööri Henri Dauvergnen kanssa,
-jonka hän tiesi hakkailevan häntä. Edellisellä viikolla oli Jacques
-kuvitellut mielessään, että hän oli tullut rohkeammaksi, ja että
-Séverine rohkaisi häntä tarviten saada huvitusta ja päästä siitä
-kamalasta olotilasta, jonka hän oli itselleen valmistanut. Roubaudkin
-sanoi, että hänestä lopulta tulisi nuoren Henrin rakastajatar, vaikka
-siitä ei olisi hänelle mitään hupia, mutta ainoastaan siksi, että
-hän kaipasi jotakin uutta. Ja Jacques kysyi Henriltä, kenelle tämä
-edellisenä iltana oli heitellyt lentomuiskuja, seisoessaan piilossa
-erään lepän takana ratapihalla. Pecqueux ei silloin voinut olla
-purskahtamatta nauruun, siinä ruokkiessansa Lisonia, joka seisoi
-savuten ja lähtöön valmiina.
-
-Havren ja Barentinin välin oli pikajuna kulkenut ohjesäännön
-mukaisella nopeudellaan, ilman että mitään tapahtui; ja se oli
-Henri, joka tähystyspaikastaan ensiksi, junan tultua notkelmasta,
-ilmoitti kivikuorman olevan poikkipäin radalla. Etunenässä oleva
-tavaravaunu oli täynnä matkakapineita, kun junassa, joka oli hyvin
-täynnä, oli koko joukko edellisenä iltana postihöyryllä tulleita
-matkustajia. Ylikonduktööri seisoi tämän kotelo- ja matkalaukkukasan
-keskellä, joka tanssi junan täristessä, pulpettinsa ääressä ja
-järjesteli papereitansa, erään naulalla kiinnipannun mustetolpon myös
-yhtämittaa keinuessa. Joka aseman jälkeen, mihin matkatavaroita oli
-jätetty, oli hänellä paljon kirjoittamista, mihin kului neljä, viisi
-minuuttia. Barentinissa oli kaksi matkustajaa poistunut junasta ja
-hän oli juuri saanut paperinsa selviksi, kun hän, joka oli mennyt
-ylös ja istuutunut tähystyspaikkaansa, tapansa mukaan loi katseen
-radalle junan eteen ja taakse. Hän istui siinä koko sen ajan, kun
-hän oli vapaana, valvomassa junaa. Tenderi esti hänet näkemästä
-veturinkuljettajaa, mutta korkealta paikaltaan näki hän usein
-kauvemmaksi ja aikaisemmin kuin tämä. Juna oli vielä notkelmassa,
-kun hän etäältä sai nähdä esteen. Hän hämmästyi niin, että hän
-säikähdyksen herpaisemana, pysyi silmänräpäyksen neuvottomana.
-Muutamia sekunteja meni hukkaan ja juna oli jo laakson ulkopuolella,
-kun hän kykeni vetämään hälyytyskellon nuorasta, joka riippui hänen
-edessään.
-
-Tässä ratkaisevassa silmänräpäyksessä olivat Jacquesin ajatukset
-minuutin ajan poissa ja hän katseli näkemättä. Hän ajatteli
-epäselvästi vallan muita asioita, jotka olivat sangen kaukana
-siitä, yksinpä Séverinen kuvakin oli kadonnut hänen mielestään.
-Hälytyskellon mieletön soitto ja Pecquexin ulvonta hänen takanaan
-herättivät hänet tajuntaan. Pecqueux, joka oli ollut tyytymätön
-vetoon ja sen vuoksi pannut tuhkapesän peitin ylös, oli juuri
-kumartunut eteenpäin varmistuakseen nopeuden suhteen. Ja
-kalmankalpeana näki ja tajusi Jacques kaikki tyynni: kivikuorman,
-joka seisoi radan poikki, veturin eteenpäinkiitämisen ja sen
-kauhean yhteentörmäyksen, joka oli välttämätön, ja näki kaiken
-tämän niin täydellisen selvästi, että hän eroitti tarkalleen nuo
-molemmat kivet, tuntien jo ruumiissaan esimakua tulossa olevasta
-yhteentörmäyksestä. Se oli välttämätön. Hän väänsi kiivaasti pyörää
-ja avasi itsetiedottomasti höyrypillin läpät, ikäänkuin olisi
-hän voimattomuudessaan tahtonut raivoisasti varoittaa ja saada
-tuon jättiläismäisen sulun pois tieltä. Nämä kamalat hätämerkit
-halkaisivat ilmaa, mutta Lison ei kuitenkaan totellut, vaan syöksyi
-eteenpäin yhtä kyytiä, tuskin edes vähentäen nopeutta. Se ei enään
-ollut niin säisy ja oppivainen kuin ennen. Lumessa menetettyään
-hyvän höyrymuodostuksensa ja kevyen käyntiinpanonsa, oli se
-muuttunut oikulliseksi ja äkäiseksi kuten vanhahko nainen, joka
-on kylmetyksestä saanut rintansa kipeäksi. Se huohotti ja nousi
-pystyyn ohjaksien alla, mutta kulki eteenpäin yhtä itsepintaisesti
-ja raskaasti. Pecqueux tuli peljästyksestä hulluksi ja hyppäsi pois.
-Oikealla kädellään tarrautuen kiinni nopeudenjärjestimeen ja toisella
-tietämättään vetäen höyrypillin nyöristä, seisoi Jacques paikoillaan
-säikähdyksestä kivettyneenä ja odotti. Savuten ja ähkien ja kimakalla
-karjunnalla, joka ei tahtonut loppua, törmäsi Lison kivikuormaa
-vastaan niiden kolmentoista vaunun suunnattomalla painolla, joita se
-veti.
-
-Kahdenkymmenen metrin päässä ja radan syrjällä, johon peljästys
-naulasi heidät kiinni, katselivat Misard ja Cabuche käsivarret
-ilmassa ja Flore muljottavin silmin tuota kamalaa näkyä, junaa,
-joka nousi suoraan ylös, jolloin seitsemän vaunua kohosi torniksi
-toistensa päälle, sen jälkeen pudotakseen hirveällä ryskeellä
-takaisin alas muodottomaksi sirpalekasaksi. Kolme ensimäistä
-vaunua oli aivan kappaleina, neljä seuraavaa läjääntyi kattojen,
-murskaantuneiden pyörien, ovien, kettinkien, puhverttien ja
-rikkuneiden lasiruutujen sekamelskaksi. Mutta yli kaiken tämän
-kuului veturin törmäys kiviä vastaan, se oli kumea, murskaantumista
-ilmaiseva ääni, joka sulautui yhdeksi ainoaksi kuolemantuskan
-huudoksi. Lison oli hajalle raastettu ja huojui vasemmalle
-kivikuorman yli, ja kivet menivät halki ja lensivät ilmaan kuten
-räjähdyspanos ja noista viidestä hevosesta oli neljä kaatunut ja
-makasi hengettömänä paikalla. Mutta junan kuusi viimeistä vaunua
-olivat jääneet vahingoittumattomiksi, eivätkä olleet edes syöksyneet
-pois kiskoilta.
-
-Nyt kuului kirkumista ja hätähuutoja, mutta sanat sotkeutuivat
-rumaääniseksi, eläimelliseksi ulvonnaksi.
-
--- Auttakaa! Auttakaa!... Oi, Jumalani, minä kuolen! Auttakaa!
-Auttakaa!
-
-Enään ei kuultu eikä nähty mitään. Lisonista, joka aukirevityin
-mahoin makasi seljällään, purkautui höyry ulos irtikiskotuista
-hanoista ja haljenneista putkista, ja se ähkyi kuten raivoisissa
-kuolonkorahduksissa oleva jättiläisnainen. Tiheitä, lyhyitä
-höyrypyörteitä matoi yhtämittaa maata pitkin, samalla kun kekäleiden
-yli, jotka olivat tulisijasta pudonneet punaisina kuin veri sen
-sisälmyksissä, levisi hulmuavia, mustia savupilviä. Ankarassa
-yhteentörmäyksessä oli savupiippu tunkeutunut maan sisään, kehys
-oli katkennut ja molemmat pituuskappaleet olivat vääntyneet
-vinoon. Pyörät ilmassa ja vääntyneine veivitankoineen, haljenneine
-lieriöineen ja murskaantuneine hanoineen muistutti Lison siinä
-maatessaan suunnattoman suurta hevosta, jonka jotkin hirveät sarvet
-ovat repineet hajalle, ja joka raivoisasta epätoivosta äänekkäästi
-puhkuen näkee hengen pakenevan ammottavasta, kamalasta haavasta.
-Aivan Lisonin vieressä makasi vielä elossa oleva hevonen, jonka
-molemmat etujalat olivat poikki, ja jonka sisälmykset valuivat ulos
-mahassa olevasta haavasta. Päähän oli tullut kamalan tuskallinen
-kouristus ja voitiin nähdä sen kamalasti hirnuvat kuolonkorahdukset,
-mutta niistä ei voitu mitään kuulla kuoleman kanssa kamppailevan
-veturin melun takia.
-
-Kirkunat häipyivät kuulumattomiin.
-
--- Pelastakaa minut! Tappakaa minut!... Minä kärsin niin kovin,
-tappakaa minut! Tappakaa minut toki!
-
-Tämän huumaavan hälinän kestäessä ja savun sokaistessa silmiä,
-avattiin vahingoittumattomiksi jääneiden vaunujen ovet ja matkustajat
-syöksyivät ulos. He kaatuivat radalle, nousivat ylös ja vapauttivat
-itsensä potkuilla ja nyrkiniskuilla. Kohta kun he tunsivat lujan maan
-jalkojensa alla ja näkivät avonaiset kentät edessään, pakenivat he
-tiehensä, hyppäsivät aitojen yli ja kiitivät ketoja pitkin, antaen
-perään tuolle ainoalle vaistolle päästä pois, kauvas, kauvas pois
-kauhun paikasta, ja ulvoen katosivat sekä miehet että naiset metsään.
-
-Nurin viskautuneena, tukka hajallaan ja hame repaleina oli Séverine
-vihdoin vapauttanut itsensä, mutta hän ei paennut, vaan kiiti ähkivää
-veturia kohden ja joutui silloin vastatusten Pecqueuxin kanssa.
-
--- Jacques, Jacques! Hän on kai pelastettu?
-
-Lämmittäjä, joka ihmeeksi ei ollut niin jäsentäkään nyrjähyttänyt,
-riensi myöskin sinne, tunnonvaivoissa sen ajatuksen johdosta,
-että hänen veturinkuljettajansa oli tuossa joukossa. Oli kuljettu
-niin kauvan, niin paljon kinasteltu ja yhdessä kärsitty pahoja
-päiviä tuossa alituisessa, hankalassa tuulessa. Ja heidän yhteinen
-ystäväparkansa, veturi, makasi nyt tuossa seljällään haljennein
-keuhkoin ja haukotteli henkeänsä.
-
--- Minä hyppäsin alas, sammalsi hän, enkä tiedä yhtään mitään.
-Kiiruhtakaa, kiiruhtakaa!
-
-Ratapenkereellä he törmäsivät Florea vastaan, joka näki heidän
-tulevan. Hän ei vielä ollut liikkunut paikaltansa, ikäänkuin
-huumautuneena hämmästyksestä tuon tehdyn teon ja tämän verisaunan
-johdosta, jonka hän oli aiheuttanut. Oli hyvä, että se oli tehty,
-ja hän tunsi mielessään ainoastaan helpotuksen tunnetta siitä,
-että hänen toiveensa oli toteutunut, eikä hän tuntenut mitään
-sääliväisyyttä toisten kärsimysten vuoksi, joita hän ei edes
-huomannut. Mutta kun hän tunsi Séverinen, laajenivat hänen silmänsä
-suunnattomasti ja varjo jostakin kauheasti kiduttavasta lankesi hänen
-kalpeille kasvoilleen. Elossa oli siis tämä nainen, jota vastoin
-Jacques varmasti oli kuollut! Se ankara tuska, jota hän nyt tunsi
-surmatun lempensä vuoksi, tuo puukonpisto, jonka hän oli antanut
-keskelle sydäntään, teki hänet aivan äkisti tietoiseksi siitä
-häpeällisestä rikoksesta, jonka hän oli tehnyt. Hän oli tämän tehnyt,
-hän oli murhannut hänet, hän oli surmannut kaikki nuo ihmiset!
-Hän päästi vihlovan kiljahduksen, väänteli käsivarsiaan ja juoksi
-eteenpäin kuin olisi hän ollut mielipuoli.
-
--- Jacques! Oh! Jacques!... Hän on kuollut, minä näin hänen
-viskautuvan taaksepäin...? Jacques, Jacques!
-
-Lisonin korahdukset olivat nyt vähemmän äänekkäät ja sen käheä
-vaikeroiminen kävi yhä heikommaksi. Sen johdosta kuuluivat
-haavoittuneiden valitushuudot yhä selvempinä ja yhä vihlovampina.
-Mutta savua oli siinä edelleen sankasti ja tuo suunnaton sirpalekasa,
-josta kaikki nuo kauhun ja tuskan äänet tulivat, näytti olevan
-mustan pölyn peittämänä, joka lepäsi siinä liikkumattomana
-auringonpaisteessa. Mitä oli tehtävä? Mistä olisi alotettava? Miten
-päästäisiin haavoittuneisiin käsiksi?
-
--- Jacques! huudahti edelleenkin Flore. Minä sanon teille, että hän
-katsoi minuun ja viskautui tuonne tenderin alle. Kiiruhtakaa tänne ja
-auttakaa minua!
-
-Cabuche ja Misard olivat juuri nostaneet ylös ylikonduktööri Henrin,
-joka viimeisessä sekunnissa myöskin oli hypännyt alas. Hän oli
-nyrjähyttänyt jalkansa ja he laskivat hänet maahan aitaa vastaan,
-josta hän mykkänä ja tylsänä katseli pelastustyötä näyttämättä
-tuntevan mitään kolotusta.
-
--- Cabuche, tule auttamaan minua, minä sanon sinulle, että Jacques
-makaa tuolla alla!
-
-Cabuche ei kuullut häntä, vaan riensi auttamaan toisia haavoittuneita
-ja kantoi pois erään nuoren naisen, jonka reidet olivat murskautuneet.
-
-Sen sijaan Séverine syöksyi esiin Floren huudon johdosta.
-
--- Jacques, Jacques!... Missä sitten? Minä autan teitä.
-
--- Tuossa. Auttakaa minua!
-
-Heidän kätensä sattuivat yhteen ja he vetivät yhdessä eräästä
-murskautuneesta pyörästä. Mutta Séverine ei voinut heikoilla
-sormillaan saada aikaan mitään, jota vastoin tuo toinen sai vahvoilla
-kourillaan pois sen, mikä oli tiellä.
-
--- Katsokaa ylös! huusi Pecqueux, joka myös alkoi vetää.
-
-Hän tempasi kiivaasti syrjään Séverinen, kun tämän piti kiivetä erään
-käsivarren päälle, joka oli olkapäästä katkennut, ja jolla vielä
-oli sininen hiha yllään. Hän peräytyi kauhusta. Hän ei kuitenkaan
-tuntenut sitä, se oli tuntematon käsivarsi, joka oli vierinyt sinne
-ja ruumis löydettäisiin otaksuttavasti jostakin toisesta paikasta.
-Hän joutui sellaiseen täristykseen, että jäi seisomaan itkien ja
-ikäänkuin herpautuneena ja katseli, kuinka toiset tekivät työtä,
-hänen kykenemättä edes poimimaan pois noita repaleisia lasinpalasia,
-joihin he haavoittivat itseään.
-
-Kuolevien pelastus- ja kuolleiden etsimistyö oli yhdistettynä
-suureen vaaraan ja levottomuuteen, sillä veturin tuli oli tarttunut
-puuaineeseen ja alkavan tulipalon tukahuttamiseksi täytyi lapioida
-multaa sen päälle. Samalla kun kiiruhdettiin Barentiniin apua
-noutamaan ja sähkötettiin Roueniin, järjestettiin mahdollisimman
-tehokkaalla tavalla työ sirpaleiden toimittamiseksi syrjään ja kaikki
-ottivat siihen urheasti osaa. Paenneista oli moni palannut häveten
-pakokauhuaan. Mutta täytyi menetellä mitä varovaisimmin, jokainen
-sirpale täytyi ottaa pois suurella huolellisuudella, kun voitiin
-peljätä, että sortuminen veisi hengen niiltä onnettomilta, jotka
-olivat tuonne alle hautautuneina. Läjästä pisti esiin haavoittuneita,
-jotka olivat kiinni rintaa myöten ikäänkuin ruuvipihdissä ja ulvoivat
-hirveästi.
-
-Täytyi työskennellä neljännestunti erään irroittamiseksi, joka oli
-kalpea kuin palttina, mutta ei valittanut ja väitti, ett'ei häntä
-mikään vaivannut. Kun hänet saatiin esille, ei hänellä huomattu enään
-olevan jalkoja. Hän kuoli heti, peljästyksessään saamatta tietää tai
-tuntematta tuota kamalaa typistystä. Kokonainen perhe vedettiin esiin
-muutamasta toisen luokan vaunusta, johon tuli oli tarttunut: isän ja
-äidin polvet olivat vahingoittuneet ja isoäidin toinen käsivarsi oli
-ruhjoutunut, mutta eivät hekään tunteneet omaa kärsimystään, vaan
-nyyhkyttivät ja huusivat pientä valkokutrista, lähes kolmen vuotiasta
-tyttöänsä, joka yhteentörmäyksessä oli kadonnut, mutta joka sitten
-löydettiin reippaana ja vahingoittumattomana, iloisena ja hymyilevänä
-erään katon sirpaleiden alta. Eräs toinen tyttö, joka oli veren
-peitossa ja jonka pienet kätöset olivat ruhjoutuneet, oli kannettu
-syrjään odottamaan, kunnes saataisiin käsiin hänen vanhempansa, ja
-hän istui siinä hyljättynä ja tuntemattomana ja melkein puoliksi
-tukehtuneena, sanomatta sanaakaan, mutta hänen kasvonsa vääntyivät
-sanomattomasta tuskasta, kohta kun joku lähestyi häntä.
-
-Ovia ei voitu avata, kun rautahelat olivat törmäyksessä vääntyneet,
-vaan täytyi särkyneistä akkunoista tunkeutua vaunuihin. Jo oli neljä
-ruumista asetettu riviin radan viereen. Kymmenkunta vahingoittunutta
-makasi pitkällään maassa ruumiiden lähellä ja sai odottaa ilman
-apua ja ilman lääkäriä, joka olisi voinut sitoa heidät. Perkaustyö
-oli kuitenkin tuskin alussa ja yhä saatiin käsille uusia uhreja,
-mutta läjä ei näyttänyt pienenevän ja kaikki höyrysi ja valui tässä
-ihmisteurastamossa.
-
--- Minä sanon teille, että Jacques on tuolla alla! toisti Flore
-ja etsi lohdutusta tästä itsepintaisesta, tarkoituksettomasta
-huutamisesta. Oli kuin olisi hänen epätoivonsa vaikerrus siitä
-ilmennyt. -- Ettekö kuule, hän huutaa!
-
-Tenderi oli vaunujen alla, jotka olivat kasaantuneet päälletysten
-ja sen jälkeen kaatuneet sen päälle, ja nyt kun veturi korahteli
-vähemmän äänekkäästi, kuultiin lujan miesäänen karjuvan läjän alla.
-Sikäli kuin työ edistyi, kävi tämä kuolonhuuto vielä äänekkäämmäksi
-ja niin suunnattoman tuskalliseksi, ett'eivät työmiehet kauvemmin
-voineet sitä kestää, vaan alkoivat itse itkeä ja kirkua. Mutta kun he
-vihdoin pääsivät mieheen käsiksi ja päästivät hänen jalkansa irti ja
-alkoivat vetää häntä, taukosi mylvintä. Hän oli kuollut.
-
--- Ei, sanoi Flore, ei se ole hän. Hän on syvemmällä, hän on tuolla
-alla.
-
-Ja voimakkailla käsivarsillaan nosteli hän pyöriä ja heitti niitä
-kauvas pois, väänsi kattolaatat kokoon, murti ovet ja tempasi
-jälellejääneet kettingit pois. Löydettyään jonkun, joka oli kuollut
-tai haavoittunut, huusi hän toisia kantamaan hänet pois, koska hän ei
-tahtonut edes sekunniksikaan heretä raivoisasta etsinnästään.
-
-Hänen takanaan työskentelivät Cabuche, Pecqueux ja Misard, jota
-vastoin Séverine, joka oli pyörtymäisillään seisoessaan siinä
-voimatta toimittaa mitään, istuutui pienelle penkille, joka oli
-tempautunut irti muutamasta vaunusta. Mutta Misard, joka oli saanut
-takaisin tavallisen kylmäverisyytensä ja välinpitämättömyytensä,
-vältti kaikkea isompaa vaivaa ja oli apuna pääasiallisesti ruumiiden
-kuljettamisessa. Ja hän, samoin kuin Florekin, tarkasteli ruumiita,
-ikäänkuin olisivat he toivoneet voivansa tuntea heidät tästä
-tuhansien ja taas tuhansien kasvojen vilinästä, jotka kymmenen vuoden
-aikana olivat vilahtaneet heidän ohitsensa täydellä höyryllä ja
-jättäen jälkeensä ainoastaan sotkuisen muiston ihmisjoukosta, joka
-tuli ja katosi salaman nopeudella.
-
-Ei. Siinä ei edelleenkään ollut muuta kuin tuo tuntematon ohikulkeva
-maailma. Satunnainen törkeä kuolema pysyi nimettömänä niinkuin se
-pulppuava elämäkin, joka siitä ohikulkien meni tulevaisuutta vastaan.
-Eivätkä he voineet nimeltä mainita tai antaa mitään varmaa tietoa
-noiden onnettomien kauhusta vääntyneistä kasvoista, onnettomien,
-jotka olivat matkalla kaatuneet, poljetut jalkoihin ja ruhjoutuneet,
-kuten sotamiehet, joiden ruumiit makaavat kuopissa siinä, missä
-armeija on rynnännyt eteenpäin. Flore luuli kuitenkin tuntevansa
-erään, jonka kanssa hän oli puhunut sinä päivänä, jolloin juna istui
-kiinni lumessa: amerikalaisen, jonka kasvoihin hän lopulta oli
-likipitäin tutustunut, vaikka hän ei tiennyt hänen nimeään, eikä
-mitään hänestä ja hänen omaisistaan. Misard kantoi hänet pois toisten
-kuolleiden mukana, jotka, tullessaan -- ei tiedetty mistä -- oli
-pidätetty tuossa matkalla -- ei tiedetty mihin.
-
-Uusi, sydäntäsärkevä näytelmä. Kumoon kaatuneesta ensi luokan
-vaunusta löydettiin nuori, aivan varmasti vast'ikään naimisiin
-mennyt pariskunta. He olivat viskautuneet toisiaan vastaan niin
-onnettomalla tavalla, että vaimo makasi raskaasti miehen päällä
-voimatta liikahtaakaan valmistaakseen tälle lievitystä. Mies oli
-tukehtumaisillaan ja korahteli jo, jota vastoin vaimo, jonka suu
-oli vapaana, rukoili mielettömästi, että kiiruhdettaisiin, ja hänen
-sydämensä oli halkeamaisillaan pelosta, että hän ottaisi miehensä
-hengiltä. Kun heidät molemmat saatiin vapaiksi, niin se olikin vaimo,
-joka aivan äkkiä heitti henkensä. Hän oli puskurista saanut reijän
-kylkeensä. Hänen miehensä, joka oli jälleen tullut tajuihinsa, kirkui
-kovasti tuskasta ja lankesi polvilleen hänen viereensä, jonka silmät
-vielä pysyivät täynnä kyyneliä.
-
-Nyt oli löydetty kaksitoista kuollutta ja neljäkymmentä
-loukkaantunutta. Onnistuttiin saamaan tenderi vapaaksi ja Flore
-pysähtyi toisinaan ja pisti päänsä puiden ja rantojen keskelle ja
-etsi innokkaasta silmillään, eikö hän saisi veturinkuljettajaa
-näkyviinsä. Yhtäkkiä kiljasi hän:
-
--- Minä näen hänet, hän on tuolla alla! Kas tuossa on hänen
-käsivartensa sinisessä verkanutussa! Hän ei liikahda, hän ei
-hengitä...
-
-Hän nousi pystyyn ja kirosi kuin mies.
-
--- Perkele vieköön, kiiruhtakaa, vetäkää hänet esiin!
-
-Hän koetti molemmin käsin temmata syrjään erästä vaunulankkua,
-mutta muita sirpaleita oli tiellä. Hän juoksi silloin noutamaan
-kirveen, jota Misardin kotona käytettiin puiden halkomiseen, ja
-heiluttaen sitä halonhakkaajan tavoin, kun tämä kaataa puita
-tammimetsästä, hyökkäsi hän raivoisin innoin lankun kimppuun.
-Toiset menivät pois tieltä, ja kehoittaen häntä olemaan varovainen,
-antoivat hänen olla. Mutta, siellä ei ollut ketään muuta
-haavoittunutta kuin veturinkuljettaja, ja hän makasi vaununakselien
-ja pyörien muodostaman sekasorron suojassa. Mutta, innoissaan ja
-vastustamattoman varmana asiastaan ei hän kuullut mitä he sanoivat.
-Hän hakkasi puuta poikki ja joka iskulla löi hän läpi jonkin,
-mikä oli tiellä. Vaalea tukka tuulessa hulmuten ja käsivarret
-paljaina, koska hän oli heittänyt hameenmiehustan pois yltään,
-raivasi hän peloittavana tietään kaiken sen hävityksen keskellä,
-jonka hän itse oli matkaansaattanut. Viime iskulla muuatta
-vaununakselia vastaan meni kirveen terä kahtia. Toisten avulla
-poisti hän pyörät, jotka olivat suojelleet nuoren miehen muuten
-välttämättömältä ruhjoutumiselta, ja hän se oli, joka ensiksi tarttui
-veturinkuljettajaan ja sitten kantoi hänet sylissään pois.
-
--- Jacques, Jacques!... Hän hengittää, hän elää. Ah, Herra Jumala,
-hän elää... Minä tiesin kyllä, että näin hänen putoavan ja että hän
-oli tuolla.
-
-Séverine seurasi häntä poissa suunniltaan. He laskivat hänet aidan
-viereen lähelle Henriä, joka edelleen tirkisteli yhtä hämillään,
-onnistumatta käsittämään missä hän oli ja mitä hänen ympärillään
-tehtiin. Pecqueuxkin tuli sinne ja jäi seisomaan veturinkuljettajansa
-eteen suunniltaan siitä, että näki hänet noin kurjassa tilassa.
-Molemmat naiset lankesivat polvilleen hänen oikealle ja vasemmalle
-puolelleen ja tukivat hänen päätään, tähystellen tuskaisina
-pienimpiäkin värähdyksiä hänen kasvoissaan.
-
-Vihdoin avasi Jacques silmänsä ja hänen hämmentyneet katseensa
-suuntautuivat heihin vuorotellen, ilman että hän näytti tuntevan
-heitä. He eivät herättäneet hänessä mielenkiintoa, mutta kun
-hänen katseensa muutaman metrin päässä siitä kohtasivat kuolevan
-veturin, saivat ne ensin peljästyksen ilmeen, mutta kiintyivät
-sitten veturiin, suurentuen kasvavasta mielenliikutuksesta. Hän
-tunsi sangen hyvin Lisonin, ja sen näkeminen palautti kaikki hänen
-muistiinsa. Hän muisti molemmat kivilohkareet radan keskellä, tuon
-kamalan yhteentörmäyksen, tuon ruhjoutumisen, jonka hän oli tuntenut
-yht'aikaa siinä, ja itsessään, ja heräämisensä, veturin varmasti
-kuollessa siitä. Sen kestävyys ei ollut mikään rikos, sillä sen
-taudin jälkeen, minkä se luminietoksissa oli saanut, ei ollut sen
-syy, että se oli vähemmän tarkka, puhumattakaan siitä, että vanhuus
-tekee ruumiin jäsenet kankeammiksi ja nivelet kovemmiksi. Hän
-antoi sille sen vuoksi kernaasti anteeksi ja tunsi ylitsekuohuvaa
-surua, nähdessään sen makaavan kuolettavasti haavoittuneena ja
-kuolonkamppauksessa.
-
-Lison raukalla oli nyt ainoastaan muutamia minuutteja jäljellä. Se
-jäähtyi, kekäleet sen tulisijasta putoilivat tuhkaan, höyry, joka
-oli ankarasti pursunut ulos sen repeytyneistä kyljistä, muuttui
-itkevän lapsen heikoksi vaikerrukseksi. Kun se, joka aina oli ollut
-niin kiiltävä ja hieno, nyt makasi siinä mullan ja loan tahraamana
-seljällänsä mustassa hiililätäkössä, oli sen loppu yhtä traagillinen,
-kuin milloin loistohevonen onnettomuustapauksen johdosta kaatuu
-keskelle katua. Sen haljenneiden sisälmysten läpi saattoi hetkisen
-nähdä elimien vielä toimivan, höyry kierteli putkissa kuten veri
-suonissa, höyrypaineen näyttäjät sykkivät kuten kaksi kaksoissydäntä;
-mutta veivitangot nytkähtelivät suonenvedontapaisesti kuten kaksi
-käsivartta elon viimeisissä ilmauksissa, ja sen sielu meni nyt
-pois sen voiman kanssa, mikä teki sen eläväksi, tuo suunnaton
-hengitys, josta hän ei oikein tahtonut päästä eroon. Rikkirevitty
-jättiläisnainen tuli yhä tyynemmäksi ja vaipui vähitellen hiljaiseen
-uneen sekä vaikeni vihdoin. Se oli kuollut ja se rauta-, teräs- ja
-messinkiläjä, joka jäi jäljelle tuosta ruhjoutuneesta rumilaasta
-haljenneine päineen ja levälleen pingoitettuine jäsenineen ja
-pahoinpideltyine, paljastettuine elimineen, muuttui vastenmielisen
-synkästi suunnattoman ihmisruumiin, kokonaisen maailman kaltaiseksi,
-joka on elänyt, ja josta henki vast'ikään on tuskallisesti tempaistu
-ulos.
-
-Jacques, joka käsitti, ett'ei Lisonia enään ollut olemassa, sulki
-silloin silmänsä, toivoen itsekin saavansa kuolla ja tuntien muuten
-olevansa niin heikko, että luuli hänet tempaistavan pois samassa
-kun veturi veti viimeisen henkäyksensä. Kyyneliä tihkui nyt hänen
-suljettujen silmäluomiensa alta ja vieri hitaasti poskia alas.
-Tämä oli liikaa Pecqueuxille, joka seisoi siinä liikkumattomana ja
-ahdistetuin mielin. Heidän ystävättärensä kuoli ja nyt tahtoi hänen
-veturinkuljettajansakin seurata sitä kuolemaan. Heidän yhdyselämänsä
-olisi siis lopussa. Ja lopussa myöskin heidän yhteiset matkansa
-Lisonin seljässä, jossa he voivat kulkea satoja lieueja vaihettamatta
-sanaakaan, ja kuitenkin ymmärsivät he kaikki kolme toisiansa niin
-hyvin, ett'ei heidän tarvinnut edes merkeillä sanoa mitä halusivat.
-Voi Lison parkaa, joka kaikessa voimassaan oli niin säisy ja oli
-niin upea loistaessaan auringonvalossa! Ja Pecqueux, joka kuitenkaan
-ei ollut juovuksissa, ei voinut hillitä itseään, vaan puhkesi niin
-ankaroihin nyyhkytyksiin, että koko hänen ruumiinsa tärisi.
-
-Séverine ja Flore kävivät myös hyvin epätoivoisiksi ja levottomiksi
-siitä, että Jacques pyörtyi uudelleen. Flore juoksi asuntoonsa
-noutamaan hiukan kanverttiviinaa, jolla hän alkoi hieroa häntä,
-tehdäkseen edes jotakin. Mutta mikä saattoi nuo molemmat naiset vielä
-tuskaisemmiksi ja liikutetummiksi, oli se rajaton kuolonkamppaus,
-jota hevonen kärsi, yksinään jäljellä viidestä maatessaan siinä
-etujalat poikki. Se oli lähellä heitä ja hirnui herkeämättä;
-oli melkein kuin olisi ihminen vaikeroinnut ja se kuulosti niin
-läpitunkevalta ja kamalalta, että kaksi loukkaantunutta alkoi myös
-mylviä eläinten tavalla. Ei milloinkaan ollut mikään niin syvästi
-valittava kuolinkirkuna tunkeutunut ilman läpi ja hyydyttänyt verta,
-niin ett'ei se koskaan voinut lähteä mielestä. Se kävi sietämättömän
-tuskalliseksi, säälistä ja suuttumuksesta vapisevat äänet rukoilivat,
-että tehtäisiin loppu tuosta viheliäisestä koniparasta, joka kitui
-niin kovin ja jonka loppumattomat korahdukset nyt, kun veturi oli
-kuollut, kaikuivat viimeisinä valitushuutoina hirmutapauksen jälkeen.
-Pecqueux, joka vielä nyyhkytti taukoamatta, otti rikkuneen kirveen
-ja tappoi hevosen lyömällä sitä päähän. Nyt tuli tappotantereella
-hiljaista.
-
-Kahden tunnin odotuksen jälkeen tuli vihdoinkin apua.
-Yhteentörmäyksessä olivat kaikki vaunut viskautuneet vasemmalle,
-niin että alaspäin menevä linja voitiin tehdä selväksi muutamassa
-tunnissa. Kolme vaunua käsittävässä junassa saapuivat Rouenista
-prefektin kanslian päällikkö ja keisarillinen prokuraattori sekä
-useita yhtiön insinöörejä ja lääkärejä, kaikki syvästi liikutettuina
-ja innokkaina, joita paitsi Barentinin asemapäällikkö, herra
-Bessiére, jo ennen oli saapunut, sinne työmiesten kanssa ja ryhtynyt
-työhön jälellejääneiden kanssa. Vallitsi tavaton levottomuus ja
-hermostuminen tässä tavallisesti niin hyljätyssä ja hiljaisessa
-seudussa. Ne matkustajat, jotka olivat päässeet vahingoittumattomina,
-tunsivat pakokauhunsa jälkeen kuumeista tarvetta olla yhtämittaa
-liikkeellä: muutamat koettivat saada kiinni joistakuista vaunuista,
-kun ajatus jälleen nousemisesta rautatievaunuun löi heidät
-kauhistuksella; toiset taas, jotka huomasivat, ett'ei voitaisi
-onnistua löytämään edes työntökärryjä, olivat jo levottomia siitä,
-mitenkä voitaisiin saada ruokaa ja asuntoja. Kaikki tahtoivat he
-päästä sähkölennätinkonttoriin ja läksivät sähkösanomineen jalkaisin
-Barentiniin.
-
-Sillä aikaa kun viranomaiset radan hallinnon avustamina alkoivat
-tutkia tapahtumaa, kiiruhtivat lääkärit alottamaan loukkaantuneiden
-sitomista. Useat olivat pyörtyneet verilätäkköjen ympäröiminä.
-Toiset vaikeroivat heikosti, kun heihin koskettiin pinseteillä ja
-neuloilla. Kaikkiaan oli 15 kuollutta ja kolmekymmentä kaksi pahasti
-loukkaantunutta matkustajaa. Tuntemistaan odottaen saivat kuolleet
-maata maassa aidan suuntaisessa rivissä kasvot ylöspäin. Nuori,
-vaalea ja punainen pikku notario yksinään puuhaili hyvin toimessaan
-heidän luonaan, hän etsi heidän taskuistaan jotakin paperia, korttia
-tai kirjettä, joka saattaisi hänet tilaisuuteen voida kuhunkin
-kiinnittää nimellä ja osoitteella varustetun lapun. Mutta sillä välin
-muodostui hänen ympärilleen piiri töllistelevistä ihmisistä, sillä
-vaikka ei ainoatakaan taloa ollut lähempänä kuin lieuen päässä, oli
-tullut, epävarmaa mistä, kolmisenkymmentä uteliasta miestä, naista
-ja lasta, jotka vain seisoivat tiellä, eivätkä antaneet vähintäkään
-apua. Tumma pöly, savu- ja höyryharso, joka oli peittänyt kaikki,
-oli nyt hajaantunut, huhtikuun säteilevä aamu riemuitsi voitostaan
-tappotantereella, luoden lempeätä, kirkasta päivänpaistettaan
-kuoleviin ja kuolleisiin, raadeltuun Lisoniin ja kaikkeen tähän
-sirpalekasojen sekasortoon, jota työmiehet raivasivat pois tieltä
-kuten ahkerat muurahaiset, jotka korjaavat epäjärjestystä, minkä joku
-ohikulkija ajatuksissaan on jalallansa aikaansaanut heidän keossaan.
-
-Jacques oli edelleenkin pyörryksissä ja Séverine oli rukoillen
-pidättänyt erään ohikulkevan lääkärin. Tämä tutki Jacquesia eikä
-löytänyt mitään ulkonaista vammaa, mutta pelkäsi sisällisiä vammoja,
-kun huulilla alkoi näkyä pieniä veriviiruja. Hän ei voinut sanoa
-enempää ja neuvoi, että Jacques tärähdyksiä välttäen vietäisiin niin
-pian kuin mahdollista pois ja toimitettaisiin vuoteeseen.
-
-Lääkärin kouriessa Jacquesia, avasi tämä jälleen silmänsä ja päästi
-heikon tuskanhuudon. Nyt tunsi hän Séverinen ja änkytti hämillään:
-
--- Viekää minut pois täältä, viekää minut pois täältä!
-
-Flore kumartui hänen ylitsensä, ja kääntäessään päätään tunsi
-Jacqueskin hänet. Mutta hänen katseensa ilmaisivat lapsellista
-säikähdystä, ja vihan ja kauhun valtaamana peräytyen hän heittäytyi
-Séverineä vastaan.
-
--- Viekää minut täältä pois heti!
-
-Séverine sinutteli häntä silloin, koska he nyt olivat kahden, sillä
-Florea ei hän ottanut lukuun, ja kysyi:
-
--- Haluatko sinä Croix-de-Maufrasiin? Etkö pane sitä pahaksesi? Se on
-vastapäätä ja me olemme silloin kotonamme.
-
-Yhä vapisten ja silmät toiseen kiinnitettyinä Jacques heti suostui
-siihen.
-
--- Kyllä, minne tahdot, mutta heti!
-
-Flore kalpeni, kohdatessaan hänen peljästyneen ja kiroavan katseensa.
-Tässä tuntemattomien ja viattomain verilöylyssä ei hänen siis
-ollut onnistunut ottaa hengiltä kumpaakaan näistä molemmista; hän,
-Jacquesin rakastajatar, pelastui siitä vähimmättäkään naarmutta ja
-myöskin Jacques nyt kentiesi pääsisi siitä hengissä; tällä tavoin oli
-hän ainoastaan vienyt heidät lähemmiksi toisiaan ja toistensa syliin
-elämään yksinään itsellensä. Hän näki heidät majoittuneina tuohon
-autioon taloon, Jacques parantuneena ja toipuvana ja Séverine antaen
-hänelle mitä hellintä hoitoa ja saaden valvomisistaan palkaksensa
-alituisia hyväilyjä ja molemmat kaukana kaikista muista ihmisistä ja
-täysin vapaina jakamaan sitä kuherruskuukautta, jonka hirmukohtaus
-oli heille hankkinut. Jäätävä kylmyys kulki hänen läpitsensä, hän
-katseli kuolleita, jotka hän hyödyttömästi oli surmannut.
-
-Luodessaan tämän silmäyksen murhapaikkaan, näki Flore, että
-Misardille ja Cabuchelle tekivät kysymyksiä muutamat herrat, jotka
-varmaankin olivat viranomaisia. Keisarillinen prokuraattori ja
-kanslianpäällikkö näet koettivat saada selville, mistä se johtui,
-että kivikuorma oli keskellä rataa. Misard väitti, ettei hän ollut
-lähtenyt paikaltaan, mutta ei voinut antaa mitään varmoja tietoja;
-hän ei todellakaan tiennyt mitään ja väitti kääntäneensä selkänsä
-sinnepäin sen vuoksi, että oli puuhaillut koneillansa. Mitä Cabucheen
-tuli, niin kertoi hän, joka vielä oli aivan poissa suunniltaan,
-pitkän, sekavan jutun, miksi hän oli tehnyt sen virheen, että oli
-lähtenyt hevosten luota katsomaan kuollutta ja kuinka hevoset olivat
-lähteneet yksinään, eikä nuori tyttö ollut voinut niitä pidättää. Hän
-sekautui puheessaan ja alotti uudestaan, onnistumatta saamaan itseään
-ymmärretyksi.
-
-Floren jääkylmä veri kiehui uudestaan hurjasta vapaudenkaipuusta. Hän
-tahtoi olla vapaa, voida vapaasti harkita ja tehdä päätöksensä, koska
-hän ei milloinkaan tarvinnut kenenkään toisen apua valitakseen oikean
-tien. Mitäpä hyödyttikään odottaa, että hänet ikävystytettäisiin
-kysymyksillä ja kentiesi vangittaisiin! Sillä rikosta
-lukuunottamatta, oli tehty virkavirhe, josta hänet voitaisiin asettaa
-syytteeseen. Hän ei kuitenkaan mitenkään voinut saada lähdettyä, niin
-kauvan kun Jacques oli siinä.
-
-Séverine oli vihdoin innokkailla rukouksillaan saanut Pecqueuxin
-hankkimaan paarit, ja hän tuli nyt erään toverinsa kanssa kantamaan
-vahingoittunutta Jacquesia pois. Lääkäri oli niinikään saanut
-Séverinen ottamaan luoksensa ylikonduktööri Henrin, joka istui siinä
-tylsänä ja hupelona ja näytti kärsivän ainoastaan aivotärähdyksestä.
-Hänet kuljetettaisiin sinne Jacquesin jälkeen.
-
-Kun Séverine kumartui päästääkseen auki Jacquesin kauluksen, joka
-tätä vaivasi, suuteli hän häntä julkisesti silmiin, antaakseen
-hänelle rohkeutta kestämään kuljetuksen.
-
--- Älä pelkää, me tulemme onnellisiksi.
-
-Jacques hymyili ja vastasi hänen suudelmaansa. Tämä suudelma repi
-täydellisesti rikki Floren sydämen; Jacques temmattiin häneltä pois
-ainiaaksi. Hänestä tuntui, kuin olisi hänen verensä virtoina valunut
-jostakin parantumattomasta haavasta. Kun Jacques kannettiin pois,
-läksi hän pakoon. Mutta mennessään tuvan ohi, näki hän akkunan
-läpi ruumishuoneen kalpeine valonkajastuksineen kynttilästä, joka
-vielä keskellä valoisaa päivää paloi äidin ruumiin läheisyydessä.
-Onnettomuuden tapahtuessa oli kuollut saanut maata yksinään, pää
-puoliksi poiskäännettynä, suuret silmät edelleenkin avoimina ja
-huulet väännyksissä, ikäänkuin olisi hän nähnyt, kuinka kaikki nuo
-ihmiset, joita hän ei tuntenut, murskaantuivat kuoliaiksi.
-
-Flore syöksyi matkoihinsa, poikkesi heti Doinvillen tien tekemään
-mutkaan ja heittäytyi sitten vasemmalla puolella olevien pensaiden
-sekaan. Hän tunsi maan joka kolkan hyvin ja uhmaili santarmeja
-ottamaan hänet kiinni, jos heitä lähetettäisiin häntä väijymään.
-Sen vuoksi hän aivan äkisti herkesi juoksemasta ja jatkoi pienin
-askelin matkaansa erääseen piilopaikkaan, jonne hän mielellään ryömi
-sellaisina päivinä, jolloin hän oli synkällä mielellä. Se oli eräs
-rotko tunnelin yläpuolella. Hän katsahti ylös, ja näki auringosta,
-että oli puolenpäivän aika. Päästyään luolaansa oikasihe hän kovalle
-kalliolle ja jäi liikkumatonna makaamaan kädet ristissä niskan takana
-ja mietti. Syntyi hirveä tyhjyys hänen sisimmässään, hän ikäänkuin
-tunsi olevansa kuollut ja jäsenien vähitellen kangistavan.
-
-Se ei kuitenkaan johtunut siitä, että hän olisi tuntenut omantunnon
-vaivoja sen takia, että oli hyödyttömästi surmannut kaikki nuo
-ihmiset, sillä hänen täytyi ponnistaa voimiaan tunteakseen katumusta
-ja kauhua siitä, mitä oli tehnyt. Mutta nyt oli hän varma, että
-Jacques oli nähnyt hänen pysäyttävän hevoset, ja hän oli vast'ikään
-tajunnut hänen arkuudestaan, että hän tunsi häntä kohtaan samanlaista
-vastenmielisyyttä, kuin tunnetaan petoeläimiä kohtaan. Hän ei
-milloinkaan unhoittaisi. Mutta muuten, kun rikotaan toisia vastaan,
-ei saa rikkoa itseään vastaan. Hän ottaisi heti itsensä hengiltä.
-Hänellä ei enään ollut mitään toivoa, hän tunsi kuinka ehdottomasti
-välttämätöntä se oli, ja tunsi sen vieläkin enemmän nyt, kun hän oli
-siellä ja voi kaikessa rauhassa miettiä. Se oli ainoastaan väsymys
-ja tunne koko hänen olentonsa tyhjiin raukeamisesta, joka esti häntä
-nousemasta ylös ja etsimästä käsiinsä jotakin, jolla tappaisi itsensä.
-
-Mutta siitä vastustamattomasta uneliaisuudesta, joka hänet valtasi,
-nousi kuitenkin rakkaus uudelleen eloon, onnellisuuden tarve,
-viimeinen unelma omastakin onnelliseksi tulemisestaan, kun hän antoi
-noiden molempien toisten nauttia onnestaan ja vapaina elää yhdessä.
-Miksi ei hän odottanut yötä ja kiiruhtanut Ozilin luo, joka jumaloi
-häntä, ja joka voisi häntä puolustaa? Hän vaipui suloisiin, sekaviin
-ajatuksiin ja nukkui syvään uneen.
-
-Floren herätessä oli aivan pimeä. Päästään pyörällä kopeloi hän
-ympärilleen, mutta muisti äkkiä missä oli, tuntiessaan paljaan
-kallion, jolla hän lepäsi. Salaman tavoin selvisi nyt hänelle tuo
-armoton välttämättömyys: hänen täytyi kuolla. Oli kuin olisi tuo
-suloinen pelkuruus, tuo alttius vielä elämisen mahdollisuuteen
-oli kadonnut väsymyksen keralla. Ei, ei! Ainoastaan kuolema oli
-toivottava. Hän ei kaiken tämän verenvuodatuksen jälkeen voinut
-elää rikkirevityin sydämin ja sen ainoan miehen kiroamana, jota hän
-milloinkaan oli rakastanut, ja joka oli toisen oma. Nyt, kun hänellä
-oli siihen voimaa, täytyi hänen kuolla.
-
-Flore nousi nyt ja astui ulos kallioluolastaan. Hän ei enään
-epäröinnyt, sillä hänen vaistonsa oli hänelle sanonut, minne hänen
-oli mentävä. Uudelleen silmäiltyään taivaan tähtiä ymmärsi hän, että
-kello oli tulossa yhdeksän. Kun hän saapui radalle, meni juna ohitse
-täydellä nopeudella alaspäin menevää linjaa ja tämä tuntui tuottavan
-hänelle huvitusta. Kaikki kävisi hyvin, se linja oli nähtävästi
-tehty selväksi, jota vastoin tuo toinen otaksuttavasti vielä oli
-tukossa, koska ei vapaata liikeyhteyttä näytty saaneen aikaan. Sitten
-jatkoi hän matkaansa pitkin aidanvierustaa tuossa autiossa, perin
-hiljaisessa seudussa. Hänen ei tarvinnut kiiruhtaa, mitään junaa ei
-tulisi ennen Pariisin pikajunaa, ja se olisi siellä vasta yhdeksän ja
-kaksikymmentä viisi. Hän seurasi edelleen aitaa pienin askelin tuossa
-synkässä pimeydessä, hyvin tyynenä, kuin olisi hän ollut jollakin
-noista tavallisista kävelyretkistään autioilla poluilla. Hän nousi
-kuitenkin aidan yli, ennen kun saapui tunneliin, ja jatkoi matkaansa
-hitaasti itse radalla, mennäkseen pikajunaa vastaan.
-
-Hänen täytyi menetellä hyvin ovelasti, jott'ei vartija häntä näkisi,
-ja niin täytyi hänen tavallisesti tehdä joka kerta, kun hän meni
-Ozilia tapaamaan tunnelin toiseen päähän. Ja tunnelissa kulki hän
-yhtämittaa. Mutta ei ollut niin, kuin edellisellä viikolla; hän ei
-enään peljännyt, ett'ei hän, jos kääntyisi ympäri, enään varmasti
-tietäisi, mille taholle olisi menossa. Tunnelihulluus ei enään
-raivonnut hänen aivoissaan, tuo tilapäinen hulluus, missä kaikki
-pauhina ja tunne tunnelin katon musertavasta painosta saavat kaiken,
-sekä ajan että paikan tuntumaan hämärältä ja sekanaiselta. Mitä
-välitti hän siitä nyt? Hän ei enään mietiskellyt, ei sitä edes
-ajatellut ja hänellä oli ainoastaan yksi ainoa kiinteä ajatus: mennä
-menemistään suoraan eteenpäin, niin kauvan kun hän ei nähnyt junaa,
-ja sitten jatkaa kulkuaan suoraan kohti veturin lyhtyä, kohta kun
-saisi nähdä sen loistavan pimeässä.
-
-Flore tunsi kuitenkin olevansa hämmästynyt, sillä hän luuli noin
-kulkeneensa useita tunteja. Kuinka tuo kaivattu kuolema olikaan
-etäällä! Ajatus, ett'ei hän sitä kohtaisikaan, että hän kulkisi
-lieuesin toisensa jälkeen sitä tapaamatta, saattoi hänet hetkiseksi
-epätoivoon. Hänen jalkansa väsyivät; täytyisikö hänen siis istuutua,
-odottaa sitä radalla maaten? Mutta se tuntui hänestä arvottomalta,
-hänen neitseellisen sotainen vaistonsa sanoi hänelle, että hänen
-pitäisi jatkaa kulkuaan viimeiseen silmänräpäykseen saakka ja
-kuolla pystyssä. Tarmo heräsi hänessä jälleen ja kannusti häntä
-uudelleen eteenpäin, kun hän etäällä huomasi pikajunan veturilyhdyn
-kimaltelevan pienen tähden kaltaisena yksinänsä sysimustan taivaan
-taustaa vastaan. Juna ei ollut vielä tullut tunneliin, eikä sen
-jyrinää vielä kuulunut: ainoastaan tuo eloisa, iloinen, vähitellen
-kasvava loiste ilmoitti sen lähestyvän.
-
-Jälleen suoristautuen kuten korkea, notkea kuvapatsas, kulki hän
-nyt eteenpäin pitkin, lujin askelin, kuitenkaan juoksematta junaa
-vastaan, ikäänkuin olisi se ollut ystävä, jolta hän tahtoi säästää
-kappaleen matkaa. Juna saapui nyt juuri tunneliin, tuo kamala kohina
-tuli yhä lähemmäksi ja maa tärisi kuten myrskyn käsissä, tähden
-muuttuessa suunnattoman suureksi silmäksi, joka juoksi esiin pimeästä
-ja suureni suurenemistaan. Selittämättömän tunteen valtaamana,
-kentiesi siitä, että kuolisi aivan yksinään, tyhjensi hän silloin
-taskunsa, sitä tehdessään taukoamatta urheasta, itsepintaisesta
-kulustaan, ja heitti kokonaisen käärön radan viereen, nenäliinan,
-avaimia, kaksi veistä, nuoraa. Riisuipa hän kaulaliinansakin, joka
-oli kaulan ympäri solmittuna, päästi auki hameenmiehustansa ja riisui
-sen puoliksi yltään.
-
-Nyt muuttui silmä hiilituleksi, tultasyöksyväksi uuniksi, ja hirviön
-hengitys lehahti jo häntä vastaan kosteana ja lämpöisenä, vierivien
-pyörien pauhinan käydessä yhä huumaavammaksi. Hän kulki yhä edelleen
-suoraan tuota suurta tulta kohden, ollakseen väistämättä veturia,
-niinkuin joku yön hyönteisistä, jonka liekki vetää luokseen. Kamala
-yhteentörmäys tapahtui, mutta vielä itse syleilyssäkin hän jälleen
-suoristautui, ikäänkuin hänen taistelunhalunsa olisi viimeisellä
-hetkellä uudelleen herännyt ja hän olisi tahtonut painia jättiläisen
-kanssa ja lyödä sen maahan. Pää ajautui keskelle lyhtyä, joka sammui.
-
-Vasta tuntia myöhemmin korjattiin Floren jäännökset pois.
-Veturinkuljettaja oli tosin nähnyt tuon suuren, valjun, kamalan
-omituisen olennon tulevan veturia vastaan tuon kirkkaan loisteen
-ympäröimänä, ja kun lyhty aivan äkisti sammui ja juna oli synkässä
-pimeydessä, tunsi hän kuoleman läheisyyden ja vapisi. Kun juna pääsi
-ulos tunnelista, koetti hän huutaa vartijalle onnettomuudesta. Mutta
-vasta Barentinissa hän saattoi kertoa, että joku oli ajattanut
-ylitsensä tunnelissa: se oli varmaankin ollut nainen; hiuksia ja
-pääkallon osia oli vielä jäljellä veturilyhdyn murskaantuneessa
-lasissa. Kun miehet, jotka oli lähetetty ruumista etsimään, löysivät
-sen, hämmästyivät he, nähdessään sen niin marmorinvalkeana. Ankara
-törmäys oli heittänyt sen ylöspäin menevien junien linjalle, pää
-oli murskaantunut möyhyksi, mutta noissa puoliksi paljastetuissa
-jäsenissä ei ollut naarmuakaan, vaan lepäsivät ne ihmeen kauniina
-puhtaudessaan ja voimassaan. Miehet verhosivat hänet ääneti. He
-olivat tunteneet Floren. Hän oli varmaankin mielenhäiriössä ajattanut
-ylitsensä, välttääkseen sen kamalan edesvastuun, joka lepäsi hänen
-niskoillaan.
-
-Puolenyön aikaan lepäsi Floren ruumis tuvassa äidin ruumiin vieressä.
-Lattialle oli asetettu patja ja sytytetty kynttilä molempien välille.
-Phasie, jonka pää edelleenkin nojasi eteenpäin ja jonka vääntyneillä
-huulilla oli tuo inhoittava irvistys, näytti nyt suurilla, kiinteillä
-silmillään katselevan tytärtään, sillä aikaa kun Misard tuossa joka
-taholla vallitsevassa syvässä, äänettömässä yksinäisyydessä kuului
-läähöttävän ja ponnistavan voimiaan etsimisissään, jotka olivat
-alkaneet uudelleen. Määrätyin väliajoin kulkivat junat jälleen ja
-kohtasivat toisensa molemmilla linjoilla, sitten kun liikeyhteys oli
-täydellisesti palautettu. Koneellisessa kaikkivaltiudessaan kiitivät
-ne järkähtämättöminä ohitse, välinpitämättöminä ja tietämättöminä
-näistä traagillisista tapahtumista ja näistä rikoksista. Mitäpä
-merkitystä olikaan sillä, että joukko tuntemattomia kaatui matkalla
-ja murskaantui pyörien alla! Kuolleet oli korjattu ja veri pesty pois
-ja nyt kuljettiin jälleen tulevaisuutta kohden.
-
-
-
-
-XI.
-
-
-Croix-de-Maufrasin suuressa, punaisella damastilla verhotussa
-makuuhuoneessa oli kaksi korkeata akkunaa radalle päin, joka kulki
-muutaman metrin päässä sieltä. Vuoteesta, joka oli vanha, pylväillä
-varustettu vuode ja seisoi akkunan edessä, voi nähdä junien kulkevan
-ohi. Vuosikausiin ei ollut otettu pois ainoatakaan esinettä eikä
-siirretty huonekaluja tässä huoneessa.
-
-Séverine oli antanut viedä pyörtyneen Jacquesin tähän huoneeseen,
-kun taas Henri Dauvergne sai jäädä erääseen toiseen ja pienempään
-makuuhuoneeseen alikerroksessa. Itselleen otti hän erään Jacquesin
-huoneen vieressä sijaitsevan huoneen, jonka ainoastaan raput siitä
-eroittivat. Kahdessa tunnissa oli se saatu järjestettyä kyllin
-mukavaksi, kun koko talo oli täydellisesti kalustettu ja varustettu
-ja yksinpä alusvaatteitakin oli kaapeissa. Séverine solmi eteensä
-esiliinan ja huomasi muuttuneensa sairaanhoitajattareksi, sitten
-kun hän aivan yksinkertaisesti oli sähköttänyt Roubaudille, ett'ei
-tämä odottaisi häntä, ja että hän otaksuttavani jäisi sinne
-muutamiksi päiviksi hoitamaan loukkaantuneita, jotka hän oli sinne
-vastaanottanut.
-
-Jo seuraavana aamuna luuli lääkäri voivansa vastata Jacquesista,
-jonka hän toivoi voivansa saada jalkeillekin viikon kuluessa: oli
-oikein ihme, että hän oli päässyt niin vähällä, vain muutamilla
-lievillä sisällisillä vammoilla. Mutta hän suositteli mitä suurinta
-huolenpitoa ja mitä täydellisintä hiljaisuutta. Kun Jacques avasi
-silmänsä, pyysi Séverine, joka piti hänestä huolta kuten lapsesta,
-häntä olemaan kiltti ja tottelemaan häntä kaikessa. Jacques, joka
-vielä oli sangen heikko, lupasi sen päätään liikahuttamalla. Hän
-oli nyt täydellisesti saanut tajuntansa takaisin ja tunsi huoneen,
-jonka Séverine oli hänelle kuvaillut: se oli tuo punainen huone,
-jossa hän puolen seitsemättätoista vuoden ikäisenä oli antautunut
-presidentti Grandmorinille. Se oli tämä sänky, jossa Jacques
-nyt makasi, ja tuossa olivat akkunat, joista hän, edes päätään
-nostamatta, saattoi nähdä junien kulkevan ohi. Ja itse talon, jonka
-hän oli niin usein nähnyt kulkiessaan siitä ohi veturillansa,
-tunsi hän niin hyvin vanhastaan. Hän näki sen silmiensä edessä,
-siinä kun se lepäsi poikittain radalle päin, autiona ja hyljättynä
-suljettuine luukkuineen ja vielä enemmän surullisena ja salaperäisenä
-tuon suunnattoman kilven takia, jossa se ilmoitettiin myytäväksi,
-minkä kautta umpeenkasvettuneen puutarhan synnyttämä surumielinen
-vaikutelma vielä suureni. Hän muisti sen synkkyyden ja tuskallisen
-tunteen, jota hän tunsi joka kerta, ikäänkuin tuottaisi tuo talo
-hänelle onnettomuutta. Kun hän nyt lepäsi tässä huoneessa ja tunsi
-olevansa heikko, luuli hän ymmärtävänsä, mitä se oli; se ei voinut
-juuri muuta merkitä, kuin että hän varmaankin kuolisi tänne.
-
-Nähtyään hänen kykenevän käsittämään, mitä sanottiin, kiiruhti
-Séverine rauhoittamaan häntä ja kuiskasi hänelle vetäen peitteen ylös:
-
--- Älä ole levoton, minä olen poiminut tavarat taskuistasi ja ottanut
-kellon talteen.
-
-Jacques katsoi häneen silmät suurina ja koetti muistaa.
-
--- Kello... Ah niin, kello.
-
--- He olisivat voineet tutkia sinun vaatteesi, mutta minä olen
-kätkenyt sen tavaroideni joukkoon, niin ett'ei sinun tarvitse olla
-peloissasi.
-
-Hän kiitti häntä puristaen hänen kättään. Kääntäessään päätään,
-näki hän pöydällä veitsen, joka niinikään oli ollut eräässä hänen
-taskussaan. Mutta sitä ei ollut tarvis piilottaa; se oli kaikkien
-toisten veisten kaltainen.
-
-Jo seuraavana päivänä Jacques tunsi olevansa virkeämpi ja alkoi
-toivoa, ett'ei hän kuolisi tänne. Hän tunsi todellista iloa, kun hän
-lähellään tunsi Cabuchen, joka oli hyvin avulias ja koetti kulkea
-niin hiljaa kuin mahdollista raskailla, suunnattomilla jaloillaan.
-Onnettomuustapauksesta saakka ei Cabuche ollut jättänyt Séverineä;
-oli kuin olisi hänkin tuntenut lämmintä tarvetta antautua jollekulle:
-hän jätti työnsä ja tuli joka aamu auttamaan häntä karkeampien
-askareiden teossa ja palveli häntä kuten uskollinen koira silmät
-yhtämittaa hänen silmiinsä suunnattuina. Vaikka Séverine näytti
-nyt niin hennolta, oli hän, sanoi Cabuche, oikea kelpo nainen, ja
-sopihan tehdä jotakin hänen avukseen, joka teki niin paljon toisten
-hyväksi. Tuo rakastava pari tottui häneen, vieläpä sinuttelivat ja
-suutelivatkin he toisiansa häikäilemättä, kun hän kulki huoneen läpi
-ja koetti olla niin hienotunteinen ja tekeytyä niin pieneksi kuin
-mahdollista.
-
-Jacquesia kummastutti kuitenkin se, että Séverine niin usein oli
-poissa hänen luotaan. Ensimäisenä päivänä oli Séverine lääkäriä
-totellen salannut häneltä Henrin sielläolon, kun hän hyvin ymmärsi
-sen rauhoittavan, miellyttävän vaikutuksen, minkä häneen tekisi
-ajatus siitä, että hän oli aivan yksinään.
-
--- Olemmehan yksinämme?
-
--- Olemme lemmittyni, aivan yksinämme... Nuku nyt rauhallisesti.
-
-Séverine katosi aina tuon tuostakin, jo toisena päivänä oli Jacques
-kuullut alikerroksesta askelten ja kuiskausten ääntä. Mutta
-seuraavana päivänä kuului tuolta alhaalta iltistä ilonpitoa, iloisia
-naurunremahduksia ja kaksi nuorta, raikasta ääntä, jotka eivät
-ollenkaan tahtoneet vaijeta.
-
--- Mitä se on? Kuka siellä on?... Emmehän siis olekaan yksinämme?
-
--- Emme, rakas ystäväiseni, tuolla alhaalla juuri sinun huoneesi alla
-on eräs toinen loukkaantunut, joka minun on täytynyt ottaa hoitooni.
-
--- Oh!... Kuka sitten?
-
--- Henri, tiedäthän, ylikonduktööri.
-
--- Henri... Ah!
-
--- Hänen sisarensa tulivat tänä aamuna. Heidän äänensä sinä juuri
-kuulet, he nauravat kaikkea mahdollista... Koska hän on paljon
-virkeämpi, matkustavat he jo tänä iltana, kun heidän isänsä ei voi
-olla heitä paitsi, mutta Henri jää vielä pariksi, kolmeksi päiväksi
-toipuakseen täydellisesti... Ajatteles, hän hyppäsi alas, hän,
-eikä hänestä murskaantunut mitään; hän tuli ainoastaan ikäänkuin
-löylynlyömäksi, mutta on saanut järkensä takaisin.
-
-Jacques oli vaiti ja katsoi häneen niin kauvan, että hän lisäsi:
-
--- Sinä ymmärrät. Ellei hän olisi täällä, voisi syntyä juoruja meistä
-molemmista... Mutta niin kauvan kun en ole yksin sinun kanssasi, ei
-mieheni voi mitään sanoa, ja minulla on hyvä tekosyy viipymiseeni
-täällä... Ymmärrätkö?
-
--- Kyllä, kyllä, se on sangen hyvä.
-
-Iltaan saakka saattoi Jacques kuulla Dauvergnen tyttöjen naurua, jota
-hän muisti kuulleensa Pariisissa, tunkeutuvan alapuolella olevasta
-kerroksesta siihen huoneeseen, jossa Séverine oli tehnyt hänelle
-tunnustuksia. Sen jälkeen tuli hiljaista ja hän kuuli ainoastaan
-Séverinen kevyet askeleet, kun tämä meni hänen tyköänsä toisen
-potilaansa luo. Ovi tuolla alhaalla suljettiin ja koko talo vaipui
-syvään äänettömyyteen. Kaksi kertaa, kun hän oli kovasti janoissaan,
-täytyi hänen kolistaa tuolilla permantoon, jotta Séverine tulisi
-ylös. Kun tämä tuli sisään, oli hän sangen hymyileväinen ja innokas
-ja selitti, ett'ei hän ollenkaan tahtonut päästä rauhaan, kun hänen
-täytyi alituiseen vaihtaa kylmiä kääreitä.
-
-Jo neljäntenä päivänä voi Jacques nousta ylös ja istua kaksi tuntia
-tuolilla akkunan ääressä. Hiukan kumartuessaan eteenpäin, huomasi hän
-sen kapean, valkoisia villejä orjantappurapensaita täyteenkasvaneen
-puutarhan, jonka rautatie oli halkaissut, ja jota ympäröitsi
-matala muuri. Ja hän muisti tuon yön, jolloin hän oli ojentautunut
-kurkistaakseen muurin yli, ja näki jälleen sen jokseenkin laajan
-alueen talon toisella puolella, jota ympäröitsi ainoastaan sama aita,
-jonka läpi hän oli tunkeutunut, ja jonka toisella puolella hän oli
-kohdannut Floren, siinä kun tämä istui tuon pienen, rappeutuneen
-kasvihuoneen kynnyksellä suorimassa varastamiansa nuoria. Voi, mikä
-ihana yö ja miten säikähtynyt hän silloin olikaan kärsimyksestään!
-Sitten kun hänen muistinsa oli jälleen herännyt ja tullut yhä
-selvemmäksi, suuntautuivat hänen ajatuksensa yksinomaan Floren
-kuvaan, siinä kun hän seisoi korkeine, notkeine vartaloineen ja
-leimuavat silmänsä suoraan hänen silmiinsä kiinnitettyinä. Aluksi
-ei hän ollenkaan puhunut onnettomuustapauksesta ja varovaisuudesta
-ei kukaan toisistakaan tahtonut sanoa siitä mitään. Mutta mikäli
-kukin yksityiskohta hänelle jälleen selvisi, sikäli rakensi hän
-kaikki uudelleen ja ajatteli hän sitä nyt niin herkeämättömästi ja
-yksinomaan, että hänen ainoana työnään akkunan ääressä oli nyt etsiä
-jälkiä ja miettiä, ketkä olivat hirmukohtauksen aiheuttaneet. Miksi
-ei hän enään nähnyt Florea vartiopaikallaan lippu kourassa? Hän ei
-uskaltanut sitä kysyä ja se pahensi sitä epämieluisaa tunnetta, jonka
-tämä synkkä ja hänen mielestään kummituksia täynnä oleva talo hänellä
-vaikutti.
-
-Eräänä aamuna, kun Cabuche oli läsnä ja auttoi Séverineä, sai hän
-vihdoinkin kysytyksi:
-
--- Onko Flore sairaana?
-
-Hämillään ollen käsitti Cabuche väärin Séverinen viittauksia ja luuli
-tämän käskeneen häntä puhumaan:
-
--- Flore raukka, hän on kuollut!
-
-Jacques katsoi häneen ja vapisi, ja silloin oli parasta kertoa kaikki
-tyynni. He kertoivat siis hänelle tuon nuoren tytön itsemurhasta ja
-kuinka hän oli ajattanut ylitseen tunnelissa. Äidin hautaaminen oli
-lykätty iltaan, jotta samalla voitiin tytärkin viedä pois, ja he
-lepäsivät nyt vieretysten Doinvillen pienessä kalmistossa, jossa jo
-ennen heitä oli kiltti Louisette parka, joka myös oli äkkiä temmattu
-pois ja ryvetetty vereen ja lokaan. He olivat kolme onnetonta, jotka
-olivat matkalla kaatuneet ja ruhjoutuneet ja kadonneet ikäänkuin
-ohikulkevien junien kamalan ilmanvedon poislakaisemina.
-
--- Herra Jumala! Onko hän kuollut! toisti Jacques aivan hiljaa,
-Phasie täti, Flore ja Louisette parka! Kaikki ovat he kuolleet.
-
-Kuullessaan tämän viimeisen nimen katsahti Cabuche, joka auttoi
-Séverineä vuoteen laatimisessa, vaistomaisesti viimeksimainittua
-kohden. Hänen entisen rakkautensa muisto saattoi hänet hämilleen sen
-uuden intohimon edessä, johon hän vastaanhangoittelematta antautui,
-hellämielinen ja lyhytjärkinen kun oli ja muistutti kilttiä koiraa,
-joka antautuu jo ensimäisellä hyväilyllä. Mutta Séverine, joka tunsi
-hänen traagillisen lemmentarinansa, pysyi totisena ja katsoi häneen
-myötätuntoisesti. Tämä liikutti häntä suuresti, ja kun hänen kätensä
-sattumoiltaan kosketti Séverinen käteen, kun hän ojensi hänelle
-pieluksia, oli hän tukehtumaisillaan ja saattoi ainoastaan sammaltaen
-vastata Jacquesin kysymyksiin.
-
--- Syytettiinkö häntä onnettomuuden aiheuttamisesta?
-
--- Oh, eipä suinkaan. Mutta ymmärrättehän, että se oli hänen syynsä.
-
-Katkonaisin lausein hän kertoi mitä tiesi. Itse ei hän ollut nähnyt
-mitään, sillä olihan hän ollut tuvassa, kun hevoset olivat lähteneet
-liikkeelle ja joutuneet radalle. Hän soimasi itseään tästä katkerasti
-ja oli saanut viranomaisilta sangen ankaroita nuhteita: ei saanut
-lähteä hevostensa luota; jos hän olisi pysynyt niiden luona, ei tuota
-hirveätä onnettomuutta olisi tapahtunut. Tutkimuksen tuloksena oli
-ainoastaan Floren puolelta tapahtuneen huolimattomuuden muistiin
-merkitseminen, ja kun hän oli noin kamalalla tavalla itse rangaissut
-itseänsä, sai asia jäädä silleen. Ei edes viitsitty siirtää Misardia,
-joka matelemisellaan ja nöyryydellään suoriutui pälkähästä ja pani
-kaikki kuolleen syyksi. Tämä ei koskaan tehnyt muuta, kuin mikä
-pälkähti hänen päähänsä ja Misardin täytyi aina sulkea veräjä hänen
-jälkeensä. Yhtiö ei muuten ollut voinut muuta kuin havaita todeksi,
-että Misard sinä aamuna oli hoitanut toimensa aivan virheettömästi;
-ja hän sai luvan, kunnes menisi uusiin naimisiin, pitää luonansa
-veräjän hoitamista varten erään paikkakunnalta kotoisin olevan
-vanhanpuoleisen naisen, nimeltä Ducloux, joka oli ollut
-palvelijattarena ravintolassa ja nyt eli entispäivien salaperäisillä
-säästöillä.
-
-Cabuchen lähtiessä pois huoneesta, loi Jacques Séverineen katseen,
-että tämä jäisi. Hän oli hyvin kalpea.
-
--- Se oli Flore. Hän piteli hevosia, niin että kivikuorma pysähtyi
-radalle.
-
-Nyt kalpeni Séverine vuorostaan.
-
--- Lemmittyni, mitä sinä sanot?... Sinussa on kuume, sinun täytyy
-uudelleen laskeutua makuulle.
-
--- Ei, ei, se ei ole mikään paha uni... Näetkös, minä näin hänet,
-niin kuin sinä näet minut. Hän piteli hevosia voimakkailla käsillään
-ja esti niitä vetämästä kuormaa syrjään.
-
-Séverine vaipui eräälle tuolille aivan masentuneena.
-
--- Jumalani, Jumalani, kuinka minä olen peloissani. Se on hirveätä...
-minä en saa nukuttaa tänä yönä.
-
--- Niin, asia on aivan selvä, jatkoi Jacques. Hän tahtoi ottaa meidät
-molemmat hengiltä. Hän oli kauvan ollut rakastunut minuun ja oli
-mustasukkainen. Sitäpaitsi oli hän sukkela kapine ja hänellä oli
-monta merkillistä ajatusta... Ah, tehdä niin monta murhaa yhdellä
-kertaa, panna kokonainen ihmisjoukko vuodattamaan vertansa! Oh, hän
-oli peto!
-
-Hänen silmänsä kävivät niin suuriksi ja hänen huulensa nytkähtelivät
-hermostuneesti. Hän vaikeni ja he katselivat edelleen toisiaan hyvän
-aikaa. Sitten tempautui hän irti niistä kamaloista näyistä, joita
-hänen eteensä oli astunut, ja jatkoi puoliääneen:
-
--- Hän on siis kuollut. Senpä vuoksi hän siis kummittelee! Jälleen
-tultuani tajuihini, tuntuu minusta aina, että hän on läsnä. Viimeksi
-tänä aamuna käännyin ympäri ja luulin hänen seisovan päänaluseni
-vieressä... Hän on kuollut ja me elämme. Kunpa ei hän nyt kumminkaan
-kostaisi!
-
-Séverineä pöyristytti.
-
--- Hiljaa, hiljaa; Sinä teet minut hulluksi.
-
-Hän astui ulos ja Jacques kuuli hänen menevän alas tuon toisen
-toipion luokse. Hän jäi akkunan ääreen ja vaipui uudelleen
-katselemaan rataa, ratavartijan tupaa suurine kaivoineen,
-merkinantopylväineen ja ahtaine puuvajoineen, jossa Misard näytti
-istuvan ja nukkuvan säännöllisesti palautuvan, yksitoikkoisen
-työnsä ääressä. Kaiken tämän katselemiseen saattoi hän syventyä
-useammaksi tunniksi, ikäänkuin olisi hän miettinyt tehtävää, jota ei
-voinut ratkaista, mutta jonka ratkaisu kuitenkin oli tärkeä hänen
-menestykselleen.
-
-Hän ei voinut kyllästyä katselemaan Misardia, joka oli niin hoikka
-ja nöyräkäytöksinen ainaisine inhoittavine yskänkohtauksineen,
-mutta kuitenkin ikäänkuin kalvava hyönteinen oli intohimoisella
-itsepintaisuudellaan tehnyt myrkyn avulla lopun voimakkaasta kelpo
-vaimostaan. Hänellä ei varmaankaan ollut useampaan vuoteen ollut
-aivoissaan mitään muuta ajatusta päivin ja öin noiden kahdentoista
-loppumattoman tunnin vartioimisen aikana. Jokaisen sähkökellonsoiton
-jälkeen, joka ilmoitti hänelle junan olevan matkalla, oli hänen
-puhallettava torveensa; sitten, kun juna oli kulkenut ohi ja rata
-oli suljettu, oli hänen painettava erästä nappulaa ilmoittaakseen
-sen lähimmälle vartijalle, ja painettava erästä toista tehdäkseen
-radan selväksi edelliselle vartijalle, nämä olivat puhtaasti
-koneellisia liikkeitä, jotka lopulta olivat muuttuneet ruumiin
-tavoiksi. Luonteeltaan tylsänä ja kun ei osannut lukea, istui hän
-siinä koko ajan käsivarret riipuksissa ja silmissään hämmentynyt ja
-merkityksetön ilme, kun hänen koneensa jättivät hänet rauhaan.
-
-Hän oli melkein aina vartiovuorollaan, eikä hänellä ollut muuta
-huvitusta, kuin aamiaisen venyttäminen niin pitkäksi kuin
-mahdollista. Sen jälkeen vaipui hän takaisin tylsyyteensä, aivot
-olivat aivan tyhjät, eivätkä sisältäneet ainoatakaan ajatusta.
-
-Erityisestikin kärsi hän kauheata uneliaisuutta ja nukkui toisinaan
-avoimin silmin. Öisin täytyi hänen, jott'ei auttamattomasti
-uinahtaisi, nousta kävelemään, ja silloin horjuivat hänen jalkansa,
-ikäänkuin olisi hän ollut juovuksissa. Taistelu hänen vaimonsa
-kanssa, tuo äänetön kamppailu siitä, kuka toisen kuoltua saisi nuo
-piilotetut tuhannen frangia, lienee kuukaudesta toiseen ollut ainoa
-ajatus, joka oli viihtynyt tämän erakon tylsistyneissä aivoissa.
-Kun hän puhalsi torveensa, kun hän liikutti merkinantovehkeitään,
-automaatin tavoin valvoen niin monen ihmishengen turvallisuutta,
-ajatteli hän ainoastaan myrkkyä, ja kun hän odotti kädet ristissä, ja
-silmät unesta räpyttelevinä, ajatteli hän sitä yhä. Ei mitään muuta
-kuin sitä, että hän ottaisi vaimonsa hengiltä, etsisi käsiinsä ja
-pitäisi rahat.
-
-Jacquesia ihmetytti nyt, että hän oli täydellisesti entisellään.
-Voitiin siis ottaa ihmisiä hengiltä aivan tyyneesti ja niin
-että elämä sen jälkeen kulki tavallista kulkuaan. Ensimäisten
-kuumeisten etsimisten jälkeen oli Misard todellisuudessa vaipunut
-takaisin entiseen saamattomuuteensa ja saanut takaisin salakavalan
-nöyryytensä. Siitä ei ollut apua, että hän oli tehnyt lopun
-vaimostaan, joka tapauksessa se oli vaimo, joka riemuitsi voitosta.
-Hän pysyi voitettuna ja voi kääntää talon nurin miten tahansa,
-saamatta näkyviinsä niin centimeäkään. Ainoastaan hänen levottomat,
-väijyvät katseensa ja hänen harmaankalpeat kasvonsa ilmaisivat hänen
-huoliansa. Hän näki alati edessään kuolleen kaksi suurta silmää
-ja tuon kamalan irvistyksen huulten ympärillä, joka hoki: "Etsi!
-Etsi!" Hän etsi, eikä voinut nyt antaa aivoilleen minuutiksikaan
-lepoa Ne työskentelivät työskentelemistään levotta ja rauhatta
-saadakseen selville, missä rahat saattoivat olla piilossa. Hän seuloi
-ajatuksissaan, mitkä piilopaikat saattoivat olla ajateltavissa, ja
-hylkäsi ne, mitkä jo oli tutkinut, sai kuumeen heti kun oli ajatellut
-jonkun uuden ja saattoi silloin päästää kaikki, mitä hänellä oli
-käsissään, juostakseen sinne, mutta aina turhaan. Se oli tuskaa,
-joka ajan oloon kävi sietämättömäksi, kostavaksi kidutukseksi,
-jonkinlaiseksi aivojen unettomuudeksi, joka hänen päähänpistonsa
-tasaisesti naksuttaessa piti hänet valveilla, teki hänet tyhmäksi ja
-vastoin hänen tahtoaan myöskin miettiväiseksi.
-
-Hän etsi, puhaltaessaan torveansa, kerran alaspäin meneville,
-kahdesti ylöspäin meneville junille. Noudattaessaan soittoja,
-painaessaan koneidensa nappuloita avatakseen tai sulkeakseen
-radan, etsi hän. Hän etsi pysähtymättä, etsi raivoisasti päivällä,
-istuessaan siinä toimettomuuden tylsistyttämänä pitkässä
-odotuksessaan, ja yöllä, jolloin häntä vaivasi unettomuus ja hänen
-ympärillään oli tuo suuri, äänetön, pimeä seutu ja hän tunsi olevansa
-ikäänkuin karkotettu maailman loppuun. Ducloux eukko, joka nyt hoiti
-veräjänvartijan tointa, ja joka kernaasti tahtoi päästä naimisiin,
-mielisteli häntä ja näytti olevan sangen levoton siitä, ett'ei hän
-koskaan nukkunut.
-
-Eräänä iltana, kun Jacques, joka nyt alkoi voida hiukan kävellä
-sisällä, oli noussut ja mennyt akkunan luo, näki hän lyhdyn
-liikkeessä Misardilla; hän oli varmaankin etsimispuuhissa. Mutta
-seuraavana yönä, jolloin Jacques myös oli valveilla, näki hän
-ihmeekseen Cabuchen seisovan siinä suuren, mustan varjon kaltaisena
-tiellä viereisen huoneen akkunan alla, joka oli Séverinen makuuhuone.
-Mutta sen sijaan, että tämä olisi häntä suututtanut, täytti se, hänen
-tietämättään minkä vuoksi, hänet säälillä ja surumielisyydellä. Tuo
-suuri, karkea mies, joka vartioi tuossa uskollisen koiran tavoin oli
-siis onneton hänkin.
-
-Séverinellä, joka oli niin heiveröinen eikä, kun häntä tarkasteli
-yksityiskohdittain, oikeastaan ollut kaunis, lienee siis
-todellisuudessa mustine hiuksineen ja vaaleansinisine silmineen
-ollut tavaton lumousvoima, koskapa oikeat villit, suuret, tyhmät
-jättiläisetkin joutuivat niin pois suunniltaan, että kainojen
-ja saamattomien poikain tavalla viettivät öitä hänen akkunansa
-edustalla. Hänen mieleensä muistui nyt yhtä ja toista, kuten
-esimerkiksi Cabuchen into olla Séverinen apuna ja ne orjamaisen
-nöyrät katseet, joilla hän asettui hänen palvelukseensa. Cabuche
-oli aivan varmasti rakastunut, niin, intohimoisesti rakastunut
-Séverineen. Ja seuraavana päivänä, kun hän erityisesti piti häntä
-silmällä, näki hän hänen hiipivän ottamaan ylös hiusneulaa, joka
-Séverineltä putosi hänen vuodetta laittaessaan, ja piilottavan sen
-käteensä, päästäkseen antamasta sitä takaisin. Jacques ajatteli
-silloin, kuinka hän itse oli kiusaantunut, ja kaikkea, mitä hänen
-intohimonsa oli saanut hänet kärsimään, ja kaikkea sitä levottomuutta
-ja pelkoa, joka heräsi eloon sikäli kuin hän sai terveytensä takaisin.
-
-Vielä kaksi päivää kului, viikko oli nyt mennyt menojaan, ja kuten
-lääkäri oli ennustanut, voivat loukkaantuneet jälleen ryhtyä
-toimeensa. Eräänä aamuna oli veturinkuljettaja akkunasta nähnyt
-lämmittäjänsä, Pecqueuxin, ajavan ohi uudella veturilla ja huitovan
-hänelle, ikäänkuin olisi kutsunut häntä. Mutta Jacques ei pitänyt
-kiirettä, hänen jälleen herännyt intohimonsa pidätti häntä siellä ja
-hän odotti jonkinlaisella levottomuudella, mitä tuleman piti.
-
-Samana päivänä sai hän alhaalta kuulla nuorekkaan raikkaita
-naurunhohotuksia, jotka täyttivät tuon kolkon talon yhtä suurella
-meluisalla iloisuudella, kuin jos siellä olisi ollut koko nuorten
-tyttöjen koulu ulkona huvimatkalla. Hän tunsi nuoret Dauvergnen
-tytöt, mutta ei sanonut siitä mitään Séverinelle, joka muuten
-pysyttelihe poissa koko päivän, eikä voinut viittä minuuttia viipyä
-hänen luonansa. Kun tuli ilta, valtasi kuolon hiljaisuus koko talon.
-Ja kun Séverine totisena ja hiukan kalpeana tuli huoneestansa, jossa
-oli viipynyt ylen kauvan, katseli Jacques häntä ja kysyi:
-
--- Onko hän nyt matkustanut? Veivätkö hänen sisarensa hänet mukanaan?
-
-Séverine vastasi lyhyesti:
-
--- Kyllä.
-
--- Ja nyt olemme aivan yksinämme, aivan itseksemme?
-
--- Niin, aivan yksinämme. Huomenna täytyy meidän erota ja minä palaan
-Havreen. Oleskelu täällä erämaassa on lopussa.
-
-Jacques katsoi häneen edelleen, samalla kertaa hymyillen ja
-hämillään. Hän pääsi kuitenkin lopuksi tasapainoon ja sanoi:
-
--- Oletko ehkä pahoillasi siitä, että hän on matkustanut?
-
-Kun Séverine vapisi ja tahtoi vastustaa, ehätti hän hänet.
-
--- En tahdo toimeenpanna mitään näytelmää. En ole mustasukkainen.
-Sanoit minulle kerran, että minä tappaisin sinut, jos olisit minulle
-uskoton, enkäpä minä näyttäne rakastajalta, joka aikoo ottaa
-rakastajattarensa hengiltä... Mutta sinähän et tosiaankaan tahtonut
-ollenkaan tulla sieltä pois. Oli mahdotonta saada pitää sinua edes
-yhtä minuuttia, ja minä muistin vihdoin, mitä sinun miehesi sanoi,
-että sinusta jonakin kauniina päivänä voisi tulla tuon nuorukaisen
-rakastajatar, ei siksi, että se tuottaisi sinulle erityistä
-huvitusta, vaan ainoastaan alottaaksesi jotakin uutta.
-
-Séverine ei viitsinyt kiistellä, vaan ainoastaan toisti hiljaa kaksi
-eri kertaa.
-
--- Alottaakseni jotakin uutta, alottaakseni jotakin uutta...
-
-Sitten virkkoi hän vastustamattoman vilpittömyyden valtaamana:
-
--- No niin, kuulehan, se on totta... Me voimme sanoa toisillemme
-kaikki. On niin paljon sellaista, joka sitoo meitä yhteen... Hän on
-monta kuukautta ollut tunkeileva. Hän tiesi minun kuuluvan sinulle,
-eikä luullut sen minuun enemmän koskevan, jos rupeaisin hänen
-omakseen. Kun me jälleen tapasimme toisemme täällä, puhui hän minulle
-siitä uudestaan ja toisti, että hän oli kuolemakseen rakastunut
-minuun, ja näytti olevan syvästi kiitollinen hänelle osoittamastani
-huolenpidosta ja oli niin hellä ja lempeä, että minä todellakin
-silmänräpäyksen uneksin rakastuvani häneenkin, alottavani jotakin
-uutta, jotakin parempaa, jotakin suloista ... niin, kentiesi jotakin,
-mikä ei olisi tuottanut minulle erityistä huvitusta, mutta joka olisi
-antanut minulle rauhaa...
-
-Hän keskeytti puheensa ja empi jatkaa.
-
--- Sillä meiltä molemmilta on nyt tie tukossa, emme pääse
-pitemmälle... Unelmamme matkustamisesta täältä pois, toiveemme
-rikkauden ja onnen löytämisestä Amerikassa -- koko tämä onnellisuus,
-joka riippui sinusta, se on nyt tehty mahdottomaksi, koska sinä
-et voinut siihen alistua. Voi, minä en moiti sinua mistään, onpa
-vielä parempikin, ett'ei sitä ole tapahtunut: mutta minä tahdon
-saada sinut ymmärtämään, että sinun kanssasi minulla ei enään ole
-mitään odotettavana: päivä tulee olemaan toisen kaltainen, samoine
-tuskineen, samoine murheineen.
-
-Jacques antoi hänen puhua puhuttavansa ja kysyi häneltä vasta, kun
-näki hänen vaikenevan:
-
--- Senkö vuoksi sinusta on tullut hänen rakastajattarensa?
-
-Séverine käveli muutaman askeleen huoneessa, kääntyi sitten ympäri ja
-kohautti olkapäitään.
-
--- Ei, en ole ollut hänen rakastajattarenaan, ja sanon sinulle aivan
-yksinkertaisesti mitenkä se on, ja minä olen varma, että sinä uskot
-minua, koska meidän kumpaisenkaan ei tarvitse valehdella mitään
-toisillemme... Ei, en ole voinut siihen taipua, yhtä vähän kuin sinä
-voit, kun oli kysymys tuosta toisesta asiasta. Sinua ihmetyttää,
-ett'ei nainen voi antautua miehelle, kun hän lähemmin harkitessaan
-huomaa, että siitä olisi hänelle hyötyä. Minä itse en sitä kauvankaan
-ajatellut: minun ei ollenkaan ollut vaikea siinä suhteessa tyydyttää
-miestäni tai sinua, kun näin teidät itseeni näin rakastuneina. Mutta
-tällä kertaa en sitä voinut. Hän on ainoastaan suudellut kättäni,
-ei edes suutani. Vannon sinulle, että niin on. Hän odottaa minua
-tuonnempana Pariisissa. Nähdessäni hänet niin onnettomana, en
-tahtonut saattaa häntä aivan epätoivoon.
-
-Hän oli oikeassa, Jacques uskoi häntä ja ymmärsi sangen hyvin, ett'ei
-hän puhunut valhetta. Hänet valtasi jälleen tuska, hänen kamalasti
-liikutettu himonsa kasvoi hänen ajatellessaan, että hän nyt oli yksin
-hänen kanssaan, kaukana kaikista muista ihmisistä, ja että heidän
-intohimonsa jälleen loimotti korkeana. Hän tahtoi päästä pakoon ja
-huudahti:
-
--- Mutta entäs tuo toinen sitten? Onhan vieläkin yksi lisäksi,
-Cabuche.
-
-Séverine astui taas kiivaasti häntä kohden.
-
--- Oh, sinä olet huomannut sen, sinä tiedät senkin... Niin, se on
-totta, hän on myöskin. Minä kysyn itseltäni, mikä heitä kaikkia
-vaivaa. Hän ei koskaan ole sanonut minulle sanaakaan siitä. Mutta
-minä näen kyllä, kuinka hän vääntelee käsiänsä, kun me suutelemme
-toisiamme, ja kuullessaan minun sinua sinuttelevan, itkee hän
-salaa. Ja sitäpaitsi varastaa hän minulta kaikkea mahdollista,
-käsineitä, vieläpä nenäliinojakin katoaa ja hän piilottaa ne
-luolaansa, ikäänkuin olisivat ne aarteita... Mutta et suinkaan sinä
-voine mielessäsi kuvitella, että minä saattaisin antautua tuolle
-villille. Minä pelkäisin häntä. Muuten ei hän pyydä mitään. Ei, ei,
-kun tuollaiset suuret, tyhmät miehet ovat ujoja, voivat he kuolla
-rakkaudesta, ilman että heillä on mitään pyyteitä. Sinä voisit jättää
-minut hänen huostaansa kokonaiseksi kuukaudeksi, eikä hän koskettaisi
-minua sormellaankaan, yhtä vähän kuin Louisettea, sen voin nyt taata.
-
-Heidän katseensa kohtasivat toisensa tämän muiston johdosta ja
-äänettömyys syntyi. Menneisyys esiintyi heidän katseelleen, he
-muistivat kohtaamisen tutkintatuomarin luona Rouenissa, tuon hauskan
-ensimäisen Pariisinmatkan ja kohtaukset Havressa ja kaiken sen
-hupaisen ja kamalan, mikä sen jälkeen oli seurannut. Hän tuli niin
-lähelle Jacquesia, että tämä tunsi hänen haalean hengityksensä.
-
--- Ei, ei, vielä vähemmin hänen kuin jonkun toisen kanssa. Ei
-kenenkään kanssa, kuuletko, sillä se olisi minulle mahdotonta. Ja
-tahdotko tietää miksi? Minulla on nyt tunne siitä, ja minä olen
-varma, ett'en pety. Se on siksi, että sinä olet ottanut minut
-kokonaan. Ei ole olemassa mitään muuta sanaa siitä. Niin, ottanut,
-kuten otetaan jotakin molemmin käsin ja kannetaan se pois ja
-käytetään sitä joka minuutti, niinkuin jotakin, joka on omaa. En
-ole kuulunut kenellekään ennen sinua. Minä olen sinun ja pysyn
-omanasi, vaikka et sitä tahtoisikaan, vaikka en itsekään sitä
-tahtoisi... En voisi sitä selittää. Tiemme ovat nyt kerran siten
-yhtyneet. Kun on noista toisista kysymys, herättää se minussa
-pelkoa ja vastenmielisyyttä, jota vastoin sinä, sinä tuotat minulle
-suloista nautintoa, todellakin taivaallisia onnea. Ah! minä rakastan
-ainoastaan sinua, en voi rakastaa ketään muuta kuin sinua.
-
-Hän ojensi kätensä häntä kohden, painaakseen häntä itseänsä vastaan,
-nojatakseen päätään hänen olkapäähänsä ja painaakseen huulensa hänen
-huuliaan vastaan. Mutta Jacques tarttui hänen käsiinsä ja työnsi
-hänet takaisin hämmennyksissään ja peljästyksissään siitä, että tunsi
-tuon vanhan pöyristyksen kiitävän jäseniänsä pitkin ja veren nousevan
-päähänsä. Hänen korvissaan soi ja päässään kolkutti ja melusi
-sekavasti samalla tapaa, kuin koska hänellä muinoin oli pahimmat
-kohtauksensa. Muutamaan aikaan ei hän ollut voinut koskea häneen
-keskellä valoisaa päivää taikka edes kynttilän palaessa, koska hän
-pelkäsi tulevansa sairaaksi, jos näkisi hänet. Tässä tilaisuudessa
-paloi lamppu, joka loi kirkasta valoa heidän molempain yli; ja jos
-hän siinä määrin vapisi noin, jos hän alkoi joutua raivoon, tapahtui
-se aivan varmasti sen vuoksi, että hän eroitti hänen valkoisen,
-pyöreän povensa hänen aamunuttunsa auki päästetystä kauluksesta.
-
-Hän jatkoi samalla kertaa rukoilevasti ja intohimoisesti:
-
--- Meidän olemisemme on tosiaankin, ikävä kyllä, suljettu. Vaikka en
-odotakaan sinulta mitään uutta, vaikka tiedänkin, että huomispäivä
-on tuottava meille samoja tuskia ja samoja murheita, on se minusta
-yhdentekevää, eikä minulla ole muuta tehtävää, kuin elää retuuttaa
-ja kärsiä sinun kanssasi. Me palaamme Havreen, käyköön kuinka
-tahansa, kunhan minä vaan saan sinut silloin tällöin hetkiseksi
-huostaani... Nyt on kulunut kolme yötä, joina en ole voinut nukkua
-huoneessani rappujen toisella puolella, syystä että olen ikävöinnyt
-sinua. Mutta sinä näytit niin kärsivältä ja olit niin synkkä, että
-minä en uskaltanut... Mutta salli minun nyt jäädä luoksesi tänä
-iltana. Saatpa nähdä, kuinka siitä tulee suloista. Minä tekeydyn
-niin pieneksi, ett'en ole sinulle haitaksi. Ja ajatteles, että tämä
-on viimeinen yö. Täällä olemme ikäänkuin olisimme maailman lopussa.
-Emme kuule tuulahdusta, emme suhinaakaan. Ei kukaan tule, me olemme
-yksin, niin täydellisesti, ett'ei kukaan saisi siitä tietoa, vaikkapa
-kuolisimme toistemme syliin.
-
-Raivoisassa, Séverinen hyväilyjen kuumittamassa himossaan Jacques,
-jolla ei ollut mitään asetta, ojensi kätensä, tarttuakseen Séverinen
-kaulaan ja kuristaakseen hänet, kun hän itsestään noudatti totuttua
-tapaa, kääntyi ympäri ja sammutti lampun. Samoin kuin sinä yönä,
-jolloin Séverine Victoire eukon huoneessa Pariisissa tunnusti
-hänelle kaikki, kuunteli hän nyt äänetönnä hänen loppumattomia
-kuiskauksiansa. Kentiesi oli hän tänä iltana, sammuttaessaan lampun,
-tuntenut kuoleman leijailevan päänsä päällä. Aina tähän päivään
-asti oli hän, vaikka kuolema häntä alituisesti uhkasi, hymyillen
-ja huoletonna levännyt lemmittynsä sylissä. Mutta nyt oli jääkylmä
-väristys kulkenut hänen läpitsensä ja selittämätön pelko vei hänet
-aivan lähelle Jacquesin rintaa, ikäänkuin olisi hän tuntenut miehisen
-suojeluksen tarvetta. Hänen kevyt hengityksensä oli ikäänkuin koko
-hänen olentonsa antama lahja.
-
--- Oi, lemmittyni, jos olisit voinut siihen ryhtyä, kuinka
-onnellisiksi me olisimme siellä tulleet... Ei, ei, en enään
-pyydä sinua tekemään sellaista, jota et voi; mutta minä niin
-kovasti kaipaan sitä, mistä silloin uneksimme!... Äsken minä niin
-peljästyin. En tiedä, mutta on ikäänkuin jokin uhkaisi minua. Ne ovat
-luonnollisesti pelkkiä lapsellisuuksia, mutta joka minuutti käännyn
-ympäri ja on ikäänkuin joku olisi tuolla aikeessa iskeä minuun ja
-suojanani olet ainoastaan sinä armaani. Kaikki iloni riippuu sinusta,
-sinä olet nyt ainoa, joka pysytät minua elämässä.
-
-Vastaamatta painoi Jacques hänet vielä lähemmäksi itseänsä ja pani
-siihen sen, mitä hän ei sanoin ilmaissut, nimittäin liikutuksensa,
-vilpittömän toivomuksensa olla hyvä häntä kohtaan ja sen intohimoisen
-rakkauden, jota hän hänessä edelleenkin herätti. Ja kuitenkin oli hän
-aikonut tappaa hänet tänä iltana, ja hän olisi varmaan kuristanut
-hänet, ellei hän olisi kääntynyt ympäri ja sammuttanut lamppua. Hän
-ei milloinkaan tulisi terveeksi, kohtaukset palasivat nyt sattumalta,
-ilman että hän edes voi saada selville ja miettiä syitä. Minkä vuoksi
-olikaan hän tahtonut tappaa hänet tänä iltana, vaikka havaitsi
-hänet uskolliseksi ja luottavaiseksi ja hänen intohimoisuutensa
-suuremmaksi? Oliko siis niin, että mitä enemmän Séverine häntä
-rakasti, sitä enemmän tahtoi hän saada hänet huostaansa, vaikka se
-johtaisikin hänen menehtymiseensä. Oliko se miehisen itsekkäisyyden
-mustiin syvyyksiin kätketty toivomus? Tahtoiko hän omistaa hänet,
-niin kuin maakin, kuolleena!
-
--- Sano minulle, armaani, minkä vuoksi siis olen peloissani? Tiedätkö
-mitään vaaraa, joka minua uhkaa?
-
--- En, en, ole rauhallinen, ei sinua mikään uhkaa.
-
--- Toisinaan vapisee koko ruumiini. Takaani uhkaa alituinen vaara,
-jota en näe, mutta jonka tunnen... Miksi siis olen peloissani?
-
--- Ei, ei, älä pelkää... Minä rakastan sinua, enkä salli kenenkään
-tehdä sinulle mitään pahaa... Kuinka ihanaa onkaan siten sulautua
-toisiinsa!
-
-Syntyi suloinen äänettömyys.
-
--- Oi, rakastettuni, jatkoi Séverine kevyen hyväilevästi hengittäen,
-vielä monta sellaista yötä, kuin tämä... Me myisimme tämän talon ja
-matkustaisimme rahoinemme, Amerikasta etsiäksemme ystäväsi, joka
-sinua edelleenkin odottaa... En ainoanakaan päivänä mene levolle
-suunnittelematta, kuinka me järjestäisimme elämämme siellä... Ja
-kaikkina iltoina tulisi olemaan samanlaista kuin tänä iltanakin. Minä
-kuuluisin sinulle ja lopuksi me nukkuisimme toistemme syliin... Mutta
-minä tiedän, että sinä et voi, ja jos puhunkin sinulle siitä, en tee
-sitä saattaakseni sinut pahoille mielin, vaan sen vuoksi, että se
-vastoin tahtoani tunkeutuu esiin sydämestäni.
-
-Jacques teki nyt saman kiivaan päätöksen, jonka hän jo ennen oli
-niin usein tehnyt, nimittäin tappaa Roubaud, päästäkseen tappamasta
-Séverineä. Nyt, kuten kaikkina muinakin kertoina, uskoi hän
-tahtovansa sitä lujasti ja järkähtämättömästi.
-
--- En ole voinut, mutisi hän vuorostaan, mutta minä olen sen tekevä.
-Enkö ole sitä sinulle luvannut?
-
-Séverine teki heikon vastaväitteen.
-
--- Ei, minä pyydän sinua, älä lupaa mitään... Me tulemme sairaiksi,
-sitten kun rohkeutesi on sinut pettänyt... Ja se on sitäpaitsi
-inhoittavaa, se ei saa tapahtua.
-
--- Kyllä, tiedäthän, sen päinvastoin pitää tapahtua. Sen vuoksi olen
-saapa voimaa sen tekemiseen. Tahtoisin puhua sinun kanssasi siitä, ja
-me keskustelemme siitä, koska olemme täällä itseksemme ja rauhassa,
-emmekä voi nähdä edes omien sanojemme väriä.
-
-Séverine hengitti syvään ja antoi tapahtua Jacquesin tahdon mukaan,
-hänen sydämensä sykki niin kovasti, että Jacques tunsi sen lyövän
-omaa sydäntänsä vastaan.
-
--- Oi, Jumalani, minä toivoisin niin innokkaasti sellaista, jonka ei
-pitäisi tapahtua ... mutta nyt, kun siitä tulee täyttä totta, en voi
-kauvemmin elää.
-
-He vaikenivat uudelleen, tämän päätöksensä raskaan painon
-masentamina. Heillä oli tuntoa ympärillä olevan raivaamattoman seudun
-lohduttomasta yksinäisyydestä. Kun Jacques sitten, ikäänkuin etsien,
-suuteli häntä kaulaan leuvan alle, alkoi hän uudelleen kuiskailla:
-
--- Meidän täytyy saada hänet tänne... Niin, minä voisin kutsua
-hänet tänne jollakin tekosyyllä. En vielä tiedä, mitä olen keksivä,
-mutta sen saamme sitten nähdä. Sinä odotat häntä piilossa ja se käy
-aivan itsestään, sillä täällä voipi olla varma siitä, ett'ei tule
-häirityksi. Siten on tehtävä.
-
-Jacques tyytyi aivan myöntyväisesti vastaamaan:
-
--- Niin, niin.
-
-Mutta Séverine punnitsi jokaisen yksityiskohdan hyvin tarkoin, ja
-sitä mukaa kuin hän kehitti suunnitelmaa päässään, arvosteli ja
-paranteli hän sitä.
-
--- Mutta me tekisimme hyvin tyhmästi, armaani, ellemme ryhtyisi
-varokeinoihin. Jos antaisimme vangita itsemme seuraavana päivänä,
-olisi parempi antaa olla niin kuin on... Olen lukenut sen jostakin,
-en nyt voi muistaa mistä, mutta kai se oli jossakin romaanissa, ja
-parasta taitaisikin olla saattaa ihmiset siihen uskoon, että se
-oli itsemurha... Hän on nyt jonkun aikaa ollut niin kummallinen ja
-synkkä, ett'ei kukaan joutuisi ihmeisiinsä, saadessaan yht'äkkiä
-kuulla hänen matkustaneen tänne ottaakseen itsensä hengiltä... Mutta
-nyt on keksittävä jokin keino asian järjestämiseksi niin, että
-itsemurha näyttää todenmukaiselta. Vai kuinka?
-
--- Niin, epäilemättä.
-
--- Jotakin, mikä poistaa jäljet vai kuinka... Sepä olisi ajatus!
-Jos hänellä esimerkiksi olisi haava kaulassa, tarvitsisi meidän
-ainoastaan ottaa ja kantaa hänet alas radalle. Ymmärrätkö?
-Asettaisimme hänet raiteelle, niin että ensimäinen juna irroittaisi
-hänen päänsä. Kun kaikki on ruhjoutunut, voivat he sitten saada etsiä
-niin paljon kuin haluavat, silloin ei löydy edes reikääkään... Mitä
-sinä siitä sanot?
-
--- Niin, se on mainiota!
-
-Molemmat oikein vilkastuivat ja Séverine tuli melkein iloiseksi ja
-ylpeäksi siitä, että hänellä oli niin paljon mielikuvitusta. Mutta
-kun Jacques hyväili häntä hiukan tulisesti, kulki väristys hänen
-läpitsensä.
-
--- Ei, odota... Kun lähemmin ajattelen, ei se kuitenkaan ole oikein
-hyvin. Jos sinä olisit minun luonani, näyttäisi itsemurha joka
-tapauksessa epäilyttävältä. Sinun täytyy olla poissa. Kuulehan nyt.
-Sinun on huomenna lähdettävä pois aivan julkisesti, niin että sekä
-Cabuche että Misard sen näkevät ja niin, että sinun poissaolosi
-voidaan näyttää toteen. Sinä menet junaan Barentinissa ja astut
-jollakin tekosyyllä pois Rouenissa. Sitten palaat takaisin heti kun
-on tullut pimeä ja minä päästän sinut sisään. Siinä on ainoastaan
-neljä lieuea, niin että sinä voit olla palannut vähemmässä kuin
-kolmessa tunnissa... Tällä kertaa on kaikki järjestetty ja sitten se
-käy helposti, kunhan sinä vaan tahdot.
-
--- Niin, minä tahdon. Se on selvää.
-
-Jacques harkitsi nyt itse ja syntyi hetken vaitiolo, jonka aikana
-he pysyivät liikkumattomina, ikäänkuin olisivat täydellisesti
-syventyneet tuohon päätettyyn, nyt varmaan tekoon.
-
--- Mutta, virkkoi Séverine äkkiä -- mitä tekosyytä käytämme,
-saadaksemme hänet ulos? Hän ei voi tulla ennen kun kahdeksan junalla
-illalla, lopetettuaan virantekonsa, eikä hän ole perillä ennen
-kymmentä. Mutta niin on parempi... Niin, nyt olen siitä selvillä.
-Misard on puhunut eräästä talonostajasta, jonka pitäisi tulla tänne
-ylihuomenna. Minä sähkötän miehelleni huomenna, kun tulen ylös, että
-hänen läsnäolonsa on ehdottomasti välttämätön. Hän tulee silloin
-huomen illalla, sinä lähdet iltapäivällä ja voit olla palannut ennen
-hänen saapumistaan. Silloin on pimeä, ei kuuvalo, eikä mikään muukaan
-meitä häiritse. Kaikki voidaan järjestää erinomaisesti.
-
--- Niin, erinomaisesti.
-
-Kun he vihdoin nukkuivat, alkoi pimeys, joka siihen saakka oli
-kätkenyt heidät toisiltansa, ikäänkuin olisivat he olleet mustaan
-kaapuun verhottuina, vaalenemaan koittavan aamun edessä. Jacques
-nukkui raskaasti ja uneksimatta aina kymmeneen saakka, ja kun hän
-avasi silmänsä, oli hän yksinään; Séverine pukeutui huoneessaan rapun
-toisella puolella. Säteilevä päivämeri tunkeutui sisään akkunasta ja
-loi hehkuaan punaisiin vuodeverhoihin ja seinäpapereihin ja kaikkeen
-muuhun punaiseen huoneessa. Samaan aikaan tärisytti taloa kohisten
-ohikulkeva juna, ja luultavasti juna hänet herätti. Sokaistuneena
-tarkasteli hän aurinkoa ja sitä punaista sädettä, jossa hän oli.
-Sitten hän muisti: Se oli päätetty, seuraavana yönä hän tappaisi,
-sitten kun tämä suuri aurinko olisi mennyt pois.
-
-Kaikki kävi tänä päivänä niin kuin Séverine ja Jacques olivat
-suunnitelleet. Ennen aamiaista pyysi ensinmainittu Misardia viemään
-miehelle osoitetun sähkösanoman Doinvilleen ja kolmen ajoissa, kun
-Cabuche oli siellä, valmistautui Jacques julkisesti lähtöön.
-
-Kun hän läksi, astuakseen Barentinissa neljän ja neljäntoista junaan,
-sai hän vielä seuraansa Cabuchenkin, jolla ei ollut mitään tekemistä,
-ja joka tunsi itsetiedotonta tarvetta olla hänen lähellänsä,
-onnellisena siitä, että tapasi rakastajassa jotakin siitä naisesta,
-jota hän jumaloi. Rouenissa, jonne Jacques saapui kahtakymmentä
-minuuttia yli viiden, majoittui hän erääseen ratapihan lähellä
-sijaitsevaan majataloon, jota piti eräs hänen kansalaisettarensa. Hän
-mainitsi siellä, että hän seuraavana päivänä kävisi tervehtimässä
-muutamia tovereita, ennen kun palaisi Pariisiin, jälleen ryhtyäkseen
-virantekoonsa. Mutta hän sanoi olevansa hyvin väsyksissään, koska
-oli liiaksi ponnistanut voimiansa, ja meni sen vuoksi jo kello
-kuudelta sisälle laskeutuakseen levolle eräässä huoneessa, jonka
-hän oli itselleen annattanut alakerroksessa, ja jonka akkuna oli
-autiolle veräjälle päin. Kymmenen minuuttia myöhemmin kapusi hän
-huomaamattomasti ulos akkunasta ja sulki luukun, jotta voisi tulla
-sisään yhtä huomaamattomasti, ja läksi matkalle Croix-de-Maufrasiin.
-
-Vasta neljännestä yli yhdeksän oli Jacques jälleen saapunut tuon
-aution, hyljätyn talon luo. Oli hyvin pimeä, eikä yksikään kynttilä
-valaissut rakennuksen ilmanpitävästi suljettua etuosaa. Hän tunsi
-taas ikäänkuin tuskallisen piston sydämessään, tämä kamala synkeys
-herätti hänessä aavistuksen välttämättömästä onnettomuudesta.
-Séverinen kanssa tekemänsä sopimuksen mukaan heitti hän kolme pientä
-kiveä punaisen huoneen luukkuun. Sitten meni hän talon takapuolelle,
-jossa muuan ovi vihdoin aivan hiljaa avattiin. Suljettuaan sen
-jälkeensä, seurasi hän hapuillen noita kevyitä askeleita rappusissa.
-Mutta saapuessaan ylös, pysähtyi hän liikkumattomana hämmästyksestä,
-kun hän suuren lampun valossa, joka seisoi erään pöydän kulmalla,
-näki vuoteen jo epäjärjestyksessä ja nuoren naisen vaatteet
-viskattuina tuolille ja hänet itsensä paitasillaan, paljain jaloin
-ja yöksi suittuna, nuo paksut hiuspalmikot korkealle sidottuina ja
-jättäen kaulan vapaaksi.
-
--- Kuinka? Sinä olet jo mennyt levolle!
-
--- Niin, se on epäilemättä paljon parempi... Sain erään ajatuksen!
-Sinä voit ymmärtää, että jos minä menen alas näin ja avaan hänelle,
-kun hän tulee, on hänen vieläkin vaikeampi epäillä mitään. Minä sanon
-silloin hänelle, että päätäni kivistää. Misard uskoo jo, että minä
-voin pahoin. Sen vuoksi voin sanoa, ett'en ole lähtenyt huoneesta,
-kun hänet huomen aamulla tavataan alhaalta radalta.
-
-Mutta Jacques, joka jälleen alkoi vapista, innostui liikaa:
-
--- Ei, ei, pukeudu... Sinun täytyy olla ylhäällä... Sinä et voi olla
-noin.
-
-Séverine hymyili ihmeissään.
-
--- Miksi niin, armaani? Minä vakuutan sinulle, ett'ei sinun tarvitse
-olla levoton, ei minun ole ollenkaan vilu. Tunnustele, enkö ole
-lämmin!
-
-Hän lähestyi maikaillen ripustautuakseen hänen kaulaansa paljailla
-käsivarsillaan, ja paita liukui tällöin olkapäältä alas ja paljasti
-pyöreän poven. Mutta kun Jacques vetäytyi syrjään ja näytti tulevan
-yhä ärtyisämmäksi, antoi hän myöden.
-
--- Älä vain suutu, minä ryömin jälleen vuoteeseen, jott'ei sinun
-tarvitse kauvemmin olla levoton siitä, että minä vilustun.
-
-Sitten kun Séverine oli uudelleen laskeutunut levolle ja vetänyt
-peitteen ylös leukansa alle, näytti Jacques todellakin hiukan
-rauhoittuvan. Séverine jatkoi puhumistaan aivan hiljaa.
-
--- Olen muutamien kuukausien kuluessa kärsinyt aivan liian paljon,
-enkä voi pitää hänestä. Satoja kertoja olen sanonut itselleni:
-Mieluummin kaikkea muuta, kuin jäädä vielä viikoksikaan tämän miehen
-luo. Mutta sinä olet oikeassa; on hirveätä olla pakotettuna johonkin
-tuollaiseen, ja sitä voidaksemme täytyy meidän todellakin oikein
-innokkaasti toivoa elävämme onnellisina yhdessä... Me menemme alas
-ilman valkeata. Sinä asetut oven taakse, ja kun minä olen avannut
-ja hän on tullut sisään, teet sinä kuten tahdot... Jos minä puutun
-tähän, tapahtuu se auttaakseni sinua, jott'ei sinun yksinäsi tarvitse
-pitää siitä murhetta, ja minä järjestän niin hyvin kuin voin.
-
-Jacques jäi seisomaan pöydän eteen, huomatessaan veitsen. Se oli sama
-veitsi, jota mies oli käyttänyt, ja Séverine oli ilmeisesti pannut
-sen siihen jotta hän vuorostaan käyttäisi sitä. Veitsi oli aivan
-avattuna ja loisti lampunvalossa. Hän otti sen käteensä ja tutki
-sitä. Séverine oli vaiti ja katseli myös. Kun se oli Jacquesilla,
-niin olihan tarpeetonta puhua hänelle siitä. Ja vasta, kun hän oli
-pannut sen takaisin pöydälle, jatkoi Séverine puhumistaan.
-
--- Armaani, en tahdo sinua yllyttää. Vielä ei ole liian myöhäistä
-lähteä täältä, ellet saata sitä tehdä.
-
-Jacques teki kiivaan liikkeen ja oli itsepäinen.
-
--- Luuletko, että minä olen pelkuri? Tällä kertaa se on tapahtuva,
-sen olen vannonut.
-
-Samassa silmänräpäyksessä tärisytti taloa juna, joka salaman
-nopeudella kulki ohi niin läheltä, että se tuntui järkyttävän talon
-perustuksia, ja Jacques lisäsi:
-
--- Se on hänen junansa, suoraan Pariisista tuleva juna. Hän on
-poistunut junasta Barentinissa ja on puolen tunnin kuluttua täällä.
-
-Ei Jacques eikä Séverine puhuneet enempää ja pitkällinen äänettömyys
-pääsi vallalle. He näkivät mielikuvituksessaan, kuinka hän kulki
-noita kapeita polkuja pimeässä yössä. Jacques alkoi konemaisesti
-kävellä edestakaisin huoneessa, ikäänkuin olisi hän laskenut
-joka askeleen, joka toi tuon toisen lähemmäksi. Askel lisäksi ja
-vieläkin yksi, ja lopuksi seisoisi hän väijyksissä porstuan oven
-takana ja työntäisi veitsen toisen kaulaan, kohta kun tämä astuisi
-sisälle. Séverine, joka makasi seljällään, peite edelleen vedettynä
-ylös leuvan alle, katseli suurin, kiintein silmin häneen, hänen
-kävellessään siinä edestakaisin, Jacquesin askelten säännöllinen
-rytmi, joka saapui hänen korviinsa toisten, tuolta kaukaa kuuluvien
-askelten kaikuna, tuuditti hänen mielensä lepoon. Toinen toisensa
-jälkeen viivyttelemättä, eikä mikään enään voisi heitä ehkäistä. Kun
-heitä olisi tarpeeksi monta, syöksyisi hän ylös vuoteesta, menisi
-paljain jaloin ja kynttilättä rappuja alas avaamaan: "Sinäkö se olet,
-ystäväni, tule sisään, minä olen jo käynyt levolle". Eikä mies ehtisi
-edes vastata, vaan kaatuisi maahan pimeässä, kaula katkaistuna.
-
-Uusi juna meni nyt ohitse, se oli alaspäin menevä sekajuna, joka
-kohtasi suoranaisen junan viittä minuuttia ennen Croix-de-Maufrasia.
-Jacques pysähtyi hämmästyneenä. Ainoastaan viisi minuuttia! Kuinka
-pitkällistä olisikaan odottaa koko puoli tuntia! Hän tunsi tarpeen
-olla liikkeellä ja alkoi kävellä huoneen toisesta päästä toiseen.
-Levottomana ja niiden miesten kaltaisena, joita kohtaa hermohalvaus
-heidän miehuusvoimassaan, kysyi hän jo itseltään, tulisiko hän. Hän
-tunsi sangen hyvin tuon kaiken kulun, koska hän toistakymmentä eri
-kertaa oli ollut tilaisuudessa ilmiötä seuraamaan. Aluksi varmuus,
-ehdoton päättäväisyys tappamiseen; sitten ahdistus rinnassa, kylmyys
-käsissä ja jaloissa; ja sitten yht'äkkiä tahdon voimattomuus lihaksia
-vastaan. Hän koetti asiaa harkitsemalla yllyttää itseänsä ja toisti
-mielessään kaikki ne syyt, jotka hän oli itselleen niin monta kertaa
-sanonut: hänen etunsa Roubaudin raivaamisesta pois tieltä, omaisuus,
-joka odotti häntä Ameriikassa, sen naisen omistaminen, jota hän
-rakasti. Pahinta oli, että hän äsken, tavatessaan Séverinen noin
-puolialastomana, oli luullut asian vielä kerran menneen myttyyn,
-sillä kohta kun nuo vanhat pöyristykset alkoivat uudelleen, ei
-hän enään ollut oma herransa. Hän oli vapissut tuon ylivoimaisen
-kiusauksen edessä, kun se tarjoutui ja veitsi oli tuossa avattuna.
-Mutta nyt tuli hän jälleen järkähtämättömäksi päätöksessään ja sai
-joustavuutensa takaisin. Nyt voisi hän sen tehdä. Ja hän odotti häntä
-edelleenkin, kävellen edestakaisin oven ja akkunan välillä, jolloin
-hän joka kerta kulki läheltä ohi vuoteen, johon hän ei tahtonut
-katsoa.
-
-Séverine makasi edelleen liikkumattomana vuoteessa ja seurasi
-silmillään hänen kävelyänsä. Hänkin oli levoton ja peloissaan, ett'ei
-Jacques uskaltaisi sitä tälläkään kertaa. Hän tahtoi vain saada
-tästä lopun ja alottaa uuttaa elämää. Itsetiedottomasti kuuluu hän
-rakkaudessaan yksinomaan hänelle, joka hänet omisti, eikä hänellä
-ollenkaan ollut sydäntä tuolle toiselle, johon hän ei koskaan ollut
-tuntenut mitään intohimoa. Olisihan luonnollisin asia maailmassa,
-että hän toimitettaisiin pois tieltä, koska hänestä oli haittaa;
-ja hänen täytyi erityisesti sitä miettiä, tullakseen liikutetuksi
-rikoksen häpeällisyydestä. Mutta kohta kun veren ja sen yhteydessä
-olevien kamalain seikkojen kuva katosi hänen tajunnastaan, sai hän
-takaisin tyynen hymynsä ja viattoman, hellän ja nöyrän ilmeensä.
-
-Hän, joka luuli niin hyvin tuntevansa Jacquesin, joutui kuitenkin
-kummiinsa. Siinä oli tosin edelleenkin hänen pyöreä, kaunis päänsä,
-hänen kiharaiset hiuksensa ja hyvin tummat viiksensä sekä ruskeat,
-kultapilkkuiset silmät, mutta alaleuka muistutti nyt pitkää,
-ulospistävää kitaa, joka teki hänet suuressa määrin rumaksi.
-Kun Jacques kulki hänen ohitsensa, tuli hän vastoin tahtoansa
-katsahtaneeksi häneen, ja Séverine huomasi silloin, että ikäänkuin
-punainen usva oli laskeutunut hänen silmiensä yli ja himmentänyt
-niiden loisteen, jolloin hän heittäytyi taaksepäin, ikäänkuin olisi
-peräytynyt koko ruumiillaan. Mitä hän tahtoi välttää? Pettikö
-hänen rohkeutensa vieläkin kerran? Tietämätönnä siitä alituisesta
-kuolemanvaarasta, jossa hän oli Jacquesin läheisyydessä, oli Séverine
-jo jonkun aikaa tahtonut selittää aiheettoman, vaistomaisen pelkonsa
-aavistukseksi lähellä olevasta välien rikkumisesta. Hän sai aivan
-äkisti päähänsä, että ellei Jacques voisi tällä kertaa iskeä, niin
-hän pakenisi, eikä palaisi enään koskaan takaisin. Hän päätti
-silloin, että Jacquesin oli ehdottomasti tappaminen, ja että hän
-antaisi hänelle rohkeutta, ja hän todellakin olisi sen tarpeessa.
-Tässä silmänräpäyksessä häiritsi uusi ohikulkeva juna huoneen
-painostavaa hiljaisuutta. Se oli loppumattoman pitkä tavarajuna,
-ja oli kuin olisivat viimeiset vaunut vierineet vierimistään
-loppumattomiin. Séverine nousi kyynärpäänsä nojalle ja odotti, kunnes
-tuo hirmumyrskyn kaltainen pauhina oli etäisyyteen häipynyt tuossa
-nukkuvassa seudussa.
-
--- Viipyy vielä neljännestunnin, sanoi Jacques ääneensä. Hän on nyt
-ehtinyt Bécourtin metsän läpi ja on puolimatkassa. Oh, kuinka kauvan
-se kestää!
-
-Mutta kun hän palasi akkunan luo, tapasi hän Séverinen seisomassa
-paitasillaan vuoteen vieressä.
-
--- Menkäämme lampun kanssa alas, ehdotti hän. Sinä voit silloin nähdä
-paikan ja asettua sinne, ja minä näytän sinulle, kuinka avaan oven ja
-kuinka sinun on meneteltävä.
-
-Jacques vapisi ja peräytyi.
-
--- Ei, ei! Ei lamppua!
-
--- Niin, mutta me piilotamme sen sitten. Sinun täytyy kuitenkin olla
-asiasta selvillä.
-
--- Ei, ei! Mene uudelleen levolle!
-
-Séverine ei totellut, vaan meni päinvastoin häntä kohden sellaisen
-naisen voitonvarmalla ja itsevaltiaalla hymyllä, joka tuntee olevansa
-kaikkivoipa sen intohimon kautta, jota hän herättää. Kun hän sulkisi
-Jacquesin syliinsä, niin tämä tekisi mitä hän tahtoisi, ja hän jatkoi
-puhumistaan hyväilevällä äänellä, saadakseen hänet suostumaan.
-
--- Mutta lemmittyni, mikä sinua vaivaa? Voisipa luulla, että sinä
-pelkäät minua. Kohta kun lähestyn, näytät sinä väistävän minua.
-Jospa tietäisit, kuinka minun tässä silmänräpäyksessä tarvitsee
-nojautua sinuun, tuntea sinun olevan täällä, että me olemme täysin
-yksimieliset, ainiaaksi, kuuletko!
-
-Hän oli vihdoin saanut hänet likistetyksi pöytää vastaan, niin ett'ei
-hän voinut päästä kauvemmaksi pakoon. Jacques katsoi häneen lampun
-kirkkaassa valossa. Hän ei ollut koskaan nähnyt häntä noin paljaana.
-Hän taisteli vastaan, mutta veri, joka virtasi päähän, ja nuo kamalat
-puistatukset valtasivat ja hämmensivät hänet. Hän muisti silloin,
-että veitsi oli hänen takanaan pöydällä; hän tunsi sen ja hänen
-tarvitsi ainoastaan ojentaa kätensä.
-
-Suurella vaivalla onnistui hänen sammaltaa:
-
--- Mene maata, minä pyydän sinua.
-
-Mutta Séverine ei sen suhteen pettynyt; se oli tuo valtaan pääsevä
-himo häneen, joka pani Jacquesin noin vapisemaan. Hän tunsi
-jonkinmoista ylpeyttä siitä. Minkä vuoksi pitäisi hänen totella
-häntä, koska hän tahtoi tänä iltana saada hänet rakastumaan itseensä
-aina hulluuteen naakka. Notkean maikailevana meni hän häntä yhä
-lähemmäksi ja oli nyt aivan hänen edessään.
-
--- Suutele minua... Suutele minua yhtä lämpimästi kuin rakastat
-minua... Se on antava meille rohkeutta... Ah niin, rohkeutta, sitä
-me tarvitsemme! Meidän täytyy rakastaa toisiamme enemmän kuin ketään
-muita, tehdäksemme mitä aijomme tehdä... Suutele minua kaikesta
-sydämestäsi, kaikesta sielustasi.
-
-Jacques voi tuskin hengittää. Hän ei voinut kuulla mitään aivoissaan
-kuuluvien epäselvien äänien ja noiden tulipistojen takia, jotka
-korvien takaa tunkeutuivat päähän ja sen jälkeen levisivät hänen
-käsivarsiinsa ja jalkoihinsa. Tuo toinen, tuo kimppuun hyökkäävä
-eläin, tuli nyt syöksyen esiin ja ajoi hänet ulos hänen omasta
-ruumiistaan. Hänen kätensä eivät häntä enään totelleet ja hän juopui
-tästä naisellisesta alastomuudesta, joka vietteli häntä niin ja
-lopulta saattoi hänet niin täydelliseen pyörtymykseen, että hänen
-tahtonsa masentui.
-
--- Suutele minua lemmittyni, koska meillä vielä on minuutti aikaa...
-Sinä tiedät, että hän on kohta täällä. Hän voi kolkuttaa minä
-sekuntina tahansa... Koska sinä et tahdo, että menemme alas, niin
-muista, mitä sanon; minä avaan oven, ja silloin seisot sinä sen
-takana, mutta älä viivyttele, vaan toimita se heti tehdyksi... Minä
-rakastan sinua niin paljon, meistä tulee niin onnelliset! Hän on
-huono ihminen, joka on antanut minun kärsiä, ja on onnemme ainoana
-esteenä... Suutele minua, suutele minua!
-
-Kääntymättä ympäri, kopeloi Jacques oikealla kädellä taakseen ja
-tarttui veitseen. Hetkiseksi jäi hän seisomaan siten ja puristi
-veistä kädessään. Oliko hän saanut takaisin tuon halun kostaa hyvin
-vanhoja loukkauksia, joita hän ei voinut tarkalleen muistaa, tämän
-vihan, jota oli kasaantunut toisesta miespuolisesta sukupolvesta
-toisensa jälkeen naisen ensimäisestä uskottomuudesta saakka,
-joka tapahtui luolien syvyydessä? Hän tuijotti kuin mielipuoli
-Séverineen, ainoa, mitä hän nyt himoitsi, oli kaataa hänet pitkin
-pituuttaan kuoliaana maahan, ikäänkuin olisi hän joltakin toiselta
-ryöstetty saalis. Se kamala portti, joka johti sukupuolihimon mustiin
-syvyyksiin, avautui nyt: rakkaus ja kuolema, tyhjäksitekeminen,
-omistaakseen vielä täydellisemmin.
-
--- Suutele minua, suutele minua...
-
-Hän taivutti päänsä taaksepäin rukoilevalla hellyydellä ja paljasti
-siten povensa. Kun Jacques näki hänen valkoisen rintansa ikäänkuin
-tulen loisteessa, kohotti hän veitsen. Séverine näki veitsenterän
-välkähtävän ja heittäytyi taaksepäin, änkyttäen hämmästyneenä ja
-peljästyneenä:
-
--- Jacques, Jacques... Jumalani! Miksi? Miksi?
-
-Hampaitaan kiristellen ja sanaakaan sanomatta, ajoi hän häntä takaa.
-Lyhyen ajan kuluttua oli Séverine pakoitettu takaisin vuoteeseen. Hän
-väistyi arasti taaksepäin, voimatta puolustautua, ja paita repesi.
-
--- Jumalani, Jumalani! Miksi?
-
-Jacques antoi kätensä pudota ja veitsi keskeytti Séverinen
-kysymyksen. Työntäessään veitsen hänen kurkkuunsa, väänsi Jacques
-sitä ympäri, se oli käsi, joka tyydytti kamalan himonsa, ja se oli
-samanlainen pisto kuin se, jolla presidentti Grandmorin oli tapettu,
-ja se oli osunut samalle kohdalle ja sitä oli käytetty samalla
-raivolla. Oliko Séverine huutanut? Siitä ei hän koskaan voinut saada
-varmuutta. Samassa silmänräpäyksessä kulki näet Pariisista tuleva
-pikajuna ohitse sellaisella nopeudella ja ankaruudella, että lattia
-tärisi, ja Séverine makasi siinä kuolleena, ikäänkuin olisi tämä
-myrsky iskenyt hänet maahan.
-
-Jacques seisoi nyt liikkumattomana ja katseli häntä, kun hän makasi
-siinä pitkänään hänen jaloissaan vuoteen vieressä. Juna katosi
-kauvas etäisyyteen ja Jacques katseli nyt häntä punaisen huoneen
-painostavassa äänettömyydessä. Ja erittäinkin saattoi hänet hämilleen
-se kamalan peljästyksen ilme, jonka nuo muuten niin miellyttävät,
-lempeät ja nöyrät kasvot olivat saaneet kuolemassa. Tuo musta tukka
-oli noussut pystyyn niin kuin pikimustan fasaanin kypärintöyhtö.
-Vaaleansiniset silmät olivat käyneet muodottoman suuriksi ja niissä
-oli vielä kysyvä, hämmentynyt ja peljästynyt ilme. Miksi, miksi oli
-hän hänet murhannut? Yhtä tiedotonna kuin silloin, koska elämä oli
-laahannut hänet lokaan ja vereen, ja kaikesta huolimatta vienona ja
-viattomana, oli hänet nyt, ilman että hän milloinkaan olisi sitä
-käsittänyt, ruhjottu ja temmattu pois tuon onnettoman murhan kautta.
-
-Mutta Jacques joutui hämilleen. Hän kuuli villipedon puhkinan,
-villisian röhkinän, leijonan karjunnan; mutta hän tyyntyi, olihan se
-hän itse, joka hengitti niin kovasti. Ah, vihdoinkin, vihdoinkin! Hän
-oli siis tyydyttänyt himonsa, hän oli tappanut! Niin, tämä oli hänen
-työtänsä.
-
-Hän tunsi sekä hämmästystä että ylpeyttä ja hänen miehekäs
-itsetuntonsa ja etevämmyytensä kohosi. Hän oli tappanut hänet ja
-omisti hänet siten, kuin hän jo kauvan oli halunnut hänet omistaa,
-kokonaan ja täydellisesti, aina olemattomuuteen saakka. Séverine ei
-enään kuulunut, eikä koskaan tämän jälkeen voisi kuulua kenellekään
-muulle.
-
-Muisto eräästä toisesta murhatusta, presidentti Grandmorinista,
-jonka hän oli nähnyt murhattavan viidensadan metrin päässä siitä
-tuona kamalana yönä, valtasi nyt hänet. Tämä niin valkoinen
-ja hieno verinaarmuinen ruumis oli yhtäläinen ihmisriepu, oli
-sellainen särjetty nukke ja pehmeä riepu, joksi veitsenpisto muuttaa
-ihmisolennon. Niin, siten se oli. Hän oli tappanut ja nyt makasi tämä
-lattialla. Séverine oli kaatunut, kuten tuo toinenkin.
-
-Lattiapalkkien kolina ja tärinä tempasi Jacquesin niistä
-hämmentyneistä mietteistä, joihin hän oli vaipunut kuolleen
-edessä. Aukenivatko ovet? Tuliko väkeä häntä vangitsemaan? Hän
-katseli ympärilleen, eikä huomannut muuta kuin äänettömyyttä ja
-tyhjyyttä. Ah, vieläkin juna! Ja mies, joka kolkuttaisi ovea tuolla
-alhaalla, ja jonka hän oli aikonut tappaa! Hänet oli hän kokonaan
-unhoittanut. Hän ei katunut mitään, mutta katseli itseänsä jo
-niinkuin löylynlyömä. Mitä siis oli tapahtunut? Nainen, jota hän
-rakasti, ja joka rakasti häntä niin intohimoisesti, makasi nyt tuossa
-lattialla kurkku puhkaistuna, jota vastoin mies, joka oli heidän
-onnensa esteenä, eli vielä ja askel askeleelta tuli yhä lähemmäksi
-pimeässä. Kuukausimääriä olivat hänen kasvatuksensa häneen istuttamat
-epäilykset ja vähitellen periytyneet ja hankitut ihmisyysaatteet
-saaneet hänet säästämään tuota miestä. Mutta nyt sitävastoin oli hän,
-vaikka se oli vastoin hänen omaa harrastustaan, oli antanut perityn
-hurjuutensa, saman murhanhalun, joka aarniometsissä pani eläimen
-heittäytymään toisen kimppuun, temmata hänet mukaansa.
-
-Hän tahtoi kääntää silmänsä pois, mutta hänellä oli ankara tunne
-siitä, että eräs toinen valkoinen olento nousi vuoteen jalan
-kohdalta. Oliko kuollut kaksistunut? Sitten tunsi hän Floren.
-Tämähän oli jo kummitellut, silloin kun hän makasi kuumeessa
-rautatieonnettomuuden jälkeen. Hän oli nyt kostettu; ja varmaankin
-riemuitsi. Jacquesia jääti kauhu ja hän kysyi itseltään, mikä
-häntä vaivasi, kun hän noin viipyi huoneessa. Hän oli murhannut,
-oli juopunut rikoksen kamalasta viinistä. Hän kompastui veitseen,
-joka oli lattialla, ja pakeni nyt tiehensä rappuja alas, avasi
-ulkorapulle johtavan suuren oven, ikäänkuin ei pieni ovi olisi ollut
-kylliksi, ja syöksyi sysimustaan yöhön ja katosi raivoisasti juosten,
-kertaakaan kääntymättä ympäri, ja tuo salaperäinen talo viistossa
-radan varrella lepäsi siinä hänen takanaan, avonaisena ja lohdutonna
-kuolonkaltaisessa yksinäisyydessään.
-
-Cabuche oli tänä yönä, kuten kaikkina muinakin öinä, mennyt aidan
-yli ja kuljeskeli Séverinen akkunan edustalla. Hän tiesi Roubaudia
-odotettavan, eikä sen vuoksi ihmetellyt valkeanvaloa, joka pilkisti
-luukun raoista. Mutta kun hän näki miehen hyppäävän alas rapulta ja
-sitten raivoisasti laukkaavan tiehensä ja katoavan nummelle päin, jäi
-hän seisomaan hämmästyksestä liikkumattomana. Oli jo liian myöhäistä
-alkaa ajaa pakenijaa takaa ja hän jäi seisomaan peljästyneenä ja
-levottomuuden ja neuvottomuuden valtaamana avatun portin eteen, josta
-porstua ammotti heitä vastaan, kuten suuri, musta läpi. Mitä olikaan
-tapahtunut? Menisikö hän sisään? Kumea hiljaisuus ja täydellinen
-pimeys, lampun edelleen palaessa tuolla ylhäällä, saattoi hänen
-mielensä yhä ankeammaksi.
-
-Vihdoin rohkaisi Cabuche mielensä ja hamuili rappuja ylös.
-Makuukamarin oven edustalla, joka myös oli avoinna, pysähtyi hän
-uudelleen. Hän luuli tuossa kirkkaassa kajastuksessa näkevänsä
-kasan hameita vuoteen luona. Séverine oli varmaankin riisuutunut.
-Levottomana ja kiivaasti virtaavin verin huusi hän häntä hiljaa.
-Sitten sai hän nähdä veren, ymmärsi nyt, mitenkä asian laita oli,
-ja syöksyi esiin, päästäen hirveän kiljahduksen, joka tunkeutui
-esiin hänen särkyneestä sydämestään. Jumalani! Siinä makasi Séverine
-murhattuna ja maahan viskattuna kamalassa alastomuudessa. Hän luuli
-vielä kuulevansa hänen kuolonkorahduksensa ja tunsi niin syvää
-epätoivoa, niin tuskallista häpeää nähdessään hänen makaavan ja
-kuolevan aivan alastomana, että hän veljellisellä myötätuntoisuudella
-tarttui molemmin käsivarsin hänen ympärilleen, nosti hänet ylös ja
-pani vuoteeseen sekä heitti peitteen ylitse suojatakseen häntä. Mutta
-tästä syleilystä, joka oli ainoa hellyydenosoitus, mikä milloinkaan
-oli heidän välillään tapahtunut, tulivat hänen kätensä ja rintansa
-aivan vereen. Samassa silmänräpäyksessä huomasi hän siellä Roubaudin
-ja Misardin. Hekin olivat vihdoin päättäneet mennä rappuja ylös, kun
-huomasivat kaikkien ovien olevan avoinna. Roubaud oli myöhästynyt sen
-vuoksi, että hän oli hetkeksi pysähtynyt juttelemaan ratavartijan
-kanssa, joka sitten oli tullut hänen mukanaan jatkaakseen
-keskustelua. Molemmat seisoivat siinä tyhminä ja tuijottivat
-Cabucheen, jonka kädet olivat veressä kuten teurastajan kädet.
-
--- Se on samanlainen puukon pisto kuin se, jolla presidentti
-murhattiin, selitti vihdoin Misard, joka tutki haavaa.
-
-Roubaud ravisteli päätään, vastaamatta ja voimatta kääntää katsettaan
-Séverinestä ja hänen kamalasta, peljästyneestä kasvojenilmeestään ja
-tuosta mustasta tukasta, joka tornina kohosi yli otsan, ja noista
-suunnattomasti suurentuneista, kysyvistä sinisilmistä.
-
-
-
-
-XII.
-
-
-Kolme kuukautta sen jälkeen kuljetti Jacques eräänä lämpöisenä
-kesäkuunyönä pikajunaa, joka oli lähtenyt Pariisista kuusi ja
-kolmekymmentä. Hänen uutta veturiansa, jolla oli numeronaan 608,
-ja joka oli aivan uusi, mutta jonka hän alkoi tuntea sangen hyvin,
-ei ollut helppo käsitellä. Se oli jämeä ja itsepintainen niinkuin
-varsa, joka ensin täytyy väsyttää perin pohjin, ennen kun se tottuu
-suitsiin. Hän kiroili sitä ja kaipasi Lisonia. Hänen täytyi katsoa
-tarkasti ylös joka silmänräpäys. Mutta tänä yönä oli ilma niin leuto
-ja suloinen, että hän tunsi olevansa taipuvainen hiukan hellittämään
-ja antamaan sen laukata melkein niinkuin se itse tahtoi, ja hän tunsi
-itse olevansa onnellinen, saadessaan hengähtää. Milloinkaan ei hän
-ollut tuntenut sellaista hyvinvointia, ilman mitäkään tunnonvaivoja,
-ja tuntenut olevansa niin syvästi onnellinen ja rauhallinen.
-
-Hän, jolla ei muuten koskaan ollut tapana puhua matkalla, alkoi
-laskea leikkiä Pecqueuxille, joka oli annettu hänelle lämmittäjäksi.
-
--- Mikä teitä vaivaa? Tehän avaatte silmänne juuri kuin ette joisi
-mitään muuta kuin vettä!
-
-Pecqueux näytti todellakin vastoin tapaansa aivan selvältä ja oli
-hyvin synkkämielinen.
-
--- Niin, kylläpä täytyy pitää silmänsä avoimina, jos tahtoo nähdä
-selvästi, vastasi hän varsin äkäisesti.
-
-Jacques katsoi häneen epäluuloisesti. Hänen omatuntonsa ei ollut
-puhdas. Edellisellä viikolla oli hän näet heittäytynyt Pecqueuxin
-rakastajattaren, Philomènen syliin, joka jo kauvan oli häntä
-rakastuneesta kyönittänyt. Hän oli kuitenkin tehnyt sen ainoastaan
-jonkinlaisesta uteliaisuudesta. Mikä erittäinkin saattoi hänet
-siihen, oli kokeen tekemisen halu. Oliko hän nyt täydellisesti
-parantunut, tyydytettyään kamalan himonsa? Hänen syvä ilonsa ja tyyni
-hymyilevä näkönsä johtuivat, hänen tietämättänsä, varmaankin siitä
-onnesta, että hän nyt oli mies kuten kaikki muutkin.
-
-Hän ehkäisi Pecqueuxia, joka oli avannut tulisijan luukun, pannakseen
-sisään enemmän hiiliä.
-
--- Ei, ei, älkää lämmittäkö niin paljon. Se käy muutenkin hyvin.
-
-Mutta lämmittäjä mörisi joukon rumia asioita.
-
--- Kyllä kai... Tuota lötköä!... Ja kun ajattelen, että morkattiin
-tuota vanhaa, joka oli niin siivo... Tämä lutka ei ole edes
-potkunkaan arvoinen.
-
-Päästäkseen suuttumasta jätti Jacques vastaamatta. Mutta hän tunsi
-hyvin, että vanha yhdyselämä kolmeen henkeen oli mennyttä kalua;
-sillä hänen, toverin ja veturin välinen ystävyys oli Lisonin
-kuollessa kadonnut. Nyt jouduttiin riitaan kaikesta mahdollisesta,
-mutterista, joka oli ruuvattu liian kovaan, hiililapiollisesta,
-jota ei oltu heitetty oikein. Ja hän päätti olla varovainen
-Philomènen suhteen, koska hän ei tahtonut joutua julkitappeluun
-tällä ahtaalla, liikkuvalla sillalla, joka oli varattu hänelle ja
-hänen lämmittäjälleen. Niin kauvan kun Pecqueux, kiitollisena siitä,
-että häntä kohdeltiin hyvin, ja että hän voi valmistaa itselleen
-pieniä sivuansioita ja saada tähteeksi jääneen ruoan, totteli
-häntä niinkuin koira ja osoitti hänelle sellaista uskollisuutta,
-että hän olisi voinut, jos niiksi olisi tullut, vääntää ihmisiltä
-niskat nurin, elivät he molemmat niinkuin veljekset, menivät
-äänettöminä yhteistä vaaraa vastaan, eivätkä tarvinneet mitään sanoja
-ymmärtääkseen toisiansa. Mutta siitä tulisi ikäänkuin oikea helvetti,
-ellei voitaisi olla sovussa, kun alati oltiin pakoitetut elämään
-rinnatusten ja alttiina samoille töytäyksille, vaikka mieluimmin
-olisi nähty, että olisi voitu syödä toinen toisensa suuhunsa. Juuri
-viikkoa ennen oli yhtiön täytynyt erottaa Cherbourgin pikajunan
-veturinkuljettaja ja lämmittäjä sen vuoksi, että nämä olivat
-joutuneet riitaan eräästä naisesta ja ensinmainittu oli esiintynyt
-raa'asti toista kohtaan, joka ei ollut tahtonut totella; he olivat
-niin äkämystyneet, että matkalla oli syntynyt oikeita tappeluja, ja
-he olivat aivan unhoittaneet koko sen pitkän matkustajajonon, joka
-täyttä vauhtia vyöryi heidän takanaan.
-
-Pecqueux ei viitsinyt totella, vaan avasi tulisijan vielä pari kertaa
-ja heitti sisään hiiliä, otaksuttavasti saadakseen toran aikaan.
-Mutta Jacques ei ollut sitä näkevinään, vaan näytti ainoastaan
-pitävän silmällä liikuntaa ja koetti vähentää nopeutta. Tuntui niin
-raitis ja suloinen veto, kun juna pauhaten kulki eteenpäin tuona
-lämpimänä heinäkuunyönä. Kun pikajuna viittä yli yksitoista saapui
-Havreen, siistivät he veturia ikäänkuin olisivat olleet yhtä hyvät
-ystävykset kuin ennenkin.
-
-Kun he sen jälkeen läksivät veturitallista mennäkseen yömajaansa Rue
-Francois-Mazelinen varrelle, huudettiin heille:
-
--- Onko teillä niin kiire? Ettekö voi minuutiksikaan poiketa tänne?
-
-Se oli Philomène, joka veljensä talon kynnykseltä oli tähystellyt
-Jacquesia. Mutta hän näytti jokseenkin nololta, saadessaan nähdä
-Pecqueuxin, ja joskin hän tuli huutaneeksi heitä molempia, tapahtui
-se sen huvituksen toivossa, että saisi ainakin hiukan jutella uuden
-ystävänsä kanssa, vaikka hänen entinen rakastajansa olikin läsnä.
-
--- Anna meidän olla rauhassa! karjasi Pecqueux. Sinä ikävystytät
-meidät kuoliaiksi, meidän täytyy nukkua.
-
--- Onpa hän oikein rakastettava, vastasi Philomène hilpeästi. Mutta
-herra Jacques ei ole sinua kaltaisesi ja hän varmaankin nauttisi
-pikku lasillisen... Vai kuinka, herra Jacques?
-
-Jacques oli varovaisuudesta sanomaisillaan ei, kun lämmittäjä
-yht'äkkiä vastaanotti kutsun, ajatellen voivansa pitää heitä silmällä
-ja hankkia itselleen varmuutta. He menivät keittiöön ja istuutuivat
-pöydän ääreen, jolle nainen asetti kaksi lasia ja konjakkipullon,
-jonka jälkeen hän sanoi matalammalla äänellä:
-
--- Teidän täytyy koettaa olla pitämättä suurta melua, sillä veljeni
-nukkuu tuolla ylhäällä, eikä hän juuri pidä siitä, että minulla on
-vieraita.
-
-Tarjotessaan heille, lisäsi hän kohta sen jälkeen:
-
--- Tiedättekö, että Lebleu eukosta tuli loppu tänä aamuna... Mutta
-sitäpä minä aina sanoinkin... Se vie häneltä hengen, jos hänet
-ajetaan takakerrokseen, joka on oikea vankila. Hän kesti kuitenkin
-neljä kuukautta sitä, ett'ei nähnyt mitään muuta kuin sinkkikaton...
-Mutta se, mikä varmaan teki tenän, kohta kun hän ei voinut liikkua
-tuolistaan, oli se, ett'ei hän enään voinut jatkaa tapaansa vakoilla
-neiti Guichonia ja herra Dabadieta. Niin, hän kuoli suuttuneena
-siitä, ett'ei koskaan ollut yllättänyt heitä mistään.
-
-Philomène keskeytti puheensa, nieli kulauksen konjakkia ja sanoi
-sitten nauraa hohottaen:
-
--- Vaikka kyllä he kuhertelevat yhdessä... Mutta ne ovat niin
-pahansuopia... Vaikka minä luulen kuitenkin, että pieni rouva Moulin
-on nähnyt heidät eräänä iltana. Mutta siitä ei toki ole pelkoa,
-että hän puhuisi mitään, siksi on hän liian tyhmä ja ja muuten niin
-kylläpä on hänen miehensä, alipäällikkö...
-
-Hän keskeytti puheensa uudelleen huudahtaakseen:
-
--- Kuulkaapa nyt, ensi viikollahan Roubaudin murhaa käsitellään
-Rouenissa.
-
-Tähän saakka olivat Jacques ja Pecqueux antaneet hänen lörpötellä,
-pistämättä sanaakaan väliin. Viimemainittu arveli aivan
-yksinkertaisesti, että Philomène oli hirveän suulas, koskaan ei hän
-hänen seurassaan vaivannut itseään noin paljon keskustelulla. Hän ei
-voinut kääntää silmiään pois hänestä ja tuli vähitellen ärtyisäksi ja
-mustasukkaiseksi, kuinka Philomène maikaili hänen esimiehelleen.
-
--- Niin, vastasi veturinkuljettaja aivan tyynen näköisenä. Minutkin
-on kutsuttu.
-
-Philomène siirtyi lähemmäksi, onnellisena siitä, että sai
-kyynärpäällään hipaista häntä.
-
--- Minäkin olen todistajana... Ah, herra Jacques, kun minulta
-kysyttiin teistä, sillä ymmärrättehän, että tahdottiin tietää oikea
-totuus teidän suhteestanne häneen, tuohon ihmisparkaan, niin, kun
-minua kuulusteltiin, sanoin minä tuomarille: "Jacques jumaloi häntä
-ja siis on aivan mahdotonta, että hän on tehnyt hänelle mitään
-pahaa!". Olinhan nähnyt teidät yhdessä ja minähän olin sangen sopiva
-puhumaan siitä.
-
--- Ah, vastasi Jacques ja teki välinpitämättömyyttä ilmaisevan
-liikkeen. Minä en ollut levoton ja saatoin tunti tunnilta ilmoittaa,
-kuinka olin viettänyt aikani... Kun yhtiö on pysyttänyt minut
-toimessani, on se kaiketi tapahtunut siksi, ett'ei minua vastaan
-ollut pienintäkään muistutusta.
-
-Syntyi äänettömyys ja kaikki kolme joivat hiljaa.
-
--- Onpa se vaan jotakin hirvittävää, jatkoi Philomène. Sellainen
-villipeto tuo Cabuche. Hänhän oli aivan veressä, kun hänet
-vangittiin. Kylläpä se on hassua, kun mies ottaa naisen hengiltä
-sen vuoksi, että haluaa häntä omaksensa, ikäänkuin näin tapahtuisi
-paremmin silloin, kun ei naista enään olisi olemassa!... Ja mitä en
-koskaan eläissäni voi unhoittaa, on nähkääs se, kun herra Cauche
-alhaalla asemalaiturilla vangitsi Roubaudin. Minä olin siellä
-silloin. Kuten tiedätte, oli kulunut ainoastaan viikko siitä kun
-Roubaud, vaimonsa hautajaisten jälkeisenä päivänä, aivan tyynesti oli
-mennyt virantoimitukseensa. Herra Cauche löi häntä silloin olkapäähän
-ja sanoi, että hänellä oli määräys viedä hänet vankilaan. Ajatelkaapa
-sitä. He, jotka eivät koskaan voineet olla erossa toisistaan, ja
-jotka pelasivat keskenänsä korttia kaiket yöt. Mutta ken on poliisi,
-hänen täytyy, jos niiksi on, viedä isänsä ja äitinsäkin giljotiinin
-luo, koska se on hänen ammattinsa. Eikä Cauche välitä sellaisesta
-ja sitten olen nähnyt hänen pelaavan korttia Cafe du Commersessä,
-enempää välittämättä hyvästä ystävästään, kuin jos hän olisi ollut
-suurturkki.
-
-Pecqueux puri hampaansa yhteen ja iski nyrkkinsä pöytään.
-
--- Lempo soikoon! Olisinpa minä ollut tuon Roubaud kurjimuksen
-sijassa!... Te olette suhteissa hänen vaimoonsa ja toinen ottaa hänet
-hengiltä. Ja sitten pistävät he hänet putkaan... Se on niin, että voi
-harmista haljeta...
-
--- Mutta, sinä suuri nauta, kirkui Philomène, sehän on siksi,
-että hänen syytetään ottaneen tuon toisen vapauttamaan hänet
-hänen vaimostaan, niin, kuten sanotaan, rahojen takia! Cabuchelta
-lienee saatu pois presidentti Grandmorinin kello. Muistattehan, se
-oli hän, joka murhattiin vaunussa puolentoista vuotta takaperin.
-Siispä asetettiin tämä murha yhteyteen tuon vanhan kanssa ja
-siitä on sukeutunut koko juttu. Minä en voi sitä selittää, mutta
-sanomalehdessä oli pari paistaa koko asiasta.
-
-Jacques oli hajamielinen, eikä näyttänyt edes kuulevan mitä hän
-sanoi. Hän mutisi:
-
--- Mitä hyödyttääkään harkita sitä. Koskeeko se meihin?... Ellei
-oikeus tiedä mitä se tekee, niin se ei ole meidän asiamme.
-
-Sitten lisäsi hän, kalpein poskin ja tuijottaen kauvas pois.
-
--- Mutta tuota vaimoraukkaa vaan tulee sääli. Onneton, onneton hän.
-
--- Jos joku rohkenisi koskea minun vaimooni, virkkoi Pecqueux
-kiivaasti, niin minä totta totisesti kuristaisin heidät molemmat.
-Sitten saisivat toiset huvitelleida lyömällä minulta pään poikki. Se
-olisi minusta yhdentekevää.
-
-Nyt syntyi vaitiolo, ja Philomène, joka jälleen kaatoi laseihin,
-oli virnistelevinään ja kohauttavinaan olkapäitänsä. Mutta hänen
-mielensä oli hyvin liikutettu ja hän vilkuili häneen. Hän laiminlöi
-itseään nykyjänsä paljon ja oli sangen likainen ja repaleinen,
-sitten kun Victoire eukon, josta oli jalan taittumisen kautta tullut
-raajarikko, oli täytynyt luopua paikastaan Pariisin rautatieaseman
-naistenhuoneessa ja hänet oli otettu erääseen sairaskotiin. Nyt
-ei hän enään voinut äidillisellä anteeksiantavaisuudellaan pistää
-hänelle lantteja ja pitää häntä ehjänä ja siistinä, koska hän ei
-tahtonut, että tuo Havressa oleva syyttäisi häntä siitä, ett'ei
-hän pitäisi huolta miehestään. Philomène, joka nyt oli mieltynyt
-Jacquesin siistiyteen ja hienoon näköön, tunsi vastenmielisyyttä
-häntä kohtaan.
-
--- Vääntäisitkö sinä niskat nurin Pariisissa olevalta vaimoltasi?
-kysyi hän morakasti. Ei kai sinun tarvitse peljätä, että kukaan ottaa
-hänet pois sinulta.
-
--- Häneltä tai joltakin muulta! mutisi Pecqueux.
-
-Mutta, Philomène joi ja rupesi leikkisän näköiseksi.
-
--- Niin, maljasi! Ja jätä minulle vaatteesi, niin minä pesen
-ja laitan ne, sillä nykyään et sinä tosiaankaan tuota meille
-kumpaisellekaan kunniaa... Maljanne, herra Jacques!
-
-Jacques vapisi, ikäänkuin olisi hän unesta herännyt. Vaikka hän
-oli täydellisesti vapaa kaikista omantunnontuskista ja päinvastoin
-tunsi lievitystä ja ja ruumiillista hyvinvointia, näyttäytyi hänelle
-Séverinen kuva, ja hänen hellä, tunteellinen luontonsa tuli kyyneliin
-saakka liikutetuksi. Hän joi maljoja ja kiiruhti sanomaan jotakin,
-sillä salatakseen levottomuutensa.
-
--- Me saamme sodan, kuten tiedätte.
-
--- Se ei ole mahdollista! huudahti Philomène. Kenen kanssa sitten?
-
--- Preussilaisten kansa. Niin ... joku heidän prinsseistään tahtoo
-päästä Espanjan kuninkaaksi. Muusta ei eilen ollut puhetta kamarissa.
-
-Silloin Philomène tuli pahoille mielin.
-
--- Oh, siitäpä vasta tulee hauskaa! Ikäänkuin ei vaaleissa ja
-Pariisin katumellakoissa jo olisi ollut tarpeeksi rähinää. Jos syttyy
-sota, niin se kaiketi ottaa meiltä kaikki miehet?
-
--- Oh, me pääsemme vapaiksi, sillä eihän voitane ottaa väkeä
-rautatieltä. Mutta joukkojen kuljetuksesta ja muonituksesta syntyy
-hämminkiä. Mutta tietysti täytyy tehdä velvollisuutensa.
-
-Näin sanoen nousi hän ylös, kun hän huomasi, kuinka Philomène vihdoin
-oli salaa pistänyt toisen jalkansa hänen jalkansa alle, ja Pecqueux
-näki sen ja sai veren kasvoihinsa ja alkoi pujoa nyrkkiään.
-
--- Nyt lienee meidän aika lähteä ja mennä maata!
-
--- Niin, se on parasta, änkytti lämmittäjä.
-
-Hän tarttui Philomènen käsivarteen ja likisti sitä niin kovasti,
-että se olisi voinut mennä poikki. Philomène pidätti tuskanhuudon ja
-tyytyi kuiskaamaan veturinkuljettajan korvaan, toisen raivoisasti
-tyhjentäessä lasinsa:
-
--- Varo itseäsi, hän on oikea peto, kun hän on juonut.
-
-Nyt kuului raskaita askelia rappusista ja Philomène peljästyi.
-
--- Se on veljeni! -- kiiruhtakaa, kiiruhtakaa!
-
-He eivät olleet ehtineet kahtakymmentä askelta talosta, ennen kun
-kuulivat korvapuustien äänen, jota seurasi ulvonta. Philomène sai
-tuntuvan kurituksen, ikäänkuin olisi hän ollut pieni tyttö, joka
-oli yllätetty nenä hilloastiassa. Veturinkuljettaja pysähtyi ja
-valmistautui menemään hänen avuksensa. Mutta lämmittäjä pidätti hänet.
-
--- Koskeeko se teihin?... Jospa hän voisi lyödä tuon lutkan
-kuoliaaksi!
-
-Rue Francois-Mazelinin varrella menivät Jacques ja Pecqueux levolle,
-sanomatta sanaakaan toisillensa. Heidän ahtaassa huoneessaan heidän
-vuoteensa melkein koskettivat toisiinsa ja he makasivat kauvan
-valveilla avoimin silmin ja kuuntelivat toistensa hengitystä.
-
-Seuraavana maanantaina piti oikeudenkäynnin Roubaudin murhajutusta
-alkaa Rouenissa. Siitä näytti tulevan suuri riemuvoitto
-tutkintotuomari Denizetille, sillä lakimiesmaailmassa ei tahdottu
-ollenkaan lakata lausumasta kiitossanoja siitä tavasta, jolla hän
-oli johtanut tämän sotkuisen ja salaperäisen asian selvittämistä.
-Se oli mestariteos, sanottiin, hieno analyysi, totuuden loogillinen
-rakennelma, sanalla sanoen todellinen taideteos.
-
-Saavuttuaan itse paikalle, Croix-de-Maufrasiin, muutamia tunteja
-Séverinen murhan jälkeen, vangitutti hän Cabuchen. Kaikki
-osoitti hänet ilmeisesti murhaajaksi: veri, joka virtaili hänen
-ympärillään ja Roubaudin ja Misardin musertavat todistukset, jotka
-kertoivat, kuinka he olivat yllättäneet hänet seisomasta yksinään
-ja hämmentyneenä ruumiin ääressä. Ahdistettuna kysymyksillä miksi
-ja kuinka hän oli tullut huoneeseen, alkoi hän sammaltaa juttua,
-jonka tuomari vastaanotti kohauttamalla olkapäitään, koska se tuntui
-hänestä siinä määrin lapselliselta ja mielettömältä. Hän oli sitä
-odottanut. Se kummitteli aina ja oli aina kaltaisensa mielikuvituksen
-synnyttämine murhaajineen, tekaistuine rikoksellisineen, jonka
-todellinen rikoksellinen sanoi kuulleensa pakenevan pois pimeiden
-nummien yli. Tuo matkustaja olisi nyt kaukana tipotiessään, jos hän
-vielä jatkaisi juoksemistaan. Mutta kun häneltä kysyttiin, mitä
-tekemistä hänellä oli siihen aikaan päivästä talon edustalla, joutui
-Cabuche hämilleen ja kieltäytyi vastaamasta ja selitti lopuksi, että
-hän oli ollut ulkona kävelemässä. Olihan lapsellista lausua jotakin
-tuollaista. Kuinka muuten voitaisiinkaan uskoa tuota salaperäistä
-tuntematonta, joka murhan tehtyään oli paennut, jättäen kaikki ovet
-auki jälkeensä ja tutkimatta mitään huonekalua tai ottamatta edes
-ainoatakaan nenäliinaa mukaansa? Mistä hän olisi tullut ja mitä syytä
-olisi hänellä ollut tehdä tuo murha?
-
-Jo tutkimuksen alussa oli tuomari kuitenkin saanut tiedon murhatun
-ja Jacquesin välisestä suhteesta ja oli hyvin kärkäs saamaan tietää,
-kuinka tämä viimeksimainittu oli viettänyt aikansa. Mutta paitsi
-sitä, että syytetty itse tunnusti seuranneensa Jacquesia neljän ja
-neljäntoista-junalle Barentiniin, vakuutti Rouenin ravintolanemäntä
-mitä pyhimmin, että Jacques oli heti päivällistä syötyään mennyt
-levolle, eikä lähtenyt huoneestaan ennen kun seitsemän ajoissa
-seuraavana aamuna. Muuten ei kai kukaan syyttä tappane lemmityistään,
-jota jumaloi, ja jonka kanssa ei koskaan ole ollut pienimmässäkään
-riidassa. Sehän olisi tarkoituksetonta. Ei, ei, oli ainoastaan
-yksi murhaaja, joka oli mahdollinen ja otaksuttava, nimittäin tämä
-ennen rangaistu, joka oli tavattu siellä verisin käsin ja veitsi
-jaloissaan, tämä villipeto, joka koetti viranomaisille syöttää
-mahdottomia lastensatuja.
-
-Mutta kun hän oli päässyt niin pitkälle, ei kuitenkaan paljon
-puuttunut, ett'ei Denizet tuntenut olevansa hetkisen ymmällä, vaikka
-hän oli täysin vakuutettu siitä ja vaikka hänen vaistonsa, kuten
-hän sanoi, ohjasi häntä paljoa enemmän kuin mitkään todistukset.
-Ensimäisessä tutkimuksessa pidätetyn majassa syvällä Bécourtin
-metsässä ei oltu saatu selville niin mitään. Kun mitään varkautta
-ei voitu havaita tapahtuneeksi, oli murhaan etsittävä toinen
-vaikutin. Sattumalta tuli silloin Misard eräässä kuulustelussa aivan
-odottamatta antaneeksi hänelle vihjauksen kertomalla, että hän
-eräänä yönä oli nähnyt Cabuchen kiipeävän muurin ylitse maatilalle
-katsellakseen akkunan läpi rouva Roubaudia, joka oli menossa levolle.
-Kun Jacquesilta vuorostaan kysyttiin, kertoi hän tyynesti mitä hän
-tiesi siitä hiljaisesta ihailusta ja siitä lämpimästä halajamisesta,
-jolla Cabuche aina riippui hänen hameistaan, ollakseen hänelle
-joksikin avuksi. Siiloin ei mikään epäilys enään ollut mahdollinen:
-ainoastaan eläimellinen intohimo oli kannustanut häntä murhaamaan.
-Nyt oli varsin helppoa ymmärtää, kuinka tuo kaikki oli tapahtunut:
-hän oli tullut sisään ovesta, jonka avain hänellä mahdollisesti oli
-ollut, ja hämmennyksissään jättänyt sen auki jälkeensä, sen jälkeen
-oli hänen ja Séverinen välillä syntynyt riita, joka oli johtanut
-murhaan, ja ainoastaan miehen tulo oli senjälkeen keskeyttänyt
-raiskausyrityksen. Tätä vastaan esiintyi kuitenkin vielä viimeinen
-väite. Olisi nimittäin omituista, että hän, kun tiesi miehen olevan
-tulossa, olisi valinnut juuri sellaisen silmänräpäyksen, jolloin hän
-saattoi olla vaarassa tulla yllätetyksi. Mutta lähemmin ajateltuna
-puhui juuri tämä epäluulonalaista vastaan ja oli kerrassaan
-masentava, koska siitä kävi ilmi, että hän varmaankin oli toiminut
-intohimoisuuden puuskan vallassa ja sen ajatuksen hulluttamana, että
-ellei hän käyttäisi hyväkseen tätä silmänräpäystä, jona Séverine
-vielä oli yksinään tässä eristetyssä rakennuksessa, ei hän koskaan
-saisi häntä valtoihinsa, koska hän matkustaisi seuraavana päivänä.
-Tästä hetkestä saakka oli tuomarin vakaumus järkähtämätön ja
-täydellinen.
-
-Vaikkakin alttiina alituisille kuulusteluille ja harkitun
-kiperille kysymyksille, pysyi Cabuche itsepintaisesti ensimäisissä
-tiedonannoissa, välittämättä ansoista, joita hänelle viritettiin. Hän
-oli ollut ulkona tiellä hengittämässä raitista yö-ilmaa, kun joku
-henkilö oli tullut juosten hänen ohitsensa niin nopeasti, ett'ei hän
-pimeässä voinut edes nähdä, mille suunnalle hän pakeni. Levottomuuden
-valtaamana oli hän silloin luonut silmäyksen taloon ja huomannut,
-että ovi oli avoinna. Lopulta oli hän päättänyt mennä sinne ylös ja
-löysi silloin murhatun vielä lämpimänä ja katsovana häneen suurilla
-silmillään, niin että hän luuli hänen vielä elävän, ja kun hän aikoi
-panna hänet vuoteeseen, tuli hän aivan vereen. Tämä oli ainoa, minkä
-hän tiesi, eikä hänellä ollut mitään muuta sanottavana, milloinkaan
-muuttamatta ainoatakaan yksityiskohtaa, ikäänkuin olisi hän
-itsepintaisesti pitänyt kiinni etukäteen sepitetystä kertomuksesta.
-Kun häntä koeteltiin houkutella kompastumaan, peljästyi hän ja oli
-ihkaisten vaiti, ikäänkuin ei hän tyhmyydessään olisi ymmärtänyt
-mitään muuta.
-
-Ensi kerralla, kun herra Denizet kuulusteli häntä sen intohimon
-johdosta, jota hän oli uhria kohtaan tuntenut, oli hän
-punastunut niin kuin aivan nuori poika, jota torutaan hänen
-ensimäisestä lemmenhaaveilustaan. Hän kielsi ja puolustautui sitä
-epäluuloa vastaan, että hän milloinkaan olisi uneksinut hänestä
-rakastajattarenaan, se oli jotakin rumaa, jota hän ei tahtonut
-tunnustaa, mutta se oli samalla arkaluontoinen ja salaperäinen asia,
-jonka hän kätki syvimmälle sydämeensä, ja jota hän ei voinut uskoa
-kenellekään. Ei, ei, hän ei ollut häneen rakastunut, hän ei ollut
-koskaan tuntenut halajavansa häntä, eikä häntä voitaisi milloinkaan
-saada puhumaan sellaista, joka näytti hänestä pyhyyden häväistykseltä
-nyt, kun hän oli kuollut.
-
-Mutta tämä hänen itsepäisyytensä olla tunnustamatta asiaa, jonka
-useat todistajat vakuuttivat, puhui vielä lisäksi häntä vastaan. Sen
-suunnan jälkeen, minkä syytös nyt oli saanut, oli luonnollisesti
-hänen etunsa mukaista salata tuo raivoisa intohimonsa, joka vain
-murhalla voitiin tyydyttää. Kun tuomari, kooten kaikki todistukset
-yhteen, koetti kiskaista hänestä totuuden suuntaamalla häneen
-ratkaisevan iskun ja linkosi hänen kasvoilleen syytöksen murhasta
-ja raiskauksesta, joutui hän aivan suunniltaan ja pani raivoisasti
-vastaan. Hänkö olisi murhannut hänet, saadakseen hänet valtoihinsa!
-Hän, joka kunnioitti häntä niin kuin pyhimystä! Täytyi kutsua
-santarmeja häntä pitelemään, kun hän uhkasi vääntää heiltä kaikilta
-niskat nurin. Hän oli siis yksi vaarallisimmista ja salavihaisimmista
-pahantekijöistä, mutta kuitenkin kykenemätön hillitsemään
-raivokkuuttansa ja sen kautta ilmaisten olevansa syyllinen rikokseen,
-jonka hän kielsi.
-
-Oltiin tutkimuksen tässä kohdassa, ja syytetty raivostui ja huusi,
-että se oli tuo salaperäinen pakolainen, joka kerta, kun jälleen
-tuli puhe murhasta. Mutta herra Denizet tuli silloin tehneeksi
-löydön, joka muutti koko asian ja yht'äkkiä teki sen monta vertaa
-merkityksellisemmäksi. Kuten hän sanoi, vainusi hän totuutta, ja
-ikäänkuin hänellä olisi ollut aavistus jostakin, tahtoi hän itse
-toimittaa uuden tutkimuksen Cabuchen majassa. Hän löysi silloin
-aivan yksinkertaisesti eräästä piilopaikasta muutaman palkin takaa
-nenäliinoja ja naisenkäsineitä sekä niiden alta kultakellon, jonka
-hän suureksi hämmästyksekseen ja ilokseen heti tunsi: Se oli
-presidentti Grandmorinin kello, jota hän ennen oli niin innokkaasti
-etsinyt, suuri kello, kaksine kierteisine alkukirjaimineen ja kuoren
-sisäpuolella valmistusnumero 2516. Salaman tavoin selvisi hänelle
-nyt kaikki, entinen liittyi nykyiseen, tosiasiat, jotka hän yhdisti,
-ihastuttivat häntä loogillisella yhtäpitäväisyydellänsä.
-
-Mutta seuraukset olivat niin pitkällekäypiä, että hän aluksi
-rajoittui kuulustelemaan Cabuchea käsineiden ja nenäliinojen
-suhteen, silloin mainitsematta mitään kellosta. Silmänräpäyksen
-väikkyi Cabuchen huulilla tunnustus: Niin, hän jumaloi häntä, niin,
-hän himoitsi häntä, aina siinä määrin, että suuteli hameita, joita
-hän oli käyttänyt, poimi ja hänen selkänsä takana varasti kaikkea,
-mikä tuli itseltään häneltä, esim. kureliivin nauhoja, solkia,
-neuloja j.n.e. Mutta voittamaton häpeä sai hänet olemaan vaiti. Ja
-kun tuomari vihdoin pani kellon hänen eteensä, tarkasteli hän sitä
-hämmästyneen näköisenä. Hän muisti sangen hyvin tuon kellon, jonka
-hän ihmeekseen oli löytänyt nenäliinan kulmaan solmittuna, minkä
-hän oli ottanut erään pieluksen alta ja vienyt mukanansa saaliina
-kotiinsa. Sitten oli kello jäänyt paikoilleen hänen miettiessään,
-miten hän menettelisi kantaakseen sen takaisin. Mutta mitäpä
-muuten hyödyttikään puhua siitä? Silloin hänen myöskin olisi pakko
-kertoa toisistakin varkauksistaan häneltä, pikku kapineista ja
-hyvältätuoksuvista paidoista, joita hän niin häpesi. Eihän uskottu
-mitään, mitä hän sanoi. Muuten alkoi hän itse lakata ymmärtämästä
-mitään; kaikki nyt kerrassaan pyöri hänen yksinkertaisissa
-aivoissaan. Häntä ei enään liikuttanut edes syytös murhasta; hän
-tuli tylsäksi ja toisti joka kysymykseen, ett'ei hän tiennyt mitään
-käsineistä eikä nenäliinoista. Kellostakaan ei hän tiennyt mitään.
-Häntä ikävystytettiin ja yhtä hyvin voitaisiin hänen antaa olla
-rauhassa ja lähettää hänet yhtä kyytiä giljotiinin luo.
-
-Seuraavana päivänä tutkintotuomari vangitutti Roubaudin.
-Vahvana kaikkivaltansa tunnossa laati hän vangitsemismääräyksen
-eräänä tuollaisena henki-innoituksen hetkenä, jolloin hän uskoi
-erinomaiseen tarkkanäköisyyteensä, ehtimättä saada riittävästi
-todistuksia alipäällikköä vastaan. Vaikka vielä oli paljon hämärää
-ja valaisematonta, aavisti hän, että Roubaud oli kaksoismurhan
-alkuunpanija, ja hän tuli heti sangen riemuitsevaksi, kun hän sai
-tiedon siitä keskinäisestä testamentista, jonka Roubaud ja Séverine
-olivat tehneet notario Colinin luona Havressa viikko sen jälkeen,
-kun olivat päässeet Croix-de-Maufrasin omistajiksi. Silloin hän
-jo selitti itselleen asiain koko yhteyden varmalla harkinnalla
-ja vakuuttavalla voimalla, joka antoi hänen syytöskirjelmänsä
-rakenteelle niin järkähtämättömän lujuuden, että itse totuus olisi
-näyttänyt vähemmän todennäköiseltä ja enemmän haaveelliselta ja
-epäloogilliselta.
-
-Roubaud oli pelkuri raukka, joka ei ollut itse uskaltanut
-tappaa, vaan oli kahdessa tilaisuudessa käyttänyt Cabuche pedon
-käsivartta. Ensi kerralla oli hän ollut innokas perimään presidentti
-Grandmorinin, jonka testamentista hän oli selvillä, ja oli sen
-vuoksi, kun hän toiselta puolen tunsi Cabuchen katkeruuden
-presidenttiä kohtaan, Rouenissa työntänyt hänet junaan ja pistänyt
-veitsen hänen käteensä. Sitten kun nuo kymmenentuhatta frangia oli
-jaettu, eivät nuo molemmat rikostoverit mahdollisesti olisi enään
-nähneet toisiansa, ellei murhan olisi täytynyt toista synnyttää.
-
-Ja juuri tässä suhteessa oli tuomari osoittanut sitä rikospsykologian
-syvää tuntemusta, jota niin ihailtiin. Hän näet selitti nyt,
-ett'ei hän milloinkaan ollut herennyt pitämästä silmällä Cabuchea,
-koska hän oli ollut täysin vakuutettu siitä että ensimäinen murha
-matemaattisella välttämättömyydellä johtaisi toiseen. Ei oltu
-tarvittu enempää kuin puoli toista vuotta: Sen ajan kuluessa
-oli Roubaudien avioliitto tullut onnettomaksi, mies oli pelissä
-menettänyt viisituhatta frangiansa ja vaimo oli, huvitellakseen
-itseänsä, hankkinut itselleen rakastajan. Vaimo ei varmaankaan ollut
-tahtonut suostua Croix-de-Maufrasin myymiseen, kun hän pelkäsi miehen
-hävittävän rahat, kentiesi oli hän heidän alituisesti riidellessään
-uhannut jättää hänet oikeuden käsiin. Joka tapauksessa voitiin
-lukuisilla todistuksilla toteennäyttää molempien puolisoiden välinen
-täydellinen epäsopu. Ja siten oli vihdoin tultu ensimäisen rikoksen
-etäisiin seurauksiin: Cabuche esiintyi jälleen eläimellisine
-himoineen, mies pysyttelihe taustassa ja pani taas veitsen hänen
-käteensä, päästäkseen lopullisesti varmuuteen tuon onnettomuutta
-tuottavan talon omistamisesta, joka jo oli maksanut yhden ihmishengen.
-
-Tämä oli totuus, kieltämätön totuus, ja kaikki vahvisti sen: kello,
-joka oli löydetty kivityömieheltä ja varsinkin se seikka, että
-molemmilla ruumiilla oli samanlainen veitsenpisto kurkussa ja oli
-se ollut saman käden ja saman murha-aseen työtä, nimittäin veitsen,
-joka löydettiin huoneesta. Tässä viimeksimainitussa suhteessa
-ilmaisi syytöskirjelmä kuitenkin jonkinlaista epätietoisuutta, koska
-presidentin haava näytti olevan tehty pienemmällä ja terävämmältä
-veitsellä.
-
-Roubaud vastaili aluksi ainoastaan myöntäen ja kieltäen ja yhtä
-unisen ja välinpitämättömän näköinen, kuin nykyään alituisesti
-oli hänelle ominaista. Hän ei ollenkaan näyttänyt hämmästyneeltä
-sen johdosta, että hänet oli vangittu, sillä siinä asteettaisessa
-siveellisessä hajaantumistilassa, jossa hänen olentonsa oli, oli
-hän tullut välinpitämättömäksi kaikesta. Jotta hänet saataisiin
-puhumaan, oli hänelle annettu erityinen vartija, jonka kanssa hän
-pelasi korttia aamusta iltaan, ja se teki hänet sangen onnelliseksi.
-Hän pysyi muuten vakuutettuna Cabuchen rikoksellisuudesta. Ei
-kukaan muu kuin hän voinut olla murhaaja. Kun häneltä kyseltiin
-Jacquesista, kohautti hän nauraen olkapäitänsä ja osoitti sillä,
-että hän varsin hyvin tunsi veturinkuljettajan ja Séverinen välisen
-suhteen. Mutta kun Denizet, tunnusteltuaan hänen valtimoansa, vihdoin
-kehitti järjestelmäänsä tai koetti ahdistaa häntä ja masentaa hänet
-leimaamalla hänet rikostoveriksi, puristaakseen hänestä tunnustuksen
-esiin, joutui hän kovasti hämilleen, nähdessään olevansa alttiina
-sellaisille epäluuloille ja noudatti suurta varovaisuutta. Mitä
-nyt kerrottiinkaan? Se ei enään ollut hän, vaan Cabuche, joka oli
-murhannut presidentin, samoin kuin Cabuche oli myöskin murhannut
-Séverinen. Mutta molemmissa tilaisuuksissa se kuitenkin oli ollut
-hän, joka oli ollut todellinen rikoksellinen, koska tuo toinen oli
-murhannut ainoastaan hänen lukuunsa ja hänen sijastaan.
-
-Tämä sotkuinen juttu hämmästytti häntä ja teki hänet erittäin
-epäluuloiseksi. Varmaankin viritettiin hänelle ansaa, pantiin se
-kokoon valheista, jotta hänet saataisiin pakotetuksi tunnustamaan
-osallisuutensa ensimäiseen murhaan. Heti kun hänet vangittiin,
-aavisti hän, että tuo vanha juttu joutuisi jälleen esiin. Kun
-hänet asetettiin vastatusten Cabuchen kanssa, selitti hän, ett'ei
-tuntenut häntä. Mutta kun hän toisti tavanneensa hänet verisenä ja
-valmiina tekemään väkivaltaa uhrillensa, raivostui Cabuche, ja syntyi
-kiivas ja erittäin sekava näytelmä, jonka kautta asiat yhä enemmän
-hämääntyivät. Kolme päivää kului ja tuomari piti joukon kuulusteluja,
-koska hän oli vakautettu siitä, että nuo molemmat rikostoverit
-olivat tehneet sopimuksen vetää häntä nenästä väittämällään
-vihamielisyydellä. Roubaud kyllästyi koko juttuun ja päätti olla
-enempää vastaamatta, kun hän aivan äkisti kärsimättömyyden puuskassa
-ja saadakseen asiasta lopun antoi myöten itsetiedottomalle vaistolle,
-joka useampia kuukausia oli hänessä liikkunut, ja ilmaisi totuuden,
-koko totuuden ja totuuden yksinomaan.
-
-Juuri sinä päivänä koetti herra Denizet menetellä hyvin ovelasti,
-istuessaan virkahuoneessaan ja kätkiessään silmänsä raskaiden
-silmäluomien taakse sekä koettaessaan olla tarkkanäköinen teki
-liikkuvat huulensa hyvin ohuiksi. Hän oli tunnin ajan ponnistanut
-kykyään miettien ovelan sutkauksen toisensa jälkeen syytettyä
-vastaan, jonka kömpelön, epäraittiin, kellertävän lihavuuden takana,
-hänen luulonsa mukaan, oli sangen suuri neuvokkaisuus kätkettynä.
-Ja hän luuli ajaneensa häntä askel askeleelta ja kietoneensa hänet
-joka taholla ja saaneensa hänet oikein kiinni, kun tuo toinen, tehden
-eleen ikäänkuin olisi hän ollut äärimmilleen ahdistettu, huudahti,
-että nyt saisi lorusta tulla loppu, ja että hän piti parempana
-tunnustaa, jott'ei häntä kauvemmin kiusattaisi. Koska hänet tuota
-pikaa tahdottiin tehdä rikokselliseksi, pitäisi sen ainakin tapahtua
-siitä, mitä hän todellakin oli tehnyt.
-
-Mutta mikäli hän kertoi koko jutun siitä, kuinka presidentti
-Grandmorin oli varsin nuorena vietellyt hänen vaimonsa, raivostaan
-ja mustasukkaisuudestaan, saadessaan siitä selon, ja kuinka hän oli
-tehnyt murhan ja minkä vuoksi hän oli ottanut nuo kymmenentuhatta
-frangia, veti tuomari silmäluomensa epäillen ylös, samalla kun hän
-ammattimaisella, vastustamattomalla epäluuloisuudella virnisti suunsa
-pilkalliseen irvistykseen. Kun syytetty oli vaiennut, hymyili hän.
-Hän oli siis vieläkin viekkaampi, kuin hän oli luullut. Ensimäisen
-murhan ottaminen niskoillensa ja antaen sen esiintyä yksinomaan
-intohimon vaikutuksesta tehtynä, jonka kautta hän pääsisi vapaaksi
-siitä epäluulosta, että oli tehnyt harkitun varkauden ja olletikin
-kaikesta osallisuudesta Séverinen murhaan, se oli todellakin rohkea
-temppu, joka ilmaisi vähemmän tavallista älyä ja tahdonlujuutta.
-Mutta se oli joka tapauksessa kestämätön.
-
--- Oh, ei Roubaudin maksa vaivaa kuvitella meidän olevan lapsia.
-Te siis väitätte olleenne mustasukkainen ja murhanneenne hänet
-mustasukkaisuuden puuskassa?
-
--- Niin.
-
--- Jos otaksumme todeksi, mitä te kerrotte, olisitte te siis mennyt
-vaimonne kanssa naimisiin, tuntematta hänen suhdettaan presidenttiin.
-Onko se todennäköistä? Päinvastoin todistaa kaikki teidän puoleltanne
-keinottelua, jota teille on tarjottu, josta te olette keskustelleet,
-ja jonka olette hyväksyneet. Teille annetaan vaimoksi nuori tyttö,
-joka on kasvatettu hienoksi neidiksi, hänelle annetaan myötäjäiset
-ja hänen suojelijastaan tulee teidänkin suojelijanne, ettekä te ole
-tietämätön siitä, että hän on testamentannut teille maatilan, ja
-te väitätte kuitenkin, ett'ette epäillyt mitään, ette kerrassaan
-mitään! Oh, te olitte selvillä kaikesta, muutoin ei voida selittää
-teidän naimistanne. Muuten on tarvis mainita ainoastaan yksi asia
-teidän puheenne kumoamiseksi. Te ette suinkaan ole luonteeltanne
-mustasukkainen. Rohkenetteko edelleenkin väittää olevanne
-mustasukkainen?
-
--- Minä puhun totta, raivoisan mustasukkaisuuden vallassa tein tuon
-murhan.
-
--- Selittäkää minulle siis, kuinka te, murhattuanne presidentin
-erään vanhan suhteen takia, joka muuten on teidän keksimänne, olette
-voinut suvaita vaimonne rakastajaa, niin, juuri Jacques Lantieria!
-Kaikki ihmiset ovat puhuneet siitä suhteesta, ettekä te itsekään
-ole salannut tunteneenne sitä... Minkä vuoksi sallitte heidän
-häiritsemättä matkustaa yhdessä?
-
-Hämmentynein silmin tuijotti Roubaud ankein mielin avaruuteen,
-voimatta antaa mitään selitystä. Vihdoin sai hän sammaltaneeksi:
-
--- En tiedä... Minä tapoin hänet, mutta en ole tappanut tuota toista.
-
--- Älkää siis enään sanoko kostavanne mustasukkaisuudesta, ja minä
-neuvon teitä olemaan kertomatta tuota romaania jurymiehille, sillä he
-kohauttaisivat sille vain olkapäitänsä... Uskokaa minua, muuttakaa
-järjestelmää, ainoastaan totuus voi teidät pelastaa.
-
-Mitä itsepintaisemmin Roubaud tämän jälkeen väitti puhuvansa totta,
-sitä enemmän katsottiin hänen valehtelevan. Kaikki puhui muuten
-niin häntä vastaan, että ensimäisen murhan tutkimuspöytäkirjat,
-joiden olisi pitänyt olla tukena hänen uudelle selitykselleen,
-koska hän silloin syytti Cabuchea, päinvastoin tulivat olemaan
-todistuksena tavattoman taitavasti tehdystä sopimuksesta heidän
-välillään. Todellisella ammattiharrastuksella syventyi tuomari sangen
-tyystin murhajutun psykologiiaan. Ei koskaan ollut hän, niin hän
-sanoi, tunkeutunut noin syvälle ihmisluonteeseen, mutta se tapahtui
-enemmän aavistuksen kuin huomion avulla, sillä hän imarteli itseään
-kuulumisestaan niiden selvänäköisten ja vaikutuksellisten tuomarien
-kouluun, jotka yhdellä silmänluonnilla voivat saattaa miehen
-hämilleen. Muuten ei ollut puutetta todistuksista, ne muodostivat
-masentavan kokoelman. Tämän jälkeen saattoi tutkimus nojautua lujaan
-perustukseen, varmuus murtautui esiin häikäisevänä kuten auringonvalo.
-
-Vielä enemmän lisäsi herra Denizetin kunniaa se, että hän esitti
-molemmat murhat yhteydessä toistensa kanssa, sitten kun hän mitä
-syvimmässä salaisuudessa oli suurella kärsivällisyydellä tehnyt
-tämän yhdistelmän. Kansanvaltaisuuden meluavan edistymisen jälkeen
-oli maa yhtämittaisessa kuumeessa, sitä pyörrytystä muistuttamassa,
-joka käy suurten hirmukohtausten edellä ja ennustaa niiden
-tuloa. Keisarivallan lopulla vallitsi politiikassa ja varsinkin
-sanomalehdistössä alituinen levottomuus, ylenpalttinen ärtymys, joka
-vaikutti sen, että itse iloonkin tuli sairaalloinen liioittelu.
-Sen vuoksi syntyi virallisessa sanomalehdistössä juhlaisan riemun
-purkaus, kun Croix-de-Maufrasin autiossa talossa tehdyn naismurhan
-jälkeen saatiin tietää, kuinka mainiosti Rouenin tutkintotuomari oli
-osannut jälleen kaivaa esiin tuon vanhan Grandmorin murhan ja asettaa
-sen uuden rikoksen yhteyteen.
-
-Toisinaan näet todellakin vielä vastustussanomalehdissä laskettiin
-leikkiä tuosta satumaisesta, saavuttamattomasta murhaajasta, jonka
-todellisuudessa oli tehnyt poliisi, salatakseen eräitä häpäiseviä,
-korkeassa asemassa olevien henkilöiden roistontöitä. Mutta
-vastauksen täytyi vaikuttaa masentavasti. Olivathan murhaaja ja
-hänen rikostoverinsa vangitut, ja presidentti Grandmorinin muiston
-oli jälleen esiinnyttävä tahratonna ja koskemattomana. Väittely
-alkoi uudelleen ja jännitys Rouenissa ja Pariisissa kohosi joka
-päivä. Paitsi sitä, että tuo kamala romaani liikutti mielikuvitusta,
-joutuivat tunteetkin kuohuksiin, aivan niinkuin valtio olisi hyötynyt
-tuosta vihdoinkin ilmisaadusta ja kieltämättömästä totuudesta.
-Kokonaisen viikon olivat sanomalehdet kukkuroillaan yksityiskohtia.
-
-Denizet, joka sai kehoituksen tulla Pariisiin, meni Rue du Rocherin
-varrelle ylisihteeri Camy-Lamotten yksityisasuntoon. Hän tapasi
-hänet seisomassa kolkossa työhuoneessaan, laihtunein kasvoin ja
-vieläkin väsyneemmin ilmein. Hän kuihtui ja oli epäuskoisuudestaan
-huolimatta täynnä synkkämielisyyttä, ikäänkuin hänellä, keisarikunnan
-loistavasta apoteoksesta huolimatta, olisi ollut aavistus sen vallan
-lähestyvästä kukistumisesta, jota hän palveli. Hän oli nyt kaksi
-päivää ollut sisällisen taistelun uhrina, kun hän ei tietänyt, mitä
-tekisi Séverinen kirjeellä, jonka hän oli pannut piiloon, ja joka
-olisi tuhonnut tuomarin koko syytejärjestelmän, koska se sisälsi
-kieltämättömän todistuksen Roubaudin esityksen tueksi. Ei kukaan
-muu maailmassa tuntenut tuota kirjettä ja hän voi, jos niin tahtoi,
-hävittää sen.
-
-Mutta edellisenä iltana oli keisari sanonut hänelle vaativansa
-tällä kertaa, että oikeus saisi tapahtua kaikesta vaikutuksesta
-huolimatta vaikkapa hänen hallituksensa saisikin siitä kärsiä. Tämä
-keisarin toivomus oli kentiesi rehellisyyden satunnainen ilmaus,
-ehkäpä tuo taika-usko, että yksi ainoa väärä teko maan kunnioituksen
-jälkeen muuttaisi hänen kohtalonsa. Ja vaikka ylisihteeri ei antanut
-mitenkään omantunnonarvelujen vaikuttaa itseensä, kun hän puolestaan
-oli muuttanut tämän maailman asiat yksinomaan käytännöllisiksi
-kysymyksiksi, saattoi kuitenkin tuo hänen saamansa määräys hänet
-hämilleen ja hän oli epätietoinen siitä, pitäisikö hänen rakastaa
-herraansa siinä määrin, että olisi hänelle tottelematon.
-
-Denizet osoittautui heti hyvin riemuitsevaksi.
-
--- No, vaistonipa ei pettänyt; se oli Cabuche, joka oli presidentin
-murhaaja... Mutta minä myönnän myöskin, että tuossa toisessakin
-jäljessä oli hiukan totuutta, ja minusta itsestäni tuntui siltä, että
-Roubaudia koskeva kysymys pysyi salaperäisenä... Mutta nyt ovat he
-molemmat vihdoinkin käsissämme.
-
-Herra Camy-Lamotte tarkasti häntä valjulla katseellaan.
-
--- On siis olemassa tukea kaikille kohdille siinä syytöskirjelmässä,
-joka minulle on jätetty, ja te olette ehdottomasti vakuutettu?
-
--- Ehdottomasti. Ei ole mitään mahdollisuutta epäiltävänä...
-Kaikki liittyy niin lujasti yhteen, ett'en minä voi muistaa mitään
-oikeuskysymystä, jossa kaikista näennäisistä selkkauksista huolimatta
-rikos on noudattanut kehitystä, joka on ollut loogillisempi ja
-helpompi ennakolta määrätä.
-
--- Mutta Roubaudhan väittää vastaan, ottaa ensimäisen murhan
-niskoilleen ja kertoo kokonaisen jutelman siitä, kuinka vaimo on
-nuoruudessaan vietelty, ja että hän, mustasukkaisuuden vimmassa,
-oli sokean raivon puuskassa tappanut. Kaikki vastustussanomalehdet
-puhuvat siitä.
-
--- Ah, ne kertovat siitä ainoastaan huhujen mukaan, eivätkä edes itse
-uskalla sitä uskoa. Tuo Roubaud muka on mustasukkainen, hän joka
-avusti vaimoaan tapaamaan erästä rakastajaa! Hän saa kernaasti kertoa
-tuon jutun tuomio-istuimelle, hän ei ole kuitenkaan voipa saada
-aikaan tarkoitettua häväistysjuttua... Jospa hän kuitenkin voisi
-esittää jonkin todistuksen! Mutta hänellä ei sellaista ole. Hän puhuu
-tosin eräästä kirjeestä, jonka hän väittää pakoittaneensa vaimonsa
-kirjoittamaan, ja jonka pitäisi löytyä vaimon paperien joukosta...
-Mutta silloin kaiketi herra ylisihteeri, joka on järjestänyt
-presidentin paperit, olisi sen löytänyt?
-
-Camy-Lamotte ei vastannut mitään. Se oli totta, että tuomarin
-järjestelmän kautta häväistysjuttu vihdoinkin tulisi haudatuksi. Ei
-kukaan voisi uskoa Roubaudia, presidentin muisto jäisi puhtaaksi
-noista inhoittavista epäluuloista ja keisarikunta saisi hyötyä
-sellaisesta yhden sen elukan huomiotaherättävästä rankaisemisesta. Ja
-muuten, koska Roubaud tunnusti olevansa rikoksellinen, niin mitäpä
-merkitystä sillä oli oikeuden aatteelle, tuomittiinko hänet toisen
-tai toisen olettaman perusteella? Sittenhän oli vielä Cabuche, mutta
-ellei hän ollut sekaantunut ensimäiseen murhaan, niin näytti hän
-todellakin tehneen tuon jälkimäisen. Herra Jumala, oikeus, sehän oli
-viimeinen pettymys! Eikö oikeudenmukaisena oleminen ollut narripeliä,
-koska tie totuuteen kulki niin monien pensaikkojen läpi? Olisi
-parempi olla viisas ja olkapää työnnettynä tämän yhteiskunnan alle,
-joka oli hajoamistilassa, ja jota perikato uhkasi.
-
--- Vai kuinka? toisti Denizet, eihän herra ylisihteeri ole löytänyt
-tuota kirjettä.
-
-Camy-Lamotte kohotti katseensa uudelleen häneen. Hän oli nyt yksinään
-aseman herrana, ja ottaen kärsiäkseen ne tunnonvaivat, jotka olivat
-saattaneet keisarin levottomaksi, vastasi hän.
-
--- En ole löytänyt niin mitään.
-
-Sangen rakastettavasti hymyillen ylisteli hän sitten tuomaria.
-Ainoastaan huulien vähäinen virnistys ilmaisi katkeraa
-ivaa. Ei milloinkaan oltu tutkimusta johdettu niin suurella
-tarkkanäköisyydellä. Korkeimmassa paikassa oli määrätty, että hänet
-tuomio-istuinten loman jälkeen siirrettäisiin Pariisiin. Ja kovasti
-onnitellen seurasi hän häntä aina ulos rappusille.
-
--- Te yksinänne olette todellakin ihailtavalla tavalla nähnyt
-selvästi... Ja sitten kun totuus puhuu, ei mikään voi sitä ehkäistä,
-eivät persoonalliset harrastukset eivätkä edes valtiolliset syyt...
-Antakaa asian mennä menojaan, olkoot seuraukset mitkä tahansa.
-
--- Tuomarikutsumuksen velvollisuus niin vaatii, vastasi herra
-Denizet, tervehti ja meni säteilevänä pois.
-
-Jäädessään yksin sytytti Camy-Lamotte ensin kynttilän ja otti sen
-jälkeen Séverinen kirjeen esille laatikosta, jossa hän oli sitä
-säilyttänyt. Hän avasi kirjeen, lukeakseen uudelleen ne kaksi
-riviä, jotka se sisälsi, ja silloin muistui hänen mieleensä jälleen
-tuo sinisilmäinen, miellyttävä, rikoksellinen nainen, joka ennen
-oli herättänyt hänessä niin hellää myötätuntoisuutta. Nyt oli hän
-kuollut ja astui hänen eteensä traagillisessa valossa. Kuka tunsi
-sen salaisuuden, jonka hän oli vienyt mukanansa hautaan? Niin,
-totuus, oikeus oli aivan varmaan pettymystä! Ainoa, mikä hänellä
-oli jäljellä tuosta tuntemattomasta, ihastuttavasta naisesta,
-oli se haihtuva himo, minkä hän oli hänessä herättänyt, ja mitä
-hän ei ollut tyydyttänyt. Kun hän vei kirjeen kynttilän luo ja
-tuli tarttui siihen, valtasi hänet alakuloisuus, aavistus tulossa
-olevasta onnettomuudesta. Mitä hyödyttikään hävittää tämä todistus,
-rasittaa omatuntonsa tällä teolla, jos sallimus oli määrännyt, että
-keisarikunta oli lakaistava pois, niin kuin tämä hyppysellinen mustaa
-tuhkaa, joka nyt putosi hänen sormiensa välitse?
-
-Vajaassa viikossa oli Denizet lopettanut tutkimuksen.
-Länsiratayhtiössä hänelle oltiin erittäin kohteliaita ja hän löysi
-kaikki haluamansa asiakirjat ja kaikki todistukset, joista saattoi
-olla hyötyä. Yhtiökin toivoi hartaasti, että saataisiin loppu tästä
-surullisesta asiasta, johon yksi sen virkamiehistä oli sekaantunut,
-ja jonka vaikutuksia voitiin seurata taaksepäin läpi koko sen
-monimutkaisen koneiston, ja joka oli ollut vaikuttamaisillaan
-sen johtokuntaan. Syövän tuhoama osa oli mahdollisimman pian
-leikattava pois. Uudelleen kulki sen vuoksi tutkintotuomarin ohitse
-Havren aseman henkilökunta: Dabadie, Moulin y.m., jotka antoivat
-hyvin epäedullisia tietoja Roubaudin käytöksestä; edelleenkin
-Barentinin asemapäällikkö, Bessière, samoin kuin useita Rouenin
-virkamiehiä, joiden todistukset olivat ensimäiseen murhaan katsoen
-ratkaisevaa laatua; sitten Pariisin asemapäällikkö Vandorpe, sekä
-ratavartija Misard ja ylikonduktööri Henri Dauvergne, jotka molemmat
-viimemainitut olivat hyvin runsastietoisia, kun oli kysymys syytetyn
-avuliaisuudesta vaimon rakastajaa kohtaan.
-
-Henri, jota Séverine oli hoitanut Croix-de-Manfrasissa, voi
-kertoa senkin, että hän eräänä iltana, vielä ollessaan heikkona,
-oli luullut kuulevansa Roubaudin ja Cabuchen neuvottelevan hänen
-akkunansa edustalla. Tästä selvisi paljon ja molempien syytettyjen
-järjestelmällisen kieltämisen kumosi se, että he tunsivat toisensa.
-Yhtiön koko henkilökunnan joukosta nousi paheksumisen huuto,
-surkuteltiin noita onnettomia uhreja, tuota nuorta naisparkaa,
-jonka hairahdusta niin moni seikka oli lieventämässä, ja tätä niin
-kunniallista vanhaa miestä, jonka muisto nyt esiintyi jälleen
-puhtaana niistä rumista jutuista, joita hänestä oli ollut liikkeellä.
-
-Uusi oikeudenkäynti pani intohimot vilkkaasti kiertämään, varsinkin
-Grandmorinin perheessä, mutta vaikka Denizet siitä saikin voimakasta
-tukea, täytyi hänen sillä taholla käydä erityistä taistelua,
-saadakseen pitää selvityksensä järkähtämättömänä. Lachesnaye-puolisot
-riemuitsivat ääneensä, sillä katkeroituneina Croix-de-Maufrasin
-poistestamenttaamisesta ja niin lopen ahneita kuin olivat, olivat he
-aina pitäneet kiinni siitä, että Roubaud oli syyllinen. Kun asia nyt
-otettiin uudelleen esille, näkivät he siinä ainoastaan keinon saada
-testamentti mitättömäksi, nimittäin saada Séverinen perintöoikeus
-maatilaan kumotuksi hänen osoittamansa kiittämättömyyden perusteella,
-hyväksyivät he osittain Roubaudin selityksen, nimittäin että
-Séverine oli ollut avullisena murhassa, ei kuitenkaan kostaakseen
-mitään luuloteltua roistomaisuutta, vaan ryöstääkseen hänet. Tämä
-aiheutti selkkausta tuomarin ja heidän, erittäinkin Berthen, välillä,
-joka oli hyvin katkera murhattua kohtaan, ja hän lausui mitä
-inhoittavimpia syytöksiä entistä ystävätärtään vastaan, jotavastoin
-tuomari otti puolustaakseen häntä, koska hän tuli ärtyisäksi ja
-kiivastuneeksi, kun vaan vähänkin koskettiin hänen mestariteokseensa,
-tähän loogilliseen yhdistelmään, joka oli niin hyvin tehty, että,
-kuten hän itse ylpeän näköisenä selitti, jos siitä ainoatakin osaa
-järkähytettäisiin, se kokonaan luhistuisi kokoon.
-
-Tämän johdosta syntyi hänen virkahuoneessaan sangen eloisa
-kohtaus Lachesnaye-puolisojen ja rouva Bonnehonin välillä. Tämän
-viimeksimainitun, joka ennen oli ollut hyvin suosiollinen Roubaudia
-kohtaan, oli nyt täytynyt hyljätä hänet. Mutta ollen sangen
-suvaitsevainen lemmenasioissa sekä aivan poissa suunniltaan tämän
-romaanimaisen, verisen murhenäytelmän johdosta, syytti hän vaimoa
-edelleenkin jonkinlaisesta rakkauden rikostoveruudesta. Hän itse oli
-sangen vaatimaton ja halveksi rahoja. Ett'ei hänen veljentyttärensä
-hävennyt tahtoa ruveta jälleen riitelemään perinnöstä. Jos Séverine
-oli rikoksellinen, niin oli pakko kokonaan hyväksyä Roubaudin
-tunnustus, ja silloin tulisi presidentti Grandmorinin muisto
-jälleen häväistyksi ja lokaan vedetyksi. Vaikkapa tutkimus ei niin
-nerokkaasti olisikaan saanut totuutta selville, olisi se perheen
-kunnian takia pitänyt tekaista. Hän puhui samalla jonkinlaisella
-katkeruudella Rouenin seurapiireistä, joissa tämä asia nyt oli
-niin paljon pakinoimisen esineenä. Hän ei näet enään ollut näiden
-seurapiirien johtajana, sitten kun hän oli tullut vanhaksi, eikä
-hänellä enään ollut jäljellä entistä junonista, vaaleanveristä,
-rehevää kauneuttaan.
-
-Niin, ei varemmin kuin edellisenä iltana oli rouva Leboucqin luona,
-joka komea, uljas ruskeaverikki juuri oli se, joka oli karkoittanut
-hänet valtaistuimelta, kuiskailtu joukko sopimattomia tarinoita,
-esim. seikkailusta Louisetten kanssa ja kaikenlaisia rumia asioita,
-joita ihmiset olivat olleet kyllin häijyjä keksiäkseen. Kun herra
-Denizet silloin puuttui keskusteluun ja ilmoitti, että Leboucq
-olisi apujäsenenä tuomio-istuimessa asian tulevassa käsittelyssä,
-tulivat Lachesnaye-puolisot levottomiksi, vaikenivat ja näyttivät
-tahtovan antautua. Mutta rouva Bonnehon rauhoitti heitä ja selitti
-olevansa varma siitä, että oikeus tekisi velvollisuutensa: oikeuden
-puheenjohtajana toimisi näet hänen vanha ystävänsä, Desbazeilles,
-hän, joka jäsenkolotuksensa vuoksi sai elää ainoastaan vanhojen,
-hupaisten aikojen muistoissa, ja toiseksi apujäseneksi tulisi
-Chaumette, tuon nuoren, hänen suojeluksessaan olevan notarion isä.
-Hän oli siis hyvin tyyni, vaikkakin surumielinen hymy näkyi hänen
-huulillaan, kun hän mainitsi viimemainitun, jonka poika viime aikoina
-tapasi seurustella rouva Lebocqin luona, jonne hän itse oli hänet
-lähettänyt, jott'ei hänen tulevaisuutensa tuhoutuisi.
-
-Kun tuo huomiotaherättävä oikeudenkäynti vihdoin alkoi, vaikutti
-kuitenkin huhu tulossa olevasta sodasta ja siitä jännityksestä, joka
-täytti koko Ranskan, ett'eivät käsittelyt läheskään herättäneet
-niin yleistä huomiota, kuin ne muutoin olisivat tehneet. Mutta
-Rouenissa vallitsi yhtä kaikki kolme päivää täydellinen kuume ja
-tuomio-istuinsalin ovissa tungeksittiin ja kaikki varatut paikat
-olivat kaupungin naisten hallussa.
-
-Ei milloinkaan ollut tuo vanha Normandian herttuain palatsi siitä
-saakka, kun se oli muutettu tuomio-istuinrakennukseksi, nähnyt
-sellaista ihmistulvaa. Oli kesäkuun kaikkein viimeiset päivät
-lämpimine, aurinkoisine iltapäivineen. Aurinko paahtoi noihin
-kymmeneen akkunaan ja loi valoaan tammikoristeihin ja valkoiseen
-marmoriristiin, joka kuvautui mehiläisten peittämän esiripun
-taustaan, ja tuohon kuuluisaan kattokoristukseen Ludvig XII ajoilta
-puuhun veistettyine nummineen ja himmeine kultauksineen.
-
-Oli niin lämmin jo ennen käsittelyjen alkamista, että oltiin
-tukehtumaisillaan. Naiset kurottautuivat nähdäkseen jotakin
-pöydältä, jolla Grandmorinin kello, Séverinen verinen paita ja
-molemmissa murhissa käytetty veitsi olivat. Cabuchen pariisilaista
-puolustusasianajajaa myös paljon tähysteltiin kaukoputkilla.
-Valamiesten penkillä istui rivissä kaksitoista rouenilaista, paksuina
-ja juhlallisina tarkasti ruumiinmukaisissa mustissa hännystakeissaan.
-Kun tuomio-istuin astui sisään, syntyi kuuntelijain joukossa
-sellainen tungos, että presidentti heti katsoi olevansa pakoitettu
-uhkaamaan tyhjennyttää salin.
-
-Käsittelyt alkoivat vihdoin, jurymiehet tekivät valan ja todistajien
-esiinhuuto sai kuulijat uudelleen uteliaisuuden ja jännityksen
-valtaan. Rouva Bonnehonin ja Lachesnayen nimiä mainittaessa joutuivat
-päät liikkeeseen: mutta Jacques kiinnitti varsinkin naisten huomiota
-mitä suurimmassa määrässä, ja he seurasivat häntä innokkaasti
-silmillään. Mutta sitten kun syytetyt oli tuotu sisään, kukin kahden
-santarmin ympäröimänä, eivät kuulijat voineet kääntää silmiään
-heistä ja olla lausumatta toisilleen saamiaan vaikutelmia. Molempien
-pahantekijäin ulkomuotoa pidettiin hurjana ja yksinkertaisena.
-Yleistä kummastusta herätti se, että Roubaud, jolla oli mustat
-vaatteet ja huolimattomasti solmittu kaulaliina, näytti niin vanhalta
-ja kasvoiltaan tylsältä ja pöhöttyneeltä. Mitä Cabucheen tuli, oli
-hän aivan sellainen, joksi häntä oli mielessä kuviteltu: Suurine
-nyrkkeineen ja petoeläintä muistuttavine leukoineen oli hän pitkässä,
-sinisessä puserossaan oikean murhamiehen mallikuva, hän oli sanalla
-sanoen sellainen olento, jota ei kernaasti kohdata metsässä.
-
-Kuulustelu vahvisti tuota epäsuotuisaa vaikutusta ja moniaat
-vastaukset herättivät kiivasta mutinaa kuulijain joukossa. Kaikkiin
-tuomioistuimen puheenjohtajan kysymyksiin vastasi Cabucbe, ett'ei hän
-tietänyt: Hän ei tietänyt, mistä se johtui, että kello löydettiin
-hänen kätköistään; eikä hän myöskään tietänyt, minkä vuoksi hän
-oli päästänyt todellisen murhaajan pakenemaan. Hän näet pysyi
-kertomuksessaan tuosta salaperäisestä tuntemattomasta, jonka hän
-sanoi kuulleensa juoksevan tiehensä pimeässä. Kun häneltä sen jälkeen
-kyseltiin hänen eläimellisestä intohimostaan onnettomaan uhriinsa,
-alkoi hän änkyttää ja tuli niin katkeroituneeksi ja hurjapäiseksi,
-että molempain santarmien täytyi pitää hänestä kiinni. Ei, ei! Hän ei
-muka ollut ollenkaan rakastunut häneen, ei ollut ollenkaan tuntenut
-mitään intohimoista halua häneen. Ne olivat pelkkiä valheita. Sehän
-olisi hänen käsityksensä mukaan ollut hänen saastuttamistaan, hänen,
-joka oli hieno nainen, kun sitä vastoin hän oli istunut vankilassa
-ja eli villin elämää! Lopulta rauhoituttuaan vaipui hän synkkään
-äänettömyyteen ja vastasi ainoastaan yksitavuisesti ja oli aivan
-välinpitämätön siitä, minkä tuomion voisi saada.
-
-Samoin pysyi Roubaud siinä, jota syytöskirjelmässä nimitettiin
-hänen järjestelmäkseen. Hän kertoi kuinka ja minkä vuoksi hän oli
-tappanut Grandmorinin ja kielsi kaiken osallisuutensa vaimonsa
-murhaan. Mutta hän teki sen katkonaisin, melkein yhtäpitämättömin
-lausein, unhoitti toisinaan aivan yht'äkkiä mitä aikoi sanoa ja
-hänen katseensa olivat niin harhailevat ja hän puhui niin paksuja,
-että toisinaan tuntui siltä kuin olisi hän miettinyt ja tekaissut
-yksityiskohtia. Kun tuomio-istuimen puheenjohtaja ahdisti häntä ja
-osoitti hänen kertomuksensa heikot kohdat, kohautti hän lopuksi
-olkapäitänsä ja kieltäytyi vastaamasta. Mitä hyödyttikään totuuden
-puhuminen, koska valhe ja logiikka olivat sama asia? Mutta tämä
-uhmailevan halveksumisen asento, johon hän oli oikeutta vastaan
-asettunut, luettiin hänelle erityisesti viaksi. Huomioon otettiin
-myöskin se suuri välinpitämättömyys, jota molemmat syytetyt
-osoittivat toisiaan kohtaan, ja nähtiin siinä todistus ennen tehdystä
-sopimuksesta, taitavasti laaditusta ja erinomaisella tahdonlujuudella
-toimeenpannusta suunnitelmasta. He väittivät, ett'eivät he tunteneet
-toisiansa, tekivätpä syytöksiäkin toisiansa vastaan, mutta tämän
-tekivät he ainoastaan ja yksinomaan saattaakseen tuomio-istuimen
-harhaan. Kun heidän kuulustelunsa olivat päättyneet, oli asia
-sellaisenaan jo ratkaistu. Tuomio-istuimen puheenjohtaja oli
-taitavasti johtanut kuulustelut niin, että Roubaud ja Cabuche olivat
-tarttuneet viritettyihin ansoihin ja näyttivät luopuneen itsestään.
-Samana päivänä kuulusteltiin vielä muutamia merkityksettömiä
-todistajia. Viiden ajoissa oli kuumuus käynyt niin sietämättömäksi,
-että kaksi naista pyörtyi.
-
-Seuraavana päivänä herättivät muutamat todistajat todellista
-mieltenkuohua kuulijoissa. Rouva Bonnehonilla oli oikea menestys
-hienon ja arvokkaan esiintymisensä kautta. Mielenkiinnolla
-kuunneltiin yhtiön virkamiehiä, Vardorpea, Bessiereä, Dabadieta ja
-varsinkin Cauchea, joka sangen seikkaperäisesti kertoi läheisestä
-tuttavuudestaan Roubaudin kanssa, kun hänellä oli tapana niin usein
-pelata hänen kanssaan korttia Café du Commercessa. Henri Dauvergne
-toisti musertavan todistuksensa, että hän oli melkein varma siitä,
-että oli kuumeen vaikuttamassa unettomuudessaan kuullut molempien
-syytettyjen hillityt äänet, jotka neuvottelivat keskenänsä. Kun
-häneltä kyseltiin Séverinestä, osottautui hän hyvin hienotunteiseksi,
-antoi ymmärtää, että oli ollut rakastunut häneen, vaikka hän
-vaatimattomasti oli vetäytynyt takaperin, tietäessään hänen kuuluvan
-toiselle.
-
-Kun vihdoinkin tuo toinen, Jacques Lantier, huudettiin esiin, syntyi
-kuulijain parvessa surina, ja useat kurottautuivat saadakseen
-paremmin nähdä. Yksinpä valamiehetkin näkyivät olevan hieman
-innokkaan tarkkaavaisia. Jacques oli sangen tyyni ja nojasi molemmin
-käsin todistajakaiteeseen samalla ammattimaisella tavalla, jota
-hän käytti veturiaan kuljettaessaan. Olisi voinut luulla, että
-tämä oikeuden eteen asettaminen olisi häntä syvästi liikuttanut,
-mutta hän säilytti kuitenkin täydellisen ajatusten selvyyden ja
-mielenmaltin. Oli aivan kuin ei asia vähintäkään olisi koskenut
-häntä. Hän oli valmis antamaan todistuksensa, ikäänkuin olisi hän
-ollut aivan vieras, aivan viaton koko asiaan. Rikoksen teosta saakka
-ei hänellä koskaan ollut ollut mitään puistatusta, hän ei sitä edes
-ajatellut, sen muisto oli kokonaan hävinnyt ja hänen elimistönsä oli
-tasapainossa ja täysin terve. Eikä edes nyt, kun hän seisoi kaiteen
-vieressä, hän tuntenut minkäänlaisia tunnonvaivoja eikä arveluja; hän
-oli kerrassaan itsetiedoton.
-
-Hän katsoi heti kirkkain silmin Roubaudiin ja Cabucheen.
-Ensinmainitulle, jonka hän tunsi olevan syyllinen, nyökkäsi hän
-kevyesti ja hienotunteisesti, ajattelematta, että hän nyt julkisesti
-oli hänen vaimonsa rakastaja. Sitten hymyili hän tuolle toiselle,
-joka oli viaton, ja jonka sijaan hänen olisi ollut asetuttava
-syytettyjen penkille. Sehän oli todellisuudessa säyseä ja tyhmä
-nauta tuo, vaikka hän näytti pahantekijältä; hän oli nähnyt, kuinka
-kunnollinen hän oli työssään, ja oli silloin puristanut hänen
-kättään. Jacques lausui todistuksensa sujuvasti ja pakottomasti
-ja vastasi lyhyesti ja selvästi tuomio-istuimen puheenjohtajan
-kysymyksiin. Sitten kun tämä oli seikkaperäisesti kysellyt
-häneltä hänen suhdettaan murhattuun, antoi hän hänen tehdä selkoa
-lähdöstään Croix-de-Maufrasista muutamia tunteja ennen murhaa,
-ja kuinka hän oli noussut junaan Barentinissa ja mennyt levolle
-Rouenissa. Cabuche ja Roubaud kuuntelivat hänen tiedonantojaan
-ja vahvistivat ne asennollaan. Tällä hetkellä levisi sanomaton
-synkkyys noiden kolmen miehen välille. Kuolemanhiljaisuus syntyi
-salissa; jokin, ei tiedetty mikä se oli, herätti silmänräpäykseksi
-valamiehissä syvää mielenankeutta. Totuus kulki hiljaa huoneen
-halki. Kun oikeuden puheenjohtaja halusi tietää hänen ajatuksensa
-tuosta tuntemattomasta, josta Cabuche oli puhunut, ja joka muka oli
-kadonnut pimeään, tyytyi Jacques ravistamaan päätänsä, ikäänkuin
-ei hän olisi tahtonut sanoillansa ruhjoa syytettyä. Nyt tapahtui
-jotakin, joka sai kuulijat kerrassaan liikutuksen valtaan. Jacquesin
-silmät täyttyivät kyynelistä ja nämä alkoivat vieriä hänen poskiansa
-pitkin. Séverinen, tuon onnettoman murhatun kuva suunnattoman suurine
-sinisilmineen ja tuo suuri musta hiusjoukko torniksi asetettuna
-kuten kamala kypärintöyhtö otsan yli, näyttäytyi näet jälleen hänen
-silmilleen, kuten se jo kerran ennenkin oli tehnyt. Hän jumaloi häntä
-yhä ja hänet valtasi ääretön sääli, ja tietämätönnä rikoksestaan
-ja unhoittaen missä oli ja kaikki häntä ympäröivät ihmiset,
-itki hän suuria, raskaita kyyneleitä. Useat naiset nyyhkyttivät
-myötätuntoisuudesta. Heistä oli rakastajan suru hyvin liikuttava,
-sitäkin enemmän, kun aviomies seisoi tuossa kuivin silmin.
-Tuomio-istuimen puheenjohtaja kysyi nyt puolustusasianajajilta, oliko
-heillä mitään kysymyksiä tehtävänä todistajille, mutta he kiittivät,
-syytettyjen seuratessa tylsin katsein Jacquesia, kun hän yleisen
-myötätuntoisuuden ympäröimänä palasi paikalleen.
-
-Kolmas istuntopäivä kului kokonaan keisarillisen prokuraattorin
-edesvastuuvaatimuksiin ja asianajajien puolustuspuheisiin. Aluksi
-teki tuomio-istuimen puheenjohtaja yleiskatsauksen juttuun, jolloin
-hän ehdotonta puolueettomuutta teroittaen vieläkin vahvisti
-syytöksiä. Keisarillinen prokuraattori, joka sen jälkeen esiintyi,
-ei näyttänyt olevan oikein entisellään: tavallisesti vaikutti hän
-vakuuttavammalta, eikä noin tyhjältä kaunopuheisuudessaan. Mutta
-se kaikki pantiin tuon todellakin ruhjoavan kuumuuden syyksi.
-Sitä vastoin saavutti Cabuchen pariisilainen asianajaja paljon
-menestystä, kuitenkaan voimatta saada syyttömyyttä vakuutetuksi.
-Roubaudin puolustusasianajaja, jona oli eräs etevä asianajaja
-Rouenista, teki mitä tehdä voi sangen epäkiitollisesta tehtävästään.
-Yleinen syyttäjä ei edes saanut vastanneeksi, niin uupunut hän oli.
-Kun jury astui pois neuvottelemaan, ei kello ollut enempää kuin
-kuusi, ja täysi päivänvalo tunkeutui vielä sisään noista kolmesta
-akkunasta ja aurinko loi viimeisen säteen normandilaisiin kaupungin
-vaakunoihin, jotka ovenkamanoita kaunistivat. Syntyi äänekäs puhelu
-tuon kullatun katon alla ja ihmiset tunkeilivat kärsimättöminä sitä
-rautaveräjää vastaan, joka erotti varatut paikat siitä yleisöltä,
-joka sai seisoa. Mutta jälleen tuli harras äänettömyys, kohta kun
-jury ja tuomio-istuin uudelleen tulivat näkyviin. Jury myönsi olevan
-lieventäviä asianhaaroja ja tuomio-istuin tuomitsi molemmat syytetyt
-elinijäkseen rangaistustyöhön. Tämä aikaansai suurta hämmästystä
-ja ihmiset tunkeilivat hälisten ulos salista ja kuten teaatterissa
-kuului silloin muutamia vihellyksiä.
-
-Koko Rouenissa keskusteltiin samana iltana tuomiosta ja
-seliteltiin sitä ihan loppumattomiin saakka. Yleisenä mielipiteenä
-oli, että tuomio merkitsi tappiota rouva Bonnehonille ja
-Lachesnaye-puolisoille. Ainoastaan kuolemantuomio, arveltiin, olisi
-voinut tyydyttää perhettä, ja vihamieliset vaikutukset olivat
-varmasti olleet toimessa. Mainittiin jo hiljaisuudessa rouva
-Leboucqia, jolla jurymiesten joukossa oli kolme tai neljä uskottuaan.
-Hänen miehensä esiintyminen oikeuden apujäsenenä ei tosin ollut
-ollut vähimmälläkään tavalla väärin. Mutta luultiin kuitenkin
-huomatun, ett'ei enempi toinen apujäsen, Chaumette, kuin oikeuden
-puheenjohtajakaan, Desbazeilles, tunteneet pitävänsä asiakirjoja
-käsissään niin kuin olisivat halunneet.
-
-Kentiesi oli aivan yksinkertaisesti jury ruvennut epäröimään ja,
-tunnustaessaan lieventäviä asianhaaroja olevan olemassa, vielä
-ollut sen epämiellyttävän epäilyksentunteen vaikutuksen alaisena,
-joka silmänräpäyksen oli kulkenut salin läpi tuon surumielisen
-totuuden hiljaisen paon tapahtuessa. Tutkintotuomari Denizetin voitto
-pysyi kuitenkin järkähtämättömänä, ei mikään voinut vähentää hänen
-mestarityötään. Mutta perhe kadotti monen myötätuntoisuuden kun
-saatiin kuulla, että herra de Lachesnaye puhui, että hän ryhtyisi
-toimenpiteisiin Croix-de-Maufrasin takaisinsaamiseksi, saadakseen
-perijättären kuolemasta huolimatta testamentin kumotuksi, aije, joka
-varmaan kummastutti suuressa määrin, kun se oli lakimiehen päästä
-lähtenyt.
-
-Kun Jacques tuli ulos tuomio-istuinrakennuksesta, niin Philomène,
-joka myöskin oli ollut todistajana, odotti häntä, eikä tahtonut
-päästää häntä saadakseen hänet jäämään yöksi Roueniin hänen
-seurakseen. Hän ryhtyisi vasta seuraavana päivänä jälleen virkaansa
-toimittamaan ja suostui kyllä syömään hänen kanssaan päivällistä
-ravintolassa, jossa väitti nukkuneensa sen yön, jona murha tehtiin.
-Mutta nyt ei hän makaisi siellä, kun hänen oli pakko palata Pariisiin
-kahdentoista ja viidenkymmenen junalla yöllä.
-
--- Voitko ajatella mielessäsi, kertoi hän, lähtiessään Jacquesin
-käsikynkässä ravintolaan; voisin vannoa, että vast'ikään näin erään
-tuttavamme... Se oli Pecqueux, ja kuitenkin sanoi hän tässä eräänä
-päivänä, että hän ei suinkaan tämän asian takia viitsisi lähteä
-Roueniin... Käännyin kerran ympäri, ja mies, josta näin ainoastaan
-seljän, hiipi pakoon ihmisten joukkoon.
-
-Veturinkuljettaja keskeytti hänen puheensa ja kohautti olkapäitään.
-
--- Pecqueux varmaankin tuntee olevansa onnellinen sen loman johdosta,
-jonka minun virkavapauteni on hänelle hankkinut, ja on varmaan
-Pariisissa hurjastelemassa.
-
--- Se on mahdollista... Mutta meidän täytyy joka tapauksessa olla
-varuillamme, sillä hän on maailman pahin ihminen, kun hän on
-raivoissaan.
-
-Philomène painautui häntä vastaan ja vilkuili taaksensa.
-
--- Tunnetko tuon, joka tulee perässämme?
-
--- Kyllä, älä ole levoton hänen takiansa... Hänellä on ehkä minulta
-jotakin kysyttävää.
-
-Se oli Misard, joka Rue des Juifsilta saakka oli heitä etäältä
-seurannut. Hänkin oli ollut todistajana ja lausunut todistuksensa
-untelon näköisenä. Sitten oli hän jäänyt paikoilleen ja kierteli
-Jacquesin ympärillä, voimatta lausua kysymystä, joka nähtävästi oli
-hänen huulillaan. Kun pari oli kadonnut ravintolaan, meni hänkin
-sinne ja tilasi lasin viiniä.
-
--- Ah, tekö se olette, Misard! huudahti veturinkuljettaja. Mitenkä
-uusi vaimonne voi?
-
--- Oh, oh, röhki ratavartija. Tuo ämmäroisto on vetänyt minua kelpo
-tavalla nenästä. Kerroinhan siitä teille viime kerralla, kun olin
-täällä.
-
-Jacquesia huvitti tämä juttu kovasti. Entinen ravintolanpalvelijatar,
-Ducloux, jonka Misard oli ottanut pitämään huolta veräjästä, oli
-nähnyt hänen etsivän nurkista jotakin ja ymmärsi pian hänen etsivän
-vaimovainajansa piilottamia rahoja. Hän oli silloin saanut oivallisen
-aatteen saadakseen hänet tulemaan kanssansa naimisiin. Puolinaisilla
-viittauksilla ja hymyilyillä hän näet antoi hänen ymmärtää, että hän
-oli saanut niistä selvän. Aluksi ei paljon puuttunut, ett'ei hän
-vääntänyt häneltä niskoja nurin, mutta kun hän tuli ajatelleeksi,
-että jos hän ottaisi hänet hengiltä kuten tuon toisen, ennen kun
-olisi saanut nuo tuhannen frangia, niin ei hän nytkään niitä saisi,
-tuli hän hyvin huomaavaiseksi ja ystävälliseksi. Mutta eukko pysytti
-hänet etäällä: ei, ei, vasta kun he olisivat naimisissa, saisi hän
-kaikki tyynni, sekä hänet että myös rahat. Mutta kun hän oli nainut
-hänet, teki hän hänestä pilaa ja sanoi, että hän oli pässinpää,
-uskoessaan kaikki, mitä hänelle syötettiin. Mutta koomillista oli,
-että eukkoon itseensäkin tarttui hänen rahakuumeensa ja nykyään
-etsi hän aivan yhtä raivoisasti kuin mieskin. Oh, he saisivat kyllä
-jonakin kauniina päivänä selon noista saavuttamattomista tuhannesta
-frangista, nyt kun heitä oli kaksi etsimässä. He hakivat hakemistansa.
-
--- No, ettekö vieläkään ole löytänyt mitään? kysyi Jacques ivaten.
-Eikö Ducloux auta teitä?
-
-Misard tuijotti häneen ja sanoi vihdoin:
-
--- Te tiedätte missä rahat ovat, sanokaa se minulle.
-
-Mutta veturinkuljettaja suuttui.
-
--- Minä en tiedä mitään, Phasie täti ei ole antanut niitä minulle:
-ette kai aikone syyttää minua varkaudesta?
-
--- Niin, se on kyllä totta, ett'ei hän ole teille antanut mitään.
-Sanokaa minulle, tiedättekö missä ne ovat? Näettehän, että minä voin
-tulla siitä sairaaksi.
-
--- Antakaa minun olla rauhassa! Varokaa, ett'en minä puhu liikoja...
-Etsikääpä suolasalkkarista, eivätkö ne ole siellä.
-
-Kalpeana ja palavin silmin katsoi Misard edelleenkin häneen. Hän sai
-ikäänkuin äkillisen mielijohteen.
-
--- Suolasalkkarista! Niin, se on totta. Laatikon alla on piilopaikka,
-josta en ole etsinyt.
-
-Hänelle tuli kiire maksaa viininsä ja juosta rautatien asemalle,
-voidakseen, jos mahdollista, matkustaa seitsemän ja kymmenen junalla.
-Hän etsisi ijät kaiket tuolla kaukana pienessä, matalassa majassaan.
-
-Heidän lakattuaan syömästä, tahtoi Philomène, odottaessaan
-kahdentoista ja viidenkymmenen junaa, saada Jacquesin mukanansa
-noiden pimeiden veräjäin läpi läheisyydessä oleville nummille.
-Oli leuto, kuuvaloton heinäkuun yö ja Philomène riippui raskaasti
-läähättäen melkein hänen kaulallaan. Kaksi kertaa luuli hän
-kuulevansa askeleita heidän takanansa ja kääntyi ympäri, voimatta
-tuossa sankassa pimeydessä eroittaa ketään. Jacquesia kiusasi tämä
-tympäisevä yö kovasti. Hän, joka murhasta saakka oli ollut niin tyyni
-ja tasapainossa ja nauttinut täydellistä terveyttä, oli juuri, kun
-he istuutuivat pöytään, tuntenut epämääräisen pahoinvoinnin tunteen
-palautuvan joka kerta, kun Philomènen kädet kopeloivat häntä. Hän
-oli otaksuttavasti väsyksissä ja hermostunut painostavan ilman
-vaikutuksesta.
-
-Nyt tuli tuo tuskallinen himo vieläkin tulisemmaksi ja kumea
-peljästys tunki hänen lävitsensä, Philomènen ollessa niin lähellä
-häntä. Tiesihän hän kuitenkin kokemuksesta, että hän oli parantunut.
-Olihan hän voinut aivan tyynenä ja kylmäverisenä omistaa hänet. Mutta
-hän tuli nyt niin liikutetuksi, että hän, kohtausta peljäten, olisi
-voinut irroittautua hänen käsivarsistaan, ellei pimeys, joka kätki
-Philomènen, olisi häntä tyynnyttänyt, sillä ei milloinkaan, ei edes
-silloin, kun hänen kärsimyksensä oli häntä pahimmin kiusannut, ei
-hän olisi iskenyt, ellei hän olisi nähnyt. Mutta kun he kulkivat
-autiota polkua erään ruohoisan kunnaan lähitse ja Philomène veti
-hänet mukanansa sinne, joutui hän, kun he olivat istuutuneet sinne,
-jälleen kamalan murhanhimonsa valtaan. Hän aivan raivostui ja kopeloi
-ruohostosta kiveä tai jotakin muuta asetta ruhjoakseen hänen päänsä.
-Mutta äkkiä syöksyi hän ylös ja pakeni hämillään tiehensä. Mutta kun
-hän sen teki, sai hän kuulla erään miesäänen ja kirouksia ja oikean
-tappelun.
-
--- Oh, senkin lutka, nytpä oikein olen saanut sinusta selvän.
-
--- Se ei ole totta, päästä minut!
-
--- Oh, eikö se ole totta? Hän saa kernaasti juosta tiehensä. Minä
-tiedän, kuka hän on ja saan kyllä hänet käsiini! Tuosta saat senkin
-haaska! Väitätkö vielä, ett'ei se ole totta!
-
-Jacques syöksyi pois pimeyteen, ei paetakseen Pecqueuxia, jonka hän
-äsken oli tuntenut, vaan mieletönnä tuskasta paetakseen itseänsä.
-
-Yksi murha ei siis ollut riittänyt; hänen himonsa ei siis ollut
-laimennut, kuten hän oli luullut viimeksi samana aamuna. Se alkoi
-uudelleen. Hänen täytyi murhata vielä yksi ja sitten jälleen yksi
-ja vieläkin yksi. Kohta kun hän olisi tyydyttänyt kamalan nälkänsä,
-heräisi se muutamia viikkoja horroksissa oltuaan jälleen. Hän
-tarvitsisi lakkaamatta naisruumista tyydyttääkseen sitä. Nykyään
-ei hänen edes tarvinnut nähdä viettelevää ruumista. Se riitti että
-hän tunsi lämpimän ruumiin käsivarsillaan, hänen antaakseen myöten
-hurjalle, rikokselliselle mielihalulleen. Elämä oli mennyttä kalua,
-nyt oli hänellä edessään ainoastaan syvä pimeys, rajaton epätoivo,
-johon hän nyt pakeni.
-
-Muutamia päiviä kului vielä. Jacques oli jälleen ryhtynyt
-virkaansa toimittamaan, pysyttelihe erossa tovereistaan ja vaipui
-takaisin entiseen tuskalliseen arkuuteensa. Myrskyisäin kokousten
-jälkeen edustajakamarissa oli sota äskettäin julistettu; ja pieni
-etuvartijakahakka oli tapahtunut, kuten sanottiin, menestyksellä.
-Jo viikon ajan olivat jatkuneet rautatiehenkilökunnalle erittäin
-vaivalloiset joukkojenkuljetukset. Varsinaiset junat saapuivat
-epäsäännöllisesti, ylimääräiset junat aiheuttivat melkoista
-viivytystä; puhumattakaan siitä, että etevimmät veturinkuljettajat
-otettiin käytettäviksi, jotta armeijaosastojen keskitys tehoisammin
-saataisiin toimitetuksi. Tämä oli syynä siihen, että Jacques eräänä
-iltana Havressa joutui tavallisen pikajunansa asemasta kuljettamaan
-suunnatonta kahdeksantoista vaunun junaa, joka oli kukkuroillaan
-sotamiehiä.
-
-Samana iltana saapui Pecqueux kovasti juovuksissa veturitalliin.
-Sen illan jälkeisenä päivänä, jona hän oli yllättänyt Philomènen ja
-Jacquesin, oli hän palannut lämmittäjäksi veturiin n:o 608, jossa
-Jacques oli kuljettajana. Hän ei tehnyt mitään viittauksia siihen,
-mitä oli tapahtunut, mutta oli synkän muotoinen, eikä näyttänyt
-uskaltavan edes katsoa esimieheensä. Mutta Jacques huomasi, että
-Pecqueux oli yhä uppiniskaisempi ja vastahakoisempi tottelemaan ja
-vastaanotti kumeasti möristen jokaisen määräyksen, joka hänelle
-annettiin. He olivat kokonaan lakanneet puhumasta toistensa kanssa.
-Tuo liikkuva pieni silta, joka ennen kantoi heitä niin yksimielisinä,
-oli nyt ainoastaan kapea, vaarallinen paikka, jossa kaksi
-kilpakosijaa törmäsi toisiaan vastaan. Heidän vihansa kasvoi ja he
-olivat valmiina nielemään toisensa tässä, kiitäessään siinä eteenpäin
-täyttä vauhtia, josta pieninkin ravistus olisi syössyt heidät alas.
-Kun Jacques tänä iltana näki Pecqueuxin juovuksissa, tuli hän
-epäluuloiseksi, sillä hän tiesi hänen olevan liian arka raittiissa
-tilassa mihinkään hairahtaakseen, ainoastaan juovuspäissään päästi
-hän eläimelliset viettinsä valloilleen.
-
-Junan oli määrä lähteä kuuden ajoissa, mutta se viivästyi. Oli jo
-pimeä, kun sotilaat lampaiden tavoin tungettiin eläinvaunuihin.
-Oli aivan yksinkertaisesti naulattu lautoja istuimiksi ja heitä
-ajettiin sisään puoliosastottain ja täytettiin vaunut yli
-mahdollisuuden rajan. He istuivat päälletysten ja muutamat saivat
-seisoa niin ahtaalla, ett'eivät voineet käsivarttaankaan liikuttaa.
-Pariisissa odotti heitä toinen juna, viedäkseen heidät Reinille.
-Lähdön sekasorto oli jo uuvuttanut heidät. Mutta kun heille oli
-jaettu paloviinaa ja useat sitäpaitsi olivat käyneet paikkakunnan
-kapakoissa, vallitsi heidän keskuudessaan raaka ja vallaton hilpeys,
-he olivat kasvoiltaan hyvin punaisia ja silmät olivat pullollaan
-päässä. Kohta kun juna vyöryi pois asemalta, alkoivat he rähistä.
-
-Jacques katsahti taivaaseen, jossa myrskypilvi kätki tähdet. Yö
-tulisi olemaan hyvin pimeä, eikä tuulenhenkäyskään vilvoittanut tuota
-polttavaa ilmaa, ja sen sijaan kun muulloin tavallisesti tuntui
-kuljettaessa niin raitis veto, tuntui nyt melkein haalealta. Pimeällä
-taivaanrannalla ei näkynyt muuta valoa, kuin merkinantolyhtyjen
-vilkkaasti säteilevät kipinät. Hän lisäsi painetta päästäkseen ylös
-tuota suurta mäkeä Harfleurista Saint Romainiin. Vaikka hän oli
-pitänyt veturia useampia viikkoja silmällä, ei hän vielä tuntenut
-olevansa kuudensadan kahdeksan herrana, se kun oli liian uusi ja sen
-oikut ja nuorekkaat sivuhyppäykset hämmästyttivät häntä. Erittäinkin
-tänä iltana tunsi hän, että se oli jäykkä ja itsepintainen ja valmis
-juoksemaan tiehensä, jos sille vain annettaisiin hiiliä vähän
-liiaksi. Sen vuoksi valvoi hän lämmitystä hyvin tarkoin ja tuli
-yhä levottomammaksi lämmittäjänsä käytöksestä. Pieni lamppu, joka
-valaisi vesisäiliötä, jätti sillan puolihämärään, joka tulisijan
-punaisenhehkuvan luukun valossa tuli punasinerväksi. Hän saattoi
-hyvin epäselvästi eroittaa Pecqueuxin, mutta oli kahdessa eri
-tilaisuudessa tuntenut jonkin hipaisevan sääriänsä, ikäänkuin olisi
-sormin koetettu saada niistä kiinni. Mutta se oli otaksuttavasti vain
-päihtymyksestä johtunutta kouhottelemista, sillä hälinästä huolimatta
-kuuli hän hänen naureskelevan hyvin äänekkäästi, ja tarpeettoman
-kovilla vasaraniskuilla ja liikanaisella kolinalla ruhjovan hiiliä ja
-käsittelevän lapiota. Tämän tästä avasi hän luukun ja heitti ristikon
-päälle suunnattoman paljon polttoainetta.
-
--- Jo riittää, kirkasi Jacques.
-
-Toinen ei ollut ymmärtävinään, vaan heitti pesään lapiollisen
-toisensa jälkeen. Kun veturinkuljettaja tarttui hänen käsivarteensa,
-kääntyi hän uhkaavasti ympäri. Nyt oli hän vihdoinkin saanut tekosyyn
-niin kauvan etsimäänsä riitaan ja juovuksissa ollen hän kävi yhä
-raivostuneemmaksi.
-
--- Älkää koskeko minuun, taikka minä isken!... Minua huvittaa ajaa
-lujaa.
-
-Nyt vieri juna täyttä vauhtia Bolbecin ja Mottevillen välistä
-tasankoa. Sen oli mentävä suoraapäätä kohden Pariisia, pysähtymättä
-muuta kuin ottamaan vettä eräistä määrätyistä paikoista. Tuo
-kahdeksantoista vaunun mahtava jono, joka oli ahdettu täyteen
-ihmiskarjaa, vieri myllertäen noiden pimeiden nummien lomitse. Ja
-nämä miehet, joita kuljetettiin teurastettavaksi, roinasivat täyttä
-kurkkua, niin että se voitti pyörien kolinan.
-
-Jacques sulki luukun jalallansa. Hän voi vielä hillitä itseänsä ja
-sanoi:
-
--- On liikaa lämmintä!... Nukahtakaa, jos olette humalassa.
-
-Pecqueux avasi taas kohta, lisäsi itsepintaisesti hiiliä, ikäänkuin
-olisi tahtonut räjähyttää höyrypannun. Se oli niin puhdasta
-niskoittelua ja tottelemattomuutta annettuja käskyjä vastaan ja
-intohimoisessa suuttumuksessaan ei hän enään ajatellut kaikkien
-näiden ihmishenkien turvallisuutta. Kun Jacques kumartui alas
-alentaakseen tuhkasäiliön vartta, saadakseen ainakin vähemmän vetoa,
-tarttui lämmittäjä häntä kiivaasti vyötäreihin ja koetti työntää
-hänet alas radalle.
-
--- Vai niin, senkin veitikka, sitäkö sinä tahdoit!... Sinä luulit
-voivasi sanoa minun pudonneen, senkin salakavala lurjus!
-
-Hän oli tarttunut tenderin toiseen syrjään. Molemmat liukuivat
-ulos ja tappelua jatkettiin tuolla pienellä, ankarasti tärisevällä
-peltisillalla. He purivat hampaansa yhteen, eivät puhuneet sanaakaan
-ja koettivat työntää toisensa alas tuosta ahtaasta aukosta, jota
-ainoastaan rautatanko oli sulkemassa. Mutta se ei käynyt niinkään
-helposti, tuo ahne veturi yhäti vieri vierimistään. Kuljettiin
-Barentinin ohi ja juna mennä kohahti Malaunay-tunneliin ja he pitivät
-edelleenkin kiinni toisistaan, kieritteleivät hiilien seassa,
-puskien päänsä vesisäiliötä vastaan ja väistäen hehkuvanpunaista
-tulisijanluukkua, jossa heidän jalkansa voivat paistua, joka kerta
-kun he ojensivat ne suoriksi.
-
-Jacques ajatteli silmänräpäyksen, että hän mahdollisesti voisi
-saada juostuksi ylös, suljetuksi järjestimen ja huudetuksi apua,
-jotta hänet voitaisiin vapauttaa tästä rajusta mielipuolesta, jonka
-päihtymys ja mustasukkaisuus saivat raivoamaan. Hän oli pienempi ja
-tunsi voimiensa vähenevän. Hän ei toivonut nyt olevansa kylliksi
-voimakas syöksemään toista alas, hän tunsi jo olevansa voitettu
-ja huomasi, kuinka tukka hänen päässään nousi putoamisen kauhusta
-pystyyn. Kun hän teki äärimmäisen ponnistuksen ja hapuili kädellään
-ympärillensä, ymmärsi toinen Jacquesin aikomuksen, ja jaloillaan
-ponnistaen nosti hän hänet ylös kuten lapsen.
-
--- Ah, sinä aijot pysäyttää junan. Sinä olet ottanut minulta vaimoni.
-Mutta nyt olet joutunut käsiini.
-
-Veturi kohisi kohisemistaan, ja juna tuli ulos tunnelista suurella
-kolinalla ja jatkoi juoksuaan eteenpäin pimeäin, avarain nummien
-lomitse. Malaunayn aseman ohi kuljettiin sellaisella myrskyn
-nopeudella, ett'ei alipäällikkö, joka seisoi asemalaiturilla, edes
-huomannut noita kahta miestä, jotka parhaillaan ottivat toisiansa
-hengiltä, samalla kun heidät vietiin pois salaman nopeudella.
-
-Mutta viimeisellä voimanponnistuksella onnistui Pecqueuxin vihdoin
-syöstä Jacques alas, ja kun tämä tunsi tyhjän ilman takanaan
-tarrautui hän hämmennyksissään niin kiinni toisen kaulaan, että
-veti hänet mukaansa. Silloin kuului kaksi kamalaa parahdusta, jotka
-sulautuivat toisiinsa ja häipyivät avaruuteen. Nämä molemmat, jotka
-niin kauvan olivat eläneet kuin veljekset, putosivat nyt yhdessä
-alas junasta ja vauhti tempasi heidät pyörien väliin ja he tulivat
-kamalassa, lujassa syleilyssään samalla kertaa rikkirevityiksi.
-Heidät löydettiin sitten kahtena päättömänä ja jalattomana ruumiina,
-jotka vielä olivat toisiinsa kietoutuneina, ikäänkuin olisivat
-koettaneet tukehduttaa toisensa.
-
-Veturi, joka nyt oli vapautettuna kaikesta johdosta, mennä vohotti
-yhä eteenpäin. Vihdoinkin voi tämä jämeä, oikukas olento tyydyttää
-nuoruuden rajuuttansa ikäänkuin vielä ajoon tottumaton hevonen,
-joka on päässyt vartijaltaan karkuun ja nelistää tiehensä nummelle
-päin. Höyrypannussa oli vielä vettä; hiilet, joita vast'ikään oli
-lisätty, syttyivät itsestään palamaan, ja lähinnä seuraavan puolen
-tunnin kuluessa nousi paine mielettömästi ja nopeus tuli huimaavaksi.
-Ylikonduktöörin oli epäilemättä vallannut väsymys ja hän oli vaipunut
-uneen. Sotilaat, jotka tulivat yhä enemmän juovuksiin, ollessaan
-noin yhteensullottuina, saivat pian hauskuutta tuosta huimaavasta
-vauhdista ja roinasivat vielä kovemmin. Salaman nopeudella kuljettiin
-Marommen ohi. Nyt ei veturi enään puhaltanut lähestyessään
-merkinantotauluja tai kulkiessaan asemien ohi. Se nelisti suoraan
-eteenpäin, kuten eläin, joka painaa päänsä alas, ja syöksyi eteenpäin
-kaikkien esteiden läpi. Se syöksyi syöksymistään loppumattomiin
-saakka, ikäänkuin olisi sen hengityksen kimakka ääni saanut sen yhä
-riivatummaksi.
-
-Rouenissa olisi ollut otettava vettä, ja kauhistus jähmetytti
-aseman, kun siellä nähtiin savun ja tulen pyörteessä tulevan tämän
-hullautuneen junan, tämän veturin, jossa ei ollut veturinkuljettajaa
-eikä lämmittäjää, ja nämä eläinvaunut, sullottuina täyteen
-sotamiehiä, jotka roinasivat isänmaallisia lauluja. He olivat
-matkalla sotaan ja tahtoivat vieläkin nopeammin päästä tuonne
-Reinin rannoille. Virkamiehet jäivät seisomaan suut ammollaan
-ja huiskuttivat käsivarsiaan. Syntyi heti yleinen kirkuna: ei
-milloinkaan voisi tämä irtipäästetty, omiin hoteisiinsa jätetty juna
-onnettomuudetta kulkea ohi Sottevillen aseman, jossa tavallisesti
-aina tapahtui junajärjestelyjä, ja joka oli täynnä vaunuja ja
-vetureja, kuten kaikilla suurilla varastoasemilla. Riennettiin
-sähkösanomatoimistoon ja ryhdyttiin valmistaviin toimenpiteisiin,
-ja muuan tavarajuna, joka siellä sulki radan, ehdittiin juuri
-töintuskin viedä vajaan. Kuultiin jo etäältä irtipäästetyn pedon
-huohotus. Se oli syöksynyt niiden kahden tunnelin läpi, jotka olivat
-Rouenin lähellä, ja tuli nyt rajusti nelistäen, kuten vastustamaton
-jättiläisvoima, jota ei mikään voi ehkäistä. Sottevillen aseman
-ohitse syöksyttiin ja juna mennä vohotti eteenpäin kaikkien esteiden
-lomitse, törmäämättä mihinkään, ja katosi sen jälkeen uudelleen
-pimeyteen, johon sen pauhu vähitellen häipyi.
-
-Mutta nyt olivat kaikki sähkölennätinkoneet pitkin linjaa liikkeellä
-ja kaikkien sydämet sykkivät peljästyksestä, kun saapui tieto
-tuosta aaveenkaltaisesta junasta, jonka oli nähty kulkevan Rouenin
-ja Sottevillen ohitse. Vavistiin pelosta, että eräs edelläpäin
-oleva pikajuna saavutettaisiin. Niin kuin villisika suuressa
-metsässä, jatkoi juna juoksuansa, välittämättä kerrassaan mistään
-pysähdysmerkeistä. Ei paljon puuttunut, ett'ei se Oisselissa
-törmännyt päivystäjäveturiin ja se säikähytti Pont-de l'Archen, sillä
-sen nopeus ei näyttänyt vähenevän. Kadottuaan sinne, mennä kohisi se
-jälleen eteenpäin pimeässä yössä, ei tiedetty mihin.
-
-Mitäpä välitti se niistä uhreista, jotka se ruhjoi matkallansa! Eikö
-se kuitenkin mennyt kohti tulevaisuutta, huoletonna vuodatetusta
-verestä? Kuljettajatta yön pimeydessä, kuten sokea ja kuuro eläin,
-joka on päästetty irti kuolemaan ja turmioon, mennä kohisi se
-eteenpäin, täyteen kuormitettuna tuolla kanuunanruoalla, noilla
-väsymyksen jo tylsistyttämillä sotamiehillä.
-
-Loppu.
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Ihmispeto, by Emile Zola
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK IHMISPETO ***
-
-***** This file should be named 52313-8.txt or 52313-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/2/3/1/52313/
-
-Produced by Juha Kiuru
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions
-will be renamed.
-
-Creating the works from public domain print editions means that no
-one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
-(and you!) can copy and distribute it in the United States without
-permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
-set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
-copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
-protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
-Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
-charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
-do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
-rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
-such as creation of derivative works, reports, performances and
-research.  They may be modified and printed and given away--you may do
-practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
-subject to the trademark license, especially commercial
-redistribution.
-
-
-
-*** START: FULL LICENSE ***
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
-Gutenberg-tm License (available with this file or online at
-http://gutenberg.org/license).
-
-
-Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
-electronic works
-
-1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
-all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
-If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
-Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
-terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
-entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
-
-1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement.  See
-paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
-and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
-works.  See paragraph 1.E below.
-
-1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
-or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
-Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
-collection are in the public domain in the United States.  If an
-individual work is in the public domain in the United States and you are
-located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
-copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
-works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
-are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
-Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
-freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
-this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
-the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
-keeping this work in the same format with its attached full Project
-Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
-
-1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
-a constant state of change.  If you are outside the United States, check
-the laws of your country in addition to the terms of this agreement
-before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
-creating derivative works based on this work or any other Project
-Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
-the copyright status of any work in any country outside the United
-States.
-
-1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
-access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
-whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
-phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
-Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
-copied or distributed:
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
-from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
-posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
-and distributed to anyone in the United States without paying any fees
-or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
-with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
-work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
-through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
-Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
-1.E.9.
-
-1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
-terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
-to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
-permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
-
-1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
-word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
-distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
-"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
-posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
-you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
-copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
-request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
-form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
-License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
-that
-
-- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
-     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
-     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
-     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
-     must be paid within 60 days following each date on which you
-     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
-     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
-     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
-     address specified in Section 4, "Information about donations to
-     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
-
-- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-     License.  You must require such a user to return or
-     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
-     and discontinue all use of and all access to other copies of
-     Project Gutenberg-tm works.
-
-- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
-     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
-     of receipt of the work.
-
-- You comply with all other terms of this agreement for free
-     distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
-electronic work or group of works on different terms than are set
-forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
-both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
-Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
-Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
-collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
-works, and the medium on which they may be stored, may contain
-"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
-corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
-property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
-computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
-your equipment.
-
-1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from.  If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium with
-your written explanation.  The person or entity that provided you with
-the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
-refund.  If you received the work electronically, the person or entity
-providing it to you may choose to give you a second opportunity to
-receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
-is also defective, you may demand a refund in writing without further
-opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
-WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
-WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
-If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
-law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
-interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
-the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
-provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
-
-1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
-with this agreement, and any volunteers associated with the production,
-promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
-harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
-that arise directly or indirectly from any of the following which you do
-or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
-work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
-Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
-
-
-Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of computers
-including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
-because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
-people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
-To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
-and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
-and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
-
-
-Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
-Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
-http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
-permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
-Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
-throughout numerous locations.  Its business office is located at
-809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
-business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
-information can be found at the Foundation's web site and official
-page at http://pglaf.org
-
-For additional contact information:
-     Dr. Gregory B. Newby
-     Chief Executive and Director
-     gbnewby@pglaf.org
-
-
-Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements.  We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance.  To
-SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
-particular state visit http://pglaf.org
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations.
-To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
-
-
-Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
-works.
-
-Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
-concept of a library of electronic works that could be freely shared
-with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
-Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
-
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
-unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
-keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
-
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
-
-     http://www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/old/52313-8.zip b/old/52313-8.zip
deleted file mode 100644
index e2644f2..0000000
--- a/old/52313-8.zip
+++ /dev/null