NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 4947 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..8ec389c
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #52306 (https://www.gutenberg.org/ebooks/52306)
diff --git a/old/52306-8.txt b/old/52306-8.txt
deleted file mode 100644
index 5b82e0c..0000000
--- a/old/52306-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,4947 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Magnhild, by Bjørnstjerne Bjørnson,
-Translated by Kaarlo Koskimies
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Magnhild
-       Kertomus
-
-
-Author: Bjørnstjerne Bjørnson
-
-
-
-Release Date: June 11, 2016  [eBook #52306]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MAGNHILD***
-
-
-E-text prepared by Timo Ervasti and Tapio Riikonen
-
-
-
-MAGNHILD
-
-Kertomus
-
-Kirj.
-
-BJÖRNSTJERNE BJÖRNSON
-
-Suomentanut Kaarlo Koskimies
-
-
-
-
-
-
-WSOY, Porvoo, 1914.
-
-
-
-I.
-
-
-Maiseman muodostavat korkeat, jyrkät tunturit, joiden poikki
-par'aikaa liikkuu etääntyvä raju-ilma. Laakso on kapea ja polveilee
-yhtenään. Vuolas virta koukertelee mukana ja tämän vartta käy tie.
-Ylempänä mäenrinteillä seisovat itse talot, ollen enimmäkseen
-matalia, maalaamattomia asuntoja, mutta monilukuisia; ylt'ympärillä
-leviää niitettyä heinää ja puoleksi tuleentuneita viljapeltoja.
-
-Kun laakson viimeiset notkot on suoritettu, näkyy merenvuono. Se
-lepää nyt läikkyen ylöspäin kohoavan pilvipenkereen alla. Se on niin
-ympärinsä tunturien kiertämä, että se näyttää sisäjärveltä.
-
-Tietä pitkin ajaa hölkyttävät kyytikääsit tavallista tahtiaan.
-Ajopelistä pistää näkyviin sadetakki ja lounashatun niminen sadelakki
-sekä näiden välistä parta, nenä ja silmälasit. Takaistuimen päälle on
-köytetty matka-arkku ja tämän päällä istuu takaperin täysikasvuinen
-kyytityttö kääriytyneenä villavaippaan. Hän istuu roikkuvin säärin,
-karkeat kengät jalassaan. Käsivarret ovat pujotettuina vaipan alle.
-Yht'äkkiä hän kirkaisee: "Magnhild! Magnhild!".
-
-Matkustaja käännähti katsomaan solakkaa, sadetakkiin puettua naista,
-joka vastikään oli sivuuttanut heidät. Hän oli himmeästi erottanut
-kapeat, hienopiirteiset kasvot päähineen alta, joka oli vedetty pään
-yli; nyt hän näki naisen seisoa tuijottavan etusormi suussa. Kun hän
-katseli naista liian kauan, punastui tämä. "Pistäyn kohta luonasi,
-saatuani hevosen katosalle", huusi ajurityttö. He ajoivat.
-
-"Kultaseni, kuka se oli?" kysyi matkustaja.
-
-"Se on alhaalla Örenissa (joensuussa) asuvan satulasepän vaimo",
-tuli vastaus. Hetken kuluttua olivat he ehtineet niin pitkälle, että
-saattoivat nähdä vuonon ja ensimäiset talot Örenissa. Ajurityttö
-seisautti hevosen ja astui alas. Hän siivosi ensin vähän hevosen
-asua, sitten omaansa. Ei satanut enää; hän otti siis yltänsä ison
-roidin, kääri sen kokoon ja laski sen pieneen laukkuun ajopelin
-etunokkaan. Päähineensä alle pujotti hän sormensa järjestääkseen
-hiuksiaan, jotka valuivat palmikkoina poskille.
-
-"Tuo näytti kummalliselta, tuo nainen" -- sanoi matkustaja, osottaen
-sormellaan taaksensa. Tyttö katsahti mieheen ja hyräili. Sitten hän
-keskeytti itsensä lausuen: "Muistatko mäen vieremää, jonka ohi ajoit
-pari peninkulmaa tästä ylös tuntureille päin?" -- "Ajoin niin monen
-vieremän ohi." -- Tyttö naurahti. "Niin, mutta se oli erään kirkon
-toisella puolen." -- "Se oli vanha vieremä." -- "Niin, siitä on kyllä
-kauan aikaa, kun se vierähti. Mutta siellä oli hänen isänsä talo. Se
-vierähti hänen ollessaan kahdeksan tai yhdeksän vuoden ikäinen. Hänen
-vanhempansa, veljensä, sisarensa ja kaikki mitä talossa elävää oli,
-suistuivat surmaan; hän yksinänsä pelastui. Vierros siirrälsi hänet
-virran poikki, ja hänet löydettiin kohta, kun ihmisiä sattui tulemaan
-sinne; hän makasi tainnoksissa."
-
-Matkustaja vaipui aatoksiinsa. "Hän on varmaan johonkin erityiseen
-tarkoitukseen määrätty", lausui hän vihdoin. Tyttö katsahti ylös. Hän
-odotti kauan, mutta heidän katseensa eivät enää kohdanneet toisiaan.
-Tyttö istui matka-arkun päälle, ja he ajoivat edelleen. Laakson
-pohja täällä alhaalla joensuun kohdalla laajeni jonkun verran.
-Talot sijaitsivat itse lakealla; tuolla oikealla puolen seisoi
-kirkko kirkkotarha ympärillään, vähän alempana siitä itse joensuu,
-satamapaikka, jolta kohosi joukko taloja, etenkin yksikerroksisia,
-valko- ja punamaalissa taikka aivan maalaamattomia; vuonon reuna
-oli täynnä laitureita. Par'aikaa savusi siellä höyrylaiva; edempänä
-virran suussa näkyi pari vanhaa prikiä ottavan lastia.
-
-Kirkko oli uusi, sitä oli koetettu rakentaa vanhaan norjalaiseen
-puukirkkotyyliin. Matkustajamme taisi oivaltaa tämän, sillä hän
-seisahtui, tarkasti tuokion verran kirkon ulkopuolta, astui sitten
-maahan ja meni portista sisään sekä edelleen kirkon ovesta; sekä
-portti että ovi seisoivat avoinna. Hän oli tuskin päässyt sisään,
-kun alettiin kelloilla soittaa; hän näki oviaukosta morsiussaaton
-lähestyvän satamapaikalta. Kun hän taas tuli ulos, oli morsiusväki
-likellä kirkkotarhan porttia, ja tässä hän seisoi väen kulkiessa
-siitä sivutse: -- sulhanen, vanhanpuoleinen mies, jolla oli pari
-rotevaa nyrkkiä ja iso naama, morsian nuori neito, pyöreähkö ja
-kömpelö. Morsiusneidot olivat kaikki valkoisiin pukeutuneet ja
-käsineet käsissä; ei kukaan heistä uskaltanut silmäillä muukalaiseen,
-muuta kuin sivusta vilhuen, useimmat olivat käyristyneet, yksi oli
-vino, tuskin oli ainoatakaan oikein säännöllisen muotoista.
-
-Heidän miehiset ihanteensa tulivat jälestäpäin, harmaat, ruskeat tai
-mustat huopahatut päässä, maatalaahaavat lievetakit, väljät kurtikat
-tai pyörönutut yllään; tukkansa olivat useimmat kiertäneet kiemuralle
-eteenpäin korvan juureen, ja mitä heillä oli partaa, kasvoi se
-ylä- tai alaleuvassa. Kasvot olivat luisevat, suut enimmäkseen
-raakamaiset; useilta oli tupakanliemi suupielet tummaksi painanut,
-muutamain pullutti poskessa purumälli.
-
-Matkustaja tuli ehdottomasti ajatelleeksi naista sadetakissa. Hänen
-historiansa oli maiseman historia. Hänen hienot, itsetiedottomat
-kasvonsa uneksivat hämärää kaipuuta, kuten tunturit täynnänsä
-sadesäitä; kaikki, mitä hän näki, muuttui tämän naisen kehyksiksi,
-maisemat samoin kuin kansa.
-
-Hänen tultuansa tien viereen astui kyytityttö pyörtänölle, missä
-hevonen kalvoi ruohoa. Mutta vielä hillitessään hevosta ohjaksista
-katseli hän, siirtämättä silmiään muuanne, morsiussaattoa. "Oletko
-kihloissa?" kysyi herra hymyillen. -- "Joka minut omakseen vie, ei
-ole vielä silmiä saanut", vastasi neito sananlaskulla. -- "Taidatpa
-siis ikävöidä jonnekin edemmäs kuin missä nyt olet?" kysyi toinen,
-"ehkäpä Amerikkaan?" lisäsi hän. Neito ihmetteli; se sana iski
-varmaan kohdalleen. "Matkarahojako pikemmin ansaitaksesi sinä kyytejä
-ajelet? Juomarahoja heruu kai runsaasti? Mitä?" Tyttö punastui eikä
-antanut sanaakaan vastimeksi, mutta istui selin matkustajaan, jo
-ennenkuin tämä oli ajopeliin noussut.
-
-He olivat pian hotellien kohdalla, joita kohosi valkoisiksi
-maalattuina kahden puolen tietä, heti siinä mistä tie aukeni
-varsinaiselle lastauspaikalle. He pidättivät yhden tämmöisen
-rakennuksen ulkopuolella. Ylhäällä säleaidan nojassa seisoi muutamia
-souvareita, enimmästään nuoria poika-jätkiä; he olivat kaiketi
-katselleet morsiussaattoa ja odottivat nyt matkustajia, joiden oli
-lähdettävä höyrylaivalle. Vastasaapunut astui alas ja meni sisään,
-sillä välin kuin neito ryhtyi irroittamaan matka-arkkua siteistä.
-Sill'aikaa lienee hänelle tarjottu apua, sillä kun matkustaja tuli
-ikkunaan, näki hän neidon tyrkkäävän luotansa pitkää lyhytnuttuista
-viikaria. Arvattavasti virkahti tämä samassa jotakin siivotonta ja
-sai samanlaisen vastauksen, koska toiset räjähtivät nauramaan. Neito
-tuli kantaen raskasta arkkua. Matkustaja avasi hänelle oven ja neito
-naurahti kohdatessaan hänet. Laskiessaan rahaa kokoon neidolle lausui
-hän: "Minä olen, Rönnaug, samaa mieltä kuin sinäkin siinä, että sinun
-tulee päästä pois täältä Amerikkaan niin pian kuin mahdollista."
-Neito sai kaksi species-riksiä juomarahaa. "Minä panen roponi lisää",
-sanoi mies totisena. Neito katsahti suurin silmin ja auki suin
-häneen, otti rahat ja kiitti, tarttui sitte molemmin käsin tukkaansa,
-joka taas oli valahtanut silmille. Mutta siinä hän hukkasi muutamia
-rahoja, jotka hänellä oli toisessa, puolittain nyrkistyneessä
-kourassaan. Kun hän kumartui näitä ottamaan, lähti muutamia hakasia
-irti hänen alusliivistään, jolloin kaulahuivi irtausi ja siitä
-pujahti esiin nipukka, johon jotakin oli sidottu, niin että se oli
-raskas. Sillä välin kuin hän tätä järjesteli, hukkasi hän taaskin
-rahoja. Hän selvisi kuitenkin perältä koko ylellisyytensä jutusta ja
-hänet vastaanotettiin heti säädyttömillä kokkapuheilla. Mutta tällä
-kertaa hän ei vastannut; sen sijaan hän arasti vilkaisi sisään,
-ajaessaan siitä reippaasti ohi hevosellaan. Matkustajan oli sallittu
-vielä kerran nähdä hänet, sillä kun hän vähän myöhemmin ajoi alas
-laivarantaan, seisoi neito selin katuun päin ovessa jonka yläpuolella
-riippui nimikilpi kirjaimineen: "Skarlie, Satulaseppä." Hän tuli
-likemmä ja näki Magnhildin seisovan eteisessä. Tämä ei ollut riisunut
-yltään sadetakkia, vaikka jo aikaa oli laannut satamasta. Huipukka
-oli hänellä vielä päänsä peittona. Magnhild näki herran ensinnä ja
-vetäytyi peremmälle eteiseen: Rönnaug kääntyi ja peräytyi hänkin heti.
-
-Sinä iltana ostettiin Rönnaugin matkapiletti, sillä summa oli täysi.
-Magnhild ei riisunut yltänsä, kun Rönnaug myöhään yöllä lähti
-kotiin päin. Hän istui isossa tuolissa pienessä, matalassa majassa,
-tai käyskenteli edes ja takaisin. Ja kerran hän, nojaten raskasta
-päätänsä akkunaruutuun, lausui puolittain ääneensä: "niin lieneepä
-hän, Rönnaug, määrättynä johonkin."
-
-
-
-
-II.
-
-
-Hän oli ennen kuullut nämä sanat.
-
-Ensi kerran hän ne kuuli kirkkomaalla tuona tuulisena talvipäivänä,
-jolloin hänen neljätoista sukulaistaan haudattiin, kaikki ne, joita
-hän rakasti, sekä vanhemmat että sisaret ja veljet. Nyt seisoi
-hän siinä jälleen! Tuuli oli sieltä täältä lakaissut pois lumen;
-aidanseipäät törröttivät esiin lumesta, näkyviin nostivat myös isot
-kivet kasvonsa ikäänkuin mitkäkin hirviönpäät, jotka viruivat siinä,
-muu ruumis lumihankeen haudattuna. Tuuli vinkui heidän takanaan
-aukeassa kirkonkäytävässä, josta lapiot äsken oli ulos otettu,
-ja alhaalle vanhasta puutapulista kirkon katolta kello rämisi
-rämisemistään korvia vihloen.
-
-Talonpoikaiskansa seisoi ympärillä sinisenä viluissaan lapaset
-käsissä ja napitettuna; pappi hylkeensaappaissa ja nahkavaatteet
-messukasukan alla; hänelläkin oli käsissään isot villalapaset, joilla
-hän nyt hosui ja piirteli ympärilleen. Hän osoitti toisella lapasella
-tyttöä. "-- -- Lapsi rukka jäi seisomaan jaloilleen, ja kelkka
-kädessään hänet syydettiin alas jäätyneen virran poikki, -- ainoana
-olentona, jonka Herra tahtoi pelastaa! _Mikä osa hänelle lienee
-sallittu_?" -- --
-
-Tyttö ajoi kotiin hänen seurassaan, istuen hänen sylissään. Hän,
-pappi oli uskonut hänet seurakuntansa holhottavaksi ja otti hänet
-nyt "toistaiseksi" itse luokseen "näyttääkseen itse ensimäisenä
-hyvää esimerkkiä." Tyttö istui tyynnä suojelijansa turkin turvissa,
-pienet viluiset kätösensä hänen pehmeissä suurissa lapasissaan, hänen
-lihavain, pehmeiden kättensä kätkössä. Ja kaiken aikaa hän istui ja
-ajatteli: "Mikähän se minulle sitten lie osakseni sallittu?"
-
-Hän ajatteli saavansa nähdä sen jo sisään tultuansa. Mutta hän ei
-nähnyt siellä mitään semmoista, jota hän ei jo olisi nähnyt ennen,
-paitsi kun hän astui sisemmäisiin suojiin, missä etenkin eräs
-piano, jolla par'aikaa soitettiin, suuressa määrin kiinnitti hänen
-huomiotansa.
-
-Mutta siinäpä hän unohtikin sen ajatuksen, jonka valtaamana hän oli
-sisään astunut.
-
-Tässä talossa oli kaksi tytärtä, hieman jäykkää jäseniltään, joilla
-oli pyöreähköt pääkköset ja suuret vaaleat hiuspatukat. He olivat
-hiljan saaneet opettajattaren, kalpean ja lihavahkon, jonka kaula
-oli paljaampi ja hiat avonaisemmat, kuin mitä Magnhild vielä oli
-nähnyt. Hänen puheestaan kuului kuin jos ääni ei olisi oikein
-puhtaana kurkusta kulkenut ja Magnhildin täytyi ehdottomasti pari
-kertaa rykäistä hänen asemestaan, vaikka tietysti siitä ei mitään
-apua ollut. Opettajatar kysyi Magnhildin nimeä ja osasiko hän lukea,
-ja sitä Magnhild osasi, sillä koko hänen sukunsa oli ollut hyvin
-luvunhaluista. Ja silloin opettajatar ehdotti, aina saman epäpuhtaan
-äänen siinä sivussa sorahtaessa, että hänen siis pitäisi yhtyä
-pikkutyttöjen kanssa samalle opinuralle kannustamaan heitä eteenpäin.
-Magnhild oli vuotta vanhempi kuin vanhin heistä.
-
-Rouva istui vieressä ja pisteli koruompelua. Nyt hän katsahtaen
-ylös Magnhildiin virkkoi: "Niin, halusta", ja siitä kallistui hän
-jälleen koruompelunsa yli. Hän oli keskikokoinen, ei ollut laiha,
-eikä lihava ja hänellä oli pieni pää ja vaaleat hiukset. Pappi, järeä
-ja raskas, tuli alas riisuttuaan yltään kauhtanan; hän poltteli ja
-sanoi huoneen lävitse astuessaan: "Tuolla näkyy tulevan kalakuorma",
-ja astui edelleen ulos. Nuorin tytöistä ryhtyi uudelleen soittamaan
-skaalojansa. Magnhild ei tiennyt, oliko hänen jälleen mentävä ulos
-keittiöön. Hän istui vielä halkolaatikolla uunin vieressä, tämä
-epätietoisuus kiusanansa, kun ihmiset kutsuttiin viereiseen suojaan
-aterialle. Kaikki panivat työkalunsa kokoon, ja pianon ääressä
-istunut pikkutyttö sulki sen. Mutta kun Magnhild oli yksinään ja
-kuuli veisten kalinan, alkoi hän itkeä, sillä hän ei ollut vielä sinä
-päivänä syönyt. Keskellä ateriaa tuli pappi ulos ruokahuoneesta;
-sillä sisällä oli päästy yksimielisyyteen siitä, että hän oli
-kenties ostanut liian vähän kalaa. Hän aukaisi akkunan ja huusi
-miestä odottamaan, kunnes he olisivat ruokineet. Hän kääntyi jälleen
-ruokahuoneeseen ja näki pikkutytön halkolaatikolla. "Oletko sinä
-nälissäsi?" kysyi hän. Tyttö ei vastannut. Pappi oli elänyt kylliksi
-kauan rahvaan kesken ymmärtääkseen, että hänen äänettömyytensä
-merkitsi myöntöä, ja niinpä hän otti tytön kädestä ja talutti hänet
-pöytään, jossa ääneti tehtiin tilaa hänelle. Jälkeen puolisten luisti
-hän kelkkamäkeä pikkutyttöjen kanssa, luki sitten yhdessä heidän
-kanssaan ja sai raamatunhistoriasta läksyn samalla kuin hekin, söi
-sitten heidän mukanaan välipalaa ja asuili taas mukana, kunnes tuli
-illallinen, jolloin hän aterioi toisten kanssa samassa pöydässä. Hän
-nukkui sen yön syömäsuojan rahilla ja työskenteli seuraavan päivän
-yhdessä papin tytärten kanssa.
-
-Hänellä oli ainoastaan ne vaatteet, joihin hän oli pukeutunut; mutta
-opettajatar ompeli jonkun vanhan hameen uudestaan hänelle; hän
-sai myös omakseen vanhan paidan toiselta pikku-neitoselta ja hän
-astua tellusteli rouvan kengissä. Rahi, jonka lotjassa hän vietti
-öitänsä, siirrettiin ruokahuoneesta, silloin kun tämä jätettiin
-asunnoksi parille suutarille, joiden nyt oli "neulottava talo
-kuntoon." Se asetettiin keittiöön, mutta oli siellä tiellä; sitten
-palvelusneitojen suojaan, mutta ovi osui aina lyömään siihen, ja näin
-se siirtyi ylös lastenkammioon. Näinpä siis tapahtui että Magnhild
-joutui järjestään syömään, työskentelemään ja nukkumaan yhdessä papin
-tytärten kanssa; ja kun hänelle ei koskaan tullut ommeltua omia
-vaatteita, joutui hän käymään puettuna heidän vaatteihinsa.
-
-Yhtä odottamatta hän joutui soittelemaan. Keksittiin näet, että
-hänessä piili runsaammin soiton lahjoja ja taipumuksia kuin
-tyttärissä; niin täytyi hänen siis itse oppia voidakseen auttaa heitä
-oppimaan.
-
-Itse puolestaan hän kasvoi pitkäksi ja sai kauniin lauluäänen.
-Opettajatar opasteli häntä, mutta etupäässä laulamaan nuottien
-mukaan, alunpitäen vain siitä syystä, että opettajatar ylipäänsä
-etusijassa noudatti konemaisuutta, myöhemmin sen ohessa siksi että
-heitä heidän yksinäisyydessään siellä ylämaissa alkoi huvittaa se
-että hän kykeni kehittäytymään erinomaiseen taituruuteen laulamaan
-suoraan nuottilehdestä. Kirkkoherra saattoi loikoa sohvalla (tämä oli
-hänen mieliasentonsa) ja nauraa ääneensä, milloin Magnhild niinkuin
-orava puussa lauloi ylös- ja alaspäin kaikellaiset harjoitelmat
-järjestänsä. Siitä koitui Magnhildille se seuraus, että hän sai
-oppia lisää -- ei soitantoa, kuten ehkä olisi odottanut, -- vaan
-juurikopankudontaa!
-
-Siihen aikaan syttyi näet kiihkeän kuumeen tavoin ihmisissä se
-usko, että näppäryyttä käsitöissä olisi levitettävä rahvaan
-keskuuteen ja opettajia sitä varten toimitettiin myöskin puheemme
-alaisiin seutuihin. Magnhild valittiin ensi oppilaaksi; hän
-oli varmaan sormistaan sukevin. -- Vasunkudonnan jälkeen tuli
-kaksinkertainen kehruurukki, sen jälkeen kankaan kudonta, semminkin
-enemmän taidetekoinen, sitten koruompelu j.n.e., j.n.e. Hän oppi
-tuon kaiken hyvin ripeästi, t.s. hän oppi innokkaasti niin kauan
-kuin oli perehdyttävä aineeseen; mutta pitemmälti häntä ei enää
-huvittanut kehittyä. Mutta kun hänen nyt oli opetettava muita, sekä
-täysikasvuisia että lapsia, varttui tavaksi että hänen kahdesti
-viikossa tuli tavata oppilaansa kansakoululla, jossa monta silloin
-oli koolla. Mikä kerran oli järjestynyt totutuksi tavaksi, sitä hän
-ei enempää ajatellut. Talo, jossa hänellä oli toimensa, antoi sen
-hänelle.
-
-Rouva suoritti säännöllisen kiertokulkunsa keittiössä, kellarissa
-ja navetassa, sitten hän pisteli koruompeluansa; koko talo oli
-kauttaaltaan koruin ommeltu. Hänen olisi uskonut itsensä olleen
-paksun hämähäkin, jonka pieni pyöreä pää kutoeli verkkojansa
-istuinten, pöytien, sänkyjen, rekien, vaunujen päällitse. Harvoin
-kuultiin hänen ääntänsä, harvoin häntä puhuteltiin.
-
-Kirkkoherra oli rouvaansa paljoa vanhempi. Hänen kasvonsa pistivät
-katsojan silmiin senpuolesta, että niissä oli niin niukalta nenää ja
-leukaa, niin vähän silmäin puolta, mutta niin paljon kaikkea muuta.
-Hän oli aikoinaan suorittanut laihan tutkinnon ja elättänyt itseään
-kotiopettajan toimella, kunnes hän vanhemmiten joutui naimisiin
-erään entisen kouluoppilaansa, sangen varakkaan neidin kanssa.
-Silloin hän alkoi hakea papinvirkoja, "ainoa ala millä hän konsanaan
-oli ilmaissut jäntevyyttä", kuten hänen oli tapansa puhua laskien
-pilaa itsestään. Kymmenen vuotta haettuaan hän saikin (vähän aikaa
-sitten) tämän pappispaikan, eikä hän juuri koskaan voinut toivoa
-saavansa parempaa. Hän loikoi mieluimmin sohvalla ja lueskeli, eniten
-romaaneja, mutta myöskin sanomalehtiä ja aikakauskirjoja.
-
-Opettajatar istui samassa tuolissa, jossa Magnhild oli nähnyt hänet
-ensi päivänä, kulki saman kierroksen kirkolle ja sieltä takaisin joka
-päivä, ja oli kellon lyömällä tehtävissään. Hän oli vähitellen käynyt
-ylenmäärin lihavaksi, piti yhä edelleen näkyvissä alastonta kaulaansa
-ja paljaita käsivarsiaan, toi yhä edelleen kuuluviin tuon hillityn,
-sorahtavan äänen kurkustaan, jota ei mikään liikutus vielä ollut
-saanut puhdistaa.
-
-Papintyttäristä varttui isot ja kömpelöt isänsä perään, ollen
-heillä pienet, pyöreät päät äitinsä mukaan. Magnhild ja he olivat
-ystävyksin, s.o. he nukkuivat samassa huoneessa, tekivät työtä,
-leikkivät ja ruokivat yhdessä. Siellä ei liikkunut ajatuksia niillä
-seuduin. Jos ne tulivat ulkoapäin, eivät ne missään tapauksessa
-ennättäneet kansliaa edemmäs. Kirkkoherra ei ilmaissut mieltänsä
-muille. Hän korkeintaan luki heille jonkun uuden tai vanhan romaanin,
-se tahtoo sanoa, milloin se oli hauska.
-
-Eräänä iltana he istuivat kokoontuneina pöydän ympärillä; kirkkoherra
-suostuttuaan heidän pyyntöihinsä luki heille par'aikaa ääneensä
-"Pickwick-klubin papereista."
-
-Silloin aukeni hitaasti keittiön ovi, ja sisään pisti iso kalju
-pää, siinä leveä tylppänenä ja hymyilevät kasvojen eleet. Sisään
-pistettiin hyvin väljässä housunlahkeessa lyhyt sääri, tämän
-jälkeen toinen käyrä ja sentakia vielä lyhyempi. Koko kuvio nilkkui
-kääntyessään tämän käyrän säären taipeessa ympäri lukitsemaan ovea.
-Hän esitti heille samassa takaosan samaa suurta päätä ynnä soukan
-hiusreunan sen alapuolella, nelitahkoisen selän, suhdattoman suuren
-takapuolen, jota vain puoleksi peitti pyöreä mekko. Taaskin hän
-teki ikäänkuin kumartavan käänteen heitä kohden ja tarjosi jälleen
-näkyviin hymyilevän naamansa tylppänenineen. Pikkutytöt kallistuivat
-syvään käsitöidensä yli; tukahutettu naurun tirske kuului yhden
-ompelupöydän luota, samallainen toisen. "Onko se satulaseppä?"
-kysyi pappi ja nousi seisoalle. "On niin", vastattiin, ja vieras
-nilkutti esiin ja tarjosi kouran, niin ylön suuren ja niin leveillä
-pyöreillä sormenpäillä varustetun, että papin ehdottomasti täytyi
-sitä katsella, kätellessään sitä. Kouraa tarjottiin edelleen
-kateltavaksi, ja kun vuoro tuli Magnhildille, rämähti tämä nauruun
-nähdessään kätensä katoavan tuohon kouraan. Toinen naurunräjähdys
-toisensa perästä kuului ja tukahutettiin. Kirkkoherra kiiruhti
-sanomaan, että he lukivat "Pickwick-klubia." -- "Aa-haa!" vastasi
-satulaseppä; "niin, se kyllä osaa naurattaa." -- "Oletteko lukenut
-sen?" kysäisi kirkkoherra. -- "Kyllä, niinä vuosina, jolloin olin
-Amerikassa, luin minä useimmat englantilaiset kirjailijat; ne ovat
-minulla kaikki tyynni koottuina kotonani", vastasi hän ja alkoi
-jutella niistä helppohintaisista kansanpainoksista, joita siellä voi
-tavata käsiinsä. Nuorten tyttöjen naurut eivät ole niinkään helposti
-hillittävissä; semmoinen oli taaskin räjähtämässä, vielä sittenkin
-kun satulaseppä oli saanut sytytetyn piipun hampaihinsa ja lukemista
-jatkettiin. Nythän he jo helposti saivat tekosyyn nauruunsa.
-Kirkkoherra hetken päästä väsyi ja tahtoi lopettaa, mutta satulaseppä
-tarjoutui lukemaan lisää ja lukikin todella. Hän luki kuivaan,
-tyyneen tapaan ja niin oudosti lausuen esiintyviä henkilöiden ja
-paikkain nimiä, että tekstin oma huumori vaikutti vastustamatta;
-itse kirkkoherra yhtyi nauruun, jota ei kukaan enää pidättänyt.
-Tytöt eivät tehneet itselleen selvää mitä he kukin nauroivat; vielä
-ylös tultuansa levolle mennäkseen, he naureskelivat, ja riisuessaan
-he kävelivät satulasepän tavoin, matkivat hänen tervehtimis- ja
-puhetapaansa, mainitsivat vieraat nimet hänen (englantilaisella)
-lausunnallaan; Magnhild oli näppärin jätkyttelemään; hän oli pannut
-huomioonsa enimmät seikat.
-
-Silloin hän oli viidentoista vuotias, käyden kuudettatoista vuottansa.
-
-Seuraavana päivänä viettivät he jokaisen pienenkin joutohetken
-ruokasalissa, joka ei enää ollut ruokalana, vaan työpajana.
-Satulaseppä jutteli monivuotisesta oleskelustaan Amerikassa sekä
-matkoiltaan Englannissa ja Saksassa; hän kertoili keskeyttämättä
-työtänsä ja aina sekotellen juttuihinsa pilapuhetta. Alituinen
-naureskelu kuulijatarten puolelta seurasi kertomuksen kulkua.
-He tuskin itsekään havaitsivat, miten he vähitellen lakkasivat
-nauramasta häntä ja sensijaan mieltyivät hänen juttujensa
-älykkyyteen; eivät he myöskään ennenkun myöhemmin huomanneet, mitä
-kaikkea he oppivat häneltä. Häntä kaivattiin siinä määrin, sittenkun
-hän vihdoin matkusti pois, että puheet hänestä täyttivät enemmän
-kuin puolet heidän yhdessäolostaan monta päivää perästäpäin eivätkä
-milloinkaan peräti lakanneet.
-
-Kaksi asiaa oli syvimmin vaikuttanut Magnhildiin. Ensinnäkin
-ne englantilaiset ja saksalaiset laulut, jotka hän oli heille
-laulanut. Magnhild ei ollut ymmärtänyt tekstiä, paitsi kenties
-paloittain; mutta miten sävelmät olivatkaan häntä viehättäneet! --
-Virsiä veisattaessa eräänä pyhäpäivänä olivat he vasta ensikerran
-huomanneet, että Skarliella oli kaunis ääni. Nyt hänen täytyi
-alituiseen laulaa. Nuo vieraat sävelmät, tänne liehuneina, ensin
-virittyään täyteläämmästä elämästä, vapaammista oloista, suuremmista
-vaikutelmista elivät Magnhildin mielessä kaiken kesää. Ne olivat ensi
-kuvat, jotka herättivät todellista kaipiota. Voipi myös sanoa, että
-hän nyt ensi kerran oikein oivalsi, mitä laulu on. Eräänä päivänä
-jälleen laulellessaan noita ijänikuisia skaaloja, alottaakseen
-siitä jälleen nuottien laulantoa hän tapasi itsensä tuntemasta
-tätä sävelitöntä laulua ikäänkuin siipien suhinaksi häkin seiniä
-vastaan, miten se alituisena turhana kaipiona liiteli ylös ja alas
-seiniä, ikkunoita, ovia vastaan -- niinpä vihdoin hämähäkin verkkoina
-laskeutui verhoamaan huonekaluja. Ainoastaan _hänen_ laulujansa
-saattoi hän kuulla väsymättä! Hänen niitä hyräillessään metsän värit
-liittyivät yhteen ainoaksi kuvaksi, ja sitä hän ei milloinkaan ennen
-ollut havainnut. Taajuus ja vahvuus puiden latvoissa ylhäällä ja
-puiden latvojen alla, ylös pitkin koko tunturiseinämää ikäänkuin
-tempasi hänet valtaansa; virran pauhina viehätti häntä salatenholla.
-
-Toinen mikä niin tenhoisasti oli vaikuttanut Magnhildiin ja tässä
-toimi mukana, oli Skarlien kertomus miten hän oli ontuvaksi joutunut.
-Hän oli Amerikassa nuorena miehenä pelastanut 12-vuotiaan pojan
-palavasta talosta; hän oli pojan kanssa kaatunut raunioksi raukeavan
-talon alle. Molemmat oli vedetty esiin raunioiden alta, Skarlie jalka
-murskana, mutta poika ehjänä ja terveenä. Nyt tuo oli yksi Amerikan
-etevimpiä miehiä. Hän oli pelastettava, "hän oli määrätty jotakin
-varten."
-
-Tämä muistutus --! Magnhildin oman sallimuksen ajatus oli tähän asti
-maannut piilossa kirkkotarhan talvipuvussa, talvihämärässä, itkussa
-ja korvia särkevässä kellojensoitossa; se oli ollut joinkin määrin
-hämärä. Nyt se siirtyi suuriin kaupunkeihin tuolle puolen valtamerta
-laivojen, palavien talojen, laulujen, suurten kohtaloiden vaiheille.
-Tästä ajasta alkaen hän uneksi siitä, mikä hänelle oli sallittuna,
-jonakin etäisenä ja suurena.
-
-
-
-
-III.
-
-
-Lopulla samaa kesää kaikki kolme tyttöä laskettiin ripille. Heille
-kaikille tämä tuli jonakin niin tiettynä, että se mikä antoi
-heille enimmän ajattelemista oli millaisen puvun he saisivat täksi
-juhlapäiväksi. Magnhild, joka ei vielä koskaan ollut pitänyt itseänsä
-varten leikattua ja neulottua pukua, ihmetteli saisiko hän nyt
-sellaisen. Ei. Pikkuneidit saivat silkkipuvut, hän sai uudestaan
-neulottuna vanhan mustan hameen, joka oli kutistunut liian pieneksi
-rouvalle.
-
-Se oli liian lyhyt sekä liivin että helmojen puolesta; mutta sitä hän
-itse tuskin huomasi. Hän sai pienen värillisen silkkihuivin kaulaansa
-opettajattarelta sekä hopeasoljen; hän lainasi rouvan arkisaalin,
-käsineet lainasi hänelle opettajatar.
-
-Hänen sisällinen valmistuksensa ei ollut ulkonaista suurempi.
-
-Päivä solui hauskasti ilman erikoista mielenliikutusta. Uskonnolliset
-mielialat olivat pappilassa, samoin kuin kai muutenkin seutukunnassa,
-tyyntä tottumustouhua. Itkusteltiin jonkun verran kirkossa,
-kirkkoherra tarjosi viiniä pöydässä ja esitti maljan, ja puhuttiin
-vähinsä siitä, mitä nyt Magnhildista tulisi. Viimeisestä oli
-sen verran jälkivaikutusta, että Magnhild kahvin jälkeen lähti
-ulos istumaan itsekseen. Hän tuijotti tuonne leveää hiekka- ja
-kiviraidetta kohti keskellä lehväpukuista tunturiseinämää, vihdoin
-mahtavaa metsikköä kohti keskellä lakeutta, sillä siellä oli hänen
-kotinsa ollut.
-
-Pikkuveikot ja siskot seisoivat hänen edessään, toiset valoisat
-kasvot toistensa vieressä. Tuli myös hänen äitinsä, jonka
-raskasmielinen katse tapaili hänen silmiään; uurteen suun pielessä
-näki hän jälleen. Emon lempeä ääni, kaunis virren veisuu valui
-hänen ympärillään. Oltiin juuri tänään kirkossa veisattu yksi niitä
-virsiä, joita hänen oli tapana laulaa. Isä istui jälleen rahin
-ääressä hopeatöineen, joissa hän oli taituri. Kirja tai sanomalehti
-oli levällään hänen vieressään, jonka lukemiseen hän vähä väliä
-syventyi tai käänsi lehden kun seisahtui työstään. Hänen pitkät,
-hienot kasvonsa kääntyivät toisinaan kamaria ja siellä olevia
-kohtaan. Vanhat isotvanhemmat istuivat tuvassa Magnhildin sivulla.
-Isoäiti hääri löytääkseen jonkun herkkupalan Magnhildille, samalla
-kuin toinen isovanhus kertoi hänelle jonkun seikkailun. Koira venyi
-pitkänään lieden ääressä, pörröisenä ja harmaana. Sen ulina oli
-viimeinen elävä ääni, minkä Magnhild oli kuullut takanaan, silloin
-kun hänet vietiin alas ylitse. Tuo harmaan kaamea päivä peitti taas
-koko lapsuuden kuvan yöhön, ukonjylinään ja kauhistukseen. Hän peitti
-katseensa ja hyrskähti itkuun.
-
-Satulasepän laulut tulivat tuuditellen -- kaihoa, epäselviä kuvia.
-Hänen puolittain ymmärrettyjä viisujansa ja jutelmiansa, joihin
-Magnhild usein otaksui perättömiä edellytyksiä, kulki kirjavana
-jonona ohitse ja väsyneenä päivän ajatuksista, liikutuksista ja
-ikävistä, -- tyhjänä, hylättynä vaipui hän nukuksiin.
-
-Illalla tuli Rönnaug, jonka he olivat tulleet tuntemaan ripille
-päästön valmistusaikana; hän palveli siellä läheisyydessä ja sai
-lomaa päivän johdosta. Hän toi muassaan joukon jutelmia seudun
-rakkausseikoista; pappilan vähätietoiset tytöt istuivat ihmettelevin
-silmin ja kuuntelivat. Hänen syynsä oli että nuorin sai repeämän
-uuteen silkkihamoseensa. Rönnaug vierittelihe alas mäkiä niin
-käsittämättömän rivakasti, että hänen täytyi toistaa temppunsa moneen
-kertaan ja sai papintyttären mukaansa.
-
-Sitten ilmestyi hän usein iltasin työn loputtua. Kaikkia ilahutti
-hänen hilpeä vallattomuutensa. Hän oli terve ja pyöreä kuin varsa;
-hänellä oli niukalti vaatteita pukeutuakseen, koska hän aina repeli
-niitä risoiksi, ja ääreti hommaa hänellä oli tukastansa, joka aina
-roikkui hänen silmillään, syystä että hän ei koskaan malttanut
-järjestää sitä kunnolleen ylös. Kun hän nauroi, ja sitä hän teki
-yhtenään, heitähti hän päänsä vähän takakenoon, niin että ihmiset
-halki hammassarjan, valkoisen kuin petoeläinten, näkivät syvälle
-hänen kurkkuunsa.
-
-Skarlie palasi syksyllä. Oli eroa sen vastaanoton välillä, minkä hän
-nyt sai osakseen ja edelliskertaisen. He seisoivat kaikki kolme hänen
-rekensä ympärillä, he kantoivat sisään hänen kapineensa, huolimatta
-hänen hymyilevistä vastusteluistaan, he nauroivat kun hän seisoi
-eteisessä ottaakseen turkit yltänsä.
-
-Loppumatta rakeili hänelle kyselmiä ensi kerran kun he istuivat
-hänen luonaan hänen työhuoneessaan; ne olivat talteen pantuja
-arveluita ja epäilyksiä sen johdosta mitä hän viimeksi oli kertonut
--- myöskin muuten niitä näitä pulmia, joita he uskoivat hänen
-pystyvän selvittämään. Harvoista seikoista niillä seuduin hänellä
-oli tavallinen mielipide, -- mutta hän puikahti tavallisesti
-pilapuheeseen, milloin häneltä jostakin haluttiin liian tarkkaa
-selontekoa. Ollessaan kahden Magnhildin kanssa saattoi hän lausua
-mielipiteensä jonkin verran vapaammin; alussa varovasti, mutta
-vähitellen rohkeammin.
-
-Magnhild ei ollut koskaan kritikoinut ketään ympäristössään; nyt
-nauroi hän pian Skarlien kanssa kirkkoherran viimeistä saarnaa tai
-hänen laiskaa, unteloa elämäänsä, myöskin rouvan hämähäkin-verkon
-kuteloa, sillä Skarlie kuvaili kaikkea tuota niin hupaisesti.
-Opettajattaren "lihavaa lepoa", vieläpä ystävätärtenkin "ymmyrkäisiä
-keltapäitä" saattoi hän naureskella, sillä pilapuhe millä Skarlie
-kuvasi, oli siksi yllättävän uutta; -- Magnhild ei huomannut, että
-tämä pilapuhe vähin erin löyhensi maan hänen ympäriltään.
-
-Maalla niin tavallinen ajanvietto syytellä nuorta neitoa
-rakastuneeksi kääntyi sillä välin jotenkin odottamatta Magnhildiä
-kohtaan; häntä nimitettiin "satulasepän vaimoksi", syystä että hän
-aina istuskeli tämän luona. Satulaseppä sai itsekin kuulla siitä
-ja kutsui silloin oitis itsekin häntä "vaimokseen", "pitkäksi
-vaimokseen", "valkoveri-vaimokseen", "omaksi vallan nuoreksi
-vaimokseen."
-
-Seuraavana kesänä papintyttäret muuttivat kaupunkiin kehittyäkseen
-pitemmälle. Opettajatar jäi "toistaiseksi" paikoilleen.
-
-Satulaseppä tuli taas syksyllä suorittamaan työnsä valmiiksi.
-Magnhild oleskeli nyt sen johdosta entistä enemmin kahden kesken
-hänen seurassaan. Satulaseppä oli rattoisampi kuin milloinkaan
-ennen. Eräs pilanlasku, jota hän usein uusiskeli, oli matkustelu
-maan ympäri "nuoren vaimonsa" kanssa. Heillä oli hirmuisen paljon
-seikkailuja matkallaan, ja paljon merkillistä he kokivat, jota hän
-kertoi asiallisesti ja jolla oli itsenäkemyksen arvo. Mutta kaikkein
-rattoisimmin noiden kahden matkustajan kuvat pistivät esiin -- mies
-nilkuttaen edellä matkalaukku kädessään ja nainen rientäen perässä
-sadetakki yllään ja sateenvarjo kädessään, poikki aution aron,
-pölypilvessä janoissaan ja sydämestään suuttuneena äijäänsä. Sitten
-he olivat lepäävinään miehen pikku talossa Örenissä, missä Magnhild
-teki mitä vain halusi ja varusti itselleen olonsa mukavasti kuin
-kuningatar.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Ei ole helppo kuvata minkä näköistä naamaa kirkkoherra esitti eräänä
-iltana, jolloin satulaseppä astui virastoon, istui häntä vastapäätä
-ja yleisen johdannon jälkeen kysyi: oliko kirkkoherralla mitään sitä
-vastaan, että Magnhild tulisi hänen vaimokseen? Kirkkoherra makasi
-sohvalla poltellen piippuaan, hän hukkasi piipun suustaan, käsi
-vaipui sen mukana, lihava naama veltostui taikinan tapaiseksi, josta
-silmät pistivät aatteettomina esiin kuin kaksi rusinaa -- kunnes
-hän yht'äkkiä rytkähti ja melkoinen joukko joustimia ja pontimia
-hänen allansa natisten ja pamahtaen notkahti; kirja, joka virui
-nurinpäin hänen polvellaan, luisti lattialle, satulaseppä otti sen
-hymyillen ylös ja selaili sitä. Kirkkoherra oli noussut seisoalle.
-"Mitä Magnhild siihen sanoo?" Satulaseppä katsahti hymyillen ylös:
-"Luonnollisesti en olisi kysynyt, ellei häntä voitaisi ajatella
-sopivaksi minun kanssani siitä asiasta." Pappi otti piipun suuhunsa
-ja höyrysi poispäin. Hän tyyntyi vähitellen jonkun verran, ja
-pysähtämättä kulkuaan lausui: "oikeastaan minä en tiedä mitä tuosta
-tytöstä on tuleva." Satulaseppä tuijotti taas ilmoihin kirjasta,
-jota hän selaili ja jonka hän nyt laski käsistään: "Onhan se enemmin
-jonkinlaista adoptionia eli omaksi-ottoa kuin avioliittoa. Magnhild
-voipi tuolla alhaalla minun luonani kehittyä miksi hän itse tahtoo."
-Kirkkoherra katseli miestä, puuhkaili ja meni -- ja puuhkaili. "Niin,
-olettehan te varakas mies?" -- "No, jollen varakaskaan, niin ainakin
-on minulla kyllin varoja mennäkseni naimisiin." Hän hymyili.
-
-Mutta tuossa naurussa oli jotakin joka ei oikein miellyttänyt
-kirkkoherraa. Ei häntä myöskään tyydyttänyt se välinpitämätön tapa,
-jolla toinen oli ottavinaan asian. Kaikkein vähimmin oli hänelle
-mieliksi joutua näin yllätetyksi. "Minun täytyy puhua asiasta vaimoni
-kanssa", sanoi hän ja puhisi. "Niin minun täytyy", lisäsi hän
-varmemmin; -- "ja Magnhildin kanssa", tuli jälestäpäin.
-
-"Luonnollisesti", sanoi toinen ja nousi seisoalleen.
-
-Tuokion perästä istui rouva siinä missä satulaseppä oli istunut. Hän
-lepuutti molempia käsiään avoimina sylissään ja tuijotti ylös ja alas
-höyryävää aviomiestään. "Niin, miten sinusta näyttää?" kysyi tämä
-jälleen ja seisahtui puolisonsa eteen. Hän ei saanut mitään vastausta
-ja meni jälleen. "Mies on liian vanha", sanoi papinrouva vihdoin. --
-"Ja varmaan perin ilkijuoninen", lisäsi kirkkoherra. Hän seisahtui
-rouvansa likelle ja kuiskasi: "Ei kukaan tiedä oikeastaan, mistä hän
-tulee tai miksi hän tahtoo olla juuri täällä. Hänhän voisi pitää
-suurta tehdasta suuressa kaupungissa. -- Varakas ja viekas lurjus!"
-
-Kirkkoherra ei käyttänyt jokapäiväisessä seurustelussaan hienointa
-kieltä.
-
-"Voi, että tyttö onkin antanut viekoitella itseään tähän!" kuiskasi
-rouva. -- "Viekoitella! juuri se sana: viekoitella!" toisti pappi ja
-näpsäytti sormillaan, "viekoitella!" Hän mennä höyrytti poispäin.
-
-"Minun on niin paha ollakseni hänen tähtensä!" virkkoi rouva, jolta
-vierähti muutamia kyyneliä. Tästä heltyi kirkkoherra. "Kuules,
-eukkoseni, meidän pitää puhua hänelle itselleen meidän kahden!" ja
-liikahti raskaasti paikalta.
-
-Hetken päästä seisoi Magnhild virastohuoneen oven sisäpuolella,
-oudoksuen mitä kummaa häneltä tahdottaisiin. Kirkkoherra alkoi: "Onko
-todella totta, että sinä, Magnhild, olet suostunut rupeamaan tuon
-satulaseppäroivion vaimoksi?" Kirkkoherra käytti usein tuommoista
-yhteisnimitystä "roivio" oikean nimen asemesta. Magnhild lensi
-niin punaiseksi kuin hän ei kai koskaan vielä ollut ollut. Tämän
-käsittivät molemmat myöntämiseksi. "Miksi sinä et tule meidän
-puheille sellaisista asioista?" kysyi pappi pahoillaan. "Tämä on
-niin kummallista sinulta, Magnhild", sanoi rouva ja itki. Magnhild
-suorastaan säikähtyi.
-
-"Tahdotko todella saada hänet?" kysyi kirkkoherra ja seisahtui
-ratkaisevasti tytön eteen. Eihän nyt Magnhild milloinkaan ollut
-tottunut tuttavallisuuteen. Näin siis tutkittuna hän ei nyt myöskään
-rohjennut ruveta suoraan kertomaan, miten asia alusta pitäen oli
-ollut leikintekoa; että hän sitten tosin oli aavistanut täyttä
-tottakin leikin takana, mutta että siihen aina uudestaan oli
-sekoitettu niin paljon pilanpitoa, ettei hän enää ollut pitemmältä
-piitannut sanoa vastaan. Kuinka voisi hän kirkkoherran seistessä
-hänen yläpuolellaan ruveta semmoista pitkää selitystä latelemaan? Ja
-näin hän sensijaan alkoi itkeä.
-
-No, -- eihän kirkkoherra tahtonut kiduttaa häntä. Tehty kuin tehty.
--- Hänen kävi vain Magnhildia sääliksi, ja niinpä hän sydämensä
-hyvyydessä tahtoi auttaa häntä laskemaan perusteita hänen valintansa
-pohjaksi. Olihan Skarlie, lausui hän, sangen varakas mies, ja hän,
-Magnhild ainoastaan köyhä tyttö, joka ei ainakaan siltä puolen nähden
-voinut odottaa parempaa avio-onnea. Vanha mies tosin oli, mutta oli
-itse sanonut katsovansa asiaa pikemmin adoptionin kuin naimakaupan
-kannalta; hän tahtoi tytön onnea.
-
-Mutta kaikkea tätä Magnhild ei sietänyt kuullakaan, ja näin hän
-juoksi ulos ovesta. Ulkona porstuassa hän tyrskähti itkemään
-ikäänkuin sydämestään murtuakseen; hänen täytyi itkuansa hillitäkseen
-rientää ylös ullakolle. Ja siellä ylhäällä hänen surunsa vähitellen
-selkeni jonkunlaiseen itsetajuntaan. Ei hän surrut sitä että
-satulaseppä tahtoi häntä omakseen, vaan sitä _etteivät_ kirkkoherra
-ja rouva tahtoneet häntä omakseen.
-
-_Niin_ oli _hän_ asian käsittänyt.
-
-Kun opettajatar sai tiedon asiasta, joutui hän suorastaan riitaan
-rouvan kanssa, joka ei osannut ymmärtää Magnhildia; sillä siihen
-opettajatar pystyi niin oivallisesti. Olihan tuo sukkela mies, oikein
-älykäs. Hän oli rikas, hauska, tosin hiukan ruma, -- mutta eihän
-sen seikan laita ollut niin arka ainakaan tuolla alhaalla Örenissä.
-(Hänen nimenomaiset sanansa.) Ja samaan sävyyn puheli hän myös
-Magnhildille, kun hän vihdoin onnistui saamaan tämän satuttaviinsa.
-Magnhild oli jo pilalle itkeytynyt ja hyrskähti uudelleen itkuun,
-mutta ei muuten virkkanut sanaakaan.
-
-Kirkkoherra lausui jokseenkin lyhyesti satulasepälle, että kun nyt
-kerran asian laita oli näin, olisi hänen parasta lähteä tiehensä.
-Satulaseppä itse halusi tätä; hän olikin nyt saanut, työnsä
-valmiiksi. Kuinka paljon hän koettikin päästä Magnhildin puheille, ei
-hän saanut edes nähdä tätä. Hänen täytyi siis matkustaa ilman häntä.
-
-Magnhild ei seuraavina päivinä näyttäytynyt arkisalissa eikä
-pöydässä. Ei kukaan etsinyt häntä puhutellakseen häntä. Opettajatar
-katsoi aivan luonnolliseksi, että hän kuitenkin niin vakavan asian
-takia tahtoi olla yksinään ja itsekseen.
-
-Eräänä päivänä heidät yllätettiin sillä, että posti toi kirjeen ja
-ison paketin Magnhildille. Kirje kuului:
-
-    'Saattaakseni hauskan pilanpitomme perille, rakas Magnhild, olen
-    matkustanut tänne alas. Taloni maalattiin kesällä ulkoa sekä
-    sisältä, pilanteko joka nyt näyttää miltei todelta, -- eikös
-    totta?
-
-    Sänkyjä, huonekaluja, sänkyvaatteita j.n.e. pidän kaupan,
-    niin että nyt voin ostaa niitä itseltäni. Kun ajattelen
-    tarkoitusperää, syntyy siitä hupaisin kauppa mitä milloinkaan
-    olen tehnyt.
-
-    Voitko muistaa, miten me nauroimme, silloin kun minä otin mittaa
-    sinusta oikein kerrankin todistaakseni, miten aivan liian lyhyt
-    sinun hameesi oli miehustasta, aivan liian väljä olkapäistä
-    ja liian kapea helmoista? Sattumalta kirjoitin muistiin sinun
-    mittasi, ja niiden mukaan neulotan nyt sinulle:
-
-    1 mustan silkkihameen (Lyonin taftia),
-
-    1 ruskean (Kashemiria),
-
-    1 sinisen (ohutta villa-kangasta).
-
-    Kuten aina olen sinulle sanonut, luulen sinisen pukevan sinua
-    parhaiten.
-
-    Nämä tavarat eivät heti ilman muuta ole valmiit; ne saapuvat
-    sentähden vasta sopivan tilaisuuden tultua.
-
-    Mutta, mitä kenties haluat, tilasin sähkösanomalla Bergenistä,
-    heti tänne alas saavuttuani; siellä on kaikki semmoinen valmisna
-    saatavissa. Odotettavasti saat ne samalla postissa, jossa tämän
-    kirjeen saat.
-
-    Kuten näet (ja vastedes saat nähdä) seuraa kaikenlaista
-    pilanpitoa naimisiin joutumisen mukana. Niinpä minä myös tänään
-    olen tehnyt testamenttini ja siinä määrännyt sinut perillisekseni.
-
-    Kunnioittavasti tervehtien kirkkoherraa ja hänen arvoisaa
-    perhettään, merkitsen nimekseni alamainen pilanpitäjäsi
-
-                                      _T. Skarlie_.'
-
-Magnhild oli paennut turvaan ullakolle mukanaan sekä kirje että
-iso paketti. Hän oli karannut käsiksi kirjeeseen ja lakkasi sitä
-lukemasta hämmentyneenä ja peloissaan, hän repäisi auki paketin
-ja löysi siitä useampia kertoja kaikkea sellaista mikä muodostaa
-naisen alusvaatetuksen. Hän nakkeli niitä joka puolelle, hehkuvan
-punastuneena, suutuksissaan ja hämillään. Hän istahti ja itki
-ääneensä.
-
-Nyt hän tunsi uskaltavansa puhua. Hän juoksi alas rouvan luo,
-heittäytyi tämän kaulaan, kuiski: "anteeksi!" pisti kirjeen hänelle
-käteen ja katosi. Rouva ei ymmärtänyt hänen sanaansa "anteeksi!",
-mutta kyllä sen että hän itki ja oli suuressa mielenliikutuksessa,
-otti kirjeen ja luki. Se näytti olevaa kummallinen muodoltaan; mutta
-sisällys tuntui hänestä sitä selvemmältä, sillä olihan se vanhemman,
-järkevän miehen huolenpitoa ja kaikin puolin kunnioitettavaa.
-Se miellytti vanhaa perheen äitiä ja hän meni sitä miehelleen
-näyttämään. Tämä havaitsi samaa; hän alkoi uskoa että tämän omituisen
-miehen kanssa täytyi Magnhildin tulla onnelliseksi. Rouva haki
-kaikkialta Magnhildia sanoakseen tälle, että he molemmin, sekä
-kirkkoherra että hän, huomasivat kirjeen lupaavan hyvää. Kerrottiin
-Magnhildin olevan ullakolla, jonka takia rouva otti vaatetta yllensä,
-koska oli kylmä, ja nousi sinne ylös. Hän tapasi opettajattaren,
-jonka hän otti mukaansa. He eivät nähneet Magnhildia, vaan tavarat,
-jotka romustivat heitettyinä pitkin permantoa, laatikoita ja
-kapsäkkejä. He kokoilivat ne yhteen, laskivat ne, tarkastivat niitä
-ja näkivät ne oivallisiksi. He ymmärsivät että sellainen lahja voi
-saattaa nuoren neidon hämilleen, mutta olihan antaja jo vanhempi
-mies, jolla oli lupa ottaa asia isällisesti. Tämän he sanoivat
-Magnhildille, kun vihdoin löysivät hänet. Ja hän -- ei uskaltanut
-enää olla tuttavallinen. Tämä johtui siitä, että rouva opettajattaren
-avustamana puhui, kuten he itse sanoivat, järkeä hänelle. Hänen ei
-tulisi olla ylpeä, vaan muistaa olevansa köyhä tyttö, jolla ei ollut
-sukulaisia eikä tulevaisuutta.
-
-Seuraavina päivinä kävi hän itsekseen salaista taistelua. Mutta
-häneltä puuttui siihen jäntevyyttä. Ja mistäpä hän olisikaan sitä
-saanut? Mihin hän turvautuisi, kun kirkkoherran herrasväki niin
-ilmeisesti oli väsynyt häneen?
-
-Vähän jälkeenpäin tuli laatikko sisältäen hänen pukujansa y.m.
-Magnhild antoi sen seista, mutta opettajatar, joka niin hyvin ymmärsi
-tämän kainouden, piti huolta siitä että se avattiin. Hän ja rouva
-ottivat ulos vaatekappaleen toisensa perästä, eikä aikaakaan, kun
-Magnhild jo seisoi verhottuna toiseen pukuun toisensa perästä ison
-kuvastimen ääressä salin etusuojamassa. Ovet olivat suljetut, rouva
-ja opettajatar kovin innoissaan. Vihdoin tuli musta silkkipuku,
-eikä Magnhild enää jäänyt väliäpitämättömäksi. Hän tunsi punastuvan
-mielihyvän nähdessään peilissä oman kuvansa hienon puvun puitteissa.
-Hän keksi ilmi oman itsensä pala palalta. Jos ne olivat kasvot, niin
-ei hän ennen kuin vasta tänään oikein ollut pannut merkille, että
-niiden kasvot, jotka hän nyt näki vieressään, valuivat yhteen, kun
-taas hänen kasvonsa -- -- Hän näki sen sillä itsetunnolla, minkä
-kaunis, hyvin istuva puku heti paikalla herättää.
-
-Tämä hänen oman itsensä kuva seisoi päiväkausin elävänä hänen
-edessään. Hän varoi hämmentämästä sitä katselemalla enään itseään
-peilissä. Taaskin keräysivät nuo vanhat unelmat, jotka pyrkivät meren
-taa jotakin vierasta ja suurta etsimään.
-
-Entäs naimaliitto? Sen työnsi hän tämmöisten tunnelmain vallitessa
-luotansa niinkuin laskuportaat, jotka vedetään maihin sittekun niitä
-on käytetty. Miten saattoi hän näin tehdä? -- Niin, kuinka monasti
-hän niinä vuosina, jotka seurasivat, seisahtuikaan ajattelemaan tätä
-asiaa? Mutta se jäi hänelle aina yhtä käsittämättömäksi.
-
-Häntä ei saatu taivutetuksi pukemaan yllensä yhtäkään noita uusia
-pukuja, sinä päivänä jolloin Skarlie oli tulossa, eikä myöskään
-lähtemään ulos häntä kohtaamaan; päinvastoin hän piiloutui
-näkyvistä. Myöhemmin ja ikäänkuin sattumoisin hän tuli näkyviin,
-johdonmukaisesti kohteli hän sekä naimiskauppaa että sulhasta
-jonakin, joka ei koskenut häntä.
-
-Skarlie oli pirteänä; sekä rouva että kirkkoherra koettivat näet
-korvata Magnhildin puuttuvaa kohteliaisuutta, ja hän myöstyi heidän
-ponnistuksiinsa oikein voittavalla tavalla. Opettajattaren mielestä
-hän oli suorastaan rakastettava.
-
-Magnhild istui toisena iltana ruokasalissa järjestellen muutamia
-kapineita, jotka kuuluivat käsityökouluun ja nyt piti toimitettaman
-tilaajille. Hän oli yksinään ja Skarlie tuli vaiti ja hymyillen,
-lukitsi vitkaan oven jälkeensä ja istuutui hänen viereensä. Tyttö
-tunsi satulasepän hajun, mutta ei katsahtanut ylös. Skarlie
-haasteli kauan yhdentekevistä asioista, niin että tyttö jälleen
-alkoi hengitellä tyynesti, uskalsipa vihdoin katsahtaakin häneen,
-joka istui siinä etukumarassa savutellen. Hän näki satulasepän
-kaljun pään, tuuheat kulmakarvat ja tylppänenän nykermän, sitten
-hänen suuret kouransa ja niiden niin omituiset kynnet, ne kun näet
-somanmuotoisina piilivät syvällä lihassa, joka taas kaikkialta,
-siis myös edestäpäin ympäröi ne vahvalla, pyöreällä kehyksellä.
-Etuisimmasta päästään ne olivat likaiset -- seikka, josta
-opettajatar, jolla itsellään oli kauniit kädet, oli varoittanut
-oppilaitaan ikäänkuin kuoleman synnistä. Magnhild katseli niitä
-punertavia, yksitellen törröttäviä ihokarvoja, jotka kauttaaltaan
-peittivät noita kouria. Mies oli hetken aikaa ollut ääneti, mutta
-ikäänkuin tuntien olevansa tarkastuksen alaisena, oikaisi hän
-itseään ja ojentaen hymysuin toisen karvanyrkkinsä neitoa kohti ja
-sanoen: "Niin vain, Magnhild!" laski hän sen kumppalinsa molempain
-käsien peitoksi. Neitoa tärisytti kauttaaltaan, ja heti jälestä
-istui hän ikäänkuin hervottomana. Hän ei kyennyt liikahtamaan,
-ei osannut ajatella muuta kuin että suuri merirapu oli tarttunut
-häneen. Miehen pää tuli lähemmäs, silmätkin olivat kuin hummerin,
-ne pistivät. Sitä Magnhild ei vielä koskaan ollut niissä nähnyt,
-hän karkasi pystyyn. Skarlie jäi istumaan. Magnhild ei katsonut
-taaksensa, vaan alkoi askaroida, siinä missä seisoi, järjestellen
-loppuosaa käsityötekeleitään. Ei hän siis jättänyt huonetta missään
-tapauksessa, hetkisen perästä _mies_ sen jätti.
-
-Opettajatar puki Magnhildin seuraavana päivänä; rouvakin oli mukana,
-hän sanoi sen häntä ilahuttavan. Magnhild antoi kaiken tapahtua
-liikkumatta, äännähtämättä, kyyneltä itkemättä.
-
-Samoin vierassuojassa. Hän istui liikahtamatta. Häneen oli tullut
-lisää jotakin uhman näköistä. Muutamia neitsyeitä ja torppareita
-istui ja seisoi keittiön ovella, ja tässä, joka oli raollaan, hän
-näki lastenpäitä.
-
-Lukkari pani virren soimaan, heti kun kirkkoherra tuli alas.
-
-Magnhild ei silmännyt sulhoansa. Pappi kosketti helliä soittimen
-kieliä, rouva itki, opettajatar samoin, mutta Magnhildin kylmyys
-vaikutti viluttavasti sekä edelliseen että molempiin jälkimäisiin.
-Puhe supistui lyhyeksi ja liikkui aivan yleisissä ajatuksissa.
-Jälestä tuli kuivia onnitteluja ja kiusallinen äänettömyys. Jopa
-satulaseppäkin oli hukannut hymynsä. Tuli kuin vapauttavana tieto,
-että päivällinen oli valmis.
-
-Päivällispöydässä tahtoi kirkkoherra esittää maljan ja aloitti:
-"Rakas Magnhild, minä toivon, ettei sinulla ole mitään meitä vastaan
--- --", pitemmälle hän ei päässyt, sillä tässä tyrskähti Magnhild
-niin rajuun itkuun, että se vähitellen tempasi mukaansa rouvan,
-opettajattaren, vieläpä kirkkoherrankin ja tuokioksi seisahtui
-kaikki. Kirkkoherra yksin kykeni vasta vihdoin lisäämään lauseen:
-"Muista meitä!" Mutta siinä syntyi taas sama sydäntä särkevä itku,
-niin ettei mitään maljaa tullut juotua. Mitä tuo nyt oikeastaan oli,
-se ei selvennyt kellekkään heistä, paitsi ehkä sulhaselle, joka jäi
-olemaan vaiti.
-
-Jälkiruoan aikana tuli yksi neitsyeistä sisään ja kuiskasi muutaman
-sanan morsiamelle. Siellä oli Rönnaug, joka tahtoi jättää hänet
-hyvästi. Hän oli odottanut siitä asti kuin he menivät pöytään, eikä
-nyt voinut kauempaa odottaa. Magnhild lähti ulos. Rönnaug seisoi
-ulkona porstuan portailla, perin viluisena, hän ei sanonut tahtovansa
-olla sisällä tiellä. Hän katseli morsiamen pukua ja huomasi sen
-ylenmäärin hienoksi, hän veti lapasen toisesta kädestään ja pyyhkäisi
-siihen kätensä takapuolta. "Niin kyllä hän on rikas", sanoi
-Rönnaug, "mutta vaikka olisivat antaneet minulle hopeaisen hameen,
-en sittekään tahtoisi", ja hän lisäsi jotakin, jota ei sovi tässä
-kertoa, josta Magnhild hehkuvin poskin antoi hänelle kunnollisen
-korvatillikan. Kaulahuivi tosin lievensi sitä jonkun määrin, mutta
-kyllä se oli erittäin hyvin tarkoitettu.
-
-Magnhild tuli jälleen sisään ja istahti, mutta ei paikalleen yljän
-viereen, vaan lavitsalle akkunan ääreen. Hän ei sanonut tahtovansa
-syödä enää. Ei auttanut, että häntä pyydettiin ainakin olemaan mukana
-kunnes muut olisivat valmiit. Hän ei sanonut jaksavansa.
-
-Lähtö seurasi pian kahvin jälkeen. Sattui väliin eräs tapahtuma, joka
-hillitsi liikutuksen millaiseksi tahansa tämä saattoikin sukeutua. Se
-oli se että ylkä -- ensi kiireessä hän näytti karvaiselta pedolta --
-tuli kantaen sisään turkiskappaa, karvoilla sisustettuja patinoita,
-karvatakkia ja lakkia, karvanahkakäsineitä ja puuhkaa. Koko
-kantamuksensa hän laski Magnhildin jalkain juureen ja sanoi kuivan
-vakavasti: "Lasken tämän sinun jalkojesi juureen!" Räjähdettiin
-nauruun, johon Magnhildinkin täytyi yhtyä. Kaikki kokoontuivat
-tavarain ympärille, jotka makasivat hujan hajan matolla, ja kaikki
-joutuivat ihmetyksiin. Oli selvä, ettei Magnhildillekään ollut
-vastenmielistä nähdä eteensä hajotettavan semmoista lahjaa juuri
-talvimatkan edellä, jota varten hän oli saanut luvan lainata
-koko joukon kapineita.
-
-Hiukan jälestäpäin seisoi hän verhottuna siniseen pukuunsa, ja
-sen verran lapsi tai nainen hän oli, että se hänestä tuntui
-hupaiselta. Välittömästi perään puettiin hänen yllensä uudet
-päällysvaatteet, verho verholta, yleisen mielenkiinnon vallitessa,
-joka nousi ylimmilleen silloin kun Magnhild talutettiin peilin
-ääreen katselemaan itseänsä. Hevonen oli ajettu porraspäihin, ja
-Skarlie saapui juuri, hänkin matkapuvussa, yllään koirannahkaturkit,
-päällyssaappaat ja säärystimet poronnahkaiset sekä litteä turkislakki
-päässään. Hän oli melkein yhtä paksu kuin pitkä, ja nostaakseen
-vireille hilpeyttä ontua nilkutti hän peilin puoleen, asettuen
-kuivan lystikkäästi Magnhildin kanssa vierekkäin. Kaikki nauroivat,
-jopa morsian itsekin -- vaietakseen kuitenkin kohta tuppisuuksi.
-Sama tuppisuisuus painoi vielä valtaansa hyvästijätön. Vasta heidän
-pappilan jätettyään pyrskähti nuorikko jälleen itkuun.
-
-Hän katseli lumipeittoista sorakumpua kotinsa kohdalla, mutta
-väsyneenä, ikäänkuin hänkin sisältä olisi ollut soran ja lumen
-peitossa.
-
-Sää oli kylmä. Laakso kapeni yhä ahtaammaksi, tie puikkelehti tiheän
-metsän lävitse. Yksinäinen tähti kimalsi.
-
-Skarlie oli piirtänyt kuvia lumeen ruoskallaan, nyt osotti hän sillä
-tähteä ja alkoi hyräillä, sitten laulella jotakin skottilaista
-laulua. Se seurasi niinkuin raskasmielinen lintu myötä toiselta lumen
-alla painuksissa huokaavalta hongalta toisen luo. Magnhild kysyi
-sen sisällystä, ja se soveltui hyvin rekiretkelle syvällä metsässä.
-Skarlie kertoili enemmän Skotlannista, sen historiasta, oleskelustaan
-siellä.
-
-Kerran aljettuaan jatkoi hän ja jutteli vähin erin niin rattoisia
-kaskuja, että Magnhildin, heidän astuessaan ulos reestä levähtämään,
-täytyi ihmetellä sitä että hän oli jaksanut nauraa ja että he olivat
-ajaneet melkein kaksi peninkulmaa.
-
-Skarlie auttoi Magnhildia ulos reestä ja sisälle majatalon suojiin,
-mutta lähti itse heti ulos antamaan apetta hevoselle.
-
-Sisällä istui ylhäinen nuori nainen avoimen tulisijan ääressä ja
-lämmittelihe. Ylt'ympäri raheilla viruivat hänen päällysvaatteensa
-ollen osittain niin hienoista kankaista ja turkiksista tehdyt, että
-Magnhildin uteliaana täytyi tunnustella niitä. Myöskin matkapuku,
-jota nainen piti yllään, teki, mitä kankaaseen ja kuosiin tulee,
-saman vaikutuksen kuin luonnonhistoriassa aivan toisesta maailman
-osasta ilmestynyt eläin. Hänen kasvoissaan kuvastui nuoruus ja
-surunsekainen leppeys. Hän oli valkeaverinen, silmät olivat hänellä
-hieman raukeat, nenä hienon kaareva. Hiuksetkin olivat omituiseen
-tapaan asetetut. Lattialla käveli nuori laihahko mies edes ja
-takaisin. Hänen päällyssaappaansa seisoivat tulisijan luona, itse
-asteli hän ympärillä keveissä sahvianikengissä, jotka oli sisustettu
-valkoisella nahalla. Sirosti ja keveästi hän sipsutteli.
-
-"Oletko sinä Skarlien nuori vaimo?" kysyi majatalon emäntä, eräs
-hieman vanhempi nainen, joka asetti tuolin takan ääreen Magnhildille.
-Ennenkuin Magnhild ennätti vastata, tuli Skarlie tuoden muutamia
-kapineita reestä. Hänen paljas päänsä, joka puoleksi nousi näkyviin
-kaiken pörröisen karvaympärystänsä sisältä, poronnahkakengät suurten
-laajain juurten lailla jatkuen lattialle vetivät herrasnaisen
-kummastelevat silmät puoleensa. -- "Onko tuo vaimosi?" toisti
-emäntä, kääntyen Skarlien puoleen. "Kyllä, se on vaimoni", sanoi
-toinen hilpeästi ja ontui edelleen. Nuori mies katseli Magnhildia,
-joka tunsi punastuvansa tuliseksi hänen katseensa alaisena. Tämä
-oli jotakin aivan uutta hänelle. Oliko se ilkkumista? Nyt jo
-herrasnainenkin katseli Magnhildia, emäntä pyysi tätä istumaan
-valkean loistoon, mutta hän jäi hämärään tuonnemmas rahille.
-
-Kello oli kai jo kymmenen, kun he saapuivat Öreniin; mutta kaikki
-kynttilät olivat sammutetut, jopa siitäkin talosta, jonka edustalle
-he seisahtuivat. Heränneenä kulkusten kalinasta tuli vanha eukko
-portin edustalle, avasi ja kurkisti ulos, meni sitten takaisin ja
-sytytti. Hän kohtasi Magnhildin porstuassa, valaisi hänelle ja
-sanoi viimein: "Ollos sinä tervetullut!" Inhakka satulasepän haju
-täytti eteisen, sillä työpaja ja myymälä olivat vasemmalla. Äikeä
-haju esti Magnhildia vastaamasta. He poikkesivat oikealle. Magnhild
-riisui kiireesti päällysvaatteet yltänsä, sillä hän tunsi itseään
-oksettavan. Tuskin oli hän riisuutunut valmiiksi, ennenkun hän
-luomatta katsetta ympärilleen tai sanomatta mitään akalle, joka
-seisoi katsellen häntä kynttilän liekin takaa, meni ja avasi erään
-oven, jonka hän kohta sisään astuessaan oli pannut huomioonsa. Hän
-valaisi ensin sisään ja astui heti perästä sinne. Hän sulki oven
-lukkoon peräänsä. Eukko kuuli että siellä sisällä alkoivat huonekalut
-kolista, ja meni ovelle. Siinä kuuli hän, että yhtä sängyistä
-alettiin vetää pitkälle. Heti tuli Magnhild jälleen ulos, kynttilä
-kädessään. Hänen kasvonsa punersivat valonloisteessa. Hän näytti
-lujalta. Eukolle hän sanoi, ettei hän tahtonut häneltä mitään.
-Satulaseppä tuli vasta kauan aikaa perästäpäin, sillä hän hoiteli
-hevosta, jonka hän oli matkaa varten lainannut. Kynttilä seisoi salin
-pöydällä. Ei ollut ketään ylhäällä.
-
-
-
-
-IV.
-
-
-Tuosta illasta oli kulunut kaksi vuotta ja kolmattakin kelpo kappale.
-
-Magnhild oli yhtä pitkältä perehtynyt uuteen totunnais-elämäänsä kuin
-vanhaan.
-
-Kirkkoherra oli käynyt häntä katsomassa kolme neljä kertaa vuodessa,
-maaten yötä työpajan yläpuolella olevassa suojassa, missä Skarlie
-muuten vietti yönsä, kotosalla ollessaan. Päivisin hän oleskeli
-kapteenin tai tullivirkailijan tai nimismiehen luona. Sitä
-nimitettiin papinajoksi, kun ne päivät tulivat.
-
-Silloin pelattiin shakkia päivisin ja korttia iltasin. Rouva ja
-neidit olivat myös pari kertaa käyneet alakerrassa tervehtimässä.
-Itse lastauspaikalla ei ollut sanottavasti ketään, jonka kanssa
-Magnhild seurusteli.
-
-Bergeniin olivat Skarlie ja hän tehneet matkan. Mitä sillä lienee
-tapahtunut tai jäänyt tapahtumatta -- vähät siitä, mutta sen perästä
-he eivät matkustaneet Bergeniin enempää kuin mihinkään muuallekaan.
-
-Skarlie oli enemmän matkoilla kuin kotona, hän harjoitteli
-rahakeinottelua. Käsityönsä hän melkein oli jättänyt sikseen,
-vaikka vielä pitikin myymälää. Magnhild itse oli jonkun aikaa
-seudulle tulonsa jälkeen, arvatenkin Skarlien välityksellä, saanut
-koulutoimikunnalta toimekseen ruveta erään käsityökoulun johtoon. Nyt
-hänellä oli joka päivä tunti tai kaksi isossa kansakoulussa, sitä
-paitsi antoi hän yksityisopetusta täysikasvuisille tytöille. Aika
-kului muuten käveltäissä, lauleltaissa ja hieman ommeltaissa, mutta
-lukua hän ei melkein ollenkaan harjoitellut. Se ikävystytti häntä.
-
-Rönnaug oli heti hänen jälkeensä saapunut Öreniin. Hän oli ottanut
-palveluspaikan likimmällä kyytiasemalla ansaitakseen nopeasti rahoja
-Amerikan piljettiä varten. Hän ei sanonut tahtovansa virua täällä
-enää minään hylkiönä.
-
-Magnhild otti huostaansa Rönnaugin rahat ja pelästyi siitä että ne
-niin nopeasti karttuivat. Sillä hänellä oli omat ajatuksensa siitä
-asiasta. Nyt oli piljetti ostettu, Magnhild jäisi tänne olemaan ypö
-yksinään.
-
-Nostihan se vireille monet ajatukset, että matka valtameren poikki
-tuota outoa ja ehkä suurtakin päämäärää kohti menestyisi toiselta
-niin helposti eikä toiselta ollenkaan.
-
-Aamulla tämän läpivalvotun yön jälkeen astui hän tavallisen
-kiertokävelynsä laivalaiturille nähdäkseen höyrylaivan tulevan.
-Hän näki tavallisen määrän kauppamatkailijoita astuvan maihin,
-tavallisen joukon kohvertteja kannettavan heidän peräänsä, mutta tänä
-päivänä näki hän sitä paitsi kalpean, pitkä- ja pehmeä-tukkaisen
-sekä suurisilmäisen miehen kulkevan ison laatikon ympärillä, jonka
-hän vihdoin vaivalla sai tavaravaunun päälle hinatuksi. "Varovasti!
-varovasti!" hoki hän yhtenään. Se oli varmaankin piano.
-
-Kurkistettuaan pikimmältään kouluun näki Magnhild saman kalpean
-miehen ja ison laatikon hänen takanaan seisovan talonsa oven
-edustalla. Yksi majatalon isännistä oli mukana. Skarliella oli salin
-ja makuusuojan yläpuolella olevat huoneet varattuina vuokrattaviksi
-matkustajille, kun majatalot sattuivat olemaan täysinä. Tämä
-matkustaja oli kivulloinen ja tahtoi mieluimmin asua yksin.
-
-Magnhild ei ollut ajatellut huonetta pitemmälti vuokrattavaksi
-ja siten ottaa liikaa huolta vastuulleen. Hän kävi epäröiväksi.
-Mies tuli nyt lähemmäs. Sellaisia silmiä ei Magnhild ollut vielä
-milloinkaan nähnyt, ei milloinkaan niin hienoja, niin sielukkaita
-kasvoja. Kerrassaan lumoovina nuo silmät kiehtoivat häntä. Oli
-ikäänkuin yht'aikaa kaksi ilmettä tuossa katseessa, sisätysten toinen
-toisensa takana. Hän ei kyennyt itse tarkemmin tutkimaan seikkaa,
-mutta se valtasi hänet siinä määrin, että hän pisti etusormen
-suuhunsa ja unohti vastata.
-
-Nyt vieraan kasvot vaihtoivat ilmettä, hän kävi tähystävän
-näköiseksi. Magnhild tunsi sen, havahti, punastui, vastasi ja lähti.
-_Mitä_ hän vastasi? Myönsikö vai kielsikö? Isäntä meni perästä.
-Vastaus oli siis myöntävä. Magnhildin täytyi ensin astua ylös
-katsomaan oliko kaikki kunnossa, sillä hän ei luottanut enää omaan
-säntillisyyteensä.
-
-Syntyi kauhea puuha, kun piano oli hommattava paikalleen ylös; aikaa
-otti myöskin sängyn ja sohvan siirrot j.n.e. Mutta kerran kaikki
-puuha kuitenkin loppui, kaikki hiljeni. Kalpea mies oli varmaankin
-väsynyt. Eikä aikaakaan, niin Magnhild ei enää kuullut yhtään
-askelta, yhtään kolinaa päänsä päältä.
-
-On erotusta sen hiljaisuuden välillä, joka on täynnä, ja sen, joka on
-tyhjä.
-
-Ei Magnhildkaan uskaltanut liikahtaa. Hän odotti ja kuunteli.
-Tulisiko piano soimaan? Olihan vieras säveltäjä, niin oli isäntä
-sanonut. Olipa hänkin mielestään lukenut tuon nimen sanomista.
-Millaiseltahan tuollaisen soitto kuuluisi? Täytyisihän siinä
-ikäänkuin ihmeitä tapahtua! Täytyihän kumminkin siitä helähtää
-jotakin hänen köyhään elämäänsä, joka siitä kajahtaisi. Hän
-tarvitsi mielestään jonkin mahtavan hengen ilmestystä itselleen.
-Hänen katseensa luisui kukkasten yli, jotka koristivat hänen
-ikkunoitaan ja joilla auringon säteet vilkkuivat. Silmät tähdättyinä
-"Kauppamatkueeseen erämaassa", joka riippui kehyksissä lasin alla
-oven pielessä ja joka nyt kerrassaan näytti hänestä niin eloisalta,
-niin somasti järjestetyltä ryhmiin ja henkilöihin nähden -- korvat
-herkkinä tajuamaan lintujen viserrystä naapurin puutarhassa ja
-harakkain säkätystä edempänä vainiolla, hän istui iloiten ja odotti.
-Halki ilon viilsi kysymys: "Tyytyyköhän Skarlie nyt siihen, mitä
-olet tehnyt? Uusi sohva voi saada vahinkoa, uusi sänky samoin
-pilaantua?... Mies on kivulloinen, ei kukaan saata tietää..."
-Magnhild nousi istualle, otti esiin kynän, mustetta, paperia ja
-kirjoitti Skarlielle ensi kerran eläessään. Toista tuntia hän
-ponnisteli ennenkuin kirje valmistui. Se kuului näin:
-
-    'Olen vuokrannut salin ja makuukamarin yläpuolella olevat
-    huoneet eräälle kivulloiselle herralle, joka soittaa pianoa.
-    Hintojen määrääminen jääköön sinun tehtäväksesi.
-
-    Olen antanut kantaa yhden uusista sohvista (jouhilla
-    täytöstetyn) sekä yhden joustavapohjaisista sängyistä sinne
-    ylös. Vuokralaisemme tahtoo asustaa pehmeästi. Ehkei se
-    ollut minulta oikein tehty.
-
-                                          _Magnhild_.'
-
-Hän oli pyyhkäissyt pois sanat: "Nyt saan kuulla soittoa."
-Päällekirjoitus oli tuottanut tukaluutta; hän jätti mitään
-käyttämättä. "Vaimosi" oli hän ensin kirjoittanut alle, mutta sitten
-pyyhkäissyt sen. -- Tämän muotoisena kirje kyhättiin puhtaaksi ja
-pantiin menemään; se helpotti hänen mieltänsä. Hän istui taas tyynnä
-alas odottamaan. Hän kuuli herran saavan päivällistä, hän söi silloin
-itsekin hiukan ja uinahti uneen. Eipä hän ollutkaan nukkunut juuri
-ollenkaan edellisenä yönä.
-
-Hän heräsi, -- vieras ei vielä soittanut; Magnhild nukkui jälleen ja
-näki unta, että jossain oli silta pingotettu tunturilta tunturille.
-Hän sanoi itsekseen että se oli Kölnin viereinen silta, josta
-suuri kivipainos-kuva riippui seinällä sänkykamarin kohdalla.
-Mutta nyt se kumminkin ulottui toisen korkean tunturin harjulta
-poikki syvän laakson toiselle, kohoten korkeana ristikkorakenteena
-ylös maasta. Kuta kauemmin hän sitä katseli, sitä vienommaksi
-ja värikkäämmäksi se sukeutui, sillä katso! se oli kutoutunut
-sateenkaaren säikeistä ja se seisoi säkenöiden ja läpikuultavana
-kuin kohtisuoraan tunturiselänteeltä selänteelle vedetty viiva.
-Mutta tämän poikki pingotettiin ristikkäin toinen silta, siitäpä
-molemmat heilumaan vitkallista, kaksijakoista tahtia, ja pian oli
-siitä laakso sädemerenä, missä kaikki värit välkkyivät ja heiluivat
-ristin rastin, siltoja vain ei enää näkynyt. Eipä tuntureitakaan enää
-ollut, vaan riutuvat värit yksinään täyttivät kaikki ajateltavissa
-olevat näköalat. Kuinka avarat ne olivat! kuinka kauas hän nyt pystyi
-näkemään? Hän hätääntyi äärettömyydessä ja heräsi... Hän kuuli
-soitettavan päänsä yläpuolella. Talon ulkopuolella seistiin paikka
-täynnä väkeä, joka hiljaa silmäili ylöspäin.
-
-Magnhild ei liikahtanut. Sävel virtasi täyteläänä, valoisa kauneus
-loisti hänen soitostaan. Magnhild istui kuunnellen, kunnes tunsi
-soiton virtana valavan päätänsä, käsiänsä, helmaansa. Tästä valui
-siunausta hänen pikkukodilleen, sen sisäinen kyynelmaailma loisti
-ikihelmien valossa. Hän työnsi tuolinsa syvemmälle nurkkaan. Mutta
-sielläkin, missä hän istui, tunsi hän olevansa kaikkihyvän Salliman
-nähtävissä, joka oli hänen kohtalonsa salannut. Taiteilija soitteli
-säveliään kuuluviin tiedosta, jota Magnhildilla ei ollut, mutta
-intohimoksi, joka samassa heräsi hänessä. Hän ojensi ulos kätensä,
-vetäisi ne kohta takaisin puoleensa ja hyrskähti itkuun.
-
-Kauan tämän ohi mentyä -- kun kansa jo oli hajonnut ja taiteilija
-vaiennut -- istui Magnhild vielä paikallaan. Elämällä oli tarkoitus,
-myös hänkin saisi astua sinne sisään rikasta ihanuutta nauttimaan.
-Niinkuin nyt lauloi hänessä, olisi kerran laulava hänen ympärillään!
-Riisuessaan yltänsä käytti hän siihen sekä salia että makuusuojaa
-jopa puolta tuntia tavallista runsaammin. Hän laskeutui makuulle,
-ensikerran tuntien omaavansa jotakin, jota varten kannatti nousta.
-Hän kuuli yläpuolellaan taiteilijan askeleet, jotka olivat
-köykäisemmät kuin muiden. Myöskin kosketteli hän huonekaluja vienon
-varovasti; hänen silmistään loisti hyväntahtoisuus, tämä loisto
-sekä sen takainen syvä, puoleensa vetävä ilme oli se, mitä Magnhild
-viimeiseksi selvään huomasi.
-
-Seurasi päiviä, joita on mahdoton kuvata. Magnhild kävi
-opetustunneillaan, mutta riensi niiltä kotia, jossa musiikki otti
-häntä vastaan, ja talon ympärillä kihisi kuuntelijoita. Hän tuskin
-ollenkaan enää jätti kotiansa. Joko oli taiteilija kotona ja
-Magnhild odotti hänen soittoansa, tai lähti edellinen kävelylle ja
-jälkimäinen odotti häntä kotiin palaavaksi. Magnhild punastui, kun
-hän käväisi tervehtimässä ja vetäytyi peremmäksi. Jos taiteilija
-tuli saliin pyytämään jotakin, tärähti Magnhild läpitsensä, kun
-edellisen jalat kuuluivat lähestyvän. Hän seisoi hämmentyneenä ja
-tuskin tajusi, mitä mies pyysi siinä seistessään. He olivat tuskin
-puhuneet keskenään kymmentä sanaa kymmeneen päivään, mutta nainen
-tiesi jo miehen pienimmätkin totunnaistavat, pienimmät erikoisseikat
-hänen puvussaan. Hän näki milloin tuo ruskea pehmyt tukka asui korvan
-takana tai oli vierähtänyt eteen päin, milloin hänen harmaa hattunsa
-ajelehti niskassa tai kohosi otsalle, milloin hän käytti käsineitä
-tai milloin oli käyttämättä, milloin hänellä oli hartiot käärittyinä
-villaroitiin, milloin ei. Entäs nainen itse? Kaksi uutta kesäpukua
-oli hän teettänyt itselleen, ja kävi vain puettuna toiseen. Uuden
-hatun oli hän ostanut.
-
-Hän luuli syntyneensä soitantoa varten -- mutta ei tuntenut ollenkaan
-halua minkään alun tekoon. Häntä tyydytti kyllin tuon toisen soitto
-ja läheisyys.
-
-Hän kehkeytyi päivä päivältä yhä runsaammin versovaan ajatusten
-silmikkoelämään. Se oli alkuaan valmistaunut hänen uneilu-elämästään,
-mutta musiikin ilmaa tunsi hän nyt kaipaavansa elääkseen. Hän ei
-älynnyt, että tuon miehen vieno olento, jota sairaus oli vielä
-enemmän henkevöittänyt, oli hänen elämässään jotakin uutta, kallista,
-ajatuksia elvyttävää. Siitä mielihyvästä, jota taiteilija vaikutti ja
-josta Magnhild punastui, siitä tämä kiitti ja kunnioitti yksin soiton
-säveliä.
-
-Koulussa sai hän yksityishenkilöä kohtaan mielenkiinnon, jommoista
-hän ei koskaan ennen ollut tuntenut, vieläpä merimiehen vaimonkin
-kanssa, joka siivosi hänen asuntoaan, antausi hän haasteluun. Hänen
-sielustaan revähti joka päivä rikki joku peittävä esiverho. Hän
-pehmeni niinkuin siirto-iässä oleva nainen, jota ikää hän ei koskaan
-ollut kokenut. Kirjoja, joita hän oli pappilassa lukenut tai kuullut
-luettavan, nousi jälleen uusina eloon hänelle. Nousi ilmi henkilöitä,
-joita hän ei silloin ollut nähnyt; ne saivat verta, väriä, eloa.
-Olipa tapauksia elämästä tai kirjoista, jotka aikoinaan olivat
-liukuneet ohi sumuna; nyt vasta sumu niistä haihtui ja hälveni ja
-äkkiä astui ilmi elokuvia. Magnhild heräsi, kuten itämainen impi,
-seraljiin suljettuna, jonakin päivänä herää lauluun akkunansa alta ja
-turbaanin väläykseen.
-
-
-
-
-V.
-
-
-Kun Magnhild eräänä aamuna hilpeänä ja hiljakseen hyräillen astui
-saliin mennäkseen avaamaan akkunaa kadulle päin, seisoi herrasnainen
-vastapäätä avoimessa akkunassa toisella puolen katua.
-
-Talo sitä ympäröivässä puutarhassa oli sangen matala, sen omisti eräs
-paikalta muuttanut virkamies; lehvästöä oli kutoutunut palmikoiksi
-akkunain ympärille riippuen nyt osittain näiden päällitse alas.
-Herrasnainen järjesteli par'aikaa lehtipalmikoita, jotka roikkuivat
-tiellä. Hänen oli päänsä ympäröity kutreilla, pikemmin mustilla
-kuin ruskeilla. Silmät loistivat, otsa oli matala, mutta leveä,
-kulmakarvat olivat sangen suorat, nenä samoin, mutta voimakas ja
-pyöreä, suu uhkea, kaula kohosi niin komeasti olkapäiden välistä,
-että Magnhildinkin täytyi se huomata. Avoimet puvunhihat olivat
-luisuneet takaisin ylös lehväpalmikoiden kanssa otellessa ja
-paljastivat käsivarret. Magnhild ei saanut silmiänsä hänestä
-irroitetuiksi. Kun nainen keksi Magnhildin, nyökkäsi hän ylitse tälle
-ja hymähti.
-
-Magnhild hämmentyi ja vetäysi takaperin.
-
-Samassa tuli eräs lapsi herrasnaisen luo, joka kallistui sen puoleen
-ja suuteli sitä. Lapsenkin päätä peittivät kutrit, vaikka vaaleat,
-kasvot eivät olleet äidin ja olivat kuitenkin äidin moiset. Väri
-se oli harhaanviepä, sillä lapsi oli vaaleanverinen. Lapsi kiipesi
-tuolille ja katsahti ulos. Äiti kävi taas käsiksi palmikoihin, mutta
-silmäili Magnhildiin päin. Kummallinen silmäys! Magnhild asetti
-päähänsä hatun, hänen oli mentävä kouluun, mutta tuo silmäys teki,
-että hän lähti ulos takatietä ja palasi samaa tietä tuntia myöhemmin.
-
-Herra soitteli. Magnhild seisoi hetkisen somassa puutarhassaan
-kuunnellen, mutta hänen täytyi mennä sisään nähdäkseen mitä
-tämä soittelu vaikutti kauniiseen rouvaan. Hän meni keittiöön
-ja sieltä saliin, mutta pysyi piilossa. Ei! ei mitään vierasta
-herrasnaista ollutkaan ikkunassa toisella puolen. Magnhild tunsi
-olonsa keventyneeksi ja astui esiin. Hänen piti siirrellä muutamia
-kukkaruukkuja auringon mukaan -- hänen tavallista työtänsä. Hän oli
-vähällä pudottaa kukkaruukun kadulle, sillä siinäpä vieras nainen
-pistikin päänsä sisään avoimesta ikkunasta. "Älä pelästy!" hymyili
-hän niin suostuttavalla anteeksipyynnön anomuksella, että se voitti
-kaiken ystävällisyyden tai rukouksen minkä Magnhild ennestään tunsi.
-"Saanhan minä tulla sisään teille vai kuinka?" Ja ennenkuin Magnhild
-ajatteli vastausta, oli hän jo tulossa. Toisessa tuokiossa hän seisoi
-korkeana ja kauniina Magnhildin edessä. Outo tuoksu leijaili hänen
-ympärillään, hänen astellessaan siellä sisällä jutellen milloin
-kivipainoskuvista seinillä, milloin laaksosta, tunturista tai
-kansasta. Äänen sointu, tuoksu, käyskely, silmät, jopa puvun kangas
-ja aistikkuus ja semminkin rohkea värien yhtymys tenhosi mielet.
-Siitä silmänräpäyksestä alkaen, jolloin hän huoneeseen astui, oli se
-hänen omansa, jos hän haisteli kukkaa ja sanoi siitä jotakin, tuli
-siitä kaksin verroin kukka -- se, mitä nämä silmät katselivat, sai
-juuri sen verran arvoa, minkä hän sille antoi.
-
-Yläkerrasta kuului askelia. Herrasnainen seisahtui, Magnhild
-punastui. Edellinen hymyili, Magnhild kiirehti sanomaan: "Se on
-eräs majakas... joka..." "Minä tiedän sen, hän otti minut eilen
-vastaan laiturilla." Magnhildin silmät lensivät suuriksi. Rouva tuli
-likemmäs: "Minun mieheni ja hän ovat oikein ystävykset keskenään."
-Rouva kääntyi hyräillen ja katseli makuukamarin seinän ja ikkunan
-välisessä nurkassa olevaa lyömäkelloa. "Onko kello täällä jo niin
-paljon?" Hän katsahti omaa kelloansa. "Meidän piti lähteä ulos k:lo
-yksitoista tänä päivänä. Te tulette kai mukaan, eikös niin? Näyttäkää
-meille kauniimmat kohdat metsässä kirkon takana ja siitä ylös vuoren
-kupeita pitkin!" Magnhild vastasi oitis myöntäen.
-
-"Kuulkaas tiedättekö mitä? Minä juoksen ylös hänen luokseen ja sanon,
-että te tulette mukaan, ja niin lähdemme heti paikalla!" Hän pusersi
-lievästi Magnhildin kättä, avasi oven ja juoksi portaita ylös herran
-luo. Magnhild jäi seisomaan paikalle -- aivan kelmeänä.
-
-Päätä pyörrytti, korvissa humisi, Magnhild kellahti. Eipä sentään
-romahtaen, ei vaan, kohta perästä oli niin tyhjää ja hiljaista. Pari
-narisevaa askelta ylhäältä eikä sen perästä mitään.
-
-Hän seisoi varmasti kauan niin. Tartuttiin oveen ja hän karkasi
-molemmin käsin kiinni sydämeensä. Siitä hän tahtoi paeta. Mutta
-tuo pienoinen valkokutrinen lapsenpää pistäysi ovesta sisään, sen
-silmät olivat niin raukeat ja vakavat. "Onko äiti täällä?" kysyi hän
-niin varovasti. "Hän on siellä ylhäällä", vastasi Magnhild, ja oman
-äänensä soidessa ja sanain sisällyksen kuullessaan tunsi hän itkun ja
-hänen täytyi kääntyä toisaalle. Lapsi oli vetänyt päänsä takaisin,
-sulkenut oven.
-
-Magnhild ei ehtinyt heti selventää itselleen, mitä oli tapahtunut,
-sillä lapsi tuli takaisin alas hänen luokseen: "Äiti tulee; minun
-piti käydä sinun luonasi. -- -- Miks sinä itket?" -- Mutta Magnhild
-ei itkenyt. Hän ei vastannut lapselle. "Nyt äiti tulee." Ja
-Magnhild kuulikin rouvan tulon portaista. Silloin hän meni sisään
-makuukamariin. Hän kuuli muutamia sanoja vaihdettavan salissa lapsen
-ja äidin välillä sekä sitten kauhukseen käytävän kiinni makuukamarin
-lukkoon. Rouva tuli sisään. Hänen silmissään ei näkynyt syyllisyyden
-vilaustakaan, vaan ne levittivät läpi huoneen onnea, lämpöä,
-avomielisyyttä. Mutta kohdatessaan Magnhildin silmiä, niissä vaihtui
-ilme, niin että toinen hämmentyi ja loi katseensa maahan.
-
-Rouva tuli aivan perille asti. Hän kietaisi kätensä Magnhildin
-vyötäisille, laski toisen hänen olkapäälleen. Magnhildin täytyi
-katsahtaa jälleen ylös ja hän kohtasi silloin tuskallisen hymyn. Se
-oli samalla niin hyvä, niin luja ja siksi niin houkutteleva, että
-hän salli tuon painaltaa itseään poveansa vastaan ja pian häntä
-suudeltiin -- ensin hiljaa, ikäänkuin hänen päällensä olisi vain
-hengitetty, samalla kuin tuo tuntematon, aina myötäseuraava tuoksu
-ympäröi heitä ja silkkipuku kahisi kuiskauksen tavoin -- sitten
-kiivaasti -- povi aaltoili häntä vastaan ja hengitystä vedettiin
-syvästi ikäänkuin hengenhädässä.
-
-Taaskin ääneti, ja sitten kuiskien: "Tule nyt!" Nainen kävi
-edellä, taluttaen Magnhildia kädestä. Olihan Magnhild vain lapsi
-kokemuksessa. Ristiriitaisin tuntein seisoi hän siinä somassa
-matalassa majassa, jossa vieras rouva asui, edessään avonaiset
-kohvertit ja vaatteita levitettyinä kahteen suojaan.
-
-Rouva haeskeli eräästä kohvertista ja tuli tuoden esiin valkoisen
-pitsihuivin. "Tämä sopii teille paremmin kuin se mikä teillä on
-yllänne, sillä se ei sovi teille ollenkaan", sanoi hän päästäen auki
-sen huivin ja sitoen päälle toisen ruususolmuun, ja Magnhild tunsi
-itse tämän sopivan hyvin punaista pukuverhoa vastaan. "Vaan kuinka
-te pidätte tukkaanne? Teidänhän kasvonne ovat soikeat -- ja sitten
-tuommoinen tukanasento? Ei --" ja ennenkuin Magnhild ehti tehdä
-vastarintaa, oli hänet painettu alas tuolille. "Nyt minä koetan
---!" Rouva alkoi päästää hajalle. Magnhild yritti sanoa jotakin
-vastaan tulipunaisena ja säikähtyneenä, mutta kohtasi lujan: "Ei
-suinkaan!" Tuntui ikäänkuin tahtoa säteilevän komean rouvan sanoista,
-käsivarsista, sormien päistä. Magnhildin tukkalaite hajotettiin,
-laskettiin irralle, järjestettiin, sidottiin sitten solmuksi niskaan,
-josta se muuten jäi valtoimena riippumaan. "Katsos nyt!" ja edessä
-pidettiin peiliä. Kaikesta tästä nuoren naisen hämmennys eneni siinä
-määrin, että hän tuskin enää tiesi ketä itse katseli peiliä hänen
-edessään pidettäessä. Komea rouva hänen edessään, tuoksu hänen
-ympärillään ja hänen polvensa vieressä lapsi, joka vakavin silmin
-katsellen sanoi: "Nyt sa olet kaunis!" -- ja herra ikkunassa, joka
-myös silmäili alaspäin ja hymyili -- Magnhild nousi seisaalle ja
-tahtoi paeta, mutta ainoastaan joutuakseen rouvan syleiltäväksi sekä
-peremmälle huoneeseen vedetyksi. "Älä ujostele! Me pidämme vielä
-hauskaa yhdessä", ja hänen ystävyytensä uhkui taas samaa sydämen
-hellyyttä, jonka vertaa Magnhild ei vielä koskaan ollut kokenut.
-"Juoskaa nyt toiselta puolen noutamaan hattuanne, niin saamme sitten
-mennä!"
-
-Magnhild meni. Hän oli tuskin vielä yksin, kun ahdistus, suru kuristi
-hänen sydäntään, ja vieras rouva seisoi hänen silmissään inhottavana,
-päälletunkevana, jopa hänen hyvyytensäkin vääntyneenä -- suhtamäärän
-puutteeksi -- Magnhild ei löytänyt sanaa oikein ilmaisemaan sitä mikä
-häntä vaivasi.
-
-"No, ettekö jo tule?" lausui rouva sädehtien ikkunasta sisään
-päässään hattu, jonka röytä oli kääritty ylöspäin ja josta heilui
-väikkyvä sulkatöyhtö. Heittäen taakseen hiuskutrinsa hän pujotti
-käsineet sormiinsa. "Ei tuo hattu sentään hullummin vaateta teitä.
-Tulkaa nyt!" -- Ja Magnhild tuli. Pienokainen suikelti heti hänen
-turviinsa. "Minä menen sinun mukanasi!" hän sanoi. Magnhild ei
-kuullut tätä, sillä hän kuuli vain portaissa asteltavan; Tanden,
-säveltäjän piti myös tuleman mukaan. "Sinun kätesi vapisee!" sanoi
-pikku tyttö. Pikainen katse rouvalta, josta Magnhild tunsi punan
-polttavan kaulaansa, poskiansa, ohimoitaan, -- vielä yksi katse
-Tandelta, joka nyt seisoi katuportailla ja ollen hieman hämillään
-tervehti. "Menemmekö ylös metsään?" kysyi pienokainen, joka piti
-häntä kiinni kädestä. "Kyllä", vastasi rouva; "eikös tästä käy
-oikotie poikki maiden, talon taitse?" -- "Kyllä." -- "No mennään
-sitte sitä."
-
-He astuivat jälleen huoneeseen ja ulos takatietä läpi puutarhan ja
-poikki niittyjen. Metsää kasvoi ylhäällä vasemmalla puolen kirkkoa
-peittäen alinta tunturinrinnettä. Magnhild ja lapsi astuivat edellä,
-rouva ja Tande tulivat perässä. "Mikä on nimesi?" kysyi pikku tyttö.
--- "Magnhild." -- "Sepä on mukavaa, sillä minun nimeni on Magda, ja
-se on melkein samaa kuin Magnhild." Kohta jälestä hän kysyi: "Oletko
-nähnyt isääni virkapuvussa?" Ei, sitä Magnhild ei ollut nähnyt. "Hän
-tulee pian tänne hänkin, ja silloin minä pyydän häntä pukeutumaan
-univormuun." Hän jäi juttelemaan isästään, jota hän tuntui rakastavan
-yli kaiken muun maailmassa. Toisia sanoja Magnhild kuuli, toisia ei
-kuullut. Takanatulijat haastelivat niin hiljaa, ettei hän voinut
-sanaakaan erottaa, vaikka he tulivatkin kohta kintereillä. Kerran
-vain hän äkkiä katsahtaessaan taakseen huomasi rouvan mielenilmeen
-huolestuneeksi, Tanden vakavaksi.
-
-He olivat metsässä. "Kah, tässähän meillä onkin heti mitä viehättävin
-paikka!" puhkesi rouva puhumaan, ja nyt hän sädehti uudelleen,
-ikäänkuin hänen mielentilansa ei koskaan olisi ollutkaan muuta kuin
-mitä riemastuneinta. "Tähän me majaudumme!" ja samassa istahti
-hän heikosti huudahtaen ja naurahtaen. Tande istausi vitkalleen
-ja vähän syrjemmäs, Magnhild ja pikku tyttö toisella puolella.
-Pienokainen juoksahti kohta taas ylös, sillä hänen äitinsä halusi
-kukkasia, sammalia, ruohoja ja heinänkorsia. Hän ryhtyi sitelemään
-kukkasvihkoja, eikä pienokainen lie nyt ensikertaa hänelle vihon
-aineksia poiminut, sillä hän tiesi kaikkien eri kukkasten nimet ja
-tuli aina ihastuksesta ilakoiden tavattuansa jotakin, mitä äiti ei
-ollut nähnyt, mutta minkä tyttö tiesi olevan tälle mieluisaa.
-
-Ajatuksia lausuttiin. Muutamia, ei kaikkia sieppasi kuuluviinsa
-Tande, joka oikoi ruohossa ja näytti tahtovan levähtää. Mutta siitä
-tuokiosta alkaen, jolloin he osuivat juttelemaan eräästä asiasta,
-joka oli sattunut juuri niinä päivinä, nim. että eräs miehensä
-hyljännyt vaimo sittemmin joutui rakastajansa hylkäämäksi, otti Tande
-vilkkaasti osaa keskusteluun soimaten ankarasti rakastajaa, jota taas
-rouva Bang puolusti: ei ollut muka hyvä toimia rakkauden perustalla,
-jota ei enää ollut olemassa. Mutta ainakin velvollisuuden perustalla,
-arveli Tande. Ah, velvollisuudenhan he jo olivat heittäneet hyvästi,
-vastasi rouva ja pisti kukkia koristeeksi Magdan hattuun. Keskustelun
-jatkuessa ilmeni aina tilapäisesti, että rouva seurusteli maan
-parhaissa piireissä, että hän oli laajalti matkustellut ja että
-hänellä varmaan oli varoja elää missä ja miten vain itse halusi. Ja
-kuitenkin istui hän vain täällä hiljakseen huolehtien Magnhildin,
-Tanden ja lapsensa parasta. Kaikille näistä mainituista oli hänellä
-lempeä sana varalla; jokaisen pikku lauseen hän otti talteen ja sai
-siitä kohta suetuksi jotakin, samoin kuin niistä ruohonkorsista,
-joita hän nyt pujotti yksitellen kukkakimppuunsa, jopa niin ettei ne
-sinne hukkuneet, vaan pääsivät näkyviin.
-
-Tanden kaidat, kalpeat kasvot ihmeen hienoine hymyineen ja pehmeine
-hiuksineen, jotka ikäänkuin hyväillen kietoivat kasvot kehiinsä,
-vilkastuivat vähitellen.
-
-Olihan tuo värikäs, lämmin nainen, jonka luona hän nyt istui, osa
-siitä maailmasta, jossa hän runoili ja eleli.
-
-Se paikka, missä he istuivat, oli koivujen ja haapojen ympäröimä.
-Mänty ei ollut vielä päässyt näitä kukistamaan, vaikka sen vesat jo
-törröttivät esiin. Niin kauan saivat myös kukat ja ruoho elää -- vaan
-ei kauemmin.
-
-
-
-
-VI.
-
-
-Magnhild heräsi toisena aamuna -- ei suloisiin muistelmiin, kuten
-joka päivä lähinnä ennen kuluneina viikkoina. Siinä mihin hänen
-oli noustava, oli jotakin, jota hän pelkäsi, paitsi että se vielä
-aiheutti tuskaa. Ja kuitenkin kaikitenkin se häntä viehätti -- mitä
-hän olisikaan tänään kokeva?
-
-Hän oli nukkunut kauan. Tultuaan saliin, näki hän rouva Bangin
-avoimessa akkunassa ja sai heti tervehdyksen ja päännyökkäyksen.
-Jotakin hattua kohotettiin näkyviin ja väikyteltiin. Vähän
-jälkeenpäin oli Magnhild niin kokonaan hänen herttaisen hyvyytensä,
-kauneutensa, elävyytensä lumeissa, että hän oli vähällä unohtaa mennä
-opetustunnilleen.
-
-Sopuisa suostumushuuto kohtasi häntä koulussa, kun hän tuli tukka
-uudessa asennossa, uusi hattu päässä ja valkoinen pitsikaulahinen
-punaisen puvun päällä! Magnhild oli itse pukunsa vuoksi hämmentynyt
-ja hämmentyi yhä lisää. Mutta se vilpitön hyväksyntä, joka
-moniäänisenä seurasi, lohdutti häntä pian ja hän lähti koulusta
-samalla tunteella kuin virkamies, joka on ylennyt asteen verran
-arvossa.
-
-Tänäkin päivänä oli kaunis ilma. Sentähden päätettiin tehdä huviretki
-jälkeen puolisten. Edellä puolenpäivää soitteli Tande. Akkunat olivat
-selkiselällään joka puolella, ja rouva Bang istui omassa ikkunassaan
-itkien. Kansaa kuleksi ohitse ja tuijotti, mutta rouva ei piitannut
-siitä.
-
-Tanden tänpäiväisessä soitossa oli jotakin niin intohimoisen
-hyrskyisää ja toisinaan niin tuskankirkuvaa, jommoista Magnhild
-ei vielä milloinkaan ollut kuullut. Ehkä soittaja itsekin tunsi
-siinä tahattomasti hairahtuneensa, sillä hän hillitsi itsensä
-äkkiä ja viritti eleille koko virrallisen valoisia, sätehikkäitä
-kuvia juoksemaan keskelle päivänpaistetta ja hyönteisten
-surinaa. Kastepisaroista kostea takasuvipäivä tarjosi näköalan,
-joka täydeltään tulvi hauskoja havaintoja. Kadunpöly, joka oli
-kuivamaisillaan, kimalteli tuhansin helmin, nurmella välkkyivät
-värit vihreinä, pelloilla keltaisen ja ruskean sävyyn. Metsässä
-värien loiste vivahteli yhtenään vaihdellen keltaiseen, punaiseen,
-ruskeaan ja vihreään. Mahtavan tunturin ylimmän huipun ilma ei vielä
-koskaan liene kyllemmälti ollut mehustettuna sinisellä. Tämä esiintyi
-väkevästi merenlahden ympäriltä kohoavain, kiiltäviksi kuluneiden
-kalliovuorten välkkyvän harmaan rinnalla. Soitto keskittyi, siinä
-värähti vielä tuskan tunne, mutta vain kaikuna tai särkyneenä
-pisaroiksi, jotka silloin tällöin solisivat uuden tunnelman
-aurinkovoimaan. Rouva Bang oli pannut päänsä käsivarren nojaan.
-Magnhild katseli hartioiden liikkeitä, itse hän vetäysi takaisinpäin.
-Häntä ei miellyttänyt moinen näytteillepano.
-
-Jälkeenpuolenpäivän kävelyllä täytyi Magnhildin taas astua edellä
-lapsen kanssa, molemmat muut tulivat perästä kuiskaten. He
-kokoontuivat nyt toiselle paikalle, vähän matkaa ylemmäs tunturille.
-Rouva Bang oli itkenyt. Tande oli ääneti, mutta näytti ehkä vielä
-tavallistaan henkisentyneemmältä.
-
-Keskustelu lähti tänään Norjan vuonomaisemasta, miten ne tunturit,
-jotka kaikkialta sulkevat, vaikuttavat mieleen painostavasti.
-Mainittiin kaikki kansan henkisen elämän esteet; sovinnaisuus,
-totunnaiselämä, ennen kaikkea totunnainen kristillisyys,
-ulkokullaisuus luistivat rataansa rattoisaa menoa, rakkauden
-oikeus esitettiin äärettömäksi -- -- "Kas nyt tuota, joka taas
-istuu etusormi suussaan!" naurahti rouva Bang. Magnhild säikähtyi
-sanomattomasti ja hilpeämieli nousi.
-
-Vähän myöhemmin Magnhild antoi Magdan pistää kukkia ja ruohoja
-tukkaansa. Hän laulaa hyräili, kuten oli tottunut siitä asti kun hän
-pappilassa nuottien mukaan lauleli. Tällä kertaa hänen säännötön
-laulunsa elpyi tavallista vilkkaampaan vauhtiin, kun ajatukset
-täyttivät sen kuten tuulet purjeen. Kuta korkeammalle hän nousi,
-sitä kovemmin hän lauloi, kunnes Magda sanoi: "Tuolla tulee äiti!"
-Magnhild vaikeni. Aivan oikein tulikin rouva Bang, ja vähän jälestä
-Tande: "Mutta, lapsi, laulathan sinä?" He olivat päivän kuluessa
-alkaneet sinutella toisiaan, s.o. rouva Bang sinutteli puolestaan,
-Magnhild ei saattanut tehdä samoin. -- "Sepä oli korkein ja kirkkain
-sopraano, mitä pitkään aikaan olen kuullut", sanoi Tande joka nyt
-hänkin tuli lähemmäs ja hehkui punasissaan siitä, että oli astunut
-nuo muutamat askeleet tavallista vinhemmin. Magnhild kavahti
-pystyyn, niin että kukat ja ruohot karisivat hänen päältään maahan
-ja samalla hän kävi tukkaansa poistaakseen kaikki millä Magda oli
-häntä somistellut, josta tyttö valitti surkeasti. Mutta Tanden sanat,
-ulkonäkö ja ne katseet, joita hän nyt Magnhildiin tähtäsi, sekottivat
-tämän, ja rouva Bang teki kiltisti siinä, että hän yritti ikäänkuin
-suojella Magnhildia.
-
-Hetken perästä he olivat menomatkalla kotiapäin -- ja mentiin suoraa
-päätä Tanden asuntoon koettelemaan Magnhildin ääntä.
-
-Rouva seisoi pidellen häntä kädestä. Magnhild osasi ihmeen tarkasti
-joka nuotin päähän ja laulaa lasketteli sävelikköjä, niin että Tanden
-täytyi pysähtyä ja katsoa ylös. Magnhildin täytyi silloin sanoa
-laulaneensa jo ennen.
-
-Hän tunsi vähitellen onnea, sillä häntä suosittiin -- siitä ei
-saattanut erehtyä. Ja kun piti koeteltaman pientä kaksiäänistä
-laulua, ja Magnhild osasi laulaa suorastaan lehdestä sopraanoa sekä
-samoin toisen ja kolmannen kera, syntyi siitä pian pikkupiirissä
-semmoinen ilo, että Magnhild siitä lämpeni ja toi näkyviin semmoisen
-kauneuden, jommoista hänellä ei vielä yhtenäkään elämänsä hetkenä
-ollut nähty.
-
-Rouva Bangilla oli hyvä alto-ääni. Se ei ollut niin kehittynyt,
-kuin se oli sympaattinen, se ei myöskään ollut voimakas, mutta sopi
-sentähden sitä paremmin soimaan Magnhildin äänen myötä, sillä jos
-tämä mahdollisesti olikin väkevämpi, ei hän koskaan ollut viljellyt
-sitä muuta kuin heikosti eikä nytkään tehnyt toisin.
-
-Mikäli he tutustuivat lauluihin, laajensi Tande säestävän
-sävelsoiton. Katu oli täynnä yleisöä. Mitään tämmöistä ei oltu
-koskaan kuultu tällä vähäpätöisellä paikalla. Epäilemättä liiteli
-siinä koko liuma uusia kuvitelmia heidän päittensä päällä. Varmaankin
-tänä iltana ajateltiin ja juteltiin hienommin kuin muulloin. Lapset
-kaiketi aavistivat vieraita maita. Sadella vihmoi; korkeat tunturit
-molemmin puolin laaksoa ja vuonon ympärillä seisoivat huiput
-verhottuina, mutta kohosivat mielikuvitukselle kahta korkeampina
-puolihämärästä. Metsän värivivahdukset, tyyni merenpinta, sateen
-pimentämänä, niityn raikas odelma, virran kova kohina eikä muuten
-yhtään häiritsevää ääntä. Jos sattuivat vaunut ajamaan ohitse,
-seisahtuivat ne.
-
-Yleisön hiljaisuus ulkona viritti tunnelmansa sisällä oleviin.
-
-Kun he vihdoin lopettivat, lausui Tande tahtovansa päivittäin tunnin
-ajan opettaa Magnhildia ääntänsä käyttämään, niin että tämä heidän
-lähdettyään oppisi omin päin harjoittelemaan pitemmälti. Muuten
-he pitkittäisivät yhdessä laulelua, sillä siitä karttuisi makua.
-Rouva Bang lisäsi, että siitä äänestä voitaisi saada jotain suurta
-syntymään.
-
-Tanden silmät seurasivat Magnhildiä ikäänkuin tähystäen, niin että
-tämä oli iloinen, kun pääsi lähtemään.
-
-Hän unohti jonkun nuottivihkojaan ja kääntyi ovesta sitä ottamaan.
-Tande seisoi ovessa ja hymyili kuiskaten: "kiitos tästä päivästä!"
-Magnhild kompastui siinä kynnykseen ja nolostuen oli hän vähällä
-myös horjahtaa ylimpään portaaseen. Hän saapui alas pahanpäiväisesti
-hämillään. Rouva Bang katsahti häneen, sillä hän seisoi siellä vielä
-odottaen saadakseen sanoa "hyvää yötä." Hän viivähti hiukan ennenkuin
-sen sanoi, ja silloin se oli viileää, hajamielistä. Mutta mentyään
-muutaman askelta kääntyi hän takaisin, ja nähdessään Magnhildin
-seisovan ihmeissään, palasi hän juosten ja painoi hänet kiihkeästi
-vasten poveaan.
-
-Hiljan oli ollut ilta, josta Magnhild oli ajatellut että se oli hänen
-elämänsä onnellisin. Mutta tämä --?
-
-Kun ylhäältä kuului askelten liikuntaa, vapisutti häntä valtavasti.
-Hän muisti soittajan suuren katseen, kun tämä kohotti silmänsä kesken
-soittoaan. Timantti hänen vasemmassa kädessään leikkasi välkkyviä
-pyörylöitä pianon pinnalle, sinisuoniset kädet -- esiin suljahtava
-pitkä tukka -- hienot, harmaat vaatteet, hänen tyyni olentonsa kaikki
-valuvan virran tavoin suli säveliin ja sopusointuihin ja hänen
-kuiskaukseensa "kiitos tästä päivästä!" -- Rouva Bangin puolella oli
-pimeä.
-
-Ennen keskiyötä Magnhild ei ollut vuoteessa eikä silloinkaan
-vielä nukkuakseen. Eipä säveltäjäkään tuolla ylähuoneessa vielä
-ollut unessa, päinvastoin juuri silloin hän rupesi soittamaan.
-Surunvoittoista, yksinkertaista laulua hän soitteli, ensin
-sopraanosoolona, sitten naiskuorona, sopusointu oli niin heleän
-puhdas. Ottamatta huomioonsa ajatuksensiirtoa, istui Magnhild tuolla
-mäen rinteellä tuona ripillepääsö-iltana ja katseli sinne kauas,
-jossa hänen kotinsa oli ollut. Kaikki pikkuveikot ja -siskot tulivat
-hänen ympärilleen. Taiteilija soitti aina samaa kappaletta eri
-tavoin, mutta aina loi se Magnhildin mieleen saman kuvan.
-
-Koulussa kohtasivat häntä seuraavana aamuna monet kysymykset
-eilis-illasta, oliko _hän_, Magnhild laulanut, _mitä_ he olivat
-laulaneet, olivatko molemmat muut laulaneet, tulisivatko vielä
-useammin laulamaan.
-
-Kysymykset täyttivät häntä ilolla: suuri salaisuus, _hänen_
-salaisuutensa piili siinä perinnä sisällä. Hän tunsi olevansa
-jäntevä. Niinkuin tänä päivänä, ei hän koskaan ennen ollut rientänyt
-kotia. Olihan hänen vielä samana aamupäivänä laulettava taiteilijan
-kanssa! --
-
-Ja niin tapahtuikin. Herra Tande lähetti sanan merimiehen vaimon
-mukana odottavansa Magnhildia klo 12. Hiukan aikaisemmin kuuli
-Magnhild vielä kerran tuon eilisen surunvoittoisen vienon kappaleen.
-
-Säveltäjä otti Magnhildin vastaan puhuttelematta häntä. Hän vain
-tervehti ja mennen suoraan pianon ääreen käänsi päätänsä ikäänkuin
-pyytääkseen vierasta tulemaan lähemmäs. Tämä lauloi sävelikköjä,
-toinen viitteillä oikaisi, yleensä katselematta häneen, koko tunti
-sujui tyynesti kuin mikäkin rauhainen toimitus; Magnhild oli siitä
-kiitollinen.
-
-Hän meni opettajansa luota ylitse rouva Bangin puolelle. Tämä istui
-tai paremmin oikoi pitkänään sohvalla avattu kirja polvellaan,
-mutta edessään Magda, jonka kanssa hän puheli. Hän oli vakava
-tai pikemmin suruissaan. Hän katsahti Magnhildiin, mutta puhui
-edelleen tytön kanssa, ikäänkuin ei kukaan olisi tullut sisään.
-Magnhild jäi seisomaan, peräti pettyneenä. Silloin rouva Bang
-työnsi lapsen luotaan ja katsahti jälleen ylös. "Tule lähemmäs!"
-sanoi hän väsyneesti ja teki kädellään liikahduksen, jota Magnhild
-ei ymmärtänyt. "Istu tuohon lavitsalle, tarkoitan!" Se tapahtui.
-"Sinä olet ollut hänen luonansa?" Rouvan sormet olivat laskeneet
-irralle Magnhildin hiukset: "Solmu ei ollut oikein sidottu" -- ja
-vähän jälkeenpäin taputtaen häntä: "Sinä olet suloinen lapsi." Rouva
-istautui ylös sohvaan, katsasti Magnhildia silmiin ja käänsi hänen
-päätänsä ylöspäin. "Olen päättänyt tehdä sinut somaksi, itseäni
-somemmaksi. Näetkös, mitä tänään olen ostanut?" Pöydällä Magnhildin
-takana oli pitkä kangaskäärö kesäpukua varten. "Se on sinua varten,
-se vaate on somistava sinua!" -- "Mutta, rouva Bang!?" -- "Älä sano
-mitään, ystäväni! Minä en ole onnellinen, jollen saa tehdä jotakin
-tämmöistä ja tässä on minulla lisäksi omat syyni." Hänen suuret
-ihmeelliset silmänsä ikäänkuin uiskelivat. "Kas niin nyt", sanoi hän
-ja nousi äkisti seisaalle. "Nyt syömme yhdessä päivällistä, mutta
-ensin pieni kävely, ja jälkeen puolisten pitkä kävely ja sitten
-laulua ja sitten suloinen lepo -- hän suosii semmoista! --"
-
-Mutta yhtä vähän pitkää kuin lyhyttäkään kävelyä syntyi, sillä sattui
-sade. Silloin rouva Bang heti kävi käsiksi Magnhildin kesäpukuun,
-jonka hän omien antamiensa mittojen mukaan sai siellä lähistössä
-neulotuksi.
-
-He lauloivat yhdessä, jopa enemmän kuin edellisenä päivänä.
-Sähkösanomalla tilattiin kaksiäänisiä lauluja. Pari päivää
-jälkeenpäin ne saapuivat. Seuraavina päivinä useimmat mitä tarkimmin
-läpikäytiin. Magnhildilla oli joka päivä määrätty tuntinsa. Tande
-meni sille noudattaen samaa afäärimaista hiljaisuutta kuin ensi
-päivänä. Magnhild rohkaisi mielensä.
-
-Ihmeellisiä päiviä nuo! Laulua ja uudelleen laulua ja yhdessä-oloa,
-enimmäkseen rouva Bangin luona, jossa he tuon tuostakin söivät sekä
-päivällistä että illallista. Toisena päivänä rouva mitä iloisimmalla
-tuulella, otellakseen taas seuraavana päivänä pahan päänsäryn
-poltteissa, jolloin hän, musta-puna-ruskearaitainen huivi kiedottuna
-päänsä ympäri turbaaniksi, istui tai makasi raukeasti uinaillen.
-
-Heidän istuessaan muutamana päivänä yhdessä ja Magdan seistessä
-akkunan pielessä, lausui pienoinen: "Sinun tykösi, Magnhild, menee
-muuan mies, joka ontuu." Magnhild nousi peräti punastuneena.
-
-"Mitä se on?" sanoi rouva Bang, joka päänsäryn poltteissa makasi
-sohvalla ja puheli kuiskaillen Tanden kanssa. "Aa, onko se --"
-Magnhild etsi hattuansa, löysi sen ja lähti. Hän kuuli avoimesta
-akkunasta lapsen puheen: "-- -- ontuva, ruma mies joka -- --"
-
-Skarlie teki sen vuoden työtä aavalla merenrannikolla. Siellä oli
-ulkomainen höyrylaiva joutunut haaksirikkoon, Skarlie ja pari
-miestä Bergenistä olivat ostaneet hylyn, sillä se voitiin korjata
-kulkukuntoon paljon vähemmällä rahankulungilla kuin alkuaan oli
-luultu. Olivatpa vielä erinomaisesti hyötyneet kaupasta. Skarlie
-johti puuveistäjän, maalarin sekä satulasepän työt aluksen
-korjauksessa. Nyt hän tuli kotia hakemaan lisää muonaa työmiehilleen.
-
-Astuessaan taloonsa joutui hän heti ihmetyksen valtaan, joka ei
-ollut vähäinen. Kaikki kunnossa! Ja huoneet täynnä sulotuoksua!
-Magnhild tuli -- sisään astui komea herrasnainen! Itse kasvot olivat
-muuttuneet. Ne olivat ikäänkuin avoimet, ja hiukset, vapaasti valuen
-kaulan ja hieman viettäväin olkapäiden yli loivat valonloisteen
-ohimoille ja koko vartalon ympärille. Hän jäi seisomaan kynnykselle
-käsi lukolla. Mies oli istautunut isoon tuoliin nurkassa, jossa hän
-pyyhki hikeä kaljulta päälaeltaan. Ensi kummastuksen ohi mentyä hän
-sanoi: "Hyvää päivää!" Ei mitään vastausta. Mutta Magnhild astui
-sisään ja sulki oven jälkeensä. "Kuinka hienoa työtä täällä on tehty!
-Onko se hyyryläisesi --?" Magnhild kipristi suutansa, pienensi
-silmiänsä ja katsoi kylmästi mieheen. Mutta tämä jatkoi sävyisämmin:
-"Hänkö se myös on sinulle uuden läningin neulonut?" Nyt Magnhild
-nauroi. "Kuinkas sinun nykyään käy?" kysyi hän hetkisen perästä.
-"Kyllähän ei sovi moittia, olen pian saanut asiani valmiiksi." Hän
-oli saanut olentoonsa vähän sen miehen leveilyä, joka hyötyisästi
-hoitaa asioitansa. "Täälläpä vasta lämmin lekottaa." sanoi hän.
-Aurinko oli juuri ikään paljastanut kasvonsa pitkällisen sateen
-jälkeen ja paahtoi niinkuin se osaakin syyskuun alulla. Skarlie
-oikaisi jalkansa niin pitkälle kuin käyrä sääri salli ja kallistautui
-taappäin samalla kun hänen valtavat kouransa jäivät riippumaan tuolin
-sivunojain ylitse alaspäin, niinkuin minkäkin merihirviön uimukset.
-
-"Sinä katselet minua?" sanoi hän hullunkurisimmalla eleellään.
-Magnhild kääntyi tutkivalla silmäyksellä akkunaan päin.
-
-Sali oli kohta täynnä sitä satulasepänhajua, joka seurasi Skarlieta.
-Magnhild olisi tahtonut avata akkunan, mutta malttoi mielensä ja
-peräytyi.
-
-"Missä vuokralaisesi on?" -- "Hän on tuolla toisella puolen." --
-"Asuuko sielläkin joku?" -- "Asuu eräs rouva Bang tyttärensä kanssa."
--- "Niidenkö kanssa siis sinä seurustelet?" -- "Niin!"
-
-Skarlie nousi seisaalle, riisui yltänsä takin, sitten liivin ja
-kaulahuivin. Hän pisti piipunpesänsä täyteen, sytytti sen palamaan ja
-istui jälleen, tällä kertaa nojaten toista käsivarttaan kyynäspäähän
-sekä poltellen. Hän silmäili naljakkaasti hymyillen aviopuolisoaan.
-"Vai tahdot sinä siis nyt ruveta hienoksi vallasnaiseksi, Magnhild?"
-Toinen ei vastannut. "Vai niin! Mun täytyy kai siis alkaa päällen
-tulla herrasveikariksi!" -- Magnhild käännähtyi ja katseli hymyillen
-häntä: rinta kasvaen mitä taajinta tummanpunaista karvaa oli
-paljaana, sillä paita oli auki, naama oli päivän paahtama ja pääkallo
-valkoisena. "Peijakas, kuinka tarkastatkin minua! -- Enhän kai tosin
-ole niin kaunis mies kuin vuokralaisesi, voinen ajatella?" "Tahdotko
-jotain syötävää?" kysyi Magnhild. -- "Minä söin jo laivassa." --
-"Entäs juotavaa?" Magnhild meni noutamaan pullon olutta ja asetti
-sen pöydälle ynnä lasin. Mies kaasi pullosta lasiin, joi ja katseli
-juodessaan poikki kadun. "Kas siinäpä saakelin vallasnainen! _Sekö_
-siis se rouva?" Magnhild lensi tulipunaiseksi, sillä hänkin näki
-rouvan seisovan akkunassa tuijottaen puolialastonta miestä.
-
-Hän pakeni sänkykamariin ja sieltä ulos puutarhaan, jonne vihdoin
-istautui.
-
-Hän oli kai istunut siellä muutaman minuutin, kun kuuli sänkykamarin
-ovessa kuljettavan, sitten keittiön ovessa ja kohta perästä miehensä
-aukaisevan oven puutarhaan: "Magnhild? -- Oikein, siellä se on!"
-Pikku Magdan vaaleakutrinen pää pujahti esiin, katsellen ympärilleen
-kaikkialle, kunnes keksi Magnhildin ja silloin vitkalleen kulki häntä
-kohden. Skarlie oli peräytynyt.
-
-"Minä kysyisin, etkö tulisi meille syömään?" -- "Tervehdi ja kiitä,
-en voi ma sitä nyt." Lapsi seisoi hiljaa tuumiskellen, kunnes
-kysäisi: "Mikset voi sitä? Tuonko miehen takia et voi?" -- "Niin!"
--- "Kuka hän on?" -- Magnhildin liikkui jo huulilla: "Se on minun --",
-mutta hän ei saanut sanaa sanotuksi, sen sijaan kääntyi hän
-toisaalle, salatakseen lapselta liikutustaan. Magda seisoi kauan
-ääneti, mutta vihdoin: "Miksi itket, Magnhild?" Tämä lausuttiin niin
-kauniisti; se soi kuin muistutellen koko siitä valoisasta maailmasta,
-joka nyt jälleen sulkeutui. Senjälkeen hän kuiskasi: "Älä kysele
-minulta enää, Magda pienoinen, vaan palaja kotiin tästä puutarhan
-portista, ja sano äidillesi etten minä enää voi tulla." Magda meni,
-katsahtaen vielä taakseen pari kertaa.
-
-Magnhild poisti silmistään kaikki kyynelten jäljet ja lähti
-kaupungille ostoksille, sillä hänen ruokasäiliönsä oli melkein
-tyhjänä.
-
-Kun hän kotiin tultuaan palasi salin kautta, istui Skarlie vielä
-tuolissaan, oli kaiketi hiukan nukahtanut; nyt hän haukotteli ja
-rupesi nysäänsä pistämään. -- "Olihan tuo herrasnainen tuollapuolen
-naimisissa, sanoit sa?" "Kyllä niin." -- "Onkos herra taiteilija
-myöskin nainut?" -- "En minä tiedä." -- "Minä näin heidän suutelevan
-toisiaan", sanoi Skarlie.
-
-Magnhild kalpeni, sitten punastui. "Sitä en minä milloinkaan ole
-nähnyt!" -- "Ei, ei, he eivät kyllä uskoneet minunkaan sitä näkevän",
-sanoi hän ja sytytti piippuaan. Magnhild olisi saattanut lyödä häntä.
-
-Magnhild meni keittiöön, mutta ei kuitenkaan voinut olla tulematta
-takaisin sisään. Skarlie virkoi: "Eipä ole kumma, että he suosivat
-sinua, sillä olethan siellä ollut asetettuna noin niinkuin esiliinan
-eli vartian virkaan." Magnhild tuli tuoden liinaa levitettäväksi
-pöydälle. Sen hän viskasi suoraan vasten miehensä nauravaa naamaa.
-Mutta Skarlie sieppasi sen lennosta kiinni ja nauroi vain rennommin,
-jopa niin että kyynelet helmeilivät silmistä, hän ei saanut hillittyä
-niitä.
-
-Magnhild oli rientänyt takaisin keittiöön ja seisoi voin, juuston ja
-maidon edessä, joita hänen oli kannettava sisään, seisoi ja itki.
-
-Ovi aukeni, Skarlie tuli liikaten. "Olen levittänyt pöydälle
-liinan", sanoi hän, olematta vieläkään vallan vapaa naurusta,
-"sillä se kai oli tuon tarkoitus?" -- ja nyt hän otti mitä oli
-esiin pantu, kappaleen toisensa perästä, ja kantoi sisään. Hän
-kysyi hyvänsävyisesti jotakin puuttuvaa, mitä lie ollut, ja sai
-myös vastauksen. Vähän jälkeenpäin nousi Magnhild itsekin ja asetti
-liedelle teevettä.
-
-Puolta tuntia myöhemmin istuivat he molemmin vastatusten varhaisessa
-illallispöydässä. Nyt ei sanaakaan vastapäätä olevista. Skarlie
-kertoi työstänsä höyrylaivalla, mutta seisahtui samassa äkkiä, sillä
-Tande alkoi soittaa. Musiikkia tajuamaan oli hänellä herkkä aisti.
-Levotonna, melkeinpä vihaisena tuo soitto alkoi, mutta kuinka pian se
-kirkastuikaan! Ja se päättyi tuohon pikku sävelmään, joka aina siirsi
-Magnhildin takaisin hänen vanhempainsa kotiin, kaikkien veljesten ja
-sisarten valoisat rakkaat päähyet hänen ympärillään. Skarlie nautti
-oikein silminnähtävästi ja soiton loputtua hän ylisti sitä mitä
-hartaimmin. Silloin Magnhild kertoi laulavansa Tanden johdolla, tämän
-mielestä hänellä oli ääntä. Hän ei päässyt pitemmälle, kun soitto
-alkoi taas. Sen jälleen loputtua, sanoi Skarlie: "Tiedätkös mitä,
-Magnhild? Salli sinä sen miehen antaa sinulle kaiken opetuksen minkä
-voit häneltä saada, sillä hän on suuri taituri -- ja muun kanssa
-eihän sinun ole mitään tekemistä!" Skarlie oli erinomaisen hyvällä
-jäällä, vielä silloin kun hän matkasta väsyneenä astui satulasepän
-työpajan yläpuoliseen suojaan ruvetakseen makuulle.
-
-Hän pisti piippuunsa tupakkaa ja otti englantilaisen kirjan ynnä
-kynttilän mukaansa.
-
-Magnhild tuuletti perinpohjin huoneita ukon perään, avaten kaikki
-ikkunat. Hän käyskeli kauan edestakaisin pimeässä, ennenkun laskeutui
-levolle.
-
-Ensi aamuna hän hiipi takatietä kouluun ja palasi samaa tietä kotia.
-
-Siellä, koulussa oli valloillaan suuri ilo erään tiedon johdosta,
-jonka Skarlie vast'ikään oli tuonut heille, että koko joukko
-käsityön tuotteita, joille hän oli sitoutunut hankkimaan ostajia
-kaupungeissa, oli saatu myydyksi tavattoman edullisesti. Skarlie oli
-kyllä kertonut hänellekin saman asian aamupuoliskon kuluessa, mutta
-hän oli ollut niin omien ajatustensa vallassa, että tuskin oli sitä
-huomannut. Tuskin se aine oli lopussa, kun joku tytöistä (se oli
-sillä tunnilla, jolloin molempia sekä täysikasvuisia että lapsia oli
-yhdessä) alkoi ihmetellä Magnhildin ulkomuotoa, että se oli ihan
-toisenlainen kuin edellisinä päivinä. He kysyivät silloin, puuttuiko
-häneltä jotakin. Eikä hänellä myöskään ollut sitä pukua, s.o. rouva
-Bangin, joka somisti häntä niin suuresti. Etenkin kyhmyniska Maiju
-ja pitkä, suurisilmäinen Lotta olivat äänekkäimmät sekä ilossa että
-kummastuksessa. Magnhild ei tuntenut olevansa oikein hyvillä mielin
-heidän seurassaan ja lähti varhain. Heti kotiin tultuaan hän sai
-ilmoituksen merimiehen vaimolta, että Tande odotti. Lyhyt ottelu --
-ja hän puki taas yllensä sen puvun, joka somisti häntä paraiten.
-Hänet otettiin vastaan samoin kuin eilen, toissapäivänä ja joka
-päivä, Tande tervehti keveästi kumartaen ja istuutuen pianon ääreen
-lyödä näpähytti alkusävelet. Hänen kartteliaisuudestaan erittäin tänä
-päivänä oli Magnhild hänelle niin kiitollinen, että hän, halutessaan
-palkita häntä siitä, ei löytänyt sopivaa keinoa millä sen tekisi.
-
-Tultuaan portaista alas näki hän Skarlien ja rouva Bangin seisovan
-juttelemassa rouvan portilla. He nauroivat molemmin. Magnhild
-puikahti kenenkään näkemättä sisään ja tarkasti heitä pitemmälti.
-
-Vilkasta eloa liikkui kumpaisenkin kasvoilla, siinä he kyllä olivat
-yhtäläiset, mutta siihen loppuikin kaikki yhtäläisyys, sillä niin
-rumalta Skarlie ei kumminkaan koskaan ollut näyttänyt kuin nyt
-rouva Bangin rinnalla. Kiiltonahkahattu, joka hänellä oli päässään,
-peitti päälliseksi vielä otsan, niin että koko kasvot saivat jotakin
-latistuneen näköistä, sillä otsa yksinään oli melkein kaiken muun
-kokoinen. Tässä silmänräpäyksessä vaivasi Magnhildia miehensä
-vastenmielisyys sormien perimpiin päihin asti.
-
-Rouva Bang oli pelkkää vireyttä, hänen ympärillään vilkkui ja
-välkkyi, joko hän nakkeli päätään, niin että hiuskiharat aallehtivat,
-tai vaihtoi jalkaa seuraten myötä ylävarrellaan, tai torjui luotaan
-jonkun ajatuksen toisella kädellään tai kuvasi toisen elävällä
-kädenkäänteellä.
-
-Ne nopeat, varmat silmäykset, joita he vaihtoivat keskenään,
-näyttivät katsojasta taistelun otteilta. Mies nauraen, viekkaana,
-vaimo leimahtaen taistelun halusta. Ottelu ei ottanut loppuakseen
--- siitäkö että he ehkä mieltyivät toisiinsa? tai taisteluun vai
-aineeseenko? Ellei Tande olisi tullut alas, olisivat he töin tuskin
-eronneet ennen päivällistä. Mutta silloin vaihdettiin tervehdykset,
-Skarlie tuli ontuen ja yhä edelleen hymyillen, ja molemmat muut
-astuivat rouva Bangin luo, joka nauroi ääneensä.
-
-"Saakelin rouva!" lausui Skarlie riemastuneena, "kylläpä hän osaa
-vääntää pään nurin miehenpuolelta!" Ja rapsien nysäänsä tyhjäksi
-lisäsi hän: "Ellei hän olisi niin kiltti, olisi hän saamarin riivattu
--- se nainen näkee kaikki!" Magnhild seisoi ja odotti lisää. Mies
-katsahti pari kertaa häneen, sillä välin kun hän täytti nysäänsä
-nahkakukkarostaan; hän näytti jotenkin siltä, joka ajattelee:
-"Sanonko ma sen vai enkö?" Magnhild tunsi tuon katseen ja meni. Mutta
-ehkä juuri tämä liikunto päästi kiusottelun halun voitolle. "Rouva
-oli tosiaan nähnyt, että yöllä loisti valkeaa työpajan päällisestä
-huoneesta. Mä ajattelin, että hän myöskin kysyisi, josko -- --"
-Magnhild oli jo keittiössä.
-
-Päivällisten aikana ajoivat vaunut esiin. Skarlie oli aikeissa
-matkustaa ylämaihin ostamaan lihaa työmiehilleen meren rannalla.
-
-Hänen matkalle lähdettyään tuli rouva Bang juosten poikki kadun.
-Kävi kuten aina: ei hän vielä ehtinyt hymyillen seista salissa,
-ennenkuin kaikki pahat ajatukset, joita Magnhild oli mielessään
-hautonut hänestä, häpeissään hiipivät tiehensä ja hän sanatonna
-rukoillen anteeksi taipui sen kiivauden alle, jolla rouva Bang nyt
-painoi häntä rintaansa vasten, suuteli häntä ja hyväillen laski hänen
-päänsä vasten olkapäätään -- tällä kertaa sanaakaan sanomatta. Mutta
-Magnhild suli myötätuntoon jokaisesta käden hivelystä, kuten ennen
-syleilystä ja suutelusta. Kun rouva Bang päästi hänet, lähtivät
-kumpikin omalle taholleen, Magnhild taittaen muutamia kuihtuneita
-oksia jostain kukasta ikkunalla.
-
-Silloin hän tunsi rouva Bangin lämpöisen hengityksen poskellaan ja
-kaulallaan. "Ystäväni", kuuluu hiljainen kuiskaus hänen korvaansa,
-"suloinen, puhdas ystäväiseni! Sinä talutat petoeläintä lapsenkäsin."
-
-Magnhild värisi kuullessaan nämä sanat, tuntiessaan tämän lämpöisen
-hengitelmän, joka valeli ne ikäänkuin loihtimalla. Rouva Bang näki
-kyyneliä vierähtävän Magnhildin kädelle: "Älä murehdi!" kuiskasi hän.
-"Laulussa omistat loihtusormuksen, jota voit kierahuttaa, milloin
-haluat pois! -- Älä itke!" Ja hän käänsi hänet ympäri itseänsä kohti.
-"Ehtoopäivällä on kaunis ilma, ehtoopäivällä liitymme taas yhteen
-metsässä ja salissa ja laulamme yhdessä ja nauramme yhdessä. Ah, ei
-meillä enää ole monta yhdessä-olo päivää!" Magnhildia pisti sydämeen,
-syksy oli lähellä -- ja niinpä hänen jälleen oli oltava yksin.
-
-
-
-
-VII.
-
-
-He seisoivat jälestä puolenpäivän ylhäällä pianon luona ja lauloivat,
-kun kuulivat Skarlien tulevan kotiin, alipuoliseen saliin. Mutta
-he eivät vaihtaneet tästä sanaakaan keskenään, jatkoivat vain. He
-lauloivat vihdoin kynttiläin ollessa viritettyinä, mutta avointen
-ikkunain takaa.
-
-Magnhildin tultua alas, oli Skarliekin avannut ikkunansa ja
-istui nurkkatuolissaan. Hän nousi ja sulki ikkunat, laski alas
-käärekaihtimet ja sytytti sill'aikaa kynttilät. Mutta vielä
-pimeässä alkoi hän kiitellä äsken kuulemaansa laulua ja varsinkin
-sen säestöä. Hän kiitteli myös Magnhildin ääntä samoin kuin rouva
-Bangin altoa, mutta palasi silloin aina Magnhildin sopraanoon: "Se
-on puhdas -- niinkuin itsekin olet, lapseni!" hän sanoi. Hän oli
-juuri silloin tulitikulla koskettanut kynttilän liekkiä, ja seisten
-tämän yläpuolella näytti melkein kauniilta. Niin hiljaiset ja vakavat
-olivat hänen älykkäät kasvonsa. Mutta eipä aikaakaan, kun jo toiset
-tuumat alkoivat niissä elehtiä. Muutos oli tulossa.
-
-"Sillä välin kuin te lauloitte, tuli rouva Bangin mies,
-insinöörikapteini tänne." Magnhild luuli miehensä pilaa puhuvan.
-Mutta Skarlie lisäsi. "Hän makasi tuolla akkunakomerossa ja
-kuunteli." Sitten Skarlie nauroi.
-
-Tästä Magnhild pelästyi niin kovin, ettei hän pitkään aikaan saanut
-unta silmiinsä sinä iltana. Ensi kerran katseli hän rouva Bangin
-suhdetta siltä puolen, että tämän mies oli ehkä vastenmielinen
-vaimolleen. Entä jos sitte nuo kaksi todella rakastivat toisiaan!
-Otaksu, että hän itse olisi siinä asemassa! -- Hän tunsi itsensä
-hehkuvan kuumaksi, sillä Tanden kuva seisoi paikalla hänen edessään.
-
-Heti aamulla herätessään hän ehdottomasti teroitti korvaansa
-kuullakseen, jokohan myrsky jo raivosi. Hän pukeutui ripeästi ja
-meni sisään, missä Skarlie jo hankkiutui matkalle. Osa kapineita,
-joita tällä piti olla mukanaan, ei ollut vielä saapunut; hänen täytyi
-lähteä mukanaan vain ne mitkä hänellä oli, ja muutaman päivän perästä
-palata noutamaan loppuja tavaroitaan. Hän sanoi ystävällisesti
-jäähyväiset.
-
-Magnhild saattoi häntä alas koululle asti. Tuskin oli hän sieltä
-palannut, kun näki punapartaisen ja vaaleatukkaisen miehen tulevan
-ulos rouva Bangin luota. Mies ohjasi Magdaa kädestä. Se oli varmaan
-Magdan isä; tytöllä oli hänen tukkansa karva ja jotakin hänen
-kasvonsa ilmettä, vaikk'ei muuten mitään hänen piirteitään tai
-muotoaan, mies oli kai siksi liian jykevä. He tulivat kadun poikki,
-astuivat sisään ja portaita ylös -- eihän sentään saattanut syntyä
-mitään kiistaa, kun lapsi oli mukana. Magnhild kuuli Tanden menevän
-ja pukeutuvan, ja hän kuuli äänekkään "Hyvää päivää, oletko _sinä_
-täällä!" lausuttuna Tanden puheella. Sitten ei mitään enempää, ovi
-suljettiin hiljaa. Magnhild oli niin peloissaan, että hän tarkkasi
-pienintäkin oudompaa ääntä ylhäältä päin. Mutta hän kuuli vain
-asteltavan, milloin yksin, milloin kaksittain, -- nyt avattiin ovi,
-hän kuuli ääniä, mutta ei mitään kiistaa. He tulivat alas kaikki
-kolme ja menivät ulos. Kadulla seisoi jo rouva Bang, säteillen
-puvussaan ja juhlahymy huulillaan. Tande tervehti häntä, hän ojensi
-tälle sydämellisesti kätensä. Kaikki neljä astuivat talon portin
-ohi ja puutarhatietä sisään, mennäkseen tavallista polkua niittyjen
-poikki metsään ja sieltä tunturille. Ensin astelivat he ryhmässä,
-vitkaan, sitten isä käveli lapsen kanssa, joka näytti tahtovan ohjata
-kulkuetta, heidän perässään rouva Bang ja Tande, hyvin hitaasti,
-hyvin tuttavallisesti; perinnä jäi paikalleen Magnhild, äärimmäisen
-hämmästyksen vallassa.
-
-Iltapäivällä tuli Magda isänsä kanssa yli Magnhildin puolelle. Herra
-myhäili Magnhildille ja pyysi anteeksi rohkeuttaan; tyttö pikkarainen
-tahtoi häntä vihdoin tulemaan tervehtimään ystävätärtänsä, sanoi hän.
-
-Herraa pyydettiin istumaan, mutta hän ei istunut heti. Hän katseli
-Magnhild rouvan kukkia, puhui niistä asiantuntemuksella, jommoista
-Magnhild ei ennen ollut kuullut, ja pyysi saada lähettää hänelle
-muutamia muita, joiden hoitotapaa hän selitti. "Pikku Magda ne
-oikeastaan lähettää", sanoi hän hymyillen kääntyessään Magnhildin
-puoleen. Tällä kertaa Magnhild tunsi, että herra arasti silmäili
-häntä.
-
-Hän katseli kuvatauluja seinillä, Kölnin siltaa, Niagaran
-vesiputousta, Washingtonin kaupungin valkoista taloa, kauppamatkuetta
-erämaassa ja Horace Vernetin Juditia, katseli muutamien outojen,
-monasti kömpelöiden, osittain vieraspukuisten miesten ja naisten
-valokuvia. "Teidän miehenne on varmaan matkustellut paljon?" sanoi
-hän, ja antoi katseensa liukua muotokuvista takaisin Juditiin,
-seisoessaan siinä pyyhkäisten partaansa.
-
-"Oletteko jo kauankin ollut naimisissa?" kysyi hän ja istautui.
-"Pian kolme vuotta", Magnhild punastui. -- "Sinun täytyy ottaa
-yllesi virkapukusi, niin että Magnhild saa nähdä sinut siinä", sanoi
-pienokainen, seisten pystyssä isänsä polvien välissä ja hypistellen
-milloin hänen paidannappejaan, milloin hänen partaansa. Isä hymähti.
-Pari piirrettä silmäin vieressä ja joku piirre suupielessä pääsivät
-hymähtäessä selvemmin ilmi ja todistivat murhetta. Ajatuksissaan
-taputteli hän pienokaisen päätä, tämä kallisti päänsä hänen rintansa
-nojaan niin tyynesti, niin turvallisesti.
-
-Herra heräsi haaveistaan luoden suuren, aran silmäyksen Magnhildiin,
-alkoi silittää partaansa ja lausui: "Täällä on hyvin kaunista,
-täällä." -- "Milloin Magnhild saa ne kukat, joista puhuit?"
-keskeytti tyttö. -- "Kohta tultuani takaisin kaupunkiin", sanoi
-isä ja hyväili häntä. -- "Isä rakentaa linnoja", selitti pienoinen
-eikä ylvästelemättä, "isä rakentelee kotonakin", hän lisäsi, "isä
-rakentelee yhtenään, ja nyt meillä kohoaa talon katolta tornit, ja
-huoneet ovat tulleet niin koreiksi -- sinun pitäisi nähdä ne!" Ja
-tyttönen ryhtyi kertomaan niistä Magnhildille, mitä hän muuten jo
-kyllä ennenkin oli tehnyt. Isä kuunteli häntä sillä hymyllä, joka ei
-mitään hymyä ollut. Ja ikäänkuin tästä päästäkseen lausui hän äkkiä:
-"Olimme kävelyllä edelläpuolisten, vähän matkaa ylhäällä vuorella"
--- pikku Magda selitti heti missä he olivat --, "ja sieltä --", hän
-aikoi kaiketi sanoa jotakin, mutta tämän ajatuksen ehti varmaan
-toinen ajatus ehkäistä kesken.
-
-Hän vaipui mietteihin. Silloin alkoi yläpuolella Tande soitella.
-Herra Bangin kasvot valvahtivat, niistä ilmeni suuri, arka silmäys;
-sitte painoi hän päänsä alas ja alkoi sivellä tytön hiuksia. "Tuo
-soittaa erinomaisen kauniisti", hän virkkoi ja nousi seisaalle.
-
-Seuraavana päivänä kapteini lähti matkaan. Hän tulisi mahdollisesti
-takaisin tapaamaan linnoituskenraalia, jonka kanssa hänen oli
-lähdettävä tarkastusmatkalle. Jälellejääneiden elämä solui vanhaan
-väyläänsä.
-
-Eräänä iltana ilmestyi Magnhild rouva Bangin luona silmiinpistävän
-retuisesti puettuna.
-
-Heti kun rouva tämän havaitsi, vilkaisi hän häneen ja suojeli itse
-hänen paluuretkeänsä. Magnhild oli niin häpeissään, että hän ei
-tahtonut mennä jälleen sisään. Ja kesken rouva Bangin hymyileviä
-lohdutussanoja, Magnhildin mieltä liikutti rouvan alituinen hyvyys,
-hänen hellä huolenpitonsa. Oli niin outoa kuulla Magnhildin puhuvan
-suunsa oikein puhtaaksi, että rouva syleili häntä ja kuiskasi; "Niin,
-lapsi, voitpa sanoa että minä olen hyvä sinulle, sillä sinä tapat
-minut!" Magnhild riuhtautui nopeasti irti; hän ei pyytänyt sanoilla
-mitään selitystä, sillä sitä tehdäkseen oli hän liian hämmästynyt,
-mutta silmät, kasvojen ilme, ryhti -- ovi oli avoinna, äkillisen
-hämmästyksen tilasta hän joutui hämilleen. Tande kääntyi sillä välin
-hyräillen Magdan puoleen, ikäänkuin hän ei olisi mitään huomannut
-ja alkoi leikkiä tyttösen kanssa. Sittemmin puheli hän Magnhildille
-tämän laulusta, jota hänen ei enää mitenkään pitäisi jättää kesken.
-Jos asiaa voitaisi järjestää niin, että Magnhild saisi asua
-kaupungissa (ja helpostihan sitä niin voitaisiin), niin hän sekä itse
-auttaisi häntä että hankkisi hänelle parempaa apua toisilta.
-
-Rouva Bang kuljeskeli edestakaisin, järjestellen illallista.
-Palvelustyttö tuli kantaen tarjotinta, jolla oli kermaa y.m., ja
-miten lie sattunutkaan, tuli rouva Bang sysänneeksi tarjotinta ihan
-noiden kahden edessä ja hänen yrityksensä estää astioiden kaatumista
-jäi onnistumatta siitä syystä että nuo muut eivät kyllin pian
-ehtineet apuun -- kaikki kierähti kumoon. Molempain naisten hameet
-tahrautuivat; Tande koetti heti nenäliinallaan pyyhkiä Magnhildin
-pukua puhtaaksi. "Te olette vähemmin huomaavainen minua kuin häntä
-kohtaan", nauroi rouva, joka oli paljon pahemmin tahrittu kuin
-Magnhild. Tande katsahti ylös: "Minä tunnenkin Teidät paremmin kuin
-hänet", vastasi hän ja pyyhki edelleen.
-
-Rouva Bang kalpeni harmaaksi. "Hannu!" huusi hän ja hyrskähti itkuun.
-Hän syöksähti viereiseen suojaan. Magnhild ymmärsi tätä yhtä vähän
-kuin edellistä kohtausta. Niin, kuluipa kuukausia, ennenkuin hän
-eräänä päivänä kulkiessaan yksinään maantiellä lumisohjossa, ja
-ajatustensa liitäessä tuhannen peninkulman päässä rouva Bangista ja
-koko tuosta kohtauksesta, yht'äkkiä pysähtyi: -- se ajatus minkä
-rouva Bang oli sanoihinsa salannut oli äkkiä selvinnyt hänelle.
-
-Tande oli noussut; sillä Magnhild oli peräytynyt ollakseen ottamatta
-häneltä enempää apua vastaan. Että _hänen_ pitäisi tehdä niin ja että
-Tanden nimi oli Hannu, oli ainoa mitä hän vielä ymmärsi. Tande käveli
-edestakaisin huoneessa. Hän oli kovin kalpea, senverran kuin Magnhild
-saattoi nähdä, sillä oli alkanut pimetä. Pitäisikö hänen mennä sisään
-rouva Bangin perään, tai ylimalkaan ollenkaan mennä? Magda oli
-keittiössä, vihdoin hän arveli paraaksi mennä tämän luo. Ja siellä
-auttoi hän tyttöä panemalla uutta marjahilloa muutamista tölkeistä
-lautasille. Keittiön viereisestä huoneesta kuuli hän pian hillittyä
-keskustelua ja nyyhkytystä. Kun Magda ja hän tulivat lautasineen
-saliin, ei siellä ollut Tandea. Illallinen viipyi niin kauan, että
-Magda nukahti ja Magnhild meni.
-
-Vähän jälestä kuuli hän Tanden tulevan. Seuraavana aamupäivänä lauloi
-hän Tanden johdolla, joka käyttäysi aivan kuin tavallisesti. Rouva
-Bangin hän iltapäivällä sattumalta kohtasi kadulla. Tämä teki pienen
-oikaisun Magnhildin vapaaharjoitelmiin, joita hän vähän aikaa ennen
-oli kuullut avoimesta akkunastaan, samalla kun hän hiukan korjasi
-Magnhildin hatun asentoa, joka ei ollut aivan säntillään.
-
-Skarlie tuli takaisin. Hän kertoi eräällä Bergenin matkalla saaneensa
-kapteini Bangin seurakseen.
-
-Eräs henkilö samalla laivalla, sanoi hän, tunsi rouva Bangin
-suhteen herra Tandeen ja oli ottanut sen puheiksi. Magnhild epäili
-pahasti itsekseen, että tuo "eräs" ei ollut kukaan muu kuin Skarlie
-itse, sillä tämän edellisen kotona käynnin jälkeen oli hän kuullut
-viittauksia samaan suhteeseen sekä Tanden huoneensiivoojalta,
-merimiehen vaimolta että parilta muiltakin.
-
-"Kapteini oli kiltti", kertoi Skarlie, "hän oli itse mielestään
-arvoton saamaan rakkautta niin rikkaalta hengeltä. Hän oli sentähden
-iloinen siitä että puolisonsa oli löytänyt vertaisensa." Magnhild
-virkkoi: "Sinä näytät tyytyväiseltä; minun mielestäni sinä olet vielä
-likaisempi kuin se, mitä sinä -- -- ." Magnhild oli juuri menossa
-rouva Bangin puolelle ja menikin huolimatta päättää puhettansa.
-
-Hänen oli mentävä Magdan kanssa "esitykseen", jota vanha ruotsalainen
-tuhattaituri vaimoineen lapsineen aikoi antaa tuolla talon takana
-niityllä.
-
-Magnhildin saapuessa seisoi jo rouvakin valmiina; hän tahtoi mennä
-mukaan. Syy tähän selveni myös kohta, s.t.s. Tande tuli saattamaan
-rouvaa. Hän tiesi kertoa kenraalin tulleen.
-
-Näin he siis lähtivät liikkeelle, Magda ja Magnhild, rouva Bang ja
-Tande. Joukko ihmisiä oli kokoontunut, enin osa kuitenkin aitauksen
-ulkopuolelle, jossa maksu oli vapaaehtoinen. Aitauksen sisäpuolella
-oli "varatut paikat", toisin sanoen istumapenkkejä ja näille
-paikoille rouva Bang seurueineen ohjasi kulkunsa.
-
-Vanha "taituri" oli jo paikalla, vaimonsa avulla järjestämässä
-kapineitansa. Ukko oli naurettaviin asti Skarlien näköinen,
-oli kaljupäinen, pystynenäinen, rotevarakenteinen, eikä hänen
-ulkoihmisensä ollut rattoisia eleitä vailla. Ja tuskin oli Magnhild
-tämän havainnut, kun hän kuuli Magdan kuiskaavan äidilleen: "Näetkös,
-kuinka tuo on Magnhildin miehen näköinen!" Rouva hymähti. Samassa
-tuli vanhus heitä kohti. Sillä "varattujen" paikkojen joukossa
-oli hänellä vielä yksi "erityisemmin varattu", nim. selkänojalla
-varustettu. Hänen äänensä oli kovin käheä, ja puheensa, niin
-kauas kuin sitä kuuli, oli niin hassunkurista ruotsin ja norjan
-sekamelskaa, että lähinnä olijat nauroivat ja se klovnimainen
-kohteliaisuus, jota hän silloin heti esitti houkutteli edempänäkin
-seisovia nauramaan. Mutta heti kun naurettiin, Tande peräytyi pari
-askelta. Rouva Bang astui esiin ja Magda ja Magnhild seurasivat.
-
-Vanhalla "taiteilijalla" oli paljoa nuorempi vaimo, mustatukkainen,
-kolosilmä, laiha olento, jossa ilmeni jotakin onnensa hukannutta.
-Samassa huipahti teltasta esiin kiharatukkainen, vilkassilmäinen
-poikaveitikka, kasvoissaan ja vartalossaan hieno ilme, joka ei
-ollut hänellä äidin, ja vielä vähemmin ilvehtijän, isän perintöä.
-Hän oli puettu ilveilijäksi, mutta oli itse teossa kaikkea muuta.
-Hän seisoi hiljaa äitinsä ääressä ja kysyi tältä jotakin ranskaksi.
-Rouva Bang, johon Tanden itserakas arkailu vaikutti vastenmielisesti,
-puhutteli poikaa tämän äidinkielellä. Poika tuli esiin, mutta vain
-katsellakseen häntä etäältä ylhäisesti. Tämä huvitti rouvaa, joka
-otti esiin kukkaronsa ja antoi hänelle isomman rahan. _"Merci,
-madame!"_ sanoi poika ja kumarsi.
-
-"Suutele kädelle!" komensi vanhus. Poika suuteli ujosti ja nopeasti.
-Hän juoksi takaisin telttaan, josta kuului parin hurtan haukunta.
-
-Liikuntoa syntyi joukossa istuvien takana. Siellä oli nainen, kolmen,
-neljän vuoden ikäinen lapsi käsivarrellaan, joka pyrki esille. Hän
-ei jaksanut seisoa ja pitää lasta ijäti -- sanoi hän -- hän tahtoi
-istua. Hän oli siksi yhtä hyvä kuin kukaan muukin.
-
-Mutta ei ollut mitään paikkaa tyhjänä, paitsi ensi penkillä.
-Niinpä siis nainen astui sinne esiin, yleisön iloisesti melutessa,
-sillä nainen oli tunnettu. Olihan se "kone-Martta." Kaksi vuotta
-takaperin oli hän tullut paikkakunnalle mukanaan lapsi ynnä kaksi
-ompelukonetta, suurempi ja pienempi, joilla hän elätti itseään, sillä
-hän oli reipas ja kätevä. Hän oli hyljännyt miehensä ja lähtenyt
-matkalle erään kauppiaan kanssa, jonka erikoisalana olivat m.m.
-ompelukoneet. Tämä oli pettänyt hänet. Hän oli sitten hairahtunut
-onnettomaan vikaan tuon tuostakin ryypätä itsensä juovuksiin ja
-oli silloin raaka ja törkeä. Hänen kasvonsa olivat nyt kuin tuhon
-raastamat, hänen tukkansa sikin sokin pörröllään. Mutta häneltä
-näytti vielä liikenevän melko määrin voimaa poisrajuttavaksi. Hän
-istui aivan likitysten rouva Bangin viereen, joka siirtyi vähän
-sivummas, koska uudesta naapurista lähti väkevä Baijerin oluen löyhkä.
-
-Vanha "taituri" oli nähnyt tuon ehdottoman liikkeen rouva Bangin
-puolelta. Kohta hän oli käsillä ja käski Marttaa, käheästi ja
-äreästi, istumaan muualle.
-
-Martta ehkä itsekin kammahti kaikkea sitä silkin kahinaa, jonka
-kosketuksiin hän oli joutunut, sillä hän nousi todella mennäkseen
-toisaalle. Magnhild katsahti hänen peräänsä ja äkkäsi Skarlien. Aivan
-tämän viereen nainen seisahtui. Heti perästä astui hän jälleen esiin
-ja lausui: "Istunpa nyt kumminkin tähän minä!" Hän istui penkille,
-lapsi sivullaan.
-
-Ukko jätti komppeensa. Hän oli vihoissaan. "Sinä senkin saakel... --"
-Hän muisti kai seisovansa hienojen herrasväkien edessä, sillä hän
-jatkoi: "Maksaa rahaa istua tässä!" -- "Tässä on riksi!" sanoi Martta
-ja kurotti samalla rahansa.
-
-"Hyvä, hyvä!" kähisi herra, "mutta istu nyt toiselle penkille!
-Tahtooko herrasväki siirtyä vähän likemmäs yhteen!" pyysi hän niitä,
-jotka istuivat likinnä olevilla penkeillä. Joko näin nyt tehtiin
-tai jäi tekemättä, Martta ei liikahtanut: "Piru vieköön, jos niin
-teen!" sanoi hän. "Antakaa hänen istua!" kuiskasi rouva Bang. "Ei
-millään muotoa!" lausui liehakoiva vanha herra "tässä on ylhäisen
-herrasväen paikka!" ja hän tarttui Martan lapseen. Mutta silloinkos
-Martta karkasi pystyyn kuin vimmattu. "Annakkos sinä, Ruotsin velho,
-mun vesani heti olla rauhassa!" Joukko räjähti nauruun, joka rohkaisi
-muijaa jatkamaan. "Vai ylhäistäkö herrasväkeä? Vieläkö mitä! Rojua!
--- ei tuo ole hituistakaan minua parempi, mokomakin -- siinä kuin
-minäkin!" -- Nimitys jääköön mainitsematta, mutta Martta tähysti
-rouva Bangia. Naurun räiskähdys yleisön puolelta, ja sitten ikäänkuin
-komennosta, haudan hiljaisuus.
-
-Rouva Bang oli noussut ylväsnä ja kauniina. Hän katsahti ympärilleen
-hakien suojustajaansa. Hän tahtoi lähteä. Tande ei ollut kaukana
-seisten parin matkailijan välissä, jotka olivat pyytäneet saada
-esitellä itseään kuuluisalle säveltäjälle.
-
-Rouva Bangin silmät tähtäsivät leimuten Tanden silmiä. Tämä katsahti
-takaisin häneen, silmiään räpähyttämättä. Kaikki katselivat Tandea.
-Mutta ei kukaan päässyt hänen silmäänsä syvemmälle kuin hiottuun
-teräskuplaan.
-
-Mutta kuinka tutkimaton tämä silmäys olikaan, yhden asian se kyllin
-selvästi ilmaisi: "Rouva, minä en tunne teitä!" Ja hänen hienosti
-kaareutuva otsansa, suoraviivainen nenänsä, tiviisti sulkeutuneet
-huulensa, hieman kololle vajonnut poskensa, jopa välkkyvät
-timanttinapit hänen paitansa rinnuksessa, koko puvun ylimysmäisyys
-näyttivät sanovan: "Älä koske minuun!" Silmä veti harson harson
-päälle.
-
-Kaikki oli tapahtunut tuokiossa. Rouva oli kääntynyt Magnhildin
-puoleen, ikäänkuin ottaakseen hänet todistajaksi. Eikä kuitenkaan!
-Sillä ei kukaan koko maailmassa paitsi herra Tande ja rouva Bang
-voinut tietää, minkä uhrien edellinen nyt antoi savuna haihtua
-tyhjiin, kuinka suuren rakkauden hän nyt työnsi luotaan.
-
-Taaskin kääntyi rouva häneen päin pikimmältään, aivan kuin
-vilaukselta vain. Minkä suuttumuksen, minkä parahduksen, minkä
-muistojen liuman, minkä ylpeyden, minkä halveksunnan hän
-singahuttikaan häntä kohti! Sai Magnhildkin vielä osakseen tuosta
-häipyvän jäännöksen, kun rouva Bang kääntyi -- niin, mitähän
-tehdäkseen? Kasvot ilmaisivat äkkiä mitä surkeinta hylätyn tilaa
-ja sitten armon-anomuksen niin liikuttavan kuin lapsen lausuman.
-Kyynelet vierivät. Magnhild, kokonaan yhtyen hänen mielialaansa,
-kurotti kätensä hänelle. Hän tarttui siihen ja pusersi sitä
-niin, että Magnhild ainoastaan hädin tuskin voi hillitä itseään
-parkaisemasta. Solvaistu, hylätty nainen saattoi vain tällä
-ulkonaisella ponnistuksella pakottaa kokoon kaikki voimansa ja
-silloin se korotti hänet. Sillä samassa silmänräpäyksessä hän
-hymyili. Kas tuolla! Poikki niityn, siltä kohtaa, mistä seurueen
-nuora oli pingoitettu ja joka oli pidettävä vapaana, astui esiin
-kaksi upseeria kaikkien nähtävinä -- mutta kukapa kieltää kenraalin
-lakilta pääsön? Ja sellainen oli sen mahtajan päässä, joka siinä
-pitkin askelin ja leveälle heiluttaen käsivarsiaan, ikäänkuin hän
-itse olisi sekä päällikkönä että sotajoukkona, marssi esiin ajutantti
-vasemmalla sivullansa. Jo kaukaa tervehti hän mitä kunnioittavimmin
-kapteininsa kaunista puolisoa. Tämä riensi pelastajaansa kohtaamaan.
-Kenraalin käsivarren turvissa hän palasi paikalleen, ja kenraali
-istuutui hänen viereensä. Ajutantti sattui Magnhildin osalle,
-sittekun rouva oli heidät toisilleen esittänyt. Kenraali katsahti
-usein Magnhildiin, ja ajutantti oli itse ilmetty kohteliaisuus. Tämä
-oli osapuille ainoa, mitä Magnhild huomasi. Hän värisi.
-
-Rouva Bang säkenöi sukkeluutta, hilpeyttä ja kauneutta. Se vain
-outoa, että hän vähä väliä tarttui Magnhildin käteen ja puserteli
-sitä samalla heltiämättömällä voimalla. Hän virkisti itseään edes
-silmänräpäyksen totuudella. Magnhildin siinä tuntema ruumiillinen
-kipu vastasi hänen sielunsa tuskaa. Hän kuuli vieressään istuvan
-ajutantin sekä Magdan ihailuhuudot. Hän näki itsekin muutamain
-kuulain välkkyvän ilmassa, ja näki jonkun katselijoista heiluttavan
-muutamaa isoa kuulaa, jonka tuo vanha urheilija sitten heitti
-niinkuin lasipallon ja heitettyään otti koppina takaisin
-käsivarsillaan, hartioillaan tai rinnallaan; -- mutta hän kuuli
-samassa rouva Bangin lausuvan kenraalille, että ensi aamuna seuraa
-hän tätä: hän sanoi vain odottaneensa kenraalia, sittenkun hänen
-miehensä ei ollut voinut saapua.
-
-Tiesihän Magnhild kaiken nyt olevan mennyttä! -- mutta joko ensi
-aamuna? Huudonremahus, etenkin poikaviikarien nostattama vihlasi
-hänen tuskansa halki. Vanha urheilija heitteli molemmin käsin
-vuorotellen raskasta kuulaa ja aivan pikkaraista palloa ja oli
-jo hetken aikaa tätä menoa pitkittänyt. Magnhildin mielestä hän,
-Magnhild, itse oli tuo pieni kuula; -- ja entäs suuri --? Ei
-hän tahallaan tätä vertauskuvaa hakenut, eikä hän sitä myöskään
-yksityiskohtiin asti ajatellut; mutta kaikki muuttui hänestä kuvaksi.
-Niinpä siis kuulain alituinen välkyntä ilmassa oli juuri tuo jääkylmä
-silmäys, joka äsken oli häntä värisyttänyt.
-
-"Tuo ukko on tavattoman väkevä", sanoi ajutantti. "Näin kerran
-Venetiassa miehen, joka seisoi ja kannatti hartioillaan seisovaa
-toista miestä, ja tämä kumartui alas ja otti vielä kolmannen, joka
-asettui pystyyn hänen olkapäilleen, ja aatelkaas! he ottivat vielä
-huipukseen neljännen, joka seisoi pystyssä kolmannen hartioilla.
-Alimmainen asteli kantaen kaikki muut yletysten päällänsä, samalla
-kuin päällimmäinen vielä nakkeli kuulia -- --"
-
-"-- Jos minä kuolisin tällä hetkellä", puheli rouva Bang toisella
-puolen, "ja sieluni unohtaisi kaiken täällä ja saisi uuden
-paljouden ihmeellisiä tehtäviä, äärettömiä näköjä, ja yhä uudet
-keksinnöt hurmaisivat minua -- mitähän ihanampaa voisi tulla?"
--- "Niin pitkälle minä en ajattele", vastasi kenraalin vankka
-ääni, "mutta tahdonpa antaa pääni pantiksi siitä, että suurin
-onni, minkä hyvin järjestetty ihminen voi kokea, on saada elää ja
-kuolla velvollisuutensa täytännössä. Kaikki muu sen rinnalla on
-yhdentekevää." Magnhild tunsi taas polttavan kädenpuserruksen.
-
-"Taputtakaa käsiänne herrasväki, taputtakaa!" lausui ilve-sankari
-käheästi ja hyvänsävyisesti. Yleisö naurahti hiukan, mutta ei
-liikahtanut paikoiltaan.
-
-"Miks'eivät koirat kohta tule näkyviin?" kyseli Magda, kun kuuli
-niiden maltittomasti juoksentelevan sinne tänne teltassa.
-
-Tunturit kohottivat korkeuteen päälakensa sankkain pilvisarjojen
-röyheltäminä; ilmassa liikkuva suhina ennusti sään muutosta;
-vuonon pinta musteni mustenemistaan vihurien taajetessa. Maiseman
-yläpuolella vallitsi jotakin äärettömän suurta, jotakin kamalan
-kammottavaa.
-
-Alkoi kylmetä. Ihmisjoukko tuolla takana tuntui kolkolta ja
-painostavalta. Nyt tuli esille klovnin vaimo; hänen oli hypeltävä
-nuoraa pitkin. Laihalla entisellä kaunottarella oli pääntiestä
-kaarrettu, lyhythihainen puku. Rouva Bang tunsi, katsoessaan
-nais-raukkaa, vilun väreitä, valitti jalkojansa palelevan ja nousi
-seisaalle. Samoin tekivät järjestään kenraali, ajutantti ja sitä
-mukaa myös Magnhild. Ainoastaan Magda jäi istumaan rukoilevin silmin;
-hän odotti koiria. Yksi ainoa silmäys äidin puolelta riitti; hänkin
-nousi eikä sanonut mitään.
-
-Lähdettiin ulos samaa tietä, jota upseerit olivat tulleet, ei kukaan
-katsonut taakseen. Rouva Bang nauroi heleintä nauruansa, josta
-vyörähti sulosoinnun aalto yli koko ihmisjoukon. Kaikki loivat
-silmänsä hänen jälkeensä. Kenraali astui rivakasti, niin että rouva
-pysyäkseen rinnalla sai panna nopsat, keveät jalkansa liukkaasti
-liikkeelle. Kenraalin kookas vartalo loi rouvan vartalolle erikoista
-somuutta; edellisen jäykän ryhdin ja muodon rinnalla rouvan sorja,
-solakka olento esiintyi erittäin edukseen. Värien vastakohta rouvan
-puvussa, hatun päältä heiluva sulkatöyhtö, hänen naurunsa helakka
-sointi loi jokaiseen yleisön joukossa saman tunnelman kuin hiljakseen
-etääntyvä soitto.
-
-Kun upseerit jättivät hyvästi rouva Bangin ovella, ei tämä
-lausunut Magnhildille sanaakaan, eipä edes katsahtanut häneen
-sisään mennessään. Magnhild tunsi syvän myötätuntonsa loukatuksi.
-Pahastuneena meni hän omalle puolelleen.
-
-Tande palasi myöhään. Magnhild kuuli hänen astelevan edes takaisin,
-tavallista nopeammin. Keveät askeleet tuolla yläpuolella ilmaisivat
-kuuluvasti, jopa vihdoin tahdin mukaan tuota samaa: "Älä koske
-minuun!" -- timanttinappien välke, puvun ylimysmallisuus, kasvojen
-syvä umpimielisyys vainosivat Magnhildia. Rouva Bangin rakkauden
-kaipuu kirkui kimeästi noiden askelten alta. Mitä rouva nyt
-kärsineekään? Että hän nyt keskellä tuskansa salamia ja jyrinää
-muistaisi minua, olisi luonnotonta, ajatteli Magnhild. Ensi
-säikähdyksessään oli rouva kiitänyt hänen turviinsa, ikäänkuin katon
-suojiin, mutta tietysti heti perästä unohtanut kaikki.
-
-Eteisestä kuului joku tulevan. Olikohan se sanantuoja rouva Bangilta?
-Ei, se oli Skarlie. Nuo kolme-neljännestahdin askeleet tunsi Magnhild
-kyllä. Mies tähysi pikaa, tutkivasti häneen, sisään tullessaan.
-"Kyllä mun nyt pian onkin aika matkustaa", hän sanoi. Hän oli muuten
-itse ystävällisyys ja alkoi hamuta kokoon matkakapineitaan. "Onko
-sinun täytynyt odottaa kyytimiestä?" kysyi Magnhild. -- "Ei, vaan
-lihaa, jota viime kerralla tilattuani jäin vaille, niin että täytyi
-lähteä ilman; se tuli nyt äsken." -- Magnhild ei puhunut enempää, ja
-Skarlie oli valmis lähtöön. -- "Voi nyt hyvin sen aikaa!" hän oli
-ottanut kamssunsa ja katsahti "kultaansa."
-
-"Skarlie", sanoi tämä; "sinäkö annoit ompelukone-Martalle
-riksin-rahan?" -- Mies vilkutti silmäänsä pari kertaa ja virkkoi:
-"Mitäs pahaa, armaani, siinä oli?" -- Magnhild kalpeni: "Olen usein
-halveksinut sinua", hän sanoi, "mutta en milloinkaan niin kuin sillä
-kertaa." Hän kääntyi ja meni makuukamariinsa, työntäen salvan eteen.
-Kuultuaan miehen poistuvan, hän paneusi vuoteelle.
-
-Muutaman tahdin soitahdus kajahti ylähuoneen pianosta, mutta useampia
-ei seurannut. Arvatenkin oli soittaja itse säikähtänyt säveliään.
-
-Magnhildin oli ehdottomasti täytynyt jäädä näitä säveliä
-kuuntelemaan. Hänen täytyi nyt kuunnella askelia, jotka jälleen
-alkoivat.
-
-Jotakin salaperäistä, arvaamatonta oli nyt valamassa uutta hohtoa
-Tanden ylitse. Magnhild oli alkanut pelätä häntä.
-
-Hän oli jo ennenkin tuntenut väristystä Tanden lähellä ollessa; nyt
-hän tunsi samaa yksin ajatellessaankin häntä.
-
-Askeleet seisahtuivat, ja Magnhild solahti tuosta mitä oli mahdoton
-selittää ylitse Skarlien luo; sillä siinä hän kumminkin oli asioista
-selvillä. Kuinka hän vihasikaan tuota! Ja ajatellessaan, että ennen
-neljäntoista päivän kuluttua tuo palajaisi ja esiintyisi niin, kuin
-ei yhtään mitään olisi tapahtunut, pui hän raivoisasti nyrkkejänsä
-ja avasi ne jälleen; sillä nyt kävisi tietenkin samoin kuin sadasti
-ennen: hän, Magnhild, tahtoisi unohtaa kaiken, koskapa tuo mies
-sentään oli niin kiltti ja antoi hänen elää ja olla niinkuin hän itse
-mieli.
-
-Omaa voimattomuuttansa syvälti sureva sydän peitti hänen mielensä
-öiseen sumuun. Hän hyrskähti itkuun. Hän ei kyennyt selvittämään
-itselleen ainoatakaan suhdetta, ei muiden välistä eikä omaansa,
-ei kyennyt tekemään ainoatakaan vapauttavaa päätöstä. Mikähän se
-saattaisikaan olla?
-
-Askeleet alkoivat uudelleen astua, milloin nopeammin, milloin
-hitaammin. Ja taaskin ilmestyi tuo selittämätön, vaikkei
-vastenmielinen vavistus Tandea kohtaan.
-
-Oli vihdoin tullut pimeä; Magnhild nousi ja meni sisään. Rouva
-Bangilla oli valaistu, kaihtimet olivat lasketut alas. Magnhildin
-täytyi myös sytyttää valoa. Tuskin sen tehtyään hän kuuli askelia
-ulkoapäin, ja ovea koputettiin. Hän kuunteli, taas koputus. Hän meni
-itse ovelle. Oli sanantuoja rouva Bangilta pyytämässä Magnhildia
-tulemaan sille puolen. Magnhild sammutti ja seurasi. Siellä
-oli kaikki muutettuna. Avoimia, täyteen sullottuja laatikoita,
-kohvertteja, vasuja, koppia, laukkuja, Magda makaamassa oman
-pienen matkalippaansa päällä, joku apu-akka, niinkuin neitsytkin,
-puuhaamassa edelleen pakkaamista. Neitsyt nousi ja sanoi: "Rouva
-lähti vähän aikaa sitten sisään ja paneusi maata. Käväisenpä hänelle
-sanomassa." Magnhild koputti ovelle ja astui sisään.
-
-Rouva Bang makasi valkoisten uudinten takana pitseillä koristetussa
-yöpuvussa. Hänellä oli päänsä ympäri käärittynä tuo turkkilainen
-huivi, joka eroamatta kuului hänen päänsärkyynsä. Lamppu seisoi vähän
-taempana, verhonaan punaisesta, pehmeästä paperista tehty varjostin,
-joka hieman liikahti. Hän makasi toisen kyynäspäänsä nojassa, syvälle
-pielusten väliin painuneena, uupuneena ojentaen vapaan, vasemman
-kätensä ja antaen väsyneen, tuskallisen silmäyksen seurata sitä.
-Kuinka kaunis hän oli! Hän valloitti jälleen kerrassaan Magnhildin
-omakseen, jopa siinä määrin, että tämä heittäysi rouvan kaulaan
-ja itki. Tästä ikäänkuin sähkötäräyksen saaneena sairas kohoutui
-istualle ja painalsi ystävänsä vasten lämmintä, täytelästä poveansa.
-Hän tahtoi kaikkein väkevimmällä otteellaan vetäistä ymmärtämyksen ja
-myötätunnon puolelleen. "Kiitos!" kuiskasi hän Magnhildille. Hänen
-epätoivonsa tuntui ikäänkuin värisevän kaikissa niissä ruumiinosissa,
-joita kosketeltiin. Ote heltesi, Magnhild nousi seisaalle, rouva
-Bang vajahti takaisin ja kehoitti Magnhildia ottamaan tuolin ja
-istumaan ihan sängyn viereen. "Täällä kuuluu kaikki", hän kuiskasi
-osottaen ovelle päin. Magnhild tuli tuolineen. "Ei, tähän sängylle!"
-sanoi rouva Bang ja siirrähti sinnemmäs. Tuoli asetettiin jälleen
-paikalleen. Rouva tarttui Magnhildin käteen ja piti sitä omien
-käsiensä välissä. Hän katseli Magnhildia silmiin, jotka vielä
-valuivat kyynelissä. Kuinka lempeästi, todesti, ymmärtävästi hän
-katseli! Magnhild kallistui alas ja suuteli häntä. Huulet olivat
-hervottomat.
-
-"Olen pyydättänyt sinut tänne, Magnhild", sanoi hän hiljaa. "Minulla
-on pari asiaa sanottavana sinulle. -- Älä pelästy" -- seurasi käden
-puserrus; "se ei ole minun historiani, -- se onkin aivan lyhyt, sillä
-minun tarvitsee olla yksinäni." Kyyneleet vierähtivät näiden viime
-sanojen ohessa alas poskille. Hän tunsi tämän ja hymyili.
-
-"Sinä olet joutunut naimisiin -- -- en ymmärrä miten, -- -- enkä
-tahdokaan sitä tietää!" Hän vapisi läpitysten ja pysähtyi. Vähäksi
-aikaa hän käänsi päänsä toisaalle ja jatkoi sitten: "Älä kosta --"
-mutta pitemmälle hän ei päässyt, vaan veti molemmat kätensä luokseen,
-verhoutui peittoonsa, kääntyi kokonaan ympäri ja itkeä tihutti
-pielusten välissä. Magnhild näki liikutuksen selän ja käsivarsien
-kiskottelevista väreistä. Itse hän nousi seisomaan.
-
-"Se oli tyhmästi minulta", kuuli hän vihdoin. Rouva oli kääntynyt
-Magnhildiin päin ja hieroi silmiään ja otsaansa esanssilla, joka
-täytti huoneen mehevällä sulohajullaan. "Ei minulla ole mitään neuvoa
-antaa -- mitä apua siitä pait'sitä olisikaan? -- Istu jälleen!"
-Magnhild istahti; rouva laski mehupullon luotansa ja otti hänen
-kätensä omien käsiensä väliin. Hän taputti ja siveli kättä, samalla
-pitkälti ja tutkivasti katsellen häntä. "Tiedätkö, että _sinä_ olet
-syypää siihen mitä tänään tapahtui?" -- Magnhild kävi hehkuvan
-punaiseksi ikäänkuin palavan roihun ääressä; hän tahtoi nousta, mutta
-rouva pidätti häntä. "Hiljaa, lapseni! Minä olen tuntenut _hänen_
-ajatuksensa silloin kuin olimme yhdessä. Sinä olet puhdas ja hieno,
--- ja minä --!" Rouva sulki silmänsä ja jäi makaamaan hiljaa kuin
-kuollut. Ei kuulunut henkäystäkään, -- ennenkuin hän vihdoin huokasi
-niin syvälti, niin pitkään, ja samalla loi ylös katsauksen täynnä
-ääretöntä kärsimystä --!
-
-Magnhild kuuli oman sydämensä sykkivän; hän ei uskaltanut liikahtaa,
-hillitsi vain omia henkäyksiään. Hän tunsi hikoavansa. --
-
-"Niin niin, Magnhild -- ole sinä nyt varuillasi!" Magnhild nousi
-pystyyn. Rouva Bang käänsi päänsä hänen jälkeensä: "Älä huoli
-ylvästellä!" hän lausui. "Onko sinulla mitään paikkaa, jonne voit
-paeta turviin? -- Vastaa minulle!"
-
-Magnhild kykeni töin tuskin kokoamaan ajatuksiaan, mutta vastasi
-"on", ainoastaan tottumuksesta tottelemaan rouva Bangia. Hän ei
-ajatellut mitään pakopaikkaa, vaan ainoastaan lähteä sieltä missä oli
-ja heti paikalla. Mutta ennenkuin hän pystyi tähän, lausui rouva Bang
-katseltuaan häntä kaiken aikaa: "Minä sanon sinulle asian, josta et
-tiedä. Sinä rakastat _häntä."_
-
-Magnhild suoristihe salaman nopeasti, silmät tähdättyinä rouva Bangin
-silmiin. Siitä syntyi lyhyt taistelu, jossa rouva Bangin silmät
-ikäänkuin hengittivät vastustajansa silmiin. Tämä hämmentyi, punastui
-ja kallisti päänsä käsiänsä kohden. Rouva Bang oikasihe suoraksi
-istualtaan ja kävi kiinni hänen käsivarteensa. Magnhild vastusti
-vielä, rintansa nousi ja laski -- hän horjahti, ikäänkuin etsien
-tukea, ja kallistui vihdoin siihen suuntaan, missä hän tunsi rouva
-Bangin käden pusertavan.
-
-Hän laskeutui pitkäkseen toisen rintaa vasten ja itki kiihkoisasti.
-
-
-
-
-VIII.
-
-
-Seuraavana aamuna Tande vielä virui vuoteellaan, kun merimiehen vaimo
-ojensi hänelle kirjeen. Sen sulki sisäänsä siro, vanhanaikuinen,
-vähän kellastunut kiiltokuori, ja päällekirjoituksen oli tottumaton
-naisenkäsi piirtänyt hienoilla kirjaimilla, joihin jokaiseen, mikä
-meni viivan alapuolelle, oli lisätty pieni tarpeeton koukero,
-ympyriäiseksi yritelty, vaikka liian arka oikein onnistuakseen.
-"Keltähän tuo saattaa olla?" Hän aukaisi. Allekirjoitus oli
-"Magnhild." Tande tunsi hiukan lämpenevänsä ja luki:
-
-    'Herra H. Tande!
-
-    Minä kiitän Teitä suuresti hyvyydestänne minua kohtaan ja
-    opetuksestanne, jonka Te niin puutteitani moitteelta säästellen
-    olette minulle antaneet. Mieheni on sanonut, ettei Teidän ole
-    maksettava mitään asunnon vuokraa.
-
-    Minun täytyy matkustaa saamatta sanoa Teille tätä. Vielä kerran
-    lämpimät kiitokseni.
-
-                                             _Magnhild_.'
-
-Tande luki kirjeen varmaankin viidesti. Sitte tutki hän vielä kutakin
-sanaa ja kirjainta erikseen. Tämän kirjeen edellä oli käynyt kymmenen
-konseptia, kymmenen hylättyä jäljennöstä, sen hän tunsi. "Magnhild"
-oli sujuvammin kirjoitettu kuin muut sanat, sitä lie harjoiteltu
-useammin jo ennen.
-
-Mutta tämmöiset pienet keksinnöt eivät lievittäneet sitä ankaraa
-soimausta, joka tuijotti häntä vastaan koko kirjeestä! Hän makasi
-kauan hiljaa laskettuaan kirjeen kädestään.
-
-Hän alkoi hetken päästä oikealla kädellään rummuttaa raidille erään
-sävellyksen diskanttia; jos se olisi ehtinyt pianolle asti ja
-Magnhild olisi sen kuullut, olisi hän sen tuntenut.
-
-Yht'äkkiä syöksähti hän vuoteelta ja sisään vierimäiseen suojaan.
-Kaihtimen takaa katseli hän varovasti toiselle puolelle. Aivan
-oikein: siellä olivat kaikki ikkunat auki, kaksi eukkoa hommasi
-lattian pesossa, talo oli tyhjä. Tande käveli edestakaisin viheltäen.
-
-Hän käveli, kunnes häntä vilutti. Sitten rupesi hän pukeutumaan.
-Siihen toimeen meni häneltä tavallisesti tunti, joll'aikaa hän ehti
-vähän pianoakin soitella. Tänään vei pukeminen kaksi tuntia, eikä hän
-silti pysähdellyt pianon ääreen.
-
-Hän teki hyvin pitkän kävelyretken sinä aamupäivänä, eikä sentään
-niille paikoille, joilla he ennen olivat yhdessä käyneet. Jo tällä
-kävelyllä alkoivat eletyt seikat järjestyä siten, että hän itse sai
-paljon vähemmän syytä osalleen. Toisena päivänä hänelle ei jäänyt
-juuri ollenkaan enää syyllisyyttä. Kolmantena alkoi taas illemmalla
-sydän sulaa. Mutta seuraavana aamuna heitti hän hymyhuulin koko
-"jutun" unohduksiin.
-
-Ensi päivänä oli hän kahdesti alottanut kirjettä Magnhildille, mutta
-kummallakin kertaa reväissyt kirjeen kahtia. Neljäntenä päivänä keksi
-hän sensijaan sävelaiheen. Siitä saattoi, kirjavasti soittimille
-soviteltuna, syntyä rikas sommitelma, uhkuen loistavaa levottomuutta.
-Muutaman tahtia siitä luontevasta, sulovienosta säveleestä, joka oli
-loihtinut Magnhildille kuvia hänen lapsuudestaan, saattoi sivauttaa
-vihmana sekaan. Voihan ne erottaakin siitä?
-
-Mutta kun ei tuosta aiheesta koskaan tahtonut valmista tulla, tajusi
-hän ettei tehtävä ollut täällä eikä tällä kertaa suoritettavissa. Hän
-kuljeskeli siellä vielä viikonpäivät, niin sulloi hän pillit pussiin.
-Pianon jätti hän avain suulla ja samosi sitten matkalle Saksaan.
-
-
-
-
-IX.
-
-
-Viidettä vuotta jälemmin, eräänä pyhäiltana keväällä, käveli
-joitakuita nuoria neitoja lastauspaikan ainoaa suurempaa katua
-ylöspäin, kävelivät käsikkäin; heitä keräytyi yhä useampia, sillä
-neidot astelivat kolmiäänisin laulellen.
-
-Satulasepän talon kohdalla (jossa muuten ei enää ollut mitään
-nimikilpeä ovella eikä myymälää) astuivat he hitaammin, ikäänkuin
-tarkoittaen laulunsa kuuluviin saamista sinne. Ehkä myös odottivat
-saavansa nähdä eräät kasvot noissa matalissa ikkunoissa; mutta he
-eivät nähneet mitään ja astuivat eteenpäin.
-
-Kun viimeisetkin olivat menneet ohi, nousi eräs nainen isosta
-nurkkatuolista. Hän ei ollut muuta kuin puoliksi pukeissa, astui
-hajalla hiuksin, laahaten tohveleita jaloissaan. Kun hän tiesi,
-ettei ketään asunut vastapäätä, eikä nähnyt ketään kadulla, uskalsi
-hän edetä akkunalle asti, vaipui siellä ajatuksiin nojaten päätänsä
-käsivarteen, tätä taas akkunapieleen. Hän kuunteli sävelten sointuja,
-jotka silloin tällöin saapuivat hänen korviinsa.
-
-Tämä laulukunta muistutti Magnhildia siitä, että hänkin kerran oli
-rakastanut laulua ja siinä luullut päämääränsä olevan. Hän se siinä
-nyt seisoi, hän, vaikka olikin sunnuntai tai ehkä juuri siitä syystä
-että oli sunnuntai, ei ollut katsonut maksavan vaivaa pukea yllensä.
-Oli jo kello kuusi jälkeenpuolenpäivän.
-
-Hän heräsi ajavain vaunujen kolinaan toiselta taholta. Höyrylaiva
-oli siis saapunut. Niin tottunut oli hän tähän ainoaan poikkeukseen
-lastauspaikan tavallisesta autiudesta, että hän unohti ettei
-ollutkaan pukeutunut: hänen täytyi nähdä keitä siinä tuli. Ne olivat
-kaksi herrasnaista, toinen lapsi sylissään ja päivänvarjostin
-levitettynä ylitsensä, toinen hiuksissaan häilyvä harso, vilkkaat
-silmät vähän pyöreähköjen kasvojen puitteissa. Yllään skottilainen
-matkapuku -- vaunujen ohi huristessa -- hän nyökkäsi Magnhildille,
-hänen auringon paahtamat kasvonsa säteilivät. Nyt hän käänsi päänsä
-takaisin ja vihjasi hansikoidulla kädellään.
-
-Kuka ilmojen alla tuo taisikaan olla? Magnhild oli hämmästyksestä,
-joka hänessä aina muuttui ujoudeksi, väistynyt kauas peremmälle
-huoneeseen. Kukahan se saattoi olla? Siinä oli jotakin tuttua esiin
-pyrkimässä, vaikka voimatta -- kun sama herrasnainen tulikin juosten
-alas tietä jälleen. Hänen rivakka matka-asunsa viritti vauhtia; siinä
-hän hyppäsi portaita ylös ja seisoi selko selälleen avatussa ovessa.
-He katselivat toisiaan silmästä silmään.
-
-"Etkös s'nää' tunnekkaan mua?" kysyi komea herrasnainen paikkakunnan
-leveimmällä murteella.
-
-"Rönnaug!"
-
-"Niinpä tietysti!" Ja he syleilivät toisiaan.
-
-"My dear! I am here (kultaseni, olen täällä) ainoastaan sinun
-tähtesi. I will (tahdon) sanua sinulle että all those years I have
-(kaikkina näinä vuosina) olen ajatellut paljon tätä hetkeä. My dear
-Magnhild!"
-
-Hän haasteli kolmea kieltä: englantia, paikkakunnan murretta ja
-hiukan maan yleiskieltä!
-
-"I have spoken (olen puhunut) norjaa a couple of months only (vasta
-pari kuukautta) enkä osaa ollenkaan puhua hyvin."
-
-Hänen kasvonsa olivat kehittyneet; silmät leimusivat entistään vielä
-lämpöisemmin; muutenkin täyteläs suu oli muodostunut vilkkaassa
-vaihtelussa ilmaisemaan iloa, hyvyyttä, tarmoa. Hänen muotonsa oli
-muhjennut, vartensa puhjennut upeammaksi, mutta hänen reippailta
-liikkeiltään ja loistavalta puvultaan ei tullut tuota havainneeksi.
-Hänen kämmenensä, jotka leveydellään muistuttivat kovan työn aikaa,
-sulkivat niin lämpimästi Magnhildin kädet väliinsä, ja kohta perästä
-istuivat he rinnatusten sylitysten, sill'aikaa kuin Rönnaug yhtä
-menoa jutteli neljän viiden viime vuoden ihmeellisistä vaiheista.
-Hän ei ollut tahtonut kirjoittaa, sillä eipä kukaan olisi häntä
-uskonut. Ja miks'ei hän ollut kirjoittanut, kuten oli luvannut, heti
-ylitultuansa, siihen oli aivan yksinkertaisesti syynä se, että hän jo
-yli kulkiessaan oli siirtynyt kolmannesta luokasta ensimmäiseen, ja
-syyn, mistä tämä oli aiheutunut, sen kaikki varmaan olisivat väärin
-käsittäneet.
-
-Hän oli lähdettäissä Liverpoolista istunut ison matkalaivan
-etupartaalla. Silloin oli muuan herra tullut hänen luokseen ja
-lausunut huonolla norjan kielellä tuntevansa hänet, sillä niinkuin
-tyttö istui tuossa, samoin oli hän istunut hänen, herran kääsien
-takana, joku kuukausi ennen. Rönnaug muisti myöskin herran, ja he
-juttelivat sitten kahden kesken sen päivän ja useammankin. Sitten
-tuli herra jonkun rouvasihmisen kanssa. Seuraavana päivänä tuli hän
-taas saman rouvasihmisen kanssa ja kysyi Rönnaugilta haluaisiko
-tämä seurata heitä ylitse ensi luokan sijalla. Siinä aloittivat
-he sitten, rouvashenkilö ja Rönnaug englantilaisen keskustelun
-mainitun herran avulla. Siinä syntyi hupaisa kohtaus, paljon ihmisiä
-liittyi heihin lisää, ja leikki loppui siihen sopimukseen, että
-Rönnaug jäisi olemaan siellä ensi luokan matkustajain joukossa,
-hän ei todella itsekään tiennyt, kenen luona. Hän kylpi ja sai
-uudet vaatteet kiireestä kantapäihin, jossa puuhassa useita
-säätyläisnaisia oli auttamassa, ja sitten oli hän siellä heidän
-vieraanansa. Kaikki kohtelivat häntä ystävällisesti. Hän seurasi
-sitten ensinmainittua rouvashenkilöä höyrylaivalta maihin -- se
-oli tuon häntä ensinnä puhutelleen herran täti, -- ja sai pian
-tietää että saman herran kulungilla oli hän matkan suorittanut,
-ja sai sitten osakseen opetusta sekä mitä runsainta elatusta.
-Herran kulungilla he sitten myös tekivät yhdessä pitkiä matkoja.
-Kaksi vuotta oli hän nyt siitä asti ollut tämän miehen vaimona;
-hyvinkin vuoden, vanha lapsi oli hänellä mukanaan. Ja se lapsi pitää
-Magnhildin nähdä -- ei "huomenna", eikä myöskään "sitten", vaan nyt,
-_heti paikalla!_ Magnhild ei ollut pukeissa, no, saipa hän sitten
-kiirehtiä pukeutumaan, Rönnaug tulisi auttelemaan -- ja Magnhildin
-vastusteluista huolimatta seisoivat he molemmin hänen makuusuojassaan.
-
-Magnhild oli paraiksi päässyt pukeutumisen puuhiin, kun Rönnaug
-kuljeksi ympäri huoneessa kysyen Magnhildilta vain yhtä asiaa,
-nimittäin, miksei Magnhild vielä ollut pukeissa, vaikka päivä jo
-oli niin pitkälle kulunut, mutta hän sai vain pitkäveteisen "noo'n"
--- vastaukseksi. Rönnaug alkoi hyräillä, kulkiessaan ulommaisessa
-huoneessa. Vähän jälkeenpäin kuului hyräilystä sanojakin --
-englantilaisia, joista Magnhild selvästi erotti sanan "disappointed."
-Magnhild osasi englannin kieltä, sillä kolmen viime talven aikana
-oli Skarlie lukenut sitä hänen kanssaan, hän osasi jo lukea ääneensä
-miehelleen erästä amerikkalaista viikkolehteä, jonka pitäminen
-siit'asti, kuin Skarlie oli siellä oleskellut, oli käynyt hänelle
-elämäntarpeeksi. Magnhild tiesi siis, että "disappointed" merkitsee
-"pettynyt." -- Toisinaan tapahtuu mielialassamme muutos sen johdosta
-että aurinko, joka äsken täytti koko huoneen, yht'äkkiä on poissa,
-ja ilma on harmaa, kolea sisällä samoin kuin ulkona. Näin Magnhild
-ehdottomasti tunsi epämääräistä pelkoa, ja aivan oikein: kun Rönnaug
-toistamiseen hyräillen kulki avoimen oven ohitse (tarkastellen
-seinäkuvia), heitti hän pikaisen sivukatseen sisälle Magnhildia
-kohti; ei se oikeastaan ollut epäystävällinen, ja kuitenkin se tuntui
-Magnhildista ikäänkuin nuolen ampumalta. Mitä ihmeen kummaa oli
-tapahtunut, tai oikeammin sanoen, mitä oli ilmi saatu? Sitä hänen
-oli mahdoton ymmärtää. Kun hän valmistuttuaan astui saliin, urkki
-hän ympärillensä kaikkialle. Mutta turhaan hän tähysteli nähdäkseen
-mitään sellaista, joka olisi ilmaissut jotakin hänen omasta
-mielestään salattavaa tai voinut herättää mielipahaa? Mitähän tuo lie
-ollut? Rönnaugin kasvojen sävy oli nyt aivan muuttunut -- ei, mitähän
-tuo nyt olikaan?
-
-He menivät, molemmat ollen ääneti. Vielä kadullakin, missä varmaan
-oli monta muiston herättämis-aihetta, hän, joka äsken oli puhunut
-kolmea kieltä, osasi vaieta kaikilla kolmella. He kohtasivat
-kääseissä ajavan miehen, joka puhui kiivaasti nuoremmalle,
-seisauttamalleen miehelle. Molemmat tervehtivät Magnhildia,
-vanhempi väliäpitämättä, nuorempi voittoriemun loisto näppyisessä
-irvinaamassaan ja säkenöivissä silmissään -- vasta silloin Rönnaug
-heräsi. Vaikka koht'ikään viisi vuotta oli kulunut siitä kun hän
-kyyditsi sitä tuntematonta miestä, joka oli puhunut Magnhildin
-tarkoitusperästä, ja joka oli nähnyt hänet itsensä, Rönnaugin,
-suhteissa, joita tämä häpesi -- tunsi hän miehen heti. Rönnaug
-tarttui äkkiä Magnhildin käteen: "Do you know him? What is his name?
-Does he live here?" (Tunnetko hänet? Mikä on hänen nimensä? Asuuko
-hän täällä?) Hän ei muistanut kiireessään käyttää äidinkieltänsä.
-Magnhild vastasi ainoastaan viimeiseen kysymykseen: "Asuu, viime
-talvesta saakka." -- "What hänen nimensä on?" -- "Grong." -- "Have
-you puhunut hänen kanssaan?" -- "Enemmän hänen poikansa kanssa; se
-oli hän, joka seisoi tuolla." Rönnaug katsahti Grongin jälkeen, joka
-juuri ajoi kiivaasti -- voipa melkein sanoa vihaisesti, -- heidän
-ohitsensa.
-
-He saapuivat toisen hotellin luo oikealla puolen, kysyttiin
-palvelusneidolta, eikö joku rouvashenkilö pienen lapsen kera ollut
-poikennut sinne. Heitä osotettiin toiseen kerrokseen. Siellä seisoi
-se herrasnainen, joka oli ollut Rönnaugin seurassa. Tämä kysyi
-häneltä englannin kielellä, missä lapsi oli, samalla kuin hän esitti
-miss Rolandia mrs. Skarlielle, jonka jälkeen kaikki kolme menivät
-lähinnä olevaan huoneeseen nukkuvan lapsen luo. "Todellakin, olemmeko
-saaneet kehdon!" huudahti Rönnaug englanniksi ja heittäysi polvilleen
-kehdon ääreen. Magnhild jäi seisomaan sen eteen vaikk'ei aivan
-lähelle sitä. Kaunis oli lapsi, mikäli hän saattoi nähdä. Rönnaug
-kallistautui lapsen yli, katsahtamatta ylös tai puhumatta mitään.
-Mutta Magnhild näki suuria kyyneliä vierivän hienolle vaipalle, joka
-oli levitetty kehdon päälle. Vaitiolo tuntui tuskalliselta.
-
-Rönnaug nousi ja silmäisten syrjästä Magnhildia meni hän nopeasti
-tämän ohitse etumaiseen suojaan, jonne Magnhildin myös vihdoin täytyi
-seurata häntä. Silloin seisoi Rönnaug akkunan ääressä. Samassa
-seisahtuivat vaunut ulkopuolelle, Magnhild näki kolmen miehen vetävän
-niitä; ne olivat uudet kauniit matkavaunut, komeimmat mitä hän
-milloinkaan oli nähnyt. -- "Kenenkä nuo ovat?" -- "Minun!" vastasi
-Rönnaug.
-
-Betsy Roland tuli sisään ja kysyi jotakin. Rönnaug seurasi häntä
-ulos. Heti perästä palattuaan sisään, astui hän suoraan Magnhildin
-luo, joka vielä istui katsellen vaunuja. Rönnaug kietoi toisen
-käsivartensa hänen kaulansa ympäri. "Will you go with me in this
-carriage through the country, Magnhild?" Jo koskettelusta oli
-Magnhild pelästynyt, hän tunsi Rönnaugin silmät, tunsi hänen
-hengityksensä, käsivarsi lepäsi hänen päällään kuin rautakanki,
-vaikkei se suinkaan pusertanut. "Tahdotko matkustaa mun kanssani läpi
-maakunnan in this -- näissä ajoneuvoissa, Magnhild?" kuuli hän vielä
-kerran kysyttävän vapisevalla äänellä. "Tahdon", kuiskasi Magnhild.
-
-Rönnaug laski hänet, meni toisen akkunan luo eikä enää katsahtanut
-huoneen sisään. "Ovatko nuo vaunut Amerikasta?" -- "Lontoosta." --
-"Mitäs niistä annoit?" -- "Charles bought it." [Charles osti ne] --
-"Onko miehes mukanasi?" -- "Yes -- on!" -- ja Rönnaug lisäsi: -- "Not
-here; Constantinople, -- delivery of guns. -- September we are to
-meet -- Liverpool." [Ei täällä; vaan Konstantinopelissa -- kanuunain
-hankinta. Syyskuussa tapaamme Liverpoolissa.] Ja hän katsahti ylös
-Magnhildiin suurin silmin. Mitä hän sillä tarkoitti?
-
-Magnhild tahtoi mennä. Rönnaug saattoi häntä portaita alas. He
-menivät molemmin pois vaunujen luo, joiden ympärillä seisoi paljon
-väkeä, väistyen samalla vähän sivummalle. Rönnaug osoitti miten
-mukavasti vaunut oli sisustettu ja pistäessään päätänsä niiden
-sisään hän kysyi: "Sinun huoneesi upstairs, are they to be let?"
-(yläkerrassa, ovatko vuokrattavana?). -- "Ei, semmoinen touhu tuottaa
-niin paljon vaivaa." Rönnaug lausahti pikaan "hyvää yötä" ja harppasi
-rappuja ylös tiehensä.
-
-Magnhild ei ollut montakaan askelta astunut ennenkun hän tunsi,
-että hänen varmaan olisi pitänyt pyytää Rönnaugia asumaan
-ullakkohuoneissa. Olisiko hänen nyt käännyttävä takaisin? Johan nyt!
-
-Tästä tuli yksi Magnhildin unettomia öitä. Rönnaug oli säikähdyttänyt
-häntä. Ja tuo matka? Sille hän ei ikipäivinä tahtonut lähteä.
-
-
-
-
-X.
-
-
-Minkä hän ensiksi näki, tullessaan aamulla kymmenen jälkeen ulos
-makuusuojastaan, oli taaskin Rönnaug, joka tullen lastauspaikalta
-juuri oli menossa hänen -- ei hänen, vaan papin luo, sen nuoren
-pastorin, joka asui Magnhildin luona entisessä satulasepän
-työpajassa. Rönnaug, hänkö papin luona? Vielä kello 11 hän oli
-siellä. Ja tullessaan ulos, pastorin, nuoren ujon miehen saattamana,
-pisti hän vain pikimmältään päänsä Magnhildin majaan, tervehti ja
-katosi taas pastorin seurassa.
-
-Magnhild sai vielä enemmän ihmettelyn aihetta, kun hän päivemmällä
-näki Rönnaugin Grongin seurassa. Tämä pisti hänen vihakseen, vaikkei
-hän itsekään selvästi tiennyt miksi. Sitten seuraavana päivänä
-käväisi Rönnaug häntä katsomassa, mutta aivan pikipäinsä; juteltiin
-hiukan niistä näistä lastauspaikan asukkaista, joita Rönnaugia oli
-huvittanut tavata uudestaan, mutta ei matkasta sanaakaan. Kului
-useita päiviä, eikä asiasta mainittu -- oliko hän ehkä jättänyt sen
-sikseen!
-
-Mutta sitte kuuli Magnhild samasta matkasta muilta: ensiksi
-merimiehen vaimolta, joka siivosi hänen huoneitaan, sitten siltä,
-jolta hän osti kalaa, vihdoin kaikilta. Mikä siis neuvoksi? Sillä
-lähteä mukaan hän ei millään ehdoin tahtonut.
-
-Rönnaug kertoi hänelle lukevansa norjaa Grongin, samoin, jottei
-kiusaisi liiaksi yhtä kerrallaan, pastorin johdolla; hän sanoi
-myöskin kirjoittavansa "aineita", ja naurahti. Näin lyhyesti hän
-kosketteli henkilöitä, suhteita, kuvaten niiden luontoa ja laatua --
-ja tuosta heti taas toisiin asioihin! Magnhildia ei kutsuttu tulemaan
-hotelliin. Rönnaug veti usein lastansa pienessä vankkurissa, jonka
-hän oli ostanut. Hän seisahteli silloin ja näytti lastaan kaikille
-ihmisille, joita kohtasi, mutta Magnhildille hän ei kertaakaan tullut
-lapsen kanssa.
-
-Rönnaug herätti erinomaista huomiota lastauspaikalla. Satamissa tosin
-ei ole harvinaista tavata merkillisiä onnen ja olojen vaiheita. Mutta
-päättäen Rönnaugin antamista lahjoista, koko hänen esiintymisestään,
-täytyi hänen olla upporikas, samalla kun hän kuitenkin oli
-kunnollisin ja luontevin kaikista. Magnhild kuuli vain yhtenään häntä
-kiiteltävän; ainoastaan pastori tuli kerran sanoneeksi, että häntä
-varmaan haittasi se kärsivällisyyden puute, joka on onnenlapsen
-omituisuus.
-
-Mutta mitähän Rönnaug kuulikaan Magnhildista? Sillä siitä ei kai
-ollut epäilemistäkään, että hän tiedusteli muilta sitä mitä hän
-ei kysynyt Magnhildilta itseltään. Niin hän tekikin, vaikka perin
-varovasti. Oli oikeastaan vain kaksi, joilta hän kyseli asiaa
-suoraan: toinen oli pastori, toinen Grong.
-
-Pastori sanoi, että kaiken aikaa, minkä hän oli siellä ollut,
-ja se oli kohta kokonainen vuosi, ei hän ollut koskaan kuullut
-tai nähnyt muuta kuin hyvää. Skarlie oli enemmän epäilyttävä
-henkilö. Yksimielisen todistuksen mukaan oli hän sijoittunut tänne
-asumaan ainoastaan perinpohjin opastuakseen olosuhteihin ja sitten
-käyttääkseen niitä edukseen -- "tarvitsematta kilpailla kenenkään
-kanssa tai olla kenenkään valvonnan alaisena." Hän oli "ivailija
-ja kyynikko", vaikkei pastori voinut kieltää, että toisinaan oli
-hauskaa jutella tuon miehen kanssa. Pastori ei ollut koskaan kuullut
-muuta kuin että Skarlie suurella arvonannolla kohteli vaimoansa --
-eli oikeammin kasvattitytärtänsä, sillä missään muissa suhteissa
-nuo kaksi tuskin olivat keskenään. Ja nuori ujo pastori näytti itse
-kovasti pelästyvän siitä että hänen täytyi tämmöistä puhua.
-
-Grong sitävastoin sanoi, että Magnhild oli laiska, itserakas,
-vaativainen letukka. Se ei viitsinyt edes itse sitoa sukkanauhojansa,
-sen hän oli omin silmin nähnyt. Se käsitöiden opetus, minkä
-Magnhild kerran oli pannut alkuun, oli aikaa sitten jätetty erään
-kyttyräselkäisen Maria nimisen tytön ja erään "pitkän Loviisan"
-toimeksi. Magnhild opetti noille silloin tällöin jotakin uutta,
-mutta ei sekään ollut hänen ansiotansa, vaan hänen miehensä, joka
-matkoillaan älysi ja otti onkeensa yhtä ja toista hyvää ja sitte
-taivutti vaimonsa panemaan ne käytäntöön kotosalla. Skarlie oli
-ylipäänsä aimo toimekas mies, joka oli virittänyt elämää koko tähän
-tylsään, tietämättömään seutuun, ehkä vähinsä myös peijannut niitä
-näitä -- mutta täytyyhän sitä maksaa oppirahojakin.
-
-Entäs tuo Magnhildille aiottu päämäärä? Pyh! Grong oli aikoja sitten
-heittänyt menemään kaikki mokomat lorut. Hän oli kolme vuotta sitte
-Norrlannissa nähnyt vanhan äijän, joka lasna oli yksin pelastunut
-kokonaisesta pikku-pitäjästä; muut oli lumivyöry haudannut alleen.
-Mies oli aika lurjus; oli elänyt 66 vuoden vanhaksi tekemättä
-hituakaan, paitsi mitä vähän souteli, ja hän kuoli viime vuonna
-vaivaistalon hoitolaisena. Mikähän tuonkin päämäärä lienee ollut?
-Hyvin harvassa niitä on, joilla on jotakin tarkoitettu.
-
-Grong oli siihen aikaan huonolla tuulella. Hän oli uskonut lahjakkaan
-poikansa määrätyksi johonkin, ainoastaan tämän vuoksi ukko eli --
-ja silloinpa poika hulttio ei tehnyt muuta kuin että rakastui!
-Mutta Rönnaug, joka ei tietänyt mitään Grongin omasta kohtalosta,
-pelästyi pahasti hänen ankarasta tuomiostaan. Ei hän myöskään
-päässyt pohtimaan asiaa hänen kanssaan, sillä ukko julisti suoraan
-sydämmestään ikävystyneensä Magnhildiin.
-
-Niinpä Rönnaug siis jälleen pyrki ja pääsikin itse Magnhildin
-pakinoille, mutta tapasi hänet niin umpimielisenä, että oli aivan
-mahdoton päästä häntä lähemmäs. Jos Rönnaug siis mieli pysyä
-aikeessaan, ei ollut muuta neuvoksi kuin yllättää hänet arvaamatta.
-
-Siksipä hän eräänä päivänä niin väliäpitämättömällä äänellä kuin
-suinkin ilmoitti Magnhildille aikovansa ylihuomenna matkustaa.
-Magnhildin ei tarvitse ottaa mukaansa mitään enempää sälyjä, sillä
-jos he jossakin pysähtyisivät, sopisi heidän siellä ostaa mitä
-tarvitsisivat. Niin aikoi hän itse tehdä.
-
-Tämä oli klo 9 vaiheilla edelläpuolisten, ja aina 12:teen asti
-Magnhild ponnisteli saadakseen kokoon sähkösanomaa miehellensä, joka
-juur'ikään oli ilmoittanut hänelle saapuneensa Bergeniin. Sähkösanoma
-sukeutui lopuksi tähän muotoon:
-
-    'Rönnaug, naimisissa rikkaan amerikkalaisen Charles Randon'in
-    kanssa, New-York'ista, on täällä. Tahtoo saada minut mukaansa
-    pitkälle matkalle.
-
-                                             _Magnhild_.'
-
-Hänestä tuntui olonsa kuin kavaltajan, kun hän täsmälleen klo 12 pani
-tämän sähkösanoman menemään. Kavaltajan? Ketä vastaan? Oliko hän
-sitte velvollinen tilintekoon kellekään? -- Miten olikaan, pois hän
-lähti sinä iltapäivänä, jottei häntä tavattaisi kotona. Kun ehtoolla
-palasi kotiin, oli sillä välin saapunut sähkösanoma:
-
-"Huomenna kotona höyrylaivalla. _Skarlie."_
-
-Rönnaug haki Magnhildia klo 8 seuraavana aamuna; hän tahtoi yllättää
-häntä ihan valmiilla matkapuvulla, joka löytyi hotellissa. Mutta
-Magnhildin puolella oli ovi lukossa. Rönnaug kiersi toiselta puolen
-ja kurkisti sisään sänkykamariin ikkunasta, jossa kartiini oli
-vedetty ylös. Magnhild oli ulkosalla! Hän joka harvoin oli jalkeilla
-ennen kello 9.
-
-Hyvä, mitäs muuta kuin sinne klo 9. Ovi lukossa! Klo 10 samoin;
-sitten sinne järjestään joka neljännestunnin kuluttua, mutta
-yhäti lukossa. Silloin alkoi Rönnaug epäillä. Ja klo 11 hän antoi
-runsaat juomarahat kahdelle poika naskalille, että nämä seisoisivat
-vartioimassa ja ilmoittaisivat hänelle kun näkisivät Magnhildin
-tulevan kotia.
-
-Itse oli hän hotellissa odottamassa. Kello tuli 1, 2, 3 -- ei mitään
-tietoa. -- Hän tarkasti vartioitansa, nämä järjestyksessä. Kello tuli
-4, 5; -- taas tarkastus. Tuli 6, -- silloin tuli toinen poika karkua
-juosten, ja Rönnaug hattu kädessä portaita alas poikaa kohti.
-
-Hän tapasi Magnhildin keittiössä. Magnhild hommasi niin tulisella
-kiireellä, ettei Rönnaug saanut hänelle sanaa sanotuksi. Hän kierteli
-lakkaamatta keittiön, pihan, huoneitten väliä. Oli hän kellarissakin,
-oli hyvin kauan. Rönnaug odotti, mutta kun Magnhild ei koskaan
-päässyt lepoon, etsi hän hänet käsille syömäkammiosta. Kysyi siellä,
-eikö Magnhild voisi seurata häntä pikimmältään hotelliin. Ei ollut
-aikaa. Hän latoi par'aikaa voita lautaselle. "Kelle voita latelet?"
--- "Aa --". Hänen kätensä, joka piteli lusikkaa värisi; sen Rönnaug
-huomasi. "Tuleeko Skarlie höyrylaivalla -- nyt?" Magnhild ei voinut
-kieltää; sillä olisihan se kohta nähty perättömäksi, ja sentähden hän
-sanoi: tulee. -- "Niinpä olet siis kutsunut häntä tulemaan?" Magnhild
-laski lusikan kädestään ja meni sisään. Rönnaug perään.
-
-Ja nyt kävi selväksi, kuinka paljon hyvää, mehevää norjaa Rönnaug
-täll'aikaa oli oppinut, jos se ei ollutkaan aivan puhdasta tai
-virheetöntä. Hän kysyi ensin, tiesikö tämä sitä että Skarlie estäisi
-hänen matkansa. Ja kun Magnhild, sen sijaan että vastaisi, pujahti
-sänkykamariin, riensi Rönnaug perään, sanoen, että "tänään et
-kumminkaan pääse käsistäni."
-
-Tämä "tänään" kertoi Magnhildille, että Rönnaug jo kauan oli pitänyt
-häntä mielessään. Jos akkuna, jonka ääressä Magnhild nyt seisoi,
-olisi ollut vähän väljempi, olisi hän varmaan hypännyt siitä ulos.
-
-Mutta ennenkuin Rönnaug ehti ryhtyä mihinkään toden teolla,
-tapahtui jotakin. Kadulta kuului melua ja naurun rähinää ja sen
-seasta raivokas miehen ääni "Ja sinäkö tahdot kieltää minua ripille
-menemästä, sen ulkokullattu perkele?" Hiljaa -- ja siitä taas helakka
-naurun rämäys. Arvatenkin mies samalla joutui poliisin käsiin ja
-vietiin pois, poikien ja ämmäin äänet yhtyivät huutaen ja nauraen
-yleiseen hälinään, hiljeten hiljenemistään etääntyessään.
-
-Ei kumpikaan kamarissa olijoista ollut poistunut paikaltaan. He
-olivat kumpikin katsahtaneet ulos ovesta salin ikkunoihin päin, mutta
-olivat myös kumpikin kääntyneet jälleen sisään, Magnhild puutarhaa
-kohti. Mutta Rönnaug oli tämän keskeytyksen johdosta muistanut
-ompelukone-Marttaa, joka aikanaan oli ollut lastauspaikan kauhuna ja
-riemuna. Tuskin oli siis meteli tauonnut, kun hän lausui: "Muistatko
-Masiina-Marttaa? Muistatko, että sanoin sulle jotakin miehestäsi ja
-hänestä? -- Olen nyt tiedustellut tarkemmin, ja tiedän enemmän. Mutta
-arvollesi alentavaa on elää saman katon alla Skarlien moisen miehen
-kanssa."
-
-Magnhild pyörähti ympäri kalpeana, ylpeänä. "Se ei koske minuun."
--- "Eikö se koske sinuun? Sinä istut hänen huoneissaan, syöt hänen
-ruokaansa, pidät hänen vaatteitaan ja nimeään -- eikö se koske
-sinuun?"
-
-Mutta Magnhild sujahti hänen sivutsensa saliin suomatta hänelle
-sanaakaan vastineeksi. Hän jäi seisomaan yhden kadunpuoleisen ikkunan
-ääreen.
-
-"Niin, ellet tunne tuosta häpeää, Magnhild, niin olet jo syvemmälle
-vaipunut kuin uskoinkaan."
-
-Magnhild oli juuri nojannut päätänsä akkunapieleen. Nyt kohotti hän
-sitä senverran että saattoi katsahtaa Rönnaugiin ja hymyillä, sitten
-laski hän sen jälleen alas. Mutta tuo hymyily viritti punastuksen
-Rönnaugin poskille, sillä hän tunsi tuossa heidän yhdessä vietettyä
-nuoruuttaan verrattavan toisiinsa.
-
-"Minä ymmärrän, mitä ajattelet" -- hänen äänensä värisi -- "enkä
-luullut sinua niin ilkeäksi, vaikka kyllä heti kohdatessamme huomasin
-erehtyneeni siinä että ikävöin sinua."
-
-Mutta tämä oli kai hänen omastakin mielestään liian ankaraa, sillä
-hän pysähtyi. Eihän hänen aikeensa sitäpaitsi ollutkaan rikkoa
-välejänsä Magnhildin kanssa, päinvastoin! -- Ja niinpä hän suuttui
-Magnhildille, joka oli saattanut hänet niin pahasti unohtamaan
-itsensä! Eikö tuo ollut alusta asti toiminut niin? Kuinka lämpimästi
-hän olikaan tullut, ja kuinka kylmästi häntä oli kohdeltu! Ja näitä
-ajatellessaan hän alkoi puhua ääneensä.
-
-"En tiennyt mitään ihanampaa maan päällä kuin saada näyttää sinulle
-lastani! Eihän minulla ollut ketään toista, jolle sitä näyttäisin.
-Mutta sinä et tahtonut edes nähdäkään sitä -- sillä et viitsinyt
-muuttaa vaatteitasi niin vähäisen asian vuoksi." Hän oli alkanut
-lempeästi, mutta ennenkun pääsi loppuun, värisi ääni ja hän tyrskähti
-itkuun.
-
-Yht'äkkiä Magnhild kavahti pystyyn ja ohjasi askeleensa -- ensin
-keittiön ovelle, mutta siellähän juuri olikin Rönnaug, sitten
-sänkykamarin ovea kohti, mutta muisti ettei sinne auttaisi paeta,
-kääntyi siitä takaisin, kohtasi Rönnaugin, ei tiennyt minne mennä --
-ja peräytyi entiseen asemaansa.
-
-Mutta tätä ei Rönnaug itse asiassa nähnyt, sillä nyt hänen oma
-mielensä oli kiihkeästi kuohuksissa. "Sinulla ei ole ollenkaan
-sydäntä, Magnhild; hirveää on että täytyy sanoa se! Niin kauan olet
-antautunut loassa laahattavaksi, kunnes olet menettänyt kaiken
-tunteesi, -- niin oletkin vain! Kun minä pakotin sinua katsomaan
-lastani, et viitsinyt edes suudella sitä! Et edes kyykistynyt sen
-puoleen, et sanonut ainoata sanaa, et sanaakaan, et nähnyt kuinka
-kaunis se oli!" -- Puhe tukahtui jälleen itkuun. "Mutta se on
-ymmärrettävissä", jatkoi hän, "sillä eihän sinulla itsellä ole lasta
-ollut. Sitä en tullut ajatelleeksi -- sillä muuten olisin palannut
-_heti_ paikalla! -- Kuinka _minä_ petyin -- no, siitä olenkin
-Charlesille kirjoittanut!" -- Hän keskeytti itsensä puhuen uuteen,
-pontevampaan äänisävyyn: "Minä en tiedä, mitä sinä ajattelet. Tai on
-varmaankin kaikki sinussa kuollut! Kun sinulla on vara valita ihan
-vapaasti -- ja silloin valitset Skarlien! Mennä kirjeellä Skarlieta
-noutamaan!" -- Astellen kiivaasti edes ja takaisin hän jatkoi: "Ei,
-ei! Tämä on kuitenkin sama Magnhild, joka oli niin hieno ja puhdas,
-että pelasti minun!" Hän seisahtui ja katsoi Magnhildiin. "Mutta
-sitäpä en koskaan unohdakaan, _ja sinun on tultava minun kanssani,
-Magnhild_!" -- -- Ja äkkiä heltyen: "Eikö sinulla ole sanaakaan
-minulle? Etkö voi käsittää, että minä pidän sinusta? -- -- Etkö
-vähääkään välitä siitä, että olen tullut tänne sinua hakemaan aina
-Amerikasta?"
-
-Hän ei tarkannut, että tuli lausuneeksi koko asiansa, hän seisoi
-vain ja odotti saadakseen nähdä Magnhildin heräävän ja kääntyvän
-häneen päin. Hän ei ollut kyllin likellä, nähdäkseen että kyyneliä
-jo putoili ikkunalaudalle. Hän näki vain ettei Magnhild liikahtanut,
-ei hievahtanut paikaltaan. Tästä hän sydäntyi, ja äkkinäisenä
-päätöksissään, kuten ainakin sydämen kuohuessa kyllyyttään, hän lähti
-pois. Magnhild näki hänen itkien kiirehtivän katua ylös katsahtamatta
-sisään.
-
-Eikä Rönnaug hillinnyt itkuansa, eipä silloinkaan kun hän kallistui
-lapsensa yli suudellakseen sydänkäpyään. Hän otti sen kerta kerralta
-syliinsä, ikäänkuin oikein varmistuakseen elämänsä aarteesta.
-
-Hän oli odottanut että Magnhild tulisi perästä. Kello tuli 8, ei
-tullut ketään Magnhildia; se tuli 9, ei vieläkään ketään; silloin
-hän heitti vaipan hartioilleen ja hiipi satulasepän talon ohitse.
-Mies lienee jo aikaa tullut. Siellä oli aivan hiljaa eikä ketään
-ikkunoissa. Rönnaug kääntyi takaisin kotia, ja riisuessaan maata
-pannakseen hän harkitsi, mitä nyt oli tehtävä, pitäisikö hänen
-todella lähteä paluumatkalle ilman Magnhildia, -- näin hän ajatteli
-vain silmänräpäyksen -- ei, hänen oli jäätävä ja anottava apua! Hänen
-tuli uskaltaa taisteluun, vaikkapa itse Skarlieta vastaan, apunansa
-pastori ja Grong ja muuta kunniallista kansaa. Hän arvosteli asiaa
-kenties hieman amerikkalaiseen tapaan, mutta varma hän oli.
-
-Hän nukkui ja näki unta, että hän ja mr. Skarlie tappelivat. Tuo oli
-suurilla, karvaisilla käsillään tarttunut hänen päähänsä, käsiinsä,
-hartioihinsa, tuo inhottava naama hampaattomat ikenet irvillään,
-tirkisti hymysuin hänen silmiinsä. Hän ei voinut torjua ilkiötä
-luotaan... nyt se oli taas hänen päässään kiinni kynsillään... Siinä
-samassa Magnhild huutaa huikahutti hänelle kerran, kohta toisenkin
-ja hän heräsi. Magnhild seisoi hänen vuoteensa ääressä. "Rönnaug!"
--- "Niin, niin!" -- "Minä se olen -- Magnhild!" -- Rönnaug kohousi
-istualleen sängyssään vielä unen horroksissa. -- "Kyllä näen, --
-sinä -- se olet sinä -- Ei todellako? sinäkö se oletkin, Magnhild?
-Tahdotko seurata mukanani?" -- "Tahdon!" Ja Magnhild heittäysi hänen
-ylitsensä ja hyrskähti itkuun -- millaiseen itkuun? Sellaiseen
-kuin lapsi, joka kauan oltuaan kauhuissaan löytää jälleen äitinsä
--- "Herra Jumala, mitä on tapahtunut?" -- "Minä en voi sitä sanoa!"
-ja taaskin tuo pitkä, sydämen syvyydestä tyrskivä itku, ja niin
-irtausi hän hiljaa ja meni ja asettausi erikseen. -- "Mutta nyt sinä
-seuraat minua?" "Kyllä", kuului hän kuiskaavan ja sitten taas itkua.
-Ja Rönnaug ojensi käsivartensa, avasi sylinsä, mutta kun ei ketään
-siihen tullut, huippasi hän itse sängystä, ja otti ilonsa käytännön
-kannalta pukeutumalla huimaa vauhtia. Siinä eli iloa, voitonriemua
-sielussa.
-
-Istuessaan siinä pukeutumispuuhissa sängyn laidalla tuli hän
-tarkemmin katselleeksi Magnhildia. Kesäyö oli valoisa, ja Magnhild
-oli kierittänyt ylös ikkunaverhon, avannut ikkunan ja seisoi siinä.
-Saattoi olla noin kolmen aika. Magnhild seisoi alushameessa, kaapu
-yllänsä, tuolilla oli kääry, siinä ehkä hänen pukunsa. Mitähän
-olikaan tapahtunut? -- Rönnaug meni toiseen huoneeseen pukeutumaan
-valmiiksi, ja kun Magnhild tuli perään, virui siellä levällään hänen
-uusi matkapukunsa, joka näin nyt näytettiin hänelle. Ei hän sanonut
-kiitosta, tuskin silmäilikään sitä, istui vain viereen ja itki
-uudelleen. Rönnaugin täytyi pukea hänet. Tätä tehdessään hän sipaisi:
-"Yrittikö tuo väkivaltaa?" -- "Ei, sitä hän ei ole koskaan tehnyt",
-sanoi Magnhild, "ne ovat muita asioita", ja itku valtasi taas hänet
-niin, että Rönnaug ei puhunut enempää vaan laittoi sekä hänet, että
-itsensä tuota pikaa valmiiksi. Hän riensi jälleen sisään herättämään
-amerikkalaista ystävätärtään, siitä alas saamaan majatalon väen
-valveille, hän tahtoi muka lähteä matkaan ennen tunnin kuluttua.
-Hän tapasi Magnhildin samassa asennossa, johon oli hänet jättänyt.
-"Ei, riipaise nyt itsesi ripeäksi! Ennen tunnin kuluttua on meidän
-täältä lähdettävä:" Magnhild jäi vieläkin istumaan, hän näytti
-tyhjentäneen kaikki voimansa siihen taisteluun ja päätökseen, johon
-hän vastikään oli päässyt. Rönnaug antoi hänen olla olojaan, olipa
-hänellä itselläänkin tarpeeksi tehtävää. Kaikki tavarat säälittiin
-kokoon ja lopuksi lapsi käärittiin matkavaippoihin sen heräämättä.
-Tunnin kuluessa olivat he kaikki aivan oikein kaluineen kaikkineen
-sulloutuneet sijoilleen hänen komeihin matkavaunuihinsa. Kaikki
-nukkui heidän ympärillään. Matka kulki valoisana huomenhetkenä kirkon
-sivutse. Aurinkoa ei vielä näkynyt, mutta itäinen taivas rusotti
-tunturien yläpuolelta, maisema lepäsi pimeiden varjojen peitossa,
-tunturien korkeimmat kupeet mitä syvimmän tummansinervän harsossa,
-virta, saamatta valon viiruakaan valaisemaan taisteluansa, viilsi
-uraansa niinkuin jono hurjia, rajupäisiä vieraita, jotka tunturilta
-tullen juuri tällä heräämisen hetkellä, syöksyivät alas kiihkosta
-kiehuen, riemusta riehuen ja nauraa hohottivat hurjaa menoansa ja
-onnistunutta aiettansa.
-
-Ne luonnonvaikutelmat ja tunteet, joita tämmöinen matka muuten
-olisi voinut tuottaa Magnhildille -- virkistysretkenä monivuotisten
-kärsimysten jälkeen tai ensi peninkulmana uudella elon taipaleella
-lapsuusystävänsä uhkeissa vaunuissa -- -- ne haipuivat tyhjiin
-väsähtyneen turtumuksen tilaan. Olihan koko hänen elämänsä tähän
-päivään asti ollut vain monivuotista lepoa tottumusten siteissä,
-niin että yhden illan mielenliikutus oli tyhjentänyt hänen voimansa.
-Hän ei ikävöinyt mitään enemmin kuin sänkyä. Ja Rönnaug, joka mieli
-nähdä vastakohdan ihmeet kerrassaan toteutuneina, ei tahtonut
-ainoastaan päästä omiin vaunuihinsa, kaksi hevosta edessä (nousujen
-alkaessa tahtoi hän neljä hevosta valjaihin), -- vaan hän tahtoi
-myös nukkua jossakin sen majatalon vierasvuoteessa, jossa hän oli
-piikana palvellut. Ja niin he tekivätkin, ja kolmen tunnin unet
-siellä nukuttiin. Talon emäntä tunsi Rönnaugin; mutta kun tämä ei
-miellyttänyt Rönnaugia, ei heidän välillään syntynyt mitään juttelua.
-
-Nukuttuaan he söivät ja maksoivat, ja sitten täytyi Rönnaugin
-omakätisesti kirjoittaa kyytikirjaan. Se oli kaikki julman hauskaa.
-Hän luki siinä viimeiseksi kirjoitettuna: kaksi henkeä, 1 hevonen,
-seuraava kyytiasema -- ja reunaan lisättynä:
-
-    "Meille linnut liversivät kvit-kvit!
-    _Meill'_ asua aiotte kai, kvit-kvit?"
-    "Emme aattele rahtuakaan, tra-raa,
-    Vaan lemmimme toisiamme, tra-raa!"
-
-"Mitä hassutusta tämä on?" Molemmat muut lähenivät; Betsy Rolandille
-se käännettiin.
-
-Nyt muistivat he kaikki, että juuri silloin kun he ajoivat majatalon
-pihaan, he olivat nähneet herran ja rouvasihmisen ajavan vaunuissa
-sieltä ulos nopeasti heidän ohitsensa ylämaihin päin. Herra oli
-kääntynyt poispäin, ikäänkuin karttaakseen heidän katsettansa,
-naisella oli ollut harso kasvojen edessä.
-
-He puhelivat vielä tästä vaunuissa istuessaan ja eteenpäin ajaessaan,
-sillä välin kuin kaikki talon väki oli kokoontunut. Matkustajamme
-älysivät, että runosäkeet eivät voineet olla muiden kuin kahden
-vastanaineen onnellisen sepittämät, -- ja niiden ajatusyhtymäin
-johdosta, joille ei mitään voi, tuli Magnhild ajatelleeksi niitä
-kahta nuortamiestä sahvianisaappaissa ja naista, jonka tukka oli
-niin omituisesti nutturalle pantu, jotka heidän häämatkansa illalla
-kohtasivat heitä lähimmässä majatalossa. Tästä tuli hän muistaneeksi
-omia häitänsä, siitä ajatelleeksi mitä kaikkea hän oli kokenut
-kaikkina näinä vuosina, kuinka perus-ohjetta vailla hänen elämänsä
-oli kulunut ja kului, katsoipa sitä taappäin tai eteenpäin.
-
-Tästä oli kuitenkin valjennut ihmeellinen päivä, aurinko oli kohonnut
-tällä kohtaa niin korkeiden tunturien yläpuolelle. Laakso, vaikkakin
-ahdas, oli siinä asemassa, että aurinko täytti sen paisteellaan
-alhaalta asti. Virta soukkeni täällä, samalla kuin sen juopa kävi
-kivisemmäksi; se juoksi valkoisena vaahdosta, missä aaltojen telme
-kiehui, riensi ruohon vihreänä, missä telme tyyntyi, sinisenä,
-missä pengermän harju sitä varjosti, harmaana missä se savisesta
-pohjasta nosti liejua pinnalle. Ruoho alempana pörrötti karheina
-karvatyppäinä, ylempänä nostellen keskeltään suuria voikukkia,
-suurimpia mitä he vielä olivat nähneet.
-
-Tunturit ylinnä kimalsivat. Tumma hongisto nousi; niiden povelta
-ja helmasta niin mehuisan rehevänä, että ken sitä oikein osasi
-katsella, hän ehdottomasti virkistyi siitä. Täällä likinnä tietä
-kasvoi lehtimetsää, sillä hongisto: oli siitä hakattu pois, mutta
-muuten se kyllä uutta alaa valloittaen tunkeusi jälleen esiin
-sankasta emämaastaan taempaa. Maantie oli pölytön. Metsän laidassa
-välkkyi tunturikukkasia ja niissä viimeiset kastehelmet siltä
-päivältä. Matkailijat seisauttivat ja poimivat kukkia, istuivat
-sitten ja huvittelivat lasta kukilla, sitoivat seppeliä, joilla
-sitä koristivat. Vähän ylempänä, missä virta vaipui syvemmä heidän
-allensa, niin ettei sen pauhina painanut kaikkia muita ääniä
-kuulumattomiin, livertelivät lintuparvet riemuissaan. Rastaat joko
-yksitellen tai parvittain hyppivät keikkuen puusta puuhun, niiden
-voimakas sävel virvotti mieltä; joku säikähtynyt metso pakeni väkevin
-siivin siuvaisten pois oksien välitse. Hevosten jäljissä juokseva
-koira säikähytti riekkoja lentoon; ne kirkuivat, lentää räpyttivät,
-lymysivät kanervikkoon, kirkuivat ja pelosta pyrähtivät uudelleen
-lentoon, mutta palasivat kiertäen kaartaen entisille asemilleen.
-Niillä oli varmaankin pesänsä täällä, missä koivuja kasvoi niin
-taajassa pienen kanervalaikan ympärillä.
-
-"Oi, kuinka olen halunnut tälle matkalle! Ja Charles, joka laski
-mun sille!" -- Kyynelet kimalsivat Rönnaugin silmissä, mutta hän
-keskeytti puheensa suudeltuaan lastaan: "Ei mitään kyyneliä! Miksi?"
-
-Ja hän lauloi:
-
-    "Shed no tear! Oh shed no tear!
-    The flower will bloom another year.
-    Weep no more! Weep no more!
-    Young buds sleep in the roots with core."
-
-Suomeksi:
-
-    Älä itke yhtään kyyneltä!
-    Ens' vuonna kukkii kasvi taas
-    Jo lakkaa kyynelöimästä!
-    Nuoret silmikot uinuu juurissa.
-
-"Tämä on meidän kesämatkamme, Magnhild! The summer-travels in Norway!
-Nyt eteenpäin!"
-
-Mutta Magnhild kallistui alas ja kätki kasvot käsiinsä.
-
-"Kyllä olosi kääntyy hyväksi, Magnhild! Charles pitää siitä huolta,
-hän on niin kiltti!"
-
-Mutta juuri silloin hän kuuli Magnhildin nyyhkyttävän, ja niinpä hän
-pidättyi.
-
-Se aurinkoinen päivä, jona he matkustivat, se raikas, tuoksuva
-tunturi-ilma, jota hengittivät, se riemastus joka kohtasi heitä
-metsästä, tämän kaiken johdosta elpyneet lapsuuden muistot kävivät
-Rönnaugille liian valtaviksi. Hän unohti Magnhildin ja lauloi
-jälleen. Sitte otti hän luokseen lapsen ja jutteli lenteillä mielin
-sille ja miss Ro landille. Hän hämmästyi, kun Magnhild kysyi häneltä
-"Rakastatko sinä miestäsi, Rönnaug?" -- "Josko häntä rakastan? No
---! Kun mr. Charles Randon sanoi minulle 'Minä tahdon huolehtia
-Teidän kasvatustanne, Rönnaug, toivon, että tuotatte minulle iloa',
--- no, niin tuotin hänelle iloa. Kun mr. Charles sanoi minulle:
-'Rakas Rönnaugini, olen melkomäärin Teitä vanhempi; jos kuitenkin
-tahtoisitte ruveta minun vaimokseni, niin olen varma siitä, että
-tulisin onnelliseksi'; -- no, hyvä -- hän tuli onnelliseksi. Ja
-kun mr. Charles sanoo: 'armas Rönnaug, katso, että vaalit pikku
-Harryä, niin että tapaan teidät kaikki Liverpoolissa syyskuussa ja
-norjalaisen ystävättäresi myös mukana', -- niin tapaa hän meidät
-Liverpoolissa syyskuussa ja pikku Harryn terveenä -- ja norjalaisen
-ystävättäreni myös!" ja hän suuteli lasta ja sai sen nauramaan.
-
-He vaihettivat hevosia majatalossa. Molemmat muut jäivät istumaan
-vaunuihin, mutta Rönnaug astui alas, osaksi nähdäkseen jälleen
-vanhoja tuttuja paikkoja, osaksi koska hän tahtoi itse kirjoittaa
-päiväkirjaan. "Se kuului asiaan", sanoi hän. Kohta perästä tuli hän
-hymysuin ulos päiväkirja kädessään. Saman osotteen alla, nimittäin:
-"kaksi henkilöä ensi kyytiasemalle" -- sattuvasti kuvaten näitä
-"kahta henkilöä" ja heidän suhdettansa todellisuuteen, etteivät
-edes olleet katsoneet ensi majatalon nimeä! -- oli kirjoitettuna
-seuraavasti:
-
-    "Silmut, marjat, koko kukka,
-    koko kasvi lempeen yhtyy;
-    kourillaan kun talvi ryhtyy
-    oksiin -- kasvin perii hukka.
-    Lemp' ei tunne keskimaata --
-    Elää täytyy sen tai laata!"
-
-Rönnaug käänsi tämän englanniksi Betsy Rolandille, ja kaikki
-kolme koettivat, mikä norjan mikä englannin kielellä, selittää
-arvoitusta omalla tavallaan. Siinä olivat kaikki yhtä mieltä, että
-tässä oli epäilemättä kaksi rakastavaa matkailemassa, jopa varsin
-omituisissa olosuhteissa -- mutta missä? Olivatko vastanaineita
-vai ainoastaan rakastavia, olivatko pakoretkellä, vai kujeilivatko
-vain muuten piloillaan onnella kestetyn taistelun jälkeen, vai -- --
-niin olihan siinä monta mahdollisuutta tarjona! Rönnaug tahtoi
-jäljentää säkeet, ja Magnhild tarjosi hänelle sitä varten lehden
-muistiinpanokirjastaan. Hänen ottaessaan tämän esiin, putosi siitä
-kirje, hän kummastui siitä itse. Vaan silloinpa hän muisti saaneensa
-sellaisen postissa noin tuntia sen jälkeen kuin hänen miehensä
-eilen illalla oli tullut kotiin. Otellessaan tämän kanssa oli hän
-toistaiseksi pistänyt kirjeen taskukirjaansa. Kun hän ei koskaan
-kirjeitä saanut, ei hän voinut ymmärtää keitä tämä saattoi olla. Nuo
-kaksi Amerikasta tullutta eivät havainneet ulkomaista postimerkkiä
-kirjeen kuoressa. Magnhild huomasi sen kohta. Hän avasi kuoren, siitä
-tuli esiin kirje hienosti kirjoitettu hienolle paperille, pitkä
-kirje. Siinä oli ylinnä München, ja alinna -- lukiko hän oikein?
--- Hans Tande! Hän kääräisi kirjeen kokoon itsekään tietämättänsä
-samalla kuin hehkuva puna peitti hänen kasvonsa ja kaulansa. Molemmat
-muut eivät olleet mitään huomaavinaan, ja Rönnaug ryhtyi runosäkeitä
-kopioimaan.
-
-He ajoivat reippaasti eteenpäin ja antoivat Magnhildin olla olojansa.
-Mutta tämä joutui yhä enemmän hämilleen, niin että hänelle itselleen
-kävi tuskalliseksi istua vaunuissa muiden kanssa. Hän pyysi nöyrästi
-saada astua maahan ja kävellä vähän matkaa. Rönnaug hymyili ja käski
-ajajan seisahduttaa -- tässä oli tasanko, jolla hevoset saattoivat
-levähtää sen ajan. Matkailijain maahan astuttua, Rönnaug talutti
-Magnhildia muutaman askelta taempana olevan pienen metsikön luo ja
-sanoi: "Kas niin, mene nyt tuonne ja lue kirjeesi!"
-
-Magnhild päästyään metsään seisahtui. Hänen mielenliikutuksensa
-pakotti häntä siihen. Hän tähysti ympärilleen, ikäänkuin peläten
-täälläkin olevan ihmisiä läsnä. Aurinko välähti sieltä täältä
-kellastuneiden havuneulasten lomitse, luhistuneiden lahoin kantojen
-kylkiin, tummanvihreälle sammaleelle kivien päällä sekä niiden
-välissä kasvavalle kanervalle. Täällä vallitsi täysi hiljaisuus,
-loitompaa auringon valaisemalta metsän ranteelta kuului vain
-yksinäisen linnun viserrystä, lapsen lallatusta ja Rönnaugin naurua.
-Se soi niin heleästi puiden välistä.
-
-Magnhild uskalsi jälleen vetää kirjeen esiin, hän kääri sen auki. Sen
-taitteet olivat menneet sekaisin. Hän levitti sen sileäksi eteensä,
-niinkuin vanhanpuolinen vaimo katselee arkussa kauan talletettua
-morsiuspukuansa. Yksinäinen säde osui siihen oksain lomitse ja
-vilhui siinä levotonna, milloin pyöreänä, milloin pitkulaisena.
-Säteen valokehässä näki hän sanan tai kaksi muita selvemmin: "Suuria
-toiveita -- ja petin" oli siinä -- suuria toiveita -- ja petin,
-hän luki sen ja vapisi. Ah, ah, ah! Uudestaan ja yhä uudestaan hän
-luki tuon ja korjasi niin rikkaan sadon odotusta, pelkoa, muistoja
--- onnellisuuden ja taistelon muistoja -- -- hän ei malttanut
-istua, hän nousi seisaalle, mutta ainoastaan istuakseen jälleen ja
-koettaakseen. Pitkä, helakka naurahdus Rönnaugilta pujahti puitten
-välistä ikäänkuin sauva, johon Magnhild turvikseen tarttui. Hän sai
-rohkeutta hänen rohkeudestaan ja silmäili sinne tänne kirjeeseen,
-ei lukeakseen sitä, vaan nähdäkseen uskaltaisiko hän lukea. Mutta
-hän oli liian kiihtynyt voidakseen sovitella yhteen hajanaisia
-lauseen sirpaleita ajatelmiksi ja johtui itse tietämättänsä
-lukemaan kirjeen yhteen jaksoon. Hän ei tajunnut kaikkea mitä luki,
-mutta hänestä tuntui kuitenkin ikäänkuin yhdessä oltaisi, kättä
-puserreltaisi, kosketeltaisi. Hänen ympärillään humisi ja suhisi
-ikäänkuin soittoa, Tanden soittoa, hän oli jälleen lähellä tätä,
-sen tuoksun, sen silmäyksen, sen kainon vaiteliaisuuden piirissä,
-jossa hän Tanden luona oli maistanut maisen elämän ylhäisintä onnea.
-Timantti viilteli valorenkaita pianolle, soittelijan hieno käsi
-loihti leikiten "kukkasia nurmelle." Ollen kokonaan Tanden luona
-alkoi Magnhild hurmaantuneena lukea kirjettä uudestaan, käsitti
-enemmin, seisahtui, riemastui sanatonna, luki kyynelten valuessa.
-Hän pysähtyi tietämättänsä, ainoastaan koska hän ei nähnyt, alkoi
-uudestaan huomaamattansa, keskeytti, hyrskähti itkuun, luki, lopetti
-alottaakseen jälleen taas. Kolme, neljä, viisi kertaa toistamiseen.
-Hän ei voinut enempää! --
-
-Mitä ajatuksia ja tunteita, joita hänessä ennen oli tuhannesti
-liikkunut, hän nyt ajatteli ja tunsikaan uudelleen, ja mitä ajatuksia
-ja tunteita, joita hän ei milloinkaan ollut aavistanut!
-
-Ensimmäinen eheä vaikutus, minkä hän sai kootuksi puolikosteassa
-metsän katveessa, jossa hän istui piillen, oli ikäänkuin kimppu
-väräjäviä säteitä. Se oli se aavistus jonka hän sai -- se ei ollut
-lausuttuna, ja kuitenkin se hengitti joka riviltä (tuhat kertaa
-suloisempana näin!), se aavistus, niin se varmuus, että hän, juuri
-_hän_ oli rakastanut häntä! ja tätä lähinnä se täysi tieto, mikä
-Tandella samaan aikaan oli ollut hänen, Magnhildin rakkaudesta --
-kauan, kauan, ennenkuin hän itse oli sen tajunnut! -- ja johon hän,
-Tande, ei sentään ollut kajonnut, eipä silmäykselläkään. -- Kuinka
-hienotunteinen, kuinka moitteelta säästävä hän oli ollutkaan! Ja mitä
-kaikkea hän sentään olikaan nähnyt hänessä, Magnhildissa! Oliko se
-totta, saattoiko se olla totta?
-
-Oi, vähät siitä! Mutta saada tuntea pohjimmiten kaikkea, mitä
-Tande oli tuntenut, se oli Magnhildin surussa ikäänkuin aurinko,
-joka kostean ilman takaa vähitellen soluu utukerroksiin, luoden
-tuhansia, ennen aavistamattomia valovaikutelmia ylös ja alaspäin.
-Mikä virkoamisen tunne vuosikausien tyhjyyden, kaipuun, sureksinnan
-perästä!
-
-Vasta myöhemmin pyrkivät ajatukset esiin yksitellen, eikä oikeastaan
-ennenkuin Rönnaug saapui. Se olikin niin vaikea lukea, tämä kirje,
-se tuntui paikotellen ikäänkuin käännökseltä vieraasta kielestä. --
-Mutta nyt kirjeeseen! -- --
-
-    'Minä palajan etelästä. Luulin olevani kyllin voimakas. Ah! --
-    Sanomalehdet ovat kai kertoneet Teille, että olen sairas. Mutta
-    ne eivät tiedä, mitä minä nyt tiedän.
-
-    Ensimmäinen, minkä teen tässä uudessa tietävyydessäni, on että
-    kirjoitan Teille, rakas Magnhild.
-
-    Te kummastutte tietenkin tuskallisesti nähdessänne minun
-    allekirjoitukseni. Minä herätin suuria toiveita -- ja petin,
-    silloin kun ne piti täytettämän.
-
-    Tuhannesti olen sitten ajatellut, kuinka vastahakoiselta Teistä
-    on täytynyt tuntua mennä pianon luo ja koetella laulua, jota me
-    kolmisin olimme yhdessä opiskelleet, tai harjoitelmaa, jota me
-    kahden olimme suoritelleet. Olisi tosiaankin ihme, jos voisitte
-    siinä edistyä.
-
-    Tuhannesti olen myös itsekseni miettinyt, kirjoittaisinko Teille
-    ja sanoisinko, mitä nyt viimeinkin sanon Teille että tämä on
-    ollut elämäni syvin murhe.
-
-    Te vapautitte minut eräästä kerran rikkaasta, mutta sitten
-    ala-arvoisesta suhteesta, ja tämä kaikki koitui minulle
-    nousuksi. Viattomuuden itu sielussani oli jälleen saanut ilmaa.
-    Tämän vapautuksen koko laajuutta en oivaltanut, niin kauan
-    kuin olimme yhdessä. Ja kiitokseksi siitä mitä teitte minulle,
-    olen hävittänyt Teidän elämäänne minkä vain olen voinut. Mutta
-    olen myöskin ikävöinnyt saadakseni sanoa Teille mitä nyt
-    uskon, nimittäin: meidän tarkoituksemme täällä maan päällä
-    ei ole ainoastaan se, minkä itse tunnemme, ei ainoastaan se
-    minkä uskomme olevan elämämme päätehtävän. Kun Te, itse siitä
-    tietämättänne annoitte minulle puhtaamman, korkeamman suunnan,
-    täytitte Tekin tarkoitusperän, rakas Magnhild. Se oli ehkä
-    vähäinen, mutta olikin ehkä vain sadannes jostakin suuremmasta
-    elintehtävästä, jota olette suorittanut paljon useampia kohtaan
-    itse aavistamattanne sitä.
-
-    Magnhild, nyt voin minä sanoa sen joutumatta väärinkäsitetyksi
-    ja samalla myös vahingoittamatta, sillä Te olette tullut
-    puoliviidettä vuotta vanhemmaksi, ja minä lähden pois -- niin,
-    nyt minä uskon Teille tulevan siitä apua, että saatte kuulla
-    sen. Siis: sielunne viattomuus oli ihmeellisen kohtalonne
-    kautta kasvanut siveellisyydeksi, joka Teissä ilmeni voimana,
-    suurempana kuin kenessäkään muussa, jota olen tuntenut. Se
-    oli sitä ihanampi, kun se ei itse tietänyt ilmauksistaan. Se
-    hengähti kaiken, ujostelevan tottumattomuutenne jok'ainoasta
-    liikkeestä. Se tuli minun huomattaviini ei ainoastaan
-    Teidän punastuksessanne, Magnhild, ei, vaan myöskin äänenne
-    soinnussa, sekä siinä välittömässä suhteessa, johon asetuitte
-    jokaista kohtaan, jolle puhuitte, tai jota vain silmäsitte tai
-    tervehditte. Se ihminen Teidän lähellänne, joka ei ollut puhdas,
-    esiintyi inhottavana. Te opetitte langenneellekin, mikä kauneus
-    siveellisyydellä on.
-
-    Teillä on täysi oikeus iloita siitä, mitä tässä sanon Teille.
-    Niin soisinpa, että se vielä enemmän kuin ainoastaan ilahuttaisi
-    Teitä. Ei ole hyvä murehtia hukkaan mennyttä elämäntarkoitusta,
-    Magnhild, ja Grongilta saamistani kirjeistä saatan ymmärtää, että
-    Te nyt teette niin. Ken ei saavuta ensimmäistä tai suurinta,
-    mitä mielisi saavuttaa, ei silti saa heti vaipua alakuloiseen
-    toimettomuuteen, sillä täten hän ehkäisee sen tuhatlehtisen
-    päämäärän, mikä elämänpuulla on. -- Ehkä itse pettymyksenkin
-    täytyi olla siinä mukana?'
-
-        *       *       *       *       *
-
-    (Viisi päivää myöhemmin.)
-
-    'Magnhild, minä en puhu näin puolustellakseni itseäni. Joka
-    kerta kuin aattelen Teidän lauluanne, tiedän mitä olen
-    ehkäissyt edistymästä. Siinä oli puhtaus jota ei intohimo
-    ollut koskettanut, sentähden se puhdistavasti värähti läpi
-    sieluni. Siitä tuoksui hyviä muistoja, jotka palauttivat
-    mieleeni lapsuuden ajat, äitini, hyvät opettajani, ensimmäiset
-    käsitykseni soittotaiteesta, ensimmäisen haluni saada tyydykettä
-    rakkaudelleni tai kauneuden kaipuulleni. Myöskin elämän
-    ensimmäiset heleät värit soluivat jälleen esiin, ne jotka tosin
-    eivät vielä olleet räikeitä, mutta eivät myöskään lian tahrimia.
-
-    Ajattelen tätä laulua taiteellisesti kehitettynä, kauttaaltaan
-    sielullista elämää säteilevänä -- mikä ilmestys! Ja tämän minä
-    olen ehkäissyt.
-
-    Ostin yhdessä ollessamme muutamia isänne tekemiä solkia. En
-    näyttänyt niitä kellekään. Silloisessa ympäristössäni ne olisivat
-    herättäneet epäluuloja ja siten rauhattomuutta. Mutta näissä
-    soljissa tajusin perinnäisiä taipumuksia, Magnhild -- suvun
-    tehtäviä, joita Teidän luontaislahjanne jatkaisivat. Teidän
-    isänne töissä ilmenee viaton mielikuvitus, kärsivällisyys,
-    epätäydellisessä ikäänkuin huokaus vielä arvokkaampien,
-    valloilleen vielä päästämättömäin voimien povesta.
-
-    Onko kaikki tämä nyt seisahtunut, sentähden että _Te_ olette
-    seisahtunut, joka olette suvun viimeinen ja lapseton? Ei, en minä
-    itseäni puolustele.'
-
-       *       *       *       *       *
-
-    (Minun on taas täytynyt jättää kirjeeni kesken useaksi päiväksi.
-    Nyt täytyy yrittää jatkaa loppuun.)
-
-    'Älkää antako sen, minkä minä olen rikkonut Teitä ja siten
-    valitettavasti myös useita muita vastaan sekä nykyaikana että
-    tulevaisuudessa, kelvata Teille puolusteeksi olemaan sen takia
-    tästä lähin enää mitään tekemättä! Voittehan, jos tahdotte,
-    laskea valloilleen sen mitä Teissä piilee kykyjä, tavalla tai
-    toisella. Ja tehkää nyt niin senkintähden että minä rukoilen sitä
-    Teiltä! Te voitte keventää rikokseni taakan ajatukselleni nyt
-    elämäni viimeisinä hetkinä.
-
-    Niin oloani helpottaakin tätä kirjottaessani. Se lempeys, jolla
-    Te vielä kaikesta huolimatta ajattelette minua (minä tunnen sen!)
-    lähettää minulle sanoman.
-
-    Teidän tulee, minkä suinkin voitte, pelastaa elämäni työ, myöskin
-    siinä missä se jäi keskeneräiseksi, kuten se on aljettu. Teidän
-    tulee se rakentaa ja parantaa päiseksi, Magnhild!
-
-    Tunnette kai kuitenkin tämän rukouksen samalla lohdutukseksi?'
-
-       *       *       *       *       *
-
-(En päässyt pitemmälle, mutta tänään voin paremmin.) 'Jos tämä
-auttaa avaamaan Teille jälleen mailman, niin että astutte sisään ja
-käytte käsiksi siihen -- niin, jos kaikki se, minkä joko tykkänään
-laiminlöitte tai jätitte puolitiehen, voipi saada arvon olla renkaana
-tehtävässä ja täten tulla rakkaaksi -- silloin teette hyvää minulle,
-muistakaa se! Jääkää hyvästi!
-
-Ah niin, jää _hyvästi!_ Minun on muita kirjeitä kyhättävä enkä jaksa
-paljon. _Jääkää hyvästi!_
-
-                                               _Hans Tande_.'
-
-       *       *       *       *       *
-
-(Kahdeksan päivää myöhemmin.)
-
-'Siirrän kirjeeseeni Teille seuraavan kohdan toisesta kirjeestä
-toiselle henkilölle:
-
-Ei ole totta, että rakkaus on _kaikille_ kulkutienä elämään. Ehk'ei
-se ole sitä edes puolillekaan niistä, jotka saapuvat perille _tosi
-elämään_.
-
-Niitä on monta, jotka pilaavat olemassa-olonsa kaipaamalla rakkautta
-tai tavoittelemalla rakkauttaan. Muutamat heistä eivät ehkä
-voisikaan muuta (ihmiset ovat niin erilaiset, olosuhteet usein heitä
-puolustamassa), mutta ne, joiden olen nähnyt niin tekevän, olisivat
-ehdottomasti voineet hillitä itseään ja siitä saaneet omakseen uuden
-voiman. He jättivät kuitenkin kaikki yritykset sikseen, saatuaan
-tähän yllykettä kirjallisuudesta ja taiteesta, jonka lyhytnäköisyys
-johtui siitä että se oli tahdoltaan tahrattu.'
-
-
-
-
-XI.
-
-
-Magnhild ja Rönnaug tulivat käsi-kädessä ulos metsästä, josta
-Rönnaugin lopuksi oli täytynyt noutaa hänet ja jossa niin paljon
-oli asioitu, tutkittu, harkittu. He astuivat aina tasangolle asti.
-Missä sini-utu-puvussa nousivatkaan tunturit korkeuteen -- ja tämän
-kehyksen sisällä hongisto tuonnempana, kanervikko tännempänä, ja
-sitten tasanko, jolla miss Roland ja lapsi istuivat sinisillä ja
-punaisilla huopapeitoilla vaunun vieressä. Tältä etu-alalta äidin
-katse lähti mielikuvitukseltaan vilkkaampana vaeltamaan kooten vielä
-vahvemmalti vaikutteita luonnon kuvataulun viivoista, valaisusta,
-väreistä.
-
-"The summer-travels in Norway, the summer-travels in Norway!"
-[Kesäretket Norjassa] hoki hän itsekseen.
-
-Jokaisesta sanasta saattoi aavistaa, että näihin englantilaisen
-sanavarastonsa sanoihin hän pani enimmin mielikuvitusta.
-
-He kulkivat hitaasti edelleen ympäristössä. Rönnaugille oli Magnhild
-muuttunut uudeksi, tämän sielunelämä oli avartunut, sen kasvot
-säteilivät läpitysten, eivätkä enää olleet nuo entiset. Olihan
-Magnhild jo kohta viisi vuotta salassa surrut hukkaan mennyttä
-elämäntehtäväänsä ja hukkaan mennyttä rakkauttaan, noita kahta
-sisarusta, jotka elivät ja kuolivat yhdessä. Hän oli nyt avannut
-sielunsa toiselle -- siinä oli jotakin tapahtunut!
-
-He valjastuttivat hevoset ja ajoivat edelleen. Mutta luonnon
-päivällislepoa eivät he häirinneet, tuskinpa vaunujenkaan ratinalla,
-sillä he ajoivat hiljaa rinteitä ylös.
-
-Seuraavassa majatalossa he lukivat päiväkirjasta nämä sanat:
-
-    Meit' tervehti kaarneet tiellämme.
-    Se huono on enne; vaan jumalille
-    emme uhranneet ole vihaisille,
-    eikä leppeetkään meitä suosine.
-    Mitäs siitä? Me uskomme taivaan Luojaa,
-    joka voimamme on ja meitä suojaa.
-    Siis pelko pois! Me nauramme enteille,
-
-Näistä pikku-säkeistä syntyi itsestään linnunlaulukuoro
-matkailijoille. Mutta sopusoinnuton ilo saa mielen alakuloiseksi ja
-tässä sitäpaitsi runo juuri sisälsi pahan enteen, sillä olivathan
-vasta ehtineet vähän matkaa majatalosta, kun heidän katseitaan
-kohtasi kirkontorninhuipuke siltä kummulta, jonka mullassa Magnhildin
-vanhemmat ja sisarukset lepäsivät, ja vasemmalta maantie; tunturin
-rinteellä siellä missä hänen lapsuutensa koti oli ollut.
-
-Tuo karu maantie muistui aina Magnhildin mieleen, milloin hän
-ajatteli omaa, hukkaan elettyä pitkää elämän-uraansa. Nyt sen näkö
-taaskin herätti hänessä samanlaisen tunteen. Se lohdutus, minkä hän
-äsken oli saanut, ei kyennyt pitemmältä puhumaan hänelle. Sillä
-seurasihan sen mukana niin paljon selviämätöntä ja epätietoista. Hän
-läheni nyt sitä kohtaa, mistä kaikkityynni oli lähtöisin: kukkulalta
-saattoi nähdä pappilan.
-
-Oli sovittu, että he poikkeisivat sinne. Vaunut vierivät
-koivukujannetta alas sievälle pihamaalle. Rönnaug jutteli neiti
-Rolandille papinperheestä, vieläpä hauskasti. Samassa he kaikki
-pelästyivät, kun vaunut olivat kellahtaa kumoon. Ihan kääntäessään
-porraspään puoleen ajaja oli suistanut syrjään isolle paadelle,
-jonka matalin laita oli juuri sillä kohtaa. Rönnaug ja miss Roland
-kirkaisivat hiukan molemmat -- ja kun pahasta oli päästy niin
-vähällä, naurahtivat he. Heidän mielihyväkseen nauroi Magnhildkin
-mukaan. Niin vähäpätöinen kuin tapaus olikin, auttoi se häntä
-siirtymään haaveista todellisuuteen. Nyt hän siis oli kuin olikin
-pappilassa! Tuo sama kivi -- kuinka monet sadat rattaat olivatkaan
-ajaneet sen päälle, mutta oliko se silti koskaan toimitettu pois?
-Siinä seisoi vanha Antti, vanha Söyrinki, vanha Nuutti! Tuolla se
-Aune eukkokin kurkisti pihalle! Koira haukkui pirtistä. Magnhild
-kysäisi: "Ovatko ne saaneet koiran?" Rönnaug vastasi: "Lyönpä vetoa,
-että se on tullut itsestään!"
-
-Vanha Aune otti huostaansa tavarat, Rönnaug lapsen, heidät osotettiin
-kaikki eteisestä perhesaliin; mutta siellä ei ollut ketään paitsi
-koira, suuri, pörröinen otus, joka ensimmäisen ystävällisen sanan
-kuultuaan leppyi lempeäksi ja mennä tallusti nuuskien ja häntä
-lierussa toisen luota toisen luo, siitä jälleen pesän juureen,
-johon laskihe loikumaan lihavana, hyvin ruokittuna. Ritkahteli ja
-rytkähteli ylhäällä -- kirkkoherra se siellä nousi sohvasta. Tämä
-joustinten soitto oli Magnhildille ennestään hyvin tuttua. Tunsi sen
-koirakin, sillä se nousi ja tahtoi ulos isäntänsä seuraan. Mutta
-tämä, jonka astunta kuului huoahtavista puuportaista, ei mennytkään
-ulos, vaan tuli sisään, niin että koira vain tervehti häntä,
-lierutti häntäänsä ja meni takaisin pesän luo, jossa se niin pitkän
-liikkeillä-olon perästä öhkyen kääntyi kellelleen.
-
-Kirkkoherra oli mikäli mahdollista kaikin puolin entisellään. Hän oli
-kuullut Rönnaugista ja iloitsi saamastaan nähdä hänet; hänen lihavat
-kätensä pitelivät niin ystävällisesti ja kauan Rönnaugin, ja vielä
-kauemmin Magnhildin käsiä. Hän tervehti Miss Rolandia, ja lapsi häntä
-huvitti, kun taas lapsen ilona olivat kaikki uudet esineet huoneessa,
-etenkin koira.
-
-Sytytettyään piippunsa ja saatuaan muut sekä itsensä sijoitetuiksi
-koruompeluin kirjatuille sohville ja istuimille, täytyi hänen ensi.
-asiakseen kertoa (sillä se oli täsmälleen kuukausi takaperin hyvin
-ja onnellisesti aikaansaatu), että "pikkutyttöjen" tulevaisuus
-oli turvattu. He olivat näet kumpikin saaneet elinkorkonsa, ja
-ne oli todella erittäin edullisilla ehdoilla saatu. Jumala oli
-käsittämättömässä armossaan ollut niin hyvä heille. -- Enemmän
-huolissaan olivat he olleet "neidin" puolesta (näin nimitettiin
-entistä opettajatarta). Olivathan he aikoneet tehdä jotain hänenkin
-hyväkseen, vaikka siitä tuskin olisi riittävää apua ollut, sillä
-siihen eivät heidän varansa riittäneet, eikä hän itse olisi voinut
-mitään lisää ansaita, sillä hän oli käynyt niin kankeaksi. Mutta
-Jumala oli tutkimattomassa armossaan muistanut häntäkin. "Neiti"
-ei enää tarvinnut mitään elinkorkoa. Hän oli ollut tervehtimässä
-muutamaa sukulaistaan monen peninkulman takana täältä, siellä
-oli Jumala kutsunut hänet luokseen; hän ei ollut kestänyt matkan
-rasitusta. Kuolonsanoma oli tullut heille pari päivää sitten, ja
-pappi oli kovin epätietoinen, voisiko hän matkustaa hautajaisiin;
-tämä riippui eräästä morsiusparista, josko sen sopisi lykätä
-vihkiäisensä muutamaksi päivää eteenpäin. "Niin monivaiheista,
-Magnhild rakas, on tämä elämä. Toinen lähtee hautaan, toinen
-vihkituoliin. Ah juu! -- Mutta sinullahan onkin vasta kaunis puku,
-lapseni! Skarlie on totisesti hyvä mies sinulle. Muuta ei sovi sanoa!"
-
-Vihdoin tuli rouva molempine tyttärineen. Hieman märät hiukset,
-puhtaat hiansuut, vasta silotetut hameet osottivat, että he olivat
-asuaan siistinneet vierasten tulon takia. He eivät puhuneet mitään,
-puheesta kirkkoherra piti huolen, he vain niiasivat kätellessään,
-ottivat käsille koruompeluksensa ja istuivat ompeluin-kirjatulle
-lavitsalleen. Toinen tyttäristä nousi kuitenkin pian ja kuiskasi
-jotakin äidilleen; siitä suunnasta, jonne ensin hänen, sitten äidin
-silmä kääntyi, saattoi päättää, että kysymys koski riisuttaisiko
-harsopeite peilin, taulujen ja parin kipsikuvan päältä. Koska tyttö
-taas istuutui, oli arvatenkin päätetty ettei sitä riisuttaisi.
-"Ja neiti kun on kuollut?" sanoi Magnhild. Kaikki kolme laskivat
-yht'aikaa koruompeluksensa alas ja nostivat vähän päätänsä. "Hän
-kuoli halvaukseen", sanoi rouva. Näin istuivat he vähän aikaa, sitten
-jatkoivat koruompeluansa.
-
-Kirkkoherra nousi laskemaan koiraa ulos. Se meni hirveän häpeissään,
-josta taas kirkkoherra sitä kiitteli. Sitten seurasi sen useita
-muitakin hyveitä, jutun hiljakseen jatkuessa. Koira oli tullut heille
-kolme vuotta sitte, Herra yksin tiesi mistä, mutta hän yksin tiesi
-myöskin miksi, sillä jo ensimäisenä kesänä oli se pelastanut Neidin
-hengen, kun Olli Björgans'in vimmattu härkä oli karannut häntä
-vastaan hänen tavallisella kävelymatkallaan kirkolle.
-
-Kolmas suuri tapaus: vanha Antti oli iskenyt jalkaansa, tuli sitten
-vuorostaan yhtä vitkalleen kerrottuna. Kirkkoherra kertoi juuri mitä
-vanha Antti sanoi, kun kirkkoherra oli kantanut hänet vuoteelle.
-Silloin kertomus katkesi siitä, että ovea ulkoapäin nöyrästi
-kaapittiin; se oli tietysti koira. Paksu pappi nousi heti laskemaan
-sitä sisälle, puhui sille ystävällisesti ja varottavasti, joka
-otettiin vastaan liehittelevällä ujoudella.
-
-Koira vilkaisi ympärilleen. Ja kun rouvan silmä selvästi lempeimmin
-katseli häntä, meni se kohta tämän luo ja nuoleksi kättä, jonka hän
-tarjosi.
-
-Samassa nousi Magnhild, meni suoraa päätä rouvan luo ja silitti hänen
-hiuksiaan; hän tunsi että kaikki katsoivat häneen, mutta varsinkin
-rouva hämillään ja ihmeissään -- ja Magnhild ei osannut pitemmälti
-selittää, miksi hän näin oli tehnyt, vaan riensi sentakia ulos. Hänen
-jälkeensä vallitsi huoneessa hiljaisuus.
-
-Mitä tuo oli? mitä oli tapahtunut? Oli tapahtunut se, että Magnhild
-aamupäivällä oli saanut tuon kirjeen, jonka tunnemme, ja sen jälkeen
-katseli hän pappilan elämää aivan toisilla silmin.
-
-Ikävyys haihtui, hän havaitsi tämän takana sydämellisyyden ja
-viattomuuden, jonka hän aina oli jättänyt huomaamatta, ja hän alkoi
-aavistaa jotakin.
-
-Kirkkoherran kertomuksissa ensimmäisestä viimeiseen asti ei sanaakaan
-muistuttamassa, että hän tai joku hänen omistaan olisi tehnyt mitään
-hyvää. Sitä täytyi kunkin itse keksiä. Mutta sen oli koira tehnyt,
-ennenkun Magnhild sitä teki.
-
-Se kiitti: oliko hän koskaan kiittänyt? Ja tämä asianlaita koski
-niin vuolteen voimalla häneen, että se ajoi hänet pakostakin
-tekoon sellaiseen. Kun hän par'aikaa oli täyttämässä aiettaan,
-huomasi hän kaikkien kummastuksesta, kuinka tottumattomat he olivat
-kiitollisuuteen tai kiitollisuuden osotuksiin hänen puoleltaan, ja
-tämä se säikähdytti häntä niin, että hän poistui.
-
-Hän asteli tietä kirkolle päin, kenties siksi että se äsken oli ollut
-puheena. Itse oli hän kokonaan uuteen katsantotapaansa kiintynyt.
-Hän oli tähän silmänräpäykseen asti tarkoin tähynnyt kaikkia heidän
-naurettavia puoliansa, se oli totta. Ne olivat häntä harmittaneet,
-naurattaneet tai tympäisseet. Mutta hän ei ollut ennen kuin vasta
-nyt huomannut, että mitä äsken hänessä kiiteltiin, sen hän oli
-saanut tässä kodissa, se oli täällä suojelevana levittäynyt hänen
-sielunsa yli, niinkuin koruompelut heidän huonekalujensa päälle.
-Jos Skarlie oli osannut hyväkseen käyttää kaikkia kodin heikkoja
-puolia viekoitellakseen häntä, oli hän tässä kodissa myös saanut sen
-voiman, jolla hän tähän päivään asti oli kyennyt pitämään puoliaan
-viekoittelijaa vastaan.
-
-Jos hän oli elänyt täällä mitään tarkoitusperää vailla, niin siihen
-ei ollut syynä yksin talon hiljainen totunnaiselämä, vaan myös ja
-etupäässä hän itse, joka jo täällä oli sulkeutunut unelmiinsa.
-Tarvittiin koko se suvaitsevaisuus, joka oli tälle kodille ominainen,
-jotta häntä sittekin siedettiin siinä määrin, kuin he olivat
-sietäneet, jopa hellittiin. Jostakin toisesta kodista hänet olisi
-ajettu maantielle -- rasittavana, epäkauniina, kiittämättömänä, kuten
-hän oli ollut.
-
-Niin, kiittämätönnä! Ketä oli hän koskaan kiittänyt? Kyllä erästä,
-joka oli tehnyt hänelle enimmin pahaa, -- mutta myös enimmin hyvää,
-sillä tätä miestä hän rakasti. Sitä ei sopinut ottaa lukuun.
-
-Mutta ketä muuten? Ei ketään täällä. Ei Skarlieta, vaikka tämä olikin
-alati ollut hänelle kiltti monessa kohdin, hänkin. Ei rouva Bangia,
-ja kuinka kiltti tämä olikaan ollut! Ei Rönnaugia, ei edes Rönnaugia!
-
-Hän säikähti. Puhuihan hän nyt ensikerran eläessään oikein itsensä
-kanssa, eikä hän sentään melkein koskaan ollut muuta tehnytkään.
-
-Nyt hän oivalsi, vaikka tuo ajatus jo kerran ennen, silloin tosin
-vain sivumennen oli häntä säikähyttänyt, -- nyt vasta hän käsitti,
-miltä oli täytynyt tuntua Rönnaugista ensin monta vuotta ikävöidä
-Magnhildin luo kertomaan tälle ihmeellisestä elämän muutoksestaan,
-näyttämään hänelle lastansa, vapauttamaan häntä ja tehdä hänet
-onnellisemmaksi -- ja sitten tavata semmoinen, joka ei viitsi edes
-seurata hänen mukaansa hotelliin, sata askelta sieltä -- sentähden
-ettei ollut viitsinyt pukea ylleen.
-
-Hän istui jälleen kukkulalle vanhempainsa raunistuneen kodin ääreen
-ja peitti häveten kasvonsa.
-
-Niiden ajatusten seurasta, jotka täällä syntyivät, hän ei eronnut
-ennenkuin iltapuoleen, väsyneenä sielultaan ja ruumiiltaan.
-
-Myöhän ehtoolla sanoessaan hyvää yötä Rönnaugille, kietoi hän
-käsivartensa tämän vyötäisille ja kallisti päänsä häntä vasten. Mutta
-hän ei löytänyt mitään sanoja, sillä niitä ei ilmaannu ensi kerralla.
-
-
-
-
-XII.
-
-
-Rönnaug näki seuraavana aamuna unta laulusta, hän kuuli sitä vielä
-herätessään, ja vähän jälkeenpäin hän selveni sen verran, että kysyi
-itseltään, Magnhildkohan se todella siellä lauloi! Tämän ajatuksen
-piristämänä hän vallan valveillaan jätti vuoteensa.
-
-Tuskin saatuaan aamupuvun yllensä, hän avasi ikkunan. Arkisalista,
-s.o. talon alikerroksen toisesta päästä soi laulua heikon
-pianonsoiton myötä. Laulu oli puhdasta, korkeaa, se oli ihan varmaan
-Magnhildin.
-
-Rönnaug kiirehti suoriutuakseen valmiiksi ja tullakseen alas.
-Ullakolta otti hän kenkänsä, vetääkseen ne jalkaansa vasta ulkona,
-kun näet pelkäsi herättää miss Rolandia ja lasta. Siellä tuli joku
-portaissa; hän laski pikaa kengät alas ja asettausi eteen, sillä pää,
-joka pisti ylös, oli Grongin. Tuoko täällä?
-
-Mies tervehti naista katsahtaen häneen tiukan terävästi ja meni
-mitään sanomatta viereiseen suojaan.
-
-Rönnaug istui kuunnellen laulua pukeutuessaan valmiiksi. Se solui
-niin tasaisesti ja tyynesti. Siitä soi kyllä iloakin, mutta
-hillittyä, sitä saattoi sanoa kuulakan heleäksi.
-
-Rönnaug pysyi hiljaa, kunnes Magnhild lopetti, ja viipyi vielä
-hiukan. Sitten meni hän alas. Ovi oli raollaan, sentähden oli hän
-kuullut niin selvästi. Magnhild oli kääntynyt pianotuolin mukana ja
-istui puhellen molemmille pikkuystävilleen lapsuusvuosiltaan, he
-istuivat hänen kummallakin puolellaan. Heille hän näytti laulaneen.
-
-He nousivat kaikki seisomaan, kun Rönnaug astui sisään. Magnhild
-pyysi hänen katsoa kelloa. Tosiaankin se oli vasta kymmenen! Magnhild
-oli jo ollut kauan jalkeilla. -- Ja laulanut?
-
-Tytöt lähtivät tuomaan kahvia, munia y.m. ruokasaliin. Heti
-huomattuaan olevansa Rönnaugin kanssa kahden riensi Magnhild tältä
-kysymään, tiesikö hän, että Grong oli täällä. Rönnaug kertoi
-vast'ikään kohdanneensa hänet. "Niin", kuiskasi Magnhild, "hän
-on matkalla poikaansa peräämässä. Aatteleppas tuo on karannut
-morsiamensa kanssa! Sulhanen on 20-vuotias, morsian kai kuudentoista
-korvissa!"
-
-"Siis runot?" -- "Olivat tietysti sulhon sepittämät. Grong on
-raivoissaan. Olihan poika kasvatettava runoilijaksi!" He nauroivat
-molemmin. Poika puitukka oli todella harvinaisen lahjakas, kertoi
-Magnhild edelleen, ja isä oli hänen tähtensä lukenut jos jotakin, ja
-matkustellut hänen kanssaan Saksat, Ranskat, Englannit ja Italiat.
-Nyt piti pojan vielä saada jotakin vaikutusta mieleensä kotimaan
-luonnosta ja kansanelämästä, ja -- kippis! -- samassa tuo onkin
-tiessään!
-
-Grongin askelia kuului portaista, joten ei sen enempää tullut
-juteltua. Mutta terävän tuikkeen he saivat ukon silmästä hänen sisään
-tultuaan. Hän asteli edes ja takaisin, kätkeytyen partaansa ikäänkuin
-metsään ja piillen silmälasiensa takana, niinkuin se joka kurkistaa
-kuvaansa kaivossa.
-
-Istuttiin myöhäiseen aamiaispöytään, jossa papinrouva ujon
-ystävällisenä tervehti kutakin yksitellen. Kirkkoherra oli poissa
-koululla kokouksessa.
-
-Aamiaisen jälkeen, jonka aikana Grong ei avannut suutansa muuta
-paitsi syödäkseen ja juodakseen, meni hän arkihuoneen ja eteisen
-lävitse suoraan ulos rappusille. Rönnaug meni pelotonna perään,
-koska tahtoi puhutella häntä. Grong huomasi sen ja tahtoi väistää,
-mutta saavutettiin ja hänen täytyi astella toisen kanssa tuonnemmas
-tien suuntaan. Mutta kuullessaan mitä kysymys koski, huusi hän:
-"Minä olen niin saakelisti suuttunut tuohon pitkään naiseen ja
-hänen ijänaikuiseen tarkoitusperäänsä, että minun suustani ette saa
-sanaakaan! Odotan sitäpaitsi kyytimiestäni." Hän tahtoi kääntyä
-pois, mutta Rönnaug piti nauraen hänestä kiinni ja palautti hänet
-puheen-aiheesen. Mutta ennenkuin Rönnaug ehti kertoa, mitä Grongin
-tarvitsi tietää, keskeytti tämä hänet.
-
-"Ei sillä suoraan sanoen ole mitään tarkoitusperää ollenkaan,
-sen pituinen se tarina! -- Entäs tuon laulu? Tande on niin usein
-kirjoittanut minulle tuosta laulusta. Nyt kuuntelin sitä tässä
-aamulla -- ja tiedättekö mitä? Virheetöntä säntillisyyttä, puhdas
-nuotti, tekniikkaa, niin tietysti, mutta ei mitään kuvitusvoimaa,
-ei mitään sieluun sattuvaa, ei sisältöä -- ja mistä saakelista hän
-_sitä_ olisi saanutkaan?
-
-"Jos hänellä olisi ollut kuvitusvoimaa, olisi hänellä myös ollut
-tarmoa ja semmoisilla laulukeinoilla, semmoisella tekniikan taidolla
-hän olisi _ollut laulajatar_ -- olipa sitten löytynyt Tandea tai ei,
-oli sitten ollut Skarlien tai Farlien kanssa naimisissa?"
-
-Grongin puheen karkeasta ja törkeästä muodosta huolimatta saattoi
-siinä kuitenkin olla senverran totta, että kannatti suoria hänelle
-oikein selville Magnhildin historia. Grong ei kyennyt vastustamaan
-sielunelämän esityksen viehätystä. Hän oli tuota pikaa pelkkää
-korvaa, unohti sekä suuttumuksensa että hevoskyytinsä.
-
-Hän kuuli siitä Magnhildista, joka tuskin viitsi pukea yllensä ja
-antoi Skarlien tehdä ja sanoa mitä tahansa, mutta joka samassa kuin
-Skarlie mainitsee Tanden ja hänen nimensä yhdessä -- s.o. murtautuu
-sinne missä Magnhild asuu piilossa -- heti paikalla karkaa hänen
-luotansa Amerikkaan! Eikö siinä kenties ollut tarmoa?
-
-Grong sai kuulla siitä Magnhildista, joka estettynä suurimmasta
-ei mielinyt mitään enää. Suhde Tandeen asetettiin ilmi selville:
-tunsihan Grong sen jo osittain Tanden omien sanojen perusteella.
-Rönnaug luuli olevankin oikeinta kertoa hänelle Tanden kirjeestä;
-tämän hän muisti, se kun oli niin syvästi häneen vaikuttanut. Ja mitä
-se nyt vaikutti myös Grongiin! Kuinka raskaalta lieneekään kerran
-tuntunut tästä miehestä luopua siitä mihin hän ensin oli luullut
-olevansa aiottu? Ja nyt taas heittää poikansa menneeksi? Kuinka
-olivat Rönnaug ja Magnhild hennoneet nauraa jotakin semmoista --
-kuten he vielä tänä aamuna olivat tehneet!
-
-"Lohdutustako siinä ajatuksessa, että meidän tarkoitusperämme on
-korkeampi ja moninaisempi kuin mitä itse näemme? Niin sille, joka
-tahdottomasti ja sokeasti alistuu tuon tuntemattoman hallituksen
-alle. Minä en sitä voi!" Hän nosti nyrkistyneen kätensä, mutta antoi
-sen hiljaa vaipua. "Onko rikos ohjata määrätyitä tarkoitusperiä
-kohden, panna tahtonsa, edesvastuunsa siihen mukaan? Katsos
-hyönteistä tuossa. Se kulkee oijeti eteenpäin, se tahtoo varmaan
-jotakin. Nyt poljen sen kuoliaaksi. Kas noin!"
-
-Hetken perästä hän jatkoi: "Olisittepa nähnyt vaimoni! Hän kiiti
-tietänsä liehuvin lipuin -- silmät, ajatukset säkenöivät. Minnekä?
-Juuri silloin kun hän minun avullani alkoi saada selville kykynsä ja
-tehtävänsä, hän sammui. Tähdenlento!
-
-"Minulla oli ystävä. Kuinka lahjakas ja innokas! Kuinka kaunis hän
-olikaan! Kahdenkymmenen ja muutaman vuoden ikäisenä hän kaatui
-tanskalaisella sotavallilla hädin mainittuna, hädin muistettuna!
-Tähdenlento!
-
-"Mutta mikä huolenpito olennoista, jotka eivät tahdo eivätkä voi
-mitään! Tuo kalastaja Norrlannista ('Pohjoismaalta') pelastui
-yksinään, kun kokonainen pitäjä sortui häviöön. Ja hän sai elää yli
-60 vuotta, tyhmänä kuin se turska, jota hän merestä veteli.
-
-"Vai muittenko vuoksi? Samanaikuistenko kasvattamiseksi?
-Jälkipolvienko hedelmän edistämiseksi? Niin niin! lohduttakaa te
-sillä itseänne! Minun täytyy, voidakseni niin tehdä, itse nähdä, itse
-tuntea se. Myyrän elämää pimeässä ja sattuman varassa minä en osaa
-elää, enpä edes vaikka saisin todistuksen siitä, että kerran kaikki
-valkenee, nimittäin haudan tuolla puolen. Ihmettelen niitä, jotka
-sitä osaavat!"
-
-"Toisin sanoen: te halveksitte niitä!" väitähti väliin Rönnaug. Grong
-katsahti häneen, mutta ei vastannut.
-
-Rönnaug halusi mielellään tietää, mihin nyt neuvottaisi Magnhildia.
-Grong vastasi rivakasti: "Työtä tekemään!" -- "Määräsuuntaakin
-vailla? Työtäkö vain tekemään?" -- Grong pysähtyi. "Sanonpa teille,
-hyvä rouva, yhden asian. Magnhildin onnettomuus on ollut siinä, että
-hän on kaiken ikänsä saanut ihan itsestään kaikki, mitä hänellä piti
-olla, joka aterian, joka puvun. Jos hän olisi ollut kovassa työssä
-tai kasvattanut lapsia, ei hän olisi unelmia haparoinut." -- "Siis
-tehdä työtä ilman tarkoitusperää?" toisti Rönnaug. -- "Niit' on niin
-monenlaisia tarkoitusperiä", sanoi Grong äreästi ja vaikeni siihen.
-Silminnähtävästi hän oli kiertänyt piirinsä umpeen ja seisoi taas
-lähtökohdalla vihoissaan siitä, mitä oli sattunut hänelle itselleen.
-
-He olivat pyörtäneet ja seisoivat jälleen kauniissa koivukujanteessa
-talon tykönä. Sieltä he kuulivat laulua, menivät likemmäs,
-pysähtyivät ja kuuntelivat tarkasti. Sillä akkunat olivat auki ja
-joka sävel soi kirkkaana puhtaana. "Siinä äänessä on viattomuutta",
-Grong virkkoi, "se on kyllä totta. Mutta viattomuus on vain
-passiivinen ominaisuus." He astuivat edemmäs.
-
-"Ei siis kuitenkaan pelkkää tekniikkaa?" kysyi Rönnaug.
-
-Tähän Grong ei vastannut mitään. Hän oli joutunut toiseen
-ajatussarjaan. Heidän seistessään rakennuksen edustalla, hän
-pysähtyi: "Magnhild on kai kuten minäkin keskeneräisen sukutyön
-kannattaja. Mutta kuoleehan hänen sukunsa loppuun hänessä -- entäs
-minun? Ei, tästä saattaa tulla hulluksi! Missä on kyytini?" --
-
-Grong kulki päärakennuksen sivutse takapihalle päin, Rönnaug
-hitaammin jälessä. Kyytimies ei ollut tullut. Grong murisi ja lähti
-menemään vaunuvajalle, jonka ovi oli avoinna, ja siellä hän näki
-Rönnaugin vaunut. Tämä tuli mukaan, ja Grong puhui hänelle vaunuista.
-Ne olivat kyllä liian köykäiset matkavaunuiksi, tuumi ukko. Toinen
-etupyörä oli jo nähtävästi vioittunut, koska se oli otettu pois.
-Siis riippui sepästä, kauanko naisten oli jäätävä tänne. Mutta hän
-matkustaisi heti, sillä tuossapa perältäkin! -- kyyti ajoi paikalle.
-
-Grong hyvästeli vain pikimmältään, ikäänkuin hänen olisi jo ensi
-nurkasta käännyttävä takaisin; hän kävi noutamassa kapineitaan.
-Rönnaug tahtoi kuitenkin odottaa, kunnes hän jälleen tulisi ulos.
-
-Rönnaug oli kiintynyt häneen. Ehkei pojan sentään ollutkaan niin
-huonosti laita, kuin isästä nyt näytti. Grongissa oli semmoinen
-rauhattomuus; aiheutuiko se ehkä siitä että hänellä oli niin
-monenlaiset "lahjat", mutta ei mitään määräsuuntaista lahjaa? Rönnaug
-oli kerran kuullut hänen käyttävän samaa sanaa puolittain piloillaan
-eräästä toisesta. Mutta yhdeksi päälahjaksi koottuna sen täytyi olla,
-sen Rönnaug älysi. Näin oli kyllä Magnhildin laita, mutta kenties se
-oli liian vähäinen? Tekniikka? Niin, jos tämä oli hänen päälahjansa,
-niin voihan se sukeutua muotoonsa laulussa!
-
-Ei tuo selvennyt hänelle. Ja se oli niin lohdutonta, sillä nythän
-oli neuvo annettava, päätös tehtävä. Rönnaug rukoili Jumalaa
-ystävättärensä puolesta sekä tuon synkän miehen puolesta, joka
-juuri tuli ulos, papinrouvan saattamana, ainoan, jota hän näytti
-hyvästelleen.
-
-"Sano sitten terveisiä vanhalle opettajalleni", lausui hän ylhäältä
-kääsin istuimelta, tarttuen rouvan käteen. "Sano hänelle -- älä sano
-hänelle mitään!" Grong läimähytti hevosta niin äkkiä, että kyytipoika
-oli vähällä jäädä pääsemättä mukaan.
-
-Papinrouva virkahti jotakin, että tuo mies ei varmaankaan ole
-onnellinen; jäi siitä seisomaan ja katseli hänen jälkeensä. Silloin
-tuli samaa tietä joku nainen ylös heitä kohti. Se tervehti myhäillen
-rouvaa mennessään ohi keittiöön. "Saitko sen myydyksi?" -- "Sainhan."
--- "Niin näkeehän sen sinusta." Ja kääntyen Rönnaugiin sanoi rouva:
-"Se eukko, uskokaa, teki Magnhildin onnelliseksi tänä aamuna", --
-"Mitenkä niin?" -- "Eukon piti mennä kauppiaalle käsitöineen, hän
--- kauppias -- on ostelijana eräälle kauppaliikkeelle kaupungissa."
-Samassa sattui Magnhild tulemaan keittiöön. Eukko nähdessään hänet
-tervehti -- luistaahan siltä puhe niin helposti -- ja alkoi jutella
-ja itkustella, itkustella ja jutella, miten köyhä hän oli ollut,
-mutta kuinka hyvin he nyt tulivat toimeen hän sekä lapset. Magnhild
-on näet useampana vuonna pitänyt käsityökoulua täällä ylämaissa, ja
-tuo eukko on ollut kaikkein ahkerimpia siinä. Voittepa uskoa, että
-tuo kotiteollisuus-homma on niin levinnyt koko ympäristöön, että
-tuskin on ainoatakaan köyhää enää pitäjässämme.
-
-"Mutta Magnhild -- ilostuiko hän?" -- "Hän ilostui niin -- sillä pian
-sen perästä kuulimme hänen laulavan. Ja viime kerralla, kuin hän oli
-täällä, emme saaneet häntä edes pianoa soittamaan."
-
-Rönnaug tervehti miss Rolandia ja lastansa, jotka parhaiksi tulivat.
-Vähän myöhemmin tahtoi hän mennä eteisestä arkisaliin, silloin
-kuului taas sieltä laulun säveliä. Molemmat papintyttäret lauloivat
-kaksiäänisesti hennoilla äänillään, toinen vähän epäselvemmin kuin
-toinen. Laulaa laahateltiin:
-
-"Herran isän-kä'ess' on kaikk'."
-
-Ovi oli avoinna. Toinen tytöistä istui pianon ääressä, toinen seisoi
-vieressä. Magnhild istui heidän edessään nojautuen pianoon.
-
-Rauha säteili pienen virren säkeestä, syystä että sen laulajissa
-asui rauha. Pienet keltaiset päät puvunkaulusten yläpuolella eivät
-liikahtaneet, piano soi melkein kuiskien. Mutta päivänpaiste
-välkehtien koruompeluin kirjatuilla huonekaluilla ja päällyspeitoilla
-soi sopusointuisasti mukaan etäältä.
-
-Tehtävänsä suoritettuaan kertoi heistä toinen, että eräs matkustava
-rouvasihminen oli opettanut heille virren, ja toinen että Neiti oli
-kirjoittanut siihen alto-äänen. Puhumatta tai asentoansa muuttamatta
-kurotti Magnhild kätensä ja lähinnä seisova tyttö kävi siihen kiinni.
-
-Ulkoa kuului puhuvien ääniä, sieltä tuli kirkkoherra seurassaan
-useita miehiä. He suuntasivat askeleensa suoraan portaille, joten
-siis Rönnaug tuli sisään. Kohta kuului portailta poljentaa;
-sisällä-olijat nousivat paikoiltaan, Magnhild peräytyi Rönnaugin luo.
-Silloin ensin koira, sitte kirkkoherra astuivat mahtavasti sisään,
-ja hänen jälissään kömpi vitkalleen sisään kuusi tai seitsemän
-talollista peräkkäin, raskaita, työn kuluttamia ihmisiä pienestä
-tunturiseutukunnasta. Magnhild likistihe Rönnaugiin, joka myös
-väistyi vähän peremmäs, niin että he jäivät seisomaan tuon ison
-harsopeitteisen peilin eteen. Kirkkoherra sanoi hyvää huomenta ensin
-rouva Randonille sitte Magnhildille ja tiedusti heidän vointiansa.
-Sitten tulivat talolliset toinen toisensa jälkeen ja kättelivät,
-kiertäen koko salin, järjestään kaikkia siellä olevia. "Kutsu sisään
-äiti!" sanoi kirkkoherra toiselle tyttärelleen ja rykäisi. Rouva
-saapui, ja heti talonpojat kukin vuorostaan kättelemään häntä ja
-sitten palaamaan paikalleen. Kirkkoherra pyyhki kasvojaan, asettui
-pelästyneen Magnhildin eteen ja lausui:
-
-"Rakas Magnhild, älä pelästy! Pienoisen seurakuntamme edustajat
-ovat tänäpänä sattumalta ko'ossa kouluhuoneella. Ja siellä tulin
-minä maininneeksi, että sinä matkasi varrelta olet poikennut tänne,
-ja silloin siellä joku sanoi: häntä on meidän kiitettävä siitä,
-että vaivaishoito täällä maksaa niin vähän. Ja samaa sanoivat
-useat muutkin. Silloin minä sanoin, että tätä tulisi meidän lausua
-hänelle itselleen; siitä oltiin yhtä mieltä. Sinä et kaiketi koskaan
-ole saanut kiitosta, rakas lapsi, et täällä, etkä tuolla alhaalla
-Örenissä, vaikka siellä varmaankin vaikutukset työstäsi ovat
-suuremmat ja ovatkin sieltä levinneet seurakuntiin kahden puolen
-vuonoa. Rakas lapsi, Jumalan tiet ovat tutkimattomat. Niin kauan kuin
-näemme ne omissa pikkukohtaloissamme, olemme onnelliset; mutta kun
-emme näe niitä, olemme kovin onnettomat." (Tässä tyrskähti Magnhild
-itkuun).
-
-"Kun sinä, vetäen kelkkaa pikku kädelläsi, siirryit alas lumivyöryn
-mukana vahinkoon joutumatta, tapahtui tämä sitä varten, että sinusta
-koituisi siunausta monelle.
-
-"Älä halveksu tämän köyhän paikkakunnan kiitosta, se on rukous sinun
-puolestasi kaikkivaltiaalle. Itse tiedät, mitä hän on sanonut: kaiken
-minkä olette tehneet yhdelle pienimmälle minun veljistäni, sen olette
-tehneet minulle. -- Soisin että sen tuntisit!"
-
-Kirkkoherra kääntyi ja lausui samaan juhlalliseen saarnanuottiin
-vaimollensa: "Antakaa näiden miesten tulla ruokituiksi!" Laskien
-sitten leikkipuhetta, hän astuskeli heidän keskellään, mutta huone
-jymähteli siitä. Mitä enemmin Magnhildin mieli oli heltynyt, sitä
-onnellisemmaksi kirkkoherra tunsi itsensä.
-
-Magnhild halusi saada puhua kirkkoherran kanssa kahden, sillä
-ellei hän olisi joutunut tämän kotiin, ei olisi syntynyt mitään
-sellaista, josta hän nyt niin aivan ansaitsematta sai kiitosta. Mutta
-kirkkoherran kiivaus hillitsi häntä.
-
-Miehet ravittiin. He kättelivät taaskin koko talonväen järjestään
-ja poistuivat kirkkoherra etupäässään, jonka ääni kaikui jääneiden
-korviin melkein vielä koulupihalta asti.
-
-
-
-
-XIII.
-
-
-Iltapäivällä tuli posti Örenistä ja siinä kirje Magnhildille. Tämä
-pelästyi ja antoi sen Rönnaugille, joka jätti sen takaisin hänelle
-ilmoittaen, että sen hän kyllä saattaisi lukea. "Tästä saat nähdä,
-mitä matkasi on aikaansaanut", lisäsi hän. Kirje oli pitkältä
-Loviisalta:
-
-    'Rakas Magnhild!
-
-    Minun piti tänään käydä luonasi noutamassa sitä mallia, jonka
-    lupasit selittää meille. Mutta tapasinkin hra Skarlien yksin
-    kotona, ja hän ei ollut oikein -- niin kuinka minä sen oikein
-    sanoisinkaan, sillä en ole koskaan nähnyt niin onnetonta ihmistä.
-    Hän sanoi sinun lähteneen tiehesi.
-
-    Kuulin sitten sinun matkustaneen rouva Randonin kanssa, ja
-    silloin ajattelin että nyt varmaankin olet siellä ylämaan
-    pappilassa, ja sinne minä kirjoitan. Sillä sinä et saa lähteä
-    pois meidän luotamme, Magnhild! Taikka jos matkustatkin, täytyy
-    sinun tulla takaisin luoksemme!
-
-    Olemme kyllä kaikki ymmärtäneet, ettet ole ollut onnellinen;
-    mutta sinä et ole tahtonut puhua siitä ja niinpä emme mekään ole.
-    Mutta etkö voisi olla _meillä?_
-
-    Miten on käyvä sen uuden työnpuuhan, jonka juuri olemme saaneet
-    hyvälle alulle? Emme siinä tule toimeen omin päin. Entäs laulun?
-    Rakas Magnhild, minua ja Mariaa kiittävät niin monet, mehän
-    nyt tässä vastaamme siitä. Mutta tiedämme kaikki, ketä meidän
-    on kiittäminen siitä, että meillä on hyvä toimeentulomme, että
-    pidämme hauskaa yhdessä ja voimme tukea toinen toistamme. Nyt
-    sinun lähdettyäsi vaivaa meitä niin hirveästi se ajatus, ettemme
-    kai milloinkaan ole tuottaneet sinulle mitään oikeaa iloa, niin
-    ettet tunne meitä.
-
-    Voisimme tehdä sinulle paljon taaskin puolestamme, uskotko,
-    jos vain saisimme siihen lupaa. Älä lähde luotamme! Tahi tule
-    takaisin, sittenkun olet tarpeeksi matkustanut!
-
-    Oma sydämensä pohjasta kiitollinen
-
-                                            _Loviisasi_.'
-
-
-Kirjeessä oli ylensirosti piirretty jälkikirjoitus Marialta:
-
-    'Tulin niin murheelliseksi, kun Loviisa kertoi sen minulle.
-    Hän on etevämpi kyvyltään kuin minä kyttyräselkäinen raukka.
-    Hän on jo kirjoittanut ja sanonut mitä me kaikki, niin kaikki
-    ajattelemme asiasta.
-
-    Mutta minulla on _suurin_ syy kirjoittaa! Mitä minusta olisi
-    tullut maailmassa, ellet sinä olisi tullut kouluun ja tehnyt
-    minua taitavaksi juuri siinä mihin minä paraiten pystyn? Ilman
-    sinua olisin ollut muille rasituksena tai tehnyt ilotonta työtä.
-    Nyt olen mielestäni mukana semmoisessa, joka on alati kasvava.
-    Niin, nyt olen iloinen!
-
-    Kas, siinäpä sen nyt sanoinkin! Kuinka usein olenkaan tahtonut,
-    mutta en ole uskaltanut, sillä silloin sinä aloit ujoksua.
-
-    Olisimme oikeastaan voineet viihtyä niin erinomaisesti yhdessä.
-    Vaan, eiköhän vieläkin voitaisi elää niin?
-
-    Sinun
-
-                                          _Mariasi_.
-
-    Jälkikirjoitus:
-
-    Uskot ehkä minun tarkoittavan sitä, että olet jättänyt meitä
-    huomioon ottamatta. Ei, sitä et ole. Olet siksi ollut liian
-    kärsivällinen meitä kohtaan.
-
-    Ei, vaan tuntui siltä kuin kaikki olisi ollut sinulle
-    yhdentekevää, ihmiset ja kaikki -- _sitä_ tarkoitan.
-
-    Etkö voi, kuten Loviisa sanoo, tulla meille? Me yhdymme
-    ympärillesi suojaamaan sinua niinkuin mehiläiset kuningatartansa.
-    Rakas Magnhild!'
-
-       *       *       *       *       *
-
-Ei voi paremmin sanoin ilmaista sitä, mikä nyt tapahtui Magnhildille,
-kuin että hänessä alkoi norua uusia elon lähteitä. Tämä avunanto
-sillä, mitä hän ei milloinkaan ollut ajatellut muuksi kuin
-ajanvietoksi ja totunnaistavaksi, teki tehonsa sekin. Hän tahtoi
-kuitenkin koettaa ansaita tätä harrastusta; hän tiesi nyt mitä hänen
-oli tehtävä.
-
-Hän meni puhumaan Rönnaugin kanssa ulos pihalle. Alkoi päivä jo
-illastua, kanat olivat menneet koppiinsa ja istuivat kaakottaen
-puikoillansa, lehmät oli tuotu laitumelta ja kulkivat ohitse.
-Heinänhaju tuoksahti niitä vastaan, sillä oli par'aikaa heinänkorjuu.
-
-Rönnaug tunsi asemansa niin varmaksi, että hän uskalsi ilmoittaa
-Magnhildille, mitä sama posti oli tuonut, nimittäin sanomalehtiä,
-joissa oli sähkösanoma Münchenistä, että Tande oli kuollut. Tieto ei
-koskenut Magnhildiin muuten paitsi että he seisahtuivat kotvan aikaa
-ja kävelivät kauan ääneti, sillä olihan Tandea aina ajateltu joksikin
-etäiseksi eikä hän nytkään tuntunut olevan likempänä. Ja mitä hän
-hiljan oli lähettänyt Magnhildille ohjeeksi, se toteni nyt syvemmin.
-
-Eipä hän tämän jälkeen lähinnä ottanutkaan Tandea puheiksi, vaan
-Skarlien. Olisi kai ehkä sentään oikeinta viestinviejällä haettaa
-hänet tänne, niin että he saisivat keskenään sopia asioista
-ennenkuin Magnhild matkustaisi. Rönnaug ei ollut haluton suostumaan
-tähän, tahtoi kuitenkin ettei Magnhild itse, vaan hän saisi pitää
-sopimuksesta huolta. Eihän siinä ollut muuta sanottavaa, kuin mitä
-Magnhild nyt oli päättänyt tehdä.
-
-Puheenvaihtelo liikkui toisa ja toisa aivan kuten he itsekin. Kaikki
-talonväki oli heinäniityllä, siellä oli myös miss Roland lapsen
-kanssa. Sinne hekin olivat menossa. Samalla saapui pihaan muuan
-nuorukainen viheltäen ja molemmat kädet taskussa. Nähdessään nuo
-kaksi herrasnaista taukosi hän sekä astelemasta että viheltämästä.
-Hän jäi seisomaan oikean jalan nojaan, siirsi vasemman eteenpäin
-kantapään varaan, samalla liikuttaen säärtä, niin että jalkaterä
-heilahteli sivuttain.
-
-Pian tuli poika likemmäs. "Sinäkö se olet nimeltäsi Magnhild?"
-kysyi hän paikkakunnan laulavalla kielimurteella. Hän tähysti
-oikeanpuolista henkilöä, joka vastasikin "olen." -- "Pyytäisin sinua
-tulemaan alas taloomme, Synstevolden'iin, sillä siellä istuu eräs
-runko ja vartoo sinua."
-
-"Mikä sen nimi on?" kysyi Rönnaug. -- "Sitä minun ei pitänyt sanoa",
-virkkoi poika, samalla kun hän taaskin työnsi eteenpäin vasemman
-jalkansa, heilutti jalkaterää ja tuijotti heinäladolle päin. Niin
-Rönnaug muutti puheensa murteen mukaan ja kysyi "eikö tuo 'runko'
-ollut liippajalka." "Suittipa todella niin olla", vastasi poika ja
-naurahti.
-
-Silloin Rönnaug juoksahti vanhan Antin luo, joka juuri tuli
-ladolta tyhjä häkki rattaillaan, ajaakseen jälleen ulos. Rattaiden
-kolina esti ukkoa kuulemasta Rönnaugin huutoa, tämän täytyi juosta
-saadakseen hänet kuuluvansa. "Sinäkö se olet ottanut toisen etupyörän
-vaunuistani?" kysyi hän. -- "Etupyörän vaunuistasi?" kysyi vanha
-Antti, "onko se poissa?" -- "Seiso hiljaa, pakana!" huusi hän samalla
-toiselle hevoselle ja tempasi sitä niin kovaa suupielistä, että se
-ei enää pyrkinyt eteenpäin, vaan työnsi takaperin, se kun vielä oli
-varsamainen.
-
-Mutta sillävälin Rönnaug oli älynnyt oikean asianlaidan ja oli
-jättänyt Antin. Hän kertoi vitkaan englanninkielellä Magnhildille,
-mitä luuli saaneensa selville. Pojan, joka vielä seisoi paikallaan,
-ei pitänyt saada tietää sitä. Antti ajoi eteenpäin.
-
-Magnhild nauroi: "Niin, hän on tullut, Hän se on!" ja kääntyen
-poikaan päin sanoi hän kohta tulevansa mukaan.
-
-Rönnaug koetti saada Magnhildia jäämään ja sallimaan _hänen_ mennä.
-Ei, Magnhild tahtoi mennä itse. Hän oli jo täydessä menossa, kun
-Rönnaug huusi hänen peräänsä tulevansa hetken päästä katsomaan miten
-asian kävi. Toinen kääntyi hymyillen taakseen: "Teeppä niin halusta!"
---
-
-Hetken päästä lähti Rönnaug menemään Synstevoldeniin päin. Hän tiesi
-kyllä, ettei Skarliella olisi tarjottavana mitään mikä houkuttelisi
-Magnhildia, mutta hän saattaisi olla vastenmielinen, kenties raaka.
-Tuo etupyörä kehoitti olemaan varuillaan! --
-
-Ei kai ollut ketään, jota Skarlie niin inhotti kuin Rönnaugia.
-Tämä tunsi miehen! Ei kukaan paitsi Rönnaug voinut aavistaa,
-mitä kaikkea tuo, ollen kurja pelkuri oli koettanut Magnhildia
-kohtaan, tahratakseen hänen mielikuvitustaan, murtaakseen häneltä
-kunniantunnon. Magnhildin alituisella punastuksella oli oma
-historiansa.
-
-Mikähän se niin sitoi tuota miestä häneen? Alussa tietenkin joku
-toivo, joka pian haihtui tyhjiin. Mutta sitten? Eilen illalla, kun
-katolilaiset luostarit sattuivat puheiksi, oli kirkkoherra maininnut
-Skarlien -- joka oli paljon maailmaa nähnyt sekä ajatteleva mies
--- Skarlien sanoneen, että luostareissa munkit yöt päivät yhtenään
-rukoilevat sovittaakseen siten muun kansan yhtenäistä rukouksen
-laiminlyöntiä. Sentähden ihmiset muka niin mielellään maksavat rahaa
-luostareihin, se on syntivelan vähin erin kuittaamista puhtaalla
-rahalla.
-
-Tällöin oli Rönnaug istunut ajatellen: eiköhän Skarlie tässä vain
-tunnustanut omaa suhdettansa Magnhildiin? Hän piti tätä luonansa
-siten suoritellakseen vähin erin syntivelka-taakkaansa!
-
-Ja syystä hän ei suonut Magnhildia muille.
-
-Olisipa hän vain ollut tyly ja kärsimätön, niin Magnhild olisi heti
-paikalla jättänyt hänet. Vaan sepä juuri osui onnettomasti, että hän
-oli pelkuri eikä koskaan voinut kokonaan luopua hänestä. Oltuaan
-ahdistavainen, antoi hän heti myöten, oltuaan pahansisuinen tuli hän
-heti taas niin ystävälliseksi ja hauskaksi. Ja tämä se oli pitänyt
-koko hökötyksen koossa.
-
-Näitä ja tämmöisiä miettien oli Rönnaug lähtenyt kulkemaan tilusten
-poikki, jottei häntä nähtäisi kartanosta. Täällä ei ruohoa vielä oltu
-niitetty, hän polki sitä jalkoihinsa armotta, mutta seisahtui erään
-nurmikon ääreen, jonka kukkasten kirjavaa väriloistoa hänen täytyi
-ihailla. Silloin kuuli hän puhuvien ääniä. Edessä kasvoi paljon
-pensaita, näiden välistä vilahti hänen silmiinsä ne kaksi, joita hän
-etsi.
-
-Siellä istuivat Skarlie ja Magnhild ruohikossa, edellinen
-paitahihasillaan ja hatutta päin.
-
-Puolittain peläten Magnhildia ja vähääkään väliä pitämättä miehestä
-rupesi Rönnaug heti väijymään. Hän pysyi piilossa istuessaan kahden
-pensaan välissä; nuo kaksi näkyivät selvästi, koska paikka heidän
-takanaan oli avoin.
-
-"Silloin minäkin lopetan kaikki työni Ören'in puolella, minä lähden
-perääsi." -- "Tee niin aikaa, mutta lopeta nyt kaikki uhkaukset.
-Viimeisen kerran: Minä lähden matkalle! Lähden näkemään ja oppimaan.
-Sitten tulen takaisin opettamaan muita." -- "Tuletko sitten minulle?"
--- "Sitä en tiedä". -- "Oh, tiedätpä kyllä!" -- "No, niin ehkä
-tiedänkin. Sillä, jos olet muuttanut elämäsi, tulen kyllä luoksesi;
-mutta en usko että voit muuttaa itseäsi ja sentähden saatan yhtähyvin
-heti sanoa, että en tule." -- "Sinä et tiedä mitä kaikkea minä voin
-tehdä sinun hyväksesi!" -- "Vai testamenttiko taas? Oi, elkäämme
-puhuko niistä mitään!"
-
-Magnhild istui hypistellen kukkaa, jota hän katseli. Skarlie oli
-pannut lyhyemmän jalkansa allensa, kasvot olivat kokoon rypistyneet,
-silmät tuikkivat. "Sinä et koskaan ole tunnustanut minun ansioitani!"
--- "En, se on totta. Minun on sinua kiittäminen paljosta, jota
-olen ottanut sinulta vastaan kiittämättä. Jos Jumala suo, tulen
-kerran kiittämään." -- "Eikö kaikki voisi korjautua hyväksi? Mitä
-sinä tahdot? Matkustaako? Matkustakaamme yhdessä, meillä on varoja
-siihen." -- "Kuten sanottu, heittäkäämme joutavat jutut!" -- Mies
-parka huokaili, otti piippunysänsä ja peitti sen etusormellaan. Se
-oli täyteen täpätty, hän otti esiin tulitikkulaatikon. -- "Kun osaat
-poltella, ei ole vielä hätä käsissä", sanoi Magnhild. -- "Oi, en minä
-polttele, se on vain vanhaa tottumusta", huoahti mies raskaasti.
-"Ei se niin ole, Magnhild, että minun laitani on hyvin, jos sinä
-matkustat. Sillä se on samaa kuin sulkea taloni ja karkoittaa
-minut. Ihmisten juorut käyvät ylön raskaiksi minulle." Mies näytti
-nyt oikein onnettomalta. Magnhild tapaili useampia kukkasia, mutta
-jos Skarlie odotti vastausta, odotti hän turhaan. -- "Ei ole hyvä
-sen, jolla on väkevä luonto", sanoi hän -- "perkele voittaa sen
-monessa kohdin. -- Ajattelin, että _sinä_ minua auttaisit. Tahdoin
-vain sanoa sen: jos olisimme saaneet hupaisan kodin ja lapsia." --
-Magnhild kavahti niin nopeasti pystyyn, että kukat valahtivat hänen
-helmastaan. "Minä sanon: lopeta kaikki tuollaiset! Joka tahtoo
-jotakin hyvää, ei aloita niinkuin sinä. Ja alustakaan huolimatta
--- -- olisit ehkä sittenkin voinut -- Mutta miten menettelitkään?
-Sanonpa vain: lakkaa kaikesta tuosta!" Hän käveli pari askelta ja
-tuli takaisin: "Ei, en minä tehnyt väärin, kun rupesin sinulle, sillä
-lupasithan, että saisin elää ja toimia ihan niinkuin itse tahtoisin.
-Ja minä olin niin kokematon lapsi, etten ensinkään älynnyt, että sinä
-minulle viekkaasti paulan viritit. Mutta tein väärin, kun, kuultuani
-miten asian laita oikeastaan oli, en heti hyljännyt sinua. Enkä
-sittemminkään vielä, vaan annoin asiain mennä menojaan! Mutta tämä
-riippuu niin monen seikan yhteydestä, -- -- ja niistä elkäämme nyt
-puhuko. Sillä nyt koskee kysymys vain sitä, että me kukin kohdastamme
-korjaamme mitä olemme rikkoneet. Jätä _minut_ ja koeta täyttää
-velvollisuutesi _muita_ kohtaan."
-
-"Mitäs sillä tarkoitat?" Hän tirkisti silmillään ja naama suippeni.
--- "Tarkoitan, mitä olen kuullut, että olet peijannut täällä toisia
-voittosi vuoksi. Koeta korjata se vääryys -- jos todella niin haluat
-parannusta." -- "Tuo ei ole totta. Sitäpaitsi se ei koske sinua." --
-"Ei, ei; niin tulee kai parannuskin olemaan sen mukaan -- tässä kuten
-muissa kohdin! -- -- No, niin hyvästi nyt! Asia jää siis silleen
-kuten olen sanonut." Mies katsahti ylös, murti suuta väänsi päätä
-ja irvisti niin pahasti, että silmät melkein katosivat sankkain
-kulmakarvojen varjoon. "Et sinä pääse täältä mihinkään, ellen minä
-tahdo!" -- "Oo!" -- "Oletko pait' sitä ajatellut mitä teet? Onko
-sinulla siihen oikeutta Jumalan edessä?" -- "Sinä tiedät, mitä minä
-_siitä_ asiasta ajattelen." -- "Ja eikö jo mitä! Tuo epäsiveellisten
-avioliittojen juttu, sehän on suoraan sanoen hassutusta. Ei siitä
-sanota mitään raamatussa. Olen katsonut perään." -- Magnhild
-pyyhkäisi juuri hiuksensa otsaltaan: "No, tässä kumminkin sanotaan
-siitä", virkkoi hän ja kääntyi mennäkseen. Silloin alkoi Skarlie
-nousta pystyyn, hän oli kovin vihoissaan.
-
-Samalla Rönnaugkin riensi ylös, sillä nyt hän saattoi tulla näkyviin.
-
-Yht'äkkiä seisoivat he kaikki kolme vastakkain.
-
-Rönnaug kävi sulosuin ja sirosilmin suoraan Skarlieta kohden, painoi
-sydämellisesti hänen kättänsä ja sanoi englanniksi oikein iloinneensa
-hänen näkemisestään, herra S. oli muka aina ollut niin erinomaisen
-hyvä häntä, Rönnaugia kohtaan. Ja sitten rupesi hän pilaa laskemaan,
-samalla uljaasti ja mielistellen. Miehen täytyi nauraa ja vastasipa
-hän jotain samoin englanniksi, niin Rönnaug siihen sivautti sukkelan
-kokkapuheen, johon toinen osasi vastata, ja kohta nauraa remahtivat
-he oikein hilpeästi. Tämä muhkea, voimakkaasti kehittynyt nainen
-teki Skarlieen vaikutuksen, joka, hänen tietämättään, ikäänkuin
-siirsi hänet toiseen paikkaan ja antoi hänen ajatuksilleen uuden
-suunnan. Pilanpito vilkastui vilkastumistaan. Se kävi englanniksi,
-jota mies haasteli huvikseen, mielellään hän myös toi näkyviin
-taisteluvalmiutensa, sillä sitä hänellä oli. Rönnaug piti häntä
-jonkinlaisen lumouksen vallassa, joka ei tehnyt mitään ehjän hyvää
-vaikutusta Magnhildiin. Sillä tätä pelotti nähdessään mitä voimia
-Rönnaugilla oli käytettävissään. Tämä näytti kietovan kuin kapaloon
-tuon miehen katseellaan, puheellaan, taistoon vaativalla ilmiöllään.
-Mutta hänen silmänsä säkenöivät keskellä naurua: hänen olisi tehnyt
-mieli lyödä vastustajaansa korvalle! On olemassa koossapitovoima
-naisten välillä silloin kun heidän on suojeltava tai kostettava
-toisiaan.
-
-Vilkkaan pakinan kestäessä sai Rönnaug juttukumppalinsa nilkuttamaan
-mukaansa pensasten ympäri. Ja kun he seisoivat näiden toisella
-puolen, kääntyi hän sitä pensasta kohti, jonka takana hän oli piillyt
-kuunnellessaan. Siellä hän taivutti sivuun pari oksaa ja kysyi
-toiselta hymyillen, eikö hän tahtoisi olla niin kohtelias, että
-auttaisi heitä vierittämään kotia pyörää, joka virui siellä piilossa.
-Ei hän nyt kumminkaan voisi sallia naisten tehdä sitä yksin!
-
-Skarlie yhtyi ilman muuta Rönnaugin nauruun, mutta ei liikahtanut
-auttamaan häntä. Hän sanoi olevansa paitahihasilla, hänen täytyi
-ensin mennä hakemaan takkinsa, jos hänen olisi tultava mukaan taloon.
-
-Noo! Saattoihan takin tuottaa sananviejällä, ja paitahihasilla
-olisi mukavinta pyörittää, arveli Rönnaug -- ja ryhtyi siitä yksin
-nostamaan pyörää, laulaen: "Hohoi!" Heti kun hän sai sen pystyyn,
-kaatui se kellelleen, "sillä siinä täytyi olla kaksi sitä vekaraa
-veivaamassa!" Hän taivuttihe pyörään päin ja katsahti siitä asemasta
-ylös Skarlieen veitikkamaisilla silmillä, jotka vastustamatta vetivät
-tuon katseet hänen kasvoihinsa ja rehevään vartaloonsa. Mies kävi
-silmänräpäyksessä kiinni, pyörä nousi. He vierittivät sitä yhdessä
-kumpikin tukien puoleltaan, toinen hyppien, toinen nilkuttaen
-hilpeiden sanojen ja räikeän naurun vaihdellessa. Magnhild tuli
-hiljakseen perässä. Hän loi katseen Skarlien kaljun pään yli, katse
-leimahti hilpeyttä ja voitonylpeyttä. Mutta kun se peräytettiin,
-olisi sen pitänyt jättää jälkeensä kaksi punaviirua poltettuina
-miehen selkään ja niskaan.
-
-Väli ei ollut aivan lyhyt, mies ohkui. Pian Rönnaug tunsi hänen
-hikipisaroitaan käsillään, sitä nopeammin hän pyöritti. Miehen
-lauseet typistyivät sanoiksi, sanat tavuiksi, hän yritti nauraa
-salatakseen nolouttansa. Vihdoin hän ei jaksanut siirtää kumpaakaan,
-ei itseään eikä pyörää, vaan kuukertui ruohoon, punaisissaan kuin
-pihlajamarja-terttu, silmät muljollaan ja ammossa suin, hän haukkoi
-henkeään ja oli läkähtyä.
-
-Rönnaug huusi vanhaa Anttia, joka par'aikaa ajoi ohi tiellä
-heinikuormineen, että hän tulisi sinne pyörää ottamaan. Sitten pisti
-hän käsivartensa Magnhildin käsikynkkään, hyvästeli ja kiitti --
-yhäti englannin kielin -- monin tuhansin kerroin oivallisesta avusta,
-nyt he voisivat lähteä matkalle huomen-aamulla varhain. -- Hyvästi!
-
-Maantielle noustuaan katsahtivat he taakseen. Antin eleistä he
-saattoivat huomata, että hän kyseli Skarlielta, miten pyörä oli sinne
-joutunut. Skarlie teki äkäisen kädenliikkeen, ikäänkuin hän tahtoisi
-lennättää sekä pyörän että Antin kauas pois tai ehkä toivottaisi
-molemmille yht'aikaa hyvää matkaa sinne, jonne Norjassa ei ole
-harvinaista haluta sijoittaa vähemmin hyviä ystäviänsä. He näkivät
-hänen kääntyvän tielle päin, Rönnaug liehutti heti nenäliinallaan ja
-huutaa huikahutti samaan ilmansuuntaan jäähyvästin. Se kajahti illan
-hiljaisuudessa.
-
-Mutta he olivat astelleet ainoastaan muutaman askelta, kun Rönnaug
-seisahtui laskemaan loput suuttumustaan ilmoille. Se tapahtui
-sanoissa, joita tuli tulvanaan melkein kuiskaten. Magnhild erotti
-vain vähäisen osan sanoista, mutta ne olivat kyytityttö-ajalta kylän
-raitilta kotoisin, ja ne olivatkin sitten tavalliseen sanastoon
-verrattuina kuin virtahevoset kärpäsiin.
-
-Magnhild peräytyi. Rönnaug tuijotti häneen rajusti, koettipa sentään
-jo malttaa mieltänsä: "You are right!" -- mutta siinä purskahtikin
-esiin uusi suuttumuksen, jopa kauhun puuska, sillä olihan hän nyt
-joutunut muistamaan noita aikoja, jolloin hänkin paraan taitonsa
-takaa sohi päältään noita niljaisia, rumia elukoita, joita rahvaan
-rutakon sameasta syvyydestä ryömi pinnalle, ja moiset, kuin tuo
-rahjus tuolla mäen alla, istuivat rutakon reunalla onkien -- -- Hän
-koperoi taskustaan Charles Randonin viimeistä kirjettä, jota hän aina
-piti irtonaisena päällään, kunnes tapasi viimeksi tulleen; tämän hän
-painoi huulilleen ja tyrskähti itkuun, jota pitkitti, niin että hänen
-täytyi istautua.
-
-Ensi kerran heidän elämässään Magnhild nyt näki hänen itkevän. Eipä
-hän laivan kannellakaan, Amerikkaan lähtiessään, ollut itkenyt,
-päinvastoin!
-
-
-
-
-XIV.
-
-
-He jäivät pappilaan useammaksi päiväksi. Sillä kun kerrottiin, että
-Magnhild aikoi lähteä myötä Amerikkaan, säikähtivät nuo kelpo-ihmiset
-niin pahanpäiväisesti, että täytyi antaa heille aikaa tutustua tuohon
-ajatukseen. Magnhild mieli myös oleskella yhdessä heidän kanssaan.
-
-Eräänä päivänä oli kaikki naisväki kävelemässä maantiellä. Rönnaug ja
-miss Roland taluttivat välissään pikku Harryä, niin ettei matka juuri
-joutunut nopeasti. Juuri hänen tähtensä kai he kaikki väistyivät
-isojen matkavaunujen tieltä, jotka tulivat ajaen perässä.
-
-"Magnhild!" huudettiin vaunuista, ennenkuin he oikein ehtivät kääntyä
-niihin päin.
-
-Magnhild katsahti ylös, muuan mustiin puettu nainen hymyili hänelle.
-Magnhild juoksi heti tämän luo, ajaja seisahutti. Se oli rouva Bang.
-
-Rouva sulki Magnhildin syliinsä ja suuteli häntä. Rouvan vieressä
-istui lihava sotaherra, joka tervehti häntä. Rouva oli laiha, hänellä
-oli yllään surupuku uusinta muotia: mustat helmet sirotettuina puvun
-päälle välkähtivät joka liikahduksesta; päässä oli hattu lierit
-kiverrettyinä ylöspäin, siinä heilahteli sulka ja alas valui viljava
-harso kääriytyen kaulan ympäri. Hän vilahutti säteilevät silmänsä
-yön helmasta, sillä juuri siinä ympärystössä ne saivat viehättävän
-loiston. Surunvoittoinen altistumus näytti ikäänkuin vallitsevan
-kasvoissa, tempoilevan niiden hermoja, taivuttavan suun hymyä,
-luukuvan silmissä. "Niin, minä olen muuttunut", sanoi hän raukeasti.
-
-Magnhild siirsi katseensa rouva Bangista lihavaan upseeriin. Rouvan
-silmät seurasivat katsetta: "Etkö enää tunne miestäni? Vai etkö
-nähnyt häntä koskaan?"
-
-Herra istui kymmenkertaisessa rasvakerroksessa, ikään kuin suurten
-pielusten sisällä, ottaen osalleen kaksi kolmannesta koko vaunujen
-tilasta, rouva istui vieressä likistyksissä, sillä herran toinen
-olkapää ja käsivarsi lepäsivät hänen olkapäällään ja käsivarrellaan.
-Herra näytti hyvänsuovalta ja varsin tyytyväiseltä. Mutta kun loi
-silmänsä hänen raskaasta, lihakkaasta naamastaan ja ruumiistaan
-rouvan puoleen, näytti tämä henkisentyneeltä -- aina kättä myöten,
-jonka hän nyt riisui paljaaksi käsineestä.
-
-Yhtenään seuraten Magnhildin silmäystä, pyyhkäisi hän Magnhildin
-otsalta takaisin kutrin, joka oli kierahtanut alas, ja antoi kätensä
-vitkaan, pehmeästi solua hänen poskeansa myöten. -- "Te käytte
-surupuvussa?" -- "Niin pitäisi koko maan tehdä, lapseni." Vähän
-jälkeenpäin ja matalammin: "Hän on kuollut."
-
--- "Sinä saat muistaa, että on kiire, jos meidän on ehdittävä
-höyrylaivaan".
-
-Rouva Bang ei katsahtanut ylös aviomiehensä puhuessa: hän silitti
-hiuskiemuraa, jonka hän äsken oli pyyhkäissyt syrjään. Bang viittasi
-ajajalle, vaunut alkoivat vierrä.
-
-"Minä aion Amerikkaan", kuiskasi Magnhild, samalla kun luisahti alas
-vaunun astuimelta.
-
-Rouva Bang katsoi hänen peräänsä, näytti sitten koko laajuudessaan
-käsittävän mitä sisälsi se, että Skarlien vaimon piti lähteä pois,
-kauas pois -- mitä edellytyksiä sillä tapauksella täytyi olla, mitä
-seurauksia. Saivatpa näet hänen kasvonsa jälleen jotakin entistä
-hehkuaan, hänen ruumiinsa tarmoa: tuokiossa seisoi hän pystyssä,
-kääntyi kokonaan ympäri ja heilutti. Millä suloudella!
-
-Mies ei antanut vaunujen uudelleen seisahtua. Hän rajoittautui vain
-käymään kiinni rouvaan toisella kädellään. Tätä liikuntoa mahtoi
-seurata kehoitus istumaan, sillä niin teki rouva kohta.
-
-Sulkatöyhtö näkyi heiluvan ihan herran olkapään vieressä. Enempää ei
-näkynyt, rouva oli varmaan jättäytynyt luisuman alas.
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MAGNHILD***
-
-
-******* This file should be named 52306-8.txt or 52306-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/5/2/3/0/52306
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/52306-8.zip b/old/52306-8.zip
deleted file mode 100644
index 120d376..0000000
--- a/old/52306-8.zip
+++ /dev/null