diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/52067-8.txt | 2543 | ||||
| -rw-r--r-- | old/52067-8.zip | bin | 39164 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 2543 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..0795d61 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #52067 (https://www.gutenberg.org/ebooks/52067) diff --git a/old/52067-8.txt b/old/52067-8.txt deleted file mode 100644 index e5ed570..0000000 --- a/old/52067-8.txt +++ /dev/null @@ -1,2543 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Vieras rouva, by F. M. Dostoyevsky - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - - -Title: Vieras rouva - -Author: F. M. Dostoyevsky - -Translator: Juho Ahava - -Release Date: May 14, 2016 [EBook #52067] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VIERAS ROUVA *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - -VIERAS ROUVA - -Kirj. - -F. M. Dostojevski - - -Suomentanut Juho Ahava - - -Kirjallisia pikkuhelmiä VI. - - - - - -Hämeenlinna, -Arvi A. Karisto, -1908. - - - - - -F. M. DOSTOJEVSKI - - -_Fedor Mihailovitsh Dostojevski_ (1821-1881) on Venäjän -kirjallisuudessa syvin ihmissielun tutkija. Hän on hämmästyttävällä -tavalla paljastanut ja analysoinut sairaan ja särjetyn sielun. Kaikkein -mieluummin hän kuvaa teoksissaan sairasta psyykeä, kaksinaisuuden -repimää ihmistä, jonka salaisimmatkin sielunvireet hän pystyy -myötäelämään ja mestarillisesti ilmaisemaan. Keskeinen asema hänen -teoksissaan on vuoropuheluilla, jotka usein huipentuvat ripinomaisiksi -tunnustuksiksi. - -Dostojevski syntyi Moskovassa sotilasinsinöörin poikana. Hän itsekin -valmistui samalle uralle, mutta jo vuoden kuluttua valmistumisestaan -omisti koko elämänsä kirjalliselle toiminnalle. Salaiseen seuraan -kuulumisen vuoksi hänet vangittiin, tuomittiin kuolemaan, ja vasta -mestauslavalla luettiin Nikolai I:n armahduskirje, jossa tuomio -muutettiin pakkotyöksi Siperiassa. Siperiasta palattuaan hän julkaisi -romaaninsa "Muistelmia kuolleesta talosta" ja "Sorrettuja ja -solvattuja". Suurinta huomiota herätti hänen romaaninsa "Rikos ja -rangaistus", joka käsittelee rikollisen sielunelämää. - -Jo eläessään Dostojevski saavutti suurta mainetta. Hänen vaikutuksensa -ulottuu myös Länsi-Euroopan ja Amerikan kirjallisuuteen. - - - - -VIERAS ROUVA - - --- Ettekö tahtoisi olla niin hyvä, herraseni, saanko pyytää... - -Kulkija säpsähti ja katsoi jokseenkin pelästyneenä supiturkkiseen -herraan, joka oli niin muitta mutkitta puhutellut häntä keskellä katua -kahdeksan aikaan illalla. Sehän on tietty: kun Pietarissa joku herra -puhuttelee toista, hänelle aivan tuntematonta herraa yhtäkkiä kadulla, -niin toinen herra pelästyy ehdottomasti. - -Ja niin hän säpsähti ja pelästyi hieman. - --- Suokaa anteeksi, että vaivaan teitä, sanoi supiturkkinen, -- mutta -minä... totisesti en tiedä... suotte kai anteeksi. Kuten näette olen -hieman hämmentynyt... - -Nyt vasta nuorempi nyörinuttuinen herra huomasi supiturkkisen -tosiaankin näyttävän hämmentyneeltä. Hänen ryppyiset kasvonsa olivat -jokseenkin kalpeat, hänen äänensä värisi, hänen ajatuksensa olivat -ilmeisen sekavat, sanat tulivat vain vaivalloisesti hänen suustaan. -Saattoi nähdä, mitä hirveitä ponnistuksia häneltä vaati kääntyminen -pyyntöineen toisen puoleen, joka kenties säädyltään ja arvoltaan oli -häntä alempi -- kuinka vaikealta hänestä tuntui, että hänen täytyi -kääntyä pyyntöineen jonkun puoleen. Lopuksi täytyi itse pyynnön olla -jotakin sopimatonta, epämääräistä. Sen täytyi olla omituinen pyyntö -miehelle, jolla oli niin muhkea turkki, niin arvokas, moitteeton -tummanvihreä hännystakki ja sellaisia merkittäviä kunniamerkkejä kuin -ne, jotka koristivat hänen hännystakkinsa rintaa. Nähtävästi tämä -kaikki teki supiturkkisen herran niin levottomaksi, ettei hän, perin -hämillään, voinut sitä lopulta enää sietää, vaan päätti hillitä -kiihtymystään ja jollakin säädyllisellä tavalla hälventää kohtausta, -jonka itse oli saanut aikaan. - --- Suokaa anteeksi, olen hieman suunniltani, mutta ettehän tunne -minua... Suokaa anteeksi, että olen häirinnyt teitä. Olen sitä -harkinnut uudestaan. - -Sitten hän kohotti kohteliaasti hattuaan ja juoksi edelleen. - --- Mutta ei suinkaan, pyydän kohteliaimmin! - -Pieni mies katosi kuitenkin pimeyteen ja jätti nyörinuttuisen aivan -kangistuneena seisomaan paikalleen. - --- Mikä kumman otus hän on miehiään? ajatteli nyörinuttuinen. Hän -ihmetteli kotvan, selvisi sitten kummastuksestaan ja muisti omat -asiansa. Hän alkoi kävellä edestakaisin ja katseli edelleen äärettömän -monikerroksisen talon porttia. Sumu alkoi laskeutua -- tämä ilahdutti -hieman nuorta miestä, sillä sumussa hänen kävelynsä herätti vähemmän -huomiota, vaikkapa se muutenkin saattoi pistää korkeintaan jonkun -toivotonna kaiken päivää samalla paikalla seisoneen ajurin silmiin. -- -Suokaa anteeksi... - -Kävelijä säpsähti jälleen. Supiturkkinen herra seisoi toistamiseen -hänen edessään. - --- Suokaa anteeksi, että jälleen... hän alkoi, -- mutta te, te -- -olette varmaan hyvä ihminen! Älkää pitäkö minua erityisenä henkilönä -yhteiskunnallisessa mielessä, vaan suvaitkaa, ihmisenä vain... -edessänne, hyvä herra, on ihminen, joka kunnioittavimmin pyytää apua... - --- Jos vain voin... kuinka voin palvella teitä? - --- Ajattelette kai, että tahdon pyytää teiltä rahaa, sanoi salaperäinen -herra. Hänen suunsa vääristyi, hän naurahti hermostuneesti ja vaaleni. - --- Mutta, ei suinkaan... - --- Ei, näen, että häiritsen teitä! Nähkääs, olen aivan muserrettu, -melkein mielettömyyteen saakka; älkää suinkaan uskoko... - --- Asiaan, pyydän, asiaan, vastasi nuori mies ja nyökkäsi kehottavasti -ja kärsimättömästi päätään. - --- Ah, niin pitkälle on siis tultu! Te huudatte minulle: asiaan -- -ikään kuin olisin jokin huolimaton lurjus. Olenhan aivan järjiltäni! -Miltä minä nyt näytän teistä alennuksessani, sanokaa suoraan! - -Nuori mies tuli hämilleen ja vaikeni. - --- Saanko kysyä teiltä suoraan: oletteko nähnyt erästä naishenkilöä? -Siinä on koko pyyntöni, sanoi supiturkkinen herra vihdoin -päättäväisellä äänellä. - --- Erästä naishenkilöä? - --- Aivan niin, erästä naishenkilöä. - --- Olen, mutta suoraan sanoen, niitä on kulkenut paljon ohitse... - --- Juuri niin, vastasi salaperäinen mies katkerasti hymyillen. -- Olen -hämmentynyt, tahdoin kysyä teiltä jotakin muuta, suokaa anteeksi. -Ajattelin kysyä, oletteko ehkä nähnyt naista, jolla on kettuturkki, -tumma samettilakki ja musta huntu? - --- Ei, sellaista naista en ole nähnyt... luulen, etten ole. - --- Niinkö, suokaa sitten anteeksi. - -Nuori mies tahtoi kysyä jotakin, mutta supiturkkinen katosi jälleen ja -jätti maltillisen kuulijansa uudestaan kummastuksiinsa. - --- Piru hänet vieköön! ajatteli nyörinuttuinen ilmeisen äkeissään. - -Suuttuneena hän kohotti majavakauluksensa ja alkoi jälleen varovaisesti -kävellä suuren talon porttikäytävän edustalla. Hän oli raivoissaan. - --- Miksei hän tule? hän ajatteli. -- Kello on pian kahdeksan. - -Jokin torninkello löi kahdeksan. - --- Ah! Piru vieköön _hänetkin!_ - --- Suokaa anteeksi! - --- Suokaa te minulle anteeksi, että teitä niin... Mutta te juoksitte -niin äkkiä tielleni, että aivan pelästyin, puolusteli kävelijä -rypistäen otsaansa. - --- Tulen jälleen luoksenne. Minun täytyy näyttää teistä levottomalta ja -omituiselta ihmiseltä! - --- Pyydän kohteliaimmin teitä puhumaan ilman tarpeettomia puheenparsia -ja kiertelyjä. Enhän vielä tiedä, mitä tahdotte... - --- Teillä on kiire? Nähkääs... Tahdon sanoa teille kaiken suoraan, -ilman kiertelyjä. Minkäs sille voi! Asiat vievät usein aivan -eriluontoisia ihmisiä yhteen... Mutta näen, että olette kärsimätön, -hyvä herra! Siis... muuten en tiedä, kuinka sen sanoisin. Etsin erästä -naishenkilöä -- olen nyt päättänyt kertoa teille kaiken. Minun täytyy -nimittäin tietää, minne tämä nainen on mennyt. Kuka tämä nainen on... -luulen, ettei teidän tarvitse tietää hänen nimeään, nuori mies. - --- No, edelleen! - --- Edelleen! Teidän äänensävynne puhuessanne minulle...! Suokaa -anteeksi... kenties olen loukannut teitä, kun nimitin teitä nuoreksi -mieheksi, mutta en tahtonut suinkaan... Lyhyesti, jos tahdotte osoittaa -minulle sen ystävällisyyden, että... niin... eräs rouva... tarkoitan, -nimittäin, eräs säädyllinen rouva, kunniallisesta perheestä, -tuttavapiiristäni -- olen ottanut tehtäväkseni -- minulla itselläni -nähkääs ei ole lainkaan perhettä... - --- No! - --- Asettukaa minun asemaani, nuori mies. Ah, jo taas! Suokaa anteeksi, -nimitän teitä aina nuoreksi mieheksi! Jokainen silmänräpäys on -kallis... Ajatelkaa: tämä nainen... Mutta ettekö voi sanoa minulle, -kuka oikeastaan asuu tässä talossa? - --- Jaa... siinä asuu paljon väkeä. - --- Niin juuri... Tarkoitan, olette aivan oikeassa, vastasi -supiturkkinen herra ja naurahti hiljaa. -- Tunnen olevani hieman -hämmentynyt... Mutta miksi sanoillanne on tällainen sävy? Näettehän, -myönnän avomielisesti, että olen hieman hämmentynyt. Jos olette -pilkallinen, niin olette nyt nauttinut alennustilastani aivan -kylliksenne... Tarkoitan, käytökseltään hieno nainen, se on: -sisällöltään keveähkö anteeksi olen niin hämmentynyt -- aivan kuin -puhuisin kirjoista... sisällöltään keveistä kirjoista! Onhan -viisastellen keksitty, että Paul de Kock on sisällöltään kevyt, että -koko turmelus johtuu Paul de Kockista... sillä... - -Nuori mies katsoi säälivästi supiturkkiseen mieheen. Tämä näytti -tosiaankin olevan kaksinverroin hämmentynyt. Hän vaikeni, silmäili -toista mielettömästi ja tavoitteli häntä, ilman mitään näkyvää syytä, -vapisevin käsin nyörinutun kauluksesta. - --- Kysytte minulta, kuka asuu tässä talossa? sanoi nuori mies hieman -peräytyen. - --- Niin, täällä asuu paljon väkeä, sanoitte te. - --- Täällä, tiedän, täällä asuu myös Sofia Ostafjevna, sai nuori mies -sanotuksi kuiskaten ja eräänlaisella säälillä. - --- No, nähkääs, nähkääs! Onko teillä tarkempia tietoja? - --- Vakuutan teille, ei, en tiedä mitään... Päättelin vain teidän -kiihtymyksestänne... - --- Olen juuri saanut tietää keittäjättäreltä, että hän tulee tänne. -Mutta te olette osunut asiaan; tarkoitan, hän ei tule Sofia Ostafjevnan -luo... hän ei tunne häntä... - --- Eikö? No, suokaa sitten anteeksi... - --- Teitä ei tämä kaikki näköjään liikuta yhtään, nuori mies! huusi -omituinen mies katkeralla ivalla. - --- Kuulkaahan, sanoi nuori mies viivytellen, -- enhän oikeastaan tiedä, -millainen on asemanne, mutta varmaankin teitä on petetty. Sanokaa se -suoraan! - -Nuori mies hymyili kehottavasti. - --- Me kyllä ymmärrämme toisemme, hän lisäsi ja hän näytti haluavan -tehdä pienen kumarruksen. - --- Te olette voittanut minut! Mutta tunnustan suoraan -- niin on -laita... Mutta kellepä sellaista ei tapahtuisi! Olen syvästi -liikuttunut osanotostanne. Teidän on tunnustettava, nuorten miesten -kesken... en tosin ole nuori, mutta tiedättehän poikamiesten tavat; -poikamiesten kesken, tiedetäänhän... - --- No niin, tiedetäänhän se, tiedetään! Mutta kuinka voin auttaa teitä? - --- Sillä... teidän sentään täytyy myöntää: vierailu Sofia Ostafjevnan -luona! Muuten en vielä tiedä varmaan, mihin tämä rouva on mennyt. -Tiedän vain, että hän on tässä talossa. Mutta kun näin teidän kulkevan -edestakaisin -- silloin ajattelin... nähkääs, minä odotin tuota -rouvaa... tiedän, että hän on täällä -- tahdoin tavata hänet ja -selittää hänelle, kuinka sopimatonta ja alentavaa... lyhyesti, te -ymmärrätte minut... - --- Hm! No? - --- En tee sitä omasta puolestani. Ettehän ehkä luule... Hän on vieras -rouva! Mies odottaa Voskressenskin sillalla. Hän tahtoo saada rouvan -kiinni, mutta hänellä ei ole rohkeutta -- hän ei vielä usko... -sellaisia kuin ne aviomiehet nyt ovat... (Tässä supiturkkinen mies -koetti hymyillä). Olen hänen ystävänsä. Myönnättehän itsekin, etten -minä, mies, joka ansaitsee jossakin määrin kunnioitusta -- minä en voi -olla se, jona minua pidätte. - --- Tietysti! Ei! - --- Niin juuri! Tahdon saada hänet kiinni, olen ottanut sen tehtäväkseni -(onneton mies)! Tiedän, että hän on älykäs nuori nainen (hänellä on -aina Paul de Kock tyynynsä alla); olen varma, että hän vilahtaa -huomaamatta jollakin tavoin ohitseni... Minulle on suoraan sanoen -keittäjätär sanonut, että hän tulee tänne. Tuskin olin sen kuullut, kun -syöksyin hänen jälkeensä kuin mielipuoli. Tahdoin yllättää hänet, olin -sitä jo kauan aavistanut, ja sen tähden pyysin teitä... tulettehan -tänne... te -- te -- en tiedä... - --- No niin, mitä tahdotte sitten? - --- Jaa-a! Minulla ei ole kunnia tuntea teitä. En voi tyydyttää -uteliaisuuttani kysymällä kuka ja kuinka. Kuitenkin, sallikaa minun -tehdä kanssanne tuttavuutta, minua ilahduttaa tämä sattuma... - -Vapiseva herra pudisteli lämpimästi nuoren miehen kättä. - --- Tämä minun olisi pitänyt tehdä jo aivan alussa, hän lisäsi, -- mutta -olen unohtanut kaiken sopivaisuuden! - -Supiturkkinen ei voinut puhuessaan seistä hetkistäkään paikallaan. Hän -vilkuili joka puolelle ympärilleen, tepasteli sinne tänne ja kurotti -alinomaa kuin hukkuva kätensä kohti nuorta miestä. - --- Nähkääs, hän jatkoi, -- tahdoin kaikessa ystävyydessä kääntyä -puoleenne... Antakaa anteeksi rohkeuteni... tahdoin pyytää teitä -menemään tuolle puolelle, sivukadulle, missä ovat takaportaat. Minä -puolestani asetun tänne etupuolelle, jottemme lyö mitään laimin. -Pelkäsin, että hän yksin ollessani pääsisi ohitseni; en tahdo päästää -häntä käsistäni. Jos näette hänet, pidättäkää hänet ja huutakaa... -Mutta minähän olen hullu! Nyt vasta näen, miten tyhmä ja sopimaton on -ehdotukseni! - --- Mutta eihän toki! Ei suinkaan...! - --- Älkää lainkaan koettako kaunistella! Olen nolo, hämmentyneempi kuin -koskaan ennen elämässäni! Aivan kuin seisoisin syytettynä oikeuden -edessä! Tahdonpa tunnustaa teille -- tahdon olla vilpitön ja suora -teitä kohtaan, nuori mies. Olen pitänyt teitä hänen rakastettunaankin! - --- Toisin sanoen, tahdotte yksinkertaisesti tietää, mitä täällä -kuljeskelen? - --- Te jalo ihminen -- hyvä herra, olen hylännyt jo kauas sen ajatuksen, -että _te_ olisitte se. En tahdo tahrata teitä sillä luulolla, mutta... -antakaa minulle kunniasananne, ettei teillä ole mitään suhdetta? - --- No, hyvä, annan kunniasanani, että minulla tosin on "suhde", mutta -ei teidän rouvanne kanssa. Muutenhan en tällä hetkellä seisoisikaan -kadulla, vaan olisin toki hänen kanssaan yhdessä! - --- Minun rouvani? Kuka teille on sanonut mitään minun rouvastani, nuori -mies? Olen poikamies, minä -- tarkoitan minulla on itsellänikin -suhde... - --- Puhuitteko aviomiehestä... Voskressenskin sillalla... - --- Tietysti, tietysti, olen puhunut itseni pussiin; mutta on olemassa -muita siteitä! Teidän täytyy toki myöntää, nuori mies, että eräänlainen -luonteen keveys, tarkoitan... - --- Niin, niin! Hyvä, hyvä! - --- Tarkoitan, etten suinkaan ole hänen miehensä... - --- Hyvä on. Mutta sanon teille suoraan, että kun nyt teille kerron, -tahdon siten rauhoittaa itseäni, ja sen tähden olen teille niin -avomielinen. Olette saattanut minut huonolle tuulelle, ja te -häiritsette minua. Lupaan huutaa teitä, mutta pyydän kohteliaimmin -teitä jättämään minut tähän paikkaan ja poistumaan. Minä itse odotan -samoin jotakuta. - --- Kyllä, kyllä, minä poistun, kunnioitan teidän sydämenne kiihkeää -kärsimättömyyttä. Ymmärrän sen, nuori mies. Oi, kuinka hyvin nyt -ymmärrän teitä! - --- Hyvä, hyvä... - --- Näkemiin! Muuten, suokaa anteeksi, nuori mies, minun täytyy vielä -kerran... En tiedä, kuinka sen sanoisin... Antakaa minulle vielä -sananne, kunnianne ja omantuntonne nimessä, ettette ole hänen -rakastettunsa. - --- Ah -- taivas, herrajumala! - --- Vielä kysymys, viimeinen: tiedättekö rakastettunne miehen nimeä... -tarkoitan, sen rouvan, johon olette suhteessa? - --- Tietysti tiedän. Se ei ole teidän nimenne, sillä hyvä! - --- Mutta mistä tiedätte minun nimeni? - --- Kuulkaa kerrankin, menkää nyt! Älkää hukatko aikaa: hän voi sillä -välin päästä tuhat kertaa käsistänne... Mitä sitten tahdotte? Teidän -rouvallanne on kettuturkki ja lakki, mutta minun rakastetullani väljä -vaippa ja heleänsininen samettihattu... No, mitä vielä tahdotte? - --- Heleänsininen samettihattu! Väljä vaippa ja heleänsininen hattu, -huusi tungetteleva mies ja tuli heti jälleen lähemmäksi. - --- Voi tuhat tulimmainen! -- No, kaikkea sitä sattuukin... Muuten, mitä -puhun! Minun rouvani ei tule tänne! - --- Missä hän on -- teidän rouvanne? - --- Tahdotteko senkin tietää? Mitä se teitä liikuttaa? - --- Myönnän, että luulen yhä vielä... - --- Hyi, piru! Eihän teillä ole lainkaan häpyä. No, rouvalla on täällä -tuttavia, kolmannessa kerroksessa, kadulta sisään. No, mitä tahdotte -vielä? Täytyykö minun vielä sanoa teille näiden ihmisten nimet? - --- Ah, Jumala! Minullakin on tuttavia kolmannessa kerroksessa, ikkunat -ovat kadulle, eräs kenraali... - --- Kenraali? - --- Eräs kenraali. Tahdon puolestani sanoa, kuka hän on, siis kenraali -Polovizyn. - --- Että minä!... Ei, he eivät ole! (Voi perhana, perhana!) - --- Eikö? - --- Ei. - -Molemmat vaikenivat ja katselivat epäillen toisiaan. - --- No, mitä minusta noin katselette? huusi nuori mies ja pudisti -harmissaan kummastuksensa ja arvelunsa pois. -- Herra tuli -liikuttuneeksi. - --- Minä, minä myönnän... - --- Ei, sallikaa, suvaitkaa, emmekö nyt voisi puhua järkevästi. -Selittäkää minulle... kuka teillä on siellä? - --- Tuttavako? - --- Niin, tuttava... - --- No, nähkääs, nähkääs! Näen teidän silmistänne, että olen arvannut... - --- Piru vieköön! Mutta ei sentään, perhana! Oletteko sitten sokea? -Seisonhan edessänne, en siis ole hänen luonaan. No? Muuten minulle on -saman tekevää, puhukaa tai olkaa puhumatta! - -Nuori mies pyörähti kaksi kertaa raivoissaan kantapäillään ja huitaisi -ilmaa kädellään. - --- Minullahan ei ole mitään, sallikaa, hyvänä ihmisenä tahdon kertoa -teille kaiken: ensiksikin tuli rouvani tänne yksin. Hän on sukua noille -ihmisille, minä en ollut epäluuloinen. Eilen tapasin hänen -ylhäisyytensä, hän sanoi jo kolme viikkoa sitten muuttaneensa pois -täältä, ja minun rou... tarkoitan, ei minun rouvani, vaan tuon toisen -herran, Voskressenskin sillalla olevan miehen rouva, tämä rouva sanoi -olleensa vielä toissapäivänä hänen luonaan, tässä talossa... Ja -keittäjätär kertoi, että hänen ylhäisyytensä asunnon tässä talossa on -vuokrannut eräs nuori mies, eräs Bobynizyn... - --- Voi perhana, perhana! - --- Hyvä herra, olen hyvin huolissani, minua pöyristyttää! - --- Äh -- perhana! Mitä minua liikuttaa se, että olette huolissanne ja -pöyristynyt! Ah! Tuolla, tuolla vilahti jotakin ohitse, tuolla... - --- Missä, missä? Huutakaa vain: Ivan Andrejevitsh, silloin tulen -juoksujalkaa... - --- Hyvä, hyvä. Voi perhana, perhana! Ivan Andrejevitsh! - --- Täällä! huusi Ivan Andrejevitsh ja kääntyi henki kurkussa. -- No -mitä? Mitä? Missä? - --- Ei, minä vain olen niin... tahdoin tietää -- mikä tämän naisen nimi -on? - --- Glaf... - --- Glafira? - --- Ei, ei aivan Glafira... suokaa anteeksi, en voi sanoa hänen nimeään. -Mies vaaleni tämän sanoessaan kuin palttinaksi. - --- Niin, tietysti, ei Glafira, tiedän itse, ettei hänen nimensä ole -Glafira, toisenkaan nimi ei ole Glafira. Muuten kenen kanssa hän on -siellä? - --- Missä? - --- Siellä ylhäällä! Voi perhana, perhana! (Nuori mies oli niin -raivoissaan, että saattoi tuskin pysyä paikoillaan.) - --- No, nähkääs! Mistä tiesitte sitten, että hänen nimensä on Glafira? - --- Hyvä herra, tämä äänensävy! - --- Mitä hittoa tahdotte äänensävystä! Missä suhteessa olette häneen, -onko hän kenties teidän vaimonne? - --- Ei, tarkoitan, olen naimaton... mutta enhän voinut kunniallista -miestä, joka on pulassa, miestä, joka -- en tahdo sanoa -- ansaitsee -kaiken arvon, ainakin on hyvinkasvatettu ihminen, enhän voinut häntä -alinomaan kestittää pelkillä perhanoilla. Te sanotte aina: perhana, -perhana! -- No niin, perhana! Siinä on teille, ymmärrättekö? - --- Teidät on suuttumus sokaissut ja minä vaikenen. Ah, Jumala, kuka -tuolla on? - --- Missä? - -Kuului kolinaa ja naurua. Kaksi sievää tyttöä tuli alas portaita. -Molemmat syöksyivät heidän kimppuunsa. - --- Oi, Jumala, mitä nuo ovat miehiään. Mitä tahdotte? - --- Korjatkaa luunne! - --- Oh, ettehän olekaan se, ketä etsimme! - --- Vai niin, etsitte joitakin muita? Ajuri! - --- Mihin, neitiseni? - --- Pakroviin. Istu Annuska, minä saatan sinua. - --- Minä istun tälle puolelle. Hei ajuri, antaa mennä. - -Rattaat vierivät pois. - --- Mistähän he tulivat? - --- Oi Jumala, Jumala! Eikö lopultakin olisi parempi mennä ylös? - --- Mihin? - --- Bobynizynille tietenkin... - --- Ei, se ei käy... - --- Miksi ei? - --- Minä olisin aivan epäröimättä mennyt ylös, mutta silloin hän sanoo -jotakin muuta... kääntää asian nurinniskoin, tunnenhan minä hänet! Hän -sanoo silloin: hän on tullut tänne ihan tahallaan keksiäkseen minut -huonoilta teiltä; hän lykkää koko syyn minun niskoilleni! - --- Menisitte kysymään, onko hän siellä. Mutta te -- en tiedä, miksi -sitten -- no, menkää pois kenraalille... - --- Mutta hänhän on muuttanut pois. - --- Aivan samantekevää, ymmärrättekö? Hän, rouva, on kuitenkin mennyt -sinne, silloin menette tekin sinne -- oletteko ymmärtänyt? Olkaa kuin -ette tietäisi, että kenraali on muuttanut, olkaa kuin olisitte tullut -rouvaanne noutamaan, ja niin edelleen. - --- Ja sitten? - --- Sitten keksitte etsimänne Bobynizynin luota. Hyi perhana, onko tämän -ihmisen pää... - --- Mutta mitä se teitä liikuttaa, keksinkö hänet vai en? Nähkääs, -nähkääs... - --- Mutta rakas ystävä, mitä sitten? Alatteko taas kuten äsken? Voi hyvä -isä. Häpäisette minut, te hullu ihminen, te hassu, te... - --- Miksi se sitten kiinnostaa niin teitä? Te tahdotte tietää... - --- Mitä tahdon tietää? Entä sitten? Piru vieköön, mitä minä teistä enää -välitän. Voinhan mennä sinne yksinkin. Menkää, korjatkaa luunne, olkaa -varuillanne, juoskaa, alkakaa painua... - --- Hyvä herra, unohdatte melkein itsenne, huusi supiturkkinen mies -epätoivoissaan. - --- Entä sitten? Mitä siitä, vaikka unohdankin? sanoi nuori mies -kiristellen hampaitaan ja astuen raivoissaan supiturkkisen miehen -eteen. -- No sanokaa nyt! Kenen edessä minä unohdan itseni? hän jyrisi -kädet nyrkissä. - --- Mutta, hyvä herra, suvaitkaa... - --- Kuka sitten oikeastaan olette sanomaan, että unohdan itseni? Mikä on -nimenne? - --- En tiedä, nuori mies, kuinka... Miksi sitten nimeni? Lähden -mieluummin mukaanne. Tulkaa, en tahdo jäädä tänne, olen valmis -kaikkeen... Mutta uskokaa vain, ansaitsen kohteliaampaa puhuttelua! Ei -pidä koskaan menettää malttiaan, ja vaikka olettekin huonolla tuulella --- arvaan kyllä miksi -- niin täytyy teidän sentään malttaa mielenne, -nuori mies! - --- Mutta mitä se minuun kuuluu, että olette vanha mies? Suurikin ihme! -Menkää tiehenne, mitä te täältä haeskelette? - --- Miksi sitten olisin vanha mies? Enhän ole lainkaan niin vanha. -Tietysti, asemaan katsoen kyllä, mutta minä en taivastele... - --- Näkeehän sen! Menkää nyt vihdoinkin tiehenne... - --- Ei, silloin tulen mieluummin mukaan. Te ette voi sitä kieltää -minulta. Se kiinnostaa minuakin, tulen mukaanne... - --- No, mutta hiljaa sitten! - -Molemmat menivät taloon ja nousivat portaita ylös, aina kolmanteen -kerrokseen. Oli pilkkopimeä. - --- Seis! Onko teillä tulitikkuja? - --- Ojaa! Onhan minulla. Pitihän niitä, odottakaa... - --- Luulen, että tässä on ovi... No, tulta... - --- Niin, tulta, tulta... - -Supiturkkinen herra haparoi kaikkia taskujaan. - -Vihdoin leimahti tuli. - --- Niin, tässä se on, tuossa on messinkikilpi! Siinä lukee Bobynizyn, -nähkääs Bobynizyn... - --- Näen, näen! - --- S-s-s-t! Sammuiko se? - --- Sammui. - --- Täytyykö koputtaa? - --- Täytyy, vastasi supiturkkinen mies. - --- Koputtakaa te! - --- Ei, miksi minä. Aloittakaa te, koputtakaa vain... - --- Te olette pelkuri! - --- Pelkuri! - --- Korjatkaa luunne! - --- Kadun melkein, että olen uskonut teille salaisuuden, te... - --- Minä? No mitä minä...? - --- Olette käyttänyt hyväksenne minun hämmennystäni, sillä näettehän, -että olen hämmentynyt... - --- Sille minä vain vihellän! Se on naurettavaa ja siinä kaikki! - --- Miksi sitten olette täällä? - --- Ja miksi te olette täällä? - --- Kaunista moraalia! huudahti supiturkkinen herra tuohtuneena. - --- No mitä puhutte moraalista? Mitä teillä on sen kanssa tekemistä? - --- Onhan se epämoraalista! - --- Mikä sitten? - --- Teidän käsityksenne mukaan on jokainen petetty aviomies yömyssy! - --- Oletteko sitten aviomies? Mieshän on Voskressenskin sillalla. Mitä -tahdotte? Miksi olette tullut kimppuuni? - --- Minusta nimittäin näyttää, että juuri te olette rakastaja... - --- Kuulkaahan: jos jatkatte tähän tapaan, niin pakotatte minut -tunnustamaan, että juuri te olette yömyssy! Tiedättekö mitä yömyssy on? - --- Tarkoitatte siis, että minä olen aviomies? sanoi supiturkkinen herra -ja peräytyi kuin hänen päälleen olisi heitetty kuumaa vettä. - --- Sst! Hiljaa! Kuulkaapa... - --- Hän se on. - --- Ei. - --- Uh! Kuinka pimeä! - -Tuli täysi hiljaisuus. Bobynizynin asunnosta kuului liikuntaa. - --- Miksi riitelemme suotta, herra? kuiskasi supiturkkinen mies. - --- Mutta perhana, tehän itse olette tuntenut loukkaantuvanne! - --- Mutta te olette kiristänyt kärsivällisyyteni liian tiukalle! - --- Olkaa vaiti! - --- Myöntäkää pois, että olette vielä sangen nuori mies... - --- Ol-kaa vai-ti! - --- Tietysti teidän mielestänne aviomies sellaisessa asemassa -- on -yömyssy. - --- Olkaa vihdoinkin vaiti! Oh...! - --- Miksi pitää vainota näin katkerasti onnetonta miestä? - --- Hän se on! - -Jälleen kuului liikettä. - --- Hän se on? - --- Jaa, jaa, jaa! Mutta miksi annatte sen vaivata itseänne, eihän se -ole teidän onnettomuutenne? - --- Herraseni, herraseni, höpisi supiturkkinen mies kalveten ja huoaten. --- Olen tietysti hämmentynyt... Olette nähnyt kyllin alennustani. Nyt -on yö, tietysti, mutta huomenna... Muuten huomenna emme varmaankaan -enää tapaa toisiamme, vaikkei minua lainkaan pelota teitä tavata -- -enkähän minä muuten olekaan se mies, hän on ystäväni, hän on -Voskressenskin sillalla, totisesti, siellä hän on! Kysymys on hänen -rouvastaan, vieraasta rouvasta! Onneton ihminen! Vakuutan teille! Olen -hyvä tuttu hänen kanssaan, sallikaa, tahdon kertoa teille kaikki. Olen -hänen ystävänsä, kuten voitte itse nähdä, sillä enhän muuten olisi näin -hätäillyt hänen puolestaan. -- Näette itse, olen hänelle parisen kertaa -sanonutkin: "miksi menetkään naimisiin, rakas ystävä? Sinulla on -virkasi, hyvät tulosi, olet arvossapidetty ihminen; miksi tahdot -vaihtaa kaiken tämän mielistelynhaluisen naisen oikkuihin?" Sanokaapa -itse! "Ei, minä tahdon mennä naimisiin", hän sanoo, "perheonni..." -Siinä on nyt hänen perheonnensa! Ensin on mies pettänyt vaimoaan, nyt -täytyy hänenkin juoda samasta maljasta... Suottehan minulle anteeksi, -mutta minun oli pakko antaa tämä selitys. Hän on onneton ihminen, ja -hänen täytyy juoda tämä malja -- jaa... tässä supiturkkinen mies -huokasi ikään kuin hän todellakin itkisi katkerasti. - --- Piru vieköön heidät kaikki! Onko sitten liian vähän narreja? Mutta -kuka te olette? - -Nuori mies kirkui raivoissaan. - --- Mutta kaiken tämän jälkeen... Teidän täytyy itsenne myöntää... Minä -olin ylevä ja avomielinen teitä kohtaan... Tämä äänensävy! - --- Ei, suokaa anteeksi... Mikä on nimenne? - --- Ei, miksi nimiä? - --- Aa! - --- En voi sanoa teille nimeä... - --- Tunnetteko Shabrinin? kysyi nuori mies äkkiä. - --- Shabrinin!!! - --- Niinpä niin, Shabrinin!!! (Tässä nyörinuttuinen mies matki hieman -supiturkkista). -- Oletteko ymmärtänyt asian? - --- En, mitä tässä Shabrinista, vastasi pelästynyt supiturkkinen. -- -Vaiti Shabrinista! Hän on kunnian mies! Omantunnon vaivojenne johdosta -annan anteeksi epäkohteliaisuutenne. - --- Hän on lurjus, ostettavissa oleva sielu, lahjottava ihminen, -veijari, hän on varastanut valtion kassan. Hän joutuu pian oikeuden -eteen! - --- Suokaa anteeksi, sanoi supiturkkinen herra kalveten. -- Ette tunne -häntä lainkaan, hän on teille, kuten näen aivan tuntematon. - --- Jaa, henkilökohtaisesti en tosin tunne häntä, mutta tunnen hänet -toista kautta, hänelle läheiseltä taholta. - --- Mistä kautta, hyvä herra? Olen aivan sekaisin, kuten näette... - --- Mokoma tyhmyri! Mustasukkainen narri, joka ei voi pitää vaimoaan -aisoissa! - --- Suokaa anteeksi, olette erehtynyt hirveästi, nuori mies... - --- Ah! - --- Ah! - -Herra Bobynizynin asunnosta kuului äänekästä kolinaa. Ovi avautui. -Kuului ääniä. - --- Ah, se ei ole hän, se ei ole hän! Tunnen hänen äänensä. Nyt tiedän -kaiken: se ei ole hän! sanoi supiturkkinen herra kalveten palttinan -valkoiseksi. - --- Vaiti! - -Nuori mies nojautui seinään. - --- Herraseni, lähden täältä, se ei ole hän; olen niin iloinen. - --- No, menkää siis, menkää! - --- Mutta miksi _te_ jäätte? - --- Mitä se teitä liikuttaa? - -Ovi aukeni. Supiturkkinen herra ei kestänyt enää, vaan syöksyi päätä -pahkaa alas portaita. - -Nuoren miehen ohitse kulki herra ja rouva. Hänen sydämensä jähmettyi... -Hän kuuli tutun naisäänen ja kohta sen jälkeen käheän, hänelle aivan -tuntemattoman miesäänen. - --- Ei tee mitään, ajatan reen esiin, sanoi käheä ääni. - --- Ah, no minusta on sama. Kuinka vain tahdotte. - --- Reki on pian täällä. - -Nainen jäi yksin. - --- Glafira! Missä on valasi? huusi nyörinuttuinen nuori mies ja tarttui -äkkiä naisen käteen. - --- Kuka se on? Tekö, Tvorogov? Ah, Jumala! Mitä te teette täällä? - --- Kenen kanssa te olette ollut täällä? - --- Mutta hänhän on mieheni, menkää pois, menkää pois, hän tulee pian -ulos, tuolta... Polovizyniltä. Menkää herran tähden, menkää. - --- Polovizyn on muuttanut pois jo kolme viikkoa sitten. Minä tiedän -kaiken. - --- Ah! Nainen riensi pois. Nuori mies tavoitti hänet. - --- Kuka teille on sen sanonut? kysyi nainen. - --- Puolisonne, armollinen rouva, Ivan Andrejevitsh. Hän on täällä, hän -seisoo edessänne, armollinen rouvaseni... - -Ivan Andrejevitsh seisoi todellakin portailla. - --- Ai, tekö se olette, huusi supiturkkinen herra. - --- _A! c'es vouz!_ huusi Glafira Petrovna ja riensi teeskennellen iloa -hänen luokseen. -- Ah, Jumala! Olin Polovizynillä. Silloin voit -käsittää... tiedät, he asuvat nyt Ismailovskin sillalla, sanoin sen -sinulle, muistatko? Otin sieltä reen. Hevoset hurjistuivat, lähtivät -karkuun, reki kaatui tuskin sadan askeleen päässä täältä. Kuski -otettiin kiinni, olin suunniltani. Onneksi monsieur Tvorogov... - --- Kuinka? - -Monsieur Tvorogov näytti pikemminkin suolapatsaalta kuin monsieur -Tvorogovilta. - --- Monsieur Tvorogov näki minut täällä ja tahtoi minua saattaa, mutta -nythän te olette täällä. Voin vain kiittää teitä lämpimimmin, Ivan -Iljitsh... - -Nainen ojensi kivettyneelle Ivan Iljitshille kätensä; hän ei puristanut -tämän kättä, hän melkein nipisti sitä. - --- Monsieur Tvorogov! Tuttava. Skorlupovin tanssiaisissa meillä oli ilo -nähdä toisemme, olen sen luullakseni sanonut sinulle. Etkö sitten enää -muista, Koko? - --- Ah, tietysti, tietysti? Ai niin, minä muistan kyllä, aloitti -supiturkkinen herra, jota nimitettiin Kokoksi. -- Sangen hauskaa, -sangen hauskaa! - -Ja hän puristi lämpimästi herra Tvorogovin kättä. - --- Kenen kanssa puhelette? Mitä tämä merkitsee? Minä odotan täällä... -kuului käheä ääni. - -Ryhmän edessä seisoi tavattoman pitkä olento miehekseen. Hän otti -lornjettinsa ja tähysti tarkkaavaisesti supiturkkista herraa. - --- Ah, monsieur Bobynizyn! alkoi nainen visertää. -- Mistä te sitten -tulette? Mikä sattuma! Ajatelkaa, minun hevoseni hurjistuivat... Mutta -tässä on miehenikin! Jean! Monsieur Bobynizyn, Karpovin kutsuilla... - --- Ah, sangen, sangen hauskaa! Otan pian vaunut rakas ystävä. - --- Tee se, Jean, ota vaunut. Olen aivan pelästynyt, vapisen, teki -kerrassaan pahaa... Tänään naamiaisissa, hän kuiskasi Tvorogoville. -- -Hyvästi, voikaa hyvin, herra Bobynizyn! Tapaamme varmaankin toisemme -huomenna Karpovin kutsuissa... - --- Ei, suokaa anteeksi, huomenna en tule. Mitä sitten huomenna, kun -tänään jo näin... herra Bobynizyn jupisi vielä jotakin partaansa, -raapaisi jättiläissaappaallaan, istuutui rekeensä ja ajoi tiehensä. - -Vaunut ajoivat esiin, rouva nousi niihin. Supiturkkinen herra jäi -seisomaan; näytti kuin hän ei kykenisi tekemään enää liikettäkään; hän -silmäili tylsästi nyörinuttuista herraa. Nyörinuttuinen hymyili hänkin -jokseenkin typerän näköisenä. - --- Minä en tiedä... - --- Suokaa anteeksi, olen iloinnut tuttavuudesta kanssanne, vastasi -nuori mies tehden kumarruksen, uteliaana ja hieman ankarana. - --- Minua on suuresti ilahduttanut... - --- Luulen, että olette hukannut toisen päällyskenkänne... - --- Minäkö? Ai niin! Kiitos, suuri kiitos. Taidan tämän jälkeen pitää -kumikalosseja... - --- Kumikalosseissa hiottaa niin kovasti, sanoi nuori mies, näköjään -rajattomalla osanotolla. - --- Jean! Tuletko kohta? - --- Siinä olette oikeassa, jalat hikoavat. Heti, heti sydänkäpyseni, -meillä on vain niin huvittava keskustelu! Aivan niin, olette aivan -oikein huomauttanut, jalat hikoavat... muuten, suokaa anteeksi, minä... - --- Ei mitään. - -- Minua on sangen suuresti ilahduttanut. - -Supiturkkinen herra istuutui vaunuihin. Vaunut läksivät liikkeelle. -Nuori mies seisoi yhä paikallaan ja seurasi niitä kummastuneella -katseellaan. - - - - -MIES VUOTEEN ALLA - - -Seuraavana iltana oli näytäntö italialaisessa oopperassa. Ivan -Andrejevitsh lennähti saliin kuin mikäkin pommi. Hänessä ei koskaan -ollut huomattu niin palavaa musiikinrakkautta. Tiedettiin vain, että -Ivan Andrejevitshia miellytti italialaisessa oopperassa hetkinen -- -nukkua; olipa hän parisen kertaa siitä puhunutkin, kuinka miellyttävää -ja suloista se oli. -- Primadonna naukuu kuin valkoinen kissanpoika, -hänellä oli tapana sanoa ystävilleen, -- se tuutii uneen kuin paraskin -kehtolaulu. - -Siitä oli kuitenkin jo kauan, kun Ivan Andrejevitshilla oli tapana -puhua näin; niin oli laita vielä viime näytäntökauden aikana, mutta nyt --- oi surkeutta -- Ivan Andrejevitsh ei nuku edes kotonaankaan öisin. -Kuitenkin hän lennähti kuin pommi täpötäyteen saliin. Teatterin -vahtimestarikin säpsähti ja katsoi syrjäkarein herran taskuun, -varmaankin odottaen näkevänsä kaikkien tapausten varalta valmiina -pidetyn tikarin kahvan. - -On mainittava, että siihen aikaan oli kaksi puoluetta, ja kumpikin -puolue puolusti omaa primadonnaansa. Toiset puoluelaiset olivat --- -- ianeja, toiset sisteja. Molemmat puolueet rakastivat musiikkia -niin suuresti, että teatterin vahtimestarit lopulta pelkäsivät kovasti -tämän rakkauden erinäisiä ilmauksia -- rakkauden joka kohdistui -kaikkeen kauniiseen ja ylevään, molemmissa primadonnissa -ruumiillistuneena. Sen tähden teatterin vahtimestari nähdessään -harmaahapsisen vanhan miehen syöksyvän saliin niin myrskyisästi -- -muuten ei vielä aivan harmaahapsisen, mutta sentään ainakin -viisikymmenvuotiaan, asianomaisine kuutamoineen päälaella, ja muuten -näköjään vakavinta lajia -- sen tähden hän muisti ehdottomasti Tanskan -prinssin Hamletin sanat: - -"Me vanhat oomme yhtä taipuvat aatoksin yli maalin ampumahan, kuin -nuorisolta puuttuu useasti valpasta malttia." [Oikeastaan Poloniuksen -sanat mainitussa näytelmässä. Suoment. muist.] - -Ja vahtimestari katsoi syrjäkarein, kuten jo on huomautettu, hänen -hännystakkinsa taskuun toivoen näkevänsä siellä tikarin. Siellä oli -kuitenkin vain rahakukkaro eikä mitään muuta. - -Ivan Andrejevitsh syöksyi saliin ja hänen katseensa lennähti tuokiossa -toisen rivin aitioiden ylitse, ja -- voi kauhua...! Hänen sydämensä -lakkasi sykkimästä: hän oli täällä! Hän istui eräässä aitiossa. Siellä -oli myös kenraali Polovizyn rouvansa ja kälynsä kanssa; siellä oli myös -kenraalin adjutantti -- mitä nokkelin nuori mies; siellä oli -vielä muuan siviiliherrakin... Ivan Andrejevits teroitti koko -tarkkaavaisuutensa ja näkökykynsä, mutta voi sentään! Siviiliherra -piiloutui salakavalasti adjutantin taakse ja jäi tuntemattomuuden -hämärään. - -Hän oli täällä ja oli kuitenkin sanonut, ettei tulisi tänne lainkaan! - -Juuri tämä kaksimielisyys, joka jonkin aikaa oli käynyt ilmi Glafira -Petrovnan jokaisella askeleella, vaikutti niin murhaavasti Ivan -Andrejevitshiin. Tämä siviilinuorukainen saattoi hänet kokonaan -epätoivoon. Hän heittäytyi aivan murjottuna istumaan paikalleen. Mutta -mistä oikeastaan tämä epätoivo? Olihan se aivan yksinkertainen -tapaus... - -On huomattava, että Ivan Andrejevitshilla oli paikkansa aivan -permantoaition vieressä. Lisäksi oli tuo häijynilkinen toisen rivin -aitio aivan yläpuolella, eikä hän suureksi harmikseen voinut nähdä -kerrassaan mitään siitä, mitä hänen päänsä päällä tapahtui. Sen tähden -hän kiehui ja kuohui kuin samovaari! Koko ensimmäinen näytös meni aivan -huomaamatta hänen ohitseen, hän ei kuullut ainoatakaan säveltä. -Sanotaan, että musiikki miellyttää meitä sen tähden, että sen -vaikutelmat soveltuvat jokaiseen tunnelmaan. Ihminen, joka iloitsee, -löytää musiikista iloa, surullinen surua; Ivan Andrejevitshin korvissa -ulvoi kokonainen myrsky. Kohottaakseen hänen harminsa kukkuloilleen -ihmiset hälisivät hänen takanaan, edessään ja molemmilla puolillaan -niin äänekkäästi, että Ivan Andrejevitshin sydän oli pakahtumaisillaan. -Vihdoin ensimmäinen näytös oli lopussa. Samassa kun esirippu laskeutui, -sankarillemme kuitenkin sattui tapaus, jota mikään kynä ei voi -kuvailla. - -Sattuu useinkin, että jostakin ylemmän rivin aitiosta putoaa alas -teatteriohjelma. Kun kappale on pitkäveteinen ja katsojia haukotuttaa, -on tämä heille kokonainen tapaus. Erityisellä kiinnostuksella he -seuraavat tämän keveän paperin lentoa ylemmältä riviltä ja heitä -huvittaa katsella sen leijailua permantoa kohden, jossa se varmaankin -asettuu päähän, joka ei ole lainkaan sitä odottanut. Oikeastaan onkin -omituista katsoa kuinka tämä pää joutuu neuvottomaksi (sillä se joutuu -neuvottomaksi). - -Ivan Andrejevitshille tapahtui kuitenkin jotakin, jota ei vielä koskaan -ole nähty. Hänen kuten ennen on huomautettu, jokseenkin kaljuun -- -päähänsä ei lentänyt mitään teatteriohjelmaa. Myönnän, että minusta on -melkein kiusallista sanoa mitä hänen päähänsä lensi, sillä onhan hieman -ilkeää lausua, että mustasukkaisen, kiihtyneen Ivan Andrejevitshin -arvoisaan ja paljaaseen, tarkoitan, osaksi tukattomaan päähän putosi -niin sopimaton esine kuin esimerkiksi hajuvedellä pirskoteltu -rakkauskirje. Ivan Andrejevitsh-parka, joka ei ollut lainkaan -valmistautunut tähän onnettomaan ja iljettävään tapaukseen, hätkähti -kuin hänen päähänsä olisi tarttunut hiiri tai jokin muu petoeläin. - -Että kirje sisälsi rakkautta, siitä ei voinut olla epäilystäkään. Se -oli kirjoitettu hajuvedellä pirskotetulle paperille, juuri niin kuin -rakkauskirjeet kirjoitetaan romaaneissa, ja taitettu petollisen -pieneksi, jolloin sen mukavasti saattoi piilottaa naisen hansikkaaseen. -Pyydettiinpä esimerkiksi teatteriohjelmaa ja samalla pistettiin pieni -kirje näppärästi ohjelman sisään; kirje oli eräässä tietyssä kädessä, -mutta -- ehkä äkillinen, varomaton sysäys adjutantin kädestä lappunen -luiskahtikin pienestä, levottomasti vapisevasta kädestä, ja -siviilinuorukainen, joka jo oli ojentanut viattoman kätensä, saikin -äkkiä kirjeen sijaan ainoastaan ohjelman, jolla hän ei osannut tehdä -mitään. Kiusallinen, omituinen sattuma! Aivan oikein: mutta tunnustakaa -pois: Ivan Andrejevitshille tämä oli vielä kiusallisempi. - --- _Prédestiné!_ hän kuiskasi kylmää hikeä valuen ja rypisti lappusen -kädessään kokoon. -- _Prédestiné!_ Luodit sattuvat syylliseen, välähti -hänen päässään. -- Ei, ei niin! Onko minulla mitään syytä siihen? Mutta -sanotaanhan: kaljuun päähän putoavat suurimmat rakeet ja niin edelleen. - -Mitä kaikkea voikaan pälkähtää päähän, jonka tuollainen odottamaton -tapaus huumaa! Ivan Andrejevitsh istui tuolillaan kivettyneenä, kuten -tavallisesti sanotaan, puolikuoliaana. Hän oli varma siitä, että -tapahtuman oli joku huomannut, vaikkakin salissa tähän aikaan syntyi -pelottava meteli, kun yleisö huusi laulajatarta esiin. Hän istui siinä -aivan hämillään, hän tuli tulipunaiseksi, hän ei uskaltanut kohottaa -silmiään, ikään kuin hän olisi odottamatta tehnyt jotakin hävettävää -- -keskellä suurta seuraa. Vihdoin hän päätti kohottaa silmänsä. - --- Miellyttävästi laulettu, hän huomautti vasemmalla puolellaan -istuvalle keikarille. - -Keikari oli innostuksen huipuilla. Hän taputti käsiään, mutta hänen -vahvin puolensa oli pääasiassa jaloissa. Hän vilkaisi hajamielisesti -Ivan Andrejevitshiin, asetti samassa kätensä kilveksi suunsa -yläpuolelle, jotta ääni kuuluisi selvemmin ja huusi laulajattaren nimen -saliin. Ivan Andrejevitsh, joka ei vielä ikinä ollut kuullut sellaista -kurkkua, oli ihastunut. - --- Hän ei ole huomannut mitään, hän ajatteli kääntyen ympäri. Paksu -herra, joka istui hänen takanaan, seisoi selin häneen ja tähysteli -lornjetillaan aitioita. - --- Sekin on hyvä! ajatteli Ivan Andrejevitsh. - -Etupuolella ei tietysti ollut huomattu mitään. Hän silmäili arasti ja -iloisessa toivossa permantoaitiota, jonka vieressä hänen istuimensa -oli. Silloin häntä värisytti kiusallinen tunne. Aitiossa istui kaunis -nainen: hän peitti suutaan nenäliinallaan, istui tuolissaan selkä -kenossa ja nauroi kuin riivattu. - --- Ah, ne naiset, ne naiset, tuumi Ivan Andrejevitsh ja lähti -pujottelemaan katsojain jalkojen ylitse ovelle. Ja nyt pyydän lukijoita -arvostelemaan, tuomitsemaan minun ja Ivan Andrejevitshin välillä. Oliko -hän todellakin oikeassa tällä hetkellä? Suuressa teatterissa on, kuten -tietty neljä riviä aitioineen ja sitten vielä viides -- parveke. Miksi -on välttämättä edellytettävä, että paperi on pudonnut juuri määrätystä -aitiosta, ehdottomasti tästä ainoasta aitiosta eikä mistään muusta -- -esimerkiksi viidenneltä riviltä, jossa myös istuu naisia? Mutta -intohimo on yksisäikeinen, ja mustasukkaisuus on yksisäikeisin kaikista -intohimoista maailmassa. - -Ivan Andrejevitsh syöksyi lämpiöön, asettui lampun alle, mursi kirjeen -auki ja luki: - -"Tänään, heti näytännön jälkeen, G-kadulla -- -- -- kujan kulmassa, K:n -talossa, kolmas kerros oikealle, ensimmäinen ovi. Tule, _sans faute_, -Jumalan tähden!" - -Käsialaa Ivan Andrejevitsh ei tuntenut, mutta epäilemättä oli kysymys -kohtauksesta. -- Yllättää hänet, saada kiinni ja tukahduttaa vaara -kohta alussa, oli Ivan Andrejevitshin ensi ajatus. Hänen mieleensä -johtui myös heti paikalla todistaa vaimonsa syylliseksi, mutta miten -hän tekisi sen? Ivan Andrejevitsh oli jo juossut melkein toiselle -riville, mutta kääntyi sentään takaisin. - -Hän ei ensinkään tiennyt, mihin hänen oli juostava. Vain jotakin -tehdäkseen hän juoksi toiselle puolelle ja silmäili vieraan aition -avonaisesta ovesta vastakkaiselle puolelle. Tosiaankin! Kaikilla -viidellä rivillä istui hänen paikkansa yläpuolella pystysuorassa -rivissä nuoria naisia ja miehiä. Lappunen olisi yhtä hyvin voinut -pudota kaikilta viideltä riviltä, sillä Ivan Andrejevitsh vainusi -vilppiä kaikilta viideltä riviltä. Mutta se, mitä hän sieltä oli saanut -nähdä, ei parantanut asiaa. Koko toisen näytöksen ajan hän juoksi -käytävässä ympäriinsä eikä löytänyt mistään lepoa. Hän tahtoi mennä -kysymään teatterin kassastakin toivoen sieltä saavansa tietoonsa -henkilöt, jotka olivat ottaneet aitioita neljältä riviltä, mutta kassa -oli jo suljettu. - -Vihdoin kuului hillittömiä huutoja ja suosionosoituksia. Näytäntö oli -lopussa. Nyt ryhdyttiin huutamaan esiintyjiä esiin, varsinkin kaksi -ääntä jyrisi kaiken ylitse -- molempien puolueiden johtajat. Mutta Ivan -Andrejevitsh ei ajatellut niitä. Hänen päässään pyöri jo koko -suunnitelma, miten hän menettelisi edelleen. Hän otti turkkinsa ja -lähti G-kadulle keksiäkseen, yllättääkseen ja viedäkseen hänet pois ja -yleensä esiintyäkseen hieman pontevammin kuin edellisenä päivänä. - -Hän löysi pian talon ja aikoi juuri astua ovesta sisään, kun äkkiä -aivan kuin hänen kainalonsa alitse nuori päällystakkiin puettu keikari -livahti ohitse, jätti hänet ja nousi kolmanteen kerrokseen. Ivan -Andrejevitsh luuli näkevänsä, että hän oli äskeinen keikari oopperasta, -vaikkakaan hän ei silloin ollut nähnyt selvästi vierustoverinsa -kasvoja. Hänen sydämensä pysähtyi. Nuori keikari oli jo kaksi kerrosta -hänen yläpuolellaan. Vihdoin hän kuuli kuinka muuan ovi aukeni -kolmannessa kerroksessa ovikelloa soittamatta, tulijaa oli siis -odotettu. Nuori mies pujahti asuntoon. Ivan Andrejevitsh saapui -kolmanteen kerrokseen ennen kuin tätä ovea ehdittiin sulkea. Hän tahtoi -jäädä tuokioksi oven eteen seisomaan, harkita järkevästi askeleitaan ja -sitten lopullisesti päättää jotakin ratkaisevaa. Samassa kuitenkin -vaunut ajoivat kolisten talon eteen, katuovi aukeni melulla ja raskaat -askeleet alkoivat ähkyen ja yskien kiivetä kolmanteen kerrokseen. - -Ivan Andrejevitsh ei voinut kauempaa malttaa mieltään. Hän avasi oven -ja astui asuntoon petetyn aviomiehen koko juhlallisuudella. Hänen -vastaansa syöksyi sangen kiihtyneenä joku palvelustyttö, sitten -näyttäytyi eräs mies, mutta Ivan Andrejevitshia oli mahdoton pidättää. -Hän lennähti asuntoon kuin pommi, hän kulki kahden pimeän huoneen -lävitse, sitten hän katsoi nuoren, kauniin naisen makuuhuoneeseen -nainen vapisi koko ruumiiltaan ja tuijotti häneen niin kauhistuneena -kuin ei lainkaan ymmärtäisi mitä hänen ympärillään tapahtui. Samassa -kuului sivuhuoneesta raskaita askeleita, jotka tulivat suoraan -makuuhuonetta kohti: ne olivat samat askeleet, jotka olivat nousseet -ylös portaita. - --- Ah, Jumala! Hän on mieheni! huudahti nainen. Hän löi kätensä yhteen -ja kalpeni vaaleaksi kuten aamupukunsa. - -Ivan Andrejevitsh tunsi joutuneensa väärään paikkaan, tehneensä typerän -ja lapsellisen kolttosen, ja ettei hän ollut kylliksi harkinnut -askeleitaan. Nyt ei kuitenkaan enää ollut mitään tehtävissä. Ovi aukeni -jo, ja -- raskaista askeleistaan päättäen -- arvokkaan painava mies -astui huoneeseen. - -En tiedä, kenä Ivan Andrejevitsh tällä hetkellä piti itseään! En tiedä, -mikä häntä esti menemästä suoraan miestä vastaan ja sanomasta -joutuneensa tänne erehdyksessä, tunnustamasta tietämättään -menetelleensä näin sopimattomasti, pyytämästä anteeksi ja poistumasta --- luonnollisesti hän ei olisi poistunut kovinkaan kunniakkaalla -tavalla, mutta joskaan ei loistavasti, niin sentään soveliaalla ja -suoralla tavalla. Mutta ei sinnepäinkään: Ivan Andrejevitsh käyttäytyi -jälleen kuin pojannulikka, ikään kuin olisi yksinkertaisesti pitänyt -itseään jonakin Don Juanina tai Lovelacena! - -Ensin hän piiloutui vuodeverhon suojaan, ja myöhemmin, kun hän tunsi -itsensä perin uupuneeksi, hän vaipui maahan ja ryömi vuoteen alle. -Pelko oli väkevämpi kuin järki, ja Ivan Andrejevitsh, joka itse oli -petetty aviomies tai ainakin piti itseään sellaisena, ei sietänyt -kohdata toista aviomiestä -- kenties siksi, että pelkäsi loukkaavansa -häntä läsnäolollaan. Olipa nyt niin tai näin -- hän joutui vuoteen alle -käsittämättä kuinka se tapahtui. Kummallisinta asiassa oli se, ettei -nainen vastustanut. - -Hän ei alkanut huutaa nähdessään miten sangen kummallinen ikämies etsi -pakopaikkaansa hänen makuuhuoneestaan. Hän oli nähtävästi niin -pelästynyt, ettei ilmeisestikään voinut käyttää kieltään. - -Puoliso astui sisään ähkyen ja puhkuen ja tervehti vaimoaan sekä -heittäytyi raskaasti istuimelle aivan kuin olisi hinannut ylös -halkokasan. Kuului käheää ja lakkaamatonta yskintää. Ivan Andrejevitsh, -joka oli muuttunut raivoavasta tiikeristä vapisevaksi karitsaksi, -pelkäsi ja vapisi kuin hiiri kissan edessä. Hän uskalsi tuskin -hengittää, vaikka hänen omasta kokemuksestaan olisi pitänyt tietää, -etteivät kaikki petetyt aviomiehet pure. Tämä ei kuitenkaan johtunut -hänen mieleensä -- olipa sitten syynä älyttömyys tai jokin muu seikka. -Varovasti, hiljaa, hiljaa kopeloiden hän alkoi vuoteen alla laittautua -joten kuten mukavammin lepäämään. Mutta kuinka suuri olikaan hänen -kummastuksensa, kun hän kädellään sysäsi jotakin esinettä, joka alkoi -liikkua ja puolestaan tarttui hänen käteensä! - -Vuoteen alla oli toinenkin! - --- Kuka siinä on? kuiskasi Ivan Andrejevitsh. - --- No, olenhan jo sanonut teille kuka olen, kuiskasi merkillinen -tuntematon. -- Maatkaa vain hiljaa, kun kerran olette joutunut ansaan! - --- Mutta tahtoisin toki... - --- Hiljaa! - -Ja tämä ylimääräinen ihminen (sillä vuoteen alla riitti yksikin hyvin) -puristi Ivan Andrejevitshin sormia niin lujasti kädellään, että hän oli -melkein huudahtamaisillaan kivusta. - --- Herra... - --- Sst! - --- Älkää sitten puristelko minua, muuten huudan! - --- No, huutakaa sitten! Koettakaapa vain! - -Ivan Andrejevitsh punastui häpeästä. Tuntematon oli raaka ja -tuittupäinen. Kenties hän oli ihminen, jota kohtalo oli useamminkin -vainonnut ja joka useamminkin oli ollut näin ahtaassa asemassa. Ivan -Andrejevitsh sen sijaan oli aloittelija sellaisissa asioissa ja tässä -ahtaudessa tukehtumaisillaan. Veri nousi hänen päähänsä. Mutta mitäpä -tehdä, täytyi vain loikoa vatsallaan. Ivan Andrejevitsh alistui ja -vaikeni. - --- Sydänkäpyseni, alkoi puoliso puhua, sydänkäpyseni, olin Paul -Ivanovitshilla. Aloimme pelata korttia, preferenceä, mutta sitten, -kh-khkh (hän alkoi yskiä) sitten... kh! Ah, se selkä... kh! Kirottu -selkä... kh-kh-kh! - -Ja vanhus syventyi yskintäänsä. - --- Selkäni, hän vihdoin sai sanotuksi kyynelsilmin. -- Silloin alkoi -selkääni särkeä... kirottu perätauti! Ei voi seistä ei kävellä... -kävellä! Akh-kh-kh! - -Näytti siltä kuin tämä viimeinen yskänpuuska kestäisi kauemmin kuin -itse vanhus, jota yskä vaivasi. Vanhus mutisi jotakin itsekseen yskän -väliajoilla, mutta sanoja oli mahdoton ymmärtää. - --- Herraseni, väistykää herran tähden hieman, kuiskasi onneton Ivan -Andrejevitsh. - --- Mihin sitten? Tilaa ei ole mihinkään päin. - --- Mutta täytyyhän teidän myöntää itsennekin: en mitenkään voi... olen -ensi kertaa näin ilkeässä asemassa. - --- Ja minä näin epämiellyttävässä seurassa. - --- Minun täytyy sentään pyytää, nuori mies... - --- Vaiti! - --- Vaitiko! Mutta käyttäydyttehän sangen epäkohteliaasti, nuori mies... -Jollen erehdy, olette vielä sangen nuori, olen vanhempi teitä. - --- Vaiti! - --- Hyvä herra, unohdatte itsenne, ette tiedä kenelle puhutte! - --- Puhun herralle, joka makaa vuoteen alla. - --- Mutta minut on vain sattuma... erehdys -- teidät sitä vastoin, ellen -erehdy, siveettömyys... - --- Siinäkin erehdytte. - --- Herraseni, olen teitä vanhempi; sanon teille... - --- Herraseni! Tiedättekö, että nyt olemme samassa asemassa. Pyydän, -älkää koskeko kasvojani. - --- Hyvä herra, en voi nähdä mitään. Suokaa anteeksi, ei ole lainkaan -tilaa. - --- Mutta miksi olettekin niin paksu? - --- Ah, Jumala! En ole koskaan ollut näin alentavassa tilanteessa! - --- Jaa, alempana ei voi olla. - --- Mutta herraseni! En tiedä, kuka olette, en käsitä kuinka tämä -tapahtui, mutta olen täällä erehdyksestä; en ole se, joksi minua -luulette. - --- En olisi luullut teistä mitään, jollette olisi tyrkkinyt minua. -Vaietkaa nyt vihdoinkin. - --- Herraseni, jollette väisty, saan halvauksen. Saatte vastata -kuolemastani. Vakuutan teille... olen kunniallinen mies, olen -perheenisä. Enhän voi jäädä tänne... - --- Itsehän olette tänne ryöminyt. No, siirtykää! Siinä on teille tilaa, -mutta kauemmaksi en voi mennä. - --- Jalo nuori mies! Hyvä herra, huomaan erehtyneeni teidän suhteenne, -sanoi Ivan Andrejevitsh ihastuksissaan ja kiitollisena saamastaan -lisätilasta kangistuneita jäseniään oikoen. Ymmärrän myös teidän ahtaan -asemanne, mutta minkä sille voi? Huomaan teidän ajattelevan minusta -pahaa. Suvaitkaa, että nostan mainettani silmissänne, sallikaa minun -sanoa kuka olen. Olen tullut tänne omaksi vahingokseni; vakuutan -teille, etten ole täällä siitä syystä kuin luulette... olen hirveän -huolissani. - --- Vaietkaa nyt vihdoinkin! Ettekö sitten käsitä, että joudumme -helvetin kattilaan, jos joku kuulee meidät. Sst... hän puhuu. Vanhuksen -yskä näytti tosiaan helpottavan. - --- Niin sydänkäpyseni, hän sanoi valittavalla äänellään. -- Niin, -kh-kh! Ah! Tämä onnettomuus! Fedossei Ivanovitsh sanoo myös: koettakaa -kamomillateetä. Kuuletko sydänkäpyseni? - --- Kyllä, ystäväni. - --- No, niin hän sanoo. Ja minä sanoin silloin: olen imettänyt -iilimadolla. Siihen hän sanoo: ei Aleksander Demjanovitsh, kamomillatee -on parempaa, se ulostuttaa... kh, kh! Ah, herrajumala! Mitä tuumit -sydänkäpyseni? Kh-kh! Ah! Jumala, Jumala! Kh-kh! Onkohan se parempaa, -mitä luulet? Kh-kh-kh! Ah! kh, jne. - --- Luullakseni ei olisi vahingoksi, jos kerran koettaisi tuota -lääkettä, vastasi rouva. - --- Niin, se ei olisi vahingoksi! Teillä on hivutustauti, hän sanoo, -kh-kh! Mutta minä sanon: ei, vaan leini ja vatsanväänteet, kh-kh! Mutta -hän sanoo: kenties myös hivutustauti. Mitä tuumit, kh-kh? Mitä -ajattelet, sydänkäpyseni: onko minussa hivutustauti? - --- Oh, Jumala, mitä puhutkaan? - --- Niin, hivutustauti! Riisuudu nyt vain, sydänkäpyseni, pane levolle, -kh-kh! Minulla on tänään, kh, nuha. - --- Voi, huudahti Ivan Andrejevitsh. -- Väistykää herran tähden vähän! - --- Minun täytyy tosiaan ihmetellä, mitä kaikkea te hommaatte; ei, te -ette osaa maata rauhassa... - --- Olette minulle raivoissanne, nuori mies, tahdotte loukata minua. -Näen jo. Olette todennäköisesti tämän naisen rakastaja. - --- Vaiti! - --- Enkä ole vaiti. En salli komennella itseäni. Olette varmaan hänen -rakastajansa. Jos meidät keksitään, olen viaton, en tiedä mitään. - --- Jollette ole vaiti, sanoi nuori mies hammasta purren, -- jollette -ole vaiti, sanon minä, että olette houkutellut minut tänne. Sanon että -olette minun setäni, joka on tuhlannut omaisuutensa. Silloin ainakaan -kukaan ei ajattele, että minä olen tämän naisen rakastaja. - --- Hyvä herra, te teette minusta pilaa. Kärsivällisyyteni on pian -lopussa. - --- Sst! Muuten panen teidät pian vaikenemaan! Olette minun -onnettomuuteni. No, sanokaa itse: miksi olette täällä? Ilman teitä -olisin maannut täällä rauhassa aamuun asti ja mennyt sitten ulos. - --- Mutta minä en voi maata täällä aamuun, olen järkevä mies, minulla on -luonnollisesti asiani... Mitä luulette -- tuleeko hän viettämään täällä -yönsä? - --- Kuka? - --- No, tuo vanhus... - --- Tietysti. Eiväthän kaikki aviomiehet ole samanlaisia kuin te. Monet -nukkuvat kotonaankin. - --- Herraseni! Herraseni! huusi Ivan Andrejevitsh kalveten vihasta. -- -Uskokaa pois, minäkin makaan tavallisesti kotona, ainoastaan tänään, -ensi kerran... Mutta, Jumalani, huomaan, että tunnette minut. Kuka -olette, nuori mies? Sanokaa minulle heti, kuka olette, rukoilen teitä -aivan sulasta ystävyydestä, kuka olette? - --- Kuulkaa! Minä tuskin... - --- Mutta suvaitkaa, suvaitkaa, että kerron teille, hyvä herra... että -selitän teille koko tämän harmillisen jutun... - --- En halua selityksiä, en tahdo tietää mitään. Olkaa hiljaa taikka... - --- Mutta enhän toki voi... - -Vuoteen alla syntyi pieni ottelu, ja Ivan Andrejevitsh vaikeni. - --- Sydänkäpyseni, minusta tuntuu kuin täällä kissat kehräisivät. - --- Mitkä kumman kissat? Mitä kaikkea teidän päähänne pälkähtääkään! - -Nähtävästi rouva ei tiennyt, mitä puhuisi miehelleen. Hän oli niin -pelästynyt, ettei vielä voinut päästä tasapainoon. Nyt hänelle tuli -aivan vilu ja hän terotti korviaan. - --- Mitkä kumman kissat? - --- Kissat, sydänkäpyseni. Äsken kun tulin, istui kissamme -työhuoneessani; hrr-hrr-hrr, se hyrräsi niin omituisesti. Sanoin sille: -Mikä sinun on, Vassenjka? Ja se hyrräsi edelleen: hrr-hrr-hrr! Ja niin -edelleen. Ja minä ajattelin: Ah, kaikki pyhimykset! Ennustaako tuo jo -kuolemaani? - --- Mitä tyhmyyksiä te tänään puhutte! Teidän pitäisi tosiaankin hävetä! - --- No, eihän se ole mitään, älä vain suutu, sydänkäpyseni; huomaan, -että sinusta on ikävää, jos kuolen. Minähän sanoinkin sen muuten vain. -Sydänkäpyseni, riisuutuisit mieluummin ja rupeaisit nukkumaan. Minä -jään tänne siksi kunnes olet käynyt levolle. - --- Jumalan tähden, lakatkaa, myöhemmin... - --- No, älä ole vihainen, älä ole vihainen! Mutta tosiaankin, aivan kuin -hiiret... - --- Hyvä isä! Milloin kissat, milloin hiiret! En tosiaankaan tiedä, mikä -teidän on tänään. - --- Ei kerrassaan mikään, ei... kh! Ei, kh! Jumalani, Jumalani, kh! - --- Kuulkaas, te haparoitte täällä niin ympäriinsä, että hän on sen jo -kuullut, kuiskutti nuori mies. - --- Mutta jospa tietäisitte, miten on laitani. Nenästäni on alkanut -vuotaa verta. - --- Antakaa vain vuotaa ja odottakaa kunnes lakkaa. - --- Nuori mies, asettukaa minun asemaani, enhän edes tiedä kenen kanssa -täällä virun. - --- Olisiko se sitten helpompaa, mitä? Enhän minäkään välitä teidän -nimestänne. No, mikä teidän nimenne sitten on? - --- Ei, mitäpä nimistä... tahdoin teille ainoastaan selittää, miten -mielettömään tapaan... - --- Ssst... hän puhuu taas... - --- Varmaan, sydänkäpyseni, ne ovat kissat! - --- Eikä ole, vanu korvassasi ei varmaankaan vain ole oikein. - --- Ah, niin, niin. Tiedätkö, tuolla talomme yläkerrassa... kh, kh! -Yläkerrassa, kh-kh-kh! - --- Yläkerrassa! kuiskasi nuori mies. Tuhannen perkelettä! Luulin, että -tämä olisi ylin kerros, onko tämä sitten toinen? - --- Nuori mies, kuiskasi Ivan Andrejevitsh hätkähtäen, -- mitä sanotte? -Jumalan tähden, miksi se niin kiinnostaa teitä? Minäkin ajattelin, että -tämä olisi ylin kerros. Jumalan tähden, onko täällä vielä yksi kerros? - --- Siellä liikkuu jokin todellakin, sanoi vanhus vihdoin lakattuaan -yskimästä. - --- Sst! Kuulkaahan! kuiskasi nuori mies ja Ivan Andrejevitsh puristi -kätensä yhteen. - --- Hyvä herra, loukkaatte minua. Päästäkää minut. - --- Sst... - -Seurasi pieni nujakka ja taas tuli hiljaisuus. - --- Silloin tapaan niin sievän... aloitti ukko. - --- Mitä, sievän...? keskeytti hänen vaimonsa. - --- Niin, olenhan jo... enkö ole sinulle jo sanonut, että olen kohdannut -niin kauniin naisen portaissa, enkö ole sanonut? Minullahan on niin -huono muisti. Niin, niin juhannusruohoa... kh! - --- Mitä? - --- Juhannusruohoa täytyy juoda; siitä se paranee... kh-kh-kh! Se -paranee! - --- Te hänet keskeytitte, sanoi nuori mies ja kiristeli jälleen -hampaitaan. - --- Sanoitko, että tänään olet kohdannut jonkun kauniin naisen? kysyi -rouva. - --- Kuinka? - --- Kohdannut kauniin naisen? - --- Kuka sitten? - --- Sinä! - --- Minä? Milloin? Ah, niin. - --- Vihdoinkin! Mokoma muumio! No, anna tulla! kuiskasi nuori mies -yllyttäen mielessään huonomuistista vanhusta. - --- Herraseni! Minä vapisen kauhusta. Ah, Jumala! Mitä kuulen. Tämähän -on aivan kuin eilen, juuri eilen! - --- Sst... - --- Jaa, jaa, jaa! Muistan hyvin, sellainen veitikkamainen nainen! -Sellainen pikku enkeli... sininen hattu... - --- Sininen hattu! Voi! - --- Hän se on! Hänellä on sininen hattu. Oi, Jumala! huusi Ivan -Andrejevitsh. - --- Kuka? Kuka hän on? kuiskasi nuori mies ja puristi Ivan -Andrejevitshin kättä. - --- Sst! sihisi vuorostaan Ivan Andrejevitsh. -- Hän puhuu. - --- Oi, Jumala, oi Jumala! - --- No niin, kenellä naisella ei muuten olisi sinistä hattua... - --- Ja sellaiset veitikkamaiset kasvot, jatkoi vanhus. -- Hän käy täällä -tapaamassa tuttaviaan. Hän iskee silmiään. Ja näiden tuttavien luo -tulee jälleen tuttavia... - --- Voi, kuinka pitkäveteistä, keskeytti rouva, -- en tiedä, mitkä -kaikki asiat sinua huvittavatkaan. - --- No, annetaan olla. Älä ole vihainen, vastasi vanhus. -- No, minä en -sano enää mitään, jollet sitä toivo. Et ole tänään hyvällä tuulella... - --- Kuinka olette sitten joutunut tänne? aloitti nuori mies. - --- No, nähkääs, nähkääs! Nyt teitä kiinnostaa, ja äsken ette tahtonut -kuulla sanaakaan. - --- Minusta on saman tekevää. Puhukaa siis vain. Ah, piru vieköön koko -tämän kirotun jutun! - --- Nuori mies, älkää olko vihainen; en tiedä mitä puhun. Sanon vain, -tahdoin vain sanoa, ettette varmaan ilman syytä osoita tätä -kiinnostusta minua kohtaan... Mutta kuka te olette, nuori mies? Näen, -etten tunne teitä, mutta kuka te olette oikeastaan? Oi, Jumala! En -tiedä, mitä puhun! - --- Ah, puhukaa vain kursailematta, keskeytti hänet nuori mies, joka -nähtävästi oli ajatuksissaan. - --- Mutta minä tahdon kertoa teille kaiken. Ajattelette ehkä, etten sitä -tekisi, että olisin vihainen -- ei! Siinä käteni! Olen vain nololla -tuulella, ei muuta. Mutta, Jumalan tähden, sanokaa te ensin, kuinka -itse tulitte tänne? Mistä syystä? Mitä minuun tulee, en ole teille -vihainen, tuossa käteni. Täällä on niin tomuista. Käteni on hieman -likainen, mutta se ei tee mitään, kun sydän vain on puhdas. - --- Ah, antakaa minun olla rauhassa käsinenne. Täällähän ei voi -kääntyäkään, ja hän tulee käsineen! - --- Mutta hyvä herra, tehän heittelette minua ympäriinsä kuin olisin -vanha kengänantura, sanoi Ivan Andrejevitsh hurjan epätoivon puuskassa -äänellä, jossa värähti harrasta rukousta. -- Kohdelkaa minua -kohteliaammin, edes hieman kohteliaammin, ja minä tahdon kertoa teille -kaiken! Voimme tulla ystäviksi, olenpa valmis kutsumaan teidät -pöytäänikin. Mutta suoraan sanoen, näin emme voi maata vierekkäin. Te -erehdytte nuori mies! Ette tiedä...! - --- Milloin ukko on sitten tavannut nuoren naisen? mutisi nuori mies -ilmeisesti äärimmilleen kiihtyneenä. -- Hän odottaa nyt ehkä minua... -Minun täytyy ehdottomasti päästä. - --- Hän? Kuka? Oi, Jumala! Kenestä puhutte, nuori mies? Luulette, että -yläkerrassa... Oi, Jumala! Oi, Jumala! Miksi minua näin rangaistaan? - -Ivan Andrejevitsh koetti kääntyä selälleen epätoivon merkiksi. - --- Ja miksi teidän tarvitsee tietää kuka hän on? Ah, piru! Niin tai -näin, minun täytyy päästä... - --- Herraseni! Mitä teette? Ja miten minulle käy? kuiskasi Ivan -Andrejevitsh ja tarttui epätoivoissaan naapurinsa hännystakin -liepeeseen. - --- Mitä se minua liikuttaa? Jääkää tänne yksin. Ja jos ette tahdo, -sanon puolestani, että olette setäni, joka on tuhlannut omaisuutensa, -jottei vanhus uskoisi, että olen hänen rouvansa rakastaja. - --- Mutta nuori mies, sehän on mahdotonta. Se on epäluonnollista, että -setä... Kukaan ei teitä usko. Ei kaksivuotinen lapsikaan teitä usko, -kuiskasi Ivan Andrejevitsh epätoivoissaan. - --- No, älkää sitten lörpötelkö, vaan maatkaa hievahtamatta! Minusta -nähden saatte kyllä jäädä tänne yöksi ja neuvotella aamulla ulos joten -kuten. Kukaan ei huomaa teitä; kun joku ryömii ulos, ei kenenkään -päähän pälkähdä, että joku vielä olisi vuoteen alla. Ja vaikkapa siellä -olisi tusinakin! Muuten, te yksin olette koko tusinan arvoinen! -Väistykää, minä ryömin ulos! - --- Te loukkaatte minua, nuori mies... Ja kuinka käy, jos saan -yskänpuuskan? Kaikkea täytyy ajatella! - --- Ssst... - --- Mitä se on? Kuulen taas jonkin liikkuvan, sanoi vanhus, joka sillä -välin oli ilmeisesti torkahtanut. - --- Missä? Yläkerrassako? - --- Kuulkaapa, nuori mies, minä menen ulos. - --- Kyllä kuulen! - --- Oi, Jumala! Minä menen. - --- Ja minä en mene nyt! Minusta kaikki on samantekevää. Kun leikki on -kerran leikitty loppuun, silloin ei ole väliä millään. Tiedättekö, mitä -minä aavistan? Aavistan, että olette itse petetty aviomies -- niin! - --- Oi, Jumala, mikä kyynillisyys! Onko se mahdollista? Mutta miksi -juuri aviomies... en ole naimisissa. - --- Ei naimisissa? Niin voi sanoa kuka tahansa! - --- Kenties olen itse rakastaja! - --- Kaunis rakastaja! - --- Herraseni, herraseni! -- No, hyvä, kerron teille kaiken! Nähkääs, -missä pulassa olenkaan! En ole se, miksi minua luulette, en ole -naimisissa. Olen naimaton, kuten tekin. Minulla on ystävä, nuoruuden -ystävä... ja minä olen hänen vaimonsa rakastaja... Hän sanoo minulle: -"Minä onneton ihminen kannan ristiäni, epäilen vaimoani." -- "Mutta", -sanon viekkaasti hänelle, "miksi sitten epäilet vaimoasi?" Mutta -ettehän kuule mitä puhun. Kuulkaa kuulkaa toki! "Mustasukkaisuus on -naurettavaa", sanon minä. "Mustasukkaisuus on pahe!" -- "Ei", sanoo -hän, "olen onneton ihminen, minä... minä epäilen häntä!" -- "Sinä olet -ystäväni", sanon minä. "Olet suloisen nuoruuden toveri. Olemme yhdessä -heittäytyneet nautinnon vuoteelle." -- Jumala, en tiedä, mitä puhun. Te -teette minut vielä hulluksi. - --- Tehän olette jo hullu... - --- Niin, niin ajattelin jo, että sanoisitte niin... kun puhuin hulluksi -tulemisesta. Naurakaa, naurakaa vain, nuori mies! On minullakin ollut -kukoistusaikani, olen minäkin rouvia vietellyt! Ah! Minä saan -aivotulehduksen! - --- Mitä se on, minusta tuntui kuin joku olisi aivastanut täällä -huoneessa? sanoi vanhus. Aivastitko sinä? - --- Oi, Jumala, huudahti rouva. - --- Ssst, kuului vuoteen alta. - --- Se oli varmaankin yläkerrassa, en tiedä... ne lyövät siellä kai -jotakin naulaa, sanoi rouva pelästyneenä, sillä vuoteen alla alkoi olla -jokseenkin meluisaa. - --- Niin, se on yläkerrassa, sanoi puoliso. -- Niin, yläkerrassa! Olenko -sinulle sanonut, että äsken portaissa tapasin erään keikarin kh-kh -- -keikarin, kippuraviiksisen -- kh-kh! Oi, Jumala, selkäni! Nuoren -kippuraviiksisen keikarin! - --- Kippuraviiksisen! Oi, Jumala, se olitte varmaan te, kuiskasi Ivan -Andrejevitsh. - --- Hyvä isä, millainen te olette! Minähän olen täällä, makaan teidän -vieressänne! Kuinka hän olisi minut siellä tavannut? Mutta älkää -koskeko kasvojani! - --- Oi, Jumala, minä pyörryn pian. - -Samassa kuului yläkerrasta tosiaankin kolinaa. - --- Mitähän siellä lienee tekeillä? kuiskasi nuori mies. - --- Hyvä herra, minä olen niin pelästynyt, aivan kauhistunut! Auttakaa -minua! - --- Ssst! - --- Mutta sydänkäpyseni, nuo ihmisethän pitävät aika melua. Ja lisäksi -juuri sinun makuuhuoneesi yläpuolella. Lähetänkö sinne valittamaan? - --- Kaikkea vielä! Mitä sinä saatkaan päähäsi! - --- Hyvä, hyvä, en teekään niin. Mutta tosiaan, sinä olet tänään niin -vihainen... - --- Ah, hyvä Jumala! Menkää mieluummin nukkumaan. - --- Liisa! Sinä et rakasta minua enää! - --- Kyllä, kyllä, minä rakastan teitä! Taivaan tähden, olen väsynyt! - --- No, hyvä, minä menen. - --- Ah, ei, ei! Älkää menkö! huusi rouva. -- Tai ei, menkää mieluummin, -menkää! - --- Mutta mikä sinua vaivaa, tahtoisin tietää? Ensin sanot: "Menkää"; -sitten sanot: "Älkää menkö!" Kh-kh! Menen tosiaankin levolle... kh-kh! - --- Hän lähtee, sanoi nuori mies. -- Hän menee pois, ja mekin lähdemme -kohta. Kuuletteko? Iloitkaa! - --- Oi, Jumala sen suokoon! - --- Tämä on teille aika läksytys... - --- Nuori mies, kuinka niin läksytys? Minä tunnen sen... mutta te olette -sangen nuori, te ette voi minua läksyttää. - --- Mutta minä teen sen kuitenkin... ymmärtäkää vain. - --- Jumala! Minun täytyy aivastaa! - --- Ssst! Jos te vain uskallatte...! - --- Mutta mitä teen? Sieraimissani kutittaa niin, en voi. Vetäkää -nenäliinani taskusta, en voi liikahtaakaan... Oi, Jumala, Jumala, miksi -minua näin rangaistaan? - --- Tuossa on nenäliinanne! Miksi teitä rangaistaan, sen sanon teille -heti. Olette mustasukkainen. Raivoatte vieraassa talossa kuin olisitte -päästänne vialla, harjoitatte siellä vallattomuutta... - --- Nuori mies! En ole harjoittanut mitään vallattomuutta. - --- Vaiti! - --- Oi Jumala, oi Jumala! - --- Te harjoitatte vallattomuutta, pelästytätte nuoren naisen, siveän -rouvan, joka ei tiedä, mihin ryhtyä hädissään ja kenties tulee siitä -sairaaksi. Viette rauhan vanhalta mieheltä, jota vaivaavat peräpukamat -ja joka tarvitsee ennen kaikkea rauhaa -- ja miksi tämä kaikki? Koska -te olette kuvitellut joitakin mielettömyyksiä ja juoksentelette nyt -niiden takia kaikki kujat! Ymmärrättekö, käsitättekö missä ilkeässä -asemassa olette? Tunnetteko sen? - --- Hyvä herraseni! Tunnen sen, mutta teillä ei ole oikeutta - --- Vaiti! Kuka kysyy oikeutta? Ettekö käsitä, että tämä vanha mies, -joka rakastaa vaimoaan, voi tulla mielipuoleksi, kun hän näkee teidän -ryömivän esiin vuoteen alta? Mutta ei, ei teissä ole miestä -aiheuttamaan näytelmää! Kun ryömitte esiin, saa luullakseni jokainen, -joka teidät näkee, naurutaudin. Tahtoisin vain nähdä teidät valossa, -olette varmaankin hullunkurinen. - --- Ja te? Te juuri olette tässä tapauksessa hullunkurinen. Tahtoisin -nähdä myös teidät. - --- Te, niin te! - --- Teillä on varmaan siveettömyyden leima kasvoillanne, nuori mies! - --- Ai! Te puhutte siveettömyydestä! Ja mistä tiedätte, miksi olen -täällä? Olen täällä erehdyksestä, olen erehtynyt kerroksista, ja piru -tietäköön, miksi minut on päästetty sisään! Hän on varmasti odottanut -jotakin (ei teitä, se on selvä). Minä ryömin vuoteen alle, kun kuulin -teidän askeleenne ja näin miten nainen pelästyi. Lisäksi oli vielä -pimeä. Mutta miksi puolustelenkaan itseäni teidän edessänne! Te, hyvä -herra, olette naurettavan mustasukkainen vanha mies. Miksi oikeastaan -en lähde täältä? Luulette ehkä, että pelkään! Ei, hyvä herra, olisin -tehnyt sen jo aikoja sitten, vain säälistä teitä kohtaan makaan vielä -täällä. Kuinka selviäisittekään ilman minua? Seisoisittehan te kuin -mikäkin kollo ihmisten edessä, päähänne ei pälkähtäisi mitään -järkevää... - --- Ei, miksi kollo? Miksi juuri se? Ikään kuin ette olisi voinut -verrata minua mihinkään muuhun, nuori mies? - --- Ah, Jumala, kuinka pieni koira haukkuu! - --- Ssst! Tosiaankin... Se haukkuu siksi, että te aina lörpöttelette. -Nähkääs, olette herättänyt koiran. Siinä me nyt saimme. - -Talon rouvan pieni koira, joka koko ajan oli maannut nurkassa tyynyllä, -oli todellakin herännyt. Se vainusi vieraita ja syöksyi haukkuen -vuoteen alle. - --- Oh, tuo tyhmä koira! kuiskasi Ivan Andrejevitsh. -- Se ilmaisee -meidät. Se tuo kaiken päivänvaloon. Voi, tätä kurjuutta! - --- No niin, te olette sellainen pelkuri, että kaikkea voi tapahtua. - --- Ami, Ami, tule! huusi nainen. -- Tse, tse! - -Mutta koira ei totellut, vaan syöksyi suoraa päätä Ivan Andrejevitshin -kimppuun. - --- Sydänkäpyseni, miksi sitten pikku Ami noin haukkuu? sanoi vanhus. -- -Varmaankin siellä on hiiriä tai kissa. Etkö kuule? Se aivastaa -- se -aivastaa taas... kissallamme on tänään nuha. - --- Maatkaa liikkumatta! kuiskasi nuori mies. - --- Älkää liikkuko! Kenties koira menee itsestään pois. - --- Herraseni, herraseni! Päästäkää käteni irti, miksi pitelette niitä? - --- Ssst! Vaiti! - --- Mutta sallikaa, nuori mies. Se haukkaa nenäni! - -Syntyi ottelu ja Ivan Andrejevitsh sai kätensä vapaaksi. Koira -puuskahti kovasti haukkumaan. Äkkiä se lakkasi haukkumasta ja alkoi -vikistä. - --- Ah! huudahti nainen. - --- Julmuri! Mitä teette? kuiskasi nuori mies. - --- Te syöksette meidät molemmat perikatoon! Miksi olette käynyt koiraan -käsiksi? Oi Jumala! Hän kuristaa sen! Älkää kuristako sitä. Päästäkää -se irti! Hirviö! Ette tunne naisen sydäntä! Hän antaa meidät molemmat -ilmi, jos kuristatte hänen koiransa. - -Mutta Ivan Andrejevitsh ei kuullut enää mitään. Hän onnistui saamaan -koiran kiinni ja puristi itsesäilytysvaistonsa puuskassa sen kurkun -yhteen. Pieni koiraparka vingahti vielä kerran ja heitti henkensä. - --- Me olemme hukassa! kuiskasi nuori mies. - --- Ami! Ami! huusi nainen. -- Oi, mitä he tekevät Amilleni? Ami! Ami! -Tse! Oi, hirviöt, raakalaiset! Oi, Jumala, minä voin pahoin! - --- Mitä, mitä nyt sitten? huusi vanhus ja hyppäsi istuimeltaan pystyyn. --- Mikä sinun on, sydänkäpyseni? Ami, tänne! Ami, Ami, Ami! huusi -vanhus ja napsutteli sormiaan ja koetti houkutella Amia pois vuoteen -alta. Ami, tse, tse! Eihän toki ole mahdollista, että kissa syö sen. -Kissan täytyy saada selkäänsä, kultaseni! Se lurjus ei olekaan saanut -selkäänsä koko kuukauteen. Mitä luulet? Puhun huomenna siitä Praskovja -Saharjevalle. Mutta laupias taivas, mikä sinun on, armas? Olethan aivan -kalpea! Ah! Apua, apua! - -Ja vanhus alkoi juosta huoneessa ympäriinsä. - --- Murhaajat, hirviöt! huusi rouva ja heittäytyi sohvalle. - --- Ketkä, ketkä sitten? huusi vanhus. - --- Siellä on ihmisiä, vieraita. Tuolla vuoteen alla. Oi Jumalani, Ami, -Ami, mitä he ovat tehneet sinulle? - --- Voi taivas, herrajumala! Mitä ihmisiä? Ami... ei, apua, apua, tänne! -Kuka siellä on, kuka siellä on? huusi vanhus, otti kynttilän ja -kumartui vuoteen alle. -- Kuka siellä on? Apua, apua... - -Ivan Andrejevitsh lepäsi puolikuoliaana Amin hengettömän ruumiin -vieressä, mutta nuori mies seurasi vanhuksen jokaista liikettä. Äkkiä -vanhus nousi ja meni toiselle puolelle seinän viereen ja kyyristyi. -Yhtäkkiä nuori mies hypähti ylös ja aikoi korjata luunsa sillä aikaa -kun puoliso etsi vieraitaan aviosängyn toiselta puolelta. Jumalani! -kuiskasi nainen tuijottaen nuoreen mieheen. -- Kuka te olettekaan? Minä -luulin... - --- Julmuri on vielä vuoteen alla, kuiskasi nuori mies. -- Hän on syypää -Amin kuolemaan! - --- Aa! nainen päästi huudon. - -Nuori mies oli kuitenkin jo kadonnut huoneesta. - --- Aa! Siellä on joku! Sieltä näkyy saapas! huusi mies ja tarttui Ivan -Andrejevitshin jalkaan. - --- Murhaaja! Murhaaja! huusi nainen. Oi, Ami, Ami! - --- Tulkaa sieltä, tulkaa sieltä, huusi vanhus ja polki molemmin jaloin -mattoa. -- Tulkaa, kuka olette? Sanokaa, kuka olette? Jumala, mikä -kummallinen ihminen! - --- Se on ryöväri! - --- Jumalan tähden, Jumalan tähden! huusi Ivan Andrejevitsh ryömien -esiin. -- Jumalan tähden, teidän ylhäisyytenne, älkää huutako ihmisiä. -Se on aivan tarpeetonta. Ettehän halua tehdä minua onnettomaksi! En ole -mikään sellainen! Olen itse... teidän ylhäisyytenne, se oli pelkkä -erehdys! Selitän teille heti, teidän ylhäisyytenne, jatkoi Ivan -Andrejevitsh itkien ja huokaillen. -- Tähän kaikkeen on syypää rouva, -tarkoitan, ei minun rouvani, vaan vieras rouva... Minä en ole voinut, -olen... hän on ystäväni, koulutoverini. - --- Mikä koulutoveri! huusi vanhus polkien jalkaansa. -- Te olette -varas, olette tullut varastamaan minulta... Naurettavaa! Koulutoveri! - --- Ei, en ole mikään varas, teidän ylhäisyytenne. Olen todellakin -koulutoveri... olen vain erehtynyt, olen tullut väärästä ovesta. - --- Jaa, herraseni, näen kyllä, mistä ovesta olette tullut. - --- Teidän ylhäisyytenne! En ole mikään sellainen! Te erehdytte. -Tarkoitan, että erehdytte suuresti, teidän ylhäisyytenne. Katsokaa -minua, katsokaa minua vain, tunnette varmaankin muutamista -kunniamerkeistäni etten voi olla mikään varas. Teidän ylhäisyytenne! -Teidän ylhäisyytenne! huusi Ivan Andrejevitsh, pani kätensä ristiin ja -kääntyi nuoren naisen puoleen, -- Te rouvaseni ymmärrätte minua... Olen -tappanut Amin, mutta en ole syyllinen... kautta Jumalan, olen syytön... -vain tuo rouva on syypää. Olen onneton ihminen, juon kärsimysten -maljasta! - --- Mutta hyvä herra, mitä minua liikuttaa mistä juotte, ehkä olette -juonut liiaksi. Kun teitä katsoo -- -- mutta kuinka olette tullut -tänne? huusi vanhus vavisten koko ruumiiltaan kiihtymyksestä. -Erinäisistä arvo- ja kunniamerkeistä hän kuitenkin tuli vakuuttuneeksi -siitä, ettei Ivan Andrejevitsh voinut olla mikään varas. -- Kysyn -teiltä: miten olette tullut tänne? Te... kuten ryöväri... - --- En toki ole mikään rosvo, teidän ylhäisyytenne. Olen vain väärästä -ovesta... totisesti, en ole mikään ryöväri! Kaikki johtuu vain -mustasukkaisuudestani. Kerron teille kaiken, teidän ylhäisyytenne, -kerron teille avomielisesti ikään kuin olisitte isäni, sillä olettehan -siinä iässä, että voin pitää teitä isänäni. - --- Mitä? Mitä sanotte iästä? - --- Teidän ylhäisyytenne! Olenko ehkä loukannut teitä? Tosiaan, noin -nuori rouva... ja teidän ikänne... On mieluisaa nähdä, tosiaan, on -mieluisaa nähdä tuollaista avioliittoa... Ikänsä kukkeudessa... Jumalan -tähden, älkää huutako... palvelusväki vaan nauraa... tiedän sen... en -tietysti tarkoita, että olen lakeijain kanssa varsinaisesti tuttava... -minulla on lakeijoita itsellänikin, teidän ylhäisyytenne, he nauravat -vain... ne aasit! Teidän korkeutenne... jollen erehdy, puhuttelen -ruhtinasta... - --- Ei, ei mitään ruhtinasta, sitä en ole, hyvä herra... Pyydän, ettette -imartele minua sellaisilla titteleillä kuin "korkeudet". Kuinka olette -tullut tänne? Mitä? - --- Teidän korkeutenne, tarkoitan ylhäisyytenne... suokaa anteeksi, -luulin, että olisitte ruhtinas. Olen erehtynyt, olen pettynyt -- -sattuuhan sellaista. Muistutatte niin ruhtinas Korotkoutshovia, johon -minulla oli kunnia tutustua tuttavani herra Pusyrevin luona... Nähkääs, -minäkin olen tuttu ruhtinaiden kanssa, minunkin tuttavieni joukkoon on -osunut ruhtinas. Ette saa pitää minua sinä, jona pidätte. En ole mikään -varas. Teidän ylhäisyytenne, älkää huutako apua; mitä se muuten -hyödyttääkään? - --- Mutta kuinka olette joutunut tänne? huusi nainen. -- Kuka sitten -yleensä olette? - --- Niin, kuka sitten olette? puuttui mies puheeseen. -- Luulin koko -ajan, että kissa istui vuoteen alla ja aivasteli, ja nyt on se... Kuka -sitten olette? Puhukaa toki! - -Ja vanhus alkoi jälleen polkea jalkaansa mattoon. - --- Minä en voi puhua, teidän ylhäisyytenne. Odotan, kunnes te olette -lopettanut... kuuntelen teidän teräviä ja sukkelia huomautuksianne. -Mitä minuun tulee, on se hieman hullunkurinen juttu, teidän -ylhäisyytenne. Kerron teille kaiken. Kaikki kyllä selviää itsestään, -tarkoitan, älkää huutako! Olkaa jalomielinen minua kohtaan... eihän tee -mitään, vaikka olen hieman maannut vuoteen alla... en ole sen vuoksi -lainkaan menettänyt arvoani. Se on tavattoman hullunkurinen juttu, -teidän ylhäisyytenne, huusi Ivan Andrejevitsh ja kääntyi rukoilevan -näköisenä rouvan puoleen. -- Varsinkin te, teidän ylhäisyytenne, -tulette sille nauramaan. Tässä edessänne näette, aivan kuin -teatterissa, mustasukkaisen aviomiehen. Näette, että alennun, alennan -itseni vapaasta tahdostani. Olen kyllä tappanut Amin, mutta... -Jumalani, enhän tiedä, mitä puhun! - --- Mutta kuinka, kuinka olette sitten joutunut tänne? - --- Yön pimeyden turvissa, teidän ylhäisyytenne, pimeyden turvissa! -Suokaa anteeksi! Antakaa anteeksi, teidän ylhäisyytenne! Pyydän -nöyrimmästi anteeksi! Olen vain loukattu aviomies, en mitään muuta. -Ettekö hieman ajattele, teidän ylhäisyytenne, että olisin rakastaja! En -ole mitään vähemmän kuin rakastaja, rouva puolisonne on sangen siveä, -jos sallitte niin sanoa. Hän on puhdas ja viaton! - --- Mitä? Mitä? Mitä uskallattekaan? huusi vanhus ja polki jälleen -jalkaansa. -- Oletteko tullut hulluksi. Kuinka uskallatte puhuakaan -rouvastani. - --- Tuo ilkiö, murhaaja, joka on tappanut Amini! huusi rouva ja puhkesi -kyyneliin. Hän uskaltaa vielä puhua! - --- Teidän ylhäisyytenne! Sanoin erehdyksessä, huusi Ivan Andrejevitsh -hätääntyneenä. -- Satuin sanomaan, mikään ei ole minusta kauempana! -Otaksukaa, että olen järjiltäni... Vannon kunniani kautta, että teette -minulle siten vain mieliksi. Ojentaisin teille käteni, mutta en -uskalla... En ollut yksin, olen se setä, joka... tarkoitan, ettei minua -voi pitää rakastajana... Oi Jumala, mitä lörpöttelenkään jälleen... -Älkää vain loukkaantuko, teidän ylhäisyytenne, huusi Ivan Andrejevitsh -rouvalle. - --- Te olette nainen, te ymmärrätte, mitä rakkaus on -- se on hieno -tunne -- mutta mitä minä sanonkaan? Mitä taasen lörpöttelen! Tarkoitan, -että olen vanha, se on, olen vakiintuneessa iässä, enhän ole vielä -mikään ukko -- enhän voi olla teidän rakastajanne -- olen puhunut -vikaan, mutta olen sivistynyt mies. Minua ilahduttaa, että olen saanut -teidät nauramaan, teidän ylhäisyytenne. Ah, kuinka se minua ilahduttaa! - --- Oi, mikä hullunkurinen ihminen, huusi rouva naurusta kippurassa. - --- Niin hullunkurinen ja niin likainen, sanoi vanhuskin, iloissaan, kun -hänen rouvansa oli alkanut nauraa. -- Sydänkäpyseni, on mahdotonta, -että hän olisi varas, mutta kuinka hän on tullut tänne? - --- Se on tosiaankin omituista! Tosiaankin omituista, teidän -ylhäisyytenne, aivan kuin romaanissa! Puolenyön hiljaisuudessa, -pääkaupungissa, mies vuoteen alla! Hullunkurista, omituista! Rinaldo -Rinaldini niin sanoakseni. Mutta se ei tee mitään, tämä kaikki ei -merkitse mitään, teidän ylhäisyytenne! Kerron teille kaiken... ja -teille, armollinen rouva, pyydän saada lahjoittaa uuden bolognesilaisen -pikkukoiran... ihmeellisen bolognesilaisen! Sellaisen pitkävillaisen, -lyhytjalkaisen, joka ei voi kulkea kahtakaan askelta sotkeutumatta -omiin villoihinsa ja kaatumatta. Sitä voi ruokkia ainoastaan sokerilla. -Tuon sen teille armollinen rouva, tuon sen teille aivan varmaan. - --- Ha-ha-ha-ha-ha! Rouva kieriskeli naurun vallassa sohvallaan. -- Oh, -Jumala, minä saan suonenvedon. Ah, hän on liian hullunkurinen! - --- Jaa, jaa! Ha-ha-ha! Kh-kh-kh! Niin hullunkurinen ja likainen, -kh-kh-kh! - --- Teidän ylhäisyytenne, tunnen itseni nyt täysin onnelliseksi! Olisin -ojentanut teille käteni, mutta en uskalla, teidän ylhäisyytenne, -tunnen, että olen erehtynyt, mutta nyt silmäni ovat avautuneet. Olen -varma siitä, että vaimoni on puhdas ja viaton! Olen epäillyt häntä -aivan aiheettomasti. - --- Hänen vaimonsa, hänen vaimonsa! huusi rouva naurunkyyneleet -silmissään. - --- Hän on naimisissa! Onko se mahdollista! Sitä en ikinä olisi -ajatellut, puuttui vanhus puheeseen. - --- Teidän ylhäisyytenne, vaimoni -- hän yksin on kaikkeen syypää -- -tarkoitan, että minä olen syypää. Epäilin häntä, tiesin, että hänellä -oli täällä kohtaus -- tuolla yläkerrassa, olin saanut käsiini -kirjelapun, mutta erehdyin kerroksessa ja minun täytyi ryömiä vuoteen -alle. - --- Hä-hä-hä-hä! - --- Ha-ha-ha-ha! - --- Ha-ha-ha-ha! alkoi lopulta Ivan Andrejevitshkin nauraa. -- Kuinka -onnellinen olenkaan! Oi, kuinka liikuttavaa nähdä, että kaikki elävät -sovinnossa ja onnellisina! Vaimonikin on aivan syytön! Olen siitä -vuorenvarma. Uskottehan sen tekin, teidän ylhäisyytenne? - --- Ha-ha-ha! Kh-kh! Tiedätkös, sydänkäpyseni, kuka se on? sanoi vanhus -vihdoin pidättäen nauruaan. - --- Kuka sitten? Ha-ha-ha! Kuka sitten? -- Se on sama kaunis rouva, joka -vilkuttaa silmiään, tiedäthän, sen keikarin kanssa. Hän se on varmaan. -Lyön vetoa, että se on hänen rouvansa! - --- Ei, teidän ylhäisyytenne, olen varma, ettei se ole hän; olen siitä -aivan varma. - --- Mutta, hyvä isä! Tehän hukkaatte aikaa, huusi nainen lakaten -nauramasta. -- Juoskaa, menkää yläkertaan, ehkä tapaatte hänet vielä... - --- Tosiaan, armollinen rouva, minä lennän... Mutta minä en tapaa -ketään, teidän ylhäisyytenne, siitä olen varma jo edeltäpäin. Hän on -nyt kotona! Olen vain... olen vain mustasukkainen, ei mitään muuta... -Mitä luulette, tapaanko hänet siellä, teidän ylhäisyytenne? - --- Ha-ha-ha! - --- Hi-hi-hi! Kh-kh! - --- Menkää, menkää! Ja kun tulette takaisin, täytyy teidän kertoa -meille! huusi rouva. -- Tai ei, mieluummin huomenaamuna. Tuokaa -rouvannekin mukananne, tahtoisin oppia tuntemaan hänet. - --- Hyvästi, teidän ylhäisyytenne, voikaa hyvin! Tuon hänet mukanani -kaikin mokomin. Olen hyvin iloinen. Olen onnellinen ja iloinen, kun -kaikki on vastoin odotuksia mennyt niin hyvin ja kääntynyt parhain -päin. - --- Ja se bolognesilainen! Älkää unohtako sitä! Se on pääasia, tuokaa -bolognesilainen mukananne! - --- Kaikin mokomin, teidän ylhäisyytenne, tuon sen varmasti mukanani, -vastasi Ivan Andrejevitsh ja tuli juosten takaisin huoneeseen. Kaikin -mokomin! Sellainen sievä bolognesilainen! Kuin sokerileipurissa -leivottu! Ja kun se kävelee, se ei voi olla sotkeutumatta omiin -villoihinsa. Totisesti! Olen usein sanonut vaimolleni: miksi se aina -kaatuu? -- Se on niin pieni, hän sanoo siihen. Aivan kuin sokerista, -armollinen rouva, totisesti, aivan kuin sokerista! Hyvästi, teidän -ylhäisyytenne! Minua on ilahduttanut, suuresti ilahduttanut, suuresti -ilahduttanut! - -Ivan Andrejevitsh kumarsi ja lähti. - --- Ah, kuulkaa! Hyvä herra! Seis, tulkaa tänne, huusi vanhus Ivan -Andrejevitshin jälkeen. - -Ivan Andrejevitsh tuli takaisin kolmannen kerran. - --- En löydä kissaani mistään. Näittekö sitä maatessanne vuoteen alla? - --- Ei, en nähnyt, muuten minua suuresti ilahduttaisi tehdä tuttavuutta -sen kanssa. Se olisi minulle erityinen kunnia. - --- Sillä on nykyään nuha, se aivastelee alituiseen. Sitä täytyisi -muuten hieman pieksää. - --- Niin tietysti. Kotieläimet tarvitsevat tuon tuostakin pienen -kurituksen. - --- Mitä tarkoitatte? - --- Sanoin: pieni kuritus, teidän ylhäisyytenne, on silloin tällöin -välttämätön, jos kotieläimiä tahdotaan kasvattaa kuuliaisuuteen. - --- Aa! No niin! Minä tulin vain maininneeksi. - -Nähtyään vihdoin olevansa kadulla, Ivan Andrejevitsh seisoi kauan -paikoillaan ikään kuin odottaen heti saavansa halvauksen. Hän otti -hatun päästään, pyyhki kylmää hikeä otsaltaan, painoi silmänsä umpeen, -harkitsi hetken ja lähti sitten kotiin. - -Kuinka suuri olikaan hänen hämmästyksensä, kun hän siellä sai tietää, -että Glafira Petrovna oli palannut teatterista jo aikoja sitten, että -hänen hampaitaan oli särkenyt pitkän aikaa, että oli noudettu -lääkärikin, joka oli pannut iilimadon imemään verta ja että hän nyt -makasi vuoteessaan odottaen herraa. - -Ivan Andrejevitsh pyyhki ensin otsansa, pesi sitten itsensä, -puhdistutti vaatteensa ja päätti vihdoin astua makuuhuoneeseen rouvansa -luo. - --- Missä olettekaan viettänyt aikanne? Kas vain, miltä näytätte! Missä -oikeastaan olette ollut? Jumalan tähden, teidän vaimonne makaa -kuolemaisillaan ja teitä ei löydy koko kaupungista. Missä te olette -ollut? Kenties olette taas ajanut minua takaa, tahdoitte taas häiritä -kohtausta, joka minulla on herra ties kenen kanssa! Hävetkää toki -herraseni, mikä olettekaan miehiänne! Pianhan teitä ryhdytään -osoittelemaan sormella. - --- Sydänkäpyseni, vastasi Ivan Andrejevitsh, mutta tuli silloin niin -hämilleen, että hänen täytyi hamuilla taskuaan löytääkseen -nenäliinansa; hän keskeytti alkamansa puheen sillä hänellä ei ollut -sanoja, ei ajatuksia, ei rohkeutta... - -Mutta kuinka suuri olikaan hänen kummastuksensa, pelästyksensä ja -kauhistuksensa, kun hän nenäliinan mukana vetäisi taskustaan autuaan -Ami-vainajan! - -Ivan Andrejevitsh ei ollut sen enempää ajatellut joutuessaan -epätoivoissaan ryömimään vuoteen alta esiin. Tolkuttomassa -hätäännyksessään hän oli pistänyt Ami-paran taskuunsa toivoen -salaisesti saavansa korjatuksi _corpus delictin_ pois tieltä ja siten -välttävänsä ansaitsemansa rangaistuksen. - --- Mikä tuo sitten on? huusi hänen rouvansa. -- Kuollut koira! Oi -Jumala! Mistä!... Mikä teitä vaivaa? Missä olette ollut? Puhukaa! Pian! -Missä olette ollut? - --- Sydänkäpyseni, vastasi Ivan Andrejevitsh, joka tällä hetkellä oli -vielä kuolleempi kuin kuollut Ami. -- Sydänkäpyseni...! - -Tässä meidän on kuitenkin jätettävä sankarimme -- toiseen kertaan -- -sillä tässä alkaa aivan uusi seikkailu. Tästä onnettomuudesta ja tästä -kohtaloniskusta toisella kertaa, hyvä herrasväki! Mutta kai te -myönnätte itsekin: mustasukkaisuus on anteeksiantamaton intohimo; -vieläpä enemmänkin: pahe...! - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Vieras rouva, by F. M. Dostoyevsky - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VIERAS ROUVA *** - -***** This file should be named 52067-8.txt or 52067-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/2/0/6/52067/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License (available with this file or online at -http://gutenberg.org/license). - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at -http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at -809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email -business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact -information can be found at the Foundation's web site and official -page at http://pglaf.org - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit http://pglaf.org - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: http://pglaf.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - http://www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/52067-8.zip b/old/52067-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 5b8f4a7..0000000 --- a/old/52067-8.zip +++ /dev/null |