diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/52004-8.txt | 9633 | ||||
| -rw-r--r-- | old/52004-8.zip | bin | 181752 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 9633 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..7b74719 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #52004 (https://www.gutenberg.org/ebooks/52004) diff --git a/old/52004-8.txt b/old/52004-8.txt deleted file mode 100644 index e57e414..0000000 --- a/old/52004-8.txt +++ /dev/null @@ -1,9633 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Saaren orvon seikkailut, by Frederick Marryat - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - -Title: Saaren orvon seikkailut - -Author: Frederick Marryat - -Translator: Väinö Nyman - -Release Date: May 5, 2016 [EBook #52004] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SAAREN ORVON SEIKKAILUT *** - - - - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - - - - -SAAREN ORVON SEIKKAILUT - -Kirj. - -Frederick Marryat - - -Suomentanut K. V. N. [Väinö Nyman] - -Alkuperäinen teos: The Little Savage. - - - - - -Kustannusosakeyhtiö Kirja, Helsinki, 1918. - -Osakeyhtiö Kuopion Uusi Kirjapaino. - - - - -SISÄLLYS: - - 1. Varhaisimmat muistoni. - 2. Hirmumyrsky. - 3. Kosto. - 4. Löytö. - 5. Jackson'in kertomus. - 6. Järki selviää. - 7. Opin lukemaan. - 8. Jackson jatkaa kertomustaan. - 9. Veres kokemus ja uusi aarre. - 10. Grogia ja laulua. - 11. Epäluuloni vahvistuvat. - 12. Jackson'in tunnustus. - 13. Jackson'in kuolema. - 14. Yksin. - 15. Lintuni. - 16. Hylkeeni. - 17. Sydänsurua. - 18. Vene. - 19. Haaksirikkoiset. - 20. Lähetyssaarnaajan leski. - 21. Uusia tietoja. - 22. Hylätyt. - 23. Sairaana. - 24. Kalastaminen. - 25. Kodin järjestäminen. - 26. Keskusteluja raamatusta. - 27. Muonavarojen katoaminen. - 28. Rouva Reichardt'in kertomus. - 29. Kalan vangitsemana. - 30. Odottamaton saalis. - 31. Jatkoa rouva Reichardt'in elämäkertaan. - 32. Lähetyssaarnaaja. - 33. Veneen rakentaminen. - 34. Haikalojen hätyyttämänä. - 35. Rouva Reichardt'in kertomus pakanoista. - 36. Herra Reichardt'in murha. - 37. Kauheassa vaarassa. - 38. Laivahylky. - 39. Laajennettua toimintaa. - 40. Eräs löytöretki. - 41. Myrsky. - 42. Äärettömällä valtamerellä. - 43. Oppaat. - 44. Epäilyttävä vierailu. - 45. Poistun saarestani. - - - - -1. Varhaisimmat muistoni. - - -Olen aikeissa kirjoittaa hyvin kummallisen kertomuksen, jollaisena -sen lukijakin varmaan pitää, luettuansa kirjan loppuun. Meillähän on -useita kertomuksia ihmisistä, jotka ovat joutuneet autioille saarille -ja saaneet tulla toimeen omin neuvoinsa -- eikä luullakseni moniakaan -kertomuksia lueta niin suurella mielenkiinnolla. Luulen kumminkin -olevani ensimmäinen sellainen poika, joka on jäänyt yksikseen -asumattomalle saarelle. -- Niin kumminkin kävi ja nyt aloitan -kertomukseni. - -Muistan varhaisimmasta lapsuudestani sen, että asuin erään miehen -kanssa muutamalla saarella ja että usein kävelimme meren rannalla. Se -oli kallioista ja vaikeasti kiivettävää, mutta miehellä oli tapana -riuhtaisemalla tai nostamalla auttaa minua vaarallisissa paikoissa. -Hän oli hyvin tyly minulle, joka ehkä näyttää kummalliselta, koska -olin hänen ainoa seuralaisensa, mutta hän oli hyvin kärtyisä ja -synkkämielinen. Hän voi istua tuntikausia kyyristyneenä tupamme -nurkkaan, puhumatta sanaakaan, tahi istui hän päiväkaudet katsellen -merta, ikäänkuin jotakin vakoillen, mutta mitä, en kyennyt -milloinkaan saamaan selville, sillä jos kysyin, ei hän vastannut ja -jos satuin olemaan hänen lähellänsä, niin sain olla varma siitä, että -hän pukkaisi tahi lyödä läimäytti minua. Oletan, että olin siihen -aikaan, jolloin aloin selvästi kaikki muistaa, noin viisivuotias, -mutta ehken olin nuorempikin. Voin tässä mielelläni kertoa, mitä eri -aikoina sain häneltä tietää jäämisestämme tälle autiolle paikalle. -Vaikeata se oli, sillä totta, puhuen voi hän nakata minua kivellä, -semminkin, jos uudistin kysymyksiä, joihin hän oli kieltäytynyt -vastaamasta. Ainoastaan kerran, kun hän makasi sairaana, sain tietää -jotakin, kieltäytymällä muussa tapauksessa häntä palvelemasta, tahi -antamasta hänelle ruokaa ja juomaa. Hän suuttui väliin kovasti, -ja uhkasi näyttää minulle, tultuansa terveeksi, mutta siitä en -välittänyt, koska aloin voimistua, kun hän sitä vastoin päivä -päivältä yhä vaan heikkeni ja koska en rakastanut häntä ollenkaan, -syystä ettei hän ollut koskaan semmoista minulle osoittanut, vaan -aina kohdellut minua pahasti. - -Hän kertoi minulle, että noin kaksitoista vuotta sitten -- en -ymmärtänyt mitä hän tarkoitti vuodella, sillä en ollut milloinkaan -kuullut sitä sanaa ennen -- eräs englantilainen laiva -- tiesin yhtä -vähän mikä laiva on, -- tuhoutui kovassa myrskyssä lähellä saarta ja -että seitsemän miestä ja yksi nainen olivat pelastuneet, kun sitä -vastoin kaikki muut olivat hukkuneet. Laiva oli mennyt palasiksi ja -muuta he eivät olleet saaneet pelastetuksi, kuin laivan kappaleita, -joista he olivat rakentaneet tämän majan, missä nyt asuimme. Kaikki -olivat kuolleet, yksi toisensa perään ja sitä myöten haudattu. -- -Mitä kuolleilla ja haudoilla tarkoitettiin, siitä ei minulla silloin -ollut aavistustakaan. -- Olin syntynyt saarella, ja kaikki muut, -paitsi äitini ja hän olivat kuolleet, ennenkuin olin kahden vuoden -vanhakaan. Muutamia kuukausia myöhemmin oli myös äitini kuollut. - -Ymmärtääkseni kaiken tämän, täytyi minun tehdä hänelle useita -kysymyksiä, ja oikeastaan en ymmärtänytkään, ennenkuin vasta paljon -myöhemmin, vaikka silloin vähän aavistinkin, mitä hän tarkoitti. Jos -olisin joutunut yksikseni jonkun toisen henkilön kanssa, niin olisin -tietysti puhelemalla oppinut paljon, mutta hän ei ruvennut koskaan -keskustelemaan, vielä vähemmän selittämään jotakin. Hän kutsui minua -pojaksi ja minä häntä herraksi. Sanavarastoni oli hyvin pieni, hänen -itsepäisen vaikenemisensa vuoksi, sillä lukuunottamatta käskyjä --- tehdä sitä tahi sitä, tahi hankkia hänelle semmoista, jota hän -tarvitsi -- ei hän puhunut koskaan. Hän mumisi itsekseen ja puhui -unissaan. Tapanani oli valvoa ja kuunnella, saadakseni tietoja, -mutta kumminkaan en ymmärtänyt sitä nuorempana, vaan vasta tultuani -vanhemmaksi. Useinkin huusi hän unissaan: "Tuomio, tuomio minulle -synneistäni, suurista synneistäni! Jumala minua armahtakoon!" Mitä -hän tarkoitti tuomiolla, synnillä ja Jumalalla, en silloin tietänyt, -vaikka usein mietiskelinkin, mitä hän tarkoitti usein mainitsemillaan -sanoilla. - -Nyt alan kertoa saaresta ja elämäntavoistamme. - -Saari oli hyvin pieni, tuskin kolmeakaan penikulmaa [tässä ja -vast'edes tarkoitetaan englanninpenikulmia] ympäriinsä. Se oli -vuorista ja mitään sileää rantaa tahi maihinnousupaikkaa ei ollut, -syvä meri vaan huuhteli sen kylkiä. Se kuului, niinkuin sittemmin -huomasin, niihin saariryhmiin, joista perulaiset laivat vuosittain -hakevat vesilintujen lantaa eli guanoa, mutta ollen niin pieni -ja kaukana muista, joilla guanoa oli enemmän kuin riittävästi, -oli se jäänyt huomioon ottamatta tähän asti, ja yksikään laiva ei -ollut siellä vielä käynyt. Ainoastaan hyvin kirkkaina päivinä voi -nähdä toisiin saariin ja silloinkin näyttivät ne enemmän pilviltä -tahi sumulta taivaanrannalla. Saaren rannat olivat sitäpaitsi -niin jyrkät, ettei ollut yhtään maihinnousupaikkaa ja valtameren -ikuinen hyöky olisi tehnyt laivojen lastauksen mahdottomaksi. -Semmoinen oli saari, jolla asuin tämän miehen kanssa. Majamme oli -rakennettu laivasta saaduista lankuista ja laudoista muutaman kallion -juurelle, noin kolmekymmentä metriä rannasta. Sen edessä oli noin -neljänsadan neliömetrin suuruinen kenttä ja kallioilta lirisi pieni -puronen, jonka vesi, kokoontuneena ensin pieneen kuoppaan ja sen -täytettyään, putosi sitten alempana oleville kallioille. Maja oli -suuri ja siihen olisi mahtunut asumaan useampiakin ihmisiä kuin siinä -koskaan oli ollut, mutta täyteen se silti tuli, koska meidän täytyi -siinä myöskin säilyttää monikuukautiset ruokavarastomme. Lattialla -sijaitsivat meidän höyhenillä täytetyt, pehmeät makuulavitsamme. -Mitään talouskaluja ei meillä ollut, jos ei oteta lukuun paria -kolmea, pitkästä käytöstä tylsynyttä kirvestä, muuatta tinapannua, -ruoka-astiaa ja muutamaa suurta vesiastiaa. Saaren huipulla oli pieni -metsä pensasmaisia kasveja, jotka vähän matkaa kiemurtelivat rannalle -menevissä rotkoissa. Vaikeimpia tehtäviäni oli kiipeillä noissa -rotkoissa puita hakemassa, mutta onneksi tarvittiin vain harvoin -tulta. Koko vuoden pysyi ilma lämpimänä ja harvoin satoi. Määrättynä -aikana vuodesta tulivat linnut saarelle pesimään ja niiden suosituin -olinpaikka oli levinneen guanon tasoittama kenttä, jonka syvä rotko -erotti majamme alueesta. Tällä paikalla, joka suuruudeltaan oli noin -kahdeksan hehtaaria, hautoivat vesilinnut muniaan, ollen niin kiinni -toinen toisessaan, että koko kenttä peittyi. Ne pysyivät saarella -munimisesta aina siihen asti, kunnes poikaset olivat valmiita -lentämään pois vanhempiensa mukana. Se aika, jolloin linnut olivat -saarella, oli ainoata hauskuutta, riehumista ja meteliä, mutta -sittenkuin ne olivat lähteneet, muuttui olo taasen hiljaiseksi ja -yksinäiseksi. Ikävöin aina niiden tuloa ja ihastuneena katselin -uroita, jotka kaikkialla sukelsivat kaloja etsimässä ja kiepahtivat -taasen ilmaan kovasti kirkuen, johon naaraat vastasivat. - -Tämä olikin meidän ravinnon korjuu-aikamme. Harvoin tapoimme vanhoja -lintuja, koska ne olivat laihoja; mutta viimeisinä päivinä, vähää -ennen kuin pojat lähtivät pesistään, oli meillä tarpeeksi työtä. -Huolimatta vanhojen lintujen huudoista ja siipien lyönneistä -kasvoihimme ja niiden nokkain iskuista silmiimme, ottaessamme niiden -poikasia, saimme me satoja joka päivä ja teimme niin raskaita -kuormia, kuin vain ikinä voimme kantaa rotkoa myöten tupamme edessä -olevalle kentälle, missä meillä oli täysi työ nylkeä, paloitella ja -ripustaa ne auringon paisteeseen kuivamaan. Saaren ilma oli niin -puhdasta, ettei milloinkaan mistään pilaantunut, ja viimeisenä -neljänätoista päivänä lintujen oloajasta saarella olimme koonneet -tarpeeksi, elääksemme niiden takaisintuloon asti seuraavana vuotena. --- Kun ne olivat täydellisesti kuivuneet, pinosimme ne tuvan -nurkkaan, vähitellen ruokana käytettäväksi. - -Nämä linnut olivat saaren ainoana tuotteena, paitsi kaloja ja munia, -joita kokosimme heti lintujen tultua saarelle. Kaloja saatiin vaikka -kuinka paljon. Ei tarvinnut muuta kuin heittää siiman mereen ja -ennenkuin se oli ennättänyt vajota kahtakaan metriä, oli jotakin -koukussa. Meidän keinomme saada kaloja oli yhtä yksinkertainen -kuin niiden saaliinhimo oli suuri. Siimamme olivat valmistetut -fregattilinnun jalkojen jänteistä -- sain vasta myöhemmin tietää -linnun nimen -- ja koska jänteet olivat ainoastaan noin jalan -pituisia, tarvittiin niitä suuri määrä semmoiseen siimaan. Syötti -kiinnitettiin siiman päähän sidottuun vahvaan kalanruotoon. -Juoksusolmu ruodon toisessa päässä piti sitä yhdensuuntaisena siiman -kanssa, siksi kunnes kala oli syönyt syötin, jolloin siima pingottui, -solmu löysäsi, ruoto tarttui poikittain kalan kitaan ja kala voitiin -vetää maalle. Niin yksinkertainen kuin tämä keksintö olikin, täytti -se kuitenkin tehtävänsä kuin paraskin koukku, ja semmoista en ollut -vielä siihen aikaan koskaan nähnyt. Kalat olivat niin voimakkaita -ja suuria, että mies ei antanut minun koettaakaan pyytää yksinäni, -ne kun olisivat voineet kiskaista minut veteen, mutta tultuani -suuremmaksi kyllä. - -Semmoinen oli ruokamme vuodesta toiseen. Vaihteluksi paistoimme -joskus kuivattuja lintuja ja kaloja tuhassa, sen sijaan, että -olisimme syöneet niitä semmoisenaan. Myöskin vaatetuksestamme, -semmoinen kuin se nyt olikaan, oli meidän kiittäminen höyhenjoukkoa. -Linnut nyljettiin höyhenineen ja nahat ommeltiin sitten yhteen -jänteillä, käyttäen kalanruotoa neulana. Vaatteet eivät kyllä olleet -lujat, mutta ilmanala oli niin lauhkeaa, ettei meillä ollut kylmä -minään vuodenaikana. Joka vuosi, kun linnut palasivat, tein itselleni -aina uuden puvun, sillä entinen oli kulunut melkein olemattomiin, -ryömiessäni rotkojen louhikoissa ja jyrkänteissä puita kokoamassa. - -Semmoisessa elämässä, niin vähillä vaatimuksilla, jotka helposti -sai tyydytetyksi, ja niin vähillä vuotuisilla muutoksilla, ymmärtää -kai jokainen, että käsitteeni olivat hyvin rajoitetut. Olisivat -ne voineet olla laajemmatkin, jollei toverini olisi ollut niin -hiljainen ja juro. Näin ollen katselin ihmetellen ja hämmentyneenä -aavaa merta ja tähtiä, aurinkoa, kuuta ja pilviä -- peläten kysellä, -ja seurauksena oli, että nukuin hukkaan suuren osan elämästäni. -Meillä ei ollut minkäänlaisia työkaluja, paitsi noita vanhoja, jotka -olivat kelvottomia, eikä minkäänlaista tekemistä. Oli eräs kirjakin. ---; Kysyin sen käytäntöä ja mihin sitä tarvittiin, mutta en saanut -vastausta. Se sai olla laudakolla ja kun sitä katselin, käskettiin -minut pois, niin että vihdoin aloin pelätä sitä, niinkuin jotakin -käsittämätöntä eläintä. Päivät kuluivat toimettomuudessa ja melkein -hiljaisuudessa, tuskinpa vaihdoimme vuorokaudessa tusinaakaan -lauseita. Seuralaiseni oli aina samanlainen; hän mietiskeli jotakin, -joka näytti alituisesti täyttävän hänen ajatuksensa ja suuttui, jos -satuin herättämään hänet unelmistaan. - - - - -2. Hirmumyrsky. - - -Lukija huomatkoon, että edelliset muistelmani arvosteltakoon -asemani ja tietojeni perusteella, sillä olinhan silloin vain noin -seitsemän- tahi kahdeksanvuotias. Herrani, joksi häntä sanoin, -oli pienikasvuinen, tanakka, noin viisikymmenvuotias. -- Sain -hänen ikänsä selville muistelemalla ja vertailemalla. Hänen -paksu, kiharainen tumma tukkansa oli vielä säilyttänyt värinsä ja -partansa oli pitkä ja hyvin tuuhea. Muutenkin oli hänen ruumiinsa -melkein yltäyleensä karvainen. Voin vakuuttaa, että hän olisi -ollut hyvin voimakas, jos hänellä vain olisi ollut tilaisuutta -harjoittelemiseen, mutta lukuunottamatta aikaa, jolloin kokosimme -lintuja ja joskus kiipesimme rotkoihin hakemaan puita, poistui hän -harvoin majasta, jollei käydäkseen uimassa. Rannalla oli nimittäin -noin seitsemän neliömetrin suuruinen, matalan kalliokielekkeen -erottama suolavesilammikko, johon aallot vyöryivät ainoastaan veden -ollessa korkealla ja tuulen puhaltaessa siltä puolelta. Melkein joka -aamu kävimme uimassa lammikossa, johon eivät lukuisat haikalatkaan -päässeet. Niin kauan kuin muistan osasin uida kuin kala, mutta en -voi sanoa, oliko minua milloinkaan kukaan opettanut, vai olinko -oppinut taidon itsekseni. Niin kului elämäni; velvollisuuteni -olivat vähäiset, ei ollut paljon mitään tekemistä, koska välineitä -puuttui. Kuulin harvoin ihmisääniä, tulin yhtä hiljaiseksi kuin -seuralaisenikin. Huvituksenikin olivat yhtä rajoitettuja. Katselin -meren syvyyteen, makaillen kallion harjanteella, joka suurimmaksi -osaksi ympäröi saarta, tarkastellen kalaparvien temmellystä, ihaillen -öistä tähtitaivasta, söin ja nukuin. Niin vietin aikaani, iloitta -ja suruitta. Mitä ajattelin, voin tuskin sanoa, koska tietoni ja -käsitykseni kaikesta olivat liian rajoitettuja synnyttääkseen -ajatuksia. Olin tuskin eläintä parempi, joka syötyään itsensä -kylläiseksi paneutuu makaamaan laitumella. Kuitenkin oli seuralaiseni -unissapuhuminen hyvin mielenkiintoista ja odotin aina kärsimättömästi -hetkeä, jolloin yön tullessa paneutuisimme nukkumaan. Voin valvoa -tuntikausia, kuunnellen hänen huudahduksiaan ja lause-katkelmiaan, -turhaan koettaen selittää hänen puhettaan, sillä ymmärsin siitä hyvin -vähän. Hän puhui jostakin naisesta, oli olevinaan aina muiden miesten -seurassa ja mumisi jostakin, jonka hän oli kätkenyt. Muutamana yönä, -kuun kirkkaasti loistaessa, nousi hän istumaan vuoteellaan, joka, -kuten ennen olen kertonut, oli tuvan lattialla, siirsi syrjään -höyhenet, joilla hän makasi ja kaivoi maasta erään lankunkappaleen. -Hetkisen perästä laittoi hän taasen kaikki entiselleen ja rupesi -uudestaan makaamaan, ja luullakseni tekikin hän kaiken tuon unissaan. --- Vihdoinkin siis sain jotakin ajattelemista. Olin kuullut hänen -kertovan unissaan, että hän oli kätkenyt jotakin, ja tuossa siis oli -kätköpaikka. Mutta mitä siinä oli? - -Minun täytyy kai nyt tässä tunnustaa, etten välittänyt tuosta -miehestä vähääkään, luulenpa melkein, että vihasin häntä, sillä -en muistanut, oliko hän milloinkaan suonut minulle ystävällistä -sanaakaan. Hän kohteli minua ankarasti ja tunteettomasti, suoraan -sanoen vihamielisesti, ja salli minun elää ainoastaan sen vuoksi, -että voin olla hänelle joksikin hyödyksi. Ja olisiko sekin ehkä ollut -syynä, että hän tahtoi ainakin jonkun elävän olennon seurakseen. -- -Kumpikaan siis meistä ei pitänyt juuri toisestaan. - -En tiedä, kuinka vanha olin, kun äitini kuoli, mutta muistan -hämärästi jonkun, joka minua helli ja hyväili ja varsinkin -unissani näin usein seuralaistani paljon somemman olennon, naisen, -kumartuneena ylitseni, tahi taluttavan minua. Kuinka koetinkaan -jatkaa näitä uniani, sulkemalla uudestaan silmäni, sittenkuin olin -herännyt! En voinut aavistaa, että ne olivat lapsuuteni aikuisia -hämäriä muistoja; en voinut tietää, että kasvot, jotka näyttäytyivät -minulle, olivat äitini, mutta kuinka rakastinkaan noita uniani, sillä -kohdeltiinhan minua niissä ystävällisesti! - -Mutta muutos tuli kumminkin Jumalan sallimuksesta. Muutamana päivänä, -juuri kun olimme saaneet vuotuisen lintuvarastomme säilyyn, olin -ulkona kentällä järjestämässä linnunnahkoja vaatteikseni, jotka, -sivumennen sanoen, ommeltiin kuin säkki, reiät päätä ja käsiä varten --- silloin, kun sattumalta katsahdin merelle, näin äkkiä suuren, -valkoisen esineen. - --- Katso herra, sanoin, viitaten sinne. - --- Laiva, laiva! huudahti seuralaiseni. - --- Niinkö, ajattelin, tuommoinen on siis laiva. Muistin hänen -sanoneen, että he tulivat tänne laivalla. Seurasin sitä katseillani -ja näin sen pysähtyvän. - --- Onko se elävä? kysyin. - --- Olet houkkio, sanoi mies. Tule tänne avukseni pinoamaan nämä -halot, että voimme antaa merkin. Mene hakemaan vähän vettä, -kastellakseni niitä, että tulisi paljon savua. Jumalalle kiitos, että -vihdoinkin saan lähteä tästä kirotusta paikasta. - -Ymmärsin tuskin häntä, mutta menin hakemaan vettä ja toin sitä -ruoka-astialla. - --- Tarvitsen vielä enemmän halkoja, sanoi hän. Se purjehtii tänne -päin ja tulee lähemmäksi. - --- Silloin se elää, sanoin. - --- Pois, hullu, sanoi hän, tuupaten minua päähän. -- Mene hakemaan -enemmän vettä ja valele sillä halkoja. - -Sitten meni hän majaan, sytyttääkseen tulen ja sen hän teki -muutamalla teräskappaleella, piillä ja kuivilla sammalilla. Hänen -puuhatessaan siinä katselin minä laivaa. Ihmettelin, mikä se -oikeastaan oli. Se liikkui vedessä, kääntyen sinne ja tänne. Sen -täytyi olla elävä, ajattelin, lieköhän sitten kala vai lintu. -Siinä sitä välitiessäni alkoi aurinko laskeutua ja tunnin kuluttua -tulisi jo pimeä. Tuuli oli heikko ja pyörivä, josta syystä laivan -täytyi aina vähän väliä muuttaa suuntaansa. Toverini tuli ulos, -kädessään savuava sammaltukko, jonka hän pisti halkojen väliin ja -puhalsi täyteen liekkiin. Halot syttyivät melkein heti ja savu nousi -korkealle ilmaan. - --- Ne näkevät sen kyllä, sanoi hän. - --- Kuinka niin, onko sillä silmät? Kai se sitten on elävä? Tunteeko -se tuulta? kysyin, kun en saanut vastausta ensimmäiseen kysymykseeni. - -Äkkiä nousi taivaanrannalle muutamia pieniä pilviä ja minä viittasin -niihin, sillä tiesin kokemuksesta ja alituisesta ilmastosuhteitten -tarkkaamisesta, että ne olivat lyhyen, mutta hirveän ankaran -hirmumyrskyn enteitä, jollaiset raivosivat täällä tähän aikaan -vuodesta parikin kertaa. - --- Niin, kirottua, vastasi toverini, purren hampaitansa; myrsky on -karkoittava laivan. -- Se on tavallinen onneni. - -Sillä välin nousi savu korkeammalle ja laiva lähestyi lähestymistään -noin kahden penikulman päähän saaresta, jolloin tuuli kokonaan -tyyntyi. Toverini valoi nuotioon enemmän vettä lisätäkseen savua ja -kun laivassa samalla käärittiin alipurjeita, näin siellä väkeä, joka -pani minut yhä enemmän ihmettelemään, mikä otus laiva oikeastaan -olikaan. -- Samalla huusi toverini. - --- Ne näkevät meidät, ne näkevät meidät, nyt voimme toivoa! Minä -olen, jumal'auta, ollut täällä tarpeeksi kauan. Eläköön vanha -Englanti! Ja hän alkoi hyppiä ja tanssia kuin hullu. Vihdoin sanoi -hän: - --- Tähystä ja pidä vaaria, lähettävätkö ne tänne veneen; menen sillä -aikaa käymään tuvassa. - --- Mikä on vene? kysyin. - --- Vaiti, pöllö! Sano, näkyykö jotakin. - --- Kyllä näenkin jotakin, vastasin. Näen myrskyn, joka pieksää vettä -ja on pian täällä. Katsokaa, miten pilvet taajenevat! Saamme yhtä -paljon myrskyä ja sadetta, kuin viimeksikin lintujen tullessa. - --- Kirottua, vastasi hän; toivoisin kumminkin, että ne joka -tapauksessa laskisivat veneen vesille. Sanottuaan tämän meni hän -majaan, jossa näin hänen hommaavan makuusijansa luona. - -Silmäilin vielä merelle. Näin veden pinnasta, että myrsky lähestyi -kauhealla voimalla. Ensin näkyi synkän musta juova taivaanrannalla, -mutta se muuttui sitä myöten valkoisemmaksi kuta lähemmäksi laivaa -se tuli. Meri pysyi vielä rauhallisena. Pilvet olivat noin kymmenen -astetta taivaanrannasta -- mustia ja synkkiä. Tähän aikaan vuodesta -saimme tavallisesti kestää näitä hirmumyrskyjä, tornadoja, niinkuin -niitä nimitettiin. Joskus pääsimme yhdellä, mutta useimmin niitä -seurasi monta peräkkäin, ja ainoastaan näiden myrskyjen aikana saimme -vähän sadetta. Laivasta -- puhun nyt myöhemmin saatujen tietojeni -perusteella -- ei näytty huomaavan vaaraa, purjeet olivat vielä -korjaamatta ja pieksivät mastoja. Vihdoin huomasin pienen esineen -laivan vieressä ja otaksuin sen olevan veneen, jota toverini odotti. -Se näytti laivan poikaselta vanhan rinnalla, mutta en puhunut -sanaakaan, sillä odotin jännityksellä, minkä vaikutuksen kiihtyvä -tuuli tekisi laivalle. Olin nimittäin toverini puheista huomannut, -että jotakin tulisi tapahtumaan. Hetken perästä huomasinkin, että -valkeat purjeet katosivat, ihmisten häärätessä hikipäissään ja että -vene kääntyi takaisin laivan sivuun. Oli sattunut, että he eivät -olleet ajoissa huomanneet hirmumyrskyä, sillä hetkeä myöhemmin näin -laivan kallistuvan sen voimasta ja sitten sakeni ilma niin, etten -enää voinut nähdä mitään. - -Tuleeko vene, poika? huusi toverini. - --- En voi nähdä sitä, vastasin, kaikki peittyi sumuun. - -Saatuani tämän juuri sanotuksi, saapui myrskykin, paiskaten minut -kumoon ja heittäen minut aina tuvan ovelle asti. Se toi tullessaan -sateen, joka oli melkein hukuttaa meidät; taivas peittyi paksuihin -pilviin, salamat leimahtelivat kaikkiin suuntiin ukkosen hirmuisesti -jyrähdellessä. Ryömin majaan, minne sadekin tunkeutui, juosten sitten -pois pienenä purona. - -Toverini istui vieressäni hiljaa ja synkkänä. Myrsky raivosi kaksi -tuntia keskeytymättä, aurinko oli mennyt mailleen ja oli aivan pimeä. -Oli mahdotonta ponnistella myrskyä vastaan rankkasateenkin vuoksi, -joka muistutti vedenpaisumusta. Emme puhuneet mitään, ummistimme vain -silmämme salamoilta, pitäen sormia korvissamme kauhean ukkosenjyrinän -vuoksi. Toverini vaikeroi tämän tästä, pelostako, en tiedä. Itse -en pelännyt ollenkaan, sillä en tuntenut vaaraa, enkä tiennyt -Jumalaakaan olevan olemassa meitä tuomitakseen. - -Vähitellen lakkasi myrsky raivoamasta, sade ryöpsähteli enää vain -silloin tällöin ja voimme jo kuulla aaltojenkin pauhun, kun ne -pieksivät kallioita. Taivas selkeni vähäisen ja voimme hämärästi -erottaa hyökylaineitten valkoiset harjat. Ryömin majasta ja koetin -etsiä katseillani laivaa. Salaman leimahtaessa sain sen hetkeksi -näkyviini noin neljännespenikulman päässä rannasta. Se oli menettänyt -mastonsa ja keikkui hirveissä hyökyaalloissa, jotka nakkelivat sitä -kallioita kohti. - --- Tuossa se on! huudahdin ja samalla jäin taasen pimeään. - --- Se on mennyttä kalua, mutisi toverini, joka seisoi vieressäni, -vaikka en ollut huomannut hänen tuloaan. -- Meillä ei ole enää mitään -toivoa; kirottua! - -Hän kiroili sitten kauheasti vähän aikaa -- sain sen myöhemmin -selville, sillä silloin en tiennyt, mitä kiroileminen ja -sadatteleminen oli. - --- Tuossa se on taasen, sanoin, kun salaman valossa äkkäsin laivan. - --- Ja siinä se ei kauvan pysy. Viidessä minuutissa on se palasina ja -joka sorkka hukkuu. - --- Mikä on sorkka? kysyin. Toverini ei vastannut. - --- Menen alas kallioille katsomaan, mitä tapahtuu. - --- Mene, sanoi hän, tekemään heille seuraa. - - - - -3. Kosto. - - -Poistuin hänen luotaan ja aloin varovasti laskeutua alas jyrkännettä, -joka oli allamme, mutta ennenkuin olin päässyt viittätoista -askeltakaan, leimahti taasen salama, ja kuului kova huuto, joka -pysähdytti minut. En voinut sanoa, mistä huuto tuli, mutta kuulin -toverini huutavan minua tulemaan takaisin. Tottelin ja näin hänen -seisovan samalla paikalla, johon olin hänet jättänytkin. - --- Te huusitte minua, herra? - --- Kyllä sen tein. Ota minua kädestä ja taluta minut majaan. - -Tottelin häntä, ihmetellen samalla, miksi hän tahtoi minua niin -tekemään. Vein hänet vuoteelleen, johon hän heittäytyi makaamaan. - --- Täytä ruoka-astia pian vedellä ja tuo se tänne. - -Toin vettä ja hän hautoi sillä päätään ja kasvojaan. Hetken perästä -heittäytyi hän takaisin vuoteelleen ja huokasi syvään. - --- Jumalani, olen mennyttä miestä, sanoi hän lopuksi. Saan elää ja -kuolla tässä kirotussa loukossa. - --- Mitä on tapahtunut, herra? kysyin. - -Hän ei vastannut, makasi vain huokaillen ja vähän väliä kiroten. -Hetkistä myöhemmin hän vaikeni kokonaan ja minä menin jälleen ulos. -Myrsky oli tauonnut ja tähtiä näkyi siellä täällä, mutta tuuli -oli vielä kova ja pilvet kiitivät nopeasti. Tähystelin laivaa, -mutta en voinut nähdä mitään. Päivä alkoi sarastaa ja istuuduin -odottamaan auringon nousua. Toverini oli nähtävästi nukkunut, -sillä hän makasi hiljaa ja liikkumatta. Olin vakuutettu siitä, -että oli tapahtunut joku onnettomuus, mutta en tiennyt, mikä, ja -koetin kauan aikaa arvailla, kohdistaen ajatukseni milloin häneen, -milloin laivaan. Vihdoinkin selkeni päivä, tuuli tyyntyi, vaikkakin -aallot vielä raivoisasti pieksivät kallioista rantaa. Laivasta ei -näkynyt jälkeäkään, ja läksin laskeutumaan polkua, joka oli liukas -ja vaarallinen sateen jälkeen, lähestyäkseni kallion reunaa niin -lähelle kuin laineet vain sallisivat. Menin eteenpäin, saaden joskus -ryöpyn niskaani, kunnes pääsin paikalle, josta olin viimeksi nähnyt -laivan. Aallot vyöryivät rannalle, heitellen ikäänkuin leikillä -laudan kappaleita, tynnyreitä ja riukuja sinne tänne. Muuan masto -taklinkeineen näyttäytyi joskus kallioiden juurella, aaltojen sitä -heitellessä ylös ja alas. Olisin mielelläni kurkistanut kallion -reunan yli, mutta en uskaltanut. - --- Kyllä laiva taitaa nyt olla palasina, arvelin. Mitenkähän se -mahtoi olla rakennettu? - -Viivyin noin tunnin ajan kallioilla, palaten sitten majaan, jossa -toverini näkyi jo valvovan, huokaillen raskaasti. - --- Laiva on tipotiessään. Siellä ei ole muuta kuin uiskentelevia -laudankappaleita. - --- Tiedän sen, sanoi hän, mutta en nyt siitä enää välitä. - --- Luulin niin, koska laitoitte semmoisen savuavan valkean. - --- Se oli silloin, mutta nyt olen sokea, en saa enää milloinkaan -nähdä mitään laivaa tahi muutakaan. Jumala auttakoon minua! Minun -täytyy kuolla ja maatua tässä kirotussa saaressa. - --- Sokea, mitä on sokea? kysyin. - --- Salama on huikaissut silmäni, niin etten voi nähdä mitään. En voi -auttaa itseäni, en mennä mihinkään, suoraan sanoen, en voi tehdä -mitään, ja minä otaksun, että sinä jätät minut tänne kuolemaan kuin -koiran. - --- Ettekö voi nähdä minua? - --- Ei, kaikki on pimeää ja mustaa kuin yöllä, ja tulee aina -olemaankin niin kauan kuin elän, vastasi hän ja käänteleikse -vaikeroiden vuoteellaan. -- Minä toivoin minä elin siinä ja se oli -se, joka pysytti minut elämässä näinä monina vaikeina vuosina, mutta -nyt olen kadottanut toivoni ja minua ei sureta ollenkaan, vaikkapa jo -huomenna kuolisin. - -Hän nousi samalla ylös, kääntäen kasvonsa minuun päin ja silloin -näin, että hän oli sokea. - --- Nouda minulle vähän enemmän vettä, kuuletkos, sanoi hän äkäisesti. -Kiiruhda, kuhnus! - -Mutta nyt selveni minulle täydellisesti hänen avuton tilansa ja -voimattomuutensa. Niinkuin olen kertonut, tunsin häntä kohtaan -kaikkea muuta kuin ystävyyttä, ja nyt uudistunut kiivaus teki -tehtävänsä. Olin nyt, luullakseni, noin kahden- tahi kolmentoista -ikäinen, vankka ja vikkelä poika. Olin jo monta kertaa ennenkin -mielinyt tehdä kapinan ja koettaa voimiani hänen kanssaan. -Kiukustuneena hänen kovista sanoistaan, vastasin sentähden: - --- Mene itse hakemaan vettä. - --- Ah, huokasi hän, vaiettuaan muutamia sekunteja, tuohan minun -olisi pitänyt tietää. Mutta auta armias, jos vielä joskus saan sinut -käsiini; silloin saat muistaa tämän. - --- Minä en ollenkaan pelkää, jos joudunkin kynsiinne, sillä olen yhtä -väkevä kuin tekin. Olin nimittäin ajatellut sitä niin monena päivänä -ja aikonut sen todistaa. - --- Todellako? No tule tänne sitten ja koettakaamme. - --- Älkää luulko, vastasin, en ole niin tyhmä kuin näytte otaksuvan; -pidän aina kirvestä varalta kädessäni ja koettakaapas, onnistutteko -löytämään toista. - --- Toivon, että olisin nakannut sinut lapsena kallioilta mereen, sen -sijaan että olen ruokkinut ja kasvattanut sinua, sanoi hän katkerasti. - --- Miksi ette ole ollut ystävällinen minulle? Niinkauan kuin muistan, -olette aina ollut minulle paha; olette teettänyt minulla työtä -hyödyksenne, ettekä ole suonut minulle ystävällistä sanaakaan. Olen -tahtonut tietää kaikenlaista, mutta ette ole koskaan vastannut -kysymyksiini, vaan kutsunut minua aasiksi ja käskenyt pitää suuni -kiinni. Olette saanut minut vihaamaan itseänne ja olette usein -sanonut kuinka vihaatte minua. Tiedätte, että puhun totta. - --- Se on totta, liiankin totta, vastasi hän, puhuen kuin itsekseen. -Olen tehnyt kaiken, mitä hän sanoo, ja olen vihannut häntä. Mutta on -minulla ollut siihen syynikin. Tule tänne, poika. - --- En, sanoin, tulkaa te tänne. Te olette ollut herra ja minä olen -saanut olla poikana tarpeeksi kauan. Nyt olen minä herra ja te saatte -olla poikana, sen te kyllä tulette huomaamaan. - -Sanottuani tämän läksin majasta ja jätin hänet. Hän huusi, etten -jättäisi häntä, mutta en ollut kuulevinanikaan, istahdin vain -majan edessä olevalle sileälle paadelle, kuunnellen laineiden -liplatusta ja mietiskellen miten häneen tästälähtien suhtautuisin. -En toivonut hänen kuolemaansa ja siksi en aikonutkaan häntä jättää -oman onnensa nojaan. Hän ei voinut ottaa vettä purosta, olematta -vaarassa suistua alas jyrkänteeltä. Tulin täydellisesti vakuutetuksi -hänen avuttomuudestaan, ja varmuudeksi ummistin vielä silmänikin -ja koetin, uskaltaisinko liikkua niin vaarallisella paikalla. -Totesin mielihyvällä, että se oli minulle mahdotonta. Hän oli siis -vallassani, eikä voinut tehdä mitään turvaamatta minuun kaikessa. -Olin sanonut, seurauksista välittämättä, että minusta tulisi herra -ja hänestä poika, mutta kuinka se tapahtuisi, en ollut vielä oikein -selvillä, sillä täytyihän minun auttaa häntä, ettei hän kuolisi. -Mutta äkkiä se sitten minulle selveni. - -"Minusta tulee sittenkin herra", sanoin itsekseni, "sillä nyt täytyy -hänen vastata kaikkiin kysymyksiini, sanoa minulle kaikki, mitä hän -tietää, tai saa hän kuolla nälkään. Hän on vallassani. Nyt täytyy -hänen tehdä, mitä minä tahdon, ja koettakoonpas kieltäytyä." Kun olin -saanut suunnitelmani valmiiksi, palasin majaan ja sanoin hänelle: - --- Kuulkaa, mitä sanon. Tahdon olla teille ystävällinen, enkä anna -teidän nähdä nälkää, jos teette, mitä tahdon. - --- Ja mitä se olisi? kysyi hän. - --- Olisin usein kysellyt teiltä kaikenlaista, jota en tiedä, -mutta olette kieltäytynyt vastaamasta. Sen sijaan, että olisitte -täyttänyt pyyntöni, olette lyönyt minua, tahi nakellut minua kivillä, -nimitellyt minua ja uhannut. Nyt saatte valita: Joko vastaatte joka -kysymykseen, jonka teille teen, tahi vastaisessa tapauksessa saatte -tulla toimeen omin neuvoin, miten osaatte. Jos suostutte pyyntööni, -niin koetan tehdä kaikkeni auttaakseni teitä, mutta jos ette tahdo, -niin syyttäkää itseänne seurauksista. Muistakaa, että olen herra nyt -ja valitkaa. - --- Hyvä, vastasi hän hiljaa, se on kosto ja minun täytyy suostua -siihen. Tahdon tehdä, mitä pyydät. - --- No sepä hyvä, sanoin ja nyt aluksi sanokaa: Mikä on nimenne ja -miksi minua kutsutaan? Minun täytyy kutsua teitä joksikin ja herraksi -en enää tahdo sanoa, sillä nyt olen itse herra. Mikä on nimenne? - -Hän huokasi ja vastasi sitten, purren hampaitansa: - --- Edvard Jackson. - --- Edvard Jackson! No hyvä, ja minun nimeni? - --- Ei, minä en voi sietää sitä nimeä, en voi sanoa sitä, vastasi hän -kärttyisästi. - --- Olkoon sitten, sanoin. Minä jätän teidät. - --- Etkö tahdo antaa minulle vähän vettä, hautoakseni silmiäni, kun -niitä niin kovasti polttaa? - --- En, en missään tapauksessa, enkä myös muutakaan, jollette sano -minulle nimeäni. - --- Frank Henniker... kirottu olkoon hän. - --- Frank Henniker. Hyvä, nyt tuon minä teille vettä. Menin ulos, -täyttääkseni astian ja asetin sen sitten hänen viereensä. - --- Siinä on vettä, Jackson, ja jos tarvitsette jotakin, niin -huutakaa, sillä jään tänne ulos. - -Nyt on minulla valta, ajattelin, ja nyt on minun vuoroni. Hän ei -vastaisi mielellään, mutta hänen täytyy, muussa tapauksessa saa hän -kuolla nälkään. Minkätähden hän mahtaneekaan vihata nimeäni niin? -Henniker! Mitähän Henniker oikein merkitseekään? Hänen täytyy sanoa -se minulle, niin, hänen täytyy kertoa minulle kaikki. - -Minun täytyy tunnustaa, että mitään hellyyttä tahi sääliä en voinut -osoittaa hänelle. Minua oli kohdeltu niin huonosti, että luulin -ainoastaan vallan olevan oikeutta ja olin lujasti päättänyt käyttää -tätä oikeuttani viimeiseen asti. Nautin sanomattomasti siitä, että -tiesin nyt olevani herra ja että hän oli poika. Rakastin valtaa ja -olin ylpeä etevämmyydestäni. Punnitsin mielessäni jokapäiväistä -tehtävää, jonka hänelle antaisin, ennenkuin hän saisi juotavaa. Nyt -oli hänen puhuttava niin paljon kuin minä vain tahdoin. Minua oli -kohdeltu kuin orjaa ja minusta oli tullut hirmuvaltias. En tuntenut -sääliä enkä armoa. En ollut saanut kokea semmoista, enkä siis -tiennyt, mitä se oli. - -Siinä sileällä kivellä istuessani juolahti mieleeni, että voisin -johtaa veden pois kuopasta, ettei hän voisi saada mitään, jos hän -koettaisi ryömiä sinne. Tein niin ja tyhjensin kuopan. Vettä ei -nyt voinut saada muuten kuin kiipeämällä kalliolle, ja hän ei niin -ollen voinut saada tippaakaan. Ruokaa hän kylläkin voi saada, koska -kaikki kuivatut lintumme olivat pinottuina majan perällä ja koska en -voinut niitä juuri siirtää muuallekaan, mutta mitä teki ruoalla ilman -juomaa? Tuumailin juuri mielessäni, mitä häneltä ensin kysyisinkään, -ja olin päättänyt hankkia itselleni täydelliset tiedot siitä, miten -laiva oli joutunut haaksirikkoon, kutka isäni ja äitini olivat, miksi -nimeni oli Henniker, kun havahduin Jackson'in huudosta: Poika, poika! - -Vai niin, vai poika, ajattelin, mikä poika minä enää olen, enkä -vastannut. Hän huusi uudestaan ja karjasi lopuksi "Henniker", mutta -minua suututti vielä se, että hän oli kutsunut minua pojaksi, -enkä sen vuoksi vastannut. Vihdoin huusi hän koko nimeni ja -vaikeni sitten. Huomasin hänen hetkistä myöhemmin ryömineen pois -vuoteeltaan ja koettavan käsin ja jaloin, majan seinää pitkin -päästä vesikuopalle. Minua nauratti, kun tiesin hänen pettymyksensä -sinne kerran päästyään. Vihdoinkin oli hän perillä ja ojensi -kätensä tunnusteluksensa ensin kuopan reunoja ja sitten syvemmälle -saadaksensa vettä. Huomatessaan silloin kuopan tyhjäksi kirosi hän -sydämensä pohjasta, ja sekös vasta saattoi minua naurattaa. Hän -tunnusteli sitten edelleen alempaa ja huomatessaan kuopan kuivaksi, -ei hän uskaltanut mennä etemmäksi, vaan löi vihoissaan nyrkkinsä -kallioon. - --- Oi, jos saisin hänet käsiini yhdeksikään hetkeksi, niin en -välittäisi, vaikka seuraavana kuolisin. - --- En sitä epäilekään, vastasin ylhäältä, mutta ette ole vielä saanut -minua käsiinne, ettekä tule saamaankaan. Menkää heti vuoteellenne, -kiiruhtakaa, huusin ja heitin häntä kivellä. Ryömikää takaisin, niin -pian, kuin voitte, tyhmeliini, muuten saatte toisen suoraan päähänne. -Rupean kesyttämään teitä, kuten tekin sanoitte tekevänne minulle. - -Hän ei vastannut mitään, ryömi vain vähän myöhemmin takaisin -vuoteelleen, paneutuen siihen makaamaan ja huokaisten syvään. - - - - -4. Löytö. - - -Menen sitten rannalle katsomaan, voisinko löytää jotakin -hylkytavaraa, sillä meri oli tyyni, eikä pieksänyt enää kallioita. -Ensin en löytänyt muuta kuin laudankappaleita, mutta tultuani -lammikolle, näin pari myrskyn sinne tuomaa suurta esinettä. Toinen -näkyi olevan viiniastian kokoinen tynnyri, toinen taasen tavallinen -merimiesarkku. En tiennyt silloin miksi niitä kutsuttiin, ja toivon -lukijan muistavankin, että suurin osa kertomuksestani on pantukin -kokoon myöhempien kokemuksien perusteella. Tynnyri oli tarttunut -kiinni hiekkaan, enkä voinut sitä liikuttaa, mutta arkku sitävastoin -kellui irtonaisena. Vedin sen vaikeudetta kuiville ja koetin sitä -avata. Viipyi vähän aikaa, ennenkuin hoksasin, miten se kävi päinsä, -sillä en ollut milloinkaan elämässäni nähnyt lukkoa ja saranoita. -Lopulta sitten huomasinkin, miten minun siinä tuli menetellä, ja -käyttäen kiveä apunani sainkin kannen murretuksi auki. Löysin paljon -merimiesvaatteita, joille en silloin osannut panna arvoa, mutta oli -siellä muutakin, jonka hyödystä olin heti selvillä ja joka teki -minut hyvin iloiseksi. Siellä oli pari tina-astiaa, joissa voi -säilyttää vettä, kolme tyhjää viinipulloa, vasara, taltta, pora -ja muutakin hyödyllistä, kuten siimoja y.m. Mikä minua kumminkin -enimmän ilahdutti, oli kaksi veistä, joista toista, linkkuveistä, -voi kantaa nuoranpätkässä, kun taas toista, pitkää amerikalaista -tuppiniekkaa, oli kannettava vyössä. Noin neljä tahi viisi vuotta -sitten oli Jackson'illa vielä jäljellä muudan linkkuveitsipalanen, -tarkoitan semmoista, josta terä oli kulunut noin tuuman pituiseksi ja -jota hän ymmärrettävistä syistä piti hyvin suuressa arvossa, sillä -niin mitätön kuin se olikin, oli se oikea aarre meidän alkuperäisissä -oloissamme. - -Veitsen, jonka hän kerran kalastaessaan oli pannut viereensä -kalliolle, oli siinä juostessaan vetäissyt mereen, tehden hänet -surulliseksi moneksi päiväksi. Olimme käyttäneet sitä lintuja -nylkiessämme, jossa se, niin huono kuin se olikin, oli hyvin tarpeen. -Sen kadottua oli lintujen nylkeminen hyvin vaikeata ja suuritöistä, -josta syystä osasinkin panna äsken löytämilleni veitsille täyden -arvon ja otinkin ne senvuoksi heti haltuuni. Muut tavarat ja -vaatteet ladoin kalliolle kuivamaan. En tietänyt vielä silloin -niitten käyttöä, enkä sen vuoksi voinut panna niille mitään arvoa. -Vasta myöhemmin, kun olin vienyt ne toverilleni, opin niitä oikein -arvostelemaan. Löysin arkusta muun muassa pari kirjaakin, mutta koska -herrani oli aina ankarasti kieltänyt minua koskemasta siihen kirjaan, -joka oli majassa, katselin minä niitä ensin jonkunmoisella kauhulla, -enkä tahtonut uskaltaa ottaa niitä käteenikään. Panin ne kumminkin -sitten kuivamaan kalliolle muun romun joukkoon. - -Koetin veitsiä ja ne olivat hyvin teräviä. Linkkuveitsen kannattimen -nakkasin kaulaani, ja tuppipuukon, joka oli verraton ase, sidoin -siiman palasella vyölleni. Menin sitten majaan, koska yö oli tulossa. -Kuu oli korkealla taivaalla ja loisti kirkkaasti. Tullessani näin -Jackson'in vuoteellaan. Hän kuuli minun tulevan sisään ja kysyi -tyynesti tahtoisinko tuoda hänelle vähän vettä. - --- Enpä tiedä, vastasin. Haukuitte minua äsken ja sanoitte -pieksävänne minut, jos saisitte käsiinne. Minä näytän teille, että -olen herra nyt, sen kyllä pian tulette huomaamaan. - --- Ole vain, vastasi hän äkkiä, mutta se ei ole mikään syy kieltäytyä -antamasta minulle vettä. Kielsinkö minä sitä sinulta koskaan? - --- Teidän ei tarvinnut sitä minulle koskaan kantaa, vastasin, -siihen ette vain olisi vaivautuneet. Viitsisitteköhän auttaa minua -ollenkaan, jos tulisin sokeaksi. Kun ei teillä olisi minusta mitään -hyötyä, niin varmaan antaisitte minun kuolla janoon ja nälkään. -Annoitte minun elää ainoastaan sen vuoksi, että voin tehdä työtä -puolestanne ja palkaksi löitte minua. -- Nyt on minun vuoroni. -- Te -saatte olla poikana ja minä herrana. - -Lukija huomatkoon, etten tiennyt poikakäsitteen merkitystä; pidin -sitä herran vastakohtana ja luulin sen merkitsevän samaa kuin orja. - --- Olkoon sitten, vastasi hän tyynesti. Tuskinpa tullen kauan sitä -tarvitsemaankaan. - -Koska Jackson ei enempää suuttunut, niin rupesin häntä epäilemään. -Menin kyllä vuoteelleni, joka sijaitsi vastapäätä hänen vuodettaan -majan toisella seinällä, mutta en pannut nukkumaan, vaan valvoin, -mietiskellen äskeisiä tapahtumia. Aamupuolella yötä kuulin hänen -liikkuvan, ja kun makasin kääntyneenä sinnepäin, ei minun tarvinnut -siirtyä, vartioidakseni hänen liikkeitään. Hän ryömi hyvin hitaasti -vuoteeltaan minua kohti, kuunnellen ja polvillaan, edeten noin jalan -verran kymmenessä sekunnissa. - -Tahdot saada minut käsiisi, ajattelin, mutta tule vaan, ja samalla -vedin amerikkalaisen puukkoni tupesta, ruveten odottelemaan hänen -tuloaan ja hymyillen sille yllätykselle, joka häntä odotti. Annoin -hänen tulla aivan viereeni. Hän tunnusteli vuoteeni laitaa ja ojensi -sitten kätensä tarttuakseen minuun. Tartuin vasemmalla kädelläni -hänen oikeaan ja viilsin veitselläni syvän haavan ranteeseen. Hän -huusi kummastuksesta ja tuskasta ja vetäytyi takaisin. - --- Hänellä on veitsi, puhkesi hän sanomaan kummastuneena, kannattaen -haavoittunutta kättään toisella. - --- Niin, kyllä hänellä on veitsi ja useampiakin, vastasin, ja te -näette, että hän ymmärtää käyttää niitä. Tahdotteko tulla tänne -toistamiseen, vaan uskotteko jo, että olen herra? - --- Jos sinä tunnet vähääkään armoa tahi sääliväisyyttä, niin tapa -minut heti, sanoi hän, istuen kuun valossa majan keskellä. - --- Armoa ja sääliväisyyttä, sanoin, mitä ne ovat? En ole milloinkaan -kuullut niistä puhuttavankaan. - --- Ah niin, vastasi hän, en ole milloinkaan osoittanut sellaista. Se -on ainoastaan oikeutta, kostoa monista suurista synneistäni. Herra, -anna minulle anteeksi! Ensin silmäni ja nyt oikea kätenikin kelvoton. -Mitähän seurannee ensi kerralla...? - --- Tietysti toinen kätenne, jos yritätte uudestaan, vastasin. - -Jackson ei vastannut. Hän koetti ryömiä takaisin vuoteelleen, mutta -verenvuodon heikontamana vaipui, hän tajutonna majan lattialle. -Katselin häntä, ja varmana siitä, ettei hän enää tulisi uudistamaan -hyökkäystään, käänsin kylkeä ja vaivuin raskaaseen uneen. Kun -heräsin parin tunnin kuluttua, näin hänen vielä makaavan paikoillaan -lattialla. Menin lähemmäksi ja tarkastelin häntä. Nukkuiko hän, vai -oliko hän kuollut? Hän makasi suuressa verilätäkössä ja koetellessani -häntä, tunsin, että hän oli aivan lämmin. Haava ranteessa oli hirveän -näköinen ja ajattelin, että jos hän kuolisi, niin ei hän koskaan -voisi kertoa minulle kaikkea, mitä tahdoin tietää. Tiesin, miten hän -sitoi haavoja, estääkseen verenvuotoa ja sen vuoksi otin vuoteelta -kourallisen höyheniä ja panin ne haavaan. Sidoin sitten käden kiinni -siiman kappaleella, jonka irroitin puukkohoidostani, ja menin -hakemaan vettä. Kaatamalla sitä vähän hänen suuhunsa, sain hänet -virkoamaan ja hän aukaisi silmänsä. - --- Missä minä olen? kysyi hän raukeasti. - --- Missäkö olette? Majassapa tietenkin. - --- Anna minulle vielä vähän vettä. - -Annoin hänelle vettä, sillä en tahtonut hänen kuolemaansa. Toivoin -hänen elävän ja olevan vallassani. - -Juotuaan veden, ryömi hän omin voimin takaisin vuoteelleen. Jätin -hänet ja menin uimaan. - -Lukija huudahtanee varmaan: Tuo poikahan oli hirveä tyranni, ei -ollenkaan toveriaan parempi. Aivan niin, sellainen olin. Mutta -lukija muistakoon, että se oli kasvatuksen seuraus. Niin kauan, kuin -muistan, oli minua kohdeltu julmasti, lyöty, tuupittu, häväisty ja -pidetty pahoin. En ollut koskaan kokenut mitään hyvyyttä. Täysin -rehellisesti olin kysynyt: armo ja sääliväisyys, mitä ne ovat? En -ollut milloinkaan kuullut niistä puhuttavankaan. Amerikkalainen -intiaanikin on ystävällinen, hän voi olla vieraanvarainen ja -jalomielinenkin, mutta kasvatettuna tuottamaan sekä muille että -itselleen kauheita tuskia, voi hän tehdä niitä mitä suurimmalla -hurjuudella ja itsekin kärsiä niitä välinpitämättömänä ja tyynenä. -Luonto on istuttanut häneen jalompiakin tunteita, mutta se ei muuta -hänen tapojaan. Varhaisemmasta lapsuudestaan on häntä opetettu -julmaksi, eikä hän voi tietää, että se on väärin. Minun kohtaloni -oli vielä huonompi. En ollut milloinkaan nähnyt luonnon hellimpiä -puolia käytännössä; sorto, vaino, viha ja kosto olivat ne ainoat -ominaisuudet, jotka tunsin. Oliko sitten kummallista jos vuorostani -kohtelin toisia samalla tavalla, kuin he olivat kohdelleet -minua? Jackson'illa ei ollut mitään lieventäviä asianhaaroja -puolustuksekseen, kun sitä vastoin minulla oli paljonkin, jotka -oikeuttivat kostoni. Hän ymmärsi sen paremmin, minä en. Tein niinkuin -muutkin siinä pienessä maailmassa, johon olin joutunut. En tiennyt -mitään laupeudesta, säälistä, hellyydestä ja ystävällisyydestä. En -tiennyt, että Jumala oli olemassa, tiesin vain, että voima on valtaa. - -Uituani, tarkastin arkun sisällön uudelleen. Katselin kirjoja, niihin -kumminkaan koskematta. - --- Minun täytyy saada tietää, mitä ne sisältävät, ajattelin ja minä -saankin, kun... - -Minun ikäiseni pojan tiedonjano tuntunee kai monestakin hyvin -kummalliselta, mutta kun ottaa huomioon sen, että me useinkin enimmän -halajamme sitä, jota emme voi saada ja kun Jackson alituisesti oli -kieltäytynyt minua opettamasta, niin ymmärrettäneen toivomukseni -saada tämä harras haluni, joka vaan kasvoi tultuani suuremmaksi, -tyydytetyksi. - - - - -5. Jackson'in kertomus. - - -Kolme päivää makasi Jackson vuoteellaan. Toin hänelle aina vettä, -mutta ruokaa hän ei halunnut. Hän huokasi välistä raskaasti ja puhui -paljon itsekseen. Kuulin hänen pyytävän armoa Jumalalta ja syntejänsä -anteeksi. Panin tämän muistiini, saadakseni siihen sitten selityksen. -Kolmantena päivänä sanoi hän minulle: - --- Henniker, olen hyvin kipeä. Viiltämäsi haavan vuoksi saan -luultavasti kuumeen. En tahdo sanoa, etten sitä olisi ansainnut, -sillä olihan se luonnollista; olinhan aina kohdellut sinua niin -huonosti, että aavistin sinun vihaavan minua, mutta sanopas nyt, -tahdotko kuolemaani? - --- En, vastasin, tahdon, että te jäisitte elämään, vastataksenne -kaikkiin kysymyksiini, ja sen te olette tekevä. - --- Sen voin tehdä, vastasi hän. Olen tehnyt pahaa ja tahdon sen -hyvittää. Ymmärrätkö? Tarkoitan, että olen ollut hyvin julma sinulle -ja tahdon nyt tehdä kaikki, mitä haluat, ja vastata joka kysymykseen, -jonka teet, niin hyvin kuin osaan. - --- Sitä juuri pyydänkin, sanoin. - --- Arvaan sen, mutta haavani märkii ja se täytyy ensin puhdistaa ja -sitoa. Höyhenet tekevät sen pahemmaksi. Tahdotko auttaa minua? - -Arvelin vähäsen, mutta muistinkin samalla, että hän vielä oli -vallassani, sillä eihän hän voinut saada vettä. - --- Sama se on, vastasin. - --- Nuora tekee kipeätä, ota se pois. - -Tuotuani vettä, aukaisin siiman ja otin pois höyhenet, jotka olivat -veren kanssa takeltuneet yhdeksi tönkiksi, sekä puhdistin haavan -huolellisesti. Kun katselin sitä, en voinut olla kysymättä, mitä ne -valkeat langat olivat, jotka olivat katkenneet. - --- Ne ovat hermoja ja jänteitä, joilla saamme kätemme ja sormemme -liikkumaan. Nyt, kun ne ovat poikki, en voi enää käyttää kättäni. - --- Odottakaa hetkinen, sanoin noustessani ylös, muistan taas jotakin. -Juoksin paikalle, missä arkku oli ja otin yhden kalliolle kuivamaan -levittämistäni paidoista mukaani, revin sen siekaleisiin ja sidoin -haavan. - --- Mistä olet saanut tämmöistä palttinaa? kysyi Jackson ja minä -selitin sen hänelle. - --- Ja sieltä sait myöskin veitsen, sanoi hän huoaten, ja minä -myönsin. Lopetettuani sitomisen, sanoi hän voivansa paljon paremmin -ja lisäsi: - --- Kiitän sinua. - --- Mitä se tarkoittaa "kiitän sinua"? kysyin. - --- Se tarkoittaa, että olen kiitollinen siitä, mitä olet tehnyt. - --- Ja mitä on olla kiitollinen? kysyin taasen. Ette ole koskaan -käyttäneet noita sanoja ennen, puhutellessanne minua. - --- Ah en, vastasi hän. Olisi ollut parempi, että olisin sen tehnyt. --- Tarkoitan, että olen sinulle ystävällinen siksi, että olet sitonut -haavani, ja tekisin vaikka mitä puolestasi, jos vaan voisin. Se -merkitsee, että jos näkisin, niinkuin viikko takaperin ja olisin -herrana niinkuin silloin, en tuuppisi enkä löisi sinua, vaan olisin -sinulle ystävällinen. Ymmärrätkö minua? - --- Kyllä, vastasin, luulen ainakin niin ja jos sanotte minulle -kaikki, mitä haluan tietää, tahdon uskoa teitä. - --- Kyllä sen teen niin pian, kuin vähän paranen, mutta nyt olen kovin -kipeä. Sinun täytyy odottaa pari päivää, kunnes kuume laskee. - -Mielissäni Jackson'in lupauksesta hoidin häntä huolellisesti, -puhdistamalla ja sitomalla hänen haavaansa seuraavina päivinä. Hän -sanoi olevansa paljon parempi ja puheli kanssani niin ystävällisesti -ja sovinnollisesti, etten oikein tiennyt, mitä uskoa, mutta varmaa -on, että sen vaikutuksesta vihani ja vastenmielisyyteni häntä kohtaan -vähitellen hälvenivät. Kolmantena aamuna sanoi hän: - --- Nyt voin puhua kanssasi. Mitä tahdot tietää? - --- Tahdon tietää tarkkaan sen, miten tulimme tälle saarelle, kutka -vanhempani olivat ja miksi sanoitte vihaavanne minua ja nimeäni? - --- Se on kyllä vievä vähän aikaa, sanoi hän hetken vaiettuaan. Voisin -sen kertoa sinulle piankin, jos ei viimeinen kysymyksesi tekisi -sitä mutkallisemmaksi. Mutta isäsi elämäntarina on niin sotkeutunut -omaani, etten voi kertoa toisesta, puhumatta samalla toisestakin. -Taitanee olla parasta, että alotan omastani, niin siinä samassa tulee -sitten hänenkin elämäntarinansa kerrotuksi. - --- Kertokaa sitten, vastasin ja koettakaa puhua totta. - --- Kyllä, sanoi Jackson, olen kertova sinulle kaikki -totuudenmukaisesti, ja sen olet huomaava. - --- Isäsi ja minä olimme molemmat syntyneet Englannissa, joka, kuten -tiedät, on sinunkin isänmaasi, niinkuin myöskin tietänet, että kieli, -jota puhumme on englanninkieltä. - --- Sitä en ole tiennyt. Kertokaa minulle jotakin Englannista, -ennenkuin puhutte muuta. - -En tahdo väsyttää lukijaa Jackson'in kuvauksilla Englannista, enkä -myöskään niillä monilla kysymyksillä, joita hänelle tein. Oli jo -melkein yö, kun hän lopetti ja ennenkuin olin tyytyväinen saamiini -tietoihin. Luulen hänen tulleen iloiseksi, saadessaan lopettaa, sillä -hän valitti väsymystä. Pesin ja sidoin hänen haavansa ja kastelin -kääreen kylmällä vedellä, ennenkuin hän pani nukkumaan. - -Tuskin voin kuvailla, minkälaisen vaikutuksen tuollainen -keskeytymätön sanaryöppy teki minuun. Tulin niin levottomaksi, etten -saanut tuntikausiin unta monena seuraavana yönä. En tosin ymmärtänyt -kaikkia Jackson'in käyttämiä sanoja, mutta arvasin niiden merkityksen -sisällöstä. - -On kummallista miten pian ajatukset synnyttävät uusia ja miten -joku sana, jonka merkitystä en tiennyt, selveni, kuultuani sitä -toistettavan useampia kertoja. Tosin en kyllä aina tulkinnut sitä -oikein, mutta kun huomasin sen jossakin toisessa paikassa merkitsevän -jotakin muuta kuin olin otaksunut, niin kysyin ja sain selityksen. -Usein en kumminkaan tarvinnut sitä tehdä. Tänä ensimmäisenä yönä -olin melkein kuin huumauksissa ja vietinkin sen melkein kokonaan -järjestelemällä ja mieleeni painamalla uusia saamiani käsitteitä. -Tunteeni Jackson'ia kohtaan olivat myöskin muuttuneet, en enää -vihannut enkä halveksinut häntä. Se huvi, jonka hän oli tuottanut -minulle kertomuksillaan, oli ne tukahduttanut, ja pidin häntä nyt -oikeana aarteena. Joskus kumminkin pääsivät vanhat tunteeni häntä -kohtaan valloilleen, sillä ne eivät olleet helposti tukahutettavissa, -mutta en olisi tahtonut kadottaa häntä mistään hinnasta, ennenkuin -olin saanut häneltä tietoja niin paljon kuin suinkin. Jos esimerkiksi -puhdistaessani hänen haavaansa se näytti ärtyneeltä, tulin siitä -enemmän pahoilleni kuin hän. Sanalla sanoen, meistä näytti todellakin -molemminpuoleisten tarpeittemme vuoksi tulevan lopulta hyvätkin -ystävät. Seuraavana aamuna kertoi Jackson minulle elämäntarinansa, -muistaakseni jotenkin tähän tapaan. - --- Minua ei oltu aiottu merimieheksi. Sain kasvatukseni hyvässä -koulussa, ja kun olin täyttänyt kuusitoista vuotta, pääsin -apulaiseksi erääseen kauppaliikkeeseen, jossa istuin päiväkaudet -pulpettini ääressä, jäljentäen luetteloihin ja päiväkirjoihin, -suoraan sanoen kirjoittaen kaikkea, mitä vaadittiin. Liikkeellä oli -kauppasuhteita Etelä-Amerikassa. - --- Mikä on Etelä-Amerikka? - --- Olisi parempi, jos antaisit minun kertoa tarinani ja lopetettuani -sen, voit sitten kysellä niin paljon kuin haluat. Keskeyttämällä -minut, menee ainakin viikko, ennenkuin pääsen loppuun; eilenkin meni -koko päivä aivan hukkaan. - --- Se on tosi, vastasin, enpä enää keskeytäkään. - --- Konttorissa oli pari muutakin apulaista: ensimmäinen konttoristi -Manner ja isäsi, joka oli ollut siellä vain muutamia kuukausia -kauemmin, kuin minä. Meidän isäntämme, herra Evelyn, oli isääsi ja -minua kohtaan hyvin ankara. Hän tarkasti päivätyömme ja moitti, ellei -kaikki ollut niinkuin piti. Tämä aiheutti kilpailun välillämme ja, -tultuamme aika käteviksi työssämme, saimme kumpikin usein kuulla -kiitossanoja. Sunnuntaisin oli herra Evelyn'illä tapana pyytää isääsi -ja minua viettämään päivän luonaan. Aamupäivällä kävimme kirkossa -ja söimme sitten päivällistä hänen luonaan. Hänellä oli vähän meitä -nuorempi tytär. Hän tuli äidiksesi. Kasvaessamme olimme molemmat -hyvin huomaavaisia hänelle ja koetimme hartaasti päästä hänen -suosioonsa. En voi sanoa, kummalla meistä oli etusija, mutta luulen -kumminkin, että jos kukaan, niin olin minä suosikkina ensimmäisenä -kahtena vuotena. Olin vilkkaampiluontoinen ja parempi seuramies kuin -isäsi, joka oli vakavampi ja ajattelevampi. - -Äitini kuoli oltuani konttorissa noin neljä vuotta, isäni oli kuollut -jo vähän ennen sinne tuloani. Osani hänen jälkeen jättämästään -omaisuudesta oli noin kaksituhattaviisisataa sterlinkipuntaa. En -ollut vielä kumminkaan täyttänyt kahtakymmentäyhtä vuotta enkä olisi -luultavasti tullut saamaan niitä haltuuni ennenkuin vuoden perästä. -Herra Evelyn'illä, joka siihen asti oli ollut hyvin tyytyväinen -minuun, oli tapana laskea leikkiä kanssani ja sanoa, että jos tahdon, -niin saan sijoittaa rahani hänen liikkeeseensä, joten tulisin -omistamaan siitä pienen osan. - -Se oli aikomuksenikin, ja elin valoisissa toiveissa ja kuvitteluissa -päästä jonakin päivänä naimisiin äitisi kanssa; en epäilekään, -että niin olisi käynytkin, jos olisin edelleenkin käyttäytynyt -hyvin. Mutta ennen täysi-ikäiseksi taloani tein muutamia huonoja -tuttavuuksia ja sain menoja, joita en voinut suorittaa. Pahinta -kaikista oli, että oli tullut tavakseni, josta en sitten ikinä -päässyt, istua iltasin myöhään ulkona ja juoda itseni juovuksiin. -Se oli syynä perikatooni silloin ja on siitäkin lähtien aina ollut -onnettomuuteni. Pieni omaisuuteni antoi minulle jonkunlaista arvoa, -jopa sai minut luulemaan itsestäni jotakin suurta. Koetin olla Alice -Evelyn'ille vielä kohteliaampi kuin ennen, ja hänen isänsä otti -minut suosiollisesti vastaan, enkä voinut valittaa kohtelua nuoren -neidinkään puolelta huonoksi. Isäsi oli tullut aivan syrjäytetyksi. -Hänellä ei ollut omaisuutta, eikä toivoakaan sellaisesta, ennenkuin -hän tästä lähtien voisi koota sellaisen hyvällä käytöksellään ja -ahkeruudellaan, ja se huomaavaisuus, millä sekä herra Evelyn että -ensimmäinen konttoristi, joka aavisti minun pääsevän osalliseksi -liikkeeseen, minua kohtelivat, teki hänet surulliseksi ja -onnettomaksi. Luulen, että hän silloin oli yhtä rakastunut Aliceen -kuin minäkin, ja minun täytyy sanoa sinulle rakastaneeni häntä -äärettömästi, niinkuin hän ansaitsikin. Mutta oma mielettömyyteni -teki tyhjäksi kaikki nämä onnelliset toiveeni. Niin pian kuin tuli -tunnetuksi, että olin perinyt omaisuuden, tutustuin muutamiin -nuoriin miehiin, jotka halusivat tulla esitellyiksi minulle, ja -vietin iltani, niinkuin luulin hyvinkin hyvässä seurassa, mutta joka -näyttäytyikin päinvastaiseksi. Vähitellen rupesin pelaamaankin ja -hävisin jonkun ajan kuluttua enemmän kuin voin maksaa. Tämä pakotti -minut kääntymään erään juutalaisen puoleen, joka lainasi minulle -rahoja suurta korkoa vastaan, maksettavaksi sitten, kun tulin -täysi-ikäiseksi. Toivo voittaa takaisin rahani kiihdytti peliraivoani -ja vihdoin huomasin olevani velkaa juutalaiselle liki tuhat puntaa. -Herra Evelyn huomasi, tullessani aina aamuisin konttoriin, väsyneestä -ulkomuodostani, että olin valvonut kauan. Asemani oli hyvin tukala. -Herra Evelyn tiesi perintöni suuruuden, enkä ymmärtänyt, kuinka -voisin selittää hänelle syyn vajaukseen, jos hän ehdottaisi, että -sijoittaisin rahani liikkeeseen. Kadottaisin hänen luottamuksensa, -eikä hän koskaan uskoisi tyttärensä onnea semmoiselle miehelle, -joka oli tehnyt itsensä syypääksi moisiin säännöttömyyksiin. Tuohon -aikaan oli rakkauteni muuttunut melkein jumaloimiseksi. Lieneeköhän -missään ollut sen onnettomampaa olentoa kuin olin viimeisenä kuutena -kuukautena, ennen täysi-ikäiseksi tuloani? Päästäkseni surustani -irstailin kaikella tavalla, menin harvoin selvänä maata. Peittääkseni -vikani tein toisen suunnitelman toisensa perään, mutta en hoksannut -mitään keinoa. Aika vieri kumminkin ja muutamia päiviä ennen -täysi-ikäiseksi tuloani, kutsui herra Evelyn minut luoksensa sanoi -antavansa minun isävainajani tähden, jonka kanssa hän oli ollut hyvin -hyvä ystävä, sijoittaa pienen pääomani hänen liikkeeseensä; hän -toivoi minun pian hyvällä käytökselläni ja ahkeruudellani pääsevän -yhdeksi sen osakkaista. Vastasin soperrellen, josta hän kummastui ja -käski minun puhua selvemmin. Selitin pitäväni pääomani liian pienenä, -voidakseen olla suureksikaan hyödyksi niin laajassa liikkeessä kuin -hänen? ja että halusin menetellä sen kanssa eri tavalla, saadakseni -sen pian puolta suuremmaksi; mutta sitten kun olin siinä onnistunut, -ottaisin kyllä hänen tarjouksensa kiitollisuudella vastaan. - --- Niinkuin tahdotte, vastasi hän kylmästi, mutta varokaakin -menettämästä kaikkea, panemalla likoon joka pennin. Saatte tietysti -menetellä niinkuin tahdotte. - -Sanottuaan tämän jätti hän minut nähtävästi hyvin suutuksissaan ja -pettyneenä. Kuitenkin sattui pian seikkoja, joista hän sai selville -koko asian. Tovereilleni sanoin kerran piloillani, että aikomukseni -oli koettaa onneani Itä-Intiassa. Juutalainen, jolta olin lainannut -rahoja, oli saanut tämän tietää, ja luullen, että aioin lähteä maasta -maksamatta velkojani, hän tuli heti herra Evelyn'in konttoriin -kysymään ensimmäiseltä konttoristilta, oliko asiassa perää, -ilmoittaen samalla summan, jonka olin hänelle velkaa. Ensimmäinen -konttoristi kertoi kaikki herra Evelyn'ille, ja sinä päivänä, kun -täytin kaksikymmentäyksi vuotta, kutsui hän minut luoksensa ja -moitti minun käytöstäni. Vastasin hyvin kopeasti ja seurauksena oli --- potkut. Kun olin päässyt taasen vähän järkiini, huomasin heti, -mitä olin menettänyt. Kiintymykseni Aliceen oli entistä voimakkaampi -ja kirosin katkerasti tyhmyyttäni. Mutta turvausin pulloon, kuten -tavallisesti, ja upotin siihen pian suruni. Ennen poistumistani -talosta koetin saada puhutella Alicea, mutta en onnistunut, ja -muutamia päiviä sen jälkeen lähetettiin hänet erään sukulaisensa -luokse maalle. - -Rupesin sitten viinikauppiaaksi, ja jos olisin voinut olla juomatta, -olisi kaikki mennyt hyvin, mutta minusta oli tullut auttamaton -juoppo, ja niin ollen oli kaikki mennyttä. Liikeasiani joutuivat -pian epäkuntoon ja kun yhtiökumppanini pyynnöstä ne tarkastettiin, -huomasin pääoman supistuneen tuhannesta viidestäsadasta tuhanneksi -punnaksi. Tällä päätin koettaa onneani laivanvarustajana. Ostin osan -muutamasta prikistä ja läksin itse mukaan. Jonkun ajan kuluttua oli -minulla siksi paljon kokemusta, että voin itse ruveta päälliköksi -ja olisin kai onnistunutkin, jos vain olisin voinut heittää pois -juomisen. Kun tulin Ceyloniin, sairastuin ja sain jäädä sinne. Priki -joutui haaksirikkoon ja koska minä en ollut vakuuttanut osaani, -olin nyt hävinnyt mies. Taistelin kauan, mutta kohtuuttomuus oli -kiroukseni, turmioni, myllynkivi, joka veti minut syvyyteen. Olinhan -sivistynyt ja kyvykäs, mutta kaikki turhaan. Alenin kapteenista -perämieheksi, perämiehestä toiseksi perämieheksi, kunnes vihdoin -purjehdin tavallisena merimiehenä maston kokkapuolella. - -Semmoinen on lyhykäisyydessä tarinani ja huomenna saat tietää, miten -isäsi ja minä taas tapasimme, ja kaikki muutkin asiat aina näihin -päiviin asti. - --- Ei, ei, vastasin. Nyt muistan kaikki, mitä olette kertonut, vaikka -en kaikkea ymmärräkään. Teidän täytyy ensin selittää minulle niiden -sanojen merkitys, joita en milloinkaan ennen ole kuullut. En ymmärrä, -mitä raha on, mitä pelaamisella tarkoitetaan ja monia muitakaan -asioita, joista olette puhunut, mutta muistan kyllä ja voin toistaa -jokaisen sanan, jonka olette sanonut. Huomenna toistan kaikki ja -teidän täytyy selittää minulle asiat, joita en ymmärrä, ja sitten -voitte jatkaa. - --- Hyvä, vastasi hän, en välitä siitä, kuinka kauan minulta menee -kysymyksiesi vastaamiseen, sillä en ole kovinkaan halukas kertomaan -kaikkea isästäsi ja itsestäni. - - - - -6. Järki selviää. - - -Lukija voinee tuskin saada käsitystä siitä vaikutuksesta, jonka -nämä keskustelut Jackson'in kanssa ensin tekivät minuun. Jos joku -vanki yhtäkkiä muutettaisiin pimeästä kopista kukkia ja hedelmiä -täynnä olevaan puutarhaan, jonka olemassa olosta hänellä ei ole -ollut aavistustakaan, niin ei hän olisi voinut enemmän ihastua ja -kummastua. Kaikki oli uutta ja kiihoittavaa ja samalla niin kokonaan -yläpuolella tajuntaani. Kieleni ja ajatukseni eivät riittäneet sen -tulkitsemiseen, vaikka sen osaksi ymmärsinkin. En nähnyt selvään, -mutta erotin ikäänkuin sumussa jotakin. Kielen ja käsitteitteni -jokapäiväinen kehittyminen rikastutti kumminkin ajatuksiani. -Kertomuksien sisällöstä sain paljon selville, ja kun vain vähitellen -sain opetusta, niin kiihdytti se vain päivä päivältä yhä enemmän -opinhaluani. Varmasti erehdyin kai paljossakin, jota luulin -ymmärtäväni, sillä taitoni olivat vielä ainoastaan tietopuoliset. -Voin kuvitella jonkun esineen saamieni selityksien perusteella ja -olin tyytyväinen, kun luulin sen ymmärtäväni, mutta joskus huomasin, -kun asia tuli uudelleen puheeksi, että ehkä olinkin erehtynyt, ja -minun täytyi muuttaa mielipidettäni. Siten työskentelin oikeassa -tietämättömyyden meressä, mutta kumminkin kiihoittavalla tarmolla. - -Jos joku, joka on saanut kasvatuksensa ja nähnyt kaikkea jossakin -sivistyneessä maassa, lukee kertomuksen jostakin vieraasta kansasta -ja esineistä, jotka siihen asti ovat olleet hänelle tuntemattomia, -niin voi hän kuvauksen ja yleisten tietojensa avulla saada jotensakin -oikean käsityksen siitä, mitä tahdotaan sanoa. Siinä on hänellä -ollut apuna entiset kokemuksensa; hän on nähnyt ennenkin sellaisia -esineitä, joiden yhtäläisyydestä tahi eroavaisuudesta on huomautettu. -Minulla ei ollut tuota etua. En ollut nähnyt muuta kuin merta, -kallioita ja vesilintuja, ja seuranani oli ainoastaan yksi ihminen. -Se oli suurin vaikeuteni, josta en päässyt erilleni, ennenkuin -olin saanut vierailla sivistyneissä maissa ja tullut kosketuksiin -sivistyneitten ihmisten kanssa. Mutta vaikeus vain lisäsi intoani. -Luonnostaan oli minulla kekseliäs mieli, tavattoman hyvä muisti, -ja jokainen uusi tieto tuli aina verekseksi ihastuksen lähteeksi. -Minulla oli nyt todellakin jotakin, jonka vuoksi voin elää, jota -minulla ei ollut ennen ollut, ja luulen todellakin, että jos Jackson -näihin aikoihin jostakin syystä olisi tullut minusta erotetuksi, -olisin kai pian tullut hulluksi, koska se kaivo, josta ammensin -kaikki tietoni, olisi kuivunut. - -Kului muutamia päiviä, joina elimme hyvin sovinnossa, ennenkuin -pyysin Jackson'ia jatkamaan kertomustaan. Koettiko hän pettää minua, -tahi hillitsikö hän itseään; saadakseen sopivassa tilaisuudessa -kostaa minulle, vai oliko hänen hyljätty ja avuton tilansa tehnyt -hänet lempeämmäksi, en tiedä, mutta hän näytti vähitellen rupeavan -pitämään minusta; olin kumminkin aina varuillani. Hänen haavoitettu -ranteensa oli nyt parantunut, mutta hänen kätensä oli aivan voimaton, -joten minun ei tarvinnut pelätä häntä niinkuin ennen. Pyynnöstäni, -että hän jatkaisi, kertoi Jackson seuraavaa: - --- Purjehdittuani toisella laivalla toisensa jälkeen ja tavallisesti -saatuani potkut matkan loputtua kohtuuttomuuteni tähden, otin -pestin erääseen Chileen menevään alukseen ja purjehdin lähes vuoden -sillä rannikolla. Olimme juuri aikeissa palata kotiin lastinemme, -mutta ensin oli meidän käytävä Valdiviassa, johon meillä oli vähän -viemistä. Ennen lähtöämme sieltä kuulimme kapteenilta, että saisimme -pari matkustajaa: erään herran rouvineen, jotka halusivat palata -Englantiin. Kajuutta tyhjennettiin ja kaikki tehtiin valmiiksi -heidän tuloaan varten. Illalla lähetettiin vene noutamaan tavaroita. -Seurasin venettä, koska otaksuin, että herra antaisi venemiehille -juomarahoja. En pettynytkään, sillä hän antoi meille neljä dollaria, -jotka heti tuhlasimme muutamassa ravintolassa, tullen enemmän tai -vähemmän juovuksiin. Oli sovittu, että veisimme tavarat ensin laivaan -ja palaisimme sitten noutamaan matkustajia, koska purjehtisimme -aikaisin seuraavana aamuna. Lähdimme viemään tavaroita, mutta -tullessamme laivaan olin niin juovuksissa, ettei kapteeni antanut -minun palata maihin, enkä tiennyt mitään ennenkuin minut herätettiin -seuraavan aamuna purjeita nostamaan. Olimme olleet matkalla noin -kaksi tahi kolme tuntia, ja poistuimme kiivaasti maista, kun uusi -matkustaja tuli kannelle. Olin selvittelemässä nuorien päitä -peräkannella, ja hänen mennessään sivutseni, katsahdin häneen ja -tunsin hänet heti; se oli isäsi. Vuosia oli kulunut ja nuorukaisesta -oli tullut mies, mutta hänen kasvoistaan ei voinut erehtyä. Tuossa -hän seisoi, selvästi vaikutusvaltaisena ja varakkaana miehenä -- -mutta minä, mitä olinkaan. Juoppo merimies. Ainoa toivomukseni oli, -ettei hän tuntisi minua. Hän meni jälleen alas, mutta palasi vaimonsa -seurassa. Loin salaisen, uteliaan silmäyksen häneen ja näin heti, -että se oli Alice, jota olin kerran niin äärettömästi rakastanut ja -jonka olin kadottanut oman tyhmyyteni vuoksi. Olin tulla hulluksi. -Heidän seisoessaan kannella ja nauttiessaan raittiista merituulesta -tuli kapteeni ylös ja liittyi heihin. Olin niin hämmentynyt -huomiostani, etten oikein tiennyt, mitä minun piti tehdä ja otaksun, -että menettelin hyvin nurinkurisesti, koska kapteeni sanoi minulle. --- Jackson, juopporatti, mitä sinä nyt oikein teetkään? Arvaan, ettet -ole vielä oikein selvinnyt. - -Kun nimeäni mainittiin kääntyivät isäsi ja äitisi minuun päin, ja -kun kohotin päätäni vastatakseni kapteenille, katsoivat he minuun -totisina ja puhelivat sitten hiljaa keskenään, tehden sen jälkeen -kapteenille muutamia kysymyksiä. En voinut kuulla, mitä he sanoivat, -mutta olin varma, että he puhuivat minusta ja epäilivät, jolleivät -jo olleet minua tunteneetkin. Olin valmis vajoamaan kannelle, mutta -samalla tunsin mielessäni sanomatonta vihaa isääsi kohtaan ja siitä -en voinut sitten milloinkaan vapautua niinkauan kuin isäsi eli. -- -Oli käynytkin niinkuin olin ajatellut, isäsi oli tuntenut minut ja -tuli seuraavana aamuna luokseni puhuttelemaan minua. - -Jackson, sanoi hän, olen hyvin pahoillani nähdessäni sinun tuossa -asemassa. Sinun on täytynyt olla hyvin onnettoman joutuaksesi -tuommoisiin olosuhteisiin. Jos tahdot kertoa minulle tarinasi, niin -voinen Englantiin tultuamme sinua auttaa, joka todellakin tuottaisi -minulle suurta iloa. - -En voi sanoa vastanneeni erittäin ystävällisesti. - --- Herra Henniker, sanoin, olette ollut onnellinen ja voitte -sentähden sääliä niitä, jotka eivät ole semmoisessa asemassa; mutta, -herrani, minun asemassani tuntuu, kuin säälinne olisi jonkunlaista -voitonriemua ja avun tarjouksenne suuri loukkaus. Olen tyytyväinen -nykyiseen asemaani, enkä tahdo sitä missään tapauksessa muuttaa -teidän väliin tulonne kautta. Ansaitsen toimeentuloni kunniallisella -tavalla, enkä kaipaa apuanne. Ajat voivat vielä muuttua, niinkuin -pitkä tiekin, jolla ei ole loppua. -- Toivotan teille hyvää -huomenta. Näillä sanoilla läksin hänen luotaan, mennen keulaan sydän -täynnä vihaa ja katkeruutta. Sen perästä ei hän milloinkaan enää -puhutellut minua, eikä välittänyt minusta, mutta koska kapteeni tuli -ankarammaksi minua kohtaan, luulin aivan aiheettomasti isääsi siihen -syypääksi. - -Olimme juuri alkaneet purjehtia Kap Hornin ympäri, kun puhkesi -kaakkoinen myrsky, joka vei laivamme perikatoon. Useita päiviä -taistelimme sitä vastaan, mutta vihdoin rupesi laiva, joka oli -vanha, keikunnasta niin pahoin vuotamaan, että meidän täytyi -purjehtia myötätuuleen monta päivää, myrskyn ja merenkäynnin -pysyessä muuttumattomana. Vihdoinkin tulimme lähelle näitä saaria ja -meidän täytyi ohjata laitatuuleen, päästäksemme niitten sivu. Laiva -rupesi sentähden yhä enemmän ja enemmän vuotamaan, tullen vihdoin -vesilastiin, jolloin meidän eräänä yönä täytyi kiireesti poistua -siitä, voimatta ottaa mukaamme mitään. Kolme miestä jäi laivaankin, -koska he sattuivat olemaan kannen alla. Jumalan armosta saimme veneen -ohjatuksi kallioiden välistä tuolle rannalle, joka oli ainoa paikka, -missä voimme nousta maihin. -- Mutta luullakseni keskeytän nyt -taasen, sillä minulla on sinulle vielä paljon kertomista. - --- Tehkää niin, vastasin. -- Johtui mieleeni, että menen hakemaan -arkun ja siinä olleet tavarat tänne, niin voitte sanoa minulle, mitä -ne ovat. - -Laskeuduin alas jyrkännettä ja palasin vaatteet ja palttina mukanani. -Niitä oli kahdeksat housut, yhdeksän paitaa, lukuunottamatta sitä, -jonka olin repinyt, sitoakseni Jackson'in käden, kaksi nuttua, neljä -valkoista purjevaatepuseroa, muutamia kenkäparia ja sukkia. Jackson -tunnusteli kädellään esinettä toisensa jälkeen, sanoen minulle, mitä -ne olivat ja mihin niitä käytetään. - --- Ettekö tahdo käyttää mitään niistä? kysyin. - --- Jos sallit, niin voinhan sen tehdä, vastasi hän. Anna minulle -pusero ja housut. - -Annoin hänelle tavarat ja menin hakemaan loppuja, jotka olin jättänyt -kalliolle. - -Tullessani takaisin syli täynnä tavaroita, näin hänen pukeneen -päällensä uudet vaatteet, vanhain ollessa siinä vieressä. - -Tuntuu siltä kuin olisin taasen kristitty ihminen, sanoi hän. - --- Kristitty ihminen, toistin, mikä se semmoinen on? - --- Sanon sen sinulle vähitellen. Se on jotakin semmoista, jota en -ole ollut pitkiin, pitkiin aikoihin. Mutta mitä olet nyt tuonut -tullessasi? - --- Tässä, sanoin, mitä tämä on? - --- Se on pakka purjekangasta, josta voidaan tehdä nuttuja ja housuja. --- Tämä taasen on vahaa. - -Sitten selitti hän minulle kaikkien niiden esineiden tarkoituksen, -jotka olin tuonut majaan. Siinä oli purjeneuloja, koukkuja, siimoja, -muutamia arkkeja kirjoituspaperia ja pari kynää. - --- Nämä kaikki olisivat meille suureksi hyödyksi, sanoi hän hetken -perästä ja olisivat suuresti edistäneet mukavuuttamme, jos en olisi -sokea. - --- Siellä on vieläkin tavaraa, sanoin ja lähdin niitä hakemaan. - -Ladoin loput tavarat arkkuun ja kannoin sen ylös. Se oli raskas -hilata kallioita ylös ja olinkin kovasti hengästynyt tullessani -perille ja laskiessani sen tuvan lattialle. - --- Siinä on kaikki, sanoin. No, mikä tämä on? - --- Se on kiikari, mutta ah, olenhan sokea. Näytän sinulle kumminkin -kaikissa tapauksissa, kuinka sitä käytetään. - --- Täällä on kaksi kirjaa sanoin. - --- Anna ne tänne, sanoi hän, että voin niitä koetella. Tämä on -raamattu, siitä olen melkein varma, se on sen muotoinen, ja tämä -toinen on luullakseni rukouskirja. - --- Mikä on raamattu ja mikä on rukouskirja? - --- Raamattu on Jumalan sana, ja rukouskirja opettaa, miten meidän on -Jumalaa rukoiltava. - --- Mutta, kuka on Jumala? Olen kyllä usein kuullut teidän sanovan: Oi -Jumala ja jumal'auta, mutta kuka hän on? - --- Sanon sen sinulle illalla, ennen maata menoamme, vastasi Jackson -vakavasti. - --- Hyvä, muistutan teitä siitä. -- Olen löytänyt arkusta pienen -laatikon, joka on täynnä kaikenlaisia pieniä esineitä, nauhoja ja -jänteitä. - --- Anna minun koetella sitä. - -Panin yhden pinkan hänen käteensä. - --- Tässä on neuloja ja lankaa, joita käytetään vaatteita ommellessa; -niitä kyllä tulemme vast'edes tarvitsemaan. - -Vihdoinkin oli koko arkun sisältö tutkittu ja selitetty. Lasipullot -minua ihmetyttivät, enkä voinut oikein ymmärtää, miten ne olisivat -valmistetut, mutta panin ne ja kasarit, sekä kaiken muunkin hyvin -varovaisesti takaisin arkkuun ja vedin sen pois tieltä majan nurkkaan. - -Ennenkuin panimme nukkumaan sinä iltana, täytti Jackson lupauksensa -ja puhui minulle Jumalasta, josta aineesta sittemmin usein -keskustelimme. Jackson tuli siitä aina hyvin alakuloiseksi ja -levottomaksi. - - - - -7. Opin lukemaan. - - -Seuraavana päivänä en pyytänytkään häntä jatkamaan kertomustaan -isästäni ja äidistäni, koska huomasin hänen tahtovan sitä karttaa -ja olin jo siksi paljon muuttunut, että säälin häntä. Ajatukseni -työskentelivät toisessa kysymyksessä: kuinka voisin oppia lukemaan -noita kirjoja, jotka olin löytänyt arkusta? Ensimmäiseksi työkseni, -aamulla noustuamme ylös, kysyin Jackson'ilta siitä. - --- Kuinka se olisi mahdollista, vastasi hän? Olenhan sokea ja miten -voisin sinua opettaa? - --- Eikö löytyisi mitään keinoa? kysyin alakuloisena. - --- Annas kun ajattelen, kyllä, löytyy ehkä eräs keino, jota ainakin -voimme koettaa. Muistathan, mitä kirjaa kutsuin rukouskirjaksi? - --- Kyllä, sitä ohutta pientä. - --- Niin, tuo se tänne. No, sanoi hän, antaessani hänelle kirjan; -sanopas, onko joka sivun keskellä suora viiva, joka jakaa sivun -kahteen osaan, niin että sanat ja lauseet tulevat sen kummallekin -puolelle. - --- On, aivan varmaan, vastasin. Joka sivun keskellä, niinkuin niitä -kutsutte, on suora, musta viiva ylhäältä alas. Sanat ja kirjaimet -luullakseni ovat sen kummallakin puolella. - --- Ja kirjaimista ovat toiset suurempia, kuin toiset, etenkin sillä -puolella, joka on lähempänä reunaa. - --- En tiedä mikä reuna on. - --- Tämä, sanoi hän, näyttäen sivun laitaa. - --- Niin on. - --- No hyvä, koetan aukaista kirjan "Isä meidän" kohdalta, ainakin -niin läheltä sitä, kuin suinkin ja saat sanoa minulle, voitko löytää -jotakin paikkaa kirjoituksessa, joka alkaisi suurella, kuinka -sanoisinkaan -- hattupäisellä pölkyn näköisellä kirjaimella. - --- Tällä lehdellä on yksi, joka on sen näköinen. - --- Hyvä, anna minulle hieno puikko, mutta teroita se ensin. - -Tein niin ja Jackson raivasi lattialle pienen tilan. - --- Nyt, sanoi hän, täytyy minun ensin saada selville, onko paikka -oikea, sillä löytyy muitakin rukouksia, jotka alkavat 'iillä', -niinkuin tuota kirjainta kutsutaan. Jos se on oikea, niin osaan -rukouksen ulkoa ja voin sen avulla opettaa sinulle kaikki kirjaimet -kirjaimistosta. - --- Mikä on kirjaimisto? - --- Kirjaimistoksi kutsutaan kaikkia kirjaimia yhteensä ja ovat -ne keksityt voidaksemme lukea ja kirjoittaa. Niitä on kaikkiaan -kaksikymmentäyksi. Katso nyt tänne, Frank, onko 'iitä' seuraava -kirjain tämän näköinen? Hän piirsi tikullaan maahan kirjaimen s. - --- On, vastasin. - --- Ja sitä seuraava on tämän näköinen, jatkoi hän, piirtäen kirjaimen -ä, ensin kuitenkin poistaen edellisen kirjaimen ja tasoitellen maan. - --- Niin, sanoin. - --- Isä, sanoi hän, on sana ja sitten on vähän väliä, ennenkuin tulee -kirjain m. - --- Niin, vastasin ja katsoin kirjainta, jonka hän oli piirustanut ja -vertasin sitä kirjassa olevaan. - --- Silloin luulen olevamme oikeilla jäljillä, mutta varmuuden vuoksi -jatkakaamme vielä vähän. - -Jackson täydensi sitten sanan, "meidän" ja seuraavat "joka olet", -jonka jälkeen hän oli tyytyväinen. - --- Kas niin, sanoi hän, tästä rukouksesta voin opettaa sinulle -melkein kaikki kirjaimet ja jos olet tarkkaavainen, opit kyllä pian -lukemaan. - -Koko aamun kulutimme sitten opiskellessa eri kirjaimia ja pian tunsin -ne kaikki. Sinä päivänä menimme läpi "Herran rukouksen" ja kun opin -sanat samalla kuin kirjaimetkin, voin ennen iltaa kertoa sen. Luin -sen läpi hänen kuultensa, kaksi tahi kolmekymmentä eri kertaa, -tavaten joka sanan kirjain kirjaimelta, siksi kunnes se tuli oikein. -Se oli ensimmäinen oppituntini. - --- Onko totta, mitä olette sanonut, että ihmisiä kuoleman jälkeen -joko palkitaan tahi rangaistaan, aina sen mukaan, miten hyvää tahi -huonoa elämää he ovat viettäneet? - --- On, vastasi Jackson. - --- Rangaistaanko sitten teitä, kun kuolette, tahi ei? - --- Ah kyllä, pelkään sitä, lapseni, vastasi Jackson, nojaten päänsä -käsiinsä ja peittäen kasvonsa. - -Olin aikeessa jatkaa keskustelua, mutta Jackson pyysi minua jättämään -hänet yksikseen muutamaksi tunniksi. Menin ulos, istuuduin kalliolle -ja katselin tähtiä. - --- "Ja kaikki nuo ovat Jumalan luomia ja Jumala loi kaikki", -ajattelin, "ja Jumala elää tuolla tähtien yläpuolella". Tuumailin -kauan aikaa ja olin hyvin hämmentynyt. En ollut milloinkaan ennen -eilistä iltaa kuullut mitään Jumalasta, ja Jackson'in antamat vähät -tiedot olivat tehneet minut yhä enemmän innokkaaksi ja uteliaaksi, -mutta hän ei näyttänyt mielellään rupeavan keskustelemaan tästä -aineesta. Vähän myöhemmin koetin muistella, osaisinko vielä -Herranrukouksen, ja kun huomasin sen osaavani, polvistuin kalliolle, -katselin muuatta kirkasta tähteä ja luin Herranrukouksen jonka -tehtyäni nousin ylös ja menin nukkumaan. - -Ensimmäisen kerran siis elämässäni olin rukoillut. Jackson oli viime -aikoina opettanut minulle niin paljon, että vaivoin voin saada kaikki -pysymään koossa, ja ajatukseni pyörivät toisesta esineestä toiseen, -niin että aivoissani vallitsi jonkun aikaa täydellinen sekamelska. -Ajatuskykyni kehittyi kuitenkin vähitellen itsestään ja käsitteeni -tulivat selvemmiksi, mutta kauan sain työskennellä umpimähkään, -niinkuin asemani luonnollisesti edellyttikin. - -Nykyään oli suurimpana halunani oppia lukemaan. En ajatellut enää -Jackson'in kertomusta enkä vanhempaini kohtaloita, vaan olin yhtä -myöntyväinen kuin hänkin siirtämään jatkon tuonnemmaksi. Kolme -tahi neljä tuntia aamu- ja saman verran iltapäivällä käytettiin -opiskeluun, intoni ollenkaan laimenematta. Noin kuuden viikon -kuluttua voin lukea raamattua ja rukouskirjaa melkein mistä paikasta -tahansa. Jackson'in ei tarvinnut minua enää opettaa. Hänestä sain sen -sijaan tarkkaavaisen kuulijan lukiessani joka aamu ja ilta paikkoja -evankeliumista ja jonkun rukouksen. - -Lintujen paluuaika lähestyi nyt ja elintarvevarastomme oli -vähäinen. Minun täytyi jättää kirjani ja tehdä ankarasti työtä -toimeentuloksemme. Niin pian kuin linnunpoikaset olivat kasvaneet -tarpeeksi suuriksi, aloin työni. Ja nyt vasta oikein näin, miten -arvokkaita arkusta löytämäni veitset olivatkaan. Solmiamalla kiinni -muutaman puseron kauluksen ja hihat, sain pussin, jolla minun oli -hyvin mukava kantaa lintuja, ja veitsellä nyljin ja paloittelin -linnut neljäsosaa lyhemmässä ajassa kuin ennen. Siimojeni avulla -sain kuivatuksikin niitä paljon enemmän yhdellä kertaa kuin ennen, -niin että yksinäni, apulaisetta, sain kootuksi ja kuivatuksi paljon -enemmän lintuja kuin Jackson'in kanssa yhdessä. Työssä meni kumminkin -noin kolme viikkoa aamusta iltaan. Suurin osa varastostani pinottiin -majan perälle. - -Lukutaitoani en kumminkaan saattanut unohtaa, sillä Jackson ei -päästänyt minua aamulla eikä antanut minun panna nukkumaankaan -illalla, ennenkuin olin lukenut hänelle palasen raamatusta; hän -näytti todellakin tulevan hyvin pahoilleen, jos jätin sen tekemättä. - -Kun työni vihdoinkin oli lopussa, tunsin vastustamatonta halua kuulla -lopun Jackson'in kertomuksesta, mikä koski isääni ja äitiäni, ja -sanoin sen hänelle. Hän ei näyttänyt pitävän pyynnöstäni, eikä olisi -ruvennut jatkamaan, mutta kun kovasti häntä siihen pakotin, enkä -antanut perään, niin täytyi hänen, vaikka vastahakoisestikin, ruveta -kertomaan. - - - - -8. Jackson jatkaa kertomustaan. - - -Toivoisin sinun ymmärtävän, sanoi hän, minkävuoksi en ole -tahtonut jatkaa kertomustani. Syy on siinä, että minun nyt täytyy -tunnustaa sinulle se viha, joka on isäsi ja minun välillä. Mutta -jos muistanet, olimme molemmat nuoruudessamme koettaneet voittaa -saman henkilön suosiota, nim. äitisi, ja että hän oli ottanut -sen paikan, joka muissa olosuhteissa olisi kuulunut minulle, ja -että hän oli menestynyt elämässään, kun minä sitävastoin olin -joutunut onnettomuuteen; näin ollen ei sinusta vihani voine tuntua -kummalliseltakaan. - --- En ymmärrä ollenkaan tunteitanne, vastasin, ja kuinka hän voi -loukata teitä menemällä naimisiin äitini kanssa, on käsittämätöntä -mielestäni. - --- Mutta minähän rakastin häntä! - --- Otaksukaamme, että sen teitte, mutta kun en tiedä, mitä rakkaus -on, en sentähden voi sitä ymmärtääkään; jatkakaa siis vain -kertomustanne. - --- No hyvä; kun viimeksi lopetin, kerroin sinulle että koetimme -päästä maihin tällä saarella ohjaamalla veneemme kylpylahteen, mutta -siinä särkyikin veneemme kappaleiksi. Meitä pelastui kaikkiaan -kahdeksan henkilöä, nimittäin kapteeni, isäsi, kirvesmies, perämies, -kolme laivamiestä ja äitisi. Meillä ei ollut veneessä mitään muuta -kuin kolme kirvestä, kaksi ruoka-astiaa, ja nuo kaksi kasaria, jotka -vieläkin ovat tallella, mutta ei ollut ruokaa eikä vettä. Tarkastimme -sentähden ensi töiksemme saaren, saadaksemme vettä, ja pian -löysimmekin puron, joka vieläkin lirisee majamme vieressä. Onneksemme -tulimme saarelle siihen aikaan, jolloin linnut olivat juuri tulleet -ja munineet; jos ei niin olisi ollut, olisimme kuolleet nälkään, -koska meillä ei ollut minkäänlaisia kalastusneuvojakaan. - -Kokosimme joukon munia ja saimme hyvän aterian, vaikkakin söimme -munat raakana. Meidän muitten käyskennellessä tahi paremmin sanoen -kiipeillessä saarella tutkimassa, minkälaiset elämän mahdollisuudet -meillä siellä voisivat olla, jäivät kapteeni ja isäsi äitisi luo, -joka istui suojaisessa paikassa kylpylahden luona. Palattuamme -illalla, kutsui kapteeni meidät kokoon ja sanoi, että voidaksemme -onnistua täytyisi meidän toimia yksimielisinä ja yhdessä. Sentähden -olisi välttämätöntä, että joku ottaisi päällikkyyden ja johtaisi -toisia, sillä ilman sitä ei mikään menestyisi; hän kysyi, pidimmekö -hänen ehdotustaan oikeana? Myönsimme sen kaikki, vaikka minä -puolestani en ollut halukas siihen suostumaan, mutta kun kaikki -muutkin suostuivat, en viitsinyt vastustella. Kapteeni käski sitten -meitä, koska kerran olimme yksimielisiä, valitsemaan itsellemme -johtajan. "Jos olisimme olleet laivalla", sanoi hän, "olisin -tietysti ruvennut siksi itse, mutta koska olemmekin maalla, pidän -herra Henniker'iä siihen toimeen paljon sopivampana henkilönä"; hän -ehdotti, että johto annettaisiin hänelle ja hän tulisi itsekin -mielellään alistumaan herra Henniker'in käskettäväksi. Kirvesmies ja -perämies suostuivat heti tähän ehdotukseen ja lopulta myös nuo kaksi -laivamiestäkin. Tein yksinäni vastarintaa ja sanoin, etten antaisi -minkään "maakravun" komentaa itseäni. Jos kerran minun täytyy elää -muiden komennossa, niin täytyisi käskijänä ainakin olla jonkun aito -merimiehen. Olin varma siitä, että nuo toisetkin laivamiehet olivat -samaa mieltä kanssani, vaikka olivat antaneetkin suostumuksensa, ja -toivoin heidän sitten yhtyvän minun mielipiteeseeni, johon heillä -näytti olevan haluakin. Isäsi vastasi puheeseeni hyvin tyynesti, -vaatimattomasti ja varovasti. Hän sanoi, ettei hän ollenkaan -halunnut ruveta johtajaksi ja että hän mielellään totteli kapteenia, -jos se vain enemmän tyydyttäisi kaikkia. Mutta kapteeni ja nuo -toiset pysyivät lujina päätöksessään ja sanoivat, ettei semmoisen -"juopporatin" kuin minun tarvitse tulla heitä vastustelemaan ja että -saan mennä mihin saaren osaan haluan, jos en kerran tahdo jäädä -heidän luokseen. Kokous loppui siten, että suutuin ja selitin, etten -tahtonut palvella isääsi. Sieppasin yhden kirveistä mennäkseni -tieheni, mutta kapteeni otti sen pois, sanoen sen olevan hänen -omaisuuttaan ja lisäten, että saan mennä, mihin haluan. - -Poistuin heidän luotaan mennäkseni lintujen pesimispaikalle kokoamaan -munia. -- Yön tullessa panin maata guanokentälle, eikä minulle tullut -ollenkaan kylmä, sillä myrsky oli nyt lakannut ja ilma oli hyvin -lämmin. - -Herätessäni seuraavana aamuna näin, että aurinko oli jo korkealla -taivaalla. Katselin tovereitani, joista olin eronnut, ja huomasin -heidän työskentelevän ahkerasti. Meri oli aivan tyyni ja paljon -tavaraa oli ajautunut maihin uponneesta laivasta. Muutamat miehistä -kokosivat salkoja ja lautoja kallioiden juurelta, haalaten niitä -kekseillä kylpylahteen, jossa ne vedettiin maalle. Isäsi, äitisi ja -kirvesmies olivat juuri tällä paikalla, jossa nyt olemme. He olivat -valinneet sen, rakentaakseen siihen jonkunlaisen majan ja näyttivät -olevan hyvin kiireissään. Kapteeni ja laivamiehet kuljettivat ylös -kokoomiaan salkoja ja lautoja; kaikki olivat toimessa ja tekivät -työtä yhtynein voimin. Tunnustan, että nähdessäni heidän noin -työskentelevän, kävi se minulle kateeksi ja aioin jo mennä mukaan, -jollei ajatus, että minun olisi pitänyt totella isääsi, olisi minua -pidättänyt. Söin vielä muutamia munia raakana, istuen auringon -paisteessa ja katsoen, kun toiset työskentelivät. - -Pian huomasin kirvesmiehen alottavan hankkeensa. Ennen kello yhdeksää -oli tämän majan kehys isäsi avulla pystytetty, jonka jälkeen he -kaikki menivät uimarantaan, jossa veneemme oli pohja rikkinäisenä. -He hajoittivat sen, pannen talteen kaikki rautanaulat ja kantaen -veneen kappaleet paikalle, mihin majan kehys oli pystytetty. -Tarvinnen tuskin mainita, mitä he sitten tekivät, sillä onhan -sinulla maja edessäsi. Katto, kuten näet, on suurimmaksi osaksi -rakennettu venelaudoista, kun sitävastoin seinät ovat vahvemmista -laudoista; täytyy sanoa, että he tekivät työnsä hyvin. Ennen aamua -oli yksi majan seinistä valmis ja näin heidän sitten sytyttävän tulen -lastuista, joita he hakkasivat kirveillään, ja paistavan munia ja -lintuja, joita he olivat koonneet ensimmäisenä päivänä. - -Yhden asian olin kokonaan unohtanut tehdessäni kapinan ja jättäessäni -toverini, nimittäin juomaveden, ja se paikka, jonka he olivat -ottaneet haltuunsa, näytti olevan ainoa semmoinen, josta sitä oli -saatavissa. Olin kuolla janoon jo ennen iltaa ja lähdin sentähden -rotkoon kiipeilemään tarkastaakseni, olisiko siellä mahdollisesti -vettä. Illansuussa löysinkin lähteen, jonka tiedät, sillä olethan -siitä niin usein juonut puunhakumatkoillasi. Tästä sain uutta -rohkeutta, sillä pelkäsin, että veden puute pakottaisi minut -alistumaan. Kiusalla taittelin veitselläni rotkosta niin paljon -oksia matkaani kuin vain voin kantaa, ja seuraavana aamuna tein -niistä risumajan itselleni, näyttääkseni, että minullakin oli katto -pääni päällä, yhtä hyvin kuin heilläkin. Rakensin sen jonkun matkan -päähän guanokentän yläpuolelle, ettei minun tarvitsisi olla missään -tekemisissä heidän kanssaan, kun he tulivat hakemaan munia ja lintuja -jokapäiväiseksi tarpeekseen. - -Ennen seuraavaa yötä oli maja aivan valmis. - -Ilma lämpeni yhä enemmän päivä päivältä ja koska minulla ei ollut -minkäänlaista astiaa, jossa olisin säilyttänyt vettä, täytyi -minun joka kerta juomaa halutessani kiivetä rotkoon, joka oli -hyvin vaikeata. Sentähden päätinkin tehdä itselleni uuden majan -rotkoon lähteen reunalle, päästäkseni noista monista päivittäisistä -juomamatkoistani. Tiesin, että voin hatussani ja nenäliinassani tuoda -sinne munia pariksi kolmeksi päiväksi ja päätin heti panna aikeeni -täytäntöön. Seuraavana päivänä kiipesin siis rotkoon, ruvetakseni -siellä asumaan ja otin munia mukaani niin paljon kuin voin kantaa. -Parin päivän kuluttua sain majani valmiiksi ja sisustin sen jotenkin -mukavaksi. Kolmantena päivänä palasin hakemaan uutta munavarastoa, -mukanani kori, jonka olin kutonut hienoista oksista ja jolla tiesin -voivani tuoda muonaa koko viikoksi kerrallaan. Olin nyt täydellisesti -tyytyväinen olooni ja päätin elää erakkona saarella olo-aikanani, -niin kauan kuin se tulisi ehkä kestämäänkin, sillä kärsin mieluummin -vaikka mitä, ennenkuin kuuntelin niin suuresti vihaamani henkilön -käskyjä kuin isäsi oli. - -Mutta pian selveni, miten viisaasti he olivatkaan tehneet, -valitessaan isäsi johtajakseen. He otaksuivat lintujen alituisesti -asustavan saarella ja luulivat niin ollen aina olevansa tilaisuudessa -saamaan elatuksensa. Isäsi, joka oli kauan asunut Chilessä, -tiesi kumminkin niitten muutamien viikkojen kuluttua hylkäävän -pesimispaikkansa. Hän sanoi heille tämän ja todisti, miten onnellisia -he olivatkaan joutuessaan haaksirikkoon juuri tähän aikaan ja miten -välttämätöntä oli, että he koettavat nyt koota elintarpeita koko -vuodeksi. He eivät voineet käsittää, miten lintuja voi säilyttää -suolaamatta, mutta hän tiesi, miten se oli mahdollista, ja näytti -heille, kuinka lintuja kuivataan auringon paisteessa. Minun -oleskellessani rotkossa tekivät he siis ahkerasti työtä, kooten ja -kuivaten suuret määrät lintuja, niin että heillä ennen lintujen -poismuuttoa oli jo tarpeelliset varastot. Hän se oli, joka keksi -senkin, että lintujen jalkajänteistä voi tehdä kalastussiimoja ja -opetti äitisi niitä soimaamaan. Ensi alussa pyytivät he kaloja -muutamilla nauloista tehdyillä koukuilla, mutta isäsi opetti heidät -sitten pyytämään niitä koukutta niinkuin intiaanit mantereella -tekivät, joilta hän oli taidon oppinut. - -Isäsi ansiota oli, että he olivat niin hyvin varustettuja silloin -kuin linnut lähtivät poikineen; minä sitä vastoin olin jäänyt -oman onneni nojaan. Ennen lintujen lähtöäkin olin joutunut jo -hyvin vaikeaan asemaan; sillä munissa oli jo viime aikoina aivan -täysinkehittyneitä poikasia, niin etten voinut niitä syödä ja kun -minulla ei ollut tulta, enkä osannut niitä kuivata, ei minulle jäänyt -muu neuvoksi, kuin syödä ne raakana, joka oli kaikkea muuta kuin -miellyttävää. Minua lohdutti kumminkin se ajatus, ettei vanhemmillasi -eikä noilla muillakaan ollut sen paremmasti ja toivoin aikaa, jolloin -linnut taasen alkaisivat munia, voidakseni niiden vielä ollessa -tuoreena, koota niitä paljon suuremman varaston. Mutta kaikki -suunnitelmani menivät myttyyn, kun linnut, sekä vanhat, että nuoret, -paria päivää myöhemmin lähtivät pois, jättäen minut vaille kaikkia -toimeentulomahdollisuuksia. - -Se oli kauhea huomio, enkä ymmärtänyt, mitä olisin tehnyt. Kävelin -sinne tänne guanokentällä ja kolmantena päivänä tulin jo iloiseksi -löytäessäni muutaman kuolleen linnun, jolla voin tyydyttää nälkääni. -Samalla halusin tietää, miten entiset toverini menettelivät, sillä -otaksuin, että he olivat yhtä huonossa asemassa kuin minäkin. -Kallioiden suojasta vakoilin heitä, mutta en voinut huomata -heissä mitään epätoivon merkkejä. Siinä istui äitisi niin tyynenä -majan seinustalla, keskustellen isäsi ja kapteenin kanssa. Kaksi -muuta näkyi istuvan kallioilla onkimassa ja kummastelin, mistä he -olivat saaneet siimoja, samalla kuin otaksuin heidän sillä tavalla -saavan elatuksensa. Mutta se ei auttanut minua, sillä olin nälkään -kuolemassa ja nälkä masentaa ihmisen ylpeyden. Viidentenä päivänä -menin kallioille missä muudan laivamiehistä oli onkimassa. Tervehdin -häntä ja sanoin, että olin nälkään kuolemaisillani ja pyysin häneltä -jotain syötävää. - --- En voi auttaa sinua, vastasi hän, minulla ei ole oikeutta antaa -pois mitään. Sinun täytyy puhutella herra Henniker'iä, joka nyt on -päällikkönä. Kuinka olitkaan tyhmä tehdessäsi kapinan, katso nyt, -mitä se on sinua hyödyttänyt. - --- Äh, vastasin, jos ette saisi kaloja, ette olisi paremmassa -asemassa kuin minäkään. - --- Kyllä varmasti ja siitä on meidän kiittäminen häntä; ilman häntä -olisimme nyt huutavassa hukassa, sen tunnustan. Meillä on ruokavaroja -vaikka kuinka paljon, ja kalastamme ainoastaan saadaksemme vaihtelua. - -Tämä kummastutti minua suuresti, mutta ei ollut enää autettavissa. -Koska en voinut nähdä nälkää, niin menin kentälle, jossa isäsi oli -kapteenin seurassa, ja sanoin röyhkeästi, että olin tullut takaisin -ja halusin liittyä tovereihini. Kapteeni katsahti minuun ja käski -minun kysyä sitä isältäsi, joka vastasi, että hän neuvottelisi siitä -muitten kanssa, heidän tultuaan päivälliselle, koska hän ei voinut -tehdä mitään heidän suostumuksettaan, jonka jälkeen he poistuivat. -Olin kauheasti nälissäni, joka lisääntyi vaan katsoessani, miten -äitisi paistoi kahta suurta kalaa nuotiossa. Sitä en nyt kumminkaan -voinut auttaa ja istahdin vähän syrjemmäksi kiihkeästi odottamaan -muitten paluuta, jolloin kohtaloni ratkaistaisiin. Olin nyt niin -masentunut, että päätin suostua vaikka mihin, kunhan vain pääsisin -takaisin. Parin tunnin kuluttua olivat he kaikki kokoontuneet -päivälliselle ja kadehdin heiltä joka suupalaa, jonka he nauttivat. -Sen jälkeen vähän aikaa neuvoteltuaan käski isäsi minun tulla -lähemmäksi ja sanoi: - --- Jackson, hylkäsitte meidät silloin, kun olisitte voineet olla -meille suureksi avuksi kovassa työssämme; nyt kun olemme saaneet -kaikki kuntoon ja jotenkin mukavasti, tahdotte palata takaisin -jakamaan kanssamme työmme hedelmät ja saavutukset. Te ette ole -hankkinut itsellenne mitään, niinkuin me, josta seuraa, että me -tulemme nyt jotenkin hyvin toimeen, kun te sitä vastoin näette -nälkää. Olen nyt puhutellut tovereitani ja he ovat kaikki sitä -mieltä, että teidän, koska ette ole auttaneet meitä, täytyy, jos -mielitte liittyä seuraamme, ja tulla muiden asemaan, työskennellä -paljon enemmän kuin heidän. On sentähden ehdotettu, että saatte -liittyä, meihin ehdolla, että siihen asti, kunnes linnut taasen -tulevat takaisin saarelle, hankitte meille rotkosta tarvitsemamme -puumäärän. Jos suostutte tähän, niin saatte tulla, kuitenkin sillä -nimenomaisella ehdolla, että noudatatte niitä lakeja ja sääntöjä, -jotka olemme laatineet ohjeeksemme. Semmoiset ovat ehtomme ja nyt -saatte päättää, miten hyväksi näette. Tarvitsee tuskin mainita, -että suostuin niihin ilolla, jota vielä lisäsivät ne päivällisen -jäännökset, jotka sain syödäkseni. Ahmin niin että olin tukehtua, -kunnes olin saanut tarpeekseni. - -Syötyäni rupesin punnitsemaan ehtoja, joihin olin suostunut, ja -vereni kiehui ajatellessani tulevani jollakin tavalla toisten -orjaksi, koska minun täytyisi työskennellä niin ankarasti joka -päivä. Unhotin, että se oli oikeus ja kohtuus ja että sillä tavalla -ansaitsisin osani vuosivarastosta, jonka kokoamisessa en ollut ollut -apuna. Rupesin vihaamaan isääsi yhä enemmän ja lupasin mielessäni -kostaa, jos vain joskus saisin siihen tilaisuutta, mutta nyt ei -asiaa voinut auttaa. Joka päivä kiipesin tuonne ylös, mukanani -nuoran palanen ja kirves. Hakkasin suuren kantamuksen puita ja toin -ne majalle. Se oli kovaa työtä, jossa meni aina koko päivärupeama -ja sain olla hyvin hanakkana, ehtiäkseni päivälliseksi takaisin. -Kapteeni tarkasti aina kantamukseni, vakuuttautuakseen, että puut -riittäisivät päivän tarpeeksi. - - - - -9. Veres kokemus ja uusi aarre. - - -Kului vuosi ja koko ajan työskentelin tällä tavalla. -Vihdoinkin tulivat linnut takaisin ja sittenkuin olimme koonneet -vuosivarastomme, vapauduin erikoistehtävästäni ja sain jakaa työt -muitten kanssa. - -Alituisena miettimisen aiheenamme oli se, kuinka kauan -todennäköisesti tulisimme saarella viipymään. Joka päivä tähystelimme -huolissamme jotakin laivaa, mutta emme koskaan sellaista nähneet. -Vihdoin aloimme jokainen menettää kaiken toivomme ja kun niin kävi, -muuttuivat useimmat meistä synkiksi ja surullisiksi. Luulen, että -toisetkin nyt olisivat tehneet kapinan, niinkuin minä, jos heillä -olisi ollut siihen jotakin syytä. Vanhempasi koettivat rohkaista -meitä niin paljon kuin osasivat. He keksivät jos jonkinlaisia -huvituksia ja illoilla he kertoivat monta jännittävää tarinaa -poistaaksensa ikäväämme. Kaikki kunnioittivat äitiäsi, ja sen hän -hyvin ansaitsikin. Lähestyin häntä harvoin, koska hän näytti tuntevan -minua kohtaan suurta vastenmielisyyttä, luultavasti käytökseni -johdosta isääsi kohtaan, sillä nyt, kun olin taasen samassa asemassa -kuin muutkin olin hänelle niin röyhkeä kuin vain uskalsin, tekemättä -itseäni kumminkaan syypääksi rangaistukseen tottelemattomuudesta. -Vastustin joka ehdotusta, jonka hän teki, niin paljon kuin voin, -mutta isäsi pysyi aina tyynenä, eikä suuttunut niinkuin minä. - -Ensimmäinen vähän merkitsevämpi tapaus oli kahden miehen -kadottaminen, nimittäin kirvesmiehen ja toisen laivamiehen, jotka -olivat isäsi luvalla, otettuaan mukaansa viikon evään, lähteneet -kiertämään saarta, tutkiakseen sen tarkoin. Ollessaan paluumatkalla -ja saavuttuaan eräälle korkealle vuoren harjanteelle, oli heitä -nähtävästi kovasti janottanut, ja kun he eivät olleet voineet löytää -vettä, olivat he koettaneet virkistää itseään joillakin marjoilla, -joita siellä kasvoi. Nuo marjat sattuivatkin olemaan myrkyllisiä, -sillä jo palatessaan olivat miehet hyvin kipeitä ja muutamain päivien -perästä kuolivat he molemmat. - -Tämä tapaus pelästytti meitä kovasti ja toi vähän vaihtelua -yksitoikkoiseen elämäämme, vaikkakaan ei juuri mitään hauskaa -sellaista. Minä kumminkin melkein iloitsin tapauksesta, enemmän kuin -surin, sillä huomasin nyt näet olevani suuremman arvoinen kuin ennen. -Hautasimme ruumiit guanoon tuon ensimmäisen korkean kallion juurelle, -jonne sitten kaikki muutkin ovat haudatut. Kului sitten kolme -kuukautta, kun toinen laivamiehistä katosi. Löysimme etsiessämme -häntä hänen housunsa kallion juurelta. Hän oli nähtävästi mennyt -uimaan, sillä sinä päivänä, jolloin hän katosi, oli meri rasvatyyni. -Oliko hän nähnyt jotakin kelluvan merellä ja tahtonut hakea sen -maihin, tai oliko hän vain huvikseen uinut etemmäksi, hyvä uimari kun -oli, emme voineet koskaan saada selville, niinkuin emme sitäkään, -oliko hän saanut suonenvedon ja uponnut, vai olivatko hait hänet -tappaneet. Hän katosi jäljettömiin ja hänen todellinen kohtalonsa on -yhä vieläkin salaisuus. Lukumäärämme oli siten vähentynyt neljään -mieheen, isääsi, kapteeniin, perämieheen ja minuun. - -Mutta olet kai väsynyt, lopetan nyt ja kerron sinulle lopun toisella -kertaa. -- - -Vaikka en ollutkaan väsynyt, en viitsinyt ruveta vastustelemaan, -koska Jackson näytti uupuneelta, ja niin panimme molemmat nukkumaan. - -Lukiessani raamattua Jackson'ille olivat eri luvut minua monesti -kummastuttaneet, enkä voinut koskaan ymmärtää, mitä niillä -tarkoitettiin. Minkälaista määrää jotakin tarkoitettiin esim. -luvuilla kuusikymmentä -- seitsemänkymmentä y.m., en voinut käsittää -ja kysyin sitä Jackson'ilta. - --- Oh, hän vastasi, ne merkitsevät aika paljon ja olen sen sinulle -vähitellen selittävä, mutta meillä ei ole millä laskea, ja koska -olen sokea, täytyy minulla olla kädessäni jotakin, jolla voin sinua -opettaa. - -Muistin silloin että uimarannassa oli kallioilla pieniä -herneenkokoisia simpukoita, jotka luultavasti sopisivat -tarkoitukseen. Kokosin niitä aikamoisen läjän ja pyysin Jackson'ia -käyttämään niitä opetusvälineenään. Hän teki niin ja laski tuhanteen, -jolloin hän sanoi sen olevan tarpeeksi. Useina päivinä opettelin minä -sitten laskemaan sataan, kunnes olin täysin varma, jolloin Jackson -rupesi opettamaan minulle vähän yhteen- ja vähennyslaskua, antamalla -minun lisätä tai poistaa simpukoita ja laskea summan tahi jäännöksen. -Vihdoinkin voin muistaa, mitä olin oppinut näillä käsitempuilla, -jos saan käyttää sitä sanaa, mutta etemmäksi en päässyt, vaikka -yhteenlaskusta opinkin jossakin määrin käsittämään kertolaskua ja -vähennyslaskusta hyvästi ymmärtämään jakolaskua. - -Sain tästä uutta huvitusta pariksi kolmeksi viikoksi, ja kun vihdoin -luulin oppineeni kaiken, mitä hän sokeana voi minulle opettaa, heitin -simpukat menemään ja halusin tehdä jotakin muuta. - -Silloin juolahti mieleeni, etten vielä milloinkaan ollut nähnyt majan -laudakolla olevaa kirjaa ja kun en tiennyt mitään syytä siihen, miksi -en saisi sitä katsella, puhuin Jackson'ille asiasta ja kysyin, enkö -saisi sitä lukea. - --- Tietysti, vastasi hän, mutta et ole sitä ennen pyytänytkään ja ja -minä olin sen kokonaan unhottanut. - --- Mutta kun ennen pyysin sitä, ette tahtonut mitenkään antaa. Mikä -syy teillä silloin oli kieltoonne? - --- Minulla ei ollut mitään muuta syytä kuin vihani ja luulo, että -kirjan katseleminen toisi sinulle huvia. Se kuului tuolle hukkuneelle -poikaraukalle ja hän oli jättänyt sen veneeseen, kun olimme -Valdiviassa ja unhottanut sen sinne. Sysimme sen sitten sattumalta, -kun nousimme maihin tälle saarelle. Ota se esille, luullakseni on se -sinua suuresti huvittava. - -Otin kirjan ja aukaisin sen. Sen nimi oli muistaakseni: "Mavorin -luonnonkirja". Kaikissa tapauksissa oli se kuvilla ja selityksillä -varustettu oppikirja petoeläimistä ja linnuista. Lukijan on -mahdotonta käsittää kummastustani ja ihastustani. En ollut -milloinkaan ennen elämässäni nähnyt minkäänlaista maalausta tahi -piirustusta, enkä tiennyt, että semmoisia oli olemassakaan. Olin -oikein raivoissani ihastuksesta, kun kääntelin lehtiä, ja tuskin -maltoin katsella yhtä kuvaa hetkeäkään, ennenkuin siirryin toiseen. -Kaksi tahi kolme tuntia katselin kirjaa sillä tavalla, ennenkuin -aloin tyyntyä ja voin ruveta lukemaan. Mikä huvinlähde tästä -tulisikaan ja miten moneen kysymykseen toverini saisikaan vastata. -Hänen täytyi kertoa minulle kaikki, mitä hän tiesi niistä maista, -joista eläimet olivat kotoisin, ja kuvat selityksineen antoivat näin -paljon puheenainetta. Maalatut maisemat kehittivät uusia ajatuksia. -Kysyin Jakson'ilta palmusta, ja siitä tultiin uusiin kysymyksiin. -leijonasta yksinään riitti meille puhumista koko iltapäiväksi ja -alkoi olla jo pimeä, ennenkuin menin nukkumaan uusine aarteineni. -Olin lukenut leijonasta raamatusta ja muistelin nyt kaikkia niitä -paikkoja, ja ennenkuin nukuin ajattelin karhua, joka oli repinyt -profeetta Elisaa pilkkaavat lapset ja päätin, että huomenna kaikista -ensimmäiseksi lukisin karhusta. - -Luulen, että tämä kirja antoi minulle tekemistä pariksi kuukaudeksi, -jona aikana raamattu ja rukouskirja tulivat melkein kokonaan -syrjäytetyiksi; luin sentään Jackson'ille palasen kummastakin joka -ilta ja aamu. Joskus ajattelin, että kirja valehtelee, mutta kun luin -linnuista, niin tunsin ne, jotka kävivät saarellamme, ja huomasin -niitten elämäntavat niin oikein kerrotuiksi, että epäilykseni -katosivat. Kuvista kiinnittivät mieltäni kaikista enimmän ne, joissa -oli aiheina kesyjä lintuja ja riikinkukkoja, sillä eräässä niistä -oli muudan talo ja ihmisiä, esittäen maalaiselämää Englannissa, -omassa isänmaassani; muutamassa näkyi komea herraskartano, jonka -portaitten edessä seisoi upea nelivaljakko. Mahdotonta on lukijan -saada käsitystä siitä ajatusten paljoudesta, jonka piirtäjän -heikot ponnistukset kohottaa maalauksensa vaikutusta, aivoissani -synnyttivät. Piirtäminen ihmetytti minua myöskin suuresti ja -Jackson sai monesti minulle sitä selittää. Tästä kirjasta tuli -aarteeni ja luettuani sen läpi kerta toisensa perästä, niin että -osasin sen melkein ulkoa, palasin vasta raamattuuni. Koko aikana en -ollut pyytänyt Jackson'ia jatkamaan kertomustaan, mutta nyt, kun -uteliaisuuteni oli tyydytetty, uudistin pyyntöni. Kuten ennenkin, -näytti hän nytkin vastahakoiselta, mutta kun en antanut perään, -täytyi hänen suostua ja hän rupesi jatkamaan: - --- Niin, meitä oli siis enää jäljellä vain neljä miestä ja äitisi. -Perämies oli hyvin sairaalloinen. Hän ikävöi kovin, mies parka, -nuorta vaimoaan, joka oli jäänyt Englantiin, ja mikä häntä näytti -enimmän pelottavan oli se, että vaimo menisi uusiin naimisiin, -ennenkuin hän pääsisi kotiin. Se päättyi maksatautiin, joka teki -hänestä lopun yhdeksässä kuukaudessa, ja niin oli taasen yksi -tovereistamme poissa. Hän kuoli hyvin rauhallisesti ja antoi minulle -hianappinsa ja kellonsa annettavaksi hänen vaimolleen, jos joskus -sattuisin pelastumaan saarelta. Luulen, että vaimolla on hyvin pienet -mahdollisuudet niitä milloinkaan saada. - --- Missä ne ovat? kysyin, muistaen hänen kohottaneen laudanpalasta -makuusijansa pohjalla. - --- Minulla on ne kyllä tallessa, vastasi Jackson, ja jos näyttää -tarpeelliselta, näytän sinulle, missä ne ovat. - -Tyydyin tähän vastaukseen ja annoin hänen jatkaa. - --- Hautasimme hänet guanoon toisten viereen, ja meitä oli siis -enää jäljellä ainoastaan kolme. Siihen aikaan synnyit sinä, eli -tarkemmin määriteltynä, noin kolmen kuukauden kuluttua perämiehen -kuolemasta. Olimme juuri lopettaneet lintujen kokoamisen, kun äitisi -sairastui. Hän suoriutui onnellisesti ja isäsi oli hyvin iloissaan -saadessaan pojan, sillä hän oli ollut naimisissa jo viisi vuotta. -Sinun on huomattava että toveriemme kuoleminen vei meidät jäljellä -olevat lähemmäksi toisiamme. Vanhempasi ja kapteeni kohtelivat minua -ystävällisemmin ja minäkin koetin puolestani osoittaa samaa, vaikka -en kokonaan voinut tukehduttaakaan vihaani isääsi kohtaan. Varmaa on -kumminkin, että luotimme enemmän toisiimme ja kaikki pitivät minua -vertaisenaan. - -Vähän enemmän kuin vuoden kuluttua -- sinusta oli tullut jo vankka -poika -- sattui eräs ikävä tapaus... Jackson kätki kasvonsa käsiinsä -ja oli vaiti vähän aikaa. - --- Jatkakaa, Jackson, tiedän, että he kuolivat kaikki, mikä milläkin -tavalla. - --- Se on totta, vastasi hän tointuen. No, isäsi katosi. Hän oli -mennyt kallioille kalastamaan ja kun minun käskettiin mennä hakemaan -hänet kotiin päivälliselle, en voinut löytää häntä mistään. -Otaksuimme, että joku tavallista suurempi kala oli tarttunut koukkuun -ja vetänyt hänet syvyyteen, jossa haikalat olivat hänet tappaneet. Se -oli kauhea tapaus, sanoi Jackson, peittäen uudestaan kasvonsa. - --- Arvelen, että jokainen, tervejärkinen ihminen olisi mieluummin -antanut kalan viedä siiman, kuin seurannut sitä veteen. En luule tuon -olleen syynä hänen kuolemaansa. - --- Ehkä ei, vastasi Jackson; ehkä hän luiskahti, kuka sen tietää, -voimme ainoastaan arvailla. Koska siimakin oli poissa, ajattelimme -kaiken tapahtuneen kuten kerroin. Haimme kaikkialta, nimittäin -kapteeni ja minä, sillä äitisi jäi epätoivoissaan kotiin pitäen sinua -sylissään. Emme kumminkaan onnistuneet löytämään isäsi ruumista -ja tämä etsiminen koitui meille suureksi onnettomuudeksi, sillä -kapteeni kuoli pian sen johdosta. Sanotaan ettei "vahinko tule kello -kaulassa", ja nyt saimme todistuksen tähän sananlaskuun. - --- Kuinka hän kuoli? kysyin vakavasti, sillä aloin epäillä hänen -puhettaan. Jackson ei vastannut ennenkuin vähän ajan kuluttua, -jolloin hän sanoi: - --- Hän oli kanssani ylhäällä rotkossa keräämässä puita ja putosi -jyrkänteeltä. Hän vahingoittui niin pahasti, että hän kuoli puolen -tunnin kuluttua. - --- Mitä te silloin teitte? - --- Mitäkö tein? Mitäpä minä muuta voin tehdä kuin mennä kotiin ja -kertoa onnettomuudesta äidillesi, joka tuli aivan pois suunniltaan -sen kuullessaan; kapteeni oli hänen ystävänsä ja minua hän ei voinut -sietää. - -Hyvä on, jatkakaa, sanoin. - --- Koetin kaikkeni, ollakseni äidillesi mieliksi, koska enää -ainoastaan hän, sinä ja minä olimme jäljellä saarella. Olit silloin -noin kahden vuoden vanha, mutta äitisi oli vihannut minua aina ja -näytti nyt vihaavan minua yhä enemmän. Hän ei toipunut koskaan isäsi -kuoleman jälkeen, sillä hän oli rakastanut häntä äärettömästi. Hän -kuihtui vain pois ja kuoli kuuden kuukauden kuluttua, jättäen sinut -ja minut yksiksemme tänne saarelle. -- Nyt tunnet kertomuksen ja minä -pyydän, ettet siitä minulta enää mitään kysele. - - - - -10. Grogia ja laulua. - - -Jackson heittäytyi takaisin vuoteelleen ja vaikeni. Niin minäkin -ja rupesin muistelemaan kaikkea, mitä hän oli kertonut. Epäilin -sen todenperäisyyttä. En pitänyt hänen tavastaan kiiruhtaa -sillä tavalla kertomuksen lopulla, ja se mitä hän oli puhunut -äidistäni, ei minua tyydyttänyt. Olin viime aikoina tullut häntä -lähemmäksi, en ainoastaan näön vuoksi, vaan tunsin myötätuntoni -häntä kohtaan suuresti kasvaneenkin, mutta nyt olin alkanut taasen -epäillä häntä, ja tunsin entisen vihani häntä kohtaan palaavan. -Nukuttuani yön ja tarkemmin asiaa ajateltuani tulin kumminkin siihen -lopputulokseen, että ehkä tuomitsinkin häntä liian ankarasti, ja -kun en voinut ruveta hänen kanssaan riitelemäänkään, niin säilyivät -keskustelumme yhtä sovinnollisina, semminkin kun hän tuli minua -kohtaan yhä ystävällisemmäksi ja teki kaikkensa mitä suinkin voi, -huvittaakseen ja miellyttääkseen minua. Muutamana päivänä luin -hänelle luonnonkirjasta apinasta; siinä kerrottiin, että tämä eläin -piti väkijuomista ja mielellään joi itsensä juovuksiin. Jackson'in -kertoessa kaskuja apinoista, joita hän oli nähnyt laivoissa, johtui -mieleeni, etten koskaan ollut kertonut hänelle uimarantaan arkun -mukana ajautuneesta tynnyristä, enkä tutkinut sen sisältöä. Kerroin -siitä nyt Jackson'ille, ihmetellen, mitä se mahtoikaan sisältää ja -miten saisimme sisällön haltuumme. - -Jackson innostui asiaan kovasti, selittäen minulle, mihin kohtiin -tynnyrissä minun pitäisi porata reiät, ja teki minulle kaksi -tulppaa niihin pantaviksi. Tämän jälkeen menin uteliaisuudesta -rantaan katsomaan tynnyriä, joka oli maannut siellä niin kauan noin -puolen metrin syvyisessä vedessä. Jackson'in kehoituksesta olin -ottanut mukaani kasarin, voidakseni tuoda hänelle näytteen tynnyrin -sisällyksestä, jos se olisi muuta kuin vettä. Porasin pian reiät -Jackson'in osoittamiin paikkoihin ylhäälle ja alhaalle, ja neste, -joka hienona suihkuna virtasi kasariin, oli ruskeaa väriltään ja -niin väkevän hajuista, että horjuin kiivetessäni jälleen kallioille -kasarineni, jonka olin laskenut täyteen. Minun täytyi istuutua ja -kun hetken kuluttua maistoin nestettä, luulin nieleväni tulta, sillä -ryyppäsin sitä kokolailla. - --- Tämä nyt ei voi olla sitä Jackson'in puhumaa "väkiviinaa", sillä -ei suinkaan tämmöistä voi kukaan juoda, -- mitä lieneekään. - -Vaikka en ollut nauttinut sitä enempää kuin noin ruokalusikallisen -verran, vaikutti se kumminkin hajuineen sen, että kaikki rupesi -pyörimään silmissäni ja minun täytyi heittäytyä pitkäkseni kalliolle -ja sulkea silmäni tointuakseni. Siinä olin sitten nukkunut useita -tunteja, koska oli jo melkein ilta kun heräsin kovaan päänkipuun; -olin lähtenyt tynnyriä tarkastamaan heti päivällisen jälkeen. -Viipyi vähän aikaa ennen kuin voin muistaa, missä olin ja mitä oli -tapahtunut, mutta täysi kasari vieressäni ilmaisi minulle pian kaikki -ja kun näin, miten myöhäinen oli ja miten kauan olin nukkunut, -nousin, otin kasarin käteeni ja kiiruhdin majaan. - -Lähestyessäni kuulin Jackson'in äänen; hänen kuulonsa oli, sen olin -huomannut, tullut hyvin tarkaksi sen jälkeen kuin hän oli tullut -sokeaksi. - --- Oletko se sinä, Frank? - --- Olen, vastasin. - --- Ja missä olet ollut näin kauan? Kuinka minut pelästytitkään! -Jumala antakoon minulle anteeksi, mutta luulin sinun jo minut -hylänneen tänne nälkään kuolemaan. - --- Miten voitte luulla semmoista? kysyin. - --- Koska otaksuin sinun tavalla tai toisella joutuneen onnettomuuteen -ja niin olisi minunkin luonnollisesti täytynyt kuolla. En milloinkaan -elämässäni ole pelännyt niin hirveästi; ajatus, että saisin kuolla -täällä yksinäni, oli kauhea. - -Huomasin, että koko hänen levottomuutensa johtui vain hänen omasta -turvallisuudestaan, sillä hän ei sanallakaan maininnut, että olisi -tullut pahoilleen, jos joku onnettomuus olisi minua kohdannut, mutta -en viitsinyt siitä huomauttaa, kerroin vain yksinkertaisesti, mitä -oli tapahtunut ja lausuen vakaumukseni, että tynnyrin sisältöä ei -voinut juoda. - --- Toitko mitään mukanasi? kysyi hän kiihkeästi. - --- Toin, tässä sitä on, sanoin ja ojensin hänelle kasarin. - -Hän haistoi sitä, ja vei sen sitten huulilleen, ottaen siitä aika -kulauksen. Huokaisten tyytyväisyydestä, laski hän sen sitten takaisin -viereensä. - --- Se on mainiota, sanoi hän, parasta vanhaa rommia, mitä ikinä olen -maistanut. Kuinka suuren sanoitkaan tynnyrin olevan? - -Koetin selittää sitä hänelle. - --- Sehän on sitten kokonainen aami, -- siitä riittää pitkäksi aikaa. - --- Mutta ettehän tahtone sanoa, että todellakin pidätte tuosta -roskasta? - --- Pidänkö? Se on miesten juomaa, mutta pikkupojille voi se tuottaa -kuoleman, Se tappaisi sinut. Älä rupea siitä pitämään. Lupaa minulle, -ettet koskaan juo sitä tippaakaan. Et saa sitä tehdä, sillä silloin -voi minulle käydä onnettomasti. - --- En luule teidän tarvitsevan pelätä, että rupeaisin sitä juomaan, -vastasin. Otin siitä yhden kulauksen, niinkuin kerroin ja olin -polttaa suuni. En juo sitä enää milloinkaan. - --- Se on oikein, vastasi Jackson, ja otti taasen ryypyn. Et ole vielä -tarpeeksi vanha siihen; myöhemmin, kun tulet niin vanhaksi kuin -minäkin, voit juoda sitä ja tuntea, miten se tekee sinulle hyvää. --- Nyt menen sänkyyni, sillä on jo aika panna nukkumaan. Tuo kasari -tänne ja aseta se viereeni lattialle, mutta varo sitä läikyttämästä. - -Jackson ryömi vuoteelleen, minun seuratessa häntä kasarineni, jonka -asetin hänen viereensä niinkuin hän oli pyytänyt. Palasin sitten -omalle makuupaikalleni, mutta en saanut unta, koska olin nukkunut -päivällä niin kauan. - -Jackson'kin oli alussa vaiti, mutta minä kuulin hänen tuon tuostakin -ryyppäävän kasarista, joka luullakseni sisälsi noin puoli pulloa. -Vihdoin hän rupesi laulamaan muudatta merimieslaulua; tulin hyvin -kummiini, koska en ennen milloinkaan ollut kuullut hänen laulavan. -Se huvitti minua myöskin suuresti, sillä kuulinhan nyt ensi kerran -elämässäni laulua. Hänellä oli hyvä ääni ja lauloi hän melko -puhtaasti. Lopetettuaan, pyysin häntä jatkamaan. - --- Ahaa, vastasi hän iloisemmasti, kuin koskaan ennen. Pidätkö -lauluista, pikku vekkuli? Hyvä, voin kestitä sinua paljon -semmoisilla. Siitä on jo aikaa kun viimeksi lauloin, ja ihmisen -täytyy olla hyvin jöröluontoinen, jos ei joskus iloitse. Muistan -ajan, jolloin ei kukaan joukostamme osannut laulaa niinkuin minä, -ja nyt osaan taaskin, kun minulla on jotakin, joka voi ilahduttaa -mieltäni. -- Nyt saat kuulla toisen. Muistan kyllä vähitellen ne -kaikki, kunhan vain saan silloin tällöin pienen naukun, ja sehän on -varmaa, koska tiedät tavaran ja minä osaan lauluja. - -Tulin ensiksi kummiini hänen tavattomasta iloisuudestaan, mutta kun -muistin, mitä hän oli kertonut kohtuuttomuudestaan, niin arvasin, -että hänen, voidakseen olla iloinen, täytyikin juoda paljon; en -voinut ruveta häntä siitä moittimaankaan. Kaikissa tapauksissa -huvittivat minua laulut kovasti. Hän laulaa loilotteli niitä -minulle yhden toisensa perään noin kolme tahi neljä tuntia, kunnes -ääni sortui ja hän, mumistuaan ja kiroiltuaan vähän aikaa, vaikeni -kokonaan ja hetken päästä kuului kovasti kuorsaavan. -- Makasin vielä -jonkun hetken valveillani, mutta nukahdin sitten vihdoin minäkin. - -Herätessäni seuraavana aamuna, näin Jackson'in vielä raskaasti -nukkuvan. Odotin häntä aamiaiselle, mutta kun hän ei näyttänyt -heräävän, söin sen yksinäni. Menin sitten istumaan tavalliselle -paikalleni kalliolle, tarkastellen taivaanrantaa, jos jotakin -sattuisin näkemään. Kiikaria en voinut käyttää, sillä merivesi oli -sen pilannut, eikä Jackson'kaan ollut näyttänyt minulle, miten sen -voisin korjata. Tunnin kuluttua palasin takaisin majaan, ja kun -Jackson vielä nukkui, päätin herättää hänet. Puistelin häntä vähän -aikaa tuloksettomasti, ennenkuin hän avasi silmänsä ja sanoi: - --- Nytkö jo vahtiin? - --- Eikö mitä, vastasin, mutta olette nukkunut niin kauan, että minun -täytyi teidät herättää. - -Hän vaikeni, kuin ei olisi tuntenut ääntäni ja sanoi sitten: - --- Mutta minähän en näe mitään, mistä se johtuu? - --- Tehän olette sokea, muistanettehan toki sen, Jackson, sanoin -kummissani. - --- Niin, niin, nyt muistan. Onko kasarissa mitään? - --- Ei niin tippaakaan, vastasin. Olette nähtävästi juonut kaikki. - --- Kyllä, niin tein. Tuo, kiltti poikaseni, minulle vähän vettä, -minua janottaa niin hirveästi. - -Menin hakemaan vettä ja hän joi koko kasarin tyhjäksi, pyytäen lisää. - --- Ettekö tahdo mitään syödäksenne? kysyin. - --- Syödäkseni, en. En voi syödä mitään. Anna minulle juotavaa, sanoi -hän, ojentaen kätensä ottaakseen kasarin, jolloin huomasin käden -vapisevan. Sanoin sen hänelle. - --- Niin, sanoi hän, aina se on semmoista juopottelun jälkeen. Sain -aika humalan viime yönä, ensimmäisen moneen vuoteen. Mutta sitähän -on vielä paljon jäljellä. Käypäs Frank hakemassa minulle pari kolme -ryypyllistä, että pääsisin taasen elämään; sitten illalla saat tuoda -enemmän yöksi. Pidinkö eilen illalla hyvin pahaa elämää? - --- Lauloitte useita lauluja, jotka ilahduttivat minua, vastasin. - --- Se on hauskaa, että pidit niistä. Minua pidettiin aikomani -hyvänä laulajana, ja jos en olisi ollut niin "hauska toveri", kuten -sanotaan, niin ei minusta olisi tullutkaan juoppoa. Mene, poikaseni, -hakemaan kasarin pohjaan noin tuuman verran, se riittää minulle hyvin -tällä kertaa. - -Menin aamille ja laskin kasariin sen määrän, jonka hän oli pyytänyt -ja toin sen hänelle. Hän joi sen ja näytti hetken kuluttua olevan -entisellään. Sitten pyysi hän syötävää ja alkoi kertoa minulle -hauskoja kaskuja, niinkuin hän sanoi, "menneiltä ajoilta", ja päivä -kului siten hyvin hupaisesti. -- Illalla sanoi hän: - --- No Frank, luultavasti tahdot kuulla taasen uusia lauluja. Meneppäs -ja nouda täysi kasarillinen, niin lauleskelen sinulle. - -Suostuin hänen pyyntöönsä, sillä halusin saada taasen yhtä hauskaa -kuin eilen illallakin. Seurauksena oli, että alkuyö vietettiin samalla -tavalla kuin eilenkin. Jackson menetteli yhtä varovaisesti ja -ryömi vuoteelleen, ennenkuin alkoi juoda, mutta otettuaan muutamia -ryyppyjä, kysyi hän, minkälaisia lauluja haluaisin kuulla. Vastasin -luonnollisesti, että koska en milloinkaan ollut kuullut muitten kuin -hänen laulavan, en voinut sitä sanoa. - --- Mitä lauloin sinulle eilen illalla? Vastasin niin hyvin, kuin -osasin. - --- Vai niin, sanoi hän, ne olivat kaikki merimieslauluja. Mutta nyt -saat kuulla jotakin parempaa. - -Ajateltuaan vähäsen, alkoi hän laulaa erästä hyvin kaunista ja -surullista laulua. Hän lauloi paljon paremmin kuin eilen illalla, -sillä hän oli nyt selvä. Ihastuin yhä enemmän ja pyynnöstäni -lauloi hän useita semmoisia. Vihdoin alkoi hän sitten sammaltaa ja -puhua roskaa, eikä ruvennut enää laulamaan, vaan vastasi minulle -äreästi, kun pyysin. Hän makasi hiljaa ja luulin hänen nukkuvan. -- -Muistellessani kaikkia noita erilaisia päähänpistoja, joita rommi -näytti hänessä synnyttävän, kuulin hänen puhuvan ja mutisevan. -- -Rupesin kuuntelemaan. - --- Sillä ei ole mitään merkitystä, miten olen ne saanut, sanoi hän. -Aivan yhtä kunniallisella tavalla, kuin jotkut muutkin, vanha Moses. -Tuossa ne ovat, onko teillä halua ostaa ne? - -Sitten oli vähän aikaa hiljaista, jonka jälkeen hän jatkoi: - --- Ne ovat yhtä puhtaita timantteja kuin mitä milloinkaan on tuotu -kaivoksista. Sen tiedän ja älkää koettakokaan valehdella, vanha -juutalainen. Mistäkö olen ne saanut? Se ei kuulu teihin, kysymys on -vain siitä, tahdotteko ostaa ne minulta täydestä arvosta, vai ei. -- -No, sitten lähden. -- En, en aio tulla takaisin, te vanha varas. - -Hän kirosi kauheasti ja vaikeni sitten, mutta jatkoi vähän ajan -perästä: - --- Kuka voi koskaan todistaa, että ne olivat Henniker'in timantteja? - -Säpsähdin kuullessani isäni nimen, ja jäin, nojaten käsiini, -hengähtämättä kuuntelemaan, mitä sitten seuraisi. - --- Ei, ei, jatkoi Jackson. Hän on kuollut ja kalojen ruokana. -Kuolleet ihmiset eivät juorua ja rouvakin on kuollut ja kapteeni on -kuollut -- niin, kaikki ovat kuolleet, kaikki, jonka jälkeen hän -huokasi raskaasti ja vaikeni. - -Päivä alkoi sarastaa ja voin hänet juuri nähdä siinä vuoteellaan -makaamassa, mutta hän ei puhunut enää mitään vaan näytti nukkuvan. -Auringon noustessa nousin vuoteeltani katsomaan Jackson'ia. -Hän makasi selällään; hiki virtasi hänen otsaltaan ja kädet -olivat nyrkkiin puristettuina. Vaikka hän nukkui, näyttivät -suonenvedontapaiset nykähdykset hänen kasvoissaan, että hän kärsi ja -oli suuressa tuskassa. Silloin tällöin huokasi hän syvään, ja hänen -huulensa näyttivät liikkuvan, vaikka ei kuulunutkaan mitään ääntä. -- -Huomasin, että kasarissa on jäljellä vielä noin kolmasosa. - - - - -11. Epäluuloni vahvistuvat. - - -Menin majasta tavalliselle paikalleni ja rupesin miettimään, mitä -olin kuullut. Hän oli puhunut timanteista ja koska raamatusta olin -lukenut niistä, tiesin niitten olevan hyvin arvokkaita kalliita -kiviä, sillä Jackson oli selittänyt minulle sellaisten arvon. -- -Sitten hän sanoi niitten olevan Henniker'in omaisuutta, tarkoittaen -sillä nähtävästi isääni, ja ettei kukaan voisi todistaa niitten -kuuluneen isälleni, joka tietysti oli ymmärrettävä niin, ettei -Jackson'illa ollut niihin mitään oikeutta; niin, mitenkä hänellä -olisi sitä voinut ollakaan. Sitten muistin hänen salaisen kätkönsä -vuoteen alla ja otaksuin, että timantit olivat siellä piilossa. -Harkitsin mielessäni kertomusta isäni, äitini ja kapteenin -kuolemasta, kuinka hämmennyksissä hän oli ja kuinka iloiseksi hän -tuli päästessään loppuun, ja muistin jo silloin epäilleeni hänen -puhettaan. Lopuksi tulin siihen johtopäätökseen, että Jackson -oli valehdellut ja että oli olemassa joku salaisuus, josta minun -täytyisi saada selvä, mutta miten, sitä en ensin voinut tietää. -- -Niin, löytyihän eräs keino, -- juoma panisi hänet puhumaan. Antaisin -hänelle rommia niin paljon kuin, hän vaan haluaisi ja houkuttelisin -vähitellen häneltä koko totuuden. Mutta samalla en tahtonut hänen -huomaavan, että hän oli sanonut jotakin, joka voisi paljastaa hänet, -tahi että epäilin häntä. - -Kuinka pian voikaan oman sydämemme pahuus tehdä meistä viekkaita ja -petollisia, meidän saamatta maailmalta -- siihen mitään oppia! - -Palasin majaan ja herätin Jackson'in ilman suurempia vaikeuksia, -koska hän ei ollut juonut niin paljon kuin edellisenä iltana. - --- Kuinka voitte tänään? - --- En oikein hyvin, olen nähnyt pahoja unia. - --- Mutta tehän lauloitte niin kauniita lauluja. - --- Niin, kyllä muistan, sanoi hän, mutta nukahdin sitten. - --- Ensin kumminkin kieltäysitte laulamasta enempää ja aloitte pian -kuorsata. - -Jackson nousi vuoteeltaan ja minä annoin hänelle ruokaa. Puhuimme -koko päivän lauluista ja minä hyräilin muuatta, joka oli minua -enimmän miellyttänyt. - --- Sinä olet oppinut tuon nuotin aivan oikein, sanoi hän, sinulla -täytyy olla nuottikorvaa. Oletko koskaan koettanut laulaa? - --- En koskaan, jonka hyvin tiedätte. - --- Olisit koettanut, silloin kuin en ollut kanssasi. Koetappas nyt. -Minä laulan muutaman säkeen ja sinä sen sitten kertaat. - -Hän teki niin ja minä lauloin perässä. - --- Hyvin, oikein hyvin, sanoi hän. Koettakaamme äänesi laajuutta. - -Hän lauloi sävelikön ylöspäin ja minä seurasin. -- Luulenpa, että -voit laulaa korkeammalle kuin minä, sanoi hän. Kaikissa tapauksissa -voit päästä tarpeeksi korkealle, ja nyt rupean opettamaan sinulle -laulua. - -Lauleskelimme sitten koko päivän ja välillä lepäsimme, sillä Jackson -oli antanut minun näin alussa rasittaa ääntäni liiaksi. Kun ilta -tuli, pyysi hän minua taasen hakemaan rommia ja kun minulla, kuten -muistatte, oli säilyssä kolme pientä viinipulloa, jotka olin löytynyt -arkusta, otin ne mukaani ja täytin ne, koska sillä tavalla pääsin -turhasta juoksemisesta. - -Vein ne Jackson'ille täysinäisinä ja hän, laiteltuaan niihin -ensin rieputulpat paidasta, jonka olin repinyt hänen haavoitettua -rannettansa varten, kätki ne kaikki kolme vuoteeseensa. - --- Näin on paljon parempi, sanoi hän, sillä nyt voin kaataa juomaa -kasariin, kun sitä haluan ja sitäpaitsi aion tästä lähtien sekottaa -siihen vähän vettä. Veden kanssa se kyllä ei ole yhtä hyvää, mutta -riittäähän tuo kauemmin, eikä tee niin uniseksi. -- Niin, niin, en -olisi voinut aavistaakaan, että saisin vielä tämmöisen nautinnon -kaikkien kärsimyksieni jälkeen. Nyt en enää juuri välitäkään, jos -saarikin jäädä tänne. -- Mene hakemaan vähän vettä kasariin. - -Tästä yöstä tuli ensimmäisen kaltainen. Jackson lauleskeli kunnes -päihtyi ja nukkui puhumatta sanaakaan unissaan, josta en ollenkaan -pitänyt, sillä makasin valveilla kuunnellakseni, mitä hän sanoisi. -- -Tulisi hyvin ikäväksi kertoa kaikkea, mitä tapahtui lähinnä seuraavan -aikana. Tuona aikana puhui Jackson harvoin unissaan ollessaan -päissään ja mitä hän sanoi, sitä en voinut ymmärtää. Päivisin opetti -hän minua laulamaan ja osasinkin laulaa jo monta laulua aivan oikein. -Iltaisin juopotteli hän vanhaan tapaansa, tullen milloin enemmän, -milloin vähemmän juovuksiin. Huomasin tuommoisen irstailun kumminkin -vaikuttavan hänen terveyteensä; hän oli laihtunut ja tullut hyvin -kalpeaksi. - -Muutamana yönä, kun hän oli tyhjentänyt tavallisen määränsä ja -valmistautui nukkumaan, huomasin hänen olevan hyvin levottoman. Hän -nakkelehti vuoteellaan muuttaen asentoaan joka viides minuutti ja -mumisi: Kapteeni James. -- - -Niin, mitä oli hänellä tekemistä kapteeni James'in kanssa? - -Juolahti mieleeni, että hän ehkä vastaisi kysymyksiini. -- Kuinka hän -kuoli? kysyin matalalla, selvällä äänellä: - --- Kuoliko? vastasi Jackson. Hän putosi kalliolta, niin, siten se -tapahtui. Ette voi sanoa, että olisin hänet tappanut. Ei, en koskenut -häneen sormellanikaan. - -Sitten vaikeni hän hetkeksi, mutta alkoi sitten taasen: - --- Rouva sanoi aina, että olin tappanut heidät molemmat, mutta -sitä en tehnyt, ainoastaan toisen... niin, toisen... sen myönnän, -mutta minä vihasin häntä... en... en... timanttien vuoksi, vaan -hänen vaimonsa vuoksi -- sanokaamme syyn olleen sekä vihassa että -rakkaudessa. - --- Sitten tapoitte hänet rakkaudesta hänen vaimoonsa ja vihasta häntä -itseään kohtaan? - --- Kyllä, niin se oli. -- Kuka te olette, joka olette sen arvannut? --- Kuka sinä olet? Minä tapan sinut. - -Tätä sanoessaan nousi hän kiivaasti vuoteellaan ja heräsi kai -äänestäni, jolle hän oli vastannut. - --- Kuka puhui? sanoi hän. Frank Henniker, puhuitko sinä? - -En vastannut, vaan olin nukkuvinani, koska hän vielä näkyi istuvan -vuoteellaan, ikäänkuin minua vartioimassa. -- Koetinpa vielä -kuorsatakin. - --- Hän se ei voinut olla, mutisi Jackson, hänhän on aivan hiljaa. -Jumalani, minkälainen uni! - -Sitten vaipui hän takaisin vuoteelleen ja kuulin pulputtavan äänen, -joka ilmaisi hänen turvautuvan pulloon ja juovan. Päätin ajasta, -jolloin tämä ääni kuului, että hän otti siitä aika paukut. Vihdoin -oli kaikki taasen hiljaista. - -"No nyt olen vihdoinkin saanut sen tietää", ajattelin ja vereni -kuohui kuulemani johdosta. "Hän tappoi isäni. Tapanko hänet heti -nukkuessaan?", oli ensimmäinen ajatus, joka syntyi aivoissani -- "En, -sitä en tee. Syytänkö häntä siitä sitten, kun hän herää ja tapan -hänet sitten"? Mutta kun ajattelin, että hän oli sokea, eikä niin -ollen voinut puolustautua, olisi se ollut kovin raukkamaista, joten -en voinut sitä tehdä. -- Mitä tekisinkään? Ja sikäli kuin tyynnyin, -ajattelin raamatun käskyä, että meidän pitää kostaa paha hyvällä, -ja Jackson oli, minun kysyessäni minkätähden meidän käskettiin niin -tekemään, selittänyt sen minulle. Kun sitten tulimme paikkaan, jossa -sanotaan: "Kosto on minun, sanoo Herra", sanoi hän, että pahat teot -rangaistaisiin kuoleman jälkeen, jonka tähden me emme saaneet seurata -juutalaista lakia: "silmä silmästä ja hammas hampaasta", johon olin -viitannut. Tämän osan raamattua oli hän selittänyt hyvin ja varmaa -on, että se esti minut sinä yönä häntä tappamasta. -- Olin vielä -kumminkin sangen kuohuksissani ja tunsin, etten voisi enää tästä -lähtien olla hänen kanssaan hyvissä väleissä. -- Punnitsin asiaa -mielessäni, kunnes vihdoin aivan väsyneenä vaivuin raskaaseen uneen. - -Vähän ennen päivän valkenemista heräsin äkisti johonkin, joka -kuulosti heikolta huudolta, mutta kun kuunnellessani en erottanut -enää mitään, nukahdin uudestaan enkä herännyt ennenkuin valoisalla -päivällä. Ensimmäiseksi työkseni aamulla katsahdin Jackson'iin, -mutta hän ei ollut vuoteellaan, se oli tyhjänä. Kummastuneena tästä -muistinkin, vähän harkittuani, huudon, jonka olin kuullut yöllä ja -kiiruhdin sentähden majasta, katsellen ympärilleni, mutta en voinut -havaita häntä missään. Menin silloin kallion reunalle, josta tällä -kohdalla oli kahdeksan metrin jyrkänne, ja katselin alas. Ajattelin, -että hän oli yöllä juovuksissa ollessaan mennyt ulos ja pudonnut, -mutta en voinut nähdä häntä tuolla alhaalla. Silloin on hän varmaan -mennyt hakemaan vettä, ajattelin ja riensin kallioiden nurkkaukseen, -jossa jyrkänne oli vielä korkeampi; sieltä näinkin hänen makaavan -tuolla alhaalla, liikkumatonna ja näköjään hengettömänä. Olin siis -ollut oikeassa. Aivan masentuneena istuin vesikuopan reunalle ja -muistelin, miten yöllä olin suunnitellut hänen tappamistaan; nyt -makasi hän tuossa edessäni kuolleena, minun olematta syypää siihen. -"Kosto on minun, sanoo Herra", olivat ensimmäiset sanat, jotka -lausuin ja niin vaivuin ajatuksiini moneksi minuutiksi. Vihdoin -ajattelin, että hän ei ehkä ollutkaan vielä kuollut ja kiiruhdin -jyrkännettä alas kiipeillen kallioiden ylitse; saavuin hengästyneenä -paikalle, jossa Jackson makasi. Hän vaikeroi kovasti minun -pysähtyessäni hänen viereensä. - --- Jackson, sanoin polvistuessani hänen viereensä, oletteko pahoinkin -vahingoittunut? Vihani oli kadonnut kokonaan, nähdessäni hänen -onnettoman tilansa. -- Hänen huulensa liikkuivat, mutta hän ei voinut -puhua. Vihdoin sai hän heikolla äänellä sanotuksi: vettä. - -Niin pian kuin suinkin voin, kiiruhdin takaisin majaan, täytin -kasarin puoleksi vedellä ja kaasin pullosta vähän rommia sekaan. -Tämä kaikki vei aikaa noin kymmenen minuuttia. Pidin kasaria hänen -huulillaan ja hän näytti virkistyvän, mutta oli kauhean näköinen. -Muutamasta hänen päässään olevasta haavasta oli veri vuotanut hänen -kasvoilleen ja partaansa. En tiennyt, miten voisin saada hänet -kannetuksi takaisin majaan. Oli mahdotonta kiivetä hänen kanssaan -niitä kallioita ylös, joita myöten olin laskeutunut hänen luokseen, -ja toinen tie joka oli olemassa, oli pitempi ja melkein yhtä vaikea. -Vähitellen tuli hän tajuihinsa ja minä annoin hänelle lisää juotavaa. -Vihdoin voi hän puhua, vaikka vaikeasti, ja painoi kädellään -kylkeään. Hän oli todellakin aivan aaveen näköinen, lasimaisine -silmineen, vaaleine huulineen ja maksoittuneella verellä peittyneine -kasvoineen. - --- Luuletteko voivanne lähteä kiipeämään majaan, jos autan teitä? - --- En, minä en voi tulla sinne enää milloinkaan. Anna; minun kuolla -tähän, missä olen, sanoi hän. - --- Mutta haava päässänne ei ole kovinkaan syvä. - --- Ei kai, koska en sitä tunnekaan, mutta kylkeni... olen saanut -sisällisen verenvuodon... olen aivan... palasina, sanoi hän tankaten -ja hengittäen syvään joka sanan välillä. - -Tutkin hänen kylkensä ja huomasin sen, olevan jo kuolleella verellä -ja hyvin ajetuksissa. Tarjosin hänelle taasen juomaa, jota hän näytti -kovasti haluavan, ja menin sitten hakemaan lisää. Täytettyäni nuo -kaksi viinipulloa vedellä ja rommilla, niinkuin ennenkin, palasin -paikalle, jossa hän makasi, ja huomasin hänen olevan vähän paremman. -Tämä antoi minulle toivoa, että hän vielä voisi tulla terveeksi; -sanoin sen hänelle. - --- Ei, ei, vastasi hän. Minulla on ainoastaan muutamia tunteja elon -aikaa, sen tunnen. Anna minun kuolla tähän ja kuolla rauhassa. - -Sitten vaipui hän jonkunlaiseen horrostilaan, niinkuin otaksun, -juoman vaikutuksesta. Hän makasi aivan hiljaa ja hengitti raskaasti. -Istuin hänen vieressään odottaen hänen heräämistään, ja olin toista -tuntia sillä tavalla hyvin järkytetyssä mielentilassa. - - - - -12. Jackson'in tunnustus. - - -Nyt, kun hän oli kuolemaisillaan, aioin kaikin mokomin saada häneltä -tietää koko totuuden isäni ja äitini kuolemasta. Jackson makasi -horroksissa niin kauan, että pelkäsin hänen kuolevan, ennenkuin -ehtisin ruveta häneltä kyselemään, mutta niin ei toki tapahtunut. -Odotin vielä tunnin verran, hyvin kärsimättömästi, sen tunnustan, -ennenkuin menin hänen luoksensa ja kysyin, miten hän nyt jaksoi. Hän -vastasi heti vaikeudetta: - --- Tunnen itseni paremmaksi, sisäinen verenvuoto on lakannut, mutta -en silti voi jäädä elämään. Kylkeni ovat aivan palasina, en luule -olevan yhtään kylkiluuta, joka ei olisi poikki, ja selkärankani on -vahingoittunut, sillä en voi kääntyä enkä liikuttaa jalkojani. Mutta -voin silti elää vielä monta tuntia ja kiitän Jumalaa, joka on niin -laupias, että suopi minulle senkin verran aikaa hyvittääkseni vähän -huonoa elämääni. -- Jumalalle ei ole mikään mahdotonta. - --- No silloin, vastasin, jos voitte puhua, niin kertokaa uudestaan -ja valehtelematta isäni ja noitten muitten kuolemasta, sillä tiedän -teidän tappaneen ainakin isäni, sen sanoitte kerran unissanne. - -Vähän ajan kuluttua vastasi Jackson. - --- Olen iloinen, että sen tein ja että sinä sen minulle sanoit. -Haluan tunnustaa sinulle kaikki, sillä sillä tavalla kevennän -omaatuntoani ja samalla todistan, että kadun, tiedän, että vihaat -minua ja olet vihaava muistoanikin, se ei tunnu mielestäni -kummalliseltakaan, mutta katsoppa minua nyt, Frank, ja kysy -sydämeltäsi, enkö nyt tässä tilassa ollessani ansaitse paremmin -ystävyyttä kuin vihaa. -- "Kosto on minun, sanoo Herra", ja eikö -hänen kostonsa ole tavannut minua jo tässä elämässä? Katso minua, -tässä makaan, erotettuna siitä maailmasta, jota olen niin suuresti -rakastanut ja johon en enää milloinkaan voi palata -- rikkaana, -joka vielä muutamia kuukausia sitten teki minut onnelliseksi -- nyt -sitä vastoin sokeana, kostavan Jumalan ankaran käden kurittamana, -Jumalan, jonka kasvojen eteen minun on vähän ajan kuluttua astuttava -ja vastattava pahoista töistäni. Kaikissa toiveissani olen pettynyt, -kaikki suunnitelmani ovat menneet myttyyn, kaikki pahat työni -tuottivat minulle vain ikuisen kadotuksen. -- Kysyn sinulta vielä -kerran, enkö ole ansainnut sääliä ja armoa? - -En voinut muuta kuin myöntää tämän ja hän jatkoi: - --- Nyt sanon sinulle koko totuuden. Kertomukseni oli tosi aina -siihen asti, kun vanhempasi tulivat laivaan ja kunnes puhkesi se -myrsky, joka lopulla vei laivan perikatoon. -- Anna minulle nyt vähän -juotavaa. - --- Myrsky nakkeli laivaa ja aallot huuhtelivat sitä niin, että -välikannet täyttyivät kokonaan vedellä, ja koska luukut olivat -suljetut, oli kuumuus sietämätön. Minulla ei ollut vahtivuoroa ja -pysyttelin sentähden alhaalla, etsien jostakin kuivaa paikkaa, missä -voisin nukkua. Laivan oikealla puolella olevien kajuuttalaipioiden -eteen oli kapteeni tehnyt jonkunlaisen purjekojun varapurjeille, -jos sattuisimme sellaista tarvitsemaan. Se oli noin kaksi ja -puoli metriä läpimitaten ja niin täynnä purjeita, ettei kannen -ja purjeiden väliin jäänyt tilaa enempää kuin noin puoli metriä. -Alimmat purjeet olivat märkiä, mutta päällimmäiset olivat kuivia ja -valitsin sen nukkumapaikakseni. Se koju, jossa vanhempasi nukkuivat, -oli kajuuttalaipion toisella puolella, ja laivan keikkuessa ja -kallistellessa olivat seinäin raot suurenneet, joten voin nähdä -kaikki, mitä kojussa tapahtui, ja kuulla melkein joka sanan, -mitä puhuttiin. En tiennyt sitä silloin, kun valitsin purjekojun -makuupaikakseni, mutta huomasin sen ensimmäisenä yönä, kun valo -loisti raoista. Tietysti puhelee aviomies, ollessaan kahdenkesken -vaimonsa kanssa, kaikenlaisia salaisuuksiakin, sen tiesin ja -toivoin kuuntelemalla saavani tietää jotakin tärkeätä, mitä, en -osannut aavistaa, mutta vihani kannustamana en aikonut jättää -mitään tilaisuutta käyttämättä. Vasta noin viikon kuluttua kojuun -tulostani tein ensimmäisen huomioni. Olin ollut vahdissa kello -kuudesta kahdeksaan ja mennyt sen jälkeen nukkumaan. Noin kello -yhdeksän aikana tuli isäsi kojuun. Äitisi oli jo sängyssä. Kun isäsi -riisuutui, sanoi äitisi: Eikö tuo vyö ole sinulle suureksi haitaksi? - --- Ei, olen siihen jo tottunut. Se vaivasi minua ensin pantuani sen -vyölleni, mutta nyt, kun olen pitänyt sitä neljä päivää, ei se enää -haittaa. Kannan sitä niin kauan kuin tätä ilmaa kestää, sillä kukaan -ei voi sanoa, mitä saattaa tapahtua, ja vyötä ei silloin voi ruveta -hakemaan, kun täytyy olla valmis silmänräpäyksessä. - --- Luuletko sitten meidän olevan vaarassa? - --- No, en nyt sitäkään, mutta myrsky on kova ja laiva vanha ja laho. -Tulee kaunis ilma, jos nyt kerran tulee, päivän tahi parin kuluttua, -ja kaikissa tapauksissa tuntisin itseni hyvin syylliseksi, jos -en ryhdy kaikkiin niihin varokeinoihin, joihin voin, kun arvokas -omaisuus, joka ei kuulu minulle, on vaarassa. - --- Toivoisin olevamme taasen terveinä kotona, ystäväni, ja että isäni -olisi jo saanut timanttinsa, mutta olemmehan Jumalan käsissä. - --- Niin luottakaamme häneen, vastasi isäsi. - -Kuulemani johdosta tirkistin muutamasta raosta, niin että voin -nähdä isäsi, ja huomasin hänen irroittavan vyötäreiltään vyötä, -jossa varmaan nuo mainitut timantit olivat tallella. Se oli tehty -pehmeästä nahasta ja oli noin kaksikymmentäviisi sentimetriä leveä. -Sekä pituudeltaan, että leveydeltään oli se jaettu pieniin neliöihin, -joissa arvelin timanttien olevan tallessa. Hetken kuluttua sanoi -äitisi taasen: - --- Luulen todellakin, Henniker, että minun pitäisi kantaa vyötä. - --- Kuinka niin, ystäväni? - --- Koska se voisi tulla pelastuksekseni onnettomuuden sattuessa. -Otaksukaamme nimittäin, että olisimme pakotettuja lähtemään veneissä -laivasta ja semmoisessa kiireessä voi mies kyllä helposti unhottaa -vaimonsa, mutta ei timanttejansa. Jos pitäisin vyötä, niin varmaankin -veisit minut veneeseen. - --- Tuo huomautuksesi voisi ehkä sopia joihinkin muihin -aviopuolisoihin, mutta ei meihin, vastasi isäsi. - --- No niinpä saan sitten olla huoletta, sanoi äitisi nauraen. - --- Otaksukaamme, että jos ajaudumme johonkin syrjäiseen paikkaan, -niin annan vyön huostaasi. Minä eri voisi pitää sitä kauankaan -piilossa, jota vastoin on mahdollista, että sinun hallussasi se -hyvin säilyisi. Puhun tästä sentähden, että vaikkapa olisimme -jossakin erämaassa, niin olisi vaarallista, jos jotkut pahat ja -periaatteettomat ihmiset saisivat tietää jollakin olevan mukanaan -niin suuren omaisuuden. - --- Hyvä, vastasi äitisi, se on lohduttavaa kuulla, sillä jos et -muussa tapauksessa ottaisikaan minua mukaasi, niin tarvitsethan -ainakin minua aarteesi säilyttämisessä. - --- Niin, sanoi isäsi nauraen, siinähän on vielä yksi pelastuksen -mahdollisuus. - -Isäsi sammutti sitten valkean ja keskustelu loppui. Mutta olin -kuullut tarpeekseni. Isäsi piti mukanaan suurta aarretta, joka, jos -sen joskus voisin saada käsiini ja palata Englantiin, voisi varmaan -pelastaa minut nykyisestä asemastani. Voitonhimoni tuli suuremmaksi -ja niin yhtyi vihaani isääsi kohtaan toinen yhtä turmiollinen ja -pahoihin töihin johtava intohimo. Mutta nyt täytyy minun lopettaa. - -Jackson joi vähän ja makasi sitten hiljaa. Koska en ollut -syönyt vielä mitään sinä päivänä, käytin tilaisuutta hyväkseni -pistäytyäkseni majassa ja lupasin tulla takaisin niin pian kuin -suinkin. Palasin puolen tunnin kuluttua raamattu ja rukouskirja -mukanani, koska ajattelin, että hän, lopetettuaan tunnustuksensa, -pyytäisi minua niistä lukemaan. Hän hengitti raskaasti ja näytti -nukkuvan, jonka vuoksi en häntä herättänyt. Kun katselin häntä ja -muistelin hänen sanojaan: "Enkö ole säälittävä"? niin tunnustin, -että se hän oli, ja tein samalla itselleni kysymyksen: "Voitko -antaa anteeksi isäsi murhaajalle"? Vähän ajateltuani luulin, -että voin. -- Eikö häntä oltu jo rangaistu? Eikö murhaa oltu jo -kostettu? Oli mahdotonta olla vihassa tuommoiselle kurjalle ja -murtuneelle olennolle. Omatuntoni soimasi minua, kun katsoin hänen -vahingoittunutta kättään ja tunsin, että vaikka olinkin poika, niin -olin suurena syynä hänen kurjuuteensa. -- Vihdoin sanoi hän: - --- Oletko siinä, Frank? - --- Olen, vastasin. -- Olen nukkunut vähän. - --- Tuntuuko paremmalta, kysyin ystävällisesti. - --- Kyllä, kylkeni on tunnottomampi ja loppuni lähenee. Mutta anna -minun jatkaa tunnustustani, sillä tahdon keventää mieltäni, en -senvuoksi, että kuolen vielä yöllä tai huomenna, mutta kumminkin -tahdon saada sen tehdyksi. Tule lähemmäksi, niin voin puhua hiljempaa -ja jaksan kauemmin. - -Tein niin, ja hän jatkoi: - --- Tiedät, miten jouduimme tälle saarelle -- ja miten alussa -käyttäydyin. Kun sitten pääsin muiden joukkoon, katosivat pahat -ajatukseni vähitellen ja tulin ystävällisemmäksi isällesi. Mutta -sitä ei riittänyt kauan. Toisten kuoleman jälkeen, kun ainoastaan -vanhempasi ja kapteeni, paitsi minua, olivat ainoat elossa olevat -saarella, sai ahneus minussa vielä kerran vallan. Ajattelin taasen -vyötä timantteineen ja tapaa, jolla voisin saada sen haltuuni. -Paholainen se varmaan sitten iski päähäni ajatuksen tappaa isäsi -ja kapteenin. Olin huomannut uimassa ollessamme, että isäsi ei -enää pitänyt vyötä ja se oli siis, niinkuin isäsi oli ehdottanut, -äitisi huostassa. Kun kerran olin tehnyt päätökseni, varroin joka -tilaisuutta pannakseni aikeeni täytäntöön. Oli tavallista, että -joku meistä aina aamuisin meni ongelle, koska äitisi ei tahtonut -syödä kuivattuja lintuja, jos vain kalaa oli saatavana; olin saanut -selville, että paras tilaisuus kauhean aikeeni toimeenpanemiseen -tulisi silloin, kuin isäsi menisi kallioille onkimaan. Tavallinen -onkipaikkamme oli kallion niemeke, joka erottaa uimarannan merestä, -mutta hain toisen paikan, josta saimme enemmän ja parempia kaloja, -nimittäin tuon korkean kalliokielekkeen tuolla alhaalla. Tiedät, mitä -tarkoitan, sillä olen lähettänyt sinut sinne monta kertaa onkimaan, -vaikka en itse ole enää milloinkaan isäsi kuoleman jälkeen voinut -sinne mennä. -- Isäsi vei sinne siimansa ja juuri kun muudan iso kala -oli tarttunut koukkuun ja isäsi kumartui kielekkeen yli katsomaan, -milloin se kohoaisi veden pinnalle, niin minä, joka olin piilossa -siinä lähellä, hyökkäsin esiin ja pukkasin hänet mereen. Tiesin, -ettei hän osannut uida, ja odotettuani muutamia minuutteja katsoin -kielekkeeltä ja näin hänen ruumiinsa vajoavan viimeisten ponnistusten -jälkeen. Silloin riensin pois ja omantunnon vaivoissa kiipesin -rotkoon, tuodakseni sieltä kantamuksen puita, ettei kukaan voisi -minua epäillä, mutta siitä syntyivätkin sitten epäilykset, kuten heti -olet huomaava. Palasin puineni ja kapteeni näki kun tulin majaan. - --- Ohoo, tuohan on jotakin uutta, että kokoat puita, vaikka ei ole -vuorosikaan. Tuntuu oikein ihmeelliseltä. - --- Asia on niin, että tunnen olevani ystävällisellä tuulella, -vastasin paremman puutteessa, sillä en tiennyt oikein, mitä sanoisin -ja pelkäsin katsoa heitä silmiin, sillä äitisi seisoi aivan -vieressäni, pitäen sinua sylissään. - --- Tiedättekö, Jackson, onko mieheni saanut kaloja, kysyi äitisi; -olisi jo aika hänen tulla kotiin. - --- Miten minä voisin sen tietää? sanoin. -- Olen ollut hakemassa -rotkosta puita. - --- Mutta olittehan kalliolla pari tuntia sitten, vastasi äitisi, -sillä kapteeni James näki teidän tulevan sieltä. - --- Niin, näin sanoi kapteeni. Oliko hän saanut kaloja, kun olit hänen -luonaan? - -He kai huomasivat hämmennykseni, kun sanoin: Olin kallioilla, mutta -en käynyt Henniker'in luona, sen voin vaikka vannoa. - --- Sinun täytyi tulla silloin hänen luotaan, kun sinut näin, sanoi -kapteeni. - --- En välittänyt hänestä, jos olinkin siellä, vastasin. - --- No, sitten on parempi, että toinen meistä menee katsomaan, mitä -hän tekee, sanoi kapteeni. Jätänkö Jackson'in luoksenne? - --- Kyllä, kyllä, vastasi äitisi levottomana, aavistan jotakin. -- On -parempi että hän jää tänne. - -Kapteeni kiiruhti kallioille, palaten noin neljännestunnin kuluttua -hyvin kiihoittuneena ja sanoen: - --- Hän ei ole siellä! - --- Eikö ole, sepä on hyvin ikävää, vastasin ja nousin samalla -seisomaan; olin nimittäin istunut koko ajan kalliolla, kapteenin -ollessa poissa. - --- Niin se on, sanoi kapteeni. Mene sinä, Jackson, myöskin -koettamaan, jos sattuisit löytämään hänet; minä olen sillä aikaa -rouva Henniker'in luona. - -Äitisi oli kapteenin palatessa painanut päänsä ja, kätkenyt kasvonsa -käsiinsä. Olin iloinen saadessani syytä poistua, sillä omatuntoni -soimasi minua, kun näin hänen surunsa. - -Olin poissa noin puoli tuntia ja sanoin palattuani, etten ollut -nähnyt jälkeäkään isästäsi. - -Äitisi oli majassa ja kapteenin mennessä hänen luokseen jäin minä -ulkopuolelle, kärsien kaikkia Kainin tuskia. - -Se oli kauhea päivä meille kaikille, kukaan ei voinut syödä mitään. -Äitisi ja kapteeni pysyivät majassa, enkä uskaltanut, niinkuin -tavallisesti, mennä makuusijalleni, vaan makasin koko yön kalliolla. -Nukkua en voinut, sillä joka silmänräpäys olin näkevinäni isäsi -vajoavan ruumiin, niinkuin aamulla. Seuraavana aamuna tuli kapteeni -luokseni. Hän oli hyvin totinen ja ankara, mutta ei voinut syyttää -minua, vaikka hän olisi epäillytkin. Kului viikko, ennenkuin näin -äitisi jälleen, sillä en uskaltanut näyttäytyä hänelle. Huomatessani -sitten, ettei minua ruvettu syyttämään, tulin rohkeammaksi ja palasin -majaan. -- Kaikki rupesi sitten menemään entistä latuaan. - - - - -13. Jackson'in kuolema. - - -Eräs asia ei kuitenkaan kaivannut selvitystä, se nimittäin, että -äitisi tunsi minua kohtaan vastenmielisyyttä, jopa inhoakin, jota -hän ei voinut salata. Hän ei sanonut mitään, mutta hän ei voinut -milloinkaan katsoa minuun ja vastasi harvoin, jos kysyin häneltä -jotakin. Vaikka olisi voinut otaksua, että tämmöinen kohtelu hänen -puoleltaan olisi synnyttänyt minussa kokonaan toisenlaisia tunteita, -niin herättikin se minussa entisen rakkauteni eloon. Kuta enemmän -hän kartti minua, sitä tunkeilevammaksi tulin, ja lisäsin siten -hänen vastenmielisyyttään. Rupesin laskemaan leikkiä hänen kanssaan, -ja kapteeni James'in täytyi monesti tulla kieltämään minua. Hän -oli hyvin vankka mies ja olisi varmaan antanut minulle selkään -tappelussa, jonka tähden olinkin hänen läsnäollessaan äitiäsi -kohtaan paljon huomaavaisempi; mutta kun hän poistui, tulin niin -hävyttömän tuttavalliseksi, että äitisi vihdoin vaati meitä aina -yhdessä menemään joko kalastamaan, tai kokoamaan puita ja jättämään -hänet siksi aikaa yksikseen. En voinut kieltäytyäkään, koska siinä -tapauksessa, etten olisi suostunut, kapteeni James olisi minut -varmaan väkisin siihen pakottanut, -- mutta vihani kapteenia kohtaan -vaan tästä syystä yltyi. Sitten sattui kumminkin tapaus, joka -vapautti minut tästä sorrosta ja jätti minut yksikseni äitisi ja -sinun kanssasi. - --- Nyt täytyy minun vähän levähtää. Odota tunti, niin saat kuulla -lopun. - -Oli jo iltamyöhäinen ja kuu loisti kirkkaasti taivaalla. Valo ja -varjot tekivät meitä ympäröivät kalliot kolkon ja synkän näköisiksi. -Ne ryhmittyivät päällekkäin, siksi kunnes tapasivat sinitaivaan, -jossa tähdet tuikkivat himmeinä, kuun taas kiitäessä avaruudessa, -pilvenkään sen kirkkautta sumentamatta. Ja tässä suurenmoisessa -ympäristössä ei ollut kuin kaksi elävää olentoa: muudan poika ja -ruhjoutunut murhaaja, joka vähän ajan kuluttua oli kuoleva ja joutuva -kostavan Jumalan eteen. -- Kun istuin liikkumatta siinä hänen -vieressään, ja katselin taivaalle, tunsin vapisuttavaa kunnioitusta -enkä pelkoa, sillä ajattelin itsekseni, että Jumala oli luonut nämä -kaikki ja koko maailman, sekä hänet että minut. Raamatussa seisoo -niin ja kummastelin samalla, missä Jumala mahtoi ollakaan, sillä -vaikka olin lukenut raamatun, niin oli minulla siitä hyvin hämärät -käsitykset. Haaveilin sillä tavalla melkein pari tuntia ja nukuin -vihdoin, nojaten kallioon. Heräsin sitten taasen Jackson'in ääneen, -kun hän pyysi minulta vettä. - --- Tässä on, sanoin ja ojensin hänelle astian. Oletteko: huutanut -minua kauan? - --- En, vastasi hän, pyysin sitä ainoastaan kerran ennen. - --- Olen nukkunut. - -Kun hän oli juonut, sanoi hän: - --- Tahdon lopettaa tunnustukseni nyt, sillä kylkeäni alkaa polttaa. -Ja hän jatkoi: - --- Noin neljä kuukautta isäsi kuolemasta menimme kerran kapteeni -James'in kanssa rotkoon keräämään puita Sivuutimme kallioseinän, -jonka niin hyvin tunnet, ja kuilun, joksi paikkaa nimitämme, ja -rupesimme kiipeämään kallion reunaa pitkin. Kannoimme molemmat -nuoriamme, joilla sitten sitoisimme halkokantamuksemme. Äkisti -luiskahti hän ja vyöryi kallion reunalle, mutta pelastui tarttumalla -vuoressa kasvavaan pieneen pensaaseen, vaikka hänen ruumiinsa -riippuikin jo puoleksi jyrkänteen ulkopuolella. - --- Ojenna minulle köytesi pää, sanoi hän aivan tyynesti, vaikka hän -oli suuressa vaarassa. - --- Kyllä, vastasin ja aioinkin tehdä sen silloin, sillä luulin, että -hän, jos kieltäisin, voisi vielä pelastua pensaan avulla, josta hän -piteli kiinni. Mutta pensas alkoi nyt irtaantua ja antaa perään ja -kun kapteeni James näki sen, huusi hän: - --- Pian, pian, pensas irtautuu! - -Päätin silloin, etten ojentaisi hänelle köyttä. Olin muka hyvin -kiireissäni tehdäkseni sen, mutta sotkin sen jalkoihini ja olin sitä -sitten taasen selvittelevänäni, kun hän taasen huusi: - --- Pian! Ja tuskin oli hän saanut sen sanotuksi, kun pensaan juuret -katkesivat ja hän syöksyi alas. - -Kuulin ryskeen, kun hän putosi kalliolle tuolla alhaalla. -- Katso -nyt Jumalan tuomiota: enkö olekin aivan samanlaisessa tilassa, -kuin hänkin, maatessani tässä lyötynä ja runneltuna. -- Vähän ajan -kuluttua menin paikalle, jossa hän makasi ja löysin hänet kuolevana. -Hänellä oli juuri sen verran voimia jäljellä, että hän voi sanoa -ennen kuolemaansa: "Jumala antakoon sinulle anteeksi." -- Se oli -murha, sillä olisin voinut pelastaa hänet, jos olisin tahtonut, -ja kumminkin pyysi hän Jumalaa minua armahtamaan. Kuinka paljon -onnellisemmaksi olisinkaan tuntenut itseni, jos hän ei olisi sitä -sanonut. Hänen "Jumala sinua armahtakoon" soi korvissani kuukausia -sen jälkeen. - -Palasin majaan ja kerroin rohkeasti äidillesi, mitä oli tapahtunut, -sillä tiesin tällä kertaa voivani puhtaalla omallatunnolla sanoa, -etten ollut sitä tehnyt. Hän joutui aivan pois suunniltaan ja syytti -minua sekä miehensä että kapteenin murhaajaksi. Koetin tehdä, mitä -ikinä osasin, saadakseni hänet tyyntymään, mutta turhaan. Useita -viikkoja pysyi hän sitten surullisena ja välinpitämättömänä, niin -että pelkäsin hänen kuolevan, mutta hänellä oli vielä jäljellä -sinut, jolle hän voi osoittaa hellyyttään, ja sinun vuoksesi hän -jäi elämään. -- Huomasin sen hyvin pian. Hän oli nyt täydellisesti -vallassani, mutta ensin pelkäsin häntä, yksinpä hänen katseitaankin. -Vihdoin tulin rohkeammaksi ja vaadin, että hän olisi minulle -ystävällisempiä mutta hän poistui inholla luotani. Turvauduin silloin -muihin keinoihin. En antanut hänelle ruokaa, ja hän olisi mielellään -kuollut, mutta ei voinut nähdä sinun kärsivän. -- En tahdo kertoa -julmuudestani ja raakalaisuudestani häntä kohtaan, voin ainoastaan -sanoa sen olleen sellaista, että hän kuihtui ja kuoli noin kuuden -kuukauden kuluttua kapteenin kuolemasta, pakottaen minut lupaamaan, -etten tekisi sinulle pahaa, vaan veisin sinut äidinisäsi luokse, jos -vain joskus saisin siihen tilaisuutta. Koska olin tappanut tämän -naisen pitkällisellä kiduttamisella, ja isäsäkin, vaikka sukkelammin, -en voinut olla suostumatta hänen pyyntöönsä. -- Hautasin hänet -guanoon toisten viereen. - -Hänen kuolemansa jälkeen oli elämäni minulle kauan aikaa suurena -taakkana. En voinut tappaa sinua, vaikka vihasin sinua. -- Nyt -hallussani olevat timantit ja toivo, että joskus vielä pääsisin -Englantiin, soivat minulle joskus vähän lohdutusta -- Sinä näet minut -nyt, eivätkö he kaikki ole jo kostetut. - -En voinut muuta kuin myöntää Jackson'in viimeiseen puheeseen. -- -Niin, he olivat todellakin kostetut. Vähän ajan perästä sanoi hän -minulle: - --- Nyt, Frank, tunnen, että kipu kyljessäni pahenee ja pian on -minulla niin suuret tuskat, etten voi puhua. Olen tunnustanut -täydellisesti kaikki rikokseni ja muuta hyvitystä en voi antaa -sinulle. Ja nyt, voitko antaa minulle anteeksi? Kuolen hyvin -onnettomana, jos et sitä tee. Katso minua. Voitko hautoa kostoa -mielessäsi näin onnettomassa asemassa olevalle ihmiselle? Muista, -että rukoilemme anteeksiantamusta sen perusteella, miten itsekin -annamme anteeksi. Vastaa minulle. - --- Luulen, niin, -- tunnen, että voin antaa teille anteeksi, Jackson, -vastasin. Jään pian yksikseni tälle saarelle ja tulisin varmaan -paljon onnettomammaksi kuin muutoin, jos en antaisi anteeksi. -- Minä -teen sen. - --- Kiitos, olet hyvä poika ja Jumala sinua siunatkoon. -- Eikö päivä -jo pian valkene? - --- Kyllä. Näen pian lukea teille raamatusta ja rukouskirjasta. -Minulla on ne molemmat mukanani. - --- Tuskani ovat kovat ja tulevat joka minuutti suuremmiksi. Minä en -voi kuunnella sinua nyt, mutta juuri ennen kuolemaani saan jonkun -minuutin levon ja silloin... - -Jackson huokasi syvään ja vaikeni. - -Useita tunteja kestivät hänen tuskansa ja hän valitti hiljaa. Hiki -tippui suurina pisaroina hänen otsaltaan ja hän hengitti vaikeasti. --- Aurinko nousi ja ennätti jo melkein taas mailleen, ennenkuin -Jackson voi puhua. Vihdoin pyysi hän juotavaa. - --- Se on ohitse nyt, sanoi hän hiljaa. Tuskat loppuvat ja kuolema -on lähellä. Voit lukea minulle nyt, mutta minä sanon sinulle ensin -muistaessani, mistä voit löytää isäsi omaisuuden. - --- Tiedän sen jo, vastasin. Laudan alla teidän makuusijanne pohjalla. -Näin teidän kerran ottavan ne esille, kun luulitte minun olevan -poissa. - --- Se on totta! Minulla ei ole enää mitään sanottavaa, kaikki on pian -ohitse. Lue ruumiin siunaussanat kun olen kuollut, ja lue nyt, vielä -hengissä ollessani jotakin, josta luulet minun enimmän pitävän, sillä -en voi koota ajatuksiani tarpeeksi sanoakseni sinulle, mikä paikka -parhaiten sopisi, ja totta puhuen, tuskin sitä tiedänkään. Mutta -osaan vielä rukoilla. - -Aukaisin raamatun ja löysin vertauksen tuhlaajapojasta. - --- Se sopii minulle, sanoi Jackson. Anna minun nyt rukoilla. Rukoile -sinäkin puolestani, Frank. - --- Minä en tiedä miten, vastasin, ette ole minua koskaan opettanut. - --- Ah en! - -Jackson vaikeni, mutta näin hänen huultensa liikkuvan vähän aikaa. -Poistuin hetkeksi ja kun palasin, oli hän jo kuollut. Hänen suunsa -oli auennut, ja koska ensimmäisen kerran elämässäni katselin kuolemaa -silmiin, tuijotin ruumista kauhistuneena ja inholla. - -Muutamien minuuttien kuluttua jätin ruumiin ja istuuduin kalliolle -jonkun matkan päähän siitä, sillä pelkäsin sitä jollakin tavalla. -Jäin siihen auringon laskuun asti, jolloin, pelästyneenä ajatuksesta -jäädä sinne pimeäksi yöksi, otin kirjani ja kiiruhdin takaisin -majaan. Mielenliikutus oli pannut pääni ihan pyörälle, enkähän -ollut syönytkään moneen tuntiin. Rukoiltuani, heittäysin vuoteelle -tuumiakseni, mitä nyt alkaisin tehdä, kun olin jäänyt yksikseni, -mutta muutamien minuuttien kuluttua vaivuin uneen, enkä herännyt -ennenkuin aurinko oli jo korkealla taivaalla. Nousin hyvin -virkistyneenä ja nähdessäni raamatun ja rukouskirjan muistin -lupaukseni Jackson'ille lukea ruumiinsiunausluvut hänen haudallaan. -Hain ne rukouskirjasta, sillä olin lukenut ne ennenkin useampaan -kertaan, ja silmäiltyäni ne lävitse, läksin kirjoilleni paikalle, -missä ruumis makasi. Se oli vielä kankeamman näköinen kuin eilen -illalla. Luin sanat ja sulin kirjan. Mitä voin tehdä? ajattelin. En -voi haudata häntä guanoon, sillä en jaksa kantaa ruumista kallioiden -yli. Ja jos se olisi ollutkin mahdollista, niin luulen, etten olisi -voinut siihen koskea. Pelkäsin sitä. Vihdoin päätin peittää sen -kivillä, joita oli paljon siinä ympärillä ja teinkin niin. Siihen -meni minulta noin kaksi tuntia, jonka jälkeen, otettuani pullot -mukaani, kiiruhdin mielelläni pois, päättäen mielessäni, etten -ikinä enää tulisi sinne. Tunsin suurta helpotusta, ollessani taasen -majassa. Olin kyllä yksinäni, se oli totta, mutta minulla ei ollut -enää mitään tekemistä kuolleen kanssa. En voinut koota ajatuksiani, -enkä tarkastaa tunteitani sinä päivänä, istuin vain mietteissäni -ja nojasin päätäni käsiini. -- Panin vielä kerran nukkumaan ja -tunsin itseni seuraavana aamuna paljon virkeämmäksi, voiden sekä -ajatella että toimia. -- Mieltäni painoi kumminkin joku, josta en -ensin päässyt selville, mutta kai se johtui tunteesta, että olin nyt -yksinäni, ilman minkäänlaista toveria, jonka kanssa olisin voinut -puhella ja jolle olisin voinut uskoa salaisuuteni. Minun suuni täytyi -olla mykkä siksi, kunnes taasen tapaisin jonkun lähimmäisistäni... -tapahtuisiko se koskaan? Olin nähnyt näinä vuosina muutamien niistä -hukkuvan saaremme lähellä, -- siinä kaikki. - - - - -14. Yksin. - - -Jackson'in kertomuksesta päättäen olin nyt noin neljäntoista vuotias. -Näinä neljänätoista vuotena olimme nähneet ainoastaan yhden laivan. -Voi mennä vielä samanverran tahi enemmänkin aikaa, ennenkuin taasen -tapaisin jonkun ihmisen. -- Näitten ajatusteni minua surettaessa -tunsin, kuinka paljon olisinkaan uhrannut, jos Jackson olisi vielä -elänyt ollakseen minulle seurana. Olisin antanut hänelle anteeksi -vaikka mitä, ja tuntuipa melkein siltä, kuin olisin isäni murhaajassa -menettänyt hyvänkin ystävän. - -Tänä päivänä olin niin levoton, etten voinut tehdä mitään. Koetin -lukea, mutta en voinut, ja syödä, mutta ruokahaluni oli poissa. -Istuin ja katselin merta, kuinka aalto toisensa jälkeen vyöryi -rantaan, ja ihmettelin, toisivatko ne joskus tullessaan luokseni -jonkun ihmisen, mutta sillä välillä, jopa kokonaisina tunteinakaan, -en ajatellut juuri mitään. Tuli ilta ja pimeä, mutta yhä vieläkin -istuin paikallani. Viimein kumminkin menin vuoteelleni melkein -epätoivoisena, mutta onnekseni nukuin pian ja unhotin suruni. - -Seuraavana aamuna elähdytti minua kirkas aurinko. Tummansininen meri -oli melkein rasvatyyni, ja muutenkin tunsin mieleni virkeämmäksi ja -ruokahaluni oli palannut. Syötyäni muistin Jackson'in kertomuksen -vyöstä timantteineen, jonka tähden menin hänen makuusijalleen, -siirsin syrjään höyhenet ja linnunnahat, kaivoin pois maan, jota -ei ollutkaan kuin noin kuuden senttimetrin vahvuudelta ja sain -laudan näkyviin. Nostin sen pois ja näin sen alla noin kolmekymmentä -senttimetriä syvän kuopan, joka oli täynnä erilaisia esineitä. Siellä -olivat perämiehen kello ja hiannapit, muutamia vanhoihin rääsyihin -käärittyjä dollareita, muudan tupakkarasia, vanha piippu, rintaneula -hiuksista tehtyine nimikirjaimineen, muutamia J. Evelyn nimellä -allekirjoitettuja kirjeitä, jotka ymmärsin äidinisäni lähettämiksi -ja jotka Jackson oli luultavasti ottanut haltuunsa vasta äitini -kuoleman jälkeen. Sanon kirjeitä, koska ne olivat semmoisia, niinkuin -sittemmin sain tietää, mutta silloin en vielä milloinkaan ollut -nähnyt mitään kirjettä. Ensimmäinen yritykseni lukea kirjoitusta -oli turha, vaikkakin onnistuin saamaan selvän allekirjoituksesta. -Tupakkarasiassa oli sileä, kultainen vihkimäsormus, joka luultavasti -oli äitini, ja musta pitkä hiuskihara, joka kai myöskin oli hänen. -Siinä oli myöskin kolme tahi neljä kivipalasta, jotka, niinkuin -sittemmin kuulin, olivat kulta- ja hopeamalmia, yksi hopeinen -lyijykynä ja pari pieniä korvarenkaita. Vasta kuopan pohjalta -löysin vyön. Se oli pehmeätä nahkaa ja voin tuntea sen joka neliöön -ommellun kovan esineen, joiden arvelin olevan noita timantteja, mutta -en aukaissut yhtään osastoa, katsoakseni, mitä niissä oli. Siihen -oli hyvin selvästi kirjoitettu: "Herra J. Evelyn'in omaisuutta, 33 -Minories, London." Tutkin kaikki nämä esineet toisensa jälkeen ja -panin ne, saatuani uteliaisuuteni tyydytetyksi, takaisin kuoppaan, -tarkastaakseni niitä taasen joskus vastaisuudessa. Peitin kuopan -laudalla, tasoitin maan, sekä järjestin höyhenet ja nahat vuoteessa -samalla tavalla, kuin ennenkin. Tähän kaikkeen meni minulta noin -pari tuntia, jonka jälkeen istuuduin kalliolle entiseen asentooni -ja vajosin lopuksi päivää sekä sielulliseen että ruumiilliseen -välinpitämättömyyteen. - -Tämä alakuloisuuteni kesti monta päivää, voinpa sanoa viikkojakin, -ennenkuin se kokonaan katosi. -- En voinut löytää mitään hauskaa -kirjoistanikaan, joita välistä katselin, pannakseni ne taasen heti -pois. -- Ei ollut enää kuukauttakaan siihen, kun linnut taasen -palaisivat saarelle. En tarvinnut niitä elääkseni, sillä varastossa -oli vielä paljon ruokaa. -- Lukija tahtonee ehkä tietää, miten niin -tarkkaan tiesin lintujen takaisintuloajan. Meillä, Jacksonin kanssa, -oli ainoana ajanmerkkinä täysikuun ilmestyminen taivaalle, jolloin -aina teimme merkin kallioon. Kolmetoista täysikuuta oli ajanmitta -lintujen tulosta saarelle yhtenä vuotena, niiden takaisintuloon -seuraavana ja kaksitoista täysikuuta oli nyt kulunut. - -Tuskastuneena kaikkeen, väsyneenä itseeni ja elämäänikin, juolahti -vihdoin viimein mieleeni, että voisinhan, ottamalla mukaani ruokaa -ja pullollisen vettä, lähteä rotkoon hakkaamaan puita, niin että ne -riittäisivät sitten pitkäksi aikaa. Voisinhan jäädä sinne moneksi -päiväksi, sillä maja ja kaikki sen läheisyydessä oikein inhoittivat -minua. - -Seuraavana päivänä panin päätökseni täytäntöön. Nakkasin kuivan -ruokani olalleni ja läksin kiipeämään rotkoon. Tunnissa pääsin -perille, mutta koska minulla ei ollut mitään kiirettä, niin päätin -kiivetä ylemmäksi ja katsoa, enkö voisi päästä toiselle puolelle -saarta tai ainakin korkeimmalle vuorenhuipulle, josta olisi hyvä -näköala. Jatkoin kiipeämistäni siksi, kunnes olin päässyt muutamalle -tasaiselle, ruohoa kasvavalle paikalle, jossa ei ollut metsää. -Istuutuessani levähtämään näin vieressäni erään pienen sinisen kukan, -jollaista en ennen milloinkaan ollut nähnyt en edes tiennyt, että -saarella olisi kukkia. Se oli, niinkuin sittemmin huomasin, joku -laji Gentionellaa. Katselin ja ihailin sitä, tuntien sitä kohtaan -todellista ystävällisyyttä. Se oli hyvin kaunis ja yksinäinen, -niinkuin minäkin. - -Lukiessani Mavor'in luonnonkirjaa ja nähdessäni luonnon keskelle -rakennettuja englantilaisia taloja, olin kysynyt aina Jackson'ilta -niistä ja hän oli selittänyt minulle paljon englantilaista -puutarhanhoitoa, kuinka metsäkukkia ja puita voitiin istuttamalla -jalostaa, kuinka ruusuja ja muita kukkia kiinnitettiin seiniin, kuten -tauluissa näin, ja kuinka niitä kasteltiin ja hoidettiin. -- Siinä -istuessani ja katsellessani kukkaa juontui mieleeni, että voisinhan -ottaa sen mukaani ja hoitaa sitä huvikseni. -- Osaanhan kastella -ja muutenkin pitää siitä huolta. -- Päätin tehdä niin, sillä pidin -jo kukkaa aika aarteena. Irroitin sen varovasti ameriikkalaisella -veitselläni, jättäen kumminkin tarpeeksi maata juurien ympärille, ja -aloin sitten kiivetä vielä ylemmäksi. Mutta ennenkuin olin päässyt -kuuttakymmentä metriäkään, löysin ainakin tusinan verran samanlaisia -kukkia, kaikki kauniimpia kuin se, jonka olin ottanut mukaani ja -kolme neljä muuta, joita en myöskään tuntenut. En tiennyt oikein, -mitä tekisin. Panin kaivamani kukan pois ja jatkoin kiipeämistäni, -tekemättä vielä mitään päätöstä. - -Puolessa tunnissa pääsin vuorenhuipulle ja voin nähdä meren ja -toisen puolen saarta alapuolellani. Se näytti melko suurelta, mutta -en huomannut juuri suuriakaan eroavaisuuksia tämän ja toisen puolen -välillä. Kaikkialla muualla näkyi jylhiä, autioita kallioita, paitsi -paikkaa, jossa seisoin. Rotkossa, joka näytti olevan kuin joku -halkeama saaressa, kasvoi pientä metsää. Kaikkialla oli hiljaista -ja autiota, ei näkynyt yhtään lintua, enkä myöskään voinut huomata -muitakaan eläviä olentoja. Olin juuri kääntymäisilläni takaisin, kun -ajattelin, että voinhan mennä vieläkin eteenpäin ja katsoa, mitä -siellä olisi. Tein niin ja löysin muutamia muita kukkia, joita ei -kasvanut minun puolellani saarta. Siellä kasvoi eräitä sananjalan -tapaisia puita, joiden runkojen ympärillä köynnöskasvit kiipeilivät. -Ajattelin että nämä kasvithan olivat samanlaisia, joita olin -nähnyt englantilaisia taloja esittävissä tauluissa, tahi ainakin -hyvin niitten näköisiä; mahtaisivatkohan nuo kiipeillä majanikin -seiniä pitkin? -- Silloin äkkiä hoksasinkin, että istuttaisin niitä -muutamia majani ympärille ja laittaisin kasvitarhan omille kukilleni. -Lukija voi tuskin kuvitella, miten iloiseksi tästä tulin. Istuuduin -punnitsemaan sitä ja tunsin itseni sillä hetkellä hyvin onnelliseksi. -Mutta sitten muistinkin, että maja oli rakennettu kalliolle ja -kukathan voivat kasvaa ainoastaan mullassa. Tämä huomio oli ensin -viedä kaiken rohkeuteni, koska se näytti tekevän tyhjäksi kaikki -suunnitelmani, mutta sitten päätin kantaa vähän multaa kalliolle -ja sillä tavalla laittaa kasvitarhan. Ensin ajattelin guanoa, -mutta Jackson oli selittänyt, että sitä voitiin käyttää ainoastaan -pienissä erissä lannoittamaan maata ja että se kuolettaisi kasvit, -jos sitä käytettäisiin yksinään. Tuumittuani noin tunnin verran ja -muistettuani kaikkea, mitä Jackson oli puhunut asiasta, päätin palata -majaan ja paluumatkalla tarkastaa, mistä paikasta rotkoa voisin -kaikista helpoimmin saada multaa kasvitarhaani. Sitten kantaisin -mullan majalle, tekisin lavan valmiiksi taimille ja kukille, ja kun -kaikki olisi kunnossa, kiipeisin rotkoon hakemaan kasveja ja niin -olisi kasvitarhani valmis. -- Tein niin. Huomasin, että voin saada -ruokamultaa rotkosta noin neljännespeninkulmaa pensaikon alapuolelta, -ja kun olin siitä varma, palasin majaan. Päätin kumminkin, myöhäinen -kun oli, siirtää järjestelyni huomiseen. - -Otin arkusta yhden purjekangaspaidan, sidoin kiinni hiansuut ja -kauluksen, saadakseni siitä jonkinlaisen pussin, ja lähdin aamulla -aloittamaan työtäni. Onnistuin sinä päivänä kantamaan majalle noin -kymmenen -- kaksitoista pussillista multaa, josta aloin laittaa -noin metrin levyistä ja puolen metrin vahvuista lavaa. Minulta meni -kokonainen viikko, ennenkuin olin saanut kannetuksi tarpeeksi multaa -kahteen lavaan kummallekin puolelle majaa. Se oli kovaa työtä, mutta -olin iloisempi ja onnellisempi kuin ennen. Huomasin, että paras -keino karkoittamaan ikävää ja yksinäisyyttä oli työnteko, ja samalla -kun tein tämmöisen arvokkaan kokemuksen, valmistui kasvitarhanikin. -Kun olin lopettanut mullan kantamisen, läksin rotkoon mukanani -kaksi koppaa, joissa oli aikomukseni säilyttää kokoamani kasvit. -Päivän kovasti työskenneltyäni palasin kopat täynnä pieniä taimia -ja köynnöskasvia. Seuraavana päivänä istutin kaikki, mitä olin -tuonut mukanani. Tulin pahoilleni nähdessäni lehtien ja kukkien -lakastuvan, mutta kastelin ne kaikki, ennenkuin menin nukkumaan ja -aamulla huomasinkin ne taasen suureksi ilokseni virkeiksi. Mutta -kasvitarhani ei ollut mielestäni vielä kyllin täydellinen. Menin -sentähden vielä kerran rotkoon ja valitsin toisia kasveja, jotka -eivät kukkineet, ja pari pensasta, joita en ennen ollut nähnyt. Kun -olin saanut nämä istutetuiksi ja kastelluiksi, oli kasvitarhani hyvin -komean näköinen. Huomasin kumminkin pian, että multa tahtoi varista, -ja kokosin sentähden kiviä, joilla ympäröin lavat, ja niin oli -kaikki valmista Nyt ei minulla ollut muuta tekemistä päivisin, kuin -hoitaa kasvitarhaani. Tein niin ja koska muistin Jackson'in puheen -guanosta, toin sitä pussillisen ja panin vähäsen joka kukan juurelle. -Pian näkyikin sen hyvä vaikutus, ja ennenkuin linnut tulivat, oli -kasvitarhani täynnä kukkia. - -En voi kuvailla lukijalle, minkälaista iloa pieni laitokseni -minulle tuotti. Tunsin joka taimen ja pensaan, puhelin niille kuin -tovereille hoitaessani ja kastellessani niitä aina aamuin ja illoin, -ja niitten pikainen kasvaminen ihastutti minua. Yksinäisyyteni ei -tuntunut enää niin väsyttävältä kuin ennen. Minullahan oli jotakin -huollettavaa, jotakin, joka kiinnitti mieltäni ja jota voin rakastaa. -Ne olivat yhtä eläviä kuin minäkin, ne kasvoivat, tekivät lehtiä ja -kukkivat. Ne olivat kiitollisia huolenpidostani, ollen tovereinani ja -ystävinäni. - -Olenhan ennen maininnut, että Jackson, viimeisenä yhdessä -oloaikanamme, opetti minut laulamaan useita lauluja. Ikävissäni, -etten yksinäisyydessäni kuullut mitään ihmisääniä, aloin ensin -hyräillä ja sitten ääneensä laulaa noita lauluja, joita olin oppinut. -Tuo oli minusta hauskaa ja lauleskelin joskus puolet päivää. On kyllä -totta, että kuuntelijoita puuttui, mutta kun rakkauteni kukkiin -kasvoi, niin oli tapanani istuutua siihen likelle ja laulaa kukille -ja pensaille, kuvitellen niitten kuuntelevan. Mutta laulu varastoni -ei ollut kovinkaan suuri ja viimein, kun olin laulanut ne hyvin -usein, kyllästyin niitten sanoihin. Muistin silloin rukouskirjan -lopussa olevat Davidin psalmit. Otin kirjan ja lauloin ne kaikki -tuntemillani nuoteilla. Lieköhän psalmeja koskaan ennen laulettu -sillä tavalla, mutta se huvitti minua, ja sanoissakin oli tarpeeksi -vaihtelua. - -Joka kolmas tahi neljäs päivä kiipesin rotkoon huolellisesti -hakemaan jotakin uutta kukkaa tahi pensasta, jota minulla ei vielä -ollut kasvitarhassani ja kun satuin jonkun löytämään, joka usein -tapahtuikin, niin tulin hyvin iloiseksi. - - - - -15. Lintuni. - - -Vihdoin tulivat linnut ja minä kokosin paljon munia, joista sain -vaihtelua ruokaani, sillä olinkin elänyt niin kauan kuivatulla -lihalla. Työn puutteessa rupesin silloin tällöin kalastamaankin, -jota Jackson'in eläessä tuskin koskaan olin tehnyt, ja sain siitäkin -vaihtelua ruokaani. Jackson ei välittänyt kalasta, koska meidän -silloin, valmistaaksemme sitä, täytyi kiivetä rotkoon hakemaan puita, -ja hän ei pitänyt ponnistuksista. Kun linnut tulivat, luin uudestaan -luonnonkirjasta kuvauksen fregatti- ja muista siinä mainituista -linnuista. Oli siinä kuvakin muutamasta kiinalaisesta uikkuineen ja -kuvaus, miten niitä kesytettyinä käytettiin kalastamisessa. Tästä -juohtui mieleeni, että voisinhan minäkin kesyttää muutamia lintuja -seurakseni ja opettaa niitä pyytämään kaloja, mutta tiesin, että -minun täytyi odottaa siksi, kunnes poikaset olivat kasvaneet melkein -lentokykyisiksi. - -Päätin nyt ensin mennä rotkoon muutamiksi päiviksi kokoamaan puita. -Hakkasin sellaisiksi tavallisesti raidan tahi pajun näköisiä -pensaita, jotka olivat siihen tarkoitukseen melkein sopimattomia, -vaikka siellä oli toisenlaisia, keveämpipuisiakin pensaita, jotka -paloivat hyvin. Jackson oli kertonut, että edellisiä sanottiin -pajuksi ja käytettiin koppia valmistaessa. Hän oli opettanut minut -myöskin letittämään oksat yhteen kantamuksia tehdessäni. -- Ne eivät -olleet kumminkaan pajuja, vaan jonkunlaisia oleandereita, niinkuin -sittemmin sain tietää. - -Varattuani mukaani muutamia tusinoita koviksi keitettyjä munia läksin -sitten eräänä aamuna rotkoon. Niinkuin ennen jo olen kertonut, -täytyi rotkoon päästäkseen ensin kulkea jonkun matkaa noin kymmenen -metriä korkean kallioseinän juurta ja sitten kahlata puron poikki, -jonka kautta matka pensaikkoon piteni puolella peninkulmalla. -Tuo kallioseinä oli juuri sama, jolta kapteeni oli pudonnut, kun -Jackson ei ollut häntä auttanut. Tultuani pensaikkoon, rupesin -töihin ja sain kolmessa päivässä hakatuksi noin viisikymmentä suurta -kantamusta, joiden arvelin riittävän pitkäksi aikaa. Vaikein työ -oli vielä jäljellä, nimittäin kotiin kantaminen, ja siinä saisin -hikoilla, koska en voinut viedä muuta kuin kantamuksen kerrallaan. -Silloin hoksasinkin, että heittämällä kantamukset vuorelta alas -säästyn melkein peninkulman pituiselta kantamiselta, sillä minun -ei niin muodoin tarvinnut raahata niitä purolle ja taas palata -takaisin. Paikka, jossa puut olivat, ei ollutkaan todellisuudessa -neljäsosa peninkulmaa kauempana uimalahdesta ja maa vietti sinne koko -matkan. Ilostuin keksinnöstäni ja ihmettelin, ettei Jackson ollut -sitä milloinkaan hoksannut, sekä aloin panna tuumaani täytäntöön. -Paikoitellen oli alituisesti tippuva vesi tehnyt jyrkänteen reunan -hyvin liukkaaksi. Toin kantamukseni yhden toisensa perään ja heitin -ne jyrkänteeltä alas, kuitenkin koettaen varoa, etten itse luisuisi -mukaan. Olin jo lopettamaisillani, jäljellä oli enää vain pari kolme -kantamusta, kun heittäessäni alas muudatta kuormaa luiskahdinkin ja -ennenkuin ennätin saada mistään kiinni, luistin reunalta ja putosin -ainakin kymmenen metrin korkeudelta. Makasin kai siinä tainnuksissa -useita tunteja, ennenkuin vihdoinkin toinnuin ja huomasin makaavani -risukimpuilla, jotka olin heittänyt alas. Niille putoaminen, eikä -kovalle kalliolle, oli pelastanut henkeni. Nousin niin pian kuin vain -voin koota ajatukseni. Joka paikka oli hellänä ja mustelmilla, veri -juoksi suustani, mutta luut tuntuivat olevan eheitä. Voin kumminkin -siksi huonosti, etten saattanut tänään enää tehdä mitään. Lähdin -nilkuttamaan kotiin ja panin nukkumaan. Syvä uni virkisti minua ja -muutamien päivien kuluttua olin jo entiselläni. Kastelin kukkiani, -jotka olivat kuihtuneet ikäänkuin ikävästä, koska olin ollut niin -kauan poissa. Menin sitten paikalle, johon olin jättänyt risukimppuni -ja helpoittaakseni työtäni päätin kantaa ne uimarantaan ja pinota -ne sinne kallioitten juurelle. Mainitsen tämän syistä, jotka lukija -sitten tuonnempana on huomaava. Viivyin siinä pari päivää, sillä -putoamiseni jälkeen ei minulla ollut mitään halua työskennellä -kovasti, ja kun työ oli tehty, tulin hyvin iloiseksi. - -Linnunpoikaset olivat nyt haudottuja, mutta minun täytyi odottaa -vielä neljä tahi viisi viikkoa, ennenkuin voin mitä ottaa. -Yksinäisyys alkoi taasen tuntua ikävältä. Kasvit kasvitarhassani -olivat kaikki kukkineet ja kuihtuneet, enkä löytänyt siinä enää -mitään mielenkiintoista. Aloin taasen lukea raamattua ja vanhan ja -uuden testamentin kertomukset huvittivat minua. Tarvitsee tuskin -mainita, että luin raamattua niinkuin jotakin muutakin kirjaa, vain -huvikseni, enkä suinkaan miksikään mielen ylennykseksi. - -Vihdoinkin koitti lintujen otto-aika ja silloin oli minulla tarpeeksi -työtä, ennättämättä olla alakuloinen. Kokosin aivan yhtäpaljon kuin -silloin, jolloin minulla vielä oli Jacksonkin elätettävänä, ja -käyttämällä uusia veitsiäni oli työ jotakuinkin helppoa. Niin pian -kuin olin saanut ruokavarani kootuksi, kävin noutamassa ne linnut, -jotka jo ennen olin valinnut ja jättänyt jäljelle tätä tarkoitusta -varten. Ennätin juuri viime, tingassa, sillä kaikki olivat lentoon -lähdössä, kun tulin niitä noutamaan. Tapeltuani kovasti vanhojen -lintujen kanssa onnistuin vihdoin ryöstämään ne ja kirkuen ja -iskien ajoivat vanhat linnut minua takaa koko matkan. Saavuttuani -onnellisesti takaisin, vein linnut mukanani majaan ja sidoin jokaisen -niistä jalastaan siimankappaleella kiinni muutamiin suuriin majan -ulkopuolelle ennen kokoamiini kiviin. Vanhat linnut ahdistelivat -minua pimeään asti, jolloin ne lensivät pois ja väsynyt kun olin -päivän työstä, en ollut pahoillani päästessäni nukkumaan. - -Herätessäni aamulla olivat vanhat linnut poikastensa seurassa -kentällä, koettaen tietysti houkutella niitä mukaansa lentämään, -jonka jalkoihin sitomani siimat estivät. Vaikka tulinkin paikalle, -eivät ne jättäneet niitä sittenkään heti, vaan lähtivät vasta vähän -ajan kuluttua lentoon merelle päin ja palasivat muutamien minuuttien -kuluttua takaisin, kantaen nokassaan pieniä kaloja, joilla ne sitten -ruokkivat poikasiaan. Tällä tavalla menettelivät ne parina seuraavana -päivänäkin, Sitten seurasi yleinen matkaan lähtö. Koko parvi keikkui -ja pyöri ilmassa huutaen ja kirkuen hirveästi sekä lähtien lopuksi -etenemään pohjoista kohti. Nuo kuusi vanhaa lintua, jotka olivat -poikastensa luona majalla, näyttivät tulevan levottomiksi. Ne -lensivät huutaen ja kirkuen sinne tänne, mutta kohosivat vihdoin -kovasti rääkyen korkealle ilmaan ja lähtivät lentämään vielä -näkyvissä olevan parven perään; niitten vaistomaiset elämäntavat -olivat voittaneet rakkauden poikasiin. En tullut ollenkaan pahoilleni -niitten lähdöstä, sillä halusin olla uusine perheineni aivan -rauhassa. Laskeusin kalliolle ja pyydystin kalan, joka oli niin -suuri, että siinä oli ruokaa niille kolmeksi neljäksi päiväksi. -Ruokin niitä nyt kalan suolilla, joita ne halusta näkyivät syövän. -Ensimmäisinä päivinä olivat ne hyvin levottomia, mutta rauhoittuivat -sitten vähitellen. Ne eivät näyttäneet ainoastaan tuntevan minua, -vaan tervehtivätkin minua lähestyessäni, joka minua suuresti huvitti. - -Laiminlöin nyt kukkaseni lintujen tähden ja istuin tuntikausia -kentällä uusien toverieni kanssa, jotka, täytyy tunnustaa, eivät -olleet juuri vilkkaita tahi ymmärtäväisiä, mutta olivathan kumminkin -eläviä ja olihan niillä silmät. Ne nousivat harvoin seisomaan, -paitsi silloin, kun annoin niille kalaa, jota ne saivat neljä kertaa -päivässä; silloin seisoivat ne jokainen haaralla-jaloin ja nokka -ammollaan odottamassa vuoroaan. Ne olivat minulle suureksi iloksi -ja kasvoivat joutuin, höyhenpuvun tullessa päivä päivältä yhä -komeammaksi. Panin niille kaikille nimet luonnonkirjastani: Leijona, -Tiikeri, Pantteri, Karhu, Hevonen ja Aasi, joista luullakseni tuo -viimeinen olisi sopinut parhaiten kaikille. Ruokkiessani kutsuin -niitä aina nimeltä ja huomasin pian ilokseni, että ne oppivat -tuntemaan sen melko hyvin. Olin ihastuksissani ja huvittaakseni -niitä luin niille kirjojani, lauloin niille laulujani, puhuin ja -voin kertoa niille useita raamatun kertomuksiakin, kuten esimerkiksi -Josefista ja hänen veljistään, ja koska ne kuuntelivat niin -hullunkurisen totisina, luulin melkein niitten jotakin ymmärtävän. - -Jonkun ajan kuluttua päästin niistä kaksi irti, kuitenkin ensin -leikattuani niitten siivet. Ne tulivat paljon vilkkaimmiksi, -seurasivat minua sisälle majaan ja jäivät tavallisesti sinne yöksi. -Kun näin, ettei niillä ollut aikomustakaan karata, päästin ne kaikki -irti, leikattuani ensin niitten siivet. Kaikki muutkin pysyivät -kiltisti kotona, kuten nuo kaksi ensimmäistäkin. - -Uusien toverieni täydellinen kuuliaisuus ja hyvä käytös soi minulle -taasen paljon vapautta, jota en ollenkaan kaivannut, koska minulla -oli niin vähän tekemistä. Rupesin kumminkin hoitamaan taasen -kasvitarhaani. Tällä haavaa en voinut tehdä juuri muuta kuin kastella -kukkiani ja tarkastella köynnöskasvien päivittäistä kasvua, niitten -rohkeasti kiipeillessä majani seinille. Aioin kumminkin piakkoin -lähteä taasen saaren sisäosiin hakemaan jotakin uutta kokoelmaani. - -Muutamana aamuna lähdinkin kiipeämään rotkoon, mutta kun en -onnistunut löytämään mitään, niin kannoin kotiin ne risukimput, jotka -jäivät sinne viime kerralla, kun putosin jyrkänteeltä. Lopetettuani -tämän työn, palasin majaan, jossa linnut ottivat minut vastaan -levitetyin siivin ja nokat ammollaan, ikäänkuin iloiten tulostani -ja tahtoen näyttää, että halusivat ruokaa. Linnut olivat muuten jo -valinneet itselleen toverinsa, uroot naaraan, niinkuin höyhenistä voi -päättää. Leijona ja Hevonen olivat aina toistensa seurassa, samoin -Aasi ja Karhu, Tiikeri ja Pantteri. Ruokin niitä nyt aina yksitellen, -kutsuen jokaista nimeltään, jota ne heti tottelivat, ja jos joku -niistä tuli kutsumatta, sai se pienen läimäyksen vaivoistaan. - -Seuraavana aamuna läksin uudelle kasvien hakumatkalle ja päätin -tällä kerralla tarkastaa kaikki vuorenkolot, sillä olin kerran ollut -näkevinäni sellaisen reunalla jotakin, joka kaukaa näytti hyvin -kauniilta kukalta. Tällä kerralla en mennytkään rotkoon, vaan aloin -majan takaa heti kiivetä kallioille. Se oli kovaa työtä, mutta -en kadottanut niin helposti rohkeuttani, ja muutamassa tunnissa -olin päässytkin eräälle tasaiselle paikalle, jonka olin ottanut -päämääräkseni, alkaessani kiipeämisen. Täällä sain täyden korvauksen -vaivoistani, sillä löysin paljon minulle aivan outoja kasveja, -esimerkiksi muutamia sananjalkoja, jotka olivat hyvin kauniita, -vaikka niissä ei ollut kukkia. Näköala paikalta oli sekä hirvittävä -että kaunis. Katselin kallioita allani ja majaa, joka näytti hyvin -pieneltä ja luulin näkeväni lintunikin pieninä pisteinä majan edessä -olevalla kentällä. Oli kirkas päivä ja meri aivan tyyni. Tuolta -kaukaa näkyivät selvästi toisetkin saaret ja olin erottavinani -jotakin valkoista niitten vierellä, -- lieneeköhän sitten ollut joku -laiva. Tulin alakuloiseksi, enkä voinut olla tekemättä kysymystä, -pitäisiköhän minun jäädä koko ijäkseni tälle saarelle, vai pääsisinkö -joskus täältä poistumaan. -- Katsellessani majaa kummastelin, -miten hirveän jyrkkä se vuoren seinämä oli, jota myöten olin tänne -kiivennyt ja tulin levottomaksi ajatellessani, että tuskinpa hengissä -enää pääsenkään takaisin, mutta nuo ajatukset hälvenivät pian. -Käännyin ja katselin maalle päin. Toisella puolellani huomasin -kalliossa aukon, jonka pohja oli niin syvällä, etten voinut sitä -nähdä -- toisella puolella taasen kohosi kallio kuin seinä. Huomioni -kiintyi kuitenkin pian muutamaan uuteen kukkaan, jonka näin ja -ryhdyinkin kaikkia niitä irroittamaan. Sananjalkojen kanssa sain -noin kaksitoista uutta lajia, jotka kokosin yhteen kimppuun. Sidoin -sen kaulaani, sillä tiesin tarvitsevani molemmat käteni alas -tullessani. Istahdin sitten vähäsen levähtämään, ennenkuin alotin -paluumatkani. Istuttuani sitten muutamia minuutteja rupesin huvikseni -lauleskelemaan. -- - - - - -16. Hylkeeni. - - -Olen jo ennen maininnut, että kyllästyneenä Jackson'in opettamien -laulujen sanoihin, olin vaihteeksi ottanut rukouskirjan lopussa -olevat psalmit, ja jos nuotti sattui sopimaan runomittaan, täyttivät -ne hyvin tehtävänsä, vaikka se tietysti olisi kummastuttanut -jokaista, joka olisi sattunut kuulemaan psalmeja veisattavan -niin kiireesti ja erilaisilla nuoteilla. Tällä kerralla valitsin -ensimäisen psalmin: "Autuas on se, joka ei vaella" ja aloin laulaa, -mutta päästyäni ensimmäisen säkeen loppuun kuulin kummakseni jonkun -valittavan äänen jossakin lähelläni kertaavan "vaella". Katselin -ympärilleni, luullen erehtyneeni ja jatkoin: "jumalattomien -seurassa." -- Nyt en voinut erehtyä: "seurassa", kertasi sama ääni -niin selvään kuin mahdollista. Mitä suurimmasti hämmästyneenä lopetin -laulamisen. Saarella täytyy olla joku toinenkin, paitsi minua, sillä -en ollut milloinkaan ennen kuullut kaikua, paitsi ukkosen jyristessä -ja silloinkin olin luullut sitä vain jyrinän jatkoksi. - --- Kuka siellä on? huusin. - --- Kuka siellä on, vastasi ääni. - --- Se olen minä! - --- Se olen minä, kuului vastaus. En tiennyt oikein, mitä uskoisin. -Huusin kerta toisensa perään ja kuulin aina sanani kerrattavan, -mutta en saanut kysymyksiini vastausta. Luulin ensin jonkun minua -pilkkaavan, mutta kuunneltuani tarkemmin, huomasin äänen: kuuluvan -suoraan rotkon toisella puolella olevalta kalliolta ja siellä ei -voinut olla ketään, jota en olisi nähnyt. Tarkemmin asiaa ajateltuani -luulin sittenkin erehtyneeni, sillä eihän siellä voinut olla ketään, -mutta en osannut selittää arvoitusta. Rupesin vihdoin pelkäämään ja -kun aurinkokin alkoi jo mennä mailleen, päätin palata majaan. Tein -niin ja pääsin alas paljon pikemmin, kuin olin tullut ylös, sillä -pelkoni lisääntyi illan pimetessä. Ainoa, joka rauhoitti minua, -oli äänen lempeä ja valittava sävy, joka ei muistuttanut ollenkaan -Jackson'in ääntä, vaan oli jonkun toisen, joka ei varmaankaan -tahtonut tehdä minulle pahaa. - -Olin tavallisesti jotenkin tyytyväinen yksinäiseen olooni, kun -minulla vain oli jotakin tekemistä tahi kun leikittelin suosikkieni -kanssa. Välistä, kun en löytänyt mitään tekemistä, sain tuommoisen -ikävän puuskan. Semmoisissa tapauksissa heitin pois kirjani ja voin -istua tuntikausia ajatellen mahdollisuutta saada vielä joskus nähdä -ihmisiä, ja kun sattui, voi tuommoista tilannetta kestää monta päivää. - -Kerrankin tuolla keinoin tuumaillessani, johtui mieleeni, että vaikka -olinkin vuoren huipulta nähnyt saaren toisenkin puolen, niin en ollut -mennyt sitä sen paremmin tutkimaan, jonka vuoksi päätin lähteä sinne -muutamiksi päiviksi. - -Jackson oli neuvonut minua, miten voisin teroittaa tylstyneitä -veitsiäni, nimittäin hiomalla niitä veden kostuttamaan sileään -kiveen. Olin huomannut sen hyväksi keinoksi ja päätin nyt koettaa -sillä tavalla teroittaa toisen vanhoista kirveistäni saadakseni -sen jälleen käyttökelpoiseksi, sillä pelkäsin aina pensaita -raivatessani katkaisevani veitseni ja tiesin kirveellä saavani sen -työn paljon pikemmin tehdyksi. Hain tarkoitukseen sopivan suuren, -tasaisen kiven, ja aloin hioa kirvestäni. Työ oli hidasta, mutta -parin päivän kuluttua olin onnistunut mainiosti ja kirves oli nyt -hyvässä kunnossa. Ajattelin sitten, miten voisin jättää lintuni niin -moneksi päiväksi, koska ne tarvitsivat ruokaa, mutta järjestin sen -sitten niin, että pyydystin pari suurta kalaa, jotka paloittelin -niille valmiiksi. Lähdin sitten, ottaen kimpun kuivattuja, -purjekangaspaitaan käärittyjä lintuja evääkseni, luonnonkirjani -huvikseni, kasarin vesiastiakseni, kirves olallani ja veitset -vyössäni, muutamana kauniina aamuna löytömatkalleni, ensin kuitenkin -suudeltuani kaikkia lintujani hyvästiksi ja kehoitettuani niitä -olemaan kilttiä ja rauhallisia poissaollessani. - -Muutamissa tunneissa olin päässyt saaren korkeimmalle paikalle ja -syötyäni päivällisen ja vähän levähdettyäni aloin laskeutua alas. -Huomasin, niinkuin viimeksikin, että meri saaren toisella puolella -oli paljon tyynempi, kuin sillä puolella, jossa asuin. Vuoden -pitkään tavallisesti puhaltavien tuulien vuoksi olikin se puoli -saaresta melkein aina tyynessä. Laskeutumiseen toiselle puolelle meni -minulla vähän vähempi aikaa kuin kiipeämiseen omalta puoleltani. -Lähestyessäni rantakallioita, olin näkevinäni niillä jotakin, -joka aina vähän väliä liikkui. En erehtynytkään, sillä tultuani -likemmäksi, näin muutamien suurien elävien makaavan kallioilla ja -vähän väliä sukeltelevan meressä. - -Jonkun elävän näkeminen herätti minussa aina suurta mielenkiintoa. -Päätin mennä likemmäksi ja tarkastaa, mitä eläimiä ne olivat. -Ryömimällä kalliolta kalliolle pääsin lopulta noin kahdenkymmenen -viiden metrin päähän niistä. Muistin, että luonnonkirjassani, -joka minulla onneksi oli mukanani eväslaukussani, oli muutamien -samannäköisten eläinten kuvia. Istuuduin erään kallion suojaan -ja saatuani kirjan esille, kääntelin sen lehtiä siksi, kunnes -löysin kuvan, jossa olevat eläimet olivat aivan näitten näköisiä. -Ne olivat hylkeitä. Päästyäni tästä selville, luin kuvauksen -eläimestä. -- Jos sen otti vangiksi poikasena, voi sen helposti -kesyttää, ja oli se silloin hyvin uskollinen. Turpaan lyömällä voi -sen helposti tappaa. -- Nämä olivat mielestäni kaikkein tärkeimmät -tiedot. Johtui mieleeni, että olisi hyvin hauskaa saada pieni hylje -leikkitoverikseen, sillä linnut olivat niin tyhmiä, ja niin päätinkin -pyydystää yhden, jos vain suinkin voisin. Jätin eväspussini kallion -suojaan, tartuin kirveeseeni ja lähestyin varovaisesti paikkaa, missä -eläimet makasivat. Niitä oli noin parikymmentä yhdessä laumassa, -mutta ne olivat kaikki suuria, puolentoista tahi kahden metrin -pituisia vonkaleita. En voinut nähdä yhtään poikasta, jonka tähden -läksin ryömimään muutamalle toiselle paadelle, jossa näin toisen -lauman makaavan. - -Tultuani lähemmäksi näinkin muutaman hylkeen puolen metrin pituisine -poikasineen makaavan muista erillään. Siinä oli etsittäväni. Ne -makasivat matalalla kalliolla vähän matkan päässä rannasta. Katselin -niitä hetkisen ja kuuntelin huvitettuna emän puhelua poikasensa -kanssa. - -Koska en luultavasti voisi vangita poikasta, tappamatta ensin -emää, jolla oli pitkät torahampaat, katsoin viisaammaksi ryömiä -niitten ja rannan väliin, että ne eivät pääsisi pakoon ennenkuin -näyttäytyisin. Heti kun emä näki minun juoksevan kohti, kirkaisi -se kimakasti ja koetti päästä veteen. Päästyämme lähelle toisiamme -näytti se hampaitaan ja nousten räpylöilleen aikoi puolustaa -itseään ja poikastaan, joka pysytteli aivan sen vierellä, mutta -lyömällä kirveelläni sitä turpaan, meni se tainnoksiin ja näytti -kuolleelta. Ihastuneena menestyksestäni, sieppasin poikasen syliini -ja rupesin kantamaan sitä pois. Silloin uros, joka kai oli tullut -levottomaksi naaraan huudoista, hyökkäsi kimppuuni. Se oli naarasta -paljon suurempi, takkukarvainen ja nähtävästi hyvin rohkea. En -voinut päästä pakoon, koska se oli maan puolella minua, ennätin vain -päästää poikasen menemään ja juosta muutaman kallion taakse, kirves -kohotettuna iskuun. Eläin kohottautui, tullakseen likemmäksi minua, -mutta tervehdin sitä aika lyönnillä päähän ja se rupesi epäröimään. -Olin kadottanut mielenmalttini sen niin äkkiä hyökätessä kimppuuni ja -lyöntini ei sentähden osunutkaan hyvin, mutta ennenkuin se ennätti -oikein tointua ensimmäisestä, sai se turpaansa toisen, joka sen -tappoi. Kiiruhdin nyt kallion toiselle puolelle, johon olin jättänyt -poikasen ja löysin sen emänsä vierestä, jonne se oli ryöminyt. Otin -sen syliini ja palasin paikalle, mihin olin jättänyt eväspussini. -Tyhjensin sen kokonaan ja panin eläimen sinne, sidoin pussin suun -kiinni, ettei se pääsisi pakenemaan. Istuuduin sitten levähtämään -ja rauhoittumaan ensimmäisessä tappelussa järkytettyä mieltäni, -ihastuneena uuteen aarteeseeni. - -Ajattelin nyt, mitä tekisin. Ei ollut enää tuntiakaan pimeän -tuloon ja oli sen tähden liian myöhäistä lähteä saaren toiselle -puolelle, jonka muuten olisin tehnyt, sillä halusin saada hylkeeni -kotiin. Päätin vihdoin lähteä etemmäksi rannasta ja viettää siellä -yöni. Kokosin evääni ja hyljepussi kainalossani kiipesin noin -kuudenkymmenen metrin päähän rannasta erään kallion juurelle, johon -heittäysin istumaan. Syötyäni illallisen, aukaisin pussin suun, -katsoakseni vielä kerran pientä ystävääni ennenkuin nukuin. Ensi -alussa oli se potkinut kovasti, mutta oli nyt levollinen, ja koetti -silloin tällöin purra minua. Taputettuani ja hyväiltyäni sitä -aikani, panin sen jälleen takaisin pussiin ja sidoin pussin suun -kiinni, joka tuntui suututtavan sitä kovasti, sillä se ei ollut -siellä puoleksikaan niin rauhallinen, kuin sylissäni. Otin taas -kirjani, lukeakseni vielä kerran kuvauksen hylkeistä. Luin, että -sen nahka oli hyvin kallisarvoinen ja että siitä saatiin öljyä. -Öljyä en tarvinnut, mutta arvelin nahkain olevan hyvin mukavia -vuoteessani. -- Suljin kirjani ja panin maata, mutta en saanut unta, -ennenkuin päivän koittaessa, sillä olin niin järkytetty ja myöskin -levoton aarteestani. Herätessäni paistoi aurinko suoraan silmiini. -Hylkeeni makasi rauhallisesti ja ollakseni varma siitä, ettei se -ollut kuollut, kosketin siihen, jolloin se huudollaan sai minut -pian uskomaan toista. Menin sitten paikalle, johon olin jättänyt -vanhempain ruumiit. Tarkastaessani niitä, huomasin ne molemmat -kuolleiksi. Niitten nahat olivat hyvin kauniit ja päätin ottaa ne -mukaani. Mutta siinä tulikin minulle aika pulma. Jos nylin hylkeet, -niin en voinut viedä nyt nahkoja mukanani, koska minulla oli poikanen -kannettavanani ja jonka tahdoin saada kotiin niin pian kuin suinkin, -ettei se kuolisi nälkään. Päätin sentähden ensin viedä poikasen -majaan, ruokkia ja lämmittää sitä ja sitten palata takaisin nylkemään -hylkeitä. - -Syötyäni sitten aamiaisen ja jätettyäni jäljelläolevat ruokavarani -muutamaan kivenkoloon, ettei tarvitseisi kantaa niitä takaisin, -läksin paluumatkalle ja kiiruhdin kulkuani, niin että saavuin majalle -noin puolenpäivän tienoissa. Lintuni voivat hyvin ja näyttivät olevan -tyytyväisiä ruokaan, jota olivat saaneet. Toiset nukkuivat ja ne, -jotka valvoivat, eivät näyttäneet välittävän tulostani. - --- Vai niin, ajattelin, te taidattekin pitää minusta ainoastaan ruoan -tähden. Ensi kerralla, kun menen pois, en jätäkään teille ruokaa ja -silloin kyllä räpytätte iloisesti siipiänne, kun näette minun tulevan -takaisin. - -En tiennyt ensin oikein, mihin panisin hylkeeni, että se pysyisi -tallessa, mutta viimein päätin avata merimiesarkun ja panna sen -sinne. Tein niin ja annoin sille muutaman kalapalasen, jota linnut -eivät olleet ehtineet syödä. Tuo pieni eläin söi sen nopeasti. Otin -siimani, mennäkseni pyytämään vähän lisää kalaa varastooni. - -Puolen tunnin kuluttua palasin, pari suurta kalaa mukanani. Otin -hylkeen arkusta ja ruokin sitä uudestaan. Se söi hyvin halukkaasti -ja huomasin ilokseni, että se näytti jo paljon kesymmältä. Nakkasin -vähän kalojen suolia linnuille, joista en enää niin paljon -välittänyt. Ruokittuani eläimeni, ajattelin itseäni ja päätin -syödessäni mennä seuraavana aamuna toiselle puolelle saarta nylkemään -hylkeet, levittämään nahat kalliolle kuivamaan siksi, kunnes saisin -paremman tilaisuuden tuoda ne sieltä kotiin. Nykyään en tahtonut -jättää uutta ystävääni pitkäksi aikaa yksikseen, sillä aioin sen -kesyttää ja saada pitämään itsestäni. Ruokittuani sitä vielä aamulla -uudestaan, suljin arkun kannen ja läksin tyynen puolelle saarta. - - - - -17. Sydänsurua. - - -Saavuin sinne aikaiseen, nylin molemmat hylkeet, ja vedin nahat, -vaikka vaivalla, ylemmäs maalle kallion viereen, missä olin ollut -yötä edellisellä kerralla. Levitin ne sinne kuivamaan ja panin suuria -kiviä painoksi laidoille, ettei tuuli niitä veisi. Oli jo melkein -hämärä, kun lopetin, mutta läksin kumminkin kotimatkalle ja saavuin -majaan noin tuntia jälkeen auringonlaskun, sillä opittuani nyt -tuntemaan tien kuljin matkan puolta nopeampaan, kuin ennen. Ryömin -pimeässä vuoteelleni ja nukuin hyvin työni jälkeen. - -Seuraavana aamuna heräsin hyljepoikasen valittaviin huutoihin ja -kiiruhdin hakemaan sille vähän ruokaa. Otin sen esille arkusta ja -syöttäessäni sitä kummastelin, miten kesyksi tuo pieni eläin oli jo -tullut. Se jäi syötyään tyynesti luokseni, tunkeutuen lähelleni, -niinkuin olisin ollut sen emä, ja yrittipä lähteä jälkeenikin, kun -jätin sen. - -Lintuni näyttivät hyvin hölmöiltä ja tyhmiltä. Huomasin myös niiden -olevan hyvin likaisia ja aina rientävän purolle kun siinä oli vettä. -Päätin tästä, että ne ehkä haluavat kylpeä suolaisessa vedessä. Otin -sentähden yhden niistä mukaani uimarantaan ja päästin sen veteen, -sidottuani pitkän nuoran sen jalkaan. Tuon eläinraukan tapa räpyttää -siipiään, sukellella ja pestä itseään todisti, että otaksumiseni oli -oikea. Soin sille sitten noin puoli tuntia virkistysaikaa ja vein sen -takaisin tuodakseni toisetkin uimaan. -- Koska melkein joka päivä sen -jälkeen soin niille tämän huvin, niin alkoi niiden höyhenpuku tästä -lähtien muuttua kiiltävämmäksi ja pehmeämmäksi. - -Pysyttelin majassani noin viikon verran, kesytellen hyljettäni, -joka nyt jo oli minuun hyvin kiintynyt, ja eräänä iltana mennessäni -nukkumaan ryömi se viereeni vuoteelle, jääden siitä lähtien -sänkytoverikseni. - -Viikon kuluttua menin hakemaan nahkoja toiselta puolelta saarta ja -saavuttuani sinne, kannoin ne molemmat vuorenharjanteelle. Se oli -kerrassaan kovaa työtä. Seuraavana päivänä vein ne majalle asti ja -koska ne olivat aivan kuivia, levitin ne vuoteelleni maatakseni -niillä, sillä en pitänyt höyhenten hajusta, vaikka niin kauan olinkin -niitä käyttänyt. - -Miten aika vierikään nyt joutuin hylkeeni ja lintujeni seurassa ja -niissä töissä, joita ne ja kasvitarhani antoivat minulle! -- Oli -laskujeni mukaan jo melkein lintujen paluuaika lähenemässä. Jonkun -ajan kuluttua huomasin lintujeni tulevan hyvin levottomiksi. Ne -olivat, niinkuin olen maininnut, ruvenneet olemaan parittain ja kun -niitten höyhenpuku tuli täydelliseksi, näki selvään, että uros ja -naaras, niinkuin olin otaksunut, pitivät yhtä. Ne olivat saaneet -olla kauan aikaa vapaina, mutta näkyivät nyt, etenkin uroot, halusta -lentelevän. Ensin aioin leikata niitten kaikkien siivet, koska -pelkäsin niitten yhtyvän toisiin lintuihin, kun ne saapuivat. Mutta -kun huomasin niitten pitävän paljon toisistaan, päätin leikata -ainoastaan naaraitten siivet, koska arvelin, etteivät uroot niitä -hylkäisi. Menettelin niin, ollen valmis mukautumaan siihen, mitä -tapahtuisi, sillä sen jälkeen kuin olin saanut hylkeen seurakseni, en -välittänyt enää linnuista niin paljon kuin ennen. - -Vihdoin tulivat uudet linnut ja pesiytyivät guanokentälle, niinkuin -ennenkin. Sain pian mennä hakemaan tuoreita munia. Minun naaraanikin -rupesivat kuopimaan ja laittamaan itsellensä pesiä ja muutamien -päivien kuluttua rupesivat ne munimaan. Kun luulin niitten heti, niin -pian kuin poikaset vaan tulivat lentokykyisiksi, tahtovan lähteä -tiehensä, otin pois munat, estääkseni niitä siitä. Mutta vaikka -otinkin aina munat pois, munivat ne uudestaan ja jatkoivat tätä lähes -kaksi kuukautta, varustaen minut tuoreilla munilla vielä kauan sen -jälkeen, kuin villilinnut olivat lähteneet saaresta. Kun naaraat -olivat munineet ensimmäiset munansa, koettivat uroot siipiänsä, -tehden pieniä kierroksia ilmassa ja lentäen sitten merelle päin. -Luulin niitten paenneen, mutta erehdyinkin, sillä ne palasivat -takaisin noin neljännestunnin kuluttua, jokainen kantaen nokassaan -kalaa, jonka se toi puolisollensa. Tuo näytti minusta hauskalta -ja päätin antaa niitten tästä lähtien itse huolehtia ruoastaan. -Niin ne tekivätkin ja kauniilla ilmalla riitti kalaa vielä sekä -hylkeelle että minullekin aivan tarpeeksi. Kun niitten palattua -lentomatkoiltaan anastin kalat, lähtivät ne uusia hakemaan, siksi -kunnes naaraatkin olivat saaneet osansa. - -Eräs epäkohta tuotti minulle kumminkin suuria vaikeuksia, sillä -silloin kuin linnut eivät pahoilla ilmoilla saaneet kaloja, en -saanut niitä niinäkään, koska kalat eivät silloin syöneet onkea. -Vähän ajateltuani päätin sentähden erottaa osan uimalahtea merestä, -irtonaisista kivistä tekemälläni aidalla, jonka läpi vesi voisi -virrata, mutta jota kalat eivät voisi läpäistä; siinä säilyttäisin -kaloja elävinä, ruoaksi hylkeelle ja linnuille. - -Lopetettuani ruokavarojen keräämisen ja saatuani ne onnellisesti -majaan talteen, alotin aidan rakentamisen, johon minulta ei -mennytkään kauan aikaa, sillä lahti ei ollut puolta metriä syvempi -ja ainoastaan kolme metriä leveä. Niin pian kuin aita oli valmis, -pyydystin jokaisena kauniina päivänä niin monta kalaa, kuin arvelin -tarvittavan ja päästin ne kalalammikkooni. Se näytti olevan -tarkoitukseen sopiva, sillä kalat jäivät elämään, mutta tarvittaessa -oli minulla aika työ pyydystää niitä sieltä, koska ne eivät tahtoneet -syödä onkea. - -Koska minulla ei ollut enää mitään huolta linnuistani, vaan -päinvastoin paremmin hyötyä, vietin kaiken aikani hylkeeni kanssa. -Tarvitsin sille nimen ja kun luonnonkirjastani luin, että muudatta -leijonaa sanottiin Neroksi, niin arvelin sitä hyvin sopivaksi -nimeksi hylkeelle ja ristin sen siksi, vaikka minulla ei ollut -aavistustakaan, mitä "Nero" merkitsi. Eläin oli nyt jo tullut niin -kesyksi, että se huusi, jos joskus johonkin lähdin ja seurasi minua -kallioille, niin pitkälle, kuin vain pääsi, mutta muudan uimarannan -tien osa oli liian vaikea sen kuljettavaksi ja sinne se aina jäi -huutelemaan siksi aikaa, kun olin poissa. Useammasti kuin kerran -olin ottanut sen mukaani sinne pestäväksi, josta se näytti erittäin -pitävän. Päätin sen tähden raivata kivet pois tieltä, että se voisi -seurata minua omin voimin koko matkan lahdelle, sillä se oli kasvanut -niin paljon, että en enää tahtonut jaksaa sitä kantaa. Viikon -työskenneltyäni olin saanutkin kaikki kivilohkareet vyörytetyiksi -syrjään ja iloitsin nähdessäni eläimen seuraavan minua lahdelle ja -syöksyvän veteen. Se ei ollut ollut siellä senjälkeen kuin olin -rakentanut kalalammikkoni ja tultuaan nyt sinne, sukelsi se heti ja -otti kiinni kalan, jonka se toi rantaan. - --- Kas vaan, ajattelin, nyt tiedän, miten saan kalaa, kun tarvitsen; -vien vain Neron lammikkoon. - -Huomautan tässä, että Nero oppi pian tottelemaan käskyä kuin koira. -Minulla oli pieni piiska, jolla aina, kun se teki jotakin pahaa, -löin sitä vähän turpaan. Se puisteli päätään, näytti hampaitaan ja -murisi, mutta tuli sitten ystävänäni luokseni. Koska se joka päivä -seurasi minua lahdelle, niin täytyi minun estää sen kalanpyynti -silloin kuin en niitä tarvinnut, ja onnistuinkin. Ei kukaan, joka -ei ole sellaista nähnyt, voi ymmärtää tämän eläimen uskollisuutta -ja oppivaisuutta sekä rakkautta, jota osoitin sitä kohtaan. Se oli -seuralaiseni ja leikkitoverini päivällä ja sänkytoverini öillä. Me -olimme eroamattomat. - -Toisen erakkovuoteni viimeisinä aikoina sattui eräs tapaus, josta -minun nyt täytyy kertoa. Nero oli tullut kanssani lahdelle, missä -seisoin kalliolla onkimassa, mutta se ei pysynytkään lammikossa, -vaan kiipesi aidan yli ja syöksyi mereen, vinkuen ihastuksesta ja -tehden kaikenmoisia hullunkurisia hyppyjä. En ajatellut asiaa sen -enempää. Se sukelti ja katosi muutamiksi minuuteiksi, mutta kohosi -sitten pinnalle juuri kallioiden juurella ja peloitti pois kalat, -niin etten saanut mitään. Ajaakseni sen etemmäksi, heittelin sitä -kivillä, joista yksi sattui siihen melko kovasti, jonka jälkeen se -sukelti. Vähän ajan kuluttua käärin siimani kokoon, vihelsin sille, -että se tulisi pois, vaikka en sitä nähnytkään, ja läksin majaan, -ollen varma siitä, että se pian tulisi perässäni, sillä voihan se -nyt kulkea omalla tavallaan majasta rantaan milloin vain tahtoi. Oli -aikainen aamu ja työskentelin kasvitarhassani, joka nyt oli parhaassa -kukoistuksessaan. Vasta päivällisen aikana huomasin, ettei se ollut -tullutkaan takaisin ja menin sentähden lahdelle katsomaan. Se ei -ollut siellä, enkä voinut löytää sitä mistään. Huusin ja vihelsin, -mutta turhaan ja säikähdin kovin ajatellessani, että aarteeni oli -lähtenyt luotani. - --- Ei kai se nyt voinut suuttua siitä, että heittelin sitä kivillä, -ajattelin, sen vuoksi se nyt ei olisi lähtenyt luotani. - -Kaksi tahi kolme tuntia seisoin sitten siellä tähystelemässä, mutta -tuloksetta, en nähnyt mitään hyljettä, mitään Neroa. Sydäntäni -kirveli ajatellessani sen hyljänneen minut, ja ensimmäisen kerran -elämässäni muistaakseni purskahdin itkuun. Ensimmäisen kerran -elämässäni tunsin itseni todellakin onnettomaksi. Olin kiintynyt -tähän toveriini ja yksinäisyyden ystävääni koko sydämestäni, tuhlaten -sille hellyyttäni, ja pidin nyt elämää oikeana taakkana ilman sitä. -Vihdoin palasin majaan, mutta tunsin itseni niin onnettomaksi, etten -voi sanoilla kertoa. En voinut saada rauhaa. Pari tuntia ennen -auringon laskua menin taasen kallioille ja huusin ääneni käheäksi. -Kaikki turhaan. -- Yön tullessa palasin jälleen majaan ja heittäydyin -epätoivoissani vuoteelleni. - -"Luulin sen pitäneen minusta", sanoin itsekseni. "Luulin sen -rakastavan minua, niinkuin minäkin rakastin sitä, ja minä ainakaan -en olisi sen luota näin lähtenyt." Ja kyyneleeni alkoivat juosta -uudelleen ajatellessani etten milloinkaan enää saisi nähdä Neroa. - -Lukija pitänee kai suruani liioiteltuna ja anteeksiantamattomana, -mutta asettukoon vain itse minun sijaani. Kuusitoistavuotias poika, -asumassa autiolla saarella yksinään toverin kanssa, joka, vaikka -se olikin puhumaton eläin, oli minulle uskollinen. Se vastasi -kaikkiin hyväilyihini, oli ainoana toverinani, ystävänäni, ainoana -esineenä, jota rakastin ja hellin. Se oli ymmärtäväinen ja luulin -sen rakastavan minua yhtä paljon kuin minä sitä, mutta nyt oli se -hylännyt minut ja minulla ei ollut ketään muuta, josta välittäisin -ja joka välittäisi minusta. -- Kyyneleeni juoksivat toista tuntia, -kunnes vihdoin väsyin ja nukuin. - - - - -18. Vene. - - -Aikaisin seuraavana aamuna, vielä pimeällä, tunsin jonkun koskettavan -itseäni. Nousin istumaan ja heikko ilon huuto ilmaisi minulle heti, -että se oli Nero, joka oli vierelläni. Niin, se oli Nero, joka -oli tullut takaisin, kiivennyt tuon jyrkän polun rannasta majaan -palatakseen isäntänsä luokse. Tarvinnenko sanoa, että olin aivan -suunniltani ilosta. Suutelin sitä niinkuin se olisi ollut joku -ihminen, itkin sen kanssa ja vähän ajan kuluttua makasimme yhdessä -samassa vuoteessa. Niin se kävi, ja en ole koskaan sitten myöhemmässä -elämässäni tuntenut niin pikaista muutosta surusta iloon. - --- Voi, jos olisit lähtenyt luotani, ilkimys, sanoin sille seuraavana -aamuna noustuani. Kuinka voitkaan peloittaa ja tehdä minut niin -onnettomaksi? -- Nero näytti olevan jälleennäkemisestämme yhtä -iloissaan, kuin minäkin ja oli uskollisempi kuin ennen. - -Sivuutan nyt muutamilla sanoilla useita kuukausia ja koetan -lukijalle kuvata olosuhteitani kolmannen erakkovuoteni lopussa. -- -Olin lähes seitsemäntoista vuotias, suuri ja roteva poika. Olin -lakannut käyttämästä linnunnahkapukua ja korvannut sen muutamalla -merimiespaidalla, jonka olin löytänyt arkusta. Semmoinen oli sitten -koko pukuni ja olisihan se ollut moitteettomampi, jos se olisi ollut -pitempi, mutta koska minulla ei ollut muuta toveria kuin Nero, niin -en tarvinnut olla niin tarkka kuin jos olisin ollut suuremmassa -seurassa. Luulen, että näinä kolmena vuotena olin lukenut raamatun, -rukouskirjan ja luonnonkirjan läpi noin viiteen kuuteen kertaan -ja hyvämuistisena osasin ne melkein ulkoa. Raamattua olin lukenut -niinkuin sulettua kirjaa, sillä en sitä ymmärtänyt, koska ei ollut -ketään, joka olisi sitä minulle selittänyt. -- Lueskelin vain -huvikseni, enkä muuten. - -Kasvitarhani oli nyt mitä kukoistavimmassa tilassa, köynnöskasvit -olivat kasvaneet niin, että ne kokonaan peittivät majan kattoineen -ja riippuivat verhoina kummallakin puolella ovea. Useat taimistani, -jotka olivat aivan pieniä istuttaessani ne uudestaan, olivat -kasvaneet suuriksi puiksi, joiden latvat huojuivat merituulessa -korkealla majan yläpuolella, ja yleensä kaikki kasvit, jotka olin -istuttanut, olivat kastelemalla ja lannoittamalla hyötyneet mitä -rehevimmiksi. Majani oli todellakin niin peitossa ja suojassa, -että sen alkuperäinen muoto oli kokonaan kadonnut. Näöltään oli se -kuin mikäkin lehtimaja puitten keskellä ja katsottuna uimarannan -kallioilta näytti se hyvin kauniilta. - -Tietysti olin monta kertaa kiivennyt rotkoon ja kun kirveeni nyt -kerran oli kunnossa, olin vähitellen koonnut uimarantaan paljon -risuja, enemmän kuin pitkään aikaan tulisin tarvitsemaan, koska -harvoin sytytin valkeaa, mutta olihan risujen hakkaaminen työtä -ja työstä olin saanut suuren ilon aiheen. Useita kertoja myöskin -olin käynyt saaren toisella puolella ja tapellut hylkeitten kanssa, -joita olin tappanut monta, koska niitten nahat olivat majassa -hyvin hyödyllisiä ja mukavia. Olin koonnut noin kolme tusinaa mitä -hienoimpia nahkoja, melkein enemmän kuin tarvitsin, mutta olin -koonnut niitä samasta syystä kuin puitakin, nimittäin aikani kuluksi, -ja voinpa lisätä, mielenjännityksestä, jota ottelut hylkeitten kanssa -minulle soivat. - -En ole kertonut näistä tappeluista, koska olen arvellut niitten ehkä -väsyttävän lukijaa, mutta eräästä tapauksesta, jossa olin vähällä -menettää henkeni, täytynee minun mainita. Hyökkäsin muutaman hyvin -kaunisturkkisen uroshylkeen kimppuun, sillä valitsin aina semmoiset -eläimet, joilla oli kauniimmat nahat. Se loikoi muutamalla paadella -lähellä vettä ja olin ryöminyt kalliolta hylkeen rannan puolelle, -ettei se voisi paeta heittäytymällä mereen, niinkuin se varmaan -olisi tehnyt; mutta tähdätessäni tavallista iskuani sen turpaan, -luiskahtikin jalkani märällä kalliolla, niin etten osunutkaan -eläimeen, vaan lankesin. Eläin, joka oli suurimpia uroksia, tarttui -hampaillaan kiinni paitaani, syöksyi mereen kanssani ja sukelsi -syvälle veteen. Oli onni, että se tarttui paitaani eikä ruumiiseeni -ja myöskin se, että olin hyvä uimari. Se laahasi minua mukanaan, -jolloin päänikin joksikin aikaa joutui paidan sisään, mutta vapautin -itseni siitä vetämällä käteni pois hioista; jätettyäni koko paidan -sille, kohosin melkein tukehtuneena pinnalle. Onneksi ei paidan -hiansuissa ollut nappeja. En olisi voinut vapautuakaan, vaan olisin -auttamattomasti hukkunut, jos niin olisi ollut laita. Mainitsen tästä -erittäinkin sentähden, että koska oli hyvin hankalaa pitää hiansuita -kiinni napeitta, olin aikonut ottaa perämiehen napit, jotka, kuten -lukija muistaa, oli annettu Jacksonin huostaan, toimitettavaksi -perämiehen vaimolle, mutta tarkemmin ajateltuani arvelin voivani ne -kadottaa ja koska ne olivat uskottua tavaraa, ei minulla ollut siihen -oikeutta. Tämä oikea päätös pelasti siis todennäköisesti henkeni. -Kiipesin taasen kalliolle ja näin, kääntyessäni katsomaan, hylkeen -vesirajassa puistelemassa raivoissaan paitaani. Tuo oli onneton -sattuma, koska en ainoastaan menettänyt paitaani, vaan pudotin -myöskin kirveeni sukeltaessani veteen. Jäljelle jäi ainoastaan -veitsi, joka riippui nuorasta kaulassani. - -Muutapa minulla ei nyt enää ole puhumista kuin linnuistani, jotka -elivät entiseen tapaansa. Ne kylpivät säännöllisesti, munivat -ajallaan, urokset pyytivät kalaa ja toivat majaan, sanalla sanoen, -ne olivat yhtä tyhmiä ja ikäviä kuin ennenkin. Ne eivät lähteneet -luotani, eivätkä milloinkaan näyttäneetkään halua sellaiseen sen -jälkeen kuin ensimmäiset muuttolinnut palasivat saarelle. Ne olivat -hyödyllisiä, mutta eivät juuri kauniita eivätkä mukavia seuralaisia -sellaiselle, jolla oli niin viisas toveri kuin Nero. - -Kun nyt olen muutamilla sanoilla kertonut tarinani edellämainittuun -aikaan asti, on kai minun nyt puhuttava siitä, miten elämäni saarella -taasen muuttui toisenlaiseksi. Olenhan maininnut, että arkussa oli -kiikari, jonka merivesi oli kastellut ja tehnyt kelvottomaksi. -Jackson oli koettanut näyttää minulle, miten sitä käytetään ja -näyttänytkin oikein, mutta koska lasit olivat lian ja kosteuden -himmentämät, en voinut nähdä sillä mitään. Olin irroittanut kaikki -lasit, paitsi niin sanottua objektiivia, ja puhdistanut ne. Vesi -oli tunkeutunut objektiivin molempien lasien väliin ja koska en -osannut sitä aukaista, jäi se niin himmeäksi, etten voinut nähdä -sen läpi mitään. Panin siis kiikarin syrjään kelvottomana. Noin -vuoden kuluttua otin sen jälleen esille ja huomasin kosteuden -lasien välistä kokonaan kadonneen. Voin nähdä hyvin selvästi sen -läpi ja harjoiteltuani vähän aikaa osasin käyttää sitä niin hyvin -kuin joku toinenkin. Käytin sitä kumminkin ani harvoin, koska en -sitä tarvinnut. Näköni oli hyvin tarkka ja laivaa, joka voisi tulla -saarelle, en enää ajatellutkaan. Mutta muutamana iltana, kun oli -oikein paha ilma ja meri myllersi kovasti, olin näkevinäni jotakin -kummallisempaa noin neljän peninkulman päässä merellä. Arvelin ensin -sen olevan jonkun valaan, jotka tähän aikaan vuodesta usein suurina -parvina oleilivat saaren lähistöllä, jolloin oli tapanani katsella -niitten ruiskutuksia ja keikahduksia, jos nyt niin voidaan sanoa, ja -Jackson oli kertonut minulle pitkiä juttuja valaanpyynnistä. Mutta -tämä esine näytti laskeutuvan auringon valossa valkealta, jonka -tähden kävin noutamassa kiikarin; näin silloin sen olevan purjeveneen -tahi hyvin pienen laivan. Se laski myötäistä suoraan saarta kohti. -Seurasin sitä suurella mielenkiinnolla aina pimeään asti ja päässäni -pyöri sinä aikana mitä erilaisimpia ajatuksia. Rupesin sitten -tuumimaan, mitä tekisin. Tiesin kuun nousevan noin tunnin kuluttua -ja koska taivas ei ollut pilvessä, vaikka tuuli olikin kova ja meri -myrskyinen, arvasin pian taasen saavani veneen näkyviini. - -Vähän mietittyäni päätin lähteä uimarantaan ja sytyttää suun molemmin -puolin oleville kallioille risukimppuja palamaan, että tulijat -tietäisivät ohjata venettään oikealle maihinnousupaikalle. Odotin -vielä hetkisen ja lähdin sitten rantaan, ottaen mukaani kiikarin ja -vähän kuivia sammalia. Kannoin risukimppuja kallioille ja sytytin ne -palamaan. Toin aina uusia, kun entiset olivat palaneet, ja istuuduin -sitten katsoakseni kiikarilla, voisinko huomata venettä. - -Kuun noustua erotin sen noin peninkulman päässä saaresta, kokka -suunnattuna palavista risukimpuista loistavaa valoa kohti. Lisäsin -risuja kummallekin puolelle ja menin hakemaan lisää. Myrsky oli -kiihtynyt, ja vesi roiski kallioille uhaten sammuttaa valkeat, mutta -minä vain lisäsin puita, enkä antanut tulien sammua. Neljännestunnin -kuluttua oli vene tullut noin parin sadan metrin päähän saaresta, -ohjaten paremmin pitkin rantaa kuin suoraan tulia kohti. Ne olivat -kääntyneet vastatuuleen, koska eivät olleet tienneet, miten -pääsisivät maihin, ennenkuin näkivät molemmat tulet, jolloin ne -hoksasivat, minkä vuoksi ne olivat sytytetyt. Heti käänsivät ne -veneen uimalahtea kohti ja syöksyivät eteenpäin kuohuvilla laineilla. -Vapisin niitten puolesta, koska tiesin, että jos vesi silloin kun -ne tulivat kalliokielekkeiden kohdalle, vetäytyisi takaisin, menisi -vene kappaleiksi, vaikka ihmiset pelastuisivatkin. Onneksi niille ei -kumminkaan käynyt sillä tavalla. Ne liukuivat muutaman suuren aallon -harjalla suoraan lahden yli rakentamalleni padolle ja vene tarttui -pohjaan. - --- Eläköön! Hyvin tehty, kuulin jonkun sanovan. Alas purje pojat, -kaikki on hyvin! - -Kun purje oli laskettu, näin tulien valaisemassa veneessä useampia -henkilöitä. Olin liian kiihdyksissä sanoakseni jotakin, enkä -tiennytkään, mitä sanoisin. Tunsin vain, etten enää ollut yksinäni, -ja lukija voi kuvitella mielessään iloani ja ihastustani. - - - - -19. Haaksirikkoiset. - - -Korjattuaan purjeen, hyppäsivät miehet veneestä veteen ja kahlasivat -maalle. - --- Kuka sinä olet? sanoi eräs miehistä minulle, ja kuinka monta -ihmistä täällä on? - --- Tällä saarella ei ole ketään muita kuin minä yksinäni, vastasin, -mutta olen iloinen tulostanne. - --- Oletko? Silloin, ystäväni, voinet ehkä sanoa, miten saamme jotakin -syötävää? - --- Kyllä vain, odottakaa vähän, niin tuon aivan tarpeeksi, vastasin. - --- Hyvä, kiiruhda siis, niin olet kiltti. Me olemme tarpeeksi -nälissämme syödäksemme sinut, jos et voi löytää jotakin parempaa. - -Olin juuri lähdössä majaan hakemaan muutamia kuivattuja lintuja, kun -joku toinen miehistä huudahti: - --- Kuule, voitko tuoda meille myöskin vettä? - --- Voin kyllä, vaikka paljonkin, vastasin. - --- Hyvä! Kuule Jim, annapas tänne se sankko. Jim antoi sankon ja -ojentaessaan sen minulle sanoi mies: - --- Tuo koko sankollinen, poika! - -Kiiruhdin majaan, täytin sankon vedellä, hain muutamia kuivattuja -lintuja ja kiiruhdin kantamuksineni takaisin uimarantaan. Sielläkään -eivät miehet olleet toimettomina. He olivat tehneet risukimpuista -suuren nuotion kallioitten juurelle ja olivat parasta aikaa telttaa -veneen purjeesta pystyttämässä. - --- Tässä on vesi ja muutamia lintuja, sanoin tultuani heidän luokseen. - --- Lintuja! Mitä lintuja ne ovat? kysyi sama mies, joka ennenkin oli -puhutellut minua ja joka näytti olevan noitten muiden päällikkö. Hän -otti yhden käteensä, tarkasteli sitä tulen valossa ja sanoi: Huonoa -ruokaa, pelkään minä. - --- Mitä, perämies, luulitteko pääsevänne oikeaan kunnon ravintolaan -maihin tultuanne, vai kuinka? sanoi eräs miehistä. - --- Hölmö, olisin kai siinä tapauksessa ensimmäiseksi tilannut grogin, -vastasi hän. Luulenpa, että saan huudella kauan ennenkuin tapaan -jonkun, joka tarjoaisi semmoisen täällä. - -Koska muistin Jackson'in sanoneen rommia grogiksi, huomautin: - --- Grogia kyllä on paljonkin, jos sitä haluatte. - --- Onko poikaseni ja missä? - --- Tuossa tynnyrissä, joka on vedessä tuolla veneenne tuolla -puolella, vastasin. Voin heti tuoda teille vähän. - --- Mitä, tuossako tynnyrissä? Rommia kellumassa suolavedessä, sehän -on hullua. Tulkaa tänne kaikki miehet, sillä puhut kai totta, poika! -Ei mitään leikkiä, toivon minä, tahi muuten tulet sitä katumaan. - --- En minä valehtele, tuossa se on. - -Kaikkien muitten, paitsi yhden, seuraamana kahlasi mies rommiastialle. - --- Varokaa, tulpat voivat irtaantua. - --- Minä näen, ei ole mitään Vaaraa, ystäväni. Ottakaa nyt kaikki -kiinni yht'aikaa! Näin sanottuaan tarttuivat kaikki astiaan, nostivat -sen ylös vedestä ja kantoivat maalle. - --- Annapas Jim sieltä veneestä se pieni juoma-astia, sanoi mies, niin -pian tässä nähdään, onko se oikeata lajia. - -Hän irroitti tulpat, juoksutti väkiviinaa vähän astiaan ja -maisteltuaan sitä vannoi sen olevan erinomaista. Astia kiersi sitten -miehestä mieheen ja kaikki joivat vähäsen. - --- Meitä seurasi onni tänä yönä. Me putosimme, niinkuin sanotaan, -jaloillemme, sanoi ensimmäinen mies. -- Kuule Jim, pane ne kuivatut -kanat kattilaan kiehumaan ja kuori perunoita sekaan, niin saamme -hyvän aterian. Kun meillä sitten vielä on tämä astia seuranamme, niin -takaanpa, että voimme hyvin. - --- Kuulepas toveri, sanoi hän ja kääntyi minuun, sinä olet kunnon -poika. Kuka on jättänyt sinut tänne saarelle tekemään meille kaikki -valmiiksi? - --- Olen syntynyt täällä, vastasin. - --- Syntynyt täällä! Hyvä, saamme kuulla siitä huomenna. Nyt täytyy -meidän korvata menetetty aikamme, sillä emme ole saaneet syötävää -emmekä juotavaa sitten keskiviikkoaamun. -- No joutuin, pojat! -Pystytä teltta, Jim, tyhjennä vesi kattilaan ja lähetä alkuasukas -hakemaan uutta rommia. - -Sankko työnnettiin minulle ja palasin pian takaisin tuoden sen täynnä -rommia. Kun näin, ettei miehillä ollut minkäänlaista kasaria, kävin -hakemassa sellaisen. - --- Sinä olet todellakin kelpo poika, sanoi perämies; missä sinä asut? -Onko sinulla jonkunlaista majaa tai luolaa, jossa oleskelet? - --- Kyllä, vastasin. Minulla on maja, mutta se ei ole tarpeeksi suuri -meille kaikille. - --- Ei, ei, emme me aiokaan lähteä sinne, sillä meillä on kyllä -tarpeeksi hyvä siellä, missä olemme, rommitynnyrin vieressä, mutta -näetkös, poikani, meillä on mukanamme täällä myöskin eräs nainen. - --- Nainenko, huudahdin! En ole milloinkaan nähnyt ketään naista. -Missä hän on? - --- Hän istuu tuolla nuotion vieressä. Pyörähdin katsomaan ja näinkin -erään joukosta vilttiin käärittynä ja päässään suuri olkihattu, joka -kokonaan peitti kasvot. Nainen oli kuin mikähän tyllerö ja istui -liikkumatonna tulen ääressä. -- Sanoessani, etten milloinkaan ollut -nähnyt naista, purskahti mies nauramaan. - --- Mutta sanoithan, poika, syntyneesi tällä saarella, vastasi -perämies vihdoin. Eikö sinulla sitten olekaan äitiä? - --- En voi muistaa äitiäni, sillä hän kuoli ollessani vielä hyvin -pieni ja siksi sanoinkin, etten ennen milloinkaan ollut nähnyt ketään -naista. - --- Hyvä, se on selvää, mutta katso ystäväni, tämä ei ainoastaan ole -nainen, vaan vieläpä erilajinen nainen, ja ei käy päinsä, että hän -jäisi tänne joukkoomme illallisen jälkeen. Miehet taitavat nimittäin -syötyään ruveta vähän ryyppäämään ja voisi tapahtua, että ne -käyttäytyisivät sopimattomasti. Sentähden kysyinkin sinulta majasta, -että voisit viedä hänet sinne nukkumaan. Voitko tehdä sen? - --- Kyllä, saatan hänet sinne, jos hän tahtoo seurata. - --- No se on hyvä, hänellä on siellä kaikissa tapauksissa mukavampi -kuin täällä. Mutta kuule, poika, missä sinun housusi ovat? - --- Minulla ei ole milloinkaan sellaisia ollutkaan. - --- No, jos sinulla sattuisi sellaiset olemaan, niin vedä ne jalkaasi, -sillä olet jo kylliksi vanha niitä kantamaan. - -Jäin heidän luokseen siksi aikaa, kun ateriaa valmistettiin, ja tein -kaikenlaisia kysymyksiä, jotka heitä kovasti naurattivat. Suuri, -rautainen, kolmella matalalla jalalla seisova kattila oli minusta -hyvin kummallinen. En ollut milloinkaan ennen nähnyt sellaista, -enkä myöskään mitään keitettävän. Kysyin, mikä se oli ja mistä se -oli tehty. Perunat kummastuttivat minua myöskin, koska en ennen -milloinkaan ollut nähnyt syötäviä juuriksia. - --- Mutta missä olet sitten ollut koko elämäsi? kysyi muudan miehistä. - --- Tällä saarella, vastasin hyvin yksinkertaisesti. Kahlasin veteen -tarkastamaan venettä, mutta koska en tulenvalossa nähnyt paljon -mitään, olin pakotettu siirtämään tarkastukseni huomiseen. Ennen -illallisen valmistumista ja syömistä sain kumminkin tietää seuraavat -asiat: - -He olivat toinen puoli väestöä muutamasta valaanpyytäjästä, joka oli -törmännyt karille noin seitsemänkymmenen peninkulman päässä saaresta. -Heidän oli täytynyt heti jättää laiva, joka muutamien minuuttien -kuluttua kaatui. Laivasta olivat he lähteneet kahdella veneellä, -mutta eivät tietäneet, mihin toinen vene oli joutunut, se kun oli -yöllä kadonnut heidän näkyvistään. Kapteeni ja kuusi miestä olivat -olleet siinä veneessä, perämies kuuden muun miehen kanssa, paitsi -rouvashenkilöä, siinä, joka äsken oli tullut maihin. - --- Mikä on rouvashenkilö? kysyin. - --- Tarkoitan naista, joka istuu tuolla. Muutamat Sandwichsaarten -alkuasukkaat tappoivat hänen miehensä ja nainen oli kotimatkalla -Englantiin. Meillä oli toverina eräs toinen valaanpyytäjä, jonka -piti ottaa öljylastimme ja purjehtia Englantiin viemään sekä sitä -että omaa lastiansa, ja sen mukana olisi lähetyssaarnaajan vaimokin -päässyt kotiinsa. - --- Mikä on lähetyssaarnaaja? - --- En tiedä sitä niin tarkoin, mutta jonkunlainen pappi se vain on, -jonka tehtävänä on pakanoiden opettaminen. - -Ateria oli nyt valmis ja kattilasta leviävä haju oli herkullisempi -kuin mikään ennen tuntemani. Kattila nostettiin tulelta, sisällys -kaadettiin erääseen ruoka-astiaan ja annettuaan pienemmällä astialla -annoksen tulen ääressä istuvalle vilttiin kääriytyneelle naisellekin, -kerääntyivät he kaikki suuren astian ympärille ja alkoivat syödä. - --- Tule, poika, syömään kanssamme, sanoi perämies. Sinä kai et ole -vielä syönyt ja hankittuasi meille tällaisen aterian olisi väärin, -jos et saisi ottaa siihen osaa. - -En juuri viivytellyt totellessani hänen käskyään, ja täytyy -tunnustaa, etten ennen milloinkaan elämässäni ollut nauttinut mistään -ateriasta niin paljoa. - --- Kuulepas, poika, onko sinulla suurikin varasto näitä kuivattuja -lintuja? kysyi perämies. - --- Kyllä minulla on paljon, mutta ei tarpeeksi pitkäksi aikaa näin -suurelle joukolle. - --- Hyvä, mutta kai niitä voidaan saada enemmän, vai mitä? - --- Ei ennenkuin linnut palaavat ja se ei tapahdu ennenkuin viiden -täysikuun perästä. - --- Viiden täysikuun! Mitä tarkoitat? - --- Tarkoitan, että viisi täyttä kuukautta täytyy kulua, yksi toisensa -perään. - --- Ahaa, ymmärrän! No sitten emme voikaan jäädä saarelle. - --- Emme, vastasin, meidän täytyy kaikkien lähteä täältä, muuten -näännymme nälkään. Olen iloinen tulostanne ja kuta pikemmin lähdemme, -niin sitä parempi. Voitteko ottaa Neronkin mukaan? - --- Kuka on Nero? - --- Nero on hylkeeni; se on hyvin kesy. - --- Saammepahan sitten nähdä. Mutta kaikissa tapauksissa, sanoi hän -toisille miehille, on meidän mitä pikimmin päätettävä jotakin, sillä -kuolemme nälkään, jos jäämme tänne joksikin aikaa. - -He näkyivät lähteneen valaanpyytäjästä semmoisella kiireellä, -etteivät olleet ehtineet ottaa mukaansa veneeseen muuta kuin -pari vesitynnyriä, neljä tyhjää astiaa ottaakseen suolavettä -pohjapainoksi, rautakattilan ja suuren säkillisen perunoita. - -Heti syötyään hakivat he tynnyristä rommia ja perämies sanoi minulle: - --- Menen nyt puhumaan naiselle ja saat sitten viedä hänet mukanasi -majaan nukkumaan. - -Koko tänä aikana ei nainen, joksi perämies häntä sanoi, ollut puhunut -sanaakaan. Hän oli ottanut ruoan ja syönyt sen, vaieten istuessaan -tulen ääressä peitteeseensä kääriytyneenä. Perämiehen häntä -puhutellessa nousi hän seisomaan, ja huomasin silloin hänen olevan -paljon pitemmän kuin olin luullut, mutta hänen suuri hattunsa peitti -vielä kasvot kokonaan. - --- Kas niin, poikaseni, sanoi perämies, näytä nyt rouvalle, missä hän -saa nukkua, ja tule sitten takaisin luoksemme, jos haluat. - --- Tahdotteko seurata minua? kysyin naiselta ja läksin matkaan. - -Nainen tuli jäljessäni polkua ylös. Tullessamme majan edessä olevalle -kentälle muistin Neron, jonka olin käskenyt pysyä majassa paluuseeni -asti. - --- Ette suinkaan pelänne hyljettä? sanoin. Se onkin hyvin säyseä. -- -Nero, tule tänne! - -Nero tuli ja minun täytyi hyväillä sitä, sillä nähdessään vieraan -alkoi se vähän murista. - --- Onko sinulla kynttilää? kysyi toverini hyvin lempeällä ja -kirkkaalla äänellä. - --- Ei, mutta voinhan tuoda vähän taulaa ja sytyttää jonkun risukimpun -palamaan, voidaksenne nähdä. - --- Teepäs se, niin olet kiltti, vastasi hän. - -Hänen äänensä kuulosti minusta suloiselta. Sain risut pian syttymään -ja hän voi nyt nähdä Neron, joka oli jo tyyntynyt, ja majan sisustan. - -Hän tarkasti sekä sen että vuoteet ja kysyi: - --- Missä sinä nukut? Näytin hänelle vuoteeni. - --- Ja tämä, sanoin viitaten toiseen, oli Jackson'in ja siinä -voitte nukkua. Nero makaa luonani. Täällä on paljon hylkeennahkoja -peitteeksi, jos teillä on kylmä. Ovatko vaatteenne märät? - --- Ei, ne ovat jo kuivaneet, vastasi hän. Jos annat minulle muutamia -hylkeennahkoja, panen nukkumaan, sillä olen hyvin väsynyt. - -Levitin Jackson'in vuoteelle viisi kuusi nahkaa ja menin sitten ulos, -lisätäkseni risuja nuotioon, saadaksemme enemmän valoa. - --- Tarvitsetteko jotakin muuta? kysyin. - --- En, en mitään, kiitos. Panetko sinäkin nyt nukkumaan? - --- Aioin mennä taasen tuonne miesten luokse, mutta kun tarkemmin -ajattelen, niin en tahdo jättää teitä yksinänne tänne Neron kanssa; -se voisi pian purra teitä. Pelkäättekö sitä? - --- En, en juuri pelkääkään, mutta en silti tahtoisi tulla purruksi. -En ole, niinkuin sinä, tottunut nukkumaan sellaisten eläimien kanssa. - --- No, silloin sanon teille, mitä teemme. Otan mukaani tuonne ulos -muutamia nahkoja ja nukun siellä. Nero ei lähde luotani ja silloin -teidän ei tarvitse pelätä. Tulee pian kaunis ilma ja tuulikin näkyy -tyyntyvän. Päiväkin sitäpaitse valkenee jo noin kolmen tahi neljän -tunnin kuluttua. - --- Niinkuin tahdot, vastasi hän. - -Otin siis muutamia nahkoja mukaani kentälle, levitin ne, ja -pannessani nukkumaan toivotin naiselle hyvää yötä. Nero ryömi heti -viereeni ja muutamien minuuttien kuluttua nukuimme molemmat. - - - - -20. Lähetyssaarnaajan leski. - - -Nero, joka heräsi varhain, herätti minut päivänkoitteessa. Muuten -olisin kai nukkunutkin kauan, sillä edellisen yön vaivat ja mielen -jännitys olivat väsyttäneet minut. Heti noustuani katsoin majaan ja -näin naisen nukkuvan hyvin sikeästi. Hän oli riisunut vaatteensa, -ottanut hatun pois päästään ja hänen musta tukkansa valui olkapäille. -Nähtyäni ennen ainoastaan Jackson'in suurine partoineen olin ensin -miesten maihinnoustessa kummastellut niiden pieniä partoja, mutta -nähdessäni nyt naisen sileän ihon, joka näytti nyt erittäin vaalealta -ja kalpealta, oli ihmettelyni suurempi. Huomasin myöskin, että hänen -piirteensä olivat paljon hienommat kuin miesten; hänen hampaansa -olivat myöskin hyvin valkeat, jotavastoin Jackson'in olivat mustat ja -huonot. Halusin nähdä hänen silmänsä, mutta ne olivat ummessa. Muuta -erotusta en voinut huomata, koska hän oli vetänyt peiton leukaansa -asti. - --- Tämmöinen on siis nainen, sanoin itsekseni, niin, kyllä hän on -hyvin sen kaltainen, jonka näin joskus unissani. Katselin häntä vielä -vähän aikaa, mutta vetäydyin sitten kiireesti takaisin, koska Nero -tuli perässäni majaan ja pelkäsin sen herättävän naisen. - -Pysähdyin majan edustalle ja ajattelin, mitä tekisin. Aioin sytyttää -valkean ja mennä pyytämään kaloja, paistaakseni niitä hiilillä -aamiaiseksi, ja huusin Neron mukaani. Lahdelle tultuani näin -kaikkien merimiesten nukkuvan teltassa, jonka ne olivat pystyttäneet -veneen purjeesta. Ne näyttivät olevan samanlaisessa tilassa kuin -Jackson'kin oli yön juopoteltuaan, ja otaksuin sentähden, että ne -olivat päissään, enkä kai siinä suuresti erehtynytkään. Nero sukelsi -veteen ja pyydysti kalan, niinkuin olin käskenyt, jonka jälkeen -menin tarkastamaan venettä. Siinä meni minulla puoli tuntia ja olin -pahoillani, ettei kukaan miehistä ollut hereillään, että olisin -voinut kysyä, mitä halusin. Tarkastin myös kattilan, purjeet ja -vesitynnyrit. Ne olivat pieniä, noin kahdeksantoista-litran vetoisia -tynnyreitä hyvin sopivia veneisiin. Viivyin siellä noin tunnin ja -palasin sitten takaisin majaan, kantaen risukimppua olallani ja kalaa -suussaan pitävä Nero perässäni. Tullessamme majaan oli nainen ovella -meitä vastassa. Nyt ei hänellä ollut peitettä ympärillään, sillä oli -hyvin lämmin, kirkas ja kaunis aamu. - --- Nero tuo teille aamiaista, sanoin, sentähden täytyy teidän pitää -siitä. - --- Sen olen kyllä tekevä, jos vain vastaisuudessa olemme toistemme -seurassa, vastasi hän. - --- Tarvitsetteko jotakin? - --- Kyllä, voit tuoda minulle vähän vettä. Täytin ruoka-astian purosta -ja vein sen hänelle. - -Perkkasin sitten kalat ja annoin suolet linnuille, jotka kokoontuivat -ympärilleni. - -Nainen pesi kasvonsa ja kätensä, palmikoi hiuksensa ja istuutui -sitten kalliolle. Sillä aikaa olin sytyttänyt risukimpun palamaan, -perkannut kalan ja odotin vain risujen hiiltymistä, voidakseni -paistaa sen. Koska minulla ei sillä aikaa ollut mitään tekemistä, -kävin hakemassa raamattuni. - --- Lukisinko teille? kysyin. - --- Kyllä, vastasi hän, katsoen vähän kummastellen minuun. - -Luin hänelle kertomuksen Joosepista ja hänen veljistään, koska se oli -mielikertomukseni. - --- Kuka on opettanut sinut lukemaan? kysyi hän lopetettuani ja -pannessani kalaa paistumaan. - --- Jackson, vastasin. - --- Hän kai oli hyvä ihminen? Pudistin päätäni. - --- Ei, ei kovinkaan hyvä, sanoin vihdoin. Jos tietäisitte kaikki -hänestä, tuomitsisitte häntä, mutta hän opetti kuitenkin minut -lukemaan. - --- Kauanko olet ollut tällä saarella? kysyi hän. - --- Olen syntynyt täällä, mutta sekä isäni että äitini ovat kuolleet -ja Jackson kuoli kolme vuotta sitten. Siitä asti olen ollut aivan -yksinäni, ainoastaan Nero toverinani. - -Hän kyseli sitten minulta paljon muutakin ja minun täytyi kertoa -hänelle, mitä oli tapahtunut ja mitä Jackson oli sanonut minulle. -Vielä kerroin hänelle, miten hankin ruokaa; sanoin olevan -välttämätöntä, että niin pian kuin suinkin lähtisimme saarelta, koska -meitä oli niin monta ja varasto ei riittäisi lintujen palaamiseen -asti. - -Kala oli nyt paistunut ja otettuani sen tulelta panin sen -ruoka-astiaan ja rupesimme syömään aamiaista. -- Noin tunnin kuluttua -olimme jo hyvin hyviä ystäviä. - -Tässä täytyy minun kumminkin viivähtää vähän voidakseni kuvata hänet. -Oli aivan totta, mitä miehet olivat kertoneet. Hän oli menettänyt -miehensä ja oli palaamassa Englantiin. Hänen nimensä oli Reichardt, -sillä hänen miehensä oli ollut saksalainen, tahi ainakin saksalaista -syntyperää. -- Hän oli hyvin pitkä ja komea nainen ja niinkuin -sittemmin kuulin, noin kolmenkymmenenseitsemän vuoden ikäinen. Hän -oli varmaankin ollut hyvin kaunis, varsinkin nuorempana, mutta oli -saanut kärsiä paljon seuratessaan miestään kaikilla matkoilla. - -Hänen kasvonsa olivat soikeat, silmänsä tummat ja suuret; hänen -hiuksensa mustat kuin korpin siivet. Piirteet olivat hienot ja -säännölliset, hampaat valkeat ja terveet, mutta hänen ihonsa oli -hyvin kalpea ja poskilla ei näkynyt punan jälkeäkään. Niinkuin -sittemmin olen ajatellut, oli hän silloin enimmän marmorikuvan -kuin minkään muun näköinen, johon voisin häntä verrata. Jos hän ei -nauranut, mikä tapahtui harvoin, oli hän vähän ankaran näköinen. -Meidän tuttavuutemme alussa katselin häntä enemmän pelolla kuin -kunnioituksella, vaikka hänen äänensä olikin lempeä ja suloinen -ja käytöksensä hyvin ystävällinen; mutta muistettakoon, etten -milloinkaan ennen ollut nähnyt naista. -- Aamiaisen jälkeen ehdotin -hänelle, että lähtisimme merimiesten nukkumapaikalle katsomaan, -olisivatko ne jo heränneet, mutta lisäsin, etten uskonut sellaista. - --- Seuraan mukanasi, koska minulta jäi veneeseen muudan kori, jossa -on kaikenlaista tavaraa ja on parasta, että tuon sen heti tänne. - -Lähdimme siis yhdessä, käskettyäni Neron jäädä majaan. Meidän -tullessamme rantaan nukkuivat miehet vielä. Hänen neuvostaan kahlasin -veneelle ja toin sieltä pienen korin ja käärön, jotka löysin tuhtojen -alta. - --- Herätänkö miehet? kysyin. - --- Älä, älä, vastasi hän. Niinkauan kuin ne nukkuvat, eivät ne tee -mitään ilkeyttä. Mutta, lisäsi hän, voimmehan ottaa mukaamme vähän -perunoita. Pane nämä molemmat nenäliinat täyteen, sanoi hän ja otti -kääröstä esille pari semmoista. -- Täytin ne perunoilla ja hän otti -niistä toisen ja minä toisen, jonka jälkeen palasimme majaan. - --- Onko tuossa kaikki kuivatut linnut, jotka sinulla on varastossa? -kysyi hän katsoessaan pinoa majassa. - --- On, vastasin, mutta mitä teemme perunoilla? - --- Voimme paistaa ne, jos tahdomme, sanoi hän, mutta nyt on parempi, -että tuot ne tänne sisään. -- Oletko istuttanut kaikki nämä kukat ja -köynnökset, jotka kasvavat majan ympärillä? - --- Kyllä, vastasin. Ollessani yksinäni ja koska minulla ei ollut -mitään tekemistä, ajattelin, että laitan tähän kasvitarhan. - --- Ne ovat hyvin kauniita. -- Nyt tultuamme takaisin, voit jälleen -mennä miesten luokse, jos tahdot ja sanoa niille, kun ne heräävät, -että haluan pienimmän purjeen, tehdäkseni siitä varjostimen. Sano se -perämiehelle, hän on kaikista siivoin. - --- Kyllä, vastasin. Onko mitään muuta? - --- On, tuo sieltä enemmän perunoita. Ne antavat niitä kyllä, jos vaan -sanot, että minä olen tahtonut. - --- Otanko Neron matkaani? - --- Ota, en huoli siitä seurakseni, sillä pelkään sitä vähän. - -Huusin Neroa, joka tuli jäljessäni, ja menin rantaan. Siellä olivat -miehet heränneet ja olivat ahkerassa työssä. Muutamat sytyttivät -valkeaa, toiset kuorivat perunoita toisten pyytäessä kaloja lahdesta. - --- Ahaa, täällä hän on. Kuule poika, mitä olet hankkinut meille -aamiaiseksi? Olemme koettaneet pyydystää kaloja, mutta ne ovat -liukkaita kuin ankeriaat. - --- Nero voi pian pyydystää, mitä tarvitsette, vastasin. Tänne Nero! - -Nero hyppäsi mereen ja palasi pian kala suussaan, jonka jälkeen -lähetin sen hakemaan toista. - --- Kiitos, poikaseni, sanoi perämies, kyllä riittää jo aamiaiseksi. -Hylkeesi on sukkela ja hyvin harjoitettu. - -Toisten valmistaessa aamiaista meni yksi miehistä Neron luo, -luullakseni hyväilemään sitä, mutta Nero suuttui ja näyttäen teräviä -hampaitaan koetti purra miestä useita kertoja. Mieskin suuttui ja -heitti hyljettä kivellä. Hän tähtäsi eläimen turpaan ja oli vähällä -osata. Jos hän olisi sen tehnyt, olisi hän varmaan tappanut eläimen. -Tulin hyvin levottomaksi ja sanoin miehelle, ettei hän saa enää -nakata hyljettä kivellä. Hän vaan otti toisen kiven ja oli juuri -heittämäisillään, kun tartuin vasemmalla kädelläni häntä niskasta -kiinni ja vetäen oikealla ameriikkalaisen puukkoni uhkasin pistää -häntä sillä, jos hän ei antaisi eläimen olla rauhassa. Mies astui -askeleen taaksepäin, mutta kompastui selälleen. Kuullessaan rähinän, -tulivat perämies ja pari muuta luoksemme. Minulla oli vielä veitsi -kohotettuna, kun perämies sanoi: - --- No poikaseni, pois veitsi, se ei ole luvallista, eikä -englantilaista! Pistä se tuppeen; lupaan sinulle, ettei kukaan koske -eläimeen. Bob, hölmö, minkätähden et voinut antaa eläimen olla -rauhassa? Unohdat, että olemme täällä metsäläisten joukossa. - -Silloin purskahtivat toiset miehet nauramaan. - --- Niin, huomautti eräs, voin vannoa tullessani takaisin, että -alkuasukkaat tällä saarella ovat villejä, jotka syövät raakaa lihaa, -pitävät hylkeitä leikkitovereinaan ja ovat melkein alastomia. - -Tämä nauratti niitä vielä enemmän ja mieskin, joka oli hyökännyt -Neron kimppuun, yhtyi päästyään jaloilleen samaan nauruun, niin että -kaikilla oli hyvin hauskaa. Miehet rupesivat syömään ja minä aloin -tarkastaa venettä tehden useita kysymyksiä, jotka heistä olivat hyvin -hullunkurisia. - -Heidän syötyään, käskin Neron vielä pyydystää yhden kalan ja lähetin -sen majaan, koska pelkäsin miehen tekevän sille jotakin pahaa. -Kerroin sitten perämiehelle, että nainen oli tahtonut perunoita. - --- Ota, sanoi hän, mutta eihän sinulla ole mitään, millä niitä -kantaisit. Kas tässä, täytä tämä sankko niillä, niin seuraan sinua -sitten majaan. - --- Nainen käski myöskin pyytää pientä purjetta, jonka voisi ripustaa -verhoksi. - --- Hyvä, hän saakoon veneen mesaanin, sitä emme tarvitse. Minä kannan -sen sinne. - -Perämies heitti purjeen mastoineen olalleen ja seurasi minua majaan. -Tullessamme näimme lähetyssaarnaajan vaimon istuvan kentällä ja Neron -makaamassa jonkun matkan päässä kala vierellään. Perämies otti hatun -päästään ja tervehti uutta toveriani, sanoen toivovansa, että hän oli -nukkunut hyvin. - --- Kyllä, vastasi hän, niin hyvin kuin voin toivoakin. Mutta tuon -kiltin pojan täytyi nukkua ulkona ja ettei sen tarvitseisi uudistua, -pyysin purjetta verhoksi. -- No John Gough, mitä aiotte tehdä? kysyi -hän sitten. - --- Tulin tänne katsomaan, kuinka paljon ruokavaroja pojalla on. Hänen -ilmoituksensa mukaan ei niitä ole pitemmäksi ajaksi kuin kuukaudeksi, -ja viipyneekin jonkun verran aikaa, ennenkuin pääsemme seutuihin, -missä todennäköisesti voimme tavata jonkun laivan. Tänne emme voi -jäädä syömään ruokavaroja ja menettämään aikaa, ja sentähden on sitä -parempi kuta pikemmin lähdemme. - --- Jos otatte kaiken muonan, niin täytyy teidän tietysti ottaa -poikakin mukaanne, sanoi rouva. - --- Tietysti otamme. - --- Arkkuni ja hylkeenikö myös? kysyin. - --- Arkkusi tietysti, mutta hylettä, sitä en voi luvata. Se näkee -veneessä vain nälkää, mutta jos päästät sen vapaaksi, tulee se kyllä -toimeen. - --- Mitä sanotte, on totta, vastasi nainen. Pelkään poikani, että -sinun täytyy erota ystävästäsi. Se on parempi teille molemmille. - -En vastannut mitään, sillä sydäntäni kirveli ajatellessani eroa -Nerosta, mutta olin kumminkin siksi viisas, että huomasin heillä -olevan oikein. - -Perämies meni senjälkeen majaan ja tarkasti kuivatut linnut, jotka -olin koonnut. Tehtyänsä laskelman, sanoi hän niitten riittävän -kolmeksi kuukaudeksi, mutta ei kauemmaksi. - --- Ja milloin aiotte lähteä saaresta? kysyi nainen. - --- Ylihuomenna, jos vaan saan miehet suostumaan. - -Mutta tiedättehän heitä olevan vaikean käsitellä; he ovat niin -ajattelemattomia, varsinkin nyt, kun näin sattumalta saivat -väkijuomia. - --- Sen myönnän, vastasi rouva, mutta kun he luultavasti muussa -tapauksessa ottaisivat rommin mukaansa veneeseen, niin taitaa olla -parempi, että he viipyvät täällä siksi, kunnes se on loppunut. - --- Menen puhumaan heille nyt, kun he ovat selviä, vastasi perämies, -ja illalla saatte tiedon päätöksestä tahi ehkä kernaimmin -huomen-aamulla. - -Perämies hyvästeli rouvaa nostaen hattuaan ja lähti. - - - - -21. Uusia tietoja. - - -Puhuessani merimiesten kanssa aamulla oli eräs asia tehnyt minuun -syvän vaikutuksen. Ne nimittivät minua metsäläiseksi ja sanoivat, -ettei minulla ollut tarpeeksi vaatteita päälläni. Kun näin heidän -olevan puettuina sekä nuttuihin että housuihin, jotka verhosivat -heidät päästä aina jalkoihin asti, pidin selvänä, että paita, joka -oli ainoa kantamani vaatekappale, ei riittänyt puvuksi. Tämä ei -ollut milloinkaan ennen johtunut mieleenikään, mikä ei lukijaa -kummastuttane. Olin elänyt niinkuin ensimmäiset esivanhempamme -paratiisissa, alasti ja ujostelemattomasti, mutta nyt, kun ensi -kerran tulin ihmisten kanssa tekemisiin, näin, että jotakin puuttui. -Siitä oli seurauksena, että menin arkulle ja otin sieltä parin -valkoisia housuja, jotka vedin jalkaani. Ne olivat minusta hirveän -hankalat ja tarpeettomat välineet, mutta kun kerran toiset käyttivät -sellaisia, täytyi kai minunkin. Ne olivat minulle liian pitkät, mutta -käärin lahkeet, niinkuin olin nähnyt merimiestenkin tekevän, ja menin -ulos kentälle, missä lähetyssaarnaajan vaimo vielä istui, katsellen -laineita, jotka huuhtoivat kallioita. Hän huomasi heti lisäyksen -vaatetuksessani ja sanoi: - --- No, tuohan oli hyvä; olet nyt muitten ihmisten kaltainen. Mikä -sinun nimesi on? Et ole sitä vielä minulle sanonut. - -Vastattuani hänelle, sanoin: - --- Olen tuonut enemmän perunoita, niinkuin niitä nimitätte; mitä -niillä tehdään? - --- Sano minulle ensin, onko sinulla tiedossasi jotakin paikkaa tällä -saarella, jossa olisi ruokamultaa, samanlaista, jota sinulla on -kasvitarhassasi, että voisimme ne sinne istuttaa? - --- Kyllä, tuolla ylempänä rotkossa on vähän sellaista, vastasin ja -osoitin vuorelle päin. Kaiken tämän mullan olen kantanut sieltä ja -sinne jäi vielä paljon jäljelle, mutta minkätähden istuttaisimme ne? - --- Sentähden, sanoi hän, että istuttamalla perunoita, jotka -itävät hyvin pian ja kasvattavat juuriinsa kukin aina kaksi jopa -kolmekymmentäkin perunaa, aivan yhtä suuria kuin nämäkin, voimme -tulla toimeen ja elää, koska ne ovat niin hyviä syödä ja ravitsevia. - --- Niin, saattaa olla, vastasin ja jos jäämme saarelle, niin olisi -hyvä ne istuttaa, mutta mitä se nyt meitä hyödyttää, kun kerran -lähdemme täältä ylihuomenna? Tiedän, että ne ovat hyvin hyviä, sillä -sain muutamia illallisekseni eilen. - --- Mutta onko meidän aina ajateltava ainoastaan itseämme tässä -maailmassa, eikä ollenkaan muita? vastasi hän. Otaksukaamme nyt -esimerkiksi, että joku toinen vene parin kolmen vuoden kuluttua -joutuisi tälle saarelle, eikä niinkuin me, löytäisi täältä ketään, -jolla on elintarpeita varastossa; silloin täytyisi siinä olijain -surkeasti kuolla nälkään, jota vastoin he, jos istutamme nämä -perunat, voivat saada runsaasti ruokaa ja pelastua. Ajattele, kuinka -iloiseksi isäsi ja äitisi olisivatkaan tulleet, jos olisivat silloin, -kun he tulivat tänne, löytäneet perunoita saarelta. Me emme saa elää -ainoastaan itseämme varten, vaan meidän täytyy ajatella muitakin ja -tehdä niille hyvää; se on kristityn velvollisuus. - --- Luulen teidän olevan aivan oikeassa, vastasin, ja että olette -hyvin hyvä. Jos tahdotte, niin menen ja istutan perunat tänä päivänä. -Kuinka minun pitää menetellä? - --- Niillä on kihveli veneessä, sanoi hän, sillä näin heidän viskaavan -vettä sillä. Mene ja tuo se tänne, niin seuraan sinua sitten rotkoon -ja näytän. - -Menin rantaan ja perämies antoi minulle kihvelin, jonka kannoin -majalle. -- Rouva oli halkomassa perunoita palasiksi ja näytti -minulle, miten se tehdään, nimittäin jättämällä itu jokaiseen -palaseen, ja selitti minulle syyn siihen. Pian olin minäkin täydessä -työssä ja kohta olikin sankko täynnä perunankappaleita, valmiina -istutettaviksi. - -Kiipesimme sitten rotkoon, missä hän näytti minulle, miten kihveliä -käytettiin, ja minä kaivoin reiät. Ennen päivällistä olimme -istuttaneet kaikki, mitä olimme halkoneet, mutta olihan meillä vielä -jäljellä nuo kaksi nenäliinallista, jotka olimme ensin ottaneet. -Palasimme majaan ja minä rupesin, perkkaamaan kaloja päivälliseksi. -Kun olin saanut ne paistumaan halusi hän saada varjostimen -pystytetyksi makuusijansa eteen. - --- Mene hakemaan perämieheltä vasara ja pari kolme naulaa. Tiedän, -että heillä on niitä veneessä. - --- Voin samalla viedä heille muutamia lintuja päivälliseksi, sanoin --- he kai kyllä tarvitsevat. - --- No, tee niin, mutta tule takaisin sitten niin pian kuin voit. - -Perämies antoi minulle vasaran, jollaista kalua en, milloinkaan ennen -ollut nähnyt, sekä viisi kuusi naulaa. Palasin sitten majaan ja -naulasin purjeen varjostimeksi. - --- Nyt tulevana yönä voit nukkua vuoteessasi, sanoi rouva. - -En vastannut, mutta en käsittänyt, miksi en olisi voinut nukkua -sisällä viime yönäkin, sillä olinhan vain mennyt ulos siksi, ettei -Nero häntä peloittaisi. - -Syötyämme päivällisen, sanoi hän. - --- Miten voisit elää täällä saarella, jos ei sinulla olisi varastossa -kuivattuja lintuja? - --- Mitenkäkö? vastasin. Ah, hyvin huonosti. Saimin pyydystää kaloja, -mutta on vuodenaikoja, jolloin ei voi saada niitä, sillä samoin kuin -pahoillakin ilmoilla, eivät ne joskus muulloinkaan tahdo syödä onkea. -Sitäpaitsi on minulla vain kaksi siimaa ja voisinhan menettää ne -molemmat ja mitä silloin tekisin? Kuolisin nälkään. - --- No, silloin näet, miten hyödyllistä joka tapauksessa oli perunain -istuttaminen, sillä voihan sattua, että toisia ihmisiä tulee tänne ja -joutuu samanlaiseen tilanteeseen kuin mekin. - --- Niin, se on totta. Mutta emmehän jää tänne enää kauaksi. Te ette -voi uskoa, miten iloinen olen päästessäni matkustamaan. Ikävöitsen -nähdä kaikkea, mistä olen kirjoissani lukenut. Haluan päästä -Englantiin hakeakseni sieltä jonkun -- mutta tehän ette tiedä sitä, -mitä minä. Jonakin päivänä kerron teille kaikki. -- Olen niin väsynyt -tällaiseen erakkoelämääni. Ei ole mitään sanottavaa, ei ketään, jonka -kanssa voisi puhella, ei muuta rakastettavaa kuin Nero, joka ei voi -puhua. -- Tuntuu niin hirveän ikävältä, jos minun täytyy siitä erota. - --- Tahtoisitko mieluimmin jäädä saarelle Neron kanssa kuin matkustaa -ilman? - --- En, vastasin; pois minun täytyy päästä, mutta en silti mielelläni -eroaisi siitä. Se on ainoa ystäväni, mikä minulla milloinkaan on -ollut; muita en ainakaan muista. - --- Kun olet tullut vanhemmaksi ja nähnyt enemmän maailmaa, poika -raukka, niin olet huomaava, kuinka paljon uhrauksia saatkaan tehdä, -paljon suurempia kuin eroaminen pitämästäsi eläimestä on. Otaksun, -että luulottelet tulevasi hyvin onnelliseksi, kun joskus pääsisit -Englantiin? - --- Tietysti; miksi en tulisi onnelliseksi? vastasin. Olen siellä aina -onnellinen. - -Lähetyssaarnaajan vaimo pudisti päätään. - --- Pelkään, että erehdyt. Jos elät tarpeeksi kauan, niin luulenpa -vielä sinun joskus tunnustavan, että onnellisimmat päiväsi olet -viettänyt tällä autiolla saarella. - --- Jackson sanoi toista, vastasin. Hän suri aina, että hänen täytyi -olla tällä saarella, eikä voinut päästä takaisin Englantiin. Hän -kertoi minulle paljon Englannista, mitä siellä tehdään ja miten -kaunis maa se on, niin että olen vakuutettu siitä, että pitäisin -enemmän siellä, kuin täällä olostani, vaikkapa minulla olisi täällä -joku toverikin. - --- Hyvä, olemme Jumalan kädessä ja sinun täytyy luottaa häneen. Hän -ohjaa elämääsi parhaiten, niinkuin tiedät raamatussa opetettavan. - --- En, sitä en ole tiennyt, vastasin. Jumalahan elää tuolla kaukana -tähtien tuolla puolella. - -Perämies John Gough tuli nyt luoksemme, keskeyttäen puhelumme. Hän -kertoi rouvalle, että miehet olivat suostuneet lähtemään saaresta -huomenna tahi ylihuomenna, jos vain ilma pysyisi kauniina. He olivat -tarkastaneet veneen ja huomanneet sen olevan pienen korjauksen -tarpeessa, mutta huomenna olisi kaikki kunnossa. - --- Toivon, etteivät he pane veneeseen liikaa painoa, sanoi rouva. - --- Pelkäänpä melkein, että he tekevät sen, mutta koetan kaikkeni -estääkseni sen. Oli onnetonta, että löydettiin tuo rommitynnyri; -olisi ollut parempi ilman. He eivät tahdo sitä jättää ja sentähden -täytyy meidän ottaa veneestä pois kaikki, mitä emme luule välttämättä -tarvitsevamme, sillä meitähän tulee kaikkiaan yhdeksän henkeä ja -siinä on painoa tynnyrin kanssa enemmän kuin tarpeeksi. - --- Tehän lupasitte, muistattehan, ottaa myös arkkuni mukaan, sanoin. - --- Kyllä ja jos se vain suinkin on mahdollista, niin otammekin. Mutta -muistakaa, että en ehkä voikaan pitää lupaustani, sillä saatuaan -väkijuomia eivät miehet tottele minua niinkuin ennen. Olisi ehkä -parempi, että sitoisitte parhaimmat vaatteenne kääryyn siltä varalta, -että he kieltäytyisivät ottamasta mukaansa arkkua. Totta puhuen, -jos he eivät sitä tee, niin ansaitsevat he tuskin moitetta, sillä -veneeseen ei jää enää paljon tilaa, sittenkuin muona varastokin on -siihen sijoitettu. - --- Se on aivan totta, sanoi rouva. On parempi, että jätämme arkun -tänne, sillä en luule sen mahtuvan veneeseen. Älä ajattele enää -arkkua, poikaseni, se ei ole suuriarvoinen. - --- He kun ottavat rommini ja kaikki lintuni, niin pitäisi kai heidän -myös ottaa minut arkkuineni? - --- Ei, jos se viepi paljon tilaa, vastasi rouva. Et saa sellaista -tahtoakaan. Yhden henkilön toivomuksen täytyy väistyä niin monen -tieltä. - --- Mutta hehän olisivat kuolleet nälkään, jos ei minua olisi ollut, -vastasin jurosti. - --- Se on kyllä totta, poikaseni, vastasi perämies, mutta vielä saat -oppia tietämään, että valta on oikeutta ja muista, että aamullisella -teollasi et päässyt miesten suosioon. - --- Mitä silloin tapahtui? kysyi rouva. - --- Eipähän muuta kuin että hän oli vähällä puukottaa erästä -miehistäni, siinä kaikki, vastasi perämies. Englantilaiset merimiehet -eivät pidä veitsistä. - -Nostaen hattuaan lähti hän taasen rantaan, käskien minun ottamaan -jonkun astian mukaani, noutaakseni osamme illallisesta. Tein niin ja -palattuani kysyi rouva Reichardt minulta, miksi olin aikonut lyödä -merimiestä puukolla? Kerroin hänelle koko tapahtuman. Hän sanoi minun -tehneen väärin ja kysyi, enkö muistanut raamatun kehoitusta palkita -paha hyvällä. - --- Kyllä, mutta eikö se tarkoita vääryyksiä meitä itseämme kohtaan? -Annoin anteeksi Jacksonille, mutta tässähän vain estin merimiehen -tekemästä pahaa toiselle. - --- Toiselle! Puhut Nerosta, ikäänkuin se olisi järkevä olento, jonka -henki on yhtä arvokas kuin ihmisenkin. En tahdo kyllä väittää, että -mies teki oikein, ja olihan luonnollista, että suutuit nähdessäsi -tehtävän pahaa eläimelle, josta niin paljon pidät, mutta onhan toki -suuri ero ihmisen ja eläimen hengen välillä. Eläin kuolee ja loppuu -siihen, mutta ihmisellä on kuolematon sielu, joka ei milloinkaan -kuole, eikä mikään muu kuin itsepuolustus oikeuta ihmistä tappamaan. -Eikö raamatussa sanota: "Elä tapa!"? - -Sitten keskusteli hän asiasta kauan kanssani ja sai minut -ymmärtämään, miten väärässä olin ollut, jonka myönsinkin. - - - - -22. Hylätyt. - - -Päätin nyt kertoa hänelle vyöstä, johon timantit olivat kätketyt, -joten olin pakotettu ensin lyhyesti puhumaan siitä, mitä Jackson oli -sanonut. Hän kuunteli. Kerrottuani kaikki, sanoin: - --- Mitä nyt teen, kun he eivät sano voivansa ottaa arkkua mukaansa, -vyötänkö vyön ympärilleni, vai panenko sen kääryyn? Eli tahdotteko te -kantaa sitä edestäni, niinkuin äitinikin tekisi, jos hän eläisi? - -Hän ei vastannut vähään aikaan, mutta sanoi vihdoin paremmin -itsekseen kuin minulle: - -Kuinka tutkimattomat ovat sinun tiesi, oi Jumala! - -En silloin ymmärtänyt -- olen jälkeenpäin ajatellut ja hän on -minulle itsekin sanonut, kuinka suuri hänen kummastuksensa oli, -tullessaan tuossa säädyttömässä, pienessä metsäläisessä, joka -eli yksinään asumattomalla saarella, tuntemaan hyvästä perheestä -polveutua van pojan, vaikka tämä ei siitä tiennyt, ja jolla oli -hallussaan suuri omaisuus, joka joskus maailmassa vielä; oli kuuluva -hänelle. Oli varmaa, että hänen mielenkiintonsa minuun lisääntyi vain -tunti tunnilta sitä myöten kuin kertomukseni edistyi. - --- Hyvä, vastasi hän, jos tahdot luottaa minuun niin otan kyllä vyösi -huostaani. Valitkaamme huomenna arkusta kaikki semmoinen, jonka -tahdot ottaa mukaan, ja järjestäkäämme sitten kaikki niinkuin haluat. - -Keskustelimme vielä noin tunnin, jonka jälkeen hän meni majaan; -poistuttuaan varjostimen taakse sanoi hän, ettei hän välittänyt -Nerosta, joten voin mennä nukkumaan milloin halusin. Kun en -halunnut lähteä miestenkään luokse, tottelin häntä ja panin -nukkumaan. En kuitenkaan saanut unta pitkään aikaan, sillä miehet -melusivat hirveästi juopotellessaan. Eroaminenkin Nerosta painoi -kovasti mieltäni, vaikka rouva Reichardt oli saanut minut melkein -vakuutetuksi siitä, että eläin pois lähdettyäni alkaisi jälleen elää -luonnollista elämäänsä, eikä ikävöisi minua. - -Seuraavana aamuna nousin aikaisin ja menin Neron kanssa pyydystämään -tarvitsemiamme kaloja. Jätin muutamia kalliolle aamiaiseksi -merimiehille, jotka makasivat kaikki sikeässä unessa, ja palasin -sitten majaan valmistamaan omaa ruokaamme. Rouva Reichardt tuli -pian luokseni ja kun olimme syöneet aamiaisen, ehdotti hän, että -istuttaisimme loputkin perunoistamme ennen kuin alkaisimme ottaa -tavaroita arkusta. Kun kaikki perunat oli paloiteltu, kiipesimme -rotkoon ja saimme työmme tehdyksi ennen päivällistä. -- Ainoastaan -muutamat miehistä olivat hereillään, sillä he olivat juopotelleet -kauan viime yönä. Perämies oli yksi niistä, jotka olivat hereillään, -ja hän kysyi minulta, mitä arvelin ilmasta, olisiko kaunista vielä -huomennakin, jolloin he aikoivat panna veneen esille. Vastasin -myöntävästi ja läksin rouva Reichardt'in kanssa majalle, panin -kihvelin pois ja vedin arkun kentälle, valitakseni sieltä ne tavarat, -jotka aioin ottaa mukaani. - -Niitä valikoidessamme ja väliin puhellessamme tulivat miehet hakemaan -kuivattuja lintuja, voidakseen sitten huomenna saada ne pian -veneeseen; kahdella kerralla olivat kaikki kannetut rannalle. - --- Oletteko syöneet kaikki perunat, jotka kannoitte tänne? kysyi yksi -miehistä. -- Meillä on vähänlaisesti ruokavaroja. - -Rouva Reichardt vastasi, ettei meillä ollut mitään jäljellä. - --- Vai niin, sanoi mies. Perämies pitää parhaana, että viette -eläimenne lahteen pyydystämään loput kaloista, jotka keitämme evääksi -ennen lähtöämme, koska ne riittävät ruoaksemme ainakin pariksi -päiväksi. - --- Hyvä, vastasin; tulen heti sinne. - -Menin, ja puolen tunnin kuluttua oli Nero pyydystänyt kaikki kalat, -jolloin palasimme majaan. -- Rouva Reichardt valikoitsi parhaimmat -vaatteet, jotka hän kääri kovaksi kääröksi ja ompeli yhteen vahvalla -langalla. Kaikki kirjani jätti hän pois, niin myös kiikarin ja kaikki -tarvekaluni. Kysyin, kantaisinko ne jo rantaan, mutta hän vastasi, -että ehdimme aivan hyvin huomennakin, kun lähdemme. Hän otti sitten -Jackson'in vuoteen alta olevasta kuopasta vyön ja ne muut siellä -olevat esineet. Sittenkuin rouva Reichardt oli ne tarkastanut, sanoi -hän ottavansa ne kaikki huostaansa. Kellon ja muut pienemmät esineet -pani hän koriinsa, mutta vyön otti hän mukaansa vuoteeseen ja kätki -sen sinne. - -Hän oli hyvin vaiteliaana ja ajatuksissaan. Kysymykseeni, Veisinkö -kihvelin, vasaran ja sankon rantaan, vastasi hän: - --- Ei, anna niiden vaan olla siksi, kunnes olemme valmiit lähtemään, -veneelle. Ehdimme ne viedä silloinkin. - -Vähän myöhemmin toi perämies meille kalaa, jota he olivat keittäneet -illalliseksi, ja syötyämme menimme maata. - --- Tämä on viimeinen yö, Nero, jonka nukumme yhdessä, sanoin -suudellessani ystävääni. Ajatellessani eroa, tulivat kyyneleet -silmiini. Mutta eihän sitä voi auttaa. -- Nukuin kuitenkin pian -kiertäen käsivarteni Neron ympärille. - -Mennessäni ulos seuraavana aamuna oli ilma hyvin kaunis ja heikko -tuuli sai meren pinnan juuri väreilemään. Koska rouva Reichardt -ei ollut vielä noussut, menin yksinäni uimarantaan ja näin siellä -kaikki miehet täydessä työssä. Vene oli tyhjennetty; airot, mastot ja -purjeet nostetut kalliolle ja kokka käännetty merta kohden. Miehet -seisoivat valmiina, nostaakseen sen kallionkielekkeen yli. Kuivatut -linnut olivat vierekkäin rommitynnyrin kanssa ja kalat valmiiksi -paistettuina suuressa ruoka-astiassa. Nuo kuusi vesitynnyriä olivat -myöskin siellä ja perämies riiteli juuri muutamien miesten kanssa -siitä, kuinka monta niistä täytettäisiin vedellä. Hän tahtoi saada -ne kaikki täytetyiksi, mutta miehet arvelivat kolmenkin riittävän, -koska veneeseen muuten tulisi liiaksi painoa. Vihdoin sai perämies -tahtonsa läpi. -- Miehet ottivat kukin tynnyrinsä ja menivät majalle -vettä hakemaan. Seurasin niitä, auttaakseni astioiden täyttämisessä -ja katsoakseni, etteivät ne tekisi mitään ilkeyttä, sillä miehet -näkyivät olevan hyvin levottomia ja pahalla tuulella. Pelkäsin -niitten tekevän pahaa Nerolle, joka oli siellä, jos en olisi niitä -hillitsemässä. Kun tynnyrit olivat täytetyt, jossa meni aikaa ainakin -noin puoli tuntia, koettivatkin he ottaa kiinni linnut, tappaakseen -ne, mutta uroot lensivät tiehensä ja naaraat kätkin minä vuoteeseen, -joka oli erotettu varjostimella ja jonka vieressä rouva Reichardt -istui. Kaikki näkyivät pelkäävän ja kunnioittavan tätä naista, jonka -paljas katsekin näkyi tekevän paremman vaikutuksen kuin perämiehen -puhe. - --- Emme sinua tarvitse, sanoi yksi miehistä heidän mennessään rantaan -vesitynnyrit olallaan. Minkä tähden et ole rouvan kanssa? Sinustahan -on tullut oikea naisten sankari, saatuasi valkoiset housut jalkaasi. - -Muut miehet hänen seurassaan nauroivat tälle sukkeluudelle. - --- En ole nyt täällä miksikään hyödyksi, jota vastoin voin auttaa -teitä tuolla alhaalla. - -Miehet asettivat vesitynnyrit kalliolle ja valmistautuivat -perämiehen johdolla työntämään venettä vesille. Mastot pantiin -kölin alle rulliksi ja koska vene nyt oli tyhjä, oli se hyvin -kevyt. Se oli niin sanottu valaanpyyntivene, rakennettu siihen -tarkoitukseen, suippo kummastakin päästään ja melalla ohjattava. Se -ei ollut hyvinkään suuri, mutta siihen mahtui helposti seitsemän -henkeä ja mastot ja purjeet olivat hyvät -- kaksi isoa purjetta ja -mesaani. -- Miehet tarttuivat veneen laitoihin ja minuutissa oli se -lykätty vahingoittumattomana mereen. Kiinnitettyään sen nuorilla -kallionnokkaan, sanoi perämies minulle: - --- Kas niin, poikaseni, emme tarvitse sinua nyt enää. Voit mennä -majalle niin kauaksi, kunnes olemme valmiit, jolloin lähetän hakemaan -rouvaa ja sinua. - --- Mutta voinhan olla hyödyksi täällä, vastasin, kun sitä vastoin -tuolla ylhäällä en toimita mitään. - -Perämies ei vastannut ja miehet menivät rommitynnyrille, -vyöryttivät sen veneelle, nostivat veneen laidalle ja laskivat sen -veneeseen pitkällä valaanpyyntinuoralla, joka heillä sattumalta -oli mukanaan. Saatuaan rommitynnyrin asetetuksi veneen keskelle, -jossa se otti suuren tilan, ulottuen laidasta laitaan ja kohoten -paljon korkeammalle istumia, hakivat he vesitynnyrit, joista kolme -asetettiin rommitynnyrin etu- ja kolme takapuolelle veneen pohjalle. - --- Siihen tulee liiaksi painoa tuon veden tähden, sanoi yksi miehistä. - --- Se on helposti autettavissa, vastasi perämies. Jos olisit sanonut -siihen tulevan liiaksi painoa rommin tähden, niin olisit ollut -enemmän oikeassa, mutta te teette tietysti, niinkuin tahdotte, -otaksun minä. - -Sitten järjestyksessä sovitettiin muonavarat veneeseen. Kala-astia -pantiin vesitynnyrien päälle keskiveneeseen ja linnut peräpuolelle. -Pino ylettyi pian laitojen tasalle ja perämies sanoi: - --- Olisi parempi panna loput tänne keulaan; rouvahan ei mahdu -istumaan ollenkaan, jos noin teette. - --- Ei, ei, sovitelkaa ne vain kaikki perään, vastasi yksi miehistä -jurosti. Rouva saapi istua, missä saattaa; hän ei ole meitä yhtään -parempi. - --- Pannaanko tämäkin mukaan? kysyin perämieheltä, osottaen -pyyntinuoraa. - --- Ei, ei, se täytyy meidän jättää, sanoi yksi veneessä olevista -miehistä; tulemmehan muutenkin sullotuiksi kuin sillit tynnyriin. Ja -kuule, Jim, nosta veneestä pois se vanha sahakin ja naulalaatikko, -mitä me niillä teemme. - -Sitten pystytettiin mastot ja vantit kiinnitettiin. Raa'at ja -purjeet nostettiin veneeseen ja kiinnitettiin mastoihin valmiiksi -nostettavaksi. Vene oli nyt aivan valmis lähtemään, rautakattila ja -pari kolme muuta esinettä olivat vain vielä otettavat mukaan. - --- Otammeko mesaanin, kysyi eräs miehistä, näyttäen mastoa, joka oli -kalliolla? - --- Emme, se purjehtii yhtä hyvin ilmankin, vastasi perämies; jätetään -se. Ja nyt pojat, ojentakaa airot tänne. - -Ne vietiin veneeseen, mutta niitä ei, keskellä olevan tynnyrin -vuoksi, voitu panna pohjalle, vaan ainoastaan neljä airoa ja yksi -keksi sidottiin paljon vaivan ja väittelemisen jälkeen veneen -ulkopuolelle ja muut jätettiin kalliolle. - -Perämies rupesi nyt neuvottelemaan miesten kanssa jostakin, jota -miehet näyttivät vastustavan. En voinut kuulla, mitä asia koski, -mutta perämies näytti hyvin vihaiselta ja pahantuuliselta. Vihdoin -löi hän vihoissaan hattunsa kallioon ja sanoi: - --- Siitä ei voi seurata mitään hyvää, ja muistakaa sanani, että -sellaisesta ei ole ikinä ennen ollut eikä milloinkaan vast'edes ole -mitään hyötyä. Tehkää niinkuin tahdotte, sillä olettehan kaikki minua -vastaan, mutta sanon vielä kerran, että siitä ei hyvä seuraa. - -Perämies istuutui sitten syrjään kalliolle, painoi päänsä polviin ja -kätki kasvot käsiinsä. - -Mies, jonka kanssa perämies oli riidellyt, meni toisten luokse -veneeseen ja rupesi hiljaa keskustelemaan, katsoen samalla, etten -ollut kuuluvilla. - -Parin minuutin kuluttua erosivat he ja eräs niistä sanoi minulle: - --- Nyt, poikaseni, olemme valmiit. Mene majaan hakemaan tavaroitasi -ja rouvan koria. Sano hänelle, että odotamme. - --- Kihveli ja mesaani ovat siellä, sanoin; tuonko nekin tänne? - --- Tuo vain, sekä pari kolme hylkeennahkaa rouvalle istuimeksi. - -Lähdin matkaan, iloissani ajatuksesta saada lähteä saaresta. -Kärsivällisyyteni olikin jo melkein loppunut sinä aikana, kun -tavaroita sijoitettiin veneeseen. Kiiruhtaessani ylöspäin kuulin -kovaa rähinää ja perämiehen vihaista puhetta. Pysähdyin hetkeksi -kuuntelemaan, mutta rähinä lakkasi ja minä jatkoin matkaani. Tapasin -Neron kentällä ja pysähdyin hetkeksi sitä hyväilemään. - --- Hyvästi nyt, Nero rukkani, emme saa enää milloinkaan nähdä -toisiamme. Sinun täytyy palata merelle ja pyydystää kalaa itsellesi. -Ja silmäni kyyneltyivät suudellessani eläintä jäähyväisiksi. - -Menin sitten majaan, missä rouva Reichardt näkyi tyynesti odottavan. - --- Ne ovat nyt aivan valmiit lähtemään ja lähettivät minut teitä -hakemaan, mutta minun täytyy kantaa rantaan purje ja muutamia -hylkeennahkoja teille istuimeksi. Voin kyllä kantaa molemmat, jos te -voisitte ottaa kääröni. Oletteko ottaneet vyön? - --- Kyllä, vastasi hän, olen aivan valmis. Käärön voin kyllä kantaa, -sekä kirjat, kiikarin ja loimen. Mutta meidän täytyy sitoa nahat -yhteen ja kääriä purje tangon ympärille, muuten et voi niitä kantaa. - -Irroitimme purjeen ja laitoimme sen kantovalmiiksi. Käärimme kokoon -kaksi parasta hylkeennahkaa ja sidoimme ne yhteen siimankappaleella, -jonka jälkeen olimme aivan valmiita. Heitin kantamukseni selkääni, -rouva Reichardt otti toiset tavarat, niinkuin hän oli ehdottanut ja -niin jätimme majan mennäksemme rantaan. - --- Hyvästi Nero, hyvästi linnut, hyvästi maja ja hyvästi kasvitarha! -sanoin mennessäni kentän poikki ja käskettyäni vapisevalla äänellä -Neroa pysymään paikoillaan. Sitten käänsin pääni rantaan päin, -tuijotin ja huudahtaen pudotin kantamukseni, nostaen hämmästyksestä -käteni ylös. - --- Katsokaa! huusin toverilleni. Katsokaa! toistin vieläkin. - -Hän katsoi sinne ja näki yhtä hyvin kuin minäkin veneen, noin puolen -peninkulman päässä lahdesta kaikki purjeet ylhäällä kiitämässä -navakassa tuulessa, joka vei sitä poispäin seitsemän tahi kahdeksan -peninkulman vauhdilla tunnissa. - -Ne olivat jättäneet meidät, olivat hylänneet meidät. Huusin kuin -hullu: Pysähtykää, pysähtykää! Ja nähdessäni, kuinka turhaa se oli, -heittäysin kalliolle ja pyörryin. - --- Oi! valitin vihdoin tultuani taas tuntoihini. - --- Frank Henniker, kuulin lempeän, lujan äänen sanovan. - -Aukasin silmäni ja näin rouva Reichardt'in seisovan vieressäni. - --- Se on Herran tahto ja sinun täytyy kärsivällisesti mukaantua -siihen, jatkoi hän. - --- Mutta niin julmaa, niin petollista, vastasin, katsoen katoavan -veneen jälkeen. - --- Hyvin julmaa ja hyvin petollista, myönnän sen, mutta jättäkäämme -heidät Jumalan tuomittaviksi. Mitä armahtavaisuutta voivat he -häneltä odottaa, kun eivät ole itse sitä osoittaneet? Sanon sinulle -avoimesti, että luulen meillä hylätyssä tilassamme olevan paremman -tällä saarella kuin tuossa veneessä. Ne ovat ottaneet epäsovun, -huolettomuuden ja kohtuuttomuuden siemenet mukaansa hankkeeseen, joka -vaatii mitä suurinta viisautta, mielenmalttia ja sopua; ja pelkään, -että heillä on hyvin pienet mahdollisuudet pelastua vaarallisesta -tilastaan. Se on mielipiteeni ja ajattelin heti, kuultuani niitten -löytäneen rommiastian, että väkijuomat veisivät heidät perikatoon. -Sanon vielä kerran, ettei vene pääse milloinkaan määräpaikkaansa ja -että he surkeasti tuhoutuvat. Jumala on sallinut, että he jättivät -meidät tänne, ja uskon että se oli niin määrätty hyödyksemme. - --- Mutta, vastasin katsoessani venettä, olin niin väsynyt täällä -olooni, ikävöiden niin kovasti pois, ja nyt saan jäädäkin tänne. -- -Ja ne ottivat kaikki ruokavaramme, kaikki kalatkin lahdesta. Kuolemme -nälkään. - --- En luule, vastasi hän, ainakin toivon toista, luottakaamme -Jumalaan. - -En voinut häntä kuunnella, sillä sydämeni oli pakahtua. Nyyhkytin ja -kätkin kasvoni käsiini. - --- Kaikki ovat poissa, huusin; muita ei ole jäljellä kuin te ja minä. - --- Onpahan, vastasi hän, on yksi. - --- Kuka? kysyin ja katsoin häneen. - --- Jumala, joka on kanssamme kaikkialla. - - - - -23. Sairaana. - - -Kuulin, mitä hän sanoi, mutta pääni oli niin sekaisin, etten -ymmärtänyt hänen sanojaan. Istuin liikkumatta paikoillani. Vähän ajan -kuluttua sanoi hän taasen: - --- Frank Henniker, nouse ja kuuntele minua. - --- Me kuolemme nälkään, mumisin. - -Sanottuani tämän, tuli yksi linnuistani takaisin mereltä, kantaen -nokassaan suurta kalaa, jonka rouva Reichardt otti siltä pois, -niinkuin oli nähnyt minunkin tekevän, jolloin lintu lensi taasen -hakemaan uutta. Heti sen jälkeen tulivat toisetkin kaksi lintua -tuoden kaloja, jotka toverini myöskin otti haltuunsa. - --- Katso, miten kohtuuton ja kiittämätön olet, huomautti hän. Täällä -ruokkivat linnut meitä kuin korppi Eliasta korvessa, ja sinä epäilet -Jumalan armoa ja sääliväisyyttä. Tässä on meille jo yhdeksi ateriaksi. - --- Pääni -- voi päätäni, vaikeroin; se halkeaa ja tuntuu niinkuin -joku raskas paino vyöryisi siellä sisällä en voi nähdä mitään. - -Niin olikin. Mielenliikutus oli ajanut veren päähäni ja tajunta -katosi nopeasti. Rouva Reichardt polvistui viereeni ja nähtyään asian -olevan niin kuin olin sanonut, meni hän majaan hakemaan jotakin -riepua, jonka hän kasteli vedessä ja kääri pääni ympärille. Olin -liikkumatonna ja melkein tunnotonna noin puolituntia, jona aikana -hän monesti kasteli käärettä kylmään veteen ja hautoi päätäni, siksi -kunnes vähitellen tulin tajuihini. -- Kun ilma pysyi kauniina ja meri -tyynenä, jatkoivat linnut kalojen pyytämistä. Rouva Reichardt otti ne -melkein kaikki huostaansa, kunnes hänellä oli tusinan verran puolen, -jopa koko naulankin painavia kaloja. - -Olin vielä puoleksi horroksissa, kun Neron kylmä kuono ja hengitys -koskettivat kasvojani. Lemmikkini murina herätti minut ja aukaisin -silmäni. - --- Nyt olen jo parempi, sanoin rouva Reichardt'ille. -- Te olette -ollut niin hyvä. - --- Niin, olet parempi, mutta sinun täytyy vielä olla hiljaa. Luuletko -voivasi mennä vuoteellesi? - --- Minäpä koetan, vastasin ja nousin pystyyn hänen avullaan, mutta -päästyäni jaloilleni olisin kaatunut, jos hän ei olisi minua tukenut. -Hänen avullaan pääsin kumminkin vuoteelleni, johon heti vaivuin. - -Hän laittoi päänaluksen korkeammaksi ja pani sitten kylmän kääreen, -niinkuin ennenkin. - --- Koeta nyt nukkua, jos voit. Kun heräät, on minulla jo päivällinen -valmiina. - -Kiitin häntä ja ummistin silmäni. Nero ryömi viereeni vuoteelle -ja niin nukuin, pitäen kättäni hänen päänsä päällä, melkein -auringonlaskuun asti, jolloin taasen heräsin paljon virkeämpänä, -tuntien vain vähäsen päänkipua. - -Rouva Reichardt istui vieressäni. - --- Olet parempi nyt, sanoi hän. Voitko syödä vähän päivällistä? Minun -täytyy päästä Neron ystäväksi, sillä se on vastustanut oikeuttani -tulla vuoteesi lähelle ja sen hampaat näyttävät hyvin vaarallisilta. -Mutta annettuani sille kalojen suolet, kun niitä perkkasin, tulimme -jo paremmiksi ystäviksi. -- Tässä on päivällisesi. - -Rouva Reichardt antoi minulle vähän hiilillä paistettua kalaa, jota -söin hyvällä halulla. - --- Te olette hyvin hyvä tehdessänne työtä minun puolestani, kun minun -sen sijaan pitäisi työskennellä teidän puolestanne, mutta nyt teidän -ei tarvitse enää sitä jatkaa. - --- Kun paranet, niin teen vaan osani, vastasi hän, ja osani olen -aina tekevä. En voi elää työttömänä ja olen kylliksi vahva tekemään -kaikkea. Mutta puhukaamme siitä vasta huomenna, jolloin kai jo olet -aivan terve, toivon minä. - --- Voin jo aivan hyvin, mutta olen niin väsynyt. - --- Sinun täytyy luottaa Jumalaan, poika rukka. Rukoiletko milloinkaan -häntä? - --- Kyllä, olen koettanut joskus, mutta en tiedä oikein, miten minun -pitäisi. Jackson ei minulle sellaista opettanut. - --- No, silloin opetan minä. Rukoilisinko nyt meidän molempien -puolesta? - --- Kuunteleeko Jumala teitä? Mitä sanoittekaan aamulla juuri vähää -ennen pyörtymistäni? - --- Sanoin sinulle, että on täällä muitakin kuin me ainoastaan, -nimittäin hyvä ja armollinen Jumala, joka on kanssamme kaikkialla ja -on aina valmis auttamaan, jos pyydämme. - --- Tehän sanoitte minulle, että Jumala asuu tähtien tuolla puolella. - --- Poika raukka, puhut, niinkuin Jumala olisi sellainen, joka ollen -kaukana poissa, ei voisi kuulla rukouksiamme. Ei, niin se ei ole. Hän -on aina hengessä luonamme, kuuntelee rukouksiamme ja lukee jokaisen -salaisen ajatuksen sydämestämme. - -Vaikenin hetkeksi ja ajattelin, mitä hän oli sanonut. -- Vihdoin -sanoin: - --- Rukoilkaa sitten häntä. - -Rouva Reichardt polvistui, rukoillen kirkkaalla äänellä ja palavalla -hartaudella, epäröimättä ja keskeytymättä. Hän rukoili turvaa ja apua -hädänalaiseen tilaamme -- kaikkea, mitä tarvitseisimme elääksemme, -onnellista pelastusta saarelta. Hän pyysi meille voimaa olemaan -tyytyväisiä ja kärsivällisiä siihen asti, kun hän auttaisi meitä, -rukoili että voisimme panna kaiken luottamuksemme ja toivomme häneen -ja napisematta tyytyä siihen, joka näytti olevan hänen tahtonsa. - -Tuo oli minulle jotakin aivan uutta ja hän oli niin kaunis siinä -palavasti rukoillessaan, että kyyneleet kohosivat silmiini. -- Noin -minuutin kuluttua sanoin: - --- Nyt muistan, tai ainakin luulen muistavani, sillä tuon aikuiset -asiat ovat minulle kaikki hämärät, että äidilläni oli, niinkuin -teilläkin, tapana polvistua viereeni ja rukoilla. Ah, miten -toivonkaan, että minulla olisi äiti! - --- Lapseni, vastasi hän, lupaa minulle tulla hyväksi ja -tottelevaiseksi pojaksi, niin rupean äidiksesi. - --- Ah, rupeatteko, -- niinkö hyvä olette? Kyllä; lupaan, mitä vain -haluatte, ja teen työtä puolestanne päivin ja öin, jos tarvitaan. -Teen vaikka mitä, jos vain rupeatte äidikseni. - --- No, koetan sitten täyttää äidin velvollisuudet sinua kohtaan, -vastasi hän; se on päätetty. Mutta nyt on parempi, että koetat -nukkua, jos voit. - --- Kyllä, kiitoksia teille. Nyt koetan nukkua, hyvää yötä. - - - - -24. Kalastaminen. - - -Aamulla heräsin aivan parantuneena eilisestä pahoinvoinnistani ja -olin ulkona ennen rouva Reichardt'ia, joka vielä viipyi verhon -takana, jonka hän oli jälleen pystyttänyt maatapanoni jälkeen. Oli -kaunis aamu, meri väreili heikossa tuulessa ja aurinko paistoi -kirkkaasti. Olin terve ja onnellinen. Sytytin valkean ja paistoin -kalaa aamiaiseksi, koska niitä näkyi olevan tarpeeksi jäljellä. -Laitoin sitten siimani kuntoon pyydystääkseni muutamia suurempia -kaloja lammikkooni, jonka aioin taasen asuttaa. Rouva Reichardt tuli -majasta ja tapasi minut leikkimässä Neron kanssa. - --- Hyvää huomenta, rakas äiti, sanoin, sillä tunsin häntä kohtaan -suurta ystävyyttä. - --- Hyvää huomenta, rakas poikani, vastasi hän. Voitko nyt taasen -hyvin? - --- Kyllä, aivan. -- Olen laittanut siimanikin kuntoon, sillä olen -ajatellut, että siihen asti, kunnes linnut palaavat, on meidän -elettävä ainoastaan kalalla ja sellaisia voi pyydystää ainoastaan -kauniilla ilmalla, niin kuin nytkin. Sentähden emme saa laiminlyödä -tämmöistä päivää. - --- Ei tietysti. Niin pian kuin olemme syöneet aamiaisen, menemme -kalastamaan. Se ei ole minulle outoa ja olenkin melko taitava. Nyt -täytyy meidän molempien tehdä työtä, mutta mene ensin hakemaan -raamattusi, niin luetaan vähän. - -Hain sen ja luettuaan yhden luvun rukoili hän, ja minä polvistuin -hänen viereensä. Syötyämme sitten aamiaisen lähdimme uimarantaan. - --- Tiedätkö, Frank, jättivätkö ne mitään jälkeensä? - --- Kyllä, vastasin. Ne jättivät luullakseni muutamia airoja, pitkän -nuoran ja teillähän on majassa kihveli, vasara ja pieni purje. - --- Hyvä, näemmepähän pian, kun tulemme rantaan. - -Ensimmäinen, jonka näin tultuamme rantaan, pani minut ilosta -hyppimään. - --- Oi äiti, äiti! Ne ovat jättäneet tänne rautakattilan. Ikävöin sitä -kovasti ja maatessani valveillani tänä aamuna ajattelin, että jos -rukoilisin jotain itselleni, niin olisi se tuollaista rautakattilaa. -Olin kyllästynyt kuivattuihin lintuihin ja ne maistuivat niin -erilaiselta, kun ne keitettiin kattilassa perunain kanssa. - --- Olen yhtä iloinen, Frank, sillä en pidä keittämättömästä ruoasta. -Mutta katsokaamme nyt ensin, mitä muuta he ovat heittäneet veneestä. - --- Oh, ne ovat kantaneet takaisin maihin kolme vesitynnyriä niistä -kuudesta, jotka ottivat veneeseen. - --- Luultavasti ovat he tehneet sen siksi, että veneeseen tuli liiaksi -painoa ja he eivät hennoneet erota rommista. Hulluja miehiä, -- nyt -ei heillä ole vettä kuin kuudeksi päiväksi ja saavat kärsiä hirveästi. - -Katselimme ympärillemme kalliolla ja näimme, että he olivat -jättäneet jäljelle rautakattilan, kolme vesitynnyriä, viisi -airoa, valaskeihään, portaat, neljänsadan metrin pituinen -valaanpyyntinuoran, vanhan sahan, korin suurpäisiä nauloja ja kaksi -suurta rautalevyä. - --- Tuo saha saattaa olla meille suureksi hyödyksi, semminkin kun -sinulla on viiloja arkussasi. Jos tarvitsemme, voimme laittaa puolen -sahaa veitsiksi. - --- Veitsiksikö, millä tavalla? - --- Näytän sitten sinulle. Näitä rautalevyjä voin myöskin käyttää. -Katso, levyjä olisi tarvittu veneeseen tulevien reikien paikkaamiseen -ja ne he ovat heittäneet pois, niinkuin vasaran ja naulatkin. Minua -kummastuttaa, että John Gough salli sen tapahtua. - --- Kuulin, tullessani teitä noutamaan, miesten riitelevän hänen -kanssaan. He eivät välittäneet hänen puheistaan. - --- Ei, muuten he eivät olisi jättäneetkään meitä tänne, vastasi -hän. John Gough oli siksi hyvä ihminen, ettei hän olisi sallinut -semmoista, jos hän vain olisi voinut sen estää. -- Rautalevystä -saamme paljon hyötyä. Tiedätkö mitä? Paistamme kaloja tahi jotakin -muuta. Meidän täytyy taivuttaa nurkat vasaralla. Mutta me emme saa -tuhlata enempää aikaa, vaan kalastaa koko päivän ja syödä vasta -illalla. - -Nakkasimme onkemme ja kun kalat mielellään söivät, saimme pian -tusinan verran suuria kaloja, jotka panin lammikkoon. - --- Mitä teemme sillä pitkällä nuoralla, jonka ne jättivät? - --- Paljokin, mutta parhaiten käytämme kai sen siten, että punomme -siitä siimoja, kun tarvitsemme. - --- Mutta miten se käypi päinsä, sehän on niin paksua ja raskasta? - --- Kyllä; näytän sinulle, miten se puretaan ja taas punotaan -hienommiksi siimoiksi. Muista Frank, että olen lähetyssaarnaajan -vaimo, joka on seurannut miestään kaikkialle. Välistä on meillä ollut -hyvä ollaksemme, välistä olemme saaneet kärsiä samanlaista kuin -sinä ja minä nyt, sillä lähetyssaarnaaja saa kokea paljon, niinkuin -olet huomaava, jos joskus saat kuulla tarinani tahi paremmin sanoen -mieheni tarinan. - --- Ettekö tahdo kertoa sitä minulle? - --- Kyllä, ehkä kerronkin jonakin päivänä. Mutta huomautan sinulle nyt -vain sen, että minä hänen vaimonaan, jakaen hänen kanssaan vaarat -ja puutteet, usein olen ollut pakotettu tekemään kovasti työtä ja -hakemaan elatukseni, miten olen voinut. Englannissa eivät naiset -työskentele juuri muualla kuin huoneissa, mutta lähetyssaarnaajan -vaimo saa tehdä työtä miesten kanssa -- useinpa niinkuin mies -- ja -oppii sentähden paljon sellaista, josta naiset tavallisesti eivät -tiedä mitään. Ymmärrätkö minut nyt? - --- Ymmärrän tietysti. Olen jo ajatellut, että näytte tietävän enemmän -kuin Jackson. - --- Sitä en luule, mutta Jackson ei nähtävästi pitänyt työstä, -niinkuin minä. Ja nyt Frank, et suinkaan ajatellut silloin, kun niin -vastahakoisesti rupesit istuttamaan perunoita muka jonkun toisen -harhailijan hyödyksi, että istutitkin itsellesi ja saisitkin itse -nauttia ystävällisen työsi hedelmistä? Niin, totta on, että usein jo -täällä maailmassa hyvät työt palkitaan. - --- Eikö sitten aina? - --- Ei, lapseni, sellaista et saa luulla. Mutta jos ei niitä palkita -tässä maailmassa, palkitaanhan ne sitten tulevassa. - --- Tuota en ymmärrä. - --- Uskon kyllä, ettet ymmärräkään, mutta selitän sinulle nämä kaikki, -jos Jumala vain antaa minun elää. Odottakaamme sopivaa tilaisuutta. - -Jatkoimme kalastamistamme myöhäiseen iltaan, jolloin olimme saaneet -kaksikymmentäkahdeksan suurta kolmen tahi neljän kilon painoista -kalaa. Rouva Reichardt ehdotti silloin, että lopettaisimme, koska -meillä jo oli ruokaa neljäksitoista päiväksi. - -Sain vielä yhden kalan, jonka rouva otti mukaansa meille -illalliseksi. Pantuani siimat kokoon, aloin hänen käskystään kantaa -majalle miesten jättämiä tavaroita. Ensimmäinen, jonka anastin, oli -tuo ikävöity rautakattila. Olin sen omistamisesta hyvin riemuissani -ja olihan minulla syytäkin. -- Toisessa kädessäni kannoin sahaa ja -naulalaatikkoa. Niin pian kuin olin saanut ne majalle, menin heti -uutta hakemaan ja ennenkuin illallinen oli valmis, olin kantanut -majalle kaikki muut, paitsi nuo kolme vesitynnyriä, jotka jätin -siihen, missä ne olivatkin, koska emme niitä nyt tarvinneet. Olimme -molemmat hyvin väsyneitä ja menimme syötyämme mielellämme nukkumaan. - - - - -25. Kodin järjestäminen. - - -Tavatessamme toisemme aamulla sanoi äitini, joksi aion häntä nyt -tästä lähtien sanoa: - --- Tästä tulee, Frank, oikea työpäivä, sillä meillä on majassa paljon -järjestämistä, ennenkuin saamme sen mukavaksi. Tästä lähtien on se -pidettävä siistimpänä ja puhtaampana, mutta se on enemmän minun -tehtäväni kuin sinun. Syökäämme aamiaisemme ja alkakaamme sitten. - --- En tiedä, mitä tahdotte minun tekemään, vastasin, mutta tahdon -tehdä kaikkea, mitä käskette, jos vain osaan. - --- Rakas poikani, -- naisena tarvitsen osan majasta kokonaan -itselleni, sillä ei ole tapana, että naiset asuvat miesten kanssa -samassa huoneessa. Sentähden haluaisin nyt saada haltuuni sen -puolen majasta, jossa säilytit kuivattuja lintujasi. Meillähän -on nyt airoja, joista voimme tehdä kehyksen, mihin naulaamalla -hylkeennahkoja saamme verhon, jolla voimme eristää osan majasta -minulle. Ymmärrätkö nyt, mitä tarkoitan? - --- Kyllä, mutta airothan ovat pitemmät majan leveyttä, huomautin. -Miten menettelemme? - --- Meillähän on tuo vanha saha, jolla voimme ne kyllä katkaista, -tarvitsematta sitä teroittaa. - --- En ole milloinkaan nähnyt sahaa käytettävän, vastasin, enkä -sentähden ymmärrä, miten sellaista käsitellään. - --- Näytän sinulle heti. Mitatkaamme ensin majan leveys, en tahdo -siitä itselleni enempää kuin kolmannen osan. - -Äitini meni majaan ja minä seurasin. Siimankappaleella mitattiin -sitten majan leveys ja korkeus. Menimme sitten ulos ja sahalla, -jota hän opetti minut käyttämään ja jonka vaikutusta suuresti -kummastelin, katkaistiin airot sopivan pituisiksi. Poria oli minulla -jo entuudestaan arkussani -- nauloja ja vasaran olimme äsken saaneet -veneestä, joten jo ennen puoltapäivää saimme kehyksen valmiiksi ja -aloimme kiinnittää siihen nahkoja. Suurikantaiset naulat, jotka sekä -korin, missä niitä säilytettiin, olimme löytäneet kalliolta, olivat -mainioita tähän tarkoitukseen. Koska minulla oli nahkoja riittävästi, -oli maja pian jaettu sillä tavalla, kuin äitini tahtoi. Kiinnitimme -vielä yhden nahan riippumaan oviaukkoon ja kaikki oli valmiina. - --- Mutta, tehän jäätte nyt ihan pimeään, ettekä näe tehdä mitään. - --- Niin, vähäksi aikaa, mutta en kauaksi. Tuo saha tänne, Frank. -Sinun on nyt sahattava majan seinään -- tähän kohtaan, kolmen laudan -levyinen nelisnurkkainen reikä. No, alotapas tästä. - -Tein, niinkuin hän käski ja puolessa tunnissa olin sahannut majan -eteläseinään noin kuusikymmentä senttimetriä leveän ja pitkän -akkunan, josta päivän valo oikein tulvimalla virtasi sisään. - --- Mutta, eikö siitä tule kylmää yöllä? kysyin. - --- Voimme estää sen, vastasi hän, ottaen esille valkoisen -palttinakappaleen. Se naulattiin ikkunaan muutamilla isokantaisilla -nauloilla ja samalla kuin se esti ilmaa tunkeutumasta sisään, ei se -pidättänyt päivänvaloa. - --- Kas niin, sanoi hän, tämä on nyt vain sellainen tilapäinen laite, -jonka kyllä vasta korjaan, mutta saahan tuo nyt aluksi kelvata. - --- Kyllä, nyt täällä on niin sievää ja mukavaa, sanoin katsoen -ympärilleni. Mitä tänne nyt on tuotava? - --- Hylkeennahkoja vuoteeksi, vastasi hän; en pidä höyhenistä. Nahat -ovat nyt kyllä kovia, mutta luulen voivamme ne vielä pehmittää. -Arkkusikin, Frank, on parasta siirtää tänne, koska se ei ole -miksikään hyödyksi siellä, missä se nyt on. Teemme siitä oikean -varastohuoneen kalleuksillemme. - --- Mitä, timanteilleko? kysyin. - --- Poika rakas, meillä on sellaisia arkussa säilytettäviä tavaroita, -jotka nykyisessä asemassamme ovat meille paljon arvokkaammat kuin -kaikki maailman timantit. Sano minulle, kummastako enemmän pidät ja -panet suuremman arvon, timanttivyöllesi vai rautakattilalle? - --- Rautakattilalle tietysti, vastasin. - --- Aivan oikein ja meillä on hallussamme paljon muitakin yhtä -arvokkaita esineitä, sen kyllä olet huomaava. Mene nyt sytyttämään -valkea, niin lopetan tämän työni yksinäni. -- Nero, pysy ulkona, sinä -et saa milloinkaan tulla tähän kajuuttaan. - -Menin Neron kanssa hakemaan kalaa ja päätin palattuani käyttää -kattilaa. Täytettyäni sen vedellä panin sen tulelle ja keitin kalan, -joka minusta sillä tavalla maistui paljon paremmalta kuin hiilillä -paistettuna, jolloin se oli liian kuivaa. - -Istuessamme syömässä, kysyin: - --- Mitä me nyt rupeamme tekemään? - --- Huomenna siistimme koko majan ja panemme kaikki tavaramme talteen, -sen sijaan että jättäisimme ne tänne kentälle. Sitten tarkastan -kaikki, mitä olemme saaneet, ja panen ne arkkuun. En ole vielä -katsonut, mitä se sisältää. - -Seuraavana päivänä oli taivas pilvessä ja muutenkin hyvin myrskyinen -ja paha ilma. Aamiaisen jälkeen alotimme työmme. Lakasimme majan -lattian, jolla oli paksulti kaikenlaista roskaa, sillä me Jackson'in -kanssa emme olleet niin turhan tarkkoja. Valaanpyyntinuora -selviteltiin ja pantiin yhteen nurkkaan. Kaikki tuotiin sisään ja -sijoitettiin määrätyille paikoilleen. - --- Meidän on tehtävä muutamia laudakoita, sanoi äitini, voidaksemme -pitää muitakin tavaroita, eikä ainoastaan kirjoja niillä, sillä -muuten emme milloinkaan voi saada majaamme oikein siistiksi. Luulen -voivamme ne laittaa. Meillähän on jäljellä kaksi airoa ja purjetanko. -Naulaamme ne pitkin seinää, noin kolmannesmetrin etäisyydelle siitä, -leikkaamme palasen purjeesta ja naulaamme sen toisen laidan seinään -ja toisen airoon, niin saamme jonkunlaisen laudakon, jolle voimme -panna tavaramme. - -Toin airot, jotka mitattiin, sahattiin poikki ja naulattiin seinään -kiinni. Sitten naulattiin purjekangas isokantaisilla nauloilla kiinni -sekä seinään että airoihin ja niin saimme kaksi mainiota laudakkoa -kummallekin puolelle majaa. - --- Kas niin, sanoi äitini, sepä oli hyvä asia. Tarkastakaamme nyt -arkku ja asettakaamme joka esine paikoilleen. - -Äitini otti kaikki vaatteet ja pani ne kokoon. Tavattuaan -purjekangaskäärön, joka oli arkun pohjalla, sanoi hän: - --- Olipa hauskaa, että löysin tämän. Nyt voin ommella itselleni -puvun, joka sopii paremmin täällä saarella kuin tämä musta vaatetus, -jota nyt pidän ja jonka aion panna talteen vastaiseksi, jos nyt -jonakin kauniina päivänä pääsisimme täältä lähtemään, sillä täytyyhän -minun olla puettu niinkuin muutkin ihmiset kun taas joudun heidän -seuraansa. Vaatteet riittävät kyllä sinulle pitkäksi aikaa ja minun -ei tarvitse pienentää sinulle kuin parit housut ja pari paitaa koska -kasvat kai sukkelaan. Kuinka vanha luulet nyt olevasi? - --- Noin kuusitoistavuotias tahi vähän vanhempi. - --- Arvasin, että olet suunnilleen sen ikäinen. - -Tarkastettuaan joka vaatekappaleen ja pantuaan ne sievästi arkkuun, -sain panna kiikarin ja tarvekalut laudalle, jonka jälkeen tarkastimme -laatikon, joka, sisälsi lankaa, neuloja, koukkuja ja muita esineitä, -niinkuin nappeja ja sen sellaisia. - --- Nämä ovat arvokkaita, sanoi hän. Minullakin on muutamia -hyödyllisiä tavaroita. Mene hakemaan korini, jota minulla ei vielä -ole ollut aikaa tarkastaa, sittenkuin lähdin laivasta. - --- Mitä siinä on? - --- Lukuunottamatta harjoja ja kampoja, en oikein muista, mitä siinä -on. Ollessani matkoilla oli minulla aina kori mukanani ja säilytin -siinä sellaisia tavaroita, joita päivittäin välttämättömästi -tarvitsin. Siihen kätkin myös kaikki sellaisetkin esineet, jotka -tahdoin säilyttää siksi aikaa, kun sain tilaisuuden panna ne muualle. -Tullessani valaanpyytäjään oli kori käsivarrellani, niinkuin -tavallisesti, mutta en ole tarkastanut sitä useampaan kuukauteen, -koska en ole tarvinnut muita kuin harjoja, kampoja ja saksia. - --- Mitä ovat harjat, kammat ja sakset? - --- Näytän sinulle, vastasi hän aukaisten kannen. Nämä ovat harjoja ja -kampoja tukkaa varten ja tässä ovat sakset. Purkakaamme kaikki esille. - -Korissa näkyi olevan ihmeteltävän paljon tavaraa, joista useammat -olivat minulle outoja. Siellä oli kaksi harjaa, kaksitoista -kampaa, kolmet sakset, kynäveitsi, pieni mustepullo, muutamia -kyniä, sormustin, vahaa, neulatyyny, lankaa ja silkkiä, palanen -tushia, hiussivellin, lakkaa, iholaastaria, pillerirasia, vähän -nauhaa, nuppineuloja, isonnuslasi, hopeinen kynänvarsi, kukkaro -rahoineen, mustia kengännauhoja ja paljon muita tavaroita, jotka -olen unhoittanut. Tiedän vain, etten ole sittemmin milloinkaan ollut -niin jännityksessä missään näyttelyssä, kuin olin silloin tavaroita -korista purettaessa ja äidin niitä sitä mukaa selittäessä. Korin -pohjalla oli useita pieniä paperikääryjä, joissa hän sanoi olevan -siemeniä. Hän oli aikonut viedä ne Englantiin, mutta kylväisimme ne -nyt tänne. Kopistaessaan tomua pois tyhjästä korista, putosi siitä -kaksi tai kolme valkoista esinettä lattialle. Hän käski minun ottaa -ne ylös ja antaa hänelle. - --- En tiedä, miten ne ovat tänne joutuneet, sanoi hän, mutta nämä -kolme ovat appelsiinin siemeniä, jotka kylvämme huomenna, ja tämä on -herne, mutta en tiedä, mitä lajia. Kylvämme senkin, mutta pelkään, -ettei se idä, koska se näkyy olevan niitä, joita merimiehet söivät -laivalla, ja luultavasti liian vanha itämään. Mutta koettakaamme. -Nyt panemme arkkuun kaikki sellaiset tavarat, joita emme päivittäin -tarvitse ja korini ripustan makuuhuoneeseeni seinälle naulaan. - --- Mutta, sanoin, tämä pyöreä lasi, mihin sitä käytetään? - --- Pane se syrjään, käski hän; jos huomenna on kaunis ilma, niin -näytän sinulle, miten sitä käytetään. Mutta olemmehan unhoittaneet -kaikenlaista, nimittäin vyösi ja ne muut tavarat, jotka annoit -haltuuni, kun luulit lähtevämme saaresta. Ne ovat omaasi vastapäätä -olevassa vuoteessa. - -Toin ne ja hän piiloitti perämiehen kellon, hianapit ja muut -pikkutavarat sanoen, että hän lukisi kirjeet ja muut paperit toisella -kerralla. Vyö tarkastettiin myös ja laskettiin, kuinka monta kiviä -sisältävää neliötä siinä oli. Hän avasi saksilla yhden sellaisen ja -otti sieltä jotakin valkoista, kiiltävää, lasinnäköistä, niinkuin -minusta näytti ja katsoi sitä tarkasti. - --- En ymmärrä paljoakaan näitä asioita, sanoi hän, mutta tiedän -kumminkin vähän. Tämä vyö on kai hyvin suuriarvoinen, jos vain kaikki -muutkin kivet ovat tällaisia. Nyt täytyy minun hakea lankaa ja neula, -ommellakseni sen jälleen kiinni. - -Ommeltuaan, pani hän vyön arkkuun, muiden tavaroitten joukkoon. - --- Ja nyt, sanoi hän, olemme tehneet hyvän päivätyön, nyt tarvitsemme -jotakin syötävää. - - - - -26. Keskusteluja raamatusta. - - -Minun täytyy tunnustaa, että pidin nyt enemmän majastani. Se näytti -entiseen verraten niin sirolta ja puhtaalta ja kaikki oli niin -siistiä. Seuraava päivä oli tyyni ja kirkas, jonka tähden menimme -kalastamaan. Meitä onnistikin hyvin ja saimme melkein yhtä paljon -kaloja kuin viime kerrallakin ja päästimme ne nytkin lammikkoon. -Palattuamme majaan ja äitini ruvettua ruokaa laittamaan, otin yhden -rautalevyistä ja tein siitä taivuttamalla syrjät jonkunlaisen -vadin. Tein samanlaisen vadin toisestakin, vaikka en juuri niin -korkealaitaista, koska toinen oli aiottu paistinpannuksi ja toinen -taasen vadiksi, johon voimme panna valmistetun ruokamme. Tänä päivänä -olimme me olleet niin ahkerassa kalastuspuuhassa, ettemme ennättäneet -ajatella muuta, mutta seuraavana päivänä muistin isonnuslasin ja -toin sen äidilleni. Ensin näytti hän minulle sen suurentamiskyvyn, -josta olin hetkisen hyvin huvitettu, ja selitti minulle niin hyvin -kuin osasi syyn tähän ominaisuuteen, mutta omituisuus huvitti minua -enemmän kuin syy siihen. Sitten käski hän minun tuoda majasta vähän -kuivia sammalia, joita käytin taulana ja kun hän piti lasia niin, -että se kokosi auringonsäteet, näin ihmeekseni sammalien syttyvän -tuleen. Hämmästyin enemmän kuin kummastuin, ja katselin taivaalle -nähdäkseni, mistä valkea tuli. Äitini selitti syyn, jonka osaksi -ymmärsin, mutta odotin kärsimättömästi, että saisin lasin omiin -käsiini, voidakseni koettaa. Sytytin sammalet uudestaan, poltin -käteni, kärvensin muutaman linnun päätä ja kun huomasin Neron -nukkuvan auringonpaisteessa, kohdistin palopisteen sen kylmään -kuonoon. Se heräsi äkkiä ja rupesi murisemaan, jolloin vetäydyin -takaisin; olin täysin tyytyväinen kokeilun tuloksiin. Siitä hetkestä -alkain sytytimme auringonpaisteella aina valkean polttolasilla ja -huomasin sen hyvin hyödylliseksi. Koska se oli niin kevyt, pidin sen -aina mukanani, ja kun minulla ei sattunut olemaan mitään tekemistä, -niin katselin esineitä sen läpi, tahi sytytin palamaan jotakin, aina -miten milloinkin johtui mieleeni. - -Vaikka en ole siitä kertonutkaan, ei mennyt yhtään päivää, etten -olisi lukenut raamattua äidilleni. - --- Tässä kirjassa on niin paljon sellaista, jota en ymmärrä, sanoin -eräänä aamuna. - --- Luulen, vastasi äitini, että on paljonkin kirjoja, joita et -ymmärtäisi, koska olet koko ikäsi ollut tällä saarella, etkä ole -nähnyt ollenkaan maailmaa. - --- Mutta ymmärränhän kaikki, mitä on luonnonkirjassani. - --- Ehkä ymmärrätkin tahi luulet ainakin ymmärtäväsi. Mutta Frank, -raamattua et saa verrata muihin kirjoihin. Ne ovat ihmisten tekemiä, -mutta raamattu on Jumalan sanaa. Raamattu on monessa kohti suljettu -kirja. - --- En käsitä, miksi emme voi sitä ymmärtää. - --- Frank, vastasi hän, katsopas tuota kasvia, joka juuri kukkii. -Ymmärrätkö, mistä se johtuu, että tuo kasvi elää, kasvaa ja joka -vuosi kehittää noin suuren sinisen kukan? Minkätähden se niin tekee? -Minkätähden on kukka aina sininen? Ja mistä johtuu tuo kaunis väri? -Voitko sanoa minulle sen? Katso, sinä tiedät, että niin tapahtuu, -mutta voitko sanoa, miksi? - --- En. - --- Katso tuota lintua. Tiedät sen olevan haudotun munasta. Kuinka voi -olla mahdollista, että munan sisus muuttuu linnuksi? Mistä johtuu, -että linnuilla on höyhenet ja että ne saattavat lentää? Voitko -selittää itseäsi? Sinä voit mennä, minne haluat; sinä voit ajatella, -puhua ja työskennellä, mutta mistä on sinulla tämä kyky? Voitko sanoa -sen? Sinä tiedät vain, että niin on, mutta et mitään muuta. Sinä -et voi sanoa, minkätähden, miten tahi mitkä syyt aiheuttavat nämä -seuraukset? - --- En. - --- No kun sinä siis olet kaikenlaisten kuolleitten ja elävien -kappalten keskellä ja joka päivä näet asioita, joita et voi selittää -etkä ymmärtää, niin miksi kummastelet, että Jumala kirjoitetussa -sanassaan myöskin salaa sinulta sellaista, jota et ymmärrettävistä -syistä saa tietää? Kaikki täällä on Jumalan tahdosta ja sen täytyy -meille riittää. Ymmärrätkö nyt? - --- Kyllä ymmärrän tarkoituksenne, mutta en ole milloinkaan ajatellut -näitä asioita ennen. Puhukaa vielä enemmän raamatusta. - --- Ei nyt, vaan jonakin toisena päivänä kerron sinulle raamatun -synnyn ja silloin ymmärrät sen luonteen ja miksi se kirjoitettiin. -Sen sijaan saat sinä kertoa minulle kaikki, mitä Jackson'in puheiden -perusteella tiedät itsestäsi ja kaiken muunkin, mitä sinä aikana -tapahtui, kun elit yhdessä hänen kanssaan. Olen kuullut ainoastaan -osan ja tahtoisin tietää kaikki. - --- Mielelläni, vastasin, kerron teille kaikki, mutta se vie aikaa. - --- Meille jää paljon aikaa tähteeksi, poikani, ennenkuin pääsemme -täältä lähtemään. Älä sentähden välitä ajasta, vaan kerro minulle -kaikki. - -Aloin kertomukseni, mutta hän keskeytti: - --- Etkö ole milloinkaan mielessäsi voinut kuvitella äitiäsi? - --- Nyt nähtyäni teidät, luulen voivani, mutta ennen oli se -mahdotonta. Nyt voin muistaa teidän tavallanne puetun henkilön, -polvistuneena rukoilemassa vieressäni Olenhan sitäpaitsi ennen -kertonut, että eräät kasvot näyttäytyivät unissani ja nyt, kun te -tulitte, on se tapahtunut useammasti. - --- Ja isäsi? - --- Häntä en muista vähääkään, enkä myös muitakaan, paitsi äitiäni. - -Jatkoin sitten kertomustani maatapanoaikaan asti, mutta koska kerroin -perinpohjaisesti ja hän keskeytti minut usein kysymyksillään, en -ennättänyt sanoa puoliakaan siitä, mitä minulla oli kerrottavaa. - - - - -27. Muonavarojen katoaminen. - - -Aikaisin eräänä aamuna menin Neron kanssa lahdelle hakemaan kaloja. -Niin pian kuin Nero oli saanut ne maalle ja minä rupesin niitä -perkkaamaan, hyppäsi se mereen huvittelemaan siksi ajaksi. Perkkasin -aina kalat, ennenkuin palasin majaan, ja annoin Nerolle suolet, jos -en tarvinnut niitä linnuille. Nero oli sinä aamuna hyvin leikkisellä -tuulella. Kun se uiskenteli vedessä, nakkasin kalanpäät sille, mutta -sen sijaan, että se olisi syönyt ne kuten tavallista oli, kuljetti -se ne takaisin minulle kalliolle. Nakkasin ne sille uudestaan monta -kertaa, mutta se jatkoi vain kuljetustaan, ja äitini, joka oli tullut -rantaan, sanoi: - --- Luulen, että voit opettaa Neron, noutamaan takaisin nakattuja -esineitä, koetapas. Heitäpäs tämä puunpalanen pään sijasta, jatkoi -hän ja ojenti minulle keksinkappaleen. - -Heitin ja Nero toi sen maihin kuten äsken kalanpäätkin. Taputin ja -hyväilin sitä, koettaen sitten uudestaan ja menestyksellä. - --- Nyt, sanoi äitini, on sinun opetettava se tottelemaan käskyä, -kun lähetät sen noutamaan jotakin. Sano aina: "tuo Nero!" ja näytä -sormellasi. - --- Miksi minun pitää niin tehdä? - --- Koska sinun pitää opettaa se noutamaan ei ainoastaan sellaista, -jota sinä olet heittänyt veteen, vaan myöskin sellaista, jota et ole -heittänyt. Ymmärrätkö? - --- Kyllä, vastasin. Tarkoitatte, että jos näen jotakin kelluvan -meressä lähellä rantaa, lähetän Neron sitä noutamaan? - --- Aivan niin; silloin olisi Nerosta suurta hyötyä. - --- Sen minä kyllä pian sille opetan, vastasin. Huomenna lähetän sen -hakemaan merestä puun kappaletta. Nyt en enää pelkää, että Nero -katoaa. - --- Viime yönä ihmettelin mielessäni, mihin sankko on joutunut. - --- Sankkoko, sanoin. Tiedän kyllä, missä se on, mutta olen sen aivan -unhoittanut. Jätimme sen rotkoon viime päivänä, kun olimme perunoita -kylvämässä. - --- Ah, se on totta, nyt muistan. Menen hakemaan sen sillä aikaa kun -laitat aamiaista. - -Olimme nyt monta viikkoa eläneet paljaalla kalalla ja minun täytyy -tunnustaa, että olin siihen kyllästynyt, joka ei milloinkaan -tapahtunut syödessäni kuivattuja lintuja vuodet läpeensä. - -Tuuli sattui harvoin suoraan rantaan, vaan puhalsi joko -pohjoisesta tahi idästä vinoon sitä vastaan. Joskus, erittäinkin -päiväntasaus-aikana, olivat itämyrskyt hyvin kovia ja aaltojen -vyöryminen kallioita vastaan hirveätä. Niin oli tänäkin päivänä. -Kova itäinen tuuli oli myllertänyt meren, joka paiskasi hyökyaallot -korkealle kallioille ja tuuli kuljetti vaahdon kauas maihin. Myrsky -puhkesi illalla ja noustuamme aamulla menimme kentälle ihailemaan -tuota suurenmoista näytelmää, aavistamatta ollenkaan, että se toisi -tullessaan meille sellaisen kurjuuden. Hetken kuluttua huusin Neroa -ja menin hakemaan lahdesta kaloja aamiaiseksemme. Tähän aikaan oli -meillä niitä suuri varasto, suurempi kuin milloinkaan ennen. Tultuani -rannalle näin useita metriä korkeitten aaltojen vyöryvän kallion -yli lahteen, jossa oli metriä syvemmältä vettä kuin tavallisesti ja -sekin paljasta vaahtoa. Silloin en vielä osannut ajatella, että oli -tapahtunut jotakin ikävää, ennenkuin Nero, jonka olin lähettänyt -sinne kaloja noutamaan, hetken siellä sukelleltuaan ja kuppuroituaan -palasi tyhjänä takaisin. Silloin jo aavistin asian ja lähetin -Neron uudestaan veteen. Se viipyi siellä vähän aikaa, mutta palasi -sittenkin kalatta. Olin nyt vakuutettu siitä, että kalat, aaltojen -syöksyessä lahteen ja veden tavattomasti noustessa, olivat paenneet. -Meillä ei ollut siis ruokaa eikä keinoja elääksemme ennen kuin myrsky -lakkaisi ja voisimme pyydystää uusia. Säikähtyneenä huomiostani -kiiruhdin majaan ja huusin äidilleni, joka oli vielä makuuhuoneessaan: - --- Oi äiti, kaikki kalat ovat karanneet lammikosta ja meillä ei ole -mitään syötävää. Sanoinhan teille, että kuolisimme nälkään. - --- Rauhoitu, Frank, vastasi hän, rauhoitu ja sano sitten, mikä on -aiheuttanut levottomuutesi ja pelkosi, jonka vallassa näytät olevan. - -Selitin hänelle, mitä oli tapahtunut ja ettei Nero löytänyt -ainoatakaan kalaa. - --- Pelkään kaiken olevan niin kuin sanot, vastasi hän, mutta meidän -täytyy luottaa Jumalaan. Se on hänen tahtonsa ja mitä hän tahtoo, -täytyy olla oikein. - -En ollut vielä siihen aikaan tarpeeksi kristitty, että olisin voinut -tunnustaa hänen olevan oikeassa ja väitin: - --- Jos nyt Jumala on kerran niin hyvä ja armollinen kuin sanotte, -niin miksi hän sitten antaa meidän nähdä nälkää? Tietääkö hän, että -olemme nälkään kuolemassa? - --- Tietääkö hän, Frank? Miten sanotaan raamatussa? Eikö niin, ettei -varpunenkaan putoa maahan hänen tietämättään ja kuinka paljon -arvokkaampi onkaan ihminen? Häpeä, Frank! - -Olin hämilläni, mutta en varma. Sentähden sanoinkin tyynesti: - --- Meillä ei ole mitään syötävää. - --- Vaikka olemmekin menettäneet kaikki kalamme, Frank, emme -toki vielä näe nälkää. Myrsky voi asettua huomiseksi, jolloin -voimme jälleen pyydystää kaloja, tahi jos ei se lakkaa ennenkuin -ylihuomenna, niin kestämmehän toki pari päivää syömättäkin. -Toivokaamme parasta ja luottakaamme Jumalaan. Rukoilkaamme häntä ja -pyytäkäämme hänen apuaan. Hän voi tyynnyttää nuo myrskyiset aallot, -hänellä on aina keinoja auttaa niitä, jotka häneen turvaavat ja -hän kyllä lähettää meille apua, kun kaikki toivo näyttää katoavan. -Rukoile hartaasti, Frank, niinkuin minäkin ja luottamuksella, että -rukouksesi tulee kuulluksi. - --- Ei käy aina niin, vastasin. Olette kertoneet useista ihmisistä, -jotka ovat kuolleet nälkään. - --- Myönnän sen ja kai se on tapahtunut Jumalan tahdosta. -Kaikkivaltiaalla on ollut hyvät, meille tuntemattomat syyt sallia sen -tapahtua, siitä saat olla varma. - --- Ettekö sitten luule, että kuolemme nälkään? - --- En, luotan siksi paljon Jumalan armoon, äläkä usko, että hän nyt -antaa meidän kuolla nälkään, kun hän kerran on säilyttänyt henkemme -tähän asti. - -Nämä äitini sanat ja tuo rajaton luottamus, jota hän osoitti, -rohkaisivat minua paljon. - --- Toivon teidän olevan oikeassa, sanoin, ja kun ajattelen tarkemmin -asiaa, jatkoin iloisemmin, niin voimmehan, jos ei ole muuta neuvoa, -syödä linnut. En niistä enää juuri paljoakaan välitä ja vaikkapa -välittäisinkin, niin ette saisi kuolla nälkään, äiti. - --- Uskon, ettet epäröisi uhrata lintuja, Frank, mutta saat -luullakseni uhrata paljon enemmän. - --- Mitä sitten? kysyin ja lisäsin vähän mietittyäni: Ette kai -suinkaan tarkoita Neroa, äiti? - --- Totta puhuen, Frank, tarkoitan Neroa, sillä linnut eivät riittäisi -kun pariksi päiväksi. - --- En milloinkaan voisi tappaa Neroa, äiti, vastasin alakuloisena ja -menin majaan istumaan, suruissani jo ajatuksestakin, että lemmikkini -täytyisi tappaa. Se tuntui minusta vallan kauhealta ja äitini -viittaus sellaiseen alensi häntä paljon mielessäni. Olin nuori ja -järjetön, enkä vähääkään ajatellut, miten tunteeni voisivat muuttua. -Mitä lintuihin tuli, niin en todellakaan välittänyt niistä ja -päätin tappaa pari päivän tarpeeksi, jonka tähden palasin kentälle, -otin kiinni kaksi, jotka sattuivat siinä olemaan, ja olin jo -katkaisemaisillani niitten kaulan, kun äitini kysyi, mitä aioin tehdä? - --- Tappaa ne ja panna sitten kattilaan kiehumaan päivälliseksi, -vastasin. - --- Ei Frank! Sinulla on liian kiire. Uhrautukaamme vähän -linturaukkojenkin vuoksi. Voimme vaikeudetta paastota yhden päivän. -Huomenna saamme nähdä. - -Päästin linnut, mielessäni yhtyen hänen ehdotukseensa. Mutta en -tehnyt sitä lintujen tähden, vaan sen vuoksi, että päivän lykkäys -linnuille toisi myös päivän lykkäyksen Nerolle. - --- Tule, sanoi äitini, menkäämme majaan hakemaan jotakin työtä -itsellemme. -- Minä rupean pienentämään vaatteita sinulle, mutta mitä -sinä tekisit? - --- En tiedä, vastasin, mutta tahdon tehdä kaikkea, mitä käskette. - --- No, olen huomannut noitten molempain siimain olevan jo niin -kuluneita, että ne pian voivat katketa, ja silloin ei meillä ole -mitään keinoa pyydystää kaloja, vaikka ilma olisikin kaunis. -Sentähden leikatkaamme nyt kappale harppuunanuorasta ja saatuamme sen -puretuksi, näytän sinulle, miten siitä punotaan uusia siimoja Koska -tarvitsemme sellaisia nyt enemmän kuin mitään muuta, on kai parasta, -että rupean sinua auttamaan ja annan vaatteiden olla rauhassa -toistaiseksi. - -Suostuin tähän ehdotukseen ilolla. Vähässä ajassa saimme -harppuunanuoran puretuksi ja äitini opetti minut punomaan siitä -hienompia säikeitä, joista sitten tekisimme lujia siimoja. Hän auttoi -minua ja aika kului nopeampaan kuin olin toivonut. - --- Te olette, äiti, hyvin kätevä. - --- En lapseni, en ole, vaikkakin osaan paljon asioita, joista naiset -eivät tavallisesti tiedä mitään, koska olen viettänyt kuljeskelevaa -ja joskus hyvinkin vaikeaa elämää. Ollessamme, mieheni ja minä, -vieraitten ihmisten joukossa, olimme usein pakotettuja turvautumaan -vain omaan apuumme ja huomasimme sentähden välttämättömäksi opetella -tekemään paljon sellaista, jota muut varakkaat ihmiset tavallisesti -teettävät muilla. Olen kumminkin elänyt olosuhteissa, joissa rahat -eivät olleet miksikään hyödyksi ja on täytynyt kokonaan luottaa -itseensä. Sentähden olen säännöllisesti koettanut opetella kaikkea, -mitä olen voinut ja koska olen viettänyt suurimman osan elämästäni -purjehtimalla suurilla valtamerillä olen oppinut merimiehiltä paljon -hyödyllistä; tämä kalasiimojenkin punominen on eräs niistä tiedoista -joita olen heiltä saanut. -- Niinkuin näet, on siitä meille nyt -hyötyä. - --- Kyllä, ja olikaan miten onnellista, että tulitte tänne. - --- Onnellista minulle, tarkoittanet, Frank? - --- En, äiti, vaan onnellista minulle. - --- Toivon, Frank, tulleeni tänne lähetetyksi tekemään hyötyä, ja -tällä vakaumuksella mukaudun ilolla Jumalan tahtoon. En epäile, että -hän on minut lähettänyt ollakseni sinulle hyödyksi. - --- Äiti, tahtoisin kuulla koko elämäntarinanne. Tiedättehän -kertoneeni kaikki, mitä tiedän itsestäni. Ettekö voi kertoa omaanne -ja miehenne elämäkertaa? Sanoittehan kerran tekevänne sen jonakin -päivänä. Muistatteko? - --- Kyllä muistan, Frank, antaneeni jonkunlaisen lupauksen ja sanon -sinulle nyt, että joskus täytän sen. Mutta en ole varma, ymmärrätkö -tahi hyödytkö tästä kertomuksesta nyt niin paljon kuin vastaisuudessa. - --- Mutta voittehan kertoa sen kaksikin kertaa, kuuntelen mielelläni -sen taasen uudestaan. Kertokaa se siis minulle nyt -- huvittaaksenne -minua ja sitten toisten -- hyödyttääksenne minua. - -Äitini hymyili, joka harvoin tapahtui, ja sanoi: - --- No hyvä, Frank, koska tiedän, että luopuisit päivällisestäsi -milloin tahansa kuunnellaksesi jotakin kertomusta ja koska et tänään -saakaan päivällistä, niin pidän oikeana suostua pyyntöösi. -- -Kummastako aloitan, miehestänikö vai itsestäni? - --- Olkaa hyvä ja aloittakaa omalla elämäntarinallanne, vastasin. - - - - -28. Rouva Reichardt'in kertomus. - - -Olen erään lukkarin tytär muutaman suuren merikaupungin vieressä -olevasta kauppalasta, Englannin etelä-rannikolta. - --- Mikä on lukkari? kysyin, keskeyttäen äitini heti kertomuksen -alussa. - --- Lukkari on sellainen henkilö, joka johtaa seurakunnan laulua -kirkossa ja avustaa pappia hänen tehtävissään. Isäni ei täyttänyt -ainoastaan näitä velvollisuuksiaan, vaan oli myöskin opettajana -kansakoulussa. - --- Mikä on kansakoulu? - --- Se on koulu, jossa lapset saavat opetusta ilmaiseksi. - -Arvelin sellaisen olevan erinomaisen laitoksen. -- Olin aikeissa -kysyä muutakin, kun äitini pidätti minut sanoen: - --- Anna minun jatkaa keskeyttämättä, jos tahdot kuulla kertomukseni -loppuun, sillä minä puhun paljonkin sellaista, jota ei niin vähillä -tiedoilla varustettu henkilö, kuin sinä, voi selityksittä ymmärtää. -On mahdotonta, että sinä niin vähässä ajassa voit oppia kaikki -tietämään, mutta vähitellen selitän ne sinulle. -- Sitten hän jatkoi: - --- Isälläni oli hyvin paljon tekemistä, ja sellaisessa pienessä -maaseutukaupungissa ei olekaan tavatonta, että jollakin henkilöllä -on useampia ammatteja. Tämmöinen oli erittäinkin hänen laitansa, -sillä paitsi ennen luettelemiani toimia oli isäni paras eläinlääkäri -ja välskäri kymmenen peninkulman alalla ja ansaitsi usein leipänsä -kaikenlaisella maatyöllä, niinkuin olkikattojen ja aitojen -panemisella, ojan kaivamisella y.m. sellaisella. Sittenkin jäi -häneltä aikaa raamatun lukemiseen ja tyttärensä kasvattamiseen. -- -Tämä tytär olin minä. - --- Missä oli äitinne? kysyin, sillä tuntui kummalliselta, että rouva -Reichardt puhui ainoastaan isästään. - --- Hän oli kuollut melkein heti syntymiseni jälkeen, ja minut oli -ensin jätetty hoidettavaksi eräälle köyhälle vaimolle, mutta niin -pian kuin opin juoksemaan ja jotakin ymmärtämään, alkoi isäni helliä -minua ja päästi minut vain hyvin vastahakoisesti näkyvistään. Hän -koetti opettaa minulle kaikki, mitä hän itse osasi, ja vaikka hänen -tietonsa eivät olleetkaan suuret, riittivät ne hyväksi pohjaksi ja -lisäsivät haluani oppia enemmän. - -Muistan, että ikäisekseni olin hyvin tiedonhaluinen. Tein isälleni -ja hänen vierailleen alituisesti kaikenlaisia kysymyksiä, ja koska -he näkyivät pitävän minua sukkelana ja vilkkaana lapsena, niin ne -mielellään vastasivat niihin. Sillä tavalla sain paljon tietoja ja -vielä enemmän tarkkaamalla mitä ympärilläni tapahtui. - -Siitä tuli isäni ylpeyden ja tyytyväisyyden lähde, kun hän voi -pyytää minua lukemaan raamattua ääneen. Tästä johtui sitten tietysti -paljon kysymyksiä, joihin hän vastasi. Aikojen kuluessa perehdyinkin -kaikkiin pyhiin kirjoituksiin ja ymmärsin niitten hengen ja -tarkoituksen paremmin kuin moni minua puolta vanhempi. - -Rakkauteni tällaiseen opiskeluun herätti seurakunnan papin, tohtori -Brightwell'in huomiota, ja hän oli niin hyväntahtoinen, että antoi -minun ottaa osaa lastensa opetukseen. Kolmentoista vuotiaana olin -oikea kristinopintaidon ihme ja sain usein käskyn tulla pappilaan -kummastuttamaan lähiseudun vanhoja sillä helppoudella, jolla vastasin -pulmallisimpiinkin, kristinopin suuria salaisuuksia koskeviin -kysymyksiin. - -Tähän aikaan tutustuin erääseen isättömään ja äidittömään poikaan, -muutamaan köyhäintalon asukkaaseen, jonka seurakunta oli ottanut -hoiviinsa, sittenkuin hänen vanhempansa, eräs saksalainen kelloseppä -vaimoineen, olivat kuolleet vaikeaan kuumetautiin, joka oli raivonnut -lähiseudulla ja tappanut suuren osan työtätekevää väestöä. Isäni oli -lähettänyt minut asialle köyhäintalon johtajan, ankaran ja juron -miehen luokse, jota kovin pelkäsin, kun huomasin tämän kalpean -ja surullisen näköisen, selvästi sairaan lapsen. Huomasin, ettei -hänestä kukaan välittänyt. Hän sai kuljeskella ympäriinsä suuressa -työtalossa, hullujen, hölmöjen ja heikkomielisten joukossa, kenenkään -vähääkään kiinnittämättä huomiotaan häneen; lyhyesti, hän vietti -tuollaista köyhäintalon pojan elämää. - -Huomaan, että tahtoisit mielelläsi tietää, mikä köyhäintalon -poika on, ja tahdon sentähden vastata ennen kysymystäsi. Eri -seurakunnissa siinä maassa, johon molemmat kuulumme, on jokaisessa -aina eräs talo, jossa hyvin köyhiä ja kurjia hoidetaan. Tavallisesti -ovat sen asukkaat kaikenikäisiä: vastasyntyneistä lapsista aina -haudanpartaalla horjuviin vanhuksiin asti. Tässä talossa ne puetaan -ja ruokitaan, ja nuoret saavat tarpeellista opetusta voidakseen -vanhempana itse hankkia toimeentulonsa. - -Minusta tuntui tuon poikaraukan kohtalo hyvin kovalta ja sain tietää -hänen nimensä olevan Henrik Reichardt. Hän ei osannut puhua muuta -kuin saksaa ja sentähden jäivätkin hänen toivomuksensa täyttämättä -ja hänen tunteilleen ei pantu mitään arvoa. Hänet oli kasvatettu -rakastamaan kodikkuutta ja siisteyttä ja nyt oli hän vanhempainsa -äkillisen kuoleman tähden joutunut tämmöisiin oloihin, jotka -julmasti loukkasivat hänen vaistojaan. Huomasin usein kyyneleitä -hänen silmissään ja hänen kauniit kasvonsa ja vaalea tukkansa -olivat suurena vastakohtana hänen toveriensa likaiselle naamalle ja -pörröiselle tukalle. Hänen onneton kohtalonsa teki minuun aina syvän -vaikutuksen. - -Toin hänelle pieniä lahjoja ja koetin näyttää osanottoani hänen -kärsimyksiinsä. Alussa tuntui hän enemmän hämmästyneeltä kuin -kiitolliselta, mutta pian huomasin hänen suuresti iloitsevan -huomaavaisuudestani, ja hän piti vierailujani ainoana lohdutuksenaan -ja tyydytyksenään. - -Siihen aikaan oli minulla suuri vaikutusvalta isään ja onnistuin -kiinnittää hänen osanottonsa tuohon köyhään poikaan siihen määrään, -että hän otti Henrikin pois köyhäintalolta ja antoi hänelle kodin -luonaan. Hän oli ensin vastahakoinen ruvetessaan kasvattamaan lasta, -joka vieraskielisenä ja -tapaisena ei voisi olla hänelle suureksikaan -hyödyksi, mutta lupasin opettaa Henrikille englanninkieltä ja kaikkea -muuta, mitä hän enimmän tarvitsi ja vakuutin isälleni, että minä -hyvin vähässä ajassa voin tehdä hänelle Henrikistä paljon paremman -apulaisen kuin hän todennäköisesti voisi saada mistään kaupungin -pojasta. - -Isäni halu täyttää pyyntöni oli se, joka paremmin kuin usko -vakuutuksiini sai hänet antamaan minun menetellä tässä asiassa -niinkuin halusin. En siis viivytellytkään kasvatukseni aloittamisessa -ja huomasin muutamassa viikossa, että minulla oli ahkera oppilas, -joka oli päättänyt täydentää kasvatuksensa niin pian kuin olosuhteet -vain sallivat. - -Pian tunsin itseni ylpeäksi ja puolueelliseksi turvattini tähden. -Opetin hänelle samat asiat kuin olin oppinut papinkoulussa ja -iloitsin nähdessäni hänen luonnolliset taipumuksensa näihin samoihin -harrastuksiin, joista minäkin niin paljon pidin. - -Isäni oli yhtä tyytyväinen tulokselliseen opetukseeni kuin hän oli -ollut minun omiin opintoihinikin, ja kun nuori Reichardt näkyi olevan -merkillisen kätevä ja ymmärtäväinen poika, jonka apua hän joissakin -tapauksissa voi käyttää täydellä luottamuksella, rupesi hän Henrikkiä -hemmottelemaan. Tohtori Brightwell tuli myöskin hänen ystäväkseen ja -muutamissa vuosissa oli tuon hyljätyn köyhäintalon pojan asema niin -muuttunut, ettei häntä voinut tuntea. - -Hän oli hyvin kiitollinen ja minuun erittäin mieltynyt. Usein voi -hän verrata entistä kurjaa elämäänsä nykyiseen onnelliseen ja mitä -lämpimimmillä sanoilla kiitellä minua siitä suuresta palveluksesta, -jolla olin pelastanut hänet köyhäintalon kurjuudesta. - -Hän keskeytti nyt kertomuksensa tehdäkseen vähän talousaskareita, -mutta lupasi pian jatkaa. - - - - -29. Kalan vangitsemana. - - -Rouva Reichardt'in apua en voi kyllin suureksi arvostella. -Jos ei häntä olisi ollut, olisin niissä olosuhteissa, joissa -silloin juuri elin, auttamattomasti joutunut perikatoon. Hänen -rohkaisunsa pelastivat minut epätoivosta, kun asemamme näytti -aivan toivottomalta. Mutta hänen esimerkkinsä auttoi vielä enemmän -kuin hänen kehoituksensa. Hänen taitonsa löytää keinoja ja panna -ne kiireesti toimeen, hänen ainainen hyvä tuulensa pettyneiden -toiveitten aikana ja hänen kristillinen alistumisensa aiheuttivat -mitä parhaita tuloksia. - -Sittenkuin siimat oli saatu valmiiksi ja olin löytänyt muutaman -kalliomatalikon, jota näkyi vain vähäsen vedenpinnan yläpuolella, -kahlasin sille, vaikkakin vaikeasti, ensimmäisessä sopivassa -tilaisuudessa ja heitin onkeni veteen. Syöttinä oli minulla palanen -muutamasta höyhenlemmikistäni, jonka kovan todellisuuden pakottamana -olin surmannut. Odotin vanhan kalastajan koko kärsivällisyydellä. -Tiesin siinä kohden olevan hyvin syvää, mutta koska paikka sijaitsi -parin kallio kielekkeen välissä, niin oli se tyyni. Annoin siiman -painua ja koska minulla ei ollut mitään kuuluvaista, voin ainoastaan -käsivarteni ympärille kiertämäni siiman nykäisystä tuntea, nykkikö -kala onkea. - -Vietettyäni vähän aikaa tällä tavalla, kääntyi huomioni muualle -ja ajatukseni palasivat kertomukseen, jonka äsken olin kuullut. -Vaikka silmäni seurasivatkin siimaa, kiinnitin kaikki ajatukseni -kertomukseen köyhästä saksalaisesta pojasta, joka oli pelastunut -kurjuudesta lukkarintytön avulla. Rupesin miettimään, mitä olisin -tehnyt sellaisissa olosuhteissa, kuvittelin mielessäni kaikenlaisia -mahdottomuuksia, joilla olisin osottanut suurta kiitollisuuttani niin -lämminsydämiselle ja hyväntahtoiselle ystävälle. - -Kummalliset tapausten sarjat seurasivat kiireesti toisiaan -mielikuvituksissani ja kuvittelin olevani kaikkien noitten -seikkailujen ritari. Tunsin kuviteltua hyväntekijätärtäni kohtaan -hartaampia tunteita kuin milloinkaan ennen ja hänkin näytti tuntevan -samaa minua kohtaan. Tietoisuus tästä herätti mitä suloisimpia -ailahduksia sydämissämme. - -Äkkiä vetäisi joku minut päistikkaa syvään veteen ja niin havahduin -tästä liereilläni uneksimisesta. Se tapahtui niin odottamatta, että -kului muutamia sekunteja, ennenkuin pääsin selville tilastani, mutta -sitten hoksasin, että onkeeni oli tarttunut sellainen kala, joka ei -ainoastaan ollut onnistunut viemään minua tasapainosta, vaan uhkasi, -koska siima oli käärittynä käsivarteni ympärille ja leikkasi syvälle -lihaan, hukuttaa minut pitämällä minua veden alla. Suurella vaivalla -onnistuin pääsemään pinnalle ja irroittamaan siiman käsivarrestani. -Innoissani saadakseni maalle otuksen, joka voimista päättäen tuntui -olevan sellainen, että sen pyydystäminen kannatti, pidin kiinni -molemmilla käsilläni ja vedin voimaini takaa. Alussa veti se minua -perässään suurella voimalla, mutta tuntiessani siiman löyhtyvän, -lapoin taasen takaisin. Tämä uusiintui useampaan kertaan, kunnes -onnistuin vilaukselta näkemään saaliini, tai paremmin sanoen sen, -jonka saaliina minä olin. Kun kala, joka oli hyvin suuri, näki minut -muutamien metrien päässä, teki se epätoivoisia hyppyjä ja syöksyi -taasen pois, vetäen minua muassaan, milloin veden alla, milloin -pinnalla. - -Sen ruumis oli melkein pyöreä ja noin parin metrin pituinen, siis -peloittava vastustaja. Mutta minä vain halusin kiihkeästi saada sen -kynsiini, varsinkin kun tunsin, että sen vastustuskyky alkoi heiketä. -Jatkoin lähenemistäni ja pääsinkin vihdoin niin ääreen, että voin -upottaa puukkoni päätään myöten sen niskaan, jolloin tappelu lakkasi. - -Nyt seurasi sitä vastoin toinen vaikeus. Taistelun temmellyksessä -olin ajautunut noin neljännespeninkulman päähän saaresta, ja koska -olin väsynyt kaikista ponnistuksistani, niin huomasin mahdottomaksi -viedä saalistani maihin. Tiesin, etten jaksanut uida sellainen taakka -mukanani ja minun täytyi sentähden hylätä kalani. Tässä oli nyt iso -varasto elintarpeita, jotka kumminkin olivat aivan hyödyttömiä, koska -niitä ei voitu saada käsiin. - -Ajattelin rouva Reichardt'ia, kuinka iloiseksi hän olisikaan -tullut, jos olisin voinut hankkia hänelle sellaisen suuren -lisäyksen niukkoihin ruokavaroihimme. Ajattelin vielä hänen varmaa -luottamustaan kohtaloon ja niitä arvokkaita kehoituksia itsensä -hillitsemiseen ja viisauteen, joilla hän aina minua lohdutti -ollessani alakuloinen pettyneistä toiveista. - - - - -30. Odottamaton saalis. - - -Niin pian kuin olin saanut siimani irti, käännyin kotiin päin ja -aloin uida voimakkaasti rantaa kohti; haikalojakaan ei onneksi -näkynyt. Saavuttuani maihin sen enemmittä seikkailuitta, etsin -heti hyvän ystäväni ja toverini, joka, niinkuin tavallista, oli -ahkerassa työssä kasvitarhassamme. Se oli ihmeellisesti elpynyt hänen -hoidossaan. Siinä kasvoi nyt paljon kaikenlaisia kasveja, joiden -arvoa en tuntenut enempää kuin niitten oikeata hoitamistapaakaan. -Pensaat ja kauniit kukat rehoittivat ympärillämme niin että paikan -näkö pian kokonaan muuttui. - -Rouva Reichardt kuunteli kertomustani hyvin tarkkaavaisesti ja -moitti minua ainoastaan varomattomuudestani. Hän huomautti niistä -onnettomista seurauksista, joita hukkumiseni, kallioilta putoamiseni -tahi joku muu minua kohtaan sattunut onnettomuus olisi hänelle -tuottanut. - --- Rakas poikani, sanoi hän hyvin totisena; voit sanoa olleesi -Jumalan turvissa. On selvää, että viisas ja hyvä Jumala suojelee -alituisesti meitä luotuja olentoja, kun joudumme tavattomiin ja -vaarallisiin tilanteisiin. - --- Mutta, väitin minä, jos olisin ollut sellaisen Jumalan -suojeluksessa kuin sanotte, niin en kai olisi ollut pakotettu -jättämään tuollaista kaunista kalaa, jonka pyydystämisessä minulla -oli niin paljon vaivaa ja jonka omistaminen oli niin välttämätöntä -hyvinvoinnillemme, jopa elämällemmekin? - --- Jo tuollaisen raskaan kalan jättäminen on kumoamaton todistus -Jumalan väliintulosta eduksesi, sillä jos olisit pysynyt -aikomuksessasi tuoda se rantaan, niin ei ole epäilemistäkään, ettei -sen paino olisi tullut sinulle liian raskaaksi, jolloin olisit -hukkunut. Mihinkä silloin olisin joutunut? Nainen, joka jäisi omin -neuvoin elämään tällaiselle karulle paikalle, olisi pian pakotettu -voimain puutteessa antamaan perään taistelussaan toimeentulonsa -puolesta ja kuolisi. - -Lupasin, etten vastaisuudessa antautuisi tuollaisiin vaaroihin -ja vakuutin monella tavalla pitäväni hänestä huolta. -- Vaikka -en ollut olevinani millänikään koko kalasta, niin ajattelin -kumminkin alituisesti sen suuruutta ja valitin, että olin ollut -pakotettu jättämään sen syvyyden ahneimmille tovereille. Nämä -ajatukset askaroivat siihen määrään mielessäni, että yölläkin -uneksin tuosta tapauksesta. -- Se alkoi onkimisellani kalliolla -ja loppui lohduttomaan uintiini rannalle. Olin tappelevinani -suomuisen vastustajani kanssa yhtä kovasti unissa kuin olin tehnyt -hereillänikin. - -Nousin kerran aikaisin sellaisen levottoman yön perästä ja läksin -Neron tavalliseen olinpaikkaan -- kalliolahteen, missä näinkin sen -sukeltelevan ja tekevän kaikenlaisia hullunkurisia hyppyjä jonkun -vedessä kelluvan esineen ympärillä. - -Käskin Neron tulla pois tarkastaakseni sen huomion esinettä ja -kuviteltakoon kummastustani, kun tunsin sen vastustajani suureksi -ruumiiksi. Riemuhuutoni houkuttelivat pian rouva Reichardt'in -paikalle ja nähtyään tämän tavattoman suuren kalan, ei hänen -kummastuksensa ollut pienempi. - -"Miten saisimme sen maalle", oli ensimmäinen ajatuksemme. Hetken -suunniteltuamme tartuin muutamaan köyteen ja kahlasin veteen. Tein -silmukan ja pujoteltuani sen kalan kiduskansien taakse, kahlasin -rantaan ja niin koetimme sitten yhdistetyin voimin vetää sitä maalle. -Hilasimme ja vedimme voimaimme takaa kauan aikaa suurestikaan -edistymättä, sillä se oli liian raskas nostettavaksi suoraan ylös. -Vihdoin onnistuimme vetämään sen muutamalle matalalle kalliolle, -jossa paloittelin sen useampaan kappaleeseen, jotka rouva Reichardt -aikoi kuivata ja säilyttää sillä tavalla, että saisimme siitä -erinomaista ruokaa kauaksi aikaa. - -Hänen valmistamansa ruoka siitä oli hyvin maukasta ja koska hän -osasi muutella valmistustapoja, en siihen milloinkaan kyllästynyt. -Mausta päättäen oli kala, niinkuin sittemmin olen saanut kuulla, -jonkunlainen sampi, mutta sen oikeata nimeä en ole koskaan saanut -tietää. Sen jälkeen en milloinkaan onnistunut saamaan toista, joten -otaksun sen olleen vieraan näissä vesissä. Se tuli meille kumminkin -oikein hyvään tarpeeseen, koska muuten olisimme saaneet kärsiä suurta -puutetta kauan aikaa. - -Sitten eräänä iltapäivänä, syötyämme suuresta kalasta valmistetun -hyvän päivällisen, käänsin puheen taasen siihen rouva Reichardt'in -kertomuksen paikkaan, johon hän oli lopettanut puheensa itsestään ja -tuosta köyhästä saksalaisesta pojasta. -- Vähän vastustettuaan rupesi -hän jatkamaan. - - - - -31. Jatkoa rouva Reichardt'in elämäkertaan. - - -Hyvä pastorimme, tohtori Brightwell oli hyvin tietävä mies, joka -mielellään opetti muitakin. Hän oli jonkun aikaa ollut erään -suuren latinakoulun johtajana ja uhrasi nyt suuren osan vapaasta -ajastaan seudun lahjakkaimpien poikien ja tyttöjen opettamiseen. -Köyhäintalonjohtajan tapana oli pilkata isääni ja tohtoria, -joka opetti talonpojille kreikkaa ja latinaa, ja tytöille, -joiden päätehtävä oli kivien poimiminen pelloilta, maantiedettä -ja maanpallon käyttöä. Kirkonisännätkin pudistivat päätään ja -ajattelivat itsekseen, ettei tohtorilla mahtanut olla kaikki -ruuvit paikoillaan, kun hän haaskasi oppiaan noin kiittämättömille -lurjuksille. Kuitenkin täytti hän ottamansa velvollisuuden, saamatta -muuta palkkiota kuin tyydytyksen mielelleen. Vasta otettuaan -oppilaittensa joukkoon minut ja nuoren Reichardt'in, tunsi hän, että -hänen työllään oli joitakin onnistumisen toiveita. - -Kilpailunhalu kiihoitti meitä ponnistamaan äärettömästi, mutta tämä -ei ollut kateutta, niinkuin tavallisesti, vaan ainoastaan halua -olla toisen suuresti kunnioittama. Tällä tavalla opimme ranskan -ja latinan kielen, maantieteen ja muita korkeamman kasvatuksen -oppiaineita, mutta opettajamme kehoituksesta luimme mieluummin -sentään uskonnollisia kirjoja. - -Näin yhdessä opiskellessamme ja lukiessamme syttyi sydämissämme -sellainen mieltymys toisiimme, että olimme aivan onnettomia erossa -ollessamme. Isäni hyväksyi rakkautemme. Nuori Reichardt hyödytti -häntä paljon ja osottautui niin käteväksi kaikissa aloittamissaan -töissä, että isäni piti hänestä kuin omasta pojastaan. - -Olimme nyt kasvaneet ja päättäneet mennä naimisiin keskenämme -niin pian kuin mahdollista. Tulevaisuudensuunnitelmamme olivat -monenlaiset. Henrik katsoi olevansa samassa asemassa kuin Jaakoppi, -joka palveli niin kauan ja kärsivällisesti Raakelin edestä, ja vaikka -hän tunnustikin, ettei hän pitäisi niin pitkästä odotuksesta kuin -patriarkka, myönsi hän kumminkin, että hän mieluummin palvelisi -isääni täyden ajan kuin luopuisi toivostaan saada minut vaimokseen. - -Tästä onnellisuuden tilasta tuli kumminkin pikainen loppu. -Tohtori Brightwell lähetti eräänä päivänä hakemaan isääni. Viipyi -kauan, ennenkuin hän tuli takaisin, ja silloin oli hän hyvin -vakava ja salaperäinen. Vähän ajan kuluttua kertoi hän minulle -pitkän keskustelunsa tuloksen tohtorin kanssa. Tämä oli päättänyt -lähettää nuoren Reichardt'in eräälle kaukana olevalle seudulle, -jonne useat oppineet miehet olivat perustaneet kasvatuslaitoksen, -täydentämään kasvatustaan ja lukemaan uskonnonopettajaksi, jolle -alalle hän jo kauan oli halunnut antautua. Eron ajatus oli minusta -kauhea, mutta mukaannuin siihen vihdoin toivoen, että siitä olisi -Henrikille suurta hyötyä. Sitten erosimme monin kyynelin ja -vakuutuksin, monin epäilyksin, mutta vielä useammin toivein. - -Seuraavina päivinä tuntui kaikki niin kummalliselta, kaikki olivat -niin alakuloisia, joka paikka niin autio, että luulin olevani -jossakin onnettomuuspaikassa, jossa en tuntenut ketään, eikä kukaan -todennäköisesti välittänyt minusta. Isänikin meni töihinsä aivan -toisella mielellä kuin tavallisesti. Näki selvästi, että hän kaipasi -Henrikiä yhtä paljon kuin minäkin. - -Vähitellen kumminkin palasi kaikki taasen entiselleen. Joskus, kun -isälläni oli tavallista enemmän työtä, voi hän muistella kätevää -apulaistaan, jonka oli menettänyt, ja kuulin silloin tällöin -hänen lähimpien ystäviensä arvailevan, mihin nuori Reichardt oli -joutunut ja mitä hän hommasi. Minun mielenkiintoni vain ei ollut -noin tilapäistä. Päivässä ei tainnut olla sitä tuntiakaan, jolloin -en olisi häntä muistellut, mutta koska luulin häntä sillä tavalla -enimmän miellyttävän, että koettaisin hänen poissa ollessaan oppia -niin paljon kuin suinkin, en antautunut mihinkään hyödyttömään -entisen muistelemiseen, enkä myös tarpeettomaan tulevaisuuden -haaveilemiseen. - -Suurin iloni oli kuulla uutisia hänestä. Alussa uhkuivat hänen -kirjeensä vain rakkautta minuun, mutta sitten puhui hän enemmän -omista pyrkimyksistään valmistua pian siihen toimeen, jonka hän oli -valinnut. - -Tällä tavalla kului sitten kaksi tahi kolme vuotta, tänä aikana en -nähnyt häntä milloinkaan ja kuulin hänestä vain harvoin. Hän puolusti -niukkaa kirjeenvaihtoaan sillä, ettei hänellä lukujensa vuoksi ollut -siihen aikaa. En moittinut häntä milloinkaan tästä hänen näennäisestä -huolettomuudestaan, vaan melkein paremmin kehoitin häntä siihen -alituisesti muistuttaen, että hän uhraisi kaikki aikansa ja voimansa -saavuttaakseen sen päämäärän, jonka tiesin olevan hänen sydämensä -hartaimpana toivona, nimittäin tulla Jumalan evankeliumin papiksi. - -Muutamana päivänä tuli isäni kotiin tohtorin talosta hyvin -levottomana. Tohtori Brightwell oli ollut kovin vihoissaan siitä, -että Henrik oli yhtynyt erääseen hengelliseen lahkoon, joka erosi -englantilaisen kirkon kannasta. Tohtori oli tarjonnut hänelle -paikkaa kirkon palveluksessa, jos hän hylkäisi uudet sitoumuksensa, -mutta hänen uskonsa vakavampi henki vaikutti niin väkevästi hänen -innostuneeseen mieleensä, että hän mielellään luopui loistavista -toiveistaan työskennelläkseen vain tavallisena työmiehenä enemmän -tuottavassa viinitarhassa. - -Seurakunnan lukkarina tuomitsi isänikin, pastorin esimerkkiä -noudattaen, Henrikin luopumisen, ja moitti Henrikiä kovasti hänen -kiittämättömyydestään hyväntekijöitään kohtaan. -- Minäkään en saisi -häntä enää muistella. - -Se ei ollut kuitenkaan helppoa, vaikka kirjeenvaihtomme olikin -loppunut. En tiennyt, mihin osoittaisin kirjeeni hänelle enkä -aavistanut ollenkaan, miksi hän nyt aikoi. - - - - -32. Lähetyssaarnaaja. - - -Aika kului. Kaikki muut paitsi minä näkyivät unhottaneen Henrikin; -kaikki muut paitsi minä näkyivät kuulevan Henrikin unhottaneen -kotinsa ja kaikki siellä olevat entiset ystävänsä. Kuolema oli -korjannut hyvän tohtorimme siltä paikalta, jonka hän niin hyvin oli -täyttänyt, ja isäni, joka ikänsä ja heikkoutensa vuoksi ei enää -voinut hoitaa tointansa kirkossa, oli saanut seuraajan. Hän oli -säästänyt tarpeeksi elääkseen ja oli rakentanut itselleen kaupungin -laitaan pienen talon, jossa elimme täydellisessä sovussa, joskaan ei -aivan onnellisina. - -Olin jo aikoja sitten kasvanut naiseksi, ja koska tietoni olivat -hyvät, olin päässyt opettajattareksi kaupungin tyttökouluun. -Seurakunnan etevimmät virkamiehet kunnioittivat minua ja useat heistä -kosivatkin minua, mutta en milloinkaan voinut mukaantua ajatukseen, -että menisin naimisiin jonkun toisen kuin kauan kadoksissa olleen -Henrikin kanssa. Uusi lukkari ja köyhäintalon johtaja saivat niin -ollen tyytyä kiitollisiin -- rukkasiin. - -Kärsivällisesti päätin odottaa siksi, kunnes Henrikin omilta huulilta -saisin kuulla hänen hylänneen nuoruuden ystävänsä. En voinut -milloinkaan luulotella sellaista, että Henrik olisi ollut uskoton, ja -muistot meidän yhteisistä raamatun opiskeluistamme vahvistivat vain -uskoani siitä, ettei hän mitenkään voisi menetellä niin kokonaan sen -henkeä vastaan. - -Käsitin, että kaikki, jotka vähäisenkään tietäisivät tarinastamme -ja toiveistani, nauraisivat minulle, jonka tähden en puhunutkaan -mitään, vaan säilytin sydämessäni toivoa, joka oli tähänkin asti -antanut minulle voimaa kestää nuo välinpitämättömyyden musertavat -todistukset, joita hänen vaitiolonsa ja laiminlyöntinsä osoittivat. - -Kaupungissa oli muudan erityinen seurakunta, jonka kokouksissa -olin joskus ollut. Eräänä päivänä kuulin, että rukoushuoneessa -pidettäisiin joku hyvin mielenkiintoinen esitelmä. Muudan hyvin -ylistetty saarnaaja oli ruvennut lähetyssaarnaajaksi julistaakseen -evankeliumia pakanoille ja hän vieraili, nyt matkallaan satamaan, -josta hän purjehtisi Sandwichsaarille, kaikissa niissä eri -seurakunnissa, jotka olivat tienvarressa. Hänen odotettiin puhuvan -meidän seurakuntamme lähetysystäville ja minäkin menin kuuntelemaan -häntä. - -Vaikka rukoushuone oli väkeä täpötäynnä, onnistuin kumminkin -saamaan paikan puhujan lähellä ja odotin jännityksellä miestä, joka -ensimmäisten saarnaajien tapaan oli valinnut tuon vaarallisen toimen -koettaa saada villejä epäjumalanpalvelijoita uskomaan todelliseen -Kristukseen. - -Pienen väliajan jälkeen tuli hän korokkeelle ja pappi esitti hänet -seurakunnalle. En kuullut mitään tästä pitkästä esityksestä, en -nähnyt puhujaa, vaikka hänen olentonsa oli sellainen, joka aina -kiinnittää puoleensa tarkkaavaiset kuulijat. Näin vain vieraan. -Näistä kalpeista, vakavista ja juhlallisista piirteistä, jotka näin -edessäni, tunsin Henrik Reichardt'in. - --- Hän oli siis vihdoinkin tullut takaisin luoksenne, huudahdin minä; -luulinkin, että hän niin tekisi. Kaiken tuon jälkeen, mitä olitte -tehneet tuon köyhän saksalaispojan hyväksi, oli mahdotonta, että hän -mieheksi tultuaan olisi teidät unhottanut. - --- Saathan kuulla, vastasi rouva. -- Vähän aikaa löi sydämeni niin -kovasti ja mielenliikutukseni oli niin voimakas, että luulin olevani -pakotettu jättämään paikkani, mutta pelkoni häiritä seurakuntaa -ja herättää sen huomiota vaikutti minuun niin, että jaksoin istua -paikoillani. Katsoin kumminkin koko ajan kiinteästi Henrikiin ja koko -sydämeni ja sieluni olivat hänen luonaan, kun hän nyt alkoi puhua. - -Niinkuin jo sanoin, en kiinnittänyt ollenkaan huomiota edellisiin -toimituksiin; en tietänyt ollenkaan, millä sanoilla hänet esitettiin -yleisölle, mutta kun hän nyt alkoi puhua, kuulin joka sanan niin -selvästi, että se tuntui ihmeelliseltä. - -Ja kuinka se voi ollakaan toisin? Hänen pysty vartalonsa, hänen -surulliset ja ilmeikkäät kasvonsa, hänen vakava käytöksensä sekä -kirkas ja sointuva äänensä antoivat hänelle apostolin voiman ja -arvokkuuden. Kun sitäpaitsi näihin ulkonaisiin ominaisuuksiin -yhdistyivät lapsuuteni muistot, jotka kuuluivat niin läheisesti -häneen, niin on mahdotonta panna liian suurta arvoa sille -vaikutukselle, jonka hän teki minuun. -- Hän kertoi, että maapallon -kaukaisissa osissa oli vielä ihmisiä, jotka elivät mitä suurimmassa -raakuudessa. Ne olivat tietämättömiä, julmia ja jumalattomia -metsäläisiä -- ihmissyöjiä, murhaajia ja mitä ruokottomimpiin -pakanuuden aiheuttamiin synteihin vajonneita raakalaisia. Herra -Jumala oli jumalallisella armahtavaisuudellaan nähnyt heidän -toivottoman ja säälittävän tilansa ja päättänyt, että kristillisen -rakkauden kynttilä valaisisi heidän pimeyttänsä ja kaikkivoipa -viisaus hävittäisi heidän raakuutensa ja tietämättömyytensä. - -Mutta kuka, kysyi hän, rupeaa lähettilääksi näihin -raakalaisseutuihin? Kuka uskaltaa ruveta rauhan ja rakkauden -apostoliksi tuollaisen julman ja villin kansan keskuuteen? Eikö -ole yhtään kylliksi voimakasta ja rohkeaa miestä, joka ottaisi -suorittaakseen niin tärkeän ja hirmuisia vaaroja täynnään olevan -tehtävän? - -Kuvitelkaa mielessänne, jos voitte, isätöntä ja äititöntä lasta -siinä rakennuksessa, johon kaupungissamme kaikki köyhät ja vaivaiset -sijoitetaan -- ystävittä ja keinoitta tuomittu nähtävästi ainaiseksi -jäämäänkin huonoksi ja hyljätyksi. - -Eräs köyhä tyttö rupesi säälimään häntä ja tuli tuon poika raukan -ystäväksi. Hänen välityksellään ei poika ainoastaan saanut ruokaa ja -vaatteita, vaan myöskin kasvatusta ja tietoja. - -Oli määrätty, että nuorukaisen, joksi poika oli jo kasvanut, piti -erota ystävistään. Kova todellisuus pakotti hänet luopumaan tuosta -puhtaasta ja lempeästä seurasta. Hänen täytyi lähteä jatkamaan -opintojaan toisessa koulussa ja valmistumaan raskaampiin tehtäviin. -Hänestä kasvoi mies, joka koetti tulla hänen arvoisekseen, joka oli -tehnyt hänet siksi, mikä hän oli. - -Vihdoin sai hän tietää, että tarvittiin lähetyssaarnaajaa selittämään -kristinopin totuuksia sille villille kansalle, josta olen puhunut. -Kun hänet valittiin tähän pyhään toimeen, niin päätti hän silloin, -että ennenkuin hän lähtisi tästä maasta tuonne kaukaiselle -työkentälleen, niin kävisi hän tapaamassa tuota hyvää, sanomatonta -kristillistä rakkautta omaavaa olentoa, että he voisivat yhtyä samaan -suureen kutsumukseen ja tukea toisiaan tärkeässä tehtävässään. - -Olin kuullut kylliksi, jatkoi rouva Reichardt. Kaikki oli selvitetty -ja olin täydellisesti tyytyväinen. -- Hän kertoi vielä, että hän itse -oli tuo köyhä poika, joka oli säästynyt raskailta kokemuksilta ja -lopetti, pyytäen seurakuntaa tukemaan häntä esirukouksillaan. - -Olin sellaisessa iloisten tunteitten pyörteessä, että muistan -ainoastaan hämärästi, mitä sitten tapahtui. Muistan ainoastaan, -että mennessäni kokouksesta kotiin kuulin pikaisia askeleita, -jotka seurasivat minua, ja muutamien minuuttien kuluttua puhutteli -minua jälleen sama ääni, joka äsken oli täyttänyt sydämeni -sanomattomalla onnella. Olin liiaksi liikutettu voidakseni näyttää -välinpitämättömältä Henrikin niin äkkiä tullessa lähelleni ja siksi -pyörryin hänen syliinsä. - -Hän kantoi minut lähimpään taloon, mutta toinnuin pian niin -paljon, että voin jatkaa matkaani kotiin. -- Viikkoa myöhemmin -olimme naimisissa ja sitten riittivät muutamat päivät kutsumukseni -välttämättömiin valmisteluihin. Jatkoimme sitten matkaamme satamaan -ja nousimme laivaan, joka vei meidät tuhansien peninkulmien päähän -merien yli, tuohon tuntemattomaan ja villiin maahan, joka oli -määrätty lähetyspiiriksemme. - - - - -33. Veneen rakentaminen. - - -Rouva Reichardt keskeytti nyt kertomuksensa, koska hänen -talousaskareensa, kuten ennen on sanottu, vaativat tarkkaa valvomista -ja veivät melkein kaikki hänen aikansa. - -Kasvitarha oli tähän aikaan mitä suloisimman näköinen. Siinä kasvoi -monenlaisia vihanneksia ja kaikenlaisia taimia, jotka olivat itäneet -kylvämistämme siemenistä. Olimme onnistuneet kasvattaa useita nuoria -appelsiinipuita rouva Reichardt'in korista löytämistämme siemenistä -ja ne lupasivat antaa meille paljon noita maukkaita hedelmiä. -Herneetkin, jotka olimme luulleet kelvottomiksi ja kuiviksi, olivat -itäneet ja olivat tervetulleena lisänä ruoassamme. En milloinkaan -ole unhottava päivää, jolloin äitini ensimmäisen kerran toi pöytään -kuivatun kalan lisäksi vadillisen höyryäviä perunoita. Nautittuaan -tarpeeksi kummastuksestani ja ihastuksestani niitten miellyttävästä -mausta, kertoi hän niitten ensimmäisestä ilmestymisestä Eurooppaan ja -vähitellen enenevästä levenemisestä koko sivistyneeseen maailmaan. - -Puhun nyt Euroopasta, koska toverini oli opettanut minulle suurimman -osan maantiedettä ja myöskin muutamien muitten tieteitten alkeita. -Erittäinkin oli hän kertonut minulle paljon Englannista, paljon -enemmän kuin Jackson. Tunsin sen historian pääpiirteet ja kaikki -merkillisimmät tapaukset ja minun täytyy tunnustaa, että olin vähän -ylpeä tietäessäni kuuluvani niin suureen kansaan. - -Pidin itseäni siihen kuuluvana, koska isäni ja äitini olivat -englantilaista. Vaikka minua voitiinkin nimittää "pikku -metsäläiseksi", ja luultavasti jäisinkin koko ijäkseni tälle pienelle -saarelle, tunsin kuitenkin oikean kotini olevan tuossa suuressa -maassa, josta äitini puhui niin lämpimästi Tärkein päämääräni olisi -palauttaa äidinisäni käsiin tuo vyö, joka niin kummallisella tavalla -oli joutunut haltuuni. - -Usein ajattelin tuota suurta Englantia, jonka maine oli niin laajalti -ja pysyväisesti levinnyt, ja kaipasin jotakin välinettä, voidaksemme -lähteä nykyisestä olinpaikastamme hakemaan sen kunniakkaita rantoja. -Mutta kuinka voisimme toteuttaa tämän toivottavan päämäärämme? Meillä -ei ollut mitään keinoja päästä vankilastamme, johon sattumalta -olimme joutuneet. Meillä ei ollut minkäänlaista veneen näköistäkään -saarella, eikä työkalujakaan sellaisen rakentamiseen. Ja jos olisimme -saaneetkin sellaisen aarteen, niin emme olisi voineet saada sitä -veteen, koska saaren kallioinen ranta teki melkein mahdottomaksi -minkään veneen vesille työntämisen. - -Toivo jonkun laivan tulemisesta saarelle näytti olevan aivan turha. -Emme olleet pitkiin aikoihin nähneet yhtään laivaa ja nekin, jotka -olimme huomanneet, olivat olleet liian kaukana voidakseen nähdä -merkkejämme. - -Meillä ei ollut siis muuta keinoa, kuin luottaa Jumalaan ja -kärsivällisesti mukautua nykyiseen kohtaloomme. Usein kumminkin -tartuin kiikariin ja tarkastin meren kaikkialta etsien jotakin -laivaa, mutta en nähnyt tavallisesti muuta kuin jonkun -spermacetivalaan, joka matkan päässä ruiskutti vesisuihkun ilmaan, -tahi parven pyöriäisiä, jotka toistensa yli hyppien lähenivät -rantaa, sekä jonkun hyljeyhteiskunnan paistattelemassa päivää -rantakallioilla. Pettyneisiin toiveisiini otti Nerokin osaa ja näytti -säälien katselevan alakuloisuuttani. Linnutkin kiinnittivät tyhmät ja -ilmeettömät silmänsä minuun ikäänkuin syvästi säälien onnettomuuttani. - -Olin työskennellyt kauan aikaa saadaksemme viettävän tien rannan -varmemmille kallioille, joille oli aikomukseni rakentaa venelaituri -siltä varalta, että joku laiva sattuisi tulemaan tarpeeksi likelle -saarta ja lähettäisi veneen maihin. Se oli hyvin kovaa työtä ja sain -siinä käyttää sekä kuokkaa että lapiota, ennenkuin se valmistui. -Tiestä tuli jonkunlainen viettävä kuja, ehkä liian jyrkkä ja -vaivaloinen huonoille kiipeilijöille, mutta erinomaisen mukava -äidilleni ja minulle, jos joskus saisimme tilaisuuden matkustaa -kaukaiseen kotiimme. Ajattelin tähän aikaan usein mahdollisuutta -rakentaa jonkunlainen vene, joka voisi kantaa meidät ja tarpeeksi -ruokavaroja matkaa varten läheisimmälle suurelle saarelle. Puhuin -rouva Reichardt'ille asiasta, mutta hän piti mahdottomana, että -voisimme ilman työkaluja ja tuntematta vähääkään veneitten -rakentamistaitoa rakentaa sellaisen aluksen, jolla voisimme -turvallisesti purjehtia, osaamatta edes hoitaa sitä aavalla -merellä. Sitten kuvasi hän vielä niitä vaaroja, joihin pienessä -veneessä voisimme joutua, jos meri alkaisi lainehtia, tahi jos emme -pääsisikään saareen toivotussa ajassa. - -Vaikeudet eivät kumminkaan minua peloittaneet, eivätkä masentavat -esitykset saaneet minua vakuutetuksi. Ajattelin ensin rakentaa -lautan kaikista kallioille ajautuneista laudankappaleista, mutta -tarkastettuani naulavarastoni, huomasin sen aivan riittämättömäksi -tarkoitukseen ja minun täytyi luopua yrityksestäni tällä tavalla -toteuttaa aikeeni. - -Sitten aioin kaataa jonkun suuren puun ja kovertaa sen polttamalla. -Mutta enhän ollut tähän asti nähnyt saarella muuta kuin pensaita. -Olin aivan varma, ettei yhtään puuta kasvanut niin likellä vettä, -että voisin sitä käyttää, ja jos onnistuisinkin kaatamaan jonkun -suuren puun ja kovertamaan sen tarkoitukseni mukaiseksi, niin ei -minulla olisi mitään keinoja, joilla saisin sen veteen. - -Kumminkaan en tahtonut kokonaan luopua lempituumastani. Ajattelin -saarella kasvavia pajupensaita ja kuvittelin mielessäni, että voisin -letittämällä ne lujasti yhteen, tehdä jonkunlaisen rungon, jonka -päälle pingoittaisin hylkeennahkoja. Työskentelin useampia viikkoja -ja käytin kaikki taitoni ja suurimman osan kärsivällisyyttäni -valmistaessani esinettä, jonka muodosta ja ominaisuuksista minulla -oli hyvin hämärät käsitykset. - -Vihdoin onnistuin valmistamaan jonkunlaisen, joka vähäsen muistutti -sitä venettä, jolla valaanpyytäjän väki oli tullut saarelle ja -lähtenyt sitten pois, mutta se ei ollut neljäsosankaan kokoinen ja -niin kevyt, että voin helposti kantaa sen kalliolle tekemälleni -laiturille. Koettaessani sitä huomasin sen vuotavan hirveästi ja se -näytti muutenkin olevan niin viallinen, että olin pakotettu vetämään -sen taasen maalle ja purkamaan sen. - -Pyysin neuvoa rouva Reichardt'ilta, ja vaikka hän ensin näkyi -katselevan yritystäni hyvin vastenmielisesti, niin antoi hän -kumminkin minulle koko joukon neuvoja, miten pieniä veneitä -rakennetaan ja nahkoja ja muita esineitä tehdään vedenpitäviksi. -Kuuntelin tarkkaavaisesti kaikkea, mitä hän sanoi, ja alotin sitten -uudelleen työni suuremmalla taidolla. - -Valmistin nyt vahvan, molemmista päistä melkein terävän ja niin -paljon kuin suinkin veneen kölin mallisen kehyksen. Pingoitin sen -molemmille puolille linnunrasvassa lionneita purjeenkappaleita -ja päällystin sitten kaiken hyvin kuivilla, vedenpitävillä -hylkeennahoilla. Veneen pohjalle levitin parkinkappaleita ja -kiinnitin niihin muutamia lautoja, jotka olivat ajautuneet maihin -haaksirikkoutuneista laivoista. Lopuksi laitoin siihen muutamia -istuimia ja luulin silloin tehneeni kaikki, mitä tarvittiin. - -Sain sen pian veteen ja iloitsin nähdessäni sen kelluvan mainiosti. -Mutta minullahan oli vielä paljon tekemistä. Eihän minulla ollut -airoja eikä purjeitakaan. Muistin valaanpyytäjien vara-airot ja -mesaanin, mutta ne olivat liian suuret. Mutta voivathan ne olla -mallina, joiden mukaan tekisin uudet ja niin valmistuikin määrätyssä -ajassa oikein leveälapaiset airot, joiden toivoin jotenkin hyvin -vastaavan tarkoitustaan, vaikkapa ne olivatkin karkeatekoiset. - -Seuraava vaikeus oli saada selville, miten airoja käytettäisiin, ja -sain tehdä monta kömpelöä koetta, ennenkuin osasin soutaa oikealla -tavalla. Taaskin toverini, joka ei milloinkaan ollut jättänyt mitään -kerran näkemäänsä huomioon ottamatta, näytti minulle, miten venettä -käsitellään. - -Pian tulin niin käteväksi, että voin soudella lahdessa sinne tänne -ja käännellä venettäni, minne halusin. Sitten otin Neron veneeseen -matkustajaksi ja se näytti palkitsemista ansaitsevalla tavalla -nauttivan tästä uudesta huvituksesta. Mutta vene heilahtikin, -kääntäessäni sitä, jolloin Nero koetti muuttaa paikkaa, ja menetteli -siinä niin varomattomasti, että heti kaaduimme ja pulikoitsimme pian -lahdessa kumossaolevine veneinemme. - -Koska se oli niin kevyt, käänsin sen helposti taasen kohdalleen ja -huomasin sen ehyeksi ja aivan vedenpitäväksi. - - - - -34. Haikalojen hätyyttämänä. - - -En voinut taivuttaa rouva Reichardt'ia tulemaan veneeseeni, koska -ensimmäisen matkustajan kohtalo, jota hän oli rannalta katsellut, -pidätti häntä tekemästä matkaa niin epäsuotuisissa olosuhteissa. - -Niin pian kuin vaatteeni olivat kuivaneet, olin valmis uuteen ja -vielä uskalletumpaan kokeeseen. En tahtonut erota Nerosta, vaan -annoin sen maata veneen pohjalla, missä voin pitää sitä tarkasti -silmällä. Paitsi Neroa, otin mukaani lintuni, jotka itsestään -lensivät luokseni ja istuutuivat ympärilleni. Soutaessani eteenpäin -katselivat ne niin kovin tyhmän näköisinä ympärilleen, että minulta -pääsi suuri nauru. - --- Lieköhän, sanoi rouva -- Reichardt, milloinkaan -- näillä -vesillä ennen nähty tuollaista venettä, tuollaisine väkineen? Nuori -metsäläinen kapteenina, kesy hylje perämiehenä ja parvi lintuja -laivamiehinä on kai kummallisin seikkailijaseurue, mikä milloinkaan -on kellunut valtamerellä? - -Olin itse melkein silmiinpistävin tässä kummallisessa -joukossa. Päälläni ei ollut muuta kuin monesta kohden paikatut -purjekangashousut, ja pitkäksi kasvanut musta tukkani valui kiharoina -olkapäilleni. Aurinko oli polttanut ihoni niin ruskeaksi, ettei sitä -voinut verratakaan rouva Reichardt'in ihoon, joka oli aina ollutkin -hyvin vaalea. Hän sanoikin minulle usein, että minun olisi sentähden -hyvin vaikeata vaatia nimitystä "eurooppalainen", mutta kukaan ei -kieltäytyisi sanomasta minua: "Pieneksi Metsäläiseksi", niinkuin -hänkin joskus leikillä teki. - -Näin komeana ja näine seuralaisineni sousin kumminkin lahdesta -merelle, aikoen kiertää saaren ympäri. Lähtiessäni matkalle huiskutti -rouva Reichardt kättään ja kehoitti niinkauan kuin olin kuuluvissa, -minua olemaan hyvin varovainen, jonka jälkeen hän kääntyi ympäri -palatakseen, niinkuin luulin, majalle. - -Päivä oli tavattoman kaunis. Taivaalla ei näkynyt pilvenhattaraakaan -ja merenpinnalla tuskin väreilyäkään. Kaikki näytti siis suosivan -hankettani, sillä jos olisi vähäisenkään tuullut, olisi aaltojen -loiske kallioihin ollut suurena esteenä matkani mukavuudelle ja -turvallisuudelle. Vesi oli sitäpaitsi niin kirkasta, että suuresta -syvyydestä huolimatta voin selvästi nähdä hiekkapohjasta simpukat ja -erilaiset, hyvinkin kummallisen näköiset kalat, jotka vilahtelivat -veneen alla, sen mennessä eteenpäin. Iloitsin keinumisesta ja -erilaisten silmiini sattuvien esineitten katselemisesta. Joka -aironvedolla liukui keveä vene melkein huomaamatta eteenpäin. Nero -makasi niin hiljaa, aivan kuin ensimmäinen matka olisi opettanut -sille, miksi pitää pysyä liikkumatonna veneessä, ja linnut osoittivat -silloin tällöin tyytyväisyyttään kirkaisten kovasti tahi räpyttäen -kiivaasti siipiään. - -Tällä tavalla jatkoimme matkaamme seikkailuitta siihen asti, kunnes -olin mereen pistävän, edessäni seinänä kohoavan kallioniemekkeen -tähden pakotettu soutamaan ulommas, kiertääkseni sen. Sousin -sentähden ulommaksi ja sain paremman tilaisuuden katsella saarta -kuin milloinkaan ennen. Tunsin kaikki mielipaikkani; rotko, metsä, -kauniitten köynnöskasvien peittämä maja ja kukkia täynnä oleva -kasvitarha näyttivät hyvin miellyttäviltä. Korkeat, jylhät kalliot, -jotka kaikilta puolilta ympäröivät saarta, lisäsivät suuruudellaan -näköalan vaikutusta. - -Suureksi kummakseni näin rouva Reichardt'in kiireesti rientävän -muutamaan rannan kohtaan, joka minun pian piti sivuuttaa. Ymmärsin -silloin, että hän aikoi seurata minua paikalta toiselle, nähdäkseen -kaikki, jos joku onnettomuus sattuisi minua kohtaamaan ja ollakseen -apuna, jos sattuisin sellaista tarvitsemaan. Huusin hänelle ja hän -huiskutti kättään vastaukseksi. Kääntyessäni niemen ympäri kummastuin -suuresti tullessani äärettömän suurien haikalojen parveen. Jos -joutuisin kosketuksiin jonkun kanssa niistä, niin olisin mennyttä -miestä, sillä heilakka veneeni kaatuisi silloin varmaan. Ja jos -päästäisin yhdenkään näistä hirviöistä lähelleni, riittäisi jo -yksikin puraiseminen, kuten Jackson oli vakuuttanut, tappamaan -"pienen metsäläisen". Muistelin rouva Reichardt'in varoituksia ja -aloin melkein uskoa, että olisi ollut parempi seurata hänen neuvoaan -ja pysytellä uimalahdessa. Jatkoin kumminkin matkaani ja panin kaikki -taitoni liikkeelle pysyäkseni erossa odottamattomista vihollisistani. - -Vasta silloin, kun olin tullut keskelle parvea, näkyivät haikalat -huomaavan, että heidän lähistöllään oli jotakin tavallisuudesta -poikkeavaa, mutta niin pian kuin ne täydellisesti huomasivat, mikä -tunkeilija oli, tulivat ne hyvin levottomiksi, kiisivät parvissa -sinne ja tänne pannen veden lainehtimaan, niin että sain käyttää -kaiken taitoni pysyttääkseni veneen suunnassaan. - -Ne sukelsivat, hyökkäsivät edes ja takaisin, pukkivat toisiaan, -niinkuin minusta näytti, kaikkea muuta kuin ystävällisessä mielessä, -mutta pysyen vielä jonkun matkan päässä veneestä, mistä olin -suuresti kiitollinen. Sousin voimaini takaa, päästäkseni niin pian -kuin suinkin erilleni noin ikävistä naapureista, mutta se ei ollut -niinkään helppoa. Ne tulivat uiden veneen jäljessä, sukeltaen sitten -päästyään muutamien metrien päähän ja nousten pinnalle muutamien -silmänräpäysten kuluttua keulan edessä, ikäänkuin estääkseen minua -jatkamasta matkaani. - -Sousin kumminkin eteenpäin ja ne katosivat, näyttäytyäkseen kuitenkin -heti veneen kaikilla puolilla. Ne tulivat nähtävästi rohkeammiksi, -joka lisäsi levottomuuttani, ja lähestyivät yhä enemmän venettä, joka -oli joka minuutti kaatua niitten hypyistä ja hyppelehti kevyesti kuin -korkki levottomilla aalloilla. - -Kapteeni ei ollut ainoa, joka alkoi pelätä. Linnut olivat hyvin -levottomia ja ainoastaan ankaroilla käskyillä sain Neron pysymään -makaavassa asennossaan jalkaini juuressa. Niitten vaisto varoitti -niitä lähestyvästä vaarasta ja minä sain lohduttautua sillä, että -ainoastaan oma ajattelemattomuuteni oli saattanut minut tukalaan -asemaani ja että apua ei ollut mistään saatavissa, jos uhkaavat -viholliseni todella ryhtyisivät hyökkäämään. - -Joka silmänräpäys tulivat haikalat liikkeissään rajummiksi ja -tunkeilemisessaan rohkeammiksi. Tuskin jaksoin enää pitää venettä -kulussa ja estää vettä tulemasta sisään. Linnut, oltuaan hetken -levottomia, olivat vihdoin lentäneet muutamalle läheiselle kalliolle -ja Nero alkoi murista ja näykkiä, ajatellen nähtävästi vapautua -väkisin pakkoasemastaan, nähdäkseen, mikä vaara uhkasi. - -Koettaessani hyväilyillä saada sitä pysymään alallaan, tunsin veneen -yhtäkkiä saavan hirveän sysäyksen pohjaansa, niin että se nousi -ilmaan, heittäen Neron, minut ja airot eri suunnille. - -Meidän putoamisestamme syntyvä läiskäys hajoitti kai pedot hetkeksi, -koska uidessani muudatta kalliota kohti, olin sen jo melkein -saavuttanut, ennenkuin jälleen huomasin haikaloja. - -Silloin juuri näin suuren hirviön hyökkäävän kimppuuni ja ajattelin -jo olevani mennyttä kalua. Se kääntyi selälleen avatakseen suuren -kitansa ja seuraavassa hetkessä olisi se niellyt minut. - -Ollessani tässä vaarallisessa asemassa näin erään eläimen hyökkäävän -minun ja haikalan väliin, käyden urhoollisesti pedon kimppuun. Se -oli Nero, ja silloin näin viimeisen kerran uskollisen ystäväni. -Sen tullessa väliin oikealla hetkellä pääsin uimaan eräälle -kallionsyrjälle, jossa olin täydellisesti turvassa. Pysyttelin kiinni -eräässä lujassa meriruohokimpussa, ollen joka hetki putoamaisillani -veteen, jota jalkani melkein koskettivat. - -Koko parvi oli nyt ympärilläni. Ensin kiinnittivät ne huomionsa -veneeseen ja airoihin, jotka ne pukkivat aivan melkein sen kallion -juurelle, mistä olin saanut tilapäisen pakopaikkani. Niin pian -kuin ne näkivät minut, jättivät ne nämä esineet rauhaan ja niitten -saaliinhimo ja raivo näkyi tulevan kymmenkertaiseksi. Ne hyökkäsivät -kimppuuni yhdessä joukossa ja olin pakotettu nostamaan jalkani -korkealle, koska muuten joku noista parista kymmenestä ammottavasta -kidasta, jotka innoissaan saadakseen suupalankaan jäsenistäni, -kurottautuivat toistensa yli, olisi purrut ne poikki. - -Tätä metsästystä kesti muutamia minuutteja. Hätäni oli kauhea. Luulin -ponnistuksieni irroittaneen meriruohokimpun ja pelkäsin sen ensi -hetkessä antavan perään, jolloin saaliinhimoinen lauma allani alkaisi -minusta tapella ja repisi minut kappaleiksi. Huusin keuhkojeni koko -voimalla, pelottaakseni ne pois, mutta kun ne luultavasti näkivät -yhtä hyvin kuin minä itsekin, etten voinut päästä pakoon, lopettivat -ne vain silloin raivokkaat kokeensa päästä kiinni jalkoihini. Sen -sijaan asettuivat ne puoliympyrään ympärilleni katsellen minua -ylöspäin käännetyillä silmillään, joissa näytti olevan pirullinen -ilme, ja kuin odottaen, että heikko tuki, jossa pysyttelin kiinni, -katkeaisi. - -Epätoivoissani rukoilin hartaasti ja tein sen enemmän jättääkseni -sieluni Jumalan haltuun kuin toivoen pelastua niin hirveästä -ja uhkaavasta vaarasta. Noitten saaliinhimoisten hirviöitten -katseet näyttivät pilkkaavan hartauttani. Tunsin miten meriruohon -juuret alkoivat irtaantua, ja tiesin, että pieninkin liikkumiseni -kiiruhtaisi vain tuhoani. - -Tällä hetkellä kuulin huudettavan nimeäni. Rouva Reichardt oli -vuoren huipulla korkealla yläpuolellani ja minä vastasin epätoivon -koko innolla. Sitten seurasi jonkun raskaan esineen läiskähtäminen -veteen ja kuulin hänen pyytävän minua koettamaan päästä erään likellä -olevassa vuoren halkeamassa kasvavan pensaan luokse. - -Katsoin alaspäin. Kaikki haikalat olivat kadonneet, mutta -tietäen niitten pian tulevan takaisin, en menettänyt hetkeäkään -pelastautuakseni sillä tavalla kuin oli neuvottu. Rouva Reichardt -oli heittänyt suuren kiven haikalaparveen ja siitä syntynyt kova -läiskähdys oli ne karkoittanut. Ennen niitten takaisintuloa olin -saanut pensaasta kiinni ja kiepahtanut aivan turvalliseen paikkaan. - --- Jumalalle kiitos, hän on pelastettu, kuulin rouva Reichardt'in -huudahtavan. - -Haikalat palasivat, mutta kun ne näkivät toivotun saaliinsa -kadonneen, uivat ne hiljaa merelle päin. - --- Oletko hyvin vahingoittunut, Frank? huusi hän nyt minulle. - --- En, en ole saanut naarmuakaan, vastasin. - --- Kiitä sitten Jumalaa pelastuksestasi, lisäsi hän. - -Kiitin Jumalaa ja rouva Reichardt yhtyi rukouksessaan minuun. On -vaikeata kuvitella hartaampaa kiitosta. - - - - -35. Rouva Reichardt'in kertomus pakanoista. - - -Olin useita kertoja pyytänyt rouva Reichardt'ia lopettamaan -kertomuksensa, mutta hän oli aina näyttänyt hyvin vastahakoiselta -siihen. Siihen liittyi varmaan paljon ikäviä tapauksia, joita hän -ei olisi tahtonut muistella. Vihdoinkin eräänä iltana istuessamme -yhdessä, hän neuloen ja minä kutoen verkkoa, jonka taidon hän -oli minulle opettanut, käärisin taasen puheen kertomukseen, -jonka toverini oli jättänyt kesken. Hän huokasi syvään ja näytti -surulliselta. - --- On aivan luonnollista, että odotat sitä minulta, poikani, -sanoi hän, mutta et voi aavistaa, miten suurta tuskaa sellaisten -surullisten tapausten muisteleminen minulle tuottaa. Koska kumminkin -annoin sinun toivoa saada kuulla koko kertomuksen, niin koetan -täyttää pyyntösi. - -Vakuutin olevani valmis odottamaan siksi, kunnes hänestä olisi -hauskempaa kertoa loppu mieltäkiinnittävästä historiastaan. - --- Mitään hauskaa se ei minulle milloinkaan ole, vastasi hän -surullisesti, ja mielelläni unhottaisin sen kokonaan, jos vain -voisin, mutta se on mahdotonta. Voin mukaantua siihen yhtä hyvin -nytkin kuin joskus toisten. Alan sentähden kertoa miten minulla -pitkällä matkallamme Sandwichsaarille oli hyvä tilaisuus tutkistella -mieheni luonnetta. Hän oli hyvin muuttunut ensimmäisen eromme -jälkeen, mutta hänellä oli vielä jäljellä kiitollinen, totuutta -ja puhtautta rakastava mielensä, joka oli kiinnittänyt minut -häneen lapsena. Pyhä innostus näytti nyt nostavan hänet tavallisia -ihmisiä korkeammalle. Tuskin milloinkaan sain hänet houkutelluksi -puhumaan muusta kuin uskonnollisista asioista, joita hän käsitteli -niin vakavalla ja ylentävällä tavalla, että oli mahdotonta olla -innostumatta hänen kaunopuheliaisuudestaan. - -Hän näkyi käsittävän kutsumuksensa suuruuden, joka ikäänkuin teki -hänet niitten rohkeitten, Jumalan lähettiläiden kaltaiseksi, jotka -muinoin olivat kohottaneet kristinopin lipun Euroopan pakanakansojen -keskelle. Hän piti pitkiä puheita lähetystoimensa tärkeydestä ja -siitä suosiosta, jota oli hänelle osoitettu, kun hänet oli valittu -niin suureen ja vastuunalaiseen tehtävään. - -Oli selvää, että hän mieluummin oli tahtonut lähteä tuon -raakalaiskansan luo, jonka hän toivoi saavansa käännytetyksi, kuin -tulla Englannin rikkaimman hiippakunnan piispaksi. Ja kumminkin, -tämän innostuksen ohella, olivat hänen kasvonsa hyvin surulliset -ja hänen esitelmänsä surunvoittoiset, ikäänkuin hän jo silloin -olisi aavistanut vaaraa. Pyhäin kirkkaus hänen silmissään oli -yhdistetty marttyyrikruunuun. Hän näkyi odottavan onnetonta loppua -pappis-uralleen, ja pitävän sitä luonnollisimpana ja sopivimpana -palkkana vaivoistaan. - -Hänen puheensa pelottivat minua usein ja hänen viittailunsa vaaroista -olivat minusta alussa hyvin loukkaavia, mutta vähitellen totuin -enemmän näihin hirveisiin aavistuksiin ja pidin niitä vain ärrytetyn -mielen tuskallisina kuvitteluina. - -Tällä tavalla kului pitkä matkamme ja vihdoin saavuimme perille -määräpaikkaamme. Näky, joka kohtasi meitä maihin tullessamme, oli -niin kummallinen, että luulin melkein tulleeni johonkin uuteen -maailmaan. Mitä rehevin -- erilainen kasvullisuus, jollaista -en milloinkaan ennen ollut nähnyt, kummalliset rakennukset, -alkuasukkaitten omituinen väri ja niitten kummalliset puvut, kaikki -herätti minussa mitä suurinta ihmettelyä. - -Samalla kun mieheni koetti ahkerasti opiskella kansan kieltä, -tutkistelin minä heidän tapojaan tottumuksineen, ja molemmat -edistyimme nopeasti. - -Niin pian kuin he alkoivat minua ymmärtää, koetin päästä naisten, -erittäinkin ylhäisempien miesten vaimojen ystäväksi, ja vaikka olin -alussa enemmän uteliaisuuden kuin kunnioituksen esineenä, jatkoin -kuitenkin ponnistuksiani ja onnistuinkin pääsemään hyviin väleihin -monen kanssa. - -Huomasin heidät taitamattomiksi kaikessa, mitä sivistyneessä -maailmassa sanotaan tiedoksi, ja heidän sielunsa olivat -surkuteltavassa pimeydessä. Heidän uskontonsa oli hullunkurista ja -mieletöntä epäjumalain palvelemista. - -Koetin usein saada heitä ymmärtämään suurempia totuuksia, -valmistaakseni tietä pyhälle uskollemme, mutta suurin osa -kuulijoistani ei voinut käsittää, mitä niin mielelläni heille opetin. - -Jatkoin kuitenkin hurskasta työtäni antamatta ponnistusteni -heikentyä. Koetin kaikella tavalla hyödyttää heitä ja heidän -perheitään; hoidin heitä, heidän sairastaessaan, annoin heille -pieniä lahjoja heidän tullessaan terveeksi, ja osoitin heille -kaikkea ystävyyttä, jonka arvelin suotuisesti vaikuttavan heidän -villiin luonteeseensa. Tällä tavalla jatkoin hyväntekeväisyyttäni -siksi, kunnes olin tilaisuudessa auttamaan erästä nuorta, -kaksitoistavuotiasta tyttöä, joka oli erään ylhäisen päällikön -vaimon nuorin sisar. Hän oli nyrjähdyttänyt nilkkansa ja oli kovissa -tuskissa, kun tulin, mutta käyttämällä sopivia keinoja tein hänet -pian terveeksi. Tästä hetkestä alkaen kiintyi Hooloo, joksi häntä -sanottiin, lämpimästi minuun, ja kun huomasin hänen luonteensa -avonaiseksi ja ystävälliseksi, koetin innolla lisätä sitä hyvää -vaikutusta, jonka olin häneen tehnyt. - -Mieheni koetti myöskin päästä hyviin väleihin heimon miesten -kanssa. Hän oli taitava koneseppä ja lääkäri, jotka taidot olivat -hänelle ponnistuksissaan suureksi avuksi. Myöskin hänellä oli -alussa suuria vaikeuksia voitettavinaan, saadakseen opetuksensa -oikein arvostelluksi. Hän koetti kartuttaa heidän mukavuuksiaan -laittaa hyödyllisiä maanviljelystyökaluja ja yleensä ohjata heitä -sivistyksen vaatimiin elämänehtoihin. Hän rakensi itselleen talon, -istutti kasvitarhan ja viljeli vähän maata, jossa hän koetti näyttää -heille erotuksen oman taitonsa ja heidän taitamattomuutensa välillä. -Suuresti ne näkyivät kyllä ihmettelevän, mutta tekivät kumminkin -edelleenkin omalla tavallaan. - -Hän esiintyi myöskin lääkärinä ja koska hän oli lukenut paljon -lääketiedettä ja tutkinut yksinkertaisempaa kirurgiaa, niin onnistui -hän kuumetaudin ja keihäänhaavojen parantamisessa joskus oikein -hyvin. Aikojen kuluessa kasvoi hänen maineensa niin, että useat -päälliköistä lähettivät häntä aina hakemaan, jos joku heistä tai -heidän perheistään sairastui. Koska he olivat tyytyväisiä siihen, -mitä hän heille teki, niin alkoivat kaikki alkuasukkaat päälliköistä -lähtien kohdella häntä hyvin kunnioittavasti. - -Kerran tarvitsi kuningas hänen apuaan. Häntä vaivasi jonkunlainen -ähky, jota eivät maan lääkärit osanneet parantaa. Mieheni antoi -hänelle lääkkeitä ja viipyi niin kauan hänen luonaan, että ne -tekivät toivotun vaikutuksen, jolloin hän pian parani. Tästä oli -seurauksena, että kaikki sandwich'iläisen majesteetin hovin jäsenet, -kuningattaresta alhaisimpaan palvelijattareen asti, pyysivät tohtoria -antamaan heille samaa lääkettä, vaikka he kaikki olivat nähtävästi -aivan terveitä. Hän onnistui tyydyttämään heidät ainoastaan pienillä -annoksilla sekotuksestaan, jonka hän tiesi aivan vaarattomaksi, ja he -selittivät sen nautittuaan tulleensa paljon terveemmiksi. - -Hänen maineensa oli nyt niin kasvanut, että hänen kaikki pyyntönsä -täytettiin mielellään. Ensin halusi hän saada luokseen muutamia -lapsia, opettaakseen heille semmoista, josta olisi hyötyä sekä -heille itselleen että kaikille heidän kansalaisilleen, ja kun tähän -vaikeuksitta suostuttiin, niin avasimme pojille ja tytöille koulun, -jossa opetimme heille ensimmäisiä sivistyksen alkeita. - -Koska huomasimme tällä tavalla edistyvämme hyvin, aloimme vähitellen -kehittää alkuperäistä suunnitelmaamme: teroittaa kristinoppia. -Kun tätä ei vastustettu ja Reichardt sitäpaitsi saavutti suuren -vaikutusvallan koko yhteiskunnassa, ulotutti hän opetuksensa myös -vanhempiinkin ihmisiin ja koetti syvällä vakaumuksellaan käännyttää -heidät kristinuskoon. - -Kuitenkaan emme olleet päässeet niin pitkälle kohtaamatta melkoista -vastustusta. Heidän epäjumalankuviensa ylenkatsominen oli kiukuttanut -niitä, joilla oli etua kansan taikauskosta ja joiden arvo riippui -sen säilyttämisestä. Tehtiinpä valituksia siitäkin, että opetimme -uutta uskontoa, joka oli vihamielinen niille jumalille, joita he -esi-isineen olivat palvelleet, ja mahtava puolue syntyi saattaakseen -meidät perikatoon. - -Mieheni kutsuttiin päällikkökokoukseen vastaamaan niihin syytöksiin, -joita oli häntä vastaan tehty. Nuo vanhat epäjumalanpalvelijat -esiintyivät häpäisten hänet ja uhkasivat hirviömäisten jumaliensa -rangaistuksella, koska hän oli valehdellut kansalle ja pettänyt sitä -vilpillisillä puheilla ja vierailla tavoilla. - -Kun miestäni senjälkeen kehoitettiin puolustautumaan, selitti -hän ensin tuomareille palvelemansa Jumalan ominaisuuksia: miten -hän oli luonut avaran taivaan, tähdet, vuoret, joet ja meren, -miten hänen äänensä kuului ukkosessa ja silmänsä salamoivat -leimahduksissa. Sitten kertoi hän Jumalan hyvyydestä ihmisiä, etenkin -Sandwich'saarten asukkaita kohtaan: miten hän oli luonut heidät -nauttimaan elämästään tässä kauniissa maassa ja katselemaan Jumalan -asunnon taivaan ihanuutta. Sen jälkeen kuvasi hän niitä jumalia, -joita he tähän asti olivat palvelleet, kysyi, kuinka ne olivat -tehdyt ja mitä sellaiset kuolleet kappaleet voivat heidän hyväkseen -vaikuttaa, selitti niitten voimattomuutta millään tavalla joko -hyödyttää tahi vahingoittaa heitä, muistutti heitä niistä hyvistä -töistä, joita hän oli voinut osoittaa heille sen kaikkivoivan Jumalan -avulla, jota hän palveli ja kysyi: oliko hän milloinkaan tehnyt -heille muuta kuin hyvää? - -Tämä hänen puheensa teki edullisen vaikutuksen useimpiin kuulijoihin, -mutta voimakkaan vastapuolueen jäsenet, joilla oli suuri -vaikutusvalta, keskeyttivät hänet usein hirveillä huudoillaan. - -Useimmat päälliköistä vastustivat hänen rankaisemistaan. He muistivat -ne edut, joita heillä oli hänen taidostaan lääkärinä ja suuremmasta -viisaudestaan kaikissa muissakin asioissa, jotka kansa menettäisi, -jos hänet tuomittaisiin kuolemaan. - -Siitä oli seurauksena, että mieheni sallittiin loukkaamattomana -palata kokouksesta, suureksi pettymykseksi kaikille vihollisilleen, -jotka tuskin voitiin hillitä käymästä häneen käsiksi. - -Koulumme toiminta jatkui kuitenkin ja useat lasten vanhemmista -antoivat kastaa itsensä. - -Kasvatimme nuorisoa opettamaan veljiään ja siskojaan, toivoen sillä -tavalla voivamme perustaa lähetysasemia saaren toisiinkin osiin, -jonne välistä teimme huvimatkoja. - - - - -36. Herra Reichardt'in murha. - - -Kului useita vuosia näissä suotuisissa olosuhteissa. Varmasti -vakuutettuna asemastaan Herran valittuna palvelijana antautui mieheni -kokonaan sille suurelle asialle, joka oli hänen päämääränään. Välistä -en nähnyt häntä moneen päivään ja ollessamme yhdessä, oli hän usein -niin hajamielinen, ettei hän näyttänyt huomaavan läsnäoloani. -Onnistuessani saamaan hänet puhumaan itsestään, voi hän kertoilla -laajalti siitä sanomattomasta onnesta, jota hän tunsi lähestyessään -tehtävänsä loppua. En ollut ymmärtävinänikään hänen tarkoitustaan, -vaikka selvästi käsitin, että hän vihjasi uskoonsa pian tapahtuvasta -lopustaan, jonka käsityksen hän oli saanut jo silloin, kun hän -antautui tähän tehtäväänsä. - -Koetin vapautua levottomuudestani muistelemalla kaikkia niitä vaaroja -ja vaikeuksia, joita jo olimme kokeneet, mutta en voinut kumminkaan -estää sydäntäni vapisemasta kuullessani hänen puhuvan tästä aineesta, -ja kun hän oli poissa luotani, tunsin usein kuolettavaa tuskaa siihen -asti, kun hän palasi. Kuitenkaan ei minulla ollut mitään todellista -syytä pelkooni ja koetin vakuuttaa itselleni, ettei mitään vaaraa -ollut olemassa. Todennäköisesti olisinkin kai siinä onnistunut, jos -ei mieheni niin usein olisi vihjaillut erostamme. -- - -Tässä tuli rouva Reichardt niin kovin liikutetuksi, että viipyi -hetken aikaa, ennenkuin hän voi jatkaa kertomustaan. Vihdoinkin -onnistui se hänelle, mutta kyyneleistä, jotka vuosivat hänen -kalpeille poskilleen, näin, kuinka liikutettu hänen mielensä oli -niistä kauheista tapauksista, joita hänen täytyi muistella. - --- Keskellä menestystämme, perustettuamme seurakunnan, kastettuamme -satoja miehiä, naisia ja lapsia, saatuamme kunnollisen paikan -jumalanpalveluksillemme ja rakennettuamme tilavan kouluhuoneen, -joissa molemmissa lukuisasti ja ahkerasti käytiin, tulivat muutamat -eurooppalaiset laivat lyhyelle vierailulle luoksemme, ja heti niitten -lähdön jälkeen alkoi tuo hirmuinen maanvaiva "isorokko" raivota -kansan keskuudessa. Sekä lapset että aikuiset sairastuivat ja niin -pian kuin yksi kuoli, sairastui tusina toisia. - -Alkuasukkaat rupesivat pian äärettömästi pelkäämään ja miestäni -pyydettiin tautia tukahduttamaan, koska he olivat vakuutetut siitä, -että hänellä oli voimaa siihen. Hän teki kaikki, mitä hän suinkin -vain voi, mutta onnettomuudeksi ei se riittänyt. Hänen määräyksiään -sopivista toimenpiteistä taudin vastustamiseksi seurattiin harvoin ja -kuolema niitti vain yhä uusia uhreja. Mieheni viholliset yllyttivät -kansaa häntä vastaan, sanoen hänen häväisseen heidän jumaliaan ja -sillä tavalla tuottaneensa maalle jumalien vihan. Kansa alkoi napista -ja syytää kirouksia, jotka pian muuttuivat rajuiksi uhkauksiksi -miestäni kohtaan. - -Hän saarnasi heille alistumista Jumalan tahtoon, mutta alistuminen -ei kuulu metsäläisten hyveisiin. Hän oli väsymätön sairasten -hoitamisessa, mutta juuri ne, joista hän piti suurinta huolta, -kuolivat pikemmin. Vihamielisyys häntä kohtaan yltyi joka tunti. -Raivostuneet villit heiluttivat raskaita nuijiaan ja uhkasivat -häntä terävillä keihäillään, mutta hänen silmänsä eivät rävähtäneet -milloinkaan, hänen poskensa eivät kalvenneet, hän kulki vain tietään -huolimatta ympärillään raivoavista vihan intohimoista, ja ylisti -mielessään Jumalaa. - -Tuli sitten sunnuntai ja jumalanpalveluksemme oli melkein lopussa. -Emme voineet kerskata lukuisesta kuulijakunnasta, sillä toisia oli -kuollut, muutamat olivat matkustaneet sisämaahan ruttoa pakoon ja -toiset taasen olivat karttaneet paikkaa kansalaisten uhkausten -peloittamina. Muutamat lapset ja pari kolme vaimoa olivat ainoat -kuulijat, jotka olivat kokoontuneet opettajansa ympärille. - -Veisasimme juuri virttä, kun raivostunut ja mieletön villilauma -hyökkäsi pieneen kappeliimme, huutaen ja ulvoen kauhealla tavalla -ja puistellen aseitaan, ikäänkuin vihollisen päälle hyökätessä. He -ottivat mieheni kiinni keskellä hartaustoimitusta. - -Kiiruhdin esiin suojellakseni häntä niiltä lukuisilta aseilta, jotka -olivat kohdistettuina häneen, mutta he raastoivat minut tukastani -takaisin ja hirveästi huutaen ja hyppien kuin mitkäkin hornanhenget -hyökkäsivät mieheni kimppuun nuijin ja keihäin. - -Reichardt ei ruvennut vastarintaan ollenkaan. Hän risti vain -kiinteämmin kätensä ja katsoi taivaaseen hartaammin, jatkaen -veisuutaan, jonka hän oli alottanut ennen heidän tuloaan. Sekään ei -viivyttänyt hänen kohtaloaan. - -Villit murskasivat hänen päänsä, jolloin hänen verensä purskahti -päälleni, olin nimittäin tunkeutunut uudestaan hänen lähelleen, ja -luulen, että olisin saanut jakaa hänen kohtalonsa, jollen olisi -pyörtynyt nähdessäni tuon julman verityön. - -Kuulin sitten, että joku mahtava päällikkö oli sekaantunut asiaan. -Minut oli kannettu pois enemmän kuolleena kuin elävänä ja olin kauan -pysynyt sellaisessa tilassa. Tarpeeksi voimistuttuani voidakseni -matkustaa, käytin hyväkseni muutaman kotiinpalaavan valaanpyytäjän -satunnaista vierailua saarella ja pyysin päästä mukaan matkustajaksi. -Kapteeni kuuli surullisen tarinani, ottaen minut sitten laivaansa -niin pian kuin voi, ja näytti oikeata merimiehen osanottoa -kärsimyksiini. Olisin palannut Englantiin hänen kanssaan, mutta -tultuamme tämän saaren leveysasteelle puhkesi hirmuinen myrsky ja -olimme pakotettuja turvautumaan veneisiin. En tiedä, mihin kapteeni -miehineen joutui, sillä veneet erosivat toisistaan melkein heti, kun -läksimme hylystä, mutta toivon heidän turvallisesti päässeen maihin -ja olevan nyt omassa isänmaassaan. - -Mihin nuo toiset, jotka toivat minut tänne sinun sytyttämiesi tulien -opastamana, ovat joutuneet, en tiedä. Mutta en luule mahdolliseksi, -että he, veneen ollessa niin raskaassa lastissa kuin se oli saaresta -lähtiessä ja väen ollessa siinä tilassa, voivat saavuttaa sitä -kaukaista saarta, johon he suuntasivat matkansa. - -Rouva Reichardt'in kertomus teki minuun syvän vaikutuksen. En -ihmetellyt enää hänen kalpeita kasvojaan enkä hänen surullista -ulkomuotoaan, joka alussa oli niin silmiinpistävä. Hän oli kärsinyt -hirveästi ja hänen kärsimyksensä olivat siksi tuoreita, että niitten -jättämä jälki näkyi vielä hänen luonteessaan. - -Ajattelin paljon hänen kertomustaan ja ihmettelin, mikä sai ihmiset -lähtemään mukavista kodeistaan ja matkustamaan merien yli tuhansien -peninkulmien päähän, toivossa käännyttää uuteen uskoon joukon -petollisia metsäläisiä, jotka ensimmäisten vihollisuuksien puhjetessa -varmaan heidät tappaisivat. - - - - -37. Kauheassa vaarassa. - - -Elämämme kului sillä tavalla vaihtelevissa töissä, keskusteluissa ja -opiskeluissa. - -Rouva Reichardt ei opettanut minulle ainoastaan uskontoa, vaan -kaikkia niitä muitakin oppiaineita, joita hän vähäsenkään taisi, -ja sillä tavalla opin keskustelujemme avulla paljon kielioppia, -maantiedettä, tähtitiedettä, kirjoitusta, laskemista, historiaa ja -siveysoppia, niinkuin olisin saanut oppia koulussakin, jos en olisi -ollut pakotettu olemaan tällä autiolla saarella. - -Ei tarvinne mainita, että yhä vieläkin halusin lähteä sieltä pois. -Olin jo kauan ollut kyllästynyt paikkaan, vaikka me yhteisillä -ponnistuksilla olimme hankkineet itsellemme monta mukavuutta, jota -emme ennen olleet osanneet toivoakaan. Majamme olimme muodostaneet -uudestaan jonkunlaiseksi maalaishuvilaksi, joka todellakin oli kaunis -kukka- ja köynnöskasvipeitteineen. Kasvitarhamme lisäsi sen suloa -vielä paljon, sillä majan läheisyyteen olimme istuttaneet kaikki -saarella kasvavat kukat ja muutamia pensaita, jotka hyvällä hoidolla -olivat pian kasvaneet suuriksi ja suojelivat nyt majaa tuulilta. - -Olin rakentanut jonkunlaisen aitan perunain ja risujen -säilyttämiseksi, ja häkin linnuille, joita oli nyt suuri parvi. -Kasvitarhan ympärille olimme pystyttäneet aidan, niin että me, kuten -rouva Reichardt sanoi, näytimme saaneen asunnon omassa, rakkaassa -Englannissamme, sen sijaan, että olimme sulettuna pienelle saarelle, -tuhansien peninkulmien päähän siitä kodista, josta niin mielellään -keskustelimme. - -Vaikka toverini puhui aina rakkaudella isänmaastaan ja olisi -varmaan mielellään sinne palannut, ei hän kumminkaan milloinkaan -valittanut kovaa kohtaloaan olla kuin vankina pienellä saarella, -erotettuna ystävistään ja sukulaisistaan. Vieläpä oli hänellä tapana -moittia minua vankina olomme tuottamasta kärsimättömyydestä ja -kiittämättömyyttäni kaikesta hyvästä, jota nautimme. - --- Ettekö te sitten ollenkaan toivo saada lähteä tältä saarelta? -kysyin eräänä päivänä. - --- Käyttäisin ilolla -- ensimmäistä tilaisuutta, joka tarjoisi -minulle onnellisen matkan Englantiin, vastasi hän. -- Mutta minä -odotan kärsivällisesti oikeata hetkeä. Ei ole ainoastaan hyödytöntä -surra pidennetyn olomme tähden, vaan se on sitäpaitsi Jumalan voiman -epäilemistä, ettei hän voisi viedä meitä täältä. Ole varma, ettei hän -ole suojellut meitä näin kauan ja niin monista vaaroista, hylätäkseen -meidät silloin, kun parhaiten tarvitsemme hänen apuaan. - -Koetin etsiä lohtua tuollaisista kuvitteluista, mutta ehkä ei nuori -mieli voi niin helposti mukaantua sellaiseen, josta se ei pidä, sillä -en voi sanoa, että tulin tyytyväiseksi kohtalooni. - -Hätä ensimmäisellä matkallani oli peloittanut minua toista kertaa -tekemästä samanlaista koetta, mutta korjasin siitä huolimatta -veneeni, tein sen lujemmaksi ja laitoin siihen jonkunlaisen -kalasäiliön. Silloin kun meressä ei näkynyt haikaloja, soutelin -tavallisesti jonkun matkan päähän onkimaan. - -Suurtyöni kumminkin kalastamisen helpottamiseksi oli verkko, jonka -olin rouva Reichardt'in avulla onnistunut kutomaan. Tähän aikaan oli -hän voittanut pelkonsa ja seurasi minua kalastusmatkoillani. Hän -voi soutaakin laskiessani verkkoa ja auttoi minua sen nostamisessa -veneeseen. - -Ensi kerralla, kun nostin verkkoa veneeseen, pelkäsin veneen -kaatuvan. Kalasäiliö oli täynnä ja useat suuret kalat, jotka olin -irroittanut verkosta, hyppivät ja telmivät veneen pohjalla. Se -alkoi vajota syvemmälle kuin oli mukavaa meille kummallekaan ja -olin pakotettu heti heittämään suurimman osan saaliistamme mereen. -Sousimme sitten varovaisesti maihin iloisina siitä, että voimme saada -niin paljon elintarpeita milloin vain halusimme. - -Rouva Reichardt seurasi minua myöskin maamatkoillani. Olimme yhdessä -tarkastaneet melkein koko saaren. Päätarkoituksenamme oli hakea -kukkia kasvitarhamme kaunistukseksi ja usein toimmekin jonkun -lisäyksen kokoelmaamme. Koska toverini osasi vähän kasvioppia, -selitti hän minulle eri lajien nimet, heimon ja ominaisuudet, jonka -tähden kävelymatkamme olivat hyvin hauskoja. - -Ulkonäkömme nauratti usein meitä molempia, sillä pukujamme olisivat -varmaan vieraat henkilöt pitäneet hyvin kummallisina. Kumpikaan -meistä ei käyttänyt sukkia eikä kenkiä, sillä sellaisia ei meillä -ollut, emmekä voineet niitä mistään hankkiakaan, mutta sensijaan -käytimme hylkeennahkasäärystimiä ja sandaaleja, suojellaksemme -itseämme kaktuskasvien lehdiltä ja piikeiltä, joiden välistä meidän -oli matkoillamme pujottautuminen. Toverillani oli päässään sokerikeon -muotoinen hylkeennahkalakki ja suojeli hän ihoansa auringolta -jonkunlaisella päivänvarjon tapaisella, jonka olin tehnyt hänelle. - -Näillä matkoilla oli hän puettu karkeisiin purjekangashousuihin, -sillä hänen oma pukunsa olisi ollut riekaleina, ennenkuin olisimme -päässeet pensaikossa puolenkaan peninkulman päähän. Lisäksi -kantoi hän yllään lyhyttä, miehenliiveistä tekemäänsä nuttua ja -pumpulialushametta. - -Minulla taasen oli päässäni leveälierinen, kuivatuista ruohoista -tehty hattu, jonka itse olin letittänyt. Ylläni oli hyvin kulunut -hylkeennahalla paikattu merimiesnuttu ja samalla tavalla paikatut -purjekangashousut. - -Vaikka huvimatkamme olivatkin aivan vaarattomia, kuljetimme kuitenkin -aseita mukanamme. Toverini kehoituksesta olin tehnyt itselleni -hyvän ja vahvan jousen nuolineen ja harjoitellut niin ahkerasti -pilkkaanampumista, että olin jo melko taitava sen käsittelemisessä. -Minulla oli nyt jonkunlaisessa pussissa seljässäni useita kovasta -puusta valmistettuja nuolia, joista muutamien kärjet olin varustanut -terävillä ruodoilla ja toisten rautanauloilla. Tupessa vyölläni -kannoin ameriikkalaista puukkoani, jota käytin kaivaessani kasveja -maasta. Olallani kannoin saarella kasvavasta, pitkästä ruohosta -tekemääni koria, jossa säilytin kaikki löytämämme aarteet, ja -joustani pidin kädessäni. - -Paitsi päivänvarjoaan oli toverillani toisessa kädessään pitkä sauva -ja olaltaan riippui pieni laukku, jossa tavallisesti oli vähän -virvokkeita, sillä hän sanoi aina, ettei voinut edeltäpäin tietää, -mitä sattuisi tapahtumaan, joka viivyttäisi paluutamme, ja sentähden -oli hyvä pitää vähän evästä mukanaan. Ateriamme oli hauskimpia -keskeytyksiä päivän työssä. Istuuduimme johonkin rauhalliseen -nurkkaan, missä kukat tuoksuivat ja pensaikko suojeli auringolta. -Söimme siinä kuivattua kalaamme, maistelimme lintujamme, paistoimme -perunoita pikku nuotiolla ja lopuksi huuhdoimme kaiken menemään -pullollisella raikasta vettä, joka olikin ateriamme virkistävin kohta. - -Niinkuin jo äsken sanoin, olin tullut jousen käytössä hyvin -taitavaksi, josta oli meille välistä ollut suurtakin hyötyä lintujen -pyydystämisessä. - -Käytin sitäpaitsi taitoani toiseen tarkoitukseen, joka teki minut -hyvin tyytyväiseksi. Vanhoilla vihollisillani haikaloilla oli vielä -tapana suurin parvin vierailla muutamassa rannikkomme osassa, -mutta niin pian kuin osasin asettani käyttää, asetuin niin lähelle -kallionreunaa kuin vaaratta voin tehdä, ja valittuani uhrini tähtäsin -sen ylempään uimaevään ja ammuin, jolloin tavallisesti osasinkin -tarkoittamaani paikkaan, mistä seurasi, että haikalat taasen sillä -kertaa katosivat. - -Vihasin noita eläimiä niin sanomattomasti, koska ne olivat -peloittaneet minua muistorikkaalla löytömatkallani ja tappaneet -Nero-lemmikkini, että päätin käydä sotaa niitä vastaan niin kauan -kuin vain voin valmistaa jousia ja yksikään haikala oleskelisi -rannikolla. - -Olimme niin usein kuljeskelleet saaren ristiin rastiin, ettemme -uneksineetkaan mistään vaarasta. Emme olleet milloinkaan nähneet -muita eläimiä kuin vanhoja ystäviämme hylkeitä, jotka pysyttelivät -rannalla. Samanlaiset linnut kuin nekin, joita meillä oli, olivat -melkein ainoat, jotka kävivät saarella, mutta joskus olimme sentään -nähneet aivan toisenlaisiakin lintuja, joista olin ampunut muutamia. - -Näillä matkoillamme katselin sentähden aina jotakin vierasta lintua, -koettaakseni ampumataitoani. Jos lintu sattui olemaan syötäväksi -kelpaava, oli se varmasti tervetullut, mutta jos ei ollutkaan, niin -sain siitä sentään hetkeksi ajanvietettä, kun rouva Reichardt sanoi -minulle sen nimen ja selitti sen elämäntavat. - -Olimme löytäneet luonnollisen laakson, joka sijaitsi niin alhaalla, -ettei sitä voinut huomata, ennenkuin oli tullut aivan sen lähistölle. -Päästäkseen sinne täytyi laskeutua erästä jyrkkää pensaita kasvavaa -mäkeä. Laakson pohjalla oli kai maa hyvin hedelmällistä, sillä -siellä kasvoi melkoisen suuria puita, suurena vastakohtana kaikille -pensasmaisille kasveille saaren muissa osissa. Tätä täplää sanoimme -"Onnellisten laaksoksi" ja siitä tuli mielipaikkamme. - -Muistelen eräällä tällaisella matkallamme syöneemme päivällisen, -useita tunteja ensin haettuamme kasveja, joita olimme saaneetkin -aikamoisen kimpun. Ateriamme jäännökset olivat erään suuren puun -alla, jonka varjossa olimme levähtäneet. - -Olimme juuri saaren vastakkaisella puolella, noin -neljännespeninkulman päässä merestä. Paikalla kasvoi paljon -harvinaisia kukkia ja rouva Reichardt oli poistunut vähän matkan -päähän tarkastaakseen kaikkea nähtävää. Katsellen puihin ja -pensaisiin ympärilläni nähdäkseni jotakin uutta, poistuin sillä aikaa -vastakkaiseen suuntaan ja hiivin juuri muutamien noin kahdentoista -metrin päässä olevien pensaitten ympärillä, joista olin kuulevinani -visertelyä, kun kuulin kovasti huudettavan. - -Pyörähdin äkkiä ympäri ja näin rouva Reichardt'in, joka nähtävästi -aivan kuolemaisillaan pelosta kiiruhti vastaani. Hän oli menettänyt -päivänvarjonsa ja sauvansa, hänen lakkinsa oli pudonnut päästä ja -hänen kiivaasta juoksusta irtautunut pitkä tukkansa liehui tuulessa. - -Ensin en huomannut mitään, joka olisi aiheuttanut tämän äkkinäisen -pelon, mutta hetken kuluttua kuulin risahduksia pensaikosta, josta -hän tuli, ikäänkuin joku raskas ruumis olisi laahautunut niitten -läpi, ja samalla näyttäytyikin oikein kauhea hirviö. Se lähestyi -kiivaasti pitäen päätään noin kolmen metrin korkeudella maasta ja -kita ammollaan. Halkinaista kieltään liikutti se suurella nopeudella. -Sen ruumis oli kauhean pitkä ja tavallisen puun paksuinen. Eriväriset -suomut peittivät sen kaikkialta, ja se kiemurteli pitkin maata -epätasaisissa kiekuroissa, monen metrin pituinen häntä perässään. Sen -silmät olivat kiiltävät ja julmat ja koko sen näkö selitti tarpeeksi -hyvin toverini pelästyksen. - --- Pakoon! huusi hän hirveän pelästyneellä äänellä ja kiiruhti -vastaani, pakene, muuten olet mennyttä miestä! - -Hänen onnistui päästä sille paikalle, jossa olin, mutta kun hän -vilkaistuaan taaksensa näki tuon kauhean hirviön tulevan täyttä -vauhtia perässään, vaipui hän pelon valtaamana jalkoihini. - -Hyppäsin heti hänen ylitsensä estääkseni hirviötä hyökkäämästä hänen -kimppuunsa, ja seisovassa asennossa, jännittäen joustani niin paljon -kuin voin, odotin muutamia sekunteja, saadakseni tarkan tähtäimen, -sillä ymmärsin kaiken riippuvan varmuudestani ja päättäväisyydestäni. - -Aina lähemmäksi ja lähemmäksi tuli kauhea vastustajani, sähisten -hirveästi, silmät salamoiden ja kita ammollaan, aikoen nähtävästi -nielaista minut yhtenä suupalana. Sen kauhean ruumiin äärettömät -kiemurat vyörivat maalla kuin rattaat, musertaen kuin ruohon ne -paksut kasvit, jotka olivat sen tiellä. - -Tunnustan, että tunsin sydämessäni jotakin pelontapaista, mutta -tiesin samalla, että ainoa pelastuksen mahdollisuus oli hirviön -kuolettavasti haavoittaminen, ja vaaran välitön läheisyys antoikin -minulle tarvittavan kylmäverisyyden. - -Hirviö oli nyt päässyt juuri sen puun taakse, jonka juurella olimme -syöneet päivällistä, ja minä olin siitä noin kahdentoista metrin -päässä. Juuri kun sen pää pisti esiin puun takaa, tähtäsin tarkkaan -ja annoin nuolen lentää, niinkuin luulin, suoraan sen silmään, -toivoen, että se tunkeutumalla aivoihin pysähdyttäisi sen heti. -Mutta kun se sillä hetkellä liikautti päätään, lensikin nuoli sen -avonaiseen kitaan, mennen läpi toisesta leuasta ja tunkeutuen syvälle -takana olevaan puuhun, naulaten siten sen pään kiinni. - -Kun hirviö huomasi olevansa haavoitettu, kiersi se kauhean ruumiinsa -rungon ympärille ja pudisteli äkkinäisillä ponnistuksillaan paksua -puuta edes ja takaisin rajummin kuin minä sen heikointa oksaa. -Peläten sen pääsevän irti, ennenkuin ennätin pelastaa tajuttoman -toverini, ammuin niin pian kuin voin kaikki nuoleni, jotka sattuivat -sinne tänne sen ruumiiseen. Sen ponnistukset tulivat silloin niin -kauheiksi, että sieppasin rouva Reichardt'in äkkiä syliini ja -peloissani, joka näkyi antavan minulle yliluonnollisia voimia, -kiiruhdin niin pian kuin voin suorinta tietä majaamme. Ennättämättä -vielä puolta peninkulmaakaan, tuli toverini onneksi tuntoihinsa -ja jaksoi jatkaa pakoaan avuttanikin. Vihdoin saavuimme kotiin, -puolikuolleina väsymyksestä ja pelosta. Ensimmäiseksi työksemme -telkesimme kaikki ovet ja ikkunat, jättäen kuitenkin pieniä -tähystysreikiä, ja istuimme sitten siellä useita tunteja vavisten ja -pelokkaina odottaen hirviön lähestymistä. - -Sinä yönä emme panneet nukkumaan, eikä meistä kumpikaan mennyt ulos -seuraavanakaan päivänä. Seuraavana yönä valvoi aina toinen, toisen -nukkuessa. Mutta toisena päivänä oli rohkeuteni jo niin paljon -palannut, että halusin mennä katsomaan alituisten keskustelujemme -esinettä, mutta rouva Reichardt kielteli minua. - -Hän sanoi sen olevan jonkun hirveän suuren jättiläiskäärmeen eli -boakäärmeen, jotka ovat yleisiä Etelä-Ameriikan metsissä. Saarellemme -oli se kai tullut jonkun ajelehtivan puun mukana, ja koska sen saamat -haavat eivät luultavasti voineet niin suurta eläintä sanottavasti -vahingoittaa, kiemurteli kai se ympäriinsä saarellamme, valmiina -hyökkäämään kimppuumme niin pian kuin jompikumpi meistä näyttäytyisi. - -Kolmantena päivänä, kun ei mitään tapahtunut, joka olisi lisännyt -levottomuuttamme, päätin tutkia vaaraa ja hiivin majasta, -varustettuna uudella jousella ja nuolivarastolla, kirveellä ja -ameriikkalaisella puukollani. Päättäneenä aloittaa uuden taistelun, -jos tarvittiin, hiivin varovaisesti eteenpäin, katsellen silmä -tarkkana kaikkea liikkuvaa ja korvat höröllään heikoimmallekin -äänelle, kunnes lähestyin viimeisen epätasaisen tappeluni -tapahtumapaikkaa. - -Minun täytyy tunnustaa, että aloin hengittää kiivaammin ja sydämeni -löi nopeammasti, kun lähestyin paikkaa, johon olin jättänyt kauhean -viholliseni. Suureksi kummastuksekseni oli käärme kadonnut. Puu -seisoi vielä paikoillaan, vaikka maa olikin peitetty sen lehvillä -ja oksilla ja suurin osa sen kuoresta oli paljaana tomuna. Rungon -juurella oli kuorenkappaleilla ja katkenneilla nuolilla, lehdillä ja -mullalla sekoittunut suuri verilätäkkö. Hirviö oli kadonnut. -- Mutta -missä se oli? - -Vähän levottomana aloin hakea sen paluumatkan jälkiä ja ne -löytyivätkin helposti. Jousi valmiina heti käytettäväksi seurasin -verijälkeä, joka vielä oli näkyvissä ruohikossa ja varmasti osoitti, -että käärme oli kiemurrellut puun luota suorinta tietä mereen, johon -jäljet loppuivat. - -Huomattuani tämän, hengitin taasen helpotuksesta. Ei ollut -epäilemistäkään, että eläin, jos se vain jäi henkiin, oli satojen -peninkulmain päässä ja varmaankaan ei palaisi takaisin paikkaan, -jossa se sai niin epäkohteliaan vastaanoton. - -En kadottanut hetkeäkään rientäessäni toverilleni viemään näitä hyviä -uutisia. - - - - -38. Laivahylky. - - -Olin jo väsynyt laivojen tähystelemiseen. Vaikka päivä päivältä ja -viikko viikolta tein kiikarillani mitä tarkimpia tutkimuksia, olivat -ne, kuten olen sanonut, aivan tuloksettomia. Välistä kuvittelin -jonkun laivan näkyvän taivaanrannalla, jolloin ladoin risukimppuja -päällekkäin, sytyttäen ne palamaan ja valaen niitä vedellä saadakseni -ne savuamaan, kuten Jackson'kin oli tehnyt, mutta kaikki oli turhaa. -Näköni oli varmaan pettänyt, tahi merkkejäni ei oltu huomattu, tai -laivan suunta ei ollut saarelle päin. - -Myrskyt olivat myöskin raivonneet useita kertoja, mutta mitään hylkyä -ei ollut tarttunut rannikollemme. Aloin uskoa olevamme tuomittuja -viettämään elämämme tällä kalliolla ja tapasin itseni usein -nurisemassa kohtaloani vastaan, vaikka koetinkin siihen tyynesti -mukaantua. Kasvava ikäväni päästä Englantiin etsimään äidinisääni -ja hänelle jättämään timantit esti aina nöyryyttäni tulemasta -pitkäaikaiseksi. Olin saanut rouva Reichardt'ilta tietää suunnilleen -näitten kivien arvon ja miten tärkeätä olisi, että sukulaiseni saisi -ne jälleen haltuunsa. Usein olin ajatellut sitä mielihyvää, jota -tuntisin esiintyessäni hänen edessään sellaisen -- varmaan jo kauan -sitten kadonneeksi luullun -- omaisuuden takaisin tuojana. - -Mutta viime aikoina olin ajatellut sentään vähemmän näitä asioita. -Edellytykset saarelta lähtemiseen näyttivät yhtä kaukaisilta kuin -toiveet äidinisänikin näkemisestä, ja niin lakkasin ajattelemasta -vyön sisältöä. Timantit näyttivät tulevan yhtä arvottomiksi kuin ne -olivat hyödyttömiäkin, ja kahmalollinen vehnää olisi ollut paljon -halutumpaa. Oli kulunut jo jonkun aikaa siitä, kun olin nähnytkään -vyötä, tahi kysynytkään sitä. - -Niin elimme kauan, mitään kertomisen arvoista tapahtumatta. Eräänä -päivänä kumminkin ennusti taivas myrskyä ja hirmuinen rajuilma -ukkosineen ja salamoineen puhkesikin ja raivosi koko päivän ja yön. -Tuuli kiskoi irti puita juurineen, kaasi aittamme, teki hirveätä -jälkeä kasvitarhassamme ja uhkasi pyöräyttää majamme ylösalaisin. - -Emme voineet ajatellakaan maatapanoa sellaisen myrskyn raivotessa -ympärillämme. Istuimme sentähden ylhäällä, kuunnellen puitten ritinää -ja odottaen joka hetki majan murskautumista kappaleiksi. Onneksi -suojeli kaarna, jolla olin peittänyt katon, meitä osaksi sateelta, -joka virtasi puroina, mutta katto ei ollut kaikkialta yhtä pitävä -ja kurjuutemme lisääntyi veden tippumisesta ja lattialle syntyvistä -rapakoista. - -Ukkosta jatkui vielä lyhyin väliajoin, tullen välistä niin ankaraksi, -että se teki meihin kummastuttavan vaikutuksen. Toverini polvistui, -lukien hartaasti rukouksiaan, ja minä yhdyin melkein yhtä hartaana -häneen. Se oli todellakin kauhea yö ja tilamme ei ollut vaaraton, -vaikka olimmekin katon alla. Yhtämittaiset salamat näyttivät -leikkivän majamme ympärillä ikäänkuin aikoen sytyttää sen tuleen -ja kauheat ukkosen jyrähdykset, jotka seurasivat niitä, vyöryivät -ylitsemme, tahtoen ikäänkuin paiskata menemään heikot laudat, jotka -suojelivat meitä sateen ja myrskyn raivolta. - -Kerran tahi kahdesti myrskyn raivotessa luulin kuulevani aivan -toisenlaisia ääniä kuin ukkosen jyrinä. Ne eivät olleet niin -voimakkaita, eivätkä kaikuneet niin, mutta ne tuntuivat tulevan -likemmäksi, jolloin äänten eroavaisuuden hyvin huomasi. - --- Hyvä Jumala, huudahti rouva Reichardt, nousten äkisti -polvistuneesta asennostaan -- se on jonkin laivan kanuuna! - -Myrsky ei raivonnut enää sellaisella voimalla ja jyrinä lakkasi. -Kuuntelimme hengähtämättä, uudistuiko äsken kuulemamme ääni, mutta -emme erottaneet mitään. Silmänräpäys sen jälkeen kuului hirveimpiä -huutoja, voivotusta ja kirousten sekoitusta mitä milloinkaan olin -kuullut. Vereni tuntui hyytyvän suonissani. - --- Joku laiva on juuri joutunut karille, kuiskasi toverini tuskin -kuuluvasti. Jumala varjelkoon laivaväkeä! - -Hän polvistui jälleen rukoilemaan noitten ihmisraukkojen puolesta, -jotka parhaillaan taistelivat kuoleman kanssa. Myrsky ulvoi ja -ukkonen jyrisi vielä, ja luonnonvoimien hirveästi raivotessa olin -silloin tällöin kuulevinani sydäntäsärkevin huudoin rukoiltavan -taivaasta apua. Kerran tahi kahdesti yritin ulos, mutta -ajatellessani, että toverini turvallisuus riippui omastani, en voinut -jättää häntä yksikseen, ja huomasin sitä paitsi aivan hyvin, etten -minä, ennenkuin myrskyn raivo oli asettunut, voinut olla miksikään -hyödyksi haaksirikkoutuneen laivan väelle, vaikka onnettomuuden minua -kohtaamatta lähtisinkin myrskyn raivoon. - -Kärsimättömästi ja suuressa tuskassa odotin kumminkin, että myrsky -vähäisenkään lakkaisi, mutta se ei tapahtunut, ennenkuin auringon -noustessa seuraavana aamuna. Silloin taukosi ukkonenkin, sade näkyi -vähenevän ja koittavan päivän valo alkoi pilkoittaa pimeimpään yöhön, -mitä milloinkaan oli saarella ollut. - -Rouva Reichardt ei tahtonut enää jäädä sisälle. Hänestähän voisi -mahdollisesti olla hyötyä ja ottaen mukaansa pienen korin, minkä -hän oli täyttänyt kaikenlaisilla tavaroilla, joita hän luulotteli -tarvittavan, seurasi hän minua rannan kallioille. - -Tullessamme sinne näimme mitä tavattovimman näytelmän. Vedessä kellui -piiroja, mastoja, arkkuja, rikkinäisiä tahi muuten vahingoittuneita -veneitä, tynnyreitä, tyhjiä kanahäkkejä ja muita lukemattomia -hylynpalasia, joita aallot alituisesti pieksivät kallioihin, tahi -heittivät maalle siinä, missä vain vesi vähäsenkään rauhoittui. -Vähän matkan päässä näkyivät erään kauniin laivan jäännökset, mastot -katkenneina ja laidat rikki, koko alus täydellisenä hylkynä, jota -meri vielä huuhteli, paiskaten veteen kannelta kaikki, mitkä eivät -voineet kestää sen raivoa. - -En voinut huomata ketään ihmisen näköistä, vaikka toverini ja minä -koetimme tarkkaan etsiä toivoen, että näkisimme jonkun onnettoman -olennon, joka tarvitsi apuamme. Mutta näytti siltä, että laivanväki -oli turvautunut veneisiin, jotka olivat kaatuneet ja todennäköisesti -olivat kaikki, jotka olivat uskaltaneet laskeutua niihin, joutuneet -haikalojen ruoaksi tahi murskautuneet kallioita vastaan. - -Jos ihmiset olisivat pysyneet laivassaan, olisivat he varmaan -pelastuneet, sillä se oli tarttunut eräälle vedenalaiselle kalliolle. - -Niin pian kuin meri oli tyyntynyt ja varmistuttuamme siitä, ettei -haikaloja ollut näkyvissä, työnsin pienen veneeni vesille ja tarttuen -kumpikin airoomme sousimme hylylle, jonka muutamissa minuuteissa -saavutimme. - -Laiva oli karille törmätessään kallistunut ja meri oli aivan -tyyni sen suojanpuolella. Onnistuin kiipeämään kannelle ja aloin -innokkaasti tutkia hylkyä. Tunkeusin kaikkialle, mihin vain suinkin -pääsin, ja ihmettelin suuresti kaikkia tavaroita, joita löysin. -Siellä näytti olevan niin suunnaton määrä minulle aivan tuntemattomia -esineitä, että tulin kokonaan ymmälle. - -Löydettyäni ruomasta käärön uutta köyttä laahasin sen kannelle -ja kiinnitin sillä pian pienen veneeni laivaan. Senjälkeen tein -jonkunlaiset nuoratikapuut, jotka kiinnitin laivan partaaseen ja -muutamissa minuuteissa seisoi rouva Reichardt vieressäni kannella. -Hänen kokemuksensa oli minulle tarpeellinen saadakseni tietää, mihin -näitä kaikkia näkemiäni esineitä käytettiin, ja auttamaan minua -valitsemaan niistä hyödyllisimmät omiksi tarpeiksemme. - -Hän näkyi hyvin tuntevan laivojen sisustukset ja selitettyään minulle -kaikki sen mukavuudet, en voinut kyllin ihmetellä ihmisen neroa saada -aikaan niin hämmästyttäviä asioita. - -Koska laivan ruomassa oli paljon vettä, olin pakotettu sukeltamalla -hakemaan muutamia esineitä. Näin ja koskettelin nyt ensimmäisen -kerran elämässäni pyssyjä ja pistooleja. Ne herättivät minussa -suurta mielenkiintoa ja toverini selitettyä, miten ne ladattiin ja -laukaistiin, käsitin heti niitten etevämmyyden jousen ja nuolien -rinnalla. Aioin juuri valita niitä pari kolme kappaletta, ottaakseni -ne mukaani, kun toverini selittikin niitten olevan aivan hyödyttömiä -ampumatarpeitta. Olisin kai tyytynytkin entisiin yksinkertaisiin -aseisiini, joista minulla jo oli ollut niin suurta hyötyä, jollei -rouva Reichardt jatkuvassa tarkastuksessamme olisi löytänyt useita -täysinäisiä tinakanistereita aivan vahingoittumatonta ruutia ja -suuren määrän patruunia kuulineen, jotka kaikki otin heti haltuuni. - -Laivan toisista osista löysimme jyväsäkkejä, jauhotynnyreitä -ja kaikenlaisia muita tavaroita, kuten peitevaatteita, -tarvekalulaatikoita ja suuren joukon pulloja ja saviastioita, joitten -sisältö oli minulle kokonaan tuntematonta, mutta tuotti toverilleni -suurta iloa. Enimmän ihmetyttivät minua kaikki ne erilaiset -maanviljelyskalut, jotka löysimme ruumasta. Vähässä ajassa sain -sitten tietää lapioitten, haravan, aurojen, puimakoneitten ja monien -muitten esineitten, joitten olemassaolosta en milloinkaan ollut -uneksinutkaan, oikean käyttämistavan. - -Löysimme myös suuria määriä kaikenlaisia siemeniä ja juuria ja -jonkunlaisia ruukuissa kasvavia taimia, jotka rouva Reichardt oikein -erityisesti käski ottaa mukaan, koska niistä saisimme mitä suurinta -hyötyä, lisäten, että hän merkeistä päättäen arveli tämän olleen -jonkun siirtolaislaivan matkustajineen, vaikkakaan ei voinut sanoa, -mihin paikkaan se oli menossa. - -Mursimme auki, sen enempää välittämättä, kaappeja ja arkkuja, -kaikkialta löytäen paljon tavaroita, jotka lisäisivät suuresti -mukavuuttamme, jos vain voisimme saada ne saarellemme. Miten -se tapahtuisi oli arvoitus, jota ei kumpikaan meistä kyennyt -ratkaisemaan. Pieneen veneeseemme ei mahtunut muuta kuin joitakin -keveämpiä tavaroita ja pian olivatkin sellaiset, jotka voimme ottaa -mukaamme, siihen sullotut. - -Olimme juuri lähtemäisillämme lastinemme, kun toverini kiinnitti -huomiotani ryminään, joka tuntui kuuluvan jostakin laivan -perimmäisestä sopukasta. Hän näytti niin suuresti ilostuvan siitä, -että luulin tämän löytömme olevanpaljon arvokkaamman ennen tekemiämme. - -Jatkoimme raivaamistamme, niinkuin minusta tuntui, aivan laivan -äärimmäiseen perukkaan, oppainamme ryminä, joka sieltä kuului. -Oli niin pimeäkin, että meidän täytyi hankkia valoa, ja toverini -haki lyhdyn, jonka hän sytytti tuluksilla Sitten vei hän minut -muutamaan paikkaan, missä näin useita eläimiä, joista toiset olivat -kuolleita. Hän sai kumminkin selville, että siellä oli pari nuorta -vasikkaa, kolme tahi neljä lammasta ja yhtä monta sikaa, jotka hyvin -äänekkäästi ilmaisivat olevansa vielä hengissä. Vähän haettuaan, -löysi ja antoi hän niille ruokaa, jota ne halukkaasti söivät. Hän -sanoi minulle noitten suurempien eläimien olevan hevosia ja lehmiä, -mutta ne olivat kaatuneet, eivätkä näyttäneet elon merkkiäkään. - -Toverini ja minä harkitsimme sen jälkeen kauan miten voisimme viedä -hengissä olevat eläimet saarellemme. Hän esitti kaunopuheliaasti ne -suuret edut, joita ne meille hankkisivat, jos vain voisimme ne sinne -saada. - -Ymmärrettyämme, ettemme ainakaan nyt voineet kuljettaa niitä pois -ja annettuamme niille hyvästi ruokaa, laskeusimme veneeseen ja -sousimme onnellisesti rantaan. Sitten kannoimme aarteemme kotiin -ja ajattelimme ruveta rakentamaan lauttaa kallioitten juurella -uiskentelevista laudoista ja tynnyreistä, mutta koska tiesin -sen vievän paljon aikaa, päätin tarkastaa laivan veneet, jotka -uiskentelivat kumossa jonkun matkan päässä meistä. - -Suureksi iloksemme huomasin, että toinen niistä oli vain vähän -vahingoittunut, ja saatuani sen maihin, onnistuimme yhteisvoimin -saamaan sen kohdalleen. Muutamissa tunneissa olimme tehneet sen -vedenpitäväksi, hakeneet pari airoa ja soudimme nyt hilpeästi hylylle. - - - - -39. Laajennettua toimintaa. - - -Jos hevoset ja lehmät olisivat eläneet, olisi ne täytynyt jättää -laivaan, koska emme olisi voineet kuljettaa niitä pois, mutta nuo -pienet eläimet saimme vähällä vaivalla kannelle ja veneeseen. Otimme -mukaamme muutamia esineitä, jotka olivat siinä lähettyvillä, ja -ajoimme muutamien minuuttien kuluttua nauraen ja leikkiä laskien -nelijalkaiset aarteemme maihin, suureksi kummastukseksi linnuille, -jotka eivät ollenkaan tahtoneet lakata siipiään räpyttämästä, kun -ajoimme niitten uudet toverit majalle. - -Samalla tavalla kuljetimme maihin keveimmät maanviljelyskalut, -sängyt ja sänkyvaatteet, kojut ja riippumatot, huonekalut, huoneen -rungon, kaikenlaiset säilykkeet, lääkelaatikon, kirjat, lasit ja -porsliinit, kaikenlaiset hyödylliset tarve- ja talouskalut, lyhyesti -sanoen, seuraavina kahtena kolmena viikkona täytimme pelastamillamme -tavaroilla, joita alituisesti kävimme noutamassa, kaikki vapaat -paikat, joita vain voimme löytää. - -Sitten puhkesi toinen, hirveä myrsky, joka kesti kaksi päivää, -jolloin hylky särkyi ja kappaleet ajautuivat kaikille tahoille. -Onnistuin kumminkin korjaamaan ajopuita, tynnyreitä, piiroja ja -arkkuja, jotka kaikki toin maihin ja olivat ne minulle suureksi -hyödyksi. - -Vaikka olimmekin tällä tavalla hankkineet itsellemme paljon tavaraa, -olisimme molemmat olleet paljon iloisemmat, jos olisimme voineet -pelastaa jonkun noista onnettomista ihmisistä, joille tavarat ennen -olivat kuuluneet. Mutta ei yksikään heistä ollut pelastunut ja -ainoastaan yksi ruumis tuli maihin. Se oli muutaman nuoren naisen. -Löysimme sen makaamasta vatsallaan, märät vaatteet kietoutuneina -kiinteästi ruumiin ympärille. Kääntäessämme hänet varovaisesti -selälleen näin kasvot, jotka olivat minusta ihmeellisen kauniit. -Haikalat eivät olleet häntä huomanneet, ja hän oli ollut kuolleena -monta tuntia. Aallot olivat varmaan heittäneet hänet maihin heti -sen jälkeen kuin laiva oli törmännyt karille, sillä hän ei ollut -musertunut kallioihinkaan, jotka muussa tapauksessa olisivat -jättäneet kauheita jälkiä hänen hentoon ruumiiseensa. - -Hänen ruumiinsa näkeminen herätti minussa joukon surullisia ajatuksia. - -Nostimme hänet niin huolellisesti ja hellästi kuin hän olisi ollut -läheisin ja kallein sukulaisemme, ja kannoimme hänet kotiin, laskien -hänet rouva Reichardt'in vuoteelle. Sen jälkeen valmistin laudoista -jonkunlaisen laatikon, jota rouva Reichardt sanoi ruumisarkuksi, ja -kaivoin hänelle syvän haudan guanoon. - -Ja koko ajan itkin niin, etten ennen milloinkaan. Mieleni oli -alakuloinen ja sydämeni tuntui väsyneeltä. Vakavina kannoimme -hänet hautaan ja luimme rukouskirjasta hautaussanat hänelle. -Polvistuneina rukoilimme tämän nimettömän olennon puolesta, jota -emme olleet milloinkaan nähneet elävänä, vuodattaen kyyneliä hänen -kovan kohtalonsa tähden, ikäänkuin hän olisi ollut toverinamme monta -vuotta. Ja luotuamme haudan umpeen ja tultuamme kotiin, tunsimme -itsemme alakuloisiksi ja surullisiksi, niinkuin rakkaan sisaren -kuoleman jälkeen. - -Minulla oli nyt paljon hommia, jotka pitivät minua ahkerassa työssä. -Mutta vähän väliä palasi mieleeni aina muisto noista kalpeista ja -suloisista kasvoista. Tein jonkunlaisen ristin paikalle, missä -hän oli haudattuna, ja istutin kummulle kauniimmat kukkamme. En -milloinkaan lähestynyt paikkaa rukoilematta, sillä tuntui siltä kuin -olisin tullut johonkin pyhään huoneeseen. - -Olen melkein unhottanut kertoa, että muutamien päivien kuluttua -haaksirikosta muutamat odottamattomat, mutta erittäin tervetulleet -vieraat meidät yllättivät. Olin jo useina päivinä huomannut vieraita -lintuja saarella kuljeskelemassa. Kun toverini ne näki, tunsi hän ne -heti ankoiksi ja kanoiksi, jotka epäilemättä olivat paenneet laivasta. - -Voimme siis nyt perustaa pienen siirtolan, jonka välittöminä -hallitsijoina olivat rouva Reichardt ja minä ja asukkaina vasikat, -lampaat, siat ja siipikarja, jotka kaikki elivät hyvässä sovussa -keskenään. - -Myrsky oli runnellut vanhaa majaamme niin, että päätin rakentaa -uuden paremmalle paikalle. Otin sentähden katseltavakseni tuon -huoneenkehyksen, jonka olimme tuoneet hylystä. Oli vähän hankalaa -saada eri kappaleet sovitetuiksi yhteen, mutta kerran siinä -onnistuttuani, saimme tosin pienen, mutta mukavan majan omaksemme. -Laitoin sen ympärille uuden kasvitarhan, johon istutimme kaikki -kasvattamamme appelsiinipuut ja paljon siemeniä ja juuria, joita -olimme saaneet hylystä. Huoneen taakse aitasin pienen tilkun, -jonne istutin ne taimet, jotka olimme löytäneet ruukuista ja jotka -näyttivät olevan hedelmäpuitten alkuja. - -Ajattelin sitten maanviljelystyökalujani ja halusin mielelläni -koettaa erästä niitten joukossa olevaa kevyttä auraa, kuultuani -sen maanviljelykselle tuottamasta hyödystä. Rupesin ensin itse -airoihin ja rouva Reichardt alkoi ohjata, mutta se näkyi olevan niin -kovaa ja raskasta työtä, että minun täytyi keksiä joku keino sitä -helpoittamaan. Käytännöllisimmäksi huomasin vasikoiden käyttämisen -siihen tarkoitukseen ja valjastinkin ne auran eteen. Mutta se oli -helpommin sanottu kuin tehty. Eläimet eivät näyttäneet olevan juuri -oppivaisia, mutta aikojen kuluessa, suurella kärsivällisyydellä ja -lempeydellä, onnistuin lopuksi saamaan ne tekemään työn, jota niiltä -vaadittiin. - -Niin kului aika hupaisesti rakennus- ja puutarhatöissä. Tämän -vuoden kuluessa oli paikan ulkomuoto kokonaan muuttunut. Guano -teki maan hedelmälliseksi ja pani kaikki kasvit kasvamaan -ihmeteltävän nopeasti. Meillä oli mukava asunto, jota toiselta -puolen viiniköynnökset, toiselta päärynäpuut varjostivat. Meillä -oli mitä parhaimpia appelsiini- ja omenapuita, jotka pian -kantaisivat hedelmiä, runsaasti talouskaluja ja tyhjentymätön -varasto elintarpeita. Meillä oli useita lampaita ja karitsoita, -uusi kasvitarhamme oli täynnä hyödyllisiä kasviksia, kanamme ja -ankkamme olivat lisääntyneet enemmällä kuin puolella, vasikat olivat -melkoisesti kasvaneet ja siat olivat suuresti lisääntyneet. Vilja ja -perunat olivat kasvaneet ja korjatut. - -Pienestä metsäläisestä oli nyt kaksikymmenvuotiaana tullut oikea -maanviljelijä. Talon ja eläinten hoidosta ei jäänyt enää aikaa -hyödyttömään suruun ja turhaan toivoon saada lähteä saaresta. - -Kaksi vuotta sen jälkeen oli vielä suurempia parannuksia ja lisäyksiä -huomattavissa. Laitoimme pienen meijerin, ja koska nautakarjamme, -siat ja linnut pian lisääntyivät, niin kai me muutamissa vuosissa -tulisimme niin varakkaiksi maanviljelijöiksi, kuin mitä milloinkaan -on tässä maailman osassa elänyt. - - - - -40. Eräs löytöretki. - - -Vaikka ensimmäinen meriretkeni oli ollutkin niin seikkailurikas, -halusin kumminkin tehdä uuden kokeen saaren ympäripurjehtimisessa, -koska minulla nyt oli paremmat vehkeet vaarojen välttämiseksi. -Venettä, joka oli kuulunut haaksirikkoutuneelle laivalle, olin -tiheillä käynneilläni saaresta sinne ja sieltä saareen oppinut -käsittelemään yhtä hyvin kuin jos olisin soutanut veneitä koko ikäni. - -Apunani rouva Reichardt, joka hoiti airoja melkein yhtä hyvin -kuin minäkin, voimme helposti kuljettaa sitä eteenpäin, vaikka se -olisi ollut kuinka lastissa tahansa. Yhteiset ponnistelumme olivat -karkoittaneet hänen pelkonsa, joka oli silloin, kun ensimmäisen -kerran koetin lähteä merelle, estänyt hänet tulemasta mukaani. - -Olinkin nyt aivan eri tavalla varustettu kuin silloin. Heikon kuoren -sijasta, jonka jokainen lähestyvä aalto uhkasi kaataa ja johon -ei tahtonut mahtua kahta henkeäkään, olin nyt hyvin rakennetun -laivaveneen omistajana, aluksen, johon hyvästi mahtui puoli tusinaa -ihmisiä ja joka oli, paitsi hyvin kovassa ilmassa, yhtä varma kuin -mikään paikka maalla. - -Olin korjannut ne pienet viat, joita se oli saanut, ja laittanut -siihen katon, joka soutaessamme suojeli meitä auringon säteiltä. Olin -pystyttänyt mastonkin purjeineen, joka säästäisi meiltä suuremman -osan vaivojamme. Kun kaikki oli kunnossa, pyysin kiihkeästi rouva -Reichardt'in seuraamaan minua matkalleni saaren ympäri, matkalle, -jonka toivoin tulevan sekä hauskaksi että hyödylliseksi. - -Hän oli hyvin vastahakoinen lähtemään rannikolta etemmäksi merelle -kuin mitä välttämättä oli tarpeellista. Hän teki kaikenlaisia -esteitä; etenkin huomautti hän taitamattomuudestani hoitaa venettä -aavalla merellä; hän pelkäsi myöskin vaaraa, johon voisimme joutua -äkillisen kuuron sattuessa, tahi haikalojen mahdollisesti hyökätessä -kimppuumme; voisimmehan sitäpaitsi törmätä johonkin terävään -kallioon; näytin kuitenkin vääräksi kaikki hänen epäilyksensä. - -Pienillä huvimatkoillamme merelle osoitin hänelle osaavani hoitaa -venettä yhtä hyvin airoilla kuin purjeillakin, ja vakuutin, että me -pysyttelemällä likellä saarta pian pääsisimme maihin, jos joku vaara -meitä uhkaisi ja ettei mikään olisi sen helpompaa kuin pysytellä -poissa sekä kallioitten että haikalojen lähettyviltä. En luule -saaneeni häntä täydellisesti vakuutetuksi pelkonsa aiheettomuudesta, -mutta uudistuneet pyyntönsä kauniin ilman tukemina ja hänen -vastenmielisyytensä jäädä taasen saarelle minun uskaltaessa henkeni -merelle, voittivat ja vihdoinkin lupasi hän lähteä mukaani tälle -toiselle retkelleni. - -Hänen huolenpitonsa näyttäytyi kumminkin tässäkin asiassa yhtä hyvin -kuin muissakin tilaisuuksissa, sillä hän ei sallinut veneen lähteä -rannasta ennenkuin olimme varustautuneet joka tapauksen varalta, mikä -voisi viivyttää paluutamme määrätyn ajan sivu. - -Kauniimpaa päivää matkallemme emme olisi voineet valita. Taivaalla ei -näkynyt pilveäkään ja tuultakin oli juuri kylliksi tarkoitukseemme. -Pystytin teltan, vedin purjeen ylös ja talutin rouva Reichardt'in -määrätylle paikalleen, jonka jälkeen hyvästelimme kaksi- ja -nelijalkaiset maissa olevat ystävämme, jotka katsoivat meitä -ikäänkuin aavistaen eroavansa ainoista suojelijoistaan. Työnsin -sitten veneen ulommaksi, tuuli tarttui purjeeseen ja se alkoi liukua -kiivaasti eteenpäin. - -Purjehdin siten noin neljäspeninkulmaa ulommaksi maasta, ja käänsin -sitten peräsimen toisaalle, jolloin vene heti muutti suuntaansa; niin -jatkoimme siten melkein samanlaisella vauhdilla melkoisen matkaa. - -Huolimatta ennen osoittamastaan pelosta, ei rouva Reichardt voinut -olla tuntematta tämän matkan virkistävää vaikutusta. Keinuimme -mukavasti ja turvallisesti aalloilla, näkemättä muuta kuin taivaan -ja vettä kaikilla muilla suunnilla, paitsi siellä, missä saaremme -rosoiset rannat toivat vaihtelua taulun yksitoikkoisuuteen. - -Sydämeni laajeni tuosta valtavasta näköalasta edessäni. Lieköhän -milloinkaan mikään merimies löytäessään suuren mantereen tuntenut -suurempaa riemua kuin minä ohjatessani pientä purttani suurella -vesiaavikolla, joka levisi edessäni? Istuuduin rouva Reichardt'in -viereen, antaen veneen jatkaa matkaansa, niinkuin se ei olisi -kaivannutkaan ohjaavaa kättä. Se suunta, jota seurasimme, oli -mielestäni niin mukava, etten halunnut sitä muuttaa. - --- Voin hyvin helposti kuvitella, sanoin, sellaisten miesten -innostusta kuin Kolumbus oli, jonka tekemästä Ameriikan löydöstä -kerroitte minulle eräänä päivänä. Näitten muinaisten merenkulkijain -tehtävä on ollut kunniakas. - --- Epäilemättä, Frank, vastasi hän, ja ehkä se juuri antoikin voimaa -äsken mainitsemallesi suurelle miehelle kestämään niitä vaikeita -koettelemuksia, joita hänen täytyi kärsiä löytönsä edelliseen -iltaan asti, löytönsä, joka oli tekevä hänen nimensä kuuluisaksi -kaikkina aikoina. Hän oli kärsinyt hirveitä vaikeuksia, laiva oli -ollut niin kauan poissa maitten näkyvistä, ettei kukaan katsonut -tarpeelliseksi tähystellä sitä ja hän odotti vain, että laivaväki -tekisi kapinan ja vaatisi häntä palaamaan takaisin. Juuri tänä -hänen elämänsä pulmallisena hetkenä näkyi ensimmäinen vihje maasta. -Alakuloisten merimiesten uteliaisuus heräsi, toivo elpyi taasen -heidän kuolemattoman päällikkönsä rinnassa, muudan mies määrättiin -isoonmastoon ja hänen iloinen huutonsa, että maa oli näkyvissä, -herätti jälleen väen nukkuvan elämänhalun. - --- Minusta tuntuu hyvin väärältä, huomautin, että niin tärkeätä -löytöä ei ole nimitetty ensimmäisen löytäjän, vaan erään myöhemmän, -näillä rannikoilla vierailleen merenkulkijan mukaan. - --- Tietysti, sanoi rouva Reichardt, on se näennäisesti väärin, -että Amerigo Vespucci saa kunnian, jonka Kolumbus yksinään oli -ansainnut. Mutta ei kukaan voi riistää häneltä mainetta, joka on -hänen luonnollinen oikeutensa, koska ainoastaan hän rohkeudellaan -ja yritteliäisyydellään teki tämän suuremmoisen löydön. Hänen -jättiläislöytöänsä sanottakoon vain Ameriikaksi, mutta maailma -tunnustaa suhteensa Kolumbukseen ja tietää hänen kilpailijastansa -tuskin muuta kuin nimen. - --- No, oliko tästä suuresta maantieteellisestä löydöstä hyötyä koko -ihmiskunnalle? - --- Saatpahan kuulla. Tuo laaja maanosa, joka silloin löydettiin -sivistyksen hyväksi, voidaan jakaa kahteen osaan: pohjoiseen ja -eteläiseen. Eteläisessä osassa asui hyväsävyinen ja veltostunut -kansa, joka omisti paljon sivistyksen tuomia etuja, muun muassa -olivat sen tiedot rakennustaiteessa suuret, niinkuin nähdään heidän -kaupunkiensa raunioista. Heillä oli suuria rohkean- ja komeantyylisiä -rakennuksia, he tuhlasivat kalliita metalleja, joita maassa oli -runsaasti, ja käyttivät pukuja, joista huomasi heidän kankaitten -kutomistaitonsa olevan melkein täydellisen ja vaatteitten kuosin ja -ompelemistaidon hyvin suuren. - -Espanjalaiset, joita houkutteli tähän maanosaan kulta, jota -ensimmäiset löytäjät olivat niin suurin määrin nähneet tässä uudessa -maassa, tunkeutuivat rauhallisen väestön alueelle ja voivat, -asestuksensa etevämmyydellä ja koska alkuasukkaat eivät aavistaneet -tunkeutujien suunnitelmia, panemalla toimeen useita verilöytyjä -jotensakin pienellä voimalla valloittaa tämän laajan valtakunnan, -joka oli sinne perustettu kaukaisessa muinaisuudessa, ja tehdä siitä -espanjalaisen siirtolan. - -Rauhallisen väestön veri juoksi virtoina, sen suuret kuninkaat tahi -keisarit pantiin viralta ja murhattiin, sen komeista temppeleistä -ryöstettiin kalleudet, sen jalosukuiset miehet ja papit pakotettiin -kidutuksella luopumaan uskostaan ja kansan enemmistö tehtiin -sotaisten voittajiensa orjiksi. Tällä tavalla rikastui Espanjan -aarrekammio Meksikon ja Perun kullalla, mutta jokainen kultakappale -toi mukanaan veren kirouksen ja siitä ajasta alkoi Espanjan valta, -joka silloin oli suurimmillaan, heiketä, kunnes siitä tuli Euroopan -vähäpätöisimpiä kansoja. Siirtomaat nousivat kapinaan emämaatansa -vastaan ja tulivat itsenäisiksi valtioiksi, mutta kirous, joka -seurasi alhaista maahantunkeutumista, näkyi seuraavan rikollisten -hyökkääjien perillisiäkin, koska ei hallitus eikä kansa alkanut -kukoistaa. - --- Maan eteläosan historian olen sinulle nyt lyhyesti kertonut, mutta -olet huomaava, että pohjoisen osan historia on aivan erilainen. - --- Olkaa niin hyvä ja kertokaa sekin! - --- Kun Pohjois-Ameriikka ensin löydettiin, huomattiin siellä asuvan -villiä kansaa, joka oli jakautunut moneen heimoon. Niillä ei -ollut mitään teollisuutta eivätkä ne tunteneet ollenkaan taiteita -eikä tieteitä. Ne asuivat karkeasti tehdyissä majoissa noissa -läpipääsemättömissä metsissä, olivat melkein alastomia, hyvin -sotaisia ja innokkaita metsästäjiä; heistä kerrottiin, että he syövät -taisteluissa tappamansa viholliset. - -Tämän raakalaiskansan luokse saapui Englannista, suoraan myrskyisen -Atlantin yli, muutamia seikkailijoita. - --- Ah, Englanti, huudahdin! Se on vanhempieni kotimaa, se on -äidinisäni koti! Sanokaa minulle kaikki, mitä tiedätte Englannista. - -Rouva Reichardt hymyili innolleni, mutta jatkoi, tekemättä mitään -huomautusta puheeni johdosta. - --- Englannissa oli siihen aikaan paljon seikkailunhaluisia miehiä, -jotka olivat valmiit uhmaamaan kaikkia vaaroja, hankkiakseen -isänmaalleen osan siitä kunniasta, jota muut maat olivat -merenkulkijainsa suurteoista saaneet. Sellaiset miehet ne sitten -löysivät Pohjois-Ameriikan mantereen eri osat. Maine niitten -ihmeellisestä hedelmällisyydestä ja suotuisasta ilmastosta levisi -pian heidän maanmiestensä joukkoon, ja aika-ajoittain lähti useita -laivoja englantilaisista satamista, mukanaan seikkailijoita, -jotka sitten perustivat niin sanottuja uudisasutuksia intiaanien -maahan. He eivät menetelleet niinkuin espanjalaiset, että olisivat -säälimättömästi murhanneet alkuasukkaita ja sitten heiltä ryöstäneet -kaikki, vaan ostivat alkuperäisiltä omistajilta määrättyjä aloja ja -viljelivät niitä sitten rauhallisesti. Sitä myöten kuin muukalaisten -lukumäärä lisääntyi, lisääntyivät myöskin heidän asumuksensa ja -saivat he metsäläisiltä vaihtamalla uusia maa-aloja. - --- Englantilaiset näkyivät olleen paljon inhimillisempiä kuin -espanjalaiset, huomautin. Mutta eivätkö he milloinkaan joutuneet -sotiin maan villien asukkaitten kanssa? - --- Kyllä, usein, vastasi rouva Reichardt, mutta se oli tavallaan -välttämätöntä. Kun uusia siirtolaisia saapui Englannista, tarvittiin -enemmän maata, mutta alkuasukkaat eivät olleetkaan enää halukkaita -vaihtamaan. Ne alkoivat kadehtia muukalaisia ja tahtoivat ajaa ne -takaisin laivoihin, ennenkuin ne liiaksi lisääntyivät. Vihamielisiä -tekoja, jotka usein olivat hyvinkin raakoja, tekivät villit -uudisasukkaille, jotka niistä katkeroituneina yhtyivät sotaiseen -liittoon ja ajoivat viholliset, huolimatta niitten suuresta -lukumäärästä, aina kauemmaksi ja kauemmaksi, kunnes englantilaiset -jälkeläisineen, valloituksien, sopimusten tahi ostojen perusteella -omistivat suurimman osan Pohjois-Ameriikasta. - -Olin ollut niin kiintynyt näihin kuvauksiin, etten ollut muistanut -tarkastaa veneen vauhtia. Kiiruhdin sentähden kääntämään purjeen -toiselle puolelle, koska olimme etääntyneet monen peninkulman päähän -saaresta ja jos en olisi varuillani, voisimme pian kadottaa maan -näkyvistämme. En kadottanut hetkeäkään muuttaessani suuntaa, mutta -emme olleet ehtineet pitkällekään, kun huomasin tuulen lakkaavan ja -lopuksi tyyntyvän kokonaan. - -Olimme nyt pakotettuja tarttumaan airoihin ja sousimme voimaimme -takaa maihin päin. Jatkoimme vähän aikaa, kunnes väsyimme, jolloin -kummastuin nähdessäni, miten vähän matkaa olimme päässeet. Annoimme -airojen levätä ja nautittuamme, vähän virvokkeita jatkoimme -soutamistamme vereksillä voimilla, mutta pian aloin epäillä, että me -sen sijaan että olisimme lähestyneet maata, etäännyimmekin siitä. -Huomautin rouva Reichardt'ille siitä, että saaren suuruus pieneni, -vaikka olimme niin kauan sinne päin soutaneet. - --- Voi Frank, sanoi hän surullisena, olen jo hetken aikaa epäillyt, -että kulutamme voimiamme aivan turhaan. On aivan selvää, että olemme -joutuneet virtaan, joka viepi meidät joka hetki kauemmaksi merelle, -ja jos ei pian rupea tuulemaan, niin kadotamme saaren näkyvistämme ja -sitten tietää vain taivas, miten meille käy. - -Levitin purjetta toivossa, että sitä pullistava tuuli kuljettaisi -meidät pois virrasta, mutta ei tuntunut henkäystäkään. Meillä -ei ollut kompassin tapaistakaan. Ruokana, joka oli tarkoitettu -ainoastaan huvimatkallemme, oli meillä pieni ruukullinen vettä, -pullollinen väkiviinaa, muutamia korppuja, pari suurta leipää, -kananpoika ja vähän kuivattua kalaa. Maa katosi äkkiä näkyvistä ja -voin ainoastaan määrätä sen paikan auringosta, joka nyt paistoi -kuumasti veneeseemme. Jos ei telttaa olisi ollut, emme olisi voineet -sitä kestää, sillä kuumuus oli tukahduttava. Olimme lakanneet -soutamasta yhtä paljon väsymisen kuin turhan voimain kuluttamisenkin -vuoksi. - -Nyt istuimme ja katselimme vapisevin sydämin kiivaasti katoavaa -maata. Se muuttui ensin täpläksi ja sitten pisteeksi, kadotakseen -vihdoin kokonaan näkyvistämme. Aurinko paistoi täydeltä terältä -meidän ajautuessamme virran mukana, tietämättä minne ja näkemättä -ympärillämme muuta kuin taivaan ja vettä joka puolella. - - - - -41. Myrsky. - - -Turhaan etsin jotakin laivaa valtameren äärettömällä ulapalla, -mitään ei näkynyt, laaja ulappa vain levisi aavikon tapaan kaikille -tahoille. Koko tällä suurella alalla ei näkynyt merkkiäkään ihmisistä -muualla kuin pienessä veneessämme, ja kuinka vähäpätöisiä olivatkaan -tämän äärettömyyden rinnalla nuo pari avutonta ihmisraukkaa, jotka -hiljaisina ja liikkumattomina istuivat veneessään odottamassa -kohtaloaan. - -Tähdet alkoivat tuikkia ihmeellisen kirkkaasti. En muistanut -milloinkaan nähneeni niitä niin valoisina, mutta kai oli se vain -ajatusteni synkkyys, joka pani ne niin kirkkaasti loistamaan. Olin -olevinani keskipiste maailmojen loistavassa järjestelmässä, joka -kaareutui ylläni tyynessä ja hiljaisessa kauneudessaan. - -Veden pintaa, joka tuskin väreilikään, näyttivät nyt valaisevan -lukemattomat tulet, ja purppuramainen, matalan liekin tapainen -sumu loisti kaikilla suunnilla. Kiinnitin toverini huomion tähän -kummalliseen ilmiöön. Huolimatta suuresta pelostaan rupesi hän -heti selittämään sitä ja sanoi sen johtuvan veden omituisesta -fosforisoimisesta, jonka aiheuttajana olivat myriadit, kiiltomadon -ominaisuuksilla varustetut olennot, jotka noustuaan pinnalle panevat -veden liekehtimään. - -Kauan istuin ja katselin omituisia ilmiöitä, jotka näyttäytyivät -silloin, kun pistin airon veteen. Näytti aivan siltä, kuin olisin -halkaissut tulta veden asemasta ja tulta näkyi lähtevän airoistakin -mereen tippuvan veden mukana. - -Kului tunteja tällä tavalla ja yhä kuljimme virran mukana. Kuu ja -tähdet loistivat nyt kylmästi yllämme, ja meri hehkui vielä. Rouva -Reichardt kehoitti minua syömään vähäsen ja koettamaan sitten nukkua, -ja lisäsi, että hän vartioitsisi ja ilmoittaisi sitten minulle, jos -jotakin meille edullista tapahtuisi. - -Ikävöin ainoastaan laivaa tahi tuulta, josta ei tällä hetkellä -tuntunut henkäystäkään. Ei tehnyt mieleni ruokaa eikä juomaa, vaan -kehoitin toveriani sen sijaan vähän syömään ja sitten nukkumaan, -koska sopisi paljon paremmin, että minä vartioitsisin, eikä hän. -Seikka oli nyt sellainen, että me molemmat yhtä mielellämme -toivoimme jommankumman meistä ensin tyydyttävän nälkänsä vähistä -ruokavaroistamme, mutta kun ei kumpikaan tähän suostunut, päätimme -jakaa varastomme yhtä suuriin annoksiin, ja nauttia ruokamme -aina auringon nousun ja laskun aikoina. Yöllä vuorottelisimme -vartioimisessa, sekä aina silloin, kun saimme maan tahi laivan -näkyviimme, tahi alkaisi tuulla, neuvottelisimme matkamme suunnasta. - -Onnistuin saamaan hänet veneen pohjalle nukkumaan ainoastaan -ehdolla, että herättäisin hänet vähän ajan kuluttua puolestaan taas -vartioimaan, minun saadessa sitten vuorostani levähtää. Ensin luki -hän kuitenkin tavalliset iltarukouksensa, joihin yhdyin. Tulin -iloiseksi, kuullessani hänen sitten muutamien minuuttien kuluttua -hengittävän säännöllisesti ja tietäessäni hänen nauttivan varmasti -suuresti kaipaamaansa lepoa. - -Olin nyt ainoana katselijana tuolle hämmästyttävälle näytelmälle, -joka esiintyi yläpuolellani ja ympärilläni. Tämän kunnioitusta -herättävän näyn juhlallisimpana piirteenä oli minusta ääretön -hiljaisuus, joka vallitsi kaikkialla. Taivas oli yhtä mykkä kuin -merikin. Näytti aivan siltä kuin uusi vedenpaisumus olisi peittänyt -maan ja kaikki elävät olennot olisivat hävinneet sukupuuttoon sen -pinnalta. - -Tunsin vähitellen syvän surun täyttävän mieleni, enkä voinut olla -syyttämättä itseäni siitä, että olin antautunut tähän uskallettuun -yritykseen ja pannut alttiiksi elämän, jota olin velvollinen -suojelemaan. Eri tiennyt, mihin joutuisimme, mutta käsitin, että -jos emme pian pelastuisi johonkin laivaan tahi pääsisi jollekin -ystävälliselle rannikolle, emme kestäisi montakaan päivää. - -Olin täydellisesti varma siitä, ettemme milloinkaan enää näkisi -saartamme ja vaikka olinkin niin monena vuonna ikävöinyt saada lähteä -sieltä, en voinut nyt, kun kohtalo oli meidät erottanut, lohduttaa -itseäni, koska olin menettänyt kodin, jonka niin monet muistot -tekivät rakkaaksi. Suurin suruni oli kumminkin äidinisäni timanttien -menettäminen. Hänellä ei nyt enää ollut mitään edellytyksiä saada -niitä haltuunsa. Jos ne joskus tavattaisiin, tulisivat ne löytäjän -omaisuudeksi, eikä hän saisi milloinkaan tietää, miten hänen -tyttärensä kuoli eräällä saarella ja miten hänen tyttärenpoikansa -hukkui meren syvyyteen. - -Ajattelin sitten kotimaatani, jota olin jo niin kauan toivonut -saavani nähdä ja sydämeni kutistui kokoon katsellessani loppumatonta -näköalaa. Sieltä ei mikään ääni kuiskannut lohdutuksen sanoja, -eikä ojentanut kättä avuksemme. Enkö milloinkaan saisi nähdä noita -kerrottavan, että voin ne kuvitella niin selvästi, kuin olisivat ne -kaikessa suuruudessaan ja komeudessaan olleet tuossa edessäni. - -Kuinka usein olinkaan uneksinut tulostani Englannin siunatuille -rannikoille, kuinka usein olinkaan ollut kuulevinani iloisten äänien -lausuvan pienen villin tervetulleeksi luonnolliseen kotiinsa, -kuinka usein ajatuksissani vanha äidinisäni olikaan syleillyt minua -ja esittänyt minut hyville ystävilleen, jotka kunnioittaisivat -minua hänen perillisenään. Olin uneksinut suloisia unia ja nähnyt -onnellisia näkyjä, joiden loppuna oli nälkään kuoleminen pienessä -veneessä äärettömällä valtamerellä. - -Rouva Reichardt nukkui vielä, enkä tahtonut häntä herättää. Niin -kauan kuin hän oli tietämätönnä tilansa vaarallisuudesta, voi hän -olla jotenkin onnellinen. Hänen häiritsemisensä olisi ollut vaaran- ja -kurjuudentunteen palauttamista hänen mieleensä ja muistuttamista, -että minun ajattelemattomuuteni oli saattanut hänet tähän -toivottomaan tilaan. - -Huomasin taivaanrannalla pienen pilven ja samassa silmänräpäyksessä -tunsin tuulenhenkäyksen, joka juuri kykeni purjetta heilauttamaan. -Muutamissa minuuteissa oli pilvi kasvanut suuremmaksi ja tuuli -pullisti purjetta. Kuvittelin sen puhaltavan vastavirtaan ja luullen -olevani oikeassa, käänsin pian veneen ja suureksi ilokseni kiisi se -nyt tuulessa vauhdilla, joka huomattavasti kiihtyi. - -Mutta pilvi alkoi nyt peittää koko taivaan ja synkkä pimeys kietoi -pian kaikki verhoonsa. Tuuli puhalsi jotenkin kovasti ja taivutti -mastoa, johon purje oli kiinnitetty, niin että rupesin pelkäämään -jonkun äkkinäisen puuskan kaatavan veneen tahi irroittavan purjeen. -Olisin mielelläni laskenut purjeen alas, ellen olisi pitänyt sitä -hyvin vaarallisena tehtävänä. Rouva Reichardt makasi asennossa, joka -esti minua pääsemästä purjeen luo herättämättä häntä; olisin voinut -keikauttaa venettä niin, että se täyttyisi vedellä ja vajoaisi, -vieden meidät molemmat matkassaan. Vaikka osasimmekin uida, olin -varma siitä, että meillä kerran jouduttuamme veteen oli hyvin vähän -toivoa pysyä hengissä kauempaa kuin korkeintaan muutamia tunteja. - -Vene jatkoi siis vain kiivasta kulkuaan. Heikko masto natisi ja purje -oli niin kiinteällä, että joka minuutti odotin kaatumistamme. Silloin -heräsi rouva Reichardt ja nopealla silmäyksellään käsitti hän heti -vaaran koko suuruuden. - --- Me joudumme perikatoon, sanoi hän kiivaasti, jos emme korjaa -purjetta. - -Sen ymmärsin täydellisesti, mutta hän oli nähnyt enemmän merimiesten -vaaroja kuin minä ja ymmärsi paremmin, miten oli meneteltävä. Hän -tarjoutui auttamaan minua purjeen korjaamisessa ja käskettyään minun -olla hyvin varovainen, pääsimme vihdoin maston luo ja onnistuimme -suurella työllä ja vaarassa pudota mereen saamaan alas purjeen sekä -maston. - -Mutta olimme nyt joutuneet yhtä suureen vaaraan toisesta syystä. -Meren pinta, joka oli ollut niin sileä tyynellä, oli nyt niin kovasti -myrskyn myllertämä, että vene noustuaan suuren aallon harjalle -seuraavassa hetkessä taasen putosi aallon pohjaan. Usein putosimme -alas melkein kohtisuoraan ja korkeus tuntui joka hetki lisääntyvän. -Joka kerralla, kun sillä tavalla syöksyimme päistikkaa kiehuvaan -veteen, luulin vajoavamme niin ettemme enää milloinkaan nousisi, vaan -seuraavassa minuutissa nousimme kumminkin taasen toisen, entisiä -paljon kauheamman aallon harjalle, taasen pudotaksemme sieltä tuohon -pohjattomaan kuiluun, joka kuohuvien vesivuorien ympäröimänä näytti -valmiilta hautaamaan meidät ikuisiksi ajoiksi. - -Oli melkein pimeä ja voimme ainoastaan nähdä valkoisen harjan siitä -aallosta, jolle olimme nousemassa; muuten oli pimeää yllämme, pimeää -allamme ja läpinäkymätön pimeys kaikkialla ympärillämme. - -Rouva Reichardt istui aivan vieressäni pitäen kättänsä minun -kädessäni. Hän ei huutanut peloissaan, kuten naiset tavallisesti, -vaan tunsi enemmän kunnioitusta kuin pelkoa. Luulen hänen olleen -täysin vakuutetun siitä, että hänen viimeinen hetkensä oli lyönyt, -sillä kuulin hänen mumisevan rukouksen, jossa hän uskoi sielunsa -Jumalan haltuun. - -En voi sanoa olleeni hyvinkään levoton. Veneen äkkinäiset liikkeet -ylös ja alas antoivat minulle sellaista huvia, jota en milloinkaan -ennen ollut kokenut. Pulmakseni totta, olisin muuten ollut -hyvinkin tyytyväinen siihen, että olin sillä tavalla, pimeänä ja -myrskyisenä yönä, jäänyt tuulen ja aaltojen ajeltavaksi äärettömälle -valtamerelle, jollen alituisesti olisi ajatellut toveriani ja -katkerasti moittinut itseäni siitä, että olin saattanut hänet niin -kauheaan vaaraan. - -Ahkeran työn välttämättömyys karkoitti kumminkin pian nämä -ajatukset. Joka kerralla, kun vene liukui alas, tuli siihen vettä -ja jollen ruvennut pikaisiin toimenpiteisiin sen pois saamiseksi, -olisi se epäilemättä täyttynyt pian ja uponnut. Tartuin sentähden -rautakattilaan, jonka olimme ottaneet mukaamme keittääksemme siinä -päivällistä, ja aloin kiireesti viskata vettä, jota jo olikin veneen -pohjalla nilkkoihin asti. Vettä tuli yhä vieläkin veneeseen, milloin -enemmän milloin vähemmän, ja rouva Reichardt auttoi minua nyt -viskaamaan sitä pois tinakauhalla. - -Yhteisillä ponnistuksillamme saimme veden vähenemään ja toivoimme -voivamme vapautua siitä kokonaan. Silloin rupesi satamaan hyvin -rankasti ja vaikka teltta suojelikin päätämme, tuli sitä sentään -veneeseen siksi paljon, että se huolimatta ponnistuksistamme, kohosi -jälleen nilkkoihimme asti. - -Kuitenkin olimme iloisia huomatessamme, että tuuli asettui sateen -tultua ja kun se lakkasi, rauhoittui merikin sen verran, ettei vettä -enää tullut niin paljon sisään. Voin nyt yksikseni pitää veneen -jotakuinkin tyhjänä, ja aina ennalta harkitseva rouva Reichardt -asetti kaikki mukaan ottamansa tyhjät astiat kokoamaan sadevettä, -sillä emmehän tienneet, kuinka arvokasta tämä vesi pian tulisi -olemaan. - -Sade valui muutamia tunteja oikein virtoina, jonka jälkeen taivas -vähitellen kirkastui. Vaikka vieläkin levotonna, ei meressä -kumminkaan enää kohonnut tuollaisia vuoren korkuisia aaltoja, jotka -vähää ennen uhkasivat tuhota meidät joka kerralla, kun syöksyimme -niitten väliin; tuultakin oli juuri sen verran, että purjehdimme -kohtuullista vauhtia. - -Rouva Reichardt auttoi minua maston pystyttämisessä, ja niin -pian kuin aloimme tuntea tuulen vaikuttavan, kehoitti hän minua -innokkaasti vähän syömään. Välttämätöntähän se oli meille -molemmillekin, sillä olimme työskennelleet ankarasti monta tuntia. -Söimme sentähden säästäväisesti ja joimme väkiviinalla sekoitettua -vettä. - - - - -43. Äärettömällä valtamerellä. - - -Aamu valkeni rajattomalla ulapalla. Ensimmäinen esine, -jonka huomasin, oli suunnattoman suuri valas, joka noin -neljännespeninkulman päässä suihkutti vettä ilmaan. Senjälkeen näin -vielä toisen, kolmannen ja sitten yhä useampia. Oli juhlallisen -ja komean näköistä, kun joku näistä tavattoman suurista eläimistä -ruiskautti ilmaan vesipilarin, johon auringonsäteet kuvastuivat, mikä -näin matkan päästä näytti erittäin kauniilta. - -Turhaan tähystelin maata ja yhtä turhaan odotin laivaa. Ei ollut -muuta näkyvissä kuin tuo valasparvi, ja rouva Reichardt koetti -huvittaa minua kuvailemalla valaanpyynnin merkitystä ja niitä -vaaroja, joihin ne miehet antautuivat, jotka ajavat eläimiä takaa, -tappaakseen ne harppuuna-nimisellä rautakeihäällä. - -Nämä yksityiskohdat huvittivat minua suuresti ja toverini kertoi -minulle kokonaisen jutun eräästä valaanpyyntimatkasta: miten tuo -suunnaton eläin ensin huomattiin laivasta, takaa-ajon ja valaan -keihästämisen, haavoitetun valaan taistelun hengestään, sen -hinaamisen laivan luo ja sitten seuraavan öljyn valmistuksen sen -ihrasta ja valaanluitten talteen oton. - -Kuunnellessani tätä esitystä unohdin kokonaan, että ajelehdin -avonaisessa veneessä aavalla merellä, tietämättä minne. Ehkä jo -hetken kuluttua olisin ruumiina, jota aallot nakkelisivat, kunnes -joku haikala sen nielaisisi, ehkä saisin kärsiä nälän ja janon -tuskia, ehkä heittäisivät aallot minut jollekin kalliolle, jossa -valkenevat luuni olisivat ainoana muistomerkkinä siitä, että -näilläkin leveysasteilla oli joskus elänyt sellainenkin olento kuin -"saaren pieni orpo". - -Missähän nyt olikaan saaremme, josta niin kauan olin halunnut lähteä -ja johon nyt tuhat kertaa mieluummin halusin jälleen palata. Tunsin, -ettei mikään olisi ollut minulle mieluisempaa kuin tuon rakkaan -rannikon näkeminen, rannikon, joka niin usein oli tuntunut minusta -sietämättömältä vankilalta. - -Turhaan rasitin silmiäni katselemalla kaikkiin suuntiin: taivaanranta -levisi vain tasaisena kaikkialla ympärilläni. Missähän me olimmekaan? -kysyin usein itseltäni, mutta toverillani ja minulla ei ollut -aavistustakaan maantieteellisestä asemastamme; tiesimmehän vain -olevamme jossain aavalla valtamerellä. Myrsky kai oli kuljettanut -meitä suunnattoman matkan poispäin saaresta, paljon enemmän kuin -virta. - -Laskin, että olisimme kulkeneet monta peninkulmaa saaremme ohi, jos -olisimme purjehtineet samaan suuntaan, mutta tuuli oli monta kertaa -kääntynyt ja voi olla, ettemme olleetkaan niin kovin kaukana siitä, -jos vain saisimme vähän tietoa, niistä päin sitä hakisimme. Mutta -toivotontahan se oli ja olin varma siitä, että meidän oli luovuttava -kaikista sinne pääsemisen ajatuksista. - -Kesken näitä tuskallisia mietelmiäni kiinnitti toverini huomiotani -muutamaan hyvin kaukana olevaan esineeseen, jota sanoi luulevansa -laivaksi. Onneksi olin ottanut kiikarin mukaani ja suuntasin sen heti -kiireesti sanottuun paikkaan. Laivahan se todellakin oli, mutta niin -hirveän kaukana, että siitä oli mahdotonta kenenkään ihmisen huomata -venettämme. Olisin purjehtinut sinne päin, mutta tuuli oli vastainen -ja minulla ei ollut siis muuta neuvoa kuin odottaa niin kauan, kunnes -laiva tulisi tarpeeksi likelle huomatakseen meidät. - -Vietin nyt useampia tunteja mitä suurimmassa hädässä tarkastaen tuon -kaukaisen laivan suuntaa. - -Se suureni vähitellen niin, että paljailla silmilläkin voi jo -selvästi huomata sen olevan suuren aluksen, mutta koska laskimme -myötätuulessa aivan päinvastaiseen suuntaan, oli meillä hyvin pienet -mahdollisuudet päästä sen luokse, jos se ei vain muuttaisi suuntaansa. - -Rouva Reichardt mainitsi, että kaukana toisistaan olevat laivat -kiinnittivät merkkien annolla huomiota puoleensa ja selitti eri -tapoja, miten niitten päälliköt ilmoittivat toisilleen toivomuksiaan. -Ainoa merkki, jota olin tavallisesti käyttänyt, oli risujen -polttaminen rannalla ja niitten vedellä valeleminen, että ne -paremmin savuaisivat, mutta näin veneessähän se oli mahdotonta. -Toverini ehdotti vihdoin, että sitoisin pöytäliinan, jonka olimme -sattumalta ottaneet mukaamme, mastoon, sillä sen puhdas valkoinen -väri kiinnittäisi varmaan merimiesten huomion puoleemme. Korjattuamme -purjeen, ripustimme liinan sen sijaan, mutta tuuli tyyntyi -onnettomuudeksemme heti sen jälkeen ja liina riippui laskoksissa -pitkin mastoa. - -Ei kukaan meitä huomannut. Tartuimme nyt airoihin ja aloimme soutaa -laivaan päin, mutta soudettuamme useita tunteja voimaimme takaa -olimme jo niin väsyksissä, ettemme enää jaksaneet, ja siltikin -näytimme kulkeneen vain hyvin vähän matkaa. - -Pian laskeutui aurinkokin. Tähystimme ikävämme esinettä kaihoisin -katsein siksi kunnes tuli pimeä, joka peitti sen näkyvistämme. Vähän -myöhempään rupesi jälleen tuulemaan ja uudistetuilla toiveilla -levitimme jälleen purjeemme, mutta se vei meitä vain vastakkaiseen -suuntaan ja aamun valjetessa emme enää nähneetkään laivaa. - -Tuuli oli taasenkin kääntynyt. Purjehdimme yhä myötätuuleen. Mutta -minne? Tuskasta ja työstä puolikuolleena olin viime yönä nukkunut -ja heräsin vasta myöhään aamulla. Rouva Reichardt ei ollut tahtonut -häiritä minua, sillä nukkuessanihan en tietänyt kurjuudestani enkä -tilani vaarallisuudesta. Hän ei ollut saattanut häiritä lepoa, jota -niin sekä sielu että ruumis tarvitsivat. -- Näin suloista unta uudesta -kodistani Englannissa, jota niin usein rukouksissani olin halunnut -nähdä. Iloiset kasvot hymyilivät minulle ja hellät, sanomatonta -suopeutta ilmaisevat äänet lausuivat minut tervetulleeksi. - -Eräissä kasvoissa olin tuntevinani äitini, jonka rakkauden niin -nuorena olin kadottanut. -- Ne olivat muita kalpeammat, mutta paljon -hellemmät ja lemmekkäämmät. Sitten ne kalpenivat ja vaalenivat yhä -enemmän, kunnes ne olivat sen kauniin, guanoon hautaamani olennon -näköiset, ja minusta tuntui, että hän syleili minua kivenkylmillä -käsivarsillaan ja suuteli minua huulilla, jotka jäähdyttivät vereni -ja saivat minut pelosta värisemään. - -Äkkiä näin Jackson'in sokeine silmineen hapuilevan luokseni veitsi -kädessään ja mumisten kirouksia. Hän tarttui minuun -- taistelimme -epätoivon vimmalla keskenämme -- ja upotti pitkän veitsensä rintaani, -päästäen äänekkään ja pahansuovan ivanaurun. Tuntiessani veitsen -tunkeutuvan ruumiiseeni vavahdin ja syöksyen ylös pelotin herätessäni -rouva Reichardt'in kauhealla huudollani. - -Tämä uni syöpyi syvälle sieluuni ja siinä esiintyneitten eri -henkilöitten kasvot olivat selvinä mielessäni. Muistin äiti-raukkani -niin tarkkaan kuin olisin nähnyt hänet eilen, muistin hänen -suloiset silmäyksensä, kun hän lähestyi minua, -- kuinka koetinkaan -muistutella ja nauttia niistä kuin kadotetusta siunauksesta. - -Tuntui niin kummalliselta, että tuo nimetön, hylystä maihin tullut -ruumis näyttäytyi minulle unessa niin pitkän ajan perästä, kuin -olisimme kauan pitäneet toisistamme ja hänen rakkautensa elämässä -olisi kokonaan kuulunutkin minulle. Tyttö-raukka! Ehkäpä joku hellä -ystävä juuri nyt sureekin häntä. - -Mutta Jackson'in esiintyminen unessani oli kaikkein hirveintä ja -kului kauan, ennenkuin voin tulla vakuutetuksi siitä, etten ollutkaan -nähnyt hänen tuttuja piirteitään, enkä saanut mitään kuolettavaa -haavaa, josta nyt kärsisin. Vihdoinkin vapauduin kuvittelustani ja -vastasin rouva Reichardt'in huolestuneisiin kysymyksiin, että olin -nähnyt pahaa unta. - -Pian aloin kumminkin ajatella, olikohan herääminen suloisempaa -kuin uni. Ääretön valtameri levisi vielä suunnattoman suurena -käärinliinana edessäni; tuota kirkasta taivasta, joka oli niin kaunis -aamuauringon valossa, en voinut pitää muuna kuin paarivaatteena, ja -pieni veneemme oli ruumisarkku, jossa kaksi vielä elävää ja avutonta -ihmisolentoa odotti hautaamista. - --- Onko Jumala meidät hylännyt? kysyin toveriltani, tahi onko hän -unhottanut, että kaksi luomaansa olentoa on mitä suurimmassa hädässä, -josta ainoastaan hän voi ne pelastaa? - --- Ole vaiti, Frank Henniker, huudahti rouva Reichardt juhlallisesti, -se on jumalatonta! Jumala ei hylkää milloinkaan niitä, jotka ovat -hänen suojeluksensa arvoisia. Hän joko pelastaa heidät, jos hän -pitää sen tarpeellisena, tahi katsoo hän edullisemmaksi ottaa heidät -pois sellaisesta paikasta, jossa niin monet vaarat heitä ympäröivät, -ja muuttaa heidät sinne, jossa ainoastaan rauha ja ääretön onni -vallitsevat. Meidän pitäisi mieluummin iloita siitä, sanoi hän -lisääntyvällä vakavuudella, että hän pitää meidät kyllin arvokkaina -otettavaksi niin aikaisin pois maailmasta, jossa olemme saaneet -kärsiä niin paljon kurjuutta. - --- Mutta kuolla tällä tavalla, väitin jurosti, kun pitää kärsiä -päiväkausia hirmuisia tuskia avun toivotta, niin siihen en minä -oikein voi alistua. - --- Ennemmin tahi myöhemmin on meidän kuoltava, sanoi hän, ja on -paljon tauteja, joista kuolema seuraa vasta pitkien ja kuvaamattomien -kärsimyksien jälkeen. Olemme säästyneet niiltä. Roisto, joka riutuu -jonkun inhottavan taudin tuottamissa tuskissa, kadehtisi meitä, jos -hän näkisi sen verrattain helpon tavan, jolla meidän sallitaan lähteä -elämästä. Mutta en näe tilassamme mitään toivotonta, lisäsi hän. -Ei vieläkään ole mahdotonta, että joku laiva meidät huomaisi, tahi -voimmehan päästä jollekin rauhalliselle rannikolle, josta voimme -matkustaa Englantiin. - --- En näe siihen minkäänlaisia edellytyksiä, vastasin, me olemme -nähtävästi syrjässä tavallisista laivareiteistä, ja jos olisimmekin -niin onnellisia, että näkisimme jonkun, niin onko sanottu, että -laivaväki meidät huomaisi. -- Toivon, etten milloinkaan olisi -lähtenyt saaresta. - -Rouva Reichardt ei torunut minua, eikä edes vihjannutkaan, että se -oli oma syyni. Hän vain lisäsi: - --- Sellainen kai oli Jumalan tahto. - -Söimme ja joimme pieniä annoksiamme. Tarkastin, mitä oli jäljellä. -Vaikka olimmekin olleet äärettömän säästäväisiä, oli ruokaa jäljellä -ainoastaan yhdeksi päiväksi. Päätimme sentähden pienentää vieläkin -pientä annostamme, lisätäksemme sillä tavalla pelastuksemme -mahdollisuuksia. - - - - -44. Oppaat. - - -Viisi vuorokautta olimme nyt ajelehtineet aalloilla ja kaikki -ruokavaramme olivat lopussa, vaikka olimme säästäneetkin joka -murusen, niinkuin ahne säästää kultaansa. Vieläpä sadevedenkin -ja kaiken sen, mitä meillä oli ollut mukanamme, olimme juoneet -viimeiseen tippaan. - -Ilma oli välistä tyyntä, välistä tuulista, joka kääntyi usein, mutta -minulla ei ollut enää voimia purjeen hoitamiseen, vaan vene sai -hoitaa itsensä tahi paremmin: tuuli sai hoitaa venettä. Tyynellä -pysyimme paikoillamme, mutta tuulella kuljimme sen mukana siksi -kunnes se ei enää jaksanut pullistaa purjetta. - -Viisi pitkää päivää ja yötä, päiviä täynnä ääretöntä tuskaa, ja -öitä täynnä kuvaamatonta kauhua. Auringon noususta sen laskuun -rasitin silmiäni tähystelemällä taivaanrantaa, mutta muuta en nähnyt -kuin taivasta ja vettä. Pimeän tultua en voinut nukkua, koska olin -kuohuksissani päivillä tuntemastani äärettömästä hädästä. Olin -pimeässä näkevinäni eriskummallisten olentojen pilkkaavan ja puhuvan, -ja korkealla niitten yläpuolella ojentui sen kauhean käärmeen pää, -jonka kanssa olin taistellut "onnellisessa laaksossa". Se aukaisi -hirveän kitansa nielläkseen minut ja kierti auki kauheata ruumistaan -kiemuran kiemuran perästä kääriytyäkseen veneen ympärille ja -musertaakseen sen. - -Iloitsin aina päivän valjetessa ja silloin, kun yö sattui olemaan -kaunis ja taivas tähdessä, sillä aaveet katosivat auringon paistaessa -ja tähtien hiljainen kauneus tyynnytti mieltäni. - -Riuduin ruoan puutteessa, mutta kärsin enemmän janosta, sillä kuumuus -päivillä oli niin hirveä, että tulin aivan raivoihini, ja ainoastaan -rouva Reichardt'in kehotukset voivat pidättää minut hyppäämästä -mereen ja juomasta kyllikseni suolaista vettä, joka näytti niin -viekoittelevalta ja virkistävältä. - -Toverini koetti elvyttää toivoani paljon senkin jälkeen, kun kaikki -toivo oli mennyttä. Sitten saarnasi hän alistumista Jumalan tahtoon -ja valaisi käytännöllisesti oppiaan esimerkillään. - -Huomasin hänen äänensä tulevan aina vain heikommaksi ja hänen itsensä -joka tunti voimattomammaksi. Hän ei jaksanut enää nousta paikaltaan -ja pyysi minua viimein auttamaan häntä veneen pohjalle makaamaan. -Silloin huomasin hänen rukoilevan hartaasti ja kuulin hänen usein -mainitsevan nimeäni. - -Päässäni rupesi tuntumaan niin kummalliselta ja kieleni kuivui kuin -tikku suuhuni, mutta pureskeltuani paitani hihaa, sain siihen vähän -helpotusta, vaikka pääni tulikin pahemmaksi. Silmäni rupesivat -myöskin valehtelemaan. Olin myötäänsä näkevinäni laivoja purjehtivan -lähelläni ja koetin huutamalla herättää niitten huomiota. Ääneni oli -heikko ja voin saada kuuluville ainoastaan jonkunlaisen puoleksi -tukahtuneen huudon. Sitten luulin näkeväni maata: kauniita metsiä ja -vihreitä laitumia levisi edessäni, loistavia kukkia ja virkistäviä -hedelmiä kasvoi kaikkialla; huusin toverilleni, että hän kiiruhtaisi, -koska lähenimme maata ja saisimme pian noukkia viinirypäleitä ja -levähtää tuoksuavilla kukilla. - -Rouva Reichardt raotti silmiään ja katseli minua tuskallisella -mielenkiinnolla. Hän tiesi, että minua ahdistivat nälän ja janon -aiheuttamat harhakuvat, mutta hän näkyi kokonaan kadottaneen -puhekykynsä. Hän kehoitti minua yhtymään rukoukseensa, mutta olin -niin kovin hurmoksissani maihin pääsystämme, etten nähnyt ollenkaan -hänen viittauksiaan. - -Tuo loistava maisema katosi nyt, enkä nähnyt muuta kuin äärettömän -ulapan, jonka ääret näyttivät suurenevan ja sulautuvan yhteen taivaan -kanssa; taivas näytti sekoittuvan veteen, niin että ne muutamia -minuutteja näyttivät olevan mitä kummallisimmassa sekasotkussa. Sen -jälkeen olin kai nukkunut, sillä hetken kuluttua tapasin itseni -istumassa muutamassa veneen nurkassa, johon olin pudonnut penkiltä. -Tuijotin hetken ympärilleni, tietämättä oikein, missä olin. Aurinko -paistoi vielä kirkkaasti ja ääretön meri lainehti yhä. - -Silmäsin veneen pohjalle ja kohtasin toverini ylöspäin suunnatun -katseen. Kasvot olivat tulleet yhä kalpeammiksi ja ilme hänen -kärsivissä silmissään hämärämmäksi. Minusta oli hän aivan sen -näköinen kuin unissani, jolloin hänen oma olemuksensa muuttui tuoksi -tyttöraukaksi, jonka hautasimme guanoon. - -Käänsin pois katseeni, sillä se oli liian surullista nähtävää. Olin -nyt varma siitä, että hän oli kuolemaisillaan ja tiesin, että pian -olin kaikiksi ajoiksi kadottava tuon uskollisen ja hellän ystäväni. - -Tein kumminkin vielä viimeisen kokeen. Vaikka olinkin heikko ja -vapiseva, polttavassa kuumeessa ja tuntien itseni kuolettavan -sairaaksi, onnistuin kumminkin ryömimään maston luo; nojaten siihen -toisella kädelläni kohotin kiikarin toiselle ja katselin tarkasti -ympäristöä. Käteni vapisivat kovasti ja silmäni hämärsivät. -- En -voinut nähdä muuta kuin vettä. - -Juuri kun olin epätoivoissani vajoamaisillani veneen pohjalle, -pysäytti minut eräs kummallinen näky taivaalla. Niin oudon näköistä -pilveä, joka tuossa läheni, en ollut milloinkaan ennen nähnyt. -Nostin jälleen kiikarini ja katseltuani sitä suurella tarkkuudella -kauan aikaa olin varma siitä, että se, jota olin luullut pitkäksi -pilvimöhkäleeksi, olikin suunnattoman suuri lintuparvi. - -Tämä huomio kiinnitti mieltäni. Unohdin kärsimykseni, katsellessani -tuon loppumattomalta näyttävän parven liikkumista. Ensimmäisten -lähestyessä katselin tarkkaan saadakseni selville, mitä lintuja ne -olivat. Taivaan Herra, ne olivat samanlaisia lintuja kuin ne, jotka -pesivät saarellamme! - -Ryömin toverini luokse niin pian kuin heikoilla jaloillani pääsin, -ilmoittaakseni hänelle huomiosta, jonka olin tehnyt. Ah, huomasin, -ettei hän minua nähnyt. En voinut vielä uskoa, että hänen jalo -sielunsa olisi jo jättänyt ruumiin, ei, hän liikutti kättään, -mutta hänen hämärä sieluton katseensa ennusti minulle, että hänen -kuolemansa oli lähellä. Hain väkiviinapullon esiin ja huomasin siinä -vielä muutamia tippoja. Kaasin ne hänen suuhunsa ja odotin vaikutusta -suurimmalla tuskalla, mitä syntymisestäni asti milloinkaan olin -tuntenut. - -Muutamien minuuttien kuluttua huomasin, että hän hengitti tasaisemmin -ja selvemmin -- hänen silmistään katosi nyt tuo ilmeetön katse, jonka -vuoksi niitä oli ollut niin vaikea nähdä. Hän tunsi minut ja tarttuen -käteeni katsoi minuun, hymyillen suloisesti entiseen tapaansa. - -Huomattuani hänen jälleen tulleen tuntoihinsa, kerroin hänelle -tuosta suuresta lintuparvesta, joka nähtävästi ohjasi kulkunsa -tavalliselle levähdyspaikalleen, ja toivostani, että voisimme pitää -sen näkyvissämme, ja, jos tuuli puhaltaisi samaan suuntaan, ohjata -veneemme niitten jäljessä sille paikalle, jossa ne pesivät. - -Hän kuunteli tarkkaavaisesti ja näytti ymmärtävän puheeni. Hänen -huulensa liikkuivat ja luulin hänen kiittävän Jumalaa, pitäen -lintujen tuloa varmana merkkinä siitä, että hän vielä suojeli -meitä. Näin että hän hetken aikaa katseli melkein koko taivasta -peittävää, lähestyvää suurta lintuparvea ja kääntäen sitten katseensa -vastakkaiseen suuntaan, ojensi hän voitonriemuisesti hymyillen, joka -sädekehän tapaan valaisi hänen kalpeat kasvonsa, kätensä ja viittasi -taivaan rannalle. Käänsin katseeni kiivaasti hänen osoittamaansa -suuntaan ja olin taivaanrannan tasaisessa ympyrässä näkevinäni jonkun -kohokkeen, joka ei ollut laivan näköinen. Suuntasin kiikarini sitä -kohti ja näin ilokseni, että maa oli lähellä. - -Tämä uusi huomio lisäsi voimiani, tahi paremmin sanoen, kehitti -heräävää toivoani tavalla, jota en ennen ollut kokenut. Rupesin -nyt puolestani lohduttamaan. Rohkaisin rouva Reichardt'ia kaikilla -syillä, joita vain voin löytää, toivomaan pikaista pelastustamme. Hän -hymyili ja olin huomaavinani jotakin vilkastumisen tapaista hänen -kalpeilla kasvoillaan. - -Tunsin, että olisin sanomattoman onnellinen, jos voisin hänet -pelastaa. Sellaisen päämäärän saavuttamiseksi kannatti pyrkiä ja minä -koetin. En tiedä, mistä sain voimia tehdäkseni kaiken sen, mitä sinä -päivänä tein, mutta kai sain voimia ylhäältä. Kun maapilkku, jonka -hän ensin oli huomannut, vähitellen suureni sitä myöten kuin tulimme -likemmäksi, lisääntyivät ponnistuksenikin turvata toverini lähestyvä -pelastus kuoleman kidasta. - -Tuuli puhalsi ja kiisimme eteenpäin hyvällä vauhdilla, seuraten koko -ajan lintuja, jotka nähtävästi aikoivat samalle saarelle. Puhelin -vielä rouva Reichardt'ille ja koetin rohkaista hänen mieltään -iloisilla kuvitteluilla siitä, mitä tekisimme maihin tultuamme, sillä -Jumala ohjaisi meidät varmasti johonkin sellaiseen paikkaan, jossa -vaikeuksitta voisimme saada voimamme jälleen. - -Hän ei ollut vielä puhunut sanaakaan, mutta niin pian kuin aloimme -erottaa lähestyvän rannikon muodon, aukaisi hän suunsa ja sama -voitonriemuinen hymy kuin äskenkin leikki hänen huulillaan. - --- Frank Henniker, tunnetko tuota kalliota? - --- En! Kyllä! Voiko se olla mahdollista? Oi, mikä armollinen Jumala -onkaan suojellut meitä! - -Hän tarkoitti erästä kummallisen näköistä kalliota joka kohosi -merestä vähän matkan päässä uimarannasta. Emme voineet enää erehtyä, -linnut olivat näyttäneet meille tien entisille asuinpaikoillemme. -Lähestyessämme saarta, katsoin toveriini ja näin hänen rukoilevan. -Yhdyin häneen heti ja kiitimme siitä näkyväisestä armosta, jota -meille oli osoitettu. Tunnin kuluttua tästä sain jo suureksi ilokseni -kantaa hänet rannalta majaan, missä huolellisella hoidolla pian -voitimme kauhean matkamme seuraukset. - - - - -44. Epäilyttävä vierailu. - - -Lukuisat työni pakottivat minut, niinkuin jo edellä olen maininnut, -alituisesti työskentelemään ja estivät minut hyödyttömästä kohtaloni -pahoittelemisesta. Olin jo kauan aikaa sitten lakannut tähystelemästä -sivu kulkevia laivoja, tuskinpa niitä enää milloinkaan ajattelinkaan, -ja lakannut kuvittelemasta vastaanottoani äidinisäni luona. Läksin -harvoin merelle muuten kuin kalastamaan, enkä milloinkaan huolehtinut -muusta kuin tuosta rajoitetusta alasta, joka oli perintöni. - -Lukija voi siis kuvitella kummastustani, kun rouva Reichardt eräänä -painostavana päivänä, jolloin jo useita tunteja olin ahkerasti -työskennellyt vehnän korjaamisessa, tuli juosten ilmoittamaan sen -ihmeellisen uutisen että eräs laiva oli ankkuroinut likelle saarta -ja täynnä väkeä oleva vene oli juuri lähtenyt sieltä ja läheni -maata. Tartuin kiireesti kiikariin, jonka hän oli tuonut mukanaan ja -niin pian kuin olin löytänyt sopivan paikan, heittäysin maahan ja -tarkastin kiikarilla tulijain näköä. - -Huomasin pian toisten heistä olevan asestettuja ja toisten ei, koska -he olivat köytetyt sillä tavalla, että he eivät kyenneet liikuttamaan -käsiään eikä jalkojaan. Paneuduimme makaamaan korkeaan ruohikkoon, -ettei meitä huomattaisi. Veneen lähestyessä huomasin, että aseettomat -kuuluivat korkeampaan yhteiskuntaluokkaan, jota vastoin useimmat -noista toisista olivat sen näköisiä, että ne eivät herättäneet -minussa ollenkaan luottamusta. - --- Luulen ymmärtäväni tämän, kuiskasi rouva Reichardt, on tapahtunut -joku onnettomuus. - --- Eikö olisi parempi juosta kotiin, hakemaan aseita? kysyin minä. - --- Ei, vastasi hän, mitä se auttaisi? Jos tahdomme saada aikaan -jotakin, on meidän toimittava viekkaasti. Vartioikaamme heidän -liikkeitään ja toimitaan hyvin varovaisesti. - -Toverini neuvo oli, kuten pian huomasin, viisain, jota voitiin -seurata. Pysyimme sentähden piilossamme, katsellen tarkasti -vieraitamme heidän lähestyessään. He ohjasivat suoraan kalalahteen, -ja voin silloin jo kuullakin, enkä ainoastaan nähdä. Suurimmaksi -hämmästyksekseni oli John Gough, joka oli tuonut rouva Reichardt'in -saarelle, ensimmäisiä, jotka hyppäsivät veneestä maalle. Hän oli -vanhentunut mutta toverini ja minä tunsimme hänet heti. Toverini -varoittava "hiljaa" esti minut ilmaisemasta piilopaikkaamme ja -suuri oli sentähden kummastukseni, koska olin aina luullut hänen -tovereineen hukkuneen merellä. - -Hän oli hyvin asestettu ja oli nähtävästi jonakin päällikkönä, -mutta luulin kumminkin hänen kasvoissaan huomaavani huolestumista, -kun hän auttoi erästä vankia veneestä maalle. Mutta tämä katsoi -häntä halveksien ja hyppäsi avutta maalle, vaikka hänen kätensä -olivatkin sidotut selän taakse. Hän oli käskevän näköinen mies, -pronssin värisine kasvoineen, jotka osoittivat suurta tahdonvoimaa. -Hänen lakissaan olivat kultaiset reunat ja muuna pukunaan olivat -purjevaatehousut, sininen takki ja liivit. - --- Kuulkaa, kapteeni, huudahti John Gough, minulla ei ole mitään -teitä vastaan. Vaikka olette ollutkin ankara meitä kohtaan, emme aio -jättää teitä tänne nälkään kuolemaan. - --- Hän on paljon paremmassa asemassa, kuin hän ansaitseekaan, -huusi eräs mies veneestä; tunsin hänet samaksi, jota olin uhannut -veitselläni, koska hän oli tehnyt Nerolle pahaa. -- Jos olisimme -nakanneet hänet mereen, niinkuin ehdotin, voin vannoa, että se olisi -ollut paljon parempi kuin tuoda hänet suurine muonavarastoineen -tälle saarelle ja antaa hänen upseereineen saada kaikki mukavasti -järjestetyksi loppuelämäkseen. - --- Suusi kiinni, kurja, kapinallinen roisto! huudahti kapteeni -vihastuneena -- köydenpätkä raa'an nokassa on pian oleva palkkasi! - --- Kiitoksia paljon, kapteeni, vastasi mies, nostaen ilkkuen -hattuaan. Mutta teidän täytyy olla hyvä ja muistaa, etten vielä ole -vankinanne. Aiomme vielä tehdä monta hauskaa matkaa laivallamme -ja koota paljon rahoja, ennenkuin ajattelenkaan loppuani. Sitten -aion kuolla kristittynä, katua syntini ja osoittaa paljon -mieltäylentävämpää esimerkkiä kuin hirressä roikkumista. - -Miehet nauroivat, kapteeni mumisi jotain "merirosvoista ja -kapinasta", mutta muut upseerit olivat, viisaasti kyllä, vaiti. - -Huomasin nyt muutaman vanhan ja kunnianarvoisen miehen, joka ei ollut -sidottu, niinkuin muut. Hänen hiuksensa olivat aivan harmaat, ihonsa -hyvin kalpea ja hän näytti muutenkin surun ja murheen painamalta. Hän -nousi paikaltaan veneessä ja John Gough auttoi hänet maalle. - --- Mieleni on hyvin paha, herra Evelyn, että olemme pakotettuja -jättämään teidät tänne, mutta niinkuin näette, meillä ei ole muuta -neuvoa. Emme voisi monestakaan syystä pitää teitä luonamme ja -sentähden täytyykin meidän menetellä teidän kanssanne niinkuin muiden -upseerienkin. - --- Ja saatte uskoa, että se on hyvin kiusallista tunteillemme, -herra, sanoi eräs toinen kapinallisista ilkkuen. -- Tulen oikein -surulliseksi ajatellessani sitä. - -Taasen nauroivat miehet, mutta puhuteltu henkilö meni kapteeni luokse -tekemättä mitään huomautusta. Muutkin vangit lähtivät veneestä -vaiti ollen. Heitä oli kaikkiaan kahdeksan, mutta neljä heistä oli -nähtävästi puvusta päättäen yksinkertaisia merimiehiä, muut olivat -upseereita. Kaikki olivat väkeviä ja kaunisvartaloisia miehiä. - --- Millaisen suurenmoisen siirtolan te laitattekaan, ystäväni, -sanoi eräs kapinallisista ivaten, auttaessaan muutaman tynnyrin ja -useitten myttyjen maihintuontia. -- On vahinko, ettette saa ketään -naisia toveriksenne, voidaksenne mennä naimisiin, perustaa koteja ja -kasvattaa hurskaita perheitä. - --- Naisista puhuessa, huusi eräs, niin ihmettelenpä, mihin se on -joutunut, jonka jätimme tänne niin kätevästi, kun teimme haaksirikon -täällä läheistöllä kuusi vuotta sitten. - -John Gough'ia ei tämä kysymys näyttänyt miellyttävän, lienevätköhän -sitten muistot siitä olleet hänelle vastenmielisiä. - --- Ja pieni metsäläinenkin, jatkoi mies, joka oli vähällä työntää -veitsensä kylkiluitteni väliin jostakin syystä, jota en enää muista. -He ovat kai kuolleet jo aikoja sitten, koska emme onnettomuudeksi -jättäneet heille mitään syötävää. - --- He kuolivat varmaan käsi kädessä, niinkuin lapset metsässä, sanoi -toinen. - -Pidin vieläkin silmällä John Gough'ia, joka ei näyttänyt pitävän -aiheesta, johon puhe oli kääntynyt. - --- Kas niin pojat, sanoi hän kiireesti, palatkaamme laivaan. Olemme -tehneet, mitä oli tehtäväkin. - --- Äänestän, että lähdemme katsomaan lähetyssaarnaajan vaimoa ja -pientä metsäläistä, huusi neljäs. Tahtoisin kumminkin nähdä, elävätkö -he vai ei, ja pikkunen kävelymatka ei kai ole meille haitaksi. - --- Jään tänne siksi aikaa, kunnes tulette takaisin, sanoi John -Gough, heittäytyen pitkälleen ruohikkoon, selkä minuun päin ja -ainoastaan muutamien metrien päähän paikasta, jossa olimme piilossa. -Kiinnitettyään veneen, läksivät muut löytömatkalleen vanhaan majaan -päin. - - - - -45. Poistun saarestani. - - -Vangit olivat kokoontuneet yhteen ryhmään, toiset istuivat ja -toiset seisoivat. Ei kukaan heistä näyttänyt olevan alakuloinen ja -huomasin heidän liikkeistään, että köydet, joilla he olivat sidotut, -vaivasivat heitä. Huomioni kiintyi useimmiten tuohon vanhaan herraan, -jota oli puhuteltu herra Evelyn'iksi. Huolimatta surusta, joka -oli painanut leimansa hänen kasvoihinsa, oli hän hyväntahtoisen -ja lempeän näköinen, jota ei hänen nykyinen kohtalonsakaan voinut -peittää. En ymmärtänyt, minkä vuoksi, mutta tunsin enemmän -kiintymystä häneen kuin noihin muihin. - -Heti roistojen poistuttua viittasi John Gough herra Evelyn'ille, -että hän istuutuisi hänen viereensä. Mahdollisesti teki hän niin, -estääkseen häntä auttamasta tovereitaan vapauteen, jonka herra -Evelyn olisi helposti voinut tehdä, koska hän ei ollut sidottu -niinkuin muut. He olisivat sitten voineet yllättää vartiansa, -ennenkuin toverit olisivat ennättäneet apuun. Mutta koska Gough -oli hyvin asestettu ja muilla ei ollut minkäänlaisia aseita, oli -tuskin luultavaa, että he uskaltaisivat henkeänsä niin epätoivoiseen -yritykseen. - -Herra Evelyn tuli ja istuutui tyynesti osoitetulle paikalle. Katselin -häntä kasvavalla mielenkiinnolla, ja tuntunee ehkä kummalliselta, -että kuta kauemmin tarkastelin hänen kunnianarvoisaa ulkomuotoaan, -sitä enemmän olin varma siitä, että olin nähnyt nuo piirteet ennen. -Mahdotontahan se tietysti oli, mutta tämä kuvittelu sai minut -valtaansa ja tunsin kummallista iloa tarkastaessani hänen kasvojensa -kaikkia ilmeitä. - --- John Gough, olen pahoillani nähdessäni teidän sekaantuneen tähän -roistontyöhön, sanoi hän lempeästi. - -Toinen ei vastannut mitään ja koska hän istui selin minuun, en voinut -nähdä, minkä vaikutuksen huomautus häneen teki. - --- Tiedän, että miehet, jotka poistuivat, ovat huonoja ihmisiä, -jatkoi puhuja -- joilta en odota muuta kuin pahuutta. Mutta olen -huomannut, että te olette saanut paremman kasvatuksen, ja teidän -edesvastuunne on sentähden suurempi, koska olette auttanut tässä -roistontyössä. - --- Varokaa, etteivät he saa kuulla puhettanne, herra Evelyn, vastasi -John Gough vihdoin äreästi, -- en tahdo vastata seurauksista. - --- Heitä en pelkää, vastasi toinen. Seuraukset eivät voi tulla -kovinkaan vaikeiksi näin haudanpartaalla olevalle miehelle, joka on -elänyt vanhemmaksi kaikkia sukulaisiaan ja jota ei kiinnitä elämään -mikään muu kuin onnettomuuksiensa muisto; mutta elämän keväässä -olevalle henkilölle, niinkuin teille, jolla on ystäviä ja sukulaisia, -mitkä panevat arvoa hyvälle maineellenne, tuntunee kai tällainen -sanomattoman surulliselta. Mitähän kunnianarvoisa isänne sanoo, kun -hän saa tiedon teidän liittymisestänne merirosvojoukkoon, kuinka -syvästi sureekaan hellä äitinne, saatuaan kuulla, että olette saanut -ansaitsemanne rangaistuksen, joka on ennen tahi myöhemmin kohtaava -teitä rikollisen elämänne tähden? - --- Kuulkaapas, herra Eevelyn, huudahti Gough vapisevalla äänellä, -joka ilmaisi hänen tunteensa, -- teillä ei ole mitään oikeutta -saarnata minulle siveysoppia. Olen tehnyt, mitä suinkin vain olen -voinut puolestanne. Miehet eivät olisi paljonkaan siekailleet -kanssanne, jos en olisi tullut välittämään ja muistuttanut heille -tästä asumattomasta saaresta. - --- Johon kuulutte jättäneen erään naisraukan kuolemaan nälkään, sanoi -herra Evelyn. - --- Se ei ollut minun syyni, vastasi mies. -- Tein kaikki, mitä voin, -estääkseni sen. - --- Olisi ollut miehekkäämpää, jos olisitte jäänyt hänen toverikseen -tänne saarelle ja antanut raukkamaisten toverienne mennä tiehensä. -Mutta olette heikko ja päättämätön, John Gough, helppo suostuttaa -pahaan ja hidas seuraamaan hyviä vaistojanne. Olette aivan -yhtä syyllinen tuon naisraukan murhaan kuin jos olisitte ennen -lähtöänne murskanneet hänen päänsä. Luulenpa melkein, että alempana -mainitsemani tapa olisi ollut vähemmän rikollista. - -John Gough ei vastannut, mutta en luule hänen olleen oikein -rauhallisen kuunnellessaan tätä syytöstä, sillä hän näytti -levottomalta leikitellessään pistooleillaan, ja pitäen katsettaan -alasluotuna. - --- Osanottonne tähän kapinaan, John Gough, on yhtä rikoksellista, -jatkoi herra Evelyn. Teidän velvollisuutenne olisi ollut puolustaa -kapteeni Manvers'ia ja hänen upseereitaan. Palkkioksi olisitte -saanut heidän ikuisen kiitollisuutensa ja kauniin palkinnon laivan -omistajalta. - --- Tuosta ei kannata puhua nyt enää, herra Evelyn, sanoi Gough -kiireesti. Olen valinnut ja on myöhäistä muuttaa kantaansa; mutta -Jumalan nimessä toivoisin kuitenkin, lisäsi hän lyöden kädellään -kovasti otsaansa, ettei minulla olisi siinä mitään osaa. - --- Ei ole milloinkaan liian myöhäistä tehdä hyvää, John Gough, -huudahti nyt rouva Reichardt, tullen esille piilostaan suureksi -kummastukseksi sekä minulle että muille. - -Ei voi kuvitella John Gough'in hämmästystä, kun hän näki rouva -Reichardt'in. Hän hyppäsi pystyyn ja jättäen pistoolinsa maahan sekä -lyöden kätensä yhteen hän huudahti: - --- Jumalalle kiitos, hän on pelastettu! - --- Kyllä, vastasi rouva Reichardt, ja tullen likemmäksi tarttui -hän ystävällisesti Gough'in käteen. Jumalan varjeluksesta olette -säästynyt syyllisyydestä murhaan, ja hänen nimessään, joka on -pelastanut teidät itsellenne, vaadin minä, että luovutte nykyisistä -pahoista aikeistanne. - -Mies epäröi, mutta ei voinut irroittaa katsettaan hänen kasvoistaan -ja oli selvää, että hänen läsnäolollaan oli ihmeellinen vaikutus -John Gough'iin. Sillä aikaa olin minäkin tullut esille, en suinkaan -vähemmäksi hämmästykseksi katselijoille. Ensimmäiseksi työkseni -otin haltuuni nuo molemmat pistoolit jotka Gough oli jättänyt -maahan, toiseksi kiiruhdin vankien luo, jotka katselivat meitä mitä -suurimmalla kummastuksella, ja leikkasin poikki heidän siteensä -ameriikkalaisella veitselläni. - --- Teen, kuten hyväksi näette, sanoi John Gough. -- Uskokaa, -että olen vasten tahtoani houkuteltu tähän ja otin osaa kapinaan -ainoastaan sentähden, että tiesin miesten tappavan minut, jos en -suostuisi. - --- Teidän on koetettava hyvittää niin paljon kuin voitte, auttamalla -upseereitanne saamaan laiva taasen haltuunsa. - --- Autan mielelläni teitä kaikessa, mitä he pitävät mahdollisena, -vastasi mies. Mutta ensin on meidän voitettava nuo julmistuneet -miehet, jotka äsken poistuivat, ja koska olemme huonosti asestettuja, -on sekin jo yksinään hyvin vaarallinen tehtävä. Laivan ottaminen -haltuumme, pelkään minä, on vieläkin uskalletumpaa, mutta olette -näkevä minut ensimmäisenä joka vaarassa. - -Kapteeni Manvers ja nuo muut tulivat nyt paikalle, missä John Gough -ja rouva Reichardt keskustelivat. Kapteeni kuuli Gough'in viimeiset -sanat ja aikoi sanoa jotakin, jolloin huomautin, ettei ollut -ollenkaan aikaa selvityksiin, sillä muutamien minuuttien kuluttua -voivat miehet jo tulla takaisin. Parasta oli heidän mennä rouva -Reichardt'in saattamina majaan, jossa oli aseita ja ampumavaroja -tarpeeksi ja sitten ruveta vastarintaan. Minä vahtisin sillä aikaa -ja laukaisemalla toisen pistooleistani ilmoittaisin heille, jos -joutuisin johonkin vaaraan. Vihdoin kehoitin heitä ottamaan airot -pois veneestä, etteivät kapinoitsijat voisi paeta laivaan. - -Esiintymiseni ja sanani herättivät yleistä huomiota. Erittäinkin -huomasin herra Evelyn'in hätkähtävän nähdessään minut ja näkyi -hän katsovan minua hyvin tarkasti, mutta se johtui varmaan -odottamattomasta puheestani ja kummallisesta tavasta, jolla esiinnyin. - -Kapteeni hyväksyi tuumani ja otettuaan airot pois veneestä, lähti -koko seurue kiireesti asuntooni. Minä kätkeydyin jälleen ruohikkoon -ja odotin kapinoitsijain palaamista. He eivät viipyneetkään kauan -poissa. Kuulin heidän lähestyvän, sillä he nauroivat ja hoilasivat -tullessaan niin kovasti, että se kuului pitkän matkan päähän. Heidän -alkaessaan laskeutua kalliolle, kulkivat he niin likeltä ohitseni, -että kuulin joka sanan, mitä puhuttiin. - --- Niin, kaikki liha on multaa, niinkuin pappi sanoo. He olisivat -kuolleet ennemmin tahi myöhemmin, vaikka emme olisi eronneetkaan niin -sukkelaan. Mutta, haloo! Missä on John Gough? Missä on kapteeni? -Missä ovat kaikki muutkin? - -On mahdotonta kuvata miesten kummastusta, kun he tultuaan paikalle, -johon äsken olivat jättäneet vankinsa, eivät nyt nähneet niistä -jälkeäkään. Ensin arvelivat he niitten paenneen veneellä, mutta -nähtyään sen olevan hyvässä tallessa, luopuivat he siitä luulostaan. -Sitten kuvittelivat he, että John Gough oli vienyt vangit pienelle -kävelylle ja alkoivat huutaa keuhkojensa koko voimalla. Koska -he eivät saaneet mitään vastausta, päästelivät he kummallisia -huudahduksia, joita en silloin ymmärtänyt, mutta jotka, niinkuin -sittemmin kuulin, olivat karkeita kirouksia. Viimein he eivät -tienneet, mitä tekisivät, lähtisivätkö etsimään saarelta, vai -palaisivatko laivaan. - -Ainoastaan yksi kannatti ensimmäistä ehdotusta, mutta toiset -äänestivät hänet kumoon. He eivät katsoneet maksavan vaivaa lähteä -turhanpäiten kuljeskelemaan oudossa seudussa. Juuri kun he olivat -lähdössä veneelle, huomautti yksi, että he mahdollisesti joutuisivat -kiikkiin, jos he tulisivat ilman toveriaan. Vihdoin päättivät he -istuutua odottamaan hänen tuloaan. - -Nyt rupesi yksi heistä valittamaan väsymystään, koska hänellä oli -viime yönä ollut kapinassa paljon tekemistä ja toisetkin myönsivät, -alkaen haukotella, että hekin samasta syystä tarvitseisivat lepoa. He -paneutuivat pitkäkseen ruohikolle ja hetken kuluttua kuului heidän -kuorsauksistaan, että he nukkuivat. - -Nyt ryömin kontallani heidän luokseen ja otin pistoolit heidän -vyöltään, sillä he nukkuivat niin sikeästi, etteivät he siitä mitään -tietäneet. Olin juuri lopettanut, kun kapteeni, John Gough, herra -Evelyn ja kaikki muut lähestyivät paikkaa, hyvin varustettuina -pyssyillä ja pistooleilla. - -Muutamia minuutteja sen jälkeen olivat kapinoitsijat sidotut, -heidän ennättämättä tehdä ollenkaan vastarintaa. Kapteeni kehui -neuvokkaisuuttani. Puhellessani hänen kanssaan näin suureksi -kummastuksekseni herra Evelyn'in äkkiä rientävän luokseni rouva -Reichardt'in luota, jonka kanssa hän oli keskustellut. Hän syleili -minua ja mitä liikuttavimmilla todistuksilla hellyydestään sanoi -minua tyttärenpojakseen. - -Salaisuus oli pian selvillä. Herra Evelyn oli kärsinyt suuria -vahinkoja kaupoissaan ja oli sentähden käyttänyt tilaisuutta -hyväkseen ja lähtenyt eräässä kauniissa laivassa, joka teki -matkoja Etelä-Ameriikkaan, tähän maanosaan, myödäkseen siellä osan -tavaroistaan. Mutta hänen matkallaan oli myöskin toinen tarkoitus. -Hän tahtoi nimittäin saada selville jo kauan sitten kadonneen -vävynsä perheen kohtalon, josta hän ei ollut saanut mitään tietoa -sen jälkeen kuin nämä olivat astuneet erääseen laivaan, palatakseen -kotiin timantteineen, joita he olivat ostaneet. Laivasta, jolla he -olivat purjehtineet, ei sen jälkeen ollut kuulunut mitään ja herra -Evelyn oli jo kauan aikaa sitten kadottanut kaiken toivonsa saada -joskus vielä nähdä jommankumman heistä ja saada haltuunsa kalliin -omaisuuden, joka heillä oli mukanaan. - -Matkalla asuntoomme oli hän kysynyt rouva Reichardt'ilta nimeäni, -sanoen minun olevan niin erään hänen rakkaan ystävänsä näköinen, -jonka hän oli luullut kuolleeksi jo aikoja sitten, että hän -mielellään tahtoisi tietää nimeni. Vastaus, jonka hän sai, johti -muihin kysymyksiin, ja rouva Reichardt tyydytti hänen uteliaisuutensa -joka suhteessa. Hän näytti kaiken rouva Henniker'in ja hänen miehensä -omaisuuden, kertoi Jackson'in elämäntarinan ja sai hänet vakuutetuksi -siitä, että vaikka hän olikin kadottanut tyttärensä, jota hän niin -kauan oli surrut, niin hänen perillisensä eli pikku metsäläisenä, -joka pelasti hänet kohtalosta, jonka kapinoitsijat olivat hänelle -valmistaneet. - -Voin ainoastaan lisätä, että minulla oli onni antaa äidinisälleni -timantit, jotka olin saanut Jackson'ilta ja jotka epäilemättä olivat -hänelle hyvin tervetulleita, koska ne eivät ainoastaan palauttaneet -hänen varallisuuttaan, vaan tekivät hänestä myöskin pörssin -rikkaimman kauppiaan. - -Kauttani sai kapteeni myöskin takaisin laivansa päällikkyyden ja -järjestys palautettiin laivaväen keskuudessa. Kapinan johtajat -pantiin rautoihin ja vietiin kotimaahan, joutuakseen syytteeseen -oikeudessa. Siinä kävi niin, että pari heistä hirtettiin -varoittavaksi esimerkiksi muille ja nuo kaksi sattuivatkin olemaan -juuri ne, jotka niin julmasti olivat hyljänneet rouva Reichardt'in. -Hän seurasi minua Englantiin kapteeni Manvers'in laivassa, sillä -kun äidinisäni kuuli ne suhteet, joissa olin häneen, päätti hän, -että rouva Reichardt saisi asua luonamme elämänsä loppuun asti. -Kumminkaan emme poistuneet saarelta ennenkuin olimme näyttäneet -äidinisälleni, kapteenille ja hänen upseereilleen, mitä olimme -saaneet aikaan sinä aikana, kuin olimme olleet saarella, ja kaikki -kummastuivat nähdessään meidän luoneen kukoistavan maakartanon tälle -autiolle paikalle. En unhoittanut näyttää heille niitä paikkoja, -missä olin taistellut käärmeen kanssa ja missä haikalat olivat minua -ahdistaneet, mitkä molemmat kertomukset näyttivät hyvin kiinnittävän -heidän mieltään. - -En saa unhoittaa lisäystä, että John Gough päivää ennen, kun -poistuimme saaresta, pyysi puhua kahdenkesken kanssani ja toivoi -minun apuani, saadakseen kapteenin suostumaan siihen, että hän -saisi jäädä saarelle. Hän oli paljon muuttunut entisestään ja -koska en voinut epäillä hänen katumuksensa vilpittömyyttä, puhuin -hänen puolestaan niin paljon kuin voin. Suositukseni hyväksyttiin -ja niin luovutin John Gough'ille koko maakartanoni eläimineen ja -maanviljelyskaluineen, luvaten sitäpaitsi lähettää hänelle vielä -kaikenlaista, joka tekisi hänen elämänsä mukavaksi ja onnelliseksi. -Hän kiitteli minua tarjouksestani, mutta ei sanonut muuta -pyytävänsä kuin että ilmoittaisimme hänen perheelleen hänen hyvistä -olosuhteistaan ja ettei hän luultavasti milloinkaan palaisi. - -Lieköhän nyt John Gough pelännyt sitä, että häntä syytettäisiin -kapinasta, vai eikö hän tahtonut purjehtia entisten toveriensa -kanssa, en tiedä, mutta mikä nyt lienee ollutkin syynä, niin jäi hän -jäljelle laivan poistuessa saarelta ja elää kai siellä vieläkin, -ainakaan en ole kuullut mitään hänen kuolemastaan. - -Teimme pikaisen matkan Englantiin ja epäilemättä huvittaa lukijaa -kuulla, että saaren pieni orpo nousi terveenä maihin Plymouth'issa ja -otettiin pian sydämellisesti vastaan äidinisänsä talossa Lontoossa. - - - - - - - - -End of Project Gutenberg's Saaren orvon seikkailut, by Frederick Marryat - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SAAREN ORVON SEIKKAILUT *** - -***** This file should be named 52004-8.txt or 52004-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/2/0/0/52004/ - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/52004-8.zip b/old/52004-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index a2b4c9a..0000000 --- a/old/52004-8.zip +++ /dev/null |