diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/51806-8.txt | 3120 | ||||
| -rw-r--r-- | old/51806-8.zip | bin | 58473 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 3120 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..aa4a43d --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #51806 (https://www.gutenberg.org/ebooks/51806) diff --git a/old/51806-8.txt b/old/51806-8.txt deleted file mode 100644 index 99bffcf..0000000 --- a/old/51806-8.txt +++ /dev/null @@ -1,3120 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Tykkien virsi, by Arvi Järventaus - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Tykkien virsi - Kenttäpapin kokemuksia ja mielialoja vapaussodan päiviltä - - -Author: Arvi Järventaus - - - -Release Date: April 19, 2016 [eBook #51806] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK TYKKIEN VIRSI*** - - -E-text prepared by Tapio Riikonen - - - -TYKKIEN VIRSI - -Kenttäpapin kokemuksia ja mielialoja vapaussodan päiviltä - -Kirj. - -ARVI JÄRVENTAUS - - - - - - -Kustannusosakeyhtiö Kirja, Helsinki, 1918. - - - - - - On aikoja, jolloin väkivalta ja vääryys uhkaavat tappaa elämän - laulun, rauhaisan työn ja hyötyisän toiminnan hymnin. Sellaisina - aikoina kohoo kuin itsestään ilmoille tykkien virsi. - - - -SISÄLLYS: - - Tuomiokirkossa. - Matkalla rintamalle. - Etelää kohti. - "Posti on tullut!" - Leirielämää. - Matti Kuha. - Taistelun kestäessä. - Pitkänperjantain saarna. - Hiljainen Yrjänä. - Valkoinen Tampere. - Kunnian kentiltä. - Valkoinen arkku. - - - - -TUOMIOKIRKOSSA. - - -Oli lauantai, helmikuun 23 p. 1918. Oulun tuomiokirkko oli ahdinkoon -saakka täynnä ihmisiä, joiden kasvoja verhosi juhlallinen, odottava -ilme. Ilmassa tuntui sähköä ja kiihkeää jännitystä. Oli kuin -olisi ulkopuolella kohisevan maailman levottomuus tunkeutunut -rauhaisaan temppeliin ihmisjoukkojen mukana, jotka jo tuntia ennen -jumalanpalveluksen alkua olivat täyttäneet kirkon sen viimeistä sijaa -myöten. Mutta vaikka ilmassa väräjöikin levottomuus, istuivat ihmiset -kuitenkin hiljaa paikoillaan. Joku yksityinen tosin kurkisti silloin -tällöin kirkon pääovea kohti, mutta muuten olivat kaikki hiljaa. Siellä -täällä oli pää painunut penkkiin, näkyi valkeita nenäliinoja, jotka -toisinaan vilahtelivat. Niillä kuivattiin esiin pyrkiviä kyyneleitä, -mutta kosteiden silmien katseissa ei ollut surua: pikemmin iloa ja -kiitollisuutta. Sadat kasvot olivat suuntautuneet alttaritauluun, jossa -Kristus seisoi kirkastusvuorella. Ihmisillä oli sisäinen tarve löytää -tulviville tunteilleen vastakaikua ja siksi he tarkkasivat Vapahtajan -kuvaa kirkon perällä. 'Mitä sanoo Vapahtaja?' 'Onko oikein, että minun -poikani lähtee?' 'Hän on niin nuori vielä.' - -Vapahtaja ymmärsi nuo kirkossa risteilevät kysymykset. Hänen kasvonsa -kirkastuivat. Ne saivat taivaallisen loisteen. Ja hiljaisena, -tyynnyttävänä levisi yli kirkon hänen vastauksensa: 'Ole hyvässä -turvassa!' 'Minä elän.' - -Levottomat kysymykset tyyntyivät ja odottava hiljaisuus levisi yli -kirkon. Siellä täällä vilahtavat vielä valkoiset nenäliinat, mutta -kosteista silmistä loisti nyt yhä varmempi kiitollisuus: 'On hyvä -antaa, mitä antaa voi, eikä minulla ole muuta kuin poikani.' - -Kirkon pääoven luona syntyi liikettä. Se levisi kirkkoon penkki -penkiltä, käytävä käytävältä. Yhä useampia päitä nousi kurkistamaan. -Pääoven edessä tehtiin tilaa. Kuului komentosanoja ja urkujen hiljaa -soidessa astui kirkkoon nuorukaisia nelimiehisissä riveissä. Etupää, -kaksi lippua edessä, suuntasi kulkunsa kuoriin ja asettui sinne -seisomaan. Pääkäytävä täyttyi ja sivukäytävillekin ulottuivat -nuorukaisten rivit. - -Se oli Oulun I vapaaehtoinen rintamakomennuskunta, joka oli lähdössä -rintamalle ja oli nyt saapunut kirkkoon Herran siunausta -vastaanottamaan. - -Joukko seisoi hiljaa paikoillaan. Nuorukaiset olivat täysissä -varustuksissa, reput seljässä, pistimet vyöllä ja uumenilla, nahkavyö. -Heidän kasvoillaan asui juhlallinen totisuus: he ymmärsivät hetken -vakavuuden. - -Urut, jotka olivat soittaneet koko ajan nuorten sotilasten marssiessa -kirkkoon, lakkasivat yht'äkkiä. Oli niin hiljaista, ettei -hiiskahdustakaan kuulunut. Sitten alkoivat ne jälleen: ensin hiljaa, -hetken kuluttua kovemmin, kunnes niiden ääni jälleen heikkeni -noustakseen täyteen voimaansa virressä, joka nyt kajahti kirkossa: - - "Ken Herraan panee turvansa, - Ain' apua se saapi; - Ei pelkääkään se kuoloa, - Ken häneen uskaltaapi. - Suojassa Herran sotimaan - Puolesta rakkaan isänmaan - Siis lähden rohkiasti." - -Virren värssy loppui ja kaikkien katseet suuntautuivat saarnatuoliin. -Sinne oli noussut sotilaspappi, kenttäpuku yllä. Hänkin lähtee joukon -mukana, mutta ennen lähtöään hän tahtoi puhua muutaman sanan pojilleen -ja heidän omaisilleen. - -_"Kuule! Vuorilla on niinkuin suuren kansan kohina! Kuule -kokoontuneitten sotajoukkojen kohinaa! Herra Sebaot on sotajoukkoa -tarkastamassa."_ - -Näin kajahtivat tekstin sanat yli kirkon. - -Pappi alotti puheensa. Hänen sydämensä oli tulvillaan tunteita, joita -hän ei ollut ennen tuntenut. Hän oli monta kertaa seisonut tuossa -paikassa, mutta ei vielä milloinkaan hän ollut tuntenut puhumisen -tarvetta niinkuin nyt. Tällä hetkellä hän sen tunsi. Hetken erikoisuus -painoi häntä. Monet ajatukset risteilivät hänen päässään. Hänellä oli -vaimo ja pieniä lapsia. Ja noilla toisilla oli omaiset, isä, äiti, -veljet, siskot. Hänestä tuntui, että hän murtuisi, ennenkuin oli -päässyt alkuunkaan, mutta nähdessään lähtijöiden tyynet, vakavat -kasvot, hän tyyntyi ja alotti saarnansa. - -Hän puhui aluksi sen sodan synnystä, johon nuori vapaaehtoisten joukko -nyt lähti. Hän näytti, kuinka välttämätöntä oli, että he lähtivät. -Siellä etelässä taistelivat jo toiset ja odottivat apua. Nyt oli -pohjoispohjalaisten aika tullut lähteä taisteleville veljilleen avuksi. -Ja he lähtevät. Kuin lumivyöry oli vapausliike levinnyt kautta maan. -Oli todellakin käynyt toteen profeetan sana: vuorilla on kuin suuren -kansan kohina. - -Pappi siirtyy tekstin ytimeen. Hän haluaa kirkastaa sen sotaan -lähteville. - -_Herra Sebaot on sotajoukkoa tarkastamassa_. - -Ennen lähtöä oli pidetty tarkastus. Päällystö oli katsonut, oliko -kaikki järjestyksessä niinkuin olla piti, oliko pyssy ja rensseli -paikoillaan. Nyt oli lopputarkastuksen vuoro. Ja sen piti sotajoukkojen -Jumala, Herra Sebaot. - -Hän tarkasti, millä mielellä nuori vapaaehtoisten joukko lähti. Paniko -se turvansa Jumalaan, niinkuin isät ennen taistelun ja ahdingon -aikoina. Hän tarkasti, oliko nuorukaisten povessa isien henki, joka -Suomen sodan aikana oli tullut niin kauniisti näkyviin siinä -uhrautuvaisuudessa ja alttiudessa, josta historia jälkipolville kertoi. -Hän tarkasti, oliko lähtevässä joukossa vanhan Loden mieltä ja v. -Döbelnin rehellistä kiitollisuutta. Sitä tarkasti sotajoukkojen Jumala, -Herra Sebaot. - -Nuoret sotilaat seisoivat vakavina. He ymmärsivät pappinsa -tarkoituksen. Rohkeita, avonaisia katseita suuntautui saarnatuoliin. -Niistä sai pappi lukea vastauksen kysymyksiinsä. - -Kyllä he Jumalaa tarvitsivat. Hehän lausuivat avomielisesti ilonsa jo -siitä, että saivat mukaansa sotatantereelle papin, joka tahtoi jakaa -samat ilot ja vaivat heidän kanssaan. Ja esi-isiä he olivat muistelleet -iltahetkinä kasarmissa. He tahtoivat lähteä taisteluun vanhan Loden -mielellä, Loden, joka ei antanut ryntäyskäskyä ennenkuin oli lukenut -miehilleen isämeidän ja Herran siunauksen. Ja jos Jumala soi voiton, -tulisivat he v. Döbelnin lailla antamaan hänelle kiitoksen. - -Puhe loppui muutamiin jäähyväissanoihin lähtevien omaisille ja -seurakunnalle ja pappi laskeutui alas saarnatuolista. Jälleen soivat -urut. Veisattiin toinen värssy äskeisestä virrestä ja sen aikana astui -pappi messupukuun puettuna alttarille ja toimitti lippujen vihkimisen. -Toinen lipuista tuli seuraamaan joukkoa ja näyttämään sille tietä -voittoon. - -Juhlallinen toimitus loppui. Seurakunta ja lähtevät sotilaat veisasivat -loppuvirren. Se johti ajatuksen siihen mahdollisuuteen, että joku -joukosta voisi jäädä palaamattakin. Mutta siitä huolimatta kaikui virsi -voitokkaana ja sen sävel vyöryi yli kirkon täyttäen sen holvit ja -korkean kupoolin. - - "Jos sotaan kaadunkin, ma saan - Viel' ihanamman isänmaan - Taas sulta taivahassa." - -Lähtöjumalanpalvelus oli päättynyt. Vapaaehtoinen joukko teki -täyskäännöksen ja marssi hiljaa kirkosta ulos. Taas vilahtelivat -valkoiset nenäliinat ja seurakuntalaisten silmiin kohosi kyyneleitä. -Monet suuntasivat taas katseensa Vapahtajan kuvaan kirkon perällä. -Mutta Vapahtaja ei nyt puhunut mitään. Hän oli vain kohottanut kasvonsa -taivaaseen päin kuin rukoillakseen sieltä siunausta lähteville. Ihmiset -ymmärsivät sen ja nenäliinat painautuivat kyyneleisille kasvoille... - -Mutta päät pystyssä, loistavin silmin, astui nuori sotilasjoukko -tuomiokirkon portaita alas. - -Korkeudessa loisti aurinko ja puistojen puissa kimalteli huurre... - - - - -MATKALLA RINTAMALLE. - - -Liekö missään koskaan mieliala sellainen kuin sotanäyttämölle -matkustavassa sotajoukossa, joka palaa taisteluinnosta? Ei ole vielä -koettu sotaretken vaaroja eikä vaivoja. Kaikki on uutta. Retken -päämäärä kajastelee vain mielessä kuin sadun luvattu maa. Mielikuvitus -askartelee ja loihtii esiin hurmeisia taistelukenttiä, joilla -sotajoukko rynnistää eteenpäin. Sankarihaamut astuvat haudoistaan ja -liittyvät suureen, hurjana hyökkäävään parveen. Mukana on Kaarle XII -pitkine lyömämiekkoineen, Napoleon valkoisen ratsunsa selässä, v. -Döbeln side otsallaan ja Adlercreutz ja -- kuka jaksaakaan luetella -kaikki ne historian sotasankarit, jotka koulupojan mielikuvituksessa -elävät. - -Veri ei tunnu vereltä vielä. Se on pikemmin kuin silkkiä taikka -samettia. - -Sellainen kohonnut, innostunut juhlamieli vallitsi Oulun poikienkin -joukossa, jotka olivat matkalla rintamalle. Koulupoikien innostus -varsinkin oli tavaton. Se johtui yhtäältä ilosta, jonka synnytti -vapauden tunne. Sitähän he eivät olleet paljoakaan kokeneet, paitsi -ehkä kesillä joskus. Toisaalta oli siihen syynä tieto lähestyvistä -taisteluista, joiden symbolina oli vaunun seinällä riippuva kivääri. -Kun kerran sellainen oli uskottu miehen kouraan, olivat entiset ajat -olleet ja menneet. - -Tuo sydämellinen, melkein poikamainen ilo tuli näkyviin varsinkin -rautatieasemilla, joille oli kerääntynyt runsaasti kansaa "sotapoikia" -nähdäkseen. Suomalaisen olennossa ja käytöksessä ilmenevä tavallinen -jäykkyys oli kuin poispuhallettu. Ei kysytä, oltiinko tuttuja -ennestään. Juteltiin kuin vanhat ystävät. Oli somaa nähdä harmaapäisen, -juurevan isäntämiehen keskustelevan innostuneen koulupojan kanssa. -Edellisen silmissä oli niin ystävällinen välke jälkimäisen pajattaessa -ja selittäessä kuin omalle isälleen. Melkeinpä olisi luullut, että -täällä vasta olivatkin vanhemmat vastassa jättämässä jäähyväisiä -pojilleen. Sellainen sydämellinen ilo vallitsi kaikkialla. - -Melkein joka toisella asemalla oli runsaasti ruokaa tarjolla. Jo heti -Kempeleessä saatiin sitä mukaan suuret määrät: perunoita, lihaa, ja -leipää. Eikä Liminka ollut sen huonompi. Siellä notkuivat pöydät -voileipien ja maitohinkkien painosta ja kahvikuppeja höyrysi pitkä -rintama tarjoilupöydällä. Ja kun matkaa lähdettiin jatkamaan, lyötiin -mukaan m.m. kokonainen voidritteli. - -Laulujen kaikuessa lähti juna hiljalleen liikkeelle. Jäi Liminka ja sen -ystävälliset ihmiset. Vielä viimeinen voimakas "eläköön"! ja juna -liukui jo vaihteen sivu jättäen jälkeensä tuon vieraanvaraisen aseman. -"Pikku-Jussi" seisoi hajasäärin vaunusillalla hento morsiamensa -kainalossaan. Hänen pulleat kasvonsa muhailevat tyytyväisinä. Olihan -hänen ja morsiamensa osaksi tullut Limingassa erityinen kunnianosoitus. -Kun nim. juna saapui asemalle, levisi väkijoukkoon tieto, että mukana -on "Pikku-Jussi", jonka osa liminkalaisista hyvin tunsi siltä päivältä, -jolloin tehtiin rynnäkkö ryssää vastaan Oulun kasarmilla. Heidän piti -välttämättä saada nähdä tämä nykyaikainen "kivekäs". Eikä siinä -auttanut muu kuin morsian käsipuoleen ja niin asemasillalle, jossa -nuoren parin ilmestyttyä kajahti iloinen sydämellinen "eläköön". Se oli -liminkalaisten onnentoivotus vastakihlautuneille. - -Ruukissa uusiintui sama ystävällisyys. Laulua ja -- kahvia, -viimemainittua yltäkyllin. Paikkakunnan suojeluskuntalaiset pitivät -vahtia asemalla. Innostus oli suuri. Halu paloi miehillä rintamalle ja -he lohduttelivat itseään, että pian pääsisivät matkaan. - -Oli hupaista nähdä, millä innolla pojat olivat matkansa alottaneet. -Kuularuiskukomennuskunta piti hauskaa härkävaunussaan. Kamiinilla -lämpisivät vesikauhat. Pojat keittelivät teetä ja tarinoivat. Heidän -keskusteluistaan huokui vakava, lämmin henki yhteiseen, suureen asiaan. -Johtuivat siinä pakostakin mieleen runoilijan sanat: - - "Näill' urhoill' uhmaa maailmoja vaikka". - --- Maanantaina lähdetään etelään, lausui joku joukosta. -- Se kuuluu -olevan varmaa. - --- No mitäpä siitä. Sitä vartenhan ollaan matkallakin. Parempi mitä -pikemmin. - -Pojat innostuivat, kehittelivät taistelukuvauksia. "Tampereelle, -Helsinkiin, Pietariin!" - --- Olisi se somaa suomalaisen miehen marssia kerran Pietarin katuja -kivääri olkapäällä, lausahtaa ylhäältä makuulaverilta joku. - -Sitä kannattavat kaikki. Mikä sen mieluisempaa suomalaisesta kuin saada -kerran isännöidä ryssän pääkaupungissa. - -Kilpualla tuli vastaan etelän postijuna. Joku matkustajista hyppäsi -sotilasjunaan. - --- Hyviä uutisia! Pietarin rata katkaistu Kämärän luona. - -Se tieto vaikutti kuin kepin survaisu ampiaispesään. Sitä turinaa ja -porinaa! Ei tahtonut saada omaa ääntänsä kuuluville lainkaan. - --- Onko se totta? - -Matkustaja hätääntyi. Hän ei oikein tiennyt, tekikö hänen uutisensa -hyvän vai huonon vaikutuksen, Kerrotaanhan Aleksanteri Suuresta, että -hän itki kuultuaan isänsä Filippoksen voitot. Hän kun luuli, ettei -hänen osallensa enää jäisi mitään. Näytti siltä kuin olisi tuossa -riehuvassa joukossa ollut monta pikku Aleksanteria, joihin matkustajan -iloiset kasvot vaikuttivat melkein ärsyttävästi. Mutta se oli vain -harhaluulo. Suurin enemmistö otti raikuvalla riemulla vastaan hyvän -uutisen ja ne, jotka eivät puhuneet mitään, eivät olleet ehtineet vielä -innostua. - --- Asiat ovat hyvällä tolalla, hihkaistiin. - --- Ovat, niinkuin ovat olleetkin. - -Saavuttiin Kannukseen. Siellä oli varattu päivällinen retken -osanottajille. Oli maitoa, oli leipää ja maukasta kauravelliä, jota -ahmien syötiin. Hyvä tuuli, joka pitkin matkaa oli pitänyt poikien -mieltä vireissä, antoi hyvän ruokahalun. Ja kahvia oli myös. Sitä oli -ollut melkein joka toisella asemalla. Ja juotu sitä oli myös, sydämen -halulla. - -Laululla saattelivat ystävälliset kannuslaiset Oulun poikia matkalle. -Lauloi yksiääninen naiskuoro kirkkain äänin. Ja valoisin mielin sitä -kuunneltiin: - - Kuullos pyhä vala, kallis Suomenmaa! - Sinuun koskea ei väkivalta saa. - Sua suojelemme, - Verin varjelemme. - Ollos huoleton! - Poikas valveill' on. - -Juna vihelsi. Lähdettiin jatkamaan matkaa. "Eläköön"-huudoin ja -liehuvin liinoin hyvästelivät kannuslaiset sotaan menijöitä. Juna -paransi vauhtia. Asematulet vilkuttivat vielä viimeisiä hyvästejä. Ensi -käänteessä ne hävisivät ja kohisten syöksyi rautahepo eteenpäin. - -Oli tulossa yö, kaunis kuutamoinen yö. Salaperäisinä kiisivät ohitse -Keski-Pohjanmaan lakeudet, joilla kuunvalo leikkiä löi. Ne muistuttivat -muinaisia taistelutantereita, joilla liikkuivat vainajien haamut -kohotetuin käsin. Junan jyrinä muistutti kaukaisten kanuunain jylinää, -joka toisinaan läheni, toisinaan häipyi etäisyyteen. Sellaiselta mahtoi -kuulua tykkien virsi yli yölepoon käyneen tasangon. Mielikuvitus heräsi -ja lähti retkilleen... - -Joukkuepäällikkö Aarne K. ja kenttäpastori istuvat myöhään yöhön ja -keskustelevat. - -He nauttivat junassa vallitsevasta hiljaisuudesta. Se muodostaa niin -räikeän vastakohdan päivälliselle melulle ja hälinälle. Heitä huvittaa -tämä kuutamoyön läpi puskeva juna täynnä nukkuvia sotilaita. - -Aarne K. on puhetuulella. Hän rupeaa kertomaan seikkailuistaan -Venäjällä. Vasta kaksikymmentä täyttänyt nuorukainen on ehtinyt nähdä -tuulet ja tuiskut. Hän on ollut tavallisena rautatietyömiehenä -Muurmannissa, "hoidellut" siellä Venäjän valtion tavaramakasiinia, -osoittaen varsinkin siinä toimessa lähimäisen rakkautta saksalaisia -sotavankeja kohtaan, joita hän on avustanut rajan yli suuret joukot. -Hän on työskennellyt kuuluisilla Inon pattereilla sillä seurauksella, -että muutamana pilvisenä yönä hänen oli lähdettävä käpälämäkeen ja -juostava 16 kilometriä pitkin Viipuriin. Hän on nukkunut monenlaisissa -yöpaikoissa tavallisesta vankiparakista alkaen tavaravaunun -jarrukoppiin saakka. Hän on esiintynyt herrana ja talonpoikana, -liikkunut salongeissa ja kivijalka-kahviloissa, hiihdellyt sissinä -metsiä pitkin, ollut milloin jonkun suuren toiminimen "asiamiehenä" -kaupitellen separaattoreita ja niittokoneita, milloin tavallisena -kulkujätkänä laukussa leivänkannikka ja kuiva lihakappale. Hän tuntee -useat vankilat Oulun lääninvankilasta Pietarin Beresilnajaan saakka. -Kerran hänet on tuomittu kuolemaan, mutta siitä huolimatta istuskelee -hän tuossa ja kertoilee seikkailuistaan tarkkaavaisena kuuntelevalle -papille. Ja viimeksi, kun Venäjän vallankumous puhkesi, oli hän -matkalla elinkautiseen maanpakoon Siperian kylmille aroille. Yhdessä -Venäjän vallankumousmiesten kanssa hän palasi sieltä ja sai taas nähdä -kotoiset rannat. Siitä alkaen hän on liikkunut kotimaassaan -valtiollisissa puuhissa, ottanut osaa Oulun valloitukseen, heilunut -pommi taskussa monissa kriitillisissä tilanteissa, komentanut -kuolemantuomion täytäntöönpanoon määrättyä sotilasosastoa j.n.e. Mutta -tästä kaikesta huolimatta hohtaa hänen kasvoiltaan nuoruuden raikkaus -ja hänen avonainen katseensa on peittelemättömän rehellinen. - -Juna sivuuttaa asemia pysähtymättä. Kuu oli noussut korkealle ja ohi -kiitäville Etelä-Pohjanmaan lakeuksille loi se omituisen, salaperäisen -värin. Saattoi melkein kuvitella niitä Siperian aroiksi, joilla -joukkuepäällikön kertomus liikkuu. Talot ja kylät nukkuivat syvässä -unessa. Niiden asukkaat saivat rauhassa levätä, sillä puhdas oli -Pohjanmaa punaisista. Se kuului Valkeaan Suomeen, joka levittää -aluettaan yhä laajemmalle, kunnes se kerran syleilisi Suomenlahden -rantoja. - --- Jokohan ollaan Vappuna Helsingissä? kysäisee pappi, kun oli hetkinen -oltu vaiti. - --- Saa nähdä. Nopeasti se silloin menisi. - -Joukkuepäällikkö vaipui mietteisiinsä. - -Ajatteliko hän papin kysymystä, vai vieläkö kulki muisto pitkin -kuoleman teitä Siperian autioilla aroilla, jonne niin moni jäi, -saamatta koskaan kotimaataan nähdä? - -Yö oli kulunut pitkälle. Kuu loisti kirkkaana. Joukkuepäällikön valtasi -uni ja hän laskeutui vaununpenkille pitkäkseen. - -Pappi jää vielä istumaan ja tupakoimaan. Hänen ajatuksensa kulkevat -siihen aikaan, jolloin hän toimi Oulun lääninvankilan saarnaajana. -Muutamana päivänä pistäytyi hän erääseen selliin, jossa sanottiin -säilytettävän vaarallista valtiollista vankia. Hän tahtoo tavata tätä -ja astuu selliin. Hänen edessään seisoo vaaleaverinen nuorukainen, -vangin harmaa puku päällä. Tukka on pitkä kuin metsäläisellä, mutta -varsi on suora ja silmät itsetietoisen, vapaan miehen. He keskustelevat -jostakin. Nuorukainen suhtautuu pappiin varovaisesti. Hänhän ei tunne -tätä. Eikä pappikaan tahdo hänen luottamustaan itselleen houkutella. -Hän ymmärtää vangin syyt. Alakuloisena ja murheellisena hän poistuu -sellistä, murheellisena siksi, että parhaat Suomen voimat viruvat -vankiloissa. Mutta nuoren vangin katse oli jäänyt hänen mieleensä. -Siitä oli kuvastunut rohkeus ja toivo, joka oli päättänyt pysyä -vireillä kaiken uhallakin. Se oli pappia lohduttanut. - -Hän ei luullut koskaan enää tapaavansa nuorta vankia, sillä pienen ajan -kuluttua oli tämä viety Venäjälle, niinkuin moni muu ennen häntä. Mutta -eräänä päivänä, joku päivä ennen rintamalle lähtöä, astuu hänen eteensä -nuori sotilaspukuinen mies kannukset jalassa ja miekka vyöllä. -"Tunteeko pastori minua?" Pappi katsoo ja katsoo, mutta ei voi muistaa. -'Missä olemme tavanneet ennen?' 'Oulun lääninvankilassa,' kuuluu reipas -vastaus. Silloin muistaa pappi nuoren avokatseisen vangin ja -sydämellisesti puristavat he toistensa kättä. Se oli joukkuepäällikkö -Aarne K., sama nuorukainen, joka nyt nukkui tuossa häntä vastapäätä -rauhallisena ja tyynenä, matkalla vapaussotaan niinkuin hän itsekin. - --- Ihmeelliset ovat Herran tiet, lausuu kenttäpastori itsekseen ja -nousee mennäkseen nukkumaan. - -Pian on koko vaunuosasto unen helmoissa. Ovensuupenkiltä kuuluu -voimakasta kuorsausta. Se on kuormastopäällikkö, joka siellä vetelee -unia. Joku oli sanonut leikillään hänen lähteneen matkaan "antaakseen -joukolle moraalista kannatusta". Ja siltä tuntuukin. Ainakin tuo syvä -kuorsaus vaikuttaa niin kotoisen rauhoittavasti. Se muodostaa niin -jyrkän vastakohdan retken vaaralliselle päämäärälle, että tulee oikein -hyvä olo sitä kuunnellessa. - -Pappi painautuu penkilleen ja on pian unessa. Nukkuva juna puskee halki -kuutamoisen yön sinne, missä soi tykkien virsi. - - - - -ETELÄÄ KOHTI. - - -Hiljaisessa, kuutamoisessa yössä käy kumma kulkue: rekiä rekien jälkeen -niin pitkälle kuin silmä kantaa kiemurtelee melkein loppumattomassa -jonossa etelään päin. Välistä poikkeaa kulkue maalle oikaisten jonkun -suuremman kannaksen yli ja peittyen metsän kätköön. Väliin sukeltaa se -jälleen esiin kuun valaisemalle, kirkkaalle merenselälle, mataen sen -poikki kuin mahdottoman pitkä jättiläiskäärme, hävitäkseen taas hetken -päästä jonkun niemen kainaloon. Rekimatkue kulkee eteenpäin hiljakseen -kuin öinen aave ja kummissaan katselee kuukin sen solumista läpi -huurteisen, äänettömän metsän. Se on hermostunut havaitessaan, ettei se -metsän vuoksi pääse oikein tarkastelemaan, mitä väkeä se on. Rekijono -häviää vähä-väliä puiden pimentoon. Mutta ensimäisellä seuraavalla -lahdenaukealla terästää kuu katseensa, luo kuin äkämystyneenä eteen -sattuneen pilvenlonkareen pois kasvoiltaan ja valaisee kirkkaasti -hitaasti eteenpäin soluvan matkueen. Ja sen uteliaisuus tulee -tyydytetyksi: hevosia, tavallisia maalaishevosia Närpiöstä, -Kristiinasta ja Lapväärtistä, reen keulalla tukeva, turkkeihin -kääriytynyt isäntämies ja reen perällä pukinnahkalakkisia nuorukaisia -lammasnahkaturkeissa, kaksi, jopa kolme, vieläpä neljäkin samassa -reessä, kiväärit pystyssä polvien välissä. Se ei olekaan mikään -rauhallinen matkue, vaikka niin tyynesti kulkee. Sen kannaksilla -liukuvat sodan henget ja yksinäinen aisatiukukin helkähtelee -katkonaisesti tahdissa: 'sota, sota, sota, sota.' - -Oulun I vapaaehtoinen rintamakomennuskunta on matkalla Kristiinasta -Merikarvialle. - -Osa miehistä nukkuu turkinkauluksiensa suojassa ja näkee unta kauas -jääneestä kodista. Mutta suurin osa valvoo ja seuraa mielenkiinnolla -matkan kulkua. Joukossa on monta kaupunkilaispoikaa, jotka eivät ole -koskaan ajaneet hevosella pitempää matkaa kuin Oulusta Knuutilaan tahi -korkeintaan Maikkulaan, ja heitä huvittaa tämä öinen matka mukavassa -maalaisreessä. Erikoisen hupaisalta tuntuu, että kuskinpenkillä -istuskeleva lammasnahkaturkkinen isäntämies ei osaa suomea kuin aivan -hätäisesti. Se ihmetyttää poikia yhtä paljon kuin jos kuulisivat jonkun -kiviniemeläisen torpan miehen haastavan Tukholman ruotsia. Mutta -asialle ei voi mitään: kyytimiehet ovat ummikkoruotsalaisia, harvaa -poikkeusta lukuunottamatta, ja heidän omituista murrettaan on soma -kuulla. - --- He' en douli' häst, vakuuttaa juureva lapväärtiläinen muutamalle -Oulun pojalle, joka ihmettelee hevosen pientä kokoa. - --- Se on kelpo hevonen. Ja isäntä selittää, kuinka monetta kyytiä hän -jo on suorittamassa. - -Tyytyväisinä nämä närpiö- ja lapväärtiläiset muuten suhtautuvatkin -kyyditysvelvollisuuteensa. He eivät ole koskaan suvainneet sosialisteja -eivätkä ryssiä ja usea heistä on ollut mukana Kristiinan kahakoissa, -joissa viimemainituilta riisuttiin aseet. Mielellään he senvuoksi -kyyditsevätkin valkoisia joukkoja, sillä he tietävät, ettei maahan -palaja rauha, ennenkuin ryssiltä ja punaisilta on riistetty -viimeinenkin kivääri. - -Pakkanen on kirpeä ja merenselkä huokuu ilkeää usvaa, joka tarttuu kuin -takkiainen turkinkaulukseen. Saa panna kaiken tarmonsa liikkeelle -sulana pysyäkseen. Onneksi on sentään tie metsämailla niin epätasainen, -että reen huojunta auttaa jonkun verran lämpimänä pysymään. - -Tunti kuluu toisensa jälkeen ja matka jatkuu. Muutamassa -metsänotkelmassa tulee vastaan ajomiehiä. He ajavat varovasti sivuun ja -odottavat, kunnes kulkue on päässyt ohitse. Ne ovat talonpoikia -Kristiinan tienoilta, jotka palailevat sotilaskyytejä viemästä. - -Aamupuoleen kuunvalo heikkenee ja neljän viiden tienoissa saavutaan -Ömossan kylään Siipyyn pitäjässä. Miehet pääsevät lämmittelemään siksi -aikaa kuin hevosia vaihdetaan. Ja tarpeen se onkin, sillä moni on -kylmästä koko lailla konttautunut. - -Pysähdys tuleekin pitemmäksi kuin alussa oli arvattu. Ömossalaisten -hevoset ovat jo aikoja olleet valjaissa, mutta matkaan vaan ei päästä. - -Kuularuiskut eivät ole vielä saapuneet ja niitä täytyy odottaa. - -Komennuskunnan komentaja on hermostunut. Mihin ihmeeseen ovat -kuularuiskut hävinneet? - -Vihdoin tuo joku sanoman, että kuularuiskuja vetäneet hevoset ovat -uupuneet ja jääneet kuuden kilometrin päähän kylästä. - -Tuli ja leimaus! Oltaisiinpa nyt punaisella alueella, niin saataisiin -sanoa hyvästit koko kapistuksille. - -Ei auta muu kuin lähettää veres hevonen niitä hakemaan. Muuten ne eivät -tule. - -Vihdoin, puolentoista tunnin odotuksen jälkeen ne saapuvat esikunnan -pihaan kuuraisina ja kohmettuneina. - -Ensimäisenä tulee kujalla vastaan "Olle", joka on viettänyt yönsä -kuularuiskujen reessä. Naama iloisessa irvistyksessä lausuu hän -käheäksi painuneella äänellä: - --- Me jäätiin kiinni! Konit uupuivat kokonaan. - -Päällikkö tiedustelee tarkemmin. Joo, suurin osa kiväärejä ja kaikki -kolme kuularuiskua ovat lastatut kahteen hevoseen, jotka huonon -vitikelin vuoksi ovat uupuneet eivätkä lopulta päässeet paikalta -liikahtamaan. - --- No on sekin järjestystä! Mitä olisi tehty, jos olisi satuttu olemaan -punikkien maassa? - --- Olisi tapella rytyytetty, herra komppanianpäällikkö, huomauttaa -"Olle" ja tekee juhlallisena kunniaa. - --- Pirullako sinä olisit tapellut, jos punikit olisivat anastaneet -kiväärikuormat? - --- Sulin käsin, herra komppanianpäällikkö. Kylmä tässä tahtoo tullakin. - -Naurettiin joukolla. Olisipa se tainnut olla epätoivoista tappelua. - -Järjestetään asekuormat uudelleen ja kuularuiskut sijoitetaan joukkueen -keskelle. Varovaisuuden vuoksi ei niitä saanut enää jättää -jälkihäntään. Puolisen tunnin kuluttua selviydytään matkaan ja -ömossalaiset pääsevät suorittamaan "asevelvollisuuttaan". - -Kuta lähemmäksi Merikarviaa tullaan, sitä enemmän saadaan kuulla -sotasanomia. Punaiset ovat tehneet hurjia partioretkiä pitäjän -eteläosaan ja uhkailleet tunkeutuvansa pohjoiseen. Kyytimiehet kertovat -kauhistuneina heidän julmuuksistaan. Muutamassa talossa olivat roistot -tappaneet talon vanhan isännän hänen pienen pojanpoikansa silmäin -edessä. Eräässä toisessa paikassa he olivat kiduttaneet isännän -kuoliaaksi j.n.e. Pojat kuuntelevat jännittyneinä ja heidän silmänsä -rupeavat hehkumaan. Annappa päästä niiden hirtehisten niskaan -näyttämään, mitä merkitsee rauhallisten asukasten rääkkääminen. - -Puolenpäivän tienoissa saavutaan ensimäiseen Merikarvian kylään, -Tuorilaan. On kirkas ja aurinkoinen päivä, helmikuun 25:s. Ilmassa on -kevään tuntu ja lumipeitteiset pellot kimaltelevat sadoissa eri -värivivahduksissa. Keväinen tuuli humisee puissa. Kaikki on mitä -kauneinta ja viehkeintä, mutta aurinkoinen kylä on autio. On kuin olisi -äkillinen rutto kulkenut sen läpi ja tappanut asukkaat sukupuuttoon. -Melkeinpä tekee mieli uskoa, että noiden ikkunoiden takana makaavat -kaikki kuolleina, yksi yhtäällä, toinen toisaalla. - -Mutta kuvitelma osoittautuu vääräksi: talot ovat tyhjät. Seinällä -raksuttaa vain kello kuin viimeisenä merkkinä elävästä elämästä. -Ihmisiä ei näy. He ovat paenneet punaisten pelosta ja jättäneet kotinsa -kylmille. - -Nämä ovat sodan ensi vaikutuksia, jotka tuovat väkistenkin mieleen -vainon ajat sata ja kymmenen vuotta sitten, jolloin ryssä poltti ja -hävitti maata. Samalla tavalla olivat kai silloinkin kylät autioina. -Nyt oli vain se erotus, että vihollisena oli oman maan mies -liittoutuneena vanhan verivihollisen kanssa, siis kymmenen kertaa -pahempana ja vaarallisempana vastustajana. - -Ensi töikseen saavat pitkästä hevosmatkasta uupuneet sotilaat -käydä syömään ja lepäämään taloihin. Muutamat paikkakunnan -suojeluskuntalaiset ovat nim. uskaltaneet tulla kylään pitämään huolta -saapuvan joukon ruuasta ja levonsaannista. Alussa luullaan, että lepo -tulisi kestämään ainakin iltaan, mutta parin tunnin kuluttua lähtee -komennuskunnan esikunta ja osa joukkoa jatkamaan matkaa Merikarvian -kirkolle, muun osan jäädessä edelleenkin Tuorilaan. - -Illalla kello kuuden tienoissa tulee kuitenkin jälkijoukollekin käsky -saapua kirkolle. Suoriudutaan taipaleelle heti ja puoli kahdeksan -ajoissa ollaan perillä. Merikarvian nuorisoseuran taloon on majoittunut -rintaman esikunta. Heti pihalle ajettaessa huomaa, että on saavuttu -taistelupaikan läheisyyteen. Piha ja maantie ovat täynnä rekeä ja -hevosta. Viestinviejiä lähtee ja saapuu ja talon eteisessä käy kuhina -kuin mehiläispesässä. Tuntuu oudolta autioiden taivalten takaa joutua -yhtäkkiä sellaiseen liikekeskukseen. Mutta täällä onkin rintaman -äärimmäinen kohta ja parasta aikaa on taistelu käynnissä pienen matkan -päässä olevassa Pirttijärven kylässä. - -On myöhäinen ilta, mutta oululaiset eivät saa lepoa ajatellakaan. He -ovat tulleetkin aivan kreivin aikaan, sillä juuri vähää ennen on -Pirttijärveltä saapunut sana, että punaiset hyökkäävät hurjasti ja -uhkaavat puhkaista rintaman ihan väkisin. Ei siis muuta kuin miehet -rekiin ja valmiina matkalle taisteluun. - -Iltapäivällä saapunut joukko on jo lähtenyt ensimäistä otteluaan -koittamaan. Luutnantti L. on pienen joukon kanssa tehnyt hyökkäyksen -Haminaholmaa vastaan, mutta tullut pakoitetuksi perääntymään. Heti -oululaisten saavuttua paikalle on "Pikku-Jussi" lähetetty yhden -kuularuiskun kera apuun. Jälkijoukon tullessa hän on jo mennyt. Suurta -ennätystä hän ei kuitenkaan ehdi saada, kun toisetkin komennetaan -Pirttijärvelle. - -Pojat istuvat jo reissä, kun kenttäpastori, joka on saapunut paikalle -jälkijoukossa, tulee esikuntatalosta, ollen matkalla yöpaikkaansa. Hän -kulkee reeltä reelle ja jättää hyvästiä pojille, toivottaen heille -Jumalan apua alkavaan taisteluun. Kuu valaisee kirkkaasti poikien -kasvot. Pappi tutkii niitä tarkkaavaisesti, mutta sitä, mitä hän etsii, -hän ei löydä. Pojat eivät osoita pienintäkään pelkoa. - -Siinä istuu samassa reessä kaksi nuorta koulupoikaa Oulusta. Toinen on -papin rippilapsi, toisessa hän tuntee yhden Oulun N.M.K.Y:n -innokkaimmista nuorista jäsenistä. Hänen katseensa kiintyy erikoisesti -näihin poikiin ja omituinen, lämmin tunne läikähtää hänen povessaan. -Hänestä tuntuu, että pojat ovat hänen omiaan. Hän tuntee pitävänsä -heistä erikoisemmasti ja siksi täyttyykin hänen sydämensä lämpimällä -osanotolla heitä kohtaan. Se on viimeinen reki, jossa pojat istuvat, ja -pappi pysähtyy sen ääreen. - --- Jumalan haltuun, pojat! lausuu hän hiljaa ja ojentaa kätensä. - --- Kiitos! vastaavat pojat ja heidän kasvojaan kirkastaa valoisa hymy. - -Rekijono lähtee liikkeelle. Pappi seisoo tiellä ja katselee sen -jälkeen. Nyt se katoaa tien käänteeseen. Pappi lähtee jatkamaan -matkaansa kylän toista päätä kohti. - -Oulun pojat ovat päässeet tulikastettaan saamaan. - - - - -"POSTI ON TULLUT!" - - -Sotilaan ajatus lentää usein kotiin. Eikä kumma, sillä tuskinpa on tuo -sana koskaan niin lämpimiä ajatuksia herättänyt kenenkään ihmisen -povessa kuin sotilaan, joka vieraalla seudulla taistelee maansa -puolesta? - -Niin, tuskinpa. - -Koti merkitsee sotilaalle rauhaa ja lepoa, suloista lämpöä lieden -ääressä, leppoisia iltahetkiä, jolloin päivätyön päätyttyä sai ottaa -käteensä hauskan kirjan tahi keskitekoisen käsityön. - -Sotatantereella on elämä päinvastaista. Kotina on ahdas pirtinnurkka, -jossa kymmeniä tovereita ähertää yhdessä, tahi alaston luodonkärki, -jota ympäröi öinen usvameri. Rauhaa ei ole, sillä kivääri -puhuu sotaista kieltään, kuularuisku laulaa yksitoikkoista -tat-tat-tat- säveltään, johon silloin tällöin yhtyy tykin kumea basso. - -Ja lepoa on vielä vähemmän. Päivä kuluu harjoituksissa tahi taistelussa -ja yölevon asemasta tulee usein vahtivuoro kaukana kylän ulkolaidalla, -jonne vihollisenkin tiedustelija voi yhtäkkiä saapua ja esittää itsensä -kirkkaalla kiväärinlaukauksella. - -Senpävuoksi muodostuukin sana "koti" sotilaalle yhdeksi kalleimmista. -Sitä hänen ajatuksensa hellinä kiertävät. Ja se välikappale, joka tuo -tervehdyksiä kotoa, on hänelle mitä mielenkiintoisin. - --- Posti on tullut! - -Se viesti vierii läpi kylän. - -Pojat rientävät esikuntataloon, missä vallitsee kuumeinen kuhina. -Vääpeli, "komppanian äiti", lajittelee kirjeitä tulisella kiireellä. -Siinä on nurkassa penkillä rykelmä postipaketteja. Pojat puristelevat -niitä ja katselevat osotteita. Siinä on paketti toverille, tuossa -toiselle. Mitähän hyvää ne kaikki sisältänevätkään? Tuossa on kaikesta -päättäen sokeria, sangen tarpeellista tavaraa rintamalla. Tuossa taas -jotakin pehmoista: lie alusvaatteita tai villapaita, taikka pari -sukkia, oman äidin kutomia. -- Ah, jopahan löytyi paketti omallekin -nimelle! Oh, onpa se somannäköinen! Ei muuta kuin kuittaus -vastaanottokuittiin ja onnellinen paketinsaaja kiiruhtaa kasarmiinsa, -saadakseen jossakin sen sopessa syventyä paketin salaperäistä sisältöä -tutkimaan. - -Tuossa lukee joku poika kirjettä. Hänen ympärillään meluavat toiset, -mutta poikaa eivät häiritse toverien äänet. Hänen ajatuksensa ovat -kotona. Mieli heltyy isän käsialaa katsellessa ja sydämen täyttää -lämmin tunne. "Rakas poikani!" Se soi niin kauniilta ja kotoisella. On -kuin näkisi isän tallin ovella juuri sinä hetkenä, jolloin hän -annettuaan hevosille ensi appeen huutaa pihan yli pirtin portailla -seisovalle pojalleen: "Viljo! Tuoppa se uusi harja siellä eteisen -naulasta! Minä vähän varsaa harjailen." -- Kotoiset kuvat täyttävät -mielen eikä poika kuule ollenkaan, että ryhmäpäällikkö kehoittaa -miehiään varustamaan selkäreput nimimerkillä, etteivät ne sotkeutuisi -kuormastossa. - -Tuossa on pitkä, solakka papinpoika, jonka koti on kaukana -Perä-Pohjolassa. Hänkin on saanut kirjeen, jota parastaikaa lukee -pöydällä lepattelevan kynttilän valossa. Kirje on päivätty lauantaina -ja huokuu sydämellistä hellyyttä sotaan lähtenyttä poikaa kohtaan. - -Lauantai, isän saarnanvalmistuspäivä! Silloinhan piti niin hiljaa -hiipiä kansliahuoneen läpi peräkamariin, ettei vaan olisi isää -häirinnyt... - -Ei näe poika, mitä ympärillä tapahtuu. Hän on kuuro vieressä käyvälle -väittelylle, joka koskee sitä perin tärkeätä kysymystä, kummatko ovat -parempia kiväärejä, japanilaisetko vai ryssäläiset. - --- Japaneesit ovat lähettäneet ryssille paljasta roskaa! huudahtaa -toinen väittelijöistä, mutta papinpoika ei sitä kuule. Hänen -ajatuksensa ovat kotona. - -... Kesäinen Perä-Pohjolan pappila laajan, kirkkaan järven rannalla. -Aurinko paistaa mitä herttaisimmin ja hiljaisessa puutarhassa seisovat -vanhat riippakoivut lehtien värähtämättä. Vanha kirkko kivenheiton -päässä pappilasta huokaa riuduttavassa helteessä. Pappilan heinävä piha -uhkuu lämpöä ja järveltä lehahtava vieno tuulenhenkäys tuo suloisen -hajuheinän tuoksun ja panee puutarhan koivujen lehdet hiljaa -lepattamaan. - -Järvellä kulkee pieni höyrypursi. Se on pappilan. Nuorimmat lapset -tulevat kesämajalta, jossa ovat olleet kalastamassa. Hän, papin vanhin -poika, pysähtyy kaivon luo ja seuraa katseellaan lähestyvää -höyrypurtta. 'Hyvä on, että tulevat, sillä isän pitää iltapäivällä -lähteä pitäjälle sairaan luo'... - -Pitkä papinpoika Perä-Pohjolan aurinkoisesta pappilasta havahtuu -mietteistään, silmää vielä kerran isän nimikirjoitusta kirjeen lopussa, -pistää kirjeen hitaasti povitaskuunsa ja lähtee verkkaisin askelin ulos -pihalle, missä keittoaliupseeri lastaa hevoseen eväitä yöksi ketjuun -jääneille etuvartioille. - -"Posti on tullut!" Siinä on suloinen sanoma sodassa oleville. Se sana -sisältää niin äärettömän paljon, ettei sitä voi sanoilla tulkita. Se -tuo sotatantereelle _kodin_ asukkaineen ja arkiaskareineen. Se tuo -mukanaan kotikaupungin katuineen, kotiseudun, kirkonkylän kirkkoineen -ja pappiloineen, kotijärvet, joet, uimarannat, kyntö- ja kylvöajat, -kirkko- ja kaupunkimatkat. Se tuo tullessaan koko _kotoisen maailman_. -Sen mukana saapuvat isä ja äiti, veljet ja siskot, toverit ja vanha -opettaja, nuo kaikki tutut ja rakkaat, joiden muisteleminen kaukana -kodista tuottaa niin suloista mielihyvää. - -Mutta joukossa on niitäkin, joilla ei ole kotia. - -Mitä tuo posti heille? - -Useimmiten ei mitään. - -On sääli katsella heitä postinjakopäivinä, jolloin "postitoimistossa" -on niin tulinen kiire. Sillä aikaa kuin toiset häärivät pakettien ja -kirjeiden kimpussa, seisoskelevat he syrjässä ovipuolessa ja seuraavat -mielenkiinnolla toimituksen menoa. Lopuksi kun suurin tungos vääpelin -pöydän ympärillä on hiukan pienennyt, astuu joku heistä arastellen -esiin ja kysyy kirjettä. - -Vääpeli katsahtaa häneen hajamielisenä pöytänsä takaa. - --- Mikko Tuisku? Ei ole kirjettä. - -Kysyjä hymähtää surullisesti ja painaa lakin päähänsä. - --- Kukapa minulle kirjoittaisi! Olen ollut kaksi vuotta kotoa poissa. -Taitavat luulla jo kuolleeksi. - -Ja surumielisenä hän astuu postikonttorista ulos. Hän oli kyllä -kirjoittanut kotiin silloin kun alkoi sota, mutta kukaties ei ole kirje -tullut perille tahi ovat vanhukset jo kuolleet. - -Tuossa on kaksi veljestä, puhdasotsaista, jaloa nuorukaista, joiden -rinnassa sykkii lämmin sydän. Hekin pistäytyvät silloin tällöin -"toimistoon", mutta useimmiten he palaavat tyhjinä takaisin. Heilläkin -oli kerran koti, mutta nyt se on jo monta vuotta ollut hajonneena. Sen -muinoinen keskus, äiti, on eksynyt maailman surullisille teille, -jättänyt kotinsa ja antautunut virran vietäväksi, synnissä ja häpeässä. -Hän ei luonnollisesti voi enää kirjoittaa, sillä kaikki siteet hänen ja -poikainsa välillä ovat katkenneet. Mutta heillä on vielä isä, ja pieni -suloinen sisar. Heiltä odottelevat pojat kirjettä, mutta sitä vaan ei -kuulu. Kun he lähtivät sotaan, jäi isä heikkona sairaana sairaalaan -makaamaan. He eivät ole pitkään aikaan kuulleet hänestä mitään. Onko -hän parantunut, vai onko kuolema jo vienyt hänet muassaan. Veljekset -ovat alakuloisia, sillä tämä isä monine suruineen on ollut maailman -paras isä. - -Mutta eräänä päivänä on postissa pienen tytön ujolla käsialalla -kirjoitettu kirje. Se on pikku siskolta, jonka vieraat ovat ottaneet -hoitoonsa. Hän kirjoittaa armaille veljilleen, että isä on parantunut -ja että hän itse voi mitä parhaiten. Toisinaan vain vaivaa levottomuus -siitä, miten veljet jaksavat. - -Sinä päivänä on leirissä kaksi maailman onnellisinta poikaa. Ja -seuraava kenttäposti vie "isoilta veljiltä" kirjeen "rakkaalle pikku -siskolle" sekä postipakettina ehyenä säilyneen shrapnellinkuoren, jonka -toinen veljistä on tuonut muassaan viime taistelusta. Siinä voi pikku -sisko pitää vaikka kukkia. - -"Posti on tullut!" Se sanoma herättää useimmissa lämpimiä, suloisia -ajatuksia ja johtaa mieleen kodin. - -Mutta muutamien harvojen ohi se kulkee äänettömänä ja kaukaisena kuin -sadun saavuttamaton ihannemaa, herättäen vain eloon haikeita muistoja -ja puoleksi unohduksiin hautautuneita kuvia entisiltä onnen päiviltä, -jolloin heilläkin _oli_ koti. - -Ne ovat niitä, joiden kotina nyt on vain _isänmaa_, jonka puolesta he -ovat lähteneet sotaan vertansa vuodattamaan. - - - - -LEIRIELÄMÄÄ. - - -Taisteluiden lomissa pilkahtaa sotilaalle silloin tällöin valoisa, -virkistävä aika, jolloin sodan rasituksista uupunut mies saa päivän -parisen levähtää raskaiden taisteluiden jälkeen. Jännityksessä olleet -hermot pääsevät hetkiseksi herpaantumaan ja nauttimaan lepopäivän -viihdyttävästä rauhasta. Sillä taistelupäivä on sotilaan varsinainen -työpäivä, vaikka usein rasittava työpäivä. Levähdyspäivät taas ovat -hänen sunnuntaitaan, jolloin elämä muodostuu mahdollisimman leudoksi ja -huolettomaksi. - -Leiritalon pihamaalla höyryää kenttäkeittiö kuin mikäkin masuuni. -Valkopukuinen, pieni keittoaliupseeri Jonne P. hääräilee koneensa -ääressä, kädessä pitkä vellikauha, hänen ainoa aseensa muuten. Kaksi -laiskannäköistä kokinapulaista vetelehtii tyhjillä pakkilaatikoilla -istuen keittiön läheisyydessä ja silmäilee arasti pääkokkia, joka -korkealla jalustalla seisten hämmentelee valtaista kattilaa. -Kokinapulaisilla olisi kyllä työtä, mutta se ei oikein maista. Kuoria -pieniä, pahasia perunanaatteja! Paljon hauskempi olisi istua -kuularuiskupoikien kamarissa kuuntelemassa kuvausta eilispäivän -ottelusta, josta tuotiin m.m. kokonainen hevoskuorma kaikenlaista -rihkamaa sotasaaliiksi. - -Toinen kokinapulaisista, lyhyenläntä, vantteraharteinen lumijokelainen, -heittää kaipaavan katseen valkean päärakennuksen maantienpuolisiin -ikkunoihin. Sisältä kuuluu iloinen marssin sävel. Pojat siellä -soitattavat gramofoonia. Tekisi mieli mennä kuuntelemaan, mutta -uskallusta puuttuu. - --- Rupeahan sinä kuorimaan noita perunoita. Minä pistäydyn -kuuntelemassa, mitä "Oke" kertoo, virkkaa lumijokelainen puoliäänen -toverilleen. - -Tämä vetelee äkeitä tupakansavuja, silmää halveksivasti perunakoria ja -sylkäisee. - --- Pahus noita! Pieniä kuin peukalonpäät! Sinne tekisi minunkin -mieleni... sisälle. - -He päättävät tehdä äkkirynnäkön ja lähteä kävelemään "muina miehinä". - -Mutta samassa pyörähtää keittoaliupseeri kattilansa ääressä ja lyöden -vellikauhalla kattilan laitaan kivahtaa äkäisenä: - --- Se nyt on puinen piru, ettei noita perunoita saatu kuorituksi! - -Jonne P. on ollut maailman siivoimpia miehiä -- niinkuin sanotaan --- -mutta sotaretki vaivoineen on kiskonut hänestäkin turmeluksen esille, -jonka kukkia on edellämainitunmoinen, vähän tavallisuudesta poikkeava -kirouskin. Kokinapulaisiin, jotka eivät ole vielä sattuneet kuulemaan -pääkokin kiroavan, vaikuttaa se omituisen lamauttavasti ja päät -riipuksissa palaavat he vastahakoiseen työhönsä. - -Mutta hetken kuluttua pitää pääkokin mennä muonitusmestarin puheille -sivurakennukseen. Sitä käyttää lumijokelainen hyväkseen, heittää -veitsensä perunakoppaan ja pujahtaa päärakennukseen. - -Siellä käy iloinen elämä. Etuhuoneessa soittaa gramofooni "Inga -pientä", pitkä Hendunen, joka ihmeesti muistuttaa Kaarle XII:ta, on -"koneenkäyttäjänä" ja puoli tusinaa iloisia kuularuiskupoikia -kiitollisina kuulijoina. - -Kokinapulainen pysähtyy ovelle ja jää siihen seisomaan. - -Nuori, kaksikymmenvuotias, ketteräliikkeinen "Oke", jolla on jakaus -keskellä päätä ja ääni käheänä yskästä ja liiallisesta tupakoimisesta, -pyörähtää ympäri ja huomaa kokinapulaisen. - --- Vai niin! Joko se Kärppä taas karkasi? Kuule, kuorihan sinä -perunoita vaan, että "dreadnoughtit" saavat jotakin matkaselskaapiksi. - -Kärppä naurahtaa ujosti ja kysäisee: - --- Mitä ne 'retnoutit' ovat? - --- No silakoita! Eikö lumijokelainen silakoita tunne? - --- Ei niitä siellä meidän puolessa sillä nimellä... - --- Vai ei. Mutta täällä niillä on se nimitys. Dreadnought, se on -suomeksi silakka. Paina mieleesi. - -Ja "Oke" nauraa niin että tuoli heiluu ja pysäyttää gramofoonin. - --- No, Matti, joko se laulu menee? kysäisee hän äkkiä kuularuisku N:o -2:n kuskilta, joka istuu sohvannurkassa lakki takaraivolla. - --- Jos Oke-herra laulaisi edellä... - --- No alotetaan: - - Jääkäreillä muassaan on - menestys ja onni, - kun meikäläisten vyössä ompi - saksalainen pommi. - Hei! Saksanniemi, jääkärijoukko, - Lapua ja Härmän loukko, - Vöyri, Kauhava ja muut - -laulaa "Oke" ja lyö kädellään tahtia Matin juruuttaessa perässä ja -ollessa säännöllisesti puoli säettä jälessä edellälaulajasta. - --- No joko rupeaa tarttumaan? - --- No kyllä... minulla on ääni niin käheänä. - --- Eivät ole röörit minullakaan kunnossa, nauraa "Oke" ja rupeaa -kertomaan ukko Renforssista, joka oli ollut esikunnan tutkittavana, -syytettynä punaisten avustamisesta. Renfors oli kohtalotoverinsa, erään -toisen ahlaislaisen kanssa ollut kartanon pirtissä vankina ja "Oke" oli -ollut heitä vartioimassa. Syytetyt olivat keskustelleet siitä, mitenkä -tutkinnossa parhaiten selvittäisiin. Renforssin toveri oli selittänyt, -että hänet oli pantu muistia virkistämään ja surkeillut, kun hän ei -kuolemakseenkaan jaksanut muistaa, miten oikeastaan oli sen perunajutun -laita. Siihen oli Renfors tokaissut: "No puhu sinä, niinkuin minäkin! -Minä annan tulla kuin saavista kaataen, kunnes esikunnan herrat -keskeyttävät ja sanovat: 'Stop! Riittää jo valetta täksi kertaa'" Ja -Renfors oli iskenyt silmää vartialleen ja nauraa virnistellyt sekä -ryhtynyt ykskaks todistelemaan tälle porvarismielisyyttään. Hänkö -punikki, jolla oli yksi poikakin aivankuin herra? Kaulukset kaulassa ja -kalvostimet käsissä, niin että pois tieltä... Ja kihloissa rikkaan -talontyttären kanssa... ja asuu omassa kamarissaan. Niin juuri, omassa -omituisessa kamarissaan... aivankuin herrat. Niin ettei hän mikään -punainen ollut. Huihai! Erehdys oli tullut esikunnan herroille, mutta -kylläpähän siitä selviäisi kun kerkiäisi. -- Viime tutkinnossa hän oli -puhunut silkkaa totta, mutta herrat olivat väittäneet hänen -valehtelevan. Ensi kerralla hän laskettaa silkkaa valetta. Se kai on -silloin totta. Ja Renfors, joka on keuhkotautinen, rykii niin että -pirtin ikkunat helisevät. 'Ähhäh!' 'Eivät ole röörit oikein kunnossa!' - -Pojat nauravat niin että kammari kajahtelee. - --- Se oli sukkela mies. - --- Oli se. - --- Sehän vapautettiin? - --- Joo. Ei hän ollut niin vaarallinen kuin luultiin. Ensi töikseen hän -tarjoutui maalaamaan koko komennuskunnalle uudet hihanauhat. - -Kärppä oli uteliaana kuunnellut poikien haastelua. Sukkela mies tuo -Oke-herra. Kieli kuin rasvattu. Niin jutteli keveästi kuin -"Helppo-Heikki" Oulun markkinoilla. - --- Kertokaapa siitä eilisestä tappelusta, pyytää hän hiljaa. - --- Vai tappelusta. Menehän perunoita kuorimaan. Täällä sinä istut -laiskana ja me muut saamme tapella sinunkin edestäsi. - -Hän panee gramofoonin soittamaan "Kaksipäistä kotkaa". - --- Taikka saatanhan minä lyhyesti kertoakin. Ammuimme kolmesataa -punikkia ja otimme sataviisikymmentä vangiksi. - --- Valehtelette. - --- No kun et usko, niin älä sitten kysele. - -Samassa tulee keittoaliupseeri. Hän on aivan hirmustunut Kärpän -katoamisesta ja töytää huoneeseen takinhihat käärittyinä kyynärpäitä -myöten. - --- Vai täällä sinä olet taas, senkin laiskuri! Ei joudu keitto nytkään -määräajalleen. - -Keittoaliupseeri kääntyy kuularuiskupoikien puoleen ja selittää hiukan -muuttuneella äänensävyllä: - --- Ei ole kumma, jos keitto myöhästyy, kun on tuollaisia apulaisia. Jos -nyt tulisi hälyytys, niin tyhjin vatsoin saisivat miehet lähteä. - -Onneksi Kärpälle ei hälyytystä kuitenkaan sinä päivänä tullut. Keitto -joutui kutakuinkin ajoissa ja miehistö komennettiin syömään. - -Muonitusmestari, lääninhallituksen virkamies A., kävelee edestakaisin -käytävässä. Hän on hermostunut ja kiukkuisella päällä. Elintarpeet -uhkaavat loppua. Muonitus käy päivä päivältä vaikeammaksi, mutta siitä -huolimatta ottavat miehet suurempia annoksia kuin lupa olisi. Ja voita -menee aivan huimaavasti. Tuossakin yksi tolvana levittää peukalolla -voita leipänsä päälle. - --- Hei, kuule! Mitä tämä merkitsee? - -Puhuteltu pysähtyy hiukan neuvottomana - -ja painelee peukalollaan leivän syrjälle olevaa isoa voikimpaletta: - --- Mikä? - --- Tuolla tavallako sinä voita otat? Häpeä vähäsen! - -Ja kiivastunut muonitusmestari harppaa keittiöön. - --- Missä voinjakajat ovat? Hei! Te mokomat ette pidä silmällä, vaikka -miehet kantavat nyrkinkokoisin voikimpaleita! Tällainen voinmeno vie -Suomen valtion rahavarat aivan hiiteen! Minä en vastaa teidän -leväperäisyydestänne. Saatte vastata itse, juupelit! -- Ja sinä siellä! -Lempo soi! Aiotko mahasi maidolla halkaista. Tuoppi mieheen vain! Sehän -on määrä. Missä maidonjakajat ovat? -- Herra Jumala! Te teette minut -aivan hulluksi? - -Ja ylen kiukustunut muonitusmestari haukkuu taas oikein sydämen -kyllyydestä. - -Sellaisia tomppeleita! Eivät ymmärrä mitään laeista eivätkä -asetuksista. Päämajasta on tullut tarkat määräykset, kuinka suuria -annosten tulee olla. Mutta täällä syödään kuin ei ruuan puutetta olisi -lainkaan. - -Pojat luikkivat kyyryssä korvin ruokahuoneeseen annoksineen. -Vihastuneen muonitusmestarin kiukku ei heihin koske. Hyvällä -ruokahalulla he pistelevät poskeensa velliä, jota kylän neitoset -tarjoilevat suuresta huoneen perällä olevasta saavista. - -Päivällisen jälkeen lähtee osa joukkoja harjoituksiin. Toiset jäävät -leiriin puhdistamaan kivääreitään ja mikä mitäkin puuhaamaan. - -Esikunnan herrat majailevat maantien toisella puolen. He ovat talon -ruuissa ja vain silloin tällöin kiidättää keittoaliupseeri heille yli -maantien jotakin soppalajia, joka hänen mielestään on erikoisen hyvää. -Muuten syövät miehistö ja päällystö samaa ruokaa. Varakkaimmat talot -pyytävät kyllä poikia toisinaan päivälliselle, mutta yleensä syödään -omasta kenttäkeittiöstä. - -"Pikku-Jussi", jalkaväen päällikkö, istuu esikuntahuoneen sohvalla, -yläruumis ihkasen paljaana, ja pitää "täiapellia". Hänen edessään -pöydällä on iso paperiarkki, jossa näkyy siellä täällä merkkejä -täytäntöön pannuista "kuolemantuomioista". - -Häntä vastapäätä, pöydän toisella puolen, istuu alati hymyilevä -kuormastopäällikkö, jolla on terveenpunaiset kasvot ja valkoiset -silmäripset. Hän seuraa jännityksellä "toimituksen" kulkua kuin -virallisena todistajana, että kaikki käy lain ja asetusten jälkeen. - --- Kuule, sinun pitää ruveta käyttämään samaa keinoa kuin minäkin. Osta -spriitä ja voitele sillä selkäsi saunassa käydessäsi. Takaan, etteivät -liikehdi eivätkä muodostele ketjuja. - --- Taitaa olla hyvä keino? - --- Häh? - -Kuormastopäällikkö on hiukan vähäkuuloinen. - - -- Sanon, että taitaa olla hyvä keino. - ---- Joo, varmasti. Niin minä teen ja apu on ollut. - -Keinutuolissa keskellä lattiaa soutelee komennuskunnan päällikkö E. -ja juttelee hiihtokomppanian komentajan kanssa. He ovat äsken -valmistaneet sotasuunnitelman, josta vielä yleispiirtein keskustelevat. -Hiihtokomppanian päällikkö on ollut miehineen partioretkellä viime yönä -ja tuonut tärkeitä tietoja. - --- On vain pidettävä tarkka huoli, etteivät miehet joutavia ammuskele, -lausuu E. - --- Tietysti, luonnollisesti. Eihän se tule kysymykseenkään. - --- Käy muuten niinkuin meille Pohjansahalla. - --- Niin, se "kissakuti", nauraa hiihtokomppanian päällikkö. -- Siitä -olisi voinut tulla vakavammatkin seuraukset. - -"E:n kissakuti" oli yleisenä leikinlaskuaiheena joukon kesken. Hän oli -nim. muutamia päiviä takaperin varusmestarin, yhden hevosmiehen ja -oppaan kanssa lähtenyt tiedusteluretkelle Pohjansahalle, Merikarvian -rannikolle. Sieltä olivat punaiset jo perääntyneet eikä kylästä -löydetty elävää sielua. Yksinäinen kissa vain oli jäänyt muutaman -torpan rappusille naukumaan. E. ei voinut hillitä itseään, vaan ampui -sen, vaikka varovaisuus olisi ollutkin tarpeen. Hän oli nimittäin -kissojen leppymätön vihaaja. Seuraukset näyttäytyivät pian. Kun miehet -lähtivät sieltä lähellä olevaan Haminaholmaan, huomasivat he jäällä -ketjun miehiä, jotka varovaisesti lähestyivät heitä. Ensimäinen ajatus -luonnollisesti oli, että ne olivat punaisia ja mietittiin jo -perääntymistä. Varmuuden vuoksi turvautui E. kuitenkin hyvään -kiikariinsa ja tarkasteli sillä tuota salaperäistä joukkoa. Hänen -hämmästyksensä oli suuri, kun hän tunsi ne -- omiksi miehikseen. -Ketjussa lähestyneet oululaiset olivat lähteneet Pohjansahaa kohti -kuultuaan sieltä laukauksen. He olivat arvelleet punaisten palanneen -sinne takaisin. Ja kun he jäällä olivat huomanneet E:n miehineen -lähestyvän, olivat he luonnollisesti luulleet heitä punaisten -tiedustelijoiksi ja olleet joka hetki valmiita ampumaan. E:n viaton -"kissakuti" oli siis aiheuttanut koko hälyytyksen, josta olisi voinut -olla vaarallisemmatkin seuraukset. - -Kenttäpastori tuli tiedustelemaan jumalanpalveluksesta. Siitä -sovittiin. Seuraavana päivänä, joka oli sunnuntai, oli miesten -oltava kirkossa kello kymmenen, mikäli ei mitään aavistamattomia -tapahtuisi. Pastori tervehti sotilaallisesti ja poistui, hymähtäen -"Pikku-Jussille", joka parhaillaan veti paitaa ylleen. - -Kulkiessaan maantietä pappilaan päin huomasi pastori niityllä -miesjoukon, joka oli täysissä harjoituspuuhissa. Hän pysähtyi -katsomaan. - -Miehet seisoivat rivissä liikahtamatta. "Komppania, eteenpäin mars!" -kajahti päällikön komento. Joukko lähti liikkeelle. "Syöksyyn!" Joukko -lähti juoksemaan niin paljon kuin jaksoi ja heittäytyi sitten -pitkälleen niitylle. Lumi pölähti korkealle ja miehet makasivat -liikkumattomina, kunnes uusi komento sai heidät silmänräpäyksessä -pystyyn ja syöksemään eteenpäin samalla tapaa. Liike suoritettiin kerta -toisensa jälkeen, aina yhtä pontevasti ja ripeästi. - -Pastori lähti jatkamaan matkaansa. Aurinko teki parhaillaan laskua -saariston taa. Se punasi vielä kirkontornin, jossa vartioi tähystäjä, -pitäen silmällä meren selkää. Sieltä päin sai odottaa punaisia joka -hetki. Yksinäinen tykinlaukaus pamahti jossakin kauempana. Sen kaiku -kantautui yli selkien ja vyöryi metsiä pitkin moninkertaisena jyminänä. - -Pastori pysähtyi kuulostamaan, mutta uutta laukausta ei tullut. Mikä -lie ollut merkinantolaukaus. - -Hän jatkoi matkaansa miettien huomispäivän saarnaa. - - - - -MATTI KUHA. - - - "Vanha Speltkö unhoittuis? Ei kumminkaan. - Ylhäinen ei ollut, kuormarenki vaan". - - (J. L. Runeberg: Kuormarenki.) - -Matti Kuha oli "ruuta numero kakkosen kuski", niinkuin hänellä -itsellään oli tapana ilmoittaa, kun tuli kysymys siitä, mihin -joukko-osastoon hän kuului. Ei vanha tosin, niinkuin edeltäjänsä sata -ja kymmenen vuotta takaperin, vaan nuorukainen vielä, mutta silti -edeltäjänsä veroinen. - --- Ensi toukokuun 28 p:nä mie täytän kaksikymmentä vuotta, oli hänen -tapansa sanoa, kun hänen ikäänsä tiedusteltiin. - -Nyt hän on sen jo täyttänyt ja ollut kesän heinänteossa jossakin -Pudasjärven ja Ranuan rajamailla, ajellen niittokonetta, joka -- -niinkuin hän itse kirjoitti, "rätisee kuin sotakoneet rintamalla". -Mutta sotaretkellä hän oli mukana ja rakkaimpia meille siellä, siksi, -että hänellä jos kellään oli sydän paikallaan. - -Muistan hänet niin elävästi rintama-ajalta. Lyhyt ja tanakka, leveät -pulloposket, kirkkaanharmajat, rehelliset silmät, jotka katsoivat niin -luottavaisesti kun häntä puhutteli. Päässä kissannahkanaapukka ja käsi -uskollisesti kunniantekoasennossa. - --- Tuota... siellä olisi kahvia... kuularuutapojilla. Jos pastori -tulisi juomaan... - -Sellaisenkin asian hän ilmoitti yhtä tärkeänä ja juhlallisena kuin jos -olisi tehnyt raportin jostakin ratkaisevasta tapahtumasta taistelussa. - -Hän oli ollut renkinä kotipitäjässään kapinan puhjetessa. Sinnekin -Pudasjärven saloille oli kantautunut tieto taistelusta, jota Suomen -kansa kävi. Matti oli sitä mietiskellyt rankakuormansa päällä, -ajaessaan puita taloon, jossa palveli. Suomenmaa, -- kyllähän hän sen -tiesi. Sehän oli tämä maa, jossa asuivat suomalaiset. Siihenhän kuului -Ranua, hänen syntymäkulmansa, ja Pudasjärvi ja Kuusamo ja Oulu. Ja -paljon muita pitäjiä ja kaupungeita. Toki hän sen tiesi, samoinkuin -senkin, että suomalaiset olivat jo ennenkin taistelleet ryssää vastaan. -Olihan hän kerran kaupunkimatkallaan ostanut kirjakaupasta "Vänrikki -Stoolin tarinat" ja puhdevalkealla lueskellut "Tunkkerista" sekä -Malmi-kapteenista. Niin että hän sen asian hyvin tiesi. - -Ja nyt oli syttynyt sota, oikea sota. Punaiset ja ryssät yhdellä ja -valkoiset toisella puolen. - -Hän oli sanomalehdistä lukenut Oulun valloituksesta ja rankakuormalla -maatessaan hän oli miettinyt, olivatkohan "roskat" polttaneet koko -kaupungin... narikankin, josta hän kerran oli ostanut villahuivin -markkinatuliaisiksi äidilleen. - -Laskiaistiistaiaattona ajoi Matti rankakuorman Vanhalan talon pihaan. -Hän riisui hevosen valjaista, vei sen talliin ja teki appeen. Sinä -iltana hän ei aavistanut, että ruuna ja hän eroaisivat pitkäksi aikaa. - -Hän meni pirttiin ja asetti kinttaansa kuivamaan. Isäntä oli lukemassa -postin tuomia vereksiä lehtiä ja emäntä kehräsi takan loisteessa. Matti -istui uuninpankolle ja sytytti piippunsa. - --- Sinne menee miestä kuin köyttä, lausahti isäntä laskien lehden -syrjään ja katsahtaen silmälasiensa yli vaimoonsa. - -Matti höristi korviaan. - --- Sinnekö sotaan? - --- Niin. Lapualla ja Härmässä ovat talot tyhjinä miespuolisesta väestä. -Vanhat ukotkin lähtevät. - -Isäntä ripusti silmälasinsa naulaan ikkunanpieleen ja jatkoi: - --- Ja täältä kuuluu myös lähtevän. - -Matilta sammui piippu. - --- Vai jo lähtevät täältäkin... Pudasjärvenkin pojat? - --- Niin kuuluvat lähtevän. - -Matti istui ääneti tuokion ja tuijotteli lattiaan. Hänen päässään -kulkivat ajatukset hitaasti, mutta varmasti. - -Hetken kuluttua kopautti hän porot piipustaan, otti kinttaansa ja astui -ovelle. - --- Mihin nyt lähdet? - --- Tuota... Kuren alle... - --- Mitä sinne yön selkään? - --- Tuota... passia noutamaan... nimismiehestä. - -Ennenkuin isäntä ennätti vastata, oli Matti jo suksillaan ja työntyi -pihasta ulos. - -Maantiellä oli hyvä keli ja suksi kulki liukkaasti. Matti hautoi -retkensä päämäärää ja hänen ajatuksensa liikkuivat tavallista -nopeammin. - -Vai jo Pudasjärvenkin pojat lähtevät... tuota... Niinpä lähden -miekin... Saanhan kerran tapella... ja antaa viholliselle selkään... -tuota. Polttivat roskat narikankin, jossa oli maalaismiehen niin mukava -katsella tavaroita ja hintoja kysellä. Siinä tekivät hävyttömän työn. -Saapi niitä rökittää juuttaita... - -Matin ajatukset nousivat ja laskivat verkassa tahdissa ja huulet -tiukasti yhteen puserrettuina paineli hän kirkonkylää kohti. -- Hän -hiihti tuon viidentoista kilometrin taipaleen levähtämättä ja aamuksi -hän joutui kotiin. Samana päivänä, laskiaistiistaina, hän oli jo -matkalla Oulua kohti toisten rintamalle pyrkijöiden kanssa. - -Kaupunkiin tultuaan hän ei aluksi huomannut siinä mitään muutosta. -Narikka ja kirkko olivat paikoillaan ja ensimainitussa riippui vanhaan -tapaan kaulahuivia ja kinttaita katossa suuret kimput. Hinnat olivat -vain nousseet entisestään. Mutta rannalla, Pokkitörmän alla, oli -kamalaa jälkeä. Siellä törröttivät vain savupiiput pystyssä palaneiden -talojen raunioilla. Matti katseli niitä aikansa ja lähti sitten -ilmoittautumaan suojeluskuntaan. - -Hänet määrättiin suorittamaan vahtipalvelusta ja se oli hänestä -hauskaa. Hän tunsi olevansa iso herra, jolla oli tiesi kuinka suuret -valtuudet. Kansakoulun portista ei saanut laskea sisälle ketään, jolla -ei ollut suojeluskunnan päällikön antamaa lupalippua. Olipa pyrkijä -miten hienon näköinen tahansa, pois piti mennä. -- Tuota... se pitää -olla lappu. Ei tänne ole luvattu muuten päästää. - -Ja pyrkijän täytyi uskoa, että lappu piti olla. - -Jonkun ajan päästä hän pääsi ottamaan osaa harjoituksiin. Ne tuntuivat -aluksi kovin konstikkailta ja vaikeilta. Kaiken piti käydä niin -tavattoman sukkelaan eikä Matti ollut tottunut "rukuttelemaan". Mutta -lopulta rupesi kivääri menemään olalle ja jalalle, joskin käännöksissä -tahtoi vielä tulla virheitä, vaikka hän parastaan koettikin. - -Muutamana päivänä sai Matti kuulla, että Oulusta lähtee rintamalle -vapaaehtoinen joukko. Hänellä oli päätös heti valmiina: hän menee -ilmoittautumaan mukaan. - --- Mitä olet tehnyt ennen? kysyi päällikkö. - --- Tuota... hevosta ajanut. - --- No, tarvitsemme me hevosmiehiäkin. Ja niin merkittiin Matti Kuha -hevosmieheksi Oulun I:seen vapaaehtoiseen rintamakomennuskuntaan. - -Hevosmiehenä hän sitten suoritti koko sotaretkensä, mutta toimi siinä -moitteettomasti. Kuularuisku n:o 2:den miehet tarvitsivat luotettavaa -kuskia ja niin tuli Matti "ruuta numero kakkosen" palvelukseen. - -Ei kulunut pitkää aikaa, ennenkuin Matista oli tullut koko -komennuskunnan suosikki. Varsinkin kuularuiskun miehistö ihan -hemmoitteli häntä. - -Mutta Mattia ei se pilannut. Häneen ei ollut vielä itserakkaus -tarttunut. - -Niin se maailma saattoi muuttua. Ennen Pudasjärvellä hän oli ollut -ylpeä saadessaan omin päinsä hoitaa isäntänsä hevosen. Täällä hänellä -oli huollettavanaan kaksi: "Osuuskaupan ruuna" ja "Pikku-Musta". - -Vuoron perään saivat hevoset suorittaa rintamapalvelusta. Niiden tuli -olla aina valmiina, minä hetkenä hyvänsä, ajamaan konekivääriä -paikoilleen. Mutta Matti piti huolen, että ne olivat valmiit, -samoinkuin hän itse myös. - --- Soo, ruuna! Mitäs höröstelet? Ei ne oo kuin raplingit, jotka -räjähtelevät, puheli hän hevoselleen ajaessaan konekivääriä etulinjalla -ankarassa shrapnellisateessa. -- Viiään ruuta sinne, mihin päällikkö -käskee. - -Huulet torvella suutansa massautellen hän hopitteli hevostaan yhtä -rauhallisena kuin ennen Pudasjärvellä lantaa pellolle ajaessaan. - -Hevonen pakkasi säikkyilemään, mutta Matin rauhallisuus tarttui lopulta -siihenkin ja "ruuta" tuli asemilleen. - -Oli Suodenniemen taistelu parhaillaan. Matti Kuha oli juuri saanut -konekiväärin ajetuksi määräpaikkaansa ja perääntynyt jonkun matkaa -tulilinjan taakse, ollakseen ensi komennosta valmiina ajamaan esille -hevosineen, jos tarve vaati. Hän oli kuullut päällikön sadattelevan V:n -pataljoonaa, joka ampui oululaisia selkään. Kuularuisku N:o 1 oli -nimittäin kilometrin verran etempänä muutamassa mäen notkelmassa ja -taemmas sijoittunut V:n pataljoona, luullen oululaisia punaisiksi, oli -ruvennut ampumaan heitä selkään. Sitä mietiskeli Matti pohtien, miten -mahtanee Oulun pojille käydä, kun olivat joutuneet omien miestensä -maalitauluksi. Hänen verkkaiset mietteensä purkautuivat viimein -kuuluviin, sillä kääntyen "Osuuskaupan ruunan" puoleen, joka sillä -kertaa oli palveluksessa, hän virkkoi äkäisesti: - --- Se on hävytöntä... ja vaarallista! - -Ilmeisesti oli ruuna yhtä mieltä, sillä se liikutteli korviaan ja -hörähti lyhyeen. - -Harhakuulia lenteli Matinkin olinpaikkaan, mutta hän ei niistä -välittänyt. Yksinäinen shrapnelli vonkui ylitse ja hevonen rupesi -levottomana riuhtomaan. Matti nousi ja sitoi sen lujemmin kiinni, -istahtaen jälleen entiselle paikalleen. - --- Fiuu! - -Kiväärinluoti lensi hänen ja hevosen välistä viheltäen pahanenteisesti. -Mutta Matti istui rauhallisena ja mietti Oulun poikien kohtaloa. Ampua -omia ihmisiä selkään. Se oli jo tavatonta. - -"Fiuu!" lauloivat luodit. Matti harkitsi parhaaksi siirtää hevosensa -turvallisempaan paikkaan. Hän irroitti marhaminnan ja kiersi muutaman -mäen taakse. Siellä oli ruuna suojassa ja sieltäkin saattoi pitää -silmällä taistelun kulkua. - --- Tat-tat-tat-tat-tat! pani konekivääri jossakin taampana sivulla. Se -oli nähtävästi V:n pataljoonan, sillä etempänä, erään riihen nurkalla, -syntyi levotonta liikettä joka kerta kun sen ääni kuului. Siellä -sijaitsi varmaankin kuularuisku N:o 1, jota V:n pataljoona piti -punaisille kuuluvana. - --- Tat-tat-tat...! Nyt se lauloi taas ja samassa syntyi riihen nurkalla -sekasortoa. Ilmeisesti! Siellä olivat Oulun pojat ihan hengenvaarassa. - -Matti rupesi miettimään, millä saisi tuon vaarallisen tilanteen -selvenemään, kun hänen silmänsä samassa sattuivat edessä olevalle -aukealle. Siellä juoksi valkokaartilainen aukean poikki. Se oli -nähtävästi sananviejä ja sillä näytti olevan kiire. Yht'äkkiä -heittäytyi se pitkälleen hangelle ja Matti kyyristyi myös mäen taa niin -nopeaan kuin kerkesi. - --- Pum... fongngng... trätsh! - -Mäki vapisi. Shrapnelli oli räjähtänyt aivan lähellä. Lumi pöllysi -shrapnellin sirpaleiden iskiessä hankeen ja puiden latvoissa räiski ja -ryski kuin rajuilman metsää pieksäessä. - -Matti kohotti varovasti päätään mäennyppylän takaa ja hänen harmajat -silmänsä välähtivät levottomasti: äskeinen viestinviejä makasi hangella -haavoittuneena. - -Tällä kertaa syntyi hänen hitaissa aivoissaan äkkituuma: haavoittunut -on saatava "tohturiin", maksoi mitä maksoi. Hän tiesi millä suunnalla -ambulanssi sijaitsi ja ryhtyi tuumasta toimeen. - -Ei kulunut pitkää aikaa ennenkuin haavoittunut makasi Matin reessä -matkalla ambulanssiin. Punaiset olivat huomanneet yksinäisen -hevosmiehen aukealla, koskapa paikalle alkoi sataa luoteja tavallista -tuimemmin. Mutta Matti ajeli menemään, piittaamatta vähääkään punikkien -paukutuksesta. Hän piti vain silmällä, että haavoittunut pysyi reessä. - -Nuori, kalpea poika, kasvoista päättäen herraslapsia, ajatteli Matti. -Hänen teki mieli kysyä, mikä hänen nimensä oli, mutta sitten hän tuumi, -että mitäpä hän sillä tiedolla tekee. - -Onnellisesti hän sai haavoittuneen ambulanssiin ja ajeli takaisin -äskeiselle vartiopaikalleen. Kunhan ei vaan Viissömi olisi tarvinnut -häntä ruutan siirtoon sillä aikaa. Mutta virkatyötähän se oli ollut -tämäkin... haavoittuneen kuletus. - -Matti muisteli "Viissömiä". Nuori mies vielä, mutta kelpo -sotapäällikkö. Liekö Mannerheimikään parempi, vaikka olikin kenraali ja -Viissömi vain tavallinen jääkäri. Se poika ei paljon puhunut, mutta -silloin kun suunsa avasi, tulivat sanat kuin tulenliekit... Viissömi... -se oli ruotsinkieltä.... Niin oli Nuussömi, joka osasi ruotsia, -selittänyt. Mitä se nyt merkitsikään? Äh, kun oli tuo pää hatara. -Lahtivirta... tavallinen suomalainen nimi. Hän tunsi Pudasjärvellä -muutaman etelän jätkän, jolla oli aivan sama nimi. Mutta Viissömi -kuulusti paljon hienommalta... niinkuin Nuussömikin... Se se oli oikea -herrasmies! Mutta herrahan se Lutviiki olikin. Oossömin konttoorissa -Oulussa... sen ison Oossömin, jolla oli ne suuret tehtaat... Mutta -alhainen mies, vaikka isä oli ollut sotaherra... vääpeli... - -Matin mietteet keskeytyivät. Hän huomasi ajavansa väärään. Mikä tie se -tämä oli? Ja tuo kukkula tuossa? 'Sooh, ruuna!' 'Mitä sinä siinä!' -'Saaketti!' -- Aivan outo tie! - -Hänen hämmästyksensä kasvoi, kun hän yht'äkkiä kuuli kuularuiskun -rätinän aivan läheltään. Kukkulan yli lenteli luoteja kuin surisevia -paarmoja. Matin sydän kutistui kauhusta kokoon: hän luuli ajaneensa -punaisten linjalle. - -Nyt hän ei enää kironnut. Hän seisoi ja katseli silmät pyöreinä -ruunaansa, aivan kuin odottaen tältä jotakin neuvoa. Eikä Matti -totisesti olisi yhtään hämmästynyt, jos ruuna olisi kysäissyt: 'No, -mitäs nyt tehdään, Matti?' - -Ensimäinen ajatus, joka lähti pyörälle menneessä päässä liikkeelle, -koski kivääriä. Olihan hänellä kivääri! Oli toki. Ja latingissa vielä. -Ei tässä sentään niinkään hätäännytä. Joku kuti se löysätään, ennenkuin -henki jättää. Olihan hän ollut sellaisten miesten opissa kuin -Soveliuksen jääkärin... ja se mies ei ollut mamman poikia. - -Matti otti kiväärin reestä ja rupesi toisella kädellä peräyttämään -ruunaa, pitäen silmällä vaarallista kukkulan lakea. Vielä ei häntä oltu -huomattu, joten pelastuminen oli mahdollista. - -Yht'äkkiä hän pysähtyi. Kukkulan lakea hiipi mies kumarassa, etempänä -tuli toinen ja kolmaskin. Mutta -- ne eivät olleetkaan punikkeja. -Puvuista ja päähineistä hän tunsi ne omalle puolelle kuuluviksi. Ja -yhdellä oli käsivarressa nauha, jossa seisoi: V.P. - -V:n pataljoonan miehiä! - --- Tat-tat-tat tara-rat-tat-tat! Pitkä, mahdottoman pitkä laukausten -ketju yhtä perää. Siellä oli kuularuisku kukkulalla. - -Matti höröstyi. Siinä oli nyt varmaankin hänen edessään tuo hävytön -"ruuta", joka tunnin verran oli pommittanut oululaisia selkään. - -Hänen päässään risteilivät ajatukset tavallista nopeammin. Hän nykäisi -vavahtelevan hevosensa käyntiin ja ajoi kukkulalle. - -Siellä puuhasivat miehet konekiväärinsä ääressä kuin muurahaiset. Yksi -syötti, toinen tähtäsi, kolmas komensi ja neljäs piti patruunavöitä -valmiina. - --- Kuulkaa! huusi Matti niin paljon kuin jaksoi ja astui konekiväärin -ääreen pidellen suitsiperiä kädessään. -- Ne ovat Oulun poikia! Älkää -te ampuko... omia ihmisiä! Konekiväärin päällikkö heitti häneen oikean -häränsilmäyksen. - --- Mikä tolvana sinä olet? Mene hiiteen hevosinesi, tahi oikaiset -koipesi tässä, ärjyi hän hiestynein kasvoin. - -Mutta Matti ei hätääntynyt. Hän hillitsi säikkyilevää hevostaan ja -toimitti pyörein silmin, naapukka syvällä korvia myöten: -- Ne ovat -omia ihmisiä... Oulun poikia. Älkää te ampuko! - -Mutta vastaukseksi tuli vain: tat-tat-tat! - -Innokkaat V:läiset eivät uskoneet yksinkertaisen näköistä -maalaispoikaa. - -Mutta silloin Matin pudasjärveläinen sisu kuohahti. Vähääkään -välittämättä luotien viuhinasta hän harppasi kuularuiskun ääreen -pidellen yhä suitsiperiä kädessään, ja karjaisi: -- Katsokaa! Siellä -makaa jo hevonen riihen kupeella... ja tuota... te ammutte vain. Se on -hävytöntä ja vaarallista! - -Kukaan ei välittänyt hänestä mitään. Syöttäjä sieppasi vain uuden vyön -valmiina työntämään sen koneeseen. Mutta sitä hänen ei olisi enää -pitänyt tehdä. - -Sillä nyt Matti kerrassaan raivostui. Hänestä nämä V:läiset olivat -aivan käsittämätöntä joukkoa. Eivät uskoneet rehellistä puhetta -ollenkaan. - -Hän hyppäsi hevosensa taakse, löi sitä suitsiperillä selkään, niin että -ruuna hypähti kohoksi, ajaa karautti rekensä konekiväärin viereen ja -ärjäisi: - --- Pois tieltä! - -Konekiväärin komentaja joutui aivan pois suunniltaan. - --- Mitä peeveliä sinä värkkäät, poika? Häh? - -Mutta Matti oli jo käynyt konekivääriin kiinni ja oli vääntämässä sitä -pois paikoiltaan. - --- Jos te ette korjaa tätä rukkia tästä pois, niin minä väännän sen -rekeeni ja siirrän toiseen paikkaan! - -Konekiväärin komentaja oli kuin pilvistä pudonnut. - --- Ovatko ne todellakin oululaisia? kysyi hän hämillään. - --- No ovat! Johan minä sanoin, mutta... tuota... te kun ette uskoneet, -vaan ammuitte vaan. Tiesi vaikka olisi kuollut joka ainoa. - -Konekiväärin komentaja kynsi päätään ja kirosi. Sellainen skandaali! - --- Kuka sinä olet? karjasi hän äkkiä Matille, joka seisoi ja pyyhki -hikeä punoittavalta otsaltaan. - --- Tuota... Kuha... - --- Mikä? Kuha? - --- Ruuta numero kakkosen kuski. - --- Oululaisia? - --- Ei... tuota... kun Pudasjärveltä... - --- Mutta kuulut oululaisiin? - --- Jos... tuota... oululaisiinpa tietenkin. - -Matti niisti nenänsä peukalon ja etusormen väliin. - --- Muutetaan paikkaa tuonne alas notkoon siksi aikaa kun minä käyn -ottamassa asemasta selvää. Aja pois koninesi, huusi hän Matille. -- -Tämä ei ole mikään syöttöpaikka, niinkuin näet. - -Päällikkö lähti ja noitui. Konekivääri syrjäytettiin kukkulan juurelle -ja patteri vaikeni. - -Matti oli työnsä tehnyt. Hän suisti hevosensa alas tielle ja lähti -ajelemaan äskeiselle vartiopaikalleen. Suunta oli hänellä nyt selvillä, -jotenka hän saattoi huoleti ajaa. Hän muhoili tyytyväisenä nähdessään -konekiväärin kallellaan kinoksessa. Pahukset eivät meinanneet uskoa -ollenkaan, mutta uskoivat sentään viimein. - -Illempana kun Matti ajoi uusia haavoittuneita ambulanssiin, ei hän -huomannut V:n pataljoonan ruiskusta jälkeäkään. Päällikkö oli käynyt -ottamassa "asiasta selvää" ja siirrättänyt koneensa toiseen asemaan, -missä se hyödyllisemmin täytti tehtävänsä. - -Mutta vielä kauan jälkeenpäin kierteli komennuskunnan keskuudessa -kertomus Matin sankarityöstä. Matti kuuli siitä itsekin tuontuostakin, -mutta omasta puolestaan hän ei viitsinyt siihen kajota kuin kerran, -jolloin kertoja esitti asiat väärässä järjestyksessä. Kun joku oikein -alleviivasi hänen työtään, virkkoi hän kuin anteeksi pyytäen: - --- No kun ampuivat _ihan_ omia ihmisiä... tuota... Oulun poikia... ja -tappoivat jo yhden hevosenkin... - - - - -TAISTELUN KESTÄESSÄ. - - -Koko lauantaipäivän oli voimakas tykkeinjylinä Suodenniemeltä käsin -ilmoittanut Lavialla oleville, että "siell' arpaa lyötiin Suomen -sotijain". Tuntui siltä, että tähänastiset taistelut olivat olleet -lasten leikkiä kaikesta tuimuudestaan huolimatta. Nyt oli oikea -_taistelu_, jossa todella kysyttiin miehen kuntoa ja mieltä. - -Pitkin päivää lennättivät sanantuojat Suodenniemeltä käsin sanomia. -Ykskaks ajaa karahutti hevoskuorma tietä pitkin, täynnä paksuja, noin -kolmen desimetrinpituisia teräspötkyjä, joiden kärki oli suppilon -muotoinen: shrapnelleja ja kranaatteja. "Siinä viedään uusia evähiä", -tuumiskeli muuan kiviaidalla maantien vierellä istuskeleva äijä -shrapnellikuormasta. Eväitä tarvittiinkin, sillä paukkeesta päättäen -oli valkoisten "rautapytyillä" päivän kuluessa ollut hyvä ruokahalu. - -Tuontuostakin saapui kylään sanomia taistelun kulusta. Oululaisilla, -jotka olivat hyökänneet ensimäisinä, oli ollut kuumat paikat. Mutta -hyvin he olivat kunnostautuneet. - -Ei kulunut pitkää aikaa, ennenkuin kylään saapui käsky tuoda hevosia -taistelupaikalle haavoittuneita kuljettamaan. - -Haavoittuneita! Se sanoma sai aikaan levotonta liikettä -kuormastomiesten keskuudessa, jotka mukaan pääsemättä olivat -jännitetyin mielin odottaneet tietoja taistelun tuloksista. He lähtevät -puhuttelemaan sanantuojaa, joka oli tullut hevosia hakemaan. - -Tieto haavoittuneista oli ehtinyt esikuntahuoneeseenkin. Siellä ei -ollut tällä kertaa muita kuin varusmestari, majoitusmestari ja pappi. -Mutta heihinkin vaikutti se yhtä levottomuutta herättävästi. -Haavoittuneita! - -Kuka? Ketä? Nämä kysymykset kiertävät miehestä mieheen. - -Hetken kuluttua lähti majoitusmestari papin kanssa maantielle. He eivät -saaneet olleeksi huoneessa enää. Ulos täytyy päästä, ottamaan selvää -taistelun kulusta. - -He suuntasivat kulkunsa Suodenniemelle päin. Sieltä tulijoilta ainakin -saisi joitakin varmoja tietoja. - -Äänettöminä he kulkivat. Levottomat uutiset painoivat mieltä. Ei tehnyt -mieli puhella. - -Tienkäänteessä tuli heitä vastaan hevosmies, vedättäen hiljalleen -kuormaansa. Miehet arvasivat, että siinä kuljetettiin jotakin -haavoittunutta tahi kaatunutta. Hevosen perässä kulki pari -kuormastopoikaa. Toinen heistä supatti: "Siinä on oululainen, tuo -toinen." - -Majoitusmestari pyytää hevosmiestä pysäyttämään. Hän haluaa tietää, -kuka oululaisista sai ensimäisenä antaa henkensä suuren asian edestä. -Hän kohottaa peitettä vainajan kasvoilta. Ne ovat tutut: Pauli K. lepää -siinä kuolleena, mutta niin tyynenä ja rauhallisena. - -Papin mieleen valahtaa kuva edellisestä illasta, jolloin hän -lähtörukouksen pidettyään kulki rivien ohitse ja jätti pojille -hyvästejä. Pauli K. oli seisonut rivissä niin nuorena ja reippaana, -silmissään lämmin kiilto, ja pidellyt uljaasti kivääriään. Pappi oli -katsahtanut häneen ja nyökäyttänyt ystävällisesti päätään. Pojat olivat -lähteneet, Pauli K. heidän mukanaan, ja nyt hän palasi taistelunsa -taistelleena. - -Papin mieleen muistuu toinenkin kuva. Oli rauhallinen juhlahetki A:n -kirkossa. Nuoret sotilaat olivat tulleet Herran pyhää ehtoollista -viettämään. Siellä polvistui toisten mukana Pauli K:kin vakavana ja -hartaana alttarin ääreen. Nyt hän oli päässyt siihen suureen -ehtoollispöytään, jossa Vapahtaja itse taivaallisena isäntänä palvelee -omiaan. - -Majoitusmestari laskee peitteen nuoren sankarin kasvoille ja paljastaa -päänsä. Pappi seuraa hänen esimerkkiään. Hänen mielensä täyttää rauha. -Hän on vakuutettu nuoren taistelijan osasta: se on täydellinen lepo. - -He jatkavat matkaansa keskustellen hiljaisella äänellä nuoresta -vainajasta. Hetken kuluttua tulee taas vastaan hevosmies. Hänkin -kuljettaa kaatunutta. Ylikomentaja, majuri S., oli kaatunut -aamupäivällä ja nyt viedään hänen ruumistaan Kankaanpäähän, jossa sitä -odottaa arkku, vapaussankarin viimeinen ahdas maallinen asunto. - -Levottomina palaavat miehet kylään. Päivästä on muodostunutkin oikea -veripäivä. Kuinka monta uhria mahtanee vielä tulla, ennenkuin on ilta? - -Pappi varsinkin on levoton. Hän ei saa mielestään eilisiltaista -kohtausta esikuntatalon pihalla vähää ennen taisteluun lähtöä. Nuori -oululainen komppanian varapäällikkö Eino E. ja hän olivat keskustelleet -pihalla. Miehistö oli seisonut riveissä taisteluvalmiina. Oli ollut -kirkas yö, taivas tähtiä täynnä ja syvä hiljaisuus ympäristössä. -Komppanian varapäällikkö oli ollut tavallista vaiteliaampi. Hänellä oli -nuori vaimo ja he olivat olleet vasta muutamia kuukausia naimisissa. -Nuoresta aviomiehestä oli tuntunut, että tämä oli hänen viimeinen -retkensä. Mielen oli vallannut outo aavistus ja hän oli uskonut -huolensa papille. - --- Kuule veli, jos sattuisi niin käymään, etten palaisi, niin lupaathan -kirjoittaa vaimolleni? - --- Lupaan. Ole varma siitä. - -He olivat vaihtaneet kelloja, sillä komppanian varapäällikkö ei ollut -halunnut ottaa mukaansa kallisarvoista kultakelloaan. Voisihan sattua, -että hänen ruumiinsa jäisi punaisten saaliiksi. He tulisivat silloin -luonnollisesti ryöstämään sen puhtaaksi, niinkuin olivat tehneet -lukemattomia kertoja ennen. Hän tahtoi varata kellonsa muistoksi -vaimolleen. - -He olivat siis vaihtaneet kelloja ja Eino E. oli lähtenyt joukkonsa -mukana. Pappi oli seurannut sitä kylän päähän. Siellä oli pysähdytty -hetkeksi tähtikirkkaan taivaan alle lyhyeen rukoukseen. Vielä kerran -oli pappi puristanut toverinsa kättä ja niin he olivat eronneet. - -Koko päivän oli pappi muistellut tuota eroamista. Siinä oli ollut hänen -mielestään jotakin aavistuksellista. Hän oli odottanut kuolinsanomaa -joka hetki, sillä hänestä oli tuntunut, etteivät he tapaisi toisiaan -enää tässä elämässä. Hän oli ollut sitä jo monta kertaa kysymäisillään -taistelupaikalta tulleilta, mutta tähän saakka hän oli sentään jaksanut -itsensä hillitä. Se olisi herättänyt outoa huomiota ja siksi hän oli -vaiennut. - -Mutta nyt hän ei enää jaksanut. Hänen täytyi keinolla millä tahansa -päästä taistelupaikalle. - -Hänelle tarjoutuikin otollinen tilaisuus. Komppanian taloudenhoitaja -oli lähdössä viemään ruokaa taistelupaikalle. Pappi liittyi hänen -matkaansa. - -He olivat taloudenhoitajan kanssa juuri astumassa huoneesta ulos, kun -he eteisessä kohtasivat hiestyneen hiihtäjän, joka palasi taistelusta. - --- Mitä kuuluu? kysyivät he molemmat yhteen ääneen. - --- Eino E. on kaatunut, kertoi viestintuoja ja hänen punakoita -kasvojaan varjosti synkkä alakuloisuus. - -Sitä oli pappi odottanutkin. Hänen aavistuksensa oli toteutunut. Se -tuli tavallaan kuin helpoitus raskaan, piinallisen levottomuuden -jälkeen, mutta samalla se tyrmistytti hänet siihen paikkaan. Nyt kun -hän sen kuuli, se tuntui mahdottomalta. - --- Onko se totta? kysyi hän ja tarttui hiihtäjän käsivarteen. - --- On. Minä tulen juuri sieltä. - -Papin käsi vaipui hervottomana alas. Se on totta. Pitihän hänen se -tietää. - -Alakuloisina ja synkkinä lähtivät ruuanviejät matkaan. Tämä oli -onnettomuuksien päivä. Nyt oli jo kaksi poissa tutusta, rakkaasta -joukosta. Kuinka monta tuli vielä olemaan, ennenkuin verinen ottelu oli -lopussa? - -Tie kulki pitkin järven rantaa ja nousi ylös huimaavaa mäkeä, -kiemurrellen eteenpäin kapeana nauhana. Tien varrella näkyi jälkiä -punaisten majailusta. Tuontuostakin tuli vastaan paikkoja, joissa he -olivat syöttäneet hevosiaan, muutamissa pitempiäkin aikoja. Lumi oli -poljettu kovaksi ja tienvarret olivat täynnä heinäntörkyä. Etempänä -näkyi vielä selviä jälkiä heidän ketjupoluistaan. Niitä pitkin olivat -hiipineet punaryssät, nuo maansa unohtaneet, vainolaiseen liittyneet. -Murhan- ja saaliinhimoisina he olivat öisten ryövärien lailla metsiä -madelleet. Nyt he olivat onneksi poissa. Muuten ei tietä olisi ollut -niin rauhallinen ajaa. - -Tuli vastaan osasto vaasalaisia, kuljettaen vankijoukkoa välissään. -Kaksikymentäkaksi punakaartilaista marssi siinä Lavialle vangiksi -joutuneina. Puolet joukosta oli aivan nuoria poikasia. Tuskin olivat -vielä kuuttatoistansa täyttäneet. Useat heistä painoivat lakin -silmilleen, kun pappi tovereineen heidät sivuutti. - -Jo näkyivät ensimäiset kuormastot. Ne olivat vaasalaisten. Oululaisten -kuormasto oli aivan etupäässä. Miehet ajoivat hiljakseen ohi ja -saavuttivat määräpaikkansa. - -Oli virkistävää tavata omia miehiä lähellä taistelulinjaa. -Ryhmänjohtaja Leino P. oli ensimäinen, jonka he kohtasivat. Hän oli -haavoittumaton, mutta uupunut päivän ponnistuksista. Taistelu oli ollut -ankara ja väsyttänyt miehet aivan perinpohjin. Mutta siitä huolimatta -he olivat kestäneet ja yhä syytivät heidän kiväärinsä tulta -viholliselle, joka oli Suodenniemen kirkonkylässä melkein saarroksissa. --- Taloudenhoitaja tarjosi ruokaa uupuneelle miehelle, joka ei koko -päivänä ollut syönyt kuin pari voileipää. - -Jätettyään ruokatavarat kuormastoon palasivat ruuantuojat takaisin. He -olivat saaneet kuulla, että päivä oli ollut verinen. Toistakymmentä -oululaista oli haavoittunut. Kaatuneita ei toistaiseksi ollut kuin -kaksi. Mutta komppanian varapäällikön Eino E:n kuolema oli tehnyt -lamaannuttavan vaikutuksen koko miehistöön. - -Paluumatkalla he poikkesivat muutamaan torppaan, jossa majaili -ambulanssi. Juuri kun he saapuivat sinne, oli torppaan kannettu -kuolettavasti haavoittunut parooni A. Kankaanpäästä. Hän oli taistellut -kuularuiskunsa ääressä uljaasti koko päivän, kunnes häneen iltahämyssä, -melkein taistelun lopussa, oli sattunut luoti. Nyt hän makasi torpan -tuvassa, jossa sotilaslääkäri häntä parhaillaan sitoi. Hänen tilansa -kuului olevan toivoton, sillä luoti oli mennyt pään läpi. - -Hetken kuluttua meni pappi ambulanssihuoneeseen. Siellä oli aivan -pimeä. Sanitäärit eivät olleet joutaneet sytyttämään lamppua, -omistaessaan kaiken aikansa kuolevalle. -- Nyt oli sankari päässyt -lepoon ja tohtori sytytti lampun. - -Paareilla lepäsi nuori, kaunis mies. Otsa oli korkea ja puoliavoimen -suun piirteet klassillisen hienot. Silmät olivat jääneet hiukan -raolleen. Kuolema oli painanut niille jo suudelmansa. - -Sanitääri kaivelee kuolleen taskuja ja vetää esille vainajan rahat ja -muita papereita. Toisesta povitaskusta tulee esiin kokoon taitettu -paperi. Sanitääri avaa sen. Se on 91 psalmi, joita lentolehtisinä oli -jaettu sotilaille pitkin rintamaa. Omituinen liikutus valtaa -sanitäärin. Hän räpyttelee silmiään kuin estääkseen esiin pursuvia -kyyneleitä pääsemästä valloilleen ja ojentaa lentolehtisen lääkärille, -joka on koonnut kaikki vainajalle kuuluvat paperit yhteen kimppuun. - -Sängyssä peräseinällä nukkuu haavoittunut sotilas ja valittaa unissaan. -Keskellä tuvan lattiaa lepää paareilla toinen, uinuen ikuista unta. -Porstuan läpi kuuluu miesten puoliäänistä puhelua toisesta tuvasta. -Siellä on sotilaita levähtämässä ja kahvia juomassa. - -Hetkisen kuluttua on pappi jälleen matkalla Lavian kirkolle, jonne on -kahdeksisen kilometriä taistelupaikalta. Kuun sirppi valaisee metsäistä -tienvartta, jonka yli kiviset kilometripylväät heittävät varjonsa. - -Seuraava päivä oli sunnuntai. Pappi havahtuu mietteistään. Niin, -sunnuntai... - -Kahdelle hänen tovereistaan oli koittanut ikuinen sunnuntai... - - - - -PITKÄNPERJANTAIN SAARNA. - - -Pienessä kamarissaan Kujakadun varrella istui kenttäpastori Koski ja -kirjoitti. Hän oli äsken palannut rintamalta kotiin, toimittaakseen -viimeisen palveluksen parille komppaniansa pojalle, jotka olivat -kaatuneet S:n taistelussa. Vaikka oli ollutkin hupaista pitkän -poissaolon jälkeen päästä kotiin lasten ja vaimon luo, ei pastori ollut -oikein jaksanut nauttia jälleennäkemisen ilosta. Omituinen levottomuus -oli vaivannut häntä koko kotonaolojan. Hänestä oli tuntunut, että -komppanian miehistö oli jäänyt aivan turvattomaksi hänen -poislähdettyään. Se oli tavallaan hyvin lapsellinen ja itserakas -ajatus, mutta siitä huolimatta ei se ollut jättänyt häntä rauhaan. -Pojat vaelsivat vaaroissa ja taisteluissa eikä joukossa ollut ketään, -joka olisi heitä valmistanut kuolemaa kohtaamaan. Ainakaan ei ollut -toista pappia komppaniassa ja tuo tehtävähän kuului lähinnä papille, -sotapapille. -- Tämä ajatus oli taakan tavoin painanut pastoria ja -samentanut perheen jälleennäkemisestä johtuneen ilon. - -Oli pitkänperjantain ilta. Pastori Koski oli aamulla ollut kirkossa. -Mutta hän ei ollut voinut ottaa osaa jumalanpalvelukseen samalla -tavalla kuin ennen. Ajatus, että "hänen pojilleen" ei kukaan pitänyt -jumalanpalvelusta, oli kiusannut häntä koko kirkonmenojen ajan. Hän oli -jo katunut, että oli ollenkaan lähtenyt. Olisihan kaatuneet voinut -haudata kuka pappi tahansa. Hänen paikkansa olisi ollut rintamalla. - -Kotiin tultuaan hän ei enää ollut saanut rauhaa. Kun tilaisuus -pitkänperjantain saarnanpitoon joukon edessä rintamalla oli -auttamattomasti mennyt, oli hän päättänyt pitää sen kirjeessä. - -Pastori lopetti kirjoituksensa. Nyt se oli valmis. Hän korjasi -silmälasejaan, oikaisi kumaraan painunutta varttaan ja luki: - -"Rakkaat pojat! - -"On kulunut toista viikkoa siitä kun erottiin. En ole saanut mitään -kuulla teistä. En tiedä edes sitäkään, oletteko vielä entisessä -paikassanne, vai onko retkenne käynyt eteenpäin. Kun nyt on hetkinen -lomaa, kirjoitan teille muutaman rivin. - -"Eniten olen ollut pahoillani siitä, että jouduin matkustamaan pois -juhlapyhiksi. Istuessani tänään kirkossa tuli mieleeni, ettei siellä -nyt kukaan pidä teille jumalanpalvelusta, ja ajattelin: jospa voisin -siirtää tämän kirkon urkuineen ja alttareineen luoksenne sinne -rintamalle. Kuvittelin jo mielessäni, missä istuisitte. Näin teidät -kaikki niin elävästi silmäini edessä ja hengessäni seisoin -saarnatuolissa, ja pidin teille pitkänperjantainsaarnan. - -"Mutta turha oli toiveeni. En omistanut mitään sadun taikasanaa, jolla -olisin unelmani toteuttanut. Näin vain edessäni sankat ihmisjoukot, ja -kuulin tutun urkujen äänen ja pitkänperjantain virren vakavan, -juhlallisen sävelen. Tyydyin toteamaan, että olin kotona ja te siellä -kaukana rintamalla. - -"Kun en siis ollut luonanne, päätin kirjoittaa teille ja pitää -kenttäsaarnani kirjeessä. - -"Pitkäperjantai -- sovinnon päivä. - -"Tuntuu aluksi oudolta ajatella sitä verisen sodan taustaa vasten. -Mutta kun lähemmin sitä tarkastelemme, löydämme siitä piirteitä, jotka -helposti soveltuvat yhteen sodan ja sota-ajan kanssa. - -"Suuri vapaustaistelija Jeesus Kristus antoi henkensä meidän -puolestamme. Teiltä, rakkaat pojat, voidaan vaatia henki isänmaan -puolesta. - -"Maailman vapaus ostettiin verellä. Isänmaan vapaus ostetaan myös -verellä. - -"Tässä kaksi ajatusta, joilla pitkäperjantai ojentaa kättä -vapaustaistelullemme. - -"Mutta nämä eivät suinkaan ole pitkänperjantain _pääajatuksia_. Ne ovat -vain -- jos niin tahtoisin sanoa -- poimittuja laaksosta, kukkulan -juurelta, sieltä, missä kissankello kasvaa kilpaa hiirenherneen kanssa. -Jaloimmat kukat kasvavat kukkulan laella, -- siellä, missä seisoo -risti. - -"Tahtoisin, että te, rakkaat pojat, kerääntyisitte hengessänne tämän -ristinvuoren ympärille ja loisitte katseenne ylös kukkulan huipulle. - -"Mitä näette siellä? - -"Näette kärsivän miehen, joka ei ollut mitään pahaa tehnyt, vaan -yksinomaan hyvää. Ja kuitenkaan ei hänelle löydetty muuta kuolinpaikkaa -kuin risti. - -"Siinä näette, rakkaat pojat, ihmiskunnan _synnin_. - -"Sillä nuo ihmiset tuolla ylhäällä, jotka kulkevat ympäri ja katselevat -ristiinnaulittua, _edustavat ihmiskuntaa_. Heidän syntinsä, jotka -aiheuttivat Vapahtajan kärsimykset, ovat vieläkin vallalla maailmassa. - -"Mutta te näette muutakin. Näette Golgatan kukkulalla myös täydellisen -_vanhurskauden_. - -"Kuoleva mies huolehtii keskellä tuskiaan vanhasta äidistään ja -lohduttaa katuvaa ryöväriä. - -"Se on vanhurskautta. - -"Ja vielä muutakin näette. Näette kuinka hyvä usko ja luottamus -Vapahtajalla on ihmiseen kaikista hänen töistään huolimatta. - -"Ajatelkaapas! Hän rukoilee sotamiesten _puolesta_, jotka naulaavat -hänen kätensä ja jalkansa ristiin. Hän uskoo ryövärin parannukseen. - -"Eikö ole ihmeellistä, että viattomasti kärsivä noin jaksaa uskoa -vainoojistaan hyvää? - -"Tiedättekö, rakkaat pojat, mikä seuraus tästä on? - -"Siinä on meille _pelastus_. - -"Vapahtaja uskoo meistä hyvää teoistamme huolimatta. - -"Tämä on lohdullinen ajatus. - -"Mutta tiedättekö, pojat, mikä tämän ajatuksen tarkoituksena on sinä -hetkenä, jolloin se kirkastuu meille totuudeksi? - -"Sen tarkoituksena on herättää meidät huolehtimaan, ettei Vapahtajan -usko meihin osoittautuisi vääräksi. - -"Olen varma siitä, että ymmärrätte minut ja seisotte vakavina tuon -kukkulan ympärillä, jolla maailman valtavin taistelu taisteltiin. Tehän -tiedätte jo vähän, mitä _taistelu_ on. Sehän ei ole leikkiä. - -"Siellä rintamalla muistuu teille usein iltahetkinä mieleen joku -rakkaaksi käynyt paikka entisiltä ajoilta. Näette hengessänne -mäkiahteen, josta laskitte suksilla alas. Muistatte uimarannan -pajupensaineen ja vihantoine nurmineen: näette vedenkalvon väreilevän -auringon paisteessa. Muistatte kotoisen nurkkauksen lukukammiossanne. -Näette hengessänne niin elävästi vanhan kirjahyllyn, nuoraan -pistetyistä lankarullista tehtyine välipuitteineen. Nuo kuvat seuraavat -teitä taistelun tuoksinaan. Ne väräjöivät mielessä lepohetkinä ja -illalla ennen unen tuloa ne suloisen tuttavallisina leijailevat -vuoteenne ympärillä, tehden oudon pirtinlattian kodinomaiseksi. - -"Jospa tuon pyhän vuoren kuva, jolla pitkänperjantain sankari kärsii, -seuraisi teitä yhtä uskollisesti. - -"Silloin ette koskaan tulisi levottomiksi kuolemaa ajatellessanne. -Ajatusta opastaisi lapsenusko pyhän vuoren rinteitä ylös. Ja kuoleman -hetkelläkin se kulkisi tuttua polkua sinne, missä seisoo risti." - -Pastori laski paperiarkin syrjään. Siinä oli nyt saarna. Hän kirjoitti -loppuun kehoituksen, että pojat antaisivat sen kulkea miehestä mieheen -taikka kerääntyisivät yhteen sitä lukemaan. Voisihan esimerkiksi -vääpeli lukea sen kaikkien puolesta. Sen jälkeen voisivat he veisata -virrenvärssyn tahi pari ja lukea lyhyen rukouksen. Hän uskoi, että -pojat täyttäisivät hänen pyyntönsä. - -Hän tarkasteli vielä hetkisen kirjoitusta ja sulki sen kuoreen. Tuntui -kuin olisi velvollisuus tullut täytetyksi. Saivathan pojat nyt edes -kirjeessä saarnan, vaikka myöhästyneenäkin. - -Hän nousi ylös ja silmäsi kadulle. Siellä aaltoili ihmisiä, aivan -mustanaan. - -Hetken kuluttua kulki ikkunan ohi joukko kaupungin suojeluskuntalaisia -kantaen valkoista arkkua. Siinä saapui kotikaupunkiinsa kaatunut -sankari. - -Pastori Koski sieppasi hattunsa ja riensi portille. Valkoinen arkku -kääntyi juuri nurkassa ja poikkesi ensimäiselle poikkikadulle. -Väkijoukko seurasi sitä sekavina, hajanaisina ryhminä. - --- Kukahan se mahtoi olla? - -Katukäytävällä seisoskeleva vanha, harmaapartainen herra kääntyi -pastorin puoleen. - --- Mikkosen lesken pojaksi sanoivat, vastasi hän yksikantaan. -- On -kuulemma kaatunut jossakin siellä Tampereen puolessa. - -Mikkosen Eenokki? Pastori Koski oli kuin ukkosen lyömä. Se ei voinut -olla mahdollista. - -Hän muisti kuinka Eenok Mikkonen oli vähää ennen hänen lomalle -lähtöään tullut hänen luoksensa ja pyytänyt viemään kirjeen vanhalle -äidilleen. Samalla hän oli pyytänyt, että pastori toisi hänen Uuden -Testamenttinsa. Se oli unohtunut häneltä lähtökiireessä ja hän olisi -halunnut saada sen varsinkin niiden muistiinpanojen vuoksi, joita hän -N.M.K.Y:n raamattutunneilla oli siihen kirjoittanut. Hän oli luvannut -ja kotiin tullessaan hän oli ensi töikseen käynyt Mikkosen lesken -luona, antanut pojan kirjeen ja saanut Uuden Testamentin. Vanha leski -oli ollut iloinen, kuultuaan poikansa hyvin jaksavan. 'Enhän minä olisi -häntä laskenut, mutta kun hänellä itsellään oli niin suuri halu.' -'Sanoi omantunnon velvoittavan lähtemään.' 'Se onkin Eenokki niin -omantunnontarkka poika.' 'Kirjoitti viimeksi tulevansa kotona käymään -pääsiäiseksi, jos vaan saisi lomaa.' 'Mutta ei tainnut saadakaan.' Näin -oli Mikkosen leski puhellut ja pyyhkinyt silmiään ilon kirkastaessa -hänen kasvojaan. - -Ja nyt oli Mikkosen Eenokki tullut kotiin, vaikka eri tavalla kuin äiti -oli odottanut. - -Pastori Koski huomasi jääneensä yksin portilleen. Vanha, -harmaapartainen herra oli mennyt ja katu oli tyhjä. - -Hän palasi sisälle ja istahti murtunein mielin pöytänsä ääreen. - -Eenokki Mikkonen ei ollut enää lukemassa hänen saarnaansa. Hän oli -päässyt "lomalle", pitkälle, loppumattomalle. Eikä hän tarvinnut enää -Uutta Testamenttiansakaan. - -Pastori otti pöydältä mustakantisen kirjan. Se oli Eenok Mikkosen -Testamentti. Näki, että sitä oli ahkerasti käytetty. Hän avasi sen -umpimähkään ja hänen silmänsä sattuivat seuraaviin Johanneksen -evankeliumin sanoihin: - -"Älkää luulko, että minä olen syyttävä teitä Isän edessä." - -Tuntui kuin olisi vainaja itse lausunut hänelle nämä sanat. Niin, hän -ei kyllä syyttäisi, sillä hän oli ollut valmis kuolemaan. Mutta ehkä -komppaniassa oli joku toinen, joka häntä syyttäisi, joku, joka ei ollut -yhtä valmis kuolemaan kuin Eenok Mikkonen? - -Pastori Koski laski kirjan pöydälle ja lähti viemään kirjettänsä -postiin. - - - - -HILJAINEN YRJÄNÄ. - - -Pitkä-Heiskanen, kuularuisku N:o 1:n syöttäjä, kertoi: - -Joukossamme oli nuorukainen, ehkä tuossa seitsemäntoista korvissa -oleva, pitkä ja solakka, jonka ylähuulta jo tummensi viiksien -untuvainen oras. Hän oli reipas ja rivakka toimissaan, aina valmis -ensimäisenä lähtemään, mihin vain miestä tarvittiin, sillä tämä -nuorukainen täytti jo miehen paikan niin sodan kuin rauhankin töissä. - -Hänen kotinsa oli kaukana Pohjanmaalla. Sieltä hän oli lähtenyt muiden -mukana, ensimäisten joukossa. Niinkuin monen muun oli hänenkin -koulunkäyntinsä keskeytynyt. Hänelle se tuotti surua, sillä hän oli -koulussa niitä, joka otti opiskelun oikein velvollisuuden kannalta ja -tahtoi täyttää työnsä siinäkin niinkuin mies. Sillä tällä nuorukaisella -oli iästään huolimatta jo miehen mieli ja käytös. Hän oli yksi niitä -harvoja varhain kypsyneitä, jotka ovat määrätyt tarttumaan elämästä -kiinni lujin ottein aikaisemmin kuin toiset. Vaikka meihin muihinkin -sota oli vaikuttanut kehittävästi, oli se toverissamme, "Hiljaisessa -Yrjänässä", -- niinkuin häntä kutsuimme, -- saanut aikaan vielä -suuremman muutoksen: hän oli parin kuukauden aikana miehistynyt enemmän -kuin tavallisissa oloissa kahdessa vuodessa. Hänen äänensä oli saanut -syvän, miehekkään soinnun, katse oli syventynyt ja hänen ahavoittunut, -kuparinruskea otsansa herätti meissä ajatuksen, että hänessä oli malmia -enemmän kuin meissä muissa. - -Mutta yhtä ei sota ollut voinut hänessä muuttaa: hänen -vähäpuheisuuttaan. Taikka, jos se oli siinäkin jonkun muutoksen -aikaansaanut, oli se tapahtunut paremmin kielteiseen suuntaan: hän oli -tullut vielä vähäpuheisemmaksi kuin ennen. Kerran jo epäilimme, että -häntä vaivasi koti-ikävä ja että se sai hänet niin visusti vaikenemaan, -mutta pian huomasimme erehtyneemme. Ei, sota oli vain saanut hänet -ajattelemaan enemmän, syvemmin, perinpohjaisemmin, ja siitä johtui, -että hän iltahetkinä toisten tarinoidessa vaikeni ja tuijotteli takan -räiskyvään tuleen. - -Hän ei ollut niitä, jotka sotaa ajatellessaan olivat kuin karille -joutuneita, epätoivoisiin ristiriitoihin sotkeutuneita. Jos hän oli -joskus sellaistakin kokenut, oli hän päässyt karilta irti ja ohjannut -purtensa syville vesille. Sen saimme kuulla hänen mietteistään, joita -hän yht'äkkiä saattoi ruveta kertomaan, juuri kun joku meistä -parhaillaan muisteli jotakin kouluaikaista seikkailua taikka hauskaa -sattumaa ketjussa ulkona saaristossa. - -Istuimme Ahlaisissa Södergårdin peräkammarissa, joka oli melkein kaksi -viikkoa ollut asuntonamme. Pojat puhdistivat parabellumejaan, -"kapteeni" voiteli saappaitaan ja Rinteen Asla kirjoitti kirjettä -kotiinsa. Gramofooni oli juuri vaiennut. Se oli soittanut -"Amerikkalaisen lippumarssin", josta me kaikki niin paljon pidimme. - -Hiljainen Yrjänä istui uunin edessä, pää käsivarren varassa katsellen -liekkien tanssia. - -Hänellä oli taas mietehetkensä, jolloin hän pohti elämän syviä -arvoituksia. Meistä hän muistutti helmikalastajaa, joka purrellaan -liikkuu paikasta toiseen, sukeltaen syvyyteen silloin tällöin ja tuoden -sieltä päivänvaloon mitä ihmeellisimpiä helmiä. Minä seurasin hänen -katsettaan ja näin, kuinka se toisinaan laajeni sisäänpäin kuin -hämmästyneenä omista näkemyksistään. Toisin vuoroin se oli ihmeellisen -hämärä, harsopeitteinen ja aivan liikkumaton. Silmäripsien hiljainen -väre vain ilmaisi, että katse sittenkin eli. Se oli vain pysähtynyt -jotakin salaperäistä asiaa tarkkaamaan. Yht'äkkiä hänen päänsä -liikahti, silmät räpäyttivät pari kertaa ja hän kääntyi meihin päin, -suun ympärillä tuo hänelle niin ominainen filosoofin-hymy, jossa oli -jotakin niin ylhäisen miellyttävää. Hiljaisella Yrjänällä oli jotakin -sanottavaa. Sen me jokainen huomasimme. Rinteen Aslakin keskeytti -kirjoituksensa ja katsoi häneen kuin odottaen. - --- Pojat, oletteko koskaan kuulleet tykkien virttä? - -Siinä oli taas yksi hänen omituisia ajatusyhdistelmiään, joihin me jo -olimme tottuneet. - -Hän rakasti tuollaisia sanontatapoja. Niissä oli niinkuin eräs -joukostamme oli sanonut -- runollista näkemystä. - -Me emme vastanneet mitään eikä hän sitä odottanutkaan. Hän teki vain -kysymyksensä kuin antaakseen meille merkin, että hän halusi ruveta -mietelmiensä kerää purkamaan. - -Me valmistauduimme kuulemaan. - -Hiljainen Yrjänä katsahti meihin, kuin haluten tiedustaa, olimmeko -valmiit, ja alotti sävyisään tapaansa: - --- Tykkien virsi. Tuo ajatusyhdistelmä on ruvennut minua miellyttämään. -Siinä on jotakin, joka muistuttaa kirkkoa, lähinnä urkuja, ja kirkko on -minulle tällä sotaretkellä auennut uudessa valossa. Muistattehan, -pojat, tuon ehtoollisjumalanpalveluksen? Siinä oli jotakin -selittämättömän mielenkiintoista, jota en ole saanut itselleni -selväksi. Johtuiko se siitä, että papilla oli kenttäpuku yllä ja -jalassa tavalliset sotilassaappaat, vai herättivätkö tuon omituisen, -salaperäisen tunnelman olosuhteet, joissa ehtoollisella kävimme, -- -kahden verisen taistelun väliajalla? Minä, joka, -- niinkuin tiedätte --- olen ennen kuulunut kreikkalaiskatoliseen kirkkoon ja vasta -myöhemmin kääntynyt luterilaisuuteen, en voinut vastustaa haluani tulla -mukaan, niin rippikoulun käymätön kuin olinkin. Liityin siis joukkoon -enkä sitä kadu, sillä tuo ehtoollisenvietto ei koskaan mene mielestäni. -Sovin siitä myöhemmin pastorin kanssa. Uskon, että hän minut ymmärtää. - -Hän vaikeni sivellen mietteissään leukaansa. Hetken päästä hän jatkoi: - --- Mutta siitähän minun ei pitänyt puhua. Tykkien virsi, sehän oli -siitä, josta alotin. Niin, -- tuo ajatus on ruvennut minua -miellyttämään ja minä olen iltahetkinä kehrännyt siitä pienen -ajatelman, tahi miksi sitä kutsuisin. Jos haluatte, niin minä juttelen. - -Tietysti me halusimme. Olivathan Hiljaisen Yrjänän iltamietelmät -muodostuneet jokaiselle meistä mitä nautintorikkaimmiksi. - --- Puhu vain, kehoitin minä. - --- Mutta Aslalla on kirje keskessä. - -Puhuteltu huitaisi kädellään, niinkuin hänen tapansa oli. - --- Ei tee mitään. Loppuikin sanottava ja mielelläni kuuntelen. - -Hiljainen Yrjänä hymyili vienoa hymyään ja alkoi: - --- Rauhan toimissa liikkuessaan ei ihminen kuule tykkien virttä. Siitä -luonnollisesta syystä, että tykit silloin vaikenevat. Maamies kyntää -pellollansa astuen hikisenä auransa kuressa. Hänen yllään kaartuu -sininen taivas ja ilmassa soi leivosten liverrys. Yli niittyjen -kantautuva kirkonkellojen ääni muistuttaa vain, että on lauantai ja -seuraavana päivänä pyhä, jolloin on mentävä kirkkoon. -- Mutta tulee -toinen aika, jolloin aura seisoo pellolla koskemattomana ja sen jälessä -astuva mies on tarttunut miekkaan ja kivääriin maatansa puolustaakseen. -Niinkuin me nyt, -- vaikka nyt on vielä talvi ja aurat ovat luultavasti -kalustohuoneessa kesää odottamassa. - -Hän heilutti kättään kuin hermostuneena, että vuodenaika sotki hänen -ajatustensa kulun. - --- Tulee aikoja, jolloin tykkien täytyy saada virtensä veisata, -juhlallinen, jymisevä virtensä, joka panee maat vapisemaan ja kalliot -täräjämään. Siitä ei päästä. Se on yhtä välttämätöntä kuin -luonnonlakien kulku. Ilman tätä virttä ei nim. maamies voi jatkuvasti -toukojansa tehdä eikä talvipuhteitaan rauhassa viettää. Ilman tätä -virttä ei hän saa Jumalaansa esteettömästi palvella eikä isiensä -temppelissä käydä. - -Hän pysähtyi hetkeksi, mutta jatkoi sitten: - --- Semmoinen aika on meillä nyt. Punaiset ovat häväisseet kirkot ja -saastuttaneet alttarit. Eikä ole saanut maamies enää viime aikoina -rauhassa omia peltojansa tehdä. Räyhäävä joukko on hänet sieltä pois -ajanut, -- muka lakon vuoksi. Ja pahimmassa tapauksessa on talonisäntää -rääkätty sentähden, että hän uskalsi omalle pellollensa mennä. - -Sellaisena aikana täytyy tykkien saada virtensä veisata. - -Hän vaikeni taas ja katseli meitä loistavin silmin. Oli yksi niitä -hetkiä, jolloin Hiljainen Yrjänä oli innostunut. - --- Katsokaapa, pojat, tätä meidän maatamme! Mistä löydämme täältä enää -tavallisia kansalaishyveitä? Punaisten puolella ne ovat jo aikoja -sitten muuttuneet muinaismuistoiksi. Mutta on toivomisen varaa -valkoisellakin puolen. Tosiasia kuitenkin on, että melkein puolet -kansastamme on johdettu vääryyden ja petoksen poluille. Konnuus ja -murha ovat hyveiksi muuttumassa. - -Sellaisena aikana täytyy tykkien saada virtensä veisata. - --- Kun oman heimon mies unohtaen maan, jossa hänen esi-isiensä luut -lepäävät, liittyy maan vanhaan veriviholliseen ja tarttuen aseisiin -omia veljiään vastaan tahtoo tuhota heidät, ja estää heidän rauhallisen -työskentelynsä kotivainioilla, silloin on tullut aika tykkien julistaa -maanpettureille iankaikkista vanhurskautta ja tuomiota. - --- Kun oman maan mies ihmisyytensä unohtaen käy vainolaisen kanssa -isien temppeliä häväisemään, tahtoen särkeä sen alttarin ja vaientaa -iäksi sen urkujen äänen, silloin on totisesti aika tykkien saarnata -oikeutta ja veisata tuomiosta, joka kohtaa jumalattomia. Sillä tykkien -virressä soi kuolema ja kadotus jokaiselle, joka paha on, mutta -lohdutus ja rauha jokaiselle, joka vanhurskautta ja oikeutta rakastaa. - -Hiljainen Yrjänä otti lattialta varvunpalasen ja hypisteli sitä -sormiensa välissä. Me luulimme jo, että hänen mietelmänsä olivat -lopussa. Mutta hän jatkoi taas hetken päästä: - --- Minä olen monta kertaa, pojat, verrannut tuollaista suurta -kenttähaupitsia vanhan testamentin profeettaan, joka julistaa kansoille -Jumalan tuomiota ja vanhurskautta. Tuollainen 16 sentimetrin mörssäri -on kuin joku Aamos tai Jeremias, jonka ääni kuuluu yli syntiin hukkuvan -maan. Punaiset saavat kuulla tuomion ja me valkoiset vanhurskauden -sävelen. -- Ja jos me pysymme kestävinä loppuun saakka, niin me -Israelin lasten lailla voitamme vielä itsellemme luvatun maan. - -Hiljainen Yrjänä vaikeni ja kääntyi meihin syrjittäin, ruvetakseen -entiseen tapaansa tuijottelemaan tuleen. Me olimme siihenkin jo niin -tottuneet, ettei sitä kukaan pahakseen pannut. Minä mietin vain, että -hän olisi sopinut papiksi niin erinomaisen hyvin. Olihan hänen -esityksensä ollut kuin pienoinen saarna. Teoloogi hänestä tulisi ja -verraton. Minä kuvittelin jo mielessäni Hiljaista Yrjänää pappina, -papinkaulus kaulassa ja kappa selässä, kun samassa komppanian päällikkö -astui huoneeseen: - --- Hyvää iltaa pojat! lausui hän, ja me kavahdimme pystyyn seisoen -suorina kuin tikut. - --- Kuka haluaa lähteä tiedusteluretkelle? - --- Minä! - -Hiljainen Yrjänä oli noussut ja katsoi komppanian päällikköä tyynesti -silmiin. - --- Hyvä on. Mutta retki on vaarallinen, eikähän Yrjänä olisi joka kerta -velvollinen. - --- Minä lähden halusta, lausui Yrjänä ja hänen äänensä soi -vakuuttavana. - -Oli jo ilmoittautunut toisiakin ja komppanian päällikkö nyökäytti -tyytyväisenä päätään. Minä olin loukannut jalkani enkä siis voinut -lähteä. - --- Hyvä on. Kello kymmenen olette valmiit. - -Komppanian päällikkö poistui. Pojat rupesivat laittautumaan -lähtökuntoon. Pahoittelin, etten päässyt mukaan. Nyrjähtynyttä jalkaani -pakotti heti kun vähänkään enemmän sitä vaivasin. - -Hiljainen Yrjänä istui ja katseli tuleen. Hän ei tehnyt kiirettä, istui -vain ja mietiskeli. Kysyin häneltä, eikö hänellä ollut mitään -valmistamista ennen retkelle lähtöä. - --- Ei ole. Minun parabellumini on kunnossa ja kiväärini puhdistin jo -eilen. - -Ja hän istui ja kehräsi mietteitään, kunnes lähdön hetki löi. - -Kello kymmenen he olivat lähtökunnossa, pukeutuneina valkoisiin -hiihtokaapuihin. He vyöttivät parabellumit vyölle ja heittivät kiväärit -selkään. - --- Terve nyt! sanoivat he ovessa mennessään. - --- Terve, terve! Onnea retkelle. - -Viimeisenä astui Hiljainen Yrjänä. Hän kääntyi ovessa ja nyökäytti -minulle päätään huulillaan tavallinen filosoofin-hymynsä. - -Kun pojat aamulla palasivat, ei Hiljaista Yrjänää ollutkaan mukana. -Ihmettelin ja kysäisin, mihin hän oli joutunut. - --- Kaatui, oli yksitoikkoinen, surullinen vastaus. -- Emmekä saaneet -ruumistakaan mukaamme. - -Menin aivan sanattomaksi hämmästyksestä. En tahtonut uskoa korviani. -Hiljainen Yrjänäkö kaatunut? Se ei ollut mahdollista. - -Tunsin, kuinka poskeni kostuivat, kun pojat kertoivat tapauksen. - --- Oli sellainen helvetillinen kiväärituli, etten ole mokomassa ennen -ollut, lopetti kertoja. - -Minulta jäähtyi keittiöaliupseerin tuoma kahvi pöydälle. Tuntui niin -kummalta ajatella, että Hiljainen Yrjänä lepäsi tuolla ulkona -saaristossa valkealla, lumipeitteisellä selällä ijäksi hiljenneenä. - -Mieleeni johtuivat hänen eilisiltaiset mietelmänsä "tykkien virrestä". -Hänen viimeiset sanansa kaikuivat korvissani: - -"Jos me pysymme kestävinä loppuun saakka, niin me Israelin lasten -lailla voitamme itsellemme luvatun maan." - -Hän oli tarkoittanut "uutta Suomea", jota me nyt olimme valloittamassa -itsellemme, mutta minä olin vakuutettu, että hän oli voittanut "luvatun -maan" vielä kauniimmassa merkityksessä. - - - - -VALKOINEN TAMPERE. - - -Punainen Tampere oli muuttunut valkoiseksi. Ilman ponnistuksia ja -uhrauksia se ei ollut tapahtunut, mutta olihan muutos ollut uhrauksien -arvoinen. - -Aikaa se myöskin oli kysynyt, mutta olihan muutos ollut siksi suuri, -ettei se lyhyemmässä ajassa olisi ollut mahdollinenkaan. - -Tykkien, haupitsien, kuularuiskujen ja kiväärien paukkuessa se oli -tapahtunut hiljalleen, mutta varmasti, askel askeleelta, aivan kuin -talven kangistama puu keväällä puhkeaa lehteen. - -Nyt ovat haupitsit ja tykit vaienneet. Niiden työ on valmis: punainen -Tampere on muuttunut valkoiseksi. - -Jo lauantaina huhtikuun 6 päivänä sen selvästi huomasi. Asemalle ajoi -valkoisten juna, asemasillalla kuhisi valkoisia, aseman edusta oli -täynnä valkoisia, -- jos vielä punaisiakin, -- viimemainitut kuitenkin -aseettomina, alakuloisina, uupuneina toivottomasta taistelusta, -pitkissä, pitkissä riveissä, alkamassa vangin, sotavangin epätoivoista -taivalta. - -Punainen Tampere oli muuttunut valkoiseksi. - -Mutta sunnuntaina sen huomasi kaikkein selvimmin. - -Torilla, kauppatorilla, jolla edellisinä päivinä tykit olivat -kuolonjuhlallisina virkaansa tehneet, ja joka oli lainehtinut -hätääntyneen punaisen armeijan viime ponnistuksissaan riehuvista -joukoista, vallitsi rauha. Kaupungintalon parvekkeen syrjälle levitetty -musta kangas valkoisine risteineen puhui rauhasta, sunnuntairauhasta, -ja juhlapukuinen kirkkokansa virsikirjat käsissä oli todistuksena, että -taistelu oli tauonnut. - -Kajahti ilmoille virsi tuhansien suiden veisaamana. "Kaikkivoipa -Jumalamme". Sen sävel vieri yli torin tukahduttaen pitkin Hämeenkatua -ajavien jääkäriratsujen kavionkapseen. Se täytti koko torin, kiiveten -koloille ammutun teatteritalon seinää pitkin ylös taivasta kohden. -Vanha, harmaantunut tuomiorovasti toimitti lyhyen alttaritoimituksen ja -kenttäpappi Eino V. astui esiin saarnaa pitämään. - -Outo oli teksti ja harvinainen, mutta hyvin sopiva sotaiseen -tilanteeseen: "Ja koko Juuda nosti sotahuudon." - -Se oli aineena papilla ja elävästi hän kuvaili, miten Suomen saloilla -oli nostettu sotahuuto vapauden ja oikeuden puolesta. Vallattu oli -Tampere, pakanallisen "Israelin" lujin linna. Siinä oli kiitoksen syytä -ja se velvoitti myös valkoisen armeijan miehiä Juudan miesten tavoin -rukoilemaan Herraa. - -Selvä ja sattuva oli saarna. Se ei jättänyt epäilyksille eikä -väärinkäsityksille sijaa, mikä oli valkean armeijan ajatus ja -pyrintöperä: Koko Suomesta oli saatava valkoinen, jossa jokaisella -rehellisellä ja kunnon kansalaisella oli täysi turva ja vapaus. - -Valkoinen Tampere hengitti. Vastasyntyneen lailla se veti ilmaa -keuhkoihinsa. Tuo jumalanpalvelus kauppatorilla oli sen ensimäinen, -voimakas parkaisu. Mutta vielä voimakkaamman ilmaisun sai tämä uuden -elämän alku saman sunnuntain iltapäivällä. - -Kenraali Mannerheim oli antanut käskyn, että kello kolmelta oli -Johanneksen kirkossa vietettävä juhlallinen kiitosjumalanpalvelus -sotilaille. Yleisölle oli luvattu pääsy lehtereille ja jo hyvän aikaa -ennen määrättyä kellonlyöntiä oli väkeä mustanaan jonottamassa kirkon -edustalla sisäänpääsyä odotellen. Lehterit täyttyivät, alakirkko -täyttyi. Saapui itse kenraali esikuntineen harmaahapsisen -tuomiorovastin ottaessa hänet vastaan lyhyellä tervetuliaispuheella. -Urut virittivät alkuvirren. Alttarille astuivat kaupungin papit -kenttäpappien seuraamina ja juhlallinen toimitus alkoi: - -"Me näimme Herran." - -Siitä saarnasi kenttäpappi, pastori Väinö M. Elävästi hän kuvaili, -miten Tampereen monipäiväisessä taistelussa oli nähty Herra. Hän puhui -sekä päällystölle että miehistölle taivaallisen Ylipäällikön puolesta. -Se oli vakava itsetutkimushetki jokaiselle. Käymmekö sotaa -_valkoisilla_ aseilla, vai tahraako niitä itsekkyys ja voitonhimo? -Muistaako valkoisen armeijan sotilas olevansa Herran sotilas? - -Näiden ajatusten ympärillä liikkui saarnaajan esitys. - -Korsholman sotilassoittokunta avusti kirkkomusiikin esittämisessä. -Seurakunnan kanttori lauloi soolo-osan erääseen hengelliseen lauluun. -Valtavan voimakkaina vyöryivät sävelet kirkon holveissa. Tuskin tulevat -Johanneksen kirkon muurit milloinkaan kuulemaan sellaista soittoa ja -veisuuta. - -Jumalanpalveluksen päätyttyä luki ylimajoitusmestari ylipäällikön -kiitoksen sotajoukoille, jotka olivat Tampereen valloitukseen -osaaottaneet, ja urkujen soidessa astuivat sotilaat kirkosta ulos läpi -tuhatlukuisen väkijoukon. Juhlajumalanpalvelus oli päättynyt. Tampere, -valkoinen Tampere eli ja hengitti taas. - -Sunnuntai-iltana olivat kadut täynnä kansaa. Valkoisia joukkoja käveli -ja ratsasti, valkoisia joukkoja kaikkialla, valkoisia joukkoja. -Punaiset olivat hävinneet jäljettömiin. Teki mieli epäillä, oliko niitä -ollut olemassakaan. Mutta kaikkialla näkyvät taistelun jäljet puhuivat -päinvastaista kieltä: punaisia oli ollut, mutta nyt oli heidän valtansa -loppunut. Senpävuoksi eivät taistelunjäljet häirinneetkään yhteistä -suurta iloa. - -Punainen Tampere oli muuttunut valkoiseksi... - - - - -KUNNIAN KENTILTÄ. - - -Pirttijärvi, Ahlainen, Suodenniemi, Mouhijärvi, Tampere. Mitä muistoja -herättävätkään nuo nimet entisen Oulun I:sen rintamakomennuskunnan -miesten sydämissä! Taisteluita, vaaroja, seikkailuja, toinen toistaan -ihmeellisempiä. Kuvia, miesten hahmoja sekasortoisessa melskeessä, -kiväärien ja kuularuiskujen rätinää, jossa pohjasäveleenä soi -kenttätykin kumea ääni. Pimeään kääriytyneitä saaristolaistupia, joiden -ikkunoista tuiskuaa punaisten murhaava tuli, ja pitkin aavaa -merenselkää ryntääviä valkoisten partiojoukkoja, etunenässä hurja -Lavast, silmissään taistelun kuumeinen hehku, ääni käheänä ja -kiukkuisena... Taikka tarmokkaita taisteluita Tampereen ympärillä -Näsijärven ennen niin rauhaisilla rannoilla, joilla sodan jumala -temmelsi haltioituneena siihen saakka, kunnes valkoisten harmaatakkiset -joukot keväisen valtavalla voimalla ottivat haltuunsa viikkoja, -kuukausia kärsineen kaupungin, johon palasi rauha pakomatkaltaan kuin -varotellen, henkeään pidättäen ja oudosti ympärilleen katsellen. - -Kamppailuja täynnä tuskaa ja ponnistusta, mutta niin suurenmoisia ja -ihmeellisiä, että niitä ajatellessa rinta laajenee. - -Kunnian kentillä viettää muisto juhliaan. - -Minkälaisilta näyttänevät nyt talviset taistelupaikat? - -Ahlaisten saaristossa seisovat kalastajatuvat rauhallisina luodoillaan. -Aurinko paistaa päreellä paikatusta ikkunasta sisään. Sen oli kiväärin -luoti pirstonut muutamana varhaisena maaliskuun aamuna. Kalastaja, -vanha merimies, asettelee verkkojaan kuivamaan tupansa seinustalle. -Muutamia puutappeja, verkonkannattimia on seinällä katkennut. Kalastaja -ei tiedä, että ne katkesivat samana aamuna, jolloin valkoiset -hyökkäsivät tuvan pihaan ja koettelivat pimeässä kivääriensä perien -kestävyyttä. - -Pienellä perunamaalla työskentelee kalastajan vaimo lapsineen. Hänestä -tuntuu niin oudolta tehdä työtä nyt kaiken sen jälkeen, mitä on -tapahtunut. Hän muistaa maaliskuun aamun, jolloin heidän tupansa -pihalla riehui verinen ottelu. Pimeässä kajahtelivat taistelevien -huudot ja niitä säesti kuolevien viimeinen korina. Taistelu päättyi -valkoisten voittoon, mutta se nuorukainen, jonka hän oli ensimäisenä -nähnyt hyökkäävän pihaan, lepäsi kuolleena porrasten päässä. - -Hän pysähtyy mietteissään ja huokaa. Tuntuu niin omituiselta, kun -kaikki on taas niinkuin ennen. Vene lahden pohjukassa on samassa -paikassa kuin viime kesänäkin. Verkkotalaat vähän kallellaan saunan -luona. Saunan piippu vain on toisennäköinen. Se on osaksi kaatunut eikä -sitä ole vielä korjattu. -- Mutta muuten on kaikki ennallaan -lukuunottamatta tuvan seiniä, jotka ovat kiväärinluotien läpäisemät -monesta kohden. Ihme, että hän ja lapset hengissä säilyivät. - -Hän on käynyt vähäpuheiseksi, sillä viimetalvisten tapausten muistot -kaihtivat mieltä. Varsinkaan sitä valkoista nuorukaista hän ei saa -ajatuksistaan. Sillä oli niin kaunis vaalea tukka. Se oli liimaantunut -kiinni otsalle. Ja silmät olivat jääneet puoli avoimiksi. Naapuritorpan -vaimolle hän toisinaan osoittaa portaiden päätä ja virkkaa kuin -muistoistaan heräten: - --- Tuohon se kaatui... se valkoinen poika. Niin nuori ja kaunis, tuskin -seitsemäätoista vielä... - - * * * * * - -Jykevä kivikirkko seisoo korkealla kunnaalla, lähellä järven rantaa, -jota pitkin rantatie pujotteleikse kohden merenrantakaupunkia. Nyt on -sen tienoo jälleen rauhallinen, mutta talvella soi sen ympärillä sota -ja riehui raivoisa taistelu. Viikkomääriin eivät sen kellot kutsuneet -kansaa jumalanpalvelukseen. Sen alttari oli häväisty, sen urut -pirstottu kappaleiksi. Ja sen holvien alla, missä ennen oli kaikunut -jumalanvirsi ja aaltoillut pyhä, sunnuntainen hartaus, olivat -kajahdelleet vain raakojen vihollisjoukkojen sadatukset ja kiroukset. -Kaiken he olivat hävittäneet ja raiskanneet, vanhasta messukasukasta -uudenaikaiseen kynttiläkruunuun. - -Kirkon kivikatto oli rikki ammuttu, sen ikkunat säpäleinä, sen lattia -tulvillaan patruunanhylsyjä ja seinistä lohkeilleen rappauksen soraa. -Se luuli jo viimeisen hetkensä tulleen. - -Mutta muutamana huhtikuun päivänä, jolloin hanget kirkkaina -kimmelsivät, saapuivat pohjalaiset ja vapauttivat häväistyn temppelin -vainoojistaan. He hyökkäsivät ylös kirkkomäkeä vastustamattomalla -voimalla, ahdistivat vihollisen yhä ahtaammalle kirkkomäen ja sitä -ympäröivän metsän väliin, löivät heidät siinä ja ottivat vangiksi, -tunkeutuivat lopulta itse kirkkoon ja tekivät lopun viimeisistä -temppelinhäväisijöistä. - -Silloin huoahti raastettu temppeli helpoituksesta. Se oli lopultakin -selvinnyt hengissä, vaikka häväistynä ja puhtaaksi ryöstettynä. - -Nyt on sen alttari uudelleen rakennettu. Siellä seisoo taas pappi, -Herran palvelija, ja julistaa ijäistä sanaa. Holveja pitkin vyöryy -jälleen Jumalan virsi ja korkeuteen kohoaa sanankuulijoiden harras -rukous: Jumala, varjele isänmaata! Ja jumalanpalveluksen jälkeen -julistaa kellojen malminen ääni maahan rauhaa ja ihmisille hyvää -tahtoa. - -Pyhyys ja vanhurskaus ovat jälleen päässeet huoneeseensa asumaan. - - * * * * * - -Yksinäinen pyöräilijä ajaa Lavialta Suodenniemelle. Hän nousee kylän -päästä kohoavalle Velhovuorelle, jonka laitaa maantie suikertelee kuin -kapea nauha. Alla lepää kaunis Kaskijärvi lehtevine rantoineen ja -tuossa aivan edessä avautuu Lavian kirkonkylä taloryhmineen. Kaikkialla -vallitsee rauha. Maantienojan reunalla kasvaa punaisia horsmia rehevänä -pensaikkona. Tuuli huojuttelee niiden pitkiä kukkaterttuja. Mehiläinen -lentelee kukasta toiseen. Seutu on kaunis, lumoavan kaunis, ja -Velhovuori humisevine puineen tuntuu rauhan tyyssijalta. - -Mutta talvella asui seudun yllä kaamea autius. Kylä oli kuin kuollut. -Punaisten hurjat laumat temmelsivät siellä ja hävittivät kaiken, mitä -mieleen juolahti, kirkosta pahaseen maantiensiltaan, kunnes valkoisten -joukot karkoittivat heidät pois ja ottivat raiskatun kylän haltuunsa. - -Mutta vaikka kylä olikin joutunut valkoisten valtaan, asusti sitä -ympäröivillä kukkuloilla edelleenkin kuolema ja kammo. Niillä hiipivät -punaisten vakoojat ja eräänä maaliskuun päivänä he tekivät hyökkäyksen -kylää vastaan, aikeissa valloittaa sen takaisin. Silloin oli Velhovuori -nimensä arvoinen: siellä häärivät punaiset peikot kuin irtipäässeet -paholaiset. Siinä missä horsma niin rehevänä kukkii, seisoi heidän -tykkinsä. Se syyti kylään kadotusta ja kuolemaa. Sitä todistavat -vieläkin paikatut katot ja korjatut rakennukset. Rauhallista -metsäpolkua, jonka yli vanamo niin ujona ojentautuu, hiipivät silloin -punaiset salakytät, silmissä murhankiihko ja ryöstönhalu, ja -Kaskijärven kallioiset rannat kajahtelivat heidän raa'asta naurustaan. - -Mutta kauan ei kulunut, ennenkuin manalaiset ajettiin tiehensä, -Velhovuori vapautui verisestä lumouksestaan ja sen yli suikerteleva -maantie hengitti jälleen, äänettömästi kärsien raiskatuista, -puhdasvaippaisista reunuksistaan, jotka olivat täynnä pakenevan -hunnilaisjoukon jälelle jättämää likaa ja saastaa. - -Ei uskoisi seutua samaksi nyt. Ennen sodan ja taistelun -temmellyspaikka, nyt rauhaisa ja hiljainen. Ennen täynnä tykkien -jyrinää ja kuolevien valitusta, nyt ahkeraa työtä ja touhua pelloilla -ja vainioilla. - -Maamies kyntää syyspeltojaan. Silloin tällöin kolahtaa auranterä kovaan -rautaesineeseen. Maamies ottaa sen ylös ja katselee sitä rauhallisena. -Se on shrapnellin kuori, joka on hautautunut peltoon. Maanmies -kääntelee sitä kädessään ja katselee hetkisen. Sitten heittää hän sen -tyynenä pellon pientarelle, viedäkseen sen kotiinsa työn päätyttyä. -Siitä voi parhaassa tapauksessa tulla paino vanhaan "könninkelloon", -joka tuvan nurkassa aikaa mittaa. - -Rauhaisa työ on vallannut jälleen vanhat asuinsijansa. - -Sellaisilta näyttävät entiset taistelupaikat. Rauha ja lepo vallitsee -siellä, missä ennen riehui taistelu ja kalskahtivat miekat. -Kirkonkellojen ääni vierii yli seudun, missä äskettäin vielä soi -tykkien kumea virsi. Ja kukkasikerö koristaa paikkaa, mihin sankari -vaipui hurmeissaan. - -Mutta kun saapuu yö, jolloin kaikki on hiljaa, tulevat piilopaikoistaan -esille hämärän hengettäret. Ne kulkevat ympäri metsissä ja kallioilla, -hiipivät kirkkomäelle ja laskeutuvat sieltä varovasti järven rantaan, -kurkistellen pensaiden välitse hiljaiselle järven selälle, joilla -yksinäinen kalastaja soutaa, tulevat talojen pihoihin ja hiiviskelevät -vanhojen aittojen nurkissa. Ja niillä on paljon kerrottavaa toisilleen. - -'Tähän kaatui yksi', sanoo muuan heistä. 'Hän oli nuori ja reipas ja -uhmasi kuolemaa'. 'Hän kaatui juuri tämän aitan päähän, josta polku -johtaa navettaan'. Hämärän hengettäret kuiskuttelevat ja sipsuttelevat, -hakien uusia paikkoja. He eivät suo rauhaa, ennenkuin jokainen salainen -"paikka" on löytynyt, sillä heidän rauhansa riippuu siitä, että kaikki -on heille tuttua. He kulkevat senvuoksi ympäri hämärinä kesäöinä ja -heidän ilonsa on suuri, kun he löytävät uuden kaatuneen kuolinpaikan. -'Katsopas tässä!' 'Vain vanamoita ja kukkivia kanervia!' 'Hän mahtoi -olla kukkien ystävä.' - -Hämärän hengettäret kumartuvat alas ja sitovat kukista seppeleen -ohimoilleen. Ja kun idän taivaalla näkyy ensimäinen aamuruskon -punerrus, hiipivät he peräkkäin takaisin piilopaikkoihinsa, hunnut -liehuen ja utuiset hameenhelmat kosteina yökasteesta. - -Heistäkin on ollut hupaista kuljeskella kunniankentillä, joilla nyt -kasvaa kukkia kauttaaltaan... - - - - -VALKOINEN ARKKU. - - -Oletko nähnyt valkoisen arkun? - -Tarkoitan ruumisarkkua, nuoren vainajan viimeistä maallista asuntoa. - -Olet luonnollisesti nähnyt. Vapaussodan aikanahan näit melkein -jok'ainoa päivä. - -Saapui juna etelästä ja sen mukana kuusilla kaunistettu musta -umpivaunu. Mutta mustasta vaunusta nostettiin ulos valkoinen arkku. - -Ikkunasi ohi kuljetettiin tuontuostakin valkoista arkkua. Sotilaat -seurasivat sitä kunniavahtina ja yleisö pysähtyi vakavana -katukäytävälle. Se ymmärsi valkoisen arkun merkityksen: taas oli joku -kaatunut isänmaan puolesta, uhraten nuoren henkensä vapauden suurelle, -pyhälle asialle. - -Mutta oli toisenlaisiakin katselijoita kuin nämä päänsä paljastaneet -miehet ja hiljaiseen hartauteen vaipuneet, katukäytävälle pysähtyneet -naiset, joiden silmistä loisti osanotto ja sääli. - -Mitä kaikkea sisältääkään kaupungin katu, jota pitkin valkoinen arkku -vaelsi! Se sai osaksensa ivallisia katseita, huulille kohonneen -kylmänkatkeran, usein julkean hymyn. Ja sen näkeminen sytytti nuoressa -sydämessä ilkeän vahingonilon. - -Oli surullista, että valkoisen arkun piti kulkea katua, jossa loka -lainehti. - -Mutta valkoinen arkku oli pyhä. Sen hohteisesta pinnasta kilpistyi pois -sille heitetty loka: arkussa lepäävä nuori sankari ei ollut -pilkkakatseiden ulottuvissa. Hän nukkui rauhallista unta ja hymyili. - -Kadulla kohtasi valkoista arkkua myötätunnon ja vastenmielisyyden -ristiaallokko. Mutta se purjehti tahrattomana tietänsä. Sen rinta oli -puhdas kuin joutsenen rinta ja hohtavanvalkoisena se saavutti -määräpaikkansa: kodin rauhallisen, tyvenen sataman. - -Siellä oli valkoisen arkun paikka. Siellä käsitettiin oikein sen kallis -sisältö. - -Mitä sisälsikään valkoinen arkku? - -Kotona, vasta _kotona_ se oikein ymmärrettiin. - -Se sisälsi kultaa, joka uhrattiin lunnaiksi isänmaalle. Se sisälsi -äidin lemmen ja isän toivon. - -Sillä äidin lempi ja isän toivo ovat kultaa, jalompaa kuin kulta. - -Kotona tunsi valkoinen arkku olevansa oikeassa paikassaan. Se mukautui -niin sopivasti eteisen penkille, ikkunan alle, johon iltapäivä-aurinko -paistoi. Se ei tahtonut ollenkaan ketään pelottaa. Se ymmärsi, ettei -kotona sopinut ketään pelottaa. Se tunsi kyllä pelon ja pelon -vaikutuksen, sillä olihan sen kaksoisveljellä, mustalla arkulla niin -suuri kiusaus herättää elävän ihmisen povessa kuoleman kammottava -tunne. Mutta valkoinen arkku oli mukautuvainen. Se osasi olla hiljaa, -kun tarvittiin. Ja vielä enemmän: se osasi kuiskata portaita nousevalle -vieraallekin: "Älä pelkää! Älä yhtään pelkää!" - -Valkoinen arkku oli niin ihmeen mukautuvainen. Se ymmärsi, miten -kodissa tuli olla. - -Ja siksipä se niin hyvin pääsikin tuttavuuteen kodin muiden esineiden -kanssa. - -Kun se eteisen sisäovesta huomasi vanhan kaappikellon, joka oli -valkoinen niinkuin se itsekin, oli se heti valmis hieromaan tuttavuutta -sen kanssa. - -"Kuka sinä olet?" kysyi kaappikello. - -"Minä olen valkoinen arkku." - -"Mitä sinulla on kannen alla?" - -"Nuori poika, jolla on hohtavanvalkeat hampaat ja kaunis, otsalle -kaartuva tukka." - -Valkea kaappikello osoitti ymmärtämyksen oireita. Sen vanhat kasvot -kävivät ensin miettiväisiksi, mutta lopulta ne kirkastuivat. - -"Nuori poika! Minä tunnen hänet. Kun hän oli pieni, kiipesi hän -kurkistamaan lasista heilurini käyntiä. Ja pyhä-iltaisin hän oli -piilossa uunin ja seinän välissä. Se oli kuulemma paras piilopaikka." - -Valkoinen arkku kuunteli vakavana. Se ei tahtonut koskaan ymmärtää -tuollaisia asioita. Sillä itsellään ei ollut milloinkaan ollut oikeaa -lapsuutta. Pienenäkin se oli vain leikkinyt kalpeakasvoisten vainajain -kanssa. - -Mutta se aavisti sentään jotakin vanhan kellon kertomuksesta ja -nyykäytti päätään. - -Valkoisen arkun ääreen pysähtyi keski-ikäinen nainen. Hän oli lempeän -näköinen, mutta nyt kuvastui hänen suurissa silmissään suru. - -Valkoinen arkku oli kyllä tottunut suruun, vienoon, hiljaiseen suruun. -Mutta tämän naisen suru oli syvä. Se loisti hänen avuttomista -silmistään, jotka tuijottivat valkeaan arkkuun. Siihen ei valkoinen -arkku ollut tottunut. Hänen kaksoisveljensä, musta arkku, oli kyllä -kertonut sellaisesta. Mutta hänelle se oli outoa. - -Valkoinen arkku tunsi äkkiä tarvetta puolustautua. - -"Katsopas, minä toin hänet kotiin, sillä hän kaipasi niin usein kotiin. -Katsopas, hänen valkoiset hampaansa ovat aivan terveet ja silmänsä -kauniisti kiinni. Älä itke! Katsohan, kuinka kauniisti hän nukkuu." - -Ja valkoinen arkku kertoi tarinansa. - -Hän oli kotoisin sieltä, missä soi tykkien virsi. Hän oli kuullut, -kuinka uljaasti nuoret miehet riensivät taisteluun. Hän oli kuullut, -kuinka heidän silmänsä säihkyivät ja vartalonsa jännittyi heidän -seistessään rinta rintaa vasten vihollisen kanssa. -- Ja senkin hän oli -kuullut, kuinka mielellään nuoret miehet henkensä antoivat isänmaan -edestä. - -"Minä kuljetan valkeita vainajia, niitä, joiden ylle puetaan valkeat -vaatteet, ja jotka palmunlehvät käsissä kulkevat suureen, valkeaan -kaupunkiin." - -"Sen kaupungin nimi on taivas ja sen herrana on Jumala." - -Sureva nainen tyyntyi. Hän ymmärsi valkoisen arkun kertomuksen. Siellä -kulki nyt hänenkin poikansa pitkässä juhlasaatossa porteista sisälle -valkeaan, pyhään kaupunkiin. - -Ja siunaten laski sureva äiti kätensä valkoiselle arkulle. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK TYKKIEN VIRSI*** - - -******* This file should be named 51806-8.txt or 51806-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/1/8/0/51806 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/51806-8.zip b/old/51806-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index dcfeaff..0000000 --- a/old/51806-8.zip +++ /dev/null |