diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/51795-8.txt | 3600 | ||||
| -rw-r--r-- | old/51795-8.zip | bin | 67299 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 3600 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..4f5992a --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #51795 (https://www.gutenberg.org/ebooks/51795) diff --git a/old/51795-8.txt b/old/51795-8.txt deleted file mode 100644 index 783e0b1..0000000 --- a/old/51795-8.txt +++ /dev/null @@ -1,3600 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Taivasko vai helvetti y.m. humoreskeja, by -Mark Twain, Translated by Toimi Juuti - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Taivasko vai helvetti y.m. humoreskeja - - -Author: Mark Twain - - - -Release Date: April 19, 2016 [eBook #51795] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK TAIVASKO VAI HELVETTI Y.M. -HUMORESKEJA*** - - -E-text prepared by Timo Ervasti and Tapio Riikonen - - - -TAIVASKO VAI HELVETTI - -y. m. humoreskeja - -Kirj. - -MARK TWAIN - -Suomensi Toimi Juuti - - - - - - -Romelius'en Kirjakaupan kustantama Porissa, 1907. - -Lounas-Osuuskunta i.l. kirjapainossa Porissa 1907. - - - - -SISÄLLYS: - - Kuolonsinetti. - Taivasko vai helvetti? - Kullankaivaja kertoo. - Kivettynyt mies. - Mitä on olla sanomalehtimiehenä Tennesseessä. - Ihmissyöjä. - Vilustumista vastaan. - Siivoojattaret. - Parturit. - - - - - - -KUOLONSINETTI - - -[Tämä kertomus puhuu siitä liikuttavasta kohtauksesta, josta -mainitaan Carlyles'n teoksessa "Letters and Speeches of Oliver -Cromwell." -- M.T.] - - -I. - -Se tapahtui Oliver Cromwellin aikana. Eversti Mayfair oli nuorin -arvoisistaan upseereista tasavallan armeijassa, sillä hän oli -ainoastaan 30-vuotias. Mutta niin nuori kuin olikin, oli hän -vanha taisteluissa ahavoittunut ja tummentunut sotilas, sillä hän -oli alkanut sotilaselämänsä seitsemäntoista vuoden vanhana; oli -taistellut monissa tappeluissa ja niin askel askeleelta sotilaallisen -urhoollisuutensa vuoksi voittanut korkean virka-asemansa ja saanut -osakseen ihmisten arvonannon. Mutta nyt oli hän hyvin alakuloinen; -muuan varjo oli pimentänyt hänen valoisan uransa. - -Oli talvi-ilta, ulkona myrskysi ja oli pimeä, sisällä vallitsi -alakuloinen äänettömyys, sillä eversti ja hänen nuori vaimonsa -olivat keskustelleet surustaan, lukeneet iltalukunsa ja rukoilleet -iltarukouksensa, eikä ollut enää mitään muuta tekemistä kuin istua -käsikkäin ja tuijottaa leimuavaan tuleen ja ajatella ja -- odottaa. -Heidän ei tarvitsisi odottaa kauan, sen he tiesivät, ja vaimoa -pöyristytti se ajatus. - -Heillä oli pikku tyttö -- Abby, seitsenvuotias, heidän epäjumalansa. -Hän tulisi pian hakemaan hyväyö-suuteloaan, ja eversti sanoi: - --- Kuivaa kyyneleesi ja näyttäkäämme iloisilta hänen tähtensä. Meidän -täytyy silmänräpäykseksi unohtaa se mitä tulee tapahtumaan. - --- Kyllä, sen kyllä teen. Suljen kyyneleet sydämeeni, joka on -pakahtumaisillaan. - --- Ja meidän on alistuttava siihen kohtaloon, joka on osaksemme -tullut, ja kestettävä se kärsivällisesti, hyvin tietäen, että -mitä Hän tekee, sen tekee Hän oikeudenmukaisesti ja hyvässä -tarkoituksessa... - --- Ja me sanomme: tapahtukoon Sinun tahtosi. Niin, minä voin sen -sanoa koko ymmärrykselläni, koko sielullani -- toivon voivani sanoa -sen myöskin sydämelläni. Voi, jos sen voisin. Jos tämä armas käsi, -jota nyt puserran ja suutelen viimeistä kertaa... - --- Hiljaa, rakkaani! Hän tulee! - -Yöpukuun puettu kiharainen pikku olento tuli ovesta ja juoksi isänsä -luo ja painautui hänen rintaansa vasten, ja isä suuteli häntä -tulisesti kerran, kaksi, kolme. -- Ei, isä, noin et saa suudella -minua; sinä satutat hiuksiani. - --- Voi, minä olen niin pahoillani, kovin pahoillani, annatko minulle -anteeksi rakkaani? - --- Kyllä, luonnollisesti, isä. Mutta _oletko_ pahoillasi? Etkö ole -olevinasi, vai oletko tosiaankin oikein kovin pahoillasi? - --- Kyllä, sen voit nähdä itsekin, Abby, -- ja hän peitti kasvonsa -käsillään ja oli nyyhkyttävinään. Lapsi sai ankarat omantunnon tuskat -huomatessaan, minkä surullisen tilan hän oli saanut aikaan, ja hän -alkoi itse itkeä ja puristella hänen käsiään ja puhella: - --- Isä, ole nyt kiltti ja älä itke; ei Abby sitä tarkottanut, Abby ei -enää milloinkaan tee niin. Kiltti pappa! -- Koettaessaan irroittaa -hänen sormiaan huomasi Abby isänsä silmät sormien takaa ja huudahti: - --- Ahaa, sinä ilkeä isä, sinähän et itkekään! Sinä vaan teeskentelet! -Nyt menee Abby äidin luo; sinä et tee oikein Abbya kohtaan. - -Hän aikoi solua pois sylistä, mutta isänsä kiersi kätensä hänen -ympärilleen ja sanoi: - --- Ei, jää minun luokseni, rakkaani; isä oli ilkeä ja tunnustaa sen -ja on pahoillaan -- kas niin, anna hänen suudella pois kyyneleet -- -ja hän pyytää Abbyltä anteeksi ja tekee kaiken, mitä Abby tahtoo -häntä rangaistuksekseen tekemään; nyt on kyyneleet suudeltu kuiviin -eikä kiharaakaan ole epäkunnossa -- ja mitä tahansa Abby vaan -käskeekin... - -Niin solmittiin rauha, ja tuossa tuokiossa pääsi taas päivä näkyviin -ja säteili kirkkaana lapsen kasvoilla, ja Abby taputteli isänsä -poskia ja sanoi rangaistuksen: - --- Kertomus! Kertomus! - -Hiljaa! - -Vanhemmat pidättivät hengitystään ja kuuntelivat. Askeleita! Ne -kuuluivat epäselvästi tuulenhuminan seasta. Ne tulivat lähemmäs, -lähemmäs -- kuuluivat kovemmin, kovemmin -- menivät sitte ohi ja -vaikenivat. Vanhemmat huokasivat helpotuksesta, ja isä sanoi: - --- Vai niin, vai kertomus? Hauskako? - --- Ei, isä; synkkä. - -Isä tahtoi vaihtaa sen johonkin hauskempaan, mutta lapsi piti -kiinni oikeuksistaan -- olihan näet sovittu, että hän saisi kaikki -mitä käskisi. Isä oli rehellinen puritaanisotilas ja oli antanut -lupauksensa -- hän tahtoi sen myöskin pitää. Abby sanoi: - --- Isä, älkäämme aina halutko hauskoja kertomuksia. Imettäjäni sanoo, -ettei ihmisillä aina ole hauskaa. Onko se totta, isä? Hän sanoo niin. - -Äiti huokasi, ja hänen ajatuksensa liitelivät vaan surun maailmassa. -Isä sanoi lempeästi: - --- Se on totta, rakkaani. Murheiden täytyy tulla; se on surullista, -mutta totta. - --- Oi, kerro sitte tarina niistä, isä -- kolkko, niin että meitä -pöyristyttää ja että meistä tuntuisi siltä kuin koskisi se juuri -_meitä_. Äiti, tule lähemmäksi ja pidä kiinni Abbyn käsistä, niin -että jos tarina on hyvin kamala, on meidän helpompi sitä kuulla, kun -olemme lähekkäin. Nyt voit alkaa, isä. - --- Niin, oli kerran kolme everstiä... - --- Älä, ajatteleppas! Everstejä olen nähnyt! Olethan sinäkin eversti, -minä tunnen univormun. Jatka, isä. - -Ja eräässä tappelussa olivat he rikkoneet käskyjä vastaan. - -Nuo suuret sanat soivat hauskoilta lapsen korvissa ja hän katsoi -isäänsä hämmästyneenä ja uteliaana ja sanoi: - --- Onko se jotain hyvää, isä? - -Vanhemmat miltei hymyilivät ja isä vastasi: - --- Ei, se on jotain aivan toista, rakkaani. He olivat rikkoneet -saamansa määräykset. - --- Onko _se_ jotain?... - --- Se on aivan samaa. Heidän oli käsketty tehdä valehyökkäys muuatta -vahvaa varustusta vastaan eräässä tappelussa, joka näytti jo -menetetyltä, houkutellakseen viholliset syrjään ja tehdäkseen siten -tasavallan joukoille tilaisuuden peräytymiseen, mutta innostuksissaan -rikkoivat he käskyn, sillä valehyökkäyksen sijasta tekivät he -tosihyökkäyksen, valloittivat varustuksen väkirynnäköllä ja voittivat -tappelun, niin että päivästä tulikin voitonpäivä. Ylikenraali -pahastui tuosta tottelemattomuudesta, moitti heitä kovin ja käski -heidän saapua Lontooseen vastaamaan hengenrikoksesta. - --- Onko se suuri kenraali Cromwell, isä? - --- Kyllä. - --- Oi, _hänet_ minä olen nähnyt, isä! Kun hän ratsastaa soturiensa -kanssa suurella ratsullaan meidän talomme ohi, näyttää hän niin --- niin -- en tiedä miltä, mutta hän näyttää siltä kuin olisi -tyytymätön, ja minä näen, että ihmiset pelkäävät häntä, mutta _minä_ -en pelkää häntä, sillä niin hän ei ole katsellut minua. - --- Ai sinua, pikku lörpöttelijä! No, everstit saapuivat vankeina -Lontooseen ja pääsivät kunniasanaansa vastaan vapaiksi ja saivat -tilaisuuden tervehtiä perheitään viimeisen kerran... - -Kuulkaa! - -He kuuntelivat -- taaskin askeleita; mutta taas menivät ne ohi. Äiti -painoi päänsä miehensä olkaan salatakseen kalpeutensa. - --- Ne tulivat tänä aamuna. - -Lapsi terästi katseensa. - --- Oi, isä, onko tuo _tosi_ kertomus? - --- On, rakkaani. - --- Oi, niin hauska! Voi, ne ovat aina vaan hauskempia. Jatka, isä. -- -Ei, äiti, rakas äiti... itketkö sinä? - --- Älä välitä siitä, rakkaani; minä ajattelin... niitä perheraukkoja. - --- Voi, älä itke. äiti; se loppuu kyllä hyvin, sen saat nähdä... -kertomukset loppuvat aina hyvin. Jatka, isä, aina siihen asti, että -he elivät yhdessä onnellisina vielä monta vuotta; sitte ei hän itke -enää. Saat nähdä, äiti. Jatka isä. - --- Ensin veivät ne heidät Toweriin ennenkuin päästivät heidät kotiin. - --- Towerin olen _minä_ nähnyt! Me voimme nähdä sen täältä. Kiiruhda, -isä! - --- Minä jatkan niin pian kuin voin nykyisissä olosuhteissa. Towerissa -tutki heitä sotaoikeus tunnin ajan ja katsoi heidät syyllisiksi ja -tuomitsi ammuttaviksi. - --- _Surmattaviksiko?_ - --- Niin. - --- Hyi, miten häijysti! Rakas äiti, nyt itket taas. Älä tee sitä, -äiti; pian saa kertomus onnellisen käänteen, sen saat nähdä. -Kiiruhda, isä, äidin tähden; sinä kerrot liian hitaasti. - --- Tiedän kyllä, että teen niin, mutta se tapahtuu senvuoksi, että -minun täytyy niin usein keskeyttää _ajatellakseni_. - --- Mutta sitä et _saa_ tehdä, isä; sinun on vaan jouduttava. - --- No niin... ne kolme everstiä... - --- Tunnetko heidät, isä? - --- Tunnen, lemmittyni. - --- Voi, jos minäkin tuntisin? Minä pidän eversteistä. Luuletko, että -saisin heitä suudella? - -Eversti vastasi hiukan epävarmalla äänellä: - --- Kyllä, _yhtä_ heistä, rakkaani! No -- suutele minua hänen -sijastaan. - --- Noin, pappa -- ja nämä ovat niiden toisten puolesta. Minä luulen, -että saisin suudella heitä, kun sanoisin: minun isäni on myöskin -eversti ja hän olisi tehnyt niinkuin te teitte, niin että se ei _voi_ -olla väärin, mitä tahansa sitte ihmiset sanovatkin, ja että teidän ei -tarvitse ollenkaan hävetä. Silloin he kyllä antaisivat minun suudella --- eikö totta, isä? - --- Kyllä, Jumala sen tietää, lapseni! - --- Äiti! -- Sinä et saa, äiti! Pian tulee hän siihen kohtaan, missä -käy hyvin. Jatka, isä. - --- Silloin olivat kaikki suruissaan -- niin, kaikki he olivat; minä -tarkoitan sotaoikeuden herroja. Ja he menivät ylikenraalin luo ja -sanoivat täyttäneensä velvollisuutensa -- sillä se _oli_ heidän -velvollisuutensa, ymmärräthän -- ja nyt he pyysivät, että kaksi -everstiä armahdettaisiin ja ainoastaan yksi ammuttaisiin. Heistä -riitti kyllä yksikin esimerkiksi armeijalle. Mutta ylikenraali -oli hyvin ankara ja moitti heitä siitä, että he, täytettyään -_oman_ velvollisuutensa ja kevennettyään omantuntonsa, koettivat -taivuttaa häntä laiminlyömään velvollisuutensa ja siten tahraamaan -sotilaskunniansa. Mutta he vastasivat, etteivät pyytäneet häneltä -muuta kuin mitä itsekin tekisivät, jos olisivat hänen korkeassa -asemassaan ja jos heillä olisi jalo armahtamisoikeus käsissään. Se -vaikutti häneen: hän vaikeni, seisoi ja mietti, ja ankaruus väheni -hänen kasvoiltaan. Hän pyysi heitä odottamaan ja meni pieneen -yksityiseen kamariinsa pyytämään rukoilemalla neuvoa Jumalalta; ja -tultuaan takaisin hän sanoi: Vetäkööt arpaa. Se ratkaiskoon asian, ja -kaksi heistä jää eloon. - --- No, tekivätkö he sen, isä, tekivätkö he sen? Ja kenen tulee -kuolla? Voi miesparkaa! - --- Eivät. He kieltäytyivät. - --- Eivätkö he tahtoneet sitä tehdä. - --- Eivät. - --- Minkävuoksi? - --- He sanoivat että se, joka vetäisi onnettoman arvan, tuomitsisi -itsensä kuolemaan vapaaehtoisesti, eikä se olisi muuta kuin -itsemurha, miksi tahansa sitä kutsuttaisiinkin. He sanoivat olevansa -kristittyjä ja raamattu kielsi itsemurhan. Sen tervehdyksen he -lähettivät ja sanoivat, että tuomio voitaisiin panna täytäntöön -milloin tahansa. - --- Mitä se merkitsee, isä? - --- Sitä että... heidät ammuttaisiin joka ainoa. - --- Kuulkaa! - -Puhallustako? Ei. Tram--tram--trum--tram--trum--. - --- Avatkaa! Ylikenraalin nimessä! - --- Oi, isä, ne ovat sotilaita! Minä pidän sotilaista! Salli minun -laskea heidät sisälle, isä, salli _minun!_ - -Hän hyppäsi alas sylistä, juoksi ovelle ja avasi sen ja huusi -iloisesti: Tulkaa sisään! Tulkaa sisään! Täällä he ovat, isä! -Tarkk'ampujat! Minä tunnen tarkk'ampujat! - -Sotilaat marssivat sisälle, asettuivat riviin ja laskivat kiväärinsä; -heidän upseerinsa teki kunniaa, tuomittu eversti oli noussut ylös ja -vastannut tervehdykseen, vaimonsa seisoi hänen vieressään kalpeana ja -kasvonsa tuskan jäykistäminä, mutta muuten ilmaisematta suruaan, ja -lapsi katseli sotilaallista näytelmää loistavin silmäyksin... - -Ensin pitkä isän, äidin ja lapsen syleily, sitte käsky: Eteenpäin -- -Toweriin! Sitte läksi eversti kodistaan, säilyttäen sotilaallisen -käyntinsä ja ryhtinsä; sotilaat seurasivat perässä ja ovi suljettiin. - --- Oi, äiti, eikö se loppunut hyvin? Minähän _sanoin_, että niin -kävisi; nyt menevät he Toweriin ja siellä saa hän tavata heitä. Hän... - --- Voi, anna kun syleilen sinua, pikkuraukkani! - - -II. - -Seuraavana aamuna ei murtunut äiti voinut jättää sänkyään; lääkärit -ja sairaanhoitajattaret häärivät hänen ympärillään ja kuiskailivat -keskenään silloin tällöin. Abby ei saanut tulla huoneeseen, vaan -käskettiin hänet menemään ulos leikkimään -- äiti oli kovin sairas. -Talvipukimiinsa puettuna meni Abby ulos ja leikki kadulla hetkisen; -mutta sitte tuntui hänestä hyvin kummalliselta ja epäoikeutetulta, -että hänen isänsä saisi olla Towerissa sellaisessa tilaisuudessa, -kuitenkaan mitään tietämättä. Sen täytyi muuttua; hän ottaisi itse -asian huolekseen. - -Tunti senjälkeen menivät sotaoikeuden jäsenet ylikenraalin luo. Hän -seisoi tuimana ja selkä suorana, nojaten rystyillään pöytään, ja -antoi merkin, että oli valmis heitä kuulemaan. Puhemies sanoi: - --- Me olemme kehottaneet heitä ajattelemaan, olemme kerjänneet ja -rukoilleet heitä, mutta he pysyvät päätöksessään. He eivät tahdo -vetää arpaa. He haluavat kuolla, mutta eivät tehdä syntiä uskontoa -vastaan. - -Ylikenraalin kasvot synkistyivät, mutta hän ei sanonut mitään. Hän -seisoi hetkisen miettiväisenä, sitte hän lausui: - --- Kaikki eivät saa kuolla; heidän puolestaan on vedettävä arpaa. - -Sotaoikeuden jäsenten kasvoilla kuvastui kiitollisuus. - --- Lähettäkää noutamaan heitä. Viekää ne tuohon huoneeseen. Asettakaa -heidät vierekkäin kasvot seinää vasten ja kädet ristiin selän taa. -Ilmoittakaa minulle, kun he ovat saapuneet. - -Jäätyään yksin hän istuutui ja antoi käskyn ajutantilleen: - --- Menkää kadulle ja noutakaa sieltä tänne ensimäinen pieni lapsi, -joka kulkee ohitse. - -Mies oli juuri mennyt ulos ovesta, mutta palasi samassa takaisin -saattaen Abbya, jonka vaatteet olivat aivan lumiset. Hän meni heti -valtion päämiehen luo, tuon pelätyn miehen, jonka pelkän nimen -kuullessaan maailman ruhtinaat ja mahtavat vapisivat. Abby kiipesi -hänen polvelleen ja sanoi: - --- Minä tunnen teidät, herrani; te olette ylikenraali; olen nähnyt -teidät, kun olette ratsastanut talomme ohi. Kaikki olivat peloissaan, -mutta _minä_ en pelännyt, sillä te ette katsonut minuun tuimasti... -muistatteko sen? Minulla oli ylläni punanen puku... siniset nauhat -etupietimissä. Ettekö muista sitä? Hymyily hälvensi ankaruutta -protektorin kasvoilta, ja hän alkoi miettiä valtioviisasta vastausta: - --- Niin, anna kun katson... minä... - --- Minä seisoin aivan talon luona... _oman_ taloni luona, huomatkaa. - --- Kyllä, rakas pikkuystäväni, minun pitäisi hävetä, mutta tiedätkö... - -Lapsi keskeytti hänet moittien: - --- Ei, te ette _muista_ sitä. Enhän minä ole unohtanut _teitä_. - --- Niin, minua hävettää tosiaankin, mutta nyt en sinua enää koskaan -unohda, pikku ystäväni, siihen annan sinulle kunniasanani pantiksi. -Tahdotko nyt antaa minulle anteeksi ja olla kanssani hyvä ystävä, nyt -ja aina? - --- Kyllä, sen minä tahdon, vaikka en voikaan käsittää, miten te -voitte sen unohtaa; teidän täytyy olla hyvin huonomuistinen; mutta -samaa minäkin olen väliin. Minun ei ole lainkaan vaikea antaa -anteeksi, koska uskon, että te _tahdotte_ olla hyvä ja tehdä oikein, -ja minä luulen, että te olette myöskin kiltti -- mutta teidän tulee -puristaa minua lähemmäksi itseänne, niinkuin isäkin tekee -- on niin -kylmä. - --- Minä puristan sinua niin paljon kuin haluat, uusi ystäväni, joka -tästälähin tulet aina olemaan _vanha_ ystäväni, eikö totta? Sinä -muistutat minun pikku tyttöäni -- niin, hän on nyt sinua hiukan -lyhempi -- mutta hän oli rakastettava ja herttainen ja solakka -varreltaan niinkuin sinäkin. Ja hänellä oli sinun viehätyskykysi, -pikku noita -- sinun vastustamattoman rakastettava, luottamuksellinen -käytöstapasi niin hyvin ystäviä kuin vieraita kohtaan, tapa, joka -tekee auliiksi orjiksi kaikki ne, joihin se kohdistuu. Hän lepäsi -minun sylissäni, aivan niinkuin sinä nyt; ja me olimme tovereita -ja vertaisia ja leikimme keskenämme. On tuntunut ijäisyydeltä sen -perästä kun se ihana taivas hälveni ja katosi, ja nyt olet sinä -lahjottanut sen minulle takaisin. Ota vastaan taakkojen uuvuttaman -miehen siunaus tämän johdosta, pikku olentoni, joka nyt minun -levätessäni kannat Englantia olkapäilläsi! - --- Pidittekö hänestä ihan _hirveän_ paljon? - --- Pidin, sen voit ymmärtää siitä että hän käski ja minä tottelin. - --- Te olette kerrassaan erinomainen! Haluatteko suudella minua? - --- Kiitollisena -- ja pidänpä sitä vielä päälle päätteeksi kunniana. -Kas näin -- tämä on sinulle; ja tämä -- se on hänelle. Sinä pyysit, -mutta olisit voinut käskeä, sillä sinä edustat häntä ja minun täytyy -totella, mitä sinä käsket. - -Lapsi taputti käsiään ihastuneena tähän suureen ylennykseen -- sitte -osui hänen korvaansa lähenevä ääni: marssivien miesten tahdikasta -astuntaa. - --- Sotilaita, sotilaita, kenraali! Abby tahtoo niitä nähdä! - --- Sen saat, rakkaani; mutta odota silmänräpäys, minulla on -annettavana sinulle eräs tehtävä. - -Muuan upseeri astui sisään, kumarsi syvään ja sanoi: - --- He ovat tulleet, teidän korkeutenne. - -Hän kumarsi jälleen ja poistui. - -Valtion päämies antoi Abbylle kolme vahasinettiä: kaksi valkosta ja -yhden punasen; tehtävänä oli siis vetää sen everstin kuolinarpa, -jonka tulisi kuolla. - --- Oi, miten tuo punanen on kaunis! Saanko ne? - --- Et, rakkaani, ne ovat aijotut toisille. Nosta tuon uutimen -lievettä, sen takana on avonainen ovi; mene siitä sisälle, niin -siellä saat nähdä kolme miestä seisovan rivissä selittäin sinuun, -kädet selän takana -- näin -- kullakin toinen koura avoinna kuin -malja. Pane yksi näistä sineteistä kuhunkin avonaiseen kouraan ja -tule sitte takaisin minun luokseni. - -Abby katosi uutimen taa ja protektori oli yksin. Hän sanoi nöyrästi: - --- Varmaankin lähetti minulle neuvottomalle tämän hyvän ajatuksen -Hän, joka on ainoa saapuvilla oleva auttaja epäilijöille, jotka -Hänen apuaan etsivät. Hän tietää, miten vaali on ratkaistava, ja on -lähettänyt viattoman sanansaattajattarensa täyttämään Hänen tahtoaan. -Joku muu voisi erehtyä, mutta Hän ei voi erehtyä. Ihmeelliset ja -viisaat ovat Hänen tiensä -- siunattu olkoon Hänen pyhä nimensä! - -Pieni keijukainen antoi uutimen pudota takanaan ja seisoi -silmänräpäyksen ajan katsellen uteliaana oikeussalin järjestelyä ja -sotilaiden ja vankien suoria vartaloita; sitte levisi ilonvälke hänen -kasvoilleen ja hän lausui itsekseen: - --- Noistahan on isä yksi! Minä tunnen hänen selkänsä. Hänen täytyy -saada kaunein! - -Abby riensi iloisena heidän luokseen, pani sinetit avonaisiin käsiin, -tirkisti sitte isänsä kainalon alta, näytti nauravat kasvonsa ja -huudahti: - --- Isä, isä! Katso, mitä olet saanut! _Minä_ olen antanut sen sinulle! - -Isä vilkaisi tuohon onnettomuutta tuottavaan lahjaan, laskeusi sitte -polvilleen ja painoi pienen viattoman pyövelinsä rintaansa vasten -myrskyisen rakkauden ja liikutuksen valtaamana. Sotilaat, upseerit -ja vapautetut vangit seisoivat kaikki silmänräpäyksen ajan kauhusta -kivettyneinä nähdessään tämän murhenäytelmän, sitte sattui tuo -tuskallinen kohtaus heidän sydämiinsä, silmänsä täyttyivät kyynelillä -ja he itkivät ujostumatta. Muutamia minuutteja vallitsi syvä ja -juhlallinen hiljaisuus, sitte astui kaartinupseeri vastahakoisesti -esiin, pani kätensä vangin olalle ja sanoi lempeästi: - --- Olen pahoillani, herrani, mutta velvollisuus käskee minua... - --- Mitä? sanoi lapsi. - --- Minun täytyy viedä hänet pois. Olen niin pahoillani... - --- Viedä hänet pois? Mihin? - --- Am... am... Jumala minua auttakoon!... linnoituksen toiseen osaan. - --- Sitä ette saa tehdä. Äitini on sairas ja minä vien hänet mukanani -kotiin. - -Hän päästäytyi irti, kiipesi isänsä selkään ja kiersi käsivartensa -hänen kaulaansa. - --- Nyt on Abby valmis, isä -- menkää nyt. - --- Lapsiraukkani, minä en voi. Minun täytyy mennä heidän kanssaan. - -Lapsi hyppäsi alas ja katseli kummastuneena ympärilleen. Sitte juoksi -hän upseerin luo, polki vihaisena pientä jalkaansa ja huudahti: - --- Minähän sanoin teille, että äitini on sairas, ettekö kuullut? Anna -hänen mennä -- sinun _täytyy!_ - --- Voi, lapsiparka, jospa Jumala sallisi, että voisin sen tehdä, -mutta minun täytyy tosiaankin viedä hänet pois. Valmiiksi, sotilaat! -Rivi suoraksi! Kiväärit lepoon!... - -Abby oli poissa kuin salama. Silmänräpäyksen perästä palasi hän -takaisin ja veti protektoria mukanaan. Kun tuo pelätty mies -näyttäytyi, ojentuivat kaikki läsnäolijat suoriksi, upseerit tekivät -kunniaa ja samoin sotilaat kivääreillään. - --- Estäkää heitä, kenraali! Äitini on sairas ja tahtoo isää kotiin ja -minä olen _sanonut_ niille sen, mutta ne eivät kuulleet minua ja nyt -vievät ne hänet pois. - -Ylikenraali seisoi kuin kivettyneenä. - --- _Sinunko_ isäsi, lapseni? Onko hän sinun isäsi? - --- On, luonnollisesti -- sitä hän on _aina_ ollut. Olisinko minä -antanut sitä kaunista punasta jollekin muulle, kun niin paljon pidän -hänestä? Enhän toki! - -Kauhun ilme levisi protektorin kasvoille ja hän sanoi: - --- Voi, Jumala minua auttakoon! Saatanan juonien kautta olen tehnyt -julmimman teon, johon ihminen koskaan voi tehdä itsensä syypääksi -- -eikä ole olemassa mitään apua, ei mitään apua! Mitä voin minä tehdä? - -Abby huusi levottomana ja kärsimättömänä: - --- Kyllä, te voitte sanoa, että ne päästävät hänet menemään. - -Ja hän alkoi nyyhkyttää. - --- Sanokaa niille, että tekevät sen! Te pyysitte, että minä käskisin -teitä, ja kun ensi kerran pyydän teitä tekemään jotain, ette sitä tee! - -Lempeä valonkajastus kuvastui vanhoilta, karkeilta kasvoilta ja -ylikenraali laski kätensä pikku tyrannin päälaelle ja lausui: - --- Jumalan kiitos, että annoin tuon pelastavan, ajattelemattoman -lupauksen! Ja kiitos, sinä kaikista lapsista rakkain, siitä että -Hänen johdattamanaan muistutit minua unohtamastani lupauksesta! -Upseerit, totelkaa hänen käskyjään -- hän puhuu minun puolestani. -Vanki on armahdettu, päästäkää hänet vapaaksi! - - - - -TAIVASKO VAI HELVETTI? - - -I. - --- Valehtelitko sinä? - --- Sinä sen tunnustat -- sinä tunnustat sen todellakin -- sinä -valehtelit! - - -II. - -Perheeseen kuului neljä henkilöä: Margaret Lester, leski, -kolmekymmentäkuusi vuotta vanha; Helen Lester, hänen tyttärensä, -kuusitoista vuotias; rouva Lesterin naimattomat tädit, Hannah ja -Hester Gray, kaksoset, kuudenkymmenenseitsemän vuoden ikäisiä. -Valvoen tai nukkuen kuluttivat nuo kolme naista päivänsä ja yönsä -jumaloimalla nuorta tyttöä; tarkkaamalla hänen hennon sielunsa -väreitä hänen kasvojensa peilistä; virkistämällä omia sielujaan -hänen kukoistavaa kauneuttaan katsellessaan; kuuntelemalla hänen -äänensä sointua; kiitollisesti tunnustamalla, miten rikas ja kaunis -oli heille maailma senvuoksi että Helen oli olemassa; kauhistumalla -ajatellessaan, miten kolkoksi se tulisi, jos Helen, sen aurinko, -sammuisi. - -Luonnostaan -- ja sielustaan ja sydämestään -- olivat vanhat -tantit tavattoman rakastettavia erinomaisia ja hyviä, mutta mitä -tulee moraaliin ja esiintymistapaan oli heidän kasvatuksensa ollut -niin tavattoman kaavamainen, että se oli tehnyt heidät päältäpäin -nähden tuikeiksi, ellei sanoisi ankariksi. Heidän vaikutusvaltansa -talossa oli suuri, niin suuri että äiti ja tytär mukautuivat heidän -moraalisiin ja uskonnollisiin vaatimuksiinsa iloisina, tyytyväisinä, -ihastuneina, ilman epäilystä. Oli jo tullut heidän toiseksi -luonnokseen toimia sen mukaan. Tässä rauhallisessa paratiisissa ei -niin ollen ilmennyt mitään epäsointuja, ei äreyttä, ei murinaa, ei -sydämensuruja. - -Valhetta ei siellä ilmennyt. Sitä ei voitu siellä ajatellakaan. -Kaikki puhe liikkui siellä ehdottoman totuuden piirissä, raudankovan -totuuden, horjumattoman ja säälimättömän totuuden, miksi tahansa -seuraukset siitä muodostuisivatkaan. Viimein eräänä päivänä, -asianhaarain niin vaatiessa, saastutti talon lempilapsi kielensä -valheella -- ja tunnusti sen kyynelsilmin ja itseään soimaten. -Eivät mitkään sanat voisi kuvailla tanttien hämmästystä. Oli kuin -taivas olisi haljennut ja maa mennyt kappaleiksi yhdellä iskulla. He -istuivat vierekkäin kalpeina ja totisina, tuijottivat tajuttomina -rikolliseen, joka oli polvillaan heidän edessään, kasvot kätkettyinä -ensin toisen, sitte toisen polviin, tyrskyen ja nyyhkyttäen, -osanottoa ja unhotusta kerjäten, mutta mitään vastausta saamatta, -nöyrästi suudellen ensin toisen kättä, sitte toisen, mutta nähdäkseen -sen sitte vedettävän takaisin niinkuin nuo tahratut huulet olisivat -niitä häväisseet. - -Kaksi kertaa, vähän väliaikaa pitäen, sanoi täti Hester jääkylmän -hämmästyneenä: - --- _Valehtelitko sinä?_ - -Kaksi kertaa, vähän väliaikaa pitäen, noudatti täti Hannah esimerkkiä -huudahtaen puoleksi tukehtuneella ja kauhua ilmaisevalla äänellä: - --- Sinä sen tunnustat -- sinä tunnustat sen todellakin -- sinä -valehtelit! - -Siinä kaikki mitä he voivat sanoa. Tapaus oli uusi, ennenkuulumaton, -uskomaton; he eivät voineet sitä ymmärtää, eivät tienneet, miten -heidän tulisi sen suhteen menetellä, se mykistytti vähitellen heidän -kielensä. - -Viimein päätettiin, että syyllinen lapsi oli vietävä äitinsä luo, -joka oli sairas ja jonka täytyi saada tietää, mitä oli tapahtunut. -Helen kerjäsi, rukoili ja vannotti heitä, että häntä säästettäisiin -tästä lisänöyryytyksestä ja että hänen äitiään säästettäisiin tästä -surusta ja tuskasta, mutta se oli mahdotonta, velvollisuus vaati -sen uhrin, ja velvollisuus on täytettävä ennen kaikkea, ei mikään -voi vapauttaa velvollisuudesta, velvollisuuden kanssa on kaikki -sovinnonhierominen mahdoton. - -Helen kerjäsi ja rukoili ja sanoi, että synti oli hänen yksin, hänen -äidillään ei ollut siinä mitään osaa -- miksi pitäisi siis hänen -kärsiä sen tähden? - -Mutta tantit olivat taipumattomia tunnollisuudessaan ja sanoivat, -että lakia, jonka mukaan isäin synnit kostetaan lapsille, täydellä -syyllä voitiin sovelluttaa myöskin päinvastaisessa järjestyksessä; -senvuoksi oli aivan oikeutettua, että syntisen lapsen viaton äiti -saisi kantaa oikeudenmukaisen osansa siitä surusta, tuskasta ja -häpeästä, joka oli synnin tuottama palkka. - -He menivät sairaan huoneeseen kaikki kolme. - - * * * * * - -Samaan aikaan lähestyi lääkäri taloa. Mutta vielä oli hän hyvän -matkan päässä siitä. Hän oli taitava lääkäri ja hyvä ihminen ja -hänellä oli hyvä sydän, mutta hänet täytyi tuntea vuoden ajan, -voidakseen olla häntä halveksimatta, kaksi vuotta oppiakseen -kunnioittamaan häntä, kolme vuotta oppiakseen pitämään hänestä -ja neljä tai viisi vuotta oppiakseen häntä rakastamaan. Se oli -pitkällinen ja kärsivällisyyttä kysyvä kasvatus, mutta se maksoi -vaivan. Hänen vartalonsa oli pitkä; päänsä oli kuin leijonan, -kasvonsa kuin leijonan, äänensä ja silmänsä tuikeat, molemmat väliin -kuin naisen, väliin kuin merirosvon, aina mielialojen mukaan. Hän ei -ollenkaan tuntenut seurustelutapoja eikä tutkinut niitä; puheensa, -esiintymistapansa, ryhtinsä ja käytöksensä oli kaiken tavallisuuden -vastakohta. Hän oli vilpitön äärimmäisyyteen asti; kaikista asioista -oli hänellä mielipiteensä; ne olivat aina valmiit esitettäviksi, -eikä hän ajatellut vähääkään sitä, josko hänen kuulijansa ne -hyväksyivät eli eivät. Mistä hän piti, siitä hän piti ja ilmaisi -sen selvästi; mistä hän ei pitänyt, sitä hän halveksi ja julisti -sen julki vaikka katoilta. Nuoruusvuosinaan oli hän ollut merimies -ja meren suolanen vesi väreili vieläkin hänen ympärillään. Hän oli -luja ja rehellinen kristitty ja luuli olevansa paras koko maassa, -ainoa, jonka kristinusko oli täysin terve, terveyttä luova, tervettä -järkeä täynnä ja jossa ei ollut ainoatakaan lahoa kohtaa. Ihmiset, -jotka tahtoivat olla hyvissä väleissä hänen kanssaan tai jostain -syystä toivoivat, että hän olisi hyvällä tuulella, kutsuivat häntä -"Kristityksi" -- sana, jonka kaunis kaiku soi kuin musiikki hänen -korvissaan ja jonka iso alkukirjain teki häneen niin viettelevän -ja eloisan vaikutuksen, että hän pimeässäkin voi _nähdä_ sen -soluvan ihmisten huulilta. Monet, jotka hänestä pitivät, polkivat -omiatuntojaan jaloillaan ja käyttivät kursailematta aina tuota -nimitystä häntä puhutellessaan, koska heistä oli hupaista tehdä -kaikki voitavansa häntä miellyttääkseen; ja innokkaan ja sydämellisen -ilkeästi oli hänen lukuisten vihamiestensä tapana kaunistella sitä -nimitystä, kukittaa sitä, laajentaa se "_Ainoaksi_ Kristityksi". -Näistä nimityksistä oli jälkimäinen levinnyt laajemmalle, siitä -pitivät kyllä huolta hänen vihamiehensä, jotka olivat suurena -enemmistönä. Mitä tahansa tohtori uskoi, sen uskoi hän kaikesta -sydämestään ja olisi taistellut sen puolesta joka tilaisuudessa, ja -jos aika näiden tilaisuuksien välillä kävi väsyttävän pitkäksi, löysi -hän kyllä keinoja sitä lyhentää. Hän oli hyvin omantunnonmukainen -sovelluttaessaan käytäntöön jotenkin itsenäisiä mielipiteitään, ja -minkä tahansa hän käsitti velvollisuudekseen, sen hän täytti, olipa -se sitte yhtäpitävä ammattisiveyssaarnaajain mielipiteiden kanssa -tahi ei. Nuorena merillä ollessaan oli hänellä ollut suuri taipumus -kiroilemiseen, mutta kääntymyksen tehtyään piti hän sääntönä, jota -aina noudatti, olla kiroilematta muulloin kuin erittäin harvinaisissa -tapauksissa, jos sitä silloin velvollisuus nimenomaan vaati. Hän -oli juonut jotenkin hurskaasti silloin kun oli merillä, mutta -käännyttyään tuli hänestä pysyväinen ja ujostelematon ehdottoman -raittiuden mies voidakseen olla esimerkkinä nuorille, ja sen ajan -perästä joi hän harvoin, niin, eipä juuri koskaan, paitsi silloin kun -se näytti hänestä velvollisuudelta -- tapaus, joita väliin voi sattua -noin pari kertaa vuodessa, mutta ei koskaan esim. viittä kertaa. - -Sellainen mies on aina tavattoman herkkä vaikuttimille ja -kosketuksille ja kiivastunteinen. _Hän_ oli sitä, eikä hänellä ollut -ollenkaan kykyä salata tunteitaan, tahi jos olisi ollutkin, ei -hän olisi viitsinyt sitä käyttää. Hänen kasvonsa ilmaisivat hänen -sielussaan vallitsevan sään, ja kun hän astui johonkin huoneeseen, -nostettiin sateen- tahi päivänvarjostimet -- kuvaannollisesti -sanottuna -- aina kasvojen ilmeen mukaisesti. Kun lämmin kiilto -loisti hänen silmistään, merkitsi se hyväksymistä ja levitti -siunausta ympärilleen; kun hän tuli otsa rypyssä, aleni lämpömäärä -kymmenen astetta. Hänestä pidettiin paljon ystäviensä kodeissa, mutta -häntä myös väliin pelättiin. - -Hän oli hyvin mieltynyt Lesterin perheeseen, ja perheen jäsenet -vastasivat tuohon mieltymykseen koron kanssa. He surkuttelivat hänen -kristinuskoaan, ja hän taas suorastaan pilkkasi heidän omaansa, mutta -siitä huolimatta pitivät he toisistaan niinkuin ennenkin. - -Hän lähestyi taloa -- jonkun matkan päässä; tantit ja rikoksellinen -olivat menossa sairaan huoneeseen. - - -III. - -Kolme viimeksimainittua seisoi sängyn vieressä; tantit mahtavina, -synnintekijätär hiljaa nyyhkyttäen. Äiti käänsi päätään tyynyllä; -hänen väsyneissä silmissään välähti heti myötätuntoisuus ja -intohimoinen äidinrakkaus, kun katse kohdistui lapseen, ja hän ojensi -käsivartensa syleilyyn. - --- Odota! sanoi täti Hannah ja tarttui tyttöön ja esti häntä -syleilemästä. - --- Helen, sanoi toinen täti äänenpainolla, puhu kaikki äidillesi. -Puhdista sydämesi, älä jätä mitään tunnustamatta. - -Nuori tyttö seisoi onnettomana ja avuttomana tuomariensa edessä, teki -hiljaa nyyhkyttäen surullisen synnintunnustuksensa ja kun se oli -loppunut, huudahti hän kiihkeän rukoilevalla äänellä: - --- Oi, äiti, etkö voi antaa minulle anteeksi? Etkö tahdo antaa -minulle anteeksi? Minä olen niin onneton! - --- Antaakko sinulle anteeksi, rakkaani? Voi, tule syliini! Kas noin, -paina pääsi rintaani ja tyynny. Vaikka olisit sanonut tuhat valetta... - -Kuului ääni, varotus -- rykäiseminen. Tantit katsahtivat ylös ja -ällistyivät, -- siinä seisoi tohtori, kasvonsa kuin ukkospilvi. Äiti -ja tytär eivät tienneet hänen läsnäoloaan, he olivat kuin juotetut -yhteen, sydän vasten sydäntä, uiden sanomattomassa onnessa, kuolleina -kaikelle muulle maailmalle. Lääkäri seisoi kotvasen ja katseli -tuimana tätä kohtausta; hän ajatteli sitä, selvitteli sitä itselleen, -tutki sen syitä; sitte nosti hän kätensä ja viittasi tanteille. Ne -tulivat vapisten hänen luokseen, seisoivat nöyrinä hänen edessään ja -odottivat. Lääkäri kumartui vähän ja kuiskasi: - --- Enkö ole sanonut teille, että sairasta on säästettävä kaikilta -mielenliikutuksilta? Mitä hittoa te olette tehneet? Laputtakaa -tiehenne! - -He tottelivat. Puolen tunnin perästä tuli hän salonkiin tyynenä -ja iloisena, päivänpaisteisena, saattaen Heleneä kädet hänen -vyötäistensä ympärillä; tohtori taputteli häntä ja puheli hellästi ja -leikillisesti hänen kanssaan, ja Helen oli hänkin sama aurinkoinen ja -iloinen olento kuin ennenkin. - --- Kas niin, sanoi lääkäri, hyvästi nyt, pikku ystäväni. Mene -huoneeseesi ja pysyttele erilläsi äidistäsi ja ole kiltti tyttö. -Mutta odotappas -- näytä kieltäsi. Oikein, se on hyvä... sinä olet -terve kuin pähkinä! - -Lääkäri taputti häntä poskelle ja lisäsi: - --- Mene nyt; minä haluan puhua näiden tanttien kanssa. - -Helen poistui. Lääkärin kasvot tulivat taas äkkiä synkiksi ja -istuttuaan tuolille sanoi hän: - --- Te kumpikin olette tehneet koko joukon vahinkoa -- ja ehkä hiukan -hyötyäkin. Niin, hiukan hyötyä -- sen mukaan miltä nyt näyttää. -Margaretan sairaus on pilkkukuumetta! Se on tullut ilmi teidän -hulluuksienne johdosta, ja se on tavallaan teidän ansionne, siihen -nähden miltä nyt näyttää. Aikaisemmin en voinut olla varma siitä mitä -se oli. - -Ikäänkuin saamansa vaikutuksen ponnahuttamina hyppäsivät vanhat -naiset ylös kauhusta vavisten. - --- Istukaa alas! Mitä aijotte tehdä? - --- Mitäkö tehdä? Meidän täytyy rientää hänen luokseen. Meidän... - --- Te ette tee mitään sentapaista, te olette jo tehneet tarpeeksi -vahinkoa yhden päivän osalle. Aijotteko tuhlata koko rikos- ja -mielettömyysvarastonne yhdellä ainoalla arvanheitolla? Istukaa alas, -sanon minä. Minä olen järjestänyt niin että hän saa nukkua, sillä -sitä hän tarvitsee; jos te häiritsette häntä saamatta minulta siihen -lupaa, niin lyön aivot päästänne -- jos teillä niitä on. - -He istuivat paikoilleen huolestuneina ja loukkaantuneina, mutta -tottelivat kuitenkin hänen käskyään. Lääkäri jatkoi: - --- Niin, nyt tahdon saada selityksen tähän. _He_ tahtoivat selittää -minulle kaikki -- ikäänkuin eivät jo olisi olleet tarpeeksi -liikutuksissaan. Te tiesitte käskyni; kuinka te uskalsitte mennä -tuonne sisälle ja saada aikaan semmoisen touhun? - -Hester katsoi anovaisesti Hannahiin, Hannah loi rukoilevan silmäyksen -Hesteriin -- ei kumpikaan halunnut tanssia tämän jyrisevän musiikin -tahdissa. Tohtori tuli heille avuksi. Hän sanoi: - --- Alota Hester! - -Nypistellen suuren huivinsa poimuja, katseensa lattiaan luotuna, -sanoi Hester arasti: - --- Emme olisi olleet tottelemattomia mistään jokapäiväisestä syystä, -mutta tämä oli mitä painavinta laatua. Se oli velvollisuus. Ja kun -velvollisuus on kysymyksessä, silloin ei ole valitsemisen varaa; -silloin täytyy jättää syrjään kaikki vähemmän tärkeät seikat ja -täyttää se. Meidän täytyi jättää Helen äitinsä tuomittavaksi. Hän oli -näet valehdellut. - -Tohtori tutki häntä tarkasti muutaman silmänräpäyksen ajan ja näytti -etsivän johtolankaa jostain aivan käsittämättömästä; sitte huudahti -hän rajusti: - --- Vai lausui hän valheen? _Tekikö_ hän sen todellakin? Jumala -minua armahtakoon, mutta minä valehtelen miljoonia kertoja -päivässä, ja sen tekevät kaikki lääkärit. Ja sen tekevät muuten -kaikki ihmiset -- myöskin te. Ja _se_ siis oli se tärkeä seikka, -joka antoi teille oikeuden rikkoa minun määräyksiäni vastaan ja -saattaa Margaretan henki vaaranalaiseksi! Kuulkaa, Hester Gray, -se on sulaa mielettömyyttä; tuo tyttö ei voinut valehdella toisen -vahingoittamisen tarkotuksessa. Se on mahdotonta -- kerrassaan -mahdotonta. Sen tiedätte itsekin, te kumpikin, tiedätte vallan hyvin. - -Hannah ryhtyi auttamaan sisartaan. - -Hester ei tarkottanut, että se olisi ollut sellainen valhe, eikä se -sitä ollutkaan. Mutta valhe se oli kuitenkin joka tapauksessa. - --- Nooo, en koskaan, kunniani kautta, ole kuullut tuollaisia -tyhmyyksiä! Eikö teillä ole niin paljon järkeä päässänne, että voitte -erottaa valheen valheesta? Ettekö tunne erotusta sellaisen valheen -välillä, joka hyödyttää, ja sellaisen, joka vahingoittaa? - --- _Kaikki_ valheet ovat synnillisiä, sanoi Hannah ja puri huuliaan; -_kaikki_ valheet ovat kiellettyjä. - -"Ainoa Kristitty" vääntelihe kärsimättömänä tuolissaan. Hän tahtoi -hyökätä tuota väitettä vastaan, mutta ei oikein tiennyt mistä -alottaisi. Viimein teki hän yrityksen: - --- Hester, ettekö lausuisi valhetta suojellaksenne jotain ihmistä -ansaitsematonta vääryyttä tahi häpeää vastaan? - --- En. - --- Ette edes ystäväänne? - --- En. - --- Ette edes rakkainta ystäväänne? - --- En. Sitä en tekisi. - -Tohtori taisteli hetkisen ääneti tämän pulman kanssa, sitte kysyi hän: - --- Ettekö edes pelastaaksenne hänet katkerasta tuskasta, surusta ja -kurjuudesta? - --- En. En edes pelastaakseni hänen henkeänsä. - -Taaskin vaitiolo. Sitte: - --- Tahi hänen sieluansa? - -Taaskin tuli hiljaisuus -- hiljaisuus, joka kesti jotenkin kauvan --, -sitte toisti Hester matalalla, päättäväisellä äänellä: - --- Tahi hänen sieluansa. - -Ei kukaan virkkanut mitään pieneen aikaan; sitte kysyi tohtori: - --- Niinkö tekin ajattelette, Hannah? - --- Niin, vastasi hän. - --- Minä kysyn teiltä molemmilta: minkävuoksi? - --- Senvuoksi, että on synti lausua sellaista valhetta ja _mitään_ -valhetta, ja se voisi maksaa omien sielujemme autuuden -- niin, se -_tekisi_ sen, jos kuolisimme ehtimättä katua. - --- Kummallista... kummallista... se on vallan uskomatonta. - -Sitte kysyi hän kopeasti: - --- _Kannattaako_ sellaista sielua pelastaa? - -Hän nousi ylös, mutisi ja purisi ja harppaili pitkin askelin ovelle. -Kynnyksellä pyörähti ympäri ja huusi tuikealla äänellä: - --- Parantakaa itsenne! Jättäkää pikkumaiset ja jonninjoutavat -ja itsekkäät puuhanne kurjien pikkusielujenne pelastamiseksi ja -hankkikaa itsellenne jotain tekemistä, mikä on edes jonkin arvoista! -_Uhratkaa_ sielunne! Uhratkaa ne hyvän asian puolesta, ja mitä se -teille tekee, jos te ne kadotatte? Parantakaa itsenne! - -Nuo vanhat kunnon naiset istuivat herpautuneina, murtuneina, -loukkaantuneina ja hautoivat harmiaan ja katkeruuttaan noiden -solvauksien johdosta. He olivat saaneet haavan sydämeensä, nuo vanhat -naisraukat, ja sanoivat, etteivät voi koskaan antaa noita loukkauksia -anteeksi. - --- Parantakaa itsenne! - -He toistivat kerta kerran perästä noita sanoja vastenmielisesti. - --- Parantaa itsemme ja opetella valehtelemaan! - -Aika hiipi eteenpäin ja jonkun ajan kuluessa tapahtui heidän -mielialassaan muutos. He olivat täyttäneet ihmisen ensimäisen -velvollisuuden -- ajatella omaa itseään, siksi kunnes se -ajattelemisen aihe oli loppuun kulunut; sitte kykenee ihminen -antautumaan pienempiin tehtäviin ja ajattelemaan muita ihmisiä. Se -antaa aina -- usein terveellisen -- uuden suunnan mielialoille. -Kummankin vanhan tantin ajatukset kääntyivät takaisin heidän -rakkaaseen sisarentyttäreensä ja siihen kauheaan tautiin, joka oli -hänet vallannut; he unohtivat tuossa tuokiossa ne kolahdukset, -joita heidän itserakkautensa oli saanut, ja heidän sydämissään -heräsi harras halu mennä auttamaan kärsivää ja vahvistamaan häntä -rakkaudellaan ja hoitamaan häntä ja työskentelemään heikoilla -käsillään parhaansa mukaan hänen puolestaan ja iloisina ja hempeinä -kuluttamaan vanhat ruumisraukkansa noissa mieluisissa kärsimyksissä, -jos vaan voisivat saada siihen luvan. - --- Ja sen me saamme! sanoi Hester kyynelten virratessa -pitkin poskipäitä. -- Ei ole olemassa meidän veroisiamme -sairaanhoitajattaria, sillä ei löydy ketään, joka voisi kestää tämän -sängyn vieressä, siksi kunnes hän menehtyisi ja kuolisi, ja sen me -tekisimme, sen Jumala tietää. - --- Amen, sanoi Hannah ja hymyili myöntävästi. Tohtori tuntee meidät -ja tietää, että emme enää ole tottelemattomia, eikä hän tule -kutsumaan ketään muita hoitajattaria. Sitä ei hän uskalla! - --- Eikö uskalla? sanoi Hester äreästi ja kuivasi kyyneleet -silmistään. -- Hän uskaltaa vaikka mitä tuo kristitty saatana! Mutta -minä en haluaisi neuvoa häntä osottamaan uskallustaan tällä kertaa. -No niin... kun kaikki käy ympäri, on hän kuin onkin lahjakas ja -viisas ja kiltti, eikä hänelle koskaan voisi, juolahtaa sellainen -ajatus päähän. Jommankumman meistä on varmaankin tähän aikaan -päivästä mentävä sairaan huoneeseen. Missä mahtaa lääkäri olla? -Miks'ei hän tule ja sano meille? - -He kuulivat hänen lähestyväin askeltensa äänen. Hän tuli sisään, -istahti ja alkoi puhua. - --- Margaret on sairas, sanoi hän. Hän nukkuu vielä, mutta herää pian: -silloin täytyy toisen teistä mennä hänen luokseen. - -Hän ensin huononee ennenkuin tulee paremmaksi. Meidän täytyy pian -järjestää yö- ja päivävartioiminen. Miten paljon voitte te ottaa -siitä osaksenne? - --- Kaikki tyyni! huudahtivat molemmat naiset yhtähaavaa. - -Tohtorin silmissä välähti ja hän sanoi painavasti: - --- Te _olette_ todellakin juuri niitä oikeita, te vanhat -pyhäinjäännökset! Ja te _saatte_ tehdä niin paljon kuin voitte, sillä -ei löydy ketään tässä kaupungissa teidän vertaisianne sellaisissa -taivaallisissa laupeudentöissä, mutta te ette voi tehdä kaikkea ja -olisi rikos antaa teidän sitä tehdäkään. - -Ne olivat suuria arvolauseita, kultaisia arvolauseita, kun ne tulivat -sellaisesta lähteestä, ja se tuullutti pois melkein kaiken harmin -noiden vanhojen kaksosten sydämistä. - --- Teidän Tillynne ja minun vanha Nancyni saavat huolehtia lopusta --- ne ovat hyviä sairaanhoitajattaria molemmat, valkoisia sieluja -mustien naamarien takana, valppaita, rakastavaisia, helliä -- -juuri sellaisia kuin sairaanhoitajattaren tulee olla! -- ja täysin -kokeneita valehtelijoita jo pikku lapsesta saakka. -- Kuulkaa -nyt, pitäkää tarkoin silmällä Heleneä; hän on sairas ja tulee yhä -sairaammaksi. - -Tantit näyttivät hämmästyneiltä ja epäluuloisilta ja Hester sanoi: - --- Mitä se merkitsee? Tuskin on kulunut tuntia siitä kun te sanoitte, -että hän on terve kuin pähkinä: - -Tohtori vastasi tyyneesti: - --- Minä valehtelin. - -Naiset kääntyivät suuttuneina häneen päin ja Hannah sanoi: - --- Miten voitte tehdä noin inhottavan tunnustuksen niin -välinpitämättömällä äänellä, kun kerran tiedätte, mikä mielipide -meillä on kaikellaisista... - --- Vaiti! Te olette tyhmiä kuin kissat, te kumpikin, ettekä te tiedä -mitä puhutte. Te olette niinkuin kaikki muutkin siveydensokot: -te valehtelette aamusta iltaan, mutta syystä että te ette tee -sitä suullanne, vaan ainoastaan valheellisilla silmillänne, -valheellisella äänellänne, petollisesti väritetyllä äänenpainollanne -ja harhaanjohtavilla eleillänne, kulette te kopeina nokka pystyssä -ja pöyhkeilette Jumalan ja ihmisten edessä olevanne hurskaita, -tahrattomia totuudenpuhujia, joiden sielujen jääkellarissa valhe -paleltuisi kuoliaaksi, jos se sinne tulisi! Miksi petätte itsenne -tuolla tyhmällä väitteellänne, ettei ole olemassa muuta valhetta kuin -se mikä lausutaan? Mitä erotusta on siinä, jos valehdellaan silmillä -tahi suulla? Ei mitään; jos tahdotte ajatella silmänräpäyksen, niin -näette, että niin on asianlaita. Ei löydy ainoatakaan ihmisolentoa, -joka ei laskettelisi koko joukon valheita jok'ainoa päivä elämänsä -aikana; ja te -- niin, te sanotte niitä kolmekymmentä tuhatta; -ja kuitenkin joudutte te kalmankalpean, tekopyhän kauhun valtaan -senjohdosta, että minä sanon hyvää tarkottavan, vaarattoman valheen -lapselle suojellakseni häntä hänen mielikuvitukseltaan, joka voisi -kiihottaa hänen verensä kuumeeseen tunnin kuluessa, jos vaan olisin -niin välinpitämätön velvollisuudestani, että sallisin sen tapahtuvan. -Ja sen minä luultavasti tekisinkin, jos vaan ajattelisin oman sieluni -pelastamista niin epäkunniallisella keinolla. - -Kas niin, puhelkaamme vaan. Menkäämme yksityisseikkoihin. Kun te -olitte tuolla sairaan huoneessa ja teitte sen tyhmyyden, niin mitä te -olisitte tehneet, jos olisitte tietäneet, että minä olin tulossa? - --- No? - --- Te olisitte luikkineet sieltä tiehenne ja vieneet Helenen -mukananne -- eikö niin? - -Tantit olivat vaiti. - --- Miksi olisitte silloin hyörineet ja pyörineet? - --- No? - --- Estääksenne minua huomaamasta varomattomuuttanne, saattaaksenne -minut uskomaan, että Margaretan kiihottunut tila oli johtunut jostain -teille tuntemattomasta syystä. Suoraan sanoen: sanoaksenne minulle -valheen -- äänettömän valheen. Kenties vielä sellaisen, joka voisi -olla vahingollinen. - -Kaksoset punastuivat, mutta eivät virkkaneet mitään. - --- Te ette sano ainoastaan lukemattomia äänettömiä valheita, vaan te -lausutte valheita suullannekin -- te kumpikin. - --- _Se_ ei ole totta! - --- Se on totta. Mutta ainoastaan vaarattomia valheita. Te ette -ajattelekaan lausua vahingollisia valheita. Tiedättekö, että se on jo -myönnytys -- ja tunnustus? - --- Mitä tarkotatte? - --- Se on tietämättään myöntämistä, että vaarattomat valheet eivät -ole rikoksellisia; se on tunnustamista, että te aina _teette_ tuon -erotuksen. Esimerkiksi viime viikolla hylkäsitte te vanhan rouva -Fosterin tarjouksen tulla syömään päivällistä tuon sietämättömän -Higbiesin kanssa -- kohteliaalla kortilla, jossa te lausuitte -valittavanne ja sanoitte olevanne hyvin pahoillanne sen vuoksi, että -ette voineet saapua. Se oli valhe. Ei koskaan ole sen selvempää -valhetta lausuttu. Kieltäkää sekin, Hester, niin lausutte uuden -valheen. - -Hester vastasi pudistamalla päätänsä. - --- Se ei riitä. Vastatkaa! Oliko se valhe vai ei? - -Puna levisi kummankin naisen kasvoille ja lyhyen sisällisen taistelun -jälkeen saivat he vaivoin tehdyksi synnintunnustuksensa: - --- Se oli valhe. - --- Hyvä, parannus alkaa; vielä voi teistä toivoa jotakin; te ette -tahdo valehdella pelastaaksenne rakkaimman ystävänne sielun, mutta te -laskette kursailemattoman valheen säästääksenne itseänne sanomasta -epämieluista totuutta. - -Hän nousi ylös. Hester sanoi molempien puolesta kylmästi: - --- Me olemme valehdelleet, sen me näemme; mutta se ei saa enää -koskaan tapahtua. - -Valehteleminen on synti. Me emme enää koskaan lausu minkäänlaista -valhetta, emme edes kohteliaita tahi hyvää tarkoittavia valheita -kenenkään surujen vuoksi, joita Jumala on hänen osakseen antanut. - --- Oi, miten pian te tulettekaan lankeamaan, sillä se mitä nyt juuri -sanoitte on valhe. Hyvästi! Parantakaa itsenne! Nyt on toisen teistä -mentävä sairaan huoneeseen. - - -IV. - -Kaksitoista päivää perästäpäin. - -Kauhea tauti piti vielä äitiä ja tytärtä kahleissaan. Kovin vähän -oli kummastakaan toivoa. Vanhat sisarukset näyttivät kalpeilta ja -kuluneilta, mutta eivät tahtoneet jättää paikkaansa. Heidän sydämensä -oli pakahtumaisillaan, noiden raukkojen olentojen, mutta he olivat -kestäviä ja voittamattomia. Kunakin näinä kahtenatoista päivänä oli -äiti kaivannut lastaan ja lapsi äitiään, mutta kumpikin tiesi, että -heidän kaihoisat rukouksensa eivät auttaneet. Kun äidille sanottiin --- ensimäisenä päivänä -- että hänen tautinsa oli pilkkukuumetta, -säikähti hän ja kysyi, tarvitsiko pelätä sitä, että Helen olisi -saanut tartunnan edellisenä päivänä ollessaan sairaan huoneessa -tunnustamassa. Hester sanoi hänelle, että tohtori oli moiselle -ajatukselle ylenkatseellisesti murahtanut. Hester hämmentyi sen -sanottuaan, vaikka se olikin totta, sillä hän ei uskonut lääkäriä; -mutta kun hän näki äidin ihastuvan vastauksesta, väheni hänen -omantunnonvaivansa -- seikka, mikä saattoi hänet häpeämään tuota -epäsuoraa petosta, johon hän oli tehnyt itsensä syypääksi, mutta -ei hävennyt niin paljon, että olisi katunut. Tästä hetkestä alkaen -tajusi sairas, että hänen täytyi olla tyttärestään erillään, ja -sanoi tahtovansa tyytyä tuohon eroon niin hyvin kuin voi, sillä hän -tahtoi mieluummin kuolla, kuin saattaa lapsensa terveyden vaaroille -alttiiksi. Saman päivän iltana sairastui Helen ja täytyi alistua -vuoteenomaksi. Hänen tilansa tuli pahemmaksi yöllä. Aamulla kysyi -äiti hänestä: - --- Onko hän vilkas? - -Hester oli kylmä kuin jää; hän avasi suunsa, mutta ei saanut -sanotuksi sanaakaan. Äiti virui vuoteellaan ja katseli häntä -miettien, uinaillen, odottaen; yhtäkkiä kalpeni hän ja huohotti: - --- Oi, Jumalani, mitä se on? Onko hän sairas? - -Tanttiparan sydänraiska kivettyi ja hän sanoi: - --- Ei, ole huoletta; hän on terve. - -Sairas nainen huudahti kiitollisena koko sydämestään: - --- Kiitos, Jumala, noista kallisarvoisista sanoista! Suutele minua. -Minä pyydän senvuoksi että sanoit nuo sanat! - -Hester kertoi tämän tapauksen Hannahille, joka kuunteli sitä -tuikeasti katsellen ja sanoi kylmästi: - --- Sisko, se oli valhe. - -Hesterin huulet venähtelivät; hän sanoi nyyhkyttäen: - --- Oi, Hannah, se oli synti, mutta minä en voinut toisin tehdä; minä -en voinut nähdä kauhun ja onnettomuuden ilmettä hänen kasvoillaan. - --- Se on samantekevä. Se oli valhe. Jumala on rankaiseva sinua siitä. - --- Kyllä, sen minä tiedän, huudahti Hester ja väänteli käsiään, --- mutta jos taaskin olisin samassa asemassa, en voisi menetellä -toisin... tiedän, että valehtelisin uudestaan. - --- Ole minun sijastani Helenen luona aamupäivällä. Minä sanon itse -hänen äidilleen, miten asiat oikeastaan ovat. - -Hester syleili sisartaan, pyysi ja rukoili: - --- Älä tee sitä, Hannah, oi älä tee sitä -- sinä surmaat hänet. - --- Minä puhun kumminkin totta. - -Tieto, joka hänen oli annettava äidille aamupäivällä, oli julma, -ja hän rohkaisi itseään tähän kokeeseen. Kun hän palasi takaisin, -odotteli Hester eteisessä kalpeana ja vavisten. Hän kuiskasi: - --- Oi kuule, miten otti toivoton äitiparka vastaan sen sanoman? - -Hannah purskahti itkuun. Hän sanoi: - --- Jumala antakoon minulle anteeksi, minä sanoin hänelle, että tyttö -on terve! - -Hester sulki hänet syliinsä huudahtaen kiitollisena: Jumala -siunatkoon sinua, Hannah! ja purki tunteensa lukemattomiin -ylistyssanoihin. - -Nyt tunsivat he molemmat voimainsa rajan ja alistuivat kohtaloonsa. -He luopuivat nöyrästi taistelusta ja mukautuivat hetken vaatimuksiin. -He lausuivat joka päivä aamuvalheensa ja tunnustivat syntinsä -rukoillen; he eivät anoneet anteeksi, sillä he eivät olleet sen -arvoisia, mutta he tahtoivat vaan osottaa tuntevansa huonoutensa -eivätkä tahtoneet sitä puolustella tahi salata. - -Joka päivä, sill'aikaa kun talon kaunis, nuori epäjumala vaipui yhä -syvemmälle ja syvemmälle, kuvailivat murheelliset vanhat tantit -Helenen hehkuvaa kukoistusta ja hänen nuorekasta kauneuttaan -kalpealle äidille ja kärsivät niistä tuskista, joita äidin hurmaava -ilo ja kiitollisuus heille tuotti. - -Ensi päivinä, jolloin tyttönen vielä jaksoi pitää kynää kädessään, -kirjotteli hän äidilleen pieniä, helliä rakkaudenkirjeitä, mutta ei -maininnut niissä sairaudestaan, ja äiti luki ne kerta kerran perästä, -onnelliset silmänsä kiitollisia kyyneleitä tulvillaan. Hän suuteli -niitä ja kätki ne tyynynsä alle kuin kalliit aarteet. - -Tuli kuitenkin kerran päivä, jolloin kädestä oli kadonnut voima, -jolloin aivot eivät tehneet tehtäväänsä ja jolloin kieli sammalsi -käsittämättömiä sanoja. Se oli vaikea pulma tanttiraukoille. Ei -ollut enää äidille vietäviä rakkaudenkirjeitä. He eivät tienneet -mitä tekisivät. Hester alotti hyvin harkitun ja uskottavan -selityksensä, mutta unohti jotain ja hämmentyi; äidin kasvoilla alkoi -ensin leijailla epäluulo, sitte levottomuus. Hester huomasi sen, -tajusi uhkaavan vaaran, alistui välttämättömyyden pakkoon, kokosi -päättävästi kaikki voimansa ja tempasi voiton tappion avonaisesta -kidasta. Hän sanoi tyynesti ja vakuuttavasti: - --- Luulin sinun tulevan pahoillesi kuullessasi sen, mutta Helen on -ollut yötä Sloanen herraskartanossa. Siellä oli kutsut ja vaikkei -hän halunnutkaan sinne mennä ja vaikka sinä olit sairas, kehotimme -me häntä; onhan hän niin nuori ja tarvitsee viatonta huvia, ja me -luulimme, että sinäkin sen hyväksyisit. Hän kirjottaa tietysti niin -pian kuin tulee takaisin. - --- Te olette niin kilttejä, niin rakastettavia meitä kohtaan ja -huolehditte meistä niin hyvin! Ettäkö hyväksyisin? Voi, minä kiitän -sinua kaikesta sydämestäni. Rakas pikku vankirukkani! Sano hänelle, -että minä tahdon hänen huvittelevan niin paljon kuin hän tahtoo -- -en tahtoisi kieltää häneltä vähintäkään siitä. Hänen tulee vaan olla -terve, siinä kaikki mitä pyydän. Hänellä ei saa olla mitään vaivoja, -sitä en minä jaksaisi kestää. Voi miten kiitollinen minä olen että -hän säilyi tartunnalta -- ja vaarahan oli niin uhkaava, täti Hester! -Ajatteles niitä rakastettavia kasvoja raukeina ja kuumeen polttamina! -En voi sietää sellaista ajatustakaan. Suojelkaa hänen terveyttään! -Suojelkaa hänen kukkeuttaan! Minusta tuntuu kuin näkisin hänet nyt, -sen hennon olentoni, ja hänen suuret, siniset, vakavat silmänsä... -niin herttaiset, oi, niin herttaiset ja lempeät ja ihastuttavat! Onko -hän yhtä kaunis kuin ennenkin, rakas täti Hester? - --- Oi, kauniimpi ja säteilevämpi ja ihastuttavampi kuin koskaan -ennen, jos sitä voi ajatella -- ja Hester kääntyi poispäin ja -puuhaili lääkepullojen kanssa salatakseen häpeäänsä ja tuskaansa. - - -V. - -Hetken perästä puuhailivat tantit mitä vaikeimmassa ja -merkillisimmässä tehtävässä Helenen kamarissa. Kärsivällisesti ja -vakavasti koettivat he kankeilla sormillaan väärentää vaadittua -korttia. Heidän yrityksensä meni myttyyn kerta toisensa perästä, -mutta joka kerta sujui työ kuitenkin vähän paremmin kuin edellisellä. -Ei kukaan nähnyt, miten sydäntä-vihlovan, miten tuskallisen -humorillista koko tuo homma oli, itse eivät he sitä ymmärtäneet. -Usein tipahteli heidän kyyneleitään kirjeelle ja ne turmelivat -sen; väliin teki yksi ainoa väärin muovaeltu sana kirjeen liian -uskalletuksi, vaikka sitä jossain muussa tapauksessa olisi voinutkin -koettaa; mutta viimein sai Hannah valmiiksi yhden, jonka käsiala -oli niin Helenen käsialan näköistä, ettei ennakkoluuloton silmä -väärennystä huomaisi, ja se oli hyvin höystetty niillä lempilauseilla -ja hyväilynimityksillä, joita lapsi aina tavallisesti oli käyttänyt. -Hannah vei sen äidille, joka otti sen vastaan innostuneena, suuteli -ja hyväili sitä ja luki sen moneen kertaan ja viipyi tyytyväisenä -varsinkin viime sanoissa: - -"Rakas mammaseni, jospa vaan voisin saada sinua nähdä ja suudella -sinun silmiäsi ja tuntea käsivartesi ympärilläni! Olen kovin iloinen -siitä ettei soittoharjoitukseni sinua häiritse. Tule pian terveeksi! -Kaikki ovat kilttejä minua kohtaan, mutta minä tunnen olevani kovin -yksin ilman sinua, rakas äiti." - --- Lapsirukka, minä tiedän ihan tarkalleen miltä hänestä tuntuu. Hän -ei voi viihtyä oikein hyvin ilman minua, ja minä -- oi, minä elän -hänen silmiensä loistossa! Sano hänelle että hän saa soittaa pianoa -niin paljon kuin haluaa, ja -- täti Hannah, sano hänelle, etten minä -voi kuulla pianonsoittoa niin kaukaa, en edes hänen armasta ääntään, -kun hän laulaa; jospa Jumala soisi, että voisin. Ei kukaan tiedä, -miten suloinen se ääni on minusta, ja ajattele, että senkin täytyy -kerran vaieta! Mitä sinä itket? - --- Senvuoksi vaan, että -- senvuoksi että se oli vaan muuan muisto. -Kun juuri läksin hänen luotaan, lauloi hän parast'aikaa "Loch -Lomond'ia." Se on niin surullinen. Minua aina niin kovin liikuttaa, -kun hän sitä laulaa. - --- Niin minuakin. On niin liikuttavan kaunista, kun jokin lapsellinen -suru liikkuu hänen rinnassaan ja hän laulaa sen laulun. -- Täti -Hannah. - --- No, rakas Margaret? - --- Minä olen hyvin sairas. Väliin tuntuu minusta siltä, etten enää -koskaan saisi kuulla sitä armasta ääntä. - --- Voi, älä sano niin, Margaret! Minä en voi sitä kestää! - -Margaret oli liikutettu ja levoton ja sanoi lempeästi: - --- Vai niin -- vai niin -- anna panen käteni kaulaasi. Älä itke! Kas -niin -- paina poskesi minun poskeeni. Ole levollinen. Minä tahdon -elää. Minä tahdon elää, jos voin. Oi, mitä tekisikään hän ilman -minua! Puhuuko hän usein minusta? Mutta minähän tiedän, että hän -tekee niin. - --- Voi, koko ajan -- koko ajan! - --- Suloinen lapseni! Kirjottiko hän kirjeen heti kun oli tullut -kotiin? - --- Kirjotti -- ihan ensi silmänräpäyksessä. Hänellä ei ollut aikaa -riisua edes päällysvaatteita yltään. - --- Sen tiesin kyllä. Hän on niin kiihkeä ja raju hellyydessään. -Minä tiesin sen jo ennenkuin kysyin, mutta tahdoin kuulla sen sinun -suustasi. Hemmoteltu vaimo tietää kyllä, että häntä rakastetaan, -mutta hän tahtoo, että miehensä sanoo sen hänelle joka päivä, sillä -hänelle on hupaista sitä kuulla. Tällä kertaa on hän kirjoittanut -musteella; se mitä hän kirjoittaa lyijykynällä voisi kulua pois ja -minulle tulisi paha mieli. Ehdotitko sinä, että hän kirjottaisi -musteella? - --- E... een... hän... se oli hänen oma keksintönsä! - -Äiti näytti erinomaisen onnelliselta ja sanoi: - --- Minä toivoin, että sinä sanoisitkin noin. Ei ole olemassa -rakastettavampaa ja armaampaa lasta. -- Täti Hannah? - --- No? - --- Mene sanomaan hänelle, että minä häntä alinomaa ajattelen ja -ihailen. Kas niin, nyt itket taaskin. Älä ole niin levoton minun -vuokseni, rakas täti; en luule olevan vielä mitään vaaraa. - -Epätoivoinen sanansaattajatar poistui hyvästinsä lausuen ja vei -tervehdyksen perille, mutta niiden saaja ei sitä tajunnut. Tyttö -puheli yhä edelleenkin houreissaan; hän katseli tanttia kummastunein, -kuumeesta hehkuvin silmin, joita tuskin enää olisi tuntenut hänen -omikseen... - --- Onko se... ei, ei se olekaan äiti. Tahdon, että hän tulee tänne? -Hän oli täällä juuri ihan äsken -- en huomannut, milloin hän meni -pois. Tuleeko hän takaisin? Tuleeko hän pian? Tuleeko hän juuri nyt? -On niin monta taloa... ja ne tukeuttavat minut... ja kaikki hyörii ja -pyörii ihan ympäri... Voi päätäni, päätäni! - -Ja niin houraili hän yhä edelleen tuskissaan, joutui yhä -tuskallisemmasta mielikuvasta toiseen ja huitoi käsillään väsyttävän -levottomuuden valtaamana. - -Vanha Hannahparka kostutti hänen kuivia huuliaan ja hiveli varovasti -hänen poltteista otsaansa, mutisi helliä ja sääliviä sanoja ja kiitti -kaikkien Isää siitä, että äiti oli onnellinen eikä tiennyt mitään. - - -VI. - -Päivä päivältä vaipui lapsi yhä lähemmäs hautaa ja joka päivä veivät -surevat vanhat hoitajattaret kultaisia kuulumisia hänen säteilevästä -terveydestään ja rakastettavuudestaan onnelliselle äidille, jonka -elämä lähestyi myöskin loppuaan. Ja joka päivä väärensivät he -rakkautta uhkuvia ja iloisia kirjeitä, lapsen käsialan näköisiä, -ja heitä kalvoivat heidän omattuntonsa ja sydämensä vuosivat verta -ja he itkivät nähdessään kiitollisen äidin ahmimalla lukevan noita -kirjeitä, niitä ihailevan ja kätkevän ne kuin parhaimmat aarteet, -pyhimmät kalleudet, sillä lapsensa käsi oli niitä koskettanut. - -Viimeinkin tuli se avulias ystävä, joka antaa levon ja rauhan. -Kynttilät olivat sammumaisillaan. Juhlallisen hiljaisuuden vallitessa -vähä ennen päivänsarastusta hiipi himmeitä olentoja äänettöminä -salin halki, saapui Helenen huoneeseen ja ryhmittyi hänen sänkynsä -ympärille, sillä tuomio oli langennut ja he tiesivät... Kuoleva -tyttö makasi silmät ummessa ja tajuttomana; peite nousi ja laski -verkkaan hänen rintansa päällä, aivan kuin hänen henkensä olisi -häipymäisillään. Silloin tällöin katkesi hiljaisuuden huokaus tai -vieno nyyhkytys. Kaikki ajattelivat samaa: miten surullista olikaan, -että hänen oli kuoltava noin, astuttava äärettömään pimeyteen ilman -että äitinsä oli auttamassa, vahvistamassa, siunaustaan antamassa. - -Helen liikahti; hänen kätensä hapuilivat ikäänkuin jotain etsiäkseen --- moneen tuntiin ei hän ollut enää mitään nähnyt. Loppu oli tullut; -kaikki sen tiesivät. Rajusti nyyhkyttäen painoi Hester hänet -rintaansa vasten ja huudahti: - --- Voi lapseni rakkaani! - -Ylenluonnollinen kajastus levisi kuolevan lapsen kasvoille, sillä -hän otaksui tuon syleilyn tulevan toiselta taholta, ja hän rauhottui -kuiskaten: - --- Oi, äiti, minä olen niin onnellinen... kaipasin sinua niin -kauvan... nyt voin kuolla. - --- -- - -Kahden tunnin perästä vei Hester tervehdyksensä. Äiti kysyi: -- Miten -voi tyttöni? - --- Hän voi hyvin. - - -VII. - -Valkosesta silkistä laitettu rusetti ja suruharsoja kiinnitettiin -talon portille, missä tuuli niitä heilutteli ja mistä ne veivät -viestejä sattuneesta surusta. Päivällisaikaan loppuivat valmistukset -ja arkussaan makasi hempeä nuori olento. Hänen kasvoilleen oli -levinnyt hiljainen rauha. Kaksi surevaista seisoi arkun vieressä -suruun ja hartaudenharjotuksiin vaipuneina -- ne olivat Hannah ja -musta Tilly. Hester tuli ja värisi, sillä hän oli ankaran liikutuksen -vallassa. Hän sanoi: - --- Margaret haluaa kirjettä. - -Hannah kalpeni. Hän ei ollut sitä ajatellut; hän oli luullut, että -se kamala työ olisi jo lopussa. Mutta nyt hän ymmärsi, ettei niin -voinutkaan olla. Hetkisen seisoivat naiset ja katselivat toisiaan; -sitte sanoi Hannah: - --- Sitä ei voi auttaa... hänen täytyy se saada; muuten hän epäilee. - --- Ja muuten hän arvaisi. - --- Kyllä. Hänen sydämensä pakahtuisi. - -Hän katseli kuolleen kasvoja ja silmänsä vettyivät. - --- Minä kirjotan sen, sanoi hän. - -Hester vei sen perille. Loppusanat kuuluivat: - -"Rakas mammaseni, kallis armas äitini, me saamme taas pian olla -yhdessä. Eikö se ole hauska uutinen? Ja se on tosi; kaikki sanovat, -että se on tosi." - -Äiti sanoi surumielisesti: - --- Lapsiparka, miten kestää hän sen saatuaan tietää totuuden? Minä -en enää koskaan saa nähdä häntä tässä elämässä. Se tuntuu niin -raskaalta. Ei kai hän sitä epäile? Te kai pidätte huolen siitä ettei -hän saa sitä tietää? - --- Helen luulee, että sinä tulet pian terveeksi. - --- Voi miten sinä olet hyvä ja älykäs, rakas täti Hester! Ei suinkaan -kukaan, joka voisi tuoda tartunnan, tule hänen lähistölleen? - --- Sehän olisi rikos. - --- Mutta tehän _näette_ hänet? - --- Kyllä -- matkan päästä. - --- Se on hyvä. Toisiin en voisi luottaa, mutta te kaksi -suojelusenkeliä... te olette luotettavia kuin kulta. Toiset voisivat -olla epärehellisiä ja monet voisivat salata minulta jotain ja -valehdella. - -Hester loi katseensa alas ja hänen vanhat huulensa vapisivat. - --- Salli että suutelen sinua hänen sijastaan, täti Hester; ja -sittekun minä olen poissa ja vaara on ohi, voit painaa sen suutelon -hänen rakkaille huulilleen ja sanoa, että se on hänen äidiltään ja -että se on hänen äitinsä koko murtunut sydän. - -Tunnin kuluttua täytti Hester tuon pyynnön ja hänen kyyneleensä -valuivat virtanaan kuolleen kasvoille. - - -VIII. - -Uusi päivä sarasti ja valkeni ja levitti säteitään yli maan. Täti -Hannah toi rauhottavia tietoja menehtyneelle äidille ja hauskan -kortin, jossa taaskin oli: "Tarvitsemme vaan vähän aikaa odottaa, -rakas äiti, sitte saamme taas olla yhdessä." - -Tuuli toi mukanaan syviä, valittavia kirkonkellon ääniä. - --- Ne soittavat kelloja, täti Hannah. Jokin sieluparka on päässyt -rauhaan. Aivan niinkuin minäkin pian pääsen. Ette suinkaan salli että -Helen milloinkaan minut unohtaa? - --- Emme, Jumala tietää, ettei hän koskaan sitä tee! - --- Etkö kuule kummallista melua, täti Hannah? Tuntuu siltä kuin -kuuluisi monien askelten ääniä. - --- Me toivoimme, ettet sinä sitä kuulisi, rakas Margaret. Olemme -kutsuneet tänne muutamia vieraita... Helenen vuoksi, sen pikku -vankiraukan. Saamme pian musiikkiakin -- ja siitä pitää hän -sanomattoman paljon. Me arvelimme, ettei sinulla olisi ollut mitään -sitä vastaan. - --- Minullako vastaan --? Oi, ei, ei... sallikaa hänelle kaikki mitä -sydämensä haluaa. Te olette kovin kilttejä häntä kohtaan ja myöskin -minua kohtaan. Jumala siunatkoon teitä molempia aina! - -Hetkisen perästä, vähän kuunneltuaan, lausui hän: - --- Niin kaunista! Se on hänen harmoonionsa. Luuletteko, että hän -soittaa itse? - -Heikkoina, mutta rikkaina ja ylentävinä tulivat akordit hänen -korviinsa hiljaisen ilman halki. - --- Oi, se on rakkaani soittoa, minä tunnen sen. Ne laulavat. -Oi -- sehän on virttä! Ja kaikkein hurskainta, liikuttavinta, -lohduttavinta... Tuntuu kuin paratiisin portit avautuisivat -minulle... Jospa voisin kuolla juuri nyt... - -Heikkoina ja kaukaisina kuuluivat virren sanat hiljaisuudesta: - - Lähemmäksi, Jumalani, - Lähemmäksi sua, - Vaikka ois se ristinpuu, - Joka nostais mua... - -Kun virsi oli loppunut, pääsi vielä yksi sielu lepoon, ja he, jotka -eläessään olivat erillään, yhtyivät kuollessaan. Sisarukset sanoivat -surren ja iloiten: - --- Oli suuri siunaus, ettei hän milloinkaan saanut sitä tietää. - - -IX. - -Keskiyön aikaan istuivat he yhdessä surren ja Herran enkeli ilmestyi -heille yliluonnollisen hehkuvassa heijastuksessa ja puhui: - --- Valehtelijoille on varattu paikka. Ne palavat helvetin tulessa -ijankaikkisesta ijankaikkiseen. Parantakaa itsenne! - -Surevaiset lankesivat polvilleen hänen eteensä ja vääntelivät käsiään -ja kumarsivat alas harmaat päänsä kunnioittaakseen häntä. Mutta -heidän kielensä oli tarttunut kiinni heidän kitalakeensa ja he olivat -mykkiä. - --- Puhukaa! Että voisin viedä sananne taivaan tuomioistuimen eteen ja -tuoda sitte kuultavaksenne tuomion, jota ei voida peruuttaa. - -Silloin painoivat he alas päänsä ja toinen heistä sanoi: - --- Meidän syntimme on suuri ja me näännymme häpeästä, mutta -ainoastaan täydellinen ja rajaton katumus voi meidät puhdistaa. Me -olemme ihmisraukkoja, jotka olemme oppineet tuntemaan inhimillisen -heikkoutemme, ja me tiedämme, että jos vielä kerran joutuisimme -tuohon vaikeaan asemaan niin sydämemme taaskin pettäisi ja me -tekisimme syntiä niinkuin ennenkin. Vahvat voisivat kyllä voittaa ja -tulla pelastetuiksi, mutta me olemme hukassa. - -He nostivat rukoillen päänsä. Enkeli oli poissa. Heidän -ihmetellessään ja itkiessään tuli hän takaisin, kumartui vähän ja -kuiskasi tuomion heidän korvaansa. - - -X. - -Oliko se taivas? Vaiko helvetti? - - - - -KULLANKAIVAJA KERTOO - - -Kolmekymmentäviisi vuotta sitte olin etsimässä kultaa Stanislaus -piirikunnassa. Kiertelin ylt'ympäri kuokka ja huuhdinastia kädessäni, -huuhdoin siellä ja täällä vähän malmirautaa ja odotin alati löytäväni -kelpo aarteen, mutta en koskaan onnistunut. Se oli kaunista seutua, -tuoksuavaa, metsäistä, ihanaa, ja oli aikoinaan ollut tiheästi -asuttuakin, mutta nyt olivat ihmiset kadonneet ja tuo ihana paratiisi -oli erämaana. Ne olivat menneet matkoihinsa, kun malmikerrokset -olivat pinnalta loppuneet. Muutamassa paikassa, jossa ennen oli -ollut pieni, vilkas kaupunki pankkeineen ja sanomalehtineen, -palovakuutusyhtiöineen ja pormestareilleen ja raatimiehineen, -oli nyt ainoastaan laaja, smaragdinvihreä ruohokenttä, jossa ei -näkynyt pienintäkään merkkiä siitä, että siellä koskaan olisi ollut -ihmiselämää. Se oli Tulltetowiin päin. Ympäristöllä, tomuisten teiden -varsilla näkyi siellä täällä mitä sievimpiä pikku huviloita, komeita -ja kodikkaita ja niin köynnöskasvien ja valkoruusujen peitossa, -ettei ovia eikä akkunoita voinut ollenkaan erottaa -- siitä huomasi -niiden olevan hylättyjä koteja, jotka jo vuosia sitte oli jätetty -oman onnensa nojaan. Sen olivat tehneet perheet, joilla oli ollut -ainoastaan vastoinkäymisiä ja pettymyksiä ja jotka eivät voineet -niitä myydä tahi edes lahjottaakaan. Siellä täällä, noin puolen -tunnin matkan päässä toisistaan, tapasi yksinäisiä puuhökkeleitä -kullanetsinnän ensimäisiltä ajoilta. Ne olivat kullankaivajain, -huvila-asukasten edeltäjäin, rakentamia. Hyvin harvoin tapasi noissa -hökkeleissä asukkaita, ja jos niin sattui, niin voi olla aivan -varma siitä, että hökkelin omisti sama kullankaivaja, joka oli sen -aikoinaan rakentanut; ja varma sai olla eräästä toisestakin asiasta --- nimittäin siitä, että hän kerran oli ollut rikas ja tilaisuudessa -matkustamaan synnyinseuduilleen, mutta ei ollut sitä tehnyt; -myöhemmin oli hän hävittänyt omaisuutensa ja silloin harmissaan -päättänyt katkasta kaiken yhteyden omaistensa ja ystäväinsä kanssa -ja olla siitälähin heille niinkuin kuollut. Yli koko Kalifornian oli -siihen aikaan tuollaisia "eläviä kuolleita" koko liuta siroteltu -- -vanhoja raukkoja, harmaahapsisia, jo nelikymmenvuotiaita, joiden -ajatuksena oli pelkkä katumus ja kaipuu -- katumus hukkaan menneestä -elämästä ja kaipaus päästä taistelusta rauhaan ja saada kaikesta -surkeudesta loppu. - -Se oli autio maa! Ei ääntäkään noilla ruoho- ja metsätasangoilla, -ainoastaan hyönteisten nukuttavaa surinaa; ei ihmisen eikä eläimen -varjoakaan; ei mitään, joka voisi vilkastuttaa ja tehdä elämän -iloiseksi. Kun senvuoksi lopultakin eräänä iltapäivänä sain nähdä -ihmisolennon, tunsin melkein kiitollisuutta rinnassani. Hän oli -noin neljänkymmenenviiden ikäinen mies ja hän seisoskeli tuollaisen -pienen, hauskan, ruusujen kaunistaman maalaistalon ympärillä, joista -juuri olen puhunut. Mutta tämä talo ei näyttänyt hylätyltä; se näytti -olevan asuttu ja hyvin hoidettu, samoinkuin talon edustalla oleva -kenttäkin, joka oli laitettu puutarhaksi täynnänsä reheviä, hauskoja, -lemuavia kukkia. Minua tietysti pyydettiin käymään sisään ja olemaan -kuin kotonani -- se oli sen seudun tapa. - -Oli hupaista saapua sellaiseen paikkaan viruttuaan yöt päivät -kullankaivajain hökkeleissä -- likaisella lattialla, ilman sänkyjä, -lautasia, tinapikareita, läskiä ja papuja ja mustaa kahvia ja ilman -mitään muita koristeita kuin mitä sanomalehdistä leikatut, seinille -naulatut itämaiden sotakuvat tarjosivat. Siellä oli kaikki jäykkää, -ilotonta, onnettoman autiota, mutta tämä oli paikka, jossa näytti -voivan lepuuttaa väsynyttä silmää ja virkistyttää sitä edes luonnon -näkemisellä. Kun pitkän paastoamisen jälkeen tulee taideteoksen -eteen, vaikkapa halvan ja vaatimattomankin, niin huomaa, että silmä -on nähnyt nälkää ja nyt on saanut ravintonsa. En koskaan olisi -voinut luulla, että rasumatto tuntui minusta niin ylelliseltä tahi -että olisin tuntenut sellaista sielunrauhaa katsellessani tapetteja -ja kehyksisiä kivipiirroksia ja lamppumattoja ja windsorintuoleja -ja vernissoituja hyllyjä kirjoineen, vaaseineen ja näkinkenkineen, -noita lukemattomia naiskäden järjestelyn jälkiä, joita katselee -tietämättään, mutta joita heti kaipaisi, ellei niitä olisi. Se -ihastus, jota sydämessäni tunsin, näkyi myös kasvoillani, mies -huomasi sen ja oli tyytyväinen, hän näki sen niin selvästi, että -vastasi ikäänkuin tehtyyn kysymykseen: - --- Kaikki on hänen työtään, sanoi hän. mielihyvällä, hän järjesteli -kaikki itse, jok'ainoan esineen. - -Mies katseli ihastuksella ympäri huonetta. Muuan sellainen -pehmeä, japanilainen vaate, jolla naiset huolellisesti koristavat -taulunkehysten yläosan, oli joutunut epäkuntoon. Hän huomasi sen ja -korjasi varovasti ja astui sitte pari askelta takaperin katsellakseen -ennenkuin uskoi sen olevan paikallaan. Lopuksi taputti hän sitä pari -kertaa kädellään ja sanoi: - --- Hän tekee aina näin. Ei voi ihan tarkalleen sanoa, mutta jotain -puuttuu siksi kunnes se on tehty -- sen voi nähdä sitte itse, kun se -on laitettu, mutta se onkin kaikki mitä siitä tietää; siinä ei ole -mitään varsinaista sääntöä. Se muistuttaa vähän niitä kahta pientä -suuteloa, joita äiti painaa lapsensa hiuksille, sitte kun on ne -kammannut ja puhdistanut. Minä olen niin monta kertaa nähnyt hänen -järjestelevän näitä esineitä, että voin sen tehdä aivan niinkuin -hänkin, vaikken tiedäkään siihen mitään sääntöä. Mutta hän tietää -säännöt. Hän tietää minkätähden ja millä tavalla, mutta minä en tiedä -minkätähden, tiedän ainoastaan millä tavalla. - -Hän vei minut sänkykamariin saadakseni pestä käteni, sellaiseen -sänkykamariin, jollaista en ollut nähnyt vuosikausiin: valkoset -peitteet, valkoset tyynyt, matot lattialla, tapetit seinillä, -tauluja, toalettipöytä peileineen ja neulatyynyineen, nurkassa -pesuastia vateineen ja kiinalaisine posliinikannuineen, saippuata -posliinikupissa ja naulassa yli tusinan pyyhinliinoja -- liian -puhtaita ja valkosia sille, joka ei ollut tottunut niitä käyttämään -tuntematta loukkaavansa jotain. Minun katseeni puhui taas ja hän -vastasi tyytyväisenä: - --- Kaikki hänen käsialaansa, hän on tehnyt kaikki itse -- joka -esineen. Täällä ei ole mitään, jota hän ei olisi koskettanut -kädellään. Te kenties luulette -- mutta minä en sano niin paljon. - -Minä kuivailin nyt käsiäni ja katselin kaikkia huoneessa olevia -esineitä, niinkuin aina tavallisesti tehdään sellaiseen paikkaan -saavuttua, missä kaikki hivelee silmää ja mieltä; ja minä tiesin -- -kuinka, enkö voisi sitä sanoa -- että siellä oli jotain, jota mies -halusi minun itseni huomaavan. Minä tiesin sen hyvin ja tiesin myös, -että hän koetti salaisilla viittauksilla ja silmäyksillä auttaa -minua pääsemään jälille, niin että minä oikein ponnistelin osuakseni -oikeaan, sillä minä halusin tehdä hänen mielikseen. Minä epäonnistuin -useamman kerran, sen huomasin hänen kierosta katseestaan, vaikkei -kukaan minulle sitä sanonut, mutta lopulta tiesin katselevani oikeata -esinettä -- tiesin sen siitä ihastuksesta, minkä tuo katselemiseni -häneen vaikutti. Hän purskahti sydämelliseen nauruun, hieroi käsiään -ja huudahti: - --- Aivan oikein! Te löysitte sen. Minä tiesin, että te sen -löytäisitte. Se on hänen kuvansa. - -Minä menin pienen saksanpähkinäisen konsoolin luo, joka oli -takaseinällä, ja silloin löysin jotain, jota en tähän saakka -ollut huomannut -- kehyksisen valokuvan. Ne olivat suloisimmat ja -luullakseni kauneimmat tytönkasvot, joita koskaan olin nähnyt. Mies -nautti minun ihastuneesta katseestani ja oli täysin tyytyväinen. - --- Yhdeksäntoistavuotias viimeisenä syntymäpäivänään, sanoi hän -pannen kuvan paikoilleen, -- ja juuri sinä päivänä menimme me -naimisiin. Kun saatte hänet nähdä -- oi, odottakaahan, kun saatte -hänet nähdä. - --- Missä hän on? Koska hän tulee sisälle? - --- Oi, hän on poissa nyt. Hän on matkustanut tervehtimään omaisiaan. -He asuvat noin neljän- tai viidenkymmenen peninkulman päässä täältä. -Tänään on kulunut neljätoista päivää siitä kun hän läksi. - --- Milloin odotatte häntä takaisin? - -Tänään on keskiviikko. Hän tulee takaisin lauvantai-iltana -- -yhdeksän aikaan, luulen minä. - -Minä tunsin katkeraa pettymystä. - --- Sepä oli ikävää, sillä silloin olen minä poissa. - --- Poissako? Eihän toki -- miksikä lähtisitte? Älkää tehkö sitä. -Silloin tulisi hän pahoilleen. - -Hän tulisi pahoilleen, tuo kaunis olento! Vaikka hän itse olisi -lausunut minulle nuo sanat, eivät ne olisi tehneet minuun syvempää -vaikutusta. Minä tunsin syvää, voimakasta kaipausta saada nähdä -hänet, niin itsepäisen rukoilevaa kaipausta, että minua pelotti. Minä -sanoin itselleni: - --- Minun täytyy heti lähteä tästä paikasta sieluni rauhan tähden. - --- Nähkääs, hän pitää paljon siitä, että ihmisiä saapuu tänne ja jää -meidän luoksemme -- henkilöitä, jotka tuntevat maailmaa ja voivat -puhua -- sellaisia henkilöitä kuin te. Hän on siihen ihastunut, sillä -hän tietää -- oi, hän tietää melkein kaikki itse ja voi puhua -- ei, -niinkuin lintu visertää -- ja entä ne kirjat, joita hän lukee -- te -hämmästyisitte. Älkää menkö; tässähän on jälellä vaan pari päivää ja -hän olisi pahoillaan. - -Minä kuulin sanat, mutta sain niistä tuskin selvää, sillä niin olin -vaipunut ajatuksiini ja mietiskelyyn. Hän poistui luotani, mutta -minä en sitä huomannut. Hän tuli kuitenkin pian takaisin valokuva -kädessään, asetti sen minun eteeni ja sanoi: - --- Kas niin, sanokaa nyt hänelle vasten naamaa, että te olisitte -voinut jäädä tänne ja tavata häntä, mutta te ette tahtonut. - -Tuon toisen katse teki tyhjäksi viisaan aikeeni. Minun tuli jäädä -ja alistua vaaralle alttiiksi. Sinä iltana polttelimme me piippua -kaikessa rauhassa ja puhelimme kauvan kaikemmoisista asioista, -mutta enimmän hänen vaimostaan; ja minulla ei tosiaankaan ollut -ollut niin hauskaa ja virkistävää hetkeä moniin aikoihin. Niin tuli -torstai ja kului hyvin pian. Hämärän tullen saapui taloon muuan -pitkä kullankaivaja, joka asui kolmen peninkulman päässä sieltä -- -hän oli yksi niitä harmahtavia ja väsähtäneitä --, ja tervehti meitä -sydämellisesti vakavin ja valituin sanoin. Sitte hän virkkoi: - --- Minä tulin vaan kysymään pikku rouvaa, milloin hän tulee kotia. -Onko hän lähettänyt mitään tietoa? - --- Onpa niinkin, kirjeen. Haluttaako teidän kuulla sitä, Tom? - --- Kyllä, sitä toivon kyllä... ellei vaan teillä, Henry, ole mitään -sitä vastaan. - -Henry otti kirjeen esille laukustaan ja sanoi, että hän jättäisi -lukematta muutamat yksityiset sivuseikat, jollemme siitä pahastuisi; -sitte luki hän kirjeen pääasiallisen sisällön -- se oli rakkautta -uhkuva, maltillinen ja kauttaaltaan herttainen ja mukaansa tempaava -kirje varustettuna jälkikirjotuksella, joka oli täynnä ystävällisiä -tervehdyksiä Tomille ja Joelle ja Charleylle ja muille rakkaille -ystäville ja naapureille. - -Kun hän oli lukenut loppuun, katsahti hän Tomiin ja huudahti: - --- Ohoo, vai jo taaskin! Ottakaapas pois kätenne ja sallikaa minun -katsoa silmiinne. Noin te teette aina, kun minä luen häneltä saamaani -kirjettä. Siitä minä kirjotan hänelle. - --- Älkää, sitä ette saa tehdä, Henry. Minä alan tulla vanhaksi, -nähkääs, ja pieninkin pettymys saattaa minut itkemään. Minä luulin, -että hän olisi jo itsekin täällä, ja te olettekin saanut vaan kirjeen. - --- No, kuka teille on sitä valehdellut? Minä luulin kaikkien -tietävän, että hän ei tule ennenkuin lauvantaina. - --- Lauvantaina! Aivan oikein, senhän minä tiesinkin, kun tarkemmin -asiaa ajattelen. En tiedä, mikä minuun lie tullut viime aikoina. -Luonnollisesti minä sen tiesin! Mehän odotamme häntä kaikki. Ei, -mutta nyt täytyy minun mennä. Mutta kyllä minä sitte näytän itseni, -kun hän tulee. - -Jotenkin myöhään perjantaina iltapäivällä tuli muuan toinen harmaapää -veteraani noin peninkulman päässä olevasta hökkelistään ja sanoi, -että pojat tahtoivat pitää vähän hauskaa lauvantai-iltana, jos Henry -luulisi, ettei rouva olisi matkasta väsynyt. - --- Väsynytkö? Hänkö väsynyt! Ei, kuulkaapas kummempaa! Te tiedätte -kyllä, Joe, että hän voisi valvoa illat vaikka kuuden viikon ajan -voidakseen saattaa jollekin teistä iloa. - -Kun Joe kuuli, että oli saapunut kirje, pyysi hän sitä luettavaksi, -ja saamansa sydämelliset tervehdykset veivät hänet ihan pois -suunniltaan; että jotain _sellaista_ voi tapahtua hänelle, että rouva -mainitsi hänen nimensäkin! - --- Herra Jumala, me kaipaamme häntä niin kovin paljon! sanoi hän. - -Lauvantaina iltapäivällä huomasin katsovani kelloani jotenkin usein. -Henry älysi sen ja sanoi kummastuneena: - --- Ette suinkaan ajattele, että hän olisi täällä niin pian? - -Minä tunsin ujostuvani, mutta nauroin ja sanoin, että se oli -minun tapani, kun jotain odottelin. Mutta hän ei näyttänyt oikein -tyytyväiseltä ja siitä lähtien alkoi hän tulla levottomaksi. Neljä -kertaa vei hän minut mukanaan erääseen paikkaan tiellä, josta oli -laaja näköala, ja siellä seisoi hän katsellen. Useamman kerran hän -virkkoi: - --- Minä alan tulla levottomaksi, alan tulla oikein levottomaksi. -Tiedän kyllä, ettei hän voi saapua ennen kello yhdeksää, mutta -kuitenkin tuntuu siltä kuin jokin koettaisi huomauttaa minulle, että -jotain on tapahtunut. Luuletteko, että mitään on tapahtunut? - -Minä aloin tulla vallan hämilleni hänen lapsellisuutensa johdosta ja -viimein, kun hän vielä kerran toisti rukoilevan kysymyksensä, kadotin -minä kärsivällisyyteni ja tiuskasin hänelle aikalailla. Se saattoi -hänet aivan onnettomaksi ja sitte näytti hän niin murtuneelta ja -nöyrältä, että minua harmitti osottamani tarpeeton julmuus. Tulin -senvuoksi iloiseksi, kun Charley, eräs toinen veteraani, saapui -taloon illemmällä ja katsahti Henryn huoneeseen kuullakseen kirjeestä -ja puhuakseen vastaanottovalmistuksista. Charley piti pitkän puheen -toisensa perästä ja koetti parastaan karkottaakseen ystävänsä -aavistuksia ja pelkoa. - --- Ettäkö jotain olisi hänelle _tapahtunut?_ Ne ovat tyhjiä houreita, -Henry. Hänelle ei tule mitään tapahtumaan, siihen nähden voitte olla -aivan tyyni. Mitä oli kirjeessä? Eikö siinä ollut, että hän voi -hyvin? Ja eikö siinä ollut sitäkin, että hän olisi täällä yhdeksän -aikana? Oletteko koskaan nähneet, ettei hän olisi pitänyt sanaansa? -Ette, sen tiedätte vallan hyvin. Älkää siis olko levoton, hän -_tulee_, se on aivan varmaa, yhtä varmaa kuin että te elätte. Kas -niin, tulkaa nyt alottamaan koristelemista; meillä ei ole enää kauvan -aikaa. - -Pian saapuivat Tom ja Joe ja kaikki ryhtyivät koristelemaan taloa -kukilla. Lähempänä yhdeksää sanoivat kullankaivajat, että koska -heillä oli soittokoneensa mukanaan voisivat he kernaasti soittaa -juuri nyt, sillä pian tulisi tyttöjä ja poikia kaipaamaan vanhaa -kunniallista pyörintäänsä. Viulu, klarinetti ja vielä joku muu -olivat soittokoneina. Kolmikko istuutui vierekkäin ja alkoi soittaa -rämisevää tanssikappaletta, polkien tahtia karkeilla saappaillaan. - -Kello oli jo lähes yhdeksän. Henry seisoi ovella katsellen pitkin -tietä ja koko hänen ruumiinsa huojui tuskasta. Toiset olivat -pakottaneet hänet juomaan useamman kerran rouvan maljaa ja nyt huusi -Tom: - --- Tulkaa tänne, joka mies! Vielä yksi lasi, niin hän on kotona! - -Joe toi laseja tarjottimella ja tarjosi seurueelle. Minä ojensin -käteni tarttuakseni erääseen pikariin, mutta Joe murahti puoliääneen: - --- Antakaa sen olla! Ottakaa tuo toinen. - -Ja minä tein niin. Henrylle tarjottiin viimeksi. Hän sai juuri -tyhjennetyksi lasinsa, kun kello alkoi lyödä. Hän kuunteli loppuun -sen lyönnit. Kasvonsa olivat käyneet yhä kalpeammiksi; sitte sanoi -hän: - --- Pojat, minä olen sairas levottomuuden vuoksi. Auttakaa minua -- -minä tahdon mennä levähtämään. - -Kullankaivajat saattoivat hänet sohvalle. Hän kyyristyi kokoon jo -puolinukuksissa ja sanoi kuin unissaan: - --- Kuulinko kavionkopsetta? Ovatko lie tulleet? - -Yksi veteraaneista sanoi aivan hänen korvaansa: - -Jimmy Parrish saapui sanomaan, että juhla on lykätty, mutta että he -ovat vähän matkan päässä tulossa. Rouvan hevonen ontuu, mutta hän on -perillä puolen tunnin kuluttua. - --- Oi, minä olen niin iloinen siitä ettei mitään ole tapahtunut... - -Hän nukkui saatuaan tuskin nuo sanat sanotuksi. Muutamassa -silmänräpäyksessä riisuivat nuo reippaat miehet hänen vaatteensa ja -kantoivat hänet sänkyyn siihen samaan makuuhuoneeseen, jossa minä -olin pessyt käsiäni. He sulkivat oven ja tulivat takaisin. Sitte -näyttivät he tekevän poislähtöä, mutta minä sanoin: - --- Olkaa hyviä ja älkää menkö, hyvät herrat. Rouva ei tunne minua, -minä olen vieras. - --- Rouvako? Ihmisparka, hän on ollut kuollut jo yhdeksäntoista vuotta. - --- Kuollutko? - --- Niin, tahi jotain pahempaa vielä. Hän meni tervehtimään -sukulaisiaan puoli vuotta sen jälkeen kun olivat menneet naimisiin -ja kotimatkalla eräänä lauvantai-iltana ottivat intiaanit hänet -vangiksi viiden peninkulman päässä täältä, eikä hänestä sen perästä -ole kuulunut mitään. - --- Ja sitte tuli kai isäntä mielipuoleksi? - --- Hän ei ole koskaan sen jälkeen ollut viisas. Mutta mielipuolisuus -yltyy, kun se aika vuodesta lähenee. Silloin me alamme katsella -tännepäin, kolme päivää ennen kuin rouvan muka pitäisi tulla, -saadaksemme hänet käsiimme ja kuullaksemme, onko hän saanut -mitään viestiä rouvaltaan, ja lauvantaina saavumme tänne kaikki -koristelemaan taloa kukilla ja valmistamaan tanssia. Niin olemme -tehneet joka vuosi yhdeksäntoista vuoden ajan. Ensimäisenä -lauvantaina oli meitä kaksikymmentäseitsemän henkeä ja tyttöjä -lisäksi; nyt on meitä ainoastaan kolme ja kaikki tytöt ovat poissa. -Me annamme nukutusjuomaa, muuten tulisi hän raivoksi; sitte on hän -taas rauhallinen vuoden eteenpäin ja luulee vaimonsa olevan luonaan -aina kolmeen tai neljään viime päivään asti; silloin alkaa hän etsiä -häntä ja kaivaa esiin vanhan kirjeraukkansa ja me tulemme ja pyydämme -hänen lukemaan sen. Herra Jumala, olihan rouva sellainen herttainen -olento! - - - - -KIVETTYNYT MIES - - -Kansa Nevadassa Kaliforniassa oli kuusikymmenluvulla aivan hurjana -merkillisten kivettymäin ja muiden luonnonihmeiden etsinnässä. -Tuskin ilmestyi sitä sanomalehteä, jossa ei olisi ollut selontekoa -yhdestä tai useammasta tuontapaisesta löydöstä. Tämä into alkoi -jo tulla vähän naurettavaksi. Minä olin ihan uusi paikallislehden -toimittaja Virginia Cityssä ja tunsin velvollisuudekseni perinpohjin -karsia pois tuon yhä karttuvan paheen; meillähän on kaikilla silloin -tällöin isällisen huolenpidon puuskia. Minä päätin musertaa tuon -kivettymäintoilun hienolla, oikein hienolla pilalla. Mutta kenties se -oli liiankin hieno, sillä ei kukaan koskaan käsittänyt siinä piilevää -satiiria. Minun suunnitelmani perustui siihen, että olisi tehtävä -merkillinen löytö, nimittäin -- kivettynyt mies. - -Minulla oli ollut satunnainen riita herra Servallin, Humboldtin uuden -rauhantuomarin ja ruumiintarkastusmiehen kanssa, ja minä ajattelin, -että samalla kertaa voisin antaa hänelle pienen näpäyksen ja tehdä -hänet vähän naurettavaksi ja siten yhdistää hyödyllisen huvittavaan. -Minä tein senvuoksi laajasti ja uskottavimpia yksityisseikkoja myöten -selkoa kivettyneen ihmisen löydöstä Graveley Fordissa (täsmälleen -sadankahdenkymmenen peninkulman päässä -- ja tie niskoille -vaarallinen vuoristotie -- siitä paikasta, missä Servall asui); -miten seudun kaikki tiedemiehet olivat olleet löytöä tutkimassa (oli -tunnettu asia, ettei siellä löytynyt elävää olentoa viidenkymmenen -peninkulman alueella, lukuunottamatta muutamia nälistyneitä -intiaaneja, muutamia raajarikkoisia heinäsirkkoja ja neljää viittä -hiirihaukkaa, jotka olivat ilman ravintoa ja voimattomia pääsemään -sieltä pois); miten kaikki nämä tiedemiehet selittivät, että tuo -kivettynyt mies oli ollut täydellisessä kivettymisen tilassa enemmän -kuin kymmenen miespolven ajan; senjälkeen kerroin varmuudella, -jonka olisi pitänyt levittää häpeän puna poskilleni, että heti kun -herra Serval oli kuullut uutisen, kutsui hän kokoon juryn, nousi -aasinsa selkään ja läksi, virkavelvollisuudelleen uskollisena, -tuolle vaivaloiselle viiden päivän matkalle alkaliraunioista, -koiruohopensastoista, hengenvaaroista ja uhkaavasta nälkäkuolemasta -välittämättä pitämään _ruumiintarkastuksen_ miehestä, joka oli -ollut kuolleena ja kivettyneenä enemmän kuin kolme sataa vuotta! Ja -kun kerran olin päässyt vauhtiin, esitin samalla horjumattomalla -varmuudella, että vainaja oli juryn lausunnon mukaan kuollut -ilmanlaadun pitkällisestä vaikutuksesta. Tuo kiihotti vaan -mielikuvituksen yhä vinhempaan lentoon ja minä kerroin, että jury -kullankaivajille ominaisella ihmisrakkaudella kaivoi haudan ja -aikoi antaa kivettyneelle miehelle kristillisen hautauksen, kun he -huomasivat, että kalkkikivisakkaa oli miespolvien ajan tippunut -sen kivilouhen päälle, jolla hän istui, ja että tuo sakka oli -valunut hänen alleen ja muurannut hänet vuoreen kiinni; että jyry -(kaikki sen jäsenet olivat työmiehiä eräässä hopeakaivoksessa) -hetkisen keskustelivat tuosta vaikeudesta ja sitte ottivat esille -poran ja sytytyslangan ja ryhtyivät kaivamaan reikää hänen alleen, -_räjäyttääkseen_ hänet irti kalliosta, kun herra Serval sillä -hienotunteisuudella, joka on niin hänen luonteensa mukaista, kielsi -heitä sitä tekemästä, huomauttaen, että sellainen teko olisi -pyhyydenloukkausta. - -Alusta loppuun oli kirjotus "kivettyneestä miehestä" sarja pelkkiä -mahdottomuuksia, vaikka tarina kerrottiinkin kovalla, teeskennellyllä -uskottavuudella, joka vaikutti itseenikin, vaikutti siinä määrässä, -että olin melkein uskoa omaa petostani. Mutta minulla ei tosiaankaan -ollut halua pettää ketään enkä edes luullut, että siitä seuraisi -sellainen tulos. Minä luotin siihen, että kivettyneen miehen -_istumistapa_ olisi saattanut yleisön ymmärtämään, että koko juttu -oli paljasta pilaa. Minä sotkin siihen kuitenkin innolla muita -asioita, toivoen saada sen hämärämmäksi -- ja siksi se todella -tulikin. Minä kuvailin hänen toisen jalkansa asentoa ja sanoin -sitte, että hänen oikea peukalonsa oli painunut nenää vasten; -sitte puhuin minä hänen toisesta jalastaan, pyörähdin takaisin ja -sanoin, että oikean käden sormet olivat hajallaan; sitte puhuin minä -hänen takaraivostaan ja kerroin senjälkeen, että vasen peukalo ja -oikea pikkusormi olivat koukussa; senperästä tein sivuharppauksen -tarinoidakseni jostain muusta, mutta palasin taas vähitellen -takaisin ja huomautin, että vasemman käden sormet olivat hajallaan -samoinkuin oikean kädenkin. Mutta minä olin ollut liiaksi ovela. -Minä sotkin sitä liian paljon ja koko kuvaus hänen asennostaan, -joka olisi paljastanut kirjotuksen ilveellisen luonteen kokonaan, -teki aivan päinvastaisen tuloksen kuin mitä sillä oli tarkotettu, -sillä ei kukaan muu kuin minä koskaan huomannut eikä älynnyt, minkä -johtopäätöksen voi tehdä tuon kivettyneen miehen käsien asennosta. - -[Laittakaapa, lukijat, kätenne edellä kuvailtuun asentoon, niin -löydätte arvotuksen avaimen! Suoment. huomautus.] - -Satiirina kivettymä-intoilijoita vastaan -- tai miksi heitä sitte -kutsuin -- oli minun "Kivettynyt mieheni" täydellinen fiasko; sillä -kaikki pitivät juttua totena ja minä huomasin hämmästyksekseni, miten -mielikuvitukseni luoma olento, sen sijaan että se oli hävittänyt -pois ja tehnyt naurunalaiseksi koko ihme-esineiden touhun, ihan -häikäilemättä sai ensimäisen sijan niiden todellisten ihmeiden -joukossa, joita Nevadastamme oli tavattu. Minä olin niin pettynyt -suunnitelmani kummallisesta myttyynmenemisestä, että aluksi suutuin -enkä mielelläni ajatellut koko asiaa, mutta vähitellen, kun alkoi -saapua toisia lehtiä, joissa kivettynyttä miestä kuvailtiin ja -mitään epäilemättä ylisteltiin, aloin tuntea salaista, lohduttavaa -tyydytystä; ja kun huhu tuosta miehestä levisi yhä laajempiin -piireihin ja minä sanomalehdistä näin, että se yhtämittaa ja -vastustamattomalla voimalla riensi mantereelta mantereelle -valtakunnasta valtakuntaan, maasta maahan, kunnes se oli kiertänyt -maapallon ympäri ja pysähtynyt ylevänä ja kieltämättömänä totuutena -ylen vakavaan lontoolaiseen _Lancet_ nimiseen aikakauskirjaan, -oli minun maljani täysi ja minä olin iloinen siitä että olin -saanut sen aikaan. Noin yhdentoistakuukauden ajan, ellen väärin -muista, oli herra Servallin postilaukussa joka päivä puolen -puutaa kaiken mailman sanomalehtiä, jotka sisälsivät viirulla -merkittyjä kirjotuksia kivettyneestä miehestä. Minä lähettelin -niitä hänelle. Tein sen ilkeydestä, en pilan vuoksi. Hän heitti ne -takapihalle ja kiroili ja joka päivä näiden kuukausien kuluessa tuli -kaivostyömiehiä, hänen valitsijoitaan (sillä kullankaivajat eivät -jätä koskaan kujeilemistaan jonkun henkilön kanssa alkuun päästyään) -hänen luokseen kysymään häneltä, mistä he saisivat käsiinsä -sanomalehden, jossa olisi jotain kivettyneestä miehestä. Hän olisi -voinut varustaa koko maanosan sellaisilla lehdillä. Minä vihasin -Servallia siihen aikaan ja kaikki tuo oli kuin palsamia ja nautintoa -minulle. En olisi koskaan voinut saada hänestä todellisemmin iloita -kuin ehkä ottamalla hänet hengiltä. - - - - -MITÄ ON OLLA SANOMALEHTIMIEHENÄ TENNESSEESSÄ - - -Eräs lääkäri sanoi minulle, että eteläinen ilmanala vaikuttaisi -edullisesti minun terveyteeni, ja minä matkustin senvuoksi -Tennesseehen ja sain aputoimittajan paikan _Johnson Covnty'n_ -omistamassa _Sotahuudossa_. Kun tulin toimitukseen ryhtyäkseni uuteen -virkaani, lekotteli päätoimittaja kolmijalkaisessa tuolissa jalat -edessään olevalla kuusisella pöydällä. Huoneessa oli toinenkin pöytä -ja särkynyt tuoli ja ne kumpikin olivat puolittain hautautuneet -sanomalehtien ja lehtileikkausten ja käsikirjotuspinkkojen alle. -Siellä oli vielä sannoitettu puulaatikko täynnä sikarinpätkiä ja -sylettyjä tupakkimällejä; olipa huoneessa uunikin, jonka luukku -riippui vaan yhdestä ylimäisestä saranastaan. Päätoimittajalla oli -yllään pitkä musta takki ja jalassaan valkoset palttinahousut. -Saappaansa olivat sirot ja hyvin kiillotetut. Hänellä oli kurttuinen -paita päällään, iso sinettisormus sormessaan, kaulassaan pystykaulus -vanhentunutta kuosia ja rintataskussaan ruudukas nenäliina, jonka -päät riippua lerpottivat ulkona. Puku oli ollut muodissa vuonna 1848. -Hän poltteli sikaria ja mietti jotain sanasutkausta ja kynsiessään -päätään oli hän sotkenut hiuksensa pörröisiksi. Hänen silmänsä -mulkoilivat ihan pelottavasti ja minä tein sen johtopäätöksen, että -hän parastaikaa keitti kokoon tavallista tuimempaa pääkirjotusta! Hän -pyysi minun silmäilemään toisia lehtiä ja kirjottamaan "Tähkäpäitä -Tennesseen lehdistä" ja siihen artikkeliin sovittamaan kaiken sen -mikä niissä oli ottamisen arvoista. - -Minä kirjoitin seuraavasti: - -"_Tähkäpäitä Tennesseen lehdistä_. - -"Kaksi kertaa viikossa ilmestyvän _Maanjäristyksen_ toimitus on -nähtävästi saanut väärinkäsityksen mitä tulee Ballyhack-rautatiehen. -Yhtiön tarkotus ei ole mennä Buzzardvillen nenän ohitse, se -päinvastoin pitää tuota paikkaa mitä tärkeimpänä radalla eikä sillä -niinollen ole aikomus sitä syrjäyttää. _Maanjäristyksen_ toimitus -luonnollisesti mielihyvällä ottaa vastaan tämän oikaisun. - -"John V. Blosson, Higginsvillen äänenkannattajan _Vapauden ukonnuolen_ -ansiokas toimittaja saapui kaupunkiimme eilen. Hän asuu Van Burenin -hotellissa. - -"Olemme huomanneet, että arvoisa aikalaisemme, Springin _Aamunparku_, -on sattunut erehtymään otaksuessaan, ettei Van Vertenin vaali vielä -ole täydellinen tosiasia, mutta hän on jo varmaankin huomannut -erehdyksensä ennekuin tämä saapuu hänen käsiinsä. Hän on nähtävästi -johtunut harhaan epätäydellisen vaalireferaatin vuoksi. - -"Meitä ilahuttaa kuulla, että Blathersvillen kaupunki koettaa hieroa -sopimusta erään newyorkilaisen herran kanssa sen miltei ilman -liikettä olevien katujen laskemisesta Nicholsonin betonilla. Mutta -sellaista toivoa on vaikea saada toteutetuksi sen perästä kun Memphis -narrasi muutamain newyorkilaisten tekemään samallaisen työn eikä -sitte tahtonut maksaa. _Eläköönhuuto_ puuhailee kuitenkin taitavasti -sen toimenpiteen puolesta ja näyttää lopuksi toivovan menestystä. - -"Ikävällä kuulemme, että eversti Bascom, _Vapauden kuolinhuokauksen_ -päätoimittaja, kaatui kadulla joku ilta sitten ja taittoi jalkansa. -Hän on viime aikoina ollut heikko ylenmääräisistä ponnistuksista ja -levottomuudesta perheessään sattuneen sairauden takia, ja otaksutaan -hänen pyörtyneen syystä että rasitti itseään kävelemällä liian paljon -auringonpaisteessa". - -Minä jätin käsikirjotuksen päätoimittajalle, hänen joko -hyväksyttäväkseen, korjattavakseen tahi revittäväkseen. Hän vilkasi -siihen ja kasvonsa synkistyivät. Hän silmäili sen läpi ja kasvonsa -tulivat uhkaaviksi. Saattoi helposti huomata, että jotain oli -hullusti. Nyt hyökkäsi hän ylös ja sanoi: - --- Tuli ja leimaus! Luuletteko, että minä aijon puhua noista -eläimistä tähän äänilajiin. Arveletteko että minun tilaajani pitävät -tuollaisesta maitovellistä? Antakaa minulle kynä! - -En koskaan ole nähnyt kynän niin säälimättömästi karsivan ja -korjailevan toisen verbejä ja adjektiiveja. Hänen päästessään -vauhtiin ampui häntä joku avonaisesta akkunasta ja himmensi -sopusointuisuutta hänen korvissaan. - --- Ahaa, sanoi hän, se on Smithin lurjus _Viisaudentulivuoresta_ -- -häntä minä odotin jo eilen. - -Ja hän tempasi revolverin vyöstään ja ampui. Smith kaatui; kuula oli -sattunut pohkeeseen. Laukaus johti väärään Smithin oman tähtäyksen, -sillä hän aikoi juuri laukaista toisen kerran, ja hän haavotti -tuntematonta. Se olin minä. Minulta ammuttiin ainoastaan yksi sormi. - -Sitte jatkoi päätoimittaja pyyhkimistään ja lisäilemistään. Juuri kun -hän oli lopettanut korjailemisen, tuli käsipommi alas uuninpiipusta -ja räjäytti tuhansiksi palasiksi koko uunin. Se ei kuitenkaan saanut -aikaan mitään muuta vahinkoa kuin että muuan uuninsirpale katkasi -minulta pari hammasta. - --- Tuo uuni on nyt vallan kelvoton, sanoi päätoimittaja. - -Minä sanoin, että hän oli oikeassa. - --- No, se on samantekevä -- sitä ei tarvita tällaisella ilmalla. Minä -tunnen miehen, joka sen teon teki ja kuittaan sen kyllä hänelle. Kas -niin, _näin_ on kirjotettava sellaisesta aineesta... - -Minä otin käsikirjotuksen. Se oli niin tuhrittu, pyyhitty ja -korjailtu, ettei sen äiti olisi tuntenut sitä omaksi lapsekseen, jos -sillä äitiä olisi ollut. Nyt kuului se näin: - -"_Tähkäpäitä Tennesseen lehdistä_." - -Kaksi kertaa viikossa ilmestyvän _Maanjäristyksen_ piiskatut -valehtelijat koettavat selvästi vieläkin syöttää jalolle ja -ritarilliselle kansalle halpamaisia ja kurjia valheitaan -yhdeksännentoista vuosisadan kunniakkaimpaan yritykseen, -Ballyhack-rautatiehen nähden. Keksintö, että se aikoisi mennä -Buzzardvillen nenän ohi, on syntynyt heidän omissa siivottomissa -aivoissaan -- tai paremmin sanoen siinä ravassa, jota _he_ pitävät -aivoinaan. He menettelevät viisaammin nielemällä tämän valheen, jos -tahtovat pelastaa haisevat matelijarunkonsa hyvin ansaitusta kylvystä. - -Se aasi Blossom _Vapauden ukonnuolesta_ on taaskin täällä ja oleksii -kuokkavieraana Van Burenin hotellissa. - -Olemme kuulleet, että Mud Springin _Aamunparun_ patajuoppo rantajätkä -tavallisuuden mukaan valehdellen on levittänyt huhun, ettei Van -Werter olisi valittu. Sanomalehdistön jumalallinen tehtävä on -levittää totuutta ja karsia hairahduksia, kasvattaa sievistää -ja kohottaa julkisen moraalin ja säädyllisyyden ääntä ja tehdä -kaikki ihmiset ystävällisemmiksi, siveämmiksi, armeliaisemmiksi -ja kaikin puolin paremmiksi ja hurskaammiksi ja onnellisemmiksi; -mutta kuitenkin halventaa tämä kurja, tämä musta sielu, edelleenkin -korkeata kutsumustaan valehtelemalla, panettelemalla kunniaa -loukkaamalla ja menettelemällä alentavan yksinkertaisesti. - -Blathersville katuaa Nicholsonin betonia -- se tahtoo saada -yhden vankilan ja vaivaistalon entisten lisäksi. Ajatellappa -betonikatuja kaupungissa, joissa on ainoastaan yksi hevonen, kaksi -puuvillanpuhdistuslaitosta ja yksi paja... entä sitte sellainen -sinappilaastari sanomalehdeksi kuin on _Eläköönhuuto_; Silloin on -parempi lainata betonia Memphistä, joka niin halvalla on saanut sitä -tavaraa. Ryömivä itikka Buchner, joka julkaisee _Eläköönhuutoa_, -määkii siitä asiasta tavalliseen tyhmyrintapaansa ja luulee puhuvansa -kuin viisas ihminen. - - * * * * * - --- Niin, _tuolla tavalla_ on kirjotettava -- pistettävä joukkoon -pippuria ja käytävä suoraan asiaan. Minä saan pahoinvoinnin -maitovellikirjotuksista. - -Samassa lensi tiilikivi akkunasta sisään kamalalla ryskeellä ja minä -sain kunnon täräyksen selkääni. Minä vetäysin syrjään -- se alkoi -tuntua minusta viisaammalta. - -Päätoimittaja sanoi: - --- Se oli nähtävästi eversti. Olen odottanut häntä kaksi päivää. Nyt -tulee hän varmaankin pian. - -Hän oli oikeassa. Eversti näyttäytyi samassa ovella revolveri -kädessään. - -Hän sanoi: - --- Hyvä herra, onko minulla kunnia puhua sen pelkurin kanssa, joka -julkaisee tätä roskalehteä? - --- Kyllä, herrani. Olkaa hyvä ja istukaa, mutta varokaa tuolia, sillä -siitä on yksi jalka poikki. Minulla kai on kunnia puhua sen mylvivän -lurjuksen, eversti Blatherskite Tecumsehin kanssa? - --- Kyllä minä olen se. Minulla on pieni asia selvittämättä kanssanne. -Jos teillä on siihen tilaisuus, niin voimme alkaa. - --- Minun täytyy lopettaa artikkeli "ilahduttavasta edistyksestä -Amerikan moraalisessa ja tiedollisessa kehityksessä", mutta siellä ei -ole niin kiire. Alottakaa. - -Molemmat pistoolit pamahtivat yht'aikaa. Päätoimittajalta hipasi -everstin kuula hiukan hiuksia ja upposi sitte minun reisilihaksiini. -Toimittajan kuula nipisti vähän everstin vasenta olkaa. He ampuivat -uudestaan. Tällä kertaa ampuivat he kumpikin harhaan, mutta minä sain -kuitenkin osani, nimittäin kuulan käsivarteeni. Kolmannella kerralla -haavottuivat kumpikin lievästi ja toinen kuula tasotteli minun -rystyitäni. Sitte sanoin minä, että katsoin parhaaksi mennä hieman -kävelemään, koska tämä oli yksityinen keskustelu ja minusta tuntui -tunkeilevalta viipyä kauvemmin läsnä. Mutta herrat pyysivät minun -istumaan tuolillani ja vakuuttivat, etten minä ollenkaan ollut heidän -tiellään. Minulla oli ollut toinen käsitys tähän asti... - -Senjälkeen puhelivat he hetkisen vaaleista ja vuodentulontoiveista ja -minä aloin sitoa haavojani. Mutta nyt he alkoivat ampua yhtäpainoa, -ja jok'ainoa kuula sattui -- mutta saanen kenties huomauttaa, että -kuudesta kuulasta tuli viisi minun osalleni. Seitsemäs haavotti -everstiä hengenvaarallisesti ja hän huomautti leikillisesti, -että hänen täytyi nyt sanoa hyvästit, sillä hänellä oli asioita -toimitettavana kaupungilla. Sitte kysyi hän, missä hautausurakoitsija -asui, ja meni tiehensä. - -Päätoimittaja kääntyi minun puoleeni ja sanoi: - --- Odotan vieraita päivälliselle ja minun täytyy laittautua kuntoon. -Tahdotte olla ystävällinen ja lukea korehtuurin ja ottaa vastaan ne -henkilöt, jotka tänne mahdollisesti saapuvat. - -Minua vähän pöyristytti ajatellessani vieraiden vastaanottamista, -mutta pääni oli vielä niin sekasin pamauksista, jotka yhä soivat -korvissani, etten voinut mitään vastata. - -Hän jatkoi: - --- Jones tulee kello kolme -- antakaa hänelle selkään. Gillespie -tulee ehkä ennemmin -- heittäkää hänet ulos akkunasta. Ferguson -saapuu neljän seudussa -- tappakaa hänet. Siinä kaikki, mitä meille -on tänäpäivänä tekemistä. Jos teillä on aikaa, niin kirjottakaa -sointuva artikkeli poliiseista -- ja antakaa ylikomisariukselle hänen -lämmin annoksensa. Nahkapiiska on pöydällä, aseita on laatikossa -- -ampumatarpeita tuolla nurkassa -- liinannukkia ja siteitä noissa -laatikoissa. Jos jotain ikävyyksiä sattuu, menkää välskäri Lancet'in -luo, joka asuu rappua alempana. Hän ilmoittaa lehdessämme -- hän -korvaa ilmotusmaksut työllään. - -Hän meni. Minä värisin. Kolmen tunnin kuluttua olin kulkenut -niin kauheitten vaarojen halki, että olin kadottanut kaiken -mielentyyneyteni ja iloni. Gillespie oli tullut ja heittänyt _minut_ -ulos akkunasta. Jones saapui täsmälleen, ja kun minä tartuin -piiskaan antaakseni hänelle selkään, olikin se hän, joka antoi -selkäsaunan, enkä minä. Keskustellessani muutaman tuntemattoman -herran kanssa, jota ei oltu merkitty päiväjärjestykseeni, olin -menettänyt päänahkani. Muuan toinen vieras, nimeltään Thompson, ei -jättänyt minusta muuta jälelle kuin kasan sotkettuja ryysyjä. Ja -lopuksi pakenin minä erääseen nurkkaan hurjan joukkueen ahdistamana, -jossa oli toimittajia, ammattipelaajia, politikoitsijoita ja -hurjistelijoita ja jotka kirkuivat ja kiroilivat ja heiluttivat -aseitaan minun pääni päällä, kunnes teräs jo salamoi silmissäni. -Silloin juuri aijoin sanoa itseni irti sanomalehdestä, kun -päätoimittaja saapui samassa, mukanaan joukko hurmaantuneita ja -innokkaita ystäviä. Nyt alkoi niin hurja mellakka, semmoinen -verilöyly, ettei mikään inhimillinen kynä voi sitä kuvailla, ei -teräksenkään. Ihmisiä ammuttiin, hakattiin säpäleiksi, silvottiin, -räjäytettiin ilmaan, heitettiin ulos akkunasta. Seurasi synkkä -kiroustulva, joka muistutti sekavaa ja hurjaa sotatanssia, sitte -istuimme verentahraama toimittaja ja minä kahdenkesken ja katselimme -verisiä jätteitä, joita virui siellä täällä ympäri lattiaa. - -Hän sanoi: - --- Te tulette pitämään tästä toimesta, kun totutte siihen. - -Minä sanoin: - --- Te kai suonette minulle vikani anteeksi, kenties tulen jonkun -aikaa kirjoittamaan teidän makunne mukaan; kunhan vaan opin vähän -kieltä ja saan hieman kokemusta, niin luulen varmasti, että voin sen -tehdä. Mutta sanoakseni totuuden on tuollaisella suorasukaisella -kielellä myöskin haittansa ja rahvas tahtoo niin mielellään päästä -erilleen yhdestä. Sen näette itsekin. Voimakas kirjoitustapa on -kyllä omiansa innostamaan yleisöä, mutta minä en halua tulla niin -huomatuksi, kuin mikä siitä on seurauksena. Minä en voi kirjottaa -levollisena, jos minua häiritään niin paljon kuin tänään. Minä -pidän jotenkin paljon tästä toimesta, mutta minä en pidä siitä että -toimekseni jätetään vieraiden vastaanottaminen. Mitä täällä olen -nähnyt ja kokenut, on jotain aivan uutta, ja minun täytyy myöntää, -että se on tavallaan huvittavaakin, mutta se ei ole tullut jaetuksi -oikeudenmukaisesti meidän kesken. Eräs herra ampuu teitä akkunasta ja -haavoittaa _minua_; pommi tulee alas uuninpiipusta teitä tapaamaan -ja lennättää uuninluukun _minun_ kasvoilleni; muuan ystävä katsahtaa -sisälle vaihtaakseen kohteliaisuuksia teidän kanssanne ja ampuu -minut täyteen kuulia, niin ettei nahkani ole enää sopusoinnussa -periaatteitteni kanssa; te menette syömään päivällistä ja Jones -tulee nahkapiiskoineen; Gillespie heittää minut ulos akkunasta, -Thompson repii siekaleiksi kaikki vaatteeni ja muuan aivan tuntematon -ihminen kiskoo minua tukasta aivan kursailematta, niinkuin olisimme -vanhoja tuttuja; ja ennenkuin viisi minuuttia on ehtinyt kulua -saapuvat seudun kaikki rosvot täysissä sotatamineissa ja säikäyttävät -tomahavkoillaan senkin lopun mitä minusta enää oli jälellä. Kun -kaikki nämä lasketaan yhteen, niin enpä totisesti ole koskaan vielä -elänyt niin vilkasta päivää kuin tänään. En, mutta minä pidän -teistä ja minä pidän teidän tyynestä, kursailemattomasta tavastanne -selitellä asioita ja tapahtumia vieraillenne, mutta niinkuin näette, -en minä ole siihen tottunut. Etelämaalaisten sydämet ovat syttyviä, -etelämaalaisten vierasvaraisuus on liian hurja outoja kohtaan. Ne -rivit, jotka minä tänään kirjoitin ja joiden kylmään sisältöön -mestarinkäsi valoi Tennesseen sanomalehdistön tulista henkeä, -synnyttävät kyllä vielä uuden ampiaispesän. Koko tuo toimittajaliuta -on tuleva tänne -- ja ne tulevat päälle päätteeksi nälkäisinä ja -tahtovat jonkin aamiaisekseen. Minun täytyy sanoa teille jäähyväiset. -Minä kieltäydyn olemasta mukana niissä kesteissä. Minä matkustin -tänne etelään terveyteni takia, nyt matkustan takaisin samasta syystä -ja aivan heti. Olla sanomalehtimiehenä Tennesseessä on minusta liian -hermostuttavaa. - -Jonkajälkeen me erosimme, tuntien kaipausta molemmin puolin, ja minä -kirjotutin itseni muutamaan sairashuoneeseen. - - - - -IHMISSYÖJÄ - - -Minä matkustin äskettäin eräänä päivänä St. Louis'iin, ja matkalla -länteenpäin, muutettuani junaa Terr--e Hautessa, Indianassa, astui -muuan neli- tahi viisikymmenvuotias, lempeä ja hyväntahtoisen -näköinen herra eräällä väliasemalla vaunuun ja istuutui minun -viereeni. Kenties tunnin ajan juttelimme me sangen hauskasti -keskenämme kaikellaisista aineista, ja minusta tuntui siltä -että hän oli tavattoman lahjakas ja huvittava. Saatuaan tietää -että olin Washingtonista, alkoi hän kysellä minulta erityisistä -julkisista henkilöistä ja kongressin kuulumisista, ja minä huomasin -heti puhuvani miehen kanssa, joka tunsi tarkalleen pääkaupungin -valtiollisen elämän sekä samaten senaattorien ja kamarinjäsenten -- -siis maan lakiasäätäväin piirien -- kesken vallitsevat tavat. Nyt -pysähtyi meidän viereemme kaksi miestä hetkiseksi ja toinen sanoi -toiselle: - --- Harris, jos teet minulle sen palveluksen, niin en sitä milloinkaan -unohda, poikaseni. - -Matkatoverini silmissä välähti. Sanat olivat herättäneet hänessä -jonkin mieluisan muiston, ajattelin minä. Sitte näyttivät hänen -kasvonsa ajattelevilta, miltei synkiltä. Hän kääntyi puoleeni ja -sanoi: - --- Tahdonpa kertoa teille tarinan, salaisen kappaleen elämästäni -- -kappaleen, josta en ole koskaan maininnut kenellekään senperästä kun -ne tapahtumat tulivat tunnetuiksi. Kuulkaa minua kärsivällisesti ja -luvatkaa, että ette minua keskeytä. - -Minä sanoin sen tekeväni, ja hän kertoi seuraavan omituisen -seikkailun: väliin puhui hän innokkaasti, väliin surumielisesti, -mutta aina tunteellisesti ja vakuuttavasti: - -_Tuntemattoman kertomus_. - -Joulukuun 9 päivänä 1853 matkustin minä iltajunalla St. Louisista -Chicagoon. Meitä oli kaikkiaan ainoastaan kaksikymmentäneljä -matkustajaa. Ei ollut ollenkaan naisia eikä lapsia. Olimme mitä -parhaimmalla tuulella, ja pian tehtiin miellyttäviä tuttavuuksia. -Matka tuntui tulevan erittäin hupaiseksi, enkä luule, että -kenelläkään seuraan kuuluvalla oli pienintäkään aavistusta niistä -kauhuista, joita oli meillä vastassa. - -Kello yksitoista illalla alkoi sataa lunta rajusti. Heti kun olimme -jättäneet taaksemme Weldenin pikku kylän tulimme kauhean autiolle -tasangolle, joka penikulmittain asumattomana erämaana laajenee -Jubilee Settlemetsiin päin. Tuuli, jota eivät puut eikä mäet eikä -edes yksinäiset kalliontörmänteet olleet estämässä, ulvoi hirveästi -aukeassa erämaassa ja juoksutti satavaa lunta edellään niinkuin -vaahtoa myrskyisen meren aaltojen harjalle. Pian oli lunta paksulti -ja junan vähenevästä vauhdista voimme me älytä, että veturin oli yhä -vaikeampi puskea nietosten läpi. Väliin täytyi sen melkein pysähtyä -keskelle suuria kinoksia, joita suurten hautakumpujen kaltaisina -muodostui radalle. Keskustelu alkoi pysähtyä. Hilpeyden sijaan -tuli vakava huoli. Mahdollisuus tulla haudatuksi lumeen tuolla -kolkolla tasangolla, viidenkymmenen penikulman päässä lähimmästä -ihmisasunnosta, oli kaikille selvillä ja se teki mielet raskaiksi. - -Kello kaksi aamulla heräsin minä levottomasta unenhorroksesta siihen -että kaikki liike ympärilläni taukosi. Heti pisti päähäni kauhea -totuus -- me olimme vankeina lumikinoksessa! - --- Joka mies auttamaan! - -Kaikki riensivät noudattamaan kehotusta. Ulos raivoavaan yöhön, -pikimustaan pimeyteen, lumituiskuun ja ulvovaan myrskyyn kiiruhti -jokainen hyvin tietäen, että hukkaanmennyt silmänräpäys voisi nyt -syöstä meidät kaikki turmioon. Lapioita, lautoja -- kaikki, mitä -voitiin käyttää lumen luomisessa, haalittiin heti kokoon. Siinä oli -harvinainen näky: pieni joukko epätoivoisia miehiä taistelemassa -lumivallien kanssa, puoli ruumista mitä synkimmän pimeyden peitossa, -toinen puoli mitä voimakkaimmassa valaistuksessa, mikä tuli veturin -valonheittäjistä. - -Jo tunnin kuluttua havaitsimme, että ponnistuksemme olivat aivan -turhat. Myrsky ajoi tusinan kinoksia radalle sill'aikaa kun me saimme -lapioiduksi yhden. Ja kaikkein pahinta: huomattiin että viimeisessä -hyökkäyksessä nietoksia vastaan oli veturin akseli katkennut! -Vaikkakin rata olisi ollut vapaa, olisimme kuitenkin olleet -avuttomia. Me nousimme vaunuihin väsyneinä työstä ja sangen allapäin. -Keräännyimme lämmityslaitosten ympärille ja keskustelimme vakavasti -asemasta. Meillä ei ollut ollenkaan ruokaa -- se oli suurin vaikeus. -Palella meidän ei tarvinnut, sillä poltinaineita oli riittävästi -etuvaunussa. Se oli ainoa etumme. Neuvottelun päätökseksi yhdyttiin -yleisesti veturinkuljettajan väitteeseen, että se olisi samaa kuin -kuolla, jos koetettaisin kävellä jalkaisin viisikymmentä penikulmaa -sellaisessa lumituiskussa. Emme voineet lähettää ketään noutamaan -apua, ja vaikka olisimme voineetkin, ei sitä olisi tullut. Meidän -täytyi alistua ja niin kärsivällisesti kuin voimme odottaa apua tahi -nälkäkuolemaa! Minä luulen, että rohkeintakin sydäntä pöyristytti -noita sanoja lausuttaessa. - -Tunnin kuluttua hiljeni keskustelu vienoksi supatukseksi vaunussa, -jota tuuli tuontuostakin heilutteli; lamput valaisivat heikosti -ja useimmat onnettomat heittäytyivät pitkäkseen ajatellakseen -- -unohtaakseen nykyhetken, jos voisivat -- nukkuakseen, jos saisivat -unta silmiinsä. - -Iankaikkinen yö -- meistä tuntui se tosiaankin iankaikkiselta -- oli -viimeinkin ohitse hitaasti kuluneine tunteineen, ja kylmä, harmaa -aamu kajasti idässä. Kun alkoi tulla yhä valoisammaksi, alkoivat -matkustajat liikutella jäseniään yksi toisensa perästä ja kukin -kohotti otsalle painunutta hattuaan, oikoi kankeita jäseniään ja -katseli akkunasta kolkkoa ympäristöä. Se oli tosiaankin kolkkoa: -Ei missään näkynyt ainoatakaan elävää olentoa, ei ihmisasuntoa, -ei mitään muuta kuin tavattoman suuri valkonen erämaa; lumipilviä -kierteli sinne tänne tuulen mukana; lentelevät lumihiutaleet -peittivät koko taivaan. - -Koko päivän me istuimme vaunuissa ja torkuimme, puhelimme vähä ja -ajattelimme paljo. Vielä pitkä, ikävä yö -- ja nälkä. - -Uusi aamu sarasti -- uusi äänettömyyden, synkkyyden, purevan nälän -päivä, jolloin toivottomina odotettiin apua, jota ei voinut tulla. -Yö levottomassa uinailussa, jolloin nähtiin unta herkullisista -aterioista -- herättyämme katkera mieli kalvavan nälän vuoksi. - -Neljäs päivä tuli ja meni -- ja viides! Viiden päivän kauhea vankeus! -Raivoisa nälkä väreili kaikkien silmistä. Katseessa kuvastui jotain -kauheata -- se oli merkki siitä mitä kaikkien sydämmissä liikkui -- -jotain, jota ei kenenkään kieli vielä rohjennut lausua. - -Kuudes päivä oli kulunut -- seitsemäs sarasti kuihtuneille, -kalmankalpeille ja toivottomille miehille, jotka eivät ennen olleet -katsoneet kuolemaa silmiin. Nyt oli se sanottava! Se sana, jota -kaikki olivat ajatelleet, oli nyt viimeinkin valmis tulemaan esiin -jokaisen huulilta. Oli ponnisteltu viimeiseen asti luonnonlakeja -vastaan -- nyt oli taivuttava. _Rickhard H. Gaston_ Minnesotasta -nousi ylös pitkänä, kummituksen näköisenä ja kalpeana. Kaikki -tiesivät, mitä tuleman piti. Kaikki valmistautuivat -- ei tehty -mitään liikettä, ei osotettu mitään mielenilmausta -- tyyni, -punnitseva vakavuus näkyi nyt kaikkien silmissä, joiden ilme juuri -äsken oli ollut niin raivokas. - --- Hyvät herrat -- sitä ei enää voida lykätä tuonnemmaksi! Aika on -tullut! Meidän täytyy päättää, kenen meistä on kuoleminen toisten -ravinnoksi! - -Herra _John J. Williams_ Illinoisista nousi ja sanoi: - --- Hyvät herrat -- minä ehdotan pastori James Sawyeriä Tennesseestä. - -Herra Wm _R. Adams_ Indianasta sanoi: - --- Minä ehdotan herra Daniel Slotea Newyorkista. - -Herra _Charles J. Langdon_: - --- Minä ehdotan herra Samuel A. Bowenia St. Louisista. - -Herra _Slote_: - --- Minä pyydän saada kieltäytyä herra John A. Van Nastrand nuoremman, -New Jerseystä, eduksi. - -Herra _Gaston_: - --- Ellei kellään ole vastaan, voitaneen tämän herran ehdotus katsoa -hyväksytyksi. - -Herra _Van Nastrand_ pani vastalauseen, ja herra Sloten -kieltäytymistä ei hyväksytty. Herrain Sawyerin ja Bowenin -kieltäytymiset hylättiin samoilla perusteilla. - -Herra _A. L. Bascom_ Ohiosta: - --- Minä ehdotan, että me tyydymme niihin ehdokkaihin, joita meillä -nyt on, ja että kamari ryhtyy äänestykseen suletuilla lipuilla. - -Herra _Sawyer_: - --- Hyvät herrat, minä panen vakavan vastalauseen tätä menettelytapaa -vastaan. Se on kaikin puolin muodoton ja sopimaton. Minä pyydän -saada ehdottaa, että tapa heti hylätään ja että me valitsemme -puheenjohtajan asianmukaisine valiokuntineen ja sitte käsittelemme -esilläolevaa kysymystä asianmukaisessa järjestyksessä. - -Herra _Belknap_ Iowasta: - --- Hyvät herrat, minä panen vastalauseeni. Meillä ei ole nyt -tilaisuutta pitää kiinni muodoista ja turhanpäiväisistä säännöistä. -Yli seitsemän päivää olemme me olleet ilman ruokaa. Jokainen -silmänräpäys, jonka me hukkaamme turhaan lörpötykseen, pahentaa -yhä meidän hädänalaista asemaamme. Minä tyydyn niihin ehdokkaihin, -joita jo on esitetty -- ja heihin varmaankin tyydymme kaikki -- enkä -ymmärrä, miks'emme heti voisi valita heistä yhtä tahi useampia. Minä -ehdotan, että me teemme välipäätöksen... - -Herra _Gaston_: - --- Se aiheuttaisi vastalauseen ja tulisi pannuksi pöydälle huomiseen -asti ja siis saisi aikaan juuri sen lykkäyksen, jota te haluatte -välttää. New Jerseystä oleva herra: - -Herra _Van Nastrand_: - --- Hyvät herrat, minä olen vieras teidän joukossanne, minä en ole -halunnut sitä huomaavaisuutta, mikä on tullut minun osakseni, ja -minun hienotunteisuuteni... - -Herra _Morgan_ Alabamasta (keskeyttäen): - --- Minä ehdotan, ettei tätä kysymystä oteta ratkaistavaksi. - -Tähän ehdotukseen suostuttiin ja sen kautta keskeytyivät -luonnollisesti enemmät keskustelut. Ehdotus virkailijain -valitsemisesta hyväksyttiin, herra Gaston valittiin puheenjohtajaksi, -herra Blake sihteeriksi, herrat Holcomb. Dyer ja Balewin -valiokunnanjäseniksi sekä hra R. M. Howtand neuvottelevaksi jäseneksi. - -Sitte otettiin puolen tunnin loma, joka käytettiin valmistelevaan -keskusteluun. Kun puheenjohtajannuija antoi merkin, avattiin taas -kokous, ja valiokunta ilmotti ehdokkaikseen herrat George Fergusonin -Kentuckystä, Lucien Hermannin Louisinasta ja Messickin Goloradosta. - -Herra _Rogers_ Missourista: - --- Herra puheenjohtaja! Kun nyt ehdokaslista on asianmukaisesti -kamarille esitetty, pyydän saada ehdottaa siihen sen muutoksen, -että herra Hermannin nimi vaihdetaan herra Lucius Harris'iin St. -Louisista, jonka me kaikki hyvin tunnemme. Minä en tahdo ehdotustani -siten käsiteltävän, että olisin halunnut heittää pienintäkään -varjoa louisianalaisherran ylevään luonteeseen ja arvoon -- kaukana -siitä. Minä kunnioitan ja pidän häntä arvossa yhtä paljon kuin -muutkin läsnäolijat, mutta ei kukaan meistä voi olla huomaamatta -sitä asianhaaraa, että hän on tämän viikon kuluessa kadottanut -painostaan enemmän kuin kukaan muu teistä, -- ei kukaan meistä voi -olla huomaamatta, että valiokunta on laiminlyönyt velvollisuutensa, -olkoompa sitte huomaamattomuudesta tahi painavimmista syistä, -ehdottaessaan äänestettäväksi henkilöstä, jolla -- miten puhtaita -hänen omat motiivinsa lienevätkin -- tosiaankin on vähemmän -ravintoainetta tarjottavana... - -_Puheenjohtaja_: - --- Missourin edustaja suvaitsee olla hyvä ja istua alas. Valiokunnan -rehellisyyttä vastaan ei sallita tehtävän mitään viittauksia; -sellaisesta täytyy tapahtua sääntöjenmukainen ilmotus ja tutkimus. -Mitä sanoo kokous nyt tehdystä ehdotuksesta? - -Herra _Halliday_ Virginiasta: - --- Minä pyydän vieläkin ehdottaa sellaista muutosta ehdokaslistaan, -että herra Messickin sijalle asetetaan herra Harvey Davis Oregonista. -Voidaan ehkä väittää, että ulkoilman rasitukset ja kieltäymykset -ovat tehneet herra Davisin sitkeäksi, mutta, hyvät herrat, onko nyt -aika tehdä rikkiviisaita huomautuksia ja osottautua turhantarkaksi -pikku asioissa? Onko nyt aika keskustella noin vähän merkitsevistä -seikoista? Ei, hyvät herrat, laajuutta me haluamme -- kokoa, painoa, -tilavuutta -- siinä ovat tärkeimmät ehdot -- emme kykyä, emme -nerokkuutta, emme sivistystä. Minä pysyn ehdotuksessani. - -Herra _Morgan_ (kiivaasti): -- Herra puheenjohtaja! Minä panen jyrkän -vastalauseen tätä muodosehdotusta vastaan. Oregonin edustaja on vanha -ja sitäpaitsi painava ainoastaan luihinsa nähden, ei lihaan. Minä -tahdon kysyä Virginian edustajalta, onko se soppaa vai särvintä, -jota me haluamme? Tahtooko hän pilkata meitä varjokuvilla! Tahtooko -hän lahjoa meidän kärsimyksemme Oregonin kummituksella? Minä kysyn -häneltä, voiko hän nähdä tuskan ahdistamia kasvoja ympärillään, voiko -hän katsoa meidän synkkiin silmiimme, voiko hän kuunnella meidän -odottavien sydäntemme lyöntiä ja kuitenkin harjottaa tätä petosta -meidän nälkäämme vastaan? Minä kysyn häneltä, voiko hän ajatella -meidän surullista tilaamme, meidän kestettyjä kärsimyksiämme, -synkkää tulevaisuuttamme, ja kuitenkin armotta tyrkyttää meille -tuota hylkyrähjää, tuota ränsistynyttä, kaatumaisillaan olevaa -raukkaa, tuota luisevaa, turmeltunutta, mehutonta kulkuria Oregonin -vihamielisiltä rannoilta? Ei koskaan! (Kättentaputusta.) - -Muutosehdotus tuli äänestyksen alaiseksi kiivaan keskustelun perästä, -ja se hylättiin. Herra Harris tuli ensimmäisen muutosehdotuksen -mukaisesti otetuksi ehdokaslistalle. Sitte ryhdyttiin valitsemaan. -Viisi ensimäistä äänestystä meni myttyyn. Kuudennen kerran -äänestettäessä tuli Harris valituksi, koska kaikki äänestivät -häntä paitsi hän itse. Nyt esitettiin vaalin vahvistamisia -huutoäänestyksellä, mutta siitä ei tullut mitään senvuoksi että -Harris äänesti taas itseään vastaan. - -Herra _Radway_ ehdotti, että kamari nyt siirtyisi toisiin -ehdokkaisiin ja toimittaisi vaalin aamiaista varten. Ehdotus -hyväksyttiin. Ensimäisessä äänestyksessä oli yhtä monta ääntä -kummallakin puolen syystä että toinen puoli puolusti erästä ehdokasta -hänen nuoruutensa vuoksi ja toinen puoli äänesti erästä toista -senvuoksi kun hän oli suurempi. Tämä päätös herätti paheksumista -niiden kesken, jotka puolustivat herra Fergusonia, ehdokasta, joka -sai vähemmistön, ja aijottiin juuri pyytää uutta äänestystä, kun -kesken kaiken hyväksyttiinkin lykkäysehdotus ja kokous hajotettiin. - -Illallisvalmistukset kiinnittivät kauvan aikaa Fergusonin puolueen -huomiota ja kun he taas aikovat ottaa kysymyksen esille, hämmentyi se -siihen iloiseen sanomaan, että Harris oli valmis. - -Me järjestimme tilapäisen pöydän kääntämällä tuoleja ylösalasin -ja ryhdyimme kiitollisin mielin nauttimaan ihaninta ateriaa, -mitä koskaan näinä seitsemänä piinapäivänä olimme mielissämme -kuvitelleet. Miten olimmekaan toisellaisia kuin muutama tunti -sitten! Silloin toivottomuutta, synkkää kurjuutta, nälkää, kuumeista -tuskaa, epätoivoa -- nyt kiitollisuutta, autuaallista rauhaa, iloa -suurempaa kuin mitä sanoin voi selittää. Se oli onnellisin hetki -koko minun vaiherikkaassa elämässäni. Tuuli ulvoi ja lumi tuiskusi -rajusti vankilamme ympärillä, mutta nyt ei mikään saattanut meitä -levottomiksi. Minä pidin Harrisista. Hän olisi ehkä voinut olla -hiukan paremmaksi paistettu, mutta minä voin sanoa, ettei ainoakaan -ihminen ole ollut niin minun makuni mukainen kuin Harris tahi -saattanut minua niin jakamattoman tyytyväiseksi. Messick oli sangen -hyvä, vaikka vähän ulonmakuinen, mutta todelliseen ravintoarvoon ja -maukkuuteen nähden oli Harris numero yksi. Messickillä oli hänelläkin -hyvät puolensa -- sitä minä en tahdo enkä voikaan kieltää -- mutta -hän oli yhtä vähän sopiva aamiaiseksi kuin muumio -- vai niin. -Laihako? Kyllä, se minun täytyy myöntää! - --- Entä sitkeä? - --- Oi, hän oli niin kauhean sitkeä! En voi koskaan teille kuvitella, -miten sitkeä hän oli! - --- Ette kai tahtone väittää, että se tosiaankin... - --- Suvaitkaa olla keskeyttämättä minua. Aamiaisen jälkeen valitsimme -me päivälliseksi erään Warker nimisen miehen Detroitista. Hän oli -sangen hyvä. Minä kirjoitin siitä sittemmin hänen vaimolleen. Hän -oli mitä suurimman kiitoksen arvoinen. Minä tulen aina muistamaan -Warkeria. Hän oli vähän raaka mutta kovin hyvä. Ja seuraavana -aamuna oli meillä aamiaiseksi Morgan Alabamasta. Hän oli hienompia -miehiä, joiden kanssa koskaan olen ollut tekemisissä -- kaunis, -sivistynyt, siloutunut, puhui sujuvasti useita kieliä -- täydellinen -gentlemanni -- niin, hän oli täydellinen gentlemanni ja tavattoman -mehevä. Päivälliseksi oli meillä se Oregonin patriarkka, ja hän _oli_ -tosiaankin kaiken arvostelun ulkopuolella -- vanha luiseva, sitkeä, -oi, te ette voi ajatella toista senkaltaista! Lopuksi sanoin minä: - --- Hyvät herrat, voitte tehdä niinkuin haluatte, _mutta_ minä odotan -ensi vaalia. - -Ja Grimes, Illinoisista sanoi: - --- Hyvät herrat, _minä_ odotan myös. Kun valitsette miehen, jolla on -_jotakin_ edellytyksiä meitä tyydyttääksemme, niin olen minä jälleen -mukana. - -Pian ilmeni, että oltiin tyytymättömiä Oregonin Davidiin, ja sen -vilpoisan mielialan ylläpitämiseksi, joka oli vallinnut sen jälkeen -kun meillä oli ollut Harris, toimitettiin uusi vaali, ja tulos oli -se että Barker Georgiasta tuli valituksi. Hän oli ihana! Niin... -niin... sitte oli meillä Doolitle ja Hawkis ja Mc Elroy (sitä vähän -valitettiin, että Mc Elroy oli tavattoman pieni ja hintelä) ja -Benrad ja kaksi Smithiä ja Bailey (Baileyllä oli puujalat ja se -oli vahinko, mutta muuten oli hän hyvä) ja muuan intialainen poika -ja muuan posetiivinsoittaja ja eräs Buckminster niminen herra -- -irtolaisraukka, joka ei ollut erittäin kehuttava aamiaiseksi eikä -juuri seuralaiseksikaan. Olimme iloisia siitä että hänet oli ehditty -valita ennenkuin apu saapui. - --- Vai niin, _tuliko_ siis apua tosiaankin lopuksi? - --- Tuli, apu tuli eräänä kauniina, aurinkoisena aamuna juuri vaalin -jälkeen. John Murphy tuli valituksi, eikä arvokkaampaa olisi -koskaan voitu valita, sen vakuutan, mutta John Murphy tuli kotiinsa -meidän mukanamme junalla, joka tuli meitä auttamaan. Sitte meni hän -naimisiin rouva Harrisin kanssa... - --- Leskenkö... - --- Ensiksi valitun lesken. Hän meni naimisiin lesken kanssa ja elää -vielä tänäkin päivänä onnellisena ja arvossa pidettynä ja voiden -erittäin hyvin. Niin, se on oikea romaani, herra, -- oikea romaani. -Tässä on minun asemani, herra, nyt täytyy minun sanoa teille -hyvästi. Jos teillä on tilaisuus tulla tervehtimään minua päiväksi -tahi pariksi, niin olette sydämmellisesti tervetullut. Minä pidän -teistä, herra; minä tunnen oikein mieltymystä teihin. Luulen voivani -pitää teistä yhtä paljon kuin pidin Harrisista. Hyvästi, herrani! -Onnellista matkaa! - -Hän oli poissa. En koskaan elämässäni ollut tuntenut itseäni niin -hämmästyneeksi, niin pelästyneeksi, niin puusta pudonneeksi, Mutta -muuten olin iloissani siitä että hän oli mennyt tiehensä. Miten hieno -olikaan ollut hänen käytöstapansa ja miten herttainen hänen äänensä. -Minua värisytti, kun hän iski nälkäiset silmänsä minuun; ja kun -kuulin saavuttaneeni hänen isällisen mieltymyksensä ja olevani hänen -silmissään melkein yhtä suuressa kunniassa kuin Harris, niin oli -sydämeni lakata sykkimästä! - -Minä olin hämilläni niin ettei sitä voi kuvailla. Minä en epäillyt -hänen sanojaan; minä en voinut epäillä kertomuksen ainoatakaan -yksityiskohtaa, joilla oli mitä juhlallisimman totuuden leima, mutta -tarinan kauhistuttavat puolet saattoivat minut ihan pois suunniltaan. -Minä huomasin, että konduktööri katsoi minuun: Minä kysyin: - --- Kuka tuo mies oli? - --- Hän oli kongressin jäsen entisaikaan ja kaikkein huomatuimpia. -Mutta sitte sattui kerran hänen junansa tarttumaan kiinni -lumikinoksiin ja hän oli kuolla nälkään. Hän oli melkein kokonaan -paleltunut ja nälän näännyttämä ja hän oli sairaana ja mielipuolena -pari kolme kuukautta sen perästä. Nyt hän on taas terve, mutta -hänellä on omat päähänpistonsa, ja kun hän pääsee puhumaan siitä -tapahtumasta, ei hän hellitä ennenkuin on syönyt suuhunsa kaikki ne -matkustajat, joista hän puhuu. Hänellä on heidän nimensä muistissaan -yhtä selvänä kuin se että kaksi kertaa kaksi on neljä. Kun hän on -saanut syöneeksi kaikki muut paitsi itseään, sanoo hän aina: - --- Sitte tuli tavallinen aamiaisvaalin toimittamisen aika, ja koska -mitään vastalauseita ei tehty, tulin minä asianmukaisesti valituksi, -ja siinä loppu. - -Tuntui tavattoman helpottavalta tietää, että olin kuullut ainoastaan -höperön viattomia mielikuvituksia sen sijaan että ne olisivat olleet -verenjanoisen ihmissyöjän todellisia kokemuksia. - - - - -VILUSTUMISTA VASTAAN - - -On ehkä hyvä kirjottaa yleisön huviksikin, mutta paljon ylevämpää -ja jalompaa on kirjottaa sen valistamiseksi, sen hyödyksi. Tällä -kirjotuksella on ainoastaan viimeksi mainittu tarkotus. Jos se voi -parantaa jonkin kärsivän yksilön terveyden kanssaihmisteni seassa, -sytyttää toivon ja iloisuuden tulen hänen sammuviin silmiinsä ja -jälleen henkiin herättää menneitten päiväin reippaat, jalot tunnelmat -hänen kuolleessa sydämessään, niin tulevat vaivani kyllin palkituiksi -ja minun sieluni täyttää se onnellinen autuus, jota kristitty tuntee -tehtyään hyvän ja omaa etua pyytämättömän työn. - -Koska minä olen elänyt puhdasta ja tahratonta elämää, on minulla -oikeus uskoa, ettei kukaan, joka minut tuntee, tule hylkäämään niitä -neuvoja, joita nyt aijon antaa, pelosta että minä muka koettaisin -pettää häntä. Lukekoon yleisö seuraavassa esittämäni kokemukset -vilustumisen parantamisessa ja seuratkoon sitte minun esimerkkiäni. - -Eräässä Virginiassa sattuneessa tulipalossa kadotin minä kotini, -onneni, terveyteni ja kapsäkkini. Kahdesta ensinmainitusta -vahingosta ei nyt maksa puhua, sillä kodin ilman äitiä tahi sisarta -tahi jotain kaukaista naissukulaista, joka korjaamalla talteen -likaiset liinavaatteet tahi edes noutamalla saappaat uuninkomerosta -muistuttaisi siitä että on edes joku, joka ajattelee ja rakastaa -- -sellaisen kodinhan voi helposti hankkia sijaan. Enkä minä paljon -piitannut onneni kadottamisestakaan, sillä koska kerran en ollut -mikään runoilija, ei alakuloisuus olisi kauvan mieltäni painanut. - -Mutta hyvän terveyden ja paremmanpuoleisen kapsäkin menettäminen oli -tuntuvampi kolaus. - -Sinä päivänä, jolloin tulipalo sattui, vilustuin minä ankarasti -ylenmäärin ponnisteltuani pelastaakseni jotakin. Päälle päätteeksi ei -minulla ollut mitään hyötyä suunnitelmastani tulen sammuttamiseksi, -sillä se suunnitelma oli niin monimutkainen, etten saanut edes sitä -valmiiksi ennenkuin puoli viikkoa perästäpäin. - -Kun ensi kerran aloin ryhtyä varokeinoihin vilustumista vastaan, -kehotti minua muuan ystäväni pesemään jalkani lämpimällä vedellä ja -sitte menemään maata. Minä tein sen. Kohta sen perästä neuvoi minulle -eräs toinen ystävä kylmää suihkua. Minä otin senkin. Tunnin perästä -sanoi minulle muuan toinen sääntönä olevan, että vilustuessa on -syötävä ja kuumeessa sulatettava. Minulla oli kumpaakin. Minä katsoin -senvuoksi parhaaksi ahmia vatsani täyteen vilustumisen vuoksi ja olla -siitä mitään mainitsematta kuumeelle ja antaa sen sitte sulaa jonkin -aikaa. - -Sellaisessa tapauksessa kuin tämä en minä tee tavallisesti -mitään puolinaista; minä söin oikein vahvasti, tein tuttavuutta -erään tuntemattoman herran kanssa, joka juuri samana aamuna -oli avannut uuden ravintolansa; hän seisoi hiukan loitompana -ja odotti kunnioittavan äänettömänä, kunnes olin lopettanut -vilustumissyömiseni, ja kysyi sitte, tokko ihmiset täällä Virginiassa -olivat paljon vilustumisen vaarassa? Minä vastasin, että niin luulin -olevan. - -Hän meni ulos ja irrotti sylttinsä seinältä sulkeakseen koko -ravintolaliikkeensä. - -Minä läksin konttoriini ja tapasin tiellä muutaman tuttuni, joka -selitti, että _jos_ yleensä tahdottiin parantaa vilustumista, niin -oli juotava neljänneskannua lämmintä suolavettä. Minä luulin, että -sisälleni tuskin enää olisi sopinut, mutta koetin kumminkin. Tulos -oli hämmästyttävä. Luulin melkein, että kuolematoin sieluni purkautuu -ulos. - -Kun minä nyt kerron kokemuksiani ainoastaan niiden hyödyksi, -jotka potevat nyt mainitsemaani tautia, niin toivon minä, että -he ymmärtävät varotukseni käyttämästä sellaisia parannuskeinoja, -jotka minusta tuntuivat tehottomilta, ja sitä näkökohtaa silmällä -pitäen varotan minä heitä juomasta lämmintä suolavettä. Se on -kenties hyvinkin hyvä lääke, mutta minusta se on ehdottomasti -liian voimakasta. Jos kaulani vielä kerran vilustuisi ja minulla -olisi valittavana joko maanjäristys tahi neljänneskannua lämmintä -suolavettä, niin koettaisin ensiksimainittua. - -Sitte kun vatsassani raivonnut myrsky oli asettunut eikä enää ketään -laupeita samarialaisia ollut teillä eikä kujilla, lainailin minä -edelleenkin nenäliinoja niistääkseni ne rikki pieniksi palasiksi, -niinkuin olin tehnyt vilustumisen ensi kautena. Silloin tapasin -minä erään naisen, joka juuri oli tullut sisämaasta ja joka sanoi -asuneensa sellaisella seudulla, missä lääkäreitä oli harvassa. -Välttämättömyyden pakottamana oli hän tottunut parantelemaan -yksinkertaisia pikkutauteja. Minä arvelin, että hänellä oli -äärettömän suuri kokemus alallaan, sillä hän näytti ainakin -sadanviidenkymmenen vuoden vanhalta. - -Hän valmisti sekotuksen siirapista, sievedestä, tärpätistä ja -muutamista muista aineksista ja kehotti minua juomaan lääkettä -viinilasin verran joka viidestoista minuutti. Minä otin sitä vaan -yhden annoksen, se riitti; se poisti minulta kaikki moraaliset -käsitteet ja sai hereille luontoni huonoimmat taipumukset. Sen -huonosta vaikutuksesta hiipi aivoihini kaikenmoisia alentavia -ajatuksia, mutta käteni olivat liian heikot voidakseni ryhtyä niitä -toteuttamaan; elleivät minun voimani olisi uupuneet vilustumisen -vuoksi käyttämistäni luotettavista parannuskeinoista, olen varma -siitä että samalla hetkellä olisin voinut ryöstää vaikka kirkkomaan. - -Niinkuin useimmilla muillakin ihmisillä, on minullakin usein ollut -alhaisia vaikuttimia, mutta en koskaan ennenkun nautin nuo lääkkeet -ollut tuntenut nahkassani sellaista yliluonnollista roistomaisuutta -ja ollut vielä ylpeä siitä. Parin päivän kuluttua olin taas valmis -alottamaan laastaroimisen itseni kanssa. Otin muutamia vaarattomampia -lääkkeitä ja onnistuin viimein ajamaan vilustuksen päästä -keuhkoihin. - -Aloin yskiä lakkaamatta ja ääneni laski nolla-asteen alapuolelle; -minä puhuin ukkosen kaltaisella bassoäänellä, kahta oktaavia -alemmassa äänilajissa kuin tavallisesti. Unta sain ainoastaan -rykimällä itseni lopen väsyksiin, mutta heti kun aloin puhella -unissani, heräsin rämisevään ääneeni. - -Minun tilani kävi vakavammaksi päivä päivältä. Minulle annettiin -puhdasta paloviinaa, join sitä. Sitte paloviinaa ja siirappia; -sitä nautin myöskin. Sitte paloviinaa ja valkosipulia; minä panin -siirappia joukkoon ja nautin kaikkia kolmea sekasin. En huomannut -mitään erityistä tulosta. - -Minä katsoin parhaaksi matkustaa terveyteni hoitamista varten. -Matkustin Tahoe-järvelle sanomalehtimiestoverini Wilsonin kanssa. On -ihan hupaista muistella, miten komeasti me matkustimme. Me ajoimme -samoissa kyytivaunuissa kullankaivajain kanssa, ja ystävälläni oli -kaikki matkakapineet mukanaan, nimittäin kaksi hienoa, silkkistä -nenäliinaa ja äidinäitinsä valokuva. Me purjehdimme ja metsästimme -ja kalastimme ja tanssimme kaiket päivät ja minä lääkitsin yskääni -kaiket yöt. Mutta sairauteni tuli yhä pahemmaksi ja pahemmaksi. - -Minulle suositettiin kylmiä kääreitä. En ollut vielä -koskaan vastustanut mitään parantamiskeinoa ja minusta tuntui -epäjohdonmukaiselta vastustaa nytkään; päätin senvuoksi koettaa -kylmiä kääreitä, vaikkei minulla ollut aavistustakaan siitä -minkälaista se mahtoi olla. - -Niitä annettiin minulle keskiyön aikaan ja ulkona oli hyvin -kylmä. Rinta ja selkä riisuttiin paljaaksi ja jääkylmässä vedessä -liotettu lakana (se näytti tuhat metriä pitkältä) käärittiin minun -ympärilleni, kunnes minä olin sellaisen rasuluudan näköinen, jolla -tykkejä puhdistetaan. - -Se on julma keino. Kun kylmä lakana sattuu lämpimään ihoon, -silloin hypähtää rajusti ylös ja pidättää henkeään, aivan kuin -kuolinkamppailussa. Ytimet säärissäni jäätyivät ja sydämeni lakkasi -sykkimästä. Luulin viimeisen hetkeni tulleen. - -Älkää koskaan suvaitko kylmiä kääreitä, -- älkää koskaan. Lähinnä -sitä seikkaa, että tapaat tutun naisen, joka -- syistä, jotka hän -itse parhaiten tietää -- ei näe sinua, vaikka katsoo sinuun, eikä -tunne sinua vaikka näkee sinun, on tämä kaikkein kauheinta maailmassa. - -Mutta kun kylmät kääreet eivät voineet parantaa minun yskääni, -kehotti muuan ystävätär panemaan sinappilaastarin rinnan päälle. -Minä luulen, että se tosiaankin olisi minut parantanut, jos nuorta -Wilsonia ei olisi ollut. Sänkyyn mennessäni asetin sinappilaastarin --- joka oli tavattoman suuri, kahdeksantoista neliötuumaa -- viereeni -tuolille, niin että voisin sen ottaa silloin kuin haluaisin. Mutta -nuorelle Wilsonille tuli yöllä nälkä ja... - -Oltuani viikon verran Tahoe-järven rannalla matkustin -Steamboat-Springsiin, ja paitsi höyrykylpyjä nautin inhottavinta -lääkettä mitä milloinkaan on valmistettu. Se olisi kyllä parantanut -minut, mutta minun täytyi palata Virginiaan, jossa minun, huolimatta -päivittäin nauttimistani monista lääkkeistä, onnistui lisätä -sairauttani senkautta että en ollenkaan pelännyt ja kävin liian -ohuesti puettuna. - -Lopuksi päätin matkustaa San Franciskoon ja ensi päivänä siellä -ollessani neuvoi eräs nainen minua juomaan tuopin whiskyä -vuorokaudessa ja muuan ystäväni neuvoi sitä samaa. Jok'ainoa kehotti -minua juomaan tuopin; siitä tuli yhteensä kannu. Minä join sen, mutta -vieläkin elän. - -Mitä ystävällisimmässä tarkotuksessa olen nyt kertonut kaikille -sairaille ja kärsiville niistä monista parannuskeinoista, joita minä -viime aikoina olen käyttänyt. Koetelkoot hekin niitä; ellei niistä -ole heille apua, niin eihän se muuta haittaa kuin ottaa heistä -korkeintaan hengen. - - - - -SIIVOOJATTARET - - -Kaikkiin siivoojattariin, olkootpa minkä ikäisiä tahi minkä maalaisia -tahansa, kohdistan minä kaikkien poikamiesten kirouksen! Senvuoksi -että: - -He asettavat aina päänaluksen väärään päähän, niin että kun tupakoi -ja lukee ennen nukkumistaan (mikä on poikamiesten vanha, kunniallinen -tapa), täytyy pitää kirjaa ylhäällä epämukavassa asennossa, niin -ettei kaasuvalo loista suoraan silmiin. - -Kun he aamulla näkevät, että päänalus on muutettu sängyn toiseen -päähän, eivät he huomaa sitä pieneksi, ystävälliseksi viittaukseksi, -vaan ylpeillen rajattomasta vallastaan ja tuntematta vähääkään -sääliväisyyttä meitä kohtaan laittavat he vuoteen aivan samalla -tavalla kuin ennenkin ja salaa nauttivat siitä kiusasta, jota heidän -tyranniutensa meille tuottaa. - -Vaikka he taaskin näkevät, että tyyny on muutettu, tekevät he vanhan -tapansa mukaan ja koettavat siten katkeroittaa sitä elämää, jonka -herramme on meille antanut. - -Elleivät he voi muulla tavalla saada valoa epäedulliseen asemaan, -niin muuttavat he sängyn. - -Jos sinä vedät matka-arkkusi hiukan ulommas seinästä, niin että arkun -kansi voi pysyä auki: niin työntävät he aina arkkusi seinään kiinni. -Sitä tekevät he vallan innolla. - -Jos tahdot saada sylkilaatikon johonkin määrättyyn paikkaan, panevat -he sen aina aivan toisaalle. - -He panevat aina tohvelisi sopimattomiin paikkoihin. Etenkin on heille -nautintoa työntää ne niin kauvas sängyn alle kuin seinä sallii. He -tekevät sen siitä syystä että sinä olisit pakotettu kumartumaan -vähemmän miellyttävään asentoon ja onkimaan niitä pimeässä -saappaillasi ja kiroilemaan. - -He asettavat aina tulitikkulaatikon väärään paikkaan. He miettivät -sille jokaista päivää varten uuden paikan ja panevat pullon tahi -jonkun muun helposti särkyvän lasiastian siihen missä tikkulaatikko -ennen oli ollut. He tahtovat siten narrata sinua särkemään -lasiesineen pimeässä kuleksiessasi ja tuottaa senkautta sinulle -harmia. - -He muuttelevat alituiseen huonekaluja. Kun tulet yöllä huoneeseesi, -voit olla varma siitä että löydät kirjotuspöydän siitä missä -vaatekaappi oli aamulla. Ja jos aamulla ulosmennessäsi näet -likaämpärin ovella ja keinutuolin akkunan luona, niin tullessasi -kotiin keskiyön seudussa kompastut yli keinutuolin ja akkunan luo -tultuasi istuudut likaämpäriin. Sinä suutut. Heistä se on hauskaa. - -Panetpa mihin tahansa jonkin esineen, eivät he anna sen olla -siinä. He muuttavat sen toiseen paikkaan heti kun tulevat. Se on -jo mennyt heidän veriinsä. Heitä huvittaa ilkeyden tekeminen ja -niskotteleminen. He kuolisivat, jos eivät saisi olla häijyjä. - -He keräilevät aina kaikki vanhat sanomalehtipalaset, jotka sinä olet -heittänyt lattialle, ja järjestävät ne huolellisesti pöydällesi, -mutta sytyttävät tulen takkaan arvokkailla käsikirjoituksillasi. -Jos sinulla on jokin vanha arvoton paperilappu, josta välttämättä -tahdot päästä erillesi, niin heitäppä se mihin nurkkaan tahansa, ovat -kuitenkin kaikki ponnistuksesi turhia, sillä he aina nuuskivat sen -lapun käsiinsä ja panevat sen joka päivä pöydällesi samaan paikkaan. -Se tekee hyvää heidän sieluilleen. - -Ja he käyttävät hiusöljyä enemmän kuin kuusi miestä. Jos heitä -syytetään siitä että he ovat sitä varastaneet, valehtelevat he -itsensä vapaiksi. Ajattelevatko he jotain toista elämää tämän elämän -jälkeen? Eivät pennin edestä. - -Jos sinä jätät avaimen ovelle mukavuuden vuoksi, vievät he sen -konttoriin ja antavat portinvartijalle. Syynä siihen on heillä muka -olevinaan se että tahtovat suojella omaisuuttasi varkailta; mutta -itse asiassa tekevät he sen pakottaakseen sinun juoksemaan rappuja -edestakaisin, tultuasi väsyksissä kotiin, tahi lähettävät palvelijan -sitä tuomaan, ja tuo palvelija tietysti odottaa, että sinä antaisit -hänelle juomarahoja. Ja minä otaksun, että tässä tapauksessa jakavat -nuo syvälle vajonneet lurjukset rahat keskenään. - -He haluavat laittaa sänkysi kuntoon ennenkuin olet noussut ylös, -häiritäkseen siten sinun untasi ja saattaakseen sinut raivostumaan; -mutta kun olet noussut ylös, palaavat he vasta seuraavana päivänä. - -He tekevät kaikkia konnantöitä mitä voi ajatella, ja sen he tekevät -ainoastaan ilkeydestä. - -Siivoojattaret ovat kylmiä kaikille inhimillisille tunteille. - -Jos saisin valtiopäivillä hyväksytyksi sellaisen ehdotuksen, joka -tarkottaisi siivoojattarien hävittämistä, niin ehdottomasti sen -tekisin. - - - - -PARTURIT - - -Kaikki muu voi muuttua, mutta ei parturit, ei heidän käytöstapansa -eikä heidän ympäristönsä. Ne eivät muutu koskaan. Mitä kokee -käydessään ensimäistä kertaa parturituvassa, sitä samaa kokee aina -kaikissa parturituvissa elämänsä viimeiseen päivään asti. Minä -ajatin partani tänäkin aamuna tavallisuuden mukaan. Eräs herra -lähestyi parturin ovea Jones Streetiltä juuri samaan aikaan kuin minä -lähestyin sitä Main Streetiltä -- sehän on niin tavallista. Minä -koetin kiiruhtaa, mutta se ei auttanut; hän pujahti ovesta sisälle -muutamaa askelta ennen minua, minä seurasin hänen kintereillään -ja näin hänen istuvan sille ainoalle vapaalle tuolille, joka oli -parhaan parturin hoidossa. Niinhän se aina käy. Minä istahdin toivoen -saavani sen tuolin, jota hoiti etevämpi niistä toisista partureista, -sillä hän oli jo alkanut kammata kerittävänsä tukkaa, kun hänen -toverinsa ei vielä ollut ehtinyt edes öljytä oman miehensä hiuksia. -Minä odottelin jännityksellä. Kun näin, että numero 2 alkoi voittaa -numero 1:htä, muuttui jännitykseni levottomuudeksi. Kun n:o 1 -keskeytti hetkeksi työnsä ottaakseen eräältä äsken tulleelta maksua -päänpuhdistuspiletistä ja päästi siten toverinsa menemään edelle, -muuttui levottomuuteni tuskaksi. Kun n:o 1 ryhtyi jälleen työhönsä -ja kun he molemmat yht'aikaa ottivat pois liinan ja puhdistivat -pois liian puuderin ajelluilta poskilta, niin riippui hiuskarvasta, -kumpiko ehtisi ennemmin sanoa: "Olkaa niin hyvä!" ja sydämeni ihan -sytkytti jännityksestä. Mutta kun n:o 1 viimeisessä silmänräpäyksessä -pysähtyi suoriakseen pari kertaa kundinsa kulmakarvoja, näin minä, -että hän oli hävinnyt, ja minä nousin ylös harmistuneena ja läksin -ulos pelastuakseni joutumasta n:o 2:den käsiin, sillä minulla ei ole -niin suurta luonnonlujuutta, että tyynesti voisin katsella odottavaa -parturia silmiin ja sanoa hänelle odottavansa niin kauvan kuin hänen -toverinsa tuoli joutuu vapaaksi. - -Olin neljännestunnin ulkona ja tulin sitte takaisin toivoen -onnistuvani paremmin. Nyt olivat tietysti kaikki tuolit ylösotetut -ja lisäksi istui neljä miestä vuoroaan odottamassa äänettöminä, -miettiväisinä, tuskastuneina, ilman seuraa, niinkuin tavallisesti -aina odotellessaan vuoroaan parturituvassa. Minä istahdin -muutamalle vanhalle rautaselkäiselle sohvalle ja kulutin aikaani -tutkimalla seinille kiinnitettyjä ilmotuksia kaikemmoisista -hiustenvärjäysvoiteista. Sitte luin rasvaiset nimet yksityisten -henkilöiden hiuskonjakkipulloista; luin yksityisten parranajokuppien -nimet ja numerot; tutkin seinillä olevia, kärpästen tahrimia -ja rikkinäisiä painokuvia, jotka esittivät tappeluita, entisiä -presidenttejä, huolettomasti loikoilevia sultaanin vaimoja ja tuota -ijankaiken inhottavaa nuorta tyttöä, joka panee nenälleen isoisänsä -silmälasit; vannoin sydämessäni kirousta ja kuolemaa isoisälle -kanarialinnulle ja inhottavan äreälle papukaijalle, joita on melkein -kaikissa parturituvissa. Viimein sain käsiini erään eheämmän -viimevuotisen kuvalehden, joka oli muutamalla likaisella pöydällä -keskellä huonetta, ja katselin sen vääristettyjä esityksiä vanhoista, -jo unohtuneista tapahtumista. - -Lopuksi tuli minun vuoroni. Muuan ääni lausui: "olkaa niin hyvä!" ja -minä istahdin tuolille -- tietysti numero 2. Sanoin kohteliaasti, -että minulla oli kiire, ja se teki häneen niin syvän vaikutuksen -kuin olisi hän kuullut ensi kerran elämässään. Hän tuuppasi pääni -syrjään ja kiersi liinan kaulaani. Hän kopeloi hiuksiani kynsillään -ja selitti, että ne olisivat leikattavat. Minä sanoin, etten sitä -halunnut. Hän pöyhötteli uudelleen ja sanoi, että ne olivat liian -pitkät nykyisen muodin mukaisiksi -- sopisi niitä hiukan lyhentää, -varsinkin takapuolelta. Minä sanoin, että olin ne leikkuuttanut vasta -viikko sitten. Hän seisoi hetkisen vaiti ja katseli luultavasti -tukkaani ja kysyi sitte ylenkatseellisella äänellä, kuka ne oli -leikannut. Minä riensin vastaamaan: - --- Te itse! - -Olin saanut hänet kiinni. Hän alkoi nyt sotkea saippuakuohustaan ja -katsella peiliin, silloin tällöin kokonaan pysähtyen ja asettuen ihan -peilin eteen tarkasti tutkimaan leukaansa tahi pusertamaan poskestaan -jotain näppylää. Sitte saippuoi hän toisen puolen kasvojani -perinpohjin ja aikoi juuri ryhtyä saippuoimaan toista puolta, kun -kadulla tappelevat koirat kiinnittivät hänen huomiotaan, ja hän -juoksi akkunan luo ja seisoi siinä ja katseli niin kauvan kun tappelu -oli loppunut ja hän menettänyt tappelun tuloksesta lyömässään vedossa -kaksi shillinkiä tovereilleen -- seikka, joka minua suuresti huvitti. -Hän lopetti saippuoimisen eikä pistänyt saippuaharjaa suuhuni kuin -kaksi kertaa. Sitte alkoi hän hieroa saippuoitua leukaani kädellään -ja puhellessaan samalla toisten parturien kanssa koirain tappelusta -ajoi tietysti suuhuni koko joukon saippuakuohusta tietämättään, mutta -minä sen tiesin. - -Nyt alkoi hän hangata partaveistään vanhaan remmiin ja viivähti -kotvasen keskustellessaan eräistä naamiohuveista, joissa hän -edellisenä iltana oli ollut punaseen kaapuun ja kärpännahkalta -näyttävään viittaan puettuna -- esittäen jonkillaista kuningasta. -Hän ihastui siitä että toverinsa laskivat leikkiä hänestä ja eräästä -neitosesta, jota hän oli mielistellyt. Hän halusi kaikin keinoin -jatkaa keskustelua teeskennellen suuttuvansa toisten pilasta. -Tuosta tarinasta sai hän aiheen katsella uudestaan peiliin: hän -pani pois partaveitsen ja suki hiuksiaan sangen huolellisesti, veti -pienen kiehkuran otsalle ja suori sivuilta tukkansa korvilleen -turhantarkasti. Sillävälin kuivui kuohus kasvoilleni ja imeytyi -nähtävästi hikihuokosiin. - -Nyt alkoi hän parranajamisen, iski sormensa minun kasvoihini, piteli -nenästäni kuin ovenrivasta, tyrkki ja tuuppi päätäni sinne tänne, -aina sen mukaan kuin mukavuutensa sitä vaati, ja koko ajan ryki ja -syleksi sydämensä pohjasta. Niin kauvan kun hän ajeli kasvojeni -karkeampia osia, en tuntenut mitään, mutta kun hän alkoi nypistellä -ja raappia kaulanahkaani, tuli minulle kyyneleet silmiin. Minä en -välittänyt siitä että hän tuli minua kovin lähelle, en välittänyt -hänen valkosipulinhajustaankaan, sillä luulen kaikkien parturien -syövän valkosipulia, mutta eräs muu seikka saattoi minut luulemaan, -että hän oli ruvennut happanemaan sisäpuolelta jo elossa ollessaan, -ja se teki minut ylen levottomaksi. Nyt työnsi hän sormensa minun -suuhuni, saadakseen ylähuulen paremmin ajelluksi ja silloin tein -minä sen havainnon, että hänen toimenaan parturituvassa oli -fotogeenilamppujen täyttäminen. Olen usein ajatellut, mahtoiko se -olla parturien tehtävä vaiko siivoojattaren. - -Nyt koetin minä huvikseni arvailla, mistä paikasta hän mahtaisi -sillä kertaa leikata, mutta hän ehtikin raapaista leukaani ennenkuin -arveluni oli johtanut mihinkään tulokseen. Heti terotti hän -partaveistään -- sen olisi voinut tehdä jo ennemmin. Minä en halua -tulla ajelluksi liian sileäksi ja sanoin senvuoksi, ettei tarvitse -ajella toistamiseen. Koetin saada hänen panemaan pois veitsensä, -sillä pelkäsin, että hän iskee sen kaulaani juuri siihen missä on -kaikkein arin kohta ja jota partaveitsi ei voi kahta kertaa sivellä -saamatta aikaan onnettomuutta. Mutta hän selitti silittävänsä vaan -pienen epätasaisen jäljen, ja samassa hipasi partaveitsi kiellettyä -paikkaa ja verenvuoto oli itsestään selvä. Hän kastoi pyyhinliinansa -kulman rohdosliuokseen ja hosui sillä kasvojani ylen kummallisesti, -niin ettei kukaan muu ihminen tee samalla tavalla pestessään toisen -kasvoja. Sitte kuivasi hän kaulani ja kasvoni hosuen pyyhinliinan -kuivalla osalla, ikäänkuin sillä tavalla ei koskaan kuivattaisi; -mutta parturi ei juuri koskaan kohtele kundiaan niinkuin kristittyä -ihmistä. Sitte pani hän pyyheliinallaan haavaan rohdosliuosta, -senperästä jotain pulveria, sitte taaskin liuosta ja olisi kai -jatkanut sitä peliä iankaikkisesti ellen minä olisi pyytänyt hänen -lopettamaan... Nyt puuteroi hän koko kasvoni ja alkoi miettiväisenä -sukia minun tukkaani ja tutkia sormiaan. Sitte sanoi hän, että -hiukseni olisivat välttämättä pestävät. Minä huomautin, että olin -pessyt ne perinpohjin kylpiessäni eilen. Olin taas saanut hänet -kiinni. Sitte suositteli hän Smithin hiusvoidetta ja tahtoi myydä -sitä minulle yhden pullon. Minä kieltäysin ostamasta. Hän ylisteli -uutta "Jonesin hajuvettä" ja pyysi minun ostamaan sitä. En siihenkään -suostunut. Hän tarjosi jotain keksimäänsä hammaspulveria, ja kun minä -en siitä huolinut, halusi hän myydä minulle partaveitsiä. - -Kun nämä kaupanhieromiset olivat menneet myttyyn, ryhtyi hän -taas työhönsä, kasteli minut aivan märäksi, yksin jalkanikin, -öljysi hiukseni vasten tahtoani, hieroi ja hankasi siitä harjalla -ison tukon irti ja kampasi sen, mitä jäi jälelle, pystyyn, -pyöräytti ikimuistettavan rakkaussuortuvan otsalle, ja suoriessaan -harvoja kulmakarvojani ja tahriessaan niitä voiteilla piti hän -pitkän esitelmän kaikista niistä tempuista, joita oli opettanut -foxterrier-koirilleen; silloin kuulin minä kellon lyövän kahtatoista -ja tiesin, että junani oli lähtenyt viisi minuuttia sitte. Silloin -irrotti hän liinan, pyyhki sillä kasvojani, suori vielä kerran -kulmakarvoja ja huusi iloisena vuoroaan odottavalle vieraalle vanhan -tunnussanansa: "Olkaa niin hyvä!" - -Se sama parturi kompastui ja kuoli halvaukseen pari tuntia -senjälkeen. Minä jään tänne yhdeksi päiväksi saadakseni kostaa -- -aijon pitää puheen hänen hautajaisissaan. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK TAIVASKO VAI HELVETTI Y.M. -HUMORESKEJA*** - - -******* This file should be named 51795-8.txt or 51795-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/1/7/9/51795 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/51795-8.zip b/old/51795-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 18f3809..0000000 --- a/old/51795-8.zip +++ /dev/null |