diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/51794-8.txt | 2180 | ||||
| -rw-r--r-- | old/51794-8.zip | bin | 22660 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 2180 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..0fefb35 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #51794 (https://www.gutenberg.org/ebooks/51794) diff --git a/old/51794-8.txt b/old/51794-8.txt deleted file mode 100644 index e929b65..0000000 --- a/old/51794-8.txt +++ /dev/null @@ -1,2180 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Kyttä, by Kössi Kaatra - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Kyttä - - -Author: Kössi Kaatra - - - -Release Date: April 19, 2016 [eBook #51794] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KYTTÄ*** - - -E-text prepared by Jari Koivisto and Tapio Riikonen - - - -KYTTÄ - -Kirj. - -Kössi Kaatra - - - - - - -Tampereella 1906, -Hämeen Kirjakauppa. - -Luukkosen ja Kumpp. kirjapainossa. - - - - - -SISÄLLYS: - -I. - - Kyttä I-XIII - -II. - - Sonetteja 1-18 - -III. Lauluja. - - Lupauksia - Matkan varrella - Orvon osa - Oli kuudanyö - Ole vapaa! - Impyen huvi - Meren taa putosi päivä - Tule pois! - Ero - Tovin vain - Kaunis -- kauniimpi - Unilaulu - Sairas mies - Uni sekin - Huolen tullen - En pääse -- - Kumpa -- - On niinkuin -- - Syntiä tehnyt - Surusta iloon - Lempemme puu - "Olet ahne" -- - Rikasta riemua - Kuten tahdot -- - Helmiä sataa - Nyt koitellaan -- - Korkia Veisu - Verhoten kauneu - Helluntai - Arolempeä - Vereni - Palava pensas - Oi kumpa -- - - - - - - -KYTTÄ - -Kevättalvella 1905 - - - - - "Ken kerran katsoi kauneimpaan, - sen silmät huijentuivat, - sen silmät siinä ainiaan - kautt' elämänsä uivat." - - - I. - - Ma ajan hiiden hirveä, - niin villiä ja virmaa, - mi lumiaavan äärellä - vapaana kiitäin kirmaa. - - Nyt vasta löysin jäljet sen, - kun kauvan noita hain ma, - kun erämiehen murheiden - kaikk' kauhut tuta sain ma. - - Kun ylivoimin taistelin - ja monta kertaa vaivuin - ja epäilystä kuuntelin - ja tuskan alle taivuin. - - Nyt vasta löysin jäljet sen, - ja vannon: niitä seuraan, - vaikk' kiini koskaan saisi en - ma pyhätöiden peuraa. - - Yöt, päivät hiihdän jälkiään - ja erämaata matkaan, - ja kotihini kääntymään - mua ei saa jumalatkaan. - - Näät päässä tien on kaikkeni, - vaan tyhjä takanani; - jos katsoisinkaan taakseni, - niin ois se kuolemani. - - - II. - - Ma unta näin, kun nukkunut - ma olin nuotiolle: - ol' linna uljas kohonnut - öiselle hongikolle. - - Ja linnass' istui neitonen, - seessilmä, silkkitukka, - laps laulujen ja leikkien, - maan kaunokaisin kukka. - - Ma olin köyhä laulaja, - mi linnan neittä lempi, - mut ritarilla korskalla - ol' linnan immen hempi. - - Ja kaiutellen kanneltain - ma lemmestäni lauloin, - mut ihanaisna impi vain - ritariansa kauloi - - ja mulle säälihymyn soi - ja palkaks lantin antoi -- - ja asemies se immen, oi, - häävuotehesen kantoi. - - Ja häissä linnan neitosen - ja soturin ma soitin, - mut silloin kerran viimeisen - myös kanneltani koitin. - - Häät juotuaan näät rouvineen - pois korska herra matkas - ja silloin kaiho kanteleen - hiushienot kielet katkas - - ja silloin loppui laulukin - ja loppui laulajakin, - min haamu tielle syöstihin - laill' luihun kulkurakin. - - - III. - - Ma näin jo sen, ma näin jo sen, - näin unelmaini pyhän - ja eessä sielun silmien - sen nään nyt yhä, yhä! - - Ma kuljin kohti kukkulaa, - min päällä päivä hohti, - kun sinne erä-kulkijaa - halk' korven jäljet johti, - - ja kun ma pääsin päälle sen, - päin hiiden hirvi juoksi - ja silmät tulta tuiskien - se luontelihe luoksi. - - Ma kohta jousta jännitin - ja kaarta koitin äkin - ja sydämeensä silmäsin - ja koitin tähdätäkin. - - Mut yksi ainut katse sen - mun käteni jo nitoi, - yks lieska silmäin syvien - mun vangiks kohta sitoi. - - Sen silmät suitsi salamaa, - pyhintä pyhää tulta. - Oi, niiden eessä kalpeaa - on kuun ja päivän kulta. - - Ja niiden eessä ihminen - vain vapisee ja vaipuu - ja maahan kääntää katsehen - ja polvillensa taipuu. - - Niin minäkin. Mut tovin vaan - mua katsoi tuo ja -- lähti - kuin ukonnuoli radallaan - tai taivon lentotähti. - - Ja keskell' erämaata ma - taas ypö-yksin kuljin, - mut jumalaisen kuvansa - ma sydämeeni suljin. - - Ja kera sen mä hiihtelen - ja iloitsen ja huolen, - ja jos ma kaadun korpehen, - niin kera sen ma kuolen. - - - IV. - - Kun viima vinkuu, tuuli käy - ja lunta tulla tuiskii, - maan yllä ilta hämärtäy - ja puista peikot kuiskii, - - kun jäljet hukkuu hankehen - ja väsymys mun valtaa, - niin näin mä silloin laulelen - pois tunnon tuskan alta: - - "Oon erämies - ja luoja ties - ma koska päätän retken - ja tokko saan - ma koskonkaan - elää sen suuren hetken, - - kun hirveni - on omani, - on suuri saalis mulla, - min vuoksi ma - sain taistella - ja tänne asti tulla. - - Mut surren en, - en huoaten - ma taita taipaletta - ja säästäen - vain soittelen - ma kaihon kanteletta. - - Oon erämies - ja luoja ties, - se tahdon myös ma olla - ja työni tän - vain pyhitän - kuin mies ma taistelolla!" - - Näin virttä vierrän, sävelin - ma sydänsurut suistan - ja toivonlapsen laulelmin - yön peikot pois ma puistan. - - - V. - - Mun on niin outo olla nyt, - ett' ihan ihmetyttää; - ma tovin olen itkenyt - ja nyt mua hymyilyttää. - - Tää tunne suuren ilon on - tai suuren surun enne. - Saas nähdä, poika hongikon, - ma minne tästä mennen. - - Ma käynkö tuonen tuskihin - ja manan merta soudan - vai jumalainko juhlihin - ma koito kohta joudan? - - - VI. - - Vain kangastusta kaikkiko - ja haavehien harhaa? -- - Oi julma, kylmä kohtalo, - kun veit sa multa parhaan! - - Viel' ihan äsken edessäin - sen sorja varsi väikkyi, - sen kaunokarva kimmeltäin - kuin pehmyt laine läikkyi. - - Ja tyhjä taas on erämaa - kuin vain se olla voipi. - Taas erämiesi huoahtaa - ja yksin unelmoipi. - - On eränkäyjän elämä - vain unta, unta, unta, - sen onni valhe pettävä, - sen suvi lunta, lunta. - - Ja: sentään kaikki kaikessa - vain unet ovat hälle. - Siis: kiitos, kiitos kaikesta, - min soitte etsijälle! - - - VII. - - Mua onni seuraa: eelläni, - vaikk' etähällä vielä, - ma taas jo nään mun hirveni - kuin utukuvan siellä. - - Kuin päivä paistaa karva sen - halk' autereisen aamun. - -- Oi, ootko tähti toiveiden, - vai lietkö vain sen haamu? - - Kuin uhritulen kyventä - sen tumma siima syytää. - -- Oi, lietkö tuo, jot' etsijä, - mies erämaassa pyytää? - - On kiire sillä, mulla myös. - Voi, korven silkoselkää! - Jo heitä pois tuo turha työs - Ja älä mua pelkää. - - Ma saan sun kiinni kuitenkin: - mut en ma sua surmaa. - Sen sortaisinko verihin, - mi elollansa hurmaa?! - - En! -- Etees panen pauloja, - sun sidon silkkiköysin - ja koskematta kotia - vien saalihin, min löysin. - - - VIII. - - Yönuotioiden unet luo - niin monenmoiset haaveet - ja tulen tuike luokse tuo - niin lopen oudot aaveet. - - Ne ympärillä karkelee, - ne kiertelee, ne kaartaa, - mua ilkkuen ne katselee - ja kaikkialta saartaa. - - Viim' yönäkin ma kummat näin, - kun silmät kiini painui: - mies lappalainen jäljissäin - mun henkeäni vainui. - - Hän, pakanakin, pyhintä - mun hirveäni pyysi -- - ja saadakseen mun tieltänsä, - salassa nuolta syysi, - - ett' yksin herra erämaan - hän, kurja, olla saisi, - ja peuran rintaan peitsen vaan - hän äkin upottaisi. - - Hän kulki kuusten varjoja - ja petäjikköön lymyi, - ja sieltä, kosto katseessa, - hän väijyin mulle hymyi. - - Mut vihdoin viimein huomasin - ma turman tuojan toki - ja silloin sielu syntisin - myös kuolemansa koki. - - Ma piilouduin taakse puun, - ja kun hän luokse ensi, - niin vasamani kirottuun - kuin koston nuoli lensi. - - Ma kau'an tarkkaan tähtäsin - ja tähtäsin kuin peto - ja lumikääreliinoihin - näin kaatui kurja eto. - - Kun heräsin, niin peloitti - mua vieläi unen uhka; - mut huomenkoi myös heloitti - päin nuotioni tuhkaa. - - - IX. - - Me lennetään, me lennetään - kuin lemmon lentimillä, - on huima kulku miehen tään, - mutta nopsa myös on sillä. - - Ei taakse katso kumpikaan, - ei hetkeksikään herkee, - vaan kiihdyttää vain kulkuaan. - On aika kallis, kerkee. - - Nyt kestä, kestä metsämies - ja kuntos kaikki käytä - ja päähän asti hiihdä ties - ja toivehesi täytä: - - On saalis suuri, suuri niin - kuin unelmaisi summa. - Mut työläs saada saarroksiin - on korven kuulu kumma. - - - X. - - Jo välimatka vähenee - ja lyhenee jo varmaan; - niin lähellä jo kajailee - nyt muoto metsän armaan. - - Jo tovin päästä tavotan - ma salon sulosorjan - ja hellin sormin solmian - ma nopsajalan norjan. - - Vaan -- tyynny, tyynny tuntoni, - oi, rinta, riemus salaa; - näät, silmäpari peurani - viel' uhman tulta palaa. - - - XI. - - Taas nään sen silmän vehreän - kuin hyrskyhelmen ikään, - ei hurmata mua enemmän - voi maailmassa mikään. - - Ken kerta katsoi kauneimpaan, - sen silmät huijentuivat, - sen silmät siinä ainiaan - kautt' elämänsä uivat. - - Hän muust' ei enää tiedäkään, - ei tunne muuta mitään, - hän maailmasta itseään - pois paenneena pitää. - - Kuin erämaa on maailma muu, - kun siihen silmät lainaa, - on kuollut kukka, kuollut puu, - jok' ihminen kuin vainaa. - - - XII. - - Nyt lentää silmu suopungin, - niin että ilma vinkuu -- - se tokko kiertää kaunihin - vai sivuitseko sinkuu? - - Nyt onnen arpa heitetään. - Saas nähdä, tokko voitan - ja kytken korven tähtipään - vai suottako ma koitan? - - Ma vapisen ja vaalenen - ja silmät kiini uotan: - ma onneani epäilen - ja silti siihen luotan! - - - XIII. - - Nyt erämaa sa kumarra - ja korpi kolkko köyrry, - pääs, petäjikkö, taivuta - ja salo suuri nöyrry! - - Mull' on jo ihme erämaan, - on hiiden hirvi ylpee, - mi jumal-kauneudessaan - kuin kultamerta kylpee. - - Työ tehty. Olen voittanut, - mit' toivoin elämässä, - kun kaikki olen koittanut - ja määränpää on tässä. - - - - - - -SONETTEJA - -Keväällä 1905. - - - - - "Niin lähellä kuin veri sydäntäni - mua oot sa armas, enkä sinusta - voi saada enään irti itseäni, - vaikk' koittaisinkin siteet ratkoa." - - - 1. - - Oi kiitos luojan, että mieronmiesi - tok' edes unta kyllin nähdä saa, - kun ammoin tuhaks tummui toivon liesi - ja tuskaa elontaival tarjoaa. - - Niin monet kerrat kurja iskut siesi - ja kesti kohtaloa kolkoimpaa, - kun lohtunaan hän kärsiessään tiesi, - ett' auvon antaa unetarten maa. - - Ja kaiken myöskin hälle unet soivat, - nuo unet armaat, hienot, valoisat; - ne yksin hälle uskallusta loivat - - ja väsynyttä kauas kantoivat; - ne elämän ja elinvoimat toivat, - kun -- onnenharhat nähdä antoivat. - - - 2. - - Ma palvelen sun silmiesi tulta - ja sille uhraan, sille kumarran. - Ja tulen papitar sa olet, kulta, - ja sulle polveni ma notkistan. - - Ja sinä synnit synkät otat multa, - sult' anteeksantamusta odotan, - ja suusi sanoja vain varron sulta - ja niille rauhani ma rakennan. - - Ja kun ma jälleen nostan katseheni, - niin olen kuningas ja kruunupää, - ja uus ja uljas on mun sydämeni, - - en tunne tuskaa, kuolon ikävää, - vaan rikkauteen elonriemujeni - kaikk' kauhumuistot mustat multa jää. - - - 3. - - Ei mutta, kuule kulta, lapsukainen, - mi kätkyessä totuit nukkumaan, - sa olet ainut, pieni pikkarainen, - ja sua, sorja, tuutia ma saan. - - Vaan viekas, virkku oot sa armahainen, - et nuku paljo, tuskin ollenkaan, - ja teiskaat, teutaroit ja sodit vainen - ja nenää nyrpistät sa ahkeraan. - - Ja -- usko pois -- on täysi tosi mulla, - kun sulle hussalullat laulelen - ja tuskin tahdon toimehen ma tulla, - - Mut en ma sentään tointa vaihda, en. - Kun hyvä vain on oikein olla sulla, - niin vähät silloin muuta muistelen. - - - 4. - - Miks vielä viivyt? Miks et etelähän - pois kiidä kiirein kaukorannan taa? - Miks vielä viivyt? Miks et etsimähän - jo lähde maata valonvalkeaa? - - Sa nääthän, että syksyn hämärähän - jo verhoutuu Lapin laaja maa - ja että talven taikapimeähän - sun pesäs pieni pian katoaa. - - Vai säälisitkö, sorja, surunlasta, - mi lohdun löysi liverryksissäs, - löys toivon tuikahduksen laulannasta, - - mi sydämeensä helkkyi syömestäs? - Oi ällös, ällös, armas! Kuolemasta - vain varo, riemurinta, itseäs! - - - 5. - - On väärä puhe, että Boaksensa -- - tuon kaunihin, mi nukkui vuoteellaan - ja unikuvin näki kultasensa, - mi lemmellensä nauroi, nauroi vaan -- - - luo hiipi Ruth ja painui povellensa, - soi tulihuulin hälle suukkojaan - ja kaikki ukset aukas sydämensä - ja kuumin käsin kauloi kalleintaan - - ja palavana vannoi valojansa - kautt' tähtitaivahan ja meren, maan - ja -- yösen viipyi luona armahansa - - ja poistui vasta aamun valkeaan. - -- Noin ei hän tehnyt! Ei, vaan majassansa - Ruth unta palvoin nauroi Boastansa. - - - 6. - - Hyvä jumala! Minne ma uuvuin nyt, - mihin itseni vietellä annoin? - Miten kauan jo allani hyllynyt - suo suuri on kaukorannoin? - - Hyvä jumala! Ketä olen lempinyt - ja kelle ma kaikkeni kannoin, - kenen silmistä olen minä syttynyt, - ketä kauan ma seurata vannoin? - - En tiedä, en tiedä, en aavista, - vaan yksin ma värjyn ja vaivun - ja pettymykseni painosta - - alas maahan asti ma taivun - ja hiljaa hiudun ja toivosta, - erä erältä hukun ja haivun! - - 7. - - Kuninkahansa eessä karkeloipi - Salome, itämaiden ihanin, - symbaali helisee ja harppu soipi, - kun tanssii tulisilmä suloisin. - - Ja hiljaisuuden halki humajoipi - sävelten hurma vankitornihin, - min paasilattialla unelmoipi - mies idän ylevistä ylevin. - - Ja säveleitä kuullen vanki havaa - kuningasunistaan ja värähtää - ja autuaana kättä vapahtavaa - - ylhäältä odottaa hän pyhimpää. - Vaan Kastaja kun katsehensa avaa -- - niin piilu pyövelin vain välähtää. - - - 8. - - Niin monta kertaa rinnan riemun soiden - keväisin helkkyväisin sävelin - ja juuri kuulless' ihanuutta noiden - saa sydämessä sijan surukin. - - Niin monta kertaa mielen ailakoiden - ja tunnon ollen sopusointuisin, - jo luokse hiipii huolen peikot, joiden - jäljissä seuraa tuska ankarin. - - Ja kesken hymyämme herttaisinta - on niinkuin lentäis peitsi povehen - ja on kuin oisi repaleina rinta - - ja jähmettyisi veri suonien, - ja tätä kauhistusta kamalinta - et pääse pakoon, vältä väistäen. - - - 9. - - Ja ihanansa eessä polvillansa - Antonius viipyy. Hetket kiiruhtaa. - Vaan Cleopatra säästää suukkojansa - ja maassa maaten urho odottaa. - - Ja suuri Rooma seisoo surussansa - ja huolen alla huokaa kuulu maa, - mi joka hetki vartoo vahvintansa, - miest' uljahinta, miestä korkeaa. - - Mut aika kuluu. Kuningattarensa - edessä värjyy maailman mahtavin, - muut unohtain ja juopuin uniensa - - uduissa elää haavehekkumin, - kun -- ruoste tahraa terät kalpojensa - ja vaipuu valtakunnat sankarin. - - - 10. - - On Isisjuhla. Kansaa tulvanansa - on kadut kaikki. Jumalattaren - kultaista kuvaa seuraa vaunuissansa - myös pyhä neitsyt, immyt Isiksen. - - Timantttidiadeem' on otsallansa, - kyykäärme kiertää ympärillä sen - ja valkohuntu kätkee kasvojansa - hopeavaippa valuu varrellen. - - Ja avopäin ma astun vakavana - kuin pyhyys itse, enkä kumminkaan - Isiksen vuoksi huokaa hartahana, - - en miellä muiden seuraa vaunujaan. - En tunne häntä. Jumalainoana - ma papitarta pyhää palvon vaan. - - - 11. - - Suo kätes mulle, katse kaunis heitä - ja siunaukses mulle myötä suo; - on eron hetki tullut, muita teitä - mun käydä täytyy määrän oudon luo. - - Mun mennä täytyy. Kulta, kyyneleitä, - joit' eron tuska silmihini tuo, - ja joit' on viljoin, en ma sulta peitä, - vapaasti vainen virratkohon nuo. - - Mut kysellä sa saa et, miksi lähden - pois kauas, kauas, kauas luota sun; - on vastausta vailla suuni mun, - - ma vaiti pysyn pyhimpäni tähden. - Mun mennä täytyy. Jumalien nähden - tie luota sun käy miehen murretun. - - - 12. - - Niin lähellä kuin veri sydäntäni - mua oot sa armas, enkä sinusta - voi saada enää irti itseäni, - vaikk' koittaisinkin siteet ratkoa. - - En irti pääse; liki, lähelläni - oot joka hetki, joka ainoa, - kuin poltinrautamerkein sisimpäni - kuvaasi, kulta, kantaa kalleinta - - Ja vannon, että haudan partahalle - se selvin piirtein siellä säilyvi, - on yhtä sees, ei peity tomun alle, - - vaan aina puhtahana päilyvi, - ja, vaikka vaeltaisin tuonelalle, - se siellä vieläi mulle häilyvi. - - - 13. - - Pois kulje kauas, kulta, kallehuinen - poloisen poian luota kiirehin - ja ole vieras mulle niinkuin muinen, - kun ensi kerran sun ma kohtasin. - - Sa olet riemun neiti naurusuinen, - mun tuttavain on tuska katkerin, - jost' ei voi päästä polo tuiretuinen, - jos vaikka voimaa miehen käyttikin. - - Jos jäisit luokseni, niin uhrausta - kallista liian ois se sulta vaan - ja onni tuo, jot' toivot, kangastusta, - - ja palkkas parhain mustin murhe maan. - Oi tähtes, kulta, tuosta aattelusta - jo sieluntuskat tulisimmat saan. - - - 14. - - Kuin kaksi kotkaa nuorta, voimakasta - me aurinkoiden luokse ennetään - ja ylös tästä maasta matalasta - planeettileikkihin me lennetään. - - Ja niinkuin kaksi kaiken valtiasta - äärettömyyksissä me liidetään, - ja levähdetään lennostamme vasta, - kun kaunehimpahan me kiidetään. - - Ja yllä maisen onnen, onnettuuden - ja maisten riemujen ja huolien - me aloitamme elämämme uuden - - ja elämämme laulun suloisen - ja julistamme uuden jumaluuden, - ja lemmestämme armas luomme sen. - - - 15, - - Sun suustas, jota suutelin, ma halaan - nyt saada sanan selvän, totisen - ja säälin vuoks' sa totuut' älä salaa, - vaan anna haastaa halun, tuntehen. - - Sa sano, eikö rakkaus, mi palaa - öin, päivin, aina pohjass' sydämen, - voi lääkitä ja lämmintänsä valaa - riemuksi rinnan sairaan, suruisen? - - Ja kun se tuot' ei voi, se onko silloin - vain virvatulta, valhett' typerää, - kuin kerjäläisen onnen uni illoin, - - mi aamun tullen täyttymättä jää? - Oi anna vastaus, jos taisin milloin - sua vilu-viiman tullen lämmittää. - - - 16. - - Mies erämaata matkaa. Keitahalle - on mieli hällä päästä. Jalkojaan - palava hiekka polttaa, kulkijalle - suo samum suukon tulihuuliltaan. - - Ja nääntyä hän ompi tuskan alle - ja usein on hän kuolemaisillaan. - Vaan elämänä väikkyy kuolevalle - kosteikko ihanaisin erämaan. - - Ja vaikka kangastust' on keitahansa, - mi askel askeleelta pakenee, - on sentään riemu hällä rinnassansa - - ja sentään niinkuin mies hän taistelee - ja yhä elää keidasunistansa, - vaikk' kohti kuoloaan hän astelee. - - - 17. - - Täss' seisoo mies, ei enää nuorukainen; - ma miehen mitan täytin juuri nyt. - En horju enää, enkä vaapu vainen, - kuin usein ennen on mun täytynyt. - - Ma tiedän nyt, miss' ompi onni mainen, - jot' on mun aatokseni tähdännyt - ja jota etsi maassa matkalainen, - vaikk' ennen suunnast' ei hän tietänyt. - - Ma tunnen määräni, mut yksinäni - kentiesi kesken voin ma väsähtää. - Suo siis sa kätes, kulta, ystäväni - - ikuinen ollos, miehen luokse jää. - Kun lähell' olet armas sydäntäni, - niin voimat saan ma jumal-jättilään. - - - 18. - - Kahleissa makaa kalvas nuorukainen - ja tuskan perkele hänt' ahdistaa, - kun kuvat hälle luo, kuink' elo mainen - on helluntaissa, suvess' suuri maa. - - Mut vankityrmäss' yö on tappavainen, - ikuinen, vailla valon pisaraa, - ja miehen mielikin on yhdenlainen, - kun kahleitaan hän katkotuks' ei saa. - - Ei riitä voima, jonka surut veivät, - ei kuollut kunto, mennyt miehuus; eivät - kahleensa itsestänsä katkea, - - ei mustat muurit maahan ratkea, - ei uksi aukee salvan päästäjättä - ja kaitselmus ei käytä ihmekättä. - - - - - - -LAULUJA - -Kesällä 1905. - - - - - "Olit laulajan elämänlaulelma, - olit kulkurin kuoleman soitto, - hymy riemun ja kyynel tuskasta, - yön harso ja huomenkoitto." - - - - - Lupauksia. - - - "Sua en jätä koskaan" lausuit sa - ihan syvästä syömesi pohjasta. - - Sua uskon. Mut joskus jos mielesi ois - mun luotani kauaksi kaikota pois, - - niin sanasi saat sinä takaisin. - Näät, ennen ma uhraan itsenikin - - kuin suruhun sortuvan suon ma sun, - joka onnehen ohjasit mun. - - - - - Matkan varrella. - - - Miks et sinä antanut suuta, - kun aijoit sa ainakin, - ja kun minä tuota uottaa - ja uskoa uskalsin? - - Miks et sinä antanut suuta - ja rauhaani rakentanut, - kun kaipion alla se aivan - oli muruiksi musertunut? - - Miks et sinä antanut suuta, - kun luotasi läksin pois, - kun kuninkahaksi orjan, - mun suukkosi vihkinyt ois? - - - - - Orvon osa· - - - Mun sulosuinen Sirkkuni, - mun onnenlintuseni - pois muille maille matkasi - ja merten taakse meni. - - Ja luona tyhjän pesänsä - nyt seison suruisana - ja tuudittelen sydäntä - niin kaihonkatkerana. - - - - - Oli kuudanyö. - - - Oli kuudanyö ja me kaksin - käsikädessä kuljettiin - meren rantamalla ja siellä - povi povehen suljettiin. - - Oi, vieläkö armahin muistat - yöhetkeä herttaista? - Ma en ole ennen, en jälkeen - elänyt tuon vertaista. - - Oi, muistatko kuinka me silloin - sadun lapsina liideltiin - ja kauaksi untemme maille - me miekkoset kiideltiin? - - Miten tuskat ja murheet maiset - oli syömelle vennoimmat, - miten sieluihimme me saimme - sulohaaveet hennoimmat. - - Miten henget valkeasiivet - meit' tiellämme palvoivat - ja taivahan tähtöset kirkkaat - joka askelta valvoivat. - - Sano, jos sinä voit, mitä saattaa - yö tällainen tarkoittaa - ja voiko sen muistoa koskaan - pois povesta kartoittaa. - - - - - Ole vapaa! - - - En tahdo ma takoa kahletta - sun vartesi ympärille, - en haluni kaidetta rakentaa - sun povesi pyytehille. - - Kuin ilmojen lintusen lentää suon - sun taivahan kannen alla - vapaana ja tahtosi ohjaksin, - maan lapsia korkeammalla. - - Ja vaikka sa luotani lentäisit - ja kulkisit kaukomailla, - niin siunaisin sua sittenkin, - vaikk' oisinkin sua vailla! - - - - - Impyen huvi. - - - Pajupensaan luo tuli impyinen - ja siitä hän oksan taittoi - ja rallatellen ja naurellen - pajupillin tuosta hän laittoi. - - Ja sitä hän soitteli _soittaakseen_ - ja siin' oli kaunis ääni - ja kummaksensa tuon säveleen - sai kuullakseen koko lääni. - - Mut huimapää oli impyinen: - hän soitinta liiaks' koitti - ja näin hän pillinsä pienoisen - sorasointuiseksi soitti. - - Ja hän pois sen viskasi luotansa - ja -- naureli katketakseen - ja taas ihan uudesta oksasta - teki pilliä soitellakseen. - - - - - Meren taa putosi päivä. - - - Meren taa putosi päivä, - kohoo kuu kuparikarva, - syttyy tähdet taivahalla. - - Yön suussa iloisin sulho - tarpoo tietä. Tien takana - tupa on miehen mielitietyn. - - Taival taittuu. Mies totinen - hätkähtää kuin kuolon tullen: - ei tuli tuvasta tuiki! - - Kullan pirtti on pimeä, - pimeät sen pihtipielet, - syden synkkä sintsin muoto. - - Käänty tieltä, pois palaten - ilta synkin syömessänsä, - yö pahin povensa alla! - - - - - Tule pois! - - - Tule pois, tule pois, tule lohduta mua, - ma hetkestä hetkeen ikävöin sua, - sua silmin nähdä jo halaan. - Niin kallionraskas on kaipioni, - ja kaihosta sairas sydämeni - pian tuhaksi tummaksi palaa. - - Tule pois, ole luonani, viihdytä mua, - kun tuskahan näin olen pakahtua - ja onneni on niin vajaa. - Sua odotan niinkuin elämää, - joka kaikkeussuurena ylleni jää, - tai niinkuin vapahtajaa! - - - - - Ero. - - - "Jää hyvästi", ma huokasin, - ja sydämeni vapis, - ma rauenneena vavahdin, - kun valju voima napis. - - Ja silmät kiilsi kyynelin - ja puhe puuttui suusta: - ma kevatsäästä haastelin, - kun taitanut en muusta. - - "Mua ällös, ällös unhota". - Näin viimein sopertelin, - kun erohetken kaihossa - ankeessa surren elin. - - "Mua ällös, ällös unhota". - Nuo muistatko sä vielä, - kun maailmalla kaukana - sa kuljet, kulta, siellä? - - - - - Tovin vain. - - - Tovin vain sinä kiikuit polvillain, - tovin nojasit rintaani vastaan, - tovin vain sua kallista kantaa sain - kuin jumala rakkainta lastaan. - - Tovin vain olit armahin mun kokonaan, - tovin kerkeän, kiiruhtavaisen, - tovin tuns' surun mies-polo tunnossaan - ilon suuren ja sunnuntaisen. - - Tovin kestävät vain ilot ihmisten, - pian pyhinkin onnemme kuolee, - vain tuokion rinta on riemuinen, - mut kauan se huokaa ja huolee. - - - - - Kaunis -- kauniimpi. - - - Olit kaunis, kun ylpeät silmäsi löi - salamoita ja iskivät tulta; - olit kauniimpi sentään sa silloin kuin - näin kyyneleissä sun kulta. - - Olit silloin siksi sa kauniimpi, - kun outoa oli tuo mulle, - ja kun toki silloin ma ymmärsin: - olin kaunein myös minä sulle! - - - - - Unilaulu· - - - Yön tähti kimalla kirkas, - kuu varista kultiasi - kallehimman kammiohon, - kun kullan uni tulevi. - - Hämyn hengetär hyräile, - vierrä virttä viehkeintä - kaunehimman korvan kuulla, - oman impeni iloksi, - - että hän havahtumatta, - uinahtaisi yön ilossa. - - - - - Sairas mies. - - - Oli sairas mies ja hän toivoi - kevätaikaa armahimpaa, - jona aurinko korkeella kiertää, - jona kukkia versoo maa. - - Ja hän syksyn kesti ja talven - yli pääsi hän ponnistain, - kun keväästä kaunista unta - sai paljon nähdä hän ain. - - Ja kun tuli näin kevät vihdoin, - suli jäät, suli nietokset - ja räystäät riemusta itki, - palas lintuset poistunehet, - - niin sairas mies tuo tunsi - ilon huutavan, hurjimman, - ja hän unohti sairautensa - ja vaivansa kurjimman. - - Ja hän terveeksi itsensä uskoi - sekä lauleli riemuissaan, - ja oli kuin oisi hän ollut - uus sielulta, ruumiiltaan. - - Vaan voi sitä sairasta miestä - ja voi hänen haaveitaan, - kun kevät se kaunis ja valkee - hänet mursikin multaan maan! - - - - - Uni sekin. - - - Ma raivasin tien erämaahan - ja kukkia kasvatin - polun varteen paljon, paljon, - ja -- työtäni silmäilin. - - Ja katso! se kaikk' oli ihmeen - ihanaa, sopusointuisaa, - ja muut' ei puuttunut tuosta - kuin kukkien kulkijaa. - - Vaan silloin saavuit sa sorja - kuin kukkien haltijatar, - kuin korven keinuva keiju, - hämyn henkien valtijatar. - - Ja viitaten sulle, ma lausuin: - "polun tuon minä sulle tein; - sen saat sinä armahin, koska - olet kallis sa sielullein. - - Ma en sitä astua taida, - en kukkia kulkea saa; - korut nuo näät eivät siedä - mun jalkaini poljentaa. - - Ma syrjässä seison vainen, - kun kuljet sa kaunoinen, - ja kaukaa, kaukaa ma riemuin - sun leikkiäs silmäilen". - - Noin lausuin. Nyökäten päätä - jätin näin polun polkijaks sun. - Ma jäin. Mut riemusin vielä, - uni loppunut kun oli mun. - - - - - Huolen tullen. - - - Voi, että jäin ma sinusta - juur kun ma sinut löysin - ja kun ma luulin, että ma - sun sidoin vaskiköysin. - - Voi, että onni unteni - kuin kuollut kukka raukee - ja maahan pilvilinnani - kuin tuhkakasa lankee. - - Mut huoli pois! On elo tää - vain vaihtumista pelkkää; - tääll' ilon kannel heläjää - ja surun virsi helkkää. - - Ne kilvan kaikuu keskenään - ja niitä kuulla täytyy, - siks että ruumis raihnas tää - yön ikijäähän jäytyy. - - Nyt murhetta ja huomenna - ehk' erä ilon hurmaa. - Ma uskon, luonto, ettet sa - mua suruhuni surmaa. - - - - - En pääse -- - - - Min' en pääse ja en minä koitakaan - lumouksesi kahleista päästä, - vaan jos sinä kerran ne irroitat, - mua hiukan sa silloin säästä. - - Ovat kauniit kantaa kahlehet sun - ja eivät ne paljon paina, - ja hän, jota kerta ne vangitsee, - noit' tahtovi kantaa aina. - - - - Kumpa -- - - - Voi, kumpa me voisimme aina - näin toistamme lämmittää, - kun kohtalon viimat vinkuu, - kun uhkaa talvi ja jää. - - Voi, kumpa me voisimme aina - tointoiseemme luottaa näin, - meit' tuska kun vartoo ja vaanii - mure mustin ja myrkykkäin. - - Voi, kumpa me voisimme löytää - taas toisemme silloinkin, - kun onnemme muut kukat värjyy - värin kalpein ja keltaisin. - - Niin -- kumpa me armahin aina - näin toistamme lemmittäis, - ett' toistemme rakkaus aina - sois suojaa ja lämmittäis. - - - - On niinkuin -- - - - On niinkuin nyt minä laulaisin - mun viime virteni sulle; - mut tiedä en, kuinka ma kertoisin - mitä olit sa armahin mulle. - - Sinä olit mun onneni rakentaja - ja mun onnettomuuteni luoja, - sinä olit minun rauhani raastaja - ja mun tuntoni tyynen tuoja. - - Olit laulajan elämänlaulelma, - olit kulkurin kuoleman soitto, - hymy riemun ja kyynel tuskasta, - yön harso ja huomenkoitto. - - Oi, kuinka ma voisin kertoakaan, - mitä soit, mitä et sinä suonut, - kun maljasta, mit' tulit tarjoamaan, - olen liiaksi paljo jo juonut. - - Ja nyt humalapäisenä hoilailen - vai -- myrkkyjuomanko join ma? - Vähät siitä, kun virteni viimeisen - näin loppuhun laulaa voin ma. - - - - - Syntiä tehnyt. - - - Miks en mä kätkey säkkihin - ja tomuhun ja tuhkaan, - kun kosto raskas, ankarin - mua jumalilta uhkaa? - - Miks en ma kulje korpihin - ja kadu koito siellä, - kun oon ma sielu syntisin, - jok' astuu elon tiellä? - - Ja mitä tein ma onneton, - mies hourupää ja hurja, - mies mieletön ja tunnoton - ja epäkelpo, kurja: - - Ma mieronkäyjä poloinen - sain lahjan jumaloilta, - sain erän suuren, suloisen - ansaitsematta noilta. - - Mut tuntenut en arvoaan - ja luotani sen heitin - ja jumalilta kokonaan - näin kasvoni ma peitin. - - Ja taas ma kuljen tietäni - kuin köyhin kerjäläinen; - on sammunut mun syömeni - ja tuntoni on jäinen. - - On paennut mun päiväni - ja hämärtää jo ilta, - mut illan laulut ylläni - soi kalman kamalilta. - - - - - Surusta iloon. - - - En tiedä, mik' on sattumaa - ja mikä muuta lienee, - vaan useasti kulkijaa - tääll' outo voima vienee. - - Näät korven tietä kaameaa, - kuss' surun virttä kuulin, - ma astuvani ainiaan - täss' elämässä luulin. - - Mut katso: äkin korpitie, - tuo kivinen ja karu, - mun kukkatanterelle vie, - jok' kaunis on kuin taru, - - miss' uinuu ujot orvokit, - nuo viehkeät ja vienot, - ja ruusut, liljat, narsissit - ja sinikellot hienot, - - jotk' kaikki, kaikki kumartaa - ja hymyilee ja huojuu - ja poimijaansa odottaa - ja kiehtovaisna nuojuu, - - ja jossa, päällä kukkien, - käy niiden haltijatar, - suloinen tyttö tuoksujen - ja värin valtijatar. - - Hän auersiivin liitelee - ja vastahani kulkee, - mua hurmahuulin suutelee - ja sylihinsä sulkee. - - ja kukkasin mun koristaa, - mun unelmilla täyttää, - maan armauden osoittaa - ja kauneuden näyttää - - ja keijuen ja leijuen - mua edemmäksi johtaa, - kuss' silmä luonnon luomien - jok' ihanuuden kohtaa. - - Ja kaiko ei hän tieltäni, - ei loitommaksi lennä - ja on kuin ei hän luotani - pois aikoisikaan mennä, - - vaan ikipäiviks jäisi hän - luo miehen mieltymänsä, - sois hälle poven liekkivän, - sois hälle pyhimpänsä - - ja korvenkäyjän keralla - hän kukkasihin hukkuis - ja mieron mies ja prinsessa - suudelmihinsa hukkuis. - - - - - Lempemme puu. - - - Ja jos ei kuki lempemme korkea puu - yli talven ja jos siitä kuivettuu - yks oksakin vaan, - niin katkaistaan - koko puu heti paikalla poikki. - - Näet yksikin lehti jos kellastuu, - pian toistakin vartoo jo surman suu - ja ennemmin - tahi myöhemmin - kitukasvi on lempemme lehmus. - - Ja tuo ei se koskaan olla saa, - ei saa, vaan tuoksuva tuoreuttaan - ja vehreyttään - yli syksyn sään - tuo olkoon tai heti kuolkoon. - - Ja vaikka sen sortumus synnyttäis - ikituskan, mi rintamme pohjaan jäis, - niin: sortukohon! - Suru suurempi on - kuin kerjäävä riemu, mi huokaa! - - - - - "Olet ahne" -- - - "Olet ahne", sa lausuit mulle, - kun suuteloitasi join; - mut silmäsi haastoi: kulta, - mua vieläi suutele. Noin! - - Ja ahneuttani välttäin - sinä juoksit luotani näin, - vaan kiiruhtaissasi erhein - sa riensit suutani päin. - - - - - Rikasta riemua. - - - Min' en tahdo mykkänä kulkea - ja muiden laiselta näyttää, - min' en saata suutani sulkea, - näin riemu kun rintani täyttää. - - Mun täytyy tunteeni paljastaa - sanaratsujen kannettavaksi - ja rintani riemun paljastaa - koko maailmalle annettavaksi. - - - - - Kuten tahdot -- - - - Kuten tahdot, olkohon menneeksi: - täys riemu ja sitten -- surut! - Mut ylpeenä uhmaten viskaamme me - pois huonoimmillemme murut. - - Täys tulkoon onni ja onnettomuus, - vain rohkea jotakin voittaa. - Pikar' pohjaan siis! Elo lyhkänen on; - äkin kuolemanhetkikin koittaa. - - Veri villi ja kuuma kun kiihoittaa, - poviss' suitsuu hiiltävä huike, - himo liekkiä lyö jumal-leimuavaa - ja tuima on silmissä tuike. - - Niin miksemme kuulisi kutsuntaa, - elo täys kun on eessämme vielä - ja kun voimia meillä on uskaltaa - ja kenkään meitä ei kiellä. - - - - - Helmiä sataa. - - - Helmiä, helmiä, helmiä sataa - kirkkaita kimaltavia, - päivän kultia, kuun hopeaisia, - syyslumen puhtoisia. - - Mulleko nää, oi näitäkö mulle - köyhälle kulkijamelle, - kahmalon täydeltä päärlyjä armo- - polkuja polkenehelle? - - Kyynelkarpalokullatpa vierii - armahan poskia pitkin; - Kroisokseksi ja rikkaammaksi - impeni näin minut itki. - - - - - - Nyt koitellaan -- - - - Nyt koitellaan, - kump' ennemmin kuivuu ja kuolee: - huul' liekkivä huuliin hautautuu, - tulikuuma on suu, - joka suutelon janossa huolee. - - Ja ei jano sammu - ja ei tuli kielellä tummu, - vaikka suut ajat ankarat yhdessä viihtyy - ja huulien kosketus kiihtyy. - - Ja tuliset kipinät suonihin kulkee - ja veri on hehkuvan kuumaa; - joka pisar janon polttavan itseensä sulkee, - ja sielua hourehet huumaa. - - Ja on kuin uisimme tulista merta - min helmaan hukumme kerta. - - - - - - Korkia veisu. - - (3: 5). - - - Jerusalemin tyttäret, teitä - ma vannotan vaikenemaan - kedon vuohien kautta ja peurain, - ett'ette te herätä vaan - mun armaimpaani, mi nukkuu, - kunis itse hän valveutuu! - - - - - - Verhoton kauneus. - - - Repäise halpa vaate pois, - mi verhoo varttasi, - esteettä kauneuttasi - suo nähdä silmäni. - - Näät, hullu vaan ja saituri - helmensä kätkevi; - täys päiv' ei paista, jos sen ees' - on pilvi pieninki. - - Suo nähdä ihanuutesi - mun kerta kokonaan, - Sen ansaitsen, ma vannon sen, - jos kuka koskonkaan. - - En jaksa enää aavistaa, - en oletella, en, - vaan silmin nähdä täytyvi - mun kukka kauneuden. - - Ja usko, että eessä sun - alastomuutesi - ma puhtahana värähdän, - ja sees on sieluni. - - - - - Helluntai. - - - Kuin pehmein ja valkein vaate - sa kiertäyt ympäri mun - ja ma helluntaitani vietän, - kun tunnen ma luonani sun. - - Kuin läntisen tuulen ma tunnen - sun huultesi henkäyksen, - yö valkea ylläni uinuu - mun huulias suudellen. - - Ja sun silmäisi säihkyssä nään ma - veet siintävät lainehineen, - sädeleikkien harhojen hurmat, - kilokarkelot kukkasineen. - - Puut tuoksuvat, puhtaat ja norjat, - värit vehreät, vienoimmat, - ja sun äänesi soinnussa helkkää - suvensävelet hienoimmat. - - Mun helluntaini sa valkee, - pyhä sunnuntaini sa sees, - älä salli, oi, älä salli - mun tuntea kaikonnees! - - - - - - Arolempeä. - - - Aropoika kun lempii milloin - aron neittä, hän naiselleen - valan rohkean vannovi silloin - käden tarjoten immelleen: - - Sua lemmin ja lempeni tähden - sinut tahdon ja ansaitsen - ja kerranpa heimosi nähden - sun nostan ma ratsaillen - - ja vien sinut kanssani sinne, - kuhun kulkevi taival mun, - kuss' ei kysy suu: mihin, minne, - kuss' onni on mun sekä sun. - - Sua lemmin, mut siitä ma vaadin - sun lempesi myös kokonaan - ja ankaran lain minä laadin, - jota nousen ma palvelemaan: - - Jos vain olet uskoton kerta, - petät lempeni koskonkaan, - niin puukkoni povesi verta - juo viimeiseen pisaraan. - - Näin vannoo mies aron aavan - valan tummalle immellen - ja neitonen loppuhun kaavan - vain lausuvi amenen. - - - - - Vereni. - - - Mun vereni pyytää ja pyytää - ja se koskena kuohahtaa - pian ylitse äyrähiensä, - jos esteittä vain ei se virrata saa. - - Ja en sitä hillitä taida - ja en edes koitakaan, - koska luonnon sortoa köyhää - ja alhaisint' olis tuo teko vaan. - - Veri vieri ja kiehu ja pauhaa, - yhä voimakkaampana siis, - sinis kun sinä tyynesi löydät, - ja salvoista halvoista huolios viis! - - - - - Palava pensas. - - - Sa oot se pensas palava, - min erämaassa näin ma - ja jonka luokse korvessa - hämmästyneenä jäin ma. - - Oi katso, riisuin kenkäni, - kun paikka tää on pyhä, - ja polvistuin nyt eessäsi - ma vielä viivyn yhä. - - Ja silmin seuraan liekkejä, - jotk' katsehestas valuu; - on kuollut mulle elämä - ja unhoittunut paluu. - - Oi katso kuinka rintani - nyt puhdas on ja suuri - ja kuink' on valmis voimani - suurtöiden tekoon juuri. - - Sa puhu vain ja käske, sun - sanaasi vaan ma vuotan, - yks' sana sun on käsky mun - ja voittohon ma luotan. - - Oi anna merkki yksi vaan - ja valmis olen heti - ja vaivun vaikka alle maan, - jos sun ma täällä petin. - - - - - - Oi kumpa -- - - - Oi kumpa kiinni auringon- - säteitä saada vois, - niin solmiaisin seppeleen - ja seppel tuo sun ois. - - Ja polvistuin sen laskisin - ma ohimoillesi, - ja sinä silmin lukisit - mun katsehestani: - - Suon sulle, kulta, kallehin, - ma, mieronmiesi, tän, - vaikk' ansaitsetkin enemmän - ja _paljo_ enemmän. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KYTTÄ*** - - -******* This file should be named 51794-8.txt or 51794-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/1/7/9/51794 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/51794-8.zip b/old/51794-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index c42a670..0000000 --- a/old/51794-8.zip +++ /dev/null |