NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 4936 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..da54b8c
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #51791 (https://www.gutenberg.org/ebooks/51791)
diff --git a/old/51791-8.txt b/old/51791-8.txt
deleted file mode 100644
index 21af133..0000000
--- a/old/51791-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,4936 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Taavetti Anttilan kohtalo, by Konni
-Zilliacus, Translated by Juhani Aho
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Taavetti Anttilan kohtalo
-       y.m. kertomuksia Ameriikan suomalaisten elämästä
-
-
-Author: Konni Zilliacus
-
-
-
-Release Date: April 19, 2016  [eBook #51791]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK TAAVETTI ANTTILAN KOHTALO***
-
-
-E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-
-
-TAAVETTI ANTTILAN KOHTALO
-
-Y.m. kertomuksia Amerikan suomalaisten elämästä
-
-Kirjoittanut
-
-KONNI ZILLIACUS
-
-Suomentanut
-
-JUHANI AHO
-
-
-
-
-
-
-Werner Söderström, Porvoo, 1898.
-
-
-
-
-SISÄLTÖ:
-
- Taavetti Anttilan kohtalo
- Elias Möykän Ameriikan matka
- Översti Beckridge ja hänen gorillansa
- Kun Eerikki Käykkä särki pankin
- Pastori Lahti
- Antti Ulukka
-
-
-
-
-Taavetti Anttilan kohtalo.
-
-
-Vapaa metsäläiselämä Yhdysvaltain kaukaisessa lännessä on nyt jo
-melkein kokonaan luettava entisyyteen, siihen, joka on mennyt eikä
-koskaan palaja. Täyttä vapautta, samassa merkityksessä kuin ennen
-rajamaissa, ei nykyään Tenää ole edes vuoristojen sisimmissäkään
-louhikoissa, ei luoteisen Ameriikan synkimmilläkään saloilla eikä
-etäisimmillä, autioimmillakaan aavikoilla, missä naapuruksien väliä
-lasketaan kymmenissä penikulmissa.
-
-Kaikki on merkitty karttaan, kaikki on mitattu, kaikkialla on
-voimassa joku laki, vaikkapa sitä valvoisivatkin vaan itsensä
-valinneet tuomarit. Joka paikassa, missä ihminen ennen oli oma
-herransa, hallitsee nyt yhteiskunta, ja sen vallan alaisiksi ovat
-pakotetut pääasiassa alistumaan kaikkein raaimmatkin entisistä
-rajalaisista.
-
-Muutos on ollut uskomattoman nopea ja uskomattoman suuri kolmen,
-neljän viimeisen vuosikymmenen kuluessa. Intiaanit, -- se mikä
-heitä vielä on jälellä, ovat puserretut kokoon suuren lännen
-eri osiin, ja heitä vartioidaan heille jaetuilla alueilla niin
-tarkkaan, ett'eivät nykyään enää voi aikaansaada mainittavaa
-pahaa. Metsänriista, sellainen, jonka pyytäminen edes jossain
-määrin olisi kulttuuri-ihmisille kannattava, on kadonnut metsä- ja
-vuoriseutujen umpinaisimpiin sopukoihin. Itse ilottomat, vedestä
-köyhät aromaat, joilla vielä muutamia vuosia sitten kymmen- ja
-satatuhantiset karjalaumat kuleksivat melkein yhtä vapaasti kuin
-muinoin puhvelihärät, ovat tätä nykyä jo jaetut lohkoihin. Ja
-lohot ovat säännöllisesti aidatut kymmeniä penikulmia pitkillä
-teräslanka-aidoilla, niin ett'ei ruohoaavikkoa enää jokapaikasta voi
-vapaasti tienäkään käyttää.
-
-Se romanttinen seikkailuelämä, joka loi rajamaan elämään niin
-viehättävän tarumaisen valon, se on melkein kokonaan kadonnut, mutta
-vaaroja ja vaivoja tarjoo rajamaa vielä tänäkin päivänä yllin kyllin.
-Hurja, kiihottava, huumaava kilpailu elämästä ja kuolemasta on
-siellä lakannut, mutta taistelu toimeentulosta, kireä, jokapäiväinen
-ponnistus luontoa vastaan, on yhtä kova tänään kuin ennenkin, vieläpä
-kovempikin niille, joilla tuskin on muita aseita tai varustuksia
-mihin luottaisivat kuin sitkeät jänteet ja jäsenet ja lannistumaton
-kestävyys.
-
-Uudisasukkaan elämä tuolla kaukana aroilla, viljelyksen viimeisillä
-takamailla, on ensi vuosinaan äärettömän rasittavaa -- ja ne ensi
-vuodet eivät ole niinkään harvat. Tavallisesti ei ole yhtään naapuria
-penikulmain päässä, ei jälkeäkään puusta tahi pensaasta tai muusta
-sellaisesta, missä silmä voisi levähtää. Silmän kantamattomiin
-ainoastaan aroa ja taivasta, eikä monestikaan viikkoihin, eipä
-kuukausiinkaan mitään merkkiä eläimistä tai ihmisistä tai muusta
-elollisesta olennosta. Siellä niinkuin muuallakin on ensimmäinen
-yhtyminen sivistyksen kanssa tuonut tullessaan kuolemaa ja hävitystä
-kaikelle sille, mikä ennen eli ja liikkui näillä laajoilla
-lakeuksilla.
-
-Ainoastaan keväisin on aavikolla elämää. Silloin se pukeutuu kukkiin
-ja vihannuuteen: hienoon, pehmeään vihreyteen, jossa on jotain
-neitseellistä kainoutta ja joka tuulen, valon ja kesäisten pilvien
-mukana väreilee tuhansissa vienoissa värivivahduksissa. Mutta sitä
-kestää vaan muutamia viikkoja. Aurinko polttaa pian kaiken vihreän
-harmaaksi, jossa lukemattomat värimuunnokset ruskeasta viheriään
-sulautuvat yhdeksi ainoaksi, sanomattoman hienoksi harmaansinerväksi
-pohjaväriksi, mutta joka kuitenkin aina on harmaata, sellaista
-harmaata, missä uudisviljelijän, joka ei ole aron asukas, on mahdoton
-huomata minkäänlaista kauneutta.
-
-Hänestä se on kaikki kolkkoa ja yksitoikkoista, sitä kolkompaa ja
-ikävämpää kuta myöhäisemmäksi vuodenaika käy, kuta enemmän tasanko
-muuttuu auringon paahtamaksi ruskeanharmaaksi ilman mitään vaihtelua
-äärimmäisen näköpiirin perille saakka.
-
-Mutta kaikista ikävin on aavikko silloin, kun se pukeutuu
-talvipukuunsa, joka on kiiltävä, häikäisevän valkea ja jossa
-ainoastaan siellä täällä on joku heikko, sinertävä varjopaikka. On
-mahdotonta etäämpää eroittaa noita yhdessä jonossa olevia, mataloita,
-pehmeänpyöreitä kumpuja, jotka muodostavat aron, harjumuodostuksia,
-jotka ikäänkuin kivettyneet hyökylaineet tekevät aavikon melkein
-vielä säännöllisemmän ikäväksi kuin jos se olisi aivan tasainen.
-Mutta ne taittavat kuitenkin jossain määrin valon, ja onhan jo sekin
-vaihtelua siinä kauhean ikävässä yksitoikkoisuudessa, joka muuten
-vallitsee niin pitkälle kuin silmä kantaa.
-
-Se on se, joka ennen kaikkea vaikuttaa painostavasti uudisasukkaan
-mieleen. Kesällä hänellä on kova loppumaton työnsä, mutta talvi
-pakottaa hänet päivittäin ja viikottain toimetonna odottamaan,
-pääsemättä vaihtamaan ainoaakaan sanaa kenenkään ihmisen kanssa;
-usein saa hän olla vuorokausia maakuoppaansa suljettuna, kun
-hirmumyrsky riehuu yli aavikon ja uhkaa jokaista, joka ei ole suojaa
-löytänyt, varmalla kuolemalla. Ainoastaan lannistumattoman sitkeä
-kestävyys ja laimentumaton rohkeus, joita harvoilla on, voivat
-auttaa häntä ensimmäisten vuosien läpi, kunnes uudisasunnosta on
-tullut oikea talo monenmoisine toimineen, jotka eivät anna aikaa
-aprikoimisiin, ja maaluola on paisunut rakennukseksi, jossa on tilaa
-vaimolle ja lapsille. Mutta jos uudisasukas niin pitkälle kestää, on
-hänen palkintonsa tavallisesti suurempi kuin mitä hän milloinkaan
-olisi osannut toivoa "vanhassa maassa" -- jota hän ajattelee
-sanoessaan "kotona".
-
-Melkoisesti toisellaisia, vaikk'ei ollenkaan pienempiä ovat ne
-vaikeudet, joita uudisasukkaan täytyy voittaa metsäseuduissa,
-asettukoonpa hän sitten etäisimpään luoteeseen, Oregoniin tai
-Washingtoniin, tai alkakoon raivata tilaansa ylhäällä pohjoisessa
-Minnesotassa.
-
-Suuri osa Minnesotaa kuului muinoin -- ja "muinoin" ei tarvitse
-merkitä kovinkaan kaukaista aikaa Ameriikassa -- raivaamattomimpiin
-ja vaikeimmin luopäästäviin metsäseutuihin Yhdysvalloissa. Siellä
-elää vieläkin miehiä, jotka eivät ole läheskään yli-ikäisiä, mutta
-kumminkin varsin hyvin muistavat viimeisen verisen intiaanisodan
-sellaisissa seuduissa, jotka nyt tuntuvat kokonaan vanhalta
-asutukselta. Sillä vielä kuusikymmenluvun alkupuolella panivat nuo
-aina levottomat Sioux-sotilaat, ollen liitossa muutamien muiden
-heimojen kanssa, autioksi monen neliöpenikulman alan uudisviljelystä
-Minnesotassa, surmaten armotta miehet, vaimot ja lapset ja polttaen
-heidän talonsa -- kaikki siinä tarkoituksessa, että saisivat takaisin
-oman oikeutensa maahan, jossa he ennen olivat ainoina haltijoina
-herrastelleet.
-
-Sen jälkeen on kumminkin viljelys ottanut omansa takaisin. Kaukana
-pohjoisessa ovat uudisasukkaat raivanneet peltoja ja niittyjä ja
-rakentaneet iloisia kyliä muinaiseen erämaahan, jossa nykyään enää on
-jälellä korkeintaan joku satanen varsin rauhallisia puna-ihoisia.
-
-Ainoastaan kaikkein kauvimpana pohjoisessa ja koillisessa, Kanadan
-rajalla, ovat Minnesotan metsät vielä melkein koskemattomat.
-Tukinhakkaajat tosin tunkeutuvat joka vuosi yhä syvemmälle erämaan
-sydämmeen, mutta vielä se ei ole kokonaan heidän hallussaan. Vielä
-ovat metsät siellä kaukana täynnä riistaa ja vesistöt kalaa. Ne vaan
-ovat kadonneet, joiden ainoa tulolähde ennen oli metsänkäynti ja
-kalastus. Ja siitä syystä on metsä siellä ylämaissa vielä autiompi,
-hiljaisempi ja salaperäisempi kuin ennen, jolloin lähimmät uudistalot
-vielä olivat monta päivänmatkaa etelämpänä.
-
-Kesällä kyllä sattuu varsin usein, että kaupunkilaiset samoavat
-jonkun matkaa erämaahan viikoksi tai pariksi hätyyttelemään
-metsäneläviä ja leikkimään rajamaan elämää. Mutta he eivät koskaan
-pääse varsin etäälle pohjoiseen. Virrat, suot ja järvet ja metsä itse
-estävät heitä. Leikistä syntyy niin uskomattoman pian täysi tosi, jos
-uhalla pyrkii hiukankaan syvemmälle salojen sisään.
-
-Talvisaikana voittaa viljelys parhaat voittonsa salomailla. Silloin
-tunkee se neitseellisen metsän sydämmeen kaikuvin kirveeniskuin ja
-silloin kaatuvat ryskyen maahan nuo metsän jättiläiset, jotka olivat
-eläneet nuoruutensa parhaat vuodet jo silloin, kun ensimmäiset
-uudisasukkaat tuhat penikulmaa idempänä astuivat maihin meren
-rannalla ja taistelivat erämaata vastaan ensimmäiset taistelunsa
-sivistyksen puolesta. Kun pakkanen on tehnyt siltojansa jokien,
-järvien ja soiden yli ja lumi rakentanut tiettömiin seutuihin tien,
-ilmestyvät tukinkaatajat suurin joukoin ja pystyttävät talvileirinsä
-jonkun matkan päähän koskemattoman aarniometsän reunasta. Ja kun he
-keväällä vetäytyvät takaisin, on ikimetsän raja taas siirtynyt vähän
-matkaa pohjoisemmaksi.
-
-Jonkun ajan kuluttua saapuvat sitten uudisasukkaat, mutta heillä on
-vielä ankara työ, ennenkun ensimmäinen siemen voidaan kylvää maahan.
-Suuri tukkimetsä on kaadettu, mutta kannot ovat jälellä, ja niiden
-välissä kasvaa tavallisesti jo toinen metsä niin taaja, että tulta
-ja kirvestä tarvitaan avuksi pellon perkkaamiseen. Se on paljon
-kovempaa työtä kuin aavikon kyntäminen, mutta vaivan palkka on siltä
-yhtä epävarma. Minkä kuivuus tekee aroilla, sen tekee usein halla
-metsämailla, etenkin ensi vuosina, jolloin on vaikea valita sopivaa
-kylvöaikaa ja raivaukset vielä ovat liian pienet saadakseen tarpeeksi
-valoa ja lämpöä.
-
-Metsä antaa yllin kyllin tarve- ja polttopuuta, eikä menoja ole
-juuri muita kuin ne, mitkä tarvitaan huoneiden rakentamiseen ja
-työkaluihin. Mutta kun ensimmäiset, vaikeimmat vuodet ovat ohitse, ei
-metsä-uudistalo edistykään yhtä nopeasti kuin uusi talo aromaalla.
-Metsässä tulee kunnon mies helpommin toimeen ilman muuta suurempaa
-pääomaa kuin omia käsiään, jota vastoin hän arolla välttämättä
-tarvitsee jotain muutakin alkuun päästäkseen. Mutta mitä kovaan
-työhön ja vaikeaan puutteeseen tulee, ovat ensimmäiset vuodet
-kaikkialla toistensa kaltaisia, kun täytyy elää kaukana kotimaasta,
-ystävistä ja ihmisten seurasta -- sanalla sanoen kaikesta, joka
-jossain määrin lieventää elämän vaivoja.
-
-
-Aavikolla.
-
--- Jumalan kiitos, tuolla on vihdoinkin talo!
-
-Mutta sen sijaan, että jouduttaisi kulkuaan syvässä lumessa,
-seisottuu Tuomas Anttila hengähtämään hiukan ja lähemmin tarkastamaan
-sitä savupiippua, joka nousee näkyviin mäenrinteestä vasemmalta. Se
-se on, joka herätti hänessä luulon, että hän on saapunut johonkuhun
-taloon, sillä mitään muuta jälkeä ihmisistä tai inhimillisestä työstä
-ei ole huomattavissa.
-
--- Kyllähän tässä maassa on monenmoisia taloja, huomautti Anttilan
-seuralainen, jääden hänkin samalla katselemaan savutorvea, joka on
-hyvin yksinkertaisesti kyhätty neljästä laudanpätkästä. -- Mutta jos
-tuo on talo, niin ei siinä ainakaan ketään asu. Kyllä niillä olisi
-tuli tällaisessa pakkasessa.
-
--- Saattaa olla, myöntää Tuomas ja lähtee savupiippua kohden, --
-mutta voimmehan siellä toki maata yön. On siellä ainakin parempi kuin
-hangessa.
-
-Toinen, joka on Anttilan poika, seuraa perästä mitään puhumatta.
-Hänestä on aivan yhdentekevää, missä he saavat katon päänsä päälle
-ja onpa yhdentekevää, saavatko ollenkaan. Siihen määrin on hän jo
-kyllästynyt Ameriikkaan, vaikka on vasta kulunut pari kuukautta
-siitä, kun hän isänsä lähettämällä vapaapiletillä saapui sinne.
-
-Mutta isä -- Tuomas Anttila -- oli jo kaksi vuotta työskennellyt
-kultamaassa. Vaan ei hän ollut onnistunut tekemään sen isompia
-säästöjä kuin että juuri parahiksi sai ostetuksi piletin pojalleen,
-jonka hän kotoa lähteissään oli jättänyt melkein oman onnensa nojaan.
-Ja nyt oli tullut huonot ajat Ameriikkaankin.
-
-Poika oli tuskin ehtinyt Nebraskaan, missä Tuomas Anttila oli
-työssä, kun työansio jo loppui. Yhtiö, joka oli ryhtynyt suureen
-viljelysyritykseen kastelujärjestelmällä, oli mennyt kumoon. Ja
-samalla olivat luonnollisesti myöskin menneet myttyyn kaikki toiveet
-oman farmin saamisesta tuolla viljelykselle avatulla alueella. He
-eivät olleet saaneet edes täyttä työpalkkaansakaan, eikä mitään
-muutakaan ansiota ollut toivottavissa niillä seuduilla, kun niin
-suuri joukko työmiehiä yhdellä kertaa oli jäänyt joutilaaksi. Heillä
-ei siis ollut muuta neuvoa kuin lähteä työn hakuun jossain muussa
-osassa maata. Aina Omahaan saakka oli yhtiö kulettanut ne, jotka
-tahtoivat lähteä itäänpäin, mutta siitä oli heidän jatkettava matkaa
-omin neuvoin.
-
-Tuomas Anttila oli poikineen vaeltanut pitkin Iowan rajaa ja ollut
-työssä siellä täällä farmareilla, joilla viljanpuinti oli vielä
-kesken, tai jotka muuten olivat jääneet takapajulle syystöissään.
-Mutta ei siitäkään ollut mitään mainittavaa ansiota.
-
-Siinä oli syy, miksi Tuomas lopulta oli päättänyt pyrkiä niin
-suoraa tietä kuin mahdollista ylös Minnesotaan, jossa hän kerran
-ennen oli talvisaikaan saanut tuottavaa metsätyötä. Ja poika oli
-tietysti lähtenyt mukaan. Hän oli alkanut saada kyllänsä siitä, että
-teki päivän työtä yhdessä farmissa, pari toisessa ja sillä välin
-vietti pari kolme päivää kurjilla maanteillä, jotka eivät olleet
-hituistakaan parempia kuin huonoimmat kylätiet kotona. Mutta niitäkin
-myöten oli kulkeminen hauskempaa kuin tämä polviaan myöten lumessa
-kahlaaminen, jota he nyt olivat tehneet koko pitkän päivän, näkemättä
-merkkiäkään teistä tai poluista.
-
-Kolme päivää sitten olivat he aamulla lähteneet erään uudisasukkaan
-turvemajasta, missä olivat olleet yötä ja olivat saman päivän illalla
-saapuneet toiseen samallaiseen asuntoon, jonka sen omistaja oli
-jättänyt autioksi. Yöllä oli heidän siellä ollessa noussut lumimyrsky
-sellainen, ett'eivät he voineet ajatellakaan edemmäksi kulkemista,
-vaan oli heidän täytynyt pakosta viettää kokonainen vuorokausi tuossa
-kurjassa maakuopassa, jossa ei ollut edes polttopuita, millä olisivat
-lämmitelleet itseään.
-
-Myrsky oli seuraavana yönä tyyntynyt, mutta raivotessaan oli se niin
-perinpohjin peittänyt kaikki tiet, että he nyt olivat eksyneet.
-Sillä sen mukaan mitä heille oli sanottu, olisi heidän pitänyt kaksi
-päivää kulettuaan tulla erääseen asuttuun uudiskylään, eikä enää
-mihinkään autioksi jätettyyn maaluolaan, niinkuin nyt oli tapahtunut.
-Ja myrskyä seuraava pakkanen kiristyi joka hetki, kun aurinkokin oli
-mennyt mailleen. Ei ollut siis ihme, jos sekä Tuomas Anttila että
-hänen poikansa Taavetti tunsivat mielensä masentumistaan masentuvan
-kahlatessaan pehmeän lumen läpi neljästä laudanpalasta kyhättyä
-savutorvea kohti.
-
-Ensiksi koettivat he polkea lunta niin paljon, että olisivat päässeet
-ovelle. Mutta lunta oli siinä aivan liika paljon sillä tavalla
-sotkettavaksi, ja sen vuoksi ponnisteli Taavetti suurella vaivalla
-kinosten läpi ylös savupiipun juureen, koettaen reväistä irti
-laudanpaloja lapioiksi. Siinä toimessa ollessaan luuli hän kuulevansa
-jotain ääntä aitansa maakuopasta.
-
-Hän kuunteli tuokion, jolloin kaikki tuolla alhaalla oli hiljaista.
-Mutta sitten se kuului taas. Se oli kuin pienen lapsen itkua, heikkoa
-ja vaikeroivaa.
-
-Taavetti Anttila mursi irti koko savupiipun yhdellä repäisyllä ja
-hyppäsi alas isänsä luo.
-
--- Siellä sisällä on lapsi, joka itkee, sanoi hän ja alkoi luoda
-lunta, niin että se pyrynä pölisi. -- Eikä niillä ole tulta, vaikk'on
-näin kylmä!
-
-Tuomas tuumi päätään pudistaen, että poika varmaan oli kuullut
-väärin, tai saattoipa se olla joku ennekin. Mutta hän auttoi sentään
-lumen luomista, kunnes he hetken kuluttua pääsivät ovelle, joka ei
-ollut edes lukittu.
-
-Aluksi he eivät voineet nähdä mitään hämärässä huoneessa ja itkukin
-oli lakannut. Mutta kun Taavetti kysyi, onko siellä ketään, alkoi
-itku uudelleen. Ja silloin näkivät he jotain liikettä vuoteen
-kohdalla vastapäisellä seinällä.
-
-He menivät itkevää kohti ja huomasivat sen pieneksi tytöksi, joka
-puoleksi istuen, puoleksi maaten nojasi jotain esinettä vastaan, jota
-he eivät voineet eroittaa. Tyttö kääntyi heihin päin.
-
--- Mama so sleepy, sanoi hän pelon ja uteliaisuuden puoleksi
-tukehduttamalla nyyhkytyksellä.
-
-Silloin huomasivat he naisen kasvot pienokaisen takana, niin jäykät
-ja sinisen vaaleat kasvot, että he heti paikalla arvasivat hänet
-kuolleeksi.
-
--- Mama get up! kehoitti lapsi hätäillen ja silitteli kädellään
-jäykkiä kasvoja. Kun ei vastausta kuulunut, kääntyi hän taas
-vierasten puoleen.
-
--- Mama cold! sanoi hän vakavana. -- Katie cold too!
-
--- Herra Jeesus! huudahti Taavetti katsellen neuvotonna ympärilleen.
--- Kuinkahan kauvan tuo pieni raukka on jo ollut täällä yksin!
-
-Majassa ei ollut mitään polttopuuta, mutta savupiipun laudat olivat
-nyt hyvään tarpeeseen. Parin minuutin kuluttua oli Taavetti vuollut
-kasan lastuja laudasta ja pian leimusi valkea liedellä, joka oli
-tehty kivistä ja savesta maaluolan nurkkaan.
-
--- Tule lämmittelemään! kehoitti Taavetti pienokaista suomenkielellä,
-heti kun pystyvalkea oli niin paljon syttynyt, että alkoi levittää
-lämmintä, ja hän kumartui nostamaan häntä vuoteelta.
-
--- Mama too, sopersi tyttö, joka ei kyllä ymmärtänyt hänen sanojaan,
-mutta hyvin käsitti ystävällisen äänen. -- Get up mama! lisäsi
-hän ja siveli taas kuolleen äitinsä kasvoja. Mutta kun äiti pysyi
-liikkumatonna, ojensi hän kätensä Taavettia kohti.
-
--- So sleepy -- mama so sleepy, sanoi hän pelokkaasti ja ihmetellen
-ja antoi Taavetin kantaa itsensä pystyvalkean luo.
-
-Hetkisen istui hän hiljaa Taavetin polvella likistäytyen kiinni
-häneen, mutta pian kävi hän taas levottomaksi.
-
--- Hungry, sopersi hän. -- Katie very hungry.
-
--- Se tahtoo ruokaa, tulkitsi Tuomas, joka taisi englanninkieltä
-vähän paremmin kuin Taavetti. Ja samalla alkoi hän kopeloiden
-tarkastaa pientä kaappia, joka oli tulisijan vastaisessa nurkassa,
-ja muutamia sen viereisellä seinähyllyllä olevia kuppia ja
-keittoastioita. Mutta etsiminen oli turhaa. Koko asunnossa ei
-ollut minkäänlaista syötävää, jonka tähden hän kauhistuen kuiskasi
-pojalleen ajatuksensa, että vaimo oli mahtanut kuolla nälkään.
-
--- Se antoi varmaan viimeiset ruuantähteet lapselle, arveli hän yhä
-kuiskaten, ikäänkuin peläten, että kuollut voisi kuulla hänen sanansa.
-
-Taavetti ei vastannut mitään, vaan meni tyttö käsivarrellaan
-ovensuuhun, mihin hän oli laskenut kokoon käärityn villapeitteensä.
-Mytystä otti hän leivän, mursi siitä tytölle palan ja asetti hänet
-rahille takan viereen. Tytön nakertaessa leipäpalaansa täytti hän
-pienen padan lumella ja asetti sen tulelle, jonka tehtyään hän
-murenteli osan leivästä ja pani palat pataan.
-
--- Hän tarvitsee jotain lämmintä, sanoi Taavetti isälleen toimiensa
-selitykseksi. Ja kun leipä oli tarpeeksi pehminnyt, alkoi hän syöttää
-pienokaista, joka nähtävällä mielihyvällä ryömi uudestaan hänen
-syliinsä. Mutta ennenkun hän oli ehtinyt montakaan lusikallista
-maistaa, taukosi hän, juuri kuin olisi yht'äkkiä muistanut jotakin.
-
--- Mama too eat! sanoi hän kääntäen suuret, harmaansiniset silmänsä
-kysyvinä uuteen ystäväänsä, joka ei tietysti ymmärtänyt hänen
-sanojaan, mutta kyllä käsitti, ett'ei kaikki ollut, niinkuin olisi
-pitänyt.
-
--- Se tahtoo antaa äidilleenkin, selitti Tuomas asiantuntijana, yhä
-kuiskaten. Ja sitten kokosi hän kaiken parhaansa sekamelskaisesta
-englanninkielestään vietelläkseen lasta uskomaan, että äiti kyllä
-pian heräisi ja söisi sitten vuorostaan. Hän ei ollut koskaan puhunut
-niin paljon englanninkieltä yht'aikaa, mutta palkinnoksi siitä saikin
-hän lapsen lopulta jatkamaan ateriaansa. Ja syötyään kyllänsä,
-nukahti tyttö heti Taavetin polvelle. Tämä kääri hänet varovasti
-peitteesensä ja asetti hänet rahille valkean luo. Vasta sitten otti
-hän esiin piippunsa povitaskustaan, täytti sen miettivänä ja alkoi
-polttaa.
-
-Isä seurasi koneentapaisesti esimerkkiä. Ja niin tupakoivat he hetken
-kumpikin äänettöminä, Taavetti vaan silloin tällöin heittäen katseen
-vuoteelle, josta kuolleen vaimon sinisenvaaleat kasvot häämöittivät
-joka kerta, kun pystyvalkea hiukan loimahti. Vihdoin nousi hän
-ylös, laski piippunsa liedelle, meni vuoteen luo ja veti peitteen
-huolellisesti kuolleen päälle.
-
--- Kun nyt tietäisi, mitä tekisi lapsen kanssa, sanoi hän, puhumatta
-suorastaan isälleen, kun oli taas istuutunut ja virittänyt piippunsa.
-
--- Mitäpä hänelle osannee. Kai on sillä isä, joka kohta palannee
-kotiinsa. Tuolla nurkassahan on hänen saappaansa.
-
--- Kun meillä vaan olisi tarpeeksi ruokaa häntä odottaaksemme,
-tuumiskeli Taavetti. Mutta leipä ei riitä kuin huomiseksi päiväksi.
-Tiesi milloin hän tulee kotiin.
-
--- Minä en ajatellutkaan että odottaisimme, selitti isä tuumaansa,
-vaikka tosin empivällä ja vielä entistään matalammalla äänellä. --
-Jos me vielä huomen aamuna annamme ruokaa tytölle, niin kestää hän
-kyllä siksi, kunnes isä tulee. Ja voisihan sille sitäpaitsi jättää
-hiukan leipää.
-
--- Me emme voi jättää häntä tänne yksin kuolleen äitinsä kanssa,
-saneli Taavetti varmasti. -- Eihän tiedä, kuinka kauvan hänen täytyy
-olla yksin.
-
--- Ei ole isä voinut etäällekään mennä. Eikähän tuo liene meidän
-syymme, jos hän viipyykin vähän kauvemmin.
-
--- Sitten olisi parasta iskeä tyttö hengiltä heti, virkkoi Taavetti
-vihastuen. -- Ennen kuin jätän hänet tänne, kannan minä hänet
-selässäni vaikka kuinka kauvas.
-
--- Mihinkäpähän hänet kantanet? Kun ei ollenkaan tiedä, minä päivänä
-saa itse ruveta nälkää näkemään, niin ei kannata ottaa vieraiden
-lapsia hoitoonsa.
-
-Taavetin mielestä ei nähtävästi kannattanut sellaisiin puheisiin
-mitään vastata. Hän kiskasi irti oven ja pari hyllyä kaapista, lisäsi
-kituvaa takkavalkeata ja keitti vielä padallisen leipävelliä isälleen
-ja itselleen. He söivät illallisensa yhä vaiti ollen ja heti sen
-tehtyä paneutui Taavetti majan maalattialle levätäkseen siinä niin
-hyvin kuin taisi. Sen oli hän päättänyt, että lasta ei jätettäisi
-tänne nälkään nääntymään ja kuoliaaksi paleltumaan, eikä hän tällä
-kerralla voinut enempää tehdä. Mutta Tuomas Anttila poltti vielä
-yhden piipullisen, ennenkun pani maata -- niin lähelle poikaansa,
-että voi vetää toisen puolen villapeitettä hänen ylitsensä.
-
--- Oletko yöllä saanut uusia tuumia? kysyi hän aamulla, kun Taavetti
-oli sytyttänyt viimeiset pienet puunsiruset.
-
--- En, vastasi tämä lyhyesti. Hän oli päätöksensä tehnyt ja katsoi
-sen vuoksi tarpeettomaksi ryhtyä pitempiin keskusteluihin siitä
-asiasta.
-
--- Onhan sinulla tarpeeksi ikää tekemään niinkuin tahdot, mutta kyllä
-sinulla vielä on paljon opittavaa, ennenkun tulet toimeen maailmassa,
-päätteli isä. -- Pitää osata auttaa itseään, ennenkun alkaa muita
-auttaa.
-
-Mutta ei hän sentään kieltäytynyt olemasta tulkkina, kun täytyi
-taivuttaa tyttö heitä seuraamaan. Päinvastoin pani hän parastaan
-vakuuttaakseen lapselle, että äiti oli lähtenyt ulos. Mutta vasta
-sitten, kun hän oli keksinyt sen, että äiti muka oli mennyt tapaamaan
-isää, saatiin Katie rauhoittumaan ja lähtemään maakuopasta.
-
--- Voisit ottaa ainakin äidin nutun ja kääriä sen hänen ympärilleen,
-ehdotti Tuomas Anttila, kun he olivat valmiina lähtöön. Mutta
-Taavetti vilkasi vaan kuollutta puolittain pelästyneenä ja kietoi
-lapsen omaan villapeitteesensä.
-
-Siitä tuli raskas päivä molemmille miehille, raskas varsinkin
-Taavetille, joka ei syvässä lumessa voinut kävellyttää pienokaista
-ainoatakaan askelta, vaan kantoi häntä iltaan saakka. Aamiaiseksi
-olivat he syöneet ainoastaan hiukan leipävelliä, eikä ollut heillä
-päivälliseksikään muuta kuin palanen leipää. Sen he söivät eräällä
-auringonpaisteisella rinteellä, missä yksi noista matalista
-harjanteista tarjosi edes jotain suojaa tuulta vastaan, joka ei enää
-ollut perin vinha, mutta kuitenkin läpitunkevan kylmä ja pureva
-koillistuuli, joka tuli aina jäämereltä saakka ylitse alastomain
-tunturien ja aavikoiden, kohtaamatta metsää tai vuorta, jotka
-olisivat voineet sen kärkeä tylsyttää.
-
-Vasta illan suussa, kun aurinko jo oli mennyt mailleen ja pakkanen
-taas puri läpi luiden ja ytimien, saapuivat he erääseen asuttuun
-uudistaloon, jossa oli oikea rakennus. Siinä he pyysivät yösijaa ja
-Tuomas teki parhaansa mukaan selkoa siitä, kuinka he olivat löytäneet
-kuolleen vaimon, lisäten, että he olivat ottaneet lapsen mukaansa,
-kun eivät voineet odottaa niin kauvan, että joku olisi tullut
-ottamaan sen hoitoonsa. Ja farmin väki kertoi vuorostaan, että lapsen
-isä oli kolme päivää aikaisemmin kulkenut siitä ohitse paluumatkalla
-kylästä, missä hän oli käynyt hankkimassa ruokaa itselleen ja
-joukolleen.
-
-Kun oli ollut jo myöhäinen ja ilma näyttänyt uhkaavalta, olivat he
-houkutelleet häntä jäämään yöksi, mutta hän oli arvellut ennättävänsä
-kotiin, ennenkun rajuilma puhkeisi, ja jatkanut matkaansa. Vaimonsa
-oli hän sanonut olevan kipeän ja heikon ja tyttärensä vielä liian
-pienen hoitamaan itseään. Varmaankin oli lumimyrsky hänet yllättänyt
-ja palelluttanut kuoliaaksi. Ei yksi tuhannesta voi pelastua
-hirmumyrskyn käsistä, eikä hän näyttänyt erittäin vankkatekoiselta.
-Herrasmies mikä lie ollut, joka oli lähtenyt kauvas länteen, mutta ei
-ollenkaan kelvannut uudisraatajaksi, sanoivat he.
-
-He lähettivät kuitenkin sananviejän kylään ilmoittamaan, mitä oli
-tapahtunut ja pyytämään paria miestä avuksi kadonnutta etsimään,
-koska viestin tuojat olivat päivämatkansa jälkeen liian väsyneitä
-lähteäkseen uudestaan liikkeelle. Heti kun apumiehet vähän jälkeen
-puolenyön olivat saapuneet, lähti uudistalon isäntä itse heidän
-kanssaan matkalle. Ainakin parin englannin penikulman päähän oli
-kadonneen täytynyt ennättää, ennenkun myrsky hänet saavutti, ja kun
-he olivat tulleet niin etäälle, ei enää voinut olla pitkältä päivän
-nousuun, jolloin he saattoivat ruveta häntä todenteolla etsimään.
-Epäilemättä oli mies kuollut, mutta he eivät kuitenkaan tahtoneet
-jättää häntä susien syötäväksi. Joll'ei olisi ollut niin paksulta
-lunta, olisi se ehkä nytkin ollut liian myöhäistä.
-
-Etsijät palasivat vasta seuraavan päivän iltana ja toivat mukanaan
-sen jauhosäkin, jota onnettomuuden kohtaama oli kantanut kotiin
-kulkeissaan. He olivat löytäneet hänet vajaan puolen penikulman
-päässä maakuopasta, jossa vaimo oli häntä odottanut viimeiseen
-hengenvetoonsa saakka. Joll'ei olisi lunta tuiskuttanut, olisi hän
-voinut nähdä kurjan kotinsa siitä paikasta, mihin oli suistunut.
-Kohoneva kohta lumessa oli johtanut vainajan jälille. He olivat
-kantaneet hänet maakuoppaansa ja asettaneet vaimonsa viereen, ja
-sitten naulanneet oven kiinni ja peittäneet savupiipun aukon. Kun maa
-tuonnempana sulaisi, aikoivat he haudata heidät.
-
-Mutta majassa ei löytynyt mitään, ei paperia eikä muuta, joka olisi
-ilmaissut, keitä vainajat olivat, tai mistä he olivat länteen
-muuttaneet. Turhaan oli haettu joka nurkka ja sopukka. Ne harvat
-naapurit, jotka joskus olivat sattuneet tekemisiin miehen kanssa
-niinä kahdeksanatoista kuukautena, jotka hän oli paikkakunnalla
-asunut, eivät koskaan olleet kutsuneet häntä muulla nimellä kuin
-"gentleman Jack". Hän ei ollut koskaan puhunut itsestään mitään muuta
-kuin että hän oli kotoisin itävaltioista, jonka ilman sitäkin kuka
-tahansa saattoi kuulla ja nähdä. Vaimosta tiettiin vielä vähemmän,
-ainoastaan se, ett'ei hän näyttänyt kuuluneen samaan säätyyn kuin
-mies. Oli aina luultu, että mies oli hänen tähtensä jättänyt.
-kotiseutunsa. Mutta kukaan ei tiennyt, oliko hänellä edes sukulaisia
-tai ystäviä, jotka olisivat halunneet tietää missä ja millä tavalla
-hän oli kuollut.
-
-Ja ainoa kysymys oli nyt vaan se, mitä tehtäisiin lapsen kanssa,
-mutta siinä olikin hyvät neuvot tarpeen. Kylän harvalukuiset farmarit
-olivat hekin tulleet saapuville kuulemaan näitä uutisia ja ottamaan
-osaa neuvotteluun, mutta heidän joukossaan ei ollut ketään, joka
-olisi voinut tai tahtonut ottaa lasta hoitoonsa. He olivat itsekin
-kaikki uudisasukkaita ja oli heillä kaikilla tekemistä tullakseen
-toimeen omine joukkoineen. Muuta he eivät siis voineet kuin ehdottaa,
-että tyttö olisi vietävä kreivikunnan pääpaikkaan, missä sheriffi
-asui. Hän saisi pitää huolta siitä, että tyttö tulisi vaivastaloon,
-joll'ei kukaan yksityinen siellä tahtoisi ottaa häntä vastaan. Sitä
-mieltä olivat he kohta kaikki.
-
-Neuvottelun aikana istui Katie ihan hiljaa Taavetin polvella,
-katsellen ja ihmetellen noita monia miehiä, jotka kaikki tupakoivat
-ja puhuivat jotain, mutta kaikki saapuville tulleet naiset, jotka
-koettelivat päästä hänen suosioonsa, työnsi hän pois luotaan.
-
-Hän painautui vaan lähemmäksi suojelijaansa, kohta kun joku
-lähestyi, ja joka kerta laski Taavetti jykevän kämmenensä varovasti
-hänen päänsä päälle, ikäänkuin vakuuttaakseen tyttöä siitä, ett'ei
-kukaan saisi tehdä hänelle mitään pahaa, niinkauvan kun hän oli
-hänen luonansa. Hän ei olisi itse voinut millään tavalla selittää
-tunteitaan tuota vierasta lasta kohtaan ja kaikkein vähimmin olisi
-hän tullut ajatelleeksi sitä, että ainoastaan lapsen täydellinen
-avuttomuus veti häntä sen puoleen. Sen vuoksi ei hän myöskään
-tiennyt, mistä hänessä heräsi liikutuksen tunne, kun neuvottelu
-vihdoin oli, loppunut ja isä selitti hänelle sen päätöksen. Sen hän
-vaan tunsi, että hänen mielensä katkeroitui koko seuraa kohtaan, ja
-että ne olivat kuin loukanneet häntä itseään.
-
--- Vai niin! sanoi hän, -- vai vaivastaloon? Eivätkö ole
-voineet muuta keksiä? Ja kuka välittää tuosta pienestä raukasta
-vaivastalossa? Parasta on, että hän seuraa meitä.
-
--- Seuraako meitä? toisti isä vihaisesti. -- Nyt sinä olet varmaan
-tullut ihan hulluksi. Minä en ainakaan tahdo enää olla missään
-tekemisissä hänen kanssaan.
-
--- Ehkäpä voin tulla yksinänikin toimeen, vastasi Taavetti tyynesti
--- aivan niinkuin eilen. -- Sanokaa heille, että jos he antavat
-minulle pariksi viikoksi työtä, niin että voin vaatettaa lapsiraukan
-ja saada vähän evästä kokoon, niin otan minä hänet mukaani
-Minnesotaan ja pidän hänestä huolen. -- Vai niin, vai tahtovat he
-laittaa sinut vaivaistaloon, kääntyi hän taas pienokaisen puoleen
-ja silitteli hänen hiuksiaan -- silloin varmaankin tulet kernaammin
-minun kanssani?
-
-Katie ei ymmärtänyt mitään muuta hänen sanoistaan ja liikkeistään
-kuin että oli saanut ystävän, johon voi luottaa. Mutta sitä paremmin
-ymmärsivät ne, joiden päätettävänä oli hänen kohtalonsa, että he
-nyt olivat päässeet ikävästä vastuunalaisuudesta, -- sitten kun
-Tuomas Anttila monien estelemisien perästä vihdoin oli suostunut
-tulkitsemaan heille poikansa mielettömän päätöksen. Mutta sitä
-ystävällisempiä he sitten olivatkin siitä hyvästä, sillä niin aivan
-varmaa ei sentään ollut, että sheriffi olisi pitemmittä mutkitta
-ottanut turvattoman huostaansa.
-
-Senpätähden ei kestänytkään kauvan, ennenkun kokoontuneet miehet
-olivat antaneet niin paljon apua sekä lapsen vaatteihin että
-eväitten hankkimiseen, että he varsin hyvin voivat hankkiutua
-matkalleen Minnesotaan. Taavetin itsensä ei tarvinnut muuta kuin
-tehdä leveäjalaksinen kelkka, joka ei uppoaisi lumeen, ja varastaa se
-selkänojalla ja laidoilla Katieta varten.
-
-Jo seuraavana päivänä lähti hän heti auringon noustua matkalle,
-kelkan jukko vyötäistensä ympärillä, niin että hän tuskin ollenkaan
-tunsi holhottinsa ja runsaan evässäkin painoa. Ja Tuomas Anttila
-seurasi mukana. Huolimatta kaikista vastaväitteistään Katien suhteen
-ei hänellä sentään ollut mitään sitä vastaan, että edes muutamaksi
-päiväksi pääsisi leipähuolista. Ja Minnesotaanhan hänkin pyrki.
-
-
-Metsässä.
-
-Tiheän metsikön sisässä on pitkä, matala rakennus, salvettu pyöreistä
-kuorimattomista hirsistä, saumat täytetyt sammalilla. Toisessa
-päätyseinässä on kummallakin puolen matalaa ovea kaksi pientä
-ikkunaa, ja oven edustalta on metsä hakattu maahan muutamia syliä
-joka taholle, mutta muilla puolin tunkeuvat jykevät hongat ihan
-rakennukseen kiinni. Ne on jätetty rauhaan kevättalveen saakka,
-jolloin hakkuutyö alkaa loppua, sillä ne suojelevat melkoisesti
-pakkaselta ja lumelta. Ikkunoita eivät asukkaat tarvitse useampia
-kuin nuo kaksi pahaista. Lasi on haurasta tavaraa, joka helposti
-särkyy matkalla uudisasutuksilta, ja sitäpaitse asutaan huoneessa
-oikeastaan vaan yön aikaan.
-
-Päivillä ei siellä ole muita kuin kokki, joka pitää huolta
-työkunnan ruumiillisista tarpeista, ja on siellä sen vuoksi aamusta
-iltaan. Toiset ovat auringon noususta sen laskuun saakka ulkona
-hakkuuksillaan, sunnuntait niinkuin arkipäivätkin. Ainoastaan
-silloin, kun lumimyrsky pauhaa yli metsän, huojuttaen vanhoja puita
-kuin ruokoja ja pannen ne huokailemaan, ryskymään ja valittamaan
-niinkuin viimeisen tuhon tullessa, tapaa tukinhakkaajat kotosalla. Ja
-silloin he makaavat kuin karhut konnussaan.
-
-Sisältä ei huone näytä paljon hauskemmalta kuin ulkoakaan.
-Lattiana ei ole muuta kuin kovaksi poltettu maa, ja pitkin seiniä
-on halastuista laudoista kyhättyjä makuusijoja, jotka ovat yhtä
-yksinkertaiset kuin pöytäkin niiden keskessä ja maahan isketyt rahit
-kahden puolen pöytää. Karkeita vaatekappaleita, vilttejä ja peitteitä
-sekä muutamia taljoja on huolimattomasti heitetty makuusijoille, ja
-vielä karkeampitekoisia saappaita on hajallaan vähän jokapaikassa.
-Mutta ilma tuolla sisällä ei ole läheskään niin huono kuin voisi
-luulla, sillä ensinnäkin on useimmissa vuoteissa tuoreita, hienoja
-havunoksia, jotka tuoksuvat pihkalle, ja toisekseen ovat seinät siksi
-hatarat, että ilmanvaihto on parhainta laatua.
-
-Matalan huoneen toisessa päässä on senlaatuinen rautauuni, jonka
-tulee olla tulipunaisen, ennenkun siitä lähtee lämmintä vähänkään.
-Huoneen toinen pää, se, jossa on ovi ja ikkunat, on kyökkinä, joka
-ei ole millään tavalla erotettu muusta huoneesta, mutta varustettu
-tulisijalla, melkein suuren, täytetyn laatikon näköisellä hiekka- ja
-kivikasalla. Siinä palaa valkea vapaasti mahdottoman suuren,
-halastuista palkeista tehdyn savutorven alla.
-
-Kokki valmistelee parhaallaan illallista, ja sitä on varustettu
-oikein kunnioitusta herättävässä määrässä. Työkunnassa on
-kaksikymmentä miestä, kaikki mitä vahvinta ja sitkeintä tekoa
-ja kaikki parhaassa ijässään olevia, sillä ainoastaan sellaiset
-kelpaavat talvitöihin erämaassa. Mutta sellaiset miehet tarvitsevat
-runsaasti ruokaa. Kokonaista siankylkeä kokki nytkin parhaallaan
-paistaa pannuksi käännetyllä rautalevyllä. Ja yht'aikaa paistaa hän
-toisella levyllä ohuita vehnäkakkuja, joita siinä jo on jommoinenkin
-pino, vaan ei hänen mielestään vielä tarpeeksi. Suuressa, avonaisessa
-padassa kiehuu jotain mustaa lientä, jonka haju ilmaisee sen kahviksi.
-
-Kokki, jonka luiseva, jäntevä ruumis ei ollenkaan ole sopusoinnussa
-hänen ammattinsa kanssa, saa vihdoin illallislaitteensa valmiiksi.
-Silloin pistää hän piippuunsa ja asettuu avonaiselle ovelle
-hetkiseksi vilvoittelemaan, odottaessaan työkuntaa, joka ei enää voi
-kauvan viipyä, kun aurinko juuri menee mailleen.
-
-Huomaamatta vielä mitään merkkiä työkumppaneista, kuulee hän silloin
-hiljaista jalan astuntaa lumessa aivan vastapäiseltä suunnalta ja
-heti sen jälkeen ilmestyy metsästä mies. Kokki tarkastelee häntä
-vähän kummastellen, vaan ei liikahda paikaltaan, eikä virka sanaakaan
-tervehdykseksi. On vallan tavatonta saada vieraita näin erämaassa,
-ei ainakaan oikeita vieraita. Luultavasti on se vaan joku kuleksija,
-joka etsii yösijaa ja ruokaa. Vaikk'eivät nekään ole tavallisia
-ilmiöitä täällä metsässä.
-
-Mutta silloin huomaa kokki äkkiä kummallisen mytyn kelkassa, jota
-mies vetää perässään vyötäisilleen sidotusta nuorasta. Sehän on --
-eihän toki -- onpa sittenkin, niin totta kuin jumala auttakoon,
-ett'eikö se ole lapsi, joka puoleksi makaa, puoleksi istuu kelkassa
-ja nukkuu yhtä turvallisesti kuin omalla vuoteellaan.
-
--- Herra Jeesus! sanoo kokki puoliääneensä ja ottaa piipun suustaan.
-
--- Mikä hullu te olette, joka tuotte pienen lapsen tänne jylhään
-erämaahan? tervehtää hän miestä. Ja lisää sitten muutamin mehevin
-sanoin, että kyllä hän aikoinaan jo on jotakin nähnyt, mutta ei vielä
-mitään näin hurjaa.
-
--- Minä olen Taavetti Anttila, Sotkamosta, enkä mikään hullu,
-vastaa tulija tyynesti kysymykseen, panematta mitään huomiota hänen
-lisämuistutuksiinsa. -- Ei ollut ketään kenelle olisin jättänyt
-tytön, ja senvuoksi otin hänet mukaani.
-
-Hän oli pysähtynyt oven eteen ja kaivoi miettivän näköisenä piipun
-taskustaan, kopautti sen tyhjäksi vasempaan kämmeneensä ja koetteli
-varmuuden vuoksi kerran imasemalla, oliko varsi auki. Mutta ennenkun
-hän ehti pitemmälle, keskeytti hänet kokki, joka ei ollut kääntänyt
-silmiään pois nukkuvasta lapsesta.
-
--- No et mahda olla vallan viisaskaan, arveli hän, -- kun et edes
-ymmärrä tuoda lasta lämpimään.
-
--- Kun ei kukaan ole kutsunut meitä sisään -- -- alkoi Taavetti
-ja pisti piipun takaisin taskuunsa. Mutta muuta ei kokki kuullut,
-sillä sen pitemmittä mutkitta nosti hän maasta koko kelkan ja kantoi
-sen huoneeseen, Taavetin seuratessa kintereillä, kelkkanuora vielä
-vyötäisten ympärillä.
-
--- Ohhoh, sinua lapsi rukka, millainen isä sinulla on, mutisi kokki
-avatessaan myttyä, jonka sisällä pienokainen oli, ja kantoi hänet
-sitten lähimmälle vuoteelle niin varovasti, ett'ei lapsi edes
-herännyt.
-
-Se Taavettia jo suututti ja päästellessään kelkkanuoraa
-vyötäisiltään, virkkoi hän jyrkästi.
-
--- En minä ole sen isä. Hänet löydettiin eräästä mökistä, kuolleen
-äitinsä vierestä, ja minä otin hänet mukaani.
-
--- Missä? kysyi kokki, keskittäen kaiken epäilyksensä tuohon yhteen
-ainoaan lyhyeen sanaan.
-
--- Dakotassa.
-
--- Ja sieltäkö sinä olet vetänyt häntä kelkassa tänne saakka?
-
-Hänen äänensä ilmaisi vielä epäilystä, matta ilmeni siinä samalla
-jonkunlainen tiedoton kunnioitus.
-
--- Kun en voinut saada muualla työtä, sanoi Taavetti ikäänkuin
-puolustuksekseen ja otti uudestaan piipun taskustaan. -- Ja isäkin
-auttoi tiellä.
-
--- Missä hän on?
-
--- Hän sai työtä tuolla ulkomaalaisten työmaalla muutamia peninkulmia
-täältä. He olivat menettäneet yhden miehen, mutta eivät tahtoneet
-ottaa minua lapsen kanssa.
-
--- Ne p--leen pakanat! kuului kokin arvostelu lähimmistä naapureista
-metsässä. -- Ja mihin toimiin aijot nyt ryhtyä sen raukan kanssa?
-
--- Kunhan täällä vaan olisi työtä minulle, niin voisin kai minä pitää
-huolta hänestäkin, sanoi Taavetti, katsellen epäillen ympäristöään,
-joka ei suinkaan ollut ylen viehättävä.
-
--- Ja pitää ehkä häntä mukanasi hakkuulla ollessasi? -- koko lailla
-löyhkäpäinen sinä sittenkin näyt olevan, päätteli kokki sydämmellisen
-suorasti, vaan ei ollenkaan epäystävällisesti. Ja samalla oli hän
-itse hyvin miettivän näköinen.
-
-Taavetti ei voinut estää alakuloista tunnetta mieleensä tunkeumasta
-ajatellessaan kaikkia niitä vaikeuksia, jotka asettuivat hänen
-eteensä. Mutta ennenkun hän ennätti mitään vastata, kuului jalkain
-töminää ulkoa ja ovi reväistiin auki.
-
--- Kaikki ruoka pöytään! huusi joku ääni. -- Me -- -- --
-
--- Suusi kiinni! ärjäsi kokki keskeyttäen ylen hämmästyneen huutajan
-äänellä, joka koetti olla hillitty. -- Täällä on lapsi, joka nukkuu.
-
--- Lapsi? -- Sen sinä varmaan valehtelet! Mutta hänen puheensa
-muuttui samassa kuiskaukseksi, ja koko seurue astui sisään
-varpaillaan ja niin vähällä kolinalla kuin mahdollista.
-
-Yksi toisensa perästä hiipivät he makuusijalle, missä pienokainen
-nukkui. Ja sittenkun jokainen omin silmin oli tullut vakuutetuksi
-siitä, että siinä todella oli lapsi, joka oli joutunut sinne
-erämaahan, jäivät he kaikki seisomaan sen ympärille, ihmetyksestä
-vallan sanattomina katsoa ällistellen outoa ilmiötä. Useimmat
-heistä olivat jo pari vuotta olleet työssä täällä kaukana metsissä,
-kaataen talvet tukkia ja kesät niitä uitellen. Lapsi yleensä oli
-käynyt heille harvinaiseksi ilmiöksi ja oli se vielä oudompi ja
-harvinaisempi varsinkin näin keskellä talvea synkällä salolla.
-
--- Ruoka on valmiina, virkkoi kokki keskeyttäen heidän äänettömän
-ihmettelynsä -- te vielä herätätte lapsen, joll'ette tule pois
-sieltä. On täällä sinullekin, sanoi hän Taavetin puoleen kääntyen.
-
--- Se on tämä mies, Taavetti Anttila, joka on tuonut tytön tänne
-kelkassa Dakotasta, lisäsi hän ikäänkuin esitellen vierasta
-tovereilleen.
-
-Sianliha, vehnäkakut ja kahvi katosivat uskomattomalla nopeudella
-pöydältä, monen ihmettelevän katseen kääntyessä aina tuon tuostakin
-etumaiseen vuoteeseen päin. Ei kuitenkaan monta sanaa lausuttu,
-ennenkun ateria oli melkein lopussa. Sitten vasta alettiin kuurtain
-kaartain tehdä kysymyksiä Taavetille siitä, kuinka hän oli tytön
-löytänyt ja sen kanssa kulkenut, niin että koko juttu lopulta tuli
-selville. Eikä se asia kysyjäin mielestä näyttänyt olevan aivan yhtä
-luonnollinen kuin se oli Taavetille itselleen, että hän kenenkään
-pyytämättä oli ottanut huostaansa vieraan lapsen.
-
--- Taidat sinä kuin taidatkin olla vähän hassahtava, mutta huonompia
-miehiä on nähty, virkkoi lopulta Aapeli Korhonen, joukkueen esimies
--- hän, joka jo viisi vuotta oli tehnyt työtä metsissä ja jonka
-sanottiin ansioillaan ostaneen talon Saarijärveltä. -- Kun me vaan
-voisimme antaa sinulle työtä, niin kyllähän asia sitten jollain
-tavoin selviytyisi. Mutta meitä on täysi määrä.
-
--- Kyllähän siitäkin ehkä selvittäisiin, jos hän vaan tahtoisi ottaa
-minun toimeni, arveli kokki, niinkuin tämä tuuma nyt juuri olisi
-pistänyt hänen päähänsä. -- Työkunta voisi hänelle siitä maksaa ja
-minä rupean sen sijaan hakkaamaan. Se työ miellyttää minua enemmän
-kuin tämä hääriminen patojen keskessä.
-
-Niin paljon oli Taavetin hullu teko kumminkin vaikuttanut koko
-seuraan, ett'ei yksikään miehistä edes mutistanut suutaan kokin
-ilmeiselle valheelle. Kokin toimihan oli erittäin kadehtittava, --
-sai olla helpolla työllä huoneessa ja kantaa täyden osuuden palkkaa
-yhteisestä urakkatyöstä. Se oli toista kuin seista ja hakata kaikissa
-säissä ja tuulissa, kunnes selkää kolotti. Mutta kukaan ei sanonut
-sanaakaan, paitse Taavetti itse.
-
--- Huonosti taitaisi minun keittämiseni käydä, esteli hän -- en ole
-tottunut semmoiseen toimeen.
-
--- Miksikä parooneiksi sinä näitä herroja luulet, ett'ei sinun
-keittosi heille kelpaisi? kysyi kokki mahtavasti. -- Kyllä minä voin
-näyttää, mitenkä täällä keitetään.
-
--- Ei täällä syödäkään joka päivä kananpaistia kermakastikkeen
-kanssa, huomautti. Kalle Lehtinen, joka oli parantumaton hutilus,
-mutta joukkueen leikinlaskija ja kaikkien suosikki.
-
-Toiset suostuivat siihen äänettömällä hymähdyksellä, paitsi Aapeli
-Korhonen, joka otti arvellakseen, ett'ei Taavetti näkynyt olevan
-oikeaa miestä Ameriikassa kelvatakseen.
-
--- Tässä maassa otetaan vastaan, mitä on tarjolla, selitti hän
-ajatuksensa, -- ja tehdään niin hyvin kuin osataan. Ei Koivumäki
-ole meitä niin ruualla pilannut, ett'emme tulisi toimeen sinun
-keitoksillasi.
-
--- Ei, lihavaksi ei ole tultu, vakuutti Kalle Lehtinen. Mutta
-ennenkun hän ehti mitään lisätä, kuului itkun ääntä vuoteelta. Katie
-oli herännyt ja hämmästynyt oudosta ympäristöstään, niin ett'ei hän
-heti rauhoittunutkaan, vaikka Taavetti kohta riensi hänen luokseen.
-
-He istuivat kaikki hiljaa kuunnellen, sill'aikaa kun Taavetti kaivoi
-leipäpalan eväslaukustaan. Mutta se oli kuiva ja kova, eikä voinut
-lohduttaa pienokaista.
-
--- Kuinka ihanasti se itkee, ilmaisi Korhonen matalalla äänellä
-miesten tunteet. Ja se sai kokin liikkeelle.
-
--- Kyllähän se on kaunista, myönsi hän -- mutta ei se suinkaan ole
-hauskaa sille itselleen. Ehkä se pitäisi hiukan siirapista leivän
-päällä? kysyi hän Taavetilta.
-
-Hän kaatoi vähän siirappia läkkikuppiin ja kun Katie kerran oli
-saanut maistaa sitä herkkua, unohti hän pelkonsa siihen määrin, että
-antoi vielä Koivumäen kantaa itsensä pöydän luo. Mutta ennen ei hän
-tyytynyt kuin sai Taavetin viereensä istumaan.
-
-Toinen toisensa perästä kävivät muutkin lähemmä, kunnes seisoivat
-taajana kehänä hänen ympärillään. Kukaan ei puhunut sanaakaan, mutta
-joka kerta kuin tyttö jokelsi jotain Taavetille, vilkasivat he toinen
-toistaan. Ja kun tyttö siirapistaan ihastuneena nauroi, vetäytyivät
-heidän parransänkiset naamansa yhtaikaa leveään hymyyn, niinkuin
-komennon mukaan.
-
-Kun tyttö koetti pistää Taavetinkin suuhun siirappiin kastettua
-leivänpalaa, nousi heidän ihastuksensa korkeimmilleen.
-
--- Uncle Dave eat too, kehoitti tyttö -- it nice.
-
--- No, enpä ole vielä mokomaa nähnyt! naurahti yksi ihailijoista.
-
--- Tuollaisen tytön olisin minäkin ottanut, virkkoi toinen.
-
-Mutta kun Katie loi hämmästyneen katseen parrakkaihin miehiin,
-jotka olivat tulleet yhä lähemmä, vetäytyivät he äkkiä pari
-askelta takaisin. Ja naurahtelivat ikäänkuin anteeksi pyytäen
-tungettelevaisuuttaan.
-
-Ainoastaan Kalle Lehtinen näytti käsittävän, että tarvittiin muutakin
-kuin pelkkiä ihastuksen ilmauksia. Hän tyhjensi ensin vaatteet ja
-kaiken muun sisällön siitä vuoteesta, jossa Katie oli maannut. Ja
-sitten alkoi hän poimia muilta makuusijoilta kaikkein tuoreimpia
-ja hienoimpia havunoksia, kunnes sai tytön vuoteen täyteen parasta
-tavaraa, mitä talo siinä suhteessa voi tarjota.
-
--- Ota minun vilttini hänen maatakseen, se on ihan uusi, kehoitti
-miehistä muuan.
-
--- Ja minun nahkaseni peitteeksi, sanoi toinen.
-
--- Ei, vaan minun ryijyni, jonka akka kesällä lähetti Koivumäen
-muassa, kehoitti kolmas.
-
--- Me otamme molemmat, ratkaisi Lehtinen asian -- ja ripustamme
-ryijyn seinälle, niin ett'ei tuuli pääse häneen koskemaan.
-
-Ja pian oli hän, toistenkin apuna hääriessä, valmistanut Katielle
-paremman makuupaikan kuin mitä hänellä luultavasti oli ollut sitten
-kuin hänet länteen tuotiin. Ja siitä syystä katsoi Lehtinen itsellään
-varmaankin olevan täyden oikeuden auttaa pienokaista, kun hänet
-asetettiin makuulle.
-
-Omakätisesti veti hän kengät tytön jalasta ja katseltuaan niitä
-tarkoin, asetti hän ne pöydälle toisten eteen.
-
--- Katsokaapa näitä!
-
-Ja ukot katselivat itsekseen hymyillen kauvan ja perusteellisesti
-noita somia kappaleita, jotka olivat tarkoin muodostuneet pikkutytön
-jalkain mukaan.
-
--- Nyt on parasta, että teemme selvän asiasta sinun kanssasi, sanoi
-Aapeli Korhonen Taavetille, kun tämä Katien nukuttua liittyi muihin
-miehiin. -- Olen ajatellut, että antaisin sinulle puolentoista
-dollaria päivässä ja ruuan. Me ansaitsemme kyllä enemmän, mutta
-meillä on summatyö, ja se on raskaampaa kuin kokin toimi.
-
--- Kyllähän vähempikin riittäisi, arveli Taavetti, -- ainakin siksi,
-kunnes opin edes keittämään.
-
--- Siihen sinun pitää oppia kahdessa päivässä, selitti Koivumäki.
-Tämän loppuviikon keitän minä ja sinä saat katsella, mutta sitten
-pitää tulemasi omin päisi toimeen.
-
--- Entä lapsi? Siitä minun tietysti tulee maksaa?
-
--- Mitä vielä! Ei tämä ole mikään hotelli, jossa joka suupalasta
-maksetaan. Syököön hän kernaasti, minkä jaksaa. Eipä siltä, että
-olisin kysynyt toisten mieltä, lisäsi esimies -- mutta luullakseni
-ajattelevat he kaikki samoin.
-
-Ja kaikki rykäsivät hiljemmin eli kovemmin, ilmeisesti suostuen
-asiaan.
-
-Ensi päivinä oli kyllä Taavetin keitto sellaista, että tuskin nekään,
-joille hän sitä laittoi, olisivat tyytyneet siihen muuten kuin
-Katien vuoksi. Mutta hän oli valloittanut heidät väkirynnäköllä,
-jokaisen yhtaikaa ja ilman erotusta. Oli melkein niinkuin he kaikki
-poikkeuksetta olisivat katsoneet itsellään olevan osaa häneen, ja
-senvuoksi olevansa velvolliset tekemään hänen elämänsä erämaassa niin
-hauskaksi kuin mahdollista.
-
-Ja Katie, joka päivä päivältä vaurastui ja vilkastui, menestyi
-mainiosti tuossa omituisessa ympäristössään ja noissa omituisissa
-oloissa. Jo muutaman päivän kuluttua piti hän sen aivan itsestään
-selvänä asiana, että kaikki nuo rotevat miehet antoivat hänen tehdä
-mitä hän itse halusi ja koettivat puolestaan kaikin tavoin olla
-hänelle mieliksi.
-
-Pari viikkoa hänen saapumisensa jälkeen leiriin tuli Koivumäen lähteä
-ihmisten ilmoille tavanmukaisen kuukausimuonan hankkimista varten, ja
-kun hän alkoi laittautua matkalle, nykäsivät miehet toinen toisensa
-perästä hänet syrjään. Heillä oli useimmilla joku yksityinen asia
-uskottavana hänen toimitettavakseen ja jokainen ilmaisi sen kaikessa
-salaisuudessa.
-
-Mutta siitä olikin sitten seurauksena se, että Koivumäellä
-palatessaan oli kahdeksan nukkea ja kuusi erikokoista ja erimuotoista
-hevosta, Katien sanomattomaksi ihastukseksi. Sillä se ei pälkähtänyt
-kenenkään päähän, ei hänen itsensä, ei ostajan eikä anteliaitten
-lahjoittajainkaan, että suurempi vaihtelevaisuus olisi ehkä ollut
-suotava. Joka kerta, kun uusi hevonen tai nukke otettiin esille,
-yleni vaan hänen äänekäs ilonsa, ja antajien tyytyväisyys nousi
-silminnähtävästi samassa määrässä.
-
-Mutta illemmalla samana päivänä sai hän viattomasti ja tahtomattaan
-aikaan pahanlaisen epäsovun miesten kesken, jotka olivat nyt,
-niinkuin aina ennenkin tapansa mukaan, toimituttaneet kuukautisten
-muonavarainsa mukana jommoisenkin varaston whiskyä. Ja entisten
-tapainsa mukaan ryhtyivät he sitä maistelemaan heti illallisen
-jälkeen.
-
-Se oli ainoa huvitus, mitä heillä oli talvisaikana tarjolla, ja
-kun sitä ei sattunut useammin kuin kerran kuukaudessa, niin eivät
-edes säntillisimmätkään heistä olleet koskaan sitä vastaan mitään
-muistuttaneet, vaikka useat ilonpitäjistä päätyivätkin penkin
-alle. He riensivätkin väliin ainoastaan siinä tapauksessa, että
-syntyi tappelu, joka ei sekään tapahtunut juuri vallan harvoin, kun
-pojat olivat alkaneet lämmitä ja tunsivat tarvitsevansa höystää
-yksitoikkoista huvia pienellä käsikähmällä.
-
-Katie oli ollut niin mielissään uudesta, lukuisasta perheestään ja
-hyvästi täytetystä tallistaan, ett'ei häntä saatu menemään levolle,
-ennenkun kauvan jälkeen tavallisen ajan. Lopulta hän sentään oli
-nukkunut kaikkien nukkiensa ja niin monen hevosen keskeen kuin
-vuoteelle oli sopinut, häiriytymättä aluksi ollenkaan jo tavallisen
-äänekkäästä metelistä pöydässä.
-
-Ei hän kuitenkaan ollut ennättänyt nukkua puolta tuntiakaan, kun
-Kalle Lehtinen viritti laulun niin repäisevällä voimalla, että tyttö
-kirkaisten heräsi.
-
-Taavetti oli paikalla vuoteen vieressä ja laulaja vaikeni itsestään,
-vaikka hän jo oli ehtinyt aika pitkälle tavallista ilotuulensa loppua
-kohti. Mutta kun itku yhtäkaikki jatkui, pisti hänen päähänsä toinen
-ajatus.
-
--- Pitää antaa vähän lapsiraukallekin, mutisi hän ja meni horjuvin
-askelin vuoteen luo läkkituoppi kädessä.
-
--- Tässä on vähän sydämmen lämmikettä, lisäsi hän -- juo, sinä pikku
-ryömijä, niin tulet iloiseksi.
-
--- Anna olla! tiuskasi Taavetti vastaan ja työnsi pois hänen kätensä.
--- Sitä sinä et saa tehdä.
-
--- Sinäkö tässä alat komennella? räyhäsi Lehtinen. -- Parempi mies
-pitää olla sanomaan, mitä minä saan tehdä.
-
--- Parempi tai huonompi, mutta sitä sinä et tee.
-
-Ja kun Lehtinen sittenkin koetti tunkeutua tytön luo, sysäsi hän
-hänet jotensakin tiukasti sivulle.
-
--- Vai niin, sinä alat survia, sanoi tämä äkäisesti. -- Mutta tässä
-on mies, joka voi antaa takaisin, jos tahdot tapella!
-
-Samassa iski hän kiinni Taavettiin, mutta tämä, joka tuskin oli
-maistanut whiskyä lainkaan, pudisti hänet helposti luotaan. Ja sen
-hän teki niin tuntuvasti, että Lehtinen menetti tasapainon ja kaatui
-pöytää vastaan.
-
-Mutta eräs toinen, joka myöskin jo oli ennättänyt melkoisesti
-lämmitä, iski Taavettia kaulukseen. Se oli kokonaan toisellainen
-vastustaja kuin Lehtinen, niin että Taavetilla puoltaan pitäessään
-oli täysi työ. Sillä välin ennätti Lehtinen nousta ylös ja tuli
-uudestaan, täytetty tuoppi kädessä, Katien luo, joka oli niin
-ihmeissään ja samalla niin pelästyksissään, ett'ei edes enää itkenyt.
-
--- Nyt sinun pitää saaman tilkkanen, mutisi Lehtinen epäselvästi,
-unohtaen kaiken muun paitsi ensimmäisen, humalaisen ajatuksensa.
-
-Mutta ennenkun hän ennätti tehdä siitä totta, oli Koivumäki parilla
-pitkällä harppauksella vuoteen luona, ja paiskasi hänet syrjään
-niinkuin tyhjän säkin, niin kovasti, ett'ei hän vähään aikaan voinut
-nousta ylös, eikä liikauttaa jäsentäänkään.
-
-Se kiihoitti muuta seuruetta ja useat näkyivät taipuvan Lehtisen
-puolelle Taavettia vastaan, joka oli riuhtaissut itsensä irti
-vastustajastaan ja nyt koetti rauhoittaa pienokaista. Koivumäki
-pidätti toiset loitompana.
-
--- Elkää tulko tänne, varotti hän. -- Tapahtuu jotain ihmeellistä,
-jos koetatte.
-
-Aapeli Korhonen astui myös väliin.
-
--- Hävetä teidän pitäisi kaikkien, sanoi hän -- näettehän, että tyttö
-parka on säikäyksestä puolikuollut. Ja Lehtinen tarvitsisi selkäänsä,
-kunnes selviää. Koetappas juottaa whiskyä pienelle lapselle ja
-rupeappas sitten tappelemaan!
-
--- Eihän se oikein sovellu, että lapsen nähden tapellaan, myönsi yksi
-niistä, jotka juuri äsken olivat olleet kiivaimpia. -- Sitä ei kukaan
-tullut ajatelleeksi. Eikä Lehtinenkään mikään paha mies ole -- ei hän
-mitään pahaa tarkottanut.
-
--- Se on aivan sama, mitä hän tarkotti tai oli tarkottamatta. Joll'ei
-Koivumäki olisi ehtinyt hätään, niin olisi lapsi voinut olla kuollut
-nyt -- aijoppas juottaa lapselle kokonainen tuopillinen whiskyä!
-
--- Oi, voi, voi! vaikeroi Lehtinen, johon toveriensa kovakourainen
-piteleminen ja esimiehensä vakava vihastuminen oli vaikuttanut niin,
-että hänen mielensä oli läikähtänyt raivosta itkuun. -- Nyt ne
-luulee, että minä aijoin sen surmata -- lapsen, jota en, tahtoisi
-sormellanikaan koskettaa. Enhän toki ole lapsenmurhaaja, jos
-lienenkin hiukan humalassa.
-
-Ja hän itki ääneensä tunnonvaivojen ja whiskyn yhteisestä
-vaikutuksesta.
-
--- Oih, mene maata ja herkeä siinä ölisemästä, sanoi Korhonen. --
-Riittää se sinulle jo yhden illan juonniksi -- ja kyllä meille
-muillekin.
-
-Siitä seikasta ei syntynyt ainakaan mitään äänekkäämpää
-erimielisyyttä, vaan kaikki seurasivat vähitellen Lehtisen
-esimerkkiä, niin että koko seurue ennen pitkää oli vaipunut sikeään
-uneen.
-
-Kun toiset seuraavana aamuna menivät hakkuulle, jäi Lehtinen kotiin.
-Hän tunsihe niin masentuneeksi illallisen käytöksensä johdosta,
-ett'ei tahtonut jättää uutta kokkia ja hänen turvattiaan, vaan
-valitti olevansa kipeä.
-
-Mutta kun ilma päivemmällä seestyi kirkkaaksi auringonpaisteeksi,
-niin että metsä säkenöi ja loisti, kysyi hän, antaisiko Taavetti
-hänen vetää Katien kelkassa sinne, missä toiset olivat työssä.
-
--- Ei tuule ollenkaan, sanoi hän -- ja varmaan olisi niistä kaikista
-hauskaa nähdä hänet siellä. Mutta hän ei maininnut, tuskin sitä
-selvästi ajattelikaan, että se tavallaan kohottaisi hänet entiseen
-arvoonsa sekä omissa että muiden silmissä, jos ne näkisivät, että
-pienokainen oli uskottu hänen huostaansa.
-
-Eikä Taavetilla ollut mitään sitä vastaan, hän kun ei ollut
-pitkävihainen, eikä epäillyt, ett'ei Lehtinen parhaansa mukaan
-hoitaisi lasta.
-
-Mutta siitä päivästä loppuivat suuremmoiset kuukausijuomingit aivan
-kuin äänettömän suostumuksen kautta. Ainoastaan ensimmäisellä
-kerralla, kun Koivumäki palasi kylästä ilman tavanmukaista
-whiskynassakkaa, kuului vähän murinaa. Mutta Aapeli Korhonen
-tukahutti tyytymättömyyden kapaloonsa.
-
--- Jotka tahtovat juoda itsensä humalaan, hankkikoot whiskynsä
-itse ja juokoot metsässä, sanoi hän lyhyeen ja selvästi. Siellä
-sopii reuhata ja tapella niin paljon kuin haluttaa. Mutta täällä on
-elettävä niin, ett'emme säikäytä hengiltä lapsiparkaa, jonka olemme
-ottaneet hoitoomme.
-
-Ja siihen se jäi.
-
-He olivat kaikki alkaneet pitää Katieta yhteisenä holhottinaan,
-erittäinkin sen illan jälkeen, jolloin he olivat joutua
-tukkanuottasille hänen tähtensä. Ja hän oli yhtä hyvä ja ystävä
-heille kaikille, paitsi että hän aina jonkun vastahakoisuuden
-sattuessa turvautui Taavettiin ja muuten useimmin pysyttelihe Kalle
-Lehtisen kanssa. Tällä oli erinomainen kyky huvittaa ja hauskuuttaa
-häntä ja aina keksi hän lapselle uusia leikkejä.
-
-Sitä mukaa kuin talvi kului, alkoi Taavetti Anttila yhä vakavammin
-ajatella, mihin hänen olisi ryhtyminen, sittenkun metsänhakkuu
-loppuu. Päivätöihin ei käynyt rupeaminen, kun ei koskaan tiennyt,
-kuinka kauvan sellaista työtä riitti, eikä hän voinut ruveta vetämään
-Katieta perässään ympäri maailmaa. Ja hän oli kuullut, ett'ei kukaan
-pitänyt vuosirenkejä tässä maassa. Kunpa hän voisi päästä edes
-torppariksikaan, mutta ei hän tiennyt, oliko niillä täällä edes
-torppia.
-
-Vihdoin päätti hän keskustella Korhosen kanssa asiasta. Sehän oli
-ymmärtäväinen mies ja tiesi kaikki, mitä oli tarpeellista tietää
-Ameriikasta.
-
--- Torppariksiko? toisti esimies, kun Taavetti esitti asiansa.
-
--- En ole kuullut torppareista mitään Ameriikassa. Parempihan
-olisi yrittää omallaan kuin toisen maalla. Tukkiyhtiöt myyvät aina
-maata halvasta, sittenkun metsä on kaadettu pois ja kelvollista
-peltomaata on täällä yllin kyllin missä tahansa, kun vaan voi saada
-sen viljelykseen. Mutta ehkä me voisimme vähän auttaa, niin että
-pääset alkuun. Se käy sinulle vaikeaksi yksin, kun sinulla on tyttö
-vaalittavanasi.
-
-Oli helppo löytää sopiva uudistalon paikka seudussa, missä valinnan
-varaa oli kaikkialla. Parin peninkulman päässä työmaalta itään päin
-yhtyi puro, joka juoksi siitä ohitse, isompaan jokeen erään kosken
-alapuolella. Puron toinen ranta kasvoi ainoastaan lehtimetsää,
-ja maa siinä oli melkein kivetöntä, niin että se mainiosti
-soveltui pelloksi. Ja vähän alempana sen varrella oli suoperäistä,
-harvametsäistä maata, joka varmaankin kasvaisi runsaasti heinää
-kesäiseen aikaan. Siinä oli melkein valmis niitty yhdelle talolle.
-
-Vielä helpompi oli saada lunastetuksi maa, joka oli vielä niin
-kaukana kaikista viljellyistä seuduista, että se oli melkein
-arvotonta. Kauppa tehtiin hät'hätää ensimmäisenä tilipäivänä, kun
-yhtiön kassööri oli kiertomatkallaan metsähakkuuksilla. Hän toi
-seuraavalla kerralla mukanaan kaikki tarpeelliset asiapaperit, niin
-että Taavetti jo ennen kuukauden kuluttua oli melkoista suuremman
-maa-alan omistajana kuin mitä hän ensi aluksi saattoi ajatellakaan
-voivansa viljellä.
-
-Se oli Aapeli Korhonen, joka oli neuvonut, että hänen pitäisi
-empimättä katsoa etuaan, kun siihen vielä oli tilaisuutta.
-
--- Paikka on niin hyvä, että sinne muutaman vuoden kuluttua vielä
-tulee toisia. Sinne saattaa vielä aikoinaan kasvaa kokonainen kyläkin
-myllyineen ja muine laitoksineen kosken partaalle. Ja olethan siksi
-nuori, että sinulla kyllä on aikaa odottaa.
-
-Vaikka tilukset olivatkin noin laajat, riitti Taavetin säästö hyvästi
-ensimmäiseen osuusmaksoon, joka nousi ainoastaan viiteenkolmatta
-centiin acrelta, ja sitäpaitsi vielä parin hevosen ostoon, jotka
-kyllä olivat jotensakin lamautuneet talviajossa, mutta siltä kyllin
-hyvät hänen tarpeihinsa. Hän oli ollut kokkina vähän yli neljän
-kuukauden puolestatoista dollarista päivän eikä ollut liikuttanut
-palkkaansa muuhun kuin tupakkaan, niin että häneltä vielä riitti
-lehmäänkin ja muihin välttämättömimpiin tarpeihin.
-
-Mutta niine keinoineen ei hän kumminkaan olisi pitkälle päässyt,
-ell'ei koko työkunta olisi tullut häntä auttamaan. Odotellessaan
-jäiden lähtöä tekivät he kymmenen päivää työtä uudistaloon. Ja
-sen kuluessa rakensivat he pirtin ja porstuan peräkammarineen ja
-kaatoivat pelloksi aijotulta kohdalta metsän.
-
--- Pitäähän lapsiparalla olla katto päänsä päällä, virkkoi Aapeli
-Korhonen, kun asia ensikerran tuli puheeksi, -- eikä Anttila yksinään
-voi rakentaa ja tehdä kaikkia muita tehtäviään.
-
-Ja niin rakensivat he hirsistä koko rakennuksen, yksin porstuankin.
-Puista ei ollut mitään puutetta, ja kun hirret veistettiin
-sisäpuolelta, niin tuli huoneista melkein yhtä siistiä kuin
-höylätyistä laudoista tehden, ja paljon vahvempia.
-
-Sittenkun uudistalon homma kerran oli päätetty, oli Taavetti itse
-käyttänyt jokaisen hetken, mikä hänelle keittotoimistaan liikeni,
-valmistaakseen kaikenmoisia talouskaluja. Ja siinäkin olivat toiset
-auttaneet häntä suuressa määrin sekä iltapuhteilla että huonon sään
-aikana huoneessa ollessaan. Kun metsäleiri vihdoin hajaantui, olivat
-Taavetti ja Katie jotensakin hyvin varustettuina muuttaessaan uuteen
-pirttiinsä.
-
-Työtoverit jättivät tähteeksi jääneet ruokavaransakin hänelle,
-niin että niitäkin nyt hyvin riitti pariksi kuukaudeksi eteenpäin.
-Eikä ainoakaan jäähyväisiä heittäessään laiminlyönyt kömpelön
-salaperäisellä liikkeellä pistämästä jotain Katien pienen takin
-alle. Ei kukaan tahtonut tarjota rahaa suorastaan Taavetille, "mutta
-lapsihan on niinkuin meidän yhteinen", tulkitsi Koivumäki heidän
-ajatuksensa, "ja se tarvitsee yhtä ja toista, jota pitää ostaa."
-
-
-Uudisasukkaan elämää.
-
-Niin jäi Taavetti Anttila yksinään koko joukosta uudisasukkaaksi
-erämaahan, eivätkä hänen päivänsä suinkaan olleet helpot.
-
-Toiset olivat kyllä auttaneet häntä eteenpäin, mutta työtä siinä oli
-yhtäkaikki sittenkin, enemmän kuin yksi mies voi tehdä. Todellista
-lepoa hän ei koskaan voinut suoda itselleen, vaan katsoi levoksi ne
-hetket, jolloin hän puuhaili huoneessa Katien tarpeita.
-
-Mutta ei hän monta hetkeä levännyt silläkään tavalla. Katie
-tavallisesti leikki kaiket päivät hänen läheisyydessään ulkona
-työmaalla, tai nukkui jonkun kannon juurella hänen kokoonkäärityn
-takkinsa päällä, ja sillä välin seurasi häntä joka askeleella
-niinkuin pieni koira. "Uncle Dave", joksi hän kutsui Taavettia
-vielä sittenkin, kun oli unohtanut muun vähän osaamastaan
-englanninkielestä, oli hänelle kaikki kaikessa.
-
-Ensimmäinen pelto joutui kuntoon hyvissä ajoin keväällä. Eihän se
-ollut suuri, ja kannotkin oli pitänyt jättää siihen kasvintiloilleen
-pystyyn, mutta neitseellinen maa oli sen sijaan niin väkevää, että
-oras pian peitti pellon paksuna, viheriänä mattona. Siemenen oli
-Koivumäki tuonut käydessään viimeistä kertaa ruokavaroja hankkimassa.
-
-Niittymaassa oli vähemmän vaivaa, siinä kun oli niin runsas
-heinänkasvu, että ne muutamat puut, joita siinä kasvoi, voivat aluksi
-vahingotta jäädä pystyyn. Hän kaatoi ainoastaan niin paljon kuin
-tarvitsi sen alan aitaamiseen, jonka aikoi niittää. Loput maasta jäi
-laitumeksi, ja se olisi riittänyt monta vertaa useammalle elukalle
-kuin mitä hänellä oli.
-
-Suurimman osan kesää raivasi hän uutta peltoa, niin että hänellä
-jo ennen kevätvehnän ja kauran korjuuta oli aika komea kappale
-syyskylvöä varten valmiina. Mutta heti kun hän oli aumannut
-kevätviljansa ja tehnyt touvon, alkoi hän rakentaa talven suojaa
-lehmälle ja hevosille.
-
-Alku oli kaunis ja hän oli tähän erittäin tyytyväinen. Sato oli ollut
-parempi kuin hän olisi voinut toivoakaan, elukat menestyivät vallan
-erinomaisesti ja uusi kylvö, joka oli saanut sadetta oikeaan aikaan,
-työnsi äkkiä vankan, tummanvihreän oraan.
-
--- Se olisi oikein kaunis pelto, jos vaan olisin voinut juuria kannot
-pois, jutteli hän Katielle, joka suurimmalla tarkkaavaisuudella
-aina kuunteli hänen pakinoitaan uudistalon asioista, ja näytti niin
-viisaalta kuin olisi täydelleen ymmärtänyt, mistä oli kysymys.
-
-Taavetin oli nimittäin hyvinkin usein vaikea keksiä keskustelun
-ainetta, joka olisi huvittanut Katieta, ja niin oli hän vähitellen
-tottunut puhumaan hänelle kaikki uudistaloa koskevat ajatuksensa ja
-aikeensa. Ja kun se aina huvitti Katieta, eikä hän koskaan tehnyt
-mitään vastaväitteitä, oli sellainen keskustelujärjestys kaikin
-puolin tyydyttävä.
-
-Eräänä iltana syksyllä, kun Katie raukka ilman vuoksi oli mennyt
-tavattoman aikaiseen levolle, oli Taavetti vielä hämärässä uuden
-ulkohuoneensa puuhissa, joka ei valmistunut läheskään niin nopeasti
-kuin hän oli toivonut. Kun hän parhaallaan halkasi pyöreätä hirttä
-kattoaineeksi, näki hän miehen tulevan taloon pitkin oraspellon
-piennarta. Hän heitti työnsä, mutta katseli vierasta liikkumatta
-paikaltaan. Vasta kun mies oli tullut aivan lähelle, tunsi Taavetti
-hänet Kalle Lehtiseksi.
-
--- Terveisiä Michiganista, sanoi Kalle päästyään Taavetin luo.
-
--- No mitä sieltä kuuluu? tervehti Taavetti vastaan. Ja sitten
-kättelivät he toisiaan niin veltosti kuin olisivat olleet
-siipeenammuttuja kumpikin.
-
--- Nooh, eipä juuri mitään. Huonot ajat on sielläkin, niin että
-tuskin ansaitsee ruokansa.
-
--- Vai niin, onko huonoa sielläkin? kysyi Taavetti, juurikuin
-Michiganin olot olisivat olleet hänelle mitä tärkeimpiä, vaikk'ei hän
-koskaan ollut siellä käynyt, ja tuskin tiesi missä päinkään se oli.
-
--- Ja mitenkä eletään täällä? alkoi Kalle Lehtinen pitkän vaitiolon
-jälkeen, jolloin molemmat tyynesti ja taitavasti olivat täyttäneet
-piippunsa ja ne sytyttäneet.
-
--- Hiljalleenhan tuo menee, mutta eipä tässä ole juuri
-välitettävääkään mitään.
-
--- Eivät täällä ainakaan naapurit tee mitään haittaa, sanoi Lehtinen
-leikillään. -- Ja riivatun kaunis oras sinulla on. Kyllä siitä lähtee
-vahvasti viljaa ensi vuonna.
-
--- Kyllähän tuo kasvoi kevätvilja, myönteli Taavetti, -- vaan eihän
-tuota tiedä taata ensi kesään mennessä.
-
--- Ja mitenkä tyttö jaksaa? kysyi Lehtinen, joka luuli jo
-osoittaneensa kylliksi huomiota tärkeämmille seikoille ja nyt
-voivansa ottaa sen asian puheeksi, jolla hän oikeastaan mieluimmin
-olisi alkanut, jos se olisi ollut soveliasta.
-
--- Hän voi hyvin ja varttuu vahvasti. Nyt hän jo nukkuu.
-
-Sitten tupakoivat he taas äänettöminä hetken, kunnes Taavetti
-vuorostaan kysyi vieraaltaan, kuinka hän oli näille maille joutunut.
-
--- No, minä arvelin, että täällä ehkä taas talvella tulee
-työnansiota. Ja siihen mennessä voin ehkä saada työtä jossakussa
-farmissa, vaikkapa ruokapalkoilla. Onhan tästä taloja tuonnempana.
-Mutta ensin halusin nähdä, kuinka täällä eletään.
-
--- Työtähän tässäkin olisi tarpeeksi, vastasi Taavetti kautta rantain
-tulleeseen kysymykseen heidän astellessaan verkalleen tupaa kohti --
-mutta ei ole varaa maksaa palkkaa.
-
--- No, siitä me kyllä sovittaisiin. Näihin aikoihin ei makseta paljoa
-maantyöstä missään. Eikä tullut Hancockissakaan juuri mitään säästöön
-pannuksi, että voisi kuleksia ympäri ja hakea suurempia ansioita.
-
-Olihan jotenkin selvä, että Lehtinen tapansa mukaan oli huijannut
-koko kesäisen ansionsa, ja nyt ajatteli vaan sitä, kuinka voisi elää
-siksi, kunnes metsähakkuu taas alkaisi. Ja Taavetti kyllä tarvitsi
-apua, minkä vaan voi saada, mutta hänestä oli vastenmielistä käyttää
-vanhan toverinsa pulaa hyväkseen ja saada ilmaista apua.
-
--- Ehkä voimme sopia palkasta jollain tavalla, päätti hän senvuoksi
-asian. -- Joll'ei ennemmin, niin sitten kun voin myödä vähän viljaa.
-
--- Siitä ei kannata puhua, pani Lehtinen vastaan. -- Tänä syksynä
-ovat maantiet miehiä täynnä, jotka olisivat iloisia kylläkin, jos
-voisivat ansaita ruokansa. Täällä erämaassa ei tiedetä, kuinka ajat
-ovat huonot.
-
-Seuraavana aamuna seisoi hän Katien herätessä tämän vuoteen vieressä.
-Tyttö katseli häntä ihmetellen hetkisen.
-
--- Kalle! sanoi hän sitten hiljaa. Kalle on tullut. Hyvä Kalle!
-
--- Se siunattu lapsi tuntee minut vielä, puhkesi Kalle Lehtinen
-puhumaan, paljoa enemmän ihastuksissaan kuin mitä katsoi sopivaksi
-näyttää. -- Eihän Kallella ole suuria tuomisia sinulle, mutta on
-hänellä sentään vähän makeisia!
-
-Koko aamun kantoi hän tyttöä olallaan katsastellessaan, mitä Taavetti
-oli kesän kuluessa saanut aikaan.
-
--- Kyllä tästä vielä tulee vankka talo, vakuutti hän heidän
-syödessään murkinaa. Sinähän voit pitää kokonaisen karjan tällaisilla
-niittymailla kuin täällä on. Laihoiksi ajetut hevosesikin ovat koko
-muhkeat nyt.
-
--- Niitä ei kukaan tuntisi samoiksi, myönsi Taavetti hyvillään.
-
--- Ne ovat varmaan neljä kertaa sen arvoiset kuin mitä sinä niistä
-maksoit. Niillä voit vielä ansaita kauniit rahat talvella. Tukkien
-ajo kannattaa paremmin kuin hakkuu.
-
--- Ehkäpä kylläkin. Mutta enhän minä voi jättää lasta tänne
-yksikseen, enkä liioin ottaa häntä mukaanikaan, niin että ne rahat
-saavat jäädä ansaitsematta.
-
--- Eipä tiedä. Jos tahdot antaa minun ajaa, niin tasaamme ansion.
-Viikon yhdellä hevosella ja toisen viikon toisella, niin kestävät
-paremmin. Rahaa siitäkin tulee, kun ei rehu ole ostossa.
-
--- Ei ole huono tuuma se. Onhan hevosilla aikaa talvella.
-
--- Ja keväällä voit ottaa niitä vaikka kymmenen kesäruokolle, jatkoi
-Lehtinen. -- Tukinvetäjät kyllä maksavat mieluummin parikymmentä tai
-parikymmentäviisikin dollaria kappaleesta, ennenkun myyvät melkein
-ilmaiseksi.
-
-Taavetti muhoili tyytyväisenä. Hänen tapansa ei ollut ulottaa
-ajatuksiaan pitemmälle kuin siihen työhön, mikä oli milloinkin
-ensiksi tehtävä, mutta kun joku toinen ehdotti jotain, käsitti hän
-yhtä nopeasti kuin kuka tahansa, oliko se edullista vai ei. Ja juuri
-siitä hänellä oli ollutkin suurin huoli, että raha-ansion toiveet
-olivat niin tavattoman pienet.
-
-Kalle Lehtinen teki työtä, niinkuin uudistalo olisi ollut hänen
-omansa, ja aikaa voittain alkoi kyllä näkyä, että työvoima oli
-kasvanut kahdenkertaiseksi. Yhdistetty talli- ja navettarakennus oli
-ennen talven tuloa vallan valmis ja sitäpaitse oli tehty koko joukko
-muuta työtä, jonka alkuun panoa ei Taavetti yksin ollessaan olisi
-tullut ajatelleeksikaan.
-
-Aapeli Korhonen oli ensimmäinen, joka saapui talven tultua. Hän oli
-tehnyt suuren hakkuusopimuksen ja määrännyt uudistalolla yhtymään
-niin monta mitä vanhasta työkunnasta kuin hänen tiedossaan oli ja sen
-lisäksi vielä koko joukon uusia miehiä.
-
-Tuli aika vilkas elämä "Anttilassa" miehistön saavuttua sinne
-odottelemaan talven vakautumista. Taavetti sai koko joukon töitä
-tehdyksi, kun useimmat heistä olivat vallan tyytyväisiä ansaitessaan
-ravinnon niinä talvipäivinä, jotka heidän oli pakosta oltava
-toimettomina. Hän oli Lehtisen kanssa kaatanut metsän jotensakin
-suuren uudispellon päältä, niin että rakennusainetta oli yllin
-kyllin. Sauna valmistui muutamissa päivissä ja sen jälestä riihi ja
-lato, johon miehet siirsivät Taavetin heinäpieleksen, saadakseen
-mukavamman makuupaikan. Uudispaikka alkoi omistajansa suureksi
-mielihyväksi muodostua oikein muhkeaksi taloksi.
-
-Melkein vielä tyytyväisempi oli Katie, jolla taas oli seuraa ja
-vaihtelua kaiket päivät. Ja kaikki häntä kilvan lellittelivät.
-
--- Kyllä hänelle tulee ikävä, kun täällä paikat taas käyvät tyhjiksi,
-sanoi Taavetti iltaa ennen aarniometsään lähtöä.
-
--- No, tullaan kaiketi sitä jonkun kerran tänne päin talvellakin,
-arveli Korhonen -- joll'ei muuta, niin saunaan. Sitä ei ole ennen
-ollut tarjona näillä seuduin.
-
-Hän suostui kaikin puolin Lehtisen tukinajoa koskevaan esitykseen.
-
--- Sillä tavalla voi sinustakin tulla oikea mies, sanoi hän, --
-varsinkin jos annat Anttilan ottaa haltuunsa teidän molempain rahat.
-Olisipa melkein parasta, jos sitten jäisit tänne kesäksikin, vaikk'et
-saisikaan muuta kuin ruuan. Sinä olet tuhlannut jok'ikisen dollarin
-niinä kolmena vuotena, joina minä olen sinut tuntenut, niin ett'ei
-sinulla ole mitään säästöä, vaikka oletkin niin vankka työmies.
-
--- Noh, sepähän nähdään, kun talvi on mennyt. Kyllähän se voisi käydä
-päinsä niinkin, myönsi Lehtinen.
-
-Lähinnä seuraavan ajan huvitteli hän paraasta päästä Katieta,
-joka oli kuin itsestään haihduksissa, kun talo yht'äkkiä kävi
-niin tyhjäksi ja hiljaiseksi. Mutta jo parin viikon kuluttua tuli
-pysyväinen talvikeli, niin että hän voi alkaa ajonsa.
-
-Sittemmin tuli hän vaan pyhiksi uudistaloon ja toi säännöllisesti
-joka tilin jälkeen melkein koko ansion Taavetille, joka ei
-milloinkaan voinut kyllin ihmetellä sitä rahan paljoutta, mikä sieltä
-lähti. Ja joulun edellä huomasi hän olevansa niin rikas, että lähetti
-Lehtisen kylään ostamaan toisen lehmän, pari porsasta ja kaikellaista
-muuta pientä tarvetta pyhiksi.
-
-Hänen asiamiehensä menetti kyllä sillä matkalla koko joukon omia
-rahojaan joulumakeisiin, leikkikaluihin ja muihin ostoksiin Katielle,
-mutta siitä ei Taavetti hennonut häntä moittia.
-
--- Sitä en olisi koskaan tullut ajatelleeksi, sanoi hän vaan,
-ihmetellen suuresti, ett'ei itse ollut sitä huomannut, ja oli varsin
-hyvillään Lehtisen ostoksista. Mutta puolet niistä tahtoi hän maksaa,
-ja vaati sitä niin päättävästi, että hän lopulta sai tahtonsa
-täytetyksi.
-
-Talvi kului vähitellen kovassa työssä ja niin raittiisti, ett'ei
-Kalle Lehtinen muistanut sellaista useaan vuoteen tapahtuneen. Hän
-ei ollut juomaseuroissa mukana kuin kaksi kertaa koko talvena, eikä
-siitä silloinkaan tullut oikein täyttä totta. Mutta siksipä olikin
-hänen talvisäästönsä niin suuri, ettei hän itsekään tahtonut sitä
-uskoa tehdessään Taavetin kanssa lopputiliä, sittenkun ajotyö siksi
-vuodeksi oli loppunut.
-
--- Minä jätän sinun taaksesi kaiken tämän, mitä en matkaani varten
-tarvitse, sanoi hän, kun asia oli selvillä. -- Tänä kesänä aijon minä
-aina Kaliforniaan saakka. Olen kyllä ajatellut Korhosen sanoja ja
-peräähän niissä on, mutta minä en voi pysyä niin kauvan paikoillani.
-Ei minusta ole alkamaan mitään oikeata maanviljelystä, niinkauvan kun
-tässä maassa on niin paljon nähtävää ja koettavaa.
-
--- Kyllähän tässä olisi tarpeeksi työtä kahdellekin ja tänä vuonna
-minäkin voisin maksaa tavallisen palkan, kun on niin paljon rahaa
-kokoontunut, vietteli Taavetti.
-
--- Hyvä se varmaan olisi, myönsi Lehtinen epäillen -- ja tietysti
-olisi minulla enemmän säästöä. -- -- Ja, sopiihan koettaa jonkun
-viikon. Mutta jos minä sittenkin lähden, niin syksyllä tulen
-takaisin. Emmeköhän voisi ensi talveakin olla samallaisessa yhtiössä?
-
--- Vallan kernaasti minun puolestani. Mutta ehkä sinä sittenkin jäät
-tänne?
-
-Lehtinen ei vastannut mitään, vaan teki seuraavat kolme viikkoa työtä
-niinkuin henkensä edestä. Näytti melkein siltä kuin hän väkipakolla
-olisi tahtonut tukahuttaa kuljeskelemishalunsa. Mutta se ei auttanut.
-Kolmantena lauvantai-iltana kylvyn jälkeen, selitti hän, ett'ei
-voinut pitemmältä viipyä.
-
--- Minua oikein vedättää pois, sanoi hän -- ja silloin ei auta
-vastaanpano mitään. Mutta syksyksi palaan varmaan. Tämä tuntuu
-kumminkin kodilta.
-
-Taavetti näki hyvin, että kaikki enemmät houkuttelemiset olivat
-turhat ja laski sen vuoksi empimättä palkan kevättöistä. Se nousi
-niin paljoon, ett'ei Lehtinen ollenkaan viitsinyt kajota talvisiin
-säästöihinsä.
-
--- Pidä sinä ne, sanoi hän. -- Ja jos joudut pulaan, niin käytä vaan
-niitä. Minä menettäisin ne kumminkin.
-
-Koko sunnuntain leikki hän Katien kanssa, mutta heti kun tämä oli
-mennyt levolle, alkoi hän laittaa lähtöään. Ja seuraavana aamuna
-lähti hän ennen auringonnousua matkaansa.
-
-Taavetti ja Katie olivat taas kahden, mutta Taavetilla ei ollut
-vähääkään aikaa miettiä yksinäistä elämäänsä erämaassa. Siksi
-paljon oli siellä työtä, joka oli saatava valmiiksi. Eikä Katiekaan
-ollut vielä siinä ijässä, että olisi kauvan osannut ikävöidä. Pian
-meni kaikki taas entistä menoaan Anttilassa, Taavetti teki työtä
-niinkuin orja varhaisesta aamusta myöhään iltaan ja Katie kulki hänen
-kintereillään entiseen tapaansa kaiken päivää.
-
-Vasta myöhään syksyllä palasi Lehtinen, sittenkun Taavetti jo oli
-päättänyt lähteä Katien kanssa kylään hakemaan apua syystöihinsä,
-huomattuaan, että niistä oli enään mahdoton yksin selviytyä.
-
-Ei ollut kesä Kalle Lehtistä ollenkaan rikastuttanut. Länsimaat
-olivat olleet tulvillaan työn hakijoita ja kaikenlaisia kuleksijoita,
-jotka varsin vähän välittivät sen työn löytämisestä, jota sanoivat
-etsivänsä.
-
-Kiinalaisilla väitti hän siellä olevan paraan olon. -- Niillä
-ei ole mitään pyhäpäiviä eivätkä juopottele koskaan, niin että
-ihmiset käyttävät niitä enimmin. Valkeaihoiset saavat nähdä nälkää,
-joll'eivät ole olleet siellä kauvan ja voineet hankkia pysyväistä
-työtä.
-
-Hänen ulkoasunsa ilmaisi selvään, että elämä oli ollut hänelle
-vaikeata, ja ilman ainoatakaan dollaria taskussaan palasi hän
-"kotiin", niinkuin hän sanoi. Ei edes rautatiepilettiä ollut hän
-voinut itselleen ostaa, vaan oli kulkenut jalan suurimman osan
-matkasta.
-
--- Jonkun kerran juuri saattoi varkain pistäytyä tavarajunaan ja ajaa
-puoli päivää eli niin, kertoi hän. -- Mutta kyllä sillä välin sai
-kävellä, niin että jalkoja kolotti. Kyllä täällä on sittenkin paljon
-parempi!
-
-Vaan ikävät kokemuksensa eivät kumminkaan olleet häntä parantaneet.
-
-Talven ajoi hän tukkia yhteiseen laskuun, niinkuin edellisenäkin
-vuonna ja kokosi kauniit rahat, jotka taas jäivät Taavetin talteen.
-Ja lähemmäksi keskikesää työskenteli hän sitten taloon, mutta sitten
-ei hän enää voinut pysyä paikoillaan, vaan läksi taas matkalle
-ylämaahan Kanadaa kohti.
-
--- Kertoivat talvella, että siellä olisi löydetty vahvasti kultaa
-Columbiassa, selitti hän -- ja nyt tahdon koettaa onneani siinä
-kaupassa. Ehkä luonnistuisi ja pääsisin rikkaaksi mieheksi yhdellä
-kertaa, niin että voisin lähteä kotiin ja ostaa oikean herrastalon.
-
-Niin hyvin hänen ei kumminkaan käynyt. Mutta kun siellä ylhäällä
-vuoristossa tuli aikainen talvi, saapui Kalle Lehtinenkin kokonaista
-kuukautta varhemmin kuin edellisenä vuonna takaisin Minnesotaan, niin
-ett'ei Taavetilla syystöissään ollut mitään vaikeuksia. Ja seuraavana
-kevännä asettui kaksi muuta maanmiestä metsätöistä jäämillään
-säästöillä lähiseutuun.
-
-He olivat nähneet kuinka ravakasti Taavetin farmi edistyi, ja olivat
-sentähden päättäneet hekin ruveta uudisviljelijöiksi. Se kannattaisi
-varmaankin paremmin kuin lähteä kotiin ja ostaa joku pieni tila, joka
-ei koskaan voisi tuottaa enempää kuin juuri tarpeellisimman elannon.
-Eipä ollut Anttilallakaan juuri mitään alkaessaan ja oli vielä
-lapsikin hoidettavanaan, mutta kumminkin oli hänellä jo oikein sievä
-talo.
-
-Ja Taavetti, joka ei voinut parempaa toivoa kuin että ihmisiä asettui
-lähiseutuun, auttoi heitä voimainsa mukaan.
-
-Puoli tusinaa taloa oli ilmaantunut lähistöön, ennenkun hän oli ollut
-siellä viittä vuottakaan. Hänen taloonsa ei niitä sentään voinut
-verrata, sillä se ei enää näyttänyt ollenkaan uudisasumukselta. Nyt
-oli hänellä jo Anttilassa mies työssä ympäri vuoden ja sitä paitsi
-Kalle Lehtinen syksyin keväin, niinkuin ennenkin.
-
-Tämä ei sentään vielä ollut kokonaan luopunut kesäretkistään,
-mutta hänen matkansa lyhenivät yhä. Vähitellen oli hän kuleksinut
-useimmissa Yhdysvaltain valtioissa, tapaamatta mitään sen arvoista,
-johon olisi mielestään voinut kiintyä, ja alkoi hän siitä syystä
-pysyä yhä enemmän paikoillaan Minnesotassa.
-
-Viidentenä vuonna saapui muutamia ameriikkalaisia vastaperustettuun
-kylään. He tarkastelivat ympäristöä, tutkivat jokea, ja päättivät
-vihdoin ostaa kosken ja maan sen molemmilla rannoilla. Talvella
-palasivat he suuri joukko työmiehiä mukanaan ja alkoivat rakentaa
-puuhiomoa, jonka varrelle olivat ostaneet suuret alat metsämaata,
-mistä suurimmat puut olivat jo ennen kuletetut pois.
-
-Silloin syntyi seudulle yht'äkkiä eloa ja liikettä. Joukko
-uudistilallisia ja muuta kansaa asettui sinne, työväkeä kokoontui
-tehtaaseen ja monenmoisia rakennuksia kohosi uskomattoman nopeasti
-niiden katujen varsille, joita oli viitoitettu tehtaan läheisyyteen.
-
-Kalle Lehtinen huomasi pian ne edut, joita oli saatavana tuosta
-uudesta liikkeestä. Hän päätti ruveta kauppiaaksi, ja kun hänen
-säästönsä tekivät koko suuren summan, oli hän ennen pitkää asettanut
-hyvin varustetun kaupan Anttilan maalle aivan tehdasalueen viereen.
-
-Jo seuraavana kevännä avattiin koulu, ja kun tehdas kesällä tuli
-käyntiin, pantiin siellä heti toimeen säännöllinen yhdysliike muun
-maailman kanssa tasapohjaisen jokihöyryn välityksellä. Ja maa kohosi
-arvossa, niin että jos Taavetti Anttila olisi tahtonut kallistaa
-korvaansa ostoehdotuksille, olisi hän voinut saada talostaan sievosen
-omaisuuden.
-
-Mutta siitä hän ei tahtonut kuulla puhuttavankaan.
-
--- Kyllä tässä kelpaa elää, niinkuin ennenkin, vastasi hän sellaisiin
-tarjouksiin, -- paremmin kuin ennen, nyt kun voi myydä kaikki, mitä
-ei itse tarvitse. Ehkä sitten, kun Katie tulee suureksi -- joll'ei
-hän tahdo jäädä tänne.
-
-Tyttö oli yhä vielä kaikkien hänen ajatustensa ja aikeittensa
-keskipisteenä. Hänen vuokseen oli hän antanut koululle maan
-ilmaiseksi ja sitäpaitsi suuremman vuotuisen kannatuksen kuin kukaan
-muu, niin että kohta voitiin ottaa niin etevä opettajatar kuin
-suinkin saatiin. Mikäli hänen vallassaan oli täytyi kaikki olla
-Katielle parasta lajia.
-
-Katiellekin oli "Uncle Dave" vielä koko maailman keskus, huolimatta
-kaikista niistä uusista ystävistä ja tuttavista, joita hän sai yhä
-lukuisammin saapuvien tulokkaiden joukosta. Ja hänelle he kumminkin
-osoittivat suurempaa ystävyyttä ja huomiota kuin kenenkään muiden
-lapsille. Taavettihan oli kieltämättä varakkain mies paikkakunnalla
-eikä ollut suorempaa tietä hänen suosioonsa kuin hänen ottotytärtään
-kohtaan osoitettu ystävyys.
-
-Se teki hänet kuitenkin vieläkin omavaltaisemmaksi kuin miksi
-hän olisi tullut Taavetin kasvatuksen kautta, joka enimmäkseen
-rajoittui siihen, että hän useimmittain antoi tytön tehdä mitä
-tahtoi. Ainoastaan harvoin tapahtui, ett'ei tyttö saanut tahtoaan
-täytetyksi. Ja ett'ei hän tullut sietämättömän hemmoitelluksi, se
-riippui ainoastaan hänen synnynnäisistä hyvistä ominaisuuksistaan.
-Mutta se kuitenkin totutti häntä antamaan varsin vähän arvoa toisten
-toiveille, kun oli kysymys hänen omistaan.
-
-Senvuoksi ei hän liioin ollenkaan ajatellut Uncle Daven tunteita
-pyytäessään eräänä päivänä, että tämä lähettäisi hänet jonkun suuren
-kaupungin kouluun.
-
-Hän oli vuoden kuluessa uusilta ystäviltään kuullut yhä enemmän
-suurten kaupunkien elämästä ja liikkeestä, kunnes hänelle kuvautui
-suurimmaksi mahdolliseksi onneksi päästä itse sinne sitä näkemään.
-Hän oli nyt kahdentoista vuoden vanha, ja tahtoi sellaiseen kouluun,
-jossa oppisi kaikki mitä tarvittiin, tullakseen oikeaksi hienoksi
-naiseksi.
-
-Taavetin päähän ei ollut koskaan pistänyt, että tyttö tarvitsisi
-enemmän oppia kuin minkä heidän oma opettajattarensa voi hänelle
-antaa. Ja vielä vähemmin oli hän ajatellut, ett'ei tytöstä siellä
-kaukaisessa kylässä voisi tulla yhtä hieno nainen kuin kenestä muusta
-tahansa. Mutta kun hän oli neuvotellut maailmaa kokeneen Kalle
-Lehtisen kanssa, joka oli hänen apulaisensa kaikissa pulmallisissa
-kysymyksissä, päätti hän suostua tytön matkaan, varsinkin kun
-opettajatarkin piti sen parhaana.
-
-Mutta itse hän ei vienyt häntä Bostoniin, mihin hänet oli päätetty
-lähetettäväksi.
-
--- Ei minusta ole sellaisen matkan tekoon, selitti hän. -- Minä en
-tiedä mitään sellaisista asioista, ja tuskinpa voin puhuakaan muitten
-kuin omain ihmisten kanssa. -- Eiköhän meidän opettajatar voisi viedä
-häntä kouluun?
-
-Tällä ei ollut mitään huviretkeä vastaan näin lupa-aikana ja suostui
-hän heti paikalla toimeen.
-
-Heti kun koulu oli suljettu, matkustivat he, opettajattarella avoin
-valtakirja Katien varustamiseen parhaan mukaan, sekä pullea kukkaro
-kaikkiin muihin mahdollisiin tarpeihin.
-
-Katie tosin oli alakuloinen pari viimeistä päivää ja itki vähän
-jäähyväishetken lähestyessä, mutta oli sentään niin touhussaan
-ajatellessaan kaikkia, mitä tulisi näkemään, ett'ei hän eroa erittäin
-vaikeana pitänyt.
-
-Taavetti kyllä ei itkenyt, se ei ollut hänen tapaistaan. Mutta
-hänelle tuli niin omituisen paksu tunne kurkkuun, jotain, jota hän
-ei voinut nielasta alas, että hänen äänensä oli painuksissa, kun hän
-jokihöyryn kadottua näkyvistä kääntyi Lehtisen puoleen.
-
--- Siellä se nyt menee, sanoi hän hiljaa. -- Miltähän maailma
-näyttää, kun se takaisin palaa? -- palanneeko ollenkaan.
-
--- Kyllä hän palajaa, lohdutti Kalle Lehtinen -- mutta ikävä häntä
-tulee.
-
-
-Taavetti Anttilan kohtalo.
-
-Katieta tulikin ikävämpi kuin Taavettikaan oli luullut. Mutta
-hänestä sitä ei huomannut muuten kuin että hän muuttui vielä
-entistäänkin harvapuheisemmaksi. Hän teki itse ankaraa työtä aamusta
-iltaan, niinkuin ennenkin, vaikka kyllä olisi voinut muilla teettää
-raskaimmat työt, kun talo oli varsin kukoistavassa kunnossa ja
-antoi tuloa paljon ylitse hänen yksinkertaisten elämäntarpeittensa.
-Sittenkin jäi menopuoli pienemmäksi, vaikka Katien olo Bostonissa oli
-alkanut vetää koko runsaasti rahaa.
-
-Ainoana ilona, mitä hänellä nyt enää oli, olivat Katien kirjeet,
-mutta se ilo olikin niin suuri, että hän kernaasti olisi raatanut
-vielä puolta enemmän, jos se olisi ollut tarpeellista, tytön menojen
-täyttämiseksi. Eikä hän sitäkään iloa sentään voinut nauttia
-jakamattomana. Hän oli vielä siksi heikko englanninkielessä, että
-piti ottaa Lehtinen apuun saadakseen täyttä selkoa tytön kirjeistä.
-
-Ei hän sitä sentään tunnustanut tällekään, vaan koetti aina itse
-ensiksi tavailla kirjeen lävitse. Kun kirje oli päivällä tullut,
-meni hän vasta illalla Lehtisen puolelle antaakseen sen hänenkin
-luettavakseen.
-
--- Ehkä sinä luet sen ääneen, sanoi hän joka kerralla. -- Minä olen
-kyllä sen lukenut, mutta kuuntelen sitä kernaasti vieläkin kerran.
-
-Ja kun Kalle Lehtinen varsin hyvin tiesi, mistä kohden iho oli arka,
-käänsi hän kirjeet suorastaan suomeksi niin hyvin kuin taisi.
-
--- On niinkuin olisi hauskempaa kuulla niitä omalla kielellä,
-huomautti Taavetti vaan, käyttäen aina ihan säännöllisesti samoja
-sanoja. Eikä kumpikaan heistä edes ajatuksissaan myhähtänyt sille
-asialle.
-
-Kun vielä toinen suuri tehdas oli pantu käyntiin kosken vastapäisellä
-rannalla, kasvoi kylä vauhdilla, joka ainoastaan Ameriikassa on
-mahdollista. Pari aikaisimmista uudistalojen omistajista oli jo
-myynyt tiluksensa hyvästä hinnasta keinottelijoille, jotka olivat
-jakaneet ne rakennustonteiksi ja voittaneet aimo rahat kaupassaan.
-Jokivarrelle alkoi kasvaa oikea kaupunki ja maan arvo siinä oli yhä
-nousemassa.
-
-Ainoa, joka ei mitenkään taipunut myymään maatansa, oli Taavetti
-Anttila. Lehtiselle oli hän luovuttanut tilavan tontin aivan
-tehdasalueen vieressä ja koululle lahjoittanut toisen, vieläkin
-suuremman, mutta siihen saivat tyytyä.
-
--- Ehkä tulee vielä sekin aika, että on pakosta myyminen, tuumiskeli
-hän. -- Siihen mennessä ei maa minun hoidossani huonone.
-
-Kukaan ei tiennyt, mitä hän oikeastaan tarkoitti "sillä ajalla,
-jolloin on pakosta myyminen." Ja ehk'ei hän sitä ihan varmaan tiennyt
-itsekään. Oli miten olikaan, mutta ei hän koskaan sanallakaan
-nureksinut niitä vähitellen lisääntyviä rahalähetyksiä, jotka menivät
-Bostoniin. Hänen tulolähteensä kasvoivat yhä menoista huolimatta, ja
-samoin hänen talletuksensa kaupungin uudessa pankissa.
-
-Paitsi Kalle Lehtistä, ei hän pitänyt lukua kenenkään muun seurasta
-kuin opettajattaren, joka itsekin silloin tällöin oli kirjevaihdossa
-Katien kanssa, ja aina oli sangen kerkeä kuulemaan Bostonin
-uutisia. Hänen avullaan tuli Taavetti vähitellen myös niin paljon
-taitavammaksi englanninkielessä, että hän omin päin sai melkein
-täyden selon kirjeitten sisällöstä, joita "Uncle Davelle" tuli
-Katieltä sekä säännöllisesti että usein.
-
-Mutta ei hän siltä suinkaan heittänyt sitä tapaansa, että luetti ja
-käännätti Lehtisellä kirjeet. Päinvastoin tuli pian tavaksi, että
-he luettuaan ensin kirjeet itse menivät yhdessä opettajattaren luo
-antamaan vielä hänellekin osansa niistä. Ja silloin viipyivät he
-usein koko illan hänen luonaan.
-
-Aluksi oli Taavetti jäykkä ja ujosteleva hänen seurassaan. Hän oli
-kuin olikin "herrasväkeä", vaikka tekikin työtä elatuksekseen,
-niinkuin muutkin kyläläiset. Ja vaikka Taavettikin jo oli vanha
-ameriikkalainen, ei hänen sentään ollut onnistunut voittaa itsessään
-jonkunlaista vastenmielistä alemmuuden tunnetta sellaisessa
-seurassa. Mutta kun hän näki Kalle Lehtisen erinomaisen vapaan
-esiintymisen, vaikka sekin kyllä kohteli opettajatarta huomattavalla
-kunnioituksella, alkoi Taavetti vähitellen mukautua seuraan.
-
-Opettajatar puolestaan piti heitä vallan samanarvoisina kuin
-herrojakin, tehtaitten virkamiehiä, joita silloin tällöin myös
-pistäytyi hänen luonaan vieraisilla. Molempia suomalaisia pidettiin
-heidän itsensä tietämättä uuden kaupungin kunnollisimpina miehinä,
-niinä, jotka sille oikeastaan olivat perustuksen erämaahan laskeneet,
-hyödyksi sekä itselleen että muille. Ja sellaisille miehille annetaan
-arvoa, varsinkin silloin, kun he itse eivät vaadi sitä muilta.
-
-Mutta vähitellen alkoi Taavetissa herätä kaikellaisia omituisia
-ajatuksia siitä innosta, millä Kalle Lehtinen sekä sopivalla että
-sopimattomalla ajalla kiskoi häntä mukaansa koululle.
-
-Kun ei miehellä vaan olisi muita metkuja! Mutta eihän se olisi
-mahdollista. Opettajatar oli kyllä hyvin ystävällinen ja näytti
-oikein iloiselta aina, kun he tulivat, mutta oli se sittenkin liiaksi
-paljon ylempänä Kallea.
-
-Eihän se nyt enää ollut pilan nuorikaan, mutta kumminkin useita
-vuosia nuorempi Kallea. Ja oli niin muhkean näköinenkin, että
-helposti voi saada miehekseen jonkun insinöörin eli kirjanpitäjän
-tehtaista, jos nyt vaan tahtoisi ottaa miehen.
-
-Vaikka eihän naisten ajatuksia oikeastaan kukaan voinut tuntea. Ei
-ollut Kallekaan sentään mikään hullumman näköinen mies ja olihan
-hänestä tulemaisillaan vallan rikas. Ja osasihan hän kertoa paremmin
-ja enemmän kuin useimmat muut kaikesta, mitä oli nähnyt ja kokenut.
-Ja sitä oli jotenkin paljon.
-
-Kuta enemmän Taavetti ajatteli Kallen toiveita, sitä paremmilta
-ne hänestä näyttivät. Ja siksipä hän ei hämmästynyt hetikään niin
-paljon, kuin Lehtinen ehkä oli odottanut, kun tämä eräänä iltana
-parhaat vaatteet yllään tuli tervehtämään ystäväänsä, joka jo oli
-levolle paneutumassa, ja ilmaisi olleensa kosimaretkellä.
-
--- Ja hyvin kävi arvatenkin, sanoi Taavetti, joka ei voinut erehtyä
-katsellessaan Kallen tyytyväisyydestä loistavia kasvoja.
-
--- Hyvinpä hyvinkin, vakuutti toinen. Vaikk'en minä sittenkään vielä
-voi käsittää, että hän suostui. Sellainen lurjus kuin minä olen ollut
-aikoinani -- ja juoppo vielä lisäksi. Mutta hän saattaisi etsiä
-kauvan ja sentään onnistua huonommin, sanoi hän, niin ett'ei minun
-entisyyteni tarvinnut tulla mihinkään lukuun.
-
--- Siitä sen näkee, ett'ei kirjatieto ole pilannut ymmärrystä,
-päätteli Taavetti. -- Joko päätettiin, milloinka häät pidetään?
-
--- Eihän juuri vielä, tunnusti Lehtinen hiukan hämillään. Kyllähän
-minä tahdoin, että olisi menty jo huomenna papin luo, kun ei tässä
-maassa tarvitse panna kuulutukseenkaan, mutta hän nauroi vaan ja
-sanoi vähemmänkin kiireen toki riittävän.
-
-Taavetiltakin melkein pääsi nauru, vaikk'ei se ollut hänen tapaistaan.
-
--- Olisit ottanut papin mukaasi kosimaan mennessäsi, niin olisi
-käynyt vieläkin pikemmin. -- Hulluhan sinä olet, mies! Mutta niin se
-taitaa käydä, kun kerran rakastuu.
-
--- Hän sanoi, että tänne ensin pitää saada uusi opettaja, joka ottaa
-koulun huostaansa, ilmoitti Lehtinen nurpeissaan. -- Ja tiesi hänet,
-kuinka kauvan se kestää.
-
--- Sanoinhan minä, että hän on oikein ymmärtäväinen ihminen. Ja
-tarpeen se voi ollakin, koska sinä olet järjiltäsi. Mutta hyvin on
-asia mennyt ja onneksi olkoon!
-
-Hyvästi myönsi Kallekin sen menneen ja tyytyväisyyden hymy pilkisti
-esiin jokaisesta hänen kasvonpiirteestään.
-
-Ei kestänyt kumminkaan monta viikkoa, ennenkun uusi opettajatar
-jo saapui, ja heti sen jälestä tuli entisestä "Misstres Charles
-Lehtinen", niinkuin pappi häntä nimitti heti vihkimisen jälkeen
-pitämässään onnittelupuheessa. Häät vietettiin Anttilassa, ja oli sen
-omistaja kaunistanut koko tupansa lehvillä yhdeksi ainoaksi isoksi
-lehtimajaksi ja varustanut huimaavat hääkemut, ollenkaan kuluja
-katsomatta. Melkein jok'ikinen sielu koko kylässä oli vieraaksi
-kutsuttu, eikä ainoakaan ollut kutsuja ylenkatsonut.
-
-Katieta vaan kaivattiin, ja ainoastaan sentähden, ett'ei Taavetti
-millään muotoa antanut hänen yksinään tehdä pitkää matkaa, eikä
-ketään voitu lähettää häntä noutamaan.
-
--- Minä lähden tästä piakkoin itse tervehtimään häntä, sanoi hän --
-ja kerron kaikki mitä täällä kotona on tapahtunut.
-
-Vanhan ystävän kihlautuminen ja naiminen oli suorastaan nuorentanut
-Taavettia itseäänkin. Puheliaammaksi hän ei juuri tullut, mutta
-näytti tyytyväisemmältä kuin kertaakaan Katien lähdön jälkeen, eikä
-kartellut enää läheskään niin paljon muita ihmisiä kuin ennen.
-Paras todistus hänen sisällisestä muutoksestaan oli sentään hänen
-aikomuksensa matkustaa Bostoniin.
-
-Sen matkan hän teki omin päin jo pari viikkoa jälkeen Lehtisen
-häitten, ja kotiin palatessaan oli hän ulkonaisestikin kokonaan
-muuttunut. Tukka oli leikattu kaupunkilaisittain ja leuka ajeltu
-sileäksi. Hattu oli uusinta muotia ja uudet, kaupunkilaiset vaatteet
-tuntuivat olevan hienointa lajia. Mutta ainoastaan kolme päivää oli
-hän ollut Bostonissa ja milt'ei mahdotonta oli Lehtisen ja hänen
-rouvansa saada häneltä mitään tietoa, koskipa se sitten Katieta tai
-muuta.
-
--- Kyllähän se hyvin voi, vastasi hän heidän lukemattomiin
-kysymyksiinsä. -- Ja on tullut jo vallan aikaihmiseksi. Mutta minua
-kohtaan oli hän ihan ennallaan -- niin iloissaan nähdessään minut,
-että nauroi ja itki, kun olin tullut.
-
-Syytä siihen, ett'ei ollut siellä pitemmältä viipynyt, ei hän vaan
-ilmaissut, ei ainakaan suoranaisesti.
-
--- Mitä olisin minä siellä tehnyt? sanoi hän vältellen. -- Minähän
-en oikein sovellu kaupunkilaisten seuraan. Ja kolmessa päivässä
-ehdin minä kyllä sanoa sanottavani. -- Mutta ikävä näytti kumminkin
-Katiella olevan, kun tein lähtöä! lisäsi hän, oltuaan hetken aikaa
-mietteissään.
-
--- Kuinka vanha on Dave? kysyi M:rs Charles Lehtinen mieheltään, kun
-he Taavetin lähdettyä olivat jääneet kahden. -- En koskaan ennen ole
-pitänyt häntä muuna kuin vanhana miehenä, mutta siltä ei hän nykyään
-ollenkaan näytä.
-
--- Ei hän vanha olekaan. Useita vuosia minua nuorempi, vaikka paljoa
-viisaampi. Luullakseni noin kolmekymmentäviisi vuotta.
-
--- Sitten alan ymmärtää, mikä tässä asiassa on pohjana, sanoi rouva
-merkitsevästi. Mutta ei antanut hän miehensä mitenkään vietellä
-itseltään parempaa selvitystä sanoihinsa, joista tämä ei ymmärtänyt
-niin mitään.
-
-Alunpitäin oli päätetty, että Katie viipyisi Bostonissa neljä vuotta.
-Vähän neljättä oli menossa silloin, kun Taavetti oli käynyt siellä,
-ja sen jälestä ei hän enää ollut oikein tyytyväinen oloihin eikä
-toimiin Anttilassa.
-
-Katielta saapui kyllä eteenkinpäin kirjeitä yhtä säännöllisesti kuin
-ennenkin, mutta ne eivät parantaneet asiaa. Ne päinvastoin vaan
-kiihoittivat hänen ajatuksiaan asioihin, joilla hän ei koskaan ennen
-ollut päätänsä vaivannut, vaan jotka nyt alkoivat siellä lakkaamatta
-pyöriä.
-
-Suurimman vaikutuksen oli häneen hänen matkallaan itäänpäin tehnyt
-suurien kaupunkien rikkaus ja komeus. Sellaisia rakennuksia
-kuin sekin, missä Katie asui, oli hän ennen katsellut vaan
-ulkopuolelta, ja samoin oli hän yleensä nähnyt elämääkin vaan sen
-puutteellisimmilta puolilta sekä kotona että Ameriikassa. Siinäkin
-uudessa kaupungissa, joka oli kasvanut hänen talonsa ympärille,
-elettiin mitä yksinkertaisinta ja vaatimattominta elämää, kun
-sitävastoin Katie ja hänen ystävänsä Bostonissa elivät kokonaan
-toisella tavalla.
-
-Kuinka voisi tyttö ollenkaan enää tulla toimeen niissä oloissa,
-joissa hän ennen matkaansa eli? Taavetin tupa ja eteiskammari olivat
-vielä ihan ennallaan, tuvassa samat veistetyt seinät ja lattia,
-kammarissa samat, aikoja sitten vaalenneet tapetit, jotka hänen
-viimeistä vuotta kotona ollessaan oli seiniin liimattu. Nyt mahtaisi
-se kaikki tuntua hänestä kauhean ikävältä.
-
-Päätökseksi kaikista hänen tuumistaan tuli se, että hän eräänä
-kauniina päivänä ilmoitti Lehtiselle aikovansa rakentaa uuden talon.
-
--- Siinä sinä teet oikein, vakuutti Lehtinen, joka jo aikoja sitten
-oli rakentanut itselleen komean asunnon kauppapaikkansa viereen. --
-Varojahan sinulla on kyllä ja vanha koppisihan onkin jo rappeutunut.
-Kuinka hyvin vielä muistan sen ajan, kun me yksistä tuumin autoimme
-sinua sitä rakentaissasi!
-
-Taavetti päätti tehdä uuden rakennuksensa niin upean, ett'ei Katien
-tarvitsisi hävetä, vaikka joku bostonilaisista ystävistäänkin
-tulisi häntä tervehtimään. Itse hän katsoi paikan sille hyvän
-matkan ulommaksi farmia, pienelle kunnaalle lähellä joen suuta,
-josta näköala ulottui pitkälle sekä vastavirtaan että alaspäin.
-Ja neuvoteltuaan tehtaan esimiehen kanssa, kirjoitti tämä hänen
-pyynnöstään S:t Paulista erään ameriikkalaisen rakennusmestarin, joka
-tiesi, miltä hienon rakennuksen pitäisi näyttää.
-
-Mestari tuli ja otti kuudessa kuukaudessa tehdäkseen rakennuksen
-valmiiksi. Mutta Taavetti alkoi uudestaan epäillä tuumaansa
-kuultuaan, kuinka kalliiksi se tulisi.
-
-Niin kalliiksi ei hän sitä ollut koskaan ajatellut. Kyllähän hänellä
-oli rahaa pankissa enemmänkin, mutta -- -- -- --
-
--- Nooh, viisi siitä! Karttuuhan sitä rahaa lisää taas, jos elonikää
-jatkuu, päätti hän lopulta. -- Tuleehan se maksamaan, jos mieli saada
-hienoa.
-
-Siitä pitäen oli hänen suurin huvinsa katsella, kuinka tuo komea
-rakennus kohoamistaan kohosi. Ei asetettu hirttä, ei kiveä
-paikoilleen koko talossa, ett'ei hän sitä ensin olisi tarkastanut.
-Ja vastustamattoman itsepäisesti pakotti hän rakennusmestarin monta
-kertaa hylkäämään jonkun kappaleen, joka ei hänen mielestään ollut
-kylliksi hyvä.
-
--- Taloja ei rakenneta joka päivä, päätteli hän. -- Se tulee siinä
-pysymään kauvan, eikä siihen siis saa käyttää huonoa ainetta.
-
-Kun se lopulta oli valmis ja maksettu, antoi hän vielä
-rakennusmestarille aika summan rahaa huonekalujen ja muiden
-välttämättömien tarpeitten ostoa varten S:t Paulista. Ja kun ne
-olivat saapuneet, pyysi hän rouva Lehtistä neuvomaan, mitenkä ne
-asetettaisiin paikoilleen, että kaikki näyttäisi niin somalta kuin
-mahdollista. Puutteellisuuksia ei saanut olla, kaikki piti oleman
-täydessä kunnossa, vaikkakin pankkisäästöt menivät niin tarkkaan,
-ett'ei montakaan sataa dollaria jäänyt jälelle, sittenkun kaikki
-ostokset oli suoritettu.
-
-Mutta kun kaikki oli järjestetty täyteen kuntoon, väänsi hän uuden
-rakennuksensa ovet lukkoon.
-
--- Siellä ei saa kukaan asua, ennenkun Katie tulee, päätti hän. --
-Sitten pidetään siellä tulijaiset.
-
-Rouva Charles Lehtinen pudisti vielä kerran merkitsevästi päätään,
-niinkuin hän oli monesti tehnyt rakennuksen aikana. Mutta ei hän
-puhunut siitä sanaakaan miehelleen, joka ei älynnyt mitään koko
-asiasta.
-
-Oli enää vaan kaksi kuukautta jälellä Katien kotiin tuloon, kun
-kerran sattui niin, ett'ei hän kolmeen viikkoon kirjoittanut yhtään
-kirjettä. Taavetista alkoi jo tuntua hyvin levottomalta, mutta
-sitten tuli pieni, nähtävästi kiireessä kirjoitetta lippunen, jossa
-Katie pyysi anteeksi, ett'ei ollut niin pitkään aikaan kirjoittanut.
-Hänellä oli ollut niin äärettömän paljon tekemistä. Mutta pian hän
-kirjoittaisi taas.
-
-Viikon kuluessa saapuikin toinen, pitkä kirje, jossa hän ilmaisi
-kaikki tunteensa kotona olevia, erittäinkin Uncle Davea kohtaan, jota
-hänen tuli kaikesta kiittää, mutta myöskin Lehtistä ja hänen vaimoaan
-kohtaan. Hän ei ollut koskaan kirjoittanut sellaisella lämmöllä ja
-sydämmellisellä kiitollisuudella, mutta kirje vaikutti sittenkin
-Taavettiin omituisesti, eikä tyydyttänyt häntä.
-
-Ja kun taas kului kolmatta viikkoa ilman mitään tietoja, alkoi
-Taavetti tuntea levotonta alakuloisuutta, jota ei sekään ajatus
-voinut haihduttaa, että hän ei luultavasti siksi kirjoittanut, kun
-niin pian jo tulisi kotiin.
-
-Ja niin sattui eräänä päivänä, että postineiti hymyillen ojensi
-hänelle kirjeen Bostonista, ennenkun hän edes ennätti kysyäkään
-mitään.
-
-Hän meni uuteen taloonsa, niinkuin hän viime aikoina tavallisesti
-teki, ja istuutui verannan portaille lukemaan Katien kirjettä, jossa
-varmaankin olisi tieto siitä, minä päivänä hän saapuisi kotiin.
-
-    "Rakkain Uncle Dave!"
-
-    "Kun tämä kirje saapuu Anttilaan, -- en minä enää ole yksin sinun
-    Katiesi, vaan myöskin erään toisen, joka on paras, rakkain ja
-    viisain ihminen maailmassa -- lähinnä minun Uncle Daveani. Tunti
-    sitten olen joutunut naimisiin ja ensi työkseni kirjoitan" -- --
-
-Niin pitkälle ennätti Taavetti, ymmärtämättä ollenkaan, mitä luki.
-Sitten loi hän kummastuneen katseen kirjeestä uuteen rakennukseensa
-ja pyyhki otsaansa, johon oli noussut hikikarpaloita, vaikk'ei ollut
-ollenkaan lämmin.
-
-"Hän on mennyt naimisiin", sanoi hän puoleksi ääneensä, ja istui
-sitten aivan hiljaa lukematta sen pitemmälle.
-
-"Ei, kotiin tästä pitää lähteä", sanoi hän hetken päästä, taas
-ääneensä. Ja meni suoraan kentän yli vanhaan tupaansa takaisin.
-
-Hän asettui rahille uunin eteen muistamatta panna edes piippuunsa ja
-istui siinä vaan katsellen tuleen, kunnes Lehtinen astui sisään ja
-keskeytti hänen mietteensä.
-
--- Kuuluit saaneen kirjeen postista ja kun et tullut meille -- --
-Milloinka Katie tulee?
-
--- Pian kai hän tulee, sanoi Taavetti jotain vastatakseen. -- Hän on
-mennyt naimisiin.
-
--- Naimisiinko? Onko hän ottanut miehen? No mutta -- -- --
-
--- Ja miksikä ei? keskeytti Taavetti kiivaasti.
-
--- Niin, niin -- niinpä kylläkin, miks'eikö hän olisi ottanut
--- -- -- se tapahtui vaan niin aavistamatta. Minä -- -- --
-
--- Lue itse, keskeytti Taavetti taas ja ojensi hänelle kirjeen --
-mutta elä lue suomeksi, lisäsi hän.
-
-Se oli pitkä kirje, enimmäkseen täynnä hajanaisia kuvauksia hänestä,
-miehestä. Ei Lehtinen eikä Taavetti voineet oikein käsittää kaikkea,
-mitä hän siitä kertoi. Niin paljon he kumminkin ymmärsivät, että hän
-oli ollut miehensä kanssa tuttava ainoastaan muutaman viikon, ja
-ett'ei tämä ollut laskenut häntä kotiin, ennenkun olivat vihityt.
-Oli näet pelännyt, että hänet saataisiin kotona hylkäämään hänet,
-kun ei hän ollut ollenkaan rikas. Mutta se ei haittaa mitään,
-vakuutti Katie. Mies on kyllä halukas työtä tekemään ja on heti
-sanonut, kuultuaan Anttilasta ja siitä uudesta kaupungista, että
-siellä sitä on rahaa ansaittavana. Uncle Dave heidän tultuaan kyllä
-on näkevä, mitenkä hyvin hän ymmärtää asioimistoimia. Ja heidän
-pitäisi tuleman parin päivän päästä. Mies oli kyllä tahtonut, että
-olisi tehty pitempi häämatka, mutta hän ei ollut suostunut viipymään
-matkalla kuin muutaman päivän, vaikka rahaa oli hänellä jälellä vielä
-jäämäänkin.
-
--- Vai niin, he tulevat tänne -- jo muutaman päivän päästä! Siinä oli
-kaikki, mitä Taavetilla oli sanottavana.
-
--- Ja miehellä ei ole yhtään mitään, huomautti Lehtinen -- koska
-Katie puhuu omista rahoistaan matkan varalle.
-
--- Se ei merkitse mitään, jos hän muuten on kunnon mies. Tässä
-talossahan voi kyllä elää.
-
-Sitten istuivat he molemmat vaiti pitkän aikaa, kunnes asema
-Lehtisestä alkoi käydä tuskalliseksi.
-
--- Etkö tule meidän puolelle? kysyi hän. -- Meidänkin emäntä on kyllä
-utelias kuulemaan kirjeen sisältöä.
-
--- Enpä häntä. Tässä on niin paljon ajateltavaa.
-
-Ja Lehtisen mentyä istui Taavetti vielä pitkän aikaa samalla paikalla
-ja samassa asennossa, katseli takkavalkeaa vaan, eikä pannut edes
-tupakaksi. Myöhemmin illalla selvisivät hänelle sentään asiat, ja hän
-läksi Lehtiselle, missä vielä oltiin valveilla.
-
--- Huomenna sinun täytyy auttaa minua kaikessa, mitä minulla täällä
-on tehtävää, alkoi hän, sanomatta edes hyvää iltaa. -- Minä aijon
-täältä lähteä pois ja tahdon panna kaikki järjestykseen.
-
--- Mihin aijot matkustaa?
-
--- En tiedä varmaan -- johonkin länteenpäin katsastelemaan
-ympärilleni.
-
--- Ja talosi? Kuinka sen käy?
-
--- Ei sovi olla kahta isäntää yhdessä talossa. Ja minä olen
-ajatellut, ett'en koskaan olisi saanut koko taloa, joll'ei se olisi
-tapahtunut tytön vuoksi. Hänen tähtensähän te kaikki autoitte minua.
-
--- Senkö vuoksi aijot sen lahjoittaa miehelle, jota et ollenkaan
-tunne?
-
--- En kuin Katielle, oikaisi Taavetti. -- Täällähän voi vaimo omistaa
-mitä tahansa, miehen pääsemättä siihen käsiksi.
-
--- Ja mihin aijot itse ryhtyä?
-
--- Voinhan tehdä työtä. -- Ehkä jaksan vielä hankkia itselleni toisen
-talon. Joutilasta maatahan on kyllä.
-
-Lehtinen näytti sekä huolestuneelta että hämmästyneeltä. Tämähän oli
-aivan yhtä hullua kuin sekin, että Taavetti kiskoi vierasta lasta
-perässään kelkassa Dakotasta. Mutta hulluuden takana aavisti hän
-hämärästi jotain, josta ei voinut puhua.
-
--- Elä koeta pidättää häntä, sanoi hänen vaimonsa, sittenkun Lehtinen
-oli keventänyt sydämmensä hänelle. -- Sinä olet kyllä hyvä mies,
-Charles, mutta Taavetteja ei ole kuin yksi tuhannessa. Se on ainoa,
-minkä hän voi tehdä.
-
-Ja sitten alkoi hän itkeä.
-
-Sitäkään ei Charles Lehtinen oikein ymmärtänyt, mutta hän luotti
-niin paljon vaimonsa syvempään viisauteen, ett'ei hän tehnyt mitään
-vastoin hänen neuvoaan. Aamulla aikaisin meni hän Anttilaan,
-suruissaan kyllä asiain tilasta, mutta haluttomana tekemään enää
-mitään vastaväitteitä.
-
--- Ensiksi tehdään sinun tonttiasi koskevat paperit selviksi, niin
-ett'ei siitä voi syntyä mitään rettelöltä, sanoi Taavetti.
-
--- Minä maksan siitä hyvän hinnan, jos suostut myömään sen.
-
--- En ole aikonut tavotella sinun rahojasi. Mutta varminta kyllä on,
-että teemme kauppakirjan.
-
--- Se tontti on hyvästi tuhannen arvoinen ja minulla on varaa se
-siitä maksaa. Kun et tahtone ottaa rahoja, panen minä ne pankkiin.
-
--- Olkoon niin. Ehkä niitä joskus tarvitaan. Kalle Lehtinen luuli
-kyllä huomanneensa, mitä Anttila tarkoitti, mutta vannoi itsekseen,
-ett'ei Katien mies ikinä saisi haistaakseenkaan niitä rahoja.
-
--- Ja sitten minä tahdon tehdä kauppakirjan talosta Katien nimiin.
-Jos me kirjoitamme päivänmäärän joksikuksi päiväksi menneelle
-viikolle, niin kelpaa hänen tyttöinen nimensä. Sinä voit todistaa.
-
--- Jos siitä syttyy riita, niin teen minä valani asiasta. Eikä hän
-kirjeessä edes maininnutkaan miehensä nimeä.
-
--- Kirjoita hänet jotain maksaneeksi, niin kuittaan. Muuten se ei käy
-täydestä.
-
-He olivat vuosien kuluessa kumpikin oppineet yhtä ja toista Ameriikan
-oloista ja asioista, Lehtinen niin paljon, että hän erään painetun
-neuvonantajan avulla saattoi omin päinsä kirjoittaa asiapaperit.
-
--- Kaikki on oikein, sanoi hän, merkittyään muistiinsa Taavetin
-toivomukset. Huomenna minulla on molemmat paperit valmiina.
-
--- Enkö minä voisi vielä tänä iltana kirjoittaa nimeäni alle?
-Kentiesi ne jo huomenna tulevat.
-
--- Aijotko lähteä, ennenkun he saapuvat?
-
--- Aijon, vastasi Taavetti lyhyesti. Silloin alkoi Kalle Lehtinen
-käsittää asian.
-
--- Tule takaisin iltapuolella, sanoi hän. -- Ne ovat valmiit silloin.
-Viimeinen ilta pitää sinun viettämän meidän luonamme. Ja kun hän
-kääntyi, lähteäkseen pois, käsitti hän samassa tuokiossa senkin,
-miksi hänen vaimonsa oli itkuun purskahtanut.
-
-Siitä tuli raskas ilta, sittenkun paperit oli allekirjoitettu.
-Taavetti puhui tuskin sanaakaan enää, kun oli saanut ilmoittaneeksi
-heille aikovansa rautateitse matkustaa aina Montanaan saakka ja
-sieltä kulkevansa etemmäksi länttä kohden, tahi mihin häntä sitten
-näkisi paraaksi kääntyä.
-
--- Ehkä kirjoitan joskus, lupasi hän puolittain.
-
-Noustuaan istuiltaan lähtöhankkeissa, ojensi hän Lehtiselle muutamia
-avaimia.
-
--- Uuteen taloon, sanoi hän selitykseksi. -- Kun ne tulevat niin vie
-nämä heti sinne. Vanha tupa on teljetty kiinni.
-
--- Sittenhän sinä jäät tänne yöksi?
-
--- Olin aikeissa lähteä nyt, rautatielle päin, että voisin ennättää
-perille huomeniltaiseen junaan.
-
-Kun he tulivat eteiseen, näkivät he hänen heittävän olalleen
-kääreeseen pannun villapeitteen, jonka päälle oli sidottu pari
-saappaita.
-
--- Hyvästi nyt ja kiitoksia kaikista näistä vuosista, sanoi hän ja
-pudisti heidän kättään.
-
-Kummaltakaan ei tullut sanaakaan vastaukseksi.
-
-Mutta kun Taavetti oli kadonnut pimeään, alkoi mrs Lehtinen
-nyyhkyttää niin hillittömästi, että hänen miehensä koetti lohduttaa
-häntä.
-
--- Elä itke, sanoi hän -- elä itke! -- Vaikka kyllä sitä miestä pitää
-itk -- -- --
-
-Siinä keskeytyi hänen puheensa ja hän riensi pois huoneeseensa.
-
-
-
-
-Elias Möykän Ameriikan matka.
-
-
-Elias Möykästä ei ollut juuri milloinkaan ollut iloa kellekään
-ihmiselle, vaan sen sijaan kyllä harmia monille elatusvanhemmilleen.
-
-Niin, sitäpaitse hänen nimensä ei oikeastaan ollutkaan Möykkä -- hän
-ei ollut sennimiseksi syntynyt. Mutta kun hänet kerran -- erehdyksestä
-vallan, kuten huomattiin -- oli haastettu vieraaksimieheksi käräjiin,
-ja tuomari kysyi hänen nimeänsä, vastasi Elias, että häntä parhaasta
-päästä oli kutsuttu Möykäksi. Eikä häntä siitä päivin miksikään
-muuksi kutsuttu.
-
-Hänen isästään ei ollut kellään ihmisellä mitään tietoa. Eikä paljoa
-enempi tiedetty äidistäkään. Tämä oli myöhään eräänä talvi-iltana,
-kipeänä ja kurjana, pientä poikariepua taluttaen, hoippunut erääseen
-syrjäiseen metsätorppaan, aivan pitäjän laidassa. Ja siellä hän
-kahden päivän perästä kuoli, lausumatta koko sinä aikana ainoatakaan
-ymmärrettävää sanaa.
-
-Mitään paperia, josta olisi nähty, kuka hän oli tai mistä hän oli
-kotoisin, ei löytynyt hänen tavaroittensa joukosta, joita hänellä oli
-leipäkannikka, joitakuita ryysyjä sekä päätön, jalaton ja hännätön
-pahvihevonen. Ja poika oli liiaksi pieni, eli torpparin mielestä
-tyhmä, antamaan mitään enempiä tietoja kuin että se oli hänen äitinsä
-ja hän itse oli Elias.
-
-Ei ollut muuta neuvoa kuin kantaa kuollut vaimo aittaan, missä
-pakkanen säilytti ruumiin siksi, kunnes torppari ehti ilmoittaa
-tapahtuman ja asianomaiset pitivät huolta hautaamisesta. Kunta oli
-pakotettu ottamaan pojan hoitoonsa, koska näytti mahdottomalta saada
-häneltä mitään tietoa, missä hänen äitinsä aikoinaan oli ollut
-kirjoilla.
-
-Elias joutui sentähden aikanaan huutolaiseksi ja sai joka vuosi
-uudessa huudossa uudet kasvatusvanhemmat. Kukaan ei viitsinyt
-pitää häntä pitemmältä. Kaikki sanoivat, että hän oli liian tyhmä
-oppiakseen mitään, niin että hänestä ei talossa ollut vähintäkään
-hyötyä. Eikä selkäsaunakaan pystynyt häneen -- sama jos olisi piessyt
-sahapukkia.
-
-Vasta kun tuli isommaksi, alkoi hän kelvata lastenvaalijaksi, joiden
-puoleen luontonsa veti häntä niinkuin kaikkiin muihinkin turvattomiin
-maanmatelijoihin. Ja kun hän oli päässyt niin pitkälle, että kelpasi
-paimeneen, jäi hän silloisten elatusvanhempainsa luoksi olemaan. He
-olivat keksineet hänen oikean toimialansa. Tuntui melkein kuin hän
-olisi itse ollut yksi luontokappaleista, niin hyvin ne ymmärsivät
-häntä ja hän niitä. Niiden kanssa annettiin hänen sitten elää halunsa
-mukaan, s.o. yötä ja päivää, niin että hän kokonaan kasvoi hevosten,
-vasikkain ja lehmäin joukossa.
-
-Huoneessa hän harvoin puhui luotua sanaa, vastasi tuskin kysymyksiin,
-eikä näyttänyt ollenkaan huomaavan, että hän alinomaa oli muun
-talonväen pilkan esineenä. Mutta lehmien, hevosten ja lampaanvuonien
-kanssa voi hän jutella tuntikausia, vaikka hän aina vaikeni, kun
-joku lähestyi. Ainoastaan silloin, kun hän huomasi jonkun pitelevän
-pahasti elukkaa, mitä tahansa, suurta tai pientä, avasi hän suunsa,
-mutta silloin olikin hän niin suulas, ett'ei paremmasta apua.
-
-Se tietysti huvitti talonväkeä, ja siksi he usein härnäsivätkin
-häntä, lyömällä hevosta, potkaisemalla koiraa tai nakkaamalla jotain
-lehmän perään. Mutta niin tyhmä kuin hän olikin, huomasi hän sentään
-lopulta, että ne tekivätkin sen vaan hänen tähtensä, ja siitä pitäen
-ei hän avannut enää suutansa vihanpurkauksiinkaan.
-
-Rippikouluun tuli hän vasta melkein aikamiehenä ja siellä häntä
-pitivät sekä toverit että pappi puolittain löyhkäpäisenä. Ja kun
-viimeksimainittu kahtena vuonna perättäin oli koettanut ajaa häneen
-tarpeellista tietoa taivaasta, helvetistä ja käskysanoista, julisti
-hän Eliaan liian typeräksi pääsemään armopöytään.
-
-Eliaasta se oli jotensakin yhdentekevä. Hän oli saanut liian paljon
-kärsiä rippikoulutoveriensa pilkkaa ja oli hänen käsityksensä
-niistä ajallisista ja iankaikkisista eduista, mitkä seuraisivat
-herranehtoollisella käyntiä, liiaksi hämärä, että vastoinkäyminen
-olisi erittäin painanut hänen mieltänsä. Se hänestä oli tärkeintä
--- oikeastaan ainoa tärkeä asia -- että hän nyt jossain määrin
-oli päässyt omaksi herrakseen. Sillä toinen seikka, jonka hän
-tyhmyydestään huolimatta oli saanut päässänsä selville, oli se, että
-hänen ei enää tarvinnut tehdä ilmaista työtä niille, jotka olivat
-hänet kunnalta haltuunsa ottaneet. Nyt voi hän pyytää palkkaa ja
-mennä palvelukseen, mihin itse halusi.
-
-Hänen viimeinen kasvatusisänsä hämmästyi tietysti aikalailla, kun
-Elias eräänä kauniina päivänä pestausajan lähestyessä otti puheeksi
-muuttuneen asemansa. Mutta kun hän hyvin tiesi, että oli mahdoton
-saada parempaa hevosmiestä, tai ketään, joka täsmällisemmin täyttäisi
-ne työt mitä hän yleensä voi tehdä, niin nielasi hän hämmästyksensä
-ja tarjosi Eliaalle puolet tavallista renginpalkkaa. Ja kun Elias
-ei ollenkaan kernaasti olisi jättänyt taloa, missä hän tunsi kaikki
-elukat niiden syntymästä saakka, niin suostui hän pitemmittä mutkitta
-tarjoukseen.
-
-Pää-asiassa olikin jotenkin samantekevää, kuinka paljon palkkaa hän
-sai, kun ei hän kumminkaan koskaan käyttänyt siitä kuin mitättömän
-pienen osan. Tupakanpolttoon ei hän ollut milloinkaan tottunut;
-olutta, viinaa tai muuta sellaista ei kukaan ollut koskaan hänelle
-tarjonnut ja vaatteihin tarvitsi hän sangen vähän, koska hän ei
-milloinkaan poistunut kotinurkista paitsi työ toimissa. Ja vuoden
-lopulla jätti hän säännöllisesti kaiken saatavansa isännän haltuun --
-vastaiseksi, sanoi hän.
-
-Sillä tavalla olisi hän varmaan elänyt kuolinpäiväänsä saakka, jollei
-isäntä olisi ottanut ajotöitä tehdäksensä uudella rautatiellä, ja
-pannut Eliasta sinne ajomieheksi. Sellaisissa ajoissa rääkkäytyivät
-tavallisesti hevoset, mutta Eliaan ajaessa ei ollut siitä mitään
-vaaraa. Hän olisi kernaammin vetänyt kuorman itse kuin vaatinut
-liikaa hevoseltaan.
-
-Siitä alkoi kokonaan uusi elämä Eliaalle, joka ei koskaan ennen ollut
-joutunut mihinkään tekemisiin niin monen vieraan ihmisen kanssa.
-Siellä oli miehiä jos jonkinlaisista vieraista pitäjistä, joiden
-nimiäkään hän ei ennen ollut edes kuullut, miehiä, jotka olivat
-vaeltaneet ympäri koko maan, nähneet sekä Waasan että Helsingin.
-Olipa yksi ollut Pietarissa saakka, jossa hän sanoi keisarin asuvan.
-
-Eliaan entiset käsitykset maailman laajuudesta muuttuivat tuota
-pikaa ihan toisiksi. Ja melkein yhtä paljon muuttuivat hänen
-mielipiteensä siitä, mitä oikea mies maailmassa saa aikaan, kunhan on
-vähänkään onnea -- jos hän muuten lienee mitään sellaista ajatellut.
-Moni nuorista miehistä puhui, niinkuin ei mikään olisi mahdotonta --
-erittäinkin ne molemmat Härmäläiset, jotka olivat työjoukossa.
-
-Elias suorastaan kauhistui heidän suuria sanojansa. Heidän suussansa
-oli pikku asia päästä talonisännäksi. Sen he sanoivat monen
-tuttavansa tehneen. Ja toinen selitti aikovansa tulla herraksi! Hän
-ostaisi suuren talon torppareineen ja tupalaisineen ja vähintäin
-viisikymmentä lehmää, kehui hän. Uskokoot häntä tai olkoot uskomatta,
-kuinka vaan haluavat, mutta heti kun hän saisi haalituksi matkarahat,
-menisi hän Ameriikkaan. Siellä sitä ansaitsee kymmenen markkaa
-päivässä, ja sillähän pitäisi miehen jo päästä taloon käsiksi.
-
--- Onko se kaukanakin? kysyi Elias.
-
-He sanoivat, että pitää kuudesti pohjauttaa saappaita tiellä, -- niin
-kaukana se on. Ja nauroivat.
-
-Elias huomasi, että ne tekivät pilkkaa hänestä, mutta siihen hän oli
-tottunut. Ja valetta taisi sekin olla, että siellä saisi kymmenen
-markkaa päivässä -- -- -- vaikka olivathan ne maininneet pari kolme
-tuttavaansa, jotka olivat menneet sinne tyhjin käsin ja kotiin
-palattuaan ostaneet talon. -- -- --
-
-Ja kun hän ajatteli asiaa, muisti hän isännänkin joskus puhuneen
-ihmisistä, jotka äkkipikaa olivat Ameriikassa rikastuneet
--- -- -- Jotain perää mahtoi siis kumminkin olla Härmäläisten
-puheissa. -- -- --
-
-Hän, Elias, ei tietysti koskaan pitäisi väliä isännäksi pääsemisellä
--- se oli lapsellista sellainen ajatus. Mutta toisinaan, kun hän näki
-talollisten ajavan kirkkoon uusilla vieterirattaillaan ja läikkyvillä
-siioilla, hevoset täysinäisinä kuin kaurasäkit -- niin, silloin
-saattoi hän kyllä ajatella, kuinka hauskaa olisi ajaa niin lihavalla
-ja kiiltävällä hevosella, ja se kun olisi sitten vielä oma.
-
-Senvuoksi kuunteli hän yhä eteenkinpäin tarkasti, kun toiset ruuan
-päälle tupakoidessaan juttelivat Ameriikasta ja niistä seuduista
-siellä, joissa eniten ansaitsi. Jonkun kerran hän jo itsekin kysyi
-jotain seikkaa, mutta silloin nauroivat toiset aina, sanoivat, ett'ei
-Möykkiä siinä maassa tarvittu ja kysyivät, oliko hänellä kuusien
-saappaiden paikat matkaa varten.
-
-Naurakoot! ajatteli Elias -- kyllähän lakkaavat, jos minä todellakin
-menen sinne ja tulen rahojen kanssa takaisin!
-
-Koko kesän ja syksyn tuumaili hän sitä, mitä kuuli Ameriikasta,
-joka oli ainaisena puheenaineena työmiesten kesken. Toinen Härmän
-mies oli todellakin lähtenyt ja toinen odotteli vaan, kunnes saisi
-pilettirahan kokoon. Joll'ei hän olisi juonut niin paljon, niin olisi
-hänkin varmaan jo ollut matkalla, mutta joka tilin perästä oli hän
-humalassa ja niin täytyi hänen odottaa taas.
-
-Se oli muuten hän, joka antoi Eliaalle enimmät tiedot siitä luvatusta
-maasta, sekä oikeita tietoja että paljon muitakin -- kun hän oli
-leikillisellä tuulella. Ja kuta enemmän Elias kuuli hyvistä toiveista
-Ameriikassa, sitä varmemmaksi tuli hänen päätöksensä tehdä se suuri
-yritys.
-
-Niinpä ajatteli hän vähitellen oikean suunnitelman niiden tietojen
-perusteella, joita hän oli saanut. Ja kun marraskuun ensi päivä oli
-käsissä, hämmästytti hän isäntäänsä pyytämällä säästössä olevia
-rahoja niiltä vuosilta, joilta hän oli palkkaa saanut.
-
--- Paljonko luulet niitä olevan? kysyi isäntä varovasti.
-
-Sitä ei Elias tiennyt.
-
--- No, paljonko sinä sitten tahdot ottaa niitä, ja mihin sinä niitä
-tarvitset?
-
--- Kaksisataa viisikymmentä minä tarvitsen -- päästäkseni Ameriikkaan.
-
-Jos Elias olisi sanonut, että hän aikoi päästä puheenjohtajaksi
-kunnallislautakuntaan, tai Waasanläänin kuvernööriksi, olisi isäntä
-tuskin ällistynyt sen enemmän. Mutta hän toipui pian hämmästyksestään
-ja ilmoitti Ameriikkaan aikovalle, ett'ei hän niine hyvineen saisi
-jättää palveluspaikkaansa.
-
--- Sinun olisi pitänyt siitä ilmoittaa pestausaikana, selitti hän.
-
--- Ettepä tekään kysynyt, tahtoisinko jäädä, ettekä tarjonneet
-pestiä, väitti Elias hiljaisesti.
-
-Siitä tuli isäntä vielä enemmän hämilleen ja hänen teki kovasti
-mielensä kirota -- kun ei enää voinut olla varma tuollaisistakaan
-hölmöistä! -- Mutta ääneensä kysyi hän Eliaalta, tyytyisikö tämä
-kahteensataan viiteenkymmeneen markkaan kuluneilta vuosilta.
-
-Elias kynsi päätänsä joka puolelta, koetti ajatella, mitä se tekisi
-kahdeksalta vuodelta -- ja sanoi lopulta, että hän tuumisi ja laskisi
-iltaan mennessä.
-
-Tunti sitten olisi se vaikuttanut isäntään aivan samalla tavalla,
-jos joku hänen vasikoistansa olisi sanonut aikovansa ruveta
-tuumimaan jotain laskuesimerkkiä. Mutta nyt oli hän Eliaan viimeisen
-esiintymisen johdosta joutunut niin hämilleen, että hän hetken päästä
-haki hänet käsiinsä ja sanoi laskeneensa, että siitä tulee noin
-kaksisataa kahdeksankymmentä markkaa.
-
--- Ei siitä taida tulla mitään voittoa minulle silläkään tavalla,
-epäili Elias. Mutta kun hänen ei ollenkaan onnistunut selvitellä
-omia muistojaan, suostui hän tarjoukseen ja piirsi ristin isännän
-kirjoittamaan kuittiin.
-
-Seuraavana päivänä oli hän matkalla Waasaan, maksoi piletin
-Ishpemingiin Michiganissa ja joutui asiamiehen huostaan
-määräpaikkaansa toimitettavaksi, tarvitsematta itse sen enemmän
-vaivata päätään siitä asiasta.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Jos Elias Möykkä olisi tarkoin tiennyt, mitä Ameriikkaan
-matkustaminen on, on hyvin luultavaa, että hän kaiken ikänsä
-olisi ajanut isäntänsä hevosia -- ja jättänyt säästönsä hänen
-talteensa. Mutta siitä ei ollut Härmän mies puhunut mitään, eikä
-hän tullut itsekään siitä selville, ennenkun oli liian myöhäistä
-kääntyä takaisin. Se alkoi jo Pohjanmerellä sellaisella pakkasella
-ja myrskyllä, ett'ei ollenkaan voinut oleskella kannella. Ja
-välikannella oli vallan sietämätöntä.
-
-Itse hän ei ollut merikipeä, mutta sen sijaan olivat kaikki muut
-järjestään, sekä yöllä että päivällä -- -- se oli kauheata kurjuutta!
-Mutta vieläkin kurjemmaksi tuli elämä Atlantin-laivalla, sittenkun
-he olivat lähteneet Liverpoolista ja joutuneet yhteen kaikenmoisten
-ulkomaalaisten kanssa, jotka eivät ymmärtäneet sanaakaan siitä, mitä
-heille puhui. Ja yhtä vähän voi puhua laivan oman miehistönkään
-kanssa. Ei yksikään heistä ymmärtänyt suomea.
-
-Ainoa lohdutus oli se, että voi oleskella kannella melkein millä
-ilmalla tahansa. Laiva oli siksi suuri ja korkea, että laineet
-ainoastaan ensimmäisenä päivänä lähdön jälkeen roiskuivat yli kannen,
-mutta sitten tuli olo paremmaksi, vaikka keikkui se sentään niin,
-että useimmat olivat kipeitä.
-
-Kolmantena päivänä kantoi pari laivamiestä matrassilla kannelle erään
-nuoren naisen, ja asettivat hänet lähelle sitä köysivyyhteä, jolla
-Elias istui. Hän oli nähnyt hänet jo ennen suomalaisella laivalla
-ja sitten Liverpoolin asemalla. Nyt hän näytti melkein kuolleelta,
-maatessaan siinä silmät ummessa ja liikkumatonna -- niin avutonna,
-niin avutonna, että Eliaan tuli oikein sääli häntä.
-
--- Tuntuuko paremmalta? kysyi hän, kun nainen hetken päästä avasi
-silmänsä ja loi ne häneen.
-
--- Hiukan paremmalta, kiitos vaan -- -- täällä ylhäällä tuulessa.
--- -- Ne sanovat, että minä pian paranisin, kun vaan saisin pysymään
-jotain ruokaa sisässäni. -- --
-
--- Tahdotteko koettaa syödä jotain?
-
--- Kun voisi saada yhden silakan -- oikein suolasen -- -- mutta ehkä
-kahvitippakin auttaisi -- -- niillä ei mahda olla silakkaa!
-
-Elias toi hänelle kahvia omassa läkkiastiassaan, ja hän ryypiskeli
-kiitollisena kuuman juoman. Koe onnistui. Vähän ajan perästä tunsi
-hän itsensä niin paljon paremmaksi, että yritti istumaan, ja silloin
-veti Elias matrassin köysivyyhden viereen, niin että sairas voi
-nojautua sitä vastaan.
-
-Siitä johtui heidän tuttavuutensa ja sitten oli nainen Eliaan
-turvattina ja seuralaisena loppumatkan. Ensin oli Elias vähän arka,
-kun nainen virkistyi niin paljon, että voi liikkua laivalla ja tulla
-omin neuvoin toimeen. Mutta kun toinen oli aina yhtä ystävällinen
-häntä kohtaan, rohkaisihe hän palvelemaan häntä eteenkinpäin
-parhaansa mukaan.
-
-Päivää ennen perille tuloa uskalsi hän jo kysyä naiselta, mihinkä
-paikkaan Ameriikassa hän aikoi.
-
--- En oikein tiedä -- -- Pilettini on vaan New-Yorkiin, jossa minun
-pitäisi saada vähän rahaa eräässä konttoorissa. Ehkä ne siellä voivat
-neuvoa, mitä minun olisi tehtävä.
-
-Eliaasta se tuntui kummalliselta -- hän kun itse oli jo etukäteen
-määritellyt koko matkansa. Mutta kun hän siihen asiaan ei tiennyt
-mitään sanoa, huomautti hän vaan, että palkat New-Yorkissa olivat
-huonommat kuin muualla, mikäli hän oli kuullut puhuttavan.
-
--- Kyllä ne minulle taitaa riittää, tuumi nainen -- jos joku vaan
-huolii minua palvelukseensa.
-
--- No miksikä ei teitä?
-
--- Niin, minä en tiedä oikein, mitä lienevät kirjoittaneet
-papereihini, mutta jos niihin kaikki on pantu, niin silloin se ei ole
-minkään helppoa.
-
-Elias katseli ihmeissään naista, eikä puhunut mitään. Nainenkin
-istui hetken äänetönnä, kuunnellen koneen säännöllistä jyskytystä
-ja aaltojen hyrskähtäviä iskuja kokkaa vastaan, ja sitten alkoi hän
-kertoa itsestään:
-
-Että hänelle oli sattunut onnettomuus palveluksessaan kauppiaalla
--- -- puotimiehen kanssa -- -- eikä se ottanut häntä, niinkuin
-oli luvannut, vaan lähetti hänet hänen kotipitäjääsensä ja eikä
-vanhemmista ollut kumpikaan elossa. -- -- Sitten syntyi lapsi -- --
-ja häntä sakotettiin käräjissä siitä, että se oli avioton -- --
-vaikk'ei se elänyt kuin viikon. Sitten olivat kaikki niinkuin koiria
-häntä kohtaan, kunnes hän otti muuttokirjansa -- siihen se oli kaikki
-merkitty -- ja meni takaisin kaupunkiin. Ja kun puotimies ei tahtonut
-mitään tietää hänestä -- käski hänen hakemaan toista, niin raivostui
-hän siihen määrin, että uhkasi manuuttaa hänet. -- --
-
--- En minä sentään olisi tainnut sitä tehdä, lopetti hän -- mutta hän
-kysyi paikalla, enkö tahtoisi lähteä Ameriikkaan, jos hän maksaisi
-matkan -- -- ja sitten minä läksin.
-
-Elias tuumaili asiaa niin, että pää tärisi. Olla sakotettu
-sellaisesta ja se sitten vielä pantuna papereihin, se voisi olla
-hyvinkin vaarallista, etenkin vieraassa maassa. -- -- Mutta kun hän
-oli kysynyt, osaisivatko ne Michiganissa lukea edes ulosseteliä, niin
-oli Härmäläinen sanonut, ett'ei siellä kysytä mitään papereita. -- --
-
--- Teidän pitää tulla mukana aina Michiganiin saakka, neuvoi hän, kun
-oli ajatuksissaan päässyt niin pitkälle. -- Minä olen kuullut, ett'ei
-siellä kysytä mitään papereja eikä todistuksia.
-
--- Mitenkähän paljon sinne matka maksaa?
-
--- Ei sen pitäisi hyvinkään kalliin oleman -- -- ei ollut suurta eroa
-piletin hinnassa New-Yorkiin ja sinne. Ja siellä ovat palkat paremmat.
-
--- Kun vaan ne rahat, jotka saan riittäisivät -- --
-
--- Minulla on rahaa jälellä, vakuutti Elias
-
--- ja niitä minä en tarvitse sinne päästyäni. Siellä kuuluu
-ansaitsevan kymmenen markkaa päivässä.
-
--- Antaisitteko te rahanne minulle, jota ette ollenkaan tunne?
-
--- Niin -- en tiedä, sanoi Elias -- mutta -- mutta -- sitähän täytyy
-auttaa, joka on avun tarpeessa.
-
-Siihen ei nainen vastannut mitään. Mutta hän tuli ajatelleeksi
-puotimiestä, kuinka se oli puhunut vallan toisin. -- Oli todellakin
-suuri ero ihmisten välillä. -- --
-
--- Minä olen Kristiina Antintytär Kauhajoelta, sanoi hän hetken
-päästä, ikään kuin hän mielestään olisi ollut velvollinen antamaan
-Eliaalle edes sen verran tietoja ihmisestä, jota hän tahtoi auttaa.
-
-Eliaan mielestä olikin asia sillä ratkaistu. Se oli hänestä nyt niin
-selvä, että hän pitemmittä mutkitta rupesi selittämään naiselle omia
-aikeitansa ja tietojansa Michiganista. Ja ne olivat enimmäkseen
-tietoja, jotka suuresti olisivat hämmästyttäneet Michiganin
-asukkaita, vaikkakin Elias oman parhaan ymmärryksensä mukaan oli
-koettanut eroittaa ruumenet vehnistä Härmän miehen kertomuksissa.
-
-Kristiina huomasi kyllä, ett'ei kaikki voinut olla läheskään
-todenperäistä, mutta ymmärsi myöskin, että Elias itse uskoi kaikki.
-Ja sittenkun hän oli kysellyt Eliaalta yhtä ja toista hänen
-elämästään, saattoi hän helposti käsittää, miksi miestä oli alettu
-kutsua Möykäksi. Mutta sen sijaan, että olisi ruvennut hänelle
-nauramaan, heräsi hänessä päinvastoin puoleksi äidillinen ja kokonaan
-naisellinen halu ottaa hoitoonsa tuo suuri, vahva ja lapsellinen
-mies, joka ei tosin ollut järin viisas, mutta sen sijaan paljoa
-hyväsydämmisempi kuin kukaan hänen ennen tapaamistaan ihmisistä.
-
-Siksi antoikin hän Eliaan, New-Yorkiin saavuttuaan, ostaa piletin
-Ihspemingiin. Hänen omat rahansa -- tahi puotimiehen -- olisivat
-tuskin riittäneet puoleen matkaan ja niin oli Eliaan mielestä
-parasta, että ne säästettäisiin.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Ishpemingissä oli kuitenkin sangen vaikea saada työtä tai ansiota
-siihen aikaan, kun he sinne saapuivat. Kaikki oli tilapäisesti
-lainauksissa eikä ollut puhettakaan kahdesta dollarista päivässä;
-päinvastoin oli siellä sadottain miehiä, jotka mielellään olisivat
-tehneet työtä ruokapalkoillakin. Mihin tahansa Elias kääntyikin,
-sai hän aina saman vastauksen: mahdotonta ottaa ketään työhön!
-Kristiina Antintytär sitävastoin sai jo parin päivän perästä paikan.
-Naispalvelijain saanti on aina vaikea kaukana lännessä, ja siksi
-maksettiin niille huonoista ajoista huolimatta kolme dollaria
-viikolta -- paitsi vapaata elantoa, tietysti. Ja hänen papereitaan
-ei siellä kukaan edes kysynytkään. Hänelle näytti tulevaisuus kyllin
-valoisalta ja siitä sanoi hän olevansa yksinomaan kiitollisuuden
-velassa Eliaalle.
-
--- Kyllä tästä ajat pian paranevat, lohdutti hän Eliasta, kun pari
-viikkoa tulonsa jälkeen tapasi hänet kadulla ja hän näytti tavallista
-alakuloisemmalta.
-
--- Kaikkihan sanovat, ett'ei tätä voi pitkältä kestää, ja niin pian
-kuin työt alkavat, tulee kyllä ansiota.
-
--- Ja siihen mennessä saa kerjätä, huomautti Elias synkästi -- tai
-nähdä nälkää, joll'ei voi kerjätä. Ja minä en voi, vaikka rahani
-onkin lopussa.
-
--- Mutta minähän olen velkaa piletistä ja voin nyt ruveta sitä
-maksamaan, kun minulla on palkka.
-
-Sitä ei Elias ollut tullut ajatelleeksi -- eikä voinut sillä hetkellä
-edes muistaa, kuinka paljon sitä oli. Mutta paljoa sitä ei ollut.
-
--- Pitkällekö se riittää? -- Ei sitä ole kuin murunen, sanoi hän.
-
--- Jos minä maksan puolitoista dollaria viikossa, niin kestää se
-sentään jonkun aikaa. Ja kun olen velkani maksanut, voit sinä lainata
-minulta.
-
--- En suinkaan minä ruvenne elämään sinun työstäsi!
-
--- Sitähän täytyy auttaa, joka on avun tarpeessa -- niinkuin itse
-sanoit? Mutta nyt on vielä kysymys sinun omista rahoistasi.
-
-Puolellatoista dollarilla viikossa olisi Elias ehkä nipin napin
-voinut pysyä hengissä -- joll'ei siellä olisi ollut niin monta muuta
-nälkäistä. Mutta hän ei voinut sietää niitä nälkäisiä katseita,
-jotka seurasivat jokaista hänen suupalaansa, jakamatta omaansa niin
-pitkälle kuin riitti. Ja niin olivat hänen rahansa menneet ennen
-viikon loppua.
-
--- No kuinka käy? kysyi Kristiina hyvää toivoen, kun Elias seuraavana
-maanantaina tuli perimään toista viikko-osuuttansa.
-
-Elias arveli, että olisi ehkä voinut käydä paremminkin ja kun
-Kristiina vielä teki muutamia muita kysymyksiä, niin selvisi hänelle
-pian koko asiain tila.
-
--- Oi sinä miesparka! huudahti hän -- se ei kelpaa ollenkaan. Nyt
-minä annan sinulle kaksikymmentäviisi centtiä joka päivä, niin että
-saat edes kerran päivässä ruokaa, jospa sitten jakanetkin muille.
--- -- Sinähän voisit antaa vaikka housut jalastasi, jos vaan joku
-pyytäisi!
-
--- Ei ne taida sentään minun housujani pyytää, arveli Elias,
-katsahtaen surumielisesti kysymyksessä oleviin vaatekappaleihin.
-
--- Se on sinun onnesi, sanoi Kristiina lohduttavasti.
-
-Senjälkeen kävi sentään hiukan paremmin jokapäiväisen leivän kanssa,
-vaikk'ei Elias sillä ruokajärjestyksellä mitenkään vaurastunut. Mutta
-pahemmin oli vaatetten laita.
-
-Hänellä ei ollut Ameriikkaan tullessaan kuin pari paitaa, paitsi
-niitä vaatteita, mitkä hänellä oli päällään, ja ne eivät suinkaan
-olleet parantuneet siitä, että hän niissä oli kävellyt, seissut
-ja maannut koko ajan, minkä oli kultamaassa ollut. Ne olivat jo
-ennestään pahasti kuluneet ja nyt tulleet aivan repaleisiksi, samalla
-kun tukka oli saanut vapaasti kasvaa, niin että hän alkoi näyttää
-kaikkein pahimmalta retkaleelta. Kristiina oli luultavasti ainoa,
-joka ei siihen pannut mitään erityistä huomiota, tai ei ainakaan
-katsellut häntä vähemmän suopeilla silmillä kuin ennenkään.
-
-Nälistyneet työmiehet kaupungissa alkoivat kumminkin lopulta
-kyllästyä alituisiin turhiin lupauksiin hätä-aputöistä, muutamien
-kaivantojen uudestaan avaamisesta y.m.s. Heidän kärsivällisyytensä
-oli lopussa ja sitä näyttääkseen ryöstivät he muutamia leipuripuotia,
-löivät ikkunat rikki parin kaupunginvaltuusmiehen asunnossa, ja
-tekivät muuta pahaa, niin että rauhalliset asukkaat alkoivat pelätä
-heitä. Ja Kristiinan isäntä ei ollut suinkaan rohkeimpia, hän,
-joka asui jotensakin syrjässä ja oli muutenkin luonnostaan hyvin
-varovainen.
-
--- Te ette saa enää laskea luoksenne tuota miehen roikaletta,
-sanoi hän eräänä iltapäivänä nähdessään Eliaan lähtevän sieltä.
--- Hän tulee vielä jonakuna kauniina yönä tänne muutamien muiden
-samallaisten herrasmiesten kanssa ja ryöstää koko talon.
-
-Kristiina oli vähällä purskahtaa nauruun, ajatellessaan Elias Möykkää
-ryövärinä -- häntä, joka ei olisi voinut pahoin pidellä kissaakaan!
-Mutta kun isäntä ei sallinut puhuttavankaan mitään sellaista,
-huomasi Kristiina, että hän todellakin oli niin pelkuri, että siitä
-voisi koitua heille pahoja seurauksia. Ja sen vuoksi menikin hän
-seuraavana päivänä tapaamaan Eliasta kadulla ja pani määräksi, että
-tämä vast'edes tulisi vasta iltamyöhällä, kun isäntäväki oli mennyt
-levolle.
-
-Kyllä se onkin roskasen näköinen, ajatteli hän, katsellessaan Eliaan
-jälkeen kadulle. Ja rahan hän kyllä olisi voinut antaa sille ulkona
-kadullakin, mutta pitäisihän sen päästä hetkiseksi lämpimäänkin.
-
-Kun Elias tuli, laski hän hänet suurimmalla varovaisuudella kyökkiin
-ja selitti kuiskaamalla, miksi hän ei enää voisi tulla päiväsaikaan.
-
--- Ja sinä näytät todellakin vaaralliselta, lisäsi hän. -- Mutta minä
-leikkaan sinun hiuksesi ja paikkaan edes takkisi.
-
-Elias antoi hyvillään hänen tehdä, mitä hän halusi.
-
--- Nyt sinä näytät kokonaan toiselta mieheltä! sanoi hän lopetettuaan
-hiuksien leikkuun -- -- Kyllä sinulla pitäisi olla joku hoitaja
--- -- -- Joll'ei sitä käräjämatkaa olisi ollut, voisimme me mennä
-naimisiin, sitten kun täällä ajat paranevat, lisäsi hän puoleksi
-leikillään. -- Kas niin, otappa nyt takki päältäsi!
-
-Elias totteli, mutta hitaasti se kävi -- -- Voisikohan se todellakin
-ajatella naimakauppoja hänen kanssaan? -- -- Mutta ehkä sekin
-pilkkasi häntä -- niinkuin kaikki muutkin -- --
-
--- Sinun käräjämatkasi ei merkitse mitään, sanoi hän, ojentaissaan
-hänelle takkiaan -- -- mutta ei kaiketi minunlaiseni kelpaa sinulle
--- -- --?
-
-Elias katsoi häntä suoraan silmiin ja toinen huomasi, että sillä oli
-täysi tosi mielessä.
-
--- Etteikö kelpaisi? -- aivankuin kuka tyttö tahansa ei olisi
-iloinen, saadessaan niin hyvän miehen kuin sinä olet! -- -- Herra
-Jumala! kun kaikki tuo olisi tapahtumatta -- -- ja nyt se on pistetty
-papinkirjaankin ikuiseksi häpeäksi!
-
-Hän puhkesi itkuun. Ja Elias -- hän olisi varmaan syleillyt ja
-suudellut häntä, jos vaan olisi sellaisia temppuja ymmärtänyt.
-Mutta sitä hän ei ymmärtänyt, pyyhkieli vaan ystävällisesti hänen
-olkapäitään.
-
--- Mitä me huolimme siitä, mitä ennen on tapahtunut, lohdutteli hän
--- ja viisi papinkirjasta, jos sinä vaan otat Möykän!
-
-Enempää he eivät puhuneet, mutta Kristiina vuodatti siinä määrin
-kyyneleitään hänen rikkinäiselle takilleen, että Elias vallan unohti
-sen mahdollisuuden, että tyttö olisi voinut tehdä pilaa hänestä. Ja
-kun pahimmat reiät oli ommeltu umpeen, veti hän takin päälleen ja
-läksi ulos, sanomatta muuta jäähyvästiä, kuin:
-
--- Se kauppa pitää, jos sinä et peräänny.
-
--- Sinun paitasikin olisi paikattava, sanoi tyttö ovessa --
-mutta jääköön se toiseen kertaan. Ja hän sysäsi Eliasta niin
-sydämmellisesti selkään, että tämä hymyili itsekseen aina seuraavaan
-kadunkulmaan saakka.
-
-Mutta seuraavana aamuna oli isäntä niin raivostunut, että uhkasi ajaa
-Kristiinan pois ja ilmoittaa hänet poliisille kevytmielisenä naisena,
-jos hän vielä kerrankaan päästäisi ketään luokseen yön aikana.
-Sellaista hän ei aikonut kärsiä talossaan!
-
-Joll'ei asia olisi koskenut Eliasta, olisi Kristiina muuttanut
-paikalla. Mutta jos ne ajattelivat sellaista hänestä, niin ei hän
-voinut ensi hädässä toivoa itsellensä uuttakaan paikkaa, ja siinä
-tapauksessa ei hän voisi auttaa Eliasta. -- -- Ja jos ne taas
-ilmoittavat hänet poliisille, niin pitäisi hänen lopulta kumminkin
-näyttää paperinsa! -- -- Siinä ei ollut mitään muuta tehtävää kuin
-tavata Eliasta kadulla ja siellä pistää raha hänen kouraansa --
-tottapa kerran tulisi kurjuudestakin loppu!
-
-Pari viikkoa kului sillä tavalla. Kristiina tapasi joka ilta
-pikimältään Eliaksen talon edustalla, mutta sillä välin he eivät
-nähneet toisiaan.
-
-Mutta eräänä iltana, kun pakkanen oli tavallista purevampi ja tuuli
-kävi läpi luiden ja ytimien, ei hänellä ollut sydäntä jättää häntä
-siihen seisomaan ja värisemään kylmästä. -- Tule sisään, sanoi hän
-päättävästi. -- Ilmoittakoot nyt minut poliisiin, tai tehkööt mitä
-tahansa, jos huomaavat sinut, mutta sinähän kuolet kerrassaan,
-joll'et saa lämmitellä.
-
-He hiipivät niin hiljaa ja varovasti kuin mahdollista eteisen kautta
-kyökkiin. Kaikki kävi hyvin.
-
--- Ota nyt paita päältäsi, kuiskasi Kristiina -- niin minä menen ylös
-vinttikamariini ja paikkaan sen siellä. Täällä minä en tohdi tehdä
-tulta, mutta sinä voit istua täällä lämpimässä niin kauvan.
-
-Hän otti kengät jalastaan, ett'ei häntä kuultaisi rappusissa.
-
--- Ole nyt ihan hiljaa, varoitti hän vielä kerran, ennenkun hiipi
-ulos. -- Se olisi kauhea häpeä, jos jouduttaisiin poliisin käsiin.
-
-Pitkään aikaan ei Elias liikauttanut edes sormeaan. Mutta sitten
-oikasi hän hiukan toista jalkaansa, joka alkoi puutua, ja satutti
-hiilihankoa, joka oli uunin nurkassa. Se kaatui tietysti kovalla
-kolinalla syvässä hiljaisuudessa, ja Elias hyppäsi pystyyn.
-
-Elias seisoi ehkä puoli minuttia liikahtamatta. Sitten kuuli hän
-ylhäällä avattavan ovea, ja riensi varpaillaan eteiseen.
-
--- Kuka siellä? kysyi joku kovalla, pelästyneellä äänellä portailta.
-
-Elias pysähtyi suoraan kadulle vievän lasioven eteen, mutta ei
-vastannut mitään:
-
--- Vastaa tai minä ammun! uhkasi ääni.
-
--- Minä luen kolmeen saakka -- yksi -- kaksi
-
-Elias oli vaiti.
-
--- Kolme!
-
-Laukaus kuului ja Eliaasta tuntui ihan kuin häntä olisi lyöty
-ankarasti piiskalla sääreen. Mutta hän seisoi hievahtamatta ja
-seuraavassa silmänräpäyksessä kuului toinen laukaus, samassa kun
-Kristiina tuli kiirehtien alas vinniltä.
-
-Silloin hän liikautti itseänsä, kääntyi puoleksi oveen päin, mutta
-kaatui suulleen, kasvot lattiaan.
-
--- Herra Jeesus siunatkoon! kirahti Kristiina hyökäten isännän ohitse.
-
-Isäntä seurasi häntä, sytytti kaasun ja koetti -- itse kalpeana
-pelästyksestä -- nostaa Kristiinan kanssa kaatunutta ylös. Mutta kun
-he käänsivät hänet, huomasivat he, ett'ei siitä enää ollut mitään
-hyötyä. Paikattu takki oli avoimena rinnan kohdalta, ja he huomasivat
-kuulan menneen suoraan sydämmeen.
-
-Monta sanaa ei tuhlattu Elias Möykän muistolle, kun sanoma hänen
-kuolemastaan lopulta saapui hänen entisen isäntäväkensä korviin.
-
--- Liian tyhmä hän olikin elämään -- vallankin vieraassa maassa! oli
-emännän hautapuhe. Eikä isännälläkään ollut mitään muuta sanottavaa.
-
-
-
-
-Översti Beckridge ja hänen gorillansa.
-
-
-Ne olivat monivaiheisia kuukausia ne, joita vietin Kalliovuorilla
-vähän sen jälkeen kuin nuo uudet, suuret kultalöydöt oli tehty
-Koloraadossa ja houkutelleet kaiken maailman kansaa ahtautumaan
-noihin kurjiin kaivoskaupunkeihin, joita kultamailla kasvoi kuin
-sieniä sateella. Monivaiheisia monella tavalla ja täynnä kaikellaisia
-pettymyksiä, niin että ne silloin näyttivät hukkaan menneiltä.
-Mutta olivat ne samalla niin monimuistoisiakin niihin liittyviin
-kokemuksiini nähden, ett'en kadu oleskeluani kultamaassa, vaikk'ei
-kullan kaivaminen onnistunutkaan.
-
-Sillä eihän se onnistunut. Ei näet ole joka miehelle suotu löytää
-kultasuonia edes niissäkään seuduissa, joissa kultamalmia on
-runsaasti. Siihen tarvitaan paitse onnea ainakin jonkun verran
-liikepääomaa ja kykyä kärsimään vaivoja ja vastuksia suurempia kuin
-ennen oli voinut kuvitellakaan. Onneaan ei nyt kukaan voi komentaa,
-vaikka toiset ehdot olisivatkin jotakuinkin täytettävissä.
-
-Alussa oleskelin minä Koloraadossa, juuri sen maan keskustassa, jossa
-kultakuume pahimmin raivosi, kunnes tulin jotenkin vakuutetuksi
-siitä, että kultaonneni ei vielä ollut koittanut. Päätin sentähden
-kääntää selkäni lännelle ja palata idemmäksi sivistyneempiin
-seutuihin. Mutta juuri silloin näytti siltä kuin onni, minun onneni,
-olisi tuuminut ruveta kääntymään.
-
-Eihän siitä tosin tullut mitään kultakaivosta silläkään kertaa, mutta
-likeltä kuitenkin piti. Ja sentähden päätin minä viipyä vielä vähän
-aikaa tuolla erämaissa, jossa elämä on aina niin arpapelin kaltaista,
-ett'ei kukaan voi kokonaan vapautua siitä ajatuksesta, että hänenkin
-vuoronsa on kerran tuleva.
-
-Sen "leirin" -- kuten uusimpia kaivoskaupunkeja aina nimitetään
---, jossa minun onneni oli vähällä tulla, hylkäsin kuitenkin
-kohta. Salama ei kuitenkaan iske kahta kertaa samaan paikkaan,
-sanotaan, ja yhtä vähän voi toivoa yhtyvänsä toista kertaa onneensa
-siinä, missä se kerran hipaisi. Niin ainakin on kirjoitettu siinä
-kirjoittamattomassa lakikirjassa, jota pelaajat ja onnen etsijät
-noudattavat.
-
-Kun se onnenetsijäin lauma, joka oli tulvinut siihen suuntaan, missä
-ensimmäiset löydöt tehtiin, ei ollut saanut tarpeeksi tilaa siellä,
-valui se yhä lännemmäksi. Idahoon saakka oli osa kullankaivajoita
-hajautunut ja kaikkialla kuului Koloraadossa huhuja siellä täällä
-tehdyistä suurista löydöistä. Ei tietysti voinut ennakolta päättää
-mitään siitä, mikä paikka olisi paras, vaan oli epäilemättä
-oikeinta antaa sattuman määrätä. Nousin siis ensimmäiseen länteen
-päin menevään junaan ja kuulin hetken aikaa junassa oltuani, että
-tuottava kultasuoni oli löydetty eräässä paikassa, joka oli vaan
-muutamia tuntia länteenpäin, mutta jonne oli puolen päivän jalkamatka
-lähimmältä rautatieasemalta.
-
-Senpä vuoksi olikin junassa niin paljon seikkailijain näköisiä
-miehiä. Minä katsoin tuon sattumalta saamani tiedon kohtalon
-viittaukseksi ja astuin junasta seuraavalla asemalla. Mutta uuteen
-leiriin tulin vasta myöhään illalla. Kun ei minulla ollut halua
-eikä varaa maksaa kymmentä dollaria hevoskyydistä vanhanaikaisissa,
-retuavissa kyytivaunuissa, venyttelin minä jäseniäni astumalla
-jalkaisin ja samoin tekivät useimmat muutkin matkatovereistani.
-
-Leirissä olivat kaikki hotellit täpötäynnä. Niitä oli ehditty
-avata kolme -- kaksi samana päivänä kuin minä tulin. Ei auttanut
-muu kuin asettua yhteen ravintolahuoneista, jotka samalla olivat
-pelihuoneita, ja oikaista jäsenensä oman villavaippansa päällä
-jossain nurkassa. Ravintolahuoneessa olo ei ollut sen levottomampaa
-kuin makuuhuoneissakaan, sillä pelaaminen kesti aamupuoleen
-ja kun hotellit olivat vaan lautavajoja, kuului melu ja elämä
-hienojen seinien läpi melkein yhtä selvästi kaikkialle. Ja voihan
-ravintolahuoneessa aina kuulla jotain, joka saattoi olla hyvä tietää.
-
-Seuraavan päivän vietin minä vaeltamalla ympäristössä, jossa nuo
-paljon kehutut löydöt olivat tehdyt viime viikolla. Ei ollut
-enää ainoatakaan neliömetriä penkomatonta maata sillä lyhyellä
-kannaksella, jossa runsas kultasuoni oli tullut esiin. Kaikkialla
-kuokittiin, kaivettiin ja porattiin. Ja vähä väliä paukahteli
-räjähdyslaukauksia jostain niistä koloista, joita oli tehty vuoreen
-siinä turhassa toivossa, että ilmaantuisi joku osa löydettyä
-kultasuonta.
-
-Kultamalmisuonet juoksevat näet niin epäsäännöllisesti, ett'ei
-koskaan voi varmuudella sanoa, minne päin ne menevät, vaikka
-vuorikerrokset kulkevatkin pinnalla jotenkin säännöllisesti.
-Syvemmällä maan sisässä voi suuremmalla menestyksellä toivoa
-löytävänsä sen suonen jatkoa, joka on ilmaantunut pinnemmalla ja
-joskus voi suoni siellä olla suurempikin kuin ylempänä. Mutta kun
-ei laskuihin siinäkään suhteessa ole luottamista, niin muuttuu
-kaivaminen, kuokkiminen ja poraaminen sen kautta uuden löydön
-läheisyydessä mitä nurjimmaksi arpapeliksi.
-
-Pitkin sen pienen harjun selännettä, joka kulki laakson poikki, oli
-maa, niinkuin sanottu, mitattu palstoihin -- "claims" -- ja joka
-palsta oli jo vallattu. Tähän saakka ei vielä ollut löydetty muuta
-kuin tuo yksi kultakvartsisuoni, mutta se oli todellakin runsas
-siitä päättäen, mitä siitä kerrottiin, sillä nähdä ei uutta kaivosta
-saanut ehdolla millään. Se olisi ehkä voinut antaa jotain viittausta
-kultasuonen suunnasta ja semmoisten tietojen leviäminen olisi ollut
-haitallinen löytöjen tekijälle claimia toisille myydessä.
-
-Järjellisintä oli siis odottaa ja sillaikaa ottaa selkoa
-maasuhteista. Jos vielä jotain löytöjä tapahtuisi, niin voisi
-niiden mukaan ehkä päättää jotain malmisuonen suunnasta. Ja silloin
-kannattaisi ehkä ruveta pyykittämään itselleen claimia jollain niistä
-kukkuloista, jotka kulkivat kahden puolen laaksoa.
-
-Melkein koko päivä kului minulta tutkimusteni tekoon ja tulin
-minä illalla siihen päätökseen, että toiveeni olivat niinkuin
-viisikymmentä tuhatta yhtä vastaan. Mutta ne voisivat parantua
-hyvinkin tuntuvasti, jos uusia löytöjä piankin tehtäisiin. Ja oli
-miten oli, samaa peliähän täällä pelasivat kaikki muutkin.
-
-Kun palasin hotelliin, tehtiin siellä jo illallisvalmistuksia ja
-olin minä niin uupunut, ett'en halunnut muuta kuin istua hiljaa
-jossain nurkassa. Mutta kun nyt siinä istuin ja imin piippuani,
-herätti vastustamattomasti huomiotani pieni, ylen hullunkurinen
-kyyppari, joka paraallaan kattoi pöytää. Hän alkoi juuri latoa
-pöydälle pinottain vastaleivotuita, höyryäviä pikku kakkuja tai
-oikeastaan puoleksi paistuneita taikinapalloja. Minua harmitti vähän,
-että hän toi ne sisään ennen muita ruokia, sillä kylmillään ovat
-ne vaikeasti sulavia eivätkä maista juuri miltään. Mutta harmini
-haihtui katsellessani kyypparia, joka suikkelehti ulos ja sisään
-kuin sukkulainen lyhyvillä jaloillaan, joka kerta kun toi uuden
-ruoka-astian pöydälle. Ja kuta enemmän minä katselin pientä miestä,
-sitä enemmän huvitti hän minua.
-
-Ei ollut epäilystäkään siitä, että hän oli irlantilainen. Ainoastaan
-irlantilaisella tai orangutangilla voi olla niin tavattoman pitkä
-yläruumis ja niin litteän latuskainen nenä, ja niin ammottavan
-isot sieramet, että niiden läpi luuli näkevänsä suoraan aivokopan
-pohjaan. Punainen partakehä, joka leuvan alatse kulki yhdestä
-korvasta toiseen, pitkät kädet ja lyhyet jalat -- puhumattakaan
-pienistä, viekkaista silmistä -- tekivät hänestä niin täydellisen
-apinan, että semmoisia voi tavata ainoastaan hänen kansalaistensa,
-"viheriänsaaren" miesten joukossa.
-
-Viimein tarttui hän suureen kelloon, asettui avonaiseen oveen ja
-alkoi pitää aivan pirullista meteliä heiluttaen sitä kahden käden
-ylös ja alas. Ja silloin oli hän niin hullunkurisen näköinen, että
-minun melkein täytyi nauraa ääneen, vaikka olinkin uupunut ja vaikka
-toiveeni olivatkin vaan niinkuin viisikymmentä tuhatta yhtä vastaan.
-Mutta kun meteli oli merkki nälkäisille ja janoisille käymään
-taikinapallojen ja muiden herkkujen kimppuun, unhotin minä pian
-irlantilaiseni, antautuessani aineellisempia asioita harrastamaan.
-
-Syötyäni lähdin taas ulos leirin parhaimpaan hotelliin kuulemaan,
-mitä uutisia siellä olisi saatavana. Ei tämäkään hotelli ollut muuta
-kuin lautavaja, mutta kun se oli muutamia päiviä muita vanhempi, niin
-oli sen arvo sitä mukaa suurempi kuin toisten.
-
-Sekin oli yhtä täysi kuin toisetkin ja oli siellä pelareita ehkä
-vielä enempikin, kaikki täydessä touhussa. Mutta kun en sielläkään
-onnistunut saamaan sen arvokkaampia tietoja kuin muuallakaan,
-asetuin erään pelipöydän ääreen katselemaan pelin menoa, samalla kun
-tupruttelin savua jo ennestäänkin savulla täytettyyn huoneeseen.
-
-Vaan ei pelinkään katselemisesta ollut sen suurempaa huvia. Pelaajat
-olivat vielä varovaisia ja panokset pieniä. Tämä aika illasta oli
-vielä liika varhainen ja koko leiri oli ehkä vielä liika uusi ja
-köyhä. Olin jo aikeissa lähteä tieheni, kun tulin silmänneeksi niitä,
-jotka toisella puolen pöytää kuluttivat aikaansa samalla lailla kuin
-minäkin. Etumaisena seisoi vanha tuttavani eversti Beckridge, pitkä
-sikari hampaissa.
-
--- Olette kai löytänyt hyvän eläimin? kysyin minä laskien käteni
-hänen olkapäälleen.
-
--- Halloo! Teitä en nyt ainakaan olisi luullut täällä näkeväni!
-Mitä teillä on täällä tekemistä? kysyi översti ja pudisti kättäni
-sydämmellisesti.
-
--- Ei mitään, totta puhuen! Olen tehnyt pienen retken länteen,
-nähdäkseni olisiko täällä mitään toimittamista.
-
--- Niin, niin! -- Kultakuumeesta on yhtä vaikea päästä sivu kuin
-tuhkarokosta, ivaili översti. Ei koskaan ajatella, kuinka pienet
-toiveet ovat, ennenkun on saatu nahkaan.
-
--- Entä te itse? Ette kai tekään ole tullut tänne vaan vuoristoilmaa
-hengittämään?
-
--- En suinkaan. Chicagon ilma on minulle tarpeeksi hyvää, vaikka
-onkin paksua, enkä olisi lähtenyt liikkeelle, ell'eivät ajat olisi
-niin kurjat. Siellä ei ollut mitään tekemistä ja sen vuoksi lähdin
-minä länteen päin.
-
--- Siis vaan huviksenne?
-
--- En suinkaan! Sekä huviksi että hyödyksi. Vaikka huvi tällä kertaa
-on suoraan sanoen kovin keskinkertainen ja hyödynkin toiveet ovat
-mitättömän pienet. Minä kulen näyttelemässä konstintekijöitä, ilmaisi
-hän sitten pitkän esipuheensa jälkeen.
-
-Minä nauroin katketakseni. Översti näytti ensin vihaiselta, mutta
-nauroi lopulta hänkin.
-
--- Ka, mitäs hittoa täällä muutakaan! Voitin koko roskan -- teltan,
-vaunut, hevoset, vahakuvat ja kaikki muut -- korttipelissä niiden
-entiseltä omistajalta, joka ei voinut maksaa puhtaassa rahassa. Ja
-kun en voinut niistä saada suunnillekaan hyväksyttävää hintaa, päätin
-itse ruveta koetteeksi liikettä harjoittamaan. Olisi tainnut olla
-parasta antaa hänen pitää kaikki tyyni.
-
--- Kuinka niin? Onko parrakas nainen rakastunut ja ajattanut
-partansa? Vai onko lihava tyttö laihtunut niin, ett'eivät kupit enää
-pysy tarjottimella?
-
--- Eikö hei -- -- marisi översti. Tulkaa ottamaan lasi whiskyä, niin
-kerron teille koko jutun. Irvistelkää sitten minkä haluttaa.
-
--- Museoni varustaminen ja siihen kuuluvat kalut arvosteltiin
-puoleentoista tuhanteen dollariin, kertoi översti, sittenkun olimme
-juoneet whiskymme -- paitse gorillaa, joka yksin maksoi kaksisataa.
-Tuhat neljäsataa olin voittanut, niin että sain pudistaa omasta
-pussistani kolmesataa puhdasta rahaa. Liike on vedellyt aika hyvin
-täällä lännessä, vaikka menot ovat luonnottoman suuret. Mutta minä
-otan viisikolmatta senttiä kymmenen asemasta kaupungeissa. Kaikki
-tahtoivat nähdä gorillan, joka osasi polttaa tupakkaa ja tehdä
-muutamia muita konsteja. Muusta roskasta eivät ne paljoa välittäneet.
-Mutta viime maanantaina kuoli gorilla -- niin, oikeastaanhan se
-oli vaan suuri babiaani. Sihteerini oli humalassa lauvantai-iltana
-ja unhotti sulkea vaunun ikkunan. Sunnuntaina sairastui se
-keuhkokuumeesen ja maanantai-iltana se kuoli. Sen jälkeen tuottaa
-liike vaan tappiota eikähän tässä kurjassa kylässä ole ketään, joka
-osaisi edes täyttää elukan nahkan.
-
-Översti näytti hyvin huolestuneelta, mutta siitä huolimatta katselin
-minä yhä asiata iloiselta kannalta.
-
--- Union-hotellissa on pieni irlantilainen kyyppari, sanoin minä
-suutani nauruun vetämättä -- joka sopisi aivan mainiosti gorillaksi,
-jos vaan sopisi babiaanin nahkaan.
-
--- Aate ei ole niinkään hullu, arveli översti aivan tosissaan, mutta
-tehän tietysti taas laskette leikkiä, lisäsi hän suuttuen, kun en
-voinut pysyä totisena.
-
-Vakuutin niin totisesti kuin voin, että puheena oleva kyyppari
-todellakin oli apinan näköinen enemmän kuin mikään muu ennen näkemäni
-ihminen, mutta en sanonut tietäväni, suostuisiko hän esiintymään
-gorillana.
-
--- Rahasta ja whiskystä tekee irlantilainen mitä tahansa, vakuutti
-översti. Ja kun hän niin pian kuin suinkin tahtoi ottaa selkoa siitä,
-olinko puhunut totta, lähdimme me siihen hotelliin, jossa minä asuin.
-
-Nähtyään irlantilaisen myönsi hän heti minun olleeni oikeassa.
-
--- Totta vieköön ei Jumala ole sen ihanampaa epäsikiötä ennen luonut!
-huudahti hän, kun lyhytjalkainen kyyppari keikutteli pulloilla
-täytettyä tarjotinta tungoksen läpi. -- Naama itsessään maksaa jo
-rahaa ja muu osa miehestä on kuin tekemällä tehtyä gorillaa.
-
-Minäkin tilasin nyt ohimennen pari whiskyä. Kun irlantilainen toi sen
-kulettaen taas tarjotinta pitkällä kädellään korkealla ilmassa yli
-ihmisten päitten, vaikka hän itse olikin kaikkia muita lyhempi, oli
-översti tehnyt päätöksensä.
-
--- Haluttaisiko teidän ansaita kymmenen dollaria päivässä? kysyi hän,
-kun kyyppari asetti laseja pöydälle.
-
-Hänen viekkaat silmänsä kävivät vieläkin viekkaammiksi, vaikka kasvot
-yhä pysyivät yhtä naurettavan totisina.
-
--- Hyvinkö likaista työtä? kysyi hän vaan.
-
--- Ei ollenkaan, vakuutti översti. Tulkaa "Kultalaan" niin pian kuin
-olette vapaa, niin saamme tuumia.
-
--- Kello yksitoista, vastasi hän ja livisti tiehensä toiseen päähän
-huonetta.
-
-Istuimme vielä vähän aikaa paikoillamme. Översti oikein nautti siinä
-jokaisesta gorilla-ehdokkaamme apinamaisesta liikkeestä, kun tämä
-puikkelehteli väkijoukon keskessä. Ja sitten siirryimme me siitä
-hiljalleen "Kultalaan" päin.
-
--- On hän sentään koko joukon suurempi kuin se babiaani-vainaja,
-tuumaili översti kulkeissamme, mutta jos me leikkaamme nahkan auki
-selästä, niin ehkä hän mahtuu siihen. Takki on auki vaan rinnasta. Ja
-sitten on hänellä punaset housut ja kultatupsuiset saappaat.
-
-Irlantilainen saapui määrälleen, mutta kun hän kuuli, mistä oli
-kysymys, ruopi hän punaista tukkaansa.
-
--- Kyllähän tarjous on hyvä, myönsi hän -- mutta jos joudun kiinni,
-niin ammutaan minut.
-
--- Te ette mitenkään voi joutua kiinni, jos vaan esitätte osanne
-oikein, vakuutti översti. Ei kukaan saa nousta näyttämölle. Eikä
-siitä missään tapauksessa tulisi muuta kuin tervaa ja höyheniä. Ei
-nyt ihmisiä sentään enää ammuta semmoisista syistä. Tulkaa aamulla
-varhain vaunulle, niin laitamme me pukunne kuntoon ja pidämme
-harjoituksen. Sanokaa hotellissa, että aijotte matkustaa pois.
-
-En ole elämässäni nähnyt niin hullunkurista näköä kuin sen, kun me
-seuraavana aamuna koetimme saada irlantilaista sopimaan babiaanin
-nahkaan. Hän hikoili ja kiroili ja koetti muuten tehdä parastaan,
-mutta vaikka nahkaa olikin kasteltu ja venytetty laajemmaksi, oli se
-auttamattomasti liika pieni.
-
--- Me jatkamme sitä, ehdotti översti viimein. Jos me leikkaamme
-alapuolesta, niin saamme tarpeeksi millä jatkaa. Ja siellähän sitä ei
-tarvita.
-
-Tuumasta toimeen. Babiaanin jaloista, reisistä ja aliruumiista saimme
-runsaasti ainetta, jonka avulla me parin tunnin kuluttua teimme puvun
-valmiiksi. Nyt sopi se mainiosti, vaikka nahkassa siellä täällä oli
-vähemmän luonnollisia poimuja.
-
-Babiaanin tukka oli vaaleanpunaista, vaaleten otsan puolella, niin
-että meidän vaan tarvitsi leikata pois naama ja sukia irlantilaisen
-oman tukan reuna apinan nahkan päälle. Parran reuna teki saman
-tehtävän alempana ja kun naama oli maalattu kuparin karvaiseksi, ei
-kukaan olisi voinut eroittaa häntä gorillasta, ei ainakaan kukaan
-näistä kullankaivajista.
-
--- Lyön vetoa, ett'ei hänen oma äitinsäkään voisi tuntea häntä,
-vaikka poikansa häntä kaulaan kavahtaisi, sanoi översti tyytyväisenä,
-kun pukua oli tarpeeksi koeteltu ja katseltu. -- Olkaa nyt vaan vähän
-koukussa kävellessänne -- ja liikkukaa hiihdätellen, silloin tällöin
-vähän hypähtäen. Jalat vähän enemmän koukkuun! -- Kas niin! Sehän käy
-aivan mainiosti!
-
--- Saatte kymmenen prosenttia puhtaasta voitosta aatteenne
-palkkioksi, sanoi hän minulle. Se on rehellisesti ansaittua, mutta
-sitten te ehkä autatte minua hiukan. Minun täytyy harjoittaa
-joukkoani tänä iltana ja on siellä kaikellaista muutakin
-toimittamista.
-
-Ilmaisin suostumukseni kysymällä, mitä voisin tehdä.
-
--- Maalaatte kolme ilmoitustaulua -- tässä on paperia ja pensseli
--- kenkämustetta on tuolla nurkassa -- jossa ilmoitetaan, että
-museo alkaa taas näytäntönsä tänä iltana uudella, vasta saapuneella
-gorillalla. Näytäntöjä on joka tunti kello kuudesta kahteentoista,
-pääsömakso on korotettu puoleen dollariin -- se naula vetää! Gorilla
-tanssii jigiä, tupakoi ja juopi whiskyä. Te kai osaatte juoda
-whiskyä? kysyi översti irlantilaiselta.
-
--- Niin minäkö? kysyi gorilla. -- Koettakaapa tarjota, niin saatte
-nähdä!
-
--- Niin, ette sitä kumminkaan saa kuin pari lasia mielenne
-rohkaisemiseksi. Mutta jos juotte itsenne humalaan, niin en vastaa
-seurauksista. Silloin joudutte varmaan kiinni.
-
-Maalasin ilmoitustaulut kirjaimilla, jotka kyllä olivat sekä vinoja
-että vääriä, mutta tarpeeksi suuria näkyäkseen pitkän matkan päähän.
-Sitten naulasin niistä yhden kuhunkin hotelliin.
-
-Näytännöt pidettiin pitkässä, soikulaisessa teltassa, jonka eversti
-oli pystyttänyt harjun rinteelle toiseen päähän leiriä. Teltan takana
-olivat suuret neljän muulin vetämät vaunut, joihin sekä museo että
-taiteilijat olivat sijoitetut. Vaunut olivat asetetut teltan päähän
-ja erotetut teltasta kankaasta tehdyllä seinällä, jossa oli kaksi
-ovea näyttämölle. Näyttämö oli laudoista tehty ja oli pari jalkaa
-maata ylempänä; sen ja katsojain välillä oli puoli tusinaa lamppuja.
-Katsojain puolelle mahtui viisikymmentä, enintäin kuusikymmentä
-henkeä, mutta istumapaikkoja oli vaan kaksi penkkiriviä, enintäin
-kolmellekymmenelle hengelle.
-
-Ensimmäisessä näytännössä ei vielä ollut aivan täyttä huonetta.
-Översti ja minä pysyttelimme näyttämön toisen aukon luona ja
-sihteeri, joka nyt oli jotakuinkin selvä, kantoi ovirahat.
-
-Ensimäinen esitys oli yhtä yksinkertainen kuin kansantajuinenkin
-pantomiimi, jossa esiintyivät se lihava tyttö -- "joka oli vaan
-seitsemäntoista vuoden vanha, mutta painoi kahdeksantoista leiviskää"
--- ja "elävä luuranko." Painoiko hän nyt todellakin kahdeksantoista
-leiviskää, sitä en tiedä, vaan vanhempi hän ainakin oli kuin miksi
-ilmoittihe, mutta se nyt on ainakin varmaa, että hän oli tavattoman
-lihava. Sekä ylhäältä että alhaalta oli hänen pukunsa yhtä lyhyt
-tanssijatarpuku, niin että hän näytti aivan kammottavalta, Ja hänen
-rinnallaan ei elävällä luurangolla näyttänyt olevan luotiakaan lihaa
-luun ja nahkan välissä.
-
-Pantomiimi oli semmoinen, että luuranko siinä kaikella tavalla koetti
-osoittaa ihastustaan lihavaan tyttöön. Esityksen loistokohta oli
-se, kun lihava nainen nousi ylös, sipsutteli yli näyttämön, niin
-että sekä siltalaudat että hän itse hytkyivät, ja palasi paikoilleen
-kantaen rintainsa päällä tarjotinta, jossa oli pullo ja kaksi lasia.
-Tukematta tarjotinta kädellään kaatoi hän whiskyä laseihin ja kilisti
-ihailijansa kanssa, jonka tehtyä tämä asetti lasinsa takaisin
-tarjottimelle, nuoleksi rajusti suutaan ja suuteli tytön toista
-kättä, jolloin tämä ujosti peitti kasvonsa toisella kädellään. Käsi
-oli kuin kohtalaisen kokoinen savustamaton siankinkku.
-
-Mutta yleisö oli nähnyt sekä käden että hänen muut ihanuutensa ja
-saanut niistä kyllänsä.
-
--- Gorilla, gorilla! kuulin ensin pari ääntä huutavan. -- Gorilla,
-gorilla! yhtyivät kohta kaikki muutkin huutamaan. -- Hirttäkää nuo
-hirviönne -- gorilla maalle!
-
-Ja gorilla tuli maalle tehden pari pitkää hyppyä ja päästäen suustaan
-parkaisun, joka siinä silmänräpäyksessä sai kaikki muut vaikenemaan.
-Muutamat lähinnä istuvista nousivat puoleksi paikoiltaankin,
-ikäänkuin eivät olisi tunteneet itseään oikein turvallisiksi, mutta
-gorillalla oli kaulan ympärillä paksu ketju, josta hartiakas mies
-häntä talutti, pitäen toisessa kädessään tukevata rottinkia.
-
-Minä suorastaan olin koukussa naurusta, jota täytyi pidättää, samalla
-kun gorilla, joka sekin näkyi käsittävän tehtävänsä hullunkurisuuden,
-näytteli osaansa sitä paremmin kuta enemmän hän irvisteli.
-
-Kun gorilla vielä oli tehnyt muutamia hyppyjä ja laukkoja, ojensi
-näyttäjä piippunsa elukalle, joka irvisteli yhä isommin, suuteli
-piippua ja päästi suustaan omituisia kurkkuääniä, siten ilmaisten
-ihastustaan.
-
--- Ja nyt täytyy sinun tanssia vähän, kehoitteli näyttäjä, pudistaen
-ketjua. Mutta gorilla näytti hampaitaan, röhki, mörisi ja päästi
-lopulta haukkuvan äänen, jota ei kukaan olisi voinut tuntea ihmisen
-ääneksi.
-
--- Vai niin, meidän täytyy kai taas tarttua keppiin, uhkasi
-näyttelijä ja heilautti rottinkiaan. Mutta tuskin oli hän ehtinyt
-astua pari askelta eteenpäin, kun gorilla selkä kumarissa ja jalat
-koukussa puhalsihe tanssimaan jigiä, jommoista harva ihminen lienee
-ennen nähnyt. Ei olisi oikeakaan apina osannut tehdä sitä nokkelammin
-ja vaikuttavammin. Mutta kylläpä se otettiinkin vastaan myrskyisillä
-suosion osoituksilla.
-
-Katsojat taputtivat käsiään, polkivat jalkaa ja huusivat: hyvä! hyvä!
-kunnes gorilla oli melkein näännyksissä. Silloin kysyi näyttäjä eikö
-kellään herroista mahdollisesti olisi taskumattia mukanaan, niin
-saisivat nähdä, miten elukka ottaa ryypyn vahvistaakseen voimiaan.
-
-Puoli tusinaa pulloa ojennettiin esiin, gorilla tuli näyttämön
-reunalle, valitsi yhden pulloista ja kaatoi siitä aika kulauksen
-poskeensa. Mutta hän irvisti kauheasti ja kumartui nielaistessaan
-melkein kaksinkerroin yleisön suureksi ihastukseksi.
-
-Se oli loppunumero. Huone tyhjennettiin heti, mutta sama ilveily
-uudistettiin vielä viisi kertaa illan kuluessa niin täysille
-huoneille kuin suinkin vaan oli mahdollista. Yleisö melkein tappeli
-päästäkseen sisään, eikä kukaan välittänyt muusta ohjelmasta; kaikki
-tahtoivat vaan nähdä gorillaa. Ja gorilla, joka oli perinpohjaisesti
-karaissut voimiaan jokaisen tanssin jälestä, oli melkein pyörryksissä
-hiihdätellessään ulos näyttämöltä kuudennen näytännön loputtua.
-
--- Tätä voisi melkein sanoa loistavaksi menestykseksi, sanoi
-översti, kun me muiden mentyä seisoimme katselijain huoneessa --
-mutta sittenkin minä pahoin pelkään, että tämä päättyy hävityksen
-kauhistuksella. Mies on aivan liiaksi whiskyyn menevä ja meidän
-täytyy antaa heidän tarjota, muuten ne eivät usko, että se on oikeata
-tulivettä, jota hän nielee. Täytyy vakavasti varoittaa häntä huomenna.
-
--- Mutta muistaessani, lisäsi hän, -- niin luulen minä, että meidän
-täytyy korottaa hinta huomenna sunnuntaipäivän johdosta dollariksi.
-Täytyy levittää purjeitaan, kun tuuli on myötäinen.
-
-Kaikki tähteenä olevat palkat maksettiin sunnuntai-aamuna ja
-irlantilais-gorilla sai käskyn noudattaa suurempaa kohtuutta
-maistellessaan yleisön whiskypulloista.
-
-Ensin nauroi hän varoitukselle, -- kuusi ryyppyä kai nyt mies
-kestänee, vaikka kuinka pitkää, intti hän. Mutta kun översti uskalsi
-sitä epäillä, suuttui hän ja sanoi aikovansa siinä kohden itse pitää
-huolta itsestään. Eikähän oltu tehty mitään välipuhetta siitä, miten
-paljon hän saisi juoda.
-
--- Syyttäkää sitten myöskin itseänne, jos jotain tapahtuu, sanoi
-översti. Ja kun gorilla oli vetäytynyt takaisin vaunuun, jossa häntä
-päivällä pidettiin ankarassa kotiarestissa, näytti översti vielä
-hyvin miettiväiseltä.
-
--- Minun nenääni kärskyää vähän, sanoi hän viimein. Jos kaikki käy
-hyvin tänä iltana, niin lähdemme huomenna Leadilleen, jossa voimme
-saada hyvästi väkeä ainakin kahden viikon kuluessa. Minulla on kaksi
-hevosta, joilla ratsastelen vuorotellen matkoilla ollessani ja
-toisen niistä voitte te saada käytettäväksenne. Ne pidämme valmiiksi
-satuloituina tänä iltana, sillä jos jotain tapahtuu, niin riittää
-täällä tervaa ja höyheniä muillekin kuin gorillalle!
-
-Olin oleskellut perjantaista lähtien siksi paljon överstin seurassa,
-ett'en minäkään luultavasti jäisi ilman, jos hän saisi palkkansa.
-Minun satulapussini olivat sentähden paikoillaan yhtä hyvissä ajoin
-kuin. överstinkin ja hevosemme lähtökunnossa. Sidoimme ne vaunujen
-rattaihin, niin ett'emme tarvinneet muuta kuin kiinnittää mahavöitä
-ja päästää irti ratsastimet. Puolentoista minuutin kuluttua voimme jo
-olla taipaleella.
-
--- Ja niin paljon ennen voinemme sentään toivoa pääsevämme
-liikkeelle, arveli översti.
-
-Ensimmäiset näytännöt onnistuivat mainiosti ja huoneet olivat
-aina täydet, vaikka pääsymaksu olikin niin luonnottoman korkea.
-Jokaisen näytännön jälkeen toi sihteeri kuusikymmentä dollaria ja
-enemmänkin ja joka kerta oli hän saanut käännyttää ovelta koko joukon
-sisäänpyrkijöitä. Mutta vasta neljännen näytöksen loputtua alkoivat
-överstin kasvot vähän kirkastua.
-
--- Se kestää todellakin enemmän kuin luulinkaan, sanoi hän, kun
-gorilla tuli näyttämöltä.
-
-Viideskin näytäntö onnistui mainiosti. Gorilla oli erittäin
-iloisella tuulella ja tanssi erinomaisesti, mutta tyhjensi melkein
-puolen suurta pulloa, kun joutui loppukohtaukseen. Yleisö, joka oli
-viettänyt sunnuntaita perinpohjaisesti, oli sekin iloisella tuulella
-ja ihastuksissaan esityksistä.
-
-Viimeisen väliajan kuluessa tarkastelimme översti ja minä gorillaa
-hyvin tarkkaan, mutta emme voineet huomata pienintäkään merkkiä
-siitä, että gorilla olisi alkanut käydä tajuttomaksi. Iloinen se vaan
-oli.
-
--- Se käy hyvin sentään, uskalsi översti jo toivoa. -- Kerran vielä
-voi hän varmaankin näyttäytyä tekemättä tyhmyyksiä. Nämä kaupat
-kannattaa! lisäsi hän tyytyväisenä, kun sihteeri taas toi hänelle
-kuutisenkymmentä dollaria viimeisestä näytännöstä.
-
-Kuudeskin kävi toivon mukaan. Gorilla oli hullunkurisempi ja tanssi
-jiginsä paremmin kuin koskaan ennen.
-
--- Ja nyt, hyvät herrat ja gentlemannit -- jos jollakulla sattuisi
-olemaan taskumatti mukanaan. -- Voitte nähdä gorillan ottavan pienen
-ryypyn, puhui näyttäjä tavalliseen tapaansa.
-
--- Tässä, kaunis poikaseni! sanoi muuan lähinnä seisovista ja ojensi
-hänelle nahkalla päällystetyn pullon, jonka irlantilainen heti
-paikalla keikautti huulilleen. Mutta yhtä pian pudotti hän sen maahan.
-
--- Pippuria! sinä kirottu koira! karjasi gorilla puhtaimmalla
-englanninkielellä ja iski rystynsä nyrkkitaistelijan nopeudella
-pilantekijän otsikkoon.
-
--- Hevoset! kuulin överstin äänen kuiskaavan korvaani ja kun me
-ryömimme vaunun läpi, kuului teltasta viisikymmen-ääninen vihainen
-ulvonta.
-
-Tuossa tuokiossa olivat hevoset irti ja me satulassa.
-
--- Hiljaa nyt, varoitti översti, -- kunnes olemme päässeet teltan
-ohi. Jos ne näkevät meidät, saattavat ampua.
-
-Ei ollut kuitenkaan mitään pelkoa siitä, että meidät kuultaisiin.
-Kaikki muut äänet hukkuivat nauruun, huutoihin, kirouksiin ja
-haukkumasanoihin. Oli niinkuin olisi syntynyt yleinen tappelu
-teltassa.
-
--- Niillä on hauska siellä sisällä, huomautti översti ja kannusti
-hevostaan alas laaksoon päin. Ennenkun olimme ehtineet sen pohjaan,
-näimme sihteerin pakenevan täyttä karkua samaan suuntaan.
-
--- Myö kaikki mitä eivät säre! huusi översti -- ja ja'a tasan toisten
-kanssa!
-
--- Kiitoksia ja onnea matkalle! huohotti sihteeri takanamme. Ja kun
-me samassa tulimme tasaselle maalle, annoimme hevostemme oikaista sen
-minkä kaviot kykeni.
-
-
-
-
-Kun Eerikki Käykkä särki pankin.
-
-
-Översti Beckridge ja minä olimme päättäneet jatkaa matkaamme
-kullanetsijöitä kihisevästä Coloradosta niin etäälle kaakkoon päin,
-että vuoriseudut jäisivät kokonaan taaksemme. Kullanetsijät ovat näet
-liikkuvaa väkeä, jotka eivät milloinkaan pysy kauvan yhdessä kohden.
-Useimmat niistä, jotka nyt olivat ahtautuneet löytöpaikkoihin,
-tulisivat epäilemättä ennen pitkää hajautumaan kaikkiin Kalliovuorten
-valtioihin, missä aina oli mahdollisuus tavata malmia. Ja kaukana
-lännessä on tullut äärettömän hauskaksi urheiluksi tahria tervalla ja
-höyhenillä ihmisiä kaikenlaisista pikkuasioista. Nykyisin, kun ajat
-ovat käyneet niin rauhallisiksi, että ainoastaan poikkeustapauksissa
-käytetään revolveria, on milt'ei jokainen aina valmis ja halukas
-auttamaan sellaisessa pilanteossa, kysymättä ollenkaan, onko
-siihen aihetta vai ei. Vuoristossa saatoimme melkein missä tahansa
-sattua yhteen jonkun kanssa, joka oli nähnyt tai ainakin kuullut
-gorillajutun, ja silloin olisi voinut tapahtua -- -- -- -- no niin,
-kuten sanottu: me päätimme viipymättä jatkaa matkaamme kaakkoon.
-
-Sen päätöksen me teimme ajettuamme läpi koko laakson leirin
-alapuolella -- jossa gorilla luultavasti parhaallaan muutti
-karvapeitettänsä höyheniksi -- ja katsoimme soveliaaksi hiljentää
-vauhtia. Me olimme jotensakin hyvässä turvassa, kun kerran olimme
-päässeet vastapäätä olevaan vuoristoon, sillä sellaisilla teillä
-oli jokaisen pakosta ajettava hiljaa. Ja joka tapauksessa olimme me
-ennättäneet noin pari peninkulmaa edelle.
-
-Senjälkeen olimme ratsastaneet lähemmä kolme päivää lounaisella
-ilmalla olevia suuria intiaani-alueita kohti, missä jätteitä
-Cheroku-, Huron-, Seminol-intiaaneista ja muista ennen mahtavista
-heimoista tätä nykyä elää varsin omituisissa sivistys-oloissa.
-Omituisissa senvuoksi, että suurena enemmistönä olevat valkoihoiset,
-jotka asuvat heidän alueillaan, kuuluvat Yhdysvaltain kaikkein
-kirjavimpiin ja seikkailuhaluisimpiin asujamiin.
-
-Tämä taas seuraa pääasiassa siitä, että intiaanit lounaisissa
-maakunnissa -- n.k. intiaaniterritooriossa -- ovat miltei täydelleen
-riippumattomia unioonin hallituksesta, niin kauvan kun vaan voivat
-pysyttäytyä sotaretkiä tekemästä. He hoitavat kokonaan itse omat
-asiansa, viljelevät sitä erinomaisen voimallista maata, jonka he
-saivat niinä aikoina, kun se siellä vielä oli vallan arvotonta,
-ja ovat he laajaperäisellä karjanhoidollaan rikastuneetkin. Pakko
-on opettanut heidät kilpailemaan valkoihoisten kanssa näissä
-elinkeinonhaaroissa, ja on heidän oivallinen maansa tehnyt heille
-kilpailun helpoksi, samalla kun he siitä ovat saaneet runsaita
-varoja, joita käyttämällä he ovat voineet kehittyä samaan suuntaan
-ja samalla tavalla kuin ameriikkalaisetkin. Kouluja heillä on jo
-paljon -- vieläpä yliopistokin Cheroku-heimolla -- sitten on heillä
-omat lakialaativat kokouksensa ja ainakin kaksi kaupunkia, jotka
-monessa suhteessa ovat edellä lännen tavallisia pikkukaupunkia. Ja
-sen lisäksi useita muita, joissa sivistys-olot eivät vielä ole edes
-keskinkertaisen korkealla, varsinkaan mitä omaisuuden tai hengen
-turvallisuuteen tulee.
-
-Mutta he eivät ole vielä lisääntyneet niin paljon, että voisivat
-täyttää edes sen kulmasen tätä meidän maapalloamme, joka on heidän
-omansa. Siellä on vielä suuret alueet kaikkein parasta peltomaata
-ja laitumia, joita intiaanit eivät itse käytä, mutta mielellään
-vuokraavat muille. Ja kun punaihoisten kesken poliisilaitos on
-vähimmin arvossapidetty ja kehittynyt, etsivät luonnollisesti
-suuret joukot kaikenlaatuisia seikkailijoita turvansa heidän
-luonaan. Satamäärin sellaisia seikkailijoita ja joukossa joku muukin
-valkoihoinen on mennyt naimisiin intiaaninaisten kanssa ja siten
-päässyt heimon kirjoihin sekä osalliseksi heidän maaomistuksistaan,
-joita ei saa jakaa. Toiset ovat asettuneet sinne kauppamiehiksi,
-lääkäreiksi, asianajajiksi, käsityöläisiksi j.n.e. Ja kaikki
-viihtyvät hyvin punaihoisten kanssa ja näyttävät yleensä tulevan
-hyvästi toimeen.
-
-Sinne oli meillä aikomus mennä, översti ostamaan muutamilla sadoilla
-dollareillaan joitakuita hevosia -- ne ovat huokeita siellä päin,
-mutta parasta on, ettei vallan tarkoin kysele niiden kotiperää --
-ja minä senvuoksi, ett'ei minulla sattunut olemaan mitään parempaa
-tehtävää. Siellähän oli minulle ennen näkemätön ala tuota suurta
-mannermaata, johon nyt voisin tutustua, ja översti Beckridgekin
-tarvitsi jonkun apulaisen kulettaakseen hevoset Chicagoon. Sitäpaitse
-on kesäilma aroilla niin virkistävän raitis, ett'en ainakaan minä
-ole missään muualla sellaista hengittänyt, lainaksi saamani hevonen
-oli niin mainio, että oli oikea nautinto ratsastaa sillä keskellä
-niitä komeita maisemia, joita aavikolla tapaa, ja lopuksi oli huoli
-huomisesta supistunut vähimpään määräänsä.
-
-Vihdoinkin olimme jättäneet vuoret taaksemme. Melkein koko kolmannen
-päivän olimme ratsastaneet alangolla, niin että vuoret siintivät
-enää vaan yhtäjaksoisena, punertavana vyönä, kun aurinko lähenteli
-laskuaan. Me ratsastimme hiljalleen, antaaksemme hevosten jäähtyä
-hiukan, ennenkun aurinko menisi mailleen ja me pysähtyisimme yöksi,
-jonka aijoimme viettää taivasalla, jonkun puron rannalla, missä
-saisimme juottaa ratsujamme. Noin peninkulman päässä näkyi pensaita
-ja yksinäisiä puita rivissä ja ne kasvoivat varmaan jonkun vesiväylän
-vierellä.
-
-Mutta ennenkun olimme ehtineet sinne, kuulimme takaamme pitkän
-huudon "halloohoh!" ja kun käännyimme katsomaan, näimme yksinäisen
-ratsastajan hyvää vauhtia lähestyvän jälessämme.
-
-Me pysähdyimme odottamaan häntä -- niin kohteliaita ollaan arolla
-aina -- ja huomasimme hänet vallan nuoreksi mieheksi tavallisessa
-lännen puvussa, ratsastaen ruunalla, joka myöskin oli tavallista
-sen maan lajia: päältä nähden ei juuri mikään, mutta tavallisesti
-uskomattoman kestävä pitkissä ponnistuksissa.
-
--- Hauska saada seuraa, sanoi hän reippaasti, pysähdyttäessään
-hevosensa. -- Olen ratsastanut yksin koko päivän ja ikäväksi se käy
--- -- jos sallitte, niin jatkan matkaani teidän seurassanne niin
-pitkälle kuin meillä on sama tie.
-
-Meillä ei kummallakaan ollut mitään sitä vastaan, sittenkun olimme
-vähän lähemmin katselleet häntä. Hän oli aivan nuori, tuskin
-kaksikymmenvuotias poika, vaaleatukkainen, silmät harmaansiniset
-ja muoto niin reipas, että häntä oli oikein hauska katsella. Mutta
-vaikka hänellä olikin meksikkolainen asu, satula ja hevonen, niin
-oli hänessä kokonaisuudessaan kumminkin jotain niin vierasta
-ameriikkalaiseksi, että tunsin käyväni uteliaaksi.
-
-Me ilmaisimme hänelle aikeemme viettää yömme puron rannalla, joka ei
-enää ollutkaan etäällä, ja hän sanoi sen sopivan mainiosti hänelle
-itselleenkin. Hänen hevosellaan oli ollut pitkä päivä ja tulisi sillä
-olemaan vielä monta samallaista päivää, hän kun oli matkalla aina
-alas Texasiin saakka katsomaan muuatta maapalstaa, jota eräs asiamies
-oli tarjonnut ja ylistellyt erittäin hyväksi.
-
--- Ei ollut varaa kulettaa sitä rautateitse ja kun en tahtonut sitä
-myydäkään, niin ratsastan sillä. Se on parempi kuin miltä näyttää!
-lopetti hän taputtaen ruunaansa kaulalle.
-
-Vierasta murretta oli hänen englanninkielessäänkin, mutta minä en
-päässyt selville, mille kielelle hän mursi, ennenkun ruuna luihautti
-korviaan ja oli purra minun hevostani, joka oli lähennellyt.
-
-Silloin sanoi hän: "no -- nooh!" niin tutulla äänenpainolla, että minä
-heti huudahdin suomeksi:
-
--- Tehän olette suomalainen!
-
--- Olen -- -- kyllä minä olen Eerikki Käykkä, myönsi hän -- mutta
-mistä herra voi arvata sen?
-
-Enhän minä tietysti ollutkaan voinut arvata, että hän oli Eerikki
-Käykkä, mutta sen minä jätin sikseen ja sanoin vaan hänelle, että
-minä tavallisesti sangen helposti tunsin omat maanmieheni.
-
-Vaan samassa tulimmekin jo purolle ja saimme niin paljon puuhaa
-hevosistamme, että puhelu jäi kesken. Mutta kun ne oli juotettu
-ja pantu liekaan yöksi ja me olimme ottaneet esiin ruokavaramme
-virkistääksemme itseämmekin, tuli hän taas hyvin puheliaaksi.
-
-Isä oli hänet jo kuusi vuotta sitten toimittanut Ameriikkaan,
-kun äiti oli kuollut ja hän jäänyt yksikseen heidän torppaansa
-Alavuudella. Siitä pitäen oli hän asunut eräässä pienessä kaupungissa
-etelä-Coloradossa, missä isä oli hiilikaivoksessa työmiehenä. Mutta
-itse oli hän saanut paikan eräässä ranchissa -- karjafarmissa -- oli
-oppinut ratsastamaan ja tullut cowboyksi. Pari kuukautta sitten oli
-isä loukkautunut niin pahasti muutamassa kaivosmurtaumassa, että oli
-kolmen viikon kuluttua kuollut ja silloin oli Eerikki myönyt heidän
-vähäisen omaisuutensa ja alkanut ajatella oman maan hankkimista,
-päästäkseen farmariksi. Ennenkun hän vielä oli ennättänyt päättää
-mitään, oli texasilainen asiamies tavannut hänet ja nyt hän oli
-matkalla sinne katsellakseen paikkoja. Samahan tuo olisi, mihin
-paikkaan asettuisi, kunhan se vaan oli Ameriikassa. Mutta palata
-kotiin ja joutua sotaväkeen, -- sitä hän ei tahtonut.
-
-Sen saatoin minä varsin hyvin uskoa -- miehestä, joka oli ollut kuusi
-vuotta kaukana lännessä! Mutta mitä tuli hänen Texas-tuumiinsa, niin
-en voinut antaa hänelle minkäänlaisia neuvoja, kun en ollut itse
-siellä vielä käynyt. Minä pyysin häntä kumminkin ratsastamaan meidän
-kanssamme eteenpäin, koska hänenkin tiensä kävi intiaaniterritoorion
-kautta. Ja samalla kehokin häntä olemaan paremmin varuillaan
-outoja kohtaan kuin mitä oli ollut yhtyessään meihin. Hän naurahti
-varoitukselleni, mutta oli samalla niin hyväntahtoisen näköinen,
-ett'en voinut siitä pahastua. Ja sillä tavalla, millä hän hoiti
-ja kohteli hevostansa, pääsi hän taas kokonaan överstin suosioon,
-niin että me parhaimmassa sovussa jatkoimme matkaamme seuraavina
-päivinä. Matka kävi niinkuin se tavallisesti sellaisilla autioilla
-aromailla käy, jättämättä mitään mainittavampaa mieleen, ennenkun
-saavuimme ensimmäiseen kaupunkiin intiaaniterritooriossa, erääseen
-vallan uuteen rajakylään, jonka asukkaat olivat enemmän tai
-vähemmän valkeata rotua. Siellä asetuimme komeasti hotelliin ja
-söimme "supperin", joka maistui erinomaisen herkulliselta sen
-ruokajärjestyksen jälkeen, mitä olimme viime aikoina noudattaneet.
-Ja illallisen jälkeen asetuimme vierashuoneeseen whiskytotin ääreen,
-joka ei sekään maistunut huonoimmalta.
-
-Siellä oli jo peli käynnissä kolmessa eri pöydässä ja pelaajat --
-jos mahdollista -- vielä kirjavampaa joukkoa kuin kullankaivajani
-leireissä.
-
-Vaikka översti Beckridge kyllä oli nähnyt yhtä ja toista eri osissa
-Yhdysvaltoja, niin ei hänkään sanonut milloinkaan tavanneensa näin
-runsasta valikoimaa rosvonaamoja.
-
--- Kyllä näillä seuduin saa halpoja hevosia, päätti hän, mutta eipä
-jumaliste olisi järkevää ajaa niillä päiväsaikaan!
-
-Yhdessä pöydässä pelattiin "montea", erästä peliä, jossa kaikki
-riippuu sormien näppäryydestä pankinpitäjän puolella, vaan
-vastapelaajan onni kokonaan hänen silmänsä tarkkuudessa. Olin usein
-kuullut mainittavan montea, mutta en ollut koskaan sitä nähnyt,
-kun sitä harvoin enää siedetään edes kaivospaikoilla. Mahdollisuus
-petokseen on siinä pelissä niin suuri, ett'ei luulla pankinpitäjän
-voivan olla kiusaukseen joutumatta. Senpävuoksi paatuneinkin
-ammattipelari ainoastaan poikkeustapauksessa ehdottaa montea, kun hän
-siinä heti joutuu epäluulonalaiseksi "onnen parantamisesta." Mutta
-juuri siitä syystä olin minä utelijas tarkastamaan peliä lähempää.
-
--- Saatammehan sen tehdä, myönsi översti -- ja pitää vaikka hiukan
-hauskaakin miehen kanssa. Tuollaiset herrat antavat härkämiehen
-tavallisesti ensin voittaa muutaman kerran kiihottaakseen niiden
-pelihimoa.
-
-Hän otti lompakostansa kaksi paperirahaa, toinen oli yhden toinen
-viidenkymmenen dollarin, molemmat viheriäisiä ja samankokoisia
-niinkuin kaikki Yhdysvaltain setelit, rutisti ne kokoon pieniksi
-palloiksi ja antoi minulle.
-
--- Kun minä isken vasenta silmääni, panette te peliin yhdendollarin
-kappaleen, sanoi hän. -- Sen te menetätte varmaan. Hän ei tohdi antaa
-teille voittoa, kun ei tiedä panoksenne suuruutta. Mutta jos hän on
-oikeata lajia, niin isken minä kohta silmää toistamiseen ja silloin
-panette esiin toisen setelin. Pistäkää ne housuntaskuunne, mutta
-pitäkää tarkka selko niistä, muuten voi käydä niin hullusti, että se
-on hän, joka saa hauskaa.
-
-Minä pidin yhdendollarin rahaa kädessäni taskuun pistettynä.
-Pysähdyimme hetkiseksi katselemaan peliä toisissa pöydissä ja
-lähestyimme sitten montepankin pitäjää, jonka tuntui olevan vaikea
-saada ketään todenteolla ryhtymään peliin, vaikka muutamia seurasta
-seisoi hänen ympärillään silloin tällöin koettaen onneaan jollakulla
-dollarilla.
-
--- Pieni pisto, hyvät herrat? kysyi hän, kun me asetuimme samaan
-joukkoon. Ja kun minä pudistin päätäni, löi hän kolme korttia
-pöytään: kuninkaan, rouvan ja sotamiehen.
-
--- Antakaa minun näyttää, kuinka yksinkertaista peliä tämä on, jatkoi
-hän. -- Valitkaa yksi korteista -- kuningas esimerkiksi -- niin otan
-minä ne ylös samassa järjestyksessä, missä ne ovat. Ja pitäkää sitten
-silmällä, kun minä asetan ne taas pöydälle nurinpäin. Jos voitte
-näyttää, mikä on kuningas, niin voitatte te, vaan muuten voitan minä.
-
-Hän heitti kortit pöytään, mutta niin hitaasti ja kömpelösti, että
-minä helposti näin, mikä oli kuningas.
-
--- Teillä on aivan liiaksi vikkelät silmät, sanoi hän imarrellen --
-tai sitten ovat minun sormeni tänä iltana tavallista jäykemmät. Kerta
-vielä!
-
-Sillä kerralla teki hän tehtävänsä paremmin, mutta kumminkin niin,
-että kuka tahansa olisi voinut näyttää kuninkaan.
-
--- Kummallista! huudahti hän, tekeytyen hyvin huolestuneeksi. -- Jos
-tässä olisi raha kysymyksessä, niin olisin mennyttä miestä. Mutta
-enkäpä se yllyttää sormiani nopsemmiksi. Rohkeneeko kukaan panna
-peliin mitään?
-
-Översti, joka seisoi vastapäätä pöytää, siristi kenenkään huomaamatta
-vasenta silmäänsä.
-
-Ja minä vedin perinpohjaisen hitaasti käteni housuntaskusta, katselin
-vähän aikaa epäillen rutistettua seteliä, mutta asetin sen vihdoin
-pöydälle.
-
-Montepankin pitäjä loi epäilevän katseen viheriään paperipalloon
-ja samoin minuun, levitti kolme korttiaan nähtäviksi, nyppäsi ne
-käteensä taas samassa järjestyksessä ja läimäytti ne sitten pöytään
-niinkuin salama, ja sellaisella vikkelyydellä, ett'en minä voinut
-aavistaakaan mikä olisi kuningas.
-
--- Nyt käännän minä oikeinpäin ainoastaan sen kortin, jota arvaatte,
-sanoi hän. -- Etu on minun, ja senvuoksi te vaan ensimmäisellä
-lyönnillä saatte nähdä kaikki kortit.
-
-Minä käänsin rouvan ja sanoin sen käyneen ihan toivoni mukaisesti.
-Mutta hän vakuutti hymyillen, että se oli ainoastaan sattuma, levitti
-setelin auki, pisti sen taskuunsa ja alkoi uudestaan asettaen kaikki
-kortit levälleen pöydälle. Kaksi kertaa näin taas selvästi, mihin
-hän asetti kuninkaan, mutta vasta kolmannella kerralla iski översti
-silmää.
-
-Silloin vedin minä vielä hitaammin kuin ensi kerralla toisen
-rutistetun setelin taskustani, asetin sen kauvan epäröityäni pöydälle
-ja vakuutin, ett'en missään tapauksessa koettaisi kolmatta kertaa.
-
-Hän antoi minun aivan selvään nähdä, mihin hän asetti kuninkaan ja
-naurahteli vallan ystävällisesti vielä sittenkin, kun olin kääntänyt
-sen oikeinpäin. Mutta kun minä avasin paperini, niin että hän näki
-numeron 50, ja toiset purskahtivat raikuvaan nauruun, muuttui hänen
-hymynsä epätoivoisan happameksi.
-
-Hän maksoi kumminkin häviönsä ja kysyi kohteliaasti, enkö tahtoisi
-jatkaa peliä. Minä muistutin häntä sanastani, ett'ei mikään voisi
-vietellä minua kolmatta kertaa koettamaan, ja silloin muuttui hänen
-naamansa vieläkin happamemmaksi. Vasta sitten leppyi hän hiukan, kun
-Eerikki Käykkä heitti yhden dollarin pöytään.
-
--- Anna olla! sanoin minä suomeksi. Mutta poika vakuutti tuntevansa
-monten perinpohjin. He olivat pelanneet sitä karjafarmissa hyvin
-usein aikansa kuluksi talvi-iltoina, tulitikkujen päältä.
-
-Hän tuntui todellakin olevan siinä erinomaisen taitava. Pankinpitäjä
-oli meidän puhuessamme outoa kieltä, näyttänyt hyvin epäluuloiselta,
-ja teki nyt parastaan, mutta Eerikin silmät olivat ylen valppaat.
-Ainakin kolme kertaa viidestä arvasi hän oikein ja kun hän ei
-intoutunut kohottamaan panoksiansa tarpeettoman suuriksi, oli hänellä
-kohta jommoinenkin läjä seteleitä edessään.
-
--- Siellä kotona farmilla pantiin viisi centtiä tikkulaatikon
-hinnaksi, niin että piti oppia tarkaksi, sanoi hän suomeksi ja
-naurahti, näyttäen taas kuninkaan ja pannen dollariviitosen entisten
-lisäksi rahaläjäänsä.
-
--- Eikö kohoteta kaksinkertaiseksi? kysyi pankinpitäjä, joka aikaa
-sitten oli lakannut hymyilemästä. -- Eihän tällä lailla pääse
-alkuunkaan.
-
--- Kyllä minun puolestani, vakuutti Eerikki suopeasti ja osoitti taas
-kuninkaan.
-
--- Tämä päättyy vielä hauskasti, kuiskasi översti minun korvaani. Hän
-oli asettunut aivan minun viereeni ja toisetkin olivat melkein kaikki
-kokoontuneet montepöydän ympärille.
-
--- Ei niin lähelle -- -- ei niin lähelle, hyvät herrat, sanoi
-pankinpitäjä tehden poistyöntävän liikkeen.
-
--- Se saatanan roisto! sähähti översti hammasta purren ja minä
-huomasin hänen tavottelevan revolveriaan. Eerikki loi sivukatseen
-minuun.
-
--- Näittekö? kysyi hän suomeksi.
-
-Mutta minä en ollut mitään nähnyt, enkä siis oikein ymmärtänyt, miksi
-hän menetti kolme viidendollarin seteliä perätysten, vaikka hän yhä
-näytti yhtä kylmäveriseltä kuin oli ollut koko pelin ajan.
-
--- Ihmeitä tässä vielä tapahtuu! sanoi hän ja työnsi koko
-setelipakkansa pankinpitäjän eteen.
-
--- Kerran vielä ja sitten lopetamme, ehdotti hän englanninkielellä.
-Ja pankinpitäjä nyykäytti tuimasti: "all right."
-
-Mutta hän sai tuskin lyödyksi kortit pöytään, kun Eerikki asetti
-molemmat kätensä niiden päälle.
-
--- Kortit ovat väärät, sanoi hän hyvin tyynesti.
-
-Pankinpitäjä hypähti seisoalleen revolveri kädessä. Ja samassa
-silmänräpäyksessä kohotti överstikin omansa.
-
--- Kädet pois! Ja peruuttakaa sananne, tahi jumal'avita -- -- --
-karjasi pankinpitäjä, mutta katseli arasti vilkuen överstin
-revolveria.
-
-Eerikki Käykkä ojentausi myös ottamatta käsiään korttien päältä,
-katsoi pankinpitäjää jäykästi silmiin tuskin korttelin päässä
-revolverinsuusta ja sanoi hitaasti, mutta painavasti:
-
--- Kortit ovat väärät, sanon minä -- -- ja te olette varas!
-
-Hän ei räpäyttänyt silmiänsä, vaikk'ei tiennytkään, että översti
-seisoi hänen takanaan valmiina auttamaan. Mutta pankinpitäjä tiesi
-sen ja koetti peräytyä.
-
--- Ottakaa kätenne korttien päältä, uudisti hän -- niin annan asian
-olla nokkanokin. Tuollaista poikanulikkaa en viitsi ampua!
-
-Vastaukseksi käänsi Eerikki kaikki kolme korttia oikeinpäin -- -- ja
-niissä oli kaksi patasotamiestä! Mies oli vaihettanut kuninkaan.
-
-Ainakin puoli tusinaa revolvereja tähtäsi samassa silmänräpäyksessä
-pankinpitäjää, joka muuttui vaaleanharmaaksi ja antoi oman
-revolverinsa painua alas.
-
--- Paljonko teillä oli pöydässä? kysyi översti, hellittämättä
-katsettaan pankinpitäjästä.
-
--- En tiedä. Eerikki laski nopeasti setelinsä. -- Sata
-kahdeksankymmentä.
-
--- Ja kolme viitosta, jotka hän nylki teiltä vaihdettuaan kortit --
-sata ja yhdeksänkymmentäviisii yhteensä, laski översti.
-
--- Se ei ole oikein -- -- hän tiesi -- änkytti pankinpitäjä vastaan.
-
--- Änkytä esiin sata yhdeksänkymmentäviisi, joll'et tahdo hirteen,
-sinä kavala koira! ärjäsi eräs katsojista. -- Hirtettävä olisit
-sittenkin!
-
-Pankinpitäjä kaivoi vapisevin käsin esiin kaikki, mitä hänellä oli
-jälellä. Se nousi ainoastaan sataan seitsemäänkymmeneenviiteen, vaan
-sitä ei tahtonut kukaan uskoa, ennenkun hän oli kääntänyt kaikki
-taskunsa nurin.
-
-Silloin puhkesi siellä riemu ylimmilleen ja Eerikki Käykän piti
-muuttaa osa voittoaan juoma-aineiksi koko seuralle, koska hän oli
-särkenyt pankin. Pakotettiinpa vielä pankinpitäjäkin tyhjentämään
-kukkurapää lasi.
-
-Mutta sitten saattoivat kaikki läsnäolijat häntä aina kylän päähän
-saakka ja siellä asettuivat he leikilliseen rajamaan tapaan
-kahteen harvaan riviin. Pankinpitäjä asetettiin kahden ensimmäisen
-miehen väliin ja sitten potkivat he hänet mies mieheltä kaikuvilla
-hurrahuudoilla ulos aavikolle, jonne hän heti katosi kuin varjo
-pimeyteen.
-
--- Kukahan niistä kaappasi hänen hevosensa! sanoi översti
-palatessamme hotelliin.
-
-Sitä emme saaneet koskaan tietää, mutta saadaksemme pitää omamme,
-ratsastimme sieltä seuraavana aamuna hyvissä ajoissa tiehemme.
-
-
-
-
-Pastori Lahti.
-
-
-Anokassa oli elämää ja liikettä eräänä kauniina kauniina
-sunnuntai-aamupäivänä alkupuolella kesäkuuta. Jokaisesta siirtolan
-talosta tulivat kaikki, jotka suinkin kotitoimiltaan pääsivät,
-mitkä veneillä järven yli, mitkä jalan, ja etäisimpänä asuvat
-nelipyöräisissä farmarivaunuissa Salmelan taloon, jonka suuressa
-salissa piti iltapäivällä pidettämän raamatunselitys.
-
-Aina siitä pitäen kuin Anoka sai oman rautatie-asemansa ja
-"kaupunki" alkoi kohota radan varrelle, oli ollut puheena hankkia
-sinne suomalainen pappi ja rakentaa kirkko, mutta nyt vasta
-oli todenteolla ryhdytty asiaan käsiksi. Kun keväällä tusinan
-verran uudisasukkaita oli tullut lisää ja useat entisistä olivat
-toimittaneet sinne vaimonsa ja lapsensa, alkoi tuuman toteuttaminen
-käydä välttämättömäksi. Pitäisihän lasten saada jotain opetusta,
-eikä tekisi pahaa aikuisillekaan, jos jonkun kerran saisivat kuulla
-jumalansanaa, vaikk'ei siitä sitten olisikaan muuta hyötyä kuin että
-miehet pysyisivät poissa kapakasta saarnan aikana.
-
-Sillä kapakka oli luonnollisesti Anokassakin, ja kaksi kauppapuotia,
-sekä postikonttori, joka oli asetettu kapakan takaiseen huoneeseen.
-Ja kapakan isäntä oli samalla rauhantuomari, poliisipäällikkö ja
-ainoa konstaapeli. Suurta vaivaa hänellä ei ollut järjestyksen
-ylläpitämisessä, mutta rauhantuomari Tuhkala tunsi sentään vallan
-hyvän painon niiden kirjavien virkojen vastuunalaisuudesta, jotka
-olivat hänen hartioillensa sälytetyt -- ja jokaisessa sopivassa
-tilaisuudessa koetti hän parhaansa mukaan saattaa sitä muittenkin
-huomioon. Mutta muuten oli hän hyväluontoinen mies ja osasi tarpeeksi
-englantia voidakseen auttaa kyläläisiä heidän asioissaan, joita
-heille joskus sattui "ulkomaalaisten" kanssa, niinkuin he nimittivät
-kaikkia, jotka eivät olleet heidän maanmiehiään.
-
-Oikeastaan hän ei pitänyt kirkkoa eikä pappia Anokassa tarpeellisina,
-mutta kun Salmelan isäntä, suurimman farmin omistaja paikkakunnalla
-ja muuten ymmärtäväinen mies, oli luvannut tonttimaan ilmaiseksi,
-ja kun muutkin kyläläiset näkyivät haluavan sielunpaimenta, niin ei
-hänkään, Tuhkala, tahtonut vetäytyä asiasta erilleen. Päinvastoin oli
-juuri hän kirjoittanut ja pyytänyt pastori Lahtea Mills'istä tulemaan
-vaalisaarnan pitoon Anokaan, kun oli kuullut, että tämä halusi
-muuttaa sieltä pois.
-
-Oikea vihitty pappi ei Lahti ollut, oli vaan läpikäynyt erään
-norjalaisen pappisleipomon Illinoisissa, jossa sielunpaimenia
-paistettiin tusinakaupalla, ja jonka yksivuotiseen kurssiin
-hän oli ottanut osaa, sen verran kuin hänen täydellinen
-kielen taitamattomuutensa myönsi. Mutta kotona oli hän käynyt
-kansakouluseminaaria, ja vaikka hänet sieltä oli jonkun virheen
-tähden eroitettu jo aikoja ennen kuin hän oli voinut ajatellakaan
-päästötodistuksen saamista, oli hän kuitenkin ennättänyt hankkia koko
-joukon enemmän tietoja kuin toiset papinkokelaat laitoksessa ja siksi
-olikin hän heidän joukossaan ollut loistava nero.
-
-Hän oli kuleksinut laajalta ympäri Ameriikan. Oli ollut jonkun
-ajan siirtolais-asioitsijana New-Yorkissa, sitten ruuanpitäjänä
-eräälle roikalle rautatien työmiehiä etäällä lännessä, puoli vuotta
-eläinlääkärinä muutamassa uudiskaupungissa Dakotassa, ja sen jälkeen
--- kun hän humalapäissään oli yhtenä ainoana yönä tohtoroinut
-kuoliaaksi erään farmarin koko karjan -- oli hän antautunut
-pappisuralle Mills'issä, joka myöskin oli suomalainen siirtola, oli
-hän nyt viimeksi oleksinut jonkun ajan pappina, lastenopettajana
-ja sanomalehden toimittajana samalla kertaa, mutta ei pitänyt
-ilmanalasta siellä, niinkuin hän kirjoitti Tuhkalalle ja oli
-senvuoksi sangen taipuvainen tulemaan Anokaan, jos vaan seurakunta
-ottaisi rakentaakseen tarpeellisen huoneuston kirkolle, koululle ja
-pastorille itselleen.
-
-Saattaahan olla, ett'ei ilmanala Mills'issä ollut parasta laatua,
-mutta luultavaa on joka tapauksessa, että pastorin muuttohalu
-jossain määrin myös seurasi siitä, että hänen sanankuulijansa olivat
-jo tarpeeksi ameriikkalaistuneet uhatakseen häntä tervalla ja
-höyhenillä, jos hän vielä kerran kapuaisi humalassa saarnatuoliin.
-Olipa miten tahansa, mutta hyvin taipuisa hän oli muuttamaan Anokaan
-ja tänään piti hänen pitää raamatunselitys Salmelan salissa.
-
-Hyvissä ajoin iltapäivällä saapui juna, pastori mukana. Rauhantuomari
-Tuhkala, ameriikkalainen kauppamies, Salmelan isäntä ja muutamia
-muita kunnianarvoisia miehiä oli häntä vastassa asemalla, vaan muu
-seurakunta oli kokoontunut taajaan joukkoon maantielle, vähän matkaa
-seurapaikasta. Pastori hymyili ystävällisesti niille kansalaisille,
-jotka olivat häntä vastassa, oli vastahakoinen antamaan
-matkalaukkuaan Salmelan isännän kannettavaksi, mutta suostui siihen
-sentään ja läksi muiden seurassa kävelemään tietä pitkin, sittenkun
-hän kohteliaalla, mutta päättävällä tavalla, aivan kuin se olisi
-ollut hänen arvoansa alentavaa, oli hylännyt Tuhkalan kutsumuksen,
-että koko seurue ensin ottaisi pienen ryypyn.
-
-Arvokkaan näköinen ei hän juuri ollut, kävellessään siinä puoli
-askelta toisten edellä. Naama oli lihava ja hyllyvä, leuka sileäksi
-ajeltu ja nenä sellaista rakennetta, että sieramiin saattoi katsoa
-suoraan edestäpäin. Suu oli suuri, turpea ja vetinen, silmät pienet,
-mutta levottomat ja ikäänkuin aina etsimässä jotain. Kun hän tuli
-seurakuntalaisten luo, jotka olivat ryhmässä maantiellä, niiasi
-naisväki syvään ja miehet ottivat hatut päästään, vaan pastori
-kumarteli kerta toisensa perästä päätään hitaasti ja arvokkaasti ja
-sanoi: hyvää päivää, hyvää päivää, rakkaat ystävät! Eräs poika nykäsi
-sisartaan hameesta ja sanoi, pastorin jalkoja osottaen: Katsos noita
-tikkuja, katsos noita tikkuja! ja sai sillä hänet ja pari muuta
-tyttöä nauramaan.
-
-Mutta pastori ei huomannut sitä, vaan kulki taloon päin, jossa hän
-katosi salin takana olevaan vieraskammariin, otettuaan matkalaukkunsa
-isännältä ja vedettyään suunsa vielä kerran leveään, kiitolliseen
-hymyyn. Ja heti sen jälestä alkoi seurakunta hiljaa asettua
-paikoilleen, osa tuoleille, osa puulaatikkojen päälle asetetuille
-lavitsoille ja laudoille.
-
-Kun kaikki olivat sisässä, tuli pastori kammarista ja asteli
-juhlallisin askelin ja lempeästi hymyillen paikalleen valkealla
-vaatteella katetun pöydän taa. Hän oli muuttanut vaatteita ja oli
-nyt oikeassa papin takissa, sangen ahdashihaisessa ja taajaan
-napitetussa, vaikka ainoastaan ylin nappi oli kiinni ja toiset
-auki, päästäen näkyviin epäilyttävän näköiset, paksut kellonperät,
-jotka olivat kullankarvaiset ja taskun sisäpuoleen hakaneulalla
-kiinnitetyt. Pastorin kello oli aina sattunut seisattumaan jollain
-käsittämättömällä tavalla, "juuri tänä aamuna."
-
--- Rukoilkaamme, sanoi hän, rykäistyään ja heitettyään pikaisen
-silmäyksen seurakuntaan. Ja sittenkun hän tarpeellisen kauvan oli
-ollut ristiinpuristettuja käsiään vastaan kumartuneena, kohotti
-hän päänsä ja lausui kauniilla äänenpainolla, että hän aikoi puhua
-synnistä -- sillä syntisiähän me olemme kaikki!
-
-Ja hän pani parastaan puhumalla sekä synnistä yleensä että
-ylellisyydestä ja juoppoudesta erittäin, ja ankaria olivat sanat,
-joita Anokalaiset saivat kuulla -- he, jotka eivät milloinkaan olleet
-joutuneet syypäiksi sen pahempaan ylellisyyteen kuin että jonkun
-kerran olivat syöneet mahansa kipeiksi läskiä ja uusia perunoita, ja
-joilla ei ollut varaa juoda itseään kunnon humalaan kuin korkeintaan
-pari kertaa vuodessa.
-
-Mutta pastorilla, joka edellisenä iltana oli ottanut perinpohjaiset
-jäähyväiset muutamilta henki-ystäviltään Mills'issä, oli kolottava
-tunne päässään, ja se pakotti hänet pitämään jymisevän saarnan
-"pirusta pullossa", joksi hän mielestään sopivimmin nimitti sitä
-kotipolttoista, jota Mills'issä tarjottiin, ja sillä onnistui hänen
-niin järkyttää kuulijoitaan, että naisväki alkoi ääneensä nyyhkyttää,
-miehet kävivät totisiksi, ja lapset, pelästyneinä huudosta ja
-pöyristyttävistä sanoista, likistäysivät lujasti toisiinsa tahi
-äiteihinsä ja vapisivat lapsellisissa omissatunnoissaan, vaikka he
-eivät ikinä olleet edes maistaneet kotipolttoviinaa.
-
-Kun pastori oli lopettanut saarnansa, alotti hän kohmelon-käheällä
-äänellään virren, mutta kun harva seurakuntalaisista oli pitkiin
-aikoihin ollut missään jumalanpalveluksessa, rohkeni ainoastaan
-kaksi vanhempaa naista yhtyä virteen, ja siitä syntyi niin hauska
-trio, että lapset unohtivat sekä pirun pullossa että kaikki muutkin
-pirut, ja alkoivat uudestaan tirskua. Mutta pastori tyynnytti heidät
-vakavalla katseella, lopetti virren yhteen värssyyn ja rukoili sitten
-erinomaisen hyvästi värähtelevällä äänellä: -- Herra siunatkoon
-teitä ja varjelkoon teitä. -- -- -- Sitten vetäytyi hän sisimpään
-huoneeseen takaisin, mutta seurakunta kasautui yhteen kokoon talon
-edustalle ja alettiin siinä puoleksi kuiskaavalla äänellä vaihdella
-mielipiteitä pastorin saarnalahjoista, jotka olivat tuntuneet heistä
-erittäin eteviltä.
-
-Eikä syntynytkään sentähden mitään väittelyä, kun Salmelan isäntä
-hetken päästä kutsui miehet takaisin saliin ja kysyi heidän
-ajatustaan kirkon rakennuksesta. Hän puolestansa oli täysin
-tyytyväinen siihen, mitä oli kuullut, ja oli lupauksensa mukaan
-valmis antamaan vapaan tontin niin lähellä kaupunkia kuin minne
-hänen tiluksensa ulottuivat, jota paitse hän, niinkuin kaikki
-muutkin, ottaisi osaa aineiden hankintaan ja päivätöihin. Kukaan ei
-pannut vastaan, vaan kaikki suostuivat siihen, että jokainen työhön
-kykenevä mies tulisi seuraavana lauvantai-aamuna rakennuspaikalle,
-maanomistajat tuoden muassaan osan rakennustarpeita, ja muut
-työkaluilla varustettuina, niin että rakennus saataisiin yhteen
-menoon valmiiksi. Salmelan isäntä otti laskeakseen, kuinka paljon
-pylväitä, lautoja ja muuta tarvittaisiin, niin että jokainen ajoissa
-saisi tietää, mitä kunkin olisi tuotava, ja niin hajautuivat koossa
-olleet, tyytyväisinä ja mielihyvillään kaikki, eikä pastori suinkaan
-vähimmin.
-
-Ainoa, joka epäili koko hommaa, oli rauhantuomari. Jos tuo pappi --
-tahi mikä hän lienee ollut, sillä ei se oikein papilta näyttänyt
--- alkaa oikein täydellä todella ajaa raittiusasiaa, niin voisi
-siitä koitua jommoinenkin vaillinki hänen, Tuhkalan, asioissa. Eipä
-sillä, että Anokassa olisi juuri erityisesti juotu, mutta aina
-kun joku farmari tuli kauppapuoteihin jotain ostamaan, pistäysi
-hän Tuhkalankin luona, ja siitä kertyi koko kasa kolikoita vuoden
-pitkään. Vielä samana iltana istuutui hän kirjoittamaan kirjettä
-Mills'in postimestarille, joka myös oli suomalainen, pyytäen kaikkia
-mahdollisia tietoja pastori Lahdesta. Ja kun vastaus saapui,
-naureskeli rauhantuomari ilkeästi, vaikka hän katsoi viisaimmaksi
-pitää uutiset vastaiseksi omana salaisuutenaan. Sillä ei ollut mitään
-kiirettä, voihan ensin katastaa, miltä pappi näyttäisi, kun pääsee
-vähän perehtymään.
-
-Tuli lauvantai ja toi tullessaan tavattoman liikkeen hiljaiseen
-Anokaan. Aamulla varhain tulivat farmarit vaunuineen, joihin oli
-lastattu lautoja, paaluja ja kattopäreitä, ja paikalla alkoi hakkaus
-ja sahaaminen. He olivat salvumiehiä jokainen, pohjolaisia kaikki,
-niin että tavalliseen ameriikkalaiseen tapaan tehty rakennus: lautoja
-hirsiristikon peitteeksi, kohosi kuin loihtien. Kun iltapäivä
-oli käsissä ja vaimoväki toi työntekijöille ruokaa ja kahvia, ei
-enää ollut kuin osa kattoa peittämättä, kaikki muu oli valmiina,
-ja silloin esitteli pastori, että seurakunta pistäisi tanssiksi.
-Oltiinhan vapaassa maassa, sanoi hän, eikä ollenkaan tarvinnut
-välittää vanhoista ennakkoluuloista. Herran huoneessa voi iloita yhtä
-hyvin kuin rukoillakin; Jumalalla ei varmaankaan ole mitään viatonta
-iloa vastaan.
-
-Katselivat seurakuntalaiset vähän ihmeissään toisiaan, tottumattomia
-kun olivat sellaiseen vapaamielisyyteen hengellisen säädyn puolelta,
-mutta muutamat nuoret miehet, jotka eivät kotvilleen olleet
-tanssipaikkaan sattuneet, riensivät asuntoonsa, joka oli tuskin
-kivenheiton päässä siitä, ja toivat käsipelin. Sen otti pastori
-huostaansa, ja näytti heti olevansa oikea mestari tanssimusiikissa,
-niin että "paali" oli tuota pikaa täydessä käynnissä. Sekä nuoren
-että vanhan valtasi tanssinhalu, niin että ilo lakea hipoi, tai
-oikeastaan pilviä, sillä kattohan oli vielä keskeltä auki. Ja kisojen
-tunnustettu kuningatar oli Salmelan Akaatta, ainoa nuori impi koko
-joukossa, jossa kaikki muut naiset olivat joko aikoja sitten naituja
-tai vielä pelkkiä lapsia, ja sentähden tahtoi luonnollisesti jokainen
-mies tanssia hänen kanssaan.
-
-Itse pastorikin tuli myöhemmin illalla niin iloiseksi, että hän
-heitti soittokoneensa nurkkaan, keikutteli tytön luo rimpuilevin
-polkka-askelin ja kävi häntä vyötäisiin, huutaen yleisölle: nyt,
-hyvä tanssiväki, me laulamme polskaa! Ja sitten alotti hän itse
-hauskan nuotin sellaisilla sanoilla, joita ei ainakaan kotona lauleta
-kirkossa ja seurakunta räyhäsi muassa, kun pastori pyöräytteli
-Akaattaa, hypähtäen vuoroin koroilla, vuoroin varpailla ja polki
-lattiaa, niin että pöly lensi. Se oli iloinen ilta se, jolloin uusi
-kirkko vihittiin, ja kauvan jälestäpäin siitä Anokassa puhuttiin.
-
-Kun tanssi myöhään yöllä lopetettiin, ilmoitti pastori pitävänsä
-seuraavana päivänä taas raamatunselityksen veli Salmelan luona, ja
-kokoavansa siellä kolehdin uuden kirkon hyväksi, jonka seuraavan
-viikon kuluessa pitäisi joutua käyttökuntoon. Tarvittiin koko joukko
-varoja alttaria ja kirkko-astioita varten sekä kaikellaiseen muuhun,
-ja senvuoksi toivoi hän, ett'ei seurakunta kitsastelisi.
-
--- Olemmepa saaneet saakelin hauskan papin! sanoi puotimies Wuori,
-mennessään kotiin yhdessä rauhantuomarin kanssa. En ole milloinkaan
-nähnyt hänen vertaistaan.
-
--- En minäkään, vastasi Tuhkala kuivasti. Mutta ehkä saamme nähdä
-vieläkin enemmän, kun odotamme.
-
-Seuraavana päivänä oli pastori kuitenkin taas hyvin arvokas ja piti
-niin ihanan raamatunselityksen, että hän sai kolehtia yksitoista
-ja puoli dollaria. Hän ilmoitti heti seurakunnalle, että hän ensi
-sunnuntaina jakaa herranehtoollista uudessa kirkossa, ja illalla
-kirjoitti hän Minneapoliksesta viiniä.
-
-Kirkkoa valmistettiin sitten uutterasti, katto pantiin ensin umpeen
-ja sitten tehtiin alttari, ja lopulla viikkoa pyysi pastori muutamia
-naisia sitomaan seppeleitä ja köynnöksiä kukista ja viheriäisistä
-lehdistä. Lauvantaina oli kaikki valmiina ja näytti sangen upealta,
-vaikka ikkunat vielä olivatkin kiinnipanematta. Mutta viheriät
-köynnökset ikkunanpielissä, seppeleet seinillä ja kukat alttarilla,
-johon Salmelan emäntä oli lainannut lakanan, peittivät kaikki
-mahdolliset vajavuudet.
-
-Ehtoollisviiniäkin tuli lauvantai-aamuna tavarajunassa yksi iso astia
-ja toinen pieni, joka veti noin tuopin tai toista, ja joka pani
-Tuhkalan hiukan naurahtelemaan, kun hän näki sen asemalla. Mutta
-hän lainasi sentään pastorille isonpuolisen juoma-astian kalkiksi,
-ja kauppapuodista ostettiin naula pieniä valkeita teeleipiä,
-jotka kelpasivat öyläteiksi, sillä ne oli pastori Lahti unohtanut
-ajatellessaan yksinomaan märkiä tavaroita. Illalla oli kaikki
-kunnossa, ja koko ympäristössä ei ollut ainoatakaan henkeä, joka
-ei aikonut olla mukana ensimmäisessä jumalanpalveluksessa uudessa
-kirkossa. Jok'ikinen nainen koko seurakunnassa ja sitäpaitsi suuri
-joukko miehiä oli kirjoituttanut itsensä herranehtoolliselle, ja
-pastori piti lauvantaina iltapuolella mitä kauneimman rippisaaman
-omassa huoneessaan kirkkorakennuksessa, jonne oli edellisenä päivänä
-muuttanut.
-
-Sunnuntai-aamuna nousi aurinko häikäisevän kirkkaana ja valaisi
-seutua, jonka rauhallinen ihanuus jo itsessään herätti hartautta.
-Järvi oli tyyni ja kirkas, ainoastaan siellä täällä näkyi joku
-kehä, joka syntyi kalan lyödessä pintaan, ja tavan takaa piirsi
-tuohon tasaiseen kuvastimeen vakoaan vene, joka täyteen sullottuna
-juhlapukuista ja juhlamielistä kansaa suuntasi kulkuaan Salmelan
-rantaan. Etäälle näkyi kirkko, ylimpänä loivasti viettävällä
-kummulla, nurkat ja molemmat ovipielet oikeilla viheriöillä koivuilla
-kaunistettuina ja Ameriikan lippu liehuen korkealla katon harjalla.
-Se oli Salmelan Heikki-pojan keksintö, ja oli hän sen varhain aamulla
-pannut toimeen, saatuaan lipun illalla lainaksi Tuhkalalta, joka oli
-hankkinut sen itselleen virkansa merkiksi.
-
-Idästä ja lännestä, pohjasta ja etelästä tuli farmareita perheineen,
-rattailla, jalan, tahi soutaen, kunnes niitä oli kokoontunut ainakin
-viisikymmentä kirkonmäelle. Ensiksi menivät kaikki ovelle, johon
-pastori oli naulannut julistuksen, ilmoittaen, että kirkonmenoja
-pidetään kello 9 ja 11, kummankin jälkeen herranehtoollinen, ja
-iltasaarna kello 6. _Huom.!_ kolehti kaikissa kolmessa viinikassaan.
-
-Ukot, ja akat tietysti myös, syhyttelivät mielihyvillään nenäänsä
--- kaikki tuntui niin kotoiselta ja tutulta -- ja istuutuivat sinne
-tänne kirkonmäelle, aivan niinkuin he ennen muinoin olivat tehneet
-siellä kotona, odotellessaan kirkonmenojen alkamista.
-
-Ja odottaa he saivat. Kello oli jo yhdeksän, oli puoli kymmenen ja
-läheni jo kymmentä tasan, mutta mitään pappia ei näkynyt ja ovi pysyi
-suljettuna. Ihmeteltiin syytä tähän pitkälliseen odotukseen, ensin
-hiljaa, mutta sitten yhä äänekkäämmin, ja jota enemmän eri ryhmissä
-keskusteltiin asiasta, sitä pitemmiksi alkoivat naamat venyä.
-Lopulta rohkasi itsensä Salmelan Heikki, joka kovin kärsimättömänä
-odotti, että pastori jollakulla ylistävällä sanalla kiittäisi hänen
-kaunista lippukeksintöänsä, ja hän ponnisti nurkkapylvästä myöten
-itsensä pastorin huoneen tasalle, joka oli mäen rinteellä ja sen
-ikkuna sentähden joitakuita jalkoja maasta. Pitkin kapeata, ulkonevaa
-lautaa myöten lattian kohdalla pääsi hän sitten askelen verran
-sivulle, pitäen ikkunanpielestä kiinni ja katsahti huoneeseen. Hänen
-kasvoihinsa ilmaantui pelästynyt ilme, kädet pettivät heti ja hän
-putosi raskaasti maahan.
-
--- Mitä sinä siellä? kysyi hänen isänsä ankarasti. Hän istui kannon
-nenässä lähellä, jutellen rauhantuomari Tuhkalan kanssa, ja huomasi
-vasta nyt, mitä poika oli tehnyt.
-
--- Pastori on kipeä, vastasi poika hämmästyksissään. Hän makaa
-lattialla.
-
--- Öhöm, yskähteli rauhantuomari. Hän aavisti paikalla, mitä se oli
-ja kehoitti sentähden Salmelan isäntää tulemaan kanssansa sisään ja
-katsomaan, kuinka asianlaita oli.
-
-Ovi oli sisäpuolelta suljettu, mutta ainoastaan säpillä, niin että se
-aukeni Tuhkalan veitsellä ilman suurempia vaikeuksia. Sisähuoneessa
-makasi todellakin pastori lattialla, lähellä kynnystä.
-
--- Hän on kuollut, kuiskasi Salmelan isäntä hämmästyneenä.
-
--- Elä pelkää, vastasi rauhantuomari, hän virkoo kyllä taas. Sitten
-meni hän pastorin luo, joka oli puettuna pappispukuunsa ja nähtävästi
-oli kaatunut aikoessaan tulla ulos, harppasi pitkin askelin makaavan
-yli ja tarkasteli huonetta, sill'aikaa kun Salmelan isäntä katseli
-ovelta.
-
--- Humalassa se piru on, sanoi Tuhkala, osoittaen lattialla olevaa
-pienempää savi-astiaa, joka oli edellisenä päivänä tullut, ja
-nyt oli tyhjänä lattialla pastorin vuoteen vieressä. Suuremmasta
-astiasta oli hän myöskin koettanut kaataa ehtoollisviiniä tuoppiin,
-mutta katselijat eivät voineet päättää, oliko hän aikonut käyttää
-sitä kirkossa, vaiko huuhtoaksensa omaa whiskyään alas. Sen he vaan
-näkivät, että hän oli kaatanut sitä koko joukon lattialle, jossa se
-oli juossut aina kynnykseen asti, ja itse makasi pastori nyt päineen
-päivineen nesteessä.
-
-Salmelan isäntä koetti nostaa häntä ylös ja silloin avasi hän
-silmänsä sopertaen epäselvästi asetussanoja, mutta nyt suuttui
-isäntä, kirosi ja antoi pastorin pudota romahtaa takaisin lattialle.
-
--- Annetaan maata, kunnes selviää, sanoi rauhantuomari. Sitten voimme
-ajaa hänet pois täältä -- jos muut ajattelevat samoin kuin minä.
-
-Pari kolme uteliasta naamaa näkyi ulko-ovella, he käsittivät
-vilauksessa asian laidan ja katosivat taas. Ennenkun rauhantuomari
-ja Salmelan isäntä vielä olivat ehtineet sulkea oven jälkeensä, oli
-tieto siitä, miksi pastori ei voinut pitää kirkonmenoa eikä jakaa
-herranehtoollista, levinnyt suusta suuhun odottavien joukossa, jotka
-kaikki niinkuin sopimuksen mukaan kokoontuivat yhteen vihaisesti
-muristen, joka kyllä selvästi ilmaisi heidän ajatuksensa.
-
-Ne eivät olleet mitään leppeitä tuomioita, joita siinä pastori
-Lahdesta lasketeltiin ensimmäisen neljännestunnin kuluessa, ja jos
-nuoremmat miehet olisivat saaneet määrätä, niin olisi hänet kiskottu
-järveen, uitettu siellä selväksi ja piesty sitte ulos Anokasta.
-Mutta vanhemmat eivät tahtoneet mitään tietää ameriikkalaisista
-tavoista. Heidän lujan vaatimuksensa mukaan päätettiin hänen antaa
-maata humala päästään, ja sitten ilmoittaa hänelle, ett'ei Anokassa
-häntä enää tarvittu. Salmelan isäntä ja rauhantuomari saivat
-toimekseen ilmoittaa hänelle seurakunnan yksimielinen _consilium
-abeundi_, ja senjälkeen hajosi kokous kaikessa rauhassa. Oli melkein
-niinkuin he olisivat hävenneet toinen toistaan, ja mieluimmin olleet
-hiiskahtamatta mitään koko asiasta.
-
--- Sinä saat puhua, kun menemme hänen luokseen, sanoi Salmelan
-isäntä. Ja sen otti rauhantuomari mielellään tehdäksensä. Kyllä hän
-puhuu.
-
-Kauvan ei heidän tarvinnutkaan odottaa tilaisuutta puhutellaksensa
-pastoria, joka iltapäivällä tuli omin voimineen Tuhkalaan. Ja kun
-Salmelan isäntä näki hänen menevän sinne, riensi hän perässä, niin
-että hän saapui melkein yht'aikaa perille.
-
-Pastori ei ollut tarvinnut herättyään kauvan tuumia, mitä oli
-tapahtunut. Yksi ainoa silmäys tyhjään whiskypulloon ja lattialle
-kaadettuun viiniin oli riittänyt ilmaisemaan hänelle, kuinka oli
-käynyt. Mutta kun hän ei muistanut, että kukaan olisi ollut hänen
-huoneessaan aikasemmin päivällä, niin ajatteli hän, ett'ei asiain
-tila vielä olisi vallan toivoton, ja suuntasi senvuoksi kulkunsa
-rauhantuomarin luo vakoillakseen, mitä hänestä ajateltiin.
-
-Salmelaisen tulosta ja Tuhkalan ankarasta katsannosta selvisi hänelle
-heti, ett'ei kaikki ollut niinkuin olisi pitänyt, mutta pastori ei
-ollut se mies, joka hämmästyi pikku asioista.
-
--- Hyvää iltaa, sanoi hän kuivasti. Minä tulen tänne kysymään,
-miks'ei kukaan ihminen Anokassa ole ollut siksi kristillismielinen
-ja armelias, että olisi tullut katsomaan minua minun hädässäni ja
-tuskassani. Siellä olen minä maannut kuoleman kielissä sairaana, eikä
-kukaan ole tarjonnut minulle edes pisaraa vettä, ei kukaan ole tullut
-edes katsomaan, olisinko tarvinnut mitään. Totisesti sanon minä
-teille -- hän kohotti kätensä ja pudisti sitä mykäksi ällistyneen
-Salmelaisen nenän edessä -- tästä on teille tuleva kosto. Eikö
-sanassa sanota -- --
-
-Mutta nyt oli rauhantuomari saanut puhelahjansa takaisin ja hän
-vihastui aika lailla.
-
--- Kuuleppa sinä, hevospuoskari, keskeytti hän pastorin sanatulvan,
-me emme ole mitään kakaroita me, Salmela ja minä, vaan voimme
-aivan hyvin eroittaa, onko mies kipeä vai humalassa. Sinä olit
-sikahumalassa tän'aamuna, ja sen whiskyn, jonka ajoit nahkaasi, olit
-tilannut kirkon rahoilla. Sellaisia temppuja me emme kärsi täällä
-Anokassa, ja siksi on parasta, että laittaut tiehesi täältä, ennenkun
-pojat saavat sinut käsiinsä.
-
--- Elkää tuomitko, ett'ei teitä tuomittaisi, sanoo Herra, -- alkoi
-pastori, tehden täydellisen käänteen menetystavassaan. Mutta
-rauhantuomari teki halveksivan liikkeen.
-
--- Anna jäädä tuon laulun, sanoi hän. Sinunlaisesi jumalisuus ei
-kelpaa meille. Kansa täällä on päättänyt, ett'ei se tämän jälkeen
-tahdo kuulla jumalansanaa sinun suustasi, ja on pyytänyt meitä
-sanomaan sinulle, että saat mennä tiehesi.
-
--- Mutta joll'en minä nyt menekään, sanoi pastori, joka todellakaan
-ei tiennyt, mihin oikeastaan menisi. On kai minulla oikeus asua
-täällä niinkuin jollakulla muullakin.
-
--- No, miks'ei, vastasi rauhantuomari kohteliaasti. Mutta siinä
-tapauksessa voin kertoa, että täällä Anokassa on yhtä paljon tervaa
-ja höyheniä kuin Mills'issäkin. Ja jos se ei auta, niin minä
-vangitsen sinut raamatunselityksessä kootun kolehdin hävittämisestä.
-Herran nimessä, jää vaan Anokaan, jos haluttaa.
-
-Mutta pastori Lahtea ei enää haluttanut: Yöjunan tullessa oli
-hän asemalla, ja osti kolehdin jätteillä piletin Ihspemingiin
-Michiganissa. Siellä meni hän tervehtimään suomalaisen sanomalehden
-toimittajaa, ja kertoi käyneensä katsomassa maanmiehiään
-Minnesotassa, perustaakseen mahdollisesti koulun ja sanomalehden
-jossain siirtolassa siellä. Mutta hän ei voinut tulla toimeen sen
-raakapintaisen roskajoukon keskuudessa. Minnesotassa ei hänen
-laisellaan sivistyneellä miehellä ollut mitään tekemistä.
-
-
-
-
-Antti Ulukka.
-
-
-Hän oli varmaankin paras työmies meidän rautatietyöpaikallamme Costa
-Ricassa, ei siten, että olisi ollut ketterin, mutta hän oli se, joka
-ajan pitkään sai enimmän valmista. Tosin hän ei siltä näyttänyt,
-kun hän mietiskelevän näköisenä käytti kuokkaansa ja lapiotaan,
-mutta toiselta puolen ei hän koskaan levähtänyt hetkeäkään. Siitä
-silmänräpäyksestä, jolloin esimiehen työhön kehoittava merkki
-kimahti, oli hän ruokatorven törähdykseen saakka pelkkä työkone, joka
-oli käynnissä tasaisesti ja taukoamatta.
-
-Eikä milloinkaan mitään ajan tärväystä joutavassa suunsoitossa!
-Harvat olivat ylimalkaan nekin sanat, jotka hän joutilaanakaan
-ollessaan päästi kuuluviin. Mutta työssä hän ei juuri koskaan
-avannut suutaan muuten kuin puhaltaissaan savua piipustaan, joka
-säännöllisesti aina keikkui hänen vasemmassa suupielessään.
-
-Kotoisin oli hän Kuusamosta. Pesueessa oli neljä häntä nuorempaa, ja
-niiden kanssa oli hän siellä elänyt yhteisesti isältään perityssä
-pienessä talossa, jossa velat olivat ennestään valmiina. Monta
-vuotta oli hän siellä taistellut hallaa, katoa ja hypoteekin korkoja
-vastaan, oli sillä välin nainut, ja kun sitten pari suuta oli tullut
-vielä lisäksi, huomannut toimeentulonsa entistään tukalammaksi.
-
-Silloin oli hän lopulta tehnyt suuren päätöksen. Hänen pitäisi päästä
-maailmaan hänenkin, sinne kauvaksi meren-takaiseen kultamaahan, josta
-oli niin paljon kuullut puhuttavan kirkonmäellä ja harvinaisilla
-kaupunkimatkoillaan. Vaimonsa ja melkein täysikasvuinen veli
-hoitaisivat sillä aikaa taloa -- hän kyllä saisi työ-ansioillaan
-kootuksi ainakin ruununveron ja korot.
-
-Ja niin lähti hän matkalle, möi varsansa Oulussa matkarahoiksi, osti
-piletin New-Yorkiin ja eteni sitten tavallista Hullin ja Liverpoolin
-valtatietä.
-
-New-Yorkissa oli hän heti ottanut pestin Costa Ricaan ja siellä oli
-hän ollut työssä kolmatta vuotta, jolla ajalla oli säästänyt ja
-kotiin lähettänyt tasan neljäsataa taalaa. Sen summan piti hänen
-laskujensa mukaan jo riittämän talon velkoihin, mutta aikoi hän
-sentään pysyä siellä rautatien valmistumiseen saakka, hankkiakseen
-itselleen vähän ylimääräistä pääomaa. Sillä sitä hän kyllä
-tarvitsisi, saadaksensa talonsa oikein hyvään kuntoon.
-
-Minulle hän ei niistä aikeistaan hiiskahtanut kertaakaan mitään,
-sillä siihen oli hän ihan liiaksi harvapuheinen ja sulettu, mutta
-samassa määrin kuin minä saavutin hänen luottamuksensa, taipui hän
-vastaamaan kysymyksiin, kunnes minulla oli hänen mutkaton tuumansa
-ihan selvänä.
-
-Minuun oli heti alussa hänen rehellinen ja herkeämätön työnsä tehnyt
-hyvän vaikutuksen. Hänen rotevassa, neljättä kyynärää pitkässä
-vartalossaan leveine hartioineen, hänen hyväntahtoisissa kasvoissaan
-ja surumielisessä katseessaan oli jotain niin ehjää miehekkyyttä,
-ett'en mitenkään voinut olla kiintymättä häneen sen renttujoukon
-rinnalla, joka meillä oli työmaallamme.
-
-Mutta kaikki pitivät he hänestä hänen ystävällisen luonteensa vuoksi
-ja samalla kunnioittivat häntä, sittenkun oli huomattu, ett'ei hänen
-suopeutensa ollenkaan johtunut heikkoudesta eikä pelkuruudesta.
-Yleensä hän ei koskaan tehnyt pahaa edes maan matosellekaan, eikä
-milloinkaan sekaantunut asioihin, jotka eivät häntä liikuttaneet,
-otti erinomaisen tyynenä vastaan kaikenmoisen pilanteon -- ja oli
-kerrassaan lauhkein jättiläinen, mitä Suomen metsissä koskaan on
-kasvanut.
-
-Yhden ainoan kerran näin hänen todenteolla kuohahtavan, vaikk'ei asia
-silloin ollenkaan koskenut häntä.
-
-Leirin teurastaja oli apulaisineen pyydystänyt härän ylempänä
-olevilla vuorilaitumilla, joita meidän lihavarastomme omassa
-vapaudessaan kierteli, kunnes niitä tarvittiin syötäväksi. Teurastaja
-kulki ratsain ja oli kiinnittänyt suopunkinsa elukan sarviin, ja
-samoin olivat tehneet apumiehetkin, jotka astuivat perässä jalan,
-estääkseen puolivilliä härkää hyökkäämästä ratsastajan päälle.
-
-Kulkue oli kaikessa rauhassa tullut aina leirin reunaan saakka,
-mutta siinä päätti härkä seisattua. Hänen päätöstään ei voitu
-millään keinoin muuttaa, ei haukkumasanoilla, ei kivillä eikä kepin
-iskuillakaan, kun apumiehet lopulta rohkenivat tulla niin lähelle,
-että saattoivat käyttää sauvojaan.
-
-Teurastaja itse peräytti kerta toisensa perästä hevostaan ottaakseen
-vauhtia ja nelisti sitten eteenpäin niin pitkälle kuin lämsäköysi
-ulottui, mutta härkä heitti vaan niskaansa ottamatta askeltakaan
-eteenpäin. Kaksi puolivilliä koiraa, jotka aina seurasivat
-teurastajaa, haukkui ja repi tuota itsepintaista eläintä, mistä vaan
-kiinni saivat, niin että veri vuoti kaikkialta, sen ruumiista, mutta
-sekään ei auttanut.
-
-Lopulta tempasi toinen apumiehistä puukkonsa ja pisti sillä elukkaa
-takajalkaan. Se näytti rahoittavalta, mutta härkä päästi vaan käheän
-mölähdyksen eikä liikahtanut paikaltaan.
-
-Minä olin jo kerran huutanut miehille, että sitoisivat köytensä
-kiinni johonkin puuhun ja antaisivat elukan olla hetkisen rauhassa,
-kun se luultavasti siten malttuisi ja antaisi kulettaa itsensä
-teurastuspaikalle, mutta miehet olivat liian kiihkoisia totellakseen.
-
-Kun eivät edes apumiesten puukoniskutkaan auttaneet, joutui
-teurastajan virkaa toimittava puoli-intiaani sellaiseen raivoon,
-että hän vuorostaan tempasi puukkonsa, ratsasti härän luo ja katkasi
-yhdellä ainoalla iskulla siltä hännän.
-
-Minä hyökkäsin ylös -- vaan en todellakaan oikein tiedä, mitä aioin
-sanoa tai tehdä -- kun samassa näin Antti Ulukan tavatonta vauhtia
-lähtevän liikkeelle vähän alempana olevalta purolta, jossa hän oli
-vaatteitaan pesemässä. Hänellä oli päänkokoinen kivi kädessä, parilla
-pitkällä harppauksella oli hän härän edessä ja antoi sille otsikkoon
-sellaisen iskun, että se paikalla nykertyi maahan.
-
--- Nyt saatte kantaa sen täältä, koirat, jos haluatte! sanoi hän
-selvällä suomenkielellä -- mutta rääkätä ette enään sitä voi. Sitten
-kääntyi hän takaisin pesemään vaatteitaan.
-
-Että teurastaja renkeineen joutui vihan raivoon, se kuultiin hyvin
-kyllä, sillä ei ollut hauskaa kantaa suurta härkää palottain leirin
-toiseen päähän, missä liha ripustettiin vajaan, mutta he katsoivat
-nähtävästi viisaimmaksi jättää Antin rauhaan. Hän oli heidän
-mielestään liian kovakourainen.
-
-Muuten oli kylläkin vaikeata saada häntä tekemään mitään
-voimankoetusta. Hänen piti silloin olla erinomaisen hyvällä päällä,
-tai täytyi hänellä olla joku erittäin pätevä syy sitä tehdäkseen. Ja
-sellainen sattui hänelle eräänä päivänä työmaalla vallan itsestään.
-
-Oli paahteinen puolipäivän aika ja pojat olivat tehneet lujasti työtä
-varhaisesta aamusta, niin että minä mielestäni hyvällä syyllä saatoin
-olla sitä huomaamatta, jos joku seisahtikin hiukan ja pyyhki hikeä
-otsaltaan, tai otti kulauksen vettä useammin kuin oikeastaan ehkä
-olisi ollut tarpeellista.
-
-Ainoa, joka ei vähääkään vähentänyt tavallista vauhtiaan työssä,
-oli Antti Ulukka. Samalla tasaisella ja miettivällä tavallaan kuin
-ainakin, loi hän käsikärrynsä täyteen ja työnsi sen vieruun, mihin
-kaivettu maa kaadettiin. Mutta piipun oli hän antanut sammua. Se oli
-kyllä entisellä paikallaan, vaan mitään savua siitä ei pullahdellut,
-ja se oli varma merkki siitä, että sen omistaja ei ollut aivan
-parhaimmalla tuulellaan.
-
-Silloin sattui rakennus-urakoitsija tavallisilla tarkastuksillaan
-kierrellen tulemaan meidänkin työmaallemme ja seisattui hetkeksi
-katselemaan työn menoa. Toisille työmiehille tuli heti kiire, mutta
-Antti Ulukka teki työtään ihan entiseen tapaansa. Kun ei hän ollut
-sitä hiljentänytkään, ei hän liioin luullut tarvitsevansa sitä nyt
-kiirehtiä.
-
--- Minkätähden tuo mies ei täytä paremmin kärryjään? sanoi
-urakkamestari minulle. -- Kyllä hänen päältä nähden pitäisi jaksaa
-enemmän.
-
-Suomensin kysymyksen Antti Ulukalle, mutta hän ei vastannut
-sanaakaan. Hän jätti vaan vähäksi aikaa täytetyt kärrynsä, meni
-suuren kiven luo, joka vast'ikään oli kaivettu maasta ja kantoi sen
-vallan keveästi kuormansa kukkuraksi kärryjen päälle.
-
-Niinkuin sanottu, olivat kottikärryt jo ennestään melkein täynnä
-ja kivenmöhkäleestä, joka siihen nyt tuli lisää, olisi tullut
-kohtalainen kuorma kolmelle tavalliselle miehelle. Mutta siksipä
-kävikin niin, että kun Antti ilman mitään huomattavaa ponnistusta
-kohautti aisoja, niin ne rusahtivat poikki.
-
--- Sentähden sanoi Antti. Ja urakkamestari päästi pari ytimekästä
-kirousta sen lukuun, jolta kärryt olivat hankitut, vaan ei puhunut
-muuta mitään.
-
-Vallan sydämmelliset ystävät tuli meistä Antin kanssa, sittenkun minä
-hänen puolestaan olin kirjoittanut muutaman rivin siihen konttoriin
-New-Yorkissa, jonka kautta hän välitti rahalähetyksiään kotiinsa. Ja
-hänen luottamuksensa meni niin pitkälle, että hän jo eräänä päivänä
-kysyi, enkö minä tahtoisi olla niin hyvä, että kirjoittaisin kirjeen
-hänen vaimolleen, hänen nimissään tietysti.
-
-Hän ei ollut pitkiin aikoihin saanut yhtään kirjettä, kun hän ei
-juuri kernaasti tahtonut kirjoituttaa tovereillaan ja itse oli
-sormistaan jo liiaksi jäykkä oppiakseen sellaisia konsteja. Kyllähän
-ne siellä kotona tietävät, että hän voi hyvin niinkauvan kuin hän
-lähettää rahaa, mutta olisi hänen mielestään sentään ollut hauskaa
-lähettää kerran hiukan tarkempiakin tietoja itsestään. Minä tietysti
-suostuin ja olin heti valmis käymään asiaan käsiksi. Mutta turhaan
-koetin minä Antilta itseltään heruttaa mitään tietoja hänen omista
-ajatuksistaan tahi tunteistaan. Hän veti vaan suunsa mitä leveimpään
-hymyyn vastaukseksi ja tuumi, että minä kyllä paraiten tietäisin mitä
-pitäisi kirjoittaa, niin että minun täytyi kokonaan turvautua omaan
-kekseliäisyyteeni.
-
-Siitä tuli verrattoman ihana kirje, täynnä hellää kaipausta ja
-uskollista odotusta ja muuta samantapaista, kaikki arvatenkin paljoa
-kuumempien tunteiden ilmauksia kuin mitä Antti todellisuudessa
-milloinkaan oli tuntenut. Mutta joka tapauksessa oli hän hyvin
-tyytyväinen ja koettipa vielä kumartaakin kiittäissään minua
-"vaivoistani."
-
-Noin kolmen kuukauden kuluttua tuli vastaus, jonka sisältö teki
-todellisen räjähdysvaikutuksen. En voi päättää, oliko se ehkä minun
-panemani lämpö Antin kirjeesen, vaiko uutinen hänen pikaisesta
-kotiintulostaan, joka oli sattunut hellään kohtaan hänen vaimossaan,
-niin että hän nyt jo teki lyhyen tunnustuksensa. Summa oli se, että
-kun hän ensin oli imarrellut minua kiittämällä Anttia kirjeestä,
-"jossa oli niin paljon kauniita sanoja", sekä ilmoittanut hänelle
-kaikellaista vuodentulosta, karjan terveydestä y.m., riensi hän
-mainitsemaan erään hyvin ikävän tapauksen, josta hänen nöyrimmästi
-täytyi pyytää anteeksi. Antin ei pitäisi perin kovasti pahastua, hän
-oli jo itse katkerasti katunut -- -- ja paljon oli kirjeessä samaan
-suuntaan. Minä luin kirjeen ääneen ystävälleni, joka alussa hymyili
-tyytyväisenä hauskoista uutisista, mutta sitten joutui yhä enemmän
-hämmästyksiinsä kuta pitemmälle anteeksipyyntö-virret venyivät.
-
-Sitten tuli räjähdyskohta: hänen perheensä oli joku aika sitten
-lisääntynyt pojalla!
-
-Antilta putosi piippu suusta -- arvatenkin ensi kerran elämässään --
-mutta hän ei sanonut mitään muuta kuin: "Katsos perkelettä!"
-
-Minä en oikeastaan tiennyt, mitä piti tekemän, mutta katsoin sentään
-velvollisuudekseni tuoda esiin joitakuita lohduttavia asianhaaroja,
-joita Antti näkyi suurella hartaudella kuuntelevan. Kun minä
-vaikenin, ei hän aluksi puhunut mitään, katsoi vaan jäykästi minuun,
-mutta sanoi lopulta: "Katsohan perkelettä -- vai poika!" Sitten nousi
-hän ja läksi, jättäen kirjeensä ja piippunsa minun huostaani.
-
-Illalla tavattiin Antti Ulukka humalassa leirin edustalla, vieläpä
-ihan sikahumalassa -- ensi kerran kahden ja puolen vuoden kuluessa.
-Sen oli mielipaha ja suru vaikuttanut.
-
-Hän oli mennyt suoraa tietä komissariaatin puotiin, ostanut sieltä
-pullollisen n.s. whiskyä ja istuutunut kivelle makuurakennuksen
-edustalle sitä juomaan. Siinä oli hän istunut ja tyhjentänyt pullon
-vallan tyynen ja miettivän näköisenä, oli sitten kuukahtanut kiveltä
-maahan ja siihen nukkunut -- sanomatta koko aikana sanaakaan
-kellekään ihmiselle.
-
-Mutta seuraavana aamuna tuli hän minun luokseni jo ennen kun miehiä
-oli soitettu työhön, pestynä, suittuna ja parhaissa vaatteissaan,
-eikä hänessä huomannut mitään muuta huolen merkkiä kuin lujan
-piirteen silmissä ja suun ympärillä.
-
-Hän tahtoi saada tilinsä, sanoi hän. Täytyy päästä kotiin, koska
-liian pitkä poissaolokaan ei näy kelpaavan.
-
-Minusta hän näytti melkein tuhoa ennustavalta, ja senvuoksi kysyin
-minä, mitä hän nyt aikoisi tehdä, mille kannalle asettua uuden
-perheensäjäsenen suhteen.
-
-Hän katsoi minuun vähän kummastellen ja sanoi, ett'eihän poika riepu
-ollut syypää tapaukseen. Hän tietysti saisi olla oloillaan, "mutta",
-lisäsi hän, "akkani pitää saaman selkäänsä!"
-
-Se tuntui jo rauhoittavalta. Minä sain vilaukselta mielihyvän hymyn
-hänen huulilleen antamalla hänelle piippunsa takaisin, jonka hän
-viipymättä sijoitti entisille tiloilleen, ja sitten kirjoitin hänen
-tilinsä.
-
-Hän mutisi minulle jotain kiitokseksi ystävyydestäni, pisti kättä ja
-lähti. Mutta ovessa käänsi hän päätänsä ja sanoi vakuuttavasti:
-"joo-o, selkään sille pannaan!"
-
-Puolta tuntia myöhemmin näin minä hänen pitkillä, vakavilla askelilla
-astuskelevan tietä myöten San Joseen päin, peite ja työvaatteet
-myttyyn käärittyinä. Minusta tuntui aivan siltä kuin hänen vakavassa
-käynnissään ja niissä säännöllisissä savupilvissä, joita hän joka
-toisella askeleella pullahutteli piipustaan raittiisen aamuilmaan,
-olisi ollut joku selvä, määrätty tarkoitusperä.
-
-Jonkun minuutin kuluttua katosi hän ensimmäisen seeterimetsikön
-taakse, matkallaan Kuusamoon, enkä sen koommin ole häntä nähnyt.
-Mutta jos tunnen Antti Ulukan oikein, niin kyllä eukko sai selkäänsä
--- ja sen hän oli rehellisesti ansainnut.
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK TAAVETTI ANTTILAN KOHTALO***
-
-
-******* This file should be named 51791-8.txt or 51791-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/5/1/7/9/51791
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/51791-8.zip b/old/51791-8.zip
deleted file mode 100644
index 28a1e32..0000000
--- a/old/51791-8.zip
+++ /dev/null