diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/51543-8.txt | 4966 | ||||
| -rw-r--r-- | old/51543-8.zip | bin | 113457 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 4966 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..a3cfe3d --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #51543 (https://www.gutenberg.org/ebooks/51543) diff --git a/old/51543-8.txt b/old/51543-8.txt deleted file mode 100644 index 3ff2a8a..0000000 --- a/old/51543-8.txt +++ /dev/null @@ -1,4966 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Vapaudesta, by John Stuart Mill - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - - -Title: Vapaudesta - -Author: John Stuart Mill - -Translator: Niilo Liakka - -Release Date: March 24, 2016 [EBook #51543] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VAPAUDESTA *** - - - - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - - - - -VAPAUDESTA - -Kirj. - -John Stuart Mill - - -Englantilaisesta 'kansan painoksesta' ["On Liberty"] suomentanut -Niilo Liakka. - - - - - -Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki, 1891. - -Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa. - - - - - - - Ajatuksenvapauden ylevämieliselle kannattajalle - Professori Th. Rein'ille - omistaa käännöksen syvästi kunnioittaen - - Suomentaja. - - Hänen rakkaalle ja katkerasti kaivatulle muistollensa, hänen, - joka oli innostuttavana ja osittain tekijänä kaiken, mitä parasta - on minun kirjoituksissani -- ystävän ja vaimon, jonka ylevä - totuuden- ja oikeudentunto oli minun voimallisin kiihottajani - ja jonka hyväksyminen parhain paikkani -- omistan minä, tämän - kirjan. Niinkuin kaikessa, mitä minä olen moneen vuoteen - kirjoittanut, on siinä yhtä paljon hänen osaansa kuin minun. - Mutta nykyisessä muodossaan on teos varsin vaillinaisesti - joutunut hänen arvaamattoman avukkaan tarkastuksensa alaiseksi, - sillä muutamat kaikkein tärkeimmät osat lykättiin vastaiseen, - huolellisempaan tutkimukseen, jota ne nyt eivät enää koskaan - saa. Jos minussa olisi miestä maailmalle ilmottamaan puoletkaan - niitä suuria ajatuksia ja jaloja tunteita, jotka peitettiin - hänen hautaansa, tekisin minä enemmän hyvää, kuin arvatenkaan - lähtee mistään, mitä minä voin kirjoittaa ilman hänen melkein - verrattoman viisautensa elähdytystä ja tukea. - - - -SISÄLLYS. - - Ensimäinen luku - Johdatus - Toinen luku - Ajattelemisen ja keskustelemisen vapaudesta - Kolmas luku. - Individualisuudesta yhtenä menestyksen aineksena - Neljäs luku. - Rajoista yhteiskunnan vallalle individin yli - Viides luku. - Sovellutuksia - - - - -ENSIMÄINEN LUKU. - -Johdatus. - - -Tämä kirja ei käsittele n.s. tahdon vapautta, jota niin -onnistumattomasti on asetettu väärin nimitetyn filosofisen -välttämättömyyden vastakohdaksi, vaan yhteiskunnallista eli -kansalaisvapautta, s.o. sen vallan luontoa ja rajoja, jota -yhteiskunta oikeudenmukaisesti saattaa käyttää yksityisen -yli. Tämä on asia, jota harvoin on esitetty ja tuskin koskaan -yleisemmältä kannalta keskusteltu; mutta kuiteinkin se syvästi -vaikuttaa salaisella läsnäolollansa meidän ajan käytännöllisiin -riitakysymyksiin ja on varmaan pian saava itsensä tunnustetuksi -tulevan ajan elinkysymykseksi. Se ei suinkaan ole uusi; päin vastoin -se on ammoisista ajoista tavallansa hajottanut ihmiskunnan osiin. -Nykyaikana, kuin ihmiskunnan sivistyneemmät osat ovat niin kauaksi -edistyneet, esiintyy se itse uudessa muodossa ja vaatii erityistä, -perusteellisempaa käsittelyä. - -Taistelu vapauden ja vallan välillä on enimmin esiintyvä piirre -niissä historian osissa, joihin ensiksi olemme tutustuneet, -erittäinkin Kreikan, Rooman ja Englannin historiassa. Mutta ennen -muinoin taistelivat alamaiset eli joku alamaisten luokka ja hallitus -keskenänsä. Vapaudella tarkotettiin silloin suojelusta hallitsijan -mielivaltaa vastaan. Hallitsijat olivat (paitsi muutamissa Kreikan -valtioissa) ikäänkuin hallitsemansa kansan luonnollisia vastustajia. -Hallitsevaisena oli joko yksinvaltias tahi vallitseva luokka eli -kasti, joka oli saanut valtansa perinnön tahi anastuksen kautta; -ainakaan se ei ollut hallittujen suostumuksella siihen päässyt, -vaikka tuota valtaa ei uskallettu, kenties ei tahdottukaan vastustaa, -ehkä kyllä sen sortoa vastaan keksittiin kaikellaisia varokeinoja. -Hallitsijain valtaa pidettiin välttämättömänä, mutta samassa erittäin -vaarallisena; sitä pidettiin aseena, jota he saattoivat käyttää -yhtä helposti omia alamaisiaan, kuin ulkonaisia vihollisia vastaan. -Suojelemaan yhteiskunnan heikompia jäseniä joutumasta lukemattomain -kotkain saaliiksi, tarvittiin yksi peto, väkevämpi muita, jonka -tuli pitää toisia kurissa. Mutta kuin pääpeto saattoi olla yhtä -ahnas raatelemaan laumaa, kuin yksikään pienempiä, niin oli aina -oltava varoillaan puolustamaan tämänkin hampaita ja kynsiä vastaan. -Sen vuoksi oli isänmaanystäväin silmämääränä panna rajat sille -vallalle, jota voi kärsiä hallitsijan käyttävän yhteiskunnan yli, -ja tätä rajoitusta silloin ymmärrettiin vapaudella. Siihen päästiin -kahta tietä. Ensiksi saamalla tunnustetuksi muutamia etuuksia, -n.s. valtiollisia vapauksia tahi oikeuksia, joita loukkaamisellaan -hallitsijan katsottiin rikkoneen velvollisuutensa sekä oikeuttaneen -yksityiseen tai yleiseen kapinaan. Toinen ja yleensä myöhempi keino -oli valtiomuodollisen valvonnan asettaminen, jossa yhteiskunnan -tai jonkun sen etuja edustavaksi oletetun virkakunnan myöntymistä -pidettiin välttämättömänä ehtona muutamille hallitsijavallan -tärkeämmille toimille. Edelliseen rajoitustapaan on hallitsijavalta -useimmissa Europan maissa pakotettu enemmän tai vähemmän alistumaan. -Toisen laita ei ole ollut sama; ja työ sen toteuttamiseksi, tahi, -jos se jossain määrin on toteutettu, sen täydellisentämiseksi on -kaikkialla tullut vapauden ystäväin pääpyrinnöksi. Ja niin kauvan -kuin tyydyttiin vastustamaan yhtä vihollista toisella ja sietämään -yhtä hallitsijaa, kuin vaan saatiin enemmän tai vähemmän varmoja -takeita hänen tyranniuttansa vastaan, ei vaatimuksissa käytykään tätä -kauvemmaksi. - -Mutta ihmiskunnan kehityksessä tuli aika, jolloin lakattiin pitämästä -luonnon välttämättömyytenä sitä, että hallitus oli itsenäinen mahti, -jonka edut olivat toiset kuin kansan. Tämän ajan ihmisistä oli paljoa -parempi, että valtion virkamiehet olisivat heidän asianajajiansa -eli edustajiansa, joita saattoi mielinmäärin panna viralta. Näytti -siltä kuin he ainoastaan täten olisivat voineet saada täyden -varmuuden siitä, että hallituksen valtaa ei väärinkäytettäisi heidän -vahingokseen. Vähitellen tämä vaaliminen valittavaa ja määräaikaista -hallitusta tuli kansanpuolueen ponnistusten pääesineeksi, missä -vaan sellainen puolue oli olemassa, ja syrjäytti huomattavasti -edelliset puuhat rajoittaa hallitusvaltaa. Kuin pyrintö oli päässyt -siihen, että se alkoi selvittää hallitusvallan lähtevän hallittujen -määräaikaisista vaaleista, niin alkoivat useat arvella, että itse -hallitusvallan rajoittamista oli pidetty liian paljon silmällä. -_Tämä_ oli, siltä näytti, varokeino hallitsijoita vastaan, joitten -edut yleensä olivat kansan etujen vastakohtana. Nyt tarve vaati -ainoastaan, että hallitsijat olivat yhtä kuin kansa, että heidän -etunsa ja tahtonsa oli kansan etu ja tahto. Eihän kansa muka -tarvinnut suojelusta omaa tahtoansa vastaan. Eihän ollut pelkoa, -että se sortaisi itseänsä. Kuin vaan hallitsijat olivat kansalle -vastuunalaiset, kuin kansalla oli, valta niitä heti erottaa virasta, -niin saattoihan se kyllä uskoa niille vallan, jonka käyttämisen -se itse, määräsi. Hallitsijain valta oli muka kansan oma valta, -koottuna ja käytännöllisessä muodossa. Tämä ajattelemis- eli kentiesi -oikeammin tuntemistapa oli yleinen europalaisen liberalismin -viimeisessä miespolvessa; ja mannermaalla on se siinä vieläkin -selvästi vallitsevana. Ne, jotka myöntävät jonkunlaista rajoitusta -siinä, mitä hallitus saa tehdä, (sellaisista hallituksista puhumatta, -joita he eivät katso saavan olla olemassakaan), ovat loistavia -poikkeuksia mannermaan valtiollisissa ajattelijoissa. Samallainen -mielipiteen suunta olisi ehkä tähän aikaan päässyt meidänkin maassa -vallalle, jos ne seikat, jotka jonkun aikaa sitä edistivät, olisivat -muuttumattomina jatkuneet. - -Mutta valtiollisissa ja filosofisissa teorioissa, samoin kuin -ihmisissäkin, paljastaa menestyminen virheet ja heikkoudet, -jotka muuten eivät olisi tulleet huomatuiksi. Se ajatus, ett'ei -kansan tarvinnut rajoittaa valtaansa itsensä yli, saattoi näyttää -selviöltä, kuin kansanhallitus vielä oli paljas unelma, kuin siitä -oli ainoastaan luettu, että se oli joskus entisinä aikoina ollut -olemassa. Eivätkä sellaisetkaan ajoittaiset hairahdukset, kuin -Ranskan vallankumouksessa tehtiin, välttämättömästi hämmentäneet -tätä ajatusta; pahimmat niistä muka olivat vallananastajavähemmistön -tekoja, jotka eivät mitenkään kuuluneetkaan kansallisten laitosten -toimintaan, vaan äkillisiin, suonenvedontapaisiin purkauksiin -yksin- ja ylimysvallan sortoa vastaan. Mutta levisipä sitten suureen -osaan maanpintaa demokratinen tasavalta, joka pääsi mahtavimpain -jäsenten joukkoon kansain keskuudessa; ja samalla joutui valittava, -vastuunalainen hallitus tarkastuksen ja muistutusten esineeksi, jotka -aina seuraavat suuria tapahtumia. Nyt huomattiin, ett'eivät sanelmat -"itsehallinnosta" ja "kansan vallasta itsensä yli" ilmaisseet asian -todellista laitaa. Se "kansa", joka valtaa käyttää, ei ole aina sama -kansa, jonka yli tätä valtaa käytetään, eikä se "itsehallinto", -josta puhutaan, ole kunkin hallinto itsensä ylitse, vaan hallinto -kunkin ylitse kaikkien muitten kautta. Sitä paitsi kansan tahto -käytännössä merkitsee väestön lukuisimman ja toimeliaimman _osan_ -tahtoa, enemmistöä, tahi niitä, jotka ovat onnistuneet pääsemään -enemmistöksi tunnustetuiksi. Kansa niin muodoin saattaa haluta -sortaa jotakin osaansa, ja varokeinot ovat yhtä välttämättömät tätä, -kuin mitään muutakaan vallan väärinkäyttöä vastaan. Rajoittaminen -hallituksen valtaa individin ylitse on siis aivan yhtä tärkeätä -siinäkin tapauksessa, että vallanpitäjät ovat säännöllisesti -tilivelvolliset yhteiskunnalle s.o. sen voimakkaimmalle puolueelle. -Tämä katsantokanta on helposti päässyt vallalle, sillä se miellyttää -yhtä paljon ajattelijoita kuin niitä tärkeitä luokkia europalaisessa -yhteiskunnassa, joiden todellisten tai luuleteltujen etujen -vihollinen demokratia on; ja valtiollisissa mietelmissä luetaan -nykyjään "enemmistön tyrannia" niihin vaaroihin, joita vastaan -yhteiskunnan tulee olla varoillaan. - -Samoin kuin muutkin tyranniat tuli enemmistönkin tyrannia -heti peljätyksi, ja sinä se on vieläkin yleensä, varsinkin -sen vaikutus julkisten virastojen toimissa. Mutta ajattelevat -ihmiset huomasivat, että kuin tyrannina on yhteiskunta itse -- -yhteiskunta kokonaisuudessaan niiden individien ylitse, jotka -sen muodostavat -- niin eivät sen sortamiskeinot rajoitu niihin -toimiin, joita se harjoittaa virkamiestensä kautta. Yhteiskunta -voipi panna ja panee toimeen päätöksensä; vaan jos se tekee vääriä -päätöksiä oikeain sijasta, tai yleensä ollenkaan päättää asioista, -joihin se ei saisi ryhtyä, niin se harjoittaa sosialista sortoa, -kauheampaa kuin moni valtiollisen sorron laji; sillä vaikk'ei -sitä tavallisesti kannatakaan niin ankarat rangaistukset, niin on -siitä kuitenkin vaikeampi pelastua, koska se tunkeutuu syvemmälle -elämän erityiskohtiin ja orjuuttaa itse sielunkin. Suojelus -esivallan tyranniutta vastaan ei siis ole riittävä: tarvitaan -myöskin suojelusta vallitsevan mielipiteen ja tunteen tyranniutta -vastaan, vastaan yhteiskunnan taipumusta muilla välikappaleilla kuin -sivilirangaistuksilla tyrkyttää omia käsitteitänsä ja tapojansa -elinohjeeksi niille, jotka niistä poikkeavat; kahlehtia edistymistä -ja jos mahdollista estää muodostumasta individejä, jotka eivät -sovellu sen suuntaan, ja pakottaa kaikki luonteet mukaantumaan sen -omaan malliin. Yleisen mielipiteen oikeudenmukaiselle sekaantumiselle -individin vapauteen on raja: ja tämän rajan löytäminen sekä sen -suojeleminen loukkauksilta on yhtä välttämätön ihmiskunnan asiain -hyvälle järjestykselle, kuin suojeleminen valtiollista sortovaltaa -vastaan. - -Mutta vaikka tätä väitöstä periaatteessaan tuskin vastustettaneen, -niin asian käytännöllinen puoli, mistä tämä raja on vedettävä -- -kuinka on saatava oikea sovitus individin vapauden ja yhteiskunnan -valvonnan välille -- on aine, joka on melkein kokonaan selvittämättä. -Kaikki, mistä ihmisen oleminen saa arvonsa, vaatii muiden ihmisten -vapauden pakollista rajoittamista. Sen tähden täytyy säätää joitakin -käytösohjeita, etupäässä lain kautta, mutta monessa seikassa, johon -lain sekaantuminen ei sovellu, yleisen mielipiteen kautta. Mitä -näiden ohjeiden tulee olla, on pääkysymys ihmiskunnan asioissa; -mutta muutamia melkein itsestään selviä kohtia lukuunottamatta, on -tämä kysymys niitä, joiden ratkaisemisessa on vähimmin edistytty. -Ei ole kahta aikakautta, tuskinpa kahta maata, jotka olisivat sen -ratkaisseet samalla tavalla; ja toinen maa ja toinen aika kummastelee -toisensa ratkaisua. Kuitenkaan eivät minkään aikakauden, eivätkä -minkään maan ihmiset arastele siinä suurempia vaikeuksia olevan, -kuin jos ihmiskunta kaikkina aikoina olisi ollut siitä asiasta -yksimielinen. Ne säännöt, jotka heidän keskensä vallitsevat, -näyttävät heistä selviltä ja oikeutetuilta itsestään. Tämä melkein -yleinen hairahdus on sekin esimerkki tottumuksen taikavaikutuksesta, -tottumuksen, joka ei ainoastaan ole, niin kuin sananlasku sanoo, -"toinen luonto", vaan jota alinomaa pidetään ensimäisenä. Tottumuksen -voima estämään kaiken epäilyksen niiden ohjeitten suhteen, joita -ihmiset säätävät toisilleen, on sen vuoksi vielä täydellisempi -että tottumus on niitä asioita, joihin eivät ihmiset yleensä -pidä tarpeellisena lausua syitä, ei toisille eikä itselleen. -Ihmiset tapaavat uskoa, ja heitä ovat tässä uskossa vahvistaneet -jotkut, jotka tahtovat käydä filosofeista, että heidän tunteensa -tämällaisissa asioissa ovat pätevämmät, kuin järkevät ajatukset, -ja että tunteet korvaavat nämät jälkimäiset. Se käytännöllinen -periaate, jonka mukaan he muodostavat mielipiteensä ihmisten -käytöksen ohjaamisesta, on tuo jokaisen ihmisen mielessä oleva -tunne, että kaikkien tulisi toimia, niinkuin hän ja ne, joitten -kanssa hän on yhtä mieltä, soisivat hänen toimivan. Eikä todella -kukaan tunnusta itselleen, että hänen päätöstensä määrääjänä on -hänen oma mielitekonsa. Mutta sellaista mielipidettä käytöstavasta, -joka ei perustu järkisyihin, voi pitää ainoastaan personallisena -mieltymyksenä, ja jollei kerran ilmotetut järkisyyt ole muuta, kuin -paljasta vetoamista muiden ihmisten samallaiseen mieltymykseen, -niin on kuitenkin tämäkin vielä ainoastaan monen mielitekoa yhden -hengen mieliteon sijasta. Mutta tavalliselle ihmiselle ei hänen -oma mielitekonsa, täten kannatettuna, ole ainoastaan täydellisesti -tyydyttävä syy, vaan ainoa peruste, mikä hänellä yleensä on -niihin käsityksiinsä siveellisyydestä, aistista, sopivasta, jotka -eivät ole suoraan lausuttuina hänen uskontunnustuksessansa, ja -samalla pääohjeena tämänkin selvittämisessä. Siis ovat ihmisten -mielipiteet kiitettävästä ja moitittavasta niiden kaikkien erilaisten -syiden alaisina, jotka vaikuttavat heidän toivomuksiinsa toisten -käytöksen suhteen, ja jotka syyt ovat yhtä lukuisat kuin ne, jotka -määräävät heidän toivomuksiansa muissakin suhteissa: milloin -heidän järkensä, milloin taas heidän esiluulonsa eli taikauskonsa, -usein heidän yhteiskunnalliset, usein myöskin yhteiskuntavastaiset -taipumuksensa, heidän kateutensa tai epäluulonsa, heidän ylpeytensä -tai halveksimisensa, mutta tavallisimmin heidän toivomuksensa ja -huolehtimisensa omia etuja -- heidän oikeutettu tai epäoikeutettu -itsekkäisyytensä. Missä tahansa on olemassa vallitseva luokka, -lähtee melkoinen osa maan siveellisyyskäsitteitä sen luokkaeduista -ja sen paremmuusluulosta. Siveellisyyssuhteet spartalaisen ja -helotin, herran ja orjan, ruhtinaan ja alamaisen, aatelisen ja -aatelittoman, miehen ja vaimon välillä ovat enimmäkseen olleet -näiden luokkaetujen ja -tunteitten luomia; ja täten syntynyt -käsityskanta vaikuttaa puolestaan siveellisiin tunteisiin vallitsevan -luokan sisällisissä väleissä. Toisaalta taas, missä onnen vallassa -ollut luokka on menettänyt valtansa, tahi missä sen valta ei ole -kansanmieleinen, on vallitsevissa siveellisissä tunteissa jälkiä -maltittomasta vastenmielisyydestä etevämmyyttä vastaan. Toinen suuri -ratkaiseva periaate määrätessä käytöksen sääntöjä (mitä on tehtävä -tai jätettävä tekemättä), jotka ovat päässeet lakiin tai yleiseen -mielipiteeseen, on ollut ihmisten orjamainen alamaisuus maallisten -hallitsijainsa ja jumaliensa mieltymyksiä ja vastenmielisyyksiä -kohtaan. Tämä orjamaisuus, vaikka pääasiassa itsekästä, ei ole -teeskentelyä: siitä lähtee todellisia kammon tunteita, se on saanut -ihmisiä polttamaan noitia ja vääräuskoisia. Niin monien alhaisempien -vaikutusten rinnalla on varmaan yhteiskunnan yleisillä ja selvillä -eduilla ollut osansa, vieläpä melkoinen osa siveellisten tunteitten -ohjaamisessa; ei niinkään paljon järkisyytensä ja oman arvonsa, -kuin niiden sympatiain ja antipatiain kautta, jotka niistä eduista -kasvavat: ja sympatiat ja antipatiat, joilla on ollut hiukan tai ei -mitään tekemistä yhteiskunnan etujen kanssa, ovat aivan yhtä suurella -voimalla vaikuttaneet siveellisten käsitteiden määräämiseen. - -Yhteiskunnan tai jonkun sen mahtavan osan taipumukset tai -vastenmielisyydet ovat siis käytännössä pääasiallisesti määränneet ne -ohjeet, joita kaikkien tulee noudattaa lain tai yleisen mielipiteen -rangaistuksen uhalla. Ja yleensä eivät ne, jotka ovat ajatuksiltaan -ja tunteiltaan olleet yhteiskuntaa edellä, ole koskeneet tämän seikan -periaatteesen, vaikka he ovatkin saattaneet sen erityiskohtien -kanssa riitaantua. He ovat enemmin tutkineet sitä, mitä yhteiskunnan -tulisi hyväksyä, mitä hylkiä, kuin kysymystä, tulisiko yhteiskunnan -hyväksymisen tahi hylkimisen olla lakina individille. He ovat -pitäneet parempana koettaa muuttaa ihmisten tunteita niissä kohdissa, -joissa he itse olivat eri mieltä, kuin yhtyä muiden erimielisten -kanssa puolustamaan vapautta. Ainoa kohta, jossa useampi ihminen -on ottanut tuon korkeamman kannan periaatteekseen ja lujasti siinä -pysynyt, on uskonnollisen mielipiteen ala. Seikka on monessa -suhteessa valaiseva ja varsinkin siinä, että se on mitä sattuvin -todiste n.s. "siveellisen tunteen" pettäväisyydestä, sillä rehellisen -umpiuskoisen _odium theologicum_ (uskonkiihko) on mitä selvin kohtaus -"siveellistä tunnetta". Ne, jotka ensinnä mursivat sen ikeen, joka -kutsui itseään yleiseksi (katoliseksi) kirkoksi, olivat yhtä vähän -taipuvaiset suvaitsemaan eriäväisiä uskonnollisia mielipiteitä, -kuin tämä kirkko itse. Mutta kuin kuumin taistelu oli ohitse ilman -että mikään puolue oli täydellisesti voittanut ja jokainen kirkko -eli lahko oli pakotettu tyytymään siihen alaan, joka sillä jo -oli, oli vähemmistöjen, kuin he nyt näkivät, ett'ei heillä ollut -toivomistakaan päästä enemmistöksi, täytymys pyytää niitä, joita he -eivät voineet kääntää, suvaitsemaan heidän erimielisyyttään. Siis -melkein yksinomaan tällä alalla on individin oikeus yhteiskuntaan -nähden tullut periaatteen selvällä pohjalla määrätyksi, ja -yhteiskunnan vaatimus käyttää valtaansa toisin ajattelevia vastaan -tullut julkisesti vastustetuksi. Ne suuret kirjailijat, joita -maailman on kiittäminen siitä uskonnonvapaudesta, joka sillä on; -ovat yhteisesti puolustaneet omantunnonvapautta loukkaamattomana -oikeutena sekä kerrassaan kieltäneet ihmisen tarvitsevan kenellekään -toiselle tehdä tiliä uskonnollisesta vakaumuksestaan. Mutta ihmisten -suvaitsemattomuus kaikissa asioissa, jotka todella heidän sydäntänsä -koskevat, on niin luonnollinen, että uskonnonvapautta tuskin on -missään pantu käytännössä voimaan, paitsi missä uskonnollinen -välinpitämättömyys, joka ei anna häiritä rauhaansa teologisilla -kiistoilla, on laskenut painonsa vaakakuppiin. Yleisesti tunnustavat -kaikki uskonnollismieliset henkilöt suvaitsevaisimmissakin maissa -suvaitsevaisuus velvollisuutta ainoastaan -- panemalla hiljaisesti -vastalauseen. Yksi myöntää, että kirkon hallinnossa saa poiketa, -mutta ei opissa; toinen saattaa suvaita kaikkia muita paitsi -paavilaisia ja unitarianeja, kolmas jokaista, joka vaan uskoo -ilmoitettua uskontoa; muutamain harvain kristillinen rakkaus ulottuu -vähän kauvemmaksi, vaan pysähtyvät hekin vaatimaan, että ainakin -jumalaan ja tulevaiseen elämään on uskominen. Kaikkialla, missä -enemmistön usko vielä on todellinen ja elävä, on se osottainnut hyvin -vähän alentaneensa kuuliaisuudenvaatimuksiansa. - -Vaikka Englannissa valtiollisen historiamme omituisten seikkain -tähden yleisen mielipiteen ijes on ehkä raskaampi, niin lain ijes -taas on keveämpi, kuin missään muussa Europan maassa; ja täällä -vallitsee suuri vastenmielisyys kaikkea sekä lainsäätävän että -toimeenpanevan vallan sekaantumista vastaan yksityisen ihmisen -asioihin. Tämä ei sanottavasti lähde oikeasta kunnioituksesta -individin vapautta kohtaan, vaan yhä vielä jatkuvasta tottumuksesta -pitää hallitusta päinvastaisten etujen edustajana, kuin yleisön ovat. -Enemmistö ei ole vielä oppinut käsittämään hallituksen valtaa omaksi -vallaksensa, eikä sen mielipiteitä omiksi mielipiteikseen. Kuin se -siihen pääsee, joutuu personallinen vapaus yhtä paljon hallituksen, -kuin se nyt on yleisen mielipiteen sorron alaisena. Mutta vielä on -varalla melkoinen määrä tunnetta valmiina vastustamaan jokaista -yritystä lailla tarkastaa ihmisiä asioissa, joissa he eivät tähän -asti ole tottuneet sen tarkastusta kärsimään; ja tässä tehdään hyvin -vähän erotusta, kuuluuko asia lain tarkastuspiiriin, vai eikö; niin -vähän, että tuo tunne, niin terveellinen kuin se sinään onkin, on -niissä erityistapauksissa, joissa se on valtaan päässyt, kenties yhtä -usein ollut väärässä, kuin oikeassa. Eikä todella olekaan mitään -tunnustettua periaatetta, jonka mukaan hallituksen sekaantumisen -sopivaisuutta voisi asianomaisesti tutkia. Ihmiset päättävät omain -personallisten taipumustensa mukaan. Toiset mielellään kehottavat -hallitusta ryhtymään asiaan, milloin vaan jotain hyvää olisi tehtävä, -tahi jotain pahaa korjattava, toiset taas kärsivät ennen mitä -yhteiskunnallista pahaa tahansa, kuin yhdenkään lisäisivät niihin -inhimillisten etujen aloihin, jotka olisivat hallituksen tarkastuksen -alaisina. Ja kussakin erityisessä tapauksessa asettuvat ihmiset -sille tai tälle puolelle heidän tunteittensa yleisen suunnan mukaan, -joko sen mukaan, kuin he harrastavat sitä erityistä asiaa, joka on -esitetty hallituksen tehtäväksi, tahi sen mukaan kuin he luottavat -siihen, että hallitus tekee sen heidän mielensä mukaan; mutta ani -harvoin johdonmukaisesti seuraten periaatetta siitä, mitä hallituksen -sopii tehdä. Sen vuoksi minusta tämän perusohjeen eli prinsiipin -puutteessa toinen puolue nykyjään on yhtä väärässä kuin toinenkin; -hallituksen sekaantumista melkein yhtä usein sopimattomasti -vaaditaan, kuin sopimattomasti moititaan. - -Tämän kirjan tarkotuksena on esittää hyvin yksinkertainen periaate, -joka olisi oikeutettu ehdottomasti määräämään yhteiskunnan pakotusta -ja valvontaa yksityisen suhteen, olkootpa käytetyt keinot sitten -fyysillistä voimaa lain rangaistuksen muodossa, tahi moralista -sitomista yleisen mielipiteen kautta. Tämä periaate on se, että -ainoa päämäärä, joka oikeuttaa ihmisiä yksityisesti tahi yhteisesti -sekaantumaan jonkun lähimäisensä toimintavapauteen, on itsepuolustus. -Ainoa tarkotus, jossa oikeudella voidaan käyttää valtaa jonkun -sivistyneen yhteiskunnan jäsenen yli vastoin hänen tahtoansa, on -tarkotus estää muiden vahinkoa. Hänen oma fyysillinen tai moralinen -etunsa ei ole riittävä syy. Häntä ei saa oikeudenmukaisesti pakottaa -tekemään jotain tai olemaan tekemättä sen vuoksi, että hänelle olisi -parempi tehdä niin, sen vuoksi, että se tekisi hänet onnellisemmaksi, -sen vuoksi, että muiden mielestä olisi viisaampaa ja vaikkapa -oikeampaakin tehdä niin. Näillä syillä kyllä saattaa häntä varottaa, -keskustella hänen kanssaan, vakuuttaa tai taivuttaa häntä, mutta ei -pakottaa eikä etsiä häntä millään pahalla, jos hän toisin toimii. -Oikeuttaakseen tähän täytyy sen menettelyn, josta häntä tahdotaan -estää, olla aiotun tekemään pahaa jollekulle muulle. Ainoa osa -ihmisen käytöstä, josta hän on vastuunalainen yhteiskunnalle, on se, -joka koskee muita. Siinä osassa, joka koskee häntä itseänsä, on hänen -vapautensa oikeudella ehdoton. Itsensä ylitse, oman ruumiinsa ja -sielunsa ylitse on ihminen itsevaltias. - -Tuskin lienee tarpeellista sanoa, että tämä lause on aijottu -sovitettavaksi ainoastaan sellaisiin ihmisiin, joiden kyvyt ovat -täydellisesti kypsyneet. Me emme puhu lapsista, emmekä nuorista, -jotka eivät ole lain määräämässä täysijässä. Niiden, jotka vielä ovat -siinä asemassa, että muiden tulee pitää heistä huolta, täytyy saada -suojelusta sekä omia tekojansa että ulkonaista vääryyttä vastaan. -Samasta syystä emme ota lukuun sitä kehittymätöntä yhteiskuntatilaa, -jossa kansaa itseäänkin täytyy pitää vielä alaikäisenä. Ensimäiset -vaikeudet vapaaehtoisen edistymisen uralla ovat niin suuret, että -harvoin on vara valita välikappaleita niiden voittamiseen; ja -hallitsija on innokkaassa parantamishalussaan oikeutettu käyttämään -hyväkseen kaikkia keinoja, jotka voivat viedä muuten kenties -saavuttamattomaan tarkotusperään. Despotinen hallitustapa on -barbareihin nähden oikeutettu, jos nimittäin tarkotuksena on heidän -sivistämisensä ja jos tarkotuksen todellinen saavuttaminen oikeuttaa -keinot. Vapautta periaatteena ei voi mitenkään sovittaa oloihin, -jotka olivat ennen kuin ihmiset kehittyivät siihen määrään, että -heitä voi parantaa vapaan, puolueettoman keskustelun kautta. Siihen -saakka ei ollut muuta neuvoa, kuin sokeasti totella Akbaria[1] -tahi Kaarlo Suurta, jos onni sattui semmoisia suomaan; mutta niin -pian kuin ihmiset ovat kehittyneet vakaumuksen tahi vakuuttamisen -kautta parannukseen ohjattavaksi (johon ajanjaksoon kaikki ne -kansat, joista tässä puhumme, jo kauvan sitten ovat päässeet), -niin ei pakottaminen välittömässä muodossa eikä rangaistuksena ja -sakkona tottelemattomuudesta enää ole hyväksyttävä keinoksi heidän -parantamiseksensa; se on oikeutettu ainoastaan turvaamisessa muita -ihmisiä. - -Tässä minun sopii mainita, että luovun kaikista eduista, jotka -todistukseni hyväksi saattaisi johtaa ehdottoman, hyödystä -riippumattoman oikeuden käsitteestä. Minä pidän hyötyä viimeisenä -ratkaisijana kaikissa eetillisissä (siveellisissä) kysymyksissä, -mutta hyötyä laveimmassa merkityksessä, perustuvaa edistyvän -ihmisen pysyviin etuihin. Minä väitän, että nämät edut oikeuttavat -taivuttamaan individin itsemääräämisen ulkonaisen tarkastuksen -alle ainoastaan niihin tekoihin katsoen, jotka koskevat toisten -ihmisten etuja. Jos joku tekee toista vahingoittavan teon, niin -onhan siinä jo selvä syy häntä rangaista, joko lain kautta tahi, -missä ei lain määräyksiä epäilyksettä voi sovittaa, yleisen -paheksumisen kautta. On myöskin monta suoranaista tekoa toisten -hyväksi, joita hänet oikeudella saattaa tekemään pakottaa, -niinkuin esim. tuomioistuimen edessä todistaminen, osanottaminen -maanpuolustukseen tai johonkin muuhun yhteiseen työhön, joka on -välttämätön sen yhteiskunnan eduille, jonka suojelusta hän nauttii, -ja muutamain erityisten hyväntekeväisyystekojen täyttäminen, esim. -lähimäisen hengen pelastaminen, tahi väliinastuminen turvattoman -puolustamiseksi pahoinpitelyä vastaan, joita kaikkia selvästi on -joka ihmisen velvollisuus tehdä ja joiden laiminlyömisestä hänet -saattaa oikeudella pitää yhteiskunnalle vastuunalaisena. Ihminen -saattaa tuottaa vahinkoa toisille ei ainoastaan tekojensa, vaan -myöskin laiminlyömistensä kautta, ja molemmissa tapauksissa on hän -velvollinen vastaamaan heille vahingosta. Tosin tulee jälkimäisessä -tapauksessa pakotusta käyttää paljoa varovaisemmin, kuin edellisessä. -Sääntö on, että jokainen on toiselle tekemästään vahingosta -vastuunalainen; tekeminen hänet vastuunalaiseksi siitä, ettei ole -vahinkoa estänyt, on verraten poikkeus. Mutta onpa monta kyllin -selvää ja kyllin tärkeää tapausta tätä poikkeusta oikeuttamaan. -Kaikissa asioissa, jotka koskevat ihmisen ulkonaisia oloja, on hän -oikeutta myöten vastuunalainen niille, joitten edut siinä ovat -kysymyksessä, ja vaadittaissa yhteiskunnalle, heidän suojelijalleen. -Usein on päteviä syitä olla vaatimatta häntä vastuusen, mutta näiden -syiden tulee lähteä erityisistä asianhaaroista: joko on kysymyksessä -tapaus, jossa voi luulla hänen yleensä toimivan paremmin jätettynä -omaan vapauteensa, kuin sen valvonnan alaisena, jolla yhteiskunnan -on valta häntä sitoa, tahi tuottaisi yritys käyttämään valvontaa -uusia vastuksia, suurempia kuin no, joita sillä oli estettävä. -Kuin tällaiset syyt estävät pakottamasta vastuunalaisuuteen, tulee -ihmisen omantunnon ruveta tuomariksi ja puollustaa niitä toisten -etuja, joilla ei ole mitään ulkonaista suojelusta; ja ihmisen tulee -arvostella itseänsä sitä ankarammin, kuin ei hän siinä voi tulla -lähimäistensä tuomion alaiseksi. - -Mutta on yksi toiminta-ala, jossa yhteiskunnalla, individistä -erotettuna, on ainoastaan epäsuoria etuja, jos niitäkään; ja tämä ala -on koko se osa ihmisen elämää ja käytöstä, joka koskee ainoastaan -häntä itseään, tahi jos koskeekin muita, niin tekee sen ainoastaan -heidän vapaan, omaehtoisen, eksyttämättömän myöntymyksensä ja -osallisuutensa kautta. Kuin sanon, että se koskee ainoastaan häntä -itseänsä, tarkotan: suoranaisesti ja ensi sijassa, sillä mikä koskee -häntä itseänsä, se koskee muitakin hänen kauttansa, ja se vastaväite, -jonka voi perustaa tähän seikkaan, otetaan jäljempänä tutkittavaksi. -Tämä on siis ihmisvapauden oikea ala. Se sisältää ensiksi tajunnan -sisällisen maailman, vaatien omantunnon vapautta laajimmassa -merkityksessä, ajatuksen ja tunteen vapautta, ehdotonta mielipiteen -ja käsityksen vapautta kaikissa asioissa, niin käytännöllisissä kuin -mietinnöllisissä, tieteellisissä, siveellisissä ja uskonnollisissa. -Vapaus lausua ja julaista mielipiteitä saattaa näyttää alistuvan eri -periaatteesen, koska se kuuluu siihen osaan ihmisen käytöstä, joka -koskee muita ihmisiä; mutta kuin se on melkein yhtä tärkeä, kuin -ajattelemisenkin vapaus, ja kuin se suurimmaksi osaksi on samoilla -perusteilla, ei sitä käytännössä saata tästä erottaa. Toiseksi -tämä periaate vaatii meille taipumusten ja harrastusten vapautta, -vapautta suunnitella elämämme oman luonteemme mukaan, vapautta tehdä -ja tekemättä jättää, mitä haluamme, kunhan vastaamme tekojemme -seurauksista: ilman että lähimäisemme meitä estävät, kun vaan -eivät tekomme heitä vahingoita, vaikkapa, he pitäisivätkin meidän -käytöstämme narrimaisena, nurjana ja vääränä. Kolmanneksi seuraa -tästä kunkin individin vapaudesta vapaus yhdistyksiin individien -kesken, samojen rajojen sisässä, vapaus yhdistyä jotain tarkotusta -varten, josta ei lähde vahinkoa muille, edellyttämällä että -yhdistyvät henkilöt ovat täysikäisiä, eivätkä ole pakotettuja tahi -petettyjä. - -Ei mikään yhteiskunta, jossa ei näitä vapauksia ylimalkaan pidetä -arvossa, ole vapaa, olkoon sen hallitusmuoto mikä tahansa, eikä -mikään yhteiskunta ole täydellisesti vapaa, jossa eivät nämät ole -ehdottomasti ja rajoituksitta voimassa. Ainoa vapaus, joka nimensä -ansaitsee, on se, että saamme etsiä onneamme omalla tavallamme, -kuin emme koeta ryöstää muilta heidän onneaan tahi estellä heidän -yrityksiään saavuttaa sitä. Kukin on itse oman onnensa luonnollinen -valvoja, sekä ruumiinsa että mielensä ja henkensä onnen. Siitä on -ihmisille enemmän etua, että kukin saa elää mielensä mukaan, kuin -että häntä pakotettaisiin elämään niin kuin kaikista muista näyttää -parhaalta. - -Vaikka tämä oppi ei suinkaan ole uusi ja vaikka se useasta -näyttänee kieltämättömältä totuudelta, niin ei ole kuitenkaan -toista oppia, joka suoranaisemmin poikkeaisi olemassaolevan -mielipiteen ja käytännön yleisestä suunnasta. Yhteiskunta on -nähnyt aivan yhtä paljon vaivaa koittaessaan ymmärryksensä mukaan -pakottaa ihmisiä mukaantumaan sen käsitteisin personallisesta, -kuin yhteiskunnallisesta kelvollisuudesta. Vanhan ajan tasavallat -pitivät itsensä oikeutettuina valtiovallan kautta määräämään -ihmisten käytöksen yksityisseikkoihin saakka, ja vanhat filosofit -kannattivat samaa mielipidettä, sillä perusteella, että valtiolle -on jokaisen kansalaisen koko ruumiillinen ja siveellinen kasvatus -hyvin tärkeä. Tämä ajattelematapa oli kenties paikallansa pienissä -valtioissa, jotka olivat mahtavain vihollisten keskellä, alituisessa -vaarassa joutua ulkonaisen hyökkäyksen tai sisällisten metelien -kautta kukistetuksi, ja joille lyhytaikainenkin pontevuuden ja -itsensähillinnän puute saattoi niin helposti käydä tuhoisaksi, -ettei heillä ollut tilaisuutta odottaa vapauden terveellisiä ja -kestäviä vaikutuksia. Uuden ajan valtioyhteiskuntain suurempi koko, -ja ennen kaikkea hengellisen ja maallisen vallan erottaminen, -(jonka kautta ihmisten omaintuntojen johto siirtyi toisiin käsiin -kuin ne, jotka valvoivat heidän maallisia asioitansa), on estänyt -lakia niin tarkasti sekaantumasta yksityiselämän erityisseikkoihin. -Mutta siveellisen sorron välikappaleita on innokkaammin käytetty -poikkeamista vastaan vallitsevasta mielipiteestä yksityisissä, -kuin yhteiskunnallisissa asioissa; sillä uskonto, mahtavin niistä -aineksista, joista siveellinen tunne on syntynyt, on melkein aina -ollut joko kunnianhimoisen papiston, joka on koittanut valvoa -ihmisten käytöksen joka puolta, tahi puritanisen hengen vallassa. Ja -muutamat niistä uudenaikaista reformatoreista, jotka ovat asettuneet -jyrkimpään vastarintaan vanhoja uskontoja vastaan, eivät ole -mitenkään olleet kirkkoja tai lahkoja jäljessä vahvistamassa henkisen -ylivallan oikeutta. Varsinkin on Comte, jonka yhteiskunnallinen -järjestelmä, esitettynä hänen kirjassaan _Système de Politique -Positive_, tarkottaa vahvistaa yhteiskunnan sortovaltaa yksityisen -yli (vaikka enemmän siveellisten, kuin lain keinojen kautta), -mennyt yli kaiken, mitä säälimättöminkin rigoristi vanhanaikaisten -filosofein joukossa tuumaili valtioihanteeksi. - -Yksityisten ajattelijoiden ominaisista mietteistä erillään on -maailmassa laajalla kasvava taipumus sopimattomasti ulottamaan -yhteiskunnan valtaa yksityisen yli sekä yleisen mielipiteen että -lainsäädännön voiman kautta; ja kuin maailmassa tapahtuvat muutokset -pyrkivät vahvistamaan yhteiskuntaa ja heikontamaan individin -valtaa, ei tämä anastus ole niitä onnettomuuksia, jotka helposti -itsestään katoavat, vaan päinvastoin niitä, jotka uhkaavat käydä yhä -vaarallisemmiksi. Ihmisten halua sekä hallitsijoina että kansalaisina -tyrkyttämään omia mielipiteitään ja taipumuksiaan muitten käytöksen -ohjeeksi tukevat niin tehokkaasti muutamat ihmisluonnon parhaimmat ja -muutamat sen huonoimmat tunteet, että sitä tuskin muu voi hillitä, -kuin vallan puute; ja kun valta ei vähene, vaan lisääntyy, jollei -siveellinen vakaumus kohoa lujaksi muuriksi tätä epäkohtaa vastaan, -niin täytyy meidän nykyisissä maailmanoloissa odottaa näkevämme sen -yhä kasvavan. - -On ehkä sovelijainta todistukselle, että me, sen sijaan että heti -kävisimme käsiksi yleiseen väitteesen, aluksi pysymme jossain -erityisessä osassa, johon katsoen tässä esitetty periaate on, jollei -täydellisesti, niin ainakin jossain määrin yleisen mielipiteen -tunnustama. Tämä osa on ajattelemisen vapaus, josta sen heimolaista, -puheen ja kirjoituksen vapautta ei mitenkään sovi erottaa. Vaikka -nämät vapaudet muodostavat melkoisen osan valtiollista siveysoppia -kussakin maassa, missä uskonnollista suvaitsevaisuutta ja vapaita -laitoksia tunnustetaan, niin eivät kenties sen sekä filosofiset että -käytännölliset perusteet ole niin selvillä yleiselle mielipiteelle, -eivätpä kenties useat mielipiteen johtajatkaan niiden arvoa niin -perin pohjin tunnusta, kuin olisi voinut odottaa. Näitä perusteita, -oikein ymmärrettyinä, voi sovittaa paljon laajemmalle, kuin -ainoastaan yhteen osaan tätä ainetta ja seikkaperäinen tutkimus tästä -osasta kysymystä on näyttäytyvä parhaaksi johdatukseksi jäljellä -olevaan. Ne, joille ei siinä, mitä nyt käyn sanomaan, ole mitään -uutta, antanevat toivoakseni minulle anteeksi, että minä uskallan -vielä kerran ryhtyä keskustelemaan aineesta, josta kolmen vuosisadan -kuluessa on niin usein ajatuksia lausuttu. - - - - -TOINEN LUKU. - -Ajattelemisen ja keskustelemisen vapaudesta. - - -Se aika on toivottavasti mennyt, jolloin olisi ollut tarpeellista -puolustaa "painovapautta" yhtenä turvakeinona turmeltunutta ja -tyrannillista hallitusta vastaan. Luullaksemme ei tarvitse todistaa -vääräksi sitä, että sallittaisiin lainsäätävän tahi toimeenpanevan -vallan, jonka etu ei ole täydellisesti yhtä kansan edun kanssa, -säätää kansalle mielipiteitä ja määrätä, mitä oppeja tahi mitä -todisteita sen on suvaittava kuulla. Tätä puolta kysymystä ovat -sitä paitsi edelliset kirjailijat niin usein ja niin loistavasti -valaisseet, ettei siihen tarvitse tässä erittäin ryhtyä. Vaikka -Englannin laki kirjapainon suhteen, on vielä nyt yhtä orjamainen, -kuin se oli Tudorien aikana, niin ei ole juuri pelkäämistä, että -sitä todella pannaan käytäntöön valtiollista keskustelua vastaan, -paitsi jonkun satunnaisen kauhun aikana, kuin kapinan pelosta -ministerit ja tuomarit menettävät malttinsa[2]; ja yleisesti puhuen -perustuslaillisissa valtioissa ei ole vaaraa, että hallitus, olkoon -se sitten täydellisesti vastuunalainen kansalle tahi ei, usein -yrittäisi tarkastamaan yleisen mielipiteen lausumista, paitsi kuin -se sitä tehdessään tekeytyy yleisön yleisen suvaitsemattomuuden -välikappaleeksi. Otaksukaamme siis, että hallitus on aivan yhtä -mieltä kuin kansa, eikä koskaan ajattelekaan anastaa pakkovaltaa, -paitsi sen mukaan kuin se pitää sitä kansan tahtona. Mutta minä -kiellän kansalta oikeuden käyttää sellaista pakkoa, joko itse -tahi hallituksensa kautta. Tuo valta sinään on laiton. Parhaalla -hallituksella on siihen yhtä vähän oikeutta, kuin huonoimmalla. Se on -yhtä vahingollinen, tahi vielä vahingollisempi, kuin sitä käytetään -sovinnossa yleisen mielipiteen kanssa, kuin riidassa sen kanssa. Jos -koko ihmiskunta, paitsi yhtä ainoaa ihmistä, olisi samaa mieltä, ja -tuo yksi ainoa vaan olisi vastaista mielipidettä, ihmiskunta ei olisi -paremmin oikeutettu vaijistamaan tätä yhtä henkilöä, kuin tämä olisi -oikeutettu vaijistamaan ihmiskuntaa, jos hänellä olisi siihen valta. -Jos mielipide olisi personallista omaisuutta, joka olisi jonkun -arvoista ainoastaan sen omistajalle, jos kiusanteko sen omistamisessa -olisi vaan yksityistä vääryyttä, niin olisi joku erotus tehdäänkö -vääryys harvoille vai useille henkilöille. Mutta varsinainen paha -vaijistamisessa mielipiteen julkilausumista on se, että siten -ryöstetään ihmissukua, niin hyvin jälkimaailmaa, kuin nykyistä -sukupolvea, vielä enemmän niitä, jotka siitä mielipiteestä eroavat, -kuin niitä, jotka sitä kannattavat. Jos mielipide on oikea, on -heiltä otettu tilaisuus vaihtaa erehdys totuuteen; jos se on väärä, -he menettävät melkein yhtä suuren edun, sen selvemmän käsityksen ja -elävämmän tunnon totuudesta, jonka synnyttää tämän taistelu erehdystä -vastaan. - -On tarpeen erikseen katsella näitä kahta olettamusta, joista -kummallakin on erityinen, ominainen todistehaaransa. Me emme voi -koskaan olla varmoja siitä, että se mielipide, jota me koetamme -tukehuttaa, on väärä; ja jos olisimmekin varmat, niin sen -tukehuttaminen olisi vielä sittenkin väärä. - -Ensiksi: mielipide, jota on koetettu mahtisanalla lannistaa, voi -mahdollisesti olla tosi. Ne, jotka sitä haluavat lannistaa, tietysti -kieltävät siltä totuuden; mutta he eivät ole erehtymättömiä. Heillä -ei ole mitään valtaa ratkaista kysymystä koko ihmiskunnan puolesta -ja sulkea kaikki muut ihmiset tilaisuudesta arvostella asiaa. -Kieltäytyminen kuuntelemasta jotakin mielipidettä sentähden, että on -varma sen olevan väärän, on yhtä kuin otaksuminen, että _oma_ varmuus -on sama kuin _ehdoton_ varmuus. Kaikki keskustelun vaijistaminen on -oman erehtymättömyyden otaksumista. Sen hylkäämisen sallittakoon -nojautua tähän yleiseen todisteesen, joka ei ole siltä huonompi, että -se on yleinen. - -Kaikeksi onnettomuudeksi ihmiskunnan terveelle järjelle ei -erehtyväisyys käytännössä saavuta läheskään samaa arvoa kuin opissa; -sillä vaikka jokainen hyvin tuntee itsensä erehtyväiseksi, harvat -pitävät tarpeellisena olla varoillansa omaa erehtyväisyyttänsä -vastaan tahi myöntävät sitä olettamista, että mielipide, josta he -ovat aivan varmat, olisi juuri yksi esimerkki sitä erehtyväisyyttä, -jonka alaiseksi he itsensä tunnustavat. Itsevaltiaat ruhtinaat -ja muut, jotka ovat tottuneet rajattomaan tottelevaisuuteen, -luottavat tavallisesti näin täydellisesti omaan mielipiteesensä -kaikissa asioissa. Onnellisemmassa asemassa olevat ihmiset, jotka -joskus kuulevat heidän mielipidettänsä vastustettavan ja ovat -vähänkään tottuneet tulemaan oijaistuiksi, kuin he ovat väärässä, -luottavat näin rajattomasti ainoastaan niihin mielipiteisiinsä, -joita kannattavat kaikki, kuin heitä ympäröivät tahi joita he -tavallisesti kuuntelevat. Sillä samassa määrässä kuin ihmiseltä -puuttuu luottamusta omaan tavalliseen arvosteluunsa, hän tapaa -sokeasti luottaa yleensä "maailman" erehtymättömyyteen. Ja "maailma" -merkitsee kullakin ihmisellä sitä osaa siitä, jonka kanssa hän tulee -tekemiseen, hänen puoluettansa, hänen lahkoansa, hänen kirkkoansa, -hänen yhteiskuntaluokkaansa. Se ihminen on jo kutsuttava verraten -vapaamieliseksi ja laveanäköiseksi, joka "maailmalla" tarkoittaa -niin laajaa alaa, kuin hänen omaa maatansa tahi hänen omaa aikaansa. -Eikä hänen luottamuksensa tähän kollektiiviseen auktoriteetiin -horjahdu vähääkään hänen huomatessaan, että toiset ajat, maat, -lahkot, kirkot, luokat ja puolueet ovat ajatelleet ja vieläkin -ajattelevat ihan päinvastoin kuin hän. Hän panee oman "maailmansa" -vastuusen siitä, että se on oikeassa muitten ihmisten erimielistä -"maailmaa" vastaan; eikä se ensinkään huolestuta häntä, että paljas -sattumus on ratkaissut, mikä näistä lukuisista "maailmoista" on -hänen luottamuksensa saavuttanut, ja että samat syyt, jotka tekevät -hänet kirkollismieliseksi Lontoossa, olisivat saaneet hänet Buddhan -tahi Konfutsion oppilaaksi Pekingissä. Sitäpaitsi on itsestään niin -selvää, ettei se todisteilla selvemmäksi tule, että aikakaudet ovat -yhtä erehtyväisiä, kuin yksityiset ihmisetkin, sillä kukin aikakausi -on kannattanut useita mielipiteitä, joita seuraavat ajat eivät ole -pitäneet ainoastaan väärinä, vaan järjettöminä; ja on yhtä varmaa, -että tuleva aika hylkää montakin nykyään yleistä mielipidettä, kuin -että nykyaika on hyljännyt monta aikoinaan yleistä. - -Vastaväite, joka luultavasti tehdään tätä todistetta vastaan, -esiintyy kaiketi seuraavassa muodossa. Siinä että kieltää väärän -opin levittämistä ei ole enempää erehtymättömyyden luulettelemista, -kuin missään muussakaan esivallan toimenpiteessä, joka tapahtuu -sen oman mielen mukaan ja sen omalla vastuulla. Arvostelukyky on -ihmisille annettu jotta he sitä käyttäisivät. Onko nyt sen vuoksi, -että sen käyttämisessä voi erehtyä, ihmisille sanottava, ettei -heidän tule käyttää sitä ollenkaan? Estäessään sitä, mitä hän pitää -turmiollisena, ei ihminen luulettele itseänsä erehtymättömäksi, vaan -täyttää velvollisuuttansa toimia, vaikka hän onkin erehtyväinen, -omantuntonsa vakaumuksen mukaan. Jos emme koskaan uskaltaisi toimia -mielipiteittemme nojalla, koska ne mielipiteet saattavat olla -vääriä, jättäisimme kaikki etumme valvomatta ja velvollisuutemme -täyttämättä. Moite, joka soveltuu käytökseen ylimalkaan, ei siltä ole -aina paikallaan kunkin yksityisen käytökseen nähden. Hallituksien -ja yksityisten velvollisuus on muodostaa niin oikeita mielipiteitä -kuin voivat, muodostaa niitä huolellisesti eikä koskaan tyrkyttää -niitä muille, jolleivät he ole aivan varmoja olevansa oikeassa. -Mutta kuin he ovat varmoja, sanovat sellaiset puhujat, niin se ei -ole tunnollisuutta, vaan raukkamaisuutta, että empii toimimasta -mielipiteensä mukaan ja sallii esteettömästi leviteltävän oppeja, -joita rehellisesti pitää vaarallisina ihmiskunnan onnelle joko -tässä tahi toisessa elämässä, sentähden muka että muut ihmiset -vähemmin valistuneina aikoina ovat vainonneet mielipiteitä, joita -nyt uskotaan oikeiksi. Pitäkäämme vaari, sanotaan, ettemme joudu -samaan erehdykseen. Mutta hallitukset ja kansat ovat erehtyneet -muissa asioissa, joissa ei hallitusvallan käyttämistä ole pidetty -sopimattomana. Ne ovat määränneet vahingollisia veroja, käyneet -vääriä sotia. Emmekö siis saa määrätä minkäänlaisia veroja, emmekä -ensinkään alottaa sotia? Ihmisten ja hallitusten tulee toimia -parhaan taitonsa mukaan. Ehdotonta varmuutta ei ole olemassa, mutta -ihmiselämän tarkotuksiin riittävää vakuutta on. Me saamme ja meidän -täytyy pitää mielipidettämme oikeana ohjeena omalle käytöksellemme; -eikä siinä ole sen liiempaa luulottelemista, että me kiellämme pahoja -ihmisiä mullistamasta yhteiskuntaa levittämällä oppeja, jotka meistä -ovat vääriä ja vahingollisia. - -Minä vastaan, että siinä todella luuletellaan paljon enemmän. On -ääretön erotus siinä, että minä pidän jotakin oppia oikeana, koska -sitä ei ole kumottu, vaikka sen kumoamiseen on ollut täysi tilaisuus, -ja siinä että minä hyväksyn sen oikeaksi sentähden, ettei sen -kieltämistä sallita. Täysi vapaus vastustaa meidän mielipidettämme -ja hyljätä se on juuri ehto, joka meitä oikeuttaa pitämään sitä -mielipidettä totena toimintaa varten; eikä millään muulla keinolla -voi ihmisen kyvyillä päästä järkevään vakuuteen oikeassa olemisesta. - -Katsellaanpa joko mielipiteitten historiaa tahi ihmiselämän -tavallista menoa. Kenen ansiota se on, ellei toinen eikä toinen -niistä ole huonompi, kuin no todella ovat. Ei ainakaan ihmisjärjen -sisällisen voiman; sillä missä asiassa tahansa, joka ei ole aivan -itsestään selvä, on yhdeksänkymmentä yhdeksän aivan kykenemätöntä -sitä arvostelemaan yhtä vastaan, joka siihen pystyy; ja sadannenkin -ihmisen kyky on ainoastaan suhteellinen. Sillä enemmistö kunkin -menneen sukupolven eteviä miehiä kannatti monta mielipidettä, -joitten nyt tunnetaan olevan erehdystä, ja teki tahi hyväksyi monta -tekoa, joita ei nykyään enää kukaan pidä oikeina. Miksi siis yleensä -ihmiskunnassa järkevät mielipiteet ja järkevä käytös on voitolla? -Jos ne todella ovat voitolla -- ja niiden täytyy olla, vaikka -ihmisolot ovat ja ovat aina olleet jotenkin toivottomalla kannalla --- niin siihen on syynä eräs ihmisjärjen ominaisuus, josta lähtee -kaikki mitä ihmisessä joko järkeisenä tahi siveellisenä olentona -on arvossa pidettävää, nimittäin että hänen erehdyksensä ovat -korjattavissa. Hän kykenee oikaisemaan hairauksensa keskustelun ja -kokemuksen kautta. Ei kokemuksen kautta yksinään. Keskustelua täytyy -olla näyttämään, kuinka kokemus on selitettävä. Väärät luulot ja -tavat väistyvät vähitellen faktojen ja todisteitten edestä. Mutta -faktat ja todisteet, ennenkuin ne vaikuttavat mitään mieleen, ovat -saatettavat sen eteen. Sangen harvat tapahtumat kykenevät kertomaan -oman historiansa ilman selitystä sen tarkotuksen valaisemiseksi. -Koska siis ihmisen arvostelun koko voima ja arvo on siinä yhdessä -ominaisuudessa, että sitä saattaa oikaista, kuin se on väärässä, -niin voi siihen luottaa ainoastaan kuin keinot sen oikaisemiseen -ovat aina olleet käsillä. Jos jonkun ihmisen arvostelu ansaitsee -luottamusta, niin kuinka se on sellaiseksi tullut? Siten että hän -on pitänyt mielensä avoinna tarkasteluille hänen mielipiteitänsä -ja käytöstänsä. Siten että hän on tavannut kuunnella kaikkea, mitä -häntä vastaan voidaan sanoa, tavannut ottaa onkeensa sen, mitä siinä -oli oikeutettua, ja paljastaa itselleen ja sopivassa tilassa muille -virheen siinä, mikä oli virheellistä. Siten, että hän on tuntenut -ainoan keinon, jolla ihminen voi päästä jotenkin likimainkaan -tuntemaan jonkun asian kokonaisuudessaan, olevan kuunnella, mitä -siitä voivat sanoa kunkin mieliset ihmiset, ja ottaa vaariin millä -kaikilla tavoilla eri luonteiset ihmiset sitä voivat katsoa. Ei -kukaan viisas mies ole hankkinut viisauttaan muulla kuin tällä -tavalla. Ja ihmisen järjen luonto on sellainen, ettei hän millään -muulla tavalla voi tulla viisaaksi. Alituinen tapa oikaista ja -täydentää mielipidettänsä vertaamalla sitä muitten mielipiteisiin -ei suinkaan synnytä epäilystä ja empimistä sen käytäntöön panossa, -vaan on ainoa luja pohja oikealle luottamukselle siihen. Sillä -tuntien kaikki, mitä ainakin julkisesti voidaan häntä vastaan sanoa, -ja varustauduttuaan kaikkia hangoittelijoita vastaan, tietäen että -hän on hakenut vastuksia ja vaikeuksia, eikä niitä välttänyt, ettei -hän ole sysännyt syrjään mitään valoa, jota joltakin puolelta -voidaan asiaan saada -- hänellä on oikeus ajatella omaa päätelmäänsä -paremmaksi kuin kenenkään muun ihmisen, tahi kenenkään joukon, joka -ei ole läpikäynyt samaa koetusta. - -Ei ole liiallista vaatia, että mitä ihmiskunnan viisaimmat, jotka -ovat parhaiten oikeutetut luottamaan omaan arvosteluunsa, pitävät -välttämättömänä vakautuakseen luottamassa arvosteluunsa, että -saman koetuksen alaisena on tuo yleisöksi kutsuttu kirjava joukko -harvoja viisaita ja useita typeriä. Suvaitsemattomin kirkko, -roomalais-katolinen kirkko laskee pyhimykseksi-julistamistilaisuuteen -saapuville "perkeleen asiamiehen" ja kuuntelee kärsiväisesti häntä. -Siitä näkyy, ettei pyhimpiäkään ihmisiä voida laskea jälkimaailmaan -kunnioitukseen, ennenkuin on tunnettu ja punnittu, mitä paholaisella -on heistä sanomista. Jos ei Newtonin filosofiaa olisi sallittu -epäillä, niin ei ihmiskunta olisi niin täydellisesti vakuutettu -sen totuudesta, kuin se on. Niillä uskonkappaleilla, joista meillä -on varmimmat takeet, ei ole mitään parempaa turvaa, kuin alituinen -kehotus koko maailmalle näyttämään niitä perättömiksi. Jollei -kehotusta oteta vastaan tahi jollei yritys onnistu, niin emme siltä -vielä ole läheskään varmat. Mutta me olemme tehneet parhaiten, kuin -nykyisessä ihmisjärjen tilassa voimme; emme ole laiminlyöneet mitään, -joka voisi antaa totuudelle tilan saavuttaa meidät. Kuin tie on auki, -voimme toivoa, että jos parempaa totuutta on olemassa, se löydetään, -saati vaan ihmisjärki kyennee sitä käsittämään. Ja sillä aikaa saamme -luottaa päässeemme totuutta niin lähelle, kuin meidän aikanamme on -mahdollista. Tämä on se määrä varmuutta, mihin erehtyväinen olento -voi päästä, ja tämä on tie, jota siihen päästään. - -Omituista on, että ihmiset myöntävät arvoa todisteille vapaan -keskustelun puolesta, mutta vastustavat niiden "saattamista -äärimäisiin saakka", ymmärtämättä, että joll'eivät perusteet -kelpaa "äärimäisessä" takauksessa, niin ne eivät kelpaa missään -tapauksessa. Omituista, etteivät he mielestänsä luulettele -itseänsä erehtymättömiksi, kuin he myöntävät vapaata keskustelua -kaikista asioista, jotka mahdollisesti voivat olla _epäiltäviä_, -mutta ajattelevat pitävän kieltää epäilemästä muutamia erityisiä -periaatteita tahi opinkappaleita, koska ne muka ovat niin _varmoja_, -s.o. koska _he ovat niin varmoja_, että ne ovat varmoja. Pitäminen -jotakin seikkaa varmana, jos olisi yksikään, joka sitä varmuutta -kieltäisi, kuin hänen vaan sallittaisiin se tehdä, on luulettelua, -että juuri me ja ne, jotka yhtyvät meihin, olemme oikeita varmuuden -tuomareita, ja kuulustelematta edes toista puolta. Nykyaikana -- -jota on kuvailtu "uskottomaksi, mutta epäilyksessään vapisevaksi" --- jona, ihmiset tuntevat varmaan, ei niinkään sitä, että heidän -mielipiteensä ovat todet, kuin etteivät he tiedä mitä tehdä ilman -niitä, vaatimukset jonkun mielipiteen suojelemiseksi yleisön -ahdistuksilta eivät perustu siinä määrin tämän mielipiteen totuuteen, -kuin sen tärkeyteen yhteiskunnalle. On olemassa, sanotaan, muutamia -opinkappaleita niin hyödyllisiä, melkein sanomme välttämättömiä -menestykselle, että hallitusten velvollisuus on yhtä paljon suojella -niitä, kuin mitään muutakaan yhteiskunnan etua. Kuin tällainen -välttämättömyys on olemassa ja näin suoranainen yhteys velvollisuuden -kanssa, oikeuttaa, vieläpä paneekin, niin väitetään, vähempikin kuin -tuuleteltu erehtymättömyys hallituksia toimimaan oman mielipiteensä -mukaan, vahvistettuina ihmisten yleisen mielipiteen kautta. Sen -vuoksi on usein lausuttu, vielä useammin ajateltu, että ainoastaan -kehnot ihmiset haluavat heikontaa näitä terveellisiä opinkappaleita. -Eikä ole ensinkään väärin, ajatellaan, pidättää pahoja ihmisiä ja -estää, mitä ainoastaan millaiset ihmiset tahtovat tehdä. Tämän -ajattelemistavan mukaan ei oikeutuksessa kahlehtimaan keskustelua -ole kysymystä opin totuudesta, vaan sen hyödyllisyydestä; ja -sillä keinolla päästään muka olemasta vastuussa tekeytymästään -erehtymättömäksi mielipiteitten tuomariksi. Mutta ne, jotka tällä -tyydyttävät itseänsä, eivät käsitä, että erehtymättömyyden luulettelu -on vaan muuttunut toisesta paikasta toiseen. Kunkin mielipiteen -hyödyllisyys on sekin mielipiteen esine, yhtä epävarma, yhtä -suuresti keskustelunalainen ja yhtä paljon keskustelua kaipaava, -kuin mielipide itsekin. Tarvitaan yhtä suuresti erehtymätöntä -mielipiteitten tuomaria ratkaisemaan jonkun mielipiteen olevan -vahingollisen, kuin ratkaisemaan sen olevan väärän, joll'ei -tuomitulla mielipiteellä ole täysi tila puolustautumaan. Eikä -sovi sanoa, että vääräuskoisen sallittakoon pitää ajatustansa -hyödyllisenä tahi vahingottomana, vaikka häntä kielletään pitämästä -sitä oikeana. Mielipiteen, totuus on osa sen hyödyllisyyttä. Jos -tahdomme tuntea, onko toivottava, että jotakin lauselmaa uskotaan, -niin onko mahdollista olla huomioon ottamatta, onko se tosi vai ei? -Ei huonojen, vaan parhaitten ihmisten mielestä ei mikään oppi, joka -on totuuden vastainen, voi olla todella hyödyllinen. Ja voitko estää -sellaisia ihmisiä vetoamasta tähän väitteesen, kuin heitä syytetään -kieltämästään jotakin oppia, jota heille on kuvailtu hyödylliseksi, -mutta jonka he uskovat olevan väärän? Ne, jotka ovat suvaittujen -mielipiteitten puolella, eivät jätä käyttämättä tätä vastausta -hyväkseen niin paljon kuin mahdollista. Et kuule _heidän_ punnitsevan -kysymystä hyödyllisyydestä aivan kuin sen voisi kokonansa erottaa -totuudesta. Päinvastoin juuri sentähden, että heidän oppinsa on -"tosi", pidetään sen tuntemista ja uskomista niin välttämättömänä. -Ei voi olla rehellistä keskustelua hyödyllisyyden asiasta, kuin -toisella puolella saa käyttää niin tärkeää todistetta, vaan ei -toisella. Ja asiassa pysyäksemme, kuin laki tahi yleinen mielipide -eivät salli jonkun opin totuudesta väiteltävän, suvaitsevat ne juuri -yhtä vähän sen hyödyllisyyden kieltämistä. Korkeintaan sallivat ne -tingittävän sen ehdottomasta välttämättömyydestä tahi varsinaisesta -rikoksellisuudesta sen kumoamisessa. - -Täydellisemmin valaistaksemme, kuinka vahingollista on kieltäytyä -kuuntelemasta ajatuksia sen vuoksi että me mielessämme olemme ne -tuominneet, haluamme rajoittaa keskustelun määrättyihin kohtiin; -ja minä valitsen juuri ne kohdat, jotka minulle ovat vähimmän -edullisia -- joissa todisteet ajatuksen vapautta vastaan sekä -totuuden että hyödyllisyyden puolesta ovat pidetyt lujimpina. -Olkoot vastustetut opit usko Jumalaan ja tulevaan elämään, tahi -joku yleinen perinnäinen siveellisyyden oppi. Tällaisella pohjalla -taisteleminen suo suuren edun epärehelliselle vastustajalle, sillä -varmaan sanoo hän (ja moni, joka ei tahdo olla epärehellinen, sanoo -niin itsekseen): ovatko nämät ne opit, joita te ette pidä kyllin -varmoina otettavaksi lain suojelukseen. Onko usko Jumalaan yksi -niitä oppeja, joista itsensä varmaksi tuntiessaan teidän mielestänne -luulettelekse erehtymättömäksi? Mutta sallittakoon minun huomauttaa, -etten minä kutsu itseänsä varmaksi tuntemista jostakin opista -(olkoon se mikä tahansa) luulettelemiseksi erehtymättömyyttä. Sitä -on vaan yritys ratkaisemaan tämä oppi _muitten puolesta_, sallimatta -heidän kuulla, mitä vastaiselta puolelta voidaan sanoa. Enkä minä -syytä ja moiti tätä yritystä sitä vähemmän, jos sitä käytetään -pyhimpäin vakaumusteni puolesta. Olkoon ihmisellä kuinka tahansa -määrätty vakaumus jonkun opin ei ainoastaan vääryydestä, vaan myös -vahingollisista seurauksista -- ei ainoastaan vahingollisista -seurauksista, mutta myös (käyttääkseni lauseita, jotka kerrassaan -hylkään) epäsiveellisyydestä ja jumalattomuudesta; kuitenkin, jos -hän tämän yksityisen mielipiteensä nojalla, vaikkapa maansa ja -aikalaistensa yleisen mielipiteen kannattamanakin, estää jonkin -ajatuksen pääsemästä kuuluville sen puolustukseksi, hän luulettelekse -erehtymättömäksi. Eikä se luulettelu ole suinkaan sitä vähemmän -vastustettava ja vaarallinen sen vuoksi, että tuota oppia kutsuttiin -epäsiveelliseksi ja jumalattomaksi; päinvastoin juuri tässä -tapauksessa ennen muita se on enimmän turmiollinen. Nämät ovat juuri -ne tapaukset, joissa jonkun sukupolven ihmiset tekevät noita surkeita -harhateitä, jotka herättävät jälkimaailman hämmästystä ja kauhua. -Niissä tapaamme ne muistettavat kohdat historiassa, joissa lain -voimaa käytettiin hävittämiseen parhaat ihmiset ja ylevimmät opit, -valitettavasti kyllä menestyksellä ihmisiin nähden, vaikka jotkut -opit ovat säilyneet tullaksensa (ikäänkuin ivalla) mainittavaksi -samanlaisen käytöksen puolustukseksi sellaisia vastaan, jotka eroavat -_niistä_ tahi niiden perinnäisestä selityksestä. - -Ihmiskunnalle voi tuskin liian usein muistuttaa, että kerran eli -Sokrates niminen mies, joka oli merkillisessä riidassa laillisen -auktoriteetin ja silloin vallitsevan yleisen mielipiteen kanssa. -Tätä miestä, vaikka hän oli syntynyt suurista individeistä -rikkaassa ajassa ja maassa, ovat hänen ja sen ajan parhaat -tuntijat kuvanneet kunnollisimmaksi mieheksi silloin elävistä; ja -me tunnemme hänet kaikkien seuraavien siveellisyyden opettajien -päämieheksi ja esikuvaksi, yhtä hyvin Platonin ylevän innostuksen, -kuin Aristoteleksen terävän hyötyopin alkuunpanijaksi, _"i maêstri -di color che sanno"_[3], kahden eetillisen ja muunkin filosofian -alkulähteen. Tämän kaikkien sittemmin eläneitten suurten ajattelijain -tunnustetun opettajan -- jonka maine kukoistaen vielä enemmän kuin -kahden tuhannen vuoden kuluttua voittaa kaikkien muitten mainioitten -miesten maineen, jotka ovat tehneet hänen kotikaupunkinsa kuuluisaksi --- tappoivat hänen omat kansalaisensa laillisesti tuomittuna -jumalattomuudesta ja siveettömyydestä. Jumalattomuudesta, koska hän -muka oli kieltänyt valtion hyväksymät jumalat; oikeastaan hänen -syyttäjänsä vakuuttivat, ettei hän uskonut mitään jumalia (ktso -"Puolustuspuhetta"). Siveettömyydestä, koska hän oli opeillansa ja -neuvoillansa "nuorisoa turmellut". Näihin rikoksiin tuomioistuin -- -on meillä täysi syy uskoa -- rehellisesti piti häntä syyllisenä, ja -tuomitsi rikoksellisena kuolemaan miehen, joka luultavasti parhaiten -kaikista aikalaisistansa oli ansioittanut itsensä ihmiskunnan edessä. - -Siirtykäämme tästä vielä yhteen toiseen tapaukseen lain harjoittamaa -vääryyttä, ainoaan, jonka mainitseminen Sokrateksen tuomion jälkeen -ei ole antiklimax: tapaukseen Golgathalla yli kahdeksantoista -vuosisataa sitten. Mies, jonka siveellinen suuruus vaipui niin -syvälle kaikkien niiden muistoon, jotka näkivät hänen elämäänsä -ja kuulivat hänen puhettansa, että kahdeksantoista seuraavaa -vuosisataa on palvellut häntä kuin itseä kaikkivaltiasta, tapettiin -häpeällisesti. Ja miksi? Jumalanpilkkaamisesta. Ihmiset eivät -ainoastaan tunteneet hyväntekijäänsä väärin; he pitivät häntä -juuri vastakohtana siihen, mitä hän oli, ja kohtelivat häntä juuri -semmoisena jumalattomuuden hirviönä, jona heitä itseänsä nyt pidetään -tämän menettelynsä tähden. Ne tunteet, joilla ihmiset nyt katsovat -näitä surkeita tekoja, varsinkin jälkimäistä niistä, saattavat -heidät kerrassaan väärin tuomitsemaan niiden onnettomia tekijöitä. -Nämät eivät olleet hyvin luultavastikaan pahoja ihmisiä -- eivät -pahempia kuin ihmiset yleensä ovat; pikemmin päinvastoin olivat -he ihmisiä, joissa olivat täydellisesti ja vähän enemmänkin kuin -täydellisesti heidän aikansa ja kansansa uskonnolliset, siveelliset -ja isänmaalliset tunteet: juuri sellaisia ihmisiä, joilla kaikkina -aikoina, meidän omammekin siihen luettuna, on täydet toiveet kulkea -elämänsä läpi nuhteettomina ja kunnioitettuina. Ylimäinen pappi, -joka repi vaatteensa, kuin lausuttiin ne sanat, jotka hänen maansa -ajatusten mukaan olivat synkin rikos, oli hyvin luultavasti yhtä -totinen kauhussaan ja harmissaan, kuin yleensä kunnioitettavat ja -hurskaat miehet nykyään ovat niissä uskonnollisissa ja siveellisissä -ajatuksissa, joita he tunnustavat; ja useat, jotka nykyään -kauhistuvat hänen tekoaan, olisivat tehneet aivan samoin kuin hänkin, -jos olisivat eläneet hänen aikanansa ja syntyneet juutalaisina. -Oikeauskoiset kristityt, jotka mielivät ajattelemaan, että -ensimäisten marttyrien kivittäjät varmaan olivat pahempia ihmisiä -kuin he, muistakoot, että yksi noita vainoojia oli pyhä Paavali. - -Lisätkäämme vielä yksi esimerkki, sattuvin kaikista, jos erehdyksen -vaikuttavaisuus mitataan sen viisauden ja kunnon mukaan, joka siihen -joutuu. Jos kellään vallanpitäjällä oli keisari Markus Aureliuksella -syytä ajatella itseään parhaaksi ja valistuneimmaksi aikalaisistansa. -Koko sivistyneen maailman itsevaltiaana säilyi hän kaiken elinaikansa -ei ainoastaan mitä puhtaimmasti oikeamielisenä, vaan myös -- jota -oli vähemmin odottamistakaan hänen stoalaiselta sivistykseltään -- -sangen helläsydämisenä. Ne harvat virheet, jotka hänelle luetaan, -olivat kaikki pehmeyden syytä, ja hänen kirjoituksensa, vanhan ajan -hengen korkeinta siveellistä tuotetta, eroavat tuskin huomattavasti, -jos eroavat ollenkaan, Kristuksen kuvaavimmista opeista. Tämä mies, -parempi kristitty kaikessa paitsi sanan dogmillisessa merkityksessä -kuin melkein kukaan niitä näköjään kristityitä keisareita, jotka -sittemmin ovat hallinneet, vainosi kristinuskoa. Vaikka hän oli -ihmisyyden edellisten voittojen huipulla, oli avoin-, vapaajärkinen, -ja luonteensa saattoi hänet itsestään siveellisiin kirjoituksiinsa -omistamaan kristillisen ihanteen, ei hän kuitenkaan nähnyt, että -kristinusko oli tuleva hyväksi eikä pahaksi maailmalle, jota kohtaan -hän tunsi niin syvää velvoitusta. Silloisen yhteiskunnan tunsi hän -olevan surkeassa tilassa. Mutta mimmoinen se olikaan, näki hän, eli -ajatteli näkevänsä, että se pysyi koossa ja estyi yhä pahentumasta -juuri uskonsa kautta perittyihin jumaloihin ja kunnioituksensa kautta -heitä kohtaan. Ihmiskunnan hallitsijana piti hän velvollisuutenansa -pidättää yhteiskuntaa lohkeilemasta pirstoiksi, eikä käsittänyt, -miten olisi muodostettava uusia siteitä, jotka jälleen liittäisivät -sen kokoon, jos entiset siteet katkaistaisiin. Uusi uskonto -julkisesti tarkotti näitten siteitten irroittamista; jollei siis -ollut hänen velvollisuutensa omistaa tämä uskonto, näytti olevan -hänen velvollisuutensa tukehduttaa se. Koska nyt kristillisyyden -jumaluusoppi ei hänestä näyttänyt todelta eikä jumalasta alkunsa -saaneelta; koska tuo kumma kertomus ristiinnaulitusta jumalasta ei -tuntunut hänestä uskottavalta ja koska hän ei voinut arvata, että -järjestelmä, joka nojautui hänestä niin kokonansa uskomattomalle -pohjalle, olisi se uudistava voima, joksi se, kaikkien tappioitten -perästä, todella on osottautunut, niin tuo lempein ja hellin -filosofeista ja hallitsijoista antoi käskyn vainoamaan kristityitä. -Minun mielestäni tämä on traagillisimpia tapauksia koko historiassa. -Tuntuu katkeralta ajatella, kuinka erilainen nykyistään maailman -kristillisyys olisi ollut, jos kristinusko omistettiin keisarikunnan -uskonnoksi Markus Aureliuksen eikä Konstantinuksen johdolla. Mutta -olisi yhtä väärin häntä kuin totuutta vastaan, jos kieltäisi, -että kaikki puolusteet, joihin voidaan vedota vastakristillisten -oppien rankaisemisessa, olivat Markus Aureliuksenkin puolella hänen -rangaistessaan kristinuskon levittämistä. Ei kukaan kristitty -lujemmin usko, että ateismi (jumalankieltäminen) on väärää ja viepi -yhteiskunnan hajoamiseen, kuin Markus Aurelius uskoi tätä samaa -kristinuskosta; hän, jota kaikista silloin elävistä miehistä voitiin -pitää parhaiten kykenevänä arvostelemaan sitä. Jollei siis se, joka -hyväksyy mielipiteitten levittämisen rankaisemista, mairittelekse -viisaammaksi ja paremmaksi ihmiseksi, kuin Markus Aurelius, -syvempään syöpyneeksi aikansa viisauteen ja intelligenssinsä avulla -korkeammalla sen yli seisovaksi -- totisemmaksi totuutta etsimässä -ja hartaammaksi sitä löydettynä palvelemassa, luopukoon hän -luulettelemasta omaa ja yleisön erehtymättömyyttä, niinkuin suuri -Antoninus teki niin onnettomalla seurauksella. - -Huomaten mahdottomaksi puolustaa rangaistuksen käyttämistä -epäuskonnollisten oppien tukehduttamiseksi todisteilla, jotka eivät -oikeuttaisi myöskin Markus Antoninusta, uskonnollisen vapauden -vihaajat joskus kovasti ahdistettuina hyväksyvät tämän johtopäätöksen -ja sanovat, niinkuin t:ri Johnson, että kristinuskon vainoojat olivat -oikeassa, että vaino on koetus, jonka läpi totuuden tulee käydä ja -jonka läpi se aina menestyksellä käy, sillä lain rangaistukset ovat -lopuksi voimattomat totuutta vastaan, vaikka joskus vaikuttavat -hyvää vahingollisia harhaoppia vastaan. Tämä on yksi laji todisteita -uskonnollisen suvaitsemattomuuden puolesta ja siksi huomattava, -ettemme saa sitä jättää vaariin ottamatta. - -Väitettä, jonka mukaan totuutta oikeuden mukaisesti saa vainota, -koska vainon muka on mahdoton sitä vahingoittaa, ei voi syyttää -tarkoitukseltaan vihamieliseksi uusien totuuksien vastaanottamiselle, -mutta emme voi myöskään jalomieliseksi ylistää sen kohtelua niitä -miehiä, joita ihmiskunnan tulee noista totuuksista kiittää. -Keksiminen maailmalle jotakin, joka sitä syvästi koskee ja jota -se ei ennen tuntenut; näyttäminen että se on erehtynyt jossakin -maallisessa tahi hengellisessä elinkysymyksessä on niin tärkeä -palvelus kuin ihmisolento yleensä voi tehdä lähimäisilleen, ja -joissakin tapauksissa, niinkuin esim. ensimäisiin kristittyihin ja -uskonpuhdistajiin nähden, uskovat t:ri Johnsonin mieliset sen olleen -kalliimman lahjan, kuin ihmiskunnalle voitiin antaa. Että sellaisten -hyväin töitten tekijät palkitaan marttyrikuolemalla, että heidän -korvauksensa on tulla kohdelluiksi kurjimpina rikoksellisina, ei -ole tämän opin mukaan erehdys ja onnettomuus, jota ihmiskunta saisi -valittaa säkissä ja tuhassa, vaan luonnollinen ja oikea asiain meno. -Uuden totuuden esittäjän pitäisi tämän opin mukaan seisoa, kuten -Iokrilaisten lain mukaan uuden lain ehdottajan, nim. nuora kaulassa -tullaksensa heti kuristettavaksi, jollei kansankokous kuultuaan hänen -perusteensa paikalla hyväksynyt hänen esitystänsä. Ihmisten, jotka -puolustavat tällaista tapaa kohdella hyväntekijöitä, ei voi olettaa -antavan suurta arvoa itselle hyvälle työlle. Ja minä uskon tämän -näkökannan rajoittuvan pääasiallisesti sellaisiin ihmisiin, jotka -ajattelevat, että uudet totuudet ovat saattaneet ennen aikaan olla -toivottavia, mutta että meillä on nyt jo niitä kylläksemme. - -Mutta muuten sanelma, että totuus aina pääsee vainossa voitolle, on -yksi noita hauskoja erehdyksiä, joita ihmiset kertaavat toistensa -perässä, kunnes ne tulevat jokapäiväisiksi, mutta jotka kaikki -kokemus kumoaa. Historia on täynnä tapauksia, joissa totuus on vainon -kautta tukehdutettu; jos ei ainaiseksi masennettu, niin ainakin -syrjäytetty vuosisadoiksi. Ainoastaan uskonnollisista mielipiteistä -puhuaksemme: uskonpuhdistus puhkesi vähintään kaksikymmentä kertaa -ennen Lutheria, ja ehkäistiin. Arnold Brescialainen sortui. -Fra Dolcino sortui. Savonarola sortui. Albigensit sortuivat. -Valdolaiset sortuivat. Lollardit sortuivat. Hussilaiset sortuivat. -Ja Lutherin ajan jälkeenkin onnistui vaino, missä sitä pitkitettiin. -Espanjasta, Italiasta, Flandernista, Itävallan keisarikunnasta -hävitettiin protestanttisuus juuriaan myöten, ja hyvin luultavasti -olisi samoin käynyt Englannissakin, jos Maria kuningatar olisi -elänyt tahi Elisabet kuollut. Vaino on aina menestynyt, paitsi -missä harhauskoiset ovat olleet liian voimakas puolue tullaksensa -kyllin voimakkaasti ahdistetuksi. Ei kukaan järkevä ihminen voi -epäillä, ettei kristinusko olisi saattanut tulla hävitetyksi Kooman -keisarikunnasta. Se levisi ja tuli vallitsevaksi, koska vainot -olivat vaan tilapäisiä, kestivät ainoastaan lyhyen ajan ja niiden -välissä oli pitkät ajat, jolloin oppia häiritsemättä levitettiin. -Se on paljasta hellätuntoista puhetta, että totuudessa, ainoastaan -totuutena, on joku sisällinen, valheelta kielletty voima päästä -voitolle vankilasta ja roviosta. Ihmiset eivät ole hartaampia -totuuden, kuin he usein ovat valheen puolustajia, ja lain tahi -myös yhteiskunnallisten rangaistusten riittävä käytäntö onnistuu -tavallisesti ehkäisemään kummankin levittämisen. Todellinen etu, joka -totuudella on, on se, että kun joku aate on tosi, saa sen tukehduttaa -kerran, kahdesti tahi useammin, mutta aikain kuluessa löytyy aina -ihmisiä keksimään sitä uudestaan, kunnes kerran sen ilmestyminen -sattuu aikaan, jolloin se suosiollisissa olosuhteissa pelastuneena -vainolta varttuu siksi, että kykenee kestämään kaikki seuraavat -kukistamisyritykset. - -Sanotaan, ettemme me nyt enää tapa uusien oppien esittäjiä: me -emme ole niinkuin esi-isämme, jotka löivät profetat kuoliaaksi, me -pystytämme heille muistomerkkiä. Tosin emme enää kuoleta eriuskoisia. -Ja se rangaistuksen määrä, minkä nykyaikainen tunto luultavasti -suvaitsisi vahingollisimpiakin oppeja vastaan, ei ole riittävä -hävittämään niitä. Mutta älkäämme imarrelko itseämme olevamme vielä -vapaat lain kautta harjoitetun vainon häpeätahrasta. Rangaistuksia -opista tahi ainakin sen julkilausumisesta on vielä laissa; eikä -niiden voimaanpano ole tänäkään aikana niin kokonaan esimerkkiä -vailla, ettei olisi ensinkään uskomista, niiden vielä kerran pääsevän -täyteen voimaan. V. 1857 Cornwallin kreivikunnan kesäkäräjissä -tuomittiin eräs miesparka,[4] kaikessa elämässään moitteettomaksi -mainittu, kahdenkymmenenviiden kuukauden vankeuteen siitä että -oli lausunut ja kirjoittanut eräälle portille joitakin loukkaavia -sanoja kristinopista. Kuukauden kuluessa siitä Old Baileyssä kaksi -henkilöä[5] eri tiloissa hyljättiin jurymiehen toimesta, ja toista -tuomari ja yksi neuvonantaja vielä törkeästi soimasivat, sentähden -että he rehellisesti ilmoittivat, ettei heillä ollut uskonnollista -mielipidettä; ja kolmannelta, eräältä muukalaiselta,[6] samasta -syystä kiellettiin oikeus muutamaa varasta vastaan. Tämä hyvityksen -kielto tapahtui sen lainmääräyksen nojassa, ettei saa todistaa -oikeuden edessä kukaan, joka ei tunnusta uskoa jumalaan (joku -jumala riittää) ja tulevaiseen elämään, joka on sama kuin julistaa -sellaiset henkilöt henkipatoiksi, suljetuiksi tuomioistuinten -suojeluksesta: jotta ei ainoastaan heitä itseänsä saa rankaisematta -ryövätä ja ahdistaa, jollei ole läsnä muita kuin he itse tahi toisia -samanmielisiä henkilöitä; vaan myöskin ketä tahansa muita saa -ryövätä ja ahdistaa, jos asian toteennäyttö on heidän todistuksensa -varassa. Tämä perustuu siihen otaksumiseen, että semmoisen ihmisen -vala, joka ei usko tulevaan elämään, on arvoton -- joka otaksuminen -osottaa sen kannattajien sangen vähän tuntevan historiaa (sillä -se on historiallisesti totta, että suuri osa uskottomia on ollut -sangen rehellisiä ja kunniallisia ihmisiä); eikä siinä pysy kukaan, -jolla on vähintäkään tietoa siitä, kuinka monen niin kuntonsa -kuin luonnonlahjainsa tähden maailmassa sangen korkeassa arvossa -olevan ihmisen, ovat ainakin heidän likeisimpänsä tunteneet olevan -uskottoman. Tuo määräys syöpi sitäpaitsi itsensä ja kumoaa oman -perustuksensa. Vaikka se väittää, että ateistit välttämättömästi ovat -valehtelijoita, sallii se todistaa kaikkien ateistien, jotka tahtovat -valehdella, ja hylkää ainoastaan ne, jotka ennen uhoittelevat kirotun -uskon julkisesta tunnustamisesta lähtevää panettelua kuin vakuuttavat -valetta. Määräys, joka täten todistaa itsensä järjettömäksi omaan -tunnustettuun tarkotukseensa nähden, voi pysyä voimassa ainoastaan -vihan merkkinä, vainon jäännöksenä, vieläpä vainon, jolla on se -omituisuus, että sen alaiseksi joutuu selvästi osotettuansa, ettei -sitä ansaitsisi. Tämä määräys, ja se oppi, joka siinä on, loukkaa -tuskin vähemmin uskovaisia, kuin uskottomiakaan. Sillä jos se, joka -ei usko tulevaiseen elämään, välttämättömästi valehtelee, siitä -seuraa että niitä, jotka uskovat, estää valehtelemasta (jos heitä -mikään estää) helvetin pelko. Emme tahdo tehdä tämän määräyksen -keksijöille emmekä kannattajille niin väärin, että olettaisimme -heidän käsityksensä kristillisestä kunnosta lähteneen heidän -tajunnastaan. - -Nämät tosin ovat vainon rääsyjä ja sirpaleita vaan, ja niitä saattaa -ajatella pikemmin kuin haluksi vainota vain esimerkiksi tuota -englantilaisten mielissä yleistä heikkoutta, että he kummallisen -mieluisasti säilyttävät huonoja periaatteita, kuin eivät enää itse -ole kyllin huonoja haluamaan niitä todella voimaan pantavaksi. -Mutta pahaksi onneksi ei yleisen mielipiteen tilassa ole mitään -takeita siitä, että laillisen vainon pahimpien muotojen väliaikainen -lakkauttaminen, joka on kestänyt noin miespolven ajan, on edelleen -jatkuva. Tänä aikana asiain vanha vakava meno rikkoutuu yhtä usein -yritysten kautta eloon herättää menneitä pahoja, kuin saada toimeen -uusia hyviä hankkeita. Mitä nykyaikana pöyhkeillen kutsutaan uskonnon -uudestisyntymiseksi, on varmaan ahtaissa ja sivistymättömissä -mielissä ainakin yhtä suuresti ulkokultaisuuden uudestasyntymistä. -Ja missä niin tehokasta ja pysyvää uskonnollisen suvaitsemattomuuden -sytykettä on kansan tunteissa, kuin on kaikkina aikoma säilynyt tämän -maan keskiluokassa, siellä tarvitsee ainoastaan hiukkasen yllyttää -vainoomaan niitä, joita aina on pidetty sopivina vainon esineinä.[7] -Sillä tämä se juuri on, nim. ihmisten ajatukset ja tunteet niistä, -jotka hylkäävät ne uskonkappaleet, joita he pitävät tärkeinä, kuin -tekee, ettei meidän maa ole henkisen vapauden paikka. Pitkät ajat on -jo ollut laillisten rangaistusten pääepäkohtana, että ne vahvistavat -yhteiskunnallista häpeätahraa. Tämä häpeätahra se on, joka on -todella vaikuttava, ja niin vaikuttava on se, että tunnustaminen -mielipiteitä, jotka ovat yhteiskunnan kirouksen alaisia, on vähemmän -tavallinen Englannissa, kuin monessa muussa maassa on julkilausuminen -sellaista, mikä on vaarassa tulla laillisen rangaistuksen alaiseksi. -Kaikkiin ihmisiin nähden, paitsi niihin, joita rahaseikat tekevät -rippumattomiksi muitten ihmisten hyvästä tahdosta, yleinen mielipide -tässä asiassa on yhtä vaikuttava kuin laki; ihmisiä saa yhtähyvin -vangita, kuin sulkea tilaisuudesta ansaitsemaan leipänsä. Joilla jo -on varma leipä ja jotka eivät pyri vallanpitäjäin, yhdistysten tahi -yleisön suosioon, heillä ei ole muuta pelkäämistä julkilausumastaan -mitä ajatuksia tahansa, kuin että heistä ajatellaan ja puhutaan -pahaa, eikä luulisi tarvittavan kovin suurta sankarillisuutta -kestämään tätä. Ei ole ensinkään syytä vedota ad misericordiam -(sääliin) sellaisten ihmisten puolesta. Mutta vaikkemme nyt enää -kohtele niitä, jotka ajattelevat toisin kuin me, niin pahoin kuin -ennen oli tapamme tehdä, niin teemme itsellemme vahinkoa kenties -enemmän kuin koskaan ennen kohtelullamme heitä. Sokrates tapettiin, -mutta Sokrateksen filosofia nousi kuin aurinko taivaalle ja levittää -valoaan koko henkisen maailman yli. Kristityitä heitettiin leijonain -eteen, mutta kristillinen kirkko kasvoi suureksi ja tuuheaksi -puuksi, kohoten vanhempain ja heikompain kasvien yli ja peittäen ne -varjollansa. Meidän puhtaasti yhteiskunnallinen suvaitsemattomuutemme -ei tapa ketään, ei peräti hävitä mitään oppia, vaan saattaa -ihmiset pukemaan ne valepukuun tahi luopumaan niitä tehokkaasti -levittämästä. Meillä harhaopit eivät huomattavasti voita eivätkä -menetä alaa vuosikymmenessä tahi miehenijässä; ne eivät koskaan -leimahda ilmi laajalta, vaan kytövät yhä ajattelijain ja oppineitten -ahtaissa piireissä, joista ovat peräisinkin, koskaan valaisematta -ihmiskunnan yleisiä asioita todellisella tahi valhevalollaan. Ja -siten pysyy voimassa asiain tila, joka muutamien mielestä on hyvinkin -tyydyttävä, koska se ilman noita ikäviä sakottamisia ja vangitsemisia -säilyttää kaikki vallitsevat mielipiteet näennäisesti häiritsemättä, -samalla kuin ei se kokonaan tuomitse toisinajattelevia, joilla -on ajattelemisen vikaa, järkeään käyttämästä. Sopiva ohjelma -säilyttämiseen rauhaa hengen maailmassa ja antamiseen kaikkein -asiain mennä melkein samaa menoa kuin ennenkin. Mutta tämän tapaisen -henkisen rauhan hinnaksi uhrataan ihmishengen koko siveellinen ponsi. -Asiain tila, jossa suuri osa toimeliaimpia ja tutkivimpia henkiä -näkee viisaimmaksi kätkeä vakaumustensa yleiset ohjeet ja perusteet -omaan rintaansa ja koettaa yleisön puoleen kääntyessään kykynsä -mukaan sovittaa johtopäätöksensä perustermiin, jotka he mielessään -ovat hyljänneet, ei voi synnyttää niitä suoria, pelottomia luonteita -ja loogillisia, vakavia henkiä, jotka ennen kaunistivat ajatuksen -maailmaa. Se ihmislaji, jota siinä voi tavata, on joko paljaita -tavanmukaisuuden tavottelijoita tahi totuuden teeskentelijöitä, -joiden todisteet kaikissa suurissa asioissa ovat sovitetut kuulijain -mukaan eivätkä ole ne samat, joista he itse ovat vakaumuksensa -saaneet. Ne, jotka pelastuvat kummastakin näistä, tekevät sen -supistamalla ajatuksensa ja harrastuksensa asioihin, joista voi -puhua joutumatta periaatteitten vaaralliselle alalle s.o. pieniin -käytännöllisiin asioihin, jotka selkeäisivät itsestänsä, kuin vaan -ihmisten henki vahvistuisi ja laajenisi, ja jotka eivät koskaan -todella selviä ilman sitä. Mutta se, joka vahvistaisi ja laajentaisi -ihmishengen, vapaa ja rohkea mietiskely korkeimpia asioita, jätetään -sikseen. - -Niiden, joiden mielestä tästä harhaoppisten vaitiolosta ei ole -mitään pahaa, pitäisi miettiä ensiksikin, että juuri sen vaitiolon -tähden ei ole rehellistä, tarkkaa keskustelua harhaoppisista -mielipiteistä ja että juuri sen tähden sellaiset harhaopit, jotka -eivät kestä keskustelua, eivät häviä, vaikka ne voitaisiinkin estää -leviämästä. Mutta ne eivät ole harhaoppisten omat henget, jotka -enemmän turmeltuvat kiroamisesta kaiken tutkimuksen, joka ei vie -oikeaoppisiin johtopäätöksiin. Suurin vahinko tapahtuu niille, jotka -eivät ole harhaoppisia ja joiden koko henkinen kehitys ehkäistyy -ja järki aristuu vääräuskoisuuden pelosta. Kuka voi arvostella, -kuinka paljon maailma menettää niissä monissa lupaavissa, arkaan -luonteesen yhtyneissä neroissa, jotka eivät uskalla seurata -rohkeaa, elinvoimaista, itsenäistä ajatustapaa, varsinkin jos -se veisi heidät johonkin, jota voisi pitää epäuskonnollisuutena -tahi epäsiveellisyytenä? Niissä saatamme toisinaan nähdä syvästi -tunnollisia ihmisiä, terävä- ja hienoälyisiä, jotka kuluttavat -aikansa viisastellen järkeä vastaan, jota he eivät saata -vaijentaa, ja tyhjentävät neronsa lähteet yrityksiin sovittaa -omantunnon ja järjen vaatimuksia oikeaoppisuuden kanssa, jota he -kenties eivät perältäkään onnistu tekemään. Ei saata tulla suurta -ajattelijaa kenestäkään, joka ei tunnusta, että ajattelijana hänen -velvollisuutensa on seurata järkeänsä, mihin johtopäätöksiin -tahansa se vieneekin. Totuudelle on enemmän voittoa sellaisen -erehdyksestäkin, joka tarpeellisen tutkimisen ja valmistuksen -ohessa itse ajattelee, kuin niiden oikeista mielipiteistä, jotka -kannattavat näitä mielipiteitä sen vuoksi, etteivät ne suo heidän -ajattelevan. Tosin ei ajatuksen vapautta vaadita yksinomaisesti tahi -pääasiallisesti edes synnyttämään suuria ajattelijoita. Päinvastoin, -on yhtä välttämätöntä ja välttämättömämpääkin saattaa keskinkertaisia -ihmisiä kykeneviksi kohoamaan siihen henkiseen suuruuteen, johon -heidän voimansa riittävät. On ollut ja saattaa vastakin olla suuria -yksityisiä ajattelijoita yleisen henkisen orjamaisuuden ilmanalassa. -Mutta ei ole koskaan ollut eikä tule koskaan olemaan tässä -ilmanalassa henkisesti toimeliasta kansaa. Missä joku kansa on ajaksi -lähestynyt tätä kantaa, on se tehnyt sen siitä syystä, että pelko -eriuskoista ajattelemista vastaan on joksikin ajaksi keskeytynyt. -Missä on hiljainen sopimus, "ettei periaatteista pidä väitellä"; -missä keskustelu suuremmista kysymyksistä, jotka voivat antaa -ihmisille tekemistä, katsotaan päättyneeksi, siellä emme voi toivoa -tapaavamme sitä yleistä korkeaa määrää henkistä toimeliaisuutta, joka -on tehnyt muutamat ajanjaksot historiassa niin huomattaviksi. Kuin -väittely karttaa asioita, jotka ovat siksi laajoja ja tärkeitä että -ne sytyttävät innostusta, ei kansan mieli koskaan kiihdy pohjiansa -myöten, eikä tapahdu sitä herätystä, joka kehotti älyltään hyvinkin -tavalliset ihmiset jonkunlaiseen ajattelevain olentoin arvoon. Siihen -oli meillä loistava esimerkki Europan tilassa uskonpuhdistusta -suorastaan seuraavina aikoina; toinen, vaikka mannermaalle ja vähän -sivistyneempiin luokkiin rajoittuva, 18:sta vuosisadan jälkeisessä -puoliskossa tapahtuneessa henkisessä liikkeessä; kolmas, vielä -lyhytaikaisempi, Saksan henkisessä kuohumistilassa Goethen ja -Fichten aikoina. Nämät ajanjaksot eroavat suuresti niiden eri oppien -puolesta, joita ne kehittivät; mutta yhteistä niille oli se, että -auktoriteetin ijes oli jokaisessa niissä murrettuna. Kussakin oli -vanha henkinen despotismi luotu pois eikä mikään uusi ollut vielä -päässyt sen sijalle. Näinä kolmena ajanjaksona saatu herätys on -tehnyt Europan siksi, mitä se nyt on. Joka ainoa parannus, kuin on -tapahtunut ihmisten mielissä tahi laitoksissa, on selvästi peräisin -joltakin niistä. Ilmiöt ovat jonkun aikaa osottaneet, että kaikki -nämät kolme herätystä ovat nyt jo melkein tyhjennetyt; emmekä me voi -odottaa uutta vauhtia, ennenkuin jälleen vaadimme henkemme vapauden -takaisin. - -Siirtykäämme nyt toiseen osaan todistusta. Jättäkäämme sikseen -edellytys, että nuo perinnäiset opit ovat vääriä, olettakaamme -niiden olevan tosia ja tarkastelkaamme sen tavan arvoa, jolla niitä -todenmukaisesti kannatetaan, kuin niiden totuutta ei saada vapaasti -ja peittelemättä punnita. Kuinka vastenmielisesti henkilö, joka on -mielipiteessään luja, myöntäneekin mahdolliseksi, että hän ehkä on -siinä väärässä, pitää häneen koskeman sen ajatuksen, että olkoon -se kuinka tosi tahansa, jollei siitä perinpohjin usein ja pelotta -keskustella, pidetään sitä kuolleena oppina, dogmina, eikä elävänä -totuutena. - -On olemassa ihmisluokka, onneksi ei enää niin lukuisa kuin ennen, -jotka pitävät riittävänä, että ihmiset ilman epäilystä myöntyvät -siihen, mitä he oikeaksi ajattelevat, vaikkei noilla ihmisillä -itsellään olekaan ensinkään mitään tietoa sen ajatuksen perusteista, -eivätkä voi pätevästi puolustaa sitä pintapuolisimpiakaan -vastaväitteitä vastaan. Sellaiset henkilöt, jos he kerran saavat -vallanpitäjät heidän uskoonsa, luonnollisesti ajattelevat, ettei -siitä lähde mitään hyvää, vaan suurta vahinkoa, jos tuota uskoa -sallitaan epäillä. Missä he saavat vaikutusvaltaa, tekevät he melkein -mahdottomaksi kumota perinnäistä oppia viisaasti ja maltilla, vaikka -se vielä saattaa tulla kumotuksi hätäisesti ja taidottomasti. Sillä -harvoin on mahdollista kokonaan tukehduttaa keskustelua, ja kuin se -kerran pääsee pujahtamaan esiin, niin vakaumukseen perustumattomat -uskonkappaleet ovat valmiit väistymään vähänkin todisteitten -tapaistenkaan edestä. Mutta sekin mahdollisuus sinään -- olettaen -että oikea mielipide pysyy ihmisissä, vaan pysyy edeltäluulona, -todistuksesta riippumattomana ja siltä suljettuna uskonkappaleena -- -niin ei tämä ole se tapa, jolla järjellisen olennon tulee totuutta -kannattaa. Tämä ei ole totuuden tuntemista. Totuus täten säilytettynä -on vaan yksi taikaluulo lisää, sattumalta yhdistettynä sanoihin, -jotka ilmoittavat totuutta. - -Jos ihmiskunnan intelligenssiä ja arvostelukykyä pitää viljellä, -jota eivät ainakaan protestantit kiellä, niin missä ihminen voi -näitä kykyjänsä paremmin harjoittaa kuin asioissa, jotka vaarantavat -häntä niin suuresti, että pidetään hänelle välttämättömänä muodostaa -itselleen niistä vakaumusta? Jos ymmärryksen kehitystä edistää -toinen asia enemmän kuin toinen, varmaan edistää sitä oppiminen -omien mielipiteittensä perusteet. Mitä hyvänsä ihmiset uskovatkin -asioista, joista ennen kaikkea on tärkeää että he ovat oikeassa -uskossa, pitää heidän kyetä puolustautumaan ainakin yleisimpiä -vastaväitteitä vastaan. Mutta joku sanonee: "Opetettakoon -heille mielipiteittensä perusteet. Mielipiteet eivät siltä ole -välttämättömästi paljasta matkimista, ettei ole kuullut niistä -kiisteltävän. Ihmiset, jotka lukevat mittausoppia, eivät ainoastaan -pane teoreemiä suoraan muistoonsa, mutta oppivat ymmärtämään -samoin myös todistuksen; ja olisi järjetöntä sanoa, että he jäävät -tietämättä mittausopin totuuden perusteita, kosk'eivät kuule koskaan -kenenkään yrittävän niitä kumoamaan." Epäilemättä; ja sellainen -opetus riittää matematikin tapaisessa aineessa, jossa ei ole mitään -sanottavaa asian väärästä puolesta. Matematillisen totuuden selvyys -on juuri siitä omituinen, että kaikki todisteet ovat yhdellä -puolella. Siinä ei ole mitään vastaväitteitä eikä vastauksia -vastaväitteisiin. Mutta joka asiassa, josta eri mielipiteitä voi -olla, on totuus tasapainon hankkimisessa kahden yhteensattuvan -järkisyitten jakson välillä. Luonnon filosofiassakin on aina joku -muukin selitys samasta seikasta mahdollinen, joku geosentrinen -(maakeskeinen) teoria heliosentrisen (aurinkokeskeisen) sijasta, -joku flogistinen oksygeenisen sijasta; on näytettävä, miksei tuo -toinen teoria voi olla oikea, ja ennenkuin se on tehty, emme me -ymmärrä mielipiteemme perusteita. Mutta jos me käännymme äärettömästi -enemmän kietoutuneisiin asioihin: siveellisiin, uskonnollisiin, -valtiollisiin, yhteiskunnallisiin seikkoihin ja elämän toimintaan, -niin kolme neljättä osaa todisteita kunkin riidanalaisen ajatuksen -puolesta on kumoamisessa niitä todennäköisyyksiä, jotka puolustavat -jotakin siitä eriävää ajatusta. Vanhan ajan suurimmasta puhujasta --- yhtä ainoaa lukuun ottamatta -- on säilynyt kertomus, että hän -aina tutki vastustajansa asian yhtä suurella, joll'ei suuremmalla -tarkkuudella, kuin omansa. Samaa keinoa, jota Ciceron oli tapana -käyttää onnistuakseen oikeudenistunnoissa, vaatii noudattaa jokaisen, -joka tutkii jotakin asiaa aikomuksessa päästä totuuden perille. -Se, joka tuntee ainoastaan oman puolensa asiaa, tuntee sitä vähän. -Hänellä saattavat olla hyvät perusteet, eikä kenties kukaan ole -pystynyt niitä kumoamaan. Mutta jos hän on yhtä kykenemätön kumoamaan -vastapuolen perusteita, jos hän ei edes tunne, mitkä ne ovatkaan, -ei hänellä ole mitään syytä pitää toista mielipidettä toistansa -parempana. Järkevintä hänen olisi lykätä arvostelunsa vastaiseksi, -ja joll'ei hän tyydy siihen, on hän auktoriteetin johdettavana tahi -kallistuu, niinkuin maailmassa yleensä tapahtuu, sille puolelle, -jolle hän tuntee suurinta vetoa. Eikä ole siinäkään kyllin, että -hän kuuntelisi vastapuolen todisteita omilta opettajiltaan, siinä -muodossa kuin he esittävät niitä yhdessä sen kanssa, mitä he tuovat -esiin kumotakseen niitä. Tällä keinoin ei anna todisteille oikeata -arvoa eikä saata niitä suoraan sattumaan mieleensä. Ihmisen täytyy -kestää kuulla ne niiltä, jotka niitä todella uskovat, jotka niitä -totuudessa puolustavat ja tekevät parhautensa niiden puolesta. Hänen -täytyy tuntea ne miellyttävimmässä, vakuuttavimmassa muodossa. Hänen -täytyy tuntea, kuinka suuria vaikeuksia totuuden etsiminen eteemme -panee ja sisältää. Muuten ei hän koskaan saavuta kylliksi totuutta -vastustaakseen tätä vaikeutta ja voittaakseen sen. Yhdeksänkymmentä -yhdeksän sadasta n.s. sivistyneitä on tässä tilassa, niitäkin, -jotka voivat sujuvasti todistella mielipiteensä puolesta. Heidän -johtopäätöksensä saattaa olla oikea, mutta mistä he tietävät, ettei -se ole väärä? He eivät ole koskaan heittäytyneet niiden henkiseen -tilaan, jotka ajattelevat toisin kuin he, eivätkä miettineet, mitä -niillä saattaa olla sanottavaa; ja siis he eivät, sanan oikeassa -merkityksessä, tunne sitä oppia, jota he itse tunnustavat. He eivät -tunne niitä osia siitä, jotka selvittävät ja oikeuttavat lopun; -niitä syitä, jotka näyttävät, että näennäisesti ristiriidassa -toisen kanssa oleva asia on sovitettavissa sen kanssa eli että -kahdesta selvästi pätevästä syystä toinen on pidettävä tärkeämpänä -kuin toinen. Koko sille osalle totuutta, joka painaa vaa'an ylös -ja ratkaisee täydellisesti valaistun hengen arvostelun, ovat he -vieraita; eikä sitä osaa todella tunnekaan kukaan muu, kuin se, -joka on kuunnellut samalla tavoin puolueettomasti kumpaakin puolta -ja koittanut nähdä kummankin puolen syyt ja perusteet vankimmassa -valossa. Niin oleellinen on tämä kuri oikein ymmärtämiselle -moralisia ja inhimillisiä asioita, että jollei jokaisen tärkeän -totuuden vastustajia ole olemassa, on välttämätöntä kuvitella niitä -ja varustaa ne lujimmilla todisteilla kuin taitavin "perkeleen -asianajaja" voi keksiä. - -Vähentääkseen näiden mietelmäin pontta vapaan keskustelun viholliset -luultavasti sanovat, ettei ole ensinkään välttämätöntä ihmisten -ylipäänsä tuntea ja ymmärtää kaikkea, mitä filosofeilla ja -teologeilla on sanomista heidän mielipiteitänsä vastaan tahi niiden -puolesta. Ettei ole ensinkään tarpeen tavallisen ihmisen kyetä -paljastamaan nerokkaan vastustajan vääristelyjä ja sofismeja. Että -siinä on kyllin, kuin aina on joku kykenevä vastaamaan niihin, niin -ettei mitään tietämättömiä ehkä hairahduttavaa jää kumoamatta. Että -yksinkertaiset ihmiset, opittuaan heihin iskettyjen oppien selvimmät -perusteet, luottakoot lopuksi auktoriteetiin, ja havaittuaan, ettei -heillä ole tietoa eikä taitoa pääsemään yhdestäkään kohtaavasta -pulmasta, jääkööt tyynesti luottamaan, että kaikki pulmat, kuin ovat -kohdanneet, ovat selvittäneet tahi voivat selvittää ne, jotka ovat -sitä varten erittäin opetetut. - -Vaikka myönnämmekin tälle näkökannalle kaikki, mitä sen hyväksi -voivat vaatia nuo, jotka tyytyvät niin vähän määrään totuuden -ymmärtämistä kuin suinkin, jättäen lopun uskomisen asiaksi, niin -ei sittenkään todistus vapaan keskustelun puolesta ole mitenkään -heikontunut. Sillä tämäkin oppi tunnustaa, että ihmisillä pitää -olla järjellinen vakaumus siitä, että kaikkiin vastaväitteisiin on -tyydyttävästi vastattu. Mutta kuinka niihin on voitu vastata, jollei -asiaa, johon vastausta vaaditaan, ole lausuttu? Tahi kuinka on -vastaus tunnettava tyydyttäväksi, joll'ei vastustajilla ole mitään -tilaisuutta näyttää sitä tyydyttämättömäksi? Jollei yleisön, niin -ainakin filosofien ja teologien, jotka ovat pulmien selvittämistä -varten, täytyy tutustua näiden pulmien sekavimpiinkin sokkeloihin, -eikä tämä voi tapahtua, joll'ei pulmia saa vapaasti panna ja esittää -niin edullisessa valossa, kuin ne suinkin myöntävät, Katolisella -kirkolla on oma tapansa kohdella, tätä mutkallista probleemia. -Se tekee leveän erotuksen niiden välillä, joiden voidaan sallia -omistaa oppinsa vakaumuksesta, ja niiden, joiden täytyy hyväksyä se -luottamuksesta. Tosin ei kenenkään ole sallittu valita, mitä hän -tahtoo hyväksyä; mutta papit, ainakin ne, joihin voi täydellisesti -luottaa, saavat luvalla ja omaksi ansiokseen tutustua vastustajain -todistuksiin vastatakseen niihin, ja saavat siis lukea vääräoppisia -kirjoja; maallikot eivät ilman erityistä, vaikeasti saatavaa lupaa. -Tämä oppi tunnustaa vihollisen asian tuntemisen hyödylliseksi -opettajille, mutta keksii oppinsa mukaisesti keinoja millä kieltää -sen muulta maailmalta: antaen siten "eliitille" (valituille) enemmän -hengen viljelystä, vaikk'ei enemmän hengen vapautta, kuin se sallii -suurelle joukolle. Tällä viekkaudella onnistuu se saavuttamaan sen -henkisen etevämmyyden, jota sen tarkotus vaatii; sillä vaikk'ei -sivistys koskaan ilman vapautta ole luonut voimallista, vapaamielistä -henkeä, voi se synnyttää jollekin seikalle sukkelia advokaateja. -Mutta protestanttisuutta tunnustavissa maissa tämä keino on -kielletty; sillä protestantit sanovat, ainakin opissaan, että -vastuunalaisuutta uskonnon valitsemisesta täytyy kantaa jokaisen itse -puolestaan eikä sitä saa sysätä opettajille. Sitäpaitsi on maailman -nykyisellä kannalla käytännöllisesti mahdoton oppimattomilta pidättää -kirjoituksia, joita oppineet lukevat. Jos ihmiskunnan opettajain on -mieli tulla tuntemaan kaikkea, mitä heidän tulee tuntea, täytyy mitä -tahansa saada vapaasti kirjoittaa ja esteettömästi julkaista. - -Mutta jos vapaan keskustelun puutteen turmiollinen vaikutus, kuin -perinnäiset mielipiteet ovat tosia, rajoittuisi siihen, että se -jättää ihmiset tietämättömiksi noiden mielipiteiden perusteista, -niin ajatellaan ehkä, ettei tämä ole siveellinen, jos kohta onkin -intellektuaalinen onnettomuus, eikä vaikuta mielipiteiden arvoon -niiden vaikutukseen nähden ihmisluonteesen. Mutta seikka on se, -ettei ainoastaan opin perusteet unehdu keskustelun puutteessa, mutta -useinpa itse opin tarkotus. Sanat, jotka sitä ilmoittavat, lakkaavat -johdattamasta mieleen ajatuksia, tahi johdattavat ainoastaan pienen -osan niitä, kuin niillä alkujaan lausuttiin. Selvän käsityksen ja -elävän uskon sijaan jääpi ainoastaan muutamia tavan kautta säilyneitä -korulauseita; tahi, jos joku osa, niin kuori ja päällys ajatuksesta -säilyy, vaan hienompi mehu katoaa. Sitä suurta lukua ihmiskunnan -historiassa, johon tämä seikka antaa sisällyksen ja jonka se täyttää, -ei voi liian vakavasti tutkia ja punnita. - -Sitä valaisee melkein jokaisen siveellisen opin ja hengellisen -uskonkappaleen kokemus. Kaikki ne ovat sisällystä ja eloa täynnä -keksijöillä ja keksijäin omilla oppilailla. Niiden sisällys -käsitetään vähenemättömässä voimassa ja saatetaan ehkä vielä -täydellisempään selvyyteen, niin kauan kuin kestää taistelua -hankkimiseksi opille tahi uskonkappaleelle valtaa muiden -uskonkappalten yli. Lopuksi pääsee se vallalle ja tulee yleiseksi -mielipiteeksi; tahi sen edistys pysähtyy: se pitää hallussaan sen -alan, jonka se on saanut, mutta lakkaa leviämästä laajemmalle. Kuin -jompikumpi näitä tuloksia on saatu, kiistely asiasta laimistuu -ja vähitellen lakkaa. Opinsääntö on saanut paikkansa, jollei -perinnäisenä mielipiteenä, niin yhtenä mielipiteen suvaittuna -osana. Ne, jotka sitä kannattavat, ovat yleensä perineet sen, -eivätkä valinneet sitä; ja kääntyminen toisesta näitä oppeja -toiseen tapahtuu poikkeustilassa ja ajatuttaa hyvin vähän niiden -tunnustajia. Sen sijaan että he, niinkuin ensi alussa, aina olisivat -varoillaan puolustaimaan maailmaa vastaan, tahi saadakseen maailmaa -puolelleen, ovat he vaipuneet taipuvaisuuteen, eivät kuuntele, -jos voivat siitä päästä, todistuksia heidän uskoansa vastaan, -eivätkä häiritse eriajatuksisia, jos niitä on, todistuksilla sen -puolesta. Tästä ajasta tavallisesti nähdään alkavan opin eläviin -voiman laskeutumisen. Usein kuulemme kaiken uskoisten opettajain -valittavan vaikeaksi ylläpitää uskovaisten mielissä niin elävää -tuntoa totuudesta, jota he nimeksi tunnustavat, että se tunkisi -läpi tunteitten ja todella saisi vallan käytöksen yli. Sellaisesta -vaikeudesta ei mitään valitettu niin kauvan kuin usko vielä taisteli -olemisestaan, heikommatkin taistelijat silloin tiesivät ja tunsivat, -minkä puolesta he taistelivat, sekä erotuksen omansa ja muiden -oppien välillä; ja siinä ajanjaksossa kunkin uskon olemisaikaa ei -ollut niitä ihmisiä vähän, jotka olivat kaikissa ajatuksen muodoissa -toteuttaneet sen periaatteet, olivat punninneet ja miettineet ne -kaikissa tärkeissä suhteissa ja tunteneet koko sen vaikutuksen, jonka -tämä oppi voi tehdä sillä kokonaan täytettyyn mieleen. Mutta kuin -oppi on käynyt perittäväksi uskoksi ja otetaan vastaan passiivisesti -eikä aktiivisesti, kuin ei mieltä enää pakoteta, samassa määrin kuin -alussa, käyttämään elinvoimiansa niihin kysymyksiin, joita usko -sille esittää, ilmestyy asteettainen taipumus unhottamaan uskosta -muun paitsi kaavat, tahi välittämättä ja nuopeasti myöntymään -siihen, ikäänkuin jos luottamuksella omistaminen vapauttaisi pakosta -toteuttaa sitä tajunnassaan ja todistaa sitä oman kokemuksensa -kautta, kunnes se vähitellen kerrassaan lakkaa liikuttamasta ihmisen -sisällistä elämää. Silloin nähdään noita tähän maailman aikaan niin -lukuisia, melkein enemmistönä olevia tapauksia, kuin uskonkappale -jää juuri kuin hengen ulkopuoleksi, karaisten ja jäykistäen sitä -kaikkia muita luontomme korkeampia osia kohti suunnattuja vaikutuksia -vastaan, osottaen valtaansa sillä, ettei suvaitse tuoreen ja elävän -vakaumuksen juurtua, tekemättä siltä mielelle tahi sydämmelle muuta, -kuin vahtii, että ne pysyvät tyhjinä. - -Missä määrin opit, jotka itsestään ovat omiansa tekemään mitä -syvimmän vaikutuksen mieleen, jäävät siihen kuolleeksi uskoksi, -tulematta koskaan toteutetuksi mielikuvituksessa, tunteissa, -ymmärryksessä, siitä on esimerkkinä se tapa, jolla useimmat -uskovaiset tunnustavat kristinuskoa. Kristinuskolla ymmärrän minä -tässä samaa kuin kirkot ja lahkot sinä pitävät -- Uuden Testamentin -perusohjeita ja opetuksia. Kaikki kristinuskon tunnustajat pitävät -näitä pyhinä ja hyväksyvät ne laiksi. Mutta tuskin on liikaa -sanoa, ettei yksi kristitty tuhannesta ohjaa tahi tuomitse omaa -käytöstänsä näiden lakien mukaan. Se ohje, johon hän liittyy, on -hänen kansansa, säätyluokkansa tahi uskonlahkonsa tapa. Hänellä on -siis toisaalla kokoelma siveysopillisia perusohjeita, joita hän -uskoo erehtymättömän viisauden hänelle ilmoittaneen johdoksi hänen -elämälleen; ja toisaalla joukko jokapäiväisiä huomioita ja tapoja, -jotka jonkun matkaa yhtyvät muutamiin noita perusohjeita toisiin -eivät niinkään pitkältä, ovatpa suoraan joitakin vastaan ja ovat -ylimalkaan sovittelu kristinuskon sekä maallisen elämän etujen ja -mielijohteitten välillä. Ensimmäiselle näistä ohjeista omistaa hän -kunnioituksensa, toista hän todella noudattaa. Kaikki kristityt -uskovat, että autuaat ovat köyhät ja halvat ja ne jotka kärsivät -pilkkaa maailmassa; että helpompi on kamelin mennä neulan silmän -läpi kuin rikkaan miehen tulla taivaan valtakuntaan; ettei heidän -pidä tuomitseman, ettei heitä tuomittaisi; etteivät he saa ensinkään -kirota; että heidän tulee rakastaa lähimaistaan niinkuin itseään; -että jos joku ottaa heidän viittansa, heidän pitää sille antaa -takkinsakin; ettei heidän pidä huolehtiman huomisesta päivästä; -että jos he tahtovat olla täydellisiä, tulee heidän myydä kaikki -mitä heillä on ja antaa köyhille. He eivät teeskentele sanoessaan, -että he uskovat kaikkia näitä. He uskovat niitä, niinkuin ihmiset -uskovat kaikkea, mitä he ovat kuulleet aina ylistettävän, vaan -ei koskaan pantavan keskustelun alaiseksi. Mutta siitä elävästä -uskosta puhuen, joka määrää ihmisen käytöksen, uskovat he näitä -oppeja juuri saman verran kuin he tavallisesti niiden mukaan elävät. -Oppilauseet sinään ovat sopivia aseiksi vastustajia vastaan; ja se on -ymmärrettävää, että ne vedetään esiin, milloin mahdollista, ikäänkuin -syiksi kaikkeen siihen, mitä tehdään semmoista, jota kiitettäväksi -ajatellaan. Mutta jos joku muistuttaisi, että perusohjeet vaativat -äärettömän paljon muuta, jota eivät he ajattelekaan tehdä, ei -hän voittaisi sillä mitään, vaan luettaisiin hän niihin sangen -epäsuosittuihin henkilöihin, jotka tahtovat olla parempia kuin -muut ihmiset. Opeilla ei ole mitään voimaa tavallisiin uskovaisiin --- ne eivät ole valta heidän mielessään. Heillä on tavanmukainen -kunnioitus niiden äänteitä vastaan, mutta ei tunnetta, joka sanasta -vie sen käsitteesen ja joka panee vastaanottamaan ne ja saa heidät -muodostumaan ohjeen mukaan. Heti kuin käytös on kysymyksessä, -katselevat he ympärilleen A:ta ja B:tä, nähdäkseen mihin saakka on -Kristusta seurattava. - -Me saamme olla vakuutetut siitä, ettei ensimäisten kristittyjen -laita ollut tämä, vaan kerrassaan toinen. Jos näin olisi ollut, niin -kristinusko ei olisi koskaan noussut halveksittujen juutalaisten -vähäpätöisestä lahkosta Rooman keisarikunnan uskonnoksi. Kuin heidän -vihollisensa sanoivat: "Katsokaa, kuinka nuo kristityt rakastavat -toisiaan", jota huomautusta ei luultavasti kukaan nyt enää tee, niin -oli kristityillä varmaan paljon elävämpi tunto uskonsa tarkotuksesta -kuin heillä koskaan sitten on ollut. Ja tämä seikka on luultavasti -pääasiallisena syynä siihen, että kristinusko nyt niin vähän edistyy -laajentamassa alaansa ja kahdeksantoista vuosisadan jälkeen on vielä -rajoittunut melkein vaan europalaisiin ja europalaisten jälkeläisiin. -Huolellistenkin uskovaisten, joille heidän oppinsa on täyttä totta -ja jotka panevat suuremman merkityksen useaankin niitä kuin ihmiset -yleensä tekevät, käy tavallisesti niin, että se osa, joka täten on -verraten vaikuttavana heidän mielissään, on se, jonka Kalvin tahi -Knox ovat keksineet tahi joku muu luonteeltaan hyvin heidän itsensä -kaltainen mies. Kristuksen sanat ovat tehottomina heidän mielessään, -synnyttäen tuskin muuta vaikutusta kuin niitä tekee paljas -kuunteleminen niin lempeitä ja suloisia sanoja. Epäilemättä on monta -syytä siihen, että opit, jotka ovat jonkun lahkon tunnusmerkkiä, -säilyttävät paremmin elonvoimaansa, kuin kaikille tunnustetuille -lahkoille yhteiset, ja että lahko-oppien opettajat näkevät enemmän -vaivaa pitääkseen niiden merkitystä eleillä, mutta yksi syy on -varmaan se, että noita lahko-oppeja useammin tutkistellaan ja niitä -pitää useammin puolustaa julkisia kieltäjiä vastaan. Sekä opettajat -että oppilaat nukkuvat paikalleen heti kuin vihollinen lakkaa -kuulumasta kentällä. - -Sama totuus vallitsee, ylimalkaan sanoen, kaikissa perinnäisissä -opeissa -- opeissa viisaudesta ja elämänkokemuksesta sekä -siveysopista ja uskonnosta. Kaikki kielet ja kirjallisuudet ovat -täynnä yleisiä huomioita elämästä, sekä mitä se on että kuinka -siinä on käyttäydyttävä; huomioita, joita kukin tuntee, joita kukin -kertaa tahi hyväksyen kuulee, jotka käyvät selvistä totuuksista, -mutta joiden merkityksen useimmat ihmiset vasta sitten oikein -oppivat, kuin kokemus, enimmäkseen kova kokemus, on sen tehnyt -heille täydeksi todeksi. Kuinka usein ihmiselle, kärsiessään jonkun -arvaamattoman onnettomuuden tahi erehdyksen alaisena, muistuukaan -mieleen sananparsi, koko hänen elinajallaan tuttu, jonka merkitys, -jos hän olisi sen koskaan ennen niin tuntenut kuin nyt, olisi hänet -pelastanut onnettomuudesta. Tosin on tähän muitakin syitä kuin -keskustelun puute: on monta totuutta, joiden täyttä merkitystä ei -voi selvittää, ennenkuin oma kokemus on sen opettanut. Mutta paljon -niidenkin merkityksestä olisi ymmärretty, ja se mitä ymmärrettiin -olisi syvemmälle painunut mieleen, jos ihminen olisi tottunut -kuulemaan ihmisten, jotka asian ymmärtävät, todistelevan puolesta -ja vastaan. Ihmisten surkea taipumus lakata ajattelemasta asiaa, -kuin ei se enää ole epäilyksen alainen, on syynä puoliin heidän -onnettomuuksiinsa. Eräs nykyajan kirjailija on sattuvasti puhunut -ratkaistun mielipiteen syvästä unesta. - -Mitä, kysyttäneen. Onko yksimielisyyden puute välttämätön ehto -totiseen tietoon? Onko tarpeen jonkun osan ihmiskuntaa pysyä -erehdyksessään, jotta joku kykenisi pääsemään totuuteen? Lakkaako -uskonkappale olemasta todellinen ja elävä, heti kuin se yleisesti -tunnustetaan -- ja eikö asiaa koskaan perinpohjin ymmärretä ja -tunneta, jollei siitä ole jotakin epäilystä? Häviääkö totuus -ihmisiltä kohta kuin he yksimielisesti hyväksyvät sen? Edistyneen -intelligenssin korkein tarkotus ja paras tulos, on tähän saakka -ajateltu, on enemmän ja enemmän yhdistää ihmiskuntaa tärkeitten -totuuksien tuntemisessa: kestääkö nyt intelligenssi vaan sen aikaa, -kunnes se pääsee tarkotuksensa perille? Häviävätkö valloituksen -hedelmät voiton täydellisyyden vuoksi? - -Minä en ensinkään väitä sitä. Ihmiskunnan edistyessä oppien luku, -joita ei enää keskustella eikä epäillä, on yhä kasvamassa; ja, -ihmiskunnan tilan voi melkein arvostella niiden totuuksia luvun -ja arvon mukaan, jotka ovat päässeet siihen ettei niistä enää -kiistellä. Totisen riidan lakkaaminen kysymyksestä toisensa perään -on välttämätöntä mielipiteen vakautumiseksi; ja vakautuminen on yhtä -hyödyllinen tosien mielipiteitten suhteen kuin se on vaarallinen ja -vahingollinen, kuin mielipide on väärä. Mutta vaikka tämä ajatusten -eroavaisuuden asteettainen supistaminen on välttämätön sanan -kummassakin merkityksessä, koska ei sitä voi välttää eikä ilman -sitä tule toimeen, niin ei ole meidän pakko siitä päättää, että -kaikki sen seuraukset ovat hyödyllisiä. Menettäminen niin tärkeän -apukeinon totuuden valistuneesen ja elävään käsitykseen, kuin -lähtee pakosta selvittää sitä vastustajille tahi puolustaa heitä -vastaan, ei tosin riitä täydellisesti vastaamaan totuuden yleisen -tuntemisen onnea, vaan on kuitenkin melkoinen korvaus siitä. Missä -ei tuota onnea enää ole olemassa, tunnustan että minua ilahuttaisi -nähdä ihmiskunnan opettajain koettavan hankkia korvausta siitä; -koettavan keksiä jotakin keinoa tehdäkseen kysymyksen vaikeudet -niin selväksi oppilasten tajuntaan, kuin tyrkyttäisi niitä heille -kääntämisinnoissaan vastaisen mielipiteen puolustaja. - -Mutta sen sijaan, että he tätä varten keinoja keksisivät, ovat he -päästäneet entisetkin käsistään. Sokrateksen dialektiset väittelyt, -joista Platonin dialogeissa on niin loistavia näytteitä, olivat -sellainen keino. Ne olivat oikeastaan negatiivista keskustelua -filosofian ja elämän suurista kysymyksistä, ja erinomaisella taidolla -pyrkivät ne vakuuttamaan jokaista, joka oli ainoastaan omistanut -perinnäisen mielipiteen yleislauselmat, ettei hän ymmärtänyt asiaa -- -ettei hän vielä ollut antanut määrättyä sisällystä tunnustamillensa -opeille; jotta hän, huomattuaan tietämättömyytensä, joutuisi oikealle -tielle päästäksensä lujan uskon saamiseen, jonka on nojauduttava -oppien sisällyksen ja niiden todisteitten selvästi käsittämiseen. -Keskiajan kouluväitelmillä oli melkein sama tarkotus. Millä -tahdottiin varmistua siitä, että oppilas käsitti mielipiteensä ja -(välttämättömänä seurauksena) sen vastaisen mielipiteen, sekä osasi -esittää omansa perusteet ja kumota toisen. Näissä viimemainituissa -kiistoissa oli todella se auttamaton vika, että premissit, joista -lähdettiin, olivat otetut auktoriteetista eikä järjestä; ja järjen -kurina olivat ne kaikin puolin huonommat, kuin ne mahtavat väittelyt, -joissa "socratici viri" (S:n oppilaat) terottivat ymmärrystään. -Mutta nykyajan henki on kummallekin velkaa enemmän kuin se yleensä -tahtoo myöntää; eikä nykyisissä kasvatustavoissa ole mitään, -joka vähimmässäkään määrässä täyttäisi toisen tahi toisen sijaa. -Ihminen, joka saa kaiken oppinsa opettajilta tahi kirjoista, jos -pelastuukin houkutuksesta tyytyä muistitietoon, ei ole mitenkään -pakotettu kuuntelemaan toista puolta; sen vuoksi ei ole suinkaan -yleistä ajattelijainkaan kesken tuntea molemmat puolet; ja heikointa, -mitä ken sanoo ajatuksensa puolustukseksi, on se, minkä hän pitää -vastineena vastustajalle. Nykyaikaan on muotina pilkata negatiivistä -logikia -- nim. sitä, joka näyttää heikot puolet opissa ja erehdykset -käytännössä, esittämättä positiivisia totuuksia. Sellainen -negatiivinen tarkastelu olisi kyllä köyhä lopulliseksi päätökseksi, -mutta keinona positiivisen tiedon tahi nimensä arvoisen vakaumuksen -saamiseen ei sitä voi liian korkealle arvostaa; ja kunnes ihmiset -taas järjesteellisesti harjoitetaan siihen on suuria ajattelijoita -vähä ja ymmärryksen keskimäärä alhainen muissa tutkistelun aloissa -paitsi matematillisissa ja luonnontieteellisissä. Muissa asioissa -ei kenenkään mielipide ansaitse tiedon nimeä, jollei hän ole muiden -vaikutuksesta tahi omasta itsestään käynyt saman henkisen kurin läpi, -jota häneltä olisi vaadittu antautuessaan todella riitaan vastustajan -kanssa. Kuinka mieletöntä onkaan päästää menemään sitä, kuin se -itsestään tarjoutuu meille, joka on niin välttämättömän tarpeellista -ja niin vaikeaa saavuttaa, kuin sitä puuttuu! Jos on joitakin -ihmisiä, jotka hangoittelevat perinnäistä mielipidettä vastaan, tahi -jotka tekisivät sitä, jos laki ja yleinen mielipide sallisivat, -kiittäkäämme heitä siitä, avatkaamme korvamme kuuntelemaan heitä ja -iloitkaamme, että toiset tekevät meille sitä, mitä meidän muuten, jos -ollenkaan välitämme vakaumustemme varmuudesta ja elävyydestä, pitäisi -paljon suuremmalla vaivalla tehdä itse puolestamme. - -On vielä puhuttavana yhdestä pääsyystä, miksi mielipiteiden -eriäväisyys on edullinen ja on edelleenkin sinä pysyvä, kunnes -ihmiskunta pääsee henkisen edistyksen kannalle, joka vielä näyttää -olevan arvaamattoman kaukana. Tähän saakka olemme tarkastaneet -ainoastaan kahta mahdollisuutta: että perinnäinen mielipide ehkä on -väärä ja siis joku muu oikea, ja että perinnäinen mielipide on oikea, -jolloin taistelu vastaavan erehdyksen kanssa on välttämätön sen -totuuden selvästi käsittämiseksi ja syvästi tuntemiseksi. Mutta on -vielä yleisempi tapaus, kuin kumpikaan näistä: kuin näet taistelevat -opit, sen sijaan että toinen olisi tosi, toinen väärä, ovat kumpikin -osaksi totta, osaksi väärää; eroavan opin täytyy silloin korvata -osan totuutta, jota perinnäisessä hyväksytyssä opissa on vaan -osaksi. Yleiset mielipiteet asioista, jotka eivät ole aistimilla -käsitettävissä, ovat usein tosia, mutta harvoin tahi ei koskaan -koko totuutta sisältäviä. Niissä on osa totuutta, joskus isompi, -toisinaan pienempi, mutta liioteltuna, väännettynä ja erotettuna -niistä totuuksista, joiden seurassa ja rajoissa sen pitäisi olla. -Eriävät mielipiteet toisaalta ovat tavallisesti noita poljettuja -ja laiminlyötyjä totuuksia, jotka luoden päältään heitä painavien -kahleiden taakan joko etsivät sovintoa yleisessä mielipiteessä olevan -totuuden kanssa tahi vihollisina haastavat sitä taisteluun esiintyen -yhtä kopeina koko totuuden nimessä. - -Jälkimäinen tapaus on tähän saakka ollut paljon tavallisempi, sillä -yksipuolisuus on ihmisissä aina ollut sääntönä, monipuolisuus -poikkeuksena. Siksipä mielipiteen kumouksissakin toinen osa -totuutta tavallisesti vaipuu toisen noustessa. Edistyskin, jonka -pitäisi lisätä, tavallisesti vaan vaihtaa yhden osittaisen ja -epätäydellisen totuuden toiseen; voitto on pääasiassa siinä, -että totuuden uusi palanen on enemmän tarpeen vaatima, ajan -hätään paremmin sopiva, kuin sen syrjäyttämä. Kuin vallitsevan -mielipiteen luonne on näin yksipuolinen sen oikeallakin pohjalla -ollen, pitäisi jokaista mielipidettä, joka sisältää jonkun haaran -sitä, minkä yleinen mielipide laiminlyö, pitää arvossa olkoon se -kuinka hyvänsä erehdyksen ja sekotuksen vallassa. Ei kenelläkään -ihmisasioita maltillisesti arvostelevalla ole aihetta suuttua siitä -että ne, jotka saattavat meidän tietoomme totuuden, josta emme -muuten olisi välittäneet, eivät ota huomioonsa kaikkia totuuksia, -mitä me käsitämme. Pikemmin ajatelkoon hän, että niin kauvan -kuin hyväksytty totuus on yksipuolinen, on hyvin suotava että -hyljätylläkin totuudella on yksipuolisia kiivastelijoita, sillä ne -ovat tavallisesti jäykimmät ja sopivimmat vetämään huomiota vasten -tahtoansakin sen viisauden sirusen puoleen, jota he täydellisenä muka -huutavat maailmalle. - -Niinpä kahdeksannellatoista vuosisadalla, jolloin kaikki oppineet -ja oppimattomista kaikki ne, jotka olivat heidän johdettavinansa, -olivat vaipuneet ihailemaan n.s. sivistystä ja uudenaikaisen taiteen, -kirjallisuuden ja filosofian ihmeitä ja jolloin he, suuresti -liioitellen uuden ajan ja vanhan ajan ihmisten eroa, taipuivat -uskomaan koko erotuksen olevan heidän edukseen, kuinka terveellisesti -puistuttaen räjähtelivätkään silloin Rousseaun paradoksit heidän -sekaansa juurikuin pommit, hajottaen yksipuolisen mielipiteen taajat -rivit ja saattaen sen ainekset yhdistymään paremmassa muodossa ja -lisäosien kanssa. Eipä sillä, että vallitsevat mielipiteet silloin -olivat muka kauvempana totuudesta, kuin Rousseaunkaan; päinvastoin -ne olivat vielä lähempänä sitä, niissä kuin oli enemmän suoranaista -totuutta ja paljon vähemmän hairahdusta. Mutta Rousseaun opissa oli -ja on siitä valunut pitkin yleisen mielipiteen virtaa koko joukko -juuri niitä totuuksia, joita tuolta mielipiteeltä puuttui; ja ne -jäivät varastona pohjaan, kuin virtaus oli ohitse. Yksinkertaisen -elämän suuri ansio, konstikkaan seuraelämän kahleitten ja -ulkokultaisuuden veltostava ja turmeleva vaikutus ovat ajatuksia, -jotka eivät ole kertaakaan perin hävinneet sivistyneitten mielestä, -sittenkuin Rousseau niistä kirjoitti; ja aikanaan ne tekevät kyllä -vaikutuksensa, vaikka niitä nykyään pitää vakuuttaa yhtä paljon kuin -koskaan, ja vakuuttaa teoilla, sillä sanat ovat tässä asiassa melkein -menettäneet vaikutuksensa. - -Valtiotaidon alalla taas on melkein päivänselvää, että järjestys- tahi -vanhoillinen sekä edistys- tahi uudistuspuolue ovat yhtä -välttämättömiä aineksia politisen elämän terveydentilalle, kunnes -toinen tai toinen on siksi laajentanut henkistä valtaansa, että se on -samalla järjestys- ja edistyspuolue, tuntee ja ymmärtää, mitä sopii -säilyttää, mitä pitää viskata pois. Toinen näistä ajatustavoista -(s.o. puolueista) hyötyy toisensa puutteista; mutta suuressa -määrässä toisen vastustus pitää toista järjen ja maltin rajoissa. -Joll'ei mielipiteitä kansanvallan ja ylimysvallan, omistusoikeuden -ja tasajaon, yhteistyön ja kilpailun, ylellisyyden ja kohtuuden, -yhteiskunnan ja yksityisen, vapauden ja kurin, sekä kaikkien -käytännöllisen elämän pysyväin riitakysymysten puolesta saa yhtä -vapaasti lausua eikä yhtä taidokkaasti ja innokkaasti selvitetä -ja puolusteta, ei ole toivomistakaan, että kumpikin saa oikean -osansa; varmaan toinen vaakakuppi nousee toisen laskiessa. Totuus -elämän suurissa riitakysymyksissä on siinä määrin vastakkaisuuksien -yhdistämistä ja sovittelua, että harvoilla on riittävästi kykyä ja -tasapuolisuutta ratkaisussaan edes lähentelemään oikeaa; ja siihen -on päästävä kiivaan taistelun kautta vihamielisten lippujen juuressa -taistelevain välillä. Jos äsken luetelluista ratkaisematta olevista -suurista kysymyksistä yhdellä tahi toisella mielipiteellä on parempi -oikeus ei ainoastaan tulla suvaituksi, mutta myös rohkaistuksi ja -suosituksi, on se oikeus oleva sillä, joka kunakin aikana ja kussakin -paikassa sattuu olemaan vähemmistössä. Sillä se mielipide sinä aikana -edustaa laiminlyötyjä etuja, se puoli ihmisten menestystä silloin -on vaarassa saada vähemmän kuin sille tuleva on. Minä tiedän, ettei -tässä maassa ole suvaitsemattomuutta mielipiteen eroavaisuuksia -vastaan useimmissa noissa asioissa. Olen ne maininnut hyväksyttävillä -ja lukuisilla esimerkeillä näyttääkseni sitä yleistä tosiasiaa, -että ihmishengen nykyisellä kannalla ainoastaan mielipiteen -eroavaisuuksien kautta on toiveita totuuden kaikkien puolien päästä -julki. Jos ihmisiä on olemassa, jotka ovat poikkeuksena maailman -näennäisestä yksimielisyydestä jossakin asiassa, niin, vaikkapa -maailma olisikin oikeassa, on kuitenkin aina luultavaa, että -erimielisillä on puolestaan sanottavana jotakin kuulemisen arvoista -ja että totuus kärsii vahinkoa heidän vaitiolonsa tähden. - -Kenties vastataan: "Mutta _jotkut_ perinnäiset mielipiteet, varsinkin -korkeimmista elinkysymyksistä, ovat enemmän kuin puolitotuuksia. -Kristillinen siveysoppi esimerkiksi on täysi totuus alallansa, ja -jos joku opettaa siitä poikkeavaa siveysoppia, hän on kokonaan -väärässä." Koska tämä on käytännössä tärkein kaikista tapauksista, -niin ei mikään ole soveliaampi tarkastamiseen yleistä sääntöä. Mutta -ennenkuin lausumme kristillisestä siveysopista sitä tahi tätä, -olisi määrättävä, mitä kristillisellä siveysopilla tarkotetaan. -Jos sillä tarkotetaan Uuden Testamentin siveysoppia, kummastelen -kenenkään, jolla on tietonsa siitä itsestä tuosta kirjasta, voivan -luulla että se ilmotettiin täydellisenä siveysoppina eli että sillä -sitä tarkotettiin. Evankeliumi viittaa aina entiseen siveysoppiin -ja supistaa opetuksensa niihin osiin, joissa tämä siveysoppi oli -oikaistava tahi korvattava laajemmalla ja ylevämmällä; ja se esiintyy -sitä paitsi aivan yleisissä lauselmissa, joita usein on mahdoton -sanain mukaan selvittää ja jotka tuntuvat pikemmin runollisuudelta -tahi korulauseilta, kuin lainsäädännön tarkkuudelta. Pusertaminen -siitä siveysopillisen järjestelmän ei ole koskaan ollut mahdollista -ottamatta täydennykseksi Vanhaa Testamenttia, s.o. todella -muokattua systeemiä, vaan monessa suhteessa raakaa ja ainoastaan -barbarikansalle aiottua. P. Paavali, joka julkisesti vihasi tätä -juutalaisten tapaa selvittää ja täydentää hänen Mestarinsa oppia, -olettaa samoin edellä olleen siveysopin, nim. kreikkalaisten ja -roomalaisten; ja hänen neuvonsa kristityille ovat suuressa määrin -siihen sovitettua järjestelmää, jopa siihen asti, että hän selvästi -hyväksyy orjuuden. Tuo n.s. kristillinen, oikeammin teologillinen -siveysoppi ei ollut Kristuksen eikä apostolien tekoa, vaan on paljoa -myöhempää alkuperää, sillä sen on vähitellen kyhännyt katolinen -kirkko viitenä ensimäisenä vuosisatana, ja vaikka nykyaikaiset -ihmiset ja protestantit eivät ole sitä suoraan hyväksyneet, on sitä -kuitenkin muodosteltu vähemmin kuin olisi odottanut. Enimmäkseen -ovat he tyytyneet kitkemään pois keskiajan lisäykset ja kukin -lahko on täyttänyt paikan uusilla lisäyksillä oman luonteensa ja -taipumustensa mukaan. Että ihmiskunta on suuressa velassa tälle -siveysopille ja sen aikaisimmille opettajille olisin minä viimeinen -kieltämässä; mutta en häikäile sanoa siitä, että se on monessa -tärkeässä kohdassa epätäydellinen ja yksipuolinen ja että, joll'eivät -aatteet ja tunteet, joita se ei ole hyväksynyt, olisi auttaneet -europalaisen elämän ja luonteen muodostukseen, niin ihmiskunnan asiat -olisivat huonommalla kannalla, kuin ne nyt ovat. Kristillisessä -siveysopissa (niin sanotussa) ovat kaikki taantumuksen merkit, se -on suureksi osaksi vastalause pakanuutta vastaan. Sen ihanne on -oikeammin negatiivinen kuin positiivinen; passiivinen oikeammin kuin -aktiivinen; viattomuus pikemmin kuin ylevyys; kieltäymys pahasta -pikemmin kuin ponteva tavottaminen hyvää; sen käskyissä on, niinkuin -on sattuvasti huomautettu, "ei sinun pidä" paljoa suuremmassa -vallassa kuin "sinun pitää". Kauhistuen lihallisuutta teki se -epäjumalakseen lihankidutuksen, jonka sijaan on sitten vähitellen -muodostunut laintäyttämys. Se esittää taivaan toivon ja helvetin -pelon määrättyinä ja sopivina vaikuttimina hyveelliseen elämään, -jääden tässä suuresti jälkeen parhaita vanhan ajan viisaita ja tehden -parastaan antaaksensa ihmisen siveydelle kovin itsekkään luonnon, -erottamalla hänen velvollisuudentuntonsa lähimäisen edusta, jollei -oma etu saa ottamaan siitä vaaria. Se on pääasiallisesti passiivisen -tottelevaisuuden oppia; se terottaa mieleen alistumista kaikelle -olevalle esivallalle, jota tosin ei tule aktiivisesti totella, jos -se käskee vastoin uskonnon kieltoa, mutta jota ei saa vastustaa, -vielä vähemmin kapinoida vastaan, tehköön se mitä vääryyttä -tahansa ihmiselle. Ja sen sijaan että parhaitten pakanakansain -siveysopissa velvollisuus valtiota kohtaan on suunnattoman suuri -ja loukkaa oikeaa ihmisvapautta, puhtaasti kristillinen siveysoppi -tuskin ollenkaan mainitsee tahi tunnustaa tätä velvollisuutta. -Koranissa on seuraava ohje, jota emme tapaa Uudessa Testamentissa: -"Hallitsija, joka määrää jonkun virkaan, vaikka hänen valtakunnassaan -on toinen siihen sopivampi, tekee syntiä Jumalaa ja valtiota -vastaan". Se vähä tunnustusta, kuin velvollisuudella yleisöä -kohtaan on nykyisessä siveysopissa, on peräisin kreikkalaisista ja -roomalaisista lähteistä ei kristillisistä, samoin kuin se, mitä -yksityiselämän siveellisyydessä on jalo- ja ylevämielisyyttä, -personallista arvokkaisuutta, vieläpä kunniantuntoakin, on johtunut -kasvatuksemme ihmisellisestä, ei uskonnollisesta puolesta, eikä olisi -mitenkään voinutkaan versoa siveellisestä järjestelmästä, jossa -tottelevaisuudella vaan on suoraan tunnustettu arvo. - -Yhtä vähän kuin kukaan muu väitän minä, että nämät puutteet ovat -välttämättömiä kristillisessä siveysopissa, käsitettäköön sitä miten -tahansa, tahi että ei niitä monia täydelliseen järjestelmään kuuluvia -kohtia, jotka siitä puuttuvat, sopisi siihen liittää. Vielä vähemmän -sanoisin edes viittaamalla tätä Kristuksen omista opetuksista ja -käskyistä. Minä uskon, että Kristuksen sanat ovat kaikkea sitä, mitä -minä voin ymmärtää niillä tarkotetunkin, että ne kyllä soveltuvat -kaikkiin täydellisen siveysopin vaatimuksiin, että mitä tahansa -kelvollista siveysopin alalla on, käy yhdistäminen niihin, vähääkään -enempää loukkaamatta niiden lauseita kuin ne ovat tehneet, jotka ovat -koittaneet niistä johtaa kaiken käytöksen praktillista järjestelmää. -Mutta aivan hyvin tähän soveltuu usko, että ne sisältävät ja -tarkotettiin sisältäviksi ainoastaan osan totuutta, että monta -korkeimman siveysopin pääkohtaa ei ole vaarinotettu eikä tahdottukaan -vaarinottaa kristinuskon perustajan säilyneissä opeissa ja että ne on -kerrassaan jätetty syrjään siinä siveysopillisessa järjestelmässä, -jonka kristillinen kirkko on noiden oppien pohjalle perustanut. -Jos asian laita on sellainen, niin minä pidän suurena erehdyksenä, -että yhä yritetään kristinopista saamaan ilmi niitä täydellisiä -elämänohjeita, jotka sen opin perustaja tahtoi pyhittää ja vahvistaa, -vaan ainoastaan osittaisesti esittää. Minä uskon vielä, että tästä -ahtaasta teoriasta on tulossa suuri käytännöllinen paha, joka -suuresti heikontaa sitä siveellistä kasvatusta ja opetusta, jota niin -moni hyvää tarkoittava ihminen vihdoin viimein on puolestaan kaikin -voimin koettanut edistää. Pahoin pelkään, että yritys muodostamaan -mielet ja tunteet paljastaan uskonnolliseen malliin ja jättämään -nuo vuosisataiset maalliset kaavat (joiksi niitä paremman nimen -puutteessa kutsumme), jotka tähän saakka ovat olleet kristillisen -siveysopin rinnalla ja sen täydennyksenä, ottaen itseensä jonkun -verran sen henkeä ja vuodattaen omaansa siihen, on luova ja on jo -luonut alhaisia, halpoja, orjallisia luonteita, jotka kyllä alistuvat -luulemansa korkeimman tahdolle, vaan eivät voi kohota eikä mieltyä -käsittämään korkeinta hyvyyttä. Minä uskon, että muita siveysoppeja, -kuin jotka on johdettu umpikristillisistä lähteistä, täytyy olla -olemassa kristillisen siveysopin rinnalla, vaikuttaakseen ihmiskunnan -siveellisen uudistumisen, ja ettei kristinoppi ole poikkeuksena -säännöstä, että ihmisjärjen epätäydellisenä ollessa totuuden edut -vaativat ajatusten eroavaisuutta. Ei ole välttämätöntä, että ihmiset -lakatessaan laiminlyömästä kristillisyydessä olemattomia siveellisiä -totuuksia, laiminlyövät myöskin siinä olevia. Sellainen esiluulo -tahi epähuomio, missä se tapahtuu, on kerrassaan paha; mutta se -on paha, josta emme voi toivoa aina olevamme vapaat, ja se on -katsottava arvaamattoman hyvän hinnaksi. Puolinaisen totuuden jyrkkää -vaatimusta käydä kokonaisesta pitäisi ja täytyy aina vastustaa. Jos -vastustuskiihko tekee vastustajat vuorostaan epäkohtuullisiksi, niin -tämä yksipuolisuus samoin kuin muukin on surkuteltava, mutta sitä -täytyy kuitenkin suvaita. Jos kristityt haluavat opettaa uskottomia -olemaan oikeamielisiä kristinuskoa kohtaan, olisi heidän itse oltava -uskottomuutta kohtaan oikeamielisiä. Totuutta ei palvella ensinkään -sillä, ettei olla tuntevinansa tuota kaikille, joilla on aivan -jokapäiväisinkään tieto kirjallisuuden historiasta, tuttua asiaa, -että suuri osa ylevintä ja tärkeintä siveellistä opetusta ei ole -ainoastaan kristinuskoa tuntemattomien, vaan sen tunteneitten ja -hylkääjien tekoa. - -Minä en väitä, että aivan rajoittamaton vapaus julkaista kaikkia -mahdollisia mielipiteitä tekisi lopun uskonnollisen tahi -filosofillisen lahkolaisuuden pahoista seurauksista. Kaikkea -totuutta, jota ahdasmieliset ihmiset ovat vakavasti ottaneet -uskoaksensa, varmaan vakuutetaan, mieliin terotetaan ja monella -tavalla toimeenpannaan, juurikuin ei muuta totuutta maailmassa -olisikaan, ei ainakaan semmoista, joka voisi rajoittaa tahi muodostaa -tätä. Minä tunnustan, ettei kaikkien mielipiteitten taipumusta -lahkolaisuuteen auteta vapaimmallakaan keskustelulla, vaan että tuo -taipumus usein siitä lisääntyy ja katkeroittuu; sillä totuus, joka -aijottiin käsitettäväksi, mutta jota ei käsitettykään, hyljätään -sitä väkivaltaisemmin, kuin sen julistajina ovat esiintyneet -vastustajina pidetyt ihmiset. Mutta ne eivät olekaan nämät kiihkoiset -lahkolaiset, vaan kylmemmät ja puolueettomammat syrjäiset, joihin -tämä mielipiteitten yhteensattumus vaikuttaa terveellisesti. Ei -tuo raju kiista totuuden eri puolien välillä, vaan toisen puolen -hiljainen tukehduttaminen on kauhistava onnettomuus: aina on toivoa, -kuin ihmiset ovat pakotetut kuulemaan molempia puolia; kuin he -ottavat huomioonsa ainoastaan toisen puolen, piityvät erehdykset -esiluuloiksi, ja totuudeltakin lakkaa totuuden voima, kuin se -liiotellaan valheeksi asti. Ja koska harvat hengen ominaisuudet ovat -harvinaisempia, kuin arvostelukyky, joka voi oikein ratkaista asian -kahden puolen välillä, joista ainoastaan toista edustaa asiamies, ei -totuudella ole toivoa päästä ilmi kuin sen mukaan, kuin kukin puoli, -kukin mielipide, jossa on joku haara totuutta, ei ainoastaan saa -puoltajia, mutta tulee niin puolustetuksi, että se tulee kuulluksi. - -Me olemme täten neljällä eri perusteella esittäneet välttämättömäksi -ihmiskunnan henkiselle menestykselle, jossa kaikki muu menestys -on, mielipiteen ja sen lausumisen vapauden. Me kertaamme ne vielä -lyhyesti. Ensiksi: Mielipide, joka on pakotettu vaikenemaan, -saattaa olla tosi, niinkuin varmaan tunnemme. Joka tämän kieltää, -luulottelee itseään erehtymättömäksi. Toiseksi: Vaikka vaijistettu -mielipide olisikin erehdystä, saattaa siinä olla joku määrää totuutta -ja usein onkin; ja kuin yleinen eli vallitseva mielipide jostakin -asiasta harvoin, jos koskaan, on koko totuus, niin ainoastaan -vastaisten mielipiteiden yhteensattumisen kautta voi toivoa totuuden -muun osan tulevan korvatuksi. Kolmanneksi: Vaikkapa perinnäinen -mielipide olisikin ei ainoastaan tosi, vaan koko totuus, joll'ei -sallita voimakkaasti ja vakavasti sitä vastustaa ja joll'ei todella -sitä tehdäkin, niin useimmat, jotka sen perivät, kannattavat sitä -esiluulon tavalla, vähän käsittäen ja tuntien sen järkiperusteita. -Ja sitäpaitsi vielä, neljänneksi, itse opin sisällyskin on vaarassa -joutua hukkaan tahi heikontua ja menettää elävän vaikutuksensa -luonteesen ja käytökseen, itse oppi käydä paljaaksi muodolliseksi -tunnustukseksi, joka on tehoton hyvään, mutta koventaen mielen -estää varttumasta totisen ja syvän, järkeen tahi omaan kokemukseen -perustuvan vakaumuksen. - -Ennenkuin lopetamme puhelun mielipiteen vapaudesta, sopii ottaa -hiukan tarkastettavaksi niitä, jotka sanovat, että mielipiteitten -vapaata julkilausumista olisi sallittava sillä ehdolla, että -lausumistapa olisi maltillinen ja pysyisi rehellisen keskustelun -rajojen sisässä. Paljon olisi sanottavaa siitä, kuinka mahdoton on -määrätä, mihin nämät luuletellut rajat ovat asetettavat; sillä jos -tunnustimena on esim. loukkaus niitä vastaan, joitten mielipiteitä -ahdistetaan, niin luulen kokemuksen todistavan, että tämä loukkaus -tapahtuu aina kuin ahdistaminen on voimallista ja tepsivää ja että -jokainen vastustaja, joka pitelee heitä lujalla ja jolle on vaikea -vastata, näyttää heistä maltittomalta vastustajalta, varsinkin -jos hän osottaa lujaa pontevuutta asiassaan. Mutta vaikka tämä -seikka on käytännölliseltä kannalta tärkeä, katoaa se erääsen -perusteellisempaan vastaväitteesen. Epäilemättä tapa puolustaa -jotakin mielipidettä, vaikka tämä olisikin oikea, saattaa olla -sangen moitittava ja syystä tulla ankarasti arvostelluksi. Mutta -suurimmat tähän kuuluvat rikokset ovat semmoisia, että on enimmiten -mahdotonta, paitsi satunnaisten itsetunnustusten kautta, näyttää joku -niihin syylliseksi. Raskaimpia semmoisia rikoksia ovat sofistinen -todistaminen, faktojen tahi todisteitten salaaminen, asian pohjan -vääristäminen ja vastaisen mielipiteen väärin esittäminen. Mutta -kaikkia näitä ovat mitä suurimmassa määrässä niin usein tehneet aivan -vilpittömässä mielessä ihmiset, joita ei ole pidetty ja jotka monessa -muussa suhteessa eivät ansaitsekaan tulla pidetyiksi tietämättöminä -ja kykenemättöminä, että harvoin on mahdollista täydellä syyllä ja -omantunnon mukaan leimata väärää esitystä siveelliseksi rikokseksi, -ja vielä vähemmän voi laki vaatia oikeutta sekaantua tähän huonoon -käytökseen kiista-asioissa. Tavallisesti tarkotetaan maltittomalla -keskustelulla herjausta, ilkkumista, mieskohtaisuuksia y.m.s., ja -syyttäminen näiden aseiden käyttämisestä ansaitsisi todella suurempaa -kannatusta, jos kerrankaan esitettäisiin tuomittavaksi ne yhdellä -lailla kummaltakin puolelta; mutta halutaan vaan ehkäistä niiden -käytäntöä vallitsevaa mielipidettä vastaan, vähemmistön mielipidettä -vastaan ei näitä ainoastaan saa ilman yleistä paheksumista käyttää, -vaan ne yleensä tuottavat sille, joka niitä käyttää, ylistystä -ylevästä innosta ja oikeutetusta harmista. Mutta mitä kaikkea -onnettomuutta tuottaakaan niiden käyttäminen, niin on se suurin, kuin -niitä käytetään verraten turvatonta vastaan; ja mitä väärää hyötyä -jollekin mielipiteelle lähteekään tällaisesta puolustamistavasta, -tulee se enimmiten yksinomaan perinnäisten mielipiteitten hyväksi. -Pahin tämän tapainen loukkaus, jonka kynäsodassa saattaa tehdä, -on leimata niitä, jotka ovat vastaista mielipidettä, huonoiksi ja -siveettömiksi ihmisiksi. Tällaisen häväistyksen alaiseksi joutuvat -erittäin ne, jotka kannattavat epäsuosituita mielipiteitä, koska ne -yleensä ovat harvalukuiset ja ilman vaikutusvoimaa, eikä kukaan muu -kuin he itse suuresti huolehdi, että heille oikein tehtäisiin; mutta -tämä ase on asian luonnon mukaan kielletty niiltä, jotka ahdistavat -vallitsevaa mielipidettä, sillä he eivät voi koskaan käyttää sitä -eduksensa, eikä, jos he voisivatkin, se vaikuttaisi muuta kuin -painaisi heidän omaa asiaansa. Ylimalkaan yleisesti omistettuja -mielipiteitä vastustavia ajatuksia otetaan korviinsa ainoastaan -huolellisen tyynessä muodossa esitettyinä, kuin mitä varovaisimmin -vältetään tarpeettomia loukkauksia; siitä ne tuskin koskaan saavat -hiukkaakaan horjahtaa menettämättä pohjaansa. Sen sijaan määrätön -moite vallitsevan mielipiteen puolelta käytettynä kauhistaa ihmisiä -tunnustamasta vastaisia ajatuksia ja kuuntelemasta niitä, jotka -sellaisia tunnustavat. Siis on totuuden ja oikeuden asialle paljon -tärkeämpää hillitä tätä jälkimäistä moittivan puheen käyttämistapaa, -kuin muita; ja jos olisi pakko valita esimerkki, niin sanoisin, että -on paljon tarpeellisempi pelottaa ahdistamasta uskottomuutta kuin -uskontoa. Mutta on selvää, ettei lailla eikä virastoilla ole mitään -tekemistä kummankaan hillitsemisessä, sillä yleisen mielipiteen tulee -kussakin tapauksessa lausua päätöksensä esillä olevan yksityisen -asian haarojen mukaan, tuomita jokaisen, asettukoon hän kummalleka -puolelle tahansa, jonka asianajamistavassa joko rehellisyyden -puute tahi ilkeys, tekopyhyys tahi suvaitsemattomuus ilmestyy; -mutta johtamatta näitä virheitä siitä mielipiteestä, jota hän -kannattaa, olkoonpa se vaikka vastakkainen hänen omallensa, ja antaen -ansaitun kunnian jokaiselle, mitä mielipidettä hän kannattaneekin, -joka on kyllin tyyni nähdäkseen ja rehellinen tunnustaakseen, -mitä hänen vastustajansa ja heidän mielipiteensä todella ovat, -lisäämättä mitään niiden vahingoksi, peittämättä mitään, mikä puhuu -tahi voidaan olettaa puhuvan niiden puolesta. Tämä on julkisen -keskustelun todellinen siveysoppi: ja jos sitä usein loukataankin, -niin mielihyväkseni ajattelen, että on monta riitakumppania, jotka -sitä suuressa määrin noudattavat ja vielä suurempi joukko, jotka -tunnollisesti tavottavat sitä. - - - - -KOLMAS LUKU. - -Individualisuudesta yhtenä menestyksen aineksena. - - -Siinä nyt olivat sekä syyt, jotka vaativat ihmisille vapautta -muodostaa mielipiteitä ja peittelemättä lausua niitä, että -vahingolliset vaikutukset ihmisen henkiseen ja sen kautta myös -siveelliseen luontoon, joll'ei tuota vapautta myönnetä tahi -ylläpidetä esteistä huolimatta. Tarkastakaamme nyt, eivätkö -samat syyt vaadi ihmisille myös vapautta toimia mielipiteittensä -mukaan -- panna niitä ilman fyysillisiä tahi siveellisiä esteitä -lähimmäistensä puolelta voimaan elämässänsä, jos tekevät sen omalla -uhallaan ja vastuullaan. Tämä viimeinen ehto on luonnollisesti -aivan välttämätön. Ei kukaan tahdo, että teot olisivat yhtä vapaat, -kuin mielipiteet. Päinvastoin, myöskin mielipiteet kadottavat -erikoisvapautensa, kuin olot, joissa niitä lausutaan, ovat semmoiset, -että tämä julkilausuminen on suorana yllytyksenä pahaan tekoon. -Mielipiteen, että viljankauppiaat ovat köyhäin näännyttäjiä eli että -yksityisomaisuus on varkautta, tulee saada olla koskematta, kuin -sitä suoraan vaan levitetään sanomalehdissä, mutta voi syystä kyllä -tuottaa rangaistuksen, kuin se suullisesti lausutaan kiihtyneelle, -viljankauppiaan talon edustalle kokoontuneelle roistojoukolle tahi -kuin sitä julistusten muodossa tyrkytetään samalle roistojoukolle. -Kaikellaisia tekoja, jotka ilman oikeuttavaa syytä tuottavat vahinkoa -muille, saapi ja tärkeämmissä tapauksissa välttämättömästi pitää -tarkastaa ihmisten paheksumisen ja, kuin tarvitaan, suoranaisen -asiaan sekautumisen kautta. Yksityisen vapauden pitää olla tähän asti -rajoitetun; hän ei saa tekeytyä muitten ihmisten rasitukseksi. Mutta -jos hän malttaa olla häiritsemättä muita heidän asioissaan ja toimii -vaan oman taipumuksensa ja käsityksensä mukaan siinä, mikä vaarantaa -häneen itseensä, niin samat syyt, jotka osottivat, että mielipiteen -tulee olla vapaan, todistavat myös, että hänen pitää sallittaman -häiritsemättä toteuttaa mielipiteensä omalla vastuullaan. Etteivät -ihmiset ole erehtymättömiä, että heidän totuutensa enimmäkseen ovat -ainoastaan puolinaisia totuuksia, että mielipiteitten yhtäläisyys, -jollei se ole tuloksena vastaisten mielipiteitten aivan täydellisesti -ja vapaasti vertailemisesta keskenänsä, ei ole suotava eikä -niiden erilaisuus paha, vaan hyvä, kunnes ihmiset tulevat paljon -kykenevämmiksi kuin nykyään keksimään totuuden kaikki puolet, nämät -periaatteet soveltuvat yhtä hyvin ihmisten toimintatapaan, kuin -heidän mielipiteisiinsä. Samoin kuin on hyödyllistä, että niin -kauvan kuin ihmiset ovat epätäydellisiä on eriäväisiä mielipiteitä -olemassa, samoin on sekin hyödyllistä, että tehdään erilaisia -elämiskokeita; että vapaa tila suodaan luonteen vaihtelevaisuuksille, -kuin ei vääryyttä tapahdu muille; ja että eri elämistapojen arvoa -saadaan tutkia käytännössä, kuin joku pitää sopivana koettaa niitä. -Sanalla sanoen on suotavaa, että seikoissa, jotka eivät alkujaan -liikuta muita, individualisuus saa säilyä. Missä ei ihmisen oma -luonne, vaan perinnäiset tavat ja muiden ihmisten esimerkki ovat -käytöksen ohjeena, siinä puuttuu ihmisonnen tärkeintä ainesta ja yhtä -yksityisen sekä yhteiskunnan edistyksen aivan pääehtoa. - -Tätä periaatetta toteuttaessamme suurin meitä kohtaava vaikeus ei -ole arvostelemisessa välikappaleita tunnustettuun tarkotusperään, -mutta ihmisten välittämättömyydessä yleensä koko tarkotusperästä. -Jos tunnettaisiin, että ihmisen individualisuuden vapaa kehitys -on yksi hänen menestyksensä varsinaisia aineksia, ett'ei se -ainoastaan ole saman vertainen aines kuin mitä tarkotetaan sanoilla -sivistys, opetus, kasvatus, viljelys, mutta juuri on kaikkien noiden -seikkojen välttämätön osa ja ehto, niin ei olisi mitään vaaraa, -ettei yksityisen vapautta pidettäisi oikeassa arvossaan, eikä rajan -määrääminen sen vapauden ja yhteiskunnan tarkastusvallan välille -tarjoaisi erinomaisempia vaikeuksia. Mutta pahinta on, että yleinen -ajatustapa tuskin tunnustaa yksityisen itsenäisyydelle mitään -sisällistä arvoa tahi sen ansaitsevan huomiota oman itsensä tähden. -Enemmistö, tyytyväisenä ihmiskunnan nykyisiin keinoihin, sillä -niillähän he ovat tulleet siksi, mitä nyt ovat, ei voi käsittää, -miks'eivät ne keinot ole kyllin hyvät, jokaiselle; ja vielä päälle -päätteeksi ei itsenäisyys ole ensinkään useiden siveellisten ja -yhteiskunnallisten uudistajain ihanne, vaan pikemmin sitä katsellaan -luulevaisuudella, se kuin tuntuu kiusallisesti ja ehkä kapinallisesti -estävän yleisesti hyväksymästä, mitä nämät uudistelijat puolestansa -pitävät parhaana ihmiskunnalle. Harvat ihmiset Saksan ulkopuolella -ymmärtävät edes sen opin tarkotusta, jonka Wilhelm von Humboldt, -niin etevä sekä oppinut että valtiomies, otti tutkimuksen aineeksi --- että nimittäin "ihmisen tarkotusperä s.o. se, mitä ijankaikkiset -ja muuttumattomat järjen käskyt siksi määräävät, eikä se, mitä -vaihtelevat ja ohimenevät halut mieleen tuovat, on hänen kykyjensä -korkein ja sopusointuisin kehittäminen täydelliseksi ja yhtenäiseksi -kokonaisuudeksi"; ja että sentähden se määrä, "jota kohti kunkin -ihmisen hellittämättä pitää ponnistaa ja jota erittäinkin niitten, -jotka tarkottavat vaikuttaa lähimäisiinsä, tulee aina silmällä -pitää, on kykyjen ja kehityksen individualisuus, itsenäisyys"; että -siihen on kaksi vaatimusta, "vapaus ja asemain vaihtelevaisuus", -ja että näiden yhdistämisestä syntyy "itsenäinen voima ja -moninainen vaihtelevaisuus", jotka muodostavat "originalisuuden", -alkuperäisyyden.[8] - -Mutta niin vähän kuin ihmiset ovatkin tottuneet tällaiseen oppiin -kuin von Humboldtin ja niin hämmästyttävää kuin heistä lieneekin -nähdä niin suuri arvo annettavan individualisuudelle, kysymys voi, -ajattelen kuitenkin, olla ainoastaan jostakin rajasta. Ei kenenkään -ajatus kunnollisesta elämästä arvatenkaan ole semmoinen, ettei -ihminen muka saa tehdä kerrassaan mitään muuta kuin jäljitellä -toisia. Ei kukaan väittäne, ettei ihmisten tule elintapaansa ja -asiainsa hoitoon painaa mitään leimaa omasta arvostelustaan tahi -omasta yksityisestä luonteestaan. Toisaalta olisi järjetöntä vaatia, -että ihmisten tulisi elää juurikuin ei kerrassaan mitään olisi -opittu maailmassa, ennenkuin he siihen tulivat, juurikuin ei kokemus -olisi vielä mitään näyttänyt siitä, että yksi elin- ja käytöstapa -on parempana pidettävä kuin toinen. Ei kukaan kiellä, että ihmisiä -on nuoruudessaan niin opetettava ja kasvatettava, että he tuntevat -ja hyödykseen käyttävät ihmisten kokemuksen varmoja tuloksia. -Mutta kyvyiltään kypsyneen ihmisen etuoikeus ja tarkotus on juuri -käyttää ja selittää kokemusta omalla tavallaan. Hänen oma asiansa -on katsoa, mikä osa perittyä kokemusta juuri sopii hänen oloihinsa -ja luonteesensa. Muitten ihmisten muisteet ja tavat ovat jossakin -määrin näytteenä, mitä kokemus on opettanut _heille_; todennäköisiä -näytteitä, joita on siis huomioon otettava. Mutta ensiksi heidän -kokemuksensa saattaa olla liian ahdas tahi eivät he ole sitä oikein -selittäneet; toiseksi heidän selityksensä kokemuksesta saattaa -olla oikea, mutta häneen sopimaton. Tavat ovat tavallisia oloja -ja tavallisia luonteita varten ja hänen olonsa sekä luonteensa -saattavat olla epätavallisia. Kolmanneksi, vaikka tavat ovat sekä -hyviä tavoikseen että häneen sopivia, niin mukautuminen tapoihin, -paljaisiin _tapoihin_, ei kasvata ja kehitä hänessä mitään niitä -ominaisuuksia, jotka juuri ovat ihmisen tunnusominaisuuksia. Ihmisen -käsitys- ja arvostelukyky, erotusäly, henkinen toimeliaisuus ja -vieläpä siveellinen etevyyskin harjaantuu ainoastaan valitsemisessa. -Ken tekee jotakin sentähden että tapa on semmoinen, hän ei valitse. -Hän ei harjaannu erottamaan eikä kaipaamaan sitä, mikä parasta on. -Henkiset ja siveelliset samoin kuin lihastenkin voimat vahvistuvat -ainoastaan käyttäessä. Kyvyt eivät saa mitään harjotusta siitä, että -tekee jotakin ainoastaan koska muutkin niin tekevät, yhtä vähän kuin -siitäkään, että uskoo jotakin, sentähden että muutkin sitä samaa -uskovat. Jos mielipiteen perusteet eivät ole ihmisen omalle järjelle -ratkaisevia, ei hänen järkensä voi varttua, vaan pikemmin ehkä -heikontua siitä että hän hyväksyy sen mielipiteen; ja jollei syyt -johonkin tekoon ole hänen omien tunteittensa ja luonteensa mukaisia, -kuin ei personallinen alttius tahi muitten oikeudet ole kysymyksessä, -niin se teko on tekemässä hänen tunteitansa ja luonnettansa veltoksi -ja uneliaaksi, eikä toimeliaaksi ja pontevaksi. - -Ihminen, joka antaa "maailman" tahi hänen osansa sitä valita hänelle -elämän, ei tarvitse mitään muuta kykyä, kuin apinan matkimistaidon. -Se taas, joka itse valitsee tiensä, käyttää kaikkia kykyjänsä. Hänen -täytyy käyttää huomiota vaarinottaakseen, tuumittelua ja aprikoimista -arvatakseen, toimeliaisuutta kootakseen aineita päätöstä varten, -erotusälyä päättääkseen ja, kuin hän on päättänyt, lujuutta ja -itsekuria pysyäkseen tehdyssä päätöksessään. Ja näitä ominaisuuksia -kaipaa ja harjoittaa hän juuri siinä määrin, kuinka suuren osan -käytöstänsä hän määrää oman arvostelunsa ja tunteittensa mukaan. On -mahdollista, että hän saattaa tulla ohjatuksi hyvälle tolalle ja -pelastua pahalta tieltä ilman mitään näitä ominaisuuksia. Mutta minkä -arvoinen hän sitten on ihmisenä? On todella tärkeää ei ainoastaan -mitä ihmiset tekevät, mutta myös minkälaisia ihmisiä ne ovat, jotka -sitä tekevät. Ihmisten teoista, joitten täydellisentämiseen ja -kaunistamiseen ihmiselämä on oikein käytetty, on varmaan ihminen -itse kaikkein tärkein. Olettaen mahdolliseksi saada talot asutuiksi, -viljat kasvatetuiksi, tappelut suoritetuiksi, asiat ajetuiksi, jopa -kirkot pystytetyiksi sekä rukoukset luetuiksi koneilla -- ihmisen -muotoisilla automateilla -- tulisi kuitenkin melkoinen tappio, jos -vaihtaisi näihin automateihin nekään miehet ja vaimot, jotka nykyään -asuvat maailman sivistyneemmissä osissa, ja jotka epäilemättä ovat -ainoastaan surkastuneita näytteitä siitä, mitä luonto voi tuottaa -ja on tuottava. Ihmisluonto ei ole kone, rakennettava mallin mukaan -ja pantava tekemään juuri sille määrättyä työtä, vaan puu, joka -tarvitsee kasvaa ja varttua joka puolelle niiden sisällisten voimain -suunnan mukaan, jotka sen eläväksi olennoksi tekevät. - -Luultavasti myönnetään olevan toivottavaa, että, ihmiset -harjottaisivat ymmärryksensä lahjoja, ja järkevän noudattamisen -tapaa, vieläpä sattumoissa järkevän syrjäytymisen tavasta olevan -paremman, kuin sokean ja suoraan koneellisen kiinnipitämisen siitä. -Johonkin määrin myönnetään, että ymmärryksemme tulisi olla omamme: -mutta ei olla yhtä valmiita myöntämään, että meidän halumme ja -viettimme tulisi samoin olla omamme, tahi että omien, jotenkin -voimakkaitten viettien omistaminen on muuta kuin vaara ja paula. -Mutta halut ja vietit ovat yhtä hyvin täydellisen ihmisen osia, kuin -uskomukset ja kieltäymykset, ja väkevät vietit ovat vaarallisia -ainoastaan kuin ne eivät ole sopivassa tasapainossa, kuin yksi -joukko tarkotuksia ja taipumuksia on kehittynyt voimalliseksi, -vaan muut, joitten pitäisi olla niiden tasalla, jäävät heikoiksi -ja toimettomiksi. Ihmiset eivät tee pahaa sentähden, että heidän -halunsa ovat väkevät, vaan sentähden että heidän omatuntonsa on -heikko. Ei ole mitään luonnollista yhteyttä väkeväin viettien ja -heikon omantunnon välillä. Pikemmin päinvastoin. Kuin sanotaan -jollakin ihmisellä halujen ja tunteitten olevan voimakkaampia ja -moninaisempia kuin toisella, lausutaan sillä vaan, että hänessä on -enemmän ihmisluonnon raaka-ainesta, ja että hän siis on kykenevämpi, -kenties enempään pahaan mutta varmaan enempään hyvään. Väkevät vietit -ovat ainoastaan energian, pontevuuden toinen nimi. Energia saattaa -suuntautua huonoihin tarkotuksiin; mutta enemmän hyvää saattaa aina -ponteva luonne tehdä, kuin veltto ja tylsätuntoinen. Niitä, joilla -on luonnostaan enemmän tunnetta, ovat aina ne, joitten tunteet -viljelemällä saadaan voimakkaimmiksi. Sama suuri herkkyys, joka tekee -personalliset vietit eläviksi ja voimallisiksi, on myös se lähde, -josta kiihkoisin rakkaus hyveesen ja ankarin itsekuri nousevat. -Viljelemällä niitä yhteiskunta juuri täyttää velvollisuutensa ja -suojelee etunsa -- eikä hylkäämällä ainesta, josta sankarit ovat -tehdyt, sentähden ettei se osaa niitä tehdä. Ihmisellä, jonka halut -ja vietit ovat hänen omiansa -- ilmaisevat hänen omaa luontoansa, -joksi se on hänen viljelynsä kautta kehittynyt ja muodostunut -- -sanotaan olevan luonne. Kenellä halut ja vietit eivät ole hänen -omiansa, hänellä ei ole luonnetta, yhtä vähän kuin höyrykoneella on -luonnetta. Jos sen lisäksi, että ovat omia, hänen viettinsä ovat -väkevät ja ovat lujan tahdon alaisina, niin hänellä on tarmokas -luonne. Ken ajattelee, ettei halujen ja viettien itsenäisyyttä -pitäisi kehottaa puhkeamaan, hänen täytyy olla sitä mieltä, ettei -yhteiskunta tarvitse lujia luonteita -- ettei se ole sen parempi -sillä, että siinä on monta, joilla on luonnetta -- ja ettei yleisen -tarmokkaisuuden korkea keskimäärä ole toivottava. - -Jollakin aikaisella ihmiskunnan kehitysasteella nämät voimat -saattavat olla ja ovat olleetkin liian paljon edellä sitä valtaa, -joka yhteiskunnalla silloin oli ohjata ja tarkastaa niitä. On -ollut semmoinen aika, jolloin yksityisen ihmisen itsenäisyyden -ja individualisuuden aines oli liian voimakas ja yhteiskunnan -aatteella oli kova taistelu sen kanssa. Vaikeutena oli silloin saada -lujaruumiiset ja -mieliset miehet noudattamaan sääntöjä, jotka -pakottivat heidät pitämään viettejänsä kurissa. Tätä vaikeutta -voittaakseen laki ja kuri -- niinkuin paavit taistellessaan keisareja -vastaan -- vaativat valtaa koko ihmisen yli, tahtoen tarkastaa koko -hänen elämäänsä, hillitäksensä siten hänen luonnettansa, jonka -sitomiseen ei yhteiskunta ollut muuta riittävää keinoa keksinyt. -Mutta yhteiskunta on nyt päässyt individeistä kerrassaan voitolle -ja vaara, joka ihmiskuntaa uhkaa, ei ole personallisten viettien ja -personallisen etevämmyyden liiallisuus, vaan niiden puute. Asiat -ovat suuresti muuttuneet siitä kuin niiden, jotka asemansa ja -personallisten lahjainsa kautta olivat voimallisia, himot olivat -alituisessa kapinantilassa lakia ja asetuksia vastaan ja olivat -järeästi kahlehdittavat, jotta ne ihmiset, joihin he ulottuivat, -saivat hiukankaan turvallisuutta. Meidän aikanamme jokainen, -korkeimmasta yhteiskuntaluokasta alhaisimpaan saakka, elää ikäänkuin -vihollisen ja peljätyn sensorin, tarkastajan silmäin edessä. Ei -ainoastaan siinä, mikä vaarantaa muihin, mutta siinäkin, joka -vaarantaa häneen itseensä vaan, yksityinen ihminen tahi perhe ei -kysy itseltään: mitä minä pidän parempana? tahi mikä sopisi minun -luonteeseni ja lahjoihini? tahi mikä sallisi parhaan ja korkeimman -minussa vapaasti liikkua ja auttaisi sitä kasvamaan ja kukoistamaan? -He kysyvät itseltään: mikä sopii minun asemaani? mitä tavallisesti -tekevät ihmiset minun säädyssäni ja varallisuuden tilassani? tahi -(joka on vielä pahempaa) mitä tavallisesti tekevät ihmiset minua -ylemmässä säädyssä ja suuremmissa varoissa? Minä en tarkota heidän -valitsevan tavanmukaista mielemmin, kuin heidän taipumukseensa -soveltuvaa. Heillä ei satu olemaan mitään taipumusta, paitsi siihen -mikä on tavanmukaista. Siis on itse mieli taivutettu ikeen alle. -Huvituksissakin on ihmisillä yhtäläisyys muiden kanssa ensimäisenä -ajatuksena: he mieltyvät joukossa, he valitsevat ainoastaan -tavallisista asioista; omituista makua ja muista poikkeavaa käytöstä -kammotaan melkein kuin rikoksia, kunnes viimein, sen vuoksi etteivät -ole seuranneet omaa luontoansa, heillä ei ole mitään luontoa -seurattavana: heidän inhimilliset kykynsä ovat kuoleentuneet ja -kuihtuneet, he käyvät kykenemättömiksi lujiin toiveisiin tahi -luonnolliseen mielihyvään ja ovat yleensä ilman sekä mielipiteitä -että tunteita, kotikasvuisia tahi varsinaisesti heidän omiansa. Onko -tämä nyt suotava ihmisluonnon tila, vai ei? Kalvinin opin mukaan se -on. Sen mukaan oma tahto on suurin synti ihmisessä. Kaikki hyvä, -johon ihmisluonto pystyy, on tottelevaisuudessa. Sinulla ei ole -mitään valittavana; näin sinun täytyy tehdä, eikä toisin: "mikä -ei ole velvollisuus, on synti". Ihmisen luonto kuin on kokonaan -turmeltu, ei ole yhtään pelastusta kenelläkään, kunnes tuo luonto -on hänessä tapettu. Tämän elämänkäsityksen omistajasta ei minkään -ihmiskyvyn, lahjan tahi voiman tukehuttamisessa ole mitään pahaa: -ihminen ei tarvitse muuta lahjaa kuin alistumisen Jumalan tahdon -alle. Ja jos hän käyttää jotakin kykyänsä mihin tahansa muuhun -tarkotukseen kuin tuon oletetun tahdon tekemiseen yhä täydellisemmin, -on hän parempi ilman sitä kykyä. Tämä on kalvinisuuden käsitys, -ja sitä kannattaa, lievennetyssä muodossa, moni, joka ei pidä -itseänsä kalvinilaisena. Lievennys on siinä, että selitetään -vähemmin asketisesti tuo oletettu Jumalan tahto, vakuuttaen hänen -tahtonsa olevan, että ihmiset seuraavat joitakin taipumuksiansa, -luonnollisesti ei sillä tavalla kuin he paraana pitävät, mutta -kuuliaisuudessa, s.o. auktoritetin määräämällä tavalla ja siis, asian -välttämättömän luonnon mukaan, kaikki samalla tavalla. - -Tässä viekkaassa muodossa nykyään kovasti kallistutaan tähän -ahtaasen elämänkäsitykseen ja sen suosimaan sortuneesen ja surkean -laihaan ihmisluonnon perikuvaan. Moni ihminen epäilemättä vakavasti -ajattelee täten kutistuneitten ja kääpiöityjen ihmisolentojen -olevan semmoisia, kuin luoja heidät määräsi olemaan; aivan kuin -monen mielestä puut ovat paljon kauniimpia leikeltyinä pallon tahi -eläimen muotoon, kuin sellaisina, miksi luonto ne teki. Mutta jos -on uskonnon mukaista uskoa, että ihmisen on luonut hyvä olento, -niin on vielä enemmän tuon uskon mukaista uskoa saman hyvän olennon -antaneen ihmiselle kaikki hänen kykynsä, jotta niitä viljeltäisiin -ja kehitettäisiin, eikä kitkettäisi pois ja laiminlyötäisi, ja -että häntä ilahduttaa kaikkien hänen luotujensa lähestyminen -heidän ihanteellista tarkotusperäänsä, kaikkien heidän ymmärrys-, -toiminta- ja nauttimakykyjensä varttuminen. On toinenkin perikuva -ihmisen etevyydestä, kuin Kalvinin: käsitys, että ihmisluonto on -annettu muutakin tarkotusta varten, kuin paljastaan kiellettäväksi. -"Pakanallinen itseensäluottamus" on ihmisarvon aineksia yhtähyvin -kuin "kristillinen itsensäkieltäminen".[9] On olemassa kreikkalainen -itsensäkehittämisen ihanne, jota Platonin ja kristinopin -itsensähillitsemisen ihanne sekottavat itseensä, vaan eivät korvaa. -Olkoon vaan parempi olla John Knox, kuin Alkibiades, mutta parempi on -olla Perikles, kuin kumpikaan heistä; Periklekseltä, jos hän eläisi -meidän aikanamme, ei puuttuisi mitään John Knoxin hyviä puolia. - -Ihminen ei tule yleväksi ja kauniiksi katsastuksen esineeksi -alaspainamalla yhdenmukaisuuteen kaikki, mikä hänessä pistää esiin -omituisuutena, vaan viljelemällä sitä ja edistämällä, oikeuden -ja lähimäisten etujen säätämissä rajoissa, ja samoin kuin työ -perii tekijänsä luonteen, samoin ihmiselämäkin tulee rikkaaksi ja -monipuoliseksi, elähdyttää ja runsaammin ravitsee suuria ajatuksia -ja yleviä tunteita sekä vahvistaa sidettä, joka liittää kunkin -yksityisen sukuunsa, tehden tämän liittymisen äärettömän paljoa -suurenarvoisemmaksi. Individualisuutensa kehityksen mukaan tulee -kukin ihminen arvollisemmaksi itselleen ja mahdolliseksi olemaan -arvollisempi muille. Elämä on täyteläisempää hänen olemuksessansa, -ja kuin yksilöissä on enemmän elämää, on sitä myös enemmän joukossa, -joka en niistä koottu. Sitä pakkoa, joka välttämättömästi tarvitaan -estämään voimallisia ihmisluontoja loukkaamasta muitten oikeuksia, -ei voi lakkauttaa, mutta tästä onkin runsas korvaus myöskin -inhimillisen kehityksen näkökannalta. Ne keinot kehittymiseen, -jotka yksityinen menettää, kuin hänet estetään noudattamasta -taipumustaan väärintekoon muille, saadaan pääasiallisesti muitten -ihmisten kehityksen kustannuksella. Ja hänelle itselleenkin on -täysi palkkio hänen luontonsa yhteiskunnallisen puolen runsaammassa -kehityksessä, joka käy mahdolliseksi hänen luontonsa itsekkäisen -puolen kurissapitämisen kautta. Kuin muiden tähden pakotetaan -oikeuden ankariin sääntöihin, kehittyvät siinä tunteet ja kyvyt, -joitten esineenä on muitten hyvä. Mutta kuin ainoastaan heidän -vastenmielisyytensä vuoksi sidotaan asioissa, jotka eivät liikuta -heidän hyväänsä, niin se ei kehitä mitään arvollista, paitsi niitä -luonteen voimia, jotka varttuvat vastustaessa pakkoa. Jos tähän -pakkoon taipuu, se nolostaa ja tylsistää koko luonnon. Jotta kunkin -luonto saisi vapaata vaikutusalaa, olisi tärkeää, että erilaisten -ihmisten sallittaisiin elää erilaista elämää. Siinä määrin kuin -tätä vapautta on kunakin aikana ollut, on se aikakausi tullut -muistettavaksi jälkimaailmalle. Ei sortovaltakaan kypsytä huonoimpia -hedelmiänsä niin kauvan kuin individualisuutta on siinä olemassa, ja -kaikki, mikä individualisuutta tukehduttaa, on sortovaltaa, miten -sitä kutsuttaneenkin ja julistakoonpa se sitten täyttävänsä Jumalan -tahtoa tahi ihmisten käskyjä. - -Sanottuani, että individualisuus on yhtä kuin kehitys ja että -ainoastaan individualisuuden viljeleminen kasvattaa tahi voi -kasvattaa hyvin kehittyneitä ihmisiä, voisin tähän lopettaa -todistukseni, sillä mitä voi enempää ja parempaa sanoa mistään -inhimillisten asiain tilasta, kuin että se vie itse ihmiset -lähemmäksi parasta, joksi he voivat tulla? tahi mitä voi pahempaa -sanoa mistään hyvän esteestä, kuin että se heitä siitä pidättää? -Mutta epäilemättä nämät syyt eivät riitä vakauttamaan niitä, -jotka vakautusta enimmän tarvitsevat; ja on siis tarpeen vielä -näyttää noiden kehittyneitten ihmisten olevan joksikin hyödyksi -kehittymättömille -- osottaa niille, jotka eivät vapautta kaipaa, -eivätkä sitä käyttäisi hyväksensä, että he voivat jollakin -ymmärrettävällä tavalla tulla korvatuiksi suomastaan muitten ihmisten -estämättä sitä nauttia. - -Ensiksikin tahtoisin siis huomauttaa heidän mahdollisesti voivan -niiltä jotakin oppia. Ei kukaan kieltäne originaalisuuden, -alkuperäisyyden olevan arvollisen aineksen ihmisasioissa. On aina -kaipuu ihmisistä, jotka eivät ainoastaan uusia totuuksia keksisi -ja selvittäisi milloin se, mikä kerran oli totta, ei enää ole -sitä, mutta myös polkisivat uusia uria ja antaisivat esimerkkiä -valistuneempaan käytökseen ja parempaan aistiin ja henkeen -ihmiselämässä. Tätä vastaan ei mahtane panna kukaan, joka ei usko -maailman jo saavuttaneen täydellisyyttä kaikilla teillä ja aloilla. -On totta, ettei kenestä tahansa ole tämän hyvän työn tekijäksi: -on ainoastaan harvoja ihmisiä, koko ihmissukuun verraten, joitten -kokeet, jos muutkin ne omistaisivat, luultavasti olisivat parannusta -vakaantuneesen käytökseen. Mutta nämät harvat ovat maan suola: -ilman heitä ihmiselämä kävisi liikkumattomaksi rapakkolammeksi. Ei -siinä kaikki, että he panevat voimaan tapoja, joita ei ennen ollut; -he sitä paitsi pitävät vireillä mitäkin, jotka jo ovat olemassa. -Jollei olisikaan mitään uutta tehtävänä, lakkaisikohan ihmisjärki -siltä olemasta tarpeen? Olisikohan silloin syytä niiden, jotka -tekevät vanhoja askareita, unhottaa, miksi niitä on tehty, ja tehdä -niitä kuin järjettömät luontokappaleet, ei niinkuin ihmiset? Onpa -liiankin suuri taipumus parhaissa uskomuksissa ja tavoissa alentua -koneellisiksi, ja jollei olisi jakso ihmisiä, joitten aina uudistuva -alkuperäisyys suojelisi näiden uskomusten ja tapojen perustuksia -joutumasta paljastaan perinnäisiksi, niin sellainen kuollut aines -ei kestäisi vähintäkään todellisen elon puuskaa, eikä olisi -mitään takeita, ettei sivistys kuolisi niinkuin bysantiinisessa -keisarikunnassa. Nerokkaat ihmiset ovat tosin ja luultavasti -tulevat aina olemaan pienenä vähemmistönä; mutta jos tahdomme niitä -olevan, on tarpeen suojella maaperää, jossa ne kasvavat. Nero voipi -hengittää vapaasti ainoastaan vapauden ilmanalassa. Nerokkaat -ihmiset ovat, sen jo nimityskin sanoo, enemmän individualisia kuin -muut ihmiset -- sentähden vähemmän kykeneviä mukautumaan, ilman -vahingollista puristusta, mihinkään niitä harvalukuisia kaavoja, -joita yhteiskunta varustaa säästääkseen jäseniltään vaivan itse -muodostaa oman luonteensa. Jos he arkuudesta myöntyvät lyötäviksi -johonkin näitä kaavoja ja antamaan koko sen osan itseään, joka ei -voi levitä painon alla, jäädä levittämättä, yhteiskunta ei paljoa -parane heidän nerostaan. Jos he ovat lujaluontoisia ja katkovat -kahleensa, niin he joutuvat yhteiskunnan pilkaksi, se kuin ei ole -onnistunut saamaan heistä "tavallisia", ja juhlallisesti varottaen -heitä osotetaan "villeiksi", "haaveksijoiksi" y.m.s. Melkein kuin jos -joku päivittelisi, ettei Niagara juokse tyynesti äyrästensä välissä, -niinkuin hollantilainen kanava. - -Minä terotan näin kovasti mieleen neron merkitystä ja tarpeellisuutta -sallia sen vapaasti kehittyä ajatuksessa ja elintavassa, hyvin -tietäen ettei kukaan tätä väitettä teoriassa kiellä, vaan tuntien -myös että melkein jokainen todellisuudessa on siitä kerrassaan -välittämätön. Ihmiset ajattelevat neroa sukkelaksi kapineeksi, kuin -se antaa omistajallensa kykyä kirjoittamaan kiihottavan runoelman -tahi maalaamaan taulun. Mutta oikeassa merkityksessään käsitettynä, -ajatuksen ja toiminnan originalisuuden merkityksessä, vaikkei kukaan -sanokaan, ettei se ole ihmeteltävä asia, melkein kaikki sydämessään -ajattelevat voivansa hyvin tulla toimeen ilman sitä. Onnettomuudeksi -on tämä liian luonnollista, jotta siinä olisi kummastelemista. -Alkuperäisyys on juuri seikka, jonka hyötyä eivät ei-alkuperäiset -henget käsitä. He eivät voi ymmärtää, mitä se heitä hyödyttäisi: ja -kuinka he sen ymmärtäväisivätkään? Jos he voisivat käsittää, mitä -se heille vaikuttaisi, ei se olisikaan alkuperäisyyttä. Ensimäinen -palvelus, minkä alkuperäisyyden tulisi heille tehdä, on heidän -silmäinsä avaaminen: ja kuin se on kerran täydellisesti tehty, -heillä olisi mahdollisuus itsekin tulla alkuperäisiksi. Mutta -muistaen, ettei mitään ole vielä koskaan tehty, jota ei joku olisi -ensimäisenä tehnyt, ja että kaikki hyvät asiat, jotka ovat olemassa, -ovat alkuperäisyyden hedelmiä, olkoot kyllin kainoja uskoaksensa, -että jotakin on vielä jäänyt heidänkin toimitettavaksensa, ja -vakautuaksensa siitä, että he ovat sitä enemmän alkuperäisyyden -puutteessa, jota vähemmän he tätä puutetta tuntevat. - -Puhdas tosi on, että mitä kunnioitusta osotettaneenkin todelliselle -tahi luulotellulle henkiselle etevämmyydelle, yleinen asiain suunta -kautta maailman pyrkii tekemään keskinkertaisuutta ylivallaksi -ihmiskunnassa. Vanhalla ajalla, keskiajalla ja, vähenevässä -määrässä, läpi koko muutoksen feodalisuudesta nykyaikaan individi -itsessään oli valta, ja jos hänellä oli joko runsaat lahjat -tahi korkea yhteiskunnallinen asema, oli hän huomattava valta. -Meidän aikana yksityiset ovat kadonneet joukkoon. Politikissa -on melkein typerää sanoa yleisen mielipiteen nykyään ohjaavan -maailmaa. Ainoa valta, ansaitseva sitä nimeä, on joukkojen valta ja -hallitusten, kuin ne antautuvat joukkojen taipumusten ja vaistojen -asianajajaksi. Tämä pitää paikkansa yksityiselämän siveellisissä ja -yhteiskunnallisissa suhteissa yhtä hyvin kuin julkisissa asioissa. -Ne, joitten mielipiteet käyvät yleisen mielipiteen nimessä, eivät -aina ole samanlaatuista yleisöä. Amerikassa ovat ne koko valkoinen -väestö, Englannissa pääasiallisesti keskiluokka. Mutta aina on -se joukko, s.o. ryhmä keskinkertaisia. Ja vielä enemmän uutta -on se, ettei tuo joukko nyt enää saa mielipiteitänsä valtion -tahi kirkon valtamiehiltä, julkisilta johtajilta tahi kirjoista. -Heidän ajattelemisensa suorittavat heille miehet, suuresti heidän -kaltaisensa, jotka hetken mielijohteitten mukaan kääntyvät heidän -puoleensa tahi puhuvat heidän nimessään sanomalehtien kautta. Minä -en surkuttele tätä kaikkea. En väitä mitään parempaa yleisenä -sääntönä soveltuvaksi ihmishengen nykyiseen alhaiseen tilaan. Mutta -tämä ei estä keskinkertaisuuden hallitusta olemasta keskinkertainen -hallitus. Ei koskaan demokratian tahi lukuisan aristokratian hallinto -ole, ei politillisissa toimissaan eikä luomissaan mielipiteissä, ei -ominaisuuksissaan eikä hengen suunnassaan kohonnut eikä voinut kohota -keskinkertaisuuden yli, paitse siinä määrin kuin hallitseva joukko on -antanut itsensä (niinkuin se parhaimpina aikoinansa aina on tehnyt) -suurempilahjaisen ja oppineemman yhden tahi useamman neuvojen ja -vaikutuksen ohjattavaksi. Alkuunpano kaikkiin viisaisiin ja yleviin -tuumiin lähtee ja täytyy lähteä yksityisistä, tavallisesti ensiksi -jostakin ainoasta yksityisestä. Keskinkertaisen ihmisen ansio ja -kunnia on kyetä tätä alkuunpanoa seuraamaan, voida tajuta viisaita -ja yleviä tuumia ja antaa itsensä silmät auki viedä niihin. Minä -en kehota sellaiseen "sankarinpalvelukseen", joka taputtaa käsiään -lujan, nerokkaan miehen väkivaltaiselle ryhtymiselle maailman -hallintoon ja panemiselle maailmaa vasten tahtoaan toteuttamaan -hänen käskyjänsä. Ainoa, mitä hän voi vaatia, on vapaus viittoa -tietä. Valta pakottaa muita sille tielle ei ainoastaan ole riidassa -muitten vapauden ja kehityksen kanssa, vaan on turmelevaa lujalle -miehelle itselleenkin. Mutta näyttää siltä, että, kuin ainoastaan -keskinkertaisen joukon mielipiteet ovat kaikkialla päässeet tahi ovat -pääsemässä määrääväksi vallaksi, vastapainona ja oikaisukeinona tähän -maailman menoon on niiden ihmisten selvemmin ja selvemmin esiintyvä -individualisuus, jotka ovat korkeammalla ajatuksen asteella. Juuri -erittäin näissä oloissa pitäisi sellaisia poikkeusindividejä, -pelottamisen sijasta, rohkaistaman toimimaan joukosta eriävällä -tavalla. Entisinä aikoina ei heidän niin tekemästään ollut mitään -etua, jolleivät he toimineet paitsi eriävällä, myöskin paremmalla -tavalla kuin muut. Tähän aikaan paljas eriäväisyyden esimerkki, -paljas kielto notkistamasta polvensa tavalle, on jo sekin hyödyksi. -Juuri sentähden että mielipiteen tyrannia pyrkii tekemään -eksentrisyyttä, epätavallista käytöstä viaksi, on toivottava, -tämän tyrannian murtamiseksi, että ihmiset olisivat epätavallisia. -Epätavallisuutta, eksentrisyyttä on aina ollut runsaasti, missä -luonteen lujuutta on ollut runsaasti, ja eksentrisyyden määrä on -yhteiskunnassa yleensä ollut pysyväisessä suhteessa siinä olevan -neron, henkisen elämän ja siveellisen rohkeuden määrään. Että niin -harvat nykyään uskaltavat olla eksentrisiä, siinä tämän ajan päävaara. - -Olen sanonut olevan tärkeää antaa epätavallisille seikoille niin -vapaa tila kuin mahdollista, jotta aikanaan näkyisi, mitkä niistä -ovat sopivia tavoiksi juurrutettavaksi. Mutta itsenäinen toiminta -ja tavan hyljeksiminen eivät ansaitse kehotusta ainoastaan sen -mahdollisuuden tähden, jonka ne tuottavat parempien toimintamuotojen -ja arvokkaampien tapojen voimaan pääsemiselle, eikä ainoastaan -varma henkinen etevämmyys oikeuta ihmistä käymään elämänsä polkua -omalla tavallaan. Ei ole mitään syytä valaa kaikkea ihmisolemusta -yhteen ainoaan tahi muutamiin harvoihin muotteihin. Jos kellä on -jommoinenkin määrä tervettä järkeä ja kokemusta, niin on hänen oma -mallinsa suunnata elämänsä paras, ei sillä että se itsessään olisi -paras, mutta koska se on hänen oma mallinsa. Ihmiset eivät ole -kuin lampaat; eivätkä lampaatkaan ole aivan kerrassaan yhtäläisiä. -Mies ei saa sopivaa takkia eikä sopivia saappaita, jollei niitä -ole hänen mitallansa tehty tahi hänellä ole vara valita koko -varastosta: onko sitten helpompaa saada sopiva elämä, kuin sopiva -takki, ovatko ihmiset ruumiillisen ja henkisen muodostuksensa -puolesta enemmän yhtäläisiä kuin jalkojensa laadun puolesta? -Jos ihmisillä olisi ainoastaan erilainen aisti, olisi siinä jo -syytä kyllin olemaan yrittelemättä saada heitä kaikkia samaan -kaavaan. Mutta erilaiset ihmiset vaativat myös erilaisia ehtoja -henkiselle kehityksellensä ja voivat yhtä vähän menestyä samassa -siveellisessä, kuin kaikki erilaiset kasvit samassa fyysillisessä -ilmassa. Samat seikat, jotka yhtä ihmistä edistävät korkeamman -luontonsa viljelyksessä, estävät toista siinä. Sama elintapa on -terveellinen yllytin toiselle, pitäen kaikkea hänen toiminta- ja -nautintokykyään paraassa kunnossa, ja toiselle se on raskas taakka, -joka tukehduttaa tahi häiritsee koko sisällisen elämän. Niin suuret -ovat eroavaisuudet ihmisten välillä heidän nautintolähteisiinsä, -herkkyyteensä kärsimystä vastaan sekä erilaisten fyysillisten ja -siveellisten vaikutusten heihin pystymiseen nähden, että jollei ole -vastaavaa erilaisuutta heidän elintavassaan, he eivät tule saamaan -oikeaa osaansa onnellisuudesta, eivätkä ylene siihen henkiseen, -siveelliseen ja esteetilliseen ryhtiin, johon heidän luontonsa -kykenisi kohoamaan. Miksi siis pitäisi suvaitsevaisuutta, yleisen -mielipiteen puolelta, ulotettaman ainoastaan niihin aistinsuuntiin ja -elintapoihin, jotka noudattajainsa paljoudella pakottavat itselleen -tunnustusta? Ei missään (paitsi joissakin luostarilaitoksissa) ole -aistin eroavaisuutta kerrassaan kielletty; ihminen saa moitteetta -pitää tahi olla pitämättä soudusta, tupakanpoltosta, soitosta, -voimisteluharjoituksista, shakkipelistä, korteista, lukemisesta, -sentähden että sekä niitä, jotka niistä pitävät, että niitä, jotka -eivät pidä, on liian paljon kukistettavaksi. Mutta mies ja vielä -enemmän vaimo, jota voidaan syyttää tekemästään, mitä ei kukaan tee, -tahi ei tekemästään, mitä jokainen tekee, joutuu monen alentavan -muistutuksen esineeksi, kuin olisi hän tehnyt raskaan siveellisen -rikoksen. Täytyy omistaa joku arvonimi tahi joku muu arvonmerkki tahi -olla arvossa pidettyjen ihmisten suosiossa, jos mieli jonkunverran -nauttia sitä ylellisyyttä, että saa entistä kunnioitustansa -menettämättä tehdä niinkuin tahtoo. Nauttia "jonkunverran", sanon -vieläkin: sillä joka antautuu suureen ylellisyyteen siinä suhteessa, -joutuu pahempaan vaaraan kuin häpäiseväin puheitten alaiseksi -- -hän on vaarassa tulla _de lunatico_ komissionin valtaan ja menettää -omaisuutensa sukulaisillensa.[10] - -On yksi kuvaava kohta yleisen mielipiteen nykyisessä suunnassa, -joka on aivan omiansa tekemään sitä suvaitsemattomaksi kaikkea -selvää individualisuuden ilmestymistä kohtaan. Yleensä ovat -tavalliset ihmiset maltillisia ei ainoastaan ymmärryksensä, vaan -myös taipumustensa puolesta: heillä ei ole mielitekoja eikä toiveita -kyllin voimallisia taivuttamaan heitä mihinkään epätavalliseen -tekemiseen, eivätkä he siis voi ymmärtää niitä, joilla semmoisia on, -ja lukevat nämät kaikki noihin hurjiin ja säännöttömiin ihmisiin, -joihin he ovat tottuneet luomaan halveksivan katseen. Olettakaamme -nyt tämän yleisen seikan lisäksi mahtavan liikkeen päässeen alkuun -siveellisyyden parantamiseksi, niin on selvää, mitä meillä on -odotettavissa. Näinä aikoina on sellainen liike alulla: paljon -on jo todella vaikutettu elämän säännöllisemmäksi tekemiseksi ja -vallattomuuden ehkäisemiseksi; nyt on mailmassa ihmisystävällinen -henki, jonka harjoittamiselle ei ole mitään viehättävämpää alaa, kuin -lähimäisten siveellinen ja älyllinen parantaminen. Nämät ajan suunnat -tekevät yleisön kärkkäämmäksi kuin melkein koskaan ennen säätämään -yleisiä käytöksen sääntöjä ja yrittelemään saada jokaista hyväksytyn -mallin mukaiseksi. Ja tämä julki lausuttu tahi hiljaisuudessa -hyväksytty malli on, ett'ei saa mitään kovasti kaivata. Luonteen -ihanteena on sillä oleminen ilman selvää luonnetta; puristamalla -kutistaminen, niinkuin kiinalaisen naisen jalan, jokaisen osan -ihmisen luontoa, joka pistää esiin ja pyrkii tekemään ihmistä -huomattavasti erilaisen näköiseksi, kuin tavalliset ihmiset. - -Niinkuin tavallisesti on sellaisten ihanteiden laita, jotka sulkevat -pois toisen puolen siitä, mikä on toivottavaa, synnyttää myöskin -nykyinen perikuva heikkoa jäljennöstä toisestakin puolesta. Suuren -energian sijasta, voimallisen järjen ohjissa, ja vahvojen tunteiden -sijasta, tunnokkaan tahdon ankarassa kurissa, tuottaa se heikkoja -tunteita ja heikkoa energiaa, joita siis voidaan ilman järjen tahi -tahdon lujuutta saada ulkonaisesti säännön mukaiseksi. Energilliset -luonteet ovat jo ylimalkaan joutumassa tarunomaisiksi. Tuskin on -tässä maassa enää mitään tilaa energialle, paitsi asioimistoimissa. -Niihin käytetty energia saattaa vielä olla huomioon otettava. Mitä -sitä vähän jääpi jäljelle tältä alalta, se kulutetaan johonkin -kiihkoon, joka voi olla hyödyllinen, vieläpä ihmisystävällinenkin -kiihko, mutta on aina joku yksinäinen seikka ja tavallisesti vielä -vähäpätöinen seikka. Englannin suuruus on tätä nykyä kerrassaan -kollektiivinen: yksityisinä pieniä ollen, näytämme yhdistymätapamme -kautta vaan kykenevän johonkin suureen; ja tähän meidän siveelliset -ja uskonnolliset ihmisystävämme, filantropimme ovat täydellisesti -tyytyväisiä. Mutta toisenlaatuisia miehiä olivat ne, jotka Englannin -tekivät siksi, mikä se on ollut, ja toisenlaatuisia miehiä tarvitaan -myöskin torjumaan sen häviötä. - -Tavan sortovalta on kaikkialla pysyväisenä esteenä inhimilliselle -edistymiselle, sillä se on alituisessa riidassa tuon halun -kanssa pyrkimään johonkin parempaan kuin tavanmukainen on, jota -halua on asianhaarain mukaan kutsuttu vapauden, edistyksen tahi -parannuksen hengeksi. Parannuksenhenki ei aina ole vapaudenhenkeä, -sillä se saattaa pyrkiä pakottamaan parannuksia ihmisille vastoin -heidän tahtoansa, ja vapaudenhenki, se kuin vastustaa sellaisia -hankkeita, saattaa eri paikoissa ja eri aikoina liittyä parannuksen -vastustajiin; mutta ainoa pettämätön ja kestävä parannuksen lähde -on vapaus, sillä siinä on yhtä monta mahdollista ja itsenäistä -vapauden keskustaa, kuin on individejä. Mutta edistyksen aate, -joko vapauden tahi parannuksen harrastuksena, taistelee tavan -valtaa vastaan ja sisältää ainakin vapautuksen tästä ikeestä; ja -taistelu näiden kahden vallan välillä on pääaineena ihmiskunnan -historiassa. Suuremmalla osalla mailmaa ei oikeastaan ole historiaa, -sillä tavan sortovalta on siinä täydellinen. Niin on kaikkein -Itämaiden laita. Tapa on siellä kaikissa korkeimpana tuomarina; -oikeus merkitsee siellä tavanmukaisuutta, tavan voimaa ei kukaan, -jollei ehkä vallastansa päihtynyt tyranni, ajattele vastustaa. Ja -me näemme seurauksen. Noissa kansoissa on varmaan kerran ollut -originalisuutta, ne eivät ole maasta nousseet väkirikkaina, -kirjallisina, moniin elämän taitoihin perehtyneinä; itse ne -itselleen kaiken tuon loivat ja olivat silloin maailman suurimmat -ja mahtavimmat kansat. Mitä ovat ne nyt? Alamaisia heimoille, -joiden esi-isät kiertelivät metsissä, kuin heidän esi-isillään oli -uhkeat palatsit ja ylväät temppelit, mutta joiden yli tavalla oli -valtaa ainoastaan yhdessä vapauden ja edistyksen kanssa. Näkyy, -että kansa edistyy jonkun aikaa ja sitten pysähtyy. Koska pysähtyy -se? Kuin siinä lakkaa olemasta individualismitta. Jos samallainen -muutos sattuisi Europan kansoille, niin se ei tapahtuisi aivan -samassa muodossa: se tavan sortovalta, joka näitä kansoja uhkaa, -ei ole kerrassaan paikallaanoloa. Se tuomitsee kyllä omituisuudet, -mutta ei estä muutoksia, kuin nimittäin kaikki muuttuu yhdessä. -Me olemme luopuneet esi-isiemme määrätyistä puvuista: jokaisen -täytyy vielä pukeutua niinkuin muutkin ihmiset, mutta muoti saattaa -muuttua kerran tahi kahdesti vuodessa. Me siten pidämme huolta, -että kuin muutos tapahtuu, pitää sen tapahtuman muutoksen tähden, -eikä kauneuden tahi mukavuuden käsitteen vaatimuksesta; sillä sama -kauneuden tahi mukavuuden käsite ei juolahtaisi samalla hetkellä -koko maailman mieleen, eikä tulisi toisella hetkellä yhtä aikaa -poisjätetyksi. Mutta me olemme edistyväisiä samoin kuin muuttuvaisia: -alituisesti teemme me uusia keksintöjä koneiden alalla ja pidämme -niitä, kunnes niiden sijaan taas tulee parempia; me harrastamme -parannusta politikin, kasvatuksen ja vieläpä siveellisyydenkin -alalla, vaikka tässä viimemainitussa meidän käsityksemme mukaiset -parannukset pääasiallisesti ovat kehottamista tahi pakottamista muita -ihmisiä olemaan yhtä hyviä kuin me. Ei se ole edistys, jota vastaan -me hangoittelemme; päinvastoin me mairittelemme itseämme olevamme -edistyväisin kansa, kuin koskaan on elänyt. Individualismitta vastaan -me sodimme: me ajattelisimme tehneemme ihmeitä, jos olisimme tehneet -kaikki itsemme kanssa yhtäläisiksi, unohtaen, että juuri yhden -ihmisen eroavaisuus toisesta yleensä on ensimäinen seikka, joka vetää -huomion joko yhden lajin epätäydellisyyteen ja toisen paremmuuteen -tahi mahdollisuuteen molempain etuja yhdistämällä synnyttää -parempaa, kuin kumpikaan niistä. Meillä on varottava esimerkki -kiinalaisissa, jotka ovat hyvin lahjakas kansa ja jossakin suhteessa -viisaskin, jolla oli se harvinaisen hyvä onni, että se hyvin -varhain sai sangen hyvän kokoelman tapoja, jossakin määrin miesten -tekoa, joille valistuneimmankin europalaisen täytyy, muutamilla -rajoituksilla, antaa viisaan ja filosofin nimen. He ovat huomattavia -myös erinomaisista laitoksistansa, joilla he koettivat juurruttaa -parhaan viisautensa kuin heillä oli niin paljon kuin mahdollista -jokaiseen yhteiskunnan jäseneen ja varmistaa niille, jotka sitä -olivat enimmän itsellensä omistaneet, pääsön kunniakkaisiin ja -valtavirkoihin. Varmaan kansa, joka on tämän tehnyt, on keksinyt -inhimillisen edistyksen salaisuuden ja pysytellyt aina maailman -liikkeen etupäässä! Päinvastoin, -- siitä on tullut paikallaan -pysyvä, se on paikalleen jäänyt vuosituhansiksi. Ja jos se koskaan -enää paranee, täytyy sen parantumisen tapahtua muukalaisten kautta. -Kiinalaiset ovat onnistuneet yli kaikkein toiveitten siinä, mitä -Englannin filantropit niin suurella vaivalla puuhaavat -- tekemässä -kaikki ihmiset yhtäläisiksi, saamassa kaikki ohjaamaan ajatuksiensa -ja käytöstänsä samojen maksiimien ja sääntöjen mukaan; ja sellaiset -ovat hedelmät. Yleisen mielipiteen uudenaikainen menettelytapa on -järjestämättömässä muodossa samaa, kuin kiinalaiset kasvatus- ja -valtiosysteemit ovat järjestetyssä; ja jollei individualisuus kykene -menestyksellä pitämään puoliansa tätä ijestä vastaan, niin Europa, -ylevästä entisyydestään ja kristinuskon tunnustamisestaan huolimatta, -kallistuu kallistumistaan toiseksi Kiinaksi. - -Mikä on tähän asti suojellut Europaa tästä kohtalosta? Mikä on tehnyt -europalaisen kansaperheen edistyväksi eikä paikallaan pysyväksi -osaksi ihmiskuntaa? Ei kansojen suurempi etevyys, joka, jos sitä -on, on seuraus, eikä syy, mutta heidän merkillinen eroavaisuutensa -luonteessa ja sivistyksessä. Individit, säätyluokat, kansakunnat -ovat olleet äärettömästi toisistaan poikkeavia: he ovat tallanneet -sangen monenlaisia polkuja, joista kukin vei johonkin arvokkaaseen, -ja vaikka kaikkina aikoma ne, jotka ovat astuneet eri polkuja, ovat -olleet toisiaan kohtaan suvaitsemattomia ja kukin on ajatellut -mainioksi seikaksi sitä, että kaikki muut olisi pakotettu vaeltamaan -hänen jälkiänsä, niin heidän yrityksillään estämään toistensa -kehitystä on harvoin ollut pysyväistä menestystä, ja kukin on -aikomaan suostunut vastaanottamaan sen hyvän, jota muilla on ollut -tarjona. Europan tulee minun ajatukseni mukaan kokonaan kiittää tätä -teitten moninaisuutta edistyvästä ja monipuolisesta kehityksestänsä. -Mutta sillä rupeaa jo olemaan tätä onnea huomattavasti vähemmässä -määrässä. Se on varmasti lähestymässä kiinalaista ihannetta: tehdä -kaikki ihmiset samallaisiksi. Tocqueville huomauttaa viimeisessä -tärkeässä teoksessaan, kuinka paljoa enemmän tämän ajan ranskalaiset -ovat toistensa laisia, kuin vielä viimeisen miespolven kansa. -Saman huomautuksen sopii tehdä englantilaisista paljoa suuremmassa -määrässä. Eräässä paikassa, johon olemme jo viitanneet, lausuu -Wilhelm von Humboldt kaksi seikkaa olevan välttämätöntä inhimillisen -kehityksen ehtoa, koska ne ovat välttämättömiä, jotta saataisiin -ihmisiä toisistaan eroavaisiksi: nimittäin vapaus ja asemain -vaihtelevaisuus. Jälkimäinen näitä ehtoja on tässä maassa päivä -päivältä vähenemässä. Ne olot, jotka ympäröivät eri säätyluokkia -ja ihmisiä ja luovat heidän luonteensa, ovat joka päivä yhä -enemmän yhtäläistymässä. Ennen kukin eri arvo, eri kotiseutu, eri -toimi ja ammatti niin sanoaksemme elivät eri maailmassa, nykyään -suuressa määrin samassa. Vertauksella puhuen, lukevat ne nyt samoja -asioita, kuuntelevat samoja asioita, näkevät samoja asioita, -käyvät samoissa paikoissa, heillä on samat toiveet ja pelot, samat -oikeudet ja vapaudet, ja sama keino niiden puolustamiseksi. Olkoot -säilyneet asemain erilaisuudet kuinka suuria tahansa, eivät ne -kuitenkaan ole mitään lakanneisiin erilaisuuksiin verraten. Ja -yhtäläistyminen on vielä käymässä. Kaikki nykyajan valtiolliset -muutokset edistävät sitä, sillä ne kaikki tarkottavat nostaa -alhaista ja alentaa ylhäistä. Kaikki sivistyksen levittäminen -edistää sitä, koska sivistys panee ihmiset yhteisen vaikutuksen -alaiseksi ja laskee heidät yhteiseen tieto- ja mielipidevarastoon. -Kulkukeinojen parantuminen edistää sitä, saattaen eri paikkojen -asukkaat personalliseen yhteyteen ja kannattaen vilkasta asuinpaikan -muuttelemista. Kaupan ja teollisuuden vaurastuminen edistää sitä, -levittämällä laajemmalle mukavien olojen etuja ja avaamalla kaikista -kunnianhimon esineistä, korkeimmistakin, yhteisen kilpailun, -jossa kohoamisen halu ei enää pysy erityisen luokan luonteena, -vaan kaikkien luokkain yhteisenä ominaisuutena. Voimallisempi -vaikutin, kuin nämät kaikkikin, yleisen yhtäläisyyden levittämiseksi -ihmiskuntaan on yleisen mielipiteen voiman täydellisentyminen -niin tässä kuin muissakin vapaissa maissa. Kuin ne moninaiset -ylänteet, joitten suojasta ihmisten oli mahdollista halveksia joukon -mielipiteitä, vähitellen tasoittuvat; kuin itse ajatuskin vastustaa -yleisön tahtoa, milloin on suoraan tunnettu sillä tahtoa olevan, yhä -enemmän katoaa käytännöllisten valtiomiesten mielestä, niin lakkaa -olemasta mitään yhteiskunnallista tukea eroavaisuudelle, mitään lujaa -valtaa yhteiskunnassa, joka itse vastustaisi joukkojen vaikutusta ja -olisi halukas suojaansa ottamaan mielipiteitä ja pyrintöjä, jotka -yleisön mielipiteistä ja pyrinnöistä poikkeavat. - -Kaikki nämät syyt yhdessä muodostavat sellaisen joukon -individualisuudelle vihollisia vaikutuksia, ettei ole helppo -käsittää, kuinka se voi pitää paikkansa. Ja vaikeus kasvaa yhä -suuremmaksi, jollei ymmärtävää yleisöä saada tuntemaan sen arvoa --- näkemään, että eroavaisuudet ovat hyvät, vaikkeivät olisi -parannuksiakaan, vieläpä vaikka, kuten heistä saattaa näyttää, joku -olisi pahennustakin. Jos individualisuuden vaatimukset koskaan -ovat puolustettavat, niin nyt on oikea aika, kuin paljon vielä -puuttuu täydellisestä pakollisesta yhtäläistyksestä. Ainoastaan -alhaisemmilla asteillaan anastusta vastaan voidaan menestyksellä -vastarintaa tehdä. Vaatimus, että kaikkein muitten ihmisten pitää -olla meidän kaltaisiamme kasvaa siitä kannatuksesta, jota se saapi. -Jos vastustus viipyy siksi, että elämä on puristettu lähes yhdeksi -yhdenmuotoiseksi tyypiksi, niin kaikki poikkeus tästä tyypistä tulee -katsottavaksi jumalattomaksi, epäsiveelliseksi, jopa kauhistavaksi -ja luonnonvastaiseksikin. Ihmiskunta käy pian kykenemättömäksi -käsittämään tärkeäksi eroavaisuutta, kuin se on joksikin ajaksi -vieraantunut näkemästä sitä. - - - - -NELJÄS LUKU. - -Rajoista yhteiskunnan vallalle individin yli. - - -Missä siis ovat oikeat rajat individin herruudelle oman itsensä -ylitse? Missä alkaa yhteiskunnan valta? Kuinka paljon ihmiselämää -pitää omistaa individualisuudelle ja kuinka paljon yhteiskunnalle? - -Kumpikin saa oikean osansa, kuin kummallakin on se, mikä erittäin -koskee sitä. Individualisuudelle pitäisi kuulua se osa elämää, joka -pääasiallisesti liikuttaa individin etuja; yhteiskunnalle se osa, -joka pääasiassa koskee yhteiskunnan etuja. - -Vaikk'ei yhteiskunta perustukaan kontrahtiin ja vaikk'ei -kontrahdin keksiminen, siitä muka johtaaksensa yhteiskunnalliset -velvollisuudet, vastaa tarkotustansa, niin kuitenkin jokainen, -joka on yhteiskunnan suojeluksessa, on velvollinen tätä -lahjaa vastaamaan; ja yhteiskunnassa eläminen sinään jo tekee -välttämättömäksi, että jokainen on sidottu käytöksessänsä muita -kohtaan noudattamaan jotakin ohjetta. Tämä käytös on ensiksikin -siinä, ett'ei loukkaa kenenkään muun etuja, tahi oikeammin varmoja -etuja, jotka julkisen lain määräyksen tahi salaisen sopimuksen -mukaan ovat katsottavat oikeuksiksi; ja toiseksi, että kukin ihminen -kantaa jonkun kohtuullisen periaatteen mukaan määrättävän osansa -taakkaa ja uhrauksia, mitä tuottaa puolustaminen yhteiskuntaa tahi -sen jäseniä vääryydeltä ja ahdistamisilta. Näihin ehtoihin on -yhteiskunta oikeutettu pakottamaan jäsenensä, kerrassaan niiden -kustannuksella, jotka yrittävät jättämään niitä täyttämättä. Eikä -tässä ole kaikki, mitä yhteiskunta saapi tehdä. Individin toimet -saattavat olla vahingollisia muille tahi puuttua oikeaa vaarinottoa -muitten menestyksestä, käymättä kuitenkaan niin pitkälle, että -loukkaisivat heidän määrättyjä oikeuksiansa. Syyllinen on silloin -oikeudenmukaisesti rangaistava mielipiteen tuomion, vaikka ei lain -kautta. Niin pian kuin joku osa ihmisen käytöstä sortavasti sattuu -toisten etuihin, on yhteiskunnalla tuomionvalta siihen ja kysymys, -onko yhteinen menestys edistyvä sekautumisesta siihen vaiko ei, -joutuu keskustelun alaiseksi. Mutta ei ole mitään aihetta herättää -sellaista kysymystä, kuin ihmisen käytös ei vaaranna kenenkään etuja, -paitsi hänen omiansa, tahi ei tarvitsisi vaarantaa, joll'eivät he -tahtoisi (kaikkein kysymyksessä olevain ollen täysi-ikäisiä ja -tavallisia ymmärrykseltään). Kaikissa sellaisissa tapauksissa pitäisi -olla täysi vapaus, laillinen ja yhteiskunnallinen, tehdä teko ja -vastata seurauksista. - -Kovin väärin käsittää tätä oppia se, joka luulee ainoastaan -itsekkään välinpitämättömyyden vaativan, ett'ei ihmisillä saa -olla mitään tekemistä toistensa käytöksen kanssa ja ett'ei heidän -tule pitää vaaria kenenkään elämästä ja menestyksestä, joll'ei -heidän oma etunsa ole siihen kietoutunut. Vähennyksen sijasta -tarvitaan kyllä entistä paljoa enemmän rehellistä puuhaa toisen -hyvän edistämiseksi. Mutta rehellinen hyväntahtoisuus voi löytää -muitakin keinoja kehottaaksensa ihmisiä hyvään, kuin ruoskat ja -vitsat, sanan mukaan tahi kuvaannollisesti käsitettyinä. Minä -olen viimeinen alentamassa itsekohtaisten avujen arvoa; ne ovat -ainoastaan tärkeydeltään alemmat yhteiskunnallisia hyveitä, jos -ovat ollenkaan niitä alemmat. Kasvatuksen asia on yhtäläisesti -viljellä molempia. Mutta kasvatuskin vaikuttaa vakauttamisen -ja kehotuksen kautta yhtä hyvin kuin pakotuksen, ja ainoastaan -edellisellä keinolla pitäisi, kuin kasvatuksen aika on ohitse -kulunut, itsekohtaiset avut mieleen painettaman. Ihmisten tulee -auttaa toisiansa erottamaan parempaa huonommasta ja vahvistaa -valitsemaan edellistä ja välttämään jälkimäistä. Heidän pitäisi aina -olla kiihottamassa toisiansa yhä enemmän harjottamaan korkeampia -kykyjänsä ja yhä enemmän suuntaamaan tunteitansa ja tarkotuksiansa -viisauteen eikä hulluuteen, ylentäviin eikä alentaviin seikkoihin -ja mietelmiin. Mutta ei kukaan ihminen tahi mikään ihmisjoukko ole -oikeutettu sanomaan toiselle täysi-ikäiselle ihmiselle, ettei hän saa -elämänsä kanssa menetellä omaksi hyödykseen, niinkuin hän parhaana -pitää. Hänen oma etunsa koskee kaikkein enimmin häntä itseään: se -etu, mikä kenelläkään muulla voi olla hänen menestyksestänsä, on, -paitsi lujan personallisen välin tapauksissa, vähäpätöinen siihen -verraten, mitä hänellä itsellään on. Se etu mikä yhteiskunnalla on -hänen personastaan (paitsi hänen käytöksestään muita kohtaan) on -osannainen ja kerrassaan epäsuora: kuin taasen omat tunteensa ja -olonsa tavallisinkin mies tahi vaimo käsittää äärettömästi paljoa -paremmin kuin kukaan muu. Yhteiskunnan sekautumisen vallitsemaan -hänen päätöksiänsä ja hankkeitansa asioissa, jotka koskevat -ainoastaan häntä itseänsä, täytyy perustua yleisiin olettamisiin, -ja ne saattavat olla aivan vääriä, ja jospa ovat oikeitakin, olla, -yhtä hyvin kuin olla olematta, väärin sovitetut erityisseikkoihin -ja ihmisten kautta, jotka eivät ole paremmin tutustuneet sellaisten -tapausten kohtiin, kuin ne, jotka katselevat niitä syrjästä vaan. -Tässä osassa ihmisasioita siis individualisuudella on oma alansa. -Ihmisten käytöksessä toisiansa kohtaan on välttämätöntä enimmäkseen -noudattaa yleisiä sääntöjä, jotta kukin tietää, mitä hänellä on -odotettavana; mutta omissa asioissaan on kukin oikeutettu omaa -itsenäisyyttänsä vapaasti harjottamaan. Mietteitä helpottamiseksi -hänen ratkaisuansa, kehotuksia vahvistamaan hänen tahtoansa -saavat hänelle tarjota, vieläpä tyrkyttääkin muut, mutta itse hän -lopullisesti ratkaisee. Kaikki erehdykset, jotka hän mahdollisesti -tekee neuvoa ja varotusta vastaan, ovat vähäpätöisiä siihen pahaan -verraten, että sallittaisiin muitten pakottaa häntä siihen, mitä he -hänen hyvänänsä pitävät. - -Minä en tarkota, ett'ei niihin tunteisiin, joilla muut katselevat -jotakin ihmistä, saisi mitenkään vaikuttaa hänen itsekohtaiset -ominaisuutensa ja puutteensa. Tämä ei ole mahdollista eikä -toivottavaa. Jos hän on etevä jossakin niitä ominaisuuksia, jotka -tulevat hänen omaksi hyväksensä, hän on siinä suhteessa sopiva -ihmeteltäväksi. Hän on sitä lähempänä ihmisluonnon ihanteellista -täydellisyyttä. Jos hän on suuresti puutteellinen jossakin noita -ominaisuuksia, ihmettelyn vastainen tunne on seurauksena. On -narrimaisuuden aste, ja niin sanoaksemme (vaikka tätä nimeä sopii -vastustaa) alhaisen ja turmeltuneen aistin aste, jotka, vaikk'eivät -voi oikeuttaa tekemään pahaa ihmiselle, joka sitä osottaa, tekevät -hänet välttämättömästi oikeaksi vastenmielisyyden ja pahimmassa -tapauksessa halveksimisenkin esineeksi; ihmisissä ei voi ilman näitä -tunteita olla vastaisia ominaisuuksia oikeassa määrässä. Tekemättä -kenellekään vääryyttä saattaa ihminen toimia niin, että hän pakottaa -meidät arvostelemaan ja pitämään häntä hassuna tahi alhaisemman -asteen olentona, ja koska tämä arvostelu ja tunne on seikka, jota -hän mielemmin välttäisi, on se palveluksen osotusta hänelle, että -varottaa häntä siitä edeltäpäin, juurikuin jostakin muustakin -vastenmielisestä seurauksesta, jolle hän panee itsensä alttiiksi. -Olisi todella hyvä, jos tätä kelpo palvelusta tehtäisiin paljoa -vapaammin, kuin tavallinen kohteliaisuuden tunto nykyään sallii, ja -jos ihminen saisi rehellisesti huomauttaa toiselle luulevansa hänen -olevan väärässä, tulematta pidetyksi epäkohteliaana ja röyhkeänä. -Meillä on myös oikeus monella tavalla toimia epäsuopean käsityksemme -mukaan toisesta, ei sortaen hänen individualismittansa, vaan omaamme -käyttäen. Meidän ei esim. ole pakko hakea hänen seuraansa, meillä -on oikeus välttää sitä, vaikk'ei tästä väittelemisestä melua pitää, -sillä meillä on oikeus valita mieluisinta seuraa itsellemme. Meillä -on oikeus, ja se saattaa olla meidän velvollisuutemmekin, varottaa -muita hänestä, jos mielestämme hänen esimerkkinsä tahi puheensa -turmiollisesti vaikuttaa niihin, joiden kanssa hän seuraa pitää. Me -saamme etusijassa muille tehdä vapaaehtoisia hyviä töitä, paitsi -niitä, jotka ovat hänelle parannukseksi. Näillä moninaisilla tavoilla -saattaa ihminen kärsiä sangen ankaraa rangaistusta muitten puolelta -virheistä, jotka suorastaan vaarantavat ainoastaan häneen itseensä. -Mutta hän kärsii näitä rangaistuksia ainoastaan siinä määrin -kuin ne ovat luonnollisia ja ikäänkuin välttämättömiä seurauksia -itse virheistä, ei sentähden, että ne ovat aikomuksella hänelle -sälytetyt rankaisemisen tähden. Ihmisen, joka osottaa kiivautta, -itsepintaisuutta, suuriluuloisuutta, joka ei voi elää kohtuullisissa -varoissa, joka ei voi hillitä vahingollisia taipumuksiansa, joka -häärii eläimellisissä nautinnoissa tunteen ja ymmärryksen nautintojen -kulumisen uhalla, täytyy odottaa alenevansa muitten ajatuksessa ja -saavansa vähemmän osaksensa heidän suosiollisia tunteitansa; mutta -siitä ei hänellä ole oikeutta valittaa, jollei hän ole ansainnut -heidän suosiotansa erinomaisella etevyydellänsä yhteiskunnallisissa -askareissaan ja siten hankkinut itselleen oikeuden heidän hyviin -töihinsä, joihin eivät vaikuta hänen virheensä itseänsä kohtaan. - -Minä väitän siis, että ne ikävyydet, jotka suoraan seuraavat -muitten epäsuopeasta arvostelusta, ovat ainoat, joiden alaiseksi -ihmistä saisi koskaan saattaa sen osan tähden hänen käytöstänsä ja -luonnettansa, joka koskee hänen omaa hyväänsä, mutta ei vaikuta -muitten etuihin heidän väleissänsä hänen kanssansa. Muita ihmisiä -sortavat toimet vaativat aivan toisenlaista kohtelua. Heidän -oikeuksiansa loukkaaminen, saattaminen heille jonkun tappion tahi -vahingon, joka ei ole omien etujen kautta oikeutettu; petollisuus ja -kaksikielisyys keskinäisissä asioissa; ruma ja alhainen käyttäminen -etevämmyyttänsä; vieläpä itsekäs kieltäytyminen suojelemasta -lähimaista vääryyttä vastaan -- kaikki nämät ovat omiansa siveellisen -paheksumisen esineiksi ja, pahimmissa tapauksissa, siveellisen koston -ja rangaistuksen. Eikä ainoastaan nämät toimet, vaan se mielentila, -joka niihin saattaa, on oikeastaan epäsiveellinen ja syystä -moitteenalainen, joka moite voi kohota kauhuksi saakka. Mielenlaadun -julmuus, ilkeys ja pahaluontoisuus; tuo kaikista himoista enimmän -yhteiskunnan vastainen ja inhottava kateus; teeskenteleväisyys ja -epärehellisyys; vihastuminen joutavista asioista ja ylenmääräinen -katkeruus; vallanhimo ja halu vetää puoleensa enemmän kuin oikean -osansa (kreikkalaisten _pleo neksia_); ylpeys, jota tyydyttää -muitten alentumus, itsekkäisyys, joka ajattelee itsensä ja omat -asiansa tärkeämmiksi, kuin mikään muu ja ratkaisee kaikki epäilyksen -alaiset asiat omaan puoleensa, -- nämät ovat siveellisiä vikoja -ja muodostavat huonon ja inhottavan siveellisen luonteen: toisin -äskenmainitut itsekohtaiset virheet, jotka eivät oikeastaan ole -epäsiveellisyyttä eivätkä, nouskootpa mihin määrään tahansa, ole -rikoksellisuutta. Ne saattavat olla jonkunlaisen narrimaisuuden tahi -personallisen arvokkaisuuden ja itsensäkunnioittamisen puutteen -näytteenä; mutta ne ovat ainoastaan silloin siveellisen paheksumisen -alaisia, kuin niissä on velvollisuuden rikkomista muita vastaan, -jonka tähden ihminen on velvollinen ottamaan käytöksestänsä -vaarin. Niin sanotut velvollisuudet itseämme kohtaan eivät ole -yhteiskunnan kannalta pakottavia, jolleivät asianhaarat tee niitä -samalla velvollisuuksiksi muita kohtaan. Sanat "velvollisuus -itseänsä kohtaan", kuin ne tarkottavat muuta kuin viisautta, -tarkottavat itsensä kunnioittamista tahi itsensä kehittämistä, eikä -yhdestäkään näistä ole kukaan lähimmäisillensä vastuussa, koska ei -ihmiskunnalla ole mitään hyvää hänen olemastaan niille vastuussa -yhdestäkään niistä. Erotus arvossapidon menettämisen, joka syystä -kyllä saapi sattua ihmiselle älyn ja personallisen arvokkaisuuden -puutteen johdosta, ja sen paheksumisen välillä, jota hän ansaitsee -loukkaamastaan muitten oikeuksia, ei ole paljas nimellinen erotus. Se -vaikuttaa suurta erilaisuutta meidän tunteissamme ja käytöksessämme -häntä kohtaan, onko hän meille vastenmielinen asioissa, joissa -luulemme olevamme oikeutetut tarkastamaan häntä vai semmoisissa, -joissa tunnemme, ettei meillä sitä oikeutta ole. Jos hän ei meitä -miellytä, saatamme lausua vastenmielisyytemme, ja pysyä erillämme -niin ihmisestä kuin asiasta, joka ei meitä miellytä, mutta emme -siltä saa pitää asianamme ikävystyttää hänen elämäänsä. Meidän -on ajateltava, että hän jo kärsi tahi on pian kärsivä täyden -rangaistuksen virheestään; jos hän tuhlauksella turmelee elämänsä, ei -meidän saa silti haluta sitä yhä enemmän turmella; emme saa toivoa -rangaista, vaan pikemmin koittaa lieventää hänen rangaistustansa, -näyttämällä kuinka hän saattaisi välttää tahi auttaa sen pahan, kuin -hänen käytöksensä uhkaa hänelle tuottaa. Olkoon hän meidän säälimme, -kenties paheksumisemme, mutta ei vihamme ja kostomme esineenä; emme -saa kohdella häntä yhteiskunnan vihollisena; pahinta, mihin voimme -ajatella itsemme oikeutetuksi, on jättää hänet aloillensa, jollemme -ryhdy häneen hyväntahtoisesti osottamalla harrastusta ja osanottoa -häntä kohtaan. Se on aivan toista, jos hän on rikkonut lähimäistensä, -yksityisten tahi joukkojen, suojelemiseksi välttämättömiä sääntöjä. -Hänen tekojensa pahat seuraukset eivät silloin satu häneen, vaan -muihin; ja yhteiskunnan täytyy, kaikkien jäsentensä suojelija kuin -se on, kostaa se hänelle; täytyy rangaista häntä rankaisemisen -aikomisessa ja pitää huoli siitä, että se rangaistus on kyllin kova. -Toisessa tapauksessa on hän rikoksellisena meidän tuomioistuimen -edessä, ja meidän on tehtävänämme ei ainoastaan olla häntä -tuomitsemassa vaan myös tavalla tahi toisella olla tuomiotamme -toimeenpanemassa. Toisessa tapauksessa taas ei meidän asiamme ole -häntä kärsimään saattaa, paitsi mitä satunnaisesti lähtee meidän -käyttämästämme samaa vapautta asioitamme järjestäessämme, kuin me -suomme hänelle hänen asioissaan. - -Tässä huomautettua erotusta sen osan välillä ihmisen elämää, -joka vaarantaa häneen itseensä vaan, ja sen, joka vaarantaa -muihin, ei monikaan tahdo myöntää. Kuinka (kysytään ehkä) saattaa -osa yhteiskunnan jäsenen käytöstä olla toisille jäsenille -yhdentekevää? Ei kukaan ihminen ole kerrassaan yksinäinen olento; -on mahdotonta ihmisen jollakin tavoin ankarasti ja kestäväisesti -vahingottaa itseään, ilman että siitä turmiota tulisi ainakin hänen -läheisimmillensä, useinpa paljoa laajemmallekin. Jos hän laiminlyö -omaisuutensa hoitoa, vahingottaa hän niitä, jotka siitä omaisuudesta -saavat välittömän tahi välillisen elatuksensa, ja tavallisesti -vähentää suuremmassa tahi vähemmässä määrässä yhteiskunnan yhteisiä -varoja. Jos hän pilaa ruumiinsa tahi henkensä kykyjä, ei hän -ainoastaan tuota pahaa kaikille niille, joitten onni jossakin määrin -on hänestä riippuvainen, mutta tekee itsensä kykenemättömäksi, -siihen palvelukseen, johon hän on velvollinen lähimäisilleen -yleensä; kenties tulee kuormaksi heidän osanotollensa ja -hyväntahtoisuudellensa, ja jos sellainen käytös olisi hyvin lukuisa, -tuskin mikään muu rikos, joita tehdään, enemmän vähentäisi yhteisen -hyvän määrää. Lopuksi, jollei ihminen virheillään ja hulluuksillaan -suorastaan ketään vahingota, hän kuitenkin pahentaa, sanotaan ehkä, -esimerkillään, ja on pakotettava ottamaan itsestänsä vaarin niiden -tähden, jotka näkemästään tahi tuntemastaan hänen käytöksensä -saattavat tulla turmelluiksi tahi harhaan viedyiksi. - -Ja jospa, lisättäneen vielä, hänen huonon käytöksensä seuraukset -pysähtyisivätkin virheelliseen tahi ajattelemattomaan individiin -itseensä, tuleeko yhteiskunnan jättää omiin valtoihinsa ne, jotka -selvästi ovat kykenemättömät omassa vapaudessaan elämään? Jos -tunnustetaan velvollisuudeksi antaa lapsille ja alaikäisille -suojelusta heitä itseänsä vastaan, eikö yhteiskunnan tule samaten -antaa sitä suojelusta vanhemmillekin ihmisille, jotka ovat samaten -kykenemättömiä itseänsä hallitsemaan? Jos pelaus, juoppous, -ylellisyys, laiskuus ja epäsiisteys ovat yhtä suuressa määrin onnea -turmelevia ja yhtä suuria esteitä edistymiselle kuin monetkin -tahi useimmat laissa kielletyt teot, miksei (kysytään ehkä) lain -pitäisi, sen mukaan kuin käytännöllistä ja sopivaa on, koettaa -tukehuttaa niitäkin? Ja eikö ainakin yleisen mielipiteen pitäisi -täytteeksi lain välttämättömään epätäydellisyyteen olla voimallisena -vartijana näitä paheita vastaan ja ankarasti iskeä niihin, joiden -tunnetaan niitä harjoittavan. Tässä ei ole ensinkään kysymys -(sanotaan ehkä) individualisuuden kahlehtimisesta tahi uusien ja -itsenäisten elämiskokeitten ehkäisemisestä. Ainoa, mitä koetetaan -estää, on semmoista, että sitä on koeteltu ja tuomittu maailman -alusta tähän päivään saakka, semmoista, josta kokemus on näyttänyt, -ettei se ole kenelleen hyödyllistä eikä sopivaa yhdenkään ihmisen -individualisuuteen. Täytyy olla joku määrä aikaa ja kokemusta, jonka -perästä siveellinen tahi järjen totuus on katsottava vakauneeksi; ja -on haluttu ainoastaan estää sukupolvea toisensa perästä putoamasta -samaan kuiluun, jossa on ollut heidän edeltäjäinsä surma. - -Minä myönnän täydellisesti, että se vahinko, jonka ihminen -itsellensä tekee, saattaa kovasti koskea hänen läheisiinsä sekä -heidän myötätuntoisuutensa että etujensa kautta ja, vähemmässä -määrässä, yhteiskuntaan yleensä. Kuin mainitunlaatuisen käytöksen -kautta ihminen tulee loukanneeksi selvää velvollisuuttansa yhtä tahi -useampaa muuta kohtaan, niin se seikka ei kuulukaan itsekohtaisiin -asioihin ja joutuu siveellisen paheksumisen alaiseksi, sanan -oikeassa merkityksessä. Jos esim. mies juoppoutensa tahi hurjuutensa -kautta tulee kykenemättömäksi maksamaan velkojansa, tahi otettuaan -niskoilleen siveellisen vastuun perheestä, tulee samasta syystä -kykenemättömäksi elättämään ja kasvattamaan sitä, hän on ansainnut -moitetta ja on laillisesti rangaistava: mutta se tapahtuu hänen -rikkomastaan velvollisuutensa perhettänsä tahi velkojiansa vastaan -eikä hänen hurjuutensa tähden. Jos varat, jotka olisivat olleet -niille tulevat, olisi heiltä otettu mitä järkevimmin käytettäviksi, -niin siveellinen vastuu olisi ollut sama. Yrjö Barnwell murhasi -setänsä saadakseen rahaa hentulleen, mutta jos hän olisi sen tehnyt -päästäkseen asioimistoimiin, olisi hän samaten hirtetty. Samoin -tuossa sangen usein tapahtuvassa seikassa, että mies tuottaa -perheelleen surua pahoilla tavoillaan, hän on moitittava tylyydestään -tahi kiittämättömyydestänsä; mutta sama on asianlaita, jos hän -käyttää tapoja, jotka eivät sinään ole paheellisia, vaan tuskallisia -niille, joiden kanssa hän viettää elämänsä, tahi joiden onnellisuus -on personallisten siteitten kautta hänestä riippuva. Jokainen kuin -laiminlyö tarpeellisen vaarinoton toisten eduista ja tunteista, -ilman että joku tärkeämpi velvollisuus häntä siihen pakottaa tahi -luvallinen huoli itsestänsä oikeuttaa, on tästä laiminlyönnistään -siveellisesti moitittava, mutta ei syystä siihen, eikä niistä -suorastaan personallisista hairauksista, jotka ovat etäämpää siihen -saattaneet. Samalla tapaa on ihminen, jos hän aivan itsekohtaisen -käytöksensä kautta pilaa itsensä täyttämästä jotakin varmaa -velvollisuutta yleisöä kohtaan, yhteiskunnalliseen rikokseen syypää. -Ei ketään pitäisi rangaista paljaasta juopumisesta, vaan sotamies -tahi polisi ovat rangaistavat juovuksissa olemisesta palveluksessaan. -Lyhyesti sanoen: missä on selvä vääryys tahi selvä vääryyden uhka -yksityistä tahi yleisöä kohtaan, niin asia ei kuulu vapauden alaan, -vaan siveellisyyden tahi lain. - -Mutta puheen ollen ainoastaan satunnaisesta tahi, kuten sopii -sanoa, johdannaisesta vääryydestä, jota joku tekee yhteiskunnalle -käytöksellä, joka ei loukkaa mitään erityistä velvollisuutta yleisöä -kohtaan, eikä aikaan saata tuntuvaa vahinkoa kenelleen erityiselle -ihmiselle, paitsi hänelle itselleen, niin tämä on epäkohta sellainen, -että yhteiskunta voi sitä kestää suuremman hyvän, ihmisvapauden -tähden. Jos täysikasvanneita ihmisiä on rangaistava siitä, etteivät -pidä kylliksi huolta itsestään, minusta olisi se pikemmin tehtävä -heidän itsensä tähden, kuin muka estääkseen heitä vähentämästä -kykyänsä tekemään yhteiskunnalle hyvää, johon ei yhteiskunta väitä -voivansa ketään pakottaa. Mutta minä en myönny siihen, ettei -yhteiskunnalla muka ole mitään keinoja saattaaksensa heikompia -jäseniänsä tavalliseen järkevän käytöksen malliin, paitsi odottaminen -kunnes he tekevät jotakin epäjärjellistä, jolloin heitä muka sopii -rangaista siitä, laillisesti tahi siveellisesti. Yhteiskunnalla on -ollut ehdoton valta heidän ylitsensä koko aikaisemman osan heidän -elämäänsä: sillä on ollut koko lapsuuden ja ala-ikäisyyden aika -koettaakseen silloin, voipiko se tehdä heidät mahdolliseksi järkevään -käytökseen ja elämään. Nykyinen sukupolvi on tulevan sukupolven -kasvatuksen ja kaikkein muitten asianhaarain valtija; tosin se ei voi -tehdä nousevaa polvea täydellisen viisaaksi eikä hyväksi, sentähden, -että se itse on niin surkean puuttuvainen hyvyydessä ja viisaudessa, -eivätkä sen parhaat yritykset aina ole kussakin tapauksessa -onnistuneimpia, mutta se kykenee täydellisesti tekemään nousevan -sukupolven kokonaisuudessaan yhtä hyväksi ja vähää paremmaksikin, -kuin se itse on. Jos yhteiskunta sallii suuren osan jäseniänsä -kasvaa paljaiksi lapsiksi, kykenemättömiksi järkevästi punnitsemaan -etäisiä vaikuttimia, saa se itse hävetä seurauksista. Varustettuna -ei ainoastaan täydellä kasvatusvallalla, mutta myös sillä mahdilla, -joka perinnäisen mielipiteen auktoriteetillä on mieliin, jotka ovat -vähimmän kykeneviä itse arvostelemaan; kannatettuna _luonnollisten_ -rangaistusten kautta, joita ei voi estää sattumasta niihin, jotka -joutuvat tuttaviensa vieroiltaviksi ja halveksittaviksi, älköön -yhteiskunta vaatiko tarvitsevansa kaiken tämän ohessa valtaa antaa -käskyjä ja pakottaa tottelevaisuuteen yksityisten personallisissa -asioissa, joissa kaiken oikeuden ja viisauden mukaan ratkaisuvalta -pitäisi olla sillä, jonka on vastattava seurauksista. Eikä ole -mitään, joka enemmän on omiansa saattamaan epäluottamukseen ja -turhaksi tekemään parempia vaikutuskeinoja käytökseen, kuin -turvautuminen huonompiin. Jos niissä, joista on yritetty väkisten -tehdä järkeviä ja kohtuullisia ihmisiä, on niineksikään sitä ainetta, -josta eloisat ja itsenäiset luonteet ovat, he varmaan potkiskelevat -ijestä vastaan. Ei sellainen ihminen koskaan tunnusta, että muilla -on oikeus tarkastaa häntä hänen omissa asioissaan, niinkuin -niillä on oikeus estää häntä väärintekemästä heille, ja vähällä -tulee pidettäväksi miehuuden merkkinä hypätä sellaista anastettua -valtaa silmille ja uhalla tehdä ihan sitä vastoin; niin esim. oli -sen raakuuden laita, joka Kaarle II:n aikana seurasi puritanien -silmitöntä siveellistä suvaitsemattomuutta. Mitä taas on sanottu -välttämättömyydestä suojella ihmiskuntaa paheellisten huonosta -esimerkistä muille, niin totta on, että huono esimerkki saattaa -vaikuttaa turmelevaisesti, etenkin rankaisematta jäävän väärinteon -esimerkki. Mutta meillä on tässä puheina käytös, jonka, tekemättä -mitään vääryyttä muille, arvellaan olevan suureksi vahingoksi -tekijälle itselleen: enkä minä voi käsittää, kuinka ne, jotka -tätä uskovat, voivat ajatella muuta, kuin että esimerkin yleensä -täytyy olla enemmin terveellinen kuin vahingollinen, koska se, jos -näyttääkin väärinkäytöksen, näyttää myös tuskalliset ja alentavat -seuraukset, jotka, jos käytöstä on oikeuden mukaan tuomittu, meidän -täytyy olettaa aina tahi useimmin sitä sattuvan. - -Mutta pätevin syy yleisön sekaumista vastaan puhtaasti personalliseen -käytökseen on se, että sellainen sekautuminen todenmukaisesti -tapahtuu väärällä tavalla ja väärällä paikalla. Yhteiskunnallista -siveellisyyttä ja velvollisuutta muita kohtaan koskevissa seikoissa -yleinen s.o. vallitsevan enemmistön mielipide, vaikka usein väärässä, -on todennäköisesti vielä useammin oikeassa; sillä sellaisissa -asioissa tulee ihmisten päättää ainoastaan omista eduistaan ja -siitä miten joku käytöstapa, käytäntöön pantavaksi suvaittuna, -heihin koskisi. Mutta saman enemmistön mielipide, lain arvoisena -tyrkytettynä vähemmistölle itsekohtaisen käytöksen alalla, saattaa -aivan yhtä hyvin olla väärässä kuin oikeassa, sillä näissä seikoissa -yleinen mielipide merkitsee parhaintaan jonkun ihmisen ajatusta -siitä, mikä toisille on hyvää tahi pahaa; ja hyvin usein se ei -merkitse edes tätäkään, yleisö kuin täydellisesti välittämättä -heittää niiden mielihyvän ja mukavuuden vaarinottamatta, joiden -käytöstä se arvostelee, ja pitää vaan omaa mielihaluansa silmällä. -On monta, jotka katsovat vääryydeksi heitä vastaan käytöstä, joka -on heille vastenmielistä, ja pitävät sitä loukkauksena heidän -tunteillensa; niinpä esim. erään uskonnollisen kiihkoilijan, -kuin hänen syytettiin halveksivan muiden uskonnollisia tunteita, -kerrotaan vastanneen heidän halveksivan hänen tunteitansa, kuin -pysyvät kammoksuttavassa jumalanpalveluksessansa eli opissansa. -Mutta se tunne, jolla ihminen pitää mielipiteestänsä kiinni, ei ole -verrattava siihen tunteesen, jolla toinen loukkautuu tästä hänen -pitämisestään, yhtä vähän kuin varkaan halu näpistää rahakukkaro on -verrattava oikean omistajan haluun sitä säilyttää. Ja ihmisen maku on -aivan yhden verran hänen oma asiansa, kuin hänen mielipiteensä tahi -kukkaronsa. On helppo kuvailla ihanneyleisöä, joka jättää yksityisten -vapauden ja valinnan kaikissa epävarmoissa seikoissa häiritsemättä -ja vaatii ainoastaan heitä luopumaan käytöstavoista, jotka yleinen -kokemus on hyljännyt. Mutta missä on nähty sellainen yleisö, joka -täten rajoittaa tuomarinvaltaansa? tahi milloin piittaa yleisö -yleisestä kokemuksesta? Sekautuessaan personalliseen käytökseen se -harvoin ajattelee muuta kuin sitä hirmua, että toimitaan ja tunnetaan -siitä eriäväisesti; ja tätä tuomio-ohjetta, hienosti peitettynä, -esittää ihmiskunnalle yhdeksän kymmenettä osaa kaikkia siveys- ja -viisausopillisia kirjailijoita uskonnon ja filosofian käskyinä. Nämät -opettavat, että asia on oikea, koska se on oikea; koska me tunnemme, -että se on niin. He kehottavat meitä etsimään omasta mielestämme ja -sydämestämme käytöksen lakia itsellemme ja kaikille muille. Mitä -yleisö parka muuta tietää kuin näitä opetuksia seurata ja tehdä -omat käsitteensä hyvästä ja pahasta, jos se on niistä riittävästi -yksimielinen, koko maailmalle pakollisiksi. - -Tässä esiintuotu paha ei ole sanoissa vaan, ja odotetaan ehkä, että -minä erikseen luettelen ne kohdat, joissa tämän ajan ja maan yleisö -sopimattomasti antaa omille mieliteoilleen siveellisen lain luonteen. -En kirjoita tutkimusta voimassa olevan siveellisyydentunteen -hairauksista. Se on liian tärkeä aine käsiteltäväksi sulkumerkkien -sisällä ja valaisuna. Mutta esimerkit ovat välttämättömiä osottamaan, -että minun puolustamani periaate on vakavaa ja käytännöllistä laatua -ja etten minä yrittele rakentamaan muureja kuviteltuja epäkohtia -vastaan. Eikä ole vaikea näyttää lukuisilla seikoilla, että niin -sanoaksemme siveellisen polisivallan ulottaminen, kunnes se anastelee -ihmisen aivan kieltämättömästä laillista vapautta, on yleisimpiä -ihmisellisiä mielihaluja. - -Ajatellaanpa ensiksikin ihmisten vastenmielisyyttä niin joutavasta -seikasta, kuin ettei heistä eriäväin uskonnollisten mielipideitten -tunnustajat noudata heidän uskonnollisia menojansa, varsinkaan heidän -uskonnollisia kieltäymyksiänsä. Mainitakseni oikein arkipäiväisen -esimerkin, niin ei kristittyjen uskonnossa eikä jumalanpalveluksessa -mikään enemmän kiihota muhamedilaisten vihaa heitä vastaan, kuin -se että he syövät sikaa. Harvoja tekoja kristityt ja europalaiset -niin perinpohjin ja teeskentelemättä kammovat, kuin muhamedilaiset -juuri tuota näljän tyydyttämistapaa. Se on ensiksi loukkaus heidän -uskontoansa vastaan; mutta tämä seikka ei mitenkään selvitä heidän -inhonsa määrää eikä laatua, sillä viini on myös uskonnossa kielletty -ja sen nauttimista kaikki muselmannit pitävät vääränä, vaan ei -inhottavana. Heidän vieromisessansa "saastaisen eläimen" lihaa on -päinvastoin se omituinen, vaistomaiselta antipatialta tuntuva luonne, -jota saastaisuuden käsite, kuin se kerran oikein vaipuu tunteisiin, -aina näyttää kiihottavan niissäkin, joiden omat tavat eivät suinkaan -ole ylen puhtaat, ja josta tuo hindulaisissa niin voimallinen -tuntemus uskonnollisesti saastaisesta on merkillisenä esimerkkinä. -Oletetaanpa nyt, että kansassa, jonka enemmistö on muselmanneja, -tämä enemmistö vaatisi kiellettäväksi sianlihan syömistä maan rajain -sisässä. Tämä ei olisi ensinkään uutta muhamedilaisissa maissa.[11] -Olisiko se yleisen mielipiteen siveellisen vallan oikeutettua -käyttämistä? ja jollei, niin miksi ei? Tuo tapa on todella inhottava -sellaiselle yleisölle. Vakavasti ne ihmiset siis ajattelevat Jumalan -kieltäneen sen ja kauhistuvan sitä. Eikä tuota kieltoa saisi pitää -uskonnollisena vainonakaan. Uskonnollinen se voi alkujaan olla, -mutta ei se olisi vainoa uskonnon tähden, sillä ei kenenkään uskonto -velvota syömään sianlihaa. Ainoa pätevä peruste tuomitsemaan sitä -olisi, ettei yleisöllä ole mitään syytä sekautua yksityisten -personallisiin mielipitoihin ja itsekohtaisiin seikkoihin. - -Tullaksemme vähän likemmäksi kotimaatamme: Enimmät espanjalaiset -pitävät suurena jumalattomuutena ja pahimpana loukkauksena -korkeinta olentoa vastaan palvella häntä millään muulla kuin -roomalaiskatolisella tavalla, eikä mikään muu julkinen palvelus -ole Espanjan maissa laillinen. Kaikki Etelä-Europan kansat pitävät -naineita pappeja ei ainoastaan uskonnottomina, vaan epäsiveinä, -säädyttöminä, sopimattomina ja inhottavina. Mitä ajattelevat -protestantit näistä täydellisen vakaista tunteista ja yrityksestä -pakolla istuttaa niitä ei-katolisiin? Mutta jos ihmiset ovat -oikeutetut sekaumaan toistensa vapauteen asioissa, jotka eivät -vaaranna muiden etuihin, niin minkä periaatteen mukaan on mahdollista -johdonmukaisesti erottaa nämät tapaukset? Tahi, kuka voi moittia -ihmisiä halusta, tukehduttamaan, mitä he pitävät pahennuksena Jumalan -ja ihmisten edessä? Pätevämpää syytä ei voida näyttää ehkäisemiseen -mitään luuleteltua personallista epäsiveellisyyttä, kuin näiden -tapojen tukehduttamiseen on niiden silmissä, jotka niitä katsovat -jumalattomuudeksi, ja jollemme me mieli omistaa vainoojain logikia -ja sanoa, että me saamme vainota toisia, koska olemme oikeassa, ja -etteivät he saa vainota meitä, koska he ovat väärässä, täytyy meidän -varoa myöntymästä periaatteesen, jonka sovittaminen meihin itseemme -tuntuisi meistä törkeältä vääryydeltä. - -Näitä esimerkkejä saatetaan vastustaa, vaikka ilman perusteita, -koska ne muka ovat otetut meidän oloissa mahdottomista seikoista: -yleinen mielipide tässä maassa ei muka luultavastikaan tahdo pakottaa -kieltäytymään ruo'ista tahi sekautua ihmisten jumalanpalvelukseen -ja joko naimiseen tahi naimatta olemiseen, uskonsa ja taipumuksensa -mukaan. Mutta seuraava esimerkki otetaan sekaumisesta vapauteen -kohdassa, jossa vaara ei suinkaan ole meillä ohitse. Missä vaan -puritanit ovat olleet kyllin voimallisia, niinkuin Uudessa -Englannissa ja Suuressa Britanniassa tasavallan aikana, ovat he -joltisellakin menestyksellä koettaneet lopettaa kaikki julkiset ja -melkein kaikki yksityiset huvitukset, erittäin soiton, tanssin, -julkiset leikit tahi muut kokoukset hauskuttelemista varten ja -teaterin. On vieläkin tässä maassa suuria ihmislahkoja, joiden -ajatuksen mukaan siveellisyydestä ja uskonnosta nämät virkistykset -ovat kirotut; ja kuin nämät ihmiset etupäässä ovat keskisäätyä, -joka on valtijamahtina kuningaskunnan ollessa nykyisellä -yhteiskunnallisella ja valtiollisella kannallaan, niin ei ole -ensinkään mahdotonta, että tämän tunteisten ihmisten käskyvallassa -jonkun kerran on oleva enemmistö parlamentissa. Kuinka tyytyy muu -osa yhteiskuntaa siihen, että suvaittavat huvitukset jäljestetään -ankarain kalvinilaisten ja metodistien uskonnollisten ja siveellisten -käsitysten mukaan. Eivätkö he jotenkin vakaasti toivoisi näiden -tunkelijaiden hurskasten yhteiskunnan jäsenten hoitavan omia -asioitansa? Ja aivan samaa olisi sanottava jokaiselle hallitukselle -ja jokaiselle yleisölle, jotka vaadiskelisivat, ettei kukaan ihminen -saa nauttia huvia, jota he pitävät vääränä. Mutta jos taasen tuon -vaatimuksen periaate myönnetään, ei voi kukaan järkevästi vastustaa -sen toimeenpanemista enemmistön mielipiteen mukaan tahi muun painavan -vallan mukaan, ja kaikkien ihmisten täytyy olla valmiina mukaumaan -kristillisen tasavallan aatteesen, sellaisena kuin Uuden Englannin -aikaisemmat asukkaat sen käsittivät, jos uskontunnustus sellainen -kuin heidän koskaan onnistuisi takaisin voittamaan menetetyn alansa, -niinkuin rappeutuviksi luultujen uskontojen niin usein tunnetaan -tehneen. - -Oletetaanpa toinen seikka, kenties luultavammin toteen käyvä -kuin äsken mainittu. Selvästi on vankka taipumus nykymaailmassa -demokratista yhteiskuntamuotoa kohti, kansaisten valtiolaitosten -yhteydessä tahi ilman niitä. Vakuutetaan, että siinä maassa, missä -tämä taipumus on täydellisimmin toteutunut, missä sekä yhteiskunta -että hallitus on enin demokraatinen. Yhdysvalloissa enemmistön -tunteet, jolle kaikki loistavampi ja kalliimpi elintapa, kuin minkä -kanssa se voi kilpailla, on vastenmielistä, vaikuttaa juurikuin -jotenkin tehokas ylellisyyslaki, ja että monessa osassa Yhdysvaltoja -on todella vaikea ihmisen, jolla on tosisuuret tulot, keksiä -keino niiden käyttämiseen, niin ettei joudu kansan paheksimisen -alaiseksi. Vaikka sellaiset tiedot kuin nämät epäilemättä ovat -suuresti liioteltuja olevien olojen kuvaajiksi, niin niiden esittämä -asiainlaita ei ole ainoastaan ymmärrettävä ja mahdollinen, mutta -todennäköinen seuraus demokratisista ajatuksista yhteydessä sen -käsityksen kanssa, että yleisöllä on kielto-oikeus sitä tapaa -vastaan, jolla yksityiset kuluttavat varojansa. Meidän on vaan enää -oletettava, sosialististen mielipidetten jommoinenkin leviäminen, -niin käy enemmistön silmissä häpeälliseksi omistaa varoja muuta -kuin joku vähäinen määrä, tahi saada tuloja, joita ei ole kätten -työllä ansaittu. Periaatteeltaan tämänkaltaiset mielipiteet ovat jo -laajalti vallalla käsityöläisluokassa ja painavat raskaasti niitä, -joihin varsinkin tämän luokan mielipide sattuu, nimittäin sen omia -jäseniä. Tunnettua on, että huonot työmiehet, jotka ovat enemmistönä -monen teollisuuden haaran työväessä, ovat jyrkästi sitä mielipidettä, -että huonojen työmiesten pitäisi saada sama palkka kuin hyvätkin -ja ettei kenenkään pitäisi sallittaman kappaletyöllä tahi muuten -suuremman taitonsa ja uutteruutensa avulla ansaita enempää kuin -muut ilman sitä. Ja he pitävät siveellistä vahtia, joka joskus käy -ruumiilliseksikin, pelottaakseen taitavia työmiehiä vastaanottamasta -ja työnteettäjiä antamasta suurempaa palkkaa hyödyttävämmästä -palveluksesta. Jos yleisöllä on tuomiovalta yksityisissä asioissa, -niin en käsitä, että nämät ihmiset ovat väärässä, tahi että kenenkään -yksityisen erityistä yleisöä voidaan moittia anastamastaan itselleen -saman vallan jäsentensä individualisen käytöksen yli, kuin koko -yleisö anastaa koko kansan jäsenten yli. - -Mutta älkäämme viipykö oletetuissa tapauksissa. Todellisuudessa -tehdään juuri meidän päivinämme suuria anastuksia yksityiselämän -vapauden alalla, vielä suurempia on uhkaamassa jommoisillakin -menestyksen enteillä, ja tuumia harkitaan, jotka vaativat rajatonta -valtaa yleisölle ei ainoastaan lain kautta kieltää, mitä se ajattelee -vääräksi, mutta päästäkseen sen kimppuun, mitä se vääräksi ajattelee, -kieltää joukon semmoisiakin asioita, joiden se myöntää olevan -vahingottomia. - -Liiallisuutta muka estääkseen ovat erään englantilaisen siirtomaan -ja melkein puolen Yhdysvaltain asukkaat lailla kieltäneet mitenkään -käyttämästä käyneitä juomia paitsi lääkkeellisiin tarkotuksiin: -sillä niiden myymisen kielto on itse asiassa, niinkuin sillä on -tarkotettukin, niiden käyttämisen kielto. Ja vaikka tämä laki -epäkäytöllisyytensä vuoksi on peruutettu monessa valtiossa, jossa -se ensin hyväksyttiin, siinäkin, josta se on saanut nimensä, alku -on kuitenkin tehty, ja sitä ovat erinomaisella pontevuudella -pitkittäneet monet tunnustetut filantropit, keräämisen puolustajia -samallaiselle laille tässä maassa. Yhdistys eli "allianssi", niinkuin -se itseänsä sanoo, joka on tätä varten perustettu, on tullut -johonkin huutoon julkaisemalla kirjeenvaihdon sen sihteerin ja erään -välillä niitä harvoja Englannin julkisia miehiä, jotka pitävät, että -valtiomiehen mielipiteiden tulee nojautua periaatteisiin. Lordi -Stanleyn osalla tässä kirjevaihdossa on laskettu vahvistettavan -hänestä jo olevia toiveita niissä, jotka tuntevat kuinka harvinaisia -sellaiset ominaisuudet, kuin on ilmestynyt muutamissa hänen -julkisissa esiintymisissään, onnettomuudeksi ovat niissä, jotka -ottavat osaa valtiolliseen elämään. Allianssin äänenkannattaja, -jota "kovasti surettaisi hyväksyminen sellaisen periaatteen, mitä -voitaisiin vääntää ulkokultaisuuden ja vainon oikeuttamiseksi", -ottaa näyttääkseen sen "leveän ja ylipääsemättömän muurin", joka -erottaa sellaiset periaatteet yhdistyksen periaatteista. "Kaikki -ajatusta, mielipidettä ja omaatuntoa koskevat seikat tuntuvat minusta -olevan, hän sanoo, lainsäädännön piirin, ulkopuolella; kaikki -yhteiskunnallista tekoa, tapaa ja välejä vaarantavat asiat, jotka -ovat ainoastaan sen rajattoman vallan alaisia, joka on valtiolla -itsellään eikä individillä, olevan sen sisäpuolella". Ei ole -ensinkään mainittu kolmatta luokkaa, eroavaa näistä kummastakin, -tekoja ja tapoja näet, jotka eivät ole yhteiskunnallisia vaan -individualisia, vaikka juuri tähän luokkaan varmaan käyneitten -juomain juomisteko kuuluu. Käyneitten juomain myyminen tosin on -kaupantekoa ja kauppa on yhteiskunnallinen teko. Vaan valittamamme -loukkaus ei tapahdu myyjän vapautta vastaan, vaan ostajan ja -kuluttajan; sillä valtio saa aivan yhtä hyvin kieltää häntä juomasta -viinaa, kuin tahallaan tehdä hänelle mahdottomaksi saada sitä. -Mutta sihteeri sanoo: "minä vaadin, kansalaisena, oikeutta säätää -lakia, milloin vaan minun yhteiskunnallisia oikeuksiani tallataan -toisten yhteiskunnallisten tekojen kautta". Ja sitten määrittelemään -näitä "yhteiskunnallisia oikeuksia". Jos mikään polkee minun -yhteiskunnallisia oikeuksiani, varmaan väkeväin juomain kauppa -sitä tekee. Se hävittää minun oikeutetun turvallisuuteni, yhä vaan -luomalla ja ärsyttämällä yhteiskunnallista epäjärjestystä. Se -polkee minun oikeuttani tasa-arvoon, hyötyen kurjuuden luomisesta, -jota minä verotetaan auttamaan. Se estää minun oikeuteni vapaasen -siveelliseen ja henkiseen kehitykseen, ympäröimällä tieni vaaroilla -ja heikontamalla sekä turmelemalla yhteiskuntaa, jolta minulla -on oikeus vaatia molemminpuolista apua ja kannatusta. Tämä oppi -"yhteiskunnallisista oikeuksista", jonka vertaista ei luultavasti -koskaan ennen ole selviin sanoihin puettu, on siis lyhyesti: kunkin -individin ehdottomana oikeutena on vaatia, että kukin muu elää kaikin -puolin niin, kuin hänen tulisi; joka tästä vähänkään horjahtaa, -loukkaa minun yhteiskunnallista oikeuttani ja oikeuttaa minut -lainsäädännöltä vaatimaan epäkohdan poistamista. Niin kummallinen -periaate on paljoa vaarallisempi, kuin mikään erityinen sekauminen -vapauteen: ei ole mitään vapauden loukkausta, jota se ei oikeuttaisi. -Se ei tunnusta ensinkään mitään oikeutta vapauteen, paitsi ehkä -jos pitää mielipiteensä salassa, niitä koskaan ilmaisematta; sillä -samalla kuin ajatus, jota minä katson vahingolliseksi, livahtaa -jonkun huulilta, se polkee kaikkia "yhteiskunnallisia oikeuksia", -kuin "allianssi" on minulle taannut. Tämä oppi etuuttaa kaikki -ihmiset kaikkien muiden siveellisestä, henkisestä ja vielä -ruumiillisestakin täydellisyydestä, joka on kunkin vaatijan -määrättävänä oman ohjeensa mukaan. - -Toinen tärkeä esimerkki laittomasta sekaumisesta yksityisen -oikeutettuun vapauteen, eikä ainoastaan uhkaavasta vaarasta, vaan jo -kauvan loistavalla menestyksellä toimeenpannusta, on laki pyhäpäivän -viettämisestä. Epäilemättä luopuminen yhtenä viikon päivänä, sen -mukaan kuin elintarpeet sen sallivat, tavallisista jokapäiväisistä -askareista, vaikkei siihen uskonto velvota muita kuin juutalaisia, -on erittäin hyvä tapa. Ja jollei tätä tapaa voi noudattaa ilman -työväestön yhteistä suostumusta siihen, niin, kuin joku työnteollaan -pakottaisi toisiakin työhön, on ehkä luvallista ja oikein, että -laki takaa jokaiselle vapauden noudattaa sitä muista huolimatta, -keskeyttämällä teollisuuden suuremmat työt erityisenä viikon päivänä. -Mutta tämä oikeutus, perustuva toisten suoraan etuun siitä, että -kaikki sitä tapaa noudattavat, ei uletu niihin omavalitsemiin -puuhiin, joissa joku ihminen näkee sopivaksi kuluttaa joutoaikansa, -eikä se vähimmässäkään määrässä koske huvitusten ehkäisemiseen -lain kautta. Tosin on yhden huvitus toisen päivätyötä, mutta monen -nautinto, puhumattakaan hyödyllisestä virkistyksestä, kannattaa -kyllä jonkun ihmisen työnteon, kuin vaan ammatti on vapaasti valittu -ja siitä vapaasti pääsee. Työväki on aivan oikeassa tuumiessaan, -että jos kaikki tekisivät työtä sunnuntaina, annettaisiin seitsemän -päivän työ kuuden, päivän palkasta: mutta kuin suurin osa töitä on -seisautettu, se pieni määrä, jonka toisten nautintoa varten vielä -täytyy työtä tehdä, saapi samassa määrässä palkan lisää, eikä -heidän ole pakko niihin töihin antautua, jos pitävät joutilaisuutta -sivutuloja parempana. Jos muuta apukeinoa siihen halutaan, niin -sopiihan tavaksi ottaa joutopäivän pidon jonakin muuna viikon -päivänä juuri näitä ihmisluokkia varten. Ainoa peruste siis, jolla -pyhäpäivän huvitusten ehkäisemistä voi puolustaa, täytyy siis -olla, että ne ovat uskonnollisesti väärät: lainsäädännön vaikutin, -jota ei koskaan voi kyllin vakavasti vastustaa. "Deorum injuriae -Diis curae" (Loukkaamiset jumalia jumalien huoleksi). On vaan -näytettävänä, että yhteiskunta tahi joku sen virkamies on ylhäältä -saanut toimekseen kostaa luultuja loukkauksia Kaikkivaltiasta -vastaan, joissa loukkauksissa ei samalla ole vääryyttä lähimäisiämme -vastaan. Käsitys, että yhden ihmisen velvollisuutena on toisen -uskonnollisuuden valvominen, oli pohjana kaikkiin uskonnollisiin -vainoihin, ja, jos se myönnettäisiin, oikeuttaisi ne täydellisesti. -Vaikkei se tunne, joka puhkee yhä uudistettuihin yrityksiin -seisauttaa rautatieliike sunnuntaisin, vastustaa museitten avaamista -j.m.s., ole niin julma kuin muinaisten vainoojain, niin mielenlaatu, -joka siinä ilmaistaan, on pohjaltaan aivan sama. Se on päätös, -ettei sallita muitten tehdä, mitä heidän uskontonsa myöntää, koskei -vainoojan uskonto sitä myönnä. Se on usko, ettei Jumala ainoastaan -kauhistu harhauskoisen tekoa, vaan lukee meille rikokseksi, jos me -jätämme harhauskoisen ahdistamatta. - -En malta olla näihin esimerkkeihin lisäämättä, kuinka vähän -yleensä välitetään ihmisvapaudesta, kuinka ilmeistä vainon kieltä -kuohuu tämän maan sanomalehdistö, milloin se vaan mormonisuuden -kummallisen liikkeen puheeksi ottaa. Paljon olisi sanottavaa tuosta -odottamattomasta ja opettavaisesta seikasta, että uskoteltua uutta -ilmestystä ja siihen perustettua uskontoa, käteen tuntuvan petoksen -tuotetta, jonka perustajassakaan ei ollut erinomaisten ominaisuuksien -tenhovoimaa, ovat sadat tuhannet uskoneet ja että se on tehty -yhteiskunnan perustukseksi sanomalehtien, rautateitten ja sähkölangan -aikakaudella. Meitä liikuttaa tässä vaan se, että tällä uskonnolla, -niinkuin muilla ja paremmilla uskonnoilla, on marttyrinsä, että -sen profeta ja perustaja tuli opetuksensa tähden roistoväen -raadeltavaksi, että muut sen tunnustajat menettivät henkensä saman -laittoman väkivallan kautta, että heidät pakolla karkotettiin -joukossa siitä maasta, jossa he ensiksi esiintyivät, että vielä -nytkin, kuin heidät on ajettu autioon olopaikkaan erämaan keskeen, -moni tässä maassa peittelemättä julistaa, että olisi oikein (vaikka -se on hankalaa) lähettää retkikunta heitä vastaan ja väkivallalla -pakottaa heidät mukautumaan muitten ihmisten ajatuksiin. Se kappale -mormonisessa tunnustuksessa, joka pääasiallisesti synnyttää sitä -vastenmielisyyttä, mikä täten puhkoo uskonnollisen suvaitsevaisuuden -tavalliset laidat, on moniavioisuuden pyhitys, joka, vaikka -sallittu muhamedilaisille, hindulaisille ja kiinalaisille, -näyttää kiihdyttävän sammumatonta vihaa, kuin sitä harjoittavat -englanninkieltä puhuvat ja kristillisyyteen kuuluviksi tunnustautuvat -ihmiset. Ei kukaan syvemmältä paheksu tätä mormonista laitosta kuin -minä, sekä muista syistä, että siitäkin, ettei se likimainkaan ole -vapauden aatteen mukaista, vaan on sen aatteen suoraa polkemista, -koska se vain juottaa kokoon toisen yhteiskuntapuoliskon kahleita -ja vapauttaa toisen keskinäisistä velvollisuuksistaan sitä kohtaan. -Mutta on muistettava tämän välin olevan yhtä vapaaehtoisen siinä -olevien vaimojen puolelta, joiden tässä saa arvata kärsivän, -kuin missään muussa avioliitossa; ja kuinka oudolta tämä seikka -näyttäneekin, on siihen selitys maailman yhteisissä käsityksissä ja -tavoissa, jotka opettavat vaimon ajattelevan aviota välttämättömäksi -ja saattavat ymmärrettäväksi sen, että moni vaimo mielemmin olisi -yksi useita emäntiä, kuin ei ollenkaan emäntä. Muita maita ei vaadita -tunnustamaan sellaisia avioliittoja eikä mormonisten mielipidetten -hyväksi vapauttamaan osaa asukkaitaan heidän omasta laistaan. Mutta -kuin erioppiset ovat väistyneet muitten vihamielisiä ajatuksia -paljon enemmän kuin heiltä oikeudella voitiin vaatia, kuin he -ovat jättäneet maat, joissa ei voitu hyväksyä heidän oppiansa, -ja asettuneet syrjäiseen maanääreen, jonka he ensimäisinä ovat -tehneet ihmisten asuttavaksi, on vaikea saada päähänsä, minkä muun -kuin tyrannian aatteen mukaan heitä voidaan estää elämästä siellä -lakinensa, kuin vaan eivät hyökkäile muiden kansain kimppuun ja -kuin suovat täyden lähtövapauden niille, joita heidän menonsa -ei tyydytä. Eräs uusi kirjailija, muutamissa suhteissa hyvinkin -ansiokas, ehdottaa, hänen omia sanojansa käyttääksemme, ei -ristiretkeä vaan _sivistämisretkeä_ tätä moniavioisuuden yhteiskuntaa -vastaan, lopettaakseen tuon hänen mielestään taantumisaskeleen -sivistyksessä. Taantumiselta se tosin tuntuu minustakin, mutta minä -en ymmärrä, että toisella yhteiskunnalla olisi oikeus pakottaa -toista sivistymään. Niin kauvan kuin ne, jotka noista huonoista -laista saavat kärsiä, eivät pyydä muilta yhteiskunnilta apua, en voi -myöntää, että kerrassaan syrjäisten tulisi astua väliin vaatimaan -lakkautettavaksi asiaintilaa, johon kaikki, joihin se suoraan koskee, -ovat tyytyväiset, siitä syystä että se muka on kauhistus monen -tuhannen penikulman päässä oleville ihmisille, joilla ei siihen -ole mitään osaa eikä siinä tekemistä. Lähettäkööt, jos tahtovat, -lähetyssaarnaajia saarnaamaan sitä vastaan, ja vastustelkoot oikeilla -keinoilla (jommoinen ei opettajien vaijistaminen ole) sellaisen opin -edistystä heidän omassa kansassaan. Onhan sivistys saanut raakuudesta -voiton, kuin maailma oli raakuuden vallassa; onpa siis liikaa -tunnustaa pelkäilevänsä, että raakuus juuri oikein kukistuttuansa -uudestaan virkoaisi ja tekisi sivistyksen tyhjäksi. Sivistys, joka -täten voi sortua voitetun vihollisensa edessä, on varmaan sitä ennen -niin turmeltunut, etteivät sen varsinaiset saarnaajat ja opettajat -eikä kukaan kykene eikä ota vaivakseen nousta sitä puolustamaan. -Jos näin on asian laita, niin sitä parempi, kuta pikemmin semmoinen -sivistys saa lähdön. Se voi ainoastaan jatkua huonosta huonompaan, -kunnes häviää ja uudistuu (niinkuin länsiroomalainen keisarikunta) -tarmokkaitten barbarien kautta. - - - - -VIIDES LUKU. - -Sovellutuksia. - - -Näillä sivuilla puolustettujen periaatteitten täytyy tulla jotenkin -yleisesti myönnetyksi pohjaksi seikkaperäiselle keskustelulle, -ennenkuin millään menestyksen toiveella voi yrittääkään -johdonmukaisesti sovelluttamaan niitä kaikilla hallinnon ja -siveysopin eri aloilla. Ne harvat huomautukset, kuin minä tuumin -tehdä erityiskohtain alalla, ovat aijotut pikemmin valaisemaan -periaatteita, kuin esiintuomaan kaikkia niiden seurauksia. Minä -en siis tarjoa oikeastaan sovellutuksia, vaan niiden näytteitä, -jotka puolestaan suurempaan selvyyteen saattanevat niiden kahden -perusohjeen sisällystä ja rajoja, jotka yhteensä ovat koko tämän -kirjan pääoppina, ja auttanevat arvostelua pysymään tasapainossa -niiden välillä, missä tapauksissa näyttää epäiltävältä, kumpi niistä -on siihen kohtaan sovellutettava. - -Ne perusohjeet ovat ensiksi, ettei individi ole vastuussa -yhteiskunnalle teoistansa, kuin ne eivät vaaranna kenenkään -muun etuihin, paitsi hänen omiinsa. Neuvo, opetus, kehotus ja -vältteleminen muiden ihmisten puolelta, jos he sitä oman etunsa -vuoksi pitävät tarpeellisena, ovat ainoat keinot, joilla yhteiskunta -oikeudenmukaisesti voi ilmottaa vastenmielisyyttänsä tahi -paheksumistansa hänen käytöksestänsä. Toiseksi, että niistä teoista, -jotka ovat muitten eduille vahingollisia, on individi vastuussa ja -joko yhteiskunnallisen tahi laillisen rangaistuksen alainen, jos -yhteiskunta suojelukseksensa katsoo jommankumman olevan tarpeesen. - -Ensiksikään ei saa mitenkään olettaa, että, koska ainoastaan -vahingottaminen tahi todennäköinen vahingottaminen muitten etuja -voi oikeuttaa yhteiskuntaa sekaumaan, siis se aina oikeuttaisi niin -tekemään. Monessa tapauksessa individi laillista asiaa ajaessaan -välttämättömästi ja siis laillisesti tuottaa kiusaa tahi tappiota -muille, tahi kaappaa itselleen jonkun hyvän, jota heillä oli järkevä -toivo saada. Tällaiset etujen vastaisuudet individien kesken syntyvät -usein huonoista yhteiskunnallisista laitoksista, mutta niitä ei -voi välttää niin kauvan kuin ne laitokset kestävät, ja muutamia -ei voisi välttää minkäänlaisissa oloissa. Ken onnistuu kovasti -täytetyssä ammatissa, ken tutkinnossa voittaa kilpailijansa, ketä -puolustetaan kiistassa jostakin esineestä, jota kumpikin haluaa, -hän hyötyy muiden tappiosta, heidän turhista ponnistuksistansa ja -heidän pettymyksestänsä. Mutta yleisesti myönnetään olevan parempi -ihmiskunnan yhteiselle edulle, että ihmiset pyrkivät tarkotustensa -perille tällaisia seurauksia säikkymättä. Toisin sanoen, yhteiskunta -ei myönnä kovaonnisille kilpailijoille mitään oikeutta, ei laillista -eikä siveellistä, saamaan korvausta tällaisista kärsimisistä, ja -pitää ainoastaan silloin tarpeellisena sekautua, kuin voittoon on -käytetty keinoja, joita ei yleinen etu salli -- nimittäin vilppiä eli -petosta ja väkivaltaa. - -Siis vieläkin: kauppa on yhteiskunnallinen toimi. Ken ottaa -myydäkseen yleisölle jonkunlaista tavaraa, koskettaa sillä muitten -ihmisten ja yleensä yhteiskunnan etuihin. Siten hänen käytöksensä -periaatteessa on yhteiskunnan tuomiovallan alaisena: siispä yhteen -aikaan pidettiinkin yhteiskunnan velvollisuutena kaikissa tärkeiksi -katsotuissa tapauksissa määrätä hinnat ja säätää teollisuuden menot. -Mutta nyt on tunnustettu, vaikka vasta pitkän taistelun perästä, että -sekä hinnoista että tavaran laadun hyvyydestä pidetään paras huoli, -päästämällä valmistaja ja myyjä kerrassaan vapaiksi, sillä ehdolla -vaan että ostajalla on sama vapaus hankkia tarpeensa mistä hyvänsä. - -Tämä on n.s. vapaakaupan oppi, joka on eri pohjalla, vaikka yhtä -lujalla, kuin tässä kirjassa puolustettu yksityisen vapauden aate. -Rajoitukset kaupassa tahi tuotannossa kauppaa varten ovat oikeastaan -pakkoa, ja kaikki pakko, pakkona, on pahaa. Mutta nämät pakotukset -koskevat ainoastaan sitä osaa käytöstä, jossa yhteiskunta on -oikeutettu pakottamaan, ja ovat siis vääriä ainoastaan sentähden, -ettei niistä todella lähde niitä tuloksia, joita niillä tarkotetaan -saatavan. Samoin kuin ei individin vapauden aate sisälly vapaakaupan -oppiin, samoin ei se sisälly useimpiin niihin kysymyksiin, jotka -syntyvät tämän opin rajoista; ei esim. kysymykseen, minkä verran -julkista tarkastusta on suvaittava estämiseksi petosta väärennyksen -kautta; missä määrin työnantajia olisi pakotettava terveydellisiin -varokeinoihin tahi toimiin suojellaksensa vaarallisissa töissä -käytettyä työväkeä. Nämät kysymykset koskevat vapautta ainoastaan -siinä, että aina on parempi, muuten samallaisissa oloissa, jättää -ihmiset omiin valtoihinsa, kuin tarkastella heitä: mutta että -heitä lainmukaisesti saa tarkastaa näitä tarkotuksia varten, se on -periaatteessa kieltämätöntä. Toisaalta on kysymyksiä sekaumisesta -kauppaan, joissa oikeastaan on vapaus kysymyksessä: sellaisia on -Maine-laki, joka jo on ollut puheena, opiumin Kiinaan viennin kielto, -myrkynkaupan rajoitus; lyhyesti kaikki kohdat, joissa sekaumisella -tarkotetaan mahdottomaksi tehdä tahi vaikeuttaa jonkun erityisen -hyödyn saavuttamista. Nämät sekaumiset ovat vastustettavat, ei siltä -että ne loukkaavat valmistajan tahi myyjän vapautta, vaan ostajan. - -Yhdessä näitä esimerkkejä, kysymyksessä myrkkyjen myynnistä -aukeaa uusi kysymys; nimittäin niin sanoaksemme polisin vallan -oikeista rajoista, siitä missä määrin lainmukaisesti saa sortaa -vapautta ehkäisemiseksi rikoksia tahi tapaturmia. Hallituksen -kieltämättömiä tehtäviä on ryhtyä varokeinoihin rikosta vastaan, -ennenkuin se on tehty, yhtä hyvin kuin paljastaa ja rangaista sitä -jäljestäpäin. Mutta hallituksen ehkäisemistoimi on paljoa enemmin -väärinkäytettävissä vapauden vahingoksi kuin rankaisemistoimi, sillä -tuskin on mitään haaraa ihmisen lainmukaisessa toimintavapaudessa, -jota ei voisi sattuvastikin esittää helpottavaksi rikosta tavalla -tahi toisella. Yhtäkaikki jos julkinen viranomainen tahi vaan -yksityinen ihminenkin näkee, että joku selvästi valmistelekse -rikoksen tekoon, heidän ei olo pakko toimettomina katsoa, kunnes -rikos on tehty, vaan saavat käydä väliin estääkseen sitä. Jos -ei myrkkyjä koskaan ostettaisi tahi käytettäisi muuhun kuin -murhantekoon, olisi oikein estää niiden valmistaminen ja kauppa. -Mutta niitä tarvitaan ei ainoastaan viattomiin, mutta myös -hyödyllisiin tarkotuksiin, ja rajoituksia ei voi panna yhdessä -kohdassa, niin etteivät ne koske toiseenkin. Se taas on julkisen -viranomaisen oikea toimi, että hän suojelee tapaturmilta. Jos -valtion virkamies tahi kuka hyvänsä näkee jonkun ihmisen yrittävän -yli sillan, jonka he tietävät olevan epävarman, eikä ole vähääkään -aikaa varottaa häntä vaarasta, saavat he tarttua häneen ja palauttaa -hänet, mitenkään oikeastaan loukkaamatta vapautta; sillä vapaus on -siinä, että saa tehdä mitä haluaa, eikä hän halunne pudota jokeen. -Jollei taas onnettomuus ole varma, vaan ainoastaan peljättävä, voi -ihminen itse yksinään arvostella, onko hänellä kylliksi aihetta -uskaltaa vaaraan: tässä tapauksessa siis (joll'ei hän ole lapsi -tahi heikkomielinen tahi jossakin kiihkon eli maltittomuuden -tilassa, jossa ei arvostelukyky ole oikeillaan) tulee häntä, minun -ymmärtääkseni, ainoastaan varottaa vaarasta, ei pakolla estää -siihen menemästä. Samallaiset mietteet, sovitettuina sellaisiin -kysymyksiin kuin myrkkyjen myyntiin, antavat meille ohjausta -ratkaisemaan, mitkä mahdolliset järjestämistavat ovat ja mitkä eivät -ole vapauden periaatteen mukaiset. Sellaista varokeinoa kuin esim. -varustamista tavaran etiketillä, joka muutamilla sanoilla ilmaisee -sen vaarallisen luonteen, saattaa vapautta loukkaamatta pakottaa: -ostaja ei voi toivoa olleensa tietämättä, että hänen tavaransa on -myrkyllistä laatua. Mutta vaatiminen lääkärin todistusta kaikissa -tapauksissa tekisi toisinaan mahdottomaksi, aina kalliiksi saada -ainetta laillisiin tarpeisiin. Minusta on ainoa keino, jolla voidaan -vaikeuttaa rikoksen tekoa näillä aineilla mitenkään lukuunotettavalla -tavalla loukkaamatta niiden vapautta, jotka haluavat myrkyllisiä -aineita muihin tarkotuksiin, hankkimisessa Benthamin sattuvilla -sanoilla kutsumaa "edeltävää todistusta" (preappointed evidence). -Tämän varokeinon tuntee jokainen kontrahdeista. On tavallista -ja oikein, että laki, kuin kontrahti on tehtävä, vaatii ehdoksi -sen pakolliseen täyttämiseen, että siinä on noudatettu muutamia -muotoja, niinkuin nimikirjoitusta, todistajia y.m.s. jotta, jos -riitaa seuraisi, olisi todistuksia näyttämään, että kontrahti on -todella tehty ja etteivät mitkään seikat tehneet sitä laillisesti -voimattomaksi: sillä on tarkotuksena panna suuria hankaluuksia -valheellisten kontrahtien tekemiselle ja semmoisissa oloissa -tehtyjen kontrahtien tekemiselle, jotka olot, jos ne tunnettaisiin, -veisivät koko kontrahdilta pätevyyden. Samanluontoisia varokeinoja -sopisi panna pakoksi rikoksen välikappaleiksi sopivien esineitten -myynnissä. Sopisi esim. vaatia myyjän luetteloon kirjoittamaan -tarkkaan myyntiajan, ostajan nimen ja osotteen, tavaran laadun ja -määrän, kysymään, mihin sitä tarvitaan, ja kirjoittamaan muistoon -vastauksen, jonka saapi. Kuin ei lääkärin määräystä ole, olisi -vaadittava kolmannen hengen läsnäoloa, todistajaksi ostajaa vastaan, -jos sattuisi jälestäpäin olemaan aihetta epäillä tavaraa käytetyn -rikokselliseen tarkotukseen. Tällaiset säännökset eivät yleensä -olisi minään varsinaisena esteenä saamiselle tavarata, mutta hyvin -huomattavana esteenä sen väärinkäyttämiselle ilmi tulematta. - -Yhteiskunnalle kuuluva oikeus edeltävillä varokeinoilla suojella -itseänsä rikoksilta sitä itseänsä vastaan vetää selvät rajat sille -periaatteelle, ettei puhtaasti itsekohtaiseen hairaukseen voi -oikeimmiten kiellolla tahi rangaistuksella välttytyä. Juoppous esim. -ei tavallisissa oloissa ole sopiva ala lainsäädännön sekaumiselle, -mutta minä pitäisin täydellisesti lainmukaisena, että ihminen, -joka kerran on todistettu juovuspäissään tehneen väkivaltaa -toista vastaan, pantaisiin erityisen, hänelle personallisen lain -tarkastuksen alle, niin että jos hän vasta tavattaisiin juovuksissa, -hän joutuisi rangaistuksen alaiseksi, ja jos hän siinä tilassa -tekisi toisen rikoksen, niin siitä tuleva rangaistus olisi entistä -ankarampi. Päihinsä juominen on rikos muita vastaan sellaisen ihmisen -puolelta, jota juopumus kiihdyttää pahantekoon muita vastaan. -Samoin myös ei laiskuutta voi, ilman tyranniaa, saattaa laillisesti -rangaistavaksi, paitsi silloin kuin laiskuri saa yleisistä varoista -apua tahi laiskuus vaikuttaa välipuheitten rikkomista; mutta jos -ihminen laiskuudesta tahi muusta vältettävissä olevasta syystä -jättäisi lailliset velvollisuutensa muita vastaan täyttämättä, esim. -jättäisi elättämättä lapsensa, ei se ole tyranniutta, että pakottaisi -häntä täyttämään tehtävänsä väkinäisellä työllä, joll'eivät mitkään -muut keinot auttaisi. - -Vielä on monta tekoa, joiden, ollen suoranaisesti vahingollisia -ainoastaan tekijällensä, ei pitäisi tulla laissa kielletyksi, -mutta jotka julkisesti tehtyinä loukkaavat hyviä tapoja ja siten -tulevat muita vastaan tehtyjen rikosten luokkaan ja ovat oikeudella -ehkäistävät. Näitä ovat rikokset siveyttä vastaan, joissa meidän on -sitä tarpeettomampi viipyä, kuin ne ainoastaan välillisesti liittyvät -aineesemme, sillä julkisuuden vastustaminen on yhtä ankara monen -asian suhteen, joka ei itsestään ole moitittava, eikä semmoisena -pidetty. - -On toinen kysymys, johon on etsittävä sen periaatteen mukainen -vastaus, kuin tässä on esitetty. Kuin jonkun personallista käytöstä -pidetään häpeällisenä, vaikka kunnioitus vapautta kohtaan pidättää -yhteiskuntaa etsimästä ja rankaisemasta sitä, koska suoranainen -paha seuraus siitä sattuu ainoastaan tekijään, onko muiden ihmisten -sallittava yhtä vapaasti neuvoa ja yllyttää siihen, mitä tuon on -vapaus tehdä? Tässä kysymyksessä on kyllä vaikeuksia. Kiihottaminen -toista johonkin tekoon ei oikeastaan kuulu itsekohtaisen käytöksen -alaan. Neuvominen ja kehottaminen jotakin on yhteiskunnallinen -teko ja on siis, niinkuin yleensä teot, jotka vaarantavat muihin, -pidettävä yhteiskunnallisen tarkastuksen alaisena. Mutta vähällä -miettimisellä oikeaa tämä ensi käsitys nähdessämme, että jollei -tuo seikka tarkoin katsoen olekaan yksityisvapauden käsitteessä, -niin ainakin ne järkisyyt, joihin yksityisvapauden aate perustuu, -soveltuvat siihenkin. Jos on sallittava ihmisten omalla uhallaan -heitä itseään koskevissa asioissa toimia niinkuin heistä parhaalta -näyttää, täytyy heillä olla yhtäläinen vapaus neuvotella keskenänsä, -mikä on sopivaa näin tehdä, vaihtaa mielipiteitä, antaa ja ottaa -viittauksia. Mitä on lupa tehdä, siihen täytyy olla lupa neuvoa. Asia -on epäiltävä ainoastaan silloin, kuin neuvojalla on personallista -hyötyä neuvostansa, kuin hän pitää ammattinansa, elatukseksensa tahi -rahalliseksi tuloksensa edistää sitä, mitä yhteiskunta ja valtio -katsovat pahaksi. Siitä syntyy todella uutta sekaannuksen aihetta -asiaan, nimittäin sellaisten ihmisluokkain olemassaolo, joiden etu on -yhteisenä hyvänä pidetyn vastainen ja joiden elintapa perustuu tähän -vastaan hangoittelemiseen. Onko tässä sekauduttava, vai ei? Huoruus -esim. on suvaittava ja samoin peli, mutta onko kenenkään sallittava -olla parittaja tahi pelihuoneen pitäjä. Tämä on niitä seikkoja, -jotka ovat kahden periaatteen ulkorajalla, eikä ole hetipaikalla -selvää, kumpaanko kahdesta se oikeastaan kuuluu. Kummallakin puolen -on todisteita. Suvaitsevaisuuden puolesta saattaa sanoa, ettei -ammattinansa pitäminen jotakin tointa, siitä eläminen ja hyötyminen -tee rikokseksi sitä, mikä muuten olisi sallittavaa; että tekoa tulee -joko johdonmukaisesti sallia tahi johdonmukaisesti kieltää; että, -jos ne aatteet, joita me tähän saakka olemme puolustaneet, ovat -oikeat, yhteiskunnan asia yhteiskuntana, ei suinkaan ole tuomita -mitään vääräksi, joka koskee ainoastaan yksityistä; ettei yhteiskunta -voi mennä varottamista edemmäksi, ja että toisella pitää olla -yhtä suuri vapaus yllyttää, kuin toisella varottaa. Tätä vastaan -voidaan väittää, että vaikkei yleisöllä tahi valtiolla ole oikeutta -valtansa nojassa päättää, ehkäisemistä tahi ratkaisemista varten, -sen tahi senlaisen paljastaan yksityisetuja koskevan käytöksen -olevan hyvän tahi pahan, on se täydellisesti oikeutettu olettamaan, -jos se käytöstä pahaksi katsoo, ainakin epäilyksen alaiseksi onko -se paha, vai ei. Että siinä tapauksessa se ei voi olla väärässä -yrittäessään poistaa vaikutusta houkutusten, jotka eivät ole omaa -etua katsomattomia, voimaa viettelijäin, jotka varmaan toimivat -omaan puoleensa, joilla on suora personallinen etu toisella puolella -ja juuri sillä puolella jota valtio uskoo vääräksi, ja jotka -tunnustavat edistävänsä sitä ainoastaan omaksi hyväksensä. Varmaan, -saatetaan väittää, ei voi tapata mitään, ei uhrata mitään hyvää -niin järjestäessä asiat, että ihmiset saavat oman mieleenjohtumansa -mukaan valita, joko viisaasti tahi hullusti, niin vapaina kuin -mahdollista sellaisten ihmisten vehkeistä, jotka oman etunsa hyväksi -kiihottavat heidän halujansa. Siis (sanottaneen), vaikka asetukset -laittomasta pelistä ovat kerrassaan puolustamattomissa, vaikka -kaikilla ihmisillä pitäisi olla vapaus pelata omassa tahi muiden -huoneessa tahi tilauksella määrätyssä, ainoastaan tilaajille ja -heidän vieraillensa avoimessa paikassa -- niin julkisia pelihuoneita -ei sittenkään pitäisi sallittaman. Tosin ei kielto koskaan tepsi, -ja annettakoon polisille kuinka tyrannillinen valta tahansa, -pelihuoneita aina voidaan pitää muilla verukkeilla; vaan ne saatetaan -pakottaa liikkumaan jotenkin salassa ja hämärässä, ettei niistä tiedä -muut, kuin ne, jotka niitä hakevat, ja sen enempää ei yhteiskunnan -tule tarkottaakaan. Näissä todisteissa on joltinenkin voima. En -uskalla päättää riittävätkö ne oikeuttamaan sitä siveellistä -epäsääntöisyyttä, että sivuseikka rangaistaan, vaikka pääasia on -(ja täytyy olla) vapaaksi tunnustettu, että parittaja sakotetaan ja -vangitaan vaan ei huorintekijä -- pelihuoneenpitäjä vaan ei pelaaja. -Vielä vähemmin tulisi tavalliseen osto- ja myyntimenoon sekautua -tämäntapaisilla perusteilla. Melkein kaikkea tavaraa, jota ostetaan -ja myydään, saatetaan väärinkäyttää, ja myyjällä on rahatuloa -tämän väärinkäytön edistämisestä; mutta ei tähän voi perustaa -mitään todisteita esim. Maine-lain hyväksi, sentähden että väkeväin -juomain myyjiä, vaikka heille onkin etua niiden väärinkäytöstä, -välttämättömästi tarvitaan niiden oikeaa käyttöä varten. Kuitenkin -on näiden myyjäin etu liiallisuuden edistämisestä todellinen paha ja -oikeuttaa valtion tekemään rajoituksia ja vaatimaan takeita, jotka -ilman tätä oikeutusta loukkaisivat laillista vapautta. - -Vielä on kysymys siitä, eikö valtion, samalla kuin se sallii -käytöstä, pitäisi kuitenkin epäsuoraan siitä vierottaa, kuin se -pitää sitä tekijänsä parhaitten etujen vastaisena; eikö esim. sen -pitäisi ryhtyä toimiin tehdäkseen juopumiskeinot kalliimmiksi tahi -lisätä vaikeutta niihin pääsemiseen rajoittamalla myyntipaikkojen -lukua. Tässä niinkuin useimmissa käytöllisissä kysymyksissä on -monta erotusta tehtävää. Verottaminen väkeviä juomia, suorastaan -vaikeuttamiseksi niiden saantia, eroaa ainoastaan määrässään -täydellisestä kiellosta, ja se olisi oikeutettua ainoastaan, jos -tämäkin olisi oikeutettu. Kaikki maksunlisä on kieltoa niille, joiden -varat eivät riitä korotettuun hintaan; ja niille, joiden varat -riittävät, on se sakko, joka heille tulee tyydyttämästään erityistä -haluansa. Heidän valintansa huvituksia ja heidän tapansa käyttää -varojansa, ovat -- heidän täytettyään lailliset ja siveelliset -velvollisuutensa valtiota ja yksityisiä kohtaan -- heidän oma -asiansa, ja niiden täytyy olla heidän omassa päätösvallassaan. Nämät -mietelmät saattavat ensi katsauksella näyttää hylkäävän väkeväin -juomain valitsemisen erityiseksi verotuksen esineeksi valtion tuloja -varten. Mutta täytyy muistaa verotuksen valtiontuloihin olevan aivan -välttämättömän ja useimmissa maissa olevan tarpeen, että melkoinen -määrä tätä verotusta on välillinen, ja valtion siis ei voivan päästä -panemasta muutamain tavarain käyttämiselle veroa joka joillekuille -saattaa tuntua kiellolta. Senvuoksi on valtion velvollisuus veroja -pannessaan ottaa huomioon, mitä tarpeita kuluttajat parhaiten -voivat kärsiä, ja etupäässä valita niitä, joiden käyttämisen, -sangen vähäisen määrän yli, se pitää suoranaisesti vahingollisena. -Väkeväin juomain verotus siis, siihen määrään, joka tuottaa suurimmat -valtiontulot (olettaen että valtio tarvitsee kalkki tulot kuin se -verotus antaa) ei ole ainoastansa myönnettävä, vaan myös hyväksyttävä. - -Kysymykseen näiden tarvesaineiden myönnin tekemisestä enemmän tahi -vähemmän yksinomaiseksi etuoikeudeksi on vastattava eri lailla, sen -tarkotuksen mukaan, jota tuolla rajoituksella tahdotaan auttaa. -Kaikki julkiset kokouspaikat kaipaavat polisin peräänkatsantoa ja -erittäin tämällaiset paikat, koska rikokset yhteiskuntaa vastaan -ovat herkät juuri niissä syntymään. Senvuoksi sopii rajoittaa -näiden tavarain myyntivallan (ainakin paikalla nauttimista varten) -ihmisille, joiden kunniallinen käytös on tunnettu ja taattu; -tehdä sellaisia säännöksiä myymälän avaus- ja sulkemisajasta, -kuin julkinen tarkastus kaipaa; ottaa myyntioikeus pois, jos -rauhanhäiriöitä useammasti tapahtuu myymälän pitäjän leväperäisyyden -ja kykenemättömyyden tähden tahi jos myymälä tulee yhtymäpaikaksi -lainrikkomisten keksimistä ja valmistelemista varten. Sen enempää -rajoitusta en minä käsitä periaatteellisesti oikeutetuksi. Niin -esim. oluen- ja viinanmyymäläin luvun supistaminen julkilausutussa -tarkotuksessa tehdä niihin pääsö vaikeammaksi ja vähentää houkutuksen -tiloja ei ainoastaan tuota samaa hankaluutta kaikille, sentähden -että jotkut voisivat helppoutta väärinkäyttää, vaan ei sovikaan -muuhun yhteiskuntatilaan, kuin sellaiseen, jossa työtätekeviä -luokkia julkisesti kohdellaan kuin lapsia tahi villejä ja pidetään -pakkokasvatuksessa, jotta he vastaisuudessa soveltuisivat -laskettavaksi vapauden etuoikeuksiin. Ei tämä ole se periaate, jonka -mukaan työtätekeviä luokkia julkisesti hallitaan missään vapaassa -maassa, eikä kukaan ihminen, joka vapaudelle antaa oikean arvon, -myönny siihen, että heitä täten hallitaan, ennenkuin on kaikkia -koetettu kasvattaaksensa heitä vapauteen ja hallitaksensa heitä -kuin vapaita ihmisiä ja ennenkuin on lopullisesti näytetty, että -heitä voidaan hallita ainoastaan kuin lapsia. Paljas esittäminen -tämän alternatiivin osottaa, kuinka järjetöntä on olettaa sellaisia -ponnistuksia tehdyn missään niitä tapauksia, joita tässä tarvitsee -varteen ottaa. Ainoastaan sentähden, että tämän maan laitokset ovat -läjä epäjohdonmukaisuuksia, sallitaan meillä käytäntöön päästä -seikkoja, jotka kuuluvat despotiajärjestelmään tahi n.s. isälliseen -hallitukseen, samalla kuin meidän laitosten yleinen vapaus sulkee -ulos tarpeellisen tarkastuksen, jotta pakotus todella vaikuttaisi -siveellisen kasvatuksen tavoin. - -Jo edellä huomautettiin tässä kirjassa, että yksityisen vapaus -seikoissa, jotka vaarantavat ainoastaan yksityiseen, sisältää -vastaavan vapauden jollekin individijoukolle keskinäisen sopimuksen -kautta järjestää ne asiat, jotka koskevat heihin yhteisesti ja -koskevat ainoastaan heihin. Tässä kysymyksessä ei ole mitään -vaikeuksia niin kauvan, kuin kaikkien asianosaisten tahto pysyy -muuttumattomana; mutta koska tämä tahto saattaa muuttua, on usein -tarpeen, ainoastaan heitä itseäänkin koskevissa asioissa, että -he menevät keskinäisiin sitoumuksiin, ja kuin he sen tekevät, on -sopivaa yleiseksi säännöksi, että näitä sitoumuksia on täytettävä. -Mutta luultavasti kaikkienkin maitten laeissa on tästä yleisestä -säännöstä joitakin poikkeuksia. Ei ainoastansa olla ihmisiä -velvottamatta pitämään sitoumuksiansa, jotka loukkaavat kolmannen -oikeutta, vaan katsotaan joskus riittäväksi syyksi päästämään heitä -sitoumuksestansa, kuin se sitoumus vahingottaa heitä itseänsä. -Tässä (Englannissa) ja useimmissa muissa sivistyneissä maissa esim. -sitoumus, jolla ihminen myisi itsensä tahi antaisi itsensä myydä -orjaksi, olisi aivan arvoton, eikä laki eikä yleinen mielipide -pakottaisi sitä pitämään. Perustus tähän rajoittamiseen hänen omaa -valtaansa määrätä omasta kohtalostaan maailmassa on ilmeinen ja näkyy -sangen selvästi tässä äärimmäisessä tapauksessa. Syynä sekaantumatta -olemiseen, paitsi muiden tähden, ihmisen omaehtoisiin tekoihin on -kunnioitus hänen vapauttansa kohtaan. Hänen vapaaehtoinen valintansa -on takeena siitä, että mitä hän siten valitsee on hänelle toivottavaa -tahi ainakin mukiinmenevää, ja että hänen hyvästänsä pidetään -parhaiten huolta antamalla hänen omin keinoinsa sitä tavotella. -Mutta myymällä itsensä orjaksi luopuu hän vapaudestansa; hän herkeää -sitä vastaisuudessa käyttämästä tästä yksityisestä teosta edespäin. -Hän siis itsepuolestaan tekee tyhjäksi juuri sen tarkotuksen, joka -oikeuttaa antamaan hänen määrätä itsestään. Hän ei enää ole vapaa, -vaan on siitäpuolin asemassa, jota ei puolusta sekään seikka, että -voisi luulla hänen vapaatahtoisesti siinä pysyvän. Vapauden aate ei -voi vaatia, että hänellä pitäisi olla vapaus olemaan epävapaa. Se ei -ole vapautta, että sallitaan jättää vapautensa. Näitä syitä, joiden -pätevyys tässä erityisessä tapauksessa on niin päivänselvä, sopii -silminnähtävästi sovittaa paljoa laajemmallekin. Tosin rajoja panevat -niihin kaikkialla elämän välttämättömyydet, jotka yhä vaativat meitä, -ei tosin luopumaan vapaudestamme, vaan myöntymään yhteen ja toiseen -rajoitukseen siinä. Mutta se periaate, joka vaatii tarkastuksetonta -toimintavapautta kaikessa, mikä vaarantaa ainoastaan tekijään -itseensä, vaatii, että niiden, jotka ovat sitouneet toisillensa -seikoissa, mitkä eivät kolmatta liikuta, pitäisi kyetä päästämään -toisensa sitoumuksesta: ja ilmankin sellaista vapaaehtoista päästöä -tuskin on sitä kontrahtia tahi sitoumusta, paitsi rahan tahi -rahanarvon kysymyksessä ollessa, josta uskaltaisi sanoa, ettei -siitä pitäisi olla mitään peräymisvapautta. Wilhelm von Humboldt -lausuu siinä erinomaisessa kirjassa, josta jo olen edellä lainannut, -vakaumuksenansa, ettei personallisia välejä tahi palveluksia -koskevain sitoumusten pitäisi koskaan laillisesti kestää yli -määräajan ja että tärkeimmän näistä sitoumuksista, avioliiton, ollen -siitä omituinen, että sen tarkotus on hukassa, joll'ei molempain -puolten tunteet ole sopusoinnussa sen kanssa, pitäisi kaipaamaan -ainoastaan toisen puolen ilmotettua tahtoa tullaksensa puretuksi. -Tämä aine on liian tärkeä ja liian monimutkainen tullaksensa -sivumennen selvitetyksi ja minä kosketan siihen ainoastaan sen -verran, kuin on tarpeellista minun aineeni valaistukseksi. -Jollei von Humboldtin tutkimuksen tiiviys ja ylimalkaisuus olisi -pakottanut häntä tässä seikassa tyytymään johtopäätöksen lausumiseen -premissejä esittämättä, olisi hän epäilemättä tunnustanut, ettei -kysymystä voi ratkaista niin yksinkertaisilla syillä, kuin -ne ovat, joihin hän rajottautuu. Kuin ihminen joko selvillä -lupauksilla tahi käytöksellään on saanut toisen luottamaan, että -hän edelleen toimii määrättyyn suuntaan, rakentamaan toiveita ja -tuumia ja tälle oletukselle laskemaan osan elinsuunnitelmaansa, -nousee hänen puoleltansa tuota toista ihmistä kohtaan uusi jakso -siveellisiä velvollisuuksia, jotka mahdollisesti saattavat tulla -voitetuiksi, mutta joita ei voi olla lukuun ottamatta. Jos taas -kahden kontrahtipuolen keskinäisestä välistä on lähtenyt seurauksia -toiselle; jos se on pannut kolmannen puolen erityiseen asemaan, tahi, -niinkuin avioliitossa on laita, on synnyttänyt kolmannen puolen -eloon, syntyy kummankin kontrahtipuolen puolelta velvollisuuksia tätä -kolmatta kohtaan, ja niiden täyttämisen tahi ainakin täyttämistavan -täytyy suuresti vaikuttaa alkuperäisten kontrahtipuolten välin -jatkumiseen tahi purkamiseen. Tästä ei seuraa, enkä minä voi -myöntää, että nämät velvollisuudet ulottuisivat vaatimaan kontrahdin -täyttämistä millä uhalla tahansa vastahakoisen puolen onnelle; mutta -ne ovat välttämättömiä seikkoja tässä kysymyksessä, ja jos kohta -von Humboldtin väitöksen mukaan niiden ei pitäisi mitenkään -tekemän erotusta puolten _laillisessa_ vapaudessa irtautua -sitoumuksestansa (eikä niiden minustakaan pidä paljoa tekemän sitä), ne -välttämättömästi tekevät suuren erotuksen _siveellisessä_ vapaudessa. -Ihminen on velvollinen ottamaan kaikki nämät seikat lukuun, ennenkuin -päättää astua askeleen, joka ehkä koskee muiden niin tärkeitä etuja; -ja jollei hän anna näille eduille oikeaa arvoa, on hän siveellisesti -vastuussa vahingosta. Minä olen tehnyt nämät selvät muistutukset -paremmin valaistakseni vapauden aatetta yleensä, enkä sentähden -että niitä ensinkään kaivataan erittäin tähän kysymykseen, jota -päinvastoin tavallisesti keskustellaan, niinkuin olisi lasten etu -kaikki ja täysi-ikäisten ei mikään. - -Minä olen jo huomauttanut, että tunnustetun yleisen periaatteen -puutteessa vapautta usein suodaan, missä sen pitäisi olla kielletty, -sekä kielletään, missä sen pitäisi olla suotu, ja yksi niitä -seikkoja, joissa nykyisessä Europassa vapaudentunto on vahvin, -on seikka, jossa se minun mielestäni on aivan väärällä paikalla. -Ihmisellä pitää olla vapaus tehdä niinkuin tahtoo omissa asioissaan. -Mutta hänellä ei pitäisi olla vapautta tehdä niinkuin tahtoo -toimiessaan toisen puolesta sillä syyllä muka, että toisen asiat -ovat hänen omiansa. Samalla kuin valtio kunnioittaa itsekunkin -vapautta siinä, mikä erittäin liikuttaa häntä itseänsä, on sen -velvollisuus pitää tarkasti silmällä, kuinka yksityinen käyttää -valtaa, joka hänelle on suotu muiden yli. Tämä velvollisuus on -enimmäkseen kerrassaan laiminlyöty perheellisiin väleihin nähden, -jotka, suoranaisesti vaikuttaen ihmisonneen, ovat tärkeämmät kuin -kaikki muut yhteensä. Miehen melkein despotillisesta vallasta -vaimon yli ei tarvitse lavealta puhua tässä, koska ei mikään ole -enemmän tarpeen pahan perinpohjaista poistamista varten, kuin se -että aviovaimot pääsevät samoihin oikeuksiin ja saavat samoin -lain suojan, kuin kaikki muutkin ihmiset, ja koska tässä asiassa -vakauneen epäoikeuden puolustajat eivät nojaudu vapauteen, vaan -peittelemättä taistelevat holhontavallan puolesta. Mutta erittäinkin -lapsiin nähden ovat väärin sovitetut käsitykset vapaudesta -todellisena esteenä valtion täyttämiselle velvollisuuksiansa. Tulee -melkein ajattelemaan, että jonkun lapsia pidetään sanan mukaan -eikä kuvaannollisesti osana häntä itseänsä, niin närkäs on yleinen -mielipide vähimmästäkin lain sekaumisesta hänen ehdottomaan ja -yksinomaiseen valtaansa niiden yli, närkkäämpi kuin melkein mistään -sekaumisesta hänen omaan toimintavapauteensa: niin paljoa vähemmän -ihmiset yleensä panevat arvoa vapauteen, kuin valtaan. Ajatteleppas -esim. kasvatuksen laitaa. Eikö se ole jotenkin itsestään selvä asia, -että valtion pitäisi pakolla vaatia jokaista sen kansalaiseksi -syntynyttä kasvatettavaksi jonkun verran? Mutta kuka ei säikähdä -tunnustaa ja puolustaa tätä totuutta! Tuskin kukaan tosin kieltänee -olevan vanhempain pyhimpiä velvollisuuksia (tahi nykyisen lain ja -tavan mukaan isän), että he synnytettyään maailmaan ihmisolennon -antavat tälle olennolle kasvatuksen, joka tekee hänet; mahdolliseksi -täyttämään tehtävänsä elämässä muita ja itseänsä kohtaan. Mutta -vaikkakin yksimielisesti tunnustetaan tämä isän velvollisuudeksi, -tuskin kukaan tässä sietää kuulla velvottamisesta hänet täyttämään -sitä. Sen sijaan että hänet vaadittaisiin näkemään jotain vaivaa -tahi tekemään jokin uhraus taataksensa lapsellensa kasvatusta, on -jätetty hänen valittavaksensa vastaanottaa sitä tahi ottamatta olla, -kuin sitä ilmaiseksi huolehditaan! Sitä ei vielä käsitetä, että -saattaminen lapsen maailmaan ilman mitään toiveita kykenemisestä -ei ainoastaan laittamaan ruokaa sen ruumiille, mutta myös opetusta -ja kasvatusta sen mielelle on siveellinen rikos sekä kovaonnista -jälkeläistä että yhteiskuntaa vastaan, ja että, jollei isä täytä tätä -velvollisuuttansa, valtion tulisi pitää vaari sen täyttämisestä niin -paljon kuin mahdollista isän kustannuksella. - -Kuin vaan myönnettäisiin oikeutetuksi vaatimus pakollista yleistä -kasvatusta, niin loppuisivat vaikeudet sen suhteen, mitä valtion -pitäisi opettaa ja kuinka sen pitäisi opettaa, jotka nyt kääntävät -koko asian paljaaksi lahkojen ja puolueitten taistelutantereksi -kuluttaen kiistelyyn kasvatuksesta ajan ja vaivan, jotka pitäisi -käyttää itse kasvatukseen. Jos hallitus ratkaisevasti päättäisi -vaatia joka lapselle hyvän kasvatuksen, säästäisi se itseltään -vaivan hankkia sitä. Se saattaisi jättää vanhempain huoleksi saada -lapsillensa kasvatus, missä ja kuinka he tahtovat, ja tyytyä -auttamaan koulumaksuissa köyhänpuolisten lapsia sekä suorittamaan -kaikki koulukulut niistä, joiden puolesta ei ole ketään maksajaa. Ne -vastaväitteet, jotka syyllä on tehty valtiokasvatusta vastaan, eivät -pysty siihen, että valtio pakottaa kasvatukseen, vaan siihen, että -valtio ottaa ohjatakseen tätä kasvatusta, joka on aivan kerrassaan -eri asia. Kansan koko kasvatuksen tahi suurimman osan joutumista -valtion huostaan vastustan minä yhtä paljon kuin kukaan. Kaikki se, -mitä on sanottu luonteen individualisuuden tärkeydestä, ihmisten -mielipiteiden ja käytöstavan eriäväisyydestä, käsittää yhtä tärkeäksi -kasvatuksen eriäväisyyttä. Yleinen valtiokasvatus on ainoastaan -keksimä, jolla tahdotaan valaa kaikki ihmiset aivan toistensa -kaltaisiksi, ja kuin valin, johon se ne heittää, on hallituksen -päävallan mielen mukainen, olkoon se sitten monarkki, papisto, -aristokratia tahi silloisen sukupolven enemmistö, niin samassa -määrässä kuin kasvatus vaikuttaa ja menestyy, samassa määrässä -vahvistaa se despotismia hengen yli, joka luonnollisesti pyrkii -ottamaan ruumistakin valtaansa. Valtion järjestämän ja tarkastaman -kasvatuksen pitäisi olla, jos sitä ollenkaan on, ainoastaan yhtenä -monien kilpailevain yritysten joukossa, jota kannatetaan esimerkin -ja kiihotuksen vuoksi, pitääkseen muita jonkunlaisen etevyyden -kannalla. Toista on tietysti, kuin yhteiskunta yleensä todella -on niin takapajulla, ettei se voi eikä tahdo hankkia itsellensä -oikeita kasvatuslaitoksia, jollei hallitus ottaisi sitä tehdäkseen: -silloin tosin valitkoon hallitus pienemmän kahdesta suuresta -pahasta ja ottakoon huolekseen koulut ja yliopistot, samoinkuin se -ottaa osakeyhtiöiden perustamisen, jollei maassa ole yksityistä -yrittäväisyyttä suuriin teollisiin hankkeisiin ryhtymään. - -Mutta yleensä, jos maassa kerran on riittävästi sopivia ihmisiä -hoitamaan kasvatusta valtion johdossa, niin ne samat ihmiset -kykenisivät ja taipuisivat antamaan yhtä hyvää kasvatusta omin -päinsä, kuin heille olisi palkka taattuna lain kautta, joka panisi -kasvatuksen pakolliseksi ja vakuuttaisi valtionavun niille, jotka -eivät kykene suorittamaan maksojansa. - -Keinona valvomiseen tämän lain täyttämistä olisi ainoastaan julkinen -tutkiminen, ulottuva kaikkiin lapsiin ja alkava jo nuoresta pitäin. -Ikä olisi määrättävä, jossa kukin lapsi olisi tutkittava osaako hän -lukea. Jos ei lapsi osaisi, olisi isä, jollei hänellä olisi mitään -riittävää puolustuksen syytä, tuomittava kohtuulliseen sakkoon, -joka olisi maksettava työllä, jos niin tarpeen, ja lapsi pantava -hänen maksulleen kouluun. Kerran kunakin vuonna pitäisi uudistaa -tutkintoa, asteettain laajentaen aineitten alaa, niin että yleinen -hankkiminen ja sen parempi vielä jos säilyttäminen joku alin määrä -yleisiä tietoja todella tulisi pakolliseksi. Tästä alimmasta määrästä -ylöspäin pitäisi kaikissa aineissa olla vapaaehtoisia tutkintoja, -joista kaikki, kuin ovat päässeet johonkin edistyskantaan, saisivat -vaatia todistuksen. Estääkseen, ettei valtio näiden laitosten -kautta saisi sopimatonta vaikutusvoimaa ajatuskantaan, tutkintoon -vaadittavain tietojen pitäisi (paitsi paljaita tiedonalkeita, -niinkuin esim. kielten oppimista ja niiden käyttämistä) -korkeammissakin tutkinnoissa rajoittua yksinomaan faktoihin ja -positivisiin tieteisiin. Tutkinnot uskonnossa, politiikissa ja -muissa väittelynalaisissa aineissa eivät koskisi jonkun ajatuksen -totuutta tahi vääryyttä, vaan ainoastaan itse tosiasiaa, että, -sitä ja sitä ajatusta kannattavat niillä ja niillä perusteilla ne -ja ne kirjailijat, koulut ja kirkot. Tämän järjestelmän mukaan -nouseva sukupolvi ei olisi huonompi kaikkiin väiteltyihin totuuksiin -nähden, kuin se nytkään on; siitä lähtisi valtiokirkollisia tahi -eriuskoisia, niinkuin nytkin: valtio vaan pitäisi huolta siitä, -että he olisivat oppineita kirkollisia ja oppineita eriuskoisia. -Ei mikään estäisi heitä saamasta uskonnonopetusta, jos heidän -vanhempansa tahtoisivat, samassa koulussa, jossa heille muutakin -opetettaisiin. Kaikki valtion yritykset suuntaamaan kansalaistensa -johtopäätöksiä keskustelunalaisissa asioissa ovat hyljättävät; -mutta aivan paikallaan olisi hankkia vakuutus ja todistus, että -kullakin kansalaisella on johtopäätöksen tekoon kustakin huomiota -ansaitsevasta asiasta tarvittava tieto. Filosofian lukijalle on -parempi, että hän kykenee suorittamaan tutkinnon sekä Locken että -Kantin opissa, liittyköönpä hän sitten kumpaanko tahansa tahi vaikkei -kumpaankaan, eikä ole mitään järjellistä estettä tutkimiselle -ateistia kristinopin todisteista, edellyttämällä ettei häntä -vaadita tunnustamaan uskovansa niitä. Mutta tutkintojen ylemmissä -tiedonhaaroissa pitäisi, minun käsittääkseni, olla kerrassaan -vapaaehtoisia. Annettaisiin liian vaarallinen valta hallitukselle, -jos sen sallittaisiin sulkea jonkun ihmisen hänen ammatistansa, -vieläpä opettajankin ammatista muka vaillinaisten tietojen vuoksi; -ja minä yhdyn Wilhelm von Humboldtiin siinä, että arvoja tahi muita -julkisia todistuksia tieteellisestä tahi ammattitiedosta pitäisi -antaa kaikille, jotka ilmottautuvat tutkintoon ja sen koetuksen -kestävät, vaan ettei sellaisten todistusten pitäisi tuottaa mitään -etuja kilpailijain suhteen, paitsi minkä arvon yleinen mielipide -niiden sisällykselle antaisi. - -Kasvatus ei ole ainoa ala, jossa väärät käsitykset vapaudesta estävät -vanhempain siveellisiä velvollisuuksia tulemasta tunnustetuiksi ja -laillisia velvollisuuksia säädetyiksi silloinkin, kuin ovat vankimmat -syyt edelliseen aina ja jälkimäiseenkin useimmissa tapauksissa. -Itsessään on jo ihmisolennon eloon synnyttäminen vastuullisimpia -tekoja ihmiselämässä. Tähän vastuusen meneminen -- antaminen elon, -josta saattaa tulla joko kirous tahi siunaus -- on, jollei sillä -olennolla, jolle se annetaan, ole ainakin tavalliset mahdollisuudet -suotavaan elämään, rikos tuota olentoa vastaan. Ja liikaväkisessä -tahi semmoiseksi tulemassa olevassa maassa synnyttäminen lapsia, -hyvin vähäisen määrän yli, vaikuttaa työpalkkain alenemiseen ihmisten -kilpaillessa ja on kova rikos kaikkia vastaan, jotka elävät työnsä -ansiosta. Lait, jotka monessa manteren maassa kieltävät avioliiton, -joll'eivät puolisot voi näyttää heillä olevan keinoja elättää -perhettä, eivät käy valtion oikeudenmukaisen vallan yli: ja olkoot -sellaiset lait hyödyllisiä tahi ei (joka kysymys pääasiallisesti -riippuu paikallisista oloista ja mielipiteistä), ei niitä voi väittää -vapautta loukkaaviksi. Sellaisten lakien kautta sekautuu valtio -estämään turmiollista tekoa, muita vahingottavaa tekoa, joka olisi -moitittava ja yhteiskunnalliselta kannalta häpeälliseksi leimattava, -vaikkei katsottaisikaan sopivaksi sitä laillisesti rangaista. Mutta -tavalliset käsitykset vapaudesta, jotka niin helposti suostuvat -todellisiin sortamisiin yksityisvapautta seikoissa, mitkä koskevat -ainoastaan yksityisiin itseensä, torjuvat yrityksen panemaan joitakin -esteitä yksityisen taipumuksille, vaikka niiden seuraamisesta -lähtee yhden tahi useamman jälkeläisen kurja ja turmeltunut elämä -sekä monenlaista onnettomuutta niille, joihin hänen tekonsa ulottuu -jollakin tavoin vaikuttamaan. Kuin me vertaamme ihmisten kummallista -kunnioitusta vapautta kohtaan heidän kummalliseen kunnioituksen -puutteesensa, niin tulemme ajattelemaan, että ihmisellä on -välttämätön oikeus tehdä pahaa muille, vaan ei ensinkään oikeutta -menetellä mielensä mukaan kenellekään kiusaa tekemättänsä. - -Minä olen loppuun säästänyt suuren luokan kysymyksiä hallituksen -sekaumisen rajoista, jotka kysymykset, vaikka ovatkin läheisessä -yhteydessä tämän kirjan aineen kanssa, eivät ahtaalle ottaen kuulu -siihen. Ne ovat tapauksia, joissa syyt sekaumista vastaan eivät -nojaudu vapauden aatteesen, joissa kysymys ei ole sitomisesta -individien tekoja, vaan auttamisesta niitä: kysytään pitäisikö -hallituksen tehdä tahi vaikuttaa tehtäväksi jotakin niiden -hyväksi, vaiko jättää heidän itsensä tehtäväksi yksityisesti tahi -vapaaehtoisessa yhteydessä muiden kanssa. - -Vastaväitteet hallituksen sekaumista vastaan, kuin ei siinä ole -vapauden sortamista, saattavat olla kolmellaisia. - -Ensimäinen on se, että tehtävä asia luultavasti tulee yksityisten -kautta paremmin tehdyksi kuin hallituksen. Yleensä sanoen ei kukaan -ole niin sovelias johtamaan jotakin puuhaa, tahi määräämään kuinka -ja kenen sitä pitää johtaa, kuin ne, joilla on personallista etua -siitä. Tämä periaate hylkää lainsäädännön tahi valtion virkamiesten -ennen niin tavalliset sekaumiset teollisuuden tavalliseen menoon. -Mutta tätä puolta asiata ovat riittävästi selvitelleet valtiotalouden -tutkijat, eikä se erittäin koske tämän kirjan aatteisiin. - -Toinen vastaväite on paljoa lähemmässä yhteydessä meidän aineemme -kanssa. Monta kertaa, vaikk'eivät yksityiset ehkä suoritakaan jotakin -erityistä asiaa ylimalkaan niin hyvin kuin valtion virkamiehet, -on kuitenkin toivottavaa, että sen tekisivät yksityiset pikemmin -kuin hallitus: sillä tavoin näet yksityiset henkisesti kasvaisivat, -vahvistaisivat toimintakykyänsä, harjottaisivat arvosteluansa ja -likemmin perehtyisivät asioihin, joiden kanssa he siten olisivat -tekemisissä, Tämä on pääasiallisin, vaikkei ainoa juryoikeuden -puolustus (ei-valtiollisissa asioissa); samoin vapaitten, -kansaisten paikallis- ja kunnallislaitosten sekä teollisuus- ja -armelijaisuusyritysten johdon vapaaehtoisten yhdistysten kautta. -Nämät eivät ole vapauden kysymyksiä ja liittyvät tähän aineesen -ainoastaan etäältä, mutta ne ovat kehityksen kysymyksiä. Kuuluu eri -tilaisuuteen viipyminen näissä seikoissa, osissa kansalliskasvatusta: -ne ovat todella omituista kansalaisten harjottamista, käytännöllistä -puolta vapaan kansan politillisessa kasvatuksessa, sillä niissä -kansalaiset otetaan personallisen ja perheellisen itsekkäisyyden -ahtaasta piiristä ja totutetaan käsittämään yhteisiä etuja, hoitamaan -yhteisiä asioita, opetetaan toimimaan yleisten tahi puoliyleisten -vaikutinten mukaan ja ohjaamaan käytöstänsä tarkotusperiin, jotka -yhdistävät heitä eivätkä erota toisistansa. Ilman tätä tottumusta -ja kykyä ei vapaata valtiomuotoa voi syntyä eikä säilyä, niinkuin -näyttää politillisen vapauden usein ohimenevä luonne maissa, joissa -se ei ole riittävällä paikallisvapauden pohjalla. Hoitamista -puhtaasti paikallisia asioita paikallisvirastojen kautta ja -suuria teollisuusyrityksiä niiden yhdistymisen kautta, jotka -vapaaehtoisesti hankkivat niihin rahavarat, puolustavat sitäpaitsi -kaikki ne edut, joita tässä kirjassa on esitetty lähtevän kehityksen -individualisuudesta ja toimintatapojen moninaisuudesta. Hallituksen -toimet mielivät kaikkialla olemaan yhtäläisiä. Yksityisten ja -vapaaehtoisten yhdistysten kanssa tulee päinvastoin monenlaisia -kokeita ja loppumattomiin erilaisia kokemuksia. Hyödykseen voi valtio -tekeytyä monista koetteista saadun kokemuksen keskusvarastoksi sekä -toimelijaaksi levittäjäksi. Sen asia on tehdä jokaiselle kokeilijalle -mahdolliseksi hyötyä muitten kokeista, eikä olla suvaitsematta muiden -kokeita kuin omiansa. - -Kolmas ja pätevin syy rajoittamiseen hallituksen sekaumista on vaara, -että sen valta karttuu tarpeettomasti. Jokainen tehtävä niiden -lisäksi, mitä hallituksella jo on, laajentaa yhä sen vaikutusvaltaa -toiveisiin ja pelkoihin ja muuttaa yhä enemmän toimelijaan ja -kunnianhimoisen osan yleisöä hallituksen hännystäjäksi tahi sen -puolueen, joka pyrkii pääsemään hallitukseen. Jos maantiet, -rautatiet, pankit, vakuutuslaitokset, suuret osakeyhtiöt, yliopistot -ja julkiset hyväntekeväisyyslaitokset kaikki olisivat hallituksen -eri haaroja, jos sen lisäksi kunnalliset ja paikalliset hallitukset -kaikkine tehtävineen tulisivat keskushallituksen osastoiksi, jos -hallitus määräisi ja palkkaisi virkamiehet kaikkiin näihin eri -yrityksiin ja he hallitukselta odottaisivat kaikkea ylennystä -virkatiellään, niin ei painovapaus eikä lainsäädännön kansainen -järjestelmä tekisi tätä (Englantia) eikä mitään muuta maata vapaaksi -muuta kuin nimeltä. Ja onnettomuus olisi sitä suurempi, jota -voimallisemmasti ja taitavammasti virkakoneisto olisi rakennettu --- jota nerokkaampia olisivat keinot saadakseen sopivimmat kädet -ja päät sitä käyttämään. Englannissa on äskettäin, esitetty, että -kaikki valtion sivilivirkamiehet otettaisiin kilpailututkinnon -kautta, jotta niiksi saataisiin intelligentimmät ja oppineimmat -ihmiset, kuin on saatavissa; ja paljon on puhuttu sekä kirjoitettu -tämän esityksen puolesta ja sitä vastaan. Yksi todiste, johon sen -vastustajat ovat eniten takertuneet, on, ettei pysyväisen valtion -virkamiehen asema tarjoa riittäviä mahdollisuuksia tuloihin ja -vaikutukseen, jotta se vetäisi puoleensa parhaat kyvyt, joilla aina -on tiedossa houkuttelevampia uria ammateissa tahi yhtiöiden y.m. -palveluksessa. Se ei olisi kummastuttanut, jos tätä todistetta -olisivat käyttäneet esityksen ystävät, vastauksena sen pääasialliseen -vaarallisuuteen. Vastustajista lähtien on se kylläkin outo. Mitä -tuodaan esiin vastaväitteenä, on esitetyn järjestelmän varaventtiili. -Jos todella kaikki maan korkeat kyvyt _voitaisiin_ vetää valtion -palvelukseen, niin esitys, joka tämän perille pyrkisi, saattaisi -hyvinkin herättää levottomuutta. Jos jokainen yhteiskunnallisen -toimen haara, johon vaaditaan järjestettyä yhteistyötä tahi avaria -ja syviä näköaloja, olisi valtion käsissä ja jos valtion viroissa -olisi yksinomaan kykenevimpiä miehiä, niin maan koko korkeampi -kulttuuri ja käytännöllinen äly, paitsi puhtaasti spekulatiivista, -olisi puristettuna kokoon lukuisaan virkamiehistöön, johon koko muu -yhteiskunta kaikessa katseensa kääntäisi: rahvas odottaen johtoa ja -määräystä kaikissa tehtävissään, kyvykkäämmät ja yrittelijäämmät -tavotellen personallista ylennystä. Tuon virkamiehistön joukkoon -pääseminen ja siihen päästyä siinä kohoominen tulisi kunnianhimon -ainoaksi esineeksi. Tämän hallitusjärjestelmän aikana ei ainoastaan -ulkopuolella oleva yleisö olisi käytännöllisen kokemuksen puutteessa -kykenemätön tarkastamaan tahi hillitsemään virkamiehistön -menettelytapaa; vaan myös, jos sattumalta despotilliset -tahi luonnollisen menon mukaan kansaiset laitokset joskus -nostaisivatkin etupäähän hallitsijan tahi hallitsijoita, joilla olisi -uudistusharrastuksia, niin ei mitään reformia saataisi aikaan, -joka olisi virkamiehistön etujen vastainen. Despootti on voimaton -virkamieskuntaa vastaan; hän voi lähettää jokaisen virkamiehiänsä -vankilaan, mutta hän ei voi hallita ilman heitä, tahi vastoin heidän -tahtoansa. Jokaiseen hänen käskyynsä on heillä äänetön kieltovoima -_(veto)_ paljaan peräytymisen kautta sitä voimaan panemasta. Maissa, -joissa sivistys on enemmän edistynyt ja henki enemmän kapinallinen, -yleisö, totuttuaan odottamaan kaikkea tehtäväksi valtion kautta, -tahi ei ainakaan itse puolestaan mitään tekemään kysymättä valtiolta -ei ainoastaan lupaa tehdä sitä, mutta myös kuinka se on tehtävä, -luonnollisesti pitää valtiota vastuunalaisena kaikesta pahasta kuin -sille sattuu, ja kuin epäkohdat käyvät yli kansan kärsivällisyyden -rajojen, nousee se hallitusta vastaan ja tekee n.s. vallankumouksen, -jonka jälkeen joku muu joko kansan laillisella valtuutuksella -tahi ilman sitä pyörähtää valtaistuimelle, jakelee käskyjänsä -virkamiehistölle, ja kaikki käy melkein niinkuin ennenkin; virkavalta -on muuttumatta, eikä mikään muu kykene sen sijalle astumaan. - -Kerrassaan toisellainen näytelmä esiytyy kansassa, joka on -itse tottunut ajamaan omat asiansa. Ranskassa, jossa suuri osa -kansaa on ollut sotapalveluksessa ja monet kohonneet ainakin -aliupseerin arvoon, on jokaisessa kansan kapinassa muutamia henkiä -kykeneviä ryhtymään johtoon ja suoraa päätä sepittämään jonkunkaan -toimintasuunnitelman. Mitä ranskalaiset ovat sota-asioissa, samaa -ovat amerikalaiset kaikellaisilla sivilialoilla: jätäppäs heidät -ilman hallitusta, niin jokainen amerikalaisyhdistys kykenee -tekaisemaan jonkinlaisen ja hoitamaan sitä, tahi mitä muuta julkista -puuhaa tahansa, riittävällä intelligenssillä, järjestyksellä ja -päättäväisyydellä. Tämmöisen juuri tulee jokaisen vapaan kansan -ollakkin; ja tähän kykenevä kansa on varma vapaudestansa, se ei anna -koskaan orjaksi tehdä itseänsä yhden tahi useamman miehen kautta -sentähden, että he saattavat anastaa keskihallituksen ohjakset ja -valtia niitä. Ei mikään virkavalta voi toivoa saavansa tällaista -kansaa tekemään tahi kärsimään mitään, johon ei kansa itse mielly. -Mutta missä kaikki tapahtuu virkamiehistön kautta, siinä ei voi -tapahtua mitään, jota virkamiehistö todella vastustaa. Valtiomuotona -sellaisissa maissa on kansan kokemus ja käytännöllinen kyky -järjestettynä harjotetulle virkamieskunnalle, jotta se hallitsisi -muita; ja jota täydellisempi tuo järjestys on, sitä paremmin -virkamieskunta menestyy vetämään puoleensa ja kasvattamaan itseänsä -varten kyvykkäimmät ihmiset kaikista yhteiskunnan kerroksista ja sitä -täydellisempi on kaikkien orjuus, myöskin virkakunnan jäsenet lukuun -otettuina. Sillä hallitsevat ovat yhtä suuresti järjestelmänsä ja -kurinsa orjia, kuin hallitut hallitsevain. Kiinalainen mandariini -on yhtä suuresti despotismin välikappale ja kätyri, kuin alhaisin -talonpoika. Yksityinen jesuiitti on alentavimpaan määrään saakka -ritarikuntansa orja, vaikka kunta itse on olemassa jäsentensä -yhteisen vallan ja merkityksen enentämiseksi. - -Ei myöskään ole unhotettava, että maan kaiken parhaan kyvyn -imeytyminen virkamieskuntaan on turmiollinen ennemmin tahi myöhemmin -itse kunnan henkiselle toimelijaisuudelle ja edistyväisyydelle. -Toisistansa riippuvaisia kuin sen jäsenet ovat noudattaen -järjestelmää, joka, niinkuin kaikki järjestelmät, välttämättömästi -suuressa määrin käy vakauneitten sääntöjen mukaan, virkamieskunta -on alituisessa kiusauksessa vaipua kankeaan kaavallisuuteen -tahi, jos se silloin tällöin syrjäytyy tästä kiertokulusta, -syöksyä johonkin puolieräiseen kypsymättömään tuumaan, joka -on, pälkähtänyt jonkun kunnan johtavan miehen päähän: ja ainoa -sulku näihin likeisesti yhtyviin, vaikka näköjään vastaisiin -suuntiin, ainoa kiihotin, joka voi kannattaa korkealla itse kunnan -kykeneväisyyttä, on, että se on valppaan arvostelun alaisena -ulkopuolella olevan, yhtä suuren kykeneväisyyden puolelta. Sen -vuoksi on välttämätöntä, että keinoja on olemassa hallituksesta -riippumatta kehittää sellaista kykeneväisyyttä ja hankkia sille -tilaisuutta suurten käytännöllisten kysymysten oikeaan arvosteluun -tarvittavaan kokemukseen. Jos tahtoisimme meillä aina olevan taitavan -ja vaikuttavan virkamieskunnan, ennen kaikkea kunnan taipuvan -suostumaan parannuksiin ja kykenevän niitä alkuunpanemaan, ja jos -emme tahdo virkavaltamme alenevan turhimusvallaksi, niin tämä kunta -ei saa anastaa kaikkia toimia, missä muodostuvat ja viljeltyvät -ominaisuudet, joita kaivataan hallitsemisessa ihmiskuntaa. -Määrääminen sen rajan, mistä nuo ihmisvapaudelle ja -edistymiselle -niin kauhistavat epäkohdat alkavat, tahi oikeammin missä ne alkavat -päästä voitolle niistä eduista, jotka seuraavat yhteiskunnan voiman -kollektiivisesta käyttämisestä tunnustettujen päällikköjen johdolla -esteitten poistamiseksi sen vaurastumisen tieltä; turvaaminen -kaiken voiton vallan ja intelligenssin keskittämisestä, jonka -voiton voi saada juoksuttamatta hallituskanaviin liian suurta osaa -yleistä toimelijaisuutta, on vaikeimpia ja sekavimpia kysymyksiä -hallitustaidossa. Se on suureksi osaksi kysymys yksityisseikoista, -joissa monta ja monenlaista näkökantaa on silmällä pidettävä eikä -mitään poikkeuksetonta sääntöä voi tehdä. Mutta minun uskoakseni -se käytännöllinen aate, jossa turvallisuus on, se ihanne, joka on -silmällä pidettävä, se perusohje, jonka mukaan on arvosteltava -kutakin keinoa vaikeuden voittamiseksi, ehkä sisältyy näihin -sanoihin: valta on hajotettava niin paljon kuin tehokas toiminta -suinkin myöntää, tietoja on kartutettava keskustaan niin paljon kuin -suinkin ja levitettävä siitä. Niinpä kunnallishallituksessa tulisi, -kuten Uuden Englannin valtioissa onkin laita, kunnan valitsemain -virkamiesten keskenänsä tarkoin jakaa kaikki toimet, joita ei -olisi paras jättää niiden huostaan, ketä ne suoraan koskevat; -mutta sitäpaitsi pitäisi kussakin laajemmassa paikkakunnallisessa -piirissä olla keskeinen ylivirasto, joka samalla olisi yleisen -hallinnon haarana. Tämä ylivirasto kokoaisi juuri kuin ahjoon ne -moninaiset opetukset ja kokemukset, jotka saadaan saman julkisen -toiminnan menosta kussakin kunnassa, sitä vastaavilla aloilla -muissa maissa tehdyistä havainnoista sekä valtio-opin yleisistä -perusteista. Tämä keskusvirasto olisi oikeutettava saamaan tietää -kaikki, mitä on tehty, ja sen erityisenä velvollisuutena olisi oleva -yhdessä paikassa hankitun opin tekeminen tunnetuksi muillekin. -Korkean asemansa ja laajan havaintoalansa vuoksi vapautettuna -paikallisviraston pikkumaisista esiluuloista ja ahtaista näköaloista -saisi se luonnollisesti suurta arvoa neuvoillensa; mutta sen -vaikutusvalta pysyväisenä laitoksena olisi minun mielestäni -rajotettava pakottamiseen paikallisvirkamiehiä tottelemaan heidän -noudatettavaksensa säädettyjä lakeja. Kaikissa seikoissa, joista ei -yleisiä säädäntöjä ole, olisivat nuo virkamiehet jätettävät oman -arvostelunsa varaan ollen vastuussa valitsijoillensa. Asetusten -rikkomisesta pitäisi heidän olla vastuunalaisia lain edessä ja -asetukset olisivat lainsäädännön kautta määrättävät; keskushallitus -valvoisi ainoastaan niiden toimeenpanoa, ja, jolleivät ne oikein -pääsisi voimaan, vetoaisi asian luonnon mukaan tuomioistuimiin -pakottaaksensa lakia noudattamaan, tahi valitsijoihin, jotta he -erottaisivat virkamiehet, jotka eivät olleet lakia sen hengen -mukaisesti voimaan panneet. Sellainen on pääpiirteiltään se -keskustarkastus, jota _Poor Law Board_ (vaivaishoidonylihallitus) -on aijottu harjottamaan vaivaisveron hoitajain suhteen koko maassa. -Mitä tällä virastolla on valtaa tämän rajan yli, se on oikeutettua -ja tarpeellista tässä erityisessä kohdassa parantamiseksi huonon -hoidon juurtuneita epätapoja asioissa, jotka syvältä koskevat ei -ainoastaan paikkakuntiin vaan koko yhteiskuntaan; sillä ei millään -paikkakunnalla ole siveellistä oikeutta tekeytyä huonon hoidon -tähden köyhälistön pesäksi, joka välttämättömästi kuohuu muihinkin -paikkakuntiin ja turmelee koko työväenluokan siveellisen ja -ruumiillisen tilan. _Poor Law Board'in_ valta viralliseen pakotukseen -ja alistettuun lainsäädäntöön (jota se muuten yleisen mielipiteen -vuoksi hyvin niukasti käyttää), vaikka kerrassaan oikeutettu -ensiarvoisessa kansallisessa edussa, ei olisi ensinkään paikallaan -puhtaasti paikallisten etujen ylitarkastuksessa. Mutta keskusvirasto -opetuksen ja neuvojen levittämistä varten eri paikkakuntiin olisi -yhtä tärkeä kaikissa hallinnon osastoissa. Hallituksessa ei voi olla -liian paljoa sellaista toimelijaisuutta, joka ei ehkäise vaan auttaa -ja virittää yksityisen ponnistuksia ja kehitystä. Epäkohta alkaa -siinä, kuin se yksityisen ja yhdistysten toimelijaisuuden ja voimain -liikkeelle panemisen sijaan panee oman toimelijaisuutensa heidän -puolestansa; kuin se opettamisen, neuvomisen ja tarpeen vaatiessa -julkisen syyttämisen sijasta laittaa heidät kahleissa työskentelemään -tahi käskee heidän astua syrjään ja tekee heidän tehtävänsä. -Valtion arvo on ajan pitkään oleva niiden individien arvo, jotka -sen muodostavat; ja valtio, joka laiminlyöpi _heidän_ henkisen -kehityksensä ja ylentämisensä asiaa saavuttaaksensa vähää suurempaa -hallintotaitoa (tahi sen näköisyyttä, jota saa harjaantumisesta -jonkun toimen erityisseikkoihin); valtio, joka kasvattaa alamaisensa -kääpiöiksi, jotta he olisivat taipuvampia aseita, vaikkapa hyviinkin -tarkotuksiin -- tulee näkemään, ettei pikkumiehillä voi mitään -tosisuurta aikaansaada ja että koneen täydellisyys, jolle se on -kaikki uhrannut, ei sitä lopulta mihinkään auta sen elinvoiman -puutteessa, jonka hän halusi tukehuttaa, jotta kone muka kävisi -helpommin. - - - - -Viiteselitykset: - - -[1] Mogulin keisari, Tamerlanin sukua, (1542-1605). Hänen -valtaistuimelle nousustansa (1556) alkaa "itämainen suuruudenaika" l. -"Akbarin aika". Suom. muist. - -[2] Tuskin olivat nämät sanat kirjoitetut, kuin, ikäänkuin -loistavasti kumotakseen ne, v. 1858 tapahtuivat hallituksen -vainoomiset painovapautta. Tämä epäviisas sekaantuminen valtiollisen -keskustelun vapauteen ei ole kuitenkaan saanut minua muuttamaan -ainoatakaan sanaa tekstissä, eikä se ole ollenkaan heikontanut minun -vakaumustani, että kauhun kohtauksia lukuun ottamatta rangaistuksen -ja sakon aika on valtiolliselta keskustelulta mennyt meidän maassa. -Sillä ensiksikään ei vainoja jatkettu; ja toiseksi ne eivät -oikeastaan olleetkaan mitään valtiollisia vainoja. Moitittu rikos ei -ollut siinä, että tarkastettiin laitoksia tahi hallitsijain toimia -tahi personia, vaan siinä että levitettiin epäsiveellisenä pidettyä -oppia: tyranninmurhan laillisuutta. - -Jos tämän luvun todisteilla on jonkunkaanlaista arvoa, niin pitäisi -olla ihan täysi vapaus siveellisenä vakaumuksena tunnustaa kutakin -oppia ja siitä keskustella, pidettäköön sitä kuinka epäsiveellisenä -tahansa. Senvuoksi olisi hyödytöntä ja sopimatonta tässä ruveta -tutkimaan ansaitseeko oppi tyranninmurhan laillisuudesta tuota nimeä -vai ei. Minä tyydyn siihen, että sanon tämän asian aina olleen -siveysopin ratkaisemattomia kysymyksiä. Yksityisen kansalaisen -tekoa, kuin hän kukistaa rikoksellisen, joka nousemalla lain yli, -asettuu ulkopuolelle laillisen rangaistuksen ja tarkastuksen piiriä, -eivät kokonaiset kansakunnat eivätkä muutamat ihmisten parhaat ja -viisaimmat ole pitäneet rikoksena, vaan ylevän kunnon tekona, eikä se -(oikea tai väärä) ole murhan, vaan kansalaissodan luontoa. Sentähden -minä pidän, että kehotus siihen on kussakin tapauksessa sopiva -rankaisemisen syy, mutta ainoastaan jos selvä teko on seurannut sitä, -tahi voidaan näyttää ainakin todennäköinen yhteys teon ja kehotuksen -välillä. Eikä silloinkaan voi vieras hallitus, vaan juuri ahdistettu -hallitus itse, itseänsä puolustaen, lain mukaan rangaista sen omaa -olemista vastaan tehtyjä hyökkäyksiä. - -[3] "Oppineitten opettaja". Danten lausuma Aristoteleksesta. Suom. -muist. - -[4] Thomas Pooley, Bodminin käräjät 31 p. heinäk. 1857. Seuraavassa -joulukuussa hallitus hänet vapautti. - -[5] George Jacob Holyoake, 17 p. elok. 1857. Edward Truelove, heinäk. -1857. - -[6] Paroni de Gleichen. Polisioikeus Marlborough streetissä, 4 p. -elok. 1857. - -[7] Tärkeän varotuksen saapi siitä ankarasta vainoomahimojen -kiihkosta, joka yhdessä meidän kansallisluonteemme huonoimpain -puolten kanssa näyttäytyi Sepoykapinassa. Fanatikkojen ja -ulkokullattujen raivoa saarnastuolissa ei kannata mainitakaan; mutta -evankelisen puolueen päämiehet ovat julistaneet perusohjeekseen -hindulaisten ja muhamedilaisten hallituksessa, ettei valtion -varoilla ole kannatettava yhtään koulua, jossa ei raamattua -opeteta; ja välttämättömänä seurauksena siitä on, ettei mitään -valtionvirkaa ole annettava muille kuin todellisille kristityille -tahi sellaisiksi ilmoittautuneille. Erään alavaltiosihteerin -kerrotaan 12 p. marrask. 1857 vaalimiehilleen pitämässään puheessa -lausuneen: "Englannin hallituksen suvaitseminen heidän uskontoansa -(100 miljonan Englannin alamaisen uskontoa), taikauskoa, jota he -kutsuvat uskonnoksi, on hidastuttanut brittiläisen nimen valtaa, ja -ehkäissyt kristinuskon onnellista varttumista... Suvaitsevaisuus oli -tämän maan uskonnollisten vapauksien vankka nurkkakivi, mutta ei saa -antaa väärin käyttää tuota kallista sanaa. Hänen ymmärtääksensä se -tarkoitti täydellistä vapautta kaikille, vapaata jumalanpalvelusta -_kristittyjen kesken, jotka palvelivat samalla perustuksella_. -Se tarkotti kaikkien _kristittyjen_ lahkojen ja joukkioiden -suvaitsemista, _jotka uskoivat yhteen Vapahtajaan_." Minä tahdon -erittäin huomauttaa sitä seikkaa, että mies, joka on katsottu -soveliaaksi täyttämään korkeaa virkaa tämän maan hallituksessa -liberalisen ministeristön aikana, on sitä mielipidettä, että -kaikki, jotka eivät usko Kristuksen jumaluutta, ovat pidettävät -suvaitsevaisuuden piirin ulkopuolella. Kuka tämän tylsämielisen -puheen jälkeen voi pysyä siinä Illusionissa, että uskonnollinen vaino -on mennyt ei koskaan palatakseen? - -[8] _Wilhelm von Humboldt_, Ideen zu einem Versuch die Grenzen -der Wirksamkeit des Staats zu bestimmen. (Koe määrätä valtion -vaikutusalan rajoja). - -[9] _Sterling,_ Essays. - -[10] On sekä halveksittavaa että kauhistavaa siinä muutamia vuosia -voimassa olleessa todistustavassa, jonka nojassa ihminen voidaan -laillisesti julistaa kykenemättömäksi hoitamaan omia asioitansa, -ja kuolemansa jälkeen hänen jälkisäädöksensä omaisuudestansa -voidaan heittää syrjään, jos omaisuutta on kylläksi maksamiseen -oikeudenkäyntikustannukset -- jotka tuomitaan juuri siitä -omaisuudesta. Vähimmätkin yksityiskohdat hänen jokapäiväisestä -elämästään nuuskitaan, ja mitä vaan keksitään semmoista, joka -alhaisemmalle käsitys- ja esityskyvylle näyttää hiukankaan -jokapäiväisyydestä poikkeavalta, esiintuodaan jurylle todisteeksi -mielettömyyteen -- ja useinkin menestyksellä, sillä jurymiehet ovat -vähää, jos ollenkaan vähemmän yksinkertaisia ja tietämättömiä, kuin -todistajat; ja tuomarit tuolla erinomaisella puutteellisuudellaan -ihmisluonnon ja -elämän tuntemisessa, joka meitä aina hämmästyttää -englantilaisissa lakimiehissä, auttavat viemään heitä harhaan. -Nämät tutkimukset kertovat kuin paksut kirjat kansan tunteen ja -mielipiteen kannasta ihmisvapauteen nähden. Nimeksikään antamatta -arvoa individualisuudelle, nimeksikään kunnioittamatta kunkin -ihmisen oikeutta toimia -- yhdentekevissä asioissa -- niinkuin -hänen mielestään ja taipumuksestaan parhaalta näyttää, tuomarit -ja jurymiehet eivät voi käsittää kenenkään terveessä tilassa -sellaista vapautta kaipaavankaan. Entisinä aikoina, kuin ehdotettiin -ateisteja poltettaviksi, sääliväiset ihmiset tapasivat puolustaa -heitä hulluinhuoneesen pantaviksi: ei olisi mitään kummasteltavaa -näinä aikoina nähdä tätä samaa tehtävän ja tekijäin rehentelevän -siitä, että he uskonnon vainoomisen sijasta ovat ryhtyneet näin -ihmisystävälliseen ja kristilliseen tapaan kohdella noita onnettomia, -sen ohella salaisesti tyytyväisinä siitä, että ne ovat saaneet -ansaitun palkkansa. - -[11] Bombaun parsien juttu on eriskummallinen esimerkki tästä -seikasta. Kuin tämä toimellinen ja yrittelijäs heimo, persialaisten -tulenpalvelijain jälkeläisiä, paetessaan syntymämaastaan Kalifien -edestä saapui Länsi-Indiaan, ottivat hindulaiset hallitsijat -suvaitaksensa heitä sillä ehdolla, etteivät he söisi härjänlihaa. -Kuin samat seudut myöhemmin joutuivat muhamedilaisten valloittajain -herruuteen, suvaittiin parseja edelleen sillä ehdolla, että -luopuisivat sianlihasta. Tämä kuulijaisuus esivallalle tuli toiseksi -luonnoksi, ja parsit vierovat nyt sekä härjän- että sianlihaa. -Vaikkei se olekaan heidän uskontonsa vaatimus, on tuo kaksinkertainen -kieltäymys ajan oloon ehtinyt juurtua heidän heimonsa tavaksi; ja -tapa on itämailla uskonto. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Vapaudesta, by John Stuart Mill - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VAPAUDESTA *** - -***** This file should be named 51543-8.txt or 51543-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/1/5/4/51543/ - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License (available with this file or online at -http://gutenberg.org/license). - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at -http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at -809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email -business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact -information can be found at the Foundation's web site and official -page at http://pglaf.org - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit http://pglaf.org - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: http://pglaf.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - http://www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/51543-8.zip b/old/51543-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 9432758..0000000 --- a/old/51543-8.zip +++ /dev/null |