diff options
| author | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-05 11:01:55 -0800 |
|---|---|---|
| committer | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-05 11:01:55 -0800 |
| commit | 910aa33b2f0bbb4078256f7a711645bfe0e03f68 (patch) | |
| tree | 5edd4cce4068d7a01d4ffa5335eb45ffafae4d87 | |
| parent | 75d1edea271bfc3e05d836a1d9e56640ba3e85ac (diff) | |
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/51529-8.txt | 10348 | ||||
| -rw-r--r-- | old/51529-8.zip | bin | 195779 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 10348 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..226cb69 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #51529 (https://www.gutenberg.org/ebooks/51529) diff --git a/old/51529-8.txt b/old/51529-8.txt deleted file mode 100644 index 94cb66b..0000000 --- a/old/51529-8.txt +++ /dev/null @@ -1,10348 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Kun nukkuja herää, by H. G. Wells - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - - -Title: Kun nukkuja herää - Romaani - -Author: H. G. Wells - -Translator: Jalmari Finne - -Release Date: March 22, 2016 [EBook #51529] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUN NUKKUJA HERÄÄ *** - - - - -Produced by Juha Kiuru - - - - - - -KUN NUKKUJA HERÄÄ - -Romaani - - -Kirj. - -H. G. WELLS - - -Suomentanut Jalmari Finne - - - - - -Otava, Helsinki, 1907. - -Kirjapaino Osakeyhtiö Sana. - - - - -SISÄLLYS: - - I. Unettomuus. - II. Valekuolema. - III. Herääminen. - IV. Kaiku kapinasta. - V. Liikkuvat kadut. - VI. Atlaksen sali. - VII. Hiljaisissa huoneissa. - VIII. Kaupungin katoilla. - IX. Kansa marssii. - X. Taistelu pimeässä. - XI. Kaikkitietävä vanhus. - XII. Ostrog. - XIII. Vanhan järjestelmän loppu. - XIV. Näkötorni. - XV. Arvokkaita henkilöitä. - XVI. Aeropiili. - XVII. Kolme päivää. - XVIII. Graham muistaa. - XIX. Ostrogin katsantokanta. - XX. Kaupungin kaduilla. - XXI. Alhaalla. - XXII. Taistelu Neuvoston palatsissa. - XXIII. Kun aeroplaanit ovat tulossa. - XXIV. Aeroplaanien tulo. - - - - -I LUKU. - -Unettomuus. - - -Eräänä iltapäivänä, luodeveden aikana, lähti mr. Isbister, nuori -Boscastlen kylässä asuva maalari Pentargen kauniisen lahteen päin -katselemaan siellä löytyviä luolia. Kuljettuaan puolet matkasta -tapasi hän äkkiä kallionkielekkeellä istuvan miehen, joka näytti -vaipuneen mitä syvimpään epätoivoon. Miehen kädet lepäsivät -hervottomina hänen polvillaan, silmänsä olivat punaiset ja hän -tuijotti eteenpäin kyynelten valuessa pitkin poskiaan. - -Hän kääntyi katsomaan kuullessaan Isbisterin tulevan. Isbister -oli ehkä enemmän hämillään kuin toinen ja päästäkseen vapaaksi -siitä kiusallisesta tunteesta, jonka äkillinen seisahtuminen oli -hänessä synnyttänyt, lausui hän, että ilma oli katsoen vuodenaikaan -odottamattoman kuuma. - -"Hyvin kuuma", vastasi tuntematon lyhyesti. Sitten, oltuaan hetkisen -vaiti, lisäsi hän soinnuttomalla äänellä: "Minä en voi nukkua". - -Isbister säpsähti. "Ettekö?" sanoi hän vaan, mutta hänen äänensä -ilmaisi säälivää osanottoa. - -"Se saattaa kuulua uskomattomalta", sanoi tuntematon, luoden -väsyneen katseensa Isbisteriin ja kuvaten sanojaan väsyneellä käden -liikkeellä, "mutta minä en ole nukkunut -- en ole nukkunut kuuteen -yöhön". - -"Oletteko neuvotellut lääkärin kanssa?" - -"Olen kyllä. Heidän neuvonsa ovat suurimmaksi osaksi hyödyttömiä. -Rohtoja. Mutta minun hermostoni. Rohdot auttavat tavallisia ihmisiä. -Minun tilaani on vaikea selittää. Minä en uskalla nauttia kyllin -voimakkaita lääkkeitä". - -"Se on vaikea asia", sanoi Isbister. - -Hän seisoi avutonna kaidalla polulla, tietämättä, mitä tulisi tehdä. -Tällaisissa olosuhteissa sangen luonnollinen ajatus saattoi häntä -jatkamaan keskustelua. "Minua ei ole koskaan unettomuus vaivannut", -sanoi hän, "mutta minä olen tuntenut samanlaatuisia sairaita, ja he -ovat aina jollain tavoin parantuneet --" - -"Minä en uskalla enää koettaa mitään keinoa". - -Hän puhui verkalleen, teki epätoivoisen liikkeen, ja hetkisen olivat -molemmat miehet vaiti. - -"Ruumiillinen liikunto?" sanoi Isbister arasti luoden katseensa -tuntemattoman kasvoista hänen matkailijapukuunsa. - -"Olenhan minä sitäkin koettanut. Ehkä kaikista eniten. Minä olen -kulkenut pitkin rannikkoa, päivän toisensa jälkeen, -- New Quaystä -tänne asti. Se on vaan lisännyt ruumiillisen uupumuksen henkiseen -uupumiseen. Tämä tauti on seurauksena liiallisesta työstä. surusta. -Eräs asia --" - -Hän vaikeni aivan uupuneena, pyyhki laihalla kädellään otsaansa, ja -jatkoi aivan kun haastaen itsekseen. - -"Minä olen villi susi, yksinäinen mies, kulkien halki maailman, jossa -minulla ei ole mitään tehtävää. Minulla ei ole vaimoa, ei lapsia -- -joku on sanonut että lapseton mies on kuin kuiva oksa elämän puussa. -Minulla ei ole vaimoa, ei lapsia -- minulla ei ole ollut mitään -elämäntehtävää, ei mitään kaipuuta sielussani. Lopulta oli olemassa -vaan yksi ainoa asia, jonka päätin tehdä." - -"Minä sanoin itselleni, minun täytyy se tehdä, ja voittaakseni -tämän sieluttoman ruumiin velttouden turvauduin rohtoihin. Hyvä -Jumala, kuinka paljon minä olen niitä nauttinut. Minä en tiedä, -tunnetteko te ruumiimme raskaan taakan, joka saattaa epätoivoon, -kaikki ne huolet, jotka sielu tuottaa. Aika -- elämä! Elää! Me elämme -ainoastaan pienissä erissä. Me syömme ja sitä seuraa ruuansulatuksen -ikävä toiminta -- tai vaivat. Meidän täytyy hengittää ilmaa, muuten -ajatuksemme tylstyy ja harhailee sinne ja tänne. Tuhannet huvitukset -odottavat edessä ja takana, ja niitä seuraa kyllästyminen ja uni. Me -näytämme elävän nukkuaksemme. Kuinka pieni osa päivästä oikeastaan -kuuluu meille -- paraimmassakin tapauksessa! Ja sitten tulevat -nuo huonot ystävät, petolliset auttajat, huumaavat aineet, jotka -tukahuttavat ruumiillisen uupumuksen ja _surmaavat levon_ -- musta -kahvi, kokaiini --" - -"Minä ymmärrän", sanoi Isbister. - -"Minä sain lopulta työni valmiiksi", sanoi uneton mies kärsivällä -äänellä. - -"Ja tämä on sen palkka?" - -"Niin". - -Hetkisen olivat molemmat vaiti. - -"Te ette voi kuvitellakaan kuinka minä kaipaan lepoa -- minä isoan -ja janoan sitä. Näinä kuutena päivänä työni valmistumisen jälkeen on -sieluni ollut huimaava, taukoamaton ja muuttumaton pyörre, loputon -ajatusten virta, joka yhtäpäätä säännöllisesti kiitää eteenpäin". - -"Loppukuilua kohden". - -Hän vaikeni. - -"Teidän täytyy saada nukkua", sanoi Isbister päättäväisesti, -ikäänkuin hän olisi keksinyt jonkun parannuskeinon. "Teidän täytyy -ehdottomasti saada nukkua". - -"Ajatukseni ovat aivan selvät. Ne eivät koskaan ole olleet sen -selvemmät kuin nyt. Mutta minä tunnen kiitäväni loppukuilua kohden. -Heti kohta --" - -"Niinkö?" - -"Te olette kai joskus nähnyt esineiden katoavan pyörteesen? Jättävän -päivän valon, raikkaan elämän kauneuden -- alas --" - -"Mutta", vastusti Isbister. - -Mies levitti kätensä, katseensa oli hurja ja äänensä äkkiä kimakka. -"Minä tapan itseni, jollei muu auta -- minä pääsisin silloin tuon -tumman kuilun pohjalle, jossa vesi on viheriätä, jossa valkoinen -vaahto nousee ja laskee ja pienet vesikuplat kohoavat. Siellä minä -vihdoinkin saisin nukkua". - -"Se on järjetöntä", sanoi Isbister kauhistuen miehen hermostunutta -kiihkoa. "Rohdot auttavat paremmin kuin se". - -"Siellä minä vihdoinkin saisin nukkua", vastasi tuntematon -kuuntelematta häntä. - -Isbister katsoi häneen ajatellen, mikä salaperäinen sallimus oli tänä -iltapäivänä tuonut heidät yhteen. "Se ei ole laisinkaan varmaa", -huomautti hän. "Lulworthin luona on samallainen kallio kuin tämä -- -melkein yhtä korkea -- eräs pieni tyttö putosi sieltä alas. Ja hän -elää vielä tänään -- on terve ja reipas". - -"Mutta nämät kalliot?" - -"Vaikeata olisi teidän pysytellä koko yötä täällä väsyneen ruumiinne -väristessä ja kylmän veden valellessa ruumistanne. Häh?" - -Heidän katseensa yhtyivät. "Minä en tahtoisi hävittää teidän -ihanteitanne", sanoi Isbister ylpeillen omista sanoistaan. "Mutta -itsemurha syöksymällä alas tältä kalliolta -- tai miltä kalliolta -tahansa -- se tuntuu minusta taiteilijasta --" Hän nauroi. "Niin -suurelta hutiloimiselta". - -"Mutta tuo toinen keino", sanoi uneton mies kiihkeästi, "tuo toinen -keino. Ei kukaan voi pysyä järkevänä, kun yö toisensa jälkeen --" - -"Oletteko kulkenut täällä yksinänne?" - -"Olen". - -"Sekin on järjetöntä. Suokaa anteeksi, kun niin sanon. Yksinänne! -Itsehän sanoitte: ruumiillinen uupumus ei paranna henkistä uupumista. -Kuka sitä on teille neuvonut? Onko se ihmeellistä; yhä vaan kuljette? -Ja päivä polttaa päähänne koko päivän, ja sitten te menette vuoteesen -ja koetatte kaikin keinoin -- häh?" - -Isbister vaikeni äkkiä ja tarkasti kärsivää miestä. - -"Katsokaa näitä kallioita!" huudahti mies tehden äkkinäisen -voimakkaan liikkeen. "Katsokaa merta, joka yhäti kimaltelee ja -kuvastaa taivaan. Ja tuota sinikupua, jonka laelta heloittava päivä -paistaa. Se on teidän maailmanne. Te elätte siinä ja iloitsette -siitä. Se lämmittää, ylläpitää ja hurmaa teidät. Mutta minä --" - -Hän käänsi päänsä ja verettömät kasvonsa, jonka silmät olivat -punaiset ja huulet kelmeät, häneen päin. Hän lausui melkein -kuiskaamalla: "Se on minun kurjuuteni puku. Koko maailma on minun -kurjuuteni puku". - -Isbister loi katseensa ensin auringon valaisemiin kallioröykkiöihin -ja sitten noihin epätoivoa kuvastaviin kasvoihin. Hän oli hetkisen -vaiti. - -Hän vavahti ja teki liikkeen aivan kuin lykätäkseen luotaan -tuskallisen tunteen. "Teidän täytyy saada nukkua yksi yö rauhassa", -sanoi hän, "niin ette te näe enää tässä mitään kurjuutta. Luottakaa -minun sanaani". - -Nyt oli hän aivan varma siitä, että hän toimi kohtalon määräyksestä. -Puoli tuntia sitten tunsi hän kauheata inhoa. Nyt tiesi hän voivansa -jollain auttaa, ja se ajatus teki hänet onnelliseksi. Hän ryhtyi heti -toimeen. Hänen mielestään tarvitsi tämä uupunut olento ensi sijassa -seuraa. Hän istahti nurmikolle liikkumattoman olennon viereen ja -alkoi tiedustella häneltä yhä lisää. - -Kuulijansa näytti vaipuneen täydelliseen tylsyyteen; hän tuijotti -suoraan merelle, eikä avannut suutansa muuta kuin suoraan -vastatakseen Isbisterin kysymyksiin -- eikä edes kaikkiin niihinkään. -Mutta hän ei mitenkään osottanut haluavansa päästä vapaaksi näistä -hyväntahtoisista kysymyksistä, jotka etsivät syytä hänen epätoivoonsa. - -Hän näytti koko avuttomuudessaan olevan kiitollinenkin, ja kun -Isbister, joka huomasi keskustelun laimenevan, ehdotti, että he -palaisivat Boscastleen katsellakseen näköalaa Blackapitiin päin, -suostui hän siihen tyynesti. Matkalla hän äkkiä alkoi puhua itsekseen -ja kääntäen kelmeät kasvonsa auttajaansa päin, hän kysyi: "Mitähän -tästä lopulta tulee?" tehden laihalla kädellään epätoivoisen -liikkeen. "Mitähän tästä lopulta tulee? Ympäri, ympäri, ympäri. Se -yhä ja yhä kiertää ja kiertää". - -Hän seisahtui tehden kädellään kiertävän liikkeen. - -"Hyvin se päättyy, ystäväni", vakuutti Isbister vanhan toverin -tavoin. "Elkää olko levoton. Luottakaa minuun". - -Tuntematon antoi kätensä vaipua alas ja astui eteenpäin. He kulkivat -pitkin rantakallioita ylängölle Penallyn yläpuolelle; uneton mies -huitoi käsiään taukoamatta, ja puhui katkonaisesti huimaavista -aivoistaan. Ylängöllä he istahtivat hetkiseksi penkille, josta näkyy -Blackapit koko tummuudessaan. Isbister jatkoi puhettaan joka kerta -kun polku tuli niin leveäksi, että he saattoivat kulkea rinnatusten. -Hän selitti miten vaikeata oli laivoilla myrskysäällä päästä -Boscastlen satamaan. Äkkiä hänen seuralaisensa keskeytti puheen -odottamattomalla lauseella. - -"Minun pääni ei ole enää sellainen kuin ennen", hän sanoi koettaen -liikkeillä lisätä selitystä. - -"Se ei ole enää sellainen kuin ennen. Minä tunnen siinä ahdistusta, -painoa. Ei -- ei se ole unta, Jumala suokoon, että se olisi sitä! Se -on kuin varjo, synkkä varjo, joka äkkiä herpaisee toimintakykyni. Se -kiertää ympäri, ympäri pimeydessä. Ajatusten tulva, humina, jota yhä -ja yhä jatkuu. Minä en voi sitä selittää. Minä en pysty kokoamaan -ajatuksiani selittääkseni sen teille selvästi." - -Hän vaikeni uupuneena. - -"Elkää väsyttäkö itseänne, hyvä ystävä", sanoi Isbister. "Minä -ymmärrän varsin hyvin. Joka tapauksessa on se yhdentekevää, -selitättekö te sen nyt tai joskus toiste". - -Uneton mies hieroi nyrkillään silmiään. Isbister puheli vielä jonkun -aikaa, sitten heräsi hänessä uusi ajatus. "Tulkaa minun huoneeseni", -sanoi hän, "ja koettakaa tupakoida. Minä voin näyttää teille muutamia -luonnoksia tästä Blackapitista. Ehkä se miellyttää teitä?" Toinen -nousi nöyränä ja seurasi häntä. - -Usean kerran kuuli Isbister hänen kompastuvan laskeutuessaan -ylängöltä, ja hänen liikkeensä olivat hitaita ja arkoja. - -"Minä en juo", sanoi hän hitaasti, kulkiessaan puutarhan halki, ja -lyhyen äänettömyyden jälkeen hän lausui uudelleen tylsällä tavalla: -"Ei -- minä en juo. Se menee ympäri. Ympäri, se kiertää -- ympäri --" - -Hän kompastui kynnykseen ja astui huoneesen aivan kuin näkemättä -mitään. - -Sitten hän istahti varovaisesti nojatuoliin ja näytti aivan kuin -vaipuvan siihen. Hän nojautui eteenpäin, pää käsien varassa ja jäi -liikkumattomana siihen asentoon. - -Äkkiä kuului korahtava ääni hänen suustaan. Isbister kulki -hermostuneena huoneessa kuten kokematon isäntä ainakin, tehden tuon -tuostakin huomautuksen, joka ei kaivannut vastausta. Hän meni huoneen -toiselle puolelle, otti piirustussalkkunsa, asetti sen pöydälle ja -katsoi kelloa. - -"Minä en tiedä, haluatteko syödä illallista minun kanssani", sanoi -hän sytyttämätön sigaretti kädessään, samalla kun sielussaan heräsi -ajatus koettaa antaa salavihkaa toverilleen annoksen kloraalia. "Minä -voin tarjota vaan kylmää paistia, mutta se on mainion maukasta. -Ja luullakseni torttua." Hän sanoi saman asian kerta vielä hetken -äänettömyyden jälkeen. - -Istuva mies ei vastannut. Isbister vaikeni pitäen sytytettyä -tulitikkua kädessään. - -Äänettömyys jatkui. Tulitikku sammui, sigaretti putosi hänen -kädestään. Mies pysyi hyvin rauhallisena. Isbister otti salkun, avasi -sen, asetti sen jälleen pöydälle, arkaeli, näytti aikovan puhua. -"Ehkä", hän sanoi epäilevästi itsekseen. Äkkiä loi hän katseen oveen -ja sitten vieraasensa. Sitten poistui hän varpaillaan huoneesta ja -joka askeleella kääntyi katsomaan seuralaiseensa. - -Hän sulki oven varovaisesti. Ulko-ovi oli auki, hän astui -porraskatoksen suojaan ja pysähtyi ukonhattuja kasvavan kukkamaan -viereen. Tältä paikalta saattoi hän nähdä avoimen ikkunan kautta -vieraansa istuvan liikkumattomana ja synkkänä pää käsien varassa. Hän -ei ollut hievahtanutkaan paikaltaan. - -Tiellä kulki joukko lapsia, ne pysähtyivät uteliaina katselemaan -maalaria. Hän vastasi ohikulkevan soutomiehen tervehdykseen. Äkkiä -heräsi hänessä ajatus, että tämä hänen vartioiva seisoskelemisensa -saattoi näyttää omituiselta ja epäilyttävältä, jos hän tupakoitsisi, -niin näyttäisi se ehkä luonnollisemmalta. Hän otti piipun ja -tupakkisäiliön taskustaan ja täytti hitaasti piippunsa. - -"Minun mielestäni." sanoi hän, tuntien hiukkasen itsetyydytystä. -"Joka tapauksessa täytyy jonkun pitää hänestä huolta". - -Miehekkäästi raapaisi hän tulta ja aikoi sytyttää piippunsa. - -Äkkiä kuuli hän takanaan, miten emännöitsijänsä lamppu kädessään tuli -kyökistä. Hän kääntyi, viittoi piipullaan ja sai hänet pysähtymään -asuinhuoneen ovelle. Hänen oli hiukan vaikea kuiskaamalla selittää -asia, sillä eihän emännöitsijä tietänyt vieraan tulleen taloon. -Emännöitsijä poistui vieden lampun muassaan, mutta hän näytti -käytöksestään päättäen hiukan epäluuloiselta. Isbister palasi -paikalleen katoksen alle, hän punastui ja oli hiukan hermostunut. - -Hän oli jo aikoja sitten lopettanut piippunsa, katsellut lepakkojen -lentoa, kun uteliaisuus voitti arkuuden ja hän hiipi hämärään -asuinhuoneesen. Hän seisahtui ovensuuhun. Vieras ei ollut -liikahtanutkaan ja hän kuvastui tummana varjona ikkunaa vastaan. -Kaikki oli hiljaista, ei kuulunut muuta kuin muutamien merimiesten -laulua satamasta. Puutarhassa törröttivät ukonhatut ja delfiniumit -odottaen yön tuloa. Outo ajatus heräsi äkkiä Isbisterissä; hän -vavahti, kumartui pöydän yli ja kuunteli. Kamala luulo heräsi hänessä -ja muuttui varmuudeksi. Hänet valtasi kummastus joka vaihtui -- -kauhuksi. - -Istuva mies ei hengähtänytkään. - -Hän kiersi hitaasti ja varovaisesti pöydän ohi pysähtyen kaksi -kertaa kuuntelemaan. Vihdoinkin hän saattoi laskea kätensä tuolin -selkänojalle. Sitten kumartui hän alas kunnes molempain päät olivat -aivan lähitysten. Hän painui alemmaksi katsoakseen vieraansa -kasvoihin. Hän alkoi vavista ja kiljahti. Silmät olivat aivan -valkoiset. - -Hän katsoi tarkemmin ja näki että ne olivat auki ja että silmäterät -olivat siirtyneet luomien alle. Kauhu valtasi hänet. Pelästyen miehen -tilaa tarttui hän tämän olkapäihin ravistaen häntä. "Nukutteko?" -sanoi hän kimakalla äänellä. Hän kysyi uudelleen: "Nukutteko?" - -Hänessä heräsi varmuus siitä, että mies oli kuollut. Äkkiä tunsi hän -täytyvänsä saada toimia, puuhata, hän riensi huoneen poikki, töytäsi -pöytään ohi kulkiessaan, ja soitti kelloa. - -"Tuokaa heti valoa", huusi hän eteiseen. "Minun ystäväni on alkanut -voida pahoin". - -Sitten palasi hän liikkumattoman miehen luo, ravisti häntä olkapäistä -ja huudahti. Huone tuli valoisaksi, sillä emännöitsijä astui lamppu -kädessään sisään. Isbister oli kalman kalpea kääntyessään silmiään -siristäen emännöitsijän puoleen. "Täällä tarvitaan ehdottomasti -lääkäriä", sanoi hän. "Hän on joko kuollut tai saanut halvauksen. -Onko täällä kylässä lääkäri? Mistä löydämme lääkärin?" - - - - -II LUKU. - -Valekuolema. - - -Valekuoleman jäykkyys kesti tässä miehessä odottamattoman kauvan, -sitten herpaantui koko ruumis ja jäsenten velttoudesta päättäen olisi -luullut hänen vaipuneen syvään uneen. Silloin voitiin ummistaa hänen -silmänsä. - -Hän vietiin hotellista Boscastlen sairaalaan ja muutaman viikon -kuluttua sairaalasta Lontoosen. Mutta kaikki keinot hänen -herättämisekseen olivat turhia. Jonkun ajan kuluttua, myöhemmin -mainittavien syiden perustuksella, luovuttiin näistä kokeista. Pitkän -aikaa virui hän tässä omituisessa tilassa, hän oli liikkumaton, -eloton -- ei kuollut eikä elävä, mutta aivan kuin väliasteella, -riippuen katoamisen ja olemassaolon keskivälillä. Tätä pimeää -olemassaoloa ei valaissut mikään ajatuksen tai tunteen säde, se -oli unetonta olemattomuutta, ikirauhallista jatkumista. Sielunsa -levottomuus oli ärtynyt siksi, kunnes se saavutti hiljaisuuden, jota -ei mikään voinut häiritä. Missä oli itse ihminen? Missä on jokainen -ihminen silloin kun elottomuus saa hänessä vallan? - -"Muistan sen aivan kuin eilen tapahtuneeksi", sanoi Isbister. -"Muistan aivan kuin se olisi juuri nyt tapahtunut -- vielä selvemmin, -kuin jos se olisi tapahtunut eilen". - -Näin puhui edellisessä luvussa toiminut Isbister, mutta nyt hän ei -enää ollut nuori mies. Tukkansa, joka ennen oli ruskea ja tavallista -pitempi, oli nyt harmaa ja lyhyeksi leikattu. Hänellä oli harmahtava -suippoparta. Hän puhui vanhemmanpuoleiselle miehelle, joka oli -puettu kesäpukuun (kesä oli silloin hyvin kuuma). Tämä oli Warming, -lontoolainen asianajaja ja Grahamin, tuon valekuolemaan vaipuneen -miehen lähin sukulainen. Nämät molemmat miehet seisoivat vieretysten -eräässä huoneessa Lontoossa katsellen jäykkänä lepäävää ruumista. - -Kellertävä ruumis, verhottuna avaraan paitaan makasi vedellä -täytetyllä gummipatjalla. Kasvot olivat ryppyiset, parta hoitamaton, -jäsenet laihtuneet ja kynnet pitkät ja häntä ympäröi lasinen -laatikko. Tämä lasi näytti eroittavan nukkujan todellisesta elämästä, -hän oli aivan kuin muualle kuuluva, vieras, eristetty, epänormaali -esine. Molemmat miehet seisoivat lasilaatikon ääressä taukoamatta -tarkastellen häntä. - -"Minä pelästyin kovasti", sanoi Isbister. "Minä muistan vieläkin sen -kauhun, millä katselin noita valkoisia silmiä. Ne olivat valkoiset, -ymmärrättehän, kääntyneet nurin. Tullessani tänne johtui koko tapaus -jälleen mieleeni". - -"Ettekö ole nähnyt häntä sen koommin?" kysyi Warming. - -"Minä aijoin useinkin tulla", sanoi Isbister; "mutta toimialani vie -nykyään niin kaiken aikani, etten ole voinut vapautua hetkeksikään. -Minä olen oleskellut suurimman osan ajastani Amerikassa". - -"Jos muistan oikein", sanoi Warming, "niin te olette maalari?" - -"Niin, minä olin. Ja sitten menin naimisiin. Minä huomasin, että -maalailemisesta ei ollut mitään hyötyä -- keskinkertaiselle -taiteilijalle, ja minä ryhdyin toimimaan. Nuo ilmoituskuvat Doverin -kallioissa ovat minun keksimiäni". - -"Ne ovat mainioita", myönsi asianajaja, "vaikka ei niitä mielellään -näkisikään siellä". - -"Ne kestävät yhtä kauvan kuin kalliot", huudahti Isbister -tyytyväisenä. "Maailma muuttuu. Kun hän vaipui uneen, 20 vuotta -sitten, olin Boscastlessa vesivärilaatikko kainalossa ja -vanhanaikuinen kunnianhimo sielussa. Minä en voinut otaksuakaan, -että jonain kauniina päivänä minun maalaukseni koristaisivat vanhan -Englannin rannikoita Land's Endistä Lizardiin asti. Onni tulee usein -luoksemme silloin kun vähimmin aavistammekaan". - -Warming näytti epäilevän tällaista onnea. "Minä muistuttelen jo -kerran ennen nähneeni teidät". - -"Te tulitte Camefordin rautatien asemalta samalla kuin minä saavuin -sinne. Se oli päivää ennen jubileumia, Victorian jubileumia, sillä -minä muistan katsojalavat ja koristukset Westminsterin luota ja -kuinka minä riitelin ajurin kanssa Chelsean luona". - -"Se oli timanttijubileumi", sanoi Warming, "toinen jubileumi". - -"Niin olikin! Edellisen jubileumin aikana -- hänen täyttäessään 50 -vuotta -- olin Wookeyssa -- ja olin pieni poika. Minä en nähnyt koko -juhlaa. Mutta mitä huolia nukkuja tuottikaan meille! Emännöitsijäni -ei tahtonut ottaa häntä hoitoonsa, eikä pitää häntä luonaan -- hän -näytti niin kummalliselta istuessaan jäykkänä ja liikkumattomana. Me -kannoimme hänet tuolissa hotelliin. Ja Boscastlen lääkäri -- se ei -ollut tämä nykyinen, mutta hänen edeltäjänsä -- oli hänen luonaan -kello kahteen asti aamulla minun seurassani, hotellin omistajan -pitäessä kynttilää valaistessaan ja auttaessaan meitä". - -"Se oli ensi alussa jäykkäkouristusta, eikö niin?" - -"Hän oli aivan jäykkä! -- taivutti häntä miten tahansa, niin jäi hän -siihen asentoon. Te olisitte voinut panna hänet päälleen seisomaan, -ja hän olisi pysynyt siinä. Minä en ole koskaan nähnyt sellaista -jäykkyyttä. Se on selvää, että tuolla" -- hän osoitti pään liikkeellä -makaavaa olentoa -- "hän on aivan toisellainen. Ja koko ajan tuo -lyhyt tohtori -- mikä hänen nimensä olikaan?" - -"Smithers?" - -"Smithers, juuri niin -- teki väärin koettaessaan herättää hänet -liian varhain, se oli yleinen mielipide. Mitä kaikkia keinoja hän -koettikaan. Vielä nytkin pöyristyttää se minua -- uh! Sinappia, -nuuskaa, pistoksia. Ja vieläpä tuollaista kamalaa pientä laitosta, ei -dynamoa --" - -"Induktioonikonetta". - -"Niin. Olisittepa nähnyt miten hänen jäntereensä paisuivat ja -tempoilivat; hän riuhtoi joka taholle, kahden kynttilän väräjävässä -valossa. Ja lyhyt hermostunut lääkäri puuhaili, ja _hän_ -- tempoi ja -vääntelehti niin luonnottomalla tavalla. Minä luulin näkeväni pahaa -unta". - -Äänettömyys. - -"Mikä omituinen valekuolema", sanoi Warming. - -"Elämä on täydellisesti kadonnut", sanoi Isbister. "Tässä on eloton -ruumis. Se ei ole kuollut, mutta ei eläväkään. Se on kuin tyhjä -tuoli, jolle on kirjoitettu 'varattu'. Hän ei tunne, ei syö, ei sydän -syki -- eikä hengitys liiku. Tämän nähdessäni en mitenkään tunne -seisovani ihmisen edessä. Hän on tavallaan kuolleempi kuin kuollut, -sillä lääkärit väittävät, että hiuksetkin ovat lakanneet kasvamasta. -Tavallisenhan kuoleman jälkeen hiusten kasvua vielä jatkuu --" - -"Minä tiedän", sanoi Warming alakuloinen väre äänessään. - -He katselivat jälleen lasin läpi. Graham oli todellakin omituisessa -tilassa, hän oli valekuollut, mutta tavalla, jollaista ei lääketiede -tunne. Valekuolema on voinut kestää vuodenkin ajan -- mutta silloin -on tapahtunut herääminen tai kuolema; useimmin ensin toinen, jota -toinen on heti seurannut. Isbister tarkasteli niitä merkkiä, jotka -olivat ilmaantuneet lääkärien ruiskuttaessa nukkujaan ravintoa, sillä -he olivat turvautuneet tähän keinoon, jatkaakseen valekuolemaa. Hän -osoitti niitä Warmingille, joka koetti olla katsomatta niihin. - -"Ja sillä aikaa kun hän on virunut tässä", sanoi Isbister, -ajatellessaan miten onnellinen hän oli ollut saadessaan vapaasti -elää elämäänsä, "olen minä muuttanut elämäni suunnan; minä menin -naimisiin, perustin perheen, vanhin poikani -- minä en ajatellutkaan -tulla isäksi -- on Amerikan kansalainen ja lopettaa kohta lukunsa -Howardin yliopistossa. Tukkani on harmaantunut. Mutta tämä mies -ei ole vanhentunut päivääkään eikä viisastunut (käytännöllisesti) -hiukkaakaan siitä asti kuin minä olin hänen ikäisensä. Tuntuu -omituiselta ajatella sitä". - -Warming kääntyi häneen päin. "Minäkin olen vanhentunut. Minä pelasin -krikettiä hänen kanssaan poikana ollessani. Hän on yhä vielä nuoren -näköinen. Ehkä hiukan keltainen. Mutta hän on pysynyt nuorena". - -"Ja sitten näimme sodan", sanoi Isbister. - -"Alusta loppuun asti". - -"Ja Marstähden asukkaiden hyökkäyksen". - -"Minä olen kuullut", jatkoi Isbister hetken päästä, "että hänellä oli -omaisuutta jossain määrin?" - -"Oli kyllä", sanoi Warming. Hän yskähti. "Ja velvollisuuteni mukaan --- olen minä hoitanut sitä". - -"Ah!" Isbister mietti, arkaili ja sanoi: "Ei ole epäilemistäkään -siitä -- sillä eihän hänen olonsa täällä tule kalliiksi -- ei ole -epäilemistäkään siitä, että hänen omaisuutensa on karttunut -- -lisääntynyt?" - -"Niin onkin. Hän herää paljoa varakkaampana -- jos hän herää -- kuin -vaipuessaan uneen". - -"Minä olen tottunut hoitamaan raha-asioita, ja siksi tämä ajatus -heräsi minussa. Minä olen, toden totta, ajatellut usein, että, -käytännöllisesti puhuen, hänen unensa on hänelle sangen edullinen -asia. Että hän tietää, mitä tekee, jos niin voi sanoa, nukkuessaan -niin kauvan. Jos hän olisi elänyt --" - -"En minä usko, että hän olisi edellyttänyt sitä", sanoi Warming. "Hän -ei ollut mies, joka rakentelee tulevaisuutta varten. Päinvastoin --" - -"Niinkö?" - -"Me olimme siinä suhteessa eri mieltä. Minä olin tavallaan hänen -holhoojansa. Te olette kai kyllin suuressa määrässä afääri-ihminen -käsittääksenne, että joskus voi tulla kysymykseen kireitäkin asioita. --- Mutta vaikka otaksuukin, että hän olisi aavistanut tulevan -tilansa, niin en voi uskoa hänen heräävän. Tällainen uni kuluttaa -voimat hitaasti, mutta se kuluttaa ne loppuun ajan pitkään. Hän näkyy -hitaasti hyvin hitaasti ja vaivaloisesti liukuvan alas loivaa pintaa, -jos ymmärrätte tarkoitukseni?" - -"Ikävää olisi, jollen saisi nähdä hänen hämmästystään. Paljon on -muuttunut näinä kahtenakymmenenä vuotena. Tämä on Rip van Winklen -satu toteutuneena". - -"Tämä on Bellamytä", sanoi Warming. "On toden teolla tapahtunut -muutoksia. Ja yksi näistä muutoksista on se, että minä olen -muuttunut. Minusta on tullut vanhus". - -Isbister oli hetkisen vaiti ja sanoi teeskennellen hämmästystä: "Minä -en olisi sitä uskonut". - -"Minä olin neljänkymmenen kolmen vuotias silloin kun hänen -pankkiirinsa -- muistattehan, että te telegrafeerasitte hänen -pankkiirillensa -- lähettivät minulle tiedon tapauksesta". - -"Minä otin osoitteen pankkiosoituskirjasta, joka oli hänen -taskussaan", sanoi Isbister. - -"No niin, yhteenlasku ei ole vaikea", sanoi Warming. - -Syntyi jälleen äänettömyys, jonka jälkeen Isbister sanoi: "Hän voi -pysyä tuollaisena useita vuosia". Hän jatkoi hetkisen vaiettuaan: -"Meidän tulee ottaa se seikka varteen. Hänen omaisuutensa voi jonain -kauniina päivänä joutua -- jonkun toisen käsiin, ymmärrättehän". - -"Se juuri, jos uskotte minua, mr. Isbister, vaivaakin eniten minun -ajatuksiani. Me otaksumme -- että meillä ei ole omaisia, joihin -voisimme täydellisesti luottaa. Tämä on erikoinen ja ennen kuulumaton -tapaus". - -"Niin onkin", sanoi Isbister. "Loogillisesti ajatellen, olisi se -virallisen valvojan asia, jos meillä vaan olisi sellainen virkamies". - -"Minun mielestäni olisi se pikemmin yleisen hoitokomitean, yhä -uusiintuvan vartiolaitoksen tehtävä. Jos hän todellakin jatkaa -eloaan -- kuten ainakin muutamat lääkärit väittävät. Minä olenkin jo -neuvotellut tästä parin ylhäisen virkamiehen kanssa. Mutta tähän asti -ei vielä ole ryhdytty mihinkään toimiin". - -"Ei olisi laisinkaan tyhmää uskoa hänet jonkin yleisen laitoksen -- -British Museumin johtokunnan tai kuninkaallisen lääketieteellisen -akatemian huostaan. Tuntuuhan se hiukan oudolta, mutta onhan itse -asiakin outo". - -"Vaikeata on saada heidät suostumaan siihen toimeen". - -"Virkavaltamuodollisuudet estäisivät, arvelen minä". - -"Juuri niin". - -Äänettömyys. "Tämä on merkillinen asia, se on totta", sanoi Isbister. -"Ja yhä jatkuvat korot voivat nousta arvaamattomiin summiin asti". - -"Niin voivatkin", sanoi Warming. "Ja nyt kun kultavarat alkavat -tyhjentyä -- kasvaa korko". - -"Minä olen sen huomannut", sanoi Isbister. "Mutta sitä parempihan se -on _hänelle_". - -"_Jos_ hän herää". - -"Jos hän herää", uusi Isbister. "Oletteko huomannut, miten hänen -nenänsä on tullut suipemmaksi, ja miten hänen silmäluomensa painuvat -syvemmälle". - -Warming katseli nukkuvaa ja vaipui mietteisiinsä. "Minä epäilen, -herääkö hän", sanoi hän vihdoin. - -"Minä en ole koskaan oikein käsittänyt", sanoi Isbister, "mikä -saattoi hänet tähän tilaan. Hän puhui jostain liiallisesta työstä. -Minä olen usein miettinyt tätä asiaa". - -"Hän oli hyvin lahjakas mies, mutta hetken lapsi ja oikullinen. -Hänellä oli perheikävyyksiä, erosi vaimostaan, ja luultavasti juuri -nämät seikat saivat hänet heittäytymään mitä hurjimpaan politiikkaan. -Hän oli kiihkeä radikaali -- sosialisti -- tyypillinen liberaali, -kuten nuo äärimmäiset intoilijat kutsuvat itseään. Tarmokas -- -epätasainen -- hillitön. Äärimmäinen politiikka vei hänet tähän. Minä -muistan hänen kirjoittamansa lentokirjasen -- se oli merkillinen -teos. Hurja, hillitön, riehuva. Siinä oli pari ennustusta. Muutamat -niistä ovat osottautuneet vääriksi, muutamat ovat toteutuneet. -Mutta lukiessaan sellaista kirjaa, tulee huomaamaan, kuinka paljon -odottamatonta maailma tarjoo meille. Hänellä olisi paljon opittavaa, -ja paljon muutettavaa ajatuksissaan, jos hän heräisi. Jos hän kerran -herää". - -"Minä antaisin vaikka mitä", sanoi Isbister, "ollakseni kuulemassa -mitä hän kaikesta sanoo". - -"Niin minäkin", sanoi Warming. "Niin, niin minäkin", sanoi hän äkkiä -alkaen surkutella omaa vanhuuttaan. "Mutta minä en saa koskaan nähdä -hänen heräävän". - -Hän katseli miettiväisenä nukkujan vahankelmeitä kasvoja. "Hän ei -herää koskaan", sanoi hän vihdoin. "Hän ei herää enää koskaan". - - - - -III LUKU. - -Herääminen. - - -Mutta Warming erehtyi. Herääminen tapahtui. - -Kuinka kummallisen monipuolinen on se yhteys, joka näyttää niin -yksinkertaiselta -- ihmisolemus! Kuka voi selittää sen uudistumisen, -kun me aamu aamulta heräämme, tuon lukemattomien eri osien tulvan ja -liittymisen, jotka sulautuvat toisiinsa ja täydentävät toisiaan? Kuka -voi selittää ensimmäiset sielun hämärät ilmaisut, miten kasvaa ja -kehittyy tiedottomuus tajunnaksi, tajunta itsetietoisuudeksi, kunnes -vihdoin tunnemme oman itsemme. Ja samoin kuin me tunnemme aamulla -herätessämme, niin tunsi Graham herätessään pitkästä unestaan. -Tajunnan hämärä pilvi sai muodon, hän tunsi synkän alakuloisen -tunteen ja hän huomasi lepäävänsä jossain, heikkona, mutta elossa. - -Vaellus hänen omaa olemustaan kohden kulki suurten kuilujen yli -ja vuosikausien läpi. Jättiläissuuret unet, jotka ennen olivat -vastanneet peloittavaa todellisuutta, jättivät hänen sieluunsa -epävarman ja ahdistavan tunteen. Hän näki vieraita seutuja, jotka -kuuluivat aivan kuin toiseen tähteen. Hän muisti myöskin selvästi -erään tärkeän keskustelun, nimen -- mutta hän ei voinut sanoa, mikä -nimi se oli -- nimen, joka myöhemmin tuli esiin. Hän muisti muutamia -jo kauvan sitten unohtuneita tunteita jäsenissään, suonissaan, muisti -toivottomasti ponnistaneensa, kuten mies joka on hukkumaisillaan -pimeyteen. Sitten seurasi sarja häikäiseviä näkyjä, jotka kaikki -katosivat. - -Graham huomasi, että hänen silmänsä olivat auki ja että hän katseli -hänelle ventovieraita esineitä. - -Hän näki jotain valkoista, jonkin pinnan edessään, puisen kehyksen. -Hän liikutti hiukan päätään seuratakseen tämän muodon rajoja. Ne -ulottuivat pitemmälle kuin mitä hän voi nähdä. Hän koetti arvata, -missä hän oli? Mutta mitä se auttoi, hän tunsi itsensä niin -uupuneeksi. Jos hänen ajatuksillaan olisi ollut väri, niin olisi se -ollut mustaa mustempi. Hän tunsi tuon määräämättömän alakuloisuuden -tunteen, joka ihmisellä on herätessään aamun koittaessa. Epäselvästi -kuuli hän etäistä puhetta ja nopeasti poistuvien askeleiden ääntä. - -Koettaessaan kääntää päätään huomasi hän olevansa ruumiillisesti -aivan uupunut. Hän otaksui makaavansa rannikkokylän hotellissa, mutta -hän ei mitenkään muistanut tuota valkoista pintaa. Hän oli varmaankin -vaipunut uneen. Hän muisti todellakin kaivanneensa unta. Hän muisti -kalliorannikon ja laineiden loiskeen ja sitten hän hämärästi muisti -puhelleensa jonkun ohikulkijan kanssa. - -Kuinka kauvan hän oli nukkunut? Mitä tuo hälinä tiesi? tuo askelten -ääni? Ja tuo kasvava ja hiljenevä kohina joka muistutti meren -aaltojen ääntä? Hän ojensi kätensä ikäänkuin ottaakseen kellonsa -tuolilta, jolle hänen tapansa oli se laskea, ja kosketti kovaa ja -liukasta pintaa, se oli aivan kuin lasia. Se oli niin odottamatonta, -että hän kovasti pelästyi. Hän kääntyi äkkiä, tuijotti eteensä -hetkisen ja nousi istualleen. Mutta tämä liike oli hänelle -odottamattoman vaivaloinen, ja häntä huimasi ja pyörrytti ja -kummastutti. - -Hän hieroi silmiään. Hänen ympäristönsä oli hänelle salaperäisen -outoa, mutta ajatuksenjuoksunsa oli selvä -- hän tunsi, että uni -oli ehdottomasti ollut hänelle terveellinen. Hän ei maannut millään -vuoteella, katsoen siihen, mitä hän vuoteella käsitti, vaan hän -huomasi lepäävänsä melkein alasti pehmeällä ja hienolla patjalla, ja -hänen ympärillään oli tuskin läpikuultava lasikehys. Patjakin oli -osaksi läpikuultava, joka huomio teki hänet hieman rauhattomaksi, ja -alapuolellaan näki hän peilin, joka kuvasti hänet selvästi. Ranteensa -ympärille -- ja hän pelästyi huomatessaan ihonsa niin keltaiseksi ja -kuivaksi -- oli sidottu kummallinen gummista valmistettu kone niin -taitavasti, että se tuntui painuvan hänen ihonsa alle sekä ranteen -ylä- että alapuolelta. Ja tämä omituinen vuode oli sijoitettu hänen -mielestään viheriäisestä lasista tehtyyn laatikkoon; ja sen valkoinen -kehys oli ensiksi vetänyt hänen huomionsa puoleensa. Laatikon -kulmassa oli kiiltävä ja sirotekoinen kone, joka hänelle oli aivan -vieras, vaikka hän näkikin siinä maximum- ja minimum-lämpömittarin. - -Tämä hiukan viheriäksi värjätty lasinkaltainen aine, joka joka -puolelta ympäröi häntä, esti näkemästä, mitä oli sen ulkopuolella, -yhtäkaikki huomasi hän loistavan salin, jolla oli valkoinen aivan -sileä holvikatto. Lasilaatikon vieressä oli muutamia huonekaluja, -pöytä, joka oli peitetty hopeakankaalla kimallellen kuin kalansuomus, -pari siromuotoista tuolia, ja pöydällä joukko tarjottimia, joilla -oli erilaisia ruokia, pullon ja kaksi lasia. Hän tunsi olevansa -tavattoman nälissään. - -Hän ei nähnyt ainoatakaan ihmisolentoa, ja hetken arkailtuaan hän -tahtoi jättää läpikuultavan patjansa ja nousi seisomaan pienen -asuntonsa valkoisella ja puhtaalla permannolla. Hän oli luullut -itseään voimakkaammaksi, hän horjahti ja nojasi kädellään lasin -kaltaiseen ainekseen pysyäkseen pystyssä. Jonkun aikaa kesti se hänen -painoaan, antaen myöten kuin kautshukki, mutta sitten se heikosti -paukahtaen halkesi ja katosi aivan kuin saippuakupla. Nukkuja, aivan -pyörällä päästään, putosi saliin. Hän takertui pöytään, kaatoi -lasin, joka putosi kilahtaen mutta ei särkynyt, ja istahti toiseen -nojatuoliin. - -Hiukan toinnuttuaan, otti hän pullon, täytti toisen lasin ja joi. Se -oli väritöntä ainetta, ei vettä, jolla oli vieno tuoksu ja maku, ja -joka heti virkisti ja voimistutti häntä. Hän laski lasin pöydälle ja -katsoi ympärilleen. - -Sali ei kadottanut mitään suuruudestaan ja loistostaan, kun hän -katseli sitä suoraan, eikä vihertävän lasin läpi. Holvi, jonka hän -oli huomannut, johti alaspäin vieville portaille, jotka ilman välillä -olevaa ovea veivät laajaan käytävään. Tämän käytävän sivut muodosti -pylväistö, joka oli tehty jostain valkojuovaisesta merensinisestä -aineesta. Käytävän kautta kuului sekavia ihmisääniä ja yhtämittaista -kohinaa. Nyt, täysin herättyään, istui hän kuunnellen unohtaen -edessään olevat ruuat. - -Äkkiä muisti hän olevansa vaatteitta ja etsiessään jotain, jolla hän -voisi verhota itsensä, näki hän vieressään tuolilla mustan pitkän -vaipan. Hän verhosi sillä ruumiinsa ja istahti vavisten jälleen -tuoliin. - -Ajatuksensa tulivat yhä enemmän ja enemmän sekaviksi. Hän oli -selvillä nukkumisestaan ja että hänet oli uneen vaivuttuaan siirretty -toiseen paikkaan. Mutta minne? Ja mitä oli tuo kansa, tuolla etäällä -sinisten pylväiden takana? Boscastlen asukkaitako? Hän kaatoi -lasiinsa tuota väritöntä ainetta ja joi muutaman siemauksen. - -Mikä oli tämä paikka? -- jossa hänen aistimensa huomasivat -vallitsevan elämää ja liikettä? Hän katseli ympärilleen ja näki kovin -kauniita ja sopusuhtaisia muotoja, joita eivät mitkään ornamentit -koristaneet. Hän näki että salin kupukatossa oli pyöreä aukko, josta -valo virtasi sisään, ja katsellessaan ylöspäin näki hän aukon ohi -liikkuvan varjon ja taas katoavan, palaavan uudestaan ja katoavan -taas. Joka kerta kuului kohahtava ääni, joka liittyi ilmaa täyttävään -kohinaan. - -Hän tahtoi huutaa, mutta kurkustaan tuli vaan heikko ääni. Sitten hän -nousi ja horjuen kuin humalainen lähti kulkemaan pylväistöön päin. -Hän kompuroi portaita alas, kompastui yllään olevan mustan vaipan -laskoksiin ja tarttui kiinni siniseen pilariin pysyäkseen pystyssä. - -Käytävä jatkui eteenpäin sinisen ja purppuran väreissä ja päättyi -etäällä parvekkeen tapaiseen puolikehään, joka oli kirkkaasti -valaistu. Sen takana näkyi epäselvästi aivan kuin laajan rakennuksen -sisusta. Taempana, etäällä näkyi mahtavia rakennusmuotoja. - -Äänien kohina kuului nyt selvemmin ja kovemmin ja parvekkeella -kääntyneenä selin häneen ja kiihkeästi puhuen ja liikehtien oli kolme -henkilöä. He olivat puetut avariin kirkasvärisiin viittoihin. Suuren -kansanjoukon puheen kohina lainehti parvekkeen yli, ja kerran oli -hän näkevinään lipun liehuvan ilmassa ja himmeän sinisen esineen, -päähineen tai pukukappaleen heitettävän ilmaan, kohoavan parvekkeen -yläpuolelle ja putoavan jälleen alas. Hän oli myöskin kuulevinaan -selvän huudahduksen, joka uusiutui tuon tuostakin, sanan: "herää!" -Hän kuuli kimeän, epäselvän huudahduksen, ja äkkiä nuo kolme olentoa -alkoivat nauraa. - -"Ha, ha, ha!" ilkkui eräs heistä -- punatukkainen lyhyeen -purppurapunaiseen takkiin puettu mies. "Kun nukkuja herää -- _Kun_!" - -Pilkallisesti katsahtaen kääntyi hän käytävään päin. Ilme -kasvoissaan muuttui, koko miehen olemus muuttui ja hän jäykistyi. -Hänen seuralaisensa kääntyivät hänen huudahtaessaan ja jäivät -liikkumattomina paikalleen seisomaan. Heidän kasvonsa ilmaisivat -hämmästystä, joka muuttui kauhuksi. - -Äkkiä Grahamin polvet horjuivat, pylvääsen nojautuva kätensä putosi -velttona alas, hän aikoi astua eteenpäin ja kaatui suulleen maahan. - - - - -IV LUKU. - -Kaiku kapinasta. - - -Ennen pyörtymistään kuuli Graham pauhaavaa kellojen soittoa. -Myöhemmin sai hän kuulla olleensa aivan tiedottomana, häilyen elämän -ja kuoleman välillä melkein koko tunnin ajan. Tointuessaan makasi -hän jälleen läpikuultavalla patjallaan, hän tunsi polttavaa tuskaa -rinnassaan ja sydämessään. Tumma, käsivartensa ympärillä ollut -laitos oli kadonnut ja sijaan tullut side. Valkoinen kehys oli vielä -ympärillään, mutta vihertävä läpikuultava aines, joka oli särkynyt, -oli poissa. Sinipunervaan pukuun puettu mies, eräs niistä joka oli -ollut parvekkeella, kumartui huolestuneena hänen puoleensa. - -Kaukaa kuuli hän pauhaavaa kellojen soittoa ja samalla sekavaa -kohinaa, joka syntyy suuren kansanjoukon huutaessa yht'aikaa samaa. -Tämä pauhina keskeytyi, joku ovi sulkeutui. - -Graham liikutti päätään. "Mitä tämä tietää?" sanoi hän hitaasti. -"Missä olen?" - -Hän näki punatukkaisen miehen, joka ensimmäisenä oli huomannut hänet. -Ääni tuntui kysyvän häneltä, mitä hän tarkoitti, mutta vaikeni kesken -lausetta. - -Sinipunervapukuinen mies vastasi hellästi, puhuen hiukan ulkomaisella -murteella, ainakin Nukkujan mielestä: "Te olette aivan terve. Teidät -on tuotu tänne sieltä, missä vaivuitte uneen. Olkaa rauhassa. Te -olette jo jonkun aikaa -- nukkunut. Ollut valekuollut". - -Hän sanoi vielä jotain, jota Graham ei kuullut, ja otti käteensä -pienen pullon. Graham tunsi, miten vilvoittavalla, tuoksuvalla -nesteellä hierottiin hänen otsaansa ja hän tunsi suuresti -virkistyvänsä. Hän sulki tyytyväisenä silmänsä. - -"Voitteko paremmin?" kysyi sinipunervapukuinen mies, kun Graham -avasi silmänsä. Kysyjä oli miellyttävä, noin kolmenkymmenen vuotias -mies, jolla oli vaalea suippoparta ja kaulassaan pukua kiinnipitävä -kultainen solki. - -"Voin", vastasi Graham. - -"Te olette ollut vaipuneena uneen pitkän aikaa. Valekuoleman uneen. -Ymmärrättehän? Valekuollut? Se kai ensiksi kummastuttaa teitä, mutta -minä vakuutan, että kaikki nyt on hyvin". - -Graham ei vastannut, mutta nämät sanat rauhoittivat häntä. Hän -katseli vuoroin kutakin häntä ympäröivää miestä. Nämät tuijottivat -uteliaina häneen. Hän arveli olevansa jossain Cornwallissa, mutta hän -ei voinut yhdistää nykyisiä vaikuttimiaan tähän luuloonsa. - -Asia, joka oli ollut hänen mielessään hiukkaista ennen kuin hän -nukahti Boscastlessa, johtui jälleen hänen mieleensä, päätös, joka -oli ollut varma, mutta jota hän ei ollut pannut toimeen. - -"Oletteko sähköittänyt serkulleni?" kysyi hän. "E. Warming, 27, -Chancery Lane?" - -Kaikki kuuntelivat tarkkaavaisesti. Mutta hänen täytyi kysyä -uudelleen. "Mikä omituinen tapa käyttää kurkkuääniä!" kuiskasi -punatukkainen mies. "Sähköittänyt, sire?" kysyi vaaleapartainen mies -hyvin kummastuneena. - -"Hän tarkoittaa sähkötelegrammia", selitti kolmas miellyttävän -näköinen, noin kahdenkymmenen vuotias nuori mies. Vaaleapartainen -mies huudahti. "Olenpa minä typerä! Olkaa huoleti, sire, kyllä kaikki -toimitetaan", sanoi hän Grahamille. "Vaikeata on ehkä sähköittää -serkullenne. Hän ei ole nyt Lontoossa. Mutta elkää huolehtiko -siitä; te olette nukkunut hyvin kauvan ja pääasia on nyt tointua -täydellisesti, sire". - -"Oh!" sanoi Graham, ja rauhottui. Tämä kaikki tuntui suurelta -arvoitukselta, mutta kai nuo kolme oudoissa pukimissa olevaa miestä -tiesivät, mitä tekivät. He kyllä näyttivät omituisilta ja sali oli -omituinen. Hänet oli varmaankin viety johonkin vasta perustettuun -laitokseen. Hän epäili hetkisen. Tämä oli varmaankin joku yleinen -näyttelysali. Hän olisi tahtonut lausua ajatuksensa siitä -Warmingille. Mutta sali ei näyttänyt oikein sellaiselta. Eikä häntä -olisi alasti jätetty yleiseen näyttelysaliin. - -Sitten äkkiä, yhdessä silmänräpäyksessä selvisi hänelle, mitä -oli tapahtunut. Ei ollut mitään väliastetta epäilyksensä ja -vakaumuksensa välillä. Äkkiä tiesi hän nukkuneensa hyvin kauvan; -ikäänkuin hän olisi lukenut toisten ajatukset ymmärsi hän kaiken -katsoessaan ympärillään olijoiden kasvoihin. Hän katsoi tavattoman -mielenliikutuksen vallassa terävästi heihin. Oli aivan kuin toiset -olisivat lukeneet kaiken hänen silmistään. Hän liikutti huuliaan -puhuakseen, mutta ei voinut sanaakaan sanoa. Selittämätön halu salata -ajatuksensa heräsi hänessä samalla kun hän oli päässyt totuuden -perille. Hän katseli paljaita jalkojaan sanomatta sanaakaan. Hänellä -ei ollut enää halua puhella. Hän vapisi kovasti. - -Hänelle annettiin punertavaa vihertävään vivahtavaa juomaa, jolla oli -lihan maku, ja hän tunsi, miten voimansa kasvoivat. - -"Tämä -- tämä virkistää minua", sanoi hän käheällä äänellä ja -ympärillä olijat osoittivat kunnioittavilla sanoilla iloaan. Nyt hän -oli kaikesta aivan selvillä. Hän aikoi puhua ja taas uudelleen puhua, -mutta ei hän nytkään voinut. - -Hän hengitti syvään ja koetti kolmannen kerran puhua. "Kuinka -kauvan?" kysyi hän soinnuttomalla äänellä. "Kuinka kauvan minä olen -nukkunut?" - -"Jokseenkin kauvan", vastasi vaaleapartainen mies luoden silmäyksen -toisiin. - -"Kuinka kauvan?" - -"Hyvin kauvan". - -"Niin -- niin", sanoi Graham äkkiä kärttyisesti. "Mutta minä -tahtoisin -- onko se -- onko se useampia vuosia? Hyvin monta vuotta? -Jotain on tapahtunut -- mutta minä olen sen unohtanut. Ajatukseni -ovat sekaisin. Mutta te --" Hän nyyhkytti. "Elkää salatko mitään -minulta. Kuinka kauvan --?" - -Hän vaikeni hengittäen epäsäännöllisesti. Hän hieroi silmiään ja -odotti vastausta. - -Miehet keskustelivat puolikovaa. - -"Viisi vai kuusi?" kysyi hän arasti. "Kauvemminko?" - -"Paljoa kauvemmin". - -"Vielä kauvemmin!" - -"Vielä kauvemmin". - -Hän katsoi heihin, olisi voinut luulla paholaisten kiusaavan häntä ja -nykivän hänen kasvolihaksiaan. Hänen katseensa näytti kysyvän. - -"Monta vuotta", sanoi vaaleapartainen mies. - -Graham koetti nousta istualleen. Laihalla kädellään pyyhki hän -kyyneleitä poskiltaan. "Monta vuotta!" kertasi hän. Hän sykersi -silmänsä umpeen, avasi ne, ja loi katseen toisesta hänelle oudosta -esineestä toiseen. - -"Kuinka monta vuotta?" kysyi hän. - -"Teidän täytyy valmistautua kuulemaan hämmästyttäviä asioita". - -"No niin?" - -"Yli grossi vuotta". - -Tuo outo sana ärsytti häntä. "Yli _mitä_?" - -Kaksi miehistä vaihtoi pari sanaa keskenään. Hän ei heidän nopeasta -puhelustaan eroittanut muuta kuin sanan "desimaali". - -"Kuinka monta vuotta te sanoitte?" kysyi Graham. "Kuinka kauvan? -Elkää katsoko minuun noin. Sanokaa". - -He alkoivat uudelleen puhella puolikovaa, jolloin hän erotti sanat: -"Yli kaksi vuosisataa". - -"_Mitä_?" huudahti hän kääntyen nuorimman puoleen, joka oli ne sanat -lausunut. "Mitä sanotte? Mitä se oli? Kaksi _vuosisataa_!" - -"Niin", sanoi vaaleapartainen mies. "Kaksi sataa vuotta". - -Graham kertasi sanat. Hän oli valmistautunut kuulemaan, että hän -oli nukkunut hyvin kauvan, mutta sittenkin tämä suora vastaus aivan -huimasi häntä. - -"Kaksi sataa vuotta", sanoi hän taas tuntien sielussaan aukenevan -aivan kuin suunnattoman syvyyden; ja sitten: "Oh, mutta --!" - -Toiset eivät vastanneet. - -"Te -- sanoitteko --?" - -"Kaksi sataa vuotta. Kaksi vuosisataa", sanoi vaaleapartainen mies. - -Syntyi äänettömyys. Graham katsoi heihin ja näki heidän puhuvan totta. - -"Mutta sehän on mahdotonta", sanoi hän valittavalla äänellä. "Minä -näen unta. Olin valekuollut. Eihän valekuolema kestä niin kauvaa. Se -ei ole totta -- te ilveilette vaan kanssani! Sanokaahan -- enkö minä -muutama päivä sitten kävellyt pitkin Cornwallin kallioita?" - -Äänensä sortui. - -Vaaleapartainen mies alkoi epäröiden puhua. "Minä en tunne perin -tarkoin niitä asioita, sire", sanoi hän arasti luoden katseen toisiin. - -"Aivan oikein, sire", sanoi nuorin heistä. "Boscastle, vanhassa -Cornwallin herttuakunnassa -- sijaitsi maan lounaisosassa suurten -laitumien takana. Siitä on vielä yksi talo jälellä. Minä olen käynyt -siellä". - -"Boscastle!" Graham loi katseensa nuorimpaan. "Juuri niin -- -Boscastle. Pieni Boscastle. Minä vaivuin uneen jossain siinä kylässä. -Minä en muista paikkaa aivan tarkoin. Minä en muista paikkaa aivan -tarkoin". - -Hän painoi molemmat kätensä otsalleen ja sopersi: "Yli _kaksi sataa -vuotta_!" - -Hän alkoi puhua nopeasti, kasvonsa olivat vääntyneet, mutta sydäntään -kouristi. "Mutta jos se on kaksisataa vuotta, niin jokainen olento, -jonka tunsin, jolle puhuin ennen nukkumistani, on kuollut". - -Toiset eivät vastanneet. - -"Kuningatar ja kuninkaallinen perhe, ministerit, kirkko ja valtio. -Ylhäiset ja alhaiset, rikkaat ja köyhät kaikki kuolleet --" - -"Löytyykö vielä Englantia?" - -"Tämä sali, missä nyt olen, onko se Lontoossa?" - -"Onhan tämä Lontoo, onhan? Ja te olette minun hoitaja-vartijani; -hoitaja-vartijani. Ja nämät --? Mitä? Ovatko hekin -hoitaja-vartijoitani!" - -Hän tuijotti heihin. "Mutta miksi minä olen täällä? Ei! Elkää puhuko. -Olkaa vaiti. Antakaa minun --" - -Hän vaikeni, hieroi silmiään ja kun hän avasi ne, näki hän -itselleen ojennettavan juomaa. Hän joi annoksen. Hän voimistui -taas heti paikalla. Nautittuaan sen alkoi hän itkeä, ja se tuntui -helpoittavalta. - -Äkkiä hän katsoi toisiin, nauroi houkkamaisesti kyynelten valuessa -silmistään. "Mutta -- kaksi -- sataa -- vuotta!" sanoi hän. Hänen -kasvonsa vääristyivät suonenvedontapaisesti ja hän peitti uudelleen -kasvonsa. - -Jonkun ajan kuluttua hän rauhottui. Hän nousi istualleen kädet -polvillaan ollen melkein samassa asennossa kuin missä Isbister löysi -hänet Pentargenin rantakallioilta. Hetkisen päästä herätti hänen -huomiotaan voimakas, komentava ääni, ja hän kuuli jonkun henkilön -lähestyvän. - -"Mitä te teette? Miksei minulle ole annettu tietoa? Olisihan -teidän pitänyt tietää se jo ennakolta? Syyllinen tulee saamaan -rangaistuksensa. Jättäkää tuo mies rauhaan. Ovatko ovet suljetut? -Kaikki ovet? Hänet täytyy jättää aivan rauhaan. Hänelle ei saa puhua -mitään. Onko hänelle puhuttu jotain?" - -Vaaleapartainen mies sanoi jotain puolikovaa, ja Graham, katsoessaan -hänen olkapäänsä yli näki tulijan. Tämä oli lyhyt, lihava ja aivan -parraton mies; hänellä oli kotkan nenä, paksu kaula ja voimakas -leuka. Paksut, mustat, hiukan viistot silmäkulmat melkein yhtyivät -verhoten teräsharmaita silmiä. Koko hänen ulkomuotonsa teki erikoisen -ja peloittavan vaikutuksen. Hän loi ensin Grahamiin uhkaavan katseen, -sitten kääntyi hän äkkiä vaaleapartaisen miehen puoleen. "Te toiset", -sanoi hän tavattoman ärtyneesti, "saatte lähteä pois". - -"Poisko?" sanoi vaaleapartainen mies. - -"Ehdottomasti -- menkää. Mutta katsokaa lähtiessänne, että ovet -suljetaan". - -Molemmat puhutellut miehet kääntyivät nöyrinä lähtemään luotuaan -ikävöivän katseen Grahamiin. Tämä odotti heidän poistuvan -holvikäytävän kautta, mutta he menivätkin päinvastaiselle puolelle -suoraan sileätä seinää kohden. Ja silloin tapahtui jotain omituista; -pitkä osa jykevää seinää nousi suhahtaen ylös, pysyi molempien -miesten yläpuolella ja putosi alas heidän mentyään. Grahamin seuraan -jäi siten uusi tulija ja sinipunervapukuinen, vaaleapartainen mies. - -Ensi aluksi ei lihava mies välittänyt vähääkään Grahamista, vaan -kyseli toiselta -- joka nähtävästi oli hänen käskyläisensä -- siitä, -mitä oli tapahtunut. Hän puhui selvästi, mutta Graham ymmärsi -ainoastaan osan hänen lauseistaan. Odottamaton herääminen näytti ei -ainoastaan hämmästyttäneen, vaan jopa suututtaneen ja kauhistaneen -häntä. Hän oli nähtävästi hyvin kiihoittunut. - -"Te ette saa hämmentää hänen ajatuksiaan kertoen hänelle liian -paljon", sanoi hän useamman kerran. "Te ette saa hämmentää hänen -ajatuksiaan". - -Saatuaan kuulla vastaukset kysymyksiinsä, kääntyi hän äkkiä ja loi -heränneesen nukkujaan epäluuloisen katseen. - -"Hiukan ymmällä?" kysyi hän. - -"Kokonaan". - -"Se mitä maailmasta näette, tuntuu oudolta?" - -"Minä arvelen, että minun täytyy elää siinä, olkoon se kuinka outo -tahansa". - -"Sitä minäkin, nyt". - -"Ensiksi, eikö teidän mielestänne minulla pitäisi olla jotain -vaatteita yllä?" - -"He ovat --" sanoi lihava mies ja vaikeni. Vaaleapartainen mies -loi häneen kysyvän katseen ja poistui. "Te saatte heti paikalla -vaatteet", sanoi lihava mies. - -"Onko se totta, että minä olen nukkunut kaksi sataa vuotta --?" kysyi -Graham. - -"He ovat kertoneet sen teille, eikö niin? Kaksi sataa kolme vuotta -sanoaksemme aivan tarkkaan". - -Graham kuunteli tätä peittämätöntä tosiasiaa kohottaen silmäkulmiaan. -Hän istui hetkisen vaiti ja kysyi sitten: "Onko täällä lähellä -mylly tai sähkökone?" Hän ei odottanut vastausta. "Ajat ovat kai -tavattomasti muuttuneet, luulisin minä?" sanoi hän. - -"Mitä nuo huudot tietävät?" kysyi hän äkkiä. - -"Ei mitään", sanoi lihava mies kärsimättömästi. "Se on vaan kansa. -Te ymmärrätte sen paremmin sitten myöhemmin -- luultavasti. Kuten -itse sanoitte, paljon on muuttunut". Hän puhui lyhyesti rypistäen -silmäkulmiaan ja katsellen ympärilleen kuten etsien selitystä -pulmalliseen kysymykseen. "Teidän täytyy saada vaatteita niin pian -kuin mahdollista. Sitä ennen on teidän viisainta pysytellä täällä. Ei -kukaan tule häiritsemään teitä. Teidän partanne täytyy ajella". - -Graham kosketti leukaansa. - -Vaaleapartainen mies lähestyi jälleen heitä, pysähtyi, kuunteli, -kohottaen silmäkulmiaan katsoi hän esimieheensä ja riensi portaita -alas ja käytävän kautta parvekkeelle. Huutava melu kasvoi ja lihava -mies kääntyi myöskin kuulostamaan. Äkkiä hän lausui kirouksen ja -loi vihamielisen katseen Grahamiin. Kiihkeä melu kiihtyi ja talttui -vuorotellen, kuului voimakkaita huutoja, vihellyksiä ja solvauksia; -äkkiä kuului aivan kuin lyöntejä ja kiljahduksia ja sitten rätinää -aivan kuin kuivaa puuta olisi katkaistu. Graham kuunteli koettaen -tästä melusta eroittaa jonkun äänen, jonka hän olisi ymmärtänyt. - -Sitten erottautui, uudistuen tuon tuostakin, melusta määrätty lause. -Ensiksi hän ei ollut uskoa omia korviaan. Mutta sanat kuuluivat aivan -selvästi: "Näyttäkää meille Nukkuja! Näyttäkää meille Nukkuja!" - -Lihava mies riensi äkkiä käytävään. - -"Mielettömät!" huusi hän. "Mistä he ovat saaneet sen tietää? Mistä he -tietävät sen? Vai arvaavatko he sen?" - -Vastaus hukkui meluun. - -"Minä en voi tulla", huusi lihava mies "minun täytyy vartioida -_häntä_. Mutta puhukaa heille parvekkeelta". - -Vastauksesta ei nytkään saanut selvää. - -"Sanokaa ettei hän ole herännyt. Mitä tahansa. Minä annan teidän -vapaasti toimia". - -Hän palasi nopeasti Grahamin luo. "Teidän täytyy ensiksi saada -vaatteet yllenne", sanoi hän. "Te ette voi jäädä tänne -- ja -mahdotonta on --" - -Hän riensi pois Grahamin huutaessa kysymyksiä hänen jälkeensä. Hetken -kuluttua hän palasi. - -"Minä en voi kertoa teille, mitä on tapahtunut. Se on liian -monimutkaista. Heti kohta saatte vaatteenne. Niin -- heti kohta. Ja -silloin voin viedä teidät täältä pois. Pian te saatte tietää, mitä -vaikeuksia meillä on olemassa". - -"Mutta nuo huudot. Minä kuulin ammuntaa --?" - -"Ne puhuivat Nukkujasta -- teistä. He ovat saaneet päähänsä -kaikellaisia houreita. Minä en tiedä mitä houreita. Minä en tiedä -mitään". - -Räikeä kellon ääni sekaantui äkkiä kiihkeään hälinään. Heti lihava -mies riensi salin nurkassa olevien pienien koneiden luo. Hän kuunteli -hetkisen, katseli erästä kristallipalloa, kumarsi ja lausui muutamia -epäselviä sanoja; sitten meni hän sitä seinää kohden, jonka kautta -molemmat edelliset miehet olivat kadonneet. Se nousi kuin esirippu -ylös ja hän pysähtyi odottamaan. - -Graham nosti käsivarttaan kummastellen, miten paljon juoma oli -antanut hänelle voimia. Hän laski ensin toisen jalkansa vuoteeltaan -permannolle ja sitten toisen. Päätään ei enää huimannut. Hän tuskin -saattoi uskoa voimistuneensa niin sukkelaan. Hän istui vuoteella -tunnustellen jäseniään. - -Vaaleapartainen mies palasi käytävästä ja samassa nousi hissilaitos -lihavan miehen eteen. Siitä tuli laiha, harmaapartainen, -tummanviheriään ruumiinmukaiseen pukuun puettu mies kantaen -kainalossaan kääröä. - -"Tämä on räätäli", sanoi lihava mies esitellen tulijan. "Tuo musta -puku ei ollut suinkaan teille aijottu. Minä en ymmärrä, miten se on -tänne joutunut. Mutta minä otan siitä selvän. Sen minä teen. Toimikaa -niin nopeasti kuin suinkin?" sanoi hän räätälille. - -Viheriäpukuinen mies kumarsi, lähestyi ja istahti vuoteelle Grahamin -viereen. Hän esiintyi hyvin rauhallisesti mutta silmistään vilkkui -tavaton uteliaisuus. - -"Te tulette huomaamaan, että muodit ovat kovasti muuttuneet, sire", -sanoi hän. Hän vilkaisi silmäkulmiensa alta lihavaan mieheen. - -Hän avasi nopeasti käärönsä ja levitti polvilleen näytekokoelman -häikäiseviä kankaita. "Te elitte sire, aikakautena, jolloin -ympyrämuoto oli määräävä. Hatuissa tuli joskus esiin puoliympyrän -muoto. Kaikkialla esiintyi pyöreitä kulmia. Mutta nyt --" Hän -otti esiin pienen esineen, joka muistutti taskukelloa, hän painoi -nappulaa, ja äkkiä ilmestyi taululle, kuten kinematograafissa, pieni -valkoiseen puetun olennon kuva, joka kävi edes ja takaisin. Hän otti -esiin kappaleen hieman sinertävää valkoista silkkiä. "Minä ehdoitan -teitä pukeutumaan tällä tavoin", sanoi hän. - -Lihava mies lähestyi ja tuli aivan Grahamin viereen. - -"Meillä on kiire", sanoi hän. - -"Luottakaa vaan minuun", sanoi räätäli. "Koneeni tuodaan kohta tänne. -Mitä sanotte tästä?" - -"Mitä tämä on?" kysyi Graham. - -"Teidän aikananne näytettiin teille muotikuvia", sanoi räätäli, -"mutta tämä on tulos nykyajan kehityksestä. Katsokaahan". Pieni -olento alkoi taas liikkua, mutta nyt aivan toisissa pukimissa. "Tai -tämä", kuului pieni napsahdus ja uusi olento puettuna avarampaan -pukuun ilmestyi taululle. Räätäli oli nopea liikkeissään ja vilkaisi -puhellessaan hissiin päin. - -Kuului heikko kohahdus ja hissistä astui esiin lyhyttukkainen, -kalpea, kiinalaisen näköinen, vaaleansiniseen pukuun puettu -nuorukainen. Hän lykkäsi pyörillä kulkevan monimutkaisen koneen -huoneesen. Heti räätäli pysäytti näytekoneensa ja pyysi Grahamia -asettumaan koneen eteen. Räätäli antoi muutamia määräyksiä -lyhyttukkaiselle miehelle, joka vastasi kurkkuäänellä. Graham ei -ymmärtänyt hänen sanojaan. Nuori mies meni sitten huoneen nurkassa -olevien koneiden luo puhellen niihin, ja räätäli veti koneesta esiin -joukon pieneen pyöreään levyyn päättyviä haarukoita, painaen ne -Grahamin ruumista vasten, yhden kummallekin olkapäälle, kyynärpäihin, -yhden niskaan ja niin edespäin, niin että lopulta oli Grahamin -ruumiin päällä yli neljäkymmentä tuollaista levyä. Samassa saapui -useita henkilöitä hissillä huoneesen. Räätäli pani liikkeesen erään -koneiston, joka synnytti rytmillisen rätisevän liikkeen, sitten -hän yhdellä liikkeellä siirsi levyt Grahamin päältä pois ja päästi -hänet vapaaksi. Räätäli auttoi hänen ylleen jälleen mustan viitan ja -vaaleapartainen mies tarjosi hänelle lasillisen virkistävää juomaa. -Graham näki juodessaan erään kalpeakasvoisen nuorukaisen kummallisen -terävästi katsovan häneen. - -Lihava mies käveli tällä välin levottomana salissa. Sitten meni hän -portaita alas käytävän kautta parvekkeelle, josta kuului etäistä -katkonaista hälinää. Lyhyttukkainen nuorukainen antoi räätälille -kappaleen sinertävää silkkiä, jonka he yhdessä kiinnittivät koneesen -tavalla, joka muistutti paperin kiinnittämistä yhdeksännentoista -vuosisadan kirjapainokoneesen. Sitten he lykkäsivät pyörien päällä -seisovan koneen huoneen nurkkaan, josta useita johtolankoja tuli -seinästä esiin. He yhdistivät johtolangat koneesen, joka heti alkoi -nopeasti liikkua. - -"Mitä he nyt tekevät?" kysyi Graham osottaen tyhjällä lasillaan -puuhaavia räätäleitä ja koettaen olla huomaamatta viimeistä tulijaa, -joka yhä katsoi terävästi häneen. "Käyttääkö sitäkin voima -- joka -tulee johtolangoista?" - -"Käyttää", sanoi vaaleapartainen mies. - -"Kuka _tuo_ on?" Hän osoitti taakseen käytävään päin. - -Purppurapukuinen mies epäröi, siveli partaansa ja vastasi puolikovaa: -"Hän on Howard, teidän ylin vartijanne. Katsokaahan, sir -- sitä on -hiukan vaikea selittää. Neuvosto valitsee ylimmän vartijan ja hänen -apulaisensa. Tämä sali on, muutamia rajoituksia lukuunottamatta, -yleinen, jotta kansa voi käydä täällä milloin tahtoo. Ensi kertaa me -olemme sulkeneet ovet. Mutta minä luulen -- että on parasta antaa -hänen itse selittää se teille". - -"Kummallista!" sanoi Graham. "Vartija? Neuvosto?" Sitten kääntäen -selkänsä viimeksi tulleesen päin kysyi hän puolikovaa. "Kuka tuo mies -on, joka töllistelee minuun? Onko hän magnetiseeraaja?" - -"Magnetiseeraajako! Hän on kapitollomisti". - -"Kapitollomisti!" - -"Niin -- etevin heistä. Hänen tulonsa nousevat kuuteen tusinaan -leijonaan". - -Nämät viimeiset sanat olivat Grahamin mielestä kerrassaan -järjettömiä. Hän koetti käsittää viimeisen lauseen tarkoituksen. -"Kuusi tusinaa leijonaa?" sanoi hän. - -"Teidän aikananne ei kai ollut leijonia? Ei luullakseni. Te käytitte -vanhaa puntaa. Leijonat ovat nyt rahayksikkönä kaikkialla". - -"Mutta mitä merkitsee tuo -- kuusi tusinaa?" - -"Niin, kuusi tusinaa, sir. Olojen muuttuessa nämätkin pikkuasiat -ovat muuttuneet. Teidän aikananne käytettiin arabialaista -kymmenjärjestelmää, satoja ja tuhansia. Meillä on nyt yksitoista -eri numeroa. Meillä on yksinkertainen laskumerkki kymmenelle ja -yhdelletoista, ja kaksi kahdelletoista, ja tusina tusinaa tekee -grossin, joka on hiukan enemmän kuin sata teidän laskusanoissanne, -tusina grossia on dozand ja dozand dozandia on myriaadi. Se on hyvin -yksinkertaista?" - -"Eiköhän", sanoi Graham. "Mutta tuo kap -- miksi te häntä -kutsuittekaan?" - -Vaaleapartainen mies katsoi hänen olkapäänsä yli. - -"Pukunne on valmis!" sanoi hän. Graham kääntyi äkkiä ja näki edessään -hymyilevän räätälin, jolla oli aivan uusia vaatteita käsivarrellaan. -Lyhyttukkainen nuorukainen lykkäsi yhdellä sormellaan tuon -monimutkaisen koneen hissiin, josta hän oli tullut. Graham tuijotti -valmiiseen pukuun. "Ettehän toki tarkoita, että --!" - -"Ne valmistettiin juuri nyt", sanoi räätäli. Hän laski vaatteet -Grahamin eteen, meni vuoteelle, jossa Graham vielä äsken oli -levännyt, heitti läpikuultavan patjan syrjään ja veti peilin esiin. -Hurja kellonsoitto kutsui lihavaa miestä nurkkaan. Vaaleapartainen -riensi hänen luokseen ja juoksi sitten ulos käytävään. - -Tällä välin auttoi räätäli Grahamin päälle tumman purppuraisen puvun, -jossa oli yhdessä liivit ja housut. Lihava mies palasi nurkasta -ja riensi käytävästä tulevaa vaaleapartaista miestä vastaan. He -alkoivat nopeasti puhella puolikovaa, kaikesta huomasi heidän olevan -tavattoman peloissaan. Purppuraisen aluspuvun päälle tuli hyvin -erikoinen mutta siro vaaleansininen puku, ja Graham oli taas kerran -puettuna muodin mukaan. Hän katseli kuvaansa peilissä, kalpeita -kasvojaan, pitkää tukkaansa ja hoitamatonta partaansa. Hän ei ollut -enää alasti, vaan päinvastoin esiintyi hän hienona miehenä. - -"Minun täytyy ajella partani", sanoi hän katsellen kuvaansa peilissä. - -"Heti paikalla", sanoi Howard. - -Grahamiin tuijottava nuori mies astui esiin. Hän sulki silmänsä, -avasi ne jälleen, ja laiha kätensä ojolla lähestyi hän Grahamia. -Sitten pysähtyi hän tehden kädellään hitaita liikkeitä ja katsoen -häneen. - -"Tuoli", sanoi Howard kärsimättömänä, ja heti toi vaaleapartainen -mies tuolin Grahamin taakse. "Olkaa niin hyvä ja istukaa", sanoi -Howard. - -Graham epäröi nähdessään teräväkatseisen miehen kädessä kiiltävän -teräaseen. - -"Ettekö ymmärrä, sire?" sanoi vaaleapartainen mies hätäilevän -kohteliaasti. "Hän on tullut leikkaamaan tukkaanne". - -"Oh!" huudahti Graham helpoituksesta. "Mutta tehän kutsuitte häntä --" - -"Kapitollotomistiksi -- juuri niin. Hän on yksi maailman hienoimpia -taiteilijoita". - -Graham istahti äkkiä tuoliin. Vaaleapartainen mies poistui. -Kapitollotomisti lähestyi siroin liikkein. Hän tarkasti Grahamin -korvia ja tutki hänen päätään, kosketti hänen takaraivoaan ja olisi -jälleen ruvennut häntä katselemaan, jollei Howard olisi selvästi -osottanut kärsimättömyyttään. Sukkelaan, tehden nopeita liikkeitä ja -käytellen taitavasti erilaisia teräskaluja ajeli hän Grahamin leuvan, -kähersi hänen viiksensä ja järjesti hänen tukkansa. Kaiken tämän teki -hän sanomatta sanaakaan hurmaantuneena kuten innostunut runoilija. -Heti kun hän oli lopettanut, tuotiin Grahamille jalkineet. - -Äkkiä kuului voimakas ääni -- se tuntui tulevan nurkassa olevasta -koneesta --"Heti paikalla -- heti paikalla. Koko kaupungin kansa -tietää sen. Työt ovat seisauksissa. Työt ovat seisauksissa. Elkää -odottako mitään, vaan tulkaa". - -Tämä ääni teki Howardiin tavattoman vaikutuksen. Hänen liikkeistään -päättäen huomasi Graham hänen häilyvän kahden ajatuksen välillä. -Äkkiä meni hän nurkkaan, jossa kone oli ja pysähtyi pienen -kristallipallon eteen. Samassa hälinä ja melu, jota oli kuulunut -koko ajan, paisui mahtavaksi myrskyksi aivan kuin tullen lähemmäksi, -hiljentyen jälleen aivan kuin huutajat olisivat paenneet. Tämä -huuto vaikutti Grahamiin lumoavasti. Hän vilkaisi lihavaan mieheen -ja noudatti sitten mielenjohdettaan. Parilla harppauksella oli hän -mennyt rappusista käytävään ja pian oli hän parvekkeella, jolla nuo -kolme miestä olivat seisoneet. - - - - -V LUKU. - -Liikkuvat kadut. - - -Hän tuli parvekkeen kaidepuun luo ja katsoi ylöspäin. Hämmästyksen -huudahdus kuului hänen ilmestyessään ja suuri liike syntyi alhaalla -olevalla areenalla. - -Ensiksi huomasi hän suunnattomia rakennusmuotoja. Edessään oleva -paikka oli keskus jättiläismäisille rakennuksille, jotka suuressa -kaaressa jatkuivat oikealle ja vasemmalle. Hänen päänsä yläpuolella -kulki rautakaarroksia laajan aukeaman yli, ja näiden kaarroksien -päällä oli jostain läpikuultavasta aineesta tehty katos, jonka -läpi näkyi taivas. Jättiläissuuret valaistuspallot loivat kylmää -valkoista valoaan voittaen päivän säteet, jotka paistoivat ylhäältä -metallikaarrosten välitse. Siellä täällä oli aukeaman yli rakennettu -kepeitä käytäviä, joilla näkyi kulkijoita ja ilma oli täynnä -metallijohtolankoja. Kääntäen päänsä näki hän että rakennus, jonka -edustalla hän seisoi, jatkui ylöspäin, ja vastapäätä oleva rakennus -oli harmaa ja synkkä. Sen seinässä oli suuria kaaria, pyöreitä -aukkoja, parvekkeita, holvia, tornia, myriaadia suuria akkunoita ja -suuri joukko hänelle outoja rakennuskoristeita. Tämän rakennuksen -seinällä oli pystypäin ja poikkipäin hänelle oudoista kirjaimista -laadittuja kirjoituksia. Siellä täällä oli aukkoihin kiinnitetty -harvinaisen paksuja kaapeleja, jotka muodostaen kaaren johtivat -aukeaman vastaiselle puolelle; samassa kun Graham näki tämän veti -eräs tumman siniseen pukuun puettu mies hänen huomionsa puoleensa. -Tämä pieni ihmismuoto, näkyen hyvin ylhäällä vastaisella puolella -aivan kattokaarroksien kiinnikepaikan vieressä, kumartui erään -rakennuskoristeen takaa esiin käsitellen johtolankoja, joita tuskin -eroittikaan. Äkkinäisellä liikkeellä, joka sai Grahamin sydämen -melkein taukoamaan, katosi tämä mies kaapelia pitkin vastaisella -puolella olevan pyöreän aukon kautta. Tultuaan parvekkeelle -oli Graham ensin katsonut ylöspäin, ja se mitä hän näki päänsä -päällä ja vastapäätä itseään herätti niin suuressa määrässä hänen -uteliaisuuttaan, ettei hän huomannut muuta. Sitten hän äkkiä näki -kadun! Se ei ollut mikään katu sellaisena kuin Graham sen käsitti, -sillä yhdeksännellätoista vuosisadalla olivat kaikki kadut tehty -kiinteästä aineesta, ja ajoneuvoja täyteen sullottu ajotie oli kahden -jalkatien välissä. Mutta tämä katu oli kolmesataa jalkaa leveä ja se -liikkui; kaikki muu paitsi alin keskiosa liikkui. Tämä yhä jatkuva -liikkuminen hämmensi hetkiseksi hänen ajatuksensa. Sitten ymmärsi -hän, mitä se oli. - -Parvekkeen alapuolella tämä omituinen katu kulki oikealle päin -Grahamista katsottuna, yhtenä loputtomana ketjuna yhdeksännentoista -vuosisadan pikajunan nopeudella. Se oli tehty kapeista poikittaisista -listoista, joiden välillä oli niin suuri rako, että kääntyminen -kadun kulmauksissa sujui helposti. Sen päällä oli istuimia ja siellä -täällä kioskia, mutta se kiisi niin nopeasti hänen ohitseen, ettei -hän selvästi voinut kaikkea eroittaa. Tästä häntä lähinnä olevasta -katukäytävästä laskeutui toisia kadun keskustaa kohden. Jokainen -liikkui oikealle päin, toinen aina toistaan hitaammin, mutta nopeuden -ero oli niin pieni että helposti saattoi siirtyä viereiselle ja -siten esteettömästi kulkea nopeimmalta katukäytävältä keskimmäiselle -liikkumattomalle katukäytävälle. Tämän keskiosan toisella puolen oli -uusi sarja katukäytäviä, jotka liikkuivat vasempaan päin. Tavattoman -suuri, mitä erilaisin kansanjoukko oli kokoontunut äärimmäisille, -leveimmille katukäytäville, tai laskeutui toiselta toiselle, tai -kokoontui keskimmäiselle. - -"Te ette saa jäädä tänne", sanoi äkkiä Howard hänen vieressään. -"Teidän täytyy heti poistua täältä". - -Graham ei vastannut. Hän kuuli tajuamatta sanoja. Katukäytävät -kiisivät jyristen eteenpäin ja kansa huusi. Hän eroitti hajahapsisia -kaunispukuisia naisia ja tyttöjä, joilla oli sidottu nauhat ristiin -rinnan yli. Sen hän ensiksi huomasi kansanjoukosta. Sitten huomasi -hän, että päävärinä tämän kirjavan joukon puvuissa oli vaalean -sininen, joka räätälin apulaisellakin oli ollut. Hän alkoi eroittaa -huudon: "Nukkuja. Mitä on tapahtunut Nukkujalle?" Ja hänestä tuntui, -että liikkuville katukäytäville hänen edessään kokoontui yhä enemmän -ihmisten kaltaisia kalpeita olentoja. Hän huomasi miten sormella -osoitettiin häntä. Parvekkeen vastapäätä olevalle liikkumattomalle -katukäytävälle keräytyi yhä tiheämpi parvi sinipukuista kansaa. Äkkiä -syntyi aivan kuin tungos. Ihmisiä lykättiin vastoin heidän tahtoaan -molemmin puolin liikkuville katukäytäville, jotka veivät heidät -eteenpäin. Päästyään jonkun matkan päähän tungoksesta palasivat -ihmiset juoksujalkaa sinne takaisin. - -"Hän on Nukkuja. Hän on todellakin Nukkuja", huusivat jotkut. "Hän -ei voi olla Nukkuja", huusivat toiset. Yhä useampia kasvoja kääntyi -häneen päin. Graham näki vähäisen välimatkan päässä toisistaan -keskiosassa aukkoja, vieden porraskäytäviin, joista tuli ja jonne -meni kansaa tulvillaan. Tungos keskittyi sen porraskäytävän luo, -joka oli lähinnä parveketta. Kansaa riensi alas katukäytäviltä sitä -kohden juosten viistoon katukäytävältä katukäytävälle. Ja ne, jotka -olivat ylimmillä katukäytävillä näyttivät vuoroin katselevan tätä -ja parveketta. Joukko lyhytkasvuisia tulipunaiseen pukuun puettuja -miehiä, toimien yhdessä ja johdonmukaisesti, näytti puolustavan -tämän porraskäytävän suuta. Heidän ympärilleen näytti syntyvän -suurin tungos. Heidän loistavanpunaiset pukunsa erosivat selvästi -vastustajien vaaleansinisistä puvuista -- selvään näki heidän -taistelevan keskenään. - -Katsellessaan tätä kaikkea huusi Howard hänen korvaansa ja ravisti -häntä käsivarresta. Äkkiä Howard poistui ja Graham jäi yksikseen. - -Hän huomasi, että tuo huuto: "Nukkuja!" kasvamistaan kasvoi ja että -lähimmillä katukäytävillä olevat ihmiset seisoivat. Hänen oikealla -puolellaan oleva nopein katukäytävä oli tyhjä ja vastapäätä olevat -toiseen suuntaan liikkuvat katukäytävät tulivat tulvillaan kansaa, -joka poistui niiltä ja katukäytävä jatkoi tyhjänä matkaansa. -Uskomattoman nopeasti kerääntyi keskiosaan aivan hänen silmiensä -eteen suunnaton kansanjoukko, se yhä taajeni ja huudot, jotka alussa -olivat olleet epäselviä, yhdistyivät tavattomaksi, taukoamattomaksi -huudoksi: "Nukkuja! Nukkuja!" kuului kättentaputuksia ja ilohuutoja, -päähineitä heilutettiin ja huudettiin: "Seisauttakaa kadut!" Sitten -kuului Grahamille aivan outo sana. Se oli "Ostrog". Hitaimmalle -katukäytävälle kokoontui taaja parvi, joka juoksi vastaiseen suuntaan -kuin liikunta oli, pysyäkseen parvekkeen kohdalla. - -"Seisauttakaa kadut", huusi kansa. Vikkelimmät juoksivat nopeasti -keskikäytävältä nopeakulkuisimmalle hänen eteensä. Se vei sukkelaan -hänen ohitseen nuo miehet, jotka huusivat hänelle outoja sanoja, ja -miehet palasivat takaisin juosten viistoon keskikäytävälle. Yhden -lauseen eroitti hän aivan selvästi: "Hän on todellakin Nukkuja! Hän -on todellakin Nukkuja!" - -Jonkun aikaa seisoi Graham aivan liikkumattomana. Sitten heräsi -hänessä itsetietoisuus siitä, että tämä kaikki kohdistui häneen. -Hän oli mielissään tästä suuresta kansansuosiosta, hän nyökkäsi ja -haluten kuvaavammin osoittaa tyytyväisyyttään viittoi kädellään. Hän -aivan hämmästyi kuullessaan minkä suosionosoitusten myrskyn tämä -liike synnytti. Hälinä portaiden luona kasvoi suunnattomasti. Hän -huomasi miten kansaa tulvi parvekkeille, miten miehet laskeutuivat -köysiä myöten alas, ja miten toiset taas istuen köysistä riippuvalla -tangolla häilyivät ilmassa. Hän kuuli ääniä takanaan, ja huomasi -suuren joukon tulevan käytävän kautta; äkkiä näki hän vartijansa -Howardin, joka kovaa puristi hänen käsivarttaan ja huusi hänen -korvaansa hänelle outoja sanoja. - -Hän kääntyi. Howard oli kalman kalpea. "Tulkaa pois", sanoi tämä. "He -pysäyttävät katukäytävät. Koko kaupunki joutuu kuohuksiin". - -Hän näki joukon miehiä rientävän sinipylväistä käytävää myöten -Howardin jälestä, punatukkaisen miehen, vaaleapartaisen miehen, -erään pitkän tulipunaisessa puvussa olevan miehen ja joukon muita -punapukuisia patukoita heiluttavia miehiä. Kaikkien kasvoissa ilmeni -kiihkeä, levoton pelko. - -"Viekää hänet pois", huusi Howard. - -"Mutta miksi?" sanoi Graham. "Minä en näe --" - -"Teidän täytyy tulla pois!" sanoi punapukuinen mies käskeväisesti. -Hänen kasvonsa ja katseensa ilmaisivat päättäväisyyttä. Graham katsoi -toisesta toiseen ja hän tunsi miten vastenmielistä on elämässä joutua -väkivallan alaiseksi. Joku tarttui hänen käsivarteensa. Miehet -laahasivat häntä pois. Melu näytti äkkiä kasvavan kaksinkertaiseksi, -ikäänkuin puolet tuolta kummalliselta torilta kuuluvista huudoista -olisi tunkeutunut hänen jälestään suuren rakennuksen käytävään. -Kummastellen ja pyörällä päästään, tuntien valtaavan halun jäädä -parvekkeelle, näki Graham miten häntä puoliksi talutettiin, puoliksi -lykättiin sinipylväistä käytävää myöten. Äkkiä oli hän kahden -Howardin kanssa hississä, joka vei heitä nopeasti ylöspäin. - - - - -VI LUKU. - -Atlaksen sali. - - -Siitä hetkestä, jona räätäli kumarrellen lähti Grahamin luota, -siihen hetkeen, jona hän joutui hissiin, oli tuskin kulunut -viittä minuuttia. Hänen pitkän unensa varjo hämmensi vielä hänen -ajatuksiaan; hämmästyksensä, löytäessään itsensä elossa tässä -kaukaisessa ajassa, loi kaikkeen salaperäisen epätodellisen valon -ja sekoitti todellisuuden ja unen. Hän oli kuin hämmästynyt katsoja -keskellä tätä elämää, johon hän vasta puoliksi kuului. Kaikki se, -mitä hän oli nähnyt, erittäinkin kansantungoksen parvekkeelta, -tuntui suuremmoiselta näytännöltä, jota hän katseli kuten teatterin -aitiosta. "Minä en ymmärrä tästä mitään", sanoi hän. "Mitä tuo melu -merkitsi? Ajatukseni ovat aivan sekaisin, Mitä he huusivat? Mikä -vaara on kysymyksessä?" - -"Meillä on ollut vaikeuksia", sanoi Howard. Hänen silmänsä loivat -tutkivan katseen Grahamiin. "Nyt on levoton aika. Ja teidän -ilmestymisenne, heräämisenne juuri nyt, on tavallaan yhteydessä sen -kanssa --" - -Hän puhui katkonaisesti aivan kuin hän ei täydelleen hallitsisi -hengitystään. Äkkiä hän vaikeni. - -"Minä en ymmärrä mitään", sanoi Graham. - -"Minä selitän sen myöhemmin selvemmin", sanoi Howard. Hän katsoi -levottomana ylöspäin aivan kuin hissi hänen mielestään nousisi liian -hitaasti. - -"Minä kai ymmärrän kaikki selvemmin, kun ensin olen hiukan tottunut -olooni", sanoi Graham ällistyneenä. "Kaikki on kai -- on hyvin -kummallista. Nyt tuntuu kaikki niin oudolta. Ei mikään tunnu -mahdolliselta. Ei mikään. Täytyy tottua yksityiskohtiin ensin. Teidän -laskutapanne, ymmärsin minä, on muuttunut". - -Hissi pysähtyi ja he astuivat kapeaan, mutta hyvin pitkään, kahden -muurin välissä kulkevaan käytävään, jossa oli suunnaton määrä torvia -ja johtolankoja. - -"Kuinka kaikki täällä on laajaa!" sanoi Graham. "Onko tämä kaikki -yhtä ainoata rakennusta? Mikä paikka tämä on?" - -"Tämä on kaupungin katu, jota käytetään yleisiin tarkoituksiin kuten -valaistuksen ynnä muun sellaisen johtamiseen". - -"Oliko se sosiaalinen kapina -- se -- se siellä suurella torilla? -Millainen hallitus teillä on? Onko teillä poliisilaitosta?" - -"Useitakin", sanoi Howard. - -"Useita?" - -"Noin neljätoista". - -"Minä en ymmärrä". - -"Se on hyvin luultavaa. Meidän sosiaalinen järjestelmämme taitaa -tuntua teistä hyvin monimutkaiselta. Puhuakseni suoraan, en minäkään -sitä täydellisesti ymmärrä. Ei kukaan muukaan. Ehkä te sen ymmärrätte --- vähitellen. Meidän täytyy mennä Neuvoston luo". - -Grahamin huomio kiintyi osaksi kaikkiin niihin odottamattomiin -seikkoihin, jotka osuivat hänen tielleen ja joiden johdosta hän -kyseli seuraajaltaan, osaksi niihin ihmisiin, joita hän tapasi -matkallaan käytävissä ja saleissa. Jonkun aikaa hänen koko huomionsa -kohdistui Howardiin ja hänen niukkoihin vastauksiinsa, sitten kadotti -hän kokonaan ajatustensa johtolangan muutamien aivan odottamattomien -seikkojen vaikutuksesta. Käytävissä ja saleissa näkyi puolet kansasta -olevan punapukuisia. Vaaleansinistä väriä, joka oli esiintynyt niin -runsaana liikkuvilla katukäytävillä, ei näkynytkään. Kaikki nämät -miehet katsoivat häneen ja kumarsivat hänelle ja Howardille. - -Howardia seuratessaan tuli hän pitkään käytävään, jossa tyttöjä istui -matalilla raheilla aivan kuin koulussa. Hän ei nähnyt opettajaa, -hän näki vaan uuden koneen, josta hän kuvitteli tulevan äänen. -Tytöt katsoivat hänen mielestään häneen ja hänen seuralaiseensa -uteliaina ja kummastuneina. Mutta häntä joudutettiin eteenpäin -ennenkuin hän ennätti muodostaa itselleen selvää käsitystä koulusta. -Hänen mielestään tunsivat tytöt Howardin, mutta eivät häntä ja -ihmettelivät, kuka hän oli. Tämä Howard näytti olevan joku arvokas -henkilö. Eikä hän kuitenkaan ollut muuta kuin Grahamin vartija. Se -oli kummallista. - -Sitten tulivat he käytävään, jossa oli puolihämärää ja käytävässä -oli sellainen jalkatie, että hän näki ainoastaan ohikulkijoiden -jalat ja nilkat, ei sen enempää. Graham muisti hämärästi kulkeneensa -käytävissä, joissa siellä olevat muutamat henkilöt kääntyivät -ällistyneinä katsomaan näitä molempia miehiä ja heidän punapukuista -vartiostoaan ja seurasivat heitä katseillaan. - -Virkistävän juoman vaikutus oli ohimenevää laatua. Tämä tavattoman -kiivas kulku alkoi uuvuttaa häntä. Hän pyysi Howardin astumaan -hitaammin. Äkkiä tulivat he hissiin, jonka ikkuna oli kadulle päin, -mutta sitä ei saanut auki, ja he olivat liian korkealla nähdäkseen -liikkuvat katukäytävät. Hän näki vaan ihmisten kulkevan kaapelien -avulla tai astuvan omituisia, hentoja siltoja myöten. - -Sitten menivät he kadun yli, mutta tavattoman korkealla ilmassa. -He kulkivat kapeata siltaa myöten, joka oli kokonaan lasista, ja -niin läpikuultava, että häntä huimasi sitä ajatellessaankin. Sen -permantokin oli lasista. Ajatellessaan New-Quayn kallioita Boscastlen -luona, jotka olivat hänen muistossaan niin lähellä ja kuitenkin -samalla niin kaukana, laski hän sillan olevan noin neljäsataa jalkaa -liikkuvien katukäytävien yläpuolella. Hän seisahtui ja katseli -jalkojensa välitse tuota sini- ja punapukuisten kihisevää parvea, -joka näytti niin pieneltä ja vähäpätöiseltä, ja joka yhä pyrki -taistellen tuota pientä, tuota pienen pientä parveketta kohden, jolla -hän vielä äsken oli seisonut. Ohut usva ja suurten valopallojen -loisto verhosi kaiken muun. Eräs mies istuen pienellä kehdon -tapaisella avoimella istuimella kiisi kapeata siltaa korkeammalta -kaapelia pitkin niin nopeasti kuin jos hän olisi pudonnut. Graham -seisahtui ehdottomasti katselemaan miten tuo kummallinen kulkija -katosi paljoa alempana olevaan suureen aukkoon, ja sitten hänen -katseensa taas kiintyi väentungokseen. - -Ylintä, nopeakulkuisinta katukäytävää myöten saapui äkkiä tiuha -joukko punapukuisia miehiä. Se lähti liikkeelle lähestyessään -parveketta ja riensi alas keskimmäiselle katukäytävälle -kiihoittunutta kansanjoukkoa kohden. Heillä näkyi olevan kädessään -kepit tai pamput, joilla he löivät ja iskivät. Syntyi suunnaton -huuto, kuului suuttumuksen ja tuskan huutoja ylös sillalle asti ja -Grahamia huimasi ja pyörrytti. "Tulkaa pois", huusi Howard vetäen -häntä käsivarresta eteenpäin. - -Toinen mies kiisi kaapelia myöten alas. Graham katsoi äkkiä ylös -nähdäkseen, mistä he tulivat, ja näki lasikaton ja johtolankojen -ja kaapelien verkon lomitse säännöllisesti ohikulkevia muotoja, -aivan kuin myllynsiipiä, ja niiden lomitse näkyi etäällä palanen -sameaa taivasta. Howard veti häntä yhä eteenpäin pitkin siltaa ja -he saapuivat kapeaan käytävään, joka oli koristettu geometrisillä -kuvioilla. - -"Minä tahdon vielä katsella", huusi Graham tehden vastarintaa. - -"Ei, ei", huusi Howard päästämättä hänen käsivarttaan vapaaksi. -"Tätä tietä, teidän täytyy tulla tätä tietä". Ja heitä seuraavat -punapukuiset miehet näyttivät olevan valmiina toteuttamaan hänen -määräyksiään. - -Käytävän päässä näkyi joukko neekeriä, jotka olivat puetut omituiseen -keltaiseen ja mustaan univormuun näyttäen sen kautta suurilta -vapsahaisilta. Yksi heistä riensi kohottamaan suuren seinälaatan, -joka Grahamin mielestä oli näyttänyt ovelta, ja astui heidän -edellään. Graham tuli galleriaan, joka oli suuren salin perällä. -Musta- ja keltapukuinen palvelija astui sen läpi, avasi uuden oven ja -jäi sen viereen odottamaan. - -Tämä huone näytti odotushuoneelta. Keskellä oli joukko henkilöitä ja -vastaisella puolella oli suuri ja mahtava aukko, jolle johti portaat. -Aukossa oli raskas verho, jonka yksi kulma oli nostettu ylös, niin -että takana näkyi vieläkin suurempi sali. Graham näki valkoverisiä, -punapukuisia miehiä ja musta- ja keltapukuisia neekereitä seisovan -tämän porttaalin luona. - -Kulkiessaan gallerian läpi kuuli hän kuiskattavan: "Nukkuja", ja -huomasi miten päät ja katseet uteliaina kääntyivät häneen. He -astuivat sisään toisesta odotushuoneessa olevasta ovesta ja joutuivat -rauta-aitauksella varustettuun galleriaan, joka kulki isosta aukosta -näkemänsä salin sivulla. He astuivat saliin nurkasta, joten he -paraiten näkivät salin suuremmoiset muodot. Vapsahaisunivormuinen -mies seisoi vieressä kuten hyvin opetettu palvelija ainakin ja sulki -aukon heidän jälestään. - -Verrattuina muihin ennen näkemiinsä saleihin näytti tämä sali olevan -koristettu mitä komeimmin. Salin perällä ja loistavammin valaistuna -kuin mikään muu oli jalustalla jättiläiskokoinen, valkoinen, mahtava -ja jäntereikäs Atlaksen veistokuva, kantaen harteillaan maanpalloa. -Se ensiksi herätti hänen huomiotaan, sillä se oli niin kookas, niin -tarkalleen ja taitavasti tehty, niin valkoinen ja yksinkertainen. -Lukuunottamatta kuvapatsasta ja keskellä olevaa koroitusta oli koko -salin permanto yhtä ainoata loistavaa pintaa. Koroitus aivan katosi -avarassa salissa ja olisi näyttänyt sileältä metallilevyltä, ellei -sen päällä olisi ollut seitsemän miestä, jotka seisoivat pöydän -ympärillä. Verraten salia heihin tuli huomaamaan salin äärettömän -suuruuden. He olivat puetut valkoiseen pukuun, he näyttivät juuri -nousseen seisomaan ja katsoivat terävästi Grahamiin. Pöydän päässä -näki Nukkuja kiiltäviä koneita. - -Howard johti häntä galleriaa myöten aivan Atlaksen eteen. Sitten hän -seisahtui. Ne kaksi punapukuista miestä, jotka olivat seuranneet -heitä galleriaan jäivät seisomaan Grahamin kummallekin puolelle. - -"Teidän täytyy jäädä tähän", kuiskasi Howard, "vähäksi aikaa", ja -odottamatta vastausta juoksi hän galleriaa pitkin. - -"Mutta, _miksi_--?" kysyi Graham. - -Hän aikoi seurata Howardia, mutta punapukuinen mies asettui hänen -tielleen. "Te saatte odottaa täällä, sire", sanoi punapukuinen. - -"Miksi?" - -"Niin on määrätty, sire". - -"Määrättyä?" - -"Niin, meille". - -Grahamin epätoivo kuvastui hänen kasvoillaan. - -"Missä minä olen?" kysyi hän äkkiä. "Keitä nuo miehet ovat?" - -"Ne ovat Neuvoston jäseniä, sire". - -"Minkä Neuvoston?" - -"Neuvoston". - -"Oh!" sanoi Graham, ja koetettuaan turhaan päästä poistumaan toiselle -puolelle, lähestyi hän koroitusta ja katsoi valkopukuisiin miehiin, -jotka seisaallaan etäältä tuijottivat häneen ja kuiskailivat -keskenään. - -Neuvosto? Hän huomasi heitä nyt olevan kahdeksan, mistä viimeinen -oli saapunut, ei hän tietänyt. He eivät tervehtineet; he seisoivat -katsellen häntä samoin kuin yhdeksännellätoista vuosisadalla -talonpoikaisryhmä olisi maantiellä katsellut äkkiä etäälle -ilmestynyttä ilmapalloa. Mikä mahtoi olla tuo täällä toimiva -neuvosto, tuo pieni valkoisen Atlaksen eteen kokoontunut pieni ryhmä -miehiä, rauhassa kaikilta urkkijoilta tämän juhlallisen ympäristön -keskellä? Ja miksi hän oli tuotu tänne näiden miesten eteen, -jotka taukoamatta katsoivat häneen ja puhuivat hiljaa keskenään? -Howard ilmestyi jälleen tullen kiiltävää permantoa pitkin heitä -kohden. Koroituksen edessä hän kumarsi ja teki muutamia omituisia, -luultavasti kunnioitusta osoittavia liikkeitä. Sitten nousi hän -portaita ylös koroitukselle ja jäi pöydän päässä olevien koneiden -ääreen. - -Graham huomasi heidän keskustelevan, mutta ei kuullut sanaakaan. Tuon -tuostakin joku valkopukuinen vilkaisi häneen. Graham turhaan höristi -korviaan. Kahden keskustelevan miehen liikkeet kävivät kiivaiksi. -Hän katseli heitä hetkisen, loi sitten katseensa vartijainsa -liikkumattomiin kasvoihin... Kääntäessään päänsä näki hän Howardin -ojentavan kätensä ja pudistavan päätään. Hänet keskeytti eräs -valkopukuisista miehistä naputtaen pöytään. - -Grahamin mielestä kesti keskustelu hyvin kauvan. Hän loi silmänsä -kohden liikkumatonta jättiläistä, jonka juurella Neuvosto oli -koolla. Sitten loi hän silmänsä salin seiniin. Niillä oli -puolijaappanilaiseen tyyliin tehtyjä seinämaalauksia, useat -niistä olivat hyvinkin kauniita. Näiden maalausten kehys oli -komeata, taidehikasta, tummaa metallia, joka liittyi gallerian -metallipäätyihin ja salin suuriin rakennustaiteellisiin piirteihin. -Näiden maalausten siro kauneus oli vastakohtana ja kohottamassa salin -valkoisen keskuskuvan voimakasta vaikutusta. Graham loi taas silmänsä -Neuvostoon ja näki Howardin tulevan portaita alas. Heti kun hän -eroitti hänen piirteensä huomasi hän Howardin olevan hyvin punaisen -ja mutisevan itsekseen. Hän oli vielä kiihoittunut kun hän vähän ajan -kuluttua tuli galleriaan. - -"Tätä tietä", sanoi hän lyhyesti, ja he menivät vaiti pientä ovea -kohden, joka aukeni heidän lähestyessään. Molemmat punapukuiset -miehet jäivät oven kummallekin puolen. Howard ja Graham astuivat -sisään, ja Graham, katsoessaan taakseen, näki valkopukuisen neuvoston -seisovan liikkumattomana katsellen hänen jälkeensä. Sitten ovi -raskaasti sulkeutui hänen takanaan ja ensi kerran heräämisensä -jälkeen oli Graham keskellä hiljaisuutta. Astuessaankaan ei kuulunut -ääntä. - -Howard avasi erään oven, he astuivat etummaiseen kahdesta yhteen -kuuluvasta huoneesta. Huone oli sisustettu valkoisella ja viheriällä. -"Mikä Neuvosto se oli?" kysyi Graham. "Mistä he väittelivät? Mitä -tekemistä heillä on minun kanssani?" Howard sulki huolellisesti -oven, huokasi syvään ja sanoi jotain puolikovaa. Hän kulki viistoon -huoneen poikki ja kääntyi huokaillen uudelleen. "Uh!" huokasi hän -helpoituksesta. - -Graham seisoi katsellen häneen. - -"Teille täytyy minun selittää", sanoi Howard äkkiä katsomatta -Grahamia silmiin, "että meidän sosiaalinen järjestelmämme on hyvin -monimutkainen. Puolinainen selitys, vaillinainen kuvaus antaisi -teille aivan väärän käsityksen siitä. Todellisuudessa on pääkysymys -yksinomaan suurista yhtyneistä eduista -- teidän varanne ja siihen -myöhemmin lisäksi tullut serkkunne Warmingin rikkaus -- ja muutamat -muut tulot -- muodostavat hyvin suuren omaisuuden. Ja syistä, joita -teidän on vaikea ymmärtää, on teistä tullut tärkeä -- hyvin tärkeä -henkilö -- joka vaikuttaa koko maailman asioihin". - -Hän vaikeni. - -"Niinkö?" sanoi Graham. - -"Nykyään on olemassa suuria sosiaalisia häiriöitä". - -"Niinkö?" - -"Asiat ovat menneet niin pitkälle, että viisainta on sulkea teidät -tänne". - -"Pitää minua vankina!" huudahti Graham. - -"Niin -- meidän täytyy pitää teitä syrjässä". - -Graham kääntyi häneen päin. "Tämäpä on omituista!" sanoi hän. - -"Teille ei tehdä mitään pahaa". - -"Eikö pahaa!" - -"Mutta teidän täytyy pysyä täällä --" - -"Luultavasti siksi, kunnes olen päässyt selville omasta asemastani". - -"Juuri niin". - -"Hyvä on. Alkakaa siis. Mitä merkitsee tuo: _ei mitään pahaa_?" - -"Sitä en voi nyt selittää". - -"Miksi ette?" - -"Se kävisi liian pitkäksi, sire". - -"Sitä suurempi syy alkaa nyt heti. Te sanoitte, että minä olen -tärkeä henkilö. Mitä tiesivät ne huudot, jotka kuulin? Miksi suuri -kansanjoukko joutuu intoihinsa kuullessaan uneni loppuneen, ja mitä -olivat nuo valkopukuiset miehet suuressa Neuvostosalissa?" - -"Kaikki selitetään teille, sire", sanoi Howard. "Mutta ei noin -yht'äkkiä, ei noin yht'äkkiä. Nykyään on sellainen rauhaton aika, -jolloin kaikki ovat kiihottuneita. Teidän heräämisenne. Ei kukaan -odottanut teidän heräävän. Neuvosto miettii ja punnitsee asiaa". - -"Mikä Neuvosto?" - -"Se Neuvosto, jonka näette". - -Graham kävi kärsimättömäksi. "Te teette väärin", sanoi hän. "Minun -pitää saada tietää, mitä tapahtuu". - -"Teidän täytyy odottaa. Teidän täytyy todellakin odottaa". - -Graham istahti äkkiä. "Minä arvelen, että kun minä olen näin kauvan -odottanut henkiin heräämistäni, niin voin vielä jonkun aikaa odottaa". - -"Sitä parempi", sanoi Howard. "Niin, se on parempi. Ja minun täytyy -jättää teidät yksin. Vähäksi aikaa. Minun täytyy ottaa osaa Neuvoston -keskusteluun... Pyydän anteeksi". - -Hän meni kohden ovea, epäröi hetkisen, ja katosi sitten. - -Graham meni ovelle, koetti avata sitä, mutta huomasi sen olevan -suljetun tavalla, jota hän ei ymmärtänyt; kääntyi takaisin, käveli -hermostuneesti huoneessa ja istui lopulta. Hän istui jonkun aikaa -liikkumattomana, käsivarret ristissä ja silmäkulmat rypyssä, -pureskellen kynsiään ja koetti selvitellä itselleen niitä vaihtelevia -kuvia, jotka hän oli nähnyt ylösnousemisensa ensimmäisen tunnin -kuluessa; hän muisteli laajaa liikkuvaa katua, lukemattomia huoneita -ja käytäviä, kansanjoukkoa, joka tungeksi ja huusi noilla oudoilla -kaduilla, tuota pientä vastenmielisten miesten ryhmää, joka oli -kokoontunut Atlaksen kuvapatsaan eteen, Howardin kummallista -käytöstä. Hän alkoi ajatella suunnatonta perintöä -- perintöä, jota -ehkä oli väärin käytetty -- joka antoi hänelle ennen kuulumattoman -vallan ja etuoikeudet. Mitä hänen tulisi tehdä? Ja tämä hiljainen -huone todisti kyllinkin selvästi hänelle, että hän oli vankina. - -Grahamin sielussa heräsi voittamaton vakuutus siitä, että tämä -suuremmoisten vaikutelmien sarja olikin unta. Hän koetti sulkea -silmänsä ja jatkaa unta, mutta kun hän avasi ne jälleen niin ei hän -tämän keinon kautta ollutkaan herännyt. Sitten alkoi hän tunnustella -toista omituista huonekalua toisensa jälkeen näissä molemmissa -huoneissa. - -Pitkässä soikeassa peilissä näki hän oman kuvansa suureksi -hämmästyksekseen. Hän oli puettu komeaan purppuranpunaiseen ja -sinertävänvalkoiseen pukuun, hänellä oli pieni, suippo, hiukan -harmahtava parta, ja hänen musta tukkansa, jossa oli valkoisia -suortuvia, oli kammattu otsalle oudolla mutta sirolla tavalla. Hän -näytti noin neljänkymmenen viiden vuotiaalta mieheltä. Ensi hetkessä -ei hän voinut käsittää, että se oli hänen oma kuvansa. - -Tuntiessaan itsensä purskahti hän nauruun. "Minun pitäisi tällaisena -mennä Warmingin luo!" huudahti hän, "ja mennä ravintolaan hänen -kanssaan syömään aamiaista!" - -Sitten teki hänen mielensä nähdä toisen henkilön toisensa jälkeen, -joiden kanssa hän oli seurustellut nuoruudessaan, mutta keskellä -tätä iloista ajatusta muistikin hän, että kaikki ne, jotka hän olisi -tahtonut tavata, olivatkin kuolleet jo monta, monta vuotta sitten. -Tämä ajatus synnytti hänessä tuskallisen tunteen; hän seisahtui ja -kalpeni kauhusta. - -Tulvimalla tulivat muistoonsa nuo liikkuvat katukäytävät ja -tuon ihmeellisen kadun rakennusten päädyt. Hän muisti huutavan -kansanjoukon, ja nuo ynseät, valkopukuiset, mykät neuvostonjäsenet. -Hän tunsi itsensä niin pieneksi, niin vähäpätöiseksi ja -voimattomaksi, surkean huomattavaksi henkilöksi. Ja kaikki hänen -ympärillään, koko maailma oli niin -- _vieras_. - - - - -VII LUKU. - -Hiljaisissa huoneissa. - - -Graham oli alkanut tutkia huonetta. Uteliaisuus voitti väsymyksen -ja piti häntä pirteänä. Hän huomasi että sisähuone oli korkea; sen -kupukatossa oli soikea aukko johtaen suppilon muotoiseen torveen, -jossa pyöri suuri ilmanvaihtokone. Tämän käynnistä syntyvä suhahdus -oli ainoa ääni, minkä kuuli tässä rauhallisessa huoneessa. Koneen -siipien vaihtuessa näki Graham vilauksen taivasta. Hän hämmästyi -nähdessään tähden. - -Tämä seikka sai hänet huomaamaan, että huoneen kirkas valo tuli -suuresta joukosta heikkoja hehkulamppuja, jotka paloivat pitkin -katonreunaa. Huoneessa ei ollut ikkunoita. Ja hän alkoi muistaa, -ettei hän missään niistä monista huoneista, joiden läpi hän oli -tullut Howardin seurassa ollut huomannut ikkunoita. Vai löytyikö -niitä? Olihan olemassa suuria kadulle johtavia aukkoja, mutta -olivatko ne valon saamista varten? Vai valaistiinko kaupunkia yöt ja -päivät, niin ettei siellä vallinnut koskaan pimeys? - -Toinenkin arvoitus tuli hänen eteensä. Missään huoneessa ei ollut -tulisijaa. Oliko nyt kesä, ja olivatko nämät vaan kesäasuntoja, vai -lämmitettiinkö ja jäähdytettiinkö koko kaupunkia? Nämät kysymykset -herättivät hänen mielenkiintoaan, hän alkoi tutkia seinillä -olevia siroja kirjoituksia, yksinkertaisesti laadittua vuodetta, -miten nerokkaan keksinnön kautta palvelijan työt olivat tehdyt -tarpeettomiksi. Ja kaikkialla näki hän ihmeekseen koristusten -puuttuvan, pääpaino oli pantu muodoille ja väreille, jotka hivelivät -hänen silmiään. Tuolit olivat mukavia, kepeällä, pienien pyörien -avulla liikkuvalla pöydällä oli useita pulloja ja laseja ja kaksi -lautasta, joilla oli kiiselin tapaista kirkasta ainetta? Sitten -huomasi hän, että huoneessa ei löytynyt kirjoja, ei sanomalehtiä, -eikä kirjoitusneuvoja. "Maailma on paljon muuttunut", sanoi hän. - -Hän huomasi että ulomman huoneen yhdellä seinällä oli omituisia riviä -kaksinkertaisia silinteriä, joiden yläpuolella oli viheriäisillä -kirjaimilla valkoiselle pohjalle laaditut kirjoitukset. Tämä -väriyhteys oli sopusoinnussa huoneen muun sisustuksen kanssa. -Keskellä oli pieni valkoinen, alaltaan noin neliöjalan suuruinen -pinta. Sen eteen oli asetettu tuoli. Ohimennen tuli hän ajatelleeksi, -että nämät silinterit mahtoivat olla kirjoja, tai uusi, kirjoja -korvaava keksintö, vaikka eivät ne ensi alussa näyttäneet siltä. - -Hän luki seuraavan nimen: - -"Mies, joka tahtoi olla kuningas". - -Hän muisti lukeneensa ennen sen kertomuksen, joka hänen mielestään -oli maailman kauneimpia kertomuksia. Mutta tämä ei ollut kirja siinä -merkityksessä kuin hän sen käsitti. Hän oudoksui kahden seuraavan -silinterin nimeä: "Pimeyden sydän", sitä hän ei ollut koskaan ennen -lukenut eikä "Tulevaisuuden madonnaa --" mutta epäilemättä ne olivat -kertomuksia, jotka olivat syntyneet jälkeen Victoria kuningattaren -hallituksen. - -Hän tuumaili jonkun aikaa tämän silinterin edessä, jätti sen ja -kääntyi tarkastamaan neliskulmaista laitosta. Hän avasi kannen -tapaisen ja löysi sen alta parittaiset silinterit. Sen yläpäässä oli -pieni sähkönappulan tapainen laitos. Hän painoi sitä, kuului nopeaa -ratinaa, sitten se taukosi. Hän kuuli ääniä ja soittoa ja huomasi -valkoisella pinnalla eläviä värillisiä kuvia. Hän äkkiä älysi, mitä -tämä oli, ja vetäytyi taaksepäin katselemaan. - -Valkoisella pinnalla näkyi nyt kirkkailla väreillä tehty maisema, -ja keskellä tätä maisemaa liikkui henkilöitä; ne eivät ainoastaan -liikkuneet vaan puhuivatkin kirkkaalla äänellä. Oli aivan kuin -olisi katsellut oikeita ihmisiä kiikarin läpi ja kuunnellut puhetta -pitkän torven avulla. Häntä huvitti heti toiminta. Mies käveli edes -ja takaisin äkeästi puhellen kauniille mutta nenäkkäälle naiselle. -Molemmat olivat puetut niihin siroihin pukuihin, jotka Grahamista -näyttivät niin oudoilta. "Minä teen työtä", sanoi mies, "mutta mitä -te teette?" - -"Aha!" sanoi Graham. Hän unohti kaiken muun ja istahti tuoliin. -Vähän myöhemmin kuuli hän nimensä mainittavan, kuuli lauseen "kun -Nukkuja herää" käytettävän sananlaskuna asiasta, joka aina lykätään -tuonnemmaksi, ja hän tunsi oman itsensäkin niin kaukaiseksi ja -uskomattomaksi. Mutta vähän ajan kuluttua tunsi hän nuo molemmat -henkilöt yhtä hyvin kuin läheisimmät ystävänsä. - -Vihdoin loppui tämä pienoisdraama ja valkoinen kalteva pinta oli -jälleen valkoinen. - -Hän oli saanut katsahtaa omituiseen maailmaan. Se oli epäilevä, -nautinnonhimoinen, tarmokas, viekas, samalla myöskin kamalan, -ekonoomisen taistelun maailma. Tässä draamassa oli viittauksia, -joita hän ei voinut ymmärtää, nopeita tapauksia, jotka viittasivat -omituisiin muutoksiin moraalisessa mielipiteessä ja tavoissa. Sininen -puku, jonka ensiksi kaupungin nähdessään oli ollut niin valtaavana -värinä, näyttäytyi yhä selvemmin ja selvemmin olevan alhaiston -pukuna. Hän oli varma siitä, että tämä realistisen voimakas kertomus -kuvasi nykyaikaa. Se päättyi murhenäytelmään, joka teki tärisyttävän -vaikutuksen. Hän seisoi tuijottaen valkoiseen pintaan. - -Vihdoin hän vavahti ja hieroi silmiään. Tämä entisajan novellia -korvaava kertomus oli niin perinpohjin lumonnut hänet, että, kun hän -huomasi olevansa valkoisella ja viheriäisellä verhotussa huoneessa, -säikähti hän melkein yhtä paljon kuin ensi kertaa herätessään. - -Hän nousi ja ajatuksensa palasivat hänen omaan ihmemaahansa. Esitetty -kertomus haihtui mielestä ja hän muisti selvästi jälleen tungoksen -kadulla, salaperäisen Neuvoston, eri tapaukset heräämisensä jälkeen. -Nuo kertomuksen ihmiset olivat puhuneet Neuvostosta ikäänkuin jostain -maailmaa hallitsevasta voimasta. Ja he olivat puhuneet Nukkujasta; -hän ei silloin ollut päässyt täyteen selvyyteen siitä, että juuri -hän oli tuo Nukkuja. Hän koetti tarkkaan muistella, mitä he olivat -sanoneet... - -Hän palasi makuuhuoneesen ja koetti nähdä jotain ilmanvaihtokoneen -liikkuvien siipien lomitse. Sen liikkuessa kuului tasaista, koneen -tapaista kohinaa. Muuten vallitsi syvä hiljaisuus. Vaikka hänen -huoneessaan vallitsi täydellinen päivä, näki hän pienen viilekkeen -tumman sinistä -- melkein mustaa -- taivasta, jolla kiilui pieniä -tähtiä. - -Hän alkoi jälleen tutkia huonettaan. Hän ei millään keinoin saanut -auki ovea, ei löytänyt kelloa tai muuta keinoa, jolla hän olisi -voinut kutsua palvelijoita luokseen. Ei hän enää kummastellut mitään, -mutta hän oli utelias ottamaan selvää kaikesta. Hän halusi saada -tarkan tiedon siitä, missä suhteessa hän oli näihin kaikkiin uusiin -keksintöihin. Ensiksi päätti hän rauhallisesti odottaa, kunnes joku -tulisi hänen luokseen. Mutta pian tuli hän rauhattomaksi, hän halusi -saada tietoja, huvituksia, tuoreita vaikutelmia. - -Hän palasi toisessa huoneessa olevan koneen luo, ja pian oli hän -keksinyt keinon, miten hän voi vaihtaa koneesen uusia silinteriä. -Tätä tehdessään tuli hän ajatelleeksi, että näiden pienien koneiden -avulla oli puhekieli saanut niin varman muodon, että se kahden sadan -vuoden jälkeen oli niin perin selvää ja helppoa ymmärtää. Sattumalta -valitsemansa silinterit esittivät musikaalista näytelmää. Alussa -oli se suuremmoisen kaunis, muuttui sitten aistilliseksi. Sanoista -selvisi hänelle, että se oli muunnos Tannhäuser-tarinasta. Musiikki -oli hänelle vierasta, mutta esitys oli realistista ja siinä oli tuota -omituisuutta, joka ilmeni kaikessa tämän uuden ajan keksinnöissä, -Tannhäuser ei mennytkään Venusvuoreen, vaan Nautinnon kaupunkiin. -Mikä oli Nautinnon kaupunki? Luultavasti unelma, mielikuvitusrikkaan, -nautinnonhaluisen kirjailijan keksintö. - -Tämä herätti hänen mielenkiintoaan ja uteliaisuuttaan. Tarina -kehittyi kuvaten suurella kiihkolla erikoista, rikasta tunne-elämää. -Äkkiä tarina tuntui hänestä vastenmieliseltä, ja tämä tunne kasvoi -hänessä sitä myöten kun tarina kehittyi. - -Hänen tunteensa nousivat kapinaan. Esitys ei ollut mitään -maalauksia tai ihannoituja kuvia, vaan valokuvattua tosielämää. -Kahdennenkymmenennen toisen vuosisadan Venusvuori inhoitti häntä, ja -unohtaen, mikä asema oli alastomalla taiteella 19:llä vuosisadalla, -heräsi hänessä arkaistinen suuttumus. Hän nousi, tyytymättömänä -ja puoleksi häveten katselleensa tällaista yksinäänkin. Hän -iski nyrkillään koneesen koettaen väkivalloin saada sitä äkkiä -seisahtumaan. Jotain kuului särkyvän. Sininen välähdys iski koneesta -häntä käsivarteen koukistaen sen, ja kone pysähtyi. Kun hän -seuraavana päivänä tahtoi panna Tannhäuser silinterin sijaan toisen, -huomasi hän koneen menneen rikki... - -Hän käveli pitkin huonetta nurkasta nurkkaan sietämättömän, -suunnattoman levottomuuden vallassa. Kaikki se, mitä hän oli kuullut -koneesta ja omin silmin nähnyt, hämmensi ja kiihoitti häntä. Eniten -hämmästytti häntä se, että 30 vuotisen elämänsä aikana ei hän -koskaan ollut koettanut luoda kuvaa tulevaisuudesta. "Me valmistamme -tulevaisuutta", sanoi hän, "mutta ei ainoakaan meistä viitsi -ajatella, mitä tulevaisuutta me valmistamme. Ja tässä se nyt on!" - -"Missä he ovat, mitä on tehty? Miten minä olen joutunut keskelle tätä -kaikkea?" Hän odotti kyllä näkevänsä suuria katuja sekä taloja ja -paljon kansaa. Mutta nuo taistelut kadulla! Ja tuo rikkaiden miesten -luokan systemaattinen aistillisuus! - -Hän ajatteli Bellamytä, jonka Sosialistinen Utopia nimisen romaanin -sankari oli niin omituisen tarkkaan ennustanut, mitä tulee -tapahtumaan. Mutta tämä ei ollut mitään utopiaa, tämä ei ollut -sosialistinen valtio. Hän oli jo kylliksi nähnyt huomatakseen, että -nuo entiset vastakohdat, ylellisyys, tuhlaus ja nautinto toisella -puolen ja äärimmäinen köyhyys toisella puolen, yhä olivat olemassa. -Hän tunsi kyllin tarkoin elämän pääkysymykset voidakseen tehdä tämän -johtopäätöksen. Eivät ainoastaan kaupungin jättiläisrakennukset ja -tungos kaduilla, vaan tiellä kuulemansa huudot, Howardin levottomuus, -koko ympäristö ilmaisi, että suuri tyytymättömyys oli vallalla. Missä -maassa hän oli? Englannissa varmaankin, mutta nyt se tuntui niin -"epäenglantilaiselta". Hän koetti kuvitella, millainen muu maailma -olisi, mutta salaperäinen verho esti hänen ajatuksiaan. - -Hän liikkui huoneessaan, tarkastaen kaikkea kuten häkkiin suljettu -villipeto. Hän oli hyvin uupunut, mutta se oli tuota hermostunutta -väsymystä, joka ei salli ihmisen lepäävän. Hän kuunteli pitkän aikaa -ilmanvaihtokoneen alla kuullakseen jonkun heikon kaiun kapinasta, -jonka hän tiesi kaupungissa jatkuvan. - -Hän alkoi puhua itsekseen. "Kaksi sataa kolme vuotta!" sanoi hän -itsekseen useamman kerran, naurahtaen typerästi. "Minä olen siis -kahden sadan kolmenkymmenen kolmen vuotias! Maailman vanhin mies! -Tämä aika ei näytä pysyneen siinä mielipiteessä, kuten minun -nuoruudessani, että hallitus on uskottava vanhimmalle. Minulla on -suurimmat oikeudet. Minä höpisen turhia! Minä muistan turkkilaisten -väkivaltaisuudet aivan kuin ne olisivat tapahtuneet eilen. Todellakin -pitkä ikä! Hahaha!" Hän ensiksi hämmästyi kuullessaan oman naurunsa, -ja sitten alkoi hän nauraa vapaammin ja kovemmin. Sitten huomasi hän -käyttäytyvänsä narrimaisesti. "Rauhoitu", sanoi hän. "Rauhoitu!" - -Hän alkoi kävellä rauhallisemmin. "Minä en ymmärrä tätä uutta -maailmaa", sanoi hän. "_Miksi_?... Yhä vaan sama kysymys: _miksi_!" - -"Minä otaksun, että he osaavat lentää ilmassa ja tehdä kaikellaisia -ihmeellisiä temppuja. Koetelkaamme nyt muistella menneisyyttä". - -Hän ensiksi hämmästyi huomatessaan miten hämärästi hän muisti nuo -ensimäiset kolmekymmentä vuotta. Hän muisti vaan yksityiskohtia, -nekin suuremmaksi osaksi vähäpätöisiä, tapauksia, jotka olivat -aivan arvottomia. Lapsuutensa aika tuntui ensin selvimmältä, -hän muisti koulukirjansa ja muutamia laskuoppituntia. Sitten -johtui hänen mieleensä elämänsä onnettomimmat ajat; hän muisteli -vaimovainajaansa, joka oli niin turmiokkaasti vaikuttanut häneen, -ja nyt oli maatunut, muisteli ystäviään, kilpailijoitaan ja niitä, -jotka olivat pettäneet häntä; muisteli viimeisiä onnettomia vuosiaan, -vaihtelevia päätöksiään, ja viimeiseksi tutkimuksiaan ja kiihkeitä -töitään. Jonkun ajan kuluttua huomasi hän kaiken tämän jääneen -mieleen; ehkä himmeänä, kuten kauvan maassa maannut metalliesine, -mutta ei mitenkään särkyneenä tai pilaantuneena, kaivaten vaan -kiilloittamista. Ja menneisyys sai yhä tummemman onnettomuuden värin. -Kannattaisiko sitä kiilloittaa? Ihmeen kautta hän oli siirtynyt pois -elämästä, joka oli tullut hänelle sietämättömäksi. - -Ajatuksensa palasivat hänen nykyisiin olosuhteihinsa. Hän taisteli -turhaan tosiseikkojen kanssa. Kaikki muuttui yhdeksi ainoaksi -sekavaksi vyyhdeksi. Ilmanvaihtokoneen kautta näki hän taivaan, -joka alkoi punertua aamun valossa. Vanha tottumus pilkisti esiin -hänen ajatuksistaan. "Minun täytyy nukkua", sanoi hän. Uni -tuntui suloiselta helpoitukselta levottomille ajatuksilleen ja -voimattomille, uupuneille jäsenilleen. Hän meni omituisen pienen -vuoteen luo, laskeutui levolle ja vaipui heti uneen. - -Hänen täytyi tottua tähän huoneustoonsa, sillä hän oli siellä vankina -kolme vuorokautta. Tänä aikana ei kukaan muu kuin Howard käynyt hänen -vankilassaan. Hänen kohtalonsa omituisuus liittyi hänen elossaoloonsa -ja tavallaan pienensi sen arvoa. Hän näytti heränneen eloon vaan -joutuakseen tähän yksinäiseen paikkaan. Howard toi säännöllisesti -virkistävää ja ravitsevaa juomaa, ja helposti sulavia ja maukkaita, -Grahamille ventovieraita ruokia. Joka kerta tullessaan sulki hän -huolellisesti oven. Hän oli hyvin valmis selittämään eri asioita, -mutta niistä siteistä, jotka olivat Grahamin ja niiden suurien -tapausten välillä, mitkä niin salaperäisesti kehittyivät huoneen -muurien ulkopuolella, ei hän antanut mitään selitystä. Hän vältti -mahdollisimman kohteliaasti kaikkia kysymyksiä, jotka koskivat -ulkopuolella olevaa maailmaa. - -Ja näinä kolmena päivänä harhailivat Grahamin ajatukset kiihkeinä -sinne ja tänne. Se mitä hän oli nähnyt, ja kaikki se huoli, jolla -koetettiin häntä estää enempää näkemästä, vaikuttivat voimakkaasti -hänen ajatuksiinsa. Hän koetti monella eri tavalla selittää omaa -asemaansa -- ja sattumalta löysikin hän oikean selityksen. Kaikki, -mitä hänelle nyt tapahtui, muodostui tekemiensä johtopäätöksien -perustuksella uskottavaksi. Kun vapautuksen hetki vihdoin koitti, oli -hän valmistunut kaiken varalta. - -Se tapa, jolla Howard käyttäytyi hänen seurassaan, vakuutti -Grahamille, miten tärkeä henkilö hän oli; oven auetessa näytti -tulevan sisään hänen kanssaan kokonainen tulva tapahtumia. Hänen -kysymyksensä tulivat yhä varmemmiksi ja kiihkeämmiksi. Howard -vastusteli ja teki estelyjä. "Herääminen tapahtui odottamatta", sanoi -hän aina; "se näytti sattuneen yhteen suuren sosiaalisen liikkeen -kanssa. Voidakseni selittää sen täytyisi minun kertoa puolen toista -grossin vuoden tapahtumat", sanoi hän. - -"Asian laita on tämä", sanoi Graham. "Te pelkäätte minun tekevän -jotain. Minä olen mielestäni jollain tavoin ylin määrääjä -- siksi -minä tahtoisinkin tulla". - -"Ei se ole juuri niin. Mutta teillä on -- voinhan minä sanoa sen -teille -- omaisuutenne säännöllinen kasvaminen antaa teille suuren -mahdollisuuden sekaantua asioihin. Ja sitäpaitsi te käyttäisitte -vaikutusvaltaanne kahdeksannentoista vuosisadan mielipiteiden mukaan". - -"Yhdeksännentoista", oikaisi Graham. - -"Teillä olisi vanhan ajan mielipiteet, joka suhteessa, ettekä -tietäisi meidän valtiomme oloista". - -"Olenko minä niin typerä?" - -"Ette suinkaan". - -"Pelkäättekö, että minä toimisin ajattelemattomasti". - -"Me emme odottaneet teidän koskaan toimivan millään tavoin. Ei kukaan -otaksunutkaan teidän heräävän. Neuvosto suojeli ruumistanne kaikin -tavoin. Mutta me uskoimme teidän kuolleen -- mätänemisen pysähtyneen. -Ja -- mutta kaikki tämä on niin monimutkaista. Me emme uskalla -yht'äkkiä -- sillä te olette vasta puoliksi herännyt!" - -"Se on huono puolustus", sanoi Graham. "Otaksukaamme, että asian -laita on niin kuin te sanotte -- miksi ette silloin syötä minulle -yöt päivät tietoja ja selityksiä ja miksei minua opasteta voidakseni -paremmin olla edesvastuunalainen uudesta asemastani? Olenko minä -nyt hituistakaan viisaampi kuin kaksi päivää sitten, sillä minun -heräämisestänihän on kulunut kaksi päivää?" Howard puri huuleensa. - -"Minä alan tuntea -- minä alan hetki hetkeltä yhä selvemmin tuntea -- -että on olemassa monimutkainen salaisuus, jonka te voisitte minulle -selittää. Onko tuo Neuvosto, tai komitea, tai miksi te suvaitsette -sitä kutsua, väärentänyt omaisuuttani koskevat tilikirjat? Sekö on -tässä kysymyksessä?" - -"Tuo teidän epäluulonne --" sanoi Howard. - -"Uh!" sanoi Graham. "Nyt, tarkatkaa minun sanojani, ne, jotka ovat -minut teljenneet tänne, saavat sen kalliisti maksaa. He saavat sen -kalliisti maksaa. Minä olen elossa. Elkää epäilkökään sitä, minä -olen elossa. Päivä päivältä sykkii vereni voimakkaammin, ajatukseni -selvenee ja voimistuu. Valekuolema on loppunut. Minä olen herännyt -jälleen henkiin. Ja minä tahdon _elää_ --" - -"_Elää_!" - -Howardin kasvot kirkastuivat, uusi ajatus heräsi hänessä. Hän -lähestyi Grahamia ja puheli hyvin tuttavallisella äänellä. - -"Neuvosto on katsonut teidän omaa parastanne sulkiessaan teidät -tänne. Te olette rauhaton. Onhan se luonnollista terveelle miehelle! -Teidän aikanne käy täällä pitkäksi. Mutta me tahdomme toteuttaa, mitä -haluatte, kaiken mitä haluatte -- olkoon se sitten mitä tahansa. Te -haluatte jotain. Haluatteko seuraa?" - -Hän vaikeni hymyillen kaksimielisesti. - -"Niin", sanoi Graham miettiväisenä. "Minä haluan jotain". - -"Ah! _Nyt_ huomaan! Me olemme lyöneet paljon laimin teidän suhteenne". - -"Mitä merkitsi tuo tungos kadulla". - -"Sitä", sanoi Howard, "minä en voi --. Mutta --" - -Graham alkoi kävellä pitkin huonetta. Howard seisoi oven luona -tarkastaen häntä. Graham ei voinut täydellisesti ymmärtää Howardin -tarjoumusta. Seuraa? Otaksuen että hän suostuu tarjoumukseen, että -hän pyytää itselleen _seuraa_. Olisiko ehkä mahdollista käyttää -hyväkseen keskustelua tuon seurahenkilön kanssa ja saada tietää edes -jotain tuosta kapinasta, joka oli syntynyt hänen herätessään? Hän -mietti asiaa ja yht'äkkiä näyttäytyi asia hänelle oikeassa valossaan. -Hän kääntyi äkkiä Howardin puoleen. - -"Mitä te tarkoitatte tuolla seuralla?" Howard loi katseensa taivaasen -päin ja kohotti olkapäitään. "Ihmisolentoja", sanoi hän omituisen -hymyn levitessä hänen lihaville kasvoilleen. - -"Meidän sosiaaliset ajatuksemme", sanoi hän, "ovat varmaankin -vapaamielisempiä kuin teidän aikananne. Jos mies haluaa poistaa tämän -kaltaisen ikävän -- esimerkiksi naisen seurassa, niin emme me näe -siinä mitään skandaalia. Me olemme vapautuneet muodollisuuksista. -Tässä kaupungissa on erityinen luokka, tarpeellinen luokka, jota ei -enää halveksita -- hienotunteinen --" Graham ällistyi. - -"Siten saatte aikanne kulumaan", sanoi Howard. "Minun olisi pitänyt -ajatella sitä jo aikaisemmin, mutta, totta puhuen, on tapahtunut niin -paljon --" Hän osotti ulkomaailmaa. - -Graham epäröi. Hetkisen hurmasi häntä ajatus naisesta, jonka hänen -mielikuvituksensa oli äkkiä luonut. Sitten suuttui hän. - -"Ei!" huusi hän. - -Hän käveli kiivaasti edes ja takaisin huoneessa. "Kaikki mitä -sanotte, kaikki mitä teette, vakuuttaa minulle -- että on tekeillä -jotain suurta, johon minäkin olen sekaantunut. Minä en tahdo kuluttaa -aikaani niinkuin te tahdotte. Niin, minä tiedän sen, nautinto ja -tyydytys täyttävät elämän, omalla tavallaan -- samoin kuolema! -Maatuminen! Siinä elämässä, jonka elin ennen nukkumistani, sain -kärsiä tuon saman surkean tunteen tähden. Minä en tahdo alkaa sitä -uudestaan. Ympärilläni on kaupunki, suuri kansan paljous --. Ja sillä -välin olen minä täällä kuin jänis satimessa". - -Hänen raivonsa kasvoi. Hän oli tukehtumaisillaan ja pui nyrkkiään. -Hän sai oikean raivokohtauksen ja kiroili. Hän huitoi aivan kuin -uhaten jotakuta. - -"Minä en tiedä, mihin puolueesen te kuulutte. Minä en tiedä mitään -ja te pidätte minua tietämättömyydessä. Mutta minä tiedän, että te -olette vanginneet minut jossain pahassa tarkoituksessa. Jossain -pahassa tarkoituksessa. Minä varoitan teitä, minä varoitan teitä -seurauksista. Kun minä kerran pääsen valtaan --" - -Heti huomasi hän, että uhkaukset voisivat tulla hänelle itselleen -vaarallisiksi. Hän vaikeni. Howard katsoi häneen uteliaana ja -jännitettynä. - -"Minä käsitän tämän uhkaukseksi Neuvostolle", sanoi Howard. - -Graham tunsi äkillisen halun syöksyä tuon miehen kimppuun, lyödä -hänet kuoliaaksi tai kuristaa hänet. Tämä tunne kuvastui varmaankin -hänen kasvoillaan, sillä Howard poistui nopeasti. Sukkelaan -sulkeutui ovi hänen jälestään ja yhdeksännentoista vuosisadan -mies oli yksinään. Hetkisen seisoi hän liikkumattomana, nyrkit -puoliksi koholla. Sitten antoi hän niiden äkkiä vaipua alas. "Mikä -hullu minä olen ollut!" sanoi hän, ja ilmaisi taas suuttumustaan -kävellen kiivaasti huoneessa ja kiroillen. Pitkän aikaa hän puheli -itsekseen tämän raivopuuskan vallassa, kiroillen kohtaloaan, omaa -typeryyttään, ja houkkioita, jotka olivat vanginneet hänet. Tämän -hän teki päästäkseen tyynesti punnitsemasta asemaansa. Hän turvautui -suuttumukseen -- peläten joutuvansa pelon valtaan. - -Pian hän kuitenkin huomasi alkaneensa miettiä asioita. Tätä -vangitsemista ei voinut millään selittää, mutta ehkä lakimuodot -- -uuden ajan uudet lakimuodot -- sallivat sen. Hänen vangitsemisensa -oli siis laillinen. Nämät ihmiset olivat kaksi sataa vuotta -pitemmällä sivistyksessä kuin hänen aikalaisensa. Mutta luultavaa -oli, että he olivat vähemmän -- inhimillisiä. Olivathan he -vapautuneet muodollisuuksista! Olikohan inhimillisyys vaan -muodollisuutta kuten siveyskin? - -Mielikuvituksensa alkoi tuumia mikä kohtalo häntä odottaa. Vaikka -hän mietti ja mietti päästäkseen selvyyteen, vaikka hän aivan -johdonmukaisesti otaksui yhtä ja toista, niin ei hän kuitenkaan -päässyt lopputulokseen. "Minkätähden he voisivat tehdä minulle -jotain?" - -"Jos asiat kääntyvät pahoin päin", sanoi hän viimein, "niin voinhan -minä suostua heidän vaatimuksiinsa. Mutta mitä he vaativat? Ja miksi -he eivät kysy sitä minulta, vaan vangitsevat minut?" - -Hän alkoi jälleen miettiä, mitä Neuvosto mahdollisesti tulisi -tekemään. Sitten muisteli hän Howardin käytöstä, hänen synkkiä -katseitaan ja selittämätöntä epäröimistään. Jonkun aikaa tuumaili -hän, miten hän voisi päästä täältä pakoon; mutta minne hän pakenisi -tässä avarassa, ihmisrikkaassa maailmassa? Hän olisi avuttomampi -kuin keskiajan talonpoika, joka äkkiä joutuisi yhdeksännentoista -vuosisadan Lontoosen. Ja sitäpaitsi, miten kukaan pääsisi pakenemaan -näistä huoneista? - -"Mitä hyötyä kenellekään olisi siitä, jos minulle tapahtuu jotain -pahaa?" - -Hän ajatteli kapinaa, suurta sosiaalista taistelua, jonka keskustaksi -hän niin odottamatta oli joutunut. Hän muisti erään lauseen jolla ei -mitenkään ollut yhteyttä hänen ajatustensa kanssa, mutta joka yhä -uudelleen palautui hänen mieleensä, ikäänkuin uiden hänen synkkien -ajatustensa pinnalla. Ennen muinoin oli eräs toinen Neuvosto sanonut: - -"Parempi on meille, että yksi mies kuolee koko kansan puolesta". - - - - -VIII LUKU. - -Kaupungin katot. - - -Ilmanvaihtajan pyöriessä sisemmän huoneen pyöreässä kattoaukossa, -josta silloin tällöin välähti öinen taivas, kuului sieltä heikkoa -puheensupinaa. Graham, joka seisoi kupukaton alla ajatuksissaan -taistellen niiden synkkien voimien kanssa, jotka olivat vanginneet -hänet, ja joita hän nyt uhkarohkeasti uhmaili, vavahti kuullessaan -ihmisäänen. - -Hän katsoi ylös ja näki ilmanvaihtokoneen siipien lomitse tummana ja -epäselvänä miehen pään ja hartiat. Tämä mies katsoi häneen. Tumma -käsi ojentautui alas, koneen siipi löi siihen, seisahtui hetkiseksi -ja jatkoi pyörimistään, jolloin sen kaidalla lehdellä näkyi -ruskehtava pilkku ja jotain alkoi siitä pudota pisaroina lattialle, -kuten hiljainen sade. - -Graham katsahti alas ja näki veripilkkuja jalkojensa edessä. Hän -katsoi jälleen ylös hyvin kiihoittuneena. Olento oli kadonnut. - -Hän seisoi paikallaan liikkumattomana -- kaikki aistimensa -suunnattuina tuota tummaa aukkoa kohden, sillä sieltä näkyi synkkä -yö. Hän luuli näkevänsä heikkojen, etäisten valkoisten pilkkujen -kiitävän pimeän ilman halki. Ne laskeutuivat alas, lentäen sinne -tänne ristiin ja katoavan ilmanvaihtokoneen ajamina. Valosäde -välähti ilman halki valaisten valkoisella valollaan kirkkaasti nuo -pilkut, sitten palasi taas entinen pimeys. Lämpimästä ja valoisasta -huoneestaan huomasi hän lunta satavan muutaman askeleen päässä -hänestä. - -Graham poistui huoneen toiseen ääreen ja palasi jälleen -ilmanvaihtokoneen alle. Hän näki miehen pään pistäytyvän esiin. Hän -kuuli kuiskailtavan, kuuli miten metalli kilahti ja ilmanvaihtokone -seisahtui. Lumihiuteita satoi huoneesen ja ne sulivat ennenkuin -ennättivät päästä lattialle. "Elkää pelätkö", sanoi ääni. - -Graham seisoi ilmanvaihtokoneen alla. "Keitä te olette?" kuiskasi -hän. - -Jonkun aikaa ei kuullut muuta kuin ilmanvaihtokoneen nytkähdyksiä, -sitten pistäytyi miehen pää varovaisesti aukosta sisään. Hänen päänsä -painui melkein suoraan alaspäin; musta tukkansa oli sulaneesta -lumesta märkänä. Kätensä ojentautui ylöspäin pimeään pidellen -jostain kiinni. Hän oli nuoren näköinen, silmänsä olivat kirkkaat ja -otsasuonensa olivat paisuneet. Hän näytti ponnistelevan pysyäkseen -tasapainossa. - -Useamman sekunnin ajan ei hän eikä Graham hiiskuneet sanaakaan. - -"Oletteko Nukkuja?" kysyi uusi tulokas vihdoin. - -"Olen", sanoi Graham. "Mitä te minusta tahdotte?" - -"Ostrog lähetti minut, sire". - -"Ostrog?" - -Aukossa oleva mies kääntyi niin että Graham näki hänen kasvonsa -sivuttain. Hän näytti kuuntelevan. Äkkiä kuului varottava huudahdus -ja mies heittäytyi taapäin ennättäen töintuskin välttää käyntiin -päässeen ilmanvaihtokoneen siipiä. Ja katsoessaan ylös ei Graham -nähnyt muuta kuin hitaasti satavaa lunta. - -Kesti noin neljännestunnin ajan ennenkuin kukaan palasi -ilmanvaihtokoneen luo. Mutta uudelleen kuului sama metallinen -kilahdus; siivet seisahtuivat ja mies tuli näkyviin. Graham oli koko -ajan seisonut paikallaan toimettomana ja tavattoman jännityksen -vallassa. - -"Kuka te olette? Mitä te tahdotte?" kysyi hän. - -"Me haluamme puhella kanssanne, sire", sanoi tulija. "Me tahdomme -- -minä en voi pidättää konetta. Me olemme koettaneet päästä luoksenne --- näinä kolmena päivänä". - -"Minä pääsen siis vapaaksi?" kuiskasi Graham. "Pakoon?" - -"Niin, sire. Jos vaan tahdotte". - -"Te kuulutte minun puolueeseni -- Nukkujan puolueesen?" - -"Niin, sire". - -"Mitä minun pitää tehdä?" sanoi Graham. - -Kuului liikettä. Tulijan käsi tuli esiin -- se vuosi verta. Polvensa -tulivat näkyviin. "Seisokaa loitommalla", sanoi hän, ja hän hyppäsi -raskaasti alas käsilleen ja toiselle olalleen Grahamin eteen. -Ilmanvaihtokone alkoi kohisten pyöriä. Tulokas kaatui maahan, nousi -melkein heti paikalla ja katsoi, painaen kädellään loukkaantunutta -olkapäätään, säihkyvin silmin Grahamiin. - -"Te olette todellakin Nukkuja", sanoi hän. "Minä näin teidät -nukkuneena. Salliihan laki jokaisen käydä teitä katsomassa". - -"Minä olen se mies, joka olin valekuolleena", sanoi Graham. "Minua on -pidetty täällä vankina. Minä olen ollut täällä heräämisestäni asti -- -nämät viimeiset kolme päivää". - -Tulija näytti aikovan vastata, samassa kuuli hän jotain kolinaa, -katsahti ovelle päin, äkkiä poistui hän Grahamin vierestä juosten -ovea kohden huutaen käsittämättömiä sanoja. Pieni teräspuukko välkkyi -hänen kädessään ja hän alkoi nopeasti iskeä sillä oven sarantoihin. -"Varokaa!" kuului ääni. "Oh!" Ääni tuli ylhäältä. - -Graham katsoi ylös, näki miehen jalat riippuvan kattoaukosta, hän -väisti, putoava mies töytäisi häntä olkapäähän ja miehen raskas paino -heitti hänet maahan. Hän putosi polvilleen ja sitten suulleen, ja -mies lensi hänen ylitseen. Graham nousi polvilleen ja näki toisen -ylhäältä tulleen miehen istuvan edessään. - -"Minä en huomannut teitä, sire", läähätti mies. Hän nousi ja auttoi -Grahamia nousemaan. "Loukkasitteko itseänne, sire?" läähätti hän. -Joku alkoi taajaan iskeä ilmanvaihtokoneen siipiin, jotain putosi -Grahamin kasvoille, ja kimalteleva, valkoinen metallilevy putosi -pyörähdellen ilmassa lappeelleen huoneen permannolle. - -"Mitä tämä tietää?" huusi Graham aivan ymmällä, katsahtaen -ilmanvaihtokoneesen päin. "Keitä te olette? Mitä te teette? -Muistakaa, että minä en ymmärrä tästä vähääkään". - -"Taapäin", sanoi ensiksi tullut lykäten hänet ilmanvaihtokoneen alta -pois samassa kuin toinen pala valkoista metallia putosi alas. - -"Me tulimme noutamaan teitä, sire", läähätti viimeksi tullut, ja -Graham huomasi kääntyessään häneen päin hänen otsallaan haavan, josta -veri tiuhkui. "Kansanne kutsuu teitä". - -"Minne? Kansaniko?" - -"Suureen saliin kauppahallien luo. Täällä on henkenne vaarassa. -Meillä on urkkijoita. Me saimme sen juuri äsken tietää. Neuvosto -on juuri tänään päättänyt joko myrkyttää tai surmata teidät. Ja -kaikki on valmiina. Kansaa on harjoitettu, tuulimoottori-poliisit, -insinöörit ja puolet katukäytävien virkamiehistä ovat meidän -puolellamme. Kokoussalit ovat täynnä innostunutta kansaa. Koko -kaupunki on noussut kapinaan Neuvostoa vastaan. Meillä on aseita". -Hän pyyhkäisi kädellään veren pois kasvoiltaan. "Täällä on henkenne -vaarassa --" - -"Mutta miksi aseita?" - -"Kansa on noussut puolustamaan teitä, sire. Mitä tämä on?" - -Hän kääntyi sukkelaan kuullessaan ensiksi tulleen miehen viheltävän -hampaittensa lomitse. Tämä väistyi nopeasti syrjään, viittasi heitä -kätkeytymään ja piiloutui itse aukenevan oven taakse. Samassa astui -Howard sisään, kasvonsa olivat huolestuneen näköiset. Hänellä oli -pieni tarjotin kädessään. Hän vavahti, katsahti ympärilleen, ovi -paukahti kiinni hänen takanaan, tarjotin viskattiin syrjään ja puukko -pisti häntä korvan taakse. Hän kaatui maahan kuin kaadettu puu jääden -makaamaan poikittain ulompaan huoneesen johtavan oven eteen. Mies, -joka puukollaan oli iskenyt häneen, kumartui nopeasti tarkastamaan -ruumiin kasvoja, nousi ja meni jatkamaan oven luona aloittamaansa -työtä. - -"Teidän myrkkynne!" sanoi ääni Grahamin korvaan. - -Äkkiä sammui valo huoneessa. Lukemattomat katon rajassa olevat lamput -olivat sammuneet. Graham näki, miten ilmanvaihtokoneen aukosta -tuiskusi sisään lunta ja ylhäällä liikkui nopeasti tummia olentoja. -Kolme heistä laskeutui polvilleen. Jokin esine -- nuoraportaat -- -laskettiin aukosta alas ja näkyi käsi, joka piti kädessään tuulessa -liehuvaa keltaista valoa. - -Hän epäröi hetkisen. Mutta näiden miesten esiintymistapa, heidän -nopea toimintansa, sanansa, kaikki sopi niin hyvin yhteen sen pelon -kanssa, jota hän tunsi Neuvostoa kohtaan. Kaikki näytti lupaavan -hänelle vapauden ja pelastuksen, siksi hän heitti kaikki epäilykset -syrjään. Ja hänen oma kansansahan odotti häntä! - -"Minä en ymmärrä mitään", sanoi hän, "mutta minä luotan teihin. -Sanokaa, mitä minun tulee tehdä". - -Veriotsainen mies tarttui Grahamin käsivarteen. "Kavutkaa ylös -portaita", kuiskasin hän. "Sukkelaan. He ovat varmaankin kuulleet -kaiken --" - -Graham etsi käsi ojolla tikapuita; laskiessaan jalkansa alimmalle -pienalle ja kääntäessään päänsä näki hän, lähinnä seisovan miehen -olan yli, ensiksi tulleen seisovan hajareisin Howardin ruumiin yli -ja jatkavan työtään oven luona. Graham kääntyi taas tikapuihin -päin, oppaansa auttoi häntä ylöspäin ja ylhäällä olijat vetivät -häntä, kunnes hän seisoi kylmällä, kovalla ja liukkaalla pinnalla -ilmanvaihtoaukon vieressä. - -Hän värisi tultuaan äkkiä lämpimästä huoneesta kylmään ulkoilmaan. -Puoli tusinaa miehiä seisoi hänen ympärillään ja lumihiuteet lensivät -käsille ja kasvoille, sulaen niille. Oli hetkisen pilkkopimeätä, -sitten välähti valkoinen sinipunervaan hohtava valo läpi ilman, sen -kadottua palasi entinen pimeys jälleen. - -Hän huomasi tulleensa sen suuren kaupunkirakenteen katolle, joka oli -astunut entisajan Lontoon eri talojen, katujen ja torien sijaan. -Pinta, jonka päällä hän seisoi, oli tasainen, ja sitä myöten kulki -paksuja johtolankoja joka taholle eri suuntiin. Tuulimoottorien -pyöreät tuulikehät näkyivät epäselvinä ja suunnattoman suurina yön -pimeässä lumisateen läpi, ne liikkuivat ratisten sen mukaan kuin -tuuli heikkeni tai kasvoi. Etäämpänä leimahti valkoinen voimakas valo -alhaaltapäin, se valaisi hohtavalla valollaan lumihiuteet ja loi -katoavan valojuovan yöhön. Siellä täällä, matalalla, liikkui jokin -tuulen käyttämä koneisto, josta sinkosi kirkkaita kipinöitä. - -Kaiken tämän näki hän vaan ylimalkaisesti odottaessaan auttajiensa -nousevan portaita ylös. Joku heistä heitti hänen harteilleen -turkiksien kaltaisen kudotun vaipan kiinnittäen sen soijilla -vyötäisille ja olkapäille. He puhuivat lyhyesti ja päättäväisesti. -Joku vei häntä eteenpäin. - -Hän huomasi tumman varjon tarttuneen hänen käsivarteensa. "Tätä -tietä", sanoi tämä varjo jouduttaen häntä eteenpäin ja osottaen -Grahamille pitkin tasaista aluetta sinne päin, jossa näkyi -puolipyöreä himmeästi valaistu aukko. Graham totteli. - -"Varokaa!" sanoi ääni, kun Graham oli kompastumaisillaan erääsen -johtolankaan. "Astukaa niiden väliin, mutta elkää niiden päälle", -sanoi ääni. "Meidän täytyy kiirehtiä". - -"Missä kansa on?" kysyi Graham. "Kansa, jonka sanoitte minua -odottavan?" - -Opas ei vastannut. Hän päästi Grahamin käsivarren vapaaksi, sillä tie -tuli kapeammaksi, ja riensi tietään nopein askelin eteenpäin. Graham -seurasi sokeasti. Vähän ajan päästä he juoksivat. "Tulevatko toiset?" -kysyi hän läähättäen, mutta ei saanut vastausta. Seuralaisensa -vilkaisi taakseen ja juoksi eteenpäin. He saapuivat metallista -tehdylle tielle, joka poikkesi suoraan sivulle päin. He kääntyivät -sille tielle. Graham katsoi taakseen, mutta toiset olivat hävinneet -lumituiskuun. - -"Eteenpäin!" sanoi opas. Juostessaan tulivat he aivan lähelle -korkealla ilmassa pyörivää tuulimoottoria. "Seis", sanoi Grahamin -opas, ja he väistivät hihnaa, joka kierti siipien akselin ympäri. -"Tätä tietä", ja he vaipuivat syvälle sulavaan lumeen astuessaan -kahden metalliseinän väliseen kujaan, jonka sivut äkkiä kohosivat -hyvin korkealle. "Minä astun edellä", sanoi opas. Graham kietoi -viitan lujemmin ympärilleen ja seurasi. Äkkiä tuli heidän tielleen -pieni aukko, jonka yli kuja vei kadoten pimeyteen. Graham katsahti -reunalta pimeään aukkoon. Hetkisen katui hän pakoaan. Hän ei -uskaltanut katsoa minnekään ja päätään huimasi kulkiessaan puoliksi -sulaneessa lumessa. - -Kujasta päästyään riensivät he laajan alueen yli, jolla oli sulavaa -lunta, siellä täällä näkyi valoa, se tuli alhaaltapäin. Hän arkaili -astua tälle näennäisesti heikolle pinnalle, mutta hänen oppaansa -juoksi aivan huoletonna eteenpäin; he astuivat liukkaita portaita -alas ja saapuivat rautaisen kupukaton luo. He kulkivat sen ympäri. -Etäällä, alhaalla näytti paraillaan tanssittavan ja soitto kaikui -kupukaarroksen läpi. Graham oli kuulevinaan huutoa lumituiskusta, ja -hänen oppaansa joudutti häntä yhä suuremmalla vauhdilla eteenpäin. -Kavuten pääsivät he paikalle, jossa oli suunnattoman suuria -tuulimoottoreja, yksi niistä oli niin suuri, että sen siiven alapää -ainoastaan näkyi, pyöri ja katosi yöhön ja lumituiskuun. He juoksivat -tuulimoottorien suunnattoman suurien kannatustelineiden lomitse -ja saapuivat lopulta paikalle, josta näkyi liikkuvat kadut, kuten -sillä paikalla, jonka Graham ensiksi oli nähnyt parvekkeeltaan. He -kapusivat tätä katua peittävän lasikaton päällä niin hyvin kuin -voivat, sillä katto oli lumisateesta tullut liukkaaksi. - -Melkein kaikkialla oli lasikatto alapuolella hiessä, niin että hän -näki kadun ainoastaan usvan läpi, mutta kaarikaton ylimmät ruudut -olivat kirkkaita ja niiden läpi saattoi hän nähdä, mitä alhaalla -tapahtui. Oppaansa kiirehti häntä eteenpäin, mutta Graham ei -jaksanut, häntä pyörrytti ja hän vaipui hetkiseksi suulleen. Alhaalla -liikkuvien pilkkujen ja pisteiden tavoin kulki unettoman kaupungin -väestö ainaisessa päivänvalossaan, ja liikkuvat kadut jatkoivat -taukoamatonta kulkuaan. Lähettiä ja tuntemattomaan työhön rientäviä -miehiä kiisi pitkin kulkuköysiä ja katujen yli vievät hennot -sillat olivat täynnä väkeä. Graham oli katsovinaan suunnattoman -suureen mehiläispesään, joka aukeni hänen allaan, eikä häntä -erottanut siitä muu kuin lasi, jonka hänelle tuntematon kestävyys -esti häntä putoamasta alas. Alhaalla oleva katu näytti valoisalta -ja lämpöiseltä, mutta Graham oli läpimärkä sulaneesta lumesta ja -jalkansa olivat jääkylmät. Hän ei tahtonut jaksaa liikkua paikaltaan. -"Eteenpäin!" huusi hänen oppaansa äkkiä kauhun valtaamana. -"Eteenpäin!" - -Graham pääsi vaivoin katoksen harjan yli. Toisella puolella seurasi -hän oppaansa esimerkkiä ja liukui takaperin alaspäin, pienen -lumikasan kerääntyessä hänen jalkojensa tielle. Liukuessaan alas -ajatteli hän, mitähän tapahtuisi, jos äkkiä osuisi tielleen ammottava -aukko. Päästyään katoksen alareunaan vaipui hän syvälle lumihyhmään, -mutta kiitti luojaansa seisoessaan taas vaakasuoralla pinnalla. -Hänen oppaansa kiipesi jo metallista, loivaa pintaa myöten jonnekin -ylemmäksi. - -Heikkenevän lumipyryn läpi näkyi suunnattomien tuulimoottorien -uusi rivi. Äkkiä kuului kimakka ääni tuulimoottorien kohinan läpi. -Ääni oli koneen voimakas, viheltävä ääni, joka näytti tulevan joka -suunnalta. - -"He ovat huomanneet pakomme!" huusi Grahamin opas kauhuissaan. -Äkkiä loisti läpi yön häikäisevä valo. Lumipyryn yläpuolella, -tuulimoottorien yläpuolella oli suunnattoman korkeita mastoja, -joiden päästä loisti suuria valopalloja. Ne loivat valosäteitä joka -suuntaan. Niin pitkälle kuin silmä kantoi oli lumipyry valaistu. - -"Nouskaa tuonne", huusi Grahamin opas lykäten häntä lumettomalle -rautaristikkotielle, joka mustana juovana kulki molemmin puolin -ulottuvan lumikentän halki. Heikko höyry nousi siitä ja Graham tunsi -lämpimän ilmavirran kohmettuneiden jalkojensa alla. - -"Eteenpäin!" huusi hänen oppaansa päästyään kymmenen metriä -pitemmälle, ja viipymättä riensi hän kirkkaasti valaistun paikan -yli uuden tuulimoottoririvin kannatustelineitä kohden. Graham -toinnuttuaan hämmästyksestään seurasi häntä, varmasti vakuutettuna -siitä että kohta joutuisi kiinni... - -Muutaman sekunnin päästä olivat he valoisalla paikalla, jossa oli -tummia varjoja ja vielä tummempia paksuja liikkuvia rautaparruja, -suunnattoman suurien pyörien alla. Opas juoksi jonkun aikaa -eteenpäin, kääntyi äkkiä sivullepäin ja katosi pimeään paikkaan -korkean kannatustelineen alle. Hetkisen kuluttua seisoi Graham hänen -rinnallaan. Hän piiloutui läähättäen sinne tuijottaen eteensä. - -Se näky, joka kohtasi Grahamia oli omituinen ja vieras. Lumipyry -oli vähitellen tauonnut; muutamia lumihiuteita lensi vielä siellä -täällä. Mutta edessään näkivät he valkoisen alueen, jolla näkyi -suunnattoman suuria koneistoja, liikkuvia muotoja ja pitkiä, tumman -tummia juovia. Kaikkialla näkyi korkeita metallirakenteita, Grahamin -mielestä ylenluonnollisen suuria ristikkoja, ja tuulimoottorien -siivet liikkuivat hitaasti myrskyä seuranneessa tyvenessä, kulkivat -loistavassa kaaressa ohitse yhä ylemmäksi ja ylemmäksi kohti -valaistua usvaa. Kaikkialla, missä lumesta kimalteleva valo osui -maahan, kannatustelineet, ristikkokäytävät ja loppumattomat johdot -näkyivät selvästi jatkuen ja kadoten pimeään. Ja vaikka kaikkialla -ilmeni suunnatonta toimintaa, vaikka kaikki todisti ihmistahdon ja -tarkoituksen vallitsevan tätä kaikkea, niin koko tämä suunnattomaan -lumivaippaansa puetun koneiston keskellä ei näkynyt ainoatakaan -ihmisolentoa, kaikki näytti yhtä autiolta ja asumattomalta kuin -Alppien suunnaton jäätikkö. - -"Meitä on lähdetty takaa-ajamaan", huusi opas. "Me emme ole kulkeneet -vielä puoltakaan matkasta. Vaikka onkin niin kylmä, täytyy meidän -piiloutua tänne hetkiseksi -- ainakin siksi, kunnes lumipyry alkaa -uudestaan". - -Hampaansa kalisivat. - -"Missä kauppahallit ovat?" kysyi Graham katsellen ympärilleen. - -Toinen ei vastannut. - -"_Katsokaa_!" kuiskasi Graham, kyyristyi eikä enää liikahtanut -paikaltaan. - -Oli alkanut jälleen äkkiä pyryttää, tummalta taivaalta laskeutui -nopeasti siipipyörien avulla liikkuva suuri epämääräinen esine. Se -laskeutui alas jyrkässä kaaressa, lensi suuressa kehässä ympäri -suurten siipien halkaistessa ilmaa. Sen takaosasta hulmusi höyry, -joka haihtui ilmaan. Sitten kohosi se tavattoman helposti ylöspäin, -nousi hitaasti ilmaan, leijaili vaakasuorassa asennossa suuressa -kehässä ja katosi jälleen lumipyryyn. Tämän suuren ilmalaivan sivujen -lomitse näki Graham kaksi pientä, hentoa, toimeliasta miestä, jotka -tutkistelivat alapuolellaan olevaa lumikenttää kuten näytti kiikarien -avulla. Lyhyen ajan näki hän heidät selvästi, sitten epäselvästi -lumituiskun läpi, sitten pieninä etäisyydessä, kadoten lopulta -näkyvistä. - -"_Nyt_!" huusi hänen oppaansa. "Tulkaa!" - -Hän tarttui Grahamin ranteesen ja heti paikalla juoksivat molemmat -miehet tuulimoottorien alla olevan rautapylväistön läpi. Graham -juoksi sokeana eteenpäin ja töytäsi opastaan vastaan, kun tämä äkkiä -pysähtyi ja kääntyi häneen päin. Noin kymmenen metrin päässä heistä -oli musta aukko. Se ulottui niin kauvaksi kuin hän voi nähdä sekä -oikealle että vasemmalle. Se näytti täydellisesti estävän heidän -pakoaan. - -"Tehkää niinkuin minäkin", kuiskasi hänen oppaansa. Hän ryömi kuilun -reunalle asti, kääntyi ja kömpi taaksepäin siksi kunnes jalkansa -olivat kuilun reunan sisäpuolella. Hän näytti tunnustelevan jotain -jalallaan, löysi sen, ja liukui reunan yli syvyyteen. Päänsä pujahti -jälleen näkyviin. "Tämä on uoma", kuiskasi hän. "Se on pitkin -pituuttaan varjossa. Tehkää niinkuin minäkin". - -Graham epäröi, ryömi eteenpäin, tuli uoman reunalle ja tuijotti -pimeään syvyyteen. Hänellä ei ollut rohkeutta edetä eikä kääntyä -takaisin, sitten istahti hän reunalle ja antoi jalkojensa riippua -alas, tunsi oppaansa vetävän häntä jaloista, tunsi kauhuksensa -liukuvansa reunan yli tuntemattomaan syvyyteen, putosi alas ja tunsi -seisovansa pilkkopimeässä sulavassa lumiuomassa. - -"Tätä tietä", kuiskasi ääni ja hän alkoi rämpiä ryhmäisessä uomassa -eteenpäin painautuen seinää vastaan. He kulkivat jonkun aikaa -eteenpäin. Hän tunsi miten hän kulkiessaan minuutti minuutilta -kylmässä ja kosteudessa sai kokea sadat vaivat kunnes hän aivan -uupui. Lopulta katosi kaikki tunto hänen käsistään ja jaloistaan. - -Uoma painui alaspäin. Hän huomasi nyt olevansa monta jalkaa alempana -rakennuksen kattoa. Alhaalla näkyi valkoisia haamumaisia aukkoja -aivan kuin säleverkon rakoja. He saapuivat erään kaapelin luo, joka -oli kiinnitetty yhden tällaisen suuren ikkunan yläpuolelle. Sitä -tuskin saattoi erottaa ja se katosi synkeään pimeyteen. Äkkiä tunsi -hän oppaan tarttuvan käteensä. "_Seis_!" kuiskasi tämä hyvin hiljaa. - -Hän katsoi ylöspäin ja vavahti, ja näki päänsä päällä suunnattoman -suuren lentolaivan, joka hitaasti lensi harmaalla taivaalla keskellä -lumipyryä. Pian oli se jälleen kadonnut näkyvistä. - -"Pysykää alallanne; se palaa takaisin". - -Molemmat pysyivät hetken liikahtamatta paikaltaan, sitten Grahamin -opas nousi ja ojentaen kätensä kaapelin kiinnikekohtaa kohden alkoi -hän selvitellä jotain epäselvästi näkyvää nuoraryhmää. - -"Mitä tuo on?" kysyi Graham. - -Ainoa vastaus, minkä hän sai, oli heikko kirahdus. Mies seisoi -kyyryllään. Graham kumartui katsomaan häntä kasvoihin. Mies tuijotti -taivasta kohden ja Graham näki seuratessaan hänen katsettaan -lentokoneen etäällä pienenä pilkkuna. Sitten näki hän, miten se -levitti molemmin puolin siipensä, lensi heitä kohden, tullen hetki -hetkeltä suuremmaksi. Se kulki uoman suuntaan heitä kohden. - -Miehen liikkeet kävivät tempoileviksi. Hän heitti kaksi ristiin -liitettyä rautaa Grahamin käteen. Graham ei voinut nähdä niitä, -hän huomasi niiden muodon tunnustelemalla käsillään. Ne olivat -ohuilla nuorilla yhdistetyt kaapeliin. Nuoriin oli liitetty jostain -joustavasta aineesta tehdyt kädensijat. "Istukaa hajareisin ristin -päälle", kuiskasi opas hermostuneesti, "ja tarttukaa kädensijoihin. -Pitäkää lujasti kiinni!" - -Graham noudatti käskyä. - -"Hypätkää", sanoi ääni. "Jumalan nimessä, hypätkää!" - -Kauhu valtasi Grahamin, hän ei voinut hiiskua sanaakaan. Jälestäpäin -iloitsi hän siitä, että pimeys peitti hänen kasvonsa. Hän ei sanonut -sanaakaan, vaan alkoi kovasti vavista. Hän vilkaisi ilmalaivaan, joka -näkyi taivaalla ja kiisi heitä kohden. - -"Hypätkää! Hypätkää -- Jumalan nimessä! Tai he saavat meidät kiinni", -huusi Grahamin opas ja voimatta hillitä kiihkoaan lykkäsi häntä -eteenpäin. - -Graham horjahti suonenvedontapaisesti, hän ei voinut hillitä itseään, -vaan kiljaisi hurjasti ja samassa hetkessä kun lentokone laskeutui -alas tavottaakseen heidät, kiisi hän eteenpäin pimeään onkaloon -istuen rautaristin päällä ja pidellen nuorista epätoivon tuskalla. -Jotain meni poikki ja löi paukahtaen seinää vasten. Hän kuuli miten -liikkuvan istuimensa kannatepyörä ponnahti. Hän kuuli lentokoneen -miesten nauravan. Hän tunsi miten oppaansa polvet painuivat hänen -selkäänsä. Hän kiisi suinpäin eteenpäin vaipuen hurjaa vauhtia alas -läpi ilman. Koko hänen voimansa oli nyt hänen käsissään. Hän olisi -tahtonut kiljaista, mutta ei saanut ääntä suustaan. - -Hän kiisi niin huikaisevan valon läpi, että se sai hänet yhä lujemmin -tarttumaan kiinni. Hän tunsi torin ja liikkuvat kadut, ilmasta -riippuvat valopallot ja kadun yli johtavat sillat. Kaikki tämä tuntui -kiitävän häntä kohden. Hän tunsi vaipuvansa kuiluun, joka oli valmis -hänet nielemään. - -Taas oli hän pimeässä, laskeutuen, laskeutuen yhä alemmaksi, verisin -käsin pidellen kiinni. Äkkiä kuului huutoja, välähti valo, hän on -loistavasti valaistussa salissa ja alapuolellaan oli suunnaton -kansanpaljous. Kansa! Hänen kansansa! Lava, näyttämö kiisi häntä -kohden ja kaapelinsa laskeutui pyöreään aukkoon näyttämön oikealle -puolelle. Hän tunsi putoavansa hitaammin, yhä hitaammin. Hän erotti -ääniä: "Pelastettu! Mestari! Hän on pelastettu!" Lava tuli häntä -kohden yhä hitaammin ja hitaammin. Sitten -- - -Hän kuuli takanaan olevan miehen kauhistuneena kiljaisevan ja -alhaalta vastasi kaiku tähän huudahdukseen. - -Hän tunsi, ettei hän enää kiitänyt kaapelia pitkin vaan putosi sen -mukana. Kuului kiljaisuja, huutoja ja hälinää. Hän tapasi jotain -pehmeätä ojennetun kätensä alla ja tunsi putoavansa jollekin -pehmeälle... - -Hän ei jaksanut liikkua ja ihmiset nostivat hänet ylös. Hänestä -tuntui, että hänet nostettiin lavalle ja hänelle juotettiin jotain, -mutta hän ei ollut siitä aivan varma. Hän ei saanut tietää, miten -oppaansa oli käynyt. Selviytyessään seisoi hän jälleen jaloillaan; -monta kättä oli tukemassa häntä. Hän oli suuressa alkovissa, joka -hänen entisten kokemustensa mukaan muistutti teatterin aitiota. Ehkä -tämä olikin teatteri. - -Huumaava melu kuului hänen korviinsa, jyriseviä huutoja, lukematon -kansanjoukko huusi: "Hän on Nukkuja! Nukkuja on meidän kanssamme!" - -"Nukkuja on meidän kanssamme! Mestari -- kaiken omistaja! Mestari on -meidän kanssamme! Hän on pelastettu". - -Graham näki edessään suunnattoman suuren salin täynnä huutavaa -kansaa. Hän ei nähnyt mitään yksityistä, hän näki vaan lainehtivan -ihmisjoukon, käsiä ja päähineitä heiluttavan, hän tunsi salaperäisen -vaikutuksen siitä, miten kansanjoukko riensi häntä kohden nostaen -hänet ylös. Hän näki parvekkeita ja riviä, suuria holvikäytäviä, -joista aukeni laaja perspektiivi, ja kaikkialla oli kansaa, areena -tungokseen asti täynnä ja kaikki ne huusivat. Lähellä häntä oli -katkaistu kaapeli maassa aivan kuin käärme. Lentokoneen miehet olivat -katkaisseet sen yläpäästä ja se oli valunut alas saliin. Miehet -näkyivät kuljettavan sitä syrjään. Mutta kokonaisvaikutus oli hänelle -hämärä, koko rakennus vapisi ja tärisi huudoista. - -Hän seisoi horjahdellen ja katseli edessään olevaan joukkoon. -Joku kannatti häntä toisesta käsivarresta. "Viekää minut johonkin -syrjähuoneeseen", sanoi hän itkien, "syrjähuoneeseen", eikä jaksanut -sanoa sen enempää. Mustapukuinen mies lähestyi ja tarttui hänen -toiseen käsivarteensa. Hän huomasi miten useat riensivät avaamaan -hänelle ovea. Joku talutti hänet istumaan. Hän horjahti, istahti -raskaasti tuoliin ja peitti käsillään kasvonsa; hän vapisi kovasti, -hermojensa vastustusvoima oli loppunut. Häneltä riisuttiin viitta, -mutta hän ei sitä huomannutkaan; hänen purppuraiset housunsa olivat -mustat ja märät. Ihmisiä juoksi hänen ympärillään, tapahtui yhtä ja -toista, mutta hänen huomionsa ei kiintynyt mihinkään. - -Hän oli päässyt pakoon. Myriaadit äänet kertoivat sen hänelle. Hän -oli pelastettu. Tämä kansa oli se, joka oli hänen puolellaan. Jonkun -aikaa hän hengitti vaivalloisesti, sitten istui hän rauhallisena -kädet kasvoillaan. Ilmassa kaikui lukemattomien miesten huudot. - - - - -IX LUKU. - -Kansa marssii. - - -Hän huomasi jonkun kiihkeästi tarjoovan hänelle lasissa kirkasta -juomaa, hän katsahti ylös ja huomasi, että tarjooja oli -keltapukuinen, tummaverinen mies. Hän joi juoman ja tunsi heti -suloista lämpöä ruumiissaan. Kookas mustapukuinen mies seisoi -hänen vieressään viitaten saliin johtavaan, puoliksi avonaiseen -oveen. Tämä mies huusi aivan hänen korvaansa, mutta hän ei kuullut -sanoja suuresta teatterista kaikuvan melun tähden. Tämän miehen -takana oli hopeanharmaapukuinen tyttö, jonka Graham, vaikka olikin -aivan huumaannuksissa, huomasi olevan hyvin kauniin. Hänen tummat, -salaperäiset, uteliaisuutta ilmaisevat silmänsä olivat suunnattuina -häneen ja hänen huulensa vavahtelivat. Puoliksi avoinna olevasta -ovesta näkyi väkeä tulvillaan oleva sali, ja kuului epätasaista -kovaa melua, jalkojen töminää, kätten taputusta ja huutoja, jotka -heikkenivät, kasvoivat jälleen uudelleen jyriseväksi myrskyksi -jatkuen siten koko sen ajan kun Graham oli sivuhuoneessa. Graham, -seuratessaan mustapukuisen miehen suun liikkeitä, huomasi tämän -antavan hänelle ylimalkaisen selityksen kaikesta. - -Hän katseli hölmistyneenä jonkun aikaa kaikkea tätä, nousi sitten -äkkiä, tarttuen tuon huutavan miehen käsivarteen. - -"Sanokaa minulle!" huusi hän. "Missä minä olen? Missä minä olen?" - -Toiset lähestyivät kuullakseen hänen sanojaan. "Missä minä olen?" -Silmänsä tutkistelivat toisten kasvoja. - -"He eivät ole kertoneet hänelle mitään", huudahti nuori tyttö. - -"Sanokaa minulle, sanokaa minulle!" huusi Graham. - -"Te olette maailman valtias. Te omistatte puolet maailmasta". - -Hän luuli kuulonsa pettävän. Hän ei tahtonutkaan tulla vakuutetuksi -siitä, hän ei ollut kuulevinaan eikä ymmärtävinään mitään. Hän -korotti jälleen ääntään. "Minä olen ollut kolme päivää hereillä -- -kolme päivää vankina. Minä luulen, että kaupungin asukkaiden välillä -on rauhattomuuksia -- onko tämä Lontoo?" - -"On", vastasi nuori mies. - -"Ja nuo, jotka näin tuossa suuressa Atlaan kuvapatsaalla koristetussa -salissa? Mitä tekemistä minulla on heidän kanssaan? Se kai kohdistuu -jollain tavalla minuun. _Miten_, sitä en tiedä. Minun mielestäni on -maailma nukkumiseni aikana tullut hulluksi, tai minä olen sitä. Mitä -nuo neuvosherrat Atlaan patsaan juurella ovat? Miksi koettivat he -myrkyttää minua?" - -"Saadakseen teidät vaipumaan tainnuksiin", vastasi keltapukuinen -mies. "Estääkseen teitä sekaantumasta asioihin". - -"Mutta _miksi_?" - -"Siksi että _te_ olette Atlas, sire", sanoi keltapukuinen mies. -"Maailma lepää teidän harteillanne. He hallitsevat sitä teidän -nimessänne". - -Salissa oli melu vaiennut ja kuului vaan yksi ainoa yksitoikkoinen -ääni. Äkkiä syntyi siellä pauhaava melu; kuului jyriseviä huutoja -ja eläköönhuutoja ja töminää, tuhannet riemunhuudot kuuluivat, -korkeat ja kimeät äänet yhtyivät yhdeksi ainoaksi meluksi, niin että -syrjähuoneessa olevat eivät kuulleet toistensa huutojakaan. - -Graham seisoi ja koetti epätoivon kiihkolla päästä selvyyteen -kaikesta siitä, mitä hän oli kuullut. "Neuvosto", mutisi hän, sitten -johtui hänen mieleensä nimi, joka oli herättänyt hänen huomiotaan. -"Mutta kuka on Ostrog?" kysyi hän. - -"Hän on järjestäjä -- kapinan järjestäjä. Meidän johtajamme -- teidän -nimessänne". - -"Minunko nimessäni? -- Ja te? Miksei hän ole täällä?" - -"Hän -- on valinnut meidät. Minä olen hänen veljensä -- hänen -velipuolensa, Lincoln. Hän tahtoo että te ensin näyttäytyisitte -täällä kansalle ja sitten tulisitte hänen luokseen. Sen vuoksi -lähetti hän meidät. Hän on tuulimoottorien päävirastossa, hän on sen -johtaja. Kansa on liikkeellä". - -"Teidän nimessänne", huusi nuorempi mies. "Kansaa on hallittu, -sorrettu, poljettu. Mutta vihdoinkin --" - -"Minunko nimessäni! Minun nimessäni! Valtias?" - -Samalla hiljeni hälinä salissa ja nuori mies voi saada äänensä -kuuluviin; hän oli kiihoittunut, suuttunut ja punaisen kotkannokan -ja pienten viiksiensä alta kuului kova, terävä ääni. "Ei kukaan -odottanutkaan teidän heräävän. Nuo tyrannit olivat ovelia. Mutta -te yllätitte heidät. He eivät tietäneet, pitikö heidän myrkyttää, -hypnotiseerata vai surmata teidät". - -Salista kuuluva huuto keskeytti taas kaiken. - -"Ostrog on tuulimoottorien toimistossa valmiina. -- Taistelu on jo -alkanut". - -Mies, joka oli kutsunut itseään Lincolniksi lähestyi nyt häntä. -"Ostrogilla on omat aikeensa. Luottakaa häneen. Me olemme -järjestyneet, kaikki on valmiina. Me otamme lentokoneiden lähtöasemat -haltuumme --. Ehkä se jo on tehtykin. Sitten --" - -"Tässä yleisessä amfiteaatterissa", sanoi keltapukuinen mies -kerskaillen, "ei ole kuin pieni osa meitä. Meillä on viisi myriaadia -harjoitettua väkeä --" - -"Meillä on aseita", huusi Lincoln. "Meillä on suunnitelmat valmiina, -meillä on johtomies. Heidän poliisinsa ovat jo peräytyneet kaduilta -ja sulkeutuneet --" Lauseen loppu hukkui hälinään. "Nyt tai ei -koskaan. Neuvosto vapisee -- se ei voi luottaa edes harjoitettuun -väkeensä --" - -"Kuulkaa, miten kansa kutsuu teitä!" - -Grahamin sielu oli kuin kuutamoyö, vuoroin liikkui siellä synkkiä ja -toivottomia pilviä, vuoroin valaisi sen kirkas ja loistava valo. Hän -oli maailman herra, mutta sulava lumi oli myöskin kastellut hänet -likomäräksi. Saamiensa vaikutelmien joukossa oli kaksi, jotka olivat -hänen mielestään aivan toistensa vastakohtia; toiselta puolelta oli -olemassa Valkoinen Neuvosto, voimakas, järjestynyt, harvalukuinen, -tuo sama Valkoinen Neuvosto, jonka käsistä hän juuri äsken oli -päässyt pakenemaan, toiselta puolelta taas rajaton kansajoukko, -ihmispaljous, jonka kasvoja ei hän edes voinut erottaa ja joka huusi -hänen nimeään ja kutsui häntä valtijaaksi. Edellinen oli ottanut -hänet vangiksi ja tuominnut hänet kuolemaan, jälkimmäinen, joka -pienen oven toisella puolella riemuitsi, oli hänet vapauttanut. Mutta -miksi kaikki oli juuri näin, sitä hän ei voinut käsittää. - -Ovi aukeni. Lincolnin ääni hukkui huutoihin ja niiden ohella ryntäsi -huoneesen joukko ihmisiä, jotka kiihkein liikkein tulivat häntä -ja Lincolnia kohden. Ulkoa kuuluvat huudot selittivät, mitä he -tahtoivat. "Näyttäkää meille Nukkuja! Näyttäkää meille Nukkuja!" -kuului tavan takaa keskeltä melun. Toiset äänet huusivat: "Hiljaa! -Alallanne!" - -Graham katsoi avoimesta ovesta ja hän näki pitkän, kaidan osan -salista, jossa lainehti loputon määrä huutavia olentoja, miehiä ja -naisia, heiluttaen käsissään sinisiä vaatteita. Useat seisoivat, eräs -ruskeihin ryysyihin verhottu laiha mies seisoi penkillä heiluttaen -mustaa vaatetta. Graham näki innostuksen ja odotuksen kuvastuvan -nuoren tytön silmiin. Mitähän tuo kansa odotti häneltä. Hän oli -huomaavinaan, että hälinän luonne oli muuttunut, että sen keskeltä -kuului rytmikästä kohinaa. Grahamin oma mielialakin muuttui. Ensi -hetkessä ei hän voinut selvitellä itselleen, minkä vaikutuksen hän -tunsi. Se oli ensiksi kyllä pakokauhua, mutta se haihtui. Hän koetti -saada puhettaan kuuluviin, tietääkseen, mitä häneltä vaadittiin. - -Lincoln huusi hänen korvaansa, mutta hän ei saanut sanoista selvää. -Kaikki, paitsi tuo tyttö, viittoivat saliin päin. Nyt hänelle -selvisi, mikä muutos oli hälinässä tapahtunut. Tuo suuri kansanjoukko -lauloi. Se ei ollut yksinomaan laulua, ääniä yhdisti ja kannatti -voimakas soitto, joka muistutti urkujen ääntä, ja siihen yhdistyi -torvien räikeä ääni, lippujen liehunta ja mahtavan sotamarssin vauhti -ja lento. Ja kansa polki jalallaan tahtia -- tram, tram. - -Toiset lykkäsivät häntä ovea kohden ja hän totteli koneellisesti. -Tuon laulun voima tuki, rohkaisi ja innostutti häntä. Sali avautui -hänen eteensä ja kaikkialla liehui kankaita laulun rytmin mukaan. - -"Viittokaa heille", sanoi Lincoln. "Viittokaa heille". - -"Hänen täytyy", sanoi ääni hänen toisella puolellaan, "saada tämä". -Ja kynnyksellä heitettiin hänen harteilleen ja kiinnitettiin hänen -kaulaansa pehmeille laskoksille laskeutuva musta viitta. Hän -vapautui heistä ja seurasi Lincolnia. Aivan vieressään näki hän -tuon harmaapukuisen tytön, joka innostuneen näköisenä oli valmis -häntä seuraamaan. Sillä hetkellä oli tuo punastuva, innostuva tyttö -Grahamille koko kansan laulusydän. Hän astui alkovista esiin. Heti -hänen ilmestyttyään vaikeni laulu ja puhkesi suunnattomaan huutoon. -Lincolnin taluttamana kulki hän viistoon näyttämön poikitse yleisöön -päin. - -Sali oli avara ja monipuolinen -- parvekkeita, riviä, kohoavia -amfiteaatteri-istuimia ja suuria holvikaarroksia. Etäällä, ylhäällä -oli suunnattoman suuren valtauoman aukko täynnä huutavaa kansaa. -Koko tuo kansanpaljous muodosti yhden kokonaisuuden. Muutamat -olennot erottautuivat joukosta, vetivät Grahamin huomion hetkiseksi -puoleensa ja katosivat jälleen joukkoon. Lavan edessä, kolmen miehen -olkapäillä, istui komea hajahapsinen nainen heiluttaen viheriäistä -sauvaa. Tämän ryhmän vieressä eräs ryppyinen sinipukuinen vanhus -pysyttelihe vaivoin paikallaan ja taaempana huusi eräs aivan kalju -mies hampaaton suunsa ammollaan. Eräs ääni lausui tuon loihtusanan: -"Ostrog". Kaikki muu vaikutti himmeästi Grahamin mieleen paitsi tuo -rytmikäs laulu. Kansa säesti sitä poljennollaan -- astuen tahdissa -tram, tram, tram, tram, tram. Viheriäiset aseet heiluivat, välkkyivät -ja painuivat alas. Sitten hän näki, että lähinnä lavaa olevat -alkoivat liikkua suurta holviaukkoa kohden huutaen: "Neuvostoon!" -Tram, tram, tram, tram. Hän viittoi kädellään ja huuto tuli kahta -kertaa voimakkaammaksi. Hän muisti huutaneensa: "eteenpäin!" Suunsa -lausui sankarillisia sanoja, joita ei kukaan kuullut. Hän viittoi -vielä kerran holvia kohden huutaen: "eteenpäin!" Nyt ei enää poljettu -laulun tahtia, vaan astuttiin eteenpäin; tram, tram, tram, tram. -Joukossa oli täysi-ikäisiä miehiä, vanhuksia, nuoria, liehuvapukuisia -naisia käsivarret paljaina. Uuden ajan miehiä ja naisia! Ylelliset -puvut, risaiset ryysyt liehuivat yhdessä vallitsevan sinisen -värin keskellä. Suuri musta lippu vietiin oikealle. Hän näki -sinipukuisen neekerin, ryppyisen keltapukuisen vaimon; sitten ryhmä -kookkaita vaaleatukkaisia, valkoihoisia sinipukuisia miehiä kulki -teatraalisesti hänen ohitseen. Hän huomasi myöskin kaksi kiinalaista. -Kookas, kellertävä ihoinen, tummatukkainen, kirkassilmäinen, -kiireestä kantapäähän valkoiseen puettu nuori mies hyppäsi lavalle -innostuneena huutaen, ja hyppäsi jälleen alas, liittyi joukkoon -katsahtaen taakseen. Päät, hartiat, käsissä olevat aseet aaltoilivat -eteenpäin marssin tahdissa. - -Useat kasvot erottautuivat joukosta, katseet yhtyivät ja he katosivat -jälleen. Miehet viittoivat hänelle huutaen yksityisiä lauseita, joita -hän ei kuullut. Useimpien kasvot olivat punaisia, mutta kalpeitakin -näkyi joukossa. Tauditkin ilmenivät heidän joukossaan, ja moni häntä -kohden ojennettu käsi oli laiha ja voimaton. Uuden ajan miehiä ja -naisia! Omituinen ja outo kansanjoukko! Kun kansan virta kulki hänen -ohitseen oikealle päin, saapui ylempää salista uusia, jotka täyttivät -edellisten paikat; tram, tram, tram, tram. Holvien ja käytävien kaiku -vahvisti ja monisti yksiäänistä laulua. Sekaisin miehet ja naiset -kulkivat rivissä; tram, tram, tram, tram. Koko avara maailma tuntui -marssivan. Tram, tram, tram, tram; Graham tunsi suonien ohimoillaan -takovan tahdissa. Joukko lainehti eteenpäin, uusia kasvoja esiintyi -yhä runsaammin. - -Tram, tram, tram, tram; Lincoln viittasi hänelle ja hän kääntyi -holvia kohden astuen vaistomaisesti laulun tahdissa. Hän tuskin -tiesi mitä liikkeitä hän teki, hän oli kokonaan laulun lumoissa. -Joukko, liikkeet ja laulu, kaikki kulki samaan suuntaan, kansanvirta -kulki alaspäin, kunnes taakseen katsovien kasvot olivat hänen -jalkojensa tasalla. Hän huomasi, että hänelle tehtiin tilaa, että -hänen ympärilleen muodostui kunniavartiosto ja että Lincoln kulki -hänen oikealla puolellaan. Uudet tulokkaat liittyivät vartiostoon -ja yhä enemmän estivät häntä näkemästä kansaa. Hänen edellään kulki -mustapukuinen vartiosto, kolme miestä rivissä. Kulkue kulki avonaista -tietä myöten, pitkin pylväistöä, jonka alapuolella kansanjoukko -riemuiten tervehti häntä. Hän ei tietänyt minne häntä vietiin, -eikä hän sitä halunnutkaan tietää. Hän katsahti taakseen suureen -valoloistavaan saliin päin. Tram, tram, tram, tram. - - - - -X LUKU. - -Taistelu pimeässä. - - -Hän ei enää ollut suuressa amfiteatterissa, vaan kulki pitkin -pylväistöä, jonka alapuolella oli suuri tie liikkuvine katuineen, -jotka ulottuivat kaupungin läpi. Vartiosto kulki hänen edellään ja -hänen jälestään. Liikkuvien katujen kupera pinta oli täynnä marssivaa -kansaa, se huusi, heilutti käsiään ja aseita, muodostaen yhden -ainoan loputtoman ihmisvirran; se huusi tullessaan näkyviin, huusi -kulkiessaan ohi, huusi poistuessaan näkyvistä, kunnes sähköpallojen -pitkä rivi etäällä näytti painuvan alas ja sekaantuvan yhteen -ihmispäiden kanssa. Tram, tram, tram, tram. - -Laulu kohosi Grahamin luo korkeana ja meluisana, sillä soitto ei enää -pitänyt sitä koossa, ja jalkojen rytmilliseen töminään tram, tram, -tram, tram, yhtyi harjottamattomien joukkojen pauhaava askelten ääni -niiden kulkiessa ylempiä katuja myöten. - -Äkkiä huomasi hän jyrkän eroituksen kadun viereisissä rakennuksissa. -Vastaisella puolella olevat rakennukset näyttivät autioilta, kaapelit -ja sinne johtavat sillat olivat autioita ja peittyivät pimeään. -Grahamin mieleen juolahti, että näilläkin oli ollut tulvillaan kansaa. - -Hän tunsi omituisen tunteen -- se oli ohimenevä -- mutta hyvin -voimakas! Hän seisahtui taas. Edellään kulkevat vartijat jatkoivat -matkaansa; hänen takanaan olevat pysähtyivät. He katsoivat kaikki -yhtäänne päin. Kaikkien huomio oli kääntynyt valopalloihin. Hänkin -katsahti sinne. - -Ensi aluksi luuli hän jonkin häiriön tapahtuneen lampuille, -yksityisen tapauksen, jolla ei ollut mitään yhteyttä muiden asioiden -kanssa. Jokainen näistä häikäisevistä palloista sammui, leimahti -jälleen, sammui taas, valo ja pimeys vaihtelivat nopeasti. - -Graham huomasi, että tämä omituinen lamppujen välkähtely kiinnitti -alhaalla olevien huomiota suuresti puoleensa. Talot ja kadut -muuttivat muotoaan, taaja kansanjoukko muutti muotoaan valon ja -varjojen vaihdellessa. Hän näki miten varjot alkoivat liikkua, miten -ne hyökkäsivät eteenpäin, laajenivat, kasvoivat, nousivat nopeasti --- peräytyen äkkiä ja hyökäten voimistuneina uudelleen. Laulu ja -poljenta oli vaiennut. Innostunut marssi taukosi, ihmiset juoksivat -ja peräytyivät joka suuntaan huutaen: "Valot!" Äänet yhtyivät -yhdeksi ainoaksi huudoksi. "Valot!" huusivat kaikki. "Valot!" -Hän katsoi alaspäin. Värähtelevässä valossa oli kadulle syntynyt -täydellinen sekasorto. Suuret valopallot muuttuivat purppuraisiksi -valon vaihtuessa punaiseen, värähtelivät yhä nopeammin, häilyivät -valon ja sammumisen välillä, lakkasivat värähtelemästä ja muuttuivat -heikoiksi, hehkuviksi pilkuiksi keskellä pimeyttä. Kymmenessä -sekunnissa oli kaikki sammunut, eikä pimeydestä kuulunut muuta -kuin kumeaa hälinää. Musta kuilu oli äkkiä niellyt nämät myriaadit -intoilevat ihmiset. - -Hän tunsi henkilöiden seisovan luonaan; joku tarttui hänen -käsivarteensa. Hän tunsi iskun osuvan leukaansa jättäen jälkeensä -pakoittavan tunteen. Äkkiä karjui joku hänen korvaansa: "Se on hyvä --- se on hyvä". - -Graham heräsi ensi hämmästyksen aiheuttamasta huumauksesta. -Liikkuessaan löi hän otsansa Lincolnin otsaan ja huusi; "Mitä tämä -pimeys tietää?" - -"Neuvosto on katkaissut kaupungin valaistusjohdot. Meidän täytyy -odottaa -- seisahtua. Kansa saa rynnätä eteenpäin. Se saa --" - -Lauseen loppua ei kuulunut. Huudettiin: "Pelastakaa Nukkuja. -Suojelkaa Nukkujaa". Eräs vartijoista horjahti Grahamia vastaan ja -varomattomuudessaan haavoitti häntä aseellaan käteen. Hurja melu -puhkesi esiin, se kasvoi kovemmaksi, pauhaavammaksi, raivoisammaksi -hetki hetkeltä. Kaikellaisia lauseita kuului hänen ympärillään, mutta -ne hukkuivat meluun ennenkuin hän pääsi niistä selville. Annettiin -mitä vastaisimpia määräyksiä, toiset äänet vastasivat niihin. Äkkiä -kuului kimeitä huutoja aivan läheltä, heidän alapuoleltaan. - -Joku huusi hänen korvaansa: "Punainen poliisi", poistuen selittämättä -sen enempää. - -Aivan kuin pyssyjen pauke läheni ja samalla näkyi ulommalta -katukäytävältä lentelevän pieniä tulia. Niiden valossa näki -Graham joukon miehiä, joilla oli samallaiset aseet kuin hänen -vartioillaankin. Tuon tuostakin he välähtivät näkyviin. Koko laajalta -alueelta alkoi kuulua pauketta, pienet lukuisat tulet välkähtelivät -ja pimeys haihtui kuin syrjään vedetty verho. - -Häikäisevä valo osui hänen silmiinsä. Hän oli aivan huumaantunut -taistelusta. Kadulta kuului kirkunaa ja riemuhuutoja. Hän katsoi -ylöspäin nähdäkseen, mistä tuo valo sai alkunsa. Eräs mies riippui -aivan ylhäällä erään kaapelin päällä pidellen nuorista riippuvaa -valotähteä, se oli haihduttanut pimeyden. Hän oli punaiseen -univormuun puettu. - -Graham katsoi taas alaspäin. Vähäisen matkan päässä oleva -punapukuinen ryhmä herätti hänen huomiotaan. Tiheä joukkio -punapukuisia miehiä oli kokoontunut kadun ylemmälle osalle selin -rakennuksen seinään vastustajiensa ahdistaessa heitä. He taistelivat -keskenään. Aseet välkkyivät, kohosivat ja laskeutuivat, päitä painui -taistelurintamassa alas mutta uusia tuli sijaan, valon tauottua -muuttuivat viheriäisistä aseista leimahtavat liekit harmaaksi -höyrypilveksi. - -Äkkiä sammui valo ja katu oli taas pilkkopimeä ja taistelu jatkui. - -Hän tunsi jonkun lykkäävän häntä. Hän juoksi toisten tyrkkäämänä -pitkin pylväistöä. Joku huusi jotain -- ehkä hänelle. Hän oli niin -huumaantunut, ettei kuullut mitä sanottiin. Häntä lykättiin seinää -vasten ja suuri kansanjoukko kiisi hänen ohitseen. Hänen mielestään -taisteli hänen vartiostonsa keskenään. - -Äkkiä kaapelista riippuva valotähden pitäjä ilmestyi uudelleen -ja koko seudun täytti häikäisevä valo. Punapukuisten pitkä rivi -laajeni ja läheni; he muodostivat kolmion, jonka kärki ulottui -ylimmältä tieltä kadun keskelle. Ja katsoessaan ylemmäksi näki Graham -joukon näitä miehiä ilmestyvän vastaisen rakennuksen alemmille -parvekkeille ja ampuvan toveriensa päiden yli alemmalla kadulla -oleviin vastustajiin. Nyt alkoi hän käsittää kaiken. Marssiva kansa -oli lähtiessään joutunut saarroksiin. Valon äkkinäinen sammuminen -oli saanut kapinoitsijoissa hämmingin aikaan, ja punainen poliisi -hyökkäsi nyt heihin. Sitten huomasi hän olevansa yksin ja että -vartijansa ja Lincoln riensivät galleriaa pitkin siihen suuntaan -kuin he olivat kulkeneet ennen valon sammumista. He huusivat hänelle -hurjasti viittoen käsillään ja juoksivat häntä kohden. Suuri huuto -kuului alhaalta. Vastaisella puolella olevan pimeän rakennuksen -parvekkeet olivat täpö täynnä punapukuisia miehiä. He osoittivat -häntä ja huusivat: "Nukkuja! Pelastakaa Nukkuja!" huusi alhaalla -oleva kansa. - -Jotain osui seinään hänen päänsä yläpuolelle. Hän katsahti ylös ja -näki hopeanhohtavan metallitähden särkyvän seinään. Lincoln seisoi -hänen vieressään, tarttui hänen käsivarteensa. Sitten paukahti kaksi -kertaa, kuula oli taas mennyt ohitse. - -Ensi hetkessä ei hän sitä ymmärtänyt. Katu oli pimeä, kaikki oli -pimeätä katsoessaan ympärilleen. Toinen kerta oli valo sammunut. - -Lincoln oli tarttunut Grahamin käsivarteen ja veti häntä mukanaan -pylväistöä pitkin. "Ennenkuin valo taas syttyy!" huusi hän. Hänen -kiihkonsa tarttui Grahamiin. Itsensä varjelemisen vaisto voitti -kauhun aiheuttaman velttouden. Tällä hetkellä oli hän vaan sokean -kuolemanpelon alainen olento. Hän juoksi, kompastui pimeässä, -töytäsi vartijoihinsa, jotka pakenivat hänen edellään. Hänen ainoa -ajatuksensa oli päästä niin pian kuin mahdollista vaarallisesta -pylväistöstä pois. Kolmas valo syttyi melkein samassa. Samassa kuului -riemuhuutoja ylemmiltä kaduilta, joihin vastasi melu alemmilta -kaduilta. Punapukuiset olivat päässeet jo keskitielle asti. Heidän -lukemattomat kasvonsa kääntyivät häneen päin, ja he huusivat. -Vastapäisen valkoisen talon parvet olivat täynnä punapukuisia. Kaikki -tämä kohdistui häneen, hän oli kaiken tämän keskustana. Nuo olivat -Neuvoston vartijoita, jotka koettivat saada hänet vangikseen. - -Kaikeksi onneksi hänelle olivat nämät laukaukset ensimmäisiä, -mitä ammuttiin sitten sataan viiteenkymmeneen vuoteen. Hän kuuli -kuulien vinkuvan päänsä yli, tunsi kuulan sirun osuvan korvaansa ja -huomasi, että vastapäinen rakennus oli yhtenä ainoana piilopaikkana -punapukuisille poliiseille, jotka sieltä ampuivat häntä kohden. - -Yksi hänen vartijoistaan kaatui ja Graham, voimatta pysäyttää -juoksuaan, hyppäsi kuolinkamppailussa vääntelehtivän ruumiin yli. - -Vähän sen jälkeen pujahti hän vahingoittumattomana pimeään käytävään, -ja joku, joka juoksi käytävän poikitse töytäsi pimeässä häntä -vastaan. Hän riensi aivan mielettömänä pilkkopimeässä portaita alas. -Joku töytäsi taas häneen, hän horjahti ja lensi käsiään vastaan -seinään. Hän tunsi joutuneensa väenahdinkoon, kääntyi ympäri ja -koetti raivata itselleen tietä oikealle päin. Mutta väentungos -naulitsi hänet paikoilleen. Hän voi tuskin hengittää, rintaluunsa -tuntuivat murskaantuvan. Hän pääsi hetkiseksi vapaammaksi ja koko -väen paljous vei hänet mukanaan suurta amfiteaatteria kohden, josta -hän juuri äsken oli lähtenyt. Toisinaan hänen jalkansa eivät edes -ottaneet maahan. Hän hapuili ja kansa lykkäsi häntä eteenpäin. Hän -kuuli huudettavan: "Tuolla he ovat!" Hän kuuli aivan vieressään -huudahduksen. Hän töytäsi jotain pehmeätä vastaan ja kuuli jalkojensa -juuresta kirouksen. Hän kuuli huudettavan: "Nukkuja!" mutta hän -oli liian hätääntynyt voidakseen vastata. Hän kuuli viheriäisten -aseiden paukkuvan. Silloin kadotti hän kokonaan oman tahtonsa ja -muuttui atoomiksi keskellä pakokauhua, hän toimi sokeasti, mitään -ajattelematta, koneellisesti. Hän tyrkki kyynärpäillään ja koetti -saada ahdingossa tilaa itselleen, kompastui portaisiin ja tunsi -nousevansa kaltevaa pintaa myöten. Äkkiä näkyivät kaikki kasvot, -ne olivat kalpeita, kauhistuneita, hikisiä, häikäisevän valon -valaistessa niitä. Erään nuoren miehen kasvot olivat aivan hänen -lähellään, noin parin askeleen päässä. Tapaus itsessään ei merkinnyt -sen enempää, mutta nuo kasvot johtuivat aina sittemmin hänen -mieleensä. Sillä tämä nuori mies, joka tungoksessa pysyi pystyssä, -oli saanut kuulan rintaansa ja oli jo kuollut. - -Kaapelin päällä oleva mies oli varmaankin sytyttänyt neljännen -tähden. Valo tunkeutui suurien ikkunoiden ja holvien kautta ja -Graham näki nyt olevansa keskellä tiheää väentungosta, joka pyrki -amfiteatterin alinta osaa kohden. Tällä kertaa näki hän kaiken -harmaana, siellä täällä näkyi tummia varjoja. Hän näki, miten aivan -hänen lähellään punapukuiset poliisit raivasivat itselleen tietä -tungoksen läpi. Hän ei voinut sanoa, näkivätkö ne hänet. Hän etsi -Lincolnia ja vartiostoaan. Hän näki Lincolnin seisovan lähellä -näyttämön lavaa mustamerkkisten vartioiden ympäröimänä, jotka -nostivat hänet ylös voidakseen katsella yli kansanjoukon etsiessään -Grahamia. Graham oli vastaisella puolella salia, hänen takanaan -aitauksen eroittamana alkoivat istuimien kaltevasti nousevat rivit. -Hänessä heräsi äkkiä päätös, hän koetti raivata itselleen tietä -aitauksen luo. Päästyään siihen sammui valo. - -Nopeasti avasi hän harteillaan riippuvan viitan, joka ei ainoastaan -estänyt hänen liikkumistaan, vaan samalla ilmaisi hänet kaikille ja -antoi sen valua maahan. Hän kuuli jonkun polkevan sen jalkoihinsa. -Samassa kapusi hän aitauksen yli ja pakeni eteenpäin. Hapuillessaan -eteenpäin joutui hän ylöspäin nousevan käytävän suuhun. Ammunta -taukosi ja jalkojen töminä hiljeni. Äkkiä hän tapasi portaan, -kompastui ja kaatui. Samassa valaisi pimeyden voimakkaat valosäteet, -pauhina kasvoi ja viidennen tähden kirkas valo paistoi laajan -teatterin suurien aukkojen kautta sisään. - -Hän kaatui muutaman tuolin yli, kuuli huutoja ja pyssyjen pauketta, -koetti nousta ja kaatui taas. Hän huomasi ympärillään joukon -mustamerkkisiä miehiä, jotka ampuivat alempana oleviin punapukuisiin -poliiseihin, hyppäsivät tuolien yli, kumartuivat niiden taakse -ladatakseen aseensa. Vaistomaisesti kyyristyi hänkin tuolien taakse, -sillä kuulat osuivat tuolien pneumaatisiin selkänojiin ja niiden ohut -metallipäällys särkyi kiiltävänä sateena. Vaistomaisesti huomasi hän -myöskin, mistä hän pääsisi ulos ja mitä tietä olisi turvallisinta -paeta, kun pimeys taas verhoo teatterin. - -Sinisessä puvussa oleva nuori mies riensi eteenpäin harpaten tuolien -yli. "Varokaa!" huusi hän jalkansa melkein osuessa kyyristyvän -Nukkujan kasvoihin. - -Hän ei näyttänyt tuntevan Grahamia, ojensi pyssynsä, ampui ja -huutaen: "Kuolema Neuvostolle!" aikoi ampua uudelleen. Samassa näki -Graham, miten puolet miehen niskasta katosi. Lämmintä nestettä tippui -Grahamin poskelle. Viheriäinen ase vaipui alas. Hetkisen seisoi mies -ilmeettömin kasvoin paikallaan ja alkoi sitten painua eteenpäin. -Polvensa lyyhistyivät. Mies kaatui samassa kun pimeys peitti kaiken. -Kuullessaan hänen kaatuvan juoksi Graham henkensä edestä kunnes -hän kohtasi portaat. Hän kompastui, nousi ylös ja lähti kulkemaan -portaita pitkin. - -Kuudennen tähden syttyessä oli hän jo käytävän suussa. Valon tultua -juoksi hän nopeammin, astui käytävän aukosta sisään, kääntyi -kulmauksesta ja oli jälleen keskellä pimeyttä. Joku lykkäsi hänet -kumoon, mutta hän nousi nopeasti ylös. Hän huomasi olevansa keskellä -samaan suuntaan pakenevia miehiä. Hänellä oli nyt sama ajatus kuin -heilläkin; päästä pakoon tästä taistelusta. Hän tyrkki ja löi, -horjui, juoksi, joutui aivan likistyksiin, kompastui ja nousi taas -ylös. - -Muutaman minuutin ajan hän juoksi kapeata, pimeää solaa myöten, -joutui sitten jollekin suurelle, avoimelle paikalle, laskeutui -pitkää, loivaa pintaa alaspäin ja joutui vihdoin laskeuduttuaan -portaita alas, tasaiselle paikalle. Useat huusivat: "He tulevat! -Vartijat tulevat. He ampuvat. Pakoon. Vartijat ampuvat. -Seitsemännellä kadulla olemme turvassa! Lähtekäämme sinne!" Joukossa -oli vaimoja ja lapsia yhtä paljon kuin miehiäkin. Kulkiessaan -Grahamin ohitse huusivat he hänelle kaikellaisia solvaisevia -lauseita. Joukko riensi holvattuun käytävään, saapui lyhyen käytävän -kuljettuaan heikosti valaistulle avoimelle paikalle. Mustapukuiset -miehet erkaantuivat ja nousivat juoksujalkaa jättiläiskorkeita -portaita ylös. Hän seurasi heitä. Kansa hajaantui oikealle ja -vasemmalle. Hän huomasi tungoksen ympärillään loppuneen. Hän -seisahtui ylimmälle portaalle. Hänen edessään oli istuimia ja pieni -kioski. Hän lähestyi sitä ja piiloutuen sen varjoon katseli hän -läähättäen ympärilleen. - -Kaikki oli hämärää ja harmaata, mutta hän huomasi että nämät portaat -olivatkin "katuja", jotka nyt olivat liikkumattomia. Molemmin puolin -muodostivat ne kaltevan pinnan, niiden vieressä kohosivat rakennukset -suurina ja haamumaisen pimeinä, niiden seinissä olevat kirjoitukset -näkyivät hyvin hämärästi ja ylhäällä näkyi katon kannattimien lomitse -vaalea taivas. Joukko kansaa riensi ohitse. Heidän huudoistaan -päättäen riensivät he taisteluun. Toisia hiljaisia olentoja hiipieli -arasti ja nopeasti varjojen suojassa. - -Alhaalta kadulta hyvin kaukaa kuuli hän taistelun pauhinan. Mutta -selvää oli, ettei tämä ollut se katu, jonka varrella teatteri oli. -Edellinen taistelu näytti kokonaan tauonneen. Ja -- mikä hullu -ajatus! -- kaikki nuo taistelivat hänen tähtensä! - -Jonkun aikaa oli hän aivan kuin mies, joka hetkiseksi lopettaa -jännittävän kirjan lukemisen, ja alkaa epäillä onkohan kaikki se, -minkä hän on todeksi otaksunut, laisinkaan totta. Hänen ajatuksensa -eivät kiintyneet tällä haavaa yksityiskohtiin, hän ajatteli -kokonaisuutta, ja se herätti hänessä suurta kummastusta. Kummallista -kyllä, vaikka hän selvästi muisti pakonsa Neuvoston vankilasta, -kansankokouksen teatterissa, punaisen poliisin hyökkäyksen kansan -kimppuun, niin saattoi hän vaivalloisesti muistaa heräämisensä ja -pitkät mietiskelynsä Hiljaisissa Huoneissa. Ensiksi unohti hän tämän -kaiken ja muisteli Pentargen vesiputouksia ja päivän valaisemia -loistavia Cornwallin kallioita. Nämät vastakohdat tekivät kaiken -niin epäoleelliseksi. Sitten selveni kaikki ja hän alkoi käsittää -asemansa. Se ei ollut enää mikään arvoitus, kuten se oli ollut -Hiljaisissa Huoneissa ollessaan. Kaikki sai nyt oudon, mutta -selvän muodon. Hän oli jollain tavalla joutunut omistamaan puolet -maailmasta, ja suuret valtiolliset puolueet taistelivat hänen -omistamisestaan. Toisella puolella Valkoinen Neuvosto punaisen -poliisin avulla päätti rohkeasti kaapata hänen omaisuutensa ja ehkä -murhatakin hänet; toisella puolella oli vallankumous, joka oli -hänet vapauttanut, ja sen näkymätön johtaja "Ostrog". Ja koko tässä -suunnattomassa kaupungissa riehui taistelu tämän tähden. Koko tämä -kummallinen maailma oli raivon vallassa! "Minä en ymmärrä tätä", -huudahti hän. "Minä en ymmärrä tätä!" - -Hän oli pujahtanut taistelevien puolueiden lomitse ja oli nyt -yksinään tässä hämärässä paikassa. Mitähän nyt tulee tapahtumaan? -Mitähän nyt tapahtuu? Hän oli näkevinään punapukuisten poliisien -vimmoissaan ajavan häntä takaa syytäen tieltään mustamerkkisiä -vallankumouksellisia. - -Joka tapauksessa sai hän nyt ainakin hiukan hengittää. Hän saattoi -kenenkään huomaamatta piiloutua ja seurata asioiden kulkua. Hän -silmäili pimeiden rakennusten kummallisen suurta kokoa; ja hänestä -tuntui ihmeelliseltä, että tämän kaiken yläpuolella aurinko nousi ja -että maailma loisti päivän tutussa valossa. Hän alkoi pian hengittää -rauhallisemmin. Lumen kastelemat vaatteensa olivat jo kuivuneet hänen -yllään. - -Hän kulki muutaman penikulman katua pitkin, hämärässä, puhumatta -kenellekään, kenenkään häiritsemättä, synkkänä varjona varjojen -keskellä -- hän, tuo menneen ajan ihailtu mies, joka tietämättään -oli saanut omakseen puolet maailmasta. Kaikkialla, missä vaan oli -valoisaa tai kansaa koolla, tai erikoinen kiihtymys vallitsi, pelkäsi -hän ihmisten tuntevan hänet; hän väisti, käänsi heille selkänsä, -laskeutui tai nousi keskellä olevia portaita, joutui ylemmälle tai -alemmalle kadulle. Vaikka hän ei huomannutkaan mitään taistelua, niin -koko kaupunki oli kiihkoissaan. Kerran sai hän paeta juoksujalkaa -väistääkseen koko kadun täyttävää, hyökkäävää joukkoa. Kaikki -näyttivät ottavan osaa taisteluun. Taistelijat olivat suurimmaksi -osaksi miehiä ja heillä oli kiväärin tapaisia aseita. Hänen -huomatakseen oli taistelu nyt kohdistunut siihen kaupunginosaan, -josta hän juuri tuli. Tavan takaa osui hänen korviinsa etäistä -pauhinaa ilmaisten taistelun yhä vielä jatkuvan. Hän sai taistella -varovaisuuden ja uteliaisuuden välillä. Mutta varovaisuutensa voitti -ja hän kulki poispäin taistelusta -- niin kauvaksi kuin hän vaan voi. -Hän asteli kenenkään tuntematta tai epäilemättä hämärässä eteenpäin. -Jonkun ajan kuluttua ei hän kuullut enää kaikuakaan taistelusta, yhä -vähemmän kulki hänen ohitseen väkeä, kunnes vihdoin leveä katu tuli -autioksi. Rakennusten seinät olivat rumia ja karkeatekoisia; hän -huomasi tulleensa kaupunginosaan, jossa oli tyhjiä tavaravarastoja. -Yksinäisyyden tunne sai hänessä vallan. Hän alkoi astua hitaasti. - -Väsymyksensä lisääntyi. Joskus teki hänen mielensä pysähtyä ja -istua yhdelle noista ylemmän kadun lukemattomista istuimista. Mutta -kuumeentapainen levottomuus, itsetietoisuus siitä, että hän oli -kaiken tämän taistelun aiheena, esti häntä jäämästä kauvemmaksi aikaa -samaan paikkaan. Oliko hän sitten tämän kapinan ainoana aiheena? - -Eräällä yksinäisellä paikalla ollessaan tunsi hän maan tärähtävän --- sitä seurasi kamala räjähdys ja jyrinä, kylmä ilmanviima kulki -halki kaupungin, kuului, miten suuret ikkunat särkyivät, rakennukset -sortuivat -- joukko suunnattomia jyrähdyksiä. Joukko lasia ja -rautatelineitä putosi ylhäältä alas noin sadan metrin päähän hänestä -keskelle katua, ja etäältä kuului juoksua ja huutoja. Hän juoksi -ensin mielettömänä yhtäänne, ja palasi sitten takaisin tietämättä -miksi. - -Eräs mies juoksi häntä kohden. Graham tuli taas täysiin tajuihinsa. -"Mikä on räjähtänyt?" kysyi mies hengästyneenä, "sillä räjähdys se -oli". Ja ennenkuin Graham ennätti puhua hänen kanssaan, oli hän jo -juossut tiehensä. - -Suuret rakennukset kohosivat hämärinä usvaisessa aamuilmassa, vaikka -ylhäällä oleva taivas näytti jo päivän nousseen. Hän huomasi monta -seikkaa, jota hän ei käsittänyt; hän sai selvän monesta foneettisesti -kirjoitetusta kirjoituksesta. Mutta mitä hyötyä oli ottaa selvää -kummallisista kirjaimista, kun pinnistettyään silmiään ja järkeään, -tapaa tällaisia lauseita: "Tässä on Eadhamite" tai; "Työtoimisto -- -Pienipuoli?" Kummallinen ajatus: ehkä muutamat tai kaikki noista -suurista huonevuorista kuuluivat hänelle. - -Hänelle selvisi täydellisesti, miten paljon tässä kaikessa oli -vakavaa. Todellisuudessa oli hän tehnyt tuollaisen hyppäyksen ajassa, -jota romaanin kirjoittajat niin usein ovat kuvitelleet. Kerran -tämän hyppäyksen tehtyään odotti hän, tai ainakin hänen ajatuksensa -odottivat saada nähdä jonkun loistavan näytelmän. Mutta ei mikään -näytelmä, vaan suuri vaara, vihamieliset varjot ja pimeys ympäröi -häntä. Jossain, pitkin hämäriä solia etsi kuolema häntä. Täytyisikö -hänen kuolla, ennenkuin hän oli saanut kaikki tietää? Ehkä jo -lähimmän kulmauksen varjossa oli turmio odottamassa häntä. Hänessä -heräsi palava halu saada nähdä, saada tietää jotain. Hän alkoi pelätä -kulmauksia ja hän uskoi että turvallisuutensa riippui siitä, miten -taitavasti hän osasi piilottautua. Minnekähän hän voisi kätkeytyä, -jotta häntä ei nähtäisi silloin kun valot taas syttyivät? Lopulta -istahti hän ylemmän kadun penkille erääsen syvennykseen huomatessaan, -että siellä hän oli rauhassa. - -Hän hieroi väsyneitä silmiään. Ehkä hän, avatessaan ne jälleen, -näkeekin pitkän hämärän kadun ja sietämättömän korkeiden rakennusten -kadonneen? Ehkä hän huomaakin, että näiden muutaman päivän tapaukset, -heräämisensä, huutava kansa, pimeys ja taistelu, olivatkin vaan -mielikuvituksen luomia, uutta ja tavallista vilkkaampaa unta. -Sen täytyi olla unta, sillä olihan se niin järjetöntä niin -epäjohdonmukaista. Miksi kansa taisteli hänen puolestaan? Miksi tämä -järkiviisas maailma pitäisi häntä Valtijaana ja Mestarina? - -Näin hän ajatteli silmät ummessa, kun hän ne jälleen avasi, toivoi -hän näkevänsä jotain tuttua yhdeksänneltätoista vuosisadalta, -näkevänsä ehkä Boscastlen pienen sataman, Pentargen kalliot, tai -makuuhuoneen omassa asunnossaan. Mutta tositapaukset välittävät vähät -ihmisten toiveista. Joukko miehiä astui varjosta esiin seuraten -rientoaskelin mustaa lippua aikeissa taisteluun, ja heidän takanaan -näkyi talojen huimaavan korkeat, suuret ja pimeät seinät, joilla -näkyi hämäriä, outoja sanoja, joita hän ei ymmärtänyt. - -"Tämä ei ole unta", sanoi hän, "ei ole unta". Hän peitti käsillään -kasvonsa. - - - - -XI LUKU. - -Kaikkitietävä vanhus. - - -Hän säpsähti kuullessaan jonkun vieressään yskivän. - -Hän kääntyi nopeasti ja tarkasteltuaan näki varjossa kyyryllään -istuvan pienen ihmisolennon. - -"Mitä uutta tiedätte?" kysyi kimakka, hengästynyt, hyvin vanhan -miehen ääni. - -Graham epäröi. "En mitään", sanoi hän. - -"Minä jään tänne siksi, kunnes valo syttyy jälleen", sanoi vanhus. -"Nuo siniset heittiöt ovat kaikkialla -- kaikkialla". - -Graham mutisi vastaukseksi. Hän koetti nähdä vanhuksen, mutta varjo -peitti hänen kasvonsa. Hänen teki mielensä kysellä, puhella, mutta ei -tietänyt, millä aloittaisi. - -"Voi kurjuutta ja kirousta", sanoi vanhus äkkiä. - -"Kurjuutta ja kirousta! Ajettu pois huoneestani keskelle näitä -kauhuja". - -"Se on kovaa", säälitteli Graham. "Se on kovaa". - -"Mikä pimeys. Vanha mies keskellä pimeyttä. Ja koko maailma on tullut -hulluksi. Sotaa ja taistelua! Poliisi on saanut selkäänsä ja roistoja -on kaikkialla. Miksi he eivät tuota neekereitä meitä suojelemaan? -Minä en mene enää pimeisiin käytäviin. Minä kompastuin siellä miehen -ruumiisen. Toisen seurassa tuntee itsensä turvallisemmaksi ... jos -seura vaan on oikeata laatua". Hän katsoi terävästi Grahamiin, nousi -äkkiä ja astui hänen luokseen. - -Hän oli luultavasti tyytyväinen tarkastukseensa. Vanhus istahti ja -näytti iloitsevan saadessaan seuraa. "Eh!" sanoi hän, "tämä on kamala -aika! Sotaa ja tappelua, ja kuolema kaikkialla vaanimassa -- miehet, -terveet miehet, sortuvat pimeässä. Minun poikani! Minulla on kolme -poikaa. Jumala tietää, missä he ovat tänä yönä". - -Hän vaikeni. Sitten jatkoi hän valittaen: "Jumala tietää, missä he -ovat tänä yönä". - -Graham mietti, miten hän kyselisi ilmaisematta tietämättömyyttään. -Vanhus katkaisi jälleen äänettömyyden. - -"Tuo Ostrog saa voiton", sanoi hän. "Hän saa voiton. Ja miten -maailman käy hänen johtonsa alla, ei tiedä kukaan. Minun poikani ovat -kaikin kolmisin tuulimoottorien hoidossa. Yksi minun miniöistäni oli -jonkun aikaa hänen jalkavaimonaan. Hänen jalkavaimonaan! Me emme -olekaan mitään tavallista väkeä. Ja yhtäkaikki ajoivat he minut tänä -yönä ulos tupertumaan jollain tavoin. Minä tiesin mitä oli tekeillä. -Jo ennen kuin monet muut. Mutta tämä pimeys! Ja äkkiä sitten -kompastuu pimeässä ruumiisen!" - -Graham kuuli hänen vaivalloisesti hengittävän. - -"Ostrog!" sanoi Graham. - -"Maailman etevin päällysmies", sanoi ääni. - -Graham mietti, mitä hän kysyisi. "Neuvostolla on kai hyvin vähän -ystäviä kansan joukossa". - -"Hyvin vähän ja nekin kurjia raukkoja. Nyt heidän aikansa on tullut. -Eh! Heidän olisi pitänyt olla varuillaan. Mutta kaksi kertaa he -estivät vaalit. Ja Ostrog -- Ja nyt se on puhjennut ilmi, eikä mikään -voi sitä ehkäistä, ei mikään. He hylkäsivät kaksi kertaa Ostrogin --- Ostrogin, suuren työnjohtajan. Minä kuulin hänen raivoavan -siihen aikaan -- se oli kamalaa. Taivas heitä varjelkoon! Sillä ei -mikään maan päällä voi heitä pelastaa nyt, kun hän on nostattanut -Työkomppaniat heitä vastaan. Kukaan muu ei olisi uskaltanut sitä -tehdä. Kaikki sinipukuiset ovat aseissa ja liikkeessä! Hän ajaa -asiansa loppuun asti -- loppuun asti". - -Syntyi lyhyt äänettömyys. "Tuo Nukkuja", sanoi hän ja vaikeni. - -"Niin", kysyi Graham. "Mitä hänestä?" - -Ukon ääni painui tuttavalliseksi kuiskaukseksi ja kalpeat ja -ryppyiset kasvot tulivat lähemmäksi. "Tuo oikea Nukkuja --" - -"Niin", sanoi Graham. - -"Kuoli jo aikoja sitten". - -"Mitä?" sanoi Graham nopeasti. - -"Jo aikoja sitten. Kuoli. Jo aikoja sitten". - -"Se ei voi olla mahdollista!" sanoi Graham. - -"On kyllä. On kyllä mahdollista. Hän on kuollut. Tuo Nukkuja, joka -heräsi -- vaihdettiin yöllä. Joku lääkkeillä huumattu miesparka. -Mutta minä en uskalla sanoa kaikkea, mitä minä tiedän. Minä en -uskalla sanoa kaikkea, mitä minä tiedän". - -Hän löpisi hetken sekavia lauseita. Hänen salaisuutensa kävi liian -raskaaksi kantaa. "Minä en tunne laisinkaan niitä, jotka vaivuttivat -hänet uneen -- se tapahtui paljo ennen minun aikaani -- mutta minä -tunsin miehen, joka ruiskutti häneen virkistäviä aineita ja herätti -hänet. Oli kymmenen mahdollisuutta yhtä vastaan -- herättää tai -tappaa. Herättää tai tappaa. Niin tekee Ostrog". - -Graham oli niin hämmästynyt tästä kaikesta, että hän keskeytti -puheen ja pyysi vanhusta uudelleen kertomaan kaiken, kyseli häneltä, -ennenkuin hän tuli täysin vakuutetuksi siitä, että ukko puhui -järjettömiä. Hänen heräämisensä ei siis ollutkaan luonnollinen! Oliko -tuo kaikki vanhuksen höperöä lavertelua, vai oliko siinä jotain -perää? Etsiessään muistonsa pimeistä sokkeloista löysi hän äkkiä -jotain, jota voi pitää tuollaisena valveuttamisvaikutuksena. Hän -tuli ajatelleeksi, että kohtalo oli valmistanut hänelle onnellisen -sattuman, että hän ehkä sittenkin sai oppia jotain uudelta ajalta. -Vanhus ähki hetkisen, sylkäisi ja jatkoi sitten piipittävällä -äänirähjällään: - -"Kun he ensi kerran hylkäsivät hänet, niin seurasin minä koko asiaa -tarkoin". - -"Hylkäsivät, kenet?" kysyi Graham. "Nukkujanko?" - -"Nukkujan? _Ei_. Ostrogin. Hän oli aivan kamalankamala! Ja silloin -luvattiin valta hänelle, luvattiin varmasti seuraavaksi kerraksi. -Niitä hulluja -- eivät pelänneet häntä sen enempää. Nyt on koko -kaupunki jalkeella, ja me muut olemme vaan tomua hänen jalkojensa -alla. Tomua jalkojensa alla. Ennenkuin hän sekaantui asiaan -- niin -työmiehet leikkasivat toisiensa kurkkuja poikki, murhasivat jonkun -kiinalaisen tai työnjohtajan, mutta jättivät kaiken muun rauhaan. -Murhia! Ryöväyksiä! Pimeyttä! Sellaista ei ole nähty grossiin -vuoteen. Eh! -- hullusti käy pienien, kun suuret tappelevat! Huonosti -käy!" - -"Mitä sanoitte -- mitä ei ole ollut -- mitä? grossiin vuoteen?" - -"Häh?" sanoi vanhus. - -Vanhus puhui jotakin hänen puheensa katkaisemisesta ja antoi -Grahamin kysyä samaa kolme eri kertaa. "Taisteluja ja aseellisia -murhia, ja hullujen vapauden rähinää ja muuta sellaista", sanoi -vanhus. "Sellaista ei ole tapahtunut minun eläissäni. Nyt on aivan -samallaista kuin entisaikaan -- aivan varmaan -- kun Pariisin kansa -ryhtyi taisteluun -- kolme grossia vuotta sitten. Sellaista ei ole -nähty sen jälkeen. Mutta sellaista on maailman meno. Kaikki palaa -takaisin. Minä tiedän sen. Minä tiedän sen. Ostrog on nyt toiminut -viisi vuotta, ja sinä aikana on ollut kapina kapinan jälkeen, ja -nälänhätä ja uhkauksia ja suuria sanoja ja aseita. Sinipukuisia ja -mutinaa. Ja rangaistuksia. Kaikki kiehuu ja kuohuu. Ja tässä sitä nyt -ollaan! Kapina ja taistelu ja Neuvosto on menettänyt kaikki". - -"Te näytätte tarkoin tietävän nämät asiat", sanoi Graham. - -"Minä tiedän, mitä minä näen. En minä kuuntele yksinomaan -puhekoneita". - -"Ette kai", sanoi Graham ihmetellen mitähän nuo puhekoneet olivat. -"Ja oletteko siis varma siitä, että Ostrog -- oletteko varma, -että Ostrog on järjestänyt tämän kapinan ja herättänyt Nukkujan? -Näyttääkseen vaan omaa voimaansa -- kun häntä ei valittu Neuvostoon?" - -"Tietäähän sen koko maailma, luulisin minä", sanoi vanhus. -"Lukuunottamatta -- tyhmeliiniä. Hän tahtoi päästä herraksi millä -tavalla tahansa. Neuvoston kautta tai ilman sitä. Jokainen, joka -tietää jotain, tietää sen. Ja tässä sitä nyt on ruumiita kaikkialla -keskellä pimeyttä! Mutta mistä te olette tullut, kun ette ole kuullut -Ostrogin ja Verney'den välisestä riidasta? Ja mistä syystä luulette -tämän taistelun alkaneen? Nukkujan tähden? Häh? Te luulette kai -Nukkujan olevan olemassa ja heräävän omin voimin -- häh?" - -"Minä olen rauhallinen mies, vanhempi kuin miltä näytän, ja unohdan -niin helposti", sanoi Graham. "Minä olen unohtanut paljon -- -erittäinkin viime vuosien tapahtumista --. Jos minä olisin Nukkuja, -niin, totta puhuen, en voisi olla tietämättömämpi näistä asioista". - -"Eh!" sanoi ääni. "Vanha, tekö vanha? Ettepä te juuri vanhalta -näytä. Mutta onhan se totta, etteivät kaikki säilytä minun ijälläni -muistiaan niin tuoreena kuin minä. Mutta ovathan nämät asiat niin -yleisesti tunnettuja! Ettehän te ole niin vanha kuin minä -- ette -läheskään niin vanha. Minun ei ehkä pitäisi arvostella toisia oman -itseni mukaan. Minä olen nuori -- ollakseni näin vanha mies. Te -mahdatte olla vanha, niin nuori kuin olettekin". - -"Se on totta", sanoi Graham. "Minun elämäni on ollut hyvin -merkillinen. Minä tiedän hyvin vähän! Ja historia! Siitä minä en -suorastaan tiedä mitään. Nukkuja ja Julius Caesar ovat minulle aivan -samoja. Hauskaa on kuulla teidän puhuvan tästä kaikesta". - -"Minä tiedän yhtä ja toista", sanoi vanhus. "Minä tiedän muutamia -asioita. Mutta --. Kuulkaa!" - -Molemmat miehet vaikenivat ja kuuntelivat. Kuului kumea jyräys, niin -voimakas, että heidän istuimensa vavahtivat. Ohikulkijat seisahtuivat -huutaen jotain toisilleen. Graham rohkaistui heidän esimerkistään, -nousi ja liittyi toisiin. Kukaan ei tietänyt, mitä oli tapahtunut. - -Hän palasi istumaan ja kuuli vanhuksen mutisevan heikolla äänellä -epämääräisiä kysymyksiä. Vähään aikaan he eivät sanoneet sanaakaan -toisilleen. - -Tietoisuus tästä jättiläistaistelusta, joka oli niin lähellä -ja kuitenkin niin etäällä, vaikutti voimakkaasti Grahamin -mielikuvitukseen. Oliko tuo vanhus oikeassa, olivatko nuo tiedot -kansasta todenmukaisia, ja olivatko vallankumoukselliset voitolla? -Vai erehtyivätkö he, ja ajoiko punainen poliisi kaikkia edellään? -Mikä hetki tahansa voi taistelun hyökylaine ulottua tähän kaupungin -rauhalliseen kolkkaan ja riistää hänet jälleen mukaansa. Hänen täytyi -saada tietoa asioista niinkauvan kuin hänellä vielä oli siihen aikaa. -Hän kääntyi äkkiä vanhuksen puoleen aikoen tehdä hänelle kysymyksen, -joka kuitenkin jäi sanomatta. Mutta tämä liike sai vanhuksen jälleen -jatkamaan puhettaan. - -"Eh! Kuinka kaikki tässä maailmassa kehittyy!" sanoi vanhus. "Minä -tunnen tuon Nukkujan elämäntarinan, johon kaikki tyhmeliinit nyt -panevat toivonsa -- minä olen aina pitänyt historiasta. Kun minä -olin lapsi -- minä olen nyt niin kovin vanha -- osasin minä lukea -painettuja kirjoja. Te ette kai usko sitä. Te ette kai koskaan -ole nähnyt niitä -- niin ne kuluvat ja muuttuvat tuhaksi -- ja -terveyskomitea polttaa ne ja tekee niistä valkaisuainetta. Mutta -niistä oli hyötyä, vaikka ne olivatkin niin likaisia. Niistä oppi -aina jotain. Mitä tulee noihin uudenaikaisiin puhekoneisiin -- teidän -mielestänne eivät ne kai ole uudenaikaisia -- niin käsittää niiden -puheen helposti, mutta unhottaa myöskin helposti. Mutta minä olen -seurannut Nukkujan tarinaa aivan alusta alkaen". - -"Te ette taida uskoa", sanoi Graham hitaasti, "mutta minä olen niin -tietämätön kaikesta -- minä olen niin ollut kiinni omissa hommissani, -koko elämäni on ollut niin perin omituinen -- että minä en tiedä -mitään Nukkujan historiasta. Kuka hän oli?" - -"Eh!" sanoi vanhus. "Kyllä minä tiedän. Kyllä minä tiedän. Hän oli -eräs olento parka, jota hänen ilkeä vaimonsa kiusasi! Hän vaipui -valekuolemaan. Nuo vanhat ruskeat kuvat, joita ennen muinoin -käytettiin -- valokuvat -- esittävät häntä makaamassa. Siitä on nyt -puolitoista grossia vuotta -- puolitoista grossia vuotta?" - -"Vai kiusasi häntä ilkeä vaimo, mies parka", sanoi Graham puolikovaa -ja jatkoi sitten ääneen: "Niin -- hyvä on! jatkakaa". - -"Hänellä oli Warming niminen serkku, jolla ei ollut lapsia ja joka -tuli hyvin rikkaaksi keksiessään tiet -- kadut -- ensimmäiset -eadhamititiet. Mutta sen te kai tiedätte? Ettekö? Kuinka se voi olla -mahdollista? Hän hankki itselleen patentin ja perusti suuren yhtiön. -Siihen aikaan oli olemassa monen monta yhtiötä ja kauppaliittoa. -Monen monta! Hänen keksintönsä syrjäytti rautatiet -- nuo entiset -kulkuneuvot -- kahdessa tusinassa vuotta. Hän osti kaikki rautatiet -ja muutti ne eadhamiteiksi. Ja kun hän ei tahtonut hajottaa -omaisuuttaan eikä luovuttaa rikkauksiaan, eikä huolinut osakkaista, -jätti hän kaiken Nukkujalle ja uskoi sen hoitoneuvostolle, jonka -hän itse oli valinnut ja järjestänyt. Hän tiesi, ettei Nukkuja -herää ja että hän nukkuu nukkumistaan kunnes kuolee. Hän tiesi -sen varsin hyvin. Ja sitten, loiskis! eräs yhdysvaltalainen, joka -kadotti molemmat poikansa haaksirikossa, heitti siihen lisäksi suuren -omaisuuden. Tämä neuvosto sai heti alussa käsiinsä tusinan myriadin -leijonan omaisuuden". - -"Mikä oli hänen nimensä?" - -"Graham". - -"Ei -- minä tarkotan tuota amerikalaista". - -"Isbister". - -"Isbister!" huudahti Graham. "Enhän minä tunne tuota nimeä". - -"Ette kai", sanoi vanhus. "Ette kai. Ei nykyaikaan opita koulussa -paljoakaan. Mutta minä tiedän kaikki, mitä hänestä voi tietää. Hän -oli rikas amerikalainen, joka alkujaan oli englantilainen, ja joka -jätti Nukkujalle vielä suuremman omaisuuden kuin Warming. Miten hän -oli sen koonnut? Sitä en tiedä. Hän oli keksinyt keinon maalata -tauluja koneen avulla. Mutta hän kokosi rahat ja testamenttasi ne, -ja niillä sai Neuvosto alkaa toimintansa. Se oli ensi alussa vaan -hoitoneuvosto". - -"Ja miten tuo omaisuus kasvoi?" - -"Eh! -- ettehän te tiedä mitään. Raha tekee rahaa -- ja kaksitoista -päätä toimii paremmin kuin yksi. He käyttivät rahoja taitavasti. -He käyttivät rahaa valtiollisiin tarkoituksiin, kartuttivat rahoja -korkojen ja monopoolien kautta. Omaisuus kasvoi kasvamistaan. Ja -pitkän aikaa nuo kaksitoista hoitoneuvoston jäsentä pitivät Nukkujan -omaisuutta salassa, käyttämällä kaksinkertaisia nimiä ja yhtiönimiä -ja muuta sellaista. Neuvosto otti haltuunsa kaikki rahat, osakkeet -ja lainat, osti kaikki valtiolliset puolueet itselleen ja lahjoi -kaikki sanomalehdet. Jos seuraatte näitä vanhoja kertomuksia, niin -huomaatte, miten Neuvoston valta kasvamistaan kasvoi. Nukkujan -omaisuus oli lopulta biljonan biljonaa leijonaa. Ja kaikki tämä -johtui oikusta -- Warmingin testamentista ja Isbisterin poikien -satunnaisesta kuolemasta". - -"Ihmiset ovat kummallisia", sanoi vanhus. "Mikä minusta on -kummallista, on se, että Neuvosto saattoi niin kauvan toimia -yksimielisesti. Olihan heitä kokonaista kaksitoista. Mutta he -toimivat jo alusta alkaen puolueryhmissä. Ja sitten he luopuivat -siitä. Kun minun nuoruudessani puhuttiin Neuvostosta, niin puhuttiin -aivan kuin Jumalasta. Me emme voineet ajatellakaan heidän voivan -toimia väärin. Me emme tietäneet heidän vaimoistaan emmekä muusta! -Minä olen nyt tullut viisaammaksi". - -"Ihmiset ovat kummallisia", sanoi vanhus. "Tässä te, nuori mies, ette -tiedä mitään, ja minä -- seitsemänkymmenen vuotias näen ja kuulen -kaiken ja selitän teille järkevästi ja selvästi näitä asioita". - -"Seitsemänkymmenen vuotias", sanoi hän, "seitsemänkymmenen, ja minä -kuulen ja näen -- kuulen paremmin kuin näen. Ja punnitsen selvästi -kaikkea ja seuraan kaikkia tapahtumia. Seitsemänkymmenen vuotias!" - -"Elämä on kummallinen. Minä olin kahdenkymmenen vuotias Ostrogin -syntyessä. Minä muistan hänet jo aikoja ennen kuin hän potkaisi -itsensä tuulimoottorien ylihoitajaksi. Minä olen nähnyt paljon -muutoksia. Minäkin olen kantanut sinistä pukua. Ja kaiken lopuksi -olen saanut nähdä tämän taistelun ja pimeyden ja tappelun ja -ruumiiden makaavan tielläni. Ja kaikki tämä on hänen työtään! Hänen -työtään!" - -Hänen puheensa painui epäselväksi hyminäksi ylistellessään Ostrogia. - -Graham kävi miettiväksi. "Kuulkaahan", sanoi hän, "olenko minä -oikeassa". - -Hän ojensi kätensä ja alkoi laskea sormillaan. "Nukkuja on ollut -unessa --" - -"Hän on vaihdettu", sanoi vanhus. - -"Ehkä. Ja sillävälin kasvoi Nukkujan omaisuus kahdentoista -neuvosmiehen käsissä, kunnes se vihdoin sai haltuunsa melkein kaiken -maailman omaisuuden. Nuo kaksitoista hoitaessaan tätä omaisuutta ovat -tavallaan tulleet oikeiksi maailman haltijoiksi, siksi että he ovat -maksavana mahtina, kuten Englannin parlamentti oli ennen --" - -"Eh!" sanoi vanhus. "Juuri niin -- se on hyvä vertaus. Te ette -olekaan niin --" - -"Ja nyt tuo Ostrog -- on äkkiä nostattanut vallankumouksen -herättäessään Nukkujan -- jonka heräämistä ei kukaan muu kuin -taikauskoinen roskaväki ole uneksinutkaan -- herättäen, jotta hän -vaatisi takaisin Neuvostolta omaisuutensa näin monen vuoden jälkeen". - -Vanhus yskäisi vakuudeksi. "Kummallista on", sanoi hän, "tavata mies, -joka ensi kertaa kuulee tästä tänä iltana". - -"Niin", sanoi Graham, "kummaa se on". - -"Oletteko te käynyt Nautinnon kaupungissa?" kysyi vanhus. "Minä olen -koko elinikäni toivonut sinne --". Hän naurahti. "Vielä nytkin", -sanoi hän, "tekisi mieleni hiukan huvitella. Hauskaa olisi edes saada -se nähdä". Hän höpisi lauseen, jota Graham ei käsittänyt. - -"Nukkuja -- milloin hän heräsi?" kysyi Graham äkkiä. - -"Kolme päivää sitten". - -"Missä hän on?" - -"Ostrog on ottanut hänet huostaansa. Hän pääsi Neuvoston vankilasta -tuskin neljä tuntia sitten. Hyvä herra, missä te olitte silloin? Hän -oli suuressa salissa hallien luona -- jossa sitten taistelukin alkoi. -Koko kaupunki puhui siitä. Kaikki puhekoneet. Kaikkialla huudettiin -ja kiljuttiin hänen nimeään. Neuvostoa kannattavat idiootitkin -sallivat sen. Kaikki ryntäsivät katsomaan häntä -- kaikki tarttuivat -aseihin. Olitteko te juovuksissa vai nukuitteko? Ja vielä nytkin! -Mutta tehän laskette leikkiä! Te vaan teeskentelette! Estääkseen -puhekoneita toimimasta ja kansaa kokoontumasta sammuttivat he -sähkövalon -- ja vaivuttivat meidät tähän kirottuun pimeyteen. Mitä -aijoitte sanoa --?" - -"Minä kuulin Nukkujan vapauttamisesta", sanoi Graham. "Mutta -- kerta -vielä, oletteko varma siitä, että hän on Ostrogin luona?" - -"Ei hän päästä Nukkujaa käsistään", sanoi vanhus. - -"Ja Nukkuja. Oletteko varma siitä, että hän ei ole se oikea. Minä en -ole koskaan kuullut --" - -"Niin kaikki tyhmeliinit uskovat. Niin ne ajattelevat. Ikäänkuin -ei olisi olemassa tuhansia asioita, joista ei koskaan puhuta. Minä -tunnen Ostrogin siksi hyvin. Enkö sitä sanonut teille? Minä olen -Ostrogin kanssa tavallaan läheisissä väleissä. Läheisissä väleissä. -Miniäni kautta". - -"Minä otaksun --" - -"Mitä?" - -"Minä otaksun, ettei tuo Nukkuja mitenkään voi käyttää oikeuksiaan. -Minä luulen, että hän tulee olemaan vaan leikkikalu -- Ostrogin tai -Neuvoston käsissä heti taistelun loputtua". - -"Ostrogin käsissä -- aivan varmaan. Miksei hän olisi nukkena? -Ajatelkaa hänen asemaansa. Kaikki on tehty häntä varten, kaikki -mahdolliset nautinnot. Miksi hän ei tahtoisi käyttää oikeuksiaan?" - -"Mikä tuo Nautinnon kaupunki on?" kysyi Graham äkkiä. - -Vanhus antoi hänen kysyä uudelleen. Kun hän vihdoinkin oli varma -Grahamin sanoista, töytäisi hän tätä kovasti kylkeen. "Tämä on jo -liikaa", sanoi hän. "Tehän pidätte vanhusta pilananne. Minä jo -epäilin teidän tietävän enemmän kuin väitättekään". - -"Ehkä", sanoi Graham. "Mutta ei! miksi minä teeskentelisin? Ei, minä -en tiedä, mitä Nautinnon kaupunki on". - -Vanhus rähähti tuttavalliseen nauruun. - -"On paljon muuta, mitä en tiedä, minä en osaa lukea kirjaimianne, en -tiedä, mitä rahaa käytätte, en tiedä, mitä maita löytyy tämän maan -ulkopuolella. Minä en tiedä missä olen. En osaa laskea. En tiedä -mistä saan ruokaa tai juomaa tai yösijaa". - -"Jopa nyt jotakin", sanoi vanhus, "jos saisitte lasillisen juotavaa, -niin kaataisitteko sen korvaanne tai silmäänne?" - -"Teidän pitää selittää minulle kaikki". - -"Hehe! Kyllähän silkkipukuinen herra saa huvitella". Kuihtunut -kätensä siveli Grahamin käsivartta. "Silkkiä. Niin on! Mutta olkoon -kuinka tahansa, minä haluaisin olla se mies, joka pantiin Nukkujan -sijaan. Hän saa viettää hauskoja päiviä. Loistossa ja nautinnoissa. -Hän oli niin hullunkurisen näköinen. Kun kaikki saivat käydä häntä -katsomassa, otin minäkin pääsylipun ja menin sinne. Tuo sijainen -oli aivan sen oikean Nukkujan näköinen, jommoiseksi valokuvat hänet -esittävät. Keltainen. Mutta kyllä ne hänet syöttävät. Tämä on -hullunkurinen maailma. Ajatelkaahan sellaista onnenpotkausta. Minä -odotan että hänet lähetetään Capriin. Se on paras paikka toipuville". - -Hän sai taas yskänpuuskan ja alkoi valitella, ettei hän saa osakseen -nautintoja ja iloja. "Mikä onnenpotkaus! Minä olen koko elinikäni -oleskellut Lontoossa toivoen, että minunkin aikani kerran tulee". - -"Mutta kuinka voitte olla varma Nukkujan kuolemasta?" sanoi Graham -äkkiä. - -Vanhus antoi hänen kysyä uudestaan. - -"Ihmiset eivät elä kymmentä tusinaa vuotta kauvempaa. Se ei ole -luonnollista", sanoi vanhus. "Minä en ole hassu. Hassut sitä -uskokoot, mutta en minä". - -Vanhuksen varmuus suututti Grahamia. "Olette hassu tai ette", sanoi -hän, "mutta Nukkujan suhteen ainakin olette väärässä". - -"Mistä sen tiedätte? Minähän luulin, ettette tiedä mitään -- ette -edes mikä Nautinnon kaupunki on". - -Graham vaikeni. - -"Sitä te ette tiedä", sanoi vanhus. "Mistä sen tietäisitte? Hyvin -harvat --" - -"_Minä_ olen Nukkuja". - -Hän sai sanoa sen toistamiseen. - -Syntyi äänettömyys. "Tuopa on paljasta leikinlaskua, kaikella -kunnioituksella sanoen. Teillä voisi tällaisina aikoina olla siitä -paljon ikävyyksiä", sanoi vanhus. - -Graham, vaikkakin hiukan epävarmasti, vakuutti olevansa Nukkuja. - -"Minä olen Nukkuja. Minä vaivuin monen monta monta vuotta sitten -uneen eräässä kivestä rakennetussa kylässä, siihen aikaan, jolloin -vielä löytyi lehtoja, kyliä ja majataloja ja koko maaseutu oli -jaettu pieniin alueihin ja lohkoihin. Ettekö te koskaan ole kuullut -puhuttavan niistä ajoista? Ja minä se olen -- minä joka puhun teille --- joka heräsin neljä päivää sitten". - -"Neljä päivää sitten! -- Nukkuja! Mutta Nukkujahan _on_ heidän -huostassaan. He ovat saaneet hänet käsiinsä eivätkä luovu hänestä. -Loruja! Tehän puhuitte tähän asti jokseenkin järkevästi. Kyllä minä -arvaan, miten kaikki käy. Lincoln kulkee aina hänen kintereillään; -eivät he päästä häntä yksinään kuljeksimaan. Olkaa siitä varma. -Te olette hullunkurinen mies. Tuollainen leikinlaskija. Nyt minä -ymmärrän miksi te nielette niin mukavasti sanojanne, mutta --" - -Hän vaikeni äkkiä ja Graham näki hänen tekevän liikkeen kädellään. - -"Ikäänkuin Ostrog päästäisi Nukkujan juoksentelemaan yksinään! Te -satuitte kertomaan tuon kaiken väärälle miehelle. Eh! niinkuin -minä sitä uskoisin. Mistä se ajatus teissä heräsi? Mehän puhelimme -Nukkujasta". - -Graham nousi. "Kuulkaahan", sanoi hän. "Minä olen Nukkuja". - -"Leikinlaskija te olette", sanoi vanhus, "istutte täällä pimeässä, -pureskelette sanojanne ja valehtelette mokomia. Mutta --" - -Grahamin epätoivo puhkesi nauruun. "Tämähän on järjetöntä", huudahti -hän. "Järjetöntä. Unen täytyy loppua. Tämä käy yhä hurjemmaksi. -Tässä minä seison -- tässä kirotussa hämärässä -- minä en ennen ole -tietänyt, että puolihämärässä voi nähdä unta -- minä elän kaksisataa -vuotta myöhemmin ja koetan typerälle vanhukselle uskottaa olevani oma -itseni ja kuitenkin -- Uh!" - -Hänen mielensä oli ärtynyt ja hän juoksi pois. Vanhus juoksi hänen -jälestään. "Eh! elkää menkö!" huusi vanhus. "Minä olen vanha höperö, -tiedättehän. Elkää menkö. Elkää jättäkö minua tähän pimeään". - -Graham epäröi, seisahtui. Äkkiä käsitti hän, miten mielettömästi hän -oli tehnyt kertoessaan salaisuudestaan. - -"En minä tahtonut loukata teitä -- epäillä sanojanne", sanoi vanhus -lähestyessään. "Eihän siinä ole mitään pahaa. Kutsukaa vaan itseänne -Nukkujaksi, jos tahdotte. Tosin se on järjetöntä --" - -Graham käänsi hänelle tuotapikaa selkänsä ja jatkoi kulkuaan. - -Jonkun aikaa koetti vanhus seurata häntä läähättäen juostessaan. -Mutta lopulta pimeys peitti hänet, eikä Graham häntä enää nähnyt. - - - - -XII LUKU. - -Ostrog. - - -Graham käsitti nyt asemansa paljoa selvemmin. Hän harhaili -vielä pitkän aikaa. Puheltuaan vanhuksen kanssa oli hän päässyt -täydellisesti selville tuosta Ostrogista ja tiesi mitä hänen -nyt tuli tehdä. Yksi asia oli päivän selvää, se nimittäin, että -kapinoitsijoiden pääosaston oli onnistunut mainiosti salata hänen -katoomisensa. Mutta joka hetki odotti hän saavansa kuulla, että hän -oli kuollut tai että Neuvosto oli jälleen saanut hänet vangiksi. - -Eräs mies seisahtui hänen eteensä. "Oletteko kuullut?" kysyi hän. - -"En!" vastasi Graham vavisten. - -"Melkein dozandi", sanoi mies, "melkein dozandi miestä!" ja juoksi -edelleen. - -Joukko miehiä ja tyttöjä juoksi pimeässä huutaen ja tehden kiihkeitä -liikkeitä: "Antautunut! Antautunut!" "Dozandi miestä!" "Kaksi -dozandia". "Ostrog eläköön! Ostrog eläköön!" Äänet loittonivat ja -kävivät epäselviksi. - -Toinen huutava parvi seurasi. Jonkun aikaa kuunteli hän vaan -noita ohitseen kiitäviä huutoja. Hän epäili, puhuivatko kaikki -englanninkieltä. Hän kuuli lauseita, jotka tuntuivat englanninkielen -murteelta, neekerien puhetavalta, niin sekavaa ja puutteellista -kieltä se oli. Hän ei uskaltanut kysellä keneltäkään. Hänessä varmeni -se ajatus, mikä hänellä oli jo ennen ollut kansasta ja taistelusta, -ja minkä hän vanhuksen puheiden kautta oli saanut Ostrogista. -Vähitellen vasta hän ymmärsi, että kaikki nämät ihmiset iloitsivat -Neuvoston sortumisesta, ja että Neuvosto, joka oli niin voimakkaasti -ajanut häntä takaa, olikin heikompi näistä kahdesta puolueesta. Ja -jos niin oli asian laita, mitä seurauksia se tuottaisi hänelle? -Monta kertaa hän arkaili ottaa tarkkaa selvää asioista. Kerran -hän jo kääntyi ja seurasi pitkän matkaa erästä pyylevää, lyhyttä, -ystävällisen näköistä miestä, mutta hän ei uskaltanut kysellä häneltä. - -Hänelle johtui mieleen, että hän voisi tiedustella, missä on -"tuulimoottorien" toimisto, olkoon tuo "tuulimoottorien toimisto" -sitten mitä tahansa. Ensi kertaa kysyttyään kehoitettiin häntä -jatkamaan matkaansa Westminsteriin päin. Seuraavalla kerralla -neuvottiin häntä kulkemaan erästä kujaa myöten. Häntä käskettiin -sitten kulkemaan aivan toista tietä kuin tähän asti -- sillä eihän -hän ollut tuntenut mitään muuta kulkutietä -- ja laskeutumaan -keskikadun portaita alas pimeälle kadulle. Siellä koki hän muutamia -seikkailuja; ensiksi kohtasi hän epäilyttävän olennon, jota hän ei -voinut nähdä ja joka karkealla äänellään puhui kummallista vieraalta -kieleltä kuulostavaa murretta; se oli sanatulva, jossa siellä täällä -vilahti englanninkielisiä sanoja, luultavasti oli se sen ajan -roskaväen puheenpartta. Sitten läheni toinen, laulava tytön ääni, -"tralala tralala". Hän puhutteli Grahamia ja puheensa muistutti -hiukan edellisen murretta. Hän väitti kadottaneensa sisarensa, hän -painautui häneen päin, aikoi syleillä ja alkoi nauraa. Mutta Graham -vastasi hänelle töykeästi ja tyttö katosi jälleen. - -Melu alkoi lähetä. Kiihkeästi puhelevia ihmisiä kulki hänen ohitseen. -"He ovat joutuneet saarroksiin!" "Neuvosto! Eihän vaan Neuvosto!" -"Niin kaduilla kerrottiin". Katu tuntui laajenevan. Äkkiä osui seinä -eteen. Hänen edessään oli avonainen paikka, jolle oli kokoontunut -kiihtyneitä ihmisiä. Hän kyseli taas tietä eräältä vähäpätöiseltä -henkilöltä. "Kääntykää oikealle", sanoi naisen ääni. Hän lähti seinän -luota ja töytäsi pientä pöytää vasten, jolla oli lasiesineitä. -Grahamin pimeyteen tottuneet silmät huomasivat pitkän pöytärivin. Hän -meni niitä kohden. Parin pöydän luota kuuli hän lasien kilinää ja -kuuli syötävän. Löytyi siis niin rauhallisia ihmisiä, että he voivat -syödä tai ehkäpä varastaa ruokaa itselleen keskellä valtiollista -taistelua ja pimeyttä. Ylhäältä, korkealta näki hän äkkiä valon -tunkeutuvan puolipyöreästä aukosta. Lähestyessään tätä löysi hän -portaat ja joutui galleriaan. Hän kuuli nyyhkytyksiä ja tapasi kaksi -pientä tyttöä kyyryllään eräällä kaidepuulla. Tytöt vaikenivat hänen -lähestyessään. Hän koetti lohduttaa, mutta he eivät hiiskuneet -sanaakaan. Jatkaessaan matkaansa kuuli hän heidän alkaneen uudelleen -nyyhkyttää. - -Äkkiä osui taas portaat hänen tielleen, ne johtivat suurelle -aukolle, ja hän näki valon hohtavan ylhäältä ja astui pimeydestä -taas liikkuvalle kadulle. Tätä pitkin kulki huutava kansanlauma. He -lauloivat osia vallankumouslaulusta, useimmat heistä aivan väärin. -Siellä täällä leimahteli soihtuja luoden väräjäviä varjoja. Hän kysyi -taas tietä ja hänelle vastattiin samalla epäselvällä murteella. Vasta -kolmannen vastauksen hän ymmärsi. Hän oli kahden penikulman päässä -Westminsterista, mutta tietä sinne ei ollut vaikea löytää. - -Lähestyessään vihdoin tuulimoottorien toimistoa päätti hän -riemuitsevista kulkueista, joita hän kohtasi kaduilla, ilonhuudoista -ja lopulta sähkövalon palaamisesta, että Neuvosto oli lopullisesti -kukistettu. Eikä missään puhuttu hänen katoamisestaan. - -Kaupungin sähkövalon syttyminen vaikutti häikäisevästi. Ensi alussa -hän oli soaistu, kaikki hänen ympärillään seisahtuivat ja koko -maailma näytti hehkuvan. Valon syttyessä oli hän aivan sen väkijoukon -laidassa, joka kiihoittuneina ryhminä täytti tuulimoottorien -toimiston läheiset kadut ja tietäessään nyt olevansa kaikkien -nähtävänä, tunnettavissa muuttui hänen halunsa päästä Ostrogin luo -täydelliseksi kauhuksi. - -Häntä tyrkki ja lykki miesjoukko, joiden ääni oli tullut aivan -käheäksi hänen nimensä huutamisesta, muutamat olivat saaneet haavoja -taistellessaan hänen asiansa puolesta. Tuulimoottorien toimiston -ulkoseinällä oli eläviä kuvia, mutta hän ei voinut nähdä niitä, -sillä huolimatta kaikista ponnistuksistaan esti kansanjoukko -häntä lähestymästä. Sieltä täältä kuulemistaan lauseista päättäen -arveli hän niiden esittävän uutisia Neuvoston palatsin edustalla -tapahtuvasta taistelusta. Tietämättömyytensä ja epävarmuutensa -tekivät hänen liikkeensä hitaiksi ja aroiksi. Hän tuumiskeli, miten -hän voisi päästä tämän kansanjoukon läpi. Hän raivasi itselleen tien -askel askeleelta tungoksen läpi, kunnes hän huomasi, että keskitieltä -lähtevät portaat johtivat rakennuksen sisään. Hän painalti eteenpäin, -mutta tungos oli portaiden luona niin taaja, että kesti kauvan -ennenkuin hän pääsi perille. Ja sielläkin asettui hänen tielleen -kaikellaisia esteitä, ja koko tunti kului kiivaisiin neuvotteluihin -ensiksi vartiosalissa ja sitten muissa saleissa, kunnes hän sai erään -henkilön viemään kirjelapun sille miehelle, jonka kiihkeimmin olisi -luullut haluavan tavata häntä. Ensiksi naurettiin ja pilkattiin -häntä; viisastuttuaan tästä kokemuksesta selitti hän vihdoin tuovansa -Ostrogille hyvin tärkeitä uutisia. Mitä ne olivat, ei hän tahtonut -sanoa. Hänen kirjeensä lähetettiin halveksivaisesti eteenpäin. Pitkän -aikaa odotti hän pienessä huoneessa hissin vieressä, kunnes vihdoin -Lincoln ilmestyi levottomana, anteeksi pyynnellen ja hämmästyneenä. -Hän seisahtui ovensuuhun tarkastamaan Grahamia ja syöksyi sitten -hyvin ystävällisesti hänen luokseen. - -"Niin", huudahti hän. "Te se olette. Ettekä olekaan kuollut!" - -Graham selitti kaikki lyhyesti. - -"Veljeni odottaa teitä", selitti Lincoln. "Hän on yksinään -tuulimoottorien toimistossa. Me pelkäsimme teidän kaatuneen -taistelussa teatterissa. Hän oli aivan onneton -- asiat ovat hyvin -vaarallisella kannalla, vaikka me kansalle ilmoitammekin toisin -- -muussa tapauksessa olisi hän rientänyt teidän luoksenne". - -He nousivat hissin avulla ylös, tulivat kapeaan käytävään, kulkivat -suuren salin läpi väistäen kahta juoksevaa lähettiä, ja tulivat -suhteellisesti pieneen huoneesen, jonka ainoana kalustona oli -leposohva ja soikea, harmahtava, väriä vaihtava lasilevy, joka -riippui alas seinään kiinnitettyjen kannattimien varassa. Lincoln -jätti tänne Grahamin, joka alkoi katsella lasilevyllä liikkuvia -usvamaisia varjoja, ymmärtämättä niistä mitään. - -Hänen huomionsa kiintyi äkkiä kuuluvaan meluun. Kuului huutoja, -suunnattoman kansanjoukon riemua, mutta hyvin kaukaa. Se taukosi yhtä -äkkiä kuin oli alkanutkin aivan kuin ovi olisi avattu ja suljettu. -Viereisestä huoneesta kuului nopeita askeleita ja kalisevaa ääntä, -kuten rautaketju olisi kiertänyt pyörän ympäri. - -Sitten kuului naispuvun kahinaa ja naisääni sanoi: "Se on Ostrog!" -Pieni kello kilahti, ja sitten oli kaikki taas hiljaista. - -Samassa kuului ääniä, askeleita ja liikuntaa ulkoa. Yhden henkilön -askeleet erottautuivat muusta kohinasta ja lähestyivät varmoina -ja tasaisina. Verho kohosi hitaasti. Kookas, valkotukkainen mies -puettuna kellervään silkkipukuun katseli Grahamia kohotetun -käsivartensa alatse. - -Hän piteli lyhyen hetken verhoa ylhäällä, antoi sen laskeutua alas -ja seisoi sen edessä. Graham huomasi aivan ensiksi hänen leveän -otsansa, hyvin vaaleat silmänsä, jotka välkkyivät syvältä valkoisten -silmäkulmien alta, kotkannokkansa ja varmapiirteisen, tarmokkaan -suunsa. Lihapussit silmien ympärillä, alaspäin kääntyneet suupielet -rikkoivat kauniin ulkomuodon ilmaisten, että mies olikin vanha. -Graham nousi aivan vaistomaisesti, ja hetkisen seisoivat molemmat -miehet vastatusten katsoen toisiinsa. - -"Te olette Ostrog?" sanoi Graham. - -"Minä olen Ostrog". - -"Johtaja?" - -"Niin minua kutsutaan". - -Vaitiolo alkoi vaivata Grahamia. - -"Minä tiedän, että minä saan pääasiassa kiittää teitä -pelastuksestani", sanoi hän. - -"Me pelkäsimme teidän kaatuneen", sanoi Ostrog. "Tai vaipuneen --- ikuiseen uneen. Me olemme kaikin tavoin salanneet -- teidän -katoamistanne. Missä te olette ollut? Miten tulitte tänne?" - -Graham kertoi kaiken lyhyesti. - -Ostrog kuunteli sanaakaan sanomatta. - -Hän hymähti. "Tiedättekö, mitä minä paraillaan tein, kun minulle -ilmotettiin teidän saapuneen?" - -"Sitä en voi arvata". - -"Valmistin sijaista teille". - -"Minun sijaistani?" - -"Me valitsimme teidän näköisenne miehen. Me aijoimme hypnotiseerata -hänet, jotta hänen olisi helpompi näytellä osaansa. Meidän täytyi -se tehdä. Tämän kapinan menestys riippui siitä, että te olitte -herännyt, elossa ja kuuluitte meihin. Juuri nyt on suuri kansanjoukko -keräytynyt teatteriin vaatien teitä sinne. He eivät luota. Kai te -tiedätte -- jotain asemastanne?" - -"Hyvin vähän", sanoi Graham. - -"Teidän asemanne on seuraava". Ostrog astui pari askelta ja kääntyi. -"Te omistatte täydellisesti", sanoi hän, "yli puolet maailmasta. -Seurauksena siitä on se, että te olette tavallaan kuningas. Teidän -valtanne on rajoitettu tuhannella eri tavalla, mutta te olette -kuitenkin kaikista korkein, hallituksen populäärisin symbooli. Tuo -Valkoinen Neuvosto, Hoitoneuvosto niinkuin sitä kutsuttiin --" - -"Minä olen saanut siitä kuulla pääasiat". - -"Millähän tapaa". - -"Minä tapasin erään lavertelevan vanhuksen". - -"Minä ymmärrän... Massat -- se sana on saanut alkunsa teidän -ajaltanne -- ja arvaattehan että meillä on massoja -- pitävät -teitä todellisena hallitsijana. Samoin teidänkin aikananne monet -sekoittivat kruunun ja vallan. Yli koko maapallon ovat massat -tyytymättömiä hoitoneuvoston toimintaan. Pääasiassa on se tuo -ijänikuinen sota, joka työväellä on kurjuutta, kurinpitoa ja -kykenemättömyyttä vastaan. Mutta teidän Neuvostonne on toden totta -menetellyt väärin. Muutamissa asioissa, nimittäinkin Työkomppanian -järjestämisessä ovat ne menetelleet kaikkea muuta kuin viisaasti. -He ovat tuoneet lukemattomia tekosyitä esiin. Ja me toisetkin -kansalliseen puolueesen kuuluvat hommasimme uudistuksia -- kun te -heräsitte. Jos se olisi ollut järjestetty, niin ei se olisi voinut -tulla sopivammalla hetkellä". Hän hymyili: "Yleinen mielipide, -ajattelematta pitkää untanne, oli jo ajatellut herättää teidät ja -pyytää teidän apuanne ja -- silloin!" - -Hän kuvasi liikkeellä kapinan puhkeamista ja Graham nyökäytti -osottaakseen ymmärtävänsä. - -"Neuvosto hätääntyi -- riitaantui keskenään. Sitä he ovatkin aina -tehneet. He eivät voineet päättää, mitä he tekisivät teille. -Tiedättehän, miten he sulkivat teidät vankilaan?" - -"Tiedän. Tiedän. Ja nyt -- olemmeko voittaneet?" - -"Olemme. Me olemme todellakin voittaneet. Tänä yönä, viidessä -nopeassa tunnissa. Me iskimme äkkiä joka taholta. Tuulimoottorien -väki, työkomppania ja sen miljoonat katkaisivat kahleensa. Me olimme -ottaneet haltuumme aeropiilit". - -Hän vaikeni. "Niin", sanoi Graham, arvaten että aeropiilit olivat -ilmalaivoja. - -"Se oli välttämätön varokeino. Muuten he olisivat paenneet. Koko -kaupunki nousi kapinaan, melkein kaksi kolmannesta otti siihen osaa! -Kaikki siniset, kaikki yleiset palvelijat, paitsi viittä aeronautia -ja noin puolta punaisesta poliisistosta. Teidät pelastettiin, -ja heidän omat katupoliisinsa -- noin puolet heistä saarrettiin -Neuvoston palatsiin -- hajoitettiin, vangittiin tai surmattiin. Koko -Lontoo on teidän -- nyt. Kaikki muu paitsi Neuvoston palatsi." - -"Puolet heidän puolelleen jääneistä punaisista poliiseista kaatui -koettaessaan mielettöminä saada teidät uudelleen vangiksi. He -kadottivat järkensä kadottaessaan teidät. He ryntäsivät täysin voimin -teatteriin. Silloin me katkaisimme heiltä paluutien palatsiin. Tämä -yö on todellakin ollut voiton yö. Kaikkialla loistaa teidän tähtenne. -Vielä eilen --, hallitsi Valkoinen Neuvosto niinkuin se on grossin -vuotta, puolitoista sataa vuotta, hallinnut, ja sitten kuiskataan -pari sanaa, miehet tarttuvat kaikkialla aseihin, ja äkkiä -- näin!" - -"Minä tiedän hyvin vähän", sanoi Graham. "Minä otaksun --. Minä en -aivan selvästi käsitä taistelun menoa. Selittäkäähän minulle. Missä -on Neuvosto? Missä tapahtuu taistelu?" - -Ostrog astui huoneen halki, kuului napsahdus ja äkkiä oli koko huone, -paitsi tuo soikea lasilevy, pimeänä. Ensi alussa Graham säikähti. - -Sitten näki hän, että tuo harmaa lasilevy kuvasti väriä ja muotoja, -se oli kuin suuri ikkuna, josta näkyy outo maisema. - -Ensiksi oli hänen aivan mahdotonta arvata, mitä tämä maisema oli. -Näkyi harmaan talvipäivän valaisema maisema. Kuvan yli ja kuten -näytti puolimatkassa katsojan ja etäisimmän kohdan välillä oli -vaakasuorassa paksu kiiltävästä metallilangasta punottu paksu -johtoköysi. Suurien tuulimoottorien rivit, suuret välimatkat, siellä -täällä olevat pimeät aukot muisti hän nähneensä paetessaan Neuvoston -palatsilta. Hän näki järjestyneen rivin punapukuisia miehiä marssivan -mustapukuisten miesten vartioimana, ja hän ymmärsi jo ennenkuin -Ostrog oli hänelle selittänytkään, että hän näki Lontoon laajan -katon. Yöllinen lumi oli kadonnut. Hän arveli, että tämä peili oli -jonkimmoinen uusi muodostus entisajan camera obscurasta, mutta -hänelle ei tätä selitetty. Vaikka punaisten miesten rivi kulkikin -vasemmalta oikealle, niin katosi se kuvasta pois vasemmalla. Hän -ensiksi ihmetteli sitä, mutta sitten huomasikin hän, että koko kuva -liikkui panoraaman tavoin soikean peilin yli. - -"Kohta näette taistelun", sanoi Ostrog hänen vieressään. "Nuo -punapukuiset ovat vankia. Tämä on Lontoon katto -- kaikki talot -muodostavat nykyään yhden ainoan kokonaisuuden. Kadut ja avonaiset -paikat ovat nyt katetut. Teidän aikanne tyhjiä, tarpeettomia paikkoja -ei löydy enää". - -Joku peilin polttopisteen ulkopuolella oleva varjosi puoleksi peilin. -Se näytti mieheltä. Kuului metallin helähdys, varjo peitti hetkiseksi -koko soikean peilin, aivan kuin linnun silmäluomi peittää sen silmän, -ja sitten kuva taas selveni. Ja nyt näki Graham miesten juoksevan -tuulimoottorien alitse, käyttäen aseita, joista välähti kirkas -valo ja sauhua. He riensivät yhä taajempana joukkueena oikealle -päin, huitoen käsiään -- he näyttivät huutavan, mutta kuva pysyi -äänettömänä. He ja tuulimoottorit kulkivat hitaasti ja tasaisesti -peilin pinnan yli. - -"Nyt", sanoi Ostrog, "näette Neuvoston palatsin", ja hitaasti -tuli musta kuilu näkyviin kiinnittäen Grahamin huomion puoleensa. -Kohta huomasi hän, että se ei ollutkaan mikään tavallinen kuilu, -vaan mustunut ammottava aukko, rakennusten välillä, josta pieniä -sauhupatsaita nousi harmaata talvitaivasta kohden. Suuren rakennuksen -rauniot, pilarit ja särkyneet koristeet kohosivat peloittavina tästä -pimeästä, ammottavasta aukosta. Ja tämän palatsin jätteillä kiipeili, -hyppieli ja kiehui lukematon miesparvi. - -"Tämä on Neuvoston palatsi", sanoi Ostrog. "Heidän viimeinen -linnoituksensa. Ja nuo mielettömät tuhlasivat ampumavaroja, joilla he -olisivat voineet vastustaa meitä koko kuukauden ajan, räjäyttääkseen -ympärillä olevat rakennukset, siten muka -- estääksensä meidän -hyökkäystämme. Kuulittehan räjähdyksen? Se särki puolet kaupungin -ruuduista". - -Ostrogin puhellessa huomasi Graham raunioiden lomitse kohoten -niitä korkeammalle valkoisen suunnattoman suuren rakennuksen. Tämä -rakennus oli eristetty ympäristöstään säälimättömästi hävittämällä -kaikki sen lähellä olevat talot. Mustat aukot näyttivät, missä -hävitys oli kulkenut tietään; suurten salien katot olivat pudonneet -alas ja niiden loistava sisustus näkyi talvipäivän hämärässä, ja -pitkin särkyneitä seiniä riippui katkenneita johtoja ja vääntyneitä -metalliköysien ja lankojen päitä. Tämän hävityksen keskellä liikkui -pieniä punaisia pilkkuja, punapukuisia Neuvoston puolustajia. -Tavan takaa heikot, haihtuvat tulet valaisivat näitä varjoja. Ensi -hetkellä näytti Grahamista siltä, että hyökkäys oli tekeillä tätä -yksinäistä valkoista rakennusta vastaan, mutta sitten huomasi hän, -että hyökkääjien puolue ei lähestynytkään, vaan kätkeytyen niiden -raunioiden taakse, jotka ympäröivät tätä punapukuisten viimeistä -suojusvarustusta, ampuivat taukoamatta heitä kohden. - -Ja tuskin kymmenen tuntia sitten oli hän seisonut ilmavaihtokoneen -alla pienessä huoneessa tässä palatsissa ajatellen, mitähän -maailmassa tapahtuu! - -Tarkemmin katsoessaan tätä sotakohtausta, joka hiljaa kuvastui -peilin keskustaan, huomasi Graham, että tuon valkoisen rakennuksen -joka puolella oli raunioita, ja Ostrog alkoi lyhyin lausein -selittää, miten palatsin puolustajat olivat panneet tämän hävityksen -toimeen suojellakseen itseään hyökkäyksen tapahtuessa. Hän puhui -välinpitämättömällä äänellä siitä suunnattomasta mieshukasta, jonka -tämä hyökkäys oli maksanut. Hän näytti väliaikaisen ruumishuoneen -laaditun sinne, missä kuhisi haavureita kuten muurahaisia pitkin -sitä paikkaa, jossa ennen oli ollut liikkuva katu. Hän oli paljoa -innostuneempi selittäessään Neuvoston palatsin eri osia, ja -hyökkääjien asemia. Muutamassa hetkessä pääsi Graham täydellisesti -selville siitä kansalaissodasta, joka riehui Lontoossa. Eilen -puhjennut taistelu ei ollut mikään meluisa kapina, ei taistelu -erivoimaisten vastustajien välillä, vaan mainiosti järjestetty -valtakaappaus. Ostrog oli hämmästyttävän tarkoin arvannut kuinka -kaikki päättyisi; hän näytti tuntevan jokaisen niiden mustan tai -punaisen pilkun tehtävän, jotka kapuilivat raunioiden keskellä. - -Hän ojensi kätensä valoisan kuvan yli ja osotti Grahamille huonetta, -josta hän oli paennut, ja näytti kesken raunioita tietä, mitä -myöten hän oli paetessaan kulkenut. Graham tunsi onkalon, jossa -sadeuoma oli, ja tuulimoottorit, joiden alla hän oli ollut piilossa -välttääkseen ilmalaivaa. Muu osa hänen pakotiestään oli räjähdyksen -sattuessa kadonnut. Hän katseli kerta vielä Neuvoston palatsia, joka -jo puoliksi oli siirtynyt peilistä pois, ja näki oikealla puolella -kohoavan kukkulan, jolla olevat kirkot ja tornit hämärinä ja etäisinä -liukuivat esiin. - -"Ja Neuvosto on todellakin kukistettu?" sanoi hän. - -"On", vastasi Ostrog. - -"Ja minä --. Onko se totta, että minä --?" - -"Te olette maailman herra". - -"Mutta tuo valkoinen lippu --" - -"Se on Neuvoston lippu -- maailman hallituksen lippu. Se laskeutuu. -Taistelu on päättynyt. Hyökkäys teatteria vastaan oli heidän -äärimmäinen voimanponnistuksensa. Heillä on ainoastaan tuhatkunta -miestä ja niistäkin osa aikoo tulla meidän puolellemme. Heillä on -vähän ampumavaroja. Ja me uudistamme entiset keksinnöt. Me valamme -kanuunoita". - -"Mutta -- sanokaahan. Onko tämä kaupunki koko maailma?" - -"Oikeastaan on tässä kaikki se, mitä heillä on vallastaan jälellä. -Toiset kaupungit ovat joko meidän kanssamme nousseet kapinaan tai -valmistelevat hyökkäystä. Teidän heräämisenne teki ne epävarmoiksi ja -lamautti voimat". - -"Mutta onhan Neuvostolla lentokoneita? Miksei se ole paennut niiden -avulla?" - -"Heillä oli. Mutta suuri osa aeronauteista oli kapinan syttyessä -meidän puolellamme. He eivät tahtoneet antautua vaaraan taistelemalla -yhdessä meidän kanssamme, mutta he eivät tahtoneet taistella -meitä vastaankaan. Yli puolet heistä oli meidän puolellamme ja -toiset tiesivät sen. Neuvostolla oli yksi ainoa käytettävänään -teidän paetessanne. Tunti sitten -- me tapoimme miehen, joka ajoi -teitä takaa. Heti alussa otimme me haltuumme kaikki ilmalaivojen -lähtöasemat kaikissa kaupungeissa ja siten olemme seisauttaneet ja -valloittaneet kaikki aeroplaanit, ja mitä tulee muutamiin pienempiin -lentokoneisiin, jotka lähestyivät -- sillä muutamat uskalsivat sen -tehdä -- niin suuntasimme niitä kohden taajan ja voimakkaan tulen, -joka esti niitä lähestymästä Neuvoston palatsia. Jos ne olisivat -laskeutuneet alas, eivät ne enää olisi voineet kohota ilmaan, -sillä maanlaatu teki sen mahdottomaksi. Me hävitimme useita, useat -antautuivat; muutamat lensivät mannermaalle päin etsien ystävällistä -kaupunkia, jos vaan voivat ennättää sinne ennen kuin koneen voima -loppuu. Useat näistä miehistä joutuivat mielellään vankeuteen, sillä -siten olivat he turvassa. Ei ole erittäin hauskaa pudota lentokoneen -kanssa alas. Tältä puolelta ei Neuvosto saa mitään apua. Sen päivät -ovat luetut". - -Hän kääntyi taas soikean peilin puoleen näyttääkseen Grahamille, mitä -hän tarkotti lentoasemilla. Neljä lähinnä olevaa näkyivät etäältä -epäselvästi aamun usvassa. Mutta Graham huomasi, että ne olivat -suunnattoman suuria verrattuina alhaalla oleviin rakennuksiin. - -Ja kun peilikuva taas siirtyi, saattoi Graham jälleen nähdä sen -aukeaman, jonka yli punapukuiset äsken olivat marssineet, sitten -mustat rauniot, ja vielä kerran piiritetyn palatsin valkoiset -seinät. Se ei enää näyttänyt synkältä rakennukselta, vaan loisti -päivänvalossa, sillä aamu-usva oli haihtunut. Piirittäjät olivat -hetkeksi tauonneet taistelusta, eivätkä punapukuiset enää ampuneet. - -Siten näki yhdeksännentoista vuosisadan mies tuossa kuvastavassa -peilissä suuren kapinan viimeisen kohtauksen, näki asemansa -vahvistettavan väkivallan avulla. Häntä vapisutti ajastellessaan, -että tämä oli nyt hänen maailmansa, eikä se toinen, joka oli -hänen takanaan; että tämä ei ollut vaan näytelmää, joka saavuttaa -huippukohtauksensa ja katoo sitten; että tässä maailmassa se osa -olemassaoloa, mikä hänellä vielä oli jälellä, kuului hänelle -velvollisuuksineen, vaaroineen ja tehtävineen. Hän kääntyi alkaen -jälleen kysellä. Ostrog vastasi, mutta sanoi sitten äkkiä. "Nämät -asiat selitän minä teille sitten myöhemmin. Tällä hetkellä on meillä --- velvollisuuksia. Kansa on kerääntynyt kaupungin joka puolelta -liikkuvia katuja myöten tälle taistelupaikalle, hallit ja teatterit -ovat tungokseen asti täynnä. Te saavuitte juuri oikeaan aikaan. -He huutavat haluavansa nähdä teitä. Kaikkialla tahdotaan teitä -nähdä. Pariisissa, New-Yorkissa, Chikagossa, Denverissä, Caprissa --- tuhannet kaupungit ovat nousseet kapinaan, ovat epävarmoja ja -vaatimalla vaativat saada nähdä teitä. Jo useita vuosia on vaadittu -herättämään teidät ja nyt, kun se on tapahtunut, ei kukaan tahdo sitä -uskoa." - -"Mutta enhän minä voi lähteä." - -Ostrog vastasi huoneen toiselta puolen ja soikeaan lasiin syntyvä -kuva himmeni valon äkkiä syttyessä huoneessa. "Onhan meillä -kinetotele-fotografia", sanoi hän. "Kun te täällä kumarratte kansalle --- niin yli maanpallon myriadit ja taas myriadit ihmiset istuen -koolla pimeissä saleissa näkevät teidän sen tekevän. Kuva esiintyy -mustana ja valkoisena -- ei tällaisena kuin tämä. Ja te kuulette -heidän huutonsa yhtyvän näiden huutoon täällä." - -"Meillä on tätä varten eräs optillinen keksintö", sanoi Ostrog, -"jota käyttävät muutamat näyttelijät ja tanssijattaret hyväkseen. -Se on oleva teille uutta. Kirkas valo osuu teihin, he eivät näe -teitä itseään vaan suurennetun kuvanne, joka kuvastetaan valkoiselle -pinnalle -- niin että etäimmällä parvekkeella oleva henkilö voi -laskea, jos tahtoo, silmäripsenne". - -Graham teki äkkiä kysymyksen, jota hän epätoivoisena oli tuuminut. -"Paljoko Lontoossa on asukkaita?" sanoi hän. - -"Kaksikymmentä kahdeksan myriadia?" - -"Mitä?" - -"Yli kolmekymmentä kolme miljoonaa". - -Tämä määrä oli suurempi kuin Graham saattoi kuvitellakaan. - -"Teidän täytyy puhua heille jotain", sanoi Ostrog. "Teidän ei -tarvitse pitää puhetta, joksi te sitä kutsutte, vaan sanoa sana, -joksi me sitä kutsumme -- joku lause, kuusi tai seitsemän sanaa. -Jotain hyvin varmaa ja selvää. Esimerkiksi -- 'Minä heräsin ja -sydämeni kuuluu teille'. Sellaista kansa kaipaa". - -"Kuinka tuo lause kuului?" kysyi Graham. - -"'Minä heräsin ja sydämeni kuuluu teille'. Sitten kumarratte -- -kumarratte kuninkaan tavoin. Mutta ensin täytyy teidän saada -itsellenne musta puku -- musta on teidän värinne. Muistattehan -lauseen? Sitten poistuvat he kyllä kotiaan". - -Graham epäröi. "Minä olen vallassanne", sanoi hän. - -Ostrog oli ehdottomasti samaa mieltä. Hän mietti hetken, -kääntyi verhoon päin ja antoi lyhyitä määräyksiä näkymättömille -palvelijoille. Melkein heti tuotiin musta puku, se oli aivan -samallainen kuin teatterissa saamansa puku. Heittäessään sen -harteilleen kuuli hän viereisestä huoneesta kimakkaa kellon soittoa. -Ostrog kääntyi kysyvän näköisenä palvelijan puoleen, näytti sitten -äkkiä muuttavan mielipidettä, siirsi verhoa syrjään ja poistui. - -Hetkisen seisoi Graham nöyrän palvelijan seurassa kuunnellen Ostrogin -poistuvien askelten ääntä. Kuului nopeita kysymyksiä ja vastauksia ja -nähtiin miesten juoksevan pois. Verho siirrettiin syrjään ja Ostrog -palasi hyvin kiihottunut ilme kasvoillaan. Hän astui nopeasti huoneen -poikki, sammutti valon, tarttui Grahamin käsivarteen ja osotti -hänelle peiliä. - -"Juuri samassa, kun me käänsimme sille selkämme", sanoi hän. - -Graham näki hänen etusormensa suurena ja mustana osottavan Neuvoston -palatsia. Ensi aluksi ei hän ymmärtänyt, mistä oli kysymys. Sitten -huomasi hän, että lipputanko, jossa oli liehunut valkoinen lippu, -olikin tyhjä. - -"Mitä tarkotatte --?" kysyi hän. - -"Neuvosto on antautunut. Heidän valtansa on ainiaaksi loppunut". - -"Katsokaa!" sanoi Ostrog ja osotti mustaa vaatetta, joka nytkähdellen -nousi pitkin tyhjää lipputankoa ja alkoi liehua ilmassa. - -Soikea kuva hämärtyi, kun Lincoln siirsi verhon syrjään ja astui -huoneesen. - -"Kansa käy levottomaksi", sanoi hän. - -Ostrog piteli yhä kiinni Grahamin käsivarresta. - -"Me olemme nostattaneet kansan kapinaan", sanoi hän. "Me annoimme -heille aseita. Ainakin tänään on heidän tahtonsa meille laki". - -Lincoln piti verhoa ylhäällä, jotta Graham ja Ostrog pääsivät sen -alitse kulkemaan. - -Mennessään halliin päin näki Graham ohikulkiessaan pitkän rivin -valkoisia huoneita, jonne sinipukuiset miehet veivät arkun tapaisia -laatikoita ja jossa lääkärin punaisiin pukuihin verhotut miehet -riensivät paikasta toiseen. Tästä huoneesta kuului huutoa ja -valitusta. Hän näki tyhjän, verisen vuoteen ja toisia vuoteita, -joilla virui verisiä, siteillä sidottuja miehiä. Tämän kaiken näki -hän ainoastaan vilahdukselta kulkiessaan erästä parveketta myöten, -sitten astuivat he holvin kautta ja he jatkoivat matkaansa hallia -kohden. - -Kansan kohina läheni, se kuului ukkosen jyrinältä. Mustia lippuja -liehui, sinisiä vaatteita ja ruskeita ryysyjä häilyi ilmassa ja hän -näki hallien lähellä olevan teatterin aukenevan pitkän käytävän -päässä. He tulivat yhä lähemmäksi. Hän tunsi teatterin, se oli sama, -jonne hän ensiksi oli tullut, jossa hän viimeksi oli nähnyt valomeren -ja pimeyden paetessaan punaisen poliisin tieltä. Tällä kertaa tuli -hän saliin pitkin parveketta, joka kulki hyvin ylhäällä näyttämön -yläpuolella. Teatteri oli taas kirkkaasti valaistu. Hän etsi -käytävää, jonka kautta hän oli paennut, mutta hän ei voinut sanoa, -mikä se oli noista monesta samallaisesta aukosta; ei hän myöskään -nähnyt kumoon kaadettuja tuolia, eikä rikkiammuttuja istuimia, -sillä tungos oli niin tavattoman suuri. Lukuun ottamatta näyttämöä -täytti kansa teatterin ääriään myöten. Ylhäältä katsottuna näytti -teatteri alueelta, joka oli täynnä vaaleanpunaisia pilkkuja, sillä -kaikki katsoivat ylöspäin häntä kohden. Tullessaan Ostrogin seurassa -syntyi hiljaisuus, laulu vaikeni, yhteinen jännitys lopetti kaiken -sekasorron. Joka ainoa näistä myriadista olennosta näytti katsovan -häneen. - - - - -XIII Luku. - -Vanhan järjestelmän loppu. - - -Grahamin laskujen mukaan oli juuri keskipäivä silloin, kun Neuvoston -valkoinen lippu laskettiin alas. Mutta muutamia tuntia kului, -ennenkuin antautuminen muodollisesti oli ennättänyt tapahtua, -ja lausuttuaan nuo "sanansa", vetäytyi hän uuteen huoneustoonsa -tuulimoottorien toimistoon. Viimeisten kahdentoista tunnin -taukoamaton jännitys oli tavattomasti uuvuttanut häntä, hän ei ollut -enää edes uteliaskaan; hetkisen istui hän paikallaan toimettomana -ja velttona tuijottaen eteensä, ja vaipui piankin uneen. Kaksi -lääkärinapulaista herätti hänet tuoden hänelle virkistäviä aineita, -jotta hän jaksaisi kestää uusia ponnistuksia. Juotuaan heidän -rohtojaan ja kylvettyään heidän neuvostaan kylmässä vedessä, tunsi -hän mielenkiintonsa ja tarmonsa palautuvan, ja oli hän heti valmis ja -halukas seuraamaan Ostrogia useita penikulmia kulkien pitkin käytäviä -ja hisseissä ollakseen läsnä kohtauksessa, jossa Valkoisen Neuvoston -valta lopullisesti päättyi. - -Heidän tiensä kulki monen monituisen rakennuksen läpi. Lopulta -saapuivat he tielle, jonka päässä avautui heidän eteensä soikea -paikka; päivän valaisemien pilvien alla kohosi Neuvoston palatsin -rauniot. Suunnaton riemunhuuto kuului Grahamin korviin. Sen -jälkeen kulki Graham seurueineen pitkin rakennuksien kattoja -raunioiden vieritse. Avara arena näkyi Grahamin edessä, se näytti -vielä omituisemmalta ja ihmeellisemmältä kuin soikeasta peilistä -katsoessaan. - -Tämä melkein amfiteatterin muotoinen alue oli yli penikulman -levyinen. Auringon säteet kultasivat sen vasemman puolen ja oikean -puolen muodot näkyivät kylmän selvinä varjossa. Neuvoston harmaana -muista eroavan palatsin katolla liehui antautumisen musta lippu -hitaasti heleää päivää vastaan. Huoneet, salit, käytävät ammottivat -niin outoina, katkenneita metallijohtoja riippui sikinsokin -raunioiden keskellä. Suuret määrät poikkinaisia, kiemurtelevia -johtoja riippui vesiheinän tavoin kaikkialla ja alhaalta kuului -lukemattoman kansanjoukon huuto, kumeaa jyrinää ja torvien räikeää -pauhinaa. Suunnaton hävitys ympäröi tuota suurta valkoista -rakennusta, näkyi särkyneitä ja mustuneita massoja, Neuvoston -käskystä perustuksiaan myöten räjäytetyn tehtaan rauniot, kasottain -rautaisia rakennuskannattimia, jättiläismäisiä tiilikasoja ja -kokonaisia metsiä katkenneita pilareita. Siellä täällä, tämän kamalan -hävityksen keskellä kuohui ja kimalteli vesi, ja etäällä näkyi -raunioiden välitse, miten kahdensadan jalan korkeudelta pulppusi -erään laajan rakennuksen raunioista vettä paksusta vesijohtotorvesta, -syöksyen kimaltelevana koskena alas. Ja kaikkialla tungeksi kansaa. - -Missä vaan oli hiukankaan jalansijaa, liikkui lyhytkasvuista kansaa, -ne näkyivät niin perin tarkoin kaikkialla paitsi siellä, missä -päivän paiste muutti ne häikäisevällä kullallaan epäselviksi. He -kapuilivat pitkin luhistuneita seiniä, he liittyivät parviksi ja -ryhmiksi pystyssä olevien pilarien ympärille. He kulkivat pitkin -kehänmuotoista rauniorengasta. Ilma oli täynnä heidän huutojaan, kun -he tungeksivat keskustaa kohden. - -Neuvoston palatsin ylimmät kerrokset näyttivät autioilta, sieltä -ei näkynyt ainoatakaan ihmisolentoa. Valloittajien musta lippu -ainoastaan riippui auringon valaisemana tangossaan. Neuvoston -palatsin ympärillä ei näkynyt ruumiita, ne oli joko kansa vienyt pois -tai tungos peitti ne. Graham näki muutamia harvoja raunioiden ja -virtaavan veden keskellä. - -"Suvaitsetteko näyttää itsenne heille, sire?" sanoi Ostrog. "He -haluavat niin kiihkeästi nähdä teidät". - -Graham epäröi, astui sitten eteenpäin aivan rakennuksen katon -reunalle. Hän katsoi alaspäin ja hänen yksinäinen pitkä vartalonsa -kuvastui taivasta vastaan. - -Vähitellen alkoi raunioille kerääntynyt kansanjoukko nähdä hänet. -Pieni ryhmä mustaunivormuisia miehiä kulki esteiden yli Neuvoston -palatsia kohden. Pienet mustat päät muuttuivat vaaleanpunaisiksi -kääntyessään häneen päin, ja nähdessään aaltoilemisen syntyvän tässä -joukossa, arvasi hän niiden huomanneen hänet. Hän arveli täytyvänsä -antaa heille jotain elonmerkkiä. Hän kohotti kätensä, viittasi -Neuvoston palatsiin päin. Alhaalla äänet yhtyivät, kasvoivat, ja -nousivat häntä kohden lukemattomina riemuhuudon aaltoina. - -Lännen pilvet olivat muuttuneet sinertävän vihreiksi ja vaalenneet, -ja Jupitertähti loisti etelässä, eikä antautuminen ollut vielä -loppuunsa suoritettu. Ylhäällä taivaalla tapahtui hitaasti muutos, yö -läheni kirkkaana ja kauniina; alhaalla vallitsi tungos, kiihkoilu, -kuului vastakkaisia käskyjä, kansa seisahtui, koetettiin saada -järjestystä aikaan, ihmiset huusivat keskellä suurta epäjärjestystä. -Ennenkuin Neuvosto astui palatsista veivät kantajat sadottain niiden -ruumiita, jotka olivat taistelussa kaatuneet palatsin pitkiin -käytäviin ja saleihin. - -Mustapukuiset vartijat seisoivat molemmin puolin tietä, jota myöten -Neuvoston piti tulla, ja niin pitkälle kuin silmä kantoi näkyi -kaikkialla kansaa, se kiipeili palatsin ulkoneville rakennusosille -ja ympärillä oleville rakennusten raunioille illan sinertävässä -valossa. Vaikka kansa ei huutanutkaan, niin kuului kuitenkin aivan -kuin meren pauhinaa sen loiskuessa rantakallioita vastaan. Ostrog oli -valinnut erään suunnattoman rauniokasan ja käskenyt kiireimmän kautta -laatimaan sille kannattimista ja metalliparruista lavan. Se oli jo -pääasiassa valmiina, mutta alhaalla kohisi ja jyskyi suuri joukko -koneita luoden valovälähdyksiä illan hämärään. - -Lavalla oli korkeampi osa, sille asettui Graham Ostrogin ja -Lincolnin seurassa, hiukan taempana seisoi joukko alempia upseeria. -Tämän ylemmän lavan ympäri kulki toinen lava hiukan alempana ja -sille asettui aseellisen kapinan mustapukuiset vartijat viheriöine -aseineen, joiden nimeä Graham ei vielä tietänyt. Hänen ympärillään -seisovat huomasivat, miten hän katsoi vuoroin hämärässä raunioille -seisovaan kansaan, vuoroin Valkoisen Neuvoston palatsiin päin, josta -neuvoston jäsenten piti tulla, sitten ympärillä oleviin raunioihin -ja uudelleen taas kansaan. Kansanjoukon huuto paisui pauhaavaksi -nieluksi. - -Hän näki Neuvoston jäsenten ensi aluksi räpyttävän silmiään tielleen -asetettujen sähkölamppujen häikäisevän valon osuessa heihin. He -seisoivat pienenä valkoisena ryhmänä palatsin portailla. Neuvoston -palatsi oli aivan pimeä. Hän näki heidän lähestyvän ja tuo heidän -sata viisikymmentä vuotta sortamansa kansa mutisi uhkaavasti -heille. Jota lähemmäksi he tulivat sitä selvemmin näki, miten -väsyneitä, kalpeita ja arkoja he olivat. Hän näki heidän sähkövalon -häikäisevässä loistossa katsovan häneen ja Ostrogiin. Ja samassa -hän muisti miten tylyn kylmästi he olivat katsoneet häneen Atlaksen -salissa. Nyt tunsi hän jo muutamia heistä; hänet, joka oli lyönyt -kättään pöytään Howardin edessä, kookkaan punapartaisen miehen ja -toisen hennon, lyhyen, tumman miehen, jolla oli harvinaisen soikea -pääkallo. Hän huomasi kahden kuiskaavan keskenään ja katsovan häneen -ja Ostrogiin päin. Heitä seurasi kookas, tumma, komean näköinen -mies kulkien alakuloisena eteenpäin. Äkkiä katsahti hän ylöspäin, -silmänsä osuivat Grahamiin ja siirtyivät siitä Ostrogiin. Tie, jota -myöten he saivat kulkea, oli niin järjestetty, että heidän täytyi -tehdä suuri kierros ennenkuin pääsivät niille puuportaille, jotka -johtivat lavalle, missä heidän lopullinen vallastaluopumisensa tuli -tapahtumaan. - -"Mestari! Mestari! Jumala ja mestari!" huusi kansa. "Kuolema -neuvostolle!" Graham katsoi tuohon suunnattomaan kansanlaumaan, joka -huutaen ulottui hämärässä näkymättömän kauvaksi, sitten siirtyi -hänen katseensa vieressään seisovaan, kalpeaan, liikkumattomaan ja -vaikenevaan Ostrogiin. Silmänsä osuivat taas Valkoiseen Neuvostoon. -Sitten loi hän katseensa jälleen tuttuihin tähtiin, jotka kiiluivat -päänsä päällä. Hänen omituinen kohtalonsa selveni niin voimakkaana -hänelle. Olikohan tuo elämä kuulunut hänelle, joka vielä oli hänen -muistossaan, ja josta oli kulunut kaksi sataa vuotta -- ja kuuluiko -tämä hänelle? - - - - -XIV Luku. - -Näkötorni. - - -Pitkän odotuksen jälkeen ja epäilyksien ja taistelujen kautta oli -tämä yhdeksännentoista vuosisadan mies joutunut tämän monimuotoisen -maailman herraksi. - -Kun hän vapautuksensa ja Neuvoston antautumisen jälkeen heräsi -pitkästä unestaan, niin ei hän ensi aluksi tuntenut ympäristöään. -Ponnistaen ajatuksiaan löysi hän lopulta muistostaan punaisen -langan, ja sen avulla johtuivat kaikki tapahtumat jälleen mieleensä, -ensi alussa tosin aivan kuin hän olisi kuullut jonkun uskomattoman -tarinan tai lukenut sen jostain kirjasta. Ja ennenkuin ajatuksensa -selvenivät, huumasi häntä ilo siitä, että hän oli päässyt pakoon -ja hän oli saanut sellaisen loistavan aseman. Hän omisti puolet -maailmasta; hän oli maailman herra. Tämä uusi aikakausi oli tavallaan -hänen aikakautensa. Hän ei enää udellut itseltään, oliko kaikki -näkemänsä vaan unta; hän oli vaan levoton siitä, miten hän pääsee -varmuuteen siitä, että kaikki todella oli olevaa. - -Nöyrä palvelija auttoi häntä pukeutumaan, ylemmän valvojan johtaessa, -joka oli hyvin arvokas, pieni jaapanilaisen näköinen mies, vaikka hän -puhuikin englannin kieltä kuten englantilainen. Tämä kertoi hänelle -yhtä ja toista asioiden kulusta. Vallankumous oli päättynyt; läpi -koko kaupungin oli jo ryhdytty jälleen toimiin ja työhön. Muualla oli -Neuvoston kutistuminen otettu ilolla vastaan. Neuvostoa ei suosittu -missään ja tuhannet Länsi-Amerikan kaupungit, jotka vielä kahden -vuosisadan päästä olivat kateellisia New-Yorkille, Lontoolle ja koko -Itä-Amerikalle, olivat nousseet melkein yksimielisesti kapinaan jo -kaksi päivää aikaisemmin, heti kun olivat saaneet tiedon Grahamin -vangitsemisesta. Pariisissa jatkui vielä taistelua. Koko muu osa -maailmaa odotti asiain kehitystä. - -Syödessään aamiaista kuului huoneen nurkasta telefoonikellon -soitto ja hänen ylin palvelijansa ilmoitti, että Ostrog tiedusteli -hyvin levottomana Grahamin vointia. Graham heitti aterioimisen -sikseen vastatakseen. Kohta saapui Lincoln ja Graham lausui hänelle -toivovansa saada puhua kansalle ja päästä hiukan enemmän selville -tästä hänelle niin oudonuudesta elämästä. Lincoln ilmoitti, että -kolmen tunnin päästä saapuvat edustavat viralliset henkilöt rouvineen -tuulimoottorien johtajan suureen huoneustoon. Mitä tuli Grahamin -toivomukseen päästä kulkemaan pitkin kaupungin katuja, niin oli se -tällä haavaa kansan kiihkeän mielialan vuoksi mahdotonta. Mutta -hän voisi helposti saada kokonaiskuvan kaupungista nousemalla -tuulimoottorien tarkastajan näkötorniin. Lincolnin apulainen kyllä -oli valmis seuraamaan Grahamia sinne. Lincoln ylisteli apulaisensa -kykyä ja pyysi anteeksi sitä, että hän ei voinut lähteä matkaan, -sillä kiireelliset hallinnolliset työt kutsuivat häntä. - -Tämä näkötorni oli korkeammalla kuin suurimmat tuulimoottorit, se -oli ainakin tuhannen jalkaa kattoja korkeammalla ja sen muodosti -pieni rautatelineiden ja rautaköysien tukema lava. Graham nostettiin -sinne pienessä hississä. Puolimatkassa oli pieni galleria, josta -uloni joukko -- alhaalta katsottuna hyvin pienen näköisiä -- tuubia, -liikkuen hitaasti kehässä parvekkeen ulointa reunaa myöten. Nämät -olivat _speculoita_, jotka olivat yhteydessä tuulimoottorien hoitajan -peilin kanssa ja jommoisesta Ostrog oli näyttänyt Grahamille hänen -uutta valtakuntaansa. Jaapanilainen apulainen astui edeltä ja hän -vietti melkein tunnin siellä kysellen ja saaden vastauksia. - -Ilmassa tuntui jo kevään tulo. Tuuli tuntui lämpimältä. Taivas oli -heleän sininen ja avaran Lontoon päällys kimalteli aamuauringon -valossa. Ilma oli puhdas sauhusta ja usvasta ja oli leuto kuten -vuoristoilma. - -Lukuunottamatta Neuvoston palatsin ympärillä olevaa epäsäännöllisen -soikeaa aukkoa ja antautumisen liehuvaa mustaa lippua, niin ei -avarassa kaupungissa mikään muistuttanut kapinaa, joka yhden yön -ja päivän kuluessa oli muuttanut koko maailman kohtalon. Kansaa -kokoontui yhä vielä raunioille ja korkea areena paljaan taivaan -alla, josta rauhanaikoina aeroplaanit lähtivät Europan ja Amerikan -kaupunkeihin, oli mustanaan ihmisiä. Kaidalla sillalla, joka oli -laadittu raunioille, liikkui työmiehiä koittaen yhdistää palatsin -kaabelia ja johtolankoja muun kaupungin kanssa, jotta Ostrogin -pääkortteeri voitaisiin toistaiseksi siirtää tuulimoottorien -toimistosta palatsiin. - -Muuten oli päivän valaisema alue aivan autio. Niin suuri oli -sen rauha verrattuna sen alla oleviin sekasortoisiin alueihin, -että katsellessaan sitä Graham unohti ne tuhannet ihmiset, jotka -näkymättöminä tuon lasikaton alla tuossa melkein maanalaisessa -sokkelossa, viruivat kuolleina tai kuolemaisillaan yöllä saamistaan -haavoista, unohti tilapäiset sairashuoneet, lääkärit, haavurit, -rammat, nopeasti liikkuvat kantajat, unohti kaikki uutuudet, ihmeet -ja kummat, jotka olivat hänelle näyttäytyneet sähkövalossa. Hän -tiesi, että tuolla alhaalla noilla lukemattomilla muurahaisten teillä -oli vallankumous saanut voiton, että musta oli kaikkialla saavuttanut -ylivallan, mustat koristeet, mustat liput, mustat nauhat kaikkialla -joka kadulla. Ja täällä vapaan päivän valossa taisteluhyörinän -yläpuolella, ikäänkuin ei mitään olisi tapahtunut, pyörivät monet -Neuvoston hallituksen aikana laaditut tuulimoottorit rauhallisesti, -tehden taukoamatonta työtään. - -Kauvempana, jokaisella kukkulalla ja mäellä, joilla ennen lehtoja, -huviloita, kirkkoja, hotellia ja maalaiskartanoita näkyi puiden -lomitse, oli nyt samallaisia tuulimoottoria kuin muuallakin ja niiden -sivuissa ilmoituksia, noita uuden ajan jättiläismäisiä tunnusmerkkiä. -Ja tuulimoottorit pyörivät ja hankkivat taukoamatta sitä voimaa, joka -virtasi kaikissa kaupungin suonissa. Ja niiden juurella kulkivat -ruokatrustin lukemattomat karjalaumat yksinäisten paimentensa ja -vahtiensa vartioimina. - -Ei missään tuttua muotoa, joka olisi eronnut tuosta jättiläismäisestä -yhtenäisestä rakenteesta. Paavalin katedraali oli vielä olemassa ja -useimmat Westminsterin rakennuksista, mutta ne olivat näkymättömissä, -sillä tämän suuren aikakauden kupukaarrokset peittivät ne. Thames -virta ei enää hopeanhohtavana virraten tuottanut vaihetusta tähän -laajan laajaan kaupunkiin; janoisat vesijohdot nielivät jokaisen -pisaran, ennenkuin ne pääsivät uomaansa. Virran entinen uoma oli -jaoitettu ja syvennetty, merivesi täytti sen nyt, ja venheet -kuljettivat tehtaisiin raaka-aineita aivan työmiesten eteen. -Etäämpänä välkkyi hämärästi taivaan ja maan välillä laaja mastometsä, -sillä kaikki liikenne, joka ei vaatinut suurempaa nopeutta, -toimitettiin purjelaivoilla pitkin maanpalloa, ja se kauppatavara, -jolla oli kiire, toimitettiin perille pienillä nopeakulkuisilla, -voimakkaiden moottorien käyttämillä laivoilla. - -Kukkuloiden yli johti laaja vesijohto merivettä likaviemäreihin. -Kolmeen eri suuntaan johti teitä, joilla liikkui harmaita pilkkuja. -Ensi näkemältä päätti Graham mennä niitä katsomaan. Mutta -sitten päätti hän sen tehdä ensin purjehdittuaan ilmalaivoilla. -Seuralaisensa selitti, että nämät tiet muodosti kaksi eri sadan -metrin levyistä pintaa, joita kumpaakin käytettiin tavaran -kuljettamiseksi samaan suuntaan. Näiden uusien teiden pinta oli -tehty uudesta keinotekoisesta aineesta, nimeltä _eadhamite_ ja sen -mukaan kuin hän voi arvostella oli se läpikuultavaa, karaistua lasia. -Pitkin näitä teitä kiisi oudon hurjaa vauhtia pieniä gummipyöräisiä -ajoneuvoja: jotkut olivat yksipyöräisiä, toisissa taas oli kaksi tai -neljä pyörää, ja ne kulkivat yhden ja kymmenen kilometrin nopeudella -tunnissa. Rautatiet olivat kadonneet, muutamia penkereitä oli vielä -olemassa siellä täällä vanhanaikuisine kiskoineen. Usein olivat ne -vaan perustuksena eadhamiteille. - -Eräs erikoinen asia herätti hänen huomiotaan. Niin pitkälle kuin -silmä kantoi pohjoiseen ja etelään näkyi suuria ilmapalloja -ilmoitustauluineen muodostaen sekavan sarjan pitkin aeroplaanien -kulkuteitä. Ainoatakaan aeroplaania ei näkynyt. Yksi ainoa aeropiili -leijaili korkealla sinitaivaalla pienenä pilkkuna liidellen suurissa -kaarissa kukkuloiden ympäri. - -Graham oli jo kuullut erään asian, jota hänen oli hyvin vaikea -kuvitella, sen nimittäin, että melkein kaikki pienet kaupungit ja -kylät olivat kadonneet. Siellä täällä ainoastaan, hänen ymmärryksensä -mukaan, oli hotellia muistuttava jättiläisrakennus, joka peitti -useamman kilometrin suuruisen alueen ja oli säilyttänyt sen kaupungin -nimen, jonka sijalle se oli tullut. Hänen seuralaisensa selitti, -että sellainen muutos oli tullut aivan välttämättömäksi. Entinen -järjestelmä oli siroittanut pitkin maata lukuisia maatiloja ja -aina neljän viiden kilometrin päässä oli jonkun ylhäisen herran -tilus; siellä missä oli majatalo, suutarin mökki, kauppapuoti ja -kirkko oli samalla kylä. Noin kahdentoista kilometrin etäisyydellä -oli huvilakaupunki, jossa asui lainvalvoja, viljan-, kankaan-, -rihkamankauppiaat, satulasepät, eläinlääkärit, lääkärit, verhoilijat, -kankurit y.m. Mutta ei mitenkään kymmentä, kahtatoista kilometria -kauvempana, sillä sen matkan voi helposti suorittaa päästäkseen -kaupunkiin asioille, puolet matkasta sinne ja puolet takaisin. Mutta -kun rautatiet joutuivat pois käytännöstä ja niiden sijaan tuli -kepeät junat ja kaikki uudet automoottori-ajoneuvot, jotka olivat -astuneet junien ja hevosten sijaan, ja kun myöhemmin alettiin laatia -teitä puusta, kautsukista, eadhamitesta ja muista kestävistä mutta -elastisista aineista, niin katosi kokonaan tarve käydä niin usein -kaupungissa. Ja suuret kaupungit kasvoivat. Ne vetivät puoleensa -työmiehiä tarjoten yhtämittaista työtä ja työnantajia saadakseen -helposti ja taukoamatta työvoimia käytettäväkseen. - -Kun mukavuuden vaatimus lisääntyi sen mukaan kuin elämän mekaaninen -moninaisuus kasvoi, niin maalla oleskelu tuli yhä kalliimmaksi, -ihmiset luopuivat siitä, osaksi tuli se melkein mahdottomaksi. Kun -papisto ja virkamiehet poistuivat, ja kylälääkärin sijaan astuivat -kaupungin erikoislääkärit, niin maalaiskylät kadottivat viimeisenkin -sivistyksellisen leimansa. Kun telefooni, kinematoragrafi ja -fonograafi astuivat sanomalehtien, kirjojen, opettajien ja aakkosten -sijaan -- niin oleskelu sähkölankaverkon ulkopuolella olisi tuntunut -melkein raakalaiselämältä. Maalla puuttui keinoja pukea ylleen ja -syödä (ajan hienostuneen maun mukaisesti), siellä ei ollut lääkäriä -tarpeen tullen, ei seuraa, ei mitään hyödyllistä ajanviettoa. Sen -lisäksi oli mekanismin sovittaminen maanviljelykseen tehnyt yhden -koneenkäyttäjän kolmenkymmenen työmiehen veroiseksi. - -Päinvastoin kuin kaupungin virkailijat tekivät siihen aikaan, jolloin -Lontoossa vallitsi ainainen sumu, tulivat nykyään työmiehet teitä -myöten tai ilman halki katsomaan kaupunkia ja sen yöllisiä iloja -lähteäkseen taas aamulla pois. Kaupunki oli niellyt koko ihmiskunnan -itseensä; ihminen oli saavuttanut uuden kehitysaskeleen. Ensin -oli olemassa alkuasukas, metsästäjä, sitä seurasi maanviljelyksen -aikakauden asukas, joille kaupungit eivät olleet muuta kuin maja- tai -kauppapaikkana. Ja nyt oli keksintöjen aikakauden luonnollisena -seurauksena se, että ihmiset olivat kokoontuneet yhteen. Lontoon -ulkopuolella löytyi vaan neljä muuta kaupunkia Englannissa -- -Edinburgh, Portsmouth, Manchester ja Shrewsbury. Grahamin oli hyvin -vaivalloista kuvitella tätä kaikkea, joka näille ihmisille oli -itsestään selvä asia. Ja kun hän ajatteli "ulompana olevia oloja", -jotka vallitsivat mannermaalla, niin joutui hänen päänsä aivan -pyörälle. - -Hän oli näkevinään loputtoman määrän kaupunkeja -- kaupunkeja, -jotka sijaitsivat tasangoilla, suurien virtojen varrella, laajoja -meren rannalla sijaitsevia kaupunkeja, lumen ympäröimiä kaupunkeja. -Suurimmalla osalla maanpalloa puhuttiin englannin kieltä; jos -otti lukuun espanjalaisamerikalaisen murteen, neekerien kielen ja -englantilaishindulaisen ja englantilaiskiinalaisen murteen, niin -käytti kaksikolmannesta maailman asukkaista sitä. Mannermaalla, -lukuunottamatta muutamia antiikkisia kielijätteitä, vallitsi -kolme eri kieltä: saksa, joka ulottui Antiokiaan ja Genuaan -asti ja kosketti englantilaisespanialaiseen kieleen Cadixissa; -gallialaistunut venäjän kieli, joka ulottui englantilais-hindulaiseen -Persiassa ja Kurdistanissa ja englantilais-kiinalaiseen -Pekingissä; ja ranskankieli, joka oli säilyttänyt selvyytensä, -loistavuutensa ja kirkkautensa, valliten Välimeren rantoja yhdessä -saksan ja englantilais-hindulaisen murteen kanssa ja ulottuen -ranskalaisneekerimurteen avulla Congoon asti. - -Kaikkialla, kautta koko kaupungeista runsaan maanpallon, -lukuunottamatta päiväntasaajan "mustia seutuja", vallitsi nyt -sama kansainvälinen sosiaalinen järjestelmä, ja kaikkialle, -pohjoisnavasta päiväntasaajaan asti, ulottui Grahamin valta ja -edesvastaus. Koko maailma oli sivistynyt, koko maailma asui -kaupungeissa, koko maailma oli yksityisomaisuutta. Yli koko Englannin -valtakunnan ja Amerikan oli Grahamin omistusoikeus melkein rajaton; -kongressia ja parlamenttia pidettiin käytännössä vanhanaikuisina. -Venäjän ja Saksankin valtakunnassa oli hänen rikkautensa vaikutus -tuntuva. Siellä esiintyi kyllä kaikellaisia vaikeuksia -- ja uusia -edistysmahdollisuuksia -- mutta, huumaantunut vallastaan kun hän -oli, niin olivat Venäjä ja Saksa hänen mielestään niin etäällä. -Mitä tuli mustan alueen hallitsemiseen, sen mukaan kuin hän käsitti -tuon alueen ulottuvan, niin hän edellisessä elämässä saavuttaneensa -tavan mukaan ei välittänyt siitä vähääkään. Että jokin vaara voisi -uhata tätä edessään olevaa loistavaa elämää, ei juolahtanutkaan -hänen ajatuksiinsa. Sitä vastoin siirtyivät hänen ajatuksensa -kauhistuttavaan vaaraan, joka ennen oli ollut niin uhkaava. "Miten -nyt on keltaisen vaaran laita?" kysyi hän ja Asano selitti sen -hänelle. Tuo keltainen kummitus oli kadonnut. Kiinalaiset ja -Eurooppalaiset elivät sovussa keskenään. Kahdeskymmenes vuosisata -oli vasten tahtoaan tullut huomaamaan, että keskimäärin oli -kiinalainen sivistyneempi, siveellisempi ja intelligentimpi kuin -keskimäärin Eurooppalainen, ja englantilaisten ja skotlantilaisten -yhteensulautuminen, joka oli alkanut jo yhdeksännellätoista -vuosisadalla, oli nyt täydellisesti tapahtunut, Asano sanoikin: "Kun -oikein asiaa aprikoitiin, niin huomattiin, että me itse asiassa -olimmekin valkoisia". Graham kääntyi jälleen katselemaan näköalaa ja -ajatuksensa saivat uuden suunnan. - -Kaukana koillisessa kimalteli hurmaavina, samalla lumoavina ja -samalla peloittavina Nautinnon kaupungit, joista kinematograafi -ja vanhus olivat hänelle kertoneet. Ne olivat omituisia paikkoja, -ne muistuttivat sadun Sybarista nuo taiteen ja kauneuden -kaupungit, joissa sekä taide että kauneus olivat kaupan. Ne olivat -hedelmättömiä, loistavia kaupunkia, täynnä vilkasta elämää ja -musiikkia, ja jonne kokoontuivat kaikki ne, jotka olivat rikastuneet -julmassa ja inhoittavassa ekonoomisessa taistelussa tuolla hänen -allaan olevissa sokkeloissa. - -Tuo taistelu oli julma, sen hän tiesi. Hän huomasi sen jo siitäkin, -että tämä kansa piti yhdeksännentoista vuosisadan Englantia -ihanteellisena ja rauhallisena. Hän katseli kerta vielä edessään -olevaa aluetta ja ajatteli, mikä ääretön määrä työtä tehtiin tässä -monimutkaisessa ihmispesässä. - -Hän tiesi, että kaupungin pohjoispuolella asuivat ruukuntekijät, -jotka eivät ainoastaan valmistaneet esineitä savesta ja posliinista, -vaan myöskin muista aineista, joita hienompi kivennäistieteellinen -kemia oli keksinyt; siellä asuivat kuvapatsaiden, seinäkoristeiden ja -hienojen huonekalujen tekijät; siellä asuivat myöskin kirjailijat, -jotka alituisen kuumeisen kiihkon vallassa valmistivat runojaan -ja fonograafireklaamiaan, ryhmittivät henkilöitä ja kehittivät -kinematograafidraamojensa toiminnan yhä jännittävämmäksi. Sieltä -myöskin lähtivät salaman tavoin uutiset koko maailmaan, sieltä -uutistenkertojat levittelivät kaikkia valheitaan, sieltä lähtivät -johdot telefoonikoneihin, jotka olivat astuneet entisajan -sanomalehtien sijaan. - -Neuvoston palatsin raunioiden takana oli kaupungin kontrollin -ja hallinnon rakennukset. Lähellä satamaa oli kauppapaikat, -suunnattomat hallit, teatterit, yhdistysten kokoussalit, pelihuoneet, -biljardisalongit, potku- ja lyöntipallopelihuoneet, villipetojen -näyttelyt, ja lukemattomat kristittyjen ja puolikristittyjen kirkot, -muhamettilaisten, buddalaisten, gnostilaisten, haamujenpalvelijoiden, -esineiden palvelijoiden y.m., y.m. temppelit; ja etelässä päin oli -avattu tehtaita kankaiden, säilykkeiden, viinien ja höysteiden -valmistamista varten. Ja näitä eri paikkoja yhdisti toisiinsa suuri -määrä liikkuvia katuja. Mikä suunnaton mehiläispesä, jota tuuli -palveli taukoamatta ja jonka symboolina olivat nuo aina liikkuvat -tuulimoottorit. - -Hän ajatteli tuota huimaavan suurta kansanlaumaa, joka oli ahdettu -kaikkiin noihin saleihin ja gallerioihin -- noita kolmeakymmentä -kolmea miljoonaa asukasta, jotka kukin elivät omaa lyhyttä, -jokapäiväistä, surkeata elämäänsä tuolla hänen jalkojensa alla, ja -kaikki se ilo, minkä auringon loiste ja suuremmoinen näköala ja hänen -oman valtansa rajaton suuruus oli tuottanut hänelle, alkoi vähetä -ja kadota. Katsellessaan täältä ylhäältä kaupunkia alkoi hänelle -selvitä, mitä merkitsi nuo kolmekymmentä kolme miljoonaa ihmistä, -ja mikä edesvastaus oli hänellä, ja kuinka suunnattoman suuri oli -se ihmisolentojen pyörre, jonka yläpuolella liehui hänen häipyvä -kuningaskuntansa. - -Hän koetti kuvitella aikalaistensa sielunelämää. Hämmästyksekseen -huomasi hän miten vähän kansanmies oli muuttunut, vaikka olosuhteet -olivat niin huomattavalla tavalla muuttuneet. Ihmisen henki ja -omaisuus oli todellakin turvattu yli koko maanpiirin; kaikellaiset -tarttuvat taudit ja bakteriatartunnat olivat kadonneet; kaikilla oli -kylliksi ruokaa ja vaatetta, kaupungin kaduilla oli lämmin olla ja -he olivat suojassa kaikkia ilmanmuutoksia vastaan; tieteen melkein -koneellinen kehitys ja yhteiskunnan materiellinen järjestys oli -saanut kaiken tämän edistyksen aikaan. Mutta hän huomasi nyt jo, -että kansa pysyi kansana, että se oli villitsijöiden ja järjestäjien -ehdottoman vallan alaisena, että yksilöinä oli kansa pelkuri, -yksilöinä ruokahalunsa orja, laumana taas häilyväinen. Mieleensä -johtui tuo lukematon määrä sinipukuisia olentoja. Hän tiesi, että -tuolla hänen alapuolellaan oli miljoonia ihmisolentoja, miehiä ja -naisia, jotka eivät koskaan olleet käyneet kaupungin ulkopuolella, -eivät olleet nähneet mitään ulkopuolella tuota pientä, ikävää -työkehää, johon maailman työjärjestelmä oli heidät kahlehtinut, -ulkopuolella noita hapuilevia ja vääriä nautintoja, jotka eivät -tuottaneet tyydytystä. Hän muisteli aikalaistensa toiveita, ja -William Morris'en kertoma ihannemaa ja Hudsonin kuvailema valtio -tuntuivat hänestä särkyneiltä unelmilta. Ja hän muisteli omiakin -toiveitaan. - -Eläessään viimeisiä päiviään tuota entistä kiihkeätä elämäänsä, joka -nyt tuntui niin etäiseltä, oli hän pitänyt ihmiskunnan vapauden ja -yhdenvertaisuuden kehittämistä mahdollisena. Hän oli toivonut kuten -koko hänen silloinen aikakautensakin toivoi, että kerran koittaa -päivä, jolloin enemmistön ei tarvitse uhrautua muutamille harvoille; -että se aika oli lähellä, jolloin jokaisella naisesta syntyneellä -oli samat oikeudet tasa-arvoisuuteen ja onneen. Kahdensadan vuoden -päästä sama pettynyt toive kaikui epätoivoisena huutona läpi koko -laajan kaupungin. Kahdensadan vuoden kuluessa huomasi hän köyhyyden, -toivottoman työn, kaiken kurjuuden kasvaneen entistään suuremmaksi ja -saavuttaneen aivan jättiläismäisen muodon. - -Vähitellen pääsi hän selville kaikista niistä tapahtumista, jotka -olivat sattuneet hänen unensa aikana. Hän näki nyt mikä moraalinen -taantumus oli syntynyt yliluonnollisen uskonnon hävittyä kansasta, -miten kunniantunto oli heikentynyt, ja mikä vaikutusvalta oli -rikkaudella. Sillä ihmiset, jotka olivat kadottaneet uskonsa -Jumalaan, olivat kuitenkin säilyttäneet uskonsa omaisuuden voimaan, -ja rikkaus vallitsi yli uskonnollisesti suvaitsevaisen maailman. - -Jaapanilainen seuralaisensa, Asano, joka selitti hänelle kuluneiden -kahden vuosisadan valtiollista historiaa, käytti puheessaan hyvin -sattuvaa ajatuskuvaa, verraten sosiaalista järjestelmää hyönteisten -tyhjäksi syöneesen siemeneen. Ensi alussa kypsyi siemen voimakkaasti. -Sitten ilmestyy hyönteinen, joka laskee siihen munansa, ja hyvin pian -on siemenestä jälellä vaan kuori, sillä toukka syö sen sisustan. -Ilmestyy sitten joku alempi hyönteinen, joku ichneumonkärpänen ja -laskee munansa tähän toukkaan, ja tämä muuttuu taas vuorostaan -piankin paljaaksi kuoreksi, ja uusi tulokas kehittyy edeltäjänsä -nahan alla, jonka suojana on vuorostaan taas siemenen kuori. Siemenen -kuori säilyttää aina muotonsa; koko maailma uskoo sen siemeneksi, -eikä mikään estä sitä itseään kuvittelemasta olevansa terve ja -elinvoimainen siemen. "Teidän kuningasvaltanne Victorian aikana", -sanoi Asano, "oli samallainen -- onttosydäminen kuningasvalta". -Maanomistajat, paroonit ja pikkuaatelisto astui ensin esiin -kuningas Johanin aikaan; kului pitkä aika, sitten mestasivat he -Charles kuninkaansa ja kadottivat valtansa kuningas Georgen aikana, -jolloin valta todellisuudessa joutui parlamentin käsiin. Mutta -parlamentti, maataomistavan pikkuaateliston edustaja, ei saanut -pitää valtaa. Se muodostui jo yhdeksännellätoista vuosisadalla. -Valtarajat laajennettiin niin, että sen sisälle mahtuivat kaikki -asioita ymmärtämättömätkin "myriaadit kaupungin asukkaita", jotka -sekavana laumana tulivat äänestämään. Luonnollisena seurauksena tästä -valitsijoiden suunnattomasta lukumäärästä oli eri puolueryhmien -muodostuminen. Jo Victorian aikana oli valta kuulunut salaisesti -järjestetyille, ryhmittyneille ja turmeltuneille yhdistyksille. Hyvin -pian joutui se rahamiesten käsiin, jotka antoivat tarpeelliset varat -puolueen järjestämiseksi. Jonkun aikaa oli koko valta ja valtakunnan -menestys kahden ryhmän käsissä, jotka hallitsivat sanomalehtien ja -vaalitaistelujen avulla -- kahden, rikkaiden ja taitavien miesten -ryhmän käsissä, jotka ensiksi toimivat toisiaan vastaan, mutta -sittemmin yksinneuvoin. - -Syntyi kyllä reaktiooni, mutta se oli heikko, eikä saanut mitään -aikaan. Useat teokset kertoivat siitä, mainitsi Asano, -- joista -muutamat olivat ilmestyneet siihen aikaan kun Graham vaipui uneen -- -oli olemassa kokonainen kirjallisuus, joka kosketteli reaktioonia. -Reaktioonipuolue näyttää sulkeutuneen huoneesensa ja tehneen -rohkeita päätöksiä -- paperilla. Välttämättömintä näytti olevan -ottaa molempain ryhmien johtomiehet vangiksi ja siten riistää heiltä -heidän valtansa, ja tämä ajatus näkyy olevan vallalla kaikissa -yhdeksännentoista vuosisadan teoksissa, sekä Amerikassa että -Englannissa. Useimmissa asioissa toimi Amerika aikaisemmin kuin -Englanti, mutta molemmat kulkivat samaa tietä. - -Vasta-vallankumousta ei tapahtunut koskaan. Sitä ei voitu koskaan -järjestää niin, että se pysyisi puhtaana. Maailmassa ei löytynyt enää -kylliksi tuota vanhanaikuista tunneherkkyyttä eikä uskoa oikeuteen, -joka ennen oli vallinnut. Jokainen järjestetty puolue, joka pääsi -niin suureen valtaan, että se voi vaikuttaa vaaleihin, joutui etevien -rikkaiden miesten houkutusten, hävittämisen ja lahjomisen esineeksi. -Sosialistien, kansanvaltaisten, reaktionäärien, oikeamielisten -puolueet olivat lopulta vaan rahanvaihtopaikkoja, jotka myivät -vakuutuksensa voidakseen maksaa vaalimenot. Ja rikkaiden päätoimena -oli turvata omaisuus ja valmistaa tilaa kauppakeinottelulle, kuten -entisajan läänityslaitos oli tehnyt säilyttääkseensä metsästys- ja -sotaoikeutensa. Koko maailma oli tehty kaupan esineeksi; kaikkialla -vallitsi kauppataistelu, rahalliset keikaukset, kurssien aleneminen -ja yleneminen, tariffisota saivat enemmän kurjuutta aikaan -kahdennellakymmenellä vuosisadalla -- sillä kurjuus oli toivottomassa -elämässä eikä äkillisessä kuolemassa -- kuin sota, rutto ja nälkä -olivat saaneet aikaan historian synkimpinä aikoina. - -Graham huomasi nyt selvästi, mikä vaikutus hänellä oli ollut asioiden -kehitykseen. Tämän mekaanillisen sivilisatioonin asteettaisen -kehityksen aikana oli syntynyt uusi voima -- joka ensin auttoi ja -sitten kokonaan ohjasi sen kehitystä -- nimittäin Neuvosto, joka -hoiti hänen omaisuuttaan. Ensi alussa oli se vaan satunnainen -Isbisterin ja Warmingin miljoonien yhtyminen, rahavaltainen yhtiö, -joka oli syntynyt kahden lapsettoman lahjoittajan oikun kautta, -mutta sen hoitajien monipuolinen johtokyky nosti sen hyvinkin pian -vaikutusvaltaiseen asemaan, kunnes se hypoteekkien, lainojen ja -osakkeiden oston kautta, käyttämällä satoja eri liikenimiä oli -syöpynyt läpi koko Englannin ja Amerikan valtion. - -Käyttämällä suunnatonta vaikutusvaltaansa ja suosikkijärjestelmää -tuli Neuvostosta hyvinkin pian valtiollinen puolue; ja omaisuuden -kasvaessa taukoamatta tuhlasi se varojaan vaikuttaakseen -valtiollisiin päätöksiin ja käytti hyväkseen näitä valtiollisia -etuja kootakseen yhä suurempia ja suurempia rikkauksia. Lopulla oli -molempien pallonpuoliskojen valtiollisten puolueiden muodostuminen -sen käsissä; siitä muodostui sisäasioita valvova, valtiollinen -Neuvosto. Viimeisen taistelunsa kävi se suurien juutalaisperheiden -liittoa vastaan. Mutta nämät perheet olivat liittyneet toisiinsa -heikkojen siteiden kautta, mikä hetki tahansa voi perinnön kautta -joutua iso osa heidän rikkauksistaan jollekin kaivostyömiehelle, -naiselle tai narrille, avioliitot ja jälkisäädökset siirsivät -suunnattomia summia vieraisiin käsiin. Neuvostolla ei ollut näitä -vaaroja. Sen omaisuus kasvoi kasvamistaan. - -Neuvosto, vaikka siihen alkujaan kuuluikin kaksitoista erinomaisen -taitavaa miestä, muodosti yhdessä yhden ainoan nerokkaan -persoonallisuuden. Se tavoitteli rohkeasti rikkautta ja valtiollista -vaikutusvaltaa ja nämät molemmat auttoivat toinen toistaan. -Hämmästyttävällä nerokkaisuudella tuhlasi se suunnattomia summia -lentokoneiden kehittämiseen odottaen vaan sopivaa aikaa, jolloin -se panisi tämän keksintönsä käytäntöön. Se käytti patenttilakia ja -muita puolilaillisia keinoja tuhotakseen kaikki ne keksijät, jotka -eivät suostuneet toimimaan yhdessä sen kanssa. Alkuaikoina otti -se palvelukseensa kaikki etevät henkilöt ja maksoi niille suuret -palkat. Neuvosto noudatti niinä aikoina erehtymätöntä, voimakasta -politiikkaa ja sen vaikutus kasvoi kasvamistaan tapaamatta muita -esteitä kuin satunnaisesti rikastuneiden miesten hapuilevat, -itsekkäät ponnistukset. Sadan vuoden sisällä omisti Graham Afrikan, -Etelä-Amerikan, Ranskan, Lontoon, Englannin, ja sen vaikutus ulottui --- kaikissa käytännöllisissä asioissa -- Pohjois-Amerikaankin -- -joka siihen asti oli vallinnut koko maata. Neuvosto osti ja järjesti -Kiinan, valloitti Aasian rikkaudet, herpaisi vanhan maailman valtiot, -otti niiden raha-asiat haltuunsa, ryhtyi taisteluun niiden kanssa ja -kukisti ne. - -Ja se ahmi itselleen maailman niin ovelasti -- satojen pankkien, -yhtiöiden, syndikaattien kautta, jotka peittivät Neuvoston toimintaa --- että se oli jo päässyt hyvin pitkälle, ennenkuin ihmiset yleensä -arvasivatkaan, minkä hirmuvallan alaiseksi he olivat joutuneet. -Neuvosto ei koskaan arkaillut eikä vavissut. Liikenneneuvot, maat, -tilukset, rakennukset, kunnallishallitukset, lämpimien maiden -tuotantoyhtiöt -- kaikki inhimilliset yritykset joutuivat sen käsiin. -Ja se ohjasi ja järjesti miehistönsä, rautatiepoliisit, liikkuvien -katujen poliisit, talojensa vartijat, vesi- ja sähköjohtojensa -hoitajat ja maatilojensa viljelijäarmeijan. Se ei osottanut mitään -suoranaista vihamielisyyttä palkkalaisiensa järjestämiä yhdistyksiä -vastaan, mutta se taittoi niiden vallan, petti ne ja osti ne -lahjomalla puolelleen. Se osti lopulta koko maailman itselleen. Ja -sen paras temppu oli lentokoneiden ottaminen käytäntöön. - -Kun Neuvosto joutui riitaan työväkensä kanssa eräässä suuremmassa -monopoolilaitoksessaan ja teki tekoja, joiden laittomuus oli aivan -liian selvää -- eikä se sitä ennen ollut edes tapansa mukaan lahjonut -haitallisia henkilöitä -- niin vanha laki, nähdessään etujensa -hupenevan, etsi aseita taistellakseen. Mutta sillä ei ollut enää -armeijaa eikä laivastoa; rauhan aikakausi oli tullut. Ainoat sotaan -kelpaavat laivat kuuluivat Neuvoston meriyhtiölle. Poliisivoima oli -heidän hallussaan; rautateiden, laivojen ja maatilojen poliisi, -kaikellaiset vartijat, joiden lukumäärä oli kymmentä kertaa suurempi -kuin vanhan hallituksen käytettävänä olevat voimat. Silloin -laskettiin lentokoneet liikkeesen. Vielä on elossa vanhuksia, jotka -muistavat viimeisen suuren taistelun edushuoneessa -- lakipuolue oli -vähemmistönä, mutta se taisteli epätoivoisena vastaan -- väliaikoina -edushuoneen jäsenet katselivat terrassilta noita suurisiipisiä -koneita, jotka tyynesti leijailivat heidän päänsä päällä. Neuvosto -oli saavuttanut täyden vallan. Viimeinen demokraatinen hallitus, -joka oli hyväksynyt rajattoman, edesvastuusta vapaan omaisuuden, oli -loppunut. - -Sata viisikymmentä vuotta Grahamin nukkumisen jälkeen saattoi -Neuvosto riisua naamionsa ja hallita, vaatien itselleen ylivallan. -Vaalit olivat tulleet vaan naurettavaksi muodollisuudeksi, joka -seitsemäs vuosi uusiutuvaksi narrinpeliksi, se oli vaan enää -merkityksetön vanha tapa. Sosiaalinen parlamentti, joka oli yhtä -tarpeeton kuin kansallisen kirkon neuvosto Victorian aikana, -kokoontui silloin tällöin; ja Englannin laillinen kuningas, -kadotettuaan perintönsä, esiintyi humalaisena ja typeränä eräässä -toisen luokan varieteessa. Siten tuo 19:nen vuosisadan suuremmoinen -unelma, jalo tarkoitus taata kaikille yksilöllinen vapaus ja -yleinen onni, oli nyt, kun epärehellisyyden ruttotaudit olivat sen -saastuttaneet, absoluuttisen omistusoikeuden taikausko sen pilannut, -kun uskonnolliset lahkokunnat kiistelivät kansan kasvatuksesta, -riistivät ihmisiltä kaikki käyttäytymisen säännöt ja saivat -halveksimaan kaikkia moraalisääntöjä -- tuo unelma oli muodostunut -keksintöjen ja rikollisten yritysten kautta ensin taistelevaksi -rahavallaksi ja sitten hirmuvaltaiseksi rahavallaksi. Lopulta ei -Neuvosto pitänyt edes tarpeellisena hankkia perustuslaillisten -viranomaisten hyväksymistäkään päätöksilleen. Ja sinä aikana lepäsi -Graham liikkumattomana, ryppyisenä, kelmeänä, olematta kuollut -tai elävä, hän, maapallon täydellinen omistaja. Ja kun hän sitten -heräsi, näki hän olevansa tuollaisen perinnön omistaja! Ja kun hän -sitten heräsi, seisoi hän täällä pilvettömän taivaan alla katsellen -suunnattoman suurta valtakuntaansa. - -Mitä tarkoitusta varten hän oli herännyt? Oliko tämä kaupunki, -tämä toivottomien raatajien lauma siis lopputulos hänen vanhoista -toiveistaan? Tai elikö tuo vapauden liekki, tuo liekki, joka oli -hänen kuluneen elämänsä aikana leimahtanut ja sammunut, elikö se -vielä kaiken tuon alla. Hän muisteli vallankumouslaulun lentoisaa -voimaa. Oliko tuo laulu vaan jonkun kansanyllyttäjän huumekeksintöä, -joka unohtui heti tarkoituksen saavutettua? Oliko hänessä yhä vielä -elävä toivo vain hyljättyjen aatteiden, vain kuolleen uskon-varjoa? -Vai oliko sillä laajempi tarkoituksensa, joka vaikuttaisi koko -ihmiskohtaloon? Mitä varten hän oli herännyt, mitä tulisi hänen -tehdä? Ihmiskunta oli hänen jalkojensa juuressa aivan kuin kartta. -Hän ajatteli miljoonia ja taas miljoonia olentoja, jotka yhtenä -virtana seurasivat toisiaan olemattomuuden pimeydestä kuolon -pimeyteen. Mitä varten? Joku tarkoitus täytyi hänellä olla, mutta -tuo tarkoitus meni yli hänen ymmärryksensä. Ensi kerran näki hän -aivan selvästi oman äärettömän pienuutensa, näki mikä traagillinen -vastakohta oli ihmisvoiman ja ihmissydämen sykinnän välillä. Tänä -lyhyenä aikana tunsi hän, mikä pieni sattuman luoma olento hän -oli, ja kuinka suuria olivat hänen toiveensa. Äkkiä tuli hänen oma -pienuutensa ja pyrkimyksensä niin sietämättömiksi hänelle itselleen, -että vastustamaton voima pakotti hänet rukoilemaan. Ja hän rukoili. -Rukouksensa oli sekavaa, epäjohdonmukaista, hapuilevaa, hänen -sielunsa pyrki ajan ja paikan yli ja yli olemassa-olon moninaisen ja -sekavan hämmingin kohden jotain -- hän ei edes tiennyt mitä kohden -- -kohden jotain, joka ymmärtäisi hänen tuskansa ja armahtaisi häntä. - -Etäällä, alhaalla, nautti mies ja vaimo eräällä parvekkeella -aamun raikkaasta ilmasta. Mies oli tuonut kiikarin katsellakseen -Neuvoston palatsia ja neuvoi naista sitä käyttämään. Pian oli heidän -uteliaisuutensa tyydytetty, kun he eivät voineet sinne asti nähdä -mitään veriläiskäleitä. Katseltuaan pilvetöntä taivasta, suuntasi -nainen kaukoputkensa näkötornia kohden. Ja he näkivät kaksi mustaa -pilkkua, niin pientä, että töin tuskin erotti ne ihmisiksi, toinen -tarkasteli ympärilleen, toinen kohotti kätensä hiljaista taivasta -kohden. - -Hän ojensi kaukoputken miehelle. Tämä katsoi ja huudahti: - -"Se on kai Mestari. Niin. Minä olen siitä varma. Hän _on_ Mestari!" - -Hän laski kaukoputken alas ja jatkoi. "Hän liikuttaa käsiään aivan -kuin rukoilisi. Mitähän hän oikeastaan on. Auringonpalvelijako? Hänen -aikanaan ei löytynyt tulenpalvelijoita, eihän?" - -Hän katsoi taas. "Nyt hän lopetti. Ehkä se olikin vaan satunnainen -asento". Hän antoi kaukoputken vaipua ja kävi miettiväksi. "Hänen -ei tarvitse tehdä muuta kuin nauttia elämästä -- nauttia elämästä. -Ostrog kyllä ohjaa purtta. Ostrogilla onkin täysi työ pitääkseen -kurissa koko tuon työväkilauman. Heidät ja heidän laulunsa! Ja kaiken -tuon on hän saanut omakseen nukkuessaan, nukkuessaan. Kyllä tämä -maailma on merkillinen". - - - - -XV Luku. - -Arvokkaita henkilöitä. - - -Tuulimoottorien johtajan asunto olisi tuntunut Grahamista -hämmästyttävän monimutkaiselta, jos hän olisi tullut sinne suorastaan -19:nen vuosisadan elämästä, mutta hän oli jo ennättänyt tottua uuden -ajan rakennussuhteisiin. Vaikeata oli erottaa mitään eri salia -tai huoneita, sillä monimutkainen systeemi siltoja, kaarroksia -ja käytäviä jakoi ja yhdisti tämän avaran rakennuksen eri osat. -Hän saapui tuollaisen, hänelle jo tutun siirtyvän seinän kautta -lavalle, josta leveät ja matalat astimet johtivat alaspäin, ja -joilla liikuskeli miehiä ja naisia loistavammissa puvuissa kuin -mitä hän tähän asti oli nähnyt. Tältä paikalta katsoessaan näki -hän pylväistön, jonka omituiset koristeet oli laadittu himmeän -valkoisesta, keltaisesta ja purppuranpunaisesta marmorista. -Kaikkialla oli parvekkeita, jotka näyttivät olevan tehdyn posliinista -ja filigraanista. - -Katsoessaan ylöspäin näki hän lukemattoman määrän parvekkeita, joilta -kansa katsoi häneen. Ilmassa aaltoili puheen kohina ja soitto, joka -kuului ylhäältä, iloinen ja pirteä soitto, mutta jonka alkulähdettä -hän ei voinut löytää. - -Keskusta oli täynnä väkeä, mutta siellä ei vallinnut tungos; -useampia tuhansia näytti olevan koolla. Pukunsa olivat komeita, -jopa fantastisiakin, miehet olivat yhtä erikoisesti puettuja kuin -naisetkin, sillä oli luovuttu tuosta puritaanisesta miespuvun -kuosista, jolla ennen oli ollut niin suuri vaikutus. Miesten -tukka, vaikka se ainoastaan harvoilla oli pitkä, oli huolellisesti -käherretty laineille ja kaljupäisyys oli kadonnut maailmasta. -Runsaasti oli niitä joiden tukka oli käherretty tapaan, joka olisi -Rossettiakin hurmannut, ja eräällä omituiselta henkilöllä, jota -kutsuttiin Grahamille oudolla nimellä "amoristiksi" oli kaksi -palmikkoa. Miesten palmikkoja näki useita, näytti siltä, että -syntyjään kiinalaisia kaupungin asukkaita ei enää halveksittu rotunsa -tähden. Miesten puvut olivat hyvin vähän yhdenkaltaisia. Komeimmat -miehet verhosivat vartalonsa leveihin housuihin, siellä täällä näki -puhvi- ja kaistahousuja, viittoja ja mekkoja. Leo X:n aikuiset -puvun kuosit olivat kyllä vallalla, mutta itämaiden kaunoaistin -määräämät muodot olivat myöskin runsaasti edustettuina. Lihavuus, -jota Victorian aikana olisi koetettu supistaa kiristämällä takkia ja -verhoamalla ruumis säälimättömän ahtaisiin housuihin ja takkeihin, -antoi nyt vaan aihetta runsaihin laskoksiin, jotka ylevinä valuivat -maahan asti. Eniten näkyi hentoja ja siroja muotoja. Grahamin -mielestä, joka oli jäykkä jäykän aikakauden lapsi, olivat nämät -ihmiset liian siroja olennossaan ja liian vilkkaita käytöksessään -ja ilmerikkaissa eleissään. He tekivät liikkeitä, kuvasivat -hämmästystään, mielenkiintoaan, iloaan, ja ennen kaikkea ilmaisivat -hämmästyttävän avomielisesti, minkä vaikutuksen ympärillään olevat -naiset tekivät heihin. Heti ensi silmäykseltä huomasi, että naisia -oli eniten koolla. - -Näiden miesten seurassa olevat naiset olivat puvussaan, liikkeissään -ja eleissään hillitympiä, mutta paljoa teennäisempiä. Muutamat -matkivat puvuissaan kreikkalaisten pukujen yksinkertaisuutta ja -eleissään Ranskan empireajan siroutta, ja Graham näki ohikulkiessaan -hohtavan kauniita olkapäitä ja käsivarsia. Muutamilla oli suoria -pukuja vailla saumoja tai vyötä, toisilla taas laskeutui suuria -laskoksia olkapäiltä alas. Juhlapukujen suloja paljastava muoto ei -ollut kadonnut näiden kahdensadan vuoden kuluessa. - -Kaikkien liikkeet olivat tavattoman siroja. Graham huomautti -Lincolnille, että useat miehet liikkuessaan muistuttivat Raphaelin -maalauksia, ja Lincoln sanoi hänelle, että määrättyjen sirojen -liikkeiden omaksuminen kuului jokaisen rikkaan henkilön kasvatukseen. -Mestari otettiin tullessaan vastaan pienellä naurutervehdyksellä, -mutta nämät henkilöt ilmaisivat sivistystään sillä, etteivät juosseet -hänen luokseen eivätkä kiusanneet häntä alituisella katselemisellaan -hänen astuessaan portaita alas salin keskustaa kohden. - -Hän oli jo aikaisemmin kuullut Lincolnilta, että nämät olivat -Lontoon seurapiirin arvokkaimpia jäseniä. Melkein jokainen oli -mahtava virkamies tai sellaisen virkailijan läheinen sukulainen. -Useat olivat palanneet Euroopan Nautinnon kaupungeista tervehtimään -häntä. Ilmalaivojen toimimiehet, joilla oli Neuvoston kukistamisessa -ollut melkein yhtä tärkeä osa kuin Grahamilla, olivat lukuisasti -saapuneet, samoin tuulimoottorien virkailijat. Saapuvilla oli -myöskin ruokintatrustin etevämpiä jäseniä; eurooppalaisen -sianteurastuslaitoksen tarkastaja oli alakuloisen ja intressantin -näköinen, tavoissaan hienostellun kyynillinen. Juhlapukuinen piispa -kulki Grahamin ohitse, puhellen erään henkilön kanssa, joka oli -puettu aivan kuin Chaucer, päässään laakeriseppele. - -"Kuka tuo on?" kysäsi hän ehdottomasti. - -"Lontoon piispa", sanoi Lincoln. - -"Ei -- minä tarkotan tuota toista". - -"Poeta laureatus". - -"Vieläkö sellainen --?" - -"Tosin ei hän runoile. Hän on Wottonin -- erään neuvoston jäsenen -serkku. Mutta hän kuuluu äärimmäisten kuningasmielisten klubiin -- -hauska klubi -- ja he ylläpitävät noita vanhoja tapoja." - -"Asano kertoi jonkun kuninkaan elävän". - -"Kuningas ei kuulu klubiin. He ajoivat hänet sieltä pois. Hän on -Stuartin sukua luullakseni; mutta toden totta --" - -"Liian paljon?" - -"Aivan liian paljon". - -Graham ei ymmärtänyt täydellisesti tätä, mutta se näytti -koskettelevan jotain tämän uuden ajan yleistä hairahdusta. Hän -kumarsi ensimmäiselle esiteltävälle henkilölle. Selvästi näki hän -hienon luokkarajan vielä olevan olemassa tässäkin seurassa, koska -Lincoln piti ainoastaan pienen seuran sen arvoisena, että heidät -esiteltiin hänelle. Ensimmäinen oli ilmalaivojen ylipäällikkö, jonka -päivän rusketuttamat kasvot erosivat ympäristönsä hienovärisistä -kasvoista. Hän kun oli luopunut Neuvostosta ratkaisevalla hetkellä, -niin oli hän nyt hyvinkin huomattava henkilö. - -Hänen esiintymisensä erosi Grahamille sangen mieluisella tavalla -kaikista muista. Hän laversi muutamia jokapäiväisiä lauseita, -vannoi uskollisuuttaan ja tiedusteli Mestarin vointia. Puheensa oli -reipasta eikä hänen kielessään ollut tuota lyhyttä, huolimatonta -puhetapaa. Hän mainitsi Grahamille hyvin selvästi, että hän oli vanha -"ilmakarhu" -- hän käytti sitä sanaa -- ettei hän lörpötellyt tyhjiä, -että hän oli kiireestä kantapäähän asti jykevä ukko ja vanhanajan -mies, ettei hän tahtonut paljoa tietää, ja että se, mitä hän ei -tietänyt, ei ollut tietämisen arvoistakaan. Hän kumarsi miehekkäästi -aivan kuin tahtoen olla vapaa kaikesta matelemisesta, ja astui -syrjään. - -"Hauskaa on nähdä tuon ihmislajin vielä olevan jälellä". sanoi Graham. - -"Fonograafin ja kinematograafin ansioita", sanoi Lincoln hiukan -pilkallisesti. "Hän on matkinut luontoa". Graham vilkaisi kookkaaseen -mieheen. Kaikki olikin vaan kopiota. - -"Me ostimme hänet", sanoi Lincoln. "Osaksi. Ja osaksi pelkäsi hän -Ostrogia. Kaikki riippui hänestä". - -Hän kääntyi nopeasti esitelläkseen koulutrustin ylivalvojan. Tämä oli -mielistelevä, sinisen-harmaasen akademian vaippaan puettu henkilö, -hän katsoi Grahamiin entisaikaisten silmälasien läpi ja valaisi -sanojaan huolellisesti hoidetun kätensä liikkeillä. Graham oli -intresseerattu tämän henkilön toiminnasta ja teki hänelle koko joukon -kysymyksiä. Ylivalvoja näytti olevan huvitettu Mestarin suuresta -suoruudesta. Hän puhui vaan ohimennen kasvatusmonopoolista, joka -hänen yhdistyksellään oli, hän oli tehnyt kontrahdin Lontoon monien -kunnallishallitusten kanssa, mutta hän puhui sitä innokkaammin niistä -edistysaskeleista, jotka kasvatus oli tehnyt Victorian ajasta asti. -"Me olemme poistaneet liiallisen rasituksen", sanoi hän, "poistaneet -sen kokonaan -- maailmassa ei löydy enää ainoatakaan tutkintoa. -Ettekö ole tyytyväinen?" - -"Mitenkä te sitten saatte ne tekemään työtä?" kysyi Graham. - -"Me teemme työn mieluiseksi -- niin mieluiseksi kuin mahdollista. Ja -jos se ei miellytä jotakuta -- saa hän mennä. Meidän toiminta-alamme -on ääretön". - -Hän selitteli muutamia yksityiskohtia ja keskustelua jatkui. -Ylivalvoja mainitsi Pestalozzin ja Froebelin nimet suurella -kunnioituksella, vaikka hän ei salannut, että hän ei täydellisesti -tuntenut heidän käänteentekeviä teoksiaan. Graham sai kuulla, että -yliopisto oli vielä olemassa vaikka toisessa muodossa. "Löytyy -esimerkiksi joukko tyttöjä", sanoi Ylivalvoja ylpeillen omasta -arvokkaisuudestaan, "joilla on aivan tavaton vimma vakaviin -tutkimuksiin -- jolleivät ne ole liian vaikeita, ymmärrättehän. Me -pidämme siitäkin huolen. Tällä hetkellä" sanoi hän arvokkaasti kuin -Napoleon, "melkein viisisataa fonograafia luennoitsee Lontoon eri -osissa Platonin ja Swiftin vaikutuksesta Shelleyn, Haylittin ja -Burnsin rakkaudentarinoihin. Jälestäpäin kirjoittavat he aineita -tämän johdosta ja heidän nimensä julkaistaan paremmuuden mukaisessa -järjestyksessä. Näettehän, miten tuo pieni siemen on kasvanut? Tuo -teidän aikakautenne typerä välikoulu on kadonnut". - -"Ja kansakoulut", sanoi Graham. "Tarkastatteko te niitäkin?" - -Ylivalvoja vastasi: "täydellisesti". Graham oli entisinä -demokraatisina aikoina ollut niistä hyvin intresseerattu ja hän -alkoi yhä innokkaammin kysellä. Hän muisti eräitä lauseita, joita -tuo vanhus hämärässä oli hänelle lausunut. Ylivalvoja vakuuttikin -vanhuksen lauseet tosiksi. "Me olemme poistaneet rasituksen", sanoi -hän, ja Graham kysyi eikö olisi poistettava kaikenlainen kuolettava -ja yksitoikkoinen työ. "Me koetamme tehdä alkeiskoulut pikkulapsille -mahdollisimman hauskoiksi. Heidänhän täytyy ryhtyä työhön niin perin -varhain. Heille opetetaan vaan pääprinsiippiä - tottelevaisuutta, -työntekoa." - -"Te opetatte heille siis sangen vähän". - -"Miksi suotta? Sehän johtaa vaan kapinaan ja tyytymättömyyteen. Me -huvitamme heitä. Onhan tälläkin hetkellä -- kapinoita ja kiihkoilua. -Mistä työväki saa nuo ideansa, sitä on vaikea sanoa. He kertovat -niitä toinentoisilleen. Heillä on sosialistisia unelmia -- jopa -anarkistisiakin! Heidän joukossaan löytyy varmaan agitaattoreja. Minä -olen arvellut -- minä olen aina arvellut -- että minun päätehtäväni -on taistella kansan tyytymättömyyttä vastaan. Miksi tekisimme kansan -onnettomaksi?" - -"Niin juuri", sanoi Graham miettiväisenä. "Mutta on olemassa paljon -asioita, joista minä tahtoisin päästä selville". - -Lincoln, joka koko keskustelun ajan oli tarkastanut Grahamia, ehätti -väliin. "Täällä on useita muitakin", sanoi hän puolikovaa. - -Ylivalvoja teki kauniin kumarruksen ja väistyi syrjään. "Ehkä", sanoi -Lincoln seuraten Grahamin katsetta, "haluatte tutustua muutamiin -naisiin?" - -Eurooppalaisen sianteurastustrustin johtajan tytär oli suloinen, -pieni, punatukkainen ja kirkas-sinisilmäinen olento. Lincoln antoi -Grahamin keskustella hetkisen hänen kanssaan, ja hän näytti ihailevan -suuresti "tuota vanhaa hyvää aikaa", jonka loppupuolella Mestari oli -vaipunut uneen. Hän hymyili puhuessaan ja hänen silmänsä hymyilivät -tartuttavalla tavalla. - -"Minä olen koettanut", sanoi hän, "monta monituista kertaa kuvitella, -millainen oli tuo vanha romantinen aika. Ja te -- muistatte sen. -Kuinka omituiselta ja sekavalta mahtaakaan nykyaika tuntua teistä! -Minä olen nähnyt valokuvia ja tauluja noilta vanhoilta ajoilta, -pieniä yksinäisiä, poltetuista tiilistä tehtyjä rakennuksia, -jotka olivat aivan mustia hiilenpolton tähden, rautatiensiltoja, -yksinkertaisia ilmoitustauluja, juhlallisia puritaanisia miehiä, -joilla on mustat puvut ja tuollaiset korkeat hatut, rautatien junia -kulkien siltoja pitkin päänne yläpuolella, hevosia ja ajoneuvoja, ja -koiria, jotka hurjina juoksevat pitkin katua. Ja sitten te yht'äkkiä -joudutte tänne!" - -"Tänne", sanoi Graham. - -"Erilleen omasta elämästä -- kaikesta, mihin olitte tottunut". - -"Tuo entinen elämä ei ollut mitään onnellista elämää", sanoi Graham, -"minä en kaipaa sitä". - -Neiti katsahti häneen. Syntyi lyhyt äänettömyys. Hän huokasi -pettyneenä. "Ettekö?" - -"En", sanoi Graham. "Elämä oli niin pikkumaista -- vailla tarkotusta. -Mutta tämä --. Me pidimme maailmaamme kyllin järjestyneenä, -väkirikkaana ja sivistyneenä. Nyt näen -- vaikka olenkin tässä -maailmassa ollut vaan neljä päivää -- ajatellessani entistä aikaa -- -että se oli raaka, vanhentunut -- ainoastaan alkuna tälle nykyiselle -järjestelmälle. Teidän on vaikea uskoa, kuinka vähän minä vielä -tiedän kaikesta". - -"Kysykää minulta, mitä vaan haluatte", sanoi hän hymyillen. - -"Sanokaa sitten, keitä nämät ihmiset ovat. Minulla on hyvin hämärät -tiedot heistä. Olen aivan ymmällä. Ovatko nuo kenraalia?" - -"Nuoko sulkahattuiset miehet?" - -"Eivät suinkaan. Ei. Minä otaksun, että he ovat suurten yleisten -toimien tarkastajia. Kuka on tuo hienon näköinen mies?" - -"Tuoko? Hän on hyvin ylhäinen virkailija. Hän on Morden. Hän on -sappitautipilleri-tehtaan johtaja. Minä olen kuullut, että hänen -miehensä valmistavat vuorokaudessa myriadin myriadia pilleriä. -Ajatelkaahan, myriadin myriadia!" - -"Myriadin myriadia. Eipä ihme, että hän on ylpeän näköinen", sanoi -Graham. "Pilleriä! Mikä merkillinen aika. Ja tuo purppurapukuinen -mies?" - -"Hän ei oikeastaan kuulu hienompaan seurapiiriin. Mutta me pidämme -hänestä. Hän on todellakin hyvin viisas ja hauska mies. Hän on -Lontoon yliopiston lääketieteellisen osaston johtomiehiä. Kaikki -lääkärit, ymmärrättehän, kuuluvat lääketieteellisen osaston -komppaniaan, ja kantavat purppuranpunaista pukua. Jokaisen pitäisi --- kyetä tehtäväänsä. Mutta onhan se selvää, että kun ihmiset saavat -vakituisen palkan _tehdäkseen_ jotain --" Hän hymyili ivallisesti -sellaisten ihmisten sosiaalisille vaatimuksille. - -"Onko täällä ketään aikanne suurta taiteilijaa tai kirjailijaa?" - -"Ei kirjailijaa. Ne ovat yleensä niin hassuja olentoja -- ovat vaan -intresseerattuja omasta itsestään. Ja he ovat niin kovia riitelemään! -Muutamat heistä voivat tapella siitäkin, kenellä on oikeus kulkea -portailla toisen edellä. Eikö se ole kamalaa? Mutta minä luulen, että -Wraysbury muoti-capillotomisti on täällä. Hän tulee Caprista". - -"Capillotomisti", sanoi Graham. "Ah! Nyt muistan. Taiteilija! -Miksikäpä ei?" - -"Meidän täytyy palvella häntä", sanoi neiti puolustuksekseen. "Onhan -meidän päämme hänen käsissään". Hän hymyili. - -Graham arkaili lausua neidin odottamaa kohteliaisuutta, mutta -hänen katseensa oli sitä puhuvampi. "Onko taide kehittynyt samaan -suuntaan kuin kaikki muu?" kysyi hän. "Ketkä ovat teidän suurimpia -maalarianne?" - -Neiti katsoi ensin kummastuneena häneen. Alkoi sitten nauraa. -"Ensi aluksi", sanoi hän, "luulin minä teidän tarkottavan --" Hän -nauroi taas. "Te tarkotitte varmaankin noita kunnon miehiä, joista -te piditte sellaista melua siksi, että he osasivat peittää suuria -pinta-aloja öljyvärillä. Suuria neliöitä. Ja ihmiset panivat niitä -kultakehyksiin ja ripustivat niitä pitkiin riviin seinilleen. Ei -meillä ole sellaisia. Ihmiset ovat väsyneet sellaisiin". - -"Mutta mitä te luulitte minun tarkottaneen?" - -Merkitsevällä liikkeellä laski hän sormensa poskelleen, jonka -helakkaa väriä ei olisi voinut kukaan epäillä, ja hymyili -veitikkamaisesti, somasti ja yllyttävästi. "Ja nämät", ja hän osotti -silmäkulmiaan. - -Graham oli joutumaisillaan kiusauksen valtaan. Sitten juolahti -mieleensä kuva, jonka hän joskus oli nähnyt, ja joka kuvasi setä -Topiasta ja leskeä. Ja entisajan häpeän tunne sai vallan hänessä. -Hänestä tuntui tuskalliselta olla suuren ihmisparven uteliaiden -katseiden esineenä. "Minä ymmärrän", sanoi hän kuten sattumalta. -Hämillään kääntyi hän viekottelevan ja hauskan seuralaisensa luota -pois. Hän katsahti ympärilleen ja näki miten kaikkien silmät -kääntyivät katselemaan jotain muuta. Hän tunsi hieman punastuvansa. -"Kuka on tuo mies, joka puhelee saframipukuisen naisen kanssa?" kysyi -hän välttäen neidin katsetta. - -Kysymyksessä oleva henkilö oli suurten amerikalaisten teatterien -organiseeraaja ja hän oli juuri palannut suurelta näytäntöretkeltä -Mexikosta. Hänen kasvonsa muistuttivat Caligulan kasvoja. Toinen -arvokas henkilö oli neekerien työnjohtaja. Se lause ei sillä -hetkellä tehnyt häneen mitään syvempää vaikutusta, mutta hän muisti -sen sitten myöhemmin; -- neekerien työnjohtaja? Pikku neiti sanoi -sitten, joutumatta lainkaan hämilleen, erään ohikulkevan kauniin -naisen olevan Lontoon piispan apupuolison. Hän alkoi ylistellä -piispan rohkeutta -- tähän asti oli yksiavioisuus ollut tavallista -kirkollisissa piireissä -- "joka ei ollut luonnollista eikä -edullista. Miksi tunteiden luonnollista kehittymistä rajoitetaan tai -estetään sen vuoksi, että mies on pappi?" - -"Ja, sanokaahan", kysyi hän, "oletteko te anglikaani?" Graham arkaili -kysyä, mitä tuo apupuoliso oikeastaan oli, sillä se lause tuntui niin -erikoiselta, kun samassa Lincolnin tulo keskeytti tämän hupaisan ja -intressantin keskustelun. He menivät salin halki erään kookkaan, -tulipunaisessa puvussa olevan henkilön luo, joka kahden suloisen, -(hänen mielestään) birmalaiseen pukuun puetun naisen kanssa odotti -heitä. Heidät esiteltyä esiteltiin Grahamille vielä useita muita. - -Pian nämät moninaiset vaikutelmat muodostuivat hänessä yhdeksi -kokonaisuudeksi. Ensiksi tämä kokoontunut seura herätti hänessä -demokratian; hän kävi vihamieliseksi ja ivalliseksi. Mutta -ihmisluonne ei voi vastustaa kohteliaiden katseiden vaikutusta. -Soitto, valo, värien välke, välkkyvät käsivarret ja olkapäät hänen -ympärillään, käsien kosketus, hymyilevien kasvojen ilme, taidolla -laadittujen lauseiden helinä, kohteliaisuuksien määrä, kunnioitus -ja ihailu, tuotti hänelle lopulta suurta nautintoa. Hän unohti -hetkiseksi kokonaan suuret tuumansa. Hän antautui huomaamattaan uuden -asemansa huumaavan vaikutuksen alaiseksi. Hän tuli käytöksessään -vapaammaksi, itsetietoisemmaksi kuninkuudestaan, hän astui varmemmin, -musta puku laskeutui rohkeammille laskoksille ja ylpeys antoi -äänelleen jalomman soinnun. Olihan tämä kuitenkin niin loistava ja -mieltä kiinnittävä maailma. - -Hyväksyvällä katseella silmäili hän ympäristönsä pukujen vaihtelevia -väriä. Äkkiä juolahti hänen mieleensä, että hänen jollain -tavoin täytyi pyytää anteeksi tuolta pieneltä, punatukkaiselta -ja kirkassilmäiseltä neidiltä. Hän tunsi menetelleensä hiukan -kömpelösti. Ruhtinaan ei sopinut olla huomaamatta tuollaisia -lähentelyjä, vaikka hänen poliittisena henkilönä täytyikin ne -hyljätä. Hän ajatteli miten hän löytäisi tuon neidin uudestaan. Äkkiä -pieni asia riisti kaiken loiston tältä seurueelta ja muutti sen arvon -toiseksi. - -Hän katsoi ylöspäin ja näki posliiniparveketta myöten kulkevan -olennon, joka katsoi häneen, kadoten melkein samalla, hän oli -se sama nuori tyttö, jota hän toissayönä oli ihaillut teatterin -takaisessa pienessä huoneessa paettuaan Neuvoston vankilasta. Hänen -katseessaan oli tuo sama hillityn toivon ilme, joka epävarmana, -mutta jännityksellä odotti hänen toimintaansa. Ensi hetkessä ei -hän muistanut, missä he olivat tavanneet toisensa, mutta heti -muistettuaan heräsi hänessä tuo sama loihtuisa tunne kuin silloinkin. -Mutta ilmassa kaikuva tanssisävel esti häntä muistamasta marssin -säveltä. - -Nainen, jonka kanssa hän puheli sai uusia kysymyksensä ja Graham -palasi tuohon puolikuninkaalliseen lemmenleikkiin, johon hän oli -joutunut. - -Mutta tästä hetkestä alkaen sai hänessä vallan outo tunne, joka -kasvoi melkein vastenmielisyydeksi. Hän tunsi ikäänkuin moitteen -siitä, että hän oli lyönyt laimin velvollisuutensa, että tärkeät -asiat liukuivat pois keskellä tätä valoa ja loistoa. Hänen -ympärillään olevat hurmaavat naiset eivät enää vaikuttaneet -häneen. Hän antoi vaan epämääräisiä ja sekavia vastauksia kaikkiin -lemmekkäisiin ehdoituksiin, joita hän huomasi hänelle tehtävän, -ja silmänsä etsivät noita kasvoja, jotka olivat niin mieluisasti -vaikuttaneet hänen kauneudenaistiinsa. Mutta hän ei nähnyt häntä -uudelleen, odottaessaan Lincolnia, lähteäkseen pois tästä seurasta. -Vastaukseksi hänen kysymyksiinsä oli Lincoln luvannut, että -iltapäivällä he lähtevät lentämään, jos ilma vaan on suotuisa. Hän -oli mennyt tekemään valmistuksia. - -Graham seisoi ylemmällä parvekkeella puhellen erään kirkassilmäisen -naisen kanssa eadhamitista -- hän oli itse valinnut tämän -keskusteluaiheen eikä nainen. Hän oli keskeyttänyt kaikki -persoonalliset alamaisuuden osoitukset tekemällä kysymyksiä. Hän -huomasi, kuten hän jo oli huomannut useista muista tämän ajan -naisista, että ne olivat vähemmän sivistyneitä kuin hurmaavia. -Äkkiä, taistellen lähempää kaikuvan soiton säveliä vastaan kuului -kapinanlaulu saliin karkeana ja mahtavana hänen korviinsa. - -Hän katsahti kummastuneena ylös ja näki soikean aukon, josta laulu -kuului ja hän näki kaapelia, sinisen usvan ja katujen lamppurivit. -Hän kuuli laulun hukkuvan meluun ja vaikenevan. Mutta nyt erotti hän -selvästi liikkuvien katujen kohinan ja kansanjoukon melun. Hän oli -vakuutettu, miksi, sitä hän ei tietänyt, mutta tunteensa sen sanoi, -että tuolla ulkona taaja kansanjoukko ympäröi sitä paikkaa, missä -heidän Mestarinsa oli huvittelemassa. - -Vaikka laulu oli niin äkkiä vaiennut, vaikka salissa kaikuva soitto -hukutti jälleen kaikki muut äänet, niin marssin sävel kerran -alettuaan soi yhä hänen sielussaan. - -Kirkassilmäinen nainen selitteli vaivalloisesti vielä eadhamitin -salaisuuksia, kun Graham taas näki teatterissa tavanneensa tytön. Hän -tuli nyt parveketta myöten häntä kohden; Graham huomasi hänet ennen -kuin hän Grahamin. Hänen pukunsa oli hohtavaa harmaata kangasta, -tumma tukkansa kaarsi kepeästi hänen otsaansa, ja kun Graham huomasi -hänet laskeutui kadulle johtavasta aukosta kylmä valo hänen alaspäin -painuneille kasvoilleen. - -Nainen, joka oli joutunut pulaan keskustellessaan eadhamitista, -huomasi ilmeen vaihteen hänen kasvoissaan ja käytti tilaisuutta -hyväkseen päästäkseen hänestä vapaaksi. "Tahdotteko tutustua tuohon -tyttöön, sire?" kysäsi hän rohkeasti. "Hän on Helen Wotton -- -Ostrogin sisarentytär. Hän tietää ja tuntee paljon vakavia asioita. -Hän on sivistynein kaikista naisista. Minä olen siitä varma, että hän -miellyttää teitä". - -Vähän sen jälkeen keskusteli Graham tytön kanssa, ja kirkassilmäinen -nainen oli kadonnut. - -"Minä muistan teidät varsin hyvin", sanoi Graham. "Te olitte tuossa -pienessä huoneessa silloin kun kansa lauloi ja polki jaloillaan -tahtia. Ennenkuin astuin saliin sisään". - -Hänen arkuutensa katosi. Hän katsahti vakavasti Grahamiin. "Se oli -ihanaa", sanoi hän, epäröi, ja jatkoi sitten hiukan vaivalloisesti. -"Kaikki he olisivat kuolleet teidän puolestanne, sire. Tuona yönä -kuoli lukematon määrä miehiä teidän puolestanne". - -Hänen kasvonsa säteilivät. Hän vilkaisi sivuilleen nähdäkseen kuuliko -kukaan heitä. - -Lincoln näkyi matkan päässä parvekkeella astuvan joukon läpi heitä -kohden. Tyttö huomasi hänet, kääntyi äkkiä omituisen kiihkeänä -Grahamin puoleen ja puhui hänelle tuttavallisesti. "Sire", sanoi hän -nopeasti, "minä en voi nyt täällä selittää kaikkea. Mutta kansa on -onneton; sitä sorretaan -- hallitaan huonosti. Elkää unohtako kansaa, -joka uhmaili kuolemaa -- kuolemaa, jotta te saisitte elää". - -"Minä en tiedä mitään" -- sanoi Graham. - -"Minä en voi nyt selittää". - -Lincoln oli aivan lähellä. Hän kumarsi anteeksipyytääkseen tytölle. - -"Miellyttääkö uusi maailma teitä, sire?" kysyi Lincoln -kunnioittavasti hymyillen ja osottaen käden liikkeellä koolla olevaa -loistavaa seuraa. "Joka tapauksessa, on se mielestänne kai muuttunut". - -"Niin on", sanoi Graham, "muuttunut. Eikä kuitenkaan muutos ole ollut -niin perin suuri". - -"Odottakaahan, kunnes pääsette ilmaan", sanoi Lincoln. "Tuuli on -tyyntynyt; aeropiili odottaa teitä". - -Nuori tyttö odotti Grahamin tervehdystä poistuakseen. - -Graham katsahti häneen, oli tekemäisillään kysymyksen, näki -varottavan ilmeen hänen kasvoissaan, kumarsi hänelle ja poistui -Lincolnin seurassa. - - - - -XVI Luku. - -Aeropiili. - - -Kulkiessaan Lincolnin seurassa Tuulimoottorien toimiston käytävien -läpi oli Graham mietteisiinsä vaipuneena. Mutta hän pinnisti -ajatuksiaan kuullakseen Lincolnin selityksiä. Ja pian hänen synkät -mietteensä haihtuivat. Lincoln puheli hänelle lentomatkasta. -Grahamissa heräsi kiihkeä halu tutustua lähemmin tähän uuteen -keksintöön. Hän alkoi ahdistaa Lincolnia kysymyksillään. Hän oli -tarkoin seurannut ilmapurjehduksen hapuilevia kokeiluja edellisen -elämänsä aikana; hän kuunteli ihastuksella hänelle tuttuja nimiä -sellaisia kuin Pilcher, Langley ja Chanute ja ennenkaikkea -ilmapurjehduksen marttyyri Lilienthal, joka oli säilynyt ihmisten -kunnioittavassa muistossa. - -Edellisen elämänsä aikana olivat kokeilut pitäneet mahdollisena -kaksi eri vastakkaista muotoa, ja nyt ne molemmat olivat toteutetut. -Toisella puolella oli suuri koneellakäypä aeroplaani, jossa oli -kaksinkertainen rivi vaakasuoria siipiä ja takana oli paksu -ilmapropelli, toisella puolella oli kepeämpi aeropiili. Aeroplaanit -kulkivat turvallisesti ainoastaan leudossa tai tasaisessa tuulessa, -ja äkilliset myrskyt, häiriöt ilmapiirissä, jotka nyt voitiin -aivan tarkoin tietää jo edeltäpäin, tekivät ne kelpaamattomiksi -kaikkea kiireellisempää käytäntöä varten. Ne tehtiin suunnattoman -suuriksi -- siipien väli oli tavallisesti kuusisataa jalkaa tai -enemmänkin ja pituus tuhannen jalkaa. Niitä käytettiin yksinomaan -matkustajien kuljetukseen. Niiden alla riippuva kepeä vaunu oli sata -ja sataviisikymmentä jalkaa. Se oli kiinnitetty niin, että voitiin -niin pieneksi kuin mahdollista supistaa häilyminen, jonka leutokin -tuuli voi saada aikaan, ja samoin vaunussa olevat pienet istuimetkin --- jokainen matkustaja istui matkalla ollessaan -- keinui vapaasti -joka puolelle. Kone voitiin heittää liikkeesen vaan vaunun avulla, -joka kulki kiskoilla erittäin sitä varten rakennetulla lavalla, -Graham oli nähnyt näitä suuria lavoja, lentolavoja näkötornista. Oli -olemassa yhteensä kuusi sellaista suurta areenaa, ja jokaisella oli -suunnattoman suuri "lähetysvaunu-lava". - -Laskeutumispaikka oli myöskin rajoitettu, tarvittiin aivan vaakasuora -pinta ennenkuin laskeutuminen saattoi tapahtua turvallisesti. Jos -tämä suuri määrä kangasta ja köysiä olisi laskeutunut alas tai sen -olisi pitänyt nousta joltain epätasaiselta pinnalta, esimerkiksi mäen -rinteeltä, niin olisivat siivet voineet puhjeta tai vioittua, tai -köydet katketa, ehkä matkustajatkin kuolla. - -Ensi alussa tunsi Graham itsensä pettyneeksi nähdessään nämät -monimutkaiset laitokset, mutta pian huomasi hän, että pienempiä -koneita ei olisi kannattanut laittaa, siitä syystä, että niiden -kantavuuskyky olisi ko'on pienetessä tullut mitättömäksi. Sitäpaitsi -voivat ne tavattoman kokonsa kautta -- ja se olikin pääehto -- -kulkea ilman halki hyvin nopeasti ja siten välttää odottamattomia -ilmanmuutoksia. Lyhin matka, Lontoosta Pariisiin, kesti noin kolme -neljännestä, jolloin nopeus ei vielä ollut erikoisen suuri; matka -New-Yorkiin kesti noin kaksi tuntia ja jos kiiruhti eri pysäkeillä -niin voi lentää maapallon ympäri yhdessä päivässä. - -Pienet aeropiilit (ne olivat ilman mitään erikoista syytä saaneet -tämän nimen) olivat aivan toisen muotoisia. Useita sellaisia -näkyi juuri ilmassa. Ne oli laskettu kantavan vaan yhden tai -kaksi henkilöä, ja niiden rakenne ja hoito tuli niin kalliiksi, -että ne jäivät vaan rikkaimpien yksinomaiseksi oikeudeksi. Niiden -kirkasväriset purjeet olivat tehdyt kahdesta vaakasuorasta siivestä -ja takana oli propelli. Pienen muotonsa tähden saattoi niillä -laskeutua helposti mille avonaiselle paikalle tahansa, ja niihin voi -helposti kiinnittää gummipyöriä tai tavallisia moottoria ja kuljettaa -niitä siten pitkin maata, kunnes sopiva nousupaikka ilmaantui. Löytyi -erityisiä nopealiikkeisiä vaunuja, jotka heittivät aeropiilin ilmaan, -mutta ne voivat toimia millä puista ja korkeista rakennuksista -vapaalla paikalla tahansa. Inhimilliset lentokoneet olivat kuitenkin -Grahamin mielestä hyvin kaukana kalalokkien ja pääskysten nopeudesta. -Puuttui suuri vaikutin, joka nopeasti olisi kehittänyt aeropiilit -viimeiseen täydennykseensä asti; tätä keksintöä ei ollut nimittäin -vielä koskaan käytetty sodassa. Viimeinen suuri kansainvälinen -taistelu oli tapahtunut ennen Neuvoston vallananastusta. - -Lontoon kuusi lentokonelaivaa oli sijoitettu epätasaiseen kaareen -Thames virran eteläpuolelle. Ne muodostivat parittain kolme eri -ryhmää ja niillä oli entiset etukaupunkien nimet. Niillä oli -seuraavat nimet: Roehampton, Wimbleton Park, Streatham, Norwood, -Blackheath ja Shooter's Hill. Ne olivat korkeita kaavamaisesti -laadittuja rakennuksia, jotka kohosivat paljon yleisen katon -yläpuolelle. Jokainen niistä oli noin neljä tuhatta jalkaa pitkä -ja tuhannen jalkaa leveä ja ne olivat laaditut tuosta raudan ja -aluminiumin yhdistyksestä, joka oli astunut entisajan rakennusraudan -sijaan. Ne muodostivat avonaisia ristikkoja, joiden kautta hissit ja -portaat nousivat, ja ylhäällä oli tasainen pinta, jolla heittovaunut -voivat loivia kiskoja myöten liukua lavan reunaan asti. Jollei joku -aeroplaani tai aeropiili ollut juuri lähtemässä, niin näitä lavoja -pidettiin vapaina tulevia aeroplaania varten. - -Sillä aikaa kun aeroplaania pantiin kuntoon, odottivat matkustajat -teattereissa, ravintoloissa, uutishuoneissa tai lukuisissa -huvittelupaikoissa, joita löytyi alhaalla suuremmoisten makasiinien -rinnalla. Tämä osa Lontoota olikin sen vuoksi kaupungin iloisin -osa, jossa vallitsi merisataman tai hotellikaupungin vilkas elämä. -Ja niitä varten, jotka ottivat ilmapurjehduksen vakavammalta -kannalta, olivat eri uskonlahkot perustaneen houkuttelevan -määrän hartauskappelia, joiden kanssa kilpaili suuremmoiset -lääketieteelliset laitokset, jotka valmistivat rohtoja matkaa varten. -Ja eri korkeudella, läpi huoneiden ja käytävien, kulki, liittyen -kaupungin liikkuviin katuihin, järjestetty joukko portaita, hissiä -ja vaunuja, joiden avulla voitiin helposti kuljettaa matkustavia ja -tavaroita toiselta lavalta toiselle. Kuvaavaa tämän kaupunginosan -rakenteelle olivat monet raskaat rautapilarit ja kannikkeet, -jotka kaikkialla estivät näköalaa ja yhdistivät saleja ja hallia -toisiinsa, risteillen ja liittyen toisiinsa kannattaakseen lavoja ja -aeroplaanien raskasta rakennetta. - -Graham lähti lentoasemalle yleistä katua myöten. Häntä seurasi -Asano, hänen jaapanilainen seuralaisensa. Lincoln oli saanut kutsun -saapua Ostrogin luo, joka oli kokonaan vaipunut hallitustoimiin. -Tuulimoottorien poliisien vahva vartiosto odotti Mestaria -Tuulimoottori-viraston ulkopuolella ja raivasivat hänelle tietä -ylemmälle katukäytävälle. Hänen lähtönsä lentoasemalle tapahtui -aivan odottamatta ja kuitenkin kokoontui suuri kansanjoukko hänen -ympärilleen ja seurasi häntä määräpaikkaansa. Kulkiessaan kadulla -kuuli hän kansan huutavan hänen nimeään ja näki lukemattoman määrän -sinipukuisia naisia ja lapsia nousevan keskikäytävän portaita ylös -huitoen käsiään ja huutaen. Hän ei kuullut, mitä ne huusivat. Hän -huomasi taas, että kansan alemmilla kerroksilla oli erikoinen -murre. Poistuessaan liikkuvalta kadulta ympäröi tiheä ja kiihkeä -kansanparvi heti hänen vartijansa. Jälestäpäin tuli hän ajatelleeksi, -että useat tahtoivat ojentaa hänelle anomuksia. Vartijat raivasivat -vaivalloisesti hänelle tietä. - -Aeropiili ja sitä hoitava aeronauti oli häntä odottamassa. Läheltä -katsottuna näytti kone hyvin pieneltä. Kun sen aluminiumirunko -asetettiin heittovaunuihin, niin ei se ollut sen pitempi kuin -20 tonnin jahdin runko. Sivusiivet oli kiinnitetty runkoon -metallikannattimilla, jotka muistuttivat suonia mehiläisen -siivissä, ja niiden päälle pingoitettu kalvo loi varjoaan monen -sadan metrin suuruisen alueen yli. Kaksi tuolia, toinen käyttäjää -toinen matkustajaa varten, riippui vapaasti metalliköysistä siipien -alapuolella melkein lentokoneen takaosassa. Matkustajan tuolia -suojasi tuulivarjostin ja sitä ympäröi metallikehä, joissa oli -gummityynyt. Se voitiin, jos niin halusi, kokonaan sulkea umpeen, -mutta Graham, joka tahtoi jälleen nähdä jotain uutta, antoi sen olla -avoinna. Aeronauti istui lasin takana, joka suojasi hänen kasvojaan. -Matkustaja voi sitoa itsensä tuoliin kiinni, joka olikin melkein -välttämätöntä maahan laskeutuessa, tai saattoi hän pienien kiskojen -ja ohjaustangon avulla liikkua koneen vieressä olevalle laatikolle -asti, jonne matkatavarat ja matkalla tarvittavat virvoitusaineet -pantiin, ja joka yhdessä tuolien kanssa muodosti vastapainon -koneelle, joka aeropiilin keskellä ulottui toisaalla propelliin ja -toisaalla kärkeen asti. - -Kone näytti hyvin yksinkertaiselta. Asano näytti hänelle sen eri osia -ja selitti, että se muistutti Victorian aikaisia kaasumoottoria, -joka pisaroittain kulutti "fomile" nimistä ainetta. Koneessa oli -vaan reservoaari ja pitkä terästanko, joka oli yhdistetty propellin -pitkään veiviin. Niin paljon pääsi Graham koneesta selville. - -Lentoasemalle ei päästetty muita kuin Graham, Asano ja hänen -seurueensa. Aeronautin avulla asettui Graham tuoliin istumaan. Sitten -joi hän erotinin sekaista juomaa, jota ainetta hän kuuli annettavan -kaikille lentokoneesen lähtijöille, sillä se esti vähenevän -ilmanpaineen vaikuttamasta vahingollisesti ihmisen elimistöön. -Juotuaan sanoi hän olevansa valmis lähtemään. Asano otti tyhjän lasin -hänen kädestään, kiipesi kannikerautojen yli ja heilutti lavalle -päästyään kättään. Äkkiä näytti hän liukuvan lavaa pitkin oikealle ja -katoavan. - -Kone kohisi, propelli pyöri ja samassa alkoi lava ja alapuolella -olevat rakennukset liukua nopeasti ja vaakasuoraan Grahamin -silmien ohi; sitten näyttivät ne äkkiä aivan katoavan. Hän tarttui -vaistomaisesti istuimensa kaidepuihin. Hän tunsi nousevansa ylöspäin, -ilma kohisi tuulisuojuksen yli. Propelli pyöri tahdissa kovaa ympäri --- yksi, kaksi, kolme, sitten paussi; yksi, kaksi, kolme -- jota -liikettä koneenkäyttäjä tarkalleen seurasi. Kone alkoi vavahdella, ja -sitä sitten jatkui koko matkan, ja katot ja talot katosivat huimaavan -nopeasti pieneten yhä enemmän ja enemmän. Graham tahtoi katsoa koneen -rautakannattimien lomitse. Sivullepäin katsoessaan ei hän kauhistunut -laisinkaan -- pikajunasta katsoessaan olisi hän tuntenut saman -tunteen. Hän tunsi Neuvoston palatsin ja Highgaten tuomiokirkon. -Sitten katsahti hän oikealle puolelleen alaspäin. - -Silloin valtasi hänet fyysillinen kauhu, kamala epävarmuuden tunne. -Hän aivan jähmettyi. Vähään aikaan ei hän voinut lainkaan avata -silmiään. Noin sadan jalan päässä hänestä, aivan suoraan hänen -alapuolellaan oli tuollainen suuri Lontoon tuulimoottori ja sen -vieressä näkyi lentolaiva, joka oli aivan täynnä mustilta pilkuilta -näyttäviä ihmisolentoja. Kaikki tämä näytti aivan kuin putoavan yhä -alemmaksi. Hetkisen tunsi hän vastustamattoman halun heittäytyä alas. -Hän puri hampaansa yhteen, kohotti voimiaan ponnistaen katseensa -ylöspäin, ja tuo kauhu katosi. - -Hän puri hetkisen hampaitaan yhteen ja silmät selällään tuijotti -sinistä taivasta kohden. Trop, trop, trop -- pani kone; trop, trop, -trop -- yhä uudelleen. Hän puristi lujasti kaidepuita, katsahti -aeronautiin ja näki hymyn hänen ruskettuneilla kasvoillaan. Hän -hymyili vastaukseksi -- vaikka hiukan pakollisesti. "Ensi alussa se -tuntuu hyvin omituiselta", huusi hän unohtaen koko arvokkaisuutensa. -Mutta hän ei pitkään aikaan uskaltanut katsoa alaspäin. Hän tuijotti -aeronautin pään yli sinertävää taivasta kohden, joka näkyi pilvien -lomitse. Pitkään aikaan ei hän voinut olla ajattelematta, että jokin -onnettomuus voisi helposti tapahtua. Trop, trop, trop -- pani kone; -entä jos jokin pieni osa koneesta menisi rikki. Entä jos menisi --! -Hän koetti kaikin voimin karkottaa senlaatuisia ajatuksia. Ja hän -kohosi yhä, yhä ylemmäksi ja ylemmäksi kirkkaasen ilmaan. - -Kun hän oli päässyt vapaaksi siitä vastenmielisestä tunteesta, jonka -ilmaan nousu oli hänessä herättänyt, niin katosi koko ilkeä tunne, -ja matka muuttui hänelle hyvinkin mieluisaksi. Hänelle oli puhuttu -ilmakivusta. Mutta hänen mielestään oli aeropiilin vavahteleva liike -yhdessä leudon lounastuulen kanssa paljoa pienempi kuin laivan -keinuminen aallokossa tuulessa, ja hän oli hyvä purjehtija. Ja -harveneva ilma, johon he nousivat, herätti hänessä helpoituksen ja -iloisuuden tunteen. Hän katsoi ylös ja näki taivaan olevan täynnä -pieniä pilvenhattaroita. Hän katseli sitten koneen kannatusosien -läpi alemmaksi ja näki ryhmän hohtavanvalkoisia lintuja lentävän -hänen alapuolellaan. Sitten katsoessaan varovaisesti alemmaksi näki -hän tuulimoottorien vartijan siron, auringon valaiseman näkötornin -pienenevän pienenemistään. Kun hän nyt huolettomammin katsoi alas, -näki hän sinertäviä kukkuloita ja tuulen alla Lontoon ja sen -jättiläiskaton. Sen ulkorajat erottautuivat selvinä ja terävinä, -ja hänen viimeinen vastenmielisyyden tunteensa haihtui jättäen -sijaa kummastukselle. Sillä tämä Lontoon raja oli kuin muuri tai -kallioseinä, kolmen tai neljänsadan jalan korkuinen pystysuora -seinä, jossa vaan siellä täällä näkyi joku parveke tai omituisesti -koristettu pääty. - -Tuo kaupungin vähittäinen muuttuminen etukaupungin kautta -maaseuduksi, joka oli ollut niin kuvaavaa yhdeksännentoista -vuosisadan kaupungille, oli nyt kokonaan kadonnut. Lontoon -ympäristöstä ei ollut jälellä muuta kuin rauniot erilaisten -pensaiden peitossa, jotka ennen olivat koristaneet esikaupunkien -puutarhoja, siellä täällä oli kivitettyjä katuja ja pensasaitoja. -Nämät olivat alkaneet jo ulottua rakennusten sisällekin. Mutta -suureksi osaksi nämät raunioiden kasat olivat entisten katujen ja -teiden varsilla, aivan kuin yksinäiset saaret keskellä vihantaa. -Asukkaat olivat lähteneet niistä jo aikoja sitten, mutta ne näyttivät -liian jykeviltä, jotta ne olisi voitu raivata tämän uuden ajan -maanviljelyksen tieltä pois. - -Tämän erämaan vihanta kasvullisuus lainehti ja rehoitti lukemattomien -sortuvien muurien keskellä, ja ulottui aivan kaupungin ulkoseinään -asti, jossa kasvoi köynnöksiä, tiuhaa pensaikkoa ja pitkää ruohoa. -Siellä täällä kohosi loistavia nautinnon palatsia keskellä Victorian -ajan rakennusten raunioita, ja kaapelitiet johtivat kaupungista -sinne. Tällaisina talvipäivinä näyttivät palatsit olevan autioina. -Autioita olivat myöskin komeat, raunioiden keskellä olevat puutarhat. -Kaupungin rajat olivat yhtä selvästi määrätyt kuin keskiajalla, -jolloin portit suljettiin yönaikaan ja vihamies hiipi aivan muurin -luo. Puolikaaressa kulkeva eadhamititie vei kansaa suunnattomassa -määrässä Bathiin päin. Hänen iloinen tunnelmansa kasvoi nopeasti ja -muuttui melkein huumaukseksi. Hän hengitti syvään raitista ilmaa, -nauroi ääneen ja hänen teki mielensä huutaa. Jonkun ajan päästä tämä -halu tulikin liian voimakkaaksi ja hän huusi. - -Kone oli nyt noussut niin korkealle kuin aeropiili voi kohota, ja -he alkoivat kaaressa laskeutua etelään päin. Tarkastaessaan huomasi -Graham mitä saatiin aikaan avaamalla pari kapeaa kaistaa toisessa -tai toisessa muuten liikkumatta pysyvässä siivessä tai panemalla -kone kulkemaan eteen tai taaksepäin pitkin kannatusrautojaan. -Aeronauti antoi käyntikoneen hiljaa liukua kiskojaan myöten -eteenpäin ja avasi tuulen alla olevan siiven aukon, kunnes -aeropiilin keskirunko oli aivan vaakasuorassa asennossa ja osotti -eteläänpäin. Ja tähän suuntaan kiisivät he myötätuuleen, vaihtaen -silloin tällöin lentotapaa, ensin nousivat he jyrkkään ylöspäin ja -sitten laskeutuivat loivasti alaspäin, ja tämä lento tuntui hyvin -suloiselta. Tämän laskeutumisen aikana ei propelli ollut käynnissä. -Noustessa tunsi Graham onnellisen voimantunteen, laskeutuminen läpi -puhtaan ilman tuotti hänelle aivan selittämätöntä iloa. Hän olisi -tahtonut ainiaaksi jäädä ilmaan. - -Hän tarkasteli seutua, joka hänen alapuolellaan kiisi pohjoista -kohden. Sen pienet selvästi näkyvät muodot miellyttivät häntä -suuresti. Hän näki raunioina talot, jotka ennen olivat peittäneet -maan, näki puuttomia suunnattomia alueita, joista talot ja kylät -olivat kadonneet jättäen vaan raunioita jälelle. Hän tiesi, että niin -oli käynyt, mutta se tuntui kuitenkin toiselta nähdessään sen omin -silmin. Hän koetti löytää paikkoja, jotka hän ennen oli tuntenut tuon -kuperan laakson pohjalla, mutta jätettyään Thames-virran laakson -taakseen ei hän tuntenut ainoatakaan seutua. Mutta kun he kulkivat -korkean kalkkivuoren yli, niin tunsi hän sen Guildfordin aasin -seläksi, sillä sen itäisin puoli oli hänelle tuttu omituisen muotonsa -vuoksi ja hän tunsi molempien kaupunkien rauniot, jotka olivat tuon -laakson kummallakin puolen. Ja siitä voi hän johtaa muutkin paikat -mieleensä, tuolla oli Leith Hill, Aldershotin hiekkaiset särkät ja -paljon muita tuttuja paikkoja. Hiekkasärkällä oli jättiläissuuria, -hitaasti liikkuvia tuulimoottoreja. Lukuunottamatta leveätä -Portsmouthiin johtavaa eadhamititietä, joka oli entisen rautatien -paikalla, oli koko Weyn laakso yhtenä ainoana tiheikkönä. - -Koko särkkäranta, niin pitkälle kuin silmä kantoi usvan läpi, -oli täynnä suuria tuulimoottoreja, joiden rinnalla kaupungin -tuulimoottorit näyttivät niiden nuoremmilta veljiltä. Ne liikkuivat -majesteetillisesti tuulessa. Siellä täällä oli alueita täynnä -englantilaisen ruokayhtiön lampaita, joita paimensi hevosen selässä -istuva pieneltä pilkulta näyttävä mies. Sitten näytti kiitävän -aeropiilin alle Wealdenin kukkulat, Hindheadin ylängöt, Pitch Hill -ja Leith Hill, jolla oli uusi rivi tuulimoottoria, jotka näyttivät -kiistelevän särkkien tuulimoottoreilta itselleen osaa tuulesta. -Punertavan usvan läpi näkyi keltakukkaisia niittyjä, ja etempänä -kulki suuri musta härkälauma ratsastavien miesten paimentamana. -Kaikki tämä kiisi nopeasti aeropiilin alatse ja pian se himmeni, -kadotti värinsä ja oli vaan liikkuva varjo, joka katoo usvaan. - -Ja kun tämä kaikki oli haihtunut etäisyyteen, kuuli Graham aivan -vierestään kalalokkien kirkunaa. Hän huomasi nyt olevansa eteläisten -särkkien kohdalla, ja katsoessaan olkansa yli näki hän Portsmouthin -ilmalaivat, jotka kohosivat Portsdownin kukkulaa korkeammalle. Heti -sen jälkeen näki hän uivaa kaupunkia muistuttavan laivajoukon, -Needlesin matalat, valkoiset auringon valaisemat kalliot ja meren -lahdelman harmaat, kimaltelevat laineet. He kulkivat Solentin yli, -ja pian oli Wightin saari heidän takanaan ja hänen alapuolellaan -avautui meri yhä laajempana ja laajempana, milloin se punersi usvan -alla, milloin oli se harmaa tai ruskehtavan kimalteleva, milloin -taas lainehtien sinivihreänä. Wightin saari pieneni pienenemistään. -Vähän ajan päästä erkani harmaa usvaharso toisista, jotka olivatkin -pilviä, painautui alaspäin ja näytti rannikon -- houkuttelevan alueen -auringon valossa -- Pohjois-Ranskan rannikon. Se selveni, sai väriä, -tuli selväpiirteisemmäksi ja Englannin vastainen särkkämaa aukeni -hänen eteensä. - -Äkkiä Pariisi näkyi taivaan rannalla, ja katosi jälleen näkyvistä, -kun aeropiili teki suuren kaaren kääntyäkseen jälleen pohjoiseen -päin. Graham näki Eiffeltornin vielä seisovan paikallaan ja sen -vieressä korkean kupukaton, jonka päässä oli neulannupilta näyttävä -kuvapatsas. Ja hän huomasi myöskin, vaikka hän ei sitä silloin -ymmärtänyt, pitkän kiemurtelevan savupilven. Aeronauti puhui jostain -"häiriöistä sisemmillä teillä", mutta Graham ei silloin pannut siihen -mitään huomiota. Mutta hän näki tornia, kupoolia, siroja rakennuksia, -jotka lukemattomina kohosivat ilmaan yläpuolelle kaupungin -tuulimyllyjä, ja hän huomasi, että siroudessa ja komeudessa voitti -Pariisi aina Lontoon, tuon avaran ja väkirikkaamman kilpailijansa. -Katsellessaan tätä kiisi harmaansininen esine kuten tuulessa -ajelehtiva kuiva lehti kaupungista. Se lensi monessa kaaressa ja -kiisi heitä kohden kasvaen nopeasti yhä suuremmaksi. Aeronauti sanoi -jotain. "Mitä?" kysyi Graham, vastenmielisesti kääntäen katseensa -pois tästä suuremmoisesta näystä. "Aeroplaani, sire", huusi aeronauti -viitaten kädellään. - -Se läheni ja kääntyi pohjoiseen päin tullessaan lähemmäksi. Jota -enemmän se läheni sitä suuremmaksi se kasvoi. Aeropiilin koneen -vauhti, joka oli tuntunut niin voimakkaalta ja nopealta tuntui -äkkiä hitaalta verrattuna tuohon hurjaan lentoon. Mikä suunnaton -jättiläinen! Kuinka nopea ja tasakulkuinen! Se kulki aivan heidän -alitseen, hiljaa eteenpäin rautakehyksineen ja läpikuultavine -siipineen, aivan kuin elävä olento. Graham näki vilahdukselta -monta riviä matkustajia, jotka istuivat pienissä tuoleissaan -ilmanhalkasijan takana, valkopukuisen kuljettajan, joka huolimatta -kovasta ilmavirrasta kulki pitkin tikapuusiltaa, kohisevat koneet, -jotka puhkuivat höyryä, pyörivän propellin ja äärettömän laajat -siivet. Hän joutui aivan intoihinsa tämän nähdessään. Pian oli se -kadonnut näkyvistä. - -Se nousi hiukan ylemmäksi ja aeropiilin siivet uivat sen -siipien ilmavirrassa. Se laskeutui ja pieneni. He olivat tuskin -liikahtaneetkaan, ennenkuin se näytti olevan vaan pieni sinervä -pilkku pilvissä. Se oli Lontoon ja Pariisin välillä kulkeva -aeroplaani. Kauniilla ja tyynellä ilmalla teki se tämän matkan -neljään kertaan kumpaankin suuntaan. - -He kulkivat nyt Kanaalin yli, hitaasti, kuten Graham nyt näki -liioittelevassa mielessään, ja Beachy Head kohosi harmaana heidän -oikealla puolellaan. - -"Maa!" huusi aeronauti ja hänen äänensä kuului heikosti tuulessa. - -"Ei vielä", vastusti Graham nauraen. "Ei vielä maihin. Minä tahdon -lähemmin tutustua tähän koneesen". - -"Minä luulin --" sanoi aeronauti. - -"Minä tahdon lähemmin tutustua tähän koneesen", sanoi Graham -uudestaan. - -"Minä tulen teidän luoksenne", sanoi hän, nousi tuoliltaan ja astui -askeleen heitä erottavalle raiteelle. Hän seisahtui, kalpeni ja -kätensä kouristuivat. Uusi askel ja hän tarttui kiinni aeronautiin. -Hän tunsi ilmanpainon painavan kuin taakan olkapäitään. Tukkansa -liehui pörröisenä. Hattu lensi kauvaksi. Ilmavirta kohisi jakajan -yli ja löi hänen kutrinsa poskille. Aeronauti teki nopeasti muutaman -liikkeen saadakseen tasapainon kuntoon ja suojatakseen hänet -ilmanpainolta. - -"Selittäkää minulle", sanoi Graham. "Mitä seuraa siitä, kun lykkäätte -koneen eteenpäin". - -Aeronauti epäröi. Vastasi sitten. "Sitä on hyvin vaikea selittää, -sire". - -"Vaikkakin", huusi Graham. "Vaikkakin". - -Syntyi hetken äänettömyys. "Lentotaito on salaisuus --" - -"Minä tiedän. Mutta minähän olen Mestari ja haluan sen tietää". Hän -nauroi tietäessään mikä valta hänellä oli ilmassakin. - -Aeropiili teki kaarroksen alaspäin ja tuuli puhalsi Grahamin -kasvoihin ja pukunsa liehui koneen kärjen kääntyessä länteenpäin. -Molemmat miehet katsoivat toisiaan silmästä silmään. - -"Sire, on olemassa _laki_." - -"Joka ei kuulu minuun", sanoi Graham. "Te näytätte sen unohtavan". - -Aeronauti tarkasti hänen kasvojaan. "En", sanoi hän. "Minä en -sitä unohda, Sire. Mutta koko maan päällä -- ei ole muilla kuin -valantehneillä aeronauteilla -- oikeutta hoitaa konetta. Muut ovat -vaan matkustajia --" - -"Minä olen kyllä kuullut siitä. Mutta minä en aijo ruveta -väittelemään tästä teidän kanssanne. Tiedättekö, miksi olen nukkunut -kaksisataa vuotta? Saadakseni lentää ilmassa!" - -"Sire", sanoi aeronauti, "laki -- jos minä rikon lain --" - -Graham teki rauhoittavan liikkeen. - -"Jos siis tahdotte seurata minun liikkeitäni --" - -"En", sanoi Graham, joka äkkiä horjahti ja tarrasi kiinni, sillä -kone nosti taas kärkensä noustakseen. "Se ei riitä minulle. Minä -tahdon itse hoitaa konetta. Itse hoitaa, vaikka murskautuisinkin! -Ei! Minä tahdon. Ymmärrättekö? Minä kiipeän tänne -- ja istun -viereenne. Varokaa! Minä tahdon itse lentää oman lentoni, vaikka -lopulta syöksyisinkin alas. Minä tahdon saada jonkun korvauksen -nukkumisestani. Ja kaikesta muustakin --. Menneessä elämässäni -uneksin saavani lentää. Nyt -- pysykää nyt tasapainossa". - -"Tusina vakoojia vaanii minua, sire!" - -Grahamin kärsivällisyys oli loppunut. Ehkä hän hiukan liioittelikin -ärtymystään. Hän kirosi. Hän hyppäsi välillä olevien kannattamien yli -ja aeropiili heilahti. - -"Olenko minä maailman herra?" sanoi hän. "Vai onko se teidän -yhtiönne? No. Ottakaa kätenne pois noista viputangoista ja tarttukaa -ranteisiini. Niin -- noin. Ja nyt, ja miten nyt käännetään sen kärki, -jos haluan laskeutua alaspäin?" - -"Sire", sanoi aeronauti. - -"Mitä nyt?" - -"Suojelettehan minua?" - -"Hyvä Jumala! Suojelen! Vaikka minun täytyisi sytyttää koko Lontoo -tuleen. Nyt!" - -Ja tällä lupauksella maksoi Graham ensimäisen opetuksensa -ilmapurjehduksessa. "Sitä edullisempaa vaan teille", sanoi hän -leveästi nauraen, sillä ilma vaikutti häneen huumaavan viinin tavoin ---, "jos tänään opetatte minulle kaiken niin pian kuin mahdollista. -Pitääkö minun vetää tästä? Ah! Näinkö? Hei vaan!" - -"Taapäin, sire! Taapäin!" - -"Taapäin -- hyvä on. Yksi, kaksi, kolme -- hyvä Jumala! Ah! Kas, -kuinka se nousee! Mutta tämähän on kuin elävä olento!" - -Ja kone alkoi kaarrella mitä omituisimmin ilmassa. Toisinaan kiisi -se sata metriä leveässä kierteessä ylöspäin, toisinaan nousi se -hurjaa vauhtia, laskeutui jälleen melkein pystysuoraan alaspäin, -nopeasti, kiitäen kuin haukka, noustakseen taas huimaavaa kyytiä -yläilmoihin. Kerran nopeasti laskeutuessaan näytti se kiitävän -suoraan ilmoituspalloja kohden, mutta lensikin niiden alitse ja -väisti ne sukkelalla käänteellä. Liikkeen tavaton nopeus ja sulous, -puhtaan ilman vaikutus sai Grahamin aivan huolettoman raivon valtaan. - -Mutta eräs omituinen tapaus rauhotti jälleen häntä ja palautti hänet -tuohon kummalliseen arvoituksista rikkaasen allaan olevaan maailmaan. -Kiitäessään alaspäin töytäsi hän jotain vastaan, tuntui pieni -tärähdys ja muutama pisara putosi hänen päälleen. Laskeutuessaan -alemmaksi käänsi hän päänsä ja näki jotain valkoista putoavan koneen -jälestä. "Mitä se oli?" kysyi hän. "Minä en sitä huomannut". - -Aeronauti katsoi, tarttui sitten koneesen saadakseen aeropiilin -nousemaan, sillä he painaltivat hurjaa vauhtia alaspäin. Kun -aeropiili jälleen kohosi ylöspäin, hengähti hän syvään: "Se oli", -sanoi hän osottaen alaspäin putoavaa valkoista esinettä, "joutsen". - -"Minä en huomannut sitä", sanoi Graham. Aeronauti ei vastannut ja -Graham huomasi hänen otsallaan veripilkkuja. - -He kiisivät vaakasuoraan eteenpäin ja Graham kapusi tuoliinsa -koettaen välttää ilmavirtaa. Sitten laskeutuivat he huimaa vauhtia -eteenpäin, propelli pyöri vastaiseen suuntaan helpoittaakseen -alaslaskeutumista, lentolava läheni enemmän ja enemmän. Aurinko -painui lännen kalkkivuorien taakse ja kultasi pilvet. - -Ihmiset erottautuivat jo pieninä mustina pilkkuina. Hän kuuli -huutojen kohoavan häntä kohden, huutojen, jotka muistuttivat aaltojen -loisketta rantakallioita vastaan. Lentolavan ympärillä olevat katot -olivat mustanaan kansaa, jotka iloitsivat nähdessään hänen terveenä -palaavan takaisin. Lavan alapuolella oli suunnaton kansan paljous, -josta erottautui lukemattomia kasvoja, liehuvia nenäliinoja ja -liikehtiviä käsiä. - - - - -XVII Luku. - -Kolme päivää. - - -Lincoln odotti Grahamia lentolavan lähellä olevassa huoneustossa. Hän -näytti olevan utelias saamaan lähempiä tietoja matkasta, ja iloitsi -nähdessään, millä ilolla ja innolla Graham oli ottanut retkeen osaa. -Graham oli aivan haltioissaan. "Minun täytyy saada oppia lentämään", -huudahti hän. "Minun täytyy osata hoitaa konetta. Minä säälin kaikkia -olentoja, jotka ovat kuolleet saamatta tuntea tätä nautintoa. Kuinka -suloista on tuollainen huima ilmamatka! Se on ihmeellisin keksintö, -minkä maailma on luonut". - -"Te saatte nähdä, että tämä uusi aika on täynnä ihmeellisiä -keksintöjä", sanoi Lincoln. "Minä en tiedä, mitä te nyt mielellänne -haluaisitte. Meidän musiikkimme tulee olemaan teille jotain aivan -uutta". - -"Tällä hetkellä", sanoi Graham, "olen eniten innostunut lentämiseen. -Antakaa minun oppia se täydellisemmin. Aeronautinne sanoi, että jokin -säädös estää oppimasta". - -"Niin estääkin", sanoi Lincoln. "Mutta eihän se koske teitä! Jos te -itse tahdotte hoitaa konetta, niin voimmehan me huomenna tehdä teidät -valantehneeksi aeronautiksi". - -Graham sanoi kiihkeästi haluavansa sitä ja puheli laajasti, minkä -vaikutuksen lento oli tehnyt. "Ja valtioasiat", kysyi hän äkkiä. -"Millä kannalla ne ovat?" - -Lincoln lykkäsi valtioasiat syrjään. "Ostrog kertoo kyllä niistä -huomenna", sanoi hän. "Kaikki alkaa jo tasaantua. Vallankumous -ulottuu yli koko maailman. Siellä täällä tapaa kyllä vastustusta, -mutta teidän valtanne on varma. Te voitte olla aivan rauhassa, kun -Ostrog hoitaa asioita". - -"Käykö se laatuun, että minut nimitetään valantehneeksi aeronautiksi, -joksi te sitä kutsutte, heti -- ennen levolle menoa?" kysyi Graham -astuen hitaasti eteenpäin. "Silloin voisin minä heti huomisaamuna -ryhtyä siihen." - -"Kyllä se käy laatuun", sanoi Lincoln miettiväisenä. "Varsin hyvin. -Kyllä se toimitetaan". Hän nauroi. "Minä tulin juuri ehdottamaan -teille huvituksia, mutta te olettekin itse pitänyt siitä huolen. Minä -telefoneeraan täältä aeronautikaaliselle asemalle ja me palaamme -tuulimoottorien johtajan toimistossa olevaan asuntoonne. Te syötte -päivällistä ja sillä välin on aeronauteilla aikaa saapua. Ettekö -sitten syötyänne haluaisi --?" Hän vaikeni. - -"Mitä", kysyi Graham. - -"Me olemme järjestäneet tanssiohjelman. Tanssijattaret ovat saapuneet -Caprin teatterista". - -"Minä vihaan balettia", sanoi Graham lyhyesti. "Minä olen aina niin -tehnyt. Mutta tuo toinen asia --. En minä tanssia halua nähdä. -Meillä oli entisaikaan tanssijattaria. Niitä oli jo muinaisessa -Egyptissäkin. Mutta saada lentää --" - -"Se on totta", sanoi Lincoln. "Mutta meidän tanssijattaremme --" - -"He voivat odottaa", sanoi Graham, "he voivat odottaa. Kyllä minä -tiedän. Minä en ole mikään latinalainen. Minä tahtoisin kysellä -muutamia seikkoja joltain asiantuntevalta -- koskien mekaanisia -asioita. Siihen minä olen innostunut. En minä kaipaa huvituksia". - -"Teillä on koko maailma valittavananne", sanoi Lincoln; "kaikki mitä -vaan haluatte, kuuluu teille". - -Asano saapui ja mahtavan vartioston seuraamana kulkivat he kaupungin -katuja pitkin Grahamin asuntoon. Hänen palatessaan oli kokoontunut -paljoa suurempi joukko katsomaan häntä kuin lähtiessään, ja kansan -ilo ja riemuhuudot peittivät usein ne vastaukset, jotka Lincoln -antoi Grahamin lukuisiin lentoa koskeviin kysymyksiin. Ensi aluksi -otti Graham tervehdyshuudot vastaan nyökkäämällä ja viittomalla -kädellään, mutta Lincoln huomautti hänelle, että sellaista menettelyä -voitaisiin pitää sopimattomana. Graham, joka oli jo väsynyt noihin -yhtämittaisiin tervehdyksiin, luopui niistä matkansa loppupuolella. - -Heti kun he olivat saapuneet hänen huoneustoonsa, lähti Asano -etsimään kinematograafisia kuvia koneista, ja Lincoln lähetti -Grahamin pyynnöstä hakemaan konemallia ja pieniä koneita, jotka -voisivat selittää koneiden kehitystä näinä viimeisinä kahtenasatana -vuotena. Pieni ryhmä koneita, joilla telegrafeerattiin pitkien -matkojen päähän, miellyttivät Mestaria niin suuressa määrässä, että -hänen maukas päivällisateriansa, jota tarjoilemassa oli miellyttäviä, -kohteliaita palvelijattaria, sai odottaa. Tupakoimisen tapa oli -jo kadonnut maan päältä, mutta kun hän halusi nauttia siitä, niin -alettiin etsiä ja löydettiin Floridasta mainioita sikaaria, jotka -tuotettiin hänelle erikoisella pneumaattisella tavalla sillä aikaa -kun hän oli aterioimassa. Sitten saapuivat aeronautit, ja heidän -insinöörinsä näytteli Mestarille useita nerokkaita keksintöjä. Tällä -hetkellä olivat lasku- ja mittauskoneiden komeus ja täydellisyys, -rakennuskoneet, kehruukoneet, patenttiovet, räjähdysmoottorit, -vilja- ja vesielevaattorit, teurastuskoneet ja niittokoneet Grahamille -mieluisampia kuin tanssijattaret. "Me olimme villiä", sanoi hän tavan -takaa, "me olimme villiä. Me elimme kiviajassa -- verrattuna tähän. -Ja mitä muuta teillä on?" - -Psykologistit tulivat selittämään hänelle, mitä mieltäkiinnittäviä -edistysaskeleita oli tehty hypnotismin alalla. Milne, Bramwell, -Fechner, Liebault, William James, Myers ja Gurney olivat tulleet -niin kuuluisiksi, että heidän aikalaisensa olisivat hämmästyneet. -Useat käytäntöön sovitetut kohdat psykologiaa olivat nyt yleiseen -tunnettuja; niitä käytettiin suuressa määrässä rohtojen, -antiseptisten ja anestetisten lääkekeinojen sijasta; niitä -käyttivät melkein kaikki, joilla oli jotain tekemistä ajatusten -ponnistusten kanssa. Inhimilliset henkiset avut näkyvät tässä -suhteessa kehittyneen hyvin paljon. Lukujen laskijoiden ihmeet, joita -Graham ennen oli pitänyt hypnotiseeraajan suurimpana voittona, voi -nyt tehdä kuka tahansa, jolla vaan oli varoja maksaa erikoiselle -hypnotiseeraajalle. Jo aikoja sitten oli vanha tutkintosysteemi -saanut väistyä tämän järjestelmän tieltä. Opiskelevien ei tarvinnut -lueskella vuosikausia, he makasivat muutaman viikon hypnotillisessa -unessa, ja tänä aikana taitavat opettajat saivat painaa heidän -mieliinsä kaikki ne tiedot, jotka vastasivat määrättyihin -kysymyksiin, lisäten vielä senkin, että he kauvan aikaa voivat -säilyttää nämät tiedot. Erittäinkin matematiikassa oli tämä apu hyvin -tärkeä, ja kaikki ne henkilöt, jotka pelasivat shakkia tai muita -suurta ajattelemista vaativia peliä, käyttivät tätä hyväkseen. Tällä -tavoin myöskin kaikki leikkaukset toimitettiin ankarien sääntöjen -mukaan, se on, melkein koneellisesti, ja päästiin siten vapaaksi -mielikuvituksen tai levottomuuden aikaansaamista hairahduksista ja -voitiin kaikki toimittaa hämmästyttävän tarkkaan. Työväenluokan -lapset, heti kun pääsivät tarpeelliseen ikään, hypnotiseerattiin, ja -muuttuivat siten ajatteleviksi koneiksi, jotka tekivät tehtävänsä -täsmällisesti ja kuuliaisesti ja pääsivät vapaaksi pitkän pitkistä -opinnoista. Aeronautien oppilaat, joiden päätä huimasi, vapautettiin -hypnotismin avulla tästä pelosta. Joka kadulla näki hypnotiseeraajia, -jotka olivat valmiit painamaan pysyväisiä ajatuksia ihmisten mieleen. -Jos joku tahtoi muistaa jonkun nimen, summan, laulun tai puheen, -niin turvaantui hän tähän keinoon, sen avulla voitiin myös poistaa -ikäviä muistoja, pahoja tapoja hävittää ja intohimoja karkoittaa. -Tällaista psyykillistä leikkausta käytettiin hyvin usein. Siten voi -unohtaa halpamaisuudet, loukkaukset, nöyryytykset, rakastavat lesket -poistivat mielestään miesvainajansa kuvan, onnettomasti rakastuneet -pääsivät vapaaksi tunteestaan. Mutta haluja ei vielä voitu hävittää -ja ajatusten siirtämistä ei vielä oltu systemaattisesti järjestetty. -Psykoloogit todistivat taitoaan antaen sinipukuisten kalpeiden lasten -suorittaa mitä vaikeimpia muistitemppuja. - -Graham, samoin kuin suurin osa hänen aikalaisistaan, halveksi -hypnotiseeraajia; jollei hän olisi sitä tehnyt, olisi hän heti -voinut päästä vapaaksi monesta tuskallisesta tunteesta. Mutta -vaikka Lincoln kuinkakin vakuutteli, niin pysyi hän vanhassa -teoriiassaan, jonka mukaan vaipumalla hypnoottiseen uneen ihminen -luopui omasta persoonallisuudestaan, omasta tahdostaan. Katsellessaan -hypnootillisia kokeiluja päätti hän pysyä järkähtymättömästi omana -itsenään. - -Kolmena seuraavana päivänä katseli Graham tällaisia kokeiluja, -välillä käyttäen useita tuntia ilmapurjehdusmatkoihin. Kolmantena -päivänä leijaili hän Ranskan yläpuolella ja näki lumipeitteiset -alpit. Nämät matkat tuottivat hänelle rauhallisen unen ja pian -katosi se heikkous, joka herätessään oli häntä vaivannut. Ja aina -kun Graham vaan ei ollut lentomatkoilla, niin Lincoln koetti kaikin -tavoin huvittaa häntä. Hänelle näytettiin kaikki uuden ajan keksinnöt -ja erikoisuudet, siksi kunnes hänen uteliaisuutensa alkoi olla -tyydytetty. Voisi kirjoittaa tusinan paksuja kirjoja kuvatakseen -kaikkia hänelle näytettyjä keksintöjä. Joka iltapäivä oli hänellä -noin tunnin kestävä vastaanotto. Hän iloitsi nähdessään, miten -aikalaisensa tulivat yhä tutummiksi ja persoonallisemmiksi. Ensi -alussa kiintyi hänen huomionsa siihen, mikä heissä oli erikoista -ja odottamatonta, kaikki teennäisyys heidän puvuissaan, kaikki -heidän tapansa, jotka sotivat hyvää makua vastaan, loukkasivat ensi -alussa häntä. Mutta hän itsekin hämmästyi, miten siitä syntyvä -vastenmielisyys alkoi kadota, ja miten pian hän tottui uuteen -asemaansa ja piti entistä aikaansa, yhdeksättätoista vuosisataa, niin -perin etäisenä ja omituisena. Eurooppalaisen sianteurastuslaitoksen -johtajan punatukkainen tytär miellytti häntä aivan erikoisesti. -Seuraavana päivänä, päivällisen jälkeen tutustui hän erääsen uuden -ajan tanssijattareen ja ihmetteli hänen suurta taituruuttaan. Ja -sen jälkeen katseli hän taas hypnotiseeraajien ihmeellisiä kokeita. -Kolmantena päivänä koetti Lincoln houkutella Grahamia lähtemään -Nautinnon kaupunkiin, mutta Graham kieltäytyi eikä suostunut -ottamaan hypnotiseeraajilta mitään apua lähtiessään lentoretkilleen. -Paikallisuuden side pidätti häntä Lontoossa; hän nautti tuntiessaan -eri paikat kaupungissa, ja tätä nautintoa hän ei olisi saanut missään -muualla osakseen. "Täällä -- tai sata jalkaa alempana", saattoi hän -sanoa, "söin minä ateriani oleskellessani Lontoon yliopistossa. -Tuolla kauempana oli rautatienasema ja lukematon määrä junia. -Kuinka usein seisoinkaan tuolla, matkalaukku kädessäni, katsellen -merkkilyhtyjen lomitse taivasta kohden ajattelemattakaan, että minä -kerta vielä saisin matkustaa tuolla korkealla ilmassa. Ja nyt kiidän -minä aeropiilillä ilmassa, joka ennen oli yhtenä harmaana usvana". - -Näinä kolmena päivänä oli Graham niin kiintynyt tällaisiin -huvituksiin, että hän hyvin vähän tiesi niistä valtiollisista -liikkeistä, jotka tapahtuivat hänen asuntonsa ulkopuolella. Hänen -ympäristönsä ei maininnut hänelle siitä mitään. Joka päivä tulivat -Ostrog, johtaja, hänen suuri visiirinsä, hänen palatsinhoitajansa -kertomaan, että maassa vallitsi rauha ja hänen valtansa oli -lujitettu; joku "pieni kapina" oli kukistettu jossain kaupungissa, -"vähäpätöinen häiriö" jossain toisessa. Sosiaalisen kapinan laulu -ei enää kaikunut Grahamin korvissa; hän ei koskaan saanut tietää, -että kunnallinen hallitus oli kieltänyt sen; ja kaikki ne suuret -vaikutelmat, jotka hän oli tuntenut näkötornissa, olivat haihtuneet -hänen mielestään. - -Mutta toisena ja kolmantena päivänä, vaikka teurastuslaitoksen -johtajan tytär miellyttikin häntä, ja ehkä juuri hänen puhelujensa -vaikutuksesta, alkoi hän muistella Helen Wottonia, tuota tyttöä, -joka oli puhellut hänelle niin omituisesti tuulimoottorien johtajan -palatsissa pidetyssä juhlassa. Hän oli tehnyt hyvin syvän vaikutuksen -Grahamiin, vaikka monet, uudet, hämmästyttävät seikat estivät -häntä pitempää aikaa ajattelemasta häntä. Mutta nyt tuo muisto sai -hänessä vallan. Hän mietiskeli, mitähän hän oli tarkottanut noilla -katkonaisilla, jo puoliksi unohtuneilla sanoillaan, hän alkoi yhä -enemmän muistella hänen silmiään, kasvojensa vakavan kiihkeätä -ilmettä, ja hänen innostuksensa kaikkiin uusiin keksintöihin alkoi -vähetä. Helenen kauneus asettui hänen ja eräiden äkkiä puhjenneiden, -huonojen nautinnon halujen väliin. Mutta Graham ei nähnyt häntä -kertaakaan näinä kolmena päivänä. - - - - -XVIII Luku. - -Graham muistaa. - - -Graham tapasi hänet eräässä pienessä galleriassa, joka johti -tuulimoottoritoimistosta hänen juhlahuoneustoonsa. Galleria oli -pitkä ja kaita, siinä oli joukko syvennyksiä ja niissä suuria -kaari-ikkunoita, joista näkyi palmuja kasvava pihamaa. Graham -näki hänet istuvan eräässä syvennyksessä. Kuullessaan hänen -askeleensa käänsi hän päänsä, tunsi hänet ja vavahti. Hän tuli -aivan kalmankalpeaksi. Hän nousi heti, astui askeleen häntä kohden, -ikäänkuin aikoen puhua hänelle, mutta epäröi. Graham seisahtui ja -odotti. Sitten, nähdessään että suuri levottomuus esti nuorta tyttöä -puhumasta, ymmärsi hän hänen tulleen tänne nimenomaan tavatakseen -hänet. - -Kuninkaallinen tunne vaati häntä rohkaisemaan häntä. "Minä olen -kaivannut teitä", sanoi hän. "Muutama päivä sitten halusitte te -sanoa minulle jotain -- halusitte puhua kansasta. Mitä teillä on -sanottavaa?" - -Tyttö katsahti levottomana häneen. - -"Te väititte, että kansa on onneton". - -Tyttö vaikeni hetkisen. - -"Se tuntui teistä kai oudolta", sanoi hän äkkiä. - -"Tuntui kyllä. Mutta kuitenkin --" - -"Minä tein sen vaistomaisesti". - -"Todellako?" - -"Niin". - -Tyttö katsahti epäröiden häneen. Hän jatkoi vaivalloisesti. "Te -unohdatte", sanoi hän huokaisten syvään. - -"Mitä?" - -"Kansan --" - -"Mitä tarkoitatte --?" - -"Te unohdatte kansan". - -Graham katsahti kysyvästi häneen. - -"Niin. Te hämmästytte. Sillä te ette ymmärrä, kuka te olette. Te ette -tiedä, mitä on tapahtunut". - -"Mitä?" - -"Te ette ymmärrä". - -"En ehkä aivan selvästi. Mutta selittäkää minulle". - -Helen teki äkkinäisen päätöksen ja kääntyi hänen puoleensa. "Sitä on -niin vaikea selittää. Minä olen toivonut ja tahtonut sen tehdä. Ja -nyt -- en voikaan sitä tehdä. Minä en osaa sovittaa sanojani. Mutta -kaikki, mikä teitä koskee -- on niin kummallista. Teidän unenne -- -heräämisenne -- on aivan kuin ihme. Ainakin minulle -- ja kansalle. -Te, joka kärsitte ja kuolitte, kuten tavallinen kansalainen, te -heräätte jälleen eloon ja olette silloin koko maailman herra". - -"Maailman herra", sanoi Graham. "Niin he sanovat minulle. Mutta te -ette voi tietää, kuinka vähän minä tiedän itse asiassa". - -"Kaupungit -- trustit -- työkomppania --" - -"Ruhtinaskunnat, hallitukset, valtiot -- valta ja loisto. Niin -minä olen heidän kuullut sitä huutavan. Minä tiedän sen. Minä olen -Mestari. Kuningas, jos niin tahdotte. Yhdessä Ostrogin kanssa --" - -Hän vaikeni. - -Helen kääntyi häneen päin ja katsoi uteliaana ja jännitettynä häntä -kasvoihin. "No niin?" - -Graham hymyili. "Joka kantaa edesvastauksen". - -"Sitä me olemmekin alkaneet pelätä". Hän vaikeni hetkiseksi. "Ei", -sanoi hän hitaasti. "_Teidän_ täytyy ottaa edesvastaus niskoillenne. -Teidän täytyy ottaa edesvastaus niskoillenne. Kansa luottaa teihin". - -Helen puhui hitaasti. "Kuulkaa! Puolet unenne ajasta -- sukupolvet -toisensa jälkeen -- monet ihmiset, yhä useammat ihmiset ovat -rukoilleet, että te heräisitte -- _rukoilleet_". - -Graham aikoi puhua, mutta ei voinutkaan. - -Helen epäröi ja vieno puna kohosi hänen poskilleen. "Tiedättekö, -että te olette ollut myriadeille -- kuningas Arthur, Barbarossa --- kuningas, joka saapuu otollisena aikana ja palauttaa maailman -tolalleen". - -"Minä luulen, että kansan mielikuvitus --" - -"Ettekö ole kuullut puheenpartta: 'Kun nukkuja herää?' Teidän -maatessa elottomana ja liikkumattomana -- tuli luoksenne tuhansia. -Tuhansia. Joka kuun ensimmäisenä päivänä makasitte te valkoisessa -juhlapuvussanne ja kansa tulvehti teitä katsomaan. Pikku tyttönä näin -teidät tuollaisena, niin kalpeana ja tyynenä". - -Helen loi katseensa hänestä ja tuijotti edessään olevaan seinään. -Hän puhui hiljaa. "Pikku tyttönä katselin kasvojanne ... minusta -olivat ne niin liikkumattomat ja odottavaiset, aivan kuin Jumalan -pitkämielisyys". - -"Sitä me ajattelimme teistä", sanoi hän. "Sellaisena, näimme me -teidät". - -Hän kääntyi säihkyvin silmin Grahamiin päin, äänensä soi kirkkaana -ja voimakkaana. "Kaupungissa, koko maailmassa odottavat myriaadin -myriaadit miehet ja naiset, mitä te teette, ja tämä odotus on täynnä -satunnaisia, uskomattomia toiveita". - -"Niinkö?" - -"Ei Ostrog -- eikä kukaan muu -- voi ottaa tätä edesvastausta -niskoilleen". - -Graham katsahti hänen innostuksesta hehkuviin kasvoihinsa. Hän oli -vaivalloisesti alkanut puhua ja oli lämmennyt omista sanoistaan. - -"Uskotteko", sanoi hän, "että te, joka elitte pienissä olosuhteissa -niin kaukana menneisyydessä, te joka vaivuitte uneen ja heräsitte -aivan kuin ihmeen kautta -- uskotteko, että koko maailman ihailu, -kunnioitus ja toiveet olisivat ympäröineet teitä, jotta te -taas saisitte elää uutta, omaa, pientä elämäänne?... Jotta te -vapautuisitte edesvastauksesta siirtämällä sen toisen harteille?" - -"Minä arvaan, mikä edesvastaus minulla on tästä kuninkuudestani", -sanoi Graham epäröiden. "Minä tiedän, kuinka suurelta se näyttää. -Mutta onko se todellinen? Se on niin uskomatonta -- aivan kuin unta. -Onko se todellista, vai onko se vaan suuri hairahdus?" - -"Se on todellinen", sanoi Helen, "jos te vaan uskallatte". - -"Siis perustuu, kaikesta päättäen, minun kuninkuuteni ainoastaan -uskoon. Se on ihmisten sieluissa syntynyt hairahdus". - -"Jos te uskallatte!" sanoi hän. - -"Mutta --" - -"Lukemattomat ihmiset uskovat siihen", sanoi Helen, "ja niin kauvan -kuin tämä ajatus pysyy heidän sielussaan -- tottelevat he". - -"Mutta minä en tiedä mitään. Vaikka koetankin parastani. Minä -en tiedä mitään. Ja nuo toiset -- Neuvosherrat, Ostrog. He ovat -viisaampia, kylmäverisempiä, he tuntevat asiat aivan tarkoin. Ja -mistä onnettomuudesta te puhutte? Mitä minun tulee tietää? Mitä -tarkoitatte --" - -Hän vaikeni äkkiä. - -"Minä en ole muuta kuin lapsi", vastasi Helen. "Mutta minun -mielestäni on maailma täynnä kurjuutta. Maailma on teidän ajastanne -muuttunut ja muuttunut hyvin omituisella tavalla. Minä olen rukoillut -saavani sanoa tämän kaiken teille. Maailma on muuttunut. Ikäänkuin -syöpä olisi saanut siinä vallan -- ja se riistää elämän kaikelta, -millä vaan on jotain arvoa". - -Helen katsahti häneen punastuen yht'äkkiä. "Teidän aikanne oli -vapauden aika. Niin -- niin minä olen uskonut. Minä olen saanut -paljon ajatella, sillä minun elämäni -- ei ole ollut onnellinen. -Ihmiset eivät ole vapaampia, suurempia eikä parempia kuin teidän -aikananne. Eikä siinä kaikki. Tämä kaupunki -- on vankila. Jokainen -kaupunki on nyt vankila. Mammona pitää sen avaimet hallussaan. -Myriaadit, lukemattomat myriaadit kärsivät kehdosta hautaan asti. -Onko se oikein? Täytyykö tätä kestää -- ijankaikkisesti? Niin, olot -ovat paljoa pahemmat kuin teidän aikananne. Ympärillämme, allamme -vallitsee vaan hätä ja tuska. Kaikki ne väärät nautinnot, joilla -teidät ympäröidään koskettelevat aivan läheltä mitä kurjinta elämää. -Niin, köyhä sen tietää -- se tietää kärsivänsä. Nuo lukemattomat -olennot, jotka kaksi yötä sitten uhmailivat kuolemaa teidän tähtenne ---! Te olette velvollinen uhraamaan heille elämänne". - -"Niin", sanoi Graham hitaasti. "Niin. Niin, minä olen velvollinen -uhraamaan heille elämäni". - -"Te elitte sinä aikana", sanoi Helen, "jona suurten kaupunkien -hirmuvalta oli vasta alulla. Niin, se on hirmuvaltaa -- hirmuvaltaa. -Teidän aikananne oli läänitysherrojen valta kadonnut ja uusi -rahavalta oli alulla. Puolet maapallon asukkaista eli vapaana maalla. -Kaupungit eivät vielä olleet nielleet heitä. Minä olen lukenut sen -vanhoista kirjoista -- silloin oli olemassa aatelismiehiä. Kansa -eli elämää, joka oli täynnä rakkautta ja uskollisuutta -- he saivat -vapaasti toimia. Ja te -- te tulette tuosta ajasta". - -"Niin eivät olot olleet --. Mutta vähät siitä. Millaista on elämä nyt ---?" - -"Taistelua rahasta ja Nautinnon kaupungit! Tai orjuus -- säälitön, -häpeällinen orjuus". - -"Orjuus!" sanoi Graham. - -"Orjuus". - -"Ettehän toki väitä, että ihmisolentoja kohdellaan kuin kuolleita -kappaleita". - -"Vielä pahemmin. Juuri se täytyy teidän tietää, nähdä se. Minä -tiedän, että te ette sitä tiedä. He tahtovat salata sen teiltä -ja viedä teidät Nautinnon kaupunkiin. Mutta olettehan nähnyt -sinipukuisia miehiä, naisia ja lapsia, nähnyt heidän kalpeat kasvonsa -ja elottomat silmänsä?" - -"Olen, kaikkialla". - -"Puhuen kamalaa, raakaa, köyhää murrettaan". - -"Minä olen kuullut sen". - -"Ne ovat orjia -- teidän orjianne. Ne ovat Työkomppanian, teidän -omaisuutenne orjia". - -"Työkomppanian! Mutta sehän sana kuuluu tutulta. Ah! nyt muistan. -Minä näin sen kävellessäni pitkin kaupunkia, silloin kun sähkövalo -syttyi uudelleen ... harmaan sinisiä suunnattomia rakennuksia. -Tarkoitatteko te siis todellakin --?" - -"Tarkoitan. Miten voisin selittää sen teille? Tietysti on sininen -puku pistänyt silmäänne? Kolmas osa kansaanne saa kantaa sitä -- ja -uusia tulee joka päivä. Työkomppania on kasvanut taukoamatta". - -"Mitä _on_ tuo Työkomppania?" kysyi Graham. - -"Mitä te ennen teitte nälkää kärsiville?" - -"He joutuivat köyhäinhuoneisiin, jotka olivat seurakuntien valvonnan -alaisina". - -"Köyhäinhuoneet! Niin -- minä tiedän. Niistä puhuttiin -historiantunnilla. Nyt minä muistan. Työkomppania hävitti -köyhäinhuoneet. Se muodostui -- osaksi -- erään yhdistyksen -perustalle -- muistatte kai uskonnollisen järjestetyn yhdistyksen, -jonka nimi oli Pelastusarmeija, -- ja siitä muodostui -afäärikomppania. Alussa oli se yksinomaan hyväntekeväisyyslaitos. -Se pelasti ihmiset köyhäinhuoneen kurjuudesta. Nyt minä muistan, -että se oli teidän yhtiönne ensimmäisiä valtauksia. He ostivat -Pelastusarmeijan ja muodostivat sen täksi. Perusajatus oli ollut -antaa työtä kodittomille ihmisille". - -"Niin". - -"Nykyään ei löydy köyhäinhuoneita, ei hyväntekeväisyyslaitoksia, -ei muuta kuin Työkomppania. Sen toimistoja on kaikkialla. Sen -väri on sininen. Ja jokaisen miehen, naisen tai lapsen, joka on -nälkäännääntymäisillään ja epätoivoissaan, koditon ja vailla ystäviä, -täytyy lopulta kääntyä komppanian puoleen -- tai etsiä jotain tapaa -kuollakseen. Euthanasia ei ole heidän vallassaan, heitä odottaa vaan -tuskallinen kuolema. Ja joka aika vuorokaudesta saavat he ruokaa, -suojaa ja kaikille samallaisen sinisen puvun -- se on komppanian -ensimmäinen pääehto -- ja yhden päivän suojasta saavat he tehdä -komppanialle yhden päivän työtä, joka antaa sitten työmiehelle -pukunsa takaisin ja ajaa hänet pois". - -"Todellako?" - -"Ehkä se ei tunnukaan teistä niin kamalalta? Teidän aikananne -kuolivat ihmiset kadulle nälkään. Se oli kyllä kamala kuolema, mutta -he kuolivat ainakin ihmisinä. Jotavastoin nämät sinipukuiset --. On -olemassa sananlasku: 'Sininen puku kerran, sininen puku ainiaaksi!' -Komppania käyttää hyväkseen heidän työtään ja takaa heille ainaista -työtä. Ihmiset tulevat sen käsiin puutetta kärsien ja avuttomina -- -he saavat yhden päivän ruoan ja nukkuvat yhden yön ja lähtevät taas -pois. Jos he ovat tehneet hyvin työtä, saavat he pennin tai pari -- -jolloin he menevät teatteriin tai tanssipaikalle, kinematograafiin, -syövät tai pelaavat. He harhailevat sinne tänne tuhlattuaan rahansa. -Kerjääminen on ankarasti kielletty. Eikä kukaan antaisikaan -mitään. He palaavat seuraavana tai sitä seuraavana päivänä -- -saman toivottomuuden ajamana kuin ensi kerrallakin. Lopulta heidän -vaatteensa kuluvat, tai ryysynsä käyvät niin kurjiksi, että heitä -hävettää. Silloin täytyy heidän tehdä monta kuukautta työtä ennenkuin -voivat hankkia itselleen uusia. Jos he haluavat saada uusia. -Suuri määrä lapsia syntyy komppanian valvonnan alaisena. Palkaksi -saamastaan hoidosta täytyy äidin tehdä koko kuukauden työtä, sitten -kasvatetaan ja kehitetään lapsia neljänteentoista ikävuoteensa asti, -jonka jälkeen heidän täytyy tehdä kaksi vuotta työtä. Ymmärrättehän, -että nämät lapset ovat syntyneet kantamaan sinistä pukua. Siten -toimii komppania". - -"Tässä kaupungissa ei löydy irtolaisia?" - -"Ei. He joko kantavat sinistä pukua tai ovat vankilassa". - -"Jolleivät tahdo tehdä työtä?" - -"Useimmat suostuvat siihen tilaan jouduttuaan tekemään työtä, ja -komppanialla on omat keinonsa. He käyttävät omaa rangaistustapaa --- he riistävät heiltä ruoan -- ja jos joku mies tai nainen -kieltäytyy tekemästä työtä, niin hänen tuntomerkkinsä ja kuva hänen -peukaloistaan lähetetään kaikille työkomppanioille yli koko maailman. -Ja sitäpaitsi, millä tuollainen miesparka lähtee pois kaupungista? -Matka Pariisiin maksaa kaksi leijonaa. Ja tottelemattomuuden -seurauksena on vankila,-- pimeät, kamalat tyrmät -- tuolla alhaalla -näkymättömissä. Ihminen voi monesta syystä joutua vankilaan". - -"Ja kolmas osa kansasta saa kantaa sinistä pukua". - -"Enemmän kuin kolmas osa. Nuo työjuhdat saavat elää vailla -ylpeyttä, iloa tai toivoa. Tarinat Nautinnon kaupungeista kaikuu -heidän korvissaan ilkkuen heidän surkeaa elämäänsä, puutettaan ja -rasitustaan. He ovat liian köyhiä hankkiakseen edes euthanasian, -tuon rikkaan miehen keinon päästä elämästä vapaaksi. Nuo mykät, -sorretut miljoonat, lukemattomat miljoonat, yli koko maailman, jotka -eivät tiedä muuta kuin että elämänsä on rajoitettu ja toiveensa -täyttämättä. He syntyvät, kärsivät ja kuolevat. Siihen tilaan olemme -me tulleet". - -Graham istahti pää alas painuneena. - -"Mutta sittenhän tuli vallankumous", sanoi hän. "Kaikki tämä muuttuu. -Ostrog --" - -"Sitä me toivoimmekin. Sitä toivoi koko maailma. Mutta Ostrog ei sitä -tee. Hän on valtiomies. Hän tahtoo säilyttää olot sellaisinaan. Vähät -hän kaikesta muusta. Hänestä on se niin luonnollista. Kaikki rikkaat, -vaikutusvaltaiset, kaikki onnelliset pitävät lopulta kurjuutta -luonnollisena. He käyttävät ihmisiä politiikkaansa varten ja elävät -oman mielensä mukaan turmeltuneitten pyyteittensä orjina. Mutta te -- -te tulette onnellisemmasta ajasta ja teihin katsoo kansa. Teihin". - -Graham katsoi häneen. Helenen silmät uivat kyynelissä. Graham tunsi -omituisen tunteen. Hän unohti hetkeksi koko kaupungin, hän unohti -ihmisrodun ja epäselvät äänet tämän kauniin naisen suoranaisen -ihmisyyden edessä. - -"Mutta mitä minun tulee tehdä?" kysyi hän katsoen häntä suoraan -silmiin. - -"Hallitkaa", vastasi hän hiljaa kumartuen häntä kohden. "Hallitkaa -maailmaa niinkuin sitä vielä ei koskaan ole hallittu, ihmisten -onneksi ja hyväksi. Sillä teillä on valta -- te osaatte hallita. -Kansa on rauhaton. Yli koko maailman on kansa rauhaton. Yksi sana, -yksi sana teidän suustanne, ja ne liittyvät yhteen. Keskisäätykin on -levoton -- onneton. Teille ei kerrota, mitä on tapahtunut. Kansa ei -tahdo palata orjuuteen, se ei tahdo luopua aseista. Ostrog herätti -enemmän kuin hän tahtoikaan -- hän herätti toivon". - -Graham tunsi sydämensä vinhaan sykkivän. Hän koetti olla juhlallisen, -punnitsevan näköinen. - -"Heiltä puuttuu vaan johtaja", sanoi Helen. - -"Ja sitten?" - -"Te teette mitä tahdotte; -- maailma kuuluu teille". - -Graham ei uskaltanut enää katsoa häneen. Äkkiä alkoi hän puhua. "Nuo -vanhat unelmat, kaikki se mitä uneksin, vapaus, onni. Ovatko ne vaan -unelmaa? Voisiko yksi mies -- _yksi mies_ --?" Äänensä hiljeni ja hän -vaikeni. - -"Ei yksi mies, vaan kaikki yhdessä -- antakaa heille vaan johtaja, -joka antaa muodon heidän sydämensä toiveille". - -Graham pudisti päätään ja vaikeni hetkisen. - -Hän katsoi äkkiä ylös ja heidän katseensa yhtyivät. "Minä en usko -niinkuin te", sanoi hän. "Minä en ole niin nuori. Minulla on täällä -vaan otaksuttu valta. Ei -- antakaa minun puhua. Minä en voi perustaa -oikeuden valtakuntaa -- siihen minulla ei ole voimaa -- mutta -jotain, joka enemmän lähenee oikeutta kuin vääryyttä. Minä en voi -luoda tuhatvuotista valtakuntaa, mutta minä olen päättänyt hallita. -Puheenne on herättänyt minut. Te olette oikeassa. Ostrog saa tietää, -missä hänen valtansa loppuu. Ja minä opetan hänelle. Yhden minä -lupaan teille. Tämä työorjuus loppuu". - -"Ja te tahdotte hallita?" - -"Niin. Sillä ehdolla, että --. Yhdellä ehdolla". - -"Millä?" - -"Sillä, että te autatte minua". - -"_Minä!_ -- nuori tyttö!" - -"Niin. Ettekö te näe, että minä olen ypöyksin". - -Helen vavahti ja silmissään näkyi säälin ilme. "Tarvitseeko teidän -kysyä, tahdonko auttaa teitä?" sanoi hän. - -Helen seisoi hänen edessään kauniina, lumoavana, ja hänen -innostuksensa, heidän aikeittensa suuruus loi aivan kuin vahvan -virran heidän välilleen. Koskea häneen, tarttua hänen käteensä oli -se ilo mitä hän eniten toivoi. "Minä tahdon siis hallita", sanoi hän -hitaasti. "Minä tahdon hallita --" Hän vaikeni. "Teidän kanssanne". - -Syntyi syvä äänettömyys. Sitten kuului kellon lyönti. Helen ei -vastannut mitään. Graham nousi. - -"Juuri nyt", sanoi hän, "odottaa Ostrog minua". Hän epäröi katsoen -häntä suoraan silmiin. "Kun minä olen kysynyt häneltä muutamia -asioita --. On paljon, mitä minun täytyy saada tietää. Minä menen -ehkä omin silmin katsomaan kaikkea tuota, josta te puhuitte. Ja kun -sitten palaan --?" - -"Minä saan kyllä tietää, milloin menette ja tulette. Minä tahdon -odottaa teitä täällä". - -Graham loi häneen syvän katseen. - -"Minä saan sitten tietää", sanoi Helen ja vaikeni. - -Graham odotti, mutta hän ei sanonut enää mitään. He katsoivat -toisiinsa hetkisen suoraan, kysyvästi. Sitten lähti Graham -tuulimoottorien toimistoa kohden. - - - - -XIX Luku. - -Ostrogin katsantokanta. - - -Ostrog odotti Grahamia antaakseen hänelle muodollisen selonteon -päivän hallinnosta. Tätä ennen oli Graham toimittanut tämän -tehtävänsä niin nopeasti kuin mahdollista päästäkseen jatkamaan -ilmapurjehduskokeilujaan, mutta nyt alkoi hän tehdä laajoja ja selviä -kysymyksiä. Hän halusi heti tarttua vallan ohjaksiin. Ostrog antoi -hänelle hyvin edullisia tietoja ulkomaanasioiden kehittymisestä. -Pariisissa ja Berliinissä kuuli Graham olleen häiriöitä, ei mitään -järjestettyä kapinaa, mutta tyytymättömyyden ilmauksia. "Monien -vuosien päästä", vastasi Ostrog Grahamin kiihkeisiin kysymyksiin, -"oli kommunismi taas nostanut päätään. Jos suoraan puhui, niin -taistelun oikea luonne oli anarkistinen". Mutta järjestys oli -palautettu näissä kaupungeissa. Mutta Graham alkoi aavistaa pahaa -ja kyseli sen vuoksi tarkemmin, oliko ollut mitään taistelua. "Oli -hiukan", vastasi Ostrog. "Mutta ainoastaan yhdessä kaupunginosassa. -Mutta meidän afrikalainen maanviljelyspoliisimme senegalilainen -osasto -- yhdistyneillä afrikalaisilla yhtiöillä oli mainiosti -harjoitettu poliisilaitos -- oli valmiina, samoin aeroplaanit. Me -odotimme pieniä kapinoita mannermaan kaupungeissa ja Amerikassa. -Mutta Amerikassa on kaikki rauhallista. He ovat tyytyväisiä Neuvoston -kukistamiseen. Ainakin joksikin aikaa". - -"Minkä vuoksi te odotitte kapinaa?" kysyi Graham äkkiä. - -"On olemassa paljon tyytymättömyyttä -- sosiaalista tyytymättömyyttä". - -"Työkomppania?" - -"Te olette ottanut asioista selvää", sanoi Ostrog hiukan -hämmästyneenä. "Niin. Pääasiassa ollaan tyytymättömiä Työkomppaniaan. -Se sai aikaan tarpeellisen kiihoituksen kukistaaksemme Neuvoston -- -se sekä heräämisenne". - -"Niinkö?" - -Ostrog hymyili. Hän alkoi selvitellä. "Meidän täytyi yllyttää -tyytymättömyyttä, herättää nuo entiset yleisen onnen unelmat -- -tasa-arvoisuudesta -- yleisestä onnesta -- ylellisyyden estämisestä -tulemasta muutamien harvojen osaksi -- nuo unelmat, jotka olivat -olleet kaksisataa vuotta haudattuina. Kyllähän te ne tunnette? Meidän -täytyi herättää nuo unelmat, niin mahdottomia kuin ne olivatkin -- -voidaksemme kukistaa Neuvoston. Ja nyt --" - -"No niin?" - -"Vallankumous on tapahtunut, Neuvosto on kukistettu, ja tuo -herättämämme kansa -- pysyy levottomana. Me emme taistelleet -kyllin kauvaa. Teimmehän me lupauksia. Kummallista on nähdä, miten -voimakkaasti ja nopeasti tuo epämääräinen, vanhentunut humanitarismi -heräsi ja levisi. Se on hämmästyttänyt meitäkin, jotka sen panimme -alkuun. Pariisissa, kuten jo sanoin -- saimme turvautua ulkoapäin -tulevaan apuun". - -"Ja täällä". - -"Täällä on rauhatonta. Monet eivät halua palata töihinsä. Yleinen -lakko on olemassa. Puolet tehtaista ovat tyhjinä ja kansa kuljeksii -kaduilla. He puhelevat kommunismista. Silkki ja samettipukuisia -miehiä solvaistaan kadulla. Sinipukuiset odottavat teiltä -vaikka mitä. Mutta teillä ei ole mitään syytä olla levoton. Me -panemme puhekoneet käymään, ne saavat olla vastapainona kaikille -vahingollisille vaikutuksille ja vedota lakiin ja järjestykseen. -Meidän täytyy tarttua lujasti kiinni; siinä kaikki". - -Graham mietti. Hän huomasi millä keinoin hän voisi saada vallan -käsiinsä. Mutta hän jatkoi hilliten itseään. - -"Vaikka täytyisikin tuottaa neekeripoliisit", sanoi hän. - -"Se on välttämätöntä", sanoi Ostrog. "Ne ovat mainion uskollisia -olentoja, joilla ei ole mitään omia ajatuksia -- jotka turmelevat -meidän rotumme. Jos Neuvostolla olisi ollut niitä katupoliiseina -niin asiat olisivat kääntyneet toisin. Joka tapauksessa ei tarvitse -pelätä muuta kuin pieniä häiriöitä ja väentungoksia. Te voitte -lähteä lentoretkillenne ja voitte pujahtaa Capriin, jos täällä -aletaan ampua tai polttaa. Meillä on kaikkien suurien yhtiöiden -langat käsissämme; aeronauteilla on etuoikeuksia ja he ovat rikkaita -miehiä, se on maailman suljetuin yhtiö, samoin on tuulimoottorien -insinöörienkin laita. Meillä on ilma vallassamme, ja silloin me -vallitsemme maankin. Ei löydä ainoatakaan elävää olentoa, joka voisi -ohjata niitä meitä vastaan. Heillä ei ole johtajia -- lukuunottamatta -niiden paikallisten salaisten seurojen johtomiehiä, jotka me -järjestimme ennen teidän heräämistänne. He ovat vaan villitsijöitä -ja kiihoittajia, jotka ovat hirveän kateellisia toisilleen. Kukaan -heistä ei kelpaa ylimmäksi johtajaksi. Jos kapina syttyy, niin se ei -ole järjestetty. Ollakseni suora -- niin minä toivon sitä. Mutta se -ei tule häiritsemään teidän lentoretkiänne. Ne ajat, jolloin kansa -pystyy tekemään vallankumouksen, ovat olleet ja menneet". - -"Kyllä minä uskon", sanoi Graham. "Kyllä minä uskon". Hän -vaipui mietteisiinsä. "Tämä teidän maailmanne on hämmästyttänyt -minua monessa suhteessa. Minun aikanani uneksimme ihmeellisestä -kansanvaltaisesta elämästä, jolloin jokainen olisi yhdenarvoinen ja -onnellinen". - -Ostrog katsoi häneen terävästi. "Kansanvaltaisuuden ajat ovat -jo menneet", sanoi hän. "Menneet ainiaaksi. Ne alkoivat Crecyn -jousimiesten taistelulla, ja päättyivät, kun hyökkäävä jalkaväki, -mieslaumat lakkasivat saavuttamasta maailmanvoittoja, kun kalliit -kanuunat, suuret sotalaivat ja sotilaalliset rautatiet tulivat vallan -apukeinoiksi. Nyt on rahavallan aika. Rahalla on nyt suurempi valta -kuin koskaan ennen -- se hallitsee maata, merta ja pilviä. Valta -kuuluu sille, joka osaa rikkautta käyttää. Teidän täytyy alistua -tosiasioiden alle, ja nämät ovat tosiasioita. Maailma kansalle! Kansa -hallitsemaan! Teidänkin aikananne tuo oppi hyljättiin ja tuomittiin. -Nykyään sillä ei ole muuta kuin yksi kannattaja -- tosin monipäinen, -mutta typerä -- yksityinen kansaan kuuluva mies". - -Graham ei heti vastannut. Hän oli vaipunut synkkiin ajatuksiinsa. - -"Ei", sanoi Ostrog. "Kansanmiehen aikakausi on ollut ja mennyt. -Vapaudessaan on mies yhtä hyvä kuin toinenkin, tai melkein yhtä hyvä. -Aikaisempi aatelisto perustui tuohon hiukan häilyvään perustaan, -voimaan ja rohkeuteen. Heidän valtaansa rajoitettiin -- rajoitettiin. -Syntyi kapinoita, kaksintaisteluja, sotia. Ensimmäinen, todellinen -aatelisto syntyi linnojen ja peitsien turvassa, ja sortui kiväärien -ja kaaripyssyjen edessä. Mutta nyt on olemassa toinen aatelisto. Se -oikea. Tuo kanuunain ja kansanvallan aika oli vaan pyörre virrassa. -Kansanmies kuuluu nyt avuttomasti yhteen suureen kokonaisuuteen. Nyt -meillä on tuo suuri koneisto, jonka nimi on kaupunki, ja täydellinen -järjestelmä, jota kansanmies ei voi hävittää". - -"Mutta", sanoi Graham, "jotainhan vastustusta löytyy -- jotain, jota -teidän täytyy tukahuttaa -- mutta joka ponnistelee ja vastustaa". - -"Saattepa nähdä", sanoi Ostrog hymyillen pakollisesti ikäänkuin -lykätäkseen nämät vaikeudet syrjään. "Minä en ole herättänyt tuota -voimaa omaksi turmiokseni -- luottakaa siihen". - -"Kukapa tietää", sanoi Graham. Ostrog katsoi hämmästyneenä häneen. -"_Täytyykö_ maailman mennä tätä tietä eteenpäin?" sanoi Graham, joka -ei enää voinut hillitä itseään. "Täytyykö sen kulkea tätä tietä -eteenpäin? Onko meidän kaikki toiveemme olleet turhia?" - -"Mitä tarkoitatte?" kysyi Ostrog. "Toiveemme?" - -"Minä tulen kansanvaltaisesta ajasta. Ja minä löydän aateliston -hirmuvallan!" - -"Niin, -- mutta tehän olette tämän hirmuvallan päämies". - -Graham katsahti ylös. - -"No niin", sanoi Ostrog, "katsokaahan kaikkea yleisemmältä kannalta. -Tätä tietä on muutos aina kulkenut. Toisella puolella aatelisto, -etevämpien ylivalta -- toisella puolella kykenemättömien kärsimys ja -sorrettu tila, siten kuljetaan edistystä kohden". - -"Aatelisto! nuo ihmiset, jotka tapasin --" - -"Oh! eivät _he_!" sanoi Ostrog. "Useimmat heistä kulkevat kohti -kuolemaansa. Pahe ja nautinto! Heillä ei ole lapsia. Se ihmislaji -kuolee sukupuuttoon, jos maailma kulkee tietään eikä käänny takaisin. -Irstailun rauhallinen tie, jonka lopulla on nautinnon karreksi -polttamille olennoille euthanasia, on keino, jonka avulla tuo rotu -tuhotaan!" - -"Hyvinkin hauska keino", sanoi Graham. "Kuitenkin --". Hän mietti -hetkisen. "Mutta onhan olemassa muutakin -- tuo köyhien suuri lauma. -Kuoleeko sekin? Se ei kuole. Se kärsii, ja sen kärsimys on voima, -jota ette tekään --" - -Ostrog teki kärsimättömän liikkeen ja hän alkoi puhua rauhattomammin -kuin äsken. - -"Elkää olko levoton näiden asioiden, suhteen", sanoi hän. "Kaikki -tämä tasaantuu muutamassa päivässä. Kansa on suuri, typerä eläin. -Mitä siitä, vaikka se ei kuolekaan? Ja vaikka se ei kuolekaan, niin -sitä voidaan kesyttää ja ohjata. Minulla ei ole mitään hellyyttä -orjia kohtaan. Te kuulitte tuon kansan huutavan ja laulavan kaksi -yötä sitten. Heille oli opetettu tuo laulu. Jos te olisitte -sattumalta valinnut jonkun ja kylmäverisesti kysynyt, miksi hän -huusi, niin ei hän olisi voinut vastata siihen. He luulivat teidän -ihastuvan heidän huudoistaan, he uskoivat siten osottavansa -uskollisuuttaan ja alamaisuuttaan. Sillä hetkellä olivat he valmiita -tuhoamaan Neuvoston. Tänään -- alkavat he jo suuttua niille, jotka -kukistivat Neuvoston". - -"Ei, ei", sanoi Graham. "He huusivat siksi, että heidän elämänsä oli -kamala, iloton ja toivoton ja siksi että he toivoivat minun -- minun ---". - -"Ja mitä he toivoivat? Mitä he toivoivat? Mikä oikeus heillä oli -toivoa? He tekivät huonosti työtä ja kadehtivat niitä, jotka tekevät -hyvin. Ihmiskunnan toive -- mikä se on? Että jonain päivänä ilmestyy -yli-ihminen, että jonain päivänä kaikki huono, heikko ja raaka -vähenee ja katoo. Vähenee, jollei aivan katoa. Maailmassa ei ole -tilaa huonoille, typerille ja hermostuneille. Heidän velvollisuutensa --- sillä onhan se velvollisuus -- on kuolla. Kuolema sovittaa -heikkenemisen! Tätä tietä kulkien raaka peto saavuttaa korkeamman -maalin". - -Ostrog astui muutaman askeleen, näytti miettivän ja kääntyi Grahamin -puoleen. "Minä voin kuvitella, miten oudolta tämä meidän aikamme -näyttää Victorian aikuiselle englantilaiselle. Te kaipaatte kaikkia -vanhoja eduslaitosmuotoja -- muutamissa ihmisissä kummittelee -vielä ajatus äänestävästä neuvostosta, parlamentista ja muista -yhdeksännentoista vuosisadan hullutuksista. Te olette valmis -inhoamaan Nautinnon kaupunkeja. Olisihan minun pitänyt ajatella sitä, -jollen olisi ollut niin toimiin kiintynyt. Mutta kyllä te vielä -muutatte mielipiteitänne. Kansa on aivan mieletön kateudesta -- -heillä on sama kanta kuin teilläkin. Kaduilla huudetaan paraillaan, -että Nautinnon kaupungit olisi hävitettävät. Mutta Nautinnon -kaupungit ovat valtion puhdistuskeinoja, sinne kokoontuu vuosittain -kaikki, mikä on heikkoa ja turmeltunutta, mikä on irstasta ja -laiskaa, kaikki maailman konnamaisuus, joka kulkee hienoa häviötään -kohden. He menevät sinne, oleksivat siellä, kuolevat lapsettomina, -ja ihmiskunta parantuu. Jos kansa punnitsisi järkevästi, niin eivät -he kadehtisi rikkaiden kuolintapaa. Ja te tahtoisitte parantaa -typerät ja tyhmät työmiehet, jotka me olemme tehneet orjiksi, ja -koettaa tehdä heidän elämänsä rauhalliseksi ja hauskaksi. Juuri kun -he ovat vaipuneet siihen, mihin he kelpaavat." Hän hymyili tavalla, -joka ärsytti Grahamia. "Kyllä te muutatte mielipiteitä. Kyllä minä -nuo ajatukset tunnen; nuoruudessani minä luin Shelleytä ja uneksin -vapaudesta. Vapautta ei löydy viisauden ja itsensähillitsemisen -ulkopuolella. Vapaus on meissä -- eikä ulkopuolellamme. Se on -jokaisen oma asia. Otaksukaahan -- vaikka se on mahdotonta -- että -tuo haukkuva, typerä, sinipukuinen joukkio saisi ylivallan, mitä -sitten? He joutuisivat vaan toisten vallitsijoiden käsiin. Niin -kauvan kuin lampaita on olemassa, niin luonto ehdottomasti tuottaa -susia. Jos he saisivat voiton, niin merkitsisi se vaan monen sadan -vuoden taantumista. Aateliston muodostuminen on kohtalon horjumaton -tahto. Lopputuloksena on yli-ihminen -- huolimatta ihmiskunnan -hulluista vastustuksista. Tehkööt kapinoita, voittakoot ja surmatkoot -minut ja kaltaiseni. Uusia nousee -- uusia johtajia. Lopputulos on -aina sama". - -"Kukapa tietää", sanoi Graham itsepäisesti. - -Hän seisoi hetken katse maahan painuneena. - -"Mutta minun täytyy itse saada nähdä kaikki", sanoi hän äkkiä -varmalla ja käskevällä äänellä. "Vasta silloin voin ymmärtää. Minun -täytyy nähdä. Sen minä tahdoin sanoa teille, Ostrog. Minä en tahdo -tulla Nautinnon kaupungin kuninkaaksi; se ei ole mieleeni. Minä olen -kuluttanut kylliksi aikaa ilmapurjehduksiin -- ja moneen muuhun. -Minun täytyy oppia näkemään, miten kansa nyt elää, miten kansan elämä -on kehittynyt. Sillä minun täytyy päästä tästä kaikesta selville. -Minun täytyy nähdä, miten elää -- varsinkin työkansa -- miten he -tekevät työtä, menevät naimisiin, saavat lapsia, kuolevat --" - -"Näettehän sen meidän realistisista kertomuksistamme", vakuutti -Ostrog käyden äkkiä hätäiseksi. - -"Minä tahdon nähdä todellisuuden", sanoi Graham. - -"Se käy vaikeaksi", sanoi Ostrog vaipuen mietteisiinsä. "Kaikkialla -ehkä --" - -"Sitä en odottanut --" - -"Minä vaan arvelin --. Mutta kuitenkin, ehkä --. Te sanoitte -haluavanne kulkea pitkin kaupungin katuja katsomassa kansan elämää". - -Äkkiä näytti hän tekevän päätöksen. "Teidän täytyy pukeutua -valepukuun", sanoi hän. "Kaupunki on kiihkoissaan ja tieto teidän -läsnäolostanne voisi saada vaarallisen mellakan aikaan. Mutta koska -te haluatte lähteä katselemaan kaupunkia --. Niin, nyt se kyllä -näyttää mahdolliselta --. Me löydämme kyllä keinon. Jos se todellakin -huvittaa teitä! Olettehan te valtijas. Te voitte mennä, minne vaan -haluatte. Asano hankkii teille valepuvun tätä matkaa varten. Hän -lähtee kanssanne. Tuo ajatus ei ole sittenkään mikään huono ajatus". - -"Ettekö te tahdo neuvotella mistään minun kanssani?" kysyi äkkiä -Graham, jossa paha epäluulo oli herännyt. - -"Oh, hyvä Jumala, en lainkaan! En! Minä luulen, että te voitte uskoa -asioiden hoidon minun käsiini ainakin joksikin aikaa", sanoi Ostrog -hymyillen. "Vaikka me olisimmekin eri mieltä --" - -Graham loi häneen terävän katseen. - -"Luuletteko, että verinen taistelu puhkee kohta?" kysyi hän äkkiä. - -"En suinkaan". - -"Minä ajattelen noita neekerejä. Minä en usko, että kansa ryhtyy -mihinkään vihamielisyyksiin minua kohtaan, sillä olenhan minä -kuitenkin mestari. Minä en tahdo, että noita neekerejä tuotetaan -Lontoosen. Ehkä se on vanhanaikuinen ennakkoluulo, mutta minä tunnen -jotain osanottoa europpalaisia ja heidän heimoisia rotujaan kohtaan. -Ja mitä Pariisiinkin tulee, niin --" - -Ostrog katsoi häneen rypistyneiden silmäkulmiensa alta. "Minä en -tuota neekereitä Lontoosen", sanoi hän hitaasti. "Mutta jos --" - -"Te ette saa tuoda aseellisia neekeriä Lontoosen, tapahtukoon mitä -tahansa", sanoi Graham. "Tässä suhteessa on päätökseni järkähtymätön". - -Ostrog, oltuaan hetken vaiti, päätti olla vastaamatta ja kumarsi -kunnioittavasti. - - - - -XX Luku. - -Kaupungin kaduilla. - - -Samana yönä lähti Graham kenenkään tuntematta tai aavistamatta, -puettuna kuten tuulimoottoritoimiston alempi palvelija, joka oli -saanut lomapäivän, seurassaan Työkomppanian siniseen pukuun puettu -Asano, tarkastamaan kaupunkia, jonka läpi hän oli harhaillut pimeän -vallitessa. Mutta nyt näki hän sen valaistuna, kansaa oli liikkeellä -ja kaikkialla vallitsi elämän hyörinää. Välittämättä vallankumouksen -kuohuvasta pauhusta, välittämättä tavattomasta tyytymättömyydestä, -valmistuksista uuteen taisteluun, jolle edellinen kapina oli -ollut vaan alkusäveleenä, kulkivat kaupan monenlaiset virtaukset -laajoina ja voimakkaina. Hän oli jo päässyt selville uuden ajan -yleispiirteistä ja yleissuhteista, mutta hän ei ollut valmistautunut -niiden odottamattomien hämmästysten varalta, jotka monenlaiset värit -ja vaikutelmat herättivät hänessä. - -Nyt hän ensi kertaa joutui suoranaisiin tekemisiin tämän uuden -kansan kanssa. Hän huomasi, että kaikki se, mikä tätä ennen oli -tapahtunut, lukuunottamatta huomioitaan suuressa teatterissa ja -halleissa, oli ollut jotain erikoista, oli ollut rajoitettua -toimintaa valtiollisessa kaupunginosassa ja siis suhteellisen -supistettua, ja että kaikki hänen aikaisemmat vaikutelmansa olivat -kohdistuneet hänen omaan asemaansa. Mutta nyt näki hän kaupungin yön -toimeliaimpien tuntien aikana, näki kansan suurin joukoin palanneen -omiin välittömiin puuhiinsa, näki todellisen elämän eikä virallista, -näki tämän uuden ajan olot ja tavat. - -Ensiksi tulivat he kadulle, jonka vastakkaisiin suuntiin liikkuvat -katukäytävät olivat täynnä sinipukuista kansaa. Tämä joukkue oli -osa kulkueesta, joka -- kummaa kyllä katsella -- kiersi kaupunkia -_istuen_. Miehillä oli karkeasta punaisesta kankaasta tehtyjä -lippuja, joihin oli maalattu kirjoituksia. "Ei luovuta aseista", -seisoi lipuissa, useimmin olivat kirjaimet kömpelöitä ja sama asia -lausuttiin eri sanoilla, kuten: "Miksi me luopuisimme aseista?" -"Ei heitetä aseita". "Ei luovuta aseista". Lippu toisensa jälkeen -kiisi ohitse yhtenä virtana ja lopulta kaikui vallankumouksen laulu -omituisten räikeiden soittimien säestämänä. "Heidän pitäisi kaikkien -olla työssä", sanoi Asano. "Heillä ei ole ollut ruokaa näinä kahtena -päivänä, tai ovat he sen sitten varastaneet". - -Äkkiä teki Asano kierroksen karttaakseen tungosta, joka oli syntynyt -ruumiita kannettaessa sairashuoneesta hautuumaalle, noita ensimmäisen -kapinan kuoleman viikatteen tähkiä. - -Tänä yönä nukkuivat hyvin harvat, kaikki olivat liikkeellä. -Suunnaton levottomuus, loppumattomien joukkojen ääretön määrä -ympäröi taukoamatta Grahamia; taukoamaton hälinä, huudot ja alkavan -sosiaalisen taistelun oudot välähdykset huumasivat hänet kokonaan. -Kaikkialla liehui mustia nauhoja ja lippuja ja omituisia koristuksia, -jotka selvästi osoittivat, kuinka suuressa kansan suosiossa hän -oli. Kaikkialla kuuli hän palasia tuosta karkeasta ja lyhyestä -murteesta, jota käytti kirjallisesti sivistymätön kansa, se on se -luokka, joka ei voinut kustantaa itselleen fonograafillista opetusta. -Kaikkialla puhuttiin aseiden luovuttamisesta niin kiihkeästi, että -hän ei voinut sitä otaksuakaan tuulimoottoritoimistossa ollessaan. -Hän käsitti täytyvänsä heti palattuaan keskustella tästä Ostrogin -kanssa paljoa pontevammin kuin tähän asti, ja samalla myöskin kapinan -seurauksista, jotka niin selvästi ilmenivät. Taukoamatta tänä yönä, -heti matkan alussa kiinnitti tämä levottomuus ja kapinallisuus niin -hänen huomionsa, että hän ei joutunut ottamaan varteen lukuisia -yksityiskohtia, jotka muuten eivät olisi jääneet huomaamatta. - -Näiden ajatusten vaikutuksesta sai hän vaan puolinaisen -kuvan kaikesta. Vaikka hän näkikin näin paljon omituisia ja -mieltäkiinnittäviä seikkoja, niin ei ainoakaan esine tai seikka, -oli se sitten kuinka persoonallinen tai hämmästyttävä tahansa, -voinut kokonaan kiinnittää hänen ajatuksiaan. Toisinaan muisto -vallankumouksesta katosi kokonaan hänen mielestään, ikäänkuin verho -olisi vedetty syrjään jonkun ihmeellisen näyn edestä. Helen oli -hänessä herättänyt tuon kiihkeän tutkimishalun, mutta toisinaan -katosi hänkin hänen ajatuksistaan. Kerran esimerkiksi huomasi -hän kulkevansa uskonnollisen kaupunginosan läpi, sillä nopeiden -liikeneuvojen tähden ei kirkkoja ja kappelia tarvinnut enää siroittaa -sinne tänne kaupunkia -- ja hänen huomionsa kiintyi erään kristityn -uskonlahkon rakennuksen päätyyn. - -He kulkivat istuen ylemmällä liikkuvalla katukäytävällä. Eräässä -kadun käänteessä välähti rakennus heidän näkyviinsä ja näytti -lähestyvän täyttä vauhtia. Ylhäältä alas asti oli rakennuksen seinä -täynnä valkoisia ja punaisia kirjoituksia, vapaana oli vaan se osa -seinää, jossa avaralla läpikuultavalla pinnalla esitettiin hyvin -realistisesti kohtausta uudesta testamentista, ja kirjoitusten -edessä liehui suuri musta lippu osottaen, että uskontokin seurasi -valtiollisia virtauksia. Graham oli jo tottunut lukemaan näitä -foneettisia kirjoituksia ja nämät kirjoitukset näyttivät hänen -mielestään solvaisevan uskontoa. Vähemmän loukkaavien joukossa -oli seuraavia: "Pelastus ensi kerroksessa oikealla". "Sijoittakaa -rahanne Vapahtajaanne", "Nopein kääntäminen Lontoossa, taitavat -ohjaajat! Avatkaa silmänne!" "Mitä Kristus sanoisi Nukkujalle". -"Turvatkaa uusimpiin pyhimyksiin!" "Tulkaa kristityiksi -- huolimatta -nykyisestä toimialastanne". "Taitavimmat piispat tänä iltana ja -palkinnot tavallisuuden mukaan". "Nopein ja käytännöllisin armo -afääri-ihmisille". - -"Tämähän on ilettävää!" sanoi Graham tämän jättiläisrakennuksen -edessä, jossa uskontoa kaupattiin. - -"Mikä on ilettävää?" kysyi hänen seuralaisensa koettaen turhaan etsiä -jotain odottamatonta näiden huutavien kirjoitusten joukosta. - -"_Tämä!_ Uskonnon perusajatus onhan kunnioitus". - -"Oh! _tämäkö!_" Asano katsahti Grahamiin. "Sekö teitä loukkaa?" -sanoi hän aivan kuin tehden odottamattoman löydön. "Totta kyllä, -sen myönnän. Minä aivan unohdin. Nykyään on kilpailu huomion -herättämisessä niin suuri, eikä ihmisillä ole nykyään niin paljoa -aikaa pitää huolta sielustaan kuin ennen". Hän hymyili. "Teidän -aikananne oli teillä sunnuntai, jolloin lähdettiin maalle. Vaikka -minä muistan jostain lukeneeni, että sunnuntai-iltapäivällä --" - -"Mutta, _tuo_", sanoi Graham vilkaisten taakseen kirjavaan -rakennukseen. "Tuo ei liene ainoa --" - -"Löytyy satamäärä eri tapoja. Mutta jollei uskonlahko turvaudu -reklaamiin, niin ei se kannata. Uskonto on kehittynyt ajan mukana. -Löytyy ylhäisöä varten eri uskonlahkoja, jotka käyttävät hienompia -keinoja -- kalliita suitsutuksia, yksityisiä jumalanpalveluksia. -Mutta nämät lahkokunnat ovat hyvin suosittuja ja menestyvät -mainiosti. He maksavat monta tusinaa leijonaa näistä lokaaleistaan -Neuvostolle -- teille, aijoin sanoa". - -Rahayksikkö oli jo aikaisemmin tuntunut Grahamista oudolta ja tuo -lause "tusinasta leijonaa" pakoitti hänet ottamaan selvää siitä. -Tämä uusi ajatus poisti heti hänen mielestään kaikki kirkot ja -niiden ilmoitukset. Hän kysyi ja sai tietää, että kulta ja hopea -olivat kadonneet ja että myntätty raha, jota foinikialaiset -kauppiaat ensin olivat alkaneet käyttää, oli kokonaan poistettu. -Muutos oli tapahtunut vähitellen mutta nopeasti, sen oli saanut -aikaan shekkijärjestelmä, joka jo hänen eläissään oli esiintynyt -kaikissa suuremmissa kauppa-asioissa. Koko kaupungin asioissa ja -koko maailman liikkeessä käytettiin Neuvoston pienille summille -osoitettuja ruskeita, viheriäisiä ja punertavia shekkiä. Asanolla oli -muutamia muassaan ja ensi tilaisuudessa täydensi hän kokoelmaansa. -Ne eivät olleet painetut kestävälle paperille vaan läpikuultavalle -silkkikudonnalle. Jokaisessa oli Grahamin nimikirjoitus, ja ensi -kerran kahdensadan kolmen vuoden päästä näki hän nuo tutut kirjaimet -ja käänteet. - -Nämät tekemänsä huomiot eivät vaikuttaneet kyllin voimakkaasti -häneen voidakseen estää ajatusta "aseiden riisumisesta" uudelleen -pujahtamasta sieluunsa. Erään teosoofisen temppelin sekavat -seinämaalaukset ja tuikkivista valoista muodostetut suunnattoman -korkeat kirjaimet, jotka lupasivat _Ihmeitä_, eivät ehkä -kokonaan haihtuneet hänen muistostaan. Northumberland kadun -jättiläisruokasalit herättivät suurta mielenkiintoa hänessä. Asanon -pontevan ja itsepäisen esiintymisen kautta pääsi hän katsomaan salia -pieneltä parvekkeelta, jota palvelusväki käytti. Koko suuren salin -täytti äärestä toiseen kaukainen kohina, se oli kuin vihellystä, -tukahutettua huutoa, josta hän ei ensi aluksi ymmärtänyt mitään, -mutta se muistutti sitä omituista, karkeata ääntä, jonka hän oli -kuullut yöllisellä matkallaan silloin, kun valo yht'äkkiä jälleen -syttyi. - -Hän oli jo tottunut suuriin rakennusmuotoihin ja taajalukuisiin -kansanjoukkoihin, mutta yhtä kaikki jäi hän pitkäksi aikaa -katselemaan tätä. Katsellessaan aivan alapuolellaan olevan pöydän -luona tapahtuvaa tarjoilua ja kysellessään ja saadessaan vastauksia -tiedusteluihinsa alkoi hän saada täydellisen käsityksen tästä -ateriasta, johon useampia tuhansia ihmisiä otti osaa. - -Hän oli tavan takaa tullut huomaamaan, että ne muutokset, joiden -olisi pitänyt herättää hänen erikoista huomiotaan, liukuivat hänen -ohitseen, jos niihin ei vaan liittynyt jokin häiritsevä kohta, joka -veti hänen huomionsa puoleensa. Siten ei ollut juolahtanutkaan hänen -mieleensä, että tämä kaupungin rajoitettu alue, joka oli suojattu -kaikkia ilmanmuutoksia vastaan, nämät suuret salit ja kadut, olivat -hävittäneet entisajan asunnot; että tuo Victorian ajalle niin -ominainen "koti", tuo pieni erikoinen rakennus, johon kuului kyökki -ja tarjoiluhuone, asuinhuoneet ja makuuhuoneet, oli, lukuunottamatta -maalla olevia raunioita, kadonnut aivan kokonaan. Mutta nyt hän -huomasi sen, joka jo alussa oli esiintynyt niin selvänä, että Lontoo, -katsottuna elävien olentojen asuinpaikaksi, ei enää ollutkaan -koottu lukuisista eri rakennuksista, vaan oli yksi ainoa hotelli, -hotelli, jossa oli tuhansia eri mukavuuksia, tuhansia ruokasaleja, -kappeleita, teattereja, toreja ja kokoontumispaikkoja, erilaisimpien -toimialojen yhdistys, ja hän, Graham, omisti tämän kaiken. Kansalla -oli makuuhuoneensa, ja niiden yhteydessä ehkä asuinhuonekin, jotka -olivat ainakin terveellisiä, oli ne sitten kuinka vähä mukavia tai -eristettyjä tahansa; mitä muihin asukkaihin tulee, niin elivät he -kuten useimmat olivat eläneet jo Victorian aikana uudenaikaisissa -jättiläishotelleissa, syöden, lukien, ajatellen, huvitellen, -puhellen, yhä vaan yleisillä paikoilla, lähtien sitten työhönsä joko -kaupungin tehdasosastoon tai kauppaosastossa oleviin toimistoihinsa. - -Hän käsitti, että tämän kaiken oli ehdottomasti täytynyt kehittyä -Victorian aikuisesta kaupungista. Uudenaikuisen kaupungin toiminnan -periajatuksena oli aina ollut yhteistoiminnan kautta saavutettu -säästäväisyys. Pääsyynä siihen, että hänen aikanaan eivät vielä -asukkaat olleet sulautuneet yhteen, oli kansan vaillinainen sivistys, -raa'an ylpeyden synnyttämä vastustushalu, intohimot ja ennakkoluulot, -kateus, ja väkivaltaisuus, joka vallitsi keski- ja alaluokissa; se -oli pakoittanut eroittamaan asunnot täydellisesti toisistaan. Mutta -kansan muodostaminen ja kehittäminen oli jo silloin kulkenut hyvää -vauhtia eteenpäin. Kolmenkymmenen elinvuotensa kuluessa oli hän -huomannut, miten ihmiset yhä enemmän ja enemmän tottuivat aterioimaan -ulkopuolella kotiaan, yleiset ravintolahuoneet olivat laajenneet, -naisklupeja oli perustettu, ja lukusalien ja kirjastojen nopea -kasvaminen todisti, että sosiaaliselta kannalta katsottuna ihmiset -alkoivat yhä enemmän luottaa toisiinsa. Tämä alku oli nyt kehittynyt -täydellisyyteensä. Lukittua, eristettyä taloutta ei enää ollut -olemassa. - -Tämän ruokasalin vieraat kuuluivat, kuten hänelle sanottiin, ylempään -aliluokkaan, ne olivat juuri sinipukuisten työmiesten yläpuolella, -luokkaan, joka Victorian aikana oli siihen määrään tottunut -nauttimaan ateriansa erillään, yksityisesti, että jos heidän pakosta -täytyi aterioida yhdessä, niin he salasivat hämillä olonsa karkean -leikinlaskun taakse tai käyttäytyivät jäykän juhlallisesti. Mutta -nämät kirkkaan värisiin, kepeisiin ja yksinkertaisiin pukuihin puetut -ihmiset, vaikka toimivatkin nopeasti, kiireesti, puhellen vähän -toisilleen, olivat koko esiintymisessään luonnollisia ja viihtyivät -varmaankin siinä suhteessa, missä he olivat toisiinsa. - -Eräs seikka herätti Grahamin erikoista huomiota; pöytä, niin pitkälle -kuin hän saattoi nähdä, oli miellyttävän puhdas, ei missään näkynyt -epäsiisteyden merkkiäkään, ei leivänsiruja, ei lihan tai vihannesten -jätteitä, ei pöydälle kaatuneita juomia tai sikin sokin heitettyjä -ruoka-astioita, joka kaikki oli niin silmiinpistävää Victorian ajan -kansan tavoissa. Koko ruokapöydän järjestelmä erosi hyvin paljon -entisajan pöydistä. Pöydällä ei ollut mitään koristuksia tai kukkia, -pöydällä ei ollut liinaa, se oli valmistettu jostain aineesta, joka -värinsä ja kuvioittensa puolesta muistutti liinakudontaa. Hän huomasi -myös, että pöydän kuviot muodostivat samalla siroja liikemiesten -ilmoituksia. - -Jokaisen aterioivan edessä oli eräänlaatuisessa syvennyksessä -posliinista ja metallista tehty erikoinen koneisto. Jokaisella oli -valkoinen posliinivati ja eri ruokalajien välillä huuhteli jokainen -itse vatinsa kuumassa ja kylmässä vedessä, joita hän sai eri -torvista; samoin huuhteli hän valkoisesta metallista tehdyt komeat -veitsensä, kahvelinsa ja lusikkansa. - -Soppa ja kemiallinen viini, jota tavallisesti juotiin, tuli -samallaisista torvista, ja muut ruokalajit tulivat aistikkaasti -järjestetyissä vadeissa automaattisesti hopearaiteita myöten, jotka -kulkivat pitkin pöytää. Aterioiva seisautti ne ja otti itselleen -sen, minkä halusi. Ne ilmestyivät pienestä ovesta salin toisesta -päästä ja katosivat toiseen. Tässä kansassa ilmeni niin selvänä -tuo pilaantuneen kansanvaltaisuuden piirre, tuo alhaisten sielujen -ylpeys, joka estää heitä palvelemasta yhdenvertaisiaan. Grahamin -huomio oli niin kiintynyt tähän kaikkeen, että vasta poistuessaan -huomasi hän suuret dioramailmoitukset, jotka kulkivat juhlallisesti -pitkin salin seinien yläpuolta ja ylistelivät eri kauppatavaroiden -verrattomia ominaisuuksia. - -Sieltä joutuivat he saliin, joka oli täpötäynnä väkeä, ja nyt hän -myöskin tajusi, mistä se ääni lähti, joka oli herättänyt hänen -huomiotaan. He maksoivat sisäänpääsymaksun käänneportin luona. - -Grahamin huomio kiintyi heti kovaan, karjuvaan huutoon, jota -seurasi voimakas, karkea ääni. "Mestari nukkuu rauhassa", huusi se. -"Hänen terveytensä on mainio. Hän aikoo uhrata lopun elämästään -ilmapurjehdukselle. Hän sanoo, että naiset ovat kauniimmat nyt -kuin ennen. Klup-klup-vov! Meidän ihmeellinen sivistyksemme -hämmästyttää häntä rajattomasti. Aivan rajattomasti. Klup-klup. -Hän luottaa Ostrogiin, luottaa aivan täydellisesti. Ostrogista -tulee hänen pääministerinsä; hän voi eroittaa ja asettaa kaikki -yleiset virkailijat -- kaikki järjestys on hänen käsissään. Kaikki -järjestys Ostrogin käsissä! Neuvoston jäsenet on viety takaisin omaan -vankilaansa, jonka he rakensivat Neuvosto-palatsin päälle". - -Graham seisahti ensi lauseen kuulleessaan, ja katsoessaan ylöspäin -huomasi hän äänen tulevan naurettavasta torvesta, joka oli ihmisen -kasvojen näköinen. Se oli Yleisten Uutisten kone. Se näytti -hengähtävän hetkisen, kuului vaan säännöllistä napsutusta sen -koneistosta. Sitten huusi se jälleen "Klup-klup", ja alkoi taas. - -"Pariisi on nyt rauhoitettu. Kaikki vastustus on loppunut. Klup-klup! -Mustat poliisit pitävät kaikki kaupungin tärkeimmät paikat -hallussaan. He taistelivat urhoollisesti laulaen sotalauluja, joita -heidän esi-isiensä kunniaksi kirjoitti muinoin runoilija Kipling. -Pari kertaa pääsivät he karkaamaan johtajiensa valvonnan alta, ja -kiduttivat ja rääkkäsivät haavottuneita ja vangituita kapinallisia, -miehiä ja naisia. Moraali -- ei pidä ryhtyä kapinaan! Haha! -Klup-klup! Ne ovat vilkkaita poikia. Rohkeita ja voimakkaita. Olkoon -tämä varoituksena tämän kaupungin järjestymättömille rosvojoukoille. -Niin! Rosvojoukoille! Maailman saastalle! Klup, klup!" - -Ääni vaikeni. Joukosta kuului tyytymättömyyden mutinaa. "Kirotut -neekerit". Eräs mies alkoi puhua hänen lähellään. "Onko Mestari niin -käskenyt, veljet? Onko Mestari niin käskenyt?" - -"Mustat poliisit!" sanoi Graham. "Mitä ne ovat? Enkö minä ole --" - -Asano kosketti hänen käsivarteensa ja loi häneen varoittavan katseen. -Samassa alkoi eräs toinen kone käydä pitäen hirveätä ääntä ja kimakka -ääni alkoi huutaa. "Jahah, jaha, jap! Kuulkaa elävän sanomalehden -puhetta! Elävän sanomalehden. Jaha! Kauheita murhia Pariisissa! -Jahaha! Pariisilaiset ovat joutuneet mustien poliisien menettelyn -kautta epätoivoon ja ovat tehneet monta murhaa. Kauhea kosto. Raa'at -ajat palaavat jälleen. Verta! Verta! Jaha!" Lähempänä oleva puhekone -alkoi äkkiä huutaa, "Klup, klup!" Lauseen loppu ei kuulunut, ja kone -jatkoi alkaen äskeistä lempeämmällä äänellä selitellä kapinan kauhuja. - -"Lakia ja järjestystä on ylläpidettävä", sanoi lähempi puhekone. - -"Mutta", alkoi Graham. - -"Elkää kyselkö täällä mitään", sanoi Asano, "jollette tahdo joutua -keskusteluihin ihmisten kanssa". - -"Menkäämme siis pois", sanoi Graham, "sillä minä tahdon saada näistä -asioista lähempiä tietoja." - -Kun hän seuralaisineen sai kyynärpäillään raivata itselleen tietä -kansanjoukon läpi, joka tiheänä laumana kuunteli näitä koneita, -päästäkseen ulko-ovelle, niin joutui Graham lähemmin tarkastamaan -tämän salin laajuutta ja muotoa. Se oli pitkä ja kapea, ja siellä oli -kai tuhannen tuollaista vinkuvaa, huutavaa, karjuvaa ja löpisevää -konetta, ja jokaisen edessä oli kuulijaparvi, joista suurimmalla -osalla oli sininen puku. Siellä oli kaikenlaisia koneita, pienistä -löpisevistä koneistoista asti, jotka lausuivat purevia lauseitaan -jossain syrjäisessä nurkassa, jättiläiskokoisiin viisikymmentä jalkaa -korkeisiin asti, jommoisen huutavan äänen Graham ensiksi oli kuullut. - -Sali oli tavallista täydempi, sillä kaikkien huomio oli nyt siirtynyt -Pariisin tapahtumiin. Nähtävästi oli taistelu ollut paljoa verisempi -kuin miksi Ostrog oli sen kuvannut. Kaikki koneet puhuivat vaan tästä -samasta asiasta ja kansan kertoessa erikoisia lauseita syntyi tavaton -melu, jonka keskeltä erotti sanoja, kuten "Poliiseja tapettu", -"Naisia poltettu elävältä". "Mutta salliiko Mestari sellaista -tapahtuvan?" kysyi eräs mies hänen lähellään. "_Tämäkö_ on alku -Mestarin valtakunnalle?" - -_Tämäkö_ on alku Mestarin valtakunnalle? Vielä kauvan aikaa sen -jälkeen, kun hän jo oli salista poistunut, kaikui koneiden huuto, -vihellys ja ulvonta hänen korvissaan: "klup, klup", "Jahaha, jaha, -jap! jaha!" _Tämäkö_ on alku Mestarin valtakunnalle? - -Heti kun olivat päässeet kadulle, alkoi hän kysellä Asanolta lähempiä -tietoja Pariisin kapinasta. "Tuo aseiden riisuminen! Mitä vastustusta -he tekivät? Mitä tämä kaikki tietää?" Asano näytti etupäässä haluavan -vakuuttaa hänelle, että kaikki oli hyvin siten kuin oli. "Mutta nuo -väkivaltaisuudet!" - -"Ei munapaistikasta synny", sanoi Asano, "jollei särje munia. Se -on vain roskaväkeä. Vain yhdessä kaupungin osassa. Kaikki muu on -järjestynyt. Pariisilaiset työmiehet ovat hurjimpia koko maailmassa, -lukuunottamatta meikäläisiä". - -"Mitä! Lontoolaisiako?" - -"Ei, jaapanilaisia. Heitä täytyy pitää järjestyksessä". - -"Mutta elävältä poltettuja naisia!" - -"Kommunismia!" sanoi Asano. "He tahtoivat ryöstää itselleen teidän -omaisuuttanne. He tahtoivat hävittää kaiken omaisuuden ja antaa -maailman roskaväen haltuun. Te olette Mestari, maailma kuuluu teille. -Mutta täällä ei synny kommunismia. Täällä ei tarvita mustia poliisia." - -"Koetettiin olla mitä hienotunteisimpia heitä kohtaan. Ne ovat heidän -omia neekereitään -- ranskaa puhuvia neekereitä. Senegalin, Nigerin -ja Timbuktun rykmentit". - -"Rykmentit?" sanoi Graham, "minä luulin, että niitä oli vaan yksi --" - -"Ei", sanoi Asano luoden katseen häneen. "Niitä on useampia kuin -yksi". - -Graham tunsi itsensä niin toivottoman voimattomaksi. - -"Minä en voinut ajatellakaan", alkoi hän ja vaikeni äkkiä. Hän oli -jatkavinaan lausettaan ja alkoi kysellä yhtä ja toista puhekoneiden -johdosta. Suurimmaksi osaksi oli salissa koolla ollut joukko -köyhästi, melkeinpä kurjasti puettua kansaa, mutta Graham sai kuulla -että varakkaita varten löytyi jokaisessa vähänkin mukavammassa -yksityisessä asunnossa kaupungissa puhekoneita, jotka alkoivat heti -toimia kun vaan painoi erästä nappulaa. Asukas voi yhdistää koneensa -jokaiseen Uuden Yhtiön johtoon, aivan mielensä mukaan. Kuullessaan -tämän kysyi hän, miksei niitä ollut laisinkaan hänen huoneissaan. -Asano tuijotti häneen. "Sitä en tullut ajatelleeksi", sanoi hän. -"Ostrog on ne varmaankin poistanut". - -Graham tuijotti häneen. "Kuinka minä siis saisin mitään tietääkään?" -huudahti hän. - -"Ehkä hän luuli sen häiritsevän teitä", sanoi Asano. - -"Ne ovat pantavat paikoilleen heti kotia tultuani", sanoi Graham -lyhyen äänettömyyden jälkeen. - -Hänen oli vaikea ymmärtää, että tuo uutisten sali ja ruokasali eivät -olleetkaan ainoita sellaisia paikkoja, vaan että niitä oli kaikkialla -pitkin koko kaupunkia. Mutta tavan takaa, kulkiessaan yön aikaan -pitkin kaupunkia, kuuli hän keskeltä liikkuvien katujen kohinaa -Ostrogin oman äänenkannattajan "Klup, klup!" Tai kimakan "Jahaha, -jaha, jap! -- Kuulkaa elävän sanomalehden puhetta!" joka oli sen -vaarallisin kilpailija. - -Kaikkialla oli myöskin sellaisia _seimiä_ kuin se, johon he nyt -tulivat. Sinne tultiin hissin avulla ja pitkin lasisiltaa, joka -kulki ruokahallin ylitse ja johti kadun poikki. Päästäkseen -ensimmäiseen osastoon täytyi hänen Asanon kehoituksesta näyttää -nimikirjoituksensa. Mies, jolla oli sinipunerva puku ja kultainen -solki, käytännöllisen lääkärin tunnusmerkit, liittyi heti heitä -seuraamaan. Hän huomasi tuon miehen käytöksestä, että hän tiesi, kuka -hän oli, ja sen vuoksi uskalsi hän vapaasti kysellä kaikkea tässä -omituisessa laitoksessa. - -Kummallakin puolen käytävää, joka oli hiljainen ja kankaalla -vuorattu, jotta kaikki kolina katoaisi, oli pieniä ovia, jotka -muotonsa puolesta muistuttivat Victorian aikuisia vankityrmän ovia. -Mutta kunkin oven yläosa oli tehty tuosta samasta vihertävästä, -läpikuultavasta aineesta, joka oli häntäkin verhonnut hänen -herätessään, ja jonka takana hämärästi näki jokaisessa osastossa -makaavan pienen lapsen pienessä pumpulipesässä. Hyvin täydellinen -kone näytti millaista ilma kussakin osastossa oli ja pani kellon -soimaan hyvin kaukana keskustoimistossa, jos ilman lämpö tai kosteus -hiukankaan muuttui. Tämä seimi järjestelmä oli melkein kokonaan -astunut entisen epävarman imettämisen sijaan. Grahamin seurassa -oleva lääkäri kiinnitti hänen huomiotaan imettäjiin, koneellisiin -nukkeihin, joiden käsivarret, olkapäät ja rinta oli erehdyttävän -hyvin muovailtuja, mutta jotka olivat vaan kolmijalalla seisovia -rintakuvia ja kasvojen sijassa oli sileä levy, jossa oli äitien -huomiota kiinnittäviä ilmoituksia. - -Kaikesta siitä oudosta, minkä Graham tänä yönä oli nähnyt, ei mikään -niin suuressa määrässä sotinut hänen tapojaan ja ajatuksiaan vastaan -kuin juuri tämä. Hänestä tuntui vastenmieliseltä nähdä noita pieniä -olentoja, joiden jäsenet tekivät ensimmäisiä epävarmoja liikkeitä, -noin yksinään, vailla hyväilyjä ja hellyyttä. Lääkäri oli aivan -toista mieltä. Hän todisti statistiikan avulla aivan epäämättömästi, -että Victorian aikana oli vaarallisin osa elämää se, joka kului -äidin sylissä, että sillä ijällä oli kuolemismäärä suurin. Sitä -vastoin tämä kansainvälinen seimi-yhdistys ei kadottanut kuoleman -kautta muuta kuin puoli prosenttia niistä miljoonista lapsista, jotka -uskottiin sen hoidettavaksi. Mutta Grahamissa oleva ennakkoluulo ei -voinut hävitä näiden numeroidenkaan vaikutuksesta. - -Kulkiessaan pitkin erästä käytävää tapasivat he äkkiä sinisiin -pukuihin verhotun nuoren parin, joka hermostuneesti nauraen katseli -lasin läpi esikoisensa kaljua päätä. Grahamin kasvoissa näkyi -varmaankin se lämmin tunne, jota hän tunsi heitä kohtaan, sillä he -vaikenivat äkkiä ja olivat hämillään. Mutta tämä pieni tapaus todisti -hänelle niin selvästi, mikä ammottava kuilu oli hänen ja tämän -uuden ajan ajatusten välillä. Hämillään ja hajamielisenä tuli hän -leikkihuoneeseen ja lastenpuistoon. Hän näki nämät laajat huoneet -tyhjinä! Tämän uuden ajan lapset edes nukkuivat kuitenkin yönsä. -Kulkiessaan näissä saleissa osoitti oppaansa hänelle leikkikaluja, -jotka olivat kehittyneet etevän sentimentalistin Froebelin -keksinnöistä. Löytyi kyllä lapsenhoitajia täällä, mutta ne olivat -koneellisia ja käyntiin pantua lauloivat, tanssivat ja liekuttivat. - -Monesta seikasta ei Graham vielä ollut selvillä. "Mutta näin paljon -orpoja", sanoi hän kummastuneena, sillä hän teki taas väärän -johtopäätöksen, ja hänelle täytyi selittää, että ne eivät lainkaan -olleet orpoja. - -Heti kun olivat seimen jättäneet alkoi hän puhua siitä kauhusta, -jonka nuo lapset hautomakaapeissaan olivat hänelle tuottaneet. "Onko -äidintunne kadonnut?" kysyi hän. "Oliko se vaan jotain oletettua? -Se oli ehdottomasti vaisto. Tämä tuntuu luonnottomalta -- melkein -hirvittävältä". - -"Me tulemme kohta tanssipaikalle", sanoi Asano vastauksen sijasta. -"Se on tietysti tungokseen asti täynnä. Huolimatta kaikista -valtiollisista rauhattomuuksista on siellä tulvillaan väkeä. -Naiset eivät yleensä ota osaa politiikkaan -- harvoja poikkeuksia -lukuunottamatta siellä ja täällä. Te saatte nähdä äitejä -- suurin -osa Lontoon nuorista naisista on äitejä. Tämä kansanluokka pitää -kunnianasiana saada yhden lapsen -- se on elinvoimaisuuden merkki. -Mutta harvoilla alemman luokan jäsenillä on useampaa kuin yksi -lapsi. Työkomppanian laita on aivan toisin. Mikä äidintunne heissä! -He ylpeilevät kovasti lapsistaan. He käyvät usein täällä katsomassa -niitä". - -"Tarkoitatteko siis, että maailman väkiluku --?" - -"Pienenee? Tarkoitan. Paitsi Työkomppanian vallan alle kuuluvissa -joukoissa. Ne ovat huolettomia --". - -Äkkiä alkoi ilmassa kuulua tanssisoittoa, ja pitkin käytävää, jota he -sivultapäin lähestyivät, ja jota koristi kimaltelevat, kuten näytti -kirkkaasta ametistista tehdyt pilarit, tulvehti iloinen ihmisparvi ja -huutoja ja naurua kaikui kaikkialla. Hän näki käherrettyjä hiuksia ja -seppelöityjä otsia ja riemuitseva joukko kulki heidän ohitseen. - -"Nyt saatte nähdä", sanoi Asano hymähtäen. "Maailma on muuttunut. -Hetken kuluttua saatte nähdä uuden ajan äidit. Tulkaa tätä tietä. -Kohta saamme nähdä tuommoisia nuoria pareja kuin seimessä näimme". - -He nousivat jonkun matkaa nopeakulkuisella hissillä ja siirtyivät -siitä hitaampaan. Noustessaan kuului soitto yhä selvemmin, kunnes -se kaikui täyteläisenä ja kirkkaana, ja sen heleiden sävelien -keskeltä eroittivat he tanssivien jalkojen kopinan. He maksoivat -sisäänpääsymaksun ja nousivat parvekkeelle, joka kiersi tanssisalia -ja josta täydellisesti voi nähdä ja kuulla kaiken. - -"Tuossa näette", sanoi Asano, "noiden pienokaisten isät ja äidit". - -Halli ei ollut yhtä rikkaasti koristettu kuin Atlaksen sali, -mutta sitä lukuunottamatta oli se komein mitä Graham oli nähnyt. -Kauniit valkomuotoiset kuvapatsaat, jotka kannattivat parveketta, -muistuttivat hänelle jälleen kuvanveistotaiteen suuremmoista -kehitystä; ne näyttivät ottavan lumoavia asentoja ja hymyilevän. -Soitto tuli jostain näkymättömästä lähteestä ja loistava permanto -oli täynnä tanssivia pareja. "Katsokaa heitä", sanoi hänen oppaansa, -"katsokaa miten paljon he välittävät äidintunteesta". - -Se parveke, jolla he seisoivat, oli rakennettu suuren holviaukon -päälle, joka toiselta puolelta katkaisi tanssisalin ja eroitti sen -ulkosalista, josta taas näkyi suurien aukkojen kautta kaupungin -taukoamatta liikkeessä olevat kadut. Tässä ulkosalissa oli kansaa, -joka oli yksinkertaisemmin puettua kuin se joka tanssi, suurimmalla -osalla oli Työkomppanian sininen puku, joka Grahamille oli jo käynyt -niin tutuksi. He olivat liian köyhiä maksaakseen sisäänpääsymaksun, -mutta he eivät voineet olla katselematta tanssin pyörrettä ja salin -loistoa. Muutamat olivat hankkineet itselleen hiukan tilaa ja -tanssivat ryysyjään liehuttaen. Muutamat huusivat tanssiessaan ja -singahuttelivat sanasutkauksia, joita Graham ei ymmärtänyt. Äkkiä -alkoi eräs viheltää vallankumouksen laulua, ja Graham oli kuulevinaan -miten äkkiä laulu saatiin vaikenemaan. Nurkka, jossa tämä tapahtui, -oli niin pimeä, että Graham ei nähnyt, mitä oli tekeillä. Hän loi -jälleen katseensa saliin päin. Parveketta kannattavien kuvapatsaiden -yläpuolella oli niiden miesten kuvapatsaita, joita tämä uusi aika -piti suurina moraalin uudistajina ja esitaistelijoina; useat nimet -olivat Grahamille outoja, mutta tuttuja sellaiset kuin Grant Allen, -Gallienus, Nietzsche, Shelley ja Goodwin. Suuret mustat liput ja -kaunopuheliaat kirjoitukset täyttivät sen koristuksen, joka rumensi -tanssisalin yläosaa ja ilmoitti, että "Heräämisjuhlaa" paraillaan -jatkui. - -"Myriaadit ovat jättäneet paikkansa tai ottaneet lomaa viettääkseen -sitä, lukuunottamatta niitä työmiehiä, jotka ovat kieltäytyneet -palaamasta työhön", sanoi Asano. "Ne ovat aina valmiita pitämään -juhlapäivää". - -Graham lähestyi kaidepuuta ja nojautui siihen katsellen tanssivia. -Lukuunottamatta pari kolme paria jotka olivat erottautuneet muista -saadakseen rauhassa kuiskailla, olivat hän ja oppaansa kahden -parvekkeella. Lämmin hajuveden ja hien sekainen ilma nousi heitä -kohden. Salissa olevat miehet ja naiset olivat kepeästi puetut, -käsivarret ja kaula paljaina, sillä kaupungin yhäti lauhkeassa -ilmassa kävi se laatuun. Miesten hiukset olivat useimmin naismaisesti -käherretyt, leuka oli parraton ja posket useimmin rasvatut tai -maalatut. Useat naiset olivat somia ja kaikki olivat keikailevan -aistikkaasti puettuja. Kun tanssivat parit alhaalla kulkivat hänen -ohitseen niin näki hän kasvoissa huumaantuneen ilmeen ja silmät -olivat nautinnosta puoliksi ummessa. - -"Mitä lajia kansaa nämät ovat?" kysyi hän äkkiä. - -"Työväkeä -- varakasta työväkeä. Sitä, mitä teidän aikananne -kutsuttiin keskiluokaksi. Vapaat kauppiaat ja niiden pienet erikoiset -liikkeet ovat jo aikoja sitten kadonneet. Nyt löytyy makasiinien ja -varastojen palvelijoita, johtajia ja insinööriä jos jonkinlaisia. -Tänään on lepopäivä ja senvuoksi kaikki kaupungin tanssisalit ovat -luonnollisesti ahdinkoon asti täynnä, samoin kaikki uskonnolliset -paikat". - -"Mutta -- naiset?" - -"Ovat samallaisia. Nykyään löytyy tuhansia eri työaloja naisille. -Mutta naisen työn kautta saavutettu riippumattomuus on saanut alkunsa -teidän aikananne. Suurin osa naisista on nyt riippumattomia. Useimmat -näistä naisista ovat enemmän tai vähemmän naimisissa -- löytyy niin -monenmoisia avioliittosopimuksen muotoja -- ja sen kautta naiset -kartuttavat tulojaan ja voivat enemmän huvitella". - -"Minä ymmärrän", sanoi Graham katsellen kiihoittuneita kasvoja, -liikkeiden hyörinää ja ajatellen kuin unennäköä noita avuttomia -pienokaisia. "Ja nämät ovat -- äitejä". - -"Suurin osa". - -"Jota enemmän katselen tätä, sitä monimutkaisemmalta teidän -probleeminne tuntuu. Vanhat totutut ajatukseni eivät tahdo -haihtua -- ajatukset, jotka luullakseni perustuvat jo olleihin ja -menneihin oloihin. Meidän aikanamme oli naisen velvollisuus ei -ainoastaan synnyttää lapsia, vaan rakastaa niitä, uhrautua niille, -kasvattaa niitä -- lapsi sai kiittää äitiään moraalisen ja henkisen -kasvatuksensa perustuksesta. Useimmilla sitä kyllä ei ollut. Nykyään -eivät lapset näytä tarvitsevan sitä, ne eivät ole sen enempää kuin -perhoset. Minä ymmärrän sen! Mutta meillä oli olemassa ihanne -- -se oli vakava, kärsivällinen nainen, kodin hiljainen ja vakaa -johtaja, äiti ja ihmisen luoja -- hänen ihailemisensa oli tavallaan -jumalanpalvelusta --" - -Hän vaikeni ja sanoi uudelleen, "tavallaan jumalanpalvelusta". - -"Ihanteet muuttuvat", sanoi tuo pieni mies, "sen mukaan kuin olot -muuttuvat". - -Graham näytti vaipuneen syviin unelmiin, ja Asanon täytyy toistaa -sanansa. Grahamin ajatukset palasivat jälleen näihin asioihin. - -"Minä näin kyllä kaiken järjellisen johdannaisuuden tässä. -Esteet, vakavuus, kypsyneet ajatukset, epäitsekkäät teot kuuluvat -välttämättöminä ehtoina raakalaisvaltioon, vaararikkaasen elämään. -Rauhattomuus ja epäluottamus on ihmisen vero valloittamattomalle -luonnolle. Mutta nyt on ihminen saanut luonnon valtaansa kaikissa -käytännöllisissä kysymyksissä -- valtiolliset olot järjestää johtaja -mustan poliisin avulla -- ja elämä on iloista". - -Hän loi jälleen katseensa tanssijoihin. "Iloista", sanoi hän. - -"Löytyy sitä väsymyksenkin hetkiä", sanoi pieni opas mietteisiinsä -vaipuneena. - -"He näyttävät kaikki nuorilta. Heidän joukossaan olisin minä kai -vanhimman näköinen. Omana aikanani olisin ollut keski-ikäisen -näköinen". - -"He ovatkin nuoria. Tämän kansanluokan joukossa löytyy hyvin vähän -vanhoja". - -"Kuinka niin?" - -"Vanhusten elämä ei ole nyt niin hauskaa kuin ennen, jolleivät he ole -rikkaita ja voi palkata itselleen niitä, jotka heitä rakastavat ja -auttavat. Ja meillä on laitos, jonka nimi on Euthanasia". - -"Aha! Euthanasia!" sanoi Graham. "Helppo ja mieluinen kuolema?" - -"Helppo kuolema. Se on viimeinen nautinto. Euthanasia-yhtiö on hyvin -suosittu. Ihmiset maksavat maksun -- se on hyvin suuri -- jo aikoja -ennen, menevät johonkin nautinnon kaupunkiin ja palaavat sieltä -köyhtyneinä ja väsyneinä, hyvin väsyneinä". - -"Paljon on vielä asioita, joita minä en ymmärrä", sanoi Graham -hetkisen äänettömyyden jälkeen. "Nyt minä näen loogillisuuden tässä -kaikessa. Meidän aikanamme löytyi surun hyve ja taistelun ilo ja ne -olivat seurauksena vaaroista ja rauhattomasta elämästä. Stoalainen, -puritaani, ne alkoivat jo minunkin aikanani kadota. Entisaikaan -valmistautui ihminen taistelemaan tuskaa vastaan, nyt voi hän uhrata -kaiken nautinnolle. Siinä on koko eroitus. Sivistys on karkoittanut -tuskan ja vaaran kauvaksi rikkaista. Ja rikkaat ainoastaan -merkitsevät nykyään jotain. Minä olen nukkunut kaksi sataa vuotta". - -Hän nojasi hetkisen kaidepuuta vastaan seuraten tanssin vaihtelevia -käänteitä. Tämä näky oli todella suuremmoinen. - -"Suoraan sanoen", jatkoi Graham äkkiä, "niin olisin mieluimmin -haavoitettu vartija, joka tuiskussa värisee kuin joku noista -houkkioista!" - -"Tuiskussa oleva", sanoi Asano, "ajattelee kai toisin". - -"Minä olen sivistymätön", sanoi Graham välittämättä hänen -lauseestaan. "Siitä kaikki syntyy. Minä olen alkuasukas -- -muinaisaikuinen. _Heidän_ raivonsa, vihansa ja pelkonsa lähde -on teiltä suljettu, elämänne tavat tekevät teidät iloisiksi, -kepeämielisiksi, säteileviksi. Koettakaa käsittää, että minulla on -yhdeksännentoista vuosisadan inho ja kyllästyminen tätä kaikkea -kohtaan. Te sanoitte että nämät ovat taitavia työntekijöitä ja -ammattilaisia. Ja heidän tanssiessaan taistelevat toiset -- toiset -kuolevat Pariisissa, jotta maailma pysyisi samallaisena ja he -saisivat tanssia". - -Asano hymähti. "Samaa tarkoitusta varten kuolee ihmisiä -Lontoossakin", sanoi hän. - -Syntyi hetken äänettömyys. - -"Missä he nukkuvat?" kysyi Graham. - -"Ylhäällä ja alhaalla -- erikoisissa makuusaleissa" - -"Ja missä he tekevät työtä? Tämähän on -- joutoelämää". - -"Te näette tänä yönä hyvin vähän tehtävän työtä. Puolet työväestä on -aseissa tai poissa työstä. Puolet näistä viettivät lomapäivää. Mutta -me voimme mennä työpaikalle, jos niin tahdotte". - -Hetkisen katseli Graham tanssivia, sitten hän äkkiä kääntyi. "Minä -tahdon nähdä työmiehiä. Minä olen jo kylliksi katsellut näitä", sanoi -hän. - -Asano vei hänet parveketta myöten tanssisalin toiselle puolelle. -Äkkiä tulivat he käytävään, josta puhalsi raittiimpi, viileämpi ilma. - -Asano loi sinne katseen, pysähtyi, palasi varpaillaan ja kääntyi -hymyillen Grahamin puoleen. "Täällä, sir", sanoi hän, "on jotain, -jota olette tottunut näkemään -- ja kuitenkin. Mutta minä en sano -mitään edeltäkäsin. Tulkaa!" - -Hän vei Grahamia pitkin suljettua käytävää, jossa yht'äkkiä tuntui -kylmältä. Jalan kaiku ilmaisi, että he kulkivat pitkin siltaa. -Kuljettuaan pyöreää galleriaa myöten, jossa ruudut eroittivat heidät -ulkoilmasta saapuivat he pyöreään huoneesen, joka Grahamista tuntui -tutulta, vaikk'ei hän varmaan voinut muistaa, milloin hän siinä oli -ollut. Tässä huoneessa oli tikapuut -- ensimmäiset, jotka Graham -näki heräämisensä jälkeen -- joita myöten he kapusivat ja saapuivat -korkeaan, pimeään, kylmään huoneesen, jossa oli toiset tikapuut. -Grahamin hämmästykseksi he nousivat näitäkin ylös. - -Mutta päästyään ylös tunsi hän ne rautakannattimet, joihin hän -nojasi. Hän oli siinä häkissä, joka peitti Pyhän Paavalin katedraalin -kupua. Tuomiokirkon kärki kohosi vain hiukkasen yläpuolelle muun -kaupungin yön hämärässä ja katosi loistavana ja kuten etäisen valon -verhoomana pimeyteen. - -Kannattimien välitse suuntasi hän katseensa pilvettömälle pohjoiselle -taivaalle ja näki tähtisikermät kirkkaina ja muuttumattomina -kuten aina. Capella näkyi lännessä, Vega oli nousemassa ja Otavan -seitsemän kiiltävää pistettä loisti hänen päänsä päällä suunnaten -majesteetillista kaartaan pohjoista kohden. - -Hän näki nämät tähdet pilvettömällä taivaalla. Etelässä ja idässä -valittaen liikkuvat suuret tuulimoottorit peittivät Neuvoston -palatsin kohdalla siivillään suuren osan taivasta. Lounaisessa -kimalteli Orionin kalpea valo rautakannattimien välistä. Rämeä huuto -keskeytti hiljaisuuden ja ilmoitti ilmalavalta maailmalle, että -aeroplaani oli lentoon lähdössä. Grahamin katse kiintyi hetkiseksi -tuohon valaistuun lähtöasemaan. Sitten käänsi hän jälleen silmänsä -pohjoista taivasta kohden. - -Pitkän aikaa oli hän vaiti. "Tämä" sanoi hän vihdoin hymyillen -pimeässä, "näyttää kuitenkin merkillisimmältä kaikesta. Seisoa Pyhän -Paavalin tuomiokirkossa ja katsella jälleen näitä tuttuja, hiljaisia -tähtiä!" - -Sitten Asano vei hänet mutkikkaita teitä myöten siihen suureen -peli- ja afäärikaupunginosaan, jossa kaupungin suuret omaisuudet -kadotettiin ja voitettiin. Hän näki melkein loppumattoman sarjan -hyvin suuria hallia, joissa oli parveke toisensa päällä ja näillä -tuhansia eri konttooreita, ja hallien läpi kulki suuri joukko -siltoja, kävelyteitä, ilmamoottorikiskoja, johtoja ja rautaköysiä. Ja -täällä, jos missään, ilmeni tuo tavaton elinvoimaisuus, suunnaton, -kiihkeä toiminta. Kaikkialla oli räikeitä ilmoituksia, kunnes hänen -silmiään huumasi tuo tavaton värien ja valon sekoitus. Ja erittäin -kimakkaääniset puhekoneet, joita oli kaikkialla, täyttivät ilman -loppumattomalla löpinällään ja järjettömillä lauseillaan. "Sulkekaa -silmänne ja antakaa luistaa", "Hei vaan, Bonanze", "Lörpöttäjät, -tulkaa ja kuulkaa!" - -Suunnattoman laaja alue näytti hänestä olevan täynnä kiihkeitä -ihmisiä tai niitä ilmestyi kaikkialta kuin salaperäisen loihdun -voimasta. Mutta hän sai kuulla, että täällä nyt oli suhteellisesti -tyhjää, että viimeisten päivien suuret valtiolliset mullistukset -olivat kauppaliikenteen tehneet mahdollisimman pieneksi. Eräällä -avaralla paikalla näkyi suunnaton rivi pelipöytiä, joiden jokaisen -ympärillä tungeskeli kiihoittunut, alhainen ihmisjoukko; toisaalla -oli laverteleva Babel, jossa kalpeakasvoiset naiset ja punakaulaiset, -suurikeuhkoiset miehet myivät jonkun tekaistun yhtiön osakkeita, -jotka joka viides minuutti maksoivat kymmenen prosenttia ja erään -arpapyörän avulla arvottiin kelpaamattomiksi osa osakkeista. - -Tämä afääritoiminta oli niin kiihkeätä, että se helposti muuttui -väkivaltaiseksi, ja kun Graham läheni erästä tiheää joukkoa, näki -hän keskellä kaksi kauppiasta kiivaasti väittelevän kynsin hampain -jostain arkaluontoisesta kauppakysymyksestä. Jotain siis oli -vielä maailmassa, jonka edestä kannatti tapella. Hänen huomiotaan -herätti eräs kaikkialla esiintyvä ilmoitus, jossa foneettisilla -loistavilla kirjaimilla, jotka olivat kaksi kertaa miestä korkeammat -ilmoitettiin: "Me vakuutamme omistajan. Me vakuutamme omistajan". - -"Minkä omistajan?" kysyi hän. - -"Teidät". - -"Mutta miksi he minut vakuuttavat?" kysyi hän. "Miksi he minut -vakuuttavat?" - -"Eikö teillä ollut vakuutuksia?" - -Graham mietti. "Henkivakuutuksia?" - -"Niin -- henkivakuutuksia. Niinhän sitä entisaikaan kutsuttiin. He -vakuuttavat teidän henkenne. Dozandit ihmiset ovat ottaneet itselleen -osuuksia, myriadia leijonia on maksettu teistä. Ja tuonnempana -maksavat muut vuosikorkoja. Siten tehdään jokaiselle vähänkin -huomatulle henkilölle! Katsokaa tuonne!" - -Suuri kansanjoukko riehui ja mutisi, ja Graham näki mustalle pohjalle -äkkiä ilmestyvän purppuraiset hohtavat kirjaimet. "Omistajan -kuoletus -- x 5 pr. G." Kansa alkoi karjua lukiessaan sen, joukko -hengästyneitä miehiä, silmät tuijottaen päässä ja kädet heiluen -ilmassa juoksi eteenpäin. Erään pienen oven luona syntyi mieletön -tungos. - -Asano laski nopeasti. "Seitsemäntoista prosenttia vuodessa on heidän -vuosikorkonsa. Eivät he maksaisi niin paljoa, jos tietäisivät teidän -olevan täällä, sire. Mutta he eivät sitä tiedä. Tätä ennen oli -teidän vuosikorkonne varma, mutta nyt se on vaihtelun alaista. Tämä -viimeinen teko on kai vaan epätoivoinen toimenpide. Tuskimpa ihmiset -enää sijoittavat siihen rahojaan". - -Vuosikoron ottajien lukumäärä kasvoi äkkiä niin suureksi heidän -ympärillään, että he eivät päässeet eteen eikä taaksepäin. Graham -huomasi, mikä suuri määrä naisia oli keinottelijoiden joukossa, ja -muisti miten ekonoomisesti riippumattomia heidän sukupuolensa nykyään -oli. Ne näyttivät varsin hyvin tulevan tungoksessa toimeen käyttäen -kyynärpäitään erinomaisen taitavasti, ainakin mitä ne häneen itseensä -kohdistuivat. Eräs nuori, käherrettytukkainen mies, joka äkkiä joutui -tähän tungokseen, katsoi pitkään häneen useamman kerran, aivan kuin -hän olisi hänet tuntenut, sitten, lähestyen häntä tahallaan, kosketti -hänen käteensä käsivarrellaan tavalla, jota ei voinut otaksua -satunnaiseksi ja ilmaisi katseellaan, joka oli yhtä vanha kuin -Chaldea, että Graham oli löytänyt suosion hänen silmissään. Mutta -eräs laiha, harmaapartainen mies, hikoillen kovasti tuossa jalossa -rikastumisen taistelussa, ollen sokea kaikelle muulle maalliselle, -tunkeutui heidän väliinsä rynnätessään vimmalla tuota loistavaa "x 5 -pr G" kohden. - -"Minä tahdon päästä täältä pois", sanoi Graham Asanolle. "Tätä minä -en tahdo nähdä. Näyttäkää minulle työmiehiä. Minä tahdon nähdä -sinipukuisia. En näitä mielettömiä loisia --" - -Hän huomasi joutuneensa keskelle raivoisaa parvea ja viimeinen -toiverikas lauseensa jäi kesken. - - - - -XXI Luku. - -Alhaalla. - - -Kauppaliikkeen kaupunginosasta tulivat he liikkuvia katuja myöten -pian siihen kaupunginosaan, jossa tehdastavaraa summittain -valmistetaan. Matkallaan kulki katu kahdesti Thames-virran yli, -ja he tulivat leveää kohotietä myöten sille laajalle tielle, joka -pohjoisesta saapui kaupunkiin. Molemmissa tapauksissa oli saamansa -vaikutelma hyvin nopea, mutta syvä. Virta, leveä, kimalteleva, -tummalla merivedellä täytetty uoma, kulki rakennuksien alitse ja -katosi kummallekin puolen pimeään, josta välkkyi vaan valoja. Sarja -mustia pursia, joita ohjasi sinipukuiset miehet, kulki merta kohden. -Pohjoisesta tuleva tie oli hyvin pitkä, leveä ja korkea tunneli, -jota pitkin koneelliset ajoneuvot kulkivat täyttä vauhtia mutta -äänettöminä. Täälläkin näkyi pääasiassa Työkomppanian sinipukuista -väkeä. Tuo kaksiraiteinen tie ja paksujen, ilmalla täytettyjen -gummipyörien korkeus ja kepeys verrattuina ajoneuvoihin, herättivät -Grahamin erikoista huomiota. Kapeat ja hyvin korkeat ajoneuvot, -joissa oli pitkittäin rautatankoja ja joista riippui monta sataa -teurastettua lammasta, olivat hänen erikoisen huomionsa esineenä. -Mutta äkkiä tien käänne esti häntä näkemästä sen enempää. - -Kohta lähtivät he kadulta ja laskeutuivat alas hissin avulla, -kulkivat loivaa käytävää pitkin ja joutuivat jälleen alaspäin -laskeutuvaan hissiin. Täällä kaikki alkoi muuttua toisellaiseksi. -Kaikki, mikä oli rakennustaiteellisen koristeen näköistä, katosi, -sähkövalot pienenivät voimansa ja lukumääränsä suhteen, rakennukset -tulivat yhä kookkaimmiksi sen mukaan, jota lähemmäksi saavuttiin -tehdaskaupunginosastoa. Ja kaikkialla, ruukunvalajain tomuisissa -kaupunginosissa, joissa posliinia valmistettiin, kalkkimyllyissä, -metallisorvarien osastoissa, keskellä eadhamitin valmistussammioita, -kaikkialla näki vain sinisiä pukuja miehillä, naisilla ja lapsilla. - -Monet näistä tomuisista Gallerioista olivat vain autioita konerivejä, -loputtomia sammuneita sulatusuuneja, jotka kertoivat vallankumouksen -aikaansaamista häiriöistä. Mutta siellä missä työtä tehtiin, tekivät -sitä siniseen pukuun puetut miehet hitaasti. Ainoat, joilla ei ollut -sinistä pukua, olivat työpaikan tarkastusmiehet ja työpoliisit -keltaisissa univormuissaan. Ja nähtyään tanssipaikan säteilevät -kasvot, kauppaosaston tahdonlujat ja toiverikkaat ilmeet, näki hän -täällä väsyneitä kasvoja, heikkoja lihaksia ja työmiesten toivottoman -väsyneitä katseita. Kaikki ne, jotka hän näki työssä olivat -silminnähtävästi ruumiillisesti heikompia kuin iloisiin väreihin -puetut tarkastusmiehensä tai tarkastusnaiset, jotka johtivat heidän -töitään. Yhdeksännentoista vuosisadan voimakkaat työmiehet olivat -kadonneet samaa tietä kuin vetohevoset ja kaikki muut elävän voiman -tuottajat; heidän liian kalliiden lihaksiensa sijaan oli tullut -taitavia ja täydennettyjä koneita. Työntekijän, sekä miehen että -naisen tehtävänä oli hoitaa, syöttää konetta, hän oli palvelija ja -apulainen, tai taiteilija, joka noudatti määräyksiä. - -Naiset, verrattuina niihin, joita Graham muisti, olivat rumia ja -laihoja. Kaksisataa vuotta ulkopuolella moraalin ja puritaanisen -uskonnon, kaksisataa vuotta kaupunkielämää oli tehnyt tehtävänsä -ja riistänyt kaiken naisellisen kauneuden ja joustavuuden noilta -myriadeilta sinipukuisilta. Loistaa ruumiillisesti tai sielullisesti, -olla jollain tavalla huomiota herättävä tai erikoinen, oli ollut -ja oli vieläkin ainoa keino, jolla voi päästä orjuudesta vapaaksi, -paeta Nautinnon kaupunkiin, loistoon ja komeuteen ja lopulta -euthanasian kautta lepoon. Se kurja henkinen ruoka, jota näille -raukoille tarjottiin ei voinut pitää heitä lujina tällaista kiusausta -vastaan. Grahamin entisen elämän aikana oli nuorissa kaupungeissa -juuri muodostunut työläiskansa ollut hyvin toisistaan eroavaa, mutta -kaikilla oli samat persoonalliset ajatukset kunniasta ja korkeammasta -moraalista; nyt se muodosti oman erikoisen luokkansa, jolla oli -moraalisesti ja ruumiillisesti toisista eroava kanta -- ja jolla oli -oma murteensakin. - -He laskeutuivat yhä ja yhä alaspäin kohden vakituisia työsaleja. -Matkallaan kulkivat he liikkuvan kadun alitse ja näkivät miten ne -kiskojen päällä kiisivät eteenpäin ja miten poikittaisten liisteiden -lomitse välkkyi valkoista valoa. Niissä tehtaissa, joissa työ oli -tauonnut, oli vain heikko valaistus; ja niiden korkeat kaarrokset ja -jättiläismäiset koneet näyttivät hukkuvan puolihämärään, ja niissäkin -osastoissa, joissa työ oli käynnissä, oli valaistus köyhempi kuin -kaduilla. - -Kuljettuaan häikäisevien eadhamitisammioiden ohi saapuivat -he kultaseppien osastoon, ja vasta kun hän oli näyttänyt -nimikirjoituksensa, pääsi Graham näihin saleihin. Ne olivat korkeita -ja hämäriä, melkein kylmiä. Ensimmäisessä työmiehet valmistelivat -kultafiligraani-töitä, kukin työskenteli oman pienen työpöytänsä -ääressä ja pienen verhotun lampun valossa. Pitkä rivi valoisia -pilkkuja, nuo monet taitavat, voimakkaasti valaistut sormet, jotka -käsittelivät kultaista, hohtavaa lankaa, ja haamumaiset, näivettyneet -kasvot jokaisen valopilkun edessä, vaikuttivat omituisesti katsojaan. - -Työtä tehtiin huolellisesti, mutta kuosista puuttui voima ja aisti, -pääasiassa olivat ne monimutkaisia koukeroita tai muunnoskuosia -geometrisen kuvion ympärillä. Näillä työmiehillä oli erityiset -univormut, joissa ei ollut taskuja eikä hihoja. He pukivat tullessaan -sen ylleen ja riisuivat lähtiessään, ja ennen lähtöään tarkastettiin -heidät huolellisesti. Kaikista varokeinoista huolimatta, kertoi -hiljaa eräs työpoliisi, varastetaan yhtiöltä hyvinkin usein. Etempänä -oli pitkä galleria, jossa naiset valmistivat ja kiinnittivät -juotoksiin keinotekoisia rubiinia, ja seuraavassa valmistivat -miehet ja naiset kuparilankaa koruissa käytettävien ristikkojen -tekemistä varten. Useiden näiden työmiesten huulet ja sieramet olivat -lumivalkeita, se oli tunnusmerkkinä eräästä purppuranpunaisesta -emaljista, joka siihen aikaan oli kovasti muodissa. Asano pyyteli -anteeksi Grahamilta sitä, että oli tuonut hänet näkemään näin -vastenmielisiä olentoja, ja ylisteli tämän retken muita hyviä puolia. -"Tätähän minä tahdoin nähdä", sanoi Graham, "tätähän minä tahdoin -nähdä", koettaen hillitä väristystä, joka hänessä syntyi, kun eräs -erikoisen muodottomaksi mennyt nainen loi heihin tylsän katseensa. - -"Olisi hän voinut tehdä muuta parempaa kuin tämän", sanoi Asano. - -Graham ilmaisi inhonsa tämän nähdessään. - -"Mutta, sire, mahdotontahan on pitää koristuksia ilman -purppuraemaljia", sanoi Asano. "Teidän aikananne ihmiset kyllä -suvaitsivat tällaista julmuutta, olivathan he kaksisataa vuotta -lähempänä raakalaisuutta". - -He jatkoivat matkaansa ja kulkivat pitkin tämän koristeosaston -sivugalleriaa, ja joutuivat pienelle sillalle, joka kulki erään -holvin yli. Katsoessaan kaidepuun yli näki hän alhaalla suuren -varvin, jonka kattokaarrokset olivat laajimmat mitä hän tähän asti -oli nähnyt. Kolmea parkkilaivaa, joita tuskin näkyi tomuisen ilman -läpi, purettiin paraillaan. Niissä oli survottua kalkkia ja sitä -kuljetti joukko yskiviä miehiä pienien kärryjen avulla. Tomu täytti -ilman niin, että sähkölamput tuikkivat sen läpi keltaisina. Sarja -purkajien varjoja läheni ja eteni pitkin valkoiseksi rapatun seinän -sivua. Tuon tuostakin pysähtyi joku yskimään. - -Korkea tiilirakenne, joka kohosi mustan vedenpinnan ylitse muistutti -Grahamille, mikä suuri määrä katuja, käytäviä ja hissejä, kerros -toisensa päällä oli hänen ja pilvien välillä. Miehet tekivät vaiti -työtä kahden työpoliisin valvonnan alaisina; astuntansa kaikui -kumeasti kulkiessaan lautoja pitkin. Mutta äkkiä joku ääni pimeässä -alkoi laulaa. - -"Hiljaa!" huusi toinen poliisi, mutta käsky jäi tottelematta, ja -ensin toinen ja sitten toinen näistä valkotomuisista miehistä, -jotka täällä alhaalla työskentelivät, alkoivat uhallakin laulaa -vallankumouksen laulua. Ja laudat heidän jalkojensa alla kumisivat -heidän tahtia poikiessaan. Poliisi, joka äsken oli huutanut, loi -katseen toveriinsa ja Graham näki tämän vain kohottavan olkapäitään. -Hän ei koettanutkaan enää vaientaa laulua. - -Näin jatkoivat he matkaansa tehtaiden ja työpajojen läpi, ja näkivät -paljon kamalaa ja pöyristyttävää. Grahamin muistoon jäi kuva -lukemattomista holvikattoisista saleista, holvista, joissa ihmiset -työskentelivät keskellä paksua tomupilveä, monimutkaisista koneista, -töistä, joissa metallilangat kaartelivat eri kuoseissa, maanalaisista -huonosti valaistuista saleista, kansan makuuhuoneista, ja pitkistä -rivistä pieniä nuppineulan kärjen tapaisia valopilkkuja; kauvan kuuli -hän korvissaan koneiden jyskettä, vaunujen ja nostokoneiden vinkunaa -ja pauketta. Täällä oli parkin hajua, leipomon hajua, tuntemattomia -höyryjä. Ja kaikkialla näki pylväitä ja kaarroksia niin suuria, ettei -Graham sellaisia ollut koskaan nähnyt, suuria tiilistä muurattuja, -kiiltäviä jättiläisiä, jotka makasivat tämän suuren kaupungin -alla. Ja kaikkialla näki myös kalpeita kasvoja, heikkoja jäseniä, -muodottomia ja huonontuneita ihmisolentoja. - -Kolme kertaa vielä kuuli Graham vallankumouksen laulun pitkän ja -vastenmielisen kulkunsa aikana, ja kerran näki hän tappelun eräässä -käytävässä ja kuuli, että joukko työmiehiä oli anastanut itselleen -leipää ennenkuin päivätyönsä oli päättynyt. Graham nousi katuja -kohden, kun hän näki joukon sinipukuisia lapsia juoksevan erästä -käytävää pitkin ja äkkiä huomasi hän syynkin tähän pakoon, joukko -työpoliisia juoksi pamput käsissä jotain tuntematonta kahakkaa -kohden. Sitten kuuli hän etäältä melua. Mutta suurimmaksi osaksi -ne, jotka olivat alhaalla, tekivät toivottomina työtään. Kaikki se -innostus ja tuli, mitä tässä huonontuneessa ihmiskunnassa vielä oli -jälellä, oli kaduilla, kutsuen Mestaria ja taistellen urhoollisesti -ja kiihkeästi hänen puolestaan. - -He nousivat näistä alemmista kerroksista ylös ja seisoivat jälleen -kadun keskikäytävän häikäisevässä valossa. Etäältä kuulivat he -uutistoimiston puhekoneen löpinää, ja äkkiä juoksi miehiä heidän -ohitseen, ja pitkin katuja ja käytäviä kuului huutoja. Heidän -ohitseen juoksi eräs nainen tuijottaen eteensä aivan kalpeana -kauhusta, sitten toinen, joka juostessaan päästi sydäntäsärkeviä -hätähuutoja. - -"Mitä on tapahtunut?" kysyi Graham hämmästyneenä, sillä hän ei ollut -ymmärtänyt ihmisten murteellista puhetta. Sitten kuuli hän sen omalla -kielellään ja tajusi, että se asia, jota jokainen huusi, jota miehet -kertoivat toisilleen, jonka vaimot kiraisten kuulivat, joka puhalsi -kuin rajuilman ensimmäinen tuulenpuuska läpi kaupungin, kylmänä ja -hävittävänä, oli tämä: "Ostrog on kutsunut mustat poliisit Lontoosen. -Mustat poliisit tulevat Etelä-Afrikasta. Mustat poliisit. Mustat -poliisit". - -Asano kalpeni ja hänen kasvoissaan kuvastui kummastus; hän hidasteli, -katsahti Grahamiin ja kertoi hänelle sen, minkä tämä jo tiesi. "Mutta -mistä he ovat sen saaneet tietää?" kysyi Asano. - -Graham kuuli jonkun huutavan. "Pysäyttäkää työt. Pysäyttäkää työt!" -ja tummanverinen kyttyräselkäinen mies, joka oli puettu naurettavaan -viheriän ja kullan kirjavaan pukuun, juoksi katuja alas heitä kohden -huutaen: "Tämä on Ostrogin työtä! Ostrog, senkin konna! Mestaria -on petetty". Äänensä oli rämeä ja valkoinen vaahto juoksi hänen -suustaan. Hän kertoi, mitä hirmutekoja mustat poliisit olivat tehneet -Pariisissa ja riensi pois huutaen: "Ostrog, konna!" - -Hetkisen seisoi Graham liikkumattomana, sillä uudelleen heräsi -hänessä se ajatus, että tämä kaikki olikin vain unta. Hän loi -katseensa korkeisiin rakennuksiin kadun kummallakin puolen, jotka -katosivat sinervään usvaan sähkölamppujen yläpuolelle, ja sitten -liikkuville katukäytäville, joilla huutava, huitova kansa juoksi -hänen ohitseen. "Mestaria on petetty!" huusivat ne. "Mestaria on -petetty!" - -Äkkiä asian tila selveni hänelle kirkkaana, vaatien häntä toimimaan. -Hänen sydämensä alkoi sykkiä taajemmin ja voimakkaammin. - -"Se on tapahtunut", sanoi hän. "Olisihan minun pitänyt se aavistaa. -Hetki on tullut". - -Hän ajatteli nopeaan. "Mitä minun nyt tulee tehdä?" - -"Palata Neuvoston palatsiin", sanoi Asano. - -"Miksi en turvautuisi näihin --? Täällä on kansa". - -"Te menetätte sen kautta aikaa. He voisivat epäillä teitä. Mutta -he kokoontuvat Neuvoston palatsin eteen. Siellä te tapaatte heidän -johtajansa. Siellä on teidän voimanne -- heidän kanssaan". - -"Mutta ehkä se onkin vaan paljasta huhua?" - -"Se kuuluu todenmukaiselta", sanoi Asano. - -"Ottakaamme siitä selvä", sanoi Graham. - -Asano kohotti olkapäitään. "Parasta olisi mennä Neuvoston palatsiin", -huusi hän. "Sinne kaikki rientävät. Tuskin taitaa enää päästä -raunioiden yli". - -Graham loi häneen epäröivän katseen ja seurasi häntä. - -He nousivat nopeimmin kulkevalle katukäytävälle, ja siellä puhutteli -Asano erästä työmiestä. Hän vastasi epäselvällä kansan murteella. - -"Mitä hän sanoo?" kysyi Graham. - -"Hän tietää hyvin vähän, mutta hän sanoo, että mustat poliisit -olisivat saapuneet tänne kansan tietämättä -- jollei joku -tuulimoottorien toimistosta olisi sitä ilmaissut. Se kuuluu olleen -eräs tyttö". - -"Tyttökö? Ei vaan --?" - -"Tyttö, sanoi hän -- mutta ei tiedä kuka hän oli. Hän tuli -Neuvoston palatsista huutaen ääneen ja kertoi asian sen raunioilla -työskenteleville miehille". - -Tällä hetkellä kuului uusi huuto ja heti sekava melu muuttui -järjestyneeksi. Huuto kulki kuin vihuri pitkin katuja. "Osastoihinne, -osastoihinne. Joka mies aseisiin. Joka mies paikoilleen!" - - - - -XXII Luku. - -Taistelu Neuvoston palatsissa. - - -Kun Asano ja Graham juoksivat Neuvoston palatsia ympäröiviä raunioita -kohden, huomasivat he miten kaikkialla kansaa yhä enemmän kokoontui. -"Osastoihin! Osastoihin!" Kaikkialla juoksi sinipukuisia miehiä ja -naisia tuntemattomista pohjakerroksista keskikadun portaita myöten -ylös; eräällä paikalla näki Graham vallankumouksellisen komitean -asevaraston, jonka ympärillä oli suuri joukko huutavia miehiä, ja -toisaalla taas ajoi kansanjoukko takaa keltapukuisia työpoliiseja -pitkin vastaiseen suuntaan nopeasti liikkuvaa katua. - -"Osastoihin!" kaikui yhä useammin jota lähemmäksi he tulivat -Neuvoston palatsia. Muutamista huudoista ei saanut laisinkaan selvää. -"Ostrog on pettänyt meidät", huusi eräs mies karkealla äänellä -taukoamatta karjuen tätä lausetta Grahamin korviin siksi että hän -ei enää muuta kuullutkaan. Tämä mies seisoi aivan Grahamin ja -Asanon vieressä nopeakulkuisella katukäytävällä heittäen lauseensa -niille ohimennessään, jotka seisoivat alempana hitaampikulkuisilla -katukäytävillä. Hän vuoroin syytti Ostrogia, vuoroin antoi epäselviä -määräyksiä. Kohta hyppäsi hän alemmaksi ja katosi. - -Melu huumasi Grahamin ajatukset. Hän oli hyvin epävarma siitä, mitä -hänen tulisi tehdä. Milloin oli hän seisovinaan jollain korkealla -parvekkeella puhuen kansalle, milloin astuvinaan suoraan Ostrogin -eteen. Hän oli raivoissaan, hän tunsi vastustamatonta halua käyttää -voimiaan, kätensä puristautuivat nyrkkiin ja huulensa olivat lujaan -yhteen puristetut. - -Neuvoston palatsiin ei voinut päästä raunioiden yli, mutta -Asano aavisti tämän vaikeuden tulevan eteen ja vei hänet -pääpostitoimistoon. Postilaitos toimi säännöllisesti, mutta -sinipukuiset palvelijat liikkuivat vastahakoisesti tai seisahtuivat -katselemaan galleriansa holviakkunoista ulkona liikkuvia huutavia -miehiä. "Joka mies osastoonsa! Joka mies osastoonsa!" Täällä, Asanon -kehoituksesta, ilmaisi Graham kuka hän oli. - -He tulivat Neuvoston palatsiin kuljetuskaapelia myöten. Nyt jo, niin -vähän palatsin antautumisen jälkeen, oli raunioissa tapahtunut suuri -muutos. Ryöppynä syöksyvä vesijohto oli tukittu ja uusia johtoja oli -laiteltu, pitkät väliaikaiset heikon näköiset telineet kannattivat -niitä. Ilma oli täynnä Neuvoston palatsiin vieviä johtoja ja uudet -rakennustelineet, joilla oli nostokoneita ja muita käynnissä olevia -laitoksia, kohosivat valkoisen rakennuksen vasemmalla puolella. - -Liikkuvat kadut oli täällä pantu kuntoon ja kulkivat jonkun osan -matkaansa paljaan taivaan alla. Nämät kadut oli Graham nähnyt -herättyään pieneltä parvekkeelta, siitä oli nyt tuskin yhdeksän -päivää ja toisella puolen oli nukkumissalinsa, jossa nyt näkyi suuria -alaspudonneita lohkareita ja särkynyttä rappausta. - -Oli jo selvä päivä ja aurinko paistoi kirkkaasti. Pitkistä -sähkövalolla valaistuista holveistaan tulivat liikkuvat kadut, -joilla oli tungokseen asti kansaa, se riensi heitä kohden ja -asettui raunioille ja röykkiöille. Heidän huutonsa täytti ilman, -ja kansa tungeksi rakennuksen keskiosaa kohden. Yleensä oli tämä -joukko hajanaista mutta siellä täällä näki Graham koetettavan -saada järjestystä toimeen. Ja kaikki äänet huusivat järjestymään. -"Osastoihin! Joka mies osastoonsa!" - -Kaapeli vei heidät huoneesen, jonka Graham tunsi Atlas-salin -etuhuoneeksi, lähelle sitä parveketta, jota myöten hän muutama -päivä sitten kulki Howardin seurassa näyttääkseen itseään nykyään -kukistetulle Neuvostolle. Nyt oli sali tyhjä, siellä oli vaan kaksi -kaapelin hoitajaa. Nämät miehet näyttivät kovasti hämmästyvän -tuntiessaan Nukkujaksi sen miehen, joka risti-istuimelta hyppäsi alas. - -"Missä on Helen Wotton?" kysyi hän. "Missä on Helen Wotton?" - -Kukaan ei tiennyt. - -"Missä sitten on Ostrog. Minun täytyy heti tavata Ostrog. Hän on -rikkonut määräykseni. Minä olen palannut ottaakseni vallan pois hänen -käsistään". Odottamatta Asanoa riensi hän salin halki, nousi sen -päässä olevia portaita ylös, veti verhon syrjään ja seisoi titaanin -edessä, joka yhä kantoi raskasta taakkaansa. - -Sali oli tyhjä. Se oli paljon muuttunut siitä, kun hän sen -ensi kertaa näki. Se oli kärsinyt suuria vaurioita ensimmäisen -taistelun aikana. Kuvapatsaan oikealla puolen oli seinän yläosa -noin kahdensadan jalan pituudelta särkynyt ja suuri levy sitä -samaa joustavaa ainetta, jonka alla Grahamkin oli herännyt, peitti -aukon ja hiljensi, mutta ei kokonaan tukahuttanut ulkoa kuuluvia -ääniä. "Osastoihin! Osastoihin! Osastoihin!" kuuli hän huudettavan. -Tämän kuultavan aineen läpi näkyi metallinen rakennusteline, joka -nousi ja laski sen mukaan kuin työ vaati. Erään rakennuskoneen -pitkät, punaiseksi maalatut ulottimet, jotka hiljalleen ottivat -kivennäisaineista tehdyt rakennuskoristeet ja asetti ne halutulle -paikalle, kuulsi outona tämän viheriäiseksi maalatun seinän läpi. -Telineillä näkyi joukko työmiehiä kummastuneina katselevan alhaalla -liikkuvaa kansaa. Hetkisen seisoi hän katsellen tätä kaikkea, kunnes -Asano tuli hänen luokseen. - -"Ostrog", sanoi Asano, "on kai tuolla taempana olevissa pienissä -virkahuoneissa". Tuo pieni mies oli nyt kalmankalpea ja hänen -katseensa kiintyi Grahamin kasvoihin. - -He olivat astuneet tuskin kymmentä askelta verhon luota eteenpäin, -kun pieni ovi Atlaksen vasemmalla puolella nousi, ja Ostrog Lincolnin -ja kahden musta ja keltapukuisen neekerin seurassa ilmestyi ja kulki -salin nurkan poikki toista aukkoa kohden, joka oli auki. "Ostrog" -huusi Graham ja hänen äänensä kuullessaan seisahti tuo pieni ryhmä -hämmästyneenä. - -Ostrog sanoi jotain Lincolnille ja lähestyi yksinään. - -Graham puhui ensiksi. Hänen äänensä oli voimakas ja käskevä. "Mitä -minä kuulen?" kysyi hän. "Aijotteko te tuottaa tänne neekereitä -- -pitääksenne kansaa kurissa?" - -"Jo on aikakin", sanoi Ostrog. "Tämä kansa on kapinan jälkeen käynyt -yhä hillittömämmäksi. Minä arvasin, että te --" - -"Siis nuo kirotut neekerit ovat tulossa?" - -"Ovat. Näittehän millainen kansa on -- tuolla ulkona?" - -"Ei ole ihmekään. Mutta -- sen jälkeen mitä minä määräsin. Te olette -ollut liian omavaltainen, Ostrog". - -Ostrog ei sanonut mitään, vaan lähestyi. - -"Nämät neekerit eivät saa tulla Lontoosen," sanoi Graham. "Minä olen -Mestari ja kiellän heitä tulemasta". - -Ostrog katsahti Lincolniin, joka heti lähestyi heitä molempien -seuralaistensa kanssa. "Miksi ei?" kysyi Ostrog. - -"Valkoisia miehiä on hillittävä valkoisilla miehillä. Muuten --" - -"Neekerit ovat vain välikappale". - -"Siitä ei nyt ole kysymys. Minä olen Mestari. Minä aijon olla -Mestari. Ja minä sanon, että nuo neekerit eivät tule". - -"Kansa --" - -"Minä luotan kansaan". - -"Siksi että te olette anakronismi. Te tulette tänne menneisyydestä -- -sattumalta. Te omistatte ehkä puolet maailmasta. Mutta te ette ole -Mestari. Teillä ei ole kylliksi tietoja ollaksenne Mestari". - -Hän loi jälleen katseen Lincolniin. "Minä tiedän nyt, mitä te -ajattelette. Minä arvaan kyllä, mitä te aijotte tehdä. Vielä -ei ole kyllin myöhäistä varoittaa teitä. Te uneksitte ihmisten -yhdenvertaisuutta -- sosialistista järjestystä -- teillä on kaikki -nuo yhdeksännentoista vuosisadan unelmat elävinä ja virkeinä -mielessänne, ja te aijotte hallita tätä aikakautta, jota ette -laisinkaan ymmärrä". - -"Kuulkaa!" sanoi Graham. "Te kuulette sen -- kuten meren pauhinan. Ei -eri ääniä -- yhden ainoan laulun. Ymmärrättekö _te_ sitä?" - -"Me sen heille opetimmekin", sanoi Ostrog. - -"Ehkä. Voitteko pakoittaa heitä se unohtamaankin? Mutta kylliksi -tästä! Nuo neekerit eivät saa tulla". - -Syntyi äänettömyys ja Ostrog katsoi häntä suoraan silmiin. - -"Ne tulevat", sanoi hän. - -"Minä kiellän sen", sanoi Graham. - -"Ne ovat jo matkalla". - -"Minä en sitä salli". - -"Ette", sanoi Ostrog. "Ikävä kyllä täytyy minun noudattaa Neuvoston -tapaa --. Teidän omaksi eduksenne -- te ette saa olla kapinan -puolella. Ja nyt kun te olette täällä --. Te olitte ystävällinen kun -tulitte tänne". - -Lincoln laski kätensä Grahamin olalle. Samassa huomasi Graham -minkä suunnattoman tyhmyyden hän oli tehnyt tullessaan tänne -Neuvoston palatsiin. Hän kääntyi verhoa kohden, joka eroitti salin -etuhuoneesta. Asanon käsi oli tiellä. Ja samassa hetkessä tarttui -Lincoln Grahamin viittaan. Hän kääntyi ja löi Lincolnia vasten -kasvoja, mutta samassa toinen neekeri oli tarttunut hänen kurkkuunsa -ja käsivarteensa. Hän riuhtaisi itsensä vapaaksi, hihansa repesi, hän -horjahti taaksepäin, ja toinen neekeri pisti jalkansa hänen tielleen. -Hän kaatui raskaasti maahan ja oli hetken liikkumatta tuijottaen -kaukaiseen kattoon. - -Sitten hän huudahti, kääntyi suulleen, taisteli vimmalla, tarttui -toisen neekerin jalkaan ja kaatoi hänet maahan ja nousi itse -jaloilleen. - -Lincoln tuli jälleen häntä kohden, mutta sai nyrkiniskun leukaansa, -kaatui ja jäi liikkumattomana makaamaan. Graham astui pari askelta -ja horjahti. Ostrogin käsivarsi kietoutui hänen kaulaansa ja heitti -hänet selälleen maahan, ja hänen käsivartensa painettiin lujaan -lattiaa vastaan. Ponnistettuaan muutaman kerran epätoivoissaan luopui -hän taistelusta ja jäi selälleen makaamaan tuijottaen läähättävään -Ostrogiin. - -"Te -- olette -- nyt vankina", läähätti Ostrog riemuiten. "Te -- -olette hullu -- kun tulitte takaisin". - -Graham käänsi päänsä vasemmalle ja näki salin epätasaisen viheriän -ikkunan läpi, miten rakennustelineillä olevat miehet kiihkeästi -viittoivat alhaalla olevalle kansalle. Ne olivat nähneet kaiken! - -Ostrog seurasi hänen katsettaan ja säpsähti. Hän huusi jotain -Lincolnille, mutta Lincoln ei liikahtanutkaan. Kuula lensi seinään -Atlaksen yläpuolelle. Molempiin kuultavasta aineesta tehtyihin -levyihin, jotka peittivät aukkoa, syntyi reikä, niiden reunat -mustenivat, käpristyivät, levenivät nopeasti reunoja kohden, ja -silmänräpäyksessä oli Neuvoston sali avoinna ulkoilmaan. Kylmä -viima tulvehti sisään, ja sen mukana kuului raunioilta huutoja ja -uhkauksia: "Pelastakaa Mestari!" "Mitä he tekevät Mestarille?" -"Mestaria on petetty!" - -Graham äkkäsi, että Ostrogin huomio siirtyi sinne, että hänen -otteensa höltyi, ja lykäten hänen käsivartensa syrjään nousi hän -äkkiä polvilleen. Sitten töytäisi hän Ostrogia taapäin, ja polvistuen -toiselle jalalleen tarttui hän Ostrogin kurkkuun ja puristi lujaa -hänen kaulassaan olevaa silkkihuivia. - -Mutta nyt riensi heitä kohden miehiä salin perällä olevasta ovesta --- ja joiden aikeet Graham ymmärsi väärin. Hän näki jonkun juoksevan -etuhuoneen verhoa kohden, ja samassa pääsi Ostrog hänen käsistään -ja vastatulleet hyökkäsivät Grahamin kimppuun. Hänen suureksi -hämmästyksekseen tarttuivat ne häneen. He tottelivat Ostrogin -huutamia käskyjä. - -Ne veivät häntä jo kymmenkunta metriä eteenpäin, kun hän vasta -huomasi, että ne eivät olleetkaan mitään ystäviä -- että ne vetivät -häntä avoinna olevaa oviaukkoa kohden. Tämän huomatessaan hän -heittäytyi taapäin, koetti painua istualleen alas ja huusi apua niin -kovaa kuin jaksoi. Tällä hetkellä kuului huutoja vastaukseksi hänelle. - -Hänen kurkkuaan kuristava käsi hellitti ja katso! muurin repeämän -sisimmän puoleiseen kulmaan ilmestyi ensin yksi ja sitten useampia -pieniä tummia olentoja, jotka huusivat ja huitoivat käsiään. He -hyppäsivät sille parvekkeelle, joka vei hiljaisiin huoneisiin. He -juoksivat niin läheltä, että Graham näki aseita heidän käsissään. -Ostrog hänen vieressään huusi kehoitushuutoja häntä ympäröiville -miehille ja jälleen taisteli Graham kaikin voimin niitä miehiä -vastaan, jotka koettivat viedä häntä oviaukkoa kohden. "He eivät -pääse alas", läähätti Ostrog. "He eivät uskalla ampua. Hyvä on. Vielä -he eivät saa häntä käsiinsä". - -Muutaman minuutin ajan, jotka Grahamista tuntuivat pitkiltä, kesti -tätä vimmattua taistelua. Pukunsa oli siekaleina, hän oli aivan -tomuinen, toinen kätensä oli ruhjoutunut. Hän kuuli puoluelaistensa -huudot ja kuuli laukauksiakin. Voimansa raukesivat, hän tunsi -tekevänsä mieletöntä, turhaa vastarintaa. Mutta apua ei tullut ja -varmasti, väistämättä, läheni tuo ammottava aukko yhä enemmän. - -Äkkiä tunsi hän käsien päästävän hänet irti ja hän nousi seisaalleen. -Hän näki Ostrogin harmaan pään äkkiä horjahtavan ja hän tunsi -olevansa vapaa. Hän kääntyi ja seisoi mustapukuisen miehen edessä. -Viheriäinen pyssy laukesi aivan hänen vieressään, kirpeä sauhu -tulvehti hänen kasvoilleen, teräase välähti. Koko sali musteni hänen -silmissään. - -Hän näki sinipukuisen miehen lävistävän musta- ja keltapukuisen -vartijan kolmen askeleen päässä hänestä. Sitten käsiä tarttui taas -häneen. - -Häntä vedettiin nyt kahteen eri suuntaan. Hänen mielestään huudettiin -hänelle jotain. Hän koetti ymmärtää, mutta ei voinut. Jotkut -tarttuivat hänen jalkoihinsa ja nostivat hänet ylös kaikista hänen -ponnistuksistaan huolimatta. Äkkiä hän ymmärsi tarkoituksen ja -lakkasi taistelemasta vastaan. Miehet nostivat hänet olkapäilleen ja -veivät hänet kauvas vaarallisesta oviaukosta. Kymmenen tuhatta miestä -huusi voitonriemusta. - -Hän näki sini- ja mustapukuisten juoksevan peräytyvien Ostrogilaisten -jälestä ja ampuvan. Istuessaan miesten olkapäillä näki hän nyt koko -salin Atlaksen kuvan luota, näki että häntä vietiin keskellä olevaa -koroitusta kohden. Salin toinen pää oli jo täynnä kansaa, joka juoksi -häntä kohden. Ne katsoivat häneen ja hurrasivat. - -Hän huomasi että jonkimmoinen henkivartiosto muodostui hänen -ympärilleen. Toimeliaat miehet hänen ympärillään jakoivat -epämääräisiä käskyjä. Hän näki aivan vierellään sen mustaviiksisen, -keltapukuisen miehen, joka yleisessä teatterissa jo oli häntä -tervehtinyt, johtavan ja komentavan. Sali oli jo aivan täynnä -kiihoittunutta kansaa, pieni metalliparveke notkui huutavan joukon -alla, perällä oleva verho oli vedetty syrjään ja etuhuone oli -tungokseen asti täynnä väkeä. Melu oli niin suuri, että häntä -lähinnä oleva mies tuskin kuuli hänen kysymystään. "Missä on Ostrog" -tiedusteli hän. - -Mies osoitti kädellään ihmisten päiden yli pienempää ovea, joka oli -salin päässä vastapäätä muurinaukeamaa. Se oli auki ja sinipukuiset -kapinalliset, joilla oli mustat vyöt, juoksivat siitä sisään ja -katosivat takana oleviin huoneisiin ja käytäviin. Laukauksien rätinä -kuului melun läpi. Grahamia kannettiin kaaressa salin läpi pientä -ovea kohden, joka oli muurinaukeaman alapuolella. - -Hän näki miesten tylyn käskevästi koettavan raivata hänelle tietä -joukon läpi, jotta hän pääsisi eteenpäin. Salista poistuttuaan näki -hän uuden, juuri valmistetun, valkoisen muurin, jonka yläpuolella -kuulsi sininen taivas, kohoavan eteensä. Hänet laskettiin jaloilleen -ja joku tarttui hänen käsivarteensa opastaakseen häntä. Hän näki -keltapukuisen miehen kulkevan vierellään. Hän nousi kapeita -portaita ylös ja pian näki hän edessään rakennuskoneen punaiset -nostolaitokset, vivut ja tangot. - -Hän pääsi portaiden päähän. Hän kulki kaitaa, sivuilta verhottua -käytävää myöten, ja äkkiä huumaavan huudon kaikuessa aukeni -raunioinen amfiteatteri jälleen hänen eteensä. "Mestari on meidän -kanssamme! Mestari! Mestari! Mestari!" Huuto kulki kuin laine -kasvoista kasvoihin tuossa häntä kohden kääntyneessä ihmismeressä, -löi raunioiden kareja vastaan ja palasi suurena riemunhuutona. -"Mestari on meidän puolellamme!" - -Graham huomasi, että kansaa ei enää ollut hänen ympärillään, -että hän seisoi valkoisesta metallista tehdyllä väliaikaisella -parvekkeella, joka kuului Neuvoston palatsia ympäröiviin heikon -näköisiin telineihin. Kaikkialla, pitkin laajoja raunioita lainehti -huutava kansa; siellä täällä liehui kapinallisten mustia lippuja -muodostaen harvoja järjestyneitä kohtia tässä tungoksessa. Muureilla -ja telineillä, joiden kautta pelastajat olivat tunkeutuneet Atlaksen -saliin, oli tiheä joukko kansaa, ja pienet, jäntevät, tummat -olennot takertuivat pilareihin ja rakennuksen ulkonevan osiin ja -koettivat kaikin tavoin saada tuota tiheää ja paikallaan seisovaa -kansanjoukkoa liikkeelle. Hänen takanaan rakennustelineiden huipulla -kapusi joukko miehiä ylöspäin kuljettaen mukanaan liehuvaa mustaa -lippua. Ammottavasta seinän aukeamasta saattoi hän nähdä Atlaksen -salissa ahdinkoon asti pakkautuneen odottavan kansanjoukon. Etelän -puolella olevat lentoasemat näkyivät selvinä ja loistavina aivan -kuin odottamattoman kuulakka ilma olisi tuonut ne lähemmäksi. -Keskiasemalta lähti äkkiä yksinäinen aeropiili aivan kuin tulevia -aeroplaaneja vastaan. - -"Miten Ostrogin on käynyt?" kysyi Graham, ja juuri tätä sanoessaan -näki hän kaikkien katseiden kääntyvän hänestä Neuvoston palatsin -katolle päin. Hänkin katsoi samaan suuntaan. Ensiksi ei hän nähnyt -muuta kuin muurin särkyneen kulmauksen, joka selvänä erottautui -sinistä taivasta vastaan. Sitten näki hän varjon keskeltä huoneen -sisustan, ja vavahtaen tunsi hän sen valkoisista ja viheriäisistä -koristuksista vankilakseen. Ja tämän avonaisen huoneen läpi tuli -aivan raunion ääreen asti nopeasti pieni valkopukuinen mies ja hänen -jälessään kaksi mustaan ja keltaiseen puettua olentoa. Hän kuuli -viereisensä miehen huudahtavan "Ostrog", ja kääntyi häneen päin -kysyäkseen. Mutta hän ei ennättänyt sitä tehdä, sillä samassa toinen -hänen vieressään oleva mies huudahti ja osoitti sormellaan. Hän -katsoi sinnepäin ja näki, että aeropiili, joka äsken oli lähtenyt -lentoasemalta, lähestyikin heitä. Sen nopea ja säännöllinen lento -oli hänelle vielä siksi uutta, että se voi kokonaan kiinnittää hänen -huomionsa puoleensa. - -Se läheni, tuli yhä suuremmaksi ja suuremmaksi, kulki etäisimmän -raunion yli ja joutui siten koko kansan näkyviin. Se sukelsi paikan -halki, nousi ja kulki ihmisten päiden yli ja välttääkseen Neuvoston -palatsin seiniä nousi tuo kuultava kone, jonka kannattimien lomitse -näkyi yksinäinen aeronauti, yhä ylemmäksi. Se katosi raunioiden -yläpuolelle. - -Graham käänsi huomionsa Ostrogiin. Tämä viittoi kädellään samalla -kun hänen seuralaisensa riensivät nousemaan edessään olevalle seinän -rauniolle. Vähän ajan päästä palasi aeropiili, ensin näkyen pienenä -pilkkuna, lensi suuressa kaaressa ja hidastutti kulkuaan. - -Sitten keltapukuinen mies äkkiä huusi: "Mitä he tekevät? Mitä kansa -tekee? Miksi jättävät he Ostrogin tuonne? Miksi eivät ota häntä -vangiksi. Hän pääsee pakoon -- hän pääsee aeropiilillä pakoon! Ah!" - -Suunnaton huuto vastasi kaikuna näihin sanoihin. Viheriäisten -aseiden pauke kuului ylös Grahamin luo asti, ja katsoessaan alas -näki hän musta- ja keltapukuisia miehiä juoksevan pitkin avointa -käytävää, joka oli aivan sen paikan alapuolella, missä Ostrog -seisoi. He ampuivat juostessaan miehiin, joita ei näkynyt, sitten -näkyi joukko kalpeita sinipukuisia miehiä ajavan heitä takaa. Tämä -taistelu näiden pienien ryhmien välillä teki mitä omituisimman -vaikutuksen. Ne näyttivät juoksevilta tinasotilailta. Tämä taistelu -avonaisessa, särkyneessä talossa keskellä huoneita ja käytäviä -näytti niin epätodelliselta. Se tapahtui kai noin kahdensadan metrin -päässä hänestä ja noin viisikymmentä jalkaa raunioilla seisovan -joukon yläpuolella. Musta ja keltapukuiset miehet asettuivat -erääsen holviin, kääntyivät ja laukaisivat yhteislaukauksen. Eräs -takaa-ajajista harppasi raunioiden reunalle, heilutti käsiään, -horjahti sivullepäin, näytti Grahamin mielestä hetkisen riippuvan -raunion yli, ja putosi sitten pää edellä alas. Graham näki hänen -lentävän erästä esiinpistävää kulmaa vastaan, ponnahtavan ulommaksi, -pyörähtävän ympäri ja katoavan rakennuskoneen punaisten telineiden -taakse. - -Sitten varjo osui Grahamin ja auringon väliin. Hän katsahti ylös, -taivas oli kirkas, mutta hän tajusi aeropiilin lentäneen ohitse. -Ostrog oli kadonnut. Keltapukuinen mies hänen vieressään syöksyi -eteenpäin ja osoitti hiki otsassa ja vimmasta karjuen kädellään. - -"Ne laskeutuvat alas!" huusi keltapukuinen mies. "Ne laskeutuvat -alas. Käskekää kansaa ampumaan. Käskekää ampumaan!" - -Graham ei ymmärtänyt tästä mitään. Hän kuuli jyrisevien äänien -uusivan tätä käskyä. - -Äkkiä näki hän raunioiden yläreunan yli saapuvan aeropiilin ja äkkiä -pysähtävän. Heti ymmärsi hän, että kone oli tullut auttamaan Ostrogia -pakoon. Hän näki alhaalta nousevan sinisen sauhun ja ymmärsi, että -alhaalla oleva kansa ampui nyt sitä kohden. - -Vieressään oleva mies huudahti ilosta, ja hän näki että sinipukuiset -miehet olivat valloittaneet musta ja keltapukuisten miehittämän -holvin ja juoksivat nyt loputtomana virtana avonaista käytävää myöten. - -Äkkiä aeropiili liukui Neuvoston palatsin katonrajan ohi ja laskeutui -alaspäin. Se painui neljänkymmenen viiden asteen kulmassa alaspäin, -niin jyrkästi että Grahamin samoin kuin kaikkien muiden katsojien -mielestä sen oli enää mahdotonta nousta ylös. - -Se laskeutui niin läheltä häntä, että hän näki Ostrogin pitelevän -tuolin nojapuista kiinni ja valkoisen tukkansa liehuvan ilmassa; hän -näki aeronautin aivan kalpeana kaikin voimin painavan sitä vipua, -jonka avulla moottori kulki raiteitaan myöten. Hän kuuli pelokkaita -huutoja alhaalta lukuisan kansan joukosta. - -Graham nojasi edessään olevaan kaidepuuhun ja tuijotti aeropiiliin. -Tämä sekunti tuntui hänestä ijankaikkisuudelta. Aeropiilin alaosa -melkein hipaisi alhaalla olevaa kansaa, joka kiljuen ja parkuen -tyrkki ja murskasi toisiaan. - -Ja sitten se nousi ylöspäin. - -Hetkisen näytti siltä, kuin ei se voisi päästä vastakkaisen muurin -yli, ja sitten, ettei se voisi väistää lähellä olevan tuulimoottorin -siipiä. - -Mutta äkkiä oli se vapaa liikkumaan mielin määrin, lensi yhä vielä -sivuttain ja kohosi sinertävää taivasta kohden. - -Hetken jännitystä seurasi epätoivoinen raivo, sillä kansa tajusi -Ostrogin päässeen pakoon. He alkoivat, mutta liian myöhään, kiivaasti -ampua, laukausten pauke muuttui loputtomaksi pauhuksi, koko arenan -peitti sininen sauhu ja ilma muuttui kirpeäksi ja pistäväksi. - -Liian myöhään! Aeropiili pieneni pienenemistään, lensi kaaressa ja -laskeutui sirossa käänteessä samaa lavaa kohden, josta se hetki -sitten oli lähtenyt. Ostrog oli päässyt pakoon. - -Jonkun aikaa kuului raunioiden keskeltä epäselvää mutinaa, -sitten kaikkein huomio palasi Grahamiin, joka seisoi ylhäällä -rakennustelineellä. Hän näki ihmisten kasvojen kääntyvän häneen päin, -kuuli heidän iloitsevan hänen pelastuksestaan. Kaukaa liikkuvilta -kaduilta kaikui vallankumouksen laulu, se levisi kuin vihuri tämän -lainehtivan ihmismeren yli. - -Hänen ympärillään oleva pieni ryhmä miehiä onnitteli häntä -pelastumisensa johdosta. Keltapukuinen mies seisoi aivan hänen -vieressään ja hänen liikkumattomissa kasvoissaan säihkyi silmät. Ja -laulu kasvoi, paisui ja laajeni. - -Hitaasti alkoi hän käsittää kaikkien näiden tapausten merkityksen, ja -ymmärsi mikä nopea muutos oli tapahtunut hänen asemassaan. Ostrog, -joka aina oli ollut hänen rinnallaan, kun hän seisoi tämän kansan -edessä, pakeni nyt tuolla -- vastustajanaan. Kukaan ei enää hallinnut -Mestarin sijasta. Ympärillään oleva kansakin, joukon johtajat ja -päälliköt odottivat häneltä määräyksiä toimiakseen, odottivat hänen -käskyjään. Nyt oli hän todella kuningas. Hänen valehallituksensa oli -loppunut. - -Hän halusi nyt tehdä sen, mitä häneltä odotettiin. Hänen hermonsa -ja jäntereensä olivat jännityksessä, hänen ajatuksensa olivat ehkä -hiukan sekavia, mutta hän ei tuntenut pelkoa eikä vihaa. Kätensä, -jota oli puristettu, vavahti ja oli kuuma. Ajatellessaan, mitä hänen -tuli tehdä, hermostui hän hiukan. Hän tiesi, ettei hän pelännyt, -mutta hän oli arka siitä, että luultaisiin hänen pelkäävän. Entisessä -elämässään oli hän ollut kiihoittuneempi pelatessaan valppautta -kysyviä peliä. Hän halusi heti toimia, hän tiesi, ettei hän saisi -liian yksityiskohtaisesti ajatella edessään olevaa taistelua, sillä -hän pelkäsi sen monipuolisuuden vaikuttavan häneen lamauttavasti. -Tuolla toisella puolella nuo neliskulmaiset siniset lavat, nuo -lentolavat merkitsivät Ostrogia. Hän taisteli nyt Ostrogin kanssa -maailmasta. - - - - -XXIII Luku. - -Kun aeroplaanit ovat tulossa. - - -Maailman herra ei alussa ollut omien ajatustensa herra. Hänen -tahtonsakaan ei näyttänyt enää kuuluvan hänelle itselleen, hänen -omat tekonsa kummastuttivat häntä, eivätkä ne olleet muuta kuin -osa siitä omituisten kokemusten sarjasta, joka tulvehti hänen -ylitseen. Seuraavat seikat olivat aivan varmat, aeroplaanit tulevat, -Helen Wotton ilmoitti kansalle niiden tulosta, ja hän oli maailman -Mestari. Jokainen näistä ajatuksista taisteli saadakseen hänen -sielunsa valtaansa. Ne pilkistivät esiin suurista saleista, korkeilta -parvekkeilta, huoneista, joissa osastojen päälliköt kokoontuivat, -kinematograafi- ja telefoonihuoneista ja ikkunoista, joista näkyi -marssivien miesten loputon virta. Keltapukuinen mies, ja ne, joita -hän kutsui osastojen päälliköiksi, lykkäsivätkö häntä eteenpäin vai -tottelivatko häntä nöyrästi; sitä oli vaikea sanoa. Ehkä he tekivät -kumpaakin. Ehkä jokin näkymätön ja aavistamaton voima ajoi heitä -kaikkia eteenpäin. Mutta hän tiesi aivan varmaan aikovansa antaa -julistuksen maailman kansoille ja hänen mielessään liikkui muutamia -suuria lauseita, yhtä epäselviä ja määräämättömiä kuin sekin, mitä -hän aikoi sanoa. Muutamien pienten tapausten jälkeen astui hän -keltapukuisen miehen kanssa pieneen huoneesen, jossa hänen tuli -lausua julistuksensa. - -Tämä huone oli hänen mielestään hyvin omituisesti kalustettu. -Keskellä oli kirkas soikea pinta, jota heijastajilla varustetut -sähkölamput valaisivat ylhäältäpäin. Kaikki muu oli pimeää ja -kaksinkertaiset, huolellisesti valmistetut ovet, joiden kautta hän -saapui Atlaksen meluavasta salista tänne, eroittivat kaikki vieraat -äänet pois. Ovien kumea kaiku sulkeutuessaan, ja kaiken sen melun -äkillinen katoaminen, jossa hän pitkän aikaa oli elänyt, häikäisevä -valo, varjossa hämärästi näkyvien palvelijoiden kuiskaukset ja nopeat -liikkeet, tekivät Grahamiin omituisen vaikutuksen. Koneellisen -fonograafin suuret korvat odottivat hänen sanojaan, suurten -valokuvauskoneiden mustat silmät vuottivat hänen liikkeitään, etäällä -metalliset tangot ja langat kuulsivat himmeästi ja jotain pyörien -kohisi taukoamatta hänen takanaan. Hän astui keskelle valoa, ja hänen -varjonsa supistui pieneksi, mustaksi kehäksi hänen jalkojensa juureen. - -Se, mitä hän aikoi sanoa, alkoi jo saada epämääräisiä muotoja hänen -sielussaan. Mutta tämä hiljaisuus, tämä yksinäisyys, äkkinäinen -erottautuminen kansan tarttuvasta innostuksesta, nuo hiljaiset, -kiiltävät, ammottavat, kuuntelevat koneet olivat hänelle jotain aivan -odottamatonta. Tuntui siltä kuin kaikki se, mikä häntä kannatti -olisi kadonnut; hän tunsi pudonneensa tänne aivan odottamatta, tunsi -löytäneensä itsensä täältä kuten sattumalta. Samassa kaikki hänessä -muuttui. Hän pelkäsi nyt olevansa heikompi, kuin mitä asemansa vaati, -pelkäsi olevansa teatraalinen, pelkäsi äänensä pettävän, puheensa -tulevan epäselväksi; anteeksipyytävällä liikkeellä kääntyi hän -keltapukuisen miehen puoleen. "Hetkisen", sanoi hän, "täytyy minun -odottaa. Minä en luullut tätä tällaiseksi. Minun täytyy miettiä -sanottavaani". - -Hänen arkaillessaan saapui lähetti kiireesti ilmoittamaan, että -ensimmäiset aeroplaanit olivat jo kulkeneet Arawanin yli. - -"Arawan?" kysyi hän. "Missä se on? Mutta olkoon kuinka tahansa, he -tulevat. He ovat kohta täällä. Milloin?" - -"Iltahämärässä". - -"Suuri Jumala! Muutaman tunnin päästä. Mitä uutta lähtöasemilta?" -kysyi hän. - -"Lounaisen osaston miehet ovat valmiina". - -"Valmiina!" - -Hän kääntyi kärsimättömänä jälleen linssien kehää kohden. - -"Minun mielestäni pitäisi puheeni olla jonkimmoinen kehoituspuhe. -Jumala suokoon, että tietäisin, mitä minun tulee sanoa! Aeroplaanit -ja Arawan! Nämät ovat varmaankin lähteneet ennen suurta laivastoa. Ja -kansa ei ole muuta kuin valmiina! Ehdottomasti..." - -"Samahan se on, puhunko hyvin vai huonosti!" sanoi hän ja näki valon -tulevan voimakkaammaksi. - -Hän oli jo ajatuksissaan muodostellut muutamia kansanvaltaisia -lauseita, kun epäilys äkkiä heräsi hänessä. Hän huomasi, että -hänen luottamuksensa sankaritehtäväänsä ja suureen kutsumukseensa -oli alkanut horjua. Hän tunsi olevansa pieni häilyvä korsi -käsittämättömän kohtalon hurjassa myrskyssä. Äkkiä selveni hänelle -totuus: tämä kapina Ostrogia vastaan oli ennenaikuinen, jo -edeltäkäsin tuomittu epäonnistumaan, ajattelematon tunnepurkaus -muuttamattomia oloja vastaan. Aeroplaanien nopea lento oli hänen -mielestään kuva kohtalosta, joka kiisi tuhotakseen hänet. Hän -ihmetteli sitä, että hän ennen oli nähnyt asiat toisin. Näin -punnitessaan asioita päätti hän, heittäen syrjään kaikki arvelut, -käyköön kuinka tahansa, suorittaa alkamansa työ loppuun asti. Mutta -alkaakseen ei hän löytänyt sanaakaan. Seisoessaan siinä arkana, -hidastellen, kömpelöt anteeksipyynnön sanat huulillaan, kuuli hän -hämmästyksen huudahduksia ja ihmisten juoksevan sinne ja tänne. -"Odottakaa", huusi joku ja ovi aukeni. "Hän on tullut", sanoi ääni. -Graham kääntyi ja häikäisevä valo himmeni. - -Avoimesta ovesta näki hän harmaapukuisen olennon kepeästi kulkevan -laajan salin läpi. Hänen sydämensä alkoi kiivaasti sykkiä. Se -oli Helen Wotton. Meluava riemastus seurasi ja ympäröi häntä. -Keltapukuinen mies astui varjosta valokehän sisään. - -"Tämä tyttö ilmaisi meille Ostrogin aikeet", sanoi hän. - -Helenin kasvot säteilivät ja muutamat irtaantuneet tummat kiharat -laskeutuivat hänen olalleen. Pehmeän silkkipukunsa laskokset -aaltoilivat astuntansa tahdissa. Hän yhä läheni ja läheni ja Grahamin -sydän sykki kiivaammin. Nyt hänen kaikki epäilyksensä olivat -kadonneet. Kynnyksellä varjo verhosi Helenin vartalon ja kasvot ja -hän seisoi Grahamin edessä. "Te ette ole pettänyt meitä?" huudahti -hän. "Te olette meidän puolellamme?" - -"Missä te olitte?" kysyi Graham. - -"Lounaisten osastojen toimistossa. Kymmenen minuuttia sitten en -vielä tietänyt paluustanne. Minä menin lounaiseen osastoon etsimään -osastopäälliköitä, jotta nämät kutsuisivat kansan koolle". - -"Minä palasin heti kun kuulin --" - -"Minä tiesin sen", huudahti hän. "Tiesin, että te tahdoitte olla -meidän puolellamme. Ja minä se olin -- minä, joka kerroin uutisen -kansalle. Ne ovat nousseet aseisiin. Koko maailma on noussut -aseisiin. Kansa on herännyt. Suokoon Jumala, etten ole turhaan -toiminut! Te olette vielä Mestari". - -"Te ilmaisitte sen kansalle", sanoi hän hitaasti, ja hän näki, että -rauhallisesta katseestaan huolimatta nuoren tytön huulet vapisivat ja -rinta nousi ja laski kiihkeästi. - -"Minä ilmaisin sen. Minä kuulin käskyn. Minä olin täällä. Minä -kuulin, että neekerit tulevat Lontoosen suojelemaan teitä ja -kukistamaan kansan -- ja vangitsemaan teidät. Ja minä sen estin. Minä -riensin ulos ja kerroin sen kansalle. Te olette vielä Mestari". - -Graham loi katseen valokuvauskoneiden mustiin linsseihin, koneiden -suuriin, kuunteleviin korviin ja sitten jälleen Heleniin. "Minä olen -vielä Mestari", sanoi hän hitaasti ja hän muisti aeroplaanien pitkää, -lentävää laivastoa. - -"Ja te tämän teitte? Te, Ostrogin sisarentytär". - -"Teidän tähtenne", huudahti hän. "Teidän tähtenne! Jotta te, jota -maailma on odottanut, ette tuntisi valtaanne rajoitetuksi". - -Graham seisoi hetkisen sanatonna, katsellen häntä. Hänen epäilynsä -ja arvelunsa olivat Helenin läsnäollessa kadonneet. Hän muisti, mitä -kaikkea hän oli aikonut sanoa. Hän astui jälleen koneiden kehään ja -valo tuli kirkkaammaksi. Hän kääntyi kerta vielä häneen päin. - -"Te pelastitte minut", sanoi hän, "te pelastitte valtani. Ja taistelu -on alkanut. Jumala tietää, miten se päättyy -- ei ainakaan häpeällä". - -Hän vaikeni. Sitten alkoi hän puhua noille näkymättömille joukoille, -jotka noiden omituisten silmien kautta katsoivat häneen. Aluksi puhui -hän hitaasti. - -"Te uuden ajan miehet ja naiset", sanoi hän, "te olette nousseet -taistelemaan ihmisyyden puolesta! Ja tässä taistelussa ei voittoa ole -helppo saavuttaa". - -Hän vaikeni etsiäkseen sanoja. Ne ajatukset, jotka olivat ilmenneet -ennen Helenin tuloa, palasivat jälleen, mutta muuttuneina ja vailla -mahdollisen epäilyksen varjoja. "Tänä yönä se alkaa", huusi hän. -"Tämä taistelu, joka on tullut, joka leimahdellen saapuu tänä iltana, -se on vaan alkua. Koko elämänne ajan täytyy teidän ehkä taistella. -Elkää lannistuko, vaikka minä sortuisin, kokonaan katoaisin". - -Hän huomasi, että sielussaan oleva ajatus oli liian epämääräinen -sanoihin puettavaksi. Hän oli hetkisen vaiti, puheensa kohdistui -kehoituksiin ja rohkaisuihin, mutta sitten sanojen virta puhkesi -taas esiin. Paljon siitä, mitä hän puhui, oli vaan menneen ajan -humanitaarisia suuria sanoja, mutta äänensä vakuuttava voima teki ne -eläviksi. Hän kertoi vieressään olevalle naiselle, mitä entisajan -päivät olivat nykyajan ihmiselle. "Minä tulen menneisyydestä -luoksenne", sanoi hän, "ja minulla on muisto aikakaudesta, joka -toivoi paljon. Minun aikani oli unelmien aika -- alun aika, jalojen -toiveiden aika; koko maailmassa me olimme herättäneet kaipuun saada -sodat loppumaan, jotta kaikki miehet ja naiset saisivat elää jalosti -nauttien vapautta ja rauhaa. Niin me toivoimme menneinä aikoina. Ja -miten on näiden toiveiden käynyt? Minne on ihminen joutunut näinä -kahtena satana vuotena?" - -"Suunnattoman suuria kaupunkeja, laajoja valtoja, kollektiivinen -suuruus, jota emme voineet uneksiakaan. Sitä varten me emme -työskennelleet, ja se oli seurauksena. Mutta miten on käynyt niiden -yksityisten olentojen, jotka muodostavat tämän suuren kokonaisuuden? -Millaista on yksilön elämä? Se on pysynyt samallaisena -- puutetta ja -työtä, elämää, joka on särkynyttä ja pettymyksistä rikasta, elämää -sitoo valta, sitoo voima ja se päättyy särkyneenä tai hulluuteen. -Vanha uskonto on hävitetty tai muutettu ja uusi uskonto --. Löytyykö -uutta uskontoa?" - -Monta seikkaa, joita hän ennen oli toivonut voivansa uskoa, hän -tunsi nyt uskovansa. Hän puhui uskosta, selvitteli sitä, takertui -siihen joksikin aikaa. Hän puhui innokkaasti, katkonaisin ja -epäjohdonmukaisin lausein, mutta sydämen lämmöllä ja koko voimallaan -tuosta uudesta uskostaan, joka hänellä oli. Hän puhui kieltäytymisen -suuruudesta, uskostaan ihmiskunnan elämän kuolemattomuuteen, -elämän, jossa me olemme ja liikumme ja josta saamme alkumme. Hänen -äänensä nousi ja laski, ja mittauskoneet merkitsivät voimakkaita -suosionosoituksia, pimeässä hänen rinnallaan kuuntelijat odottivat -hänen sanojaan. Ja tällä epäilyksen ja häilyväisyyden hetkellä -sai hän varmuutta ja suoruutta tietäessään vierellään olevan -kuulijoita. Innostuksensa sai hänessä vallan; hän ei epäillyt -sankarikutsumustaan, ei sankarillisia sanojaan, ne tulivat -luonnollisesti ja vaivatta. Kaunopuheliaisuutensa ei enää ollut -ontuvaa. Vihdoin lopetti hän puheensa. "Tässä ja nyt", huusi hän, -"teen minä testamenttini. Kaikki, mitä minun on tässä maailmassa, -annan minä maailman kansalle. Sen minä annan teille, ja itseni minä -annan teille. Ja, jos Jumala sen tahtoo, elän puolestanne tai kuolen -puolestanne". - -Suurella liikkeellä lopetti hän puheensa ja kääntyi poispäin. Hän -näki äskeisen innostuksensa kuvastuvan nuoren tytön kasvoilla. Heidän -katseensa kohtasivat toisensa; ne olivat tulvillaan innostuksen -kyyneleitä. Näkymätön voima vei heitä toisiaan kohden. He tarttuivat -toistensa käsiin ja seisoivat siten kauvan vaiti. Helen kuiskasi. -"Minä tiesin sen", kuiskasi hän. "Minä tiesin sen". Graham ei -löytänyt sanoja, hän vaan puristi hänen kättään omassaan. Hänen -sielussaan taisteli suuret tunteet. - -Keltapukuinen mies astui heidän viereensä. Ei kumpikaan heistä -huomannut hänen tuloaan. Hän ilmoitti, että lounainen osasto marssi -palatsia kohden. "Minä en odottanut niiden niin pian valmistuvan", -huudahti hän. "He ovat tehneet ihmeitä. Teidän täytyy lähettää heille -joku sana rohkaistakseen heitä matkallaan". - -Graham laski Helenen käden vapaaksi ja katsoi keltapukuiseen mieheen -vaipuneena omiin ajatuksiinsa. Sitten vavahti hän ja mieleensä -juolahti aikaisempi ajatuksensa lentoasemista. - -"Niin", sanoi hän. "Se on hyvä, se on hyvä". Hän mietti sopivaa -tervehdystä. "Sanokaa heille: -- oivasti tehty, lounaislaiset". - -Hän loi jälleen katseensa Helen Wottoniin. Hänen kasvoistaan voi -Helen lukea, miten eri ajatukset taistelivat hänen sielussaan. -"Meidän täytyy valloittaa lentoasemat", selitti hän. "Jos emme sitä -onnistu tekemään, niin voivat he tuoda neekerit kaupunkiin. Ennen -kaikkea täytyy meidän saada ne valtaamme". - -Puhuessaan tunsi hän, ettei tämä ollut sitä, mitä hänen mielessään -liikkui ennenkuin hänet keskeytettiin. Hän näki pettymyksen ilmeen -Helenin silmissä. Hän aikoi jotain sanoa, kun kimeä kellonsoitto -peitti hänen sanansa. Graham aavisti Helenin odottavan siitä, että -hänen piti astua johtamaan marssivaa kansaa, että se oli hänen -tehtävänsä. Hän ehdoitti sitä yht'äkkiä. Hän puhui keltapukuiselle -miehelle, mutta Helenille hän oikeastaan sen sanoi. Helenen kasvoissa -välähti ilo. "Täällä minä en tee mitään", sanoi Graham. - -"Se on mahdotonta", vastusteli keltapukuinen mies. "Taistelu on -käsirysyä. Teidän paikkanne on täällä". - -Hän selitteli laveasti. Hän näytti, missä huoneessa Grahamin tuli -odottaa, ja väitti, ettei mikään muu ollut mahdollista. "Meidän -täytyy tietää, missä te olette", sanoi hän. "Joka hetki voi syntyä -odottamattomia seikkoja, jotka vaativat teidän läsnäoloanne ja -päätöstänne". Huone oli komea ja siellä oli runsaasti uutiskoneita ja -särkynyt peili, joka ennen oli ollut yhteydessä vahtitornin kanssa. -Grahamin mielestä oli aivan luonnollista, että Helen jäi hänen -luokseen. - -Suunnattomat rauniot olivat herättäneet hänessä kuvan voimakkaasta -taistelusta, taajoista joukoista, jotka taistelivat vimmoissaan. -Mutta täällä ei ollutkaan uneksimaansa taistelukenttää. Sen sijaan -täytyi hänen olla erillään -- ja joutilaana. Vasta iltapäivällä sai -hän vähitellen tarkan tiedon taistelusta, joka sinne kuulumatta ja -näkymättä raivosi neljän kilometrin päässä hänestä Roehamptonin -lentoaseman alapuolella. Se oli omituinen ja ennen tuntematon -kamppailu, taistelu, joka muodostui sadasta tuhannesta pienestä -ottelusta teiden risteyksissä ja käytävissä, kaukana auringon -valosta, sähkövalon loistossa, suunnaton taistelu, kun monet aseihin -tottumattomat huutojen ohjaamina kävivät sotaa, monet, joiden voimat -olivat heikontuneet koneellisessa työssä ja veltostuneet kaksisataa -vuotta kestäneen orjuustunteen vaikutuksesta, koettaen voittaa -toisia, jotka olivat huonontuneet aistillisen ja etuoikeuksien luoman -turmeluksen kautta. Ei heillä ollut kanuunoita kummallakaan puolella, -eikä mikään univormu eroittanut heitä; ainoana aseena kummallakin -puolen oli tuo viheriäinen pyssy, joiden salainen valmistaminen ja -äkkinäinen jakaminen runsain määrin oli ollut Ostrogin taitavin -voimannäyte taistelussaan Neuvostoa vastaan. Harvat osasivat näitä -aseita käyttää, useat eivät olleet niitä koskaan ladanneet, moni -sellaisen saatuaan lähti ilman ampumavaroja taisteluun; sodan -historia ei tunne hurjempaa taistelua. Se oli harjottelijain sotaa, -hirveätä koetaistelua, aseelliset kapinoitsijat taistellen toinen -toistaan vastaan, aseelliset kapinalliset rientäen huutojen ja laulun -vimman johtamina eteenpäin, luottaen omaan lukumääräänsä, juosten -myriadittain pitkin kapeita käytäviä, hävitettyjä hissejä, verestä -liukkaita gallerioja, salit ja käytävät täynnä sauhua, lentoasemien -alapuolella, oppien siellä, missä kaikki peräytyminen oli mahdotonta, -entisen sodankäynnin salaisuudet. Taivas oli aivan kirkas, ja -lukuunottamatta pieniä rusohohtavia usvia, jotka illan tullen -lisääntyivät, ei taivaalla näkynyt ainoatakaan pilveä. Ostrogilla -ei näyttänyt olevan pommia ja taistelun alkupuolella ei siis -aeroplaaneilla ollut mitään tehtävää. Taivas oli kirkas, se näytti -pysyvän selvänä odottaessaan aeroplaanien tuloa. - -Tavan takaa tuli uusia viestejä ilmoittaen aeroplaanien -lähestyvän, viestejä ensin Välimeren etelärannalta ja sitten äkkiä -Etelä-Ranskasta. Mutta Grahamin käskyistä huolimatta ei löydetty -niitä uusia kanuunoita, jotka Ostrog oli antanut valaa ja jotka -löytyivät jossain kaupungin sisällä; ei myöskään tiedetty, millä -tuloksella vimmattu kansa taisteli lentoasemien valloittamisesta. -Toinen Työkomppanian osasto toisensa jälkeen ilmoitti olevansa -valmiina ja lähtevänsä liikkeelle, sitten katosivat ne sokkeloihin, -joissa sota riehui, eikä niistä kuulunut enää sen enempää. Mitä -siellä tapahtui? Toimeliaimmat osastopäällikötkään eivät sitä -tietäneet. Vaikka ovia taukoamatta avattiin ja suljettiin, -vaikka kiireellisiä viestejä tuotiin, ja sähkökellot soivat ja -tiedonantokoneet yhtäpäätä naksuttivat, niin tunsi Graham olevansa -niin erillään kaikesta, niin kumman toimeton ja tarpeeton. - -Tämä erillään olo tuntui hänestä omituisemmalta, odottamattomimmalta -mitä oli tapahtunut heräämisensä jälkeen. Tämä muistutti tuota -pakollista toimettomuutta, jota ihminen joskus tuntee unissaan. -Ensiksi kapina, odottamaton taistelu hänen ja Ostrogin välillä -maailman vallasta, ja sitten tämä oleskelu rauhallisessa pienessä -huoneessa, jossa oli torvet, kellot ja särkynyt peili! - -Toisinaan ovi sulkeutui ja he olivat aivan kahdenkesken; he olivat -aivan erillään tästä suuren suuresta taistelusta, joka raivosi -ulkona, jonka he tarkalleen tiesivät ollessaan kahden kesken -tässä yksinäisyydessä. Sitten ovi taas aukeni, lähetit riensivät -sisään, tai kimeä kellonääni keskeytti heidän rauhansa, ja tuntui -kuin rajumyrsky äkkiä olisi lentänyt ikkunasta sisään loistavasti -valaistuun taloon. Tuima ja pauhaava kiihko, taistelun vimma ja -väkivaltaisuus tunkeutui tänne aivan heidän luokseen huumaten -heidät. He eivät enää olleet toimivia henkilöitä, vaan katselijoita, -peloittavan hirmukouristuksen näkijöitä. He tuntuivat toinen -toisilleenkin epätodellisilta, pienoisolennoilta, sanomattoman -vähäpätöisiltä ja ainoat todelliset vastavoimat, todelliset olemassa -olevat seikat olivat, ensiksi kaupunki, joka tuolla etäällä riehui ja -toimi puolustuksen yhä jatkuvassa vimmassa, ja toiseksi aeroplaanit, -jotka varmasti saapuivat heitä kohden maapallon pyöreän olan yli. - -Ensiksi oli heidät vallannut innostunut luottamus ja turvantunne -toisiinsa, suuri ylpeys oli saanut heissä vallan, molemminpuolinen -ylpeys ajatellessaan, mitkä suuret tapaukset he olivat saaneet -aikaan. Graham oli alkanut kävellä pitkin huonetta puhellen -innoissaan ja ollen vakuutettu suunnattoman suuresta kohtalostaan. -Mutta hitaasti oli epämääräiset ja levottomat ajatukset lähestyvästä -tappiosta alkaneet kalvaa hänen innostustaan. Kului pitkä aika, -jolloin he olivat kahden. Hän vaihtoi silloin puheenainetta, muuttui -itsekkääksi, puhui merkillisestä unestaan, entisestä pienestä -elämästään ja kaukaisista mutta selvistä muistoistaan, kuten -katsoen ison suurennuslasin läpi, ja kaikista niistä intohimon ja -hairahdusten lyhyistä leikeistä, jotka olivat muodostaneet hänen -entisen elämänsä. Helen puhui vähän, mutta kasvojensa ilme seurasi -Mestarin ääntä ja sen sävyä, ja Graham oli onnellinen löydettyään -vihdoinkin jonkun, joka häntä täydellisesti ymmärsi. Jättäen syrjään -kaikki vanhat muistot palasi hän siihen suuruuden tunteesen, jonka -Helen herätti hänessä. "Ja keskellä kaikkea sitä odotti tämä -kohtalo minua", sanoi hän; "tämä suunnaton perintö, josta en voinut -uneksiakaan". - -Vähitellen heidän sankarilliset ajatuksensa vallankumouksen -taistelusta siirtyivät heidän keskinäisiin asioihinsa. Graham alkoi -kysellä häneltä. Helen kertoi elämästään ennen hänen heräämistään, -puhui hyvin vilkkaasti tyttöunelmistaan, jotka olivat määränneet -hänen elämänsä suunnan ja siitä uskomattomasta vaikutuksesta, joka -Grahamin heräämisellä oli ollut. Hän puhui myöskin nuoruutensa -traagillisesta kohtalosta, joka oli synkistänyt hänen mielensä, -kasvattanut hänessä vihan vääryyttä vastaan, ja jo varhain avannut -hänen sydämensä tuntemaan laajemmin ihmiskunnan kärsimyksiä. Muutaman -hetken ajan oli Grahamin mielestä tuo ulkona riehuva sota vain -suuremmoisena taustana heidän yksilöllisille asioilleen. - -Samassa heidän avomielinen keskustelunsa keskeytyi. Lähetit -tulivat ilmoittamaan, että suuri laivasto aeroplaaneja kiisi jo -Avignonin yli. Graham meni huoneen nurkassa olevan kristallilevyn -eteen ottaakseen asiasta tarkan selon. Hän meni karttahuoneesen -ja tutki erästä karttaa mittaillen Avignonin, Arawanin ja Lontoon -väliä. Hän teki nopeasti laskelmansa. Hän palasi osastopäälliköiden -huoneesen saadakseen kuulla uutisia lentoasemien valloittamisesta --- mutta mitään tietoja ei ollut heillä. Hetken kuluttua palasi hän -huoneesensa. - -Kasvojensa ilme oli muuttunut. Hänen mielessään hämärti ajatus, -että taistelu oli jo puoliksi käyty, että Ostrog pysyi kannallaan, -että aeroplaanien tulo voi saada aikaan pakokauhun, josta voi olla -turmiokkaita seurauksia. Erään lähettilään viestissä oleva lause sai -hänet ajattelemaan, mitä oli tulossa. Jokainen näistä lentävistä -jättiläisistä toi tuhannen puolivilliä neekeriä tuhoamaan kaupungin. -Äkkiä hänen humaaninen innostuksensa lauhtui. Kaksi osastopäällikköä -ainoastaan oli salissa, kun hän vähän ajan kuluttua sinne palasi, -Atlaksen sali näytti tyhjältä. Hän huomasi muutoksen tapahtuneen -ympärillään olevissa ihmisissä. Synkkä pettymyksen tunne valtasi -hänet. Helen katsoi levottomana häneen, kun Graham jälleen palasi -hänen luokseen. - -"Ei mitään uutta", sanoi hän teeskennellyn väliäpitämättömästi -nähdessään hänen kysyvän katseensa. - -Sitten hän puhui suoraan. "Tai pikemmin -- huonoja uutisia. Me -olemme tappiolla. Me emme valloita asemaa itsellemme, ja aeroplaanit -lähestyvät yhä enemmän". - -Hän käveli huoneen perälle ja kääntyi. - -"Jollemme aivan kohta saa lentoasemia valtaamme -- niin jotain -kauheata tapahtuu. Me joudumme tuhon omiksi". - -"Ei!" sanoi Helen. "Meillä on oikeus ja kansa puolellamme. Meillä on -Jumala puolellamme". - -"Ostrogilla on sotakuri -- hänellä on suunnitelmansa. Tiedättekö, -mitä juuri äsken tunsin --. Kun kuulin noiden aeroplaanien yhä -lähenevän. Minä tunsin taistelevani kohtalon sotavoimaa vastaan". - -Helen ei vastannut pitkään aikaan. "Me olemme tehneet oikein", sanoi -hän vihdoin. - -Graham loi häneen epäilevän katseen. "Me teimme, mitä meidän täytyi. -Mutta riippuiko tämä meistä? Eikö tämä ole vanha synti, vanhan synnin -palkka?" - -"Mitä te tarkoitatte?" kysyi Helen. - -"Nuo neekerit ovat villiä, voiman avulla on heitä hallittu, ja -voimana heitä on käytetty. Ja he ovat olleet valkoisten vallan -alaisena kaksisataa vuotta. Eikö se ole rotujen keskinäistä -taistelua? Toinen rotu rikkoo -- toinen kostaa". - -"Mutta nämät työmiehet, tämä onneton Lontoon kansa --!" - -"Näennäistä sovintoa. Nousemalla kapinaan kostavat he tehtyjä -vääryyksiä". - -Helen katsoi häneen kummastuen sitä uutta puolta, jonka hän näki -asioista. - -Samassa kuului kellon kimeä ääni, askelten ääntä ja fonograafisen -koneen puhetta. Keltapukuinen mies tuli huoneesen. "Mitä?" kysyi -Graham. - -"He ovat Vichyssä". - -"Missä ovat ne kaikki, jotka odottivat Atlaksen salissa?" kysyi -Graham äkkiä. - -Samassa kuului taas puhekoneen ääni. "Me saisimme nyt voiton", sanoi -keltapukuinen mies mennessään pois, "jos vaan tietäisimme, minne -Ostrog on kätkenyt kanuunat. Kaikki riippuu nyt siitä. Ehkä tämä --" -Graham seurasi häntä. Kaikki tiedot koskivat vain aeroplaania. Ne -olivat ennättäneet jo Orleansiin. - -Graham palasi Helenin luo. "Ei mitään uutisia", sanoi hän. "Ei mitään -uutisia". - -"Emmekö me voi mitään tehdä?" - -"Emme mitään". - -Hän käveli kärsimättömänä edes ja takaisin huoneessa. Äkkiä hänen -luonteensa mukainen suuttumus sai hänessä vallan. "Kirottu olkoon -tämä sekava maailma!" huusi hän, "ja kaikki ihmisten keksinnöt! Että -ihminen kuolee kuin hiiri satimeen koskaan näkemättä vihamiestään! -Oh, kun saisi purkaa kiukkuaan!..." - -Hän kääntyi, ja koko esiintymisessään oli tapahtunut muutos. "Tämähän -on järjetöntä", sanoi hän. "Minä olen villi-ihminen". - -Hän käveli ja sitten seisahtui. "Ovathan Lontoo ja Pariisi vain -kaksi kaupunkia. Koko lauhkea vyöhyke on noussut kapinaan. Mitä -siitä, vaikka Lontoo on tuomittu turmioon ja Pariisi häviöön? Nehän -ovat vain satunnaisia tapauksia". Jälleen ajoi uutisten kuulemisen -nälkä hänet tiedustelemaan. Hän palasi vakavamman näköisenä ja istui -Helenin viereen. - -"Loppu on jo lähellä", sanoi hän. "Kansa näyttää kymmentuhansin -joukoin taistelleen ja kaatuneen, kadut Roehamptonin tienoilla -mahtavat näyttää palaneelta mehiläiskeolta. Ja he ovat turhaan -kaatuneet. He hyökkäävät vain alinta kerrosta vastaan. Aeroplaanit -ovat Pariisin lähellä. Vaikka voitto leimahtaisikin nyt esiin, niin -ei mitään voitaisi tehdä, ei olisi aikaa tehdä mitään, ennenkuin ne -ovat hyökänneet meihin. Kanuunat, jotka olisivat voineet pelastaa -meidät, ovat kadonneet! Kadonneet! Ajatelkaa tätä epäjärjestystä! -Katsokaa tätä järjetöntä taistelua, jossa ei löydetä edes omia -aseita! Oh, olisi minulla nyt aeropiili -- edes yksi ainoa! Ilman -sitä olen voitettu. Ihmiskunta on voitettu ja asiamme kadotettu! -Minun kuningaskuntani, minun järjetön ja typerä kuningaskuntani on -kestänyt yhden yön. Ja minä yllytin tätä kansaa taisteluun --" - -"He olisivat muutenkin taistelleet". - -"Sitä epäilen. Minä olen tullut heidän keskelleen --" - -"Ei", huudahti Helen, "se ei ole totta. Jos tappio tulee -- jos te -kuolette --. Mutta se ei voi tapahtua, ei voi tapahtua näin monen -vuoden kärsimysten jälkeen". - -"Ah! Me tarkoitimme hyvää. Mutta -- uskotteko todellakin?" - -"Jos joudutte tappiolle", huudahti hän, "niin te olette kuitenkin -puhunut. Sananne kiisivät tuulen viimana läpi maailman, ja puhalsivat -vapaudentulen ilmiliekkiin. Mitä siitä, jos tuo liekki hiukan -leiskahteleekin. Ei mikään voi puhuttua sanaa muuttaa. Tehtävänne on -onnistunut." - -"Mitä varten? Olkoon niin. Olkoon niin. Muistattehan, mitä tästä -kaikesta sanoin, kun te siitä minulle puhuitte -- hyvä Jumala! Siitä -on nyt tuskin vuorokausi kulunut! -- Minä sanoin, ettei minulla ollut -teidän uskoanne. Olkoon kuinka tahansa -- nyt ei missään tapauksessa -voi tehdä enää mitään." - -"Teillä ei ole minun uskoani! Tarkoitatteko sillä --? _Kadutteko_?" - -"En", vastasi Graham nopeasti, "en! Nimessä Jumalan -- _en_!" Äänensä -värähti. "_Mutta_ --. Minä olen hätäillyt. Minä tiesin liian vähän -- -ja toimin liian nopeasti..." - -Hän vaikeni. Hän häpesi omaa tunnustustaan. - -"Mutta yksi onni korvaa kaiken. Minä löysin teidät. Tämän vuosien -kuilun yli tulin luoksenne. Kaikki muu on täytetty -- loppunut. -Teillekin on tämä ehkä ollut hiukan enemmän -- tai hiukan vähemmän --" - -Graham vaikeni ja katsoi suoraan häneen, ja ulkona huusi lähetti, -että aeroplaanit olivat jo Amiensin kohdalla. - -Helen nosti kätensä kaulaansa, huulensa olivat kelmeät. Hän -tuijotti eteensä aivan kuin nähden jonkun kamalan mahdollisuuden -uhkaavan. Äkkiä kasvojensa ilme muuttui. "Oh! kunhan vaan olen ollut -rehellinen!" huudahti hän, ja sitten, "_olenko_ ollut rehellinen? -Minä rakastin maailmaa ja vapautta, minä vihasin julmuutta ja sortoa. -Niin, sitä se oli". - -"Niin", sanoi Graham, "niin. Ja me teimme, mitä me voimme tehdä. -Me julistimme oppimme, meidän oppimme. Mutta nyt --. Mutta nyt kai -viimeinen hetkemme on tullut, kun nämät suuret asiat ovat täyttyneet." - -Hän vaikeni. Helen istui vaiti. Kasvonsa olivat kalman kalpeat. - -He eivät kuulleet äkillistä melua ulkoa, edes ja takaisin -juoksemista, huutoja. Sitten äkkiä Helen vavahti ja kuunteli. "Se -on --", kiljaisi hän ja nousi, voimatta puhua, voimatta uskoa, -riemuiten. Ja Grahamkin kuunteli. Kirkkaat äänet huusivat "Voitto!" -Niin, he huusivat "Voitto!" Hänkin vuorostaan nousi ja tavaton toivon -välke loisti kasvoissaan. - -Keltapukuinen mies veti verhot syrjään ja astui sisään vavisten, -suuren mielenliikutuksen vallassa. "Voitto", huusi hän, "voitto! -Kansa voittaa. Ostrogin miehet ovat joutuneet tappiolle". - -"Voittoko?", huudahti Helen ja hänen äänensä sointui käheältä ja -heikolta. - -"Mitä te tarkoitatte?" kysyi Graham. "Kertokaa minulle! _Mitä_?" - -"Me olemme karkoittaneet heidät Norwoodin alemmista gallerioista, -Streatham sytytettiin ja palaa ilmiliekissä, ja Roehampton en meidän -hallussamme. _Meidän!_ -- ja me olemme anastaneet sinne jääneen -aeropiilin". - -Hetkisen Graham ja Helen olivat vaiti, heidän sydämensä sykkivät -kiihkeästi, he katsoivat toinen toisiinsa. Viimeisen kerran välähti -Grahamin mieleen ajatus valtakunnasta, kuningasvallasta yhdessä -Helenin kanssa. Se välähti ja katosi. - -Kimeä kello soi. Kiihoittunut, harmaatukkainen mies tuli -osastopäällikköjen huoneesta. "Kaikki on hukassa", huusi hän. - -"Mitä hyötyä meillä nyt on Roehamptonin valloituksesta? Aeroplaanit -nähtiin jo Boulognen luona!" - -"Siis kanaali enää jälellä!" sanoi keltapukuinen mies. - -Hän teki nopeasti laskelman. "Puolen tunnin päästä". - -"Heillä on kolme lentoasemaa hallussaan", sanoi vanhus. - -"Ja kanuunat?" sanoi Graham. - -"Me emme voi saada niitä kuntoon -- puolessa tunnissa". - -"Onko ne siis löydetty?" - -"Liian myöhään", sanoi vanhus. - -"Jos me voisimme heitä pidättää tunnin ajan!" huusi keltapukuinen -mies. - -"Ei mikään heitä nyt voi pidättää", sanoi vanhus. "Heillä on -ensimmäisessä laivastossaan lähes sata aeroplaania". - -"Tunninko ajan?" kysyi Graham. - -"Niin lähellä voittoa!" sanoi osastopäällikkö. "Nyt kun olemme -löytäneet nuo kanuunat. Niin lähellä voittoa --. Jos saisimme ne edes -nostetuiksi kaupungin katolle". - -"Pitkänkö ajan se veisi?" kysyi Graham äkkiä. - -"Tunnin ajan -- varmasti". - -"Liian myöhään", huudahti osastopäällikkö, "liian myöhään". - -"_Onko_ se liian myöhäistä?" kysyi Graham. "Juuri nyt --. Tunnin -päästä!" - -Hän keksi äkkiä pelastuksen mahdollisuuden. Hän koetti puhua -tyynesti, mutta kasvonsa olivat kalmankalpeat. "Yksi mahdollisuus -löytyy. Te sanoitte, että yksi aeropiili löytyy --?" - -"Roehamptonin lentoasemalla, sir". - -"Särjettynäkö?" - -"Ei. Se makaa selällään vaunuissa. Sen voi nostaa raiteille -- hyvin -helposti. Mutta meillä ei ole aeronautia --". - -Graham katsahti molempiin miehiin ja sitten Heleniin. Hän puhui -pitkän äänettömyyden jälkeen. "_Meilläkö_ ei ole aeronautia?" - -"Ei ainoatakaan". - -"Aeroplaanit ovat kömpelöitä", sanoi hän mietteissään, "verrattuina -aeropiileihin". - -Hän kääntyi äkkiä Helenin puoleen. Hän oli päätöksensä tehnyt. "Minun -täytyy se tehdä". - -"Tehdä, mitä?" - -"Mennä lentoasemalle -- tuon aeropiilin luo". - -"Mitä te tarkoitatte?" - -"Minähän olen aeronauti. Ja siis --. Nämät päivät, joista te minua -moititte, eivät siis ole kuluneet hukkaan". - -Hän kääntyi keltapukuisen ja vanhuksen puoleen. "Käskekää heitä -nostamaan aeropiili raiteille". - -Keltapukuinen hidasteli. - -"Mitä te aijotte tehdä?" huudahti Helen. - -"Tuo aeropiili -- se on kohtalon suoma --". - -"Te aijotte --?" - -"Taistella -- niin. Taistella ilmassa. Minä olen sitä jo ajatellut ---. Aeroplaani on kömpelö. Tarmokas mies --!" - -"Mutta -- siitä asti kuin lentokoneet keksittiin --" huudahti -keltapukuinen mies. - -"Sitä ei ole tarvittu. Mutta nyt on aika tullut. Sanokaa heille nyt --- käskekää heitä nyt -- nostamaan se raiteille". - -Vanhus loi kysyvän katseen keltapukuiseen mieheen, kohotti päätään, -ja riensi pois. - -Helen astui askeleen Grahamia kohden. Hänen kasvonsa olivat kalpeat. -"Mutta -- miten yksi voi taistella? Te saatte surmanne". - -"Ehkä. Mutta, jollen tee sitä itse -- tai annan jonkun toisen sen -uskaltaa --". - -Hän vaikeni, hän ei enää voinut puhua, yhdellä liikkeellä hän -syrjäytti muut mahdollisuudet, ja he seisoivat katsoen toisiinsa. - -"Te olette oikeassa", sanoi Helen vihdoin hiljaa. "Te olette -oikeassa. Jos se on tehtävä. Niin teidän täytyy mennä". - -Graham astui askeleen häntä kohden, Helen peräytyi, käänsi kalpeat -kasvonsa poispäin ja esti häntä lähestymästä. "Ei", sanoi hän -vaivalloisesti hengittäen. "Minä en voisi --. Menkää nyt". - -Graham ojensi kätensä. Helen puristi sitä. "Menkää nyt", huudahti -hän. "Menkää nyt". - -Graham hidasteli ja tajusi. Hän nosti kätensä ylöspäin -puoliteatraalisella tavalla. Hän ei voinut sanoa sanaakaan. Hän -poistui. - -Keltapukuinen mies kääntyi hienotunteisena ovea kohden. Mutta Graham -meni hänen ohitseen. Hän riensi salin läpi, jossa osastopäällikkö -telefoonin kautta käski nostamaan aeropiilin raiteille. - -Keltapukuinen mies loi katseen liikkumattomaan Heleniin, hidasteli -ja riensi Grahamin jälestä. Graham ei katsahtanut taakseen, hän ei -sanonut sanaakaan ennenkuin etuhuoneen suureen saliin johtava verho -sulkeutui hänen takanaan. Sitten käänsi hän päänsä ja verettömiltä -huuliltaan kuului lyhyt, nopea käsky. - - - - -XXIV Luku. - -Aeroplaanien tulo. - - -Kaksi sinipukuista miestä makasi suullaan rautasillalla, joka -kulki Roehamptonin lentoaseman reunaa myöten, pyssyt ojolla -tähystellen Wimbleton-Parkin lentoasemalle päin. Tuon tuostakin -nämät miehet vaihtoivat sanan keskenään. He puhuivat sitä sotkuista -englanninkieltä, jota heidän kansanluokkansa ja aikakautensa käytti. -Ostrogilaisten tuli oli harventunut ja lopulta tauonnut, eikä vähään -aikaan ollut näkynyt muuta kuin joitakuita yksityisiä vihollisia. -Mutta kaiku siitä taistelusta, jota yhä vielä käytiin alemmissa -gallerioissa, kuului joskus kansan huutojen tauottua. Muutaman -metrin päässä heidän takanaan virui kuollut taistelija selällään, -ja hänen sininen pukunsa kyti hiljaa sen aukon ympärillä, josta -kuula oli osunut hänen rintaansa. Aivan ruumiin vieressä istui eräs -haavoittunut, jonka jalka oli ammuttu, elottomin kasvoin tuijottaen -vammaansa. Heidän takanaan lepäsi jättiläiskoossaan valloitettu -aeropiili kärryjensä päällä selällään. Toinen miehistä kertoi miten -hän nähdessään erään vihollisen koettavan pujahtaa rautapylvään -taakse suojaan, oli umpimähkään ampunut ja osunut toiseen juuri kun -tämä vauhdin vaikutuksesta olikin juossut pylvään ohitse. - -"Minä en näe häntä lainkaan", sanoi toinen mies kiusalla. - -Ampuja alkoi räyhätä ja haukkua kiihoittuneena selittäen tehneensä -tuon teon. Mutta äkkiä, keskellä hänen puhettaan kuului alhaalta -voimakasta huutoa. - -"Mitä nyt on tapahtunut", sanoi hän ja nousi toiselle kyynärpäälleen -ja katsoi portaiden päästä keskikerrokseen. Joukko sinipukuisia -riensi portaita ylös ja kiisi lentoaseman halki aeropiilin luo. - -"Emme me tarvitse noita houkkioita", sanoi hänen toverinsa. "Ne vaan -häiritsevät ja estävät ampumasta. Mitä he nyt aikovat?" - -"Ssh! -- he huutavat jotain". - -Molemmat miehet kuuntelivat. Äsken tullut joukko oli kokoontunut -aeropiilin luo. Kolme osastopäällikköä, jotka tunsi heidän mustista -viitoistaan ja arvonmerkeistään, ryömi aeropiilin sisään ja nousi -sen päälle. Koko joukko tarttui koneesen, pari kolme miestä -kuhunkin siivenkannattajaan, kunnes koko lentokoneen ympärillä oli -nostajia. Toinen ampujista nousi polvilleen. "He aikovat kääntää sen -vaunuilleen -- sitä he tekevät". - -Hän nousi seisomaan, samoin toverinsa. "Mitä varten?" sanoi hänen -toverinsa. "Eihän meillä ole aeronautia". - -"He panevat sen ainakin kuntoon". Hän loi katseen pyssyynsä, sitten -puuhaavaan parveen, ja äkkiä kääntyen haavoittuneen puoleen sanoi -hän: "Pidä sinä tätä", antaen hänelle pyssynsä ja patruunalaukkunsa; -ja kiireesti juoksi hän aeropiilin luo. Neljännestunnin ajan oli hän -hikoileva, vetävä, lykkäävä, huutava ja käskyjä noudattava titaani, -ja kun se oli saatu paikoilleen oli hän toisten titaanien joukossa -huutamassa hurraata omalle työlleen. Silloin vasta sai hän kuulla -sen, minkä jokainen jo kaupungissa tiesi, että Mestari, vaikka olikin -vasta-alkaja, aikoi itse käyttää lentokonetta, ja saapui kohta -tarkastamaan sitä, eikä sallinut kenenkään muun antautuvan vaaraan. -"Se, joka uskaltaa suurimpaan vaaraan, joka kantaa raskaimman taakan, -se mies on kuningas", siten kerrottiin Mestarin sanoneen. Ampuja -huusi vielä hurraata ja hiki tippui hänen pörröisestä tukastaan, kun -hän kuuli yhtämittaista kohinaa, vallankumouksen laulun poljennan -ja säveleen. Joukon keskelle auennutta tietä myöten näki hän sankan -parven nousevan portaita ylös. "Mestari tulee", huudettiin, "Mestari -tulee", ja joukko hänen ympärillään taajeni taajenemistaan. Ampuja -koetti päästä lähemmäksi keskiportaita. "Mestari tulee!" "Nukkuja, -Mestari!" "Jumala ja Mestari", huusivat äänet. - -Äkkiä nousi hänen eteensä vallankumouksen kaarti mustissa -univormuissaan ja ensimäisen ja viimeisen kerran elämässään näki -hän Grahamin aivan läheltä. Hän oli kookas mies, yllään liehuva, -musta viitta, kasvonsa kalpeat mutta päättäväiset ja katsoen suoraan -eteenpäin; mies, joka ei kuullut, ei nähnyt, ei ajatellut ympärillään -olevia pikkuseikkoja. Koko elinaikansa hän oli muistava Grahamin -kalpeat kasvot. Hetkisen kuluttua oli hän mennyt ohitse ja ampuja -koetti raivata itselleen tietä taajassa joukossa. Kauhusta itkevä -sotilas tyrkkäsi häntä, juosten portaita kohden huutaen: "Tilaa -aeropiilille!" Lähtökello soi äkkiä raskaasti ja soinnuttomasti. - -Kellon äänen kaikuessa korvissaan astui Graham lähemmäksi aeropiiliä -ja kulki sen siipien alitse. Hän huomasi, että monet vieressään -seisovat tarjoutuivat seuraamaan häntä, mutta hän hylkäsi käden -liikkeellä heidän tarjoumuksensa. Hänen täytyi miettiä, miten hän -saa koneen käyntiin. Kello soi yhä nopeammin ja tahdissa astuvan -kansan käynti kuului yhä voimakkaammin ja selvemmin. Keltapukuinen -mies auttoi häntä nousemaan siipien kannikerautojen yli. Hän -asettui aeronautin paikalle ja istui huolellisesti ja varmasti -tuoliin. Mitä se oli? Keltapukuinen mies osotti kahta aeropiiliä, -jotka näkyivät etelän taivaalla. Ei epäilemistäkään, ne odottivat -aeroplaanien tuloa. Pääasia -- tällä hetkellä -- oli päästä -lähtemään. Hänelle huudettiin jotain, kysymyksiä, varoituksia. Nuo -ihmiset ikävystyttivät häntä. Hän tahtoi miettiä, muistella kaikkea, -mitä hän edellisillä kokeiluillaan oli oppinut. Graham viittasi -kansaa väistymään ja hän näki keltapukuisen miehen astuvan siipien -kannattimien yli, näki kansan viittauksestaan poistuvan edessään -olevilta kiskoilta. - -Hetkisen oli hän liikkumattomana, katsoi vipuun, josta kone pantiin -käyntiin, ja hentoihin koneenosiin, jotka hän niin puutteellisesti -tunsi. Silmiinsä osui pieni kaltevuuden mittaaja, jonka ilmarakkula -oli hänen puolellaan, ja hän muisti äkkiä jotain, kuljetti -kymmenkunta sekuntia konetta eteenpäin, kunnes vesirakkula oli -mittaajan torven keskellä. Kansa oli vaiti, tarkastellen hänen -jokaista liikettään. Kuula osui erääsen rautaan hänen päänsä päällä. -Kuka ampui? Oliko tie vapaa? Hän nousi katsomaan ja istui jälleen -alas. - -Sekunti sen jälkeen alkoi propelli pyöriä ja hän kiisi raidetta -myöten eteenpäin. Hän tarttui ohjausvipuun ja siirsi koneen taapäin -saadakseen aeropiilin keulan nousemaan. Silloin alkoi kansa hurrata. -Hetkisen sykki sydämensä kilpaa koneen tykytyksen kanssa, sitten -huudot hiljenivät ja lopulta kaikki oli hiljaista. Ilma vinkui -tuulisuojustimen yli ja maa näytti painuvan yhä alemmaksi. - -Ylöspäin hän kiisi. Hän tunsi itsensä niin kaikesta levottomuudesta -vapaaksi, niin tyyneksi ja varmaksi. Hän nosti keulan vielä hiukan -korkeammalle, avasi vasemman siiven aukon, pyöri ympäri ja kohosi. -Hän katsoi päätään huimaamatta alas ja sitten ylös. Toinen Ostrogin -aeropiileistä riensi estämään hänen kulkuaan. Graham lähestyi sitä -viistoon aikoen äkkinäisellä käänteellä lentää sen alitse. Sen pienet -aeronautit pitivät häntä silmällä. Mitähän he aikoivat tehdä? Hänen -toimintahalunsa kasvoi. Toisen näki hän tähtäävän pyssyllä valmistuen -laukaisemaan. Mitähän ne luulivat hänen aikovan tehdä? Samassa -ymmärsi hän heidän aikeensa, ja hänen päätöksensä oli tehty. Hänen -hetkellinen toimettomuutensa oli kadonnut. Hän avasi kaksi aukkoa -lisää vasemmanpuolisesta siivestä, pyöri ympäri, lensi vihamielistä -aeropiiliä kohden, sulki siiven aukot ja iski suoraan sitä kohden, -keulan ja tuulisuojustimen varjellessa häntä pyssyn kuulalta. Se -taipui hiukan ikäänkuin väistääkseen. Graham käänsi keulan ylöspäin. - -Hän puri hampaansa yhteen, kasvonsa vääntyivät tahtomattaan, ja -krats! Hän iski vastustajaan! Hän iski alhaalta ylöspäin lähinnä -olevaan siipeen. - -Hyvin hitaasti näytti vastustajan siipi palaavan entiseen asentoon -hyökkäyksen jälkeen. Hän näki sen koko leveydessään, sitten se liiti -alas hänen näkyvistään. - -Hän huomasi keulansa painuvan alaspäin, kätensä takertui vipuun -kiinni, veti ja sai koneen siirtymään taapäin. Hän tunsi pienen -täräyksen, koneen keula kääntyi äkkiä ylöspäin ja hetkisen aikaa -tunsi hän makaavansa melkein selällään. Kone kieppui ja heilui, se -näytti tanssivan paikallaan. Hän ponnisti kovasti voimiaan, painautui -vipua vastaan ja sai koneen hitaasti taas kulkemaan eteenpäin. -Hän nousi, mutta ei enää niin jyrkästi pystysuoraan. Hän läähätti -hetkisen, ja tarttui jälleen vipuihin. Ilma vinkui hänen ympärillään. -Uusi ponnistus ja hän lensi melkein vaakasuorassa. Hän saattoi -jälleen hengittää. Ensi kerran käänsi hän päänsä nähdäkseen, miten -vastustajiensa oli käynyt. Hän tarkasti vielä vipua, katsoi uudestaan -alaspäin. Ensi hetkessä luuli hän niiden kadonneen. Kuten kupariraha -pyörii rahapeliä pelattaessa, niin näki hän etelänpuoleisten -lentoasemien välillä jotain pientä, litteää, kepeää ja särkyvää -putoavan. - -Ensiksi ei hän ymmärtänyt, mitä se oli, mutta sitten hurja ilo -sai hänessä vallan. Hän huusi täyttä kurkkua ja hänen äänensä -kuului villiltä, ja kiisi yhä ylemmäksi taivaalla. "Missä on -toinen aeropiili", ajatteli hän. "Nyt on sen vuoro --" Katsoessaan -ympärilleen avaruuteen pelkäsi hän ensi hetkessä, että se oli -lentänyt hänen yläpuolelleen, mutta sitten näki hän sen laskeutuvan -Norwoodin lentoasemalle. He olivat aikoneet ampua. Mutta kun olisivat -voineet pudota suinpäin pari tuhatta jalkaa alaspäin, niin heidän -rohkeutensa ei riittänyt siihen. Taistelu oli päättynyt. - -Hetkisen liiteli hän kehässä ja sitten lensi hän jyrkästi alaspäin -lounaisia lentoasemia kohden. Hämärä alkoi jo tulla; sauhu palavasta -Streathamin lentoasemasta, joka oli ollut niin paksu ja musta, -oli nyt vaan tulipylväänä. Kaikki liikkuvien katujen täyttämät -aukeamat, kadut ja läpikuultavat kupukatot, kuilut rakennusten -välillä välkkyivät nyt sähkövalon loistossa, jota pehmensi laskevan -auringon säteet. Niillä kolmella lentoasemalla, jotka vielä -olivat Ostrogilaisten hallussa -- sillä Wimbledon-Parkin asemaa -ei voitu käyttää, -- se oli niin lähellä palavaa Roehamptonia, -ja Streatham oli yhtenä pätsinä -- paloi rovioita opastaakseen -tulevia aeroplaaneja. Kun hän lensi Roehamptonin ylitse näki hän -siellä tiheän väkijoukon. Hän kuuli innokkaita hurraahuutoja, kuuli -Wimbleton-Parkista ammutun kuulan suhahtavan ilman läpi ja lentävän -Surreyn kenttien yli. Hän tunsi tuulen viiman ja käänsi lentokoneensa -niin, että se nosti hänet yhä ylemmäksi. - -Hän kohosi ja kohosi, pitäen silmällä koneen tasaista käyntiä, kunnes -koko seutu näytti siniseltä ja epäselvältä, ja koko Lontoo oli -kuin pieni valojuovainen kartta, leikkikalukaupunki etäisyydessä. -Taivaanrannan pilvireunan alapuolella oli taivas safiirinvärinen ja -noustessaan ylöspäin tuli yhä enemmän tähtiä näkyviin. - -Ja kas! Etelässä alhaalla ja nopeasti lähestyen näkyi kaksi pientä -valopilkkua, sitten useampia ja lopulta kokonainen valosikermä -kiitäen nopeasti eteenpäin. Kohta hän saattoi ne laskea. Niitä oli -kaksikymmentä neljä. Aeroplaanien ensimmäinen laivasto saapui! -Kauempana näkyi vielä suurempi lauma. - -Hän lensi puolikehässä päästämättä tätä lähestyvää laivastoa -näkyvistään. Ne lensivät kolmion muodossa, ja nuo jättiläiskokoiset -loistavat muodot lähestyivät täyttä lentoa ilmassa Grahamin -alapuolella. Hän laski sukkelaan heidän nopeutensa ja lykäten koneen -eteenpäin alkoi hän laskeutua yhä suuremmalla vauhdilla. Hän veti -vivusta ja kone lakkasi käymästä. Hän alkoi laskeutua alaspäin -yhä nopeammin ja nopeammin. Hän suuntasi kolmion kärkeä kohden. -Hän putosi kuin kivi vinkuvan ilman halki. Hänen mielestään kului -tuskin sekunti tämän hetken ja sen hetken välillä, jolloin hän iskee -etummaiseen aeroplaaniin. - -Ei kukaan tuossa lähenevässä suuressa neekerilaumassa aavistanut -uhkaavaa kohtaloaan, ei kukaan uneksinutkaan haukasta, joka taivaalta -siten iski heitä kohden. Ne, jotka eivät olleet ilmataudista -heikkoja, kurottivat mustia kaulojaan ja silmät selällään katselivat -usvaista kaupunkia, joka yhä läheni, rikasta ja loistavaa kaupunkia, -jonne heidän tottelevia käsivarsiaan tuotettiin. Hampaat kiiluivat -ja mustat kasvot loistivat. He olivat kuulleet puhuttavan Pariisiin -tuotettujen toveriensa urotöistä, ja he tiesivät, että heilläkin -olisi ihanat hetkensä Lontoon köyhälistön keskellä. Ja äkkiä Graham -iski heihin. - -Hän oli suunnannut aeroplaanin runkoa kohden, mutta aivan viime -hetkessä heräsi parempi ajatus hänen mielessään. Hän kierrähti hiukan -ja lensi koko painollaan vasempaan siipeen. Töytäys lennätti hänet -taapäin. Keula lensi aeroplaanin joustavan siiven läpi keskustaa -kohden. Hän tunsi miten suuren aeroplaanin vauhti vei häntä ja -aeropiiliään eteenpäin, ja kului sekunti, jona hän ajatteli, miten -tämä päättynee. Hän kuuli tuhannen ihmisen hätähuudot ja huomasi, -että koneensa pysyi tasapainossa, mutta kiinni jättiläislaivassa, -joka vei häntä mukanaan alaspäin. Hän katsoi sivulle ja näki -aeroplaanin keskisiiven ja vastaisen siiven läpättävän. Hän näki -siipien kannatteiden läpi kaatuneita tuolia, tuijottavia silmiä ja -taipuneihin kannatteihin takertuvia käsiä. Vastaisen siiven aukot -aukenivat, kun aeronauti koetti saada laivaansa tasapainoon! Ylhäällä -seisahtui toinen aeroplaani äkkiä välttääkseen joutuvansa putoavan -toverinsa pyörteesen. Leveiden siipien lainehtiva pinta tuntui -ratkeavan. Hän tunsi aeropiilinsä päässeen irti. Ja tuo vioittunut -hirviö hänen allaan kääntyi aivan nurin kuin kaatuva muuri. - -Graham ei ollut aivan selvillä siitä, että hän oli iskenyt -aeroplaanin sivusiipeen ja päässyt irti, ennenkuin hän huomasi -lentävänsä vapaasti ja alaspäin nopeasti lähestyen maata. Mitä oli -hän tehnyt? Sydämensä sykki rinnassaan kuten hurjasti käypä kone, -ja vähään aikaan, joka oli vaarallinen hetki hänelle, ei hän voinut -liikuttaa vipuja, sillä hänen kätensä olivat aivan herpaantuneet. -Vihdoin saattoi hän sen kuitenkin tehdä ja veti voimakkaasti konetta -taapäin, taisteli pari sekuntia häilymistä vastaan, tunsi koneen -pääsevän paikoilleen, asettuvan vaakasuoraan, ja sai vihdoin sen -jälleen liikkeesen. - -Hän katsoi ylöspäin ja näki kaksi aeroplaania kiitävän aivan hänen -ylitseen, niiden matkustajat huusivat. Hän katsoi taaksepäin ja -näki laivaston pääosan hajaantuvan ja pakenevan joka taholle; -hävittämänsä aeropiili, ja joka ei ollut voinut kääntyä oikeinpäin, -sipaisi kuin jättiläissuuren veitsen terä aivan alapuolellaan olevan -tuulimoottorin siipiä. - -Hän painoi koneen taapäin ja katsoi vielä. Hänen koko huomionsa -kohdistui allaan olevaan näkyyn ja hän nousi ylöspäin tarkastamatta -aeropiilinsä suuntaa. Suuri aeroplaani putosi maahan, ja oma painonsa -särki koneen sisustan; sitten kone heilahti, murskaantui suulleen -siipiensä päälle. Äkkiä sen kyljestä nousi valkoinen tulen kieleke -taivasta kohden. Tällä hetkellä huomasi Graham toisen aeroplaanin -kiitävän suoraan häntä kohden, ja käänsi koneensa ylöspäin ja -vältti siten hyökkäyksen -- jos se oli hyökkäys. Se kaarteli hänen -vieressään, veti hänet metrin verran alaspäin ja melkein kaasi hänet -nurin hurjaa vauhtia kiitäessään. - -Hän näki kolme muuta aeroplaania syöksyvän häntä kohden ja hän -huomasi, että hänen välttämättä täytyi päästä niiden yläpuolelle. -Aeroplaaneja oli hänen ympärillään ja ne kaartelivat hurjaa kyytiä -koettaen väistää häntä, kuten hän luuli. Niitä oli hänen vieressään -ylä- ja alapuolella, idän ja lännen puolella. Hyvin etäältä kuuli -hän yhteentörmäyksen ja kaksi aeroplaania syöksyi syvyyteen. Etäällä -näkyi uusi laivasto saapuvan. Graham nousi tasaisesti ylöspäin. -Kohta olivat kaikki aeroplaanit hänen alapuolellaan, mutta vähään -aikaan ei hän uskaltanut tehdä hyökkäystä, kun ei tietänyt välimatkan -suuruutta. Ja sitten syöksyi hän toisen uhrinsa kimppuun, ja kaikki -siinä olevat sotilaat näkivät hänen tulevan. Raskas kone kieppui ja -heilahteli, sillä kaikki kauhistuneet miehet kapusivat aeroplaanin -peräosaan ottamaan aseitaan. Joukko kuulia vinkui ilmassa ja -tulikipinä välähti häntä suojaavan tuulisuojuksen lasissa. Aeroplaani -hidasti kulkuaan ja laskeutui alemmaksi, mutta laskeutuikin liian -paljon. Samassa hetkessä näki Graham Bromleykukkulan tuulimoottorien -kiitävän lähemmäksi, käänsi koneensa syrjään ja aeroplaani, jota -hän oli kiidättänyt eteenpäin paiskautui sitä vastaan. Kaikki äänet -yhtyivät kamalaksi hätähuudoksi. Suuri aeroplaani näytti sekunnin -ajan seisahtuvan pystyyn moottorien siipien sirpaleiden keskelle, -ja sitten se särkyi. Suuria kappaleita lensi ilman halki ja sen -koneet pirstaantuivat kuin simpukan kuoret. Kirkas liekki leimahti -iltahämäräiselle taivaalle. - -"_Kaksi_!" huusi Graham, samalla kun ylhäältä heitetty pommi räjähti -pudotessaan, ja kiisi täyttä vauhtia jälleen ylöspäin. Ylpeä iloisuus -sai hänessä vallan ja hän tunsi jättiläissuurta toimintahalua. -Kaikki hänen levottomuutensa ihmiskunnan kohtalosta ja omasta -kykenemättömyydestään olivat kokonaan kadonneet. Hän oli nyt vaan -taistelija, joka iloitsi omasta voimastaan. Aeroplaanit näyttivät -kiitävän joka taholle, koettaen vaan päästä häntä pakoon, neekerien -hätähuudot kuuluivat lyhyeinä parahduksina aina kun hän lensi niiden -lähitse. Hän valitsi kolmannen uhrinsa, iski siihen nopeasti, mutta -ei saanut sitä kaatumaan. Se pääsi pakoon ja murskaantui Lontoon -korkeita ulkoseiniä vastaan. Tästä yhteentörmäyksestä päästyään liiti -hän niin alas, että näki jäniksen peloissaan kiitävän erään kummun -yli. Äkkinäisellä käänteellä nousi hän ylöspäin ja huomasi kulkevansa -Lontoon keskiosan yli ja että ilma hänen ympärillään oli aivan vapaa. -Hänen oikealla puolellaan lennättivät Ostrogilaiset ilmaan tavattoman -määrän varoitusrakettia, jotka paukkuivat hämärässä. Etelässä -sauhusi puoli tusinaa aeroplaanin raunioita, ja idässä, lännessä ja -pohjoisessa pakeni niitä hurjaa kyytiä. Ne liitelivät pohjoiseen ja -länteen ja palasivat sitten etelään, sillä ne eivät voineet pysähtyä -ilmassa. Nykyisen hämmennyksen aikana olisi jokaista hyökkäysyritystä -seurannut kamalia yhteentörmäyksiä. Grahamin oli vaikea täydelleen -arvostella, mitä hän oli tehnyt. Joka taholla poistui aeroplaaneja. -Ne poistuivat. Ne tulivat yhä pienemmiksi. Ne pakenivat! - -Hän kulki noin parisataa jalkaa Roehamptonin lentoaseman yläpuolitse. -Se oli aivan mustanaan kansaa, joka innoissaan huusi. Mutta -miksi Wimbleton-Parkin asema oli myöskin mustanaan riemuitsevaa -kansaa? Streathamin lentoaseman liekit peittivät kolme etäämpänä -olevaa asemaa. Hän kiersi ja nousi ylemmäksi nähdäkseen pohjoiset -kaupunginosat. Ensiksi näkyi sauhun takaa Shooters' Hill'in valaistu -lentoasema, jolla eräs aeroplaani, jonka oli onnistunut päästä -maihin, purki neekereitään. Sitten näkyi Blackheath, ja viimeisten -sauhupilvien alla Norwoodin lentoasema. Blackheathille ei ollut -tullut aeroplaania, mutta eräs aeropiili oli lentovalmiina raiteilla. -Norwood oli aivan täynnä kansaa, joka juoksi sinne ja tänne hurjan -sekasorron vallitessa. Miksi? Äkkiä hän ymmärsi syyn. Lentoasemien -itsepintainen puolustus oli loppunut, kansa tunkeutui Ostrogin -viimeisen turvapaikan alakerrokseen. Ja sitten, kaukaa kaupungin -pohjoiselta puolelta kuului kumea jyrähdys, iloinen viesti hänelle, -voiton merkki ja ääni, kanuunan raskas paukahdus. Suunsa aukeni -puoliksi, mielenliikutus kuvastui kasvoissaan. - -Hän hengitti syvään. "He voittavat", huusi hän vapaasen ilmaan; -"kansa voittaa!" Toinen kanuunan paukahdus kuului aivan kuin -vastaukseksi. Ja sitten näki hän Blackheathin aeropiilin kiitävän -pitkin raiteitaan lentääkseen. Se kiisi eteenpäin ja kohosi. Se lensi -ilmaan kuin kuula suunnaten kulkuaan etelään, häntä pakoon. - -Heti ymmärsi hän, mitä oli tekeillä. Ostrog pakeni varmaankin sillä. -Hän huusi ja kiisi sitä kohden. Jouduttamalla laskeutumistaan -lensi hän nopeasti viistoon alaspäin. Pakolainen nousi äkkiä hänen -lähestyessään. Graham lisäsi vauhtia ja syöksyi suoraan sitä kohden. - -Mutta aeropiili väisti äkkiä, ja Graham meni ohitse kiitäen suinpäin -hyödyttömällä vauhdillaan maata kohden. - -Graham oli raivoissaan. Hän veti koneen taapäin ja kiisi kaarissa -ylöspäin. Hän näki edessään Ostrogin aeropiilin kierteenmuotoisesti -pakenevan. Graham nousi suoraan ylöspäin ja sai sen kiinni -suuremmalla vauhdillaan ja aeropiilinsä kepeydellä, hänellä kun -oli siinä yksi mies vähemmän. Hän syöksyi suinpäin ja epäonnistui -jälleen! Kiitäessään ohitse näki hän Ostrogin aeronautin tyynet ja -itseensä luottavat kasvot, ja Ostrogin horjumattoman päättäväisen -ryhdin. Ostrog näytti katsovan suoraan toisaanne -- etelään. Graham -käsitti kuinka kömpelöltä hänen lentonsa mahtoi näyttää, ja se -suututti häntä. Alapuolellaan näki hän Croydonin kalliot. Hän nousi -äkkiä jälleen ylöspäin ja sai uudelleen vihollisensa kiinni. - -Hän katsoi olkansa yli, outo näky kiinnitti hänen huomiotaan. -Shooter's Hill'in lentoasema näytti nousevan; tulipylväs, joka -muuttui harmaaksi muodoksi, kuten savu ja rautahatuksi, lensi ilmaan. -Silmänräpäyksen tämä hatun muoto pysyi pudottaen päältään suuret -määrät metallia, sitten tiheä sauhu alkoi tulvia siitä. Kansa oli -räjäyttänyt sen ilmaan aeroplaanineen ja kaikkineen! Ja äkkiä toinen -samallainen harmaa sauhupylväs nousi Norwoodin lentoasemalta. Ja -juuri kun hän tätä katseli, kuului kumea jyrähdys, ja ensimmäisen -räjähdyksen ilmalaine osui häneen. Hän lensi ylös ja sivulle. - -Ensiksi aeropiili putosi melkein pystysuoraan keula edellä ja -oli menemäisillään aivan nurin. Graham nojasi tuulensuojustimeen -välttäen pyörää, joka kieppui hänen päänsä päällä. Ja sitten toisen -räjähdyksen laine iski aeropiilin sivuun. - -Graham takertui erääsen kannaterautaan ja ilma vinkui hänen ohitseen -ja _ylöspäin_. Hän tunsi olevansa paikallaan, liikkumatta ilmassa, -viiman kulkiessa hänen ohitseen. Hän otaksui putoavansa. Sitten oli -hän putoamisestaan varma. Hän ei voinut katsoa alaspäin. - -Hän muisti uskomattoman nopeasti kaikkea sitä, mitä oli tapahtunut -heräämisestään asti, epäilyksen hetkiä, vallan päiviä, ja lopulta -Ostrogin suunnitellun petoksen myrskyisää ilmitulemista. Hän -oli joutunut tappiolle, mutta Lontoo oli pelastettu. Lontoo oli -pelastettu. - -Kaikki se oli hänen mielestään niin epätodellista. Kuka oli hän? -Miksi takertui hän niin epätoivoisesti kiinni? Miksi hän ei voinut -irroittautua? Tällähän tavoin lukemattomat unet olivat päättyneet. -Mutta hetken päästä hän varmaan herää. - -Ajatuksensa kiisivät yhä nopeammin. Hän kysyi itseltään, näkeneekö -hän enää Heleniä. Hänestä olisi se järjetöntä, ellei hän enää tapaisi -häntä. Tämän _täytyi_ olla unta! Nyt hän varmaankin kohtaa hänet. Hän -ainakin oli todellinen. Hän oli todellinen. Hän herää ja tapaa hänet. - -Vaikka hän ei sitä voinutkaan nähdä, niin äkkiä huomasi hän tulleensa -aivan lähelle maata. - -LOPPU. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Kun nukkuja herää, by H. G. Wells - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUN NUKKUJA HERÄÄ *** - -***** This file should be named 51529-8.txt or 51529-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/1/5/2/51529/ - -Produced by Juha Kiuru - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License (available with this file or online at -http://gutenberg.org/license). - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at -http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at -809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email -business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact -information can be found at the Foundation's web site and official -page at http://pglaf.org - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit http://pglaf.org - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: http://pglaf.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - http://www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/51529-8.zip b/old/51529-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 40fa9d7..0000000 --- a/old/51529-8.zip +++ /dev/null |