diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/51524-8.txt | 11510 | ||||
| -rw-r--r-- | old/51524-8.zip | bin | 219730 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 11510 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..0f4e92a --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #51524 (https://www.gutenberg.org/ebooks/51524) diff --git a/old/51524-8.txt b/old/51524-8.txt deleted file mode 100644 index 504c446..0000000 --- a/old/51524-8.txt +++ /dev/null @@ -1,11510 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Sternsteinin kartano, by Ludwig Anzengruber, -Translated by Vera Anttila - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Sternsteinin kartano - - -Author: Ludwig Anzengruber - - - -Release Date: March 22, 2016 [eBook #51524] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK STERNSTEININ KARTANO*** - - -E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - -STERNSTEININ KARTANO - -Kirj. - -LUDWIG ANZENGRUBER - -Suomentanut ["Der Sternsteinhof"] Vera Anttila - -Kansan Romaanikirjasto 6. - - - - - - -Helsingissä 1909, -Suomalainen Kustannus-Osakeyhtiö Kansa. - -Mikkelissä 1909, -Mikkelin Sanomain kirjapaino. - - - - -I. - - -Oli sataa kohissut rankasti. Pärskyen ja vaahdoten virtasi tuo -muutoin niin tyyni joki kahden kukkulan välitse; toisen huipulla oli -suuri, uljas kartano, toisen juurella pitkin jokirantaa matala rivi -pieniä hökkeleitä. - -Viimeinen noista hökkeleistä oli vallan rappeutunut, ovenpielet -roikkuivat melkein irti halkeilleesta tiiliseinästä, akkunanpielet -olivat vinot, siellä täällä pilkisti paljas kivi esiin epätasaisesta, -kuluneesta rappauksesta, ja vaikka pahimmat reijät ja halkeamat -olivatkin savella silatut ja heinillä ja oljilla tukitut, ei sekään -tehnyt sitä paremman näköiseksi. Taampana oli kapea kaistale -muokattua maata, jossa viljeltiin monenmoisia vihanneksia; sitäpaitsi -kasvoi siellä kaalinkupuja ja perunoita. Tämän alueen aitaus oli -enemmän näennäinen kuin todellinen; köynnöskasvien peittämät paalut -olivat etäällä toisistaan ja niiden haarukkapäiden poikki oli -asetettu kuivettuneita, hienoja puunoksia. - -Silloin kun joki, johon johdettiin ja heitettiin kaikenlainen -törky, väsyneesti solui uomassaan, tuotti se köyhille asujamille -paljon harmia; silloin saivat tuhmapäisimmätkin siellä alhaalla -epäselvän käsityksen siitä, missä ahdingossa, missä liassa he -elivät. Mutta nyt virtasivat siinä raikkaat vedet ja ilman viileään -kosteuteen sekaantui tuore maanhaju ja väkevä kasvien tuoksu, eikä -edes Sternsteinin kartanossa tuolla korkealla voinut tuntua sen -raikkaammalta ja terveellisemmältä. - -Viimeisen hökkelin edustalla olevalla penkillä istui noin -neljäntoista vuotias tyttö; paitsi huivia, valkaisemattomasta -palttinasta tehtyä paitaa ja haalistunutta, sinistä, valkopilkkuista -röijyä, ei hänellä ollut mitään ruumiinsa verhona. Tyttönen oli -koukistanut jalkansa niin että ne heiluivat ilmassa; vain toisinaan -hän ojensi vasenta eteenpäin, painoi kantapäänsä kosteaan maahan ja -katseli sen tekemää koloa kunnes se täyttyi vedellä; ja silloin oli -kenkä valmis. Niin, kunpa olisi kengät jalassa, niin voisi kulkea -rikkaidenkin ihmisten parissa, voisipa kenties käydä tuolla ylhäällä -Sternsteinin kartanossakin. - -Hän kohotti jälleen päätään. Hänen kasvoistaan ei ollut näkyvissä -muuta kuin pyöreä leuka, täyteläisten poskien alaosa ja pienen nenän -pää huivin reunojen lomasta, jonka hän silmien suojaksi oli vetänyt -syvään otsalle; ja se olikin tarpeellista, sillä kukkulan taakse, -jonne hän istui selin, laski aurinko parhaillaan, ja siksi leimusivat -kartanon akkunat, joihin hän niin kiinteästi katsoi, säihkyvää valoa. -Laajojen taloushuonerivien keskellä sijaitsevan asuinrakennuksen -märkä liuskakivikatto vallan suli taustalla olevien pilvien tummaan -harmauteen. Pilvien reunoissa vain oli hyvin kapea, tummanpunainen -juova, niin että Sternsteinin kartano näytti melkein ulottuvan -taivaaseen saakka. - -Eikä lapsi sitä olisi ihmetellytkään. Niin kauvas kuin taivas ulottuu --- oi, kuinka kauvas sitä riitti -- kuuluu kaikki maa Sternsteinin -hoviin ja vielä hyvän matkaa tasaista maata lisäksi. Minkä niityt -voivat karjaa elättää, pellot viljaa kasvaa, se oli Sternsteinin -omistajan talleissa ja ladoissa. Niinhän ne ihmiset kertoivatkin, -että kaikki hänelle ikäänkuin putosi taivaasta aina siitä saakka -kun hän otti ylös sen hehkuvan kiven, tähtihännän, joka juuri uuden -kartanon rakennusaikana putosi maahan, ja muurautti sen perustukseen. - -Äkkiä tuprahti keskeltä harmautta vaalea, hiekankarvainen -pilvenhattara esiin; se oli savua, joka kohosi liuskakivikatolla -olevasta uuninpiipusta. Tyttö tuijotti siihen ja huokasi hiljaa. -Sivulta katsoen näytti hänen päänsä, se kun oli kääritty huiviin, -jonka kulmat terävästi ja kaartaen peittivät kasvot, ikäänkuin -lyhytnokkaisen linnun päältä; ja sitten kun hän vielä uudestaan -silmättyään pilvien kultajuovia nyt katsoi suoraan eteensä, näytti -kuin olisi lintu ensin kurkistellut niinkuin nuoren kylvön seasta -siniseen avaruuteen ja sitte yhtäkkiä huomattuaan jotain aivan -lähellä nyt olisi miettinyt käydäkö sen kimppuun vai ei. - -Juuri sellaiselta näytti tyttö ainakin erään puolikasvuisen pojan -mielestä, joka jo pitemmän aikaa oli vakoillut naapurimajan puutarhan -miehenkorkuisten pensaiden suojassa. Kun tuo hullunkurinen lintu -painoi nokkansa alas, valtasi kuvittelun lystikkäisyys pojan niin -kokonaan ettei hän enää saanut estetyksi suukapulalla äänekästä -iloisuuden purkausta, vaan purskahti kaikuvaan, rähäjävään nauruun, -jota kuitenkin pian seurasi suonenvedontapainen, vinkuva yskä. - -Tyttönen lysähti ensin säikähdyksestä kokoon, mutta sitten hän -taputti käsiään ja huusi nauraen: "kas niin, se on oikein, Muckerl, -sitä se tekee, mitäs niin säikähytät ihmisiä." - -Mitä puhuteltu lieneekään mielinyt vastata, anteeksipyynnön tai -jonkun karkean sanan, tällä hetkellä oli hänen luovuttava molemmista. -Hän nojautui seinään ja nieli ilmaa, ja hänen yskiessään kaikui -kirkas, iloinen nauru ylhäältä. - -Silloin ruumiikas, hyvinvoipa nainen asetti vihaisin liikkein padan -ja pannun, jotka hän juuri oli ottanut käteensä, takaisin liedelle ja -astui ovelle. - -"Mitä tuhmuuksia siellä taas on tekeillä?" hän sanoi. "Muckerl, sinun -pitäisi jo olla tarpeeksi vanhan ja viisastuneen." - -"Eihän tässä ole mitään muuta kuin hiukkasen hakkailua", sanoi poika. - -Äidillinen viittaus hänen ikäänsä näytti epäilemättä hyvin osatulta. -Hänen seistessään siinä avopäin ja avojaloin, paitahihasillaan, -hämillään nykien yhtä ainoata housunkannatintaan, näytti hän kovin -typerältä ja kerrassaan kehityksessä takapajulle jääneeltä; hän oli -tuskin niin suuri kuin tyttönen viereisen majan edustalla, ja kai hän -lieneekin kerran toisensa perään unohtanut olevansa kokonaista kolme -vuotta vanhempi, ja niinpä ne ihmisetkin, joille tämä kerrottiin, -tavallisesti kuuntelivat jutun toiskertaan ja vielä lisäksi -puistelivat päätään. - -Niistä, jotka jo useita kertoja olivat käyttäneet tilaisuutta -antaakseen hyvinansaittuja muistutuksia, ei suinkaan tuntunut -hämmästyttävältä, että Muckerl viiletti puutarhaan niin pian kuin -äiti käänsi hänelle selkänsä. - -Hän lähestyi tyttöä. - -"Hyvää iltaa, Helena!"! - -"Hyvää iltaa, Muckerl. Istu tähän." Hän teki pojalle tilaa penkillä. -"Mitäs äsken niin nauroit, niin typerästi?" - -"Sinun linnunhilkkaasi. Ota se pois." Hän päästi irti solmun. - -Tyttö tarttui huiviin, joka valahti niskaan, ja pani sen syliinsä. -"Mitä se sitte sinuun koskee, tyhmyri?" - -"Koskeepa tietenkin, sillä mielelläni katselisin kasvojasi." - -"No töllistele nyt sitten." Tyttö käänsi päänsä toisen olan yli -häneen päin ja katsoi häntä hyvin läheltä silmiin nauramatta. -"Tokkopa lienetkään vielä ennen tällaisia nähnyt?" - -Poika pudisti päätään. - -Ne olivat täyteläiset lapsenkasvot, terve puna tuskin huomattavasti -ruskettuneella iholla, ympärillä paksut palmikot mustaa, -sinervälle välkkyvää tukkaa. Otsa oli avoin, kaareutui ylhäältä -hieman eteenpäin, suora nenä oli hienosti kaareva ja sieraimet -sirotekoiset, hehkuvanpunaiset huulet täyteläiset, ylempi näytti -hiukan ylöskääntyneeltä, alempi vähän sisäänpainuneelta; tuuheiden -kulmakarvojen ja paksuripsisten luomien alta loisti harmaa silmäpari -merkillisen suurin, tummin terin. - -Oltuaan jonkun aikaa nuorukaisen ihailevien katseiden alaisena, -virkkoi tyttö pilkallisesti: "Vaikka minä miellytänkin sinua, -Muckerl, niin sen minä sanon sulle, ett'et sinä minua lainkaan." - -"Sen uskon", nauroi poika. Olihan hänellä joka aamu kammatessaan -oma kuvansa peilissä edessään, ja hän tiesi hyvin miltä näyttivät -ruskeat, takkuiset hiussuortuvat leveällä otsalla, tylppö nenä, ohuet -huulet ja tuhkanharmaat, sisäänpainuneet posket; hänessä ei ollut -mitään muuta huomattavaa kuin suuret, mustat silmät, eivätkä nekään -olleet kauniit, sillä ne ulottuivat liian kauas kuopistaan. - -"Sen uskon, Helena", toisti hän. Hän otti asian parhaimmalta -puolelta. "Ihmisen ulkonäölle ei kukaan voi mitään eikä hän itsekään." - -"Aivan kepso olet, Muckerl", ärsytteli tyttö. - -"Ja sinä kerrassaan näpsä", sanoi poika. - -"Lopeta nyt", virkkoi tyttö vakavana, "mutta ajatteleppa kuinka paljo -minun on kasvaminen ennenkuin olen yhtä suuri kuin muut. Luuletko -minun pysyvän sievänä?" - -"Sievimpänä näillä mailla." - -"Jotain sekin on." Pikku tyttö nyrpisti nokkaansa. - -"Sanonko minä täällä Zwischenbühelissä?" jatkoi Muckerl innokkaasti. -"Koko tässä maan kolkassa, minä tarkotan." - -"Mene, tyhmyri, ja huiputa muita! Ikäänkuin sinä tuntisit kaikki -täyskasvuiset nais-ihmiset ja meidät pikku tyttölapset koko tässä -maankolkassa!" - -"Ei se ole tarpeen ensinkään. Eikö ole käynyt niinkuin kaksi -vuotta sitten sanoin Reitlerin Evasta? että hän pitää itse pitkän -vartalonsa ja lyhyet jalkansa? No, eikö tuo nyt vielä tänä päivänä, -täysikasvuisena, astele kuin pöyhistelevä hanhi?" - -"Oletpa oikeassa, aivan olet oikeassa, Muckerl", nauroi Helena; -sitten hän äkkiä tarttui pojan molempiin käsiin. "Sano, osaatko yhtä -hyvin ennustaa kuin mustalainen?" - -"Älä ole lapsekas, minä ymmärrän kyllä mikä ihmisiä miellyttää ja -osaan antaa arvon, jos tänään näkemäni edelleen kehittyy, sen minä -olen huomannut puuveistoksia tehdessäni. Sinä tiedät minun -- tuskin -olin vielä koulusta päässyt -- alkaneen lusikoista ja kauhoista, -sittemmin olen kyllä myös jollekin oikulliselle talonpojalle -veistellyt tuolinselkää tai ovenpieltä, mutta siitä en ole enää -pitkään aikaan välittänyt, ja perin niukasti se tuottaa kolikoitakin, -sillä en elätä äitiäni ja omatkin elinpäiväni kulutan hukkaan. -Oppia tahdon enemmän, tiedä se. Niitä tahdon jäljitellä, jotka -tekevät maallisia korukaluja ja pyhäinkuvia. Herra pastori onkin jo -äidilleni luvannut ottavansa meidän kirkkoomme ensimäisen pyhäinkuvan -mikä minun kädestäni lähtee. Jo hyvän aikaa olen katsellut kaikkia -tarvittavia aineksia, olisiko sen arvoista puuta, että kannattaisi -veistellä, ja sen voin sitte kans niin elävästi kuvitella -pyhänkuvamöhkäleeksi, että luulen ettei sitä tarvitse muuta kuin -veitsellä vuolaista kerrassa valmiiksi; mutta liian kiireellinen minä -sen kanssa olen, ja monestipa lohkenee sieltä täältä lastu liikaa -ja koko laitos näyttää minusta kierolta ja väärältä. Kunhan käteni -vain varmistuu, silloin, olen mestari ja veistelen vain sirosti ja -sievästi, ja eipä silloin ole puuta hukkaan nuoltu." - -Tyttönen oli pannut kätensä päälletysten pojan olalle ja nojautui -siten häneen. "Kuules", hän sanoi, "minut kai kelpaisi veistää?" - -"Niinkuin siinä istut, päästä jalkoihin asti, mutta vielä mieluummin -sitte kun olet kasvanut suureksi. Usko vain, Helena, että sinusta -tulee kuvankaunis; sinun ympärilläsi pojat pyörivät." - -"Muckerl! Sinä sakramenskattu vekara! missä piileksit?" huudettiin -läheltä. "Tule heti paikalla. Iltanen on pöydällä." - -"Äiti", kuiskasi nuorukainen ja sujahti alas penkiltä. "Hyvää yötä, -Helena! Voihan sattua --" - -"Mitä sitten?" - -"Että minäkin sitte pyörin mukana." - -Hän livisti tiehensä. - -Hänen istuessaan pöydän ääressä puhtaassa ja sievässä tuvassa -torui äiti: "Kuinka usein pitääkään minun vielä sanoa sinulle: elä -vetelehdi suotta päiten tuolla ylhäällä. Ethän sinä enään ole mikään -lapsi, ja sinun ikäisesi poika osaa kieltäytyä jostakin; ja eihän se -ensinkään sovi että noin kuljeksit keskenkasvuisen tyttösen kanssa. -Suopea olen kernaasti kaikille naapureille, mutta en tuttavallinen -jokaisen kanssa ja zinshoferilaisten kaikkein viimeksi ja vähimmän. -Tyttö tulee aivan äitiinsä, ja hänet minä tunnen tyttö-ajoiltani -asti, hän on _sitä_ laatua, joka ei tee kenellekään hyvää ellei itse -siitä hyödy ja jota ei mikään paha kohtaa niin ettei toisille samalla -käy vielä huonommin." - -Muckerl oli kuunnellut hyvin tarkkaavaisena; nyt sulki hän avoimen -suunsa pistettyään sinne liemilusikallisen. Hän söi vaieten edelleen. -Nähtävästi olivat nuo sanat hänestä niin käsittämättömiä, ettei hän -tiennyt niiden johdosta tehdä yhtään kysymystä. - -Rappeutuneen hökkelin ovelle ilmestyi laiha, kuihtunut vanha -vaimo. Vanhuksella ja lapsella ei ollut mitään muuta yhteistä kuin -säkenöivät, suuret, harmaat silmät. - -"Tule syömään." - -"Syömäänkö?" kysyi tyttönen vitkastellen. "Taasenko rasvavoileipää?" - -"Ole iloinen että meillä on rasvaa sen päälle, se ei kumminkaan maita -niin kovalta kuin kuiviltaan." - -Haukotellen astui lapsi tupaan, mutta sulki äkkiä suunsa ja nyrpisti -nenäänsä tuntiessaan ummehtuneen kosteuden tuossa ahtaassa huoneessa; -se teki sen vielä tympäisevämmäksi, vaikka tarpeeksi kehno se jo -muutoinkin oli. - -"Oljenpunojatarta kai kovasti harmittaa", sanoi vanhus, "että hänen -Muckerlinsa hiiviskelee sinun perässäsi?" - -"Saattaapa harmittaa", vastasi tyttönen heittäen päätään taapäin -ja kohauttaen olkaansa ikäänkuin tahtoen osottaa oljenpunojattaren -suuren harmin olevan hänelle vallan yhdentekevän. - -"Mutta sinähän annat hiukkasen liian varhain kiitellä itseäsi -kauniiksi", jatkoi vanhus hyväntahtoisesti pilkaten. - -"En ole häntä kutsunut enkä antanut mitään aihetta puhutteluun", -virkkoi tyttö nenäkkäästi, otti vastahakoisin ilmein valuvalla -rasvalla silatun leivän käteensä ja lähti ulos majasta. Suurta, kovaa -kannikkaa järsien seisoi hän sitten katsellen Sternsteinin kartanoa, -joka kohosi ylhäällä kuin linna. - -Kaikki tarinat, joista hän oli kuullut tai lukenut, sekaantuivat -hänen lapsenpäässään. -- -- -- - -Oli kerran hyvin nuori, aivan köyhä tyttö; kaunis kuin kuva hän -tosin oli, mutta sitä ei kukaan huomannut, sillä hänellä oli vain -huonot vaatteet ja niillä hän makasi yönsä lieden tuhassa. Häntä -oli neuvottu hehkuvalla vantaalla kulkemaan järven yli, kiipeämään -lasiselle vuorelle. Vuoren huipulla oli linna, ja sen asukkaalta, -pahalta, vanhalta akalta, joka ei tahtonut luovuttaa avainnippua, -oli hänen litistettävä pää poikki rautaisen arkun kannen ja reunan -välissä; silloin oli linna kuin lumoten vallotettu, oli kaikkine -irtaimistoineen ja kaikkine maineen ja tiluksineen tuon köyhän tytön -oma, joka nyt elämänsä loppuun asti eli hauskasti ja iloisesti. - -Todellakin, Zinshoferin pikku Helena oli hyvin viisas, päättäväinen -lapsi. Hän arvasi vallan oikein, että tiellä, joka vei sellaiseen -lumottuun linnaan, oli paljon ponnistusta, vaivaa ja tuskaa; hän ei -ensinkään luottanut hyväntahtoisten keijukaisten apuun, "kauniita -prinssejä" hän ei näyttänyt lainkaan kaipaavan ja "vanhat akat" -saivat varoa itseään. - - - - -II. - - -Helenassa toteutui oljenpunojattaren Muckerlin ennustus. Niin, -voittipa hän, kuten Muckerlin itselleen täytyi tunnustaa, kaikki -hänen toiveensakin. Aikaa oli siihen kyllä kulunut, mutta kukapa -kyseli mihin se oli mennyt. Ei ainakaan Muckerl, sillä hänestä se -oli vierinyt kyllin nopeaan. Mitä se oli tuonut muassaan, oli hyvää, -mitä se vielä oli tuova, oli yhä parempaa, ja sitä hän ilomielin ja -kärsivällisesti odotti. - -Hän osasi nyt veistää puuta, hän elätti äitiänsä ja piti huolen -koko taloudesta. Ensimäinen työ, johon hän ryhtyi tuntiessaan -kätensä varmaksi, ei ollut mikään helppotöinen kapine ja osotti -hyvää tahtoa ja itseluottamusta; kokonaisen "seimihistorian" hän -valmisti, pyhän perheen Betlehemin tallissa; härkiä ja aasejakaan ei -puuttunut, paimenet vain hän jätti pois; niiden sijalle kuvitteli hän -itse Zwischenbühelin hurskaan seurakunnan, sillä sehän oli siellä -rukoilemassa, ja sen vuoksi hän ei veistellyt puista hartautta siihen -lisäksi. Pappi asetti lupauksensa mukaan kuvateoksen kirkkoon, mutta -koska hän ei kuitenkaan pitänyt sitä minään taideteoksena, josta -jollekin kiertelevälle matkailijalle taikkapa vain virkaveljelle -saattaisi ylpeillä, päätti hän tehdä sen paremmin seurakuntalaistensa -maun mukaiseksi ja antoi erään kuljeksivan taiteilijan, joka sanoi -itseään kappalemaalariksi, koska hän käsitteli akkunalautoja, -ovenpieliä ja portteja, peittää kuvat räikeillä öljyväreillä. - -Seurakunta piti sitä ylenmäärin kauniina ja yksistään tuoreen -maalin haju sai muutamat hartaaseen mielentilaan. Huomattuaan -tekeleensä värillä peitetyksi joutui Muckerl hyvin sekavien tunteiden -valtaan. Väri, niin, väri tekee varsin hyvän vaikutuksen, kaikki -näyttää elävältä, ja pappi oli kai oikeassa antaessaan sen tehdä -tuollaiseksi, mutta iho, puku ja tukka olivat vallan tuhritut ja -maalia loisti sellaisissakin paikoissa, joihin se ei kuulunut. -Muckerl näki hämmästyksekseen että monet leikkaamansa laskokset -tekivät rumia mutkia ja että toiset osat ulkonivat ruumiista siinä -missä niiden piti olla ruumiin mukaan; mitä hän vartaloon oli -tehnyt, se oli kyllä selvästi näkyvissä, kun sitävastoin pyhimysten -kasvonpiirteet, jotka hänen vakuutuksensa mukaan olivat paraiten -onnistuneet, hävisivät kokonaan paksulti tahritun maalin peittoon. -Olipa oikeita nukenpäitä niiden olkapäillä. Äkkiä johtui hänen -mieleensä pieni, puinen, kirjava turkkilainen, joka oli asetettu -rihkamapuodin oven päälle tupakkatavaran myynnin merkiksi. - -"Tuo ijankaikkinen hirtehinen", ärähti hän jokseenkin äänekkäästi, -"on turmellut minulta kaiken." Säikähtäen lyyhistyi hän kokoon ja -risti itsensä. - -Mutta tuo kunnianarvoisa herra ei tosiaan ollut tehnyt oikein -antaessaan kapineen tuollaisen käsiin! Eikö hän olisi voinut löytää -siihen toista? Eikö ollut vallan väärin ettei hän ollut vähintäkään -maininnut, että siinä piti oleman väriä ja että hän sitä siihen -halusi? Ei Muckerl väriä kammonut, sehän oli veitsen apuna, mutta ei -se saanut peittää sitä minkä veitsi oli hyvin tehnyt. Mutta kenen se -oli tehtävä? Kuka voi siihen paremmin sopia kuin se, jonka kädestä -itse veistos on lähtenyt? Sen oppiminen ei ole mikään taikatemppu, ja -Muckerl tahtoo sen saada opituksi. - -Hän oppi sen. Pian ihmetteli koko kylä niitä kirjavia puukuvia, -jotka hän asetti näytteille akkunoiden väliin; ei yksikään almanakan -pyhimys saattanut häntä pulaan, sillä saatuaan valmiiksi taivaallisen -perheen tiesi hän selviytyvänsä apostolien, pyhimyksien, marttyyrien -ja pyhien neitseiden kuvista. - -Ei kestänyt kauvan ennenkuin ympäristössäkin puhuttiin, millainen -taituri tuolla ylhäällä Zwischenbühelissä asusti, ja sanottiin että -jos joku tarvitsisi jumalan, jumalanäidin tai pyhimyksen kuvaa, niin -oli vain mentävä hänen luokseen. Mutta ainoastaan harvat tulivat -tekemään oikeata kauppaa, ja enimmän tuskastuttivat Muckerlia -niin sanotut jumalan-kaupustelijat, jotka sellaisen pyhän tavaran -kanssa kolusivat joka maanääreen; he tahtoivat saada hänestä halvan -tulolähteen ja käyttäytyivät häntä kohtaan kuten suurkaupungin -taidekauppiaat lahjakasta maalaustaidon alottelijaa kohtaan. - -Raskas suru valtasi usein Muckerlin. Harvinaista, perin harvinaista -oli, että joku talonpoika, vanha äiti, nuori tyttö kävi kyselyllä, -vielä harvinaisempaa, että hän tuntikausia kestäneen kaupanhieromisen -jälkeen möi jonkun jumalankuvan, joka ei voinut olla kyllin punakka, -tai suojeluspyhimyksen, joka ei milloinkaan näyttänyt kyllin -"hartaalta"; jumalankuvien kaupustelijoita hän useammin tapasi, -mutta ne saattoivat huomautuksillaan hänet tuskasta hikoilemaan ja -tarjouksillaan vallan masentumaan, ja usein huusi hän heidät kyynelet -silmissä takaisin, kun he ovella halveksivasti kysyivät: "No, -annatteko sen nyt vai ette? Toisella kertaa ei koko" -- tässä seurasi -hyvin voimakas sana -- "ole minkään arvoinen!" - -Mutta sattuipa sitten kerran poikkeus. Eräänä iltana astui -Muckerlin majaan mies, joka sanoi itseään uskonnollisten kapineiden -kaupanvälittäjäksi ja kehui kuulleensa mitä parhaimpia lausuntoja -Zwischenbühelin pyhimysten tekijästä, jonka tavaroita nyt oli -tullut katsomaan. Hän lausui hyvin ystävällisesti mielipiteensä, -hymyili sääliväisesti kuullessaan hinnan, millä näitä teoksia tähän -saakka oli myyty, tarjosi heti viisi kertaa enemmän, antoi rahaa -etukäteen ja tilasi tusinamääriä. Kaupungissa, niin vakuutteli -herra kaupanvälittäjä, olivat ne enemmän tarpeen kuin maalla, -siellä oli enemmän rahaa, mutta myöskin enemmän jumalattomuutta; -sen vuoksi koetettiin nyt saada uskonnollista hartautta heräämään, -mikä parhaiten oli toteutettavissa levittämällä kovasti halpoja ja -miellyttäviä uskonnollisia kapineita, ja sitä varten oli nyt eräs -kauppaseura syntymässä. Herra oljenpunojan oli vain nyt pidettävä -huoli siitä, että tavara aina olisi yhtä hyvää; silloin saisi hän -olla varma tuottavasta menekistä pitkiksi ajoiksi. - -Muckerl oli ylen onnellinen, melkeinpä oli unohtaa itsensä ja -langeta tuon pienen, vinosäärisen miehen kaulaan, mutta alempiin -kansankerroksiin valitettavasti juurtunut ennakkoluulo pidätti hänet -tästä, sillä mies, jonka toimena näin oli kristillis-uskonnollisen -mielialan kohottaminen, oli juutalainen, mikä seikka Muckerlista oli -häpeällinen. - -Nyt koitti talossa hyvät ajat, mutta samalla tuli yhtä ja toista, -mikä ei tuottanut vanhalle oljenpunojattarelle iloa ja mikä häntä -lopulta vallan tympäisi. - -Oli muuan lauvantai-ilta, jolloin Muckerl tuli majain takana olevaa -mäkeä alas. Hänellä oli yllään lyhyt kiiltonappinen takkinsa ja -siro rintalappunsa, jalassa hyvät kengät, lyhyesti sanoen hän oli -juhlatamineissaan; tomuttuneet jalat ja hiestyneet kasvot osottivat, -ettei hän ollut tulossa läheltä, vaan ehkä piirikunnan pääkaupungista -asti. - -Hän kantoi pientä pakettia; se oli kääritty hänen punakukkaiseen -nenäliinaansa eikä se löytänyt lepoa kummassakaan kädessä; hän -otti sen milloin oikeaan milloin vasempaan käteensä, painoi vasten -rintaansa, piilotti selkänsä taakse, työnsi sen vuorotellen -kumpaankin kainaloonsa ja otti sen pian jälleen esiin. - -Varovasti kurkisti hän elävän aitauksen oksien lomitse puutarhaansa -ja kun ei nähnyt äitiään lähistöllä, oli yhdellä hyppäyksellä -naapurin maalla ja astui takaovesta Zinshoferin majaan. - -Hän tapasi Helenan istumassa vanhuksen seurassa, kuorimassa nauriita -ja leikkelemässä niitä pataan. - -"Hyvää iltaa teille kummallekin", hän sanoi. - -"Hyvää iltaa", vastasivat molemmat. - -"Mitä kuuluu?" Muckerl kysyi. "Mitä kuuluu? Mikäli huomaan, ei -huonoa, luullakseni. Kaupungissa olen ollut. Niinpä niin. Väsynyt -olen, sallikaahan minun istahtaa." - -Tyttö viittasi kädellään, jossa piteli veistä, läheisessä nurkassa -olevaan lepotuoliin. - -Muckerl istahti. Hän piteli pakettia kiinni kummastakin päästä ja -pyöritteli sitä yhä kättensä välissä. - -Hetkisen kuluttua katsahti vanhus ylös heittäen synkän silmäyksen -tyttäreen ja sanoi: "No, miltä kaupungissa näyttää?" - -"Kiitän kysymästä", vastasi Muckerl, "siellä on hyvin kaunista, -ja niin oivalliset tietkin kun niillä siellä on, kerrassaan -kivilaatoista. Niin, Helena, siellä tasaisin askelin ravatessani olen -ajatellut sinua." - -"Minuako? En ymmärrä mitä minulla on tekemistä kaupunkilaisten ja -heidän katukivityksensä kanssa." - -"Siellä ei helposti lasinsiru, naula tai muu sellainen kiusankappale -pistä jalkaan, kuten meillä usein sattuu ja kuten vasta äskettäin -sinulle kävi." - -"Ah, niin. Se on aikoja sitten parantunut. Katsohan." Tyttö ojensi -matalalta tuolilta, jolla hän istui, oikean jalkansa nuorukaista -kohden. - -"Kautta sieluni", virkkoi tämä, "ihan sieväksi parantunut. Vahinko -olisikin, jos arpi rumentaisi hienon jalan." - -"Jos se sinua huolettaa, niin pidä varalla missä kävelen ja pistä -olkimatto alle." - -"Tiedänpä siihen paremmankin keinon. Minä annan suojustimet -jalkoihisi." Nuorukainen sanoi tämän lyhyesti, yskän tapaisesti -naurahtaen ja punastui sitten hiusmartoa myöten. "Nimittäin", jatkoi -hän sammaltaen, "se tahtoo sanoa, jos Zinshoferin äiti olisi asiaan -myöntyväinen, niin olisi jalassasi kenkäpari." - -Tyttö katsahti häneen sivulta. "Äidin myöntymystäkö vain tarvitaan, -niinkö luulet? Minun mielestäni on kysymys siitä, tahdonko niitä -käyttää?" - -"Etkö sitte haluaisikaan?" sopersi Muckerl. - -"Sinulle, näen mä, täytyy tulla avuksi", sanoi vanhus. "Sinun on -ensin opittava tuntemaan nuoria naikkosia; ne kieltäytyvät usein -siitä, mitä heidän sydämensä ja kätensä halajaa." - -"Mitä kaikkea sinä tiedätkään", ivasi tyttö; sitten hän kääntyi -Muckerliin päin. "Oletko tosiaan ostanut sellaista tavaraa? Annahan -kun katson, niin saan nauraa taitamattomuuttasi. Pitää kai ainakin -kiittää sinua hyvästä tahdostasi, ei ne mulle kuitenkaan sovi." - -"Saadaanpa nähdä", huusi Muckerl, joka äkkiä taasen tuli -leikilliselle tuulelle ja heilutteli kääröä korkealla kädessään -ikäänkuin tähtäisi uhaten tytön päähän. "Heti sen näet." - -"No, ole niin hyvä", huusi Helena, nousi istuimeltaan ja sieppasi -häneltä liinakäärön. Sen avattuaan katseli hän kenkiä. Hän asetti -oikean jalkansa matalalle tuolille ja piti kengän kantaa kantapäätään -vasten. "Katsoppas", virkkoi hän, "ne voisivat tosiaankin sopia -minulle ja kauniit ne olisivat kans, oikein kauniit." Hän hypisteli -niitä hetkisen käsissään ja antoi sitten takaisin. "Ota ne pois", -sanoi hän huoaten. - -"Minkä vuoksi?" kysyi poika vallan neuvottomana. "Minkä vuoksi, -Helena?" - -"Muckerl, minun täytyy kiittää sinua, tosiaankin kiittää oikein -kauniisti. Sanon asian niinkuin se on. Niihin kuuluu juovasukat, -sellaisia ei minulla ole, ja paljassäärin polen mieluummin maata kuin -nahkaa. Naurunalaiseksi en halua tulla." - -"Sinä hupakko", sanoi poika voitonriemuisen näköisenä, "luuletko -minun ajattelevan vain helatorstaista pitkäänperjantaihin? Ei -toki sentään." Hän veti esiin pienen käärön, jonka oli tunkenut -takintaskuunsa. "Katsohan mitä tässä on." - -Siinä oli juovasukat ja tulipunaiset sukkanauhat silkkisolmekkeineen. - -"Muckerl", huusi tyttö, lyöden kätensä yhteen ilosta. "Oletpa sentään -hyvä poika." - -"Niin, hyvä se on tuo Muckerl", virkkoi vanhus. - -Helena istui nuorukaisen viereen. "No, saatpa nähdä myös, miten -vedän ne jalkaani." Olematta vähääkään hämillään pojan läheisyydestä -koetteli hän sukkia ja kenkiä. "Kuinka ne sopivat hyvin!" nauroi hän, -"sinä olet varmaankin ottanut mitan jalastani." - -"Niin olenkin silmilläni; tottahan minun pitää ymmärtää minkä -kokoinen käsi, jalka ja pää sopii jonkun ihmisen ruumiiseen." - -Tyttö piteli hameensa helmaa niin korkealla että sukkanauhat näkyivät -ja katseli itsetyytyväisenä jalkojaan. "Tähän asti", virkkoi hän -nauraen, "on prinsessa valmis, siitä lähtien alkaa kerjäläisnainen, -ja sitä on paljoa suurempi palanen." - -Muckerl nousi ylös. "Älä ole toivoton. Aika neuvon antaa. Ei vielä -ole maailman loppu. Hyvää yötä, on jo aika lähteä, muutoin äiti on -huolissaan, toruukin vielä. Hyvää yötä teille kummallekin!" - -Jo seuraavana aamuna oli hänellä syytä katua ettei ollut pannut -hyväntahtoisuudelleen mitään ehtoa. Helena tuli juoksujalassa heille -päin, mutta nähdessään hänet ja vanhan oljenpunojattaren seisomassa -keittiössä hidastutti tyttö hiukan kulkuaan. "Hyvää huomenta!" hän -huusi ja ojentaen nopeasti esiin vuoroin kummankin jalkansa jatkoi: -"ihan hullumainen ilo minulla on näistä sukista ja kengistä, on -vallan toinen käynti. Kiitos kaunis sinulle näistä, Muckerl." - -Vanha rouva loi poikaansa katseen, jonka edessä tämä hämillään -kääntyi syrjään. - -Tyttö näytti hohtavanvalkeita hampaitaan, heitti molempiin ilkeän -nauravan katseen ja juosta livisti eteenpäin. - -Oljenpunojatar pani kätensä ristiin ja antoi niiden pudota syliinsä. -"Muckerl!" Enempää hän ei kyennyt lausumaan, hämmästys tukkesi -häneltä puheen. Tunnontarkka nuorukainen ei huolinut sen johdosta -ilmaista minkäänlaista tekopyhää sääliä; sen sijaan tuntui hänestä -hyvin vastenmieliseltä, että äiti tästä päivästä alkaen aina -pudisteli päätään joka kerta kuin hänet näki. - -Noin viikko tämän jälkeen palasi Muckerl taas kaupungista, mutta -tällä kertaa ei hän kiertänyt kylän ympäri, vaan pysytteli oikotiellä -ja heilutteli huomattavasti käsivarsiaan, ikäänkuin olisi tahtonut -näyttää samaa tietä kulkeville ihmisille olevansa tyhjin käsin -matkalla. - -Samaa tietä oli Helena jonkun verran aikaisemmin nopein askelin -juossut läpi kylän, painaen jotain raskasta kääröä vasten rintaansa. -Nyt oli hän polvillaan keskellä tupaansa, ja hänen edessään lattialla -oli levällään liinavaatteita, esiliinoja, hameita ja samettipusero; -hän katseli pitkien silmäripsiensä alta kaikkea tuota ihanuutta, -sydämellisen tyytyväisyyden hymy kiinni puserrettujen huulien -pielissä. - -Zinshoferin vanha eukko löi kerran toisensa perään käsiään yhteen. -Vihdoin hän kysyi: "Muckerliltako?" - -Tyttö nyökäytti päätään. - -"Minkä vuoksi hän on antanut ne sinulle?" kysyi vanhus terävällä -äänellä, joka ei kuitenkaan hänen vakoilevan katseensa ja terävän -hymynsä ohella kuulostanut äidilliseltä ankaruudelta, vaan karkealta -uteliaisuudelta, joka haluaa saada selville missä määrässä ollaan, ja -vallanhimolta, joka tahtoo määrätä mihin on pysähdyttävä. - -Tyttö katsoi häneen otsa rypyssä. "Minkä vuoksi? Sen vuoksi etten -ulkona näytä hänelle tietä enkä täällä ovea. Ei minkään muun vuoksi!" -Hän nauroi ivallisesti. "Sinulla on kai aikoinaan ollut hyvin -kiitollinen mieli, kun noin saatat kysyä!" - -Kun Muckerl loitolla eräässä pensaikossa antoi odottelevalle tytölle -käärön, otti hän tältä kädestä pitäin lupauksen kahdesta seikasta: -ettei tyttö uusissa tamineissaan menisi äitinsä näkyviin ja että hän -seuraavana sunnuntaina tulisi hänen kanssaan ravintolaan. Tokkopa -poika hetkeäkään ajatteli, kuinka järjetöntä oli koettaa äidiltä -salata mitä uutta sunnuntaina joka ihminen ravintolasta kotiin -tullessaan tietäisi kertoa? Ah, nuorukainen ei varmaankaan ajatellut -mitään muuta kuin sitä, kuinka kaunis, kuinka tavattoman kaunis tyttö -oli! - -Lauvantai-iltana ennen nukkumistaan kääntyi Helena vuoteellaan -äitiinsä päin. "Kuules, olen unohtanut sanoa sinulle, että Muckerl -huomenna vie minut ravintolaan." - -"Ja sinä menet?" - -"Minkäpä vuoksi en? Mitä varten minulla olisi koreat vaatteeni? -Nyt, kun voin kulkea ihmisten parissa, ei minulla ole mitään syytä -pysytellä loitolla niistä." - -"No, ja onhan sinua jo maanantaista asti sanottu oljenpunojattaren -Muckerlin hempukaksi." - -"Sanokoot, ei se minua vahingoita ja Muckerlille se tuottaa iloa ja -sen hänelle suon." - -"Suotko sen hänelle? Älä sinä ole olevinasi kiitollinen! Jos -sydämessäsi olisikin sellaiset ajatukset, niin saisi kai äitisi -etusijan kaikista! Eikö totta? Mutta kun sinä vain voit käydä -hepenissä, saan minä kuljeskella rinnalla kuin mikäkin rääsyakka. -Muckerlin pitäisi toki minuakin muistaman, kun sinä vain puhuisit -hyvän sanan hänelle." - -"En ole asiani hyväksi tuhlannut hänelle ainoatakaan sanaa, enkä -muillekaan ruvenne kerjäämään." - -"Niin, se ei olisi soveliasta mielestäsi, sinä kopea heilakka! Pidät -kai jo varmana että pääset kerjäämästä. Ota vain puunveistäjäsi! -Mutta jos häneltä veitsi kerran tapaturmassa loukkaisi käden ja -sormet menisivät poikki, niin olisi koko ihanuus lopussa. Olisitpa -voinut odotella hiukan viisaampaakin." - -Itsetyytyväisen turhamaisesti, venytellen ja laulavasti vastasi -tyttö: "Odotteleminen ja tuppautuminen ei ole minun asiani." Hän -tunnusteli täyteläisiä käsivarsiaan, jotka olivat hänen edessään -peitteen päällä. "Tällaisilla käsivarsilla on vain pidettävä kiinni -siitä mikä kelpaa kaikkien niiden joukosta, jotka näitä tavottelevat." - -"Niinpä kyllä, sinä hupakko! Mutta kun kerran sellaiseen rupeaa, niin -silloin ei vain itse pidä kiinni, vaan toinenkin pitää, eikä siitä -niin vain pääse irti." - -Tyttö kääntyi seinään päin ja haukotteli. "Pyh, jos minä sellaiseen -pulaan joutuisin, niin kylläpä muutaman mustelman edestä -ponnistaisin." - - - - -III. - - -Sunnuntailla on oma juhlallinen tunnelmansa aina kirkonkellojen -aamuvarhaisesta kajahduksesta iltapuoleen saakka, jolloin rukouksista -palaten jälleen astutaan kotikynnyksen yli; mutta sitten, auringon -laskeutuessa ja lintujen vaijetessa, "miesten ja nuorukaisten" -hälistessä ravintolassa, alkaa tuvassa istujoille, vaimoille, -poikasille, joilla ei ole ollenkaan rahaa, isännille, jotka tahtovat -sitä säästellä, heikoille, jotka juuri ovat taudista toipumaisillaan -tai sen vallassa -- kaikille niille alkaa yksinäinen, surullinen ja -ikävä aika. - -Yksinäisyyttä vastaan auttaa kyläily ystävällisen naapurin luona, -surullisuutta vastaan virkistävä keskustelu, joka myös karkottaa -ikävän. Sen vuoksi teki Matznerin Resl, kylän yläpäästä, vallan -kristillisesti päättäessään mennä oljenpunojattaren luo alapäähän. -Vanha Resl-muori ei asustanut yksin tupasessaan, hänellä oli aina -luonaan ainoa lapsensa Sepherl. Jos hänen käyntinsä Muckerlin äidin -luona johtui hiukkasen itsekkäistäkin syistä, niin ei se vähentänyt -hänen tekonsa kristillisyyttä; kuka voi, seurustellessaan ihmisten -kanssa, pitää suurena tätä heikkoutta, josta hurskainkaan Jumalan -kanssa seurustellessaan ei voi vapautua, toivoessaan voittavansa -ijankaikkisen autuuden. - -Niinpä kulkivat siis äiti ja tytär huonerivien ja jokirannan välistä -kapeaa tietä pitkin. - -Sepherl oli naimaijässä oleva tyttö, keskikokoinen, pikemmin luisevaa -kuin pyöreätä tekoa, mikä samaten kuin hänen käsiensä karkeus -arvattavasti johtui varhaisesta, kovasta työnteosta. Hänellä oli -ympyriäiset, hyväntahtoiset kasvot, ja kauneinta niissä oli suuret, -iloiset, siniset silmät, jotka hän usein ikäänkuin ihmetellen levitti -selko selälleen; siitä kai syntyi se hieno, keskeltä katkeava juova, -joka kulki silmäkulmien yläpuolitse ohimolta toiselle. Suu oli -pieni, niinkuin kasvussa myöhästynyt, ja näytti suljettuna, jolloin -veripunaiset huulet päättyivät syviin uurtoihin, itkua tekevän lapsen -suulta. - -Vanha oljenpunojatar istui lukittujen ovien takana akkunan ääressä -noiden molempien astuessa piha-puutarhaan. Hän riensi heitä vastaan. - -"Sinä olet yksin", Resl virkkoi. - -"Niin, Muckerlini on ravintolassa." - -"Sen tiedän." - -"Istukaa. Sepherl, ota itselles tuoli tuolta nurkasta. Ompa oikein -hauskaa että taas kerran pistäytte meillekin." - -"Se ilahuttaa meitä, ellemme vain tule sinulle sopimattomaan aikaan. -Tänään on kaunis ilma ja matkaa meiltä tänne voi pikemmin pitää pikku -kävelyretkenä. Eikä se olisi ensinkään ikävä kulkea, kun vain jokea -ei olisi olemassa; se löyhkää niin pahalta." - -"Niin, pahalta se löyhkää", sanoi Sepherl heikolla äänellä ja näytti -sen sanottuaan ihmettelevän, se tahtoo sanoa, levitti silmänsä -suuriksi, joko sitten joen huonon ominaisuuden vuoksi tahi siksi että -hän oli sekaantunut jutteluun, vaikkei häntä oltu puhuteltu. - -"Mutta sinuapa ei juuri näe ollenkaan ulkosalla, oljenpunojatar." - -"Minun on niin vaikea päästä lähtemään. Tiedäthän, Resl, -että Muckerlini työskentelee kotona. Peltotyössä ei kaipaa -jälkisiistimistä, mutta sisätyössä sitä tarvitsee, niin että siitä -ei tahdo tulla valmista. Niin, hän hommaakin ahkerasti viikkokaudet. -No, jos hän tänään tahtoo kerran huvitellakin, niin tehköön sen vain, -niin olen ajatellut." - -"Olet oikeassa, oljenpunojatar. En voi muuta sanoa kuin että olet -oikeassa. Hän on kelpo nuorukainen ja suokin sinulle, äitilleen, -kaikkea hyvää." - -"Sen hän tekee. Hyvä Jumala sen hänelle palkitkoon!" - -"Amen!" lausui vanha Resl ja viittasi sitten leveän liinavaatekaapin -ylimpään laatikkoon. "Tuolla kai on nyt taasen niin paljon rahaa -ettei vanhassa arkussa ole moniin vuosiin ollut sellaista määrää -yhdellä kertaa?" - -"Onhan siellä jo jonkun verran", virkkoi oljenpunojatar heilauttaen -vakuuttavasti kättään, "en sano ettei siellä ole mitään, mutta ei -niin paljoa kumminkaan kuin sinä luulet, rakas Resl! Täytyyhän sinun -muistaa, että kovilta ajoilta oli vielä velkoja maksettavana, ja -ajatella mitä työkalut maksavat ja värit, kuinka suureksi rahti -nousee ja mitä verot nielevät, Jumala paratkoon!" Hän kumartui -eteenpäin, käsivarret polvien nojassa, ja puhui kasvot lattiaa kohti. -"Voit uskoa minua kun sanon, että vaikka parhaimmat ystävät tulisivat -pyytämään, ei meillä olisi penniäkään lainata." - -"Rakas oljenpunojatar, se joka niin hyvin kuin minä tietää, miltä -puutteenalaisen ajan jälkeen jokainen säästetty penni tuntuu, se ei -ystävyytensä vuoksi kehtaa tulla niistä lainaamaan. Älä siis luule -minun tulleen kolkuttamaan raha-arkullesi." - -"Enpä luulekaan. Olethan aina ollut mestari säästämään." - -"Äläkä myöskään luule minun arvelleen sinulla olevan ylen paljon, -laskutaitoa en jumalan kiitos ole vielä unohtanut. On kyllä totta, -että teillä nyt on sievoiset tulot ja että Muckerl on kerrassaan -ahkera, mutta hän tahtoo myöskin saada huvituksista osansa, kuten -kohtuullista onkin; ja vallan selväähän on, ettet sinä sentään voi -säästää kokonaista talon hintaa, kun hän niinkin paljon menettää." - -"Minun Muckerliniko?" - -"Niin juuri, eikä häntä kukaan moitikaan siitä, että hän nauttii -nuoresta elämästään ja kuten muutkin nuorukaiset istuu hempukkansa -kanssa ravintolassa." - -"Minun Muckerliniko? Hempukkansa kanssa?" - -"Ja sievä se Zinshoferin Helena onkin, siihen ei ole mitään -sanomista." - -"Zinshoferin tyttökö?" - -"Ja hänen köyhyyttään vastaan Muckerl kyllä keinon keksii. Häpeää -ei tyttö suinkaan tuota, hän voi varsin hyvin esiintyä Muckerlin -rinnalla niissä uusissa tamineissa, mitkä Muckerl on hänelle -hankkinut kiireestä kantapäähän asti." - -"Kiireestä kantapäähän, niinkö sanot? Voi tuota tekopyhää heittiötä! -Enkä minä olisi tiennyt koko jutusta mitään, en edes jalkapuolesta, -ellei tuo hävytön ihminen minua suututtaakseen olisi näyttänyt -kenkiään ja sukkiaan, jotka poikani on hänelle ostanut." - -"Jessus sentään! -- Kuinka kevytmielistä! -- Pyhä neitsyt Anna! -- -Kunpa en olisi puhunut mitään!" Vanha Resl pani jokaisen huudahduksen -jälkeen käden suulleen, ottaen sen heti jälleen pois, ja viimeiset -sanat lausuttuaan tarttui hän Muckerlin äidin käteen. "Älä suutu -minulle, oljenpunojatar." - -"Minun on kai sinua kiittäminen", virkkoi tämä alakuloisena, -"että tänä päivänä, vielä näin ajoissa, olet tullut minulle siitä -kertomaan, niin etten ole huomenna kaikkien seudun ihmisten narrina." - -"Älä pahastu, oljenpunojatar, että olen sen avomielisesti kertonut, -minusta ei alunpitäen juttu ole tuntunut oikein todelta enkä olisi -sitä mitenkään uskonut, mutta sano itse, enkö tehnyt oikein? Olisinko -voinut ajatellakaan ettet sinä tietäisi mistään? Kyllä minusta oli -kummaa miten sinusta Zinshoferin väki aivan yhtäkkiä on käynyt niin -säälliseksi; sinähän et niitä milloinkaan ole voinut sietää!" - -"Kaiken tuon jälkeen nyt vähemmän kuin koskaan ennen. Jestas sentään -sitä jumalatonta poikaa!" - -"Mutta mikä on totta, oljenpunojatar, se on totta, kauneimman hän -tuosta tytöstä saisi." - -Oljenpunojatar karkotti kädellään päättäväisesti kaiken kauneuden -luotaan. - -"Niin, en minäkään sinun sijassasi välittäisi siitä vähääkään. -Poikasi on kelpo poika, hyvä poika, mutta kauneus sitä ei juuri -haittaa ja Zinshoferin tytön rinnalla se ei näytä miltään. Jos mies -nai köyhempänsä, niin talous menee hunningolle, jos hän taas nai -liian kauniin, niin on häneltä rauha mennyttä." - -"Rakas Matznerin Resl, se on hupsua puhetta! Minun pojalleni on -kaikkein kaunein juuri ihan paikallaan, ja jos Zinshoferin tyttö vain -olisi toisenlaisten ihmisten lapsia, niin en huolehtisikaan." - -"Anna nyt anteeksi, mutta minusta Zinshoferin emäntä voi pitää yhtä -paljon Helenastaan kuin sinä Muckerlistasi, sillä jokaisella äidillä -on kaunein lapsi, eikä vanhus suinkaan pitäisi sitä minään taivaasta -tulevana armona, jos poikasi ottaisi hänen tyttärensä vaimokseen! -Rakas oljenpunojatar (tämä puhuttelutapa sokuroi aina karvaan -pillerin, jonka toinen vanhus mieli antaa toiselle), pidä sinä -poikaasi niin suuressa arvossa kuin tahdot, mutta älä nosta häntä -kirkon katolle; kun nuoret ihmiset kerran vaivatta löytävät toisensa -tasaisella maalla, niin tuskinpa toisen äidin lapsi pääsee heidän -perässään. Tosiaankin, tiedänpä muutaman poikaparan, joka jo kauvan -on kuvitellut istuvansa korkeammalla kuin kaikki muut ja mielellään -tulisi alas, mutta ei ole tikapuita, jotka sinne asti ulottuisivat." -Hän silitteli Sepherlin päätä ja taputteli häntä poskelle. Tytön -kasvot sävähtivät aivan punaisiksi ja hän katsahti hämillään -ympärilleen. Resl-rouva nousi tuoliltaan. "No, nyt on luulen ma -jaariteltu tarpeeksi asti, ehkä jo liiaksikin; mutta nyt ainakin -tiedät miten asianlaita on, oljenpunojatar, ja kun pidät varasi, niin -ehkä vielä hyväksi kääntyy sekin mikä ei ole mieleesi. Niin, älä pane -pahaksi, Jumalan haltuun!" - -"Jumalan haltuun! Onnellista kotimatkaa! Puheesi on saanut minut -vallan sekaisin. Hyvää yötä!" - -"Hyvää yötä, oljenpunojatar!" - -Tiellä kysyi tyttö hiljaisella, valittavalla äänellä: "Sanoppa miksi -juuri meidän piti saattaa hänet murheelliseksi?" - -"Sinä tokero! Olisimmeko voineet häneltä sitä säästää? En tahtonut -antaa kenenkään keritä ennen minua oljenpunojattaren luo; hänen -täytyi nähdä vanhan ystävyyden olevan ennen muuta, ja hänen täytyi -kuulla se mikä minua jo kauvan on painostanut, ei suinkaan minun -vuoksi, vaan sinun." - -Tyttö pudisti päätään. "Huomenna saa Muckerl tietää meidän käyneen -siellä ja sitten hän ei enää minua hyvin silmin katsele." - -"Tähän saakka ei hän ole sinua katsellut minkäänlaisin silmin! Jos -sinä hänen katselemistaan niin kaipaat, niin voit olla tyytyväinen, -jos hän väliin sinua tirkistää pahoinkaan silmin. Aika neuvon antaa." - -Niin he astuivat pitkin jokivartta, josta nyt illan viileydessä nousi -ilkeältä löyhkäävä kosteus. - -Yksin jäätyään valtasi oljenpunojattaren sitä myöten kun aika kului -yhä suurempi ahdistus ja pelko poikansa petollisuuden vuoksi, niin -ettei vanhusparka lopulta saanut enempää lepoa kuin hiiri loukussa. - - * * * * * - -Ravintola oli kylän toisessa päässä. Kun piha oli hieman mäkinen, -ei siihen oltu voitu tehdä keilarataa, ei pitkin- eikä poikkipäin; -ylämäkeä ei kukaan pelaaja olisi voinut heittää palloaan keiloihin -saakka, se olisi itsestään vienyt alas, siinä ei olisi tarvittu -taitoa eikä se olisi huvittanut, ja poikittain radan toiselle sivulle -viettäen olisi jokainen heitto joutunut pois ladultaan ja saanut -parhaimmankin urheilijan pelkän juoksentelun vuoksi lopettamaan -pelin. Mutta keilaa tahtoivat kyläläiset heittää, ja siksi oli rata -tehty talon edustalle pitkin tietä, ja ken tahtoi sisälle astua, sen -oli kuljettava poikki katoksen ja astuttava meluavien, useimmiten -paitahihasillaan olevien pelaajien ohi. - -Kun oljenpunojattaren Muckerl saapui sinne Zinshoferin Helenan -seurassa, katsoivat kaikki heitä ihmeissään. - -"No hyvänen aika, Muckerl, pääsetkö sinäkin kerran irti -pyhäinkuvistasi?" huudahti isäntä ja saattoi molempia eteisen läpi -vierashuoneen ja keittiön ohi pihan puolelle. - -Nuorukainen, joka juuri oli astunut esille työntöä varten, pani -suunsa irviin, mulkoili silmillään ja antoi, ikäänkuin olisi tämän -tapaamisen vuoksi unohtanut mitä oli tehtävä, raskaan pallon pudota -kädestään, päästäen sen jälkeen parahduksen ja hyppien yhdellä -jalalla niinkuin toinen olisi loukkautunut. - -Se oli kai hupaista ilveilyä, koska kaikki sille nauroivat. - -Pihanpuolella oli viileätä ja melkein autiota. Erään pöydän ääressä -istui kaksi vanhaa talonpoikaa ja toisen luona muuan renkimies -mielitiettynsä kanssa. - -"Mitä saa olla?" kysyi isäntä. "Tahdotte kai viiniä, parempaa -tietysti, ja leivoksia? Et suinkaan anna tehdä pilaa itsestäsi?" - -"Lempo soikoon!" huudahti muuan nuori mies, "Zinshoferin tyttärestäpä -vasta kaunis on tullut, hän on kaunein kaikista!" - -Penkillä sen pitkän pöydän takana, jolla pelaajien oluthaarikat -olivat, istui moniaita tyttöjä; he katselivat sulhasmiestensä -pallontyöntöä tai juttelivat keskenään, ottivatpa silloin tällöin -kulauksen lasistakin. Jos jollakin oli lasillinen makeaa viiniä -edessään ja päällepäätteeksi vielä sokurileivos, niin oli hänen -osakseen tullut suuri huomaavaisuus, ellei hän -- kustantanut niitä -itse. - -Tähän saakka olivat he pysyneet jokseenkin vieraina toisilleen ja -vaihtaneet vain muutamia sanoja. Useasti loi toinen sivultapäin -epäilevän katseen toiseen ja siitä jälleen keilaradalle, seuraten -innokkaasti pelin menoa tai ainakin ollen seuraavinansa, samalla -kun yritti lemmityllensä iskeä silmää ja sen ohessa tähysteli, -"eikö vierustoveri ollut ilkeä ihminen", joka pyrki sekottamaan -heidän välejänsä. Silloin tosin tapahtui, että lemmitty itsekin -hetkeksi unohti jo viikon verran seurustelleensa "uuden" kanssa, -vaikka vanhasta tottumuksesta hymyili "entiselle." Mutta nyt, -kun Zinshoferin tytön sanottiin olevan kauneimman, kerääntyivät -he nenäänsä nyrpistellen yhteen parveen, tulivat sääliväisen ja -ivallisen näköisiksi ja tiesivät hyvin, ketä tämä sääli ja iva koski. - -"Merkillistä", sanoi ravintolan Hannsl, sivumennen huomauttaen isänsä -paras ryyppyvieras, "merkillistä, ettei kukaan meistä tähän päivään -saakka ole tiennyt hänen kauneudestaan!" - -"Mikäs ihme se on", virkkoi toinen, "milloinka sitä on saanut nähdä? -Ei työssä eikä työttömänä. Hänen kotinsa on alimmassa päässä kylää, -ja ensin on tiedettävä mitä sieltä hakee ennenkuin juhlan aattona -juoksee itsensä näännyksiin sinne asti, ja päivätöihin ei äitinsä ole -häntä lähettänyt." - -Se oli totta, Helena ei ollut vielä kenenkään töissä ollut. - -Kun nyt muuan voimakas nuorukainen takkinsa hihaa nykäisten sanoi: -"Ketju on poikki ja hajoaa ilman minua, minä menen katsomaan noita -kahta ihmistä", silloin huusivat tytöt nauraen: "Älä vain suututa -oljenpunojattaren Muckerlia!" He muodostivat nyt ketjun ja kietoivat -molemmin puolin käsivarret toistensa kaulaan ja vyötäisille. - -"Pitäkää vain varanne ettei teitä kukaan riistä Muckerlienne luota", -sanoi poika viekkaasti silmää iskien. - -Ei kestänyt kauvan ennenkuin toinen nuorukainen toisensa perään -katosi, ja tyttöjen luo, jotka nyt hajosivat kuten lampaat -ukkosilmalla, ei jäänyt ketään muuta kuin ravintolan Hannsl. Tuo -veitikka tiesi nyt "ainoana järkevämpänä" olevansa hyvissä kirjoissa -noiden yksin jätettyjen neitoraukkojen seurassa, ja koska loukattu -turhamaisuus näytti pakottavan hyvin monta käyttäytymään ikäänkuin -pyrkisi korvaamaan loukkausta jollakin ansiopuolella, oli hänellä -tiedossa hyvin hupainen ilta. Todellakin kaikui pian katoksen alta -pelkkä nauru ja huudahdukset, jotka väliin muuttuivat kimakaksi -kirkunaksi. -- - -Oljenpunojattaren Muckerl oli seudulla jotakuinkin suosiossa; -erikoista arvoa hän ei nauttinut, eikä se hänelle kuulunutkaan. -Ruumiinvoimaa, työkuntoa, ansaittua ja myöskin saatua rahaa pitää -talonpoika arvossa, niitä hän ymmärtää, ne hänen silmissään ovat -hyödyllisiä ja toivottavia; miehelle, jonka täysinäisen taskun -pohjaan ei voi nähdä, kohottaa hän lakkiaan ja antaa hänelle, -ikäänkuin Jumala olisi kohottanut hänet muiden yläpuolelle, -kunnioituksesta lyhyet vastaukset niinkuin jollekin esivallalle. -Kaikki muu kunnioitus ja arvonanto on hänestä liikanaista; mitä -itse rakkaaseen Herraamme ja kaikkeen hänen pyhään armoonsa ja -laupeuteensa tulee, luottaa hän pappinsa sanoihin ja opetukseen. -Kaikki mikä hänen ympäristössään on perinnäisen uskon perusteita -vastaan, saattaa hänet hämilleen ja epäluuloiseksi; tosin se voi olla -Jumalan sallimata, mutta voihan se olla paholaisestakin lähtenyttä, -kukapa sen taitaa ymmärtää? Ja sekin mikä on tuossa maallisen ja -hengellisen välillä, taiteen ala, se on aina jäänyt hänelle hämäräksi -ja sinä pysyykin; taideteosta katsellessaan hän tuskin uskaltaa -huolellisen varovaisesti lausua: Se näyttää kauniilta! - -No niin, oljenpunojattaren Muckerl oli tosin kykenemätön peltotöihin, -pieni ja hintelä kun oli, mutta olipa todella onni, että hän oli -kyllin kekseliäs ja näppärä ansaitakseen kotonaan helpommalla -työllä enemmän rahaa kuin monet muut kovalla; mutta työttä hän ei -saanutkaan olla, ja kumminkin hänen taskunsa pohja oli kai vielä -näkyvissä. Muutoin -- voiko sellaista työtä mainita miksikään ja -siitä kunniaa saada? Sanotaan kyllä, että tuolla Zwischenbühelissä -asustaa eräs, joka osaa tehdä jumalankuvia ja pyhäinkuvia, mutta -(hyvät zwischenbüheliläiset käsittivät vaistomaisesti ettei heidän -kylänsä lapsi ollut mikään nero) jos hän nyt olisi niin kerrassaan -erinomainen ja koko maailmassa vertaistaan vailla, niin ei hän enää -olisikaan täällä meidän joukossamme. Juuri tämä tietoisuus Muckerlin -tavallisuudesta, joka johtui siitä ettei ollut riittävää perustetta -pitää häntä minään erikoisena, teki hänet suosituksi. Nuorukaiset -vain eivät keskuudessaan voineet pitää häntä vertaisenaan; ja mitäs -ollakkaan: tuo puolikasvuinen miehenalku, tuo tupatyöskentelijä -vallan yhtäkkiä ennen muita ryhtyy tuollaisiin hommiin ja riistää -itselleen seudun kaunottaren?! - -Tämä tie häneltä oli suljettava ja katkaistava! Jos niiden iloisuus, -jotka istuivat tuolla katoksen suojassa, olisi sydämestä lähtenyt, -niin olisivat he voineet nauraa sille seurueelle, joka oli koossa -taampana pihalla, sillä se ei ketään huvittanut. - -Tuo vankkaruumiinen mies, joka ensinnä oli hiipinyt esiin, oli -pitemmittä mutkitta istunut Muckerlin pöytään ja vaihdettuaan -pyhäinkuvientekijän kanssa muutaman sanan, jonka ohella hän tämän -olan yli iski silmää Helenalle, oli oitis tekeytyvinään leikkisäksi -ja tuttavalliseksi, sillä hän katsoi parhaaksi ryhtyä aikanansa -asiaan, tietäen etteivät toiset pojat kauvan pysyisi loitolla; mutta -jo seuraava tulija huomasi hänen olevan pahalla tuulella ja istuvan -siinä posket hehkuvanpunaisina. - -Ja kaikki pojat, sen mukaan kuin tulivat, puhuivat ensin jonkun sanan -Muckerlille, sitten kurottivat kaulaansa ja juttelivat viereisen -pöydän äärestä tytölle ikäänkuin hän olisi istunut yksin heidän -keskellään. - -"Zinshoferin tyttö, katseleminen on kai sallittua?" - -"Ei ainakaan kiellettyä", virkkoi tämä. - -"Voisitpa osottaa meille suosiotasi --" - -"En tiedä mistä syystä." - -"Sanoppas meille miten voit olla niin suloinen?" - -"Kiitän kumplamentista, olen pahoillani etten voi antaa samalla -tavalla takaisin." - -"Ei tee mitään. Muiden suloisuudesta sinä et ymmärrä kerrassaan -mitään. Sen hyvin huomaa." - -Kaikki nuoret miehet nauroivat, tytön harmiksi Muckerlkin. - -Siinä hän nyt istui, kuten oli tahtonut, ihmisten joukossa, mutta -toivoi olevansa kaukana sieltä. Jospa tuo tuhma juttu Muckerlin ja -hänen väleistään, jossa ei kuitenkaan ollut mitään perää, olisi -pysynyt salassa! Mitä hänen tarvitsi saattaa sitä koko paikkakunnan -tiedoksi ja huomisesta alkaen kuulla itseään sanottavan hänen -heilakseen? Siksi pojatkin hänet ottivat, koskapa puhuttelivat -ensin Muckerlia, ikäänkuin häntä ei olisi olemassakaan. Mutta sen -sijaan että Muckerl olisi puhutellut vain häntä ja siten näyttänyt -että tässä istui kaksi, jotka eivät siedä kolmatta rinnallaan, -antoikin hän hänen istua aivan kuin yksin; ja sitte ovat vielä muut -käyttäytyneet niinkuin häntä ei olisikaan saapuvilla ja kurottaneet -kätensä häntä kohti niinkuin mitäkin kapinetta, johon on tartuttava -niinkuin kissanpoikaa karvoihin. Ja Muckerl on vain istunut -vieressä, ei ole näpännyt ketään sormille, ei puolustanut häntä. -Ei, Muckerl on antanut hänen vain pitää puoltaan ikäänkuin olisi -hyvinkin varma hänestä ja niinkuin hänen kaikessa, niin myötä- kuin -vastoinkäymisessäkin, pitäisi tyytyä kiltisti häneen. Ja nauraa sitte -vielä sen sijaan että olisi lyönyt nyrkin pöytään silloin kun hänelle -vasten kasvoja sanotaan, että Muckerlin seuraan lähteminen oli uhraus -hänen puoleltaan! - -Tällaiset ajatukset risteilivät hänen päässään samalla kun hän -terävästi vastaili poikain jatkuviin pistopuheisiin. Ilmeisesti -harmistuneena hän siinä istui, pyöritellen ja kierrellen nenäliinaa -käsissään, joilla nojasi edessään olevaan pöytään; selvällä äänellä, -joka nyt kaikui hieman kovemmalta kuin muulloin, singahutteli -hän vastauksensa ja vilkaisi samalla kulmiensa alta tyhjään -pöytään vieressään. Vain toisinaan loi hän vihaisen katseen -Muckerliin, joka istui kyyristyneenä hänen rinnallaan, silloin -kun tämä hyvänluontoinen nuorukainen yhtyi yleiseen nauruun ja -siten arveluttavassa määrässä lisäsi iloisuutta heidän molempien -kustannuksella. - -Viereisen pöydän äärestä kuuluva kitaran ääni sai Helenan -säikähtämään. Hän tiesi mitä nyt oli tulossa. Kaikkea puhetta vastaan -uskoi hän voivansa pitää puoliaan jäämättä kenellekään velkaa, mutta -laulaa hän ei osannut, siihen oli hänen äänensä liian kimeä ja -sitäpaitsi hänellä ei ollut korvaa, sen hän tiesi kirkkoveisuusta; -sanasointujakaan hän ei ymmärtänyt eikä ollut milloinkaan sellaisista -hullutuksista välittänyt; härsyttäviä lauluja vastaan hän oli aseeton. - -Silloin alkoi jo joku: - - Jumalat veistän puusta - ja pyhänkuvat vuolen, - niin istun aamun suusta - ma päivän, yötä puolen. - -Sitten lauloi toinen: - - Ma oksia karsin - ja rosoja pois -- - ja likka pulskin, se varsin - mun mieleeni ois! - -Nyt yhtyi se isoääninen joukkoon: - - Jos likkaan tartut pulskimpaan, - niin katso minne meet, - kuvia kuinka hakkaatkaan, - sä harhaiskun teet! - -Se kiihotti. Mutta ennenkuin meluava ilo vielä kerkesi asettuakaan -oli Helena tarttunut Muckerlia kädestä, noussut ylös ja astunut hänen -kanssaan ulos käytävälle. - -"Hoo! Hohoi!" huusivat nuorukaiset. "Nytkö te jo pois menette, kun -vasta lysti alkaa, ja päällepäätteeksi olette vielä kaunein pari?!" - -Vaikkakin Muckerlille nyt oli käynyt selväksi, ettei hän juuri -ystävien parissa ollut istunut, minkä vuoksi hän käänsi heille -selkänsä jäähyväisiä sanomatta, niin sai kuitenkin tuo ivapuhe -kauneimmasta parista, jonka hän uskoi olevan hänelle tarkotetun ja -kateudesta lausutun, hänet hyvilleen. - -Mutta tyttö tunsi piston sydämessään ajatellessaan poislähtöä niin -kehnon seurassa, joka kaiken lisäksi ei osannut käyttää suutaan eikä -kättään, joka antoi hänen puhua puolestaan ja johtaa itseään. Luoden -uhmaavan katseen kaikkiin noihin pilkallisiin kasvoihin kääntyi hän -kynnykselle ja astui pois käsikkäin nuorukaisen kanssa. Niin kauvan -kuin ravintola oli näkyvissä kulkivat he sillä lailla; sitten päästi -tyttö hänet vapaaksi ja astui etäämmäksi hänestä. - -"Mutta minkä vuoksi, minkä vuoksi?" kysyi poika, joka mielellään -olisi kärsinyt tytön käden voimakkaan puristuksen. - -"Ei se ollut sen vuoksi", vastasi tyttö. Hän ei ilmottanut minkä -vuoksi oli tarttunut pojan käteen ja mitä varten oli sen päästänyt -irti, mutta nuorukainen ymmärsi hänet ja kulki silmäillen eteensä -hänen vieressään. - -He eivät puhuneet sanaakaan keskenään, vaan kulkivat nopein, kuuluvin -askelin kylän läpi. - -Saavuttuaan oman majansa luo virkkoi tyttö lyhyesti: "Hyvää yötä!" -Hän ei pimeässä ollut huomaavinaan nuorukaisen ojennettua kättä, vaan -katosi nopeasti hänen näkyvistään. - -Tytön kodin oven kuuli poika narahtavan ja vanhuksen lausuvan pari -äkäistä sanaa; sitten oli kaikki ympäristössä hiljaista. Tähdet -paloivat korkealla taivaalla ja kuun sirppi loisti. Jossain etäällä -haukkui koira, ja nyt kuuli hän myöskin joen hiljaisen solinan. -Huoaten kääntyi hän pois päin ja asteli kotiaan kohden. - - - - -IV. - - -Muckerlin astuessa makuukammioon nousi oljenpunojatar vuoteellaan -istualleen. - -"Oletko vielä valveilla, äiti?" - -"Olen." - -"Mutta mistä se johtuu, että vielä näin myöhään olet hereillä?" - -"Arvattavasti siitä, etten voi nukkua." - -"Niinkö." - -"Onko sulla ollut hauskaa?" - -"On kyllä." - -"Olitko yksin?" - -Muckerl ei kyennyt vastaamaan. - -"Kysyin, olitko yksin. Ahdistaako omaatuntoasi, sinä viekas, kavala -poika, kun et saa enää suutasi auki? Luuletko asian paranevan sillä -että vieraat ihmiset sen minulle kertovat?" - -"Ah, sekaantuvatko siihen jo vieraat!" - -"Olet ollut Zinshoferin Helenan kanssa." - -"Niin kyllä olenkin." - -"Niin, Jumala paratkoon, olisipa se edes joku toinen --" - -"Minä en välitä kestään toisesta." - -"En puhuisi halaistua sanaa, mutta juuri tuo!" - -"Tiedän ettet sinä voi häntä sietää, nyt tuhlaat vain sen vuoksi -liikaa sanoja riitaisuuksiin näin nukkumisaikana. Mutta minulla ei -ole minkäänlaista halua torata kanssasi ja menettää yöuntani, eikä se -olisi soveliastakaan, jos huomisaamuna varhain tahdon käydä työhön -käsiksi. Hyvää yötä!" - -"Sepä kaunista! Käskeä äitin olla vaiti ja mennä pois näkyvistä, sen -siis jo olet häneltä oppinut ja luulet kai siitä olevan siunausta!" - -"Siunaa ja varjele mitä mielessäsi kuvittelet! Jumala minua -rangaiskoon, jos sinusta oli puhetta. En tahdo muuta kuin lepoa, -koska asiasta ei kuitenkaan voi rauhallisesti keskustella kanssasi." - -"Ellet voi levollisesti kuunnella, niin sano suoraan. Uskonhan -varsin mielelläni, ettei hän ole minusta mitään puhunut; hän tahtoo -kyllä päästä siihen mittaan, että saa sinut karsasmieliseksi äitiäsi -kohtaan, kuten on ilman yhtäkään sanaa saanut aikaan senkin, että -sinä hänen mielikseen olet tuhlannut rahoja yli varojesi." - -"Se on tapahtunut omasta vapaasta tahdostani." - -"Onhan sinulla vieläkin vapaa tahto!" - -"Ja yli varojeni en ole tuhlannut." - -"Niinkö? Onko sulla niitä niin runsaasti? Oletko saanut niitä niin -kasoittain kokoon, ettei sun ensinkään tarvitse laskea, sieppaat -vain käteesi? No, sepä minusta hauskaa on, mutta vasta ensi kerran -kuulenkin sellaista. Mutta sen kumminkin sanon, että jos hyväntekijää -haluat näytellä, niin anna almusi sellaisille, jotka niitä -tarvitsevat ja ansaitsevat." - -"Ne eivät olleet almuja." - -"Ei suinkaan, sen hyvin uskon, lahjoja ne olivat, joita antaessasi -sinun vielä täytyi kauniisti pyytää, että ne ystävällisesti -otettaisiin vastaan; sillä almuja ottamaan ovat zinshoferilaiset -liian kopeita, vaikkei koko paikkakunnalla ole ketään niin -puutteenalaista kuin he ovat." - -"Mutta äiti", huusi Muckerl vihasta nauraen, "tämähän jo saattaa -ihmisen vallan epätoivoon; äsken juuri sanoit että minun tulisi antaa -tarvitsevammille ja sitte et itsekään tiedä ketään, jolla olisi -niukempaa kuin heillä! Sehän on järjetöntä!" - -"Yhä parempaa, Muckerl, yhä parempaa! Sano sinä vain äitisi puhetta -järjettömäksi, mutta oli se järjetöntä tai ei, en ole puhunut -ainoastaan tarvitsevammista, vaan myöskin sellaisista, jotka almuja -ansaitsevat." - -"No niin, sinä puhut niin nopeasti ja vallan sekaisin, niin että -loppuun kuullessa jo aamu valkenisi. Olen jo sanonut, etteivät ne -olleet almuja, joita jakaessa minun olisi ollut pidettävä silmällä -tarvetta tai ansaitsemista, minusta ne olivat lahjoja, ja omista -varoistani saan kai antaa pois sen, mitä ilman katson tulevani -toimeen." - -"Sano ennemmin: mitä ilman muut eivät tule toimeen." - -"Mutta minun rahojani ne kuitenkin ovat", sanoi nuorukainen -uhkamielisesti, "ja siitä vähästä minkä ansiostani olen saanut -säästettyä ja josta sinä et olisi tiennyt kerrassaan mitään, elleivät -vieraat ihmiset olisi sitä kertoneet, ei sinun tarvitsisi niin suurta -melua nostaa! Kaapin laatikkoamme olet saanut penkoa mielin määrin ja -katsoa ettei ainoakaan homeinen kolikko ole sieltä pudonnut siihen -saakka, kun minä alotin puunleikkelyn; kaikki raha, mitä talossa nyt -on, on tullut minun työstäni, siihen en ole mitään sinulta ottanut -enkä ota mitään, niin että voinet olla tyytyväinen!" - -Oljenpunojatar löi kätensä yhteen ja katsoi ylös tuvan kattoon, -ikäänkuin olisi saanut kuulla hyvin kohtuuttoman vaatimuksen. -"Tyytyväinenkö?!" sanoi hän itkunsekaisella äänellä. "Olenko sitte -niin huono äiti, etten suo lapselleni mitään iloa, vaan vaadin häntä -raatamaan itsensä näännyksiin ansaitakseen minulle rahaa?! Oletko -milloinkaan kuullut minun valittavan sitä pitkää aikaa, jolloin minun -yksin täytyi puuhata ja huolehtia, jotta kunniallisesti tulisimme -toimeen? En ole kammonut vaivaa enkä tuskaa pitääkseni puutteen -meistä loitolla ja sen ohella en ole koskaan muuta ajatellut kuin -että teen vain sen mikä on tunnollisen äidin velvollisuus! Jos -yksinomaisesta vaimoväen työstä olisi jotain voinut saada säästöön, -niin ei laatikon olisi tarvinnut odotella sinun rahojasi, joista -nyt niin kerskailet ja joiden vuoksi minun pitäisi malttaa mieleni, -malttaa mieleni senkin loukkauksen jälkeen, että meidän välillämme, -jotka vielä emme ainoatakaan päivää ole olleet erossa, nyt yhtäkkiä -on vieras, minulle kerrassaan vennon vierain, mitä olet voinut -löytää! Ei, Muckerl, sitä et rahoillasi voi korvata, ja kun sanot, -ettet minulta niistä mitään ota, niin sanon minä, että voit olla -huoletta siitä etten minä koske _sinun_ omiisi, en kolikkoonkaan! Jos -olen tielläsi, niin lähden matkoihini. Kun kerran saatoin vuosikaudet -ahertaa elatuksesta kahdelle, niin voin kai Jumalan avulla vielä -tehdä työtä niin paljo että yksinäni tulen toimeen." Hän painoi -nyyhkyttäen päänsä tyynyyn. - -Nuorukainen ojensi neuvottomana kätensä vanhusta kohden. "Äiti! -Rukoilen sinua, ole nyt toki järkevä! Älä vaivu sellaisiin -ajatuksiin, vaan mieti sanojasi, joilla saatat toisen vallan -epätoivoon! Ajattelehan, minkä minä sille voin, että juuri _tuo_ -tyttö minua miellyttää. Vertaappas vain muita häneen! Useimmat -tekevät pahaa silmille, harvat kestävät lähempää tarkastelua eikä -kukaan ole hänen arvoisensa. Jo ennenkuin olen tiennytkään, mitä -kahdenlaiset ihmiset maailmassa merkitsevät, ei minua kukaan muu -ole miellyttänyt, ja nyt vasta ei ensinkään! Mitään suurempaa -onnettomuutta en voi kuvailla itselleni tapahtuvaksi kuin on se, -ettei hän tulisi omakseni. Todellakin, en tahdo kertoa nyt, vaikka -jo usein olenkin sitä tarkoin miettinyt, mikä siunaus koituisi -työlle, kun varhaisesta aamusta juhlanaattoiltaan saakka sellainen -kaunotar olisi kotona silmieni edessä. Tuntuisi vallan siltä kuin -joku taitavasti johtaisi kättäni puuta leikellessä ja pensseliä -käytellessä; mutta jotta minua oikein ymmärtäisit, täytyy minun sanoa -sinulle, kuinka iloiseksi ajattelen elämäni tulevan hänen kanssaan! -Sanonpa vielä, ettei elämäni tuota minulle maailmassa minkäänlaista -iloa ilman häntä! Sitä samaa huomiota vastaan olen jonkun aikaa -kovasti puolustanut itseäni, sillä en ole muistanut ainoastaan sinun -varotustasi, jos nyt ihminen sellaisessa sokkoleikissä mitään voi -varoa, vaan olen myös huomannut ensinnäkin mitä itseeni tulee, etten -kauneudessa voi asettua hänen rinnalleen, ja sitten olen hänessäkin -tullut näkemään yhtä ja toista mikä ei ole voinut minua miellyttää -eikä voi vieläkään, mutta kaikesta tästä huolimatta minulla ei ole -mitään muuta toivoa eikä tahtoa kuin saada ja pitää hänet. Niin, -hän on turhamainen, taloudesta välinpitämätön ja uhkamielinen, -mutta kuinka monet ovatkaan sellaisia, ettei maksa vaivaa totuttaa -heitä pois niistä vioista. Hän taas -- se johtui heti mieleeni -- -voisi vielä tulla mieleiseksi, oikein mieleiseksi, jos hän olisi -alituisesti sinun seurassasi, oppisi sinusta! Sen vuoksi olen -toivonut, koska en voi erota hänestä ja hän mielestäni sittekin -on hyvä, että sinä kumminkin kerran minun mielikseni voisit häntä -sietää!" - -"Niin, koska sinä et voi toista, pitää minun voida kerrassaan -toista", mutisi oljenpunojatar. "Sellaisia ovat lapset! Heidän ensi -huudostaan alkaen täytyy vanhempain mukautua heidän tahtoonsa. Siitä -hiukkasesta myöntyväisyyttä, mikä seuraa muutamaksi hetkeksi silloin -kun lapsenkengät on vedetty jalkaan siksi kunnes ne ovat rikki, ei -kannata puhuakaan. No, nukutaan nyt jo tämä juttu unhotuksiin. Hyvää -yötä!" - -"Hyvää yötä, äiti", sanoi Muckerl ja veti syvään huoaten peitteen -päälleen. - -Oljenpunojatar alkoi nyt pitää vakavaa itsetutkistelemusta. "Mitä -hyödyttikään tuo ikävä tora? -- nuhteli hän itseään. -- Enhän -sentään vielä ole niin vanha, etten voisi kuvitella, millainen on -nuoren mieli, Miksi kokoan heiniä vastatuuleen ja latelen pojalleni -moitteita tuosta tytöstä, jota ilman hän ei voi olla, kun voisin -olla iloinenkin siitä että tyttö on hänelle hyvä? Siksi etten tahdo -sen muitakaan miellyttävän, mikä ei ole minun mieleistäni, ja -oikeastaan minulla onkin ollut kaunaa yksistään vanhaa Zinshoferin -emäntää vastaan; häntä en ole milloinkaan voinut sietää, mutta minkä -voi tytär äidilleen? Pitääkö hänen juuri olla samanlaisen? Tuiki -kunnollisilla vanhemmilla on usein pahantapaiset lapset; voihan -asianlaita kerran olla päinvastainenkin. Kun Helena kerran tulee -sellaiseen kotiin, jossa hän ei näe eikä kuule mitään huonoa, niin -kyllä hän antaa oikaista itseään, niin taipumaton hän ei sentään -ole; miksi hänestä siis ei tulisi hyvä vaimo, varsinkin Muckerlille, -josta varmasti tulee kelpo mies?! Niin juuri! Mutta kaikkea tätä -minun olisi pitänyt ennemmin ajatella sen sijaan että käytän vihaisia -sanoja niin etten vihdoin enää voi pidättää myrkkyä ja sappea. Olenpa -tosiaankin oikein ilkeä, itsepäinen eukko!" - -"Muckerl", huusi hän puoliääneen, "nukutko jo?" - -"En, äiti." - -"Mietin tässä juuri, että lienee viisainta kutsua zinshoferilaiset -tänne meidän luoksemme, jotta ihmisten puheet ja juorut loppuisivat -ja asia kehittyisi vallan sopuisasti. Jos sinulle sopii, niin -ei minulla olisi mitään sitä vastaan, että pyytäisit heitä ensi -sunnuntaina pistäytymään tänne." - -"Kyllä, äiti." - -Enempää hän ei sanonut, mutta siihen, millä tavalla hän sen sanoi, -oli vanhus hyvin tyytyväinen. - - * * * * * - -Niin olivat sitten nuo neljä ihmistä sunnuntaina iltapäivällä -koolla oljenpunojattaren majassa. Emännät istuivat vastapäätä -toisiaan eivätkä lausuneet toisilleen hyvää eikä pahaa, vaan -juttelivat ilmasta ja taloustoimista; oljenpunojatar, tietoisena -etevämmyydestään, puhui laajasti ja seikkaperäisesti, ja Zinshoferin -emäntä pisti väliin jonkun lyhyen, vähäpätöisen lauseen, usein -salavihkaa haukotellen. Helena käyttäytyi pikemmin arvokkaasti kuin -ystävällisesti; hän katsoi enimmäkseen alas eteensä; harvoin loi hän -katseensa Muckerliin, joka istui häntä vastapäätä eikä kääntänyt -silmiään hänestä. Muckerl oli ainoa, jota ei ikävyys vaivannut, sillä -hän tunsi itsensä aivan rajattoman tyytyväiseksi ja onnelliseksi. - -Seuraavasta päivästä alkaen pidettiin kylässä varmana asiana, että -nyt oli kaikki selvillä oljenpunojattaren Muckerlin ja Zinshoferin -Helenan välillä. Tyttö pysyi muutoin käytöksessään aivan entisellään, -mikä sai vanhan oljenpunojattaren yhä merkitsevämmästi pudistamaan -päätään. Helena ei lainkaan koettanut imarrella Muckerlin äitiä, ei -etsinyt hänen seuraansa ja kohteli tavatessaan häntä kylmästi; eikä -hän myöskään kiihottanut eikä vastustanut nuorukaisen ihailua. Niin, -vähemmän hyvänluontoista hän olisi varmaankin iskenyt lonkkaan, sillä -hän ei taipunut mihinkään pyyntöön eikä kiitokseen. - -Pidettyään vaatteet tai kengät rikki sanoi hän Muckerlille: "Katsohan -sentään kuinka pian ne menevät pilalle! Ovatpa ne aika petollisia -ihmisiä, jotka tällaisia saattavat myydä, ja sinäkin annat tunkea -itsellesi kaikenmoista huonoa tavaraa." Tai jos hän halusi saada -jotakin, korukapineen tai muun sen tapaisen, kysyi hän: "Etkö sinäkin -luule että se olisi kaunis ja sopisi minulle hyvin?" - -Nuorukainen koetti sitten hankkia parempaa tavaraa ja myöskin -kaunista ja pukevaa. - -Helena kieltäytyi jyrkästi enää toista kertaa tulemasta Muckerlin -seurassa ravintolaan. Eihän hänestä ollut ihmisten seuraan ja -siksi oli vaikeaa istua hänen kanssaan heidän joukossaan. Mutta -kirkkojuhlana -- silloin tyttö lupasi lähteä Muckerlin kanssa -tanssipaikkaan. - -"Voi hyvä Jumala", voivotteli oljenpunojatar, "enpä olisi uskonut -tuota tyttöä noin kopeaksi; mitä enemmän poika nöyrtyy, sitä -koppavammaksi se käy, ja kaikkeen on Muckerl olevinaan tyytyväinen." - -Nuorukainen ei ollut olevinaan tyytyväinen, hän oli sitä -todella. Rakkaammalta kuin sellainen, joka pitää itsensä liian -halpa-arvoisena, tuntui hänestä toki tyttö, joka ehkä piti itseään -hieman liian arvokkaana, mutta ei kuitenkaan liian hyvänä hänelle. -Ei, sitä hän ei tehnyt. Tiesihän Muckerl mikä häntä odotti ensi -kirkkojuhlana! - -Siihen oli vielä jotensakin pitkä aika. - - - - -V. - - -Se seikka, että kauniit tytöt mielellään sietävät rinnallaan -vähäpätöisen näköisiä, ei liene vaikea selittää, ja sillä -tosiseikalla, että viimemainitut tunkeutuvat ensimainittujen -lähettyville, on kai perusteensa siinä, että seurustelussa niin -suuresti ihaillun kanssa on odotettavissa monipuolisia opetuksia -niissä asioissa, jotka nyt kerran useimpien ihmisten elämässä -ovat huvittavimpia ja sinä pysyvät, rakkaudessa ja rakastetuksi -tulemisessa. Että nuo vähemmän kauniit samalla muka toivovat -sopivassa tilaisuudessa voittavansa itselleen jonkun sydän-sairaista -hyljätyistä, lienee yleensä vain ilkeä ja aivan perusteeton syytös. - -Niiden tyttöjen joukkoon, jotka Helenan seuraa hakivat, kuului -myöskin Matznerin Sepherl. Tuo karkeakätinen, jolla oli ihmettelevät -silmät, osasi imarrella itsensä toisen suosioon; hän ylisteli -suunnattomasti Helenan kauneutta ja toisaalta hän ei osannut -kyllin kiitellä Muckerlia, niin että hänen mielestään oli vallan -päivänselvää, ettei kylän kaunein tyttö seurustellut kenenkään -tavallisen talonpoikaisnuorukaisen, vaan niin taitavan ja niin -verrattoman kanssa. Tuo kaikki oli hyvin mieluista kuulla. - -Sepherl oli myöskin Sternsteinin kartanon kateellisessa ihailussa -samalla kannalla kuin Helena, kun sitävastoin kaikki muut tuolla -alhaalla kukkulan juurella olivat tyytyväiset Jumalan asettamaan -eroon rikkaan ja köyhän välillä eivätkä uneksineet taikasauvasta, -joka voisi kohottaa heidät kukkulan laelle. - -Sepherl oli jo monasti käynyt tuossa rikkaassa kartanossa. Hänellä -oli siellä muuan vanha täti, joka vuosia sitten kuolleen emännän -jälkeen hoiti taloutta; tuo kunnon taloudenhoitajatar katsoi kyllä -merkityksensä varsin suureksi, mutta tiesi vallan oikein, että -hänen itsensä vain oli kiittäminen mahtavan suurta tilaa, eikä hän -sopivassa tilaisuudessa mielellään voinut olla ällistyttämättä -sitä tai tätä kylän lapsukaista kuljettamalla häntä ympäri hovin -huoneustoja. Pari kertaa olivat nuo molemmat tytöt käyneet vanhuksen -luona, saamatta nähdä koko suuresta Sternsteinin hovista muuta -kuin sen todellakin kodikkaan tuvan, mutta sitten heitä kutsuttiin -tulemaan seuraavan sunnuntain iltapuolella, jolloin herrasväki olisi -"ulkona" ja palvelusväestäkin harva olisi kotosalla. - -Oli aurinkoinen syys-iltapäivä, kun nuo molemmat tytöt -Muckerlin seurassa astelivat jokirantaa pitkin läpi kylän, jonka -keskipaikoilla, kirkkoa vastapäätä, silta kulki joen poikki ja vei -Sternsteiniin nousevalle tielle. - -"Jumalan haltuun, Muckerl", sanoivat tytöt, sillä nuorukaista -ei oltu kutsuttu ja hänen tulonsa samassa seurassa olisi ollut -epäkohteliasta. "Jumalan haltuun, älköön aika sillävälin tulko -sinulle pitkäksi!" - -"Älkää siitä huolehtiko", virkkoi tämä sillan kaidepuihin nojautuen. -"Pitäkää hauskaa!" - -Helena oli kyllin ilkeä huutaakseen hänelle: "Samoin sinäkin"; sitten -kiiruhtivat tytöt ketterin jaloin kukkulaa ylös. - -"Saatpas nähdä, Helena", huohotti hengästyneenä Sepherl, joka ei -tahtonut onnistua pääsemään toverinsa rinnalle, josta oli jäänyt -puoli askelta jälkeen. "Saatpas nähdä, miten paljon ja mitä kaikkea -tuolla ylhäällä on; tulet vallan haltioihis siellä." - -Helena hymyili avoimilla huulillaan, joiden välitse hän nopeasti -kävellessään imi ilmaa. Hän päätti olla tulematta "vallan -haltioihinsa". - -Mutta mitä voivat inhimilliset päätökset tuntemattomia ja -aavistamattomia vaikutelmia vastaan? Vanha emännöitsijä otti nuo -molemmat tytöt tutunomaisella ystävällisyydellä vastaan ja kestitsi -heitä kupillisella kahvia, mikä oli harvinaista juomaa tuolla -alhaalla asuville ihmisille; sillä piti herätettämän oikea mieliala, -sillä tyhjä vatsa haittaa näköä. Sitten käytiin "katsastelemaan." - -Sepherlille ei siellä ollut mitään uutta nähtävää, hän vain -pikimittäin vilkaisi kaikkea mitä näyteltiin -- silmät olivat sentään -kylliksi ihmettelevät saamaan tuon ylen kunnianhimoisen tätirouvan -hyvälle tuulelle -- ja huvittelihe pitämällä silmällä Helenan -kasvoja; tämän ei alussa tarvinnut lainkaan käyttää väkipakkoa -itseään kohtaan pysyäkseen maailman välinpitämättömimpänä olentona, -sillä maakerroksessa olevien palvelusväen huoneiden läpi kuljettaessa -näki hän vain enemmän huoneita ja talouskapineita yhdessä paikassa -kuin hänellä muulloin oli tilaisuutta nähdä yhteensäkään, mutta -mitään tavallisuudesta poikkeavaa ei hän kumpaisessakaan huomannut. -Vaan kun hän sitten astui pihan poikki ulkohuonerakennusten puolelle, -jotka olivat täynnä kiiltäviä, mukavia kaluja, jopa koneitakin, -joiden käyttämisselityksiä kuunnellessa hän itsetietoisesti nyökäytti -päätään ja mutisi jotakin, teeskennellen ymmärtävänsä kaikki, kun hän -kulki täyteen ahdettujen latojen ohi, kun sivurakennuksessa sadat -kuhertelevat, kiekuvat, kaakottavat ja kaklattavat elukat saattoivat -hänet vallan pyörälle, ja kun hän lopuksi seisoi suunnattoman -suurissa navetoissa kokonaisen karjalauman edessä, jossa toinen -elukka oli toistaan kauniimpi, -- silloin hänen silmänsä kuitenkin -vähitellen suurenivat, ja hämmästyneenä hän hiipi toisten rinnalla, -kun mentiin takaisin asuinrakennukseen, jonka yläkertaan nyt noustiin. - -Paljon hän siellä näki, kulkiessaan hengitystään pidättäen -huoneesta huoneeseen, valituimman muotoisista välttämättömistä -esineistä ylellisyystavaroihin asti, jotka komeilivat paikoillaan, -ikäänkuin siellä ilman niitä ei olisi voitu tulla toimeen. Runsas -liinavaate- ja pukuvarasto sai hänet päästämään äänekkään ihmetyksen -huudahduksen, kun emännöitsijä avasi kaapit. Suuri lukittu kaappi, -johon hän loi aran katseen kuullessaan sen olevan ylintä hyllyä -myöten täynnä kallisarvoisia pöytäastioita ja hopeakaluja, vihdoin -rautainen arkku, jota ei varas eikä tuli voinut tuhota ja jossa -isäntä säilytti enemmän rahaa kuin kaikki kyläläiset tuolla alhaalla -taloineen ja tiluksineen voisivat vastata ja jota katsellessaan hän -melkein hartaasti pani kätensä ristiin -- kaikki tuo suli hänessä -_yhdeksi ainoaksi_ kuvaksi rikkauden vallasta ja ihanuudesta. - -Alakuloisena ja pelokkaana poistui hän huoneista ja hengitti -keveämmästi, kun lähdettiin puutarhaan. Vanhus itse asiassa johdatti -nuo molemmat tytöt sinne vain sen vuoksi että sieltä, eräästä -suuresta viiniköynnösmajasta, parhaiten saattoi näyttää millaiset -tilukset Sternsteinin kartanoon kuuluivat. Olipa siinä maata ja -mantua, mutta minkään vertaistaan vailla olevan tilan vaikutusta se -ei kuitenkaan tehnyt; se ei ulottunut sinne asti missä maa ja taivas -sulivat yhteen, ja olihan ympärillä paljon vieraitakin tiluksia. - -Emännöitsijä asetti tyttöjen eteen vielä lasillisen viiniä, jotta he, -kuten hän hyväntahtoisesti huomautti, jälleen virkoaisivat elämään; -sitten lausui hän kummallekin jäähyväiset, hyvin tyytyväisenä että -oli antanut heille aihetta olla nyt vähemmän virkeitä kuin konsanaan. - -Hyvän matkaa kulkivat tytöt vaieten; sitten pysähtyi Helena ja katsoi -Sternsteiniin päin. "Olit oikeassa, Sepherl", hän sanoi, "siellä voi -tosiaankin joutua vallan haltioihinsa." - -"Enkö sitä sanonutkin?" virkkoi toinen. - -"Ajattelesta vain", jatkoi Helena, "se, joka kerran Sternsteinin -isännän pojan saa... hänellähän ei muuta poikaa olekaan?" - -"Vielä sitä kysyt! Niinpä niin, Toni vain." - -"Sille, joka hänet kerran sieppaa ja pääsee istumaan tuonne ylös, -sille varmaankin tulee niin hyvät päivät ettei prinsessoillakaan sen -parempia voi olla!" - -"Pyh, mitä loruilet! Prinsessasta, joka on tottunut syömään -kultaisista astioista ja jonka edessä sotamiehet paljastavat aseensa, -puuttuu vielä paljon! Luuletko että joku tuommoinen oikein rikas -talonpoikaistyttö siellä saisi nauttia mitään erikoisempaa kuin -mihin hän isänsä talossa on tottunut. Niin köyhät ihmiset kuin me -luulisimme siellä todellakin olevamme ihan kuin taivaanvaltakunnassa, -mutta meistä sinne ei kukaan pääse." - -"Tuskin", huokasi Helena. - -"Ei pääse, sen sulle sanon! Ajattelehan toki, kuinka ylpeitä ne -kaksi ovat, sekä ukko että poika. Ketään tyttöä tällä seudulla, -niin kosolta kuin meitä onkin, ei Toni pidä edes sen arvoisena että -vastaisi tervehdykseen." - -"Se on vain oikein niille, jotka sitä puhuttelevat", huudahti Helena, -"minä en sitä tervehdi!" - -"Ja jos se joskus", jatkoi Sepherl, "alentuisi luomaan silmäyksen -johonkin meistä, niin löisi isänsä siltä silmät päästä siinä -paikassa." - -"Tapahtukoon hänelle niin minun tähteni, -- Jumala syntini anteeksi -antakoon, -- mutta minä voisin olla tyytyväinen: silloin täytyisi -ukon Sternsteinin kartanon uhallakin luovuttaa hänet helpommalla, ja -hovin vuoksi ottaisin kyllä sokeankin Tonin." - -"Hyi, miten voitkaan puhua noin kauheita, kun sinulla kuitenkin -osaltasi on poika, josta voit ylpeillä! Sternsteinin Toni, niin -rikas kuin onkin, ei kuuna päivänä ole muu kuin talonpoika, hänen -rinnallaan on oljenpunojattaren Muckerl vallan toista. Sen lisäksi -ei tuo kopea sternsteiniläinen -- jos jolloinkin olet häntä lähempää -tarkastellut, niin sun täytyy myöntää että olen oikeassa -- -lähimainkaan ole kaunis ja voimakas eikä hän tosiaankaan voi, kuten -Muckerl, korvata näppäryydellään, kunnollisuudellaan ja hyvyydellään -sitä minkä häneltä voimaa ja sievyyttä puuttuu." - -"Katsohan vain, mitä kaikkea sinä hänestä tiedät", nauroi Helena, -"vallanhan minun on ruvettava kilpailemaan sinun kanssasi; näyttää -aivan siltä kuin olisit rakastunut Muckerliini." - -Sepherl käänsi punastuvat kasvonsa poispäin. "Astele eteenpäin, äläkä -ole hullu." - -"Eihän sun tarvitse punastua ellei se ole totta", härnäsi Helena. -Häntä huvitti kiusotella turhilla loruilla Sepherliä, jonka arveli -kadehtivan häntä nuorukaisen yksinomaisesta omistamisesta. Hän löi -häntä lujasti olalle. "No, älä pahastu! Jos kerran pidät häntä niin -suuressa arvossa, niin voithan ottaa hänet. Anna minulle yksi ainoa -hyvä sana, niin luovutan hänet sulle." - -"Oletko milloinkaan kuullut minun päästävän ainoatakaan sanaa, joka -oikeuttaisi sinut puhumaan minulle tuolla tavalla?" virkkoi Sepherl -vihastuneena. "Ettei Muckerl tahdo ketään muuta kuin sinut, ja vaikka -jonkun tahtoisikin, niin kaikkein viimeksi minut, sen hyvin tiedät, -ja koska sen tiedät, niin sanon sulle kerralla, että tuollainen -ajattelematon pila vain halventaa sinua ja että minä pidän itseäni -aivan liian hyvänä olemaan sinun pilkkanasi!" - -"Mutta sinäpä vasta vähästä suutut", sanoi Helena katsahtaen häneen -olkansa takaa. "Kun poika kerran on minun, niin onhan toki leikinteko -omastani sallittua? Ja jos piloillani lupasin luovuttaa hänet -sinulle, niin eihän sun siitä tarvitse loukkautua, koska kerran pidät -häntä niin verrattomana! Tämä on leikkiä, mutta totta puhuen -- hän -on sellainen kuin hän on ja minä sellainen kuin minä olen -- jos joku -toinen vain koskisi häntä pikkusormeenkaan, niin voit uskoa, etten -enää hänestä riitelisi!" - -Niin, kannattipa Zinshoferin Helenan puhua sillä tavalla. Sepherl -nyökäytti myöntävästi päätään. "Jos jonkun päähän pälkähtäisikin -kilpailla sinun kanssasi, niin Muckerl vain nauraisi sille. Mutta -katsoppas, tuolla hän vielä kärsivällisesti seisoo sillalla." - -Siellä hän todellakin vielä seisoi. Paljon vettä oli hänen siinä -odotellessaan vierinyt virtaa alas, ja hän mietti mielessään kuinka -paljon sitä vielä täytynee sillan alitse juosta ennenkuin tapahtuu se -mitä hän toivoo ja haluaa. - -Hän seisoi vastavirtaan päin niin että hän näki vain tuon alituisen -tulvimisen ja valumisen eikä kiinnittänyt huomiotaan siihen -kuohuvaan, kohisevaan, rauhattomaan vesipyörteeseen, joka hänen -selkänsä takana kuljetti pois kaiken minkä oli tuonutkin, puunpalaset -ja oljenkorret. - - * * * * * - -Varhain seuraavana aamuna ilmestyi Helena Sternsteinin hoviin. - -"Hyvänen aika, mitä sinä haet?" kysyi vanha emännöitsijä hänet -nähdessään. - -"Ajatelkaahan", virkkoi tyttö näyttäen oikeanpuolista korvalehteään, -"kun minulta on korvarengas hukassa. Enköhän ole pudottanut sen tänne -teille?" - -"En ole sattunut näkemään." - -"Voihan se sentään olla jossain kätkössä --" - -"Tahdonpa pitää silmällä." - -Pihan poikki astui lyhyenläntä, vankkaruumiinen nuorukainen heidän -luokseen. - -"Siinä on meidän isännän poika", kuiskasi vanhus töykäten tyttöä -kyynärpäällään. - -Helena katsoi tulijaa. Hänellä oli kiharainen, musta tukka, suora, -jokseenkin paksu nenä ja ruskeat, kirkkaat silmät. Tyttö ei odottanut -sen jälkeen mitä Sepherl oli hänestä kertonut mitään tervehdystä, -mutta ei myöskään itse tervehtinyt häntä. - -"Kukas sinulla on täällä luonasi, Kathel?" kysyi nuorukainen. - -"Se on Zinshoferin tytär tuolta alhaalta", vastasi vanhus tehden -sivumennen kädenliikkeen kukkulan juurelle päin ikäänkuin -osottaakseen kuinka vähän merkitsi täällä ylhäällä kaikki se mikä -tuli tuolta alhaalta. "Matznerin Sepherl toi hänet eilen tänne -muassaan, ja minäpä sain hänen silmänsä suuriksi leviämään täällä. -Pelkästä katselemisesta on hän kadottanut toisen korvarenkaansa aivan -huomaamattaan. Eikö niin, tyttöseni?" Hän pani luisevan kätensä tytön -pyöreälle olalle. - -"Totta se on", virkkoi Helena, "kaunista teillä on täällä ylhäällä." -Mutta hän sanoi tämän tyynen tunnustuksen äänellä ikäänkuin ei eilen -olisi nähnyt mitään tavatonta ja niinkuin hän pikemmin harvinaisuuden -vuoksi kuin minkään muun syyn tähden asuisi kurjimmassa majassa -alhaalla. - -"No, jos se kerran on sinua miellyttänyt", sanoi nuorukainen, "niin -voithan tulla useamminkin." - -"Olet hyväntahtoinen", nauroi tyttö, "ajattelet kai ettei kukaan -silmillään vie teiltä mitään pois ja sallit katsella." - -"Oletko sinä siitä niin huvitettu?" hymyili nuorukainen. "Kukapa -tietää vaikka hyvinkin pian kerjäisit täältä yhtä ja toista." - -"Niinkö luulet?" kysyi tyttö katsoen häntä suoraan silmiin. "Jos -jotakin pyytäisin, niin se olisi toista, mutta kerjäämiseen en -alennu, mietinpä usein vielä sitäkin, otanko vastaan mitä mulle -tarjotaan." Hän kääntyi emännöitsijän puoleen. "Olkaa siis hyvä ja -pitäkää silmällä korvarengasta. Jos se sattumalta löytyisi, niin -pistäkää talteen minulle. Olisi ikävää, jos se hukkuisi. Toinen ei -ole minkään arvoinen ilman toista ja sitäpaitsi on se lahjaksi saatu. -Katsokaa, tällainen se on." Hän taivutti kaulaansa ja ojensi päätään -eteenpäin, jotta vanhus saattoi nähdä vasemmassa korvalehdessä olevan -renkaan; sitten hän kääntyi lähteäkseen. "Jumalan haltuun!" - -Nuorukainen päästi hiljaisen vihellyksen. "Tyttö on hieman -ylpeäluontoinen, näyttää minusta." - -"Niin minustakin", tuumi vanha Kathel. - -"Mutta sievä kumminkin, se minun täytyy sanoa." - -"Hän on oljenpunojattaren Muckerlin hempukka." - -"Pyhänkuvaintekijän?" - -"Sen saman." - -"Vai niin." - -Kun Helena saapui alas mökkiin, torui vanha Zinshoferin eukko: -"Missäs sinä jo näin varhain kuljeksit?" - -"Ylhäällä hovissa olin. Multa taisi eilen pudota sinne korvarengas --" - -"Pyh, sinä hanhi, katso toisella kertaa ensin tarkoin kotoa ennenkuin -hyppäät joka kolkkaan. Korvarenkaasi on pöytälaatikossa, juuri äsken -sen siellä näin." - -"Jestas sentään, kuinka hajamielinen minä olen! Todellakin, siellä se -on. No, nyt olen mielissäni. Olisinpa voinut säästää jalkavaivan ja -murheen sen vuoksi." - -Hän loi aran katseen äitiinsä ja hymyili itsekseen tämän kääntäessä -hänelle selkänsä. - -Oli iltapuoli päivää, kun Sternsteinin kartanon Toni sytytettyään -keittiössä piippunsa lähti ulos ja alkoi hitaasti kävellä suuren -niityn poikki; jostain toisesta olisi voinut tuntua pahalta tuo -kauniin heinän maahanpolkeminen, mutta kuka saattoi moittia siitä -häntä, tulevaa tilanomistajaa? Ei edes nykyinenkään omistaja, hänen -oma isänsä, olisi voinut ihmisten kuullen häntä tästä nuhdella, ja -"ripitys" neljän silmän nähden pelotti nuorukaista sitä vähemmän, -kun se tähän saakka aina -- ja vallan toisten kepposten vuoksi --- oli sujunut varsin sievästi. Vanhus tosin kehui ankaruuttaan, -mutta jos itse teossa hänen "ainoansa", josta isä ylpeili, pahotti -hänen mielensä, tyytyi hän osottamaan ylemmyyttään siten että -kovasti huutaen ja meluten selitti suunnitellun, tapahtuneen tai -tapahtumattomaksi jääneen asian järjettömyyden, sopimattomuuden -tai turhuuden, kunnes hän aivan hengästyi tai kunnes puheen lanka -katkesi; nuorukaisen ei tällöin tarvinnut muuta kuin nöyrästi -kuunnella, ja siihen hän kernaasti tyytyi. - -Toni oli kulkenut noin kaksi kolmattaosaa matkasta jokirantaa pitkin, -kun hän näki viimeisen hökkelin oven avautuvan ja Helenan astuvan -ulos. Tyttö heilutti jotain pestävää vaatetta kädessään ja astui -varovaisesti askel askeleelta entisiä jälkiä myöten, jotka portaiden -tavoin johtivat rantaan. Siellä hän kumartui, upotti täyteläiset -käsivartensa vesipyörteeseen ja pesi liinakappaleensa. - -Tytön huomatessaan siristi nuorukainen silmiään ja veti suunsa -leveäksi. Hän jatkoi hitaasti matkaansa, kunnes seisoi vallan -vastapäätä tyttöä kahden kuihtuneen pajupensaan välissä. "Pst! Pst!" -antoi hän suhista. - -Tyttö karkasi kirkaisten pystyyn ja kun hän painoi molemmat kätensä, -sormet hajallaan, vähän kaulan alapuolelle täyteläistä rintaansa -vasten, liukui vaate pois; töin tuskin hän ehti jalkaterällään astua -sen päälle, ettei se päässyt uimaan veden mukana. - -"Herranen aika sentään kuinka säikäytit minua", sanoi hän hiljaa. - -Taas leikki nuorukaisen suupielissä ivallinen hymy, mutta se hävisi -pian, ja hän sanoi, hiljaa hänkin, ärsyttelevän tuttavallisesti: -"Mene tuonne niitylle, jonka näet leviävän silmiesi edessä, hetken -perästä näet minunkin tulevan sinne." - -Tyttö veti otsansa kurttuun ja puri alahuultaan, kumartuen samalla -nopeasti veden yli. - -Hetkisen kuluttua virkkoi poika: "Kuules, minulla oisi vähän -puhuttavaa sinulle." - -Tyttö tempasi nopeasti vaatteen, sitten tarttui siihen molemmin -käsin, kääri sen kokoon ja pusersi kuivaksi; sitä tehdessään oli -hän toipunut säikähdyksestään, mutta vasta sitten kun oli työnsä -suorittanut käänsi hän kovasti punastuneet kasvonsa nuorukaiseen päin -ja sanoi tylysti ja tuikeasti: "En tiedä mitä sinulla olisi puhumista -minulle, enkä myöskään ole lainkaan utelias." Hän kääntyi mennäkseen. - -"No, elähän nyt", sopersi poika ja pyörähti ympäri; tämän liikkeen -tehdessään luuli hän huomaavansa tytön majan ovella nauraen -katsahtavan häneen olkansa takaa. Siitä sai hänkin rohkeutta -kääntää päätään, mutta hän kohtasi vain tytön suuret, kerrassaan -epäsuopeat silmät, ja hän asteli harmissaan, lakki niskassa, kädet -housuntaskuissa, sääret koukussa pitkin tietä, jota oli tullutkin. -- - -Kun Sternsteinin kartanon väentuvan pitkällä pöydällä ruokavadit -höyrysivät, silloin astui isäntä esiin ja luki kovalla äänellä -ruokarukouksen; rengit ja piiat mutisivat sen itsekseen. Sitten -isäntä istuutui, otti pari lusikallista maistiaisiksi ruuasta, mikä -oli toisille merkkinä, että saivat ottaa lautasensa täyteen tai -kukkuralleen, kukin arvonsa mukaisessa järjestyksessä. Palvelusväen -syödessä leikitteli; isäntä lusikallaan, tarkkasi olivatko jonkun -kasvot "karsaat" ja kyseli joiltakin lyhyesti yhtä ja toista. Lopuksi -lausui hän kiitossanat ja meni Tonin kanssa ylös upeaan huoneeseen, -jossa nuo molemmat istuivat huolellisesti katetun pöydän ääreen, -kuten heidän sopikin, koska he kerran rakkaan Herramme kiistämättömän -tahdon mukaisesti olivat maailmassa paremmassa asemassa kuin muut -ihmiset. Illalla aterian jälkeen, kun vanha Kathel oli vienyt pois -pöytäastiat, jäivät isä ja poika häiritsemättömään rauhaan. - -Sternsteinin kartanon isäntä oli, huolimatta siitä että hän käveli ja -istui hieman etukumarassa, puolta päätään poikaansa pitempi, ruumis -oli kookas ja häränniska kannatteli isoa, matala- ja leveäotsaista -päätä. Riippuvien poskien yläpuolelta vilkkuivat pienet, harmaat, -liikkuvat silmät, joita varjosti paksut kulmakarvat, ruskeat kuten -lyhyeksileikattu tukka ja poskipartakin, joka ulottui korvien -yläpuolelta aina poskien alimpaan osaan saakka; tylppä nenä pisti -esiin yläpuolelta suun, jonka paksujen pöhöhuulien välitse hän -huohottaen imi ilmaa ja yksitoikkoisesti äänteli. - -Tonin mielessä pyöri kysymys: mahtoiko vanhus tietää hänen -niitynpolkemisestaan? Ei hän kuitenkaan kauaksi aikaa jäänyt siitä -epätietoiseksi. - -Isäntä kumartui pöydän reunaan asti, tarkasteli "ainoaansa" -kulmakarvat rypyssä ja alkoi nyökytellä päätään. "Oletpa sinä aika -lintu sentään!" murahti hän. - -"Minkä vuoksi, isä?" - -"Minkä vuoksi? Minkä vuoksi? Totta kai tiedät minkä vuoksi ja tiedät -senkin etten voi sietää tuota ulkokullaista kysymystä! Eikö tänään -ole melkein kokonaiset niitynalat pitkin ja poikin tallattu lakoon? -Mitä sinä oikeastaan ajattelet polkiessasi tilan maita, pidätkö -niitä minun ominani vai sinun? Minun mielestäni ne ovat minun -omaisuuttani niin kauvan kuin ne eivät ole sinun, ymmärrätkös, ja -sitä minä en kärsi että vahingoitat sitä mikä on minun! Älä vain -rupea hupsuttelemaan minulle sellaista, että ne muka kuitenkin kerran -tulevat sinulle, siihen on vielä, kuten sanottu, pitkä aika, ja -vaikkapa ajatuksissasi kuvitteletkin itseäsi tulevaksi omistajaksi, -niin on tuollainen tuhlaus sitä tyhmempää, ja minä näen kyllä, että -on sulaa Jumalan armoa, mitä kauvemmin hän antaa minun pitää täällä -isännyyttä. Eläkä sinäkään ajattele naimista, eläkä luule että minä -tästä sinun vuoksesi poistun niin kauvan kuin hiukankin vielä pystyn -liikkeelle. Ei hetikään! Sillä oitis kun oisit herraksi päässyt -juoksisit kai iloisten veikkojen kanssa pitkin peltoja ja niittyjä -ja polkisit Jumalan viljan maahan; mutta se olisi rappeutumisen -alku, ja saisinpa pian nähdä senkin, ettei minun mainiossa talossani -enää olisi kattoa eikä seiniä! Voi, ei, onhan minulla kekseliäs -notarjukseni, kun kerran lähden -- vielä en sitä ajattele -- mutta -silloin täytyy hänen jänkätä asia siten, että minä kuitenkin saan -olinsijani ja tarpeeni talosta, vaikkei sinun omaksesi jäisi yhtään -kiveä rakennuksesta eikä jalanleveyttä maata. Keittämäsi sopan -saat itse lusikoida, minulta sun ei tarvitse odottaa hatuistakaan; -ulosottajana en tarvitse mitään sisäänpanijaa. Ymmärrätkö? Niin, -siinä se pölkkypää vain istuu ja antaa puhua itselleen kuin tukille." -Hän löi nyrkkiään pöytään. "Sanoppa nyt, se minun ainakin pitää saada -tietää, mitä sinä oikeastaan olet tuolta niityltä hakenut?" - -"Mutta enhän minä niin mitään, isä. Suoraan sanoen se oli vain -ajattelematonta kujeilua." - -"Ajattelematonta kujeilua? No niin, johan minä sitä ajattelinkin, se -on siis kerrankin viimeinen sanasi. Ajattelemattomista kujeistasi -olen saanut kyllikseni! Elä laita niitä toiste!" - -"Sitä ei enää koskaan tapahdu." Vanhus nousi ylös. "Puhua kyllä -osaat, mutta jos luulet voivasi leikitellä minun kanssani, niin kyllä -ensi kerralla näytän sulle täyttä totta." - -"Ei sitä tarvita." - -Isäntä painoi päänsä kohotettujen olkainsa väliin ja astui muristen -ovea kohti. - -"Hyvää yötä, isä", huusi Toni ja katsoi salavihkaa hymyillen hänen -jälkeensä. - -Ukko meni makuukamariinsa, jossa ei ollut muita huonekaluja kuin -yöpöytä, kaksi tuolia ja rautasänky; siellä eivät syöpäläiset viihdy, -ja olkialustalla, jouhimatrassilla ja jykevien kattopölkkyjen alla on -terveellisintä nukkua, niin oli Sternsteinin isännälle vakuuttanut -eräs, joka oli elänyt sotamies-elämää ja huolimatta kestetyistä -vaivoista päässyt satavuotiaaksi; ja niin vanhaksi toivoi hänkin -tulevansa. Hän ajatteli, ettei hänen vielä pitkiin aikoihin tarvinnut -luovuttaa taloa pojalleen ja että hän tämän "ajattelemattomalle -kujeilulle" kyllä aina keksii hyvän vastaväitteen, ellei hän ennen -aikaansa ja poikansa mieliksi tahtoisikaan luovutusta tehdä. - -Se olisi Tonin pitänyt tietää; hän olisi lakannut nauramasta älykästä -isäänsä. - - - - -VI. - - -Aamusella kaksi päivää tämän jälkeen seisoi Sternsteinin Toni ladon -lautaseinää vasten nojaten tupruttelemasta paksuja savuja piipustaan. -Hän katseli alas oljenpunojattaren Muckerlin majaa kohden; tämä -oli parhaillaan vanhan päivätyöläisen Gregorin kanssa kantamassa -jotain suurta laatikkoa käsikärryihin. Kun työ oli tehty, kumartui -vanhus tarttuakseen vetonuoraan, joka roikkui hänen olaltaan; sitten -sylkäisi hän kouriinsa, tarttui nuoraan ja läksi matkaan. - -Helena, joka oli seisonut kotinsa ovella, tuli nyt paikalle. Muckerl -tarttui hänen käteensä ja molemmat astelivat jutellen hitaasti -poispäin. Vanha oljenpunojatar seisoi pihalla, nyökäytti päätään ja -katseli kauvan heidän jälkeensä. - -Tyttö kulki avopäin. Hän seuraa siis puunleikkaajaa vain jonkun -matkaa, ei kovin kauvas. - -Toni puhalteli lyhyin, äkkinäisin henkäyksin savupilviä -aamupiipustaan, seuraten silmillään noita kahta alhaalla vaeltavaa, -yhä pienenevää olentoa, kunnes näki heidän vallan kylän yläpäässä, -tuskin lumella hyppelevien variksien kokoisina katoavan tienkäänteen -taa. Hän katsahti ympärilleen ja kun ei huomannut läheisyydessään -ketään riensi kiireesti pois ja meni melkein juoksujalkaa takaisin -sillalle. Siellä hän nojautui kaidepuihin, hengähti hiukkasen aikaa -ja astui sitten hitaasti kylään päin. - -Hän kulki mietteisiinsä vajonneena, kunnes kohtasi Helenan, joka -seisoi juuri samassa pensaikossa, missä kerran salavihkaa oli ollut -tapaamassa Muckerlia. - -"Jumala antakoon", tervehti Toni tyttöä. - -"Samat sanat", vastasi Helena. - -"Minne matka?" - -"Muckerlia olen saattanut. Nyt menen jälleen kotiin". - -"Vai Muckerlia? Onko se sinun kultasi?" - -"En tiedä miksi eksyttäisin sinut siitä uskosta; kyllä kai hän jotain -sinnepäin on." - -"Sepä kumma." - -"Että minulla on kulta?" - -"Ei se. Sinun laisesi voi saada vaikka kymmenen, jos tahtoo." - -"No, tiedä sitten, että vaikka se kuinka riippuisi tahdosta, niin ei -kymmenen pysty yhden rinnalle; yksi on minulle kymmentä rakkaampi." - -"Niin, mutta ei kumminkaan Muckerl ole kymmenen vertainen!" - -"En minä sitä sanokkaan, mutta jätä minut jo rauhaan. Siinä sulle -kylläksi kun sanon, että hän on minulle parempi kuin joku toinen -- -kuinka paljon parempi, se on sinulle sama." - -"Ei, se juuri ei olekaan mulle sama, sen tiedän, sinä olet -kaunein -- --" - -"Älä sinä löpise kauneimmasta! Jo aikaa ennenkuin aloitte minua -siksi mainita, on hän sen tiennyt. Ehkä ymmärrät, että hän sillä -tapaa jo on muista edellä; tai kenties ei sentään olekkaan, -- joka -tapauksessa jätän selittelyn sikseen." - -"Ymmärtäisin ehkä, jos hän olisi tämmöinen meikäläinen eikä -tuollainen poikanallikka, tai sinä sellainen, jonka olisi tyytyminen -mihin tahansa; mutta asia ei ole niin, ja sinulle sopisi sievempi." - -"Oh, poika, siitä en lainkaan välitä. Kauneutta on minulla omistani -kylliksi, ja toiselta sitä ei voikaan puraista." - -"Eipä kylläkään, mutta voisihan löytyä joku, jolla on enemmän kuin -Muckerlilla, joka olisi paremmassa arvossa, ja haitaksi ei kumminkaan -oisi, jos hän oisi hieman siedettävämmän näköinen." - -Tyttö katsoi sivuttain nuorukaiseen silmät rypyssä. "Se on tietty; -tiedätkö sinä kans neuvoa minulle sellaisen?" - -"Ehkäpä", hymyili Toni, "eikä hän muuten ole kaukanakaan täältä." - -"Kun hänet tapaat, niin vie minulta terveisiä ja sano että hän minun -puolestani vain saa pysyä siellä missä on." - -"Kyllä minä sanon, mutta en usko hänen siitä huolivan." - -"Se on hänen asiansa. Ja nyt Jumalan haltuun!" - -"No, älä nyt pidä kiirettä, oisin vielä mielelläni kanssasi. --" - -"Voithan sen tehdä, jos meillä on yksi tie." - -"Jotta puhuisimme asiat selviksi, -- mutta tuon kautta. --" - -"Sinun mieliksesi en toki kiertoteitä kulje?! En ymmärrä mitä hyötyä -siitä olisi. Mitä minulla on sinulta kuultavaa, sen voit kyllä -julkisella tielläkin kertoa, vaikka ihmiset seisoisivatkin ovilla tai -kurkistelisivat akkunoista." - -"Juuri ihmisten vuoksi, etteivät ne sinusta --" - -"Minustako? Mitä minun tarvitsee ihmisiä arastella, kun kuljen heidän -nähtensä? Mutta sinä kai pelkäät tulevan isäsi kuuluville, että sinun -on nähty seurustelevan erään meikäläisen kanssa." - -"Ohhoh!" nauroi poika. "Sittepä huonosti tunnet isä-ukon; hän puuttuu -kyllä joka tilaisuudessa asianmukaisesti juttuun, mutta lopulta -pistän kuitenkin hänet pussiin, niin suuri kuin hän onkin." - -"Pidä vaan silloin varalla, ettei säkki repeä." - -"Ole huoleti, isäni saan taipumaan mihin tahansa:" - -"Kaikkeenko?" - -"Kaikkeen!" - -"No, tähän saakka ei sitte ole tullut tehtyä mitään erikoista." - -Toni alkoi suurella innolla kertoa ajattelemattomista kujeistaan, -mutta vaikeni, kun he saapuivat kylän ensimäisten asumuksien kohdalle. - -"Siinä se nyt nähdään", kuiskasi hän, "tuolla seisoo jo muutamia -töllistelijöitä." - -"Anna heidän olla, kun heillä kerran on aikaa ja halua -siihen", virkkoi tyttö ja alkoi äänekkäästi puhella ilmasta, -vuodentulontoiveista, taloudestaan ja askareistaan, kunnes pääsivät -sillalle, jossa hän toivotti nuorukaiselle "hyvää ruokahalua". - -"Vielä yksi asia", sanoi Toni. - -"Mikä sitten?" - -"Etkö tosiaankaan tahdo suoda minulle tilaisuutta kerran puhua suuni -puhtaaksi kanssasi?" - -"En, en todellakaan." - -"Miksi et?" - -"Tahdot tietää syyn? Koska varpunen, joka minulla pesineen on -käsissäni, on minulle rakkaampi kuin se ylpeä kyyhkyshaukka, joka -kuikkelehtii ylhäällä Sternsteinin hovin katolla." - -Nuorukainen päästi pari lyhyttä, ivallista naurun hohotusta ja sitten -katsoi hyvän aikaa poislähtevän jälkeen. Äkkiä väsyi hän siihen, -nojautui kyynärpäillään kaidepuihin, työnsi kaikki kymmenen sormeansa -hatun alle, jonka lieret vajosivat syvään hänen otsalleen, ja kaiveli -tukkaansa. - -Näin näki Helena hänen vielä kauvan aikaa seisovan, jutellessaan -vanhan oljenpunojattaren kanssa portilla. - - * * * * * - -Sternsteinin kartanossa käskettiin renkejä ja piikoja ahkerasti -käymään kirkossa, mutta isäntä poikineen ei pitänyt siitä -juuri väliä; ellei heidän aamupäivällä sopinut mennä Jumalaa -kunnioittamaan, pistäytyivät he, jos hyväksi havaitsivat, -iltarukoukseen; useimmiten menivät he lähellä olevaan kauppalaan, -jossa saivat seurustella yhtä rikkaiden, siis paremmin vertaistensa -isäntien kanssa, ja silloin sattui monasti, että he astuivat sisään -keskellä tai lopulla jumalanpalvelusta, joten heille jäi töintuskin -aikaa rukoilla pari hurskasta isämeitää, ennenkuin oli käytävä -yhteisen pöydän ääreen ravintolassa. - -Mutta sen jälkeen kun Toni oli kohdannut Helenan pensaikossa ei hän -laiminlyönyt ainoatakaan aamumessua, oli kirkossa saarnankin ajan ja -kävi iltapäivisin rukoushetkissä. Hän antoi isänsä istuskella yksin -kotona ja yksin mennä kauppalaankin ja jutteli vanhukselle hyvin -ymmärtäväisesti, että tällä kaiken herrana piti olla valta elää -kuten tahtoi, vaikka olisikin kovin hyvä, jos joku hänen sijastaan, -palvelusväelle seurattavaksi esikuvaksi, asiaankuuluvasti kävisi -kylän kirkossa. - -Kahdesti oli hän vielä sittemmin nähnyt Helenan. Hän näki tytön -tulevan pitkin tietä ja kiiruhti sillalle hänet saavuttaakseen, -mutta Helena oli aina ketterämpi eikä nuorukaiselle jäänyt muuta -neuvoksi kuin seurata häntä loitompana, ja sitten kääntyi tyttö -aina vain vanhan Matznerin Reslin majan kohdalla häneen päin, -katsoi suurin silmin, ihmettelevästi ja kuten Tonista näytti hieman -ivallisestikin häneen ja katosi ovesta sisälle, astuakseen sitte -kotvasen kuluttua Sepherlin seurassa ulos, innokkaasti jutellen ja -luomatta silmäystäkään sivulleen. Näin hän asteli toverinsa kanssa -kylän yläpäästä alapäähän. - -Nyt tapahtui usein, että Toni kesken syöntinsä pani veitsen ja -kahvelin pois kädestään; sen sijaan että olisi lähtenyt työhön -seisoskeli hän jossain sokkelossa tai istui narrinkaappiin -kurkistellen, se tahtoo sanoa tuijotellen ilmeettömästi eteensä. -Tuota kaikkea oli hän tehnyt noin neljän viikon ajan, kun isäntä -eräänä päivänä seurasi häntä aterian jälkeen ulos. - -"No, poikaseni", sanoi hän, "sinusta saattaa kai herra pastori -iloita?" - -"Miksikä niin, isä?" - -"Kun sinä niin tunnollisesti paastoat ja rukoilet." - -"Minäkö?" - -"Juuri sinä. Ja annahan kun sanon. Minulla ei olisi mitään sitä -vastaan, että tahdot parannuksen tekoon ryhtyä, mutta tee minun -mielikseni ja heitä pois tuo mietiskely! Sternsteinin kartano ei ole -mikään luostari eikä siitä ole minkäänlaista hyötyä, vahinkoa vain, -että sinä niin kokonaan laiminlyöt työsi." - -"Enhän minä toki sillä lailla, kuvittelet vain sellaista mielessäsi", -virkkoi nuorukainen kääntäen punastuvat kasvonsa poispäin. - -"Onko se vain oikeaa mielikuvittelua, häh?" nauroi vanhus ja poistui, -kääntyen vielä pari kertaa katsomaan poikaansa; hänestä ei suinkaan -tuntunut vastenmieliseltä, kun noin saattoi näyttää ylemmyytensä -poikansa rinnalla. - -Toni meni eteisen läpi puutarhaan. Hän istuutui viiniköynnösmajaan. -Vasemmalla kädellään piteli hän otsaansa, kyynärpää lepäsi toisella -polvella, toisella oikea käsi rentonaan. Näin hän istui mietteissään -pitkän aikaa. Sitten hän huokasi: "Tällä lailla se ei voi jatkua." - -Puutarhassa oli sivuportti, josta käytetty polku vei niittymaiden -poikki kukkulan huipulle. Tätä kapeata, vähitellen vuoren juurelle -katoavaa tietä kuljettaessa oli kylä takanapäin. Toni harhaili -hitaasti polkua pitkin, usein jääden seisomaan ja katselemaan alas -Zwischenbühelin viimeistä majaa kohden. - -Äkkiä risahti jokin hänen läheisyydessään. Hän taivutti yläruumistaan -eteenpäin ja kurotti kaulaansa. Helena oli astunut tielle. Ei -huomannut nyt silmien siristystä, ei suupielien värähtelemistä Tonin -kasvoilla niinkuin silloin kun hän niityn poikki astui jokirantaan; -vain äärimäinen jännitys niistä kuvastui: kukkulalta hän piti tarkoin -silmällä tytön jokaista liikettä. - -Helena kantoi selässään pientä koria; hän pysähtyi hetkiseksi ja -katsahti ympärilleen, sitten kulkien jokirantaa pitkin samaan -suuntaan kuin Toni ylhäällä kukkulan harjalla. - -Tyttö meni varmaankin keräämään kuivia oksia tai kuusenkäpyjä -pienestä havupuumetsästä, joka kuului seurakunnalle ja jota sanottiin -"kuolleeksi metsäksi." Se oli kiturainen metsikkö lähellä jokea, -joka tulvan aikana paisui sinne asti ja jätti hiekkaa ja vierinkiviä -runkojen väliin; mutta kokonaan turmion omaksi se joutui sitten -kun suolinkainen alkoi siellä asustaa. Alastomina kohosivat hoikat -rungot, hauraasti ne katkesivat; vain aniharvat terveet puut -pysyttelivät vielä hengissä epämääräiseksi ajaksi. Kuollut metsä oli -jätetty oman onnensa nojaan. Itse polttopuiden vuoksi ei siitä ollut -mitään riitaa; kylän kaikkein köyhimmät vain lähettivät lapsensa -noutamaan kotiin sellaisia risuja, jotka eivät sentään aivan käsiin -murenneet. - -Että tyttö oli hänet nähnyt ja nyt tarkotuksella juoksee hänen -tielleen, se oli nuorukaisesta päivänselvää. Kuitenkaan ei hän tällä -kertaa tuntenut siitä iloista tyydytystä; pikemmin oli hänen mielensä -murheellinen ja apea. Hetkisen toivoi hän sitäkin, ettei tyttö olisi -tullut ollenkaan; mutta kun hän nyt siinä kerran oli, ei Toni pian -ajatellutkaan mitään muuta kuin pysyä käynnissä keveästi tietä pitkin -astuvan kauniin naisolennon tasalla. - -Lähellä loppuansa kulki polku pensaikon taitse aivan joen rantaa; -sinne pysähtyi nuorukainen hetkiseksi seisomaan, hengitystään -pidätellen ja liikahtamatta, jotta ei vahingossa siirtäisi pensaan -oksaa, joka suojasi häntä. Häntä vastapäätä istui tyttö mättäällä, -vain veden kapea uoma välillä. Kenkä oli nähtävästi puristanut, sillä -hän oli vetänyt sen pois jalastaan ja pudisteli sitä. Sitten pani hän -sen jälleen jalkaansa. Sen tehtyään hän nousi ylös ja astui nopeasti -isompaan metsään ja katosi sen hoikkien puunrunkojen taa. Toni kulki -tuon lyhyen matkan joen rannalle takaisin, hyppäsi yli puunrungon, -joka oli siinä sillan asemesta, ja näki lähellään kuolleessa metsässä -Helenan seisovan odottamassa. Nuorukainen astui päättäväisesti häntä -kohden. - -Tyttö antoi hänen tulla kolmen askeleen päähän. Sitten hän heitti -toisella kädellään korin olaltaan maahan ja ojensi toisen nuorukaista -kohti. "Tästä täytyy kerrankin tulla loppu!" huudahti hän. - -"Niin minäkin arvelen", virkkoi poika ja nyökäytti vakavana päätään. - -"Minä tunnustan aivan avoimesti", jatkoi tyttö, "että näin sinun -äsken astuvan kukkulaa alas ja mielessäni päätin kohdata sinut, koska -sinun hännystelemisesi ympäri kylää ja ijänikuinen töllistelemisesi -kirkossa jo käy ihan sietämättömäksi! Eikö sinulle riittänyt lyhyesti -ja päättäväisesti sanotut sanat? Tarvitsetko asian ymmärtääksesi -saarnan tai litanian?" - -"Puhu asia selväksi, puhu vain asia selväksi", sanoi Toni katsoen -eteensä maahan. - -"Sinä kuvittelet kai olevasi joku erikoisempi ja että kaikki muut -ovat sinun rinnallasi vähäpätöisiä? Tosin sinä olet Sternsteinin -rikkaan isännän ainoa poika ja kerran itse kartanon omistaja, niin, -se sinä olet, mutta silti sinun ei tarvitse pitää minua huonona -ihmisenä!" Hän oli tällävälin taitellut läheltä olevista puista -kuivia oksia ja heitellyt niitä korin viereen; nyt hän heilutti -hentoa vitsaa kädessään ja hosui sillä ilmaan nuorukaista kohden. -"Etkö melkein pidä minua sellaisena?" - -"Mitenkä minä semmoista olisin ruvennut ajattelemaan?" sanoi Toni -puoliääneen kohottamatta katsettaan maasta. - -"Ellet vielä ole ajatellut niin minä autan sinua siihen! Mitä sinä -muuta tarkotat kaikella hännystelemiselläsi ja tunkeilemisellasi kuin -että hylkäisin sen pojan, jolla on rehelliset aikeet minua kohtaan, -tullakseni sinun hempukaksesi, sinun, jolla ei ole kunnialliset -meiningit, jolla ei voi eikä saakaan olla kunniallisia aikeita?!" - -Toni katsahti ylös. "Miksikä ei voisi eikä saisikaan olla?" - -"Tyhmä kysymys", vastasi tyttö vihaisesti. "Älä vain pidä minua -niin tyhmänä ja halpamaisena että kuuntelisin sinun puheitasi ja -samalla unohtaisin kuinka suurena ja leveänä Sternsteinin hovi on -meidän kahden välillä; sieltä ei minulla milloinkaan ole toivoa ei -edes yhdestä ikkunanruudusta katsella alas Zwischenbüheliin. Nyt -tiedät minun ajatukseni, ja tästä päivästä alkaen, sitä pyydän, pysy -poissa minun tieltäni ja katsele kirkossa sinne mihin on katseltava, -jos hartaudesta sinne menet, alttariin ja saarnastuoliin, mutta -ei naisten penkkeihin, -- taikka minun puolestani sinnekin, mutta -johonkin toiseen." - -"Joko olet kaiken sanonut? Kuuntele siis nyt minuakin. Jos muita -kohtaan olenkin ylpeä, niin siitä ei nyt ole kysymys, siinä suhteessa -et varmaankaan voi minua moittia. Jos olisin puoleksikaan niin -pikavihainen kuin sinä, niin juoksisin kai nyt heti kotiin. Muutoin --- alentuvaisuudesta tahikka itseäni pakottaen en tule tiellesi; -teen sen vain siksi, että sinut näkisin ja kuulisin puhettasi, ja -elleivät kasvosi näytä ystävällisiltä eikä sulla ole ainoatakaan -hyvää sanaa minulle, niin tyydyn synkkiin ja vihaisiinkin. Ja -sille, että mielelläni sinut ottaisin, voin juuri yhtä vähän kuin -pyhänkuvaintekijäkin, enkä siis tahtoisi että pidät minua huonompana -ja aikeitani pahempina kuin hänenkään." - -Helena kohotti pyöreitä olkapäitään. - -"Ei tekisi kunniallesi vähintäkään vahinkoa, jos osottaisit sääliä -minua kohtaan." - -Helena rypisti silmäkulmiaan. "Sinä narri siinä, älä pane mitään -tyhmyyksiä päähäsi, niin ei sinulta puutu kerrassaan mitään!" - -"Olet oikeassa sanoessasi sitä tyhmyydeksi, ja päällepäätteeksi se -on ylivoimainen! Kaikki mitä sinä sitä vastaan olet esiintuonut -ja enemmänkin olen itselleni sanonut, olen alussa kyllikseni sitä -vastaan taistellut ja rimpuillut ja kuitenkin on se minut voittanut, -niin etten enää tiedä mitään neuvoa. Leena, kautta sieluni autuuden, -äskeiseen puheeseesi, että Sternsteinin kartano muka on meidän kahden -välissä, sanon vielä, että jos joku tulisi sanomaan sen palaneen -poroksi perustuksiaan myöten, niin ei se minuun koskisi vähääkään." - -Tyttö nauroi ääneen. "Voithan sitäkin koettaa. Sytytä se palamaan!" - -"Se on synnillistä puhetta. Isän kotiin ei toki kukaan tulta pistä." - -"No, älähän vain luule, että houkuttelisin sinua siihen! Tahdoin vain -sinulle näyttää että kaikki lopultakin käy kuten ennen olen sanonut -ja että kaikki pitempi selittely meidän välillämme on tarpeeton. -Vaikkei sinulla olisi kartanoasikaan ja vaikka minä voisinkin luottaa -rehelliseen tarkotukseesi, niin olet kuitenkin Sternsteinin Toni, ja -se tyttö, joka sinun kanssasi rupee tekemisiin, on jo sillä joutavan -jäljillä." - -"Ikäänkuin ei minulla -- sellaisena kuin olen -- voisi olla -rehelliset aikeet! Sternsteinissäkään ei asiat aina pysy samalla -kannalla kuin nyt, voihan tapahtua muutoksiakin." -- - -"Kun isäsi kuolee, niinkö arvelet?" Tyttö katsoi kysyessään häntä -terävästi silmiin. - -Toni kääntyi poispäin. "En toivo hänen kuolemaansa, siitä Jumala -varjelkoon, mutta --" - -"Mies ei vielä ole niin vanha, että hän huomispäivänä kuolisi; kyllä -hän vielä saattaa vuosikausia hengissä pysyä. En juuri usko sinun -löytävän sellaista tyttöä, joka suostuisi sitä odottelemaan." - -"Ei se olisi tarpeenkaan; soveliasta tilaisuutta vain tarvitsisi -odotella, silloin saan hänet taipumaan. Mitä minä saan päähäni, -siihen kyllä saan hänet menemään, siitä olen varma." - -"Sen olet jo kerran sanonut." - -"Sinä voit sen myöskin uskoa ja ennemmin tai myöhemmin voisin sen -myöskin näyttää sinulle. Ihmisten juoruista en välitä hölynpölyä. -Sinusta yksin se riippuu. Suoraan sanoen, Leena, antaisitko Muckerlin -mennä ja tulisitko minulle, jos --" - -"Mitä, jos?" - -"Jos antaisin sulle pyhän lupauksen että tekisin sinusta Sternsteinin -kartanon emännän?!" - -"Mene tiehesi", huusi Helena tehden molemmilla käsillään torjuvan -liikkeen. Ohimenevä vavistus värisytti hänen ruumistaan; sitten hän -seisoi jäykkänä, leimuavin silmin, puoliavoimien huulien lomitse -vetäen henkeä nopeasti mutta äänettömästi. Hän kosketti oikealla -kädellään vasenta, jota hän puristi tiukasti lannettaan vasten, ja -nipisti pari kertaa pehmeätä ihoaan; sitte kumartui hän nopeasti -korin puoleen ja heitti ympärillä olevat risut siihen. Kun hän -jälleen, kasvot hehkuvan punaisina, kohotti päänsä, sanoi hän -ärsyttävästi: "Luuletko että minä niinkään helposti sinuun luotan? -Sinun pitäisi antaa minulle kirjallinen sopimus." - -"Olkoon menneeksi", sanoi nuorukainen vakavasti. "Vielä tänäpänä sen -kirjotan. Tule huomenna tälle paikalle, niin saat sen." - -"Tulenpa kyllä", nauroi tyttö, "olenhan utelias näkemään millainen -käsialakin sulla on. Jumalan haltuun siksi!" Hän heitti korin -olalleen, nyökäytti ystävällisesti päätään nuorukaiselle ja -juoksi pari askelta, mutta seisahtui hetkiseksi ja palasi sitten -miettiväisenä takaisin. "Jätä se kumminkin mieluummin tekemättä", -sanoi hän. - -"No mutta miksikä?" - -"Mies parka, lopulta kadut koko juttua." - -"Minä en kadu, siitä annan sulle sanani." - -"Sallihan minun puhella kanssasi järkevästi, Toni. Nyt kun minun kai -täytyy uskoa sinulla olevan rehelliset aikeet, en tekisi oikein jos -salaisin sinulta mitä arveluja päässäni parhaillaan pyörii. Ennenkuin -sellainen sopiva tilaisuus tulee, jolloin uskot saavasi isäsi -taipumaan vaikka mihin, emme voi julkisesti näyttäytyä rakastuneilta, -sillä mikä häneltä siihen saakka on salassa pidettävä, sitä emme -saa saattaa ihmisten korviin; meidän täytyy siis salaisesti pitää -toisistamme. Eikö niin?" - -Toni nyökäytti päätään. - -"Eikä myöskään voi käydä päinsä, että minä huomiota herättämättä -ja kiusallisia kyselyjä välttämättä hylkäisin Muckerlin noin vaan -tyhjän vuoksi, ja ethän sinä voi pyytääkään minua sellaista tekemään -niin kauan kuin asia vielä on näin häilyvällä kannalla; sillä -vaikka sinulla olisi kuinka vahva luottamus, niin ei oikea loppu -ole kuitenkaan niin varma. Eiköstään? On siis kai joka tapauksessa -parempi että annan pojan vielä edelleenkin pyöriä kintereilläni, -äläkä sinäkään tee mitään sellaista." - -"Eipä niinkään! Älä sentään pidä minua niin yksinkertaisena!" -huudahti nuorukainen kiivaasti. "Jos sinä tahdot olla minun omani, -niin en kärsi kenenkään toisen koskevan sinuun." - -"Rakas Toni, siinä sinulla ei ole mitään kärsittävää, minunhan ensi -sijassa olisikin kärsittävä. Ja jotta siitä seikasta voisit olla -vallan varma, niin sanon sulle: yhtä vähän kuin olen sallinut ja -sallin tuon pojan tulla lähelleni ennenkuin olen hänen vaimonsa, -juuri yhtä vähän saat sinä minua lähennellä siksi kunnes istun -Sternsteinin emäntänä! Ellei se ole sinusta soveliasta, jos ajattelet -toisin, niin puhu vain suusi puhtaaksi!" - -"Kunniani ja autuuteni kautta! Leena, toiselle en uskoisi niin -paljon, mutta sinä saat minulta vaatia mitä tahansa! Tee niinkuin -uskot ja oikeana pidät; sitä mikä minua siinä harmittaa täytyy minun -vaan katsella loppuun asti. Ole vain ystävällinen minulle, anna -minulle useammin tilaisuutta nähdä ja kuulla sinua ja pitää kädestäsi --- ". - -He seisoivat käsi kädessä ja hymyilivät toisilleen. Mutta tyttö veti -kätensä takaisin ja sanoi: "Huomennakin on päivä vielä. Huominen -tuo muita asioita. Mutta koska tahdot olla kelpo poikani ja koska -niin mielelläsi olet sallinut puhua itsellesi järkevästi, -- minä -en tosin muutoin ole ensinkään antelias, -- niin pitää sinun saada -siitä palkkasi." Helena kietoi käsivartensa pojan kaulaan ja painoi -huulensa hänen huulilleen; sen tehtyään hän juoksi kiireesti pois. - -Toni meni joelle; porraspuuta joen yli astuessaan hän horjui niin -että hänen täytyi harmistuneesti naurahtaa. Sitten kulki hän kuin -unissaan niityn poikki Sternsteiniä kohti. Kukkulalta näki hän -kuinka tytön hahmo nopeasti liikkui kaukana alhaalla, haihtuen yhä -pienemmäksi, ja monasti hänestä näytti siltä kuin olisi hypähdys tai -kompastus keskeyttänyt hänen askeltensa tahdin. - -Toisena yönä tämän jälkeen, kun vanha Zinshoferin emäntä oli -vaipunut uneen ja alkoi "vetää hirsiä", nousi Helena vuoteeltaan, -astui akkunan luo, josta täysikuu paistoi sisään, ja tarttui -käsille varustamaansa neulaan. Hän neuloi hetken pientä liinaista -käsilaukkua, pujotteli neulan siihen ja käärittyään sen kaulansa -ympärille hiipi jälleen peitteen alle. Hän nukkui levottomasti, ja -kun hän puolihereillä tarttui laukkuun, rapisi se ikäänkuin siinä -olisi ollut paperia. Sitä siellä olikin -- Sternsteinin Tonin -aviolupaus. - - - - -VII. - - -Jo moniaita kertoja oli Sepherl kylän ylipäästä alapäähän tullessaan -etsinyt Helenaa tapaamatta häntä kotona. - -Vanha Zinshoferin emäntä sanoi hänen menneen kuolleeseen metsään -ja nauroi tuota tyttö hupakkoa, joka aina parin päivän perästä -juoksi sinne polttopuita keräämään ja joka kerta yhden kelvollisen -lastun ohella -- toi kotiin sata madonsyömää. Mutta olihan kumminkin -parempi, tuumi eukko, että hän teki jotakin, vaikkei siitä suunakaan -kostunut, kuin että hän vetelehtisi työtönnä ja saisi päähänsä -kaikenlaisia tuhmia ajatuksia. - -Mutta eräänä päivänä päätti Sepherl taasen mennä tapaamaan toveriaan -ja yllättää hänet joko kotimatkalla tai itse paikalla. Hän meni -kuolleeseen metsään. Koko sillä pitkällä matkalla ei hän tavannut -ketään, mutta juuri kun hän seisoi kuusikon edessä ja parhaillaan -pisti molemmat kätensä torveksi suulleen ilmaistakseen äänekkäällä -huudolla läsnäolonsa ja odotuspaikkansa, silloin ratisivat kuivat -oksat metsikössä lähestyvistä askelista. Hän pudotti säikähdyksestä -molemmat kätensä alas, nähdessään Sternsteinin Tonin kävelevän sieltä -Helenan rinnalla. Nuorukainen pujahti tosin heti piiloon puiden -runkojen taa, mutta se tapahtui liian myöhään; Sepherl oli nähnyt -hänet. - -Helena astui Sepherlin luo. "Hyvänen aika, oletko sinä täällä? Hyvää -päivää!" - -"Hyvää päivää", vastasi puhuteltu lyhyesti. Helena tarttui tytön -oikeaan käteen kävelläkseen hänen kanssaan käsikkäin, mutta kun -Sepherl vastahakoisen näköisenä nykäisi itsensä irti, kysyi hän: "No, -mitä nyt? mikä sinua vaivaa?" - -"Sinä et ollut yksin!" - -"Kuka sitten olisi ollut mukanani?" - -"Sokeaksi sinun ei tarvitse minua luulla ja salata on hyvä -pikkulapsilta. Näin ihan selvästi kartanonomistajan pojan -Sternsteinista." - -"Ja entäpä sitten, jos olikin? Voinko minä kieltää häneltä kulun -tällä seudulla?" - -"Siitä ei ole puhettakaan, mutta tänään ei ole ensi kerta, jolloin -tapaat hänet täällä. Hän odottaa sinua täällä ja sinä saavut -paikalle. Hävetä sinun pitäisi!" - -"En tiedä minkä vuoksi. Ajatteletko minusta pahaa?" - -"En tahdo juuri pahaa sinusta ajatella, mutta oikeana en voi pitää -sitä, että sinä Muckerlin ohella pidät toisenkin seuraa." - -"Varo sanojasi, että minä toisen kanssa seuraa pidän. Missä on -todistus siihen? Etkä sinä muutoin ole minun tuomarikseni etkä hänen -vartijakseen asetettu!" - -"Uhmaileminen sopii oikein hyvin sellaisille, jotka tavataan -huonoilta teiltä." - -"Huonoilta teiltä?!" huusi Helena. - -"Niin, huonoilta teiltä", kivahti Sepherl, "minä sanon huonoilta -teiltä, koska ne vievät syrjään kunniallisuudesta ja rehellisyydestä. -Kahdesta täytyy toki toisen olla petetty, eikö niin? Ja kuka se -nyt on, se on helppo kysymys! Mitä sitte tahdot tuosta rikkaasta -talonpojasta? Ehkä huvia, sillä vakavampaan ei se kuitenkaan -voi viedä. Tämä on jo kyllin huonosti tehty naisihmiseltä eikä -ole rehellistä sitä kohtaan, jolla on vakavat aikeet, sillä -kunniallisesti voi kuulua vain yhdelle elämänsä aikana. Vai haluatko -sinä niitä parittain ikiajoiksi?!" - -"Huh! Ompa sulla suuta! En kuitenkaan voi loukkautua sanoistasi. -Tiedänhän, että sitä kohtaan, jotka ovat useampain mieshenkilöiden -suosiossa, pursuaa kateus teistä, joille tuo yksi ainokainen koko -elämänajaksi ei konsanaan tahdo ilmestyä! Ylipäänsä en ymmärrä miten -sinä tuosta niin voit kiehua! Voihan sinulle olla hyväkin että rikon -välini Muckerlin kanssa, kenties sinä sitten pääset vetämään hänen -kanssaan yhtä köyttä." - -"Minä sanon sinulle", huusi Sepherl vihasta hehkuen, "sanon sinulle -että sinä et ensinkään ole hänen arvoisensa, sinä räähkä letukka! Ja -sen saat kans tietää, että minä en enää milloinkaan seurustele sinun -kanssasi." Hän juoksi moniaita askeleita poispäin. - -"Mene hiiteen, jos haluat! Mikä sinä sitten luulet olevasi, että -minun täytyisi pitää sinun ystävyyttäsi armona?!" - -Vaieten juoksivat kumpikin tietä pitkin, perätysten. - -Helena puri huuliaan. Hetkisen kuluttua hän huusi: "Sepherl, kuule!" - -"Mikä hätänä?" kysyi Sepherl pysähtymättä ja päätään kääntämättä. - -"Ethän kuitenkaan puhune tämänpäiväisestä tapahtumasta muille -ihmisille? Sano, ethän?" - -"Ellei minulta siitä kysellä, niin en puhu!" kuului kuiva vastaus. - -Mutta Sepherliltä kyseltiin vallan pian. Hänen ja Helenan välinen -kylmyys pisti ensiksi vanhan Matznerin Reslin silmään ja tämä toi -havaintonsa oljenpunojattaren tietoon, joka ilmotti siitä Muckerlille -ja lopuksi teki hyvin painavan kysymyksen: salliko hän kaiken sen -päälle, mitä jo oli antanut itselleen tapahtua, vielä tuonkin tulla? - -Muckerl selitti niin päättäväisesti kuin suinkin kykeni, ettei hän -ollut asiaa miettinyt ja että hän aikoi puhella siitä tytön kanssa -niinkuin asia vaatii. Hän lähtikin jo samana iltana kävelemään -kuolleeseen metsään päin; mutta kun metsikkö tuli näkyviin, ei hän -tullutkaan sinne menneeksi. Arkailiko hän Tonin tapaamista vai -pelkäsikö hän näin äkkitapaamalla kenties näkevänsä enemmän kuin -hänelle saattoi olla mieluista? Siitä hän ei tehnyt tiliä itselleen, -arveli vain, että oikeastaanhan hänellä olikin puhuttavaa yksistään -tytölle. Hän istuutui lähellä metsää olevalle pienelle kivikasalle -odottelemaan Helenaa palaavaksi. Kun hän vihdoin huomasi hänen -tulevan, nousi hän ylös ja meni häntä vastaan. - -Kun Muckerl jäi seisomaan Helenan eteen, otti tämä vieläkin yhden -askeleen häntä kohden ja seisoi niin lähellä, että hänen olisi -pitänyt katsoa ylös nähdäkseen tytön silmät; mutta Muckerl ei -kohottanut päätään, vaan sanoi hiljaa: - -"Minulla olisi puhumista sinulle." - -"No puhu!" - -"Minä tiedän mistä sinä olet tulossa." - -"Ei se ole mikään konsti. Jokainen tietää mistä tämä tie tulee." - -"Tarkotan, että minä tiedän kenen luota sinä tulet, kenen kanssa -olit." - -"No kenen?" - -"Sternsteinin pojan kanssa sinä siellä kuljeksit." - -"Entäs sitte?" - -"Sitä minä en aio kärsiä!" - -"Ikäänkuin sinä ylipäänsä siitä välittäisit! Etpä tietenkään!" - -"Mitä sanot?" kysyi pieni mies kiihtyneellä äänellä, harmistuneena -tytön lyhyistä vastauksista. "Mitä sanot? Ettenkö minä siitä -välittäisi? Minäkö?! Enkö ollut kuin pilvistä pudonnut, kun äitini -otti asian puheeksi?!" - -"Vai siten -- äitisi kiihottaa sinua siis minua vastaan? Hyvä että -tiedän." - -"Älä sinä puhu mitään äidistäni, sillä et pääse mihinkään. Äitini on -kunniallinen vaimo --" - -"Olkoon vaikka kymmenen kertaa kunniallisempi", huusi Helena, "sen -vuoksi en minä silti ole mikään huono ihminen! Koko kylässä on tuskin -ainoatakaan, jonka olisin kuullut syyttävän minua huonoksi!" - -"Niinkö? Ja osottaako se kunniallisuutta ja rehellisyyttä ja -kunnollisuutta, että sinä seurustelet toisen kanssa?" - -"Kun seurustelin -- minä sanon kun -- niin seurustelin vain yhden -kanssa. Mistään toisesta en tiedä mitään!" - -"Mistään toisesta et tiedä mitään? Kuka minä sitten olisin, kun en -kerran ole se yksi, jonka kanssa sinun on pidettävä seuraa?" - -"Jonka kanssa minun on pidettävä seuraa? Kuulehan Muckerl, nyt minä -huomaan hyvin, että oikein tahdot olla mustankipeä, ja siihen ei -sinulla kuitenkaan ole mitään oikeutta." - -"Enkö ole sinun armaasi?" - -"Olit ehkä, saatat olla vieläkin, tai et ole milloinkaan ollut. -Armaaksi sanoo ajurikin ravintolan tarjoilijatarta, ja sinne hän joka -pyhäpäivä vaeltaa. Armaasta paljo puhutaan, mutta se ei merkitse -mitään." - -"Ja sinä puhut kanssa nyt vain senvuoksi, kun et tiedä mitä sanoisit! -Alusta pitäen en ole tarkottanut muuta kuin että tulisit vaimokseni -ja sinun käytöksestäsi päättäen olen kuvitellut että olet siihen -myöntyväinen; ja minä en usko, ettet sinä olisi ensinkään käsittänyt -kosiskelemistani tai että olisit sen ymmärtänyt toisin, sillä -jokainen tyttö on jo ennen sitä aikaa, jolloin hän vetää ensimäisen -kengän itse jalkaansa, siksi viisas että sellaiset asiat tuntee. Ja -jos luulet ettei koko kylässä ole ainoatakaan, joka sanoisi sinua -huonoksi, niin erehdyt! Yhdestä ainoasta koko kylä tosin vähät -välittää, ja millä kannalla asia meidän kahden kesken on, se ei -myöskään saata sinua pahaan huutoon; mutta huonosti sinä kuitenkin -siitä huolimatta menettelet minua kohtaan, kun selkäni takana -palkitset minun rehellisen tarkotukseni niin huonosti!" - -"Tuki nyt suusi ja avaa korvasi, jotta ilmotan sulle missä suhteessa -oikeastaan olemme toisiimme. Siitä että tulisin vaimoksesi ei -meidän kesken, jos oikein tahdot muistella, ole ollut milloinkaan -puhetta! Lahjoja olet minulle antanut ja kutsunut minua teille, siinä -kaikki! Sen olet tehnyt vapaaehtoisesti, kerjännyt en ole sulta niin -mitään, enkä tunkeutunut teidän tiellenne. Etten ole lahjotettuja -vaatekappaleita hylkinyt enkä hyviä paloja pöytänne ääressä pilkkana -pitänyt, senkin voi lukea minulle pahaksi vain se, joka ei ole nähnyt -minun alastomana ja nälkäisenä juoksentelevan täällä ympäriinsä. -Mutta siitäkö syystä en saisi olla sulle tyly? Koira ei murise sille, -joka sitä silittelee ja ruokkii. Olisihan minun pitänyt ajatella -ettet yksinomaan tarkottanut tehdä minulle hyvää työtä, mutta en minä -voinut sitä muuksikaan ottaa, sillä tähän päivään saakka olet antanut -minun mitään kysymättä kuljeskella kanssasi. Jos sinua nyt kaduttaa -lahjottelemisesi, niin lähetän sulle takaisin mitä niistä vielä -on hallussani, mutta siihen en anna sinulle oikeutta että minulle -kiivastelet ja pidät tutkintoa kanssani! Sillä kannalla asia meidän -kesken on, ja nyt se on selvä." - -Muckerl alkoi kynsiä korvallistaan. "Lahjojani en ota milloinkaan -takaisin", sopersi hän, "ja mitä kyselyyn tulee, niin olen sen -jättänyt tekemättä vain siksi että olen luullut kaiken kuitenkin -itsestään käyvän selväksi. Mutta jos tahdot kysymystäni kuulla, niin -voin sen tehdä vaikka paikalla." - -"Kaiken sen jälkeen mitä jo olet puhunut tänään en tahdo kuunnella -enää mitään. Kulunee jokseenkin pitkä aika ennenkuin unohdan sanasi --- jos se muuten koskaan unohtuu!" - -"Mutta kuule nyt, Helena, -- enhän minä tarkottanut pahaa! -- Mutta -mene vain -- ethän kuitenkaan ole vihoissasi?" - -"Muistaen hyvyytesi minua kohtaan tahdon sanoa sinulle jotakin. -Jos sinun sopii seurustella minun kanssani samoin kuin tähänkin -asti, eikä toisin, kuten ennen olen sulle selittänyt, niin tahdon -edelleenkin koettaa tulla toimeen kanssasi ja antaa anteeksi tyhmän -kiivastumisesi." - -"Anna mulle kätesi sen vahvistukseksi!" - -"Tuoss' on." - -"Kas niin -- mutta lupaatko myös ettet ole väleissä kenenkään toisen -kanssa?" - -Helena veti kätensä takaisin. "Tyydyt kai siihen, kun sanon etten ole -kenenkään kanssa toisella tavalla kuin sinunkaan!" - -"No, älä suutu! Tulen vallan onnettomaksi jos tiedän että olet -suutuksissasi minulle. Tule nyt vain pian taas hyväksi minulle, jotta -saan kysyä sinulta sitä mitä mielelläni kuulisin." - -"Äläkä sinäkään vaan enää kiivastu, vaikkapa tulisi puhe -kunniallisesta vaimostakin, jommoinen äitisi on! Kun sialla ei ole -korvaa, niin ei koira siihen tartu, ja kun juorulla ei ole mitään -perustusta, niin sille haetaan turhaan tukea." - -Muckerl alkoi nyt puolustella äitiään. Tämä oli ainoastaan -huolehtiessaan pojastaan pitänyt valheellista huhua totena; -pohjaltaan ei hän siis ollut tarkottanut kenellekään pahaa, ei -Helenallekaan, jolle hän aina siihen saakka kun nuo ilkeät juorut -saattoivat hänet pois suunniltaan oli suonut kaikkea hyvää ja jälleen -oli suova, kun nyt kaikki juorut osottautuvat perättömiksi. Mutta -tytön itsepintaisesta vaikenemisesta ja uhmailevasta muodosta yhä -enemmän ja enemmän kiivastuen johtui Muckerl vähitellen siihen, että -kiitteli äitiään tästä huolenpidosta yhä vähemmän, lopulta havaiten -vallan kohtuuttomaksi, että tämä ylipäänsä oli sekaantunut asiaan. Ja -kun hän erosi tytöstä tämän majan ovella, oli hän kovasti vihoissaan -vanhalle rouvalle. - -Oljenpunojattarella oli täysi työ ja vaiva saada kysytyksi -harmistuneelta nuorukaiselta mitä oli tapahtunut. Saatuaan sen -selville löi hän innoissaan kätensä yhteen. Hän päätti nyt kutsua -Helenaa useammin käymään talossa ja joka kerta pysytellä itse -kotosalla niin kauvan kuin sopi. Kylmää vuodenaikaa varten ei -Muckerlin pitänyt lahjotella vaatteita enempää kun siihen välttämättä -tarvitaan, että ovesta ulos uskaltaa, jotta tyttö kutsumattakin -tulisi hakemaan lämmintä liettä ja tottuisi istumaan tuvassa. Ja jo -ensi laskiaiseksi olisi kaikki saanut hyvän lopun ja pidettäisiin -häät. Naidulla naisella on vähemmän tavottelijoita ja enemmän pelkoa -pahoista puheista; joka ei ymmärrä pitää sopimattomuutta talosta -loitolla eikä karta sitä sen ulkopuolella, se on jo huono olento -- -ja sellaisena ei oljenpunojatar kuitenkaan tahtonut pitää tulevaa, -vaikkakaan ei tervetullutta miniäänsä. - - * * * * * - -Zwischenbühelin kirkon taivaallinen suojeluspyhimys, pyhä -Coloman, on "myöhäinen pyhimys": hänen päivänsä sattuu lokakuun -kolmanneksitoista. Mutta kun sää tämän kuukauden ensi puoliskolla -useimmiten oli siedettävä, niin että tanssihaluiset saattoivat -pyörähdellä ulkoilmassa, ravintolan puutarhan takaisella -niityllä, jossa suuri lato toimitti tanssihuoneen virkaa, -varusti Zwischenbühelin ravintolanisäntä niille vieraille, jotka -tahtoivat jäädä katon alle, kaksi tupaa, tavallisen vierastuvan ja -asuintupansa, jonka hän siksi päiväksi tyhjensi. Viimemainitun otti -haltuunsa Sternsteinin isäntä, joka jokaisena kirkkojuhlana näytteli -itseään "alhaisemmille" sellaisena, jolle ei mikään ollut liian hyvää -eikä liian kallista; häneen liittyi parvi "suuria isäntiä" läheltä ja -kaukaa ja nämä kannustivat kaikki hänen ylpeyttään, vaikkei kukaan -koettanut pyrkiä hänen rinnalleen. - -Mutta muutamat heidän joukossaan eivät ainoastaan pitäneet -tätä menettelyä liian hirvittävänä, vaan kieltäytyivät yleensä -vaatimattomimmallakaan tavalla loistamasta Sternsteinin hovin isännän -rinnalla, pitivät paljon hauskempana ja hyödyllisempänä pysytellä -hänestä kokonaan erossa ja huolehtivat vain, kuten sellaisen isännän -vieraiden sopi, siitä että "kaikki kävi asianmukaisesti." - -Heidän joukossaan oli yksi, jonka vaatimattomuus oli melkein -itsekieltäymyksen hyveeseen verrattava, kun ajatteli, että juuri hän -olisi voinut kurottaa yhtä syvälle säkkiin kuin sternsteiniläinenkin -ja yhtä vähän pelätä vetävänsä sormensa tyhjinä takaisin. Hän oli -pitkä, kuiva mies, jolla oli sisäänpainunut rinta, laihat posket -ja syvistä kuopista leimuavat, tuuheiden kulmakarvojen varjostamat -tummat silmät, joiden välistä terävänä pisti esiin kyömynenä. -Huulensa hän piti yhteen puristettuina; kun hän ne avasi ja puhui, -niin näytti siltä kuin olisi hän koetellut ennen kaikkea miltä puhe -maistuu. Juhlapuku, joka oli hänen yllään, näytti epäsiistiltä. -Hänen nimensä oli Olutjuusto-Martel. Martin oli nimittäin hänen -ristimänimensä ja toisesta sai hän kiittää sitä tosin hyvää -ja ekonomista tapaa, että jaksoi olla tuntikausia kestävissä -juomingeissa loppuun asti, vain yksi lasillinen olutta ja juustopala -edessään; mutta tällä kerralla, jolloin oli annettava kaikki kunnia -sille mitä Sternsteinin isäntä antoi kantaa pöydälle, täytti hän -vierasvelvollisuutensa sellaisessa mitassa, että pöydässä useamman -kerran tuli kuuluviin arka huomautus: "No, Olutjuusto-Martel, mihin -sinä syöt ja juot kaiken tuon?" Tämän kuultuaan kohotti hän katseensa -lautasestaan, posket pullottavina ja hymyillen sellaisen miehen -ylemmyydellä, jonka on onnistunut äkkiä paljastaa joku kaunis, tähän -saakka huomaamattomaksi jäänyt piirre luonteessaan. - -Olutjuusto-Martel ei ollut ilman seuraa lähtenyt Zwischenbühelin -kirkkojuhlille Schwenkdorfista, jossa hän asusti; hän oli tuonut -muassaan ainoan lapsensa, noin kaksikymmenvuotiaan Salin, joka nyt -Sternsteinin Tonin kanssa istui ulkona ravintolan puutarhassa. - -Tyttö oli venähtänyt aika pitkäksi, niin että hän huolimatta -jonkinmoisesta täyteläisyydestä näytti hieman luisevalta; -mustanruskea paksu tukka, tuuheat kaarevat kulmakarvat ja kyömynenä --- onneksi vain heikot jäljennökset siitä mitä isällä oli -- antoivat -hänen soikeille kasvoilleen tahdonlujuuden ilmeen, jonka kuitenkin -hänen tummien, epämääräisen haaveellisten, siniloisteisten silmiensä -melkein arka katse jälleen hävitti. Rosalie ei näyttänyt tottuneelta -liikkumaan iloisten ihmisten parissa, ja hän katseli heidän meluavan -lystikästä oloaan samalla pelokkaasti ja uteliaasti; hän ei näyttänyt -tietävän mitä kunnioitusta hän rikkaana talontyttärenä saattoi vaatia -tanssittajansa puolelta eikä sitäkään mitä huomaavaisuutta köyhinkin -tyttö sellaisessa tapauksessa pyysi; vaieten istui hän niukkasanaisen -nuorukaisen rinnalla, ja kun tämä tarttui hänen käteensä ja sanoi: -"Emmekö mekin kerran pyörähdä ympäri" tai täytti hänen lasinsa ja -kukkuroi hänen lautasensa leivoksilla, niin hän kiitti enemmän -katseilla kuin sanoilla. Hän ajatteli kai että oli varsin miehekästä -puuttua niin vähän kuin suinkin puheisiin naisväen kanssa. - -Sternsteinin Toni tosin ihmetteli ettei Olutjuusto-Martelin Sali -pannut pahakseen, kun hän istui tytön vieressä niin jörönä ja -umpimielisenä, mutta sisimmässään hän oli siitä mielissään; hän -koetti vain niin salata huonon tuulensa, ettei kukaan pääsisi sen -syistä selville. Hän tekeytyi maailman välinpitämättömimmäksi -ihmiseksi tarkatessaan herkeämättä Helenaa, kun tämä puunleikkaajan -kanssa jutellen käveli ruohikon poikki tai tuon kömpelön -pojannappulan käsivarsilla pyörähteli tanssissa, jolloin tämä saattoi -heilauttaa hänet ympärikin tai nostaa ilmaan; mutta jos tyttö -kokonaan katosi ihmistungokseen, niin ettei häntä enää voinut nähdä, -silloin valtasi Tonin levottomuus, ja hän kurotti kaulaansa, väänteli -itseään tuolilla, nousipa kerran toisensa perään ylöskin. - -Nyt alkoivat jälleen torvet rämistä, rummut päristä ja klarinetit -kajahdella. Parit astuivat esille tanssia varten; oljenpunojattaren -Muckerl oli tällä kertaa pyytänyt Matznerin Reslin. Helena tuleskeli -hitaasti niityn poikki aidan luo saakka, joka oli niityn ja puutarhan -välissä; hän loi silmäyksen väkijoukkoon, kääntyi sitten poispäin, -nojasi selkäänsä aidaksiin ja piti täyteläistä käsivarttaan -aidanseivästä vasten. Hän käänsi kasvonsa tanssiviin päin. - -Toni nousi ylös, viittasi kädellään sivullaan istuvalle tytölle ja -sanoi: "Pysy vain siinä, minä teen pienen kierroksen". Hän meni aidan -luo ja jäi seisomaan kaksi askelta Helenaa taammaksi. "Leena", huusi -hän puoliääneen. - -Tuskin huomattavasti liikauttaen päätään osotti tyttö kuulevansa. - -"Pyydän sinua", jatkoi nuorukainen, "katsomaan minkä hellän -jumalanäidin ne ovat asettaneet tuonne minun vierelleni." - -Tyttö tarttui veikistellen esiliinaansa ja kohotti sen kasvoilleen -peittääkseen sillä toisen kätensä, jonka hän asetti suulleen. "Se on -hyvä, erotukseksi muista", kuiskasi hän. - -"Jos sinun puolipyhimyksesi asetettaisiin hänen syliinsä, niin olisi -pitkäperjantai-kuva valmis; katuvaisiin parannuksenteko-ajatuksiin -nuo kaksi kannustavat." - -Helena nauraa hihitti esiliinaansa. - -"Vielä yksi asia, Leena. Tule huomenna!" - -"Tokko päässen." - -"Asia ei ole mikään turhanpäiväinen". - -"Sittepähän nähdään." - -"Jumalan haltuun." - -Tyttö taivutti päätään nuorukaisen poistuessa ja astui sitten yhtä -hitaasti kuin oli tullutkin takaisin tanssipaikalle. - -Saapuessaan ravintolapöydän luo näki Toni kaksi olentoa, paksun -ja hoikan, isänsä ja Olutjuusto-Martelin, ilmestyvän eteiseen ja -kääntyvän puutarhaan päin; heti tarjosi hän käsivartensa Salille. -"Hypätäänpäs taasen kerran ympäri", huusi hän ja veti tytön kiireesti -mukaansa; vanhusten astuessa puutarhan alapäähän riensivät nuoret -juuri sen yläpäästä ulos. - -Olutjuusto-Martel osotti paria luisevalla kädellään. "Katsohan kuinka -suloisesti tyttö astelee hänen rinnallaan", myhäili vanhus. "Minä -luulen että Sali taitaa pitää pojasta". - -"Eipä ihmekään, ompa kaunis poikakin", virkkoi Sternsteinin isäntä. - -"No, ei tyttökään juuri niin pahalta näytä että hän olisi pojalle -vastenmielinen!" - -"Kaukana siitä." - -"Siis toimitamme heidät kerran yhteen, kuten jo aikoja sitten olemme -sopineet!" - -"Onhan vielä aikaa." - -"Aikaa! On aikaa! Sinulla on aikaa! Tyttö on naimaijässä, tiemmä, -miksi hänen pitäisi kuluttaa kaunein aikansa hukkaan ja tulla liian -vanhaksi, ikäänkuin hän olisi mikäkin köyhä orpolapsi, joka ei toisi -taloon muuta kuin paikatun nutun yllään!?" - -"Tiedänhän minä mitä tyttäresi taloon tuo; tosin siitä on jo -jonkunverran aikaa kulunut, kun kerroit sen minulle, mutta en ole -sitä vielä unohtanut." - -"Hyvä toki, että olet pannut sen mieleesi. Mitä tarjoan, sen tarjoan -ja siitä voin heti paikalla antaa sanani; mutta älä sinä viivyttele -omaasi ijankaikkisesti. Kun kovin kauan asiaa pohtii, muuttuukin se -lopulta vallan toiseksi!" - -"Sitä en pelkää. Tunnen sinut siksi hyvin. Sinä olet edullisessa -asemassa. Sinä olet markalle kateellinen sen sadasta pennistä. -Kaikilla niillä, joita sinä voit pitää minun veroisinani, on kellä -pelkkiä tyttäriä, kellä kaksi tai useampia poikia, joiden kesken koko -omaisuus kerran tulee jaettavaksi. Onko laskuni oikein?" - -"Tietysti se on oikein! Tietysti se on oikein. Mutta ajatteleppas, -voisiko enää parempaa tilaisuutta sattua kuin ensi kevät, jolloin -poikasi pääsee vapaaksi sotapalveluksesta, niin että samalla kertaa -saamme hänet irti kasarmista ja teemme hänestä talon isännän?! Kyllä -minä saan hänet sotaväestä pois, heitä se vain minun huolekseni; minä -tiedän siihen useamman kuin yhden keinon, sinun tarvitsee vain ottaa -kustannukset vastataksesi." - -"Sen kyllä tiedän ettet sinä niitä suorita, ja sinä tiedät minut -mieheksi, joka ei surkeile hökkeliä, kunhan vaan ei talo mene! Mutta -kohtuutonta se on, että minun kartanon lisäksi pitäisi panna likoon -suuret summat saadakseni herran sijalleni." - -"No sinäpä vasta olet tyytymätön ja kuitenkin olet saanut yllinkyllin -nauttia tämän maailman tavarasta! Jos minulla olisi poika, niin -olisin jo aikoja sitten heittäynyt lepoon." - -"Mutta sinulla kun ei ole, ja kun annat tyttäresi talosta pois, olet -sitä vapaampi herra siinä! Se on tärkeä kauppa meidän kesken ja -vaatii harkitsemista ja punnitsemista, jotta ei jompikumpi katuisi; -aikaa tarvitaan. Siksipä en salli itseäni pakottaa. Nyt on tarpeeksi -puhuttu tästä, katsotaan nyt vähän tanssiakin." - -"Oikein, oikein, katsotaan vain. -- Mutta pakottaakseni en ole -puheisiin ryhtynyt, kuten luulet. En tahtonut sinua ahdistaa." - -"Sekö sinua sitte paljonkaan auttaisi, sinä nälkiintynyt kitupiikki", -mutisi Sternsteinin isäntä kävellessään edellä puutarhasta ulos. - -"Sinut minä vielä kerran saan kärryihini, sinä ylensyönyt tuhlari", -murisi Olutjuusto-Martel astuen perässä. - - * * * * * - -Kun Helena seuraavana aamupäivänä meni kuolleeseen metsään, ajeli -kylmä viima raskaita, harmaita pilviä. Alkoi vihmoa lunta. Yhdessä -hetkessä näytti koko taivaan ja maan väli olevan yksistään noiden -ristiin rastiin leijaavain ja sinkoilevain valkoisten hiutaleitten -täyttämä. Tätä kesti muutamia minuutteja; sitten ilma yhtäkkiä -jälleen selkeni; hieno, pehmeä lumipeite tiellä ehkäisi askeleiden -kaiun ja ympäristössä vallinnut hiljaisuus tuntui nyt vielä -huomattavammalta kuin ennen. - -Tyttö veti väristen liinansa tiukemmalle. Sillä lyhyellä taipaleella, -mikä hänellä vielä oli jälellä matkansa päämäärään, tuli Toni häntä -vastaan. - -Poika ojensi kätensä tervehtiäkseen. "En ole voinut kauempaa -pysytellä metsässä", sanoi hän, "pitihän minun toki tulla katsomaan -saapuisitko näin pahalla ilmalla. Kiitän sinua siitä ettet jättänyt -tulematta. Olisi liian epäystävällistä jos pidättäisin sinua kauan; -olen toimittava asian lyhyesti. Kolkko vuodenaika on ovella ja kohta -emme enää milloinkaan voi tavata toisiamme ulkosalla; mutta että koko -pitkänä talvena näkisimme toisiamme vain etäältä ja olisimme kuin -vieraat, ilman tuttavallista kanssakäymistä, siihen en voi suostua -etkä sinäkään voine sitä vaatia." - -Helena katseli eteensä maahan ja kohautti olkapäitään. "Minkä sille -mahtaa?" sanoi hän hiljaa. - -"Sen sanon sinulle. Äitisihän kuuluu olevan järkevä nainen, joka -käsittää asiat, eikä sellainen kuin muut, jotka vanhoina eivät -milloinkaan voi muistaa itsekin kerran olleensa nuoria ja jotka eivät -suo rakastavaisille yhtäkään iloista hetkeä, vaan pitävät kaiken -syntinä ja häpeänä! Isäni mielestä taasen on kaikki tuo hullutusta ja -häneltä kai minun on pidettävä asiamme salassa kunnes kerran sopiva -hetki koittaa; sillä jos hän ennemmin pääsisi perille asiasta, voisi -meiltä koko homma mennä hukkaan. Mutta äidiltäsi en aio peitellä -rehellistä tarkotustani; hänelle voisit varmaankin uskoa kaikki -keskinäiset välimme, ja mitäpä hänellä tästä puoleen onkaan asiaa -vastaan, kun vähäväliä pistäyn luoksenne juttelemaan? Siellä olemme -paljon turvallisempia kuin ulkosalla. Teidän majastanne varmaan ei -minua kukaan etsi". - -"Mutta mitä sinä ajatteletkaan", virkkoi tyttö nyrpeänä. -"Häpeäisinhän vallan kuollakseni jos minun pitäisi se hänelle -tunnustaa! Mitä hän silloin ajattelisi minusta, joka tähän asti olen -hänelle uskotellut ettei minua voi kukaan miellytellä ja että sallin -oljenpunojattaren Muckerlin vain armosta pyöriä kintereilläni?" - -"Mitä hän ajattelisi, niinkö? Että sinä sellaisen ihmisen selän -takana, jota et voi rakastaa, etsit itsellesi rakkaampaa, kuten -äitisi ehkä itse kerran on tehnyt -- sitä hän ajattelisi. Eihän -äidilläsi sitten olisi tietoa omasta edustaan eikä ollenkaan sydäntä -sinua kohtaan, ellei hän mieluummin näkisi sinun istuvan emäntänä -ylhäällä Sternsteinin kartanossa kuin alhaalla pyhänkuvaintekijän -vaimona!" - -"Rakas Tonini, siihenpä onkin vielä aikaa!" - -"Emme saa tehdä aikaa pitkäksi; juuri senkin vuoksi meidän täytyy -nähdä toisiamme useammin ja jutella keskenämme. Niin menee sitten -aika ja tilaisuus tulee ja vie kerran, ennenkuin aavistammekaan ja -ilman apuamme, asian oikeaan päätökseen." - -"Ilman apuammeko? Sitä en sentään luule." - -"En minäkään sitä sillä tavoin, että jättäisin kaikki pelkän sattuman -varaan. Turhaanhan Herra Jumala antaisi siunauksensa pelloille, jos -talonpoika ei tekisi kylvöä ollenkaan. Jokaisen meistä on tehtävä -osansa, se on selvää. Kun minun vuoroni tulee, niin olen valmis; nyt -on sinun vuorosi: puhu äitisi kanssa, muuta neuvoa meillä ei ole." - -"Minä puhun. Milloin sinä tulet?" - -"Ylihuomenna, hämärän korvissa." - -"Hyvä." Helena ojensi Tonille kätensä jäähyväisiksi. Tämä pidätti -tyttöä kädestä. "Mutta lupaathan, että äitisi jo silloin on selvinnyt -ensi ihmetyksestään, niin ettei hän nosta minkäänlaista melua ja -hälinää minun tullessani sinne?" - -"Äitini ei yleensä ihmettele juuri mitään." - -"Koska hän on järkevä vaimo." - -"Ompa kylläkin, asioissa, joissa sinä et ensinkään tarvitse järkeä." - -"Oo, mitä puhut", huokasi nuorukainen murheellisena, "minusta näyttää -aivan siltä kuin olisitte joutuneet riitaan." - -"Sellaista sattuu usein, mutta älä huolehdi. Vaikka harvoin teenkin -niinkuin hän tahtoo, niin tekee hän kuitenkin enimmäkseen niinkuin -minä tahdon. Tule vain. Huh! kuinka on kylmä, pitääpä mennä kotiin. -Jumalan haltuun, Toni." - -Hän juoksi pois ja poika katseli häntä kurkistellen niin kauan kuin -vielä saattoi nähdä kaistaleenkin hänen puvustaan liehuvan tuulessa. - -Viimeisestä majasta oli valo sammunut. Vanha Zinshoferin emäntä -makasi unen helmoissa, mutta Helena sipsutteli hänen vuoteensa luo ja -istui sen laidalle äidin jalkoihin. - -"Minulla olisi vähän sanottavaa sinulle." - -"Pitääkö sinun se vielä tänään sanoa?" murahti vanhus. - -"Koska minulla juuri nyt on rohkeutta siihen, niin en voisi lykätä -sitä toistaiseksi." - -"Taitaapa se olla kaunista, kun oikein rohkeutta tarvitaan sen -sanomiseen!" - -"Sittepähän kuulet." - -"No, tee se sitten pian; älä keskeytä untani tuhmuuksillasi." - -"Ylihuomenna hämärissä saamme vieraita." - -"Ketä?" - -"Sternsteinin Tonin." - -"Sternsteinin Tonin? Mitä se meistä tahtoo?" - -Tyttö nauraa hihitti hämillään ja hypisteli vuoteen peitettä. "Mitä -saatatkaan kysyä... pitäähän se minusta." - -"Ooho! -- sepä tosiaan on uusinta! Mutta jos luulet minun levollisena -sitä katselevan ja pelkäävän näyttää nuorukaiselle ovea, koska hän -on Sternsteinin isännän poika, ja niin vähän sekaantuvan asiaan kuin -oljenpunojattaren Muckerlin vuoksi olen sekaantunut, niin siinä -erehdyt! Mitävarten sinä oikeastaan, tyhmyri, siitä minulle kerrot? -Neuvostani et kuitenkaan välitä hatuistakaan, sitä et ole milloinkaan -kysynyt, olet aina vain tehnyt oman pääsi mukaan; ja niin voit tehdä -nytkin, jos lyhytaikainen rakkaussuhde on sinulle niin tärkeä, mutta -älä vain julista sitä ihmisille. Minun näkyvissäni en anna kanan -leikitellä kahden kukon kanssa, niin että sinä myöhemmin, kun jäät -maailmaan ilman minua, pian voisit ihmisille kertoa syyn olleen -minussa? Empä niinkään!" - -"Luulen kuitenkin olevani järkevämpi kuin äiti otaksuukaan. Sinä -kiität Jumalaa, jos siihen jyväkuormaan, jonka päällä minä tulen -istumaan, sovitan sinunkin satosi! Jos hän tahtoo minut, niin saa hän -minut vain Sternsteinin emännäksi, ja sen hän tahtoo." - -"Sinä narri, luotatko sinä sellaisiin puheisiin?" - -"Ei se olekaan puhetta, se on kirjallisesti vahvistettu." - -"Kirjallisestiko?!" Vanhus nousi yhtäkkiä istualleen vuoteellaan. -"Sanoitko kirjallisesti? Herra Jumala, ei suinkaan! Se täytyy sinun -minulle näyttää ennenkuin uskon! Ota nyt pian tulta!" - -Kynttilä sytytettiin. Molemmat naiset istuivat toistensa viereen -pöydän ääreen; vanhuksen rystyinen käsi oli tytön olalla ja niin -he yhdessä tavailivat kirjelmää. Sitten täytyi tytön kertoa, millä -tavoin hän oli tutustunut nuorukaiseen. - -Zinshoferin emäntä löi tuon tuostakin kätensä yhteen ihmettelystä. -"Mutta, mutta, oletpa sinä sentään aika pyydystelijä", huudahti hän, -"sitä en olisi milloinkaan sinusta luullut!" - -Nyt ilmotti Helena äidilleen sovitun, että asia "sopivaan -tilaisuuteen" asti pidetään salassa Tonin isältä, ja kehotti -varovaisuuteen. - -"Ennen puren kieleni poikki ennenkuin lausun ajattelemattoman sanan, -siihen voitte luottaa", vakuutteli vanhus. "Voit yleensä joka -asiassa turvautua minuun, olethan minun hyvä, järkevä lapseni!" -Hän silitteli hellästi tytön täyteläistä niskaa, sitten jatkaen: -"Oikein täytyy nauraakseni, kun kuvittelen mielessäni miltä aikanaan -oljenpunojattaren ja hänen poikansa naamat näyttävät! Me emme koskaan -ole olleet ystäviä ja minä olen mielissäni, että he tästäpuoleen -täynnä myrkkyä ja kateutta saavat katsella ulos pyrähtänyttä -lintua, kun se istuu siellä uudessa pesässään ylhäällä Sternsteinin -kartanossa." - -Ja nyt alkoivat molemmat innokkaasti jutella, luettelivat "pesän" -ihanuuksia, suunnittelivat millaiseksi sen järjestäisivät itselleen -eivätkä väsyneet siihen ennenkuin aamuhämärissä; silloin sammui -kynttilän pätkä ja he istuivat puolihämärässä päivänvalossa. - - * * * * * - -Talvi tuli kaikessa ankaruudessaan. - -Kun jäätynyt maa kumisee anturan alla, niin tarvitsee salateitä -kulkevan vain astella hiljemmin, jotta ei herättäisi huomiota; yhtenä -haittana on siinä tapauksessa kumminkin lumi, sillä se säilyttää -askeleet kaikkine kengännaulanjälkineen ja ilmaisee mistä ne tulivat -ja mihin ne menivät. - -Vanha oljenpunojatar pudisteli usein päätään nähdessään monena -varhaisena aamuna yöllä sataneen lumen luoduksi pois Zinshoferin -majan edustalta joelle päin, sen sijaan että se ennen oli päiväkaudet -ollut koskematta, mutta hän ei ajatellut mitään pahaa. Sellaiset -ihmeellisyydet vain vahvistivat hänessä jo aikoja sitten syntynyttä -arvelua, ettei naapuriväen päässä ollut kaikki varsin oikealla -tolalla. - -Myöskin Sternsteinin hovin vanha Kathel pudisteli päätään, mutta hän -ajatteli sen ohella pahaa; ja eräänä päivänä rohkaisi hän mielensä, -kutsui isännän syrjään ja kysyi: - -"Et suinkaan pane pahaksesi, jos sanon sinulle jotain?" - -"Riippuu siitä mitä se on", vastasi tämä. "Puhu! Pahastumistahan en -kuitenkaan ennakolta voi päättää." - -"Poikasi kuuluu olevan väleissä erään kanssa tuolta alhaalta." - -"Vai niin? Saattaapa olla. Suo hänelle se ilo." - -"Mutta ajattelehan toki! Se on sentään synnillistä." - -"Annahan kun sanon. Täällä kartanossani vaadin siveellisyyttä -ja kunniallisuutta, kuten minun tuleekin, ja näkyvissäni en -siedä kevytmielisyyttä enkä häpeällistä menoa; mutta siihen mitä -ulkopuolella, selkäni takana tapahtuu, en puutu ensinkään! Olkoon -renki tai piika taikka oma poikani, se on silloin jokaisen oma -asia ja siitä tehköön hän tilin itselleen, toiselle osalliselle ja -rippi-isälle." - -"No, älä kumminkaan pahastu että sen kerroin." - -"En suinkaan. Oli oikein että puhuit mitä tiesit; mutta minä en tiedä -mitään ja siksi ei tuo puhe koske minuun." - -"Mutta etköhän sentään voisi ottaa poikaa siitä ankarasti -kuulusteltavaksi?" - -"Jotta seisoisin siinä hänen edessään kuin narri, kun hän kieltää -asian? Ei, mieluummin odottelen rauhallisesti; jos asiassa on -jotain perää, niin tulee se itsestään korviini. Tapahtuneet synnit -tunnustetaan papille ja tehdyt tyhmyydet isälle." - -"Silloin se voisi olla liian myöhäistä." - -"Liian myöhäistä? Haluaisinpa tietää millä tavoin? Kuinka pitkälle -hän lieneekään suhteessaan mennyt, kyllä siitä vielä suoriudutaan." -Isäntä löi oikealla kädellään siihen kohtaan, jossa hän säilytti -rahalompakkoaan markkinapäivinä. "Ja siitä mitä hän muutoin saa -päähänsä, siitä en välitä hituistakaan! En tuon vertaa!" Hän -napsautti sormiaan ja asteli sääret vinossa poikki pihan. - - - - -IX. - - -Kuta lähemmäksi laskiainen tuli, sitä miettiväisemmältä näytti -Zwischenbühelin ravintolanisäntä; lopulta herätti hänen murheellinen -muotonsa emännänkin huomion. - -"Isä", virkkoi tämä, "olen jo kauan pannut merkille, etteivät sinun -asiasi ole oikealla tolalla. Mikä sinua vaivaa?" - -Miehen otsa synkkeni vielä enemmän... "Äiti", huokasi hän, "minulla -on omat aavistukseni." - -"Jesus! Ethän vain aavista jommankumman meistä kuolevan?" - -"Siitä Jumala varjelkoon! Ei, sitä en lainkaan ole ajatellut. Häviötä -minä pelkään. Sinä tiedät, ettei viime kirkkojuhlassa ole säretty -ainoatakaan lasia muutoin paitsi varomattomuudesta, mikä sekin sitten -juomingeissa pantiin laskuun; ei yhtään aitaa ole säretty, ei yhtään -istuinpenkkiä kiskottu pois paikaltaan, kaikki on käynyt tasaisesti -ja siivosti." - -"Niin, Jumalan kiitos! Ei suinkaan mielesi ole paha siitä ettei niitä -ole revitty?" - -Isäntä pudisti miettiväisenä päätään. "Oletko sinä niinä vuosina, -jolloin olemme täällä ravintolaa pitäneet, kertaakaan saanut kokea -että juhla olisi kulunut loppuun ilman tappelua?" - -"En, joka kerta on tapeltu." - -"Niin juuri, mutta viime kerralla ovat he laiminlyöneet raivoamisen -tilaisuuden, ja mikä ei tule aikanaan, se tulee jälestäpäin sitä -pahempana! Laskiaisiloissa ne nyt korvaavat pidätetyn riidanhalunsa -ja kaksin verroin mellastavat, ja jos ne silloin hävittävät koko -minun omaisuuteni, niin ompa minulle siitä kaunis hyöty!" - -Pahoilla aavistuksilla on hyviin nähden se ikävä ominaisuus että ne -harvoin pettävät. - -Ukonilma on jo kauemmin tulossa kuin se luuleekaan, joka näkee -pilvien taivaalla nopeasti nousevan. Kuka taitaa sanoa mistä -etäisistä soista, lammikoista, järvistä ja joista se on imenyt -voimansa ja vähitellen kerääntynyt? Puhutaan tosin usein taivaan -vielä ollessa kirkkaana, että rajuilma on tulossa, on opittu tekemään -huomioita linnuista, hämähäkeistä ja kasveista, mutta kun se -sitten on tullut kumajavine jyrinöineen ja leimuavine salamoineen, -silloin tekee se kuitenkin, kaikesta ennustelusta huolimatta, -sellaisen vaikutuksen kuin ei sitä olisi ennen nähty. Tuntunee -eriskummalliselta, mutta usein kumminkin on käynyt niin, että sitä -mikä tässä maailmassa yhtäkkiä puhkesi esiin, on kauan valmisteltu. -Samaa voi sanoa verisistä kaksintaisteluista kuin vähemmän -kauhistavista ravintolariitaisuuksistakin. - - * * * * * - -Sternsteinin Toni tunsi mielensä yhä enemmän ahdistetuksi ja -nöyryytetyksi rakkaussuhteensa vuoksi Helenaan, ei siitä syystä että -se oli salainen, sillä jos sellainen olisi ollut vain yksinomaan -hänen ja tytön välillä, niin olisi hän mielellään pitkät ajat -ollut tyytyväinen asiain tilaan; mutta että tytön täytyi kieltää -jokainen hänen seurassaan vietetty hetki toiselta, jonka kanssa myös -seurusteli, ja pitää tätä ystävällisen käytöksensä avulla hyvässä -uskossa -- se tuntui Tonista sitä raskaammalta mitä pitemmälle aika -kului. - -Tosin naurettiin Zinshoferin majassa sitä intoa, millä oljenpunojatar -puuhasi saadakseen kaikki vielä kuntoon jo ensi laskiaiseksi, -ikäänkuin vanhus eikä poikansa olisi tahtonut naida tytön, ja oltiin -kyllä selvillä perusteesta joka vaatisi lykkäystä ja oikeuttaisi sen: -oli vain tarpeen panna puolustukseksi Helenan nuori ikä, tämä kun oli -oikeastaan vasta täyttänyt seitsemäntoista; mutta asia oli lopultakin -vain lykätty tuonnemmaksi eikä haudattu, ja pyhänkuvaintekijän suhde -tyttöön pysyi ennallaan. Toni vaati yhä kiihkeämmin, että Helenan -olisi kokonaan tehtävä loppu väleistään Muckerlin kanssa, jos hän -kerta Toniin luotti. - -Niin usein kuin tämä tapahtui osottautui tyttö vallan neuvottomaksi, -arvellen sen tuottavan hyvinkin paljon harmia ja helposti herättävän -epäluuloa; lopuksi kääntyi hän joka kerta äitinsä puoleen kysyen -mitä oli tehtävä. Vastaukseksi hän niinikään joka kerta sai, että -Helena tehköön kuten tahtoo, hän -- vanha Zinshoferin emäntä -- piti -siitä oman ajatuksensa; ja sitten seurasi joku opettavainen vertaus -kumpaisenkin nuorukaisen välillä heidän kosintansa johdosta: milloin -oli oljenpunojattaren Muckerl särki kalasumpussa ja Sternsteinin -Toni kultakala virrassa, milloin oli ensimainittu nuorukainen jänis -metsästyslaukussa ja viimemainittu samanlainen ulkona kedolla; tässä -osassa puhettaan koetti nimittäin ajatteleva äiti saada alituista -vaihtelua, koska hänellä oli silmämääränään kasvattava tarkotus ja -koskei hän tahtonut kyllästyttää lastaan usein toistuvilla sanoilla. - -Helena istui silloin aivan kuin peloissaan ja hetkisen kuluttua -jälleen katsahtaessaan ylös alkoi hän hiljaa kysellä Tonilta, eikö -tämä vieläkään ollut löytänyt tilaisuutta puhua asiasta isälleen, ja -tiedusteli, milloin sellainen mahtoi tulla, sekä uteli, oliko Toni -edes ohimennen ajatellut kuinka hän esittäisi asian. - -Silloin pyyhkäisi nuorukainen kädellään otsaansa ja vastasi yhtä -hiljaa: Sopivaa tilaisuutta ei hän vielä ollut keksinyt eikä myöskään -tiennyt sanoa milloin sellainen ilmestyisi eikä hän ollut sitäkään -miettinyt, millä tavoin esittäisi asian, sillä eihän hän voinut -tietää mitä isä puhuisi; täytyisihän silloin antaa toisellekin sanan -vuoro! - -"Katso nyt", virkkoi tyttö silloin nyrpeästi, "sinä et osaltasi saa -aikaan yhtään mitään, et edes ajattele asiaa, mutta minua sinä et -ainoastaan vaadi suorittamaan oman osani, vaan tekemään vielä sen -ylikin. Minun pitäisi kääntää selkäni oljenpunojattaren Muckerlille -enkä kuitenkaan saisi, jos ihmiset siitä pitäisivät mutinaa, vapaasti -tunnustaa olevani sinun! Vai mitä? Ja jos sanoisin sinulle: Kiistele -nyt kaikkien ihmisten nähden minusta hänen kanssaan! sinä et ottaisi -sitä tehdäksesi. Varmasti et! Pitäisihän sinun siis ymmärtää -minuakin." - -Silloin teeskenteli Toni ymmärtämystä, koskei tiennyt muuta neuvoa. - -Tonin ollessa saapuvilla istui vanha Zinshoferin emäntä pöydän -ääressä kynttilän edessä, jolloin hänen leveä varjonsa pimitti tuvan, -niin että jos joku sattumalta tuli katsahtaneeksi akkunasta sisään, -ei hän voinut erottaa mitään. Molemmat ovet olivat teljetyt; jos -joku olisi kolkuttanut etumaiselle, saattoi nuorukainen pujahtaa -peremmästä ulos, ja jos siihen naputettiin, oli hänellä vapaa pääsy -tienpuoleisesta ovesta pois. Kun hän siten käsikkäin tytön kanssa -istui nurkassa olevalla suurella lavitsalla ja kun hänelle siinä -johtui mieleen, että hänen kerran oli paettava pyhänkuvaintekijää, -joka vaati sisäänpääsöä, ja ettei hän voinut estää kättä, jota nyt -piteli omassaan, joutumasta tuon tyhmyrin hyväiltäväksi, silloin -tuntui hänestä kuin olisi tuo vanha hökkeli syttynyt tuleen ja -polttanut häneltä vaatteet ja jäsenet. - -Yhä sietämättömämmäksi kävi hänelle olo tuossa tuvassa, mutta vielä -sietämättömämpää oli pysyminen sieltä poissa. Ja niin tuli hän sinne -yhä uudelleen. - -Laskiainen oli tällävälin tullut varsin lähelle. Sen sunnuntain -edellisellä viikolla, jolloin Zwischenbühelin ravintolassa viulujen -piti raikuman ensimäiseen tanssiin, kysyi Toni Helenalta, meneekö hän -sinne Muckerlin kanssa. - -"Hän on minua kutsunut tulemaan", oli vastaus, "enkä oikein voinut -kieltäytyä." - -"Minäkin tulen sinne", virkkoi nuorukainen. "Se on hyvä", sanoi tyttö. - -"Uskallat kai parisen kertaa pyöriä tanssissa minunkin kanssani?" - -"Uskallanko?" Tyttö nosti uhkamielisesti päänsä pystyyn. "En luule -siinä mitään uskallusta tarvittavan! Siksi olen vielä tahtoni herra, -että tanssin kenen kanssa minua haluttaa ja niin usein kuin tahdon, -ilman luvan kysymistä!" - -"Se on hyvä", sanoi tällä kertaa Toni. - -Mutta lauantai-iltana sanoi Sternsteinin isäntä Tonille: "Huomenna -on tuolla Schwenkdorfissa kirkonisännän luona tanssiaiset ja -Olutjuusto-Martel tahtoo meitä tulemaan sinne, mutta minulla ei nyt -enää ole mitään halua sellaisiin. Katseleminen ikävystyttää minua, ja -jään siis kotiin; mene sinä yksin sinne." - -"Mutta sehän on kohtuutonta, isä", nauroi Toni, "että sinä jäät -kotiin, joka pelkäät ikävystymistä, ja että minun kumminkin pitäisi -lähteä sinne, vaikka ennakolta tiedän ettei minullakaan ole siellä -hauskaa." - -"Tottakai, sinullahan on nuori veri!" - -"Jäisin mieluummin kotiin." - -"Se ei käy laatuun. Minun poisjäämistäni ei huomaa kukaan, -mutta sinun poissaolosi pantaisiin pahaksi, sillä sinua varten -ne oikeastaan on toimitettukin; Olutjuusto-Martel tahtoo sinua -tanssittamaan tytärtään. Se on sinulle kunnia! Tyttö katselee sinua -suopein silmin, näemmä." - -"Se on minulle yhdentekevää! Minua ei hän lainkaan miellytä!" - -"Mieltymykseen tai epämieluisuuteen on sinulla vielä aikaa; mutta sen -sanon sinulle avoimesti, että meidän isien kesken on päätetty asia, -ettei tyttö jää ilman sinua, ja kun hänet vain saat, niin tyydyt -kyllä osaasi. Kun toinen kerran peruuttamattomasti kuuluu toiselle, -silloin katsotaan häntä, olkoon hyvä tai paha, parhaimmalta puolelta." - -"Sitä et milloinkaan tule näkemään, että tuon hänet taloon!" - -"Poika! -- Sellaista puhetta en nyt tahdo suustasi kuulla, sillä en -ole sitä suita kysellyt enkä ajattele koskaan kysyäkään! Sinä lähdet -huomenna Schwenkdorfiin, siinä koko juttu!" - -Kun vanhus näin sanottuaan nousi ylös, hypähti Tonikin istualtaan ja -tarttui oikealla kädellään isänsä käsivarteen. - -"Ei sanaakaan enää", murahti isäntä. "Pidä huoli siitä, etten saa -kuulla käytöksestäsi valitusta. Siinä kaikki!" - -Hän lähti ulos tuvasta. Toni vaipui takaisin tuolilleen ja istui -siinä kauan, pää käsien varassa; äkkiä hän nousi ylös ja katseli -hurjasti ovelle, joka oli sulkeutunut poislähteneen jälkeen. "Liika -itsevaltius on narrimaista!" murahti hän. "Päätä sinä vain toisten -asioista ja kiellä ihmiseltä sanan vuoro -- hyvä! Mutta niin totta -kuin tässä seison, minä kerkiän ennen sinua ja panen oman päätökseni -täytäntöön ja lyön sinun ja Olutjuusto-Martelin päät yhteen, niin -että maailma silmissänne mustenee. Minä tiedän milloin tuon valmistan -eteesi, silloin sallit kai minun itseni puhua, ja kun sitten kerta -kaikkiaan olet kirkunut äänesi sorruksiin, niin kyllä kaikki sitten -lopulta selviää. Empä tunne sinua vasta eiliseltä, mutta minut saat -vielä oppia tuntemaan!" - -Ja ajatus, miten saisi "valmiin valmiiksi", piti nuorukaisen -valveilla puoliyöhön asti. - - * * * * * - -Zwischenbühelin ravintolanisäntä oli vienyt pois vuoteensa ja -siirtänyt kaapit ynnä muut taloustavarat ullakkohuoneeseen. Hänen -asuinhuoneensa oli järjestetty tarjoilupaikaksi ja entinen oli -muutettu tanssisaliksi, lattiat pesty puhtaaksi ja seinille pistetty -kuusenoksakimppuja. Talon kaikki ovet olivat auki, niin että -ovenripaan koskematta saattoi kulkea ulos ja sisään, samoin myöskin -tanssisalin ikkuna, vaikka siitä kävikin pistävä viima; ilma ja -ihmisethän saavat lämpimänsä parin tanssin perästä. - -Nämä "laskiaistanssit" olivat muutoin aina kuluneet rauhallisesti; -tosin tapahtui joskus että kaksi henkilöä joutui suukopuun ja että -heikompi sitten epäystävällisen kohtelun jälkeen antoi perään -voimakkaammalle; sellaisissa tapauksissa otti isäntä peräänantaneen -tavarat talteensa, pani kynnyksellä hatun hänen päähänsä, painoi -piipun hänen käteensä ja pyysi häntä "olemaan tästä pahastumatta -ja tulemaan pian uudelleen, sillä tänään ei olisi sellaista kuin -kaikkina muina päivinä." - -Jos useammat olivat joutuneet kiistaan keskenään, asettui hän väliin -ja sovitti missä se kävi päinsä, -- hyvä teko, joka pian tuotti -korkonsa, sillä uudistettu ystävyys vahvistettiin kukkurapäisillä -oluthaarikoilla; mutta ellei se käynyt päinsä, vetäytyi hän siivosti -syrjään sovintotuomarinvirastaan ja heitti jalolla puolueettomuudella -päämekastajan ovesta ulos. - -Laskiaisen jälkeen tuli paremmin toimeen ihmisten kanssa; silloin -olivat zwichenbüheliläiset omissa oloissaan, ei ainoatakaan vierasta -naamaa joukossa; ulkopuolisillahan oli omalla paikkakunnallaan -tanssihuveja: Kirkkojuhlassa oli toista, silloin ei penikulmien -alalla ympäristössä ollut ainoatakaan niin lupaavaa huvitilaisuutta; -mikä ihme siis, jos sinne penikulmien takaa saapui vieraita? He -aikaansaivat enimmäkseen -- varomattomuudesta tai myös aikomuksella --- häiriötä ja riitaa. Että kirkkojuhlaa edellisenä vuonna -oli vietetty niin säädyllisesti, siitä kiitti Zwischenbühelin -ravintolanemäntä rakasta Jumalaa ja luki sen eritoten kovien aikojen -ansioksi, jotka masentavat ihmisten ylimielisyyden. Että kaikki -tämänvuotiset tanssihuvit näistä ensimäisistä viimeisiin saakka -tulisivat hiuskarvalleen olemaan samanlaiset kuin menneiden vuosien -ilot, se oli hänen vakaumuksensa ja sen sanoi hän miehelleenkin -ja piti vallan hullutteluna, että tämä saattoi pelotella häntä -aavistuksillaan. - -Isäntä hymyili ja nyökäytti ystävällisesti myöntävällä hämmennyksellä -päätään; hänellä ei ollut aikaa. Päivä oli alkanut hyvästi ja näytti -samalla tavoin menevän loppuunkin. Aika oli tunti tunnilta kulunut -meluavassa iloisuudessa ilman kiistan merkkiä. Kiivastuneet olivat -leppyneet leikkisanasta, mellakoitsijat jälleen peräytyneet istumaan -tuoleilleen, jotka he jo olivat työntäneet taakseen. - -Jo alkoi heikompien rauhallinen poislukeminen, mutta huolimatta siitä -ja ehkä juuri senvuoksi seurueen vaarallisen aineksen lajittelu; -moni, joka oli "rasittavasti täyteen lastattu", horjui eteisen kautta -puutarhaan, huokasi syvään tähtiä katsellen ja näytti kuulle kasvot -yhtä kalpeat kuin senkin tai vaipui muutaman askeleen otettuaan -maahan, jääden makaamaan äidillisen maaemon syliin, peitteenä ikuinen -taivas. - -Kuinka suuresti olisikaan Zwischenbühelin ravintolanisäntä, jolla -tänään oli pari kättä liian vähän, kadehtinut Schwenkdorfin -ravintoloitsijaa, jos olisi hänet nähnyt, sillä tällä oli niitä -neljä liikaa: kaksi, jotka olivat kasvaneet hänen ruumiiseensa ja -jotka hän, jotta ei olisi herättänyt mitään huomiota, teennäisellä -välinpitämättömyydellä upotti housuntaskuihinsa, ja kaksi -ruumiitonta, joita hän silminnähtävässä epätoivossa väänteli päänsä -päällä, niin että hänestä tuntui siltä kuin olisi se todellakin -olkapäitä kivistellyt. Mutta asiat eivät olleetkaan oikealla tolalla. -Siinä pyörähteli renkejä ja piikoja, pikkutilallisten poikia ja -tyttäriä tanssilattialla, mutta rikkaita suurtilallisten perillisiä -ei näkynyt ainoatakaan ja varakkaampien kartanonomistajain tyttäret, -ennen kaikkia Olutjuusto-Martelin Sali, istuivat nyrpeillään ja -ikävystyneinä toruskelevien omaistensa vieressä. - -Mutta ihan ilman noitakonsteja oli näin sattunut. Sternsteinin hovin -Toni oli hyvissä ajoin lähtenyt kotoaan yhden hevosen vetämillä -kärryillä. Kun Zwischenbühel oli kadonnut näkyvistä, alkoi hän -ruoskalla kurittaa hevostansa. - -"Ota, kurjimus, pitempiä askelia!" kirkui hän. "Tansseihinko minut -raahaat, hylky hevoskaakki? Ei tuollainen nopsa ravaaminen käy -laatuun, jos arvelet ettei sinne ole kiirettä minkäänlaista ja -että kaikessa tapauksessa joudumme perille liian varhain! Oleppas -vikuroimatta siinä! Älä ole huolissasi siitä, että sinun täytyisi -vielä tänään kulettaa toinenkin henkilö pois tansseista, niin että -kielesi lerpattaisi ulkona suusta. Hep!" - -Tässä, kuten usein muussakin, oli ihmisen arvolle suureksi -siunaukseksi, ettei eläin ymmärtänyt hänen puhettaan eikä -menettelytapaansa. Tuo raukea tammaparka ei siis ensinkään -aavistanut, että sitä luultiin kiihkeäksi tanssihuvien suosijaksi; -mutta takaapäin kuuluvasta kirkunasta ja ruoskaniskuista tunsi se -selvästi että oli kysymys juoksemisesta, ja sen se sitten kunnolleen -tekikin. - -Schwenkdorfissa oli useita rikkaita talollisia; heidän poikiensa -toveriksi oli Toni liittynyt. Kun hän istui heidän joukossaan, -sallivat he hänen kernaasti olla ensi sijalla; hänen poissa ollessaan -seurasivat he nurjimman ja vallattomimman johtoa ja päähänpistoja: -tämmöisenä johtavana sieluna oli myllärin Simerl; hänen -myötävaikutukseensa luotti Toni. Lähellä Schwenkdorfia poikkesi hän -valtatieltä syrjään ja ajoi kylän taitse hiljaista hölkkää myllylle. - -Hän tapasi Simerlin siellä ja teki tälle sellaisen ehdotuksen, -että tämänvuotinen laskiaisjuhla olisi "vihittävä suuremmoisella -tempulla", jolloin he napsauttaisivat kaksi kärpästä yhdellä iskulla: -siten ettei kukaan niistä, jotka ovat kunnon nuorukaisia, menisi -Schwenkdorfin tanssihuveihin, vaan kaikki lähtisivät hänen seurassaan -Zwischenbühelin ravintolaan ja anastaisivat tytöt pojilta. Sukkelasti -toimeen! Sitä suuttumusta siellä jos täälläkin! Ja mitä huomiota se -herättäisi! Schwenkdorfissa ja Zwischenbühelissä ja koko laajassa -ympäristössä antaisi se ihmisille puheen ainetta moniksi vuosiksi! - -Tuuma oli liian oivallinen jäädäkseen toimeenpanematta. Simerl -ja Toni juoksivat talosta taloon värväämässä osanottajia, ja kun -soittajat Schwenkdorfin ravintolassa alkoivat puhaltaa torviinsa, -ikäänkuin olisivat tahtoneet -- kuten Simerl arveli -- puhaltaa -katon talosta kohti taivasta, seisoi myllyrakennuksessa parvi nuoria -miehiä kuiskaillen ja pidätetysti hymyillen keskenään, ja moni tunsi -varsin mieluisaa ahdistusta ajatellessaan tuota salaperäisyyttä, -vekkulimaisuutta, tappelunhalua ja tyttöjen säikäyttämistä, jossa -kaikki niin lystikkäästi olivat osallisina. - -Vanha mylläri, Simerlin isä, auttoi asiaa työntämällä kevyet -kärryt liiteriin ja valjastamalla Tonin ruskean tamman raskaiden -vankkurien eteen; hänen tihrusilmänsä loistivat naljamaisuudesta ja -hänen hampaaton leukansa tärisi naurusta. "Huvitelkaa tarpeeksenne, -veitikat", huusi hän vankkurien lähtiessä liikkeelle. "Lystiä, vain -lystiä tänään", virkkoi hän päätään nyökäyttäen ja katsellen seurueen -jälkeen, "huomenna palaa jo yksi ja toinen verisin päin kotiin". Tämä -otaksuma ei muutoin näyttänyt vanhusta vähintäkään huolestuttavan, -sillä hän hypähti näin sanoessaan nauraen korkealle maasta, ikäänkuin -olisi tahtonut laihoilla säärillään yrittää pyörätanssia; kun tämä ei -onnistunut, sulki hän portin ja hiipi huoneeseen. - -Niistä nuorukaisista, joiden osanottoon oli luotettu, ei -puuttunutkaan ainoatakaan; meluisan lystinpidon vuoksi otettin -vielä mukaan pari tunnettua juomaveikkoa ja riitapukaria, joilla -oli toivo saada ilmaiset juomingit, ja näin oli viisitoista nuorta -miestä liittoutunut samaan kujeeseen ja moneen vallattomuuteen. -Jos Toni olisi johonkin järkevään ja hyvään tekoon kumppaneita -värvännyt, niin ei hän suinkaan olisi tarvinnut mitään vankkureita -kuljettaakseen heitä määräpaikkaan. Hyvän matkaa antoi hän hevosen -kulkea käymäjalkaa; sitten tarttui hän ruoskaan ja kolisten vyöryivät -vankkurit eteenpäin. Pysähtymättä, kantojen ja kivien yli kävi kulku. -Tämä oli se tanssi, jonka Toni oli ruskealle tammalle luvannut. - -Soitonräminän ja tanssintöminän keskestä olisivat -zwischenbüheliläiset kai voineet kuulla vankkurien rätinän, mutta -kimakat huudot, joilla tulijat tervehtivät matkansa päämäärää, -voittivat kaiken muun kolinan, piiritanssijat hajaantuivat, ihmiset -tunkeutuivat akkunoiden luo, soitto taukosi, isäntä oli kauhuissaan, -repi tukkaansa ja kun hän hieman toinnuttuansa syöksyi ovelle -mennäkseen ulos katsomaan meluajia, työnsivät sisääntörmäävät hänet -töykeästi syrjään. - -"Jumala hyvän päivän teille kaikille antakoon!" huusi Toni. "Tässä -me nyt olemme, nyt se vasta ilo alkaa. Puhaltakaa, soittajat!" Hän -heitti soittajille pankkiosotuksen ja nämä päästivät heti äänet -soittimistaan raikumaan. - -Zwischenbüheliläiset eivät heti päässeet hämmästyksestään selviämään, -tytöt hymyilivät hämillään, kun heitä tanssiin pyydettiin, eivätkä -pojat osanneet heitä rohkaista. - -Toni oli ottanut Helenan Muckerlin vierestä. "Tule", sanoi hän -tytölle. "Sallinethan jo", murahti hän Muckerlille. - -"Jumalan tähden, Toni", kuiskasi tyttö tanssiessaan, säikähtäneenä -tuijottaen häneen, "mitä on tekeillä? Luulin sinun tulevan yksin. -Minkätähden olet tuonut mukanasi nuo hurjastelijat?" - -"Älä kysele. Kyllähän sitten näet", mutisi nuorukainen. "Olethan jo -useamman kuin yhden kerran minulle maininnut, etten minä uskaltaisi -kilpailla hänen kanssaan sinusta." - -Tyttö seisahtui äkkiä ja koetti pidättää Tonia kädestä. "Oletko -puhunut isäsi kanssa?" - -"Eteenpäin!" Toni pyöräytti väkisin Helenan ympäri. "Ei sanaakaan -enää!" - -"Mutta, Toni --!" - -"Älä murehdi! Tällaista asiaintilaa en enää kauvemmin siedä. -Teoistani vastaan. Ymmärrätkö? Minä!" - -"Mitä tahdot tehdä?" - -"Tanssi! Älä lörpöttele! Pian saat tietää!" - -Klarinettien äänet kohosivat juuri kuten leivosen liverrykset vallan -uskomattomiin korkeuksiin, kun yhtäkkiä törähti ilkeä basso väliin ja -katkaisi kaiken parilla rämisevällä pärähdyksellään. - -Harmistuneina erkanivat parit toisistaan. - -Schwenkdorfilaiset tunkeutuivat tanssisalista anniskelutupaan. Toni -talutti Helenaa kädestä ja pyysi häntä istumaan viereensä. Vielä -jotkut muutkin tytöt seurasivat innokkaiden kehotuksien jälkeen -schwenkdorfilaisia; ne olivat sellaisia, jotka tunsivat olevansa -sulhasmiestensä hylkimiä tai luulivat näiden loukanneen heitä, ja nyt -toisten poikain käsikynkässä pilkallisesti vilkuttivat heille silmää, -ikäänkuin olisivat mielineet sanoa: Siinä saat, näin sulle käy, kun -en salli leikiteltävän kanssani! - -Swenkdorfilaiset eivät antaneet pilkata itseään ja ravintolanisännän -oli kannettava esiin mitä hyvää ja kallista talossa oli. - -Keskellä hälinää huusi Toni tovereilleen viitaten Helenaan. -"Pojat! tuosta tulee minulle emäntä!" Nuorukaiset hymyilivät ja -katselivat silmät siirallaan toisiinsa; pari pöydän ääressä istuvaa -Zwischenbühelin tyttöä nauroi ääneen. - -"Älkää naurako", sanoi Toni vihaisesti. Hän laski vasemman kätensä -hajallasormin Helenan oikealle polvelle. "Hänestä tulee minulle -emäntä!" - -Nyt nauroivat pojat. Tytöt katsoivat olkaansa kohauttaen toisiinsa. - -"Pitäkööt lystiä", sanoi Toni tytölle, joka oli kaikesta tästä vallan -hämmennyksissä, "tästä päivästä vuoden päähän eivät he enää naura." - -Sillaikaa kun anniskelutuvassa oli ilo ylimmällään, olivat -zwischenbüheliläiset harmistuneina kerääntyneet yhteen tanssihuoneen -nurkkaukseen. - -"Se ei sovi!" sanoi muuan ruumiikas nuorukainen, joka oli päätään -pitempi kaikkia muita. "Toista kertaa emme enää saa sallia noiden -sakramenskattujen astuvan tanssiin, muutoin on koko ilo pilalla; -sitten seisoisimme aamuun saakka täällä heidän narreinaan ja ihmisten -pilkkana! Älkäämme epäröikö kauemmin! Eivät he saa suinkaan meitä -mestaroida! Käykäämme heidän kimppuunsa! Heidän on paettava nopeammin -kuin tulivat!" - -"Miten alotamme?" kysyi pari innokkainta. - -"Ei mikään ole helpompaa kuin se", jatkoi tuo kookas nuorukainen, -"menköön jokainen, jonka tyttö tuolla sallii tarjottavan itselleen, -tuomaan omansa tänne." - -Asianomaiset mutisivat: Tytöt saisivat kaiken pahan nimessä jäädä -sinne missä olivat, kukaan ei enää heitä kaipaisi. - -"Senkin lampaat", huusi kiihottaja, "tosin ei heitä kukaan kaipaa, -mutta emmehän me Zwischenbühelin pojat toki salli itsestämme -sanottavan, ettemme ole herroja omassa kylässämme, vaan että noilla -schwenkdorfilaisilla on suurempi arvo! Mene, oljenpunojattaren -Muckerl, sinähän et arkaile ja sinun tytölläsi voi jo olla jotain -tekeillä. Pyydä häntä tulemaan tänne! Me olemme sinun puolellasi!" - -Tämä tehtävä sopi varsin hyvin Muckerlille. Hänelle osotettu -luottamus ja luvattu apu rohkaisivat hänen mieltään. Hän oli -loukkaantunut ja ärtynyt siitä välinpitämättömästä tavasta, jolla -Helena oli hänet hyljännyt ja jättänyt seisomaan yksin, vähääkään -välittämättä siitä, oliko tämä Muckerlille mieluista vai ei. Hän -tahtoi kerran julkisesti selittää oikeutensa tyttöön ja pakottaa -tämän itsensä tunnustamaan, sillä sellaista ylpeyttä, jolla tyttö -tähän asti oli kahdenkesken ollessa häntä kohdellut, ei hän suinkaan -kehtaa täällä ihmisten nähden osottaa. Olkoon Helena sitten pari -päivää tästä vihoissaan, mutta tietäköön myös, ettei hän ole se -poika, joka mitä hyvänsä kärsii; se tuottaa hänelle kunniaa ja -opettaa tytön taipuvaisemmaksi. - -Hän astui siis anniskelutupaan ja sanoi: "Pian alkaa tanssi jälleen." - -Muuan schwenkdorfilainen virkkoi yli olkansa: "Kiitän kauniisti -ilmottamisesta. Ei ole tarvis pelätä että pois jäisimme". - -"Teistä ei ole kysymystäkään. Jääkää minne tahdotte. Helena!" - -Tyttö katsoi häneen ja näytti hyvin neuvottomalta. "Tule tänne!" - -"Eipä hullumpaa", nauroi Toni. "Sinä pidät kai häntä koirana, jonka -on juostava, kun sinä käsket?" - -"Sinun kanssasi en puhu, Sternsteinin hovin poika", virkkoi Muckerl, -"Helena, tule kanssani pois täältä, kuuletko!" - -"Niin, koska sinulla on noin ankara herra", ivaili Toni tytölle, -"niin nouse vain nätisti ja riennä!" - -Helena istui vihasta punaisena; hän pani ristiin kierretyt kätensä -syliinsä ja jalkansa tuolin alle. - -"Sinä näet ettei hän tahdo tulla", jatkoi Toni Muckerliin päin -kääntyen, "mene siis etsimään toista, emme kaipaa sinun seuraasi." - -"En mene ilman Helenaa." - -"Hüblinger", huusi Toni eräälle vantteralle nuorukaiselle, "minusta -näyttää ettei tuo löydä ovea; näytä hänelle tietä." - -Leveäharteinen, roteva nuorukainen astui Muckerlin luo ja työnsi -häntä hiukkasen; pieni pyhimyskuvaintekijä tästä kuitenkin horjahti. -"Mene, ole viisas", hän sanoi Muckerlille, "joudu pian, ei sinua -täällä tarvita." - -"En mene", tiuskasi Muckerl. - -"Noo, älä ole tuhma, poikaseni", sanoi Hüblinger sävyisästi. "Ethän -tahtone että annan sulle jotain matkalle? Siinä voisi olla sulle -liiaksi kantamista." - -Kun Muckerl kuuli moniaan zwischenbühelilaisenkin yhtyvän -schwenkdorfilaisten äänekkääseen nauruun, joutui hän raivoihinsa -ja iski nyrkillään vastustajaansa rintaan. Hüblinger katseli -vallan ällistyneenä huomatessaan hyvän tarkotuksensa näin huonosti -palkituksi ja kohotti juuri oikeaa kättään hyvin hiljaa mutta -taitavasti iskuun, kun Toni syöksyi väliin. - -"Jätä hänet minun huostaani", huusi hän, "hän on minun miehiäni!" - -Lyhyen taistelun jälkeen työnnettiin oljenpunojattaren Muckerl -erääseen nurkkaan, jossa hän satutti selkänsä niin kovasti terävään -pöydänreunaan, että hän ääneensä valittaen vaipui istumaan. - -Silloin lennähti ovesta savinen viiniruukku, joka nähtävästi oli -tähdätty Tonin päähän, mutta heitetty liian korkealle; se sinkosi -vasten Hüblingerin poskea, joka seisoi siinä jäykkänä, mutta vain -silmänräpäyksen ajan; sitten hän lähti kuin hullu pois tuvasta. Tämän -olivat zwischenbüheliläiset edeltäpäin arvanneet; he hajaantuivat -äkkiä ja muuan, joka ulkona oli piiloutunut oven taa, pani jalkansa -takaa-ajajan eteen, niin että tämä suurella rymyllä kaatui maahan, ja -sitten koettivat he häntä käsistä ja tukasta raahata tanssisaliin. -Hüblinger, jonka mielessä heti kyti toivo että hänelle, ulkopuolella -ollen, kai annettaisiin vähemmän "harhaiskuja" kuin vastustajainsa -saadessa hänet sisään, alkoi kaikin voimin huutaa: "Auttakaa, -auttakaa, auttakaahan toki, miehet!" - -Schwenkdorfilaiset riensivät esiin ja tarttuivat häntä jalkoihin -vetäen hänet takaisin. Alkoi kiivas sisään- ja ulosraastaminen. -Milloin oli Hüblinger päineen ja käsivarsineen tanssisalissa, milloin -säärineen, niin pitkät kuin olivatkin, anniskelutuvassa; keskiruumis -oli sentään aina eteisessä. Äkkiä kokosivat zwischenbüheliläiset -kaiken voimansa, mutta toisesta päästä äkätessään tuon äärimäisen -voimankoettelun päästivät he nauraen irti; schwenkdorfilaiset -peräytyivät ja laahasivat, tunkien tuvan keskelle saakka, muassaan -pelastunutta, jonka kasvot tällöin viistivät lattiaa, kunnes he -antoivat hänen raskaasti tömähtää käsistään. - -Jättiläinen jäi hetkiseksi lepäämään molempien kyynärpäittensä -ja polviensa varaan, pää murheellisesti painuksissa; hän mietti -tapausta, joka oli hänelle niin ominainen, sitten nousi hän vaivoin -ylös, vakuutti täksi kertaa saaneensa kyllikseen ja tuumi että toiset -saisivat ratkaista asiansa ilman häntä. Hän hoippui erääseen nurkkaan -ja jäi istumaan sinne pää käsien välissä. - -Toiset olivat juuri myöntymäisillään ja hänen ystävällistä neuvoaan -seuraten ryhtymäisillään toimittamaan asiansa selväksi ilman häntä, -kun ravintolanisäntä riensi saapuville. - -"Hansl! Hansl!" hän kirkui täyttä kurkkua. Mutta poikalurjuksesta -ei näkynyt merkkiäkään, hän oli hiipinyt talon editse ja auttoi -säikähtäneitä tyttöjä, jotka pakenivat ulos akkunoista laskeutumalla -alas. - -Odottamatta tuota veijaria syöksyi isäntä kiihtyneitten vierautensa -joukkoon. "Alallanne!" komensi hän. "Sen sanon teille, pojat, että -meillä ei saa tapella!" - -"Älä sekaannu asioihimme", huudettiin hänelle vastaan. - -Mahtavan näköisenä ojensi isäntä kätensä erästä kirkujaa kohden, -mutta silloin tarttui tusina miehiä häneen kiinni ja hän lennähti -ulos tuvasta niin että ovenpielet tärähtivät ja rappaus seinältä -rapisi. Hän ei enää tullut näkyviin, jätti vieraat itse palvelemaan -itseään ja toivoi vihaisen sielunsa syvyydestä, ettei kukaan tällöin -olisi liian kitsas. - -Sillävälin olivat zwischenbüheliläiset ja schwenkdorfilaiset antaneet -toisilleen tuntuvia iskuja; mutta pian he häpesivät, että he metsän -petojen tavoin kynsin hampain, käsin ja jaloin kävivät toistensa -kimppuun; ihmisarvon tunne heräsi ja synnytti kekseliäisyyskykyäkin. -Heikot, joilla oli mielessä voimien mittely, ja vahvat, joiden -kädet eivät milloinkaan voineet ulottua väistelevään pelkuriin, -alkoivat väännellä irti tuolinjalkoja ja etsiä irtonaisia kapineita, -jotka kiinteihin paikkoihin viskattuina usein osottautuivat varsin -hyödyllisiksi. Ei aikaakaan, niin työskenneltiin vain keinotekoisesti -pitennetyillä käsillä ja kauas ulottuvilla vaikutuksilla. - -Kumeaa töminää ja töykintää kuului silloin tällöin kirousten ja -huutojen säestämänä; pojat välttivät kaikkea liikanaista jymyä ja -hälinää ja pitivät taistelua käynnissä jonkinlaisella äänettömällä -vihalla. Kumpikin puolue piti kahta seikkaa mahdollisena; toisen -toteutumiseksi kannatti pitää puoliaan, toinen oli ehkäistävä, mutta -sen piti jokainen päätettynä asiana, että zwischenbüheliläisten -lopulta täytyi jäädä voittajiksi ja schwenkdorfilaisten lähteä -pakosalle tahi päinvastoin. Mutta sitä ei kumpikaan näistä puolueista -ajatellut, että löytyisi vielä kolmaskin, joka voipi odottamatta -saapua paikalle; ja tämän aavistamattoman toivat välillisesti sisään -kaksi nuorukaista, joilla oli painavat syyt vetäytyä pois taistelun -tuoksinasta. - -Tuo odottamaton oli hyvin pitkä zwischenbüheliläinen, jonka -ylenmäärin kiusallinen kivuntunne herätti sen vielä kiusallisemman -arvelun, että häneltä vasemmalta puolen oli kaikki luut lyöty sisään. -Hän nojautui kalpeana ja hikoillen ovea vasten, valitteli ja rukoili -kuten lapsi, mikä ei kuitenkaan estänyt häntä, niin pian kuin tuossa -yleisessä rytäkässä jonkun schwenkdorfilaisen selkä työntyi hänen -lähelleen, kyynelsilmin karkaamasta tuon kimppuun, niin että lyöty -huutaen kääntyi pois; sen ohella hän ei hetkeksikään keskeyttänyt -tuskanvoivotuksiaan, vaan kirkui lakkaamatta kimeällä äänellä: "Mikä -ryövärijoukko! Mikä murhaajaliitto! Mitä äitini tästä on sanova? Mikä -rakkarisakki!..." - -Tuo lapsellinen piirre -- äitinsä huomioonottaminen -- olisi ollut -hänelle kaikeksi kunniaksi, ellei olisi tiedetty, ettei hän tuosta -vanhusparasta, joka eräässä läheisessä talossa ahersi ja ponnisteli -itsensä näännyksiin kovassa työssä, ollut vuosikausiin välittänyt -vähääkään; fysiologien ja sielu-fysikkojen kannattaisi ehkä tutkia, -onko tuollainen äkillinen lapsenrakkauden herääminen yhteydessä -jonkun lievemmän tai vaikeamman ruumiillisen vamman kanssa. - -Sillävälin kun pitkä mies voivotteli, riehui muuan lyhyt, vanttera -schwenkdorfilainen, jonka nenäluulle oli tosiaankin sopimattomasti -ja säälimättömästi asetettu oluttuoppi, tuvasta ulos ja taas -sisään, vannoen mitä kovimmat valat, että hän "hakkaa kaikki -yhdessä rysyssä", ja missä hän tapasi esineen, josta saattoi tehdä -pirstaleita ja säpäleitä, siinä hän kristillisesti valansa täyttikin. - -Vaikutukset eivät jääneet näkymättömiksi, koetettakoon niiden -tutkimista sitten perustella inhimillisellä jäljittelyvaistolla, -useampien ihmisten hermosäikeiden yhteensoveltumisella yksityisen -hermosäikeihin, joissa liikakiihotuksen perussävel ilmenee ja -säilyy, tai näiden molempien otaksumien yhdistelmillä. Varmaa vaan -on, että se mitä nyt tapahtui otettiin huomioon ja antoi aihetta -sananlaskuihin: "Huono esimerkki turmelee hyvät tavat", "Yksi hullu -tekee kymmenen hullua" ja muihin samantapaisiin. Mellastajat, jotka -tähän asti olivat olleet niin säästeliäitä suuttumuksen ja vihan -purkauksissa ja niin hillitysti osottaneet iloansa toisten vahingosta -ja harmiansa toisten ilosta, tulivat pitkällisestä ulvonnasta ja -karkeista kirouksista, joista huone kajahteli ja astiat helisivät, -yhä kiihtyneemmiksi ja äänekkäämmiksi, kunnes lopulta raju, kauvas -kuuluva melu tärisytti koko taloa. - -Ei se tosin voinut kuolleita eloon herättää, mutta ne, jotka -loikoivat ulkona ravintolan puutarhassa autuaassa itseunhotuksen -tilassa, sai se jälleen tajuihinsa. Heitä oli viisi. He ponnahtivat -istualleen, hieroivat silmiään ja kuuntelivat; hymy kirkasti heidän -kasvonsa ja he koettivat, vaikka näyttivätkin jotenkin jäykiltä, -luoda toisiinsa syvän ymmärtämyksen katseita. Mutta äkkiä synkkenivät -heidän piirteensä ja heidän mielensä täyttyi katkeralla vihalla -huomatessaan olevansa tuollaisesta ilosta poissuljettuja. - -Yhdellä tempaisulla kimmahtivat he ylös maasta, katkoivat -aidanseipäitä, iskivät heinäharavaa ja puutarhakuokkaa niin kauan -kellarin ovessa oleviin kiviin että varret jäivät heidän käsiinsä, ja -niin asestettuina astuivat he taloon. - -Heidän tupaantuloaan ei lainkaan huomattu. He eivät puhuneet -sanaakaan, mikä olikin vallan tarpeetonta; _tässä_ asiassa näkivät -he varsin selvästi, vaikkei asianlaita muulloin niin ollutkaan: -täällä tapeltiin, ja ilman heitä! Mikään maanmiehyyden ja -kylänlapsuuden tunne ei liikuttanut heidän jäykkää sydäntään. He -iskivät rusikkakepeillään niin jykevästi ja voimakkaasti, ettei -vedonlyöntikiihkoinen englantilainen kovimmasta päänahasta olisi -uskaltanut panna alttiiksi penniäkään, mutta onneksi pettivät heidän -kätensä ja iskut osuivat raskaina pohkeisiin ja sääriluihin; vielä -he muutamia kertoja uudistivat tällaisen päiden uhkauksen ja säärien -kohlimisen, ja sitten oli tupa ja talo tyhjä. - -Yksi ainoa silmäys hyökkääjiin oli kovapintaisimmallekin tehnyt -selväksi, että he joutuivat tekemisiin miesten kanssa, joihin ei puhe -mitään vaikuta, ja ken puheisiin yrittäessään hankki itselleen toisen -iskun, se sai tästä kylläkseen eikä sitä enää haluttanut odottaa -kolmatta; ja niin olivat sitten kaikki, kiroillen, kiukuissaan -nauraen ja niin kiireesti kuin ontuvina ja linkuttavina liikkeelle -pääsivät, pötkineet pakoon. - -Nuo viisi miestä katsahtivat toisiinsa vakavasti nyökäyttäen päätään, -nojautuivat aseisiinsa ja lepäsivät töistään. Heidän talosta -poistuessa ei enää ollut ketään ihmistä tiellä, niin pitkälle kuin he -saattoivat eteensä ja taaksensa nähdä. He kävelivät yhdessä rivissä -ja vaieten; ainoastaan silloin kun joku heistä sattui töykkäämään -toista, heilautti sysäyksen saanut kädessään olevaa asetta ja kysyi -hiljaa mutta vakuuttavasti: "Haluatko jotain, haluatko sinä saada -jotain?" johon puhuteltu sydämellisesti vakuutti: "En, en mitään, en -niin kerrassaan mitään." - -Näin kulkivat he kumajavin askelin hiljaisessa yössä, vakavina ja -sanattomina, kuten kostonenkelit, jotka olivat täyttäneet ankaran, -mutta ehdottoman velvollisuutensa. - - * * * * * - -Jo ennenkuin yleinen kamppailu puhkesi, oli Sternsteinin Toni Helenan -kanssa poistunut paikalta. Hän käytti hyväkseen hetkeä, jolloin -isäntä tahtoi tulla välittämään, ja hiipi tytön kanssa eteisen kautta -ulos. Molemmat kulkivat sitten läpi puutarhan ja poikki niityn ja -saapuivat jalkapolulle, joka kiemurteli kylän taitse, puutarhojen -aitauksien ja pensasistutuksien vieritse. - -Sillävälin kun tämä pari kulki korkealla maantien yläpuolella olevaa -polkua, liikkui sen alapuolella toinen pari vaivaloisesti eteenpäin, -sananmukaisesti kantaen käsivarsillaan kolmatta. - -Tuskin oli ravintolan Hannsl saanut kiskotuksi Matznerin Sepherlin -ulos akkunasta, niin rukoili ja vannotti tämä häntä auttamaan -oljenpunojattaren Muckerlia kotiin. Nuorukainen antoi houkutella -itsensä siihen; pyhimyskuvaintekijän personaa kohtaan tunsi hän -jonkinlaista sääliä ja itselleen hän odotti tuosta poislaahaamisesta -jotain mainetta ja asianomaiselta taholta kiitosta ja ylistystä -auttajalle, uteliaisuutensa tyydyttämistä kuullessaan, mitä vanha -oljenpunojatar tästä arvelisi, ja ehkä myöskin kosteita silmiä, sillä -kyyneleet tuntemattomien vastoinkäymisistä sopivat ihmiselle hyvin, -ja niitä seuraa aina lieventävä, lohduttava tunne. - -Sepherl ja ravintolan Hannsl nostivat Muckerlin ylös siitä mihin -hän oli lyyhistynyt ja tarttuivat toistensa käsiin, joiden päälle -Muckerlin oli istuuduttava ja kiedottava kätensä kumpaisenkin -kaulaan; siten kantoivat he hänet pois. - -Sepherl torui, pilkkasi ja haukkui koko pitkän matkan Helenaa, mutta -ravintolanisännän poika koetti vastustushalusta häntä puolustella ja -puhdistaa. Oljenpunojattaren Muckerl pudisti päätään sekä syytöksille -että puolustuksille. - -Toni ja Helena saapuivat rakennuksen taitse Zinshoferin majalle. - -"Ei se mitään merkitse, ei ensinkään mitään, sanon minä", virkkoi -nuorukainen kiihkeästi, "ja uskothan toki sanani? Eikö niin?" Hän oli -kietonut käsivartensa tytön vyötäisille; nyt veti hän hänet luokseen, -niin että tytön oli pysyttävä hiljaa, ja tavotteli huulillaan hänen -huuliaan. "Olet omani, tulet omakseni ja pysyt omanani! Luota minuun! -Salamyhkäisyydestä olen jo saanut yllin kyllin; minut itseni se on -tehnyt arkailevaksi puhumaan ja kun olen aikonut isälleni asian -ilmaista, on tuntunut siltä kuin tukahuttaisi minut ensimäinen -sana; nyt siihen keino keksitään, tämänpäiväisestä hän jo huomenna -käy kimppuuni. On vain pidettävä puoliaan! Mitä hän sitten tahtoo? -Julkisesti olen värini tunnustanut ja saattanut Olutjuusto-Martelin -vihamieliseksi häntä kohtaan, se on varma! Tunnen nuo kaksi vanhusta, -ne ovat typeriä toinen niinkuin toinenkin; tuo pitkänenäinen -ei milloinkaan saa työnnetyksi tytärtään minulle, hänen täytyy -loukkaantua, ja isäni on liian ylpeä vaatimaan tyttöä häneltä, niin -että tämä jää Sternsteinin kartanoon tulematta ja sijalle pääsee -tuhannen tuhatta kertaa rakkaampi ja kauniimpi! Eikös niin?" -- Hän -veti tytön jälleen luokseen. -- "Älä vain ole tuskissasi! Huomista -varten olen itseni varustanut ja pidän puoliani kuten tänäänkin. -Ethän ole pahoin säikähdyksissäsi Siitä, vai miten? Niin, jos -taistelua ei olisi käyty näin lähellä, niin olisitpa saanut kuulla, -että olisin kamppaillut sinusta itse paholaisenkin kanssa, jos niin -olisi vaadittu. Huomenna annan Sternsteinin isännän tarpeekseen -riehua ja sitten, hyvin varovaisesti, ettei mitään säry, taivuttelen -asiani mieleni mukaiseksi." - -Molemmat astuivat takaovesta majaan. Helena irrottautui pojasta ja -juoksi äitinsä luo. "Ajattelehan", huusi hän innoissaan, "mitä Toni -tänään on tehnyt!" - -Mutta hän kerkesi tuskin suurimmalla kiireellä kertoa tapahtuman, -kun ulkoa kuului askeleita ja etuovelle kolkutettiin; Toni ja Helena -riensivät takaovesta ulos ja vanha Zinshoferin emäntä avasi. - -Oljenpunojatar syöksyi sisään. "Onko tyttö täällä?" kirkui hän. - -Zinshoferin emäntä astui askeleen eteenpäin peittääkseen näköalan -puoliavoinna olevan peräoven taakse ja sitten sanoi: "Ei, kuten näet!" - -"Voi tuota huonoa, jumalatonta lutkaa!" vaikeroi oljenpunojatar. -"Enpä turhaan ole alunpitäen aavistellut, ettei mitään onnea ja -siunausta voi koitua hänen kanssaan seurustelemisesta! Nyt makaa -poika tuolla kuin koira ja haluaa vielä häntä luokseen, se narri! -Mutta nytpä poika saakin kuulla, ettei hän ole täälläkään ja kuinka -oikeassa minä olen! Mutta sinä, Zinshoferin emäntä, tule katsomaan -mihin se ihmisen vie kun pitää rehellisiä aikeita sellaista ilotyttöä -kohtaan kuin sinun tyttösi on!" - -Hän veti Zinshoferin emännän kädestä perässään ulos majasta. - -Helena oli vavisten kietoutunut Tonin turviin. Nyt irrotti hän -kätensä nuorukaisen kaulasta ja sanoi: "Lähde nyt." - -"En, vaikka maailma tällä hetkellä hukkuisi", sopersi Toni, puristaen -tyttöä vasten rintaansa. "Tänään panemme kaikki alttiiksi kaikkea -vastaan, pane sinäkin osasi." - -Tyttö oli peloissaan, tahtoi puhua, työntää nuorukaisen loitommalle, -mutta hän avasi vain suunsa hymyilevin huulin syvään huoatakseen ja -käsivarret vaipuivat voimattomina alas. - - - - -X. - - -Seuraavana päivänä ei kylässä muusta puhuttukaan kuin -schwenkdorfilaisten päällekarkaamisesta Sternsteinin Tonin johdolla, -ja ne tytöt, jotka viimemainitun kanssa olivat istuneet saman pöydän -ääressä, kertoivat myös, että hän oli julistanut Zinshoferin Helenan -tulevaksi emännäkseen, mikä oli synnyttänyt paljon pilailua, kun tuo -ylvästelevä tyttö näytti ottavan sen todeksi. - -Syli täynnä tällaisia uutisia tuli Matznerin Sepherl vanhan Kathelin -luo, joka kuulemistaan risti itseään ja siunaili. Sternsteinin -kartanon rengit ja piiat, jotka eilen olivat tuossa tilaisuudessa -olleet, olivat tosin hyvin lyhytsanaisia kuulustelussa, jonka vanhus -pani toimeen heidän keskuudessaan, mutta kun he hänen omasta suustaan -kuulivat sen mitä he arkailivat lörpötellä, silloin nyökäyttivät -kaikki vakuuttavasti päätään ja sanoivat nauraen: "Mitä sitten -kyseletkään enää, kun kerran jo kaikki tiedät?!" - -Isännän seisoessa mietteissään keskellä pihaa hiipi uskollinen -emännöitsijä hänen luokseen. Hän mietiskeli parhaillaan, minne Toni -oli mahtanut jättää hevosen ja rattaat, kun niitä ei missään näkynyt. -Eiväthän ne sentään ole mitään sellaisia kappaleita kuin piippu ja -tupakkakukkaro, jotka voivat jäädä ja unohtua vaikka ravintolan -penkin alle. - -Kathel oli tuskin lopettanut kertomisensa, kun vanha Schwenkdorfin -mylläri tuli pihaan. Hän kuljetti omien rattaittensa perässä -kadoksissa olleita ajopelejä ja hevosta. "Hyvää päivää, Sternsteinin -isäntä", sanoi hän. - -"Jumala antakoon", murahti tämä ja hänen kasvonsa synkkenivät. -Kaikista ihmisistä, jotka olivat hänelle vastenmieliset, oli _tämä_ -vanhus vastenmielisin. - -Mylläri vilkaisi ilkeästi häneen, läimäytti pari kertaa piiskaansa -ja alkoi sitten: "Tuon tässä takaisin hevosesi ja rattaasi, jotka -Toni eilen jätti meille; pistäydyin vain tänne ja lähden taas pian. -Reima poika, tuo sinun Tonisi! Jos toivoisin itselleni toista, niin -toivoisin _sellaista_. Hänestä vielä iloa saat kokea, Sternsteinin -isäntä. Hi-hi. Hän tulee, kerää koko parven, oivallisimmat nuoret -miehet yhteen, -- hei -- jätetään Schwenkdorfin vanhat istumaan ja -mennään Zwischenbüheliin tappelemaan! Asettuvat sitte vankkureihin ja -hurauttavat sinne niin että tamman silmät ovat päästä ulkona ja kieli -kaulalla roikkuu. No mutta kyllä saimmekin sitte harmia ja vastusta! -Olutjuusto-Martel on ajoissa toimittanut Salinsa pois ja on kotona, -ja tuvassaan hän oli enemmän päällään kattohirsissä kuin jaloillaan -maassa, niin se hyppeli kuin ärsytetty apina häkissä. Niin, eikä -tuolla lienekään huonosti tapeltu. Poikani makaa kolme reikää päässä, -jokaiseen voisi nyrkkinsä pistää. Se on oikein sille pejuunille. -Ei pidä ainoastaan katsoa mihin itse iskee, vaan myös mihin toinen -saattaisi iskeä. Niin sitä mekin aikanamme tehtiin. Mitä? Häh? Eikö -tehtykin?" - -Sternsteinin isäntä rypisti otsaansa. "Ah, oikein! Älä pane pahaksi!" -jatkoi vanhus. "Muistuu juuri mieleeni, että sinähän olitkin huono -tappelija; kuinka monasti pitelinkään sinua milloin missäkin sopessa -ja löin niin riivatusti, että oli oikein ilo. Monta kepposta tein -sulle, noiden tyttöinkin parissa. Perhanan pitkä aika siitä jo on! -Ajatella, kuinka aika luistaa! No niin, olipa mukavaa, että kerran -taas näin sinut näin sattumalta, kun muuten aina vain väittelet -minua. Siispä Jumalan haltuun! Mutta yksi asia vielä, jotten -unohtaisi. Se kai nukkuu vielä sinun poikasi? Voisit olla niin hyvä -ja ilmottaa tästä hänelle. Minun poikani lähettää paljo terveisiä -sinun pojallesi ja kun Toni taas joskus hakee toveria, joka ottaisi -iskut selkäänsä sillävälin kun hän hiipii tiehensä jonkun sievän -tytön kanssa, niin ei pidä unohtaa Simerliä; sano se hänelle! -Mutta kaunis se olla pitää! Kolme reikää poikani päässä on minulle -mieluisampi kuin että hän sekaantuisi asiaan! Niin, ne kaksi, joita -et anna toisilleen etkä saa eroonkaan toisistaan, saattavat tuottaa -sinulle paljon harmia. Hi-hi." - -Hän pyöräytti ajopelinsä ympäri ja karahutti pois. - -Sternsteinin isännän täytyi hypähtää syrjään välttääkseen saamasta -rattaanpyöriä varpailleen. Hän päästi roiman kirouksen tuon "vanhan -ryysyäijän" perään ja sitten kääntyi Kathelin puoleen käskien tätä -laittamaan päivällisen pöytään. - -Itse hän lähti poikansa makuuhuoneeseen. Hän kolkutti ovelle. "Oletko -hereillä?" kysyi hän äkäisesti. - -"Olen", kuului sisältä. - -"Tule sitte syömään." - -"En voi." - -"Saattaisitpa turmella toisenkin ruokahalun", murahti vanhus ja -sitten sanoi ääneensä: "Pari lusikallista velliä tekisi tyhjälle -vatsallesi varsin hyvää. Tule nyt vain!" - -Kun molemmat istuivat vastapäätä toisiaan pöydässä, loi poika -lautasensa ylitse pikaisen katseen vanhukseen, joka tuijotti eteensä -kulmat kurtussa. - -Varmastikin tiesi tämä kylliksi. Tietäköön --! Kenties kaikki, mitä -nekin tiesivät, jotka siellä olivat, kenties ei myöskään mitään, -josta ei kukaan aavistanut! -- Vielä kerran luihautti hän ylös, kuten -mikäkin lurjus; sitten painoi hän päänsä alas ja pani lusikan pois. - -"Oletko jo syönyt tarpeeksesi?" kysyi vanhus. - -"Olen." - -"Kuulin ettet eilen kauan oleillut Schwenkdorfissa." - -"En ollut ollenkaan. Pelkäsimme ikävää, minä ja toiset." - -"Tulitte sitte tänne?" - -"Tulimme sitte tänne." - -"Huvittelitteko kovasti?" - -"Melkoisesti." - -"Kuulut tapelleenkin?" - -"Niin, pyhimyskuvaintekijää kyllä löylyytin, niin että hän on -unohtanut ylösnousun." - -"Se hyvä! Kun siitä valituksia kuuluu, voidaan löylyytys vielä -maksaa. Minkä asian vuoksi se sitte tapahtui?" - -"Hän ei oisi sallinut tyttönsä istua meidän pöytäämme." - -"Ja siis täytyi sinun ryhtyä toimenpiteisiin. Se on selvää. Olet -tainnut pikiintyä hänen omaansa?" - -"En voi väittää vastaan." - -"Onko se sitte niin kaunis?" - -"Niin kaunista et vielä koskaan ole nähnyt, ei edes äiti ollut -sellainen." - -"Se on vähän sanottu, äitisi ei ollut kaunis, mutta kelpolailla hän -toi taloon. Mikä tuon nimi sitte on?" - -"Zinshoferin Helena." - -"Zinshoferin! Sehän on se eukko, jolla nälänhädän aikana on kaikista -suurin puute tuolla alhaalla?" - -"Eihän niillä mitään ole, se on kyllä totta." - -"Siitä huolimatta olen kuullut sinun julistaneen, että otat tuon -tytön emännäksi?" - -"Niin olen sanonut." - -"Se on huonoa pilaa." - -"Ei se ole pilaa. Tarkotan täyttä totta." - -"Sinä olet narri!" - -"Saattaa niinkin olla, sanotaanhan rakastuneiden olevan narrimaisia -ihmisiä. Olen vain ajatellut, että kun meillä kuitenkin on enemmän -kuin kaikilla muilla tällä seudulla, niin ei olisi järin tuhmaa, jos -rikkaimpaan taloon myös tulisi kaunein emäntä!" - -"Päästä minut kuulemasta tuosta kauneudesta! Ensimäinen lapsivuode -sen usein vie mukanaan; silloin sulla on vetohaavi kaulassasi, mutta -tyhjänä. Et ole mikään lapsi enää. Tarut, joita pieninä kuulimme ja -joissa keisarit ja kuninkaat ottivat puolisoikseen kerjäläistyttöjä, -ne ovat tapahtuneet satumaassa. Mutta että Sternsteinin kartano on -kaukana sen ulkopuolella, sitä minun ei tarvinne sulle sanoa!" Hän -nousi ylös ja silitteli kämmenellään pöytäliinaa. "Nyt on tarpeeksi! -Heitä se tyhmyys mielestäsi." - -"Ei se käy laatuun", virkkoi nuorukainen. "Minun täytyy vielä -tunnustaa sinulle jotakin." Hän levitti istuimeltaan jalkansa, -kumartui eteenpäin ja katsoi jäykästi suola-astiaan puhuen hitaasti: -"Jos jättäisinkin tytön, mikä ei juolahda mieleenikään, niin ei hänen -ole tarvis sitä kärsiä. Hänellä on kirjallinen sitoumus." - -"Mikä, kirjallinen?" - -"Minun aviolupaukseni." - -"Sinun aviolupauksesi?" nauroi vanhus pilkallisesti. "No oletko sinä -sitten siinä ijässä, että ilman minun suostumustani voit sellaisen -antaa? Jos niin olisi laita, ajaisin sinut nyt hetipaikalla talosta -pois! Mutta sinun kirjallisella sitoumuksellasi ei vielä ole -minkäänlaista pätevyyttä. Jos tyttö sen nojalla on luottanut sinuun, -niin tuhmasti hän on tehnyt; silloin voit nauraa takanapäin ja hänen -täytyy tyytyä siihenkin, että ihmiset tästäpuoleen häntä pilkkaavat." - -"Minä en anna heille siihen mitään aihetta. Kirjallisesti tai -suullisesti, pysyn sanassani." - -"Sinä senkin tuhannen vietävän hylkiö!" ärjäsi Sternsteinin isäntä -lyöden nyrkkinsä pöytään. "Uskallatko sinä uhmailla minulle vasten -kasvoja, ihan vasten kasvoja? Istut siinä ja sana sanalta purat -suustasi tunnustukset, ettei minulle ole kerrottu sanaakaan liikaa -eilisistä kepposistasi!" - -Nuorukainen nousi tuoliltaan ja huusi väliin: "Se ei ole ensimäinen, -mutta jos sovit asiasta, niin voi se olla viimeinen!" - -"Siitä pidän minä kyllä huolen, että se tulee olemaan viimeinen, -mutta sopiminen on sinun asiasi. Tähän asti olen huomannut sinussa -vain ajattelemattomuutta ja tyhmiä kujeita, mutta eilisestä olet -julkisesti asettunut tahtoani vastaan -- oman isäsi tahtoa vastaan! -Minun mielestäni sinun vielä on tahdottava niinkuin _minä_ tahdon ja -senvuoksi kysyn sinulta lyhyesti ja tarkotan sinun hyvääsi: Naitko -aikanaan sen, jonka sinulle määrään ja heitätkö tästä päivästä alkaen -kaiken seurustelun tuon tytön kanssa tuolta alhaalta?" - -"Siihen vastaan sinulle yhtä lyhyesti, etten ketään toista nai enkä -sen tytön kanssa heitä seurustelemasta. Pakota minut siihen jos voit! -Telkeä minut sisään, niin murtaudun ulos. Tee mitä tahdot, aina -löydän tien hänen luokseen ja sieltä turvapaikan." - -Sternsteinin isäntä tempasi molemmat kätensä rinnalleen ja oli -raivoissaan. Hetkisen kaikin voimin tavoteltuaan mielenmalttiaan -sanoi hän hitaasti ja hiljaa: "Pane muistiin mitä olet sanonut: Ettet -nai ketään toista ja etten voi saada sinua luopumaan seurustelemasta -tuon kerjäläistytön kanssa!" - -Toni nyökäytti uhkamielisesti päätään. - -"Sinä olet tällä lailla", jatkoi vanhus, "himottanut luopuvasi lapsen -kuuliaisuudesta. Ymmärrä minua hyvin! Tästäpuoleen ei sinun pidä -lainkaan ihmetellä, jos vedän käteni sinusta pois. Valmistu vain -siihen!" - -Hän lähti ulos tuvasta. - -Toni katsahti hämmästyneenä hänen jälkeensä. Miten olikin tämä kerta -niin kokonaan erilainen kuin kaikki muut, jolloin vanhus, tarpeekseen -pauhattuaan, jälleen leppyneenä lähti tiehensä? Tosiaankin tämä asia -oli paljon tärkeämpi kuin mikään edellinen, ja eihän isä näin heti, -aivan ensi sanasta, voinut myöntyä! Mutta se mitä hän oli sanonut -ei suinkaan ollut hänen viimeinen päätöksensä! Pian, kenties jo -huomenna, ruvetaan asiasta puhumaan ja sitten niin usein, kunnes -hän väsyy siihen. Niin juuri, hänen kanssaan onkin torailtava monet -kerrat, ja tänäänhän kaikki sentään kävi melko hyvin, näin ensi -kerraksi. Ruudilla ampuminen säikähyttää varpusia ja varkaita ja -tyhjä uhkaus lapsia ja narreja! - -Toni riensi alas Zwischenbüheliin. Hän piti päätään pystyssä nopeasti -kävellessään majojen ohi, ja kun hän näki tulevansa huomatuksi, -katsahti hän härsyttävästi taakseen. - -Kun hän Zinshoferin majassa piti sylissään istuvaa tyttöä -käsivarsiensa varassa, silloin hän kokonaan unohti minkävuoksi hän -oikeastaan oli tullut; ja vasta Helenan kysyttyä asiasta kertoi hän -mitä oli tapahtunut; kun nuo kaksi naista kuitenkin olivat hiukan -huolestuneita tästä, lohdutti hän heitä sillä, että kaikkihan oli -sentään varsin hyvin ja tuli vain yhä paremmaksi; muuta hän ei -itsekään sanonut tietävänsä. - -Tonin istuessa siellä alapäässä kylää ilmestyi Olutjuusto-Martel -Sternsteinin hoviin. - -"Tulen valittamaan poikasi käytöksestä", olivat hänen ensimäiset -sanansa nähdessään isännän. - -"Tiedän jo ennestään kaikki", murahti tämä. - -"Jos ennestään tiedät kaikki", jatkoi Olutjuusto-Martel, "niin tiedät -myöskin, ettei appeudestamme nyt voi olla puhettakaan." - -"Miksikä ei?" kivahti Sternsteinin isäntä. "Onko minun poikani liian -huono tai sinun tyttäresi liian hyvä?!" - -"Olutjuusto-Martel katsoi häneen ihmetellen; sitten sanoi" hän -hitaasti, liikauttaen jäykkiä huuliaan tavallista enemmän ikäänkuin -puhuisi lauselmia, joita vielä tahtoi hiukkasen silotella: "Jos -sellaista puhut, niin puhu kaikki suoraan, niin juuri!" - -"Olutjuusto-Martel!" - -"Sternsteinin isäntä! Mitä tahdot? Vaikka poikasi olisikin liian -huono, niin olet sinä kuitenkin hyvä minun silmissäni. Siitä on -todisteena sekin, että jo tänään olen täällä. Appeuden purkamiseen -olisi minulla ollut aikaa, se ei minulle niin kiirettä olisi pannut, -ja minä näen ettet sinäkään siinä suhteessa liioin hätäile. Mutta jos -tahdot ostaa poikasi vapaaksi sotapalveluksesta, niin olisi nyt paras -aika minun puhua hyvä sana hänen puolestaan ja sinun..." Hän teki -yleisesti ymmärrettävän liikkeen peukalollaan ja etusormellaan. - -"Säästä sinä hyvät sanasi, minä säästän sen muun." - -"Mitä sinä tarkotat?" - -"Että kiitän ystävällisyydestäsi, mutta en käytä sitä hyväkseni." - -"Mutta silloin ottavat ne hänet sinulta koreasti." - -"Ottakoot." - -"Niin sinä nyt puhut, mutta kadut myöhemmin." - -"Jumala varjelkoon, en suinkaan, sen sanon, Olutjuusto-Martel! -Hänen täytyy seurata rumpua tai torventoitotusta. Se on hänelle -terveellistä, se on ainoa keino poistaa hänestä uppiniskaisuus, -jolla hän minua vastustaisi; ompa se ennenkuulumatonta, ajattelehan, -kerjäläistytön tähden!" - -"Niin, näes, se johtuu ijänikuisesta odottamisesta. Jos olisit -antanut hänen heti mennä naimisiin Salin kanssa, niin ei hänelle -olisi johtunut mieleenkään tuo toinen." - -"Luota siihen, että ne siellä harjotuksissaan ja manöövereissään -saavat tytön taas pois hänen mielestään. Sellaista tapahtuu pian -miehelle! Oikeastaanhan ei sinun tyttäresi olisi silloin menettänyt -mitään." - -"Kolme vuotta." - -"Kolme vuotta! Mitä on kolme vuotta? Kolmesta vuodesta en minä -välitä, niin vanha kuin olenkin? Ja jos siihen mennessä sinun Salisi -ei vielä olisi mennyt naimisiin..." - -"Sinun poikasi tähden en minä ole häntä ripustava savustettavaksi!" - -"Sitä ei sinun tarvitsekaan, hän pysyy kyllä muutenkin tuoreena. -Minähän sanoin vaan, että jos asia niin olisi, niin --!" - -"No niin, jos, niin! Onhan siitä vielä aikaa puhua sitten kun se aika -tulee." - -"Olet oikeassa. Nyt ei olisi mitään järkeä eikä tarkotusta puhua -siitä ja se saisi vain meidän kummankin sapen kiehumaan." - -"Niin, parasta kai niin on." - -He puristivat toistensa kättä ja erosivat. - - - - -XI. - - -Kaksi ihmistä huomasi pettyneensä toiveissaan; oljenpunojattaren -Muckerl, joka odotti, että Helena jo seuraavana päivänä kiiruhtaisi -hänen sairasvuoteensa ääreen, surkuttelisi häntä ja puolustelisi -itseään, ja Sternsteinin Toni, joka odotti samana iltana jatkoa -päivällispöydässä olleeseen riitaan. Tyttö jäi tulematta ja vanhus -pysyi mykkänä. - -Pyhänkuvaintekijän majassa pistäysi Matznerin Sepherl juttelemassa -aina kun hänellä vaan oli aikaa ja otti osaa vanhan oljenpunojattaren -kanssa sairaan hoitoon. Sternsteinin hovissa meni kaikki totuttuun -tapaansa. - -Niin kuluivat päivät ja tulivat viikoiksi; neljäntenä pääsi Muckerl -nousemaan vuoteelta. Hän oli hyvin tyynesti ottanut vastaan kaikki -ystävällisyyden ja huolenpidon osotukset Sepherlin puolelta ja salli -nyt senkin, että tyttö oli hänen äidilleen avullisena taluttamassa -häntä työpöydän ääreen kuten lasta, joka juuri opetteleikse -kävelemään. - -Syvään hengittäen hän siinä istui. Sepherl työnsi tuolinsa lähemmäksi -ja istuutui hänen viereensä. Vanha oljenpunojatar seisoi kädet -ristissä, katsoi kauvan miettiväisesti poikaansa ja nyökäytti päätään -kuten sellainen tekee, joka alistuu siihen mikä nyt kerran on mennyt -ohitse ja mikä olisi paljon pahemminkin voinut käydä. Sitten lähti -hän tuvasta ulos ja jätti toiset kahdenkesken. - -Sepherl tarttui Muckerlin käteen. "Kuinka iloinen olenkaan", hän -sanoi, "että jälleen saimme sinut näin pitkälle." - -Muckerl tuijotti eteensä, veti hiljaa kätensä takaisin ja alkoi -hypistellä veitsiään ja työkalujaan. - -"Kuulehan", -- lörpötteli tyttö jälleen -- "nyt minulla olisi sinulle -suuri pyyntö. Olen nimittäin tehnyt erään pyhän lupauksen sen -tapauksen varalta, että kaikki päättyisi hyvin, mutta sitä täyttämään -en yksin kykene ja olen jo ennakolta luottanut siihen että sinäkin -tekisit osasi, ja se on oikeastaan suurin osa, se minun avomielisesti -täytyy sulle tunnustaa. Sano, enkö ole rohkea?" - -Nuorukainen katsahti ylös. "Et suinkaan", hän sanoi, "olen sinulle -monet kiitokset velkaa." - -"Ei lainkaan sentähden; kiitosten vuoksi en pyydä itselleni mitään! -Kuule mitä sanon. Olen Pyhälle Neitsyelle luvannut hankkia jonkun -kuvan kirkkoomme, ajattelehan kuinka lapsellinen olen; sinun se -tietysti on veistettävä, sen paikoilleen paneminen vain olisi -minun asiani. Ajatuksissani olen, tiedäppäs, kuvitellut että -Kaikkeinpuhtain seisoisi maapallon päällä, käärme jalkainsa alla; -Jeesuslapsi saa jäädä pois, niin että sinulla on vähemmän työtä -ja että se tulee halvemmaksi. Ymmärrätkö?" Tyttö katseli alas -esiliinaansa oikoen sitä sileäksi ja kuiskasi: "Mitä siitä vaadit, -maksan sinulle vähitellen, silloin tällöin, jos nyt vain olet minulle -niin ystävällinen." - -"Oletko järjiltäsi?" kysyi nuorukainen. "Sinultako minä vielä -ottaisin rahaa! Ihan ilmaiseksi teen sen sulle, niinkuin sinäkin olet -ilmaiseksi auttanut minua tänä raskaana aikana." - -"Se ei sovi, Muckerl, sellaista tarjousta en uskalla vastaanottaa! -Ah, jos sallisin lahjottaa sen itselleni, silloin tosiaankin pääsisin -helpolla! Muiden hyviä töitä ja toisten omaisuutta voisi jokainen -narri Jumalalle luvata, siinä ei olisi mitään ansiota! Ei, ei, -lahjana en sitä ota, se olisi aivan kuin en pitäisi sanaani rakkaalla -Neitsyt Maariallemme, jos työntäisin kaiken toisen niskoille enkä -itse tekisi mitään asian hyväksi." - -"Tuo on järjetöntä puhetta", murahti nuorukainen harmistuneena ja -sitten vilkaistuaan sivulta tyttöön sanoi vakavasti: "Mutta kuules, -maksa minulle vain väri, jota tarvitsen maalaukseen." - -"Paljonkohan se tekee?" kysyi tyttö kiihkeästi. - -Muckerl piti kättään suunsa edessä ja yski; sitten hän vastasi -lyhyesti: "Sellaiselle, jolla on niin vähän kuin sinulla, ainakin -kylliksi." - -"Kiitän sinua nyt jo moneen kertaan, Muckerl." Sepherl katsahti näin -sanoessaan hellästi nuorukaiseen. "Voinpa sanoa raskaan kiven nyt -pudonneen sydämeltäni! Ja kuulehan, me ripustamme kuvan paikoilleen -sitten kun sinä palaat sotasyynistä, sillä arvelen etteivät ne sinua -kumminkaan ota sotamieheksi." - -Nuorukainen pudisti päätään ja katsahti surumielisesti hymyillen -kuihtuneeseen ruumiiseensa. Sitten alkoi hän tytön kanssa tuumia, --- aivankuin hän olisi ollut tekemisissä jonkun varakkaan emännän -kanssa, -- kuinka suureksi ja minkä muotoiseksi kuva olisi -veistettävä, ja hymyili salavihkaa tytön tarkoille selityksille. -Lopuksi pyysi hän Sepherliä tuomaan varastosta jokseenkin raskaan -pölkyn työpöydälle. Kuvasta piti tulla niin suuri kuin kolmannes -ihmisen luonnollisesta koosta. Siitä päivästä alkaen puuhaili hän -tässä työssä. - - * * * * * - -Eräänä iltana kuudennella viikolla tuijottivat kylän viimeisessä -majassa toisiansa kahdet kasvot, joista jokainen veripisara oli -paennut. - -Pitkän, tuskallisen vaitiolon jälkeen laukesi toisen kouristus ja -kuten vilutaudin puistattamina tunkeutuivat esiin sanat: "Sinä et saa -jättää minua häpeään." - -Se irrotti toisenkin kielen, joka lienee tarttunut kiinni kuivaan -kitalakeen, sillä niin käheältä se soinnahti: "En tiedä mitään muuta -neuvoa kuin että teidän on tultava sinne Sternsteiniin vanhuksen -näkyviin." - -Nyt seurasi ensin sekavaa, tarkotuksetonta myöntymis- ja -vastustamispuhetta ja lopulta tuskallisessa kiireessä tehty sovinto. - -Levoton yö valkeni aamuksi. Kastetta oli vielä nurmikolla ja puiden -lehdillä, kun kaksi naishenkilöä hiipi läpi kylän, hiljaa, ikäänkuin -olisivat pelänneet omien askeltensa kaikua; he kulkivat varovaisesti -sillan yli ja suuntasivat askeleensa Sternsteinin kartanoon -johtavalle tielle. - -Palvelijain silmät levisivät suuriksi, kun he näin varhain aamulla -näkivät Zinshoferin emännän tyttärineen astuvan taloon. Tytär kulki -vallan renkien ja piikojen ohi, ei tervehtinyt heitä eikä puhunut -sanaakaan; vanhus seurasi nöyränä jälessä, nyökäyttäen jokaiselle -päätään ja tervehtien liikuttavalla ystävällisyydellä. - -Noita kahta naurettiin ja kohautettiin olkapäitä takanapäin. Mitä -mahtoikaan merkitä tuo juhlallinen kulkue? - -Sternsteinin isäntä istui Tonin kanssa aamiaisella. Hän katsahti -ihmeissään ylös, kun ovelle kolkutettiin. Toni säikähti, laski -piippunsa pöydälle ja nousi ylös avaamaan ovea. - -"Isä", sanoi hän merkitsevästi. - -Molemmat sisääntulijat sammalsivat tervehdyksensä ja jäivät seisomaan -paikalleen. Tyttö painoi päänsä syvään alas, mutta hänen äitinsä piti -sopivana ottaa niin jäykän asennon kuin kunnioitus mahtavaa isäntää -kohtaan ja väsyneet polvensa myöten antoivat. Hänestä oli aivan -paikallaan näyttää loukatulta äidiltä, ei lapsensa loukkaamalta, vaan -lapsensa kautta loukatulta. Hän tarkasteli synkin katsein tyttärensä -yhteenkiedottuja palmikoita ja hiuskampaa; siinä oli ankara äiti, -joka on taipuvainen tekemään anteeksiantonsa riippuvaksi toisten -huomaavaisuudesta ja anteeksiannosta. - -Isäntä tuprutteli edelleenkin levollisesti savuja piipustaan, loi -pikaisen silmäyksen noihin kahteen naiseen, katsoi sitten kauan aikaa -vihaisesti poikaansa kasvoihin ja vihdoin tuikeasti kysyi tältä: -"Keitä nuo ovat?" - -"Ne ne ovat, isä", alkoi nuorukainen raskaasti hengittäen. "Tahdoin --- että näkisit heidät -- koska et vielä lainkaan tunne heitä. --" - -"Aivan tarpeettomasti vaivausitte tänne", murahti isäntä. "Porsasta -en osta ilman säkkiä." - -"Sääli toki noita säikähtäneitä naisparkoja", pyysi Toni. "Kuuntele -ennemmin mitä heillä on sanottavana; et ensinkään tiedä kuinka suuren -synnin teet, jos nyt vielä kaiken ennakolta teet tyhjäksi." - -Vanhus kurtisti kulmiaan. "Ohoo! Pelotteletko minua synninteolla? -Sellaisesta ei tässä minulla voi olla puhettakaan, ja vieraiden -teoista ei minun suinkaan tarvinne vastata! Sanokoot nuo naisihmiset -nyt sanottavansa, mutta älä sinä sekaannu siihen sanallakaan, sen -vaadin, muutoin on kaikki kuitti välillämme!" - -"Hyvä, isä, en sekaannu sanallakaan asiaan", vakuutti Toni. -"Kaikkeen, mitä sinä ehdotat ja teet, olen valmis! Mutta sen sulle -myöskin sanon ja huomaa se tarkoin, että se, miten tänään käyttäydyt -ja puhut, ratkaisee meidän kahden välit kaikiksi ajoiksi. --" - -"Kuule, poika, ei sinun pidä uhkailla", keskeytti isäntä nähtävällä -hyväntahtoisuudella hänen puheensa. "Uhkailu ei hyödytä mitään; -siksi olen kokonaan luopunut sitä käyttämästä sinuakin kohtaan. Anna -naisten esiintuoda asiansa, kuka tietää vaikka pääsisin heistä eroon -paremmin kuin luuletkaan." Hän kääntyi oveen päin. "No, puhukaa nyt -sitten." Kun näin äkkiä puhumaan käsketyt eivät pitkiin aikoihin -voineet saada sanaakaan suustaan, astui hän aivan lähelle tyttöä. -"Sinua luulin toki reippaammaksi, koska kerran tahdot tulla emännäksi -Sternsteinin hoviin!" - -"Poikasi on sen minulle luvannut", virkkoi tyttö hiljaa ja kangersi -puhuessaan, "etkä sinä suinkaan nuhtele häntä siitä, Sternsteinin -isäntä, että hän pitää kunniansa arvossa!" - -"En suinkaan, lupaus on varsin kunniallinen, mutta mitä sen -pitämiseen tulee, siihen on minullakin sana sanottavana. --" - -"Se on Jumalan ja ihmisten edessä sinun oikeutesi." - -"Sitä olisi hänen myös pitänyt ajatella ennenkuin hän lupasi." - -"En olisi uskaltanut tulla tänne, ellen olisi varma siitä etten -täällä tuottaisi sinulle mitään häpeää; mutta koska olen varma etten -millään tavalla tee sitä, olen tullut sinulta hartaasti pyytämään, -että sallisit hänen pitää sanansa!" - -Isäntä siristi silmiään. - -Tullen rohkeammaksi jatkoi tyttö: "Panen kaiken luottamukseni sinuun. -Katsohan minkä hän on minulle kirjottanut. --" - -"Sillä ei ole mitään pätevyyttä", pisti vanhus väliin. - -"Sinä sanot sen ja sinua minun täytyy uskoa. Mutta sinun käsiisi sen -jätän." Tyttö painoi rypistyneen paperin vanhuksen oikeaan käteen, -johon hän samalla tarttui molemmin käsin eikä enää sitä päästänyt. -"Hänen suullisen lupauksensa myöskin, koko onneni ja elämäni, -kunniani ja toivoni lasken sinun käteesi ja sinulta yksin odotan -niitä takaisin!" Hän katsoi isäntään suurin rukoilevin silmin, jotka -hitaasti täyttyivät kyynelillä, niin että nyt pisara pisaralta vieri -hänen poskilleen. - -Isäntä peräytyi askeleen ja sanoi, olkaansa kohauttaen, tytön -äidille: "Zinshoferin emäntä, huomaat kai, että nämä kaikki ovat -lapsellisuuksia, ne eivät voi toteutua eivätkä käydä laatuun! Käy -säälikseni nuorta verta, mutta koko tuo ikävä asiaintila olisi meiltä -kaikilta säästynyt, jos sinä, kuten olisi ollut velvollisuutesi, -olisit vartioinut tytärtäsi." - -Emäntä katsahti mulkoilevin silmin tuvankattoon; sen piti olla -todisteena siitä, kuinka säälimättömästi ja väärin häntä tässä -syytettiin. - -Isäntä oli oikonut Tonin naimalupauspaperin sileäksi. - -Helenan sormet syyhyivät ottamaan sen jälleen itselleen. - -Tonille sanoi isäntä töykeästi olkansa takaa: "Siinä näkee mitä siitä -koituu, kun pojat tuskin koulusta päästyään sekaantuvat tuollaisiin -asioihin. Ota nyt oppirahasi takaisin. Kirjotat tässä 'ajallaan', -- -ja kumminkin sinun pitäisi tietää että sen tulee raamatun mukaisesti -olla 'aikanansa'." Hän repi paperin pieniksi palasiksi, jotka -hajautuivat lattialle. - -Silloin heittäytyi Helena polvilleen hänen eteensä. "Sternsteinin -isäntä", huusi hän, "niin totta kuin toivot autuasta kuolinhetkeä, -älä torju, älä tee tyhjäksi asiaa, armahda minun hätääni! Olen -lujasti luottanut Tonin sanoihin, -- älä sinä ole sitä vastaan, että -hän antaa minulle sen mitä hän on minulta ottanut, kunniani!" Hän -väänteli käsiään ääneensä nyyhkien. - -"Lurjus, hylkiö!" ärjäsi vanhus. "Niin pitkälle olet jo mennyt, ettet -ensinkään pidä omantunnon asiana syöstä toista kurjuuteen! -- Nouse -ylös, tyttö! Nouse ylös, sanon minä!" - -"En, Sternsteinin isäntä, en. Vaikka minun pitäisi olla tässä -polvillani ikuisesti, niin en nouse ennenkuin sinä armahdat minua ja -sallit meidät mennä yhteen!" - -"No, no, tulehan järkiisi! Vaikka sinä olitkin järjetön, niin et -voine vaatia että toistenkin pitäisi olla sellaisia! Tapahtunutta -ei -- Jumala paratkoon -- milloinkaan saa tapahtumattomaksi, mutta -mitä minun velvollisuuteni on siinä asiassa tehdä, sen olen myös -tekevä, ehkä yli odotuksenkin, sillä itaruudesta ja kitsastelusta ei -Sternsteinin isäntä salli itseään moitittavan." Hän kääntyi poispäin, -meni erään kaapin luo ja veti auki sen laatikon. - -Helena katsoi häneen hehkuvin, nyt kuivin silmin ja avoimien -huulien takana puristuivat hampaat yhteen. Isäntä jatkoi: "Miten -vastaisuudessa käy, sen tietää vain Jumala, mutta jos hädässä olet, -niin en vastedeskään vedä kättäni pois sinusta. Ensi aluksi ota -nämä!" Hän painoi tytön käteen tukun seteleitä. - -Yhdellä tempauksella oli Helena pystyssä ja heitti rahat hänen -jalkoihinsa. "Rahaako? Rahaako mulle tarjoot?" huusi hän. "Rahaako -minun kunniastani?! Siihen riittää vain juuri sinun Sternsteinisi -- -ei vähempi! --" Tyttö painoi molemmat kätensä vasten rintaansa ja -kieli kieltäytyi tekemästä palvelustaan. - -Isäntä veti suunsa leveäksi ja tuijotti tyttöön sukkela välke vihaa -ennustavissa silmissä. "Ja Sternsteinin kartanoa se yksinomaan -tarkottikin, kuten nyt hyvin huomaan", pilkkasi hän. -- "Oletpa -aika viekas! Jos ei poika olisi ollut Sternsteinin Toni, ei hän -milloinkaan olisi saanut tulla sinun läheisyyteesi; nyt käsitän -senkin, mitä en ennen tiennyt, kuinka olet voinut luoda silmäsi -häneen. Mutta hienostipa oletkin pannut asiat kokoon, se täytyy -myöntää! Turhaan et ole sallinut itsellesi antaa lupausta ja -kirjelmää, eikä sinun kevytmielisyytesikään ollut harkitsematonta; -sillä pian näyttää asia kerrassaan siltä kuin olisi menettely sinun -puoleltasi kunniallista ja tavara oikeaa ja ikäänkuin sinulta taas -olisi pidätetty se, mitä oli luvattu saadakseen sinut suostumaan! -Sinä näet, että minä osaan selviytyä. Onhan myös helpompaa vangita -nuori hölmö kuin virittää rautoja vanhalle ketulle. Ole ennemmin -järkevä," -- isäntä viittasi maassa oleviin seteleihin, -- "äläkä -anna noiden, jotka on tuotu yksinomaan sinua varten, jäädä siihen -odottamaan sellaista, jota et milloinkaan saa." - -Yhä enemmän tuskan vääntämiksi olivat tytön kasvot käyneet, yhä -enemmän suonenvedontapaisesti työskentelivät hänen jäsenensä; nyt -pui hän nyrkkiä isännän edessä ja ryntäsi sitten ovesta ulos. Hän -ei katsahtanutkaan Toniin, joka uhkamielisen hyväksyvästi nyökäytti -päätään hänen poislähtiessään, eikä äitiinsä, joka ei väsynyt -äänettömänä ojentamaan käsiään isäntää kohden ja sitten laskemaan ne -vakuuttavasti polvelleen. Vain _yksi_ tunne valtasi hänen mielensä -ja sielunsa; se oli mitä katkerin viha, jota terästi kalvava -tietoisuus omasta voimattomuudestaan, ja porras portaalta, jalka -jalalta horjuessaan alas rappusia huokasi hän sydämensä pohjasta -rukouksen, että Jumala sallisi hänen elää siihen päivään, jolloin hän -voisi tuolle korskealle isännälle maksaa takaisin kaiken tänäpänä -tapahtuneen. - -"Mitä sinä vielä tahdot?" ärjäsi isäntä Zinshoferin emännälle, joka -yhä edelleen seisoi ovella. - -Tämä katseli hämillään ja halukkaasti lattialla oleviin -paperirahoihin. - -"Ah, sinä mielakoitset rahaa?" nauroi isäntä. "No, ota ne nyt -sitten! Mutta pidä huoli siitä että tyttäresi jättää hulluttelut ja -turhat vaatimuksensa sikseen! Mitä vähemmän ihmiset tästä asiasta -saavat tietoonsa, sitä parempi se on hänelle itselleen." Hän työnsi -jalallaan setelit emännän eteen. - -Vaimo hymyili kiitollisesti, kokoili rahat lattialta ja hiipi -"kost'jumala" sanoen pois. - -"Isä", virkkoi Toni astuen aivan liki isäntää, "olen pitänyt -sanani, en ole sekaantunut puheeseen, mutta nyt juttelemme me kaksi -keskenämme." - -Vanhus mittaili häntä halveksivin katsein. "No, puhuppas sitten." - -"Niin kauan kuin vielä olen alaikäinen, en saa naida ilman sinun -suostumustasi. --" - -"Se on selvää." - -"Senvuoksi on minun odotettava täysikäiseksi tuloani. Mutta siihen -mennessä muutan tytön kanssa pois täältä." - -"Minne sitten?" - -"Sitä en itsekään vielä tiedä. Se riippuu siitä, mistä paikan saan. -Huomisesta alkaen pestaun rengiksi." - -"Sinusta ei kuitenkaan kukaan huoli." - -"Oho! Älä sellaista vain toivo. Minä osaan tehdä työtä." - -"Höperö poika, mitä lörpötteletkään! Mitä siinä minun puoleltani -on toivomista tai pelkäämistä? Sinua ei kukaan isäntä ota, kun -sotapalvelus on ovella." - -"Sotapalvelusko?" - -"Niin juuri. Eihän kukaan toki huoli sellaisesta rengistä, joka -kenties kahden viikon perästä sulka hatussa pötkii työstä tiehensä." - -"Luovutatko sinä minut sotaväkeen?" - -"Epäilemättä." - -"Sinä tahdot vain pelottaa minua. Olenhan jo aikoja sitten kuullut -sopimuksesta Olutjuusto-Martelin kanssa. --" - -"Sen yhteydessä oli myöskin toinen sopimus, joka nyt on vähällä tehdä -toisen tyhjäksi." - -"Isä, siihen en milloinkaan suostu, niin ventovierasten ihmisten -sekaan toisessa maanosassa! Tee ennemmin juttu lyhemmäksi, lyö minut -mieluummin heti paikalla kuoliaaksi." - -"Sitä olen miettivä; sinusta ei suinkaan olisi vahinkoa, mutta -täytyisihän minun maksaa sinusta yhtä hyvin kuin kunnon miehestäkin, -eihän laki siinä kohden tee mitään erotusta." - -"Sitten teen itse jotakin itselleni!" - -"Hölynpölyä, se joka tekee, ei sitä sano, ja se joka sanoo, ei tee!" - -"Entäs jos minä livistän tieheni?" - -"Niin saadaan sinut heti kiinni ja sinä saat käsiraudoissa, santarmi -kintereilläsi, marssia parin kylän läpi." - -"Enkä vain niin annakaan itseäni! Minä voitan teidät kaikki leikissä! -Mitäs sitten, kun minä sattumalta hakkaan sormen poikki kädestäni?!" - -"Hakkaa vain! Silloin he vasta oikein totta tekevät, pistävät sinut -jonkin linnotuksen rangaistuskomppaniaan ja siellä saat tarpeeksesi -ajaa kuormia ja kaivaa maata. Niin, poikaseni!" - -"Isä, olisit antanut minun järkevästi puhua kanssasi. Sehän oli -pelkkää mielettömyyttä, mitä puhuin. Jos sinä ajattelet, että minun -pitäisi vielä kerran miettiä tätä kaikkea joka puolelta, niin -voisihan olla, että tulisin aivan toisenlaisiin tuloksiin, eikö niin?" - -"Ei, ei, älä vaivaa itseäsi! Suoraan puhuen, sinua en usko koskaan. -Tosiaankin, vapaaksi päästäksesi ei sinulle olisi mikään lupaus -liian pyhä; mutta säästä se itseltäsi, niin säästyy ehkä minultakin -perästäpäin tuleva katumus. _Sen_ vallan alle, jossa sinut nyt -pidän, en sitten enää toista kertaa sinua saisi ja sinä olisit -senjälkeen mies, joka kenties yrittäisit minua vieläkin pelotella -sillä uhkauksella, että sinä tuon vapautuksen vuoksi valittaisit -oikeuteen! Ah, ei. Kunniallinen menettely kestää kauimmin. Minä -teen velvollisuuteni, tee sinä omasi; palvele kolme vuottasi, se ei -sinulta henkeä vie." - -"Ja sekö ei olisi mitään?! Ajattele sitä, ennenkuin niin menettelet -omaa lihaasi ja vertasi kohtaan!" - -"Älä sure, se on mietitty. Minä menettelen siinä parhaimman tietoni -ja omantuntoni mukaan. Jos sinulle isäsi oli liian vähäpätöinen -kuunnellaksesi ja totellaksesi häntä, niin saathan heti toisen -herran; keisari on suurempi, ehkä hän tekee sinusta kunnon ihmisen. -Minä toivon sitä." Hän taputti poikaa olkapäälle. "Luota vain -rohkeasti siihen!" - -Sitten paukahti ovi vanhuksen takana lukkoon ja Toni katseli -hämillään ympärilleen. -- Siksi siis ei isä ollut milloinkaan puhunut -tuon laskiaisyön jälkeisestä tappelusta, koska hän ei katsonut sen -maksavan vaivaa, koska hänellä jo ennakolta oli kaikki juurtajaksain -selvillä. Ja niinkuin hän silloin oli pitänyt viimeisen sanansa, -niin on hän sen kai tälläkin kertaa pitävä! Silloin sitä ei voi -enää mikään muuttaa, ja mitä enemmän siihen uhrataan, sitä vähemmän -parantuu asia! - -Poika löi nyrkillään otsaansa; sitten irrotti hän yksitellen sormensa -ja kuljetti niitä tukkansa läpi. Kauvan seisoi hän niin, surullisesti -tuijottaen eteensä ja nopeasti hengittäen paisuneiden sieramien -kautta. Äkkiä hyppäsi hän ylös, juoksi ulos huoneesta, alas portaita, -yli pihan ja pitkin tietä kylään päin. - -Mihin? Helenanko luo? Voi Herra Jumala, kuullakseenko hänen -valituksiaan ja lisätäkseenkö vielä oman osansa niihin? Sillä ei -ole hän eikä tyttö autettu ja, totisesti, kurjuudesta on hän tänään -saanut kylläkseen. Huomennakin on päivä taas. Siihen asti saa -kumpikin katsoa, miten tulee toimeen oman osansa kanssa. Mieluummin -ravintolaan! - -Hän tuli kotiin myöhään yöllä. Riisuutuessaan singahutti hän toisen -saappaansa toisen perästä ovea vastaan, niin että hiljainen talo -kaikui; sitten avasi hän sen hiljaa ja kuunteli. Hän luuli kuulevansa -vanhuksen kiroavan käytävän päässä olevassa kamarissa, ojentavan -kätensä pimeässä häntä kohti, puivan nyrkkiä ja huutavan: "konna!" -Tämän jälkeen sulki hän oven säppiin ja heittäytyi vuoteelle. - -Seuraavana aamuna hän poistui varhain. Taas pysähtyi hän sillalle -ja mietti, huutaisiko tytölle aamutervehdyksen akkunasta. Hm, -itkettyneitä silmiä ei ole hauska nähdä, ja mikä melu syntyisikään, --- pelkäsi hän, -- ja vasta sitten oikein kohoisi huippuunsa, kun -sana vaatisi toisen ja hän julistaisi äkkiä kaiken!? Ei, tytön tila -on kyllin ikävä, mitä hänen vielä tarvitsee siitäkin suuttua, että -Tonin asiat ovat näin pahalla kannalla? Siihen on ainakin aikaa; -sitä, mikä sen kuluessa olisi voinut onnellisesti päättyä, ei tyttö -tahtonut odotella, mutta uutta määrää kärsimyksiä vanhojen lisäksi -hän kai voi odotella! Näin mietiskeli Toni; samoin sitäkin, että -päivä schwenkdorfilaisten kumppanien seurassa kuluisi hauskemmin -loppuun. Hän lähti kylästä sinnepäin. - -Kolme yötä hän pysyi poissa; neljäntenä ilmestyi hän horjuen -Zwischenbühelin maantielle, hoiperteli yli sillan ja tuli tajuihinsa -vasta sitten kun jo oli hyvän matkan päässä siitä. Hän alkoi -mielettömästi nauraa ja haukkui sääriään kehnoiksi kujankävelijöiksi; -sitten kulki hän tuon matkan takaisin. Kylän alapäästä hänellä -ei ollut mitään haettavaa. Tuo tyttö, tuo kirottu tyttö ja hänen -kärsimättömyytensä on kuitenkin oikeastaan syypää kaikkeen hänen -onnettomuuteensa! Tytönhän olisi pitänyt olla järkevämpi; se on -vaimoväen asia, kun mieheltä järki menee, siihenhän heitä kasvatetaan -ja totutetaan! Joka päivä tahtoi tyttö pakottaa yhteenmenoon ja -nyt on siitä tullut eroamisen täytymys määräämättömäksi ajaksi ja -kaukaiseksi tulevaisuudeksi! Siinä he nyt saivat kumpikin! Oikein -ajateltuna on se vain kohtuullista, että poissa-olo tuottaa tytölle -murhetta, kun kerran lähtö tahtoi musertaa hänen oman sydämensä! -Vain oikein ja kohtuullista, koska tyttö on voinut olla sellainen, -ja se täytyisi hänen sanoa tälle vasten naamaa, vaikka hän nyt -tällä hetkellä seisoisi hänen edessään; mutta se kuulostaisi niin -epähienolta ja riidanhaluiselta, ja senvuoksi on hän mieluummin -poissa tytön näkyvistä kunnes hänen mielensä taas on toisenlainen ja -hän saattaa puhua tytölle hyvän sanan, -- sen on hän kai Helenalle -velkaa, -- mutta ei ennenkuin hänen mielensä on toisenlainen, siihen -asti täytyy tytön odotella. - -Mutta Tonin mielentila ei näyttänyt paranevan, sillä Helena sai -häntä turhaan odotella päivä päivältä. Vasta sinä iltana, jolloin -Zwischenbühelin nuorukaiset palasivat kotiin sotasyynistä, näki -tyttö hänet jälleen ensi kerran; Toni seisoi loitolla hänestä, -keskellä meluavaa joukkoa, sulkahattu työnnettynä takaraivolle, ja -huusi kaikkein äänekkäimmin. Joku pojista lienee huomauttanut häntä -tytön läsnäolosta ja alkanut härnäillä häntä, sillä äkkiä kohotti -hän oikean jalkansa, pyörähti vasemmalla ympäri ja käänsi Helenalle -selkänsä. - -Varhain seuraavana aamuna tulivat Schwenkdorfin pojat noutamaan -Sternsteinin Tonia lähteäkseen yhdessä kaupunkiin, johon heidän piti -tulla majotetuiksi. - -Jos muutoin vallan järjetön äänijänteiden ponnistaminen huutamalla, -hoilottamalla ja laulamalla osottaa iloista sieluntilaa, niin olivat -nuo nuoret miehet, jotka tuossa lähtivät kylästä, tyytyväisimmät, -onnellisimmat ihmiset maailmassa. Myllärin Simerlin Schwenkdorfista -tempasi mukaan luultavasti vain toverien iloisuus; näillä oli siihen -taipumus itsestään, mutta hänellä ei sitä ollut, hänen hattuaan -eivät sulat koristaneet, sillä tuo raukka oli neljä viikkoa ennen -sotasyyniä eräissä häissä riemulaukauksia ampuessaan katkaissut -oikean kätensä peukalon. "Niin menettää moni usein kauneimpansa", -valitteli hän matkatovereilleen. - -Kun kulkue oli ennättänyt kappaleen matkaa kylän ulkopuolelle, nousi -eräästä pensaikosta tien varrelta muuan tyttö ja jäi odottelemaan -rekryyttien saapumista. - -Toni tunsi Helenan. - -"Kuulehan", naapurinsa työnsi häntä kyynärpäällään. "Minusta näyttää -että saat jotain mukaasi tuolta tieltä, mutta en luule että se tulee -olemaan muisku." - -Toni veti suunsa leveäksi ja pilkisti sukkelasti sinnepäin. "Ah, -mitä!" hän sanoi. "Menkää te vain edellä, saan teidät pian kiinni." - -Hän jäi pari askelta jälemmä. - -Edelläkulkevat ojensivat leikkiä laskien kätensä tyttöä kohden, -tarttuakseen häntä leukaan tai vyötäisiin, mutta tyttö juoksi heidän -ohitseen Tonin luo. - -Kun Toni näki Helenan tulevan, silloin pisti hänen kauneutensa -nuorukaisen silmiin ja hänen menettämisensä sydämeen. Vain -itkettyneet silmät, harmistuneet kasvot, voivottelut ja valitukset -olivat nuorukaista pelottaneet ja tehneet hänet vältteleväksi; mutta -semmoisena kuin tyttö nyt tuossa häntä lähestyi, tosin vihaisin -katsein ja suuttumuksen puna poskilla, mutta kuitenkin niin reippaana -ja päättäväisenä, silloin halutti häntä väkisinkin ojentaa kätensä -tyttöä kohden, tarttua hänen käsiinsä, kysyä, tahtoisiko hän pysyä -hänelle uskollisena sen ajan kun hän olisi poissa, sanoa, ettei -mikään voisi saada häntä luopumaan tytöstä ja kuinka lopulta kaikki -kuitenkin taas kääntyisi hyväksi! - -Ajatellen kuinka tämä kaikki hämmästyttäisi tyttöä, joka nyt vallan -kiihtyneenä ja raivoissaan lähestyi häntä, avasi hän hymyillen -huulensa. - -Silloin seisahtui tyttö aivan hänen eteensä. "Konna!" huusi hän ja -sylki nuorukaista kasvoihin. - -Voihkaisten kohotti Toni nyrkkinsä, mutta tyttö väistyi nopeasti -syrjään ja juoksi kiireesti kylään päin. - -Toni kuuli tovereittensa äänekkään naurun, sillä nämä olivat jääneet -seisomaan jonkun matkan päähän; sitten pyyhkäisi hän takkinsa hihalla -kasvojaan ja alkoi vihasta itkeä niin rajusti, että koko ruumis -tärisi; mutta pian hän rohkaisi mielensä ja kiiruhti odottelevien -luo. "Eteenpäin!" huusi hän. "Se on kestetty! Älkää naurako! Mitä -vaimoihmiselle voi tehdä? Täytyy vain ottaa vastaan kaikki ja -jokainen teistä kärsii mielellään, että tuollainen kaunotar suuttuu -siitä syystä että hän ennen on ollut liian hyvänä!" - -"Oikeassa olet, Toni, he kadehtivat sinua vain, ei mitään muuta!" -huusi myllärin Simerl ja alkoi laulaa: - - Joko nyt -- sano tyttö -- mun kehnoksi näät? - Hojaa, hojaa, helei! - Kyll' ennen ma pyöritin rosvojen päät! - Hojaa, hojaa, helei! - Ja poika se vastas: jo kylliksi sain, - Hojaa, hojaa, helei! - Sun ulkoa muistan kuin sormeni vain! - Hojaa, hojaa, helei! - -Laulaja alkoi nyt tulkita rakkauden iloja tuolla yksinkertaisella -havainnollisuudella, jota tähän aikaan pidetään vain -turmeltumattomain kansain tai vanhantestamentin aikuisten kuninkaiden -ominaisuutena. Laulaessa tätä hellää, syvämietteistä laulua, jonka -lirityksiä nuorukaiset innoissaan kuorossa rääkyivät ja mörisivät, -kävi matka eteenpäin. - -Helena oli kuin lentäen juossut läpi koko kylän; saavuttuaan -mökilleen heittäytyi hän kynnykselle ja makasi siinä -suonenvedontapaisin, äkkinäisin nyyhkytyksin ääneensä valittaen. - -Ovi hänen takanaan avautui ja vanha Zinshoferin emäntä kuiskasi: -"Tokero, tule sisään äläkä herätä mitään huomiota siinä." - -Helena pudisti kiivaasti päätään ja teki käsillään torjuvan -liikkeen. Kauan makasi hän siinä, ruumis täristen, sydän ikäänkuin -pelottavan raskaan painon alla tuskaisesti tykyttäen, mielenmalttinsa -menettäneenä; sitten nousi hän istualleen ja tuijotti eteensä yli -joen, jonka takaa niittyjen vehreys paistoi. Hän katsoa tuijotti -alaspainuneiden ripsien suojasta kukkulan juurta kohti; ei ainoakaan -ripsi kohonnut ylös, jotta huippu edes pikimältään olisi näkynyt ja -sekin selvinnyt, oliko kartano vielä paikallaan. - -Hän kääntyi huoaten poispäin. Pikimältään osuivat hänen silmänsä -naapurimajoihin, sitten hän varjosti ne kädellään otsaansa pyyhkien. -Pitkän aikaa mietteissään istuttuaan kohotti hän päätään ja katseli -rauhallisesti ympärilleen kuten lapsi, joka on nukkunut unohduksiin -eilispäivän kurituksen. Hän veti oikean jalkansa lähemmä ja otti -kengän pois. Korolla hän keräsi kokoon pieniä kiviä maasta ja -singahutti ne anturan kärjellä naapurimajan pihaan. Hän jatkoi tätä -peliä kiihkeästi ja katsoi joka kiven jälkeen, kuinka lähelle se -putosi tai kuinka kauas se lenti, kunnes hän lopulta onnistui pari -kertaa perätysten heittämään kivet naapurin puutarhaan ja kuuli -niiden rapisten sinkoavan pensaikon läpi; silloin pani hän kengän -jälleen jalkaansa, nousi ylös ja meni majaan. - - - - -XII. - - -Muckerl oli ilman sulkahattua palannut kotiin sotasyynistä. Vaikkakin -sitä yleensä odotettiin, olivat kuitenkin oljenpunojatar ja Matznerin -Sepherl melkoisella levottomuudella ajatelleet hänen kotiintuloaan. -Vanhan rouvan tuska oli muutoin aivan tarpeeton; ne eivät olisi -ottaneet häneltä poikaansa vaikka tämä olisi ollut jättiläinenkin, ja -eipä hänen olisi tarvinnut mennä ollenkaan yrittämäänkään, jos äiti -ajoissa olisi ilmottanut tästä asianomaiseen paikkaan, sillä köyhän -lesken ainoana poikana, joka pitää huolen äitinsä elättämisestä, oli -hän vapaa sotapalveluksesta; mutta eipä kukaan ottanut vaivakseen -selittää tätä seikkaa oljenpunojattarelle. Milloin velvollisuuksien -täyttäminen tulee kysymykseen, silloin osaa esivalta penikulmien -päästä löytää köyhät ja köyhimmät, mutta heidän oikeuksiaan -- eikä -niitä järin paljon olekaan -- ei kukaan opeta heitä hakemaan. - -Rekryyttien meluisan poislähdön jälkeen oli kylässä jokseenkin -hiljaista. Isännät, joiden pojat olivat lähteneet pois, kiroilivat -hiljaa, sillä kahden voimakkaan käsivarren puute tuli pian kaikkialla -pienissä maataloissa tuntuvaksi; nyt täytyi vanhusten joko lisätä -vaivojaan ja ahertaa itse tahi hellittää kukkaroaan ja palkata renki. -Ei tarvittu juuri erikoista työnkammoa tai säästäväisyyttä saattamaan -heitä kateellisiksi niille, joilla ei ollut sotaväkeen kelpaavia -poikia, mutta sen sijaan silminnähtävästi enemmän isänmaallisuutta, -koskapa he usein painavasti selittivät pojilleen: "Miekkonen, olen -vain pahoillani ettei keisari ole sinua ottanut, ja jos hän vielä -tänäpäivänä sinut tahtoisi, niin saisi hän sinut vaikka paikalla!" - -Aivan toisin ja, kuten itsestään on ymmärrettävää, jalommin ajatteli -vaimoväki asiasta. Äidit ja sisaret huolehtivat ja murehtivat -vain, mitä Steffelistä, Seppelistä ja Martelista tulisi "jos sota -syttyisi", ja ne tytöt taas, joiden sulhasmiehet olivat lähteneet -pois, ne surivat tuon äärimäisen mahdollisuuden lisäksi sydämensä -pohjasta vielä sitäkin, että tuo iloinen sotilaselämä voisi turmella -heidän rakkaat poikansa! Minkävuoksi he mainitun elämän niin -hupaiseksi kuvittelivat, siitä eivät he voineet itselleen eivätkä -tahtoneet toisilleen tehdä tiliä; mutta sellaiselle tytölle siitä -todellakin oli paljon päänvaivaa! - -Ihmiselle, joka jonkunverran tuntee sukupuolensa erikoisuuksia, -ei ollut mitään huomiota herättävää, että miehet raa'asta -katsantokannastaan huolimatta vähät välittivät vanhan -oljenpunojattaren onnesta, kun tällä taas, jalomman, naisellisen -ajattelukannan mukaan, yhtäkkiä oli enemmän kadehtijattaria kuin -milloinkaan ennen elämässään. - -Tavalliset ihmiset sallivat kuitenkin ennemmin kadehdittavan itseään -kuin surkuteltavan, ja Muckerlin äiti oli hyvin tavallinen ihminen. -Kun aurinko pilkisti esiin sen kukkulan takaa, jolla Sternsteinin -kartano sijaitsi, ja leveä valojuova sai kaiken tuossa pienessä -majassa loistamaan ja kiiltämään, työkalut nuorukaisen pöydällä, -lakki- ja lasiastiat keittiössä, kuvain puitteet ja kaappien -messinkihelat, silloin tuntui vanhasta vaimosta ikäänkuin loistaisi -tuo rakas kultakehrä jälleen yhtä lämmittävänä ja ilahuttavana -kuin ennen hänen paraimpana aikanaan, jolloin hän suruttomana -lapsena, iloisena tyttönä, nuorena vaimona ja äitinä sen säteissä -vallattomasti ailakoi ja -- ahavoitui. - -Muutamana sunnuntaina iltapäivällä, rukoushetken jälkeen, kulkivat -vanha oljenpunojatar ja Muckerl, vanha Matznerin emäntä ja Sepherl -yhdessä kylän läpi. Molemmat vanhukset tepastelivat vieretysten -ja nuoret kävelivät heidän edellään. Noilla kolmella naisella oli -tavattoman suuret rukouskirjat kädessä; mahtoi niin avarassa tilassa -olla paljon lohdutusta ja virkistystä. - -Kun nuorukainen sanoi jonkun sanan tytölle tai tämä hänelle, -kääntyivät niiden kahden vanhuksen päät yhteen ja he katsoivat -merkitsevästi toisiinsa. - -"Kuules, Sepherl," sanoi Muckerl. "Se Neitsyt Maarian kuva, jonka -sinä tilasit minulta, on valmis; maalauskin on jo kuivunut, ja jos -tahdot niin voit jo huomenna viedä sen kirkkoon. Toivon että olet -siihen tyytyväinen." Nuorukainen hymyili ystävällisesti puheensa -päätteeksi. - -"Sen olen jo aikonut tehdäkin", vastasi tyttö vakavasti. - -Kotona asetti Muckerl sitten kuvan työpöydälleen ja kysyi tytöltä -mitä hän siitä piti. - -Sepherl seisoi kauan sen edessä ihmettelevin silmin ja sitten sanoi -hiljaa: "Kuulehan, käärme sinulta on onnistunut varsin hyvin, se -minun jo täytyy sanoa, oikeinpa voisi pelätä tuota eläintä." - -Muckerl nauroi ääneen. "Ja pyhimyksestä et sano mitään?" - -"Se on liian kaunis", kuiskasi tyttö. - -"Aivan liian kaunis!" nauroi poika vielä kovemmin. - -"Katsohan, Muckerl", jatkoi Sepherl, "älä pahastu, puhun vain sen -mukaan kuin ymmärrän ja minä ymmärrän ehkä hyvin vähän näitä asioita, -mutta jo kauan olen halunnut sanoa sinulle että sinun pyhimyksesi -näyttävät minusta kaikki rikasten ihmisten pyhimyksiltä." - -"Rikasten ihmisten pyhimyksiltä -- mitä sinä niillä tarkotat?" - -"Hyvä Jumala, sitä että kuva on sellainen rikkaiden silmiä -hyväilevä, ikäänkuin rakkailla pyhimyksillä samoin kuin heillä olisi -ulkonainen arvo, sitä että se on niin täyteläinen ja muovailtu, -niinkuin olisi vain mitättömän vähän surua ja vaivaa siinä että -pyrkii taivaanvaltakuntaan! Liian maallisiksi sinä teet pyhimykset, -ja miehissä ja naisissa herää niitä katsellessa helposti toisia -ajatuksia kuin pitäisi." - -"No miltä niiden sitte pitäisi sinun mielesi mukaan tästäpuolin -näyttää?" kysyi Muckerl. - -"Sitä en tiedä, sitä en osaa sanoa, mutta ei sellaisilta kuin sinun, -Muckerl. Sellaiselta ei kukaan näytä kärsityn vaivan ja kidutuksen ja -ankaran kurituksen ja raskaan elämän jälkeen, vaan pikemmin meidän -tapaiselta, alakuloiselta ja murtuneelta." - -"Mene, höperö tyttö, etsimään vertaistani. Siltä joka ei osaa itseään -auttaa, en kumminkaan apua pyydä; minä teen työni vain lujalla -luottamuksella ulkonaiseen kauneuteen ja kaikkeen voittamattomaan, -johon ei mikään hätä ja kurjuus pysty." - -"Sinä et ole koko elinaikanasi ymmärtänyt mitä rukoilemisella -tarkotetaan, koska esirukouksen vuoksi pidät kiinni ulkonaisesta -kauneudesta ja siitä, johon ei mikään hätä pysty ja mitä ei sinun -epämuodostumasi käsitä ja sinun kurjuutesi ymmärrä." - -"Sinun puheestasi päättäen olisi kai piru tehtävä kauniiksi ja -pyhimykset rumennettava? Eikö niin? Jos et tästäkään vielä huomaa, -mitä hupsuuksia lörpöttelet ja kuinka tietämätön olet tässä asiassa, -niin ompa sääli!" - -"Saatat olla oikeassa ja sanoinhan äsken, että kenties en ymmärrä -siitä mitään; mutta tuo jumalanäidinkuva tuossa on minun tilaamani ja -siitä saan kai sanoa ettei se ole mieleiseni, ja suoraan puhuen minä -en siitä huoli, tiedä se." - -"Mutta minkävuoksi et?" - -"Koska se hiuskarvalleen on tuon ilkeän naapurinihmisen, Zinshoferin -Helenan näköinen." - -"On näköinen, mutta ei ole se!" huusi Muckerl, kasvot kokonaan -punaisina. "Puhaltaako tuuli _siltä_ kulmalta? Pitäisikö kuvan ehkä -olla veistelty sinun mukaasi, sinä hamppuvarpunen siinä?!" - -Tyttö tuijotti nuorukaiseen tuskallisesti ja ihmettelevin silmin, -hänen itkuun valmis suunsa alkoi väristä, hän pani molemmat kätensä -rinnalleen ja sanoi hetkisen kuluttua valittavan pitkäveteisellä -äänellä: "Sitä en olisi tahtonut, Muckerl, että suutut minulle. Niin -ylpeä en suinkaan ole että ajattelisin sinun voivan veistää kuvan -minun mukaani; mutta et olisi kristittykään, Muckerl, ellet huomaisi -kuinka suuri synti olisi ripustaa tuollainen kirkkoon hartautta -herättämään; huomaisihan jokainen yhdennäköisyyden kuvan ja Helenan -välillä, joka päällepäätteeksi vielä on samassa kylässä ihmisten -näkyvissä, olkoonpa sitten vaikka paraskin; mutta _sillä_ olisi -kuitenkin Pyhä Neitsyt suorastaan häväisty." - -"Tuhat tulimmaisen paholainen", kirosi Muckerl, "piru hänet sitten -vieköön!" hän heilutti puukkoaan. - -"Jessus ja Josef, Muckerl, Herra antakoon sinulle syntisi anteeksi!" -huudahti Sepherl ja tarttui hänen oikeaan käteensä. - -"No älähän nyt", kielsi nuorukainen jälleen hyväntahtoisesti -hymyillen. "Minä vain hiukkasen muovailen sen nenää. Saatpa nähdä, -- -et ensinkään tiedä, mitä nenä merkitsee kasvoissa, -- kuinka äkkiä se -näyttää toisenlaiselta eikä enää muistuta ketään." - -Muckerl alkoi vuoleskella, tytön nojautuessa hengitystään pidätellen -työpöydän yli ja tuskallisesti katsellessa työtä, aina valmiina -riistämään veitsen nuorukaisen kädestä, jos vähänkin näyttäisi siltä -että hän uurteli kuvaa liian syvälle. - -Muckerl pani hymyillen työkalunsa pois. Hän oli pyöristellyt nenän -siron kaarevuuden ja sierainten hienon nousun ja madonnalla oli -nyt, vaikkeivät kasvot ensinkään olleet hänen näköisensä, Sepherlin -nenä. Tyttö ei tosin tästä mitään aavistanut, hän näki vain tuon -suututtavan ja loukkaavan samannäköisyyden kokonaan hävinneen ja -hän taputteli ilosta käsiään niinkuin ylenonnellinen lapsi. Hänen -riemunsa houkutteli molemmat vanhat rouvat saapuville, kuvaa -ihmeteltiin ja ylisteltiin kilpaa sillävälin kun Muckerl siveli -veitsen paljastamat paikat jälleen värillä. Kun Sepherl äitineen -valmistautui kotimatkalle, antoi nuorukainen jumalanäidinkuvan hänen -mukaansa ja huusi hänelle vielä kynnykseltä, että "hänen oli kuvaa -kantaessaan varottava sen kosteata nenää." - -Näin erosivat he hilpeästi ja iloisesti nauraen. Vaimot kuvittelivat -salaisten toivomustensa ja pyyteittensä täyttymisen olevan niin -lähellä, että he jo unelmissa hajanaisin viittauksin ja puolinaisin -sanoin alkoivat vihjailla toisilleen onnesta, jota kumminkaan -hän, jolle he kaikki tunsivat olevansa tästä kiitoksen velassa -- -ei suinkaan Jumalalle --, oljenpunojattaren Muckerl, ei lainkaan -tuntenut. - -Toisena aamuna, jo kauan ennenkuin kellot olivat kutsuneet -aamujumalanpalvelukseen, heräsi Sepherl äkkiä unestaan. Tuoreen -öljyvärin hieno haju täytti tuvan. Tyttö muisti asian, sieppasi -vaatteet ylleen, astui suuren pesukaapin luo, jonka päälle kuva oli -asetettu, nojasi kyynärpäällään siihen ja pani kätensä ristiin. - -"Kaikkeinarmollisin Neitsyt! Koska nyt olet vielä luonani, niin -anna anteeksi, että puhun kanssasi; sillä kun myöhemmin vien Sinut -kirkkoon, on messupapilla paljon kyseltävää ja sanottavaa ja -ihmisetkin tunkeilevat ympärillesi, niin että siellä tuskin tulee -minulle tilaisuutta olla kahdenkesken sinun kanssasi. Hyvin kauniisti -rukoilisin sinua lahjottamaan oljenpunojattaren Muckerlille rakkaan -terveyden jälleen täydellisesti takaisin, niin ettei minkäänlaista -merkkiä hänen sairaaloisuudestaan jää jälelle; salli hänen tulla -järkiinsä, niin että hän huomaa ettei Zinshoferin Helena oikeastaan -milloinkaan ole hänestä pitänyt eikä lainkaan ole hänen arvoisensa, -ja jos Sinulle sopii, niin ei minulla olisi mitään sitä vastaan -että antaisit Muckerlin minulle aviopuolisoksi. Pysyisin hänelle -kyllä uskollisena ja olisin ahkera ja tekisin ja kärsisin kaikki -mitä pyhä aviosääty vaatii ja velvottaa ja minkä itsekin tiedät, -kaikkeinarmollisin Jumalanäiti ja kaikkeinpuhtain Neitsyt!" - -Kun kellot kajahtivat soimaan, otti hän kuvan käsivarsilleen ja -juoksi sen kanssa huoneesta ulos. Hän nosteli sitä, niin raskas kuin -se olikin, suuteli sitä poskelle, lyhyesti sanoen hyväili sitä kuten -lapsi nukkeaan; mutta äkkiä muisti hän käytöksensä sopimattomuuden ja -kantoi kuvaa suorana, tasaisin askelin kulkien kirkkoon. - -Myöhemmin painoi hänen sydäntään usein se raskas ajatus, että hän -lapsellisella, "epäkunnioittavalla" tuttavallisuudellaan ehkä oli -turmellut taivaallisen esirukouksen ja sovittamisen. Sillä vielä -saman päivän kuluessa hänen ryhtyessä kylän yläpäässä kovaan -työhönsä, tapahtui alapäässä asioita, joiden seuraukset monet kerrat -pusersivat häneltä kuuluville syvän huokauksen: "Taivaallinen -armonäiti, en tahdo nurista, mutta ei se kumminkaan sinulta ollut -kauniisti tehty!" - - * * * * * - -Aurinko oli jo jokseenkin korkealla selkeällä taivaalla, kun -oljenpunojattaren Muckerl astui tuvantakaiseen puutarhaan ja alkoi -siellä verkalleen kävellä edestakaisin. Ilma oli leppoisa ja puhdas, -sillä joki kokosi uomaansa sulavan lumen ja puhdisti sen sorasta -rantaäyräälle saakka; umput olivat puhjenneet ja puut ja pensaat -kukkivat tai olivat nuortean vehreitä, mutta tuo hieno koristelu ei -kuitenkaan vielä tehnyt oksia eikä haaroja varjokkaiksi, vaan jätti -lomitseen katseelle mitä laajimman näköalan ja paljasti lähimmän -ympäristön vapaasti nähtäväksi. - -Aivan likeltä, suojattomasta naapuripuutarhasta, pilkisti esiin -kolme värikästä kappaletta, punainen nuttu, harmaa liinapaita ja -kirjava päähuivi erään naishenkilön yllä, joka maahan kuukistuneena -veitsellä kaiveli kukkalavaa ja karhitsi juurineen pois kaiken, -mikä siitä jo vehreänä versoi. Sen vieressä oli soraläjän päällä -harmaasta, rypistyneestä paperista tehty tötterö, joka oli peitetty -kellastuneella kirjotusarkilla, erään aikoja sitten kuolleen henkilön -"kastetodistuksella." Kirjava joukko siemenjyviä oli vierinyt siitä -ulos ja tämän pelottavan tippumisen ja vierimisen läpi yritti -parhaillaan muuan pieni hyttynen hypähdellen löytää tietään; se ei -suinkaan tiennyt mitään syytä miksikä sen ruumiiseen kasvaneet siivet -eivät olleet sille hyödyksi tässäkin. - -Innokkaasti puuhaileva nainen piti päänsä syvään kumartuneena; että -hän oli nuori, sen ilmaisivat täyteläiset ja kuitenkin jäntevät -käsivarret, sen ilmaisi pyöreä niska, jonka vaihtelevista liikkeistä -paita pingottui ja samalla meni laskoksille. - -Muckerl tiesi varsin hyvin kuka se oli. Hän oli vain näin ohimennen -huomannut nuo kolme värikästä kappaletta ja kumminkin tanssivat ne -hänen silmissään edestakaisin pitkin tietä. - -Mutta tarvitsiko hänen kartella tyttöä? Ei suinkaan! Kohteli tämä -sitten häntä miten tahansa, niin ei! Ja millainen tyttö olisi, se sai -hänet jo uteliaaksi, -- kaunis, -- vastustamaton yhä vieläkin, -- - -Äkkiä jäi Muckerl seisomaan aivan aidan viereen, tuskin kahden -askeleen päähän tytöstä. Pitkän aikaa hän tuijotti toiselle puolen. -Tytön täytyi tietää että hän oli saapuvilla ja kuinka lähellä hän -seisoi, vaikkei nähnytkään häntä; tytön täytyi kuulla askeleet, kun -hän äkisti oli lähestynyt. Hänen hatunreunojensa varjo sattui lavaan, -jota tyttö kaiveli, mutta tämä leikkeli edelleen juuria, ikäänkuin ei -mitään muuta huomaisikaan. - -Odotteliko tyttö että hän jälleen lähtisi pois? Onko hänen -läheisyytensä tälle niin kiusallinen? Yhtäkaikki! Muckerlia halutti -kuitenkin nähdä kuka ennemmin väsyy asemaansa. - -Nyt yskähti tyttö hiljaa ja sanoi puoliääneen katsomatta ylöskään: -"Oletko suutuksissasi minulle?" - -Kun ei Muckerl pitkiin aikoihin vastannut, käänsi tyttö kasvonsa -häneen päin. Tytön silmäluomet olivat punaiset, silmät näyttivät -itkettyneiltä. - -Silloin pudisti nuorukainen surullisesti päätään. - -Tyttö pisti veitsen multaläjään, nousi ylös polviltaan ja astui aidan -luo, tarttui nuttunsa liepeeseen, puhdisti sormensa mullasta ja -virkkoi sitten: "No anna sitten minulle kätesi." - -Nuorukainen ojensi sen hänelle ja sanoi väräjävällä äänellä: "En ole -suutuksissa sinulle." - -Tyttö katsoi hämmästyneenä nuorukaiseen: "Enkä ainakaan minä -sinulle", kuiskasi hän. - -Muckerl veti kätensä takaisin ja pani molemmat ristiin rinnalleen. -"Helena, miten olet voinut minua kohtaan siten menetellä?!" - -Tyttö kääntyi poispäin ja työnsi veitsen, johon hän jälleen oli -tarttunut, pari kertaa multaan. "En sitä itsekään tiedä", puhkesi -hän hiljaisella äänellä sanomaan; se kuulosti tylyltä, melkeinpä -vihaiselta. "Itse paholainen on kai saanut minut niin tekemään. -Vahinko, että siitä tuli puhe! Tapahtunutta ei milloinkaan saa -tapahtumattomaksi." - -"Mutta kuitenkin unohdetuksi." - -"Sinä puolestasi voit kyllä helposti sen tehdä, kuten miesväki -yleensäkin on sellaiseen paremmin tottunut. Puhukaamme ennemmin -jostain muusta." Tyttö nousi ylös, heitti veitsen taakseen ja astui -askeleen lähemmäksi. "Saanko pian onnitella?" - -"Ketä tarkotat? Ja mistä syystä?" - -"No teitä, sinua ja Sepherliä, toisillenne." - -Nuorukainen punastui ja joutui hämilleen kuten ihminen, joka -häpeällisestä juorupuheesta joutuu ymmälle. "Sinulla on väärät -tiedot", sanoi hän vihoissaan, "sellaista ei kumpikaan meistä -kahdesta ajattele." - -"Sepherl ainakin, se on varma; sen olen jo kauan tiennyt, eikä hänen -olisi tarvinnut sitä minulle tunnustaakaan; aina siitä ajasta asti -olen sen tiennyt, jolloin me vedimme yhtä köyttä sinun kanssasi." - -Muckerl huokasi syvään. "Hän on kyllä kelpo tyttö, mutta hän -säälittää minua, jos niin on kuten sanot; sinun sijallesi ei kukaan -voi astua." - -"Enkä minäkään enää takaisin sijalleni." - -"Miksi et?" kysyi nuorukainen kiihkeästi. "Minkävuoksi et? -Minkävuoksi ei välimme nyt, kun rauhanhäiritsijä on poissa, jälleen -voisi tulla entiselleen?" - -"Meidänhän olisi pitänyt mennä naimisiin!" nauroi tyttö kimakasti -ja ivallisesti. Sitä oli hyvin ilkeä kuunnella. Sitten jatkoi hän -hillityllä äänellä: "Sillävälin tapahtuneiden asiain jälkeen aiot -korjata mitä toinen on pahaa tehnyt, ja minä olen liian viisas niitä -vielä uuden kanssa pahentamaan." - -Muckerl katsoi häneen suurin silmin. "En ymmärrä sinua", sanoi hän, -"mutta jos luulet minun aikeeni olevan muuta kuin kunniallisen, niin -olet väärässä." - -"Hölmö", sanoi tyttö astuen vallan nuorukaisen lähelle ja katsoen -häntä kiinteästi silmiin. "Vähätpä tiedätkin tapahtuneista asioista. -Jos Sternsteinin hovin poika sinua kohtaan oli raaka, niin oli hän -minua kohtaan konna! Että sinut hylkäsin ja hänen seuraansa menin, -sen saan nyt kylläkin kalliisti maksaa; voit olla tyytyväinen! Hän on -luvannut tehdä minut emännäkseen ja... Miksi en kunniallisen aikeesi -vuoksi sanoisi nyt tässä paikassa sitä, mitä en enää pitkiin aikoihin -ole voinut ihmisiltä salata?... Häpeään hän on minut saattanut!" - -Nuorukainen alkoi vavista, hänen kasvonsa tulivat liidunvalkeiksi, -hänen suupielensä värähtelivät ja silmät, joilla hän tuskallisesti -tuijotti tyttöön, täyttyivät kyynelillä. - -Helena käänsi äkkiä punastuneet kasvonsa pois hänestä ja molemmin -käsin tarttuen häneen kyynärpäiden yläpuolelta ja hiljaa pudistaen -kuiskasi: "Mutta -- Muckerl -- eihän se ole totta." - -Nuorukainen vapisi hiljaa. - -Silloin painoi tyttö päänsä vasten rintaansa ja huusi nyyhkyttäen: -"Se on totta, -- niin, se on totta, -- olen peräti kurja ja hukassa! -Työnnä minut pois! Työnnä minut pois luotasi!" - -Mutta nuorukainen antoi hänen olla paikallaan ja hetkisen kuluttua -tunsi tyttö hänen kätensä hyväilevästi silittelevän päätään. - -Ja ollessaan näin hänen lähellään, alaspainunein, kostein -silmäripsin, korva vasten hänen kovasti tykyttävää sydäntään, -palkitsi Helena hänen heikkoutensa, -- tuon aina jalomielisen -heikkouden, että hän ei sallinut tytön kärsiä hänelle mitä -katkerimmasta totuudesta, -- sokuroidulla valheella. "Jos joskus -olisit tullut luokseni", -- hänen äänensä tärisi vielä kovien -nyyhkytyksien jäleltä, -- "vain puoleksikin niin tungettelevana kuin -tuo heittiö, niin voisi kaikki tänään olla toisin." - -Nuorukainen hengitti niin sisimmästään, että tytön pää työntyi pois -hänen rinnaltaan. "Helena", sammalsi hän. "Mitä on minun tekeminen? --- En voi ajatellakaan elämää ilman sinua. -- Jos sinut kuitenkin -ottaisin, --" - -"_Sen_ tapauksen varalta, -- ennenkuin puhut enemmän, -- salli minun -ilmottaa sinulle jotakin! Semmoisena kuin seison tässä edessäsi, -naimattomana, onnettomuuteen syöstynä tyttönä, täytyy minun kai ottaa -kiitollisena vastaan sinun kuten jokaisen muunkin ihmisen sääli; -mutta jos ottaisit minut vaimoksesi", -- tyttö ojentui suoraksi, pani -kätensä painavasti Muckerlin olalle ja jatkoi terävästi ja tylysti: --- "silloin vaadin itseäni kohtelemaan samoin kuin jokaista toistakin -sellaista, ja koska olen sinulle kaikki julkisesti puhunut ja -rehellisesti tunnustanut, niin toivon ettet veisi minua kattosi alle -vain tavan vuoksi, enkä myöskään kärsi sitä, että sanoisit ottaneesi -minut vain säälistä, vielä vähemmän että nuhtelisit minua menneistä -asioista!" - -"En mitään sellaista tekisikään ja pitäisin kyllä rehellisesti huolta -sinusta ja siitä -- toisesta!" - -Tyttö katsoi häneen läpitunkevasti suurilla silmillään. "Onko se -täyttä totta?" - -Nuorukainen nyökäytti päätään ja tarjosi hänelle molemmat kätensä. - -Hän tarttui niihin ja sanoi lyhyesti ja päättävästi: "Olkoon -sitten niin!" Mutta silloin valtasi hänet liikutus nuorukaisen -hyväntahtoisuudesta, hän painoi Muckerlin oikean käden sydämelleen, -sitten huulilleen. "Muckerl", huusi hän, "sinä olet kuitenkin -todellinen auttajani hädässä! Että pidät minua niin rakkaana ja -pelastat minut häpeästä, sitä en unohda, en ijankaikkisesti." - -Tyttö oli tällä hetkellä varmastikin vilpitön, mutta, ah -- hetken -ihmiset eivät ajattele kuinka suuresti usein pikkuinen ajanjakso -muuttaa sitä ijankaikkisuutta, johon he ovat vedonneet. - -Hetkisen äänettömänä pideltyään toista kädestä kysyi tyttö, katsoen -hellästi nuorukaiseen: "Pääsetkö yli?" Hän tarkotti yli aidan. - -Poika teki hymyillen kieltävän liikkeen. - -"Sitten tulen minä!" Tyttö heilautti itsensä nopeasti alemman -säleaitauksen yli varomatta ohutta pukuaan; mutta eihän sitä nähnyt -muut kuin tuo yksin, jonka edessä hänellä vastaisuudessa ei tullut -kainostelu kysymykseenkään. Nyt riippui tyttö hänen kaulassaan ja -painoi janoavat huulensa hänen huulilleen, ja nuorukainen horjui -tytön painosta ikäänkuin juopuneena hänen hyväilyistään. - -Silloin kuului rakennuksesta huuto: "Tule syömään!" Mutta kun -oljenpunojatar astui puutarhaan, kiljaisi hän kovaa: "Muckerl!" - -Tyttö astui vain askeleen syrjemmäksi, tuuhean pensaan suojaan. Hän -käänsi vanhukselle selkänsä ja tämä näki hänen vielä pari kertaa -nyökäyttävän päätään ja viittovan käsillään, ennenkuin nuorukainen -erosi hänestä ja hitaasti tuli saapuville. - -Kun Muckerl seisahtui vanhan vaimon eteen, joka silmät levällään -kysyvästi tuijotti häneen, viittasi hän peukalollaan takanaan olevaan -oikeaan käteensä ja sanoi ystävällisesti: "Tiedätkös, äiti, me olemme -jälleen hyvät." - -"Kutka?" huudahti tämä kauhistuneena. - -"No minä ja Helena", vastasi nuorukainen suullaan ja silmillään -iloisesti hymyillen. - -Oljenpunojatar löi kätensä yhteen ja kiersi sormet toisiinsa ja astui -sitten Muckerlin edellä tupaan, jossa molemmat istuutuivat pöydän -ääreen. Kun vanhus kartteli kyselemistä, säästyi nuorukaiseltakin -vastailu. Hän oli ahkerassa syömisen toimessa, mutta äiti istui -miettiväisenä tyhjän lautasensa ääressä, mikä muutoin ei lainkaan -herättänyt pojan huomiota. - -Jos on totta, että sielulliset liikutukset saavat jokapäiväisten -ruumiillisten tarpeitten tyydyttämisen unohtumaan -- minkä -mukaan kansankeittiöiden hoito muodostuisi paljon edullisemmaksi -taloudelliselta kannalta katsoen, jos sielulliset taistelut olisivat -helpommalla saatavissa kuin raavaanliha --, jos myöskin on totta, -että ruokahalunpuute on todellisen rakkauden koetuskivi, silloin, -niin silloin oli kaikista niistä tärkeistä tapauksista, jotka Muckerl -oli kokenut viimeksi kuluneen neljännestunnin ajalla, hänen sielunsa -ja sydämensä kokonaan erossa; varmastikaan ei kumpikaan niistä -kahdesta aiheuttanut häntä, laskettuaan veitsen ja kahvelin pois -kädestään, hellittämään vyötään. - -Aivan toiselta kannalta kuin Muckerlin äiti otti tytön äiti asian. - -"Mutta sinullapa vasta on onni", huudahti vanha Zinshoferin vaimo -nauraen. - -Helena rypisti otsaansa. "Mikä onni? Hyvin tavallistahan on, että -erotaan ja taas tullaan yhteen." - -Vanhus veti suunsa ivahymyyn. "Todellakin, tavallista kylläkin, mutta -sellaisessa tapauksessa kuin sinun kumminkin hyvin harvoin. Tietääkö -hän sitten kaikki?" - -"Tietysti. Minä en petä ketään." - -"No, ja nyt et tule tyhjin käsin." - -"Äiti", huusi tyttö vihaisesti, "jos puhut minulle rahoista, -jotka heitin Sternsteinin isännän jalkoihin ja jotka sinä minun -tietämättäni ja tahtomattani olet omistanut, niin sen sanon, -etten niistä vielä tänäkään päivänä tiedä enkä tahdo tietää -mitään! Yleensä, varo kieltäsi! Jos vain yhdellä ainoallakin -ajattelemattomalla sanalla häiritset kotirauhaa minun ja mieheni -välillä, niin on hyvä sopumme lopussa ja sinä opit tuntemaan minut!" - -"No, no", murahti eukko, "luulenpa tuntevani sinut jo ennemminkin, -sinä myrkkykieli siinä! Saatpas nähdä!" - -Näin sanottuaan hiipi hän tiehensä. - -Kun Matznerin Sepherl illalla tuli, istui oljenpunojatar etupihassa; -hän nousi ylös ja otti tyttöä, joka ystävällisesti tervehtien tahtoi -astua hänen ohitseen, kiinni käsivarresta. "Jäähän tänne hetkiseksi", -virkkoi hän, "olenkin jo kauan aikaa sinua odotellut; täytyyhän minun -kumminkin kertoa sinulle mitä uutta meillä nyt on tapahtumassa. Jos -sitten vielä tahdot mennä sisälle, sinä pyydystelijä-parka, niin -voithan sen tehdä." - -"Hyvänen aika! Mitä sitte on tekeillä?" - -"He ovat jälleen hyvissä väleissä." - -Tyttö levitti ihmettelevät silmänsä vielä suuremmiksi. "Ne ovat taas -hyvissä väleissä? Kutka sitte, oljenpunojatar?" - -Vanha rouva viittasi omaan majaansa ja sitten Zinshoferin majaan. -"Hm! Tämä täällä meillä ja tuo tuolla!" - -"Oh, miten hullua! Ei se voi olla totta hänen puoleltaan. Sellainen -kuin tyttö oli häntä kohtaan..." - -"Sitä hän ei ajattele eikä tyttö salli hänen sitä miettiä. No, -tehköön minkä oikeana pitää. Hän on kyllin suuri tekemään oman -tahtonsa mukaan ja kyllin vanha harkitsemaan asiaa; mutta sen minä -tiedän, että jos hän tuon tytön nai, niin minä en jää taloon!" - -Sepherl tuijotti vanhuksen kosteisiin silmiin; äkkiä painui hänen -päänsä alas ja hän sanoi syvään huoaten: "No, Jumalan haltuun sitte, -oljenpunojatar", kääntyi poispäin ja kulki epätasaisin askelin -takaisin tietä, jota oli tullutkin, kappaleen matkaa verkalleen -laahustaen, toisen nopeasti rientäen. Ihmiset, joiden ohi Sepherl -näin hämmennyksissään ja hajamielisenä kulki, nauroivat ja arvelivat: -"Matznerin Sepherl näyttää kadottaneen eilisen päivän ja etsivän sitä -nyt." - -Mahdollista! Ja kenties ei ainoastaan eilisen, vaan useampia päiviä -ja niiden mukana kaiken sen, mitä rakasta ja hyvää ne olivat antaneet -hänen toivoa! - - - - -XIII. - - -Muuanna iltana pian tämän jälkeen tuli oljenpunojatar juoksujalkaa -vanhan Matznerin emännän luo. Takimaisessa kamarissa, eräällä -penkillä lähellä akkunaa, jonka sinisten, punakukallisten verhojen -läpi laskevan auringon säteet loistivat, istuivat nuo kaksi vaimoa -ja heidän vastakkain olevat kasvonsa näyttivät ikäänkuin puoleksi -siniseksi ja punaiseksi sivellyiltä. Sepherl istui kumarassa nurkassa -olevalla jakkaralla ja kuunteli ihmetellen heidän puhettaan. - -"En voi sitä käsittää, Matznerin emäntä", valitteli oljenpunojatar, -"en kuuna päivänä käsittää. Jo anivarhain aamusella tulee tuo -ihminen aidan viereen ja huutaa pojalle tervehdyksen ja sitte -alkaa juoksentelu edestakaisin. Pitkin päivää hyppää tyttö joka -tuumanpituuden edestakaisin ja veikistelee ja kuhertelee hänen -kanssaan, niin että sitä on oikein paha katsella, ja tuo kaikki on -lopulta kuitenkin pelkkää petosta, ainakin minun mielestäni! Ja jos -ei tyttö joskus hetkiseen aikaan näyttäydy, niin hiipii tuo hupsu -hänen peräänsä, vaikka muutoin on ollut niin arkaileva; noitunut se -on sen!" - -"Ei se olisi mahdotonta", -- myönnytteli Matznerin emäntä, -- -"tyttö ei minusta ole liian hyvä sellaisiin temppuihin ja hänen -äitinsä tietää kai myös keinon siihen, ei hän suotta näytä siltä -kuin voisi ratsastaa luudanvarrella; mutta mitäpä auttaisi, vaikka -se voitaisiinkin näyttää toteen, kun tähän aikaan eivät enää -tuomioistuimissa usko sellaiseen?!" - -Sepherl pudisti huoaten päätään; ei tuomioistuinten epäuskon -vuoksi, vaan koska hän oli pahoillaan, ettei kunnon tyttö ensinkään -uskaltanut ajatella jumalattomuuden ohella niin vaikuttavan -"temppuilemisen" käyttämistä. - -"Minä sanon sulle, Matznerin emäntä", jatkoi oljenpunojatar -kiihkeästi, "että tulen vielä sairaaksi harmista. Jokaisen vapaan -hetkensä ne viettävät toistensa seurassa ja jos ei niillä sitä ole, -niin ne ottavat. Jos niistä toinen olisi hukassa, niin ei olisi muuta -mahdollisuutta kuin että hänet löydettäisiin toisen seurasta; mutta -ei koskaan voisi tulla kysymykseenkään että ne saisi pysymään erossa! -Ja kaiken tuon joutavanpäiväisen hyppäämisen ja hääräämisen ohella, -jota ne ennen tuskin nimeksikään tekivät, en käsitä sitäkään miksei -ne kerrassaan voi odottaa sitä päivää, jolloin on kirkkoon mentävä." - -"Milloin ne häät pitäisi olla?" - -"Ne puhuvat sitä että tästä kahden viikon päästä." - -"Eihän se käy laatuun. Mihinkä sitte jäisi kirkollinen kuulutus -saarnatuolista kolmena sunnuntaina peräkkäin?!" - -"Ne kuulututtavat kerta kaikkiansa." - -"Eihän se käy laatuun." - -"Mutta erikoisella luvalla." - -"Erikoisella luvalla? Ah, niinpä tottakin! Pitää vaan osata auttaa -itseään. Entisaikaan oli tapana sanoa, että joku asia kävi yhtä -joutuin kuin postissa, nykyään saa kai sanoa kuin junalla. Hi-hi!" - -"Rakas Matznerin emäntä, vieras voi sillä helposti nauraa. Sinä et -ole nyt minun nahoissani etkä tiedä miltä minusta tuntuu. Kiitä sinä -Jumalaa siitä!" - -"Mutta rakas oljenpunojatar, älä ole pisteliäs, enhän ole sinua -nauranut, vaan heitä." - -"Sen uskon, uskonpa jo. Enhän anna mitään aihettakaan sellaiseen, -nyt, kun ainoa lapseni jättää minut ja minun on etsiminen vieraista -kattoa pääni päälle." - -"Mutta oljenpunojatar -- --." - -Oljenpunojatar oli esiliina silmillä noussut ylös. - -Sepherl riensi esiin. "Sen ei Muckerl milloinkaan salli tapahtua." - -Vanha vaimo antoi esiliinan pudota alas. "Siihen talouteen, joka -silloin alkaa, en voi jäädä enkä saakaan!" Hän ojensi kätensä -jäähyväisiksi. "Nyt en enää kauemmin teitä vaivaa, Jumalan haltuun, -Matznerin emäntä." - -"Jumalan haltuun, oljenpunojatar! Sepherl, saata oljenpunojatar -kotiin! Herran tähden, Herran tähden, kuinka usein vanhuudessa -saakaan ristin, jota nuorena ei ensinkään tule ajatelleeksi." Tämän -kieltämättömän, kokemukseen perustuvan lauselman jälkeen rupesi -Matznerin emäntä pitkään pudistelemaan päätään, katsellen samalla -poislähteneiden jälkeen. - -Sepherl kulki puunveistäjän äidin rinnalla eteenpäin ja kun ei tämä -matkan kuluessa näyttänyt keskusteluun halukkaalta, niin rajottui -tyttö siihen, että vähäväliä vakuutteli kaiken äskettäin tapahtuneen -"jo olevan poissa käytännöstä -- niin, ihan poissa käytännöstä". - -Heidän saapuessa mökin luo oli avoimessa akkunassa parhaillaan -käymässä innokas ottelu Helenan ja Muckerlin kesken. Tyttö uhkasi -pukata pojan ulos ja tämä vannoi "kautta sielunsa", että jos hän -pääsisi tarttumaan tyttöön käsiksi, niin vääntäisi hän sijoiltaan -kaikki hänen sormensa tai purisi poikki hänen pikkuvarpaansa. - -Sepherlin silmät menivät sepposen selälleen. Kaikki sormet tahtoo -hän vääntää tuolta pois sijoiltaan tai purra pikkuvarpaan poikki! -Tosiaankin, sellaista ei Sepherl milloinkaan olisi voinut uskoa, että -hän saattoi noin -- helläksi heittäytyä! - -Kun Muckerl huomasi tulijat, huusi hän: "Jumala antakoon, äiti! Hyvää -iltaa, Sepherl!" - -"Hyvänen aika", sanoi Helena, "Sepherl, mitä sinä täällä teet?" - -Mitäkö hän täällä teki? Hän, joka tuon katon alla oli auttanut -kestämään raskaita aikoja? Ja sitä kysyy se, joka ne on aiheuttanut -ja nyt hyvinä päivinä jälleen on valmis sulkemaan häneltä oven! -- -Oi, kuinka se on ylvästelevä ja ivallinen! Ivaksi sen kateellinen -Sepherl otti ja oman kokemuksensa mukaan olikin hän oikeassa, mutta -Helena ei luullut, että tuollainen kömpelö, ruma olento kuvittelisi -mielessään itselleen voitavan todenteolla pahaa tarkottaakaan tai -yleensä olla ylpeäkään häntä kohtaan. Hän oli vastausta odottamatta -jälleen ryhtynyt peliinsä Muckerlin kanssa. - -Sepherl pani toisen kätensä lanteelleen ja häristeli toisella -parikuntaa. "Älkäähän kuherrelko siinä niin kovin", huusi hän -sähisten, "muutoin joudutte tekemisiin isäntien kanssa: he -tarvitsevat nyt kaunista ilmaa, ja kun vasikat tappelevat tulee pian -sade!" Näin sanottuaan hän juoksi pois ja usein löi hän nyrkkiin -puristuneella oikealla kädellään vasenta kämmentään ja nauroi: -"Tällä kertaa hän sai! Ah, en anna pitää itseäni narrina! Tällä -kertaa annoin hänelle tuntuvasti!" Tosin täytyi Muckerlinkin kärsiä -hänen "särmikäs pistelynsä", se ei ollut autettavissa, mutta oikein -sydämestään iloitsi Sepherl, että hän oli saanut loukanneeksi tuota -ylpeätä letukkaa. - -Koko Zwischenbühelissä ihmeteltiin, "kuinka pyhimyskuvaintekijä -taas näin äkkiä oli voinut tulla hyviin väleihin Zinshoferin -Helenan kanssa", ja erikoista ihmettelyä herätti sekin "että nuo -kaksi ihmistä pitivät niin luonnotonta kiirettä häiden kanssa". -Pappilassakin tuli siitä asiasta puhe. - -Zwischenbühelin kirkko oli hyvin pieni, se oli maantien puolelta -rakennettu mäelle ja melkoinen määrä matalia, leveitä portaita, -vanhuudenheikkoja jalkoja varten tehtyjä, johti sinne; lisäksi ohjasi -rautainen, pitkin seinää kulkeva tanko vapisevia käsiä. - -Oikealla puolen ympäröi ränsistynyt kiviaita pientä maa-aluetta, -mustiksi siveltyjen portinsäleiden välistä saattoi nähdä -tummanvihreän, töyryisen ruohikon, josta sieltä täältä pisti näkyviin -risti. Portin pylväät olivat kallellaan ja hautojen välissä pureksi -ruskean kirjava lehmä ruohoa, samalla haistellen muuatta hyvin -ränstynyttä läkkilevyä, joka jokaiselle lukutaitoiselle kertoi, että -tähän oli haudattuna Margareta Zauner, "ryyppyneidoksi" kutsuttu, -kylänvanhimman karjapiika. Hän tunsi ehkä eläissään tuon ruskean -kirjavan lehmän sen ollessa vielä vasikkana. - -Vasemmalla puolen liittyi kirkkoon pappila, pienenä ja vähäpätöisenä -kuten sekin; kaksi akkunaa oli maakerroksessa ja kaksi -hirsikerroksessa ja kolmannen sijalle oven yläpuolelle oli muutamaan -syvennykseen asetettu pyhimyskuva, jonka kylän vanhimpien asukkaiden -kesken liikkuva taru tiesi olleen pyhän Pamphiliuksen, mutta oli -tuo kivikuva monivuotisesta ilmojen pahoinpitelystä mennyt niin -turmiolle, ettei siitä ollut jäänyt jälelle muuta kuin hyvin hämärät -ihmisolennon ääripiirteet. - -Pieni takapiha, jossa oli ruskeankirjavan lehmän navetta, ja -varjoisa puutarha pistivät näkyviin rakennuksen takaa; rakennuksen -matalissa huoneissa, joiden kattoon saattoi kädellä ulottua, asui -kolme henkilöä. Alempana, aivan portin pielessä oleva tupa oli tehty -pastorinkansliaksi ja sen viereisessä kamarissa, jonka akkunat -olivat pihaan päin, asusti nuori apulaispappi. Hirsikerroksessa -olivat huoneet kaikki erossa toisistaan ja niiden ovet johtivat -rinnakkain eteiseen; herra pastori asui tuvassa ja keittäjätär -viereisessä kamarissa, mutta Zwischenbühelissä ei kukaan tästä pahaa -sanaa lausunut, sillä pastorin emännöitsijä oli vanhanpuoleinen, -pitkä, kuiva vaimoihminen. Isännät arvelivat, että hänet nähdessään -paholainenkin väistyisi, jos hän rupeisi sitä mielistelemään, -ja tuo inhottava sielunvihollinen ei toki muutoin ole varsin -turhantarkka. Takanapäin sanottiin emännöitsijästä, että hän oli -saman näköinen kuin "kallis aika" ja pastorista että hän oli kuin -"itse hyvä hetki"; tämä katselikin lyhyeksi kerityn, lumivalkoisen -tukan alta mitä hyväntahtoisimmin naamoin maailmaa; hampaattoman, -ystävällisesti hymyilevän suun ja punaisten poskien yläpuolelta -loisti pari kirkasta, harmaata silmää, tutkivina ja luottavaisina, -ja harvoin oli niiden edessä, hienosti kaartuvan nenäluun päällä, -luusankaiset silmälasit, sillä enimmäkseen työnsi vanha herra ne ylös -otsalleen, koska hän tarvitsi niitä vain lukiessaan. Kooltaan hän oli -pieni, lyhyt, ketterä ja aina liikkeessä, mikä sopikin hyvän hetken -vertaukseen, niinkuin jokainen joka sellaisen kerran on elänyt voi -todistaa. - -Kun korkea-arvoisa herra Leopold Reitler, Zwischenbühelin pastori, -noin vuosi sitten huomasi, että hänen kätensä kirjottaessa monasti -kieltäytyi tekemästä palvelustaan ja että hänen muistinsa sen -lisäksi usein petti, silloin pyysi hän itselleen apulaista, joka -sitten hämmästyttävän lyhyen ajan kuluttua hänelle annettiinkin -korkea-arvoisan kappalaisen Martin Sederlin muodossa. - -Tuo nuori hengellisen säädyn jäsen oli pitkä, jäntevä mies; hänen -päänsä, jonka molempiin sivuihin korvat liittyivät melkein samaan -tasoon, oli eteenpäin ojentuneen kaulan kannattama; lyhyt, ruskea -tukka valui takkuisena alas otsalle; ulkonevien poskiluitten ja -voimakkaan leuan vuoksi silmiinpistävän leveihin kasvoihinsa hukkui -tuskin mainitsemista ansaitseva nenä ja esiin tuli sen sijaan -hirvittävän suuri suu, jonka huulet lerpattivat pitkien, paikoittain -mustuneiden hampaiden päällä; eivät edes nuo loistavat, tummat silmät -tehneet mitään miellyttävää vaikutusta, sillä hän pyöritteli niitä -alituisesti. Vaikkakin hän tämän epäedullisen ulkomuodon vuoksi -olisi ollut terästetty monenmoisia kiusauksia vastaan, niin ei se -lainkaan ollut hänelle hyväksi kutsumuksessaan, vaan teki jo lyhyen -ajan kuluttua sen vaikutuksen, että hän naapuriseurakunnassa, jossa -hänellä oli suurempi vaikutusala, oli joutunut anteeksiantamattoman -harhateon uhriksi. - -Muuan tilanomistaja oli tuntenut itsensä kuolemansairaaksi. Siltä -mieheltä oli muutoin jäänyt kirkko siihen missä se oli, nimittäin -kahden tunnin matkan päähän hänen tiestään, mutta nyt myöntyi hän -omaistensa ja ystäviensä kehotuksiin ja tahtoi "ihmisten vuoksi" -alistua ottamaan "viimeisen lohdutuksen". Lähetettiin siis sana -pappilaan, ja siellä arveltiin, että olisi aivan samantekevää kuka -sinne lähetettäisiin; jos tuo tunnettu vapaa-ajattelija oli katumaton -ja paatunut, silloin ei kukaan voisi häntä pelastaa, mutta jos hän -todenteolla kääntyisi pois pahoilta teiltään, niin kelpasi kuka -tahansa lohduttajaksi; ilman sen enempiä mutkia sullottiin siis -kappalainen Sederl sekä kirkonpalvelija ajopeleihin ja lähetettiin -asianomaiseen paikkaan. - -Kun tuo nuori mies yksinään istui kuolinvuoteen ääressä ja koetti -saada sileihin kasvoihinsa hurskasta, mieltäylentävää ilmettä, kun -hän avasi suuren suunsa ja alkoi puhua hirvittävää saksanmurretta, -venyttäen jok'ainoan ääntiön kaksinkertaiseksi ja pitäen pehmeillä -ja kovilla kerakkeilla kiusallista vaihtopeliä, silloin valtasi -sairaan niin hillitsemätön iloisuus, että kappalainen ällistyneenä ja -vihastuneena pötki pakoon. Muutama päivä myöhemmin oli tilanomistaja -paranemaan päin, mutta pappilassa ei voitu iloita tästä jumaluusopin -kustannuksella saadusta lääketaidon tuloksesta; kernaasti olisi -tahdottu päästä eroon tuosta itse asiassa vallan viattomasta Martin -Sederlistä, jos vain olisi tiedetty mihin hänet saisi työnnetyksi; -konsistoriossa, jossa noiden molempain pappisvirkojen hakemukset -sattuivat yhteen, tuli toinen kuitatuksi toisella ja niin joutui tuo -kunnianarvoisa herra kappalainen, pikemmin kuin hän itse ja muut -luulivatkaan, Zwischenbüheliin. - -Siellä istui hän nyt ummehtuneessa kansliahuoneessa tomuisen -virkapöydän ääressä ja luki, kun ei muutakaan keksinyt, -kirkonkirjoihin tehtyjä vientejä; ne antoivat todellakin hänelle -tointa pitemmäksi aikaa, sillä ne ulottuivat sataviisikymmentä -vuotta ajassa taaksepäin. Kärpäset surisivat hänen ympärillään, -ja kun yksi tai useampia pysähtyi hänen päälaelleen ja takertui -hänen vanukkeiseen tukkaansa, löi hän siihen kämmenellään; -tilastotieteilijän ei olisi ollut vaikea tapettujen prosenttimäärän -numeroiden avulla päästä sellaisen lain jäljille, jolta, katsoen -siihen että enimmäkseen vain suosionhaluiset yksilöt alistuivat tähän -hävittämisjärjestelmään ja sen uhriksi joutuivat, ei olisi puuttunut -tavanmukaista perustelua; mutta kappalainen huoli vähät tieteistä, -tilastotieteestä kaikkein vähimmän, sillä ihmisten kohtalothan olivat -Jumalan kädessä ja tapettuja kärpäsiä lasketaan korkeintaan silloin -kun on veto kysymyksessä ja tällöinkin vain sitä kuka eniten tappaisi. - -Hän kohotti juuri jälleen kättään, mutta antoi sen puolitiessä vaipua -alas, sillä eteisestä alkoi äkkiä kuulua tömiseviä askeleita, ovi -avautui ja pastori syöksyi huoneeseen. - -"Hyvää huomenta! Hyvää huomenta!" huusi hän istualtaan nousevalle -kappalaiselle. "Istukaa vain! Istukaa vain, rakas Sederl! -Katsokaapas", -- hän otti piippunsa pitkän letkan suustaan ja -viittasi sulkakynällä maassa makaaviin kärpäsiin. -- "Tehän olette -yhtä kova kärpäsentappaja kuin Rooman keisari Domitianus, josta muuan -hovimies sanoi eräälle, joka halusi päästä kahdenkeskiseen puheluun, -että tämä oli yksin, ei yhtä ainoata kärpästäkään ollut hänen -luonaan." - -"Niin pitkälle en minä vielä ole päässyt", arveli kappalainen ja kun -hän puhui tavallista kieltä, kuulosti se varsin siedettävältä. "Hänen -roomalainen Majesteettinsa on kai lyönyt ne kuoliaiksi suljettujen -akkunain takana." - -"Hm", pastori pudisti päätään, "en tiedä, akkunaruutuja ei siihen -aikaan vielä ollut olemassa, kärpäsverkkoja ehkä." -- - -"Hän on kai yhdellä iskulla surmannut useampia." - -"Niin kai asia on ollut", nauroi vanha herra, tarttui piippuunsa ja -painoi pesässä olevan tuhan peukalollaan kokoon, sitten imeskellen -nysää koetellakseen vieläkö haiku kohoisi ilmaan. Siinä kävi hänelle -huonosti, hiiltynyttä moskaa tuli hänen suuhunsa, hän riensi -sylkilaatikon luo ja kakisteli ja syljeskeli. "Tuhat tulimmaista", -ärjäsi hän, "kun minä aina unohdan, että se mikä on loppunut on -loppunut." Hän koputteli piippuaan niin voimakkaasti akkunalautaa -vastaan, että kopan sirpaleita sinkosi ulos. "Voi piru sentään, nyt -sekin meni vielä pilalle!" - -Kappalainen nojautui ylimielinen hymy huulillaan tuolillaan -taaksepäin ja alkoi, -- luultavasti arveli hän hengen tulleen -päälleen, -- oudolla murteella puhua: "Herra pastori, te näytätte -tässä niin kovasti vihasta kiivastuvan, että se, joka on tottunut -rauhallisempaan puhetapaan..." - -Pastori kääntyi puhujaan päin kesken tämän lausetta. Hän siristi -silmiään ikäänkuin olisi tahtonut tarkemmin katsastella miestä. -"Oletteko järjiltänne? Ette suinkaan tahtone pitää minulle saarnaa, -herra Sederl? Mitä oikeastaan tarkotatte tuolla puheellanne?" - -Sederl vältti käyttämästä tuota hänelle niin sietämätöntä yläsaksan -murretta jatkaessaan: "Älkää panko pahaksenne, olen nyt tarpeekseni -katsellut asioita ja huomannut että Teillä olisi syytäkin noitumiseen -ja kiroilemiseen, mutta Te kiivastutte pikkuseikoista sen sijaan -että..." - -"Se on vika", puuttui pastori kiihkeästi puheeseen, "paha luonteen -vika, siinä olette varsin oikeassa, rakas Sederl! Niin usein -kuin minulta tuollainen inhottava huudahdus pääsee, kaduttaa se -minua ja minä rukoilen Herraa Jumalaa antamaan syntini anteeksi -enkä vähää häpeä, minä vanha -- vanha ihminen, kun huomaan -itseni sellaiseen rikokseen syypääksi, jota vastaan vuosikausia -olen antanut talonpojille hyviä opetuksia! No, Te näette sen -tapahtuneen tuon kirotun piipun vuoksi, se oli _minun_ vahinkoni, -jonka pikavihaisuuteni kautta tein vain suuremmaksi, mutta että -sekaantuisin toisten asioihin ja siten heitä pahentaisin, sellaisesta -varon itseäni; yleensä ei jumalanpalveleminen ja kiroileminen minusta -sovi yhteen. Mutta koska juuri olemme tulleet näihin asioihin, niin -puhukaamme ne selviksi. Te olette vielä nuori, herra kappalainen, -ja voitte oppia, enkä minä ole liian vanha kuulemaan selvittelyjä. -Puhukaamme asiat selviksi. Minkä johdosta Te sitten arvelitte -kiroilemisen olevan paikallaan?" - -"Oljenpunojattaren poika Johan Nepomuk ja Zinshoferin Helena ovat -saaneet luvan kerta kaikkinaiseen kuulutukseen ja voivat muutaman -päivän perästä suinpäin syöksyä pyhään aviosäätyyn." - -"Vai niin!" - -"Mutta ihmisten puheiden ja juorujen mukaan saattaisi se kuitenkin -olla viittauksena armonvälikappaleiden halveksimisesta, mikä voisi -olla seurakunnalle mitä pahimmaksi esimerkiksi." - -"Ymmärrän, ymmärrän Teitä täydellisesti, herra kappalainen. Mutta -saattamiseen ja voimiseen emme me voi emmekä saata mitään tehdä. Jos -he pelkäävät tartuttavansa siitä likaa itseensä, niin pysytelkööt -puhtaina ihmisinä kaukana siitä. Kaikenkaltaisella mutinalla ja -juorupuheella ei ole penninkään arvoa minun silmissäni; vasta kun -niiden täysi totuus rippituolissa on näytettävä, tulee minulle -se kysymys esiin, miten tuota katuvaista lammasta paraiten olisi -kohdeltava, pitäisikö minun ojentaa hänelle nuhteen vai lohdutuksen -sauva, ja minä pyydän, herra kappalainen, pyydän Teitä juuri siinä -asettumaan minun sijalleni. Mitä te tekisitte? Antaisitteko jonkun -erikoisen teon kautta, vaikka se sitten olisikin vain kovaääninen -pauhaaminen virkahuoneessa, jossa jokaisella ken on vain lähimailla -on korvat sitä kuullakseen höröllään, antaisitteko Te sellaisesta -rikoksesta, jonka rippi jo on sinetillä sulkenut, ihmisten huomata -jotakin? Tahdotteko Te, sen sijaan että kohottaisitte langennutta, -painaa hänet vielä syvemmälle ja sallia muiden puhdistautua kaikesta, -siten vielä tukeaksenne heidän vahingoniloaan ja ylpeyttään? -Tahdotteko Te olennolle, jota äkkiä rupee inhottamaan likaisuus, -missä se ennen on rypenyt, ja joka mielii palata oikealle tielle ja -täynnä tuskaa ja ahdistusta pakenee sille, panna esteitä ja tehdä -parannuksen raskaaksi? Tahdotteko sitä?" Hän viittasi näin kysyessään -piipunvarrellaan nuoreen pappismieheen päin ja osui napsauttamaan sen -päällä tämän toiseen takinnappiin. - -Kappalainen lyyhistyi kokoon tuolillaan ojentaen molemmat kätensä -eteenpäin ikäänkuin olisi saanut tuntuvan iskun. "Jumalani, en -suinkaan", sanoi hän. - -"Ajattelin itsekin, että sydämenne kieltäytyisi sellaista tekemästä", -jatkoi pastori. "Nähkääs, jänisten pelotteleminen pois kaalimaasta -ja hanhien ajaminen talliin on kaksi ihan eri asiaa! Pahoista -aikomuksista pois pelottamiseen riittää jo sekin, että nostaa siitä -aika melun, mutta tehtyihin rikoksiin ei kaikkien taivaan pyhimysten -nimessä voi mitään, ja jos joku osottaa niitä todellisesti katuvansa, -niin on minun pyrittävä siihen, että pysytän hänen mielensä ja -tahtonsa hyvänä! Ihmiset tekevät usein syntiä kaikessa viattomuudessa --- se tahtoo sanoa -- pelkästä tyhmyydestä, ilkeys on heistä kaukana -ja tuloksesta ottaa maallinen oikeus selon. Nyt lienevät kyllä -morsiamen asiat huonosti, mutta näin ollen on päätetty, että se -pysyy sulhaselta salassa; tämä on kunnon nuorukainen ja kun hän -levittää kristillisen lähimäisenrakkauden viitan vahingon päälle, -niin pitäisikö minun se perästäpäin paljastaa? Pitäisikö minun -tytölle, joka vielä parhaiksi oikeaan aikaan, ennenkuin menehtyy, -mielii saada kunniallisuutensa ja hyvän maineensa takaisin, syytää -kovia sanoja saadakseni aikaan että hän vain hetkiseksikin katuu -hyviä aikomuksiaan?" Pastori ojensi kätensä ja ravisteli harallaan -olevia sormiaan. "Ah, ei, ei, rakkaani! Tiedän liiaksikin hyvin mitä -tuollainen katumus voi matkaansaattaa, se on samanlaista kuin taudin -puhkeaminen, ja sen seurauksia en tahtoisi ottaa omalletunnolleni!" - -"Enkä minäkään", huokasi kappalainen. - -"Ja mitä Te pahasta esimerkistä ja häväisemisestä puhutte, se -ei myöskään ole paikallaan. Tuollaista tyhjänpäiväistä yhteen- ja -eroonjuoksemista tavataan, Jumala paratkoon, kylliksi paljon -pitkin tätä ympäristöä, ja sellaiset ovat huonoksi esimerkiksi, -eikä ne, jotka pyytävät kirkollista siunausta. Ei myöskään voi olla -puhetta mistään armonvälikappaleiden häväisemisestä, sillä ennen -avioliittoon astumista on, kuten tiedämme, tehtävä synnintunnustus. -Kaikessa tapauksessa menevät siis molemmat asianomaiset puhtaina -alttarin eteen; sydämeen en voi ketään katsoa: jos jossakin sopessa -vielä piilee likatahra entiseltään tai jos ei joku ota tehtäväkseen -säädettyä velvollisuutta kylliksi vakavalta kannalta, niin on tuosta -kaikesta tehtävä tili yksin Herralle Jumalalle ja hänen on, kuten -kirjotettu on, tuomio; me olemme vain hänen armolahjojensa hoitajia -ja niitä meidän on jaettava minun mielestäni käskyn mukaan, ei -pippuroituina eikä sokeroituina." - -Vanha herra oli tarttunut piipunvarren molempiin päihin ja taivutteli -sitä käsillään, mutta hän teki niin kiihkeän liikkeen, että se -vääntyi kaareksi ja -- rapsis -- meni poikki; hän löi harmistuneena -molempia kappaleita toisiaan vastaan, singahutti ne sitten nurkkaan -ja liikutteli huuliaan, mutta koskei hän minkäänlaista ääntä -päästänyt, jääköön ratkaisematta, eikö hän hiljaa, vallan itsekseen, -käyttänyt jotain "inhottavaa huudahdusta". - -Hän pani kätensä selän taa, astui pari askelta, yskähti ja alkoi -jälleen: "Niin, rakas herra Sederl, Te tunnette ihmisiä vielä liian -vähän! Meitä ei turhaan nimitetä sielunlääkäreiksi, vaikka nykyaikana -sanotaankin, ettei ihmisellä sielua olekaan. Se on sanaratsastusta ja -lorua; ihmisellä on sielu, sen sanon uhallakin kaikille oppineille -herroille, minä, joka nyt kokonaista kolmekymmentä vuotta olen -ollut pappina samassa seurakunnassa ja tarkoin tunnen kaikki -sairaani ensimäisestä viimeiseen, vanhimmasta nuorimpaan saakka! -Ihmisellä on sielu, joka terveessä ruumiissa voi kasvaa kituvasti -ja kuihduttaa hänet, kapine, joka sisimmässämme puhuttelee meitä -sinuksi, ja kun se sanoo: 'sinä konna', niin emme ole kaiken -maailman rikkauteen ja kunniaan tyytyväiset ja kun se sanoo: 'sinä -kelpo mies', niin kestämme lohdullisina kaiken kunnianloukkauksen -ja vainon. Mutta jos epäusko ja jumalattomuus, oma tai vieraiden, -tukkeaa sielulta puheen, niin tulee se sairaaksi ja meillä on sitten -tehtävänä valinta, miten tahdomme sen päästää ilmoille, paholaisen -ja helvetinpelon kauttako vai toivoen Jumalan armahtavaisuutta -ja taivaanvaltakuntaa, ja minä en silloin tiedä muuta kuin että -ihminen etsii armoa. Syntisinkin paaduttaa ja koventaa itsensä -pelkoa vastaan, mutta se aika ja hetki tulee, vaikka se sitten olisi -hänen viimeisensä, jolloin hän kallistaa korvansa kuulemaan Jumalan -armon ja armahtavaisuuden sanomaa. Jo pari kertaa minut on kutsuttu -pataroistojen kuolinvuoteiden ääreen ja olisin kaikkein mieluimmin -heti synnintunnustuksen jälkeen juossut sieltä tieheni ja jättänyt -heidät makaamaan yksin, mutta kun he katsoivat minuun samanlaisin -silmin kuin kahleisiin kytketty uikuttava koira, joka näkee isäntänsä -tulevan saapuville ruoska kourassa, niin silloin, oi Jumalani, -silloin olen käyttänyt kaikkia lohdutuksen sanoja, olkoot ne sitten -kirjotettuina tai ei, auttaakseni heitä viimeisessä hädässään. Se -työ suoritetaan siitä hetkestä alkaen, jolloin pelkästä säälistä -tuollaista kadotettua ihmistä kohtaan aletaan tulla levottomiksi, -siihen asti, jolloin samalla kertaa tunnetaan sekä kovuutta että -lempeyttä häntä kohtaan, ja lopuksi, jolloin hänen kanssaan -rauhotutaan ja samassa jumalan ja maailman antamassa rauhassa, -kuin hän maailmasta, lähdetään pois talosta. Sederl! Sellaisia -laupeudenihmeitä täytyy olla kokenut ja Jumalalle niistä antaa -kunnia; silloin turvaudutaan kyllä syvälle vaikuttavaan varotukseen, -elähyttävään lohdutukseen, mutta kiroilemisesta ei huolita tuon -vertaa." Hän näpsäytti sormiaan. - -Kappalainen, jonka kasvot olivat käyneet tummanpunaisiksi, katsoi -loistavin silmin pastoriin. Hän nousi ylös ja ojensi hänelle kätensä. -"Suokaa anteeksi", kuiskasi hän. - -"Ah, älkäähän nyt toki, siinä ei ole mitään anteeksiannettavaa! Te -olette tällä paikkakunnalla minun apulaiseni; sellaisena en voi -sallia Teidän omin neuvoin lääkitsevän, ja minun täytyy kai selittää -Teille oma menettelytapani, joka on osottautunut tepsiväksi näinä -kuluneina vuosina, samoinkuin minun myös on katsottava sitäkin, että -Te ensin tutustutte sairaisiimme. Ihmiset ovat hyvin omituisia ja -merkillisiä." -- Hän keinutti miettiväisesti päätään. -- "Kun puhutte -viimeisen lohdutuksen sanoja heille, niin tapahtuu useimmiten, että -se, jonka sydänkammio näyttää kylläkin siivottomalta, päättävästi -ja lujasti odottaa taivasta, kun sitävastoin vanha, hurskas vaimo, -joka ei milloinkaan ole kärpäsellekään pahaa tehnyt, pelkää helvettiä -ihan kuin järjetön. Selittämätöntä se minulle on, mutta näyttää -vallan siltä kuin olisi sellaisissa ihmisissä, jotka eivät ole siitä -lukeneet eivätkä kuulleet, itsestään herännyt ajatus, että Jumala -ennen kaikkea, ihmisen omalla työllään voimatta asiaa vähääkään -muuttaa, olisi määrännyt osan autuuteen ja toisen kadotukseen!" - -Kappalainen yritti vetää otsaansa kurttuun, mikä ei kuitenkaan -onnistunut, koska nahka hänen otsansa alaosassa oli pingollaan -kuten rummunpäällinen. "Anteeksi, mutta mistä on tuo mielipide -löydettävissä?" kysyi hän kiihdyksissään ja -- yläsaksan murteella. - -Pastori katsoi kulmakarvat pystyssä kummastelevasti häneen. "Pyhältä -Augustinukselta", vastasi hän, "ellei muistini ole huonontunut." - -Sederl katseli eteensä, sovitti sormenpäänsä vastakkain ja painoi -hitaasti toisen kämmenensä toisen päälle. "Suokaa anteeksi", mutisi -hän, "oma muistini petti minut tällä hetkellä. Muutoin on tämä -arvelu..." - -"Vain tutkimukseen perustuva, kuten useimmiten kaikki mikä -uskonasioissa käy uskon sivu. Olen tuonut sen esiin vain -senvuoksi, että se on antanut sielunmurheeni alkaessa minulle -paljon ajattelemisen aihetta, ja minä olin silloin sitä mieltä, -että ihmisissä tuollaisella katsantokannalla olisi perusteensa -sellaisten henkilöiden kopeilemisessa, joille koko elämän ajan -kaikki on käynyt hyvin heidän itsensä tarvitsematta sormeaankaan -liikahuttaa sen eteen, ja toisten murhemielisyydessä, heitä kun -kehdosta alkaen on seurannut kaikenkaltainen kurjuus. Ehkä siinä -on jonkun verran tottakin, mutta kaikkien tapauksien varalle se ei -riitä ja lähemmin katsottuna olen närkästynyt niihin, jotka lukevat -katkismusta pelkillä omilla silmillään ja ovat vallan värisokeat -Jumalan käskyille ja kirkon säännöille; sellaisten kanssa vasta on -risti siitä, vaihtavatko he Jumalan armon maalliseen hyvinvointiin, -hartaudenharjotukset hyviin töihin, tahi jonkin toisen johonkin -muuhun, joka on paholaisesta. Ja niin paljon kuin minulla tähän -saakka on ollut tilaisuutta pitää silmällä tuota tyttöä, joka -keskustelumme on aiheuttanut, näyttää minusta, että hän on sitä -lajia. No, kun hän näinä päivinä tulee ripille, niin kuunnelkaa Te -hänen tunnustuksensa, herra kappalainen. Voitte oppia siitä jotakin." - -"Mielelläni!" - -Ovelle koputettiin, puolikasvuinen tyttö hiipi ovesta sisään, painoi -sen selkänsä ryönnähdyksellä jälleen lukkoon, juoksi sitten molempien -pappismiesten luo ja suuteli heidän käsiään. - -"Ah, sinäkö se olet, Hannerl?" virkkoi pastori, nipistäen pienokaista -täyteläisestä poskesta. "Tiedänpä minkä vuoksi tänne juoksit. Haikara -on varmastikin tuonut sinun kotiisi pienokaisen?" - -Tyttö nyökäytti päätään. - -"Onko se veli?" - -Tyttö teki kieltävän liikkeen. - -"Sisar siis. Tulit kai pyytämään pappia sitä kastamaan?" - -Tyttönen tekeytyi vakavan ja hurskaan näköiseksi ja otti sellaisen -pitkäveteisen, valittavan puhetavan, jota oli kuullut aikaihmisten -osanottoa vakuuttaessaan käyttävän. "Se lapsi ei jää meille, -senvuoksi juoksi kätilö tänne naapurin Liisan kanssa, joka tulee -kummiksi, jotta lapsi vaan heti tulisi kastetuksi. He odottavat -kirkossa." - -Pastori syöksyi ulos huoneesta ja lähti juoksujalkaa päätään -pudistellen Herran huoneeseen ottamaan kristillisen seurakunnan -yhteyteen lapsukaista, joka, saamatta kätkyessä ensinkään maata, oli -laskettava ruumiskirstuun nukkumaan. - - * * * * * - -Oljenpunojattaren Muckerlia ja Zinshoferin Helenaa oli kuulutettu -saarnatuolista. Saman päivän iltapuolella astui tyttö leveitä -portaita myöten kirkkoon verkalleen, pää painuksissa; päästyään -ylös kääntyi hän vasemmalle ja lähti pappilaan päin. Siellä seisoi -hän hetkisen epäröivänä kansliahuoneen oven edessä. Sitten koputti -hän hiljaa ovelle, ja kuultuaan sisältä kutsun tarttui epävarmalla -kädellä ovenripaan ja astui huoneeseen. - -Kirjotuspöydän takana istui kappalainen pää kumartuneena paksun -kirjanidoksen yli; tyttö ei nähnyt hänestä mitään muuta kuin suuret -kädet, joilla hän piteli kiinni kirjan kansista, ja hänen pääkallonsa -takkuisine hiuksineen, joiden keskeltä paistoi paljas paikka, -hengellisen miehen tunnusmerkki. - -"Ylistys olkoon Jeesukselle Kristukselle", sanoi tyttö. - -"Ijankaikkisesti!" - -Kärpäsparvi pyrähti tytön ohitse, hän torjui muutamia luotaan ja -katseli kuinka ne ajoivat toisiaan takaa, hajaantuivat ja vähitellen -jälleen asettuivat lepäämään eri tahoille; sitten kuiskasi hän: -"Korkea-arvoinen..." - -"Mikä on asiana?" kysyi pappi ylös katsahtamatta. - -"Olen Zinshoferin Helena, -- morsian, --" - -"Tiedän sen." - -"Tahtoisin nyt mielelläni tehdä synnintunnustuksen." - -"Nytkö heti?" - -"Jos se käy päinsä ja jos en tule sopimattomaan aikaan, -kunnianarvoisa herra, niin tekisin sen mieluimmin nyt heti." - -Kappalainen nyökäytti päätään, työnsi viivottimen kirjanmerkiksi -lehtien väliin, paiskasi nidoksen kiinni ja nousi ylös. Vasta nyt, -seistessään tytön edessä, suuntasi hän epävakaiset silmänsä häneen. -Tyttö katsoi häneen arkailevasti; sitten painoivat molemmat katseensa -alas ja silmäilivät, kuten ennenkin, lattiaan. - -Kappalaisen ääni kuului töykeältä ja puhe epäystävälliseltä, kun -hän lausui: "Mene edeltäpäin kirkkoon ja kokoa vielä hiukkasen -ajatuksiasi, minä tulen pian perässä." - -Kun tyttö yksinään astui tyhjään kirkkoon ja yksin hänen hiljaiset -askeleensakin kivilattialla saivat heräämään kaiun, joka vähitellen -värähtelevänä ja valittavasti hukkui korkeisiin holveihin, silloin -katsahti hän arasti ympärilleen, hengitti raskaasti ja painoi -molemmat kätensä sydämelleen. - -Nuori pappi astui tytön ohitse sakastiin. Hän pukeutui valkoiseen -messupaitaan, levitti hartioilleen pappisviitan ja asetti myssyn -päähänsä; sitten lähti hän rippituoliin; vasemmalla kädellään piteli -hän nenäliinaa kasvojensa edessä, oikealla hän teki ristinmerkin -tytön yli ja kallisti korvansa aitaukseen päin, jonka takaa nyt alkoi -kuulua kuiskailua ja hiljaista suhinaa. - - * * * * * - -Liina on välttämätön tarvekapine. Silmänsä pitää pappi suljettuina, -ne eivät ilmaise mitään, mutta alemman osan hänen kasvoistaan -peittää liina; hyvä, jos ei sen tarvitse verhota muuta kuin hienoa -hymyä lapsellisten sielujen yksinkertaisista tunnustuksista, mutta -ei järkyttävää kummastusta, äkkinäistä kauhistusta, tärisyttävää -inhontunnetta aavistamattomista paheista, rikoksista ja ilkitöistä. - -Tähänastisten rippilastensa tunnustuksia kuullessaan ei kappalainen -Sederl tosiaankaan olisi liinaa tarvinnut. Hänen luokseen oli -neuvottu tuollaisia vanhoja naisia, jotka kroonillisen sieluntuskansa -vuoksi joka viikko juoksivat kirkkoon ja suututtivat monta herännyttä -pappia; sitäpaitsi oli hänen oltava apuna koululapsia pääsiäisrippiin -vietäessä. Ne synnintunnustukset, jotka hän sai kuulla, eivät silloin -olleet suinkaan järkyttävää laatua, mutta hän olikin toiselta -puolen hyvin vakava mies, joka ei voinut ottaa mitään tunnustusta -kevyeltä kannalta, vaan käsitteli jokaista kaikessa laajuudessaan ja -kantavuudessaan; senvuoksi riensivät vanhat vaimot hänen luokseen, -kun sitävastoin pojat ja tytöt vain opettajain neuvosta astuivat -hänen rippituolinsa eteen ja jos se jollain tavoin kävi laatuun -hiipivät jälleen hiljaa pois. Se oli jonkinlainen koulurangaistus, -kun piti käydä kappalaisen Sederlin luona synnintunnustuksella. - -Mutta mitä nyt, jolloin hän ensi kertaa istui tuossa pienessä -kyläkirkossa rippiä kuulemassa, tuli katumuksen ja synnintunnon -heräämiseen, niin ei se ollut yksitoikkoisesti luettu, -"rippilistasta" kokoon haalittu lapsen tunnustus, ei hermoheikkoisen -vanhuksen itseä kiduttava, huokauksien säestämä lörpöttely; se -oli kypsyneen olennon tunnustus, olennon, joka oli tietoinen -syntisyydestään, itsensä syyttäminen, joka kaikissa kohdissa -pysytteli oikeassa ja joka lausuttiin, vaikkakin sammaltamalla, -kuitenkin mitä kuivimmalla luettelemisen äänellä. - -Kuuma ja kylmä vaihteli nuoressa papissa. Häntä kiihdytti tuo -siveellisten heikkouksien ja rikoksien paljastus, jota ei verhonnut -minkäänlainen häpeän liikutus, hän unohti ohjesäännön määräyksen, -ettei rippiä kuullessaan saanut antaa häpeän vaikuttaa itseensä. -Ensi kerran oli hänellä tilaisuus silmätä ihmisen sydämen syvyyteen, -eikä hän huomannut siellä luotettavaisuutta eikä uskollisuutta; hän -ei aavistanut, kuinka vähän sellaista yleensä maailmassa esiintyi -ja tuli näkyviin ja kuinka sen jo hentona taimena vieraat tylysti -polkivat jalkojensa alle, tai miten se omin käsin, ajattelemattomasti -tahi epätoivoisesti, juurineen temmottiin pois, kun se kuitenkaan ei -ollut kenellekään hyödyksi eikä nautinnoksi. - -Hän antoi liinaa pitelevän kätensä vaipua alas, katseli vihaisin -silmin aitauksen teräslankaverkon läpi ja alkoi kiivastua. - -Siihen hän oli varustautunut ja kuitenkin teki tämä varustautuminen -ripin hänelle opettavaksi ja jätti mitä pysyvimmän vaikutuksen hänen -mieleensä. - -Helena tuijotti häneen ensin kauhistuneena, sitten alkoivat hänen -silmänsä himmetä kyynelistä. Sammaltelevan hämmennyksen vallassa -kertoi hän selittäen ja valaisten menettelyänsä, jotta se näyttäisi -paremmalta, esiintyisi lievemmässä valossa, mutta aina hänellä -lopuksi oli vastassaan huono tahto, rangaistava heikkous, joille hän -oli antanut perään ja jotka hänelle itselleen olivat selittämättömiä -ja nyt näyttivät aivan kuin paholaisen vaikuttamilta. Valittaen -väänteli hän käsiään, puhkesi suonenvedontapaisiin nyyhkytyksiin ja -hieroi otsansa verille rippituolin veistokoristeluja vastaan. - -Silloin valtasi nuoren papin äkkiä kuten ilmestys tietoisuus siitä, -minkävuoksi hän, jonka viransijaisena hän nyt oli, ei ollut kutsunut -luokseen paatunein tai koskemattomin sydämin elämän kukkuloilla -vaeltavia, vaan johdatusta ja lohtua tarvitsevaisia, lapsia, -väsyneitä ja raskautettuja ja synnintekijöitä, ja minkävuoksi -vanha maailma perustuksiaan myöten tuli järkytetyksi siitä uudesta -sanomasta, joka ankaran lain asemasta lupasi rakkautta, rangaistuksen -sijaan armoa. - -Ja nyt alkoi kappalainen puhua rauhottavasti ja lohduttavasti, ja -mitä hiljaisemmaksi tuon hänen edessään polvillaan olevan tytön -nyyhkytys kävi, mitä enemmän hänen kokoonkyyristynyt ruumiinsa -suoristui, mitä kiihkeämmin ja luottavammin hänen katseensa kiintyi -pappiin, sitä vakuuttavammaksi ja vaikuttavammaksi tuli tämän puhe -eikä hän milloinkaan ollut, niin kokonaan tietoisena tehtävänsä -tärkeydestä, julistanut anteeksiannon kaavaa juhlallisemmin ja -hartaammin. - -Kun pappi astui pois rippituolista ja tuo nuori, kaunis nainen katsoi -häneen kalpein, tyynin, hurskain kasvoin, silloin olisi hänkin voinut -sanoa: "Joka teistä on synnitön, hän heittäköön häntä ensin kivellä; -mene ja älä silleen syntiä tee!" Hänen rintansa kohoili voimakkaasti. -Hän kumartui eteenpäin. Pyhä vakavuus oli hänen kasvoillaan ja hänen -silmistään kuvastui lempeys ja tyyni rauha, ikäänkuin näkisi hän -asiat kaukaisen maailmantakaisen auringon valossa, näkisi ne kaikessa -kurjuudessaan ja ikuisessa muuttelevaisuudessaan. _Sillä_ hetkellä -oli tämä ruma ihminen kaunis; kaunis, sillä henkevöitynyt muoto -peitti hänen kasvojensa tyhjyyden ja mitättömyyden. - -Hän astui tytön luo, mutta Herransa ja Mestarinsa sanojen käyttäminen -tuntui hänestä kuitenkin häväistykseltä. Hän kosketti kevyesti -kädellään tytön päätä ja käski hiljaisella äänellä hänen nousta ylös -ja mennä pois. - -Helena syöksähti nopeasti pystyyn ja juoksi kirkonovelle, kappalainen -sulki sen hänen perässään, astui sakastiin, jossa hän nopeasti -riisuutui juhlatamineistaan, ja meni sitten ulos pienestä takaovesta. - -Alkoi hämärtää. - -Kirkon takana kulki tiheän pensaikon läpi kapea polku, muutaman -askeleen pituinen, ulottuen herranhuoneen muurin alimpaan -nurkkaukseen. Siellä nojautui tuo nuori pappi kiviröykkiöön ja -katseli kauas kuolleiden leposijan ylitse. Muutamia tähtiä välkkyi -kukkuloiden yläpuolella. - -Ja tuolla mittaamattomassa avaruudessa, kaiken takana, jossa ei enää -mikään tähti kierrä, hallitsee se joka saa myriaadit tomuhiukkaset -loistamaan, hehkumaan, kieppumaan, joka pakottaa kaiken itseään -kohden ja jonka luo kaikki tomu pyrkii, kuollut niinkuin eläväkin; -tuo ainokainen voima ja valta, joka autioissa tähdistöissä -antaa kivien kaikua ja asutuissa herättää elävän hengen ja joka -välittömästi koskee meihin silloin kun jokin ylevä, jalo, mahtava -tunne valtaa sielumme, josta emme tiedä mistä se tulee, emme tiedä -muuta kuin ettei se ole tomusta! - -Tuollaisesta sisimmästä liekistä puhkesi kai ilmestyksen pyhä liekki -esiin, ja sille, joka uskollisesti omistaa sen lämmön ja siunauksen, -koittaa hetki, jolloin yksi kipinä sen hehkusta sytyttää hänen -sydämensä ja hän tuntee itsessään osan tuosta ainokaisesta voimasta! - -Nuori pappi levitti kätensä taivasta kohden; silloin kapsahti jokin -hautojen välissä, hiiri tahi sisilisko; hän säpsähti ja katseli -hetkisen aaltoilevaan ruohikkoon, sitten pannen kätensä ristiin ja -painaen nöyrästi päänsä alas. - -"Herralle yksin kunnia ja minulle rauha vaelluksessani hänen sanansa -jälkeen." - -Ah, harvinaisia ovat tuollaiset valtaavan innostuksen hetket, jolloin -ihminen ikäänkuin samalla kertaa löytää tien itsestään ulos ja pois -itsensä ylitse! Nopeasti kuin kurimo vetää jokapäiväisyys jälleen -ihmisen piiriinsä ja totuttuihin askareihin, jotka melkein ovat -tulleet kuin osaksi hänestä itsestään, ja mitä halvempi sellainen -askare on, sitä pakottavammalta näyttää sen toimittaminen; on -aivankuin se ivallisesti hihittelisi: Teidän herrautenne suvaitsi -hetkisen olla Jumala, mutta ette kuitenkaan senvuoksi ole unohtanut -minun olemassa-oloani. - -Jo seuraavana iltapäivänä istui kappalainen jälleen ummehtuneessa -virkahuoneessa. Sen oven takana seisoi pastori kuuntelemassa. -Vähäväliä kajahti sisältä läiskähtävä läpsäys. Kun tämä vanhasta -herrasta kävi liikanaiseksi, astui hän nauraen sisään. "Rakas herra -Sederl, ei, tuollainen ei enää saa jatkua pitemmälle, edesvastuuta -en minä ota niskoilleni! Tehän vallan teette lopun itsestänne! Heti -huomisaamuna varahin lähetän kauppiaalta hakemaan kärpäspaperia; -toivoakseni saa tuolta veitikalta ehta lajia, jonka avulla pääsemme -eroon noista rakkareista, sillä jos voisimme syöttää niitä siihen -ripotellulla sokerilla, niin ostaisimme niitä vielä useampiakin." - -Helenan kauhistus rippituolissa oli vilpitön, hänen valituksensa -ilmipuhkeaminen ei ollut mitään teeskenneltyä, edeltäpäin laskettua. -Hän pelkäsi synninpäästön kieltoa, häväisevää paljastusta ihmisten -edessä tahi jotain muuta, hän ei itsekään oikein tiennyt mitä, joka -samalla tavalla voisi tehdä tyhjäksi kaikki hänen tulevaisuuden -suunnittelunsa ja tuumansa. Hän ei voinut vielä kotimatkallakaan -tointua liikutuksestaan ja hän lupasi kiitollisin sydämin tästä -päivästä alkaen pitää itsensä kunnollisena ja rehellisenä, "jos vain -tällä kertaa kaikki hyvin päättyisi". - -Mutta sillä hetkellä, jolloin Kärpästentappaja-kappalainen tuli -häirityksi pastorin sisäänastumisesta, tarkasteli hän morsiuspukuaan, -joka oli levällään hänen sänkynsä päällä, ja rallatteli ja lauloi -hyppysäveltä. - - Hiiriä aina kissat saa - ja aina varpuset lentää, - miestään emännät rakastaa, - mutt' aina pettävät sentään. - -Oli se rippi se eilinen! Niinpä niin, vaikea, kova rippi. Jumalalle -kiitos, että se jo oli kestetty! - -Vanha pastori tunsi rippilapsensa ja oli vakuutettu siitä, että -jotkut heistä vain toisenlaisten olosuhteiden kautta, joihin heidän -joko hyvällä tai pahalla oli taivuttava, voivat tulla järkiinsä; -senvuoksi olikin hän kai hyvillään siitä että Zinshoferin tytär -joutui miehelään, ja senvuoksi sanoi hän, tuota rippiä tarkottaen --- jolloin hieno epäily hiipi hänen mieleensä sen parantavista, -pysyväisistä seurauksista -- kappalaiselle: Teillä voi siitä olla -jotain opittavaa! - -Siinä hän oli oikeassa. - - - - -XIV. - - -Muutamaa päivää ennen Muckerlin ja Helenan häitä paneutui vanha -oljenpunojatar sairaana vuoteelle. Se oli tervetullut syy jättää -pitämättä tuo hälisevä juhla, joka helposti voi antaa tilaisuuden -ilkeään pilantekoon ja inhottaviin irstailuihin, ja tyytyä hiljaiseen -vihkimiseen, eikä kumminkaan tarvinnut näyttää siltä kuin olisi -pelätty ihmisiä ja annettu heidän vaikuttaa asiaan. - -Tosin tuntui nuoresta vaimosta kovalta noin ilman juhlallisuuksia -astua uuteen kotiinsa. Helena olisi ennemmin kestänyt kaiken pilkan -ja häväistyksen kuin kieltäytynyt sellaisesta, mikä hänet omissa ja -vieraiden silmissä jätti muita morsiamia jälemmä, mutta kun sattui -niin, että hänen juuri _tuolla_ tavalla sopi alistua tapahtumaan, -mihin samanlainen sattuma olisi jokaisen muunkin pakottanut, niin oli -hän tästä salaa iloissaan. - -Hääpäivän iltana riensi hän majaansa "noutamaan takaisin kapineitaan" --- kuten hän hyvin avomielisesti tunnusti -- siihen taloon, josta ne -olivat tulleet. - -Vanha Zinshoferin emäntä istui miettiväisenä ja murheissaan -lavitsalla; hän oli laskenut toisen käsivartensa tuon ei ainakaan -liian suuren vaatemytyn päälle. Helena veti sen pois käden alta -ja sanoi, katsoen ympärilleen tuvassa: "Katsos, nyt jää koko tila -sinulle yksin; se tekeekin sinulle hyvää. Hyvää yötä!" - -Näin sanoen erosi hän lapsuutensa kodista ja äidistään. - -Seuraavasta aamusta alkaen rupesi hän puuhailemaan oljenpunojattaren -taloustoimissa. Hän ei kysellyt miten anoppi tähän saakka oli -missäkin asiassa menetellyt ja kai eteenkinpäin tahtoi meneteltävän; -mutta vanhus-parka, joka voimattomana makasi vuoteellaan, ei voinut -sekaantua mihinkään, vaikka olisi tahtonutkin. Jos Zinshoferin vanhus -tuli antaneeksi suoranaisia neuvoja, niin haukkui nuorikko häntä suut -silmät täyteen ja käski lähtemään talosta pois, jolloin loukattu äiti -toivoi pahankuriselle lapselle Jumalan rangaistusta; kuitenkin salli -Herra tunnetussa pitkämielisyydessään tuon lapselle sopimattoman -julkeuden jatkua, vaikka vanhus vähintäin kerran viikossa huutaen ja -toruen juoksi pois nuorten luota. - -Puunleikkelijän äiti, tuo köyhä, sairas vaimo, oli nyt todellakin -kykenemätön lähtemään talosta, ja muutoinkin sai vaikea sairaloisuus -hänen muuttamaan mieltään; hän tahtoi kuolla siinä majassa, jossa oli -viettänyt pisimmän ajan elämästään, hän tahtoi viimeisinä päivinään -pitää luonaan ainoan lapsensa, vaikkakin häneen kipeästi koski se, -että hänen oli jaettava tämän suosio toisen kanssa, ja millaisen -toisen! Hän epäili tuota toista, niin, hän pelkäsi, "koska hän itse -makaili näin aivan kurjana ja hyödyttömänä", että tuo nuori vaimo -vierottaisi hänet kokonaan ja erottaisi rakastuneen, peräänantavaisen -miehensä hänestä; hän luuli tarpeelliseksi ehkäistä sen ja sanoi -usein, ilman varsinaista syytä: "Jos huomaisin olevani taakkana -tässä talossa, niin lähtisin paikalla tieheni, minua ei voisi mikään -pidättää." - -Silloin katsoi poika häneen joka kerta suurin, rukoilevin silmin, -mutta ei sanonut mitään; että jokin voisi vierottaa hänet äidistään, -se tuntui hänestä niin kokonaan mahdottomalta, että häneltä puuttui -sanoja vastatakseen, ja niin jäivät myöskin ilmi tuomatta kaikki -vakuuttelut hänen muuttumattomasta lapsenrakkaudestaan, joita vanha -sairas-parka kai kaipauksella odotteli ja jotka hän itselleen -lohdutukseksi ja tyynnytykseksi tahtoi saada kuulla poikansa suusta. -Mutta oli vielä muuan toinenkin seikka, joka hillitsi tämän kieltä; -poika huomasi vanhuksen ja nuoren vaimon välisen mustasukkaisuuden, -ja kun hänen sydämensä kuitenkin riippui kiinni heissä molemmissa, -piti hän tarpeettomana puhua toiselle hyviä sanoja toisen -läsnäollessa ja vältteli niitä rakkaan kotirauhan vuoksi. - -Lieneekö Helena pelännyt anoppinsa vaikutusvaltaa vai ei, mutta siitä -hän ainakin oli vakuutettu, ettei tämä hyvää hänestä puhunut, ja hän -lähtikin sentähden vain harvoin ja tällöinkin lyhyeksi ajaksi pois -kotoaan, "jottei antaisi vanhukselle tilaisuutta tyhjentää suutaan -puhtaaksi ja selän takana haukkua ja torata". - -Mutta kun nuori vaimo oli poissa, silloin laski Muckerl työkalut -käsistään ja astui sairaan huoneeseen. Kauhulla katseli hän tuota -muodotonta, vesitaudin runtelemaa ruumista, tuon avuttomana makaavan -laihtuneita käsivarsia. Hän otti itselleen tuolin vuoteen ääreen, -tarttui äidin luisevaan peitteen päällä lepäävään oikeaan käteen ja -piteli sitä kunnes tunsi sen kuuman hehkun tuskastuttavaksi ja päästi -sen hiljaa irti. Silloin olisi hän usein mielellään lyönyt molemmat -kätensä kasvojensa eteen ja ääneensä valittanut, mutta eihän hän -tahtonut antaa tuon vanhusparan sitä huomata eikä hän tahtonut kuulla -äitinsä säälistä salaavan huonoa tilaansa pojaltaan. - -Elokuussa muuanna iltapäivänä oli kaikki polttavan lämmintä ja -hiljaista ympäristössä, ikäänkuin maailma olisi levännyt työstä -väsyneenä, ikäänkuin aurinko olisi lämpöä ja valoa jakaessaan, luodut -olennot ja kasvit liikkuessaan ja kasvaessaan liiaksi ponnistelleet. -Muckerl pisti päänsä kamarin ovesta sisään. "Leena on poissa", hän -virkkoi, "minun täytyy toki tulla sinua heti katsomaan, nyt kun hän -ei voi pahastua siitä; olethan sinä minun toinen rakkaani." - -Sairas ei hymyillyt tulijalle kuten muulloin. Hänen silmänsä -loistivat kosteina, hänen kasvonsa olivat vahankeltaiset ja hän -näytti liikutetulta. - -"Miten jakselet, äiti?" kysyi Muckerl tullen lähemmäksi. - -"Mitenkäkö jaksan?" sanoi vanhus hiljaa, "en hyvin, niinkuin aina on -kun loppu lähenee." - -Poika pudisti päätään. - -"Älä ravistele päätäsi, Muckerl, asia on kuitenkin niin eikä sitä voi -mikään muuttaa. Totta kyllä, että siitä tulee sinulle surua, poika -parka, tiedän sen, tiedän sen varmasti, tunnen sinut siksi hyvin; -olemmehan eläneetkin niin kauan yhdessä, voimmepa melkein sormillamme -laskea ne päivät, jolloin olemme olleet poissa toistemme näkyvistä. -Mutta muut eivät siitä suurestikaan välitä." - -"Älä puhu sillä lailla, äiti. Kuka voisi sinun kuolemaasi toivoa?" - -"Minun täytyy vain sanoa sinulle, Muckerl, että helpommalta tuntuisi -kuolema, ellei sinun naimisestasi olisi tullut mitään. Mutta ihmisen -tahto on hänen taivaanvaltakuntansa, ja sinä olit kyllin vanha -pitääksesi omasi enkä minä tahtonut sekaantua asiaan, vaikkei se -minusta alunpitäinkään ollut oikea." - -Puunleikkelijä katsoi lattiaan. - -Sairas veti syvään henkeään ja jatkoi: "Niin taivuin minä kuitenkin -siihen enkä milloinkaan ole asettanut Helenan tielle mitään esteitä, -vaikkei koskaan olisikaan pälkähtänyt päähäni, että hän voisi olla -sellainen kuin hän on." - -"Millainen hän sitten on?" sammalsi Muckerl. - -"Aamupäivällä oli Matznerin Sepherl täällä ja tiesi kertoa, että -Kleinleitnerin Paul, joka jo vuosikausia on maannut heikkona -sairaana, tänä aamuna varhain oli päässyt kärsimyksistään; silloin -kuulin selvästi, huolimatta siitä että hän kauhalla kolisteli -rautapataa, Helenan sanovan: 'Kaikki ihmiset kuolevat, mutta ei vain -tuo eukko!'" - -"Äiti!" huudahti Muckerl. "Se on tullut vain ajattelemattomasti -sanotuksi, ei hän sitä tarkota. Ole varma siitä!" - -"Samapa se", virkkoi vanhus, "mitä hän tarkottaa, tiedän etten siitä -kuole. Hänen ajatuksensa ei minulta lyhennä hetkeäkään eikä myöskään -lisää ikääni. Vilpittömästi saattaisi se minua surettaa vain siinä -tapauksessa että rakastaisin häntä; mutta asiain näin ollen ei siitä -ole mitään vaaraa." - -"Anna se hänelle anteeksi, äiti", sanoi Muckerl tukahtuneella -äänellä, "äläkä enää milloinkaan sitä ajattele, tiedäthän kuinka -rakas olet minulle." - -Hän seisoi aivan vuoteen ääressä, ja kun vanha vaimo kohotti heikot -käsivartensa häntä kohden, silloin kumartui hän alas ja äiti -silitteli vapisevin käsin hänen poskiaan. - -"Sen tiedän, kyllä minä sen tiedän!" - -On olemassa hyväilyä, joka tekee kipeätä; sellaisia ovat meistä -eroavien rakkaiden henkilöiden hellyydenosotukset, jolloin jokainen -suudelma, jokainen, syleily, jokainen heikko kädenpuristus sanoo -meille: Yhdessäolomme ei enää kauan kestä. - -"Jumalan haltuun, äiti, minun täytyy nyt -- -- --", sopersi -puunleikkelijä, ja kun sairaan käsivarret päästivät hänet irti, -hiipi hän pois kamarista ja sulki hiljaa oven jälkeensä; mutta -sitten syöksyi hän nopeasti ulos puutarhaan, vaipui siellä varjoisan -lehtimajan penkille ja painoi molemmat kätensä kasvoilleen; pari -suurta kyyneltä vierähti sormien lomitse ranteille. - -Ja kuitenkin oli oljenpunojatar valehdellut, hän oli tekeytynyt -vahvemmaksi kuin olikaan; hänelle olivat Helenan sanat "tehneet -kovin kipeätä"! Vaikkakin sairas arvelee itsensä olevan mennyttä -kalua, niin kauhistuttaa ja loukkaa häntä vieraiden huulilta tuleva -muistutus siitä, sillä se iskee tyynesti niin lähelle, niin kovin -lähelle sitä, minkä tähden hän pelokkain mielin ja tuskallisin -puistatuksin kiduttaa itseään päivän hiljaisina hetkinä ja unettomina -öinä. Tässä tapauksessa se oli kärsimätön muistutus ja lisäksi ainoan -pojan vaimon suusta! - -Sillävälin kun tuo nuori mies taisteli tuskan kanssa, joka -ahdisti rintaa hänen ajatellessaan vaimonsa vallan käsittämätöntä -sydämettömyyttä, vaimonsa, jonka jo yksistään hänen mielikseen -täytyisi olla hyvä äitiä kohtaan, makasi vanha rouva pienessä -kamarissaan kädet ristissä ja tuijotti kyynelten sumentamin silmin -eteensä. Tietää olevan läheisyydessään, lähinnään henkilöön, jonka -mielestä ei kuolema tulisi hänelle kylliksi varhain! Se oli -jälleen lisäksi yksi kiduttava ajatus, joka vaivasi häntä aina -yksinäisyydessä, kuten nytkin. - -Mitä mahtanee yksinäisinä hetkinä liikkua kuolemansairaan sielussa? - -Mitä mietti vanha rouva jätettynä yksin kuolemaa ajattelemaan? -Mitä hän ajatteli poikansa tullessa ja lähtiessä? Kun tämä tuli: -näenpä hänet kuitenkin vielä; kun tämä lähti: ehk'en enää koskaan! -En näe häntä enää, lastani, en enää kuule hänen ääntään, en enää -saa tuntea hänen sydämellisiä rakkaudenosotuksiaan! Kuolema on -kuitenkin omituinen! -- Raskas kyynel vierähti sisäänpainuneelle -poskelle, sitten kuuli hän askeleita, pyyhki silmänsä ja katsoi -ovelle päin; ulkopuolella käy jälleen hiljaiseksi, jälleen kehittyy -ajatus edelleen: se on kuitenkin omituista... jälleen kostuvat -silmäripset. Mitä kaikkia erontuskia hän miettikään, kuka sen tietää? -Ah, minkävuoksi ottaa ihminen tuhatkertaiset jäähyväiset yhden kerran -lähtiessään? - -Kun kuukausi oli kulunut loppuun, sanoi hän: "Empä olisi milloinkaan -luullut, että elän vielä _ensimäisen_ päivän". Mutta sitten tuli -päivä, jolloin sairauden tuska voitti tuon kärsivällisen rouvan, ja -häneltä pääsi vain yksi ainoa toivomus: "Loppua minä haluan, loppua", -ja silloin poikakin lyyhistyi kokoon ja nyyhkytti ääneen syvimmästä -sydämestään. Mutta sairas virkkoi: "Älä huoli, kyllä minä tiedän -miltä sinusta tuntuu." - -Ja nyt tulivat nuo tuskalliset viimeiset päivät ja yöt, joiden -muisteleminen vielä vuosien kuluttua värisyttää jokaista, jonka joko -rakkaus tahi velvollisuus on pakottanut olemaan sairaan kuolinvuoteen -ääressä. Tänä raskaana aikana ei Helenaa voitu mistään moittia, -hän ei väistynyt sairaan luota, hän oli tälle päivin ja öin apuna, -väsymättömästi riensi hän lieden ääreen, keitti ja paistoi aivan -tavattomalla ajalla, jos joskus niin sanottu väärä ruokahalu heräsi -kärsivässä sairaassa. Hän huusi Muckerlin työhuoneestaan saapuville, -kun vanha rouva makasi kuolinkamppailussa, jotta tämä, joka -varmastikin vielä piti kiinni pojan läsnäolon toivosta, helpommin -kestäisi kuoleman. Helena painoi kuolleen silmätkin kiinni ja sulki -hänen suunsa, kun Muckerl arkaili koskettaa kädellään ruumista. - -Lehtien parhaillaan alkaessa kellastua ja kuihtua laskettiin tuo -nyt levon saanut, kitunut ruumis-parka maan poveen. Haudalta riensi -Helena nopein askelin edeltäpäin kotiin avaamaan akkunoita ja -tuulettamaan, huoneita. - -Muckerliin, joka hiipi eteenpäin pää painuksissa ja kädet -hervottomina riippuen kuten unissakävijä, oli Matznerin Sepherl -liittynyt; hän ilmaisi tälle osanottoaan, mutta ei sanoilla, vaan -huokauksilla ja "surkeilla kasvojeneleillä". - -Äkkiä jäi puunleikkaaja seisomaan paikalleen. Hänen sydäntään ahdisti -jokin ja hänen kurkkuaan tukahutti, hänen täytyi lausua se julki. "Se -on kurjaa", sai hän vaivoin sanotuksi. - -Tyttö tarttui rauhottavasti molemmin käsin hänen vasempaan -käsivarteensa kyynärpään yläpuolelta. - -"Luuletko ettei hän tuuleta huoneita mielellään?" kysyi Muckerl -kuiskaten. - -"Täytyyhän hänen se tehdä, Muckerl, ruumiinhaju on ilkeää ja haihtuu -niin työläästi." - -"Hän tekee sen mielellään, sillä hän iloitsee siitä, että äitini on -poissa talosta." - -"Jeesus ja Maria!" Sepherl pani kätensä ristiin ja tuijotti -kauhistuneena häneen. - -Hän nyökäytti kyynelsilmin päätään tytölle, sitten katsahtaen tämän -majaan päin, jonka luo he juuri olivat saapuneet, ja lähti pois tytön -luota. - - * * * * * - -Noin kaksi kuukautta tämän jälkeen syntyi puunleikkaajan majassa -pienokainen, joka ei siellä kenellekään oikeata iloa tuottanut; se -oli poikalapsi, se kastettiin äitinsä miehen nimen mukaan Johann -Nepomukiksi. - -Helena hoiti lasta huolellisesti, mutta hyväili sitä ja leikitteli -sen kanssa vain silloin kun hän ylen hyvällä tuulella ollen ikäänkuin -unohti itsensä, ja se tapahtui hyvin harvoin; alussa lienee miehen -käynyt sääliksi pienokaista ja hän koetti sen kanssa leikitellä, -mutta ei hän siinä oikein onnistunut, sillä vaimo katsoi aina silloin -häneen niin omituisen suurin silmin ja hymyili niin ivallisesti; pian -jättikin mies sen sikseen, kun Helena kerran äreästi oli temmannut -pojan hänen rinnaltaan ja sanonut: "Mitä tuo merkitsee? Se ei kuulu -hänelle. Jos pidät sanasi ja elätät hänet, niin enempää ei hänellä -suinkaan ole oikeus vaatia!" - -Mutta sitä ei tuo rehellinen mies ollut tarkottanut silloin kun hän -lupasi asianmukaisesti pitää huolta tuosta "toisestakin"; ja että sen -nyt piti kasvaa niinkuin vieraan talossa, se tuotti hänelle surua -lapsen itsensä vuoksi. - -Kauan ei hän ollut asunut Helenan kanssa saman katon alla, kun hänen -itselleen oli tunnustettava, että kaikki kuitenkin oli käynyt aivan -toisin kuin hän oli luullut. Tosin katseli hän ihaillen nuoruutta -uhkuvaa, kaunista vaimoaan ja tunnusti tämän pitkälle kehittyneen -käytännöllisyyden taloudenhoidossa ja elämässä, mutta tämän oman -käytännöllisen mielensä mukaan, josta vain annettu oli saatua, joka -tarkoin punnitsi sen mikä kullekin sopi ja työnsi luotaan vieraan -ojennetun käden pitääkseen omansa vapaana, vaimo myöskin menetteli -ottaessaan vastaan miehen hellyydenosotuksia ja torjuessaan hänen -hyväilevää kättään lapsesta, jolle muutoin vaimo itsekin oli vain -ankara hoitajatar ja siksi jäi, koska lapsella hänen silmissään ei -ollut enempää kuin vieraanvaraisuusoikeuden vaatimus. Päivä päivältä -katkeroittivat tuollaiset kylmentävät huomiot miehen iloa hänen -katselemisestaan ja mielihyvää hänen taitavasta taloudenhoidostaan; -väkipakolla työntyi aina silloin miehen mieleen surullinen ajatus, -että Helena oli ollut se, joka oli katkeroittanut hänen äitinsä -viimeiset elinpäivät, ja siten, nopeasti vaihdellen, milloin vaimonsa -puoleenvetämänä, milloin poistyöntämänä, tunsi hän itsensä pian -väsyneeksi, sydämeen asti kyllästyneeksi. - -Helena oli nyt tosin kieltämätön hallitsijatar talossa, mutta -millaisessa? Kuka hän oli? Zwischenbühelin pyhänkuvaintekijän -vaimo! -- Mentyään iltasin pikku Hannu käsivarrellaan portaille ja -katsoessaan ylös Sternsteinin hoviin päin, joka auringonlaskusta -hehkuvin akkunoin oli hänen edessään, sellaisena kuin hän lapsena -usein oli sen nähnyt, silloin olisi hän mielellään koonnut kiviä -tieltä ja heittänyt kaikki nuo kimmeltävät ruudut pirstaleiksi, -mutta kuinka kaukana, kuinka kaukana olikaan tuo uljas hovi, hänen -maailmaansa aivan kuulumaton! - -Kerran ojensi lapsi kätensä kukkulalta hohtavaa loimua kohden; Helena -katsoi sitä kummastellen. "Tiedätkö sinäkin minne kuulut, missä -meidän molempain pitäisi istua, jos sanaan ja kirjotukseen ihmisten -kesken olisi luottamista?" - -Punerrus sattui äkkiä hänen kasvoihinsa, ja hän katsahti arasti -ympärilleen, olisiko joku läheisyydessä voinut kuulla hänen sanansa. - -"Narrimaista! Pojan tyllerö luulee sen olevan lähimailla, kiinni -tarttumista vailla! Entäpä jos se ennustaisi jotakin? Herra Jeesus, -kuinka mieletöntä etten pääse siitä ajatuksesta eroon." - -Hän seisoi ja tuijotteli ylöspäin, kunnes loiste oli sammunut. - -Mutta työhuoneessa istui hänen miehensä, kumartuneena ja taipuneena -työpöydän yli, ahkerasti leikellen ja maalaillen siroja kuvioita ja -koreita nukkeja, joihin tilaajat olivat tyytyväisiä ja samoin hän -itsekin. - - - - -XV. - - -Hyvin omituinen oli tervehdys isän ja pojan välillä, kun Toni -kolmivuotisen sotapalveluskauden jälkeen palasi takaisin Sternsteinin -hoviin. - -Kumpikaan ei ollut tuon pitkän ajan kuluessa paljon tiennyt -toisestaan. Kirjottaminenkin jäi hyvin vähiin. Vanhus jätti sen -toimen koulumestarille, joka pisti muutamia sanoja niiden rahojen -mukaan, jotka Tonille säännöllisesti lähetettiin, jotta tämä -sotaväessäkin voisi näyttäytyä rikkaana tilanomistajan poikana; Toni -kirjotti vain silloin kun hän kuukauden keskivaiheilla joutui pulaan -ja saikin aina silloin pyytämänsä summan, mutta sitä seurasi tällöin -pari omakätistä riviä Sternsteinin isännältä, eivätkä ne suinkaan -sisältäneet hyväilynimiä eikä siunauksen toivomuksia. - -Kun vanhus sai sen kirjeen, joka ilmotti pojan saapuvan seuraavana -päivänä, valjastutti hän hevosen vaunujen eteen ja rengin oli -yösydännä lähdettävä piirikunnan pääkaupunkiin, joka oli rautatien -varrella. - -Toisen päivän aamuna vierivät ajoneuvot kartanon pihaan. Sternsteinin -isäntä seisoi porstuan kynnyksellä, kädet selän takana, ja katseli -tarkkaavaisesti kotiinpalaavia. Niinkuin isä jäi seisomaan, samoin -pysyi poikakin istuallaan. - -"No, tässä minä nyt taas olen", virkkoi tulija ja lisäsi kotvasen -kuluttua: "Hyvää päivää, isä." - -Vanhus nyökäytti päätään. "Hyvää päivää. Siinähän taas olet, nyt olet -siitäkin päässyt." - -"Reserviläinen minä nyt olen", murahti nuorukainen. - -Isäntä kohotti tyynesti päätään, ikäänkuin olisi tahtonut huomauttaa: -tiedän sen ilmankin; ja vaikka hän näki, etteivät pojan riutuneet ja -kalpeat kasvot, sinisine renkaineen silmien ympärillä, näyttäneet -sellaisilta pelkästä viimeöisestä valvonnasta, virkkoi hän kuitenkin: -"Näytätpä hyvinvoivalta, ei se näytä sinua rasittaneen." - -"No eipä tietenkään! Se vielä puuttuisi!" huudahti Toni. Hän -heilautti itsensä alas vaunuista, kopisteli jalkojaan ja ojentui -suoraksi. "Oh, tämäpä vasta oli koluuttelemista ja heilumista. Hyvä, -että taas pääsee jalkeille! Syömiseen on kai vielä hetkinen?" - -"On kyllä, mutta jos sitä ennen tahdot jotain, --" - -"En, kiitos vain. Ei suinkaan sinulla ole mitään sitä vastaan, että -tällävälin hiukkasen katselen ympärilleni kylässä?" - -"Ei mitään." - -Toni kohotti kätensä hatunreunaan kuten sotamiehenä oli tottunut -tekemään, pyörähti ympäri ja lähti alas Zwischenbüheliin päin. - -Hän harhaili pitkin jokirantaa eteenpäin. Siellä täällä huudettiin -hänelle taloista tervehdyksiä, yksi ja toinen tuli häntä tiellekin -puhuttelemaan, mutta hän piteli uteliaat loitolla lyhyillä -vastauksillaan ja kulki edelleen kylän alapäähän päin. Likellä -viimeisen edellistä majaa, keskellä tietä, leikitteli lapsukainen -hiekassa. Hän astui muutaman askeleen päähän siitä ja jäi seisomaan -ja katselemaan pienokaista, ja kun tämä nyt kohotti kiharaista -päätään ja katsoi häneen suurilla, ruskeilla silmillään, astui hän -nopeasti sen luo, kumartui alas ja ojensi juuri kätensä silittääkseen -pojan päätä, kun Helena syöksyi esiin ja tempasi lapsen syliinsä. - -"Älä koske siihen", huohotti hän. - -"Johan nyt, miksi juuri minä en saisi?" kuiskasi Toni. - -"Kysytkö vielä?" sähisi Helena hampaittensa välitse. Kuolonkalpeista -kasvoista tuijottivat hänen silmänsä Toniin niin vihanvimmaisina, -että tämä vastoin tahtoaan peräytyi askeleen, mutta sitten hän -väänteli suutaan ja päästi pari lyhyttä naurunhohotusta; Helena -kääntyi poispäin hänestä ja käveli, vetäen vastaanrimpuilevaa lasta -kädestä perässään, majaansa kohti. - -Kun Sternsteinin isäntä päivällä siirsi luotaan lautasen ja mukavasti -nojautui taaksepäin suuressa nojatuolissaan, kysyi hän vastapäätä -istuvalta Tonilta: "No mitä uutisia kuuluu kylältä?" - -Nuorukainen kohautti olkapäitään. - -"Sen kai uskallan vakuuttaa, että olet ollut kovin utelias -pyhänkuvaintekijän nuoren vaimon suhteen." - -"Niinpä niin. Olemme jo tavanneet toisemme." - -Vanhus kohotti silmäkarvojaan ja loi tutkivan katseen nuorukaiseen. - -"Sain varsin epäsuosiollisen vastaanoton", nauroi tämä harmistuneesti. - -"Se on aivan oikein sulle. Olisin voinut edeltäpäinkin sen sinulle -sanoa, sinä kopeileva miekkonen! Et sinä milloinkaan ole ollut -hänen mielessään, kartano se on ollut, ja nyt näkisi hän mieluummin -jäniksen juoksemassa poikki tien kuin sinut. Hän ei ole tyhmä, hän ei -ole kenellekään mieliksi ilman jotain tarkotusta, ja nythän hänellä -ei olekaan mitään sellaista! Älä sinä siis haudo mielessäsi mitään -luvattomia ajatuksia." - -"Sellainen ei pälkähdä päähänikään." - -"Olisikin jo aika, että heittäisit ne ja muut tuhmuudet sikseen." - -"Ole varma siitä!" - -"Pääsiäisenä tulen jälleen, sanoo rippilapsi papille." - -"Älä murehdi, sinä olet tehnyt minut kyllin järkeväksi." - -Vanhus naurahti, -- ja tällä kertaa olisi hänen ollut parempi jättää -se tekemättä. - - * * * * * - -Varhain seuraavana aamuna kysyi Toni: "Ei suinkaan sinulla, isä, -ole mitään sitä vastaan, että tänään lähden kävelemään kotinurkkia -etemmäksi? Tahtoisin hiukkasen koetella jalkojeni kestävyyttä, ja -ehkä tapaan jonkun toverinkin." - -"Tee kuten tahdot", murahti isäntä, "olen arvellutkin, ettet työhön -tule tarjoutumaan. Sotamiehet köyhdyttävät talonpojan, majotettiinpa -niitä hänen luokseen tahi otettiinpa hänet itse majotettavaksi." - -"No niin, alussa on todellakin taas ensin totuteltava kaikkeen, mutta -kyllä siitä pian hyvä tulee. Eihän sitä kumminkaan kauan viitsi -kuljeskella ympärikään." - -"Minne sitten käy matka?" tutkisteli vanhus. Nuorukainen tekeytyi -tyyneksi ja taivutti päätään toiselle olalle. "Mihin jalat vievät, -seuraan tietä." Mihin suuntaan hän aikoi lähteä, sitä hän ei sanonut. - -Muutamaa tuntia myöhemmin astui hän Olutjuusto-Martelin tupaan -Schwenkdorfissa. Hän tapasi siellä Salin, joka istui neulomatyön -ääressä. - -"Hyvää päivää", lausui tulija. - -"Samat sanat." Tyttö oli noussut ylös ja työnsi käsissään olleen -ompeluksen syrjään, astuen sitten ovelle. "Isä tulee pian." - -Toni sulki häneltä tien. "Sinä olet minulle vihainen ja sinulla -on oikeuskin siihen. Se ajatus on tehnyt tänne tuloni kylläkin -raskaaksi. Siksi on minulle mieluista, että saan puhua kahdenkesken -kanssasi, -- jos tahdot minua kuunnella, -- ennenkuin isäsi -tulee, sillä syrjäisen läsnäollessa uhraa aina kuitenkin jotakin -arvokkaisuudestaan silloin kun on tunnustettava kuinka suuresti -on rikkonut jotakuta vastaan. Mutta mikä tuntuu helpolta, se on -se, että pyydän sulta tylyyttäni anteeksi; niinpä niin, olin -sellainen ja päällepäätteeksi vielä runsain määrin silloin kun -kirkkojuhlana kiinnitin sinuun niin vähän huomiotani ja kun myöhemmin -laskiaistansseissa annoin sinun koko ajan istua paikallasi. Pyydän -sinulta nyt oikein kauniisti, ettet milloinkaan enää sitä asiaa -ajattele etkä ole minulle suutuksissasi." - -"Koska sinä sitä minulta niin selvästi ja asiaankuuluvasti pyydät, -niin en tahdo sitä enää koskaan muistella enkä olla siitä sinulle -suutuksissani." - -"Anna sitten kätesi minulle sen vahvikkeeksi, että jälleen olet hyvä -minulle." - -Tyttö ojensi kätensä hänelle. "Olen sinulle jälleen hyvä, mutta en -toisin kuin ennenkään." - -"Rakas Sali, jos elämässäni voin koskaan tulla iloiseksi, niin täytyy -välimme tulla paremmaksi. Kuule minua, -- mutta merkiksi siitä, -ettet enää ole vihainen, istu tuohon minun viereeni." Toni talutti -hänet penkille, joka täytti erään akkunasyvennyksen, ja veti tytön -vierelleen. Sitten hän jatkoi: "Salli minun vain kertoa, sulle, -miten kaikki on tapahtunut, etten näyttäisi, etten tuntuisi niin -käsittämättömältä sinun silmissäsi, sillä jokaisella asialla on -syynsä. En tiedä olitko sinäkin, mutta minä olin ainakin tietämätön -siitä, että meidän kumpaisenkin isän kesken jo aikoja sitten oli -päätetty, että meidän piti mennä naimisiin, ja samaan aikaan, jolloin -minä ensi kerran tästä kuulin, -- kolme vuotta siitä nyt on, ennemmin -ei isä siitä sanaakaan hiiskunut -- tuntui minusta ihan siltä kuin -olisi sinua tyrkytetty minulle, ja tyrkyttämistä ei toki tarvitse -sellainen tyttö kuin sinä eikä tyrkyttelyä myöskään suvaitse kukaan -sellainen poika kuin minä; sitäpaitsi tahdon sinulle avomielisesti -tunnustaa, että minulla mainittuun aikaan oli rakkaussuhde erään oman -kylän tytön kanssa. Sinä näet etten koeta sinulle valhetella ja etten -häpeä sanoa totuutta." - -"Sen pitäisinkin kovin pahana. Tiedetäänhän, että te miehet usein -seurustelette useamman kuin yhden kanssa ennenkuin kohtaatte sen, -jonka kanssa sitten tahdotte elää saman katon alla." - -"Sinä olet perinpohjin järkevä tyttö ja ymmärrät kai senkin, etten -siihen aikaan voinut oikein tuota asiaa pitää kaikissa suhteissa -sopivana." - -"Eihän se olisi ollut oikeinkaan, että toisen kanssa seurustellessasi -olisit ajatellut häiden viettoa toisen kanssa. Olisin kauniisti -kiittänyt kunniasta astua sinun kanssasi alttarin eteen, jossa -sinulla vielä olisi ollut tuo toinen tyttö mielessäsi; sellaisen -täytyy olla kokonaan ohitse, sillä vaimo ei saa olla ketään toista -alempana." - -"Tuhat tulimmaista, kaikessa sinä olet oikeassa! Mutta nyt on tuo -tuhma juttu jo aikoja sitten ollut kokonaan lopussa. --" - -Sali siirtäytyi lähemmä ja laski kätensä Tonin olalle. - -"Tuo sama tyttö on mennyt naimisiin vähäistä myöhemmin", virkkoi Toni -nauraen, ennättäen vastata ennenkuin tyttö mitään kysyi. "Tuskin -muistan miltä hän näytti. Nykyään en enää ole mikään tämänpäiväinen -jänis ja nyt tiedän mitä teen, ja nyt, Sali, jos vain sinä olisit -kanssani samaa mieltä, ottaisin sinut vaimokseni, olisipa se sitten -meidän kumpaisenkin isälle mieluista tahi ei!" - -"Tuo on tottelemattoman lapsen puhetta! Siinä olen aivan toista -mieltä kuin sinä. Jos minun isäni tahtoo, jos sinun isälläsi ei ole -mitään sitä vastaan ja jos sinä olet siihen tyytyväinen, --" - -"Se riittää jo, tyttöseni! Oi oma tyttöni!" huudahti nuorukainen ja -sulki hänet syliinsä ja painoi huulensa hänen huulilleen. - -Muutaman silmänräpäyksen pysyi tyttö, aivankuin säikähdyksissään ja -arkaillen, liikkumattomana; sitten torjui hän nuorukaisen luotaan -ja nousi äkisti ylös. "Sinä olet ilkeä! Nyt on aika juosta hakemaan -isää." Näin sanoen livahti tyttö tuvasta ulos. - -"Voi ihmettä", sanoi Toni, "hän on kuin puupalanen. No, vaikkapa -niinkin, mitä se tekee? Puusta talossa ja riistasta metsässä saa -metsänomistaja hintaa." - -Kotvasen kuluttua tulla ravasi Olutjuusto-Martel sisään. "No, sinä -maankiertäjä", toruskeli hän tullessaan, "oletko jälleen kotona?" - -"Niinkuin näet." - -"Sinä vekkuli, ja nyt tulit heti tänne panemaan tytön pään pyörälle. -No, sen sulle sanon suoraan nyt jo tällä hetkellä, että tyhmyyksiä en -kärsi; ellet tahdo menetellä järkevästi, niin pysy poissa!" - -"Olutjuusto-Martel, en voi sanoakaan sinulle kuinka rehelliset tuumat -minulla tällä kertaa on, mutta sinä tunnet isäni, sinä tiedät hänellä -olevan enemmän salaloukkoja kuin ketulla. Ajattele, miten joka aukko -on tahdottu tukkia; siitä syystä olen täällä." - -"Sali", huusi Olutjuusto-Martel. Tytön täytyi tuoda esiin viiniä -ja savustettua lihaa, ja sitten istuutuivat molemmat miehet pöydän -ääreen. Olutjuusto-Martel kuunteli Tonin juttuja. - - * * * * * - -"No, Toni", sanoi Sternsteinin isäntä sunnuntaiaamuna, "lähdetkö -mukanani Schwenkdorfiin? Eihän sinulla enää ole mitään syytä asettaa -itseäsi juuri Zwischenbühelin kirkkoon huomattavaksi esikuvaksi -palvelusväelle." - -"Eipä tietenkään, mutta tuonne kauas meneminen on minulle -vastenmielistä." - -"Minkävuoksi sitten?" - -"Olutjuusto-Martelin ja hänen tyttärensä vuoksi." - -"Ha-ha, muisteletko häntä?" - -"En, unohtaa tahdon tuon samaisen, jonka tähden minua on niin paljo -ahdistettu." - -"Hän onkin raukka oikea pyydystelijä, on taas odotellut sinua nämä -kolme vuotta." - -"Minuako? Voisipa hän sitten odottaa vielä kauvankin. Eikö se -olisikin sulaa järjettömyyttä, jos nyt ajattelisin naimisiinmenoa -näin reserviläisenä ollessani?" - -"Kuinka pitkä aika sinulla vielä on jälellä?" - -"Seitsemän vuotta reservissä ja kaksi nostoväessä." - -"Se tekee yhdeksän. Hitto vieköön, ompa siinä aikaa!" - -"Niin, ja jos sen kuluessa jotain puhkeaisi, niin pitäisi minun -rynnätä pois vaimon ja lasten luota, kodista ja konnusta, ja siitä -ne eivät anna mitään kirjallista takuuta, että mies jälleen palaa -takaisinkin." - -"Niin, enkä minä, jos siihen aikaan olisin talonpidosta luopunut, -koskisi sinun toimiisi, olivatpa sitten työt takapajulla tai -sujuisivat hyvin eteenpäin." - -"Ei se olisikaan minulle mieleistä, talonpito saa olla vain yhden -herran huostassa, ennemmin ottaisin toki kunnollisen hoitajan siihen." - -Vanhus katsahti hänen sivultapäin. "Oletpa oikeassa ja onhan sulla -kyllin aikaa etsimiseen. Mutta ajattelehan, silloin kun pääset -vapaaksi sotapalveluksesta, olet juuri parhaimmassa ijässä ja tyttö ---" - -"Olisi juuri ehtinyt sen ohi." - -"Hölynpölyä, mitä hän kauneudessa olisi menettänyt, sen hän -sillävälin olisi rikkaudessa lisääntynyt. Sanon sinulle, että jos -saan vanhan Olutjuusto-Martelin suostumaan siihen, että hän pidättää -tyttärensä sinulle siihen asti, niin nait sinä hänet etkä ketään -muuta, siinä ei auta mitkään vastaansanomiset." - -"Tuon tytön vuoksi en tarpeettomasti rupea sinun kanssasi toista -kertaa riitelemään. Sopiihan odotella." - -"Odotella! No, lähde sitten mukaan, siellä tulee lystiä. Tänään -ahdistelen tuota saituria niin että hän verta hikoilee." Tämä -kristillinen aikomus mielessä kiipesi hän ajajan istuimelle, -Toni istahti hänen viereensä ja he lähtivät Schwenkdorfiin -jumalanpalvelukseen. - -Sen loputtua istuivat he ravintolassa, Sternsteinin isäntä -tavallisella paikallaan, Olutjuusto-Martelin vieressä. "Katsoppas", -virkkoi hän tälle, "siinä se poika nyt taas on." - -"Niin näkyy." - -"Minusta näyttää ettei hän ole rumentunut." - -"Ehk'ei." - -"Eikä sinun tyttäresikään ole laihtunut." - -"Ei." - -"No, mikä siitä seuraa?" - -"Minkä siitä pitäisi sitten seurata?" - -"Eikö heistä vielä voisi tulla pari?" - -"Ne saavat heittää sellaiset tuumat sikseen." - -"Myönnä, äläkä väitä vastaan, ettet voi lukeakaan kaikkia niitä -toimenpiteitä ja sanoja, joita olet käyttänyt saadaksesi nuo kaksi -yhteen." - -"Ei pälkähdä päähänikään väittää vastaan." - -"Olisitpa vain ollut iloissasi!" - -"Niin olisinkin, sen voin nyt tunnustaa ihan arastelematta, kun en -enää siitä vähääkään välitä." - -"Etkö enää vähääkään siitä välitä." - -"En. Tahdon antaa tyttäreni toiselle taholle. Rikas kauppias -piirikunnan pääkaupungista on jo pari kertaa käynyt luonamme ja -puhuskellut sinnepäin. Niin vain, eikähän tytöstä juuri talon emäntää -tarvitse tulla." - -"Kauppiasko, niinkö sanoit! Hänhän on vanha rahjus." - -"Nuori hän tosin ei ole, mutta mitä siitä! Minä olen kasvattanut -lapseni toisin kuin muut ihmiset omansa. Jos sanon: Sali, sinä menet -naimisiin sulttaanin kanssa, niin hän menee!" - -"Hyvänpä saisitkin lapsellesi! Olisi sekin liitto, monet sillä on -vaimot sulttaanilla!" - -"Voi kuitenkin, jospa me kristitytkin vain aina tyytyisimme tuohon -yhteen ainoaan!" - -"Sinä sopisit turkkilaiseksi." - -"Minä olen liian laiha, ne ovat pelkkiä syömäreitä; sinä kelpaisit -oikeaksi linnansalin vartijaksi." - -"Olutjuusto-Martel!" - -"Mitä sitte, Sternsteinin isäntä?" - -Pöydän ääressä oli puhe tosiaankin käynyt lystikkääksi, mutta -Olutjuusto-Martelin otsalla ei ollut minkäännäköistä kirkasta -pisaraa, vielä vähemmän verta. - -Sternsteinin isäntä tyhjensi lasinsa yhdellä siemauksella ja sitten -vilkutti siirollaan olevia silmiään pöydän ääressä istujille, -ikäänkuin huomauttaen: Katsokaa, miten maksan sen hänelle takaisin! - -"Kuulen kai huonosti?" virkkoi hän ivallisesti. "Tai onko hän -todellakin äsken puhunut lastenkasvatuksesta? Mitä hän sitten on -kasvattanut? Tytön. Kun tuollainen äiditön lapsi astuu ensi askeleen, -kaatuu se heti ruohikkoon. Sellaisen kasvattamisessa ei kysytä mitään -taitoa. Että hän vielä uskaltaakin puhua siitä sellaiselle, joka -ymmärtää poikien kasvatusta!" - -"Kuten kolme vuotta sitten on osottautunut." - -"Niin onkin, olen pitänyt häntä ankaran valvonnan alaisena, painanut -peukaloni hänen silmilleen." - -"Niin, ja siitä ovat sekä hänen silmänsä että housunsa käyneet -sinisiksi". [Itävallassa käyttää jalkaväki sinisiä housuja.] - -"Ethän sinä tiedäkään, sinä pässinpää, että silloin nappasin -kaksi kärpästä yhdellä iskulla! Hänet olen erään tyhmyyden vuoksi -lähettänyt pois näkyvistä ja sinusta olen hankkinut itselleni rauhan, -ettet aina jaarittelisi minulle talonpidosta luopumisesta!" - -Olutjuusto-Martel pani suunsa ystävällisesti nippuun. "Nuo kaksi -kärpästä myönnän sinun napanneen, mutta poikasi ei ole totellut sinua -eikä tee sitä vielä tänäkään päivänä." - -"Olutjuusto-Martel!" - -"Mitä sitten? Ei sinun tarvitse noin vilkuilla pojan pöytään päin. -Hän ei istu sen ääressä; jos hän istuisi siellä, en olisi tullut sitä -sanoneeksi ennen häntä. Mutta siitä olen varma, että hän ei tottele! -Tee hänelle nyt samaa mitä silloinkin, hän sanoo sinulle taaskin: en!" - -"Kettu hiipii jälleen vanhoja jälkiään myöten", murahti Sternsteinin -isäntä itsekseen. - -"En tahdo loukata sinua", jatkoi Pitkä jälleen, "mutta voinpa lyödä -vaikka vetoa siitä!" - -"Sinä olet se, joka vedonlyönnissä häviät, mutta mitä lupaat?" - -"Kaksi ruskeata hevostani, nuo, jotka ovat tuolla ulkona vaunujen -edessä, sinun laihinta lehmääsi vastaan." - -"Sinä olet narri! Niin pyhästi kuin koskaan lupaan että ne vielä -tänään ovat valjastetut minun vaunujeni eteen." - -"Minä taas vakuutan sulle, että ne jäävät valjaisiinsa!" - -"Niihinhän ne jäisivät niin toisessa kuin toisessakin tapauksessa", -huusi joku pöydän äärestä. "Itsehän sanoit vedonlyöntiä -ehdottaessasi: nuo, jotka ovat tuolla ulkona vaunujen edessä, ja -vaunujen edessä ne ovat valjaissa." - -"Tosiaankin", myöntelivät useat muutkin, "valjaat kuuluisivat myös -peliin!" - -Sternsteinin isäntä katsoi olkansa yli kierosti Olutjuusto-Marteliin. -"No, mitäs tuumit? Uskallatko vielä ruveta vedonlyöntiin?" - -"Pysyn tarjouksessani." - -"No hyvä!" - -Molemmat antoivat toisilleen kättä. - -"Hei! Veto!" Kaikki olutlasit helisivät pöydillä. "Isäntä hoi, -nyt parasta esille, se vedonlyöjä, joka voittaa, maksaa kaiken ja -todistajat tarvitsevat kostuketta! Knerzhuber olkoon välittäjänä ja -selvittäköön asian!" - -Tuo näin yksimielisesti sovintotuomarin arvoon kohotettu mies ei -millään tavoin ollut kunnioitusta herättävä henkilö, päinvastoin -jo nimikin ilmaisi hänet sellaisen suoraksi vastakohdaksi; sillä -hänen sukunimensä oli oikeastaan "Huber", mutta hänen täytyi, kuten -jokaisen useampia kaimoja omaavan, ottaa siihen joku merkittävä -lisäke, ja hän otti etutavun "Knerz", joka merkitsee kasvussa -suuresti takapajulle jäänyttä ihmistä. Mutta luonto-äiti tasottelee -tavallisesti itse pienet väärintekonsa, erittäinkin jos järkevästi on -sille avullisena; Knerzhuber ei tosin ylettynyt kenenkään tasalle, -kun he siinä istuivat pöydän ääressä, mutta laajuudessa voitti hän -jokaisen. - -Tuo pieni, ympyriäinen mies nousi ylös, mikä temppu aina kaikille -muille paitsi lähinnä istujille jäi salaisuudeksi, sillä ollen -äärettömän lyhyillä, hiukan väärillä säärillä varustettu, ei hän -seisoallaan näyttänyt hiuskarvaakaan pitemmältä kuin istuessaan. -Hennolla, sirkuttavalla äänellä teki hän yli pöydän kysymyksen: "Mitä -siis pannaan vetoon?" - -Sternsteinin isäntä vastasi: "Olutjuusto-Martelin kaksi ruskeata -hevosta, jotka tuolla ulkona ovat valjaissa vaunujen edessä, yhtä -lehmää vastaan minun navetastani." - -"Laihinta", virkkoi Martel väliin. - -"Ja mikä asia on riidassa?" sirkutti Knerzhuber. - -"Olutjuusto-Martelin mielipide on se", selitti Sternsteinin isäntä, -"etten minä ole poikani herra ja että hän tulisi panemaan vastaan, -jos päättäisin niin, että hänen pitää ottaa Sali vaimokseen. Mutta -tätä vastaan väitän minä, ettei Toni niskuroi minun tahtoani vastaan! -Ymmärrättekö?" - -"No, totta kai, tietysti, sehän on selvää", mutisivat kaikki. - -Muuan talonpoika nousi ylös ja työnsi tuolinsa syrjään. - -"Mihin nyt? Mihin nyt?" piipitti Knerzhuber. - -"No Tonia hakemaan! Kysytään häneltä, myöntääkö vai kieltääkö hän -asian, niin sitten on koko juttu yhdessä kädenkäänteessä ratkaistu." - -Pikku mies viittasi ojennetulla oikealla kädellään poistyönnettyä -istuinta kohti. "Istukaa, istukaa vain paikallanne, sanon minä! -Miehet, ensi katsauksella näyttää asia tosiaankin siltä kuin -voisi toinen heti paikalla kuljettaa hevoset pois ominaan, tahi -toinen mennä tiehensä lehmän kanssa; mutta se on kuitenkin hyvin -omituinen vedonlyönti. Todellakin, jos poika sanoo: en, silloin -olisi Sternsteinin isäntä hävinnyt, mutta milloin olisi hän sitten -voittanut? Sillä sen kautta, että Toni sanoisi: kyllä, ei vielä -mitään olisi toteennäytetty; lapsen kunnioitusta ja kuuliaisuutta -osottaakseen täytyisi hänen sillä lailla tehdäkin, sillä muutoinhan -hänen myöntymisensä ei olisi myöntymistä, ja siitä syystä voisi vasta -hänen häittensä jälkeen Salin kanssa -- ei ennemmin -- Sternsteinin -isäntä sanoa omikseen nuo kaksi ruskeata hevosta." - -"Mitä sitä hulluja", murahti Sternsteinin isäntä, mutta kaikki toiset -nyökäyttivät hyväksyvästi päätään ja Olutjuusto-Martel katseli -eteensä niin itsetyytyväisen näköisenä kuin ainakin mies, jonka asia -käy aivan toiveitten mukaisesti. Hän vältti katsomasta naapuriinsa. - -"Mutta jos molemmat vedonlyöjät pitävät tärkeänä sitä", jatkoi -Knerzhuber jälleen, "että asia saa ratkaisunsa ennenkuin nousemme -tästä istualta, niin olisi minulla eräs ehdotus tehtävänä." - -"No puhu", huusi joku. - -"Annahan kuulla", murahti toinen. - -"Kun nuo kaksi isää lyövät kättä sen asian päälle, että he jonkun -määrätyn ajan kuluttua tahtovat sallia lastensa pitää häitä -- mutta -se täytyy olla ihmisille mahdollinen aika tarkalla tiedonannolla -vuodesta ja päivästä -- niin on se pidettävä kunniallisena -kihlauksena, ja kun sitten poika asiaan ja aikaankin on suostunut, -niin ei mikään enää voi olla sitä vastaan, että Sternsteinin isäntä -ottaa mukaansa nuo vedonpalkinnot tuolta." Tuo pieni mies löi -sanainsa vahvikkeeksi kädellään pöytään; sitten hän istuutui -- mikä, -kuten on huomautettu, ei tehnyt mitään muutosta hänen näössään -- ja -antoi kummallekin vastapuolelle aikaa miettimiseen. - -Muut ravintolassa istujat mutisivat myöntäviä sanoja. - -Sternsteinin isäntä oli ojentautunut suoraksi ja hetkisen katsellut -kumarassa istuvan Olutjuusto-Martelin selkään. Nyt laski hän kätensä -tämän olalle. "No, mitäs sinä siihen sanot?" - -"Mitä minun sitten pitäisi siihen sanoa?" ärähti tämä. "Ajattelen -voittavani lehmän! Jos menetän hevoset, surettaa minua vain se, että -sinä ne saat ja että minä vielä olen avullisena siinä, eikö niin?" - -"No, älä nyt hupsuttele! Veto on veto! Ja jos minä myönnyn ihmisille -mahdolliseen aikaan vuosissa ja päivissä, niin voit sinäkin sen -tehdä." - -"Ah, ei, ei, siitä tulisivat juonet!" - -"Mitä juonia siinä olisi?" nauroi Sternsteinin isäntä leveästi. - -"Voinko uskoa sinua? Voinko uskoa sinua?" Olutjuusto-Martelin täytyi -tuntea olevansa erinomaisen arveluttavassa tilassa, niin pontevasti -raapi hän korvallistaan. "Jos minun pitää uskoa sinua, niin täytyisi -sinun kädenlyöntisi olla senkin vahvistuksena -- ja vaikka nuo kaksi -jo huomispäivänä yhdessä astuisivat alttarin eteen -- että sinä -hääpäivän jälkeen asetut tupaasi ja annat nuoren väen jäädä herroiksi -hoviin." - -"Siihen suostun." - -Nuo molemmat vanhukset olivat kauniina kuvana aito inhimillisestä -yksimielisyydestä, kun he siinä istuivat puristaen toistensa leveitä -kämmeniä sivultapäin vilkuillen toisiinsa vaanivin silmin. - -"Siis päätetty", virkkoi Sternsteinin isäntä painavasti, jatkaen -sitten tyynemmin: "Sanani pitäminen ei käy minulle raskaaksi, sillä -sinä vuonna ja päivänä olen kai jo väsynytkin talonpitoon, -- --" - -"No siinä se nyt on", huusi Olutjuusto-Martel, "tiesinhän juonia -tulevan ilmi! Sinun vanhaan pukinpäähäsi on juolahtanut tuuma, -että minun pitäisi pidättää tyttäreni sinun pojallesi, vaikka hän -tällävälin tulisi ikälopuksi ja kutistuisi kokoon, siksi kun sinä -suvaitsisit häntä tarvita!" - -"Ja mitä se äsken oli sinulta muuta kuin vanhaa -tungettelevaisuuttasi, jolla jo vuosikausia olet kehottanut minua -asettumaan lepoon?! Sinulta odotinkin sellaista, oletko sinä minulta -jotain muuta odottanut? Meidän ijällämme ei kuitenkaan koskaan -muututa. Älä siis turhia loruile, myönny siihen mihin on pakko ja -salli minun nyt miettiä milloin määrään ajan. --" - -"Ei, ei!" Olutjuusto-Martel ponnahti huutaen pystyyn istualtaan -ja huitoi kuin epätoivoissaan käsiään ilmassa; häntä ei vielä -milloinkaan ennen oltu nähty noin kiihtyneenä. "Ei, ei, se ei sovi! -se ei ole oikein eikä kohtuullista! se ei käy laatuun, että sinä itse -sen määräät!" - -"Oletko järjiltäsi?" kysyi Sternsteinin isäntä kummastuneena. "Kuka -sen sitten määrää, ellen minä?!" - -"Et sinä! Sinua en tahdo enkä tarvitsekaan tahtoa!" jatkoi -Olutjuusto-Martel huutaen. "Kuule minua! kuulkaa minua, miehet! Minua -kaduttaa niin paljon kuin hiuksia on päässäni; harvoin lyön vetoa, -sitä ei minun nytkään olisi pitänyt tehdä, ei ainakaan Sternsteinin -isännän kanssa, hän on kovin juonikas! Melkein menetän vetoni, -mutta vieköön hevoseni, olkoon tyttäreni nuoruusvuodet hukassa, -nyt antaudun kumminkin vedonlyöntipaholaisen valtaan nahkoineni -karvoineni, suokoon hän sitten minulle hyvää tai pahaa! Jos Tonilla -on ratkaistavana yksi asia, niin ratkaiskoon toisenkin, jos hän -sanoo: kyllä, niin sanokoon myöskin: koska! Se ei ole muuta kuin -kohtuullista!" - -"Kohtuullista se vaan onkin", virkkoivat toiset istujat. - -Sternsteinin isäntä nousi ylös. "Koko tuon turhanpäiväisen melun -ja hälinän olisit voinut itseltäsi säästää. Olen siinä suhteessa -aivan samaa mieltä kanssasi." Hän kumartui alas ja kuiskasi -Olutjuusto-Martelin korvaan: "Sinä kettu, hän pitää yhtä vähän -kiirettä kuin minä." - -Hetkisen katsoi Pitkä kauhistuneena ylös. Mutta olihan hän antanut -vihjauksia! Äkkiä painoi hän jälleen päänsä alas ja katseli hymyillen -pöytään. - -Sternsteinin isäntä vilkutti silmiään toisille pöytätovereilleen ja -sanoi nauraen: "Nyt lähden katsomaan hevosiani." - -"Me tulemme mukaan", huusivat kaikki nauraen. - -"Meidän on se tehtäväkin", melusi muuan, "jo senkin vuoksi, ettei -vanhuksen ja pojan kesken tapahtuisi mitään välipuhetta!" - -Vanhus kohotti uhkaavasti sormeaan tuota puhujaa kohden. "Kuule -sinä siinä, älä sellaista lörpöttele! Se ei enää ole leikkiäkään! -Kunniaton pelihän olisi menetetty." - -Toni istui pihalla erään suuren vesisaavin kannella; saaviin johti -kattorännin torvi vettä. Kun tuo meluava joukkio astui porstuasta -pihalle, livahti hänen luotaan pois eräs tarjoilijatar, jonka kanssa -hän juuri oli laskenut leikkiä. - -"Kuuleppas veitikka! Joudatpa vielä kujeilemaankin siinä", virkkoi -Sternsteinin isäntä. "Ajattele ennemmin yhdeksää vuottasi." Hän -tarttui poikansa nutun nappiin ja ravisteli häntä. "Yhdeksän vuotta -hänellä vielä on, miehet, ja totella ja myöntyä hänen täytyy (jälleen -ravistelu) -- esiin kutsuttaessa -- muutoin hänen käy huonosti!" Hän -antoi pojalle kovan iskun olalle ja ottamatta huomioon seuralaistensa -osittain hämmästyneitä, osittain ilkeäjuonisia kasvoja, astui hän -katosta kohti, jonka alla Olutjuusto-Martelin vaunut olivat, hyvin -totisena lopettaen sanoilla: "niin, niin, sotaoikeus on perin ankara." - -Kun hevoset oli tarkastettu, astui hän jälleen pihan poikki -ravintolaan. "Lähde mukaan", sanoi hän ohimennessään Tonille ja -kun he olivat tulleet ravintolahuoneeseen asettui hän istumaan -nuorukaista vastapäätä ja katsoen kiinteästi tätä silmiin alkoi -puhua: "Kuuleppas nyt ja ymmärrä minua hyvin. Nyt on näytettävä onko -sinullekin isäsi tahto korkeamman arvoinen kuin omasi; senvuoksi -en odota mitään vastaväitteitä sanoessani sinulle: Sinä nait -Olutjuusto-Martelin Salin. Häidenpidon ajan määrääminen on sopimuksen -mukaan jätetty sinun tehtäväksesi; sinä tunnet kaikki asianhaarat, -tiedät, mitä sulla on sanottavana, etkä siis tarvitse pitkää -miettimisaikaa. Puhu!" - -Nuorukainen katsoi uhmailevasti vanhuksen kasvoihin. "Koskei mikään -vastaväite ole sallittu, niin mitä minun on tekeminen? Hyvä, minä -siis nain Salin. Minulle on mieleistä, että itse edes saan määrätä -ajan, jolloin sen pitää tapahtua, ja silloin en minäkään salli mitään -vastaväitteitä! Jos sen pian täytyy tapahtua, niin en tahdo senvuoksi -vanheta; kahdeksan viikon kuluttua ovat häät!" - -Pauhaavaan meluun, mikä nyt puhkesi, hukkui Sternsteinin isännän -eläimellinen huuto. - -"Isäntä! Isäntä! Isäntä!" -- "Nyt tiedät kenen luo sinun on -riennettävä!" -- "Sternsteinin isäntä maksaa!" -- "Täytä lasit!" - -Vanhuksen käsiä puristeltiin, hän seisoi ja tuijotti sanattomana -eteensä; vasta kun Olutjuusto-Martel astui esiin ja ravistaen -häntä molemmin käsin olkapäistä huusi: "Niinpä olet siis selvästi -voittanut, sinä sakramenskattu heittiö! No, olkoon sinulle suotu -nuo kaksi hevosta, olkoon ne sulle suotu, koska poikasi niin hyvää -tarkottaa tyttärelleni!" -- silloin näytti Sternsteinin isäntä -jälleen tointuvan, hän sysäsi Pitkän syrjään, viittasi moneen kertaan -pöytään päin, minkä vedontodistajat, jotka juuri olivat istuutuneet -kukkuroilleen täytettyjen maljojen ääreen, ystävällisenä kehoituksena -heti ottivat huomioon, sitten tarttui hän kiinni Toniin kyynärpään -yläpuolelta niin lujasti, että nuorukainen vain vaivoin saattoi -pidättää äänekkään kirkaisun, vei hänet ulos huoneesta, raahasi hänet -erääseen kolkkoon käytävään, joka oli porstuan vieressä, ja työnsi -hänet siellä muurinnurkkaukseen. "Rakkari, hylkiö", huohotti hän, -"ruoskaniskuilla lyön pääkallosi puhki kotiinmennessä ja paiskaan -sinut raviin." - -"Oletpa hullu", ähkyi nuorukainen, kasvot tuskan väänteissä ja -kiemurrellen vanhuksen kovissa kourissa, "mitä olen sitten tehnyt -sinulle?" - -"Sovittua se kaikki oli, minulta on petoksella anastettu talot ja -tavarat!" Hän tempasi rimpuilevan nuorukaisen luokseen ja paiskasi -hänet sitten vasten seinää niin että tärähti. - -"Älä enää toista kertaa koske minuun!" huusi tämä. "Älä koske -minuun, muutoin huudan apua! -- Minä en tiedä mistään. Ja jos asia -niin olisikin kuin sinä luulet, kuka on sinua sitten käskenyt -lyömään vetoa, kuka on sinua sitten pakottanut antamaan sanasi -ja kädenlyöntisi!? Sen kaiken olet tehnyt vapaasta tahdostasi ja -kunniallisemmin istut kai eläkkeellä kuin nostat melua siitä ja -kuljet kartanossa ihmisten pilkkana kuten puolihupsu erakko." - -Toni ei yleensä ymmärtänyt lukea isänsä mielipidettä tämän silmistä, -mutta se, mikä niistä tällä hetkellä loisti, oli kuitenkin aivan -liiaksi vailla isäntunteita. Jos katseilla olisi voima kivetyttää, -polttaa, myrkyttää, niin ei nuorukainen elävänä olisi päässyt tästä -paikasta. Äkkiä vetäytyi vanhuksen suu ja koko alempi osa kasvoista -suonenvedontapaisesti kokoon, ikäänkuin hänellä olisi ollut raaka, -hapan hedelmä hampaiden välissä. Hän käänsi nuorukaiselle selkänsä ja -käveli verkalleen takaisin ravintolahuoneeseen. - -Siellä hän istui itseensä sulkeutuneena, harvapuheisena, ja tyhjensi -ahkerasti lasiaan. - -Oli myöhäinen iltapäivä, kun kuusi talonpoikaa kantoi Sternsteinin -isännän ulos huoneesta vaunuvajaan. Yksi kulki joukkueen edellä -lippu kädessä. Se oli oikeastaan luudanvarsi, jossa pöytäliina -liehui, ja se laskettiin alas, kun tuo täydessä humalassa oleva -isäntä asetettiin kärryihinsä oljille pitkäkseen. Hänelle pantiin -pyhimyskuvan sijaan pelikortit rinnan päälle ja hän oli vielä siksi -virkeä, että saattoi nopeasti kerätä kortit käteensä ja paiskata -ne ilvehtijän päähän, tuon veitikan, joka parhaillaan valittavalla -esirukoilijan äänellä lorotteli "syvästisurevien paikallejäävien" -kiittelyt Sternsteinin isännän "kunnioittavasta läsnäolosta." - -"Mene tiehesi, konna!" sammalsi humaltunut. - -"Jumalan haltuun, Olutjuusto-Martel!" huusi Toni kuskipukilta. "Sinä -näet, etten tänään voi tulla teille. Sano terveiseni Salille!" - -Vaunut vierivät pois ja niiden takana juoksi kaksi voitettua ruskeata -hevosta katsellen suut leveinä ja silmät totisina tuota langennutta -suuruutta, joka heidän edessään oljilla heilahteli toiselta sivulta -toiselle. Vähäväliä kohotti isäntä raskaita silmänkansiaan ja -tuijotti noihin välinpitämättömiin, kylmiin eläintennaamoihin, mutta -hiljaa kiroten sulki hän sitten jälleen silmänsä: jos hän huomasi -noiden kahden hevosen pistävän päänsä yhteen, ikäänkuin niillä olisi -ollut jokin salaisuus keskenään, ihme vain mikä, niin joutui hän -vihan vimmoihin ja jakoi niille nyrkiniskuja; hänen pommittamisestaan -ja lyönneistään tempoivat ne sitten vaunuja taaksepäin ja Tonilla oli -täysi työ saada niitä rauhottumaan. - -Tämä pieni ikävyys ei kuitenkaan saanut nuorukaisen hyvää tuulta -häirityksi. Hän vihelteli hiljaa itsekseen ja monta kertaa, kun hän -puolittain kääntäen päätään katsahti taakseen vaunuissa ähkyilevään -vanhukseen, huomasi hän senkin, että tämä nauroi, mutta varovaisuuden -vuoksi suu kiinni, nenän kautta. - -Niin, sotaväessä oppii ymmärtämään vehkeilyä! Kuten usein maailmassa, -niin sielläkin rohkeus voittaa ymmärryksen, niin että se, mitä järki -taitavasti sommittelee, joutuu häviölle ja yksinkertaisin, joka -usein on aivan kouraantuntuvaa ja läpinäkyvää, pääsee voitolle. Toni -heittäytyi ilossaan huolettomaksi "sotajuonensa" seurauksista. Vain -jonkun kerran tuon pitkän matkan kuluessa tunnusteli hän päätään -ja vasenta käsivarttaan; niihin kohtiin, jotka sattuivat lyötäessä -seinään, tulee kai kuhmuja, ja niihin, joita vanhuksen sormet olivat -rutistelleet, sinisiä ja ruskeita pilkkuja. - -"Sitä ei kannata ajatella! Ehyemmin nahoin en olisi voinutkaan sieltä -päästä. Hei, tamma, taidatpa hiljentää siinä vauhtiasi! Etkö huomaa, -että nyt mennään kotiin päin? Etkö ala tallia vainuta? Tästä saat --" - -Hyvin lähellä oli jo Sternsteinin hovi. Kahdeksan viikon kuluttua sen -herrana! - - - - - -XVI. - - -Se mikä Schwenkdorfin ravintolassa oli tapahtunut tuli siellä -samoinkuin Zwischenbühelissäkin jo samana sunnuntai-iltana -ihmisten tiedoksi, ja toinen kertoi toiselle "totena uutisena", -että Sternsteinin Toni kahdeksan viikon kuluttua pitäisi häitä -Olutjuusto-Martelin Salin kanssa. Vaikkakin yleisesti ihmeteltiin, -että kaikki oli käynyt niin nopeasti ja että tuo "itara" vanhus -niin äkkiä oli päättänyt "asettua lepoon", ei siinä kuitenkaan -ollut mitään sen merkillisempää, jos isäntä tahtoi pitää oman -päänsä ja poika totteli häntä; oli vain pari ylen kekseliästä -olentoa, jotka asian johdosta pudistelivat päätään ja puhelivat -jotain "niskuroimisesta", mutta ei kuitenkaan äänekkäästi, sillä he -kuuluivat viisaaseen veljeskuntaan, joka pitää totuuden säkissä, -hyvin tietäen ettei se olisi omistajalle mikään onnenraha; jos sitä -rikkaalle tarjottaisiin, olisi se hänelle epämieluinen korukapine, -ja kerjäläiselle se olisi kulunut lantti, jota hän ei huolisi edes -lahjaksi. - -Maanantaina ei Sternsteinin hovin isäntä vielä kyennyt miettimään -tilaansa; _sen_ tuskan säästi häneltä eräs kipu, nimittäin -päänkivistys. Hän oli sellaisessa tilassa, jolloin ihmisestä tuntuu -siltä kuin olisi aivokoppa puhtaaksi tyhjennetty ja siellä sisällä -istuisi ahkera työmestari ja poraisi ja sahaisi ja naulaisi, -ensin kovalla vasaralla, sitten kevyemmällä puupalikalla. Kun hän -lakkaa päivätyöstään, on yhden päivän kestänyt kurjuus mennyt kuin -huomaamatta. - -Tiistaina ryhtyi isäntä tavallisiin toimiinsa, mutta moniaan kerran -pääsi häneltä huokaus: "Niin, niin rakas kartanoni, nyt joudut -pian toisiin käsiin!" Keskiviikkona suretti häntä ajatus: nuo -samaiset kädet eivät liene ahkerimmat eikä taitavimmat. Torstaina -surkutteli hän "kartano-parkaa", joka tulisi häntä, vanhaa herraansa, -varmastikin kovasti kaipaamaan, mutta hän ei valitettavasti voinut -sitä auttaa -- eihän väliin sekaantuminen ollut hänen asiansa! -Perjantaina oli hän päässyt siihen vakaumukseen, että ilman häntä -kaikki kävisi nurinkurin, ja lauvantaina rauhotti hänet täydelleen -loppupäätelmä: sitä ylen viekasta menettelyä, jolla nuori isäntä ja -miniä olivat tänne tunkeutuneet, ei voisi siunaus seurata, molemmilla -tulisi olemaan enemmän kärsimyksiä kuin luulivatkaan, kunnes lopulta -hovi luikuisi pois heidän käsistään ja he jäisivät puille paljaille. -Tämä lohdullinen otaksuma, joka paljon vaikuttavampina, ei hyvää -ennustavina kuvina leijaili hänen henkisen silmänsä edessä, sai hänet -alistumaan kohtaloonsa, niin että hän sunnuntaina Schwenkdorfissa -tervehti Olutjuusto-Martelin Salia kirkon edustalla niin -ystävällisesti ja isällisesti kuin vaan saattoi. Ja sitä ei häneltä -oikeastaan olisi voinut odottaa. - -Tästäpuoleen kiinnitti vain kaksi asiaa hänen huomiotaan: häiden -valmistelu ja talonluovutuksen toimeenpano. Sillä sellaiset häät hän -tahtoi varustaa, että lähiseudun ihmisten suut ja silmät levenisivät -ja loitompana olevat kurottaisivat kaulaansa niitä nähdäkseen, -ja sellaisen talonluovutuksen hän tahtoi toimittaa, jollaista -ei vielä kukaan maassa ollut tehnyt. Sen "kekseliään notarion", -jonka oli sommiteltava avioliittosopimus, täytyi myöskin kirjottaa -luovutuskirja, jonka kautta Sternsteinin isäntä suostui luovuttamaan -kartanonsa kaikkine tiloineen ja maineen ja vielä lisäksi hyvän -joukon puhdasta rahaa pojalleen omaksi; mutta jäännöksen säästöistään -ja rautaisen raha-arkun, muutamat tarkoin luetellut talouskapineet -sekä jotkut samoin tarkasti määritellyt elukat talon karjasta pidätti -vanhus itselleen, samoinkuin Zwischenbühelistä päin näkymättömän -auringon puoleisen osan puutarhaa ja sen viereen jonkun verran -maata. Tälle maalle hän tahtoi rakennuttaa itselleen asunnon, ja -kun se ulkohuoneineen olisi valmis, siirtyisi hän kaikkine omineen -sinne, mutta siihen saakka, niin oli päätetty, sai rauta-arkku olla -paikallaan, hänen karjansa yhteisessä tallissa ja hän pienessä -kamarissaan kaikessa rauhassa, sillä hän oli siksi varovainen ettei -pannut itseään sille vaaralle alttiiksi, että jonkun tilapäisen -riidan jälkeen olisi tullut muitta mutkitta karkotetuksi tiehensä -talosta ja että hänen, ennenkuin hänellä itsellään vielä oli -asumusta, "köyhän, tulipalon kautta talonsa menettäneen ihmisen" -tavoin olisi täytynyt neuvottomana seisoa vanhojen kapineiden ja -möräjävän karjan keskellä. - -Varhain aamulla sinä päivänä, jona Toni meni Schwenkdorfiin -vihittäväksi, oli puunleikkelijän nuori vaimo lähtenyt kotoaan -voidakseen olla kirkossa silloin kun hääseurue sinne saapuu. Tuo -hermoja kiihdyttävä, kaiken pelon ja arkailun voittava uteliaisuus, -joka ohjaa miehen vastustelevat katseet julmaan, inhottavaan, -kiduttavaan eikä salli vaimon kääntää silmiään pois siitä, mikä -saa ihmiset tungeksimaan telotuspaikoille, ruumishuoneisiin ja -onnettomuuspaikkoihin, tuo halu, jota on paha katsella, oli vallannut -Helenan, oli saanut hänet lähtemään tuolle pitkälle matkalle ja ajoi -hänet nyt kirkkoon pilarin luo, johon hän pamppailevin sydämin ja -hengitystään pidättäen nojautui, kunnes kaikki -- oli ohi. Sitten hän -hiipi väentungoksen läpi ulos ja juoksi kapeata, vain paikoittain -tallattua polkua pitkin yli peltojen, mäkien ja törmien ja kulki -pitkää kiertotietä pensaikon läpi, joka oli kyläntakaisella mäellä -hänen majansa yläpuolella, kotiinsa Zwischenbüheliin. - -Sternsteinin hovissa kohisi, tärähteli ja väreili jo ilma hälinästä, -soitosta ja pyssynlaukauksista. Ikäänkuin siitä huumautuneena -ja hämmentyneenä toimitteli Helena hitaasti ja huolimattomasti -joitakuita kotiaskareita. Ja kun tuli ilta, jonka hiljaisuudessa -tuolta ylhäältä kuuluva melu ja hälinä yksinomaan täytti koko laajan -ympäristön, silloin pani hän lapsensa nukkumaan, sanoi hyvää yötä -miehelleen ja astui majansa portaille; siellä hän seisoi, oikea -sääri kierrettynä vasemman ympäri, kädet ristissä, pää nojautuneena -ovipieleen, ja tuijotteli Sternsteinin hoviin päin. - -Siellä laulettiin ja soitettiin, siellä kajahteli riemu hiljaiseen -yöhön, vähäväliä pamahti raketti valaisten ilman. Tällaista remua -ja kohinaa jatkuu tunti tunnilta aamunkoittoon asti ja vasta päivän -kirkkaassa auringonvalossa se vähitellen rauhottuu; sitten se kai -huomenna, ehkä vielä ylihuomennakin, jälleen päivällisaikaan alkaa, -ja poislähtöä tekevät vieraat sen lopulta saavat taukoamaan. Huomenna -jälelle jääneet kaikin voimin ilakoivat, poismenneidenkin puolesta, -ja ylihuomenna ovat kaikki lopen väsyneitä noista hyvistä päivistä. - -Kova riemuhuuto, joka seurasi erään ylöskohoavan raketin -räiskähdystä, sai nuoren vaimon säpsähtämään, hän pyyhkäsi kädellään -otsaansa, rauhottui jälleen, sulki oven ja meni vuoteelleen. - - * * * * * - -Olutjuusto-Martelin Sali näytti todellakin kuin puusta veistetyltä, -ainakin tänään, kunniapäivänään, Sternsteinin hovin nuoren -emännän arvossa, sillä joko hän sitte käveli, seisoi taikka -istui, tuntui hän niin puiselta, että Tonin täytyi sille nauraa, -mutta hän tunnusti myös itselleen, että Sali oli hyvää puuta. -Toni oli kuitenkin, mitä naisväkeen tulee, oppinut huomaamaan -- -sotilassäätyhän kuuluu _siinäkin_ suhteessa olevan hyvä koulu --- ja erottamaan sellaiset, jotka viekkaiden, ala-arvoista -tavaraa myyskentelevien rihkamakauppiaiden tavoin yhtä kernaasti -pettävät kuin kärsivät "petetyksi tulemisen", niistä, jotka eivät -halukkaasti ennakolta kieltäydy luvattomasta, huonosta kaupasta, -vaan joista taistelukuntoisimmat toisinaan antavat tungettelevalle -kaupustelijalle korvaukseksi rahankin, joka veljesten kesken -on viiden guldenin arvoinen, mutta joka oikeudessa on vain -kurssinmuutosten alainen ja joka siitä asti kun maailma luotiin ei -vielä koskaan ole väärällä leimalla esiintynyt, mutta jota siitä -huolimatta ei julkisissa kassoissa oteta vastaan maksunsuorituksena; -veronkantajain tosin pitäisi ryhtyä erikoisiin toimenpiteisiin sitä -vastaan. - -Oliko Sternsteinin Tonin kasvoille milloinkaan, salaa -seurustellessaan toisen tai toisen tuollaisen kaunottaren kanssa, -noussut tuo yksipuolinen häpeänpuna, joka ei ole tuloksena -fysiologisesta toiminnasta, vaan oudosta voimanosotuksesta, siitä -hän ei hiiskunut, niinkuin yleensä sellaisissa tapauksissa itse -lörpöttelevimmätkin miehet koettavat pysytellä mahdollisimman -vaiteliaina; varmaa vaan on, että hän tunsi tyydytystä, että hänellä -nyt tuollaisesta kunniallisestakin vain olisi odotettavissa "rakas", -ja hänen ylpeyttään imarteli saada olla sen yksinomistajana ja -herrana. - -Siitä hän oli varma, että tämä hänen emäntänsä ei tulisi asettumaan -häntä vastaan, hänellä oli kahdeksassa viikossa ollut kyllin aikaa -oppia tätä tuntemaan, eikä siihen edes olisi tarvittu kahdeksaa -päivääkään. Ankaruus, joka näkyi Salin hiukan teräväpiirteisistä -kasvoista, osotti itsetietoisuutta ja vakavaa käsitystä omasta -sekä vieraan velvollisuudesta, mutta se koski vain renkejä, jotta -nämä eivät laiminlöisi mitään, se koski vain piikoja, jotta he -eivät tulisi laiskoiksi, _ei_ miestä; miehelle puhuivat tummat, -sinertävällä loisteella välkkyvät silmät, ja ainoastaan ne; tuo nuori -vaimo oli niitä olentoja, jotka luodessaan katseen mieheensä hänen -edestään menisivät tuleen, jos niin vaadittaisiin, mutta jotka koko -elämänaikanaan eivät suo tälle hellää sanaa ja pitävät toisen niin -itsestään ymmärrettävänä kuin toisenkin. - -Puoliyö oli jo ohitse kun häävieraat, joiden paikallistunto ja -laskukyky kai oli jossain määrin sekava, yht'äkkiä huomasivat -sulhasen ja morsiamen poissaolon, huomio, joka aiheutti suuren -melun ja epäilyttävän mutta ei suinkaan uuden pilapuheen tulvan. -Kaikki kuppuroivat ylös ja tahtoivat juoda molempain appiukkojen -maljan, mutta lasit kilahtivat vain ystävällisesti hymyilevän -Olutjuusto-Martelin lasia vastaan; sulhasen isä ei ollut saapuvilla. - -Vanha Sternsteinin isäntä oli heti nuoren parin poistuttua lähtenyt -kotiinsa, jossa hän tapasi heidät ylhäällä suuressa tuvassa; nuori -isäntä oli kiertänyt käsivartensa nuoren emännän vyötäisille ja -molemmat katsahtivat kummastuneina ylös kuullessaan jonkun saapuvan -paikalle. - -"Sinäkö se olet, isä?" kysyi Toni. "Tuletpa sopimattomaan aikaan." - -"Menen heti takaisin", murahti vanhus, "tahdoin vaan katsoa, -en kuitenkaan teitä." Hän astui rautaisen raha-arkkunsa eteen -ravistellen sen lukkoa ja nyökäytti tyytyväisesti päätään. Sitten -pisti hän kätensä liivintaskuun, veti avaimen esiin ja avasi erään -laatikon; paperit ratisivat hänen sormissaan, muuan rahapussi kilahti -toista vastaan, hän vihelteli hiljaa itsekseen ja sulki arkun kannen. -"Yhden hyvän neuvon minä teille antaisin", virkkoi hän nuoriin -kääntyen, "vaikken tahdokaan sekaantua teidän talouteenne, -- se on -teidän oma asianne, -- sitä varon tekemästä enkä siinä suhteessa -puhu pahaa sanaa, mutta en hyvää sen enemmän, sen sanon heti; vain -yhtä asiaa tarkotan, sitä ettei teidän pidä paneutua varsin pahoihin -väleihin minun kanssani. Tuolla on vielä jonkun verran!" Hän löi -kämmenellään raha-arkkuun. "Hyvää yötä!" - -"Hyvää yötä, isä", virkkoi Toni. - -"Hyvää yötä", kuiskasi Sali. - -Vanhan isännän raskaat askeleet kajahtelivat portailta ja, häipyivät -vähitellen kuulumattomiin. - - * * * * * - -Vanhan Sternsteinin isännän sekaantumattomuus nuorten talouspuuhiin -huomattiin pian omituisen laatuiseksi. Nuori isäntä oli nimittäin -siinä hyvässä uskossa, että tuollaisen suuren kartanon herrana -oleminen oli perin helppoa, sillä kaikkina vuosina oli näyttänyt -siltä kuin luistaisi siellä kaikki itsestään; hän sai toisten tavoin -työ-osansa tehdäkseen ja jos hän muutoin tahtoi koskea johonkin tai -jos hänen mieleensä johtui joku kysymys, niin ei vanhus kieltänyt -häneltä neuvoaan eikä selitystään, mutta Toni ei ollut erikoisen -utelias eikä vanhus haastelias silloin kun asiaa ei suorastaan -kysytty häneltä ja kun se ei häneen koskenut. Viimemainittu tahtoi -näet vielä hyvän aikaa "johtaa ja hallita" ja vasta sitten, noin -vuoden kuluttua poikansa häistä, ottaa tehtäväkseen nuorukaisen -perehdyttämisen kaikkeen, pienimmästä suurimpaan. Hän ei aikonut -säästellä aikaa eikä vaivaa, kunnes tämä olisi täysin harjaantunut -kaikkeen. Tämän oli poika nyt "viekkaudella narraamalla isältään -tämän omaisuuden" perinpohjin turmellut. Hyvin pian sattui nuorelle -isännälle seikkoja, joihin hän ei tiennyt neuvoa; palvelusväeltä -kysyminen ei mitenkään käynyt laatuun, Schwenkdorfin appiukko oli -hieman liian loitolla ja jos hän huomaisi, kuinka suuri merkitys -hänen mielipiteelleen annettaisiin vieraan talon hoidossa, niin -voisi hän ajan mittaan siitä hyvin vastenmielisellä tavalla -ylvästellä. Tonille ei siis lopultakaan, kun joku asia tuntui kovin -epäilyttävältä, jäänyt muuta neuvoksi kuin koettaa tiedustaa sitä -vanhalta Sternsteinin isännältä. Hän hiipi aina silloin tämän luo ja -puhui asian hiljaisella äänellä, tuskin suutaan avaten, mutta sitä -enemmän korviaan teroittaen. "Sanoppas miten oli ennen tapana, uusi -ei ehkä kelpaa?" tahi: "Siinä suhteessa menettelen kai toisin kuin -sinä, mitä sinä siitä arvelet?" - -Vanhus suoristi silloin joka kerta itsensä imien ilmaa niin että -hänen leveä rintakehänsä pullistui ja virkkoi sitten hitaasti: "Mitä -huolit vanhoista tavoista ja siitä miten muut menettelevät? Tee kuten -tahdot, sehän on oikein, olethan herrana talossa! Kaksi määrääjää -ei sovi yhteen kartanoon, kuten kerran olet sanonut. Jos työ tuntuu -sinusta liian vaikealta, niin miksi et ota tilanhoitajaa, kuten ennen -olet lupaillut? Tiedusta heti kunnollista miestä siihen. Tuollainen -hoitaja hoitaa tosin ensiksi oman säkkinsä, mutta jos hän jotain -ymmärtää, niin toimii hän kuitenkin talon hyväksi enemmän kuin mitä -hän sinulta voi varastaa, mutta jos hän ei mitään ymmärrä, silloin -olet osunut harhaan, hänellä on silloin taskut täynnä ja sinulla on -ja pysyy reijät omissa taskuissasi." - -Nuori isäntä saattoi niin usein kuin tahtoi purra hapanta omenaa, -hänelle ei tullut siitä muuta kuin arat hampaat. Hän alkoi -todenteolla murehtia, vahinkojen vuoksi, -- ettei hänen tarvinnut -tehdä sitä ympäristön pilkasta, sen hän tiesi --; hädässään uskoutui -hän emännälle. Tämän silmät tosin suurenivat ja hän pudisti -arvelevaisena päätään, mutta päätti sitten pian ottaa sen asian -toimekseen, että saisi vanhuksen toisiin ajatuksiin; sen jälkeen -kun tämä oli päässyt selville, ettei hän ollut edeltäpäin tiennyt -siitä kepposesta, mikä vanhukselle vedonlyönnissä oli tehty, oli -miniä tullut ukolle paljon siedettävämmäksi. Sali juoksi paikalla -hänen luokseen ja jutteli hänen kanssaan, hän valitti miehensä -pulaa ja nyt hänen täytyi avoimesti tunnustaa sekin, että tämä oli -menetellyt kauhean kevytmielisesti tunkeutuessaan sinne, jossa hän jo -ennakolta tiesi olevansa aikaansaamaton; mutta isän tuli ajatella, -että tämä koskisi häneenkin, Saliin, joka ei ollut vähintäkään syypää -kaikkeen siihen mitä oli tapahtunut, ja kuinka sääli olisi tätä -kaunista kartanoa ja kuinka Toni, vaikka olikin perin ajattelematon, -kuitenkin oli hänen ainokaisensa, -- ja näin kerjäsi ja imarteli hän -vanhukselta tarpeelliset neuvot ja tiedonannot. - -Se mikä irrotti vanhan Sternsteinin isännän kielen, ei kuitenkaan -ollut heräävä oikeudentunto, joka asettuu vastustamaan viattomain -kärsimistä syyllisten kanssa. Joka sellaista oli ajatellut, se tunsi -vanhuksen huonosti; hänen johdonmukaisuuden puutteensa ei virrannut -niin kirkkaasta lähteestä, vaan -- ikävällä se sanottakoon -- -inhimillisen heikkouden suuresta, ylen täysinäisestä purosta. Tosin -oli aivan vastakkaista hänen alkuperäiselle aikomukselleen seistä -sievästi syrjässä ja levollisesti katsella nuoren väen toimia, että -hän nyt neuvoillaan avusti toista ja siten tasotteli toisen virheet. -Mutta nyt kuten ennenkin pysyi hän epäystävällisenä Tonille, jonka -kiittelyt ja lähentelemiset hän jyrkästi torjui; tämä ei tosin olisi -painostanut nuoren isännän mieltä, mutta kun hän aikoi saada asian -järjestetyksi oikein mukavasti ja sai emännän taipumaan suoranaisiin -kyselyihin isältä, silloin virkkoi tämä: "Oh, sinä erehdyt kai, -sen ja sen tietää Toni varmasti, hän ei ole minulle hiiskunut -siitä sanaakaan." Niin täytyi sitten isännän jokaisen asian vuoksi -ennakolta valitella hätäänsä ja tunnustaa, ettei hän mitään tiennyt, -ja kun sitten emäntä alkoi surkutella miehensä "isännyydenottoa" ja -pyytää apua, niin tämä nöyrtyminen ja kerjääminen juuri kutkutti -Sternsteinin isännän turhamaisuutta. - -Tosin eivät Sternsteinin nuoret olleet mitään jokapäiväisiä -punakettuja, vaan jalompaa rotua, hieman sinerviä, ja he saivat -kestää moniaan sieluntaistelun ennenkuin sellaiseen alistuivat ja -tottuivat kiertoteitä hiipimiseen; mutta kun he huomasivat, ettei tuo -vanha korppi ollut muulla tavoin taivutettavissa, suu aukaistavissa -ja juusto siitä pois pudotettavissa, niin suostuivat he ja tekivät -hänen tahtonsa mukaan ajaakseen perille omansa. - -Sellaisissa olosuhteissa ei vanhus, varma kun oli kaikesta hänelle -tulevasta kunnioituksesta, ensinkään pitänyt kiirettä oman asuntonsa -valmistamisen kanssa, mutta kun lähes vuoden kuluttua Sternsteinin -hovissa odotettiin pienokaista, silloin piti hän rakennuksen -kuntoonpanemisen hyvin tärkeänä, vietti tuntikausia työpaikalla ja -torui ja kiirehti työmiehiä, sillä niin pian kuin lapsi tuonne ylös -ilmestyisi, tahtoi hän siirtyä sieltä alas; lapsenparku ei enää -vanhalla ijällä huvittanut, kuten hän sanoi. - - - - -XVII. - - -Yön yllättäessä olivat vaunut jyrisseet yli sillan ja syöksyneet läpi -kylän. Ei voinut kyllin nopeaan kääntää päätään akkunaan, ohi ne -olivat. - -Ravintolan edustalla oli sen isäntä seissyt, tuntenut ajomiehen -Sternsteinin kartanon rengiksi ja pitkin askelin juosten hänen -luokseen huutanut: - -"Minne matka, Vastl?" - -"Kaupunkiin." - -"Mikä hätänä?" - -"Emännälle -- tohtoria!" - -Minkä kuultuaan ravintoloitsijan vaimo oli lyönyt kätensä yhteen. -"Pyhä Neitsyt olkoon tuolle raukalle armollinen!" - -Varhain aamulla palasivat vaunut takaisin ja kun ne pysähtyivät -Sternsteinin kartanon eteen, syöksyi nuori isäntä katse jäykkänä ja -tukka epäjärjestyksessä esiin ja tarttui tuon pienen ja tanakan, -vaunuista laskeutuvan miehen käsivarteen. "Auttakaa, auttakaa, herra -tohtori, en voi enää kauemmin kuunnella tuota valitusta!" - -Lääkäri astui, pikemmin tungettuna ja työnnettynä kuin itse nousten, -ylös portaita. - -Kolme neljännestuntia myöhemmin makasi ylhäällä hämärässä kamarissa, -jonka verhotut akkunat eivät päästäneet lävitseen valoa eikä ilmaa, -hyvin heikko, hento, kalvakka lapsi ja riutuva vaimo. - -Kun tohtori, ahkeraan pyyhkien kirjavalla silkkinenäliinallaan -otsaansa, astui polkua myöten alas nuoren isännän seuraamana, kuuli -eräs piika seuraavan puhelun. - -"Herra", virkkoi isäntä, "se olisi sitten ikäänkuin ei minulla -olisikaan vaimoa." - -"Sen selväksi tekeminen teille", sanoi lääkäri, "oli minun -velvollisuuteni. Saatteko muutoin pitää hänet vielä kauan, sitä en -tiedä, mutta jos tahdotte pian hänestä päästä, niin tarvitsee Teidän -vain olla olevinaan kuulematta minun neuvoani." - -Silloin huomasi isäntä tytön ja huusi häntä tuomaan pullon viiniä, -kinkkua ja leipää tohtorille lehtimajaan. Ahneus, jolla tuo pieni, -pyöreä mies kävi niihin käsiksi, ja hänen maiskuttava syöntitapansa -olivat Tonin silloisessa mielentilassa niin vastenmielinen näky, että -hän äkkiä huomauttaen "täytyvänsä lähteä katsomaan tuonne ylös", meni -pois, mikä varmaankin oli tohtorille hyvin mieleistä, sillä yksin -jäätyään hän heti pani pois säälittelevän kasvojenilmeen ja päästi -pureksiessaan mitä parhaimman vointinsa eläimellisin äänin ilmoille. - -Kolme päivää tämän jälkeen olivat ristiäiset. Ne piti vietettämän -kaikessa hiljaisuudessa, sillä Sternsteinin kartanon emäntä makasi -niin heikkona kuin olisi hän ollut elämän ja kuoleman vaiheilla ja -jokainen rasittava ääni värisytti häntä päästä jalkoihin asti. - -Kun nuori isäntä, jota seurasi vain muutama vieras ynnä naiskummi, -eräs lähiseudun rikkaimmista emännistä, sekä kätilö, jolla rikkaiden -ristiäismenoissa on huomaamaton, vähä-arvoinen merkitys, astui ylös -kirkon portaita, nojautui pyhänkuvaintekijän vaimo vastapäätä olevan -pääoven rinnusmuuriin; hänellä oli vanttera pulleaposkinen poika -käsivarrellaan. - -Toni tuijotti Helenan kasvoihin, tämä katsoi kulmakarvat hieman -kurtussa häneen; lapsikin katsahti Toniin niin suurin silmin ja -totisena, että hän painoi päänsä alemma ja hänen katseensa liukui -vaimon voimakkaaseen vartaloon. - -Kasteentodistajat astuivat kirkkoon, pyhä toimitus alkoi. Kun tuo -rikas emäntä kastettavan nimessä oli luvannut uskoa kaiken minkä -kirkko määrää uskottavaksi ja sanonut hylkäävänsä perkeleen ja -hänen tekonsa, sai tuo pieni olento -- se oli tyttö -- naiskumminsa -kunniaksi tämän nimen Juliana. - -Kulkueen poistuessa kirkosta kulki nuori Sternsteinin isäntä -kumarassa, ikäänkuin olisi etsinyt jotain edestään maasta. Hän tiesi -Helenan vielä olevan siellä, hän tunsi tämän tarkastelevan itseään, -hän olisi sen tiennyt ja tuntenut, vaikkei olisikaan nähnyt Helenan -oikean jalan kärkeä, jolla tämä leikillään singahutteli pieniä kiviä. - -Neljä viikkoa lienee kulunut tästä kohtaamisesta, toisesta sen -puolitoistavuotiskauden aikana mikä oli kulunut Tonin kotiintulosta, -kun vanha Zinshoferin emäntä eräänä iltana jokseenkin myöhään juosten -tuli Helenan luo ja käski merkitsevin viittauksin ja salaisin -silmäniskuin tätä tulemaan majaansa. - -Nuoresta emännästä tuntuivat tuollaiset salakähmäiset ja hämärät -viittaukset vastenmielisiltä, hän pyysi ärtyisästi vanhusta heti -tässä paikassa sanomaan mikä oli kysymyksessä, mutta kun tämä -nopeasti livahti ulos, seurasi Helena häntä harmistuneena. - -Kun molemmat astuivat sisälle majaan, istui Sternsteinin nuori isäntä -penkillä, nojaten selkäänsä seinään, käsivarret riippumassa, ja -käänsi hitaasti, ikäänkuin olisi ollut väsyksissä, päätään oveen päin. - -Helena jäi seisomaan kynnykselle, ojensi täyteläisen, pyöreän -käsivartensa häntä vastaan ja ravisteli kättään. - -Hän oli jo oikealla kädellään tarttunut ovenripaan, painaen lukkoa -kiiruhtaakseen tiehensä, mutta sitten asetti hän äkkiä vasempansa -lanteilleen ja kysyi terävällä harmistuneella äänellä: "Mitä sinä -oikeastaan täältä tahdot?" - -"En mitään", vastasi nuori isäntä, "en yhtään mitään. Sinun -huutamistasi tänne en ole pyytänyt enkä olisi sitä sallinut -tehdäkään, jos olisin asiasta tiennyt, se oli äitisi päähänpisto, -_hänen_ luokseen minä olen tullut tuskaani ja kurjuuttani valittamaan -ja puhumaan siitä, kuinka toisenlaiseksi kaikki olisi voinut tulla. -Lieneehän se toki minulle sallittua? eikä häntä pahenna osanottonsa -minua kohtaan." - -"Sinulle tulee nyt vain takaisin se mitä olet minua vastaan -rikkonut", virkkoi Helena, sitten pujahtaen ulos; kuului kiirehtivien -askeleiden kopinaa ja sitten korkojen kalahtelua naapuritalon oven -edessä oleviin kiviportaisiin. - - * * * * * - -Ihmiset pitivät päivänselvänä, että Sternsteinin hovin nuoresta -isännästä täytyi tuntua kovin painostavalta, kun kartanossa -toimeliaan, elämänhaluisen emännän sijasta nyt yhtäkkiä oli toimeton, -sairasteleva vaimo, ja viisaammat, jotka eivät jokaista arvostelleet -oman itsensä mukaan, väittivät sellaistakin, että he olisivat voineet -ennakolta sanoa miten hän ottaisi vastaan onnettomuutensa. Murhe ja -sydämen suru sitoo monen hienolla langalla kiinni paikkakuntaan, ja -joku tekee silloin usein kaksin verroin enemmän työtä kuin muulloin -päästäksensä murheen herraksi; tai tulee se hänen herrakseen, ja -silloin istuu hän ristissä käsin sen vallassa ja tulee sanattomaksi -jatkuvan tuskan näkemisestä; jonkun toisen se ajaa pois talosta, -niin että hän juoksentelee kuin sumussa, yritellen vain kotoa -poispäin, tai kuljeskelee kaikissa ravintoloissa ja etsii unohdusta -juomisesta. Että Sternsteinin hovin Toni tulisi hylkäämään kotinsa, -senkin olivat juuri nuo viisaammat ennakolta näkevinään, mutta ne, -jotka aina tekivät toisin kuin joku muu on tehnyt tai tekee, jotka -hänen käyntinsä ja "pyörähtelynsä" sairaan huoneessa -- itselleen -vahingoksi ja emäntääkään hyödyttämättä -- olisivat lukeneet hänelle -pahaksi, he eivät nyt pitäneet sitä lainkaan kauniisti tehtynä, -että hän juoksi pois kotoa ja jätti vaimoparan yksin; se ei heidän -silmissään ollut puolustettavaa, mutta kuitenkin käsitettävää. -Vain yhden seikan vuoksi pudistelivat pian sekä ajattelevat että -närkästyneet päätään, sen nimittäin, että nuori isäntä niin usein -pistäysi vanhan Zinshoferin emännän luo. Oli vain harvoja iltoja, -jolloin ei nähty hänen menevän vanhuksen majaan tai tulevan sieltä. - -Puoskaroiko vanhus ehkä Sternsteinin emännälle rakasta terveyttä -takaisin? Mahdollista kyllä. Jo aikoja sitten oli hänestä kerrottu, -että hän ymmärsi yrttien ja juomien käytön parannuskeinoina. - -Mutta ei asia sentään voinut niinkään olla. Sillä isäntä palasi -aina tyhjin käsin hänen luotaan ja myötätuntoisuutta ei suinkaan -liene ollut se, että hän sitten kun luuli olevansa kuulumattoman -matkan päässä hiipi pyhänkuvaintekijän pihaan, jäi pitkäksi aikaa -seisomaan majan eteen ja painoi nenänsä melkein lyttyyn akkunaruutua -vastaan? Sternsteinin hovissa kulki sellainen puhe, että varsin hyvin -tiedettiin, mitä tietä isäntä oli kotiin tullut, sillä jos hän oli -ollut tuon vanhan noidan luona, silloin ei hän lausunut ainoatakaan -hyvää sanaa emännälle. - -Kahdesti syntyi sitten meluisa kohtauskin. Isäntä soimasi loukkaavin -sanoin emäntää hänen sairaloisesta tilastaan, jonka hän kai oli ennen -tiennyt, mutta salannut sen Tonilta, ja kun emäntä kyynelsilmin -viittasi kehtoon, käänsi hän sille lasta herjaten selkänsä. -Molemmilla kerroilla oli hän päivän kuluessa ollut alhaalla kylässä, -Helenakin oli poissa, ja vanha Zinshoferin emäntä oli tuonut -tyttärenlapsensa, pienen, kiharatukkaisen Nepomukin omaan majaansa. - -Helenasta oli tosin monena kuutamoisena yönä, jolloin hän kauan -makasi valveillaan, tuntunut siltä kuin olisi jokin varjostanut -akkunaa, mutta hän ei ollut ottanut siitä sen parempaa selkoa; -vasta sitten kun kylässä alettiin puhua Sternsteinin nuoren -isännän yöllisistä käynneistä ja pikku Muckerl loruili kauniista, -ystävällisestä miehestä, joka oli luvannut antaa hänelle monta -kaunista kapinetta, silloin sovellutti hän ihmisten puheet ja lapsen -lörpöttelyn yhteen. - -Vielä samana iltana, jolloin hän oli päässyt selvyyteen tästä, istui -hän keskelle tupaa ja kurotti kaulaansa akkunaan päin, ja kun hän -näki Tonin astelevan pitkin tietä, nousi hän vähäistä myöhemmin ylös -ja juoksi äitinsä majaan. - -Hän tempasi oven äkisti auki ja paiskasi sen lujasti kiinni -perässään; sitten astui hän aivan Sternsteinin isännän lähelle, -puiden nyrkkiä tämän kasvojen edessä. "Sinä olet kurja mies! Eikö -sinulle ole kylliksi siinä, että yhden kerran olet ollut syypää minun -onnettomuuteeni? Tahdotko minut nyt vielä vaimonakin saattaa huonoon -huutoon?" - -Zinshoferin emäntä tunkeutui kummankin väliin. "Älä vaan nosta mitään -riitaa minun majassani", virkkoi hän, tarttuen Helenan uhkaavan -oikean käden ranteeseen. - -"Älä sinä sekaannu asiaan", huusi nuori vaimo, temmaisten itsensä -kiivaasti irti. "Älä sekaannu asiaan, ei tällä, -- sen sanon sinulle -hyvällä, -- eikä muulla tavoin, johon sulla kai olisi halua! Mitä -minulla on tekemistä tuon kanssa tuossa, se on yksinomaan meidän -kahden asia!" - -"Tosin kyllä --", härnäili vanhus; isännän äkäinen liikahdus ja -vihainen katse sai hänet vaikenemaan. - -Toni työnsi hänet syrjään. "Jättäkää hänet rauhaan", hän virkkoi, -"jättäkää hänet rauhaan, Zinshoferin emäntä. Onhan hän oikeassa -moittiessaan minua menneistä asioista, olen huonosti menetellyt häntä -kohtaan ja minulle on käynyt kyllin pahasti." - -"Muutoin se ei sinua paljon raskauttaisi", ivaili Helena. - -"Mutta Jumala on todistajani siihen", Toni jatkoi, -- "etkä sinäkään -voi saada minua valheesta kiinni --, että tarkotukseni alunalkaen oli -kunniallinen --" - -"Ja minä olin kylliksi nuori ja tuhma", keskeytti Helena hänen -puheensa, "antamaan vaikka mitä yksinomaan tuosta tarkotuksesta. -Mutta sinä erehdyt, jos luulet minun senvuoksi soimaavan sinua. -Tuollainen petos kahden ihmisen välillä, jolloin petettykin aina on -siihen avullisena, kun antaa pettää itseään, se tekee vain ihmisen -viisaammaksi toisella kertaa ja niin se on ollutta ja mennyttä. Mutta -kun nyt hiiviskelet tielläni, pidät minua vaimona yhtä huonona kuin -tyttönä olin ajattelematon, nyt, jolloin petos koskisi kolinattakin, -kolmatta sinun mieliksesi, ja jolloin vain yhdestä kunniattomasta -tarkotuksesta voisi olla puhe etkä sinä menettäisi pelissä mitään -ja minä enemmän kuin kaikki, nyt se on loukkaava kuvittelu ja -häpeällinen otaksuminen!" - -Toni pudisti päätään. "Ei se ole kuvittelua eikä otaksumista. -Mitä ihmiset vakoilemisellaan ovat saaneet urkituksi minun -hiiviskelemisestäni sinun tielläsi, se on vain minulle vahingoksi; -vain minulle se tulee häpeäksi ja vain minut se tekee pilkanalaiseksi, -kun juoksentelen perässäsi enkä löydä mitään lepoa." - -"Ei se niin ole! Tähän asti olen aina tarkannut, kiipeisitkö sinä -aidan yli vai koirako sitä raappi, ja niin kauan kuin täytyi -ajatella, etten mitään sitä huomannut, ei sitä voitu minulle -pahaksikaan lukea, mutta nyt on minulla tilaisuus kieltää sinua -kuljeksimasta tielläni ja kävelemästä näkyvissäni ja sinun on myös -pidettävä mielessäsi sanani!" - -"En pidä", virkkoi Toni hiljaa, mutta päättävästi. - -"Mitä?" huusi nuori vaimo vihasta hehkuen. "Oikein väkipakollako -tekisit minut epäiltäväksi? Et siis tahdo noudattaa kieltoani?" - -"En voi." - -"Silloin syljen sinua vasten naamaa julkisella tiellä, kuten -jo kerran ennen, ja huudan kaikille ihmisille, että sinä, -velvollisuutesi unohtanut hylkiö, tahdot asetella ansoja minun -kunnialleni, huolimatta siitä että olen sinua kohtaan tästä syystä -kaikkea häväistystä ja solvausta käyttänyt!" - -"Tee se." - -"Hyi!" - -"Olet oikeassa. Tunnustanhan itsekin ettei minulla ole mitään -kunniantuntoa rinnassani, muutoin en seisoisi siellä, mihin en saa -tulla, enkä kerjäisi yhtä jalanaskelta. Ainoa miehekkäisyys, mikä -minussa vielä on ja jota kunnioitan, koska sen halveksiminen on -maksanut minulle niin kalliin oppirahan, sanansapitäminen, kieltää -minua nyt lupaamasta sinulle sitä, että tekisin tahtosi mukaan. -Viikon verran voisin ehkä pysytellä loitolla, seuraavalla jo taas -olen pakotettu hiiviskelemään ja vakoilemaan sinun läheisyydessäsi. -Herra Jeesus! en tiedä mitä minun on tekeminen!" - -Vanha Zinshoferin emäntä painoi esiliinan kasvoilleen ja pujahti -takaoven kautta tuvasta ulos. - -Helenan silmät olivat olleet maahan luotuina. Nyt katsahti hän ylös. - -"Mitä sinä sitten tarkotat valittavalla puheellasi?" - -"Mitäkö tarkotan?" Toni naurahti katkerasti. "Kysy piestyltä koiralta -minkävuoksi se ulvoo. Koska se tuntee kipua. Oi Jumalani, jospa vain -silloin olisi paremmin tullut sovituksi asiasta toistemme kanssa. -Minä olisin nyt täysi-ikäinen ja vapaa; -- jospa sinä vain olisit -odottanut minua!" - -"Kenties panet vielä syyn minun niskoilleni!? Sinä narri, pitikö -minun vuosikausiksi panna itseni alttiiksi suur- ja pientilallisten -kaikille hyökkäyksille ja odotella, varma häpeä silmien edessä, -tietymätöntä? Etkö sinä ole juossut minun luotani kuten itse teossa -tavattu varas naurismaalta, ja jättänyt minut taaksesi samoin kuin se -jättää säkkinsä!" - -"Ei sinun tarvitse minua niistä asioista muistuttaa! Jos silloin -olisin tehnyt niinkuin olisi ollut oikein, niin olisi minulta nyt, -kolme vuotta vietettyäni tuolla kaukana ja toista vuotta täällä -kotona, säästynyt se huomio, että olin menettänyt ainoan, mikä -minulle kelpaa." - -"Anna siis menetetyn olla menetettyä, kärsi mitä sinun on -kärsittävä äläkä koeta onnettomuutta, mikä sinua emäntäsi kautta -on kohdannut, hyvittää toisten ihmisten vahingolla. Älä ainakaan -luule minun rupeavan narrailtavaksesi silloin kun sinut äkkiä valtaa -vaimojen pettämisenhalu. Ja nyt on kylliksi puhuttu tuollaisista -hupsutuksista!" - -"Leena, vielä yksi sana! Ei usein eikä huomiota herättäen, mutta vain -silloin tällöin sallit kai minun tulla majallesi, tahdonhan nähdä -lastakin, --" - -"Lastako? Se ei toki koske sinuun vähääkään ja minuunkin vain sen -verran, että se pysyy hengissä ja saa hoidon, se on erään toisen -suvaitsevaisuuden alainen, naimattoman tytön lapsi, jolla ei ole -mitään isää." - -"Kuka tietää mitä aika tuo mukanaan! Voisihan se vielä sellaisen -saadakin. --" - -"Sinulle on kai veri noussut päähän?" - -"Ei, Leena, ei, en puhu harkitsematta. Kuinka kauan voi minun -emäntäni kestää sairauttaan? Kenties ottaa Herramme pian hänet -luokseen, sehän olisikin hänelle parasta, sillä terveeksi ja -hyödylliseksi ei hän kumminkaan koskaan tule." - -"Jo sinun puheistasi päättäen olisi tuon raukan kai parempi olla -taivaaseen korotettuna. Mutta elääkö hän vai kuoleeko, sillä ei ole -tämän asian kanssa mitään yhteyttä. Minulla puolestani ei ole mitään -syytä toivoa mieheni kuolemaa, hän ei ole kivuloinen ja on vasta -sinun ikäisesi." - -"Ei hänkään elä ijankaikkisesti!" - -"Toni! -- Herramme antakoon tuon synnin sinulle anteeksi ja minulle, -että kuuntelen sellaista!" - -Toni pidätti häntä kädestä. "Hänen täytyy se tehdä, Leena, hän ei -voi muuta; muutoin sallisi hän minun tulla ajatusteni herraksi, -muutoin antaisi hän minun masentua sinun uhmastasi, muutoin ei hän -sallisi sitä, että tavottelen sinua, kuten olisimme me kaksi ainoat -ihmiset maailmassa ja toisillemme määrätyt! ja jos se olisi synti, -Leena, niin sinua se ei painaisi! Minä otan kaiken päälleni, -- sinun -edestäsi otan jokaisen synnin päälleni, -- sinua edestäsi, vaikka -kaikkein kauheimmatkin! -- sinun edestäsi -- Leena --" - -Helena työnsi hänet voimakkaasti pois luotaan ja riensi ulos. - -Kun vanha Zinshoferin emäntä pisti päänsä sisään peräovesta, nojautui -isäntä etumaisen pieleen, molemmat kädet painettuina otsalle. - - * * * * * - -Kuu paistoi puunleikkelijän makuuhuoneeseen. Helena lepäsi ja uneksi. -Ne olivat sekavia unia. - --- -- -- - -Hän seisoi äitinsä majassa sen kirkkaan peilinsirpaleen edessä, joka -oli siellä akkunan komerossa, hän tunsi iloisen odotuksen hiljaista -mielihyvää. Tuo pieni huone oli ahdinkoon asti täynnä ihmisiä, joiden -joukossa muutamat, joita hän oli joka päivä tavannut, nyt tuntuivat -hänestä vierailta ja toiset taas, joita hän ei milloinkaan muistanut -nähneensä, vanhoilta tutuilta. Akkunasta kurkistelivat Muckerl ja -vanha oljenpunojatar sisään ja löivät ihmetellen käsiään yhteen -ja hänen takanaan seisoi Toni ja nyppi häntä hiuspalmikoista ja -kutitti häntä kainaloista ja kysyi: Oletko pian valmis? Ja hän huusi -harmistuneena, mutta kuitenkin nauraen: Kohta, kohta! - -Sitten juoksi hän ihmisten välitse, -- he muodostivat kapean -käytävän, -- suoraa päätä Sternsteinin kartanon eteiseen ja portaita -ylös. Noissa kauneissa huoneissa olivat kaikki kaapit avoinna, ei -ainoastaan liina- ja puvustokaapit, vaan hopeakalukaappikin, josta -välkkyi ja loisti, ynnä raha-arkku, josta paperi- ja metallirahoja -melkein putoili alas. Alhaalta kuului lehmien ammuntaa, siipikarjan -kahinaa, koneiden jyskytystä, sitten rakettien räiskähdyksiä, -soittoa, hääiloa, ja äkkiä oli hän itse tanssivien ja laulavien -joukossa ja tanssi mukana ja lauloi. - --- -- -- - -Siihen hän heräsi. - -Kaikki oli levollista. Ei sentään, lähimmästä nurkasta kuului ääntä; -mies siellä vuoteella makasi kai suullaan, sillä hän sai aikaan niin -omituiselta kuuluvan kuorsauksen, ja tämän musiikin mukaan oli Helena -unissaan koettanut laulaa. - -Syvään huokaisten kohottautui Helena puoliksi ylös. Silloin käännähti -nukkuja ja ääni taukosi. Hän kuunteli ja vasta hetkisen kuluttua -alkoi hän levollisesti, säännöllisesti hengittää. - -Kirkas kuutamo valaisi tupaa, syvänmustina lankesivat -akkunapuitteiden varjot lattialle, kuten aavemaiset hautaristit. - -Kaksi, juuri kaksi niitä oli. - -Helena kävi kiinni vuoteenlaitaan ja kumartui sen yli, jolloin hän -saattoi nähdä Sternsteinin hovin viimeiset akkunat; heikko valo -tuikki sieltä, se tuli emännän sairashuoneesta. - -"Kuinkas kauan tauti tulee kestämään." - -Vaikka hän jälleen pääsisikin jalkeille, niin sen pahempi hänelle, -jos on totta, mitä ihmiset sanovat, että piika väittää tohtorin niin -sanoneen. - -Isännällä on kuuma veri. - -Jos joku ryhtyisi tekemään häntä mielettömäksi ja houkuttelemaan -kotiinsa, niin vaatisi hän siellä uhalla oikeutensa ja -- Tee se, -kuiskasi ääni Helenan sisimmässä. - -Siitä ei voisi mitään päätellä eikä todistella, -- Tee se, kuiskasi -ääni jälleen, mutta tällä kertaa tuntui siltä kuin olisi se puhunut -vallan läheltä, hänen ulkopuoleltaan. - -Herra Jumala, mitä ajatuksia nuo ovat?! Mikä minua vaivaa? -- -Hupsutuksia! -- Yhtä synnillistä kuin tuhmaakin! -- Jäisihän -kuitenkin toinen -- Ei hänkään elä ijankaikkisesti. -- "Ei elä -ijankaikkisesti", mutisi Helena, ikäänkuin toistaen sanoja, joita -hänelle lausuttiin. - -Sitten muisti hän äkkiä puhuvansa aivan itsekseen, hän katsahti -arasti ympärilleen, sitten asettui hän nopeasti makuulle, veti -peitteen päälleen ja sulki silmänsä. Mutta painaessaan päätään -tyynyyn ajatteli hän uhkamielisenä: "Mielettömyyttä! Ikuisesti ei -kukaan elä, mutta liian kauvan moni. Mitä sitten tapahtuisi?" - -Se nähdään! kuiskasi ääni hänen sisässään. - -Kylmä hiki valui hänen kaikista huokosistaan; sitten vapisi hän taas -kuten kuumeen kourissa. - -Se nähdään! kaikui aivan hänen korvaansa, ikäänkuin ulkoapäin. - -Tällä hetkellä veti mies tuolla ylempänä pitkän henkäyksen ammollaan -olevan suunsa kautta; se kuului korahdukselta. - -Vaivoin sai Helena tukahutetuksi äänekkään huudahduksen. Nyt alkoi -hänen valtimonsa tykyttää, hän erotti jokaisen yksityisen lyönnin -tunteen mukaan, hän huomasi senkin, laskematta, että tarkoin määrätyn -väliajan kuluttua tuo säännöllinen jyskytys tuli keskeytetyksi -ikäänkuin raivokkaiden kaksoislyöntien kautta ja silloin kuiskattiin, -sihistiin ja kohistiin hänelle: Tee se -- tee se -- tee se -- se -nähdään -- se nähdään! Ja tämä tapahtui yhä uudelleen ja uudelleen, -hän tiesi tarkoin milloin, ja vaikka hän käsillään tukki korvansa -ja hautasi päänsä tyynyihin ja peitteen alle, se kuului yhä -huumaavammin, pakottavammin, pyytävämmin: Tee se -- tee se -- tee se --- se nähdään -- se nähdään! - -Silloin heittäytyi hän vuoteelta maahan ja laahusti polvillaan -makuutilansa takaiseen nurkkaan, hän löi päänsä kovaa kylmää -muuria vasten ja painoi otsaansa siihen, hänen kätensä menivät -suonenvedontapaisesti ristiin, hän lyyhistyi kokoon pelosta -itseään kohtaan tai sitä kohtaan, mikä hänen ulkopuolellaan kuten -ruumiillistuneena uhkasi tarttua häneen ja voittaa hänet. Hän alkoi -rukoilla, ensin hiljaa, sitten puolikovalla äänellä; sisällystä -ajattelematta höpisi hän kiihkeästi sanoja, karkottaakseen mietteensä -ja tukahuttaakseen nuo salaperäiset huudot. Toisinaan koveni ääni -ikäänkuin hän olisi tahtonut pelotella pois jotakin, joka tavotteli -häntä; sitten tuli hänen mutinansa vähitellen yhä yksitoikkoisemmaksi -ja aamun koittaessa vaipui hän voimattomana pitkälleen nurkkaan ja -nukahti. - -Siitä löysi hänet pyhänkuvaintekijä. Miehensä kosketuksesta kavahti -hän ylös. - -"Jeesuksen nimessä", sanoi mies, "mikä sinua vaivaa?" - -"Huonosti minun laitani on ollut", vastasi Helena, "en elämässäni ole -niin huonoa yötä viettänyt." - -"No sepä vasta kummallista", tuumi mies päätään pudistellen. - - - - -XVIII. - - -Joku päivä tämän jälkeen astui äkkiä pieni, vinosäärinen -"uskonnollisten kalujen kauppaseuran" asiamies pyhänkuvaintekijän -majaan. Hän oli näinä vuosina vain perin harvoin näyttäytynyt ja -hänet oli aina silloin otettu vastaan jonkinlaisella varovaisuudella, -mutta samalla myös asiaankuuluvalla kunnioituksella; viimemainittuun -saattoi tosin tällä kertaa tehdä jonkinlaisen poikkeuksen se seikka, -että jo pitemmän ajan kuluessa tilaukset olivat huomattavasti -vähentyneet. - -"No, kerrankin taas näyttäydytte!" huudahti puunleikkelijä ensi -tervehdyksen jälkeen. "Toivottavasti tuo tulonne muassaan jotain -hyvää? Jo kauvan aikaa olen saanut kokonaan lepäillä työstä, ette ole -tarvinnut kerrassaan mitään!" - -"Oikeassa olette, herraseni, kun pidätte loma-aikaa", virkkoi tuo -pieni mies. "Tavaroilla on huono kysyntä. Totta vie, minkä sille -mahtaa? Seura teki hirvittävän erehdyksen luullessaan, että noilla -kapineilla voisi levittää uskonnollista mielialaa ja uskonnollisella -mielialalla taas noita kapineita aina loppumattomiin asti; mutta nyt -haluaa vain uskonnollinen mieli kapineita, ostajain luku on vähäinen -ja heidän tarpeensa jo tyydytetty. Hyvä Jumala, mikä runsas menekki -onkaan sitävastoin englantilaisten intialaisilla epäjumalankuvilla, -joita valmistetaan Lontoossa! Mutta ne ovatkin suurta kauppakansaa ja -ainahan on herättänyt huomiota se, että he pyhittävät lepopäivänsä." - -"Ovatko ne juutalaisia?" - -"Mitä sanottekaan, herraseni? Kristittyjä, -- kristittyjä, sanon -Teille täydellä vakuudella. Mutta kuulkaapas eräs neuvo, herrani, -etsikää itsellenne jokin sivuansio, kuten minäkin olen etsinyt." - -"En tiedä mitään sellaista." - -"Kuulkaahan, tehkää pakanallisia kuvioita." - -"Vaikkei se syntikään olisi, niin en kumminkaan osaisi niitä -tehdäkään." - -"Älkää olko huolissanne, minä teidän sijassanne saisin kyllä -valmiiksi sellaisiakin jumalankuvia. Veistelkää mies, jolla ei ole -muuta vaatekappaletta yllä kuin housujen sijasta viikunanlehti, ja -asettakaa hänet istumaan viinivatiin, niin Teillä on Bacchus, viinin -jumala; pankaa hänelle käteen päristin, niin siitä tulee Herakles, -antakaa hänen pitää siivet jalkojen asemesta ja kädessä keppi, jossa -rinkilöiden sijasta kiemurtelee pari käärmettä, niin on Mercurius -valmis. Pääasia jumalaistarustossa on luonnollisuus. Värit voitte -jättää panematta, tehkää kuvat hyvin likaisiksi, niillä on sitten -taidearvo, jota sanotaan platinaksi. Minä pidän huolen siitä että -saatte, jos vain haluatte, käsiinne kokonaisen jumalaistarustokirjan, -jossa ne ovat kaikki kuvattuina, jumalat ja jumalattaret." - -"Eikö naispuolistenkaan yllä ole mitään? Ovatko hekin samanlaisia?" - -"Joskus on heidän yllään joku vanha vaatekappale; mutta jos seuraatte -neuvoani, herraseni, niin valmistatte vain Venuksia, ne ovat aina -kaupaksikäypiä. Mutta mitä huolinkaan puhua Teille siitä, ikäänkuin -se olisi Teille varsin outoa. Eikö Venus ole hiuskarvalleen pyhän -Eevan näköinen? sellaisille saisitte toki heti sen valmistuttua -tilauksia!" - -"Siinä suuresti erehdytte", sanoi pyhänkuvaintekijä vakuuttavasti, -"huomatkaa ensiksikin tarkoin, että Eeva on yhtä vähän pyhä kuin -Aatamikin ja toiseksi, että hänellä oli, ennenkuin Herra ajoi -hänet pois paratiisista, verhona puunlehviä ja sittemmin erämaassa -eläimennahkoja." - -"No sekö nyt oli suuri erehdys!? Jättäkää pyhyys puunlehvineen ja -eläimennahkoineen pois, niin Teillä on mitä tarvitsette." - -Muckerl pudisti harmistuneena päätään. "En ymmärrä mitä tarkotatte. -Ei vielä milloinkaan ole Aatamia ja Eevaa haluttu, ja sehän on -ymmärrettävääkin -- kuka niitä asettaisi huoneisiinsa, lasten -nähtäviksi?" - -"Eivät ne lapsille kuulukaan. Veistäkää te vain Eeva kuten olen -sanonut, ja sanokaa sitä Venukseksi, mitä sillä on väliä? Te olette -minua kiittävä ja mallistakaan ei teidän tarvitse olla pulassa." Hän -viittasi keittiöön, jossa Helena askaroi lieden ääressä. "Mikä muhkea -vaimo teillä onkin!" - -"Hyi perhana!" - -"Kuinka sanotte: 'hyi perhana', kun toiset sanoisivat: 'Jumala, -kuinka kaunis ja kun voisitte sillä ansaita rahaa?' No, tehkää tai -olkaa tekemättä! Olen tarkottanut teidän hyväänne. Mutta koska on -puhuttu rahan ansaitsemisesta ja koska olen antanut teidän ansaita, -niin sallikaa minunkin tehdä samoin." - -"Onko teillä jotain kaupantavaraa?" - -"Ettäkö kantaisin jotakin myttyä?" kysyi pikku mies loukkautuneena. -"Minä olen erään henkivakuutusyhtiön asiamies ja sellaisena tahtoisin -kernaasti tehdä kauppoja kanssanne; vakuuttakaa itsenne." - -Muckerl pudisti torjuen oikeaa kättään. "Henkivakuutus? Minä tunnen -sen, olen sanonut sen oikeastaan olevan kuolemanvakuutuksen; sille, -joka elää kauvan, ei maksamisesta tule loppuakaan, ja etua siitä -olisi vain sille, joka heti ensimäisen suorituksensa jälkeen kuolisi." - -"He-he, oikeassa olette, herraseni, se on oikeastaan vakuutus -kuolemantapauksen varalta, mutta Te ette voi uskoakaan mikä suuri -merkitys tuollaisella nimityksellä on! Eihän sitä toki voine nimittää -kuolemanvakuutukseksi? Kuinka monet ihmiset arastelisivatkaan ruveta -siihen!" - -"Olkoon sen nimi mikä tahansa, minä en sitoudu pitkiin maksamisiin -enkä pikaiseen kuolemaan." - -"Jumalani, talonpoikaisille ihmisille saa puhua keuhkonsa kuiviin -selittäessään heille vakuutuksen olemusta! Kun minä niille näytän -kuolemantapauksen, raesateen hävityksen, tulen- ja vedenvahingon, -tapaturmien ja matkaonnettomuuksien varalta otetun vakuutuksen -hyödyn, niin eivätkö ne seiso siinä ja pudistele päätänsä, peläten -ja toivoen samalla pelkästä ahneudesta, että jo pian tulisi kuolema -ja raesateet ja tulen- ja vedenvaara ja tavaran tuho ja ruumiin -vauriot! Vanhurskas Jumala, kylläpä sellaisesta toiminnasta yhtiö -voisi kukoistaa! Eikö jokaiselle järkevälle ihmiselle ole aivan -kouraantuntuvaa, että vain tuhansien sisäänmaksuista voidaan -suorittaa hyvitys sille vähemmistölle, jota tuollaiset onnettomuudet -kohtaavat." - -"No ovatpa ne kuitenkin koko tuhmia, jotka toisten hyväksi maksavat." - -"Ne ovat järkeviä, herraseni. Koska ei kukaan noista monista voi -tietää, eikö hän jo huomenna kuulu siihen vähemmistöön, jota joku -onnettomuus kohtaa! Monet tekeytyvät hirvittävän hurskaiksikin ja -vetävät esiin lauseparren, että heidän henkensä ja omaisuutensa on -Jumalan kädessä, ja jos hän tahtoo käydä käsiksi heihin tai heidän -omaisuuteensa, niin se tapahtukoon." - -"Ne ovat varmastikin oikeassa." - -"Hurskaina ihmisinä ne ovat oikeassa; mutta eihän se suinkaan -rikkoisi hurskautta vastaan, eihän se suinkaan rikkoisi Jumalan -tahtoon alistumista vastaan, jos joku iskun kohdatessa ylhäältä pitää -varalta vakuutusta -- jottei se sattuisi liian ankarasti?!" - -"Se on tekopyhyyttä. Minä tiedän että vakuutus on jo ennemmin tehtävä -ja maksettava." - -"Kuinka voittekaan olla noin yksinkertainen! Tyhjästä tulisi tyhjää! -Uskotteko että teidät voitaisiin korvauksetta auttaa onnettomuudesta -ulos aikana, jolloin täytyy maksaa siitä että toiset tulevat sisään?! -Ettekö maksa mitään sodista, vankiloista, löytölastenkodeista, -hulluinhuoneista, spitaalitautisista?! Ettekö?! Miksi siis maksutta -tahdotte leskien ja orpolasten huolenpidon, talon ja tavaran -vakuutuksen, turvan tulta ja vettä vastaan?! Olkaa järkevä, älkää -antako suotuisan tilaisuuden mennä hyödyttömästi ohi; minun laisiani -saapuu harvoin tälle paikkakunnalle." - -"Minun puolestani saisitte kyllä pysyä poissa. Mitä te tästä sitten -saatte?" - -"Sen sanon teille, herraseni, pienen toimituspalkkion, kuten -jokaisesta uudesta vakuuttajasta, jonka yhtiölle saan hankituksi." - -"Se pitää kai minun maksaa Teille?" - -"Varjelkoon, sen maksaa yhtiö." - -"Ja mistä se ne ottaa?" - -"Kassasta." - -"Ja kuka ne sinne suorittaa?" - -"Te olette kovin utelias, herraseni, --" - -"Ahaa, nähkääs, siinä se petos piilee! Minun on hyvin maksettava, -jotta toiset voivat viettää hyviä päiviä!" - -"Jumala tietää, etten toivottaisi teille sellaisia päiviä! Te -hikoilisitte silloin enemmän kuin milloinkaan olette työpöytänne -ääressä hikoillut! Luuletteko tuollaisen suuren yrityksen pysyvän -voimassa itsestään? Siinä täytyy olla asiamiehet ja ali- ja -ylivirkamiehet ja kirjanpitäjät ja tirehtöörit -- tietäkää -- näiden -kaikkien täytyy elää; ja asiamiesten palkkiot ja yhtiön voitto -otetaan kaikki koroista, sisäänmaksetun pääoman prosenteista! -Ymmärrättekö? Ei mitään itse pääomasta! Osottakaapa minulle muualta -niin oikeutta noudattava hallitus! Veronkantovirkamies ottaa -palkkansa veroista, pääomasta eikä koroista, herra pastori, joka -hoitaa vaivaisrahoja, ei ota mitään pääomasta eikä koroista, hänen -täytyy saada palkkansa kaupanpäällisiksi, ja veronkantolaitoksiin -ja vaivaiskassoihin saatte vain maksaa rahanne sisään, mutta -meiltä saatte markalleen ja pennilleen ulos sen minkä olette -ennen suorittanut ja mistä teillä on kirjelmä kädessänne! Herran -nimessä, minun mielestäni se on asia, jossa voi tienata säkillisen -rahaa! Älkää inttäkö, se on kumminkin vain Teidän etunne, joka -tässä on kysymyksessä. Asia on pian selvitetty. Minä vien teidät -piirikunnan pääkaupunkiin lääkärin luo -- se ei maksa teille mitään --- teitä naurattaa siellä, se on aivan kuin olisitte jossain -huvitilaisuudessa. Hän koputtelee teitä, ensin selkään, jotta keuhkot -irtautuvat rintakalvosta niin että hän voi niitä paremmin kuunnella, -ja sitten etupuoleen, koska hän -- mutta mitä te siitä ymmärrätte? -- -mutta teitä naurattaa se kyllä, ja sen, että silloin saatte tietää -kuinka terve ihminen olette, sen Te saatte ilmaiseksi, ja terveenä -ihmisenä lasketaan Teidän maksuerännekin halvemmaksi." - -Helena seisoi tuvan oven kynnyksellä eteenpäin kumartuneena. "Ole -hiljaa", virkkoi hän lapselle, joka muutamia sanoja soperrellen oli -tarttunut kiinni hänen nutunhelmaansa. - -Muckerl oli niin epäuskoinen kuin olla saattaa, mutta samalla myöskin -joutui monien vakuuttelujen avulla helposti hämilleen, hän tunsi -olevansa vallan ymmällä tuon pikku miehen sanatulvasta ja koetti -senvuoksi äkisti tehdä lopun yhä hankalammaksi käyvästä asemastaan -päättäväisesti sanomalla: "Säästäkää sananne, älkää enää huoliko -selitellä. Minä en voi!" - -"Oletteko perheenisä? Koska henkivakuutus on olemassa, voidaan -jokaiselta vaatia, että hän pitää huolen omaisistaan. Ajatelkaa -vaimoanne ja lastanne!" - -Helena astui, pienokainen käsivarrellaan, ovelta sisään. "Kuuleppas, -Muckerl", virkkoi hän hymyillen, "ei se niin varsin pahasti olisi, -jos tekisit sen meidän mieliksemme, ettei meidän kerran tarvitsisi -mennä kerjäämään." - -Pyhänkuvaintekijä katsahti kummastuneena ylös. Mistä tämä äkillinen -asiaansekaantuminen? Hän liikahutti suupieltään alemma ja tuijotti -Helenaan suurin silmin. Häntä harmitti, että tämä, sensijaan että -olisi ollut hänen puolellaan, niin odottamatta puhui vieraan eduksi -ja päällepäätteeksi vielä asiassa, joka koski monivuotisia menoja ja -joka hänen kuolemansa sattuessa lupasi Helenalle hyötyä. Pitikö hänen -sanoa se mikä jo pyöri hänen kielellään: että jos Helenan kerran -täytyisi mennä kerjäämään, niin olisi hän sen täydelleen ansainnut -Muckerlin autuaan äidin vuoksi ja että hän tähän saakka aina oli -pannut kovin pahakseen miehensä kaiken huolehtimisen lapsen suhteen, -mikä muutoin...? Mutta mitä ajattelisi tuo juutalainen, jos kuulisi -hänen tuolla tavoin mekastavan vaimolleen? Ei. Hän lupasi harkita -asiaa ja "kerran" vielä vakuuttaa itsensä. - -"Jumala siitä varjelkoon!" huudahti pieni asiamies ja huitoi -käsiään ilmassa. "Jumala siitä varjelkoon, että antaisin teidän -katua tuollaista hyvää päätöstä. Ei tule siitä mitään, herraseni, -nyt istuudutte aterialle, sitten menemme tuonne ylös isännän luo -pyytämään lainaksi hänen vaunujaan, --" - -"Vaunujaanko?!" - -"Me emme ole yksin; niissä kylissä, joiden ohi kuljemme, on vielä -viisi muuta henkilöä, jotka ovat tehneet saman päätöksen. Te teette -juuri puolen tusinan täydeksi, hyvä herra. Näette, että se vetelee. -Mistä muutoin saisin kustannukset?" - -"No, sitten täytyy sinun kai lähteä, Muckerl", sanoi Helena, "kun nyt -näin ilmaiseksi tarjoutuu tilaisuus." - -"Sinä et suinkaan aavistakaan, että maksuaikakin tulee eteen?" - -"Älä ole lapsekas, tarkotan vaan, että koska kerran jo olet päättänyt -asian varmaksi, niin minkävuoksi lykkäisit sen tuonnemmaksi?" - -Muckerl ei tosin ollut mitään päättänyt ja että asia näin -päätäpahkaa piti tuleman ratkaistuksi, se teki sen hänelle vielä -arveluttavammaksi. Hän raapi päätänsä. - -Mutta asiamies hoputti: "Kuunnelkaa rouvanne puhetta, hyvä herra; -rouvien sanojen kuunteleminen on useissa tapauksissa hyvä, vaikkei -sentään kaikissa. Me olemme parin tunnin kuluttua tuolla kaupungissa -ja siellä viivymme vain mitättömän vähän aikaa. Illalla olette -jälleen kotona, herraseni." - -"No katsos, kaikkihan on nyt varsin hyvin järjestetty. Tule nyt -Muckerl syömään, ettei haaskata aikaa. Kenties herrakin ottaa -lusikallisen lientä?" - -Asiamies kieltäytyi kiittäen. Hän piti ankarasti kiinni niistä -ravintolaeista, jotka polveutuvat yksinkertaisen jumalanpelvon -ajoilta, jolloin ihmiset eivät vain kädellään ja suullaan jumalia -palvelleet, vaan myöskin omilla ja vieraiden sisälmyksillä. - - * * * * * - -Raskaita riippuvia pilviä ajelehti tuulen mukana, kun illan tullen -vaunut jyrisivät läpi kylän. - -Pikku miehen vieressä istuimella kyyrötti pyhänkuvaintekijä, hattu -painettuna syvään otsalle, kalpeana, jäykin katsein; tukka oli -takertunut ohimoihin kiinni. - -"Hyvä Jumala, Muckerl, mikä sinulla on?" kysyi Helena rientäen -porstuasta saapuville. - -"Ne eivät ota minua", sai tämä vapisevalla, tuskallisella äänellä -sanotuksi. - -"Siinä nyt näette", virkkoi asiamies, "ensin hän ei tahdo ja nyt -hän on epätoivoissaan, kun me emme tahdo. Älkää olko lapsekas, -herraseni, älkää olko siitä millännekään. Satavuotiaiksi ovat eläneet -ihmiset, jotka lääkärit ovat kuolemaan tuominneet. Älkää vaivatko -päätänne sillä, mitä joku tuollainen sanoo. Voihan se olla johtunut -ilkeämielisyydestäkin, jotta minulta menisi hukkaan toimituspalkkio; -nuo herrat pitävät monasti tuollaista kunnotonta peliä meikäläisten -kanssa. Heittäkää se pois mielestänne, herraseni. Älkää mietiskelkö -sitä. Uskokaa minua, siitä ette hyödy hituistakaan." - -Helena auttoi miestään istuimelta alas ja vei hänet sisälle; hän -jätti hänet ovensuuhun, kun hän pääsi horjuen tupaan, ja juoksi -ripeästi takaisin vaunujen luo. - -"Sanokaahan minulle toki", kuiskasi hän, "mikä oikeastaan vaivaa -tuota miestä? Voitte aivan hyvin uskoa sen minulle, minä en siitä -sanomasta kaadu." - -Tuon pikku miehen kasvot saivat julkean ilmeen ja hän väänteli -paksuja huuliaan. Luultavasti kutitti niitä joku "erinomainen -sukkeluus", ja varmaa on, että hän teki hyvin pidättäessään sen -sisällään. Hän kumartui hiukan eteenpäin. "Teidän ei pidä säikähtää", -virkkoi hän puoliääneen, "siitä mitä tohtori sanoo, ei se ole -lainkaan niin vaarallista kuin hänen kirjottamansa reseptit. Teidän -miehenne tila on huono. Pahassa tapauksessa ei voi tietää mitä tuleva -vuosi tuo mukanaan. Tarkotan, ettei mikään sana voi tehdä kuollutta -eläväksi, eikä liioin elävää kuolleeksi. Älkää harmaannuttako -hiuksianne sen asian vuoksi, se olisi vahinko noin kauniille -rouvalle. Nöyrin palvelijanne!" Helena palasi takaisin tupaan. "Älä -ole milläsikään", virkkoi hän, "elleivät ne tahdo sinua ottaa, niin -olkoot ottamatta! Älä vain kuvittele mielessäsi turhia. Niin pahaksi -kuin ne tuumivat ei laitasi vielä pitkiin aikoihin tule." - -Hän istuutui pöydän ääreen miestään vastapäätä. - -Ulkona alkoi kohista kova sade, jonka ropina, kohina ja pauhina pian -voitti kaikki muut äänet. - -Siinä he sitten sanattomina istuivat. Mies yhä vieläkin lakki päässä, -molemmin kyynärpäin nojaten pöytään, tuijottaen eteensä tyhjään -ilmaan; vaimo hypistellen esiliinansa lievettä ja vähäväliä arasti -katsahtaen murheelliseen mieheensä. - -Vähitellen hiljeni sade; kun enää vain "ripisteli", putoili -hajanaisia pisaroita kuten laskeutuvaa sumua, nousi Helena ylös. -"Älä huoli surra sitä", sanoi hän miehelleen ja pyyhki oikealla -kädellään hänen kosteata otsaansa. Hetkisen piti hän nahkeata kättään -kasvojensa edessä, sitten kuivasi hän sen huolellisesti ja moneen -kertaan esiliinallaan. Hän hiipi ulos tuvasta ja astui pihalle ja -sieltä hitain askelin äitinsä majaa kohti. Likellä sitä painoi hän -molemmat kätensä rintaansa vastaan, polvet alkoivat kiihtymyksestä -vapista ja hän istahti pienelle penkille tuvan sivustalle. - -Hänen siinä istuessaan, joen solistessa hänen edessään, kostean ilman -leyhkiessä hänen ympärillään ja tuoreen maan hajun ja kasvien tuoksun -sekaantuessa siihen hänessä heräsi yhä elävämpänä muisto eräästä -ajasta ja eräästä päivästä, jolloin hän pienenä tyttönä haaveillen -oli katsellut ylös Sternsteinin hoviin. - -Ja nyt se jälleen -- askeltakaan paikaltaan siirtymättä -- oli -hänen edessään, semmoisena kuin hän sen lapsena oli nähnyt, kohoten -mahtavana ja komeana ikäänkuin hakien vertaistaan ympäriltään; vain -kullalta välkkyvät akkunat puuttuivat -- aurinko oli laskenut. Oi, -sinä uljas hovi, sinun ei tarvitse auringolta kätkeytyä. - -Majan ovi avautui ja vanha Zinshoferin emäntä pisti päänsä esiin. -"No, tuletko sisään vai etkö? Jo aikoja sitten näin akkunasta sinun -kyyristyvän siihen." - -"Olin kokonaan omissa ajatuksissani", virkkoi Helena ja sitten jatkoi -valittavalla äänellä: "Kuuleppas, ajatteleppas, mieheni tahtoi antaa -vakuuttaa itsensä, hän lähtee piirikaupunkiin lääkärin luo ja tämä -ei otakkaan häntä; elämisen mahdollisuuden hän kerrassaan tuolta -ihmisparalta kieltää, niin sairas hän kuuluu olevan." - -Vanhus vilkutti silmiään ja veti suunsa irviin. "Anna mennä!" - -Helena kavahti penkiltä ylös ja käänsi äidille selkänsä. "Koska -minulle tuollaisia puhut, niin lähden hetipaikalla tieheni." -Hän asteli poispäin, käsivarret riippuen sivuilla ja olkapäät -nytkähdellen, kuten itsepäiset lapset usein vihoissaan tekevät. - - - - -XIX. - - -Sakset olivat vahingossa pudonneet pyhänkuvaintekijän nuoren vaimon -kädestä ja jääneet pystyyn, kärki lattiaan kiinni; hän kumartui -ottamaan niitä ylös. "Uskonpa", virkkoi hän, "että pian saamme -harvinaisia vieraita." [On olemassa sellainen taikausko, että jos -sakset, teräskynä, veitsi t.m.s., joka vahingossa putoaa jonkun -käsistä, jää pystyyn, ennustaa se harvinaisen vieraan tuloa.] Kun hän -jälleen kohottautui, olivat hänen kasvonsa hehkuvan punaiset ja hän -vältti katsomasta silmiin miestään, jolle oli tämän sanonut. - -Pyhänkuvaintekijä, jos hän muuten siihen uskoi, oli täten -valmistautunut, mutta ei suinkaan _sitä_ vierasta vastaanottamaan, -joka vielä samana iltana heille ilmestyi. - -Nuori Sternsteinin isäntä astui tupaan. "Hyvää iltaa, talon väki", -virkkoi hän. "Terve mieheen, Muckerl." Hän tarjosi tälle kätensä, -puristi hänen vitkastellen esiinojennettua oikeaa kättään ja jatkoi: -"Anna kaiken menneen olla mennyttä ja unohdettua, sitä sulta pyydän. -Olen nyttemmin sitä vilpittömästi katunut, sen voin sulle vakuuttaa; -tee minulle niin ystävällisesti, että annat niiden asioiden olla -levossa. Se mikä minut nyt tuo tänne, on eräs tilaus, eräs työ -sinulle. Siitä tahtoisin kanssasi puhella." - -Helena pyyhkäsi esiliinallaan erästä tuolia ja siirsi sen sitten -vieraan eteen. "Istu, -- istukaa molemmat. Ettehän toki seisoallanne -tahdo siitä päättää?" - -Hän lähti ulos tuvasta ja molemmat miehet istuivat hiljaa toisiaan -vastapäätä. Lapsi hiipi vieraan lähelle. Schwarzwaldilainen -seinäkello tikutti hetkisen varsin äänekkäästi ja kuuluvasti. Sitten -kysyi puunleikkelijä hiljaa, kuten jokin olisi ahdistanut hänen -kurkkuaan: "Mitä sinä tarvitset?" - -"Se on näes, --" - -"Isä", huudahti pikku Muckerl ja näytti suuremmalle niitä -herkkupaloja, jotka isäntä oli pistänyt hänen kouraansa. - -Muckerl käänsi äkisti päänsä Toniin päin ja tuijotti häneen -ihmettelevin silmin. - -Tämä painoi katseensa maahan. "Olen vain tuonut hänelle muassani -jotain, tuolle pienokaiselle, -- koska -- koska tahtoisin tilata -sinulta erään kuvan, joka sinun olisi oikein huolellisesti -valmistettava. Muutoin en tiedä ketään, joka voisi tehdä sen mitä -niin kernaasti haluaisin. Se ei olekaan mikään pieni työ, sinä voit -sillä niittää kunniaa ja ansaita sievoisen summan rahaa." - -"Olipa tuo kuitenkin tarpeeton kustannus", murahti Muckerl, viitaten -lapseen. "Sanohan nyt mitä sitten mietit." - -"Olet kai kuullut miten emäntäni laita on? Hän kuihtuu kuihtumistaan -eikä mikään lääkäri voi häntä auttaa. Silloin juolahti mieleeni -kääntyä Jumalan ja rakkaiden pyhimysten puoleen, kun jo kaikki -ihmisapu on turhaa." Hän veti näin sanoessaan suunsa hymyyn, itsekään -tietämättä mistä syystä, ja yhtä vähän käsitti puunleikkelijäkään -mitä aihetta siihen olisi ollut. "Tahdon veistättää kuvan", -- -jatkoi isäntä, -- "ja asettaa sen tuonne Schwenkdorfiin, vaimoni -syntymäkylään, siihen kirkkoon, jossa hänet on kastettu ja -vihitty. Ymmärrätkö minua?" Muckerl nyökäytti päätään. "Se tulisi -kokonaisuudessaan olemaan patsaan muotoinen, ylhäällä sen päällä -pitäisi olla Pyhä Kolminaisuus ja alhaalla sen juuressa vasemmalla -pyhä Antonius, oikealla pyhä Rosalia, meidän kaksi taivaallista -kaimaamme, niin omantunnonmukaisesti kuin rukoilisivat he juuri -meidän puolestamme. Ymmärrät kai jo tarkotukseni?" - -"Kyllä, kyllä." - -"Sen alapuolella pitäisi olla kauniisti koristettujen leveiden -puitteiden ympäröimä taulu, johon voisi kirjottaa kenen puolesta ja -mistä syystä esirukous tapahtuu. Niin -- niin olen sen mielessäni -miettinyt. En tiedä olenko kyllin selvästi sen tuonut esiin?" - -Pyhänkuvaintekijä pudisti päätään. Hän tunsi mielensä ahdistetuksi, -vastapäätä istuva mies näytti hänestä olevan hämillään ja puhuvan -ikäänkuin väkinäisesti, Helena vain käveli edestakaisin niin -rauhallisena kuin näkisi tuon nuoren isännän tänään ensi kerran -elämässään. Tämä teki Muckerlin, hän ei tiennyt mistä syystä, niin -miettiväiseksi, ettei hän tarkkaavaisuuden puutteesta kuullut -tilausta, vaan täytyi Tonin se toistaa. - -Aluksi selitti pyhänkuvaintekijä, ettei hän ymmärtänyt koristuksien -veistelyä; isäntä saisi senvuoksi pitää huolta, mistä saisi leveät -puitteet; sitävastoin ei hänen tarvitsisi huolehtia kuvioista, ne -kyllä tulisivat olemaan hyvät; mutta patsas olisi kokonaan jätettävä -pois, muutoinhan Pyhä Kolminaisuus häipyisi kerrassaan ihmisten -näkyvistä, ja sitä varten ei toki kuvia veistettäne, ettei niitä -kukaan saisi nähdä. - -Isäntä arveli, että se voisi loukata kunnioituksentunnetta, jos -pyhimysten annettaisiin noin vaan seurustella samalla jalustalla -Pyhän Kolminaisuuden kanssa, eikä sekään liioin näyttäisi kauniilta, -jos viimemainittu melkein polkisi ensinmainittujen päitä. - -Muckerl sanoi tätä tuhmaksi puheeksi. Koko tuossa rakkaassa, -avarassa taivaassa tuolla ylhäällä ei ole mitään patsaita, siitä hän -oli varma, nehän olisivat jo aikoja sitten pilvien läpi pudonneet -maahan, ja pyhimykset nauttivat toki autuuttaan Kolminaisuuden -katselemisessa ja toimivat ihmisten auttajina yhdessä sen kanssa; -eiväthän he suinkaan katselemisessa kaulojaan väännä sijoiltaan -eivätkä esirukouksissa huuda keuhkojaan kuiviksi? Vallan sopimatonta, -naurettavaa luulottelua, tuo tuollainen! Nuo kolme jumalallista -personaa tulevat istumaan jollain pilvivaltaistuimella ja molemmat -pyhimykset sen edessä, hiukan alempana, polvistumassa, ja se on -näyttävä varsin hyvältä ja erittäin kauniilta, siitä saa isäntä olla -varma! - -No jaa, niinpä niin -- niinpä niin. Isäntä selitti näkevänsä sen jo -itsekin ja huomaavansa hyvin, että oli tullut oikean miehen luo; -pitäköön tämä nyt vain huolen siitä, että kaikki valmistuisi tuota -pikaa. - -Muckerl raapi korvallistaan. "En voi siihen heti ryhtyä käsiksi; -minulta puuttuu sopivaa puuta siihen, minun täytyy ensin hankkia, kun -taas lähden kaupunkiin." - -"Minulla on sinne huomenna asioita", virkkoi isäntä, "olisin -mielissäni, jos sinä lähtisit kanssani, niin ettei työssä enää -tapahtuisi mitään viivytystä." - -"Suostun siihen." - -"Se on siis päätetty. Minä noudan sinut huomenna. Aikamäärää en vielä -tiedä. Nyt en tahdo kauemmin sinua pidättää. Hyvää yötä!" - -Tuvan oven vieressä, tuolin edessä, jossa lapsi istui, oli Helena -polvillaan. "Sanoppa nyt poju: Paljon kiitoksia ja Jumalan haltuun!" -saneli hän pienokaiselle ja tarttui ylös katsahtamatta tämän pyöreään -kätöseen ja taivutti sitä kuten tervehdykseen. - -Puunleikkelijä saattoi uutta tilauksentekijää tuvan kynnykselle asti; -siellä hän nyökäytti päätään ja isäntä tarttui lakkiinsa. - -Seuraavana aamupäivänä ajoi nuori Sternstein taas taloon. Hän hypähti -alas vaunuista ja astui tervehtien majaan. "No, joko lähdetään?" -kysyi hän. - -"Heti", vastasi pyhänkuvaintekijä ja juoksi tupaan pukeutumaan -"pyhäisiinsä." - -Helana nojautui liettä vastaan ja hänen jaloissaan leikitteli pikku -Muckerl. - -Toni tempasi keittiön oven, joka oli auki maantielle päin, puoleksi -kiinni, tarttuen sitten Helenan käteen. "Palkitkoon Jumala -sinulle sen", kuiskasi hän, "että kumminkin lapsen opetat olemaan -ystävällinen minua kohtaan." - -"Lasta voi ystävällisyydenosotus vain hyödyttää, eikä se tuota mitään -vahinkoa sille." - -"Eikä sinullekaan, Leena, ei sinullekaan. Kuten olen sinulle sanonut, -niin varmaa onkin, --" Hän viittasi taakseen tupaan, josta kuului -kaapinovien ja arkunlaatikoiden kolinaa. - -Helena kohautti olkapäitään. - -"Se oli niin sallittu, sanon minä", lisäsi Toni, puolikovalla äänellä -innokkaasti jatkaen puhettaan, "alusta pitäen uskoin, että sen täytyi -niin olla. Että samaan aikaan kahden toisen asiat ovat samalla -kannalla, mitä se olisi muuta kuin sallimusta?" - -"Ja jos niin olisi -- niin väliinmeno olisi vain synnillistä ja -rauhallinen odottelu paikallaan. Mitä tapahtuman pitää, se tapahtuu -kaikesta huolimatta." - -"Niin, Leena", sopersi Toni, "odotteleminen on vallan eri asia!" - -Nuori vaimo päästi pari heleätä naurahdusta. Sitten sulki hän -säikähtäen suunsa ja näytti äkkiä vakavalta. "Siihen olit sinä -syypää. Älä pyydä mieliksesi enää mitään tuhmuutta, ensimäisessä oli -jo yllin kyllin." - -"Leena, minä en suinkaan olisi sinua tästä muistuttanut eikä tässä -kaikessa olisi mitään järkeä, ellemme mielellämme olisi pitäneet -toisiamme, --" - -Helena kutristi kulmakarvojaan; äkkinäisellä pään käännähdyksellä -ja silmäniskulla ovelle päin hän kuiskasi: "Hst! Tuolla sisällä -on kaikki hiljaista" ja lasta osottaen: "Tuokin kuulee ja osaa jo -lörpötellä." - -"Sano hänelle, että hänen täytyy antaa minulle suukko." - -"Varjelkoon! Hän huutaisi! Hän ei ole sellaiseen tottunut. Hän ei -suutele ketään." Helena työnsi takaisin isännän, joka kumartui -alaspäin, ja astui itse askeleen syrjään. "Jätä meidät rauhaan." - -"Leena, ajattele poikaa, hän on vielä kerran --" - -Silloin astui pyhänkuvaintekijä tuvasta ja Sternsteinin isäntä -huusi hänelle: "Juuri aijoinkin sanoa, etten minä noin pitkää aikaa -tarvitse pukeutumiseen. Olen paljon nopeampi. No, tulehan nyt!" - -Molemmat miehet lähtivät matkalle. - -Pian tiesivät zwischenbüheliläiset syyn äkkinäiseen sovintoon -Sternsteinin nuoren isännän ja pyhänkuvaintekijän välillä. He pitivät -hyvin ymmärrettävänä ja järkevänä, ettei tuo köyhä käsityöläinen -kantanut vihankaunaa rikasta isäntää kohtaan; mitä siitä nyt -enää, vuosien kuluttua? He kertoilivat ja sovittelivat yhteen, -mitä he tiesivät ja mitä eivät tienneet. Tosin on isäntä kerran -tehnyt Helenan nurjamieliseksi Muckerlia kohtaan, mutta nyt on -tämä samanlainen vaimolleen eikä se ole viisaasti tehty häneltä, -että hän raskauttaa mieltään menneillä tapahtumilla, jotka aikoja -sitten ovat olleet ohi ja joista puhuttiin, mutta ei mitään voitu -todistaa! Tai pitikö hänen kantaa vihaa siitä, että Sternsteinin -isäntä siihen aikaan oli hänen kilpailijansa? Eihän toki, mikä -hyödytön vihamielisyys se olisikaan! Mitä saattoi miesparka tehdä? -Näyttää synkältä, kääntää selkänsä, puida nyrkkiä taskussaan ja -nyhjöttää nurkassa; viisaampaa on toki näytellä anteeksiantajan ja -unohtajan osaa, erittäinkin koska kristillinen käsityskanta lisäksi -soi siitä tuntuvan, selvän hyödyn palkkioksi. Hän ei ole tuhma ja -hän ottaa kyllä, tehdessään työtä isännälle, kaksinkertaisen, jopa -kolmikertaisenkin hinnan! - -Sternsteinin hovin nuorelle isännälle luettiin hyvin oikeaksi ja -kelpo teoksi, että hän vaimonsa paranemiseksi uhraa tuollaisen -pyhimyskuvan kirkolle; sitä suuremmalla syyllä, kun palvelijat -kertoivat, ettei hän näinä aikoina milloinkaan ollut paha emännälle, -vaan oli hyvin ystävällisissä väleissä hänen kanssaan. Nyt arveltiin -voitavan selittää sekin, mikä oli vienyt isännän vanhan Zinshoferin -emännän luo. Varmaankin oli hän hiiviskellyt Muckerlin majan -ympärillä kuten kissa kuuman puuron ympärillä ja koetti vanhukselta -tiedustella, millä tavoin hän siellä tekisi tilauksensa. Ja kun tämä -oli hänelle onnistunut ja kun asia kerran oli hänen sydämellään, -niin ei ollut mikään ihme, että vanhus käytti sitä hyödykseen ja -juoksi hänen perässään hoviin asti ja vei uutiset perille, josta -isäntä häntä joka kerta palkitsi. Ja sekin oli varsin luonnollista, -että hän nyt itse useammin pistäysi pyhänkuvaintekijän majaan -katsomaan miten työ edistyi; ja koska hän viipyi siellä vain lyhyen -hetken ja kernaammin vietti aikaansa vanhuksen luona, niin oli se, -sen jälkeen mitä kerran oli tapahtunut hänen ja nuorikon välillä, -vain kunniallista ja viisasta ja poisti kaikki pahat viittailut ja -jokaisen aiheen turhiin juorupuheisiin. Viikko viikon, kuukausi -kuukauden perästä kului. Silloin lakkasivat äkkiä vanhan Zinshoferin -emännän välittelyt; hän ei enää ilmestynyt hoviin. Sitä tiheämmiksi -tulivat Sternsteinin nuoren isännän käynnit molemmissa viimeisissä -majoissa kylän alapäässä. - -"Nyt siitä kai tulee täysi tosi", sanoivat ihmiset, "nyt se ei enää -anna hänelle mitään rauhaa, pyhänkuvaintekijä varmaankin viimeistelee -luvattua kuvaa." - -Kukaan ei aavistanut, että siellä jälleen heikko luonne voitti -vahvemman, mutta että se, vailla vakaantumista, kehnoudellaan herätti -sääliä. - -Kukaan ei tiennyt siitä päivästä, kukaan ei nähnyt kuinka vaimo, -poika käsivarrellaan, nojautui puutarhan aitaa vastaan ja isännän -astuessa aivan hänen viereensä veti toisen lasta tukevan kätensä -pois, niin että pienokainen eteenpäin kumartuneena tarttui kiinni -miehen takin liepeeseen ja pidätti häntä siitä. - -Mies hymyili ja vaimon vetäessä nauravan suunsa kiinni ja -suipentaessa huuliaan, ikäänkuin olisi tahtonut sylkäistä, katsoi -tämä mieheen sellaisella silmäyksellä, jolla vain vaimo ilmottaa -sanoin sanomattoman ja samalla hymyilee. - -Kukaan ei sitä nähnyt, ei puunleikkelijäkään, joka heidän selkänsä -takana astui majan ovelle. Helena säikähti, kun nuo molemmat miehet -äkkiarvaamatta huusivat toisilleen tervehdykset; sitten leikitteli -ja rupatteli hän vielä hetkisen lapsen kanssa ennenkuin hän käänsi -hehkuvanpunaiset kasvonsa majaan päin. - - * * * * * - -Sternsteinin hovin emännälle ei pahojen päivien jälkeen tullut hyviä; -tosin oli hän jälleen päässyt jaloilleen, mutta nämä osottautuivat -hyvin heikoiksi ja kovin pahalla ilmalla kieltäytyivät ne melkein -kokonaan tekemästä palvelustaan ja sallivat hänen vain aamuisin -laahata itsensä vuoteelta mukavaan lepotuoliin; siten hän päivät -päästään istui siihen tuomittuna ja antautui surullisten mietteiden -valtaan. - -Hänellä oli yllin kyllin aikaa syventyä ajatuksiinsa ja nämä -johtivat hänet yhä itsepintaisemmin kalvaviin arveluihin. -- -Eiköhän hänelle olisi ollut mieleisempää, että isäntä olisi yhä -edelleenkin ollut kärsimätön ja epäystävällinen häntä kohtaan? Sehän -oli kuitenkin selitettävissä; mutta mistä johtui hänen äkkinäinen -ystävällisyytensä? -- Mies haki ja kyseli häntä, mutta emäntä tuskin -katsahtikaan häneen eikä huolinut vastatakaan moneen kysymykseen. -Mies puheli hänen kanssaan kuten jonkun sellaisen kanssa, -jonka usein tapaa samojen seinien sisällä, seuranpidon vuoksi, -välinpitämättömästi. -- Oliko kuvan lahjoittaminen rakkaudentyö? -Ja kellekä rakkauden osotukseksi? -- Eikö mies nyt vietä suurinta -osaa ajastaan tuolla alhaalla asuvien ihmisten luona. Oi, ja hän on -kaunis, hän siellä. Mikä toi tuon vanhan noidan, -- hänelle oli kai -sanottu kuka se oli, -- niin usein tänne ylös, mikä saa hänet nyt -äkkiä pysymään poissa? -- Selvää se oli! Joku oli tunkeutunut hänen -tilalleen. - -Hän koki torjua kaikin voimin tätä ajatusta, hän selitti itsekseen -sen tyhjäksi kuvitteluksi, jota voisi puolustaa vain hänen -sairaudestaan johtuvalla alakuloisuudella ja mielipahalla; mutta tuli -eräs yö, jolloin nuo pahat arvelut osottautuivat tosiksi, jolloin se -usko, jota vaimo raukka tähän asti oli koettanut ehyenä säilyttää, -usko miehensä myötätuntoisuuteen, armotta temmattiin pois. - -Hän oli tuntikausia maannut unta saamatta. Silloin alkoi isäntä -äkkiä vuoteellaan mutista ja puhua unissaan puoliääneen. Emäntä -kurotti ensin kaulaansa eteenpäin ja kuunteli, sitten nousi hän -hiljaa ylös ja hiipi horjuvin askelin aivan vuoteen viereen; -hän kumartui nukkujan puoleen, jotta ei ainoakaan sana menisi -hukkaan. Hetkisen hän seisoi kuunnellen, sitten kiersi hän kätensä -suonenvedontapaisesti yhteen ja lyyhistyi polvilleen. - -Siinä asennossa oli hän vielä sittenkin kun tuvassa kaikki jo aikaa -sitten jälleen oli käynyt hiljaiseksi. Yhtäkkiä tuli häneen eloa, -hän nousi nopeasti ylös lattialta, alkoi hätäisesti pukeutua päästä -jalkoihin saakka ja poistui tuvasta. Ensin, portaille saavuttuaan, -päästi hän tähän asti yliluonnollisella ponnistuksella pidätetyn -huudon kuuluviin. Se kajahti omituisen käheältä ja vyöryi yöllisessä -levossaan olevan talon läpi. - -Sitten hapuili hän porras portaalta alas polulle. Pihalle saavuttuaan -seisoi hän hetkisen paikallaan ja veti syvään henkeään, sitten -kääntyi ripeästi nurkkauksen taa ja riensi, melkein juosten, vanhan -isännän eläkerakennukselle. - -Se ei ollut lukittu; hän astui porstuaan ja koputti ovelle. - -Vanha Sternsteinin isäntä nukkui tervettä unta, ja kului pitkä aika, -ennenkuin emäntä kuuli hänen sisältä murahtavan: "No, mikä nyt on -hätänä?" Vasta uusitun koputuksen jälkeen kysyi hän täysin hereillä -ollen: "Kuka siellä sitten on?" - -"Minä se olen, Sali." - -"Saliko, no älähän ihmeitä!" Kuului vuoteen natinaa, sitten pikaista -liikuntaa ja vanhus, ihokkaat ja lyhyt nuttu yllä, ilmestyi avaamaan -ovea. "Hyvä Jumala, ei suinkaan vaan ole mitään onnettomuutta -tapahtunut?! Sali, mikä nyt on? Mikä sinua vaivaa?" Vaimo oli -puhjennut äänekkäisiin nyyhkytyksiin. "Tule sisään, tule sisään!" -Vanhus tarttui hänen käteensä, veti hänet kamariin ja pakotti hänet -istuutumaan tuolille. "Olehan järkevä, Sali, olehan järkevä! Tuosta -en saa mitään selvää. Rauhotu nyt. Jos tahdot saada minua ymmärtämään -jotain, täytyy sinun myös puhua. Rauhotu nyt. Minä otan sillävälin -tulta." Muutama silmänräpäys myöhemmin istuivat liekehtivän -öljylampun loisteessa vanha mies ja kalpea vaimo toisiaan vastapäätä. -Isäntä tuijotti valittajaan kulmakarvat kurtussa, vaimo puhui -katkonaisin lausein ja vapisevin äänin, ja aina kun puhe keskeytyi -vei hän oikealla kädellään esiliinan kasvoilleen ja nyyhkytti sen -takana, samalla kun vasen lepäsi vavisten pöydällä. Vanhus tarttui -leveillä kämmenillään tuohon lyhytsormiseen käteen ja puristi ja -silitteli sitä. - --- -- -- - -Oli jo aamu tulossa, kun vanha Sternsteinin isäntä saattoi -emännän takaisin kotiinsa. Isäntä jäi alas portaiden päähän -kuuntelemaan, kun emäntä oli astunut ne ylös. Siellä ylhäällä ei -mikään liikahtanut eikä äännähtänyt. Hän kurkisteli terävästi -ympärilleen; ei palvelijoistakaan näkynyt ketään. Hän palasi takaisin -eläkerakennukseensa päätään nyökytellen ja puiden nyrkkiä itsekseen. - - * * * * * - -Kun Toni seuraavana päivänä työn loputtua jälleen oli mennyt -tavallista tietään, kutsui emäntä vanhan Kathelin luokseen, jotta -tämä avustaisi häntä pukeutumisessa, sillä nyt oli kysymyksessä -kyläily. - -"Hyvänen aika, minne sitä nyt sitten lähdetään?" kysyi -taloudenhoitajatar uteliaana. - -"Ei kauas", vastasi emäntä lyhyesti. "Katsoppas onko appiukko jo -panettanut hevosen valjaisiin." - -Vanhus kurkisti akkunasta ulos ja selitti ettei hän nähnyt appiukkoa -eikä vaunuja; maailman parhaimmat silmätkään eivät olisi auttaneet -häntä niitä näkemään, mutta jos vaja, johon vaunut oli viety, -olisi ollut lasista, silloin olisi hän sen peräseinällä huomannut -vanhan Sternsteinin isännän, joka nojasi itseään siihen, tuprutteli -piippuaan ja katseli Zwischenbühelin kylään johtavalle tielle. - -Ylhäällä tuvassa istui emäntä täysissä tamineissaan, aikoja sitten -lähtöön valmiina. Hän ei tahtonut liikutella itseään; mutta kuitenkin -hypisteli hän nenäliinaansa milloin toisessa milloin toisessa -kädessään, ja silloin olivat vapaana olevan käden sormet aina -oikomassa vaatteiden laskoksia, myssyn solmekkeita ja nauhoja, tahi -silittelemässä hiuksia. - -Hyvän ajan kuluttua tuli vanha Sternstein nurkkauksen takaa pihaan -ja pani ajopelit kuntoon; hän työnsi itse niitä takaapäin, kun ne -vieritettiin ulos vajasta, hän taputti raudikkoa selkään ja lausui -sille pari hyvää, leppeätä sanaa. Sitten astui hän ylös tupaan -ja sanoi emännälle: "No, nyt olemme valmiit, lähtekäämme siis!" -Hän talutti emäntää pari askelta. "Voi ihmettä, sinun polvesihan -vapisevat, tuskin jaksat pysyä jaloillasi. Tule tänne, se on -viisaampaa. Ota minua kaulasta kiinni." Hän nosti emännän niinkuin -lapsen käsivarsilleen ja käveli häntä kantaen notkuvin säärin poikki -lattian, portaita alas, läpi porstuan ja nosti hänet vaunuihin. -Itse istuutui hän emännän viereen, tarttui ohjaksiin ja hiljaa ja -tasaisesti pani ajopelit liikkeelle. - -Palvelijat jäivät vain niin kauaksi aikaa epätietoisiksi siitä, minne -matka suunnattaisiin, kunnes vaunujen nähtiin kääntyvän sillan tuolle -puolen kylän alapäähän. Silloin pidettiin selvänä, että emäntä oli -menossa pyhänkuvaintekijän luo itsekin kerran katsoakseen tilattua -kuvaa. - -Jo kaukaa huomasi vanha isäntä Zinshoferin vanhuksen, joka lapsi -käsivarrellaan käveli viimeistä edellisen ja viimeisen majan -välistä matkaa edestakaisin, vartijan tavoin. Kun vanhus kuuli -vaunujen saapuvan, jäi hän seisomaan, kurkisteli hetkisen silmilleen -asetetun kätensä alitse tulijoita ja antoi sitten lapsen liukua -sylistään maahan työntäen hänet puunleikkelijän pihaan ja juosten -kiireesti omaan asuntoonsa. Isäntä hymyili vahingoniloisesti. -Pyhänkuvaintekijän majan edustalla veti hän ohjakset tiukalle, -sallien hevosen ottaa vielä yhden askeleen, jotta hän ajoistuimelta -saattoi nähdä tupaan, ja kun hän huomasi miehen siellä seisovan -työpöydän ääressä, huusi hän tälle: "Hei, Muckerl, tuleppas hiukkasen -ulos! Emännällä olisi sinulle jotain asiaa. Hän osottaisi kyllä -mielellään sinulle sen kunnian, että tulisi sisälle, mutta hänellä -on niin heikot jalat. Ole siis niin hyvä." Näin sanottuaan astui hän -alas vaunuista, heitti ohjakset nuorelle emännälle ja meni viimeiseen -majaan; kun hän astui sisälle sinne, seisoi keskellä tupaa nuori -isäntä, kädet housuntaskuissa, ja murahti: "No, mitä nyt?" - -"Ei mitään", virkkoi vanhus pilkallisella ystävällisyydellä. "Ei -lainkaan mitään, Tonerl. Loppu vain tehdään sinun salaisista -käynneistäsi. Vaimosi puhelee juuri tuolla ulkona pyhänkuvaintekijän -kanssa." Kivistävä ja hellittämätön ote, kuten rautakynsien puristus -pidätti paikallaan Tonin, joka oli aikeissa syöksyä ovesta ulos. "Ei -mitään huomion herättämistä! Ei mitään huomion herättämistä tässä saa -tulla. Sehän on sinullekin järkevintä, heittiö!" - -"Kuka konna", sanoi satimeen joutunut hampaitaan kiristellen, "on -minut pettänyt?" - -"Ei suinkaan se ole konna, joka varottaa ihmisiä onnettomuudesta, -jottei se yllättäisi heitä vallan äkkiarvaamatta! Mutta tällä kertaa -sattuu se paikalleen; sinä itse olet unissasi puhunut enemmän kuin -sinulle itsellesi ja muille on ollut mieliksi." - -Nuori isäntä katsoi pelästyneenä vanhukseen; sitten päästi hän -lyhyen, katkeran naurahduksen ja mutisi: "Se on totta, minun olisi -myöskin pitänyt siirtää tupani kauemmaksi." - -Sillävälin oli Muckerl astunut majan edustalle vaunujen luo. - -"Jos olet mies", virkkoi emäntä, "niin vartioi myös asiaankuuluvasti -vaimoasi. Tiedätkö missä hän tällä hetkellä on?" - -Puunleikkelijä tuijotti häneen. - -Emäntä kumartui istuimeltaan pyhänkuvaintekijän puoleen ja alkoi -kuiskailla hänelle, ja mitä kauemmin emäntä puhui, sitä kalpeammaksi -tuli mies, sitä suonenvedontapaisemmin hänen sormensa kiertyivät -ajoistuimelle asetetun rautasauvan ympärille; vasta sitten kun vaimo -yhä kovempien nyyhkytysten keskeyttämänä ei enää voinut mitään sanoa -ja kun hän, peittäen kasvonsa nenäliinallaan, vaipui taaksepäin, veti -mies vapisevat kätensä tuelta pois, kääntyi lähteäkseen ja horjui -majaan. - -Vanha Sternstein vei nuoren isännän ulos Zinshoferin majasta. "Tule -nyt", virkkoi hän ja lisäsi vaunujen luo saavuttua: "Istu kärryihin." - -"Kuka on herra?" murahti Toni. "Istu sinä itse sinne." - -"Minä tiedän", ivaili vanhus, "että sinulle ei olisi epämieluista -nähdä minut siinä, mutta tällä kertaa sopii kai sinun paremmin olla -tuolla takana." - -Toni ei vastustellut, hän heilautti itsensä vaunujen takaistuimelle -ja istui alasroikkuvin säärin, selkä käännettynä isään ja vaimoonsa, -ja niin sitä lähdettiin. - -Helena oli Sternsteinin vanhan isännän astuessa hänen äitinsä majaan -paennut ulos puutarhaan ja seissyt lehtimajassa kuuntelemassa, mutta -hän ei päässyt selville; niistä yksityisistä äänistä, jotka lyhyestä -sananvaihdosta sinne tunkeutuivat, eikä ajottain talon edustalta -kuuluvista nyyhkytysten keskeyttämistä kuiskailuista tapahtuman -päättely jäi siis kokonaan hänen pahan omantuntonsa tehtäväksi ja se -ratkaisee asiat enimmäkseen hämmästyttävän pian ja oikein. - -Hän kuuli vaunujen vierivän pois; hän jäi vielä, kuten paikalleen -tuomittuna, melkein liikahtamatta seisomaan entiseen asentoonsa. -Äkkiä sai majasta kuuluva valittava lapsenparku hänet säikähtämään, -hän riensi keittiöön ja kurkisti pelokkaasti ovenraosta tupaan; -siellä näki hän pienen Hansl Nepomukin itkeä tillittäen seisovan -suuren Muckerlin vieressä, joka makasi maassa aivan kuin kuolleena. - -Hän syöksyi esiin, nosti miehen ylös, vei hänet vuoteelle ja alkoi -valella hänen otsaansa ja ohimoitaan etikalla; ollessaan vielä -näissä virvottamispuuhissa, kuului keittiöstä hiljaisia askelia ja -huohottavaa hengitystä, ja hetkisen kuluttua ilmestyivät ovipielen -takaa esiin vanhan Zinshoferin emännän hätääntyneet kasvot. "Jeesus -ja Maria", ähkyi hän, "mikä onnettomuus!" - -"Ole hiljaa", kuiskasi Helena. "Mene pois, mene Jumalan nimessä pois! -Tahdon olla yksin hänen kanssaan, kun hän jälleen tuosta tointuu." - -"Ei siihen olisi käskyä tarvittu." - -Helena kohautti kärsimättömästi jalkaansa, mutta ei sentään -polkaissut sitä lattiaan. "Kun kerran käsken sinua menemään", huusi -hän itkun sekaisella äänellä, "niin mene." - -"Niinpä lähdenkin, tiedät että tulen saapuville kun minua tarvitset." - -Helena juoksi ovelle. "Ota lapsi luoksesi!" Hän työnsi pikku -Muckerlin vanhuksen luo ja kun hän palasi takaisin vuoteen ääreen, -heräsi mies ja ojensi hänet huomatessaan torjuvasti kätensä esiin. -"Pois, pois", huohotti mies, "pois luotani sinä." - -Vaimon oli jonkun verran ponnisteltava ennenkuin sai molemmin käsin -tartutuksi hänen vastahakoiseen oikeaan käteensä ja pidetyksi kiinni -siitä. "Muckerl, älä ole narri, jonka kustannuksella muut pitävät -lystiä! Sternsteinin vanha isäntä on jo pitkät ajat ollut minulle -vihamielinen ja emäntä kai vielä häntä siihen kiihottaa ja kuvittelee -ties Jumala mitä." -- Puunleikkelijä kääntyi seinään päin. "Muckerl", -huudahti Helena, "tuota en kärsi. Sinun täytyy kuunnella minua!" Hän -pudisti kiihkeästi Muckerlia käsivarresta. "Katso minuun!" - -Silloin käänsi mies hitaasti riutuneet kasvonsa häneen päin. Joka -ainoa veripisara oli niistä paennut, piirteiden jäykkyyden ja -velttouden vuoksi näyttivät ne sisäänpainuneilta, vääntyneiltä, -kurjilta; suupielet vain tuskin huomattavasti värähtelivät, mutta -kosteakiilteisistä silmistä työntyi esiin terävä, läpitunkeva katse: -Mitä puhuminen enää hyödyttää? - -Ja näihin silmiin tuijottivat nyt tyhjin, mitään puhumattomin katsein -vaimon silmät, vaimon, joka vain huolehti siitä etteivät silmänkannet -painuisi alas, vaikkakin ne hiljaisin nykäyksin värähtelivät, ja -äänellä, jonka sointu oli niin eloton ja kaiku niin käheä kuin -irtautuisi kiinnitakertunut kieli kitalaesta, sanoi hän: "Tiedä se, -että olin sinulle uskollinen!" - -Tuska ja viha väänsivät miehen kasvot rumaan irvistykseen: hänen -vihainen hymynsä näytti vähän yksinkertaiselta, ja hän löpersi kuin -lapsi sanoessaan: "Vaikka olisitkin vaimonkunniasi säilyttänyt, niin -siitä en välitä! Sillä tavoin uskollinen on jo sellainenkin, jolla -ei mitään sydäntä ole, kuten ei sinullakaan minua kohtaan; en tiedä -liekö jotain toista kohtaan! -- Olet ajatellut, etten minä suinkaan -kauan tule olemaan tielläsi, -- samoin kuin tuo toinen ajattelee -omastaan! -- ja se että sinä sitä odotat, se on uskottomuutta, -- -ellet sinä enää ole jaksanut sitä odotella, -- se ei voi tehdä -pahemmin kipeätä, -- kun kerran tietää saman katon alla oman vaimon -toivovan miehelleen pikaista kuolemaa!" - -Helena puhkesi kyyneliin. - -"Mitä itket?" kysyi mies kohottautuen ylös. "Siihen olisi mielestäni -kai nyt minulla vuoro; mutta _sitä_ mielihyvää en sinulle osota ja -_sitä_ iloa en sinulle tee!" Hän heittäytyi pitkälleen, hautasi -päänsä tyynyihin ja nyyhkytti ääneen. - -Nuori vaimo tarttui molemmin käsin hänen olkapäihinsä. - -"Älä koske minuun!" huusi mies torjuen. "Tahdon itkeä itseni -väsyksiin! Pois! Ulos! Sulje ovet, tuolla ulkona portinpielessä on -sinun paikkasi. Pidä vaari ettei kukaan tule lähelle ja huomaa mitä -täällä ympärillä ja sisällä tapahtuu. Minä en siedä mitään kyselyjä -enkä mitään pilkkaa." Hän viittasi kiihkeästi vaimoaan poistumaan. - -Tämä kääntyi poispäin ja astui ulos, sulki ovet perässään ja istuutui -majan edessä olevalle kiviportaalle. - -Liikkumattomana, kyynärpäät polvien varassa, pää käsien välissä, -kyyrötti hän siinä. Yhä enemmän näkyviin tuli hänen suunsa, yhä -leveämmälle aukenivat hänen huulensa, joiden takaa virtasi vettä. - -Hyi! Hän sylkäsi. - -Hirveätä hullumaisuutta! -- Miten kurjaa on olla nainen. Ja sitä hän -ei myöskään millään tavoin toivonut, että olisi ollut mies. - - - - -XX. - - -Sunnuntaina oli Helena aikeissa lähteä pois kirkosta yksin, kuten -oli tullutkin; astuessaan leveitä kiviportaita alas yhtyi Maznerin -Sepherl hänen seuraansa ja lausui: "Hyvää päivää, Helena, olen -kuullut miehesi makaavan hyvin huonona." - -Helena nyökäytti päätään. - -"Arvelen vain", jatkoi tyttö, "että hänestä voit vielä saada -aikamoisen ristin; minusta näyttää että hän usein sairastelee." - -"En tiedä hänen koskaan ennen maanneen kipeänä." - -"Jopa nyt jotakin, olenpa jo kerran ennenkin ollut hänen äidillään -avullisena sairaanhoidossa!" - -Helena katsahti häneen tuikeasti. - -Mutta Sepherl ei tätä huomannut, vaan puheli edelleen ja ihmetteli -yhä enemmän silmillään, ikäänkuin olisi toisen rauhallinen -kuunteleminen tai hänen oma puhelunsa hämmästyttänyt häntä. "Ja -ellei sinulla olisi mitään sitä vastaan, niin tulisin kernaasti -vielä kerran katsomaan häntä ja useamminkin käymään luonanne ja jos -haluaisit, niin olisin sinulle apunakin; et suinkaan ajattelisi pahaa -tuollaisesta yhdessäolosta?" - -"Oletko järjiltäsi?" kysyi Helena. "Jos tahdot tulla häntä katsomaan, -niin en suinkaan sitä vastusta. Ja jos haluat avustaa minua -hoitamisessa, niin toivon siitä sinulle Jumalalta palkitsemista; -pahan ajatteleminenhan olisi synnillistä, mies kun makaa siinä -heikkona, ilman mitään huonoja ajatuksia ja saamatta ketään muutakaan -sellaisiin." - -"Siis tulenkin nyt heti sinun kanssasi." - -"Se on oikein. Tule vain." - -Heidän molempien astuessa majaan nousi vanha Zinshoferin emäntä -ylös pesutuolilta, jolla hän oli istunut. "Hän ei ole koko tänä -aikana liikahtanutkaan, ei huutanut, ei halunnut mitään", kuiskasi -hän tyttärelleen, sitten vilkaisten ihmettelevästi Sepherliin ja -pudistaen tuskin huomattavasti päätään. - -Helena teki lyhyen, vihaisen liikkeen, leuallaan osottaen tietä -ovelle, ja kun vanhus vastahakoisesti oli hiipinyt pois, painoi nuori -vaimo hiljaa säppeä ja huusi puolikovaa sairaan huoneeseen: "Muckerl, -nukutko sinä? Matznerin Sepherl olisi täällä ja tahtoisi tulla sinua -katsomaan." - -Sairas hymyili ja sanoi heikolla äänellä: "Sepä hauskaa, sehän -on kauniisti tehty häneltä. Astukoon vain sisälle. Hyvää päivää, -Sepherl!" - -"Jumala antakoon, Muckerl! No, miten on sinun laitasi?" - -"Miten sen pitäisi olla? Loppu tulee minusta!" - -"Älä nyt ole tuhma ja kuvittele sellaista." - -"Kylläpähän nähdään, kuka on oikeassa." - -"Kuuleppas vain!" huusi tyttö Helenalle, joka oli jäänyt seisomaan -kynnykselle. "Eikö hän puhu vallan sillä tavoin kuin kuolisi pelkän -uhmailun ja sulan itsepintaisuuden vuoksi?!" - -"Rakas Sepherl, jokainen tietää millainen hän on. Mutta istuhan nyt, -jotta et vielä vie minulta sitäkin unen hituista, mikä minulla on." -[Hyvin tavallinen, taikauskoinen sananparsi: se, joka ei vieraisilla -käydessään istu, vie unen toiselta.] - -Sillävälin kun Sepherl siirsi tuolin vuoteen ääreen, työnsi Helena -oven lukkoon ja jätti molemmat kahdenkesken. - -Näin teki hän vast'edeskin eikä milloinkaan tullut heidän -seuraansa. Vaikkakin hän hoivaili sairasta kaikella huolella ja -kärsivällisyydellä ja istui yöt läpeensä valveilla hänen vuoteensa -ääressä, ei tämä kuitenkaan oikein sietänyt häntä lähellään, vaan -lähetti hänet monilla verukkeilla pois. Ei hän koskaan pyytänyt -Helenalta minkäänmoista apua ja alistui vain vastahakoisesti kaikkein -välttämättömimpään, mutta Helena ehätti hänen edelleen, tiesi neuvoa -mitä häneltä puuttui tai mitä hän halusi, mikä ei milloinkaan -juolahtanut tuon hieman yksinkertaisen tytön päähän, ja Helena pani -kaiken mitä tarvittiin nopeammin ja taitavammin täytäntöön kuin tyttö -kömpelyydessään; siitä huolimatta oli Muckerl huvitettu Sepherlin -seurasta, eikä tämän tarvinnutkaan siinä aivojaan vaivata, sillä -tytölle sairas suoraan sanoi mitä hän tahtoi ja mitä tällä oli -tehtävänä, niin, oikeinpa hän piti tyttöä hirmuvallan alaisena. - -Kun sairas huomasi voivansa joka ilta luottaa Sepherlin tuloon, -kielsi hän Helenaa pitämästä järjestystä hänen huoneessaan. Siitä -oli Sepherl huolehtiva, ja kun tämä sitten saapui, pani hän -"kokoon kasaamisen" tämän toimeksi ja hymyili tytön pulalle ja -taitamattomuudelle ja riitelikin usein "oikein aikalailla" hänen -kanssaan. - -"Ei sinun pidä luulla", virkkoi Helena tällöin Sepherlille, "että -minä annan noin huolimattoman komennon juurtua taloon tai käytän -väärin sinun hyvyyttäsi. Mutta Muckerl tahtoo nyt kerran sinut -kamaripalvelijakseen enkä minä saa siellä sisällä enää tehdä mitään." - -"Mutta, rakas Helena", vakuutteli Sepherl, "kuinka voisinkaan sinusta -sellaista ajatella?! Sairaat ovat usein kummallisia ja heille on -annettava perään." - -Yhtäkkiä kävi pyhänkuvaintekijälle kovin sietämättömäksi se seikka, -että hänen oli toimetonna maattava vuoteellaan päivät päästään; hän -halusi veistellä jotakin, "hyvin pientä" vain, ja Sepherlin täytyi -tuoda hänelle työkalut sekä "puunpalikka" -- se oli eräs määrätty, -jota hän sillä tarkotti; itsestään ymmärrettävästi tarttui tyttö -ensin useampaan väärään ja raahasi ne nähtäviksi, ennenkuin hänelle -sattui oikea kalu käteen. Näin ajoi sairas hänet varmaankin tusinan -kertaa kulkemaan tuvan ja kamarin väliä ja hän juoksenteli kasvot -hehkuvan punaisina pitkin majaa. - -"Herranen aika, vallanhan tässä voi joutua epätoivoon! Helena, -etkö sinä tiedä missä mahtanee olla se käyrä veitsi, jota hän -tahtoo? Ja eikö sinulla ole ollenkaan aavistusta missä tuo kirottu -puunpalikkakin saattaa piileskellä?" - -Helena hymyili. "Sinähän komentelet kuin emäntä talossa. No, älä nyt -hupsu tule hämillesi", -- Helena taputti häntä poskelle, -- "äläkä -suutu, enhän minä todella tarkottanut, sanoin vaan leikillä. Tule, -etsikäämme niitä yhdessä, niin totta kai löydämme." - -Parilla pyörähdyksellä löysi hän halutut kalut ja toi ne Sepherlin -käteen; kun tämä oli kadonnut sairaan huoneen ovesta sisälle, sanoi -vanha Zinshoferin emäntä, joka tähän saakka päätään pudistellen oli -katsellut tuota hyörinää: "Tuostako puhut piloillasi? Sinähän olet -kohta aivan mitätön henkilö talossa." - -"Mitä sitä tyhjää!" vihotteli Helena. "Jos luulet minun sallivan -noin tuhmalla tavalla kiihottaa itseäni, päällepäätteeksi vielä -sairasta vastaan, niin erehdyt. Koko tuossa jutussa ei kumminkaan -ole mitään perää eikä se voi enää mihinkään viedä; se on kuin mies- ja -vaimo-leikkiä lasten kesken, ja suoraan puhuen, minä säälin heitä -molempia, minkävuoksi pitäisi minun siis turmella heiltä tuo pienikin -ilo?" - -Hyvin hitaasti kävi tällä kertaa työ puunleikkelijältä; -rupatteluhetkien aikana Sepherlin kanssa pysähtyi se kokonaan ja teos -oli huolellisesti kätkettynä peitteen alle. - -Lapsuuden ajasta ja varsinkin siitä, jolloin he yhdessä kulkivat -kouluun ja sieltä kotiin, nuo molemmat useimmiten puhuivat ja sitä -muistelivat ja ihmettelivät miten niin oli käynyt, että he sen -jälkeen melkein kokonaan olivat kadottaneet toisensa näkyvistä? -Niinpä niin, saman kylän lapsetkin, joista jokainen asuu eri -haaralla, hukkuvat helposti toistensa näköpiiristä; vain naapurusten -lapsilla on hyvät olot, he näkevät toisensa joka päivä ja voivat aina -yhdessä puuhailla. Entisaikaan toivoi Sepherl hyvin usein, että he -asuisivat vieretysten, joko Muckerl äitineen yläpäässä tai hän oman -äitinsä kanssa alapäässä kylää. Kuka tietää... mutta se ei ollut niin -sallittu. - -Muuanna iltana istuutui Sepherl jälleen tavalliselle paikalleen -sairasvuoteen ääreen. Hän ei kerinnyt vielä kysymäänkään, miksikä -peite juuri vuoteen laidalla oli niin merkillisesti pullollaan, kun -Muckerl jo nosti verhon syrjään ja näytti veistosta, jonka hän nyt -lopultakin oli saanut valmiiksi. Se oli neljännesmetrin korkuinen, -tuskainen jumalanäiti, jolla oli Jeesuksen ruumis poikittain -sylissään; se oli todellakin "oikein loppuun kiusattu" vaimonkuva ja -"tuskista kuivettunut" miesolento; puunleikkelijä oli näet ottanut -omat näivettyneet jäsenensä malliksi. - -Sepherl tarkasteli sitä kauan miettiväisenä ja virkkoi sitten: "Se on -oikea pyhä kuva." - -Muckerl ojensi sen hänelle voimattomuudesta vapisevin käsin. "Ota, se -on sinulle. Se on minun morsiuslahjani." - -"Jumala sen sinulle palkitkoon, Muckerl, mutta sellaisena en kai -uskalla sitä vastaanottaa, koska en mitään semmoista tarvitse, sillä -en ijässäni mene naimisiin!" - -"Niinpä minä lahjotankin sen sitten sulhas-antimena." - -"Heitä nyt jo tuossa äläkä enää pilojasi puhu! Minulle on kuitenkin -mieleistä, että olet noin hyvässä voinnissa." - -"En ensinkään, Sepherl, en ensinkään, tilani on tänään huonompi kuin -milloinkaan ennen; mutta minulle juolahtaa mieleen, että kun sinä -rehellisesti ja kunniallisesti vaellat tämän maailman läpi, niin kuka -tietää, emmekö muualla jälleen voisi löytää toisiamme?" - -Pitkä hiljaisuus vallitsi sitten tuvassa, kunnes puunleikkelijä -ojensi kätensä tytölle ja sanoi: "Mene mieluummin kotiin, Sepherl, -tänään en välitä mistään." - -Tyttö nousi vitkastellen. Pelosta ja hämmästyksestä saamatta -sanaakaan suustaan poistui hän, moneen kertaan puristeltuaan sairaan -kättä. - -"Hei, Sepherl", huusi Helena, kun tyttö surullisena päätään -nyökäyttäen tahtoi astua hänen ohitseen, "mitä sinä viet talosta?" -Hän osotti kohollaan olevaa esiliinaa. - -Sepherl pysähtyi pelästyneenä, veti verhon pois ja näytti kuvaa. "Hän -on sen minulle lahjottanut", tyttö kuiskasi. - -Helena katseli sitä hetkisen. "Se näyttää niin rumalta." - -"Ei sen tarvitsekaan olla muuta, parempi, hän oli alustapitäen sen -sellaiseksi aikonut, koskei kaunis ole tehnyt häneen itseensä mitään -hyvää vaikutusta." - -Pyhänkuvaintekijän vaimo loi tyttöön terävän silmäyksen, kääntäen -sitten katseensa toisaalle. "Voit kenties olla oikeassa." - -"Jumalan haltuun!" - -"Hyvää yötä!" - -Kun Sepherl asteli pitkin siltaa, luuli hän kaukaa takaapäin -kuulevansa äänekkäästi huudettavan nimeään. Hän seisahtui, -kuunteli, ei ainoatakaan äännähdystä; niin jatkoi hän siis edelleen -matkaansa. Hän oli peloissaan ja silloinhan helposti syntyy mielessä -kuvitteluja. Hän ei ollut nähnyt, että Helena kotvasen kuluttua hänen -lähdöstään oli juossut pari askelta pihalle päin ja sitten heti -kiireesti palannut takaisin sisään. - -Viileän, kirkkaan ilman halki kajahtelivat seuraavana aamuna -kirkonkellojen kumahdukset, ja kun Sepherl illalla hitain askelin ja -pää painuksissa kulki viimeistä edelliseen majaan kylän alapäässä, -tuli hän katsomaan kuollutta miestä. - -Päivän perästä he sitten hänet hautasivat. - -Kun surevat ja saattajat olivat poistuneet, alkoi vanha Veit, -haudankaivaja, heti luoda hautaa umpeen; hänen siirottavat silmänsä -ja levällään olevat huulensa tekivät hänet sen näköiseksi, kuin olisi -hän tuntenut tästä hiljaista mielihyvää, ja niin olikin laita; joka -kerta kun hän sai kaivaa kuopan "jollekin penteleelle", ilahutti -häntä ajatus, ettei hän itse ollut se, joka sinne alas joutui. - -Ensin kumahteli lohkare toisensa perään arkulle, mutta pian putosi -multa äänettömästi ja verhosi hauraana ja pehmeänä ihmisen, joka -siellä, kaikista murheista ja kärsimyksistä päässeenä, lepäsi -peitettynä. Toisen ihmisen tuskalla alkaa jokaisen olemassaolo ja -niin jatkuu samalla tavalla vaivat ja vaivaamiset, aina sattumain -mukaan. Joka enemmän tuottaa kuin kärsii tuskia, sitä nimitetään -onnelliseksi, ja jonka varat sallivat harjottaa ensinmainittua -suuressa määrin, se on kai myös suuri. - -Rehellinen pyhänkuvaintekijä oli koko elämänikänsä hyörinyt -vain hyvin pienellä maapalasella, -- viettänyt siinä iloiset -lapsuuspäivänsä, tuon ajan, josta sanotaan ettei ihminen silloin -vielä kuulu itselleen vaan muille ja jolloin hän kuitenkin on niin -kokonaan oma itsensä ja vapaa niinkuin ei sittemmin koskaan, -- -viettänyt unelmoivat nuoruusvuotensa, jolloin ihminen pistää maailman -säkkiin ja paljastaa sen korkeintaan parhaiden ystäviensä nähtäväksi, -tosin vain jokainen oman maailmansa, joka monelle on sattunut -tulemaan varsin pieni, -- miehuusikäkään ei näyttänyt koituvan -huonoksi, tuo ikä, joka jo enemmän tähtää muihin ja jolloin hänen -äitinsä ilo oli suurena osana hänen omaansa, -- silloin oli yhtäkkiä -kaikki lopussa. - -Kovakuoriainen, joka lämpimällä auringonpaisteella oli hyppinyt -pölyävässä hiekassa, lymynnyt tulossa olevan sateen pelosta tiheään -pensaikkoon, tovereittensa kanssa kiistaillut ja otellut, veti -äkkiä jalkansa suonenvedontapaisesti kokoon ja putosi puolitiehen -kiivetyltä korrelta maahan. - -Nyt makaa se velttona, onttona, ei kuori, tyhjä päällys eikä mikään -ilmaise mitään kaikesta siitä auringonpaisteesta, joka sitä lämmitti, -sadekuuroista, jotka sitä virkistivät, kaikesta siitä kuinka paljo -tai vähän maailma hänelle tarjosi. - -Tuossa ryteikkörivissä, joka kulki pitkin vedenuomaa, -Zwishenbühelissä nimittäin, ei osanotto ollut varsin suuri. "Taas -yhtä vähemmän" tai "jälleen yksi lisää", sanottiin, aina sen mukaan -miten puhujat itse arvelivat olevansa haudasta kaukana tai uskoivat -seisovansa sitä lähellä. - -Kun Helena pikku Muckerlin ja vanhan Zinshoferin emännän seurassa -palasi hautajaisista kotiin, asteli hän arkailevin katsein oman -majansa ohi ja seurasi äitiään tämän asuntoon. - -Hän istui siellä penkillä niukkasanaisena ja itseensäsulkeutuneena, -vain aika-ajoin hiljaa puhellen lapselleen, jota piteli vieressään. -Kun ilta alkoi hämärtää, otti hän avaimen taskustaan ja virkkoi: -"Äiti, minä pyytäisin sinua olemaan niin hyvä ja tuomaan meille -hiukan sänkyvaatteita tuolta ylempää, me laitamme itsellemme vuoteet -tuohon lattialle. En voi nukkua siellä." - -"Pelottaako sinua?" kysyi vanhus. - -"Ei. Mutta on niin hirveätä olla yksin talossa, josta kuollut juuri -on kannettu pois. Pienokainenkin vaipuu heti uneen ja minä tuntisin -itseni silloin niin hyljätyksi." - -Vanhus teki työtä käskettyä. Myöhemmin, kun kaikki jo olivat kotvasen -olleet makuulla, paneutui Helena äkkiä pitkälleen olkipatjalle ja -sanoi: "No, nyt olen sitten kumminkin jälleen tässä, -- oljilla, --- ja kuten minusta tuntuu, tilani ei ole paljoakaan parempi kuin -kerjäläisen, ja jos minulle olisi niin käynyt, että minun vielä -vuosikausia olisi täytynyt asua tuon miesparan kanssa, niin olisin -tässä nyt aivan kuin vanha kerjäläisvaimo." - -"Niinpä tietenkin", virkkoi vanhus haukotellen, "ei sinun tarvitse -valitella siitä mitä on tapahtunut, ja hänenhän on hyvä olla -taivaassa." - --- -- -- - -Siitä pitäen meni Sepherl joka vuosi Pyhäinmiestenpäivänä kirkkoon -ja polvistui erään sivualttarin eteen lasten joukkoon, jotka -siellä enemmän huvin vuoksi kuin hehkuvasta hartaudesta polttivat -sieluparoille vahakynttilöitä; hän uhrasi pienen kynttilän Muckerlin -hyväksi ja rukoili hänen sielunsa autuudeksi siksi kunnes sydämenpää -vaipui sulaneeseen taliin ja räiskähtäen sammui. Muckerlin haudalla -rukoileminen kuului hänen vaimolleen; Sepherl ei tahtonut näyttäytyä -siellä, ei itsensä vuoksi, sillä mitä se häntä liikuttaisi? Mutta se -olisi voinut -- ihmisethän pian luulevat pahaa -- herättää kuolleesta -pahoja jälkipuheita, ja niitä ei toki hän ole ansainnut. - - * * * * * - -Sternsteinin hovin emäntä oli kädet ristissä seisonut akkunan ääressä -ruumissaaton alhaalla tiellä verkalleen kulkiessa eteenpäin. - -Pyhänkuvaintekijän kuolema hämmästytti häntä, hänen omaatuntoaan -kalvoi, että hänen vainajalle tekemänsä paljastukset, kansanomaisesti -puhuen, olivat olleet nauloja hänen ruumiskirstuunsa; mutta eihän -Sali voinut sitä ennakolta nähdä, yhtä vähän kuin hän näki sitäkään, -miten se Helenaan oli vaikuttanut, sillä aina tuosta kylämatkasta -saakka olivat hänen jäsenensä olleet lyijynraskaat eikä hän ollut -voinut ottaa askeltakaan huoneesta ulos. - -Nyt oli se ainoa ihminen kuollut, jolta hän rohkeni toivoa -todellista apua, jonka oma asia se oli, jolla täytyi olla tahtoa -pahan ehkäisemiseen ja jolla oli oikeus ja valtakin siihen. Pahan -toivomuksen toinen puoli oli noille molemmille käynyt toteen ja kuten -pelottava aavistus valtasi hänet ajatus, kuinka pian saattaisi tulla -hänenkin vuoronsa mennä samaa tietä! - -Mutta tämä kuoleman kauhu, joka häntä ajoittain värisytti, pakeni -välittömästi esiintunkevan pelon tieltä: millaista hänelle nyt mahtoi -tulla elettäväksi! - -Tämän pelon osottivat tapahtumat liiankin pian varsin oikeutetuksi. - -Kun emäntä, avattuaan pyhänkuvaintekijän silmät, tuolla Tonin -kotiintuonnilla luuli tehneensä kaiken, niin ei hänen huuliltaan -tähän asti ollut päässyt ainoatakaan nuhdesanaa tapahtumasta -eikä isäntä katsonut olevan mitään syytä asian kieltämiseen tahi -kaunistelemiseen; molemmat vaikenivat lujasti ja elivät, molemmin -puolin tuntien itsensä vieraantuneiksi toisistaan, edelleen -elämäänsä. Mutta kun Sternsteinin nuori isäntä tuskin viikon kuluttua -puunleikkaajan maahanpanijaisista hänen leskelleen osotti lämmintä -osanottoa ja ilmotti itsellään olevan aikomuksena tehdä eräs hyvä -työ ja ottaa Helena lapsineen kartanoonsa, silloin kavahti sairas -emäntä melkein hurjistuneena pystyyn. "Mitä? Hänetkö? Hänetkö tahdot -tänne sijottaa? Eikö sulla enää ole niinkään paljon kunniantuntoa -rinnassasi, että pelkäisit edes häpeätä? Mutta, Jumala olkoon -kiitetty, siinä asiassa saanen toki minäkin vielä sanasen lausua! Ei -koskaan, sen sulle sanon, hän tule minun talooni!" - -"Älä liiaksi ponnistele heikoilla voimillasi", sanoi isäntä -loukkaavalla tyyneydellä. - -Vaimo parka naurahti kimakasti ja virkkoi myrkyllisin katsein -mittaillen häntä: "Pidätkö sinä muka murhetta minusta, sinä --? Ja -mitä varten, jos uskallan kysyä, mitä varten otat sitten tuon juhdan -tänne? Mitä hän toimittaa ja ketä hän palvelee?" - -"Saat sen heti tietää", vastasi isäntä levollisesti. "Vanha Kathel -ei yksin voi tulla toimeen taloudenpidossa ja sairaanhoidossa; mutta -pyhänkuvaintekijän leski on paras hoitajatar, minkä saatoin hankkia, -hän hoitaa sinua." - -"Sekö? Minua? Hän!?" kirkui emäntä raivoissaan; sitten hän vaikeni ja -katsoi mieheen suurin, tuskaisin silmin, kiersi kädet toisiinsa ja -sammalsi: "Tuonko, tuonko saatoit sinä todellakin minulle tehdä?" - -"Älä ole tuhma", virkkoi mies tylysti. "Kun minä sen kerran tahdon, -niin se tapahtuu! Sinun on sovittava hänen kanssaan, sillä sinun -täytyy hyvittää ennen tekemäsi vääryys tuota raukkaa kohtaan, sinun -turha kuvittelusi --" - -"Kuvitteluko!?" ärjäsi emäntä, ojentaen nyrkkiin puristuneen kätensä -häntä kohden. "Valehteletko sinä? Kiellätkö omat sanasi?!" - -Mies veti suunsa leveäksi ja kohautti olkapäitään. "Omat sanani! -Todellakin ovat ne omia sanoja, jotka unissa lausutaan! Jos niihin -panet jonkinmoisen merkityksen, sinä hullu vaimoihminen, niin -täytyisi sinun aamulla etsiä kuuta taskuistani, jos unissani olisin -sanonut sen sinne pistäneeni!" - -"Puhut sinä nyt perästäpäin järjetöntä tai järjellistä, sen minkä -olen kuullut, sen olen kuullut ja siitä mitä suunnittelet ei tule -mitään!" - -"Sepähän nähdään", virkkoi isäntä. Hän lähti tiehensä, paiskaten oven -jälkeensä kiinni. - -Ja nyt tapahtui usein, että hän syöksyi ylhäältä tuvasta ulos, komusi -alas portaita, haukkui läheisyydessä olevia palvelijoita hävyttömiksi -kuuntelijoiksi ja käski heitä menemään töihin, ja kun hän sitten -oli palannut takaisin sairaan huoneeseen ja sulkenut oven, tapahtui -sen takana tuollainen kohtaus, täynnä kiduttavaa katkeruutta ja -julkeata kiivautta, joka toisistaan loitompana olevain kesken on -mahdoton ja jolla vain ihmiset, jotka ovat kulkeneet elämäntiensä -aivan lähetysten, saattavat sen turmella ja myrkyttää ja jommoisen -sattuessa -- ainakin osaksi -- olisi ollut parempi, että kumpainenkin -olisi pysynyt toiselle asianosaiselle koko elinikänsä vieraana. - -Ei kenenkään ihmisen sielu ole kokonaan ilman verhoa, ilman -suojelevaa peitettä yhteydessä maailman kanssa, ja se on kai -hyväkin, sillä kuten ruumiillinen puhdas kauneus on sielullinenkin -maailmassa harvinaista; toisen henkilön alastoman sielun kanssa -seurustelemiseen, toisen sietämiseen uskaltaa ja voi vain rakkaus -ja ystävyys antautua, ja missä nämä puuttuvat, siellä vaikuttaa -sielullinen alastomuus karkean, ruumiillisen paljastuksen tavoin -loukkaavasti, irstaasti, haitallisesti ja turmiollisesti. - -Ei tarvinnut pitkää aikaa ennenkuin jatkuvan torailun aiheuttama -ärtymys ajoi sairaan lepotuolista vuoteelle. Hänen vastustuskykynsä -oli murtunut ja tuli yhä heikommaksi. Mihin pyyntöihin alistuukaan -ihminen, kun on kysymyksessä sen paikan rauhallisuuden takaaminen, -jossa hän on ajatellut kuolevansa ja viime päivikseen saavansa -osakseen edes hiukankaan sääliä ja osanottoa?! - -Helena tuli lapsineen Sternsteinin kartanoon ja näytti tahtovan -ottaa sairaanhoidon hyvin vakavalta kannalta, mutta emäntä vältteli -tuon nuoren vaimon jokaista kosketusta eikä sallinut hänen istua -vuoteensa pää- eikä jalkapuolessa. Alussa tarjosivat Sternsteinin -vanhan isännän käynnit hänelle tervetulleen syyn toimittaa hoitajatar -kokonaan ulos huoneesta. Silloin makasi hän ja piteli usein -tuntikausia laihtuneilla sormillaan vanhuksen karkeata, känsäistä -oikeaa kättä kiinni vuodepeitteen päällä; se oli ainoa käsi, mikä -hänellä oli pideltävänä ja mistä hänellä oli se usko, että tämäkin -piteli kernaasti hänen kättään, kun sitävastoin kaikkia Tonin ja -Helenan kädenpuristuksia seurasi tuskallinen tunne, että he molemmat -antoivat hänen kätensä liukua alas, -- oi, kuinka syvälle! - -Kun vanha isäntä tuollaisen sairaan luona käynnin jälkeen asteli -pihan poikki eläkerakennukseensa, manasi ja kiroili hän ääneen, -niin että jokainen tielläolija saattoi sen kuulla, ja antoi sen -ohella pyhänkuvaintekijän leskelle arvonimen, joka kaikessa -lyhyydessään merkitsee Vestan papittaren jyrkkää vastakohtaa. Mutta -se tapahtui vain yksinomaan hänen omaksi helpotuksekseen, tuottamatta -halveksitulle minkäänlaista mielipahaa, sillä tuo loukkaus oli niin -suuri, ettei kukaan rohjennut sitä toistaa vasten lesken kasvoja. - -Se oli, kuten sanottu, alussa, jolloin Sternsteinin vanha isäntä -vietti enimmän osan ajastaan sairaan emännän luona. Vähitellen hänen -käyntinsä harvenivat, ja lopulta kului hyvin pitkä aika niiden -välillä; siihen vaikutti kaksikin syytä. Hän oli luullut, että miniä -toipuisi heikkoudestaan ja pian taas pääsisi jalkeille, ja senvuoksi -koetti hän huvittaa häntä, jotta ei hän pääsisi minkäänlaisiin -laiminlyönnin ja hylkäämisen mietteisiin, ja pysyttää häntä hyvällä -tuulella; terveelle vanhus sitten tahtoi olla apuna tämän oikeuksien -säilyttämisessä ja kutsumattomien vieraiden ulostanssittamisessa. -Mutta kun hän huomasi emännän yhä riutuvan ja heikkenevän, silloin -tuli hän harvoin saapuville ja viipyi vain hetkisen. Hänen asiansa ei -ollut katsella tuollaisen hyljätyn olennon kulkua askel askeleelta -loppuaan kohden ja sallia itse tulevansa noin välittömästi -muistutetuksi omasta lopustaan. Toiselta puolen teki juuri tämä -asiain tila Helenan näkemisen hänelle vain sitä sietämättömämmäksi. -Niin hätäpäiset kuin kaikki tähänastiset kohtaukset hänen kanssaan -olivat olleetkin -- satunnaiset, jolloin kumpainenkin tervehtimättä -oli pujahtanut toisensa ohi, ja pakolliset sairaan huoneessa, jossa -Helena vaieten siirsi hänelle tuolin vuoteen ääreen, pyyhkäisi sitä -esiliinallaan ja sitten poistui ovesta, -- niin tästäpuoleen väitteli -hän oikein tarkotuksella kaikkea ja jokaista tapaamista, koska -hän suurella mielipahalla tunsi, miten tuon vaimon läheisyydessä -nyrkkejä syyhytti, mutta kuitenkin samalla sanoja puuttui. Miksi -tuo kerjäläinen sai hänet ellei juuri pelkäämään niin kuitenkin -arastelemaan, sitä ei hän itsekään tiennyt. Niin, tuo tiesi, mitä -tahtoi, hän on lujasti pitänyt tarkotusperänsä silmällä, heti -ollut valmiina, kun sen saavuttaminen oli kysymyksessä, sen perään -juoksemaan tai hitaasti askel askeleelta sitä kiinni koettamaan, ja -vaikkakin hänet jo kerran yhdeltä puolen oli "sysätty pois", ilmestyy -hän nyt toiselta esiin ja saavuttaa sen! Hän on sen saavuttava. Kova -pää ja luja tahto. Ei sellainen kuin muutoin naisilla tavallisesti -on. Vaikka paholainen häneltä jalan katkaisisi, nyt, jolloin hän -parhaillaan nostaa sitä viimeiseen askeleeseen, niin uskottava -on, että hän sittekin osaisi kaatua sille paikalle, johon hän -tähtää! -- Vain harmia sai enää tuolta ylhäältä sairaan huoneesta -osakseen, myrkkyä ja sappea nielläkseen, eikä tuo ihmisparka ollut -autettavissa, ei yleensä enää ollenkaan parannettavissa. Vanhus -pysytteli sieltä poissa ja sairaan täytyi nyt pitkinä, ikävinä -päivinä tyytyä Helenan seuraan. Kun pikku Muckerl tällöin monasti -kolkutti ovelle, tullakseen hakemaan äitiään, josta hän joka -kerralla sai kovia nuhteita, loi emäntä katseensa ensi aikoina -tuosta terveestä, punaposkisesta pienokaisesta kehtoon päin, jossa -hänen oma, kivulias raukkansa lepäsi, hänen silmänsä kostuivat ja -hitaasti helmeili raskaita kyyneliä pitkin hänen poskiaan. Mutta -myöhemmin tuli hän välinpitämättömäksi siitäkin ainoastaan silloin -kun hänen miehensä oli huoneessa ja loi himokkaita silmäyksiä tuohon -kauniiseen vaimoon ja tämä häntä siitä harmistunein katsein nuhteli, -silloin välähtelivät mustat silmäterät, ne seurasivat valppaasti ja -hehkuvasti kumpaisenkin jokaista kasvojenilmettä, jokaista liikettä, -eivätkä herenneet niitä seuraamasta ennenkuin sinä päivänä, jolloin -nämä silmät -- täynnä äänetöntä, katkeraa syytöstä, täynnä mykkää, -pistävää sydämentuskaa -- sammuivat ja Sternsteinin isäntä painoi ne -kiinni, kun kuoleva oli häneltä tätä rakkaudentyötä rukoillut. - -"Ei sinulla ole paljon hyviä päiviä ollut", virkkoi vanhus. "Olit -tosin rikas emäntä, mutta sen ohella köyhä vaimo. Herra suokoon hänen -levätä rauhassa ja ijäinen valo hänelle paistakoon. Amen." - - - - -XXI. - - -Minkälaisten muutoksien alaiset kansan mielipiteet ovat, se -näyttäytyi Zwishenbühelissäkin, Sternsteinin hovissa sattuneiden -tapahtumien johdosta. - -Karkea yleisten siveellisten peruslakien ja katsantotapojen -rikkominen herättää ensin äänekkään vastenmielisyyden purkauksen -molempia syyllisiä kohtaan, mutta pian johtaa yhdessä-elämisen -täytymys asian ajattelemiseen, myönnyttelemiseen puolustuskuntoista -puolta kohtaan ja nurjuuteen turvatonta kohtaan, johon pahat puheet -yksinomaan kohdistuvat ja jota ne seuraavat aina siihen asti kunnes -ihmiset, kyllästyneinä häväisemiseen ja koko juttuun tulevat -välinpitämättömiksi ja alkavat vähitellen sen unohtaa; kerran vielä --- tulkoon sitte uusia virheitä tai ei -- leimahtaa tosin vihanliekki -jälleen tuleen, mutta silloin alistutaan, katsomatta yleiseen -voimassaolevaan lakiin, pitämään tapausta poikkeuksena, jonka kyllä -vaaratta saattaa tehdä, koska se vain voi vahvistaa säännön, ja sitä -armahtavaisempana lankeaa lopputuomio, mitä jyrkempänä ja lujempana -tuo alkujaan kaikkien harmin herättänyt tosiseikka pysyy. Mutta -jolleivät totutut ajatustavat eikä alkuperäinen, vastenmielinen -tunne pelasta yhteentörmäyksestä, niin vetoaa syytös, jos asia on -järkyttävää laatua, lopulta viimeiseen tukikohtaan: kohtaloon; mutta -jos asiat jälleen pyrkivät asettumaan tasapainoon jokapäiväisyyden -mukana, etsii suuri yleisö kaikella rikkiviisaudella sitä, jonka -sekautuminen tuon harmillisen asiantilan aiheutti, ja huomaa -täksi uudeksi, lopullisestikin syylliseksi usein henkilön, joka -alustapitäen on ollut asiasta ihan syrjässä. - -Kun paikkakunnalla huomattiin, ettei Sternsteinin nuori isäntä juuri -tuon luvatun kuvan vuoksi niin usein ollut käynyt puunleikkelijän -majassa, nousi mieliala voimallisesti tuota "hurskasta, surevaista" -isäntää vastaan eikä Helenassakaan havaittu hiuskarvan vertaakaan -hyvää; ja aivan "tavattoman häpeällisenä" pidettiin sitä, että -isäntä oli saattanut ottaa tuon lesken luokseen hoviin ja antaa -hänen oleilla siellä! Sternsteinin emäntä selitettiin "puhtaaksi -marttyyriksi". Mutta isäntä saattoi kuitenkin "hiton lailla nipistää" -yhtä ja toista, joka tuli liian nenäkkääksi, -- ja itse teossa -hänellä oli sairas vaimo -- niin -- niin kyllä -- mutta Helenan -olisi naituna vaimona kuitenkin pitänyt heti ensi lähentelemisestä -karkottaa hänet pois, vaikka olisi mitä seurannut! Tosiaankin, -paljon tapahtuu maailmassa ja kaikkialla kuulee kuinka usein vaimo -asiaankuuluvasti kohottaa kätensä mutta unohtaa lyönnin. Toisin -oli taas silloin kun emäntä hautaan vietiin, silloin eivät ihmiset -olleet niinä miehinäänkään ja vaeltavaan saattueeseen liittyi väkeä -hyönteisparven tavoin, ja noiden kahden sanottiin, tosin ei vallan -suoraan, mutta kuitenkin huomattavasti, "melkein niinkuin ottaneen -hengiltä nuo toiset kaksi." Mutta Sternsteinin emäntä oli kuin olikin -nyt kuollut ja makasi viileässä mullassa, ja se olikin kai hänelle -parhaaksi, kuten toisillekin; elleivät he voineet luopua toisistaan, -oli se kai sallimus ja Jumalan armo, että he nyt kunniallisesti -voivat päästä yhteen ja täyttää aikomuksensa, ja jos heidän aikanaan -olisi sallittu saada tahtonsa perille, niin olisi koko tuo harmi -ja kaikki jäytävä sydämen tuska säästynyt. Niin, niin, kaikkeen -tapahtuneeseen oli oikeastaan kumminkin vain syypää -- Sternsteinin -vanha isäntä! - -Tuohon tapaan kävivät useimpien ajatukset ja arvelut siitä, mitä oli -tapahtunut ja mitä nyt tulisi tapahtumaan, ja vain harvat pysyivät -lujina alkuperäisessä ankarassa tuomiossaan, niiden joukossa myöskin -kappalainen Sederl; ainoastaan yksi selitti jo alusta pitäen, ettei -hän mitään niin kuumana nielaise kuin se tarjottaessa on, nimittäin -vanha pastori. Tosin hänkin ajatellessaan tuota "rumaa juttua", -- -että senkin juuri hänen kirkkoherrakunnassaan piti tapahtua! -- -veti samettiviittansa arveluttavasti vinoon harmistuneena raapien -päätään ja hänen otsansa vetäytyi pahaaennustaviin ryppyihin; mutta -syyllisten saattamisen oikeuden eteen jätti hän ihmisten huoleksi ja -tuomion sen ratkaistavaksi, jonka silmät milloinkaan uneen vaipumatta -näkevät enemmän kuin kaikkien ihmisten silmät saattoivat nähdä! -Hänellä oli herkkä tuntemus kansan luonteesta ja tavoista, tarkka -tieto sen puheista, ja lopullinen rauha ja sopeutuminen asiassa, joka -ei tahtonut "antautua" ei unohtua, ei tullut hänelle odottamatta. - -"Ette milloinkaan, ette ikinä, Sederl", virkkoi hän kiivastuneena -nuorelle pappismiehelle, "opi ymmärtämään maailmaa ja ihmisiä! -Teillä ei vielä ole käytännöllistä silmää. Jos antaisin Teidän nyt -toimia sijassani, niin Te varmaankin uhraisitte jotakin eläville -vahingoksi ja kuolleille ei miksikään hyödyksi!... Tuhannenvietävän -tulimmaista!" Tämä "kirottu lauseparsi" ei millään tavoin kohdistunut -kappalaiseen; vanha herra oli varottavalla liikkeellä kohottanut -etusormensa häneen päin ja sitten laskenut sen alas painaakseen -tupakkaa piipun pesään; nyt singahutti hän sen keltaiseksi käynein -kynsin ulos, heilutteli sitä ja puhallellen kivistävää kohtaa jatkoi: -"Ptyh, -- hyi! Te ette tiedä, kuinka ihmisiltä oikein putoaa kivi -sydämeltä, kun joku epäkohta jälleen näyttää tulevan järjestykseen, -ja kuinka auliisti silloin kaikki avustavat asian ratkaisua sopivalla -ja säädyllisellä tavalla, niin että harmista ja kiertelemisestä -tulisi loppu. Sinne ihmisten syliin heittäytyminen olisi Jumalalle ja -maailmalle huono palvelus!" - -"Teidän korkea-arvoisuutenne", virkkoi kappalainen nousten ylös -ja tarttuen vanhaan kirkonkirjaan, jota hän juuri oli huvikseen -tutkinut, sekä valmistautuen poislähtöön, "en tahdo väitellä, mutta -tuo kaikki on minulle syvimpään sieluuni saakka vastenmielistä." - -"Hävetkää sitten myöskin sieluun asti, niin syvälle kuin sitä -riittää", virkkoi pastori. Hän pidätti hänet oikealla kädellään ja -ojensi vasemman käsivartensa seinällä olevaa ristiinnaulitunkuvaa -kohden. "Tuo tuolla ei myöskään ole ajanut luotaan publikaaneja ja -syntisiä ja ihmeelliset ovat usein ne tiet, joille hän eksyneet -johdattaa, että he eivät kadotetuiksi tulisi! Juuri tällä kertaa -tuntuu minusta kuin näkisin hänen armonsa ja viisaan johdatuksensa -pohjaan. Sederl, ei niin että rikkoisin sinetin rippisalaisuudesta --- mutta sallikaa minun sanoa Teille, että nuo kaksi hän varmaankin -armahtavaisuudessaan on säästänyt yhdestä rikoksesta!" - -"Yhdestäkö rikoksesta?" sammalsi kappalainen. - -Vanha sielunpaimen puristi nuoren miehen kättä. "Kenties -kahdestakin." Hän nyökäytti tälle vakavana päätään ja meni pois. - - * * * * * - -Pahimmin kävi vanhalle Zinshoferin emännälle. Häntä eivät ihmiset -ensin syyttäneet, vaan olivat julkisesti vihoissaan hänen -"avustuksestaan"; häntä välteltiin ja oltiin karttelevia ja -lyhyitä hänen seurassaan, ja itse Sternsteinin hovissakin, jossa -hän kuitenkin odotti osakseen kaikkea kiitosta, kohdeltiin häntä -epäystävällisesti. - -Eräänä iltana, jolloin hänen selittelyjään ja valituksiaan taas -ei otettu kuuleviin korviin ja hän katkeroituneena riensi hovista -pois, tarttui hän käteen Sternsteinin vanhaa isäntää, joka sattui -hänen tielleen. "Isäntä", huudahti hän, "nyt saan minä kokea sitä, -mitä sinä jo aikoja sitten olet saanut, ja _siinä_ suhteessa olemme -täydelleen yhdenvertaiset!" - -Vanhus veti kätensä pois ja pyyhkäisi nuttunsa hihaa, ikäänkuin -kosketus olisi sen tahrannut. "Älä nyt kiinni tartu", sanoi hän -tylysti. "Sinun vertaisesi en tiedä missään suhteessa olevani." - -"Etkö siis ehkä tunnekaan lapsen kiittämättömyyttä?!" kivahti vaimo. - -"Ilman kiitosta -- olkoonpa niinkin! Kiittämättömyyttä vastaan olen -hyvästi varustautunut. Toisaalta sinä saat itsellesi kumppanin -hakea." Näin sanottuaan käänsi hän vaimolle selkänsä. - -Kaikki mitä tuo korskea tuleva vävypoika teki vanhuksen hyväksi -supistui siihen, että hän antoi tälle talven tullessa luvan muuttaa -ränstyneestä hökkelistään pyhänkuvaintekijän majaan. Siellä hän nyt -istui siistimpien ja lujempien seinien sisällä kuin muulloin ja oli -kylmissään kuten ennenkin, sillä puukuorma, jota hän oli toivonut ja -johon hän oli luottanut, jäi tulematta. Hän kärsi siitä niin kauan -kunnes se -- kuten hän sanoi -- kävi liian joutavaksi. - -"Jos ne minulle sanovat yhdenkin sanan, silloin minäkin levitän -kitani suureksi", murahti hän, tarttui kirveeseen, hakkasi autuaan -pyhänkuvaintekijän puuvaraston pieniksi paloiksi ja poltti sen. Kun -siitä sitten ei enää ollut siruakaan jälellä, pani hän puolivalmiin -uhrikuvan kuviot saha- ja hakkuupölkylle. Ilkeydestä värähtelevin -silmin katseli hän leiskahteleviin liekkeihin ja tuumi: pyhimykset -palavat yhtä hyvin kuin puukin. - -Hän pääsi aivan auttavasti yli talven; vähän sen jälkeen oli -Sternsteinin nuoren isännän suruvuosi täysi; silloinhan pitäisi -kuitenkin jotain tapahtua ja kaiketi hänenkin tilansa muuttua. -Pidellen molemmin käsin päätään oli hän menossa kotiin, kun -sai kuulla, -- vierailta piti hänen sekin tieto saada, -- että -notario jo oli siksi ja siksi päiväksi tilattu Sternsteinin hoviin -avioliittosopimusta tekemään ja panemaan kaiken muun tarpeellisen -kirjoihin ja vahvistamaan nimellään. - -Mutta sinä päivänä, jona notario -- Toni oli hankkinut sen -saman "kekseliään miehen" kuin isänsäkin -- ylhäällä kartanossa -pani asioita kuntoon, vaivasi vanhusta kiduttava uteliaisuus -ja tuskallinen levottomuus, hän syöksyi huoneesta ulos ja tuli -jälleen sisälle, meni ullakkokamarista kellariin ja tästä kosteasta -pohjakuopasta jälleen ylös. Mutta hänen täytyi kuitenkin olla -kärsivällinen ja vasta illan tullen näki hän jonkun kiireisesti -rientävän majaa kohti; tulijan lähemmäksi saavuttua tunsi eukko hänet -Zwishenbühelin pormestariksi. - -Tuolla kylän korkeimmalla virkamiehellä oli pitkät sääret ja -ihmeellisen lyhyt yläruumis, jonka leveiltä olkapäiltä taas kohosi -silmäänpistävän pieni pää. Molemminpuolisen, lyhyen poskiparran -yläpuolelta työntyi kaksi mahtavan suurta korvalehteä melkein "päätä -paeten" esiin. Vaikkakin hänen suuret silmäteränsä olivat hieman -esiinpistävät, olivat ne kuitenkin varustetut riittävän suurilla -kansilla, joita hän sitten ensinmainittujen suojaksi tavallisesti -pitikin aina miltei suljettuina, mikä teki hänen ulkomuotonsa sekä -miettiväisen että lempeän näköiseksi. Mutta kasvojen alemman osan, -joka oli ikäänkuin litistynyt ryppyisten poskien väliin, suun ja -lyhyen leuan varjosti kauas ulottuva nenä, jota zwischenbüheliläiset -helposti ymmärrettävistä syistä nimittivät "lyhdyksi"; kun nenä oli -näin suuri ja suu pieni, ei hän voinut estää puhuessaan useain äänten -kulkemista mukavampaa tietä nenän läpi. - -"Oletko sinä Zinshoferin emäntä?" honotti hän. "Luulen sinun toki -minut tuntevan", virkkoi tämä myrkyllisesti. - -"Vaikka sokeakin olisin, niin voisin tehdä valan, että sinä olet se, -sillä minä tunnen sinut kärnytyksestäsi, mutta se mikä pitää tulla -toteennäytetyksi, se pitää tulla toteennäytetyksi, sillä minun on -puhuttava kanssasi virka-asioissa." - -"No, tule sitten sisälle, tulehan toki sisälle." Vanhus juoksi -ripeästi edellä ja pormestari kompuroi perässä. Vaimo kuivasi tuolin -ja asetti sen keskelle tupaa. - -Pormestari teki kädellään torjuvan liikkeen. "Me selviämme asiasta -pian." - -"Ah, ei! kuulehan nyt kumminkin!" virkkoi eukko kiihkeästi, -vihanpunan kohotessa poskille. "Kun ei kerran kukaan noista tuolla -ylhäällä katsonut maksavan vaivaa kutsua minua sinne tai tulla tänne -alas, ja kun ne vieraalla ilmotuttavat minulle asiansa, niin tahdon -toki tietää niin paljon kuin vieraskin tietää, ja ennenkuin sanot -minulle kaikki mikä uteliaisuuttani herättää, ennen en päästä sinua -tuvasta ulos, kestäköön se sitten vähäsen tai kauan aikaa!" - -"Mitä sitten tahdot tietää?" - -"Mitä tapahtuu?" - -"Mitä pitäisi sitten tapahtua? Tyttärestäsi tulee Sternsteinin -emäntä. Sen kai hyvin tiedät." - -"Mitä muuta?" - -"No, minun mielestäni siinä olisi kylliksi! mutta päällepäätteeksi -ottaa isäntä vielä hänen poikansa, autuaan pyhänkuvaintekijän -Muckerlin omaksi lapsekseen." - -"Oikeinko hän siihen itsensä pakottaa?" Vanhus veti suunsa irviin, -mutta kun hänen edessään oleva mies pysyi vakavana ja ihmetellen -avasi silmäluomensa, malttoi hän mielensä ja sanoi: "No, kauniisti -hän siinä tekee." - -"Tietysti, tietysti, Jumalalle kiitos siitä! Holhoojaksi kun olin -asetettu, ei se ollut minulle vähäinen ilo. Uskothan toki etten -minä ole vastustellut holhokkini pääsemistä kerran herraksi ja -omistajaksi yhteen maan suurimmista kartanoista!? Niin. Mutta -vaikkakin onni jo aivan kukkuramitalla on tullut pojan osaksi, täytyy -minun kuitenkin vielä pitää kiinni yhdestä seikasta, jotta täytän -kaiken vastuunalaisuuden ja voin puhtaalla omallatunnolla ruveta -holhoustoimeen. Tämä mökki tässä on isän kuoleman jälkeen -lapselle --" - -"Mitä", ärjäsi Zinshoferin eukko lyöden nyrkillään pöytään, "aivanko -ne ajaisivat minut ulos täältä, ja sinä, vanha kuokkavieras, autat -heitä siinä?! Mutta kuulostaapa se totisesti kauniilta noiden kahden -työksi, joille kyllä kaikkeen pahuuteen kelpasin ja nyt olisin liian -huono siihen mikä oikein on, mutta sinä huolekas holhooja, sinä saat -vielä nähdä, että teen tuumanne kokonaan tyhjäksi! Minä avaan kitani -ja näytän, ettei mökki kuulu tuolle kirotulle mukulalle, minä teen -valani siitä sen päälle, ettei sillä ole vainajaan mitään oikeutta ja -ettei tuo toinen häntä ottolapseksi..." - -Pormestari oli hyppinyt jonkinlaista piiritanssia toruskelevan -vanhuksen ympärillä, -- kuvaannollinen esitys, joka ei millään -tavalla herättänyt aistillisuutta, -- jolloin hän kerran toisensa -perään rauhottavasti kohotti käsivarsiaan ja herkeämättä mutisi: -"suus kiinni! pidä kirottu kitasi kiinni, sanon minä". Mutta kun ei -eukko siihen taipunut eikä näyttänyt milloinkaan tahtovan taipua, -keksi hän itse oikean keinon ja sulki omin käsin hänen suunsa. "Sinä -tuhannen peevelin kyykäärmeensikiö, ennenkuin oksennat tyhjiin -myrkkysi ja sappesi, salli toki ihmisen puhua asia selväksi, enhän -minä vielä ollut lopussa. Sitten -- sitten saat hakea aihetta -haukkumiseen, tottahan sinun joku sellainen pitää löytää!" - -"No, puhu sitten", kivasi vanhus, "puhu puhu." - -"Koska tämä samainen mökki kuitenkaan ei mitään merkitse, niin olin -minä sitä mieltä, että se pitäisi myydä ja myyntisumma panna pojan -nimiin. Isäntä oli samaa mieltä, mutta teki heti itse tarjouksen, -joka käy mökin arvon ylitsekin, no jaa, sehän tulee kuitenkin -lapsen hyväksi. Niin oli nyt sitten Sternsteinin väki sen omistajia -ja Sternsteinin väki lahjottaa sen jälleen sinulle, ja toimiin on -ryhdytty, että sinä näinä päivinä tulet maakirjoihin merkityksi sen -omistajana. Nyt sen tiedät. Oletko sinäkin ymmärtänyt asian?" - -"No voi hyvänen aika, kyllähän minä tietenkin, helppohan se nyt on -ymmärtää. Mökki on nyt minun!" - -"Se on sinun -- ja nyt kai kadut äskeistä epäkohteliasta puhettasi." - -"Niinpä tietenkin, sehän ei ollut kun tyhmää lörpöttelyä. Et kai -sinä järkevänä miehenä sitä kuunnellutkaan. Minähän muka niin -melusin tietäväni jotakin ja voivani tehdä vaikka valan sen päälle! -Olisipa se sentään synnillistä noita kelpo ihmisiä ja lihallista -tyttärenlastani kohtaan! Eikö olisikin? Olisipa tietenkin! -Pormestari, etkö sinä tekisi minulle sen kunnian että hyvän sanomasi -muistoksi tyhjentäisit lasin viiniä? Kotona minulla tosin ei ole -mitään, --" - -"Kiitoksia vain. Minä olen tyytyväinen hyvään tahtoon, sinun kanssasi -vähempäänkin. Hyvää yötä!" - -"Hyvää yötä, pormestari!" - -Se mikä vanhusta nyt ajoi tuvasta ulos ja taas sisään ja kellarista -ylös kattoparrujen alle, se ei ollut uteliaisuus eikä levottomuus, -vaan ilo uudesta omaisuudestaan. Monta kohtaa, johon hän ennen ei -ollut kiinnittänyt huomiotaan, katseli hän nyt vasta tarkemmin; nyt -oli jokainen naula pysytettävä paikallaan ja laskettava lukuun. Hän -riensi myöskin ulos puutarhaan ja löi puut ja pensaat nähdessään -iloisesti käsiään yhteen; mutta kaiken tämän ohella ei häntä -hetkeksikään jättänyt se siveellisesti kohottava ajatus, ettei hänen -ollut vähintäkään kiittäminen sokeata onnensattumaa, vaan että hän -oli kaiken omakseen saamansa -- rehellisesti ansainnut. - - * * * * * - -Hiljainen oli se hääjuhlallisuus, joka pian tämän jälkeen -vietettiin Sternsteinin hovissa, kuten hyvin sopiikin sellaiselle -morsiusparille, joka lyhyen leskeyden jälkeen solmii toisen -avioliiton. - -Kovin ihmetellen ja hämmästyneinä seisoivat kunnon -zwishenbüheliläiset, kun tuo nuori vaimo astui pois alttarin edestä. -Että Helena oli kaunis, se tiedettiin, mutta niin kauniina kuin nyt -toisena vihkimispäivänään ei häntä vielä kukaan ollut nähnyt. Ensi -kerralla oli hän masentuneena astunut kirkkoon ja samoin sieltä -lähtenyt; nyt asteli hän niin ylpeänä ja itsetietoisena esiin, aivan -kuin se, mikä hänen osakseen nyt oli tullut, oikeudenmukaisesti -olisi ollut tulevakin hänelle, mutta silmänsä piti hän kuitenkin -kainosti alas luotuina, ikäänkuin olisi väitellyt kohtaamasta -kateellisia katseita ja arastellut sellaisia herättämästä; ja -vaikkakin yläpuolella kukoistavia poskia, joiden kuoppia syvensi -hiljainen hymyily, loistavat silmät monasti kohottivat säkenöivän -katseen ympärilleen, näytti se niin viattomalta kuin lapsen, -jonka saavutettavissa oleva ihanuus hetkiseksi on lumonnut. Ei -ainoakaan menneisyyden varjo, ei ainoakaan pilvi, joka olisi -syntynyt pelokkaasta katseesta tulevaisuuteen, pimitttänyt noita -onnekkaita, iloisia kasvoja, ja tuo yksi ajatus, minkä niistä lukea -saattoi, nimittäin: "saavutettu!" ei myöskään värisyttänyt jäseniä -pidätetyn riemuhuudon tavoin, vaan kätkeytyi hiljaisen iloiseen, -itsetyytyväiseen ilmeeseen. - -Ihmiset olivat Sternsteinin hovin emännän vuoksi, joka niin -itsestäänymmärrettävästi siksi osottautuen oli astunut heidän -ohitsensa, kokonaan unohtaneet pyhänkuvaintekijän lesken ja -Zinshoferin tytön, ja silloin kun ilkeimmät huomasivat muistuttaa -mieleensä aikoja ennen tätä tilaisuutta tapahtunutta "pikku -hairahdusta", olivat vaunut pariskuntineen ja vieraineen jo -kuulemanmatkan ulkopuolella. - -Kutsuttujen joukossa oli myöskin Olutjuusto-Martel, ja hänen tulonsa -saattoi vain ihmetyttää sitä, joka ei tarkemmin tuntenut vanhusta -eikä siis tiennyt, ettei tämä sallinut minkään sellaisen tilaisuuden -päästä käsistään, jossa hän saattoi tehdä haukkumanimelleen häpeää -hylkäämällä jyrkästi oluen ja juomalla viiniä -- mitä parempaa, sitä -mieluummin -- ja ottamalla juustoa, jos hän sitä ollenkaan söisi, -vain vatsantäytteeksi, ellei mitään parempaa tarjottavaa olisi. -Mutta kirkkoon hän ei kuitenkaan mennyt, vaan piti, sillävälin -kun vihkimisjuhlallisuus alhaalla kylässä toimitettiin, ylhäällä -kartanossa seuraa Sternsteinin vanhalle isännälle, joka samoin -pysytteli tilaisuudesta poissa. - -Kun nyt uusi emäntä miehensä rinnalla astui juhlatupaan, näki -hän noiden kahden vanhuksen istuvan vastapäätä toisiaan. Hän -astui uuden appiukkonsa viereen. Loistavin silmin, josta välähti -jonkinlainen veitikkamainen ilkeys, ja ystävällisesti hymyillen, -jonka nähdessään vanhus kai tunsi ettei se koskenut häntä, vaan oli -vastaanväittämättömän kauneuden ylvästelyä, tarjosi emäntä hänelle -kätensä. Kun vanhus ei siihen tarttunut, sanoi emäntä hetkisen -kuluttua hiljaisella äänellä: "No, nyt minä sitten kuitenkin olen -täällä. Ole järkevä. Tahdotko yhä olla minulle vihamielinen?" - -Vanhus työnsi oikean kätensä vasemman tavoin housuntaskuun ja kääntyi -Olutjuusto-Marteliin päin. "Taas yksi. Olenpa utelias tietämään, -kuinka monta emäntää täällä vielä saan nähdä." - -Hiusmartoon saakka punastuen läksi Helena pois hänen luotaan. - -Kun vanha isäntä vieraspitojen aikana poistui tuvasta, seurasi nuori -emäntä pian hänen perässään ja odotteli porstuassa kunnes hän palasi -takaisin puutarhasta. "Minä tarjosin sinulle äskettäin kättäni", -virkkoi Helena. - -"Niinkö?" - -"Älä ole olevinasi sokea! Kyllä sinun täytyi se huomata." - -"Ehkäpä." - -"Sinä kieltäysit ojentamasta minulle kättäsi." - -"Etpä sinäkään ole sokea." - -"Ihmisten nähden, kaikkien!" - -"Entäs sitten?" - -"Se on tylyyttä." - -"En minä olekaan hienotunteinen." - -Vanhus tahtoi astua hänen ohitseen, mutta Helena sulki häneltä -tien ja huudahti: "Ei askeltakaan! Sinä kuuntelet, mitä minulla on -sinulle sanomista! Luuletko minun antavan kohdella itseäni tässä -talossa niinkuin nollaa? Siinä suuresti erehdyt. Opi ensin tuntemaan -minut. Koska minulle tänään kirkossa alttarin edessä tuli se ajatus -mieleen ja koska kaikki kuitenkin lopultakin on käynyt oikein ja -asianmukaisesti, joten olisi mieletöntä entisten tapahtumain vuoksi -kantaa vihankaunaa toisiaan vastaan, niin ojensin sinulle käteni, -en kerjätäkseni ystävyyttäsi, vaan siinä hyvässä uskossa, että -sinullekin se samainen niin kristillinen kuin järkeväkin käsitys -selviäisi." - -"Aseta sinä kaksi sadinta ja pane molempiin erinomainen silavapala, -minä en mene kumpaankaan." - -"Älä kuvittele mielessäsi, että tahtoisin pyydystää sinua. Minä vain -haluaisin molemminpuolista hyvää sopua. Jos sinä suot minulle sen -kunnioituksen, mikä minulle tulee, niin suon minäkin sinulle sen mikä -sinulle kuuluu. Jos sinä koettaisit ymmärtää minua, niin koettaisin -minäkin tehdä samoin sinua kohtaan. Mutta sinä tahdot toisin, ja -niinpä sitten sinulle käyköönkin! Sinun ei tarvitse luulla turhaan -minussa niitä ajatuksia herättäneesi, että synti ja häpeä, jokainen -paloittelu ja teeskentely, kaikki, mikä minua tänä seitsemän ja -puolen vuoden aikana on kalvanut, olisi minulta säästynyt, ellet sinä -aikoinasi yhtä sydämmettömällä kuin tarpeettomallakin tavalla olisi -asettunut vastustavalle kannalle, vaan jo silloin olisit myöntynyt -siihen, mitä et nyt tänään voinut estää! Sinun ei ole turhaan -tarvinnut muistuttaa minua siitä hetkestä, jolloin pikemmin kuolleena -kuin elävänä hiivin tuota polkua alas ja rukoilin Herraa Jumalaamme, -että hän sallisi minun nähdä sen päivän, jolloin voisin maksaa -takaisin sinun armottoman korskeutesi. Se päivä on nyt tullut ja minä -tahdon sinulle näyttää että se nyt todellakin on käsissä!" - -Vanhus katsahti häneen silmät siirollaan ja suu levällään. "Mitä sinä -sitten minulle tahdot näyttää? Sinä?" - -"Mitäkö sinulle näytän? Sinun eläkeoikeutesi tässä hovissa teen -mitättömäksi." - -"Sinäkö uskaltaisit --?!" - -"Säästä sanasi! Älä unohda kuka sinun edessäsi seisoo. Minun -ei tarvitse sallia sinun sanoa itselleni mitään!" Ja Helena -käänsi hänelle selkänsä ja astui edeltä tupaan takaisin, vanhan -Sternsteiniläisen laahustaessa perässä, nyrkit ojossa, käsivarret -raivosta täristen ja raskain askelin. - -Mutta tuo suuri suuttumus ei kuitenkaan ollut haitaksi hänen -ruokahalulleen eikä juomahimolleen, vaan näytti vain enentävän -kumpaakin, sillä hänelle ei maistunut _pienet_ palat eikä -_kohtalaiset_ siemaukset, niin että hän, vieraiden lähtöä tehdessä, -valittavalla äänellä selitti, että "jalkani jo tahtovat pettää -ja silmäni hämärtää". Hänen kuvauksensa tilastaan jätettiin -totuudenmukaisena vastaanväittämättömäksi, mutta sen puolustaminen -ijäkkäisyydellä torjuttiin pilkallisesti, ja jotkut nuoremmat -arvelivat tuona päivänä olevansa juuri yhtä vanhoja kuin hän -tai hänen yhtä nuori kuin he. Hän tarjoutui Olutjuusto-Martelin -avustettavaksi ja tuo pitkä mies koettikin sitten uskollisesti -auttaa turvattiaan pääsemään osotettua tietä pitkin pihan poikki; -hänen onnistui välttää kaikki pienet vaarat, ja kun se suuremmissa -merkillisellä tavalla meni myttyyn, kesti hän ne sovinnollisesti -ystävän kanssa. Hän törmäsi tämän kanssa puoliavointa ladonovea -vastaan, ja kun se tästä sysäyksestä ponnahti kokonaan selälleen, -syöksyivät molemmat suurella jymyllä ovesta sisälle saranain -vääntyessä niin pitkälle kuin saattoivat; pari askelta loitompana -kompastuivat he kumollaan olevaan, pestyyn kaivoämpäriin. Tätä yhtä -"ennätystä" ja toista "lankeemusta" lukuunottamatta saapuivat he -onnellisesti päämaaliinsa, ja siellä sammalteli Olutjuusto-Martel -talon kynnyksellä: "Mikä sinä olet -- kun nyt vanhoilla päivilläsi -- -järjetön mies -- pitäispä -- sinut vielä tänäänkin -- pis -- pistää --- vau -- vaununkopan taka..." - -Vanha Sternstein riistäysi irti seuraajastaan ja paiskoi hänelle -yhtäkkiä muutamia niin kovia iskuja, että hän ääneensä kirkui. Mutta -suuttumuksestaan huolimatta ei Olutjuusto-Martel unohtanut, että -hänen velvollisuutensa kumminkin oli toimittaa vanhus katon alle, ja -niinpä tarttuikin hän uudelleen kiinni, tosin hieman voimakkaammin -kuin juuri tarvis vaati, ja kiroten ja jymyten kävi kulku portaita -ylös, rytisten ja kolisten kamarin ovelle, ja siellä huomasi -Olutjuusto-Martel äkisti olevansa yksin pimeässä. "Sternsteiniläinen" --- huusi hän puoliääneen, -- "Sternsteiniläinen! Missä sinä olet? -No, sano nyt riivattu, oletko siellä!" Vasta hetkisen kuluttua -vastasi siihen muutamasta nurkasta kuuluva äänekäs kuorsaus. "Vai -niin", tuumi Pitkä tyytyväisenä; sitten katsahti hän tyhjään -vuoteeseen arvellen: "Olisipa se kumminkin synti", ja paneutui -pitkäkseen siihen. - --- -- -- - -Varhain aamulla avautui Sternsteinin hovissa suuren tuvan akkuna, ja -Helena kumartui katsomaan siitä alas kylään päin. - -Kevyt usva leijaili vielä alhaalla. - -Verkalleen tuli aurinko kukkulan takaa esiin ja alhaalla jokirannalla -kävi kaikki valoisaksi. - -Pienen kirkon torninristi liekehti, talot ja hökkelit punertuivat ja -jotkut akkunat kimmelsivät. - -Raikkaasti leyhähteli aamuilma. - -Emäntä pyyhkäisi muutamat silmien eteen siirtyvät hiussuortuvat pois -otsaltaan. - -Kun hän katseli viimeiseen majaan päin, jossa hän oli viettänyt -ilottoman lapsuutensa, ja sen viereiseen asumukseen, jossa hän -oli elänyt itselleen ja muille taakaksi, silloin ahdisti niiden -muisteleminen hänen mieltään kiusallisen, sekavan unen tavoin; mutta -täältä ylhäältä katsoen sulivat nuo yksityiset, tien varrella olevat -asunnot kuitenkin _yhdeksi_ valoisaksi riviksi ja taustana olevine -viheriöine kukkuloineen ja sen yläpuolella kaareutuvine sinisine -taivaineen _yhdeksi_ hymyäväksi kuvaksi; omat kokemukset himmenivät -ajatellessa yhteistä hätää ja kurjuutta, josta hän oli päässyt pois -ja joka syvimmältä asti alhaalta kukkulan juurelta ei ulottunut -huipulle, josta hänen nyt kuitenkin oli suotu katsella alas, kuten -hän kerran lapsellisessa mielessään oli toivonut ja ikävöinyt. - -Olipa siis kuitenkin niin käynyt! - -Kiitollinen, melkeinpä harras tunne valtasi hänet; kiitollinen, -hän ei itsekään tiennyt ketä tai mitä kohtaan; aurinkoako kohtaan, -joka valaisi kaikkea niin lämmittävästi ja ystävällisesti, ilmaako -kohtaan, joka kaikkialla leyhyi ja liikehti, kylääkö kohtaan, -kukkulaa, sinistä taivasta, koko tuota ihanaa, säteilevää maailmaa -kohtaanko --? -- - -Hän pani kädet ristiin rinnalleen. Kauan pysyi hän tässä asennossa, -mutta sitten äkkiä kavahti nauraen ja huudahtaen ylös. Nuori isäntä -seisoi hänen takanaan ja oli molemmin käsin ottanut häntä kainaloista -kiinni. - - - - -XXII. - - -Kuukaudet kuluivat, Sternsteinin vanha isäntä ja nuori emäntä olivat -lukemattomat kerrat, toisiaan etsimättä tai välttämättä, sattuneet -toistensa tielle; tosin huomasi isäntä sen epäsuopean katseen, mikä -häneen joka kohtaamalla sivultapäin osui, mutta se ei kumminkaan -pannut häntä miettimään, miten se aina pysyi samanlaisena ja -muuttumattomana sittenkin kun hän julkisesti käänsi yhä ivallisemmin -kasvonsa siihen päin. Ompa jo suukopua pidettykin, ja jos sellainen -vielä tulisi kysymykseen, niin pitäisi vanhus kyllä huolen siitä, -että se jäisi tyhjiin sanoihin; siinä hän on vielä se -- vanha. - -Oli muuan kirkas ilta, jolloin vanhus omilla vaunuillaan palasi -takaisin Schwenkdorfista, jossa hän oli käynyt tapaamassa -Olutjuusto-Martelia; hän antoi hevosen mielensä mukaan ravata pitkin -tietä, tuprutteli piippuaan ja katseli mielihyvällä verkalleen ohitse -siirtyviä majoja, puita ja mäkiä. Kun hän Zwishenbühelissä kääntyi -sillalle päin, kahahti pensaikossa jokin, ja vaikkei hän ollutkaan -vähääkään taikauskoinen, säikähti hän kuitenkin hämärässä nähdessään -vanhan vaimon haahmon, joka piti laihoja käsivarsiaan viittovin -liikkein ojennettuna häntä kohden, rientävän ajopelejä vastaan; -mutta ääneensä ratkesi hän nauramaan tuntiessaan tulijan vanhaksi -Katheliksi. - -"Pysähytä!" huusi tämä puolikovaa. "Pysähytä, isäntä!" - -"Ptruu, tamma! No, mikä nyt sitten on hätänä? Vääristelethän vallan -kuin noitatemppuilija!" - -"Minun täytyy sanoa sinulle jotakin. Pyhä Maaria ja Joosef!" - -"No, älä nyt huuda kaikkia pyhimyksiä. Mitä on tapahtunut?" - -"Oo, isäntä, enkö minä ajatellutkin onnettomuutta; että sinun näin -aavistamatta pitää pääsemän sen perille." - -"Minkä perille, sinä vanha noita? Älä siinä enää kiertele." - -"Huuda kärsivällisyyden enkeliä, niin, kärsivällisyyden enkeliä huuda -avuksesi, jotta ei vihan paholainen sinua voittaisi." - -"Sinun kanssasi tarvittaisiin jo legioona kärsivällisyyden enkeleitä. -No, minä huomaan että jokin on saanut sinut aivan pois suunniltasi; -siis rauhotu ja ala jo kerrankin puhua." - -"Sinulta on jotain poissa kun kotiin saavut." - -"Niinkö?" - -"Mutta varastettu sitä ei ole." - -"Mitä sitten, piru soikoon?!" - -"Herranen aika, älä kiroa, älä nyt vielä ennenkuin mitään tiedätkään." - -"Puhu sinä, niin säästän pahat sanani." - -"Sinun rautainen raha-arkkusi, -- sitä ei ole sinulta varastettu --" - -"Luulenpa ettei kukaan sitä säkkiinsä pistä." - -"Mutta pois se on viety." - -"Oletko järjiltäsi? Kuka siihen olisi voinut koskea?" - -"Emäntä --" - -"Voi sun vietävä", kivahti vanhus, "se hiiviskelijä, se varas, minun -omaisuuteni hän anastaa, se --" - -Kathel pani kätensä ristiin. "Jumalan tähden, isäntä, älä huuda niin -kovaa, muutoin rientävät ihmiset kylästä tänne tai kuuluu se ylös -hoviin asti, ja joku voisi tulla katsomaan mitä täällä tapahtuu; -juorujen kantaminen ei ole tapani ja jos joku minut näkisi täällä, -ajettaisiin minut vielä vanhoilla päivilläni tuolta pois. Sallihan -mieluummin minun kertoa miten se on tapahtunut." - -"Puhu", ärjäsi isäntä. - -"Sinä olit tuskin lähtenyt, kun emäntä kutsuu Michlin, Vastlin, -Heinerin ja Seffin saapuville ja käskee nämä toimittamaan rautaisen -raha-arkun pois sinun eläkehuoneestasi." - -"Minne? Minne?" - -"Siihen sievään kamariin, jossa se ennenkin on ollut ja jonne se -kuuluu, kuten emäntä sanoi." - -"Onko hän niin sanonut?" nauroi vanha Sternsteiniläinen katkerasti. -"Ja onko se nyt siellä?" - -Kathel nyökäytti päätään. - -"Siitä on lyhyt ilo. Heti kun pääsen tuonne ylös, sanon tuolle -suloiselle emännälle mielipiteeni asiasta, ja vielä tänään, nyt heti -paikalla, on kaikki jälleen pantava entiseen kuntoon! Ja ne neljä -pölkkypäätä, jotka sokeasti koskevat vieraaseen omaisuuteen, ne minä -tahdon kelpolailla löylyyttää, niin että toiste muistavat minua; -mitenkä voivatkaan he uskaltaa --?! --" - -"Mutta minkä ne sille voivat? Heitä käskettiin siihen. Ompa siinä -kuitenkin ollut siksi paljon raahaamista ja ponnistelua että kirkas -hiki on juossut pitkin heidän ruumiitaan." - -"He-he-he! Sen kyllä uskon. Se on niille oikein ja samaa ne saavat -taas heti uudelleen maistaa, sillä ennen en levähdä -- vaikkapa -siihen tarvittaisiin aikaa puoliyöhön saakka, -- ennenkuin kassa -jälleen on vanhalla paikallaan." - -"Kuulehan, Vastl, katsos, tuo mies parka, oli saanut koko tuon -rautamöhkäleen jalalleen, ja mölissyt hän oli niinkuin härkä ja -yksijalkaisena hänet sitten oli kannettu paikalta pois." - -"He-he-he! Saiko edes yksi kyllikseen? Sepä hyvä ja samalla ikävä -että se tapahtui vain yhdelle! He-he-he, se mies kyllä muistaa -olleensa mukana! Luulenpa totta vie ihmisen, joka joutuu parin -sentnerin painon alle, kuulevan kaikkien enkelien laulavan ja -huutavan, vaikkei se juuri varsin kauniilta kuulosta. He-he-he! Ei -tuollainen muistutus ole haitaksi Ontukoon nyt ryökäle! He-he-he!" - -Mutta kesken äänekästä riemuaan rengin onnettomuudesta muisti vanhus -kuitenkin, kuinka kovin lapsellista ja hänen omista tavoistaan -poikkeavaa tuo oli, ja hän veti kasvonsa totisiin ryppyihin. "Saakeli -soikoon", murahti hän, "niin pitkälle et toki vielä ole tullut. -- -Sternsteiniläinen -- että olisit tästä ymmällä! Oliko toisella oikeus -ruveta sinun herraksesi? Ah ei, kaukana siitä!" Hän siirtäytyi hieman -syrjemmälle kuskipukilla ja sanoi vanhalle emännöitsijälle: "Astu -vaunuihin! Menkäämme heti paikalla emännän silmien eteen!" - -"Mitä ajatteletkaan?" kysyi Kathel kauhistuneena. "Minähän sanoin -hänelle meneväni muutamaksi hetkeksi vanhan Matznerin emännän -luo, siihen pyysin luvan ja nyt olen jo kuluttanut pitkän aikaa -sinun odottelemiseesi! Todistajaksi en sulle rupea etkä sellaista -tarvitsekaan. Nyt minun vaan on kiiruhdettava, että kerkiän kylään, -jotta sitten voin sanoa siellä käyneeni, jos asiasta tulisi kysymys. -Hyvää yötä, isäntä, katso eteesi äläkä toimi ajattelemattomasti." Hän -riensi vaunujen ohitse sillan poikki, kylään päin. - -Sternsteinin vanha isäntä heilautti ruoskaansa ja läjähytti hevosta; -tämä karahutti juoksemaan mäkeä ylös ja tempoi vaunuja perässään. -Kartanoon saavuttuaan ajoi vanhus heti pihamaalle, jossa kolme -nuorukaista seisoi oven edessä juttelemassa keskenään. Kaksi -lähti nauraen käpälämäkeen, kolmas, joka kädet housuntaskussa -oli hypähtänyt taaksepäin välttääkseen rattaita, jäi laiskana ja -huolettomana paikalleen. - -"Miksi nuo pois juoksevat?" ivasi vanhus, viitaten ruoskallaan -poisrientäviin. - -"Koska ovat pelkureita", vastasi nuorukainen. - -"Ja sinä, lurjus, tahdot olla hyvällä omallatunnolla, vaikka -otat osaa varkauteen, ja uskallat vielä pöyhistellä siinä vasten -kasvojani!?" - -Renki kohautti olkapäitään. - -"Enkö ole mielestäsi puhuttelemisen arvoinen? No, odotappas, kyllä -opetan sinulle itsepintaisuutta!" - -Ukko oli jo kohottanut ruoskansa iskeäkseen ja renki torjuen -ojentanut käsivartensa, kun emäntä astui porstuasta ulos. "Vaikka hän -löisi sinua kuinka paljon tahansa, Heiner", huusi tämä, "niin lyö -sinä vain takaisin! Ei sinun tarvitse alistua. Sinä olet tehnyt vain -sen, mihin sinua käskettiin." - -Silloin antoi vanha isäntä ruoskan pudota takanaan olevan puupinon -päälle ja kapusi raivosta tärisevin jäsenin vaivaloisesti alas -vaununistuimelta. "Sinä -- sinä -- ", ähkyi hän tukahtuneella -äänellä, "kiihotatko sinä palvelijoita tekemään väkivaltaa miehesi -lihalliselle isälle! -- Missä on Toni?!" - -"Ylhäällä omassa kamarissaan, avoimen akkunan kautta hän kuulee -joka sanan minkä täällä puhumme, ja jos hän tahtoo minua jostakin -estää tai kieltää, niin tarvitsee hänen vain pistää päänsä ulos. -Sen kunnioituksen, joka sinulle minun mieheni lihallisena isänä on -tuleva, antaisin sinulle mielelläni, ellet tahtoisi täällä hovissa -suuremmasta käydä, mutta toista herraa en tunne, ja sitä en kärsi -että sinä tahdot rangaista niitä palvelijoitamme, jotka tottelevat -käskyä!" - -"En tunne -- en kärsi --", matki vanhus pilkaten. "Voi sinä --! -Mutta oletpa oikeassa, mitä minun tarvitsee ensinnä käydä käsiksi -tuohon mieheen? Yksinomaan sinuun minun on vihani kohdistettava. Ja -nyt kysyn sinulta, en toisena herrana, vaan omaisuuteni herrana ja -omistajana, mitä sinulla on ollut hakemista tuolta ylhäältä ja mitä -sinulla on sieltä raahaamista?" - -"Kuuleppas vaan, sinä tiedät sen jo ennenkuin vielä olet katsonut -ympärillesikään huoneessasi! No, sitä arvoitusta ei ole vaikea -arvata; sitä tietä, jota sinä tulet, ei ole kulkenut kukaan muu kuin -vanha Kathel, se juorukello." - -"Hän on kunniallinen nainen ja täällä hovissa vanhaksi tullut." - -"Ja jos minä tahdon, ei hän täällä enää tule päivääkään vanhemmaksi!" - -"Ajatko hänet pois?!" tiuskasi vanhus hampaitaan kiristäen. - -"Jos hän olisi sanonut sinulle sellaista, mitä sinun ei tarvitsisi -tietää, niin en hetkeäkään epäröisi, mutta koska hän on sinulle -sanonut vain sen, mikä pysyy julkisena asiana, niin ei asia minusta -ole niin suuren melun arvoinen. Aika lailla minä häntä kovistan -petollisuutensa vuoksi, en enempää." - -"Niin, ole niin armollinen ja myöskin niin hyvä ja toimita heti -huomisaamuna minun rautainen raha-arkkuni jälleen sinne, mistä sen -tänään olet pois raahauttanut." - -"Se on juttu. Se jää sinne missä se on." - -"Tahdotko pidättää sen minulta, varas?!" ärjäsi vanha isäntä, -kohottaen nyrkkinsä vaimoa vastaan, joka peräytyi askeleen, ei -uhkauksen vaan häväistyksen vuoksi. Isäntä antoi kätensä vaipua alas -ja lausui pilkalliseksi: "Luuletko siitä mitään hyötyväsi, tyhmä? -Eikö sinulta puutu avain? Sitä minä en sinulle luovuta!" - -"Pidä se vaan hallussasi", virkkoi Helena ylpeästi. "Minä tahdon -järjestystä, en sinun omaasi! Arkku on hyvässä säilössä _meidän_ -luonamme ja avain _sinun_ luonasi. Sinä olet vanha mies, sinä voisit -helposti joskus jättää sen lukitsematta, hukkaisit siitä jotakin tai -anastaisi sieltä vieraan käsi; silloin täytyisi päällimäisten kääntyä -alimaisiksi, santarmit tulisivat taloon ja palvelijat joutuisivat -ikävän epäluulon alaisiksi. Parempi katsoa kuin katua! Me emme koske -sinun omaasi, mutta eihän se ole muuta kuin kohtuullista, että -tiedämme mihin sinun rahasi joutuvat. Voisithan sinä muistamattasi -tehdä ostoksia ja kauppoja ilman kirjallista kuittia, antaa petkuttaa -itseäsi, ja lopulta et enää tietäisi mihin rahat ovat joutuneet, -ovatko velkojat, jotka ilmottautuvat, myös oikeat ja mistä velalliset -on etsittävä. Senvuoksi kuuluu arkku sinne, missä se nyt on, eikä se -ole viimeinen mikä talteen on otettava, jos tuolla tavoin edelleenkin -menettelet. Katsohan tuota hevosparkaa tuossa, siinä se vielä seisoo -nääntyneenä hurjasta ajosta mäkeä ylös; jos sinä hevosia ja härkiä -tuolla tavoin pitelet, niin en voi sallia viattomain eläinten kärsiä -sellaista, vaan on nekin pian siirrettävä meidän navettoihimme ja -talleihimme." - -"Ottaisitko sinä vielä karjanikin minulta?!" Emäntä käänsi hänelle -selkänsä ja astui porstuaan; yhden katseen hän vielä loi vanhukseen -olkansa takaa, ja vaikkei tämä sen ilmeen hämäryydestä voinut -mitään erottaa, käsitti hän sen kuitenkin yhtä varmaksi kuin -pilkalliseksikin kysymyksensä myöntämiseksi. "Oh, sinä!!" - -Vanhus huudahti ja sitten, heristellen molempia yhteenpuristettuja -nyrkkejään poislähtevän jälkeen, huohotti. "Kaikkiko -- kaikki -- -ottaisit minulta?! -- Siitä hyvästä minä otan siunaukseni pois -- -talosta ja tavarasta, maasta ja mannusta! Talosta -- ja tavarasta -- -maasta ja mannusta!" - -Horjuen asteli hän eläkerakennukseensa. Kun ruskea tamma hetkisen -oli miettiväisenä seissyt paikallaan ja tämän jälkeen voimallisesti -pudistanut päätään, kuten kärpästen kiusaamana, seurasi se hitaasti -perässä vaunuineen. - - * * * * * - -Oli kolmas yö tämän jälkeen, kuu paistoi makuukamariin, Sternsteinin -nuori isäntä haukotteli vuoteellaan ja emäntä kysyi omalta -vuoteeltaan: "Kuuleppas Toni." - -"Mitä?" kysyi tämä. - -"Oletko viime öinä nukkunut hyvin?" - -"Niinkuin pölkky." - -"Etkö ole kuullut mitään?" - -"En äännähdystäkään. Mitä se sitten olisi ollut?" - -"Ehkä se oli vain minun kuvitteluani." - -"Niin kai." - -"Tai yksinomaan minun kuultavakseni aijottu." - -"Se on taas vain luulottelua. Nuku pois, älä valvoskele, niin et -kuule mitään. Hyvää yötä!" - -"Hyvää yötä, Toni." - -Molemmat kääntyivät seinään päin, mutta ei kestänyt kauan ennenkuin -emäntä jälleen käännähti, kohotti päätään, tuki sitä käsivarrellaan -ja katseli ympärilleen huoneessa; maidonvalkealta paistoi nurkkaus, -jossa hienon teräslankaverkon ympäröimänä sänky sijaitsi. Siinä -nukkuivat kuusivuotias Muckerl ja puolitoistavuotias Juliana; -täysikuu valaisi lasten kasvot. Helena nousi nopeasti ylös, riensi -vuoteen luo ja verhosi teräslankaverkon peitteillä, jotta eivät -lapset näkisi pahoja unia tai tulisi unissakävijöiksi. - -Lapset olivat potkineet peitteen pois päältään ja makasivat paljaina. -Helena katseli voimakkaasti kehittynyttä, tervettä poikaa ja kosketti -hiljaa hänen poskeaan. "Olet minun pulska poikani, sinä", virkkoi -hän; pikku tyttö veti sattumalta samalla hetkellä suunsa itkuun ja -pani kätösensä silmilleen, jonka nähtyään Helena jatkoi hyvitellen: -"Ei, ei, olet sinäkin minun kaunis tyttöseni." Hän levitti peitteen -molempien päälle ja asteli takaisin vuoteelleen. Sängyn viereen -päästyään hypähti hän äkkiä siihen ja istui kuuntelemaan. - -Se se oli taas, mikä hänet jo kahtena yönä oli tehnyt levottomaksi, -mikä varmaankin oli määrätty vain hänen kuultavakseen, koskei kukaan -muu hiiskunut siitä mitään. -- Ikäänkuin kaukaisesta etäisyydestä -kuului rapinaa ja koputusta, hiljaa mutta kuitenkin selvästi, -aivankuin kajahtaisi se seinien sisäpuolelta, lyhyeksi hetkeksi -hereten, sitten taas sitä kovempana jatkuen; mutta nyt oli jyskytys -äänekkäämpää kuin molempina edellisinä öinä. - -Hiljainen vilunväristys puistatti emäntää. - -Mikä kummitus tahtoi sinne pesiytyä ja turmella hänen kotinsa? -Elämöikö siellä vanha oljenpunojatar, jonka kuolemaa hän oli -toivonut, vai Muckerl, joka soimasi häntä uskottomuudesta, vai Sali, -jonka tilalle hän oli asettunut? - -Tosin oli hän saapunut päämaaliinsa näiden kolmen yli, mutta hän ei -ollut kulkiessaan ketään jalallaan koskettanut, tuntenut vain heidän -olevan tiellään, ikäänkuin jonkinmoista tuskaa tuottamassa; kuka tai -mikä tahtoi nyt yhtäkkiä, saattaa sanoa vähäpätöisen jäännöspalan -vuoksi, kiusata häntä? - -Ei, ei, ei oljenpunojatar eikä Muckerlkaan voinut "liikkua" täällä -Sternsteinin hovissa, jossa he eivät milloinkaan olleet käyneet; -heidän täytyi, elleivät maan povessa lepoa löytäneet, "harhailla" -kirkkomaalla tai niissä asunnoissa, joissa he elivät ja kuolivat, -ei täällä ylhäällä. Se saattoi vaan olla autuas emäntä! Mutta -minkävuoksi hän ei, jos hän kerran Helenalta jotakin tahtoi, -tullut tähän kamariin, jossa hän pisimmän ajan loppunsa edellä oli -viettänyt, tälle vuoteelle, jossa hän silmänsä sulki? - -Kova kauhu tärisytti Helenaa, hän pani jalkansa lattialle ja astui -pois vuoteeltaan. - -Kummitus tahtoo hänet yksin kutsua johonkin yksinäiseen paikkaan -eikä suo itselleen ennen rauhaa, vaan tulee yhä tungettelevammaksi -ja rajummaksi, kunnes hän tottelee ja seuraa sinne, minne se hänet -tahtoo saada! - -Ei ollut mitään muuta neuvoa rauhan palauttamiseksi taloon kuin -tahtoen tai tahtomattaan mennä sitä "katsomaan", mikä se sitten -lieneekin! Mutta pahimmassa tapauksessa, jos kummitus tekisi -väkivaltaa, saattoi toki puolustaa itseään. Ja eihän henkiä saa joka -päivä nähdäkseen; varmaankin kuulee silloin asioita, joita ei joka -ihminen tiedä. -- Jos se on entinen emäntä, niin on hänen sanottava, -onko häneltä jäänyt maan päälle joku suru, jolta hän ei saa rauhaa, -onko jotain tehtävä hänen pelastuksekseen vai ilkeydestä ja -kateudestako hän noin "hoveeraa". Surusta pitää hänen päästä vapaaksi -ja pelastua; mitä sieluparan hyväksi voidaan tehdä, se tehdään, mutta -jyskytys ja kiusanhenki osattaisiin myös ajaa ulos ja karkottaa -tiehensä! Ei vähimmässäkään tahdo nykyinen emäntä antaa perään -entiselle, vaikka tämä siinä paikassa kahleiden kalistessa ilmi -elävänä jumalattomana ihmisenä nousisi maasta ylös! Oi, ilmottakoon -vaan mitä tahtoo, ja vaatimuksiin hänen kai on vastattava, mieluummin -nyt heti, ennenkuin kauhu tekee hänet kykenemättömäksi ja kun hän -vielä on järkensä ja kielensä herra. - -"Kaikki hyvät henget kiittävät Jumalaa, Herraa, sano mikä on sinun -vaatimuksesi?" - -Vielä kerran toisti Helena kuiskaten tuon lauselman. Sitten alkoi -hän, raskaasti huokaisten, ottaa vaatteita ylleen. Pantuaan sukat -jalkaansa hiipi hän seinäkaapin luo, veti varovaisesti yhden -laatikon auki ja otti sieltä vihityn vahakynttilän; ohi mennessään -sieppasi hän kenkänsä ja luoden aran katseen miehensä ja lastensa -makuutiloille avasi hän oven. Selvempänä kuului tuo kamala jymy hänen -korviinsa. Hän seisoi kotvasen aikaa epäröivänä; sitten raapaisi hän -tulitikulla muuriin, sytytti kynttilän, otti yhden vihkivesiastian -yläpuolella riippuvista vihityistä oksista, ja kastettuaan sormensa -veteen ja kolmasti ristittyään ja pirskotettuaan itsensä, lähti hän -tuvasta. - -Kynttilä ja oksa vasemman käden sormien välissä, samassa kainalossa -jalkineet, ja vapaana olevalla oikealla kädellään suojaten valoa hän -riensi käytävän läpi portaille, siellä pisti kengät jalkaansa ja -astui sitten rappu rapulta varovaisesti alas. - -Porstuassa kuuli hän jyskinän kajahtavan ikäänkuin maan sisästä. Sitä -seuratakseen oli hänen siis suunnattava tiensä alas kellarikerrokseen. - -Koiran ulvontaa kuului pihalta. - -Hän painoi kätensä aivan ylös rintaluuta vastaan, sillä ihan kaulaan -asti tuntui hänen sydämensä tykyttävän. Hän astui pari askelta -eteenpäin, nojautui erääseen ovipieleen ja tuijotti hiljaiseen, -kuutamon valaisemaan yöhön. - -Vähän matkan päässä oli suuri, ruskea, mustatäpläinen koira, joka -piti paksun kuononsa taivasta kohden suunnattuna ja päästi aika-ajoin -pitkäveteisiä äännähdyksiä, jotka kuuluivat perin valittavilta. - -"Tiikeri", huusi emäntä puoliääneen. - -Eläin käänsi päänsä ja tuli kömpelösti hypäten, häntäänsä -heilutellen, lähemmäksi. - -Helena tarttui koiran kaulanauhaan vetääkseen elukan porstuaan, -mutta se ehätti ennen häntä ja pyöriskeli hurjasti hänen ympärillään -ja katseli häntä niin tyhmän hyväntahtoisesti kuin ainakin, eikä -ainoakaan karva hänen nahassaan ollut pystyssä; mutta paikat, jotka -eivät ole oikein turvallisia, saavat koirat pelkäämään ja hevoset -arkailemaan. - -Tiikeri haisteli rauhallisesti kellarinrappusia, mutta kun emäntä -valmistautui astumaan niitä alas, törmäsi se nopeasti edelle. - -Helena heitti vihityn palmunoksan taakseen, mitään kummituksia ei -ollut tiellä, "elävät" ihmiset harjottivat siellä jotain ilkeyttä ja -varmastikin olivat he taloon kuuluvia, minkä saattoi selvästi huomata -koiran käytöksestä ja liikkeistä. - -Hän oli ehtinyt portaiden puoliväliin, kun alhaalla syntyi eloa; hän -kuuli huudahduksen, sekavaa torailua, tärähdyksen seinää vasten, -ikäänkuin kivenheitosta, ja koiran tuskanulvonnan, kaikki nopeasti -perätysten; sitten törmäsi Tiikeri portaita ylös, juoksi hänen -ohitseen ja livahti pysähtymättä porstuan läpi ulos pihalle. - -Helena astui nopeasti kokonaan alas ja tuli kellariholviin. - -Rohkeus oli taas kokonaan pettämäisillään hänet. Hän huomasi olevansa -yksin tuossa tilavassa paikassa. Seinät ynnä kellariin säilöön -pantujen astioiden ja muutamien työkalujen ääriviivat liehuivat -vapisevassa kädessä pidellyn kynttilän epävakaisessa valossa ja -toisesta päästä, likeltä muuria, pilkutti valoa lyhdystä, joka -oli maassa, ja siitä kohosi pystyyn kaksi tankoa, joita yhdisti -poikkipuu, kuten hirsipuita nähdään kuvattavan. - -Nyt kuului sieltä ähkymistä, käsi kohottautui maasta ja harmaantunut -pää ja häränniska tuli näkyviin... - -Nyt ei ollut enää puhettakaan mistään kummituksesta. Hirsipuu oli -tikapuitten pää, joka pisti esiin eräästä kuopasta; sen reunalla oli -lyhty ja lähellä, multaläjän päällä, oli lapio, ja olkapäihin saakka -oli Sternsteinin vanha isäntä piilossa tuolla syvyydessä ja hakkasi -vasaralla perusmuurin paljaiksi kaavittuja kiviä. - -Mikä hänellä oli tarkotuksena? - -Astuen aivan lähelle kysyi emäntä: "Mitä sinä siellä teet?" - -"Jeesus, Maaria", ähkyi vanhus, hänen käsivartensa vaipuivat alas ja -työkalu liukui pois hänen kädestään; hän horjahti takaperoisin seinää -vasten ja tuijotti kuin mieletön ja kadotettu Helenaan. - -"Minä kysyn, mitä sinä teet siellä?" toisti tämä. - -Sillävälin oli vanhus tointunut jäätävästä kauhustaan. Hän hymyili -ilkeästi Helenalle. "Pitäisikö sinun tietää mitä täällä teen." - -"Pitäisi." - -"Hm! He-he! Mitä minä täällä teen, -- mitäkö minä täällä toimin? -Niin, he-he", -- hän sanoi tämän hämmentyneesti hymyillen, -poikasen tavoin, joka saadaan kiinni jostain kepposesta, jonka -kekseliäisyydestä hän hiukan ylvästelee, -- "no, onnen kaivan teiltä -tässä pois." - -Helena katsoi häneen suurin kysyvin silmin. - -"Millä tavalla, arvelet kai?" jatkoi vanhus ja katseli häneen -värähtelevin silmäluomin, vääntäen avointa suutaan niin että -kiiltävät hampaat tulivat näkyviin. "Tähtikiveni otan pois -perusmuurista." [Sternstein = tähtikivi.] - -"Sinä varas, sinä velvollisuutesi unohtanut varas!" huusi vaimo. "Sen -saat jättää tekemättä! Talo on meidän, perustuksineen päivineen, ja -sinulla ei ole mitään oikeutta koskea siihen. En välitä tähtikivestä, -sen sulle sanon, en vähintäkään siitä huoli, mutta koko rakennus -voisi sortua päällemme, kun noin kaivat. Nouse heti ylös!" - -"Ikäänkuin pitäisin kiirettä sinun sanoistasi!" - -"Oikeuteen sinä voit siitä joutua, ymmärrätkö?" - -"Oikeuteenko, niinkö luulet?" ivasi vanhus, tarttui vasaraan ja -läjäyttti iskun, joka kaikui holvissa. - -"Taukoa vielä hetkiseksi", huusi emäntä, "kuule vain pari sanaa! -Sinä luulet, ettemme toki asiasta oikeuteen mene, jotta emme tekisi -itsellemme mitään häpeää, ja siinä voit olla oikeassakin, mutta minä -osaan tehdä jutun paljon lyhemmäksi." - -"Kutsut ehkä Tonin tänne", nauroi vanhus, "ja katselette sitten -kahden toimiani." - -"En minä ole sellainen, etten osaisi itse auttaa itseäni." Näin -sanottuaan otti Helena nopeasti lyhdyn ylös maasta, sammutti valon, -otti sitten kynttilän pois ja singahutti sen taakseen erääseen -nurkkaan. "Noin! No, ole nyt järkevä ja nouse ylös ja lähde pois -mukaani; täksi päiväksi on sinun kai hämärän vuoksi keskeytettävä -etsimisesi, ja jotta et huomenna etkä minään muunakaan päivänä enää -siihen ryhtyisi, telkeän tästäpuoleen kellarin oven ja otan avaimen -haltuuni." - -Vanha mies ei vastannut mitään, hän nojautui liikahtamatta ja -sanattomana muuria vastaan; mutta kun kyyneleet voimattomasta -raivosta tunkeutuivat hänen silmiinsä, kätki hän äkkiä kasvot -käsiinsä ja alkoi katkerasti itkeä. - -Kummastuneena astui emäntä askeleen lähemmäksi. "Oletko lapsi? Älä -nyt toki ole niin itsepäinen kuin lapsi silloin kun sitä kielletään -pahaa tekemästä. Oliko sinun työsi muullaista? Ajattele sitä aikaa, -jolloin Sternsteinin hovia ei vielä siksi nimitetty ja jolloin sinä, -ollessasi vielä nuori, sait sen haltuusi isältäsi, tuskin nimeksikään -suurempana ja rikkaampana kuin sadat muut; että siitä sittemmin on -tullut yksi maan suurimmista kartanoista, siitä saa se kiittää sinun -työtäsi ja sinun toimeliaisuuttasi, ja nytkö tahtoisit repiä alas -sen, mitä omin käsin olet rakentanut? Senkö voisit sinä tehdä, kun -sitävastoin minä en tunne mitään muuta surua kuin sen, että Toni -on pikemmin valmis hävittämään kuin enentämään, eikä mitään muuta -ajatusta kuin sen, että kaikki ainakin on pysytettävä sen verran -koossa, ettei tuleva omistaja kerran saa vakoakaan vähemmän maata, -kappalettakaan vähemmän karjaa; yhtä ainoata kattotiiltäkään ei -pidä puuttuman siitä, mitä sinä olet luovuttanut pojallesi, hänen -isälleen! Sinun pitäisi edes minun -- vaimoihmisen -- edessä hävetä, -ellet sitäkään syntiä pelkäisi, että otat talosta sen mikä sille on -onnea tuottanut ja, kuten itse uskot, vieläkin tuottaa!" - -Emäntä näytti siis kuitenkin, huolimatta äskeisestä -ajattelemattomasta puheestaan, panevan jonkun verran arvoa -"tähtikiven" hyville ominaisuuksille. - -Vanhus seisoi yhä vielä kuopassa pää kumarassa; nyt huokasi hän -raskaasti ja sanoi hitaasti: "En häpeä enkä syntiä pelkää, mutta" -- -hän tunki sen hampaittensa välistä esiin -- "mene edeltä!" - -Lyhyitten tikapuiden nappulat olivat loitolla toisistaan ja horjuvin -säärin raahasi hän itsensä vaivaloisesti niiden astuimille. "Älä -koske minuun", huusi hän, kun Helena ojensi hänelle käsivartensa. - -"Älä ole hupsu", sanoi Helena, "salli nyt auttaa itseäsi. Ei se -tapahdu sinulle mieliksi eikä häpeäksi. Sinun jäsenissäsi on vielä -äskeistä kauhua ja ne eivät tahdo lähteä liikkeelle, mutta minulla ei -ole tuhlata enempää aikaa ja sinäkin tulet hyvillesi, kun pääset pois -tästä paikasta." - -Autettuaan vanhuksen ylös kuopasta otti Helena vasaran, lapion -ja lyhdyn haltuunsa ja meni edellä; kellarinportailla piteli hän -kynttilää hieman takanaan ja huomautti vanhukselle porrasten -vaarallisuudesta. - -Porstuassa puhalsi hän kynttilän sammuksiin. "Pitääkö minun kantaa -nämä sinun luoksesi?" kysyi hän, kohottaen kapineilla sälytettyä -käsivarttaan. - -Vanhus pudisti päätään, otti häneltä kaivamisvehkeet ja lyhdyn ja -asteli hitaasti pois. - -Helena telkesi kellarinoven. - -Muutaman askeleen päässä seisahtui vanhus paikalleen, katsahti -taakseen emäntään ja murahti: "Hm?" - -"Mitä niin?" - -"Kuka luo kuopan umpeen?" - -"Minä sen kyllä toimitan." - -"Sinä?" - -"Voit luottaa siihen." - -"Etkö myöskään puhu kellekään mitään?" - -"En kellekään." - -"Et Tonillekaan?" - -"En Tonillekaan. Ei kenenkään tarvitse tietää siitä mitään." - -Vielä kerran kohotti vanhus päätään ja katsoi Helenaan suurin silmin; -sitten hän kääntyi menemään. - -Lapio ja vasara löivät kalahdellen toisiaan vastaan vapisevassa -kädessä hänen astuessaan pihan poikki ja nopeasti pakenivat hänen -edeltään talon vahti Tiikeri ja sen toveri Turkki kartanon toiseen -päähän. - -Kun emäntä oli antanut vanhan Sternsteiniläisen tuntea etevämmyytensä -ja tämä oli saanut kokea syvän nöyryytyksen, jota ei mikään harkinta, -vaan ainoastaan suotuisa tilaisuus voisi korvata, niin ei kumpikaan -enää tästäpuoleen asettunut toisensa tielle, vaan syntyi heidän -välillään aselepo; mutta että he -- ja lisäksi vielä niin pian -- -tulisivat solmimaan keskenään täydellisen rauhan, sitä he eivät olisi -uskoneet. - - - - -XXIII. - - -Tähän saakka oli Sternsteinin nuori isäntä mielellään lähtenyt -jokavuotisiin aseharjotuksiin, olihan se kuitenkin parin viikon -ajaksi "toista", ja kaikesta totutusta pääsi silloin eroon; häntä -huvitti heitellä rahoja ympärilleen ja antaa köyhien miesparkojen -ihmetellä itseään, miehien, jotka seisoivat samassa rivissä hänen -kanssaan, ja saada heidät juovuksiin ja harjottamaan kaikenlaista -ilkeyttä, josta he sitten perästäpäin usein saivat kärsiä kylläkin -kovan rangaistuksen, kun sitävastoin hänen suhteensa, jos -jotain kysymystä tuli, oltiin olevinaan vikoja huomaamatta tai -annettiin hänen ainakin niin lievästi kuin mahdollista suoriutua -rangaistuksesta. Eipä paljon puuttunut, ettei hän pian kohonnut -aliupseeriksi, sillä nämä eivät koskaan kieltäneet toveruuttaan -sellaiselta, joka oli niin suuriarvoinen iloisille veikoille ja -janoisille kurkuille, ja he ilmottivat hänen olevan parhaan miehen -mikä milloinkaan oli seissyt heidän "riveissään". Tosin saattoi tämä -tarjona oleva toveruus maksaa hänelle hyvän joukon enemmän rahaa -kuin vaatimaton entinen, mutta olihan hänellä sitä. Mielettömästi -ja määrättömästi tuhlasi hän sitä joka vuosi tähän aikaan, jota hän -nimitti juhlahetkekseen, eikä antanut hiukkastakaan toivoa muutokseen -tässä suhteessa. Ja niitä oli maassa kai vain harvoja, jotka -sellaisella tyytyväisyydellä kuin hän vastaanottivat kutsuntapoletit; -kenties sen tekivät vain kaikkein köyhimmät, jotka harjotuskentällä -tiesivät saavansa paremman ravinnon kuin kotonaan. Mutta nyt tuli -hänelle tavallisuudesta poikkeavalla ajalla käsky, joka kutsui -hänet rykmenttiinsä, ja silloin tapahtuikin, että hän otti sen -vastaan kaikilla "tuhattulimmaisilla" ja "tuhannenvietävillä", sillä -kaikkialla puhuttiin ja sanomalehdet kertoivat siitä, että jossain -tuolla kauempana valtakunnassa puolivillit ihmiset olivat nousseet -kapinaan keisaria vastaan ja sotamiesten oli nyt riennettävä sinne -ottelemaan heidän kanssaan. - -Tuhannen peeveliä! Jos viholliset tulisivat rajan yli tänne, niin -kyllä hän, Sternsteinin Toni, näyttäisi heille kyytiä ja auttaisi -heitä osaamaan kotiinsa; mutta juosta kokonaan maasta pois sodan -vuoksi, se näytti hänestä ihan järjettömältä. Tulkoot nuo tunkeilevat -miehet tänne, jos jotakin tahtovat, niin kyllä heistä pian -selviydytään! Mutta ajaa heitä takaa Karstiin [Laaja kalkkikivialue -Itävallan rantamalla] saakka, noita konnia, jotka turvattomia -silpovat ja häväisevät... senkin vietävät! - -Mutta muuta ei voinut tehdä kuin totella, ja niin lähti sitten Toni, -kun se aika tuli, pois Sternsteinin hovista. Helena, joka tahtoi -saattaa häntä piirin pääkaupunkiin saakka, istui molempine lapsineen -vaunuissa; Toni oli ottanut sijansa kuskipukille rengin viereen ja -ohjasi hevosta, pitääkseen hyödyttömät ajatukset loitolla. - -Oli kolkko päivä, harmaiden sadepilvien alla ajelehti sakea usva -vuorenhuipuille. Kun vaunut kolisivat kaupungin katukivitykselle, -oli siinä jo ensimäisten putoavien pisaroiden jälkiä, ja heidän -saavuttuaan asemahuoneelle virtasi vettä taivaan täydeltä. - -Isäntä heitti rengille ruoskan ja ohjakset. "Jumalan haltuun, -Heiner", sanoi hän. - -"Jumalan haltuun, isäntä! Pidä huoli siitä, että pian jälleen palaat -luoksemme!" - -"Älä murehdi", huusi Toni vielä taakseen, kun hän vaimoineen ja -lapsineen, joita hän oli auttanut vaunuista alas, katosi ovesta -sisään. - -Käytävässä ojensi emäntä hänelle ensin pojan, sitten tytön -suudeltavaksi; pian riippui hän itse miehensä kaulassa. - -Toni oli nopeasti asettanut pienokaiset jälleen jaloilleen ja nyt -irtautui hän Helenan syleilystä. "Heitä nyt jo, älä turhanpäiten -raskauta sydäntäsi, tiedäthän etten voi tuollaista sietää." - -Hän puristi Helenan kättä ja lähti astumaan vaunuun päin. - -Junan lähtiessä liikkeelle viittasi hän vielä kerran hätäpikaa -kädellään akkunasta; sitten hän peräytyi sen luota -- ja oli poissa! - -Emäntä muisteli myöhemmin usein tätä hetkeä. Kaikki koneiden sihinä, -kaikki ketjujen kalina ja pyörien kolina hukkui syöksyvän veden -pauhinaan, veden, joka liehuvan esiripun tavoin putosi lähimmän -ympäristön päälle, niin että ratakiskot vähän matkan päässä asemalta -katosivat hämärään harmauteen, ja sinne liukui juna ikäänkuin -äänettömästi ja kuulumattomasti ja hävisi jäljettömiin. - - * * * * * - -Niin hoiti nyt sitten Sternsteinin emäntä yksin tuota suurta -kartanoa. Hän tuli hyvin toimeen, naapurit olivat ystävällisiä ja -palvelijat hyväntahtoisia, sillä Helenan asemaa pidettiin ankarana -pakkona, jota ei voinut verratakaan Tonin tilaan, joka ylimielisesti -oli tunkenut vanhuksen syrjään ja keltään neuvoa kysymättä -herrastellut ylimäisenä talossa, jonka mielihyvällä sallittiin joutua -pulaan, ellei suorastaan ilkeydestä sellaiseen toimitettu. Emännältä -sitävastoin ei annettu minkään hyvän neuvon puuttua. - -Niityt alkoivat kellastua ja puiden lehdet lakastua ja koko tuona -pitkänä aikana oli vain yksi vieraan käden kirjottama kirje -saapunut Sternsteinin hoviin tuomaan tietoja Tonista. Nuori isäntä -oli sen, huomattavan huonolla tuulella ollen, sanellut eräälle -kirjotustaitoiselle toverilleen; hän ilmotti lyhyesti, että hän -- -Jumalalle kiitos siitä -- oli hyvissä voimissa, mutta oli saanut -kaikesta raahaamisesta kyllikseen eikä uskonut voivansa odottaa siitä -loppua tulevankaan. Itsellään ei hänellä ollut aikaa kirjottamiseen -ja se kävi häneltä sitäpaitsi vaivaloisesti. - -Enempiä tietoja ei tullut, mutta tämä lyhyydessään ja pontevuudessaan -sai hänen väkensä samoinkuin palvelijatkin siihen luuloon, että hän -yhtäkkiä ilmestyisi taloon, ennenkuin kukaan osaisi sitä aavistaakaan! - -Muuanna aurinkoisena iltapäivänä, kun zwischenbüheliläiset palasivat -kotiin "rukoushetkestä", lähti Sternsteinin emäntä viimeisten -joukossa ulos kirkosta. Miettiväisenä hän astui leveitä portaita -alas, hänen edellään kulki enää vain eräs vanha vaimo horjuvin, -avuttomin jaloin; hän tunsi tämän Matznerin emännäksi, saavutti -hänet, talutti häntä ja vei hänet vaarattomasti tasaiselle maalle. - -"Ohhoh", hymyili vanhus, "miten hyvä sinä emäntä olet. Jumala sen -sinulle palkitkoon!" - -"Ei siinä mitään kiittelemistä, mielellänihän sen teen. Mutta -sanoppas minulle, onko sulla niin kiire?" - -"Ompa kyllä, täytyyhän minun mennä Sepherlini luo kotiin." - -"Miten hän sitten jakselee? En ole pitkiin aikoihin häntä nähnyt." - -"Eikö se ole joutunut sinun korviisi? Heinää niittäessään ja -turhanpäiten siinä kisaillessaan oli se tokero -- tyttöparka -- -tarttunut erään toisen sirppiin ja pahasti loukannut kätensä, niin -että hänen nyt täytyy istua kotona; hän ei voi mitään ansaita, ja -mitä voin minäkään toimittaa, joka näin vaivaloisesti kävelen ja -liikun?" - -Vanhus katsoi Helenaan kostein silmin. - -"Miks' ette heti tulleet minun luokseni, kun se tapahtui?" kysyi tämä. - -"Olisimmeko me uskaltaneet?" - -"Minun mielestäni ei siinä olisi mitään ihmettelemistä, jos te -luottaisitte minuun ja minä vanhan ystävyyden vuoksi auttaisin teitä." - -Matznerin emäntä yskähti hämillään. "Kyllähän minä sinua heti -ajattelin, mutta hän ei tahtonut sitä sietää." - -"Hullusti kyllä häneltä." - -Vanhus nyökäytti päätään, sitten jatkaen tuttavallisella -puheliaisuudella: "Et voi kuvitellakaan, emäntä, mikä risti minulla -tuosta tytöstä on! Hänellä ei nyt kerran ole mitään onnea maailmassa, -ja sentäänkin hän työntää luotaan tarjona olevan avun! Tiedät kai -minkävuoksi hän ei tahtonut tulla sinun luoksesi, olet kai huomannut -miten sinun autuas miesvainajasi oli juurtunut hänen sydämeensä? -Mutta tämä ei välittänyt hänestä. No, tehköön joku solmun siihen -missä nuoralta toinen pää puuttuu!" - -Emäntä painoi miettiväisenä päänsä alas. "En tahdo Sepherlin kanssa -kiistellä, eikö Muckerl hänen kanssaan olisi paremmin sopinut, se oli -miehen oma asia ja -- jos niinkin oli -- oma vahinko; mutta ne ovat -vanhoja juttuja, Matznerin emäntä, ja ne eivät enää kuulu tähän. Sano -hänelle terveiset minulta ja käske hänen terveeksi tultuaan käydä -meillä. Minä ottaisin hänet mielelläni vanhan Kathelin apulaiseksi, -ja jos hän on taitava, niin kuka tietää mitä vielä tapahtuu. Siihen -saakka voit sinä, kun teiltä jotain puuttuu, tulla minun luokseni; -minä autan sinua, se ei koske häneen. Ethän toki liene ylpeä?" - -Vanha vaimo erosi tuhansin kiittelyin emännästä. - -Kun Sepherl sai kuulla tuosta "suuresta onnesta", joka oli hänelle -tulossa, ja siitä avusta, joka oli tuleva hänen äitinsä osaksi, -sanoi hän: "Sinä voit ottaa Sternsteinin emännältä mitä saat ja mitä -hän sinulle tarjoo; sinua en vaadi kärsimään mitään haittaa enkä -hylkäämään hänen kristillistä tekoaan; mutta minä en ota häneltä -vastaan vähintäkään ja elostelemista _saman_ katon alla kuin hän en -voi sietää. Ymmärrä minua oikein; itse puolestani en soimaa häntä -mistään, vaikkakin ehkä minun onnettomuuteni johtui yksinomaan siitä, -että hän on ollut yht'aikaa minun kanssani samassa maailman kolkassa, -ja hänen menettelystään sitä henkilöä kohtaan, joka oli minulle -omaa itseäni rakkaampi, sen voin antaa hänelle anteeksi, johon -kristillisyytenikin minut velvottaa, mutta unohtaa -- unohtaa en sitä -voi!" - --- -- -- - -Sepherl ei milloinkaan pitkän elämänsä aikana mennyt Sternsteinin -hoviin; vuodet läpeensä auttoi hän yksin itseään eteenpäin maailmassa -ja vanhana eukkona antoi hän pienen majansa eräälle köyhälle, -nuorelle avioparille, vaatien itselleen vain tarvittavan elatuksen -lyhyiksi elinpäivikseen ja takimaisen kamarin asuinhuoneekseen. -Viimeisellä hetkellään pani hän "surevan jumalanäidin" kuvan -kuolinvuoteensa ääressä istuvan papin käteen. "Se oli oikea, pyhä -kuva ja hyvin kallis muisto", ja hän pyysi, että sitä "pidettäisiin -hyvästi", hänelle lohdutukseksi ja kunniaksi eräälle "toiselle -kuolleelle", jonka hän nyt toivoi tapaavansa, jos Jumala hänelle -tämän ilon soisi. - --- -- -- - -Kun Sternsteinin emäntä palasi kotiin kirkosta, oli vanha Kathel -häntä vastassa ovella ja sanoi: "Kirje on tullut, emäntä, olen pannut -sen ylös kamarisi pöydälle. Paperia ja sinettilakkaa ei siinä ole -säästetty; se on kai jostain virastosta." - -"Hm, uusi verotuslista ehkä." Näin sanottuaan astui emäntä nopeasti -portaita ylös. Muutama silmänräpäys myöhemmin piti hän kirjelmää -kädessään; se oli piirikaupungin notariolta, jonka osote oli painettu -siihen ylimäiseksi; Helena mursi auki kotelon, kirjotettu paperi -ja yksi numero paikkakunnan sanomalehteä, joka julkaisi viralliset -tiedonannot, tulivat hänen käsiinsä siitä. - -Hän alkoi, lukea, mutta kalpeni äkkiä ja vaipui vieressään olevalle -tuolille; papereja pitelevä käsi lepäsi voimattomana pöydällä. -Hetkisen kuluttua nousi hän ylös ja hiipi akkunan ääreen, paperit -ratisivat hänen vapisevissa käsissään, vielä kerran luki hän ne -tarkkaavaisesti rivi riviltä; loppuun päästyään vaipui kirjelmään -tarttunut käsi raskaasti alas ja toinen otti nopeasti esiin -nenäliinan ja painoi sitä kyyneltyneille silmille. - -Sitten seisoi hän kauan ympäristönsä unohtaneena ja mietteisiin -syventyneenä, painaen kosteata nenäliinaa otsalleen ja tuijottaen -ulos ympäristöön, mitään näkemättä. Äänekäs huokaus, joka hänen -huomaamattaan pääsi kuuluville, sai hänet säikähtämään, hän kääntyi -ympäri ja lähti pois huoneesta. Astuessaan pihalle juoksi pikku -Muckerl tallinnurkkauksen takaa esiin, kantaen Julianaa selässään. - -"Äiti", huusi hän iloisesti, "katsoppa kuinka tämä jauhosäkki antaa -raahata itseään! Kun se väsyy, niin se itkee, ja kuitenkin se tahtoo -olla joka paikassa!" - -Emäntä viittasi torjuen kädellään ja sanoi vakavasti: "Olkaa hiljaa". -Hän otti pienokaisen alas pojan selästä ja pani hänet veljensä -viereen. "Se on hyvä, että jo nuorena hoivaat naisväkeä. Varsinkin -pienestä siskostasi sinun kai täytyy pitää huolta, poika parka." Hän -liitti lasten kädet yhteen ja asteli pienokaisten kanssa Sternsteinin -vanhan isännän eläkerakennukseen. Tämä istui sen edessä olevalla -penkillä ja hänen vieressään Olutjuusto-Martel; kun viimemainittu -näki emännän, sanoi hän: "Katsoppas, eikö tuolla kävele se noita? -Miten tulet toimeen hänen kanssaan?" - -"Noita hän tosin on", murahti vanha isäntä, "mutta sellainen, joka -vartioi aarretta; kun sellaisen antaisi tutkia paikkansa ja jättäisi -hänet sitten rauhaan, niin siten parhaiten tulisi toimeen; mutta -kuka kernaasti katselee tuollaista ilkiötä talossaan? Muutoin, mikä -totta on, se on totta, pulskat olot hänellä on, vahingolta osaa -hän varjella itseään, hänen on vain vielä näytettävä, oppiiko hän -ymmärtämään hyötyä, silloin on hän isäntä siellä; poikani ei siksi -kelpaakaan. Ja se on myös totta, ettei sinulla ole mitään syytä olla -vihamielinen hänelle, sinun tyttärenlastasi pitää hän kuin omaansa. -Mutta minä -- joka hänet alunpitäen tahdoin sieltä pysyttää poissa -ja jonka uhallakin hän siellä istuu -- minä en tahdo olla missään -tekemisissä hänen kanssaan." - -"En minäkään, jo sinun mieliksesikin. Ja koska hän nyt on tulossa -tännepäin, niin minä lähden. Jumalan haltuun!" Olutjuusto-Martel -nousi ylös ja lähti, lausuen kuitenkin emännälle suloisesti hymyillen -hyvänpäivän ja mutisten jotain "yhä kauniimmaksi" tulemisesta. - -Helena nyökäytti päällään lyhyen tervehdyksen hänelle ja astui ohi; -vanha Sternsteiniläinen otti piipun pois suustaan ja sylkäisi tuon -miehen jälkeen, joka edessä puhui hyvää ja selän takana pahaa. - -Emännän saavuttua vallan lähelle katsahti vanhus häneen ja nähdessään -hänen kalpeat kasvonsa ja punaiset silmänsä kysyi: "Mikä sinulla on?" - -"Minulla on tietoja Tonista." - -"Mitä hän kirjottaa?" - -"Muut ne kirjottavat." - -Isäntä tuijotti häneen. "Eihän kuitenkaan --?" - -Emäntä pudisti päätään. - -"Haavottunutko?" - -"Ei." - -"Eikö sitäkään? Mitä sitten?" - -Helena ojensi hänelle kirjeen. - -Vitkastellen tarttui vanhus siihen ja luki sen hiljaa itsekseen. - --- -- Notario, monivuotisena asiatuttavana ja vilpittömänä -osanottajana kunnioitettavien holhokkiensa kohtaloihin oli -määrättömästi pahoillaan siitä, että tunsi itsensä pakotetuksi -raskaaseen, surulliseen velvollisuuteen. Täytyessään olettaa, että -suoranaiset tiedot sotakentältä näin levottomina aikoina sattuvien -postinkulku-häiriöiden vuoksi usein ennättävät ennen virallisia -julistuksia ja etteivät nämä taas niin pian olleet arvoisain omaisten -saatavissa, salli hän itselleen luvan todellisimmalla osanotolla, -mutta myöskin mieleenpantavalla viittauksella siihen toivoon, että -taivaan suotuisa sallimus kuitenkin vielä olisi voinut pahimman -ehkäistä, liittää tähän nähtäväksi erään sanomalehtinumeron, jossa -oli virallinen kaatuneiden lista viime taisteluista. -- -- Paperi -rapisi sormen alla, joka siirtyi riviltä riville, nimestä nimeen. -Äkkiä hän säpsähtäen taukosi lukemasta. - -"Mennyttä." Vanhus loi hitaasti katseensa ylös, mutta pian teki hän -tilaa viereensä ja Helena vaipui istumaan penkille hänen sivulleen. - -"No, pitää olla järkevä. Nyt ei ole ensinkään tietoa siitä, missä -Toni on, mutta notario on oikeassa, eihän tarvitse heti uskoa -pahinta, voihan hän vielä ilmestyä esiin. Olen vakuutettu siitä, että -hän vielä kerran palaa takaisin. Rikkaruoho ei kuole." - -Hän yritti olla hilpeän näköinen ja Helena koetti hymyillä, mutta -se oli vain silmänurkkain ja suupielten hetkellistä värähtelyä; he -tunsivat kumpikin ikäänkuin saaneensa toisensa valheesta kiinni ja -tulivat jälleen vakaviksi. - -Taistellen kyyneliä vastaan alkoi emäntä: "Toivokaamme parasta, -mutta meidän on myöskin varustauduttava pahimpaan. Minä pyytäisin -sinua muuttamaan ylös minun luokseni, jotta en elelisi niin yksin -tuossa laajassa rakennuksessa ja jotta sinä myöskin ohjaisit minua -talon hoidossa, mutta ellet tahdo tulla minun kanssani _saman_ -katon alle etkä antaa minulle mitään neuvoja, niin voithan jättää -sen tekemättä, minä koetan sitten tottua kaikkeen ja toimia yksin -niin hyvin kuin osaan. Mutta _se_ armo minulle suo" -- hän painoi -ristissä olevia käsiään rintaansa vasten, -- "että pidät huolta -pojasta, sinä olet hänen isoisänsä, hän on sinun lihaasi ja vertasi, -sinun täytyisi opettaa häntä ja sinulta hän voi jotain oppia, eikä -pojasta ilman miehistä johtoa tule mitään! Alussa pienokainen kai -usein juoksentelee hänen mukanaan sinne; älä kuitenkaan luule -minun tahtovan tehdä itsestäsi lastenpaimentajaa, siinä ijässä -pysyttelevät lapset mielellään yhdessä, mutta kun tyttäreni tulee -suuremmaksi, otan hänet luokseni ja olen pitävä huolen siitä, että -ohjaan ja opetan häntä oikeaan, kuten minun tulee, mutta neuvo ja -opeta sinä poikaa, älä anna hänen kärsiä siitä, mitä sinulla ehkä -vielä entiseltään on minua vastaan." Hän nousi ylös, raskaasti tukien -kättään vanhuksen olalle, ja työnsi pojan tämän polvien väliin. -"Näetkös, ellei nyt olisikaan asia siten kuin se on tapahtunut ja -käynyt, niin en ainoastaan minä olisi maailman hylkäämä, vaan sinäkin -olisit nyt yksin suuressa, rikkaassa kartanossasi." - -Vanhus kurtisti kulmakarvojaan ja katsoi synkästi eteensä; sitten -nyökäytti hän pari kertaa päätään ja laski leveän kätensä pikku -Muckerlin päälaelle. - -Hetkisen kuluttua nousi hän hiljaa istualtaan, vetämättä oikeaa -kättään pois, mutta vasempansa selustalla pyyhkäisi hän aivan -hatunreunan alapuolelta otsaansa ja huohotti: "Kuuma on, emäntä, -kuuma, -- ei sitä olisi uskonutkaan vielä tähän aikaan..." Äkkiä -painoi hän käden kasvoilleen ja huokasi äänekkäästi: "Ah, se on -kovaa." - -"Niin kovaa", itki Helena hiljaa. - - - - -XXIV. - - -Vuodet vierivät, Toni ei palannut takaisin. Molemmat lapset -kasvoivat Sternsteinin hovissa äidin ja isoisän valvonnan alaisina. -Muckerl tunsi suurta kunnioitusta ensimainittua kohtaan ja -todellista kiintymistä isoisään; tämä oli hänestä kaikkia muita -ylempänä, hän oli pojan mielestä kaiken miehisen ja talonpoikaisen -täydellisyyden esikuva, jota hän tavotteli, ja vanhus, jolle tämä -mieltymys teki hyvää, jonka tämä arvonanto täytti ylpeydellä ja -jota pojan hyväoppisuus ilahutti, oli häneen ihastunut ja selitti -harkitsemattoman avoimella tavallaan, että lapsenlapsi oli hänelle -rakkaampi kuin konsanaan oma poika, hän kun ei ollut taipuisa eikä -kykenevä. - -Julianalla taas oli suuremmoinen kunnioitus isoisää kohtaan -- -enempää ei tämä voinut häneltä vaatia -- ja rakkaus emäntään, jonka -kauneus ja viisaus teki hänelle hyvää; se joka äitiä "ylisteli", -se puhui hänen mielihyväkseen ja se, joka antoi selvästi ymmärtää, -että hän kehittyisi äitinsä kaltaiseksi, se oli sanonut hänelle -kaikkein mieleisimmän asian. Tämä valtava kiintymys, tämä lapsellisen -uhmaileva puolenpito voitti emännänkin sydämen ja se, ettei -huolimatta molempien kasvattajain erikoisesta mieltymyksestä toiseen -hoidokkaistaan, kuitenkaan syntynyt minkäänlaista hemmottelua ja -liialla hyvyydellä pilaamista kummankaan lapsen suhteen, se johtui -vain siitä, että vanha isäntä ja nuori emäntä olivat toisilleen -avuksi velvollisuuksiensa täyttämisessä; äiti ei sietänyt -minkäänlaista pojan erikoista etevämmyydenosotusta eikä isoisä tytön, -kilpailu, joka tuli lapsille hyödyksi. - -Usein kehotettiin emäntää toimittamaan miehensä kuolemanilmotus -virastojen tiedoksi, jotta hän sopivan ajan kuluttua ja tilaisuuden -sattuessa jälleen voisi mennä naimisiin, mutta emäntä selitti -mieluummin tahtovansa nähdä poikansa kerran isännöivän Sternsteinin -hovissa ja tyttärensä joutuvan naimisiin, siihen asti oli hänellä -kylliksi huolta ja puuhaa noiden kahden vuoksi eikä häntä enää -haluttanut olla riippuvainen yhdestä ihmisestä ja elää hänen -mielikseen. Lastensa mieliksi hän eli, koska ne olivat häneen -kiintyneet eikä hän huolinut hankkia niille isäpuolta, joka -mielellään olisi voinut tuppautua kaikkien herraksi, -- ja kun häntä -huomautettiin siitä että hän itsekin oli Julianan äitipuoli, niin -kysyi hän hymyillen: "Olenko minä? Huomaatko sinä sitä?" Ja tyttö -pudisti silloin harmistuneena päätään. - -Tosin katseltiin epäillen tuota hilpeätä, kauneudestaan tietoista -naista, mutta ei kukaan Zwischenbühelissä eikä muuallakaan tiennyt -sanoa, että Sternsteinin hovin emäntä olisi koskaan ollut kenellekään -loukkaukseksi. "Jos hän on salaperäinen", -- niin tuumivat jotkut, -joita suuresti harmitti etteivät he voineet saada selville mitään, -- -"niin ompa hän hyvänlaatuinenkin." - -Tämä hänen riippumattomuudenhalunsa, joka lopullisesti oli -hyödyksi kartanolle ja sen perillisille, hänen tosin hiukkasen -turhamaisuudestakin johtuva ponnistuksensa kasvattaa oma poikansa ja -tytärpuolensa tunnollisesti, voidakseen näyttäytyä maailman silmissä -hyväntapaisten lasten kunnioitettavana äitinä, hänen auliutensa -avustamaan tarvitsevia, silloin kun puutteen näkeminen, jonka hän -omasta kokemuksestaan tunsi, oli tuskallista ja hän mielellään tahtoi -siitä päästä, hänen tosin jonkinlaisella kerskumisella esiintyvä -anteliaisuutensa yleishyödyllisiin tarkotuksiin, -- teiden ja -siltojen tekoon, koulujen rakentamiseen ja sen semmoiseen, -- mutta -ainoastaan niihin, ei milloinkaan anottuihin, tuo kaikki teki hänet -hyvin suosituksi ja Zwishenbühelissä samoin kuin ympäristölläkin -kehuttiin häntä "kaikin puolin kelpo naiseksi." Tämän "kelpo naisen" -rinnalla unohdettiin Zinshoferin tyttö ja pyhänkuvaintekijän vaimo, -ei kysytty mikä Sternsteinin emäntä oli ollut tai miksi hän tulisi, -hänet otettiin sellaisena kuin hän oli. - -Hän tiesi tämän. - -Kun sunnuntaisin kellojen kolmannen kerran soidessa Sternsteinin -hovin vaunut pysähtyivät kirkonportaiden eteen, silloin astuivat -Muckerl ja Juliana ensimäisinä rappusia ylös, -- todellakin pulska -pari nuoria ihmisiä, -- ja heitä seurasi isoisä ja äiti. Emäntä pistää -käsivartensa kevyesti isännän kainaloon, ei hän näytä tahtovan tukea -vanhusta, vaan pikemmin näyttää se tapahtuvan siitä syystä, että hän -tahtoo ottaa tasaisia askelia vanhuksen rinnalla, sillä tämä näyttää -haluavan toteuttaa aikomuksensa elää satavuotiaaksi. - -Vanhemmat katsahtavat tyytyväisinä ja ylpeillen edellään astuviin -nuoriin ja nyökäyttävät tutunomaisella ystävällisyydellä päätään -tervehtiville ihmisille, ja silloin välähtää emännän yhä vieläkin -nuoruudeniloisissa silmissä niin itsetietoisesti ja ylimielisesti: -Olenpa toki jotakin! - -Hän oli tietoinen arvostaan ja siitä että hänessä jotain -menetettäisiin, ja pelkkä turhamaisuus se oli, joka ensi hetkestä -alkaen, jolloin tämä tietoisuus hänessä heräsi, sai hänet pyrkimään -myös johonkin "oikeaan" eikä lyömään laimin mitään, mikä voisi tehdä -hänen kadottamisensa huomattavaksi, ja näin teki hän, joka aina ja -alati vain eli yksikseen, suuremman ja paremman vaikutuksen moneen -kuin useat toiset, jotka alttiudella elävät vain yhden ainokaisen -olennon tai muutamien harvojen heitä lähinnä olevain ihmisten -hyväksi, usein yksinomaan tämän eristämisen kautta kovetuttaen kaikki -loitompana olevat aina väärintekoon saakka itseään kohtaan, ja jotka -annettuaan maailmalle esimerkin melkein itsekkäältä näyttävästä, -ahdasmielisestä velvollisuudentäyttämisestä, merkitsemättä sille -vähääkään, astuvat pois näyttämöltä. - -Kuka on säälinyt kelpo oljenpunojatarta ja hänen kunnon poikaansa, -pyhänkuvaintekijää? Kuka säälii oikeudentuntoista Sepherliä? Ei -kukaan. He tekivät sen aina keskenään, eloonjäänyt poismenneelle; -mutta toisin on laita, kun Helena kuolee, ei ainoastaan hänen omien -lastensa sydämet tule murheellisiksi, vaan vieraskin itkee kuumia -kyyneliä; ympäristön köyhille ja kaikille niille, jotka olivat -tottuneet naapurin tuttavallisuudella pyytämään itselleen neuvoa ja -apua, on se päivä oleva raskas, jolloin kuolema noutaa pois emännän -Sternsteinin hovista. - - Lukija voi nyt tehdä yhden kysymyksen. Minkävuoksi kerrotaan - sellaisia juttuja, jotka vain osottavat "miten elämässä käy?" - - Tosin se tuottaa hyödyttömän tiedon, se kun ei opeta muuttamaan - menettelytapoja ja koska opetuksessa kuulemiaan ei kuitenkaan - milloinkaan itse tiedon saaneetkaan yritä saada sopusointuun - tekojensa kanssa; näin jää siis arvattavasti vielä pitkiksi - ajoiksi kaikki inhimillinen pyrkimys ja työskentely vanhalle - kannalleen ja vain uusi kertomus voi todistaa, että ennen - tapahtunutta vieläkin tapahtuu. Sitäpaitsi ei ole mitään - uutta kertoa kauneuden vaaroista sille, joka kaunis on, yhtä - vähän kuin muillekaan; ei ole mitään uutta kertoa, että monen - ihmisen elämässä uskollisuus omaa itseään kohtaan näyttää - olevan yhdistetty toisen pettämiseen; ja panna uuteen pukuun - tuollaisia vanhoja juttuja, joilla on koeteltu vaikutus, - on vain keinotekoinen hätäapu, ja toinen samanlainen on - leikata viimemainittu karkeasta villakankaasta; tämä ei - tapahdu siinä yksinkertaisessa uskossa että talonpojat sillä - olisivat lukijoiksi voitettavissa, eikä siinä keinottelevassa - tarkotuksessa että tällä suosittaisiin erästä yhä enemmän ja - enemmän muotiin tulevaa suuntaa, vaan yksinomaan siitä syystä, - että maalaiselämän rajotettu toimintapiiri vähemmän vaikuttaa - luonteiden luonnollisuuteen ja alkuperäisyyteen, intohimot joko - julkeasti ilmenevät tai vain vääristellyn esityksen kautta - tulevat ymmärrettävämmiksi; ja miten luonteet tulevat kohtalojen - vaikutuksien alaisiksi ja joko turmeltuvat tai alistuvat itse - ja saavat toisetkin alistumaan sen määräyksiin, -- se on - selvemmin käsitettävissä koneistossa, joka on ikäänkuin silmin - huomattavissa, kuin sellaisessa, jota ruma suojus verhoaa ja - huonot koristelut ja huono numerotaulu ympäröivät; olivathan - vanhimmissa, yksinkertaisissa, vaikuttavimmissa kertomuksissakin - sankarit ja ruhtinaat karjankasvattajia ja suurtilallisia, ja - sikopaimenet heidän hoviministerejään ja kanslerejaan. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK STERNSTEININ KARTANO*** - - -******* This file should be named 51524-8.txt or 51524-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/1/5/2/51524 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/51524-8.zip b/old/51524-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index d7182bd..0000000 --- a/old/51524-8.zip +++ /dev/null |