diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/51512-8.txt | 3261 | ||||
| -rw-r--r-- | old/51512-8.zip | bin | 43958 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 3261 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..17b35d2 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #51512 (https://www.gutenberg.org/ebooks/51512) diff --git a/old/51512-8.txt b/old/51512-8.txt deleted file mode 100644 index c7af4a0..0000000 --- a/old/51512-8.txt +++ /dev/null @@ -1,3261 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Laukkuryssä, by A. Rahkonen - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - - -Title: Laukkuryssä - Laulunsekainen ilveily yhdessä näytöksessä - -Author: A. Rahkonen - -Release Date: March 20, 2016 [EBook #51512] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LAUKKURYSSÄ *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - -LAUKKURYSSÄ - -Laulunsekainen ilveilys yhdessä näytöksessä - - -Tanskankielisen teoksen mietteen mukaan kirjoittanut - -A. RAHKONEN - - - - - -Helsingissä, -J. C. Frenckellin ja pojan tykönä, -1869. - - - - - - - Näytetty: C. R. Lindberg. - - - - -HENKILÖT: - - _Wiljakainen_, Johan Mikaelinpoika, | - Hattumaakari, | - _Leena_, hänen tyttärensä, | - _Tikka_, Kaari Johanneksenpoika, | Käkisalmessa. - Kestikievari ja teurastaja, | - _Miettinen_, Matti Katarinanpoika, | - Räätäli ja raatimies, | - _Sopanen_, Elias Jaakonpoika, Kauppias, - _Heimo_, Rikas mies Helsingistä. - _Niilo_, Ylioppilas, Heimon veljen poika. - _Heikki_, Ylioppilas. - _Wasili Petrovitsa_, Laukkuryssä Aunuksesta. - Palveluspoika, kestikievarin-. - Yksi renki. - Toinen renki. - Wieraita ja palvelijoita. - Porvareita vaimoineen ja lapsineen. - Soittajia. - -On tapahtuvinansa Käkisalmessa. - - - - -Teateri kuvaa katua. Oikealla puolella on kestikievarihuone, jonka oven -yläpuolella on kyltti kirjoituksineen: K. Tikka Kestikievari. Huoneen -edessä on suuri pöytä ja muutamia penkkiä. Wasemmalla puolella on -hattumaakarin puoti, jonka ikkunalta näkyy hattuja ja lakkeja ja jonka -oven yläpuolella on myöskin kyltti kirjoituksineen: _Johan Wiljakainen -Hattumaakari_. Puodin vierellä on penkki. - - -ENSIMÄINEN KOHTAUS. - - Niilo ja Heikki, viimemainittu kirja kädessä, istuvat - pöydän ääressä kestikievarinhuoneen edessä. - -_Niilo_. Weljeni, heitä jo pois tuo kirja kädestäsi! En voi enää -kuunnella, sillä päässäni on vallan toisia ajatuksia. - -_Heikki_. Mutta, veli kulta, koska nyt olemme runomatkallamme, niin -emme saa muuta ajatella kuin runollisuutta. Ja kun kädessäni sattuu -olemaan juuri se osa kirjaa "Mansikoita ja Mustikoita", jossa Suonio -puhuu Suomen kansan runoilijoista, niin sallihan minun katsoa, onko -täällä Käkisalmessa asuskellut ketään Suomalaista runoilijaa. -(Lattaelee kirjaa.) Onpa todellakin. Tässä mainitaan, että Pietari -Mansikka on ollut täällä siltavoutina ja on yksi parempia kansan -runoilijoita. - -_Niilo_ (joka yhä katsoo tuijottaa hattumaakarin puotiin päin). -Muistaakseni sanotaan siinä myöskin, että lemmen liekki pani täällä -hänen runolähteensä lirisemään. - -_Heikki_. Se on kyllä totta. Mutta etpä suinkaan olisi sallinut, että -Mansikka olisi samassa nainut tuon hattumaakarin kauniin tyttären? -Jumala paratkoon! kylläpä oletkin jo antanut tuolle hattumaakarille -meidän molempain matkakassasta niin paljon rahaa, että hän jo minun -mielestäni voisi antaa tyttärensä kaupanpäällisiksi. - -_Niilo_. Heikki, et saa puhua niin! Leena on siveyden kuva. - -_Heikki_. Sen minäkin luulen, sillä olenhan nähnyt hänen kääntävän -selkänsä sinuun, kun häntä puhuttelet. - -_Niilo_. Jospa tietäisin hänen sillä tarkoittavan, etten ole hänen -suosiossansa, niin olisi onnettomuuteni todellakin suuri. Melkein neljä -viikkoa olemme jo viipyneet Käkisalmessa. Setäni luullee minun jo aikaa -sitten lähteneen kanssasi täältä Inkerinmaalle runonkeruulle, sekä -ihmetelnee sitä, ettei ole saanut minusta mitään tietoa. Tuo kaunis -neitohan on minut tänne vanginnut. Jopa olen juossut hyvin monen asian -vuoksi tuohon puotiin. - -_Heikki_. Kylläpä puhut totta! Kuinka monta hattua jo lienetkin -ostanut. Warmaankin kaksitoista hattua ja seitsemän lakkia! Jumala -paratkoon, oletpa aika kassööri! Niillä rahoilla olisimme jo aikaa -sitten olleet matkamme perillä. - -_Niilo_. Waan kuinka minun olisi pitänyt tehdä? Täytyihän minulla olla -jotakin asiaa, sillä enhän olisi voinut asiatta puotiin mennä. Mutta -mitäs sekään on minua auttanut? Hän tuskin vastaa kysymyksilleni; -tavallisesti menee hän pois ja jättää isänsä tekemään kanssani kauppaa. - -_Heikki_. Kas niin, Niilo kulta, pienissä kaupungeissahan pitää -viattomuutta hakea; Helsingissä on se jo aikaa sitten huutokaupalla -myyty. - -_Niilo_. Onko Helsingistä jo posti tullut? - -_Heikki_. Ei vielä, vaan sitä odotetaan parasta aikaa. - - (Nousevat seisalleen.) - -_Niilo_. Jospa tietäisin, mitä setäni minulle kirjoittaa! - -_Heikki_. Jospa tietäisin, lähettääkö hän rahaa! - -_Niilo_. Minun on ollut vaikea hänen kukkaroonsa turvautua. Waan kun -Helsingin kirjallisuuden seura on määrännyt meille niin hirveän vähän -matkarahaa, niin ei muuta turvaa ole ollut kuin sedältäni lisäksi -pyytää. Hän onkin hyvä ja rikas mies, ja onpa siis syytä toivoa. - -_Heikki_. Saanko luvan kysyä, mitä muuta olet hänelle kirjoittanut? - -_Niilo_. Pelkkää totta vaan, sillä totuushan maan perii. Ensiksi olen -minä kiittänyt häntä siitä, että hän on hätätilassa luvannut auttaa -minua rahoilla. Sitten olen minä kertonut hänelle hyvin tarkoin -runoretkemme Karjalassa ja viimein olen hänelle kirjoittanut olostamme -Käkisalmessa -- ja olen samassa tunnustanut kiihkouteni. - -_Heikki_. Se tahtoo sanoa, kiihkoutesi tuhlaamaan rahaa hattuihin, -jotka kyllä hintansa takaisin tuovat, jopa kenties korkoakin, kunhan -vaan odotamme Käkisalmen markkinoita. - -_Niilo_. Siitä en ole sanaakaan virkkanut, mutta lemmenkiihkouteni, -kas, sen minä olen tunnustanut ja luvannut samassa heittää se sekä koko -kaupunkikin Jumalan nimeen, kunhan vaan saan rahat käteeni, että sitä -tehdä voisin. - -_Heikki_. Ja sinä luulet sitä voivasi tehdä? - -_Niilo_. Minun täytyy; minun kunniani sitä vaatii. Leena ei minua -rakasta, hän päinvastoin jopa ylenkatsoo minua. Tahdonpa vielä -viimeisen kerran koettaa päästä hänen kanssansa puheille; tuleehan hän -tavallisesti tähän aikaan puotiin. - - (Katsoo sinnepäin.) - -_Heikki_. Herra siunatkoon! Aiotko taaskin ostaa itsellesi uuden hatun? - -_Niilo_. Kaikkiapa vielä! Minä tahdon vaan nähdä Leenaa ja hänen omasta -suustansa kuulla onneni. - -_Heikki_. Kas se on sekä kristillistä että loogillista. Mutta mitä -hattuihin tulee, niin täytyy minun muistuttaa, että me jo viimeinkin -suurella rahantuhlaamisella olemme saaneet niitä koko tusinan; olisihan -siis synti suuri hankkia vielä lisäksi kolmastoista, joka silloin -häpäisisi niin pyhän luvun kuin tusina on. Eikä silloin mikään muu -auttaisi kuin kerätä toisia hattuja lisäksi niin monta, että toinenkin -tusina tulisi täyteen. - - (Postikellon helinä kuuluu.) - -_Niilo_. Ai posti tulee! Heikki, ole niin hyvä ja lähetä joku kiireesti -postikonttoriin kysymään, onko minulle tullut jotain kirjettä. - -_Heikki_. Menenpä aikani huviksi itse. - - (Menee.) - - -TOINEN KOHTAUS. - - _Niilo_ perällä. _Tikka, Miettinen, Sopanen_ ja joukko - _ravintolan vieraita_ sekä _palvelijoita_ rientää juosten ulos - kestlkievarihuoneesta. Miettisellä on vielä ruokaliina rinnalla - ja Sopasella kädessä luupalanen, jota hän kaluaa. - -_Kööri_. - -(Lauletaan kuin: Arvon mekin ansaitsemme.) - - 1. - - Ai, ai! Helsingistä milloin - Posti tänne tullut on, - Käkisalmi, riemus silloin - Onpi vallan verraton! - Iloa niin suurt' ei suonut - Mikään oo, kuin se on tuonut. - - 2. - - Kun jo kello heläjääpi - Wirstan päästä kaikuen, - Ruoka unhotuksiin jääpi, - Wiinapullo samaten. - Uutisia kuulla saamme, - Niitä tarkoin tutkikaamme! - - 3. - - Wirallinen Lehti noista - Sanomist' on mieluisin, - Hallituksen asioista - Haastelee se liiakskin; - Jos se pulaan joutuu milloin, - Almenninki auttaa silloin. - - 4. - - Hufvudstadin-bladi painaa - Lukea mit' ansaitsee, - Senpätähden siitä aina - Neidot kohta tappelee, - Sekä uteljaisna juoksee - Ämmät kahvipöydän luokse. - -_Tikka_ (palveluspojalle). Hei, Pekka, juokse paikalla postikonttoriin -ja tuo meille sanomalehdet. - - (Poika menee.) - -_Miettinen_. Niin kovin mielelläni tahtoisin tietää, onko -sanomalehdissä puhuttu komersiraati Petrovitsasta. - -_Tikka_. Sitä minäkin tahtoisin niin mielelläni tietää. Häntä odotetaan -Walamoon. Tuo mainion rikas komersiraati Wasili Petravitsa Moskovasta! - -_Miettinen_. Sanotaanpa hänen matkastansa olevan ilmoitettu Moskovan -Wietomostissa, vaan varmaankin saamme Wirallisesta Lehdestä hänestä -tarkempia tietoja. - -_Sopanen_ (kaluen luuta). Saammepa kunnon paistin. - -_Miettinen_. Siitäkö, jota kaluatte? - -_Sopanen_. Ei, minä tarkoitan Petrovitsaa. Mutta semmoista herkkua -saamme tavallisesti haistella, vaan ei maistella. Täällä Käkisalmessa -ei meillä ole mitään hyötyä hänestä, sillä hän tietysti lähtee samalla -höyrylaivalla pois. - -_Tikka_. Nuo hiiden höyrylaivat! Tuskinpa enää saa hyviä matkustavaisia -nähdäkään. Jos asian laita tulee näin pysymään, niin kaikki ravintolan -isännät täällä meidän maalla, minä tarkoitan Lyssenpurissa ja -Käkisalmessa, kuolevat nälkään hyvin pian. - -_Miettinen_. Waan sanoppas, mikä on oikeastaan hänen Walamomatkansa -tarkoituksena? - -_Sopanen_. Hänen Walamomatkansa tarkoituksena? -- Maltas kunhan pyyhkin -suuni puhtaaksi, niin paikalla sanon sen. - -(Laulaa säveleellä: Tyhjät maljat pidoissa.) - - 1. - - Petrovitsa mynteillään - Kansaa tanssittaapi, - Sodan saa hän syttymään, - Rauhat rakentaapi. - - 2. - - Hopeaiset hetulet - Häll' on puvussansa, - Napit kaikki kultaiset - Häll' on takissansa. - - 3. - - Hällä kammareissakin - Kultakruunut riippuu, - Hänpä polttaa setelin, - Sytyttäissä piippuu. - - 4. - - Waan kun hän on ihminen. - Syntejä hän kantaa, - Niistä päästä, munkeillen - Rahaa tahtoo antaa. - - 5. - - Mutta kyllä meillekin - Tuhansia jääpi, - Kukkaromme kovemmin - Silloin heläjääpi. - - 6. - - Weljet, kyllä meillekin j.n.e. - -_Miettinen_. Kas, hänpä vasta on kunnon mies. Woi, jos hän jo olisi -täällä! Ehkä teettäisi tykönäni uudet housut. - -_Tikka_. Ja ostaisi pihatostani härkiä. - -_Sopanen_. Ja puodistani Wuoksen lohta. - -_Miettinen_. Minä, joka olen kaupungin vanhin ja raatimies, antaisin -kunnianosoitukseksi porvariston marssia hänen edessänsä. - -_Tikka_. Ja minä härkäni ja mullikkani. - -_Sopanen_. Ja minä kauppapalvelijani ja piikani. - - (Palveluspoika tulee takaisin.) - -_Palveluspoika_. Tässä on sanomalehdet. - - (Kaikki kiiruhtavat hänen luoksensa.) - -_Muutamat_. Hufvudstadin-bladi! - -_Toiset_. Almenninki! - -_Toiset_. Wirallinen Lehti! - -_Miettinen_ (tempaisee kaikki sanomalehdet). No, noh! Emmehän voi -kaikki samalla kertaa lukea. Menkäämme ruokasaliin; minä luen teille, -niin voimme sitten asioista keskustella. - -Kaikki. Se on oikein! Se on oikein! - - (Menevät kestikievarihuoneesen.) - -_Tikka_, (joka huomaa Niilon, palaa takaisin). Kuulkaa, herra Heimo -kulta! Älkää suuttuko! Minä olen kovassa rahan pulassa. Olisiko teidän -mahdollista suorittaa tänäin antamani rätinki. - -_Niilo_. Aivan mielelläni tahtoisin sen tehdä, mutta sanoa täytyy -vaikka hävettää, ettei minulla ole tällä hetkellä ollenkaan rahaa, vaan -minä odottelen vekseliä Helsingistä ja lähetin nyt juuri toverini -postikonttoriin kysymään tokko semmoista on jo tullut. - -_Tikka_. Sepä on lysti kuulla! Suokaa kuitenkin anteeksi rohkeuteni, -vaan ajat ovat nykyään niin kovat. (Mennessänsä itsekseen.) Tuopa on -merkillinen mies! Ties Jumala, mitä hän täällä Käkisalmessa näin kauvan -tehnee. Luulenpa, ettei mahda hänen laitansa oikealla tiellä olla. - - -KOLMAS KOHTAUS. - - Niilo. Leena (puodin ovelia). - -_Niilo_. Jos ei minun vekselini tänäin tule, niin en tiedä mitä tehnen --- (Huomaa Leenan). Mutta tuossa on Leena. Kenties hän näkee minut. -Näinköhän menen hänen luoksensa. Tahdonpa kuitenkin vähän aikaa olla -etempänä. - - (Leena käypi, Niiloa huomaamatta, sukanneulonta kädessä, - puodin ulkopuolella edes ja takaisin.) - -_Leena_. (Laulaa säveleellä: Minä seisoin korkeella vuorella.) - - 1. - - Kaunis neito, sä, joka katselet - Ikkunastasi minuhun. - Sekä lintuin laulua kuultelet, - Käännät korvasi riemuhun! - - 2. - - Älä noin sä kylm' ole ainiaan, - Ole lempeä minullen, - Mua laske, kultani, joutuisaan - Sinun luoksesi sisällen. - - 3. - - Miksi poika laulat tuon laulelon? - Sekä miks pyrit luoksein noin? - Kuules, kuules, kyll' ovi auki on, - Minä sulle sen virkkaa voin. - - 4. - - Sinun ensin tuntea täytyy tie, - Kuule, niin minä neuvon sen: - Mene tuonne kirkolle, siellä sie - Sitten kolkuta ovelien. - - 5. - - Mutta vaivaloinen on kirkkotie, - Oi sä, neitoni armahin! - Raput laske seinälle, että mie - Sinun luoksesi pääsisin. - - 6. - - Poika ei, sill' onpi mon' onneton - Pudonnunna jo rapuilta, - Mutta kirkonportti se varma on - Sekä leveä astua. - -_Niilo_ (läheten Leenaa). Hyvää päivää, kaunis neito! - -_Leena_. Ai! tekö se olittekin? - -_Niilo_. Ette suinkaan te ole vihoissanne siitä, että olen kuunnellut -teidän lauluanne? Sillä laululla on kaunis sävel. Minä olen kuullut -Kreetta Haapasalon laulavan sitä Helsingissä; vaan voin vakuuttaa, että -jokainen, joka on kuullut sen laulun teidän suustanne, sanoo samoin -kuin minäkin, teidän laulavan sitä paljoa suloisemmasti kuin hän. - -_Leena_. En voinut haaveksiakaan, että niin taitava nuottien tuntija -oli lähellä minua; muuten en olisi ollenkaan laulanut. - -_Niilo_. Mutta sanatkin minua ihastuttivat; ne ovat vallan uudet. - -_Leena_. Uudet, sanotte te? Ei ne ole uudet. - -_Niilo_. Ei ajatusten puoleen, mutta -- - -_Leena_. Kenties aikomuksenne onkin puhua isäni kanssa? - -_Niilo_ (hämmästyksissään). Aivan niin; sehän minun aikomukseni olikin, -vaan saanenhan onnen puhella teidänkin kanssa? - -_Leena_. Minä käsken hänen tulemaan ulos. - -_Niilo_ (yksinään). Saakuri vieköön! Taas hän menee pois ja jättää -minun tavallisuuden mukaan isänsä kanssa loruamaan. - - -NELJÄS KOHTAUS. - - Niilo. Wiljakainen. - -_Wiljakainen_. No, hyvää päivää, maisteri Heimo! Wielähän te olette -täällä Käkisalmessa. Suvaitsetteko mitä? - -_Niilo_. Suvaitsenko mitä? Oi, teidän puodissanne on hyvin paljon -kaunista tavaraa, paljon, jota mieleni tekee! - -_Wiljakainen_. Koko puotini on tarjolla. Mitä pitää olla? Pyöreääkö -hattua, vai silkkihattua? Wai kenties haluatte uusia kesälakkeja aivan -Pietarin muotia? - -_Niilo_ (ajatuksissaan) Waan kuulkaa, osaatteko selittää arvoituksia? - -_Wiljakainen_. Kyllä, jos vaan ne eivät ole aivan vaikeita. - -_Niilo_. Saappa nähdä, näinköhön arvaatte mitä puodistanne kernaammin -haluaisin omakseni. - -(Sävel: Flikka kaunis suloinen.) - - 1. - - Akkunaan kun käännän pään -- - -_Wiljakainen_ (juoksee puotinsa akkunan luo, katsoo sisälle ja lausuu -jälkeen muistostansa). - - "Akkunaan hän kääntää pään" -- - -_Niilo_. - - Sieltä satun näkemään -- - -_Wiljakainen_ (lausuu jälkeen muistostansa). - - "Sieltä hatun näkee hän" -- - -_Niilo_. - - Mi on liljaa valkeampi, - Muita kaunihin. - - 2. - - Sill' on suuret silmät kans, - Kullasta on kiehkurans, - Järkeä ja ymmärrystä - Ne ne verhoaa. - -_Wiljakainen_. - - Herra, kyllä arvannen, - Tänne kohta tuon mä sen. - -(Menee puotiinsa.) - -_Niilo_. - - Mitä hän nyt tarkoittaapi, - En voi käsittää. - - 4. - -_Wiljakainen_ (tulee valkea hattu kädessä). - - Tässä, tässä nyt se on; - Tää sai vasta palkinnon, - Kun on liljaa valkeampi, - Muita kaunihin. - - 5. - -(Näyttää hatun huokureikiä.) - - Sill' on suuret silmät kans. - -(Näyttää keltaista hatunnauhaa.) - - Kullasta on kiehkurans. - -(Panee hatun Niilon päähän.) - - Järkeä ja ymmärrystä - Nyt se verhoaa. - -_Niilo_ (ottaa hatun päästään ja katselee sitä.) Paha kyllä, että nuo -runolliset vertaukset sopivat samalla kertaa useampaan kappaleesen. - -_Wiljakainen_. Mitä te nyt tarkoititte? Enkö minä ole oikein arvannut? -Kyllä kaiketi; sillä mahdotonta on erehtyä noin selvästä arvoituksesta. -Pitäkäätte vaan se hattu! Se kaunistaa teidät ja sopii päähänne, -niinkuin olisi mitan mukaan tehty. - - (Panee hatun jälleen Niilon päähän.) - -_Niilo_. Niinkö luulette? (Wähän aikaa mietittyään, huoaten.) Waan mitä -se maksaa? - -_Wiljakainen_. Kyllä se on vähintäin kolmenkymmenen markan arvoinen, ja -vaikka minun oma veljeni pyytäisi sitä, niin ei hänkään saisi -halvemmasta. Waan yhtä kaikki. Koska te olette minulta jo niin monta -hattua ostaneet, niin voittehan ikäänkuin tuttavuuden puoleen saada se -kahdestakymmenestä viidestä markasta; enhän minä viidestä markasta -välitä, kunhan vaan muuten hyvä kauppa syntyy. - -_Niilo_. Katsokaa, minulla on tässä kahdenkymmenen markan seteli. -(Itsekseen.) Jumala paratkoon, lienee jo viimeinen! (Ääneensä.) Jos -myytte tuon hatun minulle tähän rahaan, niin ostan vielä senkin. - -_Wiljakainen_. No, olkoon menneeksi tuon kauniin setelin vuoksi ja -sitten on hattu teidän. Tuhannen kiitoksia. Jos vielä edeskinpäin -tarvitsette apuani, niin kääntykää vaan puoleeni. (Tahtoo mennä, vaan -palaa takaisin.) Waan kuulkaa vielä sananen. Minun tapani ei ole olla -uteliasna, mutta suokaa anteeksi jos kysyn, mitä te oikeastaan niin -monella hatulla teette? Itse asia ei minuun kuulu, mutta mieleni tekee -niin kovin tietää. - -_Niilo_. Mitä minä niillä teen? -- Minä ostan niitä sen tähden, että -- -että -- että minä olen mielitehtoinen. - -_Wiljakainen_ (hämmästyksissään). Wai herra on mielitehtoinen -- - -_Niilo_. Niin, minä mielin hattuja, se on, mieleni tekee hattuja. - -_Wiljakainen_. Hattuja? Sekö se olikin vaan? -- Herra Jumala, löytyypä -noita mielitehtoisia monta sorttia. Mainittu sortti on kuitenkin -kaikista viattomia; se on aivan varmaa. -- No tuhansia kiitoksia, -jääkää terveeksi! (Itsekseen.) Hän on siis mielitehtoinen, se tahtoo -sanoa: mielipuolinen. - - (Menee.) - -_Niilo_ (yksinään). Aika tuhmasti teinkin nyt. Jos ei vekseli tule, -niin olen mennyt mies. - - -WIIDES KOHTAUS. - - Niilo. Heikki. - -_Heikki_ (katsoo ympärillensä). Minun toverini ei näytäkään olevan -täällä, mahtanee siis olla kammarissansa. - - (Tahtoo mennä kestikievarihuoneesen.) - -_Niilo_. Heikki hoi! minnekkä matka? - -_Heikki_. Herra Jumala! Sinäkö olitkin? Todellakaan en tuntenut sinua. -Mitäpäs nyt? Johan taas olet ostanut itsellesi uuden hatun. - -_Niilo_. Onko sulla kirjettä? - -_Heikki_. Kirjettä? Ei tuon enempää mitä kädessäni näet. - -_Niilo_. Ei kirjettä! Ei vekseliä! Pahuus vieköön. - -_Heikki_. Oletko taas ostanut hatun? - -_Niilo_. Mitä se sinuun kuuluu? - -_Heikki_ (pilkallisesti.) Minun täytyy sanoa, että se on hirveä tapa, -johon olet kiihkostunut. Kylläpä varoitetaan nuoria miehiä -kortinlyönnistä, juomisesta ja naisista, vaan unhotetaan sitä vastoin -varoittaa vaarallisimmasta himosta. Jospa minä jolloinkin tulisin -papiksi, niin saarnaisin seuraavalla tavalla: (saarnaten) Lyö korttia -niin paljon kuin mielesi tekee, juo niin paljon kuin mielesi tekee, -armastele niin paljon kuin mielesi tekee, vaan lupaa pyhästi vannoen, -(kovemmalla äänellä) ett'et osta useampaa kuin yksi hattu vuodessa. - -_Niilo_. Waikka olen kovassa pulassa, niin en voi kuitenkaan olla -nauramatta. Luulenpa, että sä et ole oikein viisas. - -_Heikki_. Niinhän aina rakastuneet ihmiset luulevat viisaista, kun -nämät antavat heille hyviä neuvoja. Ajattelepas, alku työn kaunistaa, -lopussa kiitos seisoo. Samoin himojenkin laita. Ensin ne kasvavat -huomaamatta, vaan sitten ne paisuvat niinkuin nuoskalumessa vierivä -lumipallo. Jos ei niitä jo ajassa tukehuteta, niin vievät ne päin -helvettiin, niinkuin tuo kirottu hattuinhimo on sinulle tekemäisillään. - -(Laulaa säveleellä: Ei ole ajat, niinkuin oli ennen.) - - 1. - - Harmiksi pistää alkavi jo mulle, - Mikäpä viimeinkin lopuksi tullee. - - 2. - - Hattuja meillä on jo kolmetoista, - Seitsemän lakkia, tees tili noista! - - 3. - - Kaikk' katukoirat pilkkaavat jo meitä. - Hiitehen siis sinä hattusi heitä. - - 4. - - Paljon myös niiden rahtipalkka maksaa, - Kumpiko meistä sen suorittaa jaksaa. - - 5. - - Parhain siis ollut oisi niittä olla, - Kuin kiristupahan veloista tulla. - -_Niilo_. En taida parempaa vastausta antaa saarnoihisi kuin seuraavan: - -(Laulaa säveleellä: Wuonna kuusikymment' kuus). - - 1. - - Etpä käsittää sä voi - Sydämeni vaivaa, oi! - Kun vaan puotiin katson ma, - Mielein tekee hattuja. - - 2. - - Kun näin eilen semmoisen, - Katos rauha sydämen, - Jos mä kävin, haastelin, - Hattua vaan muistelin. - - 3. - - Saakur soikoon, huudahdin, - Se mun saada pitääkin! - Waan kun ostetuks sen sain, - Rauh' ei tullut rintahain. - - 4. - - Tänäin juur, kun tahdoin ma - Murhettani haihduttaa, - Hatun näin tään valkoisen, - Paisui vaiva sydämen. - - 5. - - Näin nyt mietin: hattu tuo - Mulle varman onnen suo, - Kun se päätäin kaunistaa, - Sydämein myös rauhoittaa. - - 6. - - Saakur soikoon, huudahdin, - Se mun saada pitääkin! - Waan kun ostetuks sen sain, - Rauh' ei tullut rintahain. - -_Heikki_. Kas niin, johan nyt olet kovin syntiin paatunut! Enpä olisi -voinut luullakaan, sinun vielä niin pitkälle joutuneen. Nyt en enää -tahdokaan juurtaa sanojani sinuun, sillä kun himo on jo kerran niin -suureksi paisunut, että -- -- - -_Niilo_. Kyllä arvaan, mitä aiot sanoa. - -_Heikki_. Mistä sen arvaat? - -_Niilo_. Minä olen lukenut tuon saarnasi Granfeltin siveysopista. Kas, -tässä; (ottaa hatun päästänsä ja antaa sen hänelle) ota veikkoseni -tämäkin ja pane se toisten joukkoon ja käske pojan tuoda minulle -matkalakkini. - -_Heikki_. Oh-hoh! Nyt meillä on jo kokonaista kolmetoista hattua. Kun -asetan ne kaikki päälletysten pöydälle, niin syntyypä niistä koko -tonttu; yksistään jo tämäkin voisi pimeässä peljästyttää ihmisen -kuoliaaksi. - - (Heikki menee.) - - -KUUDES KOHTAUS. - - Niilo yksinään. - -_Niilo_. Sitä pahempi, että Heikki on oikeassa. Jopa alan hävetä. Eikä -olekaan mikään ihme, ettei Leena pidä minusta, kun näkee miten -narrimainen minä olen. Joka kerran kun menen puotiin, saadakseni -kohdata häntä, menee hän matkaansa ja jättää minun isänsä kanssa -puhelemaan. Näin jäätyäni pulaan, on minun täytynyt joka kerta ostaa -itselleni hattu, kun en ole rohennut oikeaa asiatani julkaista, sillä -enhän voi asiatta mennä vieraiden luo. Luultavasti nauraa Leena minua -siitä. Jos olisin miehuudella ja tarkoitukseni toteuttamiseen -turvautumalla itseäni käyttänyt, niin olisin varmaankin jo kauvan aikaa -sitten saanut tilaisuuden aukaista sydämeni hänelle, joutumattani -pilkan-alaiseksi näiden kaikkien hattujen ostamisesta. Waan rakkaus on -kummallinen sikiö; se syntyy sekä elää kahdella tavalla samalla kertaa. -Ajan huviksi se minussa syntyi, vaan kohtapa poltin itseni, ikäänkuin -perho, siinä liekissä, jonka ympärillä häärin. Ihmekö siis, että Leena -katsoo minuun samoilla silmin kuin ensi alussa tietämättä, ettei -rakkauteni enää olekaan pelkkää mairetta, mutta sydämeni hartainta -toivoa. Niin, niin! tästä silmänräpäyksestä alkaen tahdon muuttaa -tapani; ja vielä parempi olisi, jos minulle onnistuisi sammuttaa se -vähäinenkin lemmen liekki, jonka kenties olen häneen sytyttänyt. -Saakurin hatut! Pahuus vieköön, etten ole voinut olla rauhoillani! - - -SEITSEMÄS KOHTAUS. - - Niilo. Tikka. - -_Tikka_. Kuulkaa herra, rohkenenko kysyä, joko olette saaneet -vekselinne ja olisiko teidän mahdollista auttaa minua rahanpulasta? - -_Niilo_. En, hyvä isäntä, en toden todellakaan ole sitä vielä saanut. - -_Tikka_. Ettekö? Sepä nyt vasta oli saakeli! Ties Jumala, mitä minun -tulee tehdä. Tänäin täytyy minun maksaa suuri rahasumma tavaroista. -Olenpa mennyt mies, jos ette minua pulasta päästä. (Itkee.) Ah, herra -Heimo! Perkele vieköön, miten väärin te olette tehneet, kun olette -saattaneet minun miesparan tämmöiseen helvetinmoiseen piinaan. - -_Niilo_. Woi, mikä onnettomuus! Nyt hän itkee! Hävetkäätte toki, herra -Tikka! Eihän miehen sovi itkeä noin vähänpätöisestä asiasta, akkojen -työtähän se on. Rahanne kyllä saatte, se on tietty se. - -_Tikka_. Woipi olla mahdollista, mutta, saakuri vieköön, eipä olekaan -samaa, jos minä saan ne tänäin tahi vasta vuoden jälkeen. Näinköhän -kuitenkin voisitte antaa minulle edes jonkinmoista takausta. - -_Niilo_. Mitä takausta minä voisin teille hankkia, koska olen umpi -vieras täällä kaupungissa? Paljoa helpompi on minun hankkia teille -rahaa, kuin takausta. - -_Tikka_. Sitä parempi, maksakaa siis velkanne rahassa. - -_Niilo_. Kyllä te saatte, sanon minä vielä kerran, vaan malttakaa toki -siksi, kunnes itse saan rahaa. - -_Tikka_. Kas, sepä vasta oli lohdutusta se! - - -KAHDEKSAS KOHTAUS. - - Niilo. Tikka. Heikki tulee, kantaen selässään kolmeatoista - hattua ja seitsemää lakkia, jotka kaikki ovat sidotut - kiehkuraksi yhteen lankaan. - -_Heikki_. Niilo, tässä on matkalakkisi, jota halusit. - -_Niilo_ (ottaa hatut). Mitä tämä nyt taas merkitsee? - -_Heikki_. Herra Jumala! pitäähän meidän ajanhuviksemme tehdä tiliä -rikkauksistamme. Sentähden tahdon minä näyttää sinulle tätä kaunista, -uudenmoista kiehkuraa. Katsopas vaan, valkea hattu on keskellä, toiset -kaksitoista ikäänkuin apostolit sen ympärillä ja seitsemän lakkia -niiden välillä, niin että tämä kokonainen harakanpelotus olisi sitä -komeampi. Sääli vaan, ettei ne ole vanhain akkojen yömyssyjä. - -_Tikka_. Mitä kummaa tämä merkitsee? - -_Heikki_. Minä selitän sen teille. Kuulkaa isäntä, aikomuksemme on -ripustaa tämä koristus teidän huoneenne lakeen kynttiläkruunun -asemesta, koska teidän kammarinne näyttävät melkein kaikki olevan -jotensakin tyhjät huonekaluista. - -_Niilo_ (puoliääneensä Tikalle). Näettehän, onhan minulla koko joukko -hattumaakarinteoksia. Sitä paitsi olen keksinyt itse uudenmuotisen -hatun, vaan se ei tähän kuulu; pää-asia on, että nuo hatut ovat kaikki -minun omani. Te pyysitte taanoin takausta ruuasta ja kortteerista. Minä -annan teille nämät hatut. Sen te kyllä hyvin käsitätte, että ne -maksavat paljoa enemmän koin mitä minä olen teille rätinkinne mukaan -velkaa. Tässä on kolmetoista hattua ja seitsemän lakkia; lukekaatte! -- -No, mitä arvelette? -- Wai tahdotteko ostaa ne minulta, niin sitten -suoritan teille velkani. - -20 - -_Tikka_. Oikein on; kolmetoista hattua ja seitsemän lakkia, kaikki -aivan uusia, ikäänkuin hattumaakarin puodista vasta lähteneitä. Waan en -minä niitä juuri ostaa tahdo, sillä Jumal' auta en tiedä minne ne -panisin. Mutta pantiksi, takaukseksi, kas, se toiselta korvaan soi. -Silloin otan ne kiitollisuudella vastaan ja talletan kunnes vekselinne -saatte. - -_Niilo_. Minusta olisi parempi, jos te ne ostaisitte. - -_Tikka_. Kyllähän siitä vielä ehdimme tarkemmin puhua. - -_Niilo_. Herra kestikievari! Ottakaa siis nämät hatut ja viekää ne -huoneesenne. - -_Heikki_. Mitkä syntiin viettää ihmisraukkaa, hitto ne viimein suuhunsa -haukkaa. - -(Lauletaan kuin: Janon juoma sammuttaa.) - - 1. - -_Tikka_. - - Kiittää nöyrimmästi saan. - Älkää vihastuko vaan - Minuun raukkahan! - Weijareita täällä käy, - Joill' ei sivistystä näy - Juuri olevan. - - 2. - -_Niilo_. - - Teill' on oikein, kyllä saa - Nyky-aikaan kavattaa - Joka ihminen; - Muuten helpost' tapahtua, - Ettei ruokaa ees saa suu. - -_Tikka_. - - Oikein puhutten. - - 3. - -_Heikki_ (Niilolle). - - Hattujoukon kummoisen - Söimme hintaan kalliisen! - Synti on se suur. - Saanko hälle sanoa: - "Kiitoksia ruuasta", - Waikk' ei kestäs juur. - - 4. - -_Niilo_ ja Heikki (Tikalle). - - Hattujoukon kummoisen - Söimme hintaan kalliisen! - Synti on se suur. - Saamme teille sanoa: - Kiitoksia ruuasta. - -_Tikka_. - - Kiittämist' ei juur. - -(Hän aukaisee oven Niilolle ja Heikille, jotka menevät sisään.) - - -YHDEKSÄS KOHTAUS. - - Tikka. Renki (kirje kädessä). Sopanen. - -_Renki_ (kovin hengistyksissään). Herra kauppias Ilja Jaakkovitsa -Sopanen! Ilja Jaakkovitsa Sopanen! eikö hän ole täällä. - -_Tikka_. Mikä hätä nyt? - -_Renki_. Postin kanssa on tullut kirje herra kauppias Ilja Jaakkovitsa -Sopaselle ja sillä on kiiru. Hänen rouvansa, Repekka Jaakkovitsa, -sanoi, että hän on täällä. - -_Tikka_. Kyllä hän on täällä. Anna kirje minulle, niin minä vien sen -kiireemmiten hänelle. - -_Renki_. En tohdi, sillä minun itseni täytyy se antaa hänelle. - -_Tikka_ (Huutaa ravintolaan). Ilja Jaakkovits! täällä on yksi mies, -joka tahtoo puhua teidän kanssanne. - - (Sopanen tulee.) - -_Renki_. Saan sanoa paljon terveisiä rouvalta ja tässä on teille kirje, -joka juuri nyt postin kanssa tuli. - -_Tikka_. Näinköhän tuo sanoma tuonee mulle ravintolan vieraita? - -_Sopanen_. Sano rouvalle terveisiä paljon ja että minä tulen -illalliseksi kotiin. - -_Tikka_. No, mitähän tuossa kirjeessä nyt on? - -_Sopanen_ (lukee). "Korkiast kunnioitettu herra Ilja Jaakkovits -Sopanen, Rehellinen ja kuulusa kupietsa Käksalmes; _swojei rukuu_", se -on suomeksi, hänen omaan käteensä, eikä kenenkään muun; "_skooro, -skooro_", se tahtoo sanoa, oikein välein. (Aukaisee kirjeen.) -"Systerpek heinäkuun 1 päivä." -- Ah, se on kirjeenvaihtajaltani -Systerpekistä. Hän kirjoittaa minulle aina tärkeimmät uutiset sieltä. -(Lukee itsekseen.) Herra Jumala, mitä näen! Auttakaa! auttakaa, minua -pyörryttää! Minä kuolen! - - (Hän on lankeamassa maahan, Tikka ottaa kiinni ja - vie hänet penkille kestikievarihuoneen vierellä.) - -_Tikka_. Woi Jumalani! tähän tarvitaan kiiruisaa apua! - - (Töytää hattumaakariu ovelle ja huutaa sisälle.) - -Hajuvettä! hajuvettä! Wälskäri! Wälskäri! -- Ah, toden totta, nytpä -erhetyin pelkästä peljästymisestä. (Huutaa omasta ovestaan sisälle.) -Hajuvettä! Wälskäri! Wäliin! Ilja Jaakkovits laulaa viimeistä -virttänsä. - - -KUUDES KOHTAUS. - - Entiset. Wiljakainen. Miettinen. Ravintolanvieraita ja - palvelijoita. Miettisellä on vielä sanomalehti kädessä. - -_Kaikki_. Mitä nyt? mitä nyt? - -_Tikka_. Hajuvettä! Hajuvettä! - - (Palvelijat juoksevat sinne tänne.) - -_Sopanen_ (alkaa tointua). En minä tahdo hajuvettä. Antakaa minulle -ryyppy viinaa, se on paljoa parempi. - -_Tikka_. Tuokaa kuminaviinaa! Ei, tuokaa tavallista paloviinaa! - - (Sopaselle tuodaan ryyppy viinaa.) - -_Sopanen_ (juotuansa). Ah, kuinka se helpotti! - - (Nousee.) - -_Miettinen_. Oletteko saaneet pahoja sanomia? - -_Tikka_. Minä otan osaa suruunne. - -_Sopanen_. Ei, ei sinnepäinkään. Minä pyörryin vaan pelkästä ilosta. - -_Kaikki_. Ilostako? - -_Sopanen_ (mieleltään liikutettuna). Oi, ystävä kullat! Miten -saattaisin virkkaa teille tunteeni? Enhän voi puhuakaan! -Ko-ko-ko-ko-komersiraati Petrovitsa tulee Käkisalmeen. - -_Kaikki_. Tuleeko? - -_Sopanen_. Hä-hä-hä-hän e-ei tule. - -_Kaikki_. Eikö? - -_Sopanen_. Hän o-o-o-on jo tullut. - -_Kaikki_. Onko mahdollista? - -_Sopanen_ (antaa Tikalle kirjeen). Lukekaa itse, Kaarl Ivaanovitsa; -minä olen niin pyörryksissä, etten ainoatakaan puustainta tunne. - -_Tikka_. "Ässä", y sanoo y; s, y, s, syster; p sanoo p, e, k; syster -pekko. Lukekaa te Matvei Jekaterinovitsa. Kyllähän minäkin lukea -osaisin, vaan en enää rillittä näe. - -_Miettinen_ (lukee.) "Systerpek heinäkuun 1 päivä. Korkiast -kunnioitettavaine herra kupietsa. Nyt mie lähestyn pännää ja läkkii, -jolla saan kiruttaa et yhtä tärkiä kui suurki uutine on ilmestynt. Mie -saan ilmottaa et komersiraato Petrovitsa on tult ja lähtöö täs -silmäräpäykses Käksalmee, mis hää ottaa korttierii Kaarl Iwanovitsan -luona." - -_Tikka_. Minun luonani! Mitä kuulen minä? - -_Miettinen_ (jatkaa lukua). "Hää, näättähä työ, kulkoo maata myöten, -minkä perustuksen syy on se, ettei massina voi kannattaa nii paljo -kultaa ja hopiaa, ku hänel on keral, kosk yhen posthevosen pittää -juossa 40 kertaa ies takasii. Hää reisuaa Sallaa ja vaik hää ei oo -tahtont ilmottaa issiää, nii on hää kuiteki tult tunnetuks siit -kultakasast ja erinomaisest antamisestaa, mil hää antaa joka paikas -kultaa. Ei hää oo antant köyhil, mut hää auttaa hantvärkkärilöitä, -kupetsii, keskievariloita ja kaikkii sil taval, et hää maksaa paljo -enemmä ku mitä maksaa. Nii esmerkiks anto hää kymmenä kolikkoo yhest -vuraskust." - -_Wiljakainen_. Saakuri soi, jospa olisi sen minulta ostanut. - -_Miettinen_ (jatkaa lukua). "-- ja tääl Systerpekis polttiniekan -veslasist, kuha sai vaan Rajajoon vettä, vaik sekkii olj sekasta ja -mutasta. Hää ilossi meit läsnä-olollaa vaa puolj tuntii, paha kyl; ja -vaik hää tulj keskel päivää, nii ei kuitekaa savotan ikkunois olt -kynttilöitä, sil kosk ei olt pimiä, nii ei myö tahottu tehhä hänel -liminatsii; hää tuljki niiku harakka, ettei kukkaa tietänt, kävel ja -katsel, jaa-ab, mie voi sannoo, niiku harakka, ja viel sukkelammii läks -hää pois, mie voi sannoo, niiku haukka kananpojan perrää. Miul ei oo -aikaa ennää kiruttaa teil, mie vaa tahoin suurimas kiiruuves tää kautta -ilmottaa teil, et komersiraato Petrovitsa tulloo Käksalmee. Pyyetään -suurimal nöyryyvel antamaa anteiks, ettei kirutushiekka oo kuivant ja -et kirutusläkki, jota sen pääl kaasin, on viel märkää" -- (katsoo -tarkemmin kirjettä) eihän tässä näy hiekkaa olevankaan ja puustaimet -ovat kuitenkin jo kuivat ja selvät -- (lukee) "mut miu pittää laittaa -se nii kostian ku se on. Ei mittää muuta täl kertaa ku paljo terveisii; -sitä toivottaa teil teijän liukas pismoiniekka Antrei Simenowitsa, -Prikassikan pomosniekka Systerpekin savotas." -- No ystäväni, mitä itse -asiasta arvelette? - -_Tikka_. Komersiraati tahtoo tulla minun luokseni kortteriin! Ja minä, -kolhopää, en ole voinut tuota aavistaakaan. Nopeaan! Joutuun! Laittakaa -kaikki kuntoon! Siivotkaa huoneet komersiraatia varten, jopa herra -Heimonkin huone; hän voipi siksi ajaksi muuttaa kyökkiin. Minä itse -asun sillä ajalla vaikka kananhäkissä, tai navetassa, tai missä -tahansa. Joutuun, joutuun! ei ole aikaa joutilaisna virua. Nytpä -juolahti hyvin tärkeä seikka mieleeni! Pankaa kynttilöitä kaikille -ikkunoille palamaan; me tahdomme ottaa häntä vastaan komeammin kuin -Systerpekkiläiset. Kuolkaa, Iivana Mihailovitsa, teidänkin pitää panna -pari kolme kynttilää hattujen sijaan ikkunalle. Joutuun, joutuun! - - (Wieraat ja palvelijat menevät.) - -_Miettinen_. Lähdenpä kiirummiten kotiin pukeumaan raatimiehen -virkapukuuni. Jospa soitattaisin avissionikelloa kaduilla, niin kenties -ehtisin vielä saada porvariston kokoon ennenkuin hän tulee. Ehkä lienee -kuitenkin parempi, jos kokoon itse kaikki ne, jotka kadulla kohtaan. - - (Menee.) - -_Sopanen_. Woi, ottakaa minut mukaanne! Taluttakaa minua! Tuskin voin -enää jaloillani pysyä, sitä vähemmin avutta kotiin saakka käydä. - - (Menee.) - - -YHDESTOISTA KOHTAUS. - - Tikka. Wiljakainen. Heimo ja hänen Ajorenkinsä, joka kantaa - matkatakkia ja vähäistä matkalaukkua. - -_Heimo_. Tässäkö kestikievarihuone on? - -_Renki_. Siinä se on, ja tuossapa näyttää itse isäntäkin olevan. - -_Heimo_. Woisinko saada hyyrylle yhden kammarin, herra isäntä? - -_Tikka_. Kammarinko? -- Kuka te olette? - -_Heimo_. Mitä se teihin tulee? Minä olen, niinkuin näette, -matkustavainen Helsingistä, ja tahdon kestikievarista huonetta. - -_Tikka_. Wai niin! mutta älkää pahaksi panko, minulla ei ole tilaa; -koko huoneeni olen hyyrännyt eräälle korkeasukuiselle matkustavaiselle, -jota juuri tällä silmänräpäyksellä odotetaan tänne tulevaksi. - -_Heimo_. Niin vain! minun tulee siis palata takaisin. Waan saanko -kysyä, kuka se korkeasukuinen matkustavainen on, jollei hän vaan kulje -nimeänsä ilmoittamatta? - -_Tikka_. Kyllä hän niin tekee, mutta meidän kesken puhuttu, hän on -komersiraati Wasili Petravitsa. - -_Heimo_. Mitä hänellä täällä on tekemistä? - -_Tikka_. Suokaa anteeksi, mutta kylläpä näytättekin olevan vasta -syntynyt vasikka! Ettekö edes Moskovan Wietomostia lue? Ha, ha, ha! -Kuin tuhmat nuo Helsinkiläiset ovatkin. Ha, ha, ha! - -_Heimo_. Mutta saanko luvan kysyä, asuuko huoneissanne eräs Niilo Heimo -niminen herra Helsingistä? - -_Tikka_. Sitä pahempi, sillä hän täyttää vaan kammarini ilman mitään -hyötyä minulle näin kovina aikoina. Kunpahan vaan maksaisi minulle -rätinkinsä, niin saisi mennä vaikka männikköön. Waan eihän minulla ole -aikaa tässä teidän kanssa maksutta lörpötellä. Hyvästi te näsäviisas -Helsinkiläinen! - - (Menee.) - -_Wiljakainen_. Kuulkaa herra, kyllä se on aivan totta mitä hän puhui. -Me olemme saaneet sanoman hänen tulostansa. Hän on ostanut matkallansa -lakin ja maksanut siitä kymmenen ruplaa. Minun täytyy tosiaankin mennä -puotiini ja panna kaikki hatut järjestykseen, kenties hän ostaa minulta -semmoisen. - - (Aikoo mennä.) - -_Heimo_. Jumala ties, mitkä pidot täällä syntynevätkään. -(Wiljakaiselle.) Kuulkaapa pari sanaa, ennenkuin menette pois. -Olisitteko niin hyvä ja sanoisitte minulle mistä täällä kaupungissa -saisin kortteerin? - -_Wiljakainen_. Täällä ei ole muuta sosieteettihuonetta kuin -kestikievari. Waan kuulkaa, jos tahdotte tulla minun katokseni alle, -niin kyllähän hyvä sopu tilaa antaa. - -_Heimo_. Aivan mielelläni, vaan sallikaa minun sitten palkita vaivanne. - -_Wiljakainen_. No, kyllähän siitä sitten sovimme. (Rengille.) Wie -herran kapineet sisään! (Renki menee sisälle.) Olkaa niin hyvä ja -odotelkaa hetkisen aikaa puodissani, niin on kammari kohta valmis. -(Huutaa): Leena! - -_Heimo_. Kiitoksia paljon! Ehkä minä istun tässä penkillä niin kauvan. - - (Istahtaa puodin vierellä olevalle penkille.) - -_Wiljakainen_. Miten vaan itse tahdotte. (Huutaa): Leena! - - (Menee puntiinsa. Renki tulee sieltä takaisin ja lähtee pois.) - - -KAHDESTOISTA KOHTAUS. - - Heimo yksinään. - -_Heimo_ (nousee penkiltä ja tulee kuulijoita lähemmä). Siis asuu minun -veljeni poika tuossa eikä ole maksanut hyyriänsä. Sanotaanpa: kellä on -paljon lapsia, sillä on murhettakin; vaan yhtä hyvin voisi sanoa, kellä -on veljen poikia, sillä pitää oleman hyvä kukkarokin. Niilon kirje on -tehnyt minut hyvin levottomaksi; sentähdenpä arvelin, ehkä olisi -parempi, jos itse lähtisin matkaan hänen tilaansa tiedustelemaan. Ja -sen olenkin nyt tehnyt. Hän kirjoittaa rakastuneensa erääsen neitoon ja -tämän tähden tuhlanneensa kaikki matkarahat, mutta hän ei virka mitään -siitä, mihin tarpeisin hän on ne tuhlannut ja kuka hänen hempukansa on. -Minun itseni täytyy kaikkea tuota omin silmin nähdä. - -(Sävel: Kesäkuulla lämpimällä.) - - 1. - - Setäin unhottaneen luullaan, trallala - Niinkuin sanottavan kuullaan, trallala - Sen, ett' hekin riemuin joi, - Lemmetärtä jumaloi, trallala. - - 2. - - Wanhoiks pojiks tultuansa, - Kieltävät he nuorta kansaa - Nauttimasta pulloistaan, - Lempimästä toisiaan. - - 3. - - Olen setä toisellainen, - Hyvin muistan, kun mä vainen - Jouduin lemmen pauloihin, - Pyörrypäisnä kuljeksin. - - 4. - - En sit' aikaa tahdo kiittää, - Sen vuoks aion rakkaat liittää. - Setä olen mimmoinen, - Kyllä loppu näyttää sen. Trallala. - -Waan mikä kummallinen ukon könttyrä tuolla tulee? Luulenpa, totta -Jumal' auta, että tuo Petrovitsalainen komediia jo alkaa. - - -KOLMASTOISTA KOHTAUS. - - Heimo. Wasili Petrovitsa, hopeahetuleinen nuttu päällä, - oksainen katajasauva kädessä ja naisten yömyssy päässä. - -_Wasili_ (pudistaa sauvaa kulissien taakse.) A kah! kyllähän miä, -tottaah Jumalait, teillen kunnoh kyytii näytään, soatanan -katuuhkoiraat! Ettenköpähän työ, sen rumahiset, soata hiljahisen miehen -käytää rauhaas. -- Ahpa, pyhä veli, näinköpähän tahtoisiit minuul -ollaah avuullinen. Noipa katuuhkoiraat viskoivat heposen kakaroit mua -vasten kuonoo. - -[Kun Laukkuryssät Suomalaisten keskuudessa eivät koskaan puhu omaa -kielimurrettansa, vaan melskaavat tavallista suomea sekoittaen kaikkia -murteita yhteen, niin olemme tässäkin tehneet samoin katsomatta siihen, -ettei semmoinen kirjoitustapa näytelmissä ole esteetillistä.] - -_Heimo_. Mitä? Näenkö oikein? Olethan Wasili Petrovitsa Aunuksesta! - -_Wasili_. Kutama? Olooko taa mahoollist? Oloottenkohan hierraah Heimoo -Hielsinkist, jonkapa kanssah soan pakissa muuan kunniaan sanah? A kas, -olommapahan myö usehin kauppoa tehnehet keskenäämmä. - -_Heimo_. Ja jos oikein muistan, niin on minun vielä kymmenen ruplaa -sinulta saamista. - -_Wasili_. Kah pustekkii; kyllähpähän työ nyt muistaatten toin aivaan -vääriin. - -_Heimo_. Enpä ollenkaan, sillä onhan minulla velkakirja. - -_Wasili_. Seälipähän mua! Kustapahan miä nyt noi tienkaat ottaisim. A -kas oloonhan markaaton miesi. Eipä minuul oo penniikänä. Kah, kaikki -oloo männyh. - -_Heimo_. No, mitä sinulla sitten täällä on tekemistä? - -_Wasili_. A Herraah Jumalaa! Wieläpähän miä tahtoon muuan kertah -Pitterii nähtää, ennenköpähän kuoloo, as jospahan siellää olis -mahoollist soataa viel parkymmentö markkoa. Oloonpahan käynyh jalvoin -taat pitkeä matkoa hamast Arinkankelist soakka Sortahvalaan kaut ja -poikkeisiin tänneh Käkihsalmieen; Jumalait, kah, oloopahan toi aivan -tottah. Moallapa miä tein kauppoa taloonpoikiin kanssah, jotkapa olooh -mua kohtoan kuvaat mieheet, jopahan tavasta piilottuivat mua, kuinpa -nimitmiesi tuli läheellen taloo, niinkuin esmierkiiks Joakkimoas. -Taloon tytyillen kaupihtiin miä toas nuppiniekloi i vanhoillen -mutsuillen markkulmii, kanviärttii, jernastestamenttii, soatanan -pierkoa, neuluu, naskalii, turkinpippurii i nuin etespiein. - -_Heimo_. Taisitpa tehdä hyviäkin kauppoja? - -_Wasili_. Luuliinpahan, kuin partaan syyhys, kaupaat rotsii, a kuin ei -rotsinutkana. Huonoot kaupaat sain. Enpähän petakkoakana oo soanuh. -Hiitoolassapa mua ryöstettihin, kaikkipa laukku vietihin. - -_Heimo_. Waan mitä tuo pukusi merkitsee? - -_Wasili_. Kiessuus mua varjelkuon voan ei ketäkänä muitaa; kas, -kaikkipahan vanhaat voatteheet ovat poisi ryösteetyt. Taanpa jentriikän -ostiin Pitteris olessan ereält komentiialt, joka suurehes -tiaahteris siellää sanoi olleheen poliismaisteri "Revissuori" -tiaahterikappalehtaas, jossapa näytetäh kutenpa virkaamieheet ottoavat -lahjoi vastahan. - -_Heimo_. Käypikö poliisimestarikin siellä naisten yömyssy päässä? - -_Wasili_. A piäppähän suus kiini, kas miäpä tuimiistuun! Niäs, ilmaa -puhaalti lakkiin, minuun istuessan taloonpoiaan rattahil. Toipahan oli -rumaah ilmati i olipa lakkiin uus, kunka juur olin miä Sortahvalaasta -ostaanu. Ah, voinenpahan miä vannoo teillen, ettäpä minuul olooh -tapahtuunu paljon kovii onnii taal perkeleheen matkaal; noistpa voisih -syntyvä kokoh kirjaa. Kuuleppahan, pyhä veli, jospa korvaanneh sitämä -siiteä, kas, miäpä kerroon teillen kaikki, koin kerroonkin. - -(Lauletaan kuin: Jussi meni kaupunkiin.) - - 1. - - Hiitolahan sammoisiin - I mieliin, kieliin hoastoin, - Piruun pierkoa kaupihtiin, - I mutsuilt tienkaat roastoin. - Taloonmies, - Sorttah ties! - Pihkaaks pierkaan keksih; - Tuimiistuip' heän, Herrah Kies! - Taast niin tuliseksih. - - 2. - - Kylläh koitiin selitteä: - Olooh köyhii vuosii, - Piruu myös syö jäkeleä, - On pierkai toistaa kuosii. - A kas, heän - Syömesseän - Kostoo mullen kantoi, - Nimitmieheel kielimeän - Mutsuns juossaa antoi. - - 3. - - A kun yölläh roikkosiin, - Tul nimitmiesi luoksi, - Miä kun juurih heräisiin, - Niin laukkuun luo toi juoksi. - Rauhaassain - Rahillain - Lojuin taahan asti, - Kaapasinpa karkkuun vain - Oikein nupiasti. - - 4. - - Juoksiin mehteän nupijoan - Miä ilki-alastonnah, - Peällän olih särkki voan - Muut kaikki sai toi konnah, - Onneksem - Kanssan vein - Höysyt i taan takin; - Miä kun siitten mattoa tein, - Tuulispie vei lakin. - - 5. - -_Heimo_. - - Onnes kova ollut on, - Käyt kovin sääliks mulle. - Kun nyt olet lakiton. - Niin hattu hanki sulle. - Niitä saa, - Näen ma, - Hattumaakarilta. - Hattu pukus kaunistaa, - Näytät bojarilta. - - 6. - -_Wasili_. - - Kah, kunp' ei oo penn', - Niin kuk toin ostoa jaksaa. - -_Heimo_. - - Siitä mitä vaatii hän, - Sen tahdon minä maksaa. - -_Wasili_. - - Walheet lie? - -_Heimo_. - - Tästä sie - Saat kakskymment' markkaa - -_Wasili_. - - Kuvaan mies heän, soakulj vie! - Auttoa Wasil parkkaa. - -A kas, toi herraah oloo aikaa molotsaa, a heän on molotsaa. Woan -kuulkoattenpahan, kunhan uotaatten kotvaasen aikoa, kylläpähän miä -vielää muistaan. - -_Heimo_. Suorittaako muistat? Sitä en juuri luule. - -_Wasili_. A kuin muistaan. - -_Heimo_. Mitäpä tuosta. Mutta oletko ennen ollut Käkisalmessa? - -_Wasili_. Enpähän miä taal oo milloonkana olluh, enpä maisin enkä -vesimatkoin, kuinpahan en tahtoo sekota massinoihik, koskahpa höyryy -oloo kuni ruuvinvoimaah, i soattah tärähtykseel särehteä ilmahan. - -_Heimo_. No, koska et ennen ole täällä ollut, niin näet jotain kummaa. -Sinä tulet näkemään kuinka kohteliaasti kaupunkilaiset tulevat sinua -ottamaan vastaan, niin kohteliaasti, ettei koskaan ole sinulle vielä -semmoista tapahtunut. - -_Wasili_. Taivahinen Herraah mua varjelkuon. Kutama toi tahtoop sanoo? - -_Heimo_. Sinä siis et ollenkaan näy tietävän, kuinka kovin mieltyneet -tämän kaupungin asukkaat ovat sinun suuren isänmaasi kansaan! - -_Wasili_. Kah, kutama työ minuul pakitsetten? - -_Heimo_. Kylläpä kohta olet sen näkevä. Jos täällä ammutaan kanuunilla, -niin tapahtuu se sinun kunniaksesi. - -_Wasili_. A kuin en siitääh sitämä sortti! Kas, miäpä varoon kalunan -ampuumist. - -_Heimo_. Jos kaupunki tulee tulilla valaistuksi, jos sinua kummarretaan -j.n.e., niin älä siitä ole ihmeissäsikään, sillä kaupunkilaiset tekevät -sitä, jos ei juuri miksikään raha-ansioksi sinulle, niin kuitenkin -sinun kunniaksesi. - -_Wasili_. Ah, Herraah Kiesus siunaatkuon; kutenpahan nyt silmät oloo -keäntynyh? Kah, muutaamis seuvuis oloo rahavas tahtoonuh mua hirtehen -roikkumahan hilataa, a taalla.... - -_Heimo_. Waiti nyt! Minä kuulen kansaa tulevan. Minä en voi sinulle -enempää puhua. Älä ole minua tuntevinasi, minä en myöskään ole sinua -tuntevinani. - -_Wasili_. A kah, pyhä veli, äläppähän jätaä mua! Jopahan mua tärisytteä -toi kunniah-iloo. Herraah kultaa, kuulkoappahan muuan pakinah. Kun -eihän voan toi olis loihoonkonstii. Kah, kukapaha ties loihtuuvat mua -karjunks. - -_Heimo_. Ole huoleti ja luota minun apuuni, jos tämmöistä tulet -tarvitsemaan. - - (Menee hattumaakarin puotiin.) - -_Wasili_. A kas, heänpä jo oloo pois. Kutama tuloo minuun tehtää? Noh, -oloopahan heän kuvaan mies, eipä heän minuul pahoa suo. Woinenpahan, -kah, siitääh komentiiaa siis hamahan loppuhun soakka, ehkäpä tuost -hyvöö rotsii. - - -NELJÄSTOISTA KOHTAUS. - - Wasili. Miettinen, puettuna vanhaan raatimiehen virkapukuun. - Sopanen, pitkä venäläisen kauppiaan kauhtana päällä ynnä - muutenkin hyvin eriskummaisessa puvussa. - -_Sopanen_. Minä voin tehdä pyhimmän valan siihen, että hän on jo tullut -ja seisoo tuossa. - -_Miettinen_. Ei siinä enää ole epäilemistäkään; kaikki tunnusmerkit sen -todistavat, niinkuin tuo hopeahetuleinen takki ja niin edespäin. - -_Sopanen_. Johan minä sen sanoin teille, Matvei Jekaterinovitsa. - -_Miettinen_. Puhukaamme nyt hänelle Wenäjän kieltä. - -_Wasili_ (itsekseen). A kah, nytpähän pauhkahtoa. - - (Sopanen ja Miettinen kumartavat syvästi etempänä, Wasili - nyökäyttää heille päätänsä epäilevällä katsannolla.) - -_Miettinen_. Trastuitte vascha plahorootie! - -_Sopanen_ (erikseen Miettiselle). Se on väärin; pitää sanoman näin: -(Wasilille) Traisalaitte vassa siantelstvo, komersiraato Wasiili -Petroovits! - -_Wasili_ (itsekseen). Soakelih vie! Kah, nytpähän hyö oloo jo tehnehet -minuun kommersiroaliks. - -_Sopanen_. Wui otsen toprii tselovekka kak prislii knam. - -_Miettinen_ (erikseen Sopaselle). Se on vallan hulluinpäin, pitää -sanoman näin: (Wasilille) Wui, je trona palkka, polssoi molotsa kak -raatovalsas -- -- (erikseen Sopaselle korvantausta raapien) Kuin se on -Wenäjäksi, kunnioitatte meitä läsnä-olollanne? - -_Wasili_. A pakiskoattenpahan voan Suomeen kielt, kylläh miä tuot -ymmäärrän i taijanpahan ihtekin pakistaah sitämä parahint Suomee, -kutama Helsinkiin herraat pakitsoovat. - -_Sopanen_. Onko mahdollista? - -_Miettinen_. Se on meille suuri kunnia; vaan saanko nöyrimmän kunnian -kysyä, mistä teidän ylhäisyytenne on oppinut niin selvää Suomea -puhumaan? - -_Wasili_. A kas, pyhäät veljeet! oloonpahan lukenuh Suomee tuost -Wiraallisest Lehteest i siinääpähän olookin sitämä parahint Snomee; -senpää vuoksihan sen nimih olookin Suomaalainen Wiraallinen Lehtii. - -_Miettinen_. Herra komersiraadilla mahtanee olla niin terävä pää, kuin -tahkottu kirves. - -_Sopanen_. Me luulemme, että teidän ekselensinne on täytynyt matkustaa -maata myöten Moskovasta saakka. Taisi olla ikävä matka! - -_Wasili_ (itsekseen). Luuleenpahan, totta Kiesavit, ettäpähän hyö -luuloo minuun olovan Muskovast; tuon mainioon rikkahan kommersiroalin, -minuun kaimoan, Wasili Petroovitsaan. A kah, olokuonpahan toi nuin i -näin. (Ääneensä). Mukihin mänih. - -_Sopanen_. Waan miksi teidän ylhäisyytenne seisoo tässä kadulla? Ettekö -tahdo astua sisälle tuohon seurahuoneesemme? - -_Miettinen_. Koko tuo huone on teitä varten. - -_Wasili_. A kutama? kokoh huonee? - -_Miettinen_. Niin, herra komersiraati! - -_Wasili_. Kah, oloopahan toi somah huonee. - -_Sopanen_. Olkaa niin hyvä ja astukaa sisällen. - -_Wasili_. Ah, pyhäät veljeet, uottakoattenpahan kotvaasen aikoa. Kas -minuunpa tuloo männääh hattuhmoakarihin hattuuh ostamahan. - -_Miettinen_. Hoi, mestari Iivan Mihailovits! mestari Iivana -Mihailovitsa! - -_Sopanen_. Komersiraati tahtoo ostaa itsellensä hatun. - - -VIIDESTOISTA KOHTAUS. - - Miettinen. Wiljakainen, Sopanen. - -_Wiljakainen_. Teidän kaikista kaikkein nöyrin palvelijanne! Mikä suuri -kunnia minun vähäiselle huoneelleni! Suvaitseeko teidän ekselensinne -tunkeutua armosta minun puotiini. (Itsekseen.) Woin pyhimmän valan -tehdä siihen, että kymmenen ruplaa on kohta minun taskussani. (Wasili -menee sisälle, Wiljakainen seuraa jäljessä.) - -_Miettinen_. Antakaamme nyt tieto hänen tulostansa Kaarl Ivanovitsalle. - -_Sopanen_. Hiin, hyvin välein, välein! - -_Molemmat_ (huutavat). Kaarl Ivanovits! Kaarl Ivanovits! - - -KUUDESTOISTA KOHTAUS. - - Miettinen. Sopanen. Tikka, hyvin kaitahihainen, vanhanaikainen - hännystakki päällä, pöytäliina käsivarrella ja muutenkin - eriskummaisesti puettuna. - -_Tikka_. Mitä, nyt? Onko hän tullut? - -_Sopanen_. Hiin, totta Jumal' auta, onkin, ja te ette ole olleet häntä -vastaan ottamassa. - -_Tikka_. Mitä ihmeitä! Missä hän on? - -_Miettinen_. Olkaa vaan levollinen; hän on mennyt Kaarl Ivanovitsalta -ostamaan itsellensä uuden hatun. - -_Tikka_. Onko mahdollista! (Huutaa.) Kuulkaa sen perkeleet! Laittakaa -kaikki valmiiksi! Pankaa sianläskiä hapankaalin sekaan! Ja kun minä -annan merkin, niin soittakaa säkkipilliä! - -_Miettinen_. Minä ja Ilja Jaakkovitsa olimme ensimäiset häntä vastaan -ottamassa. Me saamme varmaankin Yrjänän ristin, jonka hän meille -palkkioksi toimittaa. - -_Sopanen_. Tahi priljantisen nuuskatoosan kultarahaa täynnä. - -_Miettinen_. Tai kumminkin hyviä silmäneuloja täynnä. - -_Sopanen_. Aina teidän puheistanne huomaa, että te olette räätäli. Kun -teillä on raatimiehen virkanuttu päällä, niin teidän tulee unhottaa -koko räätälin ammatti. - -_Tikka_. No, mimmoinen hän on puhutella! - -_Sopanen_. Hyvin armollinen! - -_Miettinen_. Hän on komersiraadeista parhainta sorttia. Parhain ihminen -mitä maailmassa löytyy. - -_Sopanen_. Ja hän puhuu Suomea... - -_Miettinen_. Kenties paremmin kuin me Wenättä. - -_Tikka_. Hiljaan! hän tulee! - -_Miettinen_ (komennoi huutaen). Ottakaa vaari! Rivi-hin! - - (Asettuvat juhlallisesti riviin ravintolanhuoneen eteen.) - - -SEITSEMÄSTOISTA KOHTAUS. - - Entiset. Wasili. Wiljakainen. - -_Wasili_. A kah, minuulpahan oloo uikein pahah mielii kuin ei kaupaat -rotsinehet. Woan enpähän miä voinee mustoa hattuu piessä kantoa. As, -valokonen hattuhan minuul piteä piessän ollaah. Ettenköpähän työ näje, -että miä oloon valakiapie prihatsu, kuten kuin ihte viaattomuus, i kuin -viaattomuuves ei oo kutakana vilppii, niin kas, enpähän miäkänä -suvaisse kutakana outoo merkkii piessän. - -_Wiljakainen_. Sepä oli saakeli, että juurivasta ikään tulin myymään -ainoan valkean hattuni. - -_Wasili_. Sep oloo soakelih, sep oloo soakelih! a kutama toi minuhuun -kuuluup? Eihän toi kotsaus minuhun koskee. - -_Wiljakainen_ (itsekseen). Luulenpa kuitenkin keinon keksiväni: Herra -Niilo Heimo antaa minulle luultavasti takaisin sen valkoisen hatun, -jonka hän vasta osti minulta. (Ääneensä.) Jospa herra komersiraati -tahtoisi armosta odottaa hiukkaisen aikaa, ainoastaan niin kauvan kuin -olette puolipäivällisenne syöneet, niin teidän ylhäisyytenne on saava -valkean hatun, jota juuri tehdään ja joka valmistuu noin neljänneksen -tunnin jälkeen. - -_Wasili_. No, kah, voineenpahan miä tok nuin kotvaan aikoa uottoah. A -tahtoisittenkopahan toin laittoa siitten minuul kamorkkahan. - -_Wiljakainen_. Suoraa päätä. - -_Tikka_ (läheten). Sydämeni hyppii ilosta, että teidän ekselensinne, -herra komersiraati, tekee minulle sen kunnian, että tulee minun -katokseni alle asumaan. - -_Wasili_. Kas, pyhä veli, joskopahan sinuun syömi hyppiih, i hyppiih -minuunkin. - -_Miettinen_. Kuinka viisaasti vastattu! - -_Sopanen_. Hänen vastauksensa sattuvat aina navakkaasi. - -_Tikka_. Jos teidän ylhäisyytenne suvaitsee astua pöytään, niin on -ruoka jo valmis. - -_Wasili_. A kas, kutama kiiruuhummin sitämä parhempi; jopahan suoleet -minuul nalöst sisäl kuunuvoa. - -_Tikka_ (huutaa huoneesensa). Hei, säkkipillit ja harmoonikat soimaan. - - (Säkkipillien ja harmoonien soitto kuuluu.) - -_Wasili_ (itsekseen). Soakelih soikohon! Nytpähän ei eneän oo epäillyst -siit, että hyö luuloo minuun olovan kaimoani, Kommersiroalin Mnskovast. - - (Wasili, Tikka, Sopanen ja Miettinen menevät sisälle.) - -_Wiljakainen_ (yksinään). Niin, niin minun pitääkin tehdä. Tyttäreni -Leena menköön nuorelta Heimo herralta pyytämään sitä takaisin. Hänelle -herra Heimo sen kyllä antaa. - - (Menee.) - - -KAHDEKSASTOISTA KOHTAUS. - - Niilo tulee kestikievarihuoneesta ulos. Kohta sen jälkeen Heikki. - -_Niilo_. Mikä meteli! Ei ole mahdollista olla rauhassa tuolla sisällä. -Sanotaan, että kauppaneuvos Wasili Petrovitsa on tullut Moskovasta ja -että he hänen kunniaksensa ovat kääntäneet koko huoneen nurin narin. - -_Heikki_ (tulee). Niilo toverini, minä voin antaa sinulle oikein hyvän -neuvon. - -_Niilo_. No, mimmoisen? - -_Heikki_. Tänne on tullut saakurin rikas ruhtinas, jolla kuuluu olevan -ollut pari miljonaa orjaa... - -_Niilo_. Minä olen kuullut sen. - -_Heikki_. Mutta et ole kuullut, että hän on tullut Jerusalemista asti -hopeaisissa vaunuissa, ajaen kahdellatoista hevosella ja tuoden -muassaan viisikymmentä kuormaa kultaa ja timantteja Käkisalmelaisille -jaettaviksi. - -_Niilo_. Sitä en ole koskaan knullut enkä nähnyt. - -_Heikki_. Warmemmaksi todistukseksi sanoilleni, tahdon sinulle myöskin -kertoa sitä, että hän on partainen kuin itse pääpirn. - -_Niilo_. Menköönpä hiiteen! - -_Heikki_. Ja raha on hänestä roskaa vaan. - -_Niilo_. Ja sinä todellakin uskot noita kaikkia akkojen juoruja; etkö -tiedä, että ihmiset tekevät puheillaan kaikki asiat tuhatta kertaa -suuremmiksi? - -_Heikki_. Se on kyllä totta, sen minä omasta kokemuksestanikin tunnen, -sillä kun Helsingissä asuessani olen Sandviikissä yhtä ainoaa lasia -suuhuni kallistanut, niin on porina kulkussa Kruunnuha'an vuorilla -kaikunut ja kahvitantat Kämpillä ovat huutaneet: nyt taas on tuo Heikki -juonut tänäin viisi tusinaa putelia punssia, ja saanut alkkoholismon. -Kun nyt Helsingissä, joka on olevinansa suuri kaupunki ja sivistyksen -pesä, juoru- ja sortopuheet lentävät tuhatta kertaa suurennettuina -yhdessä minutissa kahden kolmen virstan matkan, niin ei ihmettä, -että ihmiset Käkisalmessa, joka on vähäinen kaupunki, samassa -silmänräpäyksessä toisessa päässä tietävät mitä toisessa on puhuttu. Ja -kun joku hullu on tuhmuudessaan ajatellut Petrovitsaa äärettömän -rikkaaksi, niin on semmoisia juorupuheita ympäri kaupunkia syntynyt, -joita juuri sinulle luettelin. Waan ei savua, jos ei tulta, sanoo -sananlasku. Siis luulen minä, että noissa juoruissa on kuitenkin joku -perä. -- Jos ei hänellä niin paljon rahaa olekaan, kuin sanotaan, niin -mahtanee hänellä kuitenkin olla muutama tuhat ruplaa. - -_Niilo_. Mitä se meihin koskee, vaikka hänellä olisi miljooneja? - -_Heikki_. Maltappas nyt ja kuule mitä sanon: minun neuvoni olisi siis, -että pyytäisimme häneltä noin pari tuhatta markkaa, koska hänellä on -rahoja. - -_Niilo_. Ha! ha! ha! Joko viimeinkin tuon neuvosi suustasi päästit? - -_Heikki_. Niin, eikä se olekaan mikään huono neuvo. - -_Niilo_ (suutuksissaan). Waan minä en tahdo ruveta kerjäläiseksi. - -_Heikki_. Kerjäläiseksi? Ei Suomen miehen sovikaan kerjätä; vaan -pyytäkäämme häneltä lainaksi ja jos laina jäisikin maksamatta, niin -eihän tuosta maailma mullistuisi; ja toiseksi ei minusta olekaan mikään -synti riistää rahoja yhdeltä partasuulta, sillä ovathan hänen veljensä -meiltä sangen paljon muuta kallista tavaraa vieneet. - -_Niilo_. Niin kyllä, mutta rehellinen Suomalainen luontoni ei salli -minun neuvoasi noudattamaan. - -_Heikki_. Eihän sinulla nyt minkäänlaista luontoa olekaan, sillä -rakkauden pauloissahan sinä kuljet. Mutta ei rakkaus elätä, ja muista, -että olet velkaa ravintolaan sata markkaa. Sentähden sanon sinulle -viimeisen kerran, lainaa häneltä vaikka pari sataa markkaa, toisen -sadan velkamme suorittamiseksi ja toisen millä Pietariin pääsemme, -josta sitten saisimme lisään, koska setäsi on antanut sinulle -valtuuskirjan saada hänen tuttaviltansa rahaa. Hyvästi nyt! jos et tee -niinkuin olen sanonut, niin jätän sinut tänne Leenaasi ihaelemaan ja -lähden yksinäni Inkerinmaalle vaikka jalkapatikassa, sillä ainoalla -markallani en voi hevoisin kulkea. - - (Heikki menee.) - -_Niilo_ (yksinään.) Jos en häntä paremmin tuntisi, niin luulisin hänen -minua pilkkaavan. - - -YHDEKSÄSTOISTA KOHTAUS. - - Niilo. Leena. - -_Leena_ (Niiloa huomaamatta). Hyvin ikävään toimitukseen lähetti isäni -minut. Minä vapisen kuin haavan lehti. Mitä tuo vieras herra ajatelnee, -kun kuulee, että minä tahdon puhua hänen kanssansa. Saas nähdä, -näinköhän voinen häneltä salata sitä, joka jo kauvan aikaa on minun -sydäntäni vaivannut? Tahdonpa tavata jonkun palvelijan ja lähettää -hänen kutsumaan herra Heimoa ulos. Mitä hän ajatelnee knn näkee, että -se olen minä, joka tahdon häntä puhutella. (Mennessänsä kohtaa hän -Niilon.) Jumalani se on hän! - -_Niilo_. Minuako niin peljästytte? - -_Leena_. En, päinvastoin minä haen teitä. - -_Niilo_. Te tahdotte puhutella minua? Mikä lämmin tuuli on tuon onnen -minulle saavuttanut? - -_Leena_. Minulla olisi vähäinen rukous teille tehtävänä. - -_Niilo_. Rukous? Sitä on jo siunaus seurannut, sillä ettehän te -suinkaan voi vaatia minulta mahdotonta. - -_Leena_. Kaukaa siitä. Mitä minä vaadin, on teidän helppo täyttää. - -_Niilo_. Kuinka onnellinen olenkin, kun saan kunnian tehdä teille -jonkun hyvän työn. Waan velka velasta, sarka sarasta! Tietäkäätte, että -minullakin on rukous teille tehtävänä, rukous, joka pn asuskellut jo -kauvan aikaa huulillani ja jonka te voitte täyttää, eikä kukaan muu. - -_Leena_. Saanko kuulla mikä se on? - -_Niilo_. Olkaa niin hyvä ja ilmoittakaa te ensin salaisuutenne, sitten -vasta minä minun. - -_Leena_. Minä niin ujoksun; se on semmoinen kummallinen asia. - -_Niilo_. Luuletteko, etten minä myös ujoksu? Kummallinen ei se ole; -minusta ei se kumminkaan siltä näytä. - -_Leena_. Sanokaa te ensin asianne, ehkä se antaa minulle rohkeutta -sanomaan omani. - -_Niilo_. No olkoon menneeksi. - -(Sävel: Ei taivahan alla ja avaralla). - - 1. - - Mit', ystävä kulta, - Nyt kuulet multa, - Silmäin on sulle sen kertoneet. - Lemmen jos voimaa tunnet sa, - Tiedät mit' tahdon sanoa ma. - - 2. - - Kun lintuset kuiskaa - Ja tuulet huiskaa, - Korvasi luontoon kallista, - Niin sinä kuulet laulelon, - Jossa mun salaisuuteni on. - -_Leena_. - - 3. - - Mit', ystävä kulta, - Nyt kuulen sulta, - Silmäs on mulle sen kertoneet, - Lemmen jos voimaa tunnet sa, - Arvaat mit' tahdon vastata ma. - - 4. - - Kun lintuset kuiskaa - Ja tuulet huiskaa, - Korvasi luontoon kallista, - Niin sinä kuulet laulelon, - Jossa mun vastaukseni on. - -_Molemmat_. - - 5. - - Oi, ystävä kulta, - Mä minkä sulta - Kuulen nyt suureks riemukseni, - Mieleni sit' on kuvaillut, - Sydämen' usein uneksinut. - - 6. - - Kun ilma se raikkui - Ja taivas kaikkui, - Sun salasuutes kuulin ma. - Kun sitä kysyin lehdolt', oi! - Wastuuksi rastaan säveli soi. - - 7. - - Mut, ystävä kulta! - Kun mä nyt sulta - Itseltäs vastuun kuulla sain, - Paljoa kauniimmalta soi: - Mä sua lemmin, kultani oi! - -_Niilo_. Leena kultani! Oi kuinka kauvan sydämeni on hartaasti kaihonut -tätä hetkeä! Waan minä en ole uskaltanut edes toivoakaan sen -lähestyvän. Se kylmyys, jonka sinä minua kohden näytit, se -vastenmielisyys, jonka luulin sinussa minua kohden huomanneeni... - -_Leena_. Minä luulin, että te tahdoitte vaan pilkata minua. Minusta oli -se niin ihmeellistä, että te niin usein tulitte puotiin ja ostitte niin -hirveän monta hattua. - -_Niilo_. Minä tiedän sen; minä käytin itseäni hullusti. - -_Leena_. Ei, en minä sitä tahdo sanoa. Mutta minä luulin, että te -olitte rikas herra, joka ei rahalle arvoa antanut, kunhan vaan samassa -sai tehdä pilkkaa köyhästä tyttö raukasta, vaan minun sydämeni sanoi -minulle, ettei minusta olisi yhtäkaikki, jos te lähtisitte pois yhtä -odottamatta kuin tulittekin. - -_Niilo_. Minä lähtisin luotasi pois! En koskaan, Leena kultani! -Todistaakseni sydämeni rehellisyyttä, tahdon vannoa sinulle, etten enää -matkusta Wenäjälle, niinkuin aikomukseni oli. Minä palaan Helsinkiin -pyytämään setäni suostumusta avioliittoomme ja tulen sitten jälleen -tänne paikalla takaisin. - -_Leena_. Aiotteko te todellakin tehdä niinkuin sanoitte? - -_Niilo_. Pyhimmällä valalla voin sen vahvistaa! Mutta kutsu minua -sinuksi, ja anna liittomme merkiksi minulle muisku. - -_Leena_. Mitä te nyt mietitte! Tässä keskellä julkista katua! Koko -meidän kaupunkimme saisi siitä puheen-ainetta moneksi kuukaudeksi. - -_Niilo_. Sinä olet oikeassa. Lupaa minulle sitten vaan, että kutsut -minua sinuksi. - -_Leena_. Jos vaan en herättäisi muissa mitään luuloa. Ja hyvästi nyt -joksikin ajaksi. - - (Tahtoo mennä.) - -_Niilo_. Leena, odotahan vähän! Olihan sinulla jotakin asiaa minulle. - -_Leena_. Herra Jumala! se on totta! Minä unhotin koko asian. Se on -teidän syynne, te olette saattaneet pääni pyörryksiin. - -_Niilo_. Minä tahdon sovittaa rikokseni suutelemalla tuhatta kertaa -teidän käsiänne. - -_Leena_. Jumala valjelkoon! Ei se käy laatuun. En minä tohdi tässä -kauvemmin seista. Siis pari sanaa yhtä hyvää kuin pari sataa. Tuo -vieras komersiraati, joka asuu kestikievarissa, tahtoo ostaa valkeaa -hattua isältäni; mutta kun hän on myynyt teille viimeisen, mikä hänellä -oli, niin pyytää hän, että te olisitte niin hyvä ja antaisitte sen -hänelle takaisin; hän tekee teille uuden, tahi antaa teille takaisin -rahanne. Käypikö laatuun? Teettehän te sen minun tähden? Ja jos te -olette oikein kohtelias, niin tulettehan itse tuomaan se takaisin, että -minä saisin samassa nähdä teitä. Luulenpa, että minulla vieläkin olisi -yhtä ja toista sanomista teille. Hyvästi! Ei teidän tarvitse vastata -minulle, sillä minä en tahdo kuulla kieltävää vastausta huuliltanne. - - (Menee.) - -_Niilo_ (yksinään). Saakuri vieköön! Hänen ensimäistä pyyntöänsä en ole -mahtava täyttämään! Tuo kirottu hattu! nyt se on toisten kanssa -panttina isännälläni. Mikä hiisi saattoi minut tuohon panttaustuumaan! -Waan mistä minä voin tietää?.... Aha, keksinpä kuitenkin keinon. Minä -tahdon noudattaa Heikin neuvoa. Herra Wasili Petrovitsa saattaneehan -toki lainata minulle pari sataa markkaa. Minä tahdon mennä sisälle -hänen luoksensa -- vaan ei, ei se laatuun käy; hän istuu -päivällispöydän ääressä. Minä kirjoitan hänelle pari sanaa ja lähetän -jonkun viemään kirjeeni hänelle. - - (Ottaa taskustansa paperia, käypi pöydän ääreen - istumaan ja kirjoittaa.) - - -KAHDESKYMMENES KOHTAUS. - - Niilo. Heikki. - -_Niilo_ (pannessaan kirjeen kiinni ja päällekirjoitusta -kirjoittaessaan). Kas niin, nyt se on tehty! Tämä varmaankin hyvin -onnistaa. (Näkee Heikin, karahtaa seisaalleen ja syleilee häntä.) Oi -Heikkiseni! Heikki kulta! Sinun neuvosi on verraton. Minä olen -kirjoittanut Petrovitsalle, pyytäen häneltä rahaa lainaksi. - -_Heikki_. No, katsopa nyt, eihän minun neuvoni niin hullumainen -ollutkaan! Ensin sinä suutuit, vaan nyt huomaat itse, että... - -_Niilo_. Mutta silloin en minä tietänytkään mitä nyt tiedän. - -_Heikki_. Mitä sinä tiedät? - -_Niilo_. En mitään! en mitään! - -_Heikki_. En tahdokaan tietää, kunhan vaan pääsisimme täältä hiiden -luolasta pois. Ja että tämä toivoni tulisi välemmin täytetyksi, niin -anna minun itseni viedä tuo kirje Petrovitsalle. - -_Niilo_. Jos tahdot, niin vie vaan. - - (Menee ravintolaan.) - -_Heikki_ (yksinään). Ensin ei minnn neuvoni kelvannut, ja sitten -jälkeenpäin noudatetaan sitä kiitollisuudella; mutta eipä ihme, sillä -niinhän aina on laita _confratrea musarum alumni'en_ välillä. Waan -mitäpä tuosta; olenhan Niilon ystävä ja sentähden koetan vaikka -hampaineen hänet pulasta päästää. Sen vuoksihan olen myöskin ottanut -viedäkseni tämä kirje Petrovitsalle, vaikkei Suomalaisen ylioppilaan -sopisi partasuilta mennä rahaa anomaan. Waan ettei tuo muukalainen eikä -muutkaan huomaisi, että olen _ornatissimus, doctissimus, philosofiae -studiosissimus juvenis_ Suomenmaan yliopistossa, niin pukeun rengin -vaatteisin. Sen minä teenkin. - - (Menee.) - - -YHDESKOLMATTA KOHTAUS. - - Porvareita, eriskummaisissa puvuissa tulee vaimoineen ja lapsineen - ja etunenässä soittajia, joilla on harmoonit, säkkipillit ja - kitaarit kädessä. He asettuvat kestikievarihuoneen oven eteen. - Yksi porvareista laulaa sanat ja toiset _Kaikki_ vaan trallalan. - -(Lauletaan kuin: Den bästa medicin, som finnes till.) - - 1. - - No, veikot, onneks olkoon meille nyt, trallalaa, - On miljoiniekka tänne eksynyt, trallalaa, - Kieltämme tulee meidän liukastaa, trallalaa, - Ja häntä pilviin saakka korottaa, trallalaa. - - 2. - - Osottakaamme laulain, soittaen - Nyt suurta kunniata hänellen, - Niin kylläpä hän siitä lahjoittaa - Jok' ainoalle sata solkkovaa. - - 3. - - Mut kylläpä me tyhjennämmekin - Wiel' kultakukkaronsa kuivihin. - Ja hänet kynimme, on varmahan, - Niin ettei karvaakaan jää leukahan. - - 4. - - Käksalmelaiset käyttää taitavat - Kyll' rahojaan kuin itse itarat, - Mut mieli tekee saada lisään vaan, - Sill' raha ei tee pahaa milloinkaan. - - 5. - - Siis kettäkäämme hältä kaikki pois, - Ett' enää kukkarons ei soida vois; - Ei Valamoss' oo rahan tarvetta, - Ja Herraa rukoilla voi rahatta, trallalaa. - - -KAHDESKOLMATTA KOHTAUS. - - Entiset. Miettinen. - -_Miettinen_. Hyi häpeä, pölkkypäät! Eikö teillä enää ole järkeä? Onko -tuommoinen laulu nyt tämmöisessä juhlallisessa tilassa mielestänne -laulettava? Jospa te jotakin semmoista ajattelisittekin, niin pitäisi -teidän kuitenkin ymmärtää, ettei käy laatuun kaikkia mietteitään -ilmoittaa. Luulenpa, ettei komersiraati, Jumalalle kiitos, ymmärtänyt -sanaakaan teidän laulustanne. Hän tulee kohta ulos; saas nähdä, -osaatteko käyttää itseänne kuin järkevät elikot. Ja samassa -silmänräpäyksessä, kun hän tulee, tehkää niinkuin minä opetan, minä, -joka olen viisain teistä ja sen vuoksi päässyt raatimieheksi: Paikalla, -kun hän tulee, laulakaa hänelle ne uudet sanat, jotka eräs mainioin -runoniekkamme on sovittanut tuon hyvin yleisesti tunnetun, vanhan, -hyvän ja isänmaallisesti viattomuutta kuvaavan "Wiikerin-Wappu"-laulun -säveliin. Semmoisella laulullahan pitää niin korkeaa vierasta vastaan -ottaman. Hoi, miehet! alottakaa, alottakaa, komersiraati tulee! - - -KOLMASKOLMATTA KOHTAUS. - - Entiset. Wasili. Sopanen. Tikka. Kööri. - -(Sävel: Wiikerin Wappu.) - - 1. - - Tervepä teille! Tervepä teille! - Olkaatte terve tullehet meille! - Kansapa teitä taivahan alla - Ottavi vastaan soittelemalla. - - 2. - - Suuret ne juoksee, suuret ne juoksee - Laupeina aina halpojen luokse. - Ei sovi seista, painakaa puuta, - Laulumme kestää kymmenen kuuta. - -_Wasili_ (laulukunnalle). Olohkoatten eähneti, olohkoatten eähneti! -Jopahan toi kylläh piisoa. Kah, eipähän minuun peäm voineeh siiteä -tommohist viuunin, karmasniekan i pussihhuiluhien rämineäh. A kah, -kuinpa tuo pesmi pisteä mua niskahan. - - (Soitto alkaa uudestaan.) - -_Miettinen_ (laulukunnalle.) Hiljaan! Hiljaan! Perkeleen koirat! -Komersiraati ei tahdo kuulla enempää. - -_Wasili_ (Tikalle, Sopaselle ja Miettiselle). A kah, pyhäät veljeet! -Miäpähän tuimoan kutoma minuun tuloo tehtää. Ensistpähän tuloo minuun -tehtää kuihtih, i kutama tienkoist parissoa jeäp, a noihan miä teil -annaan viinuskan, rommun, kanviärtin, harjuuksiin, markkulmiin i -jernastestamentiin ostohoon. (Ottaa Niilon kirjeen taskustansa.) -Taassapahan, kah pyhäät veljeet, sain miä pyyntihkirjaan, kussapahan -muuan rukoeleeh puoljsatoa solkkovoah; ah, toipahan oloo pätö summaah. -(Itsekseen.) Kah, pismaan allah oloo Niiloh Heimoon nimih; minuunpahan -pitöö siit pakissa vanhaah Herraah Heimoon kanssah. (Ääneensä.) Pyhäät -veljeet, miäpä tuloon kohtai takaasih. Kah, minuun pitöö mänemään -Hattuuhmoakarihin kuuloomahan tokkopa hattun oloo valamis. Niättenhän, -mua hävetteä, soakelih soikuon, seissaa akkahain yölakki pies -tämmöhises suurehees joukoos. - - (Menee hattumaakarille.) - -_Miettinen_. Kävipähän paljoa paremmin kuin luulinkaan. Komersiraati on -vielä kuitenkin armollinen, vaikka te olette tehneet soitollanne -tuhmuuksia hänen läsnä-ollessansa. - - -NELJÄSKOLMATTA KOHTAUS. - - Entiset. Heimo. Kohta sen jälkeen Heikki puettuna rengin pukuun. - -_Heimo_ (itsekseen, lukiessaan Niilon kirjettä). Tämä on minun veljeni -pojalta! Aika veitikka! Mikä mielettömyys! Tahdonpa kuitenkin vielä -vähäisen aikaa katsoa tätä komediiaa. Panenpa 4 sataa markkaa kirjeesen -ja käsken sitten Wasilin antamaan ne hänelle. - - (Menee jälleen sisälle.) - -_Heikki_ (tulee). Eiköhän tuo partasuu jo antane minulle vastausta? -Asetaunpa tähän seisomaan, niin että haamuni vetää helpommin hänen -huomionsa puoleeni, kun hän tulee. - - -WIIDESKOLMATTA KOHTAUS. - - Entiset, paitsi Heimoa. Wasili. Wiljakainen. - -_Wasili_ (Wiljakaiselle). A kuin hattuh oloo valamis, kas, niinpä sen -tahtoon; näes, siinääpähän temppuh olookin. - -_Wiljakainen_ (itsekseen.) Minä olen kun hiiluksilla, pelätessäni, että -herra Heimo syöpi sanansa. - -_Wasili_ (Heikille). A toi kasakkahko se oli, jokali antoi minuul -tienkaah-rukouskirjaan? - -_Heikki_. Juuri sama mies, teidän korkeutenne! - -_Wasili_. Häneen isantamiesi oloo rukoelluh minult parsataah markkoa. A -tietääkyönpähän että toi oloo hiieen pätö summaah! - -_Heikki_. Kyllä tosiaan se on, niinkuin me Suomeksi sanomme, saakurin -vähäinen summa. Sitähän minäkin olen hänelle sanonut teidän -korkeutenne! - -_Wasili_. Kah, parsataah markkoa oloo kuin voan naa ili ei mitäkänä. - -_Heikki_. Sehän minunkin ajatukseni on. - -_Wasili_. A, sanohaan isantamieheellees terveheisii i etten miä voi -antoa häneel parsataah markkoa, sillääpähän etoo summaah ei hänt autaah -kunnekkana. - -_Heikki_ (itsekseen). Pahuus vieköön! (Ääneensä.) Kylläpä tuossa on -kuitenkin vähäinen apu, teidän korkeutenne. - -_Wasili_. Piäppäshän suus kiinni i suo minuunkin pakissah muuan -pakinaa! -- Kas, sanooppahan isantamieheellees terveheisii i että miä -laitaan häneel, näes, neljäsataah markkoa, sillääpähän, kas, minuust -näytteä, että heän vähiksyttäin tuon verraan tarviihtenoo. - -_Heikki_. Saan kiittää yleväisyyttänne nöyrimmällä alamaisuudellani. -(Itsekseen.) Jos tuo perkeleen partasuu olisi antanut vielä pari sataa -lisään! (Tikalle.) Tulkaa nyt kanssani! Me maksamme teille velkamme. - -_Tikka_. Korkeimmalla ihastuksella! - - (Tikka ja Heikki menevät ravintolaan.) - -_Wiljakainen_. Minunkin täytyy lähteä Niilo herran luo asiastani -puhumaan. - - (Juoksee ravintolaan.) - -_Sopanen_. Mikä mielen jalous! - -_Miettinen_. Kuinka ylevästi hän itseänsä käyttää! - -_Sopanen_. Eläköön herra komersiraati Wasili Petrovitsa! - -_Kaikki_. Hurra! - - (Porvarit tulevat anomnskirjat kädessä Wasilin luo; myös vaimot - ja lapsetkin antavat hänelle niitä. Hän ottaa paperit vastaan - ylvästelevällä katsannolla. Kun hän on saanut jo osan niitä - käteensä, pudottaa hän ne laattialle, porvarit kokoavat niitä - ylös ja antavat uudestaan ne hänelle, joka taas pudottaa ne - laattialle j.n.e. Tätä kestää koko seuraavan puheen-ajan.) - -_Wasili_. A kas, kuin miä tuumain, kutama minuun tuloo tehtää. -Miäpähän, kas, oloon peättänyh antoa Käkihsalmeen rahaval lahjaaks tuon -aivaan pätö summaan parih miljuonah solkkovoa. Niinpäh kauvaan kuin nuo -piisoah, voittenhan työ minuult soataa armoonlahjui, a kun nuo loppuuh, -niin en miä eneän annah rivenniekkoakana, sillääpähän, kah, minuul on -niin moneheen paikkahaan anneettavanah kuin minuul oloo miljuonii -kolikoit. Senpähän tähtien en miä annaah teil petakkoakana, enpä -alttiniekkoakana enempeä kuin parih miljuonii. -- A kas, minuun -käsihiin eiväät noi rahaarukouskirjaat mahtuu. Oloppahan, pyhä veli, -nuin hyvöö ili kuvaan mies i poappahan noi kaikkih minuun -kirjuutuspöytääl. - - -KUUDESKOLMATTA KOHTAUS. - - Entiset. Wiljakainen, valkea hattu kädessä. Tikka. Palveluspoika - kantaen tarjoimella koko joukon pottuja ja juomalaseja, jotka - hän asettaa pöydälle huoneen ulkopuolelle. Heimo tulee ja - asettauupi porvarien joukkoon. Leena seisoo puodin ulkopuolella - ja katselee juhlanmenoa. - -_Wiljakainen_. Tässä on hattu, herra komersiraati; teidän ylhäisyytenne -kenties tahtoo sitä koettaa. - -_Wasili_ (ottaa yömyssyn pois ja panee hatun päähänsä). Toi mahtuup -aivaan topraast pieneen. A, kultapahan toi nyt näytteäh? - -_Kaikki_. Oikein komealta! loistavalta kuin aurinko! - -_Wasili_. A kas, kuin lahjuotaan rahavaal tuon yöhlakkiin muistooks. - - (Wiskaa sen pois ja toiset tappelevat siitä.) - -_Miettinen_. Hei, älkää repikö! Se on säilytettävä Raastuvan seinän -naulassa tuleville sukupolville tämän päivän muistoksi. - -_Wasili_ (Wiljakaiselle). A kas, kyllähpähän taast maksuun soat, pyhääh -veljeen! - -_Wiljakainen_. Kylläpähän rahat tallella on, kun ne teidän takana ovat, -teidän ekselensinne! - -_Tikka_. Näinköhän teidän ylhäisyytenne suvaitsis kaataa itsellensä -lasin parasta sorttia rommia, Wiipnrista saakka tuotua. Me, näettehän -te, olemme tuottaneet sitä sieltä saakka vallan teitä varten, sillä -itse juomme tavallisesti paloviinaa, mutta kun nyt on tämmöinen -juhlallinen tilaisuus, niin... - -_Wasili_. Passipo, pyhiin veljeen! A kyllääpähän miä olisiin kernahaast -viinuskoakin juonuh, a kuin rommuh tok maistoah pareimmaalt, kummihkin -lökärinäh i norrina kahviin joukoos, niin olokuonhan männeheeks. - -_Tikka_. Ja muutenkin on se päivällisen jälkeen parhain juoma ja -toiseksi voi sitä nauttiessa keskustella hyvin viisaasti kaikenmoisista -valtiollisista asioista. - -_Wasili_. No, pyhäät veljeet, kuvaat mieheet, mutsut i likat! a kas, -kuin isantah käskööp, niin tulkoattenpahan nyt naukkoamahan kunniaan -ryypyyn i takanoit yhtehen pistämähään i nuitaa näitaä aikah asioit -tuumaimahan. - - (Istuvat pöydän ääreen.) - -_Laulu_. - -(Sävel: Luonnon suuren lapsukaiset avaruuden alla.) - - 1. - -_Wasili_. - - Kas, kuin rommuu maistetamma noistah putielkoistah, - Najuu jos on, riitelkeämmä aikah-asioistah. - -_Kaikki toiset_. - - Hei, hoi, eläköön - Asjain perustukset! - Niin myös eläköön - Riidat, juopumukset! - -(Juovat.) - - 2. - -_Miettinen_. - - Suomess' yhä nälkävuodet korjaa kansaa poisi, - Woisko herra sanoa, ne miten poistaa voisi? - -_Kaikki toiset_. - - Nyt, nyt veikkoset, - Tarkoin kuunnelkaamme! - Olkaa iloiset, - Wiisaan neuvon saamme. - - 3. - -_Wasili_. - - Rahoa veikool tanssih, loistooh pie kuin herraasväkit, - Siit, kas, Jumal ihastuup i täytteäp köyhiin säkit. - -_Kaikki toiset_. - - Neuvost' kiitos suur! - Loistain tanssikaamme! - Sillä tavoin juur - Teemme rikkaaks maamme. - -(Juovat.) - - 4. - -_Sopanen_. - - Meidän rautatiestä mitä herra arveleepi? - Kenties siitä rahanpula meille syntyneepi. - Kaikki toiset. - Nyt, nyt, veikkoset! - Tarkoin kuunnelkaamme! - Olkaa iloiset, - Wiisaan vastuun saamme. - - 5. - -_Wasili_. - - Älkeäh surra, jauhuokulit tuloo sitää myötäh, - Kas, ei teitään tarvihtek siit eneän tehtää työtäh. - -_Kaikki toiset_. - - Nyt, nyt päivät yöt - Suurest' iloitkaamme! - Loppuu kaikki työt, - Laiskan' olla saamme. - -(Juovat.) - - 6. - -_Tikka_. - - Totta onko, että saapi kirjoitella meillä - Myöskin yhtä vapahasti niinkuin saapi teillä? - -_Kaikki toiset_. - - Nyt, nyt, veikkoset, - Tarkoin kuunnelkaamme! - Olkaa iloiset, - Wiisaan vastuun saamme. - - 7. - -_Wasili_. - - Kaikkiipa, kah, tahtootten kuin ränttihvapauhtaa, - A kuin teil ei tuumaija ies oloo oikeuhtaa. - -_Kaikki toiset_. - - Kun nyt tuostakin - Waivast' päästä saamme, - Rommii ryyppyihin! - Nauttein iloitkaamme! - -(Juovat.) - - 8. - -_Wiljakainen_. - - Tokko vielä paraneepi meidän kieliseikka? - Täällä niinkuin Paapeliss' ei veljää tajuu veikka. - -_Kaikki toiset_. - - Nyt, nyt, veikkoset, - Tarkoin kuunnelkaamme! - Olkaa iloiset, - Wiisaan vastuun saamme. - -_Wasili_. - - Tapelkoahten akkoin lail, niin kotihkoisii soatten, - A myös ison isänmoan kielt valmiiks oppihkoatten. - -_Kaikki toiset_. - - Onneks olkohon - Kolmas valtakieli! - Kas, Käksalmen on - Sinneppäin jo mieli. - -(Juovat.) - - 10. - -_Heimo_. - - Kuinka monta ruplaa, luvan saanko tutkistella, - Aiotten te Käkisalmeen lahjaks jaeskella? - -_Kaikki toiset_. - - Nyt, nyt, veikkoset, - Tarkoin kuunnelkaamme! - Olkaa riemuiset! - Parhaan vastuun saamme. - - 11. - -_Wasili_. - - Jokah kert kuin aukeejoa, kas, roppih putielkoistah, - Kolikoit miä nakkeloon pois silloon kirstuhloistah. - -_Kaikki toiset_. - - Hei, hoi, veikkoset, - Tuhansia saamme! - Olkaa iloiset, - Riemuin nauttikaamme! - -(Juovat.) - - 12. - -_Wasili_. - - Ei pie uskooh, sil kuin rommuu liiaaks soan miä maistoah, - Kas, miä silloon tarinoihteen ainah kaikellaistoah. - -_Kaikki toiset_. - - Tott' ei olekaan - Nyt hän mitä vastaa, - Komersraati vaan - Leikkiä nyt haastaa. - -(Juovat.) - -_Miettinen_. Herra komersiraati Wasili Petrovitsan terveydeksi! - -_Kaikki_. Hän eläköön! Hurra! - - (Juovat.) - -_Wasili_ (kohoaa seisaalleen ja kumartaa.) A miäpä kiitään teit, kuvaat -herraat i rouvaat, mieheet i mutsuut, likaat i poiaat! Kas, miäpähän en -koskahan unhootak tämmöhist hyveä vastahan ottaamist, jokah minuul nuin -suureheeks onneeks on sattuunuh. A, älkeättenpähän pahaaksuko, jospahan -miäkin pakissen muuan kunnia-sanaah teillen. - -_Sopanen. Miettinen. Tikka._ Hiljaan! Hiljaan! Komersiraati haastaa! - -_Wasili_. A kah, Käkihsalmiih terveeh olkuon, i kauvaan elkyön, i -lihaavaks tulkuon, i se häpeheen joutuukuon, kuk ei sen terveeheks juo! -Hurra! - -_Kaikki_. Hurra! hurra! - -_Wasili_. A kah, niättenhän, pyhäät veljeet, että miä oloon varmah -oppinut Suomeen runohkonstiis i osoan sovittoa tismoallehen loppuun ili -sapaassihin sanaat lauluus. - -_Sopanen_. Mikä ihmeteltävä taito yhdellä muukalaisella Suomen -runollisuudessa! Minä, joka olen Kirjallisuuden seuran jäsen, esitän -hänet Helsingin Kirjallisuuden Seuran runous-osaston tutkiakuntaan -kunniajäseneksi. - -_Miettinen_ (innostuneena). Wai muukalainen! muukalainen! Ei -komersiraati ole mikään muukalainen. Sama veri liikkuu hänen sekä -meidän Käkisalmelaisten suonissa. Oi, mikä kansallinen juhla! Kaikki -säädyt, raatimiehet, porvarit, vaimot, akat, vanhat, nuoret, kaikki -ovat juhlapuvuissa kokoon tulleet. Ja kaikkien sydän sykkii -vilpittömästä riemusta! Oi, minä tahdon kirjoittaa siitä ilmoituksen -Moskovan Wietomostiin sekä Wiralliseen Lehteen! - - -SEITSEMÄSKOLMATTA KOHTAUS. - - Entiset. Niilo. Heikki. - -_Niilo_ (Wasilille). Suokaa anteeksi, herra kauppaneuvos, että minä -häiritsen teidän iloanne. Waan te olette solvaisseet minun kunniaani -pahimmalla tavalla. Koko tämä kansanjoukko, joka on ollut läsnä silloin -kuin te kunniatani loukkaisitte, huomatkoon myöskin kuinka karvaalta -teidän solvauksenne on minusta tuntunut ja laittakoon niin, että te -pyydätte minulta anteeksi. - -_Wasili_. A kutama soakureit! Kah, enpähän miä oo koskahan nähnyh teit -minuun silmiin ies. - -_Niilo_. Minä olen kirjoittanut teille kirjeen, ja sen sijaan kun -teidän piti kirjallisesti vastata siihen, olette te kaikkien -läsnä-ollessa lausuneet sen sisällön ja antaneet toverilleni rahaa -minulle tuotavaksi. Minä en ole mikään kerjäläinen, herra kauppaneuvos, -minulla on itsellänikin omaisuutta ja tahdon jonakin päivänä maksaa -teille velkani takaisin. Suokaa anteeksi jos minä annan teille hyvän -neuvon: Ei se ole kylliksi, että hyviä töitä tehdään ja lähimmäistä -autetaan, mutta sitä pitää tekemän myöskin lämpimästä sydämestä eikä -mistään loiston- ja kunnian-himosta, niinkuin tavallisesti teidän -arvoisat herrat ja rouvat tekevät köyhiä auttaessaan. - -_Miettinen_. Mikä hävyttömyys! - -_Sopanen_. Mikä näsäviisaus! - -_Tikka_. Oletteko te järkeä vailla? - -_Niilo_. Minun herrani, ei minkäänlaisia solvauksia saa tulla -kysymykseen! Kyllä minä taidan niihin kunnon vastauksen antaa ja -muistakaatte varsinkin te, joka käytte virkapuvussa, että olette -velkapää, jos ei muuten, niin oikeuden kautta, pyytämään julkisesti -minulta anteeksi solvaussanoistanne. (Miettinen vetäytyy äimistyneenä -taaksepäin. Niilo pnhuu nyt Wasilille.) Minä tuon nyt kolme noista -teidän sadanmarkan seteleistänne takaisin. Paha kyllä, että tulin jo -yhden särkemään tarpeisini; näin asiain laidan ollessa, ei minun olisi -sitä pitänyt tekemän, eikä se tapahtunutkaan mistään pakosta ja -rahanpulasta; sen minä tein erään anomuksen vuoksi, jonka eräs -nais-ihminen, jota sydämestäni rakastan, teki minulle. Rakkaus, joka -välistä saattaa tekemään suurimpiakin rikoksia, on saattanut minunkin -tekemään tämän tuhmuuksen. Tässä on nyt kolme teidän seteleistänne, -ottakaa ne takaisin ja viime sadasta annan minä teille tämän -velkakirjan, jolla voitte saada rahanne pois sedältäni Heimolta -Helsingissä, kyllä hän rehellisesti tuon vähäpätöisen summan teille -suorittaa. - -_Wasili_. A kah; enpähän miä tuost velkaahkiriaast välitäh, kunpahan -voan annaat nui sataah markaan seteliit takaisih. - -_Niilo_. Olkaa vaan niin hyvä ja ottakaa vastaan niin hyvin toinen kuin -toinenkin. - -_Wasili_ (itsekseen). Kah, juhtakaik. A, voinenpahan noi sataah markkoa -ihteekkin käytteä. - -_Niilo_. Olkoon nyt tämä teille opetukseksi, että te toisen kerran -käytätte itseänne sivistyneemmällä tavalla, jota kuitenkin voipi -odottaa teidän arvoiselta mieheltä. - -_Wasili_. Meäh helveehtihin, siä perkeleheen musikkaah! Ka, kustapahan -miä tiesiin, ettäh sinuun rahaa-rukouskirjaas olih salahvehkoa. - -_Niilo_. Miten? te kutsutte kirjettäni rahan-rukouskirjaksi! - -_Wasili_. A kah, miksipähän sitämä kuhtuisiin? Eipähän toi oo ainooh. -Kokooh minuun kamorkkaan olooh täyneän semmohisii rukouskirjoi. - -_Niilo_. Te luultavasti ette taida kieltämme, koska te käytätten -sanoja, sivistyneessä maassa vallan sopimattomia. - -(Laulaa säveleellä: Honkien keskellä mökkini seisoo.) - - 1. - - Luokaatte, vieras, nyt silmänne noihin - Saarihin ihanaisiin Suomenmaan, - Näetten, lehtoihin kuin koreoihin - Lentävi ilolinnut riemuissaan. - La, la, la, la, laa - Heidän te laulua kuunnelkaa. - - 2. - - Kuulkaatten kuin sävel soi satakielen, - Laaksoja heleästi raikuttain; - Oi! miten siell' lumoaapi hän mielen, - Taivahan sinikantta kaikuttain. - La, la, la, la, laa - Häitä te kieltämme oppikaa. - - 3. - - Kuulkaa myös, hän miten laulavi teille - Luonnosta ihanasta Suomenmaan. - Maan tämän Luojamme lahjoitti meille. - Kukkana sitä täällä hoidetaan. - La, la, la, la, laa - Nuppuna vielä se rusoittaa. - - 4. - - Waan kun se valohon kerran saa tulla, - Wielä se koreammin heloittaa. - Tarhurein' itse me tahdomme olla, - Polkea sit' ei koskaan vieras saa. - La, la, la, la, laa - Terve nyt sulle, sä Suomenmaa! - -_Wasili_. Kah, perkeleheen sopakkah, ku kukuuh taassah kuin käkih, a -kuin en miä mitääkänä ymmäärräh. - -_Niilo_. Mutta luulenpa, että, vaikka te ette mitään ymmärrä, niin on -tämä kokoutunut kansa kuitenkin sen ymmärtänyt, ja onhan siinäkin -kylliksi. - - (Tahtoo mennä.) - -_Sopanen_. Jätämmekö asian sillensä? - -_Tikka_. Ken tohtii soimata komersiraatia? - -_Wasili_. Kah, sitämä miäkin pakissa tahtoin. - -_Tikka_ (Niilolle.) Seisahtukaapa, herraseni! Minä en suvaitse, että -joku loukkaa minun huoneessani hänen ylhäisyyttänsä komersiraati -Petravitsaa. - -_Sopanen_. En minäkään! - -_Miettinen_ (vetäen miekkansa). En minäkään! - -_Wasili_. A kas, en miäkänä! - - (Juoksee Miettisen taakse.) - -_Heimo_ (astuu esiin). En minäkään, sillä minä olen luvannut suojella -Wasili parkaa. - -_Niilo_. Mitä näen? Kas setäni! Te täällä? - -_Heimo_ (antaen Niilolle kättä). Wanhaa sydäntäni riemastaa, Niiloseni, -kun näen sinun tuossa vihan vimmassa kunniasi sortamisesta. Tämä seikka -yksinänsä on ollut kylliksi lepyttämään minun sydäntäni niistä -huolista, joita sinä olet minulle kevytmielisyydelläsi tuottanut. Mutta -rakkaushan se on, joka on sinut siihen saattanut; sentähden en -tahdokaan nuhdella sinna. Ja lohdutukseksi tahdon myöskin sanoa -sinulle, että ne rahat, jotka Wasililta sait, olin minä, kirjeesi -luettuani, antanut hänelle ehdolla, että hän ne sinulle Heikin kautta -toimittaisi. - -_Niilo_. Setä kultani! Minä häpeilen! - -_Heimo_. Ne setelit, jotka Wasili sai, saapi hän omanansa pitääkin. - -_Wasili_. Ai, hierraah Heimoo kultaa! Heimoo kultaa! - - (Syleilee Heimoa.) - -_Tikka_. Mitä hittoja? Ottaako komersiraati vastaan tuon lahjan? - -_Wasili_. A kah, pyhää veli, niinpähän toi kommersroali teköö! Kas, -oloonpahan miä köyhääh miesi, i eipähän jokaah päivää semmohist onnii -minuullen raukaallen satuuh, että kolme sataah markkoa moantielt -löytään. - -_Muutamat_. Mitä? Onko hän köyhä mies? - -_Heimo_. Loppukoonpa nyt komediia! Kunnioitettavat herrat ja naiset! -Tämä mies, jonka minä hyvin hyvästi tunnen, on Wasili Petrovitsa -Aunuksesta ja kulkee laukkuryssänä talosta taloon tavaroitaan -kaupitellen. - -_Kaikki_. Mitä hittoja! - - (Melua ja nurinaa.) - -_Wasili_. Hiljoah! hiljoah, pyhäät veljeet! Kas, ensinpähän asioa -tutkihtahan i siitten miestääh mutkihtahan. - -_Muutamat_. Hiljaa nyt! komersiraati tahtoo selittää meille kaikki. -Antakaa hänen puhua. - -_Wasili_ (kun nurina on hiljennyt.) Pyhäät veljeet, kah, miä soan -kiitteä hyvööst kostiist i nyt tahtoonpah pariissoaks totistoah herraah -Heimoon sanoi tosiiks... - -_Kaikki_. Hiljaan, komersiraati haastaa! - -_Wasili_. Kah, pyhäät veljeet, miäpähän en ainoasti kaupihtek -soatananpierkoa, kanviärttii, jernastestamenttii, neuluu, naskelii i -muit semmohisii, a miä myösi vaiheetan vanhu harju uusih harjuksihin i -veivoan moamoukkii, mutsui, poikahprihatsui i likkahtussinkoi i kekriin -kaikki tienkaat heiltääh poisih. Kah, pyhäät veljeet, miäpähän oloon -rieppuhuryssää Arihkankelist... - -_Kaikki_. Tuo sen korvettava! Kylläpä tuo sen saatana saapi nahkoinensa -karvoinensa maksaa meidän turhat vaivamme! - - (He piirittävät Wasilin kohotetuilla sauvoilla ja nyrkeillä.) - -_Wasili_. Jumaal vuoks, hierraah Heimoo! auttakoa, auttakoatten Wasil -parkkoa! - -_Heimo_. Olkaatte hiljaa, ystäväni! Sallikaatte minun puhua! Eihän -teillä ole syytä olla vihoissanne Wasilille! Eihän hän ole muuta tehnyt -kun kutsunut itseään Wasili Petrovitsaksi, joka toden todella onkin -hänen nimensä. Eikä häntä voi syyttää siitä, että te olette -erhettyneet, joka helposti täällä Käkisalmessa tapahtuukin, kun -kutsutte, muukalaiskielen taidostanne ylvästellen, kaikkia isän -nimellä, ettekä ollenkaan muista Suomalaista sananpartta: "onhan monta -Mattia maailmassa". Tämäpä juuri onkin tehnyt, että kun kuulitte hänen -nimensä olevan Wasili Petrovitsa, olette luulleet hänen olevan jonkun -saman nimisen rikkaan kauppaneuvoksen Moskovasta. Huhu tuommoisen -rikkaan kauppaneuvoksen tulosta on siis pettänyt teidät pahan -päiväiseksi. Waan asiaa parantaaksemme, tahdon minä puolestani, jos -minun suinkin mahdollista on, kääntää kaikki parhain päin, ehdottaen -teille yhden asian mietittäväksi. - -_Miettinen_. No, mimmoinenkan tuo asianne on? - -_Heimo_. Ensiksi tahdon minä tietää, tahtooko mestari Wiljakainen -suostua hänen tyttärensä ja veljeni pojan avio-yhdistykseen? Nuo nuoret -rakastavat toisiansa. - -_Wiljakainen_. Tahdonko? Eihän tuosta sen enempää puhumista. Leena! - -_Heimo_. Niilo! (Niilo ja Leena ottavat toisiaan käsistä kiinni.) No -niin, nyt tahdon minä ilmoittaa ehdotukseni. Te kaikki olette -kokoutuneet juhlallisuuteen; älkäätte laskeko sitä männikköön menemään! -eikä se menekään. Minä tahdon korottaa tämän päivän juhlallisuuden -pitämällä tanssipidot Tikan huoneissa; sillä olisihan sääli, jos hänen -hankkimansa juhlaherkut menisivät mitättömiin. Saanenhan siis kunnian -kutsua kaikkia herroja ja naisia pitoihini. - -_Tikka_. Tuopa oli saakurin lystiä! Kaikki on jo valmiiksi varustettu, -jopa itse soittajatkin ovat läsnä. Nyt voimme siis kuitenkin valaista -ikkunat kynttilöillä ja käskeä sotamiesten valleilta kanuuneja -paukuttamaan. - -_Heimo_. Tehkäätte vaan pidot niin loistaviksi kuin mahdollista -ikäänkuin tuo mainion rikkaaksi huudettu kauppaneuvos olisi läsnä ja -katsokaatte, ettei mitään puutu. -- (Niilolle) No, mitä sinä arvelet? -aiotko ylihuomenna jatkaa matkaasi Wenäjälle. - -_Niilo_. En, setä kulta, sillä nyt on minun mahdotonta jättää oma -maani. - -_Heikki_. Niilo, mietipä ensin tarkoin mitä sanot. Etkö tiedä, että se -on Parisin muotia matkustaa morsiamen kanssa omasta maasta pois kohta -kihlauksen jälkeen. Ja hyvinhän tuo sopisikin, että vaimo-ihminen olisi -kolmantena runojen kerääjänä; silloinhan saisimme koko joukon rakkauden -lauluja. - -_Heimo_. Minä puolestani katson parhaammaksi, että kihlauksen jälkeen -seuratkoot kohta häät. - -_Niilo_. Sepä minunkin ajatukseni on. - -_Heimo_. Ja parin viikon jälkeen, kun kuulutus on tapahtunut, vietämme -häät ja matkustamme sitten nuoren rouvasi kanssa Helsinkiin. - -_Heikki_. Ja juomme nuorikon maljaa Kaisaniemellä. - -_Heimo_. Hyvät herrat, ottakaa kukin kainaloinen kananne; nyt alkaa -kohta tanssipidot. - -_Wasili_. A kah, pyhäät veljeet, miäpä aloohtaan tantsihleikiit. -Mutsuut i koreet likat! kukama teist tantsuup minuun kanssah? - - (Käypi kaikkia naisia kumartamalla pyytämässä kanssansa tanssimaan - vaan palaa, rukkaset saatuansa, tanssikumppalitta takaisin.) - - * * * * * - -LOPPULAULU. - -(Säveleenä Walssi: Älskvärda flicka för dig huru gerna.) - -Huomaa: Walssin 4 säettä laulettua uudistetaan ne laulun värssyjen -5:stä säkeestä alkavilla sanoilla, jonka perästä vasta Kööri laulaa -valssin sävelten 5:stä säkeestä sen loppuun saakka seuraavilla -sanoilla. - -_Kööri_ (alkaa). - - Ilotansseihin, - Ilopitoihin - Kukin kutsukoon - Sekä ottakoon - Oman kultans nyt, - Jot' on lemminyt, - Kun on juhla nyt suur, - Mit' ei ain' ole juur. - Kas, vierahat, - Nuo armahat, - Tään riemun he suurimman toi. - Oi, verraton - Se onni on, - Kans kullan kun tanssia voi! - - 1. - -_Heimo_. - - Ystävä kullat! jo taas valo voitti, - Kaikki nyt selväksi tullunna on. - Riemulla suurella päivämme koitti, - Riemulla suurella laskekohon! - -_Tikka_. - - Herrat ja naiset! te kiiruhtakaatte - Kaikki mun huoneesen' täältä jo pois! - Sielläpä reuhkana olla te saatte, - Maskraadin jälkehen tanssia vois. - -_Kööri_. - - Ilotansseihin j.n.e. - - 2. - -_Niilo_. - - Kohtapa tanssin mä kultani kanssa, - Johon mä miellyin, kun vaan hänet näin. - -_Leena_. - - Mut varosasti sä kuitenkin tanssaa! - Lemmetär pettää, voi langettaa päin. - -_Niilo_. - - Myös elämämme se riemua tuokoon - Meille, kuin tanssini kanssasi sun! - -_Leena_. - - Myös elon loppuhun Luojani suokoon - Kanssasi, kultani, valssata mun! - -_Kööri_. - - Ilotansseihin j.n.e. - - 3. - -_Sopanen_. - - Eipä tuo Petrovits tullutkaan meille. - -_Miettinen_. - - Narratuks tulimme suuresti me. - -_Sopanen_. - - Yrjänän ristin hän lahjoitti teille. - -_Miettinen_. - - Saittehan priljanttitoosan jo te. - -_Sopanen_, - - Kuuleppas rakki, sä kiin' pidä suusi! - -_Miettinen_. - - Koiraks jos soimaat, niin hitto sun vie. - -_Sopanen_. - - Tuonelaan luotani korjaa sä luusi! - -_Miettinen_. - - Wait' tahi selkäsi löylytän mie. - -_Kööri_. - - Ilotansseihin j.n.e. - - 4. - -_Heikki_. - - Onnetar taisi jo kiukkuseks tulla, - Kosk' Käkisalmehen jäädä mä sain; - Pietari hehkusi mielessä mulla, - Nähdä sen saan paperista nyt vain. - Koska tää matkamme lakkas näin varhain, - Enkä mä nähnyt kuin Karjalan maan, - Mielestän' oisi siis ollunna parhain, - Kihlata Helsingin tyttöjä vaan. - -_Kööri_. - - Ilotansseihin j.n.e. - - 5. - -_Wasili_. - - Kommersiroaliks miä miljonsiniekkaaks - Luultiih i kostit sain hyvööt kuin hiis! - Nähtiih, kas, rieppuhuryssäks miä viekkaaks, - Tantsimakaupaat ei rotsine siis. - -_Wiljakainen_. - - Täss' olen myös minä leskenä ollut, - Teidänpä kanssa siis tanssailen ma; - Teittä ei Leena ois kihloihin tullut... - -_Wasili_. - - Hattuhumoakar, a tän tule sa! - -_Kööri_. - - Ilotansseihin j.n.e. - - 6. - -_Leena_ (katsojille). - - Kaikki, kut katsotte näyttelyämme, - Teille nyt viimeksi muistuttaa vois: - Jos kovin moititte ilveilyämme, - Meiltä sen tekijä haihtuvi pois. - Suomessa on vähän runoilijoita; - Ja jos ne solvaten kuoletetaan, - Muualta, kuin minä, saa kosijoita - Runotar, jättäen kaliihin maan. - -_Kööri_ (kaikkien paritusten valssatessa kestikievarihuoneesen). - - Ilotansseihin j.n.e. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Laukkuryssä, by A. Rahkonen - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LAUKKURYSSÄ *** - -***** This file should be named 51512-8.txt or 51512-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/1/5/1/51512/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License (available with this file or online at -http://gutenberg.org/license). - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at -http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at -809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email -business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact -information can be found at the Foundation's web site and official -page at http://pglaf.org - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit http://pglaf.org - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: http://pglaf.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - http://www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/51512-8.zip b/old/51512-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index bdc51bc..0000000 --- a/old/51512-8.zip +++ /dev/null |