diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/51503-8.txt | 6758 | ||||
| -rw-r--r-- | old/51503-8.zip | bin | 110585 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 6758 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..1b47f02 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #51503 (https://www.gutenberg.org/ebooks/51503) diff --git a/old/51503-8.txt b/old/51503-8.txt deleted file mode 100644 index d17d500..0000000 --- a/old/51503-8.txt +++ /dev/null @@ -1,6758 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Uran aukaisijat, by Kauppis-Heikki - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Uran aukaisijat - - -Author: Kauppis-Heikki - - - -Release Date: March 20, 2016 [eBook #51503] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK URAN AUKAISIJAT*** - - -E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - -URAN AUKAISIJAT - -Kirj. - -Kauppis-Heikki - - - - - - -WSOY, Porvoo, 1912. - - - - -SISÄLLYS: - - Leppämäkeen mennessä. - Ensimäinen viikko Leppämäissä. - Esitelmä ja sen tulokset. - Mitä mahtoi Anna ajatella. - Toimittajan luona ja kirje Annalle. - Keräysmatka ja metsäasukkaat. - Kyydillä ajaessa. - Majatalon joukot. - Luento ja väittelyä. - Pöyhkeä isäntä. - Juutisen kotona. - Luennon pitäjä sai moitteita. - Laulainen sai puhua. - Laulainen kutsuttiin herrain pöytään. - Huvimatkalle lähtö. - Runollinen puhe ja runollinen matka. - Puhuu kansan puolesta. - Ystävällisiä neuvoja. - Kirkko ja virkaveli. - Arpajaiskentällä. - Voittoja. - Paluumatkalla. - Laulainen luuli Juljanan tulleen hulluksi. - Johtokunnan jäsen. - Niiranen oli ystävällinen. - Kokkosen luona. - Kolmen vuoden kuluttua. - - - - -LEPPÄMÄKEEN MENNESSÄ. - - -Kaksi miestä käveli keväisenä sunnuntai-iltana kapeata metsäpolkua, -jossa oli lumen sulamisen jäleltä vesihautoja sekä toisin paikoin -juoksevia vesinoroja. Edellä-kulkeva mies oli nuorempi ja harppaili -hipristelemättä pahimpainkin paikkain ylitse, niin että kupeella -riippuva, kulmikas kirjalaukku jyskähti aina hyppäyksen päässä kylkeä -vasten. - --- Kohta tästä päästäisiin kuivemmille maille, lohdutteli hän -jälempänä tulevaa, joka varovaisin askelin kierteli mättäitä ja -puiden juuria myöten. - -Jälkimäistäkään ei olisi ikä eikä kuorma estänyt hyppäämästä, mutta -tämä näkyi valinneen varovaisen matkankulkutavan. - --- Joko me aletaan kylää lähestyä? kysyi hän vastaukseksi, päästyänsä -tasaisemmalle maalle. - --- Ei aivan heti, mutta kohta ollaan kirkkotiellä, vastasi toinen. - --- Onko se oikea hiekotettu maantie? - --- Ei täällä toki hiekotettuja teitä tunnetakaan, nauroi edellinen. -Onpahan vaan semmonen tie, jota pääsee reellä näin kesälläkin. - --- Ajetaanko täällä sulaakin maata reellä kirkkoon? - --- Ei toki sinne asti, vaan tuonne rantaan, josta sitten pääsee -veneellä, selitti toinen ja kysyi: Eikö opettaja ole milloinkaan -ennen käynyt täällä Leppämäen kylällä? - --- En ole käynyt, vastasi opettajaksi nimitetty. Ensimäinen kerta -tämä on. - --- Niin, ensimäistä vuottahan te olettekin meidän pitäjässä, huomasi -kysyjä ja alkoi kertoa: Tämä kylä on vielä enemmän sydänmaalla kuin -meidän kylä. Yksi kyläkunta vaan on vielä etempänä kirkosta tällä -puolella pitäjästä ja sitten tuolla toisella puolella pitäjästä tuo -Rumpukan perukka. - --- Matkaa on jo tännekin, sanoi opettaja. Ei suinkaan Samuli aikone -tänä iltana takaisin palata. - --- En toki näin myöhällä, vastasi Samuliksi nimitetty. Ei minulla ole -mitään kiirettä kotiin. Hauskempihan kylässä on ollakin kuin kotona. - --- Vai niin on Samulista, naurahti opettaja. Olisikohan sittenkin, -jos täytyisi olla kuukausittain kylässä. - --- En minä luulisi tulevan ikävän sittenkään, väitti Samuli. - --- Samulinpa pitäisi käydä vielä vähän koulua ja ruveta tällaiseksi -kiertäväksi opettajaksi, niin saisi käydä monessa kylässä, esitteli -opettaja. - -Samulista ei näyttänyt esitys olevan pahaan mieleen, vaan alkoi -kuitenkin tehdä esteitä. - --- Ei minusta tulisi opettajaa, hän sanoi. Siinä pitäisi osata puhua -hyvin kauniisti ja pitkään, ett'en minä osaisi ollenkaan. - --- Ei siinä tarvitse kovin pitkiä puheita pitää, sanoi toinen. -Luettaa vaan ja toisinansa vähän kyselee. - --- Puhuittepahan tänäkin päivänä lähes tunnin ajan yhteen perään, -huomautti Samuli. - --- Tämä oli puhe lasten vanhemmille, selitti toinen. Ei nämä ole -pakollisia pitää. Minä olen vaan omasta halustani muutamissa kylissä -puhunut näin sunnuntaina. - --- Sitäpä ne toivoisi jokaiselta, sanoi Samuli. Kaikki kiittelivät -puhetta kauniiksi ja sanoivat, ett'ei entiseltä opettajalta olisi -sillä lailla lähtenyt. Puhutteko ensi sunnuntainakin? Minä tulisin -ehkä taas kuuntelemaan. - --- En osaa vielä sanoa, vastasi opettaja. Minkälaisia mahtanevat -olla ihmiset tällä kylällä. Jos ovat haluttomia, niin eihän niille -väkisin. Olisiko talotkaan niin lähekkäin että voisi vaivata näin -vähäistä puhetta kuulemaan. - --- Ei tämä ollut niin vähäinen, hyvitteli Samuli. Mökin Ananiaksen -Ulla näkyi ihan itkevän kuunnellessaan. Kyllä ihmiset tulisivat -täälläkin. On siinä yksillä pelloilla neljä taloa, eikä ne ole -toisetkaan monen kilometrin päässä. Hukkala ja Alapiha ovat aivan -lähekkäin, Kokkola ja Karhula vähän tuonnempana. - --- Samuli on varmaan käynyt täällä usein, koska tietää niin tarkkaan -talojen nimet, arveli opettaja. - --- Olen minä toki käynyt, kun äitini on siitä Alapihasta kotoisin, -sanoi Samuli. Kuulinhan minä Kokkolan vanhalta isännältä, miten se -kylä on syntynytkin. Isonvihan aikana sanoi tulleen ensimäisten -asukasten ja niiden elämästä se kertoi kaikellaisia kummia, mitenkä -karhut ovat repineet lehmiä ja ahmat kantaneet lihat aitasta. - --- Sen vuoksi siellä mahtaakin olla talot petoeläinten nimillä, -arveli opettaja. - --- Ei ne sen vuoksi, tiesi Samuli, vaan kun siellä ovat asukkaat -Hukkasia ja Kokkosia enimmäkseen. Eno on vaan yksinään Niirasia ja -enon isä on mennyt sinne paljon myöhemmin kuin muut suvut. - --- Vai niin, sanoi opettaja. Pitääpä niistä asioista siellä ollessaan -kysellä. Ne ovat hyvin hupaisia kuulla nuo kertomukset vanhoista -asukkaista. Mielellään niitä sanomalehtikin ottaisi, jos tulisi -kirjoitetuksi ja sinne lähetetyksi. - --- Opettaja taitaa aina välistä kirjoittaa sanomalehteen, sanoi -Samuli mielistellen. Teidän kirjoittamaksi arvelivat talvella sitä, -jossa sanottiin että "Kivimäen kylän nuoret miehet ovat tulleet -niin ahkeroiksi neljänkuninkaan kirjojen lukijoiksi, että tuskin -yhtenäkään yönä sammuu näiden lukusankarien tulet talojen saunoista". - -Opettajan kasvoista näkyi että huomaavaisuus miellytti ja hän vastasi: - --- Kirjoitinhan minä, kun ne sunnuntaipäivinäkin löivät korttia, -vieläpä veivät keskenkasvusia, koulussa käypiä poikiakin mukaansa. -Enkä sitä salaa kirjoittanutkaan; minä uhkasin kaikkien kuullen. - --- Ei sinne meidän kylälle uhkausta kuulunut, vaan siitä ne -arvasivat, kun oli lopussa, kahden viivan välissä, sana --laine--. - --- Sitähän minä olen käyttänyt nimimerkkinä, jos on sattunut jotain -pitempätä asiata, myönsi opettaja. - -He olivat jo joutuneet tuolle ennen mainitulle kirkkotielle, jossa -aukean ahon keskellä näkyi pieni, vanha mökki. - --- Onkohan tuossa mökissä lehmiä? kysyi opettaja kohdalle tultua. - --- On siinä lehmä, tiesi Samuli. Mitä opettaja siitä kysyy? - --- Niin kysyn, että jos siitä saisi piimällä sekoitettua vettä -juodakseen. Janottaa niin armottomasti ja paljaalla vedellä se vaan -kiihtyy. - --- Kyllä siitä saapi, uskoi Samuli. Mielellään se Julja antaa -juomista. Tämä on enon maalla oleva mökki. - --- Vai niin. Mennään sitten yhdessä. - --- Menkäähän yksinänne, sanoi Samuli. Minä istun ja odotan täällä. - --- Mitä varten täällä istua, jos ei janotakaan. Samuli virkkoi -naurahtaen: - --- Sen Juljan pakinoista ei tahdo päästä erilleen, jos sinne menee. - --- Onko mökissä niin puhelias Juliana. - --- Kyllä sen kuulette. - --- Minäpä menen yksinäni, sanoi opettaja. Ei se minua tuntematonta -saane pitkältä viivytellyksi. - -Juliana oli huomannut matkamiehet ja tullut ulos, mutta nähtyään -toisen kääntyvän heille, hyökkäsi takaisin tupaansa. Opettaja -ilmoitti heti ovesta astuttua asian. Juliana tarttui tuopin korvaan, -mutta uteliaisuus esti liikkeelle lähtemästä ennen kuin kysyi: - --- Mistä tämä vieras on, kun minä en tunne? - -Hänen päänsä tutisi uteliaisuudesta ja pienten vilkkuvain silmäin -luomet tempoilivat lakkaamatta, saadakseen näköaukot mitä suurimmiksi. - --- Minä olen tämän pitäjän lasten opettaja, vastasi vieras. - --- Vai se opettaja, huudahti Juliana ja meni tökkäämään tervettä -oikein lujalla kädellä. Minä kun en tuntenut. Nytkö te tulette meidän -kylälle? - --- Nythän minä tulen, vastasi opettaja. Mutta saisinko sitä juomista. - --- Ja toki! - -Nyt lähti Juliana pyrynä liikkeelle, eikä viipynytkään kauan. - --- Istukaa toki lepuuttamaan jalkaanne, houkutteli hän ennen kun -antoi juoma-astian. - -Kun vieras oli seurannut kehoitusta, alkoi Juliana innoissaan puhella: - --- Olenhan minä kuullut paljonkin opettajasta, vaikka en ennen ole -nähnyt. Viime lukukinkerin lopussa oli aivan kilvan kahakka, että -kuka saapi koulun kotiinsa, kuin tiesivät että on uusi opettaja. -Entisen opettajan ollessa ne jukkaroivat koulua vastaan ottaissaan. -Tunsitteko entisen opettajan? - --- En tuntenut, vastasi vieras laskien tuopin pöydälle. Kyllä nyt -jano erosi. Kiitoksia paljon. - -Juliana ei joutanut kiitoksia kuuntelemaan, vaan jatkoi: - --- Vai ette tuntenut entistä opettajaa! Se oli poikamies, ja siitähän -se jupakka taisi tullakin. Joko teillä on emäntä, tai rouva? - --- Eipä ole vielä kumpaakaan. - --- Vai ei. Joko olette miten iällä? - --- Johan se on kolmaskymmen loppupuolillaan. - --- Loppupuolillaan! huudahti Juliana. Minä sanoin, kun ne isännät -ja emännät sysivät sitä entistä opettajaa, että jos vaan sattuisin -puheikkain, niin sanoisin että pitäisi ottaa rouva, niin loppuisi se -jupakka. Tokko teillä on vielä katsottuakaan? - --- Eipä ole katsottuakaan, vastasi toinen yhtä totisena kuin jos -olisi ollut kysymys ohran siemenen ostosta. - --- Niinkö on, surkutteli Juliana. Ja kuinka monta vuotta olette ollut -opettajana? - --- Valehtelijan määrän. - -Julianata ei pysäyttänyt näinkään hämärä vastaus. - --- Vai seitsemän vuotta, sanoi hän. Yhdessäkö pitäjässä? - --- Kolmas tämä jo on käveltävänä. - --- Kolmas, eikä vieläkään ole löytynyt. Miten suuri teillä on palkka? - --- Onhan sitä kolmisenkymmentä hehtoa jyviä ja vähän rahaakin. - --- Niinkö suuri! ihmetteli Juliana. Sillähän eläisi jos kuinka -hyvästi kaksi henkeä. Eihän minun miehellä ollut jyvääkään yhteen -mennessä ja eletty on. Pitää nyt tästä meidän pitäjästä katsella -rouva. - -Opettajaa tavallaan huvittikin Julianan harrastus, mutta hän muisti -aikomuksensa olla viipymättä ja virkkoi vakavana: - --- Täytyy jättää puheet toiseen kertaan, matkatoveri odottaa. - --- Nytkö jo, pahoitteli Juliana. Eihän tässä ole ennätetty mitään -puhua. Pitää minun vielä kysyä mitä opettaja on sukuisin, kun on -aivan unohtunut. - --- Laulainen minä olen, Vilhelm Laulainen. - --- Nyt se ei enää unehdu, vakuutti Juliana. Niin lauhkea nimi... Kuka -teillä on toverina?... Vai Samuli. Minäpä tulen saattamaan, että -sanon Samulille... - -Laulainen jo naurahti salaa, kun kuuli ettei Samuliakaan sovi jättää -aivan puhuttelematta. Juliana meni juoksun hytäkässä sen luokse ja -alkoi torua: - --- Kun et tullut huoneeseen, että opettaja olisi voinut viipyä -pitemmältä. Mutta käytä jo koulupaikkaan mennessäsi opettajaa -Alapihassa. Anna on kotona. Minä kävin siellä päivällä. - --- Eikö eno olekaan kotona? kysyi Samuli. - --- Kotona oli ja kyllähän se enosikin pitää tästä opettajasta, vaikka -ei se siitä entisestä... - --- Mitä se Julja nyt hölpättää, keskeytti Samuli vihaisesti ja alkoi -hyvästiä sanomatta astua kylään päin. - -Juliana jäi tielle ihmettelemään. - -Laulainen asteli jonkun aikaa äänetönnä oppaansa perässä ja -ajatteli että onpa hyvä tietää mikä on ollut edellisen virkaveljen -kompastuskivi. Julianan puheista se kävi kyllin selville ja näyttää -olevan tottakin, koska Samuli keskeytti puheen niin kovin tuikeasti. - --- Taitaapa olla oivallinen kielikello tuo eukko, virkkoi Laulainen -vähän matkaa kuljettua. - --- Onhan se semmoinen, että syntyy siltä mikä juttu hyvänsä, vastasi -Samuli ja kysyi: Mitä se ennätti opettajalle lasketella? - --- Kyselihän se jotenkin tarkkaan minun elämäkertani, naurahti -Laulainen. - --- Eikö tuo muuta puhunut? uteli Samuli. - --- Jopa siinä sivussa esitteli emäntääkin. - --- Ketä tuo esitteli? - --- Ei ennättänyt nimeä mainita. - --- Sitä samaa se hupattaa jokaiselle poikamiehelle. - --- Onko Samulillekin? - --- Joka näkemässä toki. Ja harvoinhan se muualla näkeekään kuin -täällä enolassa käydessä. - --- Ketä se Samulille? - --- Se esittelee niin sopimattomia, etten minä viitsi mainitakaan, -sanoi Samuli. - -Laulainen katsoi opettaja-arvoaan alentavaksi udella kovin tarkkaan -nuorten asioita, eikä jatkanut enään. - -Kohta loppui metsä ja kylä tuli näkyviin. Se oli jotenkin korkean -ja kaarevan mäen läntisellä ja eteläisellä rinteellä. Matkamiesten -tullessa lännestä päin oli läntinen rinne aivan edessä ja sinne -ylhäälle, puiden latvoihin paistoi vielä laskeva aurinko. Alhaalla -oikealla näkyi soikea lampi, jonka tyyneen pintaan kuvastui rannalla -kasvavien koivujen puoliksi lehdittyneet varjot. - -Kylässä vallitsi sunnuntai-illan hiljaisuus. Mäeltä juokseva pieni -puro teki jossain kiven kolossa pienen hyppäyksen ja sieltä kuului -hiljainen kohina. - --- Tämäpä kylä näyttää olevan hyvässä suojassa taivaan tuulilta ja -myrskyiltä, ihaili Laulainen. - --- Onhan tämä, myönnytti Samuli. Ei tänne tule hallakaan -ensimäiseksi. Marjojakin tänne tulee aina ja niitä syömässä minä -käyn täällä joka kesä. Tämä ensimäinen suurin talo, lähinnä lampia, -on enola; tämä ylempänä vasemmalla on se Hukkala. Sinne menisi tie -tästä suoraankin, vaan ei meille tule suurta mutkaa jos mennään tästä -Alapihan kautta. - --- Ei meillä ole enään aikaa talossa käydä, huomautti Laulainen. - -Hän oli Julianan kesken jääneestä lauseesta ymmärtänyt, ett'ei siinä -talossa oltuna suopeita opettajille, ei ainakaan entiselle. - --- Ei käydä talossa, vaan mennäänhän siitä kautta, vastasi Samuli ja -käveli aikomaansa tietä. - --- Aikooko Samuli tulla tänne enolaansa yöksi? kysyi Laulainen. - --- Tänne minä tulen, jos vaan eivät ennätä ruveta nukkumaan. - --- Ei nuo niin aikaiseen ruvenne. - --- Aikaiseen ne näin sunnuntai-iltana rupeavat, jos ei ole ketään -odotettavaa, tiesi Samuli. - -Kartanolle tultua ilmeni ett'ei ainakaan vielä ollut pelkoa -nukkumisesta. Tuvan ikkunasta näkyi miesten olkapäitä. Samuli -hidastutti askeleitaan, että heidät ennätettäisiin huomata. Jo -kääntyikin yhden kasvot ikkunaan päin, kohta toisen ja kolmannen. - -Erillään olevan maitohuoneen ovi aukeni ja sieltä tuli nuori nainen, -valkoinen esiliina edessä. Se näkyi ihastuvan nähdessään Samulin ja -tuli sitä naurussa suin tervehtimään. - --- Tämä on lasten opettaja Laulainen, huomautti Samuli -matkatoveristaan. - -Nainen kääntyi nyt tätä tervehtimään ja oli vielä iloisemman näköinen -kuin tavallisesti ollaan tuntematonta tervehtiessä. - --- Eikö vieraat tule huoneeseen, huomautti hän. - --- Ei nyt enää jouda, on niin kovin myöhä, kiitoksia paljon, vastasi -Laulainen ja alkoi siirrellä jalkojansa matkan mukaan. - -Nainen kääntyi Samuliin päin ja sanoi hiljempaa: - --- Tulethan sinä tänne yöksi. Tule aivan heti. Samuli nyökäytti -päätänsä merkiksi ja jouduttautui matkatoverilleen tietä neuvomaan. - -Kartanon taakse tultua kysyi Laulainen: - --- Oliko tämä se Anna, josta Juliana mainitsi. - --- Oli, vastasi Samuli lyhyesti. - --- Näyttää virkeältä ihmiseltä. - --- Onhan se. Me oltiin yhtä aikaa kansakoulussa. - --- Vai niin, vai käytetään täällä näinkin kaukaa kansakoulussa, -ihmetteli Laulainen. - --- Ei täällä ole muita käytettynä, virkkoi Samuli. - -Nämä Samulin puheet menivät siihen suuntaan että Anna oli poikkeus -muista ja Laulainen johtui ajattelemaan että tämä saattaa olla sama, -jota Juliana esitteleekin enolassa käydessä hänelle. Ja jospa siinä -on, vähästä sukulaisuudesta huolimatta, perääkin. Kovin mieleistä oli -Samulista kirjalaukun kantaminen, vaikka isäntä oli siihen rengin -määrännyt. Marjat eivät olleet näin keväällä houkuttelemassa. Muu -siinä saattoi olla, eikä ollut ihmekään, sillä tyttö näytti jotenkin -kauniilta. - -He olivat jo tulleet Hukkalan kartanolle. Täällä ei heitä kukaan -huomannut ennen tupaan menoa, jossa joukot istuivat illallispöydässä. -Isäntä Hukkanen, jörön ja karkean näköinen mies, istui pöydän päässä -ja muutamia suupaloja puraistuansa tuli tervehtimään ja pyytämään -kammariin. - --- Minä en enää malta, sanoi Samuli ja nousi jättämään hyvästit -opettajalle. - --- Yönselkäänkö aijot? kysyi Hukkanen. - --- En sen etemmäksi kuin tähän enolaan, selitti Samuli. - --- On meilläkin unta ja leipää yhden yön ajaksi, kehui isäntä. - --- En minä sitä pelkää, vaan kun on enola näin lähellä, niin menen -sinne, selitti Samuli myöntymättä. - --- Kyllähän minä sen arvasin, että sinne sinä menet. - -Ja Samuli lähti. - -Isäntä ja Laulainen menivät kammariin. Vastatulleesta oli huone outo -ja kolea. Kitkerä tupakan haju pisti nenään. Ei ollut ihmisissäkään -lämpöä. Hukkanen puhui vaan ilmoista, mutta sekin puhe tuli -katkonaiseksi, kun hänellä oli alituinen työ piipussaan, jota piti -kohennella ja vetää niin lakkaamatta, että savu nousi kuin kytevästä -suosta. - -Yhtä vähän miellyttävä oli emäntäkin. Se kävellä tassutteli äänetönnä -kuin kone, eikä näyttänyt tietävän mistään muusta kuin kupistaan -ja kannikoistaan, joita kanteli kammarin pöydälle niin tavattomat -tarakat, että olisi luullut vähintään kymmenen henkeä olevan -ruokittavana. Isännän mielestä siinä oli sittenkin vähä, koska -ruvetessaan vieraan toverina keskeytynyttä syöntiänsä lopettelemaan -kutsui vielä tuopillisen piimää itsensä varalle. - -Laulainen oli jo oppinut ymmärtämään, että missä ruumiin ravitseminen -on näin runsasta, siellä on turha ottaa puheeksikaan henkisempiä -asioita. Siksipä he söivät melkein äänettöminä ja kun isäntä -oli jälkiruuaksi tupruttanut paksun pilven savua, erkani kukin -nukkumapaikalleen. - --- Ohhoh, huokasi Laulainen yksin jäätyänsä. Taisinpa taas sattua -ikävään paikkaan. Ei sekään Samuli jäänyt yöksi. Sen kanssa osasi -puhella. - -Hän katsoi ikkunasta naapuritaloon päin. Yhdestä huoneesta näkyi -tuli, vaikka oli vielä jotenkin valoisa. -- Siellä aijotaan valvoa -vieraan kanssa pitemmän aikaa, ajatteli Laulainen. Varmaan ne -kyselevät minusta ja mitähän Samuli sanonee. Muistaneeko oikein -kertoa siitä päivällä pidetystä puheesta. Näkee sen siitä jos tulevat -aamulla katsomaan koulun alottamista... Pitääpä niille ajatella vähän -kuulemista, että jos hyvinkin tulevat. - -Hän otti laukustaan Uuden testamentin, jota selaili hämärän valossa. -Pian löytyi sopivat tekstin sanat. Mutta kun hän rupesi niistä puheen -sisältöä suunnittelemaan, niin ajatukset vierähtivätkin aivan muille -aloille. Ensin tuli mieleen kysymys oliko synti, jos niin sukulaiset, -kuin Anna ja Samuli, menisivät keskenänsä naimisiin. Se jäi kesken -ratkaisun, kun muistui mieleen Julianan kyselyt ja kehoitukset, -sekä lausunnot entisestä opettajasta. Täytyi aivan naurahtaa niitä -ajatellessa, varsinkin kun muisti miten kiire Julianalla oli ja miten -sen pienet silmät tempoilivat. - -Ei nyt tullut mitään, tuskaili hän huomatessaan joutuneensa pois -alkuperäisestä ajatuksesta. Kaikista se vastuksen heittää. Jääköön -aamuun. - -Hän pani kirjan pöydälle ja rupesi nukkumaan. - - - - -ENSIMÄINEN VIIKKO LEPPÄMÄISSÄ. - - -Laulainen oli pitänyt muutamina päivinä koulua Hukkalassa, kun -eräänä iltana valmistautui mennäkseen naapuritalossa käymään. Hän -ilmoitti emännälle, ett'ei tarvitse odottaa illalliselle, jos ei ala -hyvissä ajoin näkyä tulevaksi. Isäntäkin sattui kuulemaan heidän -keskustelunsa ja kysyi: - --- Mihinkä taloon opettaja aikoo mennä? - --- Tähän Alapihaan, vastasi Laulainen. - --- Onko Niiranen itse kutsunut käymään? - --- Itse se kutsui täällä käydessään. - --- Vai kutsui. Eipä se ole ennen kutsunut opettajaa kotonansa -käymään. Se on vihannut tätä kiertävää koulua ja tahtonut että -kansakoulu laitettaisiin. Joko olisi nyt leppynyt, koska on käynyt -kuuntelemassa ja kutsunut opettajaa kotiinsa. - --- Onhan se käynyt kaksi kertaa kuuntelemassa, vahvisti Laulainen -tuntien mielihyvää. Ja olisiko tuo Niiranen ennenkään vihannut -enemmän koulua kuin opettajaakaan, mutta ei ole muuten tullut -käyneeksi, eikä kutsuneeksi. - --- Vihannut on, aivan suoraan vihannut, väitti Hukkanen. Näkihän sen -siitäkin kun ei enää viime eikä toisena vuotena lähettänyt lapsiaan -tähän kouluun. - --- Kylläpä sitten pitänee uskoa, myönnytti Laulainen. - -Hänen olisi haluttanut selittää asiata siihen suuntaan, että on -voinut silloin olla syytä koulussa, mutta omatunto ei oikein suosinut -"rikkojen ruopimista" entisen virkaveljen päälle ja niin hän lähti -keskustelua jatkamatta aikomaansa kyläpaikkaan. - -Laulaiselle oli vieraisilla käynti niin totuttua, ettei hänellä ollut -sinne mennessä suuria valmistuksia. Puhui mitä talon joukotkin ja oli -iloinen taikka vakava, aina sen mukaan miltä ihmiset näyttivät. Tällä -kertaa oli vähän toisin. Kuulopuheista päättäen ei Niiranen ollut -noita tavallisia sydänmaan isäntiä, joille on samantekevää olipa -opetusasiat miten hyvänsä. Tämä on puuhannut kansakoulua kyläänsä, -eikä ole lähettänyt lapsiaan kiertävään kouluun viime vuosina. -Sellaiselle isännälle pitäisi olla mieliksi, muuten siitä saapi -vihamiehen. - -Alapihaan tultua oli Laulainen tavallista varovaisempi puheissaan. -Kohta hän kuitenkin näki ettei Niiranen ollut mikään peljättävä. -Aivan ystävällisesti kyseli entisistä olopaikoista ja nykyisistä -koulumatkoista. Vähän aikaa näistä tarinoitua tahtoi jo katselemaan -rukiinlaihoja, sekä muita peltopuuhia, joka on maamiehen melkein -luotettavin ystävyyden osoitus. - -Laihon katseleminen kävi hyvin ohimennen. Niiranen kiirehti oriinsa -luokse, jolla renki parhaallaan karhitsi ohramaata. Ori näytti olevan -Niirasen ylpeys ja uhkea eläin se olikin. Musta karva kiilteli kuin -sametti. - --- Panin vetämään karhia, ettei aivan köntistyisi seisoissaan, puheli -Niiranen taputellen oriinsa selkää. So Poju, maitahan vähän levähtää. -On jo toista kuukautta ollut ajamatta. - --- Taitaa olla hyvä hevonen, virkkoi Laulainen. - --- Onhan tämä hyvä Poju, mutta siitä vaan on ikävä kun ei täällä ole -kärrytietä. - --- Eikö tänne saisi tehdyksi? kysyi Laulainen. - --- Miksei saisi, vaan eihän nämä kyläläiset rupea tekemään, valitti -Niiranen. - --- Pitäisi pyytää koko kuntaa tekemään, neuvoi Laulainen. - --- Jo olen koettanut sitäkin, vaan kun nämä kyläläiset eivät ole -yksimielisiä pyytämään, niin eihän se asia pääse alkuunkaan, selitti -Niiranen. - --- Siitä pitäisi kirjoittaa sanomalehteen. - --- Kukapa täällä osannee niin hyvästi kirjoittaa, että se jotain -auttaisi, epäili Niiranen. - --- Jos minä koettaisin kirjoittaa, tarjoutui Laulainen. Isäntä -osannee selittää tien suunnan ja pituuden, sekä kuinka monelle -kyläkunnalle siitä on hyötyä. - --- Kyllä minä osaan selittää, sanoi Niiranen. Mutta mennään -huoneeseen siitä tuumimaan. Antaa oriin kävellä. - -He alkoivat astella pihaan. Laulainen oli mielissään, kun sattui -sopiva tilaisuus tarjota apuansa näin mahtityössä, johon ei jokainen -pystynytkään. - -Niiranen alkoi jo pihaan mennessä kertoa tien suunnasta, mutta se -keskeytyi vähäksi aikaa, kun hänelle johtui maitohuoneen ohitse -mennessä mieleen näyttää huoneen sisusta. Tytär Anna oli siellä -parhaallaan puhdistelemassa maitoastioita. Tämä ei ollut oikein -mielissään tulijoista ja virkkoi moittivasti: - --- Kun isä toi tänne vieraan juuri huonoimman järjestyksen aikana. - --- Ei me sinua häiritä, tee vaan työtäsi, sanoi Niiranen. - -Hän tahtoi vaan näyttää vieraalle uutta voin vaivauspöytää ja -suurta jäähdytysammetta, jossa maitoastiat seisoivat jäiden ja -veden ympäröimänä. Laulainen ei nähnyt näissä mitään erityisempää -ja katselikin enemmän Annaa, joka pyörähteli notkeana ja tottuneen -tavalla suurten sinkkisten astiain ympärillä, jotka pienimmästäkin -jysähdyksestä antoivat kumajavan äänen. Annakin huomasi vieraan -tarkastelun ja virkkoi: - --- Meillä on nämä kermanerotuskapineet aivan vanhan aikaisia, vaikka -johan niitä on tuolla suuremmissa taloissa oikeita separaattoria. - --- On se ensi kevännä meilläkin, sanoi siihen Niiranen. Olen -päättänyt ostaa heti, kun myön tuon oriin. - --- Ja myötte noin kauniin oriin, sanoi Laulainen. - --- Joutuu minulle toinen ja vielä kauniimpi, kehui Niiranen. Pidän -minä toki ajohevosen, vaikk'ei kesällä pääsekään ajamaan. - --- Mutta jospa muutamien vuosien perästä pääseekin, kun ruvetaan -miehin puuhaan, hyvitteli Laulainen. - --- Jospa näkisi vielä sen ilopäivän, ihasteli Niiranen. Ehkä tämä -lehteen kirjoittamiskeino on hyvinkin hyvä. - -He menivät kammariin, jossa Niiranen jatkoi kertomusta tien suunnasta -oikein perinpohjin. Siinä ei unohtunut mainitsematta vähäisinkään -notkelma eikä mäki. Kaikki puut ja suurimmat kivetkin tulivat askel -askeleelta huomioon otetuksi. - --- Ei niitä kaikkia tarvitse noin kovin tarkkaan kertoa, huomautti -Laulainen kun alkoi käydä pitkäksi kuunnella. - --- Minäpä kerron vähän lyhemmin, sanoi Niiranen, mutta alkoi aivan -entiseen tapaansa. - -Kertomus keskeytyi kun renki tuli ilmoittamaan isännälle, että pelto -on karhittu ja kysyi uitetaanko oritta. - --- Liika kylmää nyt on vielä vesi hevosellekin, arveli Niiranen. -Mutta minä tulen toveriksi, niin pestään siellä lammin rannalla. -Olkoon vieras yksinään sen aikaa. Ja tulipa tuo Anna... - -Tämä oli juuri tullut huoneeseen ja ymmärtäen isänsä viittauksen -istui pöydän luokse. - -Laulaisesta oli mieleen puhetoverin vaihtuminen ja oli alkamaisillaan -keskustelun lehmien lypsystä ja voin valmistamisesta, kun Anna -ennätti sanoa: - --- Opettajalla oli ollut viime viikolla paljon lapsia, enemmän kuin -nyt. - --- Enemmän siellä oli. Samuliko teille sanoi? kysyi Laulainen. - --- Niin, Samuli. Se kertoi lasten olleen hyvin mieltyneitä teidän -kouluun. Lapset olivat oppineet paljon lauluja. - --- Lauluihinko Samuli arveli lasten parhaiten mieltyneen? - --- Ei Samuli ole niin sanonut, oikasi Anna kiireesti. Se vaan kertoi -kaikesta ja sanoi teidän pitäneen lopussa hyvin pitkän ja kauniin -puheen. - -Laulainen uskoi kyllä puheensa kauniiksi, mutta ymmärsi kuitenkin -että Anna kiittelee sitä aivan aikomuksesta, häntä miellyttääkseen ja -se vähän nauratti. Hänenkin täytyi löytää jotain kiitettävää ja hän -virkkoi: - --- Se Samuli on hyvin älykäs ja kunnon poika. - --- Onhan se, myönnytti Anna. Me oltiin yhtä aikaa kansakoulussa. - --- Samaa kertoi Samuli tänne tullessa, sanoi Laulainen naurahtaen. -Teitä taitaa nuo koulumuistot vetää vieläkin toistenne seuraan. -Siihen huomioon minä Samulista tulin, vaikka sieltä lähtiessä -luulin, että minun seuraani se on niin mieltynyt että lähti raskasta -kirjalaukkua kantamaan. - --- Onko se mikä ihme, sanoi Anna terävästi ja kysyi: Vai tarkoittaako -opettaja muuta? Onko teille jo puhuttuna juoruja minusta ja Samulista? - --- Ei sanaakaan ole puhuneet sen syrjäisemmät kuin Samuli itse, -vakuutti Laulainen. Eikä sekään sen enempää, kuin että mainitsi -Julianan tuppautuvan hänelle puhemieheksi, milloin vaan täällä päin -käypi ja sattuu näkemään. - --- Sanoiko senkin että kenelle? kysyi Anna terävästi. - --- Ei sanonut, vakuutan sen. - --- Sitä minä, virkkoi Anna. Mutta siihen Julianaan minä suutun, kun -on saanut opettajan tuollaista uskomaan. Minä kuulin että olitte -käynyt Julianan mökissä tullessanne. Se on puoli hupsu se Juliana, -jolle olen nauranut tähän asti, vaan nyt minä suutun. - --- Ei toki pidä suuttua, kielteli Laulainen nauraen Annan -uhkauksille. Ei Juliana pahaa tarkoita. Hyväähän se on harrastavinaan. - --- Niinhän se on harrastavinaan, sanoi Anna loukkaantuneen äänellä. -Hyvin tietää että me ollaan serkukset ja yhtä kaikki luulee meitä -niin jumalattomiksi. Opettaja ei mahda sitä tietää. - --- Kyllä minä tiesin, tunnusti Laulainen vähän häpeissään. - --- Ja yhtä hyvin puhutte samalla lailla, sanoi Anna katsoen -moittivasti. - --- En tullut ajatelleeksi, kun joskus sattuu, että menevät... - --- Menkäät, vaan ei me olla pakanoita, vaikka asutaan näin -sydänmaalla... - -Annan puhe keskeytyi, kun isäntä palasi orittaan huuhtelemasta. -Laulaisen mieltä jäi vaivaamaan epäonnistunut leikkipuheensa. Olisi -ollut jollain tavalla pyydettävä anteeksi, mutta isäntä ennätti tulla -ja nyt ei ehkä Anna antaudu hänen puheellensa ollenkaan. - --- Niin se tieasia, virkkoi Niiranen. Mutta tuolla ulkona käydessä -minä ajattelin että jos jätetään siitä asiasta kirjoittaminen -tuonnemmaksi. - --- Mitä varten tuonnemmaksi? kysyi Laulainen ajatellen että jos -isäntä epäilee hänen kirjoituskykyänsä. - -Niiranen alkoi selittää: - --- Siinä tieasiassa on se paha vastus, että nämä muut pelkäävät sen -tulevan liika kalliiksi ja väittävät minun tahtovan yksin sen vuoksi, -kun on hyviä oriita, jotta saisin niillä ajaa. Mutta jos saataisiin -eräs toinen asia ensin päätetyksi, niin kyllä sitten tulisi tiekin. -Niin ovat kaikki ymmärtävät miehet sanoneet. Tänne pitäisi saada -ensin kansakoulu. - --- Vai niin, vai kansakoulu, virkkoi Laulainen pettyneen äänellä. - --- Niin, olisihan täällä lapsia siihenkin kouluun, mutta kukapa -täältä asti jaksaa käyttää nykyisessä koulussa, selitti Niiranen. -Olen jo pari kertaa puhunut oman koulun rakentamisesta, vaan ei -näitä saa minun puheella mihinkään taipumaan. Nyt sunnuntai-iltana -kuulin, että opettaja on siellä lankomiehen talossa puhunut siihen -tapaan ettei ihminen ole oppinsa puolesta sillä valmis, jos osaa -lukea ja vähän kirjoittaa, vaan että oppimista pitää jatkaa nuoruuden -aika kokonaan ja vielä vanhanakin. Silloin ajattelin että meidän -kylällä pitäisi pitää samanlainen puhe ja heti sen perästä ottaa -keskusteltavaksi ja päätettäväksi kansakoulun perustaminen. - -Isännän esityksessä epäili Laulainen piilevän kiertävän koulun -halveksimista ja hän virkkoi: - --- En luule samanlaisen puheen paljon auttavan, sillä en minä -maininnut kansakoulun käynnistä mitään, sitä vaan teroitin että jos -ihminen jättää lukemisen, joka on sielun ruokkimista, niin sielulle -käypi aivan samoin kuin ruumiille: se kuihtuu vähitellen ja viimein -kuolee hengellisesti, vaikka ruumis vielä elää. - --- Täällä on puhuttava vähän toisella tavalla, niin kyllä se auttaa, -neuvoi Niiranen. Pitää lisätä, että jos lapset saisivat käydä koulua -yhteen jaksoon pitemmän aikaa, niin ei lukeminen jäisi vanhanakaan. - --- Voisi sitten vähän paremmin auttaa, myötteli Laulainen. Mutta -mies- vai naisopettajako siihen on ajateltu ottaa. - --- Ei siitä ole mitään ajateltu. Ennättää sen asian sittenkin -päättää, kun on koulu perustettu. - --- Vaan jos ei tule päätöksestä pitävä, ellei samalla sovita -opettajasta ja sen palkasta. - --- Tuumitaan sitten siellä, kunhan ensin alkuun päästäisiin, kierteli -Niiranen... Mutta se puhe pitää olla niin luita myöten menevä, -että tuokin vanha Kokkonen pehmiäisi. Sehän se on aina etumaisena -vastustamassa kaikkea, joka vähänkin maksaa. - --- Enhän minä niin mahtavia puheita osaa pitää, kuin paljo oppineet, -vaan jos nyt koettaisin jotain sanoa, virkkoi Laulainen merkitsevällä -äänenpainolla. - -Niiranen sen ymmärsi, koska joutui hyvittelemään: - --- Kyllä minä luulen, ett'ei siihen sen oppineempia tarvita. Minä -näin viime maanantaina että Kokkonen kuunteli hyvin mielissään sitä -puhetta koulua alottaissa. - -Laulainen tuli aivan hyvitetyksi ja virkkoi: - --- Jospa minä kirjoitan sen puheen valmiiksi. Ehkä täältä saapi -paperia, niin alotan jo tänä iltana. - --- Niin, kirjoittaa vaan, kehoitti Niiranen. On täällä Annalla -paperia, kunhan tulee. - -Hän kertoi sitten vanhasta Kokkosesta ja muista vastustajistaan -nähtävästi siinä toivossa, että Laulainen osaisi paremmin valmistaa -puheensa. - -Kohta tuli Anna laittamaan illallista pöytään. - --- Opettaja aikoo tänä iltana kirjoittaa, niin anna sinä muutamia -arkkia paperia, sanoi Niiranen. - --- Postipaperiako vai muuta? kysyi Anna. - --- Mitä hyvänsä, sanoi Laulainen. Ei se tule mihinkään tärkeään -tarpeeseen. - --- Vai ei tärkeään, vaikka niistä paperista lähtee alku kansakoulun -perustamiseen, sanoi Niiranen. Älä sinä Anna kerro muille. Meillä on -sellainen puuha, että opettaja valmistaa ensi sunnuntaiksi puheen, -jossa kehoittaa koulua perustamaan. Sitten siinä samassa koetetaan -saada asia päätetyksi. - --- Vai niin, virkkoi Anna asiaan innostuen. Tämäkö opettaja siihen -tulisi opettajaksi? - -Laulainen ei ollut huomaavinaan Annan kysymystä, vaikka se oli niin -mieleinen, ettei tiennyt miten palkitseisi kysyjää. Niiranenkaan ei -ollut oikein kiireellinen vastaamaan. Viimein hän sanoi: - --- Eihän tämä opettaja jätä vakinaista virkaansa sen tautta. - --- Niin kyllä, huomasi Anna. Siihen kansakouluun ei taitaisi päästä -vakinaiseksi. - -Laulainen ei puhunut vieläkään. Hän oli jo opettajan sukupuolta -kysyissään ajatellut, että jos pääsisi väliaikaiseksi opettajaksi -tämän kylän kouluun. Annastakin se oli alussa mahdollista, koska -kysyi sitä aivan ensimäiseksi. Täytyikö hänen itsensä pyrkiä, kun -eivät ymmärtäneet asiata. Lyhyen vaitiolon perästä hän jo julkaisi -ajatuksensa. - --- Onhan tämä vakinainen virka, mutta kyllä minä voisin tästä -luopua jos saisin muutamiakaan vuosia olla väliaikaisena opettajana -kansakoulussa. - --- Sitähän minäkin ajattelin, tarttui taas Anna puheeseen. Parempihan -yhdessä paikassa on olla, kuin kiertää ympäri pitäjää. - --- No jos sillä lailla tekee, myötteli Niiranen. Mutta mikä sitten -tulisi turvaksi, jos täytyisi ottaa vakinainen opettaja? - --- Jospa minä siihen mennessä saisin luetuksi niin paljon että voisin -parissa vuodessa suorittaa täydelliset tutkinnot, selitti Laulainen -aikomuksensa. - --- Eikö tässä nykyisessä virassa ollessa voi lukea? - --- Huonosti se käypi, sillä loma-ajat menevät hyväin kylänmiesten -kanssa jutellessa, ja näin ikään vieraissa istuissa. - --- Olisi pitänyt ennen tähän toimeen ryhtymistä lukea enempi. - --- Niinpä olisi pitänyt, mutta kukkaro sanoi että ei. - --- Velallahan monet muutkin kuuluvat koulunsa käyvän. - --- En löytänyt silloin niin hyviä ihmisiä. - --- Kyllä niitä olisi kyselemällä löytynyt, ainakin, takausmiehiä. - --- En löytänyt halukkaita siihenkään. - --- Liika vähä on tullut kysellyksi. - -Laulaisella oli mielessä arvella että olisiko isäntä Niiranen halukas -auttamaan, jos tulisi avun tarvis, mutta jätti kuitenkin sanomatta. - -Kohta illallisen syötyä neuvoi isäntä erityisen kammarin Laulaiselle, -jossa sai nukkua ja valmistaa rauhassa tuota tärkeätä puhetta. -Kammari oli nähtävästi talontyttären, sillä jokainen esine oli -asetettu paikalleen erityisellä huolella, eikä missään näkynyt -likapilkkua. Laulainen tunsi olevansa täällä kuin jossain pyhässä -paikassa ja heitti kohta kenkänsä, ettei niillä nuhraisi mitään -kohtaa. - -Valkoisella liinalla peitetyllä pöydällä oli valmiina mustepullo -ja paperia. Mutta eihän siinä uskaltanut pullon korkkiakaan avata, -vielä vähemmin mustetta muuten liikutella. Tipahtaisi liinalle ja -sen nähtyä Anna varmaan ajattelisi että onpa aika töhrys sekin. Hän -toimitti varovasti liinan pois pöydältä ja nyt vasta uskalsi ottaa -kynän käteensä. - -Mutta millä sanoilla se puhe piti alottaakaan. Tämä oli tuiki tärkeä -asia. Jos eivät alkusanat miellytä kuulijoita, niin silloin saattaa -mennä hyvä asia pilalle. Koulu jääpi perustamatta ja opettajaksi -pääsyn toivo raukeaa samalla. Kiertele vaan kuten tähänkin asti -ympäri pitäjää ja elä ihmisten armopaloista. Mutta jos puhe -miellyttäisi alusta loppuun, niin sitten saattaisi seurata vaikka -mitkä muut onnet sen mukana. - -Laulaisen aivoissa alkoi leijailla niin kauniita tulevaisuuden kuvia, -että täytyi laskea kynä pöydälle ja nousta sukkasillaan kävelemään. - -Niin, hän opettaisi ja lukisi ja kun sillä keinoin olisi saanut -karttumaan tietoja ja koulunkäyntiin varoja, niin sitten suorittaisi -seminaarikurssin ja tulisi tänne takaisin. - -Tätäkin ihanampi ajatus syntyi edellisen johdosta, mutta sitä ei -uskaltanut vapaasti ajatellakaan ennen kuin tietäisi kuinka tämä -kouluhomma päättyy. Mutta jos se päättyisi hyvin, niin silloin -hänen tiensä kulkisi usein tämän talon kautta. Sillä vaikka hän oli -kävellyt kolmessa pitäjässä ja nähnyt nuoria naisia viehättäviä ja -enemmän viehättäviä, niin ei yksikään ollut katsonut häneen niin -rehellisen kauniisti kuin Anna. Olipa vielä tänä iltana ilmaissut -osanottonsa hänen tulevaisuudestaan. Se voisi merkitä jotain, mutta -ainoastaan sitten. Siihen asti täytyy olla aivan hiljaa, sillä -eipä tällaisesta kodista mahtane tehdä mieli pitäjään niukoille -eväille. Vaan jos tämä asia onnistuisi, niin kyllä sitten. Hän -istui, päästäkseen kirjoittamisen alkuun, mutta innostui uudestaan -kuvittelemaan, että miten ihanata olisikaan olla kihloissa. -Saisi kävellä julkisesti käsikädessä ja jos joutuisi ulommaksi -opintomatkalle, niin sieltä aina kirjoittaisi joka viikko pitkiä -kirjeitä. Ei silloin tarvitseisi hakea sanoja, niitä tulisi -runomitassakin ja miten pitkältä hyvänsä. - -Vaikka nämä toiveet olivat vielä näin hämäriä, täytyi hänen jo nyt -paikalla, kesken kiireen koetella kuinka kauniisti kirjoitus sujuisi -silloin. Runoa se lähti ja kuului: - - Äl armas Annani ikävöi, - Jos kaukana täytyy olla. - Sua muistan päivin, muistan öin, - Oot aina muistossa mulla. - Jos unohtuiskin taivas, maa, - Et unohdu sinä milloinkaan. - -Kuinka ihanata! ihaili hän moneen kertaan sepittämäänsä värssyä... - -Mutta se puhe ja ne alkusanat... - - - - -ESITELMÄ JA SEN TULOKSET. - - -Viikon viimeisinä iltoina tuli Laulaiselle kiire, sillä ensimäinen -kirjoitus-ilta oli kulunut haaveiluissa ja alkusanoja etsiessä. Nyt -olivat sanat löytyneet ja muutakin kirjoitusta tullut niin pitkältä -että uskalsi epäilemättä lähettää lasten mukana ilmoituksen kylälle, -että hän pitää sunnuntaina puolenpäivän jälkeen sunnuntaikoulua -lasten kanssa ja sen perästä esitelmän vanhemmille ihmisille lasten -kasvatuksesta ja opetuksesta. - -Vaikka Laulainen oli tottunut puhumaan hätäilemättä suuremmankin -joukon kuullen, niin nytpä pakkautui pelkomieli vaivaamaan. Ei ollut -enää yötäkään välillä. Kaikissa kylän taloissa puuhailevat ihmiset -lähteäkseen koulua ja luentoa kuulemaan. Tämä arkuuden tunne ei -ottanut poistuakseen yhdessä paikassa istuin, vaan täytyi lähteä -kävelemään. - -Hän meni pellon taakse metsään ja kohosi sieltä lepikkoahoja myöten -mäen korkeimmalle paikalle. Sinne oli melkoisen laaja näköala, -mutta enimmäkseen metsää. Viehättävimpiä olivat metsälammit, joita -pilkoitti sieltä täältä metsän keskeltä. Mieluummin hän kuitenkin -katseli lähinnä näkyvää Leppälampia, sillä sen rannalla oleva talo -viehätti nyt kaikkein enimmän silmää. Täältä korkealta katsoen se -näytti niin runolliselta, että sydän sykähteli. - -Nyt oli jo pelkomieli haihtunut ja hän lähti laskeutumaan alas. -Peltoja lähestyessä hän vielä pysähtyi ja istui kivelle. - -Tässä olisi koululle ihana paikka, ajatteli Laulainen. Täältä se -näyttäisi juhlalliselta tuonne kylälle. Tänne katsahtaisi jokainen -ihastuksella, kuten ainakin kylän kaunistukseen ja kukkaan. Koivuja -jätettäisiin kasvamaan rakennuksen ympärille ja koivujen reunustama -hiekoitettu tie veisi kylälle, aina lammin rannalle asti. Ja jospa -valkenisi kerran se päivä, jotta saisi kävellä tänne tuota varjoisaa -tietä myöten käsikädessä oman keittäjänsä kanssa. Silloin olisi onnen -ajat saavutettuna ja kaikki menneet huolet ja vastukset saisivat -unohtua. Nyt kaikui ainoastaan metsän lintujen riemulaulut, mutta -silloin kajahtaisi täältä myöskin kahden onnellisen ihmislapsen -laulut. - - * * * * * - -Päivällisen jälkeen alkoi vilistä lapsia Hukkalan kartanolla. -Vanhempi väki seurasi hiljalleen perästä, taluttaen ja kantaen -pienempiä lapsiaan, jotka oli myös otettu mukaan. Nyt oli tavallista -merkillisempi päivä Leppämäen kylällä. - -Isäntä Hukkanen katsoi itsensä tämän juhlan johtavaksi henkilöksi -ja haeskeli kartanolta ja tuvasta kylänsä isäntiä ja emäntiä -kammariin. Juhlan kunniaksi oli hän hankkinut hampaisiinsa savuamaan -sikaritupakan. Sitä kun ei sopinut siitä koskaan irroittaa, kävi -puhe hyvin jäykästi, jäväköimällä ja siksi hän käytti käsiänsä -apunaan: töykäten syrjittäin seisovia kylkeen, taikka tarttuen takin -liepeeseen. - -Kammarissa piti Laulainen huolen vieraiden tervehtimisestä. Nyt jos -milloinkaan täytyi olla kohtelias. Kun tuo peljätty vastustaja, -Kokkonen, tuli kammariin, siirtyi Laulainen hänen rinnalleen istumaan -ja koetti pitää yllä hyvin vakavaa ja samalla älykästä keskustelua. -Mutta ukko ei näyttänyt siltä, joka ensimäiseen hyvään ihastuu. -Pitkät kulmakarvat jyhöttivät kuin mitkähän räystäät syvältä -tähystävien silmien päällä. Mustan tympeä, joukea muoto näytti niin -perin jäykältä, että siihen oli aivan turha toivoa ilmestyvän mitään -ihastuksen aaltoja. Taitavimmillekin puheille vaan myrähteli. Viimein -hän otti sananvuoron ja yksikantaan kysyi: - --- Joko olet miten vanha? Laulainen sanoi ikänsä. - --- Nuori mies vielä, jatkoi ukko. Palkan vuoksiko rupesit lasten -opettajaksi, vai oliko halua? - -Kysymys oli niin vaikeata laatua, ettei Laulaisen vastaus aivan -kiireelle joutunutkaan. - --- Pitäähän siihen toki olla haluakin, virkkoi hän viimein. - --- Niin pitäisi olla, vahvisti Kokkonen. Mutta palkkapaimenia taitaa -olla suuri osa. - --- Mitkä isännän mielestä ovat palkkapaimenia? kysyi Laulainen -varovasti. - --- Jotka toisin opettavat ja toisin elävät, vastasi Kokkonen. - -Laulainen oli luullut ukon tarkoittavan niitä, jotka hakevat -suurempaa palkkaa, mutta huomasi erehtyneensä ja vastasi vähän nolona: - --- Eihän tämä syntinen ihminen uskalla kehua elämäänsä. - --- En minä sinua tarkoittanut, kun en vielä oikein tunnekaan, -lohdutteli Kokkonen omalla tavallaan. - -Uusien vierasten kammariin tulo vapautti jatkamasta tämän suuntaista -keskustelua. Niitä oli kaksi naista, Alapihan Anna ja toinen -ijäkkään puoleinen emäntä, jolla oli suora ryhti ja oman arvonsa -tuntoa ilmaisevat kasvonpiirteet. Ne tulivat huoneeseen rohkeasti, -ilman talon isännän työntämättä ja asettuivat istumaan toiselle -puolen huonetta. Laulainen meni tervehtimään, mutta ei uskaltanut -jäädä vähäksikään aikaa puhuttelemaan, sillä tuo Kokkonen saattoi -kulmakarvainsa alta katsellen huomata vaikka mitä. Hän palasi ukon -rinnalle istumaan ja ettei se arvaisi hänen panneen mitään huomiota -nuorempaan naiseen kysyi hiljaa: - --- Mistä talosta tämä viimeksi tullut emäntä on? - --- Se on tästä mäen takaa, Putkinotkon talosta, tämän Hukkasen veljen -emäntä. - -Kokkonen puhui niin kovalla äänellä, että emäntä itsekin näkyi -kuulevan. Laulainen katui tehneensä koko kysymystä ja päästäkseen -pois kammarista virkkoi: - --- Pitääkin käydä katsomassa, joko ovat kaikki lapset koolla. - -Hän meni puhuttelemaan ulkona olevia isäntiä. Niirasenkin kanssa oli -jäänyt sopimatta kumpiko heistä alottaa keskustelun, kun esitelmä on -loppunut. Siihenpä ei tahtonut enään tilaisuutta löytyäkään. Aivan -luettamaan lähtiessä hän sai kuiskatuksi, että isännän on keskustelu -alettava. - --- Kyllä minä alotan, mutta pitää auttaa, jos tiukka tulee, sanoi -Niiranen. - --- Kyllä koetan auttaa, lupasi Laulainen. - -Hän meni alottamaan sunnuntaikoulua lasten kanssa. Lapset lauloivat -viikolla oppimansa virren aika kauniisti. Hyvin sujui päivän -evankeliuminkin lukeminen ja kysymyksiin rikkaan miehen ja köyhän -Latsaruksen elämästä ja kuolemasta tuli aivan oikeita vastauksia. -Mutta kun Laulainen syventyi puhumaan ja kyselemään kertomuksen -syvemmästä merkityksestä: rikasten ylellisyydestä ja Jumalan sanan -hylkäämisestä, sekä rikkaan miehen kauheista tuskista ja myöhäisestä -veljien varoittamisesta, eivät lapset voineetkaan enää seurata, vaan -istuivat ikävän näköisinä, aivan kuin illallista odotellessaan. -Laulainen huomasi sen ja ymmärsi, ettei tämä ollut oikein lapsia -kohtaan, mutta tällä kerralla täytyi näyttää vanhemmille ihmisille, -miten pitkälle hän kykenee selittämään. - -Kun tämä syvällisiä asioita sisältävä puoli oli loppunut ja lapset -saivat kuulla yksinkertaisempia kysymyksiä, heräsivät he kuin unesta. -Lopettajaislauluja laulaissa heidän silmänsä aivan loistivat ilosta, -sillä nyt he tiesivät vanhainkin heitä mielihyvällä kuuntelevan. - -Lyhyen väliajan perästä astui Laulainen pitämään esitelmäänsä. Hän -katsoi asiaan kuuluvaksi olla seisovassa asennossa, vaikkakin polvet -pyrkivät rauhattomasti vavahtelemaan. - --- Olen aikonut puhua lasten kasvatuksesta ja opetuksesta, alotti hän -katsomatta papereihinsa, joita piteli kädessään. Jospa alotan tuosta -kaikille tunnetusta sananparresta, että "sitä poika piiskuttaa, -mitä emäkana kaakattaa". Tämä lause lausutaan useimmiten silloin, -kun kuullaan lapsen taikka nuoren puhuvan sellaisia puheita, joita -on totuttu kuulemaan hänen vanhemmiltansa. Useimmiten ne eivät ole -siveitä, eikä kiitettäviä puheita, vaan raakoja ja rumia. Siveät -puheet vetävätkin paljon vähemmän muiden huomiota puoleensa, -sillä ne lausutaan aina hiljaisella, tyynellä äänellä. Niitä ei -lapsetkaan muista niin hyvin kuin edellisiä. Paljon mieluummin he -jäljittelevät kiivaita ja karvaita sanoja. Niistä tuskin yksikään -unohtuu. Niitä kuulemaan ja muistoonsa painamaan ovat lasten korvat -tuiki herkät. Jos kaksi äitiä puhelisi toisella puolen tupaa vaikka -kuinka kauniista asioista ja toisella puolen tupaa taas toiset kaksi -panettelisi toisiaan taikka naapureitaan, niin saatte uskoa, että -lapset ovat näitä jälkimäisiä kuuntelemassa. Voitte sanoa, että -rähinä vetää lapsia puoleensa, mutta ei se tule siitä yksistään. -Panettelijan sanat lähtevät sydämen pohjasta ja siinä niiden suuri -vetovoima. Hän ponnistaa kaikki kykynsä löytääkseen vaikuttavia -sanoja. Siinä toinen vetovoima. Senpä vuoksi ovat tehdasseutujen ja -tiheästi asuttujen kylien lapset vilkkaampia kuin nämä syrjäkylien -lapset. Mutta kyllä pahuus tännekin tiensä löytää ja on jo valmiiksi -löytänyt. - -Tähän suuntaan hän jatkoi, kosketellen tärkeimpiä paheita, kuten -kiroilemista ja kotivarkautta, juoppoutta ja yöjuoksua, joita lapset -oppivat vanhemmilta ihmisiltä. - -Jälellä oli loppulauseet, mutta tämä olikin tärkein osa. - -Näin on asianlaita, virkkoi hän vaihtaen vähän äänenpainoa. Voitte -ajatella, että niinpä on, vaan minkäpä sille voinee. Mutta kyllä -voipi, jos on hyvää tahtoa. On toimitettava niin, että lapsille -opetetaan hyvää vielä suuremmalla hartaudella kuin nuo huonojen -tapojen opettajat opettavat huonoa. Mutta tämä opetus ei tapahdu -jokaiselta. Se ei saa olla silloin tällöin vihapäällä pauhailemista, -joka opetus-tapa ei kantaisi hedelmiä pahaakaan opettaissa, jopa -että hyvää. Ymmärtäähän jokainen, mitä se vaikuttaisi, jos isä -harmistuneena pauhaisi pojalleen näin: sinä olet jo siksi suuri -poika, ett'et enää saa noin lapsellisesti ja sävyisästi haastella -tovereisi kanssa, vaan sinun pitää puhua vihaisesti kiroillen ja -uhkaillen. Poikaa varmaan hävettäisi, eikä hän tekisikään isän käskyn -mukaan. Mutta se on aivan toista, kun isä näyttää esimerkillä, miten -puhuttelun pitää tapahtua. Silloin poika tekee samoin, vaikkapa häntä -siitä kieltäisikin. - -Mieluisimmatkin oppiaineet tulevat lapsille vastenmielisiksi, jos -heitä taitamattomasti pakoitetaan. Opettajan täytyy osata asettua -lasten kannalle ja näyttää, että hän itse on enin innostunut siihen, -mitä aijotaan oppia. Näin ollen pitäisi jokaisessa kylässä olla -erityinen, taitava opettaja, joka ohjaisi lapsia kaikkeen hyvään. -Silloin he aivan kuin itsestään tulisivat käsittämään, mikä on pahaa -ja kartettavaa. Mutta siihen tarvittaisiin vakituinen koulu, sillä -nämä silloin tällöin saadut opetukset unohtuvat pian ja jäävät usein -aivan hedelmää tuottamatta. - -Tämä oli luennon loppu ja Laulainen istui odottamaan, minkä -vaikutuksen se teki kuulijoihin. Ajattelemisen aihetta se taisi -antaa, koska ei kukaan kiirehtinyt pois lähtöä. Talon isäntäkin oli -puheen ajan kärsinyt savustamispaastoa, mutta nyt hän jo kiireelle -touhusi tulta tupakkaansa. Jo nousi joku ulos lähteäkseen, vaan -silloin kohotti Niiranen päätään ja virkkoi: - --- Nytpä tässä kuultiin oikein toimen puhetta ja mitähän jos nyt -miesten koolla ollessa otetaan asiasta kiinni ja päätetään perustaa -koulu meidänkin kylälle. - -Kaikki olivat äänettä. - --- Eikö kukaan ota asiasta puheeksi? kysyi taas Niiranen. Vai eikö -katsota koulua tarpeelliseksi, vaikka opettaja noin selvästi siitä -puhui. - --- Kyllähän koulu olisi hyvä olemassa, myönnytti joku isäntä. - --- Mitä koulua sinä Niiranen tarkoitat? kysyi Kokkonen. - --- Kansakoulua. Mitäs me muita kouluja. - --- Onhan meillä tämä kiertävä koulu, huomautti Kokkonen. - --- On on, mutta opettajahan itse sanoi, ettei siitä jää paljon -hedelmiä, kun on niin kovin lyhyt aika. - --- Poisko me tämä opettaja laitetaan? kysyi Kokkonen. - --- Eikä laiteta. On niitä opetettavia tällekin. - --- Ei meidän varoilla monia kouluja kustanneta, sanoi Kokkonen -varmemmin. Jos tämä opettaja pitää nuo puheensa ja tapansa, niin ei -tarvita sen enempää kouluja eikä opettajia. - -Laulainen muisti lupauksensa ja kysyi: - --- Saisinko minä vielä sanoa vähän? - --- Saapi opettaja sanoa, kuului usealta taholta. - --- Asia on sillä lailla, alotti taas Laulainen, että olenhan minä -opettanut ja opetan edeskin päin minkä ennätän ja ymmärrän, mutta -aika on kovin lyhyt. Ennättää parhaiksi tutustua lapsiin ja vähän -saada oppimaan lukutaitoa, niin silloin täytyy jättää ne ja mennä -toiseen kylään. Ne vähät siemenet, joita on ennättänyt kylvää, -tallataan ja nokitaan jo seuraavana päivänä pois. Säilyneekö -kaikistellen huomiseksikaan. Muistan eräänkin sattuman, jolloin -pitkään ajattelin tätä samaa asiaa. Oli viimeinen opetuspäivä siinä -talossa, kevätkynnön aikana. Puhuin parhaallaan lapsille hyviä -neuvoja, kun pellolta kuului kyntäjän kiukkuinen kiroilu hevoselleen. -Muutamat lapset katselivat hämmästyneenä minuun, mutta toisista se ei -ollut mitään ihmeteltävää ja monta oli, jotka painoivat päänsä alas -ja naurahtelivat salaa. Ajattelin, että toteen meni taas puheeni. -Tuon kyntäjän kiroilun ne varmaan muistavat vielä vuosien perästä, -mutta tuskinpa yhtään minun sanaani. Toista olisi, jos saisi opettaa -pitemmän ajan erityisessä koulurakennuksessa, jossa ei olisi kaikkea -kuultavana ja jossa ennättäisi juurruttaa mieliin mikä on hyvää ja -mikä pahaa. Tämän ja muun vuoksi toivoisin, että kaikilla lapsilla -olisi vakinainen koulu. - -Kokkonen otti ensiksi sanan vuoron ja alkoi: - --- Vaikka tämä on opettajan puhetta ja oikeata puhetta, niin -täytyy minun sitä vastustaa. Minä en ole käynyt koulua muuta kuin -rippikoulun, mutta ei minulta ole lapset oppineet kiroilemaan, ei -kyntäissäkään. Koulun käyneet ne vasta kiroilevatkin ja niitä ei näy -hävettävänkään kiroilemisensa. Sen minä kuulin omilla korvillani, kun -muutamille herroille annoin toissa syksynä luvan tulla metsästämään. -Ne ne vasta kiroilivat. Eikä siihen tarvinnut olla mitään asiata, -muuten vaan huvikseen, muun puheen höysteeksi. Ja varmaan ne olivat -koulun käyneitä ja oppineita, koska puhuivat ruotsia, että oli kai -kieli senkin seitsemällä sykkyrällä. Mutta suomeksi ne kiroilivat. -Siinä se on se kouluviisaus. Ei siitä jumalanpelko lisäänny. Sitä -rikkaan miehen elämätä ne elävät, josta opettaja äsken lapsille puhui. - -Kokkonen oli kiivastunut ja kyllä hänenkin puheensa sai puolustajia. -Niirasta harmitti ja hän alkoi väittää: - --- Eläkööt herrat omaa elämäänsä, jotka ovat käyneet suuret -koulut, mitä me niistä otetaan verraksi. Meillä on vaan kysymys -kansakoulusta, jossa ei suuria viisauksia opeteta. Ja ett'ei Kokkosen -tarvitse pelätä villityksen opettajia ja kiroilijoita, niin otetaan -tämä Laulainen opettajaksi, luultavasti hän siihen suostuu. - -Kaikki katsahtivat lisääntyneellä kunnioituksella Laulaiseen ja -tämä itse oli näin kaikkein kuullen annetusta tunnustuksesta niin -liikutettu, että vaivoin sai pidätetyksi ilon kyynelten puhkeamisen. -Puhumista ei uskaltanut ajatella aivan heti. Ei hän voinut katsoakaan -joukkoon päin, varsinkin kun tiesi, että Anna on siellä, ja varmaan -katsoo häneen. - -Kokkonen ei antautunut vielä, vaan tarttui kiinni asiaan. - --- Onhan meillä tämä opettaja ilman uudestaan ottamatta, sanoi hän. -Ja jos opetusaika on lyhyt, niin pitennetään. Otetaan jo tämän kesän -ajaksi opettamaan ja maksetaan sellainen palkka, että kannattaa -olla. Eivät ne tuhansia markkoja maksavat koulurakennukset mitään -viisautta anna. Ei tässä niihin kustannuksiin ruveta niin kauvan kun -on tupa joka talossa. Vai paheneeko teidän tupanne kouluhuoneena? -Jos pahenee, niin ei minun tupani pahene. Siihen saapi tulla koulua -pitämään milloin tahansa. Tule vaan opettaja meille, kun muualta -loppuu koulunpito. Ruoka ja hoito ei maksa mitään. Ja jos nämä muut -eivät suorittane markkaa tai kahta kuulta lastensa opetuksesta, niin -hävetkööt toki puhuissaan toisesta koulusta. Minä pysyn puheessani ja -sanokaapa onko paljon jos maksatte markan lapsesta opettajalle kuussa? - --- Ei ole paljon, vastattiin monesta suusta. - --- Mielelläni minäkin maksan. - --- Kyllä minäkin. - --- Ei tuo paljo ole vaikka kaksikin. - -Niiranen koetti sotkea miesten hyväksymishuutoja ja kysyi: - --- Kenenkä lapset kesällä kouluun joutaa? - --- Kyllä joutavat, väitti Kokkonen. Eikä niitä tarvitse aamusta -iltaan asti opettaakaan. Antaa toiset ajat olla töillään ja marjassa. - --- Aivan niin, kuului taas myöntymistä. Laulainen ei osannut mitään -ajatella tästä häläkästä. Nuo ylistykset ja lupaukset painoivat -alas hänen ihaninta ajatustaan. Hänet työnnettiin koivujen keskellä -seisovasta onnen majasta takaisin kuumaan tupaan, jossa kaikessa -tapauksessa oli elettävä toisten armoilla ja heidän vastuksinansa. -Oliko hänen kieltäydyttävä, vaiko oltava äänettä. - -Niirasta suututti tämä asiankäänne ja hän seisaalleen nousten -ihmetteli: - --- Ne on miehiä. Jos kuka ja kuinka hyvän asian esittelisi, niin ei -ymmärretä. - -Kokkonen ei odottanut loppua. - --- Kyllähän sinä muka ymmärrät ja rakentaisit, jolla on parhaat -pellot ja saat itse olla useampia vuosia veroäyriä määräilemässä. -Kyllä sinä osaat oman kohtasi katsoa, vaikka joka vuosi otat suuria -rahoja oriilla. - --- Olenko minä teitä estänyt ottamasta suuria rahoja, sanoi Niiranen -ja meni harmissaan ulos. - -Laulainen seurasi perästä ja kartanolle tultua kysyi: - --- Mitenkäs nyt tehdään? - --- Eihän niille voi mitään, kun tuo Kokkonen on yllyttämässä, sanoi -Niiranen. Menköön nyt näin, vaan kesällä otetaan uudestaan, eikä -kutsuta Kokkosta siihen sotkemaan. - --- Niin kyllä, sanoi Laulainen, mutta katsahti samassa ympärilleen, -että kuuliko tätä muut. - -Hän huomasi, ett'ei Niirasen aikomus ollut aivan rehellistä laatua. - --- Ei puhuta enempää tässä, sanoi Niiranenkin. Mennään meille. - --- Ei minun sovi lähteä niin kiireelle, luulisivat pahastuneen, -kieltäytyi Laulainen. - --- Niinpä kyllä. Hyvästi sitten vähäksi aikaa. - -Laulainen palasi huoneeseen. Vieraat alkoivat lähteä kotiinsa. -Käymään kutsuja tuli kaikilta lähitalojen isänniltä ja emänniltä. -Laulainen kiitteli ja vakuutti käyvänsä, jos ei ennen niin -kesemmällä, kun tulee toisen kerran. - -Talo oli kohta tyhjänä vieraista. Ainoastaan isännän veljen emäntä ja -Kokkonen tulivat kammariin. - --- Lähde nyt katsomaan, että miltä se minun rypypaikkani näyttää, -tulisitko sinä siellä toimeen, sanoi Kokkonen. - --- Minullakin oli aikomus pyytää opettajaa meillä käymään, vaikka en -vielä ennättänyt sanoa, virkkoi Putkinotkon emäntä. - --- Kumpasenko pyynnön minä osannen täyttää, arveli Laulainen. - --- Tulkaa meille, pyyteli emäntä. Tämän isännän kotiin osaatte -milloin hyvänsä arki-iltoina, mutta meille ei osaa yksinään. Meillä -olisi illalla tulleita sanomalehtiä luettavaksi. - --- Onpas tuollakin "Eevan tyttärellä" omenansa millä houkuttelee -puoleensa, hymähti Kokkonen leikissään. - --- Kylläpä ne vetääkin puoleensa, kun en ole viikkokauteen nähnyt -sanomalehtiä, tunnusti Laulainen. Hän ei muutenkaan halunnut tänä -iltana mennä Kokkosen kotiin, sillä Niiranen olisi sen kuultua -ajatellut että kovinpa se mieltyikin tuohon koulunsa suosijaan, kun -heti paikalla sinne riensi. - --- Jospa minä menen tällä kerralla tämän emännän kotona käymään ja -tulen jonakin toisena iltana teille. - --- Saman tekevä, sanoi Kokkonen ja heitti hyvästit. - -Laulaisella oli ollut ajatus käydä heti Alapihassa, tunnustellakseen -Annan ajatusta esitelmästä ja kouluasian myttyyn menosta, mutta -sanomalehdetkin vetivät kovasti puoleensa. Niissä oli luultavasti -hänen viimeksi lähettämänsä uutiset. - --- Oliko niissä lehdissä mitään erityisempää? kysyi hän emännältä. - -Hänellä oli salainen toivo, että jos emäntä olisi lukenut yhdenkään -noista uutisista. - --- Ei minulta tullut luetuksi muuta kuin kuolon ilmoitukset ja -avioliittoon kuuluutetut, sanoi emäntä. Poikani niitä luki koko illan -ja se minulle jäi mieleen, että ylioppilaita tulee kesä- ja heinäkuun -aikana pitämään luentoja näihin syrjäkyliin. Ei siinä mainittu kyläin -nimiä, vaan onko opettaja kuullut, tuleeko ne tänne Leppämäen kylälle. - --- En minä ole kuullut mitään koko asiasta, vastasi Laulainen. Sitäpä -pitää katsoa tarkemmin, kun mennään sinne. - -Matkaa kulkiessa otti emäntä puheeksi kouluasian ja virkkoi: - --- Ei nämä isännät suostuneet tuohon opettajan ja Niirasen -kouluhommaan. - --- Eihän se ollut minun hommani, huomautti Laulainen. Isäntä -Niiranenhan sen vaan otti tuossa lopussa puheeksi. - --- Vai "tuossa lopussa vaan otti puheeksi", naurahteli emäntä. -Kertoihan minulle Anna, että on teillä ollut siitä ennenkin puhetta. - -Laulainen joutui hämille, kun huomasi, ettei asia ole pidettykään -salaisuutena. - --- Annako sanoi, mitä se sanoi? - --- Jopa jouduitte kiinni, vaikka ette luullut minun tietävän, ilkkui -emäntä. - --- Niin kun luulette minun sitä hommanneen, vaikka enhän minä... -koetti Laulainen puolustaa itseään. - --- Kyllä minä ymmärsin, että kaikki kolme olette siinä osallisina. -Näinhän minä miten innolla Annakin kuunteli esitelmää ja sitten sitä -miesten väittelyä. - -Emännän havainto oli Laulaiselle hyvin tervetullut, vaan hän tekeytyi -välinpitämättömäksi ja virkkoi: - --- Onhan se toki keskustelua seurannut, vaan mitäpä hän minun -puheestani. - --- Opettaja on aivan suotta niin tietämätönnä olevinaan, -sanoi emäntä. Kyllä minä ymmärrän koko jutun ja olisin suonut -kansakoulunkin tulevan. Mutta ei siitä kannata surra, jos eivät -suostuneetkaan. Onhan teillä sievä palkka tästäkin toimesta ja kun -ostatte pienen talon taikka torpan, jossa pitää pari palvelijaa ja -jos tekee itsekin kesällä työtä, niin ei ole mitään hätää. - -Laulainen kuunteli kummastellen emännän juttelua ja kysyi: - --- Niinkö emäntä ajattelee, että minä oman etuni vuoksi puhuin tuon -kansakoulun puolesta? - --- En minä aivan niinkään, vaan että parempihan yhdessä paikassa -olisi opettaa. Ja varmaan Annakin sitä ajatteli. - --- On kyllä parempi yhdessä paikassa, mutta enhän minä ole uskaltanut -sellaista toivoa, vielä vähemmin luulen Annan ajatelleen, että minun -siihen pitäisi päästä. Mitä se siitä. - -Emäntä naurahti salavihkaa ja virkkoi: - --- Mitäkö siitä? Sittenpähän olisi nähtynä. - --- Mitähän olisitte sitten nähnyt? - --- Sanonko suoraan ajatukseni? - --- Sanokaa vaan. - --- Niin uskon, että jos olisitte tähän kylään tullut opettajaksi, -eikä entistä morsianta liene, niin täältä se olisi löytynyt. Nyt se -on sanottu. - --- Jopa minä nyt ihmettelen, sanoi Laulainen. - --- Ei siinä mitään ihmettelemistä ole, ilkkui emäntä. Ja kuten jo -sanoin, ei tämänkään tarvitse säikäyttää: ostatte oman talon, niin -kaikki hyvin. - --- Kyllä olette suuressa erehdyksessä, sanoi Laulainen hämillään. -Talon ostoon tarvitaan rahaa ja velalla ostettuun taloon ei saa -emäntää sellaisesta paikasta, jota luulen tarkoittavanne. - --- Kyllä sellainen mies saa, joka osaa tuolla lailla puhua kuin -nytkin tuolla Hukkalan tuvassa, rohkaisi emäntä. - --- Liikoja luulette, teeskenteli Laulainen. Jos olisi suuri talo, -niin sitten ehkä. - --- Ei Anna huoli näistä sydänmaan tyhmistä pojantolkeroista, vaikka -olisi suunkin talo. Eikä ne uskalla mennä tarjoksikaan. - -Laulainen muisti Samulin ja virkkoi: - --- On täällä päin sellaisiakin poikia, jotka eivät ole tolkeroita. - --- Ei ole Annan mieleistä yhtään, kyllä minä tiedän, väitti emäntä. - --- Silloin se ei näin juoksun päällä olevasta opettajastakaan välitä. - --- Niin minusta näytti, että välittää se. Minulla on tarkka silmä ja -muita pieniä merkkiä, kehui emäntä. - --- Saattaapa tarkkakin silmä pettää. - --- Harvoin se pettää ja unet vielä harvemmin. - --- Joko emäntä on nähnyt unenkin? - --- Näin mennä yönä aivan merkki-unen. - --- Kertokaapa, millainen se oli. - --- En minä kerro, nauraisitte sille. - --- Enkä nauraisi. - --- En kerro, vaan saatan minä sanoa mitä se merkitsi. - --- Hyvähän tuo on, kun senkään tietää. Sanokaa nyt. - --- No se merkitsi sitä, että Anna saapi lukumiehen. - --- Vai lukumiehen. - -Laulainen oli pitävinään asiata leikkinä, vaikka oli halukas uskomaan -uniakin, kun ne tähän suuntaan menivät. Hän koetti houkutella emäntää -kertomaan unen sisältöäkin, mutta ei luvannut vielä kertoa. Siihen -sijaan kertoi emäntä monta merkkiunta omasta elämästään, niin ett'ei -Laulainen hupaisempaa matkaa osannut ajatellakaan. Perille päästyä -sai lukea ikävöimiään sanomalehtiä. Hän palasi maanantai-aamuna hyvin -tyytyväisenä koulupaikkaansa. - - - - -MITÄ MAHTOI ANNA AJATELLA. - - -Tämän viimeisen viikon aikana ei Laulainen joutanut iltapäiviä -oleksimaan opetuspaikassaan, kun tuttavien luku oli lisääntynyt -ja uuden yrityksen onnistuminen riippui niiden suosiollisina -pysymisestä. Alapihassa oli kuitenkin ensiksi käytävä. Niiranen itse -sattui olemaan verkonheitossa ja vieraan puhetoveriksi joutui Anna, -sillä kivuloinen emäntä tuli harvoin liikkeelle omasta kammaristaan, -joka oli suuren vierashuoneen kupeella. Sinne oli useimmiten ovi -auki, että emäntä kuuli ketä on toisessa huoneessa ja sai kutsua -puheelleen, jos oli mitä asiata. - --- Onko opettajasta ollut paha, kun kouluasia meni niin huonosti -illalla? kysyi Anna puheen aluksi. - --- Mitäpä minä siitä, eihän se ollut minun asiani, vastasi Laulainen. - --- Aiotteko suostua tuohon Kokkosen esitykseen? - --- Pitänee siihen suostua ja siinä sivussa taivutella Kokkosta ja -muita isäntiä siihen kansakoulupuuhaan. - --- Ette ole vielä käynyt Kokkosen kotona? - --- En. Olin viime yötä Putkinotkossa. Siinä on puhelias emäntä. - --- Onhan se, kun alkuun pääsee, sanoi Anna naurahtaen. Sattuiko -puhetuulelle? - --- Jotenkin. Koko menomatkan kertoi uniansa, jotka kuuluivat -toteutuneen. - --- Vai kertoi. Siinä se on vähän vättö, niin vanha ihminen. - --- Eikö mitä, piti Laulainen emännän puolta. Saattaa niissä olla -perää. Sunnuntaita vasten sanoi nähneensä Annallekin merkki-unen. - --- Minulleko! ihmetteli Anna ja katsoi kysyvästi Laulaiseen, joka -oli omista sanoistaan käynyt hämille. Minkälaista unta sanoi minulle -nähneensä? - --- Ei ruvennut untansa minulle kertomaan. - --- On se kertonut, epäili Anna. - --- Ei kertonut, aivan varmaan. - -Laulainen huomasi että Annakin uskoo unia. Mutta aivan sopimatonta -oli sanoa tuotakaan merkitystä. Hän kääntyi toiseen asiaan ja sanoi: - --- Siellä Putkinotkossa minä luin viimeisestä lehdestä, että -ylioppilaita lähtee kesä- ja heinäkuun aikana pitämään luennoita -näihin ympärys-pitäjiin. Kuuluu olevan tarkoituksena tehdä kansalle -tutuksi kansanopisto-asia, niin että niitä ruvettaisiin yleisesti -kannattamaan ja että niihin menisi oppilaita. - --- Vai niin, virkkoi Anna jotakin sanoakseen, sillä hän nähtävästi -ajatteli vielä tuota uni-asiata. - --- Samalla ne kuuluvat antavan neuvoja lainakirjastojen -perustamisesta ja niille varojen hankkimisesta, jatkoi Laulainen -selitystään. - --- Hyvähän se on, myönnytti taas Anna. - --- On se hyvä. Ja arvaako Anna ketä minä ajattelin tältä kylältä -ensimäiseksi kansanopistoon? - --- En arvaa, vastasi Anna, vaikka nähtävästi aavisti tarkoituksen. - --- Annaa minä ajattelin. - --- Miksikä minua? - --- Siksi että kansanopisto kuuluu olevan hupainen oppipaikka ja että -siellä vähässä ajassa hyvin paljon viisastuu. - -Anna naurahti ja kysyi: - --- Mitä varten minun tarvitseisi erityisesti viisastua? - --- Hyvä se on viisastua, koetti Laulainen innostuttaa. Sieltä tultua -osaa täällä kotikylällä panna alkuun yhtä ja toista. - --- Mitäpä minä sittenkään osaisin, epäili Anna, - --- Vaikka mitä. Eihän täällä ole lainakirjastoakaan. Olen ajatellut, -että jos tulen tänne, niin ruvetaan jo tänä kesänä puuhaan. - --- Hyvähän se on, jos opettaja puuhaa, vaan ei meistä muista ole -muuta apua, kuin että luetaan valmista. - --- On toki muutakin. Anna rupeaa hoitamaan kirjastoa ja minä -lahjoitan siihen heti aluksi kaksi kirjaa. Ne ovat hyviä kirjoja: -"Neuvonantaja nuorisolle" ja "Tintta-Jaakko". - --- Mistä niitä kirjoja riittää, jos joka kylään lahjoitatte, sanoi -Anna. - --- Enpä minä lahjoitakaan joka kylään, sanoi Laulainen ja alentaen -ääntänsä melkein kuiskaavaksi lisäsi: -- Tähän kylään antaisin -paljonkin, sillä täällä on yksi kukka, joka tekee kylänkin rakkaaksi. - -Anna punastui ja katsahtaen äitinsä kammariin päin nousi istualtaan -ja virkkoi: - --- Minun pitääkin mennä. Kohta se isä tulee. Laulainen jäi yksinään. -Hän pelkäsi sanoneensa liika paljon ja ajatteli pötkiä pakoon. Ehkä -olisi sekin tuhmasti tehty. Täytyi katsoa mikä tästä seuraa. - -Niiranen palasi kohta verkon heitosta ja rupesi heti puhumaan -kouluasioista. Laulainen sai kuunnella ja ajatella omia ajatuksiaan. -Hän pelkäsi, ett'ei Anna ehkä tulekaan kahvia tuomaan, vaan lähettää -palvelijan, ja se on paha merkki. Tältä ajatukselta ei muistanut aina -kuunnella isännän puhettakaan. - -Jo rasahti lukko ja Anna tuli kuin tulikin kahvitarjottimen kanssa. -Ei ollut entistä totisempikaan. Laulaiselta pääsi helpoituksen -huokaus. Nyt hän jo hyvin tarkkaavaisena kuunteli isännänkin puhetta. - -Hän varusti poislähtönsä siksi ajaksi, kuin Anna tuli noutamaan -kammarista tyhjiä kuppia. - --- Sopiihan täälläkin olemaan yötä, esitteli Niiranen. Tätä oli -Laulainen toivonut. - --- En jouda olemaan tällä kerralla. Olen päättänyt kirjoittaa -uudestaan sen sunnuntaina pitämäni esitelmän ja lähettää -sanomalehteen. - --- Sepä on hyvä, kiitteli Niiranen. Mutta täällähän se alotettiin, -niin sopii lopettaa myös. - --- Ei ole sekään ennen kirjoitettu vihko täällä, esteli Laulainen -toivossa että Anna kieltäisi. - -Mutta Annan huomio oli kiintynyt enemmän tuohon toiseen asiaan ja hän -sanoi: - --- Vai tulee se esitelmä sanomalehteen. Äiti on siitä kysellyt, vaan -eihän sitä osaa oikein kertoa. - --- Miten kelvannee lehteen, eihän sitä vielä tiedä, sanoi Laulainen -teeskennellen. - --- Kelvannee tuo toki, uskoi Niiranen, ja Anna lisäsi: - --- Sitten se pitää äidille lukea. - -Laulainen lähti hyvin tyytyväisenä Hukkalaan ja otti heti esitelmänsä -esille. - -Tästä on tehtävä hyvä. Niin hän päätti ja kirjoitti ensimäiseksi -puhtaan paperiarkin ylälaitaan uljailla kirjaimilla: "Kansanlasten -kasvatuksesta". Samassa hän johtui ajattelemaan, että pitkissä -kirjoituksissa on usein kirjoittajan nimi heti päällekirjoituksen -alla. Jospa hänkin panee alkuun että "kirjoitti --laine--". Mutta -eihän alkuun aseteta näin vajanaista nimeä. Mitähän jos muuttaisi -nimensä sanomalehdessä ilmoittamalla Laineeksi. Sehän olisi paljon -kauniimpi ja lyhempi kuin tuo Laulainen. - -Hän innostui tähän ajatukseen niin, että kirjoitti heti erityiselle -paperille näin kuuluvan ilmoituksen: - -"Nimeni, joka tähän asti on ollut Wilhelm Laulainen, on tästä aikain -Wilhelm Laine." - -Silloin se asia oli päätetty ja nyt hän ryhtyi Laineena kirjoittamaan -esitelmäänsä ja oli aivan ihmeissään, miten tämä uusi nimi työnteli -syrjään entiset jäljet. Lauseet pitenivät ja uusia ihailtavan -pyöreitä ja kauniita tuli lisäksi. Ilkesi niitä tarjota Annankin -luettavaksi. Väliin täytyi ottaa vauhtia lukemalla alusta aikain, -aina otsakirjoituksesta lähtien, jonka alla komeili uusi nimi. Hän -oli niin haltioissaan näistä uusista ajatuksista, ett'ei joutanut -nukkumaankaan ennen kuin aamupuoleen yötä. - -Kirjoituksen valmistuttua oli taas aikaa käydä kylässä ja nyt täytyi -muistaa Kokkosen kutsut. Jotenkin haluttomasti hän sinne meni, -mutta ukon kanssa tarinoihin päästyä kiintyi niihin niin, ett'ei -aika tuntunut pitkältä ollenkaan. Ukko kertoi ylpeillen että tällä -mäellä on hänen sukunsa ensiksi asunut ja jutteli sitten monta -merkillistä muistoa entisajoilta. Niinpä, kertoi hän, kun hänen -isoisänsä kulki täällä ensimäisiä kaskia viljelemässä, tuotiin -tänne hankiaisen aikana siemenet, kuivat leivät ja kalja-jauhot. -Talousastioita ei kuljetettuna, ne tehtiin aina tarvittaissa. Niinpä -kaljatynnyriksi kolottiin suuresta kuusesta kuori, joka puristettiin -päistä umpinaiseksi lujilla pihdillä ja asetettiin kahden puun nojaan -syrjälleen seisomaan. Tähän tynnyriin, jota nimitettiin "tamman -mahaksi", lisättiin jauhoja ja vettä. Kun sitten yksi veljeksistä -muutti tänne asuntonsa, oli hänellä monta kovaa koetettavana. Niitä -kertoi ukko useita ja yksikin oli tällainen. Kun uutisasukkaan -lehmät olivat keväällä ensimäistä päivää laitumella, rutasi karhu -parhaan karjasta kuoliaaksi. Se jäi tosin karhulta syömättä, kun -paimen joutui hätään, mutta lihoja ei omistaja sittenkään saanut. -Yöllä tunkeutui ahma seinän alaitse aittaan ja kantoi lihat teille -tietymättömille. - -Kokkosen kertomuksissa oli niin paljon mieltä kiinnittäviä paikkoja, -että Laulainen päätti kirjoittaa ne sanomalehteen. Hän oli kahden -vaiheella uskaltaisiko aikeestaan mainita Kokkoselle. - --- Onpa tällä kylällä merkilliset alkuvaiheensa, sanoi Laulainen ja -lisäsi varovaisesti: ei näistä ole kukaan kirjoittanut lehtiin. - --- Kukapa heistä olisi kirjoittanut, sillä ei niitä muista muut kuin -minä, sanoi ukko. - --- Niin, eihän niitä muut muista, mutta jos teidän kertomuksen mukaan -joku kirjoittaisi, tunnusteli Laulainen. Olisiko tuosta mitään, jos -minä koettaisin kirjoittaa. - --- Kirjoita vaan, jos osaat, kehoitti ukko. Pane siihen vielä lopuksi -että niin täällä ennen elettiin ja taisteltiin, mutta nyt jo ollaan -niin ylpeitä ja ylellisiä, että pitää olla vehnäskahvi kolme, neljä -kertaa päivässä, tahtoisivatpa toiset komeita koulukartanoitakin -rakentaa. - --- Kyllä minä niistäkin mainitsen, lupasi Laulainen. Hän oli -hyvillään, kun sai ukon suostumuksen. - -Tuon kouluasian hän kyllä osaa sovittaa niin, ett'ei siitä pääse -Niiranen eikä Kokkonenkaan pahastumaan. - -Ennen viikon loppua oli tämäkin kirjoitettuna ja kun -sattui kaupunkiin menevä, niin lähetti kirjoitukset ja -nimenmuutosilmoituksen lehden toimitukselle. - -Viikon lopulla, oli Laulaisella vähän paha omatunto, kun lasten -hauskuuttaminen oli jäänyt kylänkäynti-touhussa unohduksiin. Nyt -hän koki korjata sitä ja laittoi lasten kanssa lopettajaispäiväksi -lehtikoristuksia tupaan ja ovien päälle. Lopettajaispuheessaan hän -ilmoitti lapsille tulevansa viikon tai kahden perästä takaisin ja -sitten he loma-aikoina laulavat ja leikkivät ja käyvät marjassakin -oikein suurella joukolla. Lapset jäivät hyvin iloisina odottamaan. - -Hyvästillä käynti Alapihassa ei onnistunut. Hän ei saanut -pienintäkään tilaisuutta tutkia Annan mielialaa häntä kohtaan. -Täytyi erota aivan tavallisen vieraan tavalla. Ainoa mielen hyvike -oli siinä, kun sai jättää Annalle nuo kirjaston aluksi aijotut -kirjat, joiden laitoihin oli vetänyt hienoja viivoja niiden lauseiden -kohdalle, jotka jollain tavalla puhuivat hänen puolestansa. Sellaisia -oli useita "Neuvonantajassa nuorisolle", kun vaan nyt Anna ne oikein -ymmärtäisi. - - - - -TOIMITTAJAN LUONA JA KIRJE ANNALLE. - - -Maalla asuvain mieleisin virkistysmatka on käydä kaupungissa. -Sinne Laulainenkin vapaaksi päästyänsä riensi, vaikka muut sieltä -parhaallaan maalle muuttivat. Ei siellä monta päivää aikonut -Laulainenkaan viipyä, sillä ei ollut paljon tuttavista, eikä -asioistakaan. Tärkein asia oli käydä maisteri Vipusen luona, joka -toimitti "Sanomia Savosta"-lehteä. Oli kysyttävä tokko nuo pitemmät -kirjoitukset kelpaavatkaan lehteen, kun ainoastaan uutinen Leppämäen -koulun perustamisyrityksestä oli painettu. - -Maisteri tuli tervehtimään reippaana, kuten tavallista ja kysyi: - --- Joko siellä maalla on täysi kesä? - --- Ei aivan täysi, vaikka hyvällä alulla, vastasi Laulainen. - --- Vai niin. Mutta yhäkö niitä lapsia pitää opettaa? Eikö niiltä jo -pääse muihin puuhiin? - --- Kyllähän niiltä lapsilta jo pääsisi, vaan mitäpä muuta minä -osannen puuhata, paitsi tavallista työtä, vastasi Laulainen -vaatimattomana. - --- Johan nyt Laulainen kursailee joutavata, nauroi toimittaja. -Esitelmiäkin olette pitänyt. - --- Niin, siellä sydänmaalla, vaan kelvanneeko tuo enemmän ymmärtäväin -luettavaksi. - --- Kyllä se kelpaa, lohdutteli toimittaja. Panen ehkä -pääkirjoitukseksi, kun tilaa tulee. Se on jotenkin sujuvasti -kirjoitettu. Meiltä maisterimiehiltä ei aina synny sellainenkaan. - --- Ei toki pidä pilkata, sanoi Laulainen, vaikka mielellään uskoi -toimittajan sanat todeksi. - --- Ei siinä ole pilkkaa, vakuutti toimittaja. Tieteellisesti -etevämpiä kyllä ovat, mutta kansantajuisuutta puuttuu, jota näin -maaseutulehdeltä vaaditaan. - --- Ettäkö aivan korjailematta kelpaa painettavaksi? kysyi Laulainen -mielissään. En ole ennen näin pitkiä kirjoituksia kirjoittanut, enkä -ole niistä niin varma. - --- Aivan korjailematta, paitsi mitä vähän poistelin kielivirheitä -lukiessani, hyvitteli toimittaja. - --- Sepä hyvä. Mutta mitä toimittaja ajattelee siitä -nimenmuutto-ilmoituksesta? - --- Mitäpä minä siitä. Jokainen on nimensä herra ja tekee miten -tahtoo. On vaan ollut lähettämättä kirjapainoon, kun ei ole sekään -kirjoitus vielä sopinut. -- Mutta nyt minun pitäisi puhua eräästä -toisesta asiasta, vaan on mentävä ensin toimittelemaan muita asioita. -Tulkaa päivällisen jälkeen uudestaan, niin sitten puhutaan niistä. - --- Kun saisin tietää vähän asian suuntaa, uteli Laulainen. - --- Asia on sellainen, että tarvittaisiin maaseutuja tunteva mies -avustamaan arpajais- ynnä muita hommia, selitti toimittaja kiireessä. - --- Kyllä minä niihin olen valmis, lupasi Laulainen. - --- Sitähän minäkin. Hyvästi siksi, kunnes taas tavataan. - - * * * * * - -Iltasilla, toimittajan luota tultua, istui Laulainen kirjoittamaan -kirjettä. Hän oli saanut toimittaja Vipuselta mieleisiä tehtäviä, -joissa viipyisi pari kolme viikkoa. Nyt oli ilmoitettava Leppämäen -kylälle, ettei hän voikaan tulla sinne niin aikaiseen kuin oli -luvannut. Kirje olisi ollut kirjoitettava joko Kokkoselle taikka -Niiraselle, mutta vielä mieluummin kolmannelle. Nythän siihen sattui -oikein sopiva tilaisuus. Tarpeellinen asia vaan alkuun ja sitten -muita asioita niin tuttavallisesti kuin vaan vähänkin uskaltaa. Hän -alotti: - - "Neiti Anna N. - - Pyydän, ett'ei Anna pahastuisi, jos näin vähänä tuttavana - rohkenen tulla kirjoittamaan. Olen pakoitettu kirjoittamaan - jollekin ja kaikkein mieluummin kirjoitan Annalle. Asia koskee - minun sinne tuloani. Lupasin näet tulla parin viikon perästä - ja ennätin sen ilmoittaa lapsille, mutta täällä kaupungissa - sain muita tehtäviä, joiden vuoksi tuloni myöhästyy viikon tai - kaksi ensimäisestä määrästä. Jos Anna on hyvä ja ilmoittaa - tämän muillekin, ett'ei minua luultaisi puheeni pettäjäksi. - Viipymiseni syynä on se että minut pyydettiin matkustelemaan - täällä rikkaimmissa kylissä keräämässä arpojen tilauksia - niihin suuriin arpajaisiin, jotka pidetään ylioppilasten - kesäjuhlan yhteydessä, Virtasalmen pitäjässä, jossa olen ollut - opettajana. Kun olen tältä ensimäiseltä kierrokselta palannut, - on minua pyydetty erään maisterin opastajaksi luentomatkalle - äsken mainittuun pitäjääseen, jossa kaikki kylät ja taipaleet - ovat minulle tuttuja. Tämä maisteri kuuluu pitävän luentoja - kansanopistosta ja lainakirjastoista ja kehoittaa niitä - kannattamaan ja hyväkseen käyttämään. Tämä on nyt sitä samaa, - josta puhuttiin siellä, muistaahan Anna. En tunne vielä tuota - matkatoveriksi tulevaa maisteria, mutta kesäasunnon jo tiedän ja - käyn häntä puhuttelemassa tällä ensimäisellä matkalla. En voinut - kieltäytyä näiltä matkoilta, sillä pidän ne hyvin tärkeinä. - Näistä arpajaisista saaduilla varoilla autetaan kirjastojakin. - Koetan pitää huolta, ett'ei Leppämäenkään kylä jäisi osattomaksi. - On minulla jo siihen kirjastoon muutamia kirjoja, jotka tuon - tullessani ja ehkä saan vielä lisää. - - Noista arpajaisista kehutaan tulevan suuremmat kuin mitä täällä - on milloinkaan nähtynä ja sen vuoksi ajattelin tässä ilmoittaa - erään toivoni, nimittäin sen, että jos Annakin tulisi niissä - käymään. Saaneehan sieltä jonkun talon tyttären matkatoveriksi. - Ei tämä matka tule paljon maksamaan ja kyllä minä pidän perille - tultua huolen kaikesta. Anna ei arvaa, kuinka iloinen olisin, - jos tämä pyyntöni toteutuisi. Siihen toivoon minä jään ja olen - odottamassa. - - Olisi vielä paljon kirjoitettavia asioita, mutta tämä kirje näkyy - venyvän kovin pitkäksi. Ehk'ei Annasta ole suotavaakaan, että - kovin pitkälti ja tuttavallisesti kirjoitan. Lopetan sen vuoksi - ja pyydän että Anna parillakaan sanalla ilmoittaisi onko tämä - kirje saapunut ja miten siellä jaksetaan. Sopivin olisi osoittaa - kirje Virtasalmelle, että saisin sen toiselle kiertomatkalle - lähtiessäni. - - Terveisiä kaikille. - - Vähä tuttavanne - - Vilhelm Laulainen." - - - - -KERÄYSMATKA JA KESÄASUKKAAT. - - -Muutamia päiviä myöhemmin tapaamme Laulaisen keräysmatkalla. Hän oli -jättänyt taakseen suuren kylän ja kävellessään toiseen kylään katseli -keräyslistaansa. Nimiä siinä oli sivun täydeltä, mutta tuloksen -summa supistui muutamiin markkoihin. Nämäkin vähät oli merkittynä -voittojen toivossa, pitkien puheiden perästä. Olipa sattunut niinkin, -että väsyksiin asti selitettyänsä arpajaisten hyvää tarkoitusta -ja toivoessaan oikein suurta saalista, tulla tuiskahti tuo tyhjää -tyhjempi tulos, että "kyllä on asia hyvä, vaan ei nyt tule arpoja -ostetuksi". - -Tällaiset tapaukset tahtoivat jo Laulaista suututtaa. Jos olisivat -sanoneet heti suoraan, ett'ei tule mitään, mutta siihen sijaan -arveltiin ja vaadittiin kaikessa tapauksessa viipymään niin kauvan, -että ennätetään kahvi keittää. Kieltäytymisestä pahastuivat. Hän -olisi ollut paljon tyytyväisempi, jos olisi saanut tämän ylellisyyden -asemesta pienenkään lisäyksen listalleen. - -Väliin löytyi taloja, joissa ei tarvinnut otsa hiessä saarnata, vaan -jotka tiesivät sanomalehtien kautta mistä oli kysymys ja antoivat -arvelematta, minkä antoivat. Näistä taloista oli tuloskin runsaampi. - -Laulainen suuntasi matkansa sille kylälle, jonne opastettava -maisteri oli asettunut kesäksi asumaan. Toimittaja-maisteri oli -lähettänyt kirjeen, ett'ei Laulaisen tarvitse alusta aikain tehdä -selkoa itsestään ja asiastaan. Lähemmäksi tultua hän kuuli, -että samassa talossa asuu toinenkin herra. Joku jo tiesi kertoa -yksityisseikkojakin näistä herroista. Arveli, ett'ei ne ole oikein -hyvässä sovussa keskenään, koska kulkevat aina eri matkojaan ja -soutelevat eri veneellä. Talo oli näet suuren järven rannalla. -Laulainen ajatteli että kuinka siellä hän suoriutuu, jos ne kovin -ylpeitä ovat. Taloa lähestyessään hän sommitteli kokoon arvokkaita -alkulauseita, sellaisia kuin oli joskus kuullut herrain käyttävän. -"Jos saan luvan kysyä, onko herra...". Niin se pitää olla, eikä että -"tekö sitä olette". - -Taloon tultua hän kysyi talonväeltä, ovatko herrat kotona. - --- Kotona ovat, vastasi emäntä. Ne saivat tänään aika pakan -sanomalehtiä ja lukevat niitä kammarissa. - -Ihmeekseen muisti Laulainen vielä oven takana yhden säännön ja -koputti ovelle ennen huoneeseen astumista. - --- Sisään! kuului sieltä vastaukseksi. - -Laulainen seurasi kehoitusta ja sisäpuolelle päästyä kumarsi parhaan -taitonsa mukaan. Mutta esiintymisohjelma meni hajalle, kun herra -ehätti kysymään mikä asia. - --- Minulla on sellainen asia, että tuon kirjettä... täytyi Laulaisen -alottaa aivan valmistuksetta. - --- Vai niin, virkkoi herra heittäen sanomalehden pöydälle. Onkohan se -minulle taikka... - --- Tämä on maisteri Eskolalle. Onko herra se... sen niminen? - --- Kyllä minä olen, vastasi tämä ja nousi ottamaan kirjettä. Onko -tähän vastattava, taikka muuta... - --- En tiedä. Se on maisten Vipusen lähettämä. Hän aikoi siinä -esitellä minua luentomatkalle oppaaksi. Nimeni on Laulainen, lasten -opettaja. - --- Vai niin, vai niin. Istukaa, olkaa hyvä. - -Hän repäsi kirjeen kuoren auki ja asettui pöydän ääreen lukemaan. -Laulainen istui uunin lähelle ja katseli ympärilleen. Hän huomasi, -että toisessa kammarissa istui soututuolissa se toinen herra, josta -oli kuullut mainittavan ja luki sanomalehteä. Lukijan pää oli lehden -suojassa, ainoastaan tuolin eteenpäin liikahtaissa vilahti pystytukan -tasainen latva. Luettava lehti näkyi olevan ruotsinkielinen. - -Maisteri Eskolan pöydällä oli sanomalehdet suomenkielisiä. Laulainen -oli tällä vähällä ajalla ymmärtänyt, että tämä herra on jotenkin -juro. Istumaan kehoittaissa oli katsahtanut suoraan silmiin, mutta -sitä ennen jyrötti katsoa kupeelleen kuin vihamiestään puhutellessa. -Kirjettä lukiessa näytti siltä kuin otsa vähän kirkastuisi ja loppuun -päästyä hän jotenkin vilkkaasti virkkoi: - --- Jahaa. Opettaja Laulainen siis tuntee tarkoin Virtasalmen pitäjän. - --- Kyllä minä luulen tuntevani, vastasi Laulainen. Olen sitä viitenä -vuotena kierrellyt. - --- Se on hyvä. Voitte siis suunnilleen sanoa, missä kylissä ovat -lainakirjasto- ja kansanopistoasiat enimmän tuntemattomia. - --- Luulenpa nekin tuntevani. - --- Se on hyvä. Voitte myös suunnilleen laskea, kuinka monta päivää -meiltä menee tällä kierrolla, jos ajattelemme niin että suurimmissa -kylissä kutsumme aina kuulijoita kokoon ja pienemmissä poikkeamme -vaan ohimennen puhuttelemassa vaikuttavimpia henkilöitä. - -Laulainen ryhtyi laatimaan suusanallista matkaohjelmaa. Kuvaili -kuljettavia taipaleita, niiden pituutta ja kylien suuruutta. -Kokouspaikkojen valikoimista varten luetteli erityisiä taloja, -millaisia niissä oli isännät ja muut joukot. Vanhojen muistojen -innostamana hän kertoili niistä kaikellaisia kaskuja, jotka jo -vetivät tämän jörömäisen herrankin suuta nauruun. Toisessa kammarissa -oleva pystytukka herrakin laski sanomalehden alas ja Laulainen -huomasi, että se kuunteli hyvin tarkkaavaisena ja kirjoitti aina -väliin taskukirjaansa, jota piti polvellaan. Alussa tämä havainto -hiveli Laulaisen itserakkautta puhujana, mutta sitten jylähti mieleen -että se voisi kopioida hänen puhettaan hullunkurisuuden vuoksi, kun -siihen tuli kiireessä sekaisin murretta ja kirjakieltä. Äänellään -lintukin laulaa, ajatteli hän ja antoi mennä eteenpäin, vaikka vähän -varovammin. - -Kun matkasuunnitelma oli valmis ja lähtöpäivä määrättynä, tuli -toinenkin herra samaan huoneeseen. Laulainen ajatteli sen menevän -ohitse, taikka palaavan kammariinsa ja nyökkäsi tervehdykseksi. Mutta -herrapa tuli oikein kättä lyöden tervehtimään ja esitteli itsensä -ylioppilas Finbergiksi Uudeltamaalta. Tämä teko miellytti hyvin -Laulaista ja hän alkoi kysellä, miksi herra on tullut näin pohjoiseen -kesää viettämään. - --- Minä tahdoin tutustuman Savon kauniisti kehuttuun luondon ja -perehtymän suomenkieltä, selitti herra Finberg käyttäen käsien ja -kasvojen liikkeitä sanojensa apuna. - -Laulaisenkin korva huomasi, että herralle on kielen oppiminen hyvin -tarpeen, mutta hän ei kajonnut siihen puoleen, vaan kysyi: - --- Kuinka nämä seudut miellyttää herra Finbergiä? Herra pudisteli -päätänsä. - --- Ei oikein. Minä olen muina kesänä ollud meren saaristolla ja -siellä on luondo jotain suurenmoista. Mutta tämä ei ole saaristo, -eikä sisämaa. - --- Herra Finberg on aivan samaa mieltä kuin minäkin, vahvisti -Laulainen. Ei minustakaan ole nämä suuret järvet ja niiden autiot -rannat läheskään niin viehättäviä kuin sydänmaan pienet järvet, eli -lammit. - -Hän alkoi ylistellä Leppämäen kylän lampia, niiden lehtimetsäisiä -rantoja, tyynenä kuvastavaa pintaa, iltaisin istuvine onkimiehineen. -Kuvauksesta päättäen olisi siellä luullut olevan tuntemattomana -säilyneen alppimaiseman, josta puuttui ainoastaan korkealle kohoavat -lumihuput. Kertojan mieleen sieltä kuvastui tuollainen "huippukin", -jonka ympärillä kaikki näytti niin kauniilta. - --- Enemmän minä pidän noista sydänmaan kylien ihmisistäkin, sanoi hän -noin vaan yleisesti. Ne ovat yksinkertaisen ystävällisiä, mutta ovat -sentään yhtä paljon tietäviä kuin nämäkin keskempänä pitäjää asuvat -ihmiset. - --- Mitä nämäkään tietää, lisäsi herra Finberg. Olin aikomus pitää -luento pohjoismaiden suuresta runoilija Runebergistä, mutta kun -kyselen mitä he tietää Runebergistä, niin ei mitään tiedä. Kuinka -näille voi pitää luento Runebergistä. - --- Tuskin sielläkään koulunkäymättömät tietävät Runebergistä, -tunnusti Laulainen vähän häpeissään. Mutta kyllä ne ymmärtävät -luentoja. Minä puhuin siellä kasvatuksesta ja siihen tuli tupa -täyteen joukkoa. Tarkasti ne kuuntelivat ja kun lopuksi keskusteltiin -kouluasiasta, niin jokainen siinä sanoi jotain. - --- Vai on siellä ihmiset niin harrastavat. Olisi hauska heitä -tutustua. Mikä sen kylän oli nimi? - --- Leppämäen kylä. - -Herra kirjoitti nimen taskukirjaansa. - --- Onhan sinne jotenkin pitkä matka, huomautti Laulainen. - --- Ei haittaa, jos on pitkä, sanoi Finberg. Olen ajatellut tehdä -jalkamatka johonkin syrjäisempään seutuun ja viipyä siellä vähä aika. - --- Tuleeko herra ylioppilasten kesäjuhlaan ja arpajaisiin? kysyi -Laulainen. - --- En tule. Kuulun Uusimaalainen osakunta. Ja arpajaisia voi avusta -ilman että olla siellä. - --- Hyvin kyllä, myönnytti Laulainen. Minäkin olen keräämässä arpojen -tilauksia. Josko herra haluaa merkitä minun listalle. - --- Jaa'a, kyllä, myönnytti Finberg, otti listan käteensä ja tökkäsi -lyijykynällä kahteen paikkaan, ojentaen listan takaisin sekä viisi -markkasen. - -Laulainen kiitti niin miellyttävästi kuin vaan osasi ja katseli -ihmetellen listaa, jossa nimen paikalla oli X ja sitten numero. -Sepä herra ei ylpeile nimellään, vaikka antoi setelirahan, joka oli -ensimäinen koko matkalla, lisäksi lahjoituspuolelle. - -Hän huomasi kyllin kauvan viivytelleensä ja alkoi hankkiutua matkalle. - --- Minäkin tulen vähän kävelemään, sanoi maisteri Eskola. - -Laulainen heitti hyvästi herra Finbergille ja toivotti hauskaa kesää. -Hän oli oikein iloinen, kun huomasi tällä tavalla hyvittää tätä -hauskaa ja anteliasta herraa. Ulos tultua hän halusi saada vähän -selitystä äskeiseen keskusteluun ja kysyi: - --- Eikö se ole suotavaa, että toiseen osakuntaan kuuluvat ylioppilaat -menevät vieraan osakunnan juhlaan? - --- Ei sitä katsota pahaksi, päinvastoin, sanoi Eskola. Herra Finberg -on vaan niin kiihkeä ruotsikko, ett'ei kärsi tulla suomenkieliseen -juhlaan. - --- Vai niin. Mutta miksi hän haluaa suomea oppia? huomautti Laulainen. - --- Aineellisia etuja voittaakseen, sanoi Eskola. - -Laulaista kummastutti tämän herran jylsevät asuntotoverin arvostelut. -Ystävällinen keskustelu ja viisimarkkanen oli vielä kovin tuoreessa -muistossa ja hän päätti puolustaa. - --- Onko hänelle aineellista etua arpajaisten avustamisestakin ja -luentojen pitämisestä? - --- Ne näyttävät kyllä poikkeuksilta, mutta lähtevät itsekkäistä -vaikuttimista, seisoi Eskola väitteessään. Pitää muka osoittaa, että -he ovat jalomielisempiä kuin suomalaiset. - -Laulainen huomasi heikkoutensa ja muuttaen suuntaa kysyi: - --- Miten herrat ovat joutuneet asuntotovereiksi, vaikka näyttää -olevan aivan eri mielipiteet? - --- Ei saanut ruokaa tavallisella maksulla yksinään. Eivät sano -kannattavan valmistaa yhdelle miehelle. - -Laulaista nauratti. - --- Vai leipä se pakotti liittymään. Ehkäpä ne mielipiteetkin -mukaantuvat. - --- Ei mukaudu milloinkaan, oli jyrkkä vastaus. Herra Finberg on -kaiken muun lisäksi niin itserakas ja luulee ymmärtävänsä kaikki -asiat paremmin kuin muut, ett'ei hänen kanssaan voi pitemmältä -keskustella. - --- Vai niin on, virkkoi Laulainen jotain sanoakseen, sillä hänellä ei -ollut halua urkkia enempää tällaisia asioita. - -He kävelivät nyt vähin puhein peltojen perille, josta maisteri -kääntyi takaisin. Laulainen ei ollut enää oikeinkaan mielissään -tuosta toisesta matkasta, kun oli tutustunut opastettavaansa -maisteriin. Tuskin sille osaa olla kukaan mieliksi. Tuotakin -kohteliasta Finbergiä arvosteli niin kovin ankarasti, vaikka hän -varmaan olisi paljon hauskempi matkatoveri. - - - - -KYYDILLÄ AJAESSA. - - -Virtasalmen kirkonkylän majatalon vierashuoneessa istuivat maisteri -Eskola ja Laulainen, odotellen kyytihevosta, jolla aikoivat jouduttaa -alkumatkaa. Oli kaunis päivä, kesäkuun lopulla. Maisteri selaili -päiväkirjaa ja kirjoitti siihen itsensä ja matkatoverinsa nimet. -Laulainen istui hyvin levottomana ovipuolella huonetta. Kirjettä ei -ollut tullutkaan vielä Annalta ja kohta täytyi lähteä. Olihan se -tosin juhlallistakin lähteä näin herrain tavalla ja herrasmiehen -seurassa kyydillä ajamaan, mutta siitä oli huvia vaan vähäksi aikaa. - -Kyytipoika oli saanut hevosen valjaisiin ja tuli juoksu jalassa -vieraspuolelle. - --- Nyt on herroille kyyti valmiina, ilmoitti hän touhulla. - --- Hyvä on! vastasi maisteri ja nousi ottamaan sadetakkinsa. - -Laulainen aikoi tarttua matkalaukun kantimiin, mutta poika joutui -ennen. - --- Kyllä minä kannan, ei herran tarvitse. Samassa se hyppeli rappusia -alas ja oli mielissään, kun sai tehdä palvelusta, josta voi toivoa -matkan perille päästyä juomarahaa. - -Väkinäisesti lähti hevonen hölkkäämään maantielle vievää kujatietä -ja tahtoi puoleksi väkisin kääntyä oikealle kädelle kääntyvää tietä. -Poika sai vetää lujasti, ennenkuin sai vasemmalle. - --- Mikä sillä on, kun ei tännepäin lähtisi? kysyi maisteri. - --- Tänne on pitempi matka ja mäkisempi tie, selitti poika. - --- Ymmärtääkö hevonen niin paljon, ihmetteli maisteri. - --- Kyllä tämä ymmärtää. Tämä on ihmeen viisas hevonen, kehui poika ja -alkoi kertoa useita esimerkkiä hevosensa viisaudesta. - -Laulainen ei ottanut osaa tähän pakinaan, vaikka olisi muistanut -monta samansuuntaista tapausta niiltä ajoilta, jolloin itse poikasena -hevosta ajoi. Hänestä nämä jutut olivat kovin vähäpätöisiä tällä -kertaa. Tuolle maisterille ne kyllä sopivat, kun hän ei näkynyt niitä -vähääkään tuntevan ja jonka kanssa jutellessa poika pysyi varmassa -vakuutuksessa, että herrat ovat oikeita herroja. - -Pian maisterikin väsyi hevosjuttuihin ja hyräiltyään vähän aikaa -isänmaallista laulua, kysäsi pojalta: - --- Osaatko sinä laulaa? - --- En minä niitä herrain lauluja osaa, vastasi poika. - --- Samat laulut ne ovat herroilla ja talonpojilla, selitti maisteri. -Oletko sinä käynyt kansakoulua? - --- Ei siellä Katajarannan kylällä ollut kansakoulua, josta tänne -tulin. - --- Opetetaanhan sitä kiertävissäkin kouluissa laulamaan, tottahan -niissä olet käynyt, uteli maisteri. - --- Olin minä niissä pari kertaa, vaan virsiäpä siellä enimmästi -kajauteltiin. - -Laulaista vähän harmitti pojan ivallinen lausunto kiertävän koulun -laulusta, mutta ei sekaantunut keskusteluun, kun huomasi, ett'ei -poika häntä tunne. - --- Tokko sinä opit siellä lukemaankaan? jatkoi maisteri. - --- Osaan minä toki lukea tavallisia kirjoja, kehahti poika. - --- Hyvä se on sekin. Lue sinä vaan ahkerasti. Onhan täällä -kirkonkylässä lainakirjasto. Oletko lainannut sieltä kirjoja -lukeaksesi? - --- Oli minulla kerran yksi kirja, vaan eipä sitä tullut luetuksi, -vastasi poika. - --- Miksi et lukenut ja ensin otit? kysyi maisteri. - --- Se opettaja ei antanut sitä kirjaa, jota pyysin, selitti poika. - --- Mitäs kirjaa sinä pyysit? - --- Sitä Vihta-Paavon kirjaa. Siinä kuuluu olevan somia runoja. - --- Onhan ne hyviä runoja nekin, myönnytti maisteri, mutta parempia -ovat Oksasen ja Suonion runot. Pyydä ensikerralla niitä. - --- Onko niissä se tupakka-runo? kysyi poika. - --- Ei niissä tupakka-runoa ole, mutta muita parempia. Keltä sinä olet -kuullut sitä tupakka-runoa? - --- Se Särkiniemen vanha isäntä sitä aina laulaa jurritti. - --- Osasiko se Särkiniemen vanha isäntä paljonkin runoja? - --- Ei se sen pitemmältä kuin että "monta on piippua pilattu karetsia -kaivettaissa, mistä on pohja puhkaistuna, mistä laita lohkaistuna" -- -ja sitten niitä omia tekemiään lauluja, selitti poika iloisena. - --- Oliko sillä omiakin laulujaan? - --- Ainahan se niitä tekasi "talon tarpeeksi". -- Mitenkä niin, "talon -tarpeeksi"? - --- Se on semmonen soma jurilas se Särkiniemen ukko, alkoi poika -yhä vilkastuen. Se tekee laulun ja laulaa jurrittaa sitä, vaan kun -rengit oppivat sen ja alkavat laulaa, niin ukko kieltää, että ei saa -kuluttaa talon lauluja. Jos eivät tottele sitä, niin se hylkää koko -laulun ja tekee toisen. - --- Vai niin. Muistatko yhtään ukon laulua? kysäsi maisteri. - --- Muistan montakin, kehui poika. - --- Laulapa nyt yksi, että kuullaan. - --- Ne ovat vaan näin lyhyviä että - - renki se kyntää körnöttää, - tupakkata vetää vörnöttää, - va'on päässä istua vetkottaa - syöntiä o'ottaa ketkottaa. - --- Silläpä ukolla taitaa olla oikein klassilliset laulut, nauroi -maisteri. - --- Omiaan ne ovat, virkkoi poika, joka ei ymmärtänyt outoa sanaa. - --- Niin, omiaan, mutta laulahan vielä. Poika naurahti ja alkoi: - - Piiat ne päivällä kikattaa, - yökau'et pimeessä sipattaa: - vuo'en päästä itkee vurnottaa, - leipää kerjätä kurnuttaa. - --- Yhä paranee, kiitteli maisteri. Sitä ukkoa pitäisi saada -puhutella. Onko se meidän matkan varrella? - --- Ei ole aivan matkan varrella, sanoi Laulainen, joka tunsi ukon ja -matkat. - --- Mutta voitaisiinhan tehdä pieni mutkakin, esitteli maisteri. -Haluaisin tutkia näitä omituisia ukkoja, jotka tavallaan edustavat -vanhaa suomalaisuutta. - --- Ei tämä ole mikään miellyttävä ukko, virkkoi Laulainen. Laulutkin -ovat enimmäkseen hyvin siivottomia. Tavataan me toisia vanhoja -miehiä, jotka ovat miellyttävämpiä. - --- Olkoon sitten tämä, mutta huomauttakaa niistä toisista. - --- Kyllä ne huomaa aivan huomauttamatta, naurahti Laulainen ja kertoi -lyhyesti Leppämäen Kokkosesta. - -Kyytipoika jäi keskustelusta syrjään ja hyppäsi nyt aina pienimmänkin -vastamäen tullessa kävelemään. - --- Hevosta säälivä poika, huomautti maisteri. - --- Nähtävästi hyvin kunnon poika, jos ei tarvitse lukea, naurahti -Laulainen. - --- Voipi olla niin, myönnytti maisteri. Mutta runoja ja lauluja se -ihailee. Laulu onkin aine, johon kaikki mieltyy. Sillä me alotetaan -ja lopetetaan nämä kokouksetkin. - -Pojan noustua rattaille alotti maisteri taas keskustelun pojan kanssa. - --- Mikä tämän seuraavan majatalon nimi olikaan? - --- Kierremäki se on. - --- Onko siinä muita taloja lähellä. - --- Onhan siinä monta taloa. - --- Onko niissä paljon nuorta kansaa? - --- Näkyy niitä olevan aika lauma, kun sunnuntai-iltoina keräytyvät -siihen maantielle palloa lyömään ja hyppimään. - --- Eikö niillä ole sunnuntai-iltana sen parempaa huvia kuin -pallonlyönti ja hyppiminen? - --- Oli niillä silloin ollut kun saivat siitä majatalosta olutta. - --- Eikö siitä enää saa olutta? - --- Ei ole luvallista antaa, mutta vieläpä se "tihrus" kuuluu -luotettaville miehille pistävän salaa putelin. - -Poikaa nauratti tämä ilmoituksensa. - --- Mikä se "tihrus" on? - --- Se isäntä, Vänninen. Kutsuu ne sitä "pennin pyörittäjäksikin". - --- Mistä syystä sillä on sellaiset nimet? - --- No, se kun on sellainen tihru-silmä ja aivan silmäinsä edessä -pyörittelee jokaista rahaa, jonka saapi. Kerran olivat pettäneet -väärällä rahalla, mutta ei sitä enää petä. Ja sillä on rahaa, kehahti -poika lopuksi. - --- Kehuuko se niillä? - --- Ei se toki kehu. Poikain vaan olen kuullut juttelevan, että siitä -saapi rikkaan tytön, kun ukko kuolee. - --- Vai sieltä kautta, naurahti maisteri. Onko sillä tytär? - --- On aika ihminen tyttö ja komea onkin. On siinä vielä pieni poika, -vaan rikkaita niistä siltä tulee. - --- Onko se tytär käynyt koulua? - --- Vai kouluun se ukko panisi lapsensa, joka on niin tarkka kuin -harjukas! - --- Etpä tiedäkään sitä asiata, oikasi Laulainen, oltuansa koko -keskustelun ajan äänettä. On se tytär Viliina käynyt ainakin kaksi -osastoa kirkonkylän kansakoulua. - -Pojan hilpeä puhetapa aivan tyrehtyi, kun kuuli kaukaiseksi luullulla -kyydittävällään olevan tarkemmat tiedot. - --- Jospa lienee käynyt, virkkoi poika matalalla äänellä ja katsoi -sitten aina vähän väliin Laulaiseen, että mikä mies tämä mahtaa olla. - -Pojan kävellessä seuraavaa vastamäkeä virkkoi Laulainen hiljaa: - --- Jopa taisi tuntea minut, koska rupesi vähempipuheiseksi. - --- Mitä se merkitseisi? arveli maisteri. - --- Se merkitsee sitä, että tuollaisista huonolukijoista -poikaviikareista ovat opettajat pahimmin pelättäviä pöppöjä. - --- Niinköhän on, kummasteli maisteri. Mutta jos niin on, niin silloin -täytyy olla syy opetustavassa. Opetusta ei ole tehtynä huvittavaksi. - -Loppumatkan he väittelivät opetustavoista, jossa Laulainen koetti -väittää, ettei parhaatkaan opetustavat voi poistaa lukemisen pelkoa, -jos se on lapsena päässyt taitamattoman kotiopetuksen kautta -juurtumaan. - --- Siispä parannus on alotettava siitä nuorisosta, joka nyt ensiksi -astuu kotiopetusta hoitamaan, veti maisteri loppupäätöksen. - - - - -MAJATALON JOUKOT. - - -Kierremäen majataloon tultua oli kyytipoika hyvin vikkelänä -matkakapineita kantamassa ja jäi sitten vierashuoneen oven luokse -kyytimaksua odottamaan. Maisteri oli ottanut laukustaan pienen -kirjan, jonka antoi pojan käteen rahain päälle ja sanoi: - --- Tämän kirjan saat omaksesi. Siinä on kauniita, isänmaallisia -runoja, joita sopii laulaakin. - -Poika luki ensin rahat ja nähtyänsä, ettei niitä ollut yhtään yli -kyytipalkan, silmäsi yrmeän näköisenä kirjaan ja rutisti sitten -huolimattomasti taskuunsa. - --- Elä niin pahasti uutta kirjaa pitele, huomautti maisteri. - --- Kyllä se siellä... Hyvästi, mutisi poika ulos mennessään. - -Laulainen katseli syrjästä ja häntä pyrki naurattamaan, kun muisti -maisterin väitteen, että haluttomuus lukemiseen on opettajain syy. - -Ei maisteristakaan tapahtunut pojan eroaminen tyydyttävästi, mutta -hän ei tahtonut sitä huomata, alkoi vaan tehdä voimisteluliikkeitä. -Lopuksi pyörähti kantapäillään ja virkkoi: - --- Nyt on matka alulla. Tämä majatalo on luultavasti sopivin -kokoontumispaikka. - --- Kylläpä, myönnytti Laulainen, jos ei pelätä sitä että tässä -otetaan ehkä taksan mukaan kaikesta. - --- Ei majatalojen taksat ole mitään, naurahti maisteri. Tässä -on vapaampi olla kuin yksityisten luona. Sitä paitsi on meidän -tutustuminen tämän talon isäntään ja vaikutettava häneen niin, että -lähettää tyttärensä kansanopistoon. - --- Maisterin sopii koettaa, minä en sitä yritäkään, sanoi Laulainen. - -Isäntä tulikin kohta vierashuoneeseen. Hän oli vanhuuden ikää -alottava, tihrusilmäinen ja kyseli kömpelösti sujuvaa kohteliaisuutta -tavoitellen, että mikä herroilla on aikomuksena, kun ei kyytihevosta -kuulu tarvitsevankaan. - --- Meillä on tästä lähtien aikomus kulkea jalkateitä, selitti -maisteri. - --- Vai jalkateitä, sanoi Vänninen. Minnekä herra jalkatietä myöten -matkustaa? - --- Tänne syrjäkyliin. On aikomus pitää siellä luennoita. - --- Vai niin, vai luennoita. Mitä ne luennot ovat? Minä vanha mies en -niistä ymmärrä. - --- Miten sen parhaiten selittäisin. Luento on jostakin asiasta -puhumista, jonka kautta tahdotaan saada kuulijoita asiaa ymmärtämään -ja sen mukaan toimimaan. Joko nyt isäntä ymmärtää? - --- Ky-kyllä minä vähä... - --- Niin, sellaista se on. Ja nyt minä haluaisin tässä isännän kotona -puhua ensiksi, jos sallitte kyläläisten kokoontua huoneessanne. - --- Saapihan tähän kokoontua, vastasi Vänninen pyöritellen hattua -käsissään aivan samalla tavalla kuin kyytipoika oli kertonut ukon -rahoja pyörittelevän. - --- Paljon kiitoksia lupauksesta, sanoi maisteri. Sitten minä -tarvitseisin sukkelajalkaisen pojan, taikka tytön, juoksuttamaan -sanaa näihin ympärystaloihin. Tietäsikö isäntä neuvoa? - --- Onhan minulla toisella kymmenellä oleva poika, kun käyn -kutsumassa, sanoi Vänninen ja meni kutsumaan. - -Maisteri kirjoitti sillä aikaa kutsumuslipun. Kohta tuli isäntäkin -poikineen. - --- Käytä tätä lippua näissä lähitaloissa ja anna lukea, selitti -maisteri. Mutta jos eivät osaa lukea kirjoitusta, niin ilmoita että -tänä iltana kello 8 pitää täällä eräs maisteri luennon, josta samalla -keskustellaan. Osaatko näin selittää? - -Poika vakuutti osaavansa ja lähti. Laulainen meni pyytämään kahvia, -mutta maisteri kiirehti isäntää puhuttelemaan. - --- Isäntä Vännisellä kuuluu olevan aika ihminen tytärkin, joka on -käynyt koulua, alotti maisteri. - -Vänninen katsahti epäillen puhujaan. - --- Isännän pitää antaa käydä tyttärensä lisää oppimassa, sillä tänne -lähipitäjääseen perustetaan kansanopisto, jatkoi maisteri. Se ei tule -kalliiksikaan, kun oppiaika on vaan puoli vuotta. - --- Vai niin, virkkoi Vänninen. Mihinkä virkoihin siitä koulusta -pääsee? - --- Ei tätä koulua käydä virkoja varten, vaan että nuoret oppivat -rakastamaan kansaansa ja isänmaatansa, kasvattamaan lapsiansa ja -yleensä kaikkea, mikä kuuluu kansalais-sivistykseen. - --- Hm, vai niin, vai laitetaan semmoinen koulu. Niitähän ne -nykyaikana, vaan ei niihin näistä paikoin, myhähteli Vänninen ja meni -lisää odottelematta ulos. - -Laulainenkin oli kuullut keskustelun lopun ja ajatteli, että siinähän -on yksi laji vanhoja suomalaisia. Hän oli aikeessa mainita siitä, -vaan pyydetty kahvi joutuikin samassa. Talon tytär tuli tuomaan. -Maisteri ei sitä vielä tuntenut ja kysyi kahvia ottaissaan: - --- Oletteko tämän talon neiti? - --- Kyllä minä olen, kuului vastaus. Äänen paino ja tarjoamis-asento -oli lainattu joltakin herrastalon taitavalta sisäköltä. - --- Kuulin neidin käyneen kansakoulua. - --- Kyllä minä kävin. - --- Puhuin tässä juuri isällenne, että hän antaisi teidän mennä -kansanopistoon. - --- Vai puhui herra isälle niin. - -Hän joutui jo antamaan Laulaiselle. Tämäkään ei tahtonut olla -äänettä, vaan jatkoi edelliseen: - --- Saattaa olla hyvin epätietoista isänne laskeminen. Muistelen hänen -keskeyttäneen kansakoulunkin käynnin. - --- Isähän siitä alkoi tinkiä, vastasi tytär äänellä, joka ilmasi -mielipahaa. - --- Minä muistan sen, sanoi Laulainen. Syrjäisestäkin se oli hyvin -ikävästi tehty isältänne. - -Tytär katsahti kiitollisena Laulaiseen ja virkkoi: - --- Niin ovat muutkin sanoneet. Hän meni tarjottimineen pois. - -Kahvin juotua siirtyi maisteri perimmäiseen kammariin, jossa aikoi -vähän kirjoittaa. - -Laulaista halutti kuulla seudun asioista ja talon tyttären tullessa -noutamaan tyhjiä kahvikuppeja alkoi kysellä: - --- Onko Viliina kuullut, mitenkä tuolla Pajumäen Juutilassa jaksavat? - --- Ei sieltä ole kuulunut mitään, totta ne hyvästi jaksavat, vastasi -Viliina seisattuen arkana ovensuuhun. - --- Ei niillä pojilla ole vielä emäntää. - --- Jo se vanhin toi mennä kesänä. - --- Vai niin ja minä en saanut siitä mitään tietoa. - --- Eivät pitäneetkään suuria häitä ja sen vuoksi niiltä ei ole tullut -opettajaa kutsutuksi, selitti Viliina. - --- Ei nuorimmasta pojasta ole vielä mitään kuulunut? - --- Vastahan tuo kävi rippikoulun, naurahti Viliina. - --- Niin, nuorihan se on vielä, muisteli Laulainen. Taitaa olla -nuorempi Viliinaa. Joko Viliina on kahdenkymmenen? - --- Yli toki. Vanhahan minä jo olen, teeskenteli Viliina ja pujahti -pois. - -Laulainen jäi yksinänsä istumaan. Muistui mieleen odotettu kirje. -Voi, miten hämäräksi se asia piti jäädä! Oli aivan vaikea sitä -ajatella. Kohtahan sinne taas pääsee lähelle, mutta yhtähyvin. Nyt -olisi ollut joutavata aikaa kirjoittaa kirje, mutta mitäpä sinne -osaisi kirjoittaa, kun ei saanut vastausta entiseenkään. Hän koetti -ajatella muuta, mutta ei voinut ja ihmetteli, mistä tämä rauhaton -mieliala tuli juuri nyt. Olihan hän pysynyt tyynenä lähempänäkin -ollessa, niin miksi ei nyt näin etäällä. Vaikuttikohan Viliinan -kanssa puheleminen tämän. Mutta eihän tuo ole mitään Annaan -verraten. Kovin yksinkertainen ja arka, ei läheskään niin terävä ja -päättäväinen. Ehkä vähän kauniimpi muutamain mielestä, tuollainen -pehmeä ja uinaileva, kuten monet heikkosilmäisten lapset, mutta siinä -kaikki. Hän alkoi katua koko tälle matkalle lähtöänsä. Tuskinpa -sille Annakaan antaa mitään arvoa, koska ei kirjoittanut. Jos edes -saisi pitää esitelmiä ja niistä kerrottaisiin sanomalehdessä. Mutta -maisteri puhuu ja sillä on paljon juhlallisempi lauluäänikin. -Tullessa oli sen kuullut. - -Laulainen tunsi itsensä niin lamautuneeksi, että heittäytyi sängylle -pitkälleen, johon kohta nukkui. - -Jonkun ajan perästä hän heräsi oven liikkeestä. Talon poika tuli -isänsä ohjaamana huoneeseen. - --- Onko se herra valveella? kysyi Vänninen. Nyt tämä poika on käynyt -sanoja levittämässä. - -Laulainen kävi ilmoittamassa. - -Maisteri otti laukustaan laulukirjan ja tuli sitten poikaa -puhuttelemaan. - --- Aikoivatko tulla? - --- Niin sanoivat, että pitää tulla. - --- Hyvä sitten. Nythän sinulle on palkka maksettava. Otatko rahan, -taikka tällaisen laulukirjan? Tässä on kymmenittäin kauniita lauluja -ja vielä kovat kannet. - -Pojan suu vetäytyi hyvästä mielestä hymyyn ja virkkoi: - --- Kirjan minä otan. - -Poika ei huomannut isäänsä, joka koko ajan katsoi merkitsevän -tyytymättömästi poikaansa ja kirjaan. Kohta hän nykäsi poikaa -tulemaan pois. Oven kiinni mentyä ihasteli maisteri: - --- Sepä poika otti mielellään laulukirjan. - --- Niin otti poika, mutta... - -Pitemmälle ei Laulainen ennättänyt, kun oven lukko alkoi ratista ja -poika tuli takaisin alla päin, kirja kädessä. - --- Mitä sitten? kysyi maisteri, kun poika ei näyttänyt osaavan sanoa. - --- Meillä taitaa olla entinen tällainen kirja, jos antaisitte rahan, -puhui poika tuskin kuuluvasti. - --- Vai niin. Pitää antaa. Paljonko sinä tahdot? - --- Jos 50 penniä. - -Vaihtokauppaa tehdessä oli maisterin otsa tyytymättömyyden rypyissä -ja pojan poismentyä hän virkkoi: - --- Siinä oli toinen samaa lajia. - --- Ei tämä ole samaa lajia, puolusti Laulainen. Eikö maisteri -huomannut, kenen tahdosta vaihto tapahtui? - --- Kyllä minä nyt uskon, että tuo ukko on koko juutalainen. Poika -varmaan valehteli hänen pakoituksestaan. -- Mutta ei puhuta enempää -siitä asiasta. - - - - -LUENTO JA VÄITTELYÄ. - - -Vähitellen alkoi joukkoa keräytyä majatalon tupaan. Määrätunnin -tultua oli jo useita kymmeniä. - -Maisteri asettui pöydän taakse ja ilmoitti laulettavaksi -isänmaan virren, jota varten Laulainen jakeli ympäri tupaa -laulukirjoja. Harvoista suista kuului sittenkin ääntä. Vanhemmat -emännät eivät yrittäneetkään laulamaan. Heillä oli mukanaan -virsikirjat ja ihmettelivät, että mikä toimitus tämä on, kun -tuntemattomista kirjoista pitäisi "veisata". He luulivat tulleensa -raamatunselitykseen. - --- Hyvät kansalaiset! - -Tämän lauseen kuultua suhahtivat monet toisilleen että "muutahan tämä -on, mitä lienee" ja asettuivat uteliaina istumaan. - --- Kansa, joka tuntee historiansa, eli toisin sanoen tietää ne -monet mutkalliset ja vaikeat tiet, joita myöten se on sivistyneeksi -kansaksi kohonnut, se kansa ymmärtää paremmin ohjata nykyisyyttään ja -osaa oivaltaa mitä tulevaisuus vaatii. - -Näin alotti maisteri Eskola ja siirtyi sitten tekemään selkoa Suomen -kansan kirjallisuuden ja opetuksen kehityksestä aina Agrikolan -ajoista aikain meidän päiviimme asti. Nuoremmat kuuntelivat tuiki -tarkkaavaisina, mutta monet vanhoista torkahtelivat. Emännät pysyivät -virkeämpinä, kun ryhtyivät vierustovereineen tekemään selkoa -omain asiainsa kehityksestä, kuten lehmien lypsyistä ja tytärten -uusimmista kankaista. He keskustelivat kuitenkin niin hiljaisesti, -ett'ei heillä ollut mitään pahaa omaatuntoa toisten häiritsemisestä, -eivätkä ottaneet ensinkään huomioonsa sitä, jos maisteri heihin -katsahti merkitsevästi. Laulaistakin tämä naisväen puhelu vähän -harmitti, mutta ei saattanut sitä kovin ankarastikaan ajatella. -Eihän nämä emäntä raukat tunteneet tuskin yhdenkään nimeä, joista -puhuttiin, vielä vähenemän heidän tekojansa. Sen he kyllä kuulivat, -että Agrikola on tehnyt Aapisen ja suomentanut Uudentestamentin, -mutta Gezeliukset, Beckerit ja melkein kaikki muut olivat aivan -tuntemattomia olentoja. - -Maisterikin alkoi huomata pitkän luentonsa kuulijoita väsyttävän ja -rupesi kiirehtimään. - --- Kuten huomaatte, jatkoi hän alentaen ääntänsä, ei Suomen kansan -sivistys samoin kuin kirjallisuuskaan ole vanha, eivätkä ne ole -loistavia teitä kulkeneet. Mutta sitä suurempi velvollisuus on -meillä jatkaa ja edistää näitä voimiemme ja varojemme mukaan. -Täällä syrjäisissä seuduissa ei ole ihmisillä aikaa eikä varoja -pitkiin koulunkäynteihin, mutta ei se ole välttämättömän -tarpeellistakaan. Lukutaito meillä kumminkin on yleinen ja tämähän -se on pää-avain sivistykseen. Tarvitaan ainoastaan hyvää ja -opettavaista kirjallisuutta. Sitä saadaan huokeimmin perustamalla -lainakirjastoja jokaiseen kylään. Kun mainitsin, ett'ei koulunkäynti -ole välttämättömän tarpeellista, niin sillä tahdon sanoa, että nekin, -jotka ovat jääneet kouluista osattomiksi, voivat tämän puutteen -korjata kirjallisuuden kautta ja vielä paremmin kansanopistojen -kautta. Tämä mainittu opisto valaisee ja kirkastaa sen mitä -yksiksemme lukien olemme kirjallisuudesta saaneet. Se herättää -meissä hereille jaloja tunteita, jotka muutoin olisivat jääneet joko -nukuksiin, taikka puhjenneet esiin pahennusta tuottavissa muodoissa, -niin sanottuina pahennuksen rikkaruohoina. Mutta kelvollinen -kotikasvatus ja mainitsemani täydennyskeinot voivat loitsia -kansastamme esiin monta jaloa miestä ja naista, jotka sitten ovat -isänmaallensa kunniaksi ja hyödyksi. Ja kun tässä esitetyt keinot -kansamme kasvattamiseksi eivät vaadi suuria aineellisia uhrauksia -yksityisiltä, niin minä toivon, että jokainen teistäkin kuulijoista -tekee nämä pienet uhraukset omasta halustaan ilomielellä. - -Maisteri lopetti luentonsa, jota oli kestänyt ainakin tunnin ajan. -Monet kohosivat heti kiirehtiäkseen nukkumaan, mutta istuivat vielä -vaivoin, kun maisteri pyysi viipymään vähän aikaa. - --- Jos keskustelisimme ensiksi lainakirjastoasiasta, hän sanoi. -Toivon että jokainen tunnustaa tämän tarpeelliseksi. - --- Hyvähän kirjasto olisi olemassa, myönnytti lähinnä istuva nuori -isäntä. - --- Mitäs nämä vanhemmat isännät sanovat? Nämä eivät näyttäneet -haluavan mitään vastata. - --- Sanokaa jotakin, aivan kuten ajattelette. Ja eräs vanha isäntä -rykäsi ja virkkoi: - --- En sano mitään, jos siitä tulee samanlainen kuin tuokin -kirkonkylän kirjasto. - --- Minkälainen se on? - --- Sellainen, että kun mennä kesänä kirkossa käydessäni menin -lainaamaan Lutheeruksen Kirkkopostillaa, niin ei kuulunut olevan -minkäänlaista postillaa koko kirjastossa. - --- Asia on sillä lailla, selitti maisteri, että kotihartauskirjat -täytyy olla omat jokaisessa perheessä. - --- Vai on se niin, sanoi isäntä. Sittenpä minä en muitakaan kirjoja -tarvitse. - --- Aivan oikein, sovitteli maisteri. Te vanha mies ette kyllä -tarvitse muita kirjoja, mutta jokaisessa kylässä on nuorta kansaa, -joka kaipaa kevyempääkin lukemista. - --- Kyllähän ne kaipaa, jamasi isäntä. Toihan tuo meidänkin poika -yhden lorukirjan, jota sitten iltakaudet lukivat ja nauraa hohottivat. - --- Oliko siinä kirjassa isännän mielestä sopimatonta lukemista? - --- Mistäpä minä tietänen, kun se on kerran kirjassa. Noidastahan -tuossa kerrottiin, miten poikaviikarit sitä rääkkäsivät ja -lehmänkarvoja suuhun tukkivat. - --- Minä tunnen tuon kertomuksen, sanoi maisteri. Eihän se tosin ole -taiteellisesti parhaimpia, mutta on kumminkin tavallaan opettavainen. - --- En minä tarvitse sellaista oppia. - --- Myönnetään, ett'ei isäntä tarvitse, mutta eikö nämäkään toiset? - --- Saapihan niitä kirjoja sieltä kirkonkylän kirjastosta, jos haluaa, -sanoi toinenkin isäntä. - --- Jos tämä on yleinen mielipide, niin annetaan asian raueta, sanoi -maisteri vähän tyytymättömänä. - -Kukaan ei vastannut. - --- Näyttää olevan, vahvisti maisteri. Ehk'ei tässä kylässä ole -ketään, joka kansanopistoakaan suosisi. - --- Sitä ei täällä vielä tunneta, vastasi äskeinen nuori isäntä -ikäänkuin kylänsä puolustukseksi. - --- Se on kyllä luonnollista, myönnytti maisteri. Mutta ei mikään tule -selvästi tunnetuksi muutoin kuin näkemällä ja kuulemalla. Täytyy -uskoa kuulopuhettakin sen verran, että menee katsomaan ja oppimaan. -Jospa minä kuitenkin koetan vielä vähän selittää tätä asiata, jos -maltatte kuunnella. - -Hän nousi seisomaan ja kertoi oikein vilkkaasti opistossa -käynnistään, mitä oli siellä nähnyt ja kuullut. Tätä kuuntelivat -kaikki aivan torkuttelematta ja kertomuksen päätyttyä myöntelivät, -että kyllä sinne pitäisi nuorten mennä. - -Lopussa laulettava Savolaisen laulu ei jäänyt enään aivan muutamain -varaan, vaan sitä tempoi jo kaikki nuorempi väki. Vieläpä he -malttoivat jäädä kirjojakin katselemaan, joita maisteri ilmoitti -myötäväksi. Laulainen oli siinä mukana ja hänen huomionsa kiintyi -erään pienen pojan laulukirjan ostoon. Näytti kuin poika olisi -tahtonut viedä kirjan salaa, maksamatta, mutta seuraamalla salaisesti -pojan matkoja huomasikin, että se kävi näyttämässä kirjaa ensin -majatalon pojalle ja tuli vasta sitten maksamaan. - -Nyt se kuitenkin sai kirjan, vaikka isäänsä salaa, ajatteli Laulainen -mielihyvällä ja samalla surkutellen. - - * * * * * - -Viimeisten joukkojen mentyä oli jo myöhäinen ilta. Illallista -syödessä virkkoi maisteri: - --- Kyllä näyttää tämäkin kylä henkisesti köyhältä, vaikka on -maantien varrella. Tuskin löytyy yhtä, joka näkisi etemmäksi omia -kotinurkkiansa. - --- Ei se paljas maantie mitään tuo, vastasi Laulainen. Tähänkin -kylään pitäisi saada kansakoulu. - --- Laajentaakohan se kansakoulu niinkään paljon henkistä näkökantaa, -arveli maisteri. Niissä on uskonnonopetus pääaineena ja jos se -tapahtuu ahtaassa hengessä, niin oppilaista tulee vanhempana -tuollaisia kuin tuokin ukko, jolle pitäisi lainakirjastossa olla vaan -saarnakirjoja. - --- En ymmärrä, vastasi Laulainen allapäin. - -Hän tuli ajatelleeksi omaa kouluansa, jossa todellakaan ei opetettuna -paljon muuta kuin uskontoa ja sisälukua. Sille ei tämä maisteri -antane mitään arvoa. - -Maisteri ei aavistanut toverinsa ajatuksia, vaan jatkoi: - --- Mutta hyvä on kuulla tuollaistakin puhetta kuin tuo ukon puhe. -Hänellä on tuskin Uutta testamenttia, muista kirjoista puhumattakaan, -mutta hän sittenkin luulee ymmärtävänsä sekä hengelliset että -maalliset asiat paremmin kuin kukaan toinen. Eikä se aina ole -aivan väärässäkään. Osasipa iskeä heikoimpaan kohtaan siinäkin -poikansa lainakirjassa. Eipähän puhunut mitään saman kirjan muista -kertomuksista, jotka ovatkin hyviä. - --- Ei tuo ukko ymmärrä hyvemmistä ja huonommista kertomuksista, -väitti Laulainen. Hän tuomitsee poltettavaksi kaikki maalliset -kirjat, etupäässä ne jotka lukijata naurattavat. - --- Onpa se siinäkin tavallaan oikeassa, sanoi maisteri. Ylen määrin -naurattavat, samoin kuin kiihoittavatkin kertomukset ovat enimmästi -roskaa. - --- Saattaa olla, en ymmärrä, myötteli Laulainen. Mutta mitenkä -maisteri selittää sen asian, kun tuo sama ukko pitää erittäin hyvinä -kirjoina ne, jotka kertovat kohta tapahtuvasta maailman lopusta, -taikka Aatamin haudan päällä kasvaneesta hirrestä, jota ei saatuna -temppelin seinälle sopimaan. - --- Se on perintö ahdasmielisestä uskonnon opetuksesta, kun -uskonnollisena pidetään ainoastaan sitä, joka on ihmeellistä, taikka -kauhistuttavaa, vastasi maisteri. - --- Tulisikohan tuo siitä, uskalsi Laulainen epäillä. Eipähän näitä -tällaisia ukkoja ole jos enintään yksi kylässään, kaikissa ei ole -yhtään. - --- On niitä nähtävästi kaikissa kylissä, sekä nuorissa että -vanhoissa, mutta toisilla on häveliäisyyttä, eivätkä laske näitä -ajatuksiansa julkisuuteen. - --- Mitenkä sitä uskontoa sitten olisi opetettava? kysyi Laulainen -hyvin rauhallisella äänellä, vaikka ajatteli asettua vastustavalle -kannalle. - --- Siihen ei voi lyhyesti vastata, eikä sitä hetkessä korjata, sanoi -maisteri. Vanhat menevät mielipiteineen. Ainoa, jota ansaitsee heidän -suhteen yrittää, on se, ett'eivät asettuisi nuoremman sukupolven -edistystä vastustamaan. Siinä täytyy ottaa lujalle, että vähänkin -päästäisiin eteenpäin. Mitähän jos olisi kehoittaa tuota tämän -talon tytärtä menemään kansanopistoon siten, että hankkisi sinne -tarvittavat rahat joko lainaamalla taikka muuten. Tuo tytär ei näytä -ensinkään tyhmältä. - -Maisteri ei nähtävästi tahtonut alottaa väittelyä -uskonnonopetuksesta, mutta Laulainen seisoi vielä varustuksissaan ja -virkkoi: - --- Saapihan se syksyyn mennessä nuo tarvittavat varat -kotiansa varastamalla ja ehkäpä se ei haittaa näin hyvän asian -edesauttamiseksi. - -Maisteri katsahti kysyvästi, että tuliko tämä lause tyhmyydestä, -vaiko tahallaan. - --- Ei varastamalla, vaikka olisi kuinka hyvä asia, sanoi hän. Se on -jesuiittain oppia. - --- Niin sanotaan olevan, mutta opettajain opettamatta sitä vielä -harjoitetaan täällä syrjäkylissä, vastasi Laulainen ja kertoi sitten -mistä se syntyy. - -Lopuksi hän kertoi majatalon pojan laulukirjan oston. - - - - -PÖYHKEÄ ISÄNTÄ. - - -Aurinko oli ennättänyt kohota korkealle, kun majatalon yövieraat -joutuivat matkaansa jatkamaan. Laulainen olisi kiirehtinyt lähtöä -aikaisemmin, sillä seuraava pysähdyspaikka oli hänelle tavallista -tutumpi, jossa oli ennen käynyt kyläilemässä ilman asiaakin. Hän -tiesi tarkalleen, että matkan voipi kävellä kahdessa ja puolessa -tunnissa. Mutta heti matkalle lähdettyä hän huomasi, ett'ei se tällä -kerralla tullut kuljetuksi kolmessakaan tunnissa, sillä maisteri -Eskola seisattui jokaisen mäen päällä puhaltelemaan, että "kylläpä -tämä hiottaa". - --- Jos kulkenen liika kovaa kyytiä, arveli Laulainen. - --- Ei se mitään. Totuttava tähän on kumminkin. - -Loppumatkalla oli pieni järvi, jota myöten kulkemalla pääsi -vähemmällä kävelyllä, mutta vene ja järven yli saattaja täytyi pyytää -rannalla olevasta talosta. - --- Mitenkä tehdään? kysyi Laulainen. Mennäänkö taloon kyytiä -kyselemään, vai astutaanko suoraan. - --- Ei tekisi pahaa pieni levähdys, vastasi maisteri. - -He poikkesivat taloon, joka oli aivan järven rannalla. Pihamaa oli -huolellisesti puhdistettu. Rapun edessä seisoi kaksi juhannukseksi -pystytettyä koivua, lehdet kuivaneina. Vanhan tuparakennuksen pienet -ikkunat eivät olisi herättäneet mitään huomiota muussa tapauksessa, -ellei yhteen kammariin olisi aivan hiljakkoin asetettu kaksi sylen -korkuista ikkunaa, kolmella suurella ruudulla, kuten kaupungeissa on -tapana. Toisten huoneiden ikkunat eivät olleet puolenkaan kokoisia. -Maisteri sen huomasi heti ja virkkoi hymähtäen: - --- Mutta mitähän tämä merkitsee? - --- En ymmärrä, sanoi Laulainen, jolle se oli yhtä suuri arvoitus. - -Hänelle oli tämä talo melkein tuntematon, hän oli aina kulkenut -ohitse ja kuullut vaan, että siinä asui vanha isäntä, joka leskeksi -jouduttuansa oli ottanut nuoren vaimon. Tämän emännän he ensiksi -tapasivat, jolle Laulainen selitti asiansa. Emäntä ei ollut -vieläkään vanha ja mielihyvää ilmaisevat kasvot näyttivät kysyvän, -että arvatkaapa miten hyvä minun on olla ja mitenkä paljon minusta -pidetään. - --- Tässä ei ole miehiä kotona, eikä venettäkään, mutta jos vieraat -odottavat vähän aikaa, niin kutsutaan, selitti emäntä ja alkoi aukoa -ovia kammariin. - -Isäntä kuului olevan kalassa aivan lähellä, jonne pieni poika lähti -sanaa juoksuttamaan. - -Odotusaikana pyysi maisteri vähän kuivaa ruokaa, jota emäntä heti -laittoi ja kehoitteli syömään kiirehtimättä, että hän ennättää -paistaa "lettuja". - --- Hauska emäntä, ja osaa niin puhtaasti laittaa ruuan, kiitteli -maisteri syödessä. - -Luvatut letutkin joutuivat ihmeteltävän sukkelaan. - --- Vieläkö se isäntä jaksaa kulkea kalastamassa? kysyi Laulainen -emännältä. - -Tämä oli purskahtaa kovaan nauruun vastatessaan: - --- Kyllä se toki jaksaa. - -Laulainen jäi ihmettelemään, eikä osannut kysellä enempää. - -He olivat juuri nousseet ruualta, kun vene tuli rantaan tavatonta -vauhtia ja siinä oleva mies hyppäsi rannalle kuin paras urheilija. - --- Nyt minä olen aivan ereyksessä, virkkoi Laulainen tämän nähtyänsä. -Ei tämä ole se entinen isäntä. - -Tarkemmin katsoen tunsi hän tämänkin ja muisti entisen kotipaikan. -Se oli paikkakunnallaan yleisesti tunnettu Hurskaalan Renne, -itsemielestään pitäjän mahtavin poika ja kykenevä vaikka mihin. Se -oli perintöosuutensa myötyä touhunnut milloin urakoitsijana, milloin -tavarain välittäjänä, kehuen niissä voittavansa tuhansia, vaikka muut -tiesivät aivan toista. Että hän nyt on täällä, todisti viimeisen -arvelun oikeammaksi. - -Nämä asiat ennättivät pikimältään vilahtaa Laulaisen muistissa, -kun isäntä joutui kammariin. Tässä kun ei ollut edessä tavallinen -sydänmaan isännän jurokki, niin hän katsoi velvollisuuden vaativan -esitellä isäntä ja maisteri toisilleen kaupunkilaisten tapaan, -samalla mainiten, minne ovat menossa ja millä asioilla liikkuvat. - --- Isäntä Hurskainen oli kalassa, alotti maisteri. Täällä on teidän -emäntänne ruokkinut meitä niin erinomaisesti, että tuskin osaamme -kiittää kylliksi. - --- Hyvä, kunhan herrat olisivat saaneet, sanoi Hurskainen mielissään, -heittäytyen toisten vielä seisoessa keinutuoliin soutelemaan. -- -Niin, minä olin kalassa. Satuin menemään tuonne etäisimpään lahteen. -Näissä maalaisoloissa täytyy isännänkin olla välistä työtoimissa, -vaikka ei minulla mitään pakkoa olisi. Minä olen aivan vapaa-herra -kaiken yli, ja täälläpä minä kammarissa talviseen aikaan oleksinkin, -kun sain syksyllä vähän laitetuksi sellaiseen kuntoon, että -ohikulkevakin huomaa, missä isännän asunto on. - --- Vai niin, virkkoi maisteri. Isäntä Hurskainen on siis ollut vasta -vähemmän aikaa tämän talon omistajana. - --- Viime syksynähän minä tähän tulin. Tämä minun emäntäni oli nuori -leski ja varakas leski. Tässä kävi rikkaita sulhasia monesta eri -pitäjästä, mutta kun minä viimein pistäysin, niin heti ne ymmärsivät, -että nyt on aika erota, eikä ne sen perästä uskaltaneet katsoakaan -tänne päin. Ja nyt minä voin sanoa, että olen isäntä, sillä nuo -entisen isännän lapset ennättävät syödä osuutensa siihen mennessä -kuin aikaisiksi joutuvat. - -Emäntä toi jo kahvitkin ja sitä juodessa saivat vieraat kuulla -lisää tämän arvonsa tuntevan isännän asioita. Maisteri katsoi -velvollisuuden vaativan kuunnella niitä tarkkaavaisena, vaikka -otsansa pyrkikin välistä rypistymään. Laulainen ei kuunnellut -näönkään vuoksi, vaan alkoi kahvin juotua katsella matkalaukkua -lähdön merkiksi. Maisterikin katkasi puheen ja pyydettyänsä -saattamaan järven toiseen päähän, kävi emännälle maksamassa. -Hurskainen itse tuli saattamaan, asettaen maisterille laudan -istuimeksi, itse istuen venheen perään. - --- Onko isäntä Hurskainen käynyt mitään koulua? kysyi maisteri veneen -lähdettyä liikkeelle. - --- En mitään koulua, mutta kyllä minä suoriudun kaikissa asioissa -yhtä hyvin kuin nekin koulun käyneet. - --- Kyllä isännän olisi pitänyt käydä joko maanviljelyskoulu taikka -kansanopisto, jatkoi maisteri itsepintaisesti, aikoen anastaa -puhevuoron. Sanoitte viettävänne talvet kammarissa, niin sopisi -se yksi talvi viettää kansanopistossa vielä nytkin, vaikkapa -maanmies-osastolla. - --- Kyllä minä en tarvitse neuvoja maanviljelykseenkään, kehui -Hurskainen. - --- Mutta tieto jalostaa ihmistä, laukasi maisteri. Kansanopisto on -tuollainen maalaiskansan sivistysahjo, jossa heistä puhdistetaan pois -kuona ja valmistetaan kykeneviksi ottamaan vastaan jaloja aatteita. - --- Ylpistyvänpä tuolla näkyvät, pani Hurskainen vastaan. - --- Tunteeko isäntä Hurskainen kansanopistossa käyneitä? - --- Minäkö en tuntisi. Minä tunnen kolmesta pitäjästä kaikki nuoremmat -miehet ja tytöt, ja kaikki ovat ylpistyneet siellä käytyänsä... -Ei... valehtelen, jos sanon kaikki. On yksi, Niku Pikeläinen, joka -on aivan kuin ennenkin. Viime talvena satuttiin markkinoilla yhteen -yöpaikkaan, niin nauroi aivan kuin me muutkin kansanopistolle, -vaikka on siellä ollut. Ja kun iltasilla sanoin, että pistäytäänpä -vielä vanhaan tapaan tuolla "panoraamassa" ja... missäpähän, niin -mielellään lähti ja oli ihan kuin ennenkin. Vaan jos toisille mitä -esittelee, niin selkänsä kääntävät. - -Laulainen huomasi, että maisterin sisällä jo kuohahteli, mutta näkyi -painavan alas ja myrähteli vaan että "hm, vai niin; hm, vai niin" -- -ja kääntyi katselemaan järven rantoja. - -Hurskainen lasketteli voittajan riemulla mieli-ajatuksiansa koko -järvimatkan. - --- Mitä nyt isännän kyytipalkka tekee? kysyi maisteri maalle noustua, -kasvoilla sama juroileva ilme kuin Laulaisen ensikertaa puhutellessa. - --- Minunko kyytipalkka? kysyi Hurskainen leveästi nauraen. Jos minä, -isäntä-mies, ottaisin kyytipalkan, niin maisteri varmaan ihmettelisi -summaa. Mutta minä en ota kerrassa penniäkään. Sanon vaan, että jos -matka sattuu vastakin minun kotini kautta, niin terve tuloa. - --- Kiitos sitten avustanne, muuta minä en voi, sanoi maisteri ja -heitti hyvästit. - -Vähän matkaa kuljettua hän virkkoi: - --- Olipa siinä inhoittavan itserakas mies. - --- Minä jo tiesin sen vanhastaan, sanoi Laulainen. Mutta sitä minä en -ymmärrä, mitenkä noin kelpo ihmiseltä näyttävä emäntä on voinut ottaa -tuollainen miehen. - --- Se on hyvin tavallista, sanoi maisteri. Se todistaa vaan sitä, -että naiset eivät osaa antaa niin paljon arvoa miehen älylle kuin sen -ulkonaiselle korskeudelle. - --- Ei toki kaikista naisista voine niin sanoa, sanoi Laulainen -ajatellen yhtä, jonka luuli osaavan antaa arvoa älyllekin ja tämän -lisäksi Putkinotkon emäntää. - --- Ei ansaitse eroitella, väitti maisteri jyrkästi. Nainen tahtoo -olla joko miehensä oikkujen orja, taikka että mies on hänen -oikkujensa orja. Ehkä yksi sadasta ymmärtää ja toivoo saavansa -tasa-arvoisen elämän kumppanin. - --- Kovin huonoiksi maisteri ajattelee naiset, sanoi Laulainen -koettaen lyödä asiata leikiksi. Ei ne toki silloin ajattele itsensä -taikka toisen orjuuttamista, vaan rakkaushan se on joka vetää. - -Maisteri ei ollut leikkituulella. - --- Mitä se rakkauskaan on muuta kuin orjuutta. Rakastunut on -rakkaudeksi nimitetyn tunteensa orja ja koettaa saada siihen -toistakin taipumaan. - --- Mutta rakkauden orjana oleminen mahtanee tuntua suloiselta. - --- Orja kuin orja, jyrisi maisteri. Saattaahan himojensakin orjana -oleminen tuntua suloiselta, mutta aikanaan sen saapi maksaa. - -Laulainen oli antavinansa myöten, vaikka jäi aivan eri kannalle -ja ajatteli että tuotako se nyt on se vilosohvinen viisaus, jota -niin suurena pidetään. Vertailla rakkautta himoihin... Tämä koski -kaikkein kipeimmästi... Jos toveri olisi ollut vertaisempi, olisi hän -sanonut suoraan, että sinä näyt olevan yhtä kova kourainen rakkauden -tutkijaksi, kuin karhu ihmislapsen hoitajaksi. - -Maisteri oli yhä huonolla tuulella ja käveli äänettömänä. Eivät -olleet kovin korkealla Laulaisenkaan ajatukset. Puuttuvaisuuksia vaan -kaikkialla, missä suurempia, missä pienempiä. Nyt oli lähellä hyvän -ystävän talo. Mitä nähnee sielläkään. Jos on ennättänyt ystävyys -kylmetä, kuka sen arvaa. Ei ollut saanut tietoa pojan häistä. - -Jo loppui metsä ja peltojen keskeltä näkyi isonpuoleinen talo, jossa -oli ollut aikomus levähtää. - --- Onko tässä talossa isäntä toista lajia, kuin mitä tähän asti on -tavattuna? kysyi maisteri. - --- On ennen ollut, vastasi Laulainen. Veljen ystävyydellä on minuakin -kohdellut, vaikka on jo ikämies. - --- Ystävyys yksinänsä ei paljoa merkitse, epäili maisteri. Olihan -tuokin tavallaan ystävällinen, mutta muuten niin inhoittava, että jos -tapaamme useampia samaa lajia, niin minulta häviää kaikki kunnioitus -savolaista talonpoikaa kohtaan. - --- Ei näitä tällaisia enää tavattanekaan, lohdutteli Laulainen. -Puhutellaanhan useampia, niin ehkä nämä unohtuu mielestä. - -Hän ajatteli, että kun nyt Juutinen arvaisi puhella niin maisterin -mieliksi, ett'ei se todellakaan pääsisi kaikkia halveksimaan. Oli -pahaksi onneksi tullut erityisesti kiitelleeksi edeltäpäin tätä taloa. - - - - -JUUTISEN KOTONA. - - -Kartanolla tuli Juutinen vieraita vastaan. Hän oli keskikokoinen, -kulmikkaat kasvot vähän kuopalle painuneet, mutta vilkkaat silmät -ilmaisivat iloisuutta. Hän vei heti huoneeseen, jossa ystävällisen -näköinen lihava emäntä kävi tervehtimässä vieraita ja katosi kohta. -Molemmille selitti Laulainen matkatoverinsa nimen ja arvon, sekä -kotipaikan. - --- En malta olla kysymättä, virkkoi Juutinen, kun olivat istuneet, -onko maisteri nuori pappi, vaiko muu maisteri, kun kuuluu olevan -muitakin maistereita. - -Eskola hymähti omituiselle kysymykselle ja vastasi: - --- Niitä minä olen muita maistereja. - --- Herra Eskola on filosovian maisteri, selitti Laulainen. - --- Vai niin, sanoi Juutinen ja katsoi entistä tarkkaavammin -vieraaseen. Vieläkö ne herrat uskaltavat lukea sitä vilosohviata, -vaikka Ukko Paavo kuului sen tuominneen tuliseen järveen? - -Laulainen säikähti, kun pelkäsi Juutisen koskettaneen arkaan -aineeseen. Mutta maisteri ei näyttänyt kysymyksestä ensinkään -pahastuvan. - --- On sitä vielä lueskeltuna, vastasi hän aivan tyynesti ja lisäsi: --- Muistaako isäntä Juutinen Paavo Ruotsalaisen aikoja? - --- En minä muista muuta kuin että isävainaja kävi niissä kokouksissa -hyvin usein. -- Oletteko nyt myöhemmin seurannut sitä opin suuntaa? - --- Ei minulta ole tullut seuratuksi, vastasi Juutinen sivellen -kenkänsä kärellä lattiaa. Minä jäin vaan tällaiseksi arkipäivän -ihmiseksi. - --- Tuskinpa siitä on katumistakaan, lohdutteli maisteri, joka -huomasi, että Juutisella on kaunis muisto isästään. Sekin opin suunta -on paljon huonontunut Ruotsalaisen kuoltua. - --- Oliko se silloin parempi? kysyi Juutinen vilkkaasti. - --- Oli, paljon parempi, vakuutti maisteri. - --- Niin minäkin olen tunnustellut, enkä ole ollut millänikään, vaikka -isäni vanhat tuttavat ovat suruttomaksi soimanneet. - -Laulainen oli mielissään, kun keskustelu sujui vähääkään yhteen -törmäilemättä. Hän luuli saavansa olla syrjässä kuuntelijana pitemmän -aikaa, mutta Juutinen kääntyi häneen päin ja virkkoi: - --- Olit sinä kelpo mies, kun tulit viimeinkin, vaikka olen jo näinä -viime vuosina ajatellut, ett'et enää silmiäsi näytä näin syrjäkylässä -asuville tuttavillesi. - --- Se on ollut aivan väärä ajatus, sanoi Laulainen. Koko juttu on -siinä, ett'ei tule aivan asiatta tulluksi näin toiseen pitäjääseen, -mutta jos olisi nimeksikään asiata. - --- Niin nimeksikään, toisteli Juutinen kynsäisten korvallistaan. -Olisihan sitä ollut nimeksi, kun vanhin poikani toi emännän, mutta -mikähän mahtoikaan ryypätä mielestäni, kun vasta häiden aattopäivänä -muistin, että Laulainenhan olisi pitänyt ensimäisenä kutsua. Mutta -mikä täältä juoksutti kutsumuksen niin kiireelle? Nyt teidän -kumpaisenkin on viivyttävä meillä viikkomääriä. - --- Ei, hyvä ystävä, meillä ole aikaa viipyä viikkomäärin, kun täytyy -tämän viikon aikana kiertää puolet pitäjästä. - --- Mikä hiton hoppu teillä on, ihmetteli Juutinen. Minä olen tässä -itsekseni ajatellut teidän tulleen tänne hyväin marjamaiden lähelle -kesää viettämään, kuten sinä jo ennenkin olet käynyt. - --- Kyllähän se olisi hupaista, mutta nyt on aivan toinen tarkoitus, -selitti Laulainen. Tämä maisteri Eskola pitää luentoja näissä kylissä -ja neuvoo perustamaan lainakirjastoja... - --- Syksyllä niitä ennättää perustella, ehätti Juutinen väliin. - --- Mutta sitten on vielä toinen tärkeämpi asia. On kehoitettava -aikaisiksi varttuneita poikia ja tyttöjä menemään kansanopistoihin. -Ne eivät vielä, tunne näitä opistolta yleisesti ja sen vuoksi täytyy -kulkea puhumassa ja selittämässä. - --- Milloinka sinne opistoon on mentävä? - --- Syksyllä. - --- Vai syksyllä vasta. Eihän silläkään asialla ole sen kiireempätä, -väitti Juutinen. - --- On sillä, selitti Laulainen. Ei ne vanhemmat ihmiset, joista -nuorten pääsy riippuu, ennätä vähässä ajassa ajatella eikä -kuulostella tarkemmin, minkälainen se opisto on, ansaitseeko sinne -lähettää, eli ei. - --- Jopahan siihen hyvinkin pitkä ajatusaika tarvitaan, piti Juutinen -puoliansa. Jos vaan voit vakuuttaa että siellä neuvotaan nuoria -Jumalan pelkoon ja muuhun hyvään, niin aivan näillä puheilla on minun -pojalla lupa mennä jo ensi syksynä, jos vaan itse haluaa ja muuten -oppinsa puolesta kelvannee. - --- Kyllä minä kuulopuheiden mukaan voin vakuuttaa, ett'ei siellä -pahaan neuvota, sanoi Laulainen. Ja tämä maisteri Eskola tietää siitä -puhua näkemisen ja kuulemisen kautta. - -Nyt tuli maisterin vuoro puhua, jonka päätyttyä Juutinen vakuutti: - --- Se on varma, että poika pääsee. Ja jos käytte tästä muillekin -puhumassa, niin tulkaa sitten tänne lepäilemään. - --- Kiitos ystävällisestä pyynnöstänne, mutta minä en voi missään -tapauksessa tulla, selitti maisteri. - --- Mutta sinä voit tulla, sanoi Juutinen kääntyen Laulaiseen. - --- Minäkin ennätin lupautua sinne muutamalle kylälle lapsia -opettamaan nyt kesän aikana. - --- On sinusta haluista tuo mukulain opetus, nauroi Juutinen. Mutta -jos sitä ikävöit, niin löytyy niitä täältäkin. Ja ehkäpä se halu -asettuu silläkin, kun opetat lisää luvunlaskua sille minun pojalle, -josta oli vasta puhe. - --- Kyllä on hyvä tuuma, tunnusti Laulainen. Mutta sinne menoon on -vähän muutakin syytä, paitsi se lasten opetus. - --- Vai on "muutakin" syytä. Minä ehkä ymmärrän, sanoi Juutinen ja -iski silmää maisterille. - -Laulainen hätkähti niin, että veri kohosi korvallisille. Juutinen -huomasi sen ja innostui enemmän. - --- Arvasinpahan minä. Jopa on sieltä pitäjästä löytynyt kytkyt, joka -vetää luokseen. - --- Nyt olette ereyksessä, selvisi Laulainen viimein puoliansa -pitämään. Ei minua mitkään sellaiset siteet pitele. Se on aivan -vakava asia. Siellä on näet kansakoulun perustamispuuha ja siitä -ei tule mitään tänä vuotena, jos en ole aivan paikan päällä niitä -kehoittelemassa. - --- Uskotaankohan me tuota juttua, nauroi Juutinen. Mitä punastumisen -syytä siinä olisi ollut? - --- Enkä minä tuollaisesta asiasta punastuisi, jos se totta olisi, -selitteli Laulainen. Siitähän se seuraa, kun on aivan tietymätön -kaikesta ja sittenkin epäillään. - --- Aikapahan näyttää, kuka meistä on oikeassa, sanoi Juutinen. Mutta -jos se kansakoulujuttu on totta, niin sinä olet hullu, kun itsellesi -kuoppaa kaivat. - --- Mitenkä minä siinä itselleni kuoppaa kaivan? kysyi Laulainen -ihmetellen. - --- Kyllä viimein näet, kunhan puuhaat kansakouluja, puhui Juutinen -pudistellen päätänsä. - --- Mitä minä siitä näkisin? kyseli Laulainen. En ymmärrä niistä -olevan itselleni mitään vahinkoa. - --- Ei saata siellä olla, mutta olisithan vielä täällä meidän -pitäjässä opettajana. Mennä talvena jo kieltäytyivät ottamasta -tähänkin kylään kiertävätä koulua, kun näet on kansakoulu. - --- Niinkö tekivät, ihmetteli Laulainen. Mutta saapiko opettaja olla -ne viikot vapaana? - --- Ei toki, nauroi Juutinen katkerasti. Ne ajetaan sitä useammiksi -viikoiksi tuonne pitäjän perukoille, joissa ei ole vielä kansakouluja. - --- Vai niin se täällä menee, ihmetteli Laulainen. Sen minä olen kyllä -käsittänyt, että nämä jolloinkin lakkaavat, mutta että ne jo nyt -saisivat lähteä pakenemaan kuin muinaiset alkuasukkaat voimakkaampien -tieltä, sitä en ole ennen ymmärtänyt. - --- Nytpä ymmärrät ja saat olla varuillasi. - --- Onpa minulla toivossa pelastuskeino, sanoi Laulainen iloisena. - --- Mikä keino? - --- Minä ehkä pääsen siihen kansakouluun väliaikaiseksi opettajaksi. - -Juutinen ei siitä tiedosta yhtään ihastunut, vaan virkkoi moittien: - --- Onko tuo oikea pelastuskeino, siirtyä toiselle puolelle entisten -virkatoveriensa ahdistajaksi? - --- Tuleehan siihen joku toinen, jos en minä, puolusteli Laulainen -aikomustaan. - --- Tulkoon toinen, sanoi Juutinen alkaen kiihtyä. En minä vaan sinuna -sitä tekisi, vaan taisteleisin kynsin, hampain vastaan. - --- Minkä sille asialle enää taitaa, jos tahtoisikin? - --- Taitaa sille. Osaathan sinä kirjoittaa sanomiin. Kirjoita ja hauku -minkä vähänkin ennätät. - --- Mistäpä niitä kykenee haukkumaan, kun ei ole syitä? - --- Kyllä syitä löytyy, väitti Juutinen. Tulehan tänne meille -muutamiksi viikoiksi, niin minä neuvon syitä ja asioita. - --- Sanokaapa jokukaan asia, josta sopisi kirjoittaa. - --- No minä sanon, alotti Juutinen. Meillä on koulu tässä kylässä. -Ilmoitettiin opettajan virka avonaiseksi. Ei hae ketään. -Ilmoitetaan uudestaan. Jo hakee yksi, vaan kun käypi katsomassa, -niin peräytyy pois. Nyt ei ole enää aikaa ilmoitella, vaan täytyy -lähteä kyselemään, jos tuohon jonkin saisi opettajaksi, vaikkapa -ukko-mustalaisen. Jopa saadaankin oikein "lentävä" ryökkynä, jonka -vaatteet ovat siipiä täynnä hatusta kantapäähän asti. Mutta kesken -lukuvuotta tulee sille niin "kauhean ikävä", että täytyy lähteä pois. -Taas etsimään uutta, vaan sille käypi samoin... - -Kesken puheen tuli emäntä kahvikojeineen ja virkkoi naurahtaen: - --- Onpas vaan ukko ruvennut vieraillekin kiivastelemaan siitä -koulustaan. - --- Enhän minä tässä kiivastele, kerron vaan, puolusteli Juutinen. -Eikä se ole minun kouluni. Vastaan olin koko hommaa, vaan en niin -kovasti kuin olisi sietänyt olla. - --- Onko tämä isäntä käynyt siellä usein kuuntelemassa? kysyi -Laulainen emännältä. - --- Vielä mitä, virkkoi emäntä vetäen pitkään kutakin sanaa. Eihän -tämä kärsi niitä ryökkynöitä ollenkaan. Pakoon menee, jos tulevat -meillä käymään. - -Juutinen katsoi ihmetellen emäntäänsä, joka tuollaista jutteli -vieraille. - --- En minä tavallisia ihmisiä pakene, selitti hän, mutta en kärsi -kuunnellakaan sellaisia, jotka suomenkieltä niin kummasti puhua -kuikertavat ja aina vähä väliä ihmettelevät ilman että olisi mitään -asiata. - -Maisteri Eskolata rupesi kovasti naurattamaan. - --- Vai on isännän tyytymättömyyteen sekin syynä, hän virkkoi. Mutta -jospa kuulisitte miten puolikymmentä helsinkiläistä ryökkynää -oikein innostuneina puhelevat, niin se olisi toista kuin mitä yksi -maalaisryökkynä ennättää. Isäntä Juutisen pitäisi kerran tulla -kuulemaan ja näkemään Helsingin elämää. - --- Kyllä minä pysyn kaukana siitä ilosta, sanoi Juutinen päätänsä -pudistellen. - --- Ei se ole hulluinta nähdä, selitti maisteri ja alkoi kertoa mitä -kaikkia merkillisyyksiä siellä olisi, joita maalainenkin mielellään -katselee. - -Emäntäkään ei malttanut lähteä huoneesta, vaan jäi kuuntelemaan. -Viimein hän nousi, mutta kääntyi vielä ovelta ja sanoi isännälle: - --- Kisko jo viimeinkin nuo ikkunat auki, ett'ei vieraille tule ikävä -istua. - -Kohta oli isäntä hohtimineen ikkunain kimpussa ja vieraat rupesivat -avuksi. Nyt he vasta huomasivat mikä aarre emännällä oli ikkunan -takana. Siinä kasvoi pitkä rivi tuomia ja pihlajia, joista toiset -vielä täydessä kukassaan. - --- Mutta miksi ei ole sisä-ikkunoita otettu aikaisemmin pois, ja näin -kauniit puutkin tässä kasvaa, ihmetteli maisteri. - --- Eivät malta olla pitämättä auki ja silloin tulee itikoita, selitti -Juutinen. - --- Itikoista vähät, kun saapi laskea huoneeseen niin suloista kukkain -tuoksua, tuumi maisteri. - --- Minä käyn sitä tuolla ulkona hengittämässä, naurahti Juutinen. -Mutta annetaan nyt tulla. Arvasipas muori mikä vieraita miellyttää. - --- Oikein emäntä arvasi, myötteli maisteri. Kyllä täällä viihtyisi, -jos ei olisi aika niin tarkalleen laskettu. Mutta tänäänkin täytyy jo -ennen iltaa kiirehtiä sinne teidän kansakoululle. - --- Ennen iltaako? kysyi Juutinen aivan ihmeissään. Kyllä se on -minusta aivan ikävätä. Eikö sinne menoa voi edes iltaan jättää. - --- Voisihan menon jättää iltaan, jos saisi koulun esimieheltä luvan -kouluhuoneeseen kokoontumisesta ja joku levittelisi sanaa sen puolen -taloihin, tuumitteli maisten. - --- Silloin saadaan olla huoletta iltaan asti, sanoi Juutinen. Jos -tuossa autiossa akateemiassa ei saane minun luvalla kokoontua, niin -sittenpä kumma. Ja sen toisen asian suorittaa renkipoika ennen iltaa. - --- Suuret kiitokset isännälle. Minäpä en sitten tarvitse muuta kuin -kirjoitan pojalle lipun, jota näyttää joka talossa. - --- Ei se tarvitse lippuja eikä lappuja, kielsi Juutinen. Se on -hyvämuistinen ja selväkielinen poika. - -Hän kävi heti kutsumassa pojan, jolle maisteri selitti asian ja -johon Juutinen lisäsi, että sano sinä nyt asiasi niin selvästi, että -jokainen ymmärtää ja huonokuuloisetkin kuulevat. - --- No minä koetan sanoa, lupasi poika urheana ja rykäsi jo valmiiksi -ääntänsä selvittääkseen. - -Juutinen huomasi, että maisteri aikoi ottaa rahakukkaronsa, ja -viittasi pojan menemään. - --- Minä olisin antanut pojalle lantin, virkkoi maisteri, kun huomasi, -kenen käskystä se meni. - --- Ei oteta meillä lanttia esille, jos olisi suuremmatkin asiat, -sanoi Juutinen. Itsellennekin mahtaa olla vaivat palkkoja, niin -vieläpä silloin muille maksamaan. - --- Täytyy niistä pyydetyistä palveluksista maksaa, selitti maisteri. -Ja ottihan majatalon Vanninen kaksi markkaa siitäkin, kun omat -kyläläisensä istuivat tunnin ajan hänen tuvassaan. - --- Tuo kurja, harmitteli Juutinen. Parhaaseen paikkaan te olette -yöksi menneetkin. Kaikkihan sitä kiertävät, jotka vaan tietävät. -Siinäkö te söitte aamiaisen, vai oletteko vielä syömättä? - --- Jo me syötiin tuolla Pajuniemen Hurskaisen luona, joutui Laulainen -selittämään. - --- Tuon houhelon luona, virkkoi Juutinen. Siinä on taas toista lajia -mies. Ennättikö se teille oikein houheloida. - --- Ei oikeinkaan ennättänyt, kun sattui olemaan kalassa. Mutta kyllä -tämä maisteri ennätti kuulla kyllikseen järven yli tullessa. - --- Oli se inhoittavan itserakas mies, toisti maisteri vanhan -lauseensa. - --- Siinä nyt kuullaan, ihastui Juutinen. Minä sanoin sille Miinalle -aivan samaa, vaikka toisilla sanoilla, mutta ei se ottanut -uskoakseen. Se emäntä on Miina ja oli meillä palvelijana ja tästähän -se meni sille vanhalle isännälle. Silloin olin minäkin kehoittamassa -menemään, ja kun Miina tahtoi alussa halveksia ukkoa vanhuutensa -tautta, niin lohduttelin lopuksi että ota sitten ikäisesi ja -mieleisesi, kun ukosta aika jättää. Sitten se meni ja hyväpä oli -ollakin. Ukko teki kaikki aivan Miinan mielen mukaan ja tämä taas -hoiti ukon mitä parhaiten aina hautaan asti. Siihen mennessä ei -minullakaan ollut mitään katumista. Mutta kun se nyt ukon kuoltua -valitsi tuon mieleisensä houhelon, niin enpä tahdo mahtua nahkaani. -Saattaa olla mieleinen, mutta ennen kymmentä vuotta on kumpaisellakin -työ ja leipä toisen takana, siitä minä olen varma. Kuuluu aikovan -pitää lastenkin osan niinkuin omansa, mutta siinä se erehtyy, jos -vaan maassamme oikeutta löytyy ja minä elän. - --- Niinpä kuului puheet nytkin, vahvisti maisteri. - --- Vai niin ilkesi teillekin sanoa, ihmetteli Juutinen. Mutta -kaikkein merkillisintä on minusta se, kun lasten äiti kuuluu olevan -samaa mieltä. - --- Tietääpä tuon, hymähti maisteri. Samaa mieltähän orjan täytyy olla -herransa kanssa. - -Laulainen kuunteli ja ihmetteli, että täytyykö sittenkin uskoa tuo -orjuutusjärjestelmä. Ei toki yleisesti. Katsokoon vaan maisteri, -ovatko tämänkin talon isäntä ja emäntä toistensa orjia. - -Juutinen olisi pitänyt pitkiä puheita Hurskaisesta, mutta emäntä -sattui taas tulemaan ja virkkoi: - --- Jopahan on muistanut ruveta tuostakin tuskittelemaan. Vähän -kaiketi se vieraita huvittaa, siltä jos sinua harmittaa. Anna toisten -puhua. - --- En minä tätä puhetta alottanut, vaan kun nämä itse ovat tullessaan -siinä käyneet, puolusteli Juutinen. Mutta olkoon sitten koko roska -miten hyvänsä ja kertokaa nyt te tietävimmät, mitä kaikkea siellä -arpajaisissa on, kun niitä niin edeltä, päin ylistellään. - -Maisteri alkoi selittää että siellä tulee oppineiden miesten puheita -ja esitelmiä, lausuntoa ja laulua, sekä kaikkea muuta huvia. Hän -huomautti erityisesti ylioppilasten laulua ja virkkoi: - --- Olen läheinen kehumaan, kun kuulun itse siihen, mutta uskallan -kumminkin sanoa, että niin mahtavata köörilaulua kuullaan harvoin -maaseuduilla. - -Päällisiksi hän kertoi heidän laulumatkoistaan ulkomailla, miten -heitä on sielläkin ylistetty ja ihailtu. - - - - -LUENNON PITÄJÄ SAI MOITTEITA. - - -Iltasilla lähti Juutisen talosta kaikki muut luentoa kuulemaan, -paitsi emäntä, joka yksin jäi kotia hoitamaan. Hän piti viimeiseen -asti kiinni siitä ajatuksesta, että vierasten on tultava heille -yöksi. -- Kyllä te olette syöttänyt ja juottanut meitä niin kyllältä -että hyvä jos jaksetaan mennäkään, suositteli maisteri. - -Emäntä sanoi sittenkin jäävänsä odottamaan. - -Kansakoululle oli puolen tunnin kävelymatka. Meno muodostui -juhlakulkueen tapaiseksi. Pojat kantoivat matkalaukkua ja -päällystakkeja ja naiset keräilivät tien varsilta kukkia, joita -nuori miniä sovitteli ja sitoi vihkoihin ja jopa rohkeni tulla -kiinnittämään maisterin ja Laulaisen rintaan. Edellinen ihastui kovin -tästä kunnianosoituksesta, mutta Laulaisen mieltä vaivasi kukka -rinnassa käveleminen, hänen tehtävänsä kun oli olla tien neuvojana. - -Koululle tultua näkyi, että poika oli suorittanut kunnollisesti -tehtävänsä. Joukkoa istui odottamassa paljon enemmän kuin illalla -majatalossa. Maisteria se näkyi miellyttävän ja hän nosteli hattuansa -ja kumarteli joka suunnalle. Laulainen pysytteli nyt syrjäpuolilla, -ett'ei rinnassa oleva kukka olisi tullut kovin yleisesti huomatuksi. -Pois ottaminenkin olisi ollut loukkaus antajaa kohtaan. - -Kaunis kesä-ilta ja uusi ja valoisa kouluhuone tekivät alusta aikain -mieltä virkistävän vaikutuksen. Laulu helähteli raikkaana ja kaikui -avattujen ikkunain kautta kauvas ympäristöönkin. Maisterikin näytti -nyt oikein juhlalliselta noustuansa kukkarintaisena huoneen perälle -asetetun alustan päälle. Sanatkin ponnahtelivat aivan eri voimalla -kuin matalan tuvan pöydän takaa. - -Mutta mitä ihmettä... Tuotako samaa Suomen kansan esi-historiaa hän -täälläkin aikoo selitellä? Niin totisesti... Laulaisen innostus -laimeni kokonaan. Täällähän olisi ollut paikallaan oikein ponteva -ja repäisevä luento. Mitä ne tuosta... Mutta kun Laulainen katseli -ympärilleen, niin kaikki kuuntelivat paljon tarkkaavaisempina kuin -illalla... Niin, uuttahan se onkin näille, vaikka ei hänelle. Ja -tulipa lopussa uutta hänellekin. Maisteri kääntyi siinä naisten -puoleen, vetosi heidän harrastukseensa ja sanoipa heitä vielä -voittamattomiksi mihin vaan ryhtyvät. Toipa esimerkkejäkin -historiasta, kuinka naisten innostus on vaikuttanut suuriin -voittoihin sodassa, orjien vapautukseen, ynnä muihin. - -Laulainen ajatteli, että kukatkohan tämän vaikuttivat. Mutta -vaikuttipa mikä tahansa, luennon loppu oli hyvä. - -Keskustelut ja muut päätökset menivät vilkkaasti. Kylän nuoret -ottivat innostuneina huolekseen kirjaston perustamisen ja -kansanopistoon halukkaita ilmestyi useita. - -Enimmän joukon poistuttua jäi vielä muutamia miehiä istumaan -maisterin puheelle. Jäi vanha, vähäkuulonen ukko Möykkynenkin, mutta -vasta viimeisenä lähenteli maisteria juron näköisenä ja hattuansa -hieroskellen. - --- Olisiko isännällä minulle sanottavaa? kysyi maisteri. - --- Olisihan minulla vähän, virkkoi ukko. - --- Sanokaa vaan. - --- Minä vanha mies en enää oikein ymmärrä tätä nykyistä maailmata, -alkoi ukko kiivastuen joka sanalla. Päivällä juoksee meille -Juutisen renkipoika ja huutaa kuin hyväkin lukkari että maisteri -tulee iltasilla koululle lukemaan. Minä tulen ja asetun lähelle -kuuntelemaan, kun en enää oikein hyvästi kuule, enkä näekään. -Mutta mitä lukemista tämä oli, sitä minä en ymmärrä. Minä luin -ennen raamatun läpi, Mooseksen kirjat ja kaikki ja tiedän mitä -oikea lukeminen on. Vaan eihän tämä ollut kuin kaiken maailman -kalentarjumia, samallaista kuin sekin tyttö täällä tolkutti, ei lakia -eikä evankeliumia. Minä tunnen Mooseksen lain ja muistan, kun se mies -puhui, niin vuoret vapisivat ja kun se löi sauvallaan kallioon, niin -siitä suitsi vettä ja tulta ja kansa pääsi juomaan. - -Kuulijoita tämä ukon kiivasteleminen huvitti, mutta Juutiselle se -varmaan muistutti hänen omaa kantaansa kouluun ja hän nousi ukkoa -keskeyttämään. - --- Nyt sinä ukko taas horajat, sanoi hän. Et sinä niin vanha ole, -että muistaisit Mooseksen aikoja, eikä sitä kukaan muista että kansa -olisi tulta ja vettä juonut. - --- Elä sinä väärentele Mooseksen sanoja, kivahti ukko. Et ole -sinäkään sen parempi... - --- En toki pyri veroiseksikaan, pisti Juutinen väliin. - --- ... et ole läheskään isäsi lainen mies, jatkoi ukko pysähtymättä: -surutoin pökkelö, et ymmärrä mitään niistä oikeista asioista. - --- Eipä ukkokaan ymmärrä näistä oikeista asioista, pisti Juutinen. - --- En ymmärrä enkä tahdo ymmärtääkään; pois lähden, kivahti ukko ja -alkoi osailla ulos. - -Maisteri jäi pahoittelemaan, kun ei tämän omituisen ukon annettu -enempää puhua, mutta Juutinen selitti, ett'ei siitä ole enää -mihinkään puheeseen, se kun on höperöityessään takertunut tuohon -Moosekseen. Nuorempana oli ukko ollut tunnettu siitä että pani -vastaan kaikissa kylän ja kunnan asioissa, eikä siitä päässyt muuten -erilleen kuin että joku suututti ukon, jolloin se heti lähti pois -kuten nytkin. - --- Isäntä Juutinen näyttää tuntevan tarkoin naapurinsa, naurahti -maisteri. - --- Kyllä tämä tuntee, alkoivat toiset isännät kehua. - --- Minäpä teen ukko Möykkysen tavalla, koska rupeatte minusta -puhumaan, sanoi Juutinen leikissään ja nousi kotiinsa lähteäkseen. -Tottahan naapurit pitävät vieraista huolen, nämä kun eivät enää -suostuneet meille palautumaan. - --- Kyllä pidetään huoli, vakuuttivat läsnäolijat. - -Laulainen kävi vähän matkaa Juutista saattamassa ja palasi sitten -toisten luokse, jossa oli parhaallaan kiista siitä, kuka saapi -vieraat kotiinsa yöksi. Lopulta täytyi panna määrääjäksi se, kenen -koti oli enimmän huomispäivän matkan mukaan. - - - - -LAULAINEN SAI PUHUA. - - -Seuraavat päivät kuluivat jotenkin samaan tapaan. Kohtelu oli ollut -kaikkialla ystävällinen ja rahakukkaron aukaiseminen tullut harvoin -kysymykseen. - -Muutamana päivänä arveli maisteri: - --- Mistähän tämä näin yleinen vieraanvaraisuus johtuu. Onko se -tavallista kaikille matkustajille, vai suositaanko meitä erityisesti -näiden asiain harrastuksesta? - --- Luultavasti asiain harrastuksesta, vastasi Laulainen, vaikka -ajatteli hyvän kohtelun aivan omaksi ansioksensa. - --- Mutta minusta näyttää, että monissa paikoin on harrastus jotenkin -laimeata, jatkoi maisteri. Epäilen, että tuleekohan puoletkaan -aikomuksista toteutetuiksi. - -Laulaisella oli aivan samat ajatukset, mutta hän vastasi: - --- Jospa ne aikaa myöten toteutuvatkin, vaikka näillä savolaisilla ei -ole tapana innostua eikä kiirehtiä. - -Maisterin huomaamattomuus ei Laulaisen itserakkautta oikein -tyydyttänyt ja hän päätti sopivassa tilaisuudessa näyttää, että -hänelläkin on vaikutusvoimaa. Hän oli koko matkan odottanut, että -maisteri kehoittaisi häntä puhumaan, mutta ei sitä ollut tapahtunut. -Olisiko ollut huomaamattomuutta, vai haluttiko pitää yksinänsä tämä -kunnia. Ei Laulainenkaan ajatellut alentua pyytämään. Mutta kun -sunnuntain kokouksessa näytti jäävän aikaa tähteeksi ja joukkoakin -oli tavallista runsaammin, niin eipä hän enään jaksanut vastustaa -kiusausta, vaan meni esittämään maisterille, että jos hänkin saisi -lopussa vähän puhua. - --- Hyvin kernaasti, vastasi tämä. Olen jo ennenkin sitä ajatellut, -mutta arvelin, ett'ei opettaja Laulaisella ole halua siihen. - -Maisterin kohtelias vastaus oli koko hyvitys Laulaiselle ja hän -selitti vaatimattomana: - --- Enhän minä paljon osaakaan, vaan jos vähän, lyhyesti. - --- Miten vaan parhaaksi näkyy, lyhyesti taikka pitkään, rohkasi -maisteri. - -Nyt tuli kiire ajatteleminen, mistä asiasta puhuisi. Tässä ei ollut -sopiva ottaa samoja aineita kuin koulua alkaissa ja lopettaissa, -eikä myöskään sitä, jonka oli lehteen lähettänyt. Täytyi keksiä -aivan uusi. Oppinut kuulijakin oli nyt joukossa... Mutta jospa hän -ylistäisi entisajan kotiopetusta. Se varmaan kuulijoita miellyttää. - -Laulainen astui puhujan paikalle ja alotti: -- Hyvät tuttavani! -Usein kuulee kansan keskuudessa liikkuneiden oppineiden ihmisten -kummastelevan, että mistä sinne on niinkin paljon kauniiden tapojen -ja ajatusten siemeniä lentänyt, vaikka vanhempi sukupolvi on aivan -oppimatonta muussa kuin minkä vähän ovat saaneet kristinopin -opetusta muutamina viikkoina ja mitä sitten itse ovat jälestäpäin -joutohetkinänsä tavailleet. Tämän näin vähän opin katsovat -oppineimmat aivan riittämättömäksi. Asia on minun ymmärtääkseni niin, -että joskin se on riittämätöntä näiden mielestä, joille kaikki, niin -opetus kuin ruokakin pitää olla moneen kertaan muokattua ja monilla -maustimilla maustettua ennen kuin sen uskotaan ravitsevan ja olevan -valmista, niin on se ollut meille tarpeeksi valmista. Ja jolla -on ollut puhdas sydän, johon eräässä isänmaallisessa laulussakin -vedotaan, niin niistä tämäkin vähä on tehnyt sellaisia, joita täytyy -oppineempain ihmetellä. Ja kenenkä ansioksi nämä puhtaat sydämet ovat -luettavat. Ne ovat etupäässä äidit, jotka ovat näitä kasvattaneet... -jaloimmat äidit. Mainitsen erityisellä tarkoituksella: jaloimmat -äidit, sillä kokemuksesta tiedän, ett'eivät läheskään kaikki äidit -ole jaloja. Sen huomaa heidän kaikinpuolin huonoista lapsistaan. -Mutta milloinka näillä alituiseen askareissa puuhaavilla äideillä on -ollut aikaa opettamaan? Siihen vastaa meille kansanruno näin: - - Niit' ennen isäni lauloi - kirvesvartta vuollessansa, - niitä äitini opetti - väätessänsä värttinätä. - -Siis äidin rukin hyristessä ja isän kirveen kalskaissa ne ovat -opitut. Ei näinä opetustunteina vaadittu haudan hiljaisuutta, eikä -kiven kovaan määrättyjä läksyjä, mutta luulen, ett'ei nykyajan -oppilaat muistele hartaammin lukemiansa ja kuulemiansa, kuin nämät -näitä rukin hyrinässä kuultuja opetuksia. Silloin ei ollut uusien -läksyjen oppiminen häiritsemässä ennen opitun sieluun syventymistä, -eikä nuo ijankaikkisesti loppumattomat numerot muistia rasittamassa. -Minä ihailen tämän ajan ihmisten yksinkertaisia ajatuksia ja -kunnioitan niiden opettajia. Kuten sanoin, eivät läheskään kaikki -olleet yhtä hyviä opettajia ja kasvattajia ja että monet hyvätkin -opetukset menivät hukkaan, mutta sitä samaa tapahtuu niin kauvan -kun maailma seisoo. Jos joku ymmärtää sanani niin, että olisin -niiden puolella, jotka vihaavat nykyajan kouluoloja, niin hän -erehtyy. Tarkoitukseni oli vaan kehoittaa vanhempia, erittäinkin -äitejä yhä edelleen seuraamaan tuota vanhaa opetustapaa ja ett'eivät -jättäisi lapsiansa yksistään koulujen varaan, ei hyväinkään -koulujen. Toivoisin vaan lopuksi, että edellisen puhujan selittämät -asiat tulisivat sydämen asioiksi kaikille, niin että heillä -tulevan sukupolven kasvattajina olisi entistä parempaa kertomista -kirvesvartta vuollessaan ja rukkia pyörittäissään. Meiltä onkin jo -esi-isäin opetustavat ja laulut unohtuneet kovin vähiksi, mutta -nouskoot ne entistä kukoistavampina jälleen. Ja näyttäkäämme nyt -lopuksi että ääni on ainakin tallella ja laulakaamme "Arvon mekin -ansaitsemme". - --- No lauletaanpa, kuului joukosta ja kohta kaikui tuttu laulu oikein -raikkaana. - -Laulainen oli siinä käsityksessä, että hänen puheensa vaikutti -paremmin kuin maisterin luento ja alkoi jo laulun aikana katua, -ett'ei tullut pitemmältä puhuneeksi. Maisterikin lausui kokouksen -loputtua tyytyväisyytensä puheeseen, vaan moitti vähän lyhyeksi ja -että joitakin kohtia olisi pitänyt perusteellisemmin kosketella. -Tämä antoi Laulaiselle vauhtia. Matkoja kulkiessa ja iltaisilla unta -odotellessa hän ajatteli täytteitä puheeseensa niin hartaana, että -huuletkin pyrkivät liikahtelemaan ajatusten mukana. Vahinko vaan, -ett'ei viimeisissä kylissä tullut tilaisuutta koetella pitennetyn -puheen vaikutusta. - - - - -LAULAINEN KUTSUTTIIN HERRAIN PÖYTÄÄN. - - -Kiertomatkan päätyttyä jäi Laulainen jälemmäksi kyläilemään ja -saapui vasta lauantai-aamuna kirkonkylälle. Se olikin nyt kauniimpi -katsella kuin lähtiessä. Siellä oli toimitettu perinpohjainen -puhdistus sekä taloissa että tanhuilla. Juhlakentälle vievän tien -kahden puolen seisoi valkeaksi höylätyitä tankoja, joiden latvoissa -ristiin solmitut, sinivalkoiset nauhat lepattelivat. Tien suussa oli -mahtava juhlaportti ja juhlakentän perällä, lähellä järven rantaa -korkea laululava, molemmat köynnöksillä koristettuina. Samoin oli -kaunistettu koulurakennustakin, jossa ylioppilaat tulivat antamaan -laulajaisia, sekä erään kauppiaan rakennus, johon tilapäinen -ravintola oli sijoitettuna. - -Ohikulkiessaan Laulainen näitä vaan katsahti, sillä postihuoneella -oli ensimäiseksi käytävä. Ja siellä olikin kirje odottamassa ja oli -seisonut melkein siitä päivästä asti, jolloin oli täältä lähtenyt. -Tämäpä jo harmitti. Ilmankos hänen mieltänsä oli koko matkan -vaivannut. Vihdoinkin. Hänen täytyi päästä yksinäiseen paikkaan -lukemaan. Aivan oikein, Annalta oli. Laulaiselle ei ollut koskaan -ennen tullut näin mieleistä kirjettä. Eihän siinä vielä ollut sen -suloisempia lauseita kuin kiitokset pitkästä kirjeestä ja että tulisi -arpajaisiin, jos joutaisi ja saisi mieleisensä toverin. Yksinään ei -ehkä tule, se näyttäisi hupsulta. - -Laulainen tutki moneen kertaan joka sanan. Niistä ei voinut päättää -sitä eikä tätä. Varmin merkki on se, jos Anna tulee tänne asti hänen -kutsumuksestaan. - -Se on jo voinut tullakin. Sepä olisi jotain. Parin tunnin päästä -lähtee laiva paikkakuntalaisten toimeenpanemalle huviretkelle. Sitten -se vasta olisi oikea huviretki. - -Hän lähti kiireesti kävelemään joukon liikepaikoille ja teroitti -silmänsä jokaiseen naisryhmään. Kävipä muun asian nimellä taloissakin -katselemassa. Viimeksi meni tuonne väliaikaiseen ravintolaan, mutta -ovella hän jo ymmärsi, ett'ei täällä ollut Leppämäen tyttärien -majapaikka, jossa iloiset ylioppilaat pitivät hauskaa. Sisään hän -kumminkin meni, saadakseen katsella sanomalehtiä, joita oli nähnyt -vain muutamia vanhoja numeroita pitäjätä kiertäissä. Ravintolassa -söivät herrat aamiaistaan, toiset joivat kahvia, taikka laulelivat. -Kaikilla näytti olevan iloinen mieli. Laulaisen hakemishuolissa -hapuileva mieli kohosi vähän korkeammalle. Jospa hänkin viivähtää -täällä hetken aikaa, ehkä sieltä löytyisi joku tuttava. Hän alkoi -pujotella pöytäin lomitse huoneen perälle, pyytääkseen jotain -suuhunsa. Joku nykäsi takin liepeestä ja katsomaan kääntyissä hän -huomasi, että siinä istui toimittaja Vipunen yhden toverin seurassa. - --- No terve! sanoi tämä tavallisella reippaudellaan. Kuinka se matka -onnistui? - --- Hyvin tähän asti, vastasi Laulainen. - --- Mutta miksei opettaja ole lähettänyt matkaltaan uutisia lehteen? - --- Ei niitä kiireessä menossa tule kysellyksi eikä kirjoitetuksi. - --- Mutta tottahan tulee kertomus matkasta, tiukkasi toimittaja. Onko -sitä jo alotettu? - --- En ole sitäkään alottanut, kun arvelin että maisteri Eskola sen -kirjoittaa. - --- Hänellä on lauluhommia ja muita, ei siltä tule kirjoitetuksi, -sanoi toimittaja. -- Istukaa tähän alas. Ehkäpä minä saan -esitellä toverilleni: lehtemme maaseutukirjeenvaihtaja opettaja -Laulainen... ei, ei niin Laine, nimen muutoshan oli jo lehdessä, ja -filosofian-kandidaatti herra Leka. - -Vaikk'ei esitettävä puhunutkaan alussa sen enempää kun tuon -tavallisen "hauska tutustua", niin huomasi Laulainen, että herra on -jo tänä aamuna ennättänyt tutustua toiseenkin lajiin hauskuutta. - --- Ehkä minä saan kutsua kupin kahvia, virkkoi toimittaja nousten -seisomaan. - -Hän ei kuunnellut Laulaisen estelyjä, vaan meni tarjoilijan luokse ja -sieltä palattuaan puheli: - --- Täällä on erittäin hyvää kahvia ja koko tämä ravintolapuoli on -niin erinomaisen hyvästi järjestettynä, että siitä ansaitsee mainita -lehdessä. - --- Elä puhu turhia, morisi kandidaatti. Kahvia, maitoa ja kalaa; -siinä se on kaikki. Ei niin paljon, että ruokaryypyn saisi koko -ravintola-pahasta. - -Toimittaja nykäsi moitteenhaluista toveriansa takin hihasta, sillä -kahvintuoja neiti lähestyi pöytää. Huomautettu jaksoi vielä hillitä -kieltänsä, tirkisteli vaan silmiin ja pois mentyä virkkoi: - --- Täällä on helkkarin sieviä tyttöjä, kun niillä olisi mitä tarjota. -Nytkö juodaan taas kahvia? Juodaan sitten. Mutta hiivattiinko se Jehu -mahtoi piilottaa ne eväsputelit! Tässä olisi taas tilaisuus esittää -lähempää tuttavuutta, mutta tällä kahvillako sen vahvistaisi. - -Toimittaja ymmärsi toverinsa aikeet ja virkkoi: - --- Kahvi sopii erittäin mainiosti siihen tarkoitukseen. - --- No, maassa maan tavalla, jorisi kandidaatti ja tarttui kuppiinsa. -Heitetäänkö haukkumanimet pois? - -Laulainen kävi vähän hämille, sillä oli harvoin juonut veljenmaljoja, -eikä koskaan ennen näin lyhytaikaisen tuttavuuden perästä. Kohta hän -selvisi ja kohoten kuppinensa seisomaan virkkoi: - --- Kyllä minun puolestani. - -Sitten he kapsauttivat kuppinsa laitoja yhteen ja ryyppäsivät. Mutta -kun kandidaatti ei ollut muistanut kermalla jäähdyttää kuppiansa, -olikin sen sisältö liika kuumaa ja hän tuli maininneeksi itselleen -nimen, jota eivät ainakaan kristityt vanhemmat pane lapsellensa. -Toimittaja räjähti nauramaan, joka suututti suunsa polttajaa yhä -enemmän ja hän kivahteli: - --- Vielä sinä -- siinä naurat ja ensin kehut tuon kuuman kuran -kelpaavan vaikka mihin. - --- Olisit kaatanut kermaa sekaan, sanoi toimittaja yhä nauraen. Ethän -sinä koskaan juone veljenmaljaa kuumalla vesilasillakaan, kaatamatta -siihen ensin konjakkia. - --- Se on aivan eri asia, jos on konjakkia, kiljui Leka. Mutta näytä -sinä -- missä täällä on konjakkia? - -Pöydän ympärille keräytyi toisiakin herroja kuulemaan mitä Kyöstille -on taas tapahtunut. Täältä kautta sai Laulainen kuulla uuden -tuttavansa etunimen. Hänen omakin nimensä oli jäänyt ilmoittamatta, -eikä sitä lähemmän tuttavuuden esittäjäkään enää muistanut kaivata. -Kaikki nauroivat ja puhuivat niin vilkkaasti ja iloisesti, että -Laulainen alkoi tuntea olevansa aivan kuin samaa joukkoa. Jotkut -huomaavaisimmat jo siinä puheen kestäissä tervehtivätkin, esittäen -nimensä. Tällaista seuraa ei ollut halvalle opettajalle usein -tarjona. Hän kuunteli nautinnolla näiden sujuvaa suomenkieltä -ja miten mainion mutkattomasti se aina asian vaatiessa vaihtui -toiseen, sivistyneempään kieleen. Ja tällä kielellä lausutut sanat -näyttivätkin olevan parasta, sillä kun joku pöydän ääreen tulleista -herroista kertoi joko kandidaatin taikka jonkun toisen toverin -merkillisimmistä sattumista, niin huvittavin osa useimmin lausuttiin -tuolla toisella kielellä, koska kaikki kuulijat räjähtivät silloin -nauramaan. Laulainenkin nauroi sen verran mukana, ett'eivät herrat -huomaisi hänen jääneen jutusta aivan osattomaksi. Hän ei ollenkaan -toivonut, että hänen kielen taitamattomuutensa huomattaisiin. Olisipa -päinvastoin maksanut vaikka mitä, jos jonkin taikakeinon avulla olisi -tuon salatun viisauden tuota pikaa saanut itselleen ja voinut yhtyä -puheeseen niinkuin toisetkin. - -Ett'ei aivan mykkänä tulisi istumaan, virkkoi hän puheen tauottua: - --- Eiköhän nyt ole aika hankkiutua rantaan huvimatkalle? - --- Runsas tunti on vielä aikaa, sanoi toimittaja katsoen kelloansa. - --- Mutta minulla ei ole vielä pilettiäkään. Voisivat loppua, jos -tässä virantelee. - --- Niitä saapi täältä ravintolasta, eikä ne lopu, sillä perille on -varattuna ruokaa kahdellesadalle hengelle ja joukkoa kuljettamaan on -tilattuna kaksi laivaa ja toiselle niistä tulee suuri vene perään. - --- Hyvä sitten, sanoi Laulainen. - -Hän jäi tyytyväisenä viettämään aikaansa siinä missä oli, sillä tuon -ikävöidyn hakeminen oli luultavasti turhaa, ja jos on tullutkin, -niin ennättää sen tavata rannassa. Eikä sillä saata olla mitään -syytä pahoittelemiseen, kun saapi tietää, miten monesta paikasta on -etsinyt ja missä seurassa muun osan aikaa viettänyt. Siinä oli vähän -päänvaivaa, ostaisiko yhden taikka kaksi pilettiä. Voisi näyttää -kovin välinpitämättömältä, jos itselleen vaan ostaisi, ja hän päätti -ostaa kaksi. - -Juhlia katselemaan tullut kansanjoukko yhä suureni. Lakkaamatta niitä -käveli ravintolankin ohitse katsellen maalaisen uteliaisuudella -ikkunoihin. Laulainen näki paljon tuttuja kasvoja joukosta. -Vastaantullessa niitä olisi ollut välttämättä tervehdittävä, mutta -eipä hän ikkunan kautta viitsinyt päätänsäkään nyökäyttää, sillä -tuskinpa ne olisivat rohjenneet vastata, kun näkivät, millaisten -miesten seurassa hän nyt oli. Sanomalehtien katseleminen häläytyi -uusien tuttavain joukossa, vaikka yhä se oli mielessä. Viimein hän -kysyi hiljaa toimittajalta: - --- Tokko ne pitemmät kirjoitukset ovat vieläkään sopineet? - --- Jo ne olivat tämän viikon alussa, toinen toisessa numerossa, -vastasi toimittaja kuuluvasti. Eikö opettaja Laulainen ole vielä -- -no ihme, kun minä en muista tuota nimen muutosta -- opettaja Laine ei -siis ole vielä nähnyt niitä numeroita? - --- Enhän minä ole nähnyt, kun olin siellä juoksun päällä, sanoi -Laulainen uteliaana. - --- Ei sattunut minullekaan taskuun, mutta luultavasti täältä -ravintolasta löytyy. - --- Kyllä minä itse haen, sanoi Laulainen. - -Hän meni tarjoilijain puolelle ja huomasi, että toimittajan -pöytätoverit rupesivat hänestä kyselemään. Hän viivytteli -tahallaan takaisintuloansa, osti piletit ja kyseli yhtä ja toista -juhlavalmistuksista, kun oli kuullut, että ravintolavieraat olivat -repineet lehdet yhteisiin tarpeisiinsa. - -Laulaista vähän harmitti, kun ei vieläkään saanut nähdä -kirjoituksiansa ja nimenmuutos-ilmoitusta. Hän päätti ennen lähtöä -mennä katselemaan lehtiä jostakin toisesta talosta. Pöytätoveritkin -nousivat ja menivät ulos. Laulainen ajatteli kiirehtiä heidän -mukaansa, mutta kun näki, että kandidaatti jäi ensi askeleilla -jälemmäksi muista, niin rupesi miettimään. Hänen velvollisuutensa -olisi liittyä kandidaatin seuraan, ja se ei tuntunut oikein arvoa -ylentävältä. Arvonimen asema saattanee olla ylempikin kuin maisterin -arvo, siitä ei Laulainen ollut selvillä, mutta olkoonpa vaikka -tohtorin arvoa korkeampi, niin kävelköön vaan yksinänsä. Ja Laulainen -alkoi astella rantaan toisia teitä. - - - - -HUVIMATKALLE LÄHTÖ. - - -Virtasalmen kirkonkylän laivalaiturilla ei ollut koskaan ennen -kävellyt niin monta valkolakkista kuin nyt huvimatkalle lähtiessä. -Muu kansa oli kyllä enemmistönä, mutta he antoivat kaikessa -etusijan näille maantoivoille, jotka taas kohteliaina palvelivat -kunniavieraita, varsinkin naisia, jotka joko sukulaisina taikka -tuttavina olivat tulleet heidän juhlaansa osaa ottamaan. Nauhoilla -merkityt marsalkat kulkivat ohjailemassa huomatuimpia vieraita -suurempaan laivaan, joka oli kaikin puolin mukavampi ja johon juhlien -ajaksi tilattu soittokuntakin asettui torvineen ja telineineen. - -Laulainenkin tähysteli vielä viime hetkessä kunniavierastaan, mutta -turhaan. Ei hän tästä enää erittäin pahoillaan ollutkaan. Tälle -matkalle näkyi tulevan melkein kaikki hienoa, oppinutta väkeä, joiden -joukossa häntä olisi ehkä hävettänyt seurata Annaa niin uskollisesti -kuin oli kirjeessä aikonut. - -Laivan lähdön edellä tuli kiire, kenelle antaisi tuon joutavan -piletin. Jos olisi Juutinen tullut, taikka kuka muu siitä -talosta, mutta ei näkynyt. Jo tapasi erään talollisen pojan, -jonka kotona olivat viime matkallansa olleet yötä, mutta sekin -oli ennättänyt ostaa. Viimein hän huomasi katselijain joukosta -virkaveljensä, opettaja Mantusen, joka oli Laulaisen siirtyessä -suurempituloiseen pitäjääseen saanut hänen entisen paikkansa hyvin -vähillä oppitodistuksilla. Laulainen tiesi että Mantunen on tästä -hyvin kiitollinen ja päätti ilauttaa lisää, tarjoamalla ilmaiseksi -piletin huviretkelle. Hän pujotteli kiireesti virkaveljensä luokse -ja tervehtiessään ilmoitti asian. Mutta siihen sijaan että Mantunen -olisi ihastunut, hän näytti säikähtävän yhtä paljon kuin jos hyvin -vaarallista ja kiellettyä tavaraa olisi hänelle tarjottuna. - --- En mitenkään minä voi ottaa ja tulla, sanoi hän hätäisesti. Minä -vaan tulin kiireelle käyttämään näitä lapsia täällä, kun ne niin -kovasti halusivat kuulla torvilla soitettavan. Tottahan ne soittavat -lähtiessään. Laulainen katsahti virkaveljensä lapsiin, jotka isänsä -takinliepeessä kiikkuen kurkistelivat lähtevän laivan kannelle. - --- Kohta ne soittavat, sanoi hän kiirehtien pienemmän laivan luokse, -johon oli aikonut mennä. - -Siellä hän tapasi äskeisen pojan, jolle ihmetteli: - --- On tämä merkillistä, ett'ei minun pilettini kelpaa kellekään. - --- Täällä olisi yksi neiti, joka tulisi mukaan, mutta ei ole -ennättänyt ostaa pilettiä, sanoi poika. - -Laulainen punastui kuullessaan neitiä mainittavan. Olisiko hänen -kaivattunsa sittenkin joutunut. Mutta kohta hän huomasi toivoneensa -liikaa, sillä esiin tuli aivan toinen neiti, Kierremäen Vannisen -tytär, Viliina. Kotonaan oli Laulainen puhutellut Viliinata -nimeltään, mutta näin joukkopaikassa täytyi tehdä, poikkeus ja hän -kysyi tervehtiessään: - --- Tekö tarvitsette piletin? - --- Kyllä minä ostaisin, jos vaan saan, virkkoi Viliina. Laulaisen -ajatuksissa vilahti miten tehdä: ottaako maksu eli ei? Ukko Vanninen -oli kiskonut korkeimmat hinnat kaikesta, joten ei ollut mitään -kiitollisuuden velkaa. Mutta kun oli muillekin tarjonnut ilmaiseksi, -niin hän päätti olla johdonmukainen ja virkkoi: - --- Ei tämä ole myytäväksi. Ostin vaan Juutilan isäntää varten, kun -hän lupaili tullakseen, mutta koska ei näy, saatte ilman mitään -maksua. - --- En minä ilman tahtoisi, sanoi Viliina arkana. - --- Kyllä minä sen uskon, mutta muutenkaan ei, ennen heitetään järveen. - -Viliina otti piletin. - -Laulainen alkoi tuntea tulevansa hyvälle tuulelle, kun oli päässyt -erilleen tuosta mieltä vaivaavasta piletistä. Ja nähdessään, kuinka -kiitollinen Viliina oli, olisi hän melkein katunut, jos joku toinen -ennätti ottaa. - -Olihan hän täten valmistanut sattumalta huvimatkan yhdelle, jota joka -hetki pakoitettiin orjamaisesti palvelemaan rahaa ja tukeuttamaan -sen saamiseksi kaikki harrastuksensa ja tiedonhalunsa. Tiesi miten -suurella vaivalla nekin pennit ovat haalitut kokoon, jotka nyt -säästyisivät toisiin tarpeisiin. - -Jo puhalsivat soittajat torviinsa ja laivat irtautuivat laiturista. -Laulainen katseli surkutellen virkaveljeänsä, joka seisoi joukon -takana ja oli nostanut molemmat lapsensa käsivarsilleen, että ne -paremmin kuulisivat harvinaista, haluamaansa soittoa. - - - - -RUNOLLINEN PUHE JA RUNOLLINEN MATKA. - - -Nenäliinojen liehuessa lähtivät laivat kulkemaan tyyntä sisäjärveä -toiselle järvelle vievää salmea kohti. Etäämmälle tultua lakkasi -soitto ja hyvästelyliehutukset. Retkeläiset alkoivat katsella -ympärillensä ilmestyviä uusia näköaloja. Pienemmän laivan mukaan -kuuluvilla oli muutakin huolehdittavaa. He eivät pysyneet suuremman -mukana ja kun kone teki työtä täydellä höyryllä, syyteli se -kipinöitä venheessä olijain päälle. Venheeseen oli kohteliaisuudesta -sijoittunut arvokkaintakin väkeä ja merkkinauhalla varustettu -paikkakunnan ylioppilas liikkui siellä sovittelemassa istuimia ja -kehoittelemassa varjelemaan vaatteitaan kipinöiltä. Hän oli kovassa -puuhassa saada vireelle laulua, mutta huomasi tutkittaissa, ett'ei -ollutkaan kaikkia ääniä. Tämän puutteen poistamiseksi hän puuhasi -leikkiä, vaan ei sekään oikein sujunut. - -Salmea kulkiessa ihailivat ulompaa tulleet parhaallaan kukoistavia -lehtirantoja. Väljemmälle vedelle tultua kiipesi ylioppilas venheen -kokkasuojuksen katolle ja iloisesti lakkiansa heiluttaen lausui: - --- Arvoisat huvimatkailijat! - - Tasan ei käy onnen lahjat, - niinpä Luojan sääntö on. - Noill' on soitto, suojus-laiva -- - proomu meidän laiva on. - -Viimeisiä säkeitä lausuissaan hän viittasi kädellään edellä menevään -laivaan ja sitten omaan veneeseensä. Kuulijat hymähtivät suopeana -sukkeluudelle ja ylioppilaan tuttava kuiskasi toiselle että se ehkä -lausuu sepittämänsä runon, sillä hänellä kuului olevan taipumusta -runoiluun. Runoilulle häh ei kuitenkaan ruvennut, vaan jatkoi kohta -suorasanaisesti: - --- Näin alotetaan usein syvämietteisiä puheita, mutta minulla ei -ole aikomus väsyttää teitä pitkillä puheilla, vaan jos sallitte, -niin minä paikkakuntalaisena kiinnitän huomiotanne näihin meille -rakkaisiin rantoihimme, että millaisia ne nyt ovat ja millaisiksi ne -voisivat tulla. - -Hän pysähtyi ja odotti kunnes sai kuulla hyväksyviä ääniä. Sitten hän -jatkoi: - --- Nämä ovat niitä "tuhanten rantain partahia", joita ihanuutta -uhkuvin runoilijamme on kehoittanut heräämään ja joista toinen -runoilija laulaa että "joka niemeen, notkoon, saarelmaan kodin -tahtoisin nostattaa". Ja katselkaa vaan ympärillenne, niin täällä ei -puutukaan noita niemiä, notkoja ja saarelmia. Kuinka houkutellen ne -hymyävätkään jokaiselle ohikulkevalle ja meillekin, että tulla vaan -mitä pikemmin viljavainioilla näitä kalaisia rantoja kaunistamaan. -Osa kaunistuksesta on jo tehtynä, mutta kaikkihan huomaatte, että -näiltä kaunistajoilta puuttuu jaloin aisti, kauneuden aisti. He -eivät ole jättäneet edes rantakoivuja rantojen kaunistukseksi, -vaan kaataneet kuoleman kylmäverisyydellä kaikki maahan. He eivät -tunne vielä mitään kauneuden kaipuuta. Tuskin kertaakaan päivässä -katsahtavat tälle ihanalle järvelle, ell'ei siellä kulje joku vene, -taikka laiva. Tuolla näette kyntömiehen seisattaneen hevosensa ja -katsovan tänne, mutta kaunein hänestä on luultavasti lippu tuon -laivan perässä. - --- Mutta elkäämme antako näiden tosiasiaan mieltämme masentaa, -vaan kuvitelkaamme että noilla niemillä ja saarilla seisoo jo nyt -valkeaksi maalatuita koteja, ja laitureilla liehuttelee kauniit -kansallispukuiset naiset meille valkoisia liinojansa, ja että me -samoin tehden kajahutamme heille vastaukseksi innokkaan isänmaallisen -laulun. Toivokaamme tätä aikaa ja uskokaamme, että toivomme on -toteutuva ja laulakaamme vaikkapa yksiäänisesti että "Olet maamme -armahin Suomen maa, ihanuuksien ihmemaa". - -Kaikki tarttuivat viitattuun lauluun ja lauloivat siitä monta -värssyä. Laulainenkin oli mukana, sillä häntä miellytti ylioppilaan -reippaus ja tuo tapa puhua ilman mitään valmistuksia, yksistään -siitä mitä sillä hetkellä on huomattavissa. Siinä hänen ajatuksensa -nousivat kapinaan, kun ei ihailua ylettynyt nykyisille rantojen -viljelijöille, vaan ainoastaan hengettömälle luonnolle ja runoilijain -asuttamalle ihannekansalle. Nykyinen polvi sai nimekseen kuoleman -kaltaisen kauneuden raiskaajan ja ihanin katseltava on siitä muka tuo -mustunut laivanlippu, kuten kuolemastakin viitakkeensa. Armottomuuden -puita kohtaan myönsi Laulainenkin liialliseksi, mutta ei siitä noin -umpimähkään saisi tuomita, sillä pitäisihän ylioppilaaksi lukeneen -miehen ymmärtää, että se on seuraus taistelusta hallaa vastaan, jonka -liittolaisina ovat puut olleet pimittämässä pieniä peltovainioita. -Olisi hyvin suotava että joku ottaisi puheenaineeksi "täss' auroin -miekoin miettehin isämme sotivat" ja antaisi samalta paikalta -ylioppilaalle pienen letkauksen. - -Nämä letkausajatukset kumminkin pian hämmentyivät kuunnellessa muiden -keskusteluja. - --- Onko se Huuhkamäki korkea? kysyi joku ulompaa tullut neiti -ylioppilaalta. - --- Ei mainittavan korkea, mutta mäkeä ympäröivä luonto on erittäin -kaunis, selitti tämä. - --- Tuleeko täällä perillä huvia, taikka puheita? - --- Ei täällä ole määrättyä ohjelmaa, paitsi päivällinen luonnon -helmassa. Muu aika lauletaan ja katsellaan maisemia. - --- Teidän pitää puhua, te puhutte niin runollisesti. - --- En minä ole koskaan varsinaisesti puhunut, vastasi ylioppilas -onnellisena. Minähän vaan viittasin luonnon kauneuteen, jonka ansiota -se on, jos puheessa oli jotain kaunista. - --- Eipä jokaisen silmä huomaa ja jos huomaakin, niin ei löydä sanoja -sitä ilmaistakseen muille. - --- Kyllä huomaa. Tämän järven päähän päästyä tulemme joelle, jonka -rannat ovat niin viehättävän vaihtelevaisia nyt kesällä, että niitä -nähdessä tulee jokainen runolliseksi. - -Viimein lähestyivät laivat joen suuta. Edellinen pujahti jo sinne, ja -sen ala-osa katosi joen käänteessä jäleltä tulevain näkyvistä, niin -että kannella seisovat näyttivät kulkevan viheriäistä niittyä pitkin. -Tälle liikkuvalle ryhmäkuvalle oli vastaisen joen rannan koivikko -viehättävänä taustana. - --- Katsokaa! katsokaa! huudahtelivat jälempää tulevat. - -Jokea kulkiessa katseli kukin sitä mikä hänen silmistään oli sominta. -Keskiosa joen rantoja oli aivan metsätöntä, tasaista niittyä. - --- Tämä osa on vähän yksitoikkoista, mutta tuonnempana tulee taas -vaihtelevaisempaa, selitti ylioppilas ikäänkuin anteeksi pyytäen -kaukalaisille. - -Maataviljeleväin katselijain ryhmästä kuului samaan aikaan tällaisia -huudahduksia: - --- Onpa siinä sileä niitty! Sitä niittelee huvikseen! Ollapa kaikilla -tuollaiset niityt! - -Jo loppui joki ja matkan pääpiste, Huuhkamäki, tuli näkyviin. Se oli -pitkähkön yläjärven niemekkeellä. - -Soittajat tarttuivat torviinsa ja marssin sävelten raikuessa laskivat -laivat rantaan, niemen kupeelle. - -Emännöitsijänä toimivat rouvat olivat ottamassa vastaan ja opastivat -vieraita mäen harjulle. Siellä oli seudun nuorison vasituinen -juhannuskokon polttopaikka ja karkelokenttä, jonka laiteilla seisoi -laudoista kyhätyt ruokapöydät. Avustajiksi otetut paikkakunnan naiset -asettelivat niille viimeisiä kalakukkoja ja viilipyttyjä, joita -olivat aamupäivän kotoansa soutaneet ja kantaneet mäelle. Muita -seutulaisia ei ollutkaan monta, ainoastaan muutamia uteliaita ja -ruokapalan toivossa tulleita köyhiä, jotka katselivat kaukaa syrjästä. - -Kohta kajahti mäen harjalta ylioppilasten mahtava laulu: "Mä tiedän -maan, se pohjolassa on", joka soveltui niin erinomaisesti yhteen -paikan kanssa ja jossa ääni vaihtelee sanojen mukaan, milloin -ylistellen reippaassa tahdissa nuorison rohkeutta ja miehuutta, -milloin vienosti Savon maisemia ja honkien huminaa, päättyen -kaihomieliseen kaipaushymniin. - -Laulainen oli aivan haltioissaan tämän Savoa ylistävän laulun -loputtua ja katsahti voiton riemulla runoilija-ylioppilaaseen, -ikäänkuin kysyen että kuulitko, mitä Savon kansa jo nyt on, vieläkö -uskallat sitä halveksia. - -Kun laulajain levähtäissä ja ruokailuaikana torvensoittajat -suorittivat ohjelmaa, niin Laulaista aivan harmitti niiden räiskytys. -Sitähän säikkyi kaikki metsän asukkaat, jopa vanhat petäjätkin -vavahtaen kiljahtivat vastaan. - - - - -PUHUI KANSAN PUOLESTA. - - -Huvikentän keskellä oli pieni puhujalava, havuilla sievästä -koristettuna. Päivällisen syönnin edellä ei siihen ollut kukaan -astunut. Vaikka Laulainen ihailikin lauluja, niin ihmetteli hän sitä, -ett'ei kukaan puhunut, vaikka on lava laitettuna. Ruokailuaikana hän -jo mainitsi siitä maisteri Eskolalle. - --- Tänne kun ei ole kutsuttuna varsinaista kansaa, niin kellekä -täällä oikeastaan puhuisi, selitti Eskola. - --- Mutta voisihan pitää sellaisiakin puheita, joihin ei kaipaa -kuulijoiksi varsinaista kansaa, huomautti Laulainen. - --- Kyllä, mutta kun parhaat puhujat ovat valmistautuneet esiintymään -huomisiltana, niin heitä ei nyt haluta, selitti maisteri. Joku kai -pitää täälläkin puheen naisille päivällisen perästä. - --- Ja muutako ei ole tiedossa? kysyi vielä Laulainen. - --- Ei minun tietääkseni, vahvisti maisteri. Laulainen koetti -painaa aivoissaan syntynyttä ajatusta alas, mutta kun hän katsahti -koristeltuun puhujalavaan ja ajatteli, että se parin tunnin päästä -jääpi siihen käyttämättömänä seisomaan, niin hänelle kävi kuten -ahnurille, joka ei voi heittää haluruokaansa hukkaan, vaan täytyy -edes kerran sitä maistaa. Niinpä hänkin, ennenkun oli ennättänyt -asiata vakavasti ajatella, kysäsi: - --- Sopisikohan, että minä puhuisin ikäänkuin kansan puolesta -säätyläisille? - --- Onko puhe valmistettu? kysyi maisteri. - --- Ei ole, vaan pian minä lyhyen puheen valmistaisin, vastasi -Laulainen. - --- Kyllä se sopii, myönnytti maisteri. Pitää vaan valita vakava aine -ja puhua tyynesti. Ehk'ei pahenna, jos ajan voittamiseksi antaa -puheen jäädä jotenkin loppuun. - -Laulainen alkoi heti ajatella puhettaan ja kiintyi siihen niin, -että ympärillä oleva elämä aivan kuin pimeni häneltä. Loppuosan -ruokailuaikaa hän seisoksi veitsi ja tyhjä lautanen kädessään, eikä -tointunut siihen mitään ottamaan. Naisille pidetty kaunis puhekin -meni aivan sivu korvain. Laulu sai vielä hereille, mutta silloin -hänellä jo olikin puhe suunniteltuna. Hän meni vielä, varmuuden -vuoksi maisteri Eskolan luokse ja kysyi: - --- Puhuisinkohan minä eli ei? - --- Joko on puhe kokonaan selvänä? kysyi tämä. - --- Jo on. - --- Mikä on ajateltu aineeksi? - --- Olen ajatellut nykyistä aikaa vertailla lapsuuden ajasta -täysi-ikäiseksi siirtymisen aikaan, jossa kuvaileisin kansaa lapsena -ja oppineempaa väestöä vanhempina, jotka nyt tarjoavat lapsillensa -aapisen asemasta enempisisältöisiä kirjoja ja sunnuntaikoulun sijalle -opettavampia kouluja, selitti Laulainen. - --- Tämähän on erittäin sopiva aine, kiitteli maisteri. Nyt on jo -aikakin puhua. Minä käsken puhaltamaan fanfaarin. - -Laulainen aivan säikähti: - --- Ei ensinkään vanvaaria, sanoi hän ja kiirehti puhujalavalle -ennenkuin maisteri ennätti käskeä soittamaan. - -Laulainen tunsi rohkeutensa pettävän, jos niin juhlallisesti pitäisi -alkaa. Naisille puhujan esimerkkiä seuraten hän kohotti hattuansa ja -alkoi: - --- Arvoisat naiset ja herrat! Olen saanut myönnytyksen lausua -muutamia sanoja tämän arvoisan joukon kuullen, vaikka hyvin -ymmärrän että vähäoppisen pitäisi noudattaa samaa sääntöä kuin -lasten: kuunnella mitä oppineemmat puhuvat ja olla äänettä, jos -eivät puhukaan. Mutta jos tätä sääntöä seurataan poikkeuksetta, -niin lapsen puhelahja jääpi vaillinaiseksi. Lapsi ei tule koskaan -täydellisesti ymmärtämään aikaisten asioita, eikä aikaisetkaan lasten -asioita. Suomen varsinainen maalaiskansa on näihin aikoihin asti -ollut lapsen asemassa, tavaillen aapistansa ja nämä melkein yhtä -oppimattomat opettajat ovat sen kirjatikkua ohjailleet. Mutta nyt -minä olen kuullut, että teillä, arvoisat herrat ja naiset, on tosi -homma toimittaa aapisen paikalle opettavampia kirjoja ja kirjatikun -kuljettajiksi taitavampia opettajia. Minusta näyttää että teillä -on tosi aikomus ottaa nämä lapsena olleet aikaisten kanssa yhteen -joukkoon kuuluviksi, pakisemaan samoista asioista kuin itsekin. Tämä -on teidän puolelta hyvin kauniisti ajateltu ja minä toivoisin, ett'ei -syntyisi tuskaantumista puolelta eikä toiselta. Minua peloittaa että -tuskaantumisen syitä löytyy enemmän kuin alussa arvaattekaan. Nämä -syyt ovat syntyneet pitkän lapsuuden aikana ja niitä on molemmilla -puolilla. Vanhempain kesken uskotaan mieluummin sitä, että ne viat, -jotka lapsissa huomataan, ovat suuremmat kuin ne viat, jotka lapset -huomaavat vanhemmissa. Mutta tämä näkökanta ei pidä paikkaansa aina. - --- Vanhemmalla väestöllä on jokapäiväinen sanominen lapsille -siitä, kun ne tahraavat yhä uudestaan ja uudestaan vaatteensa ja -silmänsä, eivätkä muista niitä puhdistaa. Samanluontoinen sanominen -on oppineemmilla varsinaisesta kansasta. Ne ovat likaisia, niissä -on vastenmielinen haju, eivät pidä huoneitaan puhtaina, eivätkä -kaunistele ympäristöänsä. Tämä kaikki on tavallaan totta, mutta -ei se oikeuta heittämään lasta tunkiolle pesuveden mukana. Sen -kuitenkin olisi moni oppineempi säätyläinen näihin asti tehnyt, jos -ei löytyisi asianhaaroja, jotka pakoittavat malttamaan mieltänsä. -Kuka puhdistaisi sitten heidän vaatteensa, sillä likaisiksi ne heiltä -itseltään jäisi, kuka hakkaisi halot ja lämmittäisi huoneet, sillä -kylmä taitaisi omin avuin tulla. Kuka niittäisi heinät ja pyytäisi -kalat, sillä ilman näiden töiden tekijöitä olisi tämäkin matka -saatuna tehdä ilman viilipiimää ja kalakukkoja. Nämä ovat asioita, -joille pitäisi antaa arvonsa, eikä kulkea ohitse nenä käppyrässä, -vaan mieluummin ystävällisesti huomauttaa että eiköhän tuossa ja -tuossa asiassa voisi noudattaa parempaa puhtautta, aivan samoin kuin -ystävällinen vanhempi neuvoo lastansa. Siihen teidän on tultava, -jos mielitte yksissä pakinoissa olla osallisena. Mahdotonta se ei -olekaan, vaikka vähän vaikeata. - -Pahempi vaikeus on että lapset, tarkoitan kansa, saisi paremman -käsityksen säätyläisistä. Niillä on milt'ei huonommat ajatukset -teistä kuin teillä heistä. Mainitsen tässä muutamia esimerkkiä. -Kansalle on kaikista virheistään huolimatta autuudenasia kallis -asia. Toivo sen saavuttamisesta kuoleman jälkeen on aivan yleinen, -vaikkakin he tietävät, että moni siitä jääpi osattomaksi himojensa -viettelysten tautta. Mutta miten he ajattelevat säätyläisistä? -Aivan yksinkertaisesti siten, että kun parhaat papit ja joitakuita -muita eroitetaan pois, niin kaikki muut, alusta loppuun, menevät -kadotukseen, tulen ruu'aksi. Kansalla näyttää olevan yleinen usko, -että säätyläiset rientävät sinne tietensä, vapaasta tahdostaan, -johon viittaa tuokin laajalti tunnettu ylimielinen lause, että "pois -tieltä talonpoika, päästä herra helvettiin". Minä en oikein ymmärrä, -mistä tämä näin kummallinen käsitys on syntynyt, mutta arvelen, että -Raamattu siihen antaa paljon aihetta, joka näyttää ett'eivät hurskaat -ole eläneet ylellisesti ja komeillen, jollaiseksi kansa käsittää -säätyläisten elämän tavat yleisesti... - -Laulainen oli tähän asti puhuissaan katsellut ylhäälle puiden -latvoihin, mutta nyt hän katsahti kuulijoihin ja säikähti melkein -sanattomaksi. Kaikki arvokkaimmat, varsinkin naiset, olivat -kääntäneet selkänsä ja puhelivat nähtävästi muista asioista. -Jotka eivät olleet selin kääntyneet, niiden otsalta näkyi selvään -tyytymättömyyden rypyt. Kaiken tämän lisäksi huimamieliset nuoret -nauraa virnottivat. Laulainen ymmärsi asemansa pahemmaksi kuin se -ehkä olikaan ja olisi toivonut olevansa missä hyvänsä, vaan ei siinä. -Lisäesimerkkinä oli aikonut mainita, miksi kansanmies poikaansa -kouluttaissaan toivoo hänestä pappia, eikä muuta herraa, mutta ne -täytyi jättää, sillä tähän suuntaan ei voinut jatkaa. Hänellä oli -työ tuska löytää mitään sanoja ja tapailtuansa jotain sinnepäin että -nämä valistusharrastukset menestyisivät, hän lopetti ja pujahtaen -alas puikki pää kumarassa joukon taakse istumaan. Hän toivoi, ett'ei -kukaan häntä enää huomaisi, eikä muistaisi, mutta kuulikin kohta -muutaman naisen sanovan: - --- Eihän tuo ollut ylioppilas eikä mikään, joka nyt kävi puhua -vatustelemassa. Kukahan se oli? - -Joku toinen kuului tuntevan, koska virkkoi: - --- Se on vaan ilman aikojansa tämän pitäjän entinen kiertävä -lastenopettaja, joka näkyy nimensäkin muuttaneen. - -Laulainen siirtyi vielä syrjäisempään paikkaan istumaan ja nyt -jo hävettämisen lisäksi harmitti. Miksi hän ei ennen ymmärtänyt, -ketkä tällaisessa seurassa saavat puhua ilman ett'ei heille naureta -ja käännetä selkää. Sitä se maisterikin varmaan aavisti, koska -ei kysyissä suoraan sanonut, vaan tahtoi ensin tietää, onko puhe -valmistettu ja mistä aikoo puhua. Mitä ne tällaisen puheilla! Mutta -ensimäinen ja viimeinen se toki olikin heille, niin varmaan kuin -hänen nimensä on Laulainen, eikä heidän tuuliensa heiluteltava Laine. - -Hän oli näitä harmiansa hautomassa, kun toimittaja Vipunen tuli -luokse ja virkkoi: - --- Minä olen katsellut, että mihinkä opettaja Laine katosi, vaan -täällähän te olette. - -Laulainen yrähti jotain vastaukseksi, sillä hän ei ymmärtänyt, mitä -varten toimittaja häntä haki. - --- Oliko tämä puhe kirjoitettu? kysyi toimittaja. Minä ottaisin sen -lehteen. - --- Lehteen! ihmetteli Laulainen. Vielä siitä mihin on. - --- Olihan se hyvä puhe, sanoi toimittaja. Kuulosti vaan siltä, että -lopetitte vähän kesken. - --- Niin lopetin ja harmittaa nyt, kun alotinkin. - --- Mitäs niistä, nauroi toimittaja. Asia on sillä lailla, että -nuoranpäistä puhuminen ei tee koskaan hyvää vaikutusta hirttäytyneen -huoneessa, mutta muita on kumminkin enempi, jotka lukisivat -mielellään tällaisenkin puheen. - --- Ei sitä ole kirjoitettu ja vaikka olisikin, niin en toivoisi -painettavan, selitti Laulainen. - --- Miten haluatte, myönnytti toimittaja. Saanenhan kumminkin lyhyesti -mainita siitä? - --- No jos se on niin tarpeellista, myönteli Laulainen. Vähän aikaa -ajateltuansa hän lisäsi: - --- Pyytäisin minä vielä vähän vaivata herra toimittajaa, että jos -kaupunkiin mentyänne antaisitte painaa lehteen lyhyen ilmoituksen, -jossa mainitaan, että nimenmuutokseni olen peruuttanut. - --- Mikä sen nyt teki? ihmetteli toimittaja. - --- Tekipähän mikä hyvänsä, mutta niin se on päätetty. - --- No minä teen kuten sanottu, lupasi toimittaja. - -Laulainen jäi taas yksinänsä. Toimittajan sanoista oli vähän -lohdutusta, mutta samalla ne varmensivat todeksi, että puheeseen oli -loukkauduttu. Sekään ei olisi vielä mitään, vaan kun nauroivat ja -käänsivät selkänsä. - -Hän meni ennen muita laivojen luokse ja kysyi itsellensä istumapaikan -suuremman laivan keittiössä. Siellä ei ollut kenenkään osoiteltavana, -että tuo se oli se tyhmyyden tekijä. - - - - -YSTÄVÄLLISIÄ NEUVOJA. - - -Jonkun ajan kuluttua alkoivat huvimatkailijat tulla laivoille, sillä -takaisin palattua oli vielä ylioppilasten laulajaiset, sekä paljon -muita hommia. - -Laivan lähestyessä jokea, työntäytyi kandidaatti Leka keittiöön ja -huomattuansa Laulaisen virkkoi: - --- Ka, täällähän sinäkin olet. - -Laulainen ei vastannut mitään, siirtyi vaan yhä enemmän nurkkaan. -Kandidaatti istui rinnalle ja alkoi jutella: - --- Minä rakastan olla lähellä ruokapaikkoja. Se on niin lapsellista -istua ihailemassa maisemia. Ja miten hävyttömän huonosti ne -soittivat. Aivan kuin paimenpojat leppätorvillaan... Mutta kuule! -Sinähän pidit puheen. - --- Mitäpä tuosta, virkkoi Laulainen vastahakoisesti. - --- No niin, mitäpä tuosta, toisti kandidaatti. Mutta kuulehan. -Minä annan sinulle yhden ystävällisen neuvon: elä koskaan esiinny -sivistyneiden edessä opettajana. Ole siellä opettaja jossa -olet, mutta sinähän olet yhtäpaljon sanomalehtimies ja kaikki -sanomalehtimiehet ovat yleismaailman ihmisiä. Opettajia on nykyaikana -joka oksalla ja ne ovat kaikki sellaisia... - -Sen, millaisia ne ovat, hän sanoi kuiskaten korvaan, mutta Laulaista -ei sukkeluus naurattanut. - --- Niin ne ovat, vahvisti kandidaatti kuuluvasti. Minä luin eilen -tullessani sinun kertomuksesi siitä kylästä, vaikka en tänä aamuna -tullut maininneeksi, kun olin vähän hutikassa. Se oli sujuvasti -kirjoitettu. Ja kuule! Nyt minä osotan sinulle uuden toimialan. Rupea -sinä kirjoittamaan "pitäjän kertomuksia". Sinulla on hyvä tilaisuus -hankkia siihen tarvittavia tietoja. Ja siitä seuraa mainetta ja rahaa. - -Tätä viimeistä esitystä kuunnellessa Laulaisen pää jo vähän kohosi, -mutta hitaasti hän vielä vastasi: - --- Ei minusta sellaiseen ole. - --- Kyllä siihen pian opit, rohkaisi kandidaatti. Minä voin lähettää -malliksi toisesta pitäjästä laaditun kertomuksen. - -Laulainen alkoi jo uskoa sen verran asian mahdollisuutta, että -virkkoi: - --- Saisihan tuota katsella, vaan ei se näin vähäoppiselta onnistu. - --- Kaikki onnistuu, kun vaan päättää että sen täytyy onnistua, -vakuutti kandidaatti. Opista ei ole niin suurta hyötyä kuin yleisesti -uskotaan. Kaikki riippuu miehen tarmosta. Onhan kaikilla opettajilla -tietoja, mutta harvalla tarmoa. Näytä sinä että tarmoa on, eläkä -rupea inhoittavaksi moraalin saarnaajaksi, joka vaikeroipi maailman -pahuutta ja työn vaikeutta. - -Laulainen kuunteli avossa suin tätä hänelle uutta viisautta, eikä -osannut vastata niin eikä näin. - --- Niin se asia on, sanoi kandidaatti. Ja nyt, kesken puheen, otathan -sinä pienen naukun. Minä sain vähän varatuksi paluumatkaa varten. - --- Ei minua haluta, virkkoi Laulainen. Kandidaatti ei kuunnellut -estelyjä, etsi vaan putelinsa ja kaatoi kahteen kahvikuppiin. - --- Nyt uusitaan oikealla tavalla se tämänaamuinen veljenmaljan juonti. - --- Kiitos vaan, mutta jos minä saisin vähentää. - --- Ei ollenkaan pikkumaisuuksia, kielsi kandidaatti. Mies kuin mies. - -Laulaisen täytyi tarttua kuppiin ja tehdä nuo aamulliset temput, -vaikkakin paljon vastenmielisemmin. - --- Sinun nimesi on siis Vilhelm, virkkoi kandidaatti maiskuttaen -huuliansa. Mutta kumpi sinä oikeastaan olet, Laine vaiko Laulainen? - --- Kyllä minä ilmoitin nimekseni Laine, mutta olen jo päättänyt -peruuttaa, vastasi Laulainen. - --- Mitä varten peruuttaa? - --- Niin tulin ajatelleeksi. - --- Minä en suosi mitään peruutuksia, enkä epävarmuutta, tenäsi -kandidaatti. Otettu askel olkoon aina paikallaan. Ja sen -vahvistukseksi maistetaan... Ei mitään estelyjä. Ole sinä vaan Laine -ja anna Laulaisen mennä kaikkine entisyyksinensä. Raitis saapi -siltä olla, kun on aika olla raitis, mutta ei tuollainen raitis, -kuten opettajat ylimalkaan, jotka nyrpistelevät ja saarnaavat -pienimmästäkin ryypystä. Minä en ollenkaan kärsi sellaisia. Ne ovat -kaikki suuria vätyksiä, ja vielä paremmin suuria... Sinua en lue -siihen joukkoon, lohdutteli kandidaatti nähdessään, ett'ei sukkeluus -vieläkään naurattanut Laulaista. Minä luen sinut sanomalehtimiesten -joukkoon ja sellaisena join veljenmaljankin, enkä opettajana. - -Laulaisesta alkoi uusi ystävänsä käydä kovin vastenmieliseksi, -vaan ei ollut paikkaa mihin paetakaan. Laivan kannelle meneminen -kaikkein nähtäväksi oli vieläkin vastenmielisempää. Ennen hän painoi -nahkaansa nämä opettajia alentavat arvostelut ja kuunteli loppumatkan -välinpitämättömänä tuota toista ainetta, pitäjän kertomuksen -kirjoittamista. Mutta kun laiva saapui rantaan, silloin hän katosi -koko illaksi. - - - - -KIRKKO JA VIRKAVELI. - - -Kirkon kellojen soidessa sunnuntaiaamuna lähti Laulainen liikkeelle -entisestä majapaikastaan. Hänen alkuperäinen ajatuksensa oli kävellä -aamupäivä katselemassa tuttuja paikkoja, mutta nyt vetikin kirkko -enimmän puoleensa. Täällä, rauhallisessa paikassa, saattoi parhaiten -unohtua maalliset asiat, sillä siellä oli vaan niitä ihmisiä, joiden -näkeminen ei herättänyt harmillisia muistoja. - -Kirkon sisään astuessa kajahtikin kaikki tutulta, ovien narinasta -alkaen. Kaikki tuttuja kasvoja, vaikkakin hiukan vanhentuneita. Monet -istuivat entisillä, tunnetuilla paikoillaan ja asettelivat entiseen -tapaansa silmälaseja silmilleen samalla aikaa kun kirkonpalvelija -sovitteli virsien numeroita taululle. - -Laulainen oli istunut sellaiselle paikalle penkkien risteykseen, -josta näki suurimman osan kansasta. Laulun alkaissa hän vasta -huomasi virkaveljensäkin Mantusen syrjemmästä. Hän lauloi tällä -vaatimattomalla paikallaan niin hartaana, että rokonarpien runtelemat -kasvot näyttivät aivan kauniilta, melkeinpä kirkastuneilta. -Laulaisella ei ollut edes kirjaakaan ja hän tunsi tunnossaan -soimauksen siitä että oli halveksien surkutellut virkaveljeänsä sen -jäädessä lapsinensa laiturille seisomaan. Tämä taisi sittenkin olla -viisaampi häntä, huvin ja maineen hapuilijaa. Laulaisen teki mieli -mennä virkaveljensä rinnalle istumaan, mutta kun tunkeileminen olisi -herättänyt huomiota, jäi hän paikalleen. - -Kohta nousi vanha rovasti saarnatuoliin. Hän oli tuhansia kertoja -puhunut tästä samasta paikasta, mutta kuulijat eivät siihen -kyllästyneet. Aina oli heillä jotain uutta kuultavaa. Oli joukossa -sellaisiakin, jotka eivät koskaan olleet kuulleet hänen saarnaansa, -vaikka kävivät ahkerasti kirkossa. Nytkin ne nukkuivat kaikessa -rauhassa, vaikka rovasti selitti Natanaelin ja hänen Mestarinsa -ensimmäistä kohtausta niin liikuttavasti, että valveilla olevain, -asiata ymmärtäväin silmät kiilsivät kyyneleistä. Tässä olikin -rovastilla hyvä aine antaa kuva kahdesta vilpittömästä, mutta -kuitenkin niin eri suuruisesta persoonasta. Kumpikin he etsivät -hyvää ja tahtoivat tehdä kaikki hyväksi. Mutta kun Mestari loistaa -suurena ja kaikki valaisevana kuten aurinko, tuikahtaa toinen pienenä -kuin kipinä, eikä hänestä tiedetä juuri muuta kuin tuo ainoa lause: -tuleeko Natsaretista jotain hyvää? Tälle pienelle oli suuri Mestari -kuitenkin sanonut: katso oikea israeliitta, jossa ei vilppiä ole. -Rovastin saarna kohdistuikin pienuuteen tyytymiseen ja jos tämä olisi -ollut jossain maallisessa juhlassa pidetty puhe, niin ei kukaan olisi -voinut erehtyä lopettajaislaulua valitessaan, vaan olisi se itsestään -ollut: "Oi Herra kuule meitä myös... suuruutta emme rukoile, me -pienuuteemme tyydymme". - -Laulainen jäi istumaan paikallensa kunnes suurin osa joukosta -poistui kirkosta ja pistäytyi sitten sakastiin tervehtimään vanhaa -rovastia. Siellä hän tapasi Mantusenkin jakelemassa pitäjän isännille -tilaamiansa Suomen lähetyssanomia. Jakamisen päätyttyä hän kysyi: - --- Onko aikaa käydä minun asunnollani? - --- Ei minulla ole minnekään kiirettä, vastasi Laulainen. - -Mantusen asunto oli lähellä kirkkoa. Ei se ollut hänen omansa, -ainoastaan vuokrattu pieni huone, jossa vaimo asui lapsien kanssa -ja Mantunen silloin kun ei ollut pitäjällä opettamassa. Vaikk'ei -Laulainenkaan paljon ymmärtänyt mukavuudesta ja elämän nautinnoista, -niin kyllä hänen täytyi huomata, ett'ei ne enään sen pienemmiksi -voine supistua kuin ne tässä asunnossa oli supistettu. Mutta asukkaat -eivät näyttäneet näitä ajattelevan. Kun lapset neuvottiin istumaan -lattialle niin vieraalle ja talon väelle jäi tuoli kullekin. Olipa -pieni pöytäkin, johon voi nojata kättänsä ja joka aterian aikana -kantoi perheen pääravinto-aineet: leipäkannikan ja perunavadin. -Löytyi pieni kahvipannukin, jolla taloudellisesti onnellisimpien -päivien aamuina lämmitettiin suunavausta. Kaikkia päiviä he eivät -voineet tällä nautinnolla alottaa, sillä heidän täytyi säästää tätä -ylellisyysjuomaa niille vieraille, joille olivat kiitollisuuden -velassa. Ja kellepä he eivät olisikaan olleet kiitollisuuden velassa, -sillä koko pitäjä maksoi palkan, kaksi litraa jyviä savulta, -toisen rukiita, toisen ohria. Olipa vielä muitakin, joille oli -kiitollisuuden velkaa, kuten tällä kertaa Laulainen, joka oli heille -viran luovuttanut. - -Mantusen vaimo jo hoitelikin kahvipannua kammarin uunissa, jossa -oli heidän keittopaikkansa. Hän näytti kaikessa köyhyydessään -toimeliaalta ja kuunteli tarkkaavaisena miesten puheita. Mantunen -oli heittänyt pöydälle tähteeksi jääneet Lähetyssanomat ja niitä -käännellessään haasteli: - --- Toivoin saavani jaetuksi kaikki lehdet, kun on noiden juhlien -tautta tavallista enemmän joukkoa, mutta eivät ne muista ottaa, aina -niitä jääpi tänne seisomaan. - --- Kylläpä ne tavallisesti muistavat tilaamansa sanomalehden, sanoi -Laulainen. - --- Niin tuon luulisi, vaan on niitä muistamattomiakin. - --- Minäpä tietäisin neuvoa keinon, sanoi Laulainen. Rupea sinä -asiamieheksi jollekin arvokkaammalle aikakauslehdelle. - -Mantunen katsahti kummastellen ja kysyi: - --- Mitenkä arvokkaammalle? - --- Niin arvokkaammalle, toisti Laulainen. Jollekin kuvalehdelle, eikä -noille Lähetyssanomille, jotka puhuvat vaan yhdestä ainoasta asiasta, -pakanain kääntämisestä. - -Mantunen ei vastannut vähään aikaan, katseli vaan allapäin pöytään. -Laulainen huomasi sanoneensa vähän ajattelemattomasti ja aikoi ruveta -selittelemään, kun Mantunen aivan nöyränä kysyi: - --- Eikö sinusta pakanain kääntäminen olekaan kyllin arvokasta? - --- Kyllähän asia asiakseen on arvokasta, sovitteli Laulainen -sanojansa. Niillä lehdillä on vaan se puute, että puhuvat yhdestä -asiasta. Jos mikä sanomalehti puhuu yhdestä asiasta, niin lukijat -väsyvät, eivätkä välitä koko lehdestä. - --- Eiköhän siihen väsymiseen ole syvemmät syyt, arveli Mantunen. - --- Saattaa olla, en ymmärrä, myönnytteli Laulainen. - -Hän pelkäsi pitemmässä väittelyssä uudestaan pahoittavansa -virkaveljen mielen ja kääntyi puhumaan päivän asioista. - --- Oletko käynyt katselemassa juhlakentällä juhlavalmistuksia? - --- Katselin minä veneestä jaloin, kun palasin illalla verkon -heitosta, vaan ei tullut maalle noustuksi. - --- Vai niin vähällä katselulla on vielä, ihmetteli Laulainen. -Tottahan tänä iltana tulette koko joukolla. - --- Miten tätä keittäjää haluttanee, vastasi Mantunen katsahtaen -vaimoonsa. Minun täytyy mennä verkkoja haraamaan. Laskin illalla -neljä verkkoa Lehtosaaren rannalta selälle päin, vaan tänä aamuna en -löytänytkään. - --- Mikäs verkot vei, virkkoi Laulainen niin välinpitämättömänä kuin -asia ei olisi ollut juuri minkään arvoinen. - --- En ymmärrä oikein, sanoi Mantunen. En usko kenenkään vieneen, -vaikka kyllähän muutamat kuuluvat pitävän puhetta minun, maattoman, -kalanpyynnistä. - -Laulaisen välinpitämättömyys vaihtui harmiksi ja hän kysyi: - --- Jottako ilkeävät oikein puhetta pitää siitä, että sinä saat -joukollesi muutamia sinttiä? - --- On siitä muutamat puhuneet, vahvisti Mantunen harmittelematta. -En usko verkkoja ottaneen. Luulen että ne ovat tarttuneet laivan -potkuriin. Joku kalamies kertoi herrain ajelleen iltamyöhällä hupia -siellä Lehtosaaren rannoilla. - --- Silloin ovat verkkosi teillä tietymättömillä, sanoi Laulainen. -Laivan potkuri on voinut vetää ne perässään keskelle selkää, josta -niitä et löydäkään. - --- Sepä olisi vahinko, sanoi Mantunen huolestuneena. Niissä oli kaksi -aivan uutta verkkoa, viime talvena pitäjällä kutomia. - --- Sinun varmaan pitää ahertaa kalastusta elinkeinoksesi, arveli -Laulainen. - --- Arvaathan tuon, hyvä ystävä, joka tiedät nämä tulot. - --- Kyllä tiedän, mutta olen ajatellut, että jos sinulle maksavat -paremmin, kun näkevät että on joukko elätettävänä. - --- Eivät näy kaikki ymmärtävän toisen tarpeita. Vielä on kymmenittäin -taloja, jotka eivät ole maksaneet kertaakaan. - --- Miten sinä raukka tulet joukkoinesi toimeen varsinkin huonojen -vuosien aikana? ihmetteli Laulainen. - --- Minä toivon Herran pitävän meistäkin huolen, vastasi Mantunen. - --- Siinähän se on köyhän lohdutus, mutta eipä se toivo näy aina -toteutuvan elämän aikana. - -Mantusen vaimokin puuttui jo puheeseen ja sanoi iloisesti: - --- Onpa meillä nyt toivo paremmasta. - --- No minkälainen? kysyi Laulainen. Mantunen katsahti vaimoonsa ja -virkkoi: - --- Niin, onhan meillä. Sitä ei ole vielä sanottuna kellekään, vaan -joko me tälle Vilhelmille sanottaisiin? - --- Sano vaan, kehoitti Mantusen vaimo hymyillen. Lupasihan rovasti -niin varmaan, ett'ei siinä ole epäilemistä. - -Nyt luuli jo Laulainen tietävänsä. Rovasti on luvannut heille -asunnoksi osattoman mökin. - --- No minä sanon nyt, vaan ei puhuta vielä muille, alotti Mantunen. -Asia on sellainen, että täällä kuoli toisella viikolla haudankaivaja. -Sille paikalle on ollut paljon pyrkijöitä, vaan rovasti on luvannut -puolustaa minua. - -Laulainen aivan hämmästyi eikä osannut sanoa mitään. Hän ei mitenkään -aavistanut perheen salaista toivoa tuoksi. Olisi kuitenkin ollut -loukkaus puhua asiasta kovin halveksivasti ja hän kysyikin: - --- Aivanko halulla rupeat haudankaivajaksi, niin ett'ei mielesi -kaipaa opettamaan? - -Mantusen pää painui alas, kun hän vastasi: -- Kaipaan paljonkin, vaan -kun ajattelee, että tässä virassa ollessa joukon toimeentulo vuosi -vuodelta huononee, niin täytyy jättää kaipuu mielestään. - --- Miten se huononeisi? kysyi Laulainen koettaen pitää -opettaja-ammatin puolta. Ei sinun palkkaasi kykene kukaan -pienentelemään. - --- Ei siitä ole pelkoa, mutta kun menot suurenevat, selitti Mantunen. -Kansakouluja alkaa olla joka toisessa kylässä ja koulumaksujen -kalleutta valitellen ottavat jo monessa talossa kiertävältä -opettajalta ruokarahan, joten ei jää joukolle mitään. - --- Ovatpa löytäneet tulolähteen, virkkoi Laulainen katkerasti -naurahtaen. Minun ollessa eivät vielä tuota ymmärtäneet. - --- Ei nytkään kaikissa taloissa oteta, piti Mantunen hyväin -pitäjäläistensä puolta. Erota minun kuitenkin pitänee ja kun tämä -vaimoni on kehoittanut tuohon haudankaivajaksi, niin kyllä minä -rupean. Siinä tulee keskimäärin kolme vanhaa kappaa päivälle ympäri -vuoden ja kuolo-vuosina yli. Tässä saapi toki olla joukkonsa luona ja -muutamain vuosien kuluttua joutuu poika auttamaan. - -Ei ole suuret toiveet, ajatteli Laulainen ja hänen kurkussansa -kynnäröitsi jotain sellaista tunnetta kuin itkun edellä. Ajatella -virkaveljen poikinensa penkomassa kuolleiden luita kolmen kyynärän -syvyydessä, ei kuvastunut juuri sen ihanammalta, kuin jos olisivat jo -siellä sitä varten että pappi heittäisi multaa päälle ja lausuisi: -maasta olette tulleet. - -Mantusen vaimo näkyi ymmärtävän, ett'ei Laulainen ihaillut heidän -toivottua virkaansa ja kävi kahvia juodessa kertomaan, millaista -puutetta ja ikävää hän on saanut nähdä aina talvella lasten kanssa -yksin ollessa. Vaan jos isä on haudankaivajana, niin hänkin -lasten kanssa ansaitsee kymmeniä markkoja koristelemalla rikasten -hautakumpuja. Laulaisen täytyi myöntää, että hautojen kaunistaminen -oli hyödyn lisäksi hupaisaakin. Hän pakoitti itsensä puhumaan -myötätuntoisesti hautojen kaivamisestakin, mainiten että se on -tavallansa tärkeä virka ja sanoi leikillä, että virkaveli kaivaisi -hänelle syvän haudan, jos sattuisi kuolemaan samassa pitäjässä ja -virkaveli jäisi jälemmäksi. Palkka sai jäädä muiden maksettavaksi, -lapset vaan saivat kukin pienen hopean, että ne istuttaisivat -haudalle tuuhean katajan. - - * * * * * - -Matalalla kulkivat Laulaisen ajatukset virkaveljen luota palatessa. -Muu yleisö riensi iloisena toisiin laulajaisiin, jotka olivat ennen -arpajaisten alkamista. Hänen oli jätettävä tämä ennen ihailtu ilo -eilisenkin tapahtuman vuoksi ja nyt virkaveljen luona käytyä ei -tappio tuntunutkaan kovin katkeralta. Täällä maailmassa näkyy pitävän -tyytyä vähempäänkin kuin hänellä on. - -Laulainen suuntasi askeleensa majapaikalleen päivällistä saamaan ja -ajatuksissa oli vaan toivo päästä mitä pikemmin tuonne Leppämäen -rauhalliselle kylälle... Mutta mikäs häntä sinne veti... Hän aivan -säikähti kun tuli ajatelleeksi päätarkoitustansa ja siinä samassa -muistui mieleen Mantusen köyhä koti, vaimo ja lapset. Tällaistako se -kuviteltu onni tulisi olemaan. Sehän olisi surkeutta, eikä mitään -muuta. Mutta ei toki tuollaiseksi pidä laskea. Laulainen haki -vielä tuulta siipiensä alle. Onko pakko antaa mennä toimeentulonsa -noin kurjaksi, ajatteli hän. Tuo Mantunen on nahjus, olkoon muuten -vaikka kuinka kunnon mies. Lähetyssanomat ja verkot ovat ainoana -sivuhankkeena. Löytäähän terve mies tuottavampaakin tointa, jos ei -muuta min maanviljelystä. Jospa hän yrittäisi sitä juoppo-kanditaadin -kehoittamaa pitäjänkertomusta. Ei tietäisi jos sattuisi onnistumaan. - -Huvimatkalta tultua oli Laulainen saanut lukea lehdestä esitelmänsä -ja Kokkoselta kuullun kertomuksen, mutta ruokapaikkaan mentyä -täytyi taas lukea ja yhä mainiommilta ne maistuivat. Jospa ei olisi -ollut edellisen päivän esitelmä mieltä karvastelemassa. Mikä hänet -hurjasikaan! Hävetä nyt koko arpajaisten aika, jättää laulajaiset -ja ravintola käymättä, joissa olisi nähnyt ja kuullut niin paljon. -Säilyneekö juhlakentälläkään osoitteluilta? - - - - -ARPAJAISKENTÄLLÄ. - - -Virtasalmen juhlien tärkeimmät hetket lähestyivät. Toimikunnan -jäsenet katsahtivat usein huolestuneina taivaalle, jossa koko päivän -kuljeskeli mustia pilvenjänkäleitä. -- Jos ne puhkeavat satamaan, -niin silloin menee kaikki hullusti, sanoivat ne toisillensa. -Tämä joukon paljous ei mahdu mihinkään huoneustoon. Rohkeimmat -vakuuttivat, ett'ei tule sade, kun he uskovat ett'ei se tule, jota -vastoin toiset huokailivat että sade juuri sen vuoksi tulee, kuin -he kaikki toivoisivat poutaa. Nämä heikkouskoiset olivat hyvin -tyytyväisiä, kun sisäänpääsypilettiä myömään ruvettaissa toiset -saivat kerskailla, että näettekö miten luja usko auttaa: pilvet -menevät pyyhkien pois. - -Nyt pääsi kaikkien mieli iloiseksi. Nuoret näyttivät onnellisimmilta -valituissa vaatteissaan, joita oli tähän hetkeen asti huolellisesti -suojeltuna rutistumasta ja pölyttymästä, vaan jotka nyt saivat kestää -tomut ja tungokset. - -Karkea kyntömieskin katseli hymyillen kirjavapukuista kansan -paljoutta, mutta ajatuksissaan tuumaili sitä, että jos onnen -antajalla on jotain järjestystä, niin hän tänä iltana kävelee -kotiinsa kääntöauran omistajana. Semmoinen kapine oli näet voittojen -joukossa ja aivan sen toivossa täytyi ostaa yksi arpa, ehkä kaksikin. - -Onnen koettamisella ei juhla kuitenkaan alkanut, vaan soitolla. Sitä -kuulemaan keräytyi pienet pojat etumaisiksi ja heidän taaksensa -muu maalaiskansa. Oppineempi väestö ei ollut kuulevinansakaan koko -soittoa, käveli vaan ryhmissä ympäri kenttää. - -Laulainen liittyi maalaistuttavainsa joukkoon ja sai niistä muutamia -asettumaan rannalla kasvavien puiden juurelle, jossa oli rauhallinen -paikka jotenkin lähellä laululavaa. Vanhin tuttavista oli Juutinen, -jolle Laulainen ensimäiseksi selitti mitä milloinkin tulee. - --- Nyt nousevat ylioppilaat laulamaan ja sitä meidän pitää oikein -tarkasti kuunnella. - -Kohta seisoikin lavalla uljas valkolakkisten joukko, katsellen -huolettomina ympärillensä, aivan kuin ei heillä olisi ollutkaan sen -tärkeämpätä toimitettavaa. Yksi ainoa oli vähän puuhassa. - --- Mitä se tuo selin kääntynyt mies kurkistelee? kysyi Juutinen. - --- Se antaa ääniä toisille, selitti Laulainen. - -Nyt kohotti kurkistelija kätensä, jolloin kaikki kohahtivat -suoremmiksi ja samassa jyrähti: "Kaikukohon laulu maamme, niinkuin -ukko jyrisee". - -Kävelijätkin tulivat laulun aikana lähemmäksi ja kun se loppui, -alkoivat takimaiset paukutella käsiänsä, johon yhtyi yhä enemmän ja -enemmän toisia. Poika viikarit paukuttivat yli oikean ajankin. - --- Mitä se tuo on? ihmetteli Juutinen. - --- Se on herrain tapa ilmoittaa, että laulu meni hyvin, selitti -Laulainen. - --- Kaikki niillä on, naurahti Juutinen. Mitenkä ne sitten tekevät, -jos ei mene hyvin? - --- Silloin eivät paukuta, taikka lyövät pari kertaa tavan vuoksi. - -Laulainen olisi muistanut toisenkin tyytymättömyyden ilmaisutavan, -selin kääntymisen, mutta sitä hän ei tahtonut mainita kellekään. - -Kohta alkoi toinen vienompi laulu, mutta käsien paukutukset olivat -yhtä rajuja. Pojat katselivat jo kämmeniänsä, että kestääköhän ne -koko illan. - --- Taitaa tähän tottua, nauratteli Juutinen. Pitänee jo ennen iltaa -minunkin lopsautella karkeita kämmeniäni. - --- Paukutetaan seuraavan laulun perästä oikein miehissä. - -Laulun loputtua pitivät muut puheensa, mutta ei Juutinen. - --- En minä ymmärtänyt tuosta laulusta yhtään sanaa, sanoi hän. - --- Mitäpä niistä laulun sanoista, kunhan on sävel kaunis. - --- Sanoja minä kaipaisin, kun ihmiset laulavat, sanoi Juutinen. -Lintujen laulua kuunnellessa on toisin. - --- Kyllä täällä kuullaan kohta sanojakin, hyvitteli Laulainen. - -Sanoilla hän tarkoitti puheita, joiden pitäjiä maisteri Eskola oli -kehunut edeltäpäin. - -Laulun perästä alkoikin avaus- ja juhlapuhe. Nyt oli Laulaisen silmät -ja korvat auki näkemään ja kuulemaan, mitenkä oikein puhutaan. -Hänellä ei ollut tarkoitus ottaa oppia vastaiseksi, ainoastaan -päästä selville siitä, mitenkä olisi pitänyt puhua. -- Niin, niin, -aivan oikein: isänmaan onni ja tulevaisuus riippuu siitä ja siitä. -Kauniita sanoja, vaikka ei mitään ihmeellisiä. Mutta siinähän se on -pääasia, että on oppinut ja uskaltaa noin rohkeasti katsella kaikille -suunnille ja viittailla käsillään, eikä puhu mitään -- itsestänsä. -- -Niin, siinä se on koko juttu. Paremmin ne oppineet ymmärtävät kaikki -asiat, yksin sekin juoppo kandidaatti. - -Arpojen ostotouhun aikana hupenivat Laulaisen toverit niin, että -hän jäi Juutisen kanssa kahden. Sattumalta he tapasivat Kierremäen -majatalon Viliinan, joka pysähtyi tervehtimään ja virkkoi: - --- Minun täytyy vielä kiittää opettajaa siitä huvimatkalipusta. -Luulin sitä laivalipuksi, mutta sillä syötettiin ja juotettiin ilman -eri maksua. Olisin jo tulomatkalla kiittänyt, vaan en tavannut -mistään. - --- Ei tuo yksi ruoka-ateria ansaitse monesti kiittää, vastasi -Laulainen. Niitä on tullut harvoin tarjotuksi kellekään, vaikka olen -itse elänyt vuosittain suurilla kiitoksilla. Tälle isäntä Juutiselle -siitä saisi kiittää, se kun oli häntä varten varattu. - --- Ei minulle, nauroi Juutinen. Se on minusta mieleen, että lippu -on joutunut Viliinalle. Nyt saan kertoa, että näitä meidän pitäjän -tyttäriä se vielä käyttelee huvimatkoilla, vaikka pelkäsin, että jos -on sieltä toisesta pitäjästä löytänyt. - -Viliina punastui korvalehtiä myöten ja kääntyen poispäin virkkoi: - --- Nyt tuon isännän. - -Laulainen kiirehti estämään näin hätäistä eroamista ja sanoi: - --- Ei toki pidä niin pahastua, että hyvästittä erotaan. Saattaa -sattua, ett'ei tänä iltana enään tavata. - -Viliina kääntyi hyvästiä heittämään ja puolusteli: - --- Enhän minä pahastunut, mutta hävettää, kun isäntä sillä lailla -sanoi. - --- Ei niistä vanhain miesten leikkipuheista pidä olla millänsäkään, -lohdutteli Laulainen. Minuun saisi Viliina pahastua, kun olin kovin -huoleton huvimatkatoveri. - --- Minäkö nyt siitä, ihmetteli Viliina. Olihan opettajalla -parempaakin huolehtimista sillä matkalla. - -Kahden jäätyä näytti Juutinen saaneen hauskan ajatuksen ja vetäen -Laulaista syrjempään joukosta alkoi iloisesti: - --- Sinä et katuisi, jos nyt tuolla lailla alkuun päästyä vähän -pitemmältäkin seuraisit tuota Viliinata. - -Laulainen ei hämmästynyt ollenkaan, vaan ajatellen laskea leikkiä -ystävänsä mieliksi virkkoi: - --- Johan minä katsoin sillä silmällä silloin teille tullessa. - --- Joko! ihastui Juutinen. Kyllä sitä ansaitseekin katsoa. Se on -järkevä ja siveäkäytöksinen tytär, ei ollenkaan isäntää. - --- Taitaa olla, myönteli Laulainen. Ja jospa hänessä pieniä puutteita -olisikin, niin peittyyhän ne niillä isän pyörittämillä penneillä. - -Juutinen katsahti tämän kuultua terävästi ja virkkoi: - --- Ivallahan sinä veitikka taidat puhuakin koko asiasta, mutta siinä -et ajattele oikein. Ei ne isän pyörittelemät pennit tyttären arvoa -alenna. Mutta jos sinä luulet niistä arvosi alenevan, niin anna -pennien jäädä, jos saisitkin tyttären. - --- Siinäpä se vielä on, virkkoi Laulainen koettaen olla vakavana. -Eihän tuota ole muutkaan saaneet. - --- Ivalla sinä senkin sanot, varoitti Juutinen. Sinä luulet, ett'ei -Viliina isänsä huonon maineen tautta kelpaa kellekään, mutta siinä -sinä taas erehdyt. Sitä saat paremminkin ajatella, että kuka -Viliinalle kelpaa, sillä kyllä hän tietää, mikä hän on ja mitä -hänellä on. - --- Sittenpä se näin kodittomalle kosijalle kääntäisi... - --- Selkänsäkö? kysyi Juutinen. - --- Aivan niin. - --- Eikö mitä. Onhan sinulla virka ja vielä suuremmassa pitäjässä -kuin tämä. Olethan sinä kuullut että nykyajan tyttäret ovat hulluja -menemään pienellekin virkamiehelle. - --- Hulluja kyllä ovat, vahvisti Laulainen, alkaen tulla vakaviin -ajatuksiin. Häntä halutti jo vaihtaa puheenainetta ja lisäsi: - --- Mutta joka näkee tuonkin Mantusen perheen köyhyyden, niin -eipä siihen iloon hyvin riennä. Nyt se polonen rupeaa köyhyyden -pakoituksesta haudankaivajaksi. - --- Niinkö, ihmetteli Juutinen. - --- Niin, se on aivan totta, vaikka salassa ne vielä pitävät. -Mutta etteköhän te pitäjän isännät löytäisi sille jotain -sopivampaa sivutuloa, että tuo raukka saisi pitää virkansa. Hänen -todistuksillaan ei ole toivoa paremmista opettajan paikoista. -Puuhaisitte hänelle joko rokottajan taikka lainajyvästönhoitajan -ammatin, tai mitä hyvänsä, jota voisi väliaikoina toimittaa. Mantunen -on minun ymmärtääkseni rehellinen mies, ahkera ja hiljainen opettaja. - --- Hyvä ja rehellinen mieshän Mantunen on, kyllä sitä pitäisi auttaa, -myönteli Juutinen melkein heltyneenä. Mutta miksi et koskaan puhunut -omasta puolestasi näistä viroista? - --- Oma puhe ei auta, eikä siihen ole aina luottamistakaan, vastasi -Laulainen. - --- Kyllä sinuun olisi luotettu, sanoi Juutinen. Mantusta ehkä -epäilevät hitaiseksi ja taitamattomaksi kirjanpitoon, ja saisiko -jyvästön hoitajana takausmiehiäkään. Mutta jotain sille olisi -hommattava. Jos jäisit tänne, niin käytäisiin yhtenä puhumassa -Mantusen puolesta näille pitäjän merkkimiehille. Minä puhuisin sitten -sinunkin puolestasi, ei kunnan miehille, vaan tälle, joka äsken tässä -kävi ja sitten siellä kotona olevalle. - --- Ei tällä viimeisellä asialla ole kiirettä, naurahti Laulainen -ajatellen samalla aivan toista tyttöä. Mutta tuo Mantusen asia -koskee niin ikävästi mieleen, että jos siitä lasten opettamisesta -Leppämäellä ei tule mitään, niin minä tulen aivan tuon asian tautta -uudestaan. - --- Jospa nyt poikaviikarit arvaisivat olla niin pahankurisia, että -jättäisit heidät kesäksi rauhaan, toivotti Juutinen. - -He lähtivät katselemaan ja kuuntelemaan lopputoimituksia. Laulainen -esitteli, että jos menisivät yhtenä puhuttelemaan maisteri Eskolata. - --- Ei mennä, kun on toisten tuntemattomain herrain seurassa, epäsi -Juutinen. Se on toista jos olisi yksinänsä taikka tulisi kotiin. - -Juutinen lähtikin kohta pois, ennättääkseen ennen aamua kotiinsa. -Laulainen jäi vielä juhlakentälle ja piti silmällä, milloin laulajat -aikoivat lähteä pois ja meni silloin heittämään maisteri Eskolalle -hyvästiä ja kysyi samalla oliko tällä enää mitään sanomista. - --- Ei minulla enää mitään erityistä sanottavaa ole, vastasi maisteri. -Kehotan vaan siellä kotipitäjässä antamaan samoja neuvoja kuin -täälläkin kulkiessa annettiin. Milloinka opettaja menee sinne? - --- En ole vielä päättänyt. Ehkä huomenna, vastasi Laulainen. - --- Tänäkin iltana lähtee laiva yötä myöten sinne, huomautti maisteri. -Minä jään tänne vähäksi aikaa kalastelemaan, sillä tänään ilmoitti -herra Finberg kirjeessä, ett'ei hän tule enään sinne entiseen -paikkaan ruokatoveriksi. - --- Vai niin, vai tänne te jäätte, virkkoi Laulainen. Maisterilla oli -kiire toisten laulajain mukaan ja hän heitti vielä kerran hyvästi. - - - - -VOITTOJA. - - -Kaikki, jotka olivat saaneet numeroarpoja, alkoivat rientää voittojen -jakopaikalle. Laulaisen arvat olivat olleet tyhjiä, niin omalla -kuin Annankin onnella ostetut. Siitä huolimatta täytyi hänen mennä -jakopaikalle tietämään, mistä kautta ennakko-arpojen ostajille voitot -lähetetään, jos niitä on sattunut tulemaan. Siellä oli myös hyvä -tilaisuus pyytää tuttavia lahjoittamaan Leppämäen lainakirjaston -aluksi kirjoja, joita oli sadottain arpajais-voittoina. Alussa tuli -jakohuoneessa tavaton ahdinko, niin että Laulainen jäi ulkopuolelle -ja hyökkäsi jokaiselta kirjan voittaneelta tuttavalta kyselemään, -että onko ennestään samanlaista kirjaa, jos on niin, voisiko -lahjoittaa Leppämäen kirjastoon. Harvoin sattui olemaan entisiä, -useampi lahjoitti siitä syystä, ett'ei kirja ollut mieleinen. -Ei niistä kaikki kirjat olleet Laulaisellekaan mieleisiä, mutta -kiitellen ne oli otettavat vastaan, kun kerran sai. - -Kun tilaa tuli huoneeseen, siirtyi hän sinne, jossa parhaallaan -laskettiin alas seinän kauneinta koristusta, kirjoituspöydän -alusmattoa. Tanakka, pulleaposkinen maalaispoika katsoi jännityksellä -seinältä irroittamista, sillä matto oli hänelle tuleva. Jakaja-neidit -keräytyivät tämän heidän loistovoittonsa ympärille ja yksi meni pojan -luokse ja virkkoi mielistellen: - --- Ettehän te tee tällä mitään. Myökää, saatte 10 markkaa. - --- En minä, jurahti poika. - --- Saatte 15 markkaa. - --- En minä näin heti myö mistään hinnasta, sanoi poika päättävästi ja -ojensi kätensä ottamaan. - -Poika sai maton ja heitti sen huolimattomasti selkäänsä. Neidit -kääntyivät nyrpeinä jakamaan voittoja muille. - -Kohta tuli oikein muhkea herra, jolla oli kourallinen numero-arpoja. -Tämä herra oli ollut juhlakentällä neitien ihailtavimpia arpojen -ostajia ja nyt riensi yksi neiti häntä hymyssä suin palvelemaan. -Mutta miten onneton hän olikaan, kun ensimmäisenä täytyi nostaa -pöydän alta suuri tuohikontti. Voi miten mieleistä olisi ollut tälle -monen kymmenen markan edestä ostaneelle ojentaa se matto, jonka poika -sai, mutta kun kontti... Herra ei ajatellut aivan samoin. - --- Tämäpä hauska voitto! huudahti hän ja nakkasi kontin selkäänsä. - -Se hyvitti paljon neidinkin mieltä ja hän virkkoi: - --- Siihen saatte tavarata. Täällä on kalakukko. - --- Minähän olenkin onnen poika, riemastui herra ja otti konttinsa, -jonka pohjalle asetteli kalakukon hyvin huolellisesti. - -Sitten tuli pöytälamppu ja kaikkea muuta kalliimpaakin kuin kontti ja -kalakukko, vaan joita herra katseli aivan välinpitämättömästi. Vasta -sitten antoi niille tilaa kontissa, kun neiti asetti kalakukon päälle -paperin ja vakuutti, ett'ei se muiden tavarain painosta rutistu. - -Laulainen katseli syrjästä ja ihmetteli, että mitä tämä kontin ja -kalakukon ihailu merkitsee. Hän itse ei, suoraan tunnustaen, ottaisi -niitä kannettavaksensa toiseen pitäjään. Mutta tämä herra nähtävästi -kantaa ja ehkä kehuukin tuttavillensa voittojaan. Onko se sitten sen -vuoksi, kun ne ovat voittoja? Mutta ovathan muutkin tavarat voittoja. - -Laulainen ei päässyt tämän ongelman perille, sillä joku tuttava sai -taas kirjoja, joita täytyi lähteä kerjäämään. - - - - -PALUUMATKALLA. - - -Aurinko oli jo jonkun aikaa ollut laskeutunut, kun jakopaikan ovi -suljettiin. Laulainen käveli verkalleen kirjapakka kainalossa ja -kuunteli, kuinka kärryt jyrisivät ja airot kolkkivat ihmisten -rientäessä kotiinsa. Lähtevä laivakin vihelsi ensimmäisen kerran. -Kaikilla oli kiire kotiin kertomaan, mitä olivat nähneet ja -voittaneet arpajaisissa. - -Laulaista alkoi vaivata ikävä yksinäisyyden tunne. Hän oli kyllä -aikonut viipyä täällä muutamia päiviä, mutta mitäpä varten -oikeastansa viivytteleisi. Laiva lähtee. Niin sanoi maisteri -Eskolakin ja ehkäpä tämä oli hyväntahtoinen viittaus, että mene vaan -sinne omille olomaillesi, siellä on sinun paikkasi puhua, eikä täällä -säätyläisten seurassa. Hän teki nopean päätöksen ja alkoi astua -ravakasti matkalaukkuansa noutamaan. - -Aivan viimeisellä minutilla saapuivat arvokkaimmat vieraat -laivarantaan. Ne olivat varakasta väkeä, arpajaisiin toivotuimpia -vieraita, vaan joiden oli jouduttava kaupunkiin virkatoimiinsa, -taikka muuten mukavampiin yöpaikkoihin. Tuttavia ja muita uteliaita -oli heitä saattamassa rantaan, jossa sitten nenäliinat liehuivat, -kunnes laiva katosi niemen taakse. - -Laulainen seisoi laivan kokassa ja katseli tuttuja rantoja. -- -Tuossa on tuo kaunis, kalarantainen Lehtosaari, hän ajatteli. -Soutelee siellä nytkin yksi kalastaja vähän ulompana saaren -rannasta. Hän tähysteli kalastajan liikkeitä, arvataksensa niistä, -mitä se siinä tekee. Vene kulki hitaasti. Näytti nytkähtävän joka -vetäisyn perästä taaksepäin. Sillä oli jotakin painavata vetämistä. -Nyt hän muisti Mantusen. Varmaan se raukka harailee yhä vielä -hävinneitä verkkojansa. Ei se ole kukaan muu. Siinä on ollut hänen -arpajaishuvinsa. Riittää kärsivällisyyttäkin hakea neljää verkkoa -näin pitkään, ihmetteli Laulainen. Enintään kahdenkymmenen markan -vahinko. Heittäisi jo tuonne. Mutta kun ajatteli tarkemmin, mikä -työ niissä on ollut kutoessa ja laittaessa, ja mitä ne merkitsivät -Mantusen taloudessa, niin ei asia ollutkaan vähäpätöinen. Laulaisen -sääli köyhää virkaveljeä kohtaan uudistui ja hän heilutti sille -nenäliinaansa ystävyyden merkiksi. Mantunen nähtävästi huomasi -nenäliinan liehutuksen, mutta hän ei uskonut sitä hänelle kuuluvaksi. -Kukapa tuolla laivassa tietäisi hänen olemassa olostansa? - - - - -LAULAINEN LUULI JULJANAN TULLEEN HULLUKSI. - - -Annalle lähetetyssä kirjeessä mainittu viipymisaika ei ollut vielä -ohitse, kun jo Laulainen lähti Leppämäen kylälle. Asian nimenä oli -nuo lainakirjastoon saadut kirjat, jos ei lasten opetusta heti -alkaisikaan. Kirjoilla oli olevinaan kiirein, vaikka suurin kiireen -syy asui syvemmällä ja ilmeni yksinäisyyden hetkinä hyräilyssä: -"tuonne taakse metsämaan sydämmeni halaa". Matkalle lähdettyä hän -olisi toivonut itsellensä linnun siipiä, että olisi voinut lentää -metsämaan kivisten ja kaitain polkujen ylitse muutamissa minuuteissa. - -Mutta samoin kuin lintu hiljentää lentoaan valitun pesäpaikkansa -lähestyessä, istahtaapa usein viereiseen puuhunkin kuullakseen -onko kaikki ennallaan ja rauhallista, samoin Laulainenkin asteli -miettiväisempänä kylän lähestyessä ja poikkesi taas janon nimellä -Juljanan mökkiin. Hänestä ei Juljana ollut mikään ihailtava ihminen, -mutta tuollaisena kyläkuntansa asiain ylivalvojana sai siltä kuulla -turhan tarinan seasta joko varoittavan taikka ilahuttavan sanan. -Hänpä se oli ensimmäisenä huomauttanut Annastakin. - -Vieraan tupaan astuessa kilistyivät Julianan pienet silmät -ihastuksesta. Mutta kun hän oli nyt arkivaatteissaan, toimitti vasen -käsi tervehtimisaikana vaateharjan virkaa. - --- Eipä ollut opettaja ylpeä, kun tuli toisenkin kerran meillä -käymään, alkoi Juljana kiitellä. Nyt on aikaa istua, nyt ei ole ilta -myöhä niinkuin keväällä. Ja nyt minulla on paljon kertomista, vaikka -kyllähän siellä kylälläkin kuulette. - -Laulaista jo salaa nauratti tämä esipuhe, vaan ett'ei näyttäisi -kuulemista varten tulleen, hän pyysi juomista. Juljana lähti heti, -vaan viipyi ihmeellisen pitkän aikaa edelliseen verraten. Jo tuli, -mutta -- parhaissa pyhävaatteissaan. Laulainen jo ihmetteli tätä -kunnianosoitusta ja vielä enemmän kun Juljana alkoi puhua. - --- Ette usko mitä ne ovat puuhanneet sillä aikana siellä kylällä, kun -sinne rakennetaan kansakoulu siihen Alapihan ja Yläpihan rajalle. -Ja kun siinä katolla on sellainen kuin kirkon torni, vaikka vähä -pienempi ja siinä tornin nenässä suuri huivi, vai lakanakohan lienee. - -Laulaista ei enää naurattanut. Hän oli aivan varmassa vakuutuksessa, -että Juljana on tullut mielivikaiseksi. Hän ajatteli pötkiä pakoon, -mutta kun näki Juljanankin ihmettelevän hänen hämmästystään, niin jäi -kuulemaan lisää. - --- Se on ihan totta, vakuutti Juljana. Minä katsoin aivan omilla -silmilläni, kun Anna näytti sitä koulun kuvaa minulle. Siihen tulee -näet Anna opettajaksi, kun käypi ensin sen seramiinin koulun. - -Nämä olivat jo enemmän täysijärkisen sanoja, niin että Laulainen -kysyi: - --- Kuka tulee opettajaksi? - --- Anna, Alapihan Anna, tolkkusi Juljana. Sille on jo viime viikolla -käytynä kysymässä paikkaa sinne seramiinin kouluun ja nyt se -lukee ruotsia aivan niinkuin herrasryökkynät, eikä se enään jouda -maitohuoneessa olemaan, käypi vaan kiireellä piikoja neuvomassa. - -Laulainen oli vieläkin aivan ällistyneenä ja kysyi ihmetellen: - --- Kuka siellä on sellaiset puuhat saanut aikaan? - --- Se herrahan se on puuhannut kaikki, se Helsingin herra, se -arkintähti. Se käveli viime viikon alussa talosta taloon Alapihan -isännän kanssa ja sitten ne isännät tulivat sinne Alapihaan ja -siellähän ne päättivät sen koulun ja siellähän se Anna näytti -sitä arkintähen tekemää koulun kuvaa ja kyllä se näyttää sitä -opettajallekin, kunhan menette sinne. - -Laulainen alkoi jo vähän käsittää asiata ja kysyi: - --- Mikä se on se herra? Onko se nimeltään Finberg? - --- Niin se on, Vimperi se on, muisti Juljana. Se on semmoinen -pystytukkanen ja puhuu hyvin somasti semmoisella herrain kielellä. -Se piti viime sunnuntai-iltana luennon, samalla lailla kun opettaja -tässä keväällä. Vaan se oli paljon somempi ja se nauratti, kun se -mongerti runolinjasta ja ruunan peristä, niin ett'en minä ymmärtänyt -ihan mitään, katsoin vaan ja nauroin kun se herra mallasi käsillään, -mitenkä Lotta Säärtti seisoi sodassa. - -Laulainen jo ymmärsi. Finberg on pitänyt tuon haluamansa luennon -Runebergistä. Mutta puhe Annasta oli vielä hämärätä ja hän kysyi: - --- Mitä Juljana sanoi, että Anna lukee ruotsia kuin kaupungin -ryökkynät? - --- Niin se lukee, todisti Juljana. Siellä seramiinin koulussa kuului -pitävän osata ruotsia. Ja nyt se herra sitä opettaa. Oli kirjoittanut -pitkän paperin täyteen niitä sanoja ja minä kuulin omilla korvillani, -kun Anna luki, että jakkara tallar ja hammasrattaat ja siinä nyt oli -jos mitä. - --- Vai niin, hymähti Laulainen päätänsä pyöräyttäen. Siinäkö -Alapihassa se herra asuu? - --- Siinähän se asuu ja sehän se oli Annan puolesta kirjoittanut sinne -ja katsellut Annan todistuksen ja sanonut, että kyllä se pääsee sinne -seramiinin kouluun. Ja pääseehän se ihan varmasti, kun Putkinotkon -emäntä oli jo keväällä nähnyt unen, että Annasta tulee opettajatar ja -että se menee lukemaan. - --- Jopa sitten on varma, hymähti Laulainen. Häntä olisi naurattanut, -mutta harmitti kuitenkin enemmän. Tuo sama uni oli keväällä merkinnyt -aivan toista, vaan nyt se on sovellutettuna tähän asiaan. Tämä -selitys mahtaakin olla mieleisempi molemmille. - -Hän ajatteli, että olisi ehkä viisainta kääntyä tästä takaisin, -mutta silloin tulisi liika paljon luottaneeksi Juljanan puheisiin. -Hän päätti heti käydä ottamassa tarkemman selvän asioista. Juljana -ei olisi näin pian päästänyt, vaan kun ei saanut viipymään niin -lähti mukaan. Sanoi olevan asiata isäntätaloonsa, jossa on miehensä -työssä. Laulainen ei ollut mielissään matkatoveristansa, mutta eihän -sitä sopinut kieltääkään. Nyt se kulki aivan rinnalla ja parpatti -lakkaamatta tuosta herrasta ja Annasta, mutta ei sanallakaan -viitannut sinnepäin, että se olisi Laulaiselle sopiva. - -Kylän lähelle tultua Laulainen poikkesi toiselle tielle. - --- Eikö opettaja tulekaan Alapihaan? kysyi Juljana jääden tielle -katsomaan. - --- Kyllä tulen, vaan käyn ensin täällä Yläpihassa, vastasi Laulainen -mennessään. - --- Minäpä kerron että tulette, huusi Juljana jälkeen. - -Kertokoon vaan, ajatteli Laulainen. Yhä enemmin alkoi vaivata se -paha aavistus, että jos Juljanalta saadut tiedot ovat tosia, niin -hän ei kenties olekaan odotettu vieras missään suhteessa, tuskin -opettajanakaan. - - - - -JOHTOKUNNAN JÄSEN. - - -Yläpihan isäntä oli lastualla haraviin varsia veistelemässä, rakas -piippunsa hampaissa. He alkoivat puhella hyvistä ilmoista ja -heinänkasvusta. Laulainen odotti turhaan Hukkasen alottavan puheen -kouluasioista, joita kuulemaan oli pääasiassa poikennut. - --- Tokko tänne on verestynyt mitään sitten viime näkemän? kysyi hän -itse aluksi. - --- On tänne vähän verestynyt, vastasi Hukkanen ja nosti päänsä -pystympään. Nyt se kansakoulu päätettiin rakentaa ja minutkin -valittiin siihen johtokunnan jäseneksi. - --- Täällähän on suuria asioita saatuna aikaan, ihmetteli Laulainen -tietymättömänä. Mitenkä se niin sukkelaan kävi ja keväällä melkein -kaikki vastustivat? - --- Tänne sattui tulemaan sellainen herra, joka osasi tehdä -koulun kuvan ja tiesi antaa niin hyviä neuvoja, ett'ei se koulun -rakentaminen maksa meille mitään, selitti Hukkanen kuten ainakin -asian tunteva johtokunnan jäsen. - --- Onpa se osava ja paljon tietävä herra, kiitteli Laulainen, vaikka -mielessä myllerteli aivan harmillisia ajatuksia. - --- On se osava, vahvisti Hukkanen. Kuuluu osaavan tehdä vaikka kirkon -kuvia. - --- Tehdäänkö tästä koulustakin kirkon näköinen? - --- Ei toki aivan kirkon näköinen, vaan on siinä tuon pienen -sormenpään kokoinen torni. - --- Vai niin, hymähti Laulainen. Mihinkä paikkaan se koulu rakennetaan? - --- Tuonne peltojen perille. Minä lahjoitin sille kokonaisen hehdon -maata ja Niiranen lahjoitti toisen hehdon. - --- Ei Kokkonen lahjoittanut? - --- Kokkonen koetti karjua kovasti vastaan, vaan ei se nyt auttanut. - --- Mitenkä heti se koulu rakennetaan? - --- Ei siihen ole kiirettä, sillä tämä Alapihan Anna aijotaan ottaa -opettajattareksi, vaan se kuuluu viipyvän siellä seminaarissa neljä -vuotta. - -Nyt oli Laulainen selvillä asioista, vaan päätti käydä useamman -luona, nähdäkseen tokko niistä yksikään muistaa keväällisiä puheita. -Hän heitti hyvästit Hukkaselle ja lupasi palatessaan viipyä enemmän -aikaa. - - - - -NIIRANEN OLI YSTÄVÄLLINEN. - - -Alapihaan meno ei maistunut enään niin suloiselta kuin keväällä, -mutta täytyi nähdä omilla silmillä. Hän antoi kirjapakan heilua -huolettomasti kädessään, että huomaisivat ja ymmärtäisivät hänen -kulkevan kirjaston perustuspuuhissa. Ja ainakin hänen tulonsa oli -huomattuna, sillä Niiranen tuli rappusille vastaanottamaan ja vei -suoraan kammariin. - --- Meillä asuu täällä nurkkakammarissa se herra Finberg, jota -opettaja oli neuvonut tulemaan tänne meidän kylälle, kertoi Niiranen -huoneeseen astuessa. Nyt näkyy menneen lammille soutelemaan. - --- Niin, näinhän minä sen herran pari kolme viikkoa takaperin, sanoi -Laulainen suopeana ystävällisestä vastaanotosta. - --- Se oli oikein hyvä asia että neuvoitte, kiitteli Niiranen -mielissään. Tämän herran avulla minä sain sen kouluasian menemään -aivan niinkuin ajattelin. Käytiin vaan selittämässä, että otetaan -rakennuslaina ja näytettiin koulun piirustus, niin melkein kaikki -muut paitsi Kokkonen antoivat nimensä suostumuksen alle ja silloin -siinä ei ollut kokoontultua mitään kiistelemistä. Nyt ei ole enää -muuta pelkoa kuin että Anna onnistuisi seminaarin tutkinnossa. - --- Kyllä Anna onnistuu, sanoi Laulainen ajatuksissaan. - --- Niinhän sitä on herra Finbergikin vakuuttanut ja se on jo -opettanut Annalle ruotsinkieltä. - --- Kyllä se sitten. - --- Siinä toivossahan tässä ollaan. Mutta nyt pitää opettajan ruveta -kirjoittamaan lehteen siitä tieasiasta, josta keväällä puhuttiin. - --- Isäntä muistaa vielä sen. - --- Jo toki muistan, vaan jos opettajalta on unohtunut, niin minä -selitän uudestaan ne matkat. - --- Kyllä minä muistan, ei tarvitse, epäsi Laulainen. Hänellä ei -ollut tällä kertaa kärsivällisyyttä kuunnella uudestaan tuota pitkää -selitystä. Toista oli keväällä, jolloin toinen ihanampi ajatus teki -Niirasen pitkätkin selitykset mieluisiksi. Silloin toki tuli Anna -istumaan toiselle puolelle pöytää isän poissa ollessa, mutta nyt oli -epätietoista näyttäytyikö ollenkaan. - -Niiranen alkoi kaipailla, että miksei tuotuna vieraalle kahvia ja -meni kiirehtimään. Takaisin tultuansa hän selitti, että kuuluivat -odottaneen sitä herraa tulevaksi yhtäaikaa kahville. Laulainen -ajatteli, että tietääpä tuon, sehän täällä näkyy olevan kaikki -kaikessa. - -Herran odottamisesta oli nähtävästi luovuttu, sillä Anna tuli -kohta tuomaan kahvia. Hyvän päivän vastaus ja tarjoaminen oli -niin kiireellistä, kuin jos toisessa huoneessa olisi ollut pata -kuohumassa. Iloisesta katseesta ei näkynyt jälkeäkään. Laulainen -näki että hän tekisi mieliksi, jos tempaisi tarjottimelta kupit -yhtä kiireesti kuin seppä tempaa pihdistä pudonneen kuuman raudan -pajan lattialta. Mutta hänessä heräsi vastustamishalu, ja liikkuikin -tavallista hitaammin ja alkoi puhella niinkuin ei mitään ymmärtäisi. - --- Nyt minä toin lisää kirjoja siihen perustettavaan kirjastoon. -Niitä on toistakymmentä kappaletta. - -Annaa ei näyttänyt asia yhtään innostuttavan. Aivan -välinpitämättömästi hän vastasi: - --- Vai niin monta. - --- Jo niistä nyt kykenee kyläläisillekin lainaamaan, lisäsi -Laulainen. Tottahan neiti Anna ottaa kirjaston hoitaakseen? - --- En minä mitenkään jouda. Ottakoon isä jos tahtoo. - -Anna meni kiireesti pois ja Laulainen oli pannut merkille, ett'ei -tämä katsonut kertaakaan silmiin niinkuin keväämmällä. Tämä kaikki -oli luultavasti kiitos kirjeestä, ajatteli Laulainen, taikka -katumuksen osoitus siitä kun oli muutamia viikkoja takaperin -erehtynyt puhelemaan mitä ystävällisimmin näin halpa-arvoisen -henkilön kanssa. - -Hän päätti jatkaa kiusantekoa ja alkoi toista kertaa kahvia antaessa -kysellä, että milloinkahan se iltama pidettäisiin lainakirjaston -hyväksi. Anna ei kuulunut joutavan sitäkään ajattelemaan. - -Nyt oli Laulainen nähnyt ja kuullut tarpeekseen ja ilmoitti -lähtevänsä matkaa jatkamaan. - --- Pitää toki olla talossa yötä, kun on kerran tänne asti tullut, -esteli Niiranen. Onhan meillä se herra, vaan sopii tässä siltä -olemaan. - --- Kiitän paljon, vaan en nyt malta viipyä, sanoi Laulainen. - -Ennen lähtöä palasi herra soutelemasta ja yrkäiltyänsä vähän että -tunteeko eli ei, tuli tervehtimään. - --- Miten ne matka, kuin myöskin juhlalla onnistuivatden? kysyi -Finberg kääntyen vastausta odottamatta kammariinsa. - -Herran tulo oli pidetty silmällä. Anna vei sille kohta kahvia ja -Laulainen huomasi harmilla, että herran kammarista palatessa näkyi -Annan kasvoilla samallainen iloisuus kuin keväällä. - -Nyt hän ei enään kuunnellut isännän estelyjä, vaan heitti hyvästi ja -meni katselemaan muita joukkoja. Emäntäkin kummasteli näin kiireistä -käyntiä, mutta Anna ei puhunut mitään sinne päin, pisti vaan kättä -kylmästi, ja antaen samassa keväälliset kirjat, "Neuvonantajan" ja -"Tintta-Jaakon", virkkoi: - --- Tässä ovat nämä. Kiitoksia lainan edestä. - -Laulaiselta pääsi kirjoja ottaissa kummastuksen hymähdys, joka -sanoiksi sovitettuna merkitsi, että olisinpa minä jo ymmärtänyt -asian ilman tätäkin tekoa. Hän vei kirjat toisten luokse ja kehoitti -isäntää pitämään huolen niistä. - --- Kylläpähän, kylläpähän, myönteli Niiranen ja muistutti sitten -erotessa, että siitä tie-asiasta pitäisi kirjoittaa lehteen. - --- Pitänee ajatella, vastasi Laulainen ja alkoi kävellä Kokkosen -taloon päin. - -Hän katsahti ympärillensä, mutta maisemilta oli keväällinen viehätys -kadonnut, vaikka olivat kauniimpia kuin silloin. -- Kyllä se on -totta, että äänetön on hulluista viisain, ajatteli hän. Olisinpa -osannut pitää suuni kiini ja ollut ylistelemättä tätä kylää tuon -mokoman "arkkitähen" kuullen, niin ei se olisi täällä rehentelemässä. -Nyt se on jokaisen mielestä niin ihmeellinen olento ja hyvä, että -kylläpäs Annakin... Hm. Jospa aavistaisi, kuinka makeasti se -jälestäpäin nauraa näillä "moukilla", kunhan pääsee sellaisten -seuraan, joiden kanssa puhuessa ei kieli kammertele. Kokkonen on -luultavasti ainoa, joka ei ihaile tätä ja hän ehkä muistaa, mitä -keväällä puhuttiin kouluasioista. Siinä ukossa on paljon samaa kuin -Juutisessa. Kohta sen näki. - - - - -KOKKOSEN LUONA. - - -Laulainen ei ennättänyt vielä istua Kokkosen kammariin tultua, kun jo -ukko alotti: - --- Tulitpa hyvään aikaan. Täällä on tehtynä niin paljon vääryyttä -salaisesti ja julkisesti, että sinun pitää siitä heti kohta -kirjoittaa sanomalehteen. - --- Mitä vääryyttä täällä on tehtynä? kysyi Laulainen. - --- No, etkö sinä ole kuullut että tänne on päätettynä rakentaa se -koulukartano? - --- Kuulin minä siitä tuolla Alapihassa. - --- Kysyt sitten vielä: mitä vääryyttä. Suoraa petostahan se -on selittää, ett'ei rakennus maksa meille mitään, kun otetaan -rakennuslaina. - --- Kuka sitä on niin selittänyt? - --- Se herran roikale. Etkö sinä ole sitä kuullut? kivahti ukko. -Tuhannen kattilastako tuo lienee tänne viskattukaan. - -Laulainen katsoi vähän peläten, että jos ukko on kuullut herran tulon -hänen ansioksensa, niin se pian aikaa heläyttää korvalle. Laulainen -ei uskaltanut hiiskua minnekään päin herran "viskaamisesta", alkoi -vaan selittää, että se näkyy olevan niin huono suomen puhuja, -ett'eivät ole ehkä ymmärtäneet. - --- Niinhän se oli, vahvisti Kokkonen. Mutta kyllä Niiranen ymmärsi, -vaan se on aivan tahallaan selittänyt tuhmemmille että laina on -sama kuin lahja, vaikka laina on sama kuin velka, ja velasta pitää -maksaa sekä korko että viimein päävelka, joten rakennus tuleekin -kalliimmaksi. Siitä sinun pitää kirjoittaa paikalla ja sanoa että se -on suoraa petosta. - -Laulaista epäilytti tämä kirjoituksen aine. - --- Se on syytös törkeästä petoksesta ja jos sitä ei saa toteen, niin -me molemmat joudutaan linnaan. - --- Ei jouduta linnaan, väitti Kokkonen. Minä en sitä pelkää, mutta -jos sinä pelkäät niin kirjoita nyt aluksi vähän varovammin, että -täällä on kyläläisiä houkuteltu ja narrattu. Loppuun vaan panet -uhkauksen, että jos eivät lopeta heti koko puuhaa, niin asia ei jää -tähän. - -Laulainen ajatteli vähän aikaa ja sanoi: - --- Ei minua haluta kirjoittaa tälläkään tavalla. - --- Miksei haluta, kivahti Kokkonen. Pelkäätkö vihoja, vai toivotko -pääseväsi siihen kouluun opettajaksi? Pitkään saat odottaa. Ei -ne sinua enään kaipaa, ei nyt eikä sittenkään, jos koulukin -rakennettaisiin. Vai puhuiko Niiranen mitään näistä asioista, kun -tullessasi kävit siinä? - -Laulaisesta ei ollut asian todeksi tunnustaminen oikein mieleistä, -vaikkakin se alkoi entistä enemmän harmittaa. - --- Ei puhunut mitään, sanoi hän viimein hitaasti. - --- Siitä nyt näet, ilkkui Kokkonen. Muistatko mitenkä laajana -oli Niirasen suu keväällä huutaissa, että otetaan tämä Laulainen -opettajaksi. Se oli vaan sitä varten, että ajaisit hänelle kiinni -haluttua saalista, mutta kun se on saatu käsiin, niin saat, niinkuin -koira, potkun kylkeesi. - -Laulainen oli aikonut olla ilmaisematta sisällisiä mielialojaan -ukolle, mutta nyt se sattui koskettelemaan juuri jännitetyimpiä -kieliä, jotka väkisenkin äännähtivät. - --- Niin, potkuja täällä näkyy saavan vähäoppinen joka puolelta, -hän sanoi. Ei täällä tarvitse suutaan avata, eikä yrittää mitään, -jolla ei ole arvonimenä joku vingervonger ja joka ei osaa mongertaa. -Niitä kyllä kuunnellaan ja kumarretaan missä hyvänsä. Tämäkään kylä -ei saanut kouluansa perustetuksi ilman tuota... miksi niinä sitä -sanoisin. - --- Sano roikaleeksi, kehoitti ukko. Siksi minä olen sanonut. Sen -roikaleen ansiota tämä on. Piirustuksetkin oli muka tehnyt ja -arkkitehtiksi oli sanonut saavan "karahtyörätä". Mahtaneeko olla -kunniallinen mieskään, kirjaton roikale. Lähettää ruununkyydillä -kotipuoleensa. - -Laulaisen täytyi jo pysäyttää ukkoa. - --- Kunniallinen mies tämä on, minä tiedän sen varmasti. - --- Olkoon sitten kunniallinen, kivahti ukko. Mutta olisi ollut -sotkematta meidän asioita. Niiraseltahan siihen on kuteet ja loimet. -Sehän sitä talutti talosta taloon ja kuuluu nyt elättävän kuin -parasta pappia. Eikö tuo toivone vävykseenkin. Menisi kaiketi se -tyttö kelle hyvänsä, joka vähänkin haiskahtaa herralle, johan se -oli lähellä, ett'ei se sinun edellä oleva koulumestari kötkylä sitä -siepannut. Halpa se oli Niirasen mielestä, koska nousi toraan. Et -sinä ennättänyt vielä sotkeutua. Sinulla saattaa olla vähän enemmän -järkeä... Mutta niin minä olen siihen Niiraseen suutuksissani, että -sanoisin kutti parhaiksi, jos saisi siitä roikaleestaan sellaisen -kesävävyn, kuin joskus ennenkin kuuluvat saaneen. - -Laulainen olisi varmaan kiivastunut kovasti, jos muutamia tuntia -ennen sattui kuulemaan näin Annan kunniata loukkaavia sanoja. Nyt ne -eivät koskeneet niin kipeästi, mutta kumminkin siksi, ett'ei voinut -jättää puolustamatta. - --- En minä usko niin pahaa Annasta, hän sanoi mitä sekavimpain -ajatusten risteillessä. Sillähän on aikomus tulla opettajattareksi ja -on jo hakenut seminaariin, ja sitten tulee tähän kouluun. - --- Menköön ja tulkoon vaikka miksi "jattareksi", mutta syön vanhat -viertovirsuni, jos se tänne tulee ja minä vielä elän, jyrisi ukko. - -Laulainen tunsi omankin arvonsa alenevan, jos antaa ukon näin solvata -Annaa ja kysyi lujemmalla äänellä: - --- Minkä nojalla isäntä voipi Annaa arvostella näin huonoksi? - --- Minä vähät hänen hyvyydestään ja huonoudestaan, kivahti Kokkonen. -Tänne se ei tule, saat uskoa. On sillä siksi näköä ja kokoa, että -kyllä sille koulunkäyneenä parempikin herra tarjoutuu ja silloin se -ei katso tänne Leppämäelle päinkään. Sanopa onko väärin arvattu. - -Laulainen meni aivan noloksi ja yhähteli että saattaisipa niinkin -käydä. - --- Niin se käypi, vahvisti Kokkonen. Rupea vaan viivyttelemättä -kirjoittamaan. En minä sinua kiirehdi, vaan että kirjoitus joutuu -lehteen. - --- Taitaa olla turha vaiva siitä kirjoittaa, esteli Laulainen. -Viisainta, jos ollaan yrittämättä. - --- Sinä olet yhäkin sen Niirasen puolella, epäili ukko. - --- En ole erityisesti kenenkään puolella, mutta asia on suoraan -sanoin niin, että kaikki sanomalehdet suosivat kansakouluja, eivätkä -painata niitä vastustavia kirjoituksia. - --- Etköhän vaan petä minua sillä lailla? - --- En petä, vakuutti Laulainen. Minä tunnen sen asian. Mieluummin ne -ottavat sellaisia kirjoituksia, joissa moititaan kiertäviä kouluja. - --- Nytpä kummissa ollaan, jahkaili ukko. Sitten tässä ei auta muu -kuin täytyy ruveta käräjänkäyntiin. - --- Ei ruveta käräjöimään, houkutteli Laulainen. Jos se on korkeimman -tahto, että ne koulut ovat tulevat, niin annetaan tulla. - --- Ei Jumala suosi petosta, eikä petoskuiskutuksia, jyrisi ukko. - --- Ei suosi, eikä tarvitse meidänkään suosia, myönteli Laulainen. -Mutta tietäähän isäntä että suurimmat asiat ovat saaneet alkunsa -petoskuiskutuksista, kuten Kristuksen kärsiminen. - --- Niin sai se asia, mutta sanopa, missä näitä kuiskutusten -suosijoita kiitellään? - --- Ei kiitellä, ei kiitellä, lepytteli Laulainen, vaan eipä käsketä -käräjöimäänkään, eikä miekkaan tarttumaan, senkin te vanha mies -tiedätte paremmin kuin minä. - --- Oikeassa sinä olet siinä, jos tässä olisi yksistään oma etu -kysymyksessä, mutta muiden puolestahan minä etupäässä riitelen, jos -riitelen. - -He väittelivät tästä asiasta vielä pitkän aikaa ja Kokkosen kiivaus -vähitellen tyyntyi. Laulainen ei halunnut riitaan yllyttäjän -mainetta päällensä, sillä hänessä oli herännyt uusi tuuma, jonka -toteuttamiseksi tarvitsi muidenkin kuin Kokkosen suosion. Hän oli -päättänyt ryhtyä kilpailuun, ja myöhemmällä, rauhallisten puheiden -lomassa otti jo asian varovasti esille. - --- Mitäs isäntä sanoisi siihen, alotti hän, jos minä siltä varalta, -että jos nämä koulun puuhaajat voittavat, kävisin tuon seminaarin ja -hakisin sitten tänne opettajaksi? - --- Niin mitenkä? kysyi Kokkonen. - -Laulainen selitti ajatuksen uudestaan ja selvemmin. - --- Vai niin, hymähti ukko. Luuletko siihen sitten pääseväsi? - --- Miks'en pääsisi, jos vaan se isännän sana toteutuu, ett'ei Anna -tule näin sydänmaalle. Helposti se muuttuu miesopettajan paikaksi. - --- Kävipä miten hyvänsä, niin tyhjän siitä nuolaset, päätteli ukko. -Kuulin, että Niirasen sisarenpoika menee samaan kouluun. - --- Sekö Samuli niminen poika? kysyi Laulainen ihmetellen. - --- Se Samuli, vahvisti ukko. Mahtaa olla yhteinen tuuma, ja kyllä -Niiranen pitää huolen että vennonvieraat syrjään työnnetään. - -Laulaisen ajatuksissa yhtyivät vanhat epäilykset ja nykyiset -vastoinkäymiset, ja se sai tuskalliselle tuulelle. Hän ei pysynyt -enää istuillaan, vaan nousi seisaalleen ja alkoi kiivastella: - --- Ei minua sitten enää aivan omin valtoinsa työnnetä syrjään. Täytyy -silloin katsoa sitäkin, kellä on entistä kokemusta opettajana ja -parhaat todistukset. - -Nyt oli Kokkosen vuoro olla rauhallisena ja hän alkoi isällisesti -surkutellen puhella: - --- Minä olen pitänyt sinua vakavana miehenä, mutta samanlainen -hapuilija taidat olla kuin kaikki muutkin nykyajan nuoret miehet. -Ei niille kelpaa enään esi-isäin ammatit eikä elantotavat. Pitäisi -päästä johonkin, muka paremmille päiville, aivan kuin tuhlaajapoika. - --- En minä pyri näiltä mailta pois, enkä paremmille päiville, vaan -että osaisin paremmin opettaa, puolusteli Laulainen. - --- Mene muille puhumaan sellaista, epäsi Kokkonen. Et vähällä -pakollakaan lähtisi koulupoikana istumaan neljää vuotta, jos -sanottaisiin, ett'ei palkkasi sieltä tultua parane. Onko väärin? - -Vastaukseksi kysyi Laulainen: - --- Millä ne kouluvelat maksaisi, jos yhtä huonolle palkalle pitäisi -tulla? - --- Löytyy niitä puolustuksia, kun ylpeys ajaa maailman kunnian -perään juoksemaan, jyrisi Kokkonen. Sinä valitat oppisi vähyyttä, -vaan Paavali valittaa oppinsa paljoutta ja sanoo sen vieneen hänet -harhaan. Kumpikohan teistä on oikeassa. Sinäkään et tarvitseisi muuta -kuin entistä oppiasi vähän karsisit ja pönkittäisit. - --- Mitähän siitä pitäisi karsia ja mitä pönkittää? kysyi Laulainen. - --- Jos et suutu niin sanon suoraan. - --- Sanokaa vaan. - --- Ulkokultaisuutta siitä saisi karsia, sanoi ukko. - -Opettaissasi ja puhuissasi tavoittelet ihmisten kiitosta, vaikka -sanotaan että "voi teitä joita ihmiset kiittävät". - --- Vai niin, yhähteli Laulainen. - --- Ja sitten sinä uskot hyvin löyhästi siihen Jumalaan, josta opetat -lapsille ja puhut muillekin, jatkoi ukko. - --- Mitenkä löyhästi? - --- Niin löyhästi, ett'et usko Jumalan elättävän sinua nykyisessä -toimessa ollessasi, vaikka et tiedä kenenkään siinä kuolleen nälkään. - -Kokkosen muistutukset sattuivat arkaan paikkaan ja koskivat kipeästi, -mutta niistä ei sopinut suuttua. Laulainen alkoi puolustuksekseen -kertoa virkaveljestänsä, Mantusesta, miten sillä on huono toimeentulo -ja mihin ammattiin se nyt hädässään ryhtyy. Ja ett'ei Kokkonen voisi -sanoa hänen aina omaa etuansa ajattelevan, kertoi senkin mitä oli -virkaveljensä puolesta puhunut ja mitä aikoivat hänen hyväksensä -tehdä. - --- Minä kuulen että siellä on mies, jossa ei ole kunnianhimoa, -virkkoi Kokkonen kuunneltuansa loppuun. Sen auttaminen olisi toista -kuin lähteä tuon Annan taikka Samulin kanssa kilvanjuoksuun. Mutta -jos siihen rupeat, niin kohta unohtuu köyhä virkaveli. - -Laulainen istui vähän aikaa ajatuksissansa ja virkkoi: - --- Menipähän omat hommat minne päin hyvänsä, niin ei virkaveljen asia -saa kokonansa unohtua. - - - - -KOLMEN VUODEN KULUTTUA. - - -Niinkuin kylmä Lapinmaa on jaettuna neljän valtakunnan kesken, samoin -Savon ja Karjalan rajamailla oleva kylmä ja karu Rumpukan perukkakin -oli jaettuna neljän pitäjän kesken. Kolmen nurkkapisteet tulivat -aivan yhteen neljännen pitäjän sivua vastaan. Pitäjästen keskustoihin -oli täältä pitkä matka ja tänne olivat asettuneet vähävaraisimmat ja -sitkeimmät köyhyyden kanssa taistelemaan. Moni heistä sortui, vaipui -suurimpaan köyhyyteen, mutta aina tuli uusia onneansa koettamaan. - -Täällä tapaamme taas muutaman ajan kuluttua Laulaisen. - -On kevät-talvi. Lauha ilma on irroittanut lumen puiden oksilta ja -pehmittänyt hangen pintaa, johon ilman kylmetessä on tullut kiiltävä -kuori. - -Laulainen on lopettanut viikon työnsä, laskenut lapset -sunnuntai-päiväksi kotiinsa ja katselee ajatuksiinsa vaipuneena -tuvan ikkunasta kiiltävälle hangelle. Paksu savu nousee läheisen -saunan ovesta. Siellä huuhtelee illan tullen ihmiset itsensä viikon -hiestä ja hautelevat väsyneitä jäseniänsä. Talon emäntä varustelee -heille parhaallaan puhtaita vaatteita, vieläpä silittääkin niitä -omalla tavallansa. Paksuja ne ovat ja paikatuita, eivätkä pitäisi -mitään hienompien ihmisten silitysraudoista, mutta emännällä onkin -silitysrautana kirves, jonka hamaralla lyöpi myttyyn käärittyä -vaatetta, niin että tuvanlattia täräjää. - --- Ei opettajakaan mene kammariin tätä jyskytystä kuulemasta, sanoo -hän toista myttyä käteensä ottaissaan. - --- En toki ole huomannut koko jyskytystä, vastasi tämä. Olen tässä -katsellut miten mainio suksenkeli siellä nyt olisi. - --- Vai ette ole huomannut, naurahti emäntä. Taitaapa olla opettajalla -tosi ikävä joukkonsa luokse, koska suksenkeliäkin niin kiittelee. - --- Kyllähän niitä kävisi katsomassa näin hyvällä kelillä, jos olisi -puoltakaan lyhemmältä matkaa, myönnytti tämä. - --- Eipä ihmekään, kun on niin nuori emäntä ja vielä pieni poika, -sanoi vaatteiden silittäjä. Kaksi vuottako kuulutte vasta olleen -yhdessä. - --- Niin, vähän kolmatta. - --- Joko olitte kihloissa tähän pitäjään tullessanne? uteli emäntä. - --- Ei oltuna kihloissa. - --- On se ollut valmiiksi katsottu, koska sitten sieltä asti piti -käydä noutamassa, uskotteli emäntä. - --- Tulihan se maantien vierustalossa nähdyksi useinkin, vastasi -Laulainen kääntyen taas katselemaan ulos. - --- Majataloko kuuluu olevan emäntänne koti? Kertovat, että siinä on -rahoja velkana. - --- En tiedä ollenkaan, en ole vielä tarvinnut pyytää. - -Hän katseli yhä ulos, mutta ennenkun emäntä ennätti jatkaa puhetta, -kysyi: - --- Onkohan se aivan varma, että tuolla Korven kylällä, rajan takana, -on ollut kiertävä koulu? - --- Niin ovat lapset kertoneet ja tiesivät että on vielä eteenkin -päin, vastasi emäntä. Aikosiko opettaja siellä käydä? - --- Niinpä ajattelin tässä, että jos saan sukset niin hiihdän sinne -yöksi ja tulen huomenna takaisin. - --- Jäätte kylpemättä, säälitteli emäntä. Sinne on matkaa vihanen -peninkulma. - --- Ei se mitään, siinäpähän virkistyy, lohdutteli Laulainen. -Haluaisin tavata sitä opettajaa ja tuttuja siellä ovat muutkin. - --- Pitää toki antaa sukset, sanoi emäntä ja lähti itse toverina -etsimään ja neuvoi tien suunnan. - -Kohta katosi Laulainen korpeen. Sukset luistivat että korpikuuset -vaan vilisivät ohitse mennessä. Tien pohjaa näkyi sen verran, ett'ei -tarvinnut peljätä harhaan joutumista. Maata peittävä hanki antoi -tälle kaukaiselle korvelle edes vähän viehätystä. Toisin oli sulan -maan aikana. Silloin ei sinne äkkinäinen uskaltanut yrittääkään -yksinänsä, jossa rämeitä kierrellessä olisi pian eksynyt. Ei siellä -seutuja tuntevakaan huviksensa kuljeskellut. Mieltä ahdisti aina se -tunne, että jos täällä kohtaa onnettomuus, eikä pääse omin voimin -eteenpäin, niin avun huutaminen on turha. - -Tien pohjalla pysyminen oli Laulaisella päähuolena. Sitä oli ajettuna -ainoastaan muutamia kertoja vähän lumen aikana syksyllä, eikä entiset -jäljet olisi ennen suvisäitä kuumottaneetkaan. - -Sukset sujahtivat metsän halki hakatun aukon ylitse. Laulainen -pysäytti kulkunsa ja peräytyi katsomaan. Siinä oli raja-aukko. Siitä -alkaa varmana toinen pitäjä. Hän oli mielissään kun joutui ennen -illan hämärtämistä toiselle puolelle ja lähti lepäämättä lykkimään -eteenpäin. Hän toivoi maisemain kohta muuttuvan, alkavan kohota -korkeammiksi, mutta joutuikin melkein aukealle suolle, jossa kasvoi -tasalatvoja, vaivaisia mäntyjä. Sellaista oli silmän kantama, useita -kilometrejä. Täällä hän olisi aivan varmaan hiihtänyt harhaan, ell'ei -tien pohja näkynyt. - -Mutta suon toiseen laitaan päästyä vilahti taas aukko. Laulainen -ihmetteli, että mikä aukko tämä oli ja muisti vasta eteenpäin -hiihtäissään, että hän onkin jo kolmannessa pitäjässä. -- Nytpä -minä saan kehua hiihtäneeni parissa tunnissa kokonaisen pitäjän -ylitse ja vielä pitkän matkan toista ja kolmatta, ajatteli hän -pyyhkien hikeä otsaltansa. Nyt oli jälellä tämä kolmas, mutta siinäpä -olikin hiihtämistä. Emäntä ei nimittänyt suotta tätä peninkulmaa -"vihaiseksi". Se oli kerrassaan suden mittaama. - -Oli jo hyvin hämärä, kun Laulainen joutui asutuille seuduille -Korvenkylään, jossa oli muutamia pieniä taloja hajallaan. Hän -suuntasi kulkunsa sitä taloa kohti, jossa tiesi koulun sijaitsevan. -Taloa lähestyessään hän kuuli että siellä kutsuttiin joukkoa -kylpemään ja kutsuissa käytettiin vanhaa tapaa, huutamista. Hän oli -asettelemassa suksiansa seinää vasten pystyyn, kun miehet tulivat -tuvasta saunaan mennäkseen. Joku seisattui ja kysyi: - --- Kuka näin myöhällä suksien kanssa romuaa? - --- Onpahan mies, joka on tänä iltana hiihtänyt melkein kolmen pitäjän -yli, vastasi Laulainen. - --- Kuka se niin voimakas on, ihmetteli mies ja tuli lähempää -katsomaan. - -Toisetkin seisattuivat. - --- Nyt minä kummissa käsin! huudahti mies. Meidän entinen opettajahan -täällä on. - --- Kuka, Laulainenko? kysyi toinen saunatielle seisattunut mies. - --- Aivan Laulainen, vastasi tämä. Onko siellä Mantunen? - --- On, on, vastasi Mantunen ja lähti harppaamaan suoraan hankea -myöten tulijan luokse. -- Tiesitkö sinä, että minä olen täällä? - --- Tiesin. Tuskinpa olisin muuten tullutkaan. - --- Sepä on hauska että tulit, ihasteli Mantunen pudistellen samalla -tulijan kättä. Mutta sinun pitää joutua kylpemään. Menkää te muut -miehet edeltä, me tullaan kohta perästä. - -Toisetkin olisivat kääntyneet tupaan, mutta Mantunen ei mitenkään -sallinut että heidän tautta talon joukon kylpy häiriytyy. Hän piti -tätä virkaveljen tuloa niin suurena kunnianosoituksena itsellensä, -ett'ei tietänyt, miten parhaiten palvelisi. - --- Kyllä sinä olet saanut hiihtää kovasti, hän säälitteli -tunnustellen hartioita. Vaatteet aivan kosteina. Nyt et saa antaa -itsesi kylmettyä. Minä annan turkin, joka kääritään ympärille saunaan -mennessä. - -Laulainen ei vastustellut, sillä hän tiesi kokemuksesta että -tällaisen matkan tehtyä oli kylpy ja suojeleminen hyvin tarpeen. - -Ennenkun he joutuivat saunaan, tulivat jo toiset miehet sieltä pois. - --- Ei meidän tautta olisi tarvinnut kiirehtiä, sanoi Mantunen. - --- Ei ole kiirehdittykään, vastasivat miehet. Selkä sai jo aivan -kyllikseen lyöntejä. - --- Jopa nyt ollaan joutavissa, ihmetteli Mantunen nähdessään -saunanlattialle levitetyn olkia. Meitä aijotaan kylvettää oikein -herroiksi. Kyllä ne olisi otettavat pois, vaan olkoothan tämän -vieraan aikana. -- Mutta mitenkä, kun sinulla ei ole kuivaa paitaa. -Minä annan oman puhtaan paitani. - --- Ei mitenkään, kielsi Laulainen. Kelpaa tämä omani huomeniltaan -asti, kunhan kylpyaikana vähän kuivahtaa. - --- Minä niin mielelläni antaisin. - --- En sitä epäilekään, nauroi Laulainen. Mutta tiedäthän, ett'ei -meitä ole asetettu valaistuille aivinoille eikä höyhenpatjoille. - --- Mitäpä me niillä patjoilla tehtaisiinkaan, vaan kuiva paita -kuuluisi tarpeellisiin, puheli Mantunen. - -He nousivat lauteelle, jossa täytyi istua kumarissaan, sillä sauna -oli matala ja pieni. - --- Nyt me kylvetään oikein pitkään, sanoi Mantunen. Mutta Silja -raukalle tulee siellä alhaalla kovin pitkäksi aika meitä palvella. -Mene tupaan, kyllä me osataan heittää löylyä ja ottaa vettä jos -tarvitaan. - -Silja koki estellä, vaan Mantunen ei helpottanut, ennenkun sai -menemään tupaan. - --- Nyt meillä ei ole kiirettä. Hiottele sinä itseäsi, minä ajan -partani. Veitsi on kulunut niin vahvaksi, ett'ei sillä kärsi kylmässä -ajaa. Kyllä tämä täällä ottaa, jos sinäkin tarvitset. -- Minä ajoin -jo tänä aamuna, sanoi Laulainen. - --- Onhan tuossa ylähuulessa oikein nähtävästi. - --- Se on siihen jätettynä tahallaan, naurahti Laulainen. - --- Ajaisit siitäkin pois, houkutteli Mantunen niin ystävällisellä -äänellä kuin äiti houkuttelee lastansa tulemaan pois sellaisesta -paikasta, josta ei voi mennä käsin ottamaan. Monelle ovat nuo viikset -niin alituisena ylpeyden esineenä, että sukivat niitä lakkaamatta -kuin kukko pyrstösulkiansa, ja ruokakin niihin tahrautuu. - --- En minä ole osannut heillä ylpeillä, vastasi Laulainen hiljaa. - -Mantunen oli ryhtynyt partaansa ajelemaan ja Laulaiselle jäi -painostava tunne, kun se ei hänen puolustukseensa vastannut. Olisiko -ajatellut, ett'ei vastaus ollut aivan totta. Ottaneeko sitten -puheeksi kun pääsee partaansa ajelemasta. Mutta ei ottanut. Alkoi -vaan iloisesti kysellä löylynlyönnistä ja muista kylpyyn kuuluvista -asioista. - -Saunasta palattua tulivat talon joukot yksiin puheisiin ja näiden -kysellessä toisen pitäjän asioista meni aika pitkältä iltasen syönnin -jälkeen. Viimein menivät talon joukot nukkumaan ja he jäivät kahden. - -Mantusesta oli yhäkin ihme, että he täällä salon perukalla ovat -yhteen joutuneet ja kysyi: - --- Aivanko minua tavataksesi hiihdit tämän pitkän matkan? - --- Onko tämä mikään kumma matka näin hyvällä kelillä, sanoi -Laulainen. Läksin vaan, kun aika kävi kovin pitkäksi istua yhdessä -paikassa. Tahtoo toisinaan ikävä vaivata täällä pitkillä perukoilla, -joista ei pääse moniin viikkoihin katsomaan joukkoansa, ovatko ne -terveinä vaiko sairaina. Olen tänä talvena ajatellut monta kertaa, -että kyllä nämä ammatit saisivat olla nuorilla, yksinäisillä -ihmisillä, joilla ei ole kotijoukoista huolta. - --- Elä puhu niin, pyyteli Mantunen. Meidän täytyy uskoa joukkomme -Jumalan varjelukseen. Ja mitä taas siihen tulee, että nämä virat -olisivat yksistään nuorilla, niin ei sekään ole oikein. Nuoret ovat -heikkoja lankeamaan, sillä täällä löytyy, kuten katekismuksessa -sanotaan, "monta kiusausta ja synnin tilaisuutta". Siitä seuraa -sitten sellaisen opettajan ylönkatsominen ja heidän oppinsa -halveksiminen. - --- Onhan se niinkin, myönnytti Laulainen. Mutta en minä luule -opetustani pahasti halveksitun yksinäisenäkään ollessani. - --- Eihän tässä olekaan sinusta puhe, huomautti Mantunen. Niitä on -monta muuta heikompata ja kurjempata, joiden opetusta halveksitaan -käytöksen tautta ja jos näiden varaan jätetään, niin ne saattavat -nämä koulut vihatuiksi, niinkuin jo on käynyt muutamissa paikoissa. - --- Ne ovat tekosyitä, sanoi Laulainen. Muista syistä ne vihaavat -jos vihaavat. Niin luulen, ett'et sinäkään olisi koulun mainetta -turmellut nuorenakaan ollessasi. - --- Voi, hyvä ystävä, huokasi Mantunen. Sinä et tunne minun nuoruuteni -aikaa. Minä olin niin maailmanmielinen, että kyllä minä olisin -turmellut pahemmin kuin kukaan toinen. - --- Ilman luulottelet, naurahti Laulainen. Sinun maailmanmielisyytesi -ei ole mahtanut mennä mainioihin. - --- Minun täytyy kertoa nuoruudenaikainen elämäni, koska sinä noin -sanot, päätti Mantunen. Sanot minun luulottelevan itseäni pahemmaksi -kuin olen, mutta kyllähän kuulet. Olen syntyisin pienen talon poika, -vaan kun isä kuoli, ja äiti meni toiselle miehelle, myötiin talo ja -niin jäin vähän jälkeen rippikoulun käytyä omaksi herrakseni. Ja -nytkö maailma otti minut hartioillensa oikein lempilapsenaan. Ei -pidetty niissä kuuluvin yhtään nuorten kokousta, ei pienintäkään -kihausta, jossa en olisi ollut mukana ja jossa ei olisi minua -kaivattu. Olin taituri kaikissa tansseissa, kaikissa tanssisävelissä, -kaikissa lauluissa ja loruissa, tarvittiinpa niitä missä tiloissa -hyvänsä. Herjauslaulujen sepittämisessäkin olin sellainen mestari, -että oikein palkan edestä niihin pyydettiin, niinkuin hyvääkin -virkamiestä. Tämä retkuminen oli minun ainoa työni. Perintöni oli -kyllä holhoojan takana, mutta söin ja tuhlasin velkarahoja, olihan -niitä, jotka antoivat, kun tiesivät kohta saavansa takaisin ja -juottelin hyväntekijäisistä. - --- Eipä uskoisi todeksi, jos toinen kertoisi sinusta samaa, ihmetteli -jo Laulainen. - --- Niin, ja ikävin puoli on vielä kertomatta, huokasi Mantunen. -Ymmärtänet, ett'ei sellaiselta vimmatulta puutu naisystäviäkään. -Mutta enhän minä toki joutanut pitkään katsomaan samoihin. Kaikki ne -olivat muka halpoja minulle. Toiset olivat rumia, toiset köyhiä, ja -muutamat eivät osanneet mieleisesti tanssia. Tämä nykyinen vaimoni -oli sitten myöhempinä vuosina olevinaan kaunein ja mieleisin, -vaan se herra, jota palvelin, ei hyväksynyt sellaista pysähdystä -että ottaisin hänet vaimokseni, vaan alkoi kuiskutella että annan -jäädä tuonkin ja rupean pyrkimään joksikin herraksi. Ja sitten -minä lähdin perintörahojeni tähteillä oppia hakemaan, enkä tiedä -mitä tuhlaajapojan teitä olisin vielä harhaillut, mutta sairastuin -isoonrokkoon, niinkuin näet näistä kasvoista. Minua lyötiin silloin -kovasti sen isän vitsalla, joka ei anna itseänsä iankaikkisesti -pilkata. - --- Eihän tuo loppu ollut niinkään surkeata, huomautti Laulainen. - --- Kyllä tuo oli tarpeeksi surkeata, sanoi Mantunen. Mutta oliko se -sekään vielä loppu. Ei vihollinen heitä niin hevillä. Se pukeutuu -valkeuden enkeliksi, jos ei muu auta. Nytkin se, kun ei enää voinut -mairitella rikkaaksi ja kauniiksi, alkoi uskotella hurskaaksi, jolle -entinen tanssitoveri ei enää kelpaa vaimoksi. Olin näet päättänyt -vähänkin korjata entisiä huonoja jälkiäni. Hävettää sanoa, mutta -eipä omatunto tahtonut jaksaa pitää puoliansa tässä taistelussa. Ja -uskotko sinä: tuo sama vihollinen hiipii vielä nytkin syyttämään -vaimoani suruttomaksi ja imartelemaan minua, ikäänkuin olisin jotain. -Ymmärrätkö, että tämä on ollut surkeata. - -Laulaiselle tämä oli jotenkin syvällistä käsittää ja hän vaan -yhähteli vastaukseksi. Sen ymmärsi Mantunen ja virkkoi: - --- Saat olla iloinen ja kiittää Luojaasi, ett'et ole nuoruudessasi -joutunut sellaisille teille kuin minä raukka. - --- Elä nyt niin sano, virkkoi Laulainen. On meillä kaikilla syytä -pysyä puplikaanin paikalla. Sinua ovat kyllä heitelleet nuo -ulkonaiset synnit, mutta johan huomasit tuolla saunassa, että minussa -on kiinni sisällinen ylpeyden synti ja onko se sen parempi. - --- Nuoko viikset, hymähti Mantunen. Se nyt on tyhjän arvoinen asia -minun harhailuihini verrattuna. Minua kiusaa sama ylpeyden synti. -Monta kertaa on kuiskutellut, että anna parran kasvaa, jotta nuo -rokonarvet peittyisivät. Mutta minä olen sanonut vastaan, että anna -niiden olla peittelemättä, ne ovat minun rakkaimmat muistomerkkini, -jotka tahdon kantaa kaikkien näkyvissä. Ne ovat isän vitsan jälkiä, -armonosoitusmerkkiä, joista olen elämäni loppuun asti kiitollinen. - --- Siinäpä se on, että sinä osaat olla kiitollinen kaikesta, -sanoi Laulainen. Toisin on minun laita. Minä nurisen kovasti, jos -ylpeyteni pyrstöä vähänkin katkaistaan. Voi, miten monta aikaa -harmittelin siitäkin, kun ensin ylpeydessäni menin puhumaan siellä -Virtasalmelaisten huviretkellä oppineille herroille ja ne sitten -nauraen käänsivät selkänsä! - --- Niinkö ne tekivät. Sepä oli hyvä opetus, virkkoi Mantunen -iloisesti. - --- Oli se hyvä opetus, myönnytti Laulainen. Ja silloin minä ymmärsin -lopettaa nimenmuutto-aikeenikin. - --- Sinä olet kuin helläsuinen varsa, joka pienestä nykäyksestä -pysähtyy, iloitsi Mantunen ystävänsä puolesta. Minua on täytynyt -hallita pakko-kuolaimilla. - -Laulainen olisi halulla maininnut Leppämäen koulujupakan, miten siinä -hänen ylpeytensä pyrstö katkaistiin melkeinpä kokonaan, mutta tässä -oli tuo Annaa koskeva kohta ja sitä hän ei suonut kenenkään tietävän, -sillä siitä olisi voinut hänen hyvä ja uskollinen vaimonsa pahastua. - -Hän halusi vaihtaa puheenainetta ja kysyi: - --- Mitenkä se sinun haudankaivajaksi rupeaminen oikeastaan päättyi? -Kysyinhän minä jo silloin samana kesänä sitä asiata, mutta vastasit -vaan, että Jumala on auttanut toisella tavalla, vaikka ensin koetteli. - --- Niinhän minä vastasin ja oikein se oli vastattuna, vaikk'ei sitä -sellaisenaan selvästi ymmärrä, enkä ruvennut silloin pitemmältä -selittämään, kun oli muita kuulemassa, alkoi Mantunen. Nyt ollaan -kahden kesken ja nyt minä kerron sekä alun että lopun. -- Muistatko -kun valitin verkkojeni hävinneen? - --- Muistan, vastasi Laulainen. Näinpä senkin, miten niitä harasit -vielä puolenyön aikana. - --- Niin harasin, enkä löytänyt, vahvisti Mantunen. Pidin sitä -Jumalan viittauksena lopettaa sellainen elinkeino, joka ei ollut -minulle, maattomalle, luvallista, ainakaan ihmisten silmillä katsoen. -Muutaman päivän perästä otin vastaan haudankaivajan toimen ja -samana iltana aloin kaivaa erikoishautaa sinne kiviaidan kupeelle, -pihlaikon varjoon. Kaivaissa nousivat kyyneleet silmiin. Niin, minä -kaunistelematta sanoen kaivoin ja itkin, ja aina välillä istuin -haudanpartaalla. En itkenyt työn vaikeutta, vaan sitä, että näinkö -joka päivä silmin nähtävän muistutuksen minä syntisraukka tarvitsen -vielä nytkin kuolemasta. Varmaan on Jumala nähnyt, että unhotan sen -usein ja asetti tähän. En ollutkaan kelvollinen Hänen lunastettuja -lapsiansa opettamaan. -- Näitä asioita minä siinä haudan reunalla -istuissani ajattelin, kun sitten vavahdin takanani kuulemasta -liikkeestä. Käännyin katsomaan ja siinä seisoi meidän vanha rovasti. -Hän oli kävelymatkallaan poikennut katsomaan uuden haudankaivajan -työtä. Vaikka koetin pyyhkiä salaa silmiäni, näki hän kumminkin, -miten asia oli. Hän istuutui läheisen hautakummun laidalle ja -alkoi puhella siihen suuntaan, että kunhan ei vaan tulisi tämä työ -liika rasittavaksi minun terveydelleni. Vakuutin, että kyllä minun -terveyteni kestää, vaikkapa työ olisikin alussa vähän vaikeata. Hän -huomautti että taitaa olla _paljon_ vaikeata, eikä vaan vähän, josta -ymmärsin, että hän oli käsittänyt minun sen vuoksi itkeneeni. Silloin -selitin hänelle rehellisesti itkuni syyn, jotenkin samoilla sanoilla -kuin nyt sinulle. Rovasti istui vähän aikaa äänetönnä, tökittäen -kepillään multakasaa ja kysäsi sitten, osaanko hoitaa kirjanpitoa. -Vastasin, että kovin vähän minulla on taitoa siihenkin, ja kysyin, -missä mielessä rovasti tätä kysyi. Hän alkoi selittää, että minä -mahdollisesti voisin saada kirkko-isännän toimen opettaja-ammattini -lisätuloksi, jos osaisin hoitaa kirjanpitoa ja jos onnistuisin -saamaan takausmiehet kymmenentuhannen markan summalle. Sanoin, ett'ei -tuo kirjanpidon oppiminen ole mikään mahdottomuus, mutta saada näin -suurelle summalle takausmiehet, siitä ei ehkä tule mitään. Ja niillä -puheilla me erottiin sillä kerralla. - -Mutta uskotko, se ei ollut rovasti, joka tämän asian sai alkuun, vaan -Jumala. Pari päivää myöhemmin tuli käymään Pajumäen Juutinen ja kun -mainitsin hänelle tuosta mahdottomaksi arvaamastani takausasiasta, -niin hän tarjoutui yhdeksi aivan pyytämättä ja lupasi hommata -muitakin, vaikkapa miehen jokaista tuhatta kohti. Ja kuulehan vielä -toista kummaa: sinun appisi, Vanninen, jota moni luulee aivan -sydämettömäksi, oli ensimäisiä Juutisen perästä. - --- Minun täytyi jo uskoa, että Jumala johtaa tätä asiata ja -aloin kysellä neuvojata kirjanpitoon. Sekin löytyi aivan kuin -sallimuksesta. Sama maisteri Eskola, jonka mukana kuulut kulkeneen -luennoilla, oli jäänyt juhlatieltään tänne kesää viettämään, ja tulee -muutamana päivänä pyytämään toveriksensa ongelle. Joku oli kertonut, -että minä tiedän ahventen syöntipaikkoja. Menin ongelle ja siellä -tuli puheeksi tuo kirjanpito-asia. Hän sanoi olevansa kyllin taitava -sitä neuvomaan, jos vaan minulla on aikaa käydä tunti tai kaksi hänen -luonansa iltapäivällä. Sanoin, että minulla on aikaa vaikka koko -päivä, ja samana iltana kävin ilmoittamassa, että ottavat toisen -haudankaivajan. Sitten hän opetti kuukauden ajan sillä palkalla kun -olin aina väliajoilla hänellä soutamassa ja onkimassa. - --- Aivan merkillisellä tavalla se asia on mennytkin, ihmetteli -Laulainen. Sinulla ei ole nyt suuria puutteita. - --- Ei ole, Jumalan kiitos, vastasi Mantunen. En lausu tätä kiitosta -ajattelematta, sillä Hän se on, joka saapi ihmiset rakastamaan ja -luottamaan näin paljon, kuin nämä takausmiehet ovat minuun, aivan -köyhään, luottaneet. - -Laulainen olisi voinut virkaveljensä asian hyvästä menestyksestä -lukea jonkun osan itsensäkin ansioksi, mutta ilman mielenvaivaa hän -jaksoi sen nyt pitää omana tietonaan ja virkkoi: - --- Minäpä sain sellaisen sivutoimen, jota voin toimittaa -koulumatkoillani ja jossa ei tarvitse takauksia. - --- Mikä se niin mukava toimi oli? kysyi Mantunen mielihyvällä. - --- Tulisijain tarkastajan toimi, ilmoitti Laulainen. Siitä on sievä -lisätulo, niin ett'ei minullakaan ole puutetta. - --- Niin, kyllä se Luoja pitää huolen, huokasi Mantunen ja lisäsi -hellävaroen: -- Et katsonut halpa-arvoiseksi sitä. - -Laulainen naurahti. - --- Olen toki siitä kiusauksesta päässyt. En tunne arvoni alenevan, -vaikka välistä nousen katollekin, neuvomaan ja auttamaan karstan -laskemisessa. Uunien kelvottomaksi merkitseminen on vaikeampata. -Mutta kyllä tuollainen uuni kuin tässä huoneessa ei saa enää armoa. -Sehän on kuin hyvin vanha vasu. Eikö sinua peloita, että jos tuli -kytee yöllä uunin takaa seinään ja palat vuoteeseesi? - --- En minä Jumalan sallimatta pala, vastasi Mantunen. - --- Niin, kyllä se on totta, sanoi Laulainen. Mutta väärin on talon -haltijalta pitää tuollaista uunia. Eihän se anna lämmintäkään. -Minulla on jo vähän kylmä. - --- Aijai! Onko kylmä? alkoi Mantunen hätäillä. En ole tässä yhtään -muistanut levolle rupeamista, vaikka sinua mahtaa väsyttääkin. Nyt -heti peitteen alle, ja minä annan kuivat sukat jalkaan ja levitän -turkkini lisä-peitoksi. Niin, niin, ei tässä nyt auta vastaväitteet. -Jos vielä minun huolimattomuuden tautta saat taudin. - -Kohta oli Laulainen niin hyvästi peitteihin käärittynä, ett'ei oma -äiti olisi sitä sen paremmin tehnyt. Mantunen itse meni vielä pöydän -ääreen. - --- Etkö sinäkin käy nukkumaan? kysyi Laulainen peiton alta. - --- Kyllä kohta, kunhan hyräjän lyhyen virren, vastasi toinen. - --- Minkä? - --- "Jeesus, elämän Herra". - -Hän alkoi kohta hyristä hyvin hiljaa, ett'ei siitä seinän takana -nukkuvat havahtuisi. - -Laulainen asetti kätensä rinnan päälle ja seurasi ajatuksillaan -mukana. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK URAN AUKAISIJAT*** - - -******* This file should be named 51503-8.txt or 51503-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/1/5/0/51503 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/51503-8.zip b/old/51503-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 93eda11..0000000 --- a/old/51503-8.zip +++ /dev/null |