diff options
| author | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-05 10:53:59 -0800 |
|---|---|---|
| committer | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-05 10:53:59 -0800 |
| commit | 35a3a2ba773d56aa3b7cff70fdd45e1d21647caf (patch) | |
| tree | 52c606a1caee20a7606ec905f9d3565c44533007 | |
| parent | cd1f7d1383536d6d4c5743d4c5bac3077989c13f (diff) | |
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/51501-8.txt | 4180 | ||||
| -rw-r--r-- | old/51501-8.zip | bin | 70916 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 4180 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..999461a --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #51501 (https://www.gutenberg.org/ebooks/51501) diff --git a/old/51501-8.txt b/old/51501-8.txt deleted file mode 100644 index 3f63c1e..0000000 --- a/old/51501-8.txt +++ /dev/null @@ -1,4180 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Maalaiskuvia I, by Väinö Kataja - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - - -Title: Maalaiskuvia I - Kokoelma novelleja - -Author: Väinö Kataja - -Release Date: March 19, 2016 [EBook #51501] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MAALAISKUVIA I *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - -MAALAISKUVIA I - -Kokoelma novelleja - - -Kirj. - -VÄINÖ KATAJA - - - - - -Arvi a. Karisto, Hämeenlinna, 1907. - - - - - - -SISÄLLYS: - - Osuustoimintaa. - Ensi kelillä. - "Maatiaisrotuinen". - Lunta. - Varsanäyttelyssä. - Esitelmä apulannoituksesta. - Kun kruununoritta hommattiin Heinärannalle. - Uusi vaalilaki käytännössä. - Kuka herrainpäiville? - Pankinvarkaita. - Yks' Helsingin pankinvaras. - Pomminheittäjä. - Käräjiltä. - Lautamiesten penkiltä. - Kun viina loppuu. - Onneton mies. - Sadepäivänä. - Työväenliikettä. - Kylää hiihtäessäni. - Kevään enteitä. - - - - -OSUUSTOIMINTAA - - -Monella tavalla sitä on tätä meidän kansaamme herätetty; kouluilla, -puheilla, esitelmillä, kulkusilla ja aisakelloilla. Muutamissa -seuduissa on herätty niin, ettei öilläkään olla rauhassa, muutamissa -taas tahtovat silmät umpeen painua keskellä päivääkin. Eikö sitten -liene osattu kulkea kultaista keskitietä, vai kuinka, mutta varmaa on, -että on tässä vain sotkujakin... - -Oli hommattu osuusmeijeriä pitkän pitäjää Savukylään. Innostuttu oli, -ja moni jo laski, että niin ja niin paljon tuottaa nyt hänen karjansa, -kun osuusmeijeri saadaan toimeen. - -Ja se saadaan, osuuskuntaan on jo liittynyt niin paljon kansalaisia, -ettei muuta kuin aletaan toimeen vaan. Ostetaan koneet, laitetaan -komea, uudenaikainen höyrymeijeri, semmoinen, joka kannattaa. Laitetaan -se tuonne Savukylään, sielläpä sitä on ennenkin liikaa savua tuprunnut. -Joo. Innostus oli suuri ja asiaaharrastavat lisäsivät vauhtia, -selitellen osuusmeijerin monipuolisia etuja. Niin vain. Kaikki oli nyt -valmiina, siitä vain vielä kysymys, mistä ostetaan tontti, joka kaikin -puolin on sopiva. - -Mutta siitä syntyikin arvaamaton juttu. Sillä sopivia paikkoja olisi -nyt ollut niin monta, ettei sitä alussa tultu ajatelleeksikaan. Ja se -oli nyt tullut kaikille selväksi, että likellä sen pitäisi olla, tuossa -naapurissa ihan. - -Alkoi kuulua ääniä, että jos vain Savukylään meijeri perustetaan, niin -silloin Heinärannan ja Voikylän miehet luopuvat pois koko hommasta. - -"No, kun tuumataan... perustetaan vain sitten Heinärannalle", koetti -hallituksen esimies esitellä. - -"Jaa, jos se Heinärannalle perustetaan, niin meidän kylän miehet -luopuvat koko tuumasta", napisivat siihen Voikylän miehet, ja samaa -kuului Napolan ja Sipillan kylistä. - -"No missä se olisi sopivin paikka, joka olisi keskellä ja..." -tiedusteli esimies. - -"Meidän kylässä tietenkin", sanoivat savukyläläiset. - -"Teidän kylässä!" panivat siihen muut vastaan. "Sinne syrjään tiestä, -pensasten keskelle. Eikä siellä ole vettäkään." - -Semmosta jankkausta oli ollut. - -Mutta nyt oli kuulutettu kokous, johon kaikkia osuuskunnan jäseniä -kehoitettiin tulemaan. Sillä nyt oli paikka määrättävä ja rakennuksen -tekoon ryhdyttävä kiireesti. - -Niin oli kuulutettu. - -Mutta sillä välin oli moni ruvennut miettimään, että taisi olla -hullutusta ruveta koko hommaan. Kun rakennus tulee niin kalliiksi, niin -menettäähän siinä elon elämänsä. Pois siitä pitää luopua, hyvissä -ajoissa ennenkuin joutuu koko pitäjän nyljettäväksi. Mutta sitten -tiesivät toiset kertoa, että semmoiset ovat säännöt -- ja ne ovat -laissa vahvistetut, -- että se, joka osuuskuntaan on liittynyt ja -nimensä kirjoittanut niihin suuriin kirjoihin, jotka olivat laajat kuin -kirkonkirjat, ei pois pääse, vaikka mitä tekisi. Ei muu auta kuin -maksaa pois osansa mukaan, maksaa vaikka tulisi rakennus maksamaan -satatuhatta ja vaikka lehmän osalta menisi sata markkaa. - -"Semmonen helvetin valehtelijako se olikin se kesällinen meijeriherra! -Kun selitti, ettei mene kuin markka lehmältä eikä tarvitse mitään -vaivaa nähdä, osuuskunta tekee kaikki. Ei muuta kun käydä meijeristä -rahaa noutamassa!" ihmeteltiin, ja yhä useampaa alkoi kaduttaa, että -oli antanut itseään narrata. - -Muutamat isännät olivat ihan onnettomia, kun emäntien tietämättä olivat -nimensä menneet kirjoittamaan. Monessa talossa oli ollut kiivaita -kahakoita aviopuolisoiden kesken ja kuului Säkkijärven emäntä Ollinsa -komentaneen eräänäkin iltana yön selkään. Itkuja mies parka puserteli, -kun pitkin kylää yksin yöllä tassutteli ja mainoi tätä meijerin -aikakautta. - -Niin oli surullista. - -Mutta nyt pitikin pitää silmänsä ja korvansa auki ja mennä sinne -kokoukseen ja näyttää, että... - -"Sinne kuuluu tulevan konsulentti asiaa valasemaan", tiesi joku sanoa, -kun kokoukseen oltiin menossa. - -"Sitä ei tarvitse valasta eikä valehdella enää... Se on siksi pimeä -asia, ettei se valkene valheilla. Ei ole ollut muuallakaan kun suora -pettäminen", puhui Takavainion Ulrikki ja tuntui kuin olisi suuttunut -koko maailmalle. - -Ja niin väitellen saavuttiin lomissa ja yksittäin kokoushuoneelle. - -Ja aivan oikein. Siellä olikin konsulentti, joka oli kiertänyt pitkin -laajaa pitäjätä osuustoiminta-aatetta selitellen ja osuusmeijerin -tosihyödystä puhellen. - -Ja siitä hän nytkin tahtoi puhua, selittää miten oli käynyt muissa -pitäjissä, joissa osuusmeijeri oli ollut pitemmän aikaa käytännössä. -Täällä sanoi hän sen sopivan vallan mainiosti. Asia olikin jo hyvällä -alulla. Osuuskunta oli valmis, nyt olisi vain kysymys, mikä paikka -olisi sopivin... - -"Minä pyydän siis, että osuuskunnan jäsenet lausuvat mielipiteensä, -jotta tässä päästään keskustelun alkuun", sanoi hän kehoittavasti. - -Ei kuulu hiiskaustakaan. Karsinan puoli tupaa on emäntä-isäntien -hallussa, joita Isolan emäntä johtaa. Miehet istuvat lakkejaan -pyöritellen ja toistensa pieksuja katsellen... (ei saanut -tupakoidakaan). - -"Niin, lausukaapa nyt mielipiteenne!" kehoittaa hän vielä. - -Jo nousee Takavainion Ulrikki ylös ja niinkuin vihassa virkkaa; - -"Jaa... minä lausun, etten rupea koko hommaan... pyyhkikää pois minun -nimeni..." - -"Mitä tarkoitatte... Poisko? Säännöissähän on, että kahdeksi -vuodeksi..." - -"Olkoon. Se on ollut petosta ja kavaluutta; minä en rupea koko -hommaan... se on kerta puhuttu." - -"Minä myöskin tahtoisin pois", kuuluu Säkkijärven Ollin valittava ääni -loukosta. "Minä emännän tietämättä menin polonen..." - -Siihen yhtyy muitakin, ja vähitellen on koko pirtti äänessä. - -Mitä tämä nyt on? Mitä merkitsee nyt tämmöinen? - -"Ne pitävät, että rakennuksesta tulee liian kallis, ja sen vuoksi he -eivät..." selittää konsulentille joku likempänä istuva. - -Konsulentti nousee ja aloittaa uuden esitelmän. Puhuu asiallisesti ja -ymmärrettävästi, että jos tuollainen kookas, uudenaikainen höyrymeijeri -tuntuu liian kalliilta, niin nyt alussa perustettaisiin vain pienempi, -hevoskierrolla käypä meijeri, siksi kunnes osuuskuntaankin ehtii -liittyä yhä useampia jäseniä... Se voisi olla vuokrahuoneissa eikä -olisi mitään erinomaisempia kuluja. - -"Vaan minä en rupea siihenkään, ja ne semmoset resut on jo täällä -nähty", tinkaa taas Takavainion Ulrikki. - -Mutta toiselta puolen pirttiä kuuluu ääniä, että tuo se nyt on jotakin, -jos halvemmalla aloitetaan. - -"Pois minä vaan myöskin tahdon... minä emännän tietämättä..." kokee -Särkijärven Olli saada ääntänsä kuuluville. - -Ja taas sekaannutaan pois pääasiasta, ja kesken muiden puheiden nousee -Hannulan Ville ja sanoo: - -"Vaan sen minä sanon, että niin se panna pitää, ettei toisen tarvitse -vetää pitempää matkaa maitoaan kuin toisenkaan." - -"Juuri niin. Sitä minäkin", kuuluu Villen selän takaa, ja hän saa -paljon puolustajia. - -"Osuuskunta tietysti kustantaa maidon ja kerman kuljetuksen, mutta se -tulee tietenkin kuluksi", kokee konsulentti selittää. Mutta hänkin -alkaa jo tuskaantua, ja kuinka lie, että hän kesken kaikkea muistaa: - - "Pois puolustamaan kotimaatamme, pois..." - --- Äsh -- suuttuu hän omille ajatuksilleen, ja kun Hannulan Ville yhä -seisoo niinkuin jotakin odottaen, alkaa hän taas selittää: - -"Sitä paitsi tämmöiset kysymykset, kuten maidon ja kerman kuljetus -kermomisasemilta, ovat osuuskunnan kesken sovittavat ja autettavat -niin, että saadaan mahdollisimman halvalla." - -Ville, joka on hiukan kuuro, luulee sen nyt kysyvän häneltä, että -mihinkä isännällä on niin kiire, ja sanoo: - -"Meinasin tässä välissä pistäydä karvarissa." - -Toisia naurattaa, joku hohottaa täyttä kurkkua, ja muutamat menevät -ulos, eivätkä enää tule takaisin. - -"Karvarissa pitää minunkin käydä", arvelee taas joku ja poistuu hänkin. - -Mutta nyt nousee seisomaan Mallikylän isäntä, Maaherran Heikiksi -sanottu. Hän on tähän asti pitänyt suunsa kiinni, kuunnellut toisten -tinkoja, nyt on hänenkin vuoronsa puhua. - -Hän selittää, että jos ei höyrymeijeriä perusteta, kerrassaan -kelvollista ja ajanmukaista, jollainen on ollut alunpitäin tarkoitus, -niin hän ei puutu eikä sekaannu koko hommaan -- hän tahtoo pois. Hän ei -tahdo vastustaa myöskään hevoskierrolla varustettua osuusmeijeriä, -mutta siihen soppaan ei pistä lusikkaansa hän. Ja lopuksi tahtoo hän -ilmoittaa, että koska hänet myös on valittu hallituksen jäseneksi, -- -niin hän nyt täten eroaa hallituksesta. - -Siinä se nyt oli! - -"Eihän tästä näy tulevan mitään", arvelee konsulenttikin. - -"Tuo Maaherran Heikki puhuu oikein. En minäkään rupea, ellei -höyrymeijeriä laiteta", kuuluu emäntäväen puolelta kimakka ääni. - --- Sakramenskadt följe, -- noituu konsulentti syvällä sydämessään. - -"Niin, se nyt on jo päätetty, että hevoskierrolla varustettu -osmismeijeri on perustettu. Hallituksen asiaksi jäävät nyt muut -toimenpiteet, kuten huoneen, koneiden ja sen semmoisten hankkiminen..." -alkaa hän taas puhua. - -Miehiä poistuu yhä useampia, eivät virka sinne eivätkä tänne. - -"Ja se on tietty, että kaikki, jotka ovat osuuskuntaan ruvenneet, ovat -myös velvolliset..." - -"Se vaan on helvetin kumma, jos en saa omaa maitoani pitää missä -tahdon", ärähtää kiivaana vielä ulosmennessään Takavainion Ulrikki. - -"Kyllä minäkin vaan katson, pitääkö ruveta maksamaan kuluja meijeriin, -johon en maitoakaan tuo!" sanoo joku hänen vieressään. - -"Vaan jos et maksa, niin tulee vallesmanni noutamaan", arvelee joku. - -"Niin, mitä menitkin nimeäsi kirjottamaan... Minäpä en kirjottanut, -vaikka kyllä viekasteltiin", sanoo tyytyväisenä Paksulan juureva isäntä -ja poistuu hyvinvoipana kotiaan päin. - --- Tämmöistä osuustoimintaa, -- kummastelee konsulentti, ja taas soi -hänen korvissaan: - - "Pois puolustamaan kotimaatamme, pois..." - - - - -ENSI KELILLÄ - - -Koko lauantaipäivän tuiskusi lunta, peitti vaarat ja vainiot, silitti -tiet ja alleen hautasi kartanoroskat ja kesän viimeiset jäännökset. - -Hauska talvi oli tullut, valkoinen lumi viehätti silmää, virkisti -mieltä ja munaskuita. Yhtäkkiä katosi syksyn synkkyys mielistä, -yhtäkkiä velttous muuttui vereväksi tositoiminnaksi ja tuntui kuin -imisi ilmasta raitista, virkeää, voimakasta elämää... - -Ei ole monta kulkijaa tielläkään näinä viimeisinä sumuisina ja pimeinä -syksyn päivinä. Eipä paljon muita kuin posteljooni, joka ärtyisänä ja -märkänä istuu rattaillaan niinkuin vanha varis sateessa... - -Äreä ja kiukkuinen on ollut Korkeaniemen Aukustikin näinä päivinä, -mutta sunnuntai-aamuna hän herää kuin uuteen elämään... - -Alushoususillaan vielä ollessaan silmäilee pihalle ja näkee lunta... -valkoista, silmiä huikaisevaa lunta... Hän tuntee veren virtaavan -nopeammin, mielen ilostuvan, ja näppärästi ja haukottelematta saa hän -vaatteet yllensä ja kengät jalkaansa. - -Muu talonväki on jo ennen noussut. Emäntä on jättänyt kahvipannun -hiillokselle ja Aukusti särpää kuppinsa sisällön hopussa kuin olisi -hengen hätä. Hän rientää ulos... pihalle on jo teitä laastu sekä -navettaan että talliin. Kun hän pääsee kuistin eteen, laukkaavat varsat -ohitse niin että vinkuu, häntä sulkana perässä, kiitävät tielle päin, -tienhaaraan seisahtuen. Hännät vetäytyvät kaarevaan koukkuun, pää ja -korvat ovat pystyssä ja koko ruumis jännityksissä. Siinä puhaltavat -sieraimistaan pärisevän puhalluksen ja panevat laukkaa pitkin tietä, -että kavioiden kopse kartanolle kuuluu... - -Aukustin mieli tulee yhä iloisemmaksi. Se on renki-Matti, joka on -päästänyt varsat kilostelemaan, pitkästä aikaa jalkojaan -taivuttelemaan... - -Hän juoksee kujalle katsomaan mihin asti varsat laukkaavat ja -huomatessaan Matin tallin ovella huutaa: - -"Matti hoi! Päästä vanha ruuna ja Pilkkikin penteleinään." - -Matti on hyvillään hänkin ja rientää isännän käskyä täyttämään. - -Hetken päästä ilmestyvät vanha ruuna ja Pilkkikin pihalle. Pilkki -lyöttäiksen tuliseen laukkaan, ja takapäätä viskelee vanha ruunakin -niinkuin nuoret hevoset... - -"Jo tuli lunta", sanoo Aukusti. - -"No rekikeli mainio jo... kun pihallakin melkein kyynärä", vastaa -Matti, ja molemmin he seisoivat pihalla hevosten iloa katsellen. - -"Tästä jo Jussilan Lauri ajoi sivu kruununoriillaan, että vinkui", -ilmoittaa Matti. - -Aukustiinkin tarttuu ajohenki, tuntuu niin sanomattoman hauskalta -elämä. Aivan niinkuin olisi uudestaan syntynyt koko mies. Mattikin on -ollut vireämpi, toimeliaampi ja hoksaavampi kuin muina aamuina. -Juoksijaoriin "Urvon" on hän parhaan ymmärryksensä mukaan puhdistanut, -aivan kuin olisi arvannut isäntänsä lähtevän ajoon. Isäntä kiittelee. -Pyyhkäisee kuitenkin itsekin Urvon kiiltävää karvaa, harjaa, silittelee -ja hännän solmiaa vähän lyhemmälle ja hommatessaan puhuu Matille -ystävällisellä ja veljen äänellä, viheltelee Urvolle ja kaulaa -taputtelee... - -"Jopahan, saakeli soikoon, tulikin rekikeli, tuli tulinen ettei -arvannutkaan... päästään tästä mekin vähän jalottelemaan... ja näin -kaunis ilma... Taivaan rannat seestyvät... alkaa pakastaa... kyllä se -teki talven aivan yhteen sanaan... Mutta kuka siellä jo kulkusissa ja -aisatikuissa ajelee?" - -He rientävät pihalle sekä isäntä että Matti ja näkevät ajajan vinhaa -vauhtia tulevan alhaalta päin. Varsat laukkaavat edellä, että tierat -suurina lumipalloina lentelevät korkealle ilmaan... - -Kuinka lystiltä tuntuu! - -Aisakellon ääni on kuin ihaninta musiikkia ja kulkusen kimeämpi helinä -kuin ilon verrattominta hymniä... - -Kuinka kuitenkin tuntuu hauskalta... hauskalta tämä ikävä -ihmiselämä...! - -Aukusti tulee aivan haltioihinsa. - -"Se on lukkari, lukkari se on", hokee hän Matille. - -"Lukkari se näkyy sittenkin olevan", tuntee Mattikin. - -Lukkari on kaikin puolin talvitamineissaan ja kirkkoon tietenkin -matkalla. Hänen tunnettu ruunansa "puistaa aisoja", että tiuku soutaa -kuin koskessa... Tuntuu lukkarista, että menee... Mutta suurempaan -vauhtiin yhä vaatii ruunaansa, pitkällä ruoskalla reen perästä viuhtoen -ja mahtavalla kurkkuäänellä karjahdellen. - -"Katsos perhanaa tuota ruunaa, kun se vieläkin... vieläkin on -juoksevinaan", arvelee Aukusti. - -"Matti, ota sipikka pian rekihuoneesta... pistä vähä heiniä ja loimi ja -ne maalatut aisat", toimittaa hän kuin hengen hädässä Matille, sillä -hänelle tulee sellainen ajohalu, ettei hän pysy paikoillaan. Ja -erinomaisen hyvällä tuulellakin hän on. - -Laskee leikkiä ja naureskelee karjapiialle, Joosefiinalle, joka kaivon -kannella seisten vinttailee vettä. Laulutuulella ja hyvällä kiirillä on -Joosefiinakin, aivan laulelee ja hyräilee, että: - - Maantien poskessa on katajapensas, - jossa on tikkelperi-peri-peri. - Ja tämän kylän poikain liivin taskuss' - on Saksan silinteri-teri-teri. - -Naapurissakin ovat hevoset lasketut pihalle ja laukkaavat pitkin peltoa -minkä kavioista lähtee. Mutta "juhlatunnelmissa" istuu Aukusti -sipikassaan kylän läpi ajaen. Korskuen ja juoksuun pyrkien Urpo -valjaissa valssaa, mutta Aukusti ei päästä, tyydyttelee kävelemään, -ystävällisesti puhuttelee ja viheltelee... - -Kujilta ja pihoilta katselevat ihmiset häntä ja hänen hevostaan, ja -pikkupojat huutavat: - -"Tulkaa katsomaan... Korkeaniemen isäntä ajaa juoksijallaan, tuossa -menee..." - -Ja vanhempi väkikin rientää kujalle katsomaan... - -Mutta ylpeänä, päätään sinnepäin kääntämättä, istuu Aukusti sipikassaan -vihellellen... - -Kauppiaan luona ajaa häntä vastaan Jussilan Lauri kruununoriillaan. - -Silloin Aukustikin löysää hieman ohjia ja pyrynä vilahtaa kruununoriin -ohi... - -Ei ole vertoja Aukustin Urvolle, vaikka kruununori on mukamas komea, -hyväntapainen ja kaunis hevonen, ei ole sillä semmoisia juoksunlahjoja -kuin on hänen Urvollaan... - -Rantalan Villekin on liikkeellä, nuorta varsaansa opettamassa. - -"Terve mieheen!" huutaa Ville jo kaukaa. - -"Terve, terve... No jopa se Villekin on Piijun pojan aisoihin..." - -"Jo minä... ensi kertaa tämä vasta", kokee Ville esittää. - -Mutta Piiun poika, joka on Urvon jälkeläinen, on kovin levoton ja -ennenkuin Ville arvaakaan, hyppää se ojan yli ja laukkaa Tuomelan -pihalle. Sieltä saa Ville sen sentään pian palaamaan. - -Aukusti vartoo ja huutaa: - -"Katsos tuota sinun varsaasi, kun tulee polkijaansa... Kun sinä vaan -nyt sen siivolla kasvatat, niin siitä vielä tulee hyvä hevonen ja nopea -juoksija..." - -"No ei tuota tiedä..." - -"Annasta kun minä ajan, että näen minkälainen on askel..." - -He ajavat Immolan pihalle ja siinä vaihtavat. Aukusti lähtee Villen -varsaa ajamaan ja Ville istuu ylpeänä ja hymyillen juoksija Urvon -sipikkaan. - -"Ensi kerralla se on varsa hyvin ohjattava, muutoin menee ijäksi -pilaan", arvelee Aukusti, kun tottumatonta varsaa koettaa ohjata -tielle. - -"Mihin päin ajamme?" huutaa hän vielä Villelle. - -"Aja meille päin!" huutaa Ville vastaan. - -Ja Rantalaan päin lähtevät. He ovat hyviä hevosmiehiä kumpikin ja -vanhoja ystäviä. Ja monta hauskaa ovat yhdessä pitäneet. Aukusti on -kavalampi ja riskimpi, Ville hyväluontoinen ja antelias. - -On Aukusti tuntenut, että Ville väliin haiskahteli viinalta -- oli -varmaan ajoon lähtiessään tehnyt puolikuppisen -- niin alkaa hänelläkin -mieli tehdä ryyppyä. Hetken kun ovat ajaneet, huutaa hän Villelle, -kääntäen päätään Villeen päin: - -"Tästä tulee aivan samanlainen kuin polkijansakin... kun pitää -oleman tuo takajalkain askelkin juuri samanlainen... Tästä tulee -rahahevonen..." - -Hyvillään kuuntelee Ville Aukustin kiittelemistä, ajattelee, että pitää -sitä tuolle Aukustille näin ensi kelin kunniaksi edes ryypyt antaa ja -huutaa sitten Aukustille: - -"Hyvin siitä muutkin pitävät..." - -"Eipä sitä näe usein näin isänsä näköistä varsaa... Ei ollut minusta -Kuopion näyttelyssäkään... Vaikka kyllä se Turun Hippos..." - -Ei jouda Aukusti nyt pitkiin selvityksiin, sillä varsa on virma ja -virkku ja ihmisiä on kovasti liikkeellä. - -Kun he ajavat Rantalan pihaan, nousee höyry sipikkain perästä. Piha -pullahtaa kylän väkeä täyteen, ja Isonjoen Hermanni, joka myöskin on -hevosmies, sanoo, että kaikki kuulevat: - -"Siinä tulee isä ja poika komeasti kartanoon..." - -Se tekee Villelle hyvää, ja hän käy Hermanniakin kättelemään. Muutkin -kättelevät ja sanovat, että komeat ovat ja yhdennäköiset. - -Mutta Villen kamarissa istuvat vieraat, Korkeaniemen Aukusti, Isonjoen -Hermanni ja Ville, istuvat maistellen puolikuppisia ja hieman -humaltuessaan, entisiä markkinamatkoja muistellen. Ryyppäävät taas ensi -kelin kunniaksi, ja kun raittiusasiasta tulee puhe, eivät hyväksy... -sillä aivan vastoin luonnonlakia on se, että hevosmiehet selvällä -päällä aina... - -Niin arvelevat ja luultavasti ei heistä yksikään rupea raittiusseuraan, -arvelevat ja maistelevat, maistelevat niin, että kun Aukusti illalla -lähtee kotia päin, niin saapi Urpokin tuntea, että... hih... - -Illalla ajelee kylän herrasväkikin, ajelee huvikseen, koska talvi on -tullut iloineen ja pakkasineen, koska kulkuset soivat ja tiu'ut -helisevät, että vaaroilta vastaa... näin ensi kelin kunniaksi... - - - - -"MAATIAISROTUINEN" - - -Hyvin tiettyä on, että meillä näinä takavuosina on tavattomasti -edistytty maanviljelyksenkin alalla. Maanviljelysoppineita kulkee -maalaiskylissäkin luennoimassa, maanviljelys- ja karjanäyttelyitä -pidetään, joissa neuvotaan ja opastetaan, kuinka viljellä maataan ja -kuinka ruokkia karjaansa, jotta suurin hyöty saataisiin. Maalaisväestö -on innostunut ja kokee parhaansa tehdä niinkuin neuvotaan. Oppineet -kirjoittavat neuvoja maanviljelyksestä maanviljelyslehtiin, ja -paikkakunnankin lehtilöissä nähdään usein huomiota herättäviä -kirjoituksia. Maalaisväestö on hyvin ahkera niitä sellaisia -opettavaisia neuvoja lukemaan, koskivatpa ne sitten pellon tai niityn -viljelystä, lehmän ruokkimista tai vasikan kasvattamista. Onneksi on -kylässä aina joku pomo, viisas mies, tietävämpi muita, joka asiat -parhaiten ymmärtää ja luetun sisällön oikein käsittää. Hän sitten -vähemmän ymmärtäväisille "tekee selvää", mitä milloinkin on -tarkoitettu. - -Sillä yhtä nopeasti kuin on maanviljelys ja karjanhoito edistynyt, yhtä -sukkelaan on maanviljelys-sanavarastokin lisääntynyt, niin että eihän -niitä kaikkia outoja sanoja, vaikka lienevätkin supisuomalaisia, tahdo -oikein käsittää. - -Saukkolan Johan Petterikin oli kylän oppineempia miehiä ja -sanomalehtien lukija verraton. Ja edistyksen mies kaikin puolin. -Ensimäinen meijerimies oli hän pitäjässään, ja ensiksi uskalsi hän -ostaa niittokoneenkin, joita nyt on joka talossa. - -Mutta hänen erityisalansa oli karja. Lukuunottamatta sitä, että hän oli -tottunut vaikeimpiakin lehmäin tauteja parantamaan ja toimi -harvinaisella menestyksellä kätilönä lehmän poikimishommissa pitkin -pitäjää, oli hän erinomainen lehmäin tuntija. Hänen karjansa olikin -mallikelpoinen, eikä missään saatu voita niin paljon kokoon kuin -Saukkolassa. Karja oli Johan Petterin ylpeys, ja kiitokset oli hän -saanut agronoomeiltakin, jotka varta vasten olivat käyneet sitä -katsomassa. Mutta kun edistys riensi jättiläisaskelin eteenpäin, -alkoivat maanviljelysoppineet puuhata ja puhua siitä, että pitäisi -saada aivan oman maan rotuisia lehmiä, -- että ne ne olisivat parhaita. -Sekarotuiset söivät muka enemmän ja lypsivät verrattain vähemmän kuin -maatiaisrotuiset... - -Siitä oli pitkä ja asiallinen kirjoitus kerran eräässä -maanviljelyslehdessä. - -Saukkolan Johan Petteri luki ja tutki sitä, mutta ei päässyt oikeaan -käsitykseen sen sisällöstä. Siinä kyllä selitettiin maatiaisrotuisista -lehmistä, mutta ei sanottu tarkemmin, minkälaisia niiden tulisi olla. - -Eikä sitä tietenkään kukaan muukaan kyläläinen osannut selittää. - -Kerran kirkolla tuli lukkarin kanssa puhe maatiaisrotuisista lehmistä, -niin Johan Petteri tiedusteli lukkarilta, että tiesikö lukkari... - -"Miksen tietäisi", sanoi lukkari sukkelaan... "Ne ovat semmoisia -matalajalkaisia, sarvettomia ja paksuja..." ja naureskeli sitä -sanoessaan, katsellen veitikkamaisesti Johan Petteriin, joka oli -paksunlainen, matalajalkainen isännän tallukka. - -Johan Petteri närkästyi, sillä hän piti hyvin pahana, jos häntä vain -sanottiin matalajalkaiseksi. - -"Elä sinäkään niin viisaana ole... minusta näyttää, että kyllä -tarvitsisit sääriisi vahviketta... leipälukkari", sanoi hän -närkästyneenä ja poistui. - -Mutta Johan Petterin ja lukkarin keskustelua olivat muutkin kuulleet, -ja siitä puhuttiin jälkeen kirkonajankin. - -Ja heinäaikana, kun Johan Petteri torui renkejään, oli muuan Erkki -niminen renki alkanut sompottaa isännälle vastaan. Siitä syntyi -sanasota, joka huvitti toisia. - -"Mokomakin lehmäkeksi... maatiaisrotuinen." - -Sen ehti renki sanomaan, mutta siitä vimmastui Johan Petteri niin, -ettei ollut nähty häntä niin kiukuissaan ennen. - -"Paikalla pois minun talostani", luki hän tuomion Erkki rengille. - -Eikä hän asettunut sittenkään, vaikka oli Erkin pois pannut. Kiukutteli -ja kärisi kaiken kesää, vähimmästäkin seikasta torui ja mellakoi. Kun -hän lisäksi oli huhuna kuullut puhuttavan, että häntä kylällä takana -päin sanottiin "Saukkolan maatiaisrotuiseksi", harmitti se häntä niin, -että oli ärtyisenä aina. - -Häntä alkoi harmittaa tuo sana maatiaisrotuinen niin, ettei olisi sitä -tahtonut nähdä painettunakaan, jopa sitten, että sitä ääneen kuuli -lausuttavan. - -Oli kuin kirottu tuo sana tänä aikana! - -Melkein jokaisessa karjanhoitolehdessä tehtiin selvää -maatiaisrotuisista lehmistä ja niiden erinomaisesta lypsykyvystä. - -Emäntä eräänä sunnuntai-iltana sanoi Johan Petterille: - -"Etkö sinä ole lukenut, kun ne nyt niistä maatiaisrotuisista lehmistä -niin paljon kirjottavat? Liekö heitä meillä yhtään?" - -"Mitä sinä niistä huolta kannat -- ja ole lukematta sanomalehtiä", -ärähti Johan Petteri vastaan, eikä sanaakaan puhunut lehmistä, vaikka -ennen oli niistä laverrellut tunnittain. - -Eräässä lehdessä oli kerrottu sonniyhdistyksistä ja kehoitettu -semmoisia yhdistyksiä perustamaan. Oli myöskin ilmoitettu, että sitä -varten palkattu agronoomi tulee pitämään esitelmiä asiasta ja samalla -tarkastamaan karjoja, löytyisikö sopivaa siitossonnia. Paikkakunnan -lehdessä oli se ilmoitettu, että kaikki saisivat tietää. Paikoista ja -ajoista, joissa esitelmät pidetään, luvattiin vastedes tarkemmin -mainita. - -Saukkolan Johan Petteri tuli siitä hyvilleen, sillä siinä ilmoituksessa -ei puhuttu mitään tuosta kirotusta maatiaisrotuisesta. Hän tyyntyikin -ja rupesi asiasta naapurienkin kesken puhelemaan. - -"Ne kuuluu pitävän olla maatiaisrotuisia ne sonnit", sanoi naapuri -Saukkolalle, mutta kun hänessä ei näyttänyt olevan ivaa eikä Johan -Petteri huomannut hymyä naapurin suupielissä, ei hän pahastunut. - -Ja jonkun viikon päästä luettiin taas lehdessä, että esitelmä pidetään -Saukkolassa... - -Siitä tuli Johan Petteri taas hyvilleen. Sillä se, että esitelmä juuri -heille oli kuulutettu, todisti, että herrat olivat ottaneet huomioonsa -hänen karjansa ja että talo oli muutenkin sopiva esitelmäpaikaksi. - -Saukkolassa oli sinä talvena kaksi sonnia: toinen oli iso ja ruskean -kirjava, ja sen sanottiin olevan ulkomaan alaa; mutta toinen oli pieni, -matalajalkainen ja valkoinen töpsä, joka oli emännälle lahjoitettu -metsäkylästä. Se oli jo tuomittu tapettavaksi, mutta oli lykätty -siikemmäksi, kun liha oli halpaa. - -Valkoinen jukuripää ei isäntää miellyttänyt juuri sen vuoksi, että se -oli niin matalajalkainen ja pieni. Mutta emäntä siitä piti ja hoiti -hyvin. Se kun oli hiljaisen luontoinen ja söi nuuskimatta ja -miettimättä toisten suutteet. - -"Pilaa koko karjan tuo tuommonen rakki", oli isännän tapa sanoa. - -Mutta koska ilmoituksessa oli ollut, että agronoomi myös tarkastaa -sopivia siitossonneja, alkoi isäntä pitää erityistä huolta isosta -ruskeasta sonnistaan, jolle hän, historiaa tuntevana miehenä, oli -pannut "Ilkan" nimeksi. Syötti apettakin Ilkalle ja navetassa -käydessään harjaili ja puhdisteli. - -Ei ollut siinä kylässä eikä kuulosallakaan sellaista sonnia kuin -Saukkolassa, ja kaikki naapurit olivat yksimielisiä siitä, ettei -muualla missään ole Saukkolan Ilkan vertaista. - -Ja siinä uskossa oli isäntä itsekin. - -Tuli sitten se toivottu esitelmäpäivä, ja agronoomi saapui Saukkolaan. -Hän oli joku vasta virkaan nimitetty nuori mies, jota Saukkola ei ollut -koskaan ennen nähnyt. Mutta iloinen mies näytti olevan, laski leikkiä -ja naureskeli ja ilvettään piti. - -Kun sattui sunnuntai-ilta, niin väkeä alkoi karttua kovasti Saukkolaan. -Tuli muistakin kylistä, että Saukkolan iso pirtti oli ihan täynnä. - -Mutta ennenkuin agronoomi aloitti esitelmää, oli hän yksinään poikennut -navettaan lehmiä tarkastamaan. Eikä ollut muita katsonutkaan kuin -emännän valkoista, matalajalkaista sonnia. Piika Erika oli silloin -huomauttanut, että täällä perässä... tämä Ilkka... täällä se sonnien -sonni on... - -"Jaa... jaa, kyll' mä senkin näen", oli vain Erikalle vastannut. - -Isäntä ei oikein pitänyt tästä uudesta agronoomista. Se oli liiaksi -poikamainen ja nauraa virnisteli joutaville asioille. - -Varsinkin kummastutti isäntää, ettei tahtonut nähdä lehmiä... - -"Jo se kävi navetassa", ilmoitti isännälle Erika, jolle isäntä -kummastuksensa sanoi. - -"Vai kävi! Mitä sanoi? Kehuiko?" - -"Kehui se lehmiä kauniiksi, mutta ei sanonut olevan maatiaisrotuisia", -selitti Erika. - -"Ei niitä meillä tarvitakaan", tikasi isäntä ja näytti olevan pahalla -tuulella. - -Pirtissä seisoi pöydän takana agronoomi ja alkoi esitelmänsä. Ensiksi -teki hän selkoa niistä ulkomaalaisista lehmäroduista, joita Suomessa -nykyään on olemassa. Hän tiesi sanoa tarkoin kuinka paljon lehmät -lypsivät vuodessa ja minkä verran söivät. Sitten hän innostui -ja alkoi lämpimästi puhua kotimaisesta lehmärodusta eli n.s. -maatiaisrotuisista... - -"Sillä", jatkoi hän ja näytti puhuvan täyttä totta, "paitsi sitä, että -tämä rotu on oloihimme parhaiten tottunut ja ilmanalaamme, niin -sanoakseni, imeytynyt, on tällä rodulla se verraton etu, että ne syövät -niin vähän..." (väkijoukosta kuului naurun tirskumista). - -Ja sitten agronoomi selitti, että tätä rotua pitäisi jokaisen -lehmänystävän harrastaa, sillä näyttää siltä, että maatiaisrotu -vähenemistään vähenee ja sijaan tulee sekarotu, jota ei pitäisi enää -kasvattaa. - -Hän tuli käyttäneeksi useita kertoja sanaa maatiaisrotu. Saukkolan -Johan Petteri istui tulipunaisena ja kuuli, kuinka takapenkillä nauraa -kikatettiin. Häntä alkoi suututtaa, ja viha kiehui. - -Mutta yhä enemmän innostuneena jatkoi puhuja: - -"Olen tälläkin paikkakunnalla karjoja katsellut, ja ani harvassa -talossa olen tavannut maatiaisrotuisen lehmän, vielä harvemmassa -puhdasrotuisen maatiaissonnin." (Saukkola istui kuin kuuman pellin -päällä ja yritti jo kerran sanomaan että: heitä pois juorusi.) - -Mutta agronoomi jatkoi, ja kuinka lie sattunut, että näytti niinkuin -olisi vähän naurahtanut: - -"Oli siis suuri iloni, kun saavuin tähän taloon, josta olen kuullut -paljon kerrottavan, ja kohtasin tuollaisen puhdasrotuisen, -matalajalkaisen maatiaissonnin..." - -Mutta kun hän sen oli sanonut, rämähti koko väkijoukko nauramaan, -isäntä tuli ja iski nyrkkiä pöytään hänen nokkansa alla ja huusi: - -"Lapa helvettiin...!" - -Eikä ole sen ajan perästä Saukkolassa esitelmää pidetty ja tuskin vain -tämän isännän eläessä pidetäänkään. - - - - -LUNTA... - -(Talvella 1906) - - -On tuiskunnut lunta monta kuukautta: yötä päivää, pyhää, arkea. Ja -lisäksi tuullut jokaiselta ilmansuunnalta niin vimmatusti, että ummessa -silmin on täytynyt talonvälitkin hiihtää... Lumeen ja nietoksiin ovat -peittyneet koko Perä-Pohjola, Lappi ja koko tämä pohjoinen maailma. Ei -näy enää matalimmista majoista muuta kuin savu, joka näyttää nousevan -suoraan kinoksesta, ja vaivainen viiritanko, joka kitkuu ja valittaa -vaivojaan myrskyn käsissä. Upissa ne ovat muutkin talot melkein, vähän -vain vilahtaa punaista seinää kinoksen keskeltä. - -Tohmeroinen ja pehmeä kuin jauholaari on maantiekin, jota pitkin -silloin tällöin, kun tuisku vaistoaa, mennä vätöstää rahtimiesten -murheellinen kulkue. Mutta metsätiet ovat ummessa, ja naapurien väliset -kinttupolut ovat suksen latuna, milloin ei tuisku ole niitä umpeen -pannut. - -On odotettu kärsivällisesti, on luotettu, että kyllä se nyt heti -herkeää lumen tulo, että määrä siinä sentään on mitä taivaastakin -liikenee. Niin on varrottu ja pirtin akkunasta katseltu taivasta ja -taivaan rantoja, että koska alkaa seestää... - -On se välisti Pohjolan taivas kirkastunutkin, taivaanrannat ovat -palaneet kuin tulen liekissä, ja taivaankantta pitkin ovat revontulet -sähisten ja kellertävän valjuina leimunneet. - -Mutta aamulla on tuuli taas ollut etelässä, ja lunta on taivas taaskin -ruvennut antamaan... - -Hukkaan meni toivo jälleen! - -Muutamissa taloissa alkoivat isännät käydä pahalle tuulelle, -kiukkuilivat vähäpätöisemmistäkin asioista ja olivat itseensäkin -tyytymättömiä; toisissa taloissa moljottivat piiat, kun joka aamu piti -pirtin lämpimästä lähteä kahlaamaan navettaan ja tarpomaan -kinoksissa... - -Ylipään isäntä Mikko oli muutenkin kiivasta ja tulista miestä, mutta -nyt kun eivät ilmat asettuneet, kävi hän ylen äreäksi. Eikä se kumma -ollutkaan, kun olisi ollut hirsiä metsästä ajettava ja nyt täytyi -hevosten joutilaina syödä tallissa ja miesten pirtissä. Eiväthän ne -enää tämänaikuiset rengit viitsineet puhdetöitäkään tehdä. Jonkun -päreen kiskoivat, siinä kaikki. - -Ja se oli kumma, että joka ainoa tulija, joka talossa sattui käymään, -kolisteli lunta tamineistaan ja puhkuen arveli: - -"Mutta jo sitä on tuota lunta... aivan siihen hukkua hankkii..." - -"No jo. Ja toista tulee. Ja kuka sen metsätienkin aukasee?" siihen -toinen vastasi. - -Tuota samaa jahkailemista, samaa sanomista oli kaikilla ollut monta -viikkoa. Se alkoi jo kyllästyttää itsekutakin, mutta Ylipään kiivasta -Mikko isäntää enimmin. Ei ollut ensinkään ihme, että äreiksi kaikki -ihmiset kävivät. - -Halot loppuivat: metsään ei päässyt; heinät olivat lopulla nekin, ja -piiat ja emännät pitivät aivan työnään niistä alinomaa miesväelle -muistuttaa... Ja yhä vain lunta tuiskusi. - -Mutta jo eräänä lauantaina ilma seestyi, taivas oli suuri ja sininen, -aurinko lämmin ja kulki jo korkealla, kevättä ennustellen ja kaikki -muut merkit viittasivat siihen suuntaan, että jo ne nyt viho viimein -taukosivat tuiskut ja loppui lumen tulo... - -Hyvillä mielin oli Ylipään Mikkokin ja naurussa suin puhutteli -karjakko-Erikaa ja rengeillekin ystävällisen sanan antoi. Ja hän alkoi -valmistella metsään hirrenajoon. Kirveet hiottiin teräviksi, tukkireet -laitettiin kuntoon, ja emäntä toimitteli viikon eväät valmiiksi -laukkuihin, että aamulla varhain lähdettäisiin liikkeelle. - -Ja puhteella oli hauskoja puheluita, ja koko mieliala ilosta ja -hupaisaa... - -Mutta illalla myöhään, kun renki Sameli palasi tallista hevosia -illastamasta, istui hän ääneti uunin suuhun ja alkoi verkalleen riisua -kenkiä jaloistaan, kovin miettiväisen näköisenä... - -"Riisu sinäkin nyt, sammuta lamppu ja pane nukkumaan, että aamulla -jaksetaan aikaseen metsään", käski isäntä, joka vuoteellaan kuorsaavan -emäntänsä vieressä valvoi omissa mietteissään. - -"Tuiskupa siitä näyttää tulevan vieläkin", arveli Sameli, kun puuhaili -sukkiaan kuivamaan. - -"Mitä h--ttiä? Ei suinkaan", kivahti Ylipään kiivasverinen Mikko ja -nousi akkunasta pihalle katsomaan. - -"Tuulee siellä ja lunta jo heitteli taivaastakin ja katon räystäiltä -pyryä punoo", lisäsi Sameli veltosti, mutta isännästä tuntui, että -Sameli sanoi sen hyvillään, ikäänkuin ilkkuen isännälle... - -Ja kun Mikko silmäsi pihalle, näki hän, että siellä todella ajatti -lunta... ja tuulen vinkuminen kuului selvästi... Häntä pisteli lemmon -lailla. - -"Kyllä kai se sinulle ja sinunlaisillesi olisi mieleen, että aina -saisitte toimettomina ja laiskoina maata... kelvottomat... tässä olette -riivatut haisseet monta viikkoa minun huoneessani!" Ja Mikko meni aivan -Samelin nokan alle ja ähkyi: "H--ttiin minä ajan kaikki laiskat -talostani... se on viljainen vissi... sinäkin veltto ja pehmeä kuin -nahkiainen..." - -"Elä päälle tule siinä... taikka roivaan tuolla kengällä", kiivastui -Samelikin. - -Siinä tuli kova tinka ja huuto, josta koko talonväki heräsi... - --- Mutta aamulla Mikko teki Samelille "rätingin", ja Sameli läksi -paarustamaan ylöspäin. - -Ja taivaasta yhä antoi lunta... lunta kuin pumpulia. - - - - -VARSANÄYTTELYSSÄ - - -Sitä oli odotettu, ei niinkuin kuuta nousevaa, vaan niinkuin suurta -historiallista tapausta, joka tekee perinpohjaisen mullistuksen -"olevissa oloissa"... sitä varsanäyttelyä nimittäin. - -Ei ollut koskaan ennen Heinärannalla sellaista ollut; lehmä- ja -maanviljelysnäyttelyitä oli pidetty, mutta hevosmiehet olivat saaneet -katsella kujalta, kuinka jukuripää sonneja, kallipää lehmiä, pottuja, -kaalia ja muuta roskaa palkittiin, mutta ei yhtään hevosta eikä hevosen -varsaa otettu kysymykseen, vaikka takapihalla seisoi korskuvia orhia, -murheellisia tammoja ja alakuloisia ruunia. - -Mutta nyt! - -Nyt saavatkin, saakeli vieköön, kaikki lehmäkeksit pysyä kotonaan -koelypsytauluineen, kaikki lehmäkeksit ja vantukouraiset -lehmänostajat... - -On nyt hevosmiestenkin vuoro näyttää, että pois alta... pois alta -kaikki saaplarin maatiaisrotuiset... - -Iloisena uutisena tuota tulevaa varsanäyttelyä juteltiin ympäri pitäjää -ja vauhdissa oltiin. Nekin, joilla ei ollut varsoja näyttelyyn -vietäviksi, innostuivat niin että sylki suuhun tuli. Lehmämiehetkin -innostuivat ja puhelivat hevosista nyt niinkuin ennen olivat lehmistä -jutelleet. - -"Mitä sinäkin, hyvä mies, puhut hevosen varsoista, joka ilmosen ikäsi -olet lehmän nänniä tunnustellut", sanoi Sarvilahden Israeli Kalliomäen -Moosekselle. - -Sillä Sarvilahden Israeli oli olevinaan hevosmies, ja nyt oli hänellä -emää seuraava maitovarsa, josta toivoi ensi palkinnon saavansa. - -"Elä sinäkään vielä leveile... jos liian aikaseen kurkkuat... on sinne -muillakin varsoja vietävänä kuin sinulla", kivahti siihen Mooses -ärtyneenä. - -Ja kaikki ne, joilla oli vuoden vanhoja tai sitä nuorempia varsoja, -kaikki ne olivat kovassa touhussa ennen näyttelyä. Sillä jokainen -toivoi ensi palkintoa -- tietenkin. Emiä ruokittiin paremmin, -puhdistettiin ja puohattiin. Sarvilahden Israelikin pani varsalleen -nimen, sillä niin kuului pitävän olla, muutoin ei huolittu. - -"Vaan muistatko, milloin syntyi?" kysyttiin Israelilta. - -"Muistanko? Miksen muista. Vähää ennen Jaakon päivää", muisteli -Israeli. - -"Vaan sepä ei kelpaa. Pitää tietää päivä ja kuu ja tarkalleen sanoa -- -ei ne kelpaa nuo tuommoiset... 'Jaakon aikana'... 'ennen Perttulia'... -'Juhannuksen tienoissa'... vaan pitää tietää päivä ja kuu..." - -"Haista sinä... Mistä sinä sen tiedät", kivahti Israeli, mutta -huolissaan hän kuitenkin oli varsansa syntymäpäivästä. - -Valkeni sitten viho viimein näyttelypäivä; se oli kirkas ja lämmin -syyskuun päivä. Taivaskin tahtoi hymyillä hevosmiehille. Ja niin näytti -Sarvilahden Israelista, kun hän tyytyväisenä istui kärryissään, -valjaissa leveä tamma ja siinä vieressä kävellen kiharahäntäinen ja -vilkassilmäinen varsa, että koko luonto hänelle hymyili, kellastunut -koivu hymyili ja tummat kuuset sänkipeltojen päissä näyttivät kuin -viittovan ja onnea toivottavan... Ja ihmimiset, jotka tulivat vastaan, -varsaa ensiksi puhuttelivat ja sanoivat että: voi tuhannen kuinka onkin -sievä... - -Hymyssä suin istui Israel, ei itse kehunut, ei laittanut... - -Mutta tultuaan lähelle näyttelytaloa näki hän jo kauas, että siellä -liikkui väkeä pihalla ja nurkkain takana, hevosia tuli ja meni, varsoja -juoksi kahakäteen, kuului hirnumisia, huutoja ja puhelua... - -Tuossa näkyi ajavan Leväjärven agronoomi tuimana ja voitonvarmana... -tuolla taas oli Strömin herrakin liikkeellä, pieksujalassa... ja -varsoja näkyi joka kujalla... - -"Pois alta!" huusi hänelle joku juuri kun hän oli pihaan tulossa. - -Se oli Östmanin Viljaami varsansa kanssa. - -"Äijä hoi!... aja helvetissä syrjään, ettet loukkaa varsaani..." - -"Pääsee siitä jo vaikka neljän varsan kanssa", ärähti Israeli hänelle. - -Kun hän sitten oli saanut tammansa kiinni ja jouti katselemaan -ympärilleen, sai hän ihmeekseen kuulla, että palkintotuomareina olivat -nyt samat herrat kuin lehmännäyttelyssäkin ja ettei täällä palkittu -muita kuin _ruskeavärisiä_ varsoja... - -Tuossa ne näkyvät olevankin, palkintotuomarit... pyöreävatsaisia, -leveänaamaisia... tuokin saakeli, tuo Öystin Antti, jolla oli -Israelille vanhaa vihaa... - -Mutta eipä näkynyt Israelin mielestä yhtään niin sievää varsaa kuin -hänellä. - -Liikamaan Penjaamilla oli hyvä varsa. Se olikin polkijansa puolesta -kuuluisaa hevossukua... - -Olivat aloittaneet palkintotuomarit toimensa ja valinneet Kalliomäen -Mooseksenkin palkintotuomariksi... - -Liikamaan Penjaamin varsaa ensiksi katselivat... - -"Kuinka vanha?" kysyi se palkinto tuomareista, joka näytti enimmin -herralta. - -"Siinä se syntyi vähän ennen heinäaikaa", vastasi Penjaami. - -"Jaa, jaa, mutta minä päivänä?" tiuskasi herra. - -"Pyhäilta... eli kyllä se oli puolessa yö..." - -Mitä ne nuo herrat naureskelevat... tuokin Öystin Antti... perkele! - -"Melkein liian pitkät jalat!" muistutti Öystin Antti. Kaikilla oli -heillä kirja kädessä, johon näkyivät koukeroita tekevän. - -"Omansa ovat, vaikk' ovat pitkätkin", vastasi Antin muistutukseen -Penjaami. - -Ja kun eivät muuta hoksanneet, niin määräsivät Penjaamin juoksemaan ja -taluttamaan tammaa, että minkälainen on varsalla askel... - -"Paremmin... paremmin!" huusi Öystin Antti, ja muut nauroivat. - -Sitten taas merkitsivät kirjoihinsa, minkälainen oli askel. - -Rantalan Villellä oli musta varsa, vuoden vanha ori, suurta -juoksijasukua, mutta laiha... - -"Liika laiha, ja huono väri", sanoi joku herroista, ja Leväjärven -agronoomi kuului supattavan ruotsia niille herroille. - -Ja "ylös" panivat. - -Östmannin Viljaamin varsasta pidettiin. - -"Siinä on sievä varsa", sanoivat. - -Tulivat Israelin luo. - -"Vankka varsa, mutta kömpelö", muistutti Öystin Antti heti. - -"Niinkö on?" - -"Ja laiskan näköinen... ja liika käyrät takajalat", muistutti -toinenkin, ja taas supatti Leväjärven agronoomi ruotsia herroille. - -"Men eljest vacker", arveli yksi herroista. - -"Och fet..." - -"Juu... juu", myönteli Kalliomäen Mooseskin. - -"Menkää helvettiin minun varsaani näpistelemästä!" suuttui Israeli ja -komenteli herrat pois. - -"Tämäpä kummaa on, kun hevosille ja lehmille on samat -palkintotuomarit", sanoi hän sitten, että herrat kuulivat. Mutta -palkintotuomarit jatkoivat matkaansa, tutkien, tarkastellen ja -tunnustellen. - -Illempana jaettiin palkinnot. Leväjärven agronoomi sai ensimäisen -palkinnon, mutta Sarvilahden Israelille ei annettu mitään, vaikka -monelle muulle. - -Mutta pois mennessään vannoi Israeli vielä kostavansa sille Öystin -Antille ja Leväjärven agronoomille... Ne ne olivat perkeleet... - -Illalla puhui sitten Öystin Antti hevosenkasvatuksesta ja näyttelyn -merkityksestä, "valituin sanoin" tietenkin. - -Ja näyttely päättyi paljoa laimeammin kuin se oli alkanut. - -Mitä sitten vaikuttanee tulevaisuudessa? - - - - -ESITELMÄ APULANNOITUKSESTA - - -Se oli ensimäinen esitelmä laatuaan Raitikosken kylässä, eikä siitä -niin pitkää aikaa vielä ole kulunut. - -Ei olisi tietty koko esitelmästä, ellei Nyrkki-Sakari, jolle -sanomalehdet tulivat, olisi siitä tietoja levitellyt ympäri kylää. -Sillä Käkikoskella elettiin vielä vanhaa hyvää aikaa eikä tahdottu -ollenkaan seurata millään alalla kaikenlaisia joutavia uudistuksia. Nyt -oli kuitenkin, niin tiesi Sakari kertoa, kuulutettu lehdissä, että -tammikuun viime päivänä pidetään Raitikosken Lampelassa esitelmä -apulannoituksesta ja karjan jalostamisesta. - -Se ihmetytti koko kylän asukkaita, sillä se oli aivan tavatonta. -Sunnuntai-illoinko koonnuttiin Lampelaan asiasta puhelemaan, koska -aikaa oli kullakin liiaksi ja pitkät olivat puhteet. Arveltiin -sinne, arveltiin tänne, mutta selville ei päästy. Toivottiin, että -Nyrkki-Sakari, joka oli räätälioppinsa saanut kirkonkylässä ja -muutenkin oli semmoinen hoksaava ja viisas mies, tietäisi asiaan -valistusta antaa. - -Eräänä iltana taas istui Lampelan pirtti puolellaan väkeä, -Nyrkki-Sakarikin joukossa. Ei ollut enää esitelmäiltaan kuin parisen -viikkoa aikaa. - -"Olisi se kumma tietää, mikä ne tähänkin kylään opasti", ihmetteli -joku. - -"Niinkö ne esitelmän pitäjät?" jatkoi toinen. - -Ja kolmas arveli: - -"Joutessaan kulkevat kylästä kylään niinkuin mustilaiset." - -Mutta Nyrkki-Sakari tiesi selittää: - -"Se on herrain kesken päätetty, että joka kylässä pidetään tänä talvena -esitelmiä apulannotuksesta ja karjan ruokinnasta, että kansa oppisi -oikein maataan viljelemään ja lehmiään ruokkimaan." - -Tuollainen selitys vähän loukkasi raitikoskelaisia, jotka olivat -varakasta väkeä eivätkä tarvinneet muista kylistä apua. Oinasmäen -isäntä arvelikin heti: - -"Esitelköön mitä tahansa, vaan sen minä sanon, ettei tarvita meidän -talossa apulantaa, ja mitä karjanruokkimiseen tulee, niin kysyn: kuka -myypi enemmän voita syksyllä kuin minä?" - -Ollilan Jaakko, joka oli kylän köyhin isäntä, siihen tuumasi: - -"Paljon niistä vaan on kirkonkylässäkin pidetty, niistä esitelmistä. Ja -selvää on, että oppi on aina oppia ja että isommassa maailmassa -apulantaa käytetään..." - -Mutta ei saanut Ollilan Jaakko pitkälti asiaansa puolustaa, sillä -melkein joka mies alkoi väitellä vastaan. - -Ja yli kaikkien muiden huusi Oinasmäen varakas isäntä: - -"Minä en käsitä muuten, mitä apulannalla tehdään? En suinkaan minä -kylästä lähde lannan apua hakemaan, kun pellot ovat muutenkin jo liian -lihavat." - -"Ja jotka lantansa myisivät, niiltä pellot laihtuisivat", hoksasi -Tarrimaan Josua, joka piti itseään viisaana. - -Huomattiin että Nyrkki-Sakari naureskeli pilkallisesti. Tarrimaan Josua -luuli, että Sakari ivasi hänen sukkeluuttaan, ja tiuskasi kiivaana: - -"Mitä naureskelet...?" - -"Sitä, että koko kylässä ei ymmärretä apulannasta mitään." - -"Sinäkö sitten yksin vaan! Kyllä sen ymmärtää kraatarinkin järjellä, -että apulanta on apulantaa, että jos ostan lantaa mökeistä taikka -esimerkiksi kylän kraatarimestarilta, niin apuna eli lisänä se on oman -lannan joukossa, he, he, he", tiuskui Tarrimaa Nyrkki-Sakarille. - -"Väärinpä tiesit. Sillä sitä on monenlaista apulantaa", sanoi Sakari. - -"No niin, niin... huonompaa ja parempaa apulantaa." - -"Sitä tuodaan säkeissä ulkomaalta." - -Mutta siihen pani Oinasmäen isäntä jyrkän vastalauseen: - -"Elä helkkarissa, Sakari! Luuletko säkillisen pellossa vaikuttavan, kun -ei kaikesti kuormaakaan tottele." - -Ja niin väiteltiin vihoihin asti, tulematta selville, mitä apulanta oli -ja minkä näköistä. - -Ollilan Jaakko kyllä koki selittää, että hän oli nähnytkin apulantaa, -ja että Sakari puhui totta, mutta hänen sanojaan ei otettu huomioon -varsinkaan sen vuoksi, että hän oli vähävarainen. Oinasmäen isännän ja -Tarrimaan Josuan luultiin parhaiten asiat ymmärtävän. - -Ja semmoista kinastelua oli joka kerta kun yhteen satuttiin. - - * * * * * - -Kuulutettuna päivänä saapuivat jo aamulla agronoomit Lampelaan ja -käskivät kylällä ilmoittaa esitelmistään ja toivoivat lukuisaa -kuulijakuntaa. Eikä heidän tarvinnutkaan tyhjälle huoneelle puhua, -sillä väkeä karttui Lampelan iso pirtti täpösen täyteen... - -Ollilan Jaakko oli asettunut istumaan hyvin lähelle pöytää, jonka -takana esitelmän pitäjät vuoroonsa puhelivat. Oinasmäen isäntä istui -pyylevänä akkunan luona ja hänen edessään Tarrimaan Josua. Mutta -Nyrkki-Sakari oli kiivennyt uunin otsalle ja istui siellä kuin kukko -orrella. - -Herrat kumpainenkin lausuivat mielihyvänsä ja ilonsa siitä, että -kuulijoita oli niin paljon saapunut. Ja he toivoivat samalla, että -hyvin moni ottaisi huomioonsa, mitä he selittivät niin karjanhoidosta -kuin apulannastakin. Toinen herroista ensin puhui karjanhoidosta. -Sitten seurasi esitelmä apulannoituksesta. Sitä kuunneltiin hyvin -tarkkaavasti. Ollilan Jaakko näytti nielevän joka sanan, jonka -agronoomi lausui, mutta Oinasmäen isäntä tuntui välinpitämättömältä ja -yritti monta kertaa katkaista esitelmän... Kun sitten esitelmät olivat -loppuneet, enin väki oli poistunut ja agronoomitkin menneet muihin -huoneisiin, syntyi pirtissä vilkas keskustelu siitä, mitä oli kuultu. - -"En minä vieläkään tullut hullua viisaammaksi siitä apulannasta", sanoi -Oinasmäen isäntä. - -"Juuri niin. En minäkään", vakuutettiin monelta haaralta. - -"Puhuihan se niin selvää kieltä, että se olisi pitänyt ymmärtää", sanoi -siihen Ollilan Jaakko. - -"No, sanoppa sitten, kun niin viisaana itsesi pidät", tiuskasi -Oinasmäen isäntä. - -"Kuulithan sen niinkuin minäkin", vastasi Ollilan Jaakko. - -"Eipähän sanonut, niinkuin sinä olet väittänyt, että sitä säkeissä -ulkomaalta tuodaan", tinkasi Oinasmäki. - -Mutta nyt sekaantui puheeseen Tarrimaan Josuakin virkkoen: - -"Ymmärrettävästihän se puhui. Olisipa se pitänyt tajuta, kun moneen -kertaan tolkutti. Jos elän tulevaan kesään, niin ostan jonkun säkin -takasuolle ja koetan kylvää..." - -"Niin tee. Vaan eiköhän teilläkin ole rahanreikiä muualle kuin -lantaan... luulen, ha, ha, ha", sanoi Oinasmäki siihen pilkallisesti. - -"Vaikka onkin, niin ostan minä silti kokeeksi", vakuutti Tarrimaa vain. - -"Parempi kun laittaisit katon rakennukseesi, ettei tarvitsisi pöydän -alle sateen ollessa piilota. Vaan minun ei tarvitse ostaa sontaa. -Meillä on karjaa sen verran, että on lantaa liiaksi ja lehmät -lihavat..." - -"Kyllä kylän heinillä pitää isoakin karjaa", pisti Tarrimaa väliin. - -"Mitä laverrat! Sanoitko minua heinänvarkaaksi! Ettekö kuulleet, hyvät -ihmiset?" - -"En minä sinua heinänvarkaaksi ole sanonut..." - -"Sanoitpahan, sanoitpahan! Tässä on monta kymmentä korvaa ollut -kuulemassa... Aha... sinä kälmi... Oletkin aina suuna ja päänä -vastassani... Tiedätkö, mihin se hirvi katosi tässä takasyksynä...?" - -Siitä sai taas Tarrimaa vettä myllyynsä ja nousten seisaalleen hän -huusi: - -"Kyllä kuulitte kylän miehet, että hän soimaa minua hirven ampujaksi... -Siitä sinulle tulee kallis asia, senkin... Tiedätkö, mihin Ollilan -rantaladosta mennä vuonna heinät katosivat?" - -Mutta nyt vimmastui Oinasmäki ja rähisi niin, että agronoomi tuli ja -rakoutti ovea, tiedustellen, mistä oli kysymys ja rähinä mainio. - -"Täällä vaan koetettiin kylvää apulantaa vanhoihin ketoihin", vastasi -Nyrkki-Sakari ja nauraa virnisteli. - -Mutta Oinasmäki ja Tarrimaa uhkasivat kovasti toisiaan manata käräjiin. - -Onhan käräjöity monesti vähemmästäkin. Sillä lailla se sitten päättyi -esitelmä apulannoituksesta Raitikosken kylässä. - - - - -KUN KRUUNUNORITTA HOMMATTIIN HEINÄRANNALLE - - -Oli ollut sanomalehdissä tieto, uutinen sellainen, että nyt kruunu -myöntää kruununoriin Heinärannallekin. Nuolena tieto levisi -hevosmiehestä toiseen, ja vaikka oli sydäntalven aika ja pakkanen ja -väliin piti vihollisen sakeita pyryjä, alkoi olo hevosmiehistä tuntua -hauskalta. Eikä sitä käy ihmetteleminenkään, kun tietää, että -Heinärannan hevosmiehet olivat vuosikausia kruununoritta pyytämällä -pyytäneet, että joka vuosi oli lupailtu ja lupailtu, mutta ei vain -ollut annettu. Ja nyt ilmoitettiin, että jo saavat... - -Siitä tiedosta tuli pitkiä puheita hevosmiesten kesken, syntyi tulisia -väittelyjä ja lopuksi riitoja ja vihoja. Sillä Heinärannalla oli paljon -hevosmiehiä, jotka koko ikänsä olivat hevosten parissa puuhanneet, -olivat ostaneet, myyneet ja vaihtaneet. Oli monta tunnettua varsan -kasvattajaakin, ja juoksijain ajajia oli paljon. He olivat kokeneita ja -viisaita hevosmiehiä, jotka olivat monentapaisen hevosen reessä -istuneet, ohjamiehiä maan kuuluja, ja hevoskirjoissa mainittiin -arvonannolla heidän nimiään. - -Kuuluisimpana piti itseään Vauhtilan juureva ja punanaamainen isäntä, -Nissi. Kautta koko hevosmaailman oli hänen nimensä tunnettu ja -mainittiin aina siellä, missä hevosmiehiä oli yksissä harjakannuja -juoden ja väkeviä puolikuppisia maistellen. Mutta eivät olleet -patapuukkoja muutkaan isännät. Juoksijoita oli heilläkin ollut, varsoja -olivat kasvattaneet ja monet markkinat mellastaneet. Ja jokainen piti -itseään naapuriansa parempana ja taitavampana hevosmiehenä. Mutta ei -ollut heillä kenelläkään niin juhlallista, punaista naamaa kuin -Nissillä, ei niin herramaista pyöreää vatsaa eikä riittänyt kenenkään -sanavarasto niin loistavalla tavalla, sattuvin sanoin ja sukkelin -vertailuin, kehumaan tai moittimaan hevosta. Siksipä olikin toisten -mieliin kasvanut kaini ja paha sydän Nissiä kohtaan, joka aina -markkinapaikoissakin pyöri kuin kukko kanain joukossa. - -Ja hiljaisuudessa, ettei kukaan saisi asiasta vihiä, alkoi kukin -hommaamaan, että saisi kruununoriin hoidettavakseen. Ensiksi se olisi -suuri kunnia, joka ainoastaan harvoille kuolevaisille on suotu, ja -toiseksi saisi viiden vuoden päästä oriin omaksi, pennittä pulskan -hevosen. Todistuksia täytyi hankkia, tunnetuilta pitäjäläisiltä siihen, -että asianomainen oli innokas hevosmies, että oli varsoja kasvattanut, -että osasi hoitaa oritta kiitettävällä tavalla ja että kaikin puolin -kykeni moitteettomasti menettelemään. - -Semmoisia todistuksia kun saisi ja ne näyttäisi, ei muuta kuin herrat -sanoisivat, että kas tuolle isännälle se annetaan kruununori -hoidettavaksi, että silläpä ne näkyvät parhaat paperit olevan... - -Ja niitä sellaisia todistuksia koetti kukin hankkia: papilta, -nimismieheltä, kunnanesimieheltä ja yleensä kaikilta herrasmiehiltä. -Mutta Nippikallion isäntä oli saanut hyvän todistuksen myöskin -kätilöltä, jota usein oli sattunut kyyditsemään, kun tulinen kiire -sattui ja hengen hätä oli. - -Kuinka kuitenkin lie ollut, mutta pian se tiettiin koko pitäjäässä, -kutka kruununoritta meinaavat. Ei ollut pysynyt salaisuutena kenenkään -hiljaisuudessa päätetty homma. - -Ja eräänä sunnuntaina kirkon aikana, kun sattui useampia hevosmiehiä -kokoon Ahmalaan, tuli asiasta puhe. - -"Kuuluu pitävän hoitaa sitä kruununoritta niinkuin enkeliä. Karvan -pitää kiiltää, että kuvansa näkee, eikä saa ajaa kuin silloin tällöin", -alkoi Ahmalan ruotiukko puhua. - -"Kyllä se tiedetään kuinka kruununori hoidetaan", sanoi siihen -Vauhtilan Nissi ja katseli miesriviin merkitsevästi. - -Siitä päästiin alkuun. - -"On niitä nyt muutkin kuin sinä nähneet kruununoriita", sanoi -Nippikallion isäntä Nissille. - -"Miks'ei. Mutta et sinäkään koskaan ole krunnunoritta hoitanut, vaikka -nähnyt olet... On aivan eri asia hoitaa omaa oritta kuin -kruununoritta", sanoi Nissi itsetietoisena. - -"Ori kuin ori... Ja sillä lailla hevosen kyllä osaa kuka hyvänsä hoitaa -kuin sinäkin..." arveli Nissille Jussilan Ville, tunnettu ohjamies ja -varsain kasvattaja. - -"Millä lailla hoitaa?" kivahti Nissi. "Luuletko sinä tuntevasi -hevosen hoidon paremmin kuin minä! Minulla on kahtena kesänä ollut -astutus-orikin..." - -"Ja Nissi, joka on lukenut hevoskirjat ja kaikki", sekaantui Ahmalan -ruotiukkokin taas puheeseen. - -Kiitollisen silmäyksen loi Nissi ruotiukkoon ja selitti: - -"Joo. Taavi on oikeassa. Sitä täytyy tuntea hevosen ruumiin rakennus ja -osata opastaa seppääkin, kun kengittää, sillä se on tärkeä tehtävä, -pojat... -- Ja ainahan ne kruununoriit annetaan hoidettavaksi -tunnetuille hevosmiehiile", sanoi hän lopuksi. - -"Juuri niin... Nissille se sopii kruununori", tuumaili ruotiukko, joka -hänkin parhaina päivinään oli ollut kuulu hevosmies. - -"Muuten minä olen persoonallisesti tuttu kruununasiamiehenkin kanssa", -ilmoitti Nissi vielä lisäksi, ja pyörähteli kuin kukko kanain seurassa. - -"Vaan ontuvaksipa se tuli viime talvena Nissillä oma varsakin eikä -parannut -- ja keväällä taisi joutua korppien valtakuntaan... Liekö -heinäin puute vai mikä vaikuttanut..." sanoi joukkoon Välivainion -Jaakko, jolla myös oli aikomus pyytää kruununoritta. - -"Mitä sinä mies puhut!" kivahti Nissi tulipunaisena. - -"Sitä, ettet sinä ole parempi hevosen hoitaja kuin muutkaan", lisäsi -Välivainion Jaakko. - -Ja Jussilan Ville, jolla oli monenvuotista hapatusta Nissille, tuumasi -vielä: - -"Jos ei kruununoritta vaan paremmin tarvitse hoitaa kuin Nissi tässä -takavuosina hoiti sitä Pranterin Huimaa... Muistatteko, miehet, kun oli -kyljiltä asti sonnassa ja kapi hännässä..." - -"Hyvin muistamme", huusivat kaikki, joilla oli kainia Nissille. - -Varsinkin huusivat Jussilan Ville ja Välivainion Jaakko. - -"Hiidessä, miehet!" koki ruotiukko panna väliin. "Nissi, joka on ainoa -mies koko pitäjässä, joka on radalla juoksijaa ajanut ja palkinnot -saanut." - -Mutta Nissi oli kovin loukkaantunut, suuttunut silmittömästi, ja kun ei -muuta vihapäissään osannut, niin alkoi kautta rantain haukkua nalkuttaa -Jussilan Villeä: - -"Annettiinpa ori kenelle hyvänsä, vaan sen minä sanon, että ruokaa -meillä on hevoselle... Ei meidän talosta käydä naapurissa silppuja -lainaamassa, vaikka olisi kuinka pitkä kevät... ja apejauhoja on -aina..." - -"Konttaavanhan nuo kuuluvat teillä joka kevät lehmät, ja hevoset -'almanakkoja' tekevät", pisti Välivainion Jaakko purevasti väliin. - -"Elä sinä puhu... et sinä tuommonen kömpelö mies kuitenkaan kykene -kruununoritta hoitamaan", tiuskui Nissi ja pyörähteli tulipunaisena; ja -lyöden kämmenellään povelleen hän mahtavasti julisti: - -"Täällä on, pojat, sellaiset todistukset, että jo taitavat tepsiä... ja -kohtapa tuo nähdään... Kaikki tässä kruununoriin hoidosta puhuvat... -semmosetkin, joilla on tallikin kuin pahanen läävä..." - -Siitä nokkausi Nippikallion isäntä, ja tolvana ja pikavihainen kun oli, -niin kiljaisi Nissille: - -"Maksa sinä se kymmenen kiloa kauroja, jotka toissa talvena lainasit, -ja puhu sitten muitten tallista... Ja korttirahoillapa tuo kuulutaan -sinunkin tallisi koristetun..." - -"En minä ole sinulle puhunut", koetti Nissi, kun näki, että -Nippikallion isäntä suuttui silmittömästi. - -"Kyllä tässä ymmärretään, kenelle sinä puhut... ja tiedetään myöskin, -mikä mies sinä olet... vanha va--" - -Ja niin jatkui tinkaa, josta lopuksi tuli riita. Mutta jokainen -hevosmies lähti siinä uskossa pois, että hän sen kruununoriin sittenkin -saapi... olihan hänellä todistuksia: nimismieheltä, kunnanmieheltä, -papilta ja lukkarilta. Mutta ei ollut kenelläkään muulla todistusta -kätilöltä kuin Nippikallion isännällä. - - * * * * * - -Oli tullut tiedoksi, että ensi kilpa-ajojen aikana se nyt ostetaan -kruununori ja silloin pitää sen tai niiden henkilöiden, jotka tahtovat -sen hoidettavakseen, tulla todistuksineen saapuville. - -Kova oli siis homma hevosmiehillä ennen kilpa-ajoihin lähtöä. Piti -varustautua kaikin puolin. Vauhtilan Nissi teetätti uuden puvun, -panetti turkkiinsa uuden päällisen ja osti hopeisen sikaarikotelon. -Muut eivät niinkään puvustaan välittäneet. Nippikallion isäntä sentään -osti leveän, koreilla ompeluksilla koristetun turkin vyön, koska oli -nähnyt muidenkin hevosmiesten sellaisia pitävän. Ja järjestäessään -todistuksiaan kimppuun asetti hän kätilöltä saamansa todistuksen -päällimmäiseksi, koska se oli hänen mielestään kaikkein paras ja -sisälsi ainoastaan asiaan kuuluvaa... Siitä näkee kruununasiamies heti -ensiksi, että onpa se mies hevosia hoitanut. Mutta ennenkuin hän kääri -todistuksen kokoon, luki hän tyytyväisenä kerran vielä kätilön antaman -todistuksen, luki suu hymyssä: - - Täten saan todistaa, että Anshelm Nippikallio on erinomanen - hevosen hoitaja ja menneen kesällisestä varsasta on tarjotu - lähelle tuhatta ja se on paasin alaa ja emänkin puolelta niin - hyvää sukua, että sitä ei uskos... ja on kyytinyt minua ja - tallista tulee juuri hyvä, kun tehdään akkuna mäenpuolelle ja - kruununoritta varten on kauroja eikä ole ruoskaa tämä mies - koskaan tarvinnut jonka toteksi tunnustan ja vakuutan - piirtämällä oman nimeni ja sinetin, joka on - - Aukusta Elmiina Ylväs - paikkakunnan kätilö, - oma käsi. - - Tojistavat: - - Herrman Nulu. Vihtori Olki. - -Ja luettuaan kääri hän paperinsa kokoon lujalla verkkolangalla ja pani -eväsarkkuun. - -Koko pitäjässä oli sitten tietty, kutka ovat menneet kruununoritta -noutamaan. Siitä oli joka talossa puhetta, ja kiivaasti arvosteltiin -asiaa. Sillä ei ollut kukaan kylliksi hyvä sitä hoitamaan. Vauhtilan -Nissille sitä ei olisi mitenkään suotu, sillä ei hän ollut erikoinen -hevosen hoitajakaan ja hänellä oli ennestään kaikenlaisia muita -"luottotoimia" hevosmaailmassa. Välivainion Jaakko kyllä oli siivo mies -ja viinaton, mutta talo oli pienenlainen. Jussilan Ville oli -epäilemättä hyvä hevosen hoitaja, mutta hänkin oli melkein liika raju -kohtelemaan hevosia ja sanottiin rautavitjoilla välistä niitä -paukuttelevan, kun eivät muuten ymmärtäneet totella. Ja hutikoissa kun -sattui olemaan, niin ajoi kuin reikäpää... Nippikallion isännän puoleen -menivät kaikki vanhat miehet ja vaimoväki. Se mies oli peräti laupias -hevoselle -- ei koskaan ajanut hölkkää myötäleessäkään ja vaikkei ollut -radalla koskaan ajanut, niin suitsimies oli hyvä... Nuorempi polvi taas -piti Nippikalliota kokonaan sopimattomana, sanoivat, että sonni sille -parhaiten sopii sekä hoidettavaksi että ajokkaaksi. - -Ja siitä riitti tinkaamista ja arvostelemista. - -Ja jännityksellä seurattiin sanomalehtiä, että milloin ilmoitetaan, -sillä se tiedettiin, että lehdissä sen näkee jo ennenkun hevosmiehet -ehtivät kilpa-ajoista palata. - -Ja vihdoin oli. Oli selvästi sanottu, että Heinärannalle on ostettu -kruununori 1,600 markan hinnalla ja "tulee sijoitettavaksi talokkaan -Ville Jussilan luo kirkonkylään..." Selvästi oli se sanottu ja pantu -nimikin "Voitto". - -Ihmeteltiin. Ei ollut siis auttanut Vauhtilan Nissiä uusi turkkinsa, ei -Välivainion Jaakkoa viinattomuutensa eikä siivoutensa. Mutta -merkillisintä oli, ettei Nippikallion isännälle annettu, vaikka oli -niin hyvä todistus kätilöltäkin. - -"On sillä tuttavia Jussilan Villelläkin herrain joukossa, ja se sen -teki", arveltiin. - -"Ja onhan se ollut radalla Villekin." - -"Mutta ei se vaan semmoinen ajomies Ville ole kuin Nissi, sen minä -takaan", vakuutti Ahmalan ruotiukko asian kuultuaan. - -Ja nyt alkoi tuskallinen odotus, milloin palaavat, että nähtäisiin, -minkälainen kruununori oli annettu. Väri oli jo lehdessä sanottu, tumma -raudikko. Mutta millainen oli muuten? Oliko hyväntapainen? Oliko -minkälainen kululleen? Minkälaiset jalat ja lautanen? Oliko jouheva? -Minkälainen käynnin lahja? Sillä hyvä kävelijä, se sentään on -talonpojan hevonen. - -Ensiksi saapui kotiaan Nippikallion isäntä, saapui ärtyisenä ja -kiukkuisena epäonnistuneelta matkaltaan. Ja oli hän keksinyt vähäisen -valheen, jolla puolusteli onnettomuuttaan. - -"Olisivat ne minulle sen antaneet", selitteli hän, "minulla kun oli -kaikkein enimmän todistuksia, mutta kun sitten näyttivät, minkälainen -on hevonen, niin minä sanoin heti, että en minä huoli... Häntyri ja -vihanen raato... jo sitä saatiin kaunis kruununori monen palavan -perästä... Ja jalat sitten... käyrät kuin paininpuut eikä jouhia -minkäänlaisia... Herrat kysyivät, että mitä sinä mies moitit tässä -hevosessa, niin sanoin suoraan eläinlääkärille, että johan tuolla on -valmiit patit..." - -"Patitko??" - -"Aika nystyrät jo. Minkälaiset niistä sitten tuleekaan, kun vaivaan -joutuu. En minä vaan veisi tammaani sen kruununoriin luo, vaikka saisin -koko orhin ilman... se on viljanen vissi..." - -Niin kertoi Nippikallion isäntä odotetusta kruununoriista, ja pian oli -huhu levinnyt ympäri pitäjää, levinnyt ja kasvanut puolta pahemmaksi. - -Mutta eräänä lauantai-iltana myöhään saapui Jussilan Villekin kotiaan. -Hänelle oli jo taipaleella kerrottu, että semmoiseksi ja semmoiseksi on -Voittoa haukuttu. - -Mutta kun tuli sunnuntai-aamu, tahtoi kukin nähdä omin silmin ja omin -käsin tunnustella... Nekin, jotka eivät olleet hevosmiehiä, innostuivat -ja riensivät Jussilaan kruununoritta katsomaan. Ahmalan ruotiukko oli -ensimäisiä, keppi kädessä astellen ja itsekseen höpisten ja muistellen -entisiä aikoja, jolloin laskettiin juoksijalla kylän halki, että -maailma lauloi... - -Nuoria miehiä riensi parvittain ja eräässä joukossa näkyi Vanhalan -leskiemäntäkin olevan. Jälempänä tulivat nimismies, virkansa puolesta, -nuori pastori ja kaksi talonpoikais-ylioppilasta. Heidän seuraansa -liittyi agronoomi, joka sattui olemaan luentomatkalla ja muutenkin oli -innokas hevosmies. - -Talli oli täynnä väkeä ja Ville näytteli ja esitteli ja kehui, kehui -Voiton hyviä tapoja, kiitteli sen kauniita silmiä ja päätä... Ahmalan -ruotiukko oli mennyt pilttuuseen Voiton viereen, tunnustellen ja -ihmetellen. - -"Aivan samannäköinen hevonen kuin kerran minulla, jonka ostin Kalajoen -markkinoilla... on kuin olisi sama hevonen... Voi saakeli, kun sillä -hevosella taival katkesi... Mutta meillä olikin kolmen kannun nassakka -kryyvättyä viinaa, kun..." - -Niin muisteli ja selitteli ukko, viinamieheksi tunnettu. - -Mutta kun nimismies ilmestyi tallin eteen, niin Jussilan Ville käski -muun väen poistua, että "ihmiset pääsevät sisälle". - -Ja herrat katseltuaan Voittoa, joka komeana seisoi pilttuussaan karva -kiiltäen kuin silkkinen kangas, ja siroja muotojaan liikutellen, -onnittelivat Villeä, ja agronoomi sanoi historiallisen juhlallisesti: - -"Jaa-ah. Kun Voitto on kuusikymmentä varsaa siittänyt, niin saatte sen -omaksenne... On pulska hevonen, oikeaa supi suomalaista rotua." - -"Niin on. Suomalaista rotua on. Nyt se saadaan tällekin perälle oikea -hevosrotu", arveli siihen Ahmalan ruotiukko, joka ei ollut poistunut -tallista. - -Mutta kun oli kylliksi asti katseltu, jalat ja muut jäsenet -tarkasteltu, kutsui Jussi parhaat vieraat sisälle tuliaisille, kutsui -Ahmalan ukonkin. - -Ja kun oli pari, kolme puolta kuppia tehty ja haasteltu hartaasti -hevosista yleensä ja juoksijoista varsinkin, tuli kysymys siitä, mitä -olisi tehtävä Nippikallion isännälle, joka niin kelvottomalla tavalla -oli Voittoa haukkunut. Ja Jussilan Ville päätti haastattaa hänet. Ja -hän kertoi samalla, että hänellä ja Vauhtilan Nissillä myös tulee tuima -käräjaasia. Nissi oli herrain kuullen häntä haukkunut kilpa-ajoissa, -kun ei muuta vihapäissään osannut... - -"Mutta sen minä kuulin herroilta, että ei olisi Nissille annettu -kruununoritta hoidettavaksi, vaikkei olisi ketään muuta hakijaa -ollutkaan", lisäsi hän. - -"Hyvin uskon", arveli tyytyväisenä Ahmalan ukko ja kumosi kuppinsa. - -Jo alkoi tuntua olo hauskalta ja käytiin toistamiseen, ryyppyjen -välissä, Voittoa katsomassa; toivottiin sille hupaisia päiviä ja -terveyttä. - -Ja vasta myöhään erottiin iloisina miehinä. - -Saisi kuulla, miten käräjillä käy? - - - - -UUSI VAALILAKI KÄYTÄNNÖSSÄ - - -Levisi huhu kylällä, että kansakoululla on joku kokous, johon sai mennä -kenen mieli teki, että siellä puhutaan ja selitetään ja äänestetään. Ja -kertoi huhu lisäksi, että vaimoväki varsinkin oli tervetullutta. Mutta -tiesivät jotkut kertoa, ettei siellä puhuta kuin uudesta vaalilaista, -jota ei kukaan ymmärrä, ja että esitelmän pitäjä oli Helsingistä mikä -lie ollut "temokraatti". - -Mutta uutta vauhtia sai huhu, kun lukkari kertoi, että siellä oli -"näytelmä". - -Ja kun oli joutilas päivä, niin olipa aikaa käydä "näytelmää" -katsomassa, sillä enemmistö tuntui olevan sitä uskoa, että "näytelmä" -siellä oli, mikä liekin. Ja alkoi koululle väkeä kokoontua, tuli -vaimoväkeäkin laumoittain, poikasia ja vakavia ukkoja sekaisin. -Useimmat eivät tienneet, mistä tulee kysymys, mutta Eeli-Mikkolan -Vante, joka oli kaupungissa käydessään asiasta kuullut ja muutenkin oli -lukenut ja aikaansa seuraava mies, selitti kämmeniään levitellen, että -"se pitää esitelmän uudesta vaalilaista". - -Selitti sen ja kertoi lyhyesti vaalilaista mitä tiesi, kertoi ja -silmäili ympärilleen juuri kuin ei kukaan muu asiasta tietäisi tai -ymmärtäisi mitään. - -"Niin... jaa... vai uudesta vaalilaista", virkkoi välinpitämättömästi -Erkkilän Jooseppi. "Minä olen sen jo tutkinut moneen kertaan... ja sitä -paitsi on siitä jo muilla paikkakunnilla ammon aikoja pidetty -esitelmiä." - -"Kuuluu olevan vaimokin tämän uuden lain mukaan yhtä suuri herra kun -mieskin", kuului joku sanovan sieltä oven puolelta. - -"Joo, saavat kyllä äänestää herrainpäivämiestä, mutta eivät ne saa -huutaa ja kurkuta muuten enempää kuin ennenkään", tiesi Eeli-Mikkolan -Vante taas selittää. - -"Ei suinkaan sitä kaikille vaimoille ole yhdenlaista valtaa annettu", -lausui epäilyksensä Sillanpään emäntä, joka oli varakas leski ja aina -etukynnessä miestenkin keskellä. - -"Yhtä suuri on nyt ääni teillä, Sillanpään emäntä, kuin tuolla -Olkkos-Kaisalla tuolla oven suussa, ei enempää vähääkään", vastasi -Erkkilän Jooseppi, ymmärtäväinen mies. - -"Siinä vain valhe tuli", riensi Sillanpään emäntä sanomaan, mutta oven -suussa syntyi naurua ja hihitystä ja joku virkkoi ääneen, että kuului -kaikille: - -"Olkkos-Kaisalla on valta huutaa, että maa tärisee." - -Siitä sitten keskustelu vilkastui, kun tuo arveli tuota, tämä tätä. Ja -koetti joku jakaa sukkeluuksiakin. - -Mutta etumaisilla riveillä istuvilla oli tullut kiivas tinka, ja -väittely oli täydessä vauhdissa. Tinka oli syntynyt siitä, että Ollilan -Isso, joka muutamia kuukausia sitten oli palannut rahamiehenä -Amerikasta, tahtoi olla viisaampana kuin muut ja väitöksillään kumota -toisten mielipiteet. Mutta kiivaasti vastusti häntä Eeli-Mikkolan -Vante. - -Ja kovin siinä sydäntyi kumpikin, ja väittelyinto tarttui muihinkin; -oven puolessa jo kuului Tolos-Sakari kiroilevan. - -"Sinulla ei ole äänivaltaa vielä ollenkaan", sanoi Eeli-Mikkolan Vante -Ollilan Issolle. - -Se harmitti Issoa, koski hänen kunniaansa kipeästi. Hänelläkö ei olisi -äänivaltaa, joka vasta joku viikko sitten oli kunnan säästöpankkiin -pannut monta tuhatta markkaa! - -"Minulla on äänivaltaa vähän enemmän kuin muilla", hän vastasikin -Eeli-Mikkolan Vantelle. - -"Ei ole. Saadaan nähdä, kun ääniluetteloa tarkastetaan." - -"Ja miksei ole? Vissiin sentähden, että taidan olla velassa jollekin... -esimerkiksi kunnalle", sanoi hän ylpeänä Vantelle. - -"Sinä olet ollut monta vuotta ulkomaalla ja semmosilta on äänivalta -kielletty useammaksi vuodeksi..." - -"Minä olen veroni maksanut niinkuin sinäkin... vähän paremminkin..." - -"Ei se auta..." - -Mutta yhä enemmän sydäntyi Ollilan Isso, ja kun ei muuta osannut, niin -rupesi soimailemaan. Siihen sekaantuivat muutkin, ja kun alussa -väittelyä oli ollut kysymys vaalilaista, niin nyt jo oli ehditty Eero -Kalskeen kiväärijuttuihin. - -Mutta oven puolella oli myös syntynyt tinka suntion ja Tolos-Sakarin -kesken, ja siihen sekaantuivat kaikki itsellismiehet ja mäkitupalaiset. -Suntio, joka uskotteli olevansa erittäin tärkeä jäsen kirkonpalvelijain -kirjavassa ketjussa ja muutenkin oli "maallisestikin" oppinut, alkoi -ensin härnäillä Tolos-Sakaria, ettei Sakarilla muka ole äänioikeutta, -koska ei ollut verojaan maksanut, oliko koskaan. Mutta Sakari sai -puolelleen kaikki jätkät, ja muuan, joka oli nähnyt mitä _kansa_ voi, -huusi suntion korvan juuressa: - -"Pian me hävitämme koko kirkon ja paistamme suntion vartaassa... -vartaassa, niinkuin Kukkolan siian... Minä olen ollut Rovaniemellä... -niin minä kyllä tiedän, että jätkä se nyt on herra... hei, pojat!" - -Siitä saivat Sakarin puoluelaiset uutta vimmaa ja mellastamisen halua, -ja yhä kiivaammasti väiteltiin ja kovemmaksi ääni paisui. - -"Olkaa hiljempaa siellä oven suussa!" huusi joku sitten etempää. - -Mutta äskeinen rohkea jätkä vastasi: - -"Täällä saapi puhua yksi niinkuin toinenkin." - -Ja väittely ja tingan halu tarttui vähitellen kaikkiin, ja vähän ajan -päästä oli koko kansakoulusali yhtenä ainoana äänimerenä, jossa myrsky -vimmatusti myllersi ja mellasteli. Mutta oli yksi, joka ei mitään -virkkanut, vaan itsekseen naureskeli toisten huutoja, haukkumisia -huvikseen kuunteli. Hän oli tuon Taavettila-vainajan köykkyselkäinen -poika, Jooseppi. - -Viisaasti vilkkuivat hänen pienet harmaat silmänsä, kun hän seurasi -valkearintaisen suntion ja pitkäsäärisen Tolos-Sakarin tuimaa tinkaa, -vilkkuivat silmät ja suu hymysi... - -Mutta Ollilan Issolla ja Eeli-Mikkolan Vantella oli tullut tosi, ja -vihassa vaahtosivat ja pauhasivat molemmat, koska "nokolla lämminneitä" -järkensä puolesta tiedettiin molempain olevan... - -"Lyö!... Koskepa...! Satuppa kädelläsi!" huusi Vante. - -"Nykäseppä sinä ensin... nykäseppä vähä... sinä maarotta ja paulakengän -paikkaaja", kiljui Ollilan Isso vastaan. - -"Sillä lailla, pojat! Iskekääpä yhteen!" kehoitteli se äskeinen jätkä, -Tolos-Sakarin puolustaja. - -"Asettukaa hiidessä!" kuului joku vanhempi mies huutavan jostakin -nurkasta. - -Ja mikä kehoitti, mikä kielsi, mikä nauroi ja mikä taivasteli, että -tämäpä vasta elämää on... - -Mutta juuri kun pauhu ja huuto oli ehtinyt korkeimmilleen ja juuri kun -Ollilan Isso ja Eeli-Mikkolan Vante olivat iskemässä yhteen, kuului -oven suusta huuto: - -"Jo maisteri tulee!" - -Ja hän tulikin ja päästyään sisälle karjaisi: - -"Mikä hirmuinen elämä täällä on?" - -Mutta sai hän huutaa toisen ja kolmannen kerran ennenkun pauhu taukosi, -taukosi vähitellen kuulumattomaksi. - -Silloin hän vielä kerran silmäsi ympäri pirttiä ja virkkoi: - -"Tämähän ei ole... Mikä kauhea rähinä täällä oli?" - -Ei kuulunut vastausta. - -Silloin nousi Taavettila-vainajan poika, köykkyselkäinen Jooseppi ylös -ja virkkoi: - -"Täällä oli uusi vaalilaki käytännössä." - -Virkkoi, iva suupielissä. - - - - -KUKA HERRAINPÄIVILLE? - - -Oli kuulutettu kuntakokous lauantaiksi sen vuoksi, että -pitempimatkaisetkin tulisivat, -- olihan seuraava päivä sunnuntai-, -lepo- ja juttupäivä. - -Mitä asioita kuntakokouksessa tultaisiin käsittelemään ei kuulu tähän -tarinaan. Mutta aamupäivästä jo alkoi väkeä kunnanhuoneelle karttua, -mennä vätysteli vanhoja, vakavia ukkoja, kävellä vihmoi nuoria isäntiä -ja hevosilla ajaen hurauttivat rahakkaat miehet. Kunnanhuone alkoi -täyttyä väestä ja tupakansavusta. Siellä saikin oleskella vapaasti ja -reimasti sai istuskella lakki päässä ja poltella tupakkaa. - -Keskustelu oli varsin alussa kääntynyt politiikkaan, josta melkein -jokainen oli eri mieltä. Tämä levoton, kummallinen agitaattorien ja -lakkojen aika oli saanut kaikki mielet pois entisiltä rauhallisilta -uriltaan. Sillä nyt sai nähdä senkin, että vanha vakava ja uskovainen -ukko saattoi vimmastua aivan silmittömästi, jopa yritteli käydä toisen -kimppuun keppineen... - -Mutta nyt oli kysymys kuka valittaisiin kohta alkaville herrain -päiville. Ja siinä olikin sellainen kysymys, joka kesti pohtimista ja -arvelemista. Sillä itsekullakin oli oma miehensä, jonka tahtoi saada -asiaansa valvomaan. - -"Kyllä sinne kerran pitäisi saada semmonen mies, joka oikein ymmärtäisi -meidän talonpoikain tarpeet", arveli oven suussa Vähälän Sameli, mutta -häntä ei kukaan kuullut, sillä jokainen oli äänessä. Tämä kyllä kääntyi -tuon puoleen, joka istui vieressä, ja koki tolkuttaa, minkälainen mies -sinne pitäisi saada, mutta tuo, jolle hän asiaa selitti, ei joutanut -kuuntelemaan, vaan selitti taas vuorostaan vieruskumppanilleen, joka -hänkään ei joutanut kuuntelemaan, sillä omasta miehestään hänkin teki -selvää... - -Niin pauhasi joka suu eikä kukaan joutanut kuulemaan. Kukin sai omaksi -huvikseen suutaan soittaa ja miestään puolustaa. Ei hänelle kukaan -vastaan pannut, mutta ei myöskään kukaan ollut kuullut mitä hän oli -sanonut ja ketä oli ehdottanut valtiopäiville. - -Ja niin ääni kasvoi, nousi innostus ja sakenemistaan sakeni sikaarin -savu. Sillä jokaisen huulissa tuprusi sikaari, tuprusi ja tuoksahteli, -kipenöivää tuhkaa ympärilleen varistaen, oli kuin luppoisen kuusen oksa -korven pimeässä. Innostuneimmat olivat nousseet seisomaan ja pyörivät -ja selittivät keskilattialla. Yhtä rintaa innostuksen kanssa sakeni -sauhu, tupa lämpeni ja ilma kävi kehnoksi. Pyrki hikeä kiskomaan -kakilakkien alta ja villaisten naapukkojen vieriltä. Jo keikahti lakki -tuolla oikealle korvalle, tällä vasemmalle, noilla takaraivoille, -näillä taas kokonaan päästä pois. - -"Kuumapa täällä on... hohoh..." - -"Tuntuu olevan..." - -Penttilän paksu ja juureva isäntä, jolla oli kolmattakymmentä kytkyessä -ja suuri mustanpuhuva syylä poskessa, oli jo väsyksiin asti selittänyt -ja touhunnut. Äänikin oli langennut, kun yskä oli ennestään, ettei enää -kuin vähä kähisi. Hän koetti vielä viimeisillä voimillaankin. Mutta kun -näytti, ettei häntä kukaan oikeastaan kuuntele, vimmastui ja suuttui -hän. Kummia miehiä, kun eivät kuuntele mitä hänellä on sanomista! Ja -kuitenkin pyöri siinä hänen ympärillään monta sellaista, joka oli -hänelle velassa. Ja kun hän oli päässyt suuttumaan, kokosi hän kaikki -äänivaransa, ja kaiken loukatun ylpeytensä voimalla hän huusi, että -savu hajosi: - -"Valitkaa kuka hyvänsä, vaan semmonen sen olla pitää, että se näyttää -mieheltä etempääkin. Siinä pitää olla pituutta ja paksuutta, että -näkyy..." - -"Juuri niin! Semmonen minunkin mieheni pitää olla!" kuuli hän takanaan -sanottavan. - -"Valitaan sitten tuo Penttilä. Ei täällä ole muuta noinkaan komeaa -miestä", kuuli hän toisaalta sanottavan, ja yhtäältä hän kuuli naurun -tirskumista. - -Silloin hän ymmärsi sanoneensa jotakin tyhmää ja kun näki nauravia -naamoja ympärillään ärjäisi: - -"Valitkaa vaikka perkele." - -Ja sitten hän pyyhkäisi hikeä otsalta ja työntäytyi väkijoukon läpi -pihalle. - -Mutta tuvan muissakin loukoissa olivat keskustelut kiivastuneet, suut -soivat ja kurkut pauhasivat, ja oven suussa tuntuivat vasta tulleet -löyhkäilevän hokmannilta. - -Korkeaniemen Aapo, joka oli maailmaa kulkenut ja paljon lukenut ja -nähnyt, miten muualla asioista haasteltiin, koetti siinä ympärillä -oleville esittää, että hän pitää puheen, jos väki tahtoisi asettua ja -kuunnella. Mutta koska tiettiin, että Aapo, vaikka olikin -viisasjärkinen mies ja tiesi paljon asioita sekä oli aika vikkelä -puhuja, oli velanalainen ja viinaan menevä, niin Herralan Kustaa sanoi -heti, että: - -"Tässä saa puhua kuka tahtoo, ei tässä anneta yhdelle enempää suun -vuoroa kuin toisellekaan." - -Ja Maaherran Heikki, joka oli kristitty ja jolla oli käyrä nenä kuin -pulskimmalla metsolla, virkkoi: - -"Välipä niistä viinamiehen puheista." - -Ja rähinää jatkui. Silloin muuan vikkelä poika, tuo Sammal-Kreetan -Antti, joka oli ollut nuorisoseurassa, sanoi, lausui ilkkuen: - -"Eikö sitä näin ohjelman ollessa väliin lauletakin..." - -"Huuti, poika!" ärjäisi hänelle nuorisoseuran puolesta muuan sen -jäsenistä. - -Mutta huomaamatta oli sinne kunnantupaan tullut outo mies, näytti vähä -herrasmaiselta ja oli muutenkin muhkea. Ja ennenkun kukaan osasi -aavistaakaan riensi hän perälle pöydän taakse. Ja vaikka kova rähinä -vielä kuului ympäri tupaa ja ilma äänimerenä aaltoili, huusi hän, että -kuului yli kaikkien muiden äänten ja rähinän: - -"Arvoisat kansalaiset! Kun sattui näin sopiva tilaisuus, että osui -väkeä näinkin paljon kokoon, niin minä tahtoisin jollakulla sanalla -puhua ensitulevien valtiopäiväin merkityksestä ja samalla esittää -sopivia henkilöitä täältä sinne toivomuksianne perille viemään ja -etujanne valvomaan... Minä pyydän siis..." - -"Mikä sinä sitten olet miehiäsi?" kuului ääni väkijoukosta, ja muu -rähinä tuntui vaimenevan. - -"Minä pyydän siis teitä, kunnioitettavat kansalaiset, että..." jatkoi -puhuja, mutta nyt kuului monesta suusta: - -"Mikä sinä olet miehiäsi? Sano heti!" - -Puhuja ei ollut tietääkseenkään, vaan jatkoi puhettaan. Lähellä olevat -kuulivat joitakuita sanoja, mutta oven puolessa syntyi niin äänekäs -keskustelu, ettei sinne saanut selvää puheesta... - -Ja äkkiä kuului ympäri pirttiä: hän ehdottelee Horsluntia -herrainpäiville. - -Silloin syntyi vilkas liike väkijoukossa. - -"Se on oikein! Horslunti herrain päiville!" huusivat Horslundin -ihailijat. - -Mutta toiset karjuivat: - -"Ei Horsluntia... se on herrain hännänkantaja. -- Ajakaa ulos tuo mies -tuolta pöydän takaa!" - -Mutta ne, jotka olivat akkunan luona, karjuivat: - -"Elkää huutako! Olkaa hiljaa! Rovasti ja esimies tulevat!" - -"Mikä maailmanen elämä siellä on... niinhän siellä on kuin -tapeltaisiin! Mikä kapina siellä on?" - -Ne, joille rovasti teki kysymyksiänsä, eivät vastanneet, naureskelivat -vain. - -Silloin sattui taas tuo Sammal-Kreetan vikkelä Antti siihen, ja kun -muut eivät vastanneet, niin hän paukautti sanoa rovastille: - -"Herrain päiville ne siellä miestä valitsevat!" - - - - -PANKINVARKAITA - - -Se on herättänyt maailmanmainiota huomiota tuo kuuluisa pankinvarkaus -Helsingissä ja siihenkuuluvat murhat, tappelut ja muut mellastukset. - -Tännekin meidän syrjäiseen kylään ovat lehdet siitä kertoneet, ja suuri -on ukkojen mielenliikutus ja tarkoin on asiaa seurattu, seurattu -jännityksellä ja ennenkuulumattomalla intressillä. Ja niinä päivinä, -joina ei lehtiä tule, on monta ihmistä ollut kuin sairaana, ja missä -kaksi ja kolme on yhteen tullut, niin ensiksi on tullut puhe siitä -pankinryöstöstä ja varsinkin vorojen kiinniottamisesta. - -Paakkolassa, johon tulee Helsingin Sanomat, sai kuulla juurtajaksain ja -tarkoin, kuinka menee. Viime sunnuntainakin oli kylän väkeä kokoontunut -pirtti täyteen, oli isäntiä, emäntiä, mökkiläisiä. Kalamäen vanha -vaarikin oli kömpinyt sinne, ja kylän vankin mies, Friikan Iisko, joka -oli istunut linnassa tappelusta. Oli myös joukossa Einari Vitikka, joka -ryöstöstä kuului olleen Norjan matkalla linnassa kaksi vuotta. Häntä -mainittiinkin takana päin "Norjan Einariksi", ja hän oli enemmän -pelätty kuin suosittu kylän mies. - -Pääkkölän Alfredia, joka oli kylän paras lukumies, ja kirjoitusmieskin -verraton, pyydettiin lukemaan ääneensä, että kaikki kuulevat. Silloin -juuri oli se rohkea poika Tampereella saatu kiinni. Mutta ei saanut -Alfred kauan kerrallaan lukea, täytyi keskeyttää, sillä vähä väliä oli -kullakin muistuttamista ja kysymistä. - -"Mikä sen olikaan nimi?" kysyi Norjan Einari. - -"Kritsmanni kuuluu olleen", vastasi joku hänelle. - -"Kun ei lie samoja Kritsmanneja, jonka minä Norjassa näin." - -"Mitä vielä. Tämä on nuori mies, ei tämä ole Norjassa käynyt", -selitettiin Einarille. - -"No luehan menemään, Alfred, että kuullaan, kuinka kävi!" kehoittivat -toiset Alfredia. - -"Ei sitä tiedä, jos olisi ainakin samoja Kritsmanneja -- mustaverinen -se oli sekin, jonka Norjassa näin", sotki Einari itsepäisesti sekaan, -häiriten Alfredin lukua. - -"Taisitte olla sen Kritsmannin kanssa yhtä aikaa linnassa", kuului joku -Einarille sanovan, ja silloin ei Einari hiiskunut yhtään sanaa. - -"Tyhmä mies, kun antoi ottaa kiini siinä asemalla... olisi juossut -jonkun pytingin alle", muistutti Friikan Iisko. - -Mutta Pääkkölän Alfred oli päässyt hyvään lukuvauhtiin ja lateli -tulemaan suun täydeltä, vaikka huomautuksia, muistutuksia ja kysymyksiä -tehtiin joka haaralta. - -"Voi saatana... jopa oli rohkea mieheksi." - -"Ja sydämetön... Ei se poika hätäillyt..." - -"Lieneekö ollut hyvinkin vankka muuten?" - -"Ei se vankka, mutta niin sydämikkö ja raudanrohkea luonto, että tappoi -ihmisen kuin variksenpojan..." - -"Vaan olipa sillä aseetkin semmoset, että tie auki pitää olla, kun -semmosella paukuttelee." - -"Vai yhdeksän henkeä... Herra Jumala, mikä tästä maailmasta tulee...!" - -Alfred oli lopettanut lukemisen. Kaikki oli lukenut mitä siitä asiasta -oli nyt painettu, ja lisää luvattiin. - -Viimeinen näytös, eli se kun onnetonta rosvoa alettiin vesisuihkulla -hätyyttää, herätti erinomaista huomiota. - -"Jos silloin hoksasi hypätä akkunasta ulos, niin..." arveli Friikan -Iisko. - -"Kiini ne olisivat ottaneet, kun väkeä oli katu täynnä... Hullusti -teki, jos akkunasta hyppäsi", tutki Kalamäen vanha vaari. - -"Eivät olisi uskaltaneet, kun toisessa kädessään olisi pitänyt tikaria -ojona ja toisessa revolveria ja ampua räiskinyt väkijoukkoon ja juossut -pakoon. Niin minä olisin tehnyt", innostui Norjan Einari selittämään. - -Jahkailtiin siitä sitten kauan aikaa, jotta miten olisi pitänyt tehdä, --- että noin olisi pitänyt... eikä näin... - -Mutta tuli lopulta puhe siitä, mitenkä Kritsmanni silloin menetteli, -kun poliisikonttoriin tuotiin ja kun tikarilla iski sitä Palkevitsiä, -että kurkku poikki... poikki kuin korte. Ja Milania ehti myöskin -pistää... Siitä innostuivat kaikki niin, että liikkeelle lähtivät. - -"Noin se kävi... noin ja noin..." näytti Norjan Einari, pitäen -puupalasta kädessään. - -Friikan Iiskokin innostui. - -"Ole sinä olevinas Kritsmanni... minä olen se Miiani... Mutta kuka -rupeaisi Palkevitsiksi", esitteli hän ja oli kovasti haltioissaan. - -Paakkolan renki Kustaa rupesi näyttelemään Palkevitsin osaa. - -Koko pirtillinen innostui, ja hauskaa oli. - -Nyt tuotiin Norjan Einari poliisikamariin; Friikan Iisko ja Paakkolan -renki Kustaa alkoivat häntä tarkastaa. Kustaa löysi Einarin taskusta -tupakkakukkaron, joka oli olevinaan revolveri... - -Mutta silloin Einari sivalsi povitaskustaan puupalikan ja iski sillä -Friikan Iiskoa kaulaan että mäiskähti ja sysäsi samalla renki Kustaata -rinnan alle, että Kustaa äänen päästi... - -Einari oli niin innostunut osaansa, että yritteli päälle muillekin ja -vetäisi Kalamäen vanhan vaarin tukasta ruomana lattialle. - -Mutta Friikan Iiskolle oli tikarin isku sattunut liian kovin; hän -karkasi Einarin kimppuun ja löi alleen lattialle, että paukkui. - -"Vai sillä lailla sinä leikissä lyöt... vanha rosvo ja ryöväri", sanoi -hän ja puristi kurkusta Einaria. - -"Päästä heti irti... sinä... vai haluatko vieläkin tiilenpäitä -lukemaan... Sinä se linnassa olet ollut", kiukkuili Einari Iiskon -rautakourissa. - -"Elä päästä... elä päästä... Siinähän se juuri Kritsmanni onkin... -Palkevitsiäkin löi liika kovin rinnan alle ja Kalamäen äijän vetäisi -tukasta lattialle", huusivat jotkut Friikan Iiskolle. - -"Heittäkää helvetissä pois!" huusivat taas toiset. - -Mutta Paakkolan renkikin oli päässyt pönkilleen, ja kun ei muuta -hoksannut, sieppasi vesisangon oviloukosta ja valeli jääkylmällä -vedellä puikkaroivaa ja synkästi kiroilevaa Kritsmannia. - -"Tuokaa ruisku... opetetaan tätä pankinvarasta vähäsen!" ilkkui hän, -vettä Einarin kaulaan kaataessaan. - -Ukot nauroivat täyttä kurkkua, mutta Kalamäen vanha vaari huusi: - -"Sitokaa kiinni se lurjus... Minä laitan sen käräjille... mokomakin -Kritsmanni!" - - * * * * * - -Mutta seuraavalla kerralla, kun kokoonnuttiin Paakkolaan sanomalehtiä -lukemaan, ei näkynyt yhtään yllämainituista miehistä. Joku ihmetteli, -että miksikähän ne eivät ole saapuneet uutisia kuulemaan. - -"Mitenkä ne tulevat! Kritsmanni on linnassa, muut tapetut ja loput -lasaretissa!" huomautti Yrjänän huutopoika, Riikan-Helmeriksi hoettu. - - - - -YKS' HELSINGIN PANKINVARAS - - -Iltahämärässä saapui kirkonkylän kestikievariin nuori, tummatukkainen -ja mustaviiksinen herra. - -Hänellä oli kaksi mustaa kapsäkkiä ja monta kummallisen näköistä pitkää -rullaa kuin pyssynpiippua. Toinen kapsäkeistä varsinkin oli kovin -raskas, ja molemmat olivat hyvin lukitut. - -Kievarin isäntä, joka kantoi kapsäkit sisälle, alkoi epäillä. - -"Mistä se tämä herra on?" tiedusteli hän kyytipojalta, joka herran oli -toisesta majatalosta kyydinnyt. - -"Ei siitä saa selvää... se on ummikko... eikä kuulu tahtovankaan mitään -selittää matkastaan", tiesi kyytipoika. - -"Oliko kova ajamaan? Onko se mustaverinen?" - -"Kirosi se suomeksi välistä, että saatana, ja nauroi ja viittoi -käsillään." - -Isäntä ja kyytipoika läksivät yhdessä sisälle. Poika ei vielä ollut -saanut kyytipalkkaansa. - -Aivan oikein! Pieni mustaverinen mies. Ei tuo ollut suomalaisen -näköinen vähääkään! Ja silmät kiiluivat kuin pirulla päässä ja -muutenkin näytti niin levottomalta. - -Mutta nähtyään pojan kaivoi hän kukkaronsa esille, silmäsi päiväkirjaan -ja maksoi kyytipalkan, antoi pojalle vielä puolimarkkaa juomarahaakin. -Isäntä oli näkevinään, että herralla oli paljon rahaa ja että setelit -olivat Venäjän rahaa... - -Lempo soi! Kyllä taisi olla yks' niitä Helsingin pankinvarkaita! -Mustaverisiä ne olivat kaikki olleet... tämä on päässyt tännepäin -karkuun... - -Isäntä koetti tarkastella, näkyisikö oudossa varkaan merkkejä, mutta ei -saanut selvää. Paremmin näytti siivolta mieheltä. Liekkö ummikko! - -"Onko reisaavainen yötä, vai joko lähdette yöksi ajamaan?" kysyi hän, -mutta piti samalla tarkoin silmällä, ettei outo vain asetta ota -näkösälle. - -"Förstår inte", vastasi outo, mutta samalla hän läheni noita epäiltävän -näköisiä rullia ja aikoi ottaa yhden käteensä. Isäntä säpsähti ja -vilahti näppärästi porstuaan. - -Ei ollut epäilemistäkään! Helsingin pankinvaras oli! - -Hän meni ja kertoi emännälle, mikä vieras heillä oli. - -"Sillä näkyi olevan venäläistä rahaa iso kukkaro täynnä. -- Jos se -lempo suuttuu, niin ampuu meidät kaikki", selitteli ja epäili hän. - -"Mitä se tahtoo? Onko se yötä?" tiedusteli emäntä. - -"Se on ummikko. Ei sanaa ymmärtänyt, kun puhuttelin... Pitää laittaa -heti sana vallesmannille ja poliisille. On varotettu, kuulin ma, -vallesmanneja tarkoin katsomaan jokainen reisaavainen..." - -Mutta emäntä oli rohkeampi ja viisaampi kuin isäntä ja selväsanaisempi, -sillä isäntä särki ärrää pahemmin kuin Lemun lukkari, ja ässä sissutti -kuin lipeässä. - -"Annas kun minä käyn puhuttelemassa. -- Sinusta ei saa selvää -tuttukaan, jopa sitten vieras", tikasi emäntä ja läksi vierasta -puhuttelemaan. - -Koetti panna kaiken kielitaitonsa liikkeelle, että vieras ymmärtäisi. - --- Varthän... se on, että mihinkä... Suola se on salttiavatuapröö... ja -äkmanni... se on, että tahdotko munia... Ikke petala... se on, että -terve tuloa, ja äjöös on, että kiitoksia paljon... -- muisteli emäntä -mennessään. - -Mutta emännän nähtyään alkoi vieras, joka kynttilän valossa selaili -kirjaa, emännälle hokea: - -"On nälkä... leipää, voita, maitoa, lihaa, juustoa... ruokaa..." - -"Ruokaako?" kysyi emäntä. "Miks'ei. Sitä vain saapi. Te taidatte -ollakin suomalainen?" - -Vieras ymmärsi, sanoi olevansa suomalainen ja matkalla Lappiin asti. -Emäntä käsitti hyvin ja lähti toimessaan ruokaa vieraalle hommaamaan. - -Mutta isäntä oli mennyt vallesmannille ilmoittamaan ja kaikille -vastaantulijoille sanoi, että jo oli yksi pankinrosvo satimessa, joten -tarvitsisi tulla apuun... - -Pelotti emäntääkin sentään. Nyt vasta hän muisti, että joku -pankkirosvoista oli osannut suomeakin -- niin oli lehdistä luettu. Ja -olikin vähän oudon näköinen, tumma kuin mustilainen ja silmät kiiluivat -kuin pakkastähdet... Ja kuka sen tietää, kuinka monta pistoolia sillä -saattoi olla... Koetti nöyränä ja sukkelasti toimittaa ruokaa pöytään, -ettei pääsisi pahastumaan... Mutta siivosti se näytti olevan, lueskeli -kirjaa vain ja haukotteli pitkään... - -"Vassakuu!" käski emäntä, kun sai kaikki valmiiksi. - -"Jahaa, jaha", sanoi vieras ja kaivoi povitaskustaan jotakin. - -Emäntä oli pyörtyä ja alkoi rukoilla: - -"Elkää Jumalan tähden... en minä ole teitä ilmiantanut... voi hyvä -isä..." - -Mutta hän rauhoittui, kun näki, ettei vieraalla ollutkaan kuin pieni -pullollinen paloviinaa. - -Samalla kuului kolinaa porstuasta ja pihalta ääniä. Vallesmanni ja -poliisi ryntäsivät sisälle ja joukko miehiä perässä, kovasti -varustettuina... - -"Hva fan? Är det du! (Mitä saakelia? Sinäkö se oletkin!)" kuulivat he -vallesmannin sanovan ja menevän paiskaamaan kättä pankinvarkaalle. - -Ja jälestäpäin kuulivat, että luultu pankinvaras olikin vallesmannin -vanhoja tuttavia Helsingistä, maanmittari, joka oli matkalla Lappiin. - - - - -POMMINHEITTÄJÄ - - -Maalaisetkin tulevat levottomiksi tänä rauhattomana aikana. Eikä se -kummaa olekaan, kun joka viikko saapi sanomalehdistä lukea mitä -hirvittävimpiä tekoja... - -Varsinkin ovat pommit ja pomminheittäjät herättäneet "ansaittua -huomiota". Niistä kun ei saa selvää miten ja mistä ne ovat tehdyt, -joilla sellainen yliluonnollinen voima on... - -Aina kun uusi pommiräjähdys, dynamiittilöytö tai muu sotainen tapaus -luettiin lehdistä, arveltiin sen johdosta monet tunnit iltaisin, -ihmeteltiin ja manattiin maailman pahuutta, ja sen lopun ennustettiin -olevan tulossa... - -"Kaikki merkit ennustavat maailmanlopun lähellä olevan", sanoi -profeetallisesti Vanhalan vanha vaari. - -"Niin on. Niin on", huokailivat ja myönsivät muut läsnäolijat. - -Vuotilaan, johon Helsingin lehtiäkin tuli, kokoontui iltaisin paljon -kyläläisiä kuulemaan uutisia maailman menosta. Oli kuulijoiden joukossa -nuorta, vanhaa, naista, miestä, ja yksi yhtä arveli, toinen toista. - -Vuotilassa oli ruotilaisena Kolu-Olliksi sanottu, mielenvikaa -sairastava mies. Hän oli nuorempana paljo maailmaa kulkenut, ja -omantunnon vaivoissa hänen sanottiin mielenhäiriöön tulleen. - -Ja kun iltakaudet luettiin ryöstöistä ja murhista, eivät ne näyttäneet -Kolu-Ollia vähääkään liikuttavan, mutta kun hän kuuli pommeista -puhuttavan, nauroi hän salaperäisesti penkiltään uunin luota, nauroi -kummallista nauruaan, pörröistä päätään pudistellen. - -"Mikä se Ollia naurattaa?" tiedustelivat muut. - -Mutta Olli vain naureskeli, ei sanonut syytä iloonsa, mutta välisti -oikein ääneensä nauraa virnisteli. - -Hän mietiskeli sekavissa aivoissaan pommia... hän kuvitteli sen -mahtavaa räjähdystä ja sitä, miltä näyttäisi, kun koko talo nousisi -ilmaan ja sirpaleina putoilisi takaisin... Mahtavaa ja majesteetillista -se olisi... - -Pirttilän väelle oli Kolu-Ollilla vanhaa vihaa. Häntä oli Pirttilässä -kohdeltu pahoin, oli kiusoiteltu ja ruokaakin vähänlaisesti annettu, -eikä tupakkaa, joka oli Ollin parasta herkkua, saanut koskaan... - -Hän oli jo pitkät ajat miettinyt, miten saisi Pirttilässä aikaan -semmoisen räjähdyksen, että isäntä ja pojat murskaantuisivat ja iso -rakennus lentäisi sirpaleina ilmaan... Sen verran oli hän saanut -käsitystä, että pommit sisälsivät haulia, hevosenkengän palasia, -rautanauloja ja kaikenlaista rautaromua... Niitä hän olikin kokoillut -milloin mistäkin, niin että hänellä nyt oli varastossa iso apepurtilo, -jonka oli kätkenyt rakennuksen alle. - -Yökaudet hän mietti sitä pommin valmistamista ja kuvaili mielessään sen -mahtavaa räjähdystä. Päivillä teki hän kokeita pihasalla mäiskien -pienemmällä kivellä isompaan... Se ei antanut toivottua ääntä, paukahti -vain ja iski tulta... - -Mutta sitten hän sai pappilan nuoreltaherralta hauleja ja Takamaan -Mikolta ruutia. Porvarista hän kerjäsi herneitä, nokesi herneet, kun -ensin oli kastellut ne suolavedessä... Ne kovettuivat ja olivat kuin -hauleja ainakin. Sannasta teki hän lisää ruutia, sotkien hienoa nokea -sekaan. - -Kerran oli hän tavannut pappilan nuoret herrat vesilintuja ampumassa ja -sai heiltä huomaamatta varastetuksi koko ruutisarven... - -Riemuissaan hän meni varastopaikalleen. - -Hän päätti ensin tehdä pienemmän pommin, koepommin, nähdäkseen kuinka -se onnistui, ja sitten vasta laittaa isomman, jonka yön tullen kaivaisi -Pirttilän nurkan juureen ja sytyttäisi... - -Koepommin koteloksi hän valmisti vanhan huopahattunsa. Siihen pani hän -rautanaulan kantoja, pieniä rautapalasia, hauleja, noetuita herneitä ja -ruutia. Mutta ollen innoissaan ja toimessaan, panikin hän huomaamatta -kaiken ruutivarastonsa koepommiin, muistamatta isompaa pommia. - -Hän oli saanut päähänsä, että hän tekee kokeensa pirtin uunin päällä. -Siellä se paukahtaisi parhaiten... ja talonväkikin joutuisi näkemään ja -kuulemaan, mikä mahtava mies hän oli... - -Niinä viikkoina, joina hän pommia valmisteli, oli hän tavallista -rauhallisempi, mutta syvissä mietteissä hän kulki, itsekseen -naureskellen. - -"Mikä sille lie tuolle Ollille tullut, kun se on kuin muuttunut, eikä -enää ole niitä hullunkiiriä ollenkaan", arveli eräänä iltana Vuotilan -isäntä rengeilleen. - -"Muuttuneen se näkyy käytökselleen. Joko rupeaisi mielen viastaan -paranemaan", sanoivat rengit. - -Mutta paimenpoika Otto kertoi: - -"Se kokoaa pieniä kiviä ja rautapalasia ja välistä puhelee yksinään ja -hokee: pommi... pommi... anna, että sen valmiiksi saan..." - -"Höpiset, poika!" - -"No eilenkin illalla puuhasi riihen takana -- minä kurkistelin riihen -luukusta -- ja oli hattuunsa koonnut kaikenlaista roskaa... rautanaulan -kantojakin näkyi olevan", kertoi Otto tosissaan. - -"Mitä se hupsu miettinee", sanoi Mooses-renki välinpitämättömästi ja -alkoi riisua kenkiä jaloistaan. - -"Kuka sen tietää, minkä vielä tekee... jos hyvinkin tekee pommin", -epäili toinen. - -"Mistäs Matti ottaa, kun Matilla ei ole." - -Mutta isäntä oli käynyt miettiväksi ja sanoi: - -"Pitää sen Ollin hommista ruveta pitämään huolta. Kun yksin on, niin -ehtii kaikkia miettimään. Missä se nytkin on?" - -Kun syysilta oli pimeä, käski isäntä paimen-Oton mennä huutamaan Ollia -tulemaan maata... - -Otto meni, huuteli pihalla, kävi navetan, riihet ja heinäladon, vaan ei -sanonut Ollia kuuluneen. - -"Äsken päivän puuttuessa se minusta liikuskeli leipomotuvan -rappusilla", oli muuan rengeistä nähnyt. - -"Leipomotuvassa se näkyi tässä toissa iltanakin olevan. Uunin takaa -kolusi tulla, kun minä sisälle menin", muisteli taas yksi rengeistä. - -Ja kun kukin alkoi muistella, niin selvisi siitä, että Ollin hommat -näinä aikoina olivat olleet salaperäisiä, ja että hän usein oli ollut -tietämättömissä. - -"Kyllä siitä pitää ruveta tarkempaa huolta pitämään", sanoi isäntä ja -he läksivät kaikin, paimen-Ottokin, leipomotuvan puolelle Ollia -hakemaan. - -"Hei!" huusi isäntä ovella. "Olli hoi, tule nukkumaan!" - -Uunin päältä kuuluu rapinaa ja supatusta. - -"Elkää tulko... tämä on koepommi!" kuulivat he samalla Ollin äänen -uuninlaelta. - -"Tuletko pois sieltä! Mitä sinä siellä toimitat?" komenteli isäntä. - -"Se paukahtaa heti... saatte kuulla... elkää menkö vielä... juuri -heti... tämä on koepommi... Minä teen sitten isomman Pirttilän -rakennuksen alle... Nyt se alkaa syttyä..." - -Samassa kuului kova pamaus, kauhea rääkäisy ja naulatuisku -- ja Olli -vieri naamaltaan verisenä uunin taa... - -"Tappoi itsensä, hurja!" - -Mutta Olli ei ollut kuollut; naama, kaula ja kädet vain olivat veressä -ja syvissä naarmuissa... - -"Jahka minä sen isomman saan valmiiksi... niin Pirttilän rakennus -nousee ilmaan..." hoki Olli vain, kun häntä laahattiin uunin takaa. - -Kolu-Ollia nimitetään nyt kylällä "Pomminheittäjäksi". Tuskinpa Olli -sentään saa tilaisuutta jatkaa pomminvalmistustaan. - - - - -KÄRÄJILTÄ - - -Korkea oikeus istuu suuren rakennuksen salissa, mutta pirtti on -pitäjäläisten hallussa. - -On aamu eikä oikeus ole vielä ruvennut istumaan. Mutta piha on täynnä -hevosia, loimi selässä heiniä purra rouskutellen. Ja pirtti alkaa jo -olla täynnä väkeä, jotka istuvat kuistissa jutellen ja selitellen, -jotkut porstuassa kuiskaillen asioistaan päättelevät. Tupakan savua on -joka paikassa, ja kuistin ovesta puhaltaa katkeraa tikuria kartanon -raittiiseen ilmaan... - -Jo ovat saapuneet lautamiehetkin ja sikari suussa haukotellen istuvat -mikä missäkin. Väki juttelee eilisistä asioista, miten menivät. Jotkut -tappasivat, vaikka selvä juttu tuntui olevan. Mutta lautamiehet -naureskelevat ja ovat viisaan näköisinä. Eivät salaisuuksiaan -ilmaise... - -Keskustelut vilkastuvat, tupakansavu enenee, sakenee ja tunkee -loukkoihin ja kattoon asti. Kahvipöytäkin on katettu suurine -mustanpuhuvine vehnäspullineen ja punertelevine limonadipulloineen. Yhä -äänekkäämpää puhelua alkaa kuulua: tuossa loukossa hierotaan sovintoa, -tässä taas väitellään uudesta vaalilaista ja tuolla karsinan puolella -puhuu joku äsken tapahtuneesta ryöstöstä. - -Yhä tulee väkeä, toisista kylistä kaukaa, mistä lienevät. He ostavat -hekin sikarit, tahtovat kahvia, ja kun kuulevat, ettei oikeus vielä -istu, niin sanovat, että hyvästipä sitä ehdittiin... - -Siinä on tuttuja miehiä, kätellään, kuulumisia tiedustellaan ja -naureskellaan... - -"No eipä kuulu liikoja. Mitä tänne?" - -"Eipä tännekään..." - -"No täällä sitä ollaan taas..." - -"Joo... täällä sitä saa istua, että istuinlihat uupuvat." - -Se on tuo hyvinvoipa lautamies, joka niin sanoo, tuo, jonka punainen -puseron kaulus paistaa kuin merimerkki kallioisen rannan karikolta... -Se on hyväntuulinen lautamies, punaisia värejä rakastava... - -Väkijoukon läpi pujotteleiksen poliisi niinkuin orava partaisen -kuusikon suojassa, pujotteleiksen, uudet kengät kiiltävinä. Hän on -näppärä mies ja jakaa kaikille hyviä neuvojaan, on kaikkien -"altavastaajien" puolella, mutta lohduttelee kantajiakin ja voittoa -toivottaa. Ja hänen puoleensa käännytään kysymyksillä, ja kaikkiin on -hänellä vastaus valmis... - -Tuo Frans Severin Köllinen näkyy nyt häneltä neuvoa kysyvän. -Kuiskailevat, poliisin huulet ja viikset Frans Severin Köllisen -korvalehdellä, jossa heiluu lihan läpi pistetty korvarengas niinkuin -ajoporoilla. Kuiskailevat ja välisti nauraa hykertävätkin. - -"Ojaa... se menee hyvin... hyvä juttu... hyvä juttu", kuuluu poliisi -sanovan Frans Severin Kölliselle. - -Frans Severin Köllinen on komea mies ja "niinkuin herrat". Rohkeasti -taipuvat hänen viiksensä taakse- ja ylöspäin ja keikarimaisesti on -saukonnahkanen lakki kallellaan päässä. Leuan alta hohtaa viheriä -sporttipaita punaisine rusetteineen ja liivien päällä heijailevat -paksut kultaiset kellonlingat. Sikari tupruaa suupielessä, tupruaa kuin -kuiva kuusenoksa, kipunoita ympärilleen heitellen... - -Frans Severin Kölliseltä on vaadittu lapsen eläkettä ja sen asian -vuoksi on lukuisa joukko todistajia haastettu. Se on tuo Kuusimäen -Auroora, joka on alkanut ahdistella. Mutta Frans Severin Köllinen -väittää kiven kovaan olevansa syytön. Saisi kuulla mitä todistajat -tietävät, mutta Auroora vakuuttaa kyllä "viisaavansa" asian toteen. -Tässä täytyy ilmoittaa, että vaikka muita ihmisiä ei näin keskinäisissä -keskusteluissa mainita täydeltä ristimä- ja sukunimeltä, on siitä -poikkeuksena juuri tämä Frans Severin Köllinen, joka aina mainitaan -täysiltä nimiltä. On niin totuttu siihen, ettei se jää keneltäkään -sanomatta. Vaikuttaneeko siihen sitten se, että hän on niin komea mies, -vai hänen uljas, komenteleva esiintymisensäkö antaa "respektiä" -- en -tiedä. - -Mutta sen näkee, että Frans Severin Köllinen on hiukan hermostunut -asiansa vuoksi, ja nähdessään uusia ja yhä uusia todistajia hänen -asiaansa karttuvan, käy hän levottomaksi. Käy joitakuita puhuttelemassa -ja tarjoaa kahvit. - -"Jaa, jaa, Frans Severin", sanoo äskeinen punapuseroinen lautamies, -"taitaapa sinulla olla tänään kova päivä tuon Aurooran kanssa..." Ja -naureskelee. - -"Eikö mitä! Ei viattoman veri vapise!" arvelee hän, punoskelee -viiksiään ja siirtää kätensä sitten kellonvitjoihin. - -"Jaa, jaa... arka on paikka. Se on kovaa vaimoa tuo Auroora", -kiusoittelee lautamies yhä, ja Frans Severin tarjoaa hänellekin -sikarin. - -Se on herättänyt huomiota tämä Frans Severinin juttu; joutilasta väkeä -on kosolta kokoontunut käräjäpaikalle kuulemaan, miten käy. Aurooralla -on hyviä vieraitamiehiä, kyllä siinä taitaa Frans Severin Köllistä, -piintynyttä vanhaapoikaa, lujassa pitää ennenkuin Auroorasta selviää -- -niin arvellaan siellä etempänä, ettei hän kuule. Mutta hänelle -itselleen vakuutetaan, että voitat sinä... voitat sinä! Niinpä se -arveli äsken poliisikin. - - * * * * * - -On toinenkin juttu, jonka pitäisi olla hupainen, ja sitä varten on myös -sekä todistajia että paljon muuta joutilasta väkeä liikkeellä. - -Siinä on kantajana Aamos Abiel Jalkanen, uudistalokas, punanaamainen -uljas mies. Hän kulkee kahakäteen, edestakaisin pirtistä porstuaan ja -kuistiin, käy pihalla ja tulee samaa vauhtia takaisin. Kukaan ei tiedä -mitä hän oikeastaan edestakaisin kävellä vihmoo, mutta ei hän vain -yhdessä kohden malta olla. Lakkaamatta höyryää hänelläkin sikari ja -siipinä sivulla viuhtovat takin liepeet. Häntä tuntuvat jotkut -kiusoittelevan, härnäilevät ja pistosanoja sivumennessään supattavat. - -"Mitä se tuokin hölmö alkaa käräjöidä", kuulee hän jonkun takanaan -sanovan, mutta ei tunne äänestä, kuka niin sanoo. - -Mutta hän saa puolustajia asialleen pirtissä, sillä koko oven puoli -tuntuu pitävän hänen puoltaan. Ja niille, jotka lähinnä seisovat ja -vakuuttavat, että sehän on selvä, että sinä voitat, niille pistoovaa -hän sikarit ja vehnäskahvit. - -"Eikö olekin niin?" kysyy hän vielä varoiksi siltä punapuseroiselta -lautamieheltä, joka tuntuu pitävän hänen puoltaan ja jonka hän myös on -kahville käskenyt. - -"Kyllä vaan se selvä asia tuntuu olevan", vakuuttaa lautamies, suu -täynnä nisua, ettei hanki puhua saattaa. - -"No sitä minäkin", arvelee Aamos Abiel hyvillään. Siinä heidän -vieressään on seisonut muuan isännän näköinen mies, osaaottavana -kuunnellen Aamos Abielin ja lautamiehen keskustelua. Jo hetken kuluttua -istuu ystävällisesti Aamoksen viereen ja tiedustelee, minkälainen asia -Aamoksella oikeastaan on. - -Aamos ihastuu tästä osanottavaisuudesta ja tekee sijaa miehelle -viereensä, aikoen alkaa asiaa selitellä. Mutta kiitollisuutensa -osoituksena tahtoo punapuseroinen lautamies puhua Aamoksen puolesta ja -hyväksi, ja hän alkaa: - -"Tämä kun nai sen Kaakkuri-Aapelin tyttären, Justiinan, niin -Kaakkuri-Aapeli lupasi heti maksaa myötäjäiset, kolmatta tuhatta -markkaa, kun ensimäinen lapsi syntyy. Joo. No nyt, vaikka lapsi jo on -kohta puolen vuoden vanha, ei Aapeli meinaa antaa penniäkään. Sanoo -vain, ettei hän ole muuta luvannutkaan kuin Justiinan..." - -"Kuule pirua!" - -"Jo vain. Mutta nyt onkin seikka se, että Aapeli on neljän todistajan -läsnäollessa luvannut... ja tämä Aamos saattaa sen viisata..." - -"No voittaahan se Aamos sitten, että paukkuu", sanoo vieras isäntä -varmasti ja vakuuttaa sitä vielä moneen kertaan. - -Aamos yhä enemmän ihastuu ja toimittaa kahvit vieraallekin isännälle. - -Väkeä on nyt pirtti kuin pistetty, liha lihassa kiinni; puhelu on -muuttunut äänekkääksi pauhuksi. Peräakkunan luo ja karsinan puolelle ei -savun seasta näy montakaan täyttä ihmistä, vilahtelee vain käsiä, -pitkävillaisia naapukoita ja punaisia, hikisiä naamoja niinkuin täpliä -harmaan pohjan alta. Muutamat ovat joutuneet tuliseen riitaan, saavat -puolustajia kumpikin, joukko joukkoa vastaan väitellään... - -Muutamassa nurkassa juttelevat ikämiehet nyt tänä päivänä esiin -tulevista jutuista. He tekevät jo päätöksiäkin, uskovat, että niin ja -niin sen pitää käydä ja päättyä senkin Vintturin Santerin jutun... Ja -vaikka heillä jo on vuosikymmenien kokemus siitä, että täällä pirtissä -tehdyt päätökset eivät ole yhtäpitäviä niiden päätösten kanssa, jotka -salissa tehdään -- ovat toisinaan aivan vastakkaisiakin, -- päättelevät -he sittenkin, ja kun sitten kuulevat, ettei se niin mennytkään kuin he -luulivat, sanovat vain: "Jo me sanoimmekin, että niin se käypi." Eikä -yksikään myönnä, että _heidän päätöksensä_ oli aivan erilainen. Pihalla -ja nurkkain takanakin on liikettä. Tuo Sipulikosken Artturi, joka on -haastettu viinan myynnistä, se siellä liehuu kahakäteen, todistajia -puhutellen. Ja Artturilla on povitaskussa siisti pullo, josta nurkan -takana tarjoaa todistajille ja muillekin tuttaville. On pulloja -muillakin, ja usein nähdään kahden tai kolmen viattomina miehinä -kävelevän käymälää kohden, muka luonnollisille asioille. - -Niin on. Ja hauskaa on joka paikassa, niin pihalla kuin porstuassakin, -niin nurkkain takana kuin pirtissäkin. Hauskaa on, eivätkä malta lähteä -pois nekään, joilla ei asiaakaan ole. - -Mutta aika kuluu ja kello alkaa olla yhdeksän. Kuuluu jo joku -pitkästyvän, että kummapa kun ei oikeus jo rupea istumaan. - -Silloin samassa remahtaa oikeussalin ovi auki ja poliisi rientää pirtin -ovelle ja huutaa niin, että kuuluu kuistin läpi pihallekin: - -"Lautamiehet sisälle!" - -Eivät ne ole niin hätäpoikia lautamiehet, haukotellen ja karkotellen -lähtevät, vielä mennessäänkin selvitellen kesken jäänyttä asiaa. - -Hetken kuluttua ilmestyy poliisi taas ovelle ja huutaa nyt porstuassa -ja kuistissa kuin riivattu: - -"Palvelijatar Auroora Eerikintytär Kuusimäki, vastaan herrasmies Frans -Severin Köllinen..." - -Hän avaa vielä pirtin ovenkin, huutaa sinnekin, että tupakan savu -lainehtii... - -Ja Auroora, asiamiehensä Niklas Ylimäisen kautta, ja Frans Severin itse -puolestaan rientävät oikeussaliin... - -Ja jospa jätämme heidät sinne nyt tällä kertaa. - - - - -LAUTAMIESTEN PENKILTÄ - - -Oikeus on istunut koko päivän, ahkerasti, lomaa pitämättä... Ilta on jo -käsissä, mutta juttu on pitkä ja todistajia on vielä paljon -kuulustelematta... - -Lautamiehillä tulee tukalaksi ja vaikeaksi siinä penkillään istua: -väsyttää ja haukotuttaa. Ajatukset eivät jaksa seurata asiain kulkua, -ja todistajain puheetkin tuntuvat tulevan jostakin hyvin kaukaa, -- -josta ei kuulu kuin jonkunlaista hyminää. Ruumista raukaisee tämä -istuminen, särkee sääriä, pakottaa pakaroita, ja unisina harhailevat -silmät pitkin oikeussalin permantoa... - -Pääsisi pois, tuonne juttutupaan tupakoimaan ja tarinoimaan ihmisten -kanssa!... Mutta siitä on vaikea päästä nyt enää, sillä tuomari on -kyllästynyt lautamiesten alituisille ulkonakäynneille ja määrännyt, -että se on vähennettävä. Ainahan heistä joku on poissa -- siellä -juttutuvassa levähtäen, tupakkaa poltellen ja tarinoiden -- mutta -toisten täytyy kiltisti istua paikallaan. Vaikka ei se oikeastaan ole -istumista tuo heidän olonsa penkillä: mikä puoli nukuksissa, kyynärpäät -polvia vasten ja kämmenet leukoja pidellen, etukumarassa torkkuu, mikä -taas nojaa selkäänsä seinään, oikaisee koivet niin pitkälle kuin -ulottuvat ja haukottelee niin, että leuat vaivojaan valittavat, mikä -taas istuu kädet polvia vasten, pää retkallaan niitten päällä ja -nukkumista tekee. Mutta tuomaria ja oikeuspöytää lähinnä istuva -lautamies, vanha herrastuomari, on virkku ja valveilla. Tarkkaan seuraa -hän jutun kulkua ja todistajien kuulustelua, ja vilkkaasti liikkuvat -hänen pienet mustat silmänsä, kun jutussa mutkikkaita kohtia näyttää -tulevan. - -Vaikein on Mäkikylän lautamiehellä, joka on lihava ja veltto ja -rakastaa paljoa enemmän hyvää ateriaa ja pehmoista vuodetta kuin lain -kuivia pykäliä ja korkean oikeuden mehetöntä pöytää, josta ei hiirikään -mitään nahkaansa saa. Nyt olisi hänen vuoronsa päästä tuulettelemaan, -mutta hän on yhtä arka kuin muuten on hyvinvoivan näköinen, hän pelkää -tuomarin nuhteita eikä tohdi lähteä. Viuhkola, joka nyt on "ulkona", -viipyy niin riivatun kauan... mitä viipyneekin... - -Häntä, Mäkikylän lautamiestä, uuvuttaakin niin, että ihan tahtoo siihen -paikkaan nukkua... Mutta hän kokee ponnistaa voimiaan, pönkkää -silmäluomia, ja väliin leimahtaa rohkea ajatus hänen mieleensä: hän -vilahtaa ulos todistajan kanssa... ehkäpä ei tuomari osu huomaamaan... -Kylmälän kylän lautamies, joka istuu hänen vieressään, on nukkunut... -kuorsaakin väliin... nukkukoon... väsyttää tässä muitakin... - -Mutta Viuhkola ei vain näy takaisin tulevaksi, vaikka jo on viipynyt -toista tuntia... Semmoinen lurjus... Kun ovi avautuu, on hän -kuulevinaan pitäjäläisten pirtistä kiivasta väittelyä... varmaan -inttelevät politiikasta... - -Ja Mäkikylän lautamies ikäänkuin virkistyy ja herää, sillä hän on -tarmokas puoluemies, pitäjän ensimäisiä "suomettarelaisia". Hänelle -kasvaa voimakas halu päästä kuulemaan, mistä siellä on kysymys... -Siellä ei liene yhtään kykenevää miestä, joka hänen puoluettaan -pystyisi "arvokkaalla tavalla" ja perinpohjin puolustamaan... - -Ja hän tuntee, että hänen rohkeutensa kasvaa... hän miettii ja miettii, -ja kun uusi todistaja käsketään esiin ja entinen poistuu, nousee hän -paikaltaan, kävelee vakavana ja juurevana ja menee ulos ovesta samassa -avauksessa kun todistajakin. - -Vankka vapauden tunne kuohahtaa sydämessä heti porstuaan päästyä, -väsymys katoaa, velttous loppuu ja uni poistuu sielusta... Pirtistä -kuuluu yhä tulisempaa väittelyä, kovempaa, kimakampaa ääntä sekaisin. -Hän tempaa oven auki... Ovesta pullahtaa hänen silmilleen paksu pilvi -sikarinsavua, ja savun seasta näkee hän ihmisten päitä, pörröisiä -naapukoita, kakilakkeja ja naisten huiveja, erottaa hikisiä, punaisia -naamoja, nauravia toiset, toiset totisia kuin nouseva taikina. Ja ääntä -ja sorinaa kuuluu, joku nauraa, nuo tuossa väittelevät, tämä selittää -lakia tuolle... - -Mutta hän pyrkii pöydän luo ja saa sikarin suuhunsa... Siinä se onkin -pöydän luona kiivain väittely ja tulisin tinka, sillä siinä kiistetään -politiikasta. Joka puolueen miehiä on siinä: on maalaisliittolaisia, -nuorsuomalaisia ja vanhoja, vakaantuneita "suomettarelaisia"... Hän -seuraa hetken haastelua, joka on tulinen ja sekava, sillä kaikki -puhuvat yhtaikaa, toinen ei jouda kuuntelemaan toistaan, vaan jokainen -syytää suustaan minkä tietää puolueensa päiväpaisteisista puolista... -Hän juo pullollisen limonadia ja selittelee kurkkuaan ja käy sille -puolelle pöytää, jossa näkee muidenkin suomettarelaisten olevan. Häntä -tervehditään iloisesti, ja vanhain miesten kasvoille ilmestyy -tyytyväisyyden ja nuoruuden ilme. Sillä yksin hän tässä sekavassa -seurakunnassa on rennosti kantanut suomalaisen puolueen lippua -silloinkin, kun muut harhailivat eksyksissään puolueiden umpisilla -teillä. Hän tietää olevansa vaikuttava henkilö ja tuntee itsessään, -että hän vie puoluettaan ilomarssissa voittoon. Sillä hänen puolueensa -on syksyn ja talven kuluessa kasvanut, paisunut ja laajennut samoinkuin -hän itsekin sekä sisällisesti että ulkonaisesti... - -Maalaisliittolaisia on enimmin ja enimmäkseen nuoria miehiä, innokkaita -ja taistelunhaluisia. Vankkoja ja vikkeliä ovat nuorsuomalaisetkin ja -kiivaita poikia kaikki. "Suomettarelaisten" roikka taas on vanhempaa -väkeä, vaikenevia isäntiä ja joku löylynlyömä mökinmies. Mäkikylän -lautamies parasta koko roikassa. - -Mutta kun Mäkikylän lautamies iskee kiinni erään nuorsuomalaisen -arvosteluun Danielson-Kalmarin pitämästä puheesta, vastaa hänelle -nuorsuomalainen, joka on entinen tukkipoika: - -"Mitä tekin enää potkitte tutkainta vastaan... tuollainen, vanha -lahonnut 'puulaaki'... Ettekö tiedä, että teidän puulaakinne ei enää -ole 'emäpuulaaki'..." - -Silloin Mäkikylän lautamies kiivastuu ja alkaa puhua ja selittää... -sikari sammuu ja hän selittää, vakuuttaa ja viittoo leveällä -kämmenellään... - -Mutta nuorsuomalaiset nauravat hänelle vasten naamaa, ja muuan virkkaa: - -"Aivan niin. Tuo on kuultu jo neljätuhatta kertaa ennenkin." - -Maalaisliittolaisten ja nuorsuomalaisten kesken on tullut riita -valtiopäivämies Ahmavaarasta, ja siinä on tosi kysymyksessä. Asiassa -tosin koetetaan pysyä, mutta persoonallisia loukkauksia tuiskuu väliin -molemmin puolin. Liittolaiset eivät hyväksy Ahmavaaran menettelyä -maalaisliittoa kohtaan. - -"Se on mies, joka soutaa herrojen venettä, ja semmosta miestä me emme -tahdo asioitamme ajamaan", sanoo muuan liittolainen. - -"Mutta hän on etevä valtiollinen kyky", puolustavat nuorsuomalaiset. - -"On niitä muitakin kykyjä", syytävät liittolaiset vastaan. - -Silloin koettavat "suomettarelaiset" sekautua keskusteluun, mutta siinä -samassa tulee poliisi pöydän luo ja käskee Mäkikylän lautamiestä -oikeuteen, sillä muita lautamiehiä on sukulaisuuden vuoksi "jäävissä". - -Se harmittaa Mäkikylän lautamiestä, harmittaa munaskuihin asti, kun nyt -juuri pitää poistua, keskustelun päästyä alkuun... - -Mutta pöydän luona jatkuu tinka. Yhä enemmän karttuu väkeä, ja yhä -tulisemmaksi riita käy. Pääasioista on siirrytty sivuseikkoihin ja -persoonallisiin hyökkäyksiin. Vimma on niin suuri ja tinka niin väkevä, -että tuskin kukaan muistaa mistä asiasta oli alettu ja mitä varten -oikeastaan väitellään... - -Ilta käy jo myöhäiseksi, mutta kukaan ei malta lähteä kotiaan. -Väittelijät eivät tahdo antaa voittoa toisilleen, ja ne, jotka -kuuntelevat, ne eivät malta... ei vaikka. Kaikkia miellyttää tämä -hauska ja sekainen kiista, joka kiivaimpain kesken on muuttunut melkein -tappeluksi... - -Jo viho viimein nousee korkea oikeus ja juoksujalassa rynnistää -lautamiesten lauma pöydän luo, hyvillään ja naurussa suin. Ja saatuaan -kurkkuaan kastella liittyvät hekin väittelijäin parveen... - -Ja ohi puolen on yö, kun yleinen väsymys erottaa riitakumppanit. - -Mikä puolue sitten lie voitolle päässyt? - - - - -KUN VIINA LOPPUU - - - _Motto_: Vuonna kuusikymmentäkuus - tehtiin Suomeen laki uus - -- -- -- - enkä tiedä mitä mun pitää näkemän - vuonna tuhatyhdeksänsataaseitsemän. - -Ne loppuvat nyt heti meiltä maalaisilta nuo hauskat kaupunkimatkat, kun -hienoimmillaan humalassa sieltä palattiin, iloisia lauluja laulettiin -ja oli "kaukana kavala maailma". Aivan varmaan ne loppuvat. Ei ole enää -ilon päivää monta, ei enää povemme pullota, eikä tamminen nassakka reen -sevillä könötä, kaupungista palatessamme. Emme enää niinkuin ennen -palaa iloisina miehinä, rikkaina ja rentoina... Alakuloinen on mies ja -mieli hapan, pää tyhjä ja tylsä ja sydänkin hakkaa veltosti kuin -ruotiukko... - -Ainoan ilomme vievät -- vievät viinakullan, joka sentään, niinkuin -Jukolan Juhani totta puhuen sanoo, on "iloksi ja lohdutukseksi meille -kaarneenpoikasille..." - -Kaikki merkit viittaavat siihen, että hävityksen päivä tulee ja murheen -päivä meille viinamiehille. Merkkitapaus! - -Minua kauhistuttaa ajatellessani kaikkia hyviä ystäviäni tässä ja -muussa maailmassa, ajatellessani tuonkin Prakkulan vaarin tunteita, kun -hän tuimana ja kivana miehenä astuu pitkin alastomia, äänettömiä -kaupungin katuja, kahden puolen silmäillen, missä anniskelu on, missä -vähittäinmyynti ja missä... missä? Ja kun hänelle nauretaan vasten -naamaa ja akat portin pielestä huutavat: - -"Herra jee... mistä se on tuo ukko, joka _kysyy viinapuotia_ ... herra -jee... onko se hullu?" - -"Mikä lie maan tollikko", huutaa toinen akka vastaiselta portilta. - -Ajatella mitä Prakkulan vaari silloin tuntee! Olisipa, että saisi pari -hyvää puolikuppista -- sitä tisleerattua --, että pääsisivät veret -liikkeelle, niin näyttäisi noille ämmille, eivätkö pakenis pöksiinsä. - -Toden totta. Tämä on rangaistukseksi meille miehille, jotka pitkän -aikaa olemme herroina olleet ja niin kovin harvoin akkaväelle ryypyt -antaneet. Nyt vaimoväki alkaa vuorostaan komennella ja "äänestää", -niinkuin muistelen Turun arv. poliisimiehen suomentaneen sanan _oljud_. -Ilmanko Sepeteus kanttori, joka kuitenkin oli kohtuuden mies, sanookin: -"Naisvaltikka on murheellinen merkki, -- se maakuntain häviötä -ennustaa. Roomassa, koska tämä ankara valta lankeemukseensa kallistui, -hallitsivat portot, nartut ja naasikat, ja mies vapisi..." - -Ja niin käy meilläkin. Niin minä uskon. Viittaavathan kaikki merkit -siihen... merimerkitkin... - -Minä tunnen monta vanhaa miestä, jotka ovat toivoneet kuolevansa nyt -tänä talvena tai viimeistään keväällä, ettei heidän tarvitsisi tuntea -sitä puutetta... että pääsisivät näkemästä tämän katoovan maailman -surkeutta. Luultavasti heidän rukouksensa kuullaan... - -Kun ajattelen sitten sitä villiä riemua, jota raittiusväki johtuu -tuntemaan! On sitten yhtä ainoaa jupileerausta viikoittain -- aivan -varmaan... - -Olen näkevinäni suuren salin raittiusväkeä täynnä. Siellä iloitaan. -Voitto niin loistava on saatu, huutaa pitää. Kadulle kuuluu loilotus ja -laulu... Siitä kulkevat Prakkulan vaari ja Yliniemen Hermanni sivu... -heistä tuntuu niinkuin kuulisivat tuttuja ääniä ja ennen kuultua -loilotusta... Ilo ja riemu täyttää sydämen ja hauska aavistus ja toivo -mielen. Siellä on vielä entistä hauskaa hommaa... kuulethan tuota -loilotusta... aivan samaa kuin ennen hauskoina päivinämme... - -He rientävät juoksujalassa kohti suurta salia. - -Mutta portilla on poliisimies, joka sanoo: - -"Ette te hyvät ystävät sieltä saa ryyppyjä." - -"Mutta tämä ääni ja loilotus?" - -"Raittiusväki siellä riemuitsee..." - -Kaikkein enimmin surkuttelen kuitenkin hevosmiehiä... - -Saadaan vaan nähdä, että ei ole parin vuoden päästä montakaan -juoksijaa, eikä kilpa-ajoja pidetä koko maassa. Sillä kuka on nähnyt -hevosmiestä toimessa, ellei hän ole aamuryyppyään saanut? Oletko -nähnyt, lukijani, koskaan mustilaisten selvillä päin hevosia vaihtavan? -Luuletko "Eino Vakaan" jälkeläisestä tulevan juoksijaa, ellei sitä -hutikassa vähä kousaile ja kuranssaa? Ja miten käy markkinain ja -markkinamiesten? - -Kuolevat kaikki! Markkinat ovat muistoina vain, ja iloiset hevosmiehet -poistuvat, kuihtuvat ja kuolevat ikävään johonkin kauas sydänmaalle. - -Merkillisen unen on nähnyt naapurini Uudentalon Ville. - -Hän oli ollut olevinaan kaupungissa, jossa ennen monta hauskaa oli -pidetty. Oli ollut muitakin kotokylän miehiä. He olivat kävelleet -pitkin kaupungin katuja. Ei yhtään ihmistä näkynyt liikkeellä. Entisen -kapakan luona istuivat poliisit ja pelasivat korttia, sillä oli -olevinaan kesä... - -"Ikävä tässäkin tulee... olis' yksikään juopunut, että saisi edes -haistaa, miltä viina haisee", oli yksi poliisista sanonut. - -"Veisittekö hänet putkaan?" oli Ville kysynyt. - -"Ei, veikkonen! Etkö tiedä, että putkassa tätä nykyä säilytetään -kaikkia muistoja entiseltä ajalta... Siellä on revityitä lakkeja... -paripuolikenkiä, veren tahraamia nenäliinoja, tröijyjä, housuja, -puukkoja, kiviä, tuolin ja pöydän jalkoja, särkyneitä nassakoita, -korkkeja y.m., y.m." - -"Vai niin", oli Ville vastannut, ja siihen oli herännyt. - - - - -ONNETON MIES - - -Hän luuli itseään onnettomimmaksi mieheksi nyt. Ja kuinka vähäpätöisen -asian vuoksi hän oli tullut onnettomaksi! - -Tapaus on viimekeväinen, siltä merkilliseltä Snellmanin päivältä, -jolloin nimiä suomennettiin ja muutettiin. Eihän tuo koko -nimensuomennoshomma oikeastaan koskenut häneen ensinkään, sillä -hänellähän oli isältään peritty siisti ja sievä suomalainen nimi -Kokkare... Kustaa Kokkare. - -Niin oli. Ja hän oli saanut vakinaisen paikan opettajana väkirikkaan -pitäjän kirkonkylässä. Ei muuta puuttunut kuin "kainaloinen kana", -sievä ja siro eukko, niin mies olisi kaikin puolin valmis aloittamaan -"elämäänsä". Mutta siinä se juuri olikin suuri kysymys. Sillä hänelle -oli nimenmuutos tullut elämänkysymykseksi, kun se muilla vain oli -hupaista vaihtelua. Hänen morsiamensa nimittäin oli jo kihloihin -mennessä lausunut toivomuksensa olevan, että Kustaa ensi tilassa -muuttaisi nimensä joksikin muuksi sointuvaksi suomalaiseksi nimeksi. -Kokkare nimen oli hän sanonut olevan niin hävittömän ruman, ettei hän, -Henriika, missään tapauksessa tulisi sillä nimellä kulkemaan elämäänsä -läpi... - -Ja Henriika pysyi sanassaan, sillä hän oli kiinteä eukon ollen ja -tahtoi heti alussa ottaa ohjat omiin käsiinsä. Ei ollut siis muuta -neuvoa Kustaa Kokkareella kuin muuttaa nimensä, jos mieli saada -rakastetun Henriikan omakseen. - -Tämä oli kovaa aikaa Kustaa paralle. Yökaudet hän mietti ja oli kuin -kahden tulen välissä. - -Sillä se, että hän muuttaisi suomalaisen sukunimensä toisenlaiseksi, -osoittaisi ensiksikin isän nimen halveksimista ja toiseksi oli -pääkaupungin lehdissä tuommoisesta kevytmielisestä menettelystä ollut -pitkä kirjoitus, jossa sellaiset henkilöt leimattiin raaoiksi ja -oppimattomiksi, sivistymättömiksi tolvanoiksi... - -Ja hän tahtoi kuitenkin käydä sivistyneestä, jopa oppineestakin -miehestä. Mitä tehdä? - -Tosihan kyllä oli, ettei Kokkare mikään kaunis nimi ollut -- -helvetistäkö se lienee isävainaja sen saanutkin, -- mutta olihan se -nimi kuitenkin... Henriika oli sanonut senkin, ettei tuo nimi -muutenkaan sovi hänelle -- tuommoiselle lyhyelle, paksulle miehen -tallukalle, ja ettei hän tiennyt yhtään ainoaa suomalaista nimeä, joka -hänen korvissaan soisi niin hirveän rumalta kuin Kokkare... - -Kustaa oli kaiken kevättalvea miettinyt asiaa. Kerran oli hän ollut -rovastinkin kanssa keskustelussa, sillä rovasti aikoi myös Snellmanin -päivänä suomentaa nimensä. Silloin oli Kustaa rovastille ilmoittanut -aikoneensa muuttaa hänkin nimensä joksikuksi muuksi suomalaiseksi -nimeksi... - -"Mitä hulluja!" oli rovasti arvellut. "Teillähän on jo suomalainen -sukunimi. Näyttää lapselliselta ja tyhmältä mennä sitä muuttelemaan." - - * * * * * - -Eräänä iltana -- Snellmanin päivä oli ihan ovella -- olivat pitäjän -herrat kokoontuneet kauppiaan luo nimipäiville. Oikeastaan -kokoonnuttiin sinne keskustelemaan nimien suomennoksista, sillä -useimmat aikoivat nyt ruotsalaiset nimensä suomentaa. Ja oli kolmaskin -syy, jonka vuoksi oli hauskaa mennä kauppiaan luo. Siellä nimittäin -tarjottiin vielä totia vanhan hyvän tavan mukaan, tarjottiin aina -nimipäivänä niin, että vielä toisenakin päivänä tuntui sekä sielussa -että ruumiissa. - -Sinne lähti nyt Kustaa Kokkarekin suuressa tuskassaan. Ehkäpä siellä -saisi hyviltä ihmisiltä neuvoja miten menetellä. Ei kai ollut yhtään -ihmistä joutunut tämmöiseen hirveään piinaan nimensä vuoksi! Koskihan -asia hänen elämänsä suurinta kysymystä. - -Mennessä alkoi häntä pistellä vihaksi. Hän muisteli, että -seminaarissakin joku irvihammas oli tehnyt pilkkaa hänen nimestään, ja -kerran, kun hän vastasi väärin, oli opettajakin -- muuan lehtori -- -ivallisesti sanonut: - -"Kovempaa, kovempaa kokkaretta..." - -"Saatana", tiuskaisi hän ja potkaisi kenkänsä kärjellä viatonta kiveä, -niin että se lensi toiselle puolen tien. - --- Jos Henriika sentään tietäisi, mihin hirveään vaivaan hän minut on -saattanut, niin varmaan hän pyörryttäisi pyhät sanansa, -- hän arveli. - -Ja hetken kuluttua: - --- Mutta hän näkyy olevan vääjäämätön... Olenhan minä kaiken talvea -kirjeessä kokenut esitellä, että antaisimme olla koko nimenmuuttamisen -toistaiseksi... Voisimmehan lapsillemme antaa uuden sukunimen... Mutta -ei hän tyydy siihenkään... - -Ja kiivaasti keppiään heilutellen asteli Kustaa Kokkare kauppiaaseen -päin. - -Sinne olivat jo "muut herrat" saapuneet; keskustelu oli jo alkanut ja -koski nimien suomennosta. Kaikilla muilla oli ruotsinkielinen sukunimi, -paitsi Kustaa Kokkareella. - -"Sinä olet kuitenkin onnen poika, Kustaa, kun sinulla on suomalainen -nimi... Me tässä emme tahdo päästä selvyyteen minkä nimen ottaisimme, -sillä niitähän on tuhansia sieviä ja sointuvia", sanottiin Kustaalle ja -toivotettiin onnea. - -"Vaan se on niin ruma se minunkin nimeni, niin että minäkin olen -päättänyt käyttää tilaisuutta hyväkseni ja muuttaa nimeni joksikin -muuksi... ha, ha, ha..." - -Kustaa koetti nauraa ja oli olevinaan niinkuin hän olisi jonkun -sukkeluuden sanonut. Hän toivoi toistenkin yhtyvän nauruun ja sanovan: - --- Aivan oikein... aivan oikein! Niinhän tekevät melkein kaikki! - -Mutta toiset eivät yhtyneetkään nauruun eivätkä virkkaneet mitään. - -Viho viimein puhui forstmestari: - -"Minusta on joutavaa muuttaa nimeään, jolla kerran on suomalainen -nimi... Joku kisälli ja sen semmoiset tolvanat kyllä näkyvät niin -tekevän..." - -"Sinä siis leimaat minut tolvanaksi", kivahti Kustaa. - -"En suinkaan... en suinkaan", pyyteli forstmestari. - -Mutta illempana, kun jo oli maisteltu ja alkoi olo tuntua hupaiselta, -ruvettiin taas nimistä keskustelemaan. Kustaa ja forstmestarikin olivat -sopineet pois äskeisen ja rakkaina veljinä nyt puhelivat. - -"Jos sinä nyt välttämättömästi tahdot muuttaa nimesi, Kustaa, niin -voihan nimestäsi saada melkein samanlaisen", sanoi Kustaalle -forstmestari. - -"Sitä en ole tullut ajatelleeksi", ilostui Kustaa. - -"Voisithan lisätä nimeesi jotakin, että siitä tulisi vähä pitempi", -jatkoi forstmestari. - -"Mitä esimerkiksi siihen sopisi lisätä?" - -Forstmestari selitti vakavana eikä Kustaa innossaan huomannut sitä -hienoa hymyä, joka vilahti forstmestarin silmänurkassa: - -"Minun kotipuolessa on kylän -- ei, koko pitäjän -- rikkaimman ja -pulskimman talon nimi Iso-Kokkare... Tulin tässä ajatelleeksi, että -voisithan lisätä tuon sanan 'Iso' nimesi edelle, kirjoittaa sitte näin: -Iso-Kokkare, Se minusta tavallansa osoittaisi, että olet oikein -alkuperäisiä suomalaisia... jonkun suuren, varakkaan talon poika... -Niinkuin tiedät -- ja sinä tiedät sen paremmin kuin minä -- melkein -joka kylässä on joku talo, pomompi muita, jota erotukseksi -pientalollisista mainitaan isoksi. On Iso-Mattila, Iso-Rouvala, -Iso-Herrala, Iso-Kokkare, Iso-Mikkola j.n.e." - -Kustaa riemastui forstmestarin kekseliäisyydestä. Itse ei hän ollut -tullut sitä koskaan ajatelleeksi. - -"Toden totta. Minua alkaa miellyttää esittämäsi nimi, ja kun oikein -ajattelen, sopii se muutenkin, sillä isäni oli tosiaan ennen -köyhtymistään Isolla-Kokkareella isäntänä..." - -"Arvasinhan minä..." - -"Mikä aasi minä olen ollut, kun tuota en ennen ole hoksannut... -Luulenpa, että Henriikakin..." - -"Ahaa... vai on sinulla Henriika jo tiedossasi... Kas poikaa vaan..." - -Ja forstmestari löi Kustaata olkapäälle. - -Oikein tuntui hyvältä Kustaasta taas monesta aikaa. - -Ja sen asian päälle maistettiin. - -Seuraavana päivänä kirjoitti Kustaa Henriikalle hommastaan. Hän selitti -laajasti asian, kertoi kuinka forstmestarikin oli sanonut ja että -kaikki muutkin ihmiset ovat hänen kanssaan yhtä mieltä. Hän siis -toivoi, että Henriikakin, hänen kallis, kaunis, hyvä morsiamensa, -hyväksyy nimen ja ettei enää ollut mitään estettä heidän -avioliitolleen. He voisivat mennä naimisiin nyt aivan heti... Mutta -levottomana hän kuitenkin vartoi Henriikan vastausta. Johtui hänelle -joskus mieleen, että olisiko ehkä forstmestari hauskemmakseen ja -piloillaan vain esitellyt Isoa-Kokkaretta hänelle nimeksi. Mutta eihän -ollut forstmestari ivallinen ollut, vakavana miehenä oli puhunut... - -Viikon päästä hän sai Henriikalta kirjeen. Puolihulluna pelosta ja -suuressa tuskassa hän sen avasi ja kauhistuksekseen luki: - -"... Sinä olet suurin hölmö, minkä koskaan olen nähnyt ja tuntenut... -Nauravathan sinulle harakatkin, ja ihmiset pitävät hauskaa -kustannuksellasi..." - -Enempää hän ei _nähnyt_ lukea. Hän tunsi itsensä onnettomimmaksi -ihmiseksi koko maailmassa. - -Sen verran hän vielä kykeni koululapsille sanomaan, että antoi lupaa -koko päiväksi. Mutta ei hän ainakaan vielä ole nimeään muuttanut. Eikä -hänen rakastettua Henriikaansakaan ole näkynyt... - -Tuskin tuleekaan, Henriika nimittäin. - - - - -SADEPÄIVÄNÄ - -eli kuinka agronoomi neuvoi heinäntekoon - - -Keskiviikossa jo oltiin. - -Satanut oli sunnuntaista asti taas tälläkin viikolla. Maanantaiset -niitoksetkin olivat luokona tuolla vainiolla, eikä siitä näyttänyt -tulevan poutaa vieläkään. Kumminta oli, että pohjoisesta näin monta -päivää satoi. - -Junnulan Olli makaili pirtinsängyssä, imi piippuaan ja mietiskeli. -Hyvillään oli hän siitä, ettei hän ollut ottanut työväkeä syömään ja -makaamaan. Omin väin oli heinää tehty, ja jos tässä ilmat kuivaisivat, -ei tarvitsisi palvella palkkaväkeä. Kaksi oli poikaa, täyttä miestä, -Ville ja Heikki, tyttäret kykenivät jo luo'on ottoon, piika oli vankka -ja sitkeä kuin saukko... Surkeammasti olivat naapurissa, Pertunmäessä, -asiat. Kun aivan palkkamiehiä ja kalliita renkejä... Nyt saivat loikoa -laiskoina ja syödä, kelvottomat, joka aterian... - -Olli nousi ylös. Katseli ulos akkunasta taivaalle ja haukotteli. Mihin -lienevät kaikki menneet, kun ei yhtään ihmistä koko talossa? Kylälle -tietenkin pojat. Menkööt! - -Hän laskeusi uudelleen vuoteelle, veti lakin silmilleen ja koetti -nukkua... Oli varma merkki, kun häntä raukaisi, että ei ole pouta -käsissä heti. Mutta hän ei ehtinyt kauan unta herutella, kun naapuri, -Pertunmäki, ja muitakin miehiä tuli pirttiin. - -"Joko siellä näyttää ilma kuivavan?" kysyi hän puheenaluksi miehiltä. - -"Jo siellä kajastaa. Voipi se siitä kuivaa", vastasivat ja istuivat -penkille tupakoimaan. - -"Kajoksesta sataa kaiken päivää", arveli Olli ja nousi hänkin -piippuilemaan. - -"Jo se näkyi tulevan agronoomikin, kestikievariin meni. Senhän piti -pitämän esitelmä tänään, niinkuin on ilmottanut, tässä talossa", -sanoivat miehet hetken kuluttua. - -Junnulan Olli säpsähti. Hän ei ollut muistanut koko agronoomin tuloa. -Lempo soi! Ja kaikki akkaväkikin raitilla! - -"Niinpä tietenkin... niin vain... jo vain... niin ilmankin..." hoki hän -ja alkoi riivatusti hakea takkiaan. - -"Perhana olla, kun olin unhottanut koko asian. Onko sitä paljon -luokoa... onpa tietenkin", porisi hän mennessään muihin huoneisiin -hakemaan akkaväkeä. - -Pian hän sentään löysikin tyttärensä, jotka vieraskamarissa tutkivat -maisemakortteja, ja antoi tulisia määräyksiä... - -Sitten hän palasi pirttiin ja arveli: - -"Saisipa kuulla mitä sillä nyt on sanomista. Kuuluu neuvovan -heinäntekoon..." - -"No nyt ne kyllä hyvät neuvot tarpeen olisivat, kun sataa kaiket -päivät... Menneen viikon kokonaan", sanoivat miehet. - -"Ei suinkaan se kuivamaan saa heiniä hänkään ennenkuin pouta tulee", -epäili joku. - -"No saisi kuulua." - -Ja sinne tänne arveltiin. - - * * * * * - -Agronoomi oli nuori ja reipas mies. Käynyt jo Tanskassakin tutkimassa, -kuinka siellä puuhattiin. Ja palannut sieltä kahta viisaampana -tietenkin kuin sinne lähtiessä. Selvillä oli hänellä kaikki konstit -niin heinänteon kuin muunkin maanviljelykseen kuuluvan työn suhteen. - -Mutta kiire oli hänellä nyt, sillä hän oli vähä myöhästynyt -- oli -tullut viivytyksi muutamissa paikoissa liian kauan, joten tässä kylässä -hänellä ei ollut aikaa pitkiin puheisiin. Mutta hän tahtoi kuitenkin -neuvoa ja opastaa... oppimatonta kansaa... Sitä varten hän oli -matkallakin. Hänestä näytti siltä, sen vähän mitä hän oli ehtinyt -silmäillä tämän kylän vainioita ja viljelyksiä, että ne olivat huonossa -kunnossa... "Mitä tuokaan on muuta kuin suoraa laiskuutta ja -huolimattomuutta tuo... niinkuin tuossa naapuritalossakin näkyy -olevan... että heinien annetaan mädätä kedolle... Mikä sen on nimi tuon -talon?" - -"Pertunmäki", vastasi Kelloniemen renki, kun kukaan muu ei puhunut -mitään. - -"Niin, on suoraan sanoen sikamaista tuo tuommoinen", jatkoi hän ja -käveli kahakäteen lattialla. - -Isännät ja muut istuivat äänettöminä penkillä, lakkejaan käsitellen ja -silmäillen permantoon. Tämmöistäkö tämä olikin? Alkaa haukkua heti kun -taloon pääsee. - -"Minkä niille tekee, kun sataa lakkaamatta", sanoi Pertunmäki vihdoin, -sillä hän närkästyi agronoomin moittivista puheista. - -"Minkäkö tekee!" kertoi agronoomi ja katseli halveksivasti -oppimatonta kansaa ja varsinkin Pertunmäkeä. Ja hän alkoi selittää -heinänviljelyksestä ja heinäin kuivaamistavoista. - -"Tanskassa, jossa viime kesän matkustelin", sanoi hän ja hänen -"ässänsä" soi niin pehmeästi kuin silahkat sateessa, "olin -tilaisuudessa näkemään" (pitkä selitys) "ja kauniin ilman tultua -hajotellaan heinät kuivumaan..." - -Hän katsoi voitonvarmana isäntiä ja odotti, minkä vaikutuksen hänen -tanskalainen esitelmänsä tekee. Mutta ei näkynyt yhdenkään kasvoissa -ihmettelyä. - -Pertunmäki arveli: - -"Sama se kuuluu olevan siellä kuin täälläkin, että pouta olla pitää -silloin kuin heiniä kuivataan." - -Toiset katseillaan myönsivät Pertunmäen olevan oikeassa. - -Se harmitti agronoomia ja hän aloitti uudelleen: - -"Tanskassa, jossa viime kesänä matkustelin..." ja ässä taas suhisi -pehmeästi kuin märkä riepu. - -Sillä välin oli keskustellessa alkanut kajastaa, ja pilvet näyttivät -kuivuvan. - -"Nytkin esimerkiksi", sanoi agronoomi taas, "alkaa ilma kuivua... -paromeetri nousee nousemistaan... tänään jo tulee hyvä luoko-ilma ja -huomenna on pouta, että helisee... Hajotelkaa heinänne vain kuivamaan." - -Siltä kyllä näytti, että jo poudistaa, mutta Junnulan vaari, joka myös -oli isäntien joukossa istunut penkillä, arveli: - -"Ei tule poutaa ennenkuin kuu syntyy." - -Ja agronoomi katseli kelloaan ja sanoi, että hänen täytyi lähteä. Ja -Junnulan Ollin kanssa he poistuivat muihin huoneisiin. - -Isännät istuivat mietteissään, panivat tupakan palamaan, mutta kukaan -ei puhunut siitä, mitä agronoomi oli neuvonut. - -Mutta se tuntui olevan yhteinen usko, ettei siitä vielä poutaa tule. -Pehmeät olivat vielä pilvet, ja vaarat höyrysivät. - -"Kovinpa se tuo Särkivaara vielä tupakoi", arvelivat. - -Mutta agronoomin mentyä kylästä näytti pouta todella tulevan. Ja -Junnulan Olli komensi koko väkensä heiniä hajoittelemaan. Hän purki -pieleksetkin ja haasiat ja levitteli kuivamaan. - -Kummissaan hänen hommiaan muut katselivat. Pertunmäki seisoi kujalla ja -mietiskeli: - -"Poutaa se kyllä lupasi, vaan pahoin minä pelkään, ja idän päällä on -tuulikin nyt -- eikä niihin herroihin ole luottamista." - -Ja hän päätti, ettei hän hajoittele heiniään. - -"Pouta nyt tulee!" huusi hänelle Junnulan Olli vainioltaan. - -"Niinkö tekee!" huusi Pertunmäki vastaan ja painui kartanoon. - -Mutta hossissa ja touhussa oli Junnulan Olli ja puheli hyvillään: - -"Kyllä ne sentään nuo herrat tietävät... Kummaa kun on kuin olisi -poudan matkassaan tuonut... No tietää sen, joka on Tanskat ja joka -paikan matkustanut... Hullut kun eivät hajota heiniään... tuokin -Pertunmäki... Ruokkii siinä laiskoina neljää viittä miestä..." - -Mutta lyhyeen hänen ilonsa loppui, sillä pilviä, mustia ja uhkaavia, -alkoi nousta taivaalle. - -"Hirttää minut saapi, ellei nyt sade tule", sanoi Heikki, nuorempi -poika, ja samaa arvelivat toisetkin. - -Jo alkoi Olli itsekin hätäillä, sillä selvää oli, että sade siitä -nousee. Mutta vähän siinä ehtivät enää koota, kun niin paljon olivat -hajoitelleet. Tuore tuuli jo tuntui, ja vettäkin jo vihmoi. - -"Mihin nuo mäkihaasian heinät pannaan?" huusi Ville isälleen. - -"Pankaa vaikka hornaan... Voi tuhannen sarvipäätä, kun niin paljon -ehdittiin hajottaa", mainoi Olli ja vihapäissään mennä köntti pihaan. -Mutta silmätessään syrjään näki hän Pertunmäen seisovan kujalla ja -olevan ikäänkuin hyvillään. - - - - -TYÖVÄENLIIKETTÄ - - -Ollilaan oli tullut muuan mies etelästä päin ja ilmoittanut pitävänsä -esitelmän työväenliikkeestä. Erittäin oli sanonut, että hän puhuu -köyhäin puolesta, itsellisten, mäkitupalaisten, torpparien ja -palvelijoiden puolesta. Kuului sanoneen, että nyt alkaa uusi aika, -ettei nyt enää tästä puolin tarvitse köyhäin yksin työtä tehdä, vaan -tulee laki semmoinen, että pitää rikkaidenkin ruveta hikoilemaan, jos -tahtovat jokapäiväistä leipää syödä. - -"Herrako se on?" - -"Kyllä se herralta vähän näytti, vaan piippua se näkyi polttavan ja -käytti saapasvarsiaan nenäliinana", selitettiin esitelmänpitäjän -tuntomerkkejä. - -"No ei se sitten oikea herra ole. -- Oliko sillä partaa?" - -"On sillä vähän vaaleita haituvia huulen päällä." - -"Ei se sitten ole oikea herra." - -Lisäksi tiedettiin, että hän oli matkallaan pitänyt esitelmiä joka -kylässä, jossa vain sai kookkaan huoneen käytettäväkseen. Mutta se oli -ollut hyvin vaikeaa, sillä ihmiset olivat arkaintuneet eivätkä -kernaasti luovuttaneet huoneitaan tuntemattomalle esitelmänpitäjälle. - -Mutta Ollilan isäntä, Mikko, paljon kokenut ja viisas mies, lupasi heti -pirttinsä. Hän tahtoi kuulla mitä miehellä olisi sanomista -työväenliikkeestä. Mikko oli lapsena ollut ruodulla, sitten renkinä, -torpparina, ja nyt oli talon isäntä. Hän kyllä tiesi, mikä on työ ja -miten sitä tehdään. Senvuoksi oli hän utelias tietämään, mitä miehellä -olisi sanottavaa. Kuinkahan lujasta oli leipänsä ottanut? Ja oliko -yrittänyt, mitä lihasta lähtee? Ei miehestä päältä osannut tietää, -oliko raskaampaa työtä tehnyt. Semmoinen hoikkanen virpi, ja kädetkin -pehmeät kuin vanttuut. Muutenkin näyttivät Mikosta siltä, että tuskin -oli päivääkään oikeaa työtä tehnyt. Silmät olivat kavalat ja kasvojen -ilme hermostuneen vaihteleva. - -"No jospa sitten mekin saisimme kuulla, mitä vieras työväenliikkeellä -ymmärtää", sanoi Mikko puhujalle, kun pirtissä jo alkoi olla kosolta -väkeä. - -"Saan kunnian kiittää", kumarsi puhuja isännälle. Ja niinpä hän sitten -astui pöydän taakse ja alkoi asiaa selitellä... Hyvä hänellä tuntuikin -olevan "ulostuonti". Sanoja tuli peräkkäin ja välistä päällekkäinkin, -että kummissaan kuunneltiin. Melkein maailman alusta hän alkoi, mutta -merkillisen nopean harppauksen teki nykyaikaan. Hän selitteli, kuinka -köyhä tässä maailmassa on aina alakynnessä, kuinka hänen pitää tehdä -työtä jokapäiväisen leipänsä saadakseen, kuinka saa kärsiä vilua ja -nälkää ja aina vain olla rikkaamman poljettavana ja orjana. - -"Mutta tästä täytyy tulla loppu", karjaisi hän kesken kaiken, polki -jalkaansa, nyrkkiä pui ja niisti nenäänsä... - -"Tästä täytyy tulla loppu!" huusi hän toistamiseen. "Työväenliike on -nyt jo kasvanut suureksi vyöryväksi lumipalloksi, joka nuoskeaa lumen -pintaa myöten vierii... vierii ja vieriessään yhä kasvaa, laajenee ja -levenee... ja vierii yhä..." - -"Mihin se sitten pysähtyy? Mäen alleko?" kysyi Näsmannin Hermanni, joka -ei ennen ollut esitelmää ollut kuulemassa. - -"... työmies ei enää ole orja", jatkoi puhuja. "Hän on tästä puolin -oleva yhtä suuri herra kuin... kuin... ja senvuoksi, rakkaat -aatetoverit, tahtoisin vielä tehdä selvää työväenliikkeestä yleensä -muissa maissa, mutta erittäin täällä meidän kurjassa Suomessamme." - -"Täällä meille maksetaan niin peräti pienet palkat, että sillä hädin -tuskin elää mies... Millä sitten elätämme perheemme... Mutta työväki on -nyt suuressa liikkeessä... herroilta ja rikkailta omaisuus ja valta -pois... sitä työväenliike tarkoittaa..." - -Puhuja levähti hetkisen, katseli sitten kuin sankari pitkin väkijoukkoa -ja kysyi: - -"Onkohan minua ymmärretty?" - -Ei kuulunut vastausta. - -Mutta hetken kuluttua nousi Ollilan Mikko paikaltaan ja vakavana -miehenä aloitti: - -"Joo. Tämä on nyt puhunut työväenliikkeestä... juuri niinkuin ei tästä -puolin kenenkään tarvitsisi työtä tehdä; vaan olen minäkin eläissäni -nähnyt työväenliikettä ja tiedän mitä se on, ja enköhän minä tässä sitä -saisi sanoa?" - -Esitelmän pitäjä luuli, että nyt hän tuosta ukosta saapi puolustajan -asialleen, niin hyvillään kehoitti: - -"Olkaa hyvä!... Hauskaa kuulla..." - -"Niin, että se on työväenliikettä, kun joka mies tekee työtä, että hiki -hatusta tippuu, syö ansaitsemaansa ruokaa, perii palkkansa ja nukkuu -yönsä rauhassa... se on työväenliikettä, eikä se, että kulkee jouten, -kiertelee pitäjästä toiseen ja jaarittelee joutavia. Ja nyt kun olet -kuullut, mitä täällä ymmärretään työväenliikkeellä" (Ollila kääntyi -tuimana miehenä vieraaseen päin), "niin alappa katsella kintaitasi ja -hommailla taipaleelle... ja jos et halua uskoa suoraa puhetta ja nyt -aivan heti, niin tästä kyllä saapi toisenlaisenkin kyydin..." - -Sen kuultuaan poistui puhuja pöydän takaa. Eikä ole meidän kylässä sen -jälkeen yhtään puhetta pidetty työväenliikkeestä. - - - - -KYLÄÄ HIIHTÄESSÄNI - - -On maaliskuun alkupuoli. - -Hyvä suksikeli houkuttelee minut liikkeelle kylään. Siellä onkin nyt -paljon puhelemista näin ennen vaaleja, joita suurena, historiallisena -tapauksena odotetaan. - -Täältä minun pirttini pihalta on kiva myötäle alas jokivarrella olevaan -kylään. Tuota Tervaniemen peltoa pitkin potkaisen menemään, läheltä -riihtä, jonka pohjoispuolella on vankka kinos. Siinä on hyppyriä -kylliksi, että lennän suksineni monta syltä rikkomatta... - -Ja vauhdilla kiitävät sukseni Tervaniemen navetan taitse maantielle, -joka siinä juuri laskee luikertelevana mäkeä alle, mistä kylä alkaa. - -Tervaniemi on pohjoisesta tullen kylän ensimäinen talo. Vankka ja -varakas talo. Se on merkillinen talo muutenkin, mallitalo kerrassaan ja -esimerkiksi kelpaava monelle kylän talolle. Isäntä ja emäntä ovat jo -ikäihmisiä, lapset, joita on neljä, kaksi tytärtä ja kaksi poikaa, ovat -kotonaan kaikki. Tyttäret hoitavat karjan, pojat ja ukko muun työn -tekevät. Hyviä, hiljaisia kunnon ihmisiä ovat kaikki, vaikka heitä -kylällä "viisaat" pitävät vähä hölmöinä, varsinkin tyttäriä, jotka -eivät ole joutuneet naimisiin, vaikka ovat jo siinä kolmenkymmenen -paikoilla. Mutta sellaisia tyttöjä ei vain ole muissa taloissa tässä -kylässä eikä varsin toisessakaan. Eivät koreile Tervaniemen tyttäret -"pluuseissa" eivätkä "rimsuissa"; eivät kuulu mihinkään seuraan ja -harvoin kylässä kulkevat. Mutta sitä ahkerampia ovat kotonaan, ja -varmaa on, että se, joka siitä talosta emännän ottaa, saapi kerrassaan -kelvollisen ja työtä tekevän ihmisen... - -Merkillinen on talo siinäkin suhteessa, että se on ainoa talo koko -pitäjässä, johon eivät vielä "aatteet" ja uudistukset ole päässeet -leimaansa lyömään. Siinä eletään vielä vanhan kansan elämää, ja hyvää -elämää eletäänkin. Ei ole separaattoria, ei niittokonetta, ei ole ukko -suostunut mihinkään uuteen hommaan, oman päänsä pitää. Mutta kiltisti -täytyy ukkoa puhutella, sillä onpa monen isännän velkakirja hänen -punaisen loukkokaappinsa laatikossa. Ja vaikka talosta ei viedä -meijeriin maitoa ja vaikka heinä tehdään aivan ihmisvoimalla, niin -enimmin saadaan Tervaniemessä karjasta sittenkin tuloa... - -Tervaniemen väkeä on näinä aikoina koetettu oikein vasiten saada -innostumaan politiikasta, mutta yhtäläinen jästipää on ukko ollut siinä -niinkuin muissakin asioissa. Rovastillekin, joka on pitänyt -velvollisuutenaan toimittaa ukolle Uusia Suomettaria, on ukko vain -arvellut. - -"Ei niihin ole luottamista enempää yhteen kuin toiseenkaan... Enkä minä -äänestä enkä pane tikkua ristiin ennenkun pääsen asian päälle..." - -Koetettiin tyttärille ja pojille. Kulki pappilan fröökynä lakkaamatta -Tervaniemen tyttärille selittelemässä U. S. kainalossa, mutta mitäpä ne -pässinpäät: olivat vain sanoneet, etteivät he äänestä ketään, ja -nauraneet vasten pappilan fröökynän naamaa. Yritettiin pojillekin. -Mutta vielä huonommalla menestyksellä... - -Tuossapa näkyy Arviiti poika kujalla laittelevan heinähäkkiä reen -päälle. Käväisenpä tässä ohimennessä Arviitia puhuttelemassa. - -"No lähteekö se Arviiti äänestämään ensi perjantaina?" kysyin. - -"Olenpa ajatellut, että jos tuota lähtisi..." - -Mies oli siis ainakin muuttunut... Olisikohan pappilan fröökynä -ainakin...? - -Mutta Arviiti on tällä kerralla puheliaammalla tuulella kuin -tavallisesti ja arvelee: - -"Kävin tässä tuonnoin kuulemassa sitä Ahmavaaraa, kun hoettiin, että se -mies tietää asioita... ja tuntuikin tietävän... Jo minäkin pääsin -käsittämään niistä puolueista, että mikä se mikin on... Olisi tässä -minunkin kukkarossani tupakkaa..." - -"No tupakan tässä nyt sen kunniaksi saapi panna." - -Ja minä pistän piippuuni Arviitin kukkarosta ja antaun puheisiin. -Arviiti on näinä päivinä kokonaan muuttunut: entisestä hiljaisesta -miehestä on tullut puhelias ja innokas. Nuorsuomalainen sanoo hän -olevansa ja aikoo Ahmavaaraa äänestää: - -"Eivätpä joutaneet nukkumaan takapenkilläkään, kun Ahmavaara puhua -paukutteli", arveli hän. - -"No mitä pappilan fröökynä?" - -"Kävi se eilen meillä, vaan kun minä sanoin, että eipä se taida minun -mieleni nyt muuttua, niin ei enää virkkanut mitään." - -Ja muista puheista minä kuulin, ettei pyöritellä Arviiti poikaa enää -mihinkään päin. Tuntuu olevan senpäinen mies, että tekee sen kuin -aikoo. - -"Kuuluuhan se taas olevan muuan suomettarelainen agitaattori. -Salmelassa tänä iltana puheen pitää", ilmoitan Arviitille. - -"Vai vielä nytkin yrittävät..." - -"Meneekö Arviiti?" - -"Lempo sinne lähtenee..." - -Toivotan onnea Arviitille ja lähden hiihtelemään alas päin. - -Tässä on Pullinki, pienoinen, vähävarainen talo. Vanhimmat lapset ovat -Amerikassa ja nuorimmatkin mikä missäkin maailmalla. Muuatta asiaa -tulen ajatelleeksi sivu hiihtäessäni tuota Pullinkia. Se on pienin talo -koko kylässä, mutta nuo vanhukset, jotka vieläkin elävät ja taloa -hoitavat, ovat kaikkein suurimman lapsilauman kasvattaneet... -kahdeksantoista yhteensä... Siellä ovat ympäri maailmaa jo kaikki, ja -niin olen kuullut, ettei ole vanhuksilla heistä isoa iloa yhdestäkään -ollut... Mitä se Jumala _silläkin_ tarkoittanee? - -Pullingin naapuri on Järkkälä, siisti punainen talo. - -Siinä ovat tyttäret ja pojat koulua käyneet, ja vanhin poika on -pappina. Mutta kyllä he vain ovatkin olevinaan ylpeitä ja pitävät -itseänsä viisaampina muita ihmisiä. Ainakin siltä näyttää. Muuan -tyttäristä, Elli niminen, kuuluu olevan kihloissa toisen pitäjän papin -kanssa. Mutta hyvä mies on isäntä, Järkkälän Pekka. Järjestyksen mies -ja harrastaa kaikkea uutta ja on uusien hommien uranaukaisija... - -Järkkälän naapuri on Ojala, ja talot ovat aivan vieretysten. Ojalassa -on nuori isäntä ja emäntä ja kovia politiikka-ihmisiä kumpikin. Pitkin -talvea on näiden naapurien, Järkkälän ja Ojalan, väen kesken ollut -lakkaamaton jankkaus puolueista, mutta nyt kun vaalit lähenemistään -ovat lähenneet, on heidän keskinäinen sopunsa mennyt aivan pilalle. -Eivät seurustele toistensa kanssa, ja sitä määrää on, että hyvän -huomenen toisilleen sanovat. Niin äkäisiä ovat molemmissa taloissa. -Saapa nähdä, leppyvätkö sittenkään, kun nuo onnettomat vaalit ovat -ohitse... - -Niissä vaaleissa ihmisten mielet tuntuvat olevan. Joka ainoa, jonka -tiellä kohtaan, arvelee joko aluksi tai lopuksi: - -"No ensi perjantaina se on ensimäinen vaalipäivä..." - -Tuo se on kummempi mies muita tuo Maikkulan isäntä, tarkoitan, että -siinä on henkeen ja vereen asti niin täydellinen suomettarelainen, että -naurattaa. Kaiken talvea on hän ollut liikkeessä puolueensa asioita ja -aatteita levitellen. Ei muuta ole joutanut tekemäänkään. Hyvä kuuluukin -olevan puhumaan, ja mainion selvillä on hänellä kaikki asiat. Ei -hänestä, tuosta purevasta ja lihavanlaisesta miehestä, kukaan uskonut -tulevan semmoista innokasta puoluepukaria. Ja sattuma se taisi hänet -sodan rintaan pannakin. Oli syksyllä ollut Maikkulassa muuan -meijeriherra, jonka tiedettiin olevan suomettarelaisen. Se herra viipyi -melkein viikon Maikkulassa -- ja pitkät olivat heillä olleet muut -puheet, koskapa oli jäänyt separaattorikin korjaamatta. Ja kun herra -oli mennyt, oli Maikkulan Eemeli kuin uudestakastettu eli miksikä häntä -nimittäisi. - -Silloin alkoi jo "aatteistaan" puhua, routavuosista ja tästä nykyisestä -senaatistamme. Mutta kun ei saanut mitään aikaan omassa kylässään -- -sillä sen mitä hänellä oli sanomista, tiesivät muutkin, -- suori hän -sukset jalkoihinsa ja hiihteli pitkät matkat laitapitäjään. Siellä -olivat lyömättömät maat ja kiitolliset kuulijat. Ja niin kerrotaan -kylällä, että vähä väliä on Maikkulan Eemeli kirjoittanut -meijeriherralle, antaen tietoja, kuinka hän työssään menestyy, ja -ilmoittaen missä määrin hänen puolueensa kasvaa. Sillä -- niin -kerrotaan myös -- tuo meijeriherra on ikäänkuin hoijakan vapa, jonka -ympärillä töitä tehdään ja piiriä laajennetaan. Mutta koska täällä -pohjan puolessa ei ole kuuluvissa eikä näkyvissä toista niin -innokasta ja sievätekoista miestä kuin Maikkulan Eemeli ja koska hän -kuuluu meijeriherraltakin saaneen suuret kiitokset innokkaasta, -isänmaallisesta työstään, on hänelle annettu kunnianimeksi -"Pohjoisnapa". - -Jopahan näkyy olevan Eemeli kotonaan, poikki pihan näkyy menevän... ja -tänne päin silmä... ja näkyy nyt puhuttelevan outoa miestä kuistin -edessä. -- Kun hiihdän aivan vieritse, niin kuulen Eemelin sille -toiselle sanovan: - -"Meidän on voitto oleva... isänmaa on pelastettava..." - -Niin isänmaallinen mies on Maikkulan Eemeli! - -Vai luuletteko, että hän tyhjää on isänmaalle tarjonnut! Ei suinkaan. -Sillä hän on painostaan kevennyt lähemmäs kymmenen kiloa -- nyt tänä -talvena kevennyt, hiihtäessään laukullinen "luvallista" kirjallisuutta -selässään, pitkin ja poikki pitäjää. - -Eemeli Maikkulasta puhuessani muistan toisenkin kummituksen: tuon -Yliniemen Susannan... - -Tavallinen ihminen oli Susannakin viime syksyyn asti, mutta siitä -saakka on ollut kuin lentävä lintu. Ei sitä uskoisi, että ihminen niin -saattaa muuttua. -- Mikä lie ollut joku kristillinen asia, jonka vuoksi -maailmanmainio, ikuinen neiti Käkikoski kävi tässä meidänkin kylässä... - -Ja hänestä se oppi Yliniemen Susannakin. Alkoi saarnata ja "tehdä -selkoa". Ja koska Susanna oli neiti Käkikoskella nähnyt komeat rillit -ja koska hän uskoi, että rillit kuuluivat agiteeraustoimeen, hankki -hänkin sellaiset ja silmäili niiden takaa samoinkuin oli nähnyt neiti -Käkikoskenkin silmäilevän... - -"Sopiihan nämät minulle?" oli hän kysynyt tuolta Auttosen Penjaamilta, -joka on oikein komea poika, mutta suuri hulivili ja tyttöjen ystävä. - -Mutta ei ollutkaan Penjaami vastannut, oli vain pyrkinyt likemmä -Susannaa, että hän ottaa ja halailee ja kukaties suuteleekin... - -Mutta siitä oli Susanna suuttunut ja sanonut niinkuin oli arvellut, -että neiti Käkikoskikin olisi sanonut. - - * * * * * - -Olenpa tässä miettiessäni hiihtänyt useita taloja sivukin. - -Nyt olen Pekkalan luona. Mitähän siellä Pekkalan vanha vaari miettinee? -Olisipa sitä soma tavata, että kuulisi mitä ukko, vanha viinamies, -näistä nykyajan asioista arvelee. Siinä on ollut kiva mies aikoinaan ja -terve ja niin juoppo, ettei tiedä vanhempikaan kansa täällä semmoista, -niin väkevää viinamiestä olleen. Entisestä talostaan on ukko saanut -eläkkeen, mutta vieläkin hän, kun osuu maille pääsemään, ottaa kovat -ryypyt, niin parantumaton on, vaikka on jo liki kahdeksankymmentä -iältään. Hänen entiset markkinatoverinsa ja hauskat pomoveikot ovat jo -aikoja sitten olleet maan mustissa mullissa. Hän, Pekkalan ukko, on -tänne jäänyt ikäänkuin muistomerkiksi entisiltä ajoilta. Sillä -verrattoman parempina pitää ukko entistä aikaa, jolloin ei ollut -rautatietä, vaan hevosilla kuljettiin pyörryttävän pitkiä matkoja. -Hämeen maassa on ukkokin monta kertaa käynyt ja mielellään muistelee -matkojaan. On niillä retkillä ryypätty, viikoittain herkeämättömässä -humalassa, ja hauskaa on ollut... - -Mutta tuossapa ukko tuleekin, keppi kädessä astelee. - -"No päivää, vaari. Mihin vaari nyt on menossa?" - -"Menen käymään Tikkalassa... Fransi kuuluu tulleen kaupungista ja oli -pyytänyt tulemaan, että häneltäpä taitaisi löytyä puoleen kuppiin", -ilmoittaa ukko naurussa suin. - -Verrattoman vankka ja terve hän näyttää olevan vieläkin, vaikka sitä -taitaisi olla melkoinen lampi, jos kaikki viina olisi yhdessä, mitä hän -on juonut... - -"Kun välistä, kun hyvin oli voitettu markkinoilla, juotiin kaksi ja -kolmekin viikkoa, etten minäkään joutanut housuja ollenkaan jalkaan -panemaan sinä aikana... Mitä ne tämänaikaset juopot... jonkun vaivasen -litran..." - -Punainen on vieläkin naama niinkuin kuparikattilan kylki. - -Kun sanon, että nyt ensi herrainpäivillä tulee laki semmoinen, ettei -koko maahan saa tuoda viinaa eikä myydä sitä, niin naurahtaa ukko: - -"Sen tehkööt... vaan on sitä ollut toisenlaistakin aikaa... minunkin -eläissäni." - -Ja tyytymätön ilme naamassaan lähtee ukko köpittämään Tikkalaan päin, -jossa toivoo Fransilta puolikuppisen saavansa. - -Olisi todella hauska tietää, mitä hänestä tämä nykyinen raittiusväki -arveleisi? - -Mutta tuollapa tulee vastaani kaksi komeaa tyttöä... Alaniemen Sandra -ja Junttilan Anna näkyvät olevan. Kylän pulskimpia tyttöjä. Sandra -kuuluu olevan salakihloissa tämän nykyisen opettajan kanssa, vaan ei -kuulukaan Alaniemen ukko vävyksi pyrkivästä pitävän... Niin on -sanottu... Mistäpä minä tiedän, onko tosi... - -Junttilan Anna on minusta vielä mieluisempi neito kuin Sandra. Anna on -vikkelä tyttö, hyväpäinen ja lahjakas. Kansanopistossa on ollut ja -kosijoita kuuluu olevan vaikka kuinka paljon, vaan ei ole vielä kukaan -kelvannut. Ketä sitten vartonee? He ovat kumpikin innokkaita nuorison -rientojen kannattajia ja Anna varsinkin pystyy vaikka mihin. Pitää -nuorisoseurassa puheitakin, että paukkuu... - -He seisahtuvat puhelemaan ja Anna sanoo: - -"Mutta eikö ole kauheaa, kun se Pohjoisnapa" (tarkoittaa Maikkulan -Eemeliä) "on siellä hiihtoretkellään saanut kaikki suomettarelaisiksi! -Senkin syöttiläs... Vaan tänne on nyt juuri tullut koululle kaksi -nuorsuomalaista ylioppilasta Helsingistä... Ja heidät meidän pitää -saada puhumaan tuonne syrjäkyliin, vaikka mikä olisi... Me olemme juuri -Sandran kanssa koululle menossa... Lähde nyt mukaan sinäkin... Pitää -meidänkin jotakin toimia... Suomettarelaiset liehuvat kuin paha henki -joka paikassa... Nytkin taas on tullut muuan agitaattori jo -Salmelaan... Tänä iltana kuuluu puheitaan pitävän..." - -Anna on innossaan, puhuu lämmöllä, että posket punottavat... - -"Käänny takaisin sinäkin!" pyytää hän vielä. "Vaalit ovat juuri ovella, -emmekä oikeastaan ole mitään toimittaneet." - -Jo innostun minäkin. - -"Jospa häntä lähden takaisin, koska on näin komeita kumppaneitakin..." - -"Ole nyt...!" - -"Sandralla sinne koululle taitaa olla muutakin asiaa..." - -"Joko taas...!" - -Me lähdemme koululle päin. Kirkas, kaunis on maaliskuun päivä ja -taivaan sini jo kevättä tietää, huikaisevan valkoisilta paistavat -lumiset vaarojen laet kahden puolen valtavan joen uomaa, ja metsä -niiden kupeilla pohottaa lempeän vihreältä... - -"On niin kaunis tämä Suomenmaa, tämä isäinmaa... on niin ihana koko -Pohjola ja taivas niin sininen ja sileä..." sanoo Anna ajatuksissaan, -kun nousemme koulun pihaan. - - - - -KEVÄÄN ENTEITÄ - - -Jopa tulit, tuttavani, vares, vanha ystäväni. - -Eivät tietenkään ihmiset siellä, jossa kaiken talveakin kuulevat -vareksen kajahtelevan basson, osaa tuolle hauskalle linnulle oikeaa -arvoa antaa... - -Taitavat vihatakin sitä harmajan palttoonsa ja rääkkyvän äänensä -vuoksi. - -Mutta meille on vares ensimäinen kevään merkki, samoin kuin se -syksyisin on viimeinen lähtijä, pelatessaan vaakkuilevaa valssiaan -riihen katolla lähtöpäivän aamuna. Me olemme oppineet sitä rakastamaan -ja vaikka ei vareksen "soitto olekaan suruista tehty", viehättää sen -ääni kuitenkin rakastavaistenkin korvia. Muistelkaamme vain, millä -erinomaisella kunnioituksella ja antimella vares ilonsa ilmaisi Jukolan -Juhanillekin, koska Juhani istui Männistön Venlan kanssa pellon -pientareella. Oikeastaan se oli Eeron unta, mutta luultavasti siinä -kuitenkin oli totta toinen puoli. - -Tässä kun oikein ilmat lämpesivät, lumi alkoi sulaa ja eteläinen tuuli, -sanoivat muutamat: - -"Kesän se tästä tekee." - -Mutta siihen toiset heti vastaan: - -"Mitä hulluja. Eipä vielä ole kuulunut eikä näkynyt varestakaan, vanhaa -ystäväämme." - -Mutta nyt se on tullut. Se oli ensiksi nähty pappilan tunkiolla, jossa -tiettävästi aina on viljemmälti "ylösleikkauksia"' kuin muualla. Hyvä -mieli tuli kaikille, sillä nyt saapi olla varma, että tulee kesä; -vares, vanha ystävämme, on sen tulollaan ilmoittanut. - -Tietenkin niitä on muitakin kevään enteitä, merkkejä maassa ja -taivaalla. Jurttulan vaarin vasemmassa nilkassa ja monessa muussa -paikassa, jotka kaikki suloista suvea ennustavat. Mutta kummallisinta -on, että taatuimmatkin merkit välisti pettävät, varminkaan kevään enne -ei pidä paikkaansa. Onhan tapahtunut, että vaikka vareskin on saapunut -ja alkanut pesäänsä valmistella, onkin tullut takatalvi, jota on -kestänyt monta viikkoa. Yhtä epävarmoja ovat taivaan ja maan merkitkin, -vaikka niihin vanhat luottavat ja niistä nousevillekin polville -ilmoittavat. Ei ole Jurttulan vaarin nilkan pakotuksestakaan aina -taikaa. Saattaa olla suoja-ilmoja viikon kaksi, vaan sitten alkaakin -yökylmiä ja päivillä kuostetuulia, ja niistä ei Jurttulan vaarin jalka -tiedä mitään. - -Mutta minulla on varma merkki, kevään enne sellainen, joka ei koskaan -petä. Otan ja juttelen sen nyt, että muutkin kuulevat ja siitä tietävät -avovettä odottaa ja valmistautua kevättä vastaanottamaan. - -Saattaa olla vielä täysi talvi, pakkasiakin pitää melkoisia, ei ole -päivä vitiä rikkonut, sanalla sanoen, täysi talvi on vielä olemassa. -Silloin jonakin päivänä näet pitkän rivin tukkipoikia kävellä vihmovan -tukkijoelle päin. Eillimmäisillä on laukut selässä ja laukun kielen -päällä komeasti välkkyvät uudet, vasta kiitettävällä tavalla voidellut -tukkisaappaat. - -Ne astuvatkin reimasti, millä hattu, millä vanha kakilakki päässä. - -Mutta jälkimmäiset ovat köyhempää sakkia. Heillä ei ole laukkuja, -joka on tukkipojan valtakirja. Ei näy heillä uljaita, uusia -tukkisaappaitakaan. Mustassa säkissä on heillä "maallista tavaraa" mitä -on, ja veltompi on heillä käyntikin. - -"No nytkö jo tukkijoelle? Talvihan nyt vielä on!" - -"Niin on. Mutta ensi viikolla on kova suvi, joka kaikki pikkujoet -tulvilleen nostaa", vastaavat he. - -Ja sen olen merkinnyt, että siitä päivästä saapi alkaa kevättä -toivomaan, ja epäilemättä se tuleekin. Niin, että tahdoin vain lyhyesti -sen tässä sanoa, jos sattuisi niinkin tietämättömiä, etteivät sitä jo -ennestään tiedä. - - * * * * * - -Nyt tänä keväänä on ennustettu varhaista kesää. Ja siltäpä taitaa -näyttääkin. Mutta minä epäilen. Ei ole näkynyt yhtään tukkipoikaa vielä -liikkeellä. - -Tuskin kenellekään on käynyt niin hullusti kuin Mustapään Iisakille, -joka on vihollisen visu ja saita, rahan ahne, että vapisee, kun näkee -markan. Kuinkapa kävi? - -Kävi niin, että oli Iisakilla heiniä kosolta myydä. Kävi ostajia, koska -monelta taholta valitettiin rehujen puutetta. Mutta eipä myynyt -Iisakki, verean hintaa heinillään piti ja pitkää kevättä ennusteli. -Silloin mietittiin miehissä, mikä konsti Iisakille tehtäisiin, että -myisi heinänsä tavallisesta hinnasta. -- Ja hoksattiinkin konsti. - -Tuli lämmin päivä, vainioilla jo päiviä näkyi ja kujat olivat paljaina. -Silloin pantiin lähetystö Iisakin luo. Ja lähetystön asiana oli -valehdella Iisakille, että västäräkkejä on jo nähty ja että on jo täysi -kesä Oulun puolessa, lehmätkin jo laitumella. - -Iisakki uskoi, hätääntyi ja arveli: - -"Taisivat jäädä minulta heinät myymättä. Voi peto kuitenkin! Vai on jo -västäräkki täällä. Siitä ei ole kun kolme viikkoa sulaan veteen, voi -kuitenkin." - -Silloin eräs lähetystön jäsen oli armahtavainen ja neuvoi: - -"Jos minä sinuna olisin, niin kuuluttaisin huutokaupan, ja myisin -menemään. Kesääntyväthän ne heinät kuitenkin, ja saanetko tulevana -vuonna mitään." - -"Olisikohan niitä huutajia?" riemastui Iisakki. - -"Kai niitä nyt vielä joku olisi, vaan kun vielä viikkokin kuluu, niin -tuskinpa enää kukaan heiniä ostaa." - -Ja ensi sunnuntaina kuulutti Iisakki huutokaupan, johon kertyi kovasti -väkeä. Mutta ei puoltakaan hintaa saanut Iisakki nyt heinistään. - -Ja kuuluu nyt jälestäpäin saaneen tietää, ettei västäräkki ole -vieläkään saapunut. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Maalaiskuvia I, by Väinö Kataja - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MAALAISKUVIA I *** - -***** This file should be named 51501-8.txt or 51501-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/1/5/0/51501/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License (available with this file or online at -http://gutenberg.org/license). - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at -http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at -809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email -business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact -information can be found at the Foundation's web site and official -page at http://pglaf.org - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit http://pglaf.org - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: http://pglaf.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - http://www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/51501-8.zip b/old/51501-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 4a8de57..0000000 --- a/old/51501-8.zip +++ /dev/null |