diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/51480-8.txt | 6258 | ||||
| -rw-r--r-- | old/51480-8.zip | bin | 96918 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 6258 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..6e17da8 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #51480 (https://www.gutenberg.org/ebooks/51480) diff --git a/old/51480-8.txt b/old/51480-8.txt deleted file mode 100644 index 3f74319..0000000 --- a/old/51480-8.txt +++ /dev/null @@ -1,6258 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Pirttipohjalaiset, by Maiju Lassila - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Pirttipohjalaiset - - -Author: Maiju Lassila - - - -Release Date: March 17, 2016 [eBook #51480] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PIRTTIPOHJALAISET*** - - -E-text prepared by Jari Koivisto and Tapio Riikonen - - - -PIRTTIPOHJALAISET - -Kirj. - -MAIJU LASSILA - - - - - - -Helsingissä, -Suomalainen Kustannus-O.Y. Kansa, -1911. - -Haminan Suomalainen Sanomalehti- ja kirjapaino O.-Y. - - - - - -I - - -Vahvajärven autiolla selällä vyöryivät syksyiset aallot. Kalatiirat -ja -lokit olivat jo pois muuttaneet, eikä näkynyt koko järvellä muuta -elollista kuin aallokon irti kiskomaa viheriää levää, jota läikähteli -siellä täällä aallon selällä. Sumuinen päivä alkoi pimittyä ja sumu -tihkua vihmasateena. - -Ränsistyneessä venepahasessansa pyrki silloin keskikokoinen miehen -rehvana kotirantaansa Pirttipohjaa kohti, taistellen aallokkoa vastaan. -Hän oli puettu liika pitkähihaiseen, kuluneesen sarkanuttuun, ja päässä -oli vanha reuhkalakki, joten hän täysin sopi yhteen sen kuvan kanssa, -minkä muodosti kipperä venepahanen ja köyhä syksyinen luonto. - -Soutaja oli mökkiläinen Mikko Pirhonen. Sammunut piippunysä lerpatti -vasemmassa suupielessä puoli irrallansa, kun hän veteli lyhkäsillä -airon rämillä, Vene keikkui aaltojen välissä, häviten joskus niiden -väliin, niin että soutajan pää vain näkyi koholla lekkumassa. Oli -soudettava syrjätuuleen ja se lisäsi kulun vaikeutta. Tuon tuostakin -pärskähti hyrskevettä veneen laidan yli soutajan kasvoille ja -ryntäille. - -Järven keskiselällä pujahti silloin toinen kipperä venepahanen saaren -takaa vastaan. Mutta kun soutajat istuivat selin toisiinsa, eivät he -huomanneet toisiansa ennen kun jo olivat sivuuttamassa. Vastaantulija, -Tuomas Kuivalainen, herkesi silloin soutamasta ja katseltuansa aika -tovin, kuinka Pirhonen reuhkasi veneessänsä aallolta aallolle, tervehti -tätä ilmottaen kovaäänisesti: - -"Nyt sitä rutkaletta on jo nähty." - -Oitis älysi Pirhonen että vastaantulija tarkotti karhua, joka oli viime -kesänä repinyt toisen ja paraan lehmän sekä häneltä että hänen -naapuriltansa Olli Jumppaselta, ja tappanut Pirttipohjan jokaisen mökin -nuoren karjan. Koko kesä oli siitä pedosta puhuttu, sitä oli vahdattu, -sille oli hiottu kostoa, mutta sitä vaan ei oltu nähtykään. Koko kesän -oli Pirhonen houkutellut naapuriansa, Olli Jumppasta, yhteiselle -karhunajomatkalle, mutta tämä oli kieltäytynyt. Joskus se oli sanonut -kieltäytymisen syyksi sen, että "ei sitä kesällä kumminkaan löydä." -Useimmiten oli kumminkin selittää murissut: - -"Jos sitä ei saa tapetuksi, ruojaa, niin se vaan härnäytyy ja repii -viimeisenkin lehmän." - -Oitis herkesi Pirhonen soutamasta ja korjasi piipun ikenistänsä -taskuunsa. Hän riemastui kuullessansa, että peto on nyt nähty. Koko -kesäkauden hautunut viha sai jo hieman tyydytystä, ja hän vastasi, -karhulle kutitellen: "Ahäh, pakana!" - -Airot kohoina katselivat miehet hyvän aikaa toisiansa. Sitte lisäsi -Kuivalainen: - -"Siellä Suolamäen perällä sanoo Olli Kokko sen nähneensä." - -"Vai Olli sen näki." - -"Ollinhan ne kehuvat sitä nähneen. Kaksi pentua oli ruojalla ollut -mukana", vahvisti Kuivalainen. - -Tuuli oli alkanut ajella molempien veneitä, ja kun puhelukin tuntui -olevan lopussa, tarttuivat miehet jo airoihin. Vasta kun olivat parisen -airon vetoa soutaneet, lopetti Pirhonen keskustelun uudella -kysymyksellä: - -"Ei tainnut Olli vielä tehdä siitä kystä?" - -"Eivät ne Massisen mökillä tienneet siitä jututa", jurnutti toinen, -toistaen: - -"Mutta niitä pentuja kuuluu rienalla olleen kaksi." - - * * * * * - -Molemmat soutajat ryhtyivät taas kiskomaan venettänsä eteenpäin, ja -yksin jääneenä alkoi Mikko Pirhonen jo nauttia kostosta. Hän ilkkui -itseksensä karhulle: - -"Kunhan saat kirvespohjalla kuonoosi, niin nähdäänhän tokko vielä isket -kyntesi lehmän säkään!" - -Hän innostui ja kiirehti soutuansa joutuaksensa pikemmin Olli Jumppasen -mökille sanaa viemään ja sopimaan karhuntappomatkasta. Innoissansa -järkeili hän: - -"Nyt jos Jumppanen vielä epäröi, niin sitte saa jo antaa housunsa -akalleen koko mies." - -Kiihkoissaan vetäsi hän airoilla niin varomattomasti, että toisen airon -lapa ei ottanut täysin veteen, luiskahti aallon pintaa hipasten ja -räiskäytti aimo vesisuihkun silmille. Hän siitä kiihtyi ja uhitteli: - -"Nyt Jumppanen koetetaan, vaikka pää menisi." - -Ja tarmonsa takaa souti hän ja kiihtyi yhä enemmän. Mutta syrjätuuli -puhalsi niin, ettei tahtonut eteenpäin päästä. Hän vilkasi taaksensa. -Jumppasen mökki näytti olevan kovin kaukana. Hän alkoi suuttua, sillä -tuuli tuntui nyt olevan enää ainoana esteenä karhun ja hänen välillä. -Aivan kuin uhalla riuhtoi hän nyt kipperää venettänsä, reuhkaisten -aallokossa. Vesisuihku pärskähti taas kasvoille ja kasteli hänet -märäksi, ja kun matkakaan ei tuntunut lyhenevän, alkoi soutaja jo -menettää malttinsa. Hän kiukutteli ilmalle: - -"Nyt kun se puhaltaa läähättää sitä tuultaan! Hitoltako hänellä sitä -riittäneekin!" - -Kipperä vene kiepahti siiloin poikkisuuntaan ja soutajan maltti loppui. -Vihoissansa vetäsi hän airoilla täyttä voimaa. Mutta juuri silloin -keikahti vene aallon harjalle, toinen airo ei tavannut enää vettä, -kierosta vedosta heilahti vene rutosti aivan toiseen suuntaan ja -pyllähti alas aallolta niin äkkiä, että tasapainonsa menettänyt soutaja -keikahti selällensä, ylös päästyänsä sieppasi airon, löi sillä aaltoa -ja ärjäsi sille. - -Mutta silloin taas keikahti vene hänen horjumisestansa niin että hän -oli jo kaatua laidan yli järveen. Silloin hän tarttui airoihin ja -uhkasi aaltoa hammasta purren: - -"Näytän minä sinulle!" - -Ja täysin voimin kiskasi hän taas venettä. Se viskautui aallon harjan -yli suoraan toiselle harjalle ja Mikko yltyi voitostansa, ilkkuen -aallokolle: - -"Ä-häh!" - -Vesi kohahti keulan edessä. Soutajan kostonhalu siitä kiehahti. Hän -riuhtasi vieläkin kovemman vedon. - -Mutta se oli liika kova. Airon toinen vihtaraksi katkesi ja taas oli -soutaja pyllähtää selällensä. Harmistuneena raapasi hän silloin -korvallistaan ja päivitteli: - -"No voi pahennuksen vietävä! Viime keväänä tehty raksi ja poikki piti -lentää!" - -Hetkisen istui hän nyt teljolla ääneti, suuttuneena. Sitte viskasi hän -airot veneen pohjalle, asettui muka rauhallisena istumaan ja uhitteli -tuulelle: - -"Tuule nyt! Puhalla nyt!" - -Hän istui ja odotti. Mutta tuuli näytti vaan yltyvän ja nyt se jo vei -venettä aika kyytiä väärään suuntaan. Silloin sieppasi Mikko Pirhonen -melan, kiirehti horjuvin askelin veneen perälaudalle istumaan, ja -alkaen hammasta purren meloa, äkäili: - -"Luuletko että tässä ei ilman airoja päästä, vaikka hänessä ulvoisit -niin että nousisi ilmaan koko järvi!... Mokomakin rapakko!" - -Viimein pääsikin hän Olli Jumppasen venerantaan. Kun mela jo ylettyi -pohjaan, tyrkkäsi hän sillä venettä, niin että se sujahti maalle -keskituhtoa myöten. Vetästyänsä sen kuivalle maalle kokonaan, viskasi -hän vihaisena airot pehkoon, puisteli enintä vettä märäksi kastuneesta -hatustansa, lyöden sitä pari kertaa vanhan lapikkaansa paikattuun -varteen, ja lähti suutuksissaan astua rehveltämään Olli Jumppasen -mökkiä kohti. - - * * * * * - -Jumppasen mökille vievät kujaset olivat yhtenä kurarapakkona. Tuuli -viskoi ränstyneitä ovia ja narisutti puolilahoa kaivon vinttiä. Laiha -juoksukoira ärhenteli sialle, joka tonki pihalle viskatuita -kalantotkuja, eikä päästänyt häntä aterialle. Siinä taistelun lomassa -lennähti joukkoon vanha varis, sieppasi nokkaansa tukun kalan suolia ja -lähti niiden kanssa lentää kahnuuttamaan mullospellolle. Tuuli -pärisytti akkunoiden tuohipaikkoja ja kylmä vihmasade oli hiostanut -niiden pikkuiset lasipahaset niin että tuvassa oli puolihämärä. - -Järvellä sattuneiden tapausten ja vastoinkäymisten myrryttämänä saapui -Pirhonen Olli Jumppasen mökkirähjän pahaselle saunalle, joutuen taas -koskettamaan sitä pääkysymystä, josta hän hiljaisuudessa taisteli -Jumppasta vastaan, vaikka ei kumpikaan koskaan puhunut. Hän luki saunan -ovenpieleen seinähirteen piirretyt viirut, jotka osottivat Jumppasen -vaimon saunavuoteitten lukua, ja murahti: "Yhdeksän sillä on -Jumppasella." Hänellä oli ainoastaan kuusi. Järvellä noussut mieli ei -sitä tyynenä kestänyt. Hän lisäsi: - -"Ja se itsekin on vielä semmoinen jätkän näköinen työkarhu... paitsi -että niitäkin uusia lapsia voi vielä lisää tulla." - -Tupakkakaan ei nyt olisi maistunut. Hän jatkoi: "Kun se sitte -semmoisella työvoimalla yrittää, niin mökkiläisen asemaanhan tässä -toinen joutuu, jos ei pääluvussa tapaa!" - -Sen kysymyksen rinnalla olivat kaikki muut asiat, jopa karhuntappokin -osaksi, ainoastaan peitevaahtoa. Molempien mökkiläissukujen ainoana -unelmana ja kunnianhimona oli näet jo miespolvien ajan ollut päästä -kerta sen suuren Pirttipohjan kartanon isännäksi, jonka maita he -mökkiläisinä viljelivät. Karhu oli siinä kyllä esteenä: se teki -pilloja, siksi eivät varat karttuneet kartanon ostoon. Lisäksi -huolehtivat he jo tulevan oman talon karjamaiden laidunrauhasta. Karhu -oli nujerrettava jo ennen kartanon ostoa. - -Mutta varoja ei ollut, usein ei leipääkään. Millä siis lunastaa -kartano! Ainoana toivona olivat tulevien polvien yhä lisääntyvät -työvoimat. Siksi katsoi kumpikin sisimmässänsä karsain silmin toisensa -saunaonnea. Äänetön tora oli heissä kytenyt kuin salatuli hiilloksen -tuhassa. - -"Kyllä sen saunan karsina sitä törkyheinää puhuu!" huokasi Pirhonen, ja -semmoisessa mielentilassa läksi hän nyt sopimaan karhuntaposta. -Jumppasen laiha sika lähti juosta nulkuttamaan hänen perästänsä. Hän ei -sitäkään sietänyt, sieppasi palikan, viskasi sillä sikaa ja sanoi: - -"Hös, halvattu, siitä vinkumasta!" - -Oven edessä hän virutti pitkän nutunhihansa, pyyhki sillä nenänsä ja -alkoi työntyä pikkuiseen tuparähjään. - - * * * * * - -Olli Jumppanen istui silloin penkillä synkän näköisenä, kyynäspäät -polviin nojattuina, ja imeksi jo sammunutta piippunysää. - -Kahdeksan risaista lasta tyrkiksi hiljakseen toisiansa pankon edessä, -jossa he käteisinä odottelivat lieden kuumaan poroon haudattujen -perunoiden paistumista, kiistellä nahisten niistä jo etukäteen, vaikka -tosin vanhempiensa silmää vältellen. Mutta nämä eivät näyttäneet nyt -heidän torailuansa huomaavankaan. Kummankin mieltä painosti sama asia, -joka oli järvellä myrkyttänyt Pirhosen Mikon mielen: maidon puutteesta -oli näet johtunut taas mieleen karhun tekemä tuho ja se oli pannut -kaikki toisillensa murjottamaan. Vaimo, Suso, vatvoi ärtyisen näköisenä -pellavia. Jumppasella sattui silloin syyhyttämään nenässänsä olevaa -pikku näppylää, jonkunlaista syylää, josta hänelle oli elämän suurin -harmi; hän ajatteli: - -"Tuleekohan tähän vieraita, kun tuota näppylää kutkuttaa?" - -Juuri silloin työntyi Mikko Pirhonen mökkiin, istahti ääneti rahille, -sytytti piippunsa ja alkoi sitä imeksiä, nojaten kyynäspäihinsä, kuten -Ollikin. Ei kukaan näyttänyt hänen tuloansa huomaavankaan. - -Mutta hetkisen kuluttua äännähti kätkyessä nukkuva lapsi. Oitis -keskeytti Suso työnsä, kaivoi lapsen risojen seasta ja murisi sitä -paljastellessansa: - -"Tuokin vielä piti siihen syntyä! Ikäänkuin ei entisissä olisi -elättämistä!" - -Äkäillessänsä oli hän paljastanut lapsen. Kylmä koski sen punaista ja -hentoa ihoa. Lapsi alkoi parkua. Suso siitä tuskastui ja kiukutteli -toisille lapsille: - -"Ettekö mene siitä pankon edestä matkaanne!... Ryvette siinä porossa -kuin mitkä mustalaisen kakarat!" - -Lapset pakkautuivat yhä tiukempaan läjään, ollaksensa toistensa -suojassa. Suso siitä kiivastui ja alkoi kiukutella vanhimmalle tytölle. - -Molemmat miehet murjottelivat sill'aikaa yksiksensä, kuin eivät olisi -Suson äkäilemistä eikä toisiansakaan huomanneetkaan. Oli syntynyt pieni -äänettömyys. Lapset supisivat hiljakseen, Olli hautoi omaa asiaansa ja -Pirhonen mietti miten alkaa. Kun Suso ei lakannut juonittelemasta -itseksensä, nousi jo Ollinkin sisu; myrtyneenä viskasi hän vihansa -vaimoonsa, muristen kotvasen kuluttua lastensa puolustukseksi: - -"Mitä siinä nyt niille vihottelet, etkä anna niiden siinä pankon luona -lämmitellä!" - -Hyvän tovin sai hän odottaa ennen kun Suso vastasi ikäänkuin itseksensä -äkäillen: - -"Vielä siinä niiden puolta pitää kuin parempikin! Ei ole koko miehestä -muuksi kuin tuvan täyttäjäksi." - -Olli sylkeä ruikkasi vihaisesti. Suso murjotteli vielä vähän aikaa ja -komenti sitte lapset uunille. Sinne ne kotiutuivatkin pian. - -Jotkut niistä laittelivat päretikkusista ristikkoa, toiset kaivelivat -nenäänsä. Oli syntynyt pitempi äänettömyys. Sen lopussa tervehti nyt -Olli vihdoinkin naapuriansa, kysyen: - -"Kuuluuko sitä mitä?" - -"Eipä tuota erikoisempaa", vastata jurautti Mikko piippu hampaissa ja -leuka kädessä. Suson puhuessa oli taas mieli noussut karhua vastaan, -niin että ei haluttanut mainita mokoman ruojan nimeäkään. Mutta kun -vanhin tyttö lasta souvattaessaan lauloi tuuti-lullaa, sulatti se -mieltä niin omituisesti, että Pirhonen jo jaksoi murahtaa: - -"Nyt sitä on jo nähty!" - -Ja kun vastausta ei näyttänyt ollenkaan tulevan, lisäsi hän: - -"Olli Kokko kuuluu nähneen!" - -Olli Jumppasen hartiat näyttivät painautuvan kumaraan. Sisu nousi -karhua vastaan, sillä yksi ainoa lehmä oli jälellä, sekin -huonolypsyinen. - -"Syö se raato loputkin lehmät, kun kevääseen päästään!" jatkoi Pirhonen -taas asiaansa ja lisäsi hetkisen tupakoituansa: - -"Kun saisi siltä tuon laidunrauhan, niin ainahan niistä näistä -pienemmistä kommelluksista selviäisi!" - -Ei kuulunut vastausta. Jumppanen hautoi mielessänsä nykyisen -laidunrauhan ohella myös kartanon varsinaista lunastusta ja sitä kumpi -heistä on kohoava sen isännäksi, kumpi jäävä torppariksi. Hänessä se -ajatus oli vanhempi perintöhimo kuin Pirhosessa ja syvemmälle luihin -imeytynyt. Suso, joka huolehti lehmästänsä, hermostui jo miehensä -saamattomuudesta ja pisti väliin: - -"Puhuipa tälle Jumppaselle tahi oli puhumatta, ei se sen paremmaksi -tule." - - * * * * * - -Sillävälin olivat perunat paistuneet lieden porossa. Suso kokosi ne -sieltä, vei pöydälle ja kehotti vierastakin: - -"Söisit nyt Pirhonenkin tuosta noita potaattipaistikkaita! Ei tässä -enää muuta särpimiä kohta olekaan koko mökissä!" - -Pitkän äänettömyyden perästä käytiin käsiksi paistikkaisiin. Syödessä -alkoi puhe sujua nopeammin. Jo huomautti Pirhosen Mikko: - -"Kyllä se ruoja on nyt kierrettävä ja kellistettävä. Muuten saadaan -ensi kesänä koirasjänistä lypsää, jos mieli maitoa nähdä... Vai mitä -sinä Jumppanen ajattelet?" - -"Ka eipähän siitä urosasta jäniksestäkään liikeneviä maitoja heru", -myönsi Olli. Mikko innostui selittämään asiaa edelleen ja lopuksi -ehdotti: - -"Ka mitäpäs se sitte enää sen paremmilla pitkittämisillä paranee! Ota -vaan kirves olalle ja lähdetään tästä kierrosta tekemään." - -Vaikeneminen tuntui myöntymiseltä. Hän jo teki suunnitelman, kehasten: - -"Kyllä kun minä vetäsen sitä kirvespohjalla kuonoon ja sinä vaikka -hyvällä näreseipäällä pyyhkäset sivuille, niin sittehän härkä poikii -jos eivät karhun töppöset käänny taivasta kohti." - -Asia näytti hänestä päätetyltä, koskapa Olli ei vastustellut. Mutta kun -paistikkaat olivat lopussa, kysyikin tämä veistänsä tuppeen -työntäessään: - -"Missähän paikassa se Olli Kokko sen näki?" - -"Siellä Suolamäessä se on sen nähnyt", selitti Pirhonen, varmistuen -siinä uskossa, että Olli miettii jo lähtöä. "Rämesuolla sen jälet -näkyvät jo sulan aikana... Niin jotta voi alkaa kiertämisen jo ennen -lumien tuloa... Eli mitä sinä omasta puolestasi arvelet?" - -Oili alkoi nyt miettiä, miten pitkä matka on Suolamäestä hänen -karjamaillensa. - -Pirhonen innostui ja varmistuen lopullisesti hänen myöntymisestänsä -piti jo tarpeellisena kehottaa Jumppasta varovaisuuteen, muutti piipun -varren suupieleensä ja varottaa murisi: - -"Katso vaan, että kirves on niin reilassa, jotta ei varsi pääse irti -silmästä!" - -Susokin oli nyt varma, että vihdoinkin se Jumppanen miehistyy ja lähtee -petoa nujertamaan. Pirhonen teki jo poislähtöä, ilmottaen: - -"Minä vaan pistäännyn mökillä kirvestä vähän hiasemassa ja sitte -lähdetään." - -Hän joi vettä korvosta, pyyhki suunsa nutun hihalla ja lähti. - - - - -II - - -Jumppasen Suso oli soimannut miestänsä saamattomaksi ja pelkuriksi joka -kerran, kun maidon puutteesta oli johtunut mieleen karhun tekemä tuho. -Mutta luullen hänen nyt terhistyneen lauhtui hän ja alkoi jo -huolehtiakin hänestä. Vanhasta villahameestansa repi hän uudet hattarat -ja varotti niitä hänelle viskatessansa: - -"Siitä saat kuivat jalkarievut. Mutta varokin vaan, ettet telläänny -ihan karhun suuhun!" - -Olli ei puhunut sanaakaan. Suso alkoi laitella eväitä ja neuvoi siinä -touhunsa lomassa: - -"Lyö vaikka paksun petäjän takaa pahuusta, niin ei saa sinua -kynsiinsä!" - -Hän pani eväsmujeita ropeesen ja tuli ajatelleeksi miehensä vaaraa. -Silloin hän heltyi ja neuvoi edelleen: - -"Antaisit vaikka Pirhosen itsensä lyödä edestäpäin ja iskisit sinä -takaa." - -Olli mietiskeli missähän asti se Olli Kokko on karhun nähnyt. Arveli -siiloin, että jos se olisi vielä Suolamäen perällä Rämesuolla asti, -niin ei Pirttipohjan karjalla olisi mitään hätää; joten koko matka -olisi turhaa karhun ärsytystä. - -Hän otti kirveen ja tarkasti sen terää aikoen lähteä tervaksia -hakkaamaan. Vaimo varotti: - -"Ei tuossa nyt vielä niin kiirettä ole, kun ei Pirhostakaan vielä näy -takaisin... Ennätät tuota vähemmälläkin hopulla!" - -Mutta kirves ei näyttänyt olevan hyvässä terässä. Olli ryhtyi sitä -hiomaan. Suso huolestui tuollaisesta kiireestä, hätäytyi jo lastensa -kohtalosta ja soimasi miestänsä liiasta uhmailusta, toraillen: - -"Mutta se on sinullakin se ylpeyden sisu semmoinen, että pitää vaan -joka paikkaan tunkeutua ensimäisenä, vaikka pää menisi." - -Olli oli saanut kirveen hiotuksi ja Suso lisäsi: "Ikäänkuin tästä -paljaasta kunniasta ihminen sen kylläisemmäksi lihoisi... Mutta sitä -vaan pitää sinunkin yrittää ja vuovata. Se vaan sinunkin perisyntisi -käskee ja sanoo, että eivät ne muka muut miehet miehiä olekaan... Ja -sitä pitää vaan tunkeutua suoraan karhun kitaan, jotta ei vaan Pirhonen -pääsisi kehumaan!" - -Hän olisi jatkanut jos kuinka kauvan. Mutta silloin palasikin Mikko -Pirhonen ja toi Olli Kokon tullessansa. Molemmat istahtivat, Pirhonen -pankolle ja Kokko penkille. Panivat tupakan, ja sen tehtyä alkoi -Pirhonen puhelun: - -"Tässä se nyt on tämä Olli Kokko." - -Jumppanen tuherteii piippunsa kanssa selvitellen sen hikireikää ja -kysyi: - -"Kuuluukos sitä tälle Kokolle mitä?" - -"Mitäpäs sitä tälle köyhälle kuuluisi muuta kuin tuota ryöstöherran -tuloa ja papin saatavien kuuluutusta", kehasi Kokko ja Pirhonen lisäsi: - -"Tämä Kokkohan sen on nähnyt... Oliko tuo suurikin, rutkale?" - -"Ei tuo järin suurinta sorttia ollut... Oli nyt sen verran kokoa, että -kun karjasi, niin kävyt karisivat kuusista, vaikka itseään petoa ei -näkynyt", selittää väänsi Kokko. Pirhonen siitä päätteli: - -"On se silloin jo ollut aika ruutana, kun semmoisella voimalla -karjasi." - -Hän miettiä pinnisti karhun kokoa sen äänen perusteella, ja kun ei -oikein päässyt siitä selville, tiedusteli lisää: - -"Et tainnut sitä itseään sen enemmältä nähdä?" - -Kokko oli ajatuksissansa. Kun vastaus viipyi, jatkoi ja selvensi -Pirhonen kysymystänsä: - -"Niin että itsestään varsinaisesta pedosta et tainnut nähdä muuta kuin -minkä sen karjasun vaan?" - -"En... en nähnyt muuta." - -Kaikki kolme miettiä jurnasivat nyt karhun kokoa. Pirhonen vahvisti: - -"Kyliä siinä täytyy olla jo sitä ruumiillistakin kokoa, kun semmoisen -äänen päästää itsestänsä." - -"Täytyyhän siinä olla jo ruumista jos voimaakin", kehui Kokko ja -Pirhonen varmisti: - -"Täytyy siinä olla... Ei se ihan tyhjästä semmoinen äläkkä pääse." - -Sillä lailla saatiin käsitys karhun koosta. Epäselvä se kyllä oli, -mutta ei Pirhonen tarkemmasta välittänytkään. Jumppanen puolestaan -mietti miten etäällä karhu on ja kuvitteli sen koon suunnattomaksi. Kun -nyt kaikki asiat olivat näin selvillä, teki Pirhonen jo ruton lopun, -ehdottaen: - -"Ka mitäpäs tässä enää viivyttelee! Kun tällä Jumppasellakin on jo -eväskontti valmiina." - -Hän haparoi jo lakin päähänsä, imasi lähtösavut ja hoputti: - -"Mitä sille sitte muuta kuin tie pieksujen alle!" - -Mutta Jumppanen näytti hautovan ajatuksiansa. Hän huomasi olevan toden -edessä ja ryhtyi tutkimaan asiaa tarkemmin, kysyen Kokolta: - -"Missä asti sinä sitä näit?" - -"Ihan siellä Sopellahan minä sitä kuulostin... Siellä aivan Suolamäen -takana se kiljasi!" - -Hän sylkäsi ja vahvisti: - -"Rämesuon seutuvilta kuului karjunta... Kolmen äänellä tuntui -karjasevan!" - -Jumppanen tyyntyi. Suolamäen takaa oli hänen ja koko Pirttipohjan -karjamaille niin pitkä matka, että lehmillä ei ollut mitään hätää. -Pirhonen luuli Jumppasen ajattelevan metsästysmatkan pituutta ja hän -alkoi kaunistella asiaa, selittäen: - -"Onhan tästä matkaa. Vaikka kauvankos sitä joukolla pitkääkään matkaa -astuu!" - -Syntyi pieni puheloma. Sen lopussa pyysi miehestänsä huolestunut Suso -Pirhosta: - -"Katsoisit vaikka sinä Pirhonen, jotta tämä Jumppanen ei pääsisi -telläytymään suoraan karhun suuhun!" - -Ei kukaan vastannut. Vakava asia oli tehnyt miehet tavallista -jörömmiksi. Vihdoin nousi Pirhonen, kopisti porot piipustansa ja sanoi: - -"Ka mitäpäs siinä muuta kuin aletaan vääntäytyä Suolamäkeen." - -Nyt alkoi Jumppanen selittää peräytyvänsä. Hän väitti: - -"Tokkopa tuo sieltä asti lehmän säkään ylettänee!" - -Pirhonen haistoi asian käänteen, istui kotvasen ääneti ja lopuksi -sylkäsi vihaisesti. Jumppanen huomasi sen ja puolustautuakseen selittää -jauhoi: - -"Kun tuohon Hukkakalliollekin asti tulee, niin sittepähän hänet näkee." - -Pirhonen älysi nyt asian ja myönnytti ivalla: - -"Tuleehan se Hukkakalliolle!... Ja hyvässä lykyssä tulee tämän -Jumppasen karjaankin... niin kuin karjan lisäksi!" - -Jumppanen pisti piipun perästä tehdyn mällin suuhunsa, sylkäsi ja -mörisi: - -"Sittepähän näyttää ilveensä, jos tulee!... Tervaksiakin pilkkomaan -tästä olisi kuonnuttava!" - -Lapset olivat uunilla alkaneet vetää tukkanuottaa. Suso harmistui nyt -miehellensä ja soimasi häntä toisille: - -"No johan tästä Jumppasesta nyt olisi semmoiseen asiaan! Joka ei -uskalla syöpäläistäkään tappaa!" - -Nyt kiehahti Jumppanen moisesta solvauksesta, mutta hillitsi vielä -itsensä ja tarkasteli kirveensä terävyyttä. - -Hän olisi mielellään sanonut Susolle jotakin äkäistä, mutta ei keksinyt -kiireessä mitään sopivaa. Onneksi sattuivat silloin uunilla tappelevat -lapset pudota solahtamaan päreiden mukana lattialle. Se oli tervetullut -asia. Suuttuneena huusi Jumppanen pelästyneille lapsillensa: - -"Senkö täyteistä siinä rumpuatte ja hypitte. Sukkelaan siitä saunaa -lämmittämään!" - -Toinen toistansa tuuppien työntyi koko lapsijoukko ovesta ulos. -Jumppanen sieppasi kirveensä ja lähti yhdessä rytäkässä tervaksia -hakkaamaan. - - - - -III - - -Rauhallisen näköisenä, mutta jo suuttumisen makuun päässeenä astua -pätkytti Olli työmaallensa. Häntä harmitti Suson ilkeä solvaus ja -Pirhosen iva, ja luonto alkoi nousta. Hän jo ihmetteli närkästyneenä: - -"Senkö juuttaan kipa sillä on sen karhun kanssa nytkin syksyllä, vaikka -lehmät ovat läävässä ja karhu itse pesässään. Tervastyöt pitäisi tässä -hylätä ja lähteä karhun hännässä juoksemaan! Ilmankos se Pirhosenkin -mökissä se köyhyys ja risaiset vaatteet kukoistavat, kun mies ei muuta -tekisi kuin lentäisi karhujen saparossa!" - -Mutta hän ei saanut rauhassa loppuun asti suuttua, sillä tiellä sattui -muuta ajateltavaa, joka sotki ajatukset. Kun hän näet tuli -Karjakujaisnurmen veräjälle, oli se auki, ja hän yritti sitä tuketa. -Mutta sitä tehdessä muisti hän että nyt on jo syksy, elävät ovat -läävässä ja nurmet paljaat, joten ei ole väliä onko veräjä kiinni tai -auki. Hän keskeytti työnsä, purki veräjästä jo siihen panemansa -aidakset pois ja lähti jatkamaan matkaansa, kiersi Tervalammin ja -lähestyi jo Harjun petäjikköä. Siinä hän oli taas alkanut muistella -äskeistä solvausta, kun taaskin sattui asia, joka sotki: Tervalampiin -laskeva suo-oja oli näet tulvillansa ja porraspuun oli vesi vienyt. -Ylimenopaikalle tultuansa laski Jumppanen, olisiko hakata petäjä -porraspuuksi, vai pääsisikö sen yli kaalaamalla, niin että ei menisi -vesi varren suusta sisään, mutta ei päässyt varmuuteen, kummin tehdä. -Kun ei asia muuten selvinnyt, teki hän äkkipäätöksen: - -"Yleensäkään sitä ei saa selvää, onko missään asiassa pohjaa, jos ei -sitä koeta!" Ja hän päätti koettaa. - -Verkalleen, mutta varmasti laskeutui hän ojaan. Mutta tuskin oli hän -veteen laskeutunut, kun jo varmistui: - -"Jo tuosta pahuuksesta on vesi vienyt koko pohjan... Vyötäistä myöten -näet on juuttaassa vettä!" - -Hän kaaloi yli, istahti kivelle, riisui otrakkaat jalastansa ja valoi -niistä veden pois, sekä päätti: - -"Kyllä se täytyy tuo petäjä kaataa porraspuuksi! Ei siinä lempokaan -enää avita!" - -Niin hän tekikin: kaaloi ojan toiselle puolelle takaisin, kaatoi -petäjän ja kulki nyt kuivaa siltaa myöten puron yli, istahti -tupakoimaan ja tuli siinä miettineeksi vesien yleistä syvyyttä. Hän -järkeili: - -"Onkohan ihan pohjattomia ja perättömiä jokia ja järviä, niinkuin -asioiden esikuvana puhua?" Ensin hän sitä vähä epäili, mutta sitten -mietti hän Jänisjärven syvyyttä. Siinäkin sanottiin olevan pohjattomia -paikkoja. Silloin alkoi hän uskoa, että on niitä pohjattomiakin vesiä, -ja päätteli hän: - -"Ei suinkaan se syvyyskään voi kesken loppua", ja muistettuaan, että -suuremmat kalat elävät syvien vesien pohjalla, järkeili hän: - -"Mutta mitenhän suuria niissä pohjattomissa vesissä ovat ne pohjimaiset -kalat?" - -Ei hän jaksanut päästä aivan tarkoista mitoista selville, mutta -päätteli toki: - -"Kyliä niiden täytyy olla saakelin suuria... Haukiakin täytyy olla ihan -pitkän tukkipölkyn pituisia! Semmoinen hauki se kun rysässäkin -jutkottaisi, niin paksusta nuorasta sen rysän pitäisi olla tehty, jos -mieli kestää! Ja sen kun milloin sattuisi pohjakoukulla saamaan, niin -olisi siinä miehelle veneesen nyhtämistä!" - -Saalis huvitti häntä. Hän jatkoi: "Jos sattuisi talossa emäntä -kuolemaan ja leski veisi lehmän asemesta semmoisen hauvin papille, niin -tyytyisiköhän tämä meidän pitäjän pappi semmoiseen vaihtokauppaan?... -Kyllä se juutas tyytyisi, vaikka on ahne! Kun vetäisi semmoisen hauvin -ihan takareen kanssa sinne papin pytingin eteen ja se kun siinä reessä -jötköttäisi kuin paras hirsi, niin tupakat se pappi vielä antaisi -harjakkaisiksi." - -Niin pääsi hän selville siitä asiasta, ihastui ojan syvyyteen, jossa -sikiää moisia kalajätkiä, ja järkeili: - -"Niin se on tuokin tämän ihmisen ajatuksen ja älyn syvyys kuin -pohjattomat vedet ja virrat!" - -Kun se asia näin oli selvinnyt, lähti hän rauhallisena jatkamaan -matkaansa. Koko karhuntappoasia oli jo tyyten unehtunut. - -Mutta se juohtui hänelle taas väkisinkin mieleen, kun hän saapui -työmaallensa Harjun mäelle. Siellä näet oli karhu repinyt hänen -lehmänsä. Paikalle saavuttuansa raapasi hän korvallistansa ja -harmitteli: "Siinä se ruoja repi Punikin." Jumppasen mieleen johtuivat -vakavat ajatukset. Hän alkoi miettiä Punikin elämää sen syntymästä ja -nuoruudesta lähtien. Kumarassa istuen järkeili hän: - -"Semmoista se oli Punikinkin vaellus: Sekin ensin syntyi, sitten oli -vasikkana, sitten hiehona, kunnes tuli emälehmäksi, lypsi maitoa ja -viimein joutui karhun mahaan." - -Hän tuli verranneeksi sitä omaan elämäänsä: - -"Ja eipä se ole paljon muuta tämäkään varsinaisen ihmisen elämä: Ensin -sekin syntyy, sitte on pienenä ja saa vitsaa, kunnes pääsee housuihin, -että voi jo juoksennella ympäri kylää." - -Hetkisen kuluttua hän jatkoi omaa kohtaloansa: - -"Niin kuin nyt näitä meidänkin joukkoa, näitä Jumppasia. Meitäkin oli -jumalaton liuta ja kaikki aika vehnäsiä! Ensin me tappelimme keskenämme -veljeyden alkutappelut!" - -Hän mietti läpitse erään asian, josta hän oli tapellut veljensä kanssa, -ja kehasi: - -"Silloin täällä Pirttipohjassa olivatkin kaikki pojat oikeita -jurtikoita ja rehellisiä tappelijoita... paitsi tämä Antti Luikurinen, -jolla nyt on karvarinversta... Se oli joutava ja epärehellinen -koiruuden tekijä." - -Karvari Luikurista hän ei voinut sietää. Pikku poikana ollessansa he -näet olivat laskeneet suksilla mäkeä Kokkokalliolta, josta oli korkea -hyppyri. Erään kerran kun Olli Jumppanen oli jo onnellisesti laskenut -hyppyristä, pistikin sen alapuolella vartova Luikurin Antti -suksisauvansa Ollin suksen alle ja keikautti hänet kumoon ja sitte -vielä ilkkui että Olli muka sai "akan." Heti oli siitä noussut tappelu -ja siitä lähtien oli hän alkanut hautoa vihaa Luikurista kohtaan. -Nahkansakin hän parkitutti Koljosella eikä voinut sietää koko miestä, -varsinkin kun se vielä oli huomauttanut, että hänellä on näppylä -nenässä. Tämä pieni näppylä, joka itse asiansa ei hänen nenäänsä -rumentanut, oli siitä lähtien tullut Jumppasen arimmaksi paikaksi. - -Nyt hän taas muisti tapauksen ja soimaili: - -"Se onkin tämä Luikurinen ihan toista kansaa, eikä näitä oikeita -pirttipohjalaisia ristityitä!" - -Se johti mieleen toisen miehen, jota hän vieroi katkerammin kuin -Luikuristakin. Se oli Pirttipohjan tuomari, kartanon herrasväen sukua, -syntyään entisiä Möttösiä. Sen isän isä oli ollut ruununvoudin renkinä -ja sitä tietä oli suku päässyt tuomariksi. - -Eräänä päivänä sitte oli tämä tuomari lakasuttanut Jumppasella -pihamaatansa koko päivän. Ahkerasti olikin hän työtänsä tehnyt. Mutta -kun hän iltasella oli mennyt keittiöön ilmottamaan että työ on -suoritettu, olikin tuomarin rouva nuhdellut miestänsä siitä, että hän -oli laskenut hänet, näppylänenäisen ja likaisen pojan, kyökkiin. - -Siitä oli hän myrtynyt tuomarille ijäksensä ja keksinyt sille -haukkumanimen, ja hän oli päättänyt että ei hellitä ennen kun on -Pirttipohjan kartanon isäntä, että voi tuomarillekin näyttää. Ikänsä -olikin hän sitte taistellut tuomarin herrasväkeä vastaan ja tullut sen -katkeraksi naapuriksi. Nytkin hän kiehahti ja vannoi: - -"Ennen antaa Jumppanen lyödä halolla otsaansa, ennen kun näppyläänsä -höyhenelläkään sukaista!" - -Hän muisti mielihyvällä pienen jutkun, jonka oli äskettäin tehnyt -tuomarille. Tuomari oli ajaa porhaltanut vastaan ja hän, Jumppanen, oli -kääntänyt halkokuormaa ainoastaan pikkuisen tiepuoleen, niin että -tuomarin aisa tarttui sen halonpäihin, ja sitte antanut tamman -riuhtaista. Poikki lensi tuomarin aisa ja aisapuolena ajoi mies -kotiinsa, että koko Pirttipohja nauraa! - -Tyynnytettyään tällä vähän harmiaan, jatkoi hän elämäkertaansa, -muistellen erikoisesti vaivaloista rippikoulunkäyntiä ja akan-saantia, -ja päätteli: - -"No muutapa sitä ei enää sitte olekaan. Kun on päässyt ripille ja -saanut akan, niin elää vaan ja rehkii ja laittaa näitä lapsia, että on -kuka hautaa ja maksaa papille haudan siunauksesta. Sillä sitä pääsee -täältä pois, niin kuin punikkikin." - -Mutta lapsista johtuikin mieleen elämän pääkysymys: Pirttipohjan -kartanon lunastaminen ennen kun Pirhonen ennättää. Rauhallisena -muisteli hän yhdeksää lastansa Pirhosen kuuden rinnalla ja lausui: - -"Saunan karsina on, herran kiitos, ollut viljava!... Abrahamiin asti -minä en itse pääse... niin jotta olisi kuin taivaan tähdet, mutta -Jaakoppiin asti minä ennätän!" - -Se tuntuikin riittävän. Hän järkeili: - -"Eikähän se oikeastaan itsensä Abrahamin ansiota ole tämäkään -varsinainen Israelin kansa. Vastahan se Jaakopin kahdestatoista pojasta -lähti suuremmassa määrässä lisääntymään!" - -Hän lopetti mietteensä sanoen: "Siinäpä se sitte onkin koko tämä -Jumppasen sukupuu ja Jessen juuri!" - -Mutta ajatellessaan, että yhden karhun takia pitää tuotakin Pirhosen -rehvanaa pitää mielillä, ei hän voinut olla halveksivasti lisäämättä: - -"Riesaa siitä vaan Mikosta olisi tässä Pirttipohjan ostossa. Vaikka -kepulimiehiähän se Pirhonen oikeastaan on tuon ruumillisenkin -rustinkinsa puolesta... Se hyvä siinä toki on, että sen mökkiin on -pesiytynyt tuo saunahalla!" - - * * * * * - -Mikko Pirhosesta johtui nyt mieleen se karhuntappo-asia: - -"Eikö se Pirhonen, viisas mies nyt älyä, että mitä sitä nyt Suolamäkeen -lähtee semmoista petoa härnäämään! Jos nyt esimerkiksi minä olisin -karhu ja mörisisin Suolamäessä, enkä hätyyttelisi kenenkään lehmiä, -enkä tekisi muutakaan härninkiä, ja jos sitte joku tulisi minua -esimerkiksi vaan kangella mukiloimaan, niin saakeli ollen minä -suuttuisin ja söisin koko Pirttipohjan lehminensä päivinensä!... Toista -se olisi jos minä suorastaan jo lehmän säkään hyppäisin ja alkaisin -repiä." - -Mutta kun hän sitäkin tapausta harkitsi, alkoi hän järkeillä: - -"Ja eikä nyt silloinkaan tarvitseisi minua suorastaan kangella päähän -sukaista! Sanoisi ensin niinkuin oikea ristitty, että: Mene nyt hyvä -Jumppanen matkaasi ja häpeä rauhallisten köyhien ihmisten viattomia -lehmiä repiessäsi!... Ja minä menisin! No menisin saakeli soikoon! Niin -mennä luikkisin häpeissäni häntä koipien välissä ja piilottelisin -nurkkien takana, että ei vaan kukaan näkisikään! Ja tämä Pirhonen -tulisi ja mukaseisi suorastaan kirvespohjalla!" - -Hän piti karhun puolta. Tarkasti muisteli hän nyt koko viimeisen -keskustelun. Sitä muistellessa johtuivat mieleen Suson halveksivat -sanat, että hän "ei uskalla syöpäläistäkään tappaa." - -Silloin harmistui hän, raapasi päätänsä ja päivitteli: - -"No voi tuota akan raatoa miten sanoi!... Voi tuota hönkälettä minkä -pakanuuden teki!" - -Ilta alkoi jo pimetä, mutta hän harmitteli yhä, peläten joutuvansa -ivattavaksi: - -"Luuletko minun pelkäävän yhtä karhua, vaikka hän olisi koko maailman -kokoinen!" - -Vihoissansa sieppasi hän kirveensä, iski sen tervaskantoon ja uhitteli -Susolle: - -"Noin minä antaisin sille kuonoon, vaikka itse olisit karhu!" - -Hän hakkasi vihoissansa kantoa niin kauvan, että oli jo iltapimeä, kun -hän astua pötkytteli mökillensä hikisenä, likomärkänä. Alkutaipaleella -hän vielä kiukutteli Susolle, mutta tultuansa ojalle, jonka -porraspuuksi oli petäjän kaatanut, muisti hän seikkailunsa ja vasta nyt -huomasi olevansa likomärkä. Kengätkin olivat vettä täynnä. - -Silloin kääntyi hänen vihansa ojaan. Hän sadatteli sitä: - -"Mistähän lieneekin tuota vettä imenyt. Ikäänkuin ei olisi ennen moista -rapakkoa nähty!" - -Vesi purskui kengistä. Hän sydämmistyi ojalle ja ilkamoi: - -"Kunhan saunaan päästään, niin nähdäänkin, eivätkö sinun vetesi kuiva." - -Silloin muistikin hän, että oli ajanut lapset saunaa lämmittämään, -vaikka ei ollutkaan saunapäivä. Se oli hänestä onnen sattuma. - -Mutta jatkaessaan matkaa johtui hänelle mieleen se mahdollisuus, että -lapset ehkä eivät olekaan lämmittäneet saunaa. Hän punnitsi sitä asiaa -ja pelkäsi Suson ehkä niitä kieltäneen, kun ei kerran ollut saunapäivä. -Ajatus alkoi häntä kiusata: - -"Sen pitääkin pistää nenänsä joka paikkaan! Ikäänkuin hän olisi isäntä -joka asiassa." - -Viimein päätti hän varmasti: - -"Kertakin minä näytän, kuka se on isäntä Jumppasen mökissä! joka sorkan -pitää kohona hypätä saunaa lämmittämään, jos se vaan ei ole jo tehty." - -Rivakasti astui hän nyt mökkiä kohti. Mutta kun hän kääntyi aittarähjän -nurkan takaa mökin pihamaalle, tulikin siinä vastaan Antti Laurikaisen -vaimo. Se oli ollut tulipaloa sammuttamassa ja ilmotti nyt Jumppaselle: - -"Siinähän se on Jumppanen! Eikä tule aikanansa kotiin, vaikka sillä -aikaa paloi sauna!" - -Jumppanen ei osannut muuta kuin kirota ja huutaa: - -"Voi sen vietävää! Johan minä lähtiessäni sanoin, jotta polttavat ne -paholaisen vietävät sillä aikaa sen saunan!" - -Juoksujalassa riensi hän saunan paikalle, jossa suitsusi enää joku -kekäle. Hän menetti malttinsa ja huusi: - -"Kuule Laurikaisen akka! Ota sukkelaan ämpäri ja tule kanna vettä!" - -Itse hän sieppasi korvon, ammensi sen vettä täyteen, kantoi sen saunan -raunioille ja alkoi valella kekäleitä. Turhaan kehotti häntä -Laurikaisen Maija heittämään turhan työn. Hän ei herennyt ennen kun oli -valellut koko rauniot ja sammuttanut viimeisenkin kekäleen. - -Sen tehtyänsä istahti hän raunioiden ääreen ja nieli niiden häkäsavua. -Viivyttyään siinä kotvan hän kömpi tupaan ja istui kauvan ääneti, -sydämmystyneenä, kuulematta toisten puhettakaan. Viimein raapasi hän -korvallistansa ja päivitteli: - -"No voi vaivattua tätä elämää! Kaikki menee nurin päin siitä lähtien -kun se peto sen Punikin repi!" - -Nyt raivostui hän karhulle ja hänen päätöksensä oli valmis. Hän viskasi -eväskontin selkäänsä, sieppasi kirveen olallensa ja työntäysi pimeään -yöhön. Hetken kuluttua vääntäytyi hän Pirhosen mökkiin, istahti ja -alkoi kaivella tupakkavehkeitänsä. Aluksi hän ei tahtonut päästä puheen -alkuun, eikä talon väkikään ollut niin puhetuulella, että olisi edes -kuulumisia tiedustanut. Vasta kun Jumppanen oli jo piippunsa -puolillensa polttanut, kysyi Pirhonen: - -"Paloiko se karsinaa myöten se teidän sauna?" - -Olli sylkäsi eikä vastannut. Vasta tovin kuluttua hän sai selitetyksi: - -"Sitä minä arvelin, että jos käytäisi hakemassa sen kehnon nahka -karvarille parkittavaksi." - - - - -IV - - -Sumuisena valkeni seuraava aamu. Jumppanen oli yöpynyt Pirhosen mökillä -ja nyt varustautuivat he lähtemään kierrosmatkallensa. Pirhosen eukko, -Liisa, oli jo laittanut eväät valmiiksi ja supatti miehensä korvaan -vielä viimeisen varotuksen: - -"Anna nyt tuon Jumppasen kulkea etumaisena... Kuka tämän joukon jaksaa -yksinään elättää, jos hyvinkin sattuu pahasti käymään." - -Pirhosta alkoi moinen varovaisuus tuskastuttaa. Närkästyksissään joi -hän vettä vaikka ei janottanutkaan, pyyhkäsi kämmenselällä suunsa ja -varustelihe jo viskaamaan eväskonttia selkäänsä. Liisaa miltei itketti. -Sitä salataksensa otti hän jauhovakan, ripotti siitä pari kourallista -jauhoja sian kakarapyttyyn suuruksiksi, kumartui hämmentämään kakaraa -ja valitteli suruansa salatakseen hiljaa, murheellisena: - -"Minnehän lienee sekin sika taas juossut, kun ei tullut yöksikään -kotiin!" Silloin sattui syrjätapaus, jolla oli suuri vaikutus asian -lopulliseen kehkeytymiseen. Saapui näet karvari Heikki Koljosen eukko. -Leena, veljensä Antti Pinnasen kanssa. Pari kertaa ryäistyänsä alkoi -hän selittää riitelemällä: - -"Siellä se nyt on se teidän sikahankura!... Viisikymmentä penniä -määräsi Koljonen siitä kakarapytystä, jonka se kaatoi." - -Talon väki arvasi asian menon. Moinen vaatimus suututti varsinkin kun -talon rahat olivat ihan lopussa. Ei kukaan puhunut mitään. Liisa vaan -lisäsi jauhoja, jatkoi hämmentämistä ja nurkui paremman sanottavan -puutteessa asiaa painaaksensa: - -"Noitakin jauhoja menee niin että ei enää piisaa maat eivätkä mannut!" - -Antti Pinnanen istui sammunut piippu lerpallansa ikenissä. Leena -tarkasteli talon väkeä. Se näytti synkältä. Hän luuli niiden -varustelevan tinkimään alennusta vahingonkorvauksesta, ja turvautui -juoneen, jonka oli jo sikaa tuodessansa siltä varalta valmiiksi -punonut. Hän päätti torailulla ja asian liiottelulla masentaa Pirhosen -tinkimisaikeet. Hän alkoi: - -"Laskevatkin sikansa lentämään pitkin kyliä, jotta eivät yöksikään hae -kotiinsa!" - -Pirhosen sydäntä kaiveli sattunut onnettomuus ja röyhkeä vaatimus. -Aluksi hän todellakin masentui ja yritti voittaa Leenan veljen Antti -Pinnasen puolellensa. Siinä tarkotuksessa tekeytyi hän sen ystäväksi -kehottaen: - -"Olisihan siinä pölkyssä talon tupakoita!" - -"Ka vieläpä tämä piippu palaa entuudestaankin", valehteli siihen -Pinnanen tyhjä, sammunut piippu suupielessä. Leena arvasi juonen ja -yltyi toraillen muka itseksensä: - -"Mitä ihmisiä he lienevätkin koko pirttipohjalaiset!... Sikojansakin -elättävät paljaalla nälällä!... Ei ole kumma jos ne sitte toisten -taloihin telläytyvät!" - -Nyt suuttui jo Pirhosen Liisa ja väitti pisteliäästi vastaan: - -"No kenenpä siat nuo sitte riisiryynipuuroa saanevat! Vaikka on -toisilla ihmisten nahatkin parkittavina, niin jotta luulisi tuota -kannattavan!" - -"Kuka tässä nyt sinua tarkotti", ähähti silloin Leena, tekeytyen -viattomaksi. Kaikki olivat jo suutuksissansa, joten oli syntynyt -vaitiolo. Se rohkasi Leenaa: - -"Ikäänkuin ei tässä olisi omissakin töissä jo kylliksi! Kaikkien -nälkäisiä sikoja tässä pitää vahtia ja paimentaa!" - -Pirhosen sisu alkoi jo kuohua. Viisikymmenpenninen pisteli mieltä. -Leena ryki, Jumppanen imeksi piippuansa ja Pinnanen näytti aivan -torkkuvan. Leena huokasi katkerasti: - -"Hoh-hoi... hoh-hoi, tätä köyhän elämää!" - -Ei kukaan ääntänyt vastaan. Kotvan odotettuansa toisti Leena kuivasti: - -"Viisikymmentä penniä se Koljonen määräsi siitä kakarasta." - -Ja kun taas syntyi äänettömyys, uudisti hän entistä katkerammalla ja -kovemmalla äänellä: - -"Viisikymmentä penniä se Koljonen siitä kakarapytystä käski ottaa." - -Mutta silloin ärjäsi Pirhonen: - -"Senkös täyteistä te ette pidä veräjiänne kiini, jotta eivät ihmisten -siat pääse!" - -Leena säikähti ja alkoi ryiskellä. Pinnanen ymmärsi sisarensa hädän ja -murisi hänen puolestaan: - -"Ka mitäpä niistä veräjistä näin talvea vastaan tukkeaa!... Ei tainnut -se Pirhosenkaan portti tulla viime kesänä valmiiksi, kun näkyy tuo -pellon veräjä olevan auki, jotta sikakin pääsi pois omasta pihasta." - -Pirhonen joutui neuvottomaksi. - -Mutta Liisa suuttuikin siitä ja vihotteli vastaan: - -"Akathan ne aina vaan saavat Pirttipohjassa hyvät ja huonot kestää. -Vaikka miehissä itsessänsä ei ole sen vertaa että veräjän -tukkeaisivat!" - -Koljosen Leena huomasi olevansa voitolla. Hän oli jo kuullut Jumppasen -Suson soimauksesta ja menestys innostutti häntä pistellen lisäämään: - -"Johan näistä nyt Pirttipohjan miehistä olisi sen vertaa, jotta lutikan -tappajiksikaan." - -Se pisti Olli Jumppasta. Ääneti nosti hän eväskontin hartioillensa ja -kehotti Pirhosta: - -"Mitäs tämä nyt riitelemällä paranee!... Anna akkojen selvittää välinsä -ja tule sinä pois!" - -Pirhonen riemastui neuvosta, joka hänet selvitti niin vähällä. Miehet -lähtivät ja vaimot jäivät jatkamaan riitaansa. - - * * * * * - -Äänettöminä astua jumppasivat miehet Suolamäkeä kohti. Tapaus oli -myrkyttänyt molempien mielen. - -Tunnin ajan kulkivat he siten ääntä päästämättä ja tulivat Matkalammin -päähän. Siinä kelletti tien varrella suunnattoman paksu, oksainen -närepölkky, jota Pirhonen oli yrittänyt kolme eri kertaa laudoiksi -särkeä, koettaaksensa vain saako mies moisen oksikkaan hirviön -halkeamaan. Mutta turhia olivat olleet ponnistukset. - -Kun he nyt saapuivat pölkyn kohdalle, oli molempien viha parhaiksi -hautunut, eikä Pirhonen voinut sitä enää hillitä, vaan iski kirveensä -närepölkkyyn täyttä voimaa, näennäisesti ikäänkuin muka huviksensa, -ohimennen. Oikeaa tarkotustaan salatakseen hän vielä äänsi: - -"Siinä se on pölkky!" - -Mutta Jumppanen tarvitsi samaa aihetta sisunsa purkaukselle. Hänkin -iski kirveensä pölkkyyn, että jysähti, ja äänsi: - -"On siinä pölkky!" - -Enempää ei tarvittu. Aivan kuin sopimuksesta ryhtyivät he verkalleen -puuhaillen halkasemaan pölkkyä. Äänettöminä ponnistivat he viimeisetkin -voimansa ja iskivät pölkkyä niin että kirveet uppoilivat silmäänsä -myöten. Paukkeen seasta kuului ainoastaan vihaista vuoronperäistä -ähkinää. - -Pölkky alkoikin jo irvistyä. Oksat paukahtelivat halki ja poikki, että -ryski. Kerran vaan ehti Pirhonen sadatella: - -"Etkö sinä pahennus halkea!" - -Ja pölkky halkesi. Rusahtaen erkanivat puoliskot toisistansa. Miehet -istahtivat kivelle lepäämään, läähättivät ja olivat hikiset. Viimein -ilmotti Jumppanen: - -"Nyt se on kahtena palana!" - -He panivat tupakan, nostivat kontit selkäänsä ja lähtivät pyrkimään -karhun kierrospaikoille. - - * * * * * - -He olivat jo lähellä suurta Rämesuota, jossa karhun piti asustaa. Mitä -likemmä suota he tulivat, sitä vakavammaksi kävi mieli. Kumpikin -myönteli itseksensä, että karhu ei ymmärrä leikkiä. - -Mutta aivan Rämesuon reunassa lähellä Itkukalliota, jossa pirun -kerrottiin asuvan, oli Kosken Mikki ampunut viime viikolla -hirven. Sen suolet ja osa lihojakin oli hänen täytynyt jättää -tappopaikalle, Itkukallion juurelle, tiheään näreikköön, ettei -joutuisi sala-ammunnasta kiinni. Korppijoukko oli kokoontunut niillä -aterioimaan. Nälkäisinä rääkyivät ja tappelivat korpit keskenänsä. -Kylmä vihmasade ja seudun autius, sekä Itkukallion läheisyys -täydensivät kuvan yleistä kolkkoutta. Kumpikin mietti, että olisi vähä -varustauduttava, sillä molemmat olivat varmat että näreikössä metelöi -Itkukallion piru. - -Mutta luonto ei antanut alkaa, ettei toinen huomaisi mitään semmoista. -Astuntansa toki hiljensivät. - -Mutta Tiilikaisen tervahaudan luo tultua, kun rähinä yltyi näreikössä, -rohkaistui Pirhonen väkisinkin sanomaan: - -"Tämä on vähä kolkko ja kamala paikka!" - -Jumppanen pysähtyi kiitollisena ja murahti asian peitteiksi: - -"Jopa tässä on tupakoimisaika!" - -Mietiskeltiin, kumpi lähtisi etumaisena. Pirhonen uskalsi etemmä, -arvellen kuin ohimennen: - -"Mikähän siellä ihan korpin äänellä rääkkyy ja rähisee?" - -Toinen vaikeni. Silloin hoksasi Pirhonen sanoa viimeiset sopivat sanat: - -"Vaikka eipä tämä oikea ristitty yhtä pimeyden valtakunnan kehnoa -hätkähdä!" - -Silloin oli Jumppanen valmis. Hän virkkoi verkallensa: - -"Mikäpäs siinä on. Kun katsoo, niin sittehän näkee mikä se on." - -Ja enempiä puhumatta nousi hän ja alkoi varmasti työntäytyä tiheään -näreikköön ääntä kohti. Pirhonen seurasi jälestä. He jakoilivat -näreiden oksia ja kurkistelivat varovasti eteensä. Molempien polvet -tahtoivat hervota. - -Niin saapuivat he lähelle haaskaa. Jumppanen iski kirveshamaralla puun -kylkeen ja karjasi. - -Korppiparvi säikähti ja pakeni rääkkyen. Miehet rohkaistuivat siitä, -tunkeutuivat haaskan luo, tarkastelivat sen, ja Jumppanen sanoi -viimein: - -"Kah! Hirven raato!" - -"Hirvenpähän on!" myönsi toinenkin. Enempää eivät he siitä asiasta -puhuneet. Oli vähä noloakin alussa. Mutta Jumppasta oli tapaus -rohkaissut ja hän päätti näyttää jo urhokkuutensa toisellakin tavalla. -Oli jo lounaan aika. Koko ikänsä oli hän, kuten kaikki muutkin -pirttipohjalaiset, pelokkaasti kiertänyt Itkukalliota. Mutta nyt lähti -hän työntymään näreikön halki suoraan sitä kohti. Hämmästyneenä -tiedusti silloin Pirhonen: - -"Minnekkä sinä menet?" - -"Lounatta syömäänpä tästä on jo aika... Tuolla Itkukalliolla on vähä -kuivempaa!" murisi Jumppanen rauhallisena, iski joskus pirua -pelotellaksensa kirveshamaralla puun kylkeen, mutta ihmetteli samalla: - -"Kovasyistä petäjää siinä kasvaa kun se noin kumisee kuin paras honka." - -Juhlallisesti nousivat he matalalle kalliolle, josta lirisi pieni puro. -Jumppanen viskasi konttinsa rennosti sammalikolle ja he alkoivat -aterioida. Siinä syödessä tuli nyt Jumppanen jatkaneeksi puhettansa -hirvestä: - -"Eikö tuo liene Kosken Mikki tappanut sitä hirveä! Sehän se lurkkii -joka paikassa." - -"Eikö tuo se liene!" vahvisti Pirhonen tosiasian. - -Itkukalliolle näkyi Rämesuon huikea ulappa, jonka keskellä kohosi pieni -tiheän näreikön peittämä kumpu. Puhumatta varmistuivat miehet siinä -uskossa, että siellä sen karhun täytyy olla jo pesässänsä. - -Kolealta näytti seutu semmoista näköalaa katsellessa, varsinkin kun oli -niin vakava tehtävä edessä. Lisäksi painosti mieltä ruokapaikan -salaperäisyys. Ei tahtonut ruokakaan maistua näin pyhässä metsässä, ja -vähäsen haukattuansa kiirehtivät he verkallensa pois koko paikalta. -Lähtiessä Jumppanen, varoen kaikkea arkuuden ilmausta, ihaili toki -vielä paikkaa, kehuen kallion pehmeää havumetsää: - -"Ihania kuusia siinä ryökäleessä kasvaa!" - -Nyt oli kierros alettava. He alkoivat aivan suon reunasta, tarkastellen -kaikkia eteen sattuvia jälkiä. Katselivat välistä aukeaa suotakin, ja -silloin kuvastui mielessä karhun voima. Molemmat mietiskelivät että -mitähän jos sieltä äkkiä karhu pölähtäisi vastaan. Pirhonen alkoi -silloin epäillä Jumppasen uskollisuutta ja ryhtyi sitä valmistamaan. -Hän alkoi: - -"Se on sukkelajuoksuinen elävä, se karhu!" - -"On se känttyrä!" täytyi Jumppasen myöntää. Pirhonen selitti: - -"Se jos aukealla suolla äkkiä eteen pölähtäisi, niin ei siinä pako -auttaisi!..." - -Jumppasesta ei olisi juoksijaksi kyllä ollutkaan, se häntä itseäänkin -nyt harmitti. Toinen jatkoi: - -"Siinä olisi viisainta, jotta koettaisi vaan lyöttääntyä yhteen." - -"Ka mikäpäs muu se näin huonojuoksuisella auttaisi", erehtyi Jumppanen. - -Taas neuvoi Pirhonen: "Se vielä kuuluukin aina ensimäisenä lähtevän sen -aremman perästä painamaan." - -Karhun moinen tuhmuus suututti Jumppasta. Pirhonen vielä lisäsi: - -"Niinkun nyt luonnollista onkin, jotta urhokkaampaahan se aina -viimeiseksi kiertää!" - -Kauvan mietti sitä Jumppanen. Viimein hän jo arveli: - -"Kun sitä olisi ihminen jänis, niin ei sitä pelkäisi mennä ihan karhun -nenän eteen! Jäniksen käpälillä kun sitä pyyhkäisisi viime tiukan -tullessa pakoon, niin tyhjälle siinä saisi karhu viheltää!" - -Pirhonen hätäytyi siitä, peläten jäävänsä tiukan tullessa yksin. -Jumppanenkin huomasi, että ei ollut osannut aivan selkeästi puhua, ja -koetti oikasta, valittaen: - -"Se on oikeastaan jokainenkin asia tälle ihmisälylle hyvin vaikea ihan -meiningilleen sanoa... Kun se tämä ihmiskieli tahtoo olla semmoinen -kaksiteräinen miekka, niin siinä ei se järkikään kaikistellen avita!" - -Se sotki vaan asiaa. Pirhosen epäluulo lisääntyi. Kotvasen kierreltyään -terotti hän Jumppasen uskollisuuden tarvetta toisellakin tavalla: -uhkauksella. Hän ilmotti: - -"Vaikka jos taas juoksusta tulisi puhe, niin en sitä minäkään -takimaisena hyökkäisi!" - -Jumppanen tunsi naapurinsa lahjat siinä asiassa ja nyt hän puolestaan -yksimielisyyttä terottaakseen huomautti: - -"Mutta ei siinä vetelällä suolla jänistä huonompi juoksija pitkälle -potkisi semmoisen juoksuoriin edessä!" - -Suo oli jo reunojaan myöten kierretty. Oli lähdettävä aukealle. -Turvattomuuden tunne enentyi. Oli alkanut epäluuloinen äänettömyys. Ei -ollut mistä puhua. - -Mutta vihdoin tarjoutui puheen alku itsestänsä: Tähän asti he eivät -olleet löytäneet suolta mitään varmaa eläimen jälkeä, sillä suon -kuopista ei saanut selvää olivatko ne ihmisen vaiko eläimen polkemia -tai ehkä tavallisia suoreikiä, joita koko räme oli täynnä. - -Mutta nyt he tapasivat ensimäiset varmat merkit ja Pirhonen riemuitsi: -"Kah! Lantaa!" - -"Lantaapahan on... Ihan oikeaa eläimen tekemää!" myönsi Jumppanenkin, -mutta epäili vielä rauhottuaksensa: - -"Vai jospa se onkin hirven." - -He ryhtyivät sitä tutkimaan, mutta eivät päässeet selvyyteen. Jumppanen -valitti: - -"Kun olisi joku hirven tappaja, joka osaisi erottaa karhun tavarat -hirven lannasta!" - -Mutta kun asiantuntijaa ei ollut, täytyi jatkaa kierroksen supistamista -saadakseen lisävarmuutta. Hajusta päätteli toki Pirhonen: - -"Kyllä se haisee vähä karhulta, kun sitä näin läheltä nuuhkasee." - -Niin oli päästy taas puheen alkuun. Pirhonen lähti kehittämään asiaa -edelleen: - -"Se on aika väkevä elävä se karhu... Eikä se voi enää olla yhäti -kaukana, kun sen tavaroita jo on täällä asti." - -"Kukapa ne tietää kenen tavaroita ne ovat", väitti Jumppanen. "Sitä ei -yleensäkään minkään elävän eväistä saa oikeaa selvyyttä!" - -Pirhonen yritti taas johtaa asiaa, sanoen: - -"Ja eikä sen karhun laisen elävän kanssa yleensäkään ole -leikittelemistä." - -"Mitäpäs hänen kanssa turhia kujeilee... Antaa vaan rienalle kuonoon, -jotta pääluut soivat kuin honka", myönsi Jumppanen painaen edelleen. -Pirhosta alkoi epäilyttää Jumppasen uhkarohkeus ja se sai hänen -huokaamaan: - -"Kun olisi ihminen orava ja karhu hyvässä kuusikossa, niin kun sitä -oikein suureen kuuseen kapahtaisi ja sieltä laukaseisi, niin eiköhän -tuo leppyisi!" - -Mutta asia sotkeutui yhä enemmän, kun Jumppanen siihen huomautti: - -"Eihän siellä kuusessa sylipainiin joutuisi!... Vaikka mitäpä nauriita -sitä sielläkään ikänsä söisi!" - - * * * * * - -Oli tullut ilta. Miehet palasivat suolta korven reunaan, yöpyäksensä -siellä ja tiukentaaksensa seuraavina päivinä kierrosta. Kuusen juurelle -laittoivat nuotiotulen, söivät illallisensa äänettöminä ja laskeutuivat -havuvuoteelle nukkumaan. Ilma oli seestynyt. Otava kurkotteli kuusen -oksien lomitse ja vetre kuusen lehvä tuoksui pään alusena. - -Mutta päivän tapauksien jännittämä mieli oli herkkä. Pirhonen alkoi -nähdä outoa unta: Hän on menevinänsä Jumppasen kanssa kasken polttoon. -Eväspussi on kummallakin selässä. Tiellä alkavat he keskustella karhun -metsästyksestä. Siitä sukeutuu väittely. Hän selittää Jumppaselle: - -"Jos karhu tulisi vastaan, eikä saisi sitä suorastaan nujerretuksi, -niin silloin on paras kavuta kuuseen. Sieltä sitä sopii vaikka kivillä -pommittaa ja saa näyttää pitkää nenääkin." - -Jumppanen ei siihen suostu. Se väittää: - -"Ennen minä vaan pistääntyisin Tiilikaisen nauriskuoppaan ja -kyköttäisin siellä siksi kunnes se ruoja menee ohi." - -Kotvasen siitä väiteltyä alkaa häntä jo suututtaa Jumppasen tuhmuus. -Hän selittää: - -"Sitäkö lempoa sinä siellä kuopassa kykötät?" - -Jumppanen siitä nenäytyy ja alkaa pistellä: - -"Entäs senkö vietävää sinä siellä tyhjässä kuusen latvassa kuvattelet? -Sylelläsikö sinä sitä kivität kun ei ole kiviä?" - -Siitä nousee kova kiista. Hän riitelee Jumppaselle: - -"Luuletko, että se ei sinua nauriskuopasta ylety kaivamaan kynsiinsä?" - -"Syömättäkös sinä elät ikäsi siellä kuusen latvassa, senkin koppelo?" -ilkkuu siihen Jumppanen. Hän harmistuu ja kiroaa, mutta Jumppanen vaan -selittää jauhaa: - -"Mikäs minun on täydessä nauriskuopassa, kun vielä suun tukkean, niin -ettei jää kuin pieni reikä... Sinne jos se sitte kuononsa pistää, niin -vaikka terävällä taikon kärellä kun pistää tökkään siihen, niin ei tee -ruojan mieli toiste yrittämään!" - -Niin riitelevät he kauvan. Viimein raivostuvat he molemmat ja alkavat -tapella, niin että lopulta säkit ovat tappuroiksi piiskatut, kun he -viimein väsyvät. Jumppanen vetää remelinsä tiukemmalle ja he eroavat -vihoissansa. - -Nyt astua murjottelee hän ja saapuu sen paksun närepölkyn luo, jonka he -juuri olivat halkasseet. Mutta pölkky onkin muuttunut karhuksi, möyryää -ja murisee ja aikoo jo hypätä niskaan. Hädissään huutaa hän Jumppasta -avuksi. - -Ja Jumppanen juoksee hätään. Yhdessä kellistävät he karhun ja rupeavat -sitä halkasemaan, kuten närepölkkyä. He lyövät vimmatusti, ja rusahtaen -halkeaa karhu! - -Mutta voi kauhua taas! Karhun mahasta kömpii toisia karhuja laumottain. -Kauhuissansa hyppää hän kuuseen ja pääsee jo ensimäiselle oksalle, kun -karhu saakin hänet housun lahkeesta kiini ja alkaa kiskoa alas. Siellä -ammottavat sadat karhun kidat valmiina. Mutta Jumppanen on pujahtanut -nauriskuoppaan ja järsii siellä naurista rauhallisena. Kun hän rukoilee -apua, niin Jumppanen vaan irvistää nauris kädessä ja ilkkuu: - -"Kukas sinun käski kuuseen kiivetä!" - -Mutta juuri kun hän on putoamassa, lennättääkin Koljosen akka kuusen -juurelle kakarapytyn. Se alkaa kasvaa suureksi tiinuksi. Vetelä kakara -siinä vaan huppelehtaa. Hän on juuri siihen tipahtamassa, riuhtoo -jalkansa irti ja parkuu täyttä voimaa: - -"Etkö sinä paholaisen Jumppanen tule apuun! Jumppanen hoi!" - -Juuri silloin tipahti hän vetelään kakaratiinuun. Viime sanat hän huusi -unissansa aivan ääneensä, heräsi itse siihen huutoon ja herätti sillä -Jumppasen. - -Nuotio oli puoleksi sammunut. Jumppanen latoi siihen uusia puita sillä -aikaa kun Pirhonen selvittäytyi kauheasta unestansa ja pyyhki hikeä -otsaltansa. Ei kumpikaan ollut asiasta tietävinänsäkään. Äänettöminä -istua kyköttivät vaan polvet pystyssä rovion ääressä. Vasta kun nuotio -oli taas syttynyt täyteen lieskaansa, kysyi Jumppanen: - -"Mitä sinä äsken huusit?" - -Puolisen tuntia mietti Pirhonen vastausta. Otava alkoi näyttää aamun -tuloa ja Jumppanen kopisteli jo eväskonttiansa. Vasta silloin oli -Pirhonen ennättänyt miettiä puheen alun, millä lähteä kertomaan untansa -ja selittää sen perusteella yksimielisyyden etuja. Hän alkoi: - -"Ei se närepolkky olisi halennut jos ei olisi yksissä voimin sitä -yritetty." - -Jumppanenkin syventyi miettimään. Pirhonen jatkoi: - -"Sitä on kahdesta miehestä aina etua enemmän kuin yhdestä muulloin -paitsi henkirahan ja papin saatavien maksussa." - -"Onhan niistä", myönnytti Jumppanen piippu ikenissä. Pirhonen täydensi -ajatustansa, oikasemalla: - -"Paitsi sitte taas ihan suoranaisessa tappelussa... Siinä jos ei olisi -yhtä miestä enempää, niin moni tappelu jäisi tappelematta." - -"Eihän sitä yksi mies osaa tapella muuta kuin akkansa kanssa", myönsi -Jumppanen asiaa käsittämättä, ja sotki siten koko asian alun. Ja sitä -etemmä ei Pirhonen enää jaksanut selityksessänsä päästä. - -Jumppanen oli haudannut nuotion poroon muutamia nauriita. Nyt ne olivat -jo kypset. Päivä alkoi sarastaa. He söivät murkinansa ja lähtivät -jatkamaan kierrostansa. - - - - -V - - -Tänä päivänä painosti Pirhosta tavallista enemmän. Hän pelkäsi unen -olevan enteen, uskoi Jumppasen pettävän hänet vaaran hetkellä. Eikä -ollut kepeä toisenkaan miehen mieli. - -Puolipäivän seudussa rämpivät he keskisuolla, kiertäen näresaarta. Jo -alkoi näkyä epäilyttäviä jälkiä ja yhä läheni kierros saarta. Nyt -löysivät he taas eläimen lantaa. Jumppanen ilmotti: - -"Tämä on vielä ihan tuoretta... Kun ei liene viime yönä tehtyä!" - -Se oli varma merkki että karhu oli näreikössä. Pirhonen puristi lantaa -ja ollen kiihtynyt oli hän huomaavinansa siinä lämpöäkin: - -"Kun olisi vähän ennen tultu, niin se olisi vielä höyrynnyt." - -Kotvasen seisoivat miehet sanattomina. Viimein pyyhki Jumppanen nutun -hihalla suunsa, lähti rämpimään edelleen ja järkeili: - -"Jänis ja orava se ei saisi karhua tapetuksi!" - -Pirhonen muisti kauheaa untansa. Taas huomautti Jumppanen: - -"Mutta ei se karhukaan saisi jänistä tahi oravaa tapetuksi, jos lähtisi -metsästämään!" - -Sitä hän mietti syvästi ja lisäsi: - -"Se on niillä molemmilla oikeastaan tuo voima käpälässä, sekä -jäniksellä että karhulla!... Kun se olisi tämä ihminen semmoinen -kaksiteräinen miekka, jotta sillä olisi toisella puolen karhun ja -toisella puolen jäniksen käpälät." - -"Mitä sinä oikeastaan sillä tarkotat edessanoa?" tiedusteli nyt -Pirhonen. Toinen selitti: - -"Se vaan tämä ihmisen ajatus muuten selkenee ja pyrkii viisauteen näin -vaaran ovella, jotta sitä ei tuota kuolemaa huomaakaan!" selitti -Jumppanen tilansa aivan oikein. - -Silloin löysivät he vieläkin vereksempiä karhun tavaroita, ja niiltä -johtivat jälet suoraan näreikköön. Jumppanen sanoi: - -"Siellä se nyt on!" - -Jälellä oli siis vaarallisin kierros: Oli tarkastettava johtivatko -jälet isompaan saareen asti vaiko vain sen sivulla olevaan pieneen -näretupsuun. Sitä tehdessä piti kulkea molempien näreiköiden välitse, -ehkä aivan karhun nenän alitse. Jumppanen alkoi jo kahlata, mutta -silloin teki Pirhonen ruton päätöksen puhua asia loppuun. Hän alkoi -päättävästi: - -"Kuule Jumppanen! Sinä olet yleensä rehti mies ja minä sinusta pidän. -Istuhan tänne kelolle!" - -Toinen suostui, Pirhonen mietti hetken ja jatkoi: - -"Kyllä se on yksimielisyys hyvä asia tässä ajallisessa elämässä." - -Jumppanen myönsi. Pirhonen rohkaistui ja jatkoi: - -"No esimerkiksi tämä hirvi: Jos nekin olisivat kestäneet yhdessä -joukossa ja karanneet sarvet ojoina Kosken Mikin niskaan, kun se -salolla lurkki, niin tokkohan nyt emähirven suolet tuolla näreikössä -happanisivat! Kuuseen siitä olisi pitänyt Kosken Mikin kiivetä, jos -hirvet vaan olisivat yksimielisesti rynnistäneet." - -"Kuuseen... Tahi sitte vaikka nauriskuoppaan", myönsi Jumppanen. - -Mutta tästä huomautuksesta välittämättä ehdotti Pirhonen suoraan: - -"Kuule Jumppanen! Jos tulisi tiukka paikka, niin seisotko takana kuin -mies?" - -Jumppanen kuohahti ja kiivastui: - -"No perhana vieköön! Onko Jumppanen ennenkään oikeassa tappelussa -jäniksen käpälällä miestä lyönyt?" - -Pirhonen heltyi Jumppasen urhoollisuudesta ja kehasi hänkin: - -"Sen saat nähdä, Jumppanen, että vaikka tuossa paikassa karhu eteen -tuprahtaisi, niin Pirhosen Mikko ei sinua heitä. Ennen riisuu vaikka -oman nahkansa karhulle." - -Sillä puheella syntyi lopullinen sovinto. - - * * * * * - -Onnellisesti olivat miehet lopettaneet kierroksensa. Täysi varmuus oli -saatu siitä, että karhu oli pesiytynyt pääsaaren näreikköön. Ja -reippaina vaelsivat he Itkukalliota kohti, jonka ohi kulki kotipolku. -Hyvin onnistunut kierros oli rohkaissut ja reipastuttanut mieliä ja -vilkastuttanut puhelahjat. Karhujuttuja jutellen saapuivat he -Itkukallion juurelle. - -Mutta siinä he hätkähtivät. Kuului näet epäilyttävä risahdus kalliolla -pimeässä kuusikossa. Vaistomaisesti puristivat miehet kirvesvartta, -pysähtyivät ja tarkkasivat. - -Eikä kauvan viipynytkään ennen kun näkivät tulen kiiluvan metsästä. -Veri oli jähmettyä, ja Jumppaselta pääsi vaistomainen kuiskaus: - -"Pirun silmä!" - -"Voi paholainen!" sanoi Pirhonen hädissään. - -Hetkisen seisoivat he vielä äänettöminä. Tulinen silmä kiilui -selvemmin, ja taas kuului risahdus. Jumppanen valmistautui ja kehotti -Pirhostakin: - -"Tuli mikä tuli!" - -Mutta silloin tupsahtikin puun varjosta aivan heidän eteensä mies, -puutakka sylissä. Ja vaikka olikin yö, valaisivat tähdet toki sen -verran että he tunsivat tutut Pirttipohjan miehen kasvot ja Jumppanen -huudahti tulijan nimen: - -"Ökö-Antti!" - -Tämä säikähti, viskasi puut sylistänsä maahan, sieppasi niistä halon ja -karkasi päälle. Mutta nopeasti syöksyi Pirhonen häneen sylin ja silloin -alkoi paini. - -"Matti! Tule apuun ja tuo pyssy! Ruunun miehiä on... Kaada viina -korpeen!... Joutuin vaivattu!" huusi Ökö-Antti. - -Toveri riensikin metsiköstä ja uhkasi: - -"Nyt karkkoa tahi muuten pamahtaa!" - -Mutta onneksi hoksasi Jumppanen että kyseessä oli salaviinanpoltto. Ja -sen hän tiesi jo miehistäkin. Hän huusi: - -"Senkö vallesmanni täällä on! Pirhonen vaan ja minä... tullaan karhua -kiertämästä." - -Asia selvisi nopeasti, ja Ökö-Antti pyyteli kiroillen Pirhoselta -anteeksi erehdystänsä. - - * * * * * - -Ökö-Antti ja Punkki-Matti olivat Pirttipohjan perimäisiä mökkiläisiä. -He asuivat lähellä Jänisjärven seutuja ja olivat kovia työkarhuja. - -Mutta syksypimeillä oli heillä tapana keittää viinaa. Ja ollaksensa -varmassa turvassa olivat he perustaneet polttimonsa Itkukalliolle. -Sieltä heitä voitiin kaikista vähimmin etsiä, sillä kukapa olisi -uskonut heidän uskaltavan sinne asettua varsinkin pimeiksi syysöiksi ja -vielä synnin töille. - -Nyt oli heillä siellä pieni pannu kuusen juurella höyryämässä. Tuli -palaa lekotteli sen alla rauhallisena, valaisten havumajaa. Majassa oli -lauta pöytänä, siinä muutamia reikiä, ja reijissä töröttivät pyöreät -tuohitötteröt pikareina. - -Ja tänä yönä olikin majassa tavallista eloisampaa. Ökö-Antin eukko -Kaisa oli tullut omansa ja Punkki-Matin tyttären kanssa tuomaan -miehille evästä, ja kun ilta pimeni, olivat he yöpyneet majalle ja -hääräilivät nyt siellä miesten apuna. - -Lähdettiin siitä miehissä havumajalle. Oli tyyni ilma. Yö oli juuri -pimennyt. Tähdet tuikuttivat laihalla valolla. - -Joukolla kohottiin siitä viinatulen ympärille ja oitis alkoi kieli -herketä. Hymyillen katselivat metsästäjät rauhallisena lekottelevaa -tulta ja porisevaa pannua, ja jo sanoi Pirhonen: - -"No nyt se on jo tuo karhu kierretty ja tämäkin Itkukallion piru -voitettu." - -Ökö-Antti kantoi miesjoukkoon laudan, jossa töröttivät ne -tuohitötteröt, ja kehotti: - -"Siinä olisi sitte sitä tämän lehmän maitoa." - -Pirhonen muljautti Jumppaseen, odottaen esimerkkiä. Tämä punnitsi -asiaa, mutta koetti voittaa kiusauksen. Kun ei uutta kehotusta -kuulunut, kiirehti Pirhonen itse pitämään tarjoamisasiaa vireillä, -vastustellen: - -"Olisiko häntä ottaa!" - -Hän muljautti samalla Jumppaseen tutkivasti. Ökö lisäsi: - -"Se karhu on siitä hyvä, jotta se ei tätä viinalehmää revi!" - -Kierosti katseli Jumppanen viinatötteröitä ja vastusteli -kaksiteräisesti: - -"Eipä siitä viinan juomisesta oikeastaan ole mitään hyötyä... paitsi -jos humalaan tulisi!" - -Kaisa sattui nyt jouduttamaan alkuun pääsyä laululla, jota hyräili -mäskipyttyä hämmentäessään. Laulu näet liikutti aina Jumppasen mieltä. -Nytkin hän heltyi: - -"Se tuo laulu on niin kuin viina: ei sitä luonto kestä heltymättä!" - -Mutta sitte taas jouduttiin pulaan, kun ei kukaan kehottanut. Pirhonen -hätäytyi vähän ja pitääkseen asiaa vireillä murisi paremman puutteessa -estellen: - -"Ka välttäisipä tässä ilman sitäkin!... Mitä hänestä niin tarjoaa!" - -Mutta nyt tuli Kaisa avuksi ja sanot: - -"Ka ota nyt pois! Ei siitä suu ijäkseen väärään muikistu!" - -"Eihän se muikistu!" kiitti Jumppanen ja ryyppäsi. Pirhonen seurasi -esimerkkiä ja todisti: - -"Kylläpä on viinan voima pakanassa!" - -Ryypättiin, Kielen kantimet heltyivät, puhelahjat liukastuivat. -Pirhonen jo toisti: - -"Voitettu, voitettu on se piru, ja karhun koivissa on kierros -kahleena!" - -"Voitettu on piru! Mutta kyllä siinä pojassa olikin voittamista!" -alotti Ökö-Antti yht'äkkiä oman urotyönsä kertomista. Varovaisuuden -vuoksi muljautti Jumppanenkin pimeään kuusikkoon, kun Ökö alkoi pirusta -puhua. Kaisa, joka huolehti että paikka ei menettäisi pyhää kammoansa -ja siitä johtuvaa turvallisuutta, pisti askareittensa lomasta väliin: - -"Mitä tuon nimestä mainitsee! Suuttuu vielä ja ties herra minkä elämän -nostaa." - -Aluksi se tuntuikin hillitsevän Ökön kertomishalua, ja vakavana murahti -Pirhonen: - -"Vai oli voittamista! Tietäähän sen... Satuitko ihan näkemään hittoa?" - -Maistettiin tuohitötteröistä ja Ökö kehasi: - -"Ei suinkaan sitä näkemättä semmoista herraa kellistetä! Kyllä siinä -oteltiin, mutta lopulta täytyi pahuuksen myönnyttää, jotta on se Ökö -aika pökö!" - -Syntyi kaamea epäilyaika. Teki väkisinkin mieli maistaa, että pelko -haihtuisi. Kotvasen kun oli vaiettu, väitti jo Pirhonen: - -"Niin ettäkö sinä itse rytyytit?... Sitä pirua nimittäin?" - -Mutta epäily haihtui kun otettiin uudet kulaukset. Silloin jo uskoi -Jumppanenkin sanoen: - -"On siinä täytynyt olla voimaa liikkeellä! Mitenkä tuo oikein -ötäköi?... Niin jottako sinä oikein Zebaotin voimalla sitä rönkytit?" - -"Ka mitenkäkö se ötäköi! Minä tässä näin tupakoin ja pannu tuossa -porisee, kun tuo iso kivipaasi alkaa kohota ja sen alta nousee rietas -tikapuita myöten." - -Vaistomaisesti ryyppäsivät miehet paateen muljauttaen. Ökö-Antti -jatkoi: - -"Nousee vääntäikse sieltä sarvipäänä... kohottaa tuon pannun kantta, -nuuhkaisee nenällään ja kysyy: 'Viinaako sinä Antti keität?'" - -"Vai semmoisia kuulumisia kysyi?" ihmetteli Pirhonen. - -"Semmoisia se kysyi... Maistahan sinäkin Jumppanen, eläkä murjota!" - -Juotiin. Kertoja yltyi: - -"Minä sitä alussa suinailin, enkä muistanut, missä minä olin niin -paikkaiset sarkahousut nähnyt. Mutta sitte hoksasin, että sen jalassa -olivatkin ne Pekka Seppäseltä varastetut housut." - -Hämmästyttiin siitä. - -"Vai Seppäsen housut sillä olivat?" ihmetteli Jumppanen. - -"Seppäsen. Minä sitä jo sille ihmettelin, että mitenkäs ne minua -syyttivät näiden housujen varkaudesta, mutta se vaan ruuvaa sarven -päästään, täyttää sen viinalla niin kun tämän tötterön ja... No -ryypätään!" - -Jumppanen mietti ja kysyi: - -"Ihan omin lupinsako tuo sen sarvensa otti ja täytti?" - -"No johan se nyt tämmöiseltä mieheltä lupaa kysyisi!... Jotka eivät -älyä käskeä vieraita housuja pois heittämään!" äkäili Kaisa, mutta Ökö -puolustautui käskien Kaisaa: - -"Pese sinä vaan sitä viinalaskua eläkä hänklätä, ja anna rauhassa -kertoa!... Tottapahan selviää sitte asia!" - -Miehet raapivat päätään ihmetyksestä. Ökö pyyhki peukalon takapuolella -nenänsä alustan ja innostui: - -"No mitäs muuta kuin ryypätään!... Tämä juo ja juo sarvestaan eikä puhu -maksusta mitään. Lopulta minä jo suutuin ja hönkäsin: 'Kenenkä housut -sinulla on jalassa?'... Ei vastaa." - -"Vai ei äännä juutas", vilkastui jo Jumppanen. - -"Eikä tässäkään Ökössä ole sen vertaa miestä, että olisi suorastaan -sivaltanut halolla päähän ja vetänyt housut pois jalasta", toraili -Kaisa ja huljutteli vettä laskussa että kohisi. Pirhonen koki estää -Kaisan enempää sekaantumista kysyen Ököltä: - -"Entäs sitte?" - -"No se vaan vekaroipi ja kuvattelee, eikä vastaa. Viimein minä hönkäsin -uudestansa: 'Mistä sinä ne housut varastit?'" - -Silloin Jumppanen hymyili. Asia innostutti häntä, Ökö jatkoi: - -"Ei vieläkään vastaa. Irvistää vaan. Nyt minä jo yritin tarrata ruojan -niskaan, mutta tää rietas yrittää kapsahtaa kuuseen." - -"Kas kun ei kuoppaansa pujahtanut", ihmetteli Pirhonen moista -varomattomuutta. Kaisa oli ryhtynyt pesemään huiviansa. Miehet -maistoivat taas tuohitötteröä ja Ökö kehui: - -"Mutta ei päässyt tuota alinta oksaa ylemmä, kun minä tarraan housun -lahkeesen ja ärjäsen: 'Anna pois ne Seppäsen housut!'" - -Miehet nauroivat. Kertoja jatkoi: - -"Se potkii ja sätkyttää mutta" -- hän nyhti oksalla kuivavaa Kaisan -hametta näytteeksi ja selitti: "mutta minä vaan nyhdän näin lahkeesta -ja sanon: 'Anna pois ne Seppäsen housut, tahi koko kinttusi -nyhtäsen!'" - -Jumppanenkin oli yhtenä hymynä ja raapi korvallistansa ilosta. Pirhonen -tiedusti: - -"Antoiko housut pois?" - -"No se huutaa ensiksi: 'Elä revi housuja! Elä revi, Ökö, housuja!'" - -Nauraa rähistiin ja juotiin. - -"'Elä revi housuja!' huutaa vaivattu taas, mutta minä vaan nyhdän -lahkeesta ja sanon: 'revin uhallakin!' Viimein pudota ropsahti pakana -maahan." - -"Vai putosi rietas!" innostui Jumppanen. - -"Putosi. Ja silloin minä julmistuin, sanoin: 'Nyt sitä koitellaan -oikeata käsirysyä!' Mutta entäs tämä: rimpsauttaa näin jalkaansa, -kiskasee sarvet päästänsä, kuumentaa ne tulessa, jotta niiden piti -paistaa kuin tulinen rauta, ja pistää ne taas päähänsä!... Ja meneppäs -silloin sylipainiin!" - -"No on pakanalla metkut!" ihmetteli Pirhonen ja Jumppanen huomautti: - -"Kun et hoksannut pahuusta viinalla narrata... jotta olisit humalassa -ollessa köpertänyt!" - -Kertoja sai siitä jatkon. Hän selitti: - -"Ka tarvitaanpa ne viinat parempiinkin suihin... Mutta sitte me -istuimme tähän laudan ääreen ja minä sanoin: 'Juodaanpas nyt näistä -tuohisista sarvista kilpaa.' Se suostuu ja juotiin siinä toinenkin -mahallinen, ennen kun pää tuli täyteen! Mutta kun oli jo kuudes -mahallinen juotu, niin jo ukko sanoo: 'Eikö Antti tanssita?' kysyy." - -Kaikki olivat yhtenä korvana. - -"Ka voihan tuota pyörähtää, suostun minä ja ukko tiedustaa: -'Melkutostako tanssitaan vaiko kappia?' Minä ehdotan melkutosta, ukko -tahtoo kappia ja lopulta me tanssimme molempia, näin... Tulehan -Pirhonen pariksi... Tule vaikka Punkin tyttö sieltä kolmanneksi... -Tule, tule! eläkä vänkäile! Jumppanen lyö tahtia!" - -Tyttö totteli, samoin Pirhonen. He alkoivat tanssia, vaikka Kaisa -torailikin. Lauloivat vielä tanssiessa: - - "Minäpä se tanssin melkutosta - kultani kanssa kappia." - -Se kerrattiin ja jatkettiin: - - "Onkos sinun rinnassasi - kiiltäviä nappia?" - -Kun tanssi oli tanssittu, naurettu ja ryypätty, alkoi Kaisa jo -surkeilla viinoja, kun ei ollut maksusta puhetta. Hän rupesi -riitelemään miehellensä: - -"Eikö sinullakaan ole parempaa tehtävää kuin tanssia melkutosta ja -juottaa pirulla viinat ilmaiseksi!" - -Punkki-Matti lepytteli Kaisaa: - -"Elä Kaisa suutu! Kyllä piru aina nahallansa viinat maksaa!" - -Kaisa tyyntyi, äkäillen ainoastaan viinapannulle, Ökö jatkoi: - -"Mutta viimein kellistyi ukko tuohon havun oksille näin." - -Hän näytti miten se oli kellettänyt, toiset nauraa rähisivät, hän kömpi -taas pystyyn ja lopetti: - -"Silloinpa se olikin asia valmis: Minä ruuvasin sarvet sen syötävän -päästä irti ja päästin remelin vyöltä, jotta housut putoaisivat -jalasta, kun se lähtee juoksemaan. Herättyänsä tapasi sarviansa ja kun -ei löytänyt kirosi: 'Voi perhana!'" - -"Vai ei omalla nimellään kironnut!" -- hymyili Jumppanen. Ökö ylpeili: - -"Mutta ei auttanut muu kuin housut näpissä piti ukon lähteä mennä -junttuuttamaan näreikköön. Tuossa kallion reunalla minä sitte annoin -vaan potkun peruukseen ja sinne se kalliolta alas pyllähti!" - -Nyt miehet nauroivat ja joivat. Viina teki asian uskottavaksi. -Ainoastaan Jumppanen epäili: - -"Entäs ne sarvet?" - -"Ne minä möin ukko Parikalle muka pukin sarvina ja Parikka sorvasi -niistä Pälkjärven papille piipun varren jolla se nyt polttaa tupakkaa -maailman loppuun asti." - -Loppu huvitti eniten. Väkisinkin veti riemu juomaan ja ilo alkoi nousta -päähän. - - * * * * * - -Oli jo päästy karhujuttuihin, Pirhonen lämpeni, lähenteli Kaisaa, -taputti sitä olalle ja hyvitteli: - -"Elä sinä, Kaisa, joutavia toraile ja äkäiie sillä... kuule Kaisa: on -se Pirhosen Mikko jo karhulta ennenkin kuonon polttanut." - -"Etkö mene siitä!" äyskäsi Kaisa ja uhkasi märällä rievulla. Pirhonen -ryyppäsi, istahti ja alkoi karhujuttunsa, jonka oli unensa avulla -sommitellut, sillä aikaa kun Ökö-Antti oli oman karhutarinansa -valehdellut: - -"Vaikka ei se tuo karhukaan ole mikään kumma elävä, vaikka vastaan -tulee, kun vaan mies kestää omissa housuissansa", alkoi hän ja pääsi -siten pitkän kierroksen perästä varsinaiseen asian alkuun, ja kertoi -nyt reilusti: - -"Satuin sitä minäkin kerran, vaikka ei ole tullut siitä mainituksi: -Minä olin menossa naurismaalle, kun tämä ruotus vierittelee sitä paksua -närepölkkyä ja katsella tihraa onko siinä rakoja. Silloin se Mikko -Pirhosen luonto nousi!.".. Hän puhui ihan pauhaamalla: "Kuule Ökö: -Mikko Pirhonen julmistui silloin ja päätti: Kun täyttä kurkkua -ränkäsen: 'he-hei!' niin säikähtää pitää pölkynkin ja häntä ojona -juosta näreikköön... Sillä aikaa kun se on siellä näreikössä, arvelin -minä halaista raon pölkkyyn, ja kun se sitte tulee sitä suinailla -tihrailemaan, niin tarttuukin kynnestään rakoon, ja silloin Pirhonen -lentää kirves kädessä niskaan ja muks vaan!" - -"No ränkäsitkö sinä?" innostui Ökö-Antti. Pirhonen ylpeili: - -"Ränkäsin. Ensin arvelin nousta kuuseen ja sieltä karjasta, mutta sitte -pujahdinkin siihen Takkusen nauriskuoppaan ja karjasin: Häh! Korven sen -vaan piti kaikua, ja töpi ojona karkkosi riivattu pölkyn luota. Minä -sillä aikaa halkasin raon pölkkyyn, ja sitte taas kuoppaan!... Kaisa! -Elä äkäile, vaan tuo sitä viinan lientä!... ja sitte sitä koitettiin!" - -Hän sytytti piippunsa ja jatkoi: - -"Mutta tuo pakana hoksasikin jutkun eikä pistänyt kynsiänsä rakoon, -vaan tulee kuopan suulle ja alkaa möyrytä ja repiä maata!" - -"Olipas rutkaleella älyä!" päivitteli Punkki-Matti. - -"Oli. Mutta ei se Mikkokaan kuopassa hätäillyt. Naurista vaan pureksin -ja lopulta arvelin jotta: osaa se Pirhonenkin! Minä aloin könytä -kuopassa karhuna, murisin ja väliin kuopasin takajalalla kuopan -pohjaan... näin... näin... jotta nauriit vaan lentelivät kuopan -lakeen!" - -"No uskoiko tuo asian?" tiedusteli Jumppanen innostuneena. Toinen -vannoi: - -"Uskoi ruotus! Ja pois otti häjyltä luonnon, kun se luuli kuopan olevan -karhuja täynnä! Käpälillensä rupesi kuopan suulle ja sovintoa -hieroessaan uikutti siinä kuin koira oven takana huoneeseen -pyrkiessään." - -Jumppanen ihastui naapuriinsa, ryyppäsi ja raapi korvallistansa suu -hymyssä. Punkki-Matti viritteli viuluansa ja Kaisa hääräili pannun -luona. Pirhonen jatkoi: - -"Minä heittäännyin samalla lailla ystäväksi, mutta olin sillä välin -tehnyt kuoppaan tulen ja korventanut siinä tulisen kekäleen. Ja silloin -kun Pirhosen Mikko surautti sitä tulisella kekäleellä ikeniin, niin -kolme hammasta lensi poikki ja jälet yhtenä nuorana se painoi kangasta -pitkin pakoon!" - -Kertomuksesta innostuneena oli Jumppanen kavahtanut pystyyn, riuskautti -jalkaansa ja hihkasi: - -"Hei Pirhonen!... Tuo Kaisa viinaa! Hih!" - - * * * * * - -Yö oli kauneimmillansa. Komea kuu nousi kuusikon takaa ja kumotti -pehmeiden havuoksien lomitse. Tähdet näyttivät nukkuvan rauhan unta ja -Otava koreili kuin taivaalle hylätty viikate. - -Olli Jumppasen mieli oli kuin läikkyvä vesi, johon kuvastui kotimaan -ihana yötaivas ja rantametsien pehmeä, leppoisa kauneus. Hän uskoi nyt -mahdottomankin todeksi, niinkuin toisetkin. - -Mutta Jumppanen ei olisi vielä yltynyt liikoihin kaduttaviin tekoihin, -jos ei taas olisi sattunut pieni syrjätapaus, joka näkymättä kietoutui -hänen ja koko Pirttipohjan kohtaloihin: Ökön tyttö näet oli äskettäin -käynyt Ruta-Leenan luona nostamassa lempeä Turusen poikaan. Se oli -tehonnut. Hän istui nyt kuusen juurella lähellä maan rajaa kasvavalla -kuusen oksalla keinuen ja lauleli lemmen kaihosta ja ikävästä, keskellä -yön salaperäistä runoutta. Sanat olivat suruisat ja sävel kaunis. - -Kun Jumppanen oli hetken laulua kuunnellut, nousi hänen kätensä -korvalliselle ja hän sanoi: - -"No jo on Ruta-Leena pannut tyttöön oikeat lemmen hiivat!... No on tuo -osannut panna, kun tyttö jo noin suloisesti yösydännä laulaa." - -"Jumppanen!... Kuule Jumppanen!..." yritti Pirhonen pyytää häneltä -tupakkaa, mutta Jumppanen luuli tämän varottavan häntä juomasta ja hän -siitä jo kiivastui keskeyttäen: - -"Elä mukise Pirhonen!... Laulu on näin ihanassa maassa semmoinen -kapine, että se villitsee miehen viinaan ja siihen lemmen luritukseen." - -Ja nyt kun viinakin oli jo tekonsa tehnyt, alkoi hänkin kertoa omaa -karhutarinaansa: kehua Pirttipohjaansa, jonka voittamista oli ikänsä -valmistellut: - -"Mutta ei se ihme ole, jos karhun tekee mieli sieltä Rämesuolta -Pirttipohjan ahoille, sillä..." - -Hänkin taputteli jo Kaisaa poskelle ja jatkoi reilusti: - -"Sillä tuommoisia kukkasia vaan ei kasva karhun omilla soilla... Kaisa! -No elä nyt tyrki ja ole olevinasi, Kaisa, vanhalle akalliselle -miehelle!" - -Ökö-Antti kituutti viuluansa. Soitto hellytti Jumppasta ja hän jatkoi: - -"Katsohan koko tätä Pirttipohjaa! Kuu tuolla soutaa Tervalammin ja -Vahvajärven pohjassa ja naureksii Otavalle ja rannoilla siellä nukkuu -niin saakulin pehmeä havu, jotta sillä pätisi nukkua vaikka morsiamensa -kanssa." - -"Oon... on tämä korea korpi tämä Pirttipohjan salo!" myönsi -Punkki-Matti, Kaisakin oli heltynyt ja lisäsi: - -"Kunpa vaan osaisivat ristityiksi elää ihmiset, niin mikäpä täällä -olisi toimeen tullessa! Katso vaan tyttö, jotta se viinapuolikon tappi -ei rupea tippumaan siitä hanikan juuresta", lopetti hän puhettansa -korostaen. Jumppanen innostui: - -"Anna, Kaisa, hanikan tippua, jotta saa ilonestettä Pirttipohjan -siunattu maakin! Kun siinä maassa sitte kesällä putkikko kasvaa ja käki -riivattu kukkuu koivikossa ja karhu kun siihen vielä viheltää salolla, -kuin paraalla pillillä soittaisi, niin mieltä sen pitää himaista kuin -paraan vihille vietävän morsiamen!... No, juo Pirhonen eläkä sure -lehmää. Repiköön karhu vaikka joka kantturan, kunhan vaan jää tämä -Pirttipohja!... No Punkki ja Ökö! Juodaan! Eläkä sinä Kaisa toraile -enään koskaan!" - -Kaisa kuivasi silmäkulmaansa huivin kolkalla. Mutta Jumppanen jatkoi: - -"Senkö saakurin hätä meillä on tämmöisessä maassa eläessä, vaikka olisi -karhuja metsät täynnä! Orava nukkuu tuolla kuusessa makeasti ja -Tervalammissa makaa hauki akkansa vieressä ja näkee unta täkykaloista! -Ja tähdet tuikuttavat havunoksien lomitse. Kun siihen vielä viinapannun -alla palaa lekottelee tuommoinen punainen korpituli tuossa havumajan -edessä keskellä yötä, niin taivaan autuudella sen pitää mieltä -himauttaa ja riemusta heilauttaisi ihminen häntäänsä, jos sillä se -olisi!... Hih!" - -"Hih!" hihkasi Pirhonenkin, ja toiset miehet kertasivat huudon yhdessä. - -"Siinä maassa himoitsee mies viinaa kuin kuiva maa vettä, ja kun laulu -helähtää, niin on ihminen kuin taikinapytty, jossa makea ja suloinen -lemmen taikina nousee!... Laula Pirhonen!... Tahi Kaisa!... Laula sinä -Ökön akkal... Laula Jumppaselle!" - -Kaisa jo sylkäsi alkaaksensa laulun, mutta ei ennättänyt ennen kun -Jumppanen itse ja alkoi laulaa vedellä. - -Laulettuaan hän ryyppäsi taas ja riemuitsi: - -"Elä sinä Pirhonen nyt murjota, kun on jo karhukin pentuinensa -ansassa!... Meillä, Pirhonen, on semmoinen maa tämä Pirttipohja, että -me emme siitä pääse mihinkään putoamaan. Eikä sitä lehmää karhu revi... -Vai mitä, Kaisa?" - -"Kunhan vaan osaisit siinä kunnolla elää, että et tuhmuuksiasi tekisi", -tarttui puheeseen Kaisa. - -Jumppanen alkoi leikitellä Kaisalle, mutta tämä löi häntä rievulla ja -torui: - -"Etkö kestä etempänä, nainut mies!... Kyllä niitä tuhmuuksia osaisi -jokainen tehdä, kun vaan varat kannattaisi!" - -Mutta Jumppanen kiehahti: - -"Jottako minun varat eivät kannattaisi. Ne kannattavat, sillä minä syön -kovasti ja minun talossani on aina kova ruokahalu... Ja kuulehan -Kaisa!" - -Hän korotti äänensä kun lisäsi: - -"Ja minun saunankarsinani viheriöitsee ijankaikkisesti kuin Libanonin -maan nurmi; siellä laskevat kuninkaan pienet tytöt häränpyllyä ja pojat -tappelevat keskenänsä ja... Kuule vielä Kaisa: ruoka ja nälkä ei pidä -minun majastani loppumaan hamaan ijankaikkisuuteen asti. Kenen silloin -kannattaa tuhmuutta tehdä, jos ei Jumppasen Ollin!... Ja jos minä tämän -Mikko Pirhosen kanssa vähän joskus kompastunkin, niin omaan maahan minä -lankean! Kestää sen kamara, kun siitä taas ponnistaa noustaksensa ja -kun pääsee pystyyn, niin mieltä vaan himasee tuo maan ihanuus, niin -että sitä taas lähtee uuteen vauhtiin kuin nuori ori, joka hirnahtaa ja -potkasee pyllyään ja viuhauttaa häntäänsä, kun on päässyt tallista -irti, ja riemastuu kukkaisesta nurmesta ja porhaltaa sinne, että -sieramet vaan pärähtävät: prtuu!... Tuo, Kaisa, viinaa, eläkä mukise!" - - * * * * * - -Mutta Kaisaa alkoi viinan meno jo harmittaa, kun ei maksustakaan ollut -puhetta. Hän jo kiukutteli: - -"Millä häntä päässee taas talven yli, kun viinatkin menevät ihan -noinka-tuonansa!" - -Jumppanen ymmärsi sen ja kerskui: - -"Elä napise, Kaisa, vaan ole oikea ristitty! Jumppanen maksaa ja sillä -on millä maksaa!" - -"Onhan sinulla!... Yksi ainoa lehmän kanttura on koko mökissä... Eikä -akallakaan ole eheää hametta päällä!" vihotteli Kaisa. Se nosti -Jumppasen luontoa. Hän ylpeili: - -"Elä sano niin, Kaisa! Entäs karhut! Kolme karhua on Jumppasella ja -Pirhosella kierroksessa. On silloin millä yhdet viinat maksaa! Ja jos -on akan hameessa reikä, niin se on vaan sitä varten että olisi mihin -panna paikkatilkut paikaksi. Sillä risaisia vaatteita ja paikkatilkkuja -pitää Jumppasen majassa yltäkyllin olemaan!... Kuule Pirhonen! -Ostetaanko koko tuo viinapuolikko ja juodaan ja juotetaan itse -paholainenkin humalaan!" - -Kauvan ei tarvinnutkaan Pirhosta houkutella, kun jo yhdessä alkoivat -tinkiä viinapuolikon hinnasta. Miehet olisivat luovuttaneet sen kolmen -karhun tuoreesta nahasta, mutta Kaisa äkäili tinkimispuuhissa: - -"Kukahan noita parkitsemattomia nahkoja huolii... Menee vielä toiset -viinat karvarille!" - -Pirhonen rupesi tinkimään, mutta Kaisa koveni: - -"Enkä anna puolikkoa, jos ei ole nahkat parkittu!" - -Silloin Jumppanen käski Pirhosta: - -"No maksetaan se karvarin palkka, niin heittää äkäilemisen! Sillä -kirjoitettu on että: parkitsemattomalla nahalla ei sinun pidä -lähimmäisellesi viinoja maksamaan, eikä rippikouluttamatonta miestä -avioksi tarjoomaan!" - -Kaupat tehtiin. Karhun nahoilla ostettua viinapuolikkoa ruvettiin -tyhjentämään. Kaisa oli toki olevinansa vastaan ja torui näön vuoksi: - -"Tarvitsisit tuota Jumppanenkin ne karhun nahkat parempiin asioihin, -kuin tähän viinaan!" - -Mutta Jumppanen ei nyt surkeillut. Hän otti Kaisaa kaulasta kiini, -likisteli ja retusi: - -"Elä sinä, Kaisa, katso Jumppasta ylen, sillä pitää sillä -Jumppasellakin olla oma akka ja oma maa ja omat vikansa!" - -"Niin!" muikisti Kaisa ylenkatseelliseksi tekeytyen. Mutta Jumppanen -tenäsi: - -"Niin niin Kaisa! Usko sinä Jumppasta kun se sanoo, että joka maalla ja -joka miehellä pitää olla omat vikansa!" - -"Pitää, pitää ne olla vikansa", myönsivät toiset miehet riemuissansa. -Jumppanen ihaili viinatulta ja vannoi: - -"Jos ei olisi Pirttipohjassa muuta kuin paljaita ahoja, niin tuo tuli -ei näyttäisi miltään... Mutta tuota pimeää kuusikkoa se vietävä -koristaa. Siksi se Jumppanenkin ottaa ryypyn. Mutta annahan metsät -loppuisivat, että viina pitäisi ruveta kaupungin viinasaunoissa -keittämään, niin jumaliste en pane sen näköistä vettäkään suuhuni, -vaikka ratilla valettaisi väkisin!... Mutta niin kauvan kun yksikään -näre huojuu Pirttipohjan maalla, ottaa Jumppanen ryypyn, jotta -viinatuli ei pidä lakkaamaan maan kauneutena lekottamasta... No -ryypätään!" - -He ryyppäsivät. Kaisa murisi taas: - -"Ikäänkuin siitä olisi sitte mitä hyötyä. Riitaa vaan nostaa ja -epäsopua, koko liemi!" - -Nyt kiehahti taas Jumppanen: - -"Kai-sa! Vai riitaa! Kuule Kaisa: Jumppanen ja Pirhonen on jo syleillyt -veljen syleilyn, että Pirttipohjassa ei pidä enää olla muutaa riitaa -kuin harakoiden rähinää... ja harakoidenkin pitää rähistä supattamalla, -että ei ristisielu sitä kuule!... Kuule Pirhonen: Syleile minua!" - -Tämä totteli. Jumppanen syleili Kaisaakin ja vannoi: - -"Aina maailman loppuun asti ei Pirttipohjasta enää kuulu muuta riitaa -kuin harakan supatusta!... Soita Ökö viulua, sillä nyt tanssitaan, nyt -tanssitaan Pirhonen ja Punkki ja akkaväki melkutosta Jumppasen kanssa!" - -Ei auttanut naisten vastustelu, Ökö soitti ja kolme paria tanssi -kuusikossa melkutosta. - - - - -VI - - -Yö oli jo yli puolen, kun molemmat miehet lähtivät vaivoin kompuroimaan -kotia kohti. Olivat jo taivaltaneet Tahvo Holopaisen kasken ohi ja -saapuivat Immosen kuusikkoon. Kaunis kuun kiekura paistoi kuusen oksien -lomitse ja näytti heille hymyilevän. Jumppanen huomasi sen ja kehotti -Pirhosta: - -"Mikko! Kuletaan kaulatusten, niin se ei ilku!" - -Ei Pirhonen tajunnut minkä ilkkumisesta Jumppanen puhui, mutta suostui, -ja kaulatusten vaelsivat he nyt polkuansa. - -Mutta Jumppasta ärsytti kuun nauru. Hän pysähtyi, otti palikan, viskasi -sillä kuuta ja ärjäsi: - -"Häh! Elä yhtään irvistele!" - -Taas vaelsivat he, kunnes Pirhonen kysyi: - -"Olli! Oletko sinä se entinen Olli Jumppanen?" - -"En! Entäs oletkos sinä se Mikko Pirhonen, jolla on Liisa-niminen -akka?" - -"Liisako?... Onko minulla Liisa akkana?" äkäili Pirhonen, mutta -Jumppanen rauhotteli selityksellä: - -"Kuule Pirhonen! Elä sure, vaikka sinä olet naimisissa!... Eläkä -sinäkään luule että minä olen enää se Jumppasen Olli, vaikka minulla on -Suso akkana... Eheh! Minussa ei ole enää entistä Jumppasta muuta kuin -nämä housut ja se Suso." - -"Mikäs sinä nyt olet?" tenäsi Pirhonen epäselvää asiaa. Toinen ilmotti: - -"Minä olen nyt itse se kadotuksen pääisäntä, jolla on Pekka Seppäseltä -varastetut housut jalassa!" - -Pirhonen ehdotti: - -"Lauletaan Jumppanen!" - -He alkoivatkin hoilata. - -"Syleillään!" pyysi Jumppanen, kun lauluun väsyttiin. He syleilivät, ja -Jumppanen ylpeili: - -"Eikä se Susokaan saa olla enää minun akka... Minä otan uuden ja ihanan -akan!... Kuule Pirhonen: Minä nain koko tämän kauniin ja ihanan -Pirttipohjan."' - -Niin saapuivat he kuusikon tiheimpään kohtaan. Mutta siinä väsyivät -voimat, ja miehet istahtivat kuusen juurelle havuläjään. Siinä -Jumppanen tunsi päätänsä painostavan ja kehui: - -"Ei, Mikko Pirhonen! Jos mies kerran poikkeaa kehnon asunnolle, niin -omassa lihassansa se ei sieltä pois tule... vaan uusi Jumppanen siitä -maailmaan syntyy." - -Mutta nyt jo loppui puhelahjakin ja miehet nukahtivat havuläjälle. - - * * * * * - -Siinä nukkuessansa näki Jumppanen unta: Hän oli olevinansa piru, jonka -nahkana oli karhun nahka. Hän asui Itkukalliossa paaden alla olevassa -saunassa, jossa oli suuri uuni, ja hän lämmitti sitä uunia, niin että -se porotti ihan tulipunaisena. - -Mutta kerran tuli Pirhonen ja kertoi että Ökö-Antti ja Punkki-Matti -keittävät viinaa hänen saunansa katolla. Hän raivostui ja ärjäsi: - -"Ja minä kun juuri lämmitin saunan helvetiksi tuomarille ja -Luikuriselle, jotta he paistuisivat ja jäisivät siihen ikuiseen -vaivaan! Nyt ne pakanat polttavat koko saunan ja Luikurinen pääsee -rangaistuksetta!" - -Ja kiiruulla nousee hän tikapuita myöten ylös paaden alta ja alkaa -riidellä: - -"Senkö täyteistä te siinä tuherratte ja poltatte vielä koko tämän -helvettirähjän, jotta ei ole missä tuomaria ja Luikurista kylvettää." - -Mutta miehet vastasivatkin: - -"Tule pois Jumppanen ja juo tästä ryyppy!" - -Hän suostuu. He juovat ja tanssivat. Viimein hän nukkuu. Miehet silloin -iskevät toisillensa silmää, yks' kaks' on niillä puukot kädessä ja nyt -ne ryhtyvät nylkemään hänestä karhun nahkaa. Hän huutaa riivatusti ja -rukoilee: - -"Elkää hyvät miehet nylkekö, halkeea maha ja suolet putoavat!" - -Mutta ne eivät hellitä. Nyt on hän jo nyletty. Veresliha on joka -paikassa ja häntä hävettää mennä kotiin. Kun hän siinä töllistelee, -vievät miehet hänet kallion reunalle ja potkasevat siitä alas. Hän -lähtee kömpimään kotiinsa ja on tullut närepölkyn luo, kun muistaa -Pirhosen kertoneen, että hän on nauriskuopassa karhua piilossa. Hän -kuopalle ja rukoilee Pirhosta: - -"Anna hyvä Pirhonen takki, jotta ilkeää mennä kotiin!" - -Mutta Pirhonen tökkääkin häntä heinähangolla leukaan, niin että kolme -hammasta katkeaa ja ikenistä vuotaa veri. Pelokkaana luikkii hän nyt -mökillensä, piilotellen nurkkien takana, että ei kukaan näkisi hänen -tilaansa. Mutta silloin näkeekin hän, miten Ökö-Antti ja Punkki-Matti -keskustelevat, mille karvarille viedä hänen nahkansa parkittavaksi. -Joukkoon saapuu Pirttipohjan tuomari ja tuomitsee: - -"Koska Jumppanen on katkaissut minun rekeni aisan, niin nahka vietäköön -Luikuriselle!" - -Nyt hän raivostuu ja vannoo: - -"Ei vaan Luikuriselle vaikka hitto olisi! Ennen sitte Koljoselle, sillä -se on toki oman kylän alkuperäistä väkeä!" - -Ja vaikka hän onkin vereslihalla, ryntää hän pelastamaan nahkaansa -Luikurisen parkkitiinuun joutumasta. Syntyy ensin riita ja lopuksi -tappelu, sillä miehet eivät hellitä. Hän ottelee henkensä takaa, mutta -kolmea miestä vastaan hän ei jaksa puoliansa pitää, ja ne viskaavat -hänetkin Luikurisen parkkitiinuun. - -Tiinuun pudotessansa hän kirosi täyttä voimaa, herätti sillä Pirhosen -ja heräsi itse. - - * * * * * - -Nopeasti vääntäytyivät miehet istuallensa ja haparoivat lakit päähänsä. -Päätä pakotti ja kummallekin selkeni asema, mutta eivät ilenneet siitä -mitään hisahtaa. Vasta kun olivat panneet tupakan, pään selvitykseksi, -murahti Pirhonen kuusta silmäillen: - -"On siinä aika kuusen jurtikka!" - -Jumppanen raapi korvallistansa. Viimein löysi hänkin puheen jatkon: - -"Haralautoja siitä olisi saanut hyviä, kun olisi pienenä ollessa -hakannut ja tehnyt haran." - -Mietiksiessään asemaansa muistivat he, että olivat juoneet karhun nahat -ja luvanneet ne parkituttaa. Paremman puutteessa jatkoi taas Pirhonen: - -"Kun tuommoisesta kuusen jättiläisestä tekisi haran, niin se olisi jo -pellon pituinen!" - -Jumppanen silmäili kuusta ja murisi: - -"On se hirvittävän iso!" - -He alkoivat nyt miettiä, millä maksaa nahkojen parkitsemishinta. Kauhea -unikin vaivasi vielä Jumppasta kuin paha painajainen. - -Kauvan istuivat he. Viimein huokasi Jumppanen, kömpi ylös ja sanoi: - -"Kotiinkin tästä olisi lähdettävä!" - - * * * * * - -Äänettöminä taivalsivat he nyt polkua myöten. Kumpikin laski ja -suututteli yöllistä kauppaa. Itse karhun nahkojen menetys ei vielä niin -harmittanut kuin se, että piti ne omilla varoilla parkituttaa. -Kummassakaan mökissä ei näet ollut rahoja. Mutta ei vaan kumpikaan -asiasta hisahtanutkaan. - -Siinä astuessa tuli nyt kumpikin itseksensä laskeneeksi, paljonkohan -menee parkitsemispalkkaa. Vertailivat karhun nahkan kokoa lehmän -nahkaan, mutta eivät päässeet varmuuteen, kun eivät tienneet -vaikuttaako ehkä nahkan laatu ja paksuus sen parkitsemishintaan. - -Niin saapuivat he siihen närepölkylle, istahtivat ääneti ja miettivät. -Viimein arveli Pirhonen: - -"Ei suinkaan se karhun nahkan piskuutus ole sen kalliimpi kuin muunkaan -ison härän nahkan!" - -Nyt jo oli Jumppanen saada selvän. Hän ilmottaa mörisi: - -"Kuusi markkaa se Koljonen oli ottanut siitä Jääskeläisen ison härän -nahkasta!" - -Pirhonen vähän hätkähti kuullessansa Koljosen nimen. Hän muisti miten -sen akka oli häntä solvannut. Ja Koljonen itse oli ilennyt vaatia 50 -penniä kakarapytystä. Lisäksi tuli uni: Hän muisti pudonneensa Koljosen -kakarapyttyyn. Vaikka he olivat siihen asti olleet hyvät ystävät, ei -hän nyt olisi antanut sille nahkojansa parkittaviksi, vaikka hän olisi -ilmaiseksi parkinnut. Jumppanen hautoi omaa untansa ja mietti, mitä -ihmettä se merkitsee. Jo vilahti ajatuksissa Luikurisen parkkitiinu. - -Aikansa siinä istuttuansa nostivat he näreen puoliskot pääpuiden -päälle, koholle maasta kuivamaan, ja lähtivät. - -Ja nyt kaiveli Pirhosta koko Koljonen. Hän muisti myöskin, että -Jumppasella on ijankaikkista vihaa Luikurista kohtaan, eikä muita -karvareita Pirttipohjassa ollut. Hän mietti, millä lemmon jutkulla sen -tuon Jumppasen pötkylän saisi taipumaan Luikuriseen. - -Niin tulivat he Luikurisen tiehaaraan. Nyt oli aika täpärällä, ja -kiireesti päätti Pirhonen asian ja ehdotti: - -"Jos mentäisi tuosta Luikurisen tervahaudan kautta, niin nähdään onko -se vettä täynnä!" - -Jumppasta se vahinko olisi huvittanut ja hän suostui ihan äänettömänä. -Tervahaudan pohjalla olikin vettä ja hän siitä jo iloitsi: - -"No ei siinä ensi kesänä tervakset ihan iltikseen pala, jos ei vesi -kuiva!" - -Hän aikoi kääntyä takaisin, mutta Pirhonen puhui taas: - -"Häviää se koko Luikurisen talo rähjä. Sen akkakin kun menettää ja -hurvittelee rahat... Ostaa tuomarin akan kaikki vanhat hameet ja muut -rimpsut!" - -Jumppanen ei kiirehtinyt. Toinen lisäsi: - -"Nytkin sanotaan sen ruispellon olevan tulvan alla... Lieneekö sitte -totta!" - -Jumppanen epäröi. Toinen lisäsi: - -"Kun viitsisi kiertää sen talon kautta, niin sittepähän näkisi..." - -Hän muljautti tutkivasti Jumppaseen ja lisäsi: - -"Mutta maksaneeko tuo vaivaa tehdä semmoista kierrosta!" - -Ja hän yritti jo kääntymään takaisin, mutta nyt huomautti Jumppanen: - -"Ka eipä tuo suurta kierrosta tee!" - -"No kun sinä nyt niin haluat, niin eipähän tuo matka koko ikää ota!" -suostui silloin Pirhonen. - - * * * * * - -He näkivät ruispellon. Nyt oli heidän kulettava aivan talon rappusten -editse. Mutta siihen tultua työntäytyikin Pirhonen taloon, selittäen: - -"Jos käytäisi vaikka talossa!" - -Ja Jumppasen täytyi tulla mukana. He istahtivat, ja Luikurinen, jonka -karvariversta oli tuvassa, tervehti: - -"Eipä tätä Jumppastakaan ole näillä mailla näkynyt kotvaan aikaan. -Vieläkö tämä on hengissä?" - -Jumppanen murjotti syrjäsilmällä parkkitiinuun. Luikurinen lykki -karvoja nahkasta ja kysyi kuulumisia. Pirhonen mietti kotvasen ja -alkoi: - -"Nahkaako se tämä Luikurinen vaan parkitsee?" - -"Nahkaa parkitsee Luikurinen, nahkaa... Ja Luikurinen kun sen -parkitseekin ja siitä tekee otrakkaat miehen jalkaan, niin työihmisestä -se mies menee vaikka hän muuten olisi paljas kyntöhärkä!... Pane siitä -savut... Ja kyllä sitä onkin tuossa parkkitiinussa jo toisenkin -pirttipohjalaisen tavara liuonnut ja rahaa tulee Luikuriselle, niin -jotta ilettää!" - -"Vai tulee! Paljonko tulee noin isonpuoleisen kyntöharän nahkasta?" -pääsi Pirhonen likemmä asiaansa. Luikurinen kehui: - -"No tulee siitä minkä vaan ilkeää tinkiä. Eikä vaan alle kymmenen -tarvitse tämä Luikurinen oikean härkäkarhun nahkaa piiskata." - -"Mhyy!" - -"Ei tarvitse, ei... Vai ei Pirttipohjaan sen parempia kuulu", toisti -Luikurinen. Pirhonen muisti, että rahaa ei ollut. Piti siis maksaa -tavarassa. Hän penäsi: - -"Mutta jos niin kuin luonnossa tahtoisi maksaa... olisikohan -huokeampi?" - -"No sama se! jos antaa lehmän viimeisen vasikan, kun se jo on yli kesän -elätetty, niin oli menneeksi!" suostui Luikurinen. Pirhonen raapasi -korvallistansa muistaen, että hänellä samoin kuin Jumppasellakin oli -yksi vasikka, ja karhuja oli kolme. Hän yritti viekkaudella tinkiä, -kysyen: - -"Vaikka kyllä kai niitä karhun nahkoja menisi kolme kahdesta -vasikasta?" - -Jumppanen arvasi jo asian ja rykäsi varotukseksi. Mutta se panikin -Pirhosen hätäilemään, että saisi vaan kaupan päätetyksi. Hän joudutti: - -"No mitäpäs siinä sitte on sen enempää! Meillä on tämän Jumppasen -kanssa tasan kolme karhua kierroksessa, ja saa olla sitte kauppa -päätetty!" - -Jumppanen nousi ja työntäytyi ulos ovesta. - - * * * * * - -Hieman pahalla omallatunnolla kiirehti Pirhonen Jumppasen jälestä, -saavutti hänet pellolla ja miettiä pinnasi sovittelun alkua. Ei -tahtonut löytää sopivaa lähtökohtaa. - -Hän astua reuhkasi jälestä ja yritti jo selittää: - -"Se tämä Luikurinen tekee hyvän työn... Eikä ole järin -kallispalkkainenkaan!" - -Olli kiirehti astuntaansa. Toinen koki päästä perästä ja taas -huomautti: - -"Vaikka sama tuo nyt olisi kenellä parkituttaisi. Mutta kun se Koljonen -on jumalaton sitä hintaa kiskomaan, niin mitäs sitä turhaa rupeaa -liikoja maksamaan." - -Jumppanen turisti nenäänsä. Pirhonen yritti taas: - -"Ja se on se Koljonen muutenkin semmoinen hyvin koirasa mies... Sen -metkujahan se oli sekin Simosen ja Ratisen käräjöiminen... Se levitti -syyttömästi jutun jotta Simonen on elänyt Ratisen akan kanssa, ja siitä -se alkoi..." - -Jumppasta se ärsytti. Hän polki kiivaasti eteenpäin päästäksensä eroon -koko Pirhosesta. Mutta tämä vaan jatkoi: - -"Ja tämä Luikurinen on muutenkin siistimpi mies jo varallisuutensakin -puolesta ja enemmän herrasväkeä kuin näitä tavallisia tuhmempia -pirttipohjalaisia!" - -Se kuohautti Jumppasta. - -Oli tultu veräjälle ja sen yli noustessa polkasi Jumppanen jo -porraspuun poikki, että rusahti. - -Mutta ei Pirhonenkaan hellittänyt selitystänsä. Ketterästi kiepsahti -veräjän yli ja taas puolusteli Luikurista, sanoen viekkaasti: - -"Eikä sen akkakaan ole pahinsuisia, eikä kiehu keuhkona toisten -soppakattiloissa, niin kuin tämä Koljosen akka sinustakin juoruaa." - -Viimein hän jo vaikeni, ja he kulkivat tovin ääneti. Viimein pysähtyi -Jumppanen rutosti Pirhosen eteen ja sanoi: - -"Kuule Pirhonen! Minä en pääse varsinaisen suuttumisen alkuun, mutta -kun minä siihen pääsen, niin minä olen julma mies enkä lepy maailman -lopussakaan!" - -Kiivaasti pyörähti hän taas jatkamaan matkaansa. Vähän matkan päässä -osui tien varrella olemaan Jääskeläisen tyhjä tervakorvo. Hän löi sen -kirveshamaralla laudoiksi. Vihdoin tiehaaraan tultuansa erosivat he -toisiinsa katsomatta ja Jumppanen oli jo aika taipaleen vaeltanut omaa -kotitietänsä, kun hän pysähtyi ja huusi: - -"Kuule Pirhonen! Sen minä vaan sanon, että Luikuriselle niitä nahkoja -ei viedä!" - -Mutta Pirhosenkin sisu oli täysi. Hän uhitteli: - -"Mutta ei niistä vaan Koljosenkaan pidä hyötyä saada!" - -"Nähdäänhän!" ärjäsi julmistunut Jumppanen ja toinen tiuskasi yhtä -kovasti: - -"No vaikka sata kertaa nähtäisi, niin Pirhosen vasikka ei ammu Koljosen -navetassa, ei vaikka naukuisi!" - -"Paholaisen vietävä!" huusi sydämmistynyt Jumppanen. Pirhonen siihen -ärjäsi: - -"Senkin täyteisen näppylänenä!" - -"Hä-häh!" karjasi nyt jo Jumppanen täyttä voimaa ja lähti synkkänä -painautumaan mökillensä. - - - - -VII - - -Myrtyneenä saapui Jumppanen kotiinsa, jossa vaimo oli häntä huolehtien -odottanut. Ääneti viskasi hän kirveensä penkin alle, istahti -kyynäspäihinsä nojaamaan ja murjotteli. Vaimo ehätti ruokaa laittamaan -ja riemuitsi: - -"Väleempä se tulikin kierretyksi!" Ruoka oli jo pöydällä ja Suso -hääräili lapsen riepujen pesussa, mutta Jumppanen ei ääntänyt, ei -kohottautunut ruualle. Suso jo kysyi: - -"Joko se Pirhonenkin tuli... kun sitä ei näy?" - -Jumppasta suututti Pirhosen nimikin. Hetken odotti Suso vastausta ja -toisti sitte: - -"Vai sinnekö se vielä jäi Pirhonen?" - -Hän levitti rievut orrelle ja suuttui jo mieheensä, sekä kysyi vähä -kovaäänisemmin: - -"Vai kielikö sinulta jo putosi, kun et saa ääntä kulkustasi tulemaan!" - -Silloin suuttui Jumppanen ja murahti vihaisena: - -"Elä siinä katkata ja soita sitä suutasi!" - -Suso kiivastui moisesta, viskasi ämpäristä veden likakorvoon ja ärähti: - -"Mikäs herra sinä luulet siinä olevasi!... Kun et saisi ihmiset enää -suutansa avata!" - -Hän viskasi ämpärin vihaisena nurkkaan ja yritti jatkaa, mutta silloin -raivostui Jumppanen ja ärjäsi: - -"Suu kiini siinä! Minä tässä olen isäntä!" - -Moisena ei ollut Suso koskaan miestänsä nähnyt. Hän oli kuin lyöty, -säikähti ja vaikeni. Pelokkaana ryhtyi hän kehräämään, ja valitti -kotvasen kuluttua kuin salaa: - -"Saa tässä raataa ja kärsiä, eikä kuule kunnollista puhetta koko -nälkäpesässä." - -Mutta Jumppasta ei hellyttänyt nyt mikään. Hän söi ääneti, otti -kirveensä ja lähti tervaksia hakkaamaan. - - * * * * * - -Tervasmaan rauhaan päästyänsä alkoi hän nyt tarkemmin miettiä ja laskea -retkeänsä ja sen seurauksia. Pölkyllä istuen hän päätteli: - -"Ensin tuli sitä viinaa imetyksi!" Sitte laski hän edelleen: - -"Ne ensi ryypythän ne juottivatkin ilmaiseksi... talon puolesta!" - -Se oli hänestä oikein tehty. Hän jatkoi: - -"Mutta sitte minä riivaannuin laulamaan ja ostin sen viinapuolikon!" - -Se asia pani jo ajattelemaan. Hän laski: - -"Siitä menivät ne karhun nahkat!... Kolme nahkaa!" - -Vielä hän senkin jaksoi kantaa. Mutta nyt tuli pahin: Hän laski jo että -nahkojen parkitseminen oli hänen maksettava, ja siitä menisi ainoa -vasikka. Silloin hän kirosi. - -Raivostuneena ryhtyi hän juurittamaan tervaskantoa. - - * * * * * - -Iltapimeällä palasi hän mökillensä, jossa koko joukko oli pelon -vallassa. Mutta ei viihtynyt hän tuvassa. Söi hiukan ja lähti katsomaan -saunansa raunioita. Ne kiihdyttivät hänen harmiansa. Mutta tullessaan -tyhjälle, vanhalle potaattikuopalle, joka oli mäkirinteessä, hän -riemastui löydöstä ja uhkasi: - -"En uhallakaan nuku ennen kun olen kylpenyt!" - -Ja hän alkoi laittaa kuopasta saunaa, nouti lapion, laskeutui pimeään -hautaan, ryhtyi sitä syventämään ja jatkoi työtä yli puoliyön, kunnes -kuoppa oli jo niin syvä, että siinä mahtui mies seisomaan. - -Hän kantoi paikalle uunikivet, laittoi uunin, toi pari lautaa -lauteiksi, lämmitti saunan, levitti olet lauteille, ja kun päivä alkoi -valeta, kylpi hän kuopassa makean kylvyn, kävi syömässä aamiaisen, -palasi saunaansa ja nukkui siellä olilla koko päivän. - -Nyt alkoivat Jumppasen mökissä synkät ajat. Isäntä itse hautoi vihaansa -ja murjotti. Pere arkaili, ja Suso ihmetteli: - -"Sekö häneen nyt piti mennä, en paremmin sano!" - -Ja vihaisena lähti Jumppanen aina tervasmaalle ja väänsi ja laski -vahingoitansa, suututteli Pirhoselle ja Luikuriselle, kunnes vihoissaan -sieppasi palikan, viskasi sillä puussa istuvaa varista ja ärjäsi sille: - -"Häh!" - -Varis lähti rääkkyen lentää kupsuttamaan. Juuri silloin oli Jumppasen -takaa tullut paikalle Simo Tuunainen, imasi savut, sylkäsi ja kysyi: - -"Varistako sinä viskasit?" - -Se suututti Jumppasta. Toinen istahti ja nähtyänsä Jumppasen olevan -tervastöissä kysyi taas: - -"Tervaksiako sinä juuritat?" - -"Tervaksia!" - -Ei hän vastausta odottanutkaan, eikä siitä siis välittänyt, valitsi -puun, alkoi sitä vestää ja selitti: - -"Sattuikin tuosta hyvä pyttypuu... Se Luikurisen akka kärtti tekemään -hänelle maitopyttyjä." - -Jumppanen laski: - -"Se jo punikin perillisien maitoa varten uusia pyttyjä!" - -Rajusti alkoi hän heilutella kirvestään. Kannon juuret ryskivät -katkeillessansa. Hän kadehti: - -"Parissa kymmenessä vuodessa sille on syntynyt punikin vasikasta jo -tuonne kolmattakymmentä lypsävää ja lisäksi niiden vasikat!" - -"Luikurisen... Luikurisen akalle pitää tehdä maitopyttyjä!" jupisi -Tuunainen vestellessään. Jumppanen päivitteli itsekseen: - -"No on sillä halvatulla silloin tuota maitoa ja karjaat..." - -Hän ei enää sietänyt koko Tuunaista. Päästäksensä siitä eroon keskeytti -hän työnsä, kun oli kannon irti vääntänyt, ja lähti pois. Mutta -Tuunainenkin oli lautansa vestänyt ja lähtien Jumppasen perästä astua -rehvaisemaan, sanoi: - -"Joko sinä lähdet pois?" - -Jumppasta kiusasi koko Tuunaisen seura ja hän mietti miten päästä siitä -eroon. Ei ilennyt suorastaan käskeä eroamaan. - -Niin saapuivat he suo-ojalle, johon Jumppanen oli kaatanut petäjän -porraspuuksi. Siinä järkeili nyt Tuunainen kengistänsä: - -"Kenkä se on tainnut vettä vuotaa... Se onkin Koljosen parkitsemaa -nahkaa... Se ei osaa tehdä niin hyvää tavaraa kuin tämä Luikurinen!" - -Jumppanen oli päässyt hirttä myöten ojan yli ja päätti nyt erottaa -Tuunaisen. Kun se yritti hiipiä petäjää myöten hänen jälestänsä, sanoi -Jumppanen rutosti: - -"Kuule sinä Tuunainen! Elä kule toisen panemaa porraspuuta myöten, vaan -laita oma portaasi..." - -Hän tarttui sylin petäjän tyveen, veti hirren yli ojan ja lähti -jatkamaan matkaansa, pitkittäen nyt rauhassa ajatustansa. Tuunaisen -puhe kengistä oli johtanut mieleen nahkatavarat, Luikurisen ja hänen -vaimonsa. Siitä taas johtui mieleen, että Pirhonen oli samaista akkaa -kehunut hyväsuiseksi. - -Ja silloin pisti hänen päähänsä juoni. Hän voisi kostaa kertomalla, -että Pirhonen hännystelee Luikurisen akkaa. Se ajatus häntä viehätti. -Hän alkoi sitä kypsyttää. Ensin hän ei sitä uskonut todeksi, aikoi vaan -vihjailla kostaaksensa sillä, mutta mitä pitemmälle hän sitä hautoi, -sitä todenmukaisemmalta se näytti hänelle itsellensäkin. - - * * * * * - -Jumppasen mökissä sattui olemaan vieraana Pirttipohjan kuppari, -Rönty-Kaisa. Hän panetteli juuri Suson kanssa Soinisen akkaa, kun -Jumppanen työntyi mökkiin. Akat vaikenivat pelokkaina. Jumppanen -istahti tavalliseen asentoonsa, ja kun hän nyt siinä punnitsi Pirhosen -puhetta ja tekoja tarkemmin, varmistui hän todellakin siinä uskossa, -että jotakin oli Pirhosen ja Luikurisen akan välillä. Hän päätteli: - -"Ei se muuten olisi sitä kauppaakaan näin kiirehtinyt." - -Hän sylkäsi jo voitokkaana ja lisäsi: - -"Silloin sillä olisi asiaa juosta Luikurisen luona joka päivä ja akka -voi satuttautua silloin aina tiellä vastaan!" - -Rönty-Kaisa poltteli piippunysäänsä pankolla. Jumppanen laski taas: - -"Niillä pahuuksilla on varmasti yhteinen juoni minua vastaan... -Luikurisen akalla ja Pirhosella!" - -"Panisit nyt Jumppanen tästä minun kukkarosta tupakan!" tarjosi -kerjuuaikeissa jo Rönty-Kaisa, saadaksensa siten Jumppaselta -vastatupakat. Mutta ei ollut toinen kuulevinaankaan. Hän jatkoi: - -"Ne aikovat minut yhdessä nujertaa ja sitte Luikurisen kuoltua mennä -naimisiin ja ostaa miehen peruilla tämän Pirttipohjan!" - -Kaisa taas äkäili virkansa puolesta: - -"Senkö leivällä tässä kohta elänee, kun ei enää ole kuppuutakaan koko -Pirttipohjassa!... Mihin heistä nyt lienee kaikista se paha veri -kuivunut, kun ei saa sitä enää sarven täyttä koko kylästä!" - -Jumppanen mietti vaan, miten alkaa puhe. Ei tahtonut sisu antaa myöten. -Hän väänsi sitä alkua toista tuntia, mutta ei vaan ottanut -lähteäksensä. - -Mutta nyt varustautui Rönty-Kaisa jo pois lähtöön, Jumppanen pelkäsi -menettävänsä hyvän tilaisuuden, ja hänelle tuli kiire. Umpimähkään -murahti hän syläistessänsä, lattiaan tuijottaen: - -"Sen Luikurisen akan kanssahan se Pirhonen jo yhtä pitää!" - -"Ähä!" riemastui Suso huomattuansa miehensä kielen hellinneen, ja -Rönty-Kaisa, jolta Liisa oli Pirhosen ryövännyt, siunasi: - -"No herra isä siunatkoon sitä Luikurisen akkaa!... Vai sen Pirhosen se -sai vietellyksi kelkkaansa!" - -"Sen", murahti Jumppanen. Hän tunsi helpotusta rinnassansa. Akat -alkoivat siunailla ja sadatella. Jumppanen lähti maasaunaansa ja kylpi -riemuisan kylvyn. - - - - -VIII - - -Rönty-Kaisa, kuten jo huomautettu, oli oikeastaan nuorena aikonut -päästä Pirhosen akaksi, ja Pirhonenkin oli ihan tosissaan juossut -Kaisan jälestä. Mutta silloin sattui Pirhoselle se onnettomuus, että -hänen nykyinen vaimonsa, Kutvosen tyttö Liisa, sai ennen aikojansa -lapsen ja ukko Kutvonen uhkasi nostaa eläkejutun, jos ei Pirhonen nai -hänen tyttöänsä lopullisesti. Tietysti oli Pirhosen silloin pakko -hylätä Kaisa, ja elikin Liisan kanssa onnellista elämää. Varsinaista -riitaakaan ei ollut vielä sattunut koko yhdessäoloaikana. - -Mutta siitä lähtien oli Rönty-Kaisa hautonut kostoa Liisalle. Sopivaa -asiaa vaan ei ollut sattunut milloinkaan, vaikka hän oli kyllä -hierotellut ja hieronut riitaakin jos millä tavalla. - -Riemastui hän siis kuullessansa Jumppaselta minkälaisen miehen Liisa -oikeastaan olikin Pirhosesta saanut. Ja vaikka hänellä olikin vielä -entistä leipää ainakin kahdeksi viikoksi, ei hän malttanut odottaa, -vaan varusti kerjuuvehkeensä ja lähti kuuden lapsensa kanssa -kerjuumatkalle, saadaksensa siten asiaa poiketa Pirhosen mökkiin -viemään Liisalle terveisiä. Nuorinta lastansa hän kantoi selässänsä. -Toiset jaksoivat jo itse perästä juosta, kun hän etumaisena taivalsi -polkua myöten. - -Kun hän saapui Pirhosen mökkiin, ei Pirhosta ollut kotona. Liisa -paikkasi hänen alushousujansa ja olikin tavallista iloisempi ja -toivorikkaampi ja hyvitteli lapsiansa: - -"Saavat ne lapsetkin nyt orehkoita ja mesileipää, kun rytkyläinen -tulee!... isällä on kolme karhua kierroksessa, niin jotta on millä -ostaa lapsille namuja!" - -Silloin työntyi mökkiin Kaisan risainen perhe. Mokin lapsilauma -riemastui, ja kuului kuin yhdestä suusta: - -"Voi!... Kerjäläisiä tuli!" - -Kaisa kotiutui nopeasti, joi vettä, tarkasti lapsi selässä -huttukattilan pohjaa ja käski lapsiansa: - -"On siinä vielä pohjaan palanutta huttua... Ota Iida tikku ja kaavi se -pois ja anna Jussille toiset puolet!" - -Iida täytti käskyn. Mökin risainen lapsilauma sekaantui yhteen joukkoon -vierasten kanssa ja alkoivat rähistä huttukattilan ympärillä, autellen -toinen toistansa. Liisa oli nyreissänsä, mutta karttoi riitaa. Kaisa -istahti lapsi selässä pankon nurkalle, kaivoi tupakkakojeet taskustansa -ja kaski vanhinta poikaansa: - -"Tuopas Pekka tuo Pirhosen tupakkakukkaro tuolta naulasta!" - -Liisa yritti ensin pelastaa huttukattilansa pohjaan palamaa. Mutta se -oli myöhäistä. Viimeiset palat olivat menossa ja Pirhosen tyttö -ilmotti: - -"Ei siinä enää olekaan!... Me jo söimme sen kaikki." - -Liisa harmistui: - -"Kelpaa noille kaikki!..." - -Kaisa sai siitä puheen alun, veteli savuja ja pisti: - -"Mikäpä tämän on jumalan viljan kelvatessa... Kelpaavat nuo toisille -akoille miehetkin vaikka he olisivat missä rypeneet!" Kaisa oli nyt -ylpeä asiastansa, sillä hän tunsi olevansa voitolla. Lapset tappelivat -oven suussa. Kaisa odotti sanojensa tehoa. Liisa ei näyttänyt älyävän. -Silloin hän meni likemmä asiaa, arvellen: - -"Montakohan lasta sillä oikeastaan tälläkin Pirhosella lienee?" - -Nyt jo suuttui Liisa ja mutisi: - -"Olisi noita tässä itselläkin elätettäviä!... Mutta siihen vielä -vääntäytyy kerjäläisiä, jotta mökki on haleta!" - -"Montakohan sillä Pirhosella sitte mahtaa olla jo muualla, kun jo -mökilläkin näkyy puoli tusinaa", ihmetteli Kaisa. Liisa ei viitsinyt -enää vastata. - -"Montako lasta sillä on Pirhosella ylipäätään?" korotti Kaisa silloin -ääntänsä, ja kun ei vieläkään vastausta tullut, yltyi hän vielä -lujemmin: - -"Montako liikaa lasta sillä Pirhosella on tuolla maailman harteilla -juoksemassa?" - -Nyt Liisa jo ärjäsi lapsillensa: - -"Sukkelaan siitä penkille istumaan ja erilleen niistä kakaroista!" - -Lapset hiljensivät vähän meluansa. Mutta Kaisa hönkäsi: - -"Elä yhtään siinä ylpeile, sillä Luikurisen akan kanssa se omakin -miehesi elää!" - -Liisa ei ollut jaksaa käsittää asiaa, mutta menetti malttinsa, otti -patukan, rapsi sillä lapsiansa kintuille ja torui: - -"Ettekö kuule siinä, jotta istumaan ja kirja käteen!" - -Hän ajoi lapsensa pöydän taakse ja viskasi niille vanhan aapisen, sekä -yritti jatkaa työtänsä. Mutta Kaisa ei hellittänyt. Hän jatkoi: - -"Siellä oli karhunkierrosmatkaltaankin tullessa maannut Luikurisen -saunassa koko yön ja Luikurisen akka oli käynyt vähä väliä kodassa muka -kanoille ruokaa viemässä." - -Liisa tyrmistyi. Pirhonen oli todellakin kierrellen puhunut siitä missä -he olivat olleet viime yön. Oli sanonut maanneensa Luikurisen -heinäpieleksen juurella. Pää meni jo sekaisin. Hän alkoi riidellä -Kaisalle: - -"Pitäisit sinäkin sitä suutasi vähemmällä, etkä juoksisi pitkin maita -ja olisi härkkimenä jokaisen vellikattilassa... On noita itselläsikin -jo kuusi, joilla ei ole isää yhdelläkään!" - -Suuttuneena viskasi hän Pirhosen housut penkille ja sieppasi rukkinsa. -Kaisa riiteli nyt: - -"Visko vaan housuja!... Luikurisen akan miehen housuja sinä viskot!... -Aamuyöstä vasta oli Jumppanen löytänyt miehesi Luikurisen saunasta ja -seipään kanssa oli ajanut pellolle!" - -Liisan korvissa humisi ja päähän nousi kuuma veri. Hän alkoi jo uskoa, -kun kuuli Jumppasen nähneen. Kaisa jatkoi ilkeästi: - -"Pätii sen Luikurisen akan elääkin, kun Pirhonen alkaa sille salaa -kantaa hyvyyttä ja rikkautta... Pennut! Sukkelaan siitä hattu päähän ja -pois koko tästä pahuuden pesästä!" - -Ja hän alkoi viskoa omiansa niskasta pitäen ulos ovesta ja työntyi itse -viimeisenä niiden jälestä. - - * * * * * - -Koko päivän oli Mikko Pirhonen hakannut tervaksia, Häntä painosti ja -vaivasi se miten salata tai selittää Liisalle Itkukalliolta johtunut -onnettomuus: karhun nahkojen, jopa vasikan meno. Koko tämän väliajan -oli hän punonut juonta, millä peittää asia, tai selittää se. Ainoa -lohdutus oli hänellä se, että ei toki tarvinnut Koljosta rikastuttaa. - -Nyt olikin hän päättänyt juonensa. Hän puheli: - -"Poltan tavallista suuremman tervahaudan, niin että tulee kahta -tynnöriä enemmän kuin tavallisesti, enkä niistä liioista puhu Liisalle -mitään, vaan myön salavihkaa syystalvella ja ostan vieraan vasikan oman -sijaan." - -Ja kaksin voimin teki hän työtä saadaksensa kylliksi tervaksia. -Väsyneenä palasi hän mökillensä ja päätti oitis ryhtyä hiljakseen -valmistamaan Liisan mieltä, että ei vaan nousisi äkkipikaista toraa. - -Kun hän tuli kotiin, istuivat kaikki lapset rivissä pöydän takana ja -supisivat aapisesta. Mikkoa se oudostutti. Ääneti poltteli hän kotvasen -piippuansa ja ihmetteli, miksi Liisa kehräsi nyt selin häneen. - -Mutta kun ei sen pahempaa kuulunut, alkoi hän valmistaa asiaa. Hän -murahti: - -"Ei tästä Mustikin vasikasta taida tulla emäänsä... hyvälypsyinen -tarkotan." - -Ei vastausta. Pirhonen jauhoi edelleen: - -"Se tämä Koljosen härkä on huonoa rotua." - -Turhaan odotti hän taas vastausta, syleksi ja meni etemmä: - -"Luikurisella olisi ollut hyvärotuinen sonni... Olisikin oikeastaan -muutettava." - -Liisan rukki alkoi hyristä kiivaammin ja kiihkoissansa vetäsi kehrääjä -levettä minkä kädet ylettyivät. Pirhosen olo kävi vaikeaksi, mutta hän -koetti jatkaa: - -"Vaikka myötäisi tämä Mustikin vasikka keväällä ja ostettaisi -syystalvella vaikka se Tuunaisen lehmän vasikka... Sen emä on -runsaslypsyinen." - -Välillä hän nyt kiskoi päreitä ja luullen Liisan äänettömyyttä -suostumukseksi lisäsi: - -"Vaikka myötäisi tämä oma vasikka Luikuriselle syksyyn asti velaksi, -niin sittepähän olisivat rahat säilössä sen takana." - -Vihaisena lähti Liisa ulos, paiskaten oven kiini. Sekavana pistäytyi -hän läheiseen Tuunaisen mökkiin. Siellä oli jo käynyt Rönty-Kaisa, -joten väki tiesi asian. Kaikki olivat sen johdosta salaperäisiä, eikä -Liisaltakaan puhe sujunut. Äänettöminä istuttiin, kunnes Tuunaisen -eukko kysyi säälien: - -"Joko sitä on sinulla Liisa miten paljo tätä ikää?" - -"Johan sitä on yli kolmenkymmenen", myönsi vieras surullisena. Mökin -väkeä säälitti hänen kohtalonsa, ja pitkän ajan kuluttua ei Tuunaisen -eukko voinut olla hiljaa säälittelemättä: - -"Saapihan se tämä köyhä ihminen kaikkea nähdä ja kärsiä, kun joutuu -huonoon kelkkaan!" - -Liisa arvasi mistä se sääli johtui. Ei hän jaksanut mitään siihen -sanoa. Tuunainenkin heltyi ja päivitteli hiljaa: - -"Seköhän villinneekin nykyään jo vanhat akalliset miehetkin -verkkoonsa!" - -Siihen loppui puhelu. Ei tehnyt mieli koskea onnettoman vaimon suruun -sen enempää. Pois lähtiessänsä vaan valitti Liisa surullisena: - -"Sillehän se Luikurisen akalle aikoo viedä viimeisen vasikankin." - -Kaikki huokasivat silloin raskaasti. - - * * * * * - -Myöhään maatamenon aikana palasi Liisa mökillensä. Ääneti nouti hän -alusolet eteisestä, teki vuoteen ja latoi lapset pehkuille. Pirhosta -painosti. Hän kävi ulkona tarkastamassa Otavan kulkua, ja kun Liisa jo -oli kyykähtänyt olille, istui hän vielä kotvasen paitahihasillansa ja -tupakoi. - -Viimein laskeutui hänkin kyljellensä olkivuoteen reunalle, Liisan selän -taakse, selin Liisaan. Mutta tuskin oli hän siihen asettunut, kun Liisa -tyrkkäsi häntä kyynäspäällänsä selkään ja ärähti: - -"Siihenkö vielä vetäännyt!" - -Pirhonen ei sitä ymmärtänyt. Moista ei ollut vielä ennen tapahtunut. -Nöyränä vetäytyi hän kauvemmaksi, aivan paljaalle lattialle, mutta -hetkisen kuluttua äkäili Liisa taas: - -"Mene siitä matkaasi!... Mokomakin mies!" - -Pirhonen ihan hämmästyi, ja murisi jotain nöyrää. Liisa odotti hetken, -nousi sitte äkeissänsä, otti nukkuvan nuorimman lapsen syliinsä ja -puheli sille: - -"Tule pois, lapsi, äidin viereen uunille nukkumaan!" - -Hän nousi uunille, laittoi päreistä alusen itsellensä, ja valitti -niille laskeutuessaan: - -"Kaikenlaisten vieressä tässä pitäisi virua!... Ilkeääkin vielä!" - -"Liisa!" yritti Pirhonen lepyttää, mutta vaimo huusi: - -"Pidä suusi kiini!" - - * * * * * - -Se yö oli raskas molemmille. Pirhonen koki miettiä syytä, joka oli -vaimon mielen mustentanut, mutta ei sitä löytänyt. Ei tullut unikaan -silmiin koko yönä. Ja aamulla oli elämä yhtä pimeä. Oli jo työhön -lähtöaika ja hän tiedusti: - -"Joko sinä paikkasit ne housut?" - -Pitkän ajan kuluttua vastasi vaimo: - -"Paikuuttaisit ne Luikurisen akalla... Kun se muutenkin on niin makea -ja imelä!" - -Äänettömänä raapi mies korvallistansa ja sanattomana lähti hän -tervasmaallensa. Mennessänsä mietti hän: - -"No siitä vasikastakohan tuo nyt otti ja mustensi mielensä?" - -Muuta järkisyytä hän ei löytänyt. Hän alkoi etsiä onnettomuuden juurta. -Kauvan laski hän retkeänsä ja jo pääsi siihen asti jolloin Jumppanen -osti karhun nahkoilla viinatynnyrin. Silloin hän päivitteli: - -"Eihän sitä olisi tullut koko asiaa, jos ei se Jumppanen olisi -villiintynyt semmoista kauppaa tekemään! Voi tuo lemmon jätkä, minkä -kaupan teki!" - -Mutta nyt sattui hän saamaan valaistusta asiaan: Tien varrella -näreikössä osui Tuunainen hakkaamaan pikkunäreitä ja tervehti Pirhosta -sanoilla: - -"Luikurisen akka kärtti tekemään maitopyttyjä, niin pitää tuosta hakata -ropsia näitä vannenäreitä!" - -Pirhonen pysähtyi, tarjosi tupakan, ja he istahtivat puhelemaan. - -He olivat jo puhuneet Tuunaisen viimevuotisen hevoskaupan selväksi, kun -Pirhonen kysyi kuulumisia. - -"Eipä tässä mitä uusia... Se Rönty-Kaisa se vaan oli akalle vähän -jutunnut siitä Luikurisen akasta, jotta se elää toisen miehen kanssa", -väänsi Tuunainen. - -Se oudostutti Pirhosta. Hetkisen ihmeteltyänsä hän tiedusti: - -"Tuota akan pahuusta!... Kenenkähän tuo rietas villitsi?" Kun Pirhonen -tenäsi toistamiseen, sanoi Tuunainen: - -"Ka eipä se varmuudella tiennyt muita kun minkä vähän oli sinusta -puhetta." - -Pirhoselle selvisi nyt hetkessä Liisan viha. Hän tuli sanattomaksi. -Tuunainen lohdutteli häntä: - -"Eivätkä ne sinustakaan muut tietäisi, mutta kun se Jumppanen on -sanonut tavanneensa sinut ihan verekseltään..." - -Pirhonen kirosi. Tuunainen toisti: - -"Ja vasikan on vielä sanonut sinun luvanneen Luikurisen akalle -kiilloiksi!" - - * * * * * - -Sinä päivänä raatoi Pirhonen kuin raivostunut. Tervaspino suureni aivan -silmissä, ja koko ajan hautoi hän naapurinsa kataluutta. Vasta -iltamyöhällä istahti hän lepäämään ja alkoi varsinaisesti asiaa pohtia. -Kauvan harmiteltuansa huudahti hän: - -"No voi tuota Jumppasen hyväkästä!... Otappa nyt ja koplaa minut -Luikurisen akkakuontalon kanssa, jotta koko Pirttipohjan maa nauraisi!" - -Hän alkoi miettiä millä kostaa. Yht'äkkiä johtui silloin asia mieleen: -Olihan Jumppanen syleillyt Ökö-Antin Kaisaa! Hän löi näppiä ja vannoi: - -"Maltahan!... Maltahan Jumppanen, kun tämä Pirhonen paukauttaa!" - -Ja oitis lähti hän Tuunaisen mökille. Matkalla hän laitteli juonta. Hän -muisti miten Jumppanen oli yöllä humalassa kulkiessa kerskannut että -Suso ei ole enää hänen akkansa, vaan että hän ottaa eukoksensa koko -Pirttipohjan. Oitis hoksasi hän: - -"Se ruoja vaan yritti tällä tavalla peittää jälkensä ja vyöryttää nämä -aviolliset pillansa Pirhosen niskaan!" - -Hän kiirehti kulkuansa ja varmistui voimiensa mukaan Jumppasen -syyllisyydestä. - -Tuunainen vannehti Luikurisen pyttyä, kun Mikko saapui. Voiton iloisena -istahti ja alotti asiansa sanoen: - -"Vai sitä se Luikurisen akkaa Jumppanen minulle hieroisi!" - -Hän mietti vähän ja jatkoi: - -"Eipä se ihme ole, jos se omia pillojansa panee toisen päähän... Se on -selvänä ollessaan semmoinen salakavala mies se Jumppanen!" - -"Niinhän ne ovat kaikki nämä pirttipohjalaiset", myöntää väännätteli -Tuunainen, väänsi vanteen kynteen ja lisäsi sitä tarkastellen: - -"Salakavalaahan tämä on koko Pirttipohja selvänä ollessaan..." - -Pirhonen meni nyt edelleen: - -"Se näet kun itse lyöttääntyi siihen Ökö-Antin eukkoon siellä retkellä -ollessa, niin se asiaa sotkeakseen nosti perättömän jutun!" - -Se lankesi hyvään maahan: Tuunainen näet oli suutuksissansa -Jumppaselle, siitä kun se ei ollut antanut hänen kulkea -porraspuupetäjää myöten ojan yli. Hän höristeli korviansa ja ihmetteli -asiaa auttaaksensa: - -"Niin tämäkö ukko Jumppanen?" - -Pirhonen innostui: - -"Ka semmoinen vehnänenhän se on, vaikka minä en ilennyt siitä ennen -puhua koko asiasta." - -Tuunainen oli epäilevinänsä: - -"Vai semmoista se on se Jumppasenkin ristillisyys!" - -"Semmoista! Silmän lumettahan se on aina ollut", todisti Pirhonen. - -Illan kuluessa selvisi koko asia. Pirhonen kertoi sen nyt -yksityisseikkoja myöten, selittäen: - -"Eihän se muuten olisi vielä uskaltanutkaan siltä Ököltä, mutta sitte -otti ja ostaa sipasi kaikki Ökön viinat ja juotti Ökön humalaan." - -"Vai on sillä Ököllä taas viinoja!... Olisi tähän meidänkin mökille -tarvittu tilkka", keskeytti Tuunainen. Pirhonen jatkoi: - -"On sillä niitä... ja kun Ökö sitte nukkui, niin vierittivät sen vaan -kuusen juurelle kuin pölkyn... Akka siinä vielä lopussa avitteli -Jumppasta..." - -"Voi ruojia!" siunasi Tuunaisen eukko. Pirhonen täydensi: - -"Ja Jumppanen akan kanssa sitte havusaunaan..." - -"No voi tuota pakanaa!" keskeytti Tuunainen. Toinen varmisti: - -"Ja sillehän se sitte lupasi nekin karhun nahkat antaa niin kuin hyvän -tekijäisiksi... jotta Ökökään ei niin kuin nostaisi asiasta sen -suurempaa pahaa elämää." - -Tuunainen päivitteli: - -"Vai semmoiset teki Jumppanen karhua kiertäessään! Ei olisi uskonut -pahuuksesta!" Hän pisti pytyn vesikorvoon turpoamaan ja selitti: - -"Johan minä aina epäilin sitä Jumppasen ristillisyyttä, vaikka se on -olevinansa." - -Pirhonen lähti tyytyväisenä. Reippaana saapui hän mökillensä. Mutta -siellä olikin tupa tyhjä. Liisa oli lasten kanssa muuttanut saunaan -asumaan. Turhaan yritti Pirhonen päästä sinne asiaa selittämään. Liisa -asettui korento kädessä ovelle ja uhkasi: - -"Tulehan, niin tuosta saat, jotta herkeät vieraiden perästä -lentämästä!" - -Nyt alkoivat Pirhoselle surulliset ajat. Vasta kolmantena päivänä -puhutteli Liisa häntä sen verran, että huusi hänelle saunan ovelta, kun -hän oli työmaalle menossa: - -"Sen vaan saat nähdä, jotta Mustikin vasikka ei ole Luikurisen akan -kelkassa, ei vaikka!" - - - - -IX - - -Nyt alkoi Pirttipohjan historiassa niin sanottu himphampun aika, jonka -kehkeyttäminen paransi kokonaan Rönty-Kaisan kerjuumaat. - -Jumppanen oli oikeastaan jo sen verran sulanut, että nautti siitä -pulasta, johon oli Pirhosen niin helpolla saattanut. Luikurisen asia -sen sijaan jäyti häntä edelleenkin. - -Eräänä aamuna söi hän rauhallisena murkinaansa, kun mökkiin lennähti -Luikurisen akka Rosaliina Magdaleena. Hän kävi aina rimpsuilla -koristettuna ja hänen entisyydestänsä uskottiin vaikka mitä ja -vakuutettiin ihan totena: - -"Luikurisen akka ei ole oikeassa saunassa syntynyt!" - -Yhteen aikaan uskottiin, että kaikki paha, mitä Pirttipohjassa -tapahtuu, johtuu hänestä. Muassansa toi hän nyt vieraaksimieheksi -Nousiaisen pojan, karvarin sällin. Hän tervehti imelällä äänellä: - -"Tämäkö se nyt on sen köyhän Jumppasen mökki?" - -Jumppasella oli suu ruokaa täynnä. Tulija uudisti: - -"Onko tämä sen ukko Jumppasen harakan pesä?" - -Silloin sanoi Suso: - -"Ei Jumppanen jouda turhia lavertelemaan, kun on einehtimässä!" - -Rosaliina niiskutti nenäänsä ärtyisästi ja nenitteli: - -"Haiseekin täällä kuin paraassa mämmitiinussa!" Silloin Suso jo sanoi -nenäkkäästi: - -"Eipä tässä köyhän mökissä ole muuta mämmitiinua kuin tämä Jumppanen... -Ei täällä ole parkkitiinuja joissa mökkiläisten nahkoja parkitaan." - -Rosaliina pöyhötteli hamettansa ja rykiä kakisteli, Jumppanen -oikeastaan arvasi asian, mutta oli siitä suorastaan tyytyväinen. Vieras -nyt jo kysyi: - -"Luuleeko se tämä Jumppanen, että ei sitä Pirttipohjassa lakia ja -oikeutta olekaan, kun tuli tämä uusi tuomari?" - -Ei vastausta. Taas hän räkätti: - -"Ikänsä ovat Luikuriset täällä eläneet ja kunniallisella karvarityöllä -ovat leipänsä ansainneet ja Luikurisen parkitsemaa nahkaa ne saavat -pirttipohjalaiset kiittää, että ei ole jalat jo aikoja sitte -paleltuneet!... Luuleeko se Jumppanen niin? Häh? Niinkö se tämä köyhä -Jumppanen luulee, että eivät ne muut Pirttipohjassa enää ihmisiä -olekaan?" - -"Elä nyt tuossa rallata, jotta Jumppanen saa rauhassa syödä sienensä!" -tarttui jo Suso miestänsä varjellen. Mutta Rosaliina yltyi, kehuen: - -"On se Luikurisen akka herrojakin nähnyt ja passannut, eikä ole kukaan -siltä vielä kunniaa kieltänyt, vaikka on maita ja mantereita -kiertänyt... Setänkin pojilla on iso talo Jänisjärven takana ja isän -isä oli renkinä semmoisella herralla, joka kävi aina Ruokojärven takaa -hevosia varastamassa ja tappoi siellä miehiä, eikä vaan uskaltanut -vallesmanni tiellä kiini ottaa, sillä semmoista sukua se ukko oli, että -siitä piti olla pois tieltä kun se missä ruununoriilla ajoi... Ja -luuletko sinä, että sitä Luikurisen akkaa saa jokainen sormellaan -osottaa? Luuletko? Ähäh!" - -Suso yritti ärjästä, mutta Rosaliina ei antanut suun vuoroa, vaan -kehui: - -"Ja Luikurisen isän isäntä kuleksi kaikki Venäjän maat tappelemassa, -mutta herrana vaan kulki ja herrana kulkee, eikä ole tuommoinen -mämmitiinu kuin Jumppanen." - -Suso nyt jo osotti suuttumisen merkkejä, mutta Nousiaisen poika -sovitteli: - -"Se on tämä meidän talon emäntä tahi oikeastaan rouva liukaskielisempää -sorttia kuin nämä tavalliset pirttipohjalaiset... Niin jotta -puhuenpahan ne asiat selviävät!" - -Mutta riidan siitä sittekin täytyi sueta. Rosaliina jo kohentelihe -likemmä Jumppasta ja uhitteli: - -"Sanoppas nyt!... Sanoppas nyt vielä Jumppanen, jos uskallat!" - -"Mitä sinulle nyt pitää sanoa?" kiivastui jo Suso. Rosaliina ilkkui: - -"Sanoppas!... Koetappas sanoa kun on vierasmies!... Sanoppas!... Ähäh! -Sanoppas!" - -"Sano tuolle nyt Jumppanen!" hönkäsi Suso. Ja kun toinen vielä -kutitteli sanomaan ja Jumppasella sattui olemaan suu tyhjä, kysyi hän: - -"Senkö täyteistä sinulle pitää tässä sanoa?" - -"Sitähän se vaan läksi tiedustamaan, sitä Mikko Pirhosen asiaa, jotta -miten se oikeastaan on", tarttui Nousiaisen poika. Mutta Jumppanen, -jota Nousiaisen läsnäolo kiusasi, ärjäsi hänelle: - -"Senkös täyteistä sinä täällä teet?" - -Hän työnsi sientä suuhunsa ja lisäsi: - -"On tuolla itselläänkin semmoinen suutorvi, jotta olisi sillä -yksinäänkin ennättänyt kysyä, mokoman asian!" - -Mutta Rosaliina yltyi: - -"Sanoppas nyt että Luikurisen akka on ollut saunassa Pirhosen kanssa ja -jotta sinä olet seipään kanssa käynyt herättämässä! On tässä maassa -vielä laki ja oikeus... Luikurisen akka on... kuuletko Jumppanen!... -Luikurisen akka on!..." - -"On... on... ja olkoon Luikurisen akka, tahi vaikka kenen!" keskeytti -jo Suso uhkaavasti. Nyt nousi ankara riita. Jumppanen alkoi kiivastua -ja ärjäsi: - -"Mene kotiisi harakka, eläkä räkätä, tahi minä herkeän kohta syömästä!" - -Rosaliina siitä vähä säikähtikin, joten Jumppanen sai selittää: - -"Kysyköön Pirhoselta itseltään, jos on ollut saunassa. En minä ole -hänen vahtinsa!" - -"Ikäänkuin ei tässä Jumppasella olisi työtä tosissakin!... Vielä näitä -kaikkia maailman juoksuakkoja vahtia!" todisti Susokin. Mutta nyt -selitti Nousiaisen poika: - -"Se Luikurinenhan se uhkaa vetää tämän Jumppasen oikeuteen kunnian -loukkauksesta." - -Se muutti asian. Jumppaselle ei tahtonut enää ruoka maistua, sillä hän -tiesi että Luikurinen, joka oli tuomarin kanssa tuttu, voitti huonotkin -asiat. Susokin jo talttui ja selitti: - -"No Jumppanenko se sitte on hänen akkansa kanssa elänyt! Vetäköön -Pirhosen oikeuteen!" - -Rosaliina sai nyt uutta yllykettä ja meteli uudistui. - -Jumppanen herkesi viimein syömästä ja Nousiaisen poika selitti: - -"Se kuuluu tuo vaimon kunnia olevan nykyisen lain mukaan ihan sama kuin -paremman puoleisen hevosen varkaus." - -"Eihän tämä Jumppanen hänen kunniaansa ole varastanut eikä ryövännyt... -Ei ole koko akasta puhunut sanaakaan", hätäili jo Suso. - -Kotvasen siinä vielä riideltiin ennen kun Rosaliina julmasti uhkaillen -lähti. Silloin torui jo Suso Jumppastansa: - -"Mitä sinä nyt menitkin siitä koko kylälle huutamaan, mokomasta -asiasta!... Olisi hänen antanut maata!" - -Nyt ei Jumppanen saanut rauhaa. Hän aikoi lämmittää saunankin ja -hierottaa, mutta hieroja ei ollut kotosalla. Silloin neuvoi Suso häntä -menemään kysymään neuvoa lautamies Juntuselta. Olli huomasi neuvon -viisaaksi ja lähti. - - * * * * * - -Lautamies Juntunen oli Pirttipohjan taitavin lakimies. Jumppanen piti -häntä viisaana varsinkin siitä syystä että se oli lihavin mies koko -Pirttipohjassa ja lisäksi kohtalaisen varakas. - -Kun hän saapui Juntusen taloon, oli tämä juuri tullut kuppuuttamasta ja -tervehti tulijaa: - -"Ka Jumppanenko se vielä elää ja on terveenä?... Jumppanenpahan on!... -Minä tuota oikeaa jalkaa tässä vähä annoin kupata, jotta pääsisi tuo -paha veri pois." Hän hieroi reittänsä ja kysyi: - -"Kuuluuko sitä vielä mitä?" - -"Eipä tuota erikoista." - -"Ei sitä kuulu enää erikoista... ei kuulu... Tuota vasenta jalkaa vaan -toisinaan syyhyttää... Mutta muutenhan tämä elämä on hiljaista täällä -meilläkin... Ja mitäpä näistä liioista kuulumisista sitte onkaan!" - -"Eihän niistä mitä." - -"Ei niistä ole mitään... ei ole... Hoh-hoi!... Hoh-hoi!... Ei niistä -liioista kuulumisista ole mitään!... Onko sillä tällä Jumppasella -mitään asiaakaan?" - -"Eipä sitä erikoista." - -"Eihän sitä ole erikoista... eikä sitä erikoista tarvitakaan... ei -tarvita, ei!" - -"Ei sitä tarvita." - -"Ei..." - -"Ei." - -Mutta tuonnempana alkoi Jumppanen jo oikaista: - -"Vaikka olisihan sitä asiaakin vähä, vaikka ei sitä nyt järkiään olisi -tarvinnutkaan." - -"Ka minkäpäs sille tekee, kun sitä kerran on asiaa... Ja ainahan sitä -tarvitaankin asiaakin, jotta pääsee edes pistääntymään toisen talon -kuulumisilla... Tarvitaan sitä asiaakin joskus, tarvitaan!" - -"Tarvitaanhan sitä!" - -"Tarvitaan... Ja mikäpäs sitä on tarvitessakaan, kun on ihminen vielä -voimissansa, eikä olisi tätä jalan kolotusta yöllä riesana... Päivällä -se vielä menisi sekin, mutta yöllä on ilkeä kun ei anna nukkua... Mitä -asiaa sitä tällä Jumppasella on?" - -Koetti siinä nyt Jumppanen tavalla jos toisellakin selittää, mutta kun -hän ei ilennyt suoraan sanoa asiaa, ei Juntunen saanut siitä mitään -selvää. Hikisenä, kyynärpäihinsä nojaten hän viimein jo puolustautui -Juntuselle: - -"Se on yleensäkin tuo asia hyvin vaikea näin selvin päin sanoa, niin -jotta sen tää tuhmempikin ymmärtäisi... Humalassa ollessa se vielä -paremmin selviää ronkelitonkin ja selvä asia, mutta näin kun minäkin en -sitä viinaa viljele, niin se tuo kieli tahtoo kuivua ja kangertaa." - -"Niinhän se kuivaa kieli ja kangistuu... kangistuu se... Ei taida muuta -erikoista kuulua sinne teille?" - -"Eipä sitä muuta kuin tämä asia." - -Ja nyt hän taas mietti ja hikoili ja jo puolustautui, kun ei ollut -kieltänsä liukastuttanut. Hän selitti: - -"Mutta kun viina sitte tahtoo toiselta puolen villitä miehen, niin kuin -sen Pirhosenkin, niin ei kannata köyhän sitä viljellä." - -"Villitseehän se viina, villitsee se viisaankin... Ei meilläkään sitä -viljellä muuta kuin tätä kotiväkeä varten, jotta ei vieraita -villitse... Vai ei kuulu muuta kuin tämä asia?" - -"Ei osu kuulumaan." - -Mutta viimein Jumppanen rohkasi itsensä ja sanoi suorempaan: - -"Eikä siinä tässäkään asiassa ole muuta ihmeellistä kuin että minä vaan -tulin siitä Luikurisen akka vaivatusta sanomaan vähä sitä pirtti -pohjalaista." - -Nyt oli Juntunen selvillä. Hän alkoi selittää lakia: - -"Eihän sitä paljo tarvitse tämän nykyaikaisen lain mukaan sanoa väärää -todistusta lähimäisestänsä, kun ne jo antavat manuun... Se on -pirttipohjalainen jo hyvin kiellettyä tavaraa tällä turmeltuneella -ajalla." - -Jumppanen huokasi raskaasti. Toinen jatkoi: - -"Minä en enää sano kestään mitään pahaa... en mitään pahaa, että ei -vaan joutuisi oikeuteen pirttipohjalaisesta... Minä vaan kehun kaikkia, -vaikka eihän täällä koko Pirttipohjassa enää ole yhtä ainoaa kunnon -ihmistä... Varsinkin se Luikurisen akka on oikea keuhko... Mutta sitä -vaan pitää kehua... kehua ja kiittää niitä pitää!... Kenenkä hännässä -se Luikurisen akka nyt juoksi?" - -"Pirhosenhan se", murahti Jumppanen tosissansa. Toinen lohdutti: - -"Vai Pirhosen se... Se Pirhonenhan se on jo entuudestaankin tunnettu... -Jouti vietelläkin, niin viisastuu siinä Pirhonenkin ja tulee mieheksi." - -Niin jatkettiin. Viimein tiedusti Jumppanen: - -"Ei suinkaan se laki ole tuosta järin kova?" - -Juntunen syyhytteli jalkaansa, mietti ja selitti: - -"Sitä ei tätä nykyajan lakia tunne kukaan... niissä kuuluu olevan -näissä lakikirjoissa jos mitkä pykälät." - -Jonkun aikaa mietittyään hän lisäsi: - -"Sitä on ihmisen oltava varoillansa sitä pirttipohjalaista vastaan... -sitä on hyvin varottava ja kartettava! Minua kun se rupeaa vaivaamaan -ja tämä Pirttipohjan pappi kun on huono saarnamies ja suuri juoppo ja -syntinen, jotta ei viitsi sen kirkossa käydä, niin minä aina himon -tullessa haetan Rönty-Kaisan ja kuppuutan... Se auttaa... Hoh-hoi tätä -syntistä ihmistä!... Sinullakin taitaa olla vielä iltatyöt tekemättä!" - -Masentuneena lähti Jumppanen taivaltamaan mökillensä. Lähtiessä -lohdutti häntä toki Juntunen: - -"Se oli sinulle vielä onni, että sen vanhan tuomarin sijaisena istuu -nyt tämä Matikaisen poika... Se on onni sinulle. Sillä entisellä on -sinua vastaan." - -Hän vihelsi ja jatkoi: - -"Hui-uuu!... Sen lakikirjassa on sinua vastaan ne haukkumanimet ja tämä -aisan katkaseminen!... Ukko paha kun joutui sinun toimestasi ajamaan -aisapuolena!" - -Se oli ainoa selvä lohdutus minkä Jumppanen sai tältä matkaltansa. - - * * * * * - -Paluumatkalla kohtasi Jumppanen Tuunaisen, joka kantoi pyttytakkaa -Luikuriseen. Se oli matkalla poikennut Jumppasen mökkiin ja kertonut -Susolle kaikki mitä oli Pirhoselta kuullut Jumppasen ja Ökö-Antin akan -väleistä. Kun hän nyt tapasi itsensä Jumppasenkin, ei hän malttanut -olla hieman pistämättä, sillä se porraspuujupakka kaivoi mieltä. Hän -tarjosi tupakkaa ja tervehti: - -"Johan sitä olet sinäkin ikämies!... Siinä se vaan tuo aika kuluu... Ja -entäs tämä sinun akka?... Onko jo vanhempi sitä Ökö-Antin akkaa?" - -Jumppanen ei oikeastaan tiennyt Susonkaan ikää vuosissa, mutta näöstä -päättäen myönsi: - -"Eikö tuo tämä minun liene nuorempi." - -Tuunainen korjaili pyttytakan paremmin hartioillensa ja laski: - -"Ei siinä sitte kaupassa voittaisi... jos sattuisi milloin niiksensä -käymään." - -Mutta ei Jumppanen käsittänyt tarkotusta. Mökillensä hän saapui niin -sekaantuneena, että ei huomannut Susossa tapahtunutta muutosta, vaan -istahti tapansa mukaan ja saatuaan puhelahjan jurisi: - -"Niin se sanoi Juntunenkin, että kyllä se on se lakiasia tälle -koulunkäymättömälle niin ronkelinen, jotta ei sitä rylliä tämän tuhman -pirttipohjalaisen luut kestä, vaan siinä voi horjahtaa ja joutua -ijankaikkisestikin kärsimään." - -Tämä huokaus joudutti vaan asian selvenemistä. Suso luuli hänen näet jo -puolustelevan itseänsä ja kiivastui: - -"Lyhyet ne ovat, kuule Jumppanen, synnin ja pahuuden jälet, ja aina se -riettauden poluilla kuuluu itku kapaloista, niin jotta et tarvitse -uskoa, että siellä pääset salassa lurkkimaan ja saat jälkesi -peitetyksi... niin se on!" - -"Mistä sinä Suso oikein puhut?" yritti Jumppanen, mutta Suso siitä -yltyi: - -"Mene ja kysy Ökö-Antin akalta, senkin kahmu!" - -Jumppanen muisti nyt epäselvästi, että oli halaillut viinapäissänsä -Kaisaa, mutta ei hän käsittänyt mistä oli oikeastaan kysymys. Ymmälle -joutuneena hän valitti: - -"Nyt tässä jo häviää ajatuksestakin tuo selkeys ja sisälläpito!" - -Mutta asia rupesi selviämään, kun Suso haukkui aikansa. Se olikin jo -selvä silloin kun Suso pauhasi: - -"Luuletko, jotta Pirhonen ei sitä Tuunaiselle kerro, vaikka annoit -karhun nahkat Ökölle!... Elä murjota!... En ole ennättänyt vielä -suutani kunnolla avata, kun Tuunainen lähti tästä ja kertoi -juurtamyöten koko asian!" - -"No voi tuota Pirhosen syötävää!... Voi sen kattilassa keitettävää!" -pääsi nyt Jumppaselta. Se vahvisti Suson uskoa, hän haukkui ja itkikin -välillä, eikä vaan antanut Jumppaselle suun vuoroa. Viimein hän potkasi -Jumppasta polveen, mutta tämä pysyi vielä ulkonaisesti tyynenä. Suso -siitä vain raivostui, ja nyt hän jo koski Jumppasen arimpaan paikkaan, -kiroten: - -"Senkin nyppylänenä, en paremmin siunaa!" - -Jumppasen mitta täyttyi siitä rutosti. Rajusti löi hän nyrkkinsä -pöytään ja ärjäsi: - -"Akka hoi!... Minä julmistun!" - -"Tuleppas!" uhitteli silloin Suso turvautuen leipälapioon. Jumppanen -raapi niskaansa, nousi ja työntyi ulos ovesta valitellen: - -"No voi sitä Pirhosen paistia, miten väärin julkesi todistaa -läheisestänsä." - -"Tuoss'on sinulle läheiseltäsi!" huusi Suso, viskaten hänen niskaansa -kauhallisen vettä. - - * * * * * - -Hän pakeni nyt kuoppaansa, saunaan, kuin vainottu peto. Tuntikauden oli -hän jo siellä istunut ja miettinyt sekavaa elämäänsä, ja vasta silloin -oli hän selvinnyt niin paljon että epäili: - -"Tokkohan se tuo ajatus enää pääseekään siihen entiseen selkeyteensä ja -kirkkauteensa!" - -Koetti hän pinnistää kaikki ajatuskykynsä, että se selkeneisi, mutta -epäselvältä näytti kaikki. Hän valitti: - -"Kyllä se kun tuo akka oikein sydäntyy, niin pimittyy siinä selkeänkin -miehen ajatus." - -Mutta viimein selkeni ajatusvoima sen verran että hän tajusi asemansa -vaikeuden. Käsi tahtoi nousta korvalliselle. Pirhonen ja Luikurinen ja -koko maailma sekottui yhteen ja näytti nousevan häntä vastaan. Hän -murisi: - -"Kyllä kun tämä paha maailma ottaa ihmisen ryllätäksensä, niin eivät -siinä muokissa köyhän luut ruhjoutumatta kestä!" - -Ja hän kuvitteli olevansa koko maailman vainooma ja varustautui -puolustautumaan. Hän painautui kuoppaansa kuin ahdistettu peto -luolaansa, muisti Pirhosen kertomuksen karhusta ja kuopasta ja vannoi: - -"Mutta nyt tulkoon vaikka koko maailma yhtenä karhuna, niin terävällä -heinähangolla minä sitä tuosta kuopan suulta turpaan suhautan ja häntää -myöten pitää pään puheta!" - -Hän tunsi olevansa yksin jätetty, hylätty. Sitä miettiessänsä hän -päivitteli: - -"Kun vielä akan ja pereen vierottivat paholaiset minusta... Ihan -täydelliseen pakanuuden pimeyteen ja yksinäisyyteen sulkivat hylyt -minut!" - -Se häntä eniten masensi ja sai epätoivoiseksi. Mutta puoliyön aikaan -selkeni hän niin paljo, että siitä vihollisten ja vainoojien suuresta -joukosta karisi pois muu maailma ja jälelle jäi Luikurisen akka ja -Pirhonen. Niille hän vannoi kostoa ja niitä soimasi. Kun aamu läheni, -karisi Luikurisen eukko pois ja syylliseksi jäi yksin Pirhonen. - -Rehellisesti vihasi hän nyt Pirhosta. Hautoessaan taas Pirhosen -levittämää juttua hän julmistui ja vannoi: "Mutta siitä pitää tulla -oikeusjuttu ja käräjä! Moseksen lain mukaan on hänet tuomittava siitä -että sanoi väärän todistuksen lähimäistänsä vastaan." Hän aivan -hihkasi, vannoen: - -"Minä käräjöin niin kauvan ja niin julmasti, että koko Pirttipohjan -maan pitää mennä käräjäkuluista huutokaupalla myötäväksi!" - -Oli jo aika päivä, kun hän seuraavana aamuna nousi saunastansa -liikkeelle. Hetken taivasteltuansa ryhtyi hän hakkaamaan havuja lehmän -alusiksi. Silloin saapuukin lautamies Juntunen, ja alkaa asiansa: - -"Huonoksi näkyy menevän tämä sinunkin mökkisi... Ja huonopa se on -Pirhosenkin mökki... huono on ja rähjäinen... Mutta siinäpä tuo -Pirhonen vaan elää kituuttaa ja ahertaa ja leivissä pysyykin." - -Jumppanen puri hammasta. Toinen jatkoi: - -"Ja nyt vielä miesparka saa manuun Ökö-Antilta akan kunnian -loukkauksesta." - -"Ähäh!" pääsi Jumppaselta ilo. Juntunen jatkoi: "Manuun saa Pirhonen -Ököltä, manuun... Olen tässä juuri sitä viemässä... Kuuluuko sitä -muuten mitä!" - -"Ei tuota!... Vai saa Pirhonen toki manuun!" riemastui taas Jumppanen, -ja päivä tuntui aivan kirkastuvan. Juntunen jatkoi puhettansa ja -Jumppasen mieli keventyi. - -Mutta Pirhosta haastamaan lähtiessänsä lisäsikin Juntunen: - -"Ja yksillä teilläpä se sitte menee käräjäkutsu sinullekin, kun tähän -satuit... Se Luikurisen akkahan se vaan tahtoo sinulta sitä kunniaansa -oikeudessa perätä." - -Jumppanen sylkäsi kiivaasti. Oltiin hetkinen vaiti. Mutta jo lisäsi -lautamies: - -"Ja samallapa se menee tämäkin Pirhosen laittama käräjiin pyytäminen! -Sekin kärttää sinua oikeuteen siitä Luikurisen akan herjasta... Tahtoo -näet oman akkansa silmissä puhdistautua. Se kun on asiatta saunaan -lähtenyt se akka." - -Nyt ei kyennyt Jumppanen mitään sanomaan. Juntunen päivitteli: - -"Vaikka olisi tuossa hänelle jo ollut joukkoa!... jo olisi saanut antaa -akan mennä." - -Hän oli jo menossa, kun Jumppanen tointui ja huusi: - -"Kuulehan Juntunen!... Eikö siinä laissa ole ankarampaa parakravia -tästä, jos sanoo väärin lähimäisestänsä." - -Arveli Juntunen siellä olevan hyvinkin ankaroita. Silloin käski -Jumppanen rutosti, huutaen: - -"Käske sitte se Pirhonen käräjiin vastaamaan kaikista ankarimman -pykälän mukaan!" - -"Ka voihan sen käskeä. Mistä asiasta se olisi käskettävä?" - -Jumppanen oli sekaisin, tapaili sanoja, ei löytänyt selviä ja sanoi -umpimähkään: - -"Ka, siitä kun minä halasin sitä Ökön akkaa... josta se Ökökin sitä -Pirhosta kärttää!" - -Hän iski kirveensä pölkkyyn ja Juntunen lähti Pirhosta käräjiin -haastamaan. - - * * * * * - -Jumppanen oli taas lähtenyt tervasmaallensa mieli mustana. Hänelle oli -selvinnyt, että Tuunainen oli ollut Pirhosen apuna perätöntä juttua -levittämässä, ja luonto oli alkanut myrtyä Tuunaisille. Ei hän -käsittänyt mitä Tuunaisellakin olisi ollut hänelle kostettavana. - -Niissä ajatuksissa saapui hän ojalle, josta hän oli oman -porraspetäjänsä pois vetänyt. Ojan yli oli juuri tullut Joonas -mustalainen porsaansa ja suuren joukkonsa kanssa, kulkien Tuunaisen -kaatamaa porrashirttä myöten, ja levähti nyt rannalla, jonne oli -hevosensakin uittanut, ja siunaili: - -"Siunaus vuotakoon hänelle joka on porraspuun hakannut ja mustalaiselle -tien valmistanut!" - -Sitä ei Jumppanen enää sietänyt. Hän tiesi että porraspuu oli Tuunaisen -kaatama, ja Tuunaista siunasi nyt mustalainen. Joonas lähestyi häntä ja -kerjäsi tupakkaa. - -"Annan minä sinulle tupakat!" murahti jo Jumppanen. Mustalainen -hämmästyi. Jumppanen kiukutteli itseksensä: - -"Se siunaus pitää lähteä Tuunaiselta ja vuotaa Jumppasen porraspuulle!" - -Ja oitis käskikin hän mustalaista: - -"Mene sukkelaan siitä ojan yli takaisin niine rutajoukkoinesi ja tule -toista porraspuuta myöten yli!" - -Toinen ällistyi, mutta Jumppanen sanoi siinä olevan toden edessä: - -"Luuletko sinä minun joutavan mustalaiselle joutavaa leikkiä puhumaan!" - -Mustalainen jo kirosi, mutta Jumppanen vannoi: - -"Vaikka mahani syön, mutta mustalaisen pitää totella!" - -Mustalaisen akka sekaantui asiaan ja syntyi riita. Lapsijoukko huusi ja -kiroili vanhempiensa apuna ja mustalainen oli kova. - -Silloin sieppasi Jumppanen seipään ja ajoi koko joukkueen takaisin, -työnsi oman hirtensä portaaksi ja pakotti joukon palaamaan sitä myöten -uudestaan takaisin. Kiroillen lähti mustalainen pyrkimään kylää kohti, -kiersi Jumppasen mökin aikoen yöpyä Pirhosen mökille, ja Jumppanen -lähti työmaallensa. - -Mutta työstäkään ei nyt tullut mitään. Kun hän oli asiaa miettinyt, -löysi hän yhden ainoan valopilkun. Hän päätteli: - -"On se toki hyvä, jotta se aisapuoli tuomari on jo virkaheittona -ja tämä nykyinen toki on siksi älykäs että ymmärtää tämän -yksinkertaisenkin ihmisen asiaa puolustaa!" - -Mutta kauvan ei sekään ilo jaksanut mieltä virkeänä pitää. Mieleen -johtui taas tilan koko toivottomuus: Vaimo oli vierotettu, Pirhosen -joukko voi lisääntyä. Hän koetti ajatella lepytellä Susoa, miettien: - -"Jos sille heittäytyy oikeaksi vehnäseksi niinkuin oikeana -kosinta-aikana, niin sulaa sen sydän!" - -Mutta silloin muisti hän, että Suso oli koskenut hänen nenänsä -näppylään. Sitä hän ei voinut sietää, vaan vannoi: - -"Ei!... Ei vaikka mikä!... Hän on ruvennut tuomarin akankin kanssa -vetämään yhtä köyttä tästä näppylästä!" - -Sitä ajatellen ryhtyi hän juurittamaan kantoa kuin karhu. - - - - -VIII - - -Mikko Pirhonen keitti huttua päivälliseksensä. Vesi oli ruvennut -kiehumaan, hän tarttui hierimeen, ripotteli toisella kädellään jauhoja -kattilaan ja alkoi hämmentää. Siinä hämmentäessänsä hän kehui: - -"Luuleeko se Liisa, että tämä aikuinen mies kuolee nälkään jauhovakan -edessä, vaikka ei olisi akkoja koko Pirttipohjassa!" - -Hän kohensi tulta. Vesi porisi kattilassa. Hän jatkoi: - -"Tämä minun akka on toki niin hyväluontoinen, että ei sen pahempaa -elämää nostanut! Mutta toista se on Jumppasen akka!" - -Hän hämmensi kattilaa, että vesi pärskyi, ja kehui: - -"Saunaan on pitänyt Jumppasen latmistaa nukkumaan, kun akka hönkäsi... -Toisetkin kylvyt sillä vielä akka kylvetyttää, kunhan saa mies vielä -tämän käräjäasian niskaansa!... Eiköhän se jo ole kystä!" - -Hikisenä nosti hän huttukattilan tulelta, kun Juntunen tuli, ja -nähtyänsä hänet emännöimässä puheli tervehtien: - -"Ka syntyypä se tämä huttu miehelläkin, kun on vaan jauhoja ja vähä -vettä!" - -Pirhosta hieman hävetti ja hän yritti puhua: - -"Eukko tässä on saunassa, niin pyysi tuota huttukattilaa sillä aikaa -hämmentämään, jotta ei pala pohjaan!" - -Juntunen kyllä tiesi asian, mutta tiedusteli toki: - -"Joko se on mones tällä Liisalla?" - -"Kuusihan niitä vasta on yksitellen lukien!" tapaili Pirhonen nolona. -Juntunen siihen jo sanoi: - -"Vaikka olisipa näitä minullakin lämpimiä tässä tuliaisiksi tuoda... Se -Ökö-Antti ryökäle näet kysyy sinulta akkansa kunniaa ja käski kärttää -käräjiin!" - -Pirhonen ei saanut sanaa suustansa. Juntunen jatkoi: - -"Vai jo se Liisa on kuudesti saunassa käynyt, ja nyt on taas niillä -matkoilla!... Ka vieläpä tässä sinunkin mökissä on tilaa... On tässä -tilaa, on." - -Pirhonen oli istahtanut pankolle ja tunsi hikoavansa. Väkisten sai hän -kysytyksi: - -"Kuuluuko sitä muuten mitä?" - -"Ka mitäpäs sitä näin syksyaikana kuuluisi... Se Turusen akka vaan on -saanut pojan ja sille etsivät nyt kummia ympäri kylää... Aikoivat -kärttää tätäkin sinun akkaa." - -"Mhyy!" - -"Niin se Turunen rikastuu ja paisuu siinä konnullaan... Ja sitte tämä -Jumppanenhan se vielä kärttää sinua käräjiin siitä Ökö-Antin akasta!" - -"Voi sun täyteinen", pääsi silloin jo Pirhoselta. Juntunen oli saanut -asiansa suoritetuksi ja ollen jo pois lähdössä ilmotti: - -"Muita sen kummempiapa minulla ei tällä kertaa olekaan." - - * * * * * - -Mikko Pirhonen oli unohtanut huttukattilansa. Sakot ja rangaistukset -pyörivät päässä. - -Hänkin alkoi ajatella mistä kaikki oli johtunut ja saanut alkunsa. -Jumppasen hän nytkin huomasi syylliseksi. - -Mutta Jumppasen hän oli haastattanut käräjiin, eikä sille sen enempää -voinut. - -Hän ehti ajatuksissansa Ökö-Antin haasteeseen. Hän suuttui Ökölle, -mietti millä maksaa, ja se olikin helppo löytää: Pirttipohjan nimismies -Mölsä oli vuosikaudet vainunnut Ökön ja Punkki-Matin viinakeittimöä ja -kauppaa, mutta kun koko Pirttipohja oli niitä suojellut, ei hän ollut -onnistunut saamaan niitä ansaan. - -Nyt Pirhonen päätti lähteä ilmottamaan Mölsälle Ökö-Antin -viinapolttimon paikan ja tekikin sen heti. - -Samana päivänä toimittikin Mölsä tarkastuksen Itkukalliolla. Mutta -Ökö-Antti oli pitänyt jo varansa; oli kätkenyt valmiin viinan -puolikossa saman paaden alle, jonka alta oli kertonut nähneensä pirun -nousevan, ja sitä paatta ei kukaan älynnyt, eikä olisi uskaltanutkaan -kohottaa. Ainoastaan tyhjän rankkikorvon ja tulisijan löysi Mölsä ja -niiden perusteella pani hän Ökö-Antin ja Punkki-Matin syytteeseen -viinan poltosta. - - * * * * * - -Joonas mustalaisen varsinainen tehtävä Pirttipohjan elämässä oli paitsi -hevosvarkautta myös vääränvalan teko. Häntä pidettiinkin erittäin -taitavana tässä ammatissansa. - -Kun nyt Pirhonen palasi nimismies Mölsän luota, sattui hän tiellä -yhteen tämän joukkueen kanssa. Ja kun Mölsäkin, jolle hän oli asiasta -puhunut, oli sanonut tarvittavan todistajia, jos mieli päästä sakoista, -lyöttäytyi hän kohta yhteen joukkoon ja tarjosi Joonakselle tupakkaa, -ihan pyytämättä. Lopputaipaleella hän vielä autteli Joonaksen akkaakin, -ottaen sen julman suuren vaatenyytin selkäänsä, niin että akka sai -rauhassa taluttaa porsastaan. - -Niin saapuivat he Mikon mökille, johon joukko yöpyi. Pirhonen tarttui -heti asiaan, kehui: - -"Sinä, Joonas, sitä et tarvitse välittää siitä sielusi autuudesta!" - -Joonas arvasi heti asian ja sanoi: - -"Ei hyvä isäntä se sielun päälle ota, kun vaan pitää varansa, että ei -tule vääriä valoja se onneton luku, kolmetoista... Ja jo hyvä isäntä on -se luku Joonaksen takana siitä Kuikan asiasta lähtien." - -Pirhoselle se oli ilosanoma. Hän kysyikin jo suoraan: - -"No sittenhän sinä voit todistaa tässäkin Jumppasen ja Ökön-akan -asiassa... niinkuin Jumppasta vastaan?" - -Mustalainen riemastui. Hän oli Tuunaisen mökillä kuullut asian. -Äskeinen porraspuu-meteli oli tuoreessa muistossa. Hän alkoi kiroilla: - -"Kyllä hyvä isäntä!... Se korvennettava näppylänenä! Tiellä vastaan -tuli ja akkaa herjaamaan rupesi!" - -"Vai jo sinun akkaa herjasi!" kiihdytti Pirhonen. - -Mustalaisen akkakin huomasi asiat hyviksi, ja alkoi emännöidä -kerjäämättä, keitti vellit ja antoi miehellensä Pirhosen paidan. -Pirhonen oli sillä välin kertonut asian ja mustalainen lupasi niin -todistaa. Lapset tappelivat kuin kotonansa. Keskimäinen niistä -kampuutti Pirhosella päänsä, ja kun joukko rupesi illallista syömään, -käski akka Pirhosen sillä aikaa syyhyttää porsaan selkää, että eläin -nukkuisi. - - * * * * * - -Seuraavana päivänä oli Jumppanen noussut haudastansa ja taivasteli -aitan takana. Tupaan hän ei enää mennyt muuta kuin välttämättömälle -asialle. Alussa hän kuuli Suson läävässä riitelevän lehmälle siitä kun -se ei poiji jo ennen joulua. Sitten meni Suso tupaan ja alkoi riidellä -lapsille. Jumppanen kuuli selvästi hänen toransa. - -Hän huomasi olevansa ypöyksin kaikkien sortamana. - -Mustalaisen hän oli toki pakottanut häntä siunaamaan, kulkemalla hänen -porraspuunsa yli. - -Silloin pisti hänen päähänsä sama ajatus kuin Pirhosenkin. Hän arveli -että: - -Jos tässä rupeaa tiukka tulemaan, niin vaikkapa tuota Joonasta -kärttäisi vähän kurillansa puhumaan oikeudessa sinne päin... Ei tämä -mustalaisen sielu siitä sen mustemmaksi tule! - -Mutta kun hän vielä viipyi aitan takana, kulki Joonas-mustalaisen -joukkue ohi aitoviertä myöten. Joonas huomasi Jumppasen, ja nyt oli -hänen vuoronsa. Hän vannoi: - -"Hei Jumppanen! Nyt on kanki minun kädessä, ja oksaista porraspuuta -myöten on sinun kulettava, kun Joonas vannoo valan Pirhosen puolesta!" - -Jumppanen älysi jo asian. Alkoi eloinen riita, joka selvitti koko -asian, ja kiroillen ja uhaten poistui mustalaismatkue. - -Mutta huomenna Jumppanen oli löytävinänsä pelastuksen. Pirttipohjan -kuoharia Hilppaa oli usein käytetty epäilyttävissä toimissa kuten -Joonas-mustalaistakin. Nyt kerrottiin sen olevan Pinnasen porsaiden -kimpussa. Hän lähti heti Hilpan puheille ja sai sen taivutetuksi -miettimään asiaa, kun hän lupasi sen päästää tulevan keväisten -porsaittensa joukkoon, sekä lisäksi antaa puolen tervatynnörin hinnan. - - - - -XI - - -Nyt alkoi Pirttipohjassa kehkeytyä riita riidasta, asia asiasta, ja -kohta oli koko väestö noussut itseänsä vastaan. Asiat kehittyivät aivan -luonnollisesti. - -Oli jo tullut talvi. Eräänä päivänä huuhtoi Suso pyykkiä avannolla, kun -Pirhosen Liisan oli tultava samalle asialle. Äänettöminä, vihaisina -huuhtoivat alussa, huljuttivat paitojansa avannossa, että vesi -vaahtosi. Mutta pian teki Liisa viittauksen kuudenteen käskyyn ja Suso -Luikurisen akkaan. - -Siitä pienestä alusta nousi riita ja vähitellen tappelu, ja lopulta -vaimot syytivät kipoillansa avannosta toistensa päälle vettä, minkä -kerkesivät. - -Ja sitä olisi kestänyt ties herra miten kauvan. Mutta silloin sattui -paikalle tulemaan Rönty-Kaisa joukkoinensa, piippu suussa ja vetäen -kahta nuorinta lastansa kelkassa. Hän pysähtyi asettamaan tappelua, -mutta vaimot eivät olleet tietävinänsäkään, vieläpä yltyivät ja -hyökkäsivät itse Kaisan kimppuun, ja nyt syntyi yleinen tappelu. Kaisan -nuorimmat lapset parkuivat pelosta, mutta vanhimmat luonnollisesti -toimivat äitinsä apuna, mättäen vettä Suson ja Liisan selkään ja -silmille. Tappelun ylimmillään ollessa ajoi paikalle Pirttipohjan -rytkyläinen Heikki Nissinen eli Pata-Heikki. Hän ajaa körötteli seisten -ränstyneen reslansa sevällä. Oitis sekaantui hän asiaan sanoilla: - -"Prtuu!... Tappelevatko ne nämä akat?" - -Hän pani nyt tupakan ja katseli rauhallisesti meteliä. Kun se alkoi -hiljetä, ryhtyi hän sovittelemaan kysyen: - -"Eikö se vaikka tämä Jumppasen akka osta näitä saviastioita?" - -Vastausta ei tullut. Rytkyläinen hieroi kauppaa edelleen, kehuen: - -"Nyt olisikin ihan vereksiä kissan kuppeja ja vellivateja." - -Kun riita ei hellittynyt, laskeutui Nissinen reslansa sevältä jäälle, -otti läjästä Suson märän paidan, levitti sen koholla pitäen ja neuvoi: - -"Tämä onkin jo näkyy reikiä ja paikkoja täynnä... jo joutaa -rytkyläiselle!" - -Akat riitelivät, mutta hän arvioi paitaa ja teki jo tarjouksenkin: - -"Kissan kupin siitä voi antaa ja savikukon harjakkaiseksi." - -Suso raivostui Nissiselle, joka oli hänen paitansa heikkoudet -paljastanut, viskasi vettä Nissisen niskaan, haukkuen häntä, ja repäsi -pois paitansa. - -Rytkyläinen suuttui, uhkasi ruoskalla ja huusi: - -"Tuolla minä voitelen teitä ympäri korvia joka ainoaa, että korvat -tälliä laulavat!" - -Se lopetti akkojen sodan. Yhdessä nousivat he ruoska kädessä lähestyvää -yhteistä vihollista vastaan, kipat vettä täynnä, eikä Nissisen lopulta -auttanut muu kuin hypätä reslansa sevälle, piiskata koniansa ja ajaa -möskyten rantametsään. Rönty-Kaisakin oli likomärkä. - -Tappelussa oli hän vielä pudottanut piipun varren avantoon. Se häntä -eniten kuohutti. Kun hän oli jo rantatöyräässä kelkkaansa ylös -nyhtämässä, uhkasi hän: - -"Kaisan sarvilla niillä vaan ei enää kupata Jumppasen ja Pirhosen -selkiä, ei vaikka niiden veressä itse paholainen uisi!" - - * * * * * - -Turusen akka oli todellakin saanut esikoispojan, jota oli kauvan -halunnut. Jo naimisiin mennessä oli hänelle siitä povannut Kirppu-Matin -akka ja ennustanut odotetusta lapsesta tulevan niin julman työmiehen, -että se raataa kaikki Turusen maat pelloiksi ja auttaa muitakin -pirttipohjalaisia. Siksi olikin Turunen sanonut: - -"Kun siitä kerran tulee niin julma pellon muokkaaja, niin sille pitää -panna nimeksi ihan Pellervo." - -Eukkokin oli siihen mielellään suostunut, sillä hän Turusta ei yleensä -uskaltanut vastustaa. Ja nyt olivat ristiäiset. Jo ennen syntymistä oli -ajateltu kummiksi Pirhosen ja Jumppasen pariskuntaa. - -Kun nyt ei kumpasellekaan ollut edeltäpäin annettu tuosta valinnasta -tietoa, olivatkin molemmat joukot saapuneet, luullen että toista ei -siellä ole. Turusen tupa oli vieraita täynnä. Pappi oli suorittanut -etutoimituksen: ottanut ryypyn ja juonut kahvit, ja kysyi jo -varovaisuuden vuoksi ovensuussa istuvaa isäntä Moilasta tarkottaen: - -"Montako lypsävää tällä Heikki Moilasella tänä vuotena on?" - -Kaikkien silmävalkuaiset välähtivät Moilaseen. Tämä punastui ja -kumartui ottamaan rikkaa lattialta, että ei joutuisi katsahtamaan papin -silmiin. Kun vastausta ei kuulunut, lopetti Turunen hiljaisuuden -vastaten: - -"Ainoastaan kuusihan tällä Heikki Moilasella on sitä lypsykarjaa... -paitsi sitte hiehot ja vasikat!" - -Pappi nyt jo nuuskasi ja ryki, niin että Moilaselle tuli paha olla. Hän -kohosi verkalleen pystyyn ja vetäytyen ovesta ulos murisi: - -"Hevosen selästäkin on tainnut loimi pudota... pitää lähteä tästä -korjaamaan." - -Syntyi äänettömyys. Ihmiset katsoivat Moilasen emäntää. Silloin -lukkari, joka oli Moilaselle velkaa viinapullon hinnan, aikoi maksaa -sen hyvällä teollansa. Kahvia teevadista hörppien hän selitti: - -"Se on tämän Moilasen kuudes lehmä ollut puolet aikoja mahona... Siitä -se johtui että kirkkoherralle tuli voita yhtä naulaa vähemmän!" - -Nyt päästiin varsinaiseen kasteeseen. Pappikin oli paikoillansa, äiti -toi lapsen ja pappi kysyi: - -"Entäs ne kummit?... Kirkkolain mukaan pitää olla risti-isät ja äidit, -jotka holhoovat ja vartioivat uutta seurakunnan jäsentä." - -Turusen eukko katsahti mieheensä. Tämä selitti: - -"Eipä tässä ole sen erikoisempia kummeja kuin ensiksi tämä Jumppasen -emäntä... Tule tänne Suso!" - -Suso ilostui, kun luuli päässeensä hän kummiksi, eikä Pirhosen Liisa. -Nopeasti kiepahti hän paikallensa. Turunen jatkoi: - -"Ja sitte tämä Pirhosen eukko toiseksi naiskummiksi... Ja eikö tuo se -jo välttäne tämän vaimoväen vuitiksi, niin jotta jää tälle -miesväellekin tilaisuutta tähän pyhään kasteeseen... Tule Pirhosen -Liisa tähän Suson viereen seistä tojottamaan!" - -Mutta Liisa ei ollut kuulevinansakaan, vaan muikisteli häjysti suutaan. -Suso alkoi jo rykiä ilkeästi. Turunen jatkoi: - -"Ja vaikka sitte tämä Jumppanen olisi toisena mieskummina!" - -Jumppanen sylkäsi. Turusen eukko työnsi lapsen puoliväkisin Suson -syliin. Ukko Turunen hikosi isän pyhissä tehtävissä ja väänsi edelleen: - -"Ja sitte tämä Mikko Pirhonen, niin siinä sitä jo riittääkin tämän -lapsen osaksi sitä tavaraa..." - -Hän pyyhki hien otsaltansa. - -Pirhonen oli alkanut väen taitse luikkia lähemmä ovea, ja jo haparoi -Jumppanenkin lakkia takaraivolta lähemmä otsapuolta. Syntyi odotus. -Turunen kehotti: - -"Ka eipä tässä sen pitempiä pyyntöjä olekaan... Niin jotta ala sinäkin -Liisa jo vetäidä tähän Suson rinnalle!" - -Lapsi alkoi jo itkeä, mutta ei kukaan vaan liikahda. Pappi ryki. -Turusen eukko supatti nyt Liisan korvaan, mutta tämä jo sähähti päätään -kiekauttaen: - -"En minä vaan Jumppasen akan kanssa mene itseäni häpäisemään!" - -Syntyi neuvottomuus. Pappikin jo älysi asian. Hikisenä jatkoi Turunen, -nähtyään Pirhosen olevan arveluttavan likellä ovea: - -"Eipä tässä sinullakaan Pirhonen ole erikoisempia kiireitä..." - -Tämä sytytti piippuansa ja muljautti sitä tehdessään Jumppaseen. -Turunen, jota painoivat isän huolet, jatkoi: - -"Ja varsinkin tämä Jumppanen on sopiva mies tähän toimitukseen!" - -Mutta ei kuulu hisahdustakaan. Nyt yritti jo pappi auttaa asiaa, -selittäen: - -"Minä eritoten vetoan tämän Jumppasen tunnettuun ristillisyyteen ja -pitkämielisyyteen ja kehotan häntä astumaan tänne paikallensa." - -Niiden sanojen aikana onnistui Pirhonen luikahtamaan ulos ovesta. Lapsi -parkui jo täyttä kurkkua. Uudestaan kehotti pappi Jumppasta, mutta tämä -pelastui nyt huomauttamalla: - -"Eipä tuota ole enää Pirhostakaan... Niin jotta ei sitä uskalla ottaa -yksin omalle vastuullensa niin ronkelista asiaa." - -Nyt vasta huomattiin Pirhosen livahtaneen tiehensä. - -Turusen eukko hätäytyi, sekautui ja veti Liisan kädestä pitäen Suson -viereen rukoillen sekavana: - -"Tulisit nyt Liisa tuohon vaikka sen verran, jotta saisi tuon lapsen -kastetuksi." Mutta Suso siitä suuttui, työnsi lapsen väkisin takasin -äidille, ja siitä syntyi papin takia hyvin hillitty naisten riita. Sen -kestäessä työntyi Jumppanen ulos. - -Lapsi jäi sillä kerralla kastamatta. - - * * * * * - -Hiljaksensa ajeli Pirhonen mökillensä. Laiha ruuna aivan torkkui, sillä -ajaja oli vaipunut reslapahaseensa ajatuksiin. - -Mutta äkkiä hän heräsi niistä, kun ruuna pysähtyi kokonansa ja rupesi -turvallansa hieromaan vuohostansa. Pirhonen nousi seisallensa reslan -sevälle, alkoi piiskata kaakkiansa ja noitui: - -"Tässäkö sinulla on kestikievari keskellä tietä... Häh!" - -Ruuna nelistää könttyytti minkä raskaista jaloista lähti. Resla -reuhkasi ja Pirhonen oli kaatua. Siitä hän suuttui, kiskasi ruunaa -ohjaksista ja huusi: - -"Prtuu, pakana! Minnekä siinä nelistät!" - -Ruuna pysähtyi aivan töksähtämällä. Pirhonen lensi nenällensä reen -sevän yli ja kiukuitsi ylös kompuroidessansa: - -"Osasitpas vaivattu seisattua, kun minä riuhtasin ohjaksista!" - -Hän kopisti tierat ruunan jaloista, pani tupakan, lauhtui hieman ja -lähti hiljaksensa ajaa kytyyttämään. - -Matkaselän mäkeä alas ajaessansa huomasi hän kuohari Hilpan astuvan -vastaan salvuremelit olalla. Tämä Hilppa oli tietysti Pirttipohjan -omaperäisen kansallisen yhteiskuntaelämän tärkeimpiä, huomatuimpia -toimi- ja virkamiehiä. - -Mutta Pirhonen oli saanut kuulla, että Hilppa on asettunut -Jumppasen puolelle ja että Jumppanen on kehunut sen tulevan hänen -vierasmieheksensä. - -Nyt päätti hän kostaa. Hän nousi reslan sevälle polvillensa, ja ryhtyi -piiskaamaan ruunaansa. Ruuna nelistää kääkkäsi ja niin viiletti hän -mäkeä alas. Hilppa väisti tiepuoleen. - -Mutta kohdalle päästessä nykäsikin Pirhonen ruunaa tiepuoleen, niin -että Hilppa oli jäädä jalkoihin. Tämä sieppasi salvuremelit olaltansa, -ennätti niillä vetäistä Pirhosta korville ja sanoi: - -"A tuosta mie siulle annan, kun riähkä piälle laskettelet... vielä -ilkosen tahalla ajat!" - -"Prtuu!" huusi Pirhonen, hyppäsi ruoska kädessä reslasta, hyökkäsi -Hilpan kimppuun ja löi häntä korville. Toinen maksoi samalla mitalla, -ja nyt alkoi tappelu. Kotvasen siinä toinen toistaan hutkittuansa -joutuivat he varsinaiseen käsirysyyn, joten kehittyi hiljainen tappelun -puhina. Kun sitä oli kylliksi kestänyt, erosivat he äänettöminä ja -puistelivat lumen housuistansa. Pirhonen hyppäsi reslaansa ja ärjäsi -ruunallensa, alkaen resloinensa reuhkasta mökillensä. - -Paikalle laskea viiletti nyt alamäkeä myöten suksilla epäilyttävän -näköinen mies. Hänkin kuului Pirttipohjan omintakeiseen elämään, sillä -hän oli ammatiltansa hevosrosvo. Toisten edestä käräjissä vastaaminen -ja linnassa niiden rikoksista istuminen oli hänellä ainoastaan -sivutoimena. - -Hän pysähtyi ja alkoi puhelun, kehuen sen lopussa vankilan ruokaa -hyväksi, mutta valitti samalla: - -"Ainoastaan se siisteys tahtoo siellä tappaa, kun siitä puhtaanapidosta -koituu niin päättömän paljo sitä työtä." - -Siksi olikin hän päättänyt luopua entisistä toimistansa ja ilmotti: - -"Täällä Pirttipohjassa ei ole vielä tuota vakituista miesnoitaa ja -siitä on puute, niin arvelin sitä tointa ruveta harjottamaan. Pirtua -voi myydä siinä ohella ja ainahan sitä silläkin muutaman pennin tienaa. -Ei nämä nykyiset hevosvarkaudetkaan ole enää kehuttavia!" - -Näin oli hän selvittänyt asiansa, ja he erosivat. Hilppa lähti -taivaltamaan edellensä. Mutta myöhemmin huomasi Pirhonen tehneensä -tahtomattaan palveluksen Jumppaselle ärsyttämällä sen vieraan miehen. -Ja hän mietti keinoa millä hänestä selviytyä. - -Tilaisuus tarjoutuikin. Kohta sen jälkeen sattui näet Kososen sika -sairastumaan nälkään, eikä taudin laadusta saatu selvää. Kosonen itse -lähti hakemaan sille apua kylältä ja osui poikkeamaan Pirhosen mökkiin. -Pirhonen itse oli juuri Hilppaa ajattelemassa ja oli sen johdosta niin -synkkä, että ei huomannut kuulumisia kysyä. Siksipä täytyikin Kososen -hetken istuttuansa itse alottaa: - -"Eipä tässä mitä kuulukaan, paitsi että se Hilpan viime kesänä -tohtoroima sika rupesi potemaan, eikä saa selvää mikä siinä on... -Vinkuu vaan ja laihtuu, eikä ota parantuaksensa!" Hän niisti välillä -nenänsä ja jatkoi valitusta: - -"Vaikka on tuossakin ruuan antamisessa oltu niin varova, jotta ei vaan -pääsisi turpoamaan!" - -Pirhonen mietti asiaa. Sillä aikaa lisäsi taas Kosonen: - -"Niin arvelin käyttää Pirttipohjan uutta miesnoitaa... Se on tämä -Hölö-Heikki oppinut linnassa ne velhon konstit... Lemmenkin kuuluu -saavan nousemaan... niin eikö tuo silloin jo sikaan tehonne!" - -Sitte syntyi äänettömyys. Jo tiedusteli Pirhonen: - -"Vai se se Hilppa sitä teidän sikaa käsitteli!" - -"Sehän se... Hilppa... Ja syöttämään neuvoi lopuksi!" - -"Vai syöttämään!... Aikoikohan tuo turvotuttaa sian mahan!" yritti -Pirhonen, kun ei kiireessä ehtinyt muuta epäluulon aihetta löytää. - -"Ka mene hänet tiedä!" synkkeni Kosonen ja kotvan mentyä huomautti -Pirhonen mietteissänsä: - -"Se ei tämä köyhän sian maha kestä liiallista kyllyyttä... halkeamatta -tarkotan!" - -Sinä päivänä ei päästy sen pitemmälle, sillä Kososella oli kiire. -Seuraavana päivänä Pirhonen jo keksikin oikeamman syyn, satuttautui -poikkeamaan Kososen mökkiin ja ihmetteli muut asiat puhuttuansa: - -"Vai Hilppa se käsitteli sen teidänkin sian!... Suuri taikamieshän se -on se Hilppa!" - -Siitä alkoi keskustelu. Pirhonen läheni asiaansa, sanoen: - -"Arvasihan sen, jotta sairaus siitä tulee ja panee sian vinkumaan... Se -aina lopussa lukee luvut sian korvaan." - -Nyt alkoi itää epäluulo. Seuraavana päivänä jo tiesi Pirhonen kertoa -Tuunaiselle: - -"On se se Hilppakin aika kuohari! Pahan hengen on loihtinut siihenkin -Kososen sikaan!" - -Ryhdyttiin asiaa tutkimaan ja sen lopussa jo päivitteli Tuunainen: - -"Se ei olekaan tätä oikeaa ristikansaa koko mies... Mitä lienee Viron -uskoa pakana... Viron... Viron uskoa on koko kuohari!" - -Ja jo hoksasi Tuunaisen akkakin: - -"Ilmankos ne Pirttipohjan siat vinkuvatkin tuota nälkäänsäkin -alituiseen ja ovat niin laihoja, vaikka niille syöttäisi koko maailman -kakarat ja muut suurukset!" - -Nyt sattui vielä Kososen sika synnyttämään ja söi nälissään -puolet porsaita. Hölö-Heikki ei kyennyt auttamaan ja selitti -puolustukseksensa: - -"Se ei tämä lapin taika auta Viron taikaa vastaan, ennen kun vasta -kolmantena vuotena!... Tämä Hilppa on vaarallinen mies varsinkin noille -sioille." - -Varmistuttiin siinä uskossa, että Hilppa istuttaa sikoihin pahan -hengen, puhaltamalla sian korvaan. Yksinpä Jumppanenkin uskoi sen -hiljaisuudessa, vaikka tosin karvaalla mielellä. - -Eräänä päivänä vangittiin Hilppa irtolaisuudesta ja lähetettiin ensin -erääsen vieraasen kylään. Siellä kävi kumminkin ilmi, että Hilppa onkin -pirttipohjalaisia. Hän viipyi kuitenkin ruununkyytimatkoilla yli -käräjäajan, joten Jumppaselle ei ollut hänestä oikeudessa hyötyä. - - - - -XII - - -Oli jo sydäntalvi. Karhun tappo oli tyyten unohtunut. Koko Pirttipohja -oli ikäänkuin sairas. Käräjien tuloa odotettiin pelolla joka talossa. -Ja taas ilmestyi uusia kärajäaiheita. - -Kerran siinä asioita miettiessänsä ja kun elämä oli synkkää ja -yksinäistä, ja kaikki se näytti johtuvan Jumppasesta, muisti Pirhonen -Jumppasen kostaneen tuomarin herrasväelle keksimällä tuomarille -haukkumanimen. Hän muisti miten paljo tuomari oli saanut siitä kärsiä -naurua ja ivaa. Hän otti varteen Jumppasen antaman esimerkin ja kahden -viikon ankaralla työllä oli hän keksinyt Jumppaselle sopivan -haukkumanimen. Tämä sai siitä tiedon, ja sai kuluttaa puoli kuukautta -ennen kun keksi Pirhoselle sattuvan haukkumanimen vastalahjaksi. Se -kiristi välit entistä huonommiksi ja viimein täytyi molempien haastaa -toisensa oikeuteen tästä uudesta asiasta. - -Mutta talven ankarat voimat raastoivat väsymättä. Paksut lumipilvet -pimittivät taivasta ja väliin pimitti kylmä sumu kaiken. Korpit -taistelivat koirien kanssa vasikan ja kissan raadoista. Susia oli nähty -jo talojen läheisyydessä. Lunta oli vähä. Maa oli syvälle routautunut. -Mutasuotkin olivat niin roudan syömät, että mudan vetäjä ei päässyt -sulaan mutaan asti koskaan. Haudan kaivaja oli ainoa joka oli sinä -talvena nähnyt sulaa maata. Väkisinkin synkkenivät ihmisten mielet. - -Kaikista synkin oli Olli Jumppanen. Yksin eli hän, yksin raatoi kuin -karhu. Eräänä päivänä hän taas väänsi tervasmaallansa, ja kun oli -väsynyt, istahti ja rupesi tapansa mukaan nureksimaan. Hän järkeili: - -"Niin minä nyt elän kuin karhu. Yöt nukun saunakuopassa yksin kuin -karjusika ja päivät saa täällä myllertää!" - -Kotvan mietittyänsä hän heltyi: - -"Ja tuo Pirttipohjan ihana talvi vaan siinä silmien edessä paistattaa -päivää ja nytkin sillä on semmoiset pakkasen helyt, jotta jos olisi -Jumppasen elämä ja mieli ennallansa, ja jos minulla olisi häntä takana -ja harja niskassa, niin häntää huiskauttaisi ja harjaansa heilauttaisi -taas Jumppanen sille ihanuudelle." - -Hän alkoi päivä päivältä miettiä miten pääsisi sovintoon joukkonsa -kanssa. Mutta siinä nousi vaikeus. Suso oli äkäinen ja hänenkään -sisunsa ei antanut puhua ja lepytellä, varsinkin sen näppylän takia. -Sadasti oli hän jo yrittänyt, mutta aina nousi luonto vastaan, ja -kärsimys lisääntyi. - -Eräänä päivänä mietti hän taas sitä sovinnon hieromista. Hän jo -ajatteli miten sopia koko maailman kanssa ja järkeili: - -"Mikähän siellä sisussa on, kun se ei anna alottaa vaikka miten -haluaisi?" - -Viisi päivää aprikoituaan hoksasi hän sen ihan sattumalta. Hän -päätteli, että se on se kadotuksen vanha isäntä päässyt sinne -livahtamaan. Mietittyään asiaa kauvan aikaa uskoi hän lopulta: - -"Se pujahti sinne siellä Itkukalliolla siinä Ökön viinassa... Se näet -oli sen itsensä sarvipään pesässä keitettyä viinaa... ja se Ököhän -olikin jo unessakin nähnyt sen nousevan kiven aita!" - -Hän tutki Ökön unen moneen kertaan ja päätti: - -"Vaikka se oli antavinaan Ökön potkaista hänet alas kalliolta, niin se -olikin vaan sillä kavaluutta, jotta ei älyttäisi, että hän kätkeysikin -viinaan!" - -Moinen kavaluus häntä jo suututti. Hän moitti: - -"Kun silläkin olisi rehellinen peli, jotta tulisi suoraan taloon kuin -renkiä pestaamaan, niin sittepähän olisi kunkin oma asia suostua, ja -silloin tämä tuhma pirttipohjalainenkin ymmärtäisi tuon asian, mutta -tämä kulkee kiertoteitä... ui ryökäle viinassakin niljakkana luikurina -kuin matikka!" - -Kokonaisen viikon mietti hän nyt miten saada paholainen pois sisusta -ajetuksi. Sattuma johti mieleen pelastuksen keinon: Hän muisti -lautamies Juntusen puheet kuppuutuksesta. Valoa pilkahti sieluun. -Päätös oli valmis. Hän valitsi läjästä kaikista tervaisimmat puut -saunapuiksi ja laittoi niistä takan. Itseksensä hän laski -puolitosissaan: - -"Kun se Rönty-Kaisa kuppaa pois sen pahan veren, niin nälkäkinhän sille -pahuukselle tulee; lähtee se pois sisusta ja jättää ihmisen rauhaan!" - -Hän nosti tervatakan selkäänsä ja lähti kotiin kesken päivän. Keskellä -päivää lämmitti hän saunan ja lähetti vanhimman pojan hakemaan -Rönty-Kaisaa kuppariksi. Rauhottuneena odotti hän itse sen tuloa ja jo -vitkasi joskus Susoon, joka riiteli lapsille. - -Viimein palasi poika ja Jumppanen jo kiirehti kysymään, joko se tuli. - -"Ei se sano tulevansa enää milloinkaan, kun äiti on viskannut jäistä -vettä sen niskaan", selitti poika. - -Jumppanen puhalsi savun suupielestänsä ja vaipui ajatuksiinsa. - -Vasta ensi viikolla sai hän kuulia lähemmin kerrottavan Suson ja Kaisan -kahakasta avannolla. - - * * * * * - -Talvi oli kevääseen kallistumassa. Entistä surullisempaa oli elämä ja -entistä synkemmät Pirttipohjan olot. Käräjät lähestyivät, eikä tietty -miten niissä kellekin kävisi. Oli jo käräjien edelliset niin sanotut -painostusviikot. - -Toivottomana oli Jumppanen taistellut ja koettanut masentaa sisussa -asuvaa henkeä. Viina ja Itkukallion asukas pyörivät alati mielessä. Hän -oli oikeastaan sairas. Hän kuvitteli mielessään, että kun hän saa -viinan vallan kukistetuksi Pirttipohjasta, niin hän juurittaa -tervaksiksi kaikki Itkukallion puut ja laittaa niistä tervahaudan, niin -että ei siellä enää ole näreen taintakaan, jonka juurella kykenisi -viinaa keittämään. - -Mutta mieleen muistui, että voihan sitä muualla keittää. Siihenkin hän -mietti keinon, päätti: - -"Sitte minä hakkuutan kaikki Pirttipohjan metsät, että ei jää kuin -paljas multa... Ja kaikki se rönty samaan tervahautaan!" - -Sitä miettiessä hän riemuitsi: - -"Siitä se syntyy kokko! Se kun palaa ja porottaa haudan pohjaa!... ja -kyllä siitä haudasta kun tuota tervaa tulla jötköttää, niin sitä tulee -yhtenä suurena jokena, jossa laivat vaan seilaavat ja valaskalat -uivat!" - -Mutta hän tuli ajatelleeksi, mistä saisi tynnyreitä niin paljon, että -se tervan paljous saataisi korjuusen. Kauvan punnittuansa hän vihdoin -päätti: - -"Eihän siihen riitä koko maailman puolikot! Tuo Vahvajärvi kuivataan ja -se lasketaan tervaa täyteen... Ja silloin se alkaa se Pirttipohjan -rikkaus rehentyä ja kukoistaa." - -Hän unohti jo käräjätkin, kun innostelihe: - -"Järvi on tervaa täynnä ja sitä myydään mikä ennätetään, ja on sitä -silloin Pirttipohjassa leipää!... Se rikkauden sanoma leviää ympäri -ristityn maailman ja silloin kokoontuu Pirttipohjaan koko maailman -ihanuus: kerjäläisiä alkaa tulvata avun pyyntöön ja harjulaista ja -rytkyläistä kaupan tekoon ja mustalaista hevosia vaihtamaan, jotta sitä -pitää tulla tien täydeltä ihan yhtenä jonona!... Minä silloin vaan -istua jöhötän rikkaana isäntänä ja kuppuutan joka lauvantai ja ajan -oriilla pyhänä kirkossa. Ja kerjäläisille minä käsken renkien ja -piikojen leikata semmoista leivän kimpaletta ja voimurikkaa kuin ne -ilkeävät ottaa." - -Se huumasi ihan. Hän lupasi enemmän: - -"Ja rakennutan niin suuren saunan että toista päätä saa lämmittää sillä -aikaa kun toisessa kylvetään, ja siellä saa joka ikinen kerjäläinen -kylpeä ja maata pehkuilla! ja kuppariakkaa pitää olla että vilisee ja -sarvisäkit vaan helisevät!... Ja lapsille ostetaan rytkyläiseltä -savikukkoja, jotta yksi piipitys vaan pitää taloista kuulua... Vie -pakana sitä Pirttipohjan rikkautta silloin!" - -Hän nousi, teki riemuisan liikkeen ja vannoi: - -"Ja silloin sen pitää Suson mielen sulaa ja olla kuin parasta -voinsulaa... Ja silloin se pitää Pirttipohjan maassa alkaa semmoinen -ijankaikkinen sovinto ja rauha, jotta rukoilemallakaan ei saisi -akkaansa riitelemään, eikä mies suuttuisi vaikka sitä vetäseisi -pärehalolla päähän!" - -Nyt hän oli tyytyväinen pitkästä ajasta. Tulevaisuuden unelmain -huumaamana oli hän nyt valmis koettamaan viime keinoakin, että -Pirttipohja pelastuisi hänelle eikä hän sortuisi käräjissä. Hän tuli -ajatelleeksi poppamiehen luo menoa. - - * * * * * - -Niinä aikoina, joista tässä kirjassa on puhe, oli Pirttipohjassa, kuten -olemme huomanneet, jo täydellisesti kehittynyt yhteiskunta kaikkine -vikoinensa ja hyvine puolinensa. Kaikki kansallisen elämän ilmiöt -olivat jo muodostuneet ja kehittyivät alkutuoreutensa voimalla. Kerta -olikin Jumppanen Pirttipohjaansa ylistäessä tapansa mukaan sattunut -sotkeutumaan, niin että kieli sotki selvän ajatuksen ja hän tuli -sanoneeksi: - -"Me olemme yleensä jo niin täydelliset tässä elämän rustauksessa, että -meillä on yksinpä tuokin täydellisyyden ihan täydellinen puute." - -Pirttipohjan poppamiehistä oli Ruta-Leena kuuluisin. Hänen äitinsä oli -aikoinaan nostanut lemmen sekä Jumppaseen että Pirhoseen. Hän oli nyt -jo vanha ämmä, ja asui yksinänsä pikku tupapahasessansa, tien varrella -vähän loitommalla taloista, metsän keskellä. Useimmat avioliitot saivat -vieläkin alkunsa hänestä. Hänen luonansa kävivät myös varakkaammat, -nautinnon ja mukavuuden haluiset isäntämiehet kaapututtamassa päätänsä. -Tämä pään kaaputtaminen se oli Pirttipohjan suosituin kansallinen huvi. - -Eräänä päivänä taivasteli Jumppanen hänen töllinsä edessä ja aprikoi: - -"Auttaisikohan tuo näin ikämiehelle vielä, jos yrittäisi sitä keinoa -uudestaan?" - -Itsestänsä hän oli oikeastaan varma, mutta epäili: - -"Tai oikeastaan minun piti ajatella, jotta tehohteisikohan tuo Susoon -vielä... vaikka se tämä kieli taas sotki oikean ajatuksen." - -Niin työntyi hän tölliin. Onnettomuudeksi sattui siellä olemaan -syrjäisiä. Laiskan mötkäleen näköinen talon isäntä Iisso Tuomainen oli -tullut kaapututtamaan päätänsä ja lojui nyt penkillä pää Leenan -sylissä. Jumppanen istahti pankolle. Ruta-Leena raaputti Iisson päätä -ja lauleli: - - "Pikkuinen sittapörönen - pörisee oveni edessä. - Pörisee pikkuinen lintu; - pörisee, lentelee." - -Hän jakasi hiukset ja raaputti ruoppaveitsellä Tuomaisen päätä jatkaen -puoli-laulaen, hyräillen: - -"Si-iiltuvaa siinä on tuossa päässä... si-iiltuvaa siinä on sekä -saiva-aarta!" - -Pitkänä pötkynä uinaili Iisso. Hiljaa! kysyi hän, kun kuuli -nisahduksen: - -"Taasko sieltä löytyi?" - -"Löytää se Leena elävät... Löytää se Le-eena", luiritteli taas -Ruta-Leena. - -Ei koskaan ennen ollut Jumppanen kaivannut avio-onnea niin kuin nyt. -Hän näet muisti miten hellästi Susokin oli aikoinaan hänen päätänsä -kaaputellut. Valmis oli hän jo turvautumaan Leenankin apuun ja mietti -miten saada Iisso kuuntelemasta pois. - -Rehellistä keinoa hän ei keksinyt. Viimein turvautui hän viekkauteen, -huomauttaen: - -"Niin se minunkin sauna paloi, jotta en osannut arvellakaan!" - -Toinen ei liikahdakaan, vaikka tajusi asian. Nyt jo lisäsi Jumppanen: - -"Ja niinpä se on tämän sinunkin saunasi laita!" - -Iisso Tuomainen alkoi miettiä ja kysyi kotvan kuluttua veltosti: - -"Onko se syttynyt tuleen... minun sauna?" - -"Ka mitäpäs tuossa nyt järkiään säikähtää!... Ennättäähän sitä sittekin -kun oma väki tuo sanan!" myönsi Jumppanen kaksimielisesti, -valehtelemista karttaen. Hetkisen kuluttua vääntäytyikin Tuomainen -istumaan ja sanoi: - -"Kyllä se on herkkua tuo pään ruoputus! Kuka hänet lie keksinytkin." - -Hän pani tupakan, selittäen sitä tehdessään: - -"Pitää tästä sitte lähteä sitä saunan paloa sammuttamaan..." - -Hän työntyi jo ulos, kun kysyi Jumppaselta: - -"Päätä ruopututtamaanko sinä tulit?" - -"Päätä." - -Kotvasen sai Jumppanen jauhaa asiaansa, mutta selvisi viimein. Hän -valitti: - -"Se tämän ikämiehen lempi jo on niin piintynyttä, jotta se ottaa ihan -lapaluille!" - -Ruta-Leena kyhnehti hiljaksensa, kun ei olisi mitään kuullutkaan. -Ikäänkuin yksikseen vaan luritteli hiljaa, pankkoa pyyhkiä kyhnyttäen: - -"Ottaa se lempi lapaluille... lapaluille se lempi ottaa... Hoh-hoi, -tätä vanhan elämän kytystystä!" - -"Niin jotta jos Leena uskoisi sen vielä näin vanhan puoleiseen akkaan, -kuin Susoon, tehohtevan niin jos vielä sillä voimalla yrittäisi", pyysi -Jumppanen. Kotvan kytysteli Leena, mutta laskeutui sitte karsinaan, ja -loihti siellä aikansa laulaa hyräillen. Sitten loihtimisen loputtua -antoi hän Jumppaselle pienen lankapalan ja neuvoi: - -"Leikkaa karvoja kissan hännästä, vuonnan saparosta. Leikkaa tilkku -paidastasi. Ota hevosen jouhea, ja sido ne kaikki tällä langalla yhteen -ja pistä tukko salaa Suson kengän kärkeen. Kolmen päivän perästä se jo -auttaa!" - -Jumppanen huokasi helpotuksesta. Hän palkkasi vielä Ruta-Leenan -kuleksimaan taloissa Hölö-Heikin jälillä, mutta päinvastaisilla -asioilla kuin se. - -Tarkasti täytti hän ohjeet ja odotti levollisesti kuopassansa. Mutta -hän oli tehnyt liika suuren tukun. Kun Suso yritti panna kenkiä -jalkaansa, puhui hän: - -"Mitähän siellä on tuo toinen kengän kärki täynnä?" - -Hän tutki asian, tarkasti kissan hännän, ja oitis älysi hän. Kiireesti -lähti hän vesipytyn kanssa kuopalle, paiskasi veden Jumppasen niskaan -ja sanoi: - -"Tuosta saat! Vai vielä sinä kissan hännät keritset, pahan hengen -syöttiläs!" - -Sen paremmin ei ollut Pirhosta auttanut Hölö-Heikin apu. Mutta molemmat -poppamiehet, Hölö-Heikki ja Ruta-Leena, tekivät toki kylällä ahkeraa -työtänsä. - - - - -VIII - - -Oikeuslaitos oli -- kuten yleensä kehuttiin -- Pirttipohjan -yhteiskunnallisen elämän kehittyneimpiä haaroja. Lukuisat käräjajutut -näet antoivat lakimiehille tilaisuutta harjaantua ammatissansa. Ei -ihme, jos oikeuden käyttö kehittyi tässä mehevässä, otollisessa -maaperässä niin täydelliseksi, että jo Jumppasen mukaan sanottiin -oikeudessa ja käräjöimisessä olevan koko Pirttipohjan turvan ja -kunnian. - -Tänä vuotena olivat kevätkäräjät myöhästyneet niin että maat jo olivat -sulat, kun ne alkoivat. - -Mutta nyt oli ensimäinen käräjäpäivä. Joka talossa oli sen päivän -aamuna vankasti riidelty ja kovasti syöty ja koko Pirttipohja oli nyt -jalkeilla, sillä ei ollut taloa joka ei olisi jo asiaan sotkeutunut. - -Jo käräjien edellisenä päivänä oli Jumppasta kohdannut kova onni. Uusi -tuomari oli joutunut pois viralta ja sijaan tullut entinen, johon -Pirttipohja oli alkanut vähä epäillen katsella. Usein oli valitettu: - -"Se on liika kova tuota tapojen siisteyttä vaatimaan." - -Tällä tuomarilla puolestansa oli oikeastaan vanhaa vihaa -pirttipohjalaisia, varsinkin Jumppasta kohtaan. Toiset niistä olivat -tehneet hänelle ainoastaan kaikenlaista pientä koiruutta eivätkä olleet -viime aikoina kunnolla väistäneet tiepuoleen, kun hän vastaan ajoi, -mutta Jumppasesta hän taas muisti että se oli jo poikana ollessaan -keksinyt hänelle ilkeän haukkumaniinen, sittemmin käynyt hänen -naurismaassaan ja erään kerran -- kuten jo kerrottiin -- vastaan -tullessa ajanut reet yhteen, niin että hänen reestään katkesi se aisa -jossa aisakello oli, ja hänen oli täytynyt ajaa loppumatka yhdellä -aisalla, jolloin Pirttipohjan väki oli alkanut hänelle nauraa. Ei ihme, -jos hän nyt tutki asiaa aivan perin pohjin ja tunnollisesti, että vaan -ei syyllinen jäisi rankaisematta. - -Mutta asia ei tahtonut selvitä. Viisi päivää oli sitä jo ahkerasti -tutkittu, mutta mitä enemmän siihen oikeus syventyi, sitä -sotkuisemmaksi se kävi. Vierasmiehet, varsinkin mustalainen, olivat -hyvin salaperäisiä. Luikurinen olikin jo vihotellut: - -"Kunhan olisi antaa ryypyt vieraillemiehille valan asemasta, niin -näkisihän eikö totuus tulisi ilmi!" - -Jumppanenkin oli sen kuullut ja käskenyt Juntusen pitää silmällä, että -Luikurinen ei vaan saisi tehdä sitä jutkua. Hänkin näet myönsi -Juntuselle: - -"Siinä on niin paljon totta, jotta kyllä Luikurisen on itsensä pitänyt -ottaa ryypyt, kun se osaa niin paljasta totuutta puhua." - -Mutta Pirttipohjan tuomarin oikeudentunto oli tietysti tämmöisessä -asiassa kipeä, varsinkin kun siinä oli tikkuna kokonainen reen aisa. -Kun nyt oikeus ei näyttänyt muuten ilmi tulevan, ehdotti hän -lautamiehille, että tutkittaisi asia yhdessä rysyssä, koska kaikki -näytti olevan yhteen kietoutunutta, ja tuomittaisi summamutikassa koko -roikka, vaikka se ei ollutkaan oikea lain määräämä järjestys. Alussa -vastusteli lautakunta, mutta suostui lopulta. - -Alkoi siis uusi joukkotutkinto. Kaikki, sekä syytetyt, että syyttäjät, -oli kutsuttu sisään, ja tavallista hartaammin hikoili tuomari. Ei -koskaan ennen ollut hän halunnut pirttipohjalaisiansa rangaista ja -ojentaa niin perinpohjaisen ankaralla isän kädellä kuin nyt. - - * * * * * - -Koko käräjäkunta odotti. Oikeustuvassa oli hiljaista. Alkoi istunto. -Ensiksi tarrautui tuomari tietysti Jumppaseen, kysyen: - -"Sinähän se olet se päämestari koko Pirttipohjassa!" - -Ei tiennyt Jumppanen ylpeilläkö siitä, vaiko kieltää asia. Tuomari -käytti tilaisuutta hyväksensä ja kiivastui viivyttelystä, hönkäisten -toistamiseen: - -"Sinäkö se olet tämän Pirttipohjan varsinainen Jumppanen?" - -Ei osannut Jumppanen vastata. Luikurinen ehätti silloin: - -"Ei tämä mikään erikoinen mestari ole oikeassa asiassa ja muussa -hyvässä elämässä, mutta tuossa kielen pieksämisessä sen kieli rallattaa -kuin paras aisakellon kieli!" - -Mutta nyt ehättikin Suso miestänsä sakoista pelastamaan, ettei lehmä -menisi: - -"No eikö tuo sitte oman akkasi kieli laula, jotta luulisi sen olevan -ihan voilla voidellun!" - -"Suu kiirii!... Jumppasella on puheenvuoro!" ärjäsi tuomari. Syntyi -hiljaisuus. Taas käski tuomari: - -"Jumppanen puhuu nyt!" - -"Puhu hyvä mies!" nyki Suso häntä nutun helmasta, lehmäänsä -pelastellen. Jumppanen ei tiennyt mitä puhua. Taas käski tuomari: - -"Puhu nyt Jumppanen!" - -Silloin suuttui Jumppanen ja sanoi: - -"Senkö täyteistä minä tässä osaan puhua!" - -Tuomari aikoi käskeä häntä puhumaan puhevuoron menettämisen uhalla ja -yritti: - -"Puhu nyt Jumppanen tahi..." - -"Puhu itse!... Sitä vastenhan sinä olet tuomari ja saat palkan, jotta -puhut ja tuomitset viattomat vapaiksi!" suuttui silloin Jumppanen. -Tuomari uhkasi: - -"Jos sinä et puhu, niin minä sakotan!" - -"Sakota vaan, jos ilkeät!" murahti Jumppanen, ja kun oli saanut sakot -oikeuden loukkauksesta, lisäsi hän: - -"Sakota vieläkin! Mutta Jumppanen vaan ei mene itseään pussiin -puhumaan!" - -Pitkän ajan kuluttua tultiin varsinaiseen asiaan, ja kysyi tuomari: - -"Onko Jumppanen puhunut Luikurisen rouvasta mitään Luikurisen rouvan -kunnialle käypää?" - -"Eikä ole puhunut", ehätti Suso. Tuomari ärjäsi hänelle ja toisti -kysymyksensä. Silloin Jumppanen kielsi jyrkästi, kuten oli talvikauden -hautonut. Hän sanoi: - -"Elä usko! Minä nyt menisin puhumaan mitään koko mokomasta akasta, joka -on kuin mikä harakka ja muutenkin mikä lienee entinen juoksuakka, joka -sitte meni tälle Luikuriselle, kun ei enää herroille kelvannut!" - -Tästä talven kuluessa miettimästänsä puolustuspuheesta hän sai sakon -Luikurisen emännän kunnian loukkauksesta. Kun se oli julistettu, -raapasi Jumppanen päätänsä ja kirosi: - -"Eto harakasta, en paremmin sano, ilkeää sakottaa, vanha mies." - -Mentiin siitä sitte Pirhosen kanteeseen. Pirhonen selitti: - -"Ka tämä Jumppanen nosti semmoisen jutun, jotta minun on täytynyt koko -talvi emännättä elää ja itse keittää ruoka... Tietäähän sen tuomari ja -korkea oikeus itse, miltä se tuntuu, semmoisten merkkien alla kun pitää -talvi elää!" - -Tuomari käski taas Jumppasen puhua, mutta tämä kun oli saanut -puolustuspuheestansa sakot, sanoi jyrkästi: - -"Enkä puhu, kun siitä kuitenkin sakotetaan!" - -Alkoi uusi peli. Juntunen koki auttaa Jumppasta huomauttaen: - -"Eipä tässä oikeastaan tarvitse muuta puhua kuin sanoa, että onko se -totta, jotta tämä Pirhonen on ollut Luikurisen akan kanssa saunassa!" - -"Sano nyt jotta ei sakota!" hätäili jo Suso ja Jumppanen sanoi: - -"Vaikka sormet panen kirjan päälle siitä, että tämä Pirhonen ei -huolisikaan Luikurisen akasta, vaikka hän olisi naimaton leski ja olisi -vaikka sata parkkitiinua myötäjäisiä." - -Pirhosen maine oli siten puhdistettu, ja se aviopari jo huokasi -helpotuksesta. Tuomari tiedusteli vielä: - -"Jumppanen siis ei voi näyttää toteen, että Pirhonen on maannut -Luikurisen vaimon kanssa?" - -"No kuka sitä nyt valetta rupeaakaan toteen näyttämään!" vahvisti -Jumppanen. Pirhosen sydän alkoi hänelle sulaa, mutta oikeus julisti: - -"Koska siis Jumppanen tunnustaa levittäneensä perättömän huhun, -sakotetaan häntä..." - -"Taasko sinä sakotat!" kauhistui nyt Jumppanen ja lisäsi: - -"Kun ei saa enää oikeudessa totta puhua, jotta ei jo saa sakkoja -niskaansa!... en jo paremmin kiroa!" - -Kun hän oli siitä saanut neljännet sakot, olivat häntä vastaan nostetut -isommat kanteet lopussa, ja oikeus siirtyi tutkimaan hänen nostamaansa -kannetta. - -"Mistä asiasta tämä Pirttipohjan Jumppanen syyttää torppari Pirhosta?" - -Ei Jumppanen osannut sitä selvästi sanoa ja pelkäsikin jo puhua. -Lautamies Juntunen sai silloin selittää kanteen ja selitti sen haasteen -mukaan: - -"Se tämä mökkiläinen Jumppanen käski kärttää tämän Pirhosen oikeuteen -siitä että hän on ollut tämän Ökö-Antin eli oikeastaan Antti Kakkosen -vaimon Kaisan kanssa!" - -Asia oli tuomarille sotkuinen. Hän kysyi Jumppaselta: - -"Oletko sinä sitte tehnyt huorin Antti Kakkosen akan... Mika sen akan -nimi on?" kääntyi hän lautakuntaan. - -"Kaisa!" - -"Antti Kakkosen akan Kaisan kanssa?" lopetti hän nyt puheensa. - -Nyt oli Jumppasen edessä elämän tärkein kysymys: puolustautua ja -puhdistua vaimonsa silmissä, että pääsisi perheensä yhteyteen ja -Pirttipohja ja unelmat pelastuisivat häviöstä. Hän oli valmistanut -puolustuspuheen parhaansa mukaan ja lausui nyt sen jyrkästi vakuuttaen: - -"Se nyt on vale, jotta minä sekaantuisin vanhan viinanpolttajan rumaan -akkaan, kun on kerran omakin elossa!... Ennen syön vaikka kapan -kauroja, ennen kun moiseen raatoon rakastun!" - -Ökö-Antin Kaisa ryki vihaisesti ja ärähti: - -"En minä vielä mikään raato ole!... Eikä Ökö mikään viinanpolttaja!" - -"Elä yhtään ylpeile sillä kauneudellasi, mokomakin hönkale!" kiivastui -siitä mustasukkainen Suso, ja tuomarin täytyi taas huutaa: - -"Suu kiini! Jumppanen saa puhua!... Mitä Jumppanen tällä kanteella -sitte tahtoo?" - -Mutta Jumppanen olikin päättänyt nyt puhua juurta jaksaen, että totuus -tulisi ilmi ja pesuus ja Pirttipohja pelastuisi. Hän raapasi päätänsä -ja alkoi: - -"Siitähän se sai alkunsa, siitä karhun syötävästä, koko tämä rylli." - -"Asiaan!" komensi tuomari, mutta Jumppanen yltyi: - -"Nyt sitä vasta mennäänkin asiaan, että sen pitää nousta juurinensa -kuin tervaskannon!" - -"Suu kiini!" - -"Elä ärjy!" karjasi Jumppanenkin. Tovi siinä huudettiin, mutta lopulta -täytyi antaa Jumppasen puhua. Itsepäisesti väänsi se nyt: - -"Ensin me kiersimme karhun, mutta sitte se alkoi viinan hyväkäs vetää -ja minä jo olin juonut ryypyn, kun se vanha kehno meni siinä vereen ja -pani ostamaan karhun nahoilla kaikki tämän Ökön viinat!" - -"Ääneti syrjäasioista!" kiivastui tuomari, mutta Jumppanen karjasi: - -"Enkä ole äänettä! Nyt sitä vasta puhua leiletelläänkin, sillä kun -Jumppanen pääsee kerran viinan, tai tämän varsinaisen totuuden makuun, -niin se ei hellitä." - -Tuomari raapi harmistuneena päätänsä, akat torailivat keskenänsä. Taas -huusi tuomari: - -"Puhu asiasta tahi minä sinut hornaan lähetän!" - -"Lähetä vaikka mihin... Sitte se sai siitä alkunsa... kun minä olin -piru, se joka nousi sieltä kiven alta... Ja minulla oli nahkana ei tämä -oma iho, vaan karhun nahka." - -Nyt jo hämmästyi koko lautakunta. Tuomari ärjyi sekavana: - -"Tämä on mustalaisjoukko koko Pirttipohja... Mikä karhun nahka sinulla -oli?... ja mitä se tähän asiaan kuuluu?" - -"Oikea karhun nahka, jonka tämä Ökö ja Punkki-Matti sitte nylki minun -päältä ja minä jäin paljaalle vereslihalle." - -Susokin jo hämmästyi, samoin koko käräjäkunta, ja tuomari karjasi -epätoivoisena: - -"Se ei kuulu asiaan!" - -Mutta nyt oikasi Jumppanen: - -"Se nyt on vale, jotta tämä ei kuulu asiaan! Kaikki asiat yleensäkin -kuuluvat asiaan, olivatpa he sitte karhun tahi hukan nahkoja!" - -Tuomari kiroili, viskoi lakikirjojansa ja jo kysyi lautakunnalta: - -"Onko tämä Jumppanen täysijärkinen?" - -Mutta se pisti Jumppasta Susonkin ja toisten tähden. Hän ärjäsi -tuomarille: - -"Elä hauku, kuule, tahi saat sakkoja! Jottako Jumppanen olisi hullu!" - -Ja korottaen äänensä juhlallisen korkeaksi vannoi hän: - -"Jumppasen äly on aina ollut niin selvä, että sen kirkkaudessa -huikenevat itse taivaan kynttilät ja tähdetkin ovat siihen verraten -mustia kuin papin verkanutun napit." - -"Elä kehu!" suuttui siitä Pirhonen kateisena. Mutta ei ennättänyt -tuomari karjasta, kun Jumppanen jo korotti äänensä ärtyneenä ja ihan -kuin hihkasi: - -"Kehun kyllä! Jumppasen oman viisaudenkin pitää himmetä ja pimetä minun -älyni kirkkaudesta, jotta se on pimeä kuin saunan karsina ja musta kuin -suutarin piki! Ja sen minä sanon, että hukka perii koko maailman, jos -Pirhonen pääsee Jumppasen tasalle siinä pääluvussa!" - -"'Pääsee tasalle pääluvussa'... 'pääsee tasalle...!'" matki tuomari ja -Jumppanen erehtyi silloin hädissänsä myöntämään: - -"Ka sekös sillä on päästessä, kun vierotti minulta eukon semmoisilla -juuttaan metkuilla!" - -Nyt oli tuomari varma, että Jumppanen on hullu. Hän tiedusti jo -lautakunnalta: - -"Voidaanko häntä syyntakeisena ollenkaan sakottaa?" - -Pirhonen älysi asian ja säikähti Jumppasen vapautuvan sakoista -hulluuden varjolla. Sitä estääksensä puuttui hän asiaan, selittäen: - -"Se vaan voipi metkuillessansa heittäytyä hulluksi... Se on niin älykäs -mies!" - -Suso älysi nyt siinä olevan pelastuksen sakoista, nyki miestänsä ja -kehotti: - -"Sano olevasi hupsu, niin ei mene sakkoja!" - -Ja ennen kun Jumppanen ennätti puhua, ehätti hän tuomarille: - -"Siinä on tämän Jumppasen päässä ollut vikaa lapsuudesta asti..." - -"Elä valehtele!" karjasi Jumppanen. - -Ei auttanut muu kuin kuulustella Pirhosen tuomat vierasmiehet. -Mustalainen teki akkoinensa valan ja todisti reilusti: - -"Kyllä se korkea oikeus on totta kaikki mitä tämä Pirhonen on puhunut!" - -Mutta hän oli maata kierrellessänsä unohtanut Pirhosen valmistaman -todistuksen yksityiskohdat, ja erehtyi todistuksessansa. Hän selitti: - -"Se tämä Ökön-akka istui Pirhosen saunassa penkillä ja lauloi ja -Jumppanen tanssi laulun mukaan." - -"Mitä se pahahenki lauloi?" kiehahti jo Suso mustasukkaisena. -Mustalainen selitti: - -"Se lauloi tätä oikeata mustalaislaulua: - - "Hei-jui jukepike jullaa, - jukepike jullaa!" - -Hän alkoi hieman polviaan hytkyttäen tanssia selittäen: - -"Ja Jumppanen tanssi vaan näin: - - "Itse mä varastan hevosia - ja akkani kerjää pullaa!" - -Tuomari joi vettä, ähki, lepäsi ja käski puhua edelleen, Jumppanen -jatkoikin, alkaen selittää sitä että Pirhonen pääsee hänestä edelle -lapsiluvussa. - -Tuomari pyyhki hikeä otsaltansa ja kehotti pysymään asiassa. Jumppanen -siihen huomautti: - -"Tämä se onkin se pääasia ja oikea totuuden juuri... Sillä nyt ei enää -Pirttipohjassa laula muualla haikara kuin tämän Pirhosen mökillä..." - -Pirhonen huomasi mustalaisen sotkevan asiaa ja raapi päätänsä, pyyhki -sitte pitkällä nutun hihalla nenäänsä ja sekosi: - -"Se on tämä Pirttipohjan mustalainen huonomuistinen, vaikka kyllä se -valan tärkeyden silti ymmärtää!" - -Mutta nyt alkoi tuomari jo aavistaa asian, ja laskettuansa että -Jumppanen on jo saanut sakkoja yhden aisan hinnan kävi hän siltavoudin -kanssa ottamassa väliryypyt ja alkoi syventyä asiaan antamalla -Jumppaselle puhevuoron. - - * * * * * - -Tutkinto oli jo kestänyt kuusi tuntia, kun asia alkoi hieman selvitä. -Nyt jo selitti Jumppanen unensa jatkoa: - -"Sitte kun tämä Ökö oli nylkenyt minun selästä sen karhun nahkan ja -vienyt sen tälle Luikuriselle parkittavaksi ja tämä Luikurinen vielä -viskasi minut itseni parkkitiinuun, vaikka koko ruumis oli nilellä, -niin minä suutuin ja sanoin, jotta ne karhun nahat pitää parkituttaa -Koljosella." - -Asia yritti jälleen sotkeutua. Saatiin kumminkin sen juoni vielä -käsiin, ja Jumppanen voi jatkaa: - -"Mutta tällä Pirhosella oli vihaa Koljoselle siitä kakarapytystä ja se -vaan penäsi, että Luikurisella pitää parkituttaa. Ja muun hyvän lisäksi -se vielä teki valmiit kaupat minun tietämättä ja lupasi Luikuriselle -minun vasikan..." - -Hän oli jo hikinen hartioilta, kun tunnusti: - -"Kun se sitte vielä rupesi sen juuttaan akka harakkaa kehumaan, niin -silloinhan minä sanoin, jotta mene tiedä jos se sen akan kanssa elää." - -Asia alkoi selvetä ihan juuriaan myöten koko Pirttipohjalle, sillä -Pirttipohjassa on jokainen tottunut hämäryydestä selvän saamaan, kun -ovat siihen omissa puuhissaan oppineet. Jo näkyi hymyileviäkin naamoja. -Kun oli saatu selville, että Jumppanen ei ollut Ökö-Antin akan kanssa -tehnyt muuta kuin käskenyt sen syleillä Anttiaan, vaati Jumppanen -tiukasti: - -"Ja nyt minä vaadin, että tämä Pirhonen panee sormet kirjan päälle ja -vannoo Suson kuullen koko sielunsa autuuden kautta, jotta Jumppanen ei -ole ollut Ökön akan vieressä, eikä tehnyt muuta kuin halannut, ja -senkin ainoastaan sen tähden, että rauha ja rakkaus vallitseisi -Pirttipohjassa!" - -"Ka mikäs sitä on oikean asian päälle vannoessakaan!" lupasi jo -Pirhonen. Pian selvisi miksi hän oli perättömän jutun levittänyt. Suso -jo turisteli nenäänsä ja kuivaili silmäkulmiansa. Tuomari tiedusteli -mitä rangaistusta Jumppanen vaatii Pirhoselle. Tämä sanoi: - -"En minä näitä ajallisia sakkoja hänelle, kun sillä on muutenkin -köyhyys ja se on huono työmies." - -Hän harmistui kärsimyksiänsä muistellessa ja vaati kovalla äänellä: - -"Hänet pitää tuomita koko yhdeksi talveksi elämään akastaan erillään -samanlaisessa maasaunassa kuin minä elin, ja Pirttipohjan ei enää pidä -minun kunniaani koskea linnun höyhenelläkään." - -Oikeus julisti silloin päätöksensä: - -"Koska kantaja ei ole vaatinut laillista rangaistusta eikä laki salli -sen tuomita laittomasti, vapautetaan syytetty edesvastuusta." - -Pirhosen sydän alkoi silloin sulaa Jumppaselle. Istunto jatkui. -Pirhosta sakotettiin Ökö-Antin akan kunnian loukkauksesta. Ökö-Antti ja -Punkki-Matti sai sakkoa viinan poltosta. Pirhonen tuomittiin maksamaan -Koljoselle kakarapytystä kymmenen penniä ja kuluja viisitoista markkaa. -Susoa sakotettiin Liisan ja Liisaa Suson loukkaamisesta ja molempia -Rönty-Kaisan pahoin pitelystä ja Ruta-Leenaa ja Hölö-Heikkiä -puoskaroimisesta. Mustalaista taas sakotettiin ainoastaan väärästä -valasta ja hevosvarkaudesta. Yleensä saivat sakkoja kaikki muut -pirttipohjalaiset paitsi Luikurinen. Nimismies Mölsäkin sai -humalasakot. Viimeksi sakotettiin Jumppasta ja Pirhosta niistä -haukkumanimistä, jotka olivat toisillensa keksineet. - -Mutta Jumppasta arvelutti hänelle tuomittujen sakkojen runsaus. Hän -älysi että tuomari oli häntä sakottanut omistakin asioistansa. -Oikeustuvasta poistuessansa hän mutisi: - -"Kyllä sinä nyt osasit sakottaa, mutta sakota, ei se rekesi aisa enää -eheäksi tule, vaan aisapuolena sinun on ajettava maailman loppuun -asti." - - - - -XIV - - -Oli kevät. Käräjään lähtiessä oli lehmät päästetty ulos etsimään -ruokaansa. Aurinko paistoi keväisesti, kiuru lauleli ja jo alkoivat -urvut lehdiksi puheta. - -Pirttipohjan väki vaelsi käräjistä kotiinsa. Yksinänsä kulki jokainen, -eikä kuulunut puhelua, ei naurua. Ainoastaan Pirhonen oli lyöttäytynyt -eukkonsa seuraan, ja Jumppanen koki pysytellä Susonsa takana sen -läheisyydessä. Mutta aivan äänettöminä vaelsivat nämäkin kaksi paria ja -eri teitä. - -Mutta Susonkin mieli alkoi nyt lopullisesti heltyä. Hän ei vaan -löytänyt sanoja, että olisi päässyt sovinnollisen elämän alkuun. Siinä -miehensä edellä eväsnyytti kädessä kiirehtiessänsä ja puhelun alkua -miettiessänsä kuvastui hänen sielussansa koko asian kauheus semmoisena, -kuin Jumppanen oli sen oikeudessa unensa perusteella selittänyt. Sydän -heltyi ajatellessa mitä kaikkea hänen miehensä oli kärsinyt. Hän -kuivasi salaa kyyneleensä ja silloin tuli sovintopuheen alku aivan -itsestänsä. Hän ei näet voinut olla torumatta miestänsä hellällä -varotuksella: - -"No mikä nyt pitikin miehen villitä semmoisille retkille! Kun alappa -nyt ja rupea piruksi ja sitte anna vielä nylkeä itsesi!" - -Ei hän sitä aivan sanan mukaisesti tarkottanut, mutta ei osannut -paremminkaan säälitellä. Jumppanen mietiskeli vaan, ja vaikea oli -Susonkin jatkaa. Ei taas keksinyt semmoista tavallista, josta olisi yhä -heltyvä sisu antanut puhua. Paremman puutteessa täytyi siis lempeästi -nuhdella: - -"Ja sitte vielä menee oikeudenkin edessä roikalehtamaan paljaalla -vereslihalla... jotta ei ole edes vaikka paitariepua päällä!" - -Ei Jumppanen nyt osannut millään puolustautua: Hän koki vaan pysytellä -Suson kanssa hyvissä väleissä. - -Niin jatkoivat he matkaansa kunnes tulivat Matkalammin päähän, näreen -puoliskojen luo. Siinä istahti Suso, avasi eväsnyyttinsä ja kehotti -Jumppastakin: - -"Syö nyt sinäkin tuosta tuota pappilan rouvan antamaa otrarieskaa!" - -Syötyänsä siinä lähtivät he sovinnossa jatkamaan matkaansa. Jouduttiin -tiehaaraan, jossa yhtyi käräjäpaikalta tuleva syrjätie. Siinä osui -heihin yhtymään Pirhosen pariskunta, joka oli valinnut eri tien, ettei -tarvitsisi Jumppasen matkueessa kulkea. Teki jo mieli lyöttäytyä yhteen -joukkoon, mutta mieli ei ollut aivan valmis, ja Pirhosen eukko ryhtyi -korjailemaan kengännauhojansa voidaksensa siten jättäytyä jälelle. - -Nyt saapuivat molemmat parit veräjälle, josta alkoi Koistisen ja -Malisen raja-aita. Sen molemmilla puolilla oli polku, joten voi valita -kumman puolen hyvänsä. Jumppanen valitsi Koistisen puolisen polun ja -Pirhonen Malisen. - -Tie oli metsäistä. Sekaisin kasvoi siinä koivua ja tuonta ja pihlajaa, -ja rauhallisena vaelsi kumpikin pariskunta. Jo läheni metsän reuna, -josta alkoi aho. Sen ahon keskellä oli iso muurahaiskeko. - -Äkkiä alkaa silloin kuulua outoa mörinää aholta. Kulkijat eivät siihen -kääntäneet alussa huomiota, sillä mielessä liikkuivat helpotuksen -tunteet. Vasta ahoa lähestyessä sattuivat molemmat miehet arvelemaan -vaimoillensa: - -"Koistisen iso härkäkin mörisee jo ulkona." - -Mutta silloin tupsahtikin silmiin outo näky. Jumppanen sen huomasi -ensiksiki ja ärjäsi: - -"Karhun vaivattava!" - -Ja todellakin mörisi karhu muurahaiskeon ympärillä. Nyt kirosi -Pirhonenkin hätäytyneenä: - -"Ja sillä eväällä onkin kuusi pentua, vaikka Kokko valehteli olevan -kaksi!" - -Kulkijat olivat jähmettyä. Jumppanen selviytyi ensiksi ja ärjäsi -kauhuissansa lehmäänsä muistaen: - -"Jos nyt ne pennut ovat päästäneet jo sen viimeisenkin lehmän -läävästä!" - -Karhu ärjyi muurahaiskeolla ja repi maata. Pirhonenkin muisti lehmänsä -kohtalon, menetti harkintakykynsä ja syöksyi suin päin metsän peitossa -mökillensä päin kankea noutamaan ja huusi: - -"Hae kanki, Jumppanen, ja tule apuun!... Hae sukkelaan kanki!" - -Vaimot eivät kyenneet pakenemaankaan, Jumppanen tyrmistyi aluksi, mutta -selvisi pian siksi, että huomasi huutaa: - -"Pirhonen!... Kuule Pirhonen! Elä heitä akkaasi yksinänsä!... Elä heitä -akkaasi tahi ei jää lehmän lypsäjää!" - -Mutta ei Pirhonen kuullut, vaan ryntäsi kankea hakemaan ja pelastamaan -lehmäänsä. Karhu mörisi kamalasti. Jumppanen sieppasi aidasta aidaksen -ja yritti hätäissänsä syöksyä aholle, mutta aidas oli niin laho, että -tynkä vain jäi käteen. Kiroten viskasi hän senkin pois ja huusi -Pirhosen Liisalle: - -"Tule h--tissä tälle puolen aidan ja juostaan tuosta heinätietä myöten -Koistisen nauriskuopan kautta pakoon!" - -Liisa yritti kavuta aidan yli, mutta tarttui hameistansa kiini, -Jumppanen kiskasi hänet irti, että hame repesi, ja kolmin alkoivat he -juosta Koistisen nauriskuoppaa kohti. Jumppanen hoki juostessansa: - -"Kunhan Mansikki saadaan korjuuseen ja minä ennätän suuttua, niin -näytän minä sille!" - -Alkuaan hän ajatteli viedä akat turvaan nauriskuoppaan ja itse rientää -Mansikkia pelastamaan. Mutta kuopalle tultua olivat kaikki niin -kiihkoissansa, että kukaan ei kuoppaa huomannutkaan. Ohi juoksivat ja -vasta Immosen kasken luona hoksasi Jumppanen asian ja noitui -juostessansa Mansikin turvaksi: - -"Pimitti näet selvän älyn niin että ei huomannut sitä Koistisen -kuoppaakaan, johon olisi vaikka nuo akat sullonut!" - -Hengästyneenä saapuivat he Jumppasen mökille. Mansikki ynisi -karjapihalla, sillä se oli vainunnut karhun olevan likellä ja haki -suojaa. Tuohtuneena löi Jumppanen sitä takkavitsalla lautasille, ajoi -läävään ja riiteli: - -"Etkö kestä läävässä, vaan lennät suoraan karhun suuhun!" - -Pirhonen oli sillä välin pelastanut oman lehmänsä ja palannut kanki -kädessä aholle. Mutta kun Jumppasta ei näkynyt, ei auttanut muu, kun -palata mökille ja jättää karhu rauhaan. Palatessansa iski hän kangella -petäjän kylkeen ja ärjäsi karhua pelotellaksensa. - -Muurahaiskeolta alkoi silloin kuulua entistä kamalampi mörinä. Se -kuului Jumppasenkin mökille. Suso kävi murheelliseksi ja Jumppanen -painui synkkänä tupakoimaan. Suso otti vanhan virsikirjan ja alkoi -veisata. Veisuuseen yhtyi lopulta Pirhosenkin Liisa. - - * * * * * - -Kauran kylvöaika lähestyi. Siementen itävyys oli koeteltu, ja harattiin -kauramaita. - -Uusi sovintokausi alkoi nyt hiljaksensa valmistua Pirttipohjassa. Sen -tarpeen tunsi jokainen, mutta ei kenenkään sisu ollut vielä niin kypsi, -että olisi sallinut siitä puhua. - -Eräänä päivänä tupakoi Jumppasen mökissä Pirttipohjan puheliain ja -pienin miehen rehvana, joka ujosteli pienuuttansa ja siksi kerskui -suuruudellansa. Tämä mies, Pekka Kuikka, otti nyt karhun puheeksi ja -sanoi: - -"Ei sitä oikeastaan sitä niin suurta karhukarjaa ilkeä mennä yksinään -ryskyttämään tämä isokaan miehen härkä!" - -Hän imasi savut, sylkäsi terhakasti ja kehasi: - -"Mutta kun sitä oikein yksipuraisiksi heretään ja otetaan seipäät ja -niillä mojautetaan sivuille rietasta, niin kystä siitä pitää tulla!" - -Hän valehteli nyt pitkän karhuhistorian, jonka hän lopetti näin: - -"Mutta kun me kaikki Kuikan pojat tarrasimme sen emäkarhun partaan -yksimielisinä kuin yksi tuulen vihuri, niin takakäpälilleen istumaan -kapsahtivat pentukarhut ja armoa uikuttivat ja veli-Tahvo sanoi -silloin, jotta ollappa tuossa pilli millä puhaltaa, niin tanssia -pitäisi joka turrikkaan, että parta vaan leuhkaisi!" - -Jumppasen hartiat olivat kumarassa ja piippu oli sammua. - -"Vai mitä sinä Jumppanen ajattelet?... Niin jotta painostaako tämä asia -sinua, kun olet synkeä tuossa tupakkameiningissäsi?" kysyi silloin -Kuikka. - -"Eipä tämä erikoisesti... Tämä on ainoastaan semmoista tavallista -tupakoimissynkkyyttä", epäsi Jumppanen. Kuikka selitti: - -"Se on yksinpä tässä avioelämässäkin se yksipuraisuus semmoinen voima, -että ei siinä akka uskalla miehellensä torailla. Siinä Kuikankin -talossa jos vaan akka rupeaa rykimään ilman yskää ja minä vaan nostan -oikean miehen luonnon ja sanon että: ak-ka! niin letti ojona siinä akka -laputtaa ulkotöillensä!" - -Jumppanen mietti. Kuikka puhui nyt Pirttipohjan yleisestä voimasta ja -kehui: - -"Sitä tässä jo yhdessäkin suuremman puoleisessa miehessä asuu semmoinen -voima, minkä nyt tässä minunkin kokoisessa miehen jätkässä, niin mitä -sitte tässä koko Pirttipohjassa! Karhun tanssia siinä pitää petojen -tanssia, kun täältä nousee miestä kuin karpaloa mättään alta!... Siinä -se voima on siinä sovussa!... Silloin, kuule Jumppanen, ei tarvitse -muuta kuin vähä hönkäistä ja näyttää kurassia, niin häntänsä uneuttaa -karhu aholle, kun hätäpäissään lähtee pakoon latmistamaan!... Vai mitä -sinä Jumppanen syleksit?... Minä jo sanoin Pirhoselle: 'Pirhonen', -sanoin minä Pirhoselle, 'turvaannu sinä Pirhonen vaan Kuikkaan ja pole -rikki se eripuraisuus sen Jumppasen kanssa, ja Kuikka kun on -etukynnessä, niin suolla se vaan karhu soittaa mennessänsä!'..." - -Jumppasella ei ollut vastaamista mitään. Kun Kuikka lähti, kypsytteli -Jumppanen taas sovinnon tarvetta, kuten Pirhonenkin. Kertakin hän taas -valitti Susollekin: - -"Se on yleensäkin koko se varsinainen sovinto niin monien sakkojen ja -käräjöimisien takana täällä Pirttipohjassa!" - -Mutta rehellisesti hän siihen pyrki ja koetti keksiä keinoa miten -lähestyä Pirhosta. Asia alkoi häntä painaa. Lisäksi harmittivat häntä -vielä maksamattomat viinat. Hän synkkeni viinalle yleensä ja uudisti -lupauksensa hävittää koko viinasauna. - - - - -XV - - -Mikko Pirhosen mökissä elettiin oikeastaan samanlaista elämää kuin -Jumppasenkin. Sielläkin kypsytettiin sovintoa, mutta vaikka Pirhonen -olikin Jumppasta liukkaampi mies, ei hänkään jaksanut alkuun päästä. -Mutta avioelämä ja -sopu oli rakentunut. Pirhonen oli käynyt maksamassa -käräjäkapat ja siltavoudin jyvät, palannut sieltä ja imeksi nyt -piippuansa onnellisena. Liisa kampasi pojan päätä. - -"Panisit nyt nuo puhtaat alushousut jalkaasi!" kehotti hän tehtävänsä -lomassa miestänsä. Tämä tajusi onnensa. Kaikki oli rauhallista. Kissa -hyrräsi. - -Niin oli perhe-elämä yhteiskuntajärjestyksen avulla pelastunut. Nyt oli -vielä yleinen naapurisopu kypsymättä. - -Mutta molemmat miehet etsivät jo tilaisuutta missä saisivat toisiansa -tavata. Kerta he huomasivatkin toisensa metsässä, ja saadaksensa -aihetta pysähtyä toistensa lähettyville, ryhtyivät kuin sopimuksesta -kiskomaan virsutuohta, kumpikin tahollansa. Joskus kolauttivat -kirveellä koivuun ja sadattelivat sen huonotuohisuutta. - -Vähä kerrassansa he sitte koivu koivulta likenivät. Mutta kun pääsivät -jo niin likitysten, että voi erottaa silmän valkuaisten välähdykset, -erosivat he eri suunnille ja kumpikin istahti ahollensa tekemään -virsuja. Se oli ensimäinen välitön sovintoyritys. - -Kauvan saivat he etsiä toista yhtä sopivaa tilaisuutta. Mutta vihdoin -tarjoutui sekin: Heidän kauramaansa sattuivat olemaan nyt rajatusten. -Aita vaan sattui olemaan välissä. Eräänä päivänä huomasi Pirhonen -Jumppasen olevan siellä kyntämässä. Hänkin lähti omalle vainiollensa ja -alkoi kyntää. - -He olivat alottaneet kynnön vastaisilta reunoilta, niin että vako -vaolta lähestyivät toisiansa. Ensimäinen päivä otti niin kovalle, että -täytyi lopettaa kesken päivän. Toisillensa eivät puhuneet, mutta sen -sijaan kiukutteli Pirhonen kerrankin ruunakopukallensa: - -"Etkö sinä, pattijalka, pääse eteenpäin!... Kaurahan siinä ennättää -ripsille asti kasvaa ennen kun pääset toiseen paikkaan!" - -Jumppanen tiesi sen olevan hänelle aiottua. Hän yritti sanoa sovittavan -sanan, mutta kun ei löytänyt, vaikka miten mietti, tuskastui hän -tammallensa ja ärjäsi: - -"Etkö komppuroi siinä vaolla!" - -Kohta kuului kyntömaalla ainainen riitely hevosten haukkumisen -muodossa. Hevosetkin tuskastuivat, luimistelivat korviansa. Jumppasen -tamma viuhautti jo häntäänsäkin. Pirhosen aura oli tarttunut kantoon -kiini ja kun Pirhonen silloin löi ruunaansa kyntövitsalla, ei tämä enää -sietänyt, vaan rupesi potkimaan. - -Viimein ei Jumppanenkaan enää jaksanut kärsiä, vaan riisui tammansa, -ärjäsi sille ja laski syömään. - -Hän palasi mökillensä, mutta ei mennyt tupaan, vaan lämmitti saunan. -Kylpyjä odotellessa istui hän saunan suulla päivän paisteessa ja -mietiksi sovinnon vaikeaa kysymystä. Sitte hän kylpi perinpohjaisen -kylvyn. Ei koskaan elämässä ollut hän niin juurtajaksaen kylpenyt. - -Lauhtuneena palasikin hän mökkiinsä ja toivorikkaampana lähti hän -huomenna kynnöksellensä. Alku näytti lupaavalta. Pirhonenkin jo -hyvitteli ruunaansa: - -"So, ruuna! So, so!... Elä nyt nelistä, jotta ei ennätä jälestä -hanttuuttaa!" - -"No tamma! Prtuu! Otetaan tiero takaisin!" hyvitteli Jumppanenkin -hevostansa. - -Mutta ennen päivän laskua oli nytkin työ lopetettava. Karhun mörinä -kuului aina vaan metsistä, ja Pirttipohja oli pelon vallassa. Ei -kenenkään karja ollut turvattu. Pakostakin oli pyrittävä -yksimielisyyteen. - -Entistä raskaammin miettiä väänsi Jumppanenkin sitä asiaa. Alkoivat -siitä verkkaisat neuvottelut Suson kanssa. Jumppanen koki niillä pyrkiä -siihen, että Suso haettaisi Rönty-Kaisan kuppaamaan. Hän alkoi selittää -tautiansa, sanoen sen olevan veressä. - -Suso katsahti mieheensä. Kovin se olikin näinä aikoina muuttunut, ei -tosin niin paljon ruumiillisesti kuin mieleltänsä. Hän huokasi. -Jumppanen sai siitä rohkeutta valaista kuppauksen tarvetta -selityksellä: - -"Se tämänkään lihavan Juntusenkaan tauti ei hätkähdä muusta kuin -kuppuutuksesta!" - -Sillä lailla oli jouduttu asian ytimeen ja nyt voi jo Jumppanen sanoa: - -"Olisihan se Rönty-Kaisa kuppari!" - -Mutta asiaa vaikeutti se, kun ei oltu varma Kaisan mielialasta. Kauvan -neuvoteltua lähetettiin poika tiedustamaan, joko Kaisalta oli lopussa -talven kerjuulla kootut leipävarat. Poika palasi ja sanoi, että lopussa -olivat. Se oli ilosanoma. Heti lähetettiin noutamaan Kaisaa. Tämä tuli -ilolla, ja niin alkoi Jumppasen lopullinen parantaminen. - - * * * * * - -Lämpimänä höyrysi nyt kuoppa. Jumppanen itse virui mahallansa leveällä -laudalla, jota käytettiin ruumislautana, ja Kaisa hääri sarviensa -kanssa. Niitä varustellen hän kehui: - -"Niillä sarvilla on Kaisa ollut toisenkin kerran pirun kanssa -puskusilla, kun se rietas on imeytynyt ihmisen vereen... Mutta pois on -ruojan täytynyt verestä lähteä, kun Kaisa koko sarvivoimallansa päälle -hyökkää!" - -"Siinä se nyt on! Johan minä arvasin, että sarvi se pitää olla sarvea -vastaan", riemastui Jumppanen itseksensä ja Kaisalta hän kysyi -ääneensä: - -"Taitaa olla oikeaa sakramentillista työtä tämä sarvipään pois -imeminen?" - -Kaisalla oli jo kuppuuveitsi valmiina. Hän kerskasi: - -"Viimeksi kun imasin Mikko Pirhosenkin niskaan kaksitoista sarvea ja -luvut luvin, niin niin sanoi Mikkokin, jotta 'toista se olisi ollut jos -olisin sinut nainut tämän Liisan asemasta!'" - -Jumppanen oudostui. Hän koetti urkkia syytä, miksi Pirhonen oli -kuppuuttanut. Varovasti kysyi hän: - -"Vai oli se kuppuutuksillansa tämä Pirhonenkin! Ei suinkaan se sen -paljaan naimisasian tautta?" - -Kaisa sanoi senkin olleen syynä, ja selitti vielä piippua täyttäessään -ja sytytyssavuja vetäessään, että Pirhonen ei ollut sanonut pääsevänsä -puheen alkuun eräässä tärkeässä asiassa. - -Jumppanen ilostui siitä ja tiedusti: - -"Ja lähtikö tuo Kaisan sarvipäätä pakoon Pirhosesta... se toinen -sarvipää?" - -Kaisa uskoi puhuvansa totta vakuuttaessaan: - -"No ei muuta näkynyt kuin häntä, kun livahti saunan ovesta pellolle. -Saunan katolla vaan rääkäsi kerran ja sinne tuntui Itkukalliolle päin -lähtevän lentää kahnuuttamaan! Ja paikalla sanoi Pirhonen -helpottaneen!" - -Päästiin siitä jo työn alkuun. Kaisa imasi loppusavut piipusta ja alkoi -hakata Jumppasen selkään reikiä veren tulla. Sarvi sarven perästä -kiintyi Jumppasen selkään, ja kun niitä törötti siinä jo tusina, arveli -Kaisa riittävän. - -Mutta Jumppanen halusi päästä Pirhosta terveemmäksi ja vaati imemään -toisen tusinan lisäksi. Kaisa pani välillä uuden tupakan ja siivosi -varpaittensa välit. Sen tehtyään lisäsi hän Jumppasen selkään toisen -tusinan sarvia. Selkä oli jo yhtenä sarvimetsänä. Kaisa otti -havuvastan, kylvetti sillä Jumppasen jalkapohjia ja loihti: - - "Lähde lempo miehen luista, - kehno ihmisen lihasta! - Herkeä härisemästä, - tottele toran pidosta, - heitä kehno käräjän käynti - tämän miehen mahanahassa, - tämän jätkän jänterissä, - että saisi raukka rauhan, - säästyis suurista sakoista - sekä akkansa vihoista, - naapurinsa katehista, - nukkuisi levossa yönsä, - pötköttäisi niin kuin pölkky, - päivät työssä myllertäisi, - niin kuin karhu kankahalla," - -Hän aikoi jo lopettaa toimituksen, kun Jumppanen pyysi: - -"Jos sinne keskiruumiillekin vielä imastaisi muutama varovaisuuden -vuoksi!" - -Kaisa täytti pyynnön. - -"Ja jos sitä suullistakin sakramenttia vielä annettaisi", pyysi -Jumppanen. Kaisa loihti: - - "Heitä hullu huutaminen, - paha henki paukkaminen - tämän härän hartioilla, - Suson miehen selän takana! - Jos et lähde niin lähetän, - jos et poistu niin saat potkun!" - -Toimitus oli lopussa. Kaisa kiskasi sarvet selästä, pesi verisen selän, -lakasi saunan havuilla, riisuutui, löi löylyn ja kylpi Jumppasen kansaa -herkullisen kylvyn. - - * * * * * - -Uutena miehenä kyntivät naapurukset seuraavana päivänä kauramaillansa. -Nyt he eivät enää hevosillensa riidelleet enempää kuin oli tarpeellista -maan kannokkuuden takia. Puheen alkuun eivät vieläkään päässeet. - -Mutta jo seuraavana päivänä tapahtui käänne. He olivat jo likenneet -raja-aitaa ja lepuuttivat hevosiansa. Silloin asettuivat he raja-aitaa -vastaan seisomaan, kumpikin omalle puolellensa, noin viiden metrin -päähän toisistansa, tupakoivat siinä ja katselivat toistensa mullosta. -Noin puoli tuntia odottelivat he siinä asennossa alkua. Viimein teki -Jumppanen äkki päätöksen ja kysyi: - -"Kyntämässäkö sinä olet?" - -"Niinhän minä arvelin, että jos tuohon mullokseen olisi kylvää ripsua -niitä kauran akanoita, jos tuo miten kasvaisi!" vastasi Pirhonen -hyvillä mielin. Sen pitemmälle ei vielä päästy. Mutta kun olivat taas -tunnin kyntäneet ja hevoset lepäsivät, seisoivat he samoilla paikoin -samassa asemassa, ja nyt kysyi Pirhonen vuorostansa: - -"Kyntämässäkös sitä sinäkin olet?" - -"Ka sitähän minä arvelin, jotta jos tuo aho jotain törkyä kasvaisi, kun -häntä tonkii!" jurnutti Olli. Siihen loppui sen päivän yritys. Illalla -toki Jumppanen kehasi eukollensa, kuten Pirhonen häntä: - -"Hyvä ja siivo mieshän se on tämä Pirhonen, vaikka sillä on ne omat -pahat puolensa." - - * * * * * - -Kirkkaana paistoi aurinko seuraavana päivänä. Rauhallisena lenteli -varis ja kuivumaan levitetyt lapsen rievut paistoivat valkeina -nurmella. Meskipehmeä lehmän kellon kilahdus aivan hiveli korvaa. - -Miehet olivat nyt pysäyttäneet hevosensa veräjän kohdalla. Jumppanen -kömpi Pirhosen mullokselle ja poleksi paakkuja, muka tarkastaaksensa -miten kuohkeaa on multa. Sitten istahtivat he kivelle selin toisiinsa -ja hautoivat eilisen sovinnon ja puhelun jatkoa. Puoli tuntia -miettivät, ennen kun Jumppanen taas voi alkaa. Hän sanoa jörähti -selkänsä takana istuvalle Pirhoselle: - -"On se kaunista maata tämä Pirttipohja, kun ei olisi vaan riitaa!" - -Silloin pääsi Pirhosen kieli irti. Selin hän kyllä istui, mutta -rehellisellä mielellä hän innostui: - -"On se kaunista!" - -Molempien mieltä rupesi nyt omituisen ihanasti vellomaan, että ei -kumpikaan jaksanut enempää puhua. Hevoset saivat rauhassa levätä, kun -miehet nauttivat maan ihanuudesta. - - * * * * * - -Kului aika. Molemmat miehet sattuivat samalle työmaalle ja lepäsivät -nyt lojuen nurmella mahallaan ihan nenätysten. Jumppanen oli tarjonnut -Pirhoselle piipun perät ja Pirhonen Jumppaselle omansa. Nyt he -nauttivat tätä toistensa vierasvaraisuutta pureksien mälliänsä. - -Ja siinä otti Jumppanen asian puheeksi. Hän ehdotti: - -"Vaikka kyllä se on varovinta, että hävitetään se Itkukallion -viinasauna ja metsä poltetaan tervaksi!... Sillä kuka sitä muuten osaa -mennä takuuseen tästä syntisestä ihmisestänsä!" - -Sitä oli Pirhonenkin ajatellut. Jumppanen vielä lisäsi: - -"Niillä tavaroilla maksetaan ne Ökön viinat ja kun tätä veljeyttäkin ja -sovintoa nyt on näin piisalle asti, niin mikäs se on elää -pötköttäessä!" - -Ja siinä päättivät he asian lopullisesti. Pirhonen rakensi sovintoa -edelleen. Hän lähti kiertämään Jumppasen saunan rakentamisasiaan, sillä -hän oli aikonut puuhata sitä varten talkoot ihan omin varoinensa. Hän -alkoi asian: - -"Vielähän se sinäkin olet miesijässä oleva mies!" - -"Ka onhan sitä niitä vielä elonpäiviä jälellä", karnautti toinen. - -"Ja eikähän se tämä Susokaan ole vielä ihan ikäkulu!" läheni Pirhonen -asiaa, pureksi mälliä ja meni yhä likemmä sanoen: - -"Vielähän se tämä Liisakin eilen tarvitsi saunaa." - -Ujostutti aivan. Sitä salatakseen hän kehui: - -"Niin jotta kuka sen tietää jos Susokin vielä terhistyy..." - -"Vai vielä se Liisakin lisäsi sitä perikuntaansa!" älysi nyt Jumppanen -ja kysyi: - -"Pojanko tuo toki teki?" - -"Pojan!" - -Sitte vaiettiin, kunnes Pirhonen taas lähestyi asiaa: - -"Niin jotta jos Susokin vielä villiintyisi semmoisiin toimiin, niin ei -olisi kunnollista saunaa..." - -Monesti oli Jumppastakin se jo huolestuttanut, mutta hän valitti: - -"Eipä tässä ole ollut varsinaista tilaisuutta saunan tekoon, kun on -ollut vähin erin näitä maatöitäkin!" - -Silloin Pirhonen ilmotti suoraan: - -"Minä siitä näille pirttipohjalaisille juttusin, jotta jos tehtäisi -talkoolla se Jumppasen sauna, niin olisihan toki siltäkin kohdalta se -asia selvä." - -Jumppanen iloitsi naapuristansa, ja huomenna lähetti hän Suson -lapsisaunoihin, viemään piirakoita ja verestä leipää Pirhosen Liisalle. -Sitä seuraavana päivänä lähetti hän ainoat voinsa papin voista ja -selitti: - -"Sitä pitää semmoisesta naapurista osata kiittää ja antaa -kymmenyksensä!" - -Ja vaimollensa hän vielä todisti: - -"Se on jumalattoman rehti mies se Pirhonen! Saunatalkootkin lupasi -laittaa... niin että ei sinullakaan enää ole huolta perekunnan -puolesta!..." - - * * * * * - -Alkoi yleinen sovinnon teko. Hitaasti se kävi, mutta varmasti. Jokainen -sovitti omat asiansa. - -Silloin huomattiin, että eräs pirttipohjalaisista puuttui. Tarvittiin -jo kuoharia ja silloin muistettiin, että Hilppa oli, kuten jo kerrottu, -erehdyksessä lähetetty ruunun kyydillä vieraaseen kylään. Heti -lähetettiin miehiä sitä noutamaan vaimonsa mökille omaistensa pariin. - -Mutta vieraassa kylässä epäiltiin miehiä veijareiksi, sillä pidettiin -mahdottomana että on muka erehdytty niin hullusti, että oma mies on -lähetetty ruunun kyydillä vieraaseen maahan. Kahdet hakijat oli jo -palautettu ruunun kyydillä tyhjin toimin Pirttipohjaan ja lopuksi -kielletty useampia enää lähettämästä. - -Mutta kuoharista oli kova puute. Täytyi ponnistaa viimeisetkin voimat. -Viimein yritys onnistuikin ja iloisena palasi Hilppa Pirttipohjaan, -jossa ensiksi joutui tekemisiin Pirhosen porsaiden kanssa ja sopi -välinsä hänen kanssansa. - - - - -XVI - - -Jo varustauduttiin uudelle karhuretkelle. Ensiksi kumminkin päätettiin -olla varovia: hävittää matkan varrelta vaarallisin ansa, Itkukallion -viinametsä. Koko Pirttipohja nousi nyt Jumppasen ja Pirhosen johdolla -yhtenä miehenä. Karhun mörinä lujitti veljeyttä. - -Jumppasen saunatalkootkin oli jo pidetty. Sievänä kohosi pikkuinen -pyhättö koivun juurella. Sen äsken vestetyt seinähirret hohtivat -valkoisina ja niistä tuoksusi pihkan haju. Kun harjahirsi oli -paikallansa, istahti käki koivun latvaan ja kukkui siinä onnea talolle. -Silloin kehäsi Jumppanen talkooväelle salaperäisenä: - -"Nyt seisoo tämän maan ja kansan perustus sukupolvesta sukupolveen, -sillä saunassa se on kaiken tämän tavallisen olevaisen perustus ja -uloskäyminen. Niin että ei tarvitse sen lisäksi muuta kuin sarvia, ja -voimaa korkeudesta." - -Väki ei häntä käsittänyt ja pitkät ajat tutkittiin Pirttipohjassa -näiden sanojen sisällystä, mutta ei älytty. - -Myöhemmin me tämän kirjan lopussa saamme toki kuulla Jumppasen itsensä -selittävän tämän salaisuuden. - -Sillä välin oli Jumppanen polttanut tervahaudankin. Tervaa olikin -tullut neljä tynnöriä yli tavallisen määrän. Pirhonen oli apuna -tervapuolikoita kotiin vetäessä. Kun ne nyt oli asetettu riviin -seinäviereen ja Jumppanen katseli satoansa, sai hän uutta voimaa. -Kotvan hän laski asiaa, mutta viimein rupesi tekemään Pirhoselle tiliä: - -"Nämä menevät sitte sen papin saatavista... Tämä ja tämä annetaan sille -tuomarille niistä sakoista, niin ei ole enää nekään pahat teot -velkakirjan päällä... Ja näillä maksetaan Ökölle sen viinat." - -Suso oli tullut paikalle. Jumppanen käski häntä: - -"Näillä toisilla tervapuolikoilla pidetään nyt tätä Jumppasen mahaa -jumalanamme! Sillä nyt ovat papin saatavat ja Ökön aprakat maksetut!" - -Susolla olikin nyt pytyllinen tuoreita silakoita ja mökin laessa -riippui vartaallinen reikäleipiä. Tupakkapölkyssä tuoksui äsken -hakattu tupakka ja maitotiinussa oli vielä sen verran maitoa, että se -värjäsi puoli tiinullista vettä harmaaksi. Pidot olivat siis valmiit. -Miehet söivät tukevan illallisen ja lähtivät saunaan. - -Huomenna sitte ristittiin Turusen poika ja Pirhosen äsken syntynyt. -Jumppanen oli Susoinensa kummina. - -Ja kun hän palasi ristiäisistä kotiinsa, puhui hän vaimollensa: - -"Nyt sitä ihminen on jo tyytyväinen kaikkeen muuhun paitsi siihen -pääasiaan!" - -"No vielä siinä nyt vanhoillasi ollessa semmoisia ajattelet!" kainostui -siihen Suso, ryhtyen lattiaa luuttuamaan. Mutta ei hellittänyt mies, -vaan murisi taas: - -"Sillä on nyt jo seitsemän... Pirhosella!... Ja meillä vasta yhdeksän!" - -"Elä nyt siinä hupsi!" leikitteli Suso tekeytyen ynseäksi. Jumppanen -vaikenikin, mutta asia ei antanut lopulta rauhaa. Eräänä päivänä sanoi -Suso salaperäisesti: - -"Saisit niitä saunapuita varustaa vähä runsaammalta kuivamaan!" - -Ujosteluaan salatakseen ryhtyi hän kahvia keittämään ja nuhteli selin -mieheensä hääräillessään: - -"Ja siunaisit nyt jo tuossa itsesi ja tyytyisit osaasi... vanha mies!" - -Oitis Jumppanen lähti hakkaamaan paraimpia tervaspuita saunapuiksi. - - * * * * * - -Oli jo joutunut Pirttipohjan ihanin kesäaika: juhannuskokkojen aika. -Lehtimetsät olivat pehmeimmillänsä. Saunalöylyjen höyryt haisivat -tuoreimmillansa ja niihin sekottui uusien vastojen pehmeiden lehtien -suloinen maku. - -Jumppanen ja Pirhonen oli nyt täyttämässä lupaustansa. Yhdessä koko -Pirttipohjan väen kanssa olivat he kaataneet itkukallion metsän -tervaspuiksi. Ainoastaan koivut ja pihlajat ja tuomet oli jätetty -kaatamatta käen kukunta-puiksi, ja että olisi minkä oksille ripustaa -eväskontit riippumaan ja pesuvaatteet kuivumaan. Kaadetut puut oli -pilkottu tervaksiksi, hauta oli laitettu ja nyt oli sen -sytyttämispäivä. Kaikki oli tehty talkoolla. Yksimielisyys oli -lujittunut ja rauhallisina kuunneltiin nyt jo karhun mörinää ja -varustettiin talkoita sen pään varalta. - -Sytytettiin tervahautaa. Vanhat viinapuolikot oli tuotu -tervapuolikoiksi. Oli Pirttipohjan suuri juhlapäivä. Istuttiin -tervahaudan ympärillä hartaina kuin kirkossa. Mustalaisen akka souvatti -Jumppasen viime syntynyttä ja köyhä loisakka Pirhosen lasta. Ruta-Leena -raaputti lautamies Juntusen päätä. Ilma oli yhtä ihanuutta. Metso -rupsutteli lehdossa siipiänsä ja käki kukkua heletteli. Ruta-Leenan -taiat olivat tehonneet Ökön tyttöön ja Juntusen poikaan, samoin muihin. -Rakastunut tyttö sattui sen johdosta laulamaan, kuin itseksensä. - -Jumppasen pani laulu sanattomaksi. Tahvo Kuikka kysyi häneltä: - -"Onko se sinussa Jumppanen taas sitä tupakkasynkkyyttä... vai sitä -karhusynkkyyttäkö sitä jo pakkaa mieleen?" - -Ei voinut Jumppanen vastata. Pitkä äänettömyys syntyi. Mutta mieli oli -niin täysi että hänen täytyi viimein valittaa: - -"Se tuo laulu luikahuttaa tässä maassa niin tätä syntisen ihmisen -ajallista mieltä, jotta rinta rupeaa pullistumaan siitä sanottavan -paljoudesta!" - -Joonas mustalainen sattui silloin vielä kituuttamaan viuluansa. Se -täytti mielen lopullisesti. Jumppasen kieli herkkeni ja hän todisti: - -"Tämä maa on ihana, jotta se väkisinkin vetryyttää jo paljaalla -laulullansa kielenkin tuosta tupakoimiskankeudesta ja karhusynkkyydestä -ja sydämmen kyllyys vuotaa silloin väkisinkin suun kautta ulos, kun -kieli ei ole enää salpana edessä!" - -Koko Pirttipohjan väki suli hänen kanssansa. Pikkuinen Tahvo Kuikka -kehäsi ensimäisenä terhistyen: - -"On tässä maassa ihanuutta!... Ja varsinkin tämä väki on oikeata karhua -ja jättiläistä." - -Hän kellisti vatsaansa, ja korotti ääntänsä: - -"Kun tämmöistäkin miehen härkää jätkehtii kujasilla ja karjapihoilla, -niin kateiseksi sen pitää panna vieraan mielen, jos sattuu matkustamaan -ja hoksaa vaan silmätä!" - -Tytöt olivat ruvenneet viskomaan toisiansa kukilla. Mustalaisen akka -hyssytteli Jumppasen viime syntynyttä vihtakeinussa souvatellen. - -"Omaa... omaa on kaikki Pirttipohjassa!" todisti Jumppanen, kun kuuli -mustalaisen laulavan hänen uudelle perillisellensä. Se oli merkki -Pirttipohjan herruudesta, ja että Pirhonen ei pääse edelle. Ei hän enää -jaksanut riemuansa hillitä, vaan todisti: - -"Omaa on kaikilla Jumppasilla kaikki, mitä on Pirttipohjan maassa, -mustalaisista ja rytkyläisistä ja kerjäläisistä ja hevosvarkaista -lähtien aina tähän tervahautaan ja tähän syntiseen Jumppaseen ja sen -viimeiseen rintaperilliseen asti, hamaan viinan keittäjiin asti... -Tässä maassa ei ole mitään liikaa eikä mitään liika vähä, sillä tässä -maassa ei ole mitään vierasta, vaan kaikessa elää Jumppasen henki... -pirttipohjalaisuuden henki." - -Kuului kanteleen helähdys, sekä paimenen huilun ääni. Ja nuorten joukko -yhtyi lauluun. Pojat nostelivat tyttöjänsä ja lauloivat ja kisailivat. -Hölö-Heikki teki kuusen juurella taikaa parannellen Virsusen jalkaa. -Akka häntä torui: - -"Ei se herkeä jomottamasta paljaalla konstilla! Laula sille loitsu, -niin jos avittaa!" - -Hölö-Heikki joutui tiukalle ja kiroili pelastuakseen pulasta. - -"Senkö pahuuksella tässä pääsee loitsu-laulun alkuun, kun ei ole -viinaa!... Viina kuuluu jalan parannustaikaan!" - -"Kuuluisi se... jos olisi!" tarttui jo Tuunainen ja Pirhonen lisäsi: - -"Kuuluisi... kuuluisi se viina!" - -Jumppanen jo raapi päätänsä. Syntyi keskinäistä puhetta viinasta, kun -miehet siitä juttelivat hiljaksensa parittain. - -Nuoret leikittelivät ja akat supattelivat toisillensa. - -Viulu kitisi, Punkki-Matin tyttö hyräili, ja ukko Kosonen soitti pari -säveltä kanteleella. - -Viimein löi Jumppanen Ököä olalle ja sanoi: - -"Kuule Ökö?" - -Tämä sylkäsi rauhallisena, Jumppanen imasi savut, tuli taas Ökön eteen, -kopautti olalle ja toisti: - -"Ö-kö!" - -"Sakkojapa tuosta vaan saa!" murahti tämä. Jumppanen raapi -korvallistansa, arveli ja sanoi viimein jyrkästi: - -"Sinulla on, Ökö, sitä vielä." - -Ökö muljautti paateen. Toiset seurasivat esimerkkiä. Silloin sanoi jo -Jumppanen paateen tarttuen: - -"Kohotetaanpas tätä pirun päälakea... jos siellä olisi!" - -"Heitä, Leena, se päänraaputus! Jo sitä välttää!... Kun ei sieltä -kuitenkaan mitään löydy!" käski jo lautamies Juntunen, varustautuakseen -Jumppasen avuksi paatta nostamaan. Toiset miehet jo maistelivat ja -varustautui joku jo tötteröäkin tekemään. - -Jumppanen valitti paadesta: - -"Tämä on pahuuksen iso kivi nostaa." - -Miehiä riensi joutuin apuun ja kohta nosti Jumppanen paaden alta -viinapuolikon ja sanoi muka ihmeissänsä: - -"Viinapahan on!" ihmettelivät toisetkin naurussa suin ja Ökö murisi: - -"Viinapuolikko!" - -"Ka jos väkisin otatte, jotta ei saa sakkoja ja maksusta vaan pidätte -huolen, niin minkäs minä väkivaltaa vastaan voin!" - -Mutta Rönty-Kaisa tulikin jo tuohitötteröinensä ja Juntunen varustelihe -loitommalla. Kaisa asetti tötterönsä puolikon alle ja kehotti: - -"Lirautappas Jumppanen siihen!" - -Miehet olivat kukin tötteröitänsä laittamassa. - -Jumppanen oli jo saanut tötterönsä täyteen ja maistoi siitä. Viina oli -seistessänsä väkevöitynyt. Jumppanen muikisti ryypyn jälkeen suutansa. -Ja saadaksensa täyden varmuuden viinan erinomaisuudesta ryyppäsi hän -uudestaan. Suu meni nauruun. Hän astui Ökön eteen, löi sitä taas olalle -ja sanoi: - -"Ökö! Sinä kätkit hyvän viinan tähän asti, ja viinan siemenen sinä -pelastit! Puolikollinen parasta tervaa pitää sinun saada jokaisesta -tötteröllisestä, sillä sinä olet rehellisestä viljasta aineesi -valmistanut, etkä ole sitä akanoista keittänyt! Ja rehellisyys se on -pääasia pahankin teossa." - - * * * * * - -Oli jo ryypyt otettu ja Jumppanen katseli viimesyntynyttänsä, jonka -riepuja Suso levitteli oksille kuivamaan. Hän alkoi puhua nyt: - -"Ihana oli tämä maa varsinkin silloin kun tuo Suso kukoisti kuin -mansikka ja tämä Jumppanen rakasti ja tyttöjen silmät vaan vuotivat -kyyneliä!... Ja sitte se alkoi vasta Jumppasen oikea elämä... Suloista -oli kuulla kun Jumppasen esikoinen tuutussa päästi oikean itkun ja Suso -lullasi ja uusi Jumppanen korotti ääntänsä... Ryypätään!" - -Hän innostui edelleen: - -"Ja Jumppasen rikkaus se vaan lisääntyy ja maa kaunistuu... Ja saunasta -se voima tulee, sillä haikara pesii aina minun saunani katon harjalla." - -"Sitäkö se tämä Jumppanen viisasteli sillä saunavoimallansa!" hoksasi -nyt Rönty-Kaisa Jumppasen salaperäisen puheen. - -Tämä lisäsi: - -"Ja kaikissa niissä perillisissä vaan pauhaa ja räiskää tämä Jumppasen -voimallinen henki!" - -Viinapuolikko nostettiin kivelle, ja kuohari-Hilppa asettui viinan -laskijaksi. - -Jumppanen ryyppäsi ja käski: - -"Ja nyt akat tanssimaan ja mustalainen soittamaan. Nyt sanoo Jumppanen -totuuden, sillä nyt puhuu suu viinan runsaudesta. Nyt!" - -Varustauduttiin. Jumppasella oli tötterö kädessä, kun hän ilmotti -lopullisen totuuden. Hän sanoi: - -"Se ei ole mies eikä mikään, joka ei uskalla katsoa itseänsä peilistä -niin voimallisesti, että joka arpi ja näppylä näkyy koko maailmalle!... -Nyt kuulkaa!" Hän ryyppäsi ja jatkoi: - -"Jumppasen nenässä on semmoinen näppylä, jotta se on niinkuin iso patti -hevosen polvessa, ja se ei loppuisi, eikä lähtisi, vaikka koko maailman -hevostohtorit siitä leikkaisivat hevosen pattilihaa, niin että sillä -lihalla saisi elättää kaikki maailman karhut ja kansat. Se vaan kasvaa -ja paisuu aina!" - -"Mitä sinä nyt kaikista syylistäsi menet maailmalle hölöttämään!" torui -jo Suso, alkaen ihmisten tähden ujostella miehensä näppylää. - -Mutta Pirttipohjan riemu oli nyt rajaton. Naurettiin, halailtiin ja -pyörittiin kukin akkansa tai tyttönsä kanssa. Jumppanen löi Pirhosta -olalle ja kehasi: - -"Kuule Pirhonen! Sinä olet rehvakka mies ja minä sinusta tykkään... -Kuulehan, kun minä ihan ääneni korotan ja toisenkin totuuden sanon: -Pirttipohjassa on eletty ja Jumppasina on pysytty, vaikka halla on -saanut rauhassa möristä Rämesuolla! Sillä mitä ei voida hävittää, se -täytyy jaksaa kestää, ja mitä ei voida peittää, se täytyy olevaksi -myöntää, ja kuitenkin vaan jaksaa leivissä pysyä. Sillä palavaa taloa -ei voida vakan alle kätkeä!... Anna Pirhonen karhujen vihellellä ja -hallan kuuraista harjaansa nostaa ja sinun korvaasi puhaltaa!" - -Suso yritti jo varottaa miestänsä, sillä hän pelkäsi uutta -onnettomuutta, mutta Jumppanen keskeytti: - -"Suso! Elä sinä sitä sure mikä tulee, sillä onhan meillä käräjät ja -laki, joka sakottaa, minkä me rikomme!... Nyt juodaan lopullinen -veljesmalja ja sovinnon ryyppy, ja sitte tanssimaan, ja mustalaisen ja -Ökön viulun pitää vinkua ja karhun viheltää ja käen kukkua. Hei! -Ijankaikkisen sovinnon malja!" - -Maljat kohotettiin, ja soittoon ja käen kukuntaan ja iloon sekaantui -karhun huikea vihellys, ja väki ryhtyi laulaen tanssimaan melkutusta. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PIRTTIPOHJALAISET*** - - -******* This file should be named 51480-8.txt or 51480-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/1/4/8/51480 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/51480-8.zip b/old/51480-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index fd9c893..0000000 --- a/old/51480-8.zip +++ /dev/null |