diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/51394-8.txt | 2912 | ||||
| -rw-r--r-- | old/51394-8.zip | bin | 50326 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 2912 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..2db91eb --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #51394 (https://www.gutenberg.org/ebooks/51394) diff --git a/old/51394-8.txt b/old/51394-8.txt deleted file mode 100644 index c5e693a..0000000 --- a/old/51394-8.txt +++ /dev/null @@ -1,2912 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Yö ja aamu, by Alexander Balazs - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - - -Title: Yö ja aamu - Novelleja - -Author: Alexander Balazs - -Release Date: March 8, 2016 [EBook #51394] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK YÖ JA AAMU *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - -YÖ JA AAMU - -Novelleja - - -Kirj. - -ALEXANDER BALAZS - - -Suomentanut H. N. [Hilja Nuormaa] - - -Kirjallisia pikkuhelmiä XXVI - - - - - -Arvi A. Karisto, Hämeenlinna, 1910. - -O. Y. Hämeenlinnan Uusi Kirjapaino. - - - - -SISÄLLYS: - - Alexander Balazs. - Yö ja aamu. - Onnettomin ihminen. - Aasi. - Selittämätön tapaus. - - - - -Alexander Balazs. - - -Omituisimpia ja miellyttävimpiä humoristeja Unkarin uudemmassa -kirjallisuudessa on _Alexander Balazs_, jonka vilkas ja siro -kertomistapa, terävä huomiokyky ja ihmissielun -- varsinkin naissielun --- tuntemus on taannut hänelle omassa maassaan pysyväisen -kirjailijamaineen. - -Balazs eli sanomalehdentoimittajana, kirjailijana ja luennoitsijana, -saaden kaikkialla jakamatonta suosiota osakseen. Ollen loistavilla -lahjoilla varustettu kirjailija, peloton ja moitteeton, ja toimien -jäsenenä Kisfaludy- ja Petöfiseuroissa, näissä Buda-Pestin etevimmissä -kirjallisissa yhdistyksissä, ilahutti hän vuosikausia unkarilaista -yleisöä iloisilla jutelmillaan. Mutta raskas synkkämielisyys, joka -varsinkin hänen viimeisenä elinvuotenaan vaivasi tätä kyvykästä -leikillisten kuvausten kirjoittajaa, vei hänet itsemurhaan. Hellästi -rakastamansa tyttärensä haudalla Buda-Pestissä surmasi onneton -kirjailija itsensä parikymmentä vuotta sitten. Mutta Alexander Balazs -oli niitä henkilöitä, joiden nimi ei kuolemassa unohdu, vaan säilyy -vielä jälkimaailmallekin. - -Suomalaisessa puvussa tarjotaan tässä muutamia hänen novellejaan -meikäläiselle yleisölle. Herättäköön nämäkin osaltaan harrastusta -veljeskansamme kirjallisuuteen, jota meillä vielä niin verrattain vähän -tunnetaan laajemmissa piireissä! - - - - -Yö ja aamu. - - -Astuessani ystäväni Valentinin kirje kädessäni herra Paul Vidorin -taloon K:n-kylässä, tapasin talon herran huoneessa, jonne punaposkinen -palvelustyttö oli minut vienyt, hänen itsensä puolisonsa seurassa. -Valentin oli niin usein kuvaillut minulle tätä avioparia, että heti -heidät tunsin ja katselin heitä hyvinä, vanhoina tuttavina. - -Esitin itseni ja sanoin, että olin matkalle lähdössä ja että -noudattaakseni ystäväni harrasta toivomusta olin tehnyt puolentoista -tunnin kierroksen, tuodakseni talon herralle kirjeen hänen ystävältään -ja käydäkseni häntä tervehtimässä. - -Vastaaanottoni oli ylenpalttisen sydämellinen ja pian istuimme -tuttavallisessa keskustelussa, edessämme lasillinen oikeata -unkarilaista viiniä, joka oli herra Vidorin omaa viljelystä. Rouva -Vidor valitti vilkkaasti, että olin tullut vasta aterian jälkeen, eikä -hän rauhoittunut ennen kuin tunnustin, että nauttimani päivällinen ei -oikeastaan ollutkaan mikään niin erittäin hyvä, joten iltapäiväkahvi -tulisi maistumaan mitä parhaiten. - -Herra Vidorin entisyys oli mainehikas; hän oli nuorena tehnyt suuria ja -seurauksiltaan loistavia tutkimus- ja löytömatkoja; saattaa siis -helposti kuvitella, millaisen matkaseikkailujen aarteen hän omisti, -josta hän teki meidät osallisiksi. Lisäksi tuli harvinainen -kertomataito, ja talon yhtä kauniitten kuin rakastettavien naisten -huomautukset loihtivat keskusteluun aivan erityisen sulon. Minun ei -tarvinnut katua tätä "askelta tieltä", puhuakseni Ernst Wichertin -tapaan. - -Oivallisen mokkakahvin jälkeen tuli pian aito magyarilainen illallinen: -pippurilla höystettyä kanaa möykkyjen ja silavan kera; sitäpaitsi -katettiin minulle muitakin kalliita ruokia ja herkkuja, enkä minä -voinut olla lausumatta kummastustani, että näin herkullisia paloja -saattoi ollenkaan saada täällä maalaisessa yksinäisyydessä. Ettei herra -Vidorin viini jättänyt mitään toivomisen varaa, ei tarvinne erityisesti -mainita. Se oli oikeata vinum hungaricum; ja kun minun alinomaa piti -tyhjentää täysi lasillinen, tunsin pian todellisen tulen suonissani -virtailevan. - -Kuitenkin muistin oikeaan aikaan, että vihdoinkin piti lähtöäkin -ajatella. Nousin ystävällistä isäntäväkeäni kiittämään ja -hyvästelemään, -- mutta silloin jouduin lujille. Aviopari käytti koko -kaunopuheisuuttaan, saadakseen minut jäämään. Turhia olivat -vastaväitteeni ja vakuutukseni -- rouva Vidorin suloisessa hymyssä ja -vilkkaassa puhelussa oli sellainen houkutusvoima, että minun lopulta -piti myöntyä sillä ehdolla, että heti aamun koitteessa saisin matkaani -jatkaa. - -Illalla tuli vieraita. Talon naiset esittivät: - -"Herra Karl Katai, paikkakunnan pappi." - -"Herra tilanomistaja Koloman Zsoltai, naapurikylästä." - -"Sisareni Klara, joka juuri on palannut herra pastorin talosta, jossa -hän on käynyt tervehtimässä ystävätärtänsä, herra Katain tytärtä." - -Kumarsin kolme kertaa ja vakuutin luonnollisesti myöskin kolme kertaa, -että pidin itseni onnellisena, päästessäni heidän tuttavuuteensa. - -Pian hävisi kuitenkin jäykkyys ja sukeusi -- herra Vidorin ja hänen -puolisonsa vierasvaraisuuden ja rakastettavuuden avulla -- vilkas ja -iloinen keskustelu. Siihen ottivat vähimmin osaa nuori Zsoltai ja -kaunis Klara, mutta sitä selvempää kieltä puhuivat heidän katseensa, -joita he toisiinsa sopivassa tilaisuudessa loivat. Nämä katseet eivät -jääneet minulta huomaamatta ja minulle selvisi, että hra Zsoltai ja -Klara neiti... mutta nuoret tahtovat suhdettaan salata ihmisiltä -- -miksi olisin siis minäkään suulas?! - -Oli jo iltamyöhä kun hengellinen herra vilkasi kelloansa ja teki -liikkeen lähteäkseen. Tämä ei jäänyt talon naisilta huomaamatta ja he -kysyivät innokkaasti: "Ettehän toki vielä aikone jättää meitä, herra -pastori?" - -"Pyydän anteeksi, mutta minun täytyy! On jo myöhänen ja minun tulee -huomenna saarnata." - -"Mutta arvoisa pastori, siitä ei tule mitään! Teidän täytyy vielä -vähäksi aikaa suoda meille läsnäolonne iloa!" - -"Niin kyllä, niin kyllä", huusivat muutkin vieraat yhteen ääneen. - -"On ikävää, että minun täytyy kieltää, mutta se ei todellakaan käy -päinsä. Olen väsynyt ja uninen, sillä olen viime yönä vain hiukan -nukkunut." - -"Kyllä minä saan hänet jäämään", kuiskasi herra Vidor korvaani. -"Vanhalla herralla on pieni, mutta hänelle sangen mieluinen historia, -jonka me tosin noin satakunta kertaa olemme kuulleet, mutta jonka hän -kumminkin on valmis kertomaan. Tahdonpa muistuttaa häntä siitä ja -saatte nähdä, että hän heti unohtaa viime yönä huonosti nukkuneensa..." - -"Minulla on pyyntö teille, rakas herra pastori. Ettekö tahtoisi olla -niin hyvä ja kertoa rakkaille vieraillemme historianne? Jos nyt -lähdette, niin jäävät he kertomuksenne nautintoa vaille. Olen -vakuutettu, että vieraamme ovat sen kuulemisesta hyvin huvitettuja." - -"Mekin pyydämme hartaasti", huudahdimme minä ja herra Zsoltai, joka -nähtävästi vasta lyhyen ajan oli tämän talon vieraana ollut. - -Talon herra oli oikeassa: herra pastori ei enään ollutkaan väsynyt. -Hänen poskensa punehtuivat ja nuoruuden hehkulla seurasi hän -pyyntöämme. - -"Mutta ensinnäkin täytyy minun nimen suhteen selittää, ettei se ole -minun keksimäni, vaan..." - -"Millaista vaatimattomuutta ja totuuden rakkautta!" huudahti nauraen -suloinen talon rouva. "Antakaa sen nyt olla, herra pastori! Emme tahdo -loukata vaatimattomuuttanne ja tunnustamme siis suoraan, että nimen -alkupuoli on mieheni keksintöä." - -"Minä olen vain tuo yhteenliittävä 'ja'", sanoi vanha herra -salaperäisesti hymyillen. - -Tuli hiljaisuus. Herra pastori pyysi saada sytyttää piippunsa; kun se -oli tehty, tyhjensi hän lasin tokayeria yhdellä siemauksella ja alkoi -kertoa. - - * * * * * - -Yö oli sysimusta ja tähtiä peitti paksu, läpitunkematon pilvikerros. -Luonto näytti kuolleelta, kylmä syystuuli vain valitteli tuskallisesti, -kuin tahtoisi se kertoa meille hirmuisia kertomuksia. Tällöin huudahtaa -jokainen, joka rauhallisen kamiinan ääressä istuskelee miellyttävässä -huoneessaan: kuinka epämiellyttävää lieneekään nyt olla paljaan taivaan -alla! - -Ah, sellaisena vuodenaikana ja sellaisena yönä matkustin minä -kolmekymmentä vuotta sitten Pestistä Miskolcziin. - -Minulla oli kova kiire, ja minun täytyi -- koskei silloin vielä ollut -ainoatakaan rautatietä -- tehdä matka postikyydillä. Kun en voinut -siirtää matkaani hetkeksikään tuonnemma, päätin lähteä yöllä, -vaikkakaan en mitään niin vihaa kuin yöllisiä matkoja. - -Matkaseuranani oli hauska nuori mies, joka huvittavilla -sanasutkauksilla ja naurettavilla kaskuilla tuntuvasti lyhensi tietä. - -Tosin en voinut hänen puhelultaan silmiäni sulkea, mutta sen korvasi -hänen oivallinen tupakkansa, jonka tuoksu melkein vieläkin nenääni -hajahtaa. - -Pysähdyimme viimeisellä asemalla. Hevoset vaihdettiin ja ravintolan -isännän täytyi antaa meille muutama pullollinen somlon viiniä, jonka -hän muristen teki, sillä olimme hänet unesta herättäneet. - -Sillävälin oli tullut niin tavattoman pimeä, että vain posteljoonimme -vakuutus, että hän aivan tarkasti tuntee tiet ja polut, sai meidät -jättämään ravintolan ja matkaamme jatkamaan. - -Olimme olleet noin puolisen tuntia matkalla, kun huomasimme että ajaja -vaati hevosia pysähtymään. Korviimme tunki valittava naisen ääni ja -kuulimme myöskin jos jonkinlaisia kirosanoja. - -Silmänräpäyksessä lennähdimme postivaunusta ulos ja makasimme kaikin -maassa. Luulimme ensin, että hevosille tai ajajalle oli sattunut jokin -onnettomuus, mutta pian kuitenkin tulimme vakuutetuiksi, että kotoinen -lietemme oli parhaimmassa kunnossa ja että vallan toinen seikka oli -aikaansaanut tämän yhteentörmäyksen. Muutaman askeleen päässä meistä -olivat nimittäin kumoonkaatuneet matkavaunut, joita kiroileva ajaja ja -valitteleva nainen turhaan yrittivät nostaa. - -Juoksimme kiireesti apuun ja jonkun hetken kuluttua saattoivatkin -vaunut taasen lähteä liikkeelle. - -Mutta -- räiskis! Uudelleen kallistuivat vaunut kyljelleen. Takapyörä -oli särkynyt. - -"Se ei pääse eteenpäin!" huusi ajajamme, tutkittuaan vahingon. - -"Pahuus!..." murisi vahingoittunut ajaja. "Tästähän voipi hulluksi -tulla! Tapahtuu onnettomuus, jollemme varhain ole Miskolczissa." - -"Mitä nyt teemme? Voi Jumalani, Jumalani!" vaikeroi nainen. - -"Tässä ei ole muuta tehtävänä, teidän armonne", tuumi ajaja, "kuin -lähteä johonkin kylään tai csardakseen [unkarilainen pustaravintola] -- -tuo pahuuksen csardas ei saattane enään olla varsin kaukana täältä! -- -Ollaan siellä yötä; aamulla voimme korjata pyörän ja keskipäivällä -saavumme Miskolcziin." - -"Oi Jumalani! Mutta minun täytyy olla jo aamulla siellä!" - -"Mutta kun se ei käy päinsä, niin täytyy teidän armonne tyytyä!" - -"Teidän armonne", keskeytti matkaseurani, joka suureksi -kummastuksekseni oli ottanut tämän välikohtauksen varsin vakavasti, -"jos teidän niin kovin täytyy kiirehtiä, niin ehdotan, että matkustatte -meidän kanssamme. Postivaunussamme istuu vain kaksi ihmistä, teille on -siis kylläkin tilaa. Jo varhain aamulla tulemme Miskolcziin. Teidän -ajajanne etsii sillävälin jonkun ravintolan ja saapuu keskipäivän -aikaan korjattuine vaunuineen perille." - -"Mutta herraseni..." - -"Sehän onkin oiva keino", huudahti ajaja, "kehotan teidän armoanne -suostumaan ehdotukseen. Kyllä minä yksin suoriudun tällä rämällä." - -"Ja lisäksi", jatkoi matkatoverini kehoittavasti, "on postivaunumme -pikavaunu, joka varmaankin pääsee nopeammin perille kuin teidän." - -"No, olkoon niin; suostun ystävälliseen tarjoukseenne... Miska! tässä -saatte rahaa, tulkaa niin pian kuin suinkin ja ajakaa suoraan tätini -luokse." - -Miska pisti rahan taskuunsa, matkatoverini kohteliaasti auttaessa -naista vaunuihin, ja muutaman minuutin kuluttua kulkivat ne nopeasti -eteenpäin niinkuin ei mitään olisi tapahtunut. - -Pilvet peittivät yhä kuun ja tähtien loisteen, vaikkakin olisimme -tarvinneet valoa nyt paremmin kuin koskaan. Emme kumpainenkaan -voineet erottaa naisen kasvojenpiirteitä, joskin uteliaisuutemme, -ymmärrettävästi kyllä, oli varsin suuri. Saimme tyytyä kuvitteluumme ja -toivoa, että taivas vihdoinkin pitäisi huolta meistä. - -Ajoimme lyhyen ajan vieretysten sanaakaan sanomatta, jota uusi -matkatoverimme käytti hyväkseen, asettuen istumaan niin mukavasti kuin -suinkin. Leikillinen kumppanini tarttui viimein puheeseen. - -"Uskollinen toverini", sanoi hän, "nyt vasta huomaan, kuinka -miellyttävään seikkailuun olemme joutuneet. Te, armolliseni, olette -joutuneet pienen vahingon kautta, josta minä -- näin meidän kesken -sanoen -- moitittavan itsekkäästi iloitsen, joko hupaisen tai -traagillisen novellin sankarittareksi. Eikö tämä ole oivallista? -Hahhaa!" - -"Kuinka, herrani! Te nauratte onnettomuuttani?" - -"Vain itsekkyydestä... Sillä minua seuraa onni! -- Mikä seikkailu!... -Mutta minä puhun tuhmasti ja pyydän anteeksi, mutta en voi -omituisuuttani koskaan salata. Sillä tietäkää, armolliseni, että kaikki -seikkailuntapainen, romantillinen ja salaperäinen on elämäni -elementti..." - -"Nämä ominaisuudet lienevät aika hauskoja, mutta en ymmärrä..." - -"Miksi minä teille, armolliseni, kaikkea tätä sanon, vaikka olen niin -lohduton kun en teistä mitään tiedä? Juuri senvuoksi sen teenkin; -sillä kateellinen yö ryöstää minulta onnen nähdä armolliseni -kasvojenpiirteitä ja estää teidät näkemästä minua; senvuoksi täytyy -minun esittää itseni teille, jotta hiukan tulisimme keskenämme -tutuiksi. Siitä syystä uskallan myöskin pyytää teitä lupaamaan, että -kulutamme tämän hirmuisen yön juttelemalla toistemme kanssa." - -"Teillä on, herraseni, omituinen pyytämistapa; sillä kun noin puhutte, -en enään voi kieltää." - -"Olen teille erittäin kiitollinen, kunnioitettava naiseni. Minä -siis..." - -"Herraseni..." - -"Anteeksi, en aijo alkaa itsestäni. Niinkuin tiedätte istuu tässä vielä -kolmas henkilö; hän on vanhempi ja arvokkaampi ja niin alotan siis -hänestä." - -Turhaan yritin hänelle vakuuttaa, että olisin suuresti kiitollinen, jos -hän minut leikistä säästäisi -- turhaan! Hän ei antanut minun -puhuakaan. - -"Tämä kolmas" -- alotti hän lujemmin, jonka vuoksi minä, huomaten -yritykseni turhaksi, viisaasti vaikenin -- "joka vieressäni, nimittäin -oikealla puolellani istuu, on nimeltä Karl Katai ja on tunnusmerkeistä -päättäen pappi." - -"Varsin hauskaa", nainen virkkoi hiukan hymähtäen. - -"Varsin hauskaa", toistin minäkin hiukan epävarmasti, kun en tiennyt -pitikö minun nauraa vai suuttua. - -"No niin, kun nyt olen esittänyt teille arvoisan matkakumppanini, -sallinette minun esiintuoda vähäpätöisyyteni. Minä..." - -"Mutta, herraseni!..." - -"Mutta, armolliseni, minun täytyy jo pyytää, että sallitte minun puhua. -Onneksi estää pimeys vain näkemisen, vaan ei puhumista. Se, jolla on -onni teitä vastapäätä seisoa tai, paremmin sanoen istua, on sievä nuori -24 vuotias mies, jolla on varmat 3,000 guldenin tulot jo joka on -kokonaan riippumaton niin sydämen kuin perheasioittenkin suhteen." - -"Herrani, te käytätte väärin hyväntahtoisuuttani..." - -"Anteeksi, se on minusta kaukana, tahdon vain päästä loppuun. Tosin -siltä näyttää, kuin olisi asia niin, mutta vain näyttää. Yön pimeys -saapi minut vaan sanomaan asioita, joita luultavasti ette päivällä niin -perinjuuri saisikaan kuulla. Ah niin! Yö on kuin naamio, jonka takana -tuntee itsensä paljon vapaammaksi. Mutta asiaan. Siis..." - -"Saanko pyytää! Kun minun nyt hinnasta mistä hyvään täytyy tutustua -teihin, niin koettakaa tehdä esitys niin lyhyeksi kuin suinkin." - -"Kuinka, armolliseni, ikävystyttääkö puheeni teitä?" - -"Ei, se ei ikävystytä, mutta se on tarpeetonta." - -"Jokseenkin sama; mutta minun täytyy puhella. Siis: vartaloni on -kaunis. Olen aika tavalla turhamainen, mutta sen suonee itse kateuskin -minulle, osaan ratsastaa kuin husaari konsanaan, miekkailla kuin -ranskalainen markiisi Ludvig 14:n vuosisadalla ja saavutan -pistoolillani linnun lennosta. Te nauratte? Teette minulle väärin! -Sopivassa tilaisuudessa koetan saada teitä vakuutetuksi väitteeni -totuudesta. Käytökseni on, niinkuin näette, armolliseni, vähemmän -jäykkä kuin..." - -"Kuin häikäilemätön!" - -"Kuinka sitä kutsuu! Olen avomielinen, vilpitön ihminen, se on varma. -Mitä nyt kasvoihini tulee..." - -"No miksi pysähdytte? Sehän on mieltäkiinnittävintä!" - -"Erittäin kiitollinen! Mitä nyt kasvoihini tulee, niin täytyy minun, -jos mielin olla rehellinen, tunnustaa, että niistä voin vähimmin ylpeä -olla!" - -"Mikä itsensäkieltäymys..." - -"Olen suora ja tahdon vain ylipäänsä sanoa, etten voi vaatia itselleni -'kauniin' nimitystä. Mutta ruma tai kokonaan vastenmielinen en -kumminkaan ole. Mutta päättäkää itse, armolliseni!..." - -"Kummallinen pyyntö, kun on niin pimeä, etten voi kerrassaan mitään -erottaa." - -"Oi, se ei ole mikään este. Tahdon antaa teille varsin puolueettoman -kuvauksen kasvoistani." - -"Puolueettoman? Se tulee olemaan Teille varsin vaikeata!" - -"Mahdollista, mutta minä olen poikkeus. Siis: silmäni ovat mustat ja -kiiltävät. Tukkani on kumminkin kastanjanruskea, vaikka mielelläni -soisin sen olevan mustan." - -"Te olette hupainen! Mikä päähänpisto!" - -"En sitä itseni takia toivoisi, vaan ainoastaan naisten tähden! Sillä -nähkääs, naiset rakastavat mustia kiharia yli kaiken!" - -"Oi, on kyllä poikkeuksiakin." - -"Mutta missä minä löytäisin sellaisen poikkeuksen?" - -"Ehkä olen minäkin niitä!" - -"Jotka enemmän pitävät vaaleista kiehkuroista kuin mustista?" - -"Niin, jos ne ovat tummien silmien yhteydessä... Mutta mitä nyt -teette?" - -"Tahdon tämän suosion tähden peittää kätenne suuteloilla." - -"Te olette narrimainen pöllö! Jatkakaa mieluummin henkilökuvaustanne." - -"Kernaasti, sillä pelkoni on jo suureksi osaksi haihtunut. Siis, -armolliseni, te pidätte vaaleasta tukasta ja mustista silmistä? Mikä -riemu!... Poskipartani ja viikseni ovat myöskin vaaleat ja pehmeät kuin -silkki. Minä en kersku -- asia on niin. Kasvonpiirteeni ovat henkevät -Ja niiden väriä vastaan ei minulla ole mitään muistuttamista. Mitä -muuten kasvojeni muihin osiin tulee, niin voipi niistä käyttää sanaa: -säännölliset. Ah, olen yhden seikan unohtanut, vaikka siihen panen -varsin suuren arvon... En itseni vuoksi, vaan naisten tähden... -Tarkoitan nenääni. Se on kokonaan roomalainen, vaikka voin vakuuttaa, -ettei kukaan meidän suvustamme ole vähintään sataan vuoteen käynytkään -ikuisessa kaupungissa." - -"Joko piisaa?" - -"Täydellisesti. Ja sanokaa nyt vilpittömästi, mitä pidätte minusta?" - -"Jos kuvaus on todenmukainen, niin olette sievä mies." - -"Puhutteko vakavasti, kunnioitettava armolliseni?" - -"Kokonaan vakavasti!" - -"Sitten pyydän, että täytätte yhden toivomukseni." - -"Minkä?" - -"Tehkää se, minkä minäkin! Olkaa minulle niin suosiollinen, että -annatte itsestänne kuvauksen." - -"En, sitä en tee." - -"Miksette, jos saanen kysyä?" - -"Mitä varten? En ymmärrä sen välttämättömyyttä." - -"Mutta kun minä teitä pyydän, rukoilen." - -"Kuinka hassu pyyntö!" - -"Kuvitelkaa, kunnioitettava armolliseni, että kaikki vain on pientä -pilantekoa." - -"Olkoon sitten, Jumalan nimessä." - -"Te suostutte siis pyyntööni?" - -"Kysykää, niin minä vastaan." - -"Sydämelliset kiitokset! Ennen kaikkea tämä tärkeä kysymys: oletteko -vielä vapaa?" - -"Olen!" - -"Mikä onni! Mutta ymmärtäkää minut oikein, armolliseni. Tarkoitan, onko -sydämenne vielä vapaa?" - -"En antaisi kättäni ilman sydäntäni." - -"Hyvä; tämä varmuus rohkaisee minua tekemään vielä muita kysymyksiä. -Olisin teille koko ikäni kiitollinen, jos nyt lyhyen neljännestunnin -harjoittaisitte hiukan itsekieltäytymistä ja osottaisitte suurempaa -avomielisyyttä. Lupaan teille juhlallisesti, että teen vain sellaisia -kysymyksiä, joihin helposti voipi vastata. Ensimäiseksi huvittaa minua -luonnollisesti teidän ulkomuotonne. Vartalonne?" - -"Hoikka, tosin hiukan jykevyyteen taipuvainen; en kumminkaan voi -senvuoksi valittaa." - -"Oivallista!... Silmänne?" - -"Siniset." - -"Tukkanne?" - -"Tumma." - -"Onko se mahdollista? Tummatukkainen ja sinisilmäinen! Oi, se luo -kasvoihin ihanteellisen viehätyksen. Oi, armolliseni, te olette enemmän -kuin intresantti! Mutta jatkakaamme tuttavuuttamme, joka hetki hetkeltä -on suonut yhä enemmän suloa ja vieläkin lupaa äärettömiä riemuja. -- -Suunne?" - -"Mitä kasvojeni muihin osiin tulee, niin voin niistä sanoa vain -sen, mitä äsken itsestänne arvelitte: ne ovat niitä, joista -henkilökuvauksessa on tapana käyttää sanaa 'säännölliset'. Mutta..." - -"Mutta..." - -"Mutta jos minun pitää olla vilpitön ja totuutta rakastava, niin täytyy -minun lisätä, että on ihmisiä, jotka kutsuvat niitä säännöllisiksi ja -intresanteiksi." - -"Ah, huomaan jo, te olette kauniimpia ja viehättävimpiä olennoita. -Mutta vielä yksi seikka, ennenkuin sen unohdan." - -"Kysykää!" - -"En tahdo kysyä, vaan pyydän Teiltä vain erästä suosionosotusta. -Antakaa minulle hetkeksi kätenne!" - -"Antakaa? Ja minkätähden?" - -"Jotta hiukan oppisin teidän ulkomuotoanne tuntemaan". - -"Mikä keksintö! Sama se!" - -"Oi, en ole erehtynyt! Kuinka pieni ja hento käsi! Oi, armolliseni, te -käytte itsenäisyydelleni vaaralliseksi!" - -"Tuo lausunto on imarteleva ja samalla epäkohtelias." - -"Naiset ovat nyrpeitä, jos olemme epäkohteliaita, senvuoksi sanommekin -heille vain kohteliaisuuksia." - -"Siitä voipi olla eri mieltä. Mutta sanokaa minulle nyt vihdonkin mitä -tarkoittavat kaikki teidän kyselynne?" - -"Oi, eivät ne vielä ole päättyneet. Tähän asti tunnen vain hiukan -ulkomuotoanne, mutta haluaisin myöskin mielelläni lukea sieluanne." - -"Se ei ole niin helppoa." - -"Voi toki! Vastatkaa vain, kunnioitettava armolliseni, yhtä -avomielisesti ja totuudenmukaisesti kysymyksiini ja varmasti tunnen -teidän neljännestunnin kuluttua yhtä tarkasti, kuin jos olisin -vuosikausia salongissanne seurustellut. Mitkä ovat, suloinen neiti, -teidän mielihommianne?" - -"Kukat puutarhassani ja pianonsoitto antavat minulle eniten -työtä; en kuitenkaan niiden vuoksi unohda piirustuslautaani ja -lempirunoilijaani." - -"Kukkia, musiikkia, maalausta ja runoilua! Te elätte siis kokonaan -luonnossa ja taiteessa ja antaudutte jaloimpiin ja hennoimpiin töihin! -Edessänne, suloinen olento, taivutan kunnioittavasti polveni... Pyydän -anteeksi, mutta minun täytyy vieläkin kysellä." - -"Jumalan nimeen." - -"Kiitän teitä! Oletteko kunnioitettavin -- kuinka sanoisinkaan, etten -tuntuisi epähienolta? -- oletteko oikullinen?" - -"Äärettömästi! Kaikki, jotka minut tuntevat, pelkäävät, että -oikullisuuteni on pahimpia vikojani." - -"Ihanaa! Jumaliste! Ilman oikkuja on naisen mieli aina kirkas kuin -ikuisesti hymyilevä taivas, joka tosin saattaa olla sangen kaunis, mutta -joka ei millään muotoa ole niin intresantti, kuin taivaanlaki, jonka -loistoa silloin tällöin joku liitelevä, kevyt pilvenhattara himmentää." - -"Te tunnutte olevan varsin..." - -"Niin, minä olen teihin kokonaan ihastunut; oi, minä rakastan naisten -oikkuja, olkoon ne vaikka kuinkakin kummallisia! Vielä viimeinen, -todellakin viimeinen kysymys: Mitä pidätte rakkaudesta?" - -"Minulla ei ole sen suhteen mitään varmaa mielipidettä, sillä tunnen -tuon intohimon vain kuulopuheitten mukaan ja kirjoista. Tosin olen sitä -kaipaillut, mutta en ole sitä koskaan osakseni saanut. Mieheni..." - -"Miehenne?..." - -"Niin, mieheni, jonka, ikävä kyllä, toista vuotta sitten kuoleman -kautta kadotin..." - -"Hän on kuollut! Kiitos sinulle, oikullinen sattuma! Hän on hyvin -tehnyt, oli sangen viisaasti tehty, että hän kuoli!" - -"Kuinka, herrani, te iloitsette onnettomuudestani?" - -"Pelkästä itsekkyydestä vain! Tietäkää nimittäin, armolliseni, että -olette minut kokonaan lumonnut, että teitä rakastan ja jumaloin!..." - -"Mutta, herraseni, tämä käy jo liian pitkälle! Minun täytyy pyytää -ettette laskisi leikkiä niin vakavista asioista." - -"Oi, kunnioitettava rouva, minä en laske leikkiä; se on minulle -katkeraa totuutta. Olkaa minulle niin suosiollinen että kuuntelette -minua loppuun asti, niin tulette pian vakuutetuksi sanojeni -todenperäisyydestä. Sitä tunnetta, jota ihmiset rakkaudeksi nimittävät, -tunnen minä yhtä vähän kuin tekin. Kerran vain tunkeusi säde hehkuvaa -rakkautta sieluuni hetkiseksi, mutta vain karkoittaakseen tähänastisen -rauhani ja istuttaakseen sen tilalle sieluuni surua... Mutta -jättäkäämme tämä..." - -"Päinvastoin! Kertokaa minulle tarkkaan tämä kokemuksenne; se huvittaa -minua." - -"Käskyänne noudatan tietysti, vaikka en voikaan kiihtymystäni hillitä, -kun sitä vaan ajattelenkaan. Tasan kaksi vuotta sitten olin Pestissä." - -"Kaksi vuotta sitten, sanotte? Ihmeellistä!" - -"Tasan kaksi vuotta sitten; nyt muistan sen varsin tarkoin. Olin -oopperassa 'Lucia Lammermoorin' esitystä katsomassa. Sali oli ääriään -myöten täynnä, mutta minä en välittänyt yleisöstä, sillä kaikki -huomioni, ajatukseni, katseeni olivat yhteen kohtaan kiintyneet. -Vastapäätä minua eräässä parhaimmassa aitioissa huomasin ihmeen kauniin -naisen, joka oli syventynyt oopperan kuulemiseen ja jonka maagillinen -katse alituiseen minut kahlehti..." - -"Jatkakaa, jatkakaa!" - -"En voi muuta sanoa, kuin että minä siitä hetkestä kuin hänet huomasin, -olin rakastunut. On tapana sanoa, ettei luonto anna itseänsä -rankaisematta halveksia; se on totta. Mieltymykseni tähän ihastuttavaan -olentoon kasvoi niin nopeaan minussa, että olin tuon naisen orja, kun -esitys päättyi..." - -"Oletteko koskaan elämässänne joutunut tuon jumaloimanne naisen -seuraan?" - -"En koskaan! Kun esirippu laski toisen näytöksen jälkeen, huomasin -erään tuttavani, jonka heti viittasin luokseni ja jolta kyselin naista, -joka minut niin oli lumonnut." - -"Etkö tunne tuota miellyttävää olentoa" -- kysyin häneltä -- "tuolla -ensimäisessä aitiossa, vasempaan näyttämöstä?" - -"Ensimäisessä aitiossa vasempaan näyttämöstä? Ha-ha-haa!" - -"Kuinka, armollinen rouva, te nauratte?" - -"Niin, en voi muuta, minun täytyy nauraa. Ha-ha-haa!" - -"Teistä tuntuu naurettavalta, että minun jumaloimani istui ensimäisessä -aitiossa?" - -"Ei suinkaan." - -"Siis sitä, että minä tunnin kuluessa saatoin hulluuteen asti rakastua -tuntemattomaan? -- Oi, armolliseni, jotenkin niin on ennenkin -tapahtunut. Paris näki Helenan vain kerran ja heti pyöri hänen -mielessään ajatus tytön ryöstämisestä. Antonius tunsi Kleopatran -yhdestä ainoasta silmänluonnista verensä virtailevan kuumemmin -suonissaan. Uudemmalla ajalla on Lola Montez..." - -"Pyydän, pyydän, en epäile hetkeäkään etteikö löytyisi tuollaisia -äkillisiä lemmenintohimoja. Kertokaa vain edelleen seikkailuanne, joka -minua enemmän huvittaa, kuin mitä ehkä luulettekaan." - -"Tuttavani mainitsi ihanteeni nimen, mutta hän ei jättänyt -mainitsematta, että tuo enkeli oli vihitty rouva, joka oli mieheensä -sydämellisellä rakkaudella kiintynyt. Tämä tieto iski minuun salaman -tavoin." - -"Ettekö olisi niin ystävällinen että mainitsisitte minulle tuon naisen -nimen, joka sellaisen ihmeen on aikaansaanut?" - -"Anteeksi -- nimi pysyy salaisuutena; minä en koskaan päästä sitä -huuliltani." - -"Kuinka tarkkatuntoista!... Mutta sanokaa toki vihdoin, mitä teidän -nykyinen ihmeellinen käytöksenne minua kohtaan oikein merkitsee?" - -"Ah, te tarkoitatte tapaa esittää itseni teille? Tahdon sen teille -kohta tunnustaa, kuinka ihmeellistä se teistä onkaan -- minä en saata -tuon ihanan olennon kuvaa sielustani karkoittaa. Tunnen etten voi -ketään muuta elämässäni koskaan enään rakastaa kuin häntä. Mutta kun -hän nyt kuuluu toiselle ja kun minä kuitenkin kerran aijon naimisiin -mennä, olin päättänyt luottaa sattumaan ja odottaa kunnes se elämän -tielleni johdattaisi minulle määrätyn olennon. Mutta..." - -"No? Mutta?" - -"Teidän näkemisenne, armolliseni, on kumonnut kaikki päätökseni. Minä -en nyt voi mitään sattumalle. Minusta tuntuu myöskin kuin häipyisi -vanha rakkauteni tenhovoima pois ja uusi, suloinen ja onnea tuottava -tunne astuisi sen tilalle." - -"Herrani, minun täytyy pyytää..." - -"Tämä uusi tunne on rakkautta, rakkautta teihin, jota en koskaan ole -nähnyt, mutta jonka äänessä ja sanoissa on jotain, joka antaa muodon ja -elämän sille kuvalle, jonka teistä olen muodostanut. Minä lemmin teitä -koko nuoren, kaipaavan sydämeni hehkuvalla intohimolla." - -"Minä en varmaankaan teistä, herraseni, tunnu oikein viisaalta. En -ymmärrä oikein sanojanne, joita minun on pakko kuunnella. Kuinka voitte -leimahtaa rakastamaan minua, kun ette minua ole koskaan nähnytkään? -Kuinka helposti voittekaan pettyä! Sillä vaikkapa nyt tahtoisinkin -otaksua, että todella olen kaunis, niin ettekö tiedä, että kauniit -kasvot eivät vielä ole kylliksi herättämään rakkautta? Kuka tietää, -vaikka aamuauringon ensi säteet karkottaisivat pois teidän haaveelliset -kuvanne?" - -"Olette oikeassa! En rakasta teitä ulkonaisen muotonne takia, -armollinen rouvani. Ei auringon säteet eikä tähtien tuike saata -kuvaanne sielustani kalventaa. Olen päättänyt, jos vain tunnette -myötätunnon hituistakaan minua kohtaan..." - -"No? Tahdonpa nähdä, kuinka pitkälle kevytmielisyytenne jatkuu!" - -"En hetkeäkään epäile puhua teille näin: Armollinen rouva! Jos voitte -uskoa itsenne miehelle, jonka ensi kerran näette -- sieluni kautta! -unohdan, että tässä helvetin pimeydessä ei ylipäänsä voikaan mitään -nähdä! -- joka teille kunniansa kautta vannoo, että kaikki, mitä hän -sanoo, on totta -- niin antautukaa omakseni ja ruvetkaa vaimokseni!" - -"Hahahaa!" - -"Te nauratte?" - -"Mitä minusta ajattelisitte, herraseni, jos minäkin olisin niin -kevytmielinen ja antaisin teille myöntävän vastauksen?" - -"Minä uskoisin, että teitä niinkuin minuakin, miellyttää seikkailu ja -eriskummallisuus ja että tämä ominaisuus tekee teidät vieläkin -miellyttävämmäksi ja pikantimmaksi; että te, niinkuin minäkin, olette -kyllästynyt jokapäiväisten tapojen muotoihin, ettekä pelkää kummallista -ja epätavallista askelta, joka perustaisi elämäni onnen!" - -"Sananne ovat niin vakuuttavia, Teissä on todellakin jotain luottamusta -herättävää, niin että minä..." - -"Onko se mahdollista -- te suostutte?" - -"Jos aika kaiken tämän todentaa, niin en sitten tule kieltämään!" - -"Aika! Aika! Te vetäydytte arki-ihmisten muotojen taakse takaisin. Ei, -kallis jumaloimani, teidän täytyy heti päättää: jo yhdenkään päivän -viivytys riistää tältä askeleelta sen ihmeellisyyden ja hävittää -romantiikan tuulahduksen. Päättäkää pian! Meidän täytyy heti mennä -vihille, ennenkuin päivä koittaa, joka päästää meidät tilaisuuteen -näkemään toistemme kasvojenpiirteitä." - -"Se olisi mahdotonta, vaikka myöntyisinkin." - -"Suostukaa vain ja jättäkää minun huolekseni kaikki muu..." - -Hirmuinen epäluulo heräsi sielussani. Tämä huimapää tietää, että olen -pappi, ehkäpä... Mutta seuratkaamme tämän asian kehitystä. - -"Ettekö te", kysyi nainen liikutetulla äänellä vastapäätä istujaltaan, -"ollenkaan kysele lähempiä asioitani? Ettekö tahdo suhteistani ja -tuttavuuksistani yhtään mitään tietää?" - -"Mitä ajattelettekaan, armollisin rouva? Minne jäisikään siis -romantiikka? Oi ei, en halua minkäänlaista selitystä, vaan vieläpä -vakavasti estän sen. Tahdon tehdä teidät tuntemattomana puolisokseni. -Senvuoksi kysyn: suostutteko? Onko teissä rohkeutta ja luottamusta -ruveta omakseni?" - -"No, enpä ole vastahakoinen, mutta vain yhdellä ehdolla." - -"Millä?" - -"Luvatkaa minulle kunniasanallanne, ettette te, jos emme -molemminpuolisen tutustumisen jälkeen jostakin syystä miellyttäisikään -toisiamme, pane minkäänlaista estettä eroamisellemme, vaan että teette -kaiken voitavanne, saadaksenne oikeudellisen eron." - -"Lupaan sen, hellästi rakastettu ystävättäreni!" - -"Kas tässä on siis käteni!..." - -Aloin hieroa silmiäni, tullakseni vakuutetuksi vasta kuulemani ja -kokemani todellisuudesta, Olinko valveilla vai nukuinko? Mutta pian -tulin vakuutetuksi, tulin kummastuksekseni vakuutetuksi, että kaikki -mitä ympärilläni tapahtui, oli vallan totta. - -"Herra pastori!" virkkoi minulle nuori sulhasmies. - -"Millä voin palvella?" kysyin vapisevin äänin, aavistaen levottomalla -tuskalla hänen tarkoitustaan. - -"Oletteko hereillä?" - -"Kuulettehan sen!" - -"Oletteko ollut koko matkan hereillä, siitä asti kuin morsiameni -vaunuihin tuli?" - -"Olen kyllä ollut." - -"Oletteko kuullut koko keskustelun ja ymmärtänyt sen?" - -"Olen kaikki kuullut ja ymmärtänyt." - -"Hyvä, siis antakaa meille siunauksenne. Pyhittäkää avioliittomme, -lyhyesti -- _vihkikää meidät mieheksi ja vaimoksi_!" - -Näitä sanoja seurasi kaksi huutoa; toinen kuului naisen suusta, joka -nähtävästi oli myöntyessään unohtanut, että hengenmies vaunuissa -istuikaan, toinen minun suustani; sillä minä huudahdin kauhistuneena: - -"Siitä ei tule mitään, herraseni! Minun täytyy teille huomauttaa, ettei -sovi leikkiä niin pyhillä asioilla!" - -"Se ei ole mitään leikkiä, vaan totta!" vastasi hän varmasti. - -"Silloin täytyy minun myöskin varmasti selittää, etten ajattelekaan -noudattaa tahtoanne." - -"Mutta jos minä kunniani ja omantuntoni kautta vannon, ettei löydy -mitään estettä, joka olisi avioliittomme tiellä?" - -"Se on yhdentekevää; se on vastoin tapoja ja laitonta, enkä aijo -koskaan enkä mitenkään siihen suostua!" - -"Ettekö?" - -"En!" - -"Pyydän teitä koskettamaan tätä kädellänne." - -Näin sanoen ojensi hän minulle jotakin; kun siihen tartuin, huomasin -suureksi kauhukseni rintaani vastaan ojennetun pistoolin. - -"Tiedättekö, mitä kätenne koskettivat?" - -"Pyydän teitä, taivaan tähden, pankaa pistooli pois, se saattaa -laueta!" - -"Jollette meitä heti paikalla vihi, niin vannon kautta Jumalan, että -ajan kuulan päänne läpi!" - -"Mutta ajatelkaahan toki, herraseni!" - -"Minulla ei ole mitään ajattelemista. Te vihitte meidät; ajaja olkoon -todistajana ja muutaman minuutin kuluttua siunaa nuori pari -hengenmiestä, joka avioliittomme on pyhittänyt!" - -"Mutta herraseni, minun täytyy kumminkin pyytää!" - -"Ei mitään muttaa! Tahdotteko, vai ettekö? Minä ammun!" - -"Tässä ei ole mikään pelastus mahdollinen", jupisin minä; "minun täytyy -yhdistää tuo yltiöpäinen pari; tämä innokas kiihottaja tuntuu vallan -siltä, kuin täyttäisi hän uhkauksensa. Toisekseen tahdon" -- siten -lohduttelin itseäni -- "huomenna Miskolczissa tehdä ilmotuksen tästä -pakosta ja niin peruuttaa tämän laittoman toimituksen." - -"Päättäkää viimeinkin, muuten ammun!" huusi tuo hirmuinen sulhasmies. - -"Jollen voi teitä saada kummallisesta aikeestanne luopumaan, niin -tapahtukoon se sitten Jumalan nimessä!" - -"Te siis suostutte?" - -"Mitä muuta voisin tehdä? Uhkaattehan minua pistoolilla?" - -"Ajaja, pysähtäkää!" jyrähytti kuumaverinen nuorukainen. - -"Mitä on tapahtunut?" kysyi ajaja, kumartuen taapäin. - -"Ei mitään -- sinun pitää vain pysäyttää!" - -Toinen totteli. - -"Rakas morsian", pyysi sulhanen, "ole niin ystävällinen ja astu -vaunuista alas. Voisimme vihkimisen mukavammin toimittaa avoimella -kentällä." - -"Kuten tahdot, aarteeni." - -He astuivat vaunuista pois ja ajajakin nousi istuimeltaan. - -Kysyin kerran vielä ovatko he peruuttamattomasti päättäneet sitoutua -toisiinsa elämänsä ajaksi? - -Molemmat vastasivat lujasti ja varmasti: - -"Olemme!" - -"Sitten ei minulle muu neuvoksi jää", sanoin minä, "kuin yhdistää -kätenne ja vihkiä liittonne papillisella siunauksellani. Tulkaa -onnellisiksi, elkääkä koskaan katuko tätä yltiöpäistä askelta." - -"Olemmeko valmiina?" kysyi nuori aviomies. - -"Ei ole muuta lisättävää", vastasin, tuhat kertaa kiroillen päätöstäni -matkustaa keskellä yötä. - -"Jos sinulle sopii, rakas vaimoni, niin voimme uudelleen astua -vaunuihin." - -Istuuduimme, ajaja asettui penkilleen ja vaunut läksivät liikkeelle, -niinkuin ei mitään olisi tapahtunut. - -Puoliso puheli hellästi ja kuiskaavalla äänellä vaimolleen ja minun -täytyi harmikseni kuunnella suuteloita. - -Vähitellen selkeni taivas. Synkät pilvet heikentyivät hiljakseen ja -alkava aamusarastus loi hiukan valoa avaruuteen. - -Puolisot tutkivat uteliain katsein toistensa piirteitä. - -"Voinko uskoa silmiäni?" huudahti nuori mies äärimmilleen -hämmästyneenä, kun oli tullut niin valoisa, että hän saattoi erottaa -rouvansa kasvot. - -"Mikä sinua niin kovin hämmästyttää, rakas mieheni?" - -"Tuo tuntematon nainen, jonka kaksi vuotta sitten Pestissä..." - -"Jonka teatterissa näit ja rakastuit?" - -"Oletkin sinä, herttainen vaimoni'" - -"Sanoistasi tunsin itseni heti paikalla ja senvuoksi myönnyin niin pian -ehdotukseesi." - -"Mikä mieluinen hämmästys! Mikä autuus!" - -He lankesivat toistensa kaulaan ja heidän ilonsa oli niin suuri ja -sydämellinen, että minä sain omantunnon vaivoja: voisinko minä hävittää -näin onnellisen suhteen, jos kohta se ei ollutkaan syntynyt niin ihan -lain mukaisesti? Voisinko minä erottaa kaksi sydäntä, jotka tuntuivat -olevan luodut toisiansa varten? - -"Kiitokset, tuhannet kiitokset elämäni onnesta, jonka minulle olette -valmistanut, ja tuhannet kiitokset sattumukselle, joka ohjasi teidät -tälle matkalle!" - -Tulisesti puristi mies kättäni ja kuvankaunis, nuori rouva lausui -minulle hyvyydestäni -- niinkuin hän suvaitsi sitä kutsua -- -kaikellaisia kiitossanoja. - -Ja kuitenkin tiesi kumpikin että se, minkä olin tehnyt, ei suinkaan -ollut tapahtunut minun ansiostani. - -Nähdessäni tätä erinomaista riemua ja tavatonta onnea, muutin -aikomukseni. Päätin tyytyä siihen mikä oli tapahtunut enkä siis -ryhtyisi mihinkään, joka voisi olla vahingoksi. - -Muutaman tunnin kuluttua saavuimme Miskolcziin ja vietimme siellä -lukuisan ja loistavan perheen keskuudessa näin omituisella tavalla -syntyneitä häitä. Matkustin siinä iloisessa tiedossa kotiin, että nämä -häät oikeuttivat yhtä kauniisiin toiveisiin tulevaisuuden suhteen, kuin -olisivat ne syntyneet säännöllisintä tietä maailmassa. - -Mutta siitä huolimatta päätin vakavasti, etten siitä lähtein enään -koskaan matkustaisi öiseen aikaan, ja tätä päätöstäni en todellakaan -koskaan aijo rikkoa. - - * * * * * - -Näin sanoen lopetti pastori kertomuksensa. - -"Ettekö ole koskaan sen jälkeen heistä mitään kuullut?" kysyi nuori -herra Zsoltai, joka nyt vallan oli unohtanut Klara neidin kanssa käydyn -silmäinpuhelun -- sellaisella jännityksellä tarkasti hän vanhan herran -huulia. - -"Olen kyllä, ja olen sanomattomasti onnellinen voidessani ilmottaa -teille, että tämä pariskunta on onnellisempi kuin moni niistä, joiden -avioliitto on syntynyt kaikkein laillisimmalla tavalla." - -"Epäilemättä on tämä historia varsin mieltäkiinnittävä, mutta jos -saisin rehellisesti lausua..." - -"Kyllä, kernaasti", virkkoi pastori, joka nähtävästi odotti -vastaväitteitä. - -"Epäilen kertomuksenne todenperäisyyttä. Nykypäivinä ei enään tapahdu -sellaisia seikkailuntapaisia ja äkkinäisiä avioliittoja. Nyt ei -riitä yksin mieltymys, vaan paremminkin määräävät perhe- ja -varallisuussuhteet ihmisten ja sydänten toimintaa." - -"Mutta jos kunniasanallani vakuutan kertomukseni todeksi?" - -"Silloin täytynee minun se uskoa, joskin muuten olisin pitänyt sitä -taruna." - -"Te ette voi ettekä saa sitä epäillä, kun teille sanon, että tuo -huimapäinen mies ja tuo herkkäuskoinen nainen eivät muita olleet -kuin..." - -"Kuin?" kysyin minä, äkkinäisen aavistuksen valtaamana. - -"Kuin puolisoni ja minä!" huudahti talon valtiatar herttaisimmalla -hymyllään. - -"Onko se mahdollista?" huudahdin minä yhtaikaa herra Zsoltain kanssa ja -molemmat ponnahdimme pystyyn. - -"Se ei ole ainoastaan mahdollista, vaan sananmukaisesti totta", vahvisti -hänen puolisonsa. - -Vanha hengenmies, joka nähtävästi toivoi tätä loppuselvitystä, nauroi -sydämellisen raikkaasti, mikä muuten tarttui koko seuraan, paitsi herra -Zsoltaihin, joka kiihtynein ilmein kuiskasi muutaman sanan punastuvan -Klaran korvaan. - -Kun iloisuus oli asettunut, tarttui hän tyttöä käteen, talutti hänet -talon valtiattaren luo ja sanoi liikutettuna: - -"Olen tuntenut Klara neidin vasta muutamia päiviä, mutta tuo onnellinen -esimerkki on minulle vakuuttanut, että missä todellinen rakkaus -vallitsee, on synti, vaikka vaan minuutiksikaan lykätä häitten pitoa, -ja senvuoksi pyydän täten armollisen neidin kättä." - -"Mitä kuulenkaan? Kuule Klara, sinä et ole minulle siitä koskaan mitään -kertonut? Mutta, jos te olette yksimielisiä, niin ei minulla ole mitään -asiaa vastaan!" - -Kaunis Klara punastui, loi katseensa alas -- mutta ei vastannut. - -"Mutta nyt on jo aika minunkin lähteä", tuumi pastori, tarttuen -lakkiinsa, "muuten pelkään jälleen joutuvani pakkotilaan perustamaan -laitonta liittoa." - -"Elkää pelätkö, minulla ei ole viritettyä pistoolia taskussani!" -virkkoi leikkisästi herra Zsoltai -- "mutta eikö totta -- huomenna -suostutte tahtooni?" - -"Kyllä, suurimmalla mielihyvällä teen sen päiväseen aikaan ja oikeuden -ja lain mukaisesti!" Tämän jälkeen pastori läksi, toivottaen koko -maailmalle -- ja erittäinkin minulle -- hiljaista, onnellista yötä. - -Seuraava aamu näki yhden onnellisen parin lisää. - - - - -Onnettomin ihminen. - - -Tahdoin olla varma siitä, että historiani tulisi luetuksi ja senvuoksi -valitsin näin kuvaavan otsikon. - -Tahdon myöskin heti lisätä, että tuo onnettomin ihminen ei ole kukaan -muu, kuin -- minä itse. - -Siitä yksinkertaisesta syystä, ettei ruokahaluni ole tyydytettävissä, -sillä minä olen, kuten tavallisessa elämässä on tapana sanoa, ahmatti, -mutta sen ohella köyhä piru. - -Te hymyilette pilkallisesti, rakkaat lukijani. Te olette odottaneet -jotakin muuta: kimppua harvinaisia, hirmuisia, tärisyttäviä -onnettomuuden tapauksia -- äärettömiä, tähän asti vielä tuntemattomia -kärsimyksiä. - -Hyvä, ette tule toivossanne pettymään. Mitä teille nyt aijon kuvata, on -äärimmäistä inhimillistä kurjuutta ja maallista tuskaa. - -Onko ruokahalu perittyä sairautta, vaiko vain huonosta kasvatuksesta -johtuvien tottumuksien seuraus? - -Minun tietääkseni ei tiede tähän saakka ole tyydyttävästi ratkaissut -tätä kysymystä. - -No niin, kuulukoon se mihin kategoriaan hyvänsä, niin varma on, etten -ole eläissäni vielä koskaan saanut kylläkseni syödä! - -Tiedättekö, mitä merkitsee nähdä nälkää viisikymmentä vuotta? Ja -nähtävästi olla nälkäinen hautaan asti? Sillä olen jo aikaa sitten -heittänyt toivon tulla kylläiseksi. - -En tahdo väittää, että olin tai olen niin köyhä, etten olisi ollut -tilaisuudessa hankkimaan itselleni kaikkia niitä ruokia, joita -tulisesti aavistava, vaan ei koskaan tyydytetty kylläisyyden tunne -voipi keksiä -- mutta voi! aina tuli este, joka teki tyhjäksi tämän -suloisen unelman. - -Jos minulla oli rahaa, puuttui minulta ruokaa: jos sitä oli, puuttui -minulta aikaa päästäkseni päämaaliin, ja jos onnellinen sattuma salli, -että nämä molemmat tekijät yhteensattuivat, valtasi minut vaistomainen -häpeäntunne, joka pakotti minut vielä kahdennellatoista hetkellä -ihmisellisen arvokkuuden nimessä laskemaan kahvelin kädestäni. Jos minä -voitin tämänkin tunteen, ja olin päättänyt äärimmäisyyteen asti pysyä -vankkana, silloin kieltäytyivät hampaani palveluksestaan ja alaleukani -valtasi kuolettava lamautuminen. - -Niin, elän siis kuin kirottu. Sen sijaan, että iloitsisin vatsasta, -iloitsen danaiidien vuotavasta astiasta, ikuisesti tehden työtä, -ikuisesti turhaan toivoen. - -Nälän hirmuisia tuskia tuntevat vain harvat, sillä ne, jotka niitä -tutkivat, kuolevat tavallisesti tähän opiskeluun. Näihin kärsimyksiin -ei saata mitään verrata, ei hampaan- eikä päänsärkyä, ei ahtaan -saappaan puristusta tai muuta senkaltaista kurjuutta. Raukkamaisuudesta -en minä edelleen elä ja kärsi näin hirvittävää tilaa, vaan ainoastaan -uteliaisuudesta. Jos kohta olenkin, kuten jo sanoin, hylännyt toivon -saada kylläkseni syödä, niin ehkäpä kuitenkin voisi tapahtua ihme, -jonka avulla pääsisin tilaisuuteen oppia tuntemaan tuota tunnetta, jota -"kylläisenä olemiseksi" nimitetään. - -Ei ole tapani koristaa itseäni vierailla sulilla enkä tahdo kivenkovaan -väittää, että kaikki ne keinot, joita tuskieni lievennykseksi olen -ottanut käytäntöön, olisivat omista aivoistani kotoisin. Minulla on -paljosta kiittäminen sellaisten onnettomien traditsioneja ja -kokemuksia, jotka minua ovat aavistaneet, mutta kehumatta uskaltanen -väittää, että minä vieläkin näihin saakka tuntemattomilla uusilla ja -vaikuttavilla resepteillä lisäsin ruokahalua turmelevien tai ainakin -sitä hämmentävien taidekeinojen lukumäärää. - -Maailmaa mullistavat paljastukset tällä alalla tulevat senvuoksi -julkaistaviksi uudessa teoksessani: "Matkaopas nälkäisille", kärsivän -ihmiskunnan hyödyksi ja opiksi. -- - -Tämän yleisen periaatteellisen johdannon jälkeen otan itselleni -vapauden esitellä vähäpätöisyyteni arvoisalle yleisölle: - -Nimeni on Aristides Krizanckoi; en tiedä, olisiko vielä tarpeellista -erittäin painostaa, että polveudun ylhäisestä, mutta köyhtyneestä -perheestä. Olen viidenkymmenen vuotias, naimisissa, kahden lapsen isä -ja kolmannen luokan kirjanpitäjä valtiovarain ministeriössä. - -Palkkani tekee kuusisataa guldenia vuodessa ja sata guldenia -vuokrarahoja. - -On kylliksi, kun selitän teille, etten minä vielä koskaan elämässäni -ole syönyt tarpeekseni. - -Suurin kurjuuteni johtuu arvostani, minkä perheeni, jonka traditsionit -jokainen Krizanckoi aina on asettanut korkealle -- ja hyvinkin jo -seitsemänsadan neljänkymmenenyhdeksän vuoden kuluessa, alkaen Brunosta, -ensimäisestä Krizanckoin herrasta -- aina on käsittänyt. Niin, niin se -on: _noblesse oblige_. Esi-isäni eivät alkuaan olleet erittäin -rikkaita, mutta aina kavaljeereja; nykypäivinä ovat he vieläkin -köyhempiä, mutta he ovat silti jääneet entisajan hienoiksi herroiksi. -He tietävät, mikä heille sopii ja he näkevät mieluummin nälkää, kuin -saastuttaisivat kätensä karkealla työllä. Tosin en käytä miekkaa enään, -niinkuin esi-isäni, vaan kynää, mutta tämä ei ole aatelismiehelle -alentavaa. - -"Sata guldenia vuokrarahoja" -- tällä summalla saapi ehkä -kellarikerroksen; mutta niin matalalle ei toki kukaan Krizanckoi voi -alentua. Minä asun ensikerroksessa ja maksan kolmesataa viisikymmentä -guldenia. Sitten jääpi minulle vielä monta sataa guldenia, millä töin -tuskin tyydytän omani ja perheeni tarpeet. - -Rouvani, syntyisin Percivel, on samoin kuin minäkin ylhäisesti -ajatteleva, aristokraattinen henkilö; hänen äitinsä oli oikea -paroonitar. En tahdo kieltää, ettei avioliittoamme solmittu -rakkaudesta, vaan perhesuhteiden perustalla. - -No niin, Krizanckoit samoin kuin Percivelit oivalsivat, että aika ja -olosuhteet ankarasti vaativat molempien sukujen välillä vallinneita -eripuraisuuksia lopetettaviksi. Ja niin yhtyi Krizanckoin jalopeura -Percivelin viisaan käärmeen kanssa yhteistä vihollista -- Breckon -perhettä vastaan. - -Kävisi liian pitkäksi, jos minä tässä, vaikkakin vain lyhyesti, -ryhtyisin kertomaan näitä riitoja -- riittäköön siis, että minä menin -naimisiin Carolie Percivelin kanssa, kysymättä toisiltamme, -rakastammeko toisiamme, vaan ainoastaan perhesuhteitten ja harrastusten -perustalla. - -Mielelläni otin muuten tuon köyhän aatelisnaisen. Ensimäisinä -kuherruskuukausina ei onnellamme ollut rajojakaan. Kuinka suloiselta ja -autuaalta minusta tuntuikaan, kun Coralie kihlaus- ja kuherrusviikkoina -ei syönyt muuta kuin hiukan maitoa ja mansikoita. Ehkä valmisti hän -itselleen vielä fasaaninjalan tai palasen kukonpaistia. Mutta voi, -kolmantena viikkona häittemme jälkeen putosivat suomukset silmistäni! -Sydämestäni oli laskettu häpeällistä pilaa! Huolimatta vaimoni -ylhäisestä ajatustavasta ja mehiläisvartalosta, ilmenikin, ettei hän -suinkaan ollut mikään ravitsevan ja voimakkaan ruuan vihollinen, vaan -vieläpä että hän suuria annoksia nauttikin. Oi Jumalani! Te ette voi -sitä uskoakaan -- hän näyttäytyikin suursyömäriksi; tosin ei siinä -määrin kuin minä, sillä muuten olisi hän minuun verraten jo aikoja -sitten lahonnut Percivelien hautakammiossa, mutta joka tapauksessa -nieli hän suunnattomia annoksia. Hän voipi esimerkiksi yhdellä -aterialla syödä puoli kiloa pihvipaistia, ilman että hän siitä sai -vatsanvaivoja. - -Tämä huomio pani minut menemään päällikköni herra tilastoneuvos -Lubrecin luokse, pyytämään häneltä palkanylennystä. Tiedättekö -mitä tuo plebeiji vastasi pyyntööni? Hän sanoi: etten minä osaa -oikeinkirjoitusta, että laskuni ovat arvottomia, että olen -epäluotettava kansliavirkamies ja että hän on minua tähän asti säälistä -paikassani kärsinyt... Tämä tapahtui kuusi vuotta sitten, ja yhä -vieläkin olen minä kolmannen luokan tilinpitäjä, enkä ole päässyt -ainoatakaan askelta eteenpäin. - -Minulla on nelivuotias poika, jonka olen ristinyt esi-isäni Brunon -mukaan, ja pieni kahden vuoden vanha tyttö, jolla on äitinsä nimi -Coralie. Sen jälkeen kuin poikani oli saanut syömähampaita ilmeni -hänessä niin kohtuuton syömisen halu, etten minä koskaan voinut nähdä -hänen syömistään, kauhulla ajattelematta tulevaisuutta. Tämä ilmiö -näkyy puhuvan ennen viitatun hypoteesin puolesta, että syömähimo on -perinnöllinen tauti. Mikä hänestä tulisi? Kunhan ei vain Jumalan tähden -mikään virkamies, mikään nälkäänäkijä! Vaimoni tahtoo pyhittää hänet -kirkolle. Hänen on tapana sanoa: silloin voipi hän kuitenkin joka päivä -syödä kylläkseen! Mutta minä en voi näin edeltäkäsin oikein tyytyä -tähän ajatukseen, mutta ehkä myöhemmin... - -Vain kerran elämässäni yhtyivät kaikki asianhaarat toimittamaan minulle -herkullista nautintoa, mutta ah, minä päästin suotuisan tilaisuuden -menemään käyttämättä ohitse. - -Vähäinen kuvaus tästä lyhyestä traagillisesta tapauksesta on parhaiten -todistava, että olen oikeassa, nimittäessäni itseäni onnettomimmaksi -ihmiseksi... - -Rouva Borgolla oli muutamina viime vuosina ollut tapana talvisin -käväistä pääkaupungissa ja hän asettui tavallisesti asumaan meille. -Hän oli vaimoni koulutoveri, ja jos kohta pieni asumuksemme, -valitettavasti, ei ollutkaan vieraita varten sisustettu, niin -vastaanotimme hänet kumminkin aina sydämellisesti. Ensinnäkin -senvuoksi, että vierasvaraisuus aina oli kuulunut Krizanckoitten -perheavuihin ja sitten toiseksi, mikä -- suoraan sanoen -- pääasia -onkin, koska hän ei milloinkaan tullut tyhjin käsin. Hän toi aina -mukanaan hiukan kinkkua, muutaman pussillisen herneitä, monta ruukkua -täynnä vihanneksia ynnä muita sen tapaisia miellyttäviä asioita, mitkä -tietenkin tuntuvasti lisäsivät iloamme hänen tulonsa suhteen. - -Kun nyt rouva Borgo viime talvena meiltä lähti, sanoi hän: "Te olette -oikeastaan hyvin huono ihminen! Kuinka usein olettekaan luvannut tulla -meitä tervehtimään muutamiksi päiviksi, mutta ette koskaan pidä -sanaanne! Sopiiko sellainen herra Krizanckoille? Odotan teitä varmasti -kesällä, tuokaa vain koko perhe mukananne! Koko matkahan kestää vain -viisi, kuusi tuntia, ja minä noudatan teidät vaunuilla. Eikö totta -- -te tulette? Ja myöskin sinun, Coralie, täytyy se minulle luvata! Jos te -nyt ette tälläkään kertaa pidä sanaanne, niin en koskaan enään tule -teidän luoksenne!" - -Me annoimme lupauksemme ja pidimme sen myöskin. Päällikköni ei voinut -pyytämääni lomaa kieltää, ja kun hän tätä ei voinut, antoi hän sen -minulle niin julkealla tavalla, että kuka muu, jota eräs Lubrec -ylipäänsä saattoi solvaista, olisi tuntenut itsensä loukatuksi. Hän -tuumi nimittäin, että pysyisin poissa niin kauvan kuin vain tahdoin; -virastossa ei kumminkaan poissaoloani huomattaisi. - -Rouva Borgon vaunut tulivat ja me läksimme eräänä sunnuntaina hyvillä -mielin matkaan, nimittäin minä, Coralie, molemmat lapseni ja -keittäjätär. Perheeni asettui vaunuihin, minä taasen ajurinpenkille. -Krizanckoin herrat ovat aina olleet intohimoisia, syntyperäisiä ajajia. - -Saavuimme juuri yhdentoista aikaan suurukselle. Kuinka miellyttävältä -tämä seikka meistä ensi katseelta näyttikään, niin kävi mielemme -kumminkin apeaksi, kun huomasimme, ettei meille oltukaan tarjolle pantu -mitään kylmää rulaadia tai muuta senkaltaista. Me saimme vain kahvia -paahdetun leivän kanssa. Mitäpä se meitä hyödytti ja vielä päälliseksi -viiden tunnin ajelun jälkeen? Sitä paitsi olivat kupit ylen pienet ja -ahtaat... - -Kun meitä oli tervehditty suurella kohteliaisuudella ja kaikki syötävä -pöydältä kadonnut, vilkaisi Coralie paljon puhuvalla katseella minuun, -joka hämmästyneenä katselin milloin vaimoani milloin nälkäisiä -lapsiani. - -Tunsin, että minun piti tässä jotakin tehdä -- olinhan perheen päämies. - -Täysin vapaasti, niinkuin Krizanckoille sopiikin, käännyin talon -valtiattaren puoleen, ja sanoin hymyillen: - -"Anteeksi, armollinen rouva, mutta nuo pienet viattomat matoset ja -- -miksi sitä kieltäisin! -- myöskin me aikuiset tunnemme karhunmoista -nälkää: minä olen senvuoksi niin vapaa, että pyydän jotakin purtavaa. -Minä haluaisin myöskin lasillisen slivovitziä. Olen nimittäin siihen jo -tottunut." - -Mutta tämäkös vastaanotettiin kauniisti! Kävin jäykäksi nähdessäni -rouva Borgon kiukkuisin kasvoin ponnahtavan pystyyn ja syöksyvän -ruokakaapille. Hän otti sieltä puoliksi kuivaneen leivän ja viskasi sen -uhmaillen pöydälle, sitten otti hän pullon, jonka pohjassa näkyi -jonkinlaista valuvaa ainetta, asetti minulle lasin ja sanoi lyhyesti -huomauttaen: "Olkaa hyvä!" - -Minä olen Krizanckoita ja osaan siis aina hillitä suuttumustani. -Senvuoksi kiitin häntä pilkallisesti hymyillen, leikkasin jokaiselle -leipäpalasen, tyhjensin lasini ja aloin sujuvasti puhella hänen -kanssaan. Kyselin herra Borgoa, jota minulla ei ollut kunnia tuntea -persoonallisesti. - -"Hän on kedolla Felixin kanssa, mutta hän tulee ateriaksi kotiin", -vastasi talon rouva pisteliäästi. - -"Kuka Felix on?" kysyi Coralie tyynellä äänellä. Mestarillisesti -ymmärtävät Percivelitkin käyttää itsensä hillitsemistaitoa. - -"Hän on mieheni veljenpoika, eläkettä nauttiva sotilasvirkamies." - -"Ja mitä lapset tekevät? En näe heitä!" - -"He ovat myöskin kedolla. Mutta ateriaksi he kyllä tulevat tänne." - -Vaitiolo. - -Hetkisen jälkeen: "Tilanne sijaitsee ihastuttavalla paikalla!" minä -sanoin, astuen ikkunan ääreen: "Näköala on todellakin lumoava!" - -Vaitiolo. - -Vaitiolon jälkeen huutaa pikku Bruno: "Isä, anna minulle vähän leipää!" - -Minä annoin. - -"Minulle myöskin!" huusi pieni Coralie. - -Annoin hänellekin. - -"Sitten pyydän minäkin palasta", tuumi hymyillen iso Coralie. "Leipä on -todellakin erittäin maukasta!" - -Ojensin luonnollisesti vaimollenikin suupalan. - -"Olet oikeassa, Coralie. Näin kovin saattaa vain maalla syödä", sanoin -minä puolestani, mutta varoin ottamasta mitään, sillä muuten olisi -kaikki loppunut. - -Talon rouva katseli hommaamme sanatonna. Mutta kaikki tämä ei koskenut -häneen, eikä hän kysynyt edes tavan vuoksikaan, eikö hän saisi tuoda -meille palasen kinkkua tai silavaa. - -Hän nousi varsin yksinkertaisesti tuoliltaan ja sanoi vaimolleni: "Suo -anteeksi, minun pitää katsoa ruokaa. Menkää sillä välin puutarhaan. -Kyllä sitten ateriaksi soitetaan." - -Sitten kumarsi hän jäykästi ja meni ulos, odottamatta vastausta. - -Puutarhassa saimme vihdoinkin jotakin syötävää. Puut olivat täynnä -luumuja, ja niin poimin niitä lapsille, vieläpä jotenkin paljon, ja me -laitoimme itsellemme oikein mukavan olon varjokkaassa lehtimajassa. - -Täällä oli minulla aikaa vaimoni kanssa ajatuksien vaihtoon. - -"Mikä rouva Borgoa vaivaa? Onko hän tullut hulluksi? Miksi on hän meitä -sitten kutsunut?" - -"En voi ymmärtää! Hän on vallan kuin noiduttu! Aristides, tämä on -solvausta! Tiedätkös?" - -"Epäilemättä." - -"Oikeastaan pitäisi meidän paikalla täältä lähteä!" - -"Kostamattako? Ohoh! Krizanckoita ei ole tähän asti vielä kukaan -rankaisematta uskaltanut solvaista. Oi, me kostamme ja -- jäämme." - -"Ymmärrän. Miksi ovatkaan meitä kutsuneet, jos meitä vastenmielisesti -näkevät? Heille tapahtuu aivan oikein, miksi ylvästelevät!" - -"Me emme hievahdakaan kuuteen viikkoon täältä." - -"Sovittu, ja vaikka he näyttäisivät vieläkin vihaisempia kasvoja ja -loisivat meihin murhaavia katseita." - -"Mutta taivaan tähden, mikä tuota rouvaa oikeastaan vaivaa? Tämä on -todellakin skandaali!" - -"Se on helposti selitettävissä! Häntä harmittaa, että me kaikki olemme -tulleet ja että minä heti sisään tullessani sanoin, että aijomme viipyä -kokonaista kuusi viikkoa. Häntä harmittaa, että me kaikin saamme iloita -hyvästä voinnista ja että meillä on oivallinen ruokahalu. Hän on meitä -vain muodon vuoksi kutsunut eikä olisi milloinkaan voinut luulla, että -me hänen sanaansa tartuimme. Hän olisi ehkä kolme päivää pitänyt hyvää -naamaa huonossa pelissä -- mutta kuusi viikkoa! se käypi yli hänen -voimiensa. -- Kirjoittaessani hänelle ajoneuvojen lähettämisestä ei -hänellä ollut pienintäkään aavistusta siitä, että saapuisin koko -perheeni ja vieläpä keittäjättäreni kanssa. Olen tarkasti varonut -kaatamasta hänelle puhdasta viiniä! Sillä kielto olisi silloin varmasti -seurannut. Eipä Krizanckoit turhaan ennen muinoin olleet kuuluisia -diplomaatteja; niin palveli esim. eräs Darius Krizanckoi lähettiläänä -Venezian tasavallassa ja setäni oli sotilasattaseena Münchenissä... -Päin vastoin; minä kirjoitin siis hänelle, että vihdoinkin aijoin -lupaukseni täyttää ja noudattaa muutamaksi päiväksi rakastettavaa -kutsua; minun täytyi kuitenkin heti huomauttaa, että me voimme viipyä -korkeintaan kolme, neljä päivää, sillä työtä ministeristössä on muka -niin paljon, ettei kukaan voisi luullakaan, että virkamiehelle -suotaisiin pitempää lomaa. Osastoni päällikkö oli selittänyt, että hän, -ainoastaan katsomalla suureen väsymykseeni ja henkiseen rasittumiseeni, -saattoi suoda minulle muutaman pienen virkistyspäivän. Kun sitten -saavuin, sanoin talon rouvalle, että minun olikin onnistunut liikuttaa -päällikköäni, joten olin tullut niin onnelliseen asemaan, että saankin -viipyä kokonaista kuusi viikkoa hänen herraskaisessa perheessään; -senvuoksi juuri olen tuonut keittäjättärenikin mukanani." - -"Aristides!" huudahti Coralie, ensi kerran eläissään epäillen -käytännöllistä kykyäni, "Aristides, ei ollut hyvä, että heti taloon -tultuasi hänelle kaikki kerroit! Meidät olisi silloin ystävällisemmin -vastaanotettu." - -"Ehkäpä! Kahtena ensi päivänä olisi meille varmaankin paremmin käynyt, -käydäkseen sitä pahemmin myöhemmin, kun hän päivä päivältä olisi -turhaan saanut odottaa poislähtöämme. Varmaankin olisimme kaikki -alttiiksi panneet, kun hän olisi saanut aikaa vastamiinojen -asettamiseen. Jollei muulla tavalla, niin teeskentelemällä sairautta -tai jonkin muun syyn nojolla olisi hän pakottanut meidät lähtemään. -Jätä asia minun haltuuni ja rauhoita itseäsi minun kokemuksillani. Olen -kyllä ymmärtänyt kesyttää toisiakin naisia. Sellaisissa tapauksissa on -yllättäminen paras keino. Viholliselle ei saa antaa aikaa koota -itseänsä ja järjestää puolustuskeinojaan. He nyrpeilevät kait parisen -päivää, mutta myöhemmin he mukautuvat välttämättömyyteen." - -"Niin, sinä olet nero", huudahti Coralie, joka oli oikeamielinen ja -objektiivinen niinkuin oikea Percivel ainakin; "meidän täytyy siis -pitää hyvää naamaa huonossa pelissä?" - -"Luonnollisesti! Meidän tulee nyt teeskennellä, niinkuin emme mitään -olisi huomanneet, vaan pikemminkin olemme luulevinamme, että -läsnäolomme on koko maailman ihastuttanut. Me emme vaan saa antaa -minkään viittauksen aidanseipäästä tai muusta sellaisesta hämmästyttää -meitä -- se on pääasia. Ole aina kohtelias, rakastettava ja -hyväntahtoinen ja mairittele heitä lausumalla kiitoksesi heidän -ystävällisestä ja uhrautuvasta vieraanvaraisuudestaan. Tätä -järjestelmää vastaan eivät he mahda mitään -- ja heidän on pakko -antautua. Tosin teemme itsemme sellaisella käytöksellä vastaisen -varalta mahdottomiksi! Mutta mitäpä siitä! Vaikka me olisimme täällä -vain lyhyenkin ajan, niin eivät he kumminkaan toista kertaa meitä -luoksensa pyytäisi!" - -Olimme parahiksi saaneet sotasuunnitelmamme valmiiksi, kun kello soi, -kutsuen meitä päivällisille, ja lapsi raukat, joiden ruokahalua luumut -vain olivat kiihdyttäneet, läksivät kiireesti juoksemaan. - -Ruokasalissa tapasin herra Borgon -- pieni, tanakka, kalpea ja -isopartainen mies, kasvonpiirteet synkät -- herra Felixin seurassa. -Ensin mainittu tervehti varsin juhlallisesti ja kohteliaasti, mutta -hänen käytöksensä ilmaisi kumminkin, että rouva oli jo etukäteen -vaikuttanut häneen meidän suhteemme. - -Mutta minä en ollut tätä vähintäkään huomaavinani, vaan laskettelin -hänelle kaikenlaisia mairittelevia kohteliaisuuksia. Varsinkin -huomautin, että vaikkakin työtaakka ministeriössä oli vallan suunnaton, -niin olin kumminkin reväissyt itseni irti, täyttääkseni hänen -puolisolleen antamani lupauksen. Ilo, jonka tunsin päästessäni hänen -tuttavuuteensa, oli sitäkin suurempi, koska hänen nimensä jo kauvan on -ollut mainehikkaasti tunnettu. Epäilemättä voisi hän tulla valituksi -edustajaksi parlamenttiin, jos hän vain itse tahtoisi, ja samoin olisi -hänelle tie avoinna ministerisalkulle. - -Pieni, vakava mies silitteli yhtämittaa tuumivasti pitkää partaansa, -koetti sitten tuon tuostakin hymyillä ja asettuen puhuja-asentoon hän -sanoi, että hän oli vain suora, yksinkertainen valtion sotilas, mutta -hän uskalsi ilman turhamaisuutta lausua, että hän sellaisena aina on -tekevä velvollisuutensa. Hän olisi kyllä voinut päästä edustajaksi, -koska häntä monta kertaa oli yritetty panna ehdolle, mutta aika ja -olosuhteet eivät hänen mielestään olleet suotuisat. - -Hän puristi sitten luisevilla käsillään oikeata kättäni niin että -sormeni suorastaan natisivat. Hänkin oli, kuten hän sanoi, jo aika -paljon kaunista minusta kuullut ja iloitsi oppiessaan tuntemaan niin -arvokkaan sukuni edustajan. - -Felix herra, pitkä, laihanpuoleinen herrasmies, piirteet sairaalloisen -kalpeat, kuunteli äänetönnä ja kunnioittavasti keskusteluamme, kunnes -herra Borgo esitti hänet minulle näillä sanoin: "Herra Felix Borgo, -veljeni poika, eläkettä nauttiva sotilasvirkamies." - -Molemmin puolista kumartamista ja kädenpuristusta. - -"Iloitsen suuresti", sanoi herra Felix valittavalla äänellä. - -Luonnollisesti iloitsin minäkin ja todellakin vilpittömästi, sillä -sydämeni tunsi rehellistä myötätuntoa häntä kohtaan. - -Suursyömäreitten välillä vallitsee eräänlainen perhe-, sanoisinpa -melkein, henkinen yhtäläisyys. He tuntevat toisensa heti, samoin kuin -vapaamuurarit, ja vissi magneettinen lumo veti minut hänen puoleensa. - -En ollutkaan erehtynyt. Ateria osotti, ettei magneetti ollut väärään -suuntaan osottanut. - -Onneton toverini on täydellinen ahmatti, sitä eivät osottaneet -ainoastaan ruoka-annokset, jotka -- tosin syistä, mitkä eivät hänestä -riippuneet -- eivät erittäin suuria olleet, vaan ennen kaikkea tuo -sairaalloinen kiihko, millä hän kahveliansa käsitteli ja harras, -syvästi tuskallinen katse, millä hän seurasi tyhjien lautasten -katoamista. Jokaista lihapalaa, jonka joku toinen vadilta otti, katseli -hän tuskaa täynnä ja hän huokasi syvästi liikutettuna, jos otettiin -pois joku lautanen, missä vielä oli vähänkin syötävää jälellä. - -Täällä näin siis elävin silmin oman kuvani nuoruuteni ajoilta, jolloin -ei minussa vielä ollut kylliksi tottumusta hillitsemään kasvojeni -ilmeitä ja käytöstäni. - -Muuten oli koko ateria täydellinen skandaali, suora mielenosotus, -ateria, joka pilkkasi kaikkea parempaa makua ja jokaista jalompaa -tuntemusta ja sen lisäksi tarjosi naurettavan pieniä annoksia. Ei -ollenkaan muuta kuin häränlihaa ja perunoita. Jollei olisi annettu -hiukan juustoa jälkiruuaksi, niin olisimme varmaankin nousseet -nälkäisinä pöydästä. - -Pienen hyvityksen tarjosi joka tapauksessa viini -- tavallinen, mutta -maukas maaviini; se miellytti talon herraa eniten, sillä meistä -suursyömäreistä täytyy pahaasuovankin myöntää, että juomisessa olemme -varsin kohtuullisia. - -Luonnollisesti ei maljojakaan puuttunut; minä tyhjensin lasini herra -Borgon vastaiselle loistavalle ministerikarrieerille, ja tultuaan -täyteen makeata viiniä, kävi hän oikein puheliaaksi, kutsui minua -veljekseen ja vakuutti minulle harrasta ystävyyttään. Tunnustipa -vihdoin, että jos hänelle tultaisiin salkkua tarjoomaan, niin hän ei -sitä luotaan työntäisi, eikä hän myöskään koskaan tulisi unohtamaan -sitä, joka hänelle ensimäisenä oli niin loistavaa kunniaa ennustanut. - -Surullinen Felix raukka ei puhunut sanaakaan, vaan poltteli piipullisen -tupakkaa toisensa jälkeen -- luonnollisesti! sillä kuuluuhan nikotiini -myöskin nälkää lieventäviin keinoihin. - -Tätä hilpeätä mielialaa täytyi käyttää sekä minun että Felixin hyväksi. -Kun herra Borgo alituiseen kehotti minua juomaan, niin sanoin minä, -että minun juomisen ohella täytyi syödä. Rouva Borgon kävellessä -puutarhassa perheeni kanssa ja minun istuessa yksin talon herran ja -Felixin seurassa, huudahdin siis päättävästi: "Veliseni, tuo meille -jotain pureskeltavaa!" - -"Veli" syöksyi ulos ja palasi pian tuoden mukanaan, tosin ei varsin -suuren, mutta joka tapauksessa melkoisen ison kinkun. Olipa vielä -muistanut ottaa mukaansa suuren leivänkin. - -Olimme juuri iskemässä kiinni kinkkuun, kun ovi rytinällä avattiin ja -rouva Borgon vihasta punehtuneet kasvot tulivat näkyviin. - -Katse, jonka hän kinkkuun heitti, sanoi kaikki. Hänen miehensä ja -Felixin kaulaan tarttui pala, mutta minä en häiriintynyt, vaan söin -iloisesti edelleen, vaikka hän loikin minuun katseita, jotka olisivat -kuolettaneet, jos olisivat tikareita olleet. Hän puri huultaan, mutta -ei uskaltanut mitään sanoa. Tällä hetkellä astui myöskin Coralie -lapsineni huoneeseen. - -Tuskin oli Brunoni huomannut kinkun, kun hän syöksyi kuin hullu pöydän -luokse ja tahtoi siitä palasta. Hänen esimerkkiään seurasi tyttäreni. -Rouva Borgo kadotti nyt mielenmalttinsa ja halveksivasti mittaillen -minua ja perhettäni kiireestä kantapäähän asti, sanoi hän: "Tämä on -todellakin erikoista!" - -"Eikö totta, rakas herttainen ystäväni?" vastasi älykäs vaimoni, joka -ei malttiaan mistään kadottanut, "itse asiassa tunnemme jo olevamme -kuin kotonamme teillä. Sinä olet meitä niin ystävällisesti kutsunut ja -vastaanottanut, ettemme tee mitään verukkeita emmekä millään tavalla -enään kainostele." - -"Pyydän sinua", änkytti rouva Borgo, raivosta sähisten. - -Vaimoni kiiti hänen luoksensa, syleili ja suuteli häntä kiivaasti. - -"Ah, minä iloitsen, että rouvat niin hyvin sopivat keskenänsä", sanoi -herra Borgo, "se on ihanata!" - -Herra Felix ei puhunut mitään, mutta hillitsi vain kyyneliä silmissään. - -Minä täytin lasini uudelleen ja join kauneimman, herttaisimman ja -vierasvaraisimman rouvan maljan... - -Kostaakseen antoi rouva Borgo illallisiksikin vain naudanlihaa, mutta -se ei meitä huolettanut; me söimme kaikki, mitä pöydälle tuotiin. - -Niin alkoi sitten tuskinpa enään salainenkaan sissisota minun perheeni -ja talon rouvan välillä. Hänen miehensä oli oikeastaan minun -puolellani, varsinkin ryypiskellessään; vahinko vain, että hän oli niin -suuri tohvelisankari. Hänen vaimonsa on, niin hän tuumiskeli, omituinen -luonne, mutta meidän ei pitänyt siitä hämmästyä, vaan jäädä vain tänne, -niin kauvaksi kuin halutti. Samoin voimme iloita herra Felixin -liittolaisuudesta. Mutta hän kykeni tekemään niin vähän hyväksemme. -Ollen ilman virkaa, oleili hän pysyväisenä vieraana setänsä talossa ja -huokaili syvästi tätinsä hirmuvallan alla. Rouva Borgo kehitti päivä -päivältä mestaruuttaan nälkään näännyttämisjärjestelmässään. Tehdäkseen -meille puutarhassa luumujen poimimisen mahdottomaksi, noukitutti hän -palvelusväellään kaikki hedelmäpuut paljaiksi. -- - -Vähitellen katosi pöydältä sekä naudanliha että juusto, ja pelkät -perunat ilman voita saivat nälkäämme tyydyttää. Vihdoin loppui meiltä -leipäkin. Kuivuuden tähden ei voitu vettä saada jauhamiseen, sanoi -rouva. Lähellä piili siis jo nälkään kuolemisen vaara, kun Felixin -kanssa kävelin tallin ohi, josta iloisesti syöskentelevä hevonen meille -hirnui. - -Rohkea, suuri, pelastava ajatus lennähti päähämme. -- Kuiskasin hiljaa -Felixin korvaan. - -"Mutta se on jo liian vanha!" vastasi hän. - -"Nuorempi on tietysti vanhempaa parempi, mutta tämä on kumminkin -parempi kuin ei mitään. Muuten olkoon se vaan valttina ja sotaisena -temppuna." - -"Olette oikeassa! Jättäkää minulle se asia. Olen ollut husaarina ja -ymmärrän siis asian. Emmehän kuitenkaan voi kuolla nälkään ja -haaksirikkoiset syövät lopulta toinen toisensa." - -Kun olimme päivällispöydässä istumassa, syöksyi palvelija hengästyneenä -sisälle kertoen, että "Raro oli sairas ja ajettunut. Se ei syö mitään -ja vapisee koko ruumiiltaan." - -Felix hypähti pystyyn, kiirehti ulos, mutta tuli pian takaisin. - -"Oi, hevonen tekee loppuaan", sanoi hän itkunsekaisella äänellä. "Se -potee vanhuuden heikkoutta; siinä ei auta mikään eläinlääkäri. Lienee -siis parasta tappaa se; ehkäpä voisi sen lihaa syödä -- meidän -mustalaisemmehan ostavat mielellään hevosen lihaa." - -"Taikka vaikkapa rakkaat vieraamme, jotka ovat typösen tyhjäksi syöneet -kaikki tyyni", virkkoi talon rouva julkean pilkallisesti. "Niin, rakas -Felix, meneppä ulos ja tapata hevonen!" - -Muutaman tunnin kuluttua nautimme parhaimmalla halulla hevosenpaistia. -Noin kahdeksan kiloa -- sen verran mahtui halstarille -- syötiin -viimeistä palaa myöten, loppu piti syötämän seuraavana päivänä, ja me -laskeuduimme levolle siinä toivossa, että huomenna saisimme sitten -mielin määrin syödä tarpeeksemme. - -Mutta kohtalon kirjassa oli toisin päätetty. - -Jo varhain aamulla heräsimme unestamme suureen meluun ja edestakaisin -juoksemiseen. - -Syöksyin huoneestani ja kuulin palvelusväeltä, että armollinen rouva -oli ankarasti sairastunut, luultavasti koleeraan. Herra Borgo ja Felix -olivat lähteneet kaupunkiin tuomaan lääkäriä kiireen kyydillä tänne. - -Vaimoni oli kyllä, niinkuin tiedetään, viisas rouva, mutta sana koleera -synnytti hänessä sellaisen hirvittävän kauhun, ettei hänen kanssaan -voinut ollenkaan puhua. - -Minä huomasin kyllä pian, että koko koleerahistoria oli tuon perin -viekkaan rouva Borgon keksintöä, mutta pakokauhua vastaan ei mitään -mahda. - -"Lähdetään! Lähdetään!" kirkui vaimoni lakkaamatta ja neljännestunnin -kuluttua oli hän jo valmiiksi pakannut kaikki meidän senkin seitsemät -tavarat. - -Onneksi pääsimme lähtemään erään naapuritalonomistajan avulla, niin -että jo puolen tunnin kuluttua voimme matkustaa tiehemme. - -Koska emme luonnollisista syistä tahtoneet persoonallisesti heittää -hyvästiä, jätimme vain nimikorttimme. - -Niin oli siis kohtalo tai paremmin sanoen naisen viekkaus tehnyt -turhaksi ainoan, suotuisan tilaisuuden, joka minulle tarjoutui -kylläkseni syömiseen. - -Se oli ihana unelma -- mutta vain unelma. - -Tulenko koskaan saavuttamaan päämaaliani? Tuskinpa sitä uskon!... - -Arvoisa lukija voipi syystä kysyä: mikä on herra Borgosta tullut? Onko -hän edustaja vai vallanko ministeri? - -Minä olen Krizanckoita ja siis hienotunteinen; sanonpa siis vaan: sitä -en tiedä! - -Ja entä tuo hyvä Felix? Kuinka on tuon köyhän pirun käynyt? - -Iloitsen, voidessani antaa hänestä hyviä tietoja. Hän on saanut paikan, -johon koko hänen olemuksensa erittäin sopii: hän on sihteerinä "_Pompes -funebressä_". Hakiessaan tätä virkaa minun neuvostani, oli jo pelkkä -katse hänen kasvoihinsa kylliksi, ja johtokunta otti hänet paikalla. -Hänellä on maailman surullisimmat kasvot. Nyt hän ei siis vain -valittele, vaan itkee myöskin lakkaamatta! - - - - -Aasi. - - -En millään muotoa tahdo ruveta tämän monella tavalla ja suotta -panetellun nisäkkään puolustajaksi, mutta epäilemättä ovat ihmiset -aasia kohtaan varsin subjektiivisia. He ovat raukan niin pahaan huutoon -saattaneet että sen nimi nykypäivinä merkitsee samaa kuin typeryys ja -yksinkertaisuus; ja kun tuo harmaa elukka -- luultavasti jalosta -itsetietoisuudesta -- pitää tämän vastustamista arvoansa alentavana, -niin selitetään sen vaikenemista myöntymiseksi, ja panettelut ja -solvaukset, t.s. aasin hulluttelut, pidetään nyttemmin niin -kumoamattomina tosiasioina, että asianomaisten itse on täytynyt -kohtaloonsa alistua. - -Eikä asia kumminkaan ole niin. Aasi ei itse asiassa olekaan mikään -aasi. - -Vai voipiko sellaista aasina pitää, joka omien harrastustensa ja -etujensa vuoksi tekee kaikki, mitä hänen vallassaan on? - -Eikö se kaikissa olosuhteissa yritä tehdä oloansa miellyttävämmäksi, -kuormiansa keveämmiksi ja missä suinkin on mahdollista, elää itsenäistä -ja mukavaa elämää? - -Jos se löytää puutarhaportin avoinna, niin eikö se mieluummin syö -tuoretta salaattia ja kaalia, kuin pistäviä ja kuivia ohdakkeita, -vaikkakin se tietää että viimeksimainitut ovat sitä varten koottu? - -Eikö se heitä, niin usein kuin voipi, ratsastajan selästään, ja eikö se -pakene viekkaan kekseliäästi kuormaansa, jos se vain milloin päinsä -käypi? - -Sitäpaitsi on sen säädyllisyys ja kauneudenaisti myöskin suuresti -kehittynyt. Onko kukaan nähnyt aasin kuolevan? Julius Caesarin tapaan -kätkee se maailman silmiltä kuolinkamppauksen hirmuiset värähdykset ja -piiloutuu lehdikon varjoon. - -Näkeekö sitä yhdistyksissä ja luennoilla, joissa toisinaan ikävästä -torkutaan? - -Sanalla sanoen -- tarkotukseni ei ole antaa luonnekuvausta tai -ylistyspuhetta pitää -- aasi voipi Maria Stuartin tapaan sanoa -itsestään: "Olen parempi kuin maineeni!" - -Senvuoksi tuntuu minusta kunniavelvollisuudelta puhdistaa aasi, sillä -senkautta puhdistan itsenikin. - -Niin kauvan kuin muistan, on minua "aasiksi" kutsuttu: kimnaasissa, -yliopistossa, yhdistyksissä ja vieläpä virastossanikin, jossa nämä mitä -erilaatuisimmat elementit ainakin yhdessä asiassa olivat samaa mieltä, -että nimittäin Paul Feher oli -- aasi. Vieläpä nuo hävyttömät pitivät -minua suurenakin aasina. - -Oi, laupias taivas! Kuinka monta tuskaista hetkeä, kärsimyksiä ja -nöyryytyksiä se onkaan minulle tuottanut, kunnes vihdoin olen -kohtalooni alistunut ja olen niin pitkälle tullut etten pidä "aasin" -nimitystä nöyryyttävänä ja solvaisevana. - -Nyt olen rauhoittunut. Olen nyt sillä kannalla, että itsekin kutsun -itseäni hiljaisuudessa aasiksi, vieläpä "vanhaksi" aasiksi, Viime -aikoina ei minua enään ole tämän sanan merkitys harmistuttanut, vaan -olenpa siitä ylpeäkin. - -Olen senvuoksi tarttunut kynään, puolustaakseni yksityistä -käytöstäni maailman edessä. Kun sanon "maailma", niin tarkoitan -osastopäällikköäni, herra Nicolaus Tereutä, josta tulevaisuuteni -riippuu, ja Klaraa, tuota ensimäistä ja ainoata olentoa, jota -milloinkaan olen rakastanut. - -Nämä molemmat ihmiset muodostavat minun maailmani -- mistään muusta en -välitä. - -Kaikki muistoni kokoon senvuoksi yhteen, osottaakseni heille, kuinka ja -miksi minä kaikkialla olen ollut aasi. - -Ehkäpä toteutuu tässäkin ranskalainen sananparsi: Kaiken ymmärtäminen -on samaa kuin kaiken anteeksi antaminen. - -Ehkäpä sanoo herra Tereu luettuaan nämä muistelmat: - -"Te olette epäilemättä aasi, mutta estääkö se nimittämästä teitä -vakinaiseksi esittelijäksi?" - -Ja Klara? Niin Klara! Miksei hän voisi saada sitä päähänpistoa, että -aasistakin voisi tulla hyvä aviomies? - -Tosin ovat sellaiset tapaukset harvinaisia, mutta mahdottomia ne eivät -ole. - -Pyydän, herra neuvos, ja myöskin Klara, pitäkää varalta -- tulette -jotakin kuulemaan, jotakin, jota harvoin tapahtuu: kuulette aasin -elämäntarinan. - -Olin poika pahanen, kun kerran kimnaasin pihasta löysin romun ja tuhan -alta hopeisen guldenin. Koulun portilla seisoskeli naisia -kaupustelemassa lämpimiä makkaroita, joiden haju kutkutti nenääni. -Aijoin ostaa itselleni hopeaguldenilla parisen makkaraa -- mutta -samassa heräsi omatuntoni ja minä riensin juoksujalkaa koulun -vahtimestarin luokse ja jätin hänelle löytöni. Tämä kiitteli -rehellisyyttäni ja tuumi, että olen hyvä, kunnon aasi. - -Vahtimestarin huoneessa sattui olemaan muutamia tovereitanikin. Nämä -kertoivat pian koko maailmalle tämän pienen tapauksen sekä asiaomaisen -ylistyksen. Niin tuli minusta luokan "aasi". Tämä nimitys seurasi minua -kuin varjo koko kimnaasiaikani. On uskomatonta, kuinka tarttuvia -ennakkoluulot ovat! Oppilaista tarttuivat ne opettajiinikin. Olin miten -ahkera hyvänsä ja teinpä mitä vaan -- aina viskattiin minulle "aasi" -vasten kasvojani. Enkä ollut vain yksinkertaisesti aasi, vaan -"guldeni-aasi". Tuohon aikaan loukkasi minua tämä pilkkanimi kovasti ja -vuodatin sen johdosta katkeria kyyneliä. - -Ainoa lohdutukseni oli, että päästyäni kimnaasista pääsisin myöskin -"aasin" nimityksestä. Mutta petyin -- en yliopistossakaan välttänyt -kohtaloani. Nyt kutsuttiin minua vielä päälliseksi "Potifarin-aasiksi". -Tämän nimityksen sain seuraavalla tavalla. - -Erääseen hienoon perheeseen haettiin opettajaa ja minun onnistui päästä -opettamaan sekä pojalle että hänen äidilleen unkarinkieltä. Poika oli -ikävä ja huonosti kasvatettu, mutta äiti oli kumminkin rakastettava, -kohtelias ja alentuvainen. Minun täytyi sovitun yhden tunnin sijasta -usein pitää kaksi jopa kolmekin tuntia päivässä, eikä hän ollut -ainoastaan tarkkaavainen oppilas, vaan hän tarjoili minulle sitäpaitsi -oivallisia sikaareja ja illallisia. - -Asiassa oli vaan eräs arveluttava puoli. Pian huomasin nimittäin, että -hän katseli minua varsin kummallisesti, antoi keskustelulle omituisia -käänteitä ja teki minulle käsittämättömiä kysymyksiä. Siitäkin -jäykistyin, kun hän halusi etten istuisi häntä vastapäätä niinkuin minä -olin asian parhaaksi nähnyt, vaan hänen viereensä sohvaan. Ja ylen -ihmeellistä oli, että hän väkipakolla tahtoi tietää, olinko ja kuinka -usein olin jo elämässäni ollut rakastunut?! - -En myöskään ymmärtänyt armollisen rouvan käytöstä, t.s. tunnustaakseni -totuuden, olisin sen hyvinkin ymmärtänyt, mutta en uskaltanut. -Pelkäsin, että kaikki olisi vain keino, millä hän luonnettani -koettelisi, ja senvuoksi varoin tekemästä tuhmuutta. Karttaakseni sitä, -en ollut ymmärtävinäni hänen katseitaan ja viittauksiaan. Suurimmalla -tarkkatuntoisuudella hoidin opetustuntini, mutta istuin aina häntä -vastapäätä ja kysymyksen suhteen, olinko jo ollut rakastunut, vaikenin -visusti. - -Armollinen rouva hymyili ensin vain, sitten hän hämmästyi, ja vihdoin -jätti hän eräänä päivänä kysymättä, minä vuonna olin ensi kerran -rakastunut. - -Minä luulin jo että kaikki oli tolallaan, ja että armollinen rouva oli -huomannut luonteenlujuuteni, kun hän eräänä päivänä äkkiä, tehdessäni -vaikeimman laskuopillisen kysymyksen, hypähti tuoliltaan pystyyn ja -pirullisella pilkkanaurulla ja olkapäitään paiskellen, huusi: - -"Loruja, minä en tahdo teiltä enään mitään oppia, sillä te olette -aasi!" - -Olin siis kumminkin tehnyt tyhmyyden! Ja jollei tuo huonosti kasvatettu -poika olisi tällä hetkellä tullut huoneeseen, niin ei opetustyöni -seuraaja olisi asiasta mitään kuullut eikä minusta olisi tullut -virkaveljieni kesken heidän ivailunsa maalitaulua, jota he kutsuivat -pilkkanimellä "Potifarin aasi". - -Siitä asti en päässyt tästä pilkkanimestä vapaaksi. Kuusi vuotta -kannoin sitä, kunnes ollessani esittelijäharjoittelijan sijaisena -kirjurini kautta pääsin "Bileamin aasiksi". Tälläkin on erityinen -historiansa. Eräänä päivänä syytettiin ministereitä parlamentissa -siitä, etteivät heidän virkamiehensä ole kylliksi ahkeria, tekevät -liian vähän työtä, eivätkä ansaitsisi palkkaansa. Sattui niin, että -juuri minun ministeri päällikköni oli siellä läsnä ja hän kiirehti heti -torjumaan tuota arvotonta syytöstä ja kutsui sitä tunnetuksi -solvaukseksi. - -Seuraavana päivänä sattui niin ihmeellinen, odottamaton tapaus, että -hänen ylhäisyytensä jo kello yhdeksältä aamulla oli virastossa -tarkastamassa kaikkia osastoita. Luonnollisesti ei hän tavannut, paitsi -toimiston palvelijoita, kirjureita ja muutamia päivystäjiä, ainoatakaan -ihmistä. Kumminkin alkoi konttoriaika jo kello kahdeksan, mutta se -koski vain alinta henkilökuntaa. Herrat neuvokset, sihteerit ja -esittelijät tulivat vasta paljoa myöhemmin. Tunnustaakseni totuuden, -olin minäkin vain sattumalta näin varhain siellä -- onnettomuudekseni, -niinkuin kohta saamme nähdä. - -Koska olin yksin, täytyi minun koko osaston nimessä tehdä tiliä hänen -ylhäisyydelleen. - -Sydämeni tykytti kuuluvasti, kun hän tempasi oven auki. - -"Mitä tämä on? Missä ovat muut herrat?" huudahti hän vihaisesti. - -Minun täytyi jotakin vastata ja niin sanoin etteivät herrat vielä -olleet siellä... - -"Se on siis kumminkin totta?" kysyi ministeri raivoissaan. "On siis -totta, että herrat suvaitsevat näyttäytyä vasta keskipäivän aikaan? -Kuinka?" - -"Oi, esittelijät ovat kyllä jo neljännestä yli yhdeksän täällä!" -tuumasin minä varsin ällistyneenä. - -"Jo?" kysyi hänen ylhäisyytensä ivallisesti. "Ja entä herra sihteeri? -Hän tulee kait vasta keskipäivällä?" - -"Oi ei, teidän ylhäisyytenne, suokaa anteeksi, kello kymmeneltä!" - -"No, sepä todellakin on sievästi tehty!" murisi ministeri ja astui -viereiseen kamariin, joka myöskin oli tyhjä. - -Seuraavana päivänä alkoi tanssi. Hänen ylhäisyytensä vaati -valtiosihteeriltä tiliä, tämä neuvoksilta, nämä sihteereiltä ja -viimeksi mainitut meiltä. Oi, millaisia kiertokirjeitä meidän tuli -allekirjoittaa! - -Joskaan en tuntenut itseäni syylliseksi, en ainakaan syyllisemmäksi -kuin muutkaan, niin pelästyin kumminkin kovasti, kun sihteeri, -leimuavin silmin minuun katsoen, astui huoneeseeni. - -"Kuka täällä eilen oli, kun ministeri tuli?" - -Minun täytyi tunnustaa totuus. - -"Siis, te olitte Bileam?" Hän ei sanonut muuten mitään, mutta minä -ymmärsin, mitä hän sillä tarkoitti, ja toisetkin tiesivät sen. - -Virkaveljeni nauroivat; minä ponnahdin kiihtyneenä paikaltani ja -sanoin: "Pyydän teitä menaserioimaan itsenne; minä kieltäydyn -jokaisesta pilkkanimestä!" - -Sihteeri huomasi, että hän oli mennyt liian pitkälle. Hän hymyili ja -ojensi minulle kätensä: "No, no, älkää heti suuttuko; olen vain -laskenut leikkiä. Mutta kuinka saatoittekaan hänen ylhäisyydelleen -sanoa niin harkitsemattomia asioita? Herra neuvos on raivoissaan, ihan -maltittomana." - -Siitä huolimatta ei minua konttorissa muuksi kutsuttu kuin "Bileamin -aasiksi", tosin selkäni takana, mutta se tuli kumminkin korviini. -Olisin jo mieluummin suonut, että jokainen olisi suoraan vasten -kasvojani heittänyt tämän loukkauksen, jotta olisin voinut haastaa -hänet kaksintaisteluun. Niin täytyi minun niellä harmini nähdessäni -jonkun virkaveljeni. Tämän hymyily sanoi: "Bileamin aasi". - -Ansiottomimpana sain minä klubissamme, kasinossamme aasin nimityksen. -Sitä tuskin uskoisi, jollei se olis tapahtunut. Se oli oikein -kohtaloni. - -Kasino piti tanssiaiset ja minunkin vähäpätöisyyteni valittiin -pilettien jakamiskomiteaan, vaikkei minulla ollut tähän -kunnianosotukseen pienintäkään vaatimusta. - -Kun minulla kerran oli vartiovuoro ja olin ypö yksin konttorissa, astui -eräs nuori mies sisään, joka halusi piletin itselleen, äidilleen ja -sisaruksilleen. - -"Saanko pyytää kutsukorttianne?" sanoin käskyn mukaan, sillä komitea -oli velvoittanut meitä ankaran valinnan mukaan jakamaan pääsylippuja; -sillä ensiksikin oli sali pieni, toiseksi oli tanssijaisten emäntä, -hänen ylhäisyytensä valtiosihteerin rouva, laskenut tämän tunnollemme. - -"Kutsukorttini?" huudahti tuo nuori mies. "Sitä emme ole saaneet. -Olemme maalta." - -"Siinä tapauksessa saanen pyytää teitä merkitsemään nimenne ja -asuntonne tähän paperiin, esittääkseni sen komitealle." - -Miksi tämä nuori mies tämän säännönmukaisen menettelyn vuoksi -sotisopaan tarttui, sitä en tähän päivään saakka tiedä. Se kumminkin on -varma, että hän kävi vihasta punaiseksi kuin krapu. "Sitä en tee", -sanoi hän ylpeästi. "Me emme anna nimiämme seulottaviksi. Te voisitte -lukea kunniaksenne, jos me olisimme tulleet!" - -"Pyydän anteeksi", sanoin lepytellen, "minulla ei ole kunnia tuntea -teitä, ja niin ei voi minun käskynmukainen menettelyni teitä loukata; -kenen kanssa on minulla kunnia?" - -"Kokonaan tarpeetonta!" huusi hän ja syöksyi ulos. - -Iltapäivällä esitin asian komitean istunnossa; jokainen hyväksyi -menettelyni, mutta pian tapahtui täydellinen mielipiteen muutos. Tuskin -olivat komitean jäsenet neuvotteluun kokoontuneet, kun klubin palvelija -ojensi puheenjohtajalle kirjeen. - -Tämä repäisi kuoren nopeasti auki ja luki sisällyksen. - -"Mitä tämä on?" huudahti hän kuolon kalpeana. - -"Mitä on tapahtunut?" kysyimme kaikki kuin yhdestä suusta. - -"Mitäkö on tapahtunut?" tuumasi puheenjohtaja katkeroituneena; "Hänen -ylhäisyytensä luopuu tanssijaisten emännyydestä, nyt, kahdeksan päivää -ennen juhlaa, jonka yhteydessä hänen nimensä on jo jokaisessa -sanomalehdessä; kuulumatonta!" - -Koko komitea väänteli epätoivoisena käsiään. - -"Mutta miksi, taivaan tähden?" kysyivät useat äänet. - -"Kuinka sen tietäisin?" virkkoi puheenjohtaja. "Kas tässä, lukekaa -itse, hyvät herrat: hän kirjoittaa, että häntä on komitean puolelta -kuulumattomalla tavalla loukattu. Mekö olisimme häntä loukanneet! Ha, -ha, haa! Voi, teitä naisia!" - -Minuutin ajan kesti ehdotonta hiljaisuutta, niin että saattoi kuulla -sydänten tykynnän. - -"Kuka kirjeen toi?" kysyi vihdoin puheenjohtaja klubin palvelijalta. - -"Eräs kamarineitsyt, joka kertoi minulle, että armollinen rouva lienee -senvuoksi vihastunut, kun ei hänen veljenpojalleen oltu annettu -pilettiä." - -Tunsin piston sydämessäni. Tunsin samassa, että olin jälleen tehnyt -tuhmuuden. Jokainen katsoi puheenjohtajaan, joka parisen minuuttia oli -aivan jäykkänä, sitten löi hän kämmenellään otsaansa ja heitti minuun -musertavan katseen. Purskahtaen pilkallisesti nauramaan, huusi hän -raivoten: "No, tämäpä oli vasta ääretön tyhmyys! Te olette aasi!" - -Syväksi surukseni täytyi minun tehdä se huomio, että koko komitea oli -samaa mieltä kuin hän. - -Mitä se minua hyödytti, että ryhdyin kaksintaisteluun puheenjohtajan -kanssa? - -Hänen äänetön otsahaavansakin, jonka häneen löin, huusi minulle, hänet -tavatessani: "Ääretön tyhmyys! Sinä olet aasi!" - -Tähän päivään asti on aasi-nimitys minuun takertunut ja pelkään että se -tulee seuraamaan minua hautaan asti... - -Tällainen on aasinkarrieerini lyhyt historia. - -Päättäkää nyt itse, herra neuvos, onko aasimaisuuteni mikään este -tullakseni nimitetyksi vakinaiseksi esittelijäksi? - -Ja te, neiti Klara, onko teillä rohkeutta ojentaa kätenne aasille? - -Ehkä on jo tämä seikka, että teille kaikki kerron niin perinpohjin ja -ilman salaamista, suurta aasimaisuutta! - -Mutta nähkäähän! Kun tiesin, että te tunsitte pilkkanimeni, tahdoin -lyhyesti kertomalla elämäni saattaa teidät vain siihen tilaan, että -itse voisitte päättää, kannanko oikeuden ja kohtuuden mukaan tätä -pilkkanimeä vai vallinneeko tässä ehkä kuitenkin jokin erehdys. - - * * * * * - -Herra neuvos ei kauvan viivyttänyt vastaustaan; en tiedä, oliko -kohtaloni tuntemus vaiko muitten syitten sarja vaikuttanut sen -- -tosiasia on, että kaksi viikkoa sen jälkeen nimitettiin minut -vakinaiseksi esittelijäksi. Ja siinä virassa olen vielä. Valehtelisin, -jos epäilisin, että olisin jokin poikkeus, enkä tuntisi mitään -kunnianhimoa enkä luulisi voivani päästä vieläkin pitemmälle, mutta -minä en antaudu minkään luulon valtaan ja tiedän, että minä joka -tapauksessa vuosien kuluttua saan kunniasihteerin nimen -- toivon vasta -monen vuoden perästä -- joutuessani eläkettä nauttimaan, "monivuotisen -uskollisen palvelukseni" palkkana. - -Sillä että aasi nimitetään vakinaiseksi esittelijäksi, on tosin -julkeata, mutta ei niinkään harvinaista; mutta että aasista tulisi -sihteeri, niin sellaista ei ole vielä koskaan sattunut eikä tule -koskaan tapahtumaankaan. - -On selvää, että Klara kolmisen päivää nimitykseni jälkeen tuli -morsiamekseni. Uskalsin pyytää hänen kättänsä ja sain sen. Tuo suloinen -lapsi vakuutti vielä minulle, että hän on onnellinen ja ylpeä, sillä -minä olen muka maailman rehellisin mies ja olen aina pysyvä sellaisena. -Pitikö tämän lohduttaa minua aasimaisuudestani, sitä en ole koskaan -saanut selville, sillä me emme ole tästä asiasta milloinkaan puhelleet. - -Kihlaukseni herätti tietysti koko osastossa suurta huomiota. Koko -maailma oli hämmästyksissään, kun en minä koskaan tanssinut, en käynyt -milloinkaan tanssiaisissa eikä kukaan tiennyt tuttavuudestani Klaran -kanssa mitään -- vaikka sitä oli jo kestänyt viisi vuotta. Enimmin -hämmästynyt oli päällikköni, herra neuvos. Hän kutsutti minut -huoneeseensa ja kysyi: "Onko totta, että aijotte mennä naimisiin?" - -Vastasin ylpeänä kysymykseen myöntävästi. - -"Onko tyttö varakas?" - -"Olemme rakastaneet toisiamme jo kauvan." - -"Ymmärrän. Hän on siis köyhä." - -"Mutta vaatimaton ja kotoinen. Toivon, että palkkani riittää meille -molemmille." - -Neuvos ei puhunut vähään aikaan mitään, vaan käveli muutamaan kertaan -huoneessaan edes takaisin; sitten pysähtyi hän eteeni, laski molemmat -kätensä hartioilleni, katsoi silmiini ja pyrskähtäen hyväntahtoisesti, -iloisesti nauramaan, huudahti hän: "No, te olette aasi, rakas -ystäväni!" - -Hän sanoi sen niin hyväntahtoisesti ja hymyili niin sydämellisesti, -etten voinut hänelle suuttua, -- kuin olisi hän tarkoittanut: "Olen -lukenut kirjoituksesi ja minulla on niinmuodoin oikeus puhua näin!" - -Jotten jäisi hänen hyväntahtoisuudestaan epätietoiseksi, kysyi hän, -oliko minulla jo morsiamen taluttajaa? - -"Ei ole", vastasin minä, "mutta jos minä uskaltaisin --" - -"Hyvä, minä tulen mielelläni." - -Hääjuhlallisuudet olivat komeat; hän alotti poloneesin rouvani kanssa -ja esitti niin sydämellisen maljan terveydeksemme, että anoppiäitini -yhä vieläkin alkaa kyynelöidä sitä muistellessaan. - -Avio-onneni ei tunne rajoja. - -Ja mitä tulee aasinimitykseen, niin en ole voinut tähän päivään asti -siitä kokonaan vapautua, joskin tätä nimitystä nykyään harvemmin minuun -sovitetaan; osiksi sen vuoksi, että kaikkia punnitsen, jotten tyhmyyttä -tekisi, ja osiksi siitä syystä, että toverini ovat tulleet vanhemmiksi -ja ikä tekee kärsivällisemmäksi. - -Mutta jos en siitä pitäisikään, että minua vielä selkäni takana aasiksi -kutsuttaisiin, niin tiedän kumminkin, että suuressa maailmassa löytyy -pieni paikka, kotoinen piirini, jossa ei niin tehdä eikä tulla -tekemään. Vain yhden ainoan kerran, toissapäivänä, kun turkkuri lähetti -vaimolleni hänen turkkivaippansa, jonka hänelle syntymäpäivälahjaksi -annoin, tapahtui tuo odottamaton seikka. Vaimoni uskoi tuskin silmiään, -kun hän sen näki ja kysyi ainakin kaksi kertaa pojalta, eikö hän ollut -erehtynyt osoitteen suhteen? Oi Jumalani, kuinka hän sitä ihaili, -asettuen peilin eteen, lauloi sen ylistystä ja arvioi sen hinnan -kaksinkertaiseksi. Sitten hän itki, kapsahti kaulaani ja suuteli -kasvojani! - -Vuoroin hymyillen, vuoroin itkien hän sanoi: "Sinä olet kuitenkin suuri -aasi, rakas mieheni!" - -Luulen, ettei mikään maailmassa ollut niin sydäntäni ilahuttanut, kuin -nämä sanat! - - - - -Selittämätön tapaus. - - -"Kuunnelkaapa, hyvät herrat, kertomustani, joka tosin ei ole varsin -huvittava, mutta juuri sentähden sitä opettavaisempi." - -Näillä sanoin oli herra Andreas Porzanilla tapana alkaa ainoata -kertomusta, mikä häneltä koskaan oli kuultu. - -"Luulen, etten tee väärin, vaikkakin sen tässä juttelen -- varsinkin -kun kertomukseni voisi olla yhtä mieltäylentävä niin luomakunnan -miehille kuin naisillekin..." - -"Asia tapahtui", jatkoi herra Andreas Porzan edelleen, "noin kahdeksan -vuotta sitten, naimiseni toisena vuotena." - -Eräänä kauniina kevätaamuna istuimme molemmat aamiaisella, t.s. -olimme oikeastaan jo syöneet, mutta istuimme kuitenkin yhdessä, -silminnähtävästi lukemiseen vaipuneina. Tunnustaakseni totuuden, niin -olimme toisillemme harmissamme. - -Vaimoni nuhteli minua katkerasti siitä, että vietin joitakuita iltoja -kotini ulkopuolella eikä tahtonut ollenkaan ymmärtää, että parhainkin -aviomies tarvitsee pientä miesseuraa, viatonta huvitusta. Hän epäili -myöskin, että olut maistuisi paremmalta ulkona, kuin kotona; hän luuli, -että se oli vain kuvittelua, jonka miehet olivat keksineet omaksi -puolustuksekseen tai rouvillensa harmiksi! - -Kun hän ensi kerran esitti nuhteensa, tyynnytin hänet mukautumalla. -Sitten koetin tehdä hänelle selväksi, ettei kenenkään, varsinkaan -asianajajan kuten minun, sopinut rikkoa kaikkia seuraelämän suhteita, -ja että sentähden täytyi joiksikin tunneiksi poistua kotoa, palatakseen -sitä suuremmalla ilolla takaisin pikku vaimoni luokse. - -Mutta selitykset eivät mitään auttaneet! Kokemus opettaa, että rouvat -eivät muutamia asioita tahdokaan ymmärtää. - -Toisena päivänä katkeroittivat uudet nuhteet kahvini, ja jonkun ajan -kuluttua nautimme aamiaisemme vaihtamatta sanaakaan keskenämme. - -Tuollaisena kovanonnen päivänä luimme kumpikin sanomalehteä, s.o. -kumpikin itsekseen, ja tekeydyimme niin kuin olisimme vallan kokonaan -olleet lukemiseen syventyneet. - -Yht'äkkiä soi kello ja Susi, palvelustyttö, toi minulle kirjeen, jonka, -niinkuin hän sanoi, kirjeenkantaja juuri oli tuonut. - -Avasin kuoren ja mitä näen? - -Olin vähällä vajota tuoliltani -- pilakuvani: ihmiskasvot ja niissä -seitsemän suurta hirvensarvea! - -Nopeasti kätkin kirjeen ja iloitsin, että olin vaimoni kanssa kireissä -väleissä. Nyt ei hän voinut edes kysyä, mitä kirje sisälsi, saati -tapansa mukaan -- kuinka vaarallinen sellainen tapa onkaan, sen näin -nyt vasta! -- avata sitä. - -Jonkun hetken kuluttua nousin ja menin huoneeseeni, ilmaisematta -harmiani. - -Täällä vedin kirjeen kiireesti esille ja tutkin pilakuvaa. - -Onko mahdollista, että hirvenkasvot myöskin ovat jotakuinkin minun -näköiset?! - -Katsotaanpa! - -Tarkastin itseäni peilistä ja huomasin kauhukseni, että pilakuvalla oli -tarkasti minun piirteeni. - -Mutta sarvet? Mitä ne merkitsevät? - -Revin tuon inhottavan kuvan tuhansiin kappaleisiin ja tutkin tarkasti -kirjeen osotetta. - -Käsiala oli tosin selvä mutta väärennetty -- en voinut kirjoittajaa -selville saada. - -Kuka saattoi olla niin julkea, että minua noin pelkurimaisella tavalla -häväisee?! - -Annoin ajatuksissani tuttavani, ystäväni ja vieraitten kulkea ohitseni. -Ketä kohtaan piti minun kantaa epäluuloa? - -Sarvia minun päässäni, jota vaimoni niin rakastaa, niin melkeinpä -jumaloi! Kuinka yksinkertaista ja hullua! - -Huolellisesti suljin kotelon ja jätin salaisuuden ajan ja sattuman -selvitettäväksi. - -Löytyy ainoastaan yksi ihminen maailmassa, jolle voisin olla -mustasukkainen, sillä hän oli kilpakosijani ja pyysi myöskin vaimoni -kättä. Mutta hän saikin rukkaset ja matkusti kauas Louisianaan. Olisiko -hän palannut takaisin? Ei! Tämä ritarillinen mies ei voi ryhtyä niin -alhaiseen kostoon! - -Koko päiväni meni minulta hukkaan! Oikeudessa puhuin niin -hajamielisesti, että hävisin kaksi riita-asiaa, ja sitten söin niin -huonosti päivällistä, kuin en vuosikausiin! - -Vihdoin lohdutin itseäni sillä ajatuksella, että kaikki lienee ollut -vain huonoa pilaa -- minä hirvenkasvoineni! Kelvotonta leikinlaskua -vain! - -Illalla läksin huvittelemaan klubille; pelasin tarokkia ja hävisin, -sillä joka kortissa olin näkevinäni hirvenkasvot; hevoset, joiden -selässä kuninkaat istuivat, näyttivät minusta hirviltä. - -Nyreänä palasin kotiin, päätellen heti kääntyä takaisin, jos vaimoni -vaan alkaisi nuhdella minua. Mutta epäilyni olivat turhat; hän ojensi -minulle sisääntullessani hymyillen pienen kätensä ja pyysi minua -unohtamaan riidat ja eripuraisuudet; hän huomaa nyt, että minä olen -oikeassa, miehen täytyy huvitella! - -Nähtävästi tahtoi hän sovintomme tehdä oikein juhlalliseksi, sillä hän -kantoi illallisiksi mieliruokani pöytään: hirvenpään multasienien kera. - -Hirvenpää! Sattuma tekee usein paraimmat kaskut. - -Mutta se maistui hyvältä, ja koska olin vaimoni kanssa tehnyt niin -edullisen rauhan, nautin sitä iloisena ja mitä paraimmalla -ruokahalulla. - -Mutta sarvet eivät mielineet lähteä päästäni, ja minä käskin Susin -tästälähtein tuomaan kirjeeni suoraan itselleni tai laskemaan ne -kirjoituspöydälleni. - -Seuraavana päivänä joimme jälleen aamiaiskahvimme iloisesti jutellen -- -siitä huolimatta höristin korviani, kuuluisiko kellon kilinää. - -Näin kului useita päiviä; unohdin melkein sarvet ja vietin iltani -huolettomasti ystäväini seurassa, kun eräänä aamuna löysin -kirjoituspöydältäni tutun kirjekuoren osotteineen. - -Ensimäinen ajatukseni oli Susin kiittäminen, koska hän, muistaen -käskyäni, toi kirjeen suoraan minulle. Olin vaimoni kanssa jälleen -sovussa, niin että hän varmaan olisi sen ensin lukenut. - -Tunnustan että pelolla avasin kuoren. Tällä kertaa en löytänyt mitään -kuvaa, vaan muutaman rivin, saman henkilön käsialaa, jonka kirjaimet -hyvin tunsin osotteesta. - -"Herraseni! Minun täytyy kanssanne selvemmin puhella. Te olette liian -luottavainen; mutta olkaa varuillanne, sillä teitä petetään! Eräs -ystävätär." - -Tämä oli tuon inhottavan, nimettömän kirjeen sisällys. - -"Eräs ystävätär!" Se oli siis eräs nainen, joka minua uskalsi niin -julkeasti häväistä. - -Löytyykö maailmassa inhottavampaa ja raukkamaisempaa, kuin nimettömillä -kirjeillä solvata ja häväistä toista? - -Vieläpä niin viaton ja mallikelpoinen vaimokin, kuin minun Lovisani, ei -ollut häväistykseltä suojattu! - -Mutta eipä tuo nimetön kunniansolvaaja saa iloita! Hänen raukkamaiset -viittauksensa saavat jäädä huomioon ottamatta! -- huudahdin vihoissani -ja pirstasin kirjeen. - -Lovisani omisti eittämättä rajattoman luottamukseni. Kuka voisi ja -uskaltaisi koskaan häntä epäillä! Hän on itse hyvyys, rakastettavuus ja -uskollisuus ja hänellä on vain yksi ainoa virhe, se nim., että hän -minua niin kovin rakastaa! Sentähden hän tahtoo, että minä aina olisin -hänen läheisyydessään enkä koskaan lähtisi huvittelemaan ilman häntä. - -Ja saadakseni kokonaan mielestäni tuon typerän kirjoituksen, söin tänä -iltana ystävieni seurassa ja palasin harvinaisen myöhään kotiin. - -Suuruksen aikaan uskalsin tuskin tulla vaimoni silmäin eteen, sillä -odotin kiivasta nuhdesaarnaa. Mutta kuinka miellyttävästi petyinkään, -kun Lovisa, iloisin kasvoin ja suloisin hymyin ruusuhuulillaan, minua -tervehti. Kaikki nuhteet supistuivat sävyisästi lausuttuun pyyntöön, -että ilmottaisin hänelle etukäteen, milloin jään illallisilta pois. - -"Rakas Paulini, tahdon sinulta vain yhtä pyytää. Kun kerran jälleen -nautit ystäviesi seurassa illallista, jota ei itse asiassa keltään -mieheltä voi paheksua, niin lähetä minulle lähetin mukana jokunen rivi, -jotten sinua turhaan odottaisi. Niin meni esimerkiksi eilen illalla -sinulle tarkoitettu pihvi vallan hukkaan. Pyydän, lupaa se minulle!" - -"Lupaan kyllä!" huudahdin minä ja suutelin älykästä vaimoani hänen -punaisille huulilleen. "Menen vieläkin pitemmälle ja lupaan, etten -koskaan -- s.o. ani harvoin aijo olla poissa illallisilta ja silloinkin -annan sinun sen tietää." - -Hän puristi sitten kättäni, kiitti huomaavaisuudestani ja tuumi, ettei -hän koskaan ollutkaan epäillyt ettenkö olisi huomaavainen puoliso. - -"Huomaavainen puoliso!"... Tämä lausemuoto koski minuun, suoraan -sanoen, jotenkin epämiellyttävästi. "Huomaavaisella puolisolla" on niin -omituinen merkitys. - -Mutta varmaankaan ei Lovisa ollut yksinkertaisuudessaan tullut -ajatelleeksikaan kätkeä sellaista merkitystä sanoihinsa! Rouvien -lausetapoja ei meidän ylipäänsä tule aivan tarkalleen analyseerata, -varsinkaan ei minun vaimoni, joka epäilemättä on enkeli, mutta tyylin -suhteen ei koskaan ollut varsin tarkka. - -Kun minä, syötyämme mitä iloisimman mielialan vallitessa aamiaisemme, -läksin kamariini, löysin kirjoituspöydältäni kirjeen. Nopeasti avasin -kotelon -- jälleen nimetön kirjoitus, muutamia riviä tosin, mutta jotka -ajoivat veret poskiini. Kuulkaa: - -"Herraseni! Ystävistänne pidätte varmaankin paljon, koska he teidän -kotoa poissaollessannekin käyvät teitä tervehtimässä, vai oletteko -eilisen illan sattumalta asunnossanne viettänyt? Oletteko sokea, vai -ettekö tahallanne tahdokaan nähdä?" - -Kirje putosi vapisevista käsistäni; se ei enään ollut mikään pelkkä -epäluulo, vaan oikea syytös. - -Niinmuodoin oli täällä eilen joku, ja vaimoni salasi sen minulta!? -- -Onko se mahdollista? Olenko hirvittävän unen uhrina, vai onko Lovisani, -jota olen pitänyt ihanimpana ja hyveellisempänä enkelinä naisen -hahmossa, teeskentelijä ja pettäjä? -- Ei, se ei voi olla totta! En saa -solvaista hänen jaloa sydäntänsä millään epäluulolla -- tässä täytynee -jonkun erehdyksen tai väärinymmärryksen piillä. Minun täytyy ennen -kaikkea hankkia varmuus. - -Tällä hetkellä astui Susi, vesikarahvi kädessään, sisälle. Kokosin -itseni ja kysyin niin välinpitämättömästi kuin suinkin: - -"Mihin aikaan tuli herra eilen illalla?" - -"Kuuden aikaan, noin puoli tuntia sen jälkeen kun armollinen herra oli -klubiin mennyt." - -Olin lyöty. Mielelläni olisin vielä tehnyt tuhansia kysymyksiä -palvelijattarelle, mutta huomasin kumminkin ajoissa, etten voinut, oli -nyt asiat miten vain, saattaa vaimoani huonoon huutoon. - -Tuskin oli Susi ulkona, kun minä raukeana painuin tuolilleni. - -"Ei se siis olekaan pelkkää unta, vaan hirvittävää totuutta!" äyhkin, -mustasukkaisuudentuskien kiusaamana. "Vaimoni on minulle uskoton! Oi, -viekasta maailmaa!" - -Alttari rämähti kokoon, jumalankuva pirstaantui! Elämäni kadotti -tarkotuksensa ja arvonsa, ja nyt minussa riehuivat vain kostontuumat... -Niin kostontuumat! - -Mutta voidakseni kostaa, tarvitsin ensin päteviä todistuksia hänen -uskottomuudestaan; minun täytyi tulla tuntemaan tuo rosvo, joka oli -kääntänyt vaimoni sydämen minusta ja hävittänyt onneni! Tunsin, että -minun täytyi hillitä harmiani ja intohimoani, jottei hän huomaisi, että -tunsin häpeäni. - -Lovisa ei nähtävästi aavistanut mitään, sillä hänen kasvonsa loistivat -iloa, ja hän hymyili veitikkamaisesti, kun astuin hänen huoneeseensa. - -Voi, kuinka mestarillisesti hän osasikin| näytellä arvotonta osaansa! -Kuinka hyvin hän olikin tottunut petoksen naamariin! - -Istuimme pöytään. Hän jutteli ja hullutteli iloisimmalla mielellä, eikä -hän kertaakaan luonut katsettaan alas, kun minä katsoin häntä -tutkivasti silmiin. - -Aloin häntä vihata ja kauhistuin hänen julkeuttaan. - -Äkkiä huudahti hän pelästyneenä: "Rakas Paul, nyt sinä varmaankin -minulle suutut!" - -"Miksi niin?" kysyin minä, luullen hänen jälleen hautovan uusia juonia. - -"Muistamattomuuteni takia! Eilen illalla oli eräs Szivak maaseudulta -täällä, joka mielellään olisi puhellut kanssasi. Kun hän ei sinua -tavannut, jätti hän kirjeen sinulle; se on pöydälläsi; haenko sen -sinulle?" - -"Ei, kiitos! Kyllä sen itse haen, minun täytyy kumminkin mennä työhöni -jälleen." - -Szivakin kirje todensi tosin vaimoni sanat; mutta kuka takaa minulle, -että hän oli ainoa kävijä eilen? Eikö kukaan ollut poissaollessani -Lovisani luona? -- - -Minun täytyi saada varmuus! Soitin palvelijatarta. - -"Te näytte potevan muistinheikentymistä!" huudahdin hänelle. "Miksi -ette ole ilmottanut minulle, että eilen illalla vielä toinenkin herra -tahtoi minua puhutella?" - -"Vielä toinenkin herra? Siitä en mitään tiedä, armollinen herra!" sanoi -hän niin avomielisesti, ettei siihen jäänyt epäluulolle sijaa. - -"No hyvä, saatte mennä! Pyydän kuitenkin, että minulle ilmoitatte, niin -pian kuin joku täällä käy, jollen itse satu olemaan kotona." - -Szivak ei ollut mikään naisviettelijä -- seitsemänkymmenenviiden vuoden -vanha mies, joka tuskin enään osasi kävellä ja puhua, mutta joka halusi -puhutella minua liikeasioissa -- hänelle ei minun kannattanut olla -mustasukkainen! - -Vähitellen aloin hävetä. Pidät itseäsi maailmanmiehenä, ja kumminkin -menet yksinkertaisimpaan satimeen. - -Kuka ottaisi nimettömän kirjeen vakavasti huomioonsa!? - -Lienee kuitenkin parasta hiukan muuttaa elämäntapojani ja vain harvoin -viettää jokunen ilta kodin ulkopuolella! Ei ole koskaan hyvä, että -vaimo tietää, että siihen ja siihen aikaan ei mies ole kotosalla. -Sitten täytyy myöskin maailman takia jotain tehdä! -- - -Tein työtä koko iltapäivän läpeensä enkä illallakaan noussut -kirjotuspöytäni äärestä. - -Noin kahdeksan aikaan illalla astui vaimoni huoneeseeni. - -"Kuinka! Sinä olet vielä kotona?" kysyi hän hämmästyneenä. "Luulin, -että olit jo klubilla." - -"En tunne itseäni tänään oikein terveeksi, ja sitäpaitsi on minulla -aika paljon tehtävää; en sentähden menekään ulos." - -"Ethän toki ole sairas? Kuinka otsasi on kuuma ja kätesi kylmä!" - -"Enkä ole, päätäni vain vähän pakottaa." - -"Paul raukka! Kiiruhdan valmistamaan sinulle lasin virvoitusjuomaa; -saatpa nähdä, että se tekee sinulle hyvää." - -Gasellin tavoin juoksi hän huoneesta ja palasi pian takaisin, tuoden -virvoitusjuoman. - -Sillä olikin itse asiassa hyvät seuraukset; se virkisti minua -silminnähtävästi. - -"Älä nyt enään rasita itseäsi työllä! Turmelet vielä silmäsikin. Tule, -jutelkaamme vähän, tai, jos sinua paremmin miellyttää, niin pelatkaamme -pikettiä; minäkin ymmärrän sitä hiukan. Olen sen oppinut sinun takiasi, -mutta olet paha, kun et ole sitä kanssani vielä pelannut etkä niin -ollen ole pannut minua koetukselle." - -"Sinäkö pikettiä oppinut? Ja keneltä?" kysyin kummissani. - -"Se on salaisuus! Vaan enhän minä sinulta mitään salaa -- Kustaa -veljeltäni." - -Koska en tahtonut olla mikään pelinhävittäjä, istahdin hänen kanssaan -pelaamaan. Mikä yllätys! Hän osottautui aika piketinpelaajaksi ja -voitti minut nopeasti kolme kertaa perätysten. - -Ilta kului ihmeen nopeasti ja pitkään aikaan ei illallinen ollut -maistunut minulle niin hyvältä, kuin tänään. - -"Huomenna pelaan, jos niin tahdot, kanssasi tarokkia, jonka Kustaa -minulle myöskin on opettanut. Olin utelias näkemään, miksi sinä sitä -sellaisella innolla klubissa pelaat. Se onkin itse asiassa oikein -huvittava peli." - -Seuraavana päivänä pelasimme tarokkia, ja minä huomasin ihmeekseni, -että Lovisa tässäkin oli taituri. - -Niin kului viisi päivää, ilman että -- sen huomasin hämmästyksekseni -- -olin klubissa käynyt. - -No niin, tänään täytyy minun kuitenkin mennä sinne, jos... - -Niin jos... - -Miksi en sitä tunnustaisi! Muisto noista kirotuista nimettömistä -kirjeistä pyöri yhä aivoissani. Kun kello soi, sain aina kiivaan -sydämentykynnän, ja kun kotiin tulin, kääntyi katseeni heti pöydälle, -nähdäkseni, oliko siellä noita pelätyitä kirjoituksia. - -Minä läksin kumminkin klubiin. - -"Hyi! Kuinka tukehuttavaa! Mikä tupakansavu! Kuinka voitte täällä -olla!" huudahdin minä, kun astuin klubihuoneustoon. - -"Ohoh! Paul rakas", huusivat useat äänet, "ei täällä ole kummempaa kuin -ennenkään, ja tupakansavu on samallaista -- sinä vaan et ole siihen -enään tottunut, kun et ole ollut täällä pitkään aikaan!" - -Katsahdin pelisalissa ympärilleni, mutta minulle ei löytynyt enään -peliseuraa, kun kaikki olivat jo asettuneet. - -Ennen olisin istunut johonkin pöytään katselemaan peliä -- mutta tänään -huomasin että kotona sentään on paras ilma, että vaimoni oli kunnon -vastapelaaja ja että minä sitäpaitsi sain istua yötakissani. - -Pian päätetty! Jätin huoneuston ja menin kotiin. - -Vaimoni vastaanotti minut mitä sydämellisimmin; pelasimme pikettiä ja -vietimme iltamme virkistävällä keskustelulla. - -Siveä elämäni alkoi tuona päivänä -- olen tyyten hyljännyt nuorenmiehen -tapani ja olen nyt vakava aviomies. Silloin tällöin käyn tosin klubissa -ja juon siellä kupillisen kahvia, mutta illaksi tulen jälleen kotiin, -tai vietän -- kun olen poiskutsuttu -- aina illat vaimoni seurassa. - -Olen tullut vakuutetuksi siitä, ettei minulla voisi parempaa seuraa -ollakaan -- varsinkin sen jälkeen kuin poikani Richard oli syntynyt... - -Ja mitä noihin nimettömiin kirjeisiin tulee, niin on vallan -ihmeellistä, että ne siitä asti kokonaan loppuivat. Tulkoon -kirjeenkantaja nyt kuinka usein, niin en ollenkaan pelästy kellon -kilinää! - -En vielä tänäänkään tiedä, kuka sarvet päähäni oli piirtänyt ja kuka -oli lähettänyt nimettömät häväistyskirjeet kotiini. - -Minun ei ole onnistunut saada selville rikollista, joskin me yhdessä -koetimme keksiä häntä, sillä ajanmittaan olin uskonut salaisuuden -Lovisalle. Olen yhä samalla kannalla kuin ennenkin -- mitään en -varmasti tiedä. - -Eräs seikka on kuitenkin minua hämmästyttänyt enkä vielä tänäänkään -osaa sitä itselleni selittää. - -Miksi kävi vaimoni punaiseksi kuin peltovalmu, kun minä ensi kerran -näytin hänelle hirvensarvilla varustetun pään? - -Ja miksi hymyilee hän aina niin kummasti, kun minä tätä asiaa -mainitsen? -- - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Yö ja aamu, by Alexander Balazs - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK YÖ JA AAMU *** - -***** This file should be named 51394-8.txt or 51394-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/1/3/9/51394/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License (available with this file or online at -http://gutenberg.org/license). - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at -http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at -809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email -business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact -information can be found at the Foundation's web site and official -page at http://pglaf.org - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit http://pglaf.org - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: http://pglaf.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - http://www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/51394-8.zip b/old/51394-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 65a676b..0000000 --- a/old/51394-8.zip +++ /dev/null |