diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/51301-8.txt | 6811 | ||||
| -rw-r--r-- | old/51301-8.zip | bin | 107370 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 6811 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..460b14e --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #51301 (https://www.gutenberg.org/ebooks/51301) diff --git a/old/51301-8.txt b/old/51301-8.txt deleted file mode 100644 index f5c7477..0000000 --- a/old/51301-8.txt +++ /dev/null @@ -1,6811 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Mehiläinen 1839, Edited by Elias Lönnrot - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Mehiläinen 1839 - - -Editor: Elias Lönnrot - -Release Date: February 26, 2016 [eBook #51301] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MEHILÄINEN 1839*** - - -E-text prepared by Jari Koivisto - - - -MEHILÄINEN 1939 - -Toim. - -Elias Lönnrot - - - - - - - -Helsingissä, -Präntätty G. O. Waseniuksen tykönä, -1840. - - - - - Präntättäköön: _J. M. af Tengström_. - - - - -SISÄLLYS: - -Tammikuu: - Mehiläisen entisestä olosta ja nyt jälle ilmaumisesta. - Muistelmia: Lieto Lemminkäinen. - Suomen muinashistorioitsioille mietinnäksi. - -Helmikuu: - Suomen muinashistorioitsioille mietinnäksi. (Jatkoa.) - Laulusta. - -Maaliskuu: - Laulusta. (Jatkoa.) - Laskuopista. - -Huhtikuu: - Kerrosta yksimääräisissä. - Runoista. - Tietäjän runo. - -Toukokuu: - Runoista. (Jatkoa.) - Kahviruno. - Koiranruno. - Toinen koiraruno. - "Suru runot". - -Kesäkuu: - "Suru runot". (Jatkoa.) - Lauluja. - Tyttöin lauluja. - Poikain lauluja. - -Heinäkuu: - Lauluja. (Jatkoa.) - Runo postilaukusta. - Neljä kultalintua. - -Elokuu: - Neljä kultalintua. (Jatkoa.) - Juttu juhlajuomisesta. - Huolikaihos Karjalassa. - Lauluja 1-3. - -Syyskuu: - Kertomus muutamasta varkaudesta. - Pään parannuskeino. - Tarina. - Indialaisten kuollonjuhla. - Ystävät. - Keino ylösherättää kuolleita. - -Lokakuu: - Kuningasten onni. - Uskonopin vaikutus. - Suuttuu kerran viisaski. - Neljä tarinata. - Graeca sunt; non leguntur. - -Marraskuu: - Graeca sunt, non leguntur. (Jatkoa.) - Miksi kutsutaan kotimaatamme Suomeksi? - Ihmissusista. - -Joulukuu: - Alkuluomisesta. - - - - - - -MEHILÄINEN. - -W. 1839. Tammikuulta. - - - - -Mehiläisen entisestä olosta ja nyt jälle ilmaumisesta. - - - Kaks' oli vuotta kaahatellut, - Ajastaikoa ajellut, - Mehiläinen meiän maalla, - Koska kurja kulkuansa, - Raukka rannan kiertoansa, - Waivanen vaellustansa, - Alko suuresti suruta, - Walitella vaikiasti - Sano ei saatavan simoa, - Eikä mettä mielehistä, - Näillä mailla, mantereilla, - Talvisilla tantereilla, - Näissä pakkasen pajoissa, - Wilun vihmojen majoissa. - - Oli hän käynyt Karjalassa, - Sekä samonnut Savossa, - Häilynyt Hämehen maalla, - Tungetellut Turkuhunki, - Wielä mennyt Wiipurihin, - Yrttänyt lahen ylitse - Wirohonki viimeisellä. - Löynnyt ei sitä sioa, - Paikkoa palaistakana, - Jossa armo annettaisi, - Saataisi sulosananen. - Muut linnut, lihavat linnut, - Ehkä muuten muukalaiset, - Saivat lemmen liikkumalla, - Kunnian kuleksimalla. - Heill' oli puku parempi, - Nuttu kahta kaunihimpi, - Tuotu Tukulmin periltä, - Saksan maalta saatettuna; - Hän oli halpa harmajassa, - Kotisaaussa sarassa. - Sillä kurja kunniansa, - Raukka arvonsa alensi; - Oli outona kylissä, - Tuntematonna tuvissa, - Karjalassa kainu vieras, - Savossa sananalanen, - Hämehessä häiy lintu, - Turussa paha turilas. - Ken se tuomitsi tulehen, - Ken oli viskata vetehen, - Ken muuten pahoille panna, - Korpin syöä syyätellä. - - Niinpä sieltä tultuansa, - Kotihin kohattuansa, - Ei sanonut ensinkänä - Oikein älyävänsä, - Mintähen tämä hänelle -- - Mintähen ajan tämänki - Teki työti tuhman lailla, - Kaksi vuottansa kaotti. - Oisi ollut mielestänsä - Parempi pajun vesoilla - Maata maassa paikallansa, - Nukahella nurmikolla, - Lehtovieressä levätä. - Ei oisi kylä kysynyt, - Miero miettinyt mitänä, - Olostansa, onnestansa, - Tavoistansa, taioistansa; - Eik' oisi kulunut kieli, - Wäki tyhjähän väsynyt. - - Sillä mielellä samalla - Ei luvannut luonenkana - Mennä toiste tuonnemmaksi, - Etähämmäksi ikänä, - Palvelemahan pahoja, - Ihmisiä ilman alle, - Kataloita kaikkialla, - Ylen harvassa hyviä. - - Kuultuani kurjan itkun, - Waikian valitusäänen, - Toki tunsin tuiman huolen, - Kanssa katkeran havatsin. - Ajattelin armahella, - Säästellä ja säälitellä, - Antoa asuaksensa - Oman pirttini pihalla, - Oman pellon pientarella, - Oman rantani rajoilla. - Waanp' on tunki toisahalta, - Pääsi päähäni ajatus, - Muistu muinanen sanoma, - Kun ma olin kuulla saanut - Palkollisista pahoista -- - Kuinka kurjat kumman lailla - Muita aina arvelevat, - Muita moittivat yhäti, - Itse syytönnä elävät, - Ilman virhettä, viatta. - Sanoinpa sanan samassa, - Lausuelin linnulleni: - "Mitä tuhma tuikuttelet, - Lintu kurja kuikuttelet - Olostasi, onnestasi, - Wuosistasi, voimistasi, - Kun et kurja kumminkana - Olla oikein osannut! - Tuhmin työsi toimittelit, - Pahoin päiväsi menetit; - Olit lapsi laatuasi, - Warsin heikko varreltasi; - Et kyennyt kumppaliksi - Rinnalle ripiänlaisten; - Muut ne töille työntelihen, - Muut saivat salometsille, - Sinä lauluja latelit, - Ja vetelit virsiäsi, - Panit paljolta lorua, - Et sitänä siivon lailla; - Outoja oli sanasi, - Tuiki tuntemattomia, - Weettyjä Wenäeheltä, - Karjalasta kaivetuita, - Rajamaissa mainituita, - Kuultuja Kotalapissa, - Keksimiä kehnompien, - Talonpoikaisten puheita, - Joit' ei suuremmat suatse. - Kärsi kuulla korvatkana." - - "Sentähen sinua neuon. - Sekä käsken ja kehotan -- - Mene vielä, kun menetki, - Lähe taasen, kun lähetki, - Wuoeksi vaeltamahan - Suomen suurihin kylihin. - Ennen tuttuihin tupihin, - Wieläpä luoksi vierastenki - Ennen tuntemattomien! - Sitte sinne tultuasi, - Kunne'ki kulettuasi, - Pyyä siivona pysyä, - Ajan kaiken kaunihina; - Aina siivona sanoissa, - Sekä töissä toimellisna, - Iloksi monen isännän, - Monen miehen mieltä myöten!" - - "Heitä poies herjat laulut, - Lorut joutavat lopeta, - Tuo ennen toet sanomat. - Hanki taampaiset tarinat, - Elämästä entisestä, - Suuren Suomenmaan kylissä, - Lausu vielä lasten kuulla - Nykyisestäki olosta, - Mitä tuntenet toeksi, - Ja muuten muisteltavaksi, - Josta oppia olisi, - Kartutusta kasvaville!" - - "Elekä kysy kyllin päältä, - Puhu paljo palkoistasi -- - Kysy riuna, kysy kaksi, - Ano puolen palttinaista, - Koko kuukauen kululta, - Neljän viikon vieremältä; - Sano et voivasi sitänä - Palkita pahalla työllä, - Tolkun, toimen puuttumalla, - Wähän voimasi varalla." - -_Jälkimaine_. Semmoisia nevoja kyllä annanki kotoa lähteissänsä -Mehiläiselle, jos niistä paranisi! -- Muuten toivon lukian siitä ei -pahastuvan, että olen ne runopukuun laittanut. - - - - -Muinelmia. - -Lieto Lemminkäinen. - - -Touko- ja Kesäkuun Osissa v. 1836 kerroimma lieto Lemminkäisen -asuntopaikasta, nimestä, nuoruutensa ajasta, taidosta, varustimista, -mielenlaadusta, kuinka hän lähti Pohjolan neittä kosimaan, mitä -hänelle lähtiessänsä ja matkalla tapahtui, minkälaisia ansiotöitä -hänelle Pohjolassa määrättiin, ennenkun luvattiin neittä antaa, -kuinka hän kolmannella työllänsä, eli joutsenta Tuonelan joelta -ampuessansa, saatettiin surman käsiin Ulappalan ukolta, mitenkä -äitinsä, siitä tiedon saatua, lähti Pohjolaan, haravoitsi -Lemminkäisen ruumiin ylös Tuonelan joesta ja laitti jälle henkiin -kuolleen poikansa. Sihen päätyi sillon tarinamme Lemminkäisestä, -jonka nyt otamma jälle kerrottavaksi. - -Sama _Pohjolan neiti_, jota Lemminkäinen ja moni muu aikoinansa oli -pyytänyt, annettiin sitte seppä Ilmariselle. Häihin kutsuttiin paljo -rahvasta, parempiaki, pahempiaki. Kutsuttin kaikki köyhät ja kurjat, -rujot, rammat, sokiat ja muut vaivaiset. Sillä paremmin, kun nykysinä -aikoina, muistettiin sillon, että ilo ei mistään niin parane, kun -siitä, että laitetaan ilon osalliseksi semmoisiaki, joilla itsestään -ei löydy monta iloista hetkeä. Wielä oli Pohjola hyvin varakas talo, -että ilman surematta kykeni suurtenki häiden pitoon. Niin kaikkien -häihin kutsuttua, Lemminkäistä yksin ei kutsuttu. Lemminkäinen -parahillan peltoa kyntäessä kuuli, kuinka kaikki matkasivat -häihin. Jopa pisti vihaksi, heitti auran siihen paikkaan, nousi -hevoselle selkään ja ratsasti kotihinsa. Sitte syönyt, kylpenyt alko -varustauta. Äiti kysyi, mihen varustelihen ja tiedon siitä saatuansa, -Lemminkäisen Pohjolaan yrittelevän, kielsi lähtemästä, sanoen: - - "Ellös menkö poikueni! - Ei sua kutsuttu sinne, - Ei tarkon tahotakkana". - -Waan Lemminkäinen mitä huoli äitinsä sanoista! Hän vaan arveli ja -vastasi: - - "Koira kutsuen menevi, - Hyvä ilman lykkeleksen -- - Tuoss' on kutsut kuunikuiset - Terässä tulisen miekan, - Wyöllä kalpani käressä". - -Äiti yhä kielsi lähtemästä ja koki silläki peljätellä poikoansa, -että sanoi kolmeen surmaan matkalla yhtyvän. Lemminkäinen kysyi -minkälaisia surmia ne olisivat. Äiti vastasi tulisen kokon tulisella -luodolla häntä vahtaavan päivän matkan päässä. Jos siitä pääsisi, -niin toisen päivän päässä olisi tulinen hauta matkallansa, josta -tuskin pääsisi ylitse. Waan jos vielä siitäki selviäisi, niin -kolmannen päivän päästä kaiketikki surmattaisi Pohjolan käärmehiltä, -joista pahin makasi "eessä portin poikkipuolen" ja oli "pitempi -pisintä hirttä, paksumpi pirtin patsasta". Ne kaikki surmat -Lemminkäinen käkesi loihtukeinoillansa ja muulla taidollansa helposti -välttää voivansa. Waan sanoipa vielä matkan perilläki äiti surmia -kohtaavan, sutten ja karhujen Pohjolan veräjillä päälle syöksevän -tahi ainaki Pohjolan tuvissa omalla miekallansa surmattavan, pään -poikki lyötävän ja pantavan seipään nenään pihalla, jossa jo -ennestäänki oli monta päätä muiden seivästen nenissä. Sen kuultua -tempasi miekkansa Lemminkäinen ja syöksi siltaan, jotta kääntyi -kädessänsä niinkuin "tuore tuoven latva eli kasvava kataja" ja lausui -ei olevankaan Pohjolassa sitä miestä, joka hänen kanssansa pitäisi -miekkasilla. Otti sitte jänkiä kaarisen jousensa, jota harvat voivat -kiinnittää, ja alko lähteä. Äiti vielä lähtevälle anto muutamia -varoituksia, erinomattain, ettei joisi paljo, eikä asuisi ylen -röyhkiänä eli ylpiänä. - -Lähti sitte Lemminkäinen ja astu ensimmäisen päivän. Tuli tulisen -kokon (kotkan) luoksi, joka yöt päivät odotti häntä surmata -saadaksensa. Lemminkäinen siitä ei ollut millänsäkään. Ottipa -kukkarostansa teiren sulkia, hieroi niitä pikkusen kämmenillänsä, -niin niistä syntyi koko parvi teiriä. Kokko, kun näki teiret, lähti -niiden jälkeen ja Lemminkäinen pääsi ilman mitänä vahinkoa siitä -paikasta edelle. Toisella päivällä joutui tuliselle haudalle, josta -piti poikki kulkea. Siinä rukoili Ukko Jumalata, jotta lähettäisi -aika paksulta lunta pilvistä hautaa jähdyttämään. Kuuliki Ukko -rukouksen ja antoi sataa lunta keihäsvarren korkuiselta paikalle. -Lemminkäinen sitte laittoi korennon laidalta toiseen haudan poikki ja -astui ylitse. Eikä sen enempätä siitä surmasta tullut. Kolmannella -päivällä jo alko Pohjola näkyä. Korkia aita oli tehty ympäritse ja -aita täynnä kirjavia käärmehiä, jotka kähäsivät Lemminkäistä vastaan. -Toisia käärmehiä kiehui maassa ja poikkipuolin portin eessä virusi -se jo ennen mainittu, joka oli "pitempi pisintä hirttä, paksumpi -portin patsasta". Siitä ei huolinut Lemminkäinen, otti veitsen, -särki sillä aidan, luki tavallisia käärmehen lukuja ja pääsi sillä -tavoin kolmannesta surmapaikasta. Tuli sitte Pohjolan pihalle, -jossa oli vastassa "susi suitsirenkahissa, karhu rautakahlehissa, -jok' oli syönyt saan miestä, tuhonnut tuhat urosta". Taasen otti -kukkarostansa Lemminkäinen villoja, hieroi niitä kämmentensä välissä -ja sai koko karjan lampahia. Pedoille tuli nyt uusi huoli lampahista -ja Lemminkäinen kulki senki paikan onnellisesti. Niin aukasi oven -ja astui Pohjolan tupaan. Ei kuitenkaan kohta mennyt edemmäksi -lattialle, vaan ikäskun pakinan alkeeksi lausui oven suusta: - - "Koria on kutsuttu vieras, - Koriampi kutsumatoin." - -Pohjolan emäntä jo ensisanoista arvasi, ei hyvää tulevan ja sanoi -muka sopimattomalla ajalla Lemminkäisen tulleen, oluen vielä -panematta, leipäin leipomatta, lihojen keittämättä olevan. Sihen -kivasi Lemminkäinen, hyvin tuntevansa, millä kannalla oluet, lihat -ja leivät olivat ja kysyi, minkätähen ei häntäki häihin kutsuttu, -kaikkein muiden kutsuttua. Arveli sitte ja lausui näinki: - - "Emmä vieras lienekkänä, - Kun ei tehä teoksia, - Tahi ei oinasta tapeta, - Tuoa härkeä tupahan, - Sarkasäärtä huonehesen, - Uuelleen olutta panna -- - Syöä miehen syömättömän, - Juoa juossehen urohon." - -Pohjolan emäntä siitä käski piian panna pata tulelle ja tuoda olutta -vierahalle. Piika keräsi pataan ruokain jäännöksiä "luut lihoista, -päät kaloista, kuoret leivistä kovista, naatit vanhat naurihista" ja -toi pienen tuopin vanhaa pilaunutta olutta. Lemminkäinen ei hyvillään -lausui taasenki: - - "Emmä liene lempi vieras, - Kun ei tuotane olutta, - Parempata juotavata, - Waravammalla käellä, - Suuremmalla astialla." - -Jopa pyysi Pohjolan isännältä, ikäskun härnäämällä, saada -ostaaksensa parempata olutta. Pohjolan isäntä suuttui ja rupesi -loihtolauluillansa Lemminkäiselle surmaa miettimään. Laulo ensiksi -koko lammin vettä lattialle, jotta eikä sihen hukkuisi. Mutta eipä -ollut Lemminkäinenkään lapsi lauluillansa, lauloipa vastaan suuren -härjän, joka joi lattian kuivilleen. Lauloi siitä suden Pohjolan -isäntä härkää syömään ja Lemminkäinen lauloi samassa jäniksen -sudelle, joka sen kautta heitti härjän syömättä. Kohta oli toiselta -puolelta koiraki laulettuna jänistä syömään, mutta Lemminkäinen, kun -havatsi sen, lauloi oravan orrelle juoksemaan, jota koira rupesi -haukkumaan, eikä muistanutkaan jänistä syödä. Pohjolan isäntä kun -näki, ei lauluistansa apua tulevan, jo sanoi kerrassan: - - "Ei tässä piot parane, - Kun ei vierahat vähene; - Talo työlle, vieras tielle, - Hyvistäki juomingista!" - -Tempasi samassa miekan käteensä ja käski Lemminkäistä miekkaa -kanssansa mittamaan. Lemminkäinen ei kyllä estellen, eikä peljäten, -vaan muuten miekkansa entisiä seikkoja muistellen lausui: - - "Mitä minun on miekastani! - Kun on luissa lohkiellut, - Pääkasuissa katkiellut." - -Sitte mittaamaan ruvettua löyttiin Pohjolan isännän miekka olevan -pikkuista pitempi. Wälipuhetta myöten tuli siis hänen iskeä ensin -ja lieneekö ilmanki välipuheetta sillon tapana ollut miekkasille -ruvetessa sen ensiksi lyödä, jonka oli miekka pitempi, vaikka -luulisi kohtuuden vaativan, kun olisi pitänytki se etu antaa -lyhempimiekkaiselle. Miekkansa pitemmyyden Lemminkäiseltäki myöten -annettua jo kohta alko sitä kädessänsä puistella Pohjolan isäntä, -mutta Lemminkäinen lausui ilman hätäilemättä: - - "Tukela tora tuvassa, - Weren seikka salvoksessa, - Tuvan uuen turmelemma, - Lattian likaelemma, - Pestyt penkit hierelemmä; - Käykäme ulos pihalle! - Pihalla veret paremmat, - Kartanolla kaunihimmat, - Luontevaisemmat lumella." - -Mentiin ulos, otettiin lehmän talja eli vuota, levitettiin pihalle. -Tältä taljalta ei pitänyt kummankaan liikkua, vaan sillä seisoen -tapella. Niin asettauttua vastapäin sanoi Lemminkäinen: - - "Kuulesta sa Pohjan poika! - Sinunpa pitempi miekka, - Sinun kalpa kauhiampi; - Toki taiat tarvitakki, - Ennenkun ero tulevi, - Tahi kaula katkiavi. - Kun on miekkasi pitempi, - Iske päältä Pohjan poika!" - -Niin sivaltiki ensiksi Pohjolan isäntä, löi vielä toiste ja -kolmannestiki Lemminkäistä, vaan ei saanut vertakaan näkyville. -Mutta kun sitte Lemminkäinen vuorostansa lyödä leimahutti, niin -ensikerralla putosi pää toiselta. Innossaan veti vielä toisenki -kerran ja katkasi päättömän rungon kahdeksi. Otti sitte pään ja -pisti seipään nenään muiden päiden sekahan. Siitä työstä päästyänsä -rupesi loihtulauluillensa ja menetti niillä koko Pohjolan pereen, -paitsi itseä emäntää, jonka jätti "pirtin pienen pyyhkiäksi, lattian -lakasiaksi, olutkannun kantajaksi, ruokien rakentajaksi." Olisipa -tainnut laulaa vielä emännänki, vaan ei mahtanut voida, sillä tämäki -oli voimallinen laulaja, joka nytki lauloi joukon miekkamiehiä -Lemminkäistä tappamaan. Näitä Lemminkäinen ei arvellut voivansa -vastustaa, jonka tähden lähti kiireimmiten poies hevosensa seljässä -kotiin äitinsä luoksi ajaen. - -Kotiin tultuansa Lemminkäinen ei juuri iloselta näyttänytkään, jonka -tähden äiti kysyi mitä oliki mielipahoillaan, olisiko sarkoista -suututettu, vai naistansa naurettu, vaiko orittansa herjattu. -Lemminkäinen vastasi miekkoja hiottavan ja keihäitä kärestettävän -itsiänsä vasten, nyt ei muun auttavan, kun pakoon lähteä, jolla -mielellä kysyi vuodeksi eli toiseksi eväitä. "Mitä miekkoja? -- -mitä keihäitä?" -- kysäsi äiti ja Lemminkäinen sanoi nyt omalla -miekallansa Pohjolan isännän surmanneensa, eikä tietävänsä -kunne pääsisi piilemään, ettei tavattaisi. Äiti siitä sai tilan -muistuttaaksensa, kuinka tekiki pahoin poika, kun äitiänsä ei -kuunnellut silloin, koska kielsi Pohjolaan lähtemästä. "Mene nyt -kunne tahansa piilemään -- arveli äiti -- niin taidatpa aina surman -edessäsi löytää." Kun kuitenki Lemminkäisellä oli täysi hätä kädessä, -niin viimein lupasi äiti neuoa paikan, jossa taitaisi ilman vaaratta -piillä, vaan tahtoi sitä ennen poikansa vannomaan, ei enää millonkaan -käydä sotaa. Lemminkäinen vannoi, jonka tehtyä äiti neuvoi häntä -menemään nimettömälle niemelle kaukana meren (eli niinkuin runo -lausuu, yhdeksän meren) takana, jossa Lemminkäisen isäki muinaisina -sota-aikoina oli piilossa ollut ja hyvin siellä elänyt. Sen kuultua -lykkäsi ulos veneensä Lemminkäinen, kohotti purjeen, istu itse perään -ja laski nimittömälle niemelle. Rannalle tultuansa kysyi lupaa, jos -saisi veneensä maalle vetää. Luvattiin, jos vetäisi vaikka sataa -venettä. Weti sitte maalle veneensä ja ilmoitti piiloon tulleensa, -jos otettaisi vastaan. Wastattiin kyllä voivan hänen täällä piltää. -Mutta Lemminkäinen, luvan saatuansa saarella asua, rupesi ylen -rohkiasti saaren neitten ja muun vaimoväen kanssa elämään, jotka -jo ensitulollansaki ihastutti. Tästä tiettävästi suuttuivat miehet -saarella ja tuumasivat tappaa Lemminkäisen. Lemminkäinen nämät tuumat -havattuansa yritti lähteä pois, vaan näki veneensäki poltetuksi -estämiseksi, ettei pääsisi käsistä. Hän kuitenki teki uuden veneen ja -lähti pois saarelta ei muusta niin surua kantaen, kun siitä, ettei -saanut kauemman aikaa saaren neitten kanssa iloitella. Lähtipä vedet -oikein silmistä, kun taaksensa katsoen ei enempi nähnyt saaren maita, -ei kuitenkaan maiden tähden, vaan mailla asuvien neitosien. Samate -itkivät tytöt saarella, kun Lemminkäisen purje katosi silmistänsä. Ja -sanotaan heidänki ei niin purjetta itkeneen, kun purjeen haltiata. - -Tällä tavalla saarelta erottuansa oli Lemminkäisellä kaksi tietä -edessänsä, joko hakea toinen piilopaikka taikka nostaa sota -Pohjolata vastaan, jotta, jos onni myödistäisi, sen jälkeen tohtisi -äitinsä kanssa kotona elää. Mutta muistipa senki, että oli vannonut -äitillensä, ei enää millonkaan sotaan lähteä. Näitä ajatellessansa -laski kolmannella päivällä veneensä pienelle luodolle. Itse suruissa -mielin siitä, kun oli valaltansa estetty sotaan lähtemästä, jopa -kuului hänestä, kun olisi veneensäki samasta syystä valittanut. Nyt -Lemminkäinen enää ei voinut hallitatse, vaan venettänsäki lohdutellen -lausui: - - "Elä huoli hongan pinta, - Wene varpanen valita! - Wielä saat sotia käyä, - Tappeloita tallustella." - -Niin päätti sotaan lähteä ja mietti mistä apulaisia saada. Meni -vanhan sota kumppalinsa Tieran luoksi. Tiera oli vasta emännän -nainut, mutta kun kuuli Lemminkäisen häntä sotaan avuksensa tahtovan, -niin ei kuitenkaan malttanut kotona pysyä, ehkä vielä isänsä ja -äitinsä, veljensä, sisarensa ja arvattavasti nuori naisensaki kyllä -vaativat. Warusti itsensä, keräsi sota aseensa ja lähti Lemminkäisen -veneesen. Mutta kun tulivat Pohjolan merelle, nousi ankara pakkanen -muutamana yönä ja kylmi veneen paikkahansa. Olipa itse Lemminkäinen -vähässä kuolla pakkasen käsiin, josta kuitenki pelastihen sillä, -että taitavasti luki soveliaat pakkasen luvut ja keräsi sammalia -kiviltä suojaksensa. Runo mainitsee Pohjolan emännän loihtimalla -tämän pakkasen nostaneen ja olkoon kuinka tahansa, niin sillä -epäilemättäki kuvaillaan Jumalan suatsemata taikka lähettämätä -rangastusta Lemminkäiselle siitä, että vastoin valaansa yritti sotaa. -Näin laivansa kylmettymällä sodasta estettynä, hän senaikuista -mieltä myöten ei vielä taittu valapatoksi luettaa, joka vissiin -silloinki olisi ollut kauhistukseksi hänelle kaikkena aikanansa. -Sillä jo hankkiessansaki nimittää runo häntä _vaivaiseksi_. -- -Kylmettyneestä laivastansa lähti Lemminkäinen maalle, "matkoille -majattomille, teille tietämättömille", jossa kulkunsa alla kylläki -usein muisteli entisiä parempia päiviänsä ja nykyistä surkiata -elämätänsä. Wiimein mietti uuden veneen tehdä, sillä taas vesille ja -arvattavasti kotiin päästäksensä. Oli jo laidat valmiiksi hakannut, -kun muutamana päivänä näki laivan idästä päin tulevan. Laivassa -kulkivat Wäinämöinen ja Ilmarinen Pohjolaan, sampoa ottamaan. [Mikä -rakennus sama sampo, jonka Ilmarinen aikoinansa oli takonut, lie -ollutki, siitä ei ole vieläkään oikiata tietoa saatu. Muutamat -sitä arvelevat konstilliseksi myllyksi, toiset koko maata sillä -verrailluksi jne. Oli siitä kylläki silloin seikkoja Suomen ja -Pohjolan välillä.] Lemminkäinen kysyi, jos eikö häntäki otettaisi -yhteen matkaan ja arveli apuna itsensäki siellä olevan. Wäinämöinen -lupasi ottaa ja Lemminkäinen astui, uudet veneen laidat seljässänsä, -laivaan. Wäinämöinen arveli kyllä painoa ilmanki laivassansa olevan -ja kysyi miksi hän sitä vielä joutavilla laidoillansa lisäsi, johon -Lemminkäinen vastasi vanhalla sanalaskulla: - - "Ei vara venettä kaada, - Tuki suovoa tuhoa," - -ja sanoi usein kyllä Pohjan merellä tuulen laitoja kysyvän. Siitä -lähti Wäinämöisen ja Ilmarisen matkassa Lemminkäinen Pohjolaan. -Mitä sinne matkalla tapahtui, ne ei koske erittäin Lemminkäiseen. -Sen vaan nimitämmä, että kun laiva kerran tarttui väki suuren hauin -hartioille, niin koki Lemminkäinenki saada haukia veneesen, vaan -katkasi miekkansa siinä työssä. Kun Wäinämöinen sitte nosti hauin -veneesen ja teki sen luista kanteleen, niin antoi hän Lemminkäisenki -soittaa, joka kuitenkaan ei osannut. Pohjolassa käski Wäinämöinen -häntä sampoa kantamaan, mutta sitäpä Lemminkäinen ei saanut -paikastansakaan liikkumaan, ennenkun härjällä ja auralla ympäritse -kynti sen juuret, jotta irtautui. Olipa siinä sitte vieläki mitä -kantaa sekä Wäinämöisen että Lemminkäisen ja Ilmarisen. Kun sitte -saivat sen laivaan ja lähtivät kotiperillensä laskemaan, nousi ankara -myrsky merellä ja olisi ehkä hukuttanut kaikki, ellei Lemminkäinen -olisi ennättänyt kiinnittää tähän asti joutavaksi painoksi katsotuita -laitojansa varaksi. Sitte piti hän maston nenästä vahtia, jos -Pohjolan väki tulisi takaa ajamaan. Kun tulivatki ja olivat tavata, -souti hän kaikesta voimasta Ilmarisen kanssa jotta ennättäisivät -eestä poies. Pohjolan emäntä tavotti kuitenki heidät ja sitte nousi -tappelo välille. Siinä yritti Lemminkäinenki auttaa Wäinämöistä, vaan -samassa muisti valansa, ettei ruveta sotaan, ja herkesi kesken. Eikä -kyllä tarvittukaan apua, kun Wäinämöinen ilmanki sai huokian voiton. -Enempätä Lemminkäisestä runoissa ei mainita. Toivomma hänen tältä -matkaltansaki onnellisesti kotiutuneen ja kodissansa jälkeenpäin -sitä onnellisemmasti eläneen, kun sammon Pohjolasta saatua Suomi -vasta pääsiki parempaan eloonsa. Monta seikkaa Lemminkäisen tarinassa -tarvitsisivat parempata selvitystä, kuin runot niistä antavat, -esimerk. mitä surmia eli vastuksia ne oikein olivat, jotka hänelle -Pohjolan häihin matkatessa tapahtuivat, ynnä monta muuta. Ne kuitenki -tästä kerrasta jääkööt. - - - - -Suomen muinashistorioitsioille mietinnäksi. - - -Pieniki valonhämärä on parempi synkkää yöpimiätä. Synkkä pimiä yö -peittää Suomen muinasajan tiedot. Wasta myöhemmin ja vähitellen -alkaa päivä koittaa siitä ajasta ruveten, jona Suomen maa vallattiin -Ruotsalaisilta, ei täyttä seitsemän sataa vuotta sitte. Se paras, -mitä sitä ennemmäisestä ajasta tietään, on se, että Permiän maassa -asuvat Suomalaiset olivat rikkaita, kaupankäynnistään kuuluja ja -että Jumalan palvelu heidän seassansa oli täydessä voimassaan, jonka -kuva heiltä suurella huolella suojeltiin. Tiettävästi asuivat nämät -Permiän Suomalaiset nykyisessä Permiän läänissä Kamajoen varsilla -ja siitä luoteesen päin Wienajoen rannoilla aina Wienamereen asti. -Jumalan kuva mainitaan olleen Wienajoen rannalla asuvilla. -- -Suomen vanhoissa tarinarunoissa mainitaan myös yhtäläiseen eräästä -kansasta (Suomalaisjoukosta), joka sekä nimensä puolesta oli kuulu, -että muuten voimakas ja joka näyttää näillä seuduin asuneen. Se oli -Pohjolan kansa. Oli monta muutaki nimeä Pohjolalla nk. _Sariola, -Luotela_. Edellinen näistä, joka alkusin taisi kuulua _Saariola_, -muistuttaa ruotsalaisesta nimestä _Holmgård_ ja Wenäläisestä, -Wienajoen rannalla vieläki löytyvästä kaupungista _Holmogori. -Luotelan_ nimi merkitsee, että oli luoteesen päin esi isillämme -kuljettava, kun matkasivat Pohjolaan, taikka juuri sitä suuntaa, jota -Wienajoki latvoiltansa Wienamereen juoksee. (Lisää toiste). - - - - - - -MEHILÄINEN. - -W. 1839. Helmikuulta. - - - - -Suomen muinashistorioitsioille mietinnäksi. - -(Lisää Tammikuun osaan.) - - -Näyttää siis, kun olisivat esi-isämme, taikka se osa -muinas-Suomalaisista, joiden seassa enimmät vanhat runot syntyivät, -niiden synnyntäaikana asunut Wienajoen varsilla. Runoissa muistellaan -heidän sekä vettä myöten että maisin Pohjolaan kulkeneen ja kolme -päivää matkattuansa sinne peräytyneen. Tätä kahtalaista kulkua -selvittämään sopii kyllä hyvästi se arvelu, että asuivat joen -rannalla ja ettei se ollutkaan joku pienempi joki, on siitä arvattava -että verrataan runoissa useinki mereksi. Kovemmat kuohut ja aallot -kohtasivat heitä Pohjolaan päästessänsä, josta myös lienee nähtävä, -Pohjolan olleen merta likempänä. -- Eräs vanha runo (k. Meh. 1836 -Toukokuulta) mainitsee _Tuiretuisen pojasta_, joka "läksi viemähän -_vetoja, maarahoja_ maksamahan." Niinkuin runo nimitetyssä paikassa -luetaan, olisi hän matkannut _Pohjan kankahilta_, tullut _aukialle -meren selälle_ ja siitä _Wäinölän ahoille_. Mutta toiset ja pianpa -usiammat laulajat muistelivat hänen Wäinölän ahoilta lähteneen -ja Pohjolaan matkanneen, niinkuin saman runon toisinnoissa onki -merkitty. Jos, kuni uskoisimma, matkansa kävi tällä jälkimmäisellä -tavalla, niin voisi siitä päättää, Wäinölästä aikoinansa veroa -Pohjolaan vedetyksi. Tämän asian tekee toinenki runonpaikka (k. -Kalev. XVII: 512-523) uskottavaksi. Lemminkäinen siinä Pohjolaan -tultuansa muistuttaa itsensä sekä muiden tuomista ohrista ja jyvistä. -Eikö mahtanut siinäki olla maine verojyvistä? Kun Pohjolata runoissa -myös paikoin _Jumalisiksi_ (k. Kalev. XVII: 63 tois.) nimitetään, -niin luulisi tämän nimen juuri tulleen Pohjolassa pidetystä Jumalan -kuvasta, niinkuin sama kuva tietään Permiäläisillä suuressa arvossa -olleen. Arvattavasti luultiin tämän kuvan tuovan paikalle kaiken -onnensa, rikkautensa, voimansa ja etuutensa. Sentähdenpä lienevätki -Wäinölässä asuvat Suomalaiset useinki yritelleet saada Jumalan kuvaa -taikka itsellensä ryöstetyksi, taikka muuten Pohjolasta hävitetyksi. -Ne matkat ja sodat, joita _Sammosta_ käytiin, ehkä olivatki tämän -Jumalan kuvan tähden, jolla kyllä mahdollisesti voi olla erityinenki -nimensä _Sampo_. Jos tämä asia saataisi, kun toivomma, vasta paremmin -selvitetyksi, niin helposti voisi ymmärtää senki, kuinka Sammossa oli - - - - - "kyntö sekä kylvö, - Sekä kasvu kaikenlainen." - -ja kuinka sama Sampo - - "Jauho päivän syötäviä - Päivän toisen myötäviä - Kolmannen kotipitoja" - - - - - - - - - - - - - "Jauho purnon puhtehessa" j.n.e. - -ja myös kuinka Sammon ryöstettyä jälkeenpäin oli - - - - - "polo Pohjolassa, - Elo leivätön Lapissa." - -Tätä arveloamme myöten olisivat Karjalaiset vanhain runojensa -synnyntäaikana asuneet, ainaki osittain, likempänä Wienajokea; -olleet miksei heki sillon joku lahkokunta niistä yhteisellä nimellä -niin kutsutuista Permiäläisistä; vaan jonkun ajan maksaneet veroa -toiselle Wienameren rannoilla asuvalle Permiäläisten lahkokunnalle, -Pohjolaisille (siksi kun Wäinämöinen heidät vapautti). -- Tiettävästi -joutuivat Karjalaiset eli Permiäläiset sitte Wenäjän vallan alle ja -saivat jonkun tiedon Kristinuskosta noin tuhat vuotta Kristuksen -syntymästä. Wäinämöisen elämä, seikat Pohjolassa, muinasrunojen synty -j.n.e. mahtavat siis ollakki aina sitä aikaa vanhempia. - - - - -Laulusta. - - -Laulu on ihmisellä ikäskun toinen kieli, jolla alkaa sydämensä -liikutuksia ilmotella, koska tavallinen kieli ei löydä sanoja -tarpeeksensa. Semmoisia sydämen liikutuksia ovat erittäinki _ilo ja -huoli_ (suru), jonka tähden myös laulut enimmiten jakauvat kahteen -pääosaan _iloisempiin ja huolellisempiin_. On kyllä muissaki tiloisa -laulu välistä syntyvä ja sopiva, ei kuitenkaan niin, kuin näissä -kahdessa. - -Sitä kansaa kyllä ei löydy taivaan kannen alla, joka laulua ei -tuntisi ja rakastaisi. Se ei pelkää lumia eikä pakkasia Lapin -pohjasilla tuntureilla, ei kuumuutta ja hellettä Afrikan eteläisessä, -ihonki mustaksi polttavassa päivässä. Amerikan villien seassa on -sillä asuntonsa yhtähyvin, kun Euroopan enimmästiki sivistyneissä -seuroissa, viivyntänsä herrojen hovissa, kun talonpoikien tuvissa, -elonsa kuningasten korkioissa saleissa, kun orjien mataloissa -majoissa, käyntinsä onnellisten huvemmilla tiloilla, kun vanginki -luona kahleissansa. - -Mutta vaikka onki laulu kaikillen tuttu ja rakas, niin kuitenki -havataan joku erotus siinä asiassa, että yhdelle on laulu mielusampi, -kun toiselle, luonnistuu yhdelle paremmin kun toiselle. Niin -erinäisten ihmisten välillä, niin kokonaisten kansakuntienki. Tämä -erotus tulee sekä muista syistä, että erinomattain itsekunki osasta -eli onnesta, mielenlaadusta ja muusta olosta. Samate kun yksinäisillä -ihmisillä, niin on kokonaisilla kansoillaki suuri erotus näissä -asioissa. Yksi rakastaa sotaa ja liikkuvaisuutta, toinen rauhaa ja -kotoista elämätä, yksi sortaa, toinen sorretaan, yksi on onnellisempi -mielestään ja ilonen, toinen onnettomampi ja huolellinen. Laulun -sanotaan olevan taivaasta kotosin ja täältä usein sinne kotimaahansa -jälle ikävöitsevän. Jonkun ajan maallisia iloja kaivannut ja kokenut -niillä muiston entisestä taivaallisesta riemustansa peittää, -sitä ei kuitenkaan voi tähdellisesti, havatsee vierahaisuutensa -täällä, alkaa huolta ja tungeksen huolellisten seurohin, niinkuin -muutki huolelliset ja vähäonniset mielellään elävät toisten -semmoisten kanssa. Tämän havatsi tyttöki muinen. Lapsempana oli -käynyt laulukoulua muutaman akan luona ja punasen lankakerän sekä -paitapalttinan akalle palkasta antanut. Mutta jälkeenpäin, kun vuosia -lisäytyi, varsi korkeni ja huolet eneni, jopa tuli lauluja tytölle, -kun ilmasta työntäen, ettei kyllä enää opettajata tarvittu. Sillonpa -entistä aikaansa muistellen lauloiki: - - "Anna akka rätsinäni, - Työnnä pois punakeräni! - On jo virttä neuomatta, - Sekä saamatta sanoja; - Kyllä huoli virttä tuopi - Kaiho kantavi sanoja, - Mure muita lausehia, - Mielalani arveloita." - -Kuinka ovatki ystäviä toinen toisllensa _surullinen mieli ja laulu_, -siitä lausutaan monessa muussaki kohti vanhoissa runolauluissa, -esimerkiksi seuraavillaki sanoilla: - - Kuka kuuli laulavani, - Luuli olutta juoneheni, - Taaria tavanneheni; - En laula olven halulla, - Enkä taarin tarpehella -- - Laulan hoikka huolissani, - Ikävissäni ilotsen, - Panen pakkopäivissäni. - Luotu on lintu lentämähän, - Humalainen huutamahan - Waivanen vaeltamahan, - Huolellinen laulamahan. - - - - - - - - - - - - Mistä tunnen huolellisen, - Arvoan alasen mielen? -- - Tuosta tunnen huolellisen, - Arvoan alasen mielen: - Huolellinen laulevi, - Huoleton huhuelevi. - -Olkoon tämä sanottu joksiki mietinnäksi, minkätähden Suomen kansa -niin muinasaikaan, kun näkyäänki on yli monen muun kansan lauluhin -harrastunut. Mutta jos on muutaki syytä tähän laulu-hartauteen, niin -ei saa unhottaa itseä tieltä, joka sanainsa sujuvaisuudella sitä -paljoki puollustaa -- Wanhanaikaset laulut kaikki käyvät tavallisen -runomitan jälkeen, nykysempinä aikoina on ruvettu muihinki tapohin -lauluja sovittelemaan. Kuka ei ole kuullut lauluja: - - Ei ole ajat enä niinkun olit ennen -- -- -- - Minun kultani kaukana kukkuu -- -- -- - Nuori mies tuli vierailta mailta -- -- -- - Woi minä, voi minä, vaivanen poika -- -- - Minä seisoin korkialla vuorella -- -- -- - Sinua sydämestäni minä aina j.n.e.? - -Kuka myös ei tunne, että ne itsekuki käyvät eritavallansa ja -erinuotilla, ei yksikään vanhan runon tapaan? Onki nykyaikoina paljo -semmoisia, sekä kehnompia, että parempia lauluja maassa, liiatenki -rantamailla ja Hämeessä. Kehnommillaki niistä on joku arvo kielensä -vuoksi, sillä useinki tavataan lauluissa uusia sanoja ja sananparsia, -jotka niistä paremmin, kun millään muulla tavalla, levenevät yhteisen -kielen hyödyksi. Ei ainoasti sen tähden, mutta toisestaki syystä, -siitä nimittäin, että niitä laulellaan pian yli koko Suomen-maan ja -että kielemme niihin on luonnostansa hyvin taipusa, panemma tähän -jälkeen muutamia lauluja. Koska näiden lauluin kahdessa erivärsyssä -loppusanat aina vastaavat toinen toista ja koska ne ovat kansan, ei -oppinutten tekoa, niin sopii niistä oppinuttenki nähdä ja hyväksensä -käyttää, mitä kansa semmoiseen sanavastuusen eli riimiin vaatii. On -kyllä Karjalasta ja Savon maalta näitä jälkeenseuraavia koottu, mutta -muistelemmapa niitä ennen Turun puolella, Uudella maalla ja Hämeessä -pian yksillä sanoilla laulettavaksi kuulleemme. Enimmäksi osaksi ovat -ne poikien ja tyttöjen yhteisiä lauluja, joilla huvittelevat töitänsä -sekä kotona että ulkosessa, ilmoittelevat salasia ajatuksiansa ja -muita mielijuohtoja, kamppailevat toinen toistensa kanssa j.n.e. -Usein syntyvät ja menettävät samasa; toisia muistellaan jälkeenpäin -joko somemmuutensa tähden eli muusta syystä. Kun enimmästi -laulellaanki värsy yhdeltä, toinen toiselta, niin niillä harvoin on -sitäkään järjestystä keskenänsä, johon niitä seuraavissa lehdeissä -koemma suunnitella. - - * * * * * - -Oli kerran kehruutalkoosen keräytynyt usiampia tyttöjä. Muita -tarinoittua ja haasteltua jopa viimein yhtyivät sihen tuumaan, että -piti jokahisen laulaa jotakuta itsestänsä. Niin saivat seuraavat -laulut alkunsa. - - - Anni. - - Minä tyttö nuori tyttö, niinkun merikaisla, - Eipä synny Suomen maalla toista tämänlaista. - - Minä olen kaunis tyttö, niinkun keon kukka, - Moni poika minua toivottavi hukkaan. - - Pojat käyvät kovia teitä kangaspellon kautta - Keskustellen keskenänsä, mikä neuo auttaa. - - Eipä tälle tyttärelle kehnonlaiset kelpaa. - Kangasta on kuottuna sekä housuverkaa. - - Enemmän mä mielestäni itsestäni tykkään - Poies poies puoleltani kehnot pojat lykkään. - - Synniks' häntä sanotaan ja synti hän tuo lienee - Nuoren tytön ruveta kehnon pojan viereen. - - Leena. - - Minä olen Suomen neito, Suomen koria kukka, - Moni poika minua huokutteli hukkaan. - - Ei kasva ruusu kauniimpi, kun tyttö Karjalassa, - Eik' enempätä tahota, kun olen maalimassa. - - Minä tyttö ihana, kun mun pojat näkee, - Huoli syttyy syämehen, mieli naia tekee. - - Moni poika minua toivottavi hukkaan, - Waan en minä monen pojan toivottava ookkaan. - - Silkkisaalin rinnalla se ei pastihuivi passaa, - Eikä kelpaa kehno poika tätä tyttöä vastaan. - - Ompa kulta tieossani, vaikk' ei ole lässä, - Eikä koko kirkkoherran alustassa tässä. - - Minun kultani kaupungissa, kaupunki on suuri, - Rakkaus on vahvempi, kun Turun linnan muuri. - - Kuopioss' on kultani ja olkoon terve siellä! - Itse kasvan Karjalassa pari vuotta vielä. - - Pirko. - - Kasvo Suomen rannalla se ympyräinen nauris, - Tämä likka on lihava ja punaposki kaunis. - - Minä olen nätti likka, nätin pojan kukka; - Eipä minussa mennytkänä mamman vaivat hukkaan. - - Nätti likka liian nuori olen minä aina, - Kulta käypi katsomassa joka sunnuntaina. - - Jos oisiki nyt lauantai ja huomena oisi pyhä. - Ja kulta tulis kirkkohon, se oisi vallan hyvä. - - Minä itse ihana, minun kultani kaunis, - Kunpa äiti luvan antais, pari oisi valmis. - - Pieni lintu siivillänsä suojaa poikiansa, - Niin mun oisi ollakseni oman kullan kanssa. - - Empä eri kullastani, empä perhanaksi, - Ennen meri mustaksi muuttuu, kivet kirjavaksi. - - Liisu. - - Minä olen nuori tyttö niinkuin kesäheinä, - Ei ole maannut vieressäni muu kun aitan seinä. - - Nätti tyttö olenki ja nätimmäst' ei lukuu; - En minä tällä polvellani pojan viereen nuku. - - Nätti tyttö, siivo tyttö, siivon nimen kannan; - Empä minä joka pojan halatakkaan anna. - - Tyttö pieni hienonen, hintelä ja hoikka; - Eipä minussa joka pojan vastannetta ookkaan. - - Paljo meillä poikia käypi, vaan ei minua vasten, - Pikkuist' ennen päivännousua katovat kun kaste. - - Hyv' on pojan pelata, kun likka luvan antaa; - Poika marsii matkohinsa, likka häpiän kantaa. - - Pojilla ja susilla on yhtäläinen mieli, - Susi ei virka mitänä, pojill' on liukas kieli. - - Poika puhuu kaunihisti likan sängyn eessä, - Mesi maito kielellä ja myrkky syämessä. - - Niin on poika piion luona, kun halmehessa halla; - Pian poika piika raukan hempeyen tallaa. - - Elsa. - - Sitä virttä laulaminen, joka johtuu mieleen; - Kunpa kultani tulisi, ottaisinko viereen? -- - - Minäpä se huitra likka, huitra likka raukka, - Istun pojan polvilla vaikka aamuun saakka. - - Ei oo mulla surua, ei surua, ei huolta, - Käypi mulla sulhasia Turun tuolta puolta. - - Mitäpä mun tarvitsee suurta surua kantaa, - Kun on kulta mielessäni joka ilon antaa? -- - - Kulta se lähti Kuopiohon, tulee sieltä kerran, - Werkahousut jalassa ja kävelee kun herra. - - Minun kulta Kuopiossa, minä itse tässä, - Kihlat ompi kistussani, sormus ompi käässä. - - Tule kulta Kuopiosta, tule uuteen tupaan, - Sänky on jo petattu ja vanhemmilt' on lupa. - - Weres voi ja lämmin leipä, etkö söisi noita? - Tehty tila ja nätti likka, etkö viereen koita? - - Sitte tänne tultuasi heitä hattusi naulaan, - Ruvetahan vieretysten, käsi pannaan kaulaan. - - Kaisu. - - Nurmikeot kesällä on kukkasia täynnään, - Tämä tyttö, kaunis tyttö kasvoiltahan näyttää. - - Talon tyttö minä olen, siivo sekä vakaa, - En ole maannut pojan kanssa, enkä vasta makaa. - - Pojat konnat koriana pitkin kyliä käyvät, - Humalassa huutelevat halki yöt ja päivät. - - Moni poika mielessänsä tämän valan vannoo: - Minun yöksi vierehensä ottavansa sanoo. - - Ei ole poikiin valoista, jos vannovat juur paljon - Niist' on ollut tytöille jo paljoki pahaa tarjon. - - Pojat monta tyttöä jo petti kihloillansa, - Waikka vanno valallaan ja sano ottavansa. - - Ele vainen tyttö rukka usko poikiin kielii, - Poika hyvästi haastelee, vaan on häiy mieli. - - Tuost' on tullut minullenki moni mieliharmi, - Yhä pyörii eessäni tuo paha poikaparvi. - - Inkeri. - - Minä olen pikku piika, kannan karjan vettä, - Ei oo sukkaa, eikä paitaa, ei kun kaksi kättä. - - Onnen likka minä olen, onnen kovan saanut, - Eipä ole poika vielä vieressäni maannut. - - Kävipä kyllä poikiaki, vaikkei minua vasten, - Sitte aamupuolella he katovat kun kaste. - - Waan en sure, enkä huoli, vaikka olen köyhä, - Wielä minä nätin pojan verrakseni löyän. - - Mitäpä mä tuota suren, jos olen toisen orja; - Koska tulee toinen vuosi, oma kulta korjaa. - - Suomen maassa Karjalassa on mun kultani juuri - Waikk' en tieä, enkä tunne pienikö lie vai suuri. - - Sitä aina ajattelen, sitä ilohetkee, - Koska minun oma kulta vierehensä kätkee. - - Mari. - - Ei oo tällä likalla palkkaa, eikä pestii, - Mieron pojat viinanjuojat soiton pahan nosti. - - Minä olen orpo piika tämän talon loisi, - Kulen aina kunnialla, vaikkei pojat soisi. - - Poikahunnut huutavat ja huutavat juur kovin: - "Kuule kulta ääneni ja ava aittasi ovi!" - - Waan jos olen halpa likka, halvan nimen kannan, - Tok' en minä halvan pojan halatakkaan anna. - - Täm' on kesä tämmöinen ja tuleva on toista, - Eipä tälle tyttärelle huonot pojat loista. - - Mitäs tuosta tulisi, jos huonon pojan naisin -- - Wiinanjuojan, mieron ruojan, tuskan, ristin saisin. - - Paremp' on mun ollakseni nuorena likkana aina, - Kehräellä, laulella ja elää sillä lailla. - - Waan kun tämä siivon tyttö vanhanee ja kuolee, - Moni poika murehtii ja joutuu suureen huoleen. - - Stiina. - - Minä olen pieni piika toisen talon orja, - Tuota aina ajattelen, kuka minun korjaa. - - Niinkuin vene vähänen sen kovan tuulen käessä, - Niin on piika pienonen vierahassa väessä. - - Woi ett' oonki syntynyt ja voi ett' olen luotu, - Äitin maiolla ravittu ja maailmahan suotu! - - Päiv' on pitkä, ikävä ja iloton on ilta, - Ouoilt' ei ole apua, ei turvaa tuttavilta. - - Eik' oo yhtään ystävätä, kaikk' on vihamiehii, - Miero paljo pauhoaa ja kuluttavi kielii. - - Kaikki minua vihaavat ja vihaavat kun käärme, - Soisivat mun menevän ja hukkuvani järveen. - - Waan en huoli mistänä, kun olen piika vakaa, - Maalima mahtaa soimata mua eestä taikka takaa. - - Empä huoli maalimasta, huoli en paljo kestään, - Maalimassa vihataan ja vihat kauan kestää. - - Enkä huoli itkeäkkään, empä huoli vainen, - Ja jos kuinka itkisinki, se ois' yhenlainen. - - Itku silmät pimittää ja mure muovon muuttaa, - Nuorellenki neitoselle hiukset harmaat tuottaa. - - Eeva. - - Liikkukame likkaparat niinkun rukin rulla; - Pian päivät rientävät ja vanhuus taitaa tulla. - - Pian on laulut laulettu ja rallit rallatettu, - Ikä nuori eletty ja vanhuus saavutettu. - - Kevätpäivä on ihana, kun lehet puihin puhkee, - Kukat maasta nousevat ja linnut kotihin kulkee. - - Waanp' on syksysatehet ja kovat ilmat rientää, - Lehet puista putoovat ja linnut poies lentää. - - Pankaa tämä mielehenne nuoret tytöt kaikki: - Katova on kauneus ja raukeava ratki. - - Nyt on kyllä käessänne kevätpäivä kaunis, - Waan on ilta eessänne sekä syksy valmis. - - Moni tyttö, sievä tyttö havatsi sen hiljaan, - Että oli joutunut jo vanhan piian kirjaan. - - Mieki ennen nuorempana asioissa autin, - Nyt jo käyn mä köykkyä, kun olis syönyt tauti. - - Moni poika minullenki anto ennen suuta, - Nyt jo asun halvana, kun heittolikan luuta. - - Wappu. - - En ole likka vallan vanha, enkä vallan nuori, - Jos mun heitti renkipoika, emmä tuosta huoli. - - Enkä ole vallan viisas, enkä tuiki hullu, - Enkä ole poikien tähen maailmahan tullu. - - Suomen pojat poies menkööt Engelsmannin laivaan, - Jossa ei he muuta näe kun meren mustan ja taivaan. - - Poies vieään Suomen pojat ruunun ankkurpajaan, - Siellä lyövät rauan päälle, kivimuurit kajaa. - - Siell' on itku, kuikutus ja elo tuhmanlainen, - Ilta, aamu, yö ja päivä, kaikki yhenlainen. - - Mikäs auttaa Suomen poikia, kun ei rahat auta -- - Täytyi mennä maalta poies, takoa kylmää rautaa. - - * * * * * - -Toisessa tyttöjen kokouksessa pyhäiltana kesällä lauloivat itsekuki -kultasistansa seuraavalla tavalla: - - Mari. - - Itkettää ja surettaa ja huoleksi tahtoo tulla; - Muill' on koissa kultansa, eikä ole mulla. - - Ei oo kultani kotona, eikä ole täällä, - Kultani ompi merellä sen ison laivan päällä. - - Minun kultani kaukana on ja kaukana se kukkuu, - Yksin täytyy maata mennä, yksin täytyy nukkuu. - - Kun oisi kulta naapurissa, oisi virstan päässä, - Empä kyllä itkisi, en istuisikkaan tässä. - - Waan on kultani kaukana ja kauas taisi mennä, - Eipä sinne lintunenkaan iässähän lennä. - - Kunpa se pieni lintunenki sanoman nyt toisi, - Suru menis mielestäni, parempi mun oisi. - - Lennä, lennä lintu rukka, puhu kuullakseni, - Kävitkö sinä kullan maalla, näitkö kultaseni. - - Sano, kuinka kullan maalla aamu armas koitti, - Iloisnako elettihin, vaiko suru voitti. - - Mitä näit sa muutaki ja näitkö vielä senki, - Jos oli kaikki tervehet ja kulta liiatenki. - - Tule jo kulta tälle maalle, tule poika kulta, - Ettei tulis turhaan tämä ikä nuori multa. - - Inkeri. - - Pikku lintu laulavi ja lämmin ompi ilta, - Kulta istuu vieressäni joka kesäilta. - - Kulta istuu vieressäni, pikkulinnut laulaa, - Minä itse kuikuttelen kättä kullan kaulaan. - - Ei oo kultani lihava, eik' oo vallan laiha, - Empä minä kullaistani jonkunlaisiin vaiha. - - Kukkasia kaunosia kullalleni kannan, - Istun taasen vierehen ja sitte suuta annan. - - Jos on kultani ikävä, käy' kirja pappilasta, - Lähetähän Pohjan maalle poies Karjalasta. - - Siell' on aika ilonen, vaikk' ompi järvet jäässä - Siellä kultani kävelet sä korkia hattu päässä. - - Leena. - - Ilossani laulelen ma, vaikk' on suruvirsi. - Kultani syän on kylmempi, kun jäinen seinähirsi. - - Mikä lie mun kullalleni tehnyt uuen mielen, - Muien kanssa kävelee ja istuu muien viereen. - - Syämeni on surunen ja pääni alas painuu, - Kun tuo oma kultaseni muien tykö taipuu. - - Sepä minun syämessäni käkösenä kukkuu, - Kun mun oma kultaseni muien viereen nukkuu. - - Ilta tulee, pienet linnut laulamasta lakaa, - Minä itken, kultaseni muien kanssa makaa. - - Kuuleppas sa kultaseni, kysyn tuota vielä, - Kukapa sun eksyttiki rakkauen tiellä? -- - - Kuinka taisit kylmetä, kun lämmin olit ennen, - Halkiöisin juoksentelit, aina tulit tänne? -- - - Mihin on nyt kulta raukka rakkautesi mennyt? -- - Rakkaus on rauennut ja suru siaan jäänyt. - - Syämesi rakkauesta palo mennä vuonna, - Nyt on rakkaus rauennut, vai lie tielle puonna. - - Ele sinä kulta raukka minua nyt hyljää, - Minä olen kätkenyt sun syämeni syrjään. - - Pirko. - Emmä sure viikon varaa, enkä kultani eroo, - Wiel' on tässä tyttäressä toisellenki veroo. - - Tämän kylän pojat ompi aivan huonoa sorttii, - Hattu päässä kallellaan, suu kun läävän portti. - - Pojat syövät sokuria, eikä maksa hintaa, - Wiimeisellä tuomiolla tulee vastarinta. - - Huonon pojan lienenki mä kullakseni saanut, - Ei ole vielä yhtään yötä vieressäni maannut. - - Kivenviika viserti ja käki kuusessa kukku, - Muien kullat kulki aina, minun kultani nukku. - - Empä sure viikon varaa, enkä kultani eroo, - Naurusuulla katselen jos menis vaikka Wiroon. - - Anni. - - Ei ole kultaa minulla, kun en vasta saane, - Ja eikö kohta toivoniki tuonnempana maanne. - - Muut ne kaikki kultansa kanssa käyvät käsityksin, - Minä raukka vanhanen ja olen aina yksin. - - Olen kyllä maalimassa elänyt ja myytän't, - Waan ei ole kenkään mua kullaksensa pyytän't. - - Wilu on mulla muutenki ja käsiäni kylmää, - Siit' on vielä vilumpi, kun kaikki minun hyljää. - - Pojat nuoret miekkoset, miksette lähe naimaan? -- - Suomalaisen tytön kanssa kyllä tulis aikaan. - - Stiina. - - Käet kukkuu kuusikossa, pienet linnut laulaa, - Minä lennän, löyhäytän kullalleni kaulaan. - - Minun kultani koria on, on kun nurmikukka, - Sill' on silmät siniset ja aivan musta tukka. - - Minä kuon kullalleni palttinaisen paian, - Kulta se ostaa minullen korian myssylaian. - - Sitte kuon kullalleni hopiaisen tuolin, - Itse istun rinnalle, enkä muista huoli. - - Mene pois sinä vieras poika, en minä sinua tunne, - Anna tulla oman kullan, sille viereen tungen. - - Minun kulta matkalla ja pienet linnut laulaa, - Kunpa kultani tulisi, kavahtaisin kaulaan. - - Elsa. - - Alahall' on aurinko ja ilta on jo lässä, - Kultani on kulkemassa viien virstan päässä. - - Siit' on syämeni surunen, kun monta muistuu mieleen, - Oma kulta ouostunut, toinen tunkee viereen. - - Minun mieleni kävelee ja surullisna kukkuu, - Kultani kulkee kylissä ja muien viereen nukkuu. - - Tuota teki muinen kultani, teki monta vuotta - Aina muita rakasteli, minua piti suotta. - - Miksis kultani kylmenit ja ennen olit lämmin, - Nyt on rakkaus rauennut ja viha tullut väliin. - - Kuinka taisit narrata sinä köyhän miehen lasta, - Köyhä mies on elättänyt pienestä kassikasta. - - Minä olen torpan tyttö, sinä olet talon poika; - Waan ei talot, eikä elot rakkauttani voita. - - (Lisää toiste). - - - - - - -MEHILÄINEN. - -W. 1839. Maaliskuulta. - - - - -Laulusta. - -(Lisää Helmikuun osaan) - - - Lissu. - - Ilo on muilla miekkosilla, muret ompi mulla, - Kun ei kultani kuulukkaan ja eikä taia tulla. - - Tuollapa minun kultani on ja Saksanmaalla aina, - Ennen kävi katsomassa joka sunnuntaina. - - Kevät tuli, käki kukku, pienet linnut laulo, - Minä itken kuikutan ja kylän naiset nauro. - - Kylän naiset naurelevat huokauksiani, - Iloissani muutamat mun luuli laulavani. - - Toiset muuttaa mureheni vieläi mustemmaksi, - Minusta he mielellänsä tekisivät kaksi. - - Uniki se murehista levottavi monta, - Minä en saa silmihini pienintäkään unta. - - Itkull' alan päiväni ja päätän murehilla, - Yksin istun iltasilla, yksin aamusilla. - - Sepä mua murehuttaa, sepä itkun tuottaa, - Kun on kultani kaukana ja täytyy aina uottaa. - - Mont' on huolta muutenki ja se on suurin huoli, - Kun en tieä kullastani, elikö vai kuoli. - - Päiv' on pitkä ja ikävä ja itku aina mulla, - Kun en kuule kullaistani, eikä taia tulla. - - Wappu. - - Ei nyt enää, ei nyt enää kesämarjat auta, - Minun kultani rakkaus on ruostunut kun rauta. - - Kultani käypi Suomen maita poikki sekä pitkin, - Kylän naiset naurovat ja minä raukka itkin. - - Minun kultani nipottaa ja nappaa muillen suuta, - Minä raukka rakastan, enkä taia muuta. - - Miksis kultani kylmenit, et ole niinkun ennen, - Yli selän soutelit ja tulit aina tänne. - - Oisko keli parempi ja järvet oisi jäässä, - Tokko vielä tulisitki korkia hattu päässä. - - Katsos kultaketale kun sato sakiata lunta, - Monta yötä vieressäni makasit makiata unta. - - Katsos kultaketale kun aurinkoinen paistaa, - Anna suuta kultaseni, makialta maistaa. - - Katsos kultaketale, kun kuu ja tähet loistaa, - Walkiapaita neito nuori se on vasta toista. - - Kaisu. - - Tämän kylän pojat ompi pahoja tervaspäitä, - Yhä käyvät kihloillaan ja ei piä konsa häitä. - - Minä olen ryytimaassa keskimmäinen kukka, - Empä minä tähän kylään kunniatani hukkaa. - - Kunpa tarkon tietäisin, että kultani pitää vihaa, - Kärryt tielle laittaisin ja lautamiehen pihaan. - - Enkä sure, enkä huoli, jos yksi poika jätti - Wielä minä toisen saan kun olen nuori ja nätti. - - Minä menen kaupunkiin ja kaupungist' on pesti. - Tulen sieltä kotihin, kun paras herran leski. - - Ei oo likoilla surua, eik' oo yhtään hiukkaa, - Poikia käypi kylissä että liivit liuhkaa. - - - - -Laskuopista. - - -Niin laskuoppi, kun kaikki muutki maalliset opit ovat vasta myöhemmin -alkunsa saaneet. Sitä ennen tapahtui kaikki lasku päässä, ikäskun -oppimattomilta ja oppineiltaki usein pienemmät laskut vielä päässä -toimitetaan. Ainoastansa pienempiin laskuhin onki päässälaskeminen -sopiva, suurempihin se millään muotoa ei kykene. Sillä kenpä -taitaisi päässään laskea auringon, kuun ja tähtien suuruudet, saada -tarkimman tiedon kuun ja tähtien kulkumatkasta, edeltä määrätä -kuun ja auringon pimenemiset, tietää niiden nousu- ja laskuajat -itsekussaki maanpaikassa ynnä muita semmoisia? Ilman omaa suurta -arvoansa on Laskuopilla vielä siitä tuleva erityinen arvo, kun on -apuna ylen monessa muussa opissa ja keinossa. Milloin ja missä -maassa se ensin lienee mietitty, siitä ei ole tarkkaa tietoa. Sen -kuitenki tiedämmä, että se jo oli monta vuossataa ennen Kristuksen -syntymää Greikalaisilla voimassa. Siitä ajasta asti on sitä kuitenki -paljo parannettu, niinkun nykyset laskimetki eli numerot ovat vasta -myöhemmin tulleet tavallisiksi. Ne ovat saatu Arabilaisilta, jotka -taas itse olisivat arvelua myöten ne Indialaisilta perineet. - -Kaikesta kirjaopista pidetään laskuoppia, maiden tietoja ja -historiata ensimmäisinä tarpeina. Suomalaisten on tähän asti -täytynyt niitä, kun muitaki, vierailla kielillä oppia. Toivottava -olisi kuitenki, että saataisi omakielisiä opetuskirjoja näissäki -aineissa. Seuraavan kokeeni neljästä tavallisimmasta laskukeinosta -lähetän myös sillä toivolla pränttiin. Jos siitä muuta hyvää ei -lienekään, niin taitaa kuitenki siitä jotain apua olla sille, joka -vasta ja paremmin laskuopista kirjoittaa. - - * * * * * - -_Laskuopiksi_ mainitaan sitä taitoa, jolla kahden eli usiamman tietyn -luvun avulla löydetään joku muu ennen tietämätöin. Jos esimerkiksi -yhdeksän ruplaa tulisi jaettavaksi viiteen yhtäsuureen osaan, niin -olisi 9 ja 5 ne kaksi tiettyä lukua, joiden avulla kolmas pitäisi -löyttämän, merkitsevä, kuinka suuri kukin näistä osista on. - -_Luvuksi_ laskuopissa nimitetään sitä, joka osottaa, kuinka monta -jostakusta lajista löytyy, jos yksi eli usiampi. - -_Laskimiksi_ eli numeroiksi nimitetään niitä erityisiä merkkejä, -joilla kaikki luvut harjoitetaan. Ne ovat: - - 1. Yksi. 6. Kuusi. - 2. Kaksi. 7. Seitsemä. - 3. Kolme. 8. Kahdeksa. - 4. Neljä. 9. Yhdeksä. - 5. Wiisi. 0. Tyhjykkä. - -_Tyhjykällä_ (0) itsestänsä ei ole mitään arvoa. Kuitenki on se -tarpeellinen usiampia muita lukuja kirjoittaissa. - - * * * * * - -Lukujen kirjoittamisesta ja lausumisesta. - -_Kymmeneen_ asti kirjoitetaan luvut jo nimitetyillä laskimillansa -1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9; _kymmenestä sataan_ asti kirjoitetaan -niitä kahdella laskimella, joista edellinen merkitsee, kuinka monta -_kymmentä_ ja jälkimmäinen, kuinka monta _yksikkää_ semmoisessa -luvussa löytyy, esimerk. 45, _sano_: 4 kymmentä ja 5 yksikkää taikka -tavallisesti: _neljäkymmäntä ja viisi_. - -Muistutus. Yhteisellä nimellä sanotaan kaikkia täysiä lukuja -kymmeneen asti _yksiköksi_. - -_Sadasta tuhanteen_ asti vaativat luvut kolme laskinta, -joista ensimmäinen merkitsee _satoja_ ja niistä seuraavista -edellinen _kymmeniä_, jälkimmäinen _yksiköitä_, aivan kun -kaksilaskimellisissaki luvuissa, taikka toisin: kolmilaskimellisissa -luvuissa merkitsee loppupäästä lukien ensimmäinen laskin _yksiköitä_, -toinen _kymmeniä_, kolmas _satoja_, esimerk. 356 _sano_: 3 sataa, 5 -kymmentä ja 6 yksikkää s.o. _kolmesataa viisikymmentä ja kuusi_. - -_Tuhannesta kymmenen tuhanteen asti_, on kaikilla luvuilla neljä -laskinta, joista niillä kolmella jälkimmäisellä on sama arvo, -kun kolmilaskimellisissaki luvuissa, vaan ensimmäinen merkitsee -_tuhansia_, esimerk. 9734, _sano_: 9 tuhatta, 7 sataa, 3 kymmentä -ja 4 yksikkää s.o. _yhdeksäntuhatta seitsemänsataa kolmekymmentä -ja neljä_. Kymmeniä tuhansia sataan tuhanteen asti kirjoitetaan -viidellä, satoja tuhansia tuhanteen tuhanteen (miljuunaan) asti -_kuudella_ laskimella. Neljällä jälkimmäisellä niistä on jo sanottu -arvonsa, viides loppupäästä merkitsee _kymmeniä tuhansia_ ja kuudes -_satoja tuhansia_, esimerk. 999999, _sano_: 9 satatuhatta, 9 -kymmentätuhatta, 9 tuhatta, 9 sataa, 9 kymmentä ja 9 yksikkää s.o. -_yhdeksänsataa yhdeksänkymmentä ja yhdeksän tuhatta, yhdeksänsataa -yhdeksänkymmentä ja yhdeksän_. Jos tähän lukuun lisätään yksi -ainua, niin tulee jo täysi miljuuna ja kirjoitetaan seitsemällä -laskimella; kymmeniä miljuunia kirjoitetaan kahdeksalla, satoja -miljuunia yhdeksällä, - - -satoja tuhansia miljuunia kahdellatoista -laskimella. Laskinten määrä luvuissa kasvaa siis sitä myöten, kun -itse luvut tulevat kymmentä kertaa suuremmaksi, sillä 1, 10, 100, -1000, 10000, 100000 s.o. yksi, kymmenen, sata (eli 10 kymmentä), -tuhat (eli 10 sataa), 10 tuhatta, 100 tuhatta ovat juuri 10 kertaa -toinen toisiansa suuremmat. Niinkun ensin _satatuhatta_ tarvitsi 6 -laskinta, niin tarvitsee satatuhatta miljuunia toista 6 laskinta, -niin tarvitsee _satatuhatta miljuunia_ toista 6 laskinta taikka -yhteensä 12. Kahtatoista laskinta suuremmissa luvuissa ovat taas ne -6 edellistä _toisikoita_ (billion) ja sitäki eli kahdeksantoista -laskinta suuremmissa merkitsevät ne 6 edellistä laskinta _kolmikoita_ -(trillion). Niin vieläki suuremmissa luvuissa ovat aina kuusi ja -kuusilaskinta erinimellä _neljiköltä_ (qvadrillion), _viisiköitä_ -(qvintillion) j.n.e. Niinkuin niillä kuudella ensimmäisellä -laskimella loppupäästä lukien oli itsekussaki siassa oma arvonsa, -nimittäin ensimmäisellä lupustapäin _yksikön_, toisella _kymmenen_, -kolmannella _sadan_, neljännellä _tuhannen_, viidennellä _kymmenen -tuhannen_, kuudennella _sadan tuhannen_, niin tulee suuremmissa -luvuissa seuraavillenki joka kuudelle laskimelle yhdenniminen arvo -keskenänsä, kuitenki sillä erotuksella, että toisessa kuudenluokassa -lopustapäin merkitsevät yksiä, kymmeniä, satoja, tuhansia, kymmeniä -tuhansia, satoja tuhansia _miljuunia_, kolmannessa _toisikoita_, -neljännessä _kolmikoita_ j.n.e. - -Siitä että itsekullaki sialla on määrätty, jo nimitetty arvonsa, -seuraa välttämättömästi, että yksiköitä merkitsevä laskin pitää -pantaman _viimeiseksi_ ja että kymmeniä merkitsemän pitää olla -seurattuna _yhdeltä_, satoja merkitsevän _kahdelta_, tuhansia -_kolmelta_, kymmeniä tuhansia _neljältä_, satoja tuhansia _viideltä_, -miljuunia _kuudelta_, muulta laskimelta. Se laskin itse, joka -miljuunia merkitsee, tulee siis viimeiseksi toiseen kuudenluokkaan ja -siinä luokassa pitää ensimmäisen luokan järjestystä myöten kymmeniä -miljuunia merkitsevän laskimen oleman seurattu _yhdeltä_ laskimelta, -satoja miljuunia _kahdelta_, tuhansia milj. _kolmelta_ jne. Aina -sama järjestys on joka uudessa luokassa toisikoita, kolmikoita -j.n.e. merkitsevien laskinten välillä. Jos siis pitäisi laskimilla -kirjoittaa _viisikymmentä tuhatta_, niin muistettakoon kohta, että -tässä on puhe _kymmenistä tuhansista_ ja että sen laskimen, joka -10:niä tuhansia merkitsee, pitää olla seurattuna _neljältä_ muulta, -taikka itsensä _viidentenä_ lopustapäin, joka aina on kymmenien -tuhansien sia. Sentähden kirjoitetaan 5 ja pannaan neljä tyhjykkää -(0) jälkeen, jolla tavalla tämä luku tulee seuraavan muotoiseksi -50000, Jos olisi ollut 5 _kymmentä tuhatta_ ja 3 (yhtä) _tuhatta_ -kirjoitettavana, niin olisi 3 pitänyt pantaman _tuhansien_ s.o. -_neljänteen_ siaan lopustapäin taikka näin 53000; _5 kymmentä tuhatta -ja 3 sataa_ näin 50300; _5 kymmentä tuhatta ja 3 kymmentä_ näin -50030; _5 kymmentä tuhatta ja 3_ (yksikkää) näin 50003. Tästä on -nähtävä, että kun koska tahansa yksiköitä, kymmeniä, satoja j.n.e. ei -löydy, merkitään niiden siat tyhjykällä. Jos lukuun 50300 (5 kymmentä -tuhatta, 3 sataa) lisätään yksi tyhjykkä lopulla, niin tulee sekä -5:delle että 3:melle kymmenen kertaa suurempi arvo taikka 503000 (5 -sataa tuhatta, 3 tuhatta) ja kahdesta lisätystä tyhjykästä olisi -tullut 5030000 (5 miljuunaa, 3 kymmentä tuhatta), kolmesta tyhjykästä -50300000 (5 kymmentä milj., 3 sataa tuhatta). Syy semmoiseen -arvokorkenemiseen jo on selvitetty. - -Wielä muutamia esimerkkejä lukujen kirjoittamisesta ja lausumisesta: - - 1. 259. 2 sataa 5 kymmentä yhdeksän. - 2. 3333. 3 tuhatta 3 sataa 3 kymmentä kolme. - 3. 30574. 3 kymmentä tuhatta - 5 sataa 7 kymmentä neljä. - 4. 500060000. 5 sataa miljuunaa - - - 6 kymmentä tuhatta - - - -. - 5. 370406890. 3 sataa 7 kymmentä miljuunaa 4 sataa tuhatta - - 6 tuhatta 8 sataa 9 kymmentä -. - 6. 7304260028. 7 tuhatta ja 3 sataa miljuunaa - 4 miljuunaa - 2 sataa ja 6 kymmentä tuhatta - - 2 kymmentä - kahdeksan. - -Pitempiä lukuja on paras leikata _kuudenluokkihin_ s.o. kuusi -laskinta joka luokkaan lopusta pitäin, joista sitte se viimeinen -luokka tiettävästi on _yksiköitä_, sen edellinen _miljuunia_ ja senki -edelliset _toisikoita, kolmikoita, neljiköitä_ jne. - -Esimerk. 7304260018905 s.o. 7 kolmikkoa 304260 miljuunaa, 18905. - -31,551,372,292,708,003,000 s.o. 31 neljikköä, 551372 kolmikkoa, -292708 miljuunaa, 3000; taikka: kolmekymmentä yksi neljikköä, -viisisataa viisikymmentä yksi tuhatta kolmesataa seitsemän kymmentä -kaksi _toisikkoa_, kaksisataa yhdeksänkymmentä kaksi tuhatta -seitsemänsataa kahdeksan _miljuunaa_ ja kolme tuhatta. - -Ylimiljuunaisia lukuja harvoin tavallisissa laskuissa tarvitaan. -Sillä eipä seinäkellokaan, jos löisi 60 kertaa minuutassa, olis sitte -maailman luomisen s.o. 5838 vuodensisässä lyönyt kuin 184,107,168,000 -sano: sata kahdeksankymmentä neljä tuhatta, sata seitsemän miljuunaa, -sata kuusikymmentä ja kahdeksan tuhatta kertaa, nimittäin Krist. -Syntymään asti s.o. 4000 vuoden sisässä 126,144,000,000 sano: sata -kaksikymmentä kuusi tuhatta sata neljäkymmentä neljä miljuunaa -kertaa ja siitä vuoden 1838 loppuun asti 57,963,168,000 _sano_: -viisikymmentä seitsemän tuhatta yhdeksänsataa kuusikymmentä kolme -miljuunaa sata kuusikymmentä ja kahdeksan tuhatta kertaa; joka -vuonna 31,536,000 _sano_, kolmekymmentä yksi miljuunaa, viisisataa -kolmekymmentä ja kuusi tuhatta kertaa; joka vuorokautena 86,400 -_sano_: kahdeksankymmentä kuusi tuhatta ja neljä sataa; joka tiimassa -3600 _sano_: kolme tuhatta kuusi sataa kertaa. - - * * * * * - -Neljästä tavallisimmasta laskukeinosta. - -Tavallisimmia, tarpeellisimmia ja sentähden ensiksi opittavia -laskukeinoja ovat seuraavat neljä: _Luotto, Otto, Kerto, Jako_ -(additio, subtractio, multiplicatio, divisio). - -_Luotolla_ lasketaan kaksi eli usiampaa lukua yhdeksi, esimerk. -mitä 364, 123 ja 12 ruplaa yhteensä tekevät. Luotolla on merkkinä -pystöristi + joka siis kahden luvun välillä merkitsee, että ne pitää -yhteenlaskettaman eli _luotettaman_, esimerk. 30 + 12 + 6, joka -osottaa, että luvut 30, 12, 6 ovat luotettavia. - -_Otolla_ poislasketaan yksi luku toisesta, esimerk. 450:sta ruplasta -320 ruplaa. Sillä on merkkinä viiva -, joka kahden luvun välillä -osottaa, että jälkimmäinen tulee edellisestä pois otettavaksi, -esimerk. 40 - 18 merkitsee sitä että 40:stä pitää 16 otettaman: - -_Kerroksi_ nimitetään sitä laskukeinoa, millä joku luku saadaan -monikertaseksi. Jos esimerk. ihminen kulkisi 12 penikuormaa joka -päivä, montako penikuormaa tulisi vuodessa s.o. 365 päivän ajassa -kulkemaan. Siinä pitäisi 12 saada 365 kertaiseksi joka kertolaskulla -helposti saadaanki. Winoristi x on kerrolla merkkinä ja osottaa -lukujen välillä löytyvä sitä, että samat luvut pitää kerrottaman -esimerk. 24 x 6 s.o. 24 saataman 6 kertaseksi. - -_Jako_ opettaa, kuinka joku luku saadaan usiampaan yhtäsuureen osaan -jaetuksi esimerk. 300 leiviskätä tasatuksi 15 hengen välillä. Sillä -on kaksospisto (:) merkkinä, joka osottaa kahden luvun välillä, -että pitää edellinen jaettaman niin moneen yhtäsuureen osaan, kun -koko jälkimmäinen luku on, esimerk. 125:15 s.o. 125 jaettaman 15 -yhtäsuureen osaan. - -Kaikki luvut ovat taikka _yksimääraisiä_, taikka _sekamääräisiä_, -taikka _murtoja_. Yksimääräisiä lukuja esimerk. ovat 5 (riksiä), 12 -(leiviskää), 8 (päivää); sekamääräisiä: 5 riksiä 16 killinkiä, 12 -leiviskää 4 naulaa 8 luotia, 8 päivää 6 timaa 16 minuutaa; murtoja: -2/3, _sano_: kaksikolmatta osaa, 4 3/4, sano: neljä ja kolme neljättä -osaa, 8 1/2, sano: kahdeksan ja puoli. - - * * * * * - -Luotosta yksimääräisissä. - -Kun kaksi eli usiampaa lukua luotetaan (yhteenlasketaan), niin -kirjoitetaan ne toinen toistensa alle, loppulaskimet loppulaskinten -ja edelliset edellisten alle, sitte vedetään kaikkein alle yhteinen -viiva ja sen alle kirjoitetaan summa eli se uusi luku, minkä ne -yhteensä tekevät. Jos esimerk. tahdottaisi tietää, mitä 472 ja 326 -ruplaa yhteensä tekevät, niin asetetaan luvut ensin seuraavalla -tavalla: - - 472 - 326 - Summa 798 - -Sitte sanotaan: 6 ja 2 on 8; 2 ja 7 on 9; 3 ja 4 on 7, jotka laskimet -8, 9, 7 sitä myöten, kun syntyvät, kirjoitetaan kohdastansa viivan -alle. Niin saadaan summa 798. - -1. Muistutus. Kaikki luotosluvuissa löytyvät tyhjykät mennään sivu, -esimerkiksi: - - 250 - 308 - Summa 558. - -Sano: 8 on 8; 5 on 5; 3 ja 2 on 5, jotka 8, 5, 5 tekevät summan 558 - -2. Muist. Jos jonkun raidon eli pystyrivan (columna) laskimet -yhteensä tekevät kahdella laskimella kirjoitettavan luvun, niin -pannaan ainoastansa jälkimmäinen suorastansa viivan alle, mutta -edellinen pidetään muistossa siksikun se edellisen raidon laskinten -kanssa luotetaan, paitsi kaikkein perimmäisessä raidossa, jossa -molemmat suorastansa viivan alle kirjoitetaan. Sama laki on, jos -tulisi kolmilaskimellinen luku. Jälkimmäinen ainoastansa pistetään -viivan alle summaan, edelliset luotetaan edelliseen raitoon, esimerk. - - 7899 - 976 - 84585 - 32150 - Summa 125610 - -Sano: 5 ja 6 on 11, sihen 9 on 20; 0 alle 2 muistoon -- 5 ja 8 on -13, siihen 7 on 20, sihen 9 on 29, sihen 2 muistosta on 31; 1 alle, -3 muistoon -- 1 ja 5 on 6, sihen 9 on 15, sihen 8 on 23, sihen 3 -muistosta on 26; 6 alle, 2 muistoon -- 2 ja 4 on 6, sihen 7 on 13, -sihen 2 muistosta on 15; 5 alle, 1 muistoon -- 3 ja 8 on 11, sihen 1 -muistosta on 12; molemmat suorastansa alle. - -3. Muist. Jälkimmäisestä esimerkistä on seki nähtävä, kuinka -eripituisia luotoslukuja asetetaan luotettavaksi, nimittäin viimeiset -eli loppulaskimet tasan toisensa alle, samate edellisetki niin kauas, -kun niitä kestää. Kun loppuraidon laskimet yhteensä tekevät tasalleen -20, niin kirjoitettaan ainoastansa 0 alle ja niin tehdään ainaki -tyhjykällä päätyvissä, esimerk. - - 3097 - 5980 - 94870 - 5993 - 80 - Summa 110020 - -Sano: 3 ja 7 on 10 0 alle, 1 muistoon -- 8 ja 9 on 17, sihen 7 on -24, sihen 8 on 32 sihen 9 on 41, sihen 1 muistosta on 42; 2 alle, 4 -muistoon -- 9 ja 8 on 17, sihen 9 on 26, sihen 4 muistosta on 30; 0 -alle, 3 muistoon -- 5 ja 4 on 9, sihen 5 on 14, sihen 3 on 17, sihen -3 muistosta on 20; 0 alle, 2 muistoon 9 ja 2 muistosta on 11, 11 alle. - -4. Muist. Tarkemmaksi visseydeksi siitä, että on luotos tullut oikein -lasketuksi, taitaan, sitte kun raidot esinnä ovat alapäästä ruveten -luotetut ja sillä summa saatu, niitä toistamiseen, yläpäästä ruveten -luottaa. Jos niinki saadaan yksi summa, niin on melkein vissi, ettei -ole erehdytty, esimerk. - - 3097 - 5980 - 94870 - 5993 - 80 - Summa 110020 - -Sano: 7 ja 3 on 10; 0 alle, 1 muistoon -- 9 ja 8 on 17, sihen 7 on -24, sihen 9 on 33, sihen 8 on 41, sihen 1 muistosta on 42; 2 alle, 4 -muistoon -- 9 ja 8 on 17, sihen 9 on 26, sihen 4 muistosta on 30; 0 -alle, 3 muistoon -- 3 ja 5 on 8, sihen 4 on 12, sihen 5 on 17, sihen -3 muistosta on 20; 0 alle, 2 muistoon 9 ja 2 muistosta on 11; 11 alle. - -Wielä parempi visseys eli _todistaja_ saadaan, jos seuraavan -ottolaskun avulla yksi luotosluku pois otetaan summasta. Sen, mikä -jääpi, pitää sitte olla yhtäsuuren, kun se toinen luotosluku eli -kaikki toiset yhtehensä, jos niitä on usiampia. Sillä 3+5=8 ja 8-5=3, -8-3=5, s.o. koska 3 ja 5 on 8, niin jääpi, jos otetaan 5 8:sasta 3 -jäljelle ja jos otetaan 3 8:sasta 5 jälille. -- Kaksosviivat = ovat -aina yhtäsuuruuden merkkinä. - -Nyt seuraa muutamia esimerkkejä luoton tarpeellisuudesta, joista -vasta-alkaja paremmaksi harjaantumiseksensa kokekoon selvän saada. - -1) Antin on saamista Eskolta 175 ruplaa, Heikiltä 1550, Laurilta -84, Matilta 345, niin laskepa paljoko nämät saamiset yhtenä summana -tekemät. -- Wastaus: 2154 ruplaa. - -2) Wiisi osallista ovat yhteisen laivan teettäneet. Sihen menetti -yksi 2405 riksiä, toinen 3050, kolmas 900, neljäs 1790, viides 775; -paljoko maksaa koko laiva? -- W. 8920 riksiä. - -3) Suota ojittaessa meni 75 päivätyötä, kuokkiessa 120, polttaessa 8, -aidatessa 102, kyntäessä 9; montako päivätyötä kaikkinansa? -- W. 314. - -4) Rikas mies testamenttasi sisarellensa 49500 ruplaa, sisarensa -pojalle 12000, veljellensä 19050, kahdelle veljensä pojalle, -kummallenki 5000, uudeksi koulunrakennukseksi 4500, vaivaisille 350, -kolmelle trengillensä, kullenki 75, kolmelle piiallensa, kullenki 45; -paljoko tekee kaikki tämä yhteensä? W. 95760. - -5) Huoneen rakennuksessa makso hirret 340 ruplaa, perustus 112, -salvos 106, sisällys 283, muurit 175, maalaus 89; paljoko maksaa koko -semmoinen huone? W. 1105 ruplaa. - -6) Kuningas luki armeiansa sodasta palaten ja sitä oli 435907 -jalkamiestä, 68840 hevosniekkaa, 29088 laivamiestä ja siukkoja 750; -paljoko oli vielä sotaväkeä elossa? -- W. 534585 henkeä. - - * * * * * - -Otosta yksimääräisissä. - -Otossa on kolme lukua, _vähettävä_ (minuendus), josta jotain otetaan, -_otettava_ (subtrahendus), se joka siitä otetaan, _jääpä_, (rest) -se joka ylijääpi. Näistä kirjoitetaan esinnä _vähettävä_, sen alle -_otettava_, niiden alle vedetään viiva ja viivan alle kirjoitetaan -_jääpä_. Samate kun luotossaki asetetaan ottolaskussa vähettävän ja -otettavan laskimet loppupäästä pitäen kohdalleen toinen toistensa -alle niin kauas, kun niitä kestää. Jos esimerkiksi jollain olisi -648 tynnyriä eloa ja siitä pitäis pois annettaman 324 tynn., niin -kysytään paljoko hänelle itselle jääpi. Tässä esimerkissä on 648 -vähettävä, 324 otettava, vaan jääpä on haettava. Tämä löytään sillä -tavalla, että edellä annetun neuon jälkeen vähettävä 648 ja otettava -324 kirjoitetaan alatusten, vedetään viiva ja ruvetaan jääpää -hakemaan, niinkun seuraavasta esimerkistä on nähtävä. - - vähettävä 648 - otettava 324 - jääpä 324 - -Sano: 4 pois 8:sasta jääpi 4; 2 pois 4:stä jääpi 2; 3 pois 6:sta -jääpi 3. Nämät jääneet 4, 2, 3 kirjoitetaan suorastaan viivan alle -niiden laskinten kohdalle, joista saatiin. Sillä tavalla saadaan -jääpä 324. - -1. Muistutus. Syy sihen, että loppulaskimet ja sen edelliset niin -kauas, kun niitä kestää, sekä luotossa että otossa, asetetaan -kohdalleen toinen toistensa alle, on se, että ainoastaan sillä -tavalla yksikät tulevat yksikkäin, kymmenet kymmenien, sadat -satojen, tuhannet tuhanten jne alle. Sillä, niinkun siitä jo ennen -on mainittu, merkitsee itsekunki luvun loppulaskin yksiköitä, sen -edellinen kymmeniä, kolmas lopusta pitäen satoja, neljäs tuhansia, -viides kymmeniä tuhansia jne. - -2. Muist. Jos otettavassa luvussa joku laskin on suurempi, kun sen -kohdallinen laskin vähettävässä, niin on mahdoton asia sitä siitä -ottaa, koska ei mistään taita enempätä ottaa, kun siinä itsessä -löytyy. Sentähden täytyy sihen lainata 1 edellisestä laskimesta, joka -1 tähän siaan muutettuna tekee 10, koska itsekunki edellisen sian -laskimilla on kymmenen kertaa suurempi arvo, kun laskimilla kohta -jälkeen seuraamassa siassa. Jos esimerk. 4236:sta riksistä otetaan -467 riksiä, niin toimitetaan lasku tällä tavalla: - - vähettävä 4236 - otettava 467 - jääpä 3769 - -Sano: 7 pois 6:sta on mahdoton. Sentähden lainaa edellisestä -laskimesta 1 ja merkitse samassa, että se nyt on yhtä pienempi. Tämä -1 tekee jälkeisessä siassa 10 ja kun siinä ennestään oli 6, niin on -siinä nyt lainan kanssa yhteensä 16, josta kun otat 7, jääpi 9 viivan -alle pantavaksi. Sano sitte 6 pois 2:sta (ei 3:sta, koska siitä on -1 lainattu), on mahdoton, sentähden lainaa edellisestä laskimesta 1 -s.o. 10 ja sano 6 pois 12:sta jääpi 6; pane 6 viivan alle. Sitte: 4 -pois 1:stä (ei 2:sta) on mahdoton. Sentähden lainaa sihenki 1 s.o. 10 -edellisestä ja sano 4 pois 11:sta jääpi 7, joka 7 taas pannaan viivan -alle. Ensimmäinen laskin vähettävässä tulisi nyt sillänsä viivan alle -muutettavaksi, koska otettavassa ei ole yhtään laskinta sen alla, -vaan kun samasta laskimesta 4 oli 1 pois lainattu, niin käypi se -nyt 3:na ja muutetaan niin viivan alle. Jos olisi vielä usiampataki -laskinta vähettävässä, niin muutettaisi neki viivan alle. - -3. Muist. Kullaki kerralla, kun jostaan edellisestä laskimesta 1 -lainataan jälkeiseen, pitää laina merkittämän muistoksi, että sama -edellinen laskin, kun sihen tullaan, on yhtä pienempi. Merkitseminen -tehdään näin: - - vähetää 3245 - otettava 1338 - jääpä 1907 - -Sano: 8 pois 15:sta jääpi 7 viivan alle; 3 pois 3:sta jääpi 0; -3 pois 12 jääpi 9; 1 pois 2:sta jääpi 1. Syy sihen, minkätähden -sanottin 15:sta 3:sta, 12:sta, 2:sta, eikä 5:sta 4:stä, 2:sta, 3:sta, -kun laskimet muuten ovat vähettävässä luvussa, on nähtävä 2:sta -muistutuksesta. - -4. Muist. Jos vähettävässä löytyy joku tyhjykkä (0) ja siitä tulisi -joku muu laskin otettavaksi, niin arvattavasti pitää sihenki 1 -edellisestä laskimesta lainattaman, jonka kautta se tulee 10:ksi, -esimerk. - - vähettävä 306 - otettava 234 - jääpä 72. - -Sano: 4 pois 6:sta jääpi 2; 3 pois 10:stä jääpi 7. - -5. Muist. Koska jostain tyhjäykästä tulisi jälkeiseen laskimeen 1 -lainattavaksi, niin pitää esinnä sihen itseen 1 sen edellisestä -laskimesta lainattaman, niin että tulee 10:ksi, josta sitte taitaan -laina antaa. Jos tyhjyköitä taas on usiampia perätysten, niin -lainataan sihen ensimmäiseen niistä vieressä olevasta arvollisesta -laskimesta, siitä sitte toiseen, siitä kolmanteen jne viimeiseen -asti. Niin tulevat tyhjykät merkityksi ja semmoisina tekevät ne 10-1 -s.o. 9. Se on siitäki nähtävä, että niin tapahtuu, jos esimerk. otat -1:den pois 1000:sta ja sanot 1 pois O:stä on mahdoton, jonkatähden -lainaat sihen edellisestä laskimesta. Waan kun seki ja vielä senki -edellinen on 0, niin lainaat sihen ensimmäiseen 1:den ja merkitset -1'000, siitä sitte toiseen 0:kään 1'0'00, siitä kolmanteen ja -merkitset 10'0'0, taikka - - vähettävä 1000 - otettava 1 - jääpä 999 - -Sano: 1 pois 10:sta, jääpi 9; 0 (10-1) s.o. 9 muutetaan sillänsä -viivan alle niin monta kun niitä on, koska niistä tässä esimerkissä -ei ole mitään otettavaa. Niin ovat ne kaikkia 9:ksiä ja ensimmäinen -laskin 1 on jo kokonansa lainan kautta seuraavaan 0:kään kadonnut. - -6. muist. Todistaja ottolaskussa saadaan sillä, että jääpä ja -otettava luotetaan yhteen. Summan niistä pitää tuleman yhtäsuureksi -koko vähettävän kanssa, sillä 8-5=3 ja 5+3=8, taikka - - Todistaja. - vähettävä 312 luotettavat | 178 - otettava 134 | 134 - jääpä 178 Summa 312 - -Esimerkkejä. - -1) Porvari makso voista 2540 riksiä ja sai siitä 3020; paljoko tuli -voittoa? -- Wastaus 480 riksiä. - -2) Antti möi talonsa 2850 ruplaan ja oli maksanut siitä 3750; paljoko -kadotti? -- W. 900 ruplaa. - -3) Ensimmäinen Kristinusko luetaan tulleeksi v. 1156 Suomeen ja nyt -on vuosi 1839; montako vuotta on siis siitä ajasta kulunut? -- W. 683 -vuotta. - -4) Laivassa oli eloa 5000 tynnyriä, haaksirikon jälkeen korjattiin -siitä 3760; paljoko oli mennyt hukkaan? -- W. 1240 tynn. - -5) Sotamiehiä oli mennessä 32500 henkeä, palatessa ei kun 11678; -montako oli heistä sotaan jäänyt? -- W. 20822 henkeä. - -6) Wanhako on nyt v. 1839 se mies, joka syntyi v. 1745? -- W. 94 -vuotta. - - - - - -MEHILÄINEN. - -W. 1839. Huhtikuulta. - - - - -Laskuopista. - -(Lisää Maaliskuun osaan.) - - -Kerrosta yksimääräisissä. - -Kerrossa on 2 tiettyä lukua: _Kerrottava_ (Multiplicandus) ja -_Kertoja_ (Multiplicator); kolmas luku, _Kertoma_ (Product), -on haettava. Kerrottavaksi mainitaan sitä lukua, joka pitää -monikertaiseksi tehtämän; kertoja on se, joka osottaa, kuinka -monikertaiseksi kerrottava pitää tehtämän ja kertoma se uusi -monikertainen luku. Jos esimerk. 4 pitäis tehtämän 3 kertaiseksi, -joka tekee 12, niin on tässä 4 kerrottava, 3 kertoja ja 12 kertoma. -Kerrottava ja kertoja kutsutaan myös yhteisellä nimellä Kerroksiksi -eli Kerrosluvuiksi (Factores). - -Ennenkun suurempia lukuja taitaan toistensa kanssa kertoa, on -tarpeellinen ulkomuistiksi lukea seuraava _Laskinkerto eli -Kerrantaulu_ (Tabula multiplicatoinis). - - 2 x 2 = 4 4 x 4 = 16 6 x 6 = 36 - 2 x 3 = 6 4 x 5 = 20 6 x 7 = 42 - 2 x 4 = 8 4 x 6 = 24 6 x 8 = 48 - 2 x 5 = 10 4 x 7 = 28 6 x 9 = 54 - 2 x 6 = 12 4 x 8 = 32 --- - 2 x 7 = 14 4 x 9 = 36 7 x 7 = 49 - 2 x 8 = 16 --- 7 x 8 = 56 - 2 x 9 = 18 5 x 5 = 25 7 x 9 = 63 - 3 x 5 = 15 5 x 6 = 30 --- - 5 x 7 = 35 5 x 7 = 35 8 x 8 = 64 - 5 x 8 = 40 5 x 8 = 40 9 x 9 = 81 - 5 x 9 = 45 5 x 9 = 45 --- - --- --- 9 x 9 = 81 - 3 x 3 = 9 6 x 6 = 36 - 3 x 4 = 12 6 x 7 = 42 - 3 x 5 = 15 6 x 8 = 48 - 3 x 6 = 18 6 x 9 = 54 - 3 x 7 = 21 - 3 x 8 = 24 - -Tätä laskinkertoa, jonka kukin helposti saattaa itsistänsäkki -miettiä, luetaan seuraavalla taivalla, siksi että se tarkasti ulkoa -muistetaan. _Sano_: 2 kahta tekee 4, 2 kolmea t. 6, 2 neljää 8, 2 -viittå 10, 2 kuutta 12, 2 seitsemää 14, 2 kahdeksaa 16, 2 yhdeksää -18. -- Sitte samalla taivalla 3:en, 4, 5 jne kanssa, nimittäin 3 -kolmea tekee 9, 3 neljää 12 jne. - -Usein kyllä tarvitaan myös tietää, mitä 2 yhtä, 3 kahta, 4 yhtä, -kahta ja kolmea, 5 yhtä, kahta, kolmea jne tekevät. Se tieto -huokiasti saadaanki tästä samasta laskinkerrosta; sillä, esimerk., 3 -kahta tekee saman kun 2 kolmea, 6 neljää saman kun 4 kuutta, 8 viittä -saman kun 5 kahdeksaa, ja niin kaikissa semmoisissa tapauksissa. - -Kerrossa asetetaan myös kerrosluvut alatusten, laskin laskimen alle, -niin että loppulaskimet tulevat kohdalleen; sitte vedetään viiva -alle, kerrotaan ja viivan alle kirjoitetaan kertoma. - -Jos nyt kertojassa on ainoastaan yksi laskin, ei ole mitään muuta -vaariin otettavaa; mutta jos siinä on usiampia laskimia, kerrotaan -niillä itsekullakin erittäin ja saadaan viivan alle niin monta -Wälikertomaa eli Wälilukua, kuin kertojassa on laskinta. Näiden -välilukuin loppulaskimet pitää aina tarkasti asetettaman sen -laskimen kohdalle kertojassa, jonka kautta saivat alkunsa. Kuin -jokaisella kertojan laskimella on kerrottu, vedetään välilukuin alle -toinen viiva ja ne luotetaan yhteen sillä asemellansa, jossa ovat. -Niiden summa on nyt se haettu yhteinen kertoma. Se on yksi, kumpi -kerrosluvuista pannaan päälle, kumpi alle, mutta tavallisesti pannaan -kuitenki pienempi alle; esimerkiksi, jos tahdotaan tietää, kuinka -monta killinkiä 234 riksiä tekevät, niin kirjoitetaan ja lasketaan -seuraavalla tavalla: - - kerrottava 234 - kertoja 48 - 1872 - 936 - kertoma 11232 - -Sano: 8 neljää tekee 32, joista 2 viivan alle ja 3 muistoon; 8 kolmea -24 ja 3 muistosta 27, 7 alle ja 2 muistoon; 8 kahta 16 ja 2 muistosta -18, molemmat viivan alle. -- Nyt on 8:lla kerrottava luku lopusta -alkuun asti kerrottu; se sama pitää myös 4:lla tehtämän, sanoen: 4 -neljää tekee 16, 6 alle ja 1 muistoon; 4 kolmea 12 ja 1 muistosta -13, 3 alle ja 1 muistoon; 4 kahta 8 ja 1 muistosta 9, 9 alle. Sitte -vedetään uusi viiva ja luvut molempain viivain välissä luotetaan -sillä asemellansa, jossa ovat. Niin nousee killinkiä 11232. - -Koska tyhjykällä itsestänsä ei ole mitään arvoa, on se tietty, että, -jos sen kertoo kuinka suurella luvulla tahansa, eli sillä kuinka -suuren luvun, siitä ei kartu mitään; sillä jos tyhjän ottaa kuinka -monta kertaa, on se ainaki tyhjä, ja jos suurtaki lukua ei kertaakaan -oteta, siitä myös ei saada mitään. Kuitenkaan ei saada arvollisten -laskimien välissä eli perässä olevia tyhjyköitä peräti vaarin -ottamatta jättää, ja niitä saatetaan kertoessa käyttää niinkuin -muitaki laskimia; esimerk. - - kerrottava 13040 - kertoja 4060 - 00000 - 78240 - 00000 - 52160 - kert. 52942400 - -_Sano_: 0 tyhjykkää (se on, 0 ei kertaakaan) tekee 0 (s.o., ei tee -mitään), siis 0 viivan alle; 0 neljää tekee 0, 0 viivan alle. Samalla -lailla kerrottua myös seuraavat kerrottavan laskimet, 0, 3 ja 1, -havataan, että tähän välikertomaan saadaan ainoastaan tyhjyköitä. -Samaten kerrottua seuraavilla kertojan laskimilla saadaan viivan alle -yhteensä neljä välilukua, jotka yhteen luotetuina antavat sen haetun -yhteisen kertoman, 52,942400. Mutta kuinka tyhjyköitä kertoessa -kuitenki paraiten käytetään näyttävät seuraavat muistutukset. - -1. Muistutus. Kaikki tyhjykät, jotka jommankumman kerrosluvun -loppupäässä omat, saadaan kerroissa jättää pois, kun vaan sitte -kertoma lisätään niin monella tyhjykällä, kun kerroksista yhteensä on -tullut pois jätetyksi. Jos esimerk. 4800 kerrotaan 300:n kanssa niin -heitetään 2 tyhjykkää kummastaki, eli yhteensä 4 tyhjykkää pois ja -kerrotaan: - - kerrottava 48 - kertoja 3 - kertoma 1440000 - -Sano: 3 kahdeksata t. 24, 4 alle ja 2 muistoon; 3 neljää 12 ja -2 muistosta 14, 14 alle. Sittä lisätään se saatu kertoma 4:llä -tyhjykällä ja niin saadan koko kertoma 1440000. - -2. Muist. Jos kertojaluvun keskellä on tyhjyköitä, niin mennään ne -ilman niillä kertomatta yli, sillä niistä ei kuitenkaan tulisi kun -tyhjyköitä esimerk. - - kerrottava 23746 - kertoja 4007 - 166222 - 94984 - kertoma 95150222 - -_Sano_: 7 kuutta t. 42, 2 alle 4 muistoon; 7 neljää 28 ja 4 muistosta -32, 2 alle 3 muistoon; 7 seitsemää 49 ja 3 muistosta 52, 2 alle ja 5 -muistoon; 7 kolmea 21 ja 5 muistosta 26, 6 alle 2 muistoon; 7 kahta -14 ja 2 muistosta 16, 16 alle. Sittä mennään molemmat tyhjykät sivu -ja ruvetaan 4:lla, joka niiden jälkeen on ensimmäinen arvollinen -laskin kertojassa, sanomaan: 4 kuutta tekee 24, 4 alle 2 muistoon; 4 -neljää 16 ja 2 muistosta 18, 8 alle ja 1 muistoon; 4 seitsemää 28 ja -1 muistosta 29, 9 alle ja 2 muistoon; 4 kolmea 12 ja 2 muistosta 14, -4 alle ja 1 muistoon; 4 kahta 8 ja 1 muistosta 9, 9 alle. Luota sitte. - -3. Muist. Paras on sillä järjestyksellä kertoa, että ensin tulee -kertojan loppulaskimella, sittä sen edellisillä, sitä myöten kun -ovat kerrottavaksi, vaikk'ei olekkaan se juuri välttämättömästi -tarpeellinen; kerrottava sitä vasten pitää aina loppupäästä -alotettaman ja niin laskin laskimelta läpi mentämän. - -Esimerkkejä. - -1) Paljoko tulisi se vuoden eli 365 päivän sisässä kulkemaan, joka -kulkisi joka päivä 18 peninkuormaa? -- Wastaus 6570 peninkuormaa. - -2) Montako päivää on sitte Kristuksen syntymää kulunut? -- W. 670870 -(vuoden 1838 loppuun asti ilman karkauspäivittä). - -3) Montako äyriä on 1000 riksissä? -- W. 576000 (Tässä pitää esinnä -1000 rks kerrottaman 48, niin saadaan killinkiluku, joka sittä -uudelleen kerrotaan 12 kanssa äyriksi). - -4) Montako luotia on 1000 leiviskässä? -- W. 640000. (Tässä kerrotaan -ensin 20:llä nauloiksi ja naulat 32:lla luodeiksi). - -5) Kuinka monta kyynärää tekee 150 penikuormaa kun yhdessä penik. on -18000? -- W. 2700000 kyyn. - -6) Mitä tekee 456 hopiaruplaa paperissa, koska 1 hopiarupla tekee 3 -paperiruplaa? -- W. 1368 rpl. - - * * * * * - -Jaosta yksimääräisissä. - -Jaossa on kaksi tiettyä lukua, _Jaettava_ (Dividendus) ja _Jakaja_ -(Divisor); kolmas luku, _Osuus_ (Qvot), on haettava. Näistä -kirjoitetaan esinnä jaettava, sitte vedetään pysty viiva, sen -jälkeen kirjoitetaan jakaja, ja jakajan alle vedetään toinen viiva. -Jos esimerk. 369 riksiä pitäisi 3 osaan jaettaman, niin on tässä -tapauksessa 369 jaettava, 3 jakaja, jotka asetetaan ja lasketaan -seuraavalla tavalla: - - 369|3__ - 123 - -_Sano_: 3 (jakaja) 3:meen (ensimmäiseen laskimeen jaettavassa) menee -1 kerran, pistä 1 osuuteen viivan alle; 3 6:teen (toiseen laskimeen -jaettavassa) menee 2 kertaa, 2 osuuteen; 3 9:ksään menee 3 kertaa, 3 -osuuteen. Niin saatiin osuuteen 123 joka on kolmasosa 369 sta. - -1. Muistutus. Jos jakaja ei mene jaettavan itsekuhunki laskimeen -erittäin, niin otetaan näistä usiampaa, jotta menee, esimerkiksi: - - jaettava 1236|6__ jakaja - 206 osuus - -Sano: 6 1:teen ei mene, jonka tähden otetaan seuraava laskin 2 -kanssa, ja sanotaan: 6 12:sta menee 2 kertaa, 2 osuuteen; 6 3:meen ei -mene, jonka tähden pannaan 0 osuuteen ja otetaan seuraava 6, sanoen: -6 36:teen menee 6 kertaa osuuteen. Näin saatiin osuus 206, joka on -kuudes osa 1236:sta. - -2. Muist. Edellisestä muist. nähtiin, että kun 6 ei mennyt 3:meen, -pantiin 0 osuuteen; niin pitää ainaki tehtämän, kun jakaja ei mene, -paitsi ensimmäisessä jaettavan laskimessa, jossa sitä ei tavoita, -koska 0 siinä tapauksessa tulisi osuusluvun alkuun ja 0 kunki luvun -alussa on joutava, ei mitään merkitsevä. - -Esimerkki vielä siitä asiasta: - - jaettava 3240|5__ jakaja - 30 648 osuus - 24 - 20 - 40 - 40 - -_Sano_: 5 32:teen menee 6 kertaa, 6 osuuteen ja 30, jonka 5 6:tta -teki, 32:n alle. Sitte vedetään viiva ja otetaan 30 32:desta, josta -jääpi 2. Tämän 2:den viereen alasmuutetaan jaettavasta seuraava 4, -jotta tulee olemaan 24. Sitte sanotaan: 5 24:jään menee 4 kertaa, 4 -osuuteen ja 4 5:ttä, s.o. 20, 24:n alle. Wiiva näiden alle ja sitte -otetaan 20 24:stä, jääpi 4. Sen viereen alas muutetaan seuraava 0 -jaettavasta ja sanotaan: 5 40:neen menee 8 kertaa, 8 osuuteen. Wiides -osa 3240:stä on siis 648. - -3. Muist. Jos jaettavassa on tyhjyköitä, niin menetetään niiden -kanssa samalla tavalla, esimerkiksi: - - jaettava 30000|4___ jakaja - 28 7500 osuus - 20 - 20 - -_Sano_: 4 30:neen menee 7 kertaa, 7 osuuteen ja 28, jonka 4 7:mää -teki, 30:n alle; 28 pois 30:sta, jääpi 2, ja seuraava jaettavan -laskin 0 viereen; 4 20:neen 5 kertaa, 5 osuuteen ja 5x4, s.o. 20, -20:n alle; 20 pois 20:stä, ei jää mitään. Nyt jäi 2 tyhjykkää -jaettavaan ja niihin menee kumpaseenkin 4 0 kertaa, jonka tähden -tulee 2 tyhjykkää osuuteenki pantavaksi sillä kun jakaja kerran on -jaettavan ensimmäiseen eli ensimmäisiin laskimiin kerrottu, niin -sitte tulee joka laskimesta, kun jaettavassa löytyy niiden jälkeen -yksi laskin välttämättömästi osuutteenki. - -4. Muist. Jos jakajassa on usiampaa laskinta, niin toimitetaan -siinäki tapauksessa jako samalla tavalla, esimerkiksi: - - jaettava 7872|32_ jakaja - 64 246 osuus - 147 - 128 - 192 - 192 - -Sano: 32 78:saan 2 kertaa, 2 osuuteen ja 2 kertaa 32, s.o. 64, -78:n alle; 64 pois 78:sasta, jääpi 14, joiden viereen jaettavasta -alasmuutetaan 7; 32 147:mään 4 kertaa, 4 osuuteen ja 32x4, s.o. 128, -147:n alle; 128 pois 147:sta, jääpi 192, johon 32 menee tasalleen 6 -kertaa, 6 osuuteen. - -5. Muist. Useinki jääpi jaettavasta joku osa yli, jota ei taita -tasalleen jakaa, koska on pienempi, kun jakajaluku. Semmoinen jääpä -taitaan tehdä pienemmiksi osiksi, puoliksi, neljiksi osiksi jne ja -sitte jaettaa, esimerk. - - jaettava 3804|25_ jakaja - 25 152 osuus - 130 - 125 - 54 - 50 - 4 - -Sano: 25 38:aan 1 kerta 1 osuuteen ja 1x25 38:n alle; 25 pois 38:sta, -jääpi 13, ja 0 muutetaan alas; 25 130:neen 5 kertaa, 6 osuuteen ja -5x25, s.o. 125, 130:n alle; 125 pois 130:stä, jääpi 5, ja 4 muutetaan -alas; 25 54:jään 2 kertaa, 2 osuuteen ja 2x25 s.o. 50, 54:n alle, 50 -pois 54:jästä, jääpi 4, jonka viereen ei enää ole mitään jaettavasta -muutettavaa. Jos olis 1 jäänyt, niin olis 25 siitä saanut jokainen -25:dennen osan. Waan nyt jäi 4 sen vertaa, jonka tähden 25 siitä -saapi 4 25:tta osaa, s.o. ja koko osuus tulee olemaan 152 4/25. Jos -olisi nämät jääpää 4 olleet riksiä, ruplia, leivisköitä eli muita -semmoisia, olisi ne taittu kertoa luvuilla 48, 100, 20 jne ja saatu -killingeiksi, kopeikoiksi, nauloiksi jne, jotka sitte olisi voitu -tavallisella keinolla 25 välillä jakaa. - -6. Muist. Erehtymisen välttämiseksi on hyvä sekä kohta alusta -merkitä jaettavassa luvussa ne laskimet, joihin jakaja ensimmäisen -kerran menee, ja sitte joka kerralla merkitä se alasmuutettava -laskin, ett'ei sitä sivumentäisi taikka kahdesti'ki vaan muuten -alasmuutettaisi, esimerk. - - jaettava 54068834|836__ jakaja - 5016 64675 osuus - 3908 - 3344 - 5648 - 5016 - 6323 - 5852 - 4714 - 4180 - jääpä 534 - -Merkitse nyt kohta 3 laskinta erille jaettavasta, koska jakajassa -on 3 laskinta ja sano: 836 540:neen ei mene, jonka tähden merkitse -4:jäski ja sano: 836 5406:teen menee 6 kertaa ja tekee 5016; jääpi -390, joiden viereen muutetaan jaettavasta 8 ja merkitään samassa, -että nyt on se muutettu; 836 3908:saan menee 4 kertaa ja tekee 3344; -jääpä on 564 ja toinen 8 alas muutetaan ja merkitään; 836 5648:saan -menee 6 kertaa ja tekee 5016; jääpä 632 ja 3 alas jne. - -7. Muist. Jos sekä jaettavan että jakajan perässä on tyhjyköitä, niin -saa niistä yhtä monta kummastaki pois jättää ja osuus tulee kuitenki, -kun pitää. - -Esimerkkejä. - -1) 6 henkeä ovat yhteensä kaivaneet 1548 syltää ojaa, paljoko tulee -kunki osaksi? -- Wast. 258 syltää. - -2) Montako naulaa tekee 1000 luotia? -- W. 31 naulaa ja 8 luotia. -(Tässä tulee jaettavaksi 32:n kanssa, koska naulassa on 32 luotia). - -3) Montako riksiä tulee 1000 killingistä? -- W. 20 riksiä ja 40 kill. -(Tässä on 48 jakaja). - -4) 30500 ruplaa tulee jaettavaksi 36:n osallisen välillä, paljoko saa -kukin? W. 847 ruplaa 22 2/9 kopeikkaa. - -5) Montako tynnyriä tulee 2460 kapasta? -- W. 82 tynnyriä. (Jaetaan 30 -kanssa). - -6) 500 tynnyriä pitäisi jakaa 55 köyhän välillä, paljoko tulee -kullenki osaksi? -- W. 9 tynnyriä, 2 kappaa, ja 40 kappaa jäävi -sitteki yli. - - * * * * * - -_Jälkisana_. Paljo puuttuvainen on tämä kokeemme laskuopissa sekä -itse asian vaikeuden että oman taidottomuutemme puolesta. Jos -joku talonpojista kuitenki tahtoisi tässä neuotuita laskukeinoja -opettella, niin menköön herrasmiehiltä kysymään, mitä ei ymmärrä; -suusanalla ovat paljo huokiammat sekä opettaa että oppia. -- Ilman -muita puuttuvuaisuuksia on todistajat kerrossa ja jaossa unehtuneet -pois. Kerrossa on todistaja saatava, jos kertoma jaetaan jommankumman -kerrosluvun kanssa ja osuus tulee yhtäsuureksi sen toisen kerroksen -kanssa; jaon todistaa se, että jakaja kerrotaan osuuden kanssa, josta -kertoma pitää tulla yhtäsuureksi, kun jaettava luku oli. - - - - -Runoista. - - -Suomen kansan runotaidosta on jo kyllä ennen kirjoitettu ja -tässäki kirjassa (katso Mehil. Kesäkuulta 1836 ynnä muualla). On -myös siitä mainittu, kuinka runotaito halki tuhansien vuosien, -hamasta Wäinämöisen ajoista näihin aikoihin asti, on säilynyt ja -vielä nykysinäki päivinä voimassaan pysyy Suomessa paremmin, kun -missään muussa meillä tutussa maailman kansassa. Mikä ääretön -paljous eikö liene'ki koko sillä ajalla runoja syntynyt ja jälle -hävinnyt! Ainoastaan nykysemmänki kansan tekemistä runoista tulisi -jo suuri kirja, jos ne kaikki yhteen kokoon präntättäisiin, niinkun -Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran huolella toivommaki tapahtuvan. -Sillä ehkä niistäki enin osa tiettävästi on hävinnyt, ett'ei ole -kirjoitetuksikaan, saati präntätyksi, tullut, niin löytyy kuitenki -siellä täällä kirjoissa paljo säilytettyjäki. Niiden lisäksi panemma -nyt joita kuita uusia tämän Kuun ja ehkä vielä toisenki osassa. -Walitsemma myös eripaikoista koottuja ikääskun näytteheksi, kuinka -kussaki runotaito vielä on tavattava. - - - Tietäjän runo. - - Täss on laulu laitettuna, - Wirsi tehty tietäjistä, - Koottu konstista pahoista; - Johon on alku aivottuna, - Pantu Paavalin sanoista: 5 - _Aika on unesta nosta, - Ylös synnistä syvästä, - Jalon tuntohon Jumalan, - Pelkohon pyhimmän Herran_. - Wiel' on nuotti nouettuna, 10 - Runokirjasta katsottu, - Pantu muistoksi pahoille, - Kuink' on usko uuistettu - Kautta kaunihin Jumalan; - Jost' on kirjat kirjoitettu, 15 - Raamatutki räntättynä, - Wiel' on pantuna papitki, - Opettajat annettuna; - Jotka aina ilmoittavat, - Paljo suullansa puhuvat, 20 - Julkisen Jumalan töistä; - Joka on tehnyt tietäjätki, - Welhonoiat valmistanna, - Ensisti Egyptin maalla, - Niinkun Mooses mainitsepi, 25 - Joita palveli pakana, - Kurja mieleltä kuningas, - Pharaoni voimallinen. -- - Siellä ihmiset sikisi, - Lisäntyivät Luojan lapset, 30 - Kasvo kansa kauhiasti, - Waikka orjana olivat, - Wallan alla vaikiasti, - Tämän ilkiän opissa, - Konnan koulussa kovassa. 35 - - Waan mitä valitan vielä - Tästä turhasta tavasta; - Nyt on tullut tietomiehet, - Noiat nossehet sekaamme, - Surkialla Suomenmaalla, 40 - Ilkeistä ihmisistä; - Jotka käyvät kerkiästi, - Läpi maata matkustavat, - Käyvät kahella jalalla, - Wiettelevät viekkahimmat, 45 - Julkisen Jumalan töillä, - Tekemässä terveyttä. - - Muoto on miehellä mokoma - Niinkun pienellä pirulla, - Köyhä katsanto peräti; 50 - Ryysyt on rymännäköset, - Nuttu nuoralla siottu, - Sekä vyöllä vahvistettu, - Ympärillä yhistetty; - Hajallinen hattu päässä, 55 - Silmät liiaksi liassa; - Kengät on koivusta kolottu, - Tahi päästetty pajusta. - Saua käessä saatanalla, - Keppi koivusta kovasta, 60 - Jolla tietä telkkäsevi, - Kulkevi kyliä myöten, - Elatusta etsimässä. - - Koska pääsevi pihalle, - Koira haukkuvi kovasti, 65 - Siitä tungeksen tupahan, - Lapset kanssa katselevat - Niinkun ihmettä isoa. - Siellä istuvi isäntä, - Pöyän päässä pöllöpäinen, 70 - Halpa haltia talossa; - Rupiaa ravitsemahan, - Wiinat suuhun viskoavi, - Asettavi atrialle - Wietteliän viekkahimman, 75 - Kosk' on ruoalla ravittu, - Wirvoitettu viinan kanssa - Kohta konstista puhuvi, - Itsiänsä ilmoittovi: - "Ei nyt tartu tauti teihin, 80 - Eikä kuulu kuolemata; - Täss' on konna kelvollinen, - Perkelien peljättäjä, - Alaspainaja pahojen." - Itse lausuvi isäntä 85 - Wielä tälle vierahalle: - "Jos olet ukko uskollinen, - Tässä työssä toimellinen, - Katso minulle karjasuolat, - Anna lepo lehmosille 90 - Sekä heikoille hevoille - Wahvista vasikka lykky, - Laittelekkas lammaslauma! - Annan vielä viinat sulle - Totisesti toisen kerran, 95 - Suuhusi suloset ryypyt, - Jotta pääsi pehmenevi, - Hautuvi hyvä hajusi." - - Saatua lupasanoman, - Kohta konna kiiruhusti 100 - Tarttuvi talossa työhön - Liihennäksen liiokselle, - Tungeksen tulisialle. - Ukko uskolla lukevi, - Wati varvattu käessä 105 - Uusi kuppi kunnollinen, - Siinä on sisässä suolat, - Jotk' on karjalle katsottu, - Waimoväelle valmistettu, - Tauin tarttuvan varalle, 110 - Sekä paiseille pahoille, - Ajoksille ankaroille. - - Wiel' on virressä vähäsen - Koottuna Kokin pojalta: - Avatkanne ihmisraukat 115 - Auki silmänne molemmat, - Näkemähän näitä töitä - Kirkkahassa katsannossa, - Kuinka suuttui suuri Luoja - Entisen Egyptin päälle; 120 - Tästä turhasta tavasta - Kansan kauhian kaotti. - Saivat tietäjät tilansa, - Ween päälle velhonoiat, - Puolehen meren punasen. 125 - - Peljätkänne myös pakanat, - Tuota kansa kaikkityyni, - Kuinka kauhia kaotus, - Helvetiss' on hirvittävä; - Kuss' on kosto konstimiesten, 130 - Palkka kaikille pahoille, - Walmistettu vaiva suuri, - Sia tehty tietäjille, - Jotka suoloja sukivat - Wain varvatun sisässä -- 135 - Muien terveeksi tekiät - Siellä istuvat itse'ki - Warsin vaivassa syvässä, - Hukkuneina helvetissä. - Wielä lauluni lopuksi, 140 - Pienen virren päätökseksi, - Minä muille muistuttelen, - Isännille ilmoittelen: - "Jos olet oikia isäntä, - Talon vanhin toimellinen, 145 - Ele konstia kysele - Ele tutki tietäjiä, - Luku suloja suatse, - (Suolat on Jumala suonut - Ravinnoksi ruumihille). 150 - Ota oppi oikiampi, - Pane päähäsi parempi. - Ku on taivaasta tarittu, - Kautta kaunihin Jumalan - Ihmisille ilmoitettu. 135 - Lue kirjat kaikkinaiset, - Laula myös tämäki laulu, - Jos se sattuisi sinulle. - Osta raamattu rahalla, - Josta tutkit toisinansa, 160 - Millon mielesi tekevi, - Julkisen Jumalan töitä, - Seka pieniä piruja. - Niin on mielesi ilonen, - Olet aina onnellinen, 165 - Kuolet viimen kunnialla, - Tulet taivahan ilohon, - Joss' on rauha riemullinen, - Ilo tarjona iäti." - -Jälkimaine. Tämä runo on Mylläri _Juhana Kokin_ tekemä Kerimäen -pitäjästä. Runo on asiata myöten tehty ja kuvailee osaavasti, missä -pimeydessä paikoin vieläki yhteinen kansa Suomessa elää. Wärsyssä -59 mainittu saua nähdään tavallisesti loihtioitten kädessä, jonka -tähden sitä heidän virkasauaksensa'ki usein sanotaan. Niinkun -v. 102-112 lausutaan, lukeeki loihtia eli tietäjä tulisialla -kumarruksissa pitkiä lukuja suolohin, joita sitte sanotaan katse -suoloiksi (katsotuiksi, luetoiksi suoloiksi) ja pidetään avullisina -moninaisissa taudeissa ja kohtauksissa. Olispa kyllä jo aika unesta -nosta (v. 5) ja hyvinki mieleen panna mitä runoniekka (v. 144-163) -muistuttaa. - -(Lisää toiste.) - - - - - - -MEHILÄINEN. - -W. 1839. Toukokuulta. - - - - -Runoista. - -(Lisää Huhtikuun osaan.) - - - Kahviruno. - - taikka - - Wirsi kahvista katsottu - Runo ruoasta hyvästä: - - Tämä kahvi kallis juoma - Ja raskas rahoin surma - Ensin alkoi Aasiassa, - Kasvoi maassa kaunihissa, - Pikkusissa pensahissa, 5 - Pienten palkoin sisällä. - Näistä alkoivat osata - Keitteä jalomman juoman, - Jota herrat herkkunansa, - Siniviitat siivonansa, 10 - Ensin keitit kestissänsä, - Sitte joivat joutessansa. - - Sieltä Suomehen levisi; - Kulettivat kauppamiehet. - Heti kohta Suomen herrat 15 - Tunsivat tämän hyväksi, - Jonka itse luoja laitti, - Sille sääylle sovitti, - Joll' on oppia otsassa, - Sekä nappia nutussa, 20 - Housuissa hopiauuri, - Sekä selvät seinäkellot - Kaunihissa kammarissa, - Silmät saipulla sivitty, - Käet pesty puhtahaksi, 25 - Kullat kiiltävät käsissä, - Sormissa kivet koriat, - Waimot silkissä sinissä, - Punasessa purpurassa. - - Waan mitä valitan vielä 30 - Kunniasta kuulun juoman, - Nyt on päässyt pienet pannut, - Wääräkaulat kattiloiksi, - Törkyturpainki tuvissa, - Likasilmäin liiuksilla. 35 - Nyt on tehty teelusikat, - Kupit kaunihit kuvatut, - Rerakannut kanssa vielä, - Tungettu joka tupahan. - Tällä juomalla jalolla 40 - Moni tuhlavi talonsa; - Wiepi viimeisen kopekan, - Kulettavi kauppiaalle, - Miehen velkahan vetävi. - Wiimen paukkavi vasara 45 - Avisjoonissa aikalailla, - Kahvinjuojan kartanossa. - Wielä myötähän menisi - Talonpojissa paraissa, - Joill' on konnut kelvolliset, 50 - Pellon pientaret laviat; - Waan kun juovat joutomiehet, - Sekä toisen torpparitki, - Likasilmät liiatenki, - Mustapartaset mokomat, 55 - Ruman ruokansa välihin - Kumasevi kuulun juomam. - Tup' on tukien nojassa, - Karisnunna katto maahan, - Siltalattia lahonna, 60 - Lapset lattiilla alasti. - Emännäll' on paikkapaita - Noen kanssa nyölättynä, - Kahvikattila käessä, - Toisessa sokuritoppa. 65 - Isännällä huonot housut - Ja liian likaset silmät; - Suu on jäänyt siistimättä, - Parta on porossa piipun, - Sihen kahvin kaatelevi, 70 - Turmelee hyvän tavaran; - Waikka vieähän vasikka, - Ainoa emännän lehmä, - Welan maksoksi monelta, - Ruunulle henkirahoista. 75 - - Enkä tuota ennen tiennyt, - Kuullut kasvoni ajassa, - Paljo maassa mainittavan; - Oli juomana olutta, - Ruokana rukiinen leipä, 80 - Silakoita särpimenä, - Wiina vierahan varalla. - Keitto oli kuvusta kaalin, - Siin' oli sianlihoa, - Rokka raavahan lihasta 85 - Tahi taikinan hapanta. - Pappilass' oli kahvipannu, - Seki vierahan varalla; - Waan ei löytty lukkarissa, - Eikä huonossa hovissa. 90 - Emmä kahvia kaehi, - Enkä laita luojan töitä; - Kyll' on kahvi kaunis juoma, - Jalo ruumihin ravinto, - Paljo viinoa parempi, 95 - Rommiaki raittihimpi. - Ei se päätä pyörryttele, - Eikä muuta miehen mieltä, - Sekä on siistinä talossa - Hyvän vierahan varalla; 100 - Tekispä mieleni minunki, - Kaula kahvia palaisi - Aivan aamulla varahin, - Juur' heti herättyäni, - Waan on kumma kukkarossa, - Kauppamiehelle menetys. - -_Jälkimaine_. Tässäki Kerimäen pitäjässä talonpojalta ja kirkon -kuudennusmieheltä _Petteri Makkoiselta_ tehdyssä runossa on kyllä -varteen otettavia muistutuksia. Mitä värsyissä 93-100 sanotaan, se -kyllä on tosi asia. Suureksi voitoksi maakunnalle tapain siisteyden -suhteen ja kaikkinaisten turmellusten välttämiseksi yhteisessä -elämässä olisi, jos ruvettaisi edes kahvia viinan ja rommin siasta -nauttimaan, koska näitä kuitenkaan ei näy heitetyksi saatavan ilman -jotain siaista palkintoa. W. 20-23 nähdään, ett'ei Kerimäessä vielä -talonpoikanen sääty ole niin herrastunut, kun rantamailla ja monessa -muussa paikassa, joissa "sit' ei vaatteista erota, mikä herra kuka -narri, kuka muita mestareja." - - - Koiranruno. - - Koverasta koira juoksi, - Juoksi kohti Konnunnientä, - Juoksi Huovilan hoviin, - Rippu Riikolan pihoille, - Antti Luukosen alate, 5 - Penttilän peräsin puolin, - Juoksi Tarnalan talohon. - Tuota Tarnanen tapasi, - Luuli suureksi sueksi, - Karhuksi kavehtivaksi. 10 - Tapettihin Tarnalassa, - Suholassa surmattihin, - Henki läksi Heinosessa. - - Mitäs nyt Pietari pitävi, - Kun on koissa koiran raato? 15 - Tuo pitävi Pietarille: - Henkitorvi Heinoselle. - Ohvellen osa pitävi: - Takajalka Tarnaselle; - Paras vuitti Paavilalle: 20 - Kohta koivet rukkasiksi. - - Mitäpä tästä millen annan, - Kuta kullenki ojennan? - Äiää ei vähästä täyvy, - Yhen koiran kuoliosta; 25 - Kylä on suuri, saalis pieni, - Talvi pitkä vierahiksi: - Mieli Mikko Laakkoselle - Mielen entisen lisäksi, - Rasvat Pekka Rautiolle, 30 - Kuroselle kulkkutorvi, - Peräpaikat Pennaselle, - Rinta Riiko Tuupaselle, - Wäistölle vähä lihoa, - Waan ei Mitrolle mitänä. 25 - - Mitä nyt tästä millen annan, - Kuta kullenki ojennan? - Äiää ei vähästä täyvy, - Yhen koiran kuoliosta; - Kylä on suuri, saalis pieni, 40 - Talvi pitkä vierahiksi: - Häntä Jussi Härköselle, - Saparo sanan sepälle, - Suhoselle suurta suuta, - Koiran leukoja kovia, 45 - Jolla Riittoa repivi, - Hassitarta haukkoavi. - -_Jälkimaine_. _Olli Parviaiselta_ Luostarinvaaran kylästä -Ilomantsista. Minkä syyn tähden koiran lahjoja jakaessa mieli -annettiin Mikko Laakkoselle ja suu sekä leuat Suhoselle, se on -erittäin vv. 29, 46, 47 ilmoitettu. Laakkosella taisi ainaki vähä -mieltä olla ja Suhoselta pelkää runontekiä oman suun ja leukansa -liiaksi kuluvan, (vaimonsa) Riitta Hassittaren kanssa aina -eripuraisuudessa eläen. Jotta muutki antimet, henki- ja kulkkutorvet, -rasvat, lihat, rinta jne. tulivat tarvetta myöten sovitetuksi, se on -varsin uskottava asia. - - - Toinen Koiranruno. - - Kosk' oli koira kulkenunna, - Isännätön ilmestynnä, - Rantakartanon rapuille, - Ison Iisakin pihalle, - Kohta tuosta tuumoapi 5 - Wanha herra nuorten kanssa: - "Koira kuolettaa pitäisi, - Waikka varsin ampumalla." - - Heti herrat, nuoret miehet, - Pyssyn seinältä sivalsit, 10 - Kouran ruutia rumautit, - Lyiypallin päälle työnsit, - Wasten koiran kuolemata, - hallin vaivasen varalle. - Sitte siirtyivät pihalle, 15 - Kartanolle katsomahan - Tuota koiran kuolemata, - Herjan hengen lähtemistä. - - Heti herra pitkän piipun - Kohti koiroa osotti, 20 - Wasten päätä valmisteli, - Siinä laukasi samassa, - Jotta ruuit rupsahtivat, - Lyiy luiskahti sisältä - Kohti päätä koiraraukan. 25 - - Nytpä koira koko suulta - Parkasi pahan sävelen, - Wingahteli viimeiseksi, - Waan ei kauan karjununna, - Eikä viikon vinkununna, 30 - Kuin oil heti henki mennyt, - Kova kuolema kohannut. - - Juoksit kohta katsomahan. - Mist' oil luoti luiskahtanna, - Läpikö pään, vaan syämen. 35 - Wain on kautta keuhkoloien; - Olipa otsahan osanna, - Päa-kairo kaheksi mennyt. - - Sihen sattupi samalla - Kotoansa kulkemahan 40 - Kellonsoittaja soria, - Jollen on annettu Juhana - Esinimeksi ennätetty, - Wäistö ompi vanha nimi - Peritty isänisiltä. 45 - - Heti herrat tuumasivat, - Keskustelit keskenänsä: - "Kun nyt on koira kuoliana, - Laannut halli haukkumasta, - Tok' se nylkiä pitäisi, 50 - Että saatais saapasraait, - Kengänpäällys kelvollinen, - Tahi talvivaattehesen - Turkinkaulus kaunokainen." - Wielä virkkavat Juholle, 55 - Wäistölle vähän puhuvat: - "Kuulepas, Juhana kulta, - Ota koira koivistansa, - Kääppeä käpälistänsä, - Olkapäälle oikialle! 60 - Sitte kuletat kotiisi, - Kiskot siellä kiirehesti - Koiralta korian turkin, - Paraimman karvapaian." - - Kun nyt oil koira kollotettu, 65 - Wäätty Waistön hartioille, - Juho läksi juntsimahan, - Wäistö mennä väntsimähän, - Kotihinsa kulkemahan, - Koiran kanssa kaulatusten. 70 - Niskass' oli koiran kuono - Juhanalla justihinsa, - Käpälistä toinen käätty - Oikian olan ylitse, - Toinen väätty vasimmalle, 75 - Häntä häily kantapäissä, - Takakoivet kollahteli - Pitkin sääriä pahasti, - Muu raato miten mujottu - Pitkin miehen selkäpiitä. 80 - - Waanpa astuissa aholla, - Kotihinsa kulkiessa, - Juohtui mielehen Juholle, - Ett'ei joua ensinkänä, - Kerkii sillä kerrallansa, 85 - Koiran nylkytyn korian; - Töit' oil muita tehtaviä, - Aivan paljo askareita. - Juho mietti mielessänsä, - Ajatteli aivossansa: 90 - "Koiran kuopalle kuletan, - Hukan hauan haltiaksi, - Sikskun työni toimittelen, - Kaikki askaret ajelen; - Sitte nylen nyrkilläni, 95 - Piirrän peukaloisellani, - Kaikki koivet ja käpälät, - Koko runnakon rutasen, - Panen pahki paljahaksi, - Saatan nahkan saalihiksi, 100 - Kohta herroille kuletan." - - Juho kulki joutusasti, - Halusesti hauan luoksi; - Sitte sinne tultuansa, - Kuopalle kulettuansa, 105 - Selin seisoi kuopan suulla, - Otti koiran koivistansa, - Kaappasi käpälistänsä, - Että runtata rumasti - Halli hautahan syvähän. 110 - Waan oil koipi kiini käynyt, - Kynsi takkihin tavannut, - Joka kohta keikautti, - Wäistön kuoppahan kumautti, - Nurin niskan nuljautti. 115 - - Sinne nyt katala kaatui - Aivan pitkälle pituutta, - Koira päälle pätkähtäpi, - Waikk' oil eillä ensin mennyt. - Siellä huuti huikiasti, 120 - Parkui äänellä pahalla, - Pyörryksissä pöikkäröien. - Aina outti auttajoa, - Kuopasta kohottajaa, - Waan ei arvannut apuun 125 - Sinne kulkia kukana, - Eikä tietty ensinkänä, - Minne oil Juho joutununna, - Wäistö vanha vaipununna. - - Akka arveli kotona, 130 - Walitteli vaimo raukka: - "Mikä lie tullut mies paralle! - Kuka kurjalle ukolle! - Kun ei jouvu jo kotihin; - Tääll' ois töitä tehtäviä, 135 - Aivan paljo askareita, - Ei ole puuta, ei pärettä, - Eikä suurin syötäveä." - - Kosk' oil viimen virkistynnä, - Wäistö vähän valpastunna, - Kohta tuossa tuumoapi, 140 - Aivossansa arvelepi: - "Woipas saakelin satua! - Mit' on tullunna minulle, - Kun on niska niukahtanna, - Ruumis kaikki runneltunna, 145 - Aivot päässäni pahasti - Tällä lailla tärskähtännä; - Tuskin tulloon minusta - Mielen miestä millonkana." - Tuli sitte toinen tuuma, 150 - Johtui mielehen Juholle, - Miten päästä päälle hauan, - Kuten kuopan paltehille. - - Sai tok' lauan laian päältä - Wiimen raavasta rapuiksi, 155 - Jota myöten jouvuttiinsa, - Ylös hauasta hamusi, - Neljin kontan kulkemalla. - - Koki sitte kotiansa - Wäistö mennä vänttyröiä, 160 - Waikk' oil vaiva varsin vahva, - Ruumis kaikki runneltuna, - Päälaki pahoin pakotti. - - Jopa sitte viimein joutui, - Pistiinsä kotipihalle, 165 - Siitä lyöntiinsä tupahan. - Täällä akka ärjäsepi, - Rinkasepi Riitta Liisa: - "Miss' olet viikon viipynynnä, - Kauan ollunna katala? 170 - Kukatiesi kulkenunna - Ympäri ylet kyliä, - Wiinan viljassa eläen?" - - Tähän Wäistö vastoapi, - Ähkäsepi äänellänsä: 175 - "Ele huua, hertta kulta! - Ilmanki jo itkettäpi, - Harmittapi haikiasti, - Kun olen kuopassa kojunnut, - Hauassa keralla Hallin, 180 - Koiran kanssa kaiken yötä." - - Sitte haastoi harmissahan - Akalle asian kaiken, - Kuink' oil lähtenyt kotihin - Koiran kanssa kulkemahan, 190 - Kuink' oil kuoppahan puonnut, - Kalkki ruumis runneltuna, - Kallo katketa kaheksi. - Wielä virkko vaimollensa: - "Kuules kulta akkaseni! 190 - Saata sauna lämpimäksi, - Jossa hauot hartioni, - Kanssa kaikki ruumihini." - - Tähän akka arvelepi, - Waimo vastasi samassa: 195 - "Jo olen jotaki kuullut, - Täm' on kumma kuulematta, - Näkemättä näihin asti." - Sitte akka ahkerasti, - Riitta Liisa liukkahasti, 200 - Saattoi saunan lämpimäksi, - Hautoi siellä hartahasti, - Uutterasti ukkoansa, - Sekä hautoi, jotta hieroi. - Tok' tuo siitä selventiinsä, 205 - Sekä eistiinsä elohon, - Waikk' ei töitä toimitellut, - Ei ajellut askareita, - Päähän päivien monien, - Wielä viikonkaan perästä. 210 - -_Jälkimaine_. Muutamia paikkoja olemma tässä edellä luettamasta -runosta pois heittäneet, josta sen tekiä, räätäli _Olovi Karjaliini_ -Liperissä, ei pahastune. Myös olemma muuttaneet sanat: _kahtomaane, -kulkemaane, juntsimaane_ jne. tavallisempaan kirjapukuunsa (k. v. -33, 40, 67), mutta sanat: _jouvuttiinsa, pistiinsä, työntiinsä_, -selventiinsä, (k. v. 156, 165, 166, 205, 206), ovat niin Karjaliinin -omaa kirjoitusta myöten jääneet, vaikka tavallisempi olisi -kirjoittaa: _jouvuttihen, pistihen, työntihen_ jne. - - - - -"Suru Runot" - - -"Herran Kirkkoherran Iin pitäjässä, _Herran Hendrik Suntin_ Kuoleman -ylitse, joka tapahtui 30 päivänä Heinäkuussa vuonna 1797; kirjoitettu -Kellossa 12 päivänä Elokuussa." - - - Esipuhe. - - Surulauluja surussa - Iissä kansa kaivannepi, - Joilta joutui nyt lepohon - Kirkkoherra kiireheltä, - Josta jotaki jutella, 5 - Tekis mieli muistutella, - Waan ei käänny kehno kieli, - Kieli kehnon Kellolaisen. - Sanon kuitenki sanoilla, - Ylen yksinkertasllla: 10 - Empä kiitä kiivahasti, - Yli määrän ylpiästi, - Toen kuitenki toistan, - Puhun poies puolestani, - Tahi annan asian puhua, 15 - Toen juuri julki tulla. - - * * * - - Nämät Iissä ilmantuivat, - Kovin koskevat sanomat, - Ett' on kuolema kumonnut, - Esimiehen ennättänyt, 20 - Jota ei luultu luonninkana - Näinä päivinä näkyvän. - Niin nyt kuolema kovasti - Meiltä kiskoi kiirehesti - Kirkkoherran kiitettävän, - Jota suuresti suremma, 25 - Jota kauan kaipajamma, - Waikka en saattane sanoilla - Ikävätä ilmoitella, - Walitusta vanhempien, - Lasten suulla surkutusta. 30 - Woi kun kouristi kovasti, - Woi kun kuollo kompastutti - Taitavan taluttajamme, - Ylen hyvän ystävämme, - Jok' oli nöyrä nuorten kanssa, 35 - Warsin rakas vanhemmille, - Puhutteli pienet lapset, - Orvot lesket lempiästi. - - Sanankuuliat sanovat, - Monet tuota tunnustavat, 40 - Kuin oli taitava tavoissa, - Kaunis kanssakäymisissä, - Koko korkia opissa, - Koko kuulu kunniassa. - Kun se sattu saarnatyöhön; 45 - Opin oikian osasi, - Selitti sanat salaset, - Wertaukset verrattomat, - Lohutti suruiset mielet, - Ilahutti itkeväiset, 50 - Nöyrät rauhalla rakenti, - Kovat lailla langetteli; - Jakoi kaiken kansan päälle - Hyvät neuot hyödylliset. - Ja kun astui alttarille, 55 - Silloin kaikkui kaunis urku, - Kulki kurkku, raikkui rinta, - Helisi se Herran ääni. - Tokiko toista sen siahan - Samanlaista saatasihin, 60 - Waikka kulkis kutsumiehet, - Warsin hartahat hakiat, - Waeltaisit valtakunnan, - Kirjat kiertäen menisi, - Yli maamme matkustaisi. 65 - - Ei se viskonut vihoja - Katsannolla karmialla, - Eikä saattanut sanoilla - Olla kolkko ollenkahan. - Onnessa oli totinen, 70 - Wahva vastoinkäymisessä, - Kaikissa hyvin tytyvä, - Osallensa oikialle. - Ei sitä rakkaus rahoin, - Tavaroihin taltutellut; 75 - Jakoi orvoille omansa, - Waroistansa vaivaisille, - Jotka hautahan halulla, - Mullan alle muistelevat, - Kirkkoherrasta puhuvat, 80 - Sinne häntä siunajavat, - Koska he talvella kovalla, - Parahilla pakkasilla, - Suntin lammasten nahoilla - Lantehensa lämmittävät. 85 - Wielä muuten muistelevat - Opetukset onneksensa, - Kuinka käski kiivahasti - Pajeta pahoja töitä, - Kuinka vahvasti varotti 90 - Wajeltaissa valvomahan, - Kaikin voimin karttamahan, - Synnin suuria vikoja, - Omantunnon turmioita; - Josta joutuva olisi 95 - Armo julkisen Jumalan - Kautta pojan kallihimman, - Kautta ansion avaran, - Lunastukseksi luvattu. - - Tämä herra hengellinen 100 - Kokonaista kolme vuotta - Kuudenkymmenen ylitse - Kulki täällä kunnialla, - Warsin sievästi vaelsi, - Wielä päivän viimeisenki 105 - Wirantöissä viivytteli. - Waan ei kello yhtätoista - Yöllä taitanut tavata, - Koska heitti _Henterikki - Sunti_ suuren seurakunnan, 110 - Päätti juoksun jumalisen, - Kilvoituksen kiivahimman, - Ruunun kallihin käsitti, - Armopalkan parahimman, - Saanut armon armiaalta, 115 - Lasten hengen laupiaalta, - Uuen mielen, uuen kielen, - Uuen uskovan syämen; - Kuollo siirti nyt sisälle, - Karitsaisen kammiohon. 120 - -(Lisää toiste.) - - - - - - -MEHILÄINEN. - -W. 1839. Kesäkuulta. - - - - -"Suru Runot" - - -"Herran Kirkkoherran Iin pitäjässä, _Herran Hendrik Suntin_ Kuoleman -ylitse, joka tapahtui 30 päivänä Heinäkuussa vuonna 1797; kirjoitettu -Kellossa 12 päivanä Elokuussa." - -(Lisää Toukokuun osaan.) - - - Näin on kutsunut Jumala, - Kirkkoherran kiirehtinyt: - "Tule nyt lepotupahan, - Ilon rauhan nautintohon, - Rauhan kansan kaupunkihin, 125 - Nyt on aika aivottuna, - Määräpäivä päätettynä, - Koska terveys meneypi, - Woima kerran kehnoneepi, - Ett' on ruumis runneltuna, 130 - Wiran reisuissa revitty, - Lapin kylmissä' kylissä, - Waivan maassa matkustaissa, - Monen tuiskun tuntemassa, - Monen myrskyn myrnehissä, 135 - Niin nyt sielun sen eestä - Siirrän taivahan talohon. - Suuren tuskan tuntematta, - Tauin kiintiän kivutta." - - Sillon kuolema kovilla 140 - Kerran koski kourillansa, - Luojalta luvan kysynyt, - Wallan saanut vanhemmilta, - Nopiasti poies nouti - Surun lakson laitumelta, 145 - Teki matkankulkevalle - Parahimman palvelluksen. - - Waan jos hoitajat hopulla - Kuolemalla kutsutahan, - Meiltä lentävät lepohon, 150 - Esimiehet ennättävät; - Niin ei tarves lesken huolla, - Surun alla surkastua; - Lupaus luja Jumalan - Warsin vahvana pysypi: 155 - Että lesket leivän saavat, - Lapset rakkahat ravinnon, - Waikka kuohupi meressä - Aalto vahva vallinlainen, - Toinen työntypi jälessä, 160 - Kolmas koko kuohun tuopi. - Niin on ihmisten elämä - Täällä kyynelten kylässä; - Koska vaiva vastustapi, - Kova onni kohtajapi, 165 - Ei se yksinään yritä, - Kule ilman kumpanitta. - Waikka voipi voimallisen - Eeskatsomus enämpi, - Joka aallot ankarimmat 170 - Asettapi armollansa, - Ompi orvoilla isänä, - Lepy lesken hoitajaksi, - Hyvin kaikille tekepi, - Hyvin kaikki katselepi. 175 - -_Jälkimaine_. Edellinen runo on (k. v. 8) tehty Kellon kylässä Iin -pitäjässä, ensimmäinen Oulun kaupungista pohjaiseen päin. Tekiän -nimeä emme tunne, muuten todistaa itse runo hänen talonpoikaisesta -säädystä olleen. - - - - -Lauluja - - -Wieläki pränttäyttäissämme vihkon lauluja, panemme tähän, esipuheen -asemesta, seuraavan, muutamalta ystävältämme saadun, lähetyskirjan: - -"Wiimmeisen kirjoituksesi kautta olen tullut tietämään, sinulla -olevan vielä paljo runoja ja lauluja, joita et pidä juuri sen -veroisina, että rohjeta niitä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle -präntättäviksi antaa, mutta joiden kuitenkaan et millään muotoa -sallisi pränttäämättömiksi jäämän, koska ne kuitenki paremmin ja -selvemmästi kun mitkään muut nykyisemmät, vieraan opin päälle -perustetut ja muukalaisten esikuvain muotoon mukaillut, laulut, -ilmoittavat Suomalaisen runokeinon omituista luontoa ja ovat ikääskun -siemeniä, joista luulet täyden touvon saattavan aikaa voittain -karttua, jos ne vaan tulevat kylvetyksi, ennenkuin ne vieraat -rohdot, joilla moni tänä aikana tahtoo runokeinoamme saastuttaa, -ennättävät siihen juurtua. Miettien siis lähettää niitä Mehiläiseen -pantaviksi, mutta myös peljäten sen lukijain jo entisistä kylläksi -saaneen, olet niitä lähettänyt minulle näytteeksi ja pyydät minua -ilmoittamaan ajatustani niiden arvosta ja otollisuudesta Mehiläiseen. -Minun vastaukseni ei tarvihte olla monisanaisen; jos ne ovat kaikki -senlaisia kun ne, jotka olet minulle näytteeksi lähettänyt, ajattelen -minä niiden arvosta samoin kuin sinäki, pitäin niitä ilmi annettavina -jota pikemmin sen parempi. Sillä vaikka joku niistä on kukatiesi -vähän liaksi keviämielinen ja avosuinen, eivät kuitenkaan ole nämät -virheet tavattomuuden ja hävyttömyyden riettaudena pidettävät, vaan -lapsuuden ja viattomuuden avoimeen ja vähän ylimieliseen puheen -laatuun verrattavat. Tästä ei ole tarves muistuttaa ketään, joka -tuntee niiden maanpaikkain, joista nämät laulut ovat, Jumalan kiitos, -jotenki puhtaina säilyneet tavat, ja joka, tarkemmin ajatellen asiaa, -mieleensä johdattaa, kuinka kansakuntain erinäiset asuntopaikat, -erinäinen elämäkeino, mielenlaatu, sivistys ja moninaiset muut syyt -antavat niiden samoille luonnollisille liikutuksille erinäiset -ilmaumisen muodot. Toisin ilmoittaa se kuumaverinen ja sivistetty -Franskalainen, toisin Lappalainen savukodassansa lumikinoksella, -vihansa eli rakkautensa. -- En tiedä, lienenkö liiaksi rakastunut -Suomalaisiin lauluin -- sen tiedän, että, jos ne ei ole istukkaita, -vaan paikallansa kasvaneita, ne minusta ovat, nykyisten sivistettyin -kansojen samanaineisiin lauluin verrattuina, niinkuin luonnon -helmassa kasvavat kukat maalatuista tilkuista tehtyjen kukkain -rinnalla. Niillä on Greikalaisten paimenlauluin luonnollisuus ynnä -Kristillisyydeltä kasvatetun ihanan ujouden eli häveliäisyyden -kanssa. -- Sentähden en luulisi Mehiläisen lukijain niihen vielä -peräti kyllästyneen, vaikka en myöskään saata toivoa niiden olevan -kaikille yhtä mieluisia. Kehoitan siis sinua niitä Mehiläiseen -panemaan, luullen, niinkuin sanot itsekki, vaikian olevan arvata -siihen panna jotakin, jolla olis vakinaisempi arvo, ja joka olisi -usiammalle lukijalle otollinen. -- -- --" - - -Tyttöin Lauluja. - - Elsa. - - Täm' on vuosi tällä lailla, toinen vuos' on toisin -- - Kunpa kultani tulisi, ma ilosempi oisin. - - Ei oo kultani kotona, eik' oo äsken ollut, - Enkä tieä tyttö raukka, vaikka jo oisi kuollut. - - Tuollapa minun kultani sen suuren meren päällä, - Wuos' on sitte siirtynyt, kun viimeksi kävi täällä. - - Kohta taitaa talvi tulla, järvet ompi jäässä, - Minun kultani kaukana ja pitkän matkan päässä. - - Lumipilvet kulkevat sen vanhan tavan vuoksi, - Woi jos pilvi kantaisi mun oman kullan luoksi. - - Emmä tuota surisi, ett' oisi matka pitkä, - Eikä minua estäisi, ei lumet, eikä mitkään. - - Tulisin ma kultani luoksi, kavahtaisin kaulaan - Palavalla syämellä, niinkuin tuli taulaan. - - Kaisa. - - Mikä lie mun kullallani, itkusilmin istuu, - Wesi vuotaa poskille ja kyynelet ne tippuu. - - Nukuttaako, torkuttaako, uniko sinua vaivaa? - Saat sä tulla lauantaina illan tullen naimaan. - - Tule yksin hiljalleen, jott' ei kukaan kuule, - Jott' ei kukaan tietä saa ja pahaa meistä luule. - - Heitä poies liivisi ja laske hattu naulaan, - Hyv' on sitte ollaksemme, lyöä käsi kaulaan. - - Taava. - - Eipä minun syämeni surullinen oisi, - Jospa minun kultaseni parelampi oisi. - - Wiisi vuotta olen minä kullallani maannut, - En ole vielä äyriäkään kullaltani saanut. - - Sepä minun syämeeni surun suuren tuopi, - Kun tuo minun kultaseni paljo viinaa juopi. - - Kuulepas sa kulta rukka, kuinka nyt on laita: - Jopa vaanki välillämme ero tulla taitaa. - - Sill' emmä huoli sinusta, enkä paljo kestään, - Sinua paljo pilkataan ja vihakseni pistää. - - Heta. - - Minun kultani valkia on, on kun lumen valo, - Parempi on mielestäni, kun paras Suomen talo. - - Walkia on kultani, valkia kun vaate, - Kaunis on tuo käyessänsä, kaunihimpi maateen. - - Kuulepas sa kultaseni, tahotko minun ottaa, - Niin saat maata ensiyönä vieressäni kohta. - - Sinäpä olet poika parka syämeni saanut, - Waikk' et ole vielä kyllä vieressäni maannut. - - Sinusta ja minustapa lintusetki laulaa, - Ääni kuuluu kukkuloilla, kankahilla kaikaa. - - Kun nyt tarkon tietäisin, ett' olet oma kulta, - Eipä meitä erottaisi muu kun ruskomulta. - - Riitta. - - Minä sanon satuja ja puhun järki totta; - Tuosta suurin huoleni ompi, kuka minun ottaa. - - Tuvass' olen asunut ja saunass' olen maannut, - Enkä ole pojilta ma sormustakaan saanut. - - Mitä pitäis tekemän mun noiden poikiin kanssa; - Käyvät kyllä luonani, ei työnnä kihlojansa. - - Suru oli illalla ja se on sama nytkin, - Muut ne makas kultansa kanssa, minä aina yksin. - - Enemp' mull' on muretta, kun kellä muulla lienee; - Jopa minä murehestani jonkun tempun tiennen. - - Minä menen Pietariin ja Pietarist' on pesti, - Sinne mua kultani toivoo, vaikka emo esti. - - Leena. - - Tästä äsken laulu läksi, tästä laulan vielä; - Eipä lasta laulamasta iso, äiti kiellä. - - Minä itse, minun kulta, punakka ja kaunis; - Koht' on sukat kuottuna ja paitakangas valmis. - - Minun kultani kaunis ompi, vaikk' on pikkuruinen, - Tuop' on kultani kunnia, kun ei oo avosuinen. - - Ei oo kultani kaukana, eikä ole lässä, - Minun kultani kävelee koria hattu päässä. - - Tule kultani yöllä yksin, tule kultani, tule! - Kyllä meistä pari saapi, vaikk' ei miero luule. - - Tuopa kulta tullessasi, tuopa vähänenki - Sokuria taskussasi, pikku murunenki. - - Saara. - - Mikä minun kullallani, mikä tuolla lieneen: - Illan piti polvillansa, yöks' ei tullut viereen. - - Kuule, kuule, kultaseni, kaikki jo nauraa meitä, - Ain' olemma yhessä ja ei konsa pietä häitä. - - Sinä olet minun kultani ollut monta vuotta, - Muita sinä rakastat ja minua piät suotta. - - Miksis minua narrailet ja puhut sulosesti; - Juonesi ne viekkahat unenki usein esti. - - Eip' oo tarves narrata, vaikk' olen köyhä lapsi, - Isä, äiti on elättänyt papin kasteest' asti. - - Liisa. - - Huono on mun onneni ja kova on mun laita, - Suru on mun osani ja mustanlainen paita. - - Minä olen piika pieni, elän aina yksin, - Olen tullut pojilta jo aivan hyljätyksi. - - Poika viekas viettelee ja likka hullu uskoo, - Pian poika piikaselta kunnian poies kiskoo. - - Tiivi on pojan pelata, kun likka luvan antaa, - Poika itsensä pelastaa, likka häpiän kantaa. - - Kyllä poika neitoselta hempeyen tallaa, - Keon kukan kaunosenki kukistavi halla. - - Pian on se likka parka tullut kunnialta, - Jok' on kerran heittäynyt noien poikiin valtaan. - - Sohvia. - - Suru oli illalla, nyt jo ilo voitti, - Kun tuo kuhjus poies kulki, eron minusta otti. - - Empä sure viikon varaa, enkä kultani eroo, - Naurusuulla katselen, jos menis vaikka Wiroon. - - Mitäs minä tuosta huolin, jos yksi poika meni, - Toisen pojan kanssa tulee samanlainen peli. - - Täm' on likka lihasta, lihasta ja luusta, - Semmoisia poikia ma vestän vaikka puusta. - - Ei se likka kululle joua, eikä mieron tiehen, - Jos en miestä muualta saa, niin saan ma sotamiehen. - - Omp' on noita poikia viientoista sorttii; - Mont' on viety katsomahan Wiaporin porttii. - - Tilta. - - Nauroin lassa nuorempana, en nyt enä naura, - Kun mun tulee kullastani itkuvirttä laulaa. - - Tämä viikko on pitempi, kun koko mennävuosi, - Eikä kestä silmätkään, kun paljo vettä vuosi. - - Kultani on mun pettänyt ja petti kihloillansa, - Waikka vannoi valallaan ja sanoi ottavansa. - - Minä likka ihana ja hän oli poika nätti, - Wiha joutui välihin ja rakkaus se jätti. - - Woi poika parka luontoas, kun olit petollinen, - Sinun tähtes vuotta monta olen surullinen. - - Inka. - - Liiku likka pojan kanssa, niinkun rukin rulla, - Keuriaika lähenee ja ero taitaa tulla. - - Työläs on sitte erota, kun kert' on yhteen tultu, - Suuta on jo annettu ja käsi kaulassa oltu. - - Likka juoksee pojan eestä, juoksee minkä jaksaa; - Kun ei poika tavota, niin likka kääntyy vastaan. - - Likka arat, piika parat, varokate teitä, - Ettei pojat vanhan piian kirjaan teitä heitä. - - Sitte laulut loppuvat ja pian rallit puuttuu, - Moni likka sillä lailla halvemmaksi muuttuu. - - Eeva. - - Ei oo likoilla surua, ei oo yhtään hiukkaa, - Pojat juoksee likkain luona, verkaliivit liuhkaa. - - Pojat nuoret naimattomat tuota aina etsii: - Joka ilta päästäksensä likkain aittakestiin. - - Kesäilta kelvoton sen kerran näytti julki, - Kuinka pojat likkain tähen pitkän matkan kulki. - - Kesäilta kelvoton sen kerran laitti niinki, - Että pojat pohmelossa puuttui suohon kiini. - - Likat käyvät kunnialla, käyvät vaikka missä, - Pojat käyvät kunnialla äkkilikkain eessä. - - Likat käyvät kunnialla, kun kaste heinikossa, - Pojat juovat rypevät, kun sika rapakossa. - - Likat makaa aitassahan palttinapaiallansa, - Pojat käyvät kyliä myöten mustalla varrellansa. - - Niin on likka aitassansa, kun on kaunis kukka, - Poika juoksee halkiöisin, niinkun vanha hukka. - - Wesi vuotaa silmistä ja itku syämen kaivaa: - "Laske kulta luoksesi ja huojenna tätä vaivaa!" - - Anni. - - Sitä virttä laulaminen, joka johtuu mieleen, - Eipä tämä tyttö lähe huonon pojan viereen. - - Sepä likka kunniansa häpiällä kantaa, - Joka kerran on joutunut huonon pojan valtaan. - - Kerran anto kaunis likka kehnon pojan suuta, - Heti muuttui halvaksi, kun heittolikan luuta. - - Nuori aika on aivan heikko, heikko niinkun heinä, - Pojat konnat riivatut särkee vaikka seinän. - - Ei se poika tuota kovin korvihinsa laske, - Waikka tyttö torupi ja on kun vähä vasten. - - Ulla. - - Aurinko se hohtavi ja lumivuoret sulaa, - Pojat kohta likkain luona käyvät vanhaa uulaa. - - Likoill' ompi onnen aika aivan ihanainen, - Pojill' itku kuikutus ja elo tuhmanlainen. - - Likat makaa aitassansa verkaviitan alla, - Pojat tallin lattialla, tamman nahka alla. - - Sekö piru pihalla nyt ovia kolkuttavi? -- - Saat sa häiy hävetä ja mennä kotiasi. - - Mitäs sinä tänne tulit, viekottelet meitä, - Joka jo olet kotonasi pitänyt viisiä häitä. - - Waan jos tarkon tietäisin, ett' oma kultani olet, - Niinpä minä nousisin ja aukaseisin oven. - - Rekina. - - Ei ole kultani kotona, eik' oo äsken ollut, - Kultani on muilla mailla, ei ole sieltä tullut. - - Tuost' on kultani kulkenut ja jälet ompi jäänyt, - Lehti päälle langennut ja keltaseksi käynyt. - - Kuulepas sa vieras poika, kuule poika kulta, - Minull' oisi pikkuruisen kysymistä sulta. - - Mitä kuuluu kullan maalla, kuinka voivat siellä; - Mikä sun saattoi näille maille, puhu kanssani vielä. - - Seisota'pa hevostasi, puhu kuullakseni, - Oliko kaikki tervehet ja oma kultaseni. - - Sanoisitko: kultani on muien armahana, - Sano vaikka viiesti, en usko ollenkana. - - Waan jos sanot ett' on kuollut, kuollut minulta kulta, - Pane kellot soimahan ja laita minua multaan! - - Mari. - - Ei oo meillä surua, ei surua, ei huolta, - Pojat ovat luvannehet pitää meiän puolta. - - Wielä nytki, vielä nytki poikiin tykö turvaan, - Waikk' on tullut toivoni jo monta kertaa turhaan. - - Siit' en huoli josma jouvun taloon taikka torppiin, - Kun ma muuten pojan saan, jok' on parasta sorttii. - - Sitte liki lintuistani, liikuttaako muita, - Suuta annan kullalleni kuluuko se muilta. - - Riikka. - - Hoi on, hoi on huolettaa, kun puhutahan paljon: - Sanotaan mun olleheni joka pojan tarjon. - - Tässä kylässä pilkataan ja ouompana olen, - Waan kun menen toiseen kylään, tuttavaksi tulen. - - Mikä pakko, mikä pakko, olla ikävässä, - Kunpa otan poieslähön koko pitäjästä. - - Tämän kylän pojat on kun töpihäntä hukkii, - Toisen kylän pojat on kun mesimarjan kukkii. - - Tämän kylän pojat on kun vilun virran vettä, - Toisen kylän pojat on kun hunajaa ja mettä. - - Marketta. - - Ompa minulla lauluja ja ralli ompi kanssa; - Eipä tämä tyttö lähe joka ruojan ansaan. - - Likat nätit tällä maalla kasvaa kaunihisti, - Niill' on posket punaset ja puhet aina siisti. - - Mikkeliss' on markkinat ja Kajaanissa kanssa - Likat ei lähe markkinoille, asuvat aitoissansa. - - Pojat ajaa markkinoille poikki kangaspellon, - Ostaat siellä hevoisen ja kolmen ruplan kellon. - - Pojat ajaa reimanteitä oritvarsoillansa, - Likat makaa pyytingillä pumpulipaioillansa. - - Siit' on pojilla juonia, kun viina paljo maksaa, - Likat itsensä elättää, kun työtä tehä jaksaa. - - Minä kuon kullalleni palttinaista paitaa, - Waikk' en tuota tunnekana oman kultani laitaa. - - Täst' on kultani kulkenu, vaikk' ei jälet tunnu, - Mikä lie ollut mielessänsä, kun ei tupaan tullu. - - Talon tyttöä helsataan, eik' ole niistä mitään, - Torpan tyttöjä potkitaan, vaan niitä naia pitää. - - Maja mull' on matala ja koti kovan köyhä, - Isä on mulla ynsiä ja äiti liian nöyrä. - - Hyvät minun hyljäävät ja kehnot ei ne kelpaa, - Taivaast' ei mulle anneta ja maast' en löyä vertaa. - - Illalla lähen nukkumaan ja nukun joka ilta, - Yksi aina vieressäni siliä pirtin silta. - - Waan ei yötä pimiätä, ettei päivä koita, - Eikä suurta surua ole, ettei ilo voita. - - Wielä tämä siivon tyttö nätin pojan löytää, - Wielä kerran kultani kanssa astun vehnäpöytään. - - Wappu. - - Ette ole likka parat mitään minua suhteen, - Minä laulan yöt ja päivät, laulan aamupuhteen. - - Minä olen tässä kylässä jokahisen kukka, - Waan kun tulee oma kulta, on kun tulisi tukkaan. - - Onkos vainen, onkos vainen minun kultani kaunis; - Sinimarjat silmillä ja suu kun paistinnauris. - - Kultani elää rallattaa ja elää niinkun rotta, - Waikka anto sormuksenki, ei tee koskaan totta. - - Meiän poika pohmelossa ryyppäsi kerran viinaa, - Tuosta tottui juomariksi, joutui juomakirjaan. - - Kultani onni kova on, ei se anna maata, - Täytyy öitä kollotella pitkin pihamaata. - - Kultani kulki kohmelossa, yhtyi likalättiin, - Tuosta suuttui siivon tyttö, suuttui yhtääkkiin. - - - - - Poikien lauluja. - - Herraspoika. - - Herraspoikia meki oomma, vaikk'emme taia ruotsii, - Ei oo tarves työtä tehä, eikä maata kuokkii. - - Tämä poika Pohjanmaalta kävelee kun herra, - Menee sitte kamariin ja ryyppää viinaa kerran. - - Piiat pirun riivatut pojilta viinan estää, - Pojat herran siunatut juovat minkä kestää. - - Tämän kylän nuoret piiat kukkuvat kun käet, - Hännällänsä häväsevät koko poikaväen. - - Kyllä sieki siivo tyttö taiat meitä haukkuu, - Rannin pojat potkivat ja keppi selkään paukkuu. - - Woi kun oonki joutunu ma näien likkain varviin, - Näistäpä olen saanunna ma monta mieliharmii. - - Antti. - - Tätä virttä minä laulan, täll' on hyvä tuoni; - Empä minä tämän maailman avaruuesta huoli. - - Olen laulant ennenki ja laulan nytki vielä; - Eipä tämän kylän tytöt halaamasta kiellä. - - Tämä kylä, hyvä kylä, tässä minä häärin, - Tämän kylän parahat tytöt itselleni käärin. - - Tämän kylän tytöt on kun sokuritoppiloita, - Niitä pojat halailee kun Ruotsin rusinoita. - - Toinen lampi on syvempi ja toinen matalampi, - Toinen likka on kovempi ja toinen lauhkiampi. - - Waikk' on likka kiukussa, kun tuohi tulessa palaa, - Mieli menee hyväksi, kun aika poika halaa. - - Likka itse monen kerran otti pojan yöksi, - Tuota sitte toisen kerran sano pojan työksi. - - Se ei likka miestä saa, joka oven pojilta sulkee, - Pojat paljon vaivan kanssa pitkin kyliä kulkee. - - Mikko Humalainen. - - Laulaisinpa, taitaisinpa, kun palkka maksettaisin, - Empä paljo pyytäiskään, kun piipunpohjan saisin. - - Minä olen laulupoika, mull' on laulun nuotti, - Waan nyt kylän likat minun humalahan juotti. - - Aika poika minä olen, minä tahon naia, - Enkä kauan akata ma aikaan tulla taia. - - Likkoja han minä vaanki mielelläni naisin, - Akat ei kelpaa keralla, vaikka kyllä saisin. - - Minä lähen likkain aittaan, hyvä on siellä käyä, - Puteli on arkussa ja paloviina täynnä. - - Likka kulta herasilmä! kaahas tilkka viinaa; - Minä ostan toiste sulle silkin pumpuliliinan. - - Wiina miehen virvottaa ja olut antaa voimaa, - Siit' en huoli ensinkään, jos akat minua soimaa. - - Ele sinä likan ruoja minua nyt pilkkaa. - Wielä minun taskussani hopiatki hilkkaa. - - Täm' on poika juomapoika, juopi minkä jaksaa, - Eikä pyyä ilmaiseksi, hinnan aina maksaa. - - Ennenkun viina tyyristyvi, ostan koko tuopin, - Juotan kylän pojille ja kyllä pojat juopi. - - Heikki. - - Täss' on poika, jonka syän rakkauesta palaa; - Minä kulen tyttöin luona julki sekä salaa. - - Kah noita kauniita tyttöjä, kun tässä kylässä kasvaa, - Hyvä on noita haastella ja tanssi käy kun rasva. - - Kah noita kauniita tyttöjä, kun tässä kylässä kasvaa, - Huulet on kun hunaja ja puhe käy kun rasva. - - Tämän kylän tytöt on kun meren muikaleita, - Niitä pojat halajaa kun saksan sämpylöitä. - - Minä olen aika poika, elän likkain mieleen, - Joka ilta rupean ma nätin likan viereen. - - Likka kulta, likka kulta, likka kulta vielä! - Ele sie nyt minua tok' halaamasta kiellä. - - Heilu likka, jouvu likka, vaku saahaan vasta, - Wanha mamma on kotona, joka tuutii lasta. - - Pohjan Poika. - - Minä olen Pohjan poika, hyvän talon renki, - Minä huilaan, minä häälään niinkun häiyhenki. - - Empä huoli naia'kana, eik' ole suurta pakkoo, - Halailemma likkoja ja enkä maksa sakkoo. - - Mitäs minä tuosta huolin, vaikka muiat haukkuu, - Muiien suu on irvellään kun vanha liinaloukku. - - Mitäs se muita liikuttaa, jos kylilöissä kuljen, - Löyän tytön elikkä akan, se on yhtä mullen. - - Eipä kauan elettäisi, ei päälle tämän päivän. - Jos ei poikia suattaisi likkain luona käymään. - - Ämmät kovin äkäset ne harmissaki haukkuu; - Wielä sun ämmä selässäsi pirun keppi paukkuu. - - Minne'päs likat joutuisivat, kun ei kukaan korjais; - län kaiken itkisivät, oisivat toisen orjat. - - Jokko. - - Hoi on, hoi on huolettaa ja hulluksi taian tulla; - Nätti likka vallattiin, jok' oisi muuten mulla. - - Syämeni kallistuvi aivan toisin puolin, - Kun tuo oma kultaseni minust' ei enä huoli. - - Raskas ompi erota, kun kert' on yhteen saatu, - Kerta kihlat annettu ja käsi kaulassa maattu. - - Mikä lie mun kullallani, mikä mennyt mieleen, - Minun istui polvillani, muien meni viereen. - - Kuulepas nyt kulta likka, kuinka minä veisaan, - Lähen tästä kylästä ja muille maille reisaan. - - Ei mun auta puhua, jos mielessä olis mettä, - Pois mun pitää kulkea ja kultani muille jättää. - - Kauneuttas muistelen ma viien riikin takaa, - Enkä koskaan muien likkain vieressä mä makaa. - - Waan kun oisit oma kulta vielä tallellani, - Niin mä sinua kanteleisin käsivarrellani. - - Emmä sinua pitäisikkään kovan piinan alla; - Kullalleni antaisin jos kuinka suuren vallan. - - (Lisää toiste.) - - - - - - -MEHILÄINEN. - -W. 1839. Heinäkuulta. - - - - -Lauluja - -(Lisää Kesäkuun osaan.) - - - Yrjä. - - Minä olen Oulun maalta sotamiehen poika, - Ei minua miesi toinen tyttöin luona voita. - - Sen mä olen laulanut ja laulan vielä nytki, - Ettei makaa tämä potu pitkiä öitä yksin. - - Tämä poika tohtii mennä nätin likan viereen, - Nätti likka rallattaa ja antaa ilon mieleen. - - Ei oo minulla surua, eikä hiukkaa huolta; - Ei tuo taia pojan viereen nätti likka kuolta. - - Likka elää siivosti ja kulkee kunnialla, - Woi kun ompi mielellänsä pojan vallan alla. - - Minä poika nuori poika niinkun kesäheinä, - Minä menen likkain luoksi, vaikka halki seinän. - - Kuules kultani napina ja avaa ovi mullen, - Pitkän matkan kulkeneelle ja kohta päivä tulee. - - Likka sanoo: "et sinä pääse, kun et lyö ovia rikki"; - Poika lähtee matkahansa, likka perästä itki. - - Likka sanoo sängyssänsä: "voi, voi, voi! - Mikä sinun tänne taasen kuletti ja toi!" - - Likka on, kun olis nossut äsken unestansa, - Waikka valvo pitkin yötä suuren huolen kanssa. - - Ainapa noilla tyttärillä yksi huoli lienee, - Kuinka heille illan tullen pojat tulisi viereen. - - Eero. - - Minä olen pieni poika, pelto ei kasva ruista, - Senpä tähen täytyy minun pitäjätä luistaa. - - Tähän asti olenki ollut pikkarainen nasa, - Waan nyt alan räytteä jo aikapoikiin tasaa. - - Kultani luoksi menisin, vaan on matkan päässä, - Kappale on kangasta ja virsta vettä eessä. - - Ei mun auta, ei mun auta, lähteä mun tulee, - Kulta muuten itkevi ja kuolleheksi luulee. - - Minun kultani kaunis on, on kun herran engel, - Käsissäni kantelen ja panen vaikka hengen. - - Minun kultani valkia, niinkun lumen lippu, - Ennenkun meist' ero tulee, vesi viiesti tippuu. - - Waanpa millä tavalla voin matkan pitkän voittaa. - Kun on kultani kaukana ja kohta päivä koittaa. - - Paremp' oli mennä vuonna kotipitäjässä, - Näin mä sillon oman kullan joka viikon päässä. - - Niilo. - - Heipparalla, taittaralla, likka punaposki, - Sokurilla hunajalla pojan mielen osti. - - Tuopa likka punakka, punakka ja ehta, - Eipä tuota siivo poika narrata'kaan kehtaa. - - Nätti likka naia pitää, jos hän ois kuin köyhä, - Mitä likan rikkauesta, kun on muuten nöyrä. - - Tuopa likka minun on ja aina olla taitaa, - Tuopa minun mielestäni maksaa rupilaita. - - Häiyntavalla surettaa tuon nätin likan perään. - Jonka kasvot kuumottaa kun aurinkoisen terä. - - Kunpa kulta vieressäsi hetken olla saisin, - Suru lähtis mielestäni, ilonen ma oisin. - - Sinä olet minun kultani ollut monta vuotta, - Sinua ma rakastan ja muita halaan suotta. - - Likka hieno herasilmä! laske minua viereen, - Minä poika, nuori poika, laitan ilon mieleen. - - Minä poika, kaunis poika, niinkun merikaisla, - Etsä likka löyä'känä toista tämänlaista. - - Emmä ole ajatellut juuri mitään muuta, - Istutahan vieretysten, annetahan suuta. - - Jaakko. - - Minä olen laulupoika, laulan jotta jotkaa, - Tämän kylän tyttärille sulhaseksi sutkaan. - - Emmä ole tietäjä, enkä iso noita, - Waan kun nätin likan näen, vielä mä sen voitan. - - Lysti on likkoja rakastella kesälämpösillä, - Waan ei se paljo vaivoaan maksa talvipakkasilla. - - Toinen lampi on leviämpi, toinen kapiampi, - Toinen likka on laihempi ja toinen lihavampi. - - Leipä lihan kasvattaa ja voist' on voima luien, - Minä menen likkain luoksi vaikka vettä uien. - - Kyllä poika pimiässä likkain aitan löytää, - Usiampain ovet makaa auki pitkin öitä. - - Isto. - - Näin mä likan illalla; kaunis kasvoiltansa, - Wirttä veisasi suloista aholla astuissansa. - - Kävin sitte toissa päänä, kävin kultani luona, - Ilo oli mennyt mielestänsä, kauneus pois puonna. - - Waan ele likka murheen ala itsiäsi anna, - Ilosella syämellä kauneuttasi kanna. - - Nauru tytön kaunistaa ja nuoremmaksi muuttaa, - Sepä monen miehen mielen iloseksi tuottaa. - - Itku silmät pimittää ja pahapa tuo lieneen, - Eipä likka itkevä oo pojan nuoren mieleen. - - Nuoret likat naimattomat kaiket kesäpäivät, - Tansin kanssa rallatellen käsityksin käykää! - - Kaunihisti kaikki seki taitaa olla suotu, - Kun on likka syntynyt ja pojan tähen luotu. - - Likka nuori ihana tee leikki kunnialla, - Kunniaton likka on kun halmehessa halla. - - Likkain syän on palava ja mieli mettä tekee, - Sillä moni kunniansa hukutti kun veteen. - - (Lisää toiste.) - - - - -Runo postilaukusta. - - -Kuusamon pitäjän Nimismiehelle tuli Pudasjärven Nimismieheltä -postilaukku, jonka, hänen itsensä matkoillansa pitäjällä ollessa, -rouansa tavallisuuden jälkeen aukasi. Tyhjennetty laukku oli sitte -pistetty paperikaapin ja seinän väliin, josta se lienee vähän -alemmaksi lattialle päin siirtynyt, ettei sitä ensimmältä löytty. -Pudasjärven Nimismieheltä tuli muistutus, ja toinenki, että laukku -lähetettäisi takasin; vielä kertoi muistutuksessaan sen olevan ihan -uuden ei entisen vanhan repaleen. Waan laukku oli kateessa siksikun -nimismies kerran kenkiänsä kaapin alta etsien näki laukun kulmanki -takoa pilkottavan. Nyt veti hän laukun armotta pesästään ja lähetti -sen Pudasjärvelle seuraavan kirjoituksen kanssa, jonka somuutensa -vuoksi kyllä kehtaamma muidenki luettavaksi panna. Eikä mahda siitä -asianomasetkaan minulle suuttua. _Turnperiksi_ sanotaan taloa, jossa -Kuusamon Nimismies asuu, ja _Wästeriksi_ sitä, jossa Pudasjärven. -Mistä veikasta Kuusamon Nimismies toivoi Pudasjärven Nimismiehen -roualta uurityynyn voittavansa, sitä en nimitä, jos tietäisinki. Näin -kuuluu mainittu runokirjoitus: - - Tullu on tänne tuntematoin, - Muukalainen muusta maasta - Sanansaattaja salanen, - Postilaukku laavullinen, - Erotettu entisistä - Nälkälaukuista lahoista, - Mustan mullin muotosista - Postin kuletuspovista. - Yht' en minä ensimmältä - Päässytkään asian päälle, - Koska tuli tuntematon - Kaipaus tämän katalan, - Wielä sitte viikon päästä - Kertomus sangen kehiä, - Runo rienasta rakettu, - Wirsi saatu saakelista: - "Että antaa aikalähtö - Wierahalle viipyneelle, - Yli liiton livistyneelle; - Ravahuttaa raikkahasti - Liukas potku postimahalle," - Josta olin aivan outo, - Tuntematon, tietämätön. - - Waan jo joutu viimen ilmi, - Sattu saastanen käsihin. - Koska kerran kenkiäni - Kattelin kaonnehia. - - Takapuolelta tapasin - Paperikaappini pahuksen. - "Täälläkös olet otava!" - Sanoin minä synkiästi. - Arvasin asian kanssa, - Ett' oli tullut Turnperihin - Tämä vieras täysinäissä, - Kosk' olin kotoa poissa, - Minä ollu, missä lienen. - "Jo nyt tuli liukas lähtö, - Konna, sulle kotiasi," - Wirkon, minä vielä hälle; - Sanoin myös sanalla tällä: - "Jouvu, riena, juoksun kanssa, - Lähe kulkemaan kuvatus, - Jalatonna, järjetönnä, - Käetönnä, korvatonna, - Silmätönnä siannäkönen! - Mene täältä merta kohti, - Puasjärvehen pukita, - Wäänny kohti Wästerihin, - Saata sinne sangen paljo - Terveisiä tuttaville, - Ylehensä ystäville, - Ehkä kumminki enimmän - Kotiasi koe viejä - Walenjukselle vakaasti - Toistuksia tuttavuuen. - - "Sano roualle samassa, - Mukavasti muistuttele, - Että alkais aikanansa - Walmistella valtavata, - Kellon alle kelvollista, - Uutta uurityynykäistä, - Jonka tuonan veikka tuotti, - Etu minulle ehätti." - - Sanoisin sanoja vielä, - Muutamilla mutkan löisin, - Waan tuli vaiva valtavaksi, - Uni kovin uurtahaksi; - Painajainen, pahahenki. - Silmät saastanen sokasi. - Poies heittää hetiki - Pitänee nyt jatkaminen, - Loppu tälle yölorulle - Piti tehä tuohon kohti. - - - - -Neljä kultalintua. - -(Muualta.) - - -Sarbas Persian kuningas istui kuninkaallisella istumellansa ja piti -oikeutta suuressa holvissansa. Hänen suuri viisautensa asioita -tutkeissa ja hurskautensa tuomioita julistaissa olivat oikein -sananlaskuna itäisellä maalla. Mutta nyt astui hänen eteensä pari -miestä erinomaisella asialla. Wanha ukko kalveilla kasvoilla tuli -talutettuna punaverevältä, kukoistavaiselta nuorukaiselta. Ukko -lankesi maahan ja alkoi lausua: "Kuningasten kuningas ja Jumalan -käskynhaltia! kuuntele minua armostasi ja sitte päätä asiani oikialla -tuomiollasi. Minulla oli ainua poika, minun elämäni ilo ja lohdutus. -Onnellinen olin muutenki ja rikas tavaroista. Poikani kasvoi ja -oli jo kahdeksanvuotinen iältänsä, koska minun täytyi kauppani -vuoksi pitkälle matkalle antauta. Sydämeni empi, jättäisinkö kotiin -poikani, vai matkallenko ottaisin kanssani. Ylellinen helleys sokasi -mieleni, että unhotin vaarat matkoilla ja otin hänen kanssani: -onneton ajatus, josta minulla on tähän päivään asti ollut kärsimistä. -Rosvot hyökäysivät erämaassa joukkiohomme, rosvoivat, pieksivät ja -haavottivat meitä ja veivät ainuan poikani myötänsä. Minä itkin, -huusin ja valitin, mutta heillä oli sydän kivestä, he eivät kuulleet -ja armahtaneet minua. Siitä lankesi päälleni määrätön tuska ja -sanomaton epäillys. Puolikuolleena kannettiin minä tovereiltani, -josta kuitenki jälle virkosin lohduttamattomasti kadonnutta poikaani -itkemään. - -"Palattuani kotiin lähetin kuulustelioita kaikin paikoin poikaani -etsimään. Waan hän oli kadonnut. Kymmenen vuotta elin pienintäkään -tietoa hänestä saamatta. Tavarani lisäytyi, itse vanhanin ja tulin -kivulaiseksi, sillä alinomainen suru, itku ja kaipuu pojastani -jouduttivat minun päiviäni loppuunsa. Päivä päivältä toivoin -kuolevani ja, perillistä ei ollen, määräsin suurimman osan -tavaroistani kuninkaalle ja vahvistin tämän määräämisen kirjalla, -joka on talteen annettu. Waan äsken kuolemata odottaissani tuli tämä -nuorukainen, joka tässä seisoo edessäsi, ilmoitti itsensä pojakseni. -Kaikki hänen puheensa kuuluivat todelta, hän vastasi tarkasti -kaikkiin kysymyksihini ja muisti kaikki mitä hänelle lapsuudessa oli -tapahtunut. Minä tunsin hänen kadonneeksi pojakseni ja iloni teki -minun uudelleen terveeksi. Kirjavartianne tykö mentyä pyysin jälle -testamenttiani, vaan hän kiivoittelee tätä nuorukaista ei pojakseni, -vaan muukalaiseksi pettäjäksi, koska amma, joka poikaani lassa -imetti, ei olisi löytävänään niitä merkkejä hänessä, jotka hänellä -lapsuudessa olisi pitännä olla. Tulin siis istuimesi eteen, jota -oikeuden ja viisauden aurinko valaisee, rukoillen sinua, ettäs tutkit -asiani." - -Ukko vaikeni ja vuodatti kyyneleitä. Kaikki lässä olevaiset -kuuntelivat liikutuksella ukon lausetta, eikä paljo epäilty, ettei -nuorukainen, jonka ulkonainen muotoki todisti hänen puoleltansa, -ollut ukon oikia poika. Kukin odotti halullisesti kuullakseen -kuninkaan päätöstä, ihmetellen, että hän nyt kauemmin, kun tavallista -oli, mietti ja vaikeni. - -Mutta oman edun rakkaus oli tunkeunnut kuninkaan sydämeen, -koska tiesi tämän muukalaisen ilmitulollansa vievän häneltä -suuren perinnön. Tämä pimitti hänen ymmärryksensä. Haluttomilla, -närkästyneen kaltasilla silmillä mittaili hän nuorukaista ja puhkesi -viimen sanoen: "kirjavartiani on tehnyt velvollisuutensa. Imettäjän -puhe on ainua kelpaava todistus tässä asiassa. Ja ellei sinulla ole -muuta todistusta, sanoi hän kääntäyten nuorukaista päin, kun mitä -itse olet puhunut, niin et taida tunnustettaa tämän ukon pojaksi ja -perilliseksi. Wai voitko vielä mitään puhua puolestasi?" - -"Herra, vastasi nuorukainen ujostelematta, kova onneni on ryöstänyt -kaikki ulkonaiset välikappaleet, joilla voisin laillisuuteni -todistaa. Oma muistoni on se ainua todistus, joka on tähän asti -säilyttänyt kaikki lapsuuteni menot. Pienet senaikuiset seikat, -joit' ei muut, kun isäni taida tuntea, ovat minulla vielä tarkoin -muistossani. Waan kosk' ei isäni, enkä itse vastoin lakia kelpaa -vieraaksi mieheksi tässä asiassa, niin minulla ei ole muuta, kun -yksi ainua keino, jolla voisin oikeuteni todistaa. Ehkä nuori olen -kuitenki paljo kulkenut maailmata ja nähnyt monta ihmeellistäki -asiata. Erinomaisin kaikista oli tietäjä ukko, joka asuu Indian maan -rajoilla ja pianpa tietää kaikki, mitä maailmassa tapahtuu. Hänellä -on neljä kultalintua joita lähettelee kunne kunki tietoja vakoamaan. -Sanomattoman kiiruusti kiitävät ne ympäri maiden, kulkevat kuun, -auringon ja kaikki tähdetki taivaalla; niitä ei estä eikä pidätä -ovet ja lukut, ei lujimmat muurit, ei meren syvyydet, eikä mitkään. -Wähässä ajassa lentävät takasin haltiansa luoksi ja kertovat mitä -missäki tapasivat. Yksi ainua näistä linnuista toimittaa hetkessä, -mitä tuhat maanvakoajata ei voisi vuodessa. Onnellinen se kuningas, -jolla olisi yksikään niistä. Sillä olisi hänen huokia tutkia -palvelioitensa sydämet ja salaisimmatki ajatukset. Ja lähimaista -saisi hän joka hetki tietoja, ettei häntä koskaan odottamattomilla -sodilla hätäyteltäisi. Näiden lintuin kautta sain minäki isästäni -tiedon, kun myöski, että oli kauan surrut minua, tullut kivulaiseksi -ja että hän asui täällä. Sentähden kiiruhdinki matkaani toivolla, -hänen vielä elossa näkeväni. Salli siis, korkia kuningas, jonkun -uskollisen miehen lähteä tämän tietäjän luoksi, niin tulee totuus -ilmi, jos se vielä makaisi maan syvimmään poveen kätkettynä." "Ei, -sano kuningas, itse lähden sinne ja sinä olet minua seuraava. Jo -huomispäivänä varahin lähden matkalle, sillä semmoista tietäjätä minä -vielä en ole koskaan kuullut. Ja sinä ukko odota kärsivällisyydellä, -kunnes palajan, jos tämä nuorukainen puhuu totuutta, niin ei ole -kukaan pidettävä sinulta testamenttikirjaasi." - -Aamulla varahin seuraavana päivänä lähti kuningas Sarbas moniahdan -palveliansa ja nuorukaisen kanssa liikkeelle. Hän oli niin levoton, -saadaksensa tietäjätä tavata, että hän tuskin öilläkään nukkui. -Nuorukainen ratsasti kuninkaan sivussa ja lyhenti pitkäksi käypää -aikaa taitavilla puheillansa oudoista maista, kansoista ja tavoista, -joista kuningas ei ennen ollut kuullut puhuttavan. Kuningas kuunteli -halullisesti näitä puheita ja suostui niin tähän nuorukaiseen, -että hän jo sydämessänsä päätti tunnustaa hänen ukon pojaksi ja -perilliseksi. Ei kuitenkaan tahtonut jälellen kääntyä, ennen -nähtyänsä matkansa päätarkoitusta, sitä erinomaista tietäjätä ja -hänen kultalintujansa. - -Noin kuukauden aikaa matkattuansa tulivat vaaran alle. "Jo nyt kohta -olemma päässeet matkamme perille", sanoi nuorukainen ja ilmoitti -tietäjän sillä vaaralla asuvan. Waaralle kohotessa hämmästyi -kuningas ei vähin niitä ihania viinatarhoja, kukostavia laksoja ja -kauniita hedelmällisiä puita, joita näki, jos kunne loi silmänsä. -Näytti kun olisi luonto ja taito kilvoitelleet keskenänsä tätä -vaaraa kaunistaissansa. Neljä ojaa juoksivat alas vaaralta, kukin -suunnallensa. Korkiammalla nyppylällä seisoi huone eli talo, jossa -tietäjä asui. Siitä oli aukia katsanto yksinäisten taloin eli pienten -kyläin ylitse vaaran kupeilla. - -Aurinko oli melkein laskemaisillaan heidän vaaraa nostessa. Kuitenki -toimittivat vielä miehet, vaimot ja lapset töitänsä verrattomalla -ilolla ja vireydellä. Töidensä ohessa laulelivat joukottain, eivätkä -ujostelleet kuningasta, vaikka kävi heidän keskellänsä, enemmin kun -ketä muuta toveria. Ilo ja onnellisuus loisti kaikkein kasvoilta. -"Oh, huokasi kuningas, jo näen tässäki kultalintuin vaikutuksen. -Minun maani ääret, joiden läpi vaelsimma, näyttivät niin autiolta ja -ylönannetulta, niiden asujamet niin surulliselta ja sorretulta, ja -tämä vaara kukoistaa kun paratiisin lakso niiden suhteen." - -Niin lähestyivät tietäjän taloa, joka ei ollut ylen komiasti rakettu, -vaan näytti, että oli haltiansa sekä voipa että säästeleväinen. -Kaunis oli se kyllä silmän nähdä, mutta ilman kaikkia turhuuden -koristuksia. Nuorukainen, jolle paikka näytti olevan hyvin tuttu, -aukasi oven ja käski kuninkaan astua sisälle, itse jälestä seuraten. -Täällä istui vanhemmalla ikäpuolellaan oleva mies ja hänen -ympärillänsä kaksitoista lasta, kuusi poikaa ja kuusi tytärtä, joita -näytti neuvoilevan. Se oli tietäjä itse; pitkät, valkoiset hivukset -rippuivat olkapäillen alas ja hänen lumivalkia maatava pukunsa oli -purpuravyöllä vyötetty. Samanlainen puku oli lapsillaki. - -Kuninkaan sisääntultua nousi tietäjä seisoalle ja lapset katosivat -kun keviät aamupilvet taivaalla. - -Nöyryttäin itsensä alkoi kuningas ja lausui: "Herra! minä olen -kuullut suuresta viisaudestasi mainittavan ja niistä neljästä -kultalinnusta, jotka sanotaan sinulla olevan ja tuovan salaisimmatki -tiedot sinulle kaukaisilta mailta; sentähden olen kotimaastani -Persiasta tänne tullut. Jos mahdollista, niin anna minulle niistä -jonkunlainen parempi tieto, kun minkä muuten olen voinut saada ja -jota meikäläisen on vaikia uskoa'kaan." "Aivan kernaasti, vastasi -tietäjä, ne ovat nyt juuri palaummallaan Persian valtakunnasta, ja -koska se on isänmaasi, niin taidat helposti päättää, jos valehtelevat -eli ilmoittavat totuuden." Niin puhuttua otti elevanttiluisen -sauansa, löi sillä lattiaan, joka aukeni, ja auoksesta kohosi -marmoripöytä huoneesen. Sen keskellä oli hopiakuoppa ja kuopan -laidalla neljä reikää, yksi kullenki niistä neljästä ilmansuunnasta, -idästä, etelästä, lännestä ja pohjaisesta. Kuopan päällä rippui pieni -tiuku asemellaan, jonka alapää oli kiinitetty keskelle kuopan pohjaa. -"Kun nyt soitan tätä tiukua, sanoi tietäjä, niin lentävät lintuni -kotiin kukin siitä reiästä, kusta lähti matkalle, vaan sitä ennen -tulee minun muistuttaa, että läsnaolevaisten pitää kuunnella heitä -hiljaisuudessa, ei ihastua, eikä pahastua, jos mitä kertoisivat. -Taidat hyviä, taidat pahojaki sanomia maastasi kuulla, vaan hallitse -itsesi kummassaki tilassa; sillä samassa, kun millään tavalla tulisit -niistä liikutetuksi, vaikenisivat lintuni enempätä ilmoittamasta." -Kuningas lupasi tyynellä mielellä kuunnella, jos mitäki. Nyt soitti -tietäjä tiukuansa ja hiljainen hyminä alkoi kuulua länteisessä -reiässä. Neljä pienoista kultalintua pyörähtivät esiin toinen -toisensa jälestä ja lennellen tietäjän ja kuninkaan edessä alkoi -ensimmäinen suloisella äänellänsä laulaa: "minä lensin halki sen -maalipaikan, kussa Persian kuninkaan nuoruuden ystävä Salaspa asuu. -Kuningas oli kauan aikaa elänyt ystävyydessä hänen kanssansa ja aina -löytänyt hänen uskolliseksi sekä rehelliseksi. Mutta hoviherransa -ei voineet sitä kärsiä, jonka tähden he panettelivat häntä ja -saivat vähitellen kuninkaan sydämen luopumaan hänestä. Sen havattua -miettivät valhekanteita häntä vastaan ja kuningas tuomitsi hänen -yksipuolisesti. Surullisella sydämellä kuninkaan sokaumisesta meni -Salaspa syntymämaallensa, jossa hän nyt hiljaisuudessa elää osottain -paljo hyvää koko sille maakunnalle ja erittäinki lähiasujillensa. -Kansa kunnioittaa häntä isän nimellä. Puolet tavaroistaan jakaa -hän köyhille ja kaikki tienot on hänen toimensa tehnyt viljaviksi, -ihanimmiksi paikoiksi. Hänen onnensa on melkein täydellinen, eikä -hänellä ole muuta huolellista hetkeä, kun mikä toisinaan tulee, koska -muistaa ja ajattelee sitä, ettei kuningas Sarbaalla ole enää yhtään -ystävätä." - -Se lintu vaikeni siihen. Ainuastaan suurella työllä taisi kuningas -hänen kertoessansa hillitä sydämensä liikutuksia. Ei hän kuitenkaan -mitään virkkanut. - -Nyt alkoi toinen lintu ja kuikutti surullisella äänellä: "minä -lensin _Tarsutan_ läänin läpi, sivullani näin linnan ja riensin -sitä katsomaan. Laukuellessani puutarhan päällä, joka linnassa oli, -näin lehtimajassa Persian kuninkaan entisen puolison. Kuningas oli -hyljännyt hänen ja antanut jalkavaimolle sydämensä. Yhtä ihana, -kun ennen kuninkaan hovissa, oli hän vieläki. Mutta hän suri ja -vuodatti kyyneleitä. Pieni tytär, äitinsä muotoinen, istui sylissä, -siveli hänen hivuksiansa ja lohdutteli häntä sanoen: 'ele itke, -äitirukka! silmäsi tulevat siitä punaseksi, kun ruskokukka ja kun -sinä itket, niin en minäkään saa olla ilman itkemättä. Kuuntelepas -lintujaki, kuinka iloisesti visertelevät puissa ja ilmassa.' 'Minull' -on, vastasi äiti, sydämessä oma lintuni, joka siellä visertelee, -etten muita kuulekaan.' 'Anna äitisein, sanoi tytär, sen linnun -lentää ulos. Linnut ovat iloisempia ulkona ilmassa, kun sisällä -vankiuudessa.' 'Ah lapseni, vastasi siihen äiti, hän on kun meki -vankiuuteensa suljettu, eikä pääse kunne'kaan, enempi kun me noiden -muurein ylitse.'" - -Persian kuningas kuunnellessaan tätä toistaki lintua kyllä vuodatti -kyyneleitä, vaan muistain lupauksensa teki väkivaltaa sydämensä -haikkeuudelle ja oli vielä mitänä virkkamatta. Niin tuli kolmannen -linnun vuoro, joka lauloi seuraavalla tavalla: "minä seurasin, sanoi -hän, kuningas Sarbasta matkallaan tänne. Hänen viekas ja kavala, ehkä -suuresti rakastettu, palveliansa nimitteli häntä _kaikkitietäväksi -kuninkaaksi, Aasian auringoksi, sangarten ruunuksi_ j.n.e. ja -kuningas ihastui näitä nimityksiä. Hän ylisti kaikkia kuninkaan -lauseita ja nauroi sydämessänsä hänen yksinkertaisuudellensa. Alati -puhui hän uskollisuudestansa ja yhtäläiseen odotti tilaisuutta -saada pettääksensä kuningasta. Sen saiki eilen. Kuningas uupunut -kiireeltä kulultaan nukkui syvään uneen rankisessaan (teltassaan). -Palvelia oli kohta valmis vetämään kalliimman diamanttisormuksen -hänen sormestansa ja rankisen saumaan salaamaan sen, jonka kuningas -sitte luuli muuten päivällä edellä kadottaneensa ja suri sen vahinkoa -suuresti." "Oi sinä koiran nahka!" huuti kuningas vihoissaan, veti -miekkansa ja oli juuri karata sen pelvosta vapisevan, uskottoman -palvelian päälle, koska samassa kuuli äkillisen pauhinan, lattia -sujui, pöytä ja linnut olivat kadonneet. Tyrmistyksistään herännyt -näki kuningas itsensä yksin tietäjän kanssa huoneessa, kaikki muut -olivat paenneet. "Persian kuningas! sanoi tietäjä, sinä olet rikkonut -liiton ja linnut ovat lentäneet matkohinsa. Röyhkeytesi, vihasi, -kostonhimosi ja ahneutesi karkotti heidät, Sill' et enää saa kuulla -heidän lauluansa. Sillen, joka semmoisilta mielen muutoksilta -vimmataan, muuttuu heidän suloinen laulunsa kosken kohinaksi." "Oh -anna anteeksi, vastasi kuningas, mutta en voinut enää itsiäni hillitä -sen uskottoman, kavalan palveliani tähden. Waan sinä viisas mies -anna minulle anteeksi ja jos mahdollista, täytä rukoukseni! Minä -näen Jumalan antaneen sinulle, jonkun osan kaikkitietäväisyydestään. -Minä olen suuren valtakunnan kuningas. Sitä hyvästi hallitakseni -tarvitseisin ainaki tietoja siitä, mitä maakunnassa tapahtuu. Minä -rukoilen siis, anna minulle edes yksi noista linnuistasi. Puolet -kaikista kamaroistani annan sinulle siitä." - -"Istu Persian kuningas, vastasi tietäjä, istu ja kuuntele minua. Hyvä -on kuninkaalle, että hän on halullinen hyvästi maatansa hallitsemaan. -Mutta anomustasi en voi täyttää, kun ainuastaan puolittain. Ne neljä -lintua eivät ole minun, vaan erään hyväluontosen haltian, joka -lainasi ne minulle tietämättömäksi ajaksi ja sillä ehdolla, etten -käyttäsi niitä muuhun tarpeesen, kun lähimmäisteni hyväksi. Minä -taidan jakaa muillen tietoja, joita tuovat, vaan haltia on kovin -kieltänyt niitä myömästä eli muuten antamasta kellenkään. Minäki olen -pienen kansakunnan ruhtinas, jonka hyväksi tähänasti lienen lintujani -käyttänyt, koska haltia niitä vielä ei ole pois ottanut. Wisusti -olenki kokenut niitä ei mihinkään muuhun viljellä, enkä ole koskaan -udellut heiltä turhia, kelvottomia asioita, joista ei mitään hyötyä -olisi. Lyhyeltä sanoen, minä olen aina kokenut käyttää niitä, kun -Jumalallista lahjaa, Jumalalle kunniaksi ja ihmisille hyväksi. - -"Ehk' en siis taida'kaan anomustasi täyttää, niin toivon, matkasi -tänne ei kuitenkaan olleen turhan, jos tahdot kuulla, mitä minä -olen neuova sinulle. Sinullenki on Jumala lahjoittanut samanlaisia -lintuja, jos kohta ne eivät olekaan näkyvätä kultaa. Jos ne tähänasti -eivät ole matkaan saattaneet, mitä toivoisit, niin on se oma syysi. -Kuninkaallinen valtikkasi on se saua, jolla taidat panna lintusi -liikkeelle. Jos oikein kannat valtikkasi, niin olet tunteva kaikki, -mitä istuimesi kaunistukseksi ja alammaistesi hyväksi tarvitset. -Silloin ovat silmäsi näkevät ja korvasi kuulevat, mielesi ja -ymmärryksesi keksivät, mitä millonki tarvitaan. Joka oikein käyttää -nämät Jumalan lahjat, hän ei närkästy viisauden nuhteille ja ihastu -tyhmyyden kiitoksista; hänen silmänsä on kun auringon terä laajalta -näkevä ja hänen korvansa kun ilma vastaan ottava pienimmätki äänet. -Hän ei usko valheita, eikä lyö mutkia oikeudessa omain etuinsa -voittamiseksi. Waan joka viljelee niitä lahjojansa turhuuteen, -hekumaan, ahneuteen, oman voiton pyytämiseen j.n.e., sillen lakkaavat -tietoja tuomasta. Minä ilmoitan nämät sinulle, Persian kuningas, -koska tiedän sinun luontosi puolesta tahtovan totuutta harjoittaa. -Nuoruudesta asti olen sinua rakastanut ja kaikkia askeleitasi -tarkoin kaimannut. Suuri oli suruni, koska näin mielesi pettäjiltä -pimitetyksi ja väärät toivotukset sydämessäsi sikiävän." - -(Lisää toiste.) - - - - - - -MEHILÄINEN. - -W. 1839. Elokuulta. - - - - -Neljä kultalintua. - -(Lisää Heinäkuun osaan.) - - -"Ja suuresti iloitsen siitä, että näin sinun ottopojaltani, tältä -nuorukaiselta, luokseni johdatetuksi. Ettei mielesi vielä ole peräti -turmeltu petollisten ylistäjäisi laumalta näen siitä, ettäs olet -tainnut suostua tähän nuorukaiseen, joka kyllä ei ole sinua vilpillä -tuuvitellut. Minä ostin hänen yhdeksän ajastajan vanhana ja olen -neuonut häntä kaikessa tarpeellisessa opissa, joka onki mieltäni -myöten onnistanut, sillä on hän kasvanut jaloksi, toimelliseksi ja -ymmärtäväiseksi nuorukaiseksi. Mitä hänen sukuunsa koskee, niin on -hän sen vanhan kauppamiehen poika. Tavallinen viisautesi sumeutui -väärältä tavaroiten himolta, muuten olisit heti havannut, että -imettäjän puhe ei ollut uskottava, sillä hän oli lahjottu väärin -todistamaan tavaroitesi vartialta, joka toivoi siitä suuresta -perinnöstä, hänki jotain hyvää osaksensa. Ota nyt tämä nuorukainen -palvelukseesi, minä toivon hänen palkitsevan vahingon ystävästäsi -Salaspasta, joka jo on vanhannut ja tullut sinulle tuntemattomaksi, -niinkun hänen tässä edessäsi näet." - -Kuninkaan sydän oli pakahtua ilosta, kun nyt näki nuoruuden ystävänsä -Salaspan edessänsä, jota ei hän ennen tuntenut, sillä niin oli hän -entisestään muuttunut. Samassa kuului toisesta huoneesta hiljainen -soitto, suloisempi laadultaan, kun kuningas koskaan oli kuullut. -Muiden sydämensä liikutusten keskellä piti hänen kysyä, mikä se -oli. Salaspa vastasi lapsensa siellä soittavan ja käski heitä -tulemaan sisälle. He tulivat entisessä puvussaan, vaan hivukset -palmikoittuna ja kukkaseppeleet päässä. Kukin heistä kantoi lahjoja -Persian kuninkaalle. Yksi sanoi: "terve sinulle, Persian kuningas, -minä annan sinulle tämän ruusun jälkeentulevaistesi koristukseksi"; -toinen antoi kultaisen käädyn, jolla hän kiinnittäisi kansan sydämen -omaansa, kolmas taivaankarvasen vyön oikeuden vahvistukseksi, neljäs -diamanttivästisen miekan onneksi sodassa, muut muita. - -Näin loppui tämä päivä, ihmellisin kaikista kuningas Sarbaan -päivistä. Hän palasi takasin ja olis ottanut Salaspan kanssansa, -joka kuitenkaan ei tahtonut heittää pientä alammaiskansaansa, vaan -pyysi kuninkaalta, saada pysyä yksinäisessä levossaan. Kotiin tultua -oli kuninkaan ensimmäinen työ heittää jalkavaimonsa ja ottaa entisen -puolisonsa tyttärineen vankiuudesta. Tyttärensä antoi hän puolisoksi -nuorukaiselle, jota hänen tuli niin paljosta hyvästä kiittää ja -jonka hän ylensi korkeimmaksi käskynhaltiaksensa. Sarbaasta oli -tullut peräti toinen mies. Poikaa hänellä ei ollen, määräsi hän -nuorukaisen jälkeiseksensä kuningasistuimelle ja Persialaiset sadut -kiittävät vieläki Sarbaan ja hänen jälkeisensä hallitusta kultaiseksi -ajaksensa, sillä senkaltaisia kuninkaita ei heillä ollut ikänä ennen -löytty. - - - - - Juttu juhlajuomisesta, - Koottu kirkkokohmelosta. - - - Nyt on mielessä minulla - Tästä kansan kauhiasta, - Synnin syystä synkiästä, - Ruveta runon tekohon, - Laaullani laulamahan, 5 - Suomeksi sanelemahan, - Kuinka viina viljellähän, - Juoma karvas kaupitahan, - Aivan pannahan pahasti, - Paikassa parahimmassa, 10 - Aina synnin aineheksi. - Sillä ahnehet alati - Warsin viekkahan tavalla - Rahat vievät rahvahalta, - Aivan tolpan ainuanki 15 - Köyhimmänki kerjäläisen. - - Jos ei kestäisi kotona, - Eikä keittää keritä, - Kuljettavat kaupungista, - Alti sauovat alaalta 20 - Tämän myrkyn myytäväksi. - Sitten juhlina jaloina, - Aina kanssa ankkureinsa - Tykö kirkon kiiruhtavat. 25 - Siinä kauan kaupitsevat, - Aivan istuvat alati - Aamut ankkurin tykönä, - Oottelevat ostavia, - Juottelevat juomareita. 30 - - Eipä saarra soittaminen, - Eikä veisukaan vetäne, - Saane synnin tunnustukset - Kavalata kaupaltansa; - Aina kurja kaupitsepi, 35 - Ehkä pappi altarilta - Saarnastuolihin menepi. - - Jo on päivä poikki kirkon, - Kello käypi kahtatoista, - Sitten templihin tulepi 40 - Oman oittinsa perästä, - Oman arvon antamasta, - Kanssa joukon juopuneitten, - Seurakuntansa seassa. - Sitte tultua sisälle, 45 - Penkkihinki päästyänsä, - Torkkuvat törisevinä, - Penkissänsä pehturoivat. - Eipä arva'a ajunsa, - Sielun tarvista tavota, 50 - Eikä ymmärrys ylene, - Silmät kirjoa selitä; - Korvat kuuroksi menevät - Saarnan kuulohon samate, - Syän syntinen palapi 55 - Ahneudesta alati, - Eikä tottele totuutta, - Waikka siinä Siionissa - Wahva suussa vartioitten - Pauhaapi toen pasuuna, 60 - Helisepi herran ääni - Aivan korvihin kovasti; - Ei se voi sioa saaha - Syämessä syntisessä. - Kohta kirkosta menepi, 65 - Ulos uksesta isosta, - Tykö juosten juopuneitten. - Jotka kilju kirkkomailla, - Karju kirkkokartanolla, - Kovan kohmelon käsissä. 70 - Pahan ilman pakkasessa. - - Niillen alkapi sanella, - Näillen kurja kuiskutella: - "Jopa teiät, ystäväni! - Kovin kohmelo käsitti; 75 - Onko markat matkassasi, - Tahi sillingit sinulla, - Wielä nyt minulla oisi - Wiinapolska puolillansa; - Sillä tautinne tasaisin, 80 - Kohmelonne korjoaisin." - - Sitten mennähän mäeltä - Miehet mielellä hyvällä, - Ankkurille astutahan; - Saavat pikkusen pikarin, 85 - Totta toisenki panevat - Ensimmäiselle evääksi, - Josta juopuvat jalosti, - Aivan päihtyvät pahasti. - Sitten syttypi syvälti, 90 - Ilma nousepi isoksi, - Kiroseksi kirkkomailla. - Moni paljoa pahoa - Täydessä vihanväessä, - Sadatusten suurten kanssa, 95 - Toivottapi toisellensa. - Toiset pilkkoja pahoja, - Leikkiä luvattomia, - Suupaltat pahoin puhuvat, - Suunnattomat suututtavat. 100 - Aina muistupi monelle - Wälit entiset etehen, - Toinen toiselle sanopi: - "Selvittele sievimmästi - Welka viimeinen minulle!" 105 - Mies se vannopi valeeksi, - Aivan tyhjäksi tekepi. - Toinen täyttäpi toeksi, - Walan kanssa vahvistapi; - Näistäpä torat tulepi, 110 - Tapahtupi tappelutki. - Eipä siinä ensinkänä - Muistu mielehen monelle, - Mitäspä puheli pappi, - Saarnastuolista saneli. 115 - Eikä kuulu kunniata - Jumalalle julkiselle, - Jok' on viinan valmistanut, - Säännyt ihmisten iloksi. - Wielä syntihin syvemmä 120 - Moni päällä päihtyneellä - Himoiltansa hillitähän, - Alla viinan villitähän; - Joista juttuja tulepi, - Sakot suuret päälle saapi, 125 - Rahat raukalta menepi, - Aika tärkki tuhlatahan, - Moni viikko vierähtäpi, - Kuukausi pian kulupi, - Keräjiä käyessänsä 130 - Pitäjän rajaperillä. - - Syystäpä nämät tulevat - Witsat ankarat ajaiset, - Saamma Herran sallimasta - Monet nähä nälkävuoet, 135 - Katovuoet katkerimmat; - Wielä syttyvät soatki, - Monet kauhiat kapinat, - Esivaltojen välillä; - Tuimimmat tulipalotki, 140 - Mainittavat maakylissä, - Kauhiammat kaupungissa. - Kukas saapi sanoa, - Kenen kieli kertonepi - Sitä synnin synkeyttä, 145 - Raskahinta rangastusta, - Jonka viinan viljeliät - Ja sen kauppiaat kavalat - Kansan päälle kartuttavat, - Kun he juhlina jaloina, 150 - Herran päivinä pyhinä, - Ajan kaiken kaupitsevat, - Myyvät sitä myrkkyänsä. - - Kysyn vielä viimeiseksi, - Kuinkasta ovat sinulla 155 - Aina kanssasi asiat - Wiinanmyyjä vietteliä! - Etkö tunne tunnossasi - Synniksi sitä tekoa, - Kun aina ajallisia 160 - Himomielellä halajat, - Tavarata tarkottelet - Kirottua, katoavata? - Saatatko nämät sanoa - Siunatuiksi sillingeiksi, 165 - Jotka nyt tilassa tässä - Olet kurja ottanunna, - Saanut sarkoilla pahoilla? - Nämät markat mahtanepi, - Pahoin sillingit sinulle, 170 - Tuoa päälle penninkisi - Kirouksen katkerasti. - Näillä raukoilla rahoilla - Myyt sä oikian osasi - Saatanalle saalihiksi; 175 - Tuhlaat tavalla tällä - Avarimmat armohetket, - Saastutat pyhimmän paikan - Synnin kanssa kauhiasti, - Sillä Siionin häväset, 180 - Aivan parjoat pahasti. - Aina täällä jo ajassa - Kaiken onnesi kaotat, - Siirrät kauas siunauksen, - Ijankaikkisen ilosi. 185 - - Heitä poies herjat kaupat, - Hylkeä hyvällä mielen - Poies rakkaus rahanki; - Muista aina mielessäsi, - Mitä Mooses muistutteli, 190 - Sekä ilmoitti Esaias, - Jutteli Jumalan miehet - Herran hengeltä hyvältä: - "Kuhun kaiken ilman alla - Saatan muistoni minäki, 195 - Siin' olen minä samassa - Aina kanssanne asuva; - Sihen saatan suosioni - Siinä siunoan sinua." - Wielä itseki Isäntä, 200 - Warasi Wapahtajamme - Juutalaisia jalosti - Jerusalmissa samassa. - "Niin on kerta kirjoitettu: - Minun on oma oleva 205 - Tämä huone hengellinen; - Pitäis olla oikeutta - Runsahin rukoushuone, - Waan te teettä temppelini - Kaupallanne kauhiasti, 210 - Teettä petojen pesäksi, - Asunpaikaksi pahinten, - Ryöväritten roukkioksi." - - Ei siis pitäisi pilata, - Eikä syöstä synnin alle 215 - Sitä paikkoa parasta, - Herran huonetta hyvimmän. - Siitä työstä tyhmimmästä - Paljo saarnaavat papitki, - Oikiat opettajamme, 220 - Siitä esti Esivalta, - Kielsi armas Keisarimme, - Jalon neuosta Jumalan, - Paljo sakkoa panevi - Juomisesta juhlapäivän, 225 - Kaksi viinan kaupinnasta. - - Juhlapäivinä jaloina - Etsi sielusi etua; - Niinkun kaste kaunihisti - Aamulla alas tulepi, 230 - Keot kaikki kastelepi, - Wihannoiksi virvoittapi, - Niin on suurra sunnuntaina, - Aina juhlina jaloina, - Herra armon antavainen, 235 - Siunauksen Siionissa, - Waipunehet virvoittava, - Wielä särjetyt syämet. - Mielet murehen alaset, - Ilon kanssa kaunistava, 240 - Jos ei itse estettäisi - Synnin suurella sumulla - Armon töitä alkavia. - Juhlapäivinä jaloina - Etsi sielusi etua; 245 - Sitten toisessa tilassa - Ole aina arkioina - Elatustas' etsiväinen; - Saatpa oikian osasi, - Siviämmän siunauksen, 250 - Aina Herralta hyvältä, - Joka soisi Suomessaki - Siiviäksi Siioninsa. - -_Jälkimaine_. Tämä runo on talonpoika Benjami Seppäsen tekemä -Kiannalta, saman miehen, jolta jo ennen on yksi runo präntätty tässä -kirjassa (k. Lokakuulta v. 1837, _Pohjanmaan surkeudesta_). Waikk' ei -kyllä Kiannalla niin kaupita'kaan pyhäpäivinä viinaa kirkon luona, -ettei pahemmin kaupittaisi monella muulla kirkolla, niin tapahtui -kuitenki mennä vuonna, että muutamata talonpoikaa semmoisesta -kaupasta sakotettiin. Siitä lie Seppänen tullut kehoitetuksi tämän -runonsa laittamaan, jonka ainaki luulisimma vaikuttavan enemmin, kun -minkään muun sakon viinanmyöjän tykönä, joskohta ei ketänä erittäin -nimitetä'kään. Muutamia paikkoja olemma jättäneet pois, erittäinki -semmoisia paikkoja, joissa kertomalla sanottiin, mitä toisilla -sanoilla jo ennen oli sanottu. On myös runolla pituutta ilmanki niitä. - - - - - Huolikaihos Karjalassa, - Kalevalan kankahilla. - - - Mikä pouke Borgoassa, - Melu merikaupungissa, - Suru Suomen rannikoilla? - Koskenkylä kyynäleissä, - Huoli Piispan huonehissa. - Mikä vaiva ja valitus, - Mikä mielet painostanna? - Huolenhuuvot kuulumiset, - Kaikki kasvot kastuneina, - Murhe muovot muuttanunna. - - Suuri aine on surulle, - Syy on huolelle, hopulle, - Kuin on kuollunna, kaonnut, - Kaunis miesi kaatununna; - Pappein parvesta parain, - Paras Herranpaimenista, - Hurskain hurskasten seasta. - Kova kuolema kohannut, - Hyvätahtosen tavannut, - Hyväsuovan suoristanut; - Muoto muuttunna ihana, - Kasvo kaunis kalvettunna. - - Hälytään Hämeenmaassa, - Huolentuska on Turussa, - Suru suurempi Savossa, - Kaihos kauhein Karjalassa, - Kuin on kallis kaatununna, - Waipununna mies vakainen, - MOLANDERI moinen miesi, - Moinen herra hengellinen. - - Tokko tohin, tokko toivon - Saneksella, saattanenko - Mahillesa mainihella, - Hyvät avut, ansiosa, - Tuska suuni tukkeaapi, - Itku silmäni sitoopi, - Pakko palauttaa syvämmen, - Suru salpoaa sanani, - Huoli äänen ällistääpi. - - Maininnenko mainiosta, - Kuin oil kuulu Kuopiossa - Opilta, opetuksilta, - Sanoiltasa, saarnoiltasa, - Harras koulunhaltiana, - Opettaja oivallinen, - Oivallinen, onnellinen, - Uros uuras uupumaton, - Eillen muista muisteltava. - Kaupungissa kappalaissa - Wiran toimitti toella. - Sävyllinen säävyissäsä, - Sotapappina sovelias. - Rakastettu rahvaalta, - Jalomiesi jalkaväiltä, - Savon sotasankareilta; - Muistan muotoja ihanan, - Suusa, silmäsä suloiset, - Leppeen, lämpymän syvämmen. - - Kesalaksiat kehuuvat - Näyttäin siintäsioasa; - Kerskaavat Kesalahella - Walveutuneesa valollen, - Karjalassa kasvaneesa, - Waloksi, valaistukseksi, - Kaunistukseks Karjalallen, - Ilomantsillen iloksi, - Hiippakunnan kunniaksi. - - Kuin oil tarkka taioltasa, - Oliit tarkatkin tapasa, - Peri puhtaat puheesa; - Waati toisiltai totuutta. - Hän oil julma juomareillen, - Wainoi väärin vannojija, - Warsin vaarti varkaita, - Wallattomia vakuutti, - Sanapattoja paneli, - Torui toenpuutokselta, - Ylenkahto ylpeitä. - Kyseli kylänluvuissa, - Tiijusti joka tilassa, - Kellä käytös keskuuessa - Kävi käskyin Jumalan. - Seurais seuramme tapoja, - Lakiamme, laatujamme, - Niitä kiitti kinkereissä, - Piti parvessa paraassa, - Antoi arvoa enemmän. - - Esivalloista esinnä - Wiisas maanki viljelijä - Esimerkit ensimmäiset - Antoi kaikissa avuissa, - Yllytti, ylösvalasi - Kansaveljii Karjalassa. - Waarin otti vaivaisista, - Köyhät ruokki kyökistäsä. - Huonot holhoi huoneinsa, - Otti orvot suojiinsa, - Avun leskillen levitti, - Puolti syyttömät poletut. - Hyvä turva tuttavillen, - Aina auttoi ystäviisä, - Auttoi avun ansanneita. - Otoissasa oivamiesi - Ehti vuonna vuotuisesa, - Yhä vilppeyttä vihaava. - Otti otot täyvelliset, - Saatavat joka savulta; - Missä talot miehelliset, - Kussa koit kohtalaiset, - Ei ne päässyt pitkän päällen, - Niitä jättännä jälellen. - Waan jos vanhat vaivaloiset, - Lesket leivän hankkijoina, - Lapsilauma saattamaton, - Antoi restit anteiksi, - Kuittikirjan kuittaili. - Avittain avuttomia - Antoi evääksi eloa, - Wielä viili leipäkyörän, - Pani paistia palaisen, - Myöski rokkia ropeen. - - Sure Suomi suurta miestä, - Ilomantsiat isäänne, - Suku suuresti sureevi; - Toiset itkeevät isääsi, - Elämäns' esikuvoa, - Puolisoo poloinen leski - Tukeasa, turvoasa, - Kunnon kansakumpania. - Kansa kaikki Karjalassa - Mainioa mainihtoovat, - Murehella muisteloovat, - Surusuulla toimittaavat, - Saneleevat vuossatoja, - Tuhansia tunnustaavat, - Arvoasa, ansioosa - Kaihoavat kallaspäätä; - Itkevätpä Ingerissä, - Wielä hallatsee Wirokin. - - J. F. L[agervall]. - - - - -Lauluja - - - 1. - - Onneton olen minä oltuani, - Onneton tähän kylään tultuani. - - Onnettomaksi olen minä luotu, - Eik' ole minulle ilopäivää suotu. - - Turvoa ei ole siellä eikä täällä, - Enempi kun linnulla lentonsa päällä. - - Maailma minua paljoki vaivaa, - Ja minun eteheni kuoppaa kaivaa. - - Ystäväni on myös ynsiäksi tullut, - Kun hän on maalimalta juttuja kuullut. - - Kukas sinun eksytti rakkauen tiellä? -- - Tule, tule kertaksi luokseni vielä! - - Muistatko muinen, kun karjassa käytiin, - Ahosilla asueltiin, leikkiä lyötiin? - - Päivä se paisti ja pienet kukat loisti; - Kukatki ne ketosilla iloamme toisti. - - Sinusta ja minustapa lintusetki laulo, - Ääni se kuulu ja helinä se kaiko. - - Minä olin likan alku, siivo ja kainu, - Murehesta paljo en tietä'kään tainnu. - - Sinä mua kutsuit morsioksesi, - Suloutta täynnä oli syämesi. - - Syämesi oli kuni palava tuli; - Kukas sen nyt kylmäksi tulevan luuli! - - Enkä minä itselleni näin luullu käyvän; - Ikäväni kestää kuolemapäivään. - - Toivoni on rauennut, mennyt juur tyhjään, - Ei ole enää mulla ilopäivää yhtään. - - Olen ma kun kyyhkynen vierahalla maalla, - Lentävä lintunen taivahan alla. - - - 2. - - Mieleheni muistuvat muinaiset ajat, - Isäni ja äitini ilotäyet majat. - - Olin minä tytön taimi koria kun kukka, - Joka pojan päällen en katsonutkaan. - - Koriana kävin minä eestä ja takaa, - Mieleni oli ilonen ja murehista vapaa. - - Muistanpa vielä, kun marjassa käytiin, - Mansikoita syötiin ja leikkiä lyötiin. - - Linnut ne laulelivat metsien päällä, - Meistä he laulelivat siellä ja täällä. - - Toisinaan kun tuli tuiskuset ilmat, - Satehiset viikot ja ankarat kylmät. - - Tupa oli lämmin ja kamari oli kaunis, - Kamarissa maito ja voi ja leipä valmis. - - Ei ole ajat enää niinkun olit ennen, - Entiset ajat ovat olleet ja menneet. - - Nyt ei ole siaa mulla siellä eikä täällä, - Enempi kun lehellä liukkaalla jäällä. - - Woi kuinka tyttöparan onki minun käynnä, - Muretta ja surua on syämeni täynnä. - - Ilopäivä on mennyt ja kohta ikä katkee, - Eik' ole joka minun murehista kätkee. - - Wuoteni kulki, kun virtanen vesi; - Mikä mulla tullee viimenki esiin. - - - 3. - - Ei oo mulla muretta ja ei oo huolta mitään, - Maailma se murehen nyt minusta jo pitää. - - Maailma hullaa, mitä vaanki hollaa, - Waan puhas likka ma taianki olla. - - Mitäs minä tuosta suren, likka nuori, nätti. - Jos minun poika jätti viinanjuoja ratti? -- - - Tämän kylän pojat minä tervassa keitän, - Toisen kylän pojille ma toivoni heitän. - - Tämän kylän pojat minä touheen lykkään, - Muunlaiset olla pitää, joista ma tykkään. - - Ennen minä liikutan rihmaa ja neulaa, - Ennenkun tämän kylän poikia seuraan. - - Ennen minä liikutan likasia puita, - Ennenkun ruman pojan laihoja luita. - - Ennen minä nokisia pölkkyjä kannan, - Ennenkun ruman pojan suuella annan. - - - - - - -MEHILÄINEN. - -W. 1839. Syyskuulta. - - - - -Kertomus muutamasta varkaudesta. - - -Wuonna 1837 syksyllä tuli varkaita muutaman sepän torppaan Kerimäellä -ja varastivat pajakalut sepältä, palkeen ja kaikki, mitä vaan -löysivät pajasta, ja kantovat ne veneesen, jolla he olivat yli -järven tulleet. Nämät saivat he onnellisesti veneesen. Mutta nyt -piti vielä syömäainetta saaha ja lähtivät takasin sepän mökkiin, -että eteistuvasta saaha leipiä ottaa, Waan kuin he sinne pyrkivät, -niin sattui talonväkiä havahtemaan ja mänivät ulos kahtomaan mikä -se kartanolla olisi. Samalla lähtivät rosmot pois juoksemaan. Alas -talon rahvas huutaa, minkä keritään, että rosmoloita on kartanolla. -Waan sillä ajalla, kuin rosmot toistais mänivät torppaan, niin sattu -muutama mies soutamaan samaan rantaan, nousi maalle ja teki tulen -rannalle ja aiko siinä maata yötä. Tämä kuin kuuli huuon torpasta, -alas hän huuta vastaan: "missä rosmot? missä rosmot?" Nyt kuuli -rosmot, että jo on ihmisiä heiän veneellänsä. Ei heillä ollut enää -aikaa sinne männä, vaan juosta metsään. Torpan rahvas, kuin kuulivat, -että rannallakin on huutajia, juoksivat sinne ja löysivät hyvin tutun -miehen siellä tulta polttamasta ja alkovat sille haastaa, niin ja -niin rosmot rupeis viemään kaikki elon elämisen meiän mökistä. Ja -samalla mitä he kävelivät rannalla, löysivät veneen hyvin läheltä -miehen tulta ja kaikki pajakalut veneessä. Nyt vasta saivat tietää, -että on sitä talosta katonna tavaraa. Eikä mies, joka tulen rannalle -teki, tiennyt, että hänellä oli tavaravene vartioittavana. Tästä -saivat pois kaikki kapineensa ja rosvoloihen eväslaukku, joka oli -veneessä, tuli sepän omaksi. Wielä kiittelivät he yövierastaan -rannalla, joka heiän onneksi sattu toki tulemaan rannalle, vaikka ei -mies tiennyt ennen koko tavarasta mitään, kuin sitten vasta rahvaan -rannalle tultua. Muutama mies haasto samaa asiaa ja sano tuntevansa -senkin laukun, kenen se on, joka pitäis olla Liperistä kotosin. -(Räätäli Olovi Karjaliinilta Liperin pitäjästä kirjoitettu ja -samoilla sanoilla tähän präntätty). - - - - -Pään parannuskeino. - - -Muuan tohtori ajellessaan läänissään tuli muutamaan kestikievariin. -Päästyänsä taloon tulee mies tohtorin puheille ja sanoo: "voi, herra -tohtori! kuin minun päätäni pakottaa; mitään sillen osais tehä?" -Tohtori meni aivan lähelle miestä ja kahtoi tarkasti silmiin, mutta -tunsi samalla, että viinan löyhkä tuli ulos miehen suusta. Sano -siinä samassa miehelle; "mäne nyt talon emännän luoksi ja pyyä pari -puhasta maitopyttyä ja tuo ne täynnä kylmää vettä tänne kammariin." -Mies oli valmis täyttämään käskyn ja kanto yhen hyväkokosen pytyn -täynnä vettä kammariin ja sano: "eiköhän tämä jo piisaisi?" "Noh ehkä -se piisaa, sano tohtori, lähetäänpäs nyt ulos." Mies läksi eellä, -tohtori perästä ja pysäytti miehen rappuin viereen seisomaan ja -aukasi hänen vaatteensa kauluksen hyvin avonaiseksi, otti vesipytyn -ja alko kaataa sitä miehen pään päälle, Mutta hyvin hiljaan, että -se pitemmältä piisaisi. Mies parka seisoo siinä, eikä tohi mitään -virkkaa, vaan lavat lotisivat, kuin täyty talvipakkasella niin kauan -aikaa siinä seisoa. Wiimmein mäni kengänvarretkin vettä täyteen, että -se yli nousi takasin. Kuin tämä oli tehty, sano tohtori: "mäne nyt -makaamaan ja makaa niin kauan, kuin minä tulen ylös ajamaan." Mies -täytti kaikki, mitä käsketty oli. Tohtori oli aikansa talossa ja -mäni matkoinsa, jätti miehen makaamaan siihen. Totta tuo lienee jo -havannut. (Olovi Karjaliinilta Liperissä kirjoitettu). - - -Älykäs morsian. - -(Muualta.) - -Pappi kysyi morsiamelta vihkiissä: "minä kysyn sinulta, Liisa Eerikin -tytär, jos sinä otat j.n.e." Tyttö, joka luuli kysymyksen turhaksi, -vastasi: "vielä hän kysyy!" - - -Osansaanti. - -(Muualta.) - -Waras kävi muutaman talon sivu ja sanoi talonpojalle, joka kylvi -peltoansa: "tuosta, mitä kylvät minäkin vielä tulen saamaan osani." -"Ehkä tuletkin, vastasi talonpoika, sillä minä kylvän hamppua." - - -Mikäs talonpojan eläissä! - -(Muualta.) - -Mustalainen sanoi kerran: "mikä talonpojalla on eläissä; tynnörin -kylvää, kaks saapi." - - -Laahattu taethanko. - -(Muualta.) - -Muuan yksinkertainen mies, joka sontaa hajotti pellollaan, -näki parven variksia lentävän hänen peltonsa seipäihen. Niitä -pelottaakseen osotti hän taethangollaan (taikollaan) ja äänti ikään -kuin ampuvinaan. Samalla sattui metänkäviä, joka turhin oli päiväsä -metässä tallannut ja nyt tahtoi laahinkiasa ulosampua, ampumaan -saman variksen. "Kahos perk..." sanoi sonnanhajottaja, koska kuuli -paukahuksen ja näki variksen maahan putoovan, kahtoin tarkasti -hankoasa, "en minä luullut hänessä ruutia olevan." - - -Osattoman osa. - -(Muualta.) - -Maamittari, joka oli jakanut niin, että yksi osakas jäi aivan osatta, -lohtutti häntä sanoin: "elä huoli yhtään, kyllä sinun vuittisi -(osasi) täältä kartasta löytyy." - - -Worpii. - -(Muualta.) - -Sotamies, joka ei ollut aivan tarkka ampuja, vaikka hän sen luuli -itestäsä, kehui kerran maaliin ampumisellaan sanoin: "minä vain kuin -ammuin, niin joka kerta huvettiin vorpii (sivute)." - - -Akan rukous kylväissaän. - -(Muualta.) - -Muuan akka sanoi kylväissään: "Anna, hyvä Jumala! jyvä jyvästä, kaksi -kahesta." - - -Yöpäivällä. - -(Puoli muualta.) - -Muinon mustalainen palkkautu kyntämään päivänlaskuun asti. Mutta kuin -työ pisti hänellen ikäväksi, niin sanoi tuskissaan: "ennen Ristus -avita on yöpuolessa, ennenkuin päivä laskeksen." -- Toinen, joka oli -jonkun ajan muutamassa talossa kasakoinnut, sanoi: "rupes perk... -talonpojalle kasakaksi; iltayöstä lähetään työhön, eikä koskaan ennen -puoltayötä levolle." - - - - -Tarina. - -(Muualta.) - - -Kylän läpi ratsastaissani alkoi hevoseni nilkuttaa toista -etujalkaansa; kenkä oli irti, sentähden täydyin viivähtää kylässä, -saada kenkä kiinnitetyksi. -- Sepän luona viipyissäni kokountui -miehiä, vaimoja ja lapsia ympärilleni, niiden seassa eräs -kerjäläisukko, joka anoi jotain almua. Pajan edessä oli vesikuoppa, -jossa vasta raudoitettuja vaunun rattaita jäähdytettiin ja se oli -nyt pisipintana. Kukkaroani auastessa, siitä jotain kerjäläis-ukolle -antaakseni, putosi samassa kultatukaatti ja vierähti kuoppaan, -josta sitä ei enää löydetty. Tienoilla olevat surkuttelivat minua -vahingostani, ukko vaan suu hymyssä lausui: "laivalla meren -rannassa piti Kapteinin kerran maksaa jotakuta laivamiehelle, jossa -tapauksessa hopia riksi putosi veteen. Sitä ei enää saatu ylös. -Waan kala, joka samassa sattui uimaan lähellä sitä paikkaa nieli -sen suuhunsa. Sama kala tarttui jälestäpäin onkeen muutamalle -maanmiehelle, joka veronmaksoksensa oli suuressa rahantarpeessa. -Ei siis mikään hukattu eli pudotettu ole samassa kadotettu. Se on -huolenpitäjän käteen elikkä talteen annettu, joka kyllä osottaa sen -tositarvitsialle." Wiisaasta puheestansa annoin ukolle enemmin, -kun aioinkaan esinnä, enkä niin suuresti surrutkaan enää kuoppaan -jäänyttä tukaattiani. - - - - -Indialaisten kuollonjuhla. - -(Muualta.) - - -Indian maassa Aasiassa on tavallinen, että kuolleita ei haudata, -vaan poltetaan rovioilla. Samalla roviolla polttaa moni leski -itsensä elävänä kuolleen miesvainajansa ruumiin kanssa. Sillä se -katsotaan heidän pakanallisen uskonsa jälkeen hyödylliseksi leskelle, -että hän niin elävänä itsensä polttaa ja luullaan hänen sillä -urhollisuudellansa sovittavan kaikki miesvainajansa synnit, jos -olisivat olleet kuinka suuria. Itsensä sanotaan hänen tästä työstänsä -tulevan paratiisiin ja siellä niin monta kertaa 35 miljuunaa vuotta -riemussa elävän, kun hänellä on hiuskarvaa päässänsä. Mutta jos -hän ei polta itsiänsä, jota laki ei välttämättömästi vaadi, niin -on hänellä siitä koko elinaikuinen häpiä ja muu vastus. Ei siis -ihme, että moniki leski tuliroviolla lopettaa päivänsä. Semmoisesta -lesken itsensä polttamisesta kertoo muuan Euroopalainen, joka sattui -paikalle näkemään, seuraavalla tavalla: - -"Eilen illalla näin kauhistavaisen menon, koska muuan leski polttihen -ynnä miesvainajansa ruumiin. Minä ohjattuna murhehuoneesen näin -siellä kuolluen ruumiin laskettuna matolle. Leski istui hajalla -hivuksin ruumiin luona. Sitte havattuansa Esivallan miehen, konttasi -luoksi ja pyysi lupaa, saada polttaakseten miesvainajansa ruumiin -kanssa. - -"Niin pian kun Esivallan sallinta tähän hirviään menoon tuli -ilmoitetuksi, nostivat sukulaiset ruumiin paariille ja kantovat -ulos, leskenki päälle istuttua. Niin veivät määrättyyn paikkaansa. -Tihkiältä seurasi rahvasta jälessä. Roviopino oli tehty kuivista -puista ja osittain täytetty kerkiään syttyvillä aineilla. Se oli noin -kahden kyynärän korkuinen, puolenkolmatta kyynärää päältä poikki, -maassa kiini ja onsi sisältä. Ruumis pantiin pinolle ja leski pesi -itsensä ei ulahtaalla olevassa lammissa. Hiukan aikaa oli hän niin -menehtynyt, että sukulaiset täytyivät pidellä häntä käsissään. - -"Jällen jaloilleen tointununna repäsi siekaleen vaatteistaan ja -käärei kahdeksanvuotisen poikansa ympärille, jonka kautta pyhitti -poikansa rovion sytyttäjäksi. Lähellä olevat miehet sekä vaimot -lankesivat nyt maahan ja suutelivat hänen jalkojansa. Hän kehotti -kaikkia vaimoja esimerkkiänsä noudattamaan, jos sattuisivat samaan -tilaan. Nyt läheni poika palavalla tulisoitolla pinoa, sytytti sen -ja kohta alko tuli leimuta vallan voimakkaasti. Leski astui myös -lähemmäksi, kierti kolmasti pinoa ja heitteli sinne kainalossaan -kannetusta astiasta pihkaa, sillä tulta paisuttaaksensa. Juoksi sitte -iloten liekkien läpi ja istahti ruumiin viereen. Samassa oli hän -liekiltä sulettu, jota katsojat kiihdyhtivät nakellen sinne hamppua -ja muita sytteitä. Ihonki jo mustuttua paukutti hän vielä käsiänsä -yhteen, siksi että viimein vaipuivat ja koko ruumis oli kun kekäle -vihasten liekkien keskellä. - -"Rahvas huusi ja ilotsi lakkaamatta, todistain ei vielä koskaan -nähneensä jalompata ja järkähtämättömämpää vaimoa. Minä seisoin -lähellä pinoa, vaimon kasvot olivat minuun päin. -- En unhota tässä -iässä sitä kaamiata näkyä. Se oli yli kaiken, mitä voidaan sanoa, -kauhia ja hirmuinen. Alussa loisti vaimon katsannossa lempeys, -sitte urostui hän ja kaljahti, sen perästä vallotti heikkous ja -tuskantapanen uuvutus, mutta pinoa kiertäessään palausi entinen kylmä -rohkeus. - -"Woi hän olla noin 50 vuoden vanha, miesvainajansa oli elänyt 60 -ajastaikaa. Kolme lasta jäi häneltä jälkeensä, yksi tytär 20 vuotinen -ja kaksi poikaa, toinen 8, toinen 7 vuoden vanha." - -Näitä lukiessamme emmekö ilolla tuntisi, mikä onnellisuus meillä eikö -ole uskostamme jo tässäkin ajassa pakanauskoisten kansain rinnalla? - - - - -Ystävät. - -(Muualta.) - - -Rikkaalla kauppamiehellä oli poika, jota hän sydämestänsä rakasti. -Hän kasvatti hänen suurella huolenpidolla, eikä laiminlyönyt mitään -millä saisi hänestä jalomielisen, siviän, Jumalata pelkääväisen -ja ymmärtäväisen nuorukaisen. Sitte kutsui hänen kerran eteensä -ja sanoi: "poikani! kaikki, mitä säätysi ja virkasi mukaan sinua -hyödyttäisi, olen antanut oppiaksesi. Waan se oppi puuttuu vielä -sinulta, jolla voisit tuntea ihmisten moninaiset mielenlaadut -ja omasuudet. Sentähden toivon sinun lähtevän muutamaksi ajaksi -vieraille maille vaeltamaan. Matkoilla nähdään ihmisiä kaikesta -laadusta ja mitä enemmin niitä nähdään, sitä paremmin opitaan niiden -seassa elämään. Maailma on suuri kirja täynnänsä hyödyllisiä neuoja. -Se on peili, joka silmin nähtäväksi osottaa ihmisten moninaisen -muodon ja josta viisas ennättää sen korkeimman edun tässä elossa, -nimittäin _ystävän_. Poikani! jos löydät yhden ainoankaan ystävän -elämäsi alla, niin on sinulla sulosin ja pysyväisin onni kädessäsi, -jota ei muu, kun kuolema voi kukistaa. Muu onni ja tavarat ovat -tuhansien tapausten alasia, mutta ystävätä ei voi kenkään anastaa. -Etsi siis matkoillasi saada sinulleki joku ystävä ja ele katso -kalliimmiaki kamaroita suureksi ystävän rinnalla." - -Nuorukainen jätti hyvästi isänsä ja lähti matkalle, kulkeusi -muutamaan lähimaahan, oleskeli siellä jonkun ajan ja palausi -kotia, ennenkun isä luuli hänen missään vielä tutuksikaan tulleen. -Kummastellen tätä pikaista paluuta sanoi isä hänelle: "no, poikaseni -niinkö palasit pian jällen!" "Isäni, vastasi nuorukainen, sinä sanoit -suurimman tarkoituksen matkallani olevan, että löytäisin yhdenkään -ystävän ja nyt olen löytänyt jo kaksiki kymmentä, jotka ovat varmaan -taattavat, tosiystäväni." - -"Hyvinpä kyllä, arveli kauppamies, oletki ystäviä saanut ja niin -vähässä ajassa. Minä itse en ole niin onnellinen ollut. Seitsemän -kymmentä ajastaikaa olen elänyt, koetellut onnen ja onnettomuuden -vaiheita, tullut tuntemaan monta ihmistä, mutta, kaikkein niiden -seassa ja kaikella sillä pitkällä ajalla ei kun yhden ainuan ystävän. -Ja sinä olet muutaman kuukauden ajalla löytänyt kaksikymmentä! -Mutta muistatko vielä, mitä lähtiessäsi sanoin sinulle: _ele kiitä -ystävätä, ennenkun hädässä koettelit_. Nimiystäviä löytyy paljo, vaan -tosiystäviä ylen harvassa. Nimiystävät eivät tiedä, mitä ystävällä -ymmärrettäänkään. He ovat sumun kaltaiset aamulla; niinkun sumu -pakenee ensimmäisen auringon säteen edestä, niin heki ensimmäisessä -hädässä. He kohtelevat yksinkertaista, joka heihin luottaa, niinkun -humaltunut mies kannuansa. Niin kauan kun siinä olutta kesti, katseli -hän sitä sulosilla silmillä, vaan kun se tulee tyhjäksi, hän siitä ei -enää huoli, vaan luopi pois tyköänsä. Pahoin pelottaa minua, poikani, -että ne kaksikymmentä ystävääsi ovat kaikki tämän juopuneen vertasia." - -"Wääräsä luulossa olet sinä, isäni, lausui nuorukainen. Tuiki tarkon -tiedän, että nämät minun ystäväni eivät hyljää minua, jos kuinka -tyhjänä, köyhänä ja onnettomana tulisin heidän tykönsä ja heiltä mitä -tahansa tarvitseisin." - -"No käydään koettelemaan, vastasi isä, minä en usko koettelematonta -ystävää." -- "Käydään, käydään," sano poikaki. - -Kauppamies teurasti kauriin, pani sen säkkiin ja tahrasi pojan -vaatteet verellä. Pimiän tullen nosti säkin, jossa teurastettu -kauris oli, poikansa selkään ja neuoi häntä, kuinka hänen tulisi -käyttää itsiänsä. Niin lähtivät ja tulivat lähinnä asuvan luoksi -niistä pojan kahdestakymmenestä ystävästä. Poika kolkutti ovelle -ja ystävä avettuansa kysyi syytä tähän myöhäiseen etsikkoon. Poika -vastasi: "olethan sinäki kuullut siitä riidasta, joka on meidän ja -sen lähellä asuvan hoviherran välillä. Äsken kohtasimma toinen toisen -yksinäisellä paikalla kaupungissa. Havattuansa minun julmistui hän ja -karkasi vihan vimmassa päälleni, jotta täytyi kaiken voimin varjella -itsiäni. Minä vedin miekkani, varotin ja vaadein häntä säästämään -henkeänsä, vaan hän vimmassaan syöstäytyi vasten paljasta miekkaani ja -kaatui hengetönnä paikalle. Pelkäsin kostoa ja turmioa sekä itselleni -että isälleni, jos asia tulisi ilmi, liiatenki kun hän elää suuressa -arvossa kuninkaan tykönä ja on muutenki korkiasta suvusta. Sentähden -otin hänen ruumiinsa ja kannoin tänne. Rukoilen sinua, kätke se niin -kauan huoneessasi, että löydän jonkun salasen paikan, johon taitaisin -haudata." - -"Pieni on huoneeni eläville, saati kuolleille, vastasi nähtävästi -närkästyksissään ystävä. Paitsi sitä tietää jokainen, kuinka -eripuraisuudessa olet elänyt sen surmatun hoviherran kanssa. -Jokahinen tuntee myös meidän ystävyytemme ja kun helposti arvaavatki -hänen sinulta surmatuksi ja ruumista ei löydettäisi muualta, niin -tokko ei lähdettäisi sitä täältäki etsimään. Ei se auttaisi sinua -onnettomuudessasi, ettäs sihen kietoisit minunki. Ainuan palveluksen, -jonka voin sinulle osottaa, on se, että kätken salasuutesi." - -Nuorukainen pyysi ja rukoili apua hädässään, mutta turhaan. Hänen -hyvä ystävänsä tuli aina kylmemmäksi ja vastukset harvemmaksi, niin -että hänen viimein säkkineen täytyi taemmaksi vaeltaa. Hän meni -toisen ystävän tykö, joka samalla tavalla kohteli häntä, ja niin -kävi hän järjestänsä jokaisen tykönä niistä kahdestakymmenestä, vaan -viimeisestä ei ollut enemmin apua, kun ensimmäisestäkään. - -"Joko nyt näet, sanoi kauppamies pojalleen, kuinka vähä on -ulkonaiseen näköön luotettava? Kussa on näiden ystäviesi -tosiystävyys, jota ylistellen kiitit? Heti kuultua hätäsi, raukesi -heidän rakkautensa. He ovat valkoseksi sivuttuja seiniä, vedettömiä -pilviä, hedelmättömiä puita. Mutta lähdetäänpä nyt minun ainuan -ystäväni luoksi!" Sinne tultuansa kolkutti kauppamies ovelle. -Ja koska mies sisällä kuuli ystävänsä äänen, aukasi hän oven ja -kysyi sydämellisellä rakkaudella, miksi niin myöhään etsei häntä. -Kauppamies jutteli poikansa valhetellun onnettomuuden ja pyysi -ystävänsä kätkemään ruumista. - -"Mielelläni kätken, jos vaikka usiampia, vastasi ystävä. Eikä mikään -pelko elikkä vaara taida estää minua kokemasta kaikkia, mitä voin -sinun ja poikasi pelasteeksi. Lähde nyt poikanesi, minä saatan teidät -maakartanohoni, jossa elättä piilossa ja vapaana kaikista oikeuden -etsimisistä." - -Kiittäin ystävätänsä nytkin osotetun jalouden ja rakkautensa -puolesta, sanoi kauppamies hänelle: "ei ole mitään hätää; minä olen -ainuastaan valhetellut tämän seikan, näyttääkseni yksinkertaiselle -helppouskoiselle pojalleni, mikä erotus onki ystäväin ja ystäväin -välillä. Hänellä oli kaksikymmentä ystävää, joidenka luona kävimmä, -eikä yksikään olisi auttanut häntä, niinkun sinä minua." - - - - -Keino ylösherättää kuolleita, taikka täyttä onnellisuutta ei löydy -maassa. - -(Muualta.) - - -Kuninkaalta kuoli puolisonsa ja häntä ei voitu millään lohduttaa. -Yöt päivät istui, suri ja itki hän sen kuolleen ruumiin vieressä, -ei syönyt eikä juonut, jotta jo peljättiin hänen itsensäki kohta -kuolevan. Niin käytiin ja noudettiin muuan viisas mies, etteikö hän -saisi Kuningasta ylellisestä murehestaan vieroitetuksi. Wiisas tuli -ja astui surutupaan Kuninkaan eteen. "Armollinen Kuningas! sanoi hän, -ele närkästy, että rohkenen sinua lähestyä suuressa Murheessasi. Enkä -tule tyhjillä lohdutuksilla vaivaamaan sinua, vaan ilmoittamaan, että -entinen onnesi on pian jälle palajava. Pian on puolisosi heräjävä -unestaan ja omalla kädellänsä pyhkivä kyynelet silmistäsi. Toki -oudostutti puhettani, mutta minä olen muutamassa vanhassa kirjassa -löytänyt aivan tarkan välikappaleen, jolla voin jälle herättää -puolisosi. Sihen ei tarvita, kun että kolme täydellisesti onnellista -ihmistä kirjoittavat nimensä puolisosi haudalle, niin hän kohta -nousee ja on elävä, kun ennenkin. - -"Se pitää kohta tehtämän, sanoi Kuningas, valitse itse ne kolme -onnellista, joita tarvitset. Jos he takasin tuovat kalliin -puolisoni niin olen itse heidän seassansa neljäntenä täydellisesti -onnellisena." Paikalla antoi hän ulos käydä käskyn, että kaikkein, -jotka nautitsivat täyttä onnellisuutta piti löydyttämän itsensä -viisaan tykönä ja antaman nimensä Kuningaspuolison haudalle. - -Waivoin oli tämä käsky maakunnassa julistettu, koska muuan nuori -mies juoksi hengästyneenä viisaan eteen ja sanoi hänelle: "nimeni -on _Abraham_, kirjoita se haudalle ja joudu, sillä aika on tärkki." -"Miksikä niin tärkki?" kysyi viisas. "Siksi, vastasi nuorukainen, -että minä rakastan nuorta, ihanaista neitsyttä, täydellisintä Jumalan -luotua olentoa. Tämän täydellisyytensä ohessa on hän kuitenki vähä -muuttelehtavainen ja epävakainen luonnostansa; eilen hylkäsi hän -minun luotaan, vaan kutsui tänäpänä jällen ja nyt minä juuri tällä -hetkellä, olen onnellisin kaikista ihmisistä. Jos vielä huomennaki -lienen, sit' en tiedä. Sentähden joudu nimeni kirjoituksessa!" "Sinä -olet onnellisin ihmisistä, vastasi viisas, niinkauan kun se ihana -neitsyt sinua rakastaa ja sitte kun hän hylkää sinun, olet kentiesi -onnettomin mielestäsi. Mutta hän rakastaa eli hylkää, miten ilma -muuttuu. Wähän kummanlaista on siis onnellisuutesi. Kernaammiten, -kun sinun onnellisuutesi, rupiaisin vilutaudin alaseksi, joka ehki -määräajoillansa palajaa ja jota vasten tiedän olla varusalla. Mene -pois nimenesi, se ei kelpaa." - -Muutaman päivän perästä tuli nuori aviopari viisaan eteen. He -olivat neljä vuotta hellimmästi toinen toistansa rakastaneet. -Moninaiset esteet ja koetukset olivat he onnellisesti voittaneet -ja nyt vihdoin altarin edessä yhdistyneet. He puhuivat niin -ihastuttavasti onnellisuudestaan, että viisaalla ei ollut mitään -vastaan sanomista. Kuitenki sanoi hän täytyvänsä koetella, jos -sama onnellisuus olisi oikein vaka ja kestävä. "Tämä koetus, sanoi -hän, olkoon ei pitkä, eikä vaivaloinen. Menkää yhdeksi viikoksi ja -nautitkaa iloa toinen toisenne kanssa ilman mitään muuta huvitusta -ja ypö yksinänne. Itsestänne mahtaa teillä olla kylliksi iloa, -ettettä muuta kaipaakaan. Sitte viikon päästä tulkaa jällen, niin -kirjoitan nimenne." -- Ilolla mieltyivät tähän kokeesen ja rientivät -kahdenkesken nautitsemaan iloa, jota ei kenkään koko viikossa -olisi hämmentävä. Missä ihastuksessa, missä riemussa eikö kulunut -ensipäivä! Seuraava oli jo vähä pensiämpi, kolmantena ikävyivät, -neljäntenä riitausivat ja viidentenä -- erkausivat toinen toisestaan. -Wiisas odotti heitä, vaan ei kuulunut kumpaakaan. - -Wasta mainitun nuoren parikunnan perästä tuli kaksi köyhännäköistä, -erinomaista personaa ja pyysivät tulla kuunneltavaksi. He olivat -veljekset ja vanhin heistä alkoi lausua: "köyhiä olemma me -ja alhaisesta säädystä, eikä meillä ole ystäviä, jotka meitä -auttaisivat. Asumma pienessä kaupungissa, jossa tuskin lähimmäiset -naapurimmekaan meitä tuntevat. Sanalla sanottu: emme ole lähelläkään -onnea vaan jos kuninkaalle kelpaisi auttaa meitä, niin pian -puolisonsa herättämiseksi saisi meistä kaksi täysionnellista ihmistä. -Sihen ei tarvittaisi muuta, kun että asettaisi veljeni maaherraksi -syntymäkaupungissamme ja minulle, joka en pyri kunniasioihin, -käskisi rahavoutinsa maksaa sata tuhatta riksiä." "Pian pitää -olla anomuksenne täytetty, vastasi viisas. Minä käyn Kuninkaan -puheille ja epäilemättäki antaa hän teille mitä onnellisuudeksenne -tarvitsetta. Mutta sitä ennen, sanoi hän sille vanhemmalle veljelle, -pitää sinun laittaa minulle kirjallinen todistus joltain, jolla on -sata eli tuhatki tuhatta riksia ja sillä summallansa olisi täydeksi -onnellinen." Ja nuoremmalle sanoi hän: "sinun pitää laittaa minulle -samanlainen todistus joltain pienen eli suuren kaupungin maaherralta. -Sitte olen tekevä, mitä taidan teidänki onnellisuudeksi ja meillä on -kolmen kaivatun siasta neljäki täydesti onnellista ihmistä. Kuninkaan -puolison heräjäminen tulee niin välttämättömästi tapahtumaan." - -Weljekset mieltyivät sihen, lupasivat laittaa todistukset ja pian -tulla takasin, vaan eivätpä tulleetkaan. Eivät löytäneet rikasta, -joka ei pyrkinyt rikkaammaksi, eivätkä maaherraa, joka ei olisi -toivonut päästäksensä vaikka Kuninkaaksi. Tainkaltaisilla mutkilla -pääsi viisas monesta muustaki onnellisuuden uneksiasta, joista yksi -toivoi saada jonkun ihanan maahovin, toinen korkian kunniaviran, -kolmas arvomerkin j.n.e. Monen semmoisen hurjan perästä tuli -vihdoin muuan vakainen kelpomies, joka ei toivonut, mitänä. "Herra, -sanoi tämä kelpomies, iloa ja huvitusta minä yksin rakastan, mutta -viisaudeniloa ja huvitusta. Työ, kohtuus ja tytyväisyys ovat ne -välikappaleet, joilla viljelen iloani ja lisään nautintoani. Myös -olen nuori, terve ja melko rikas. Sihen lisäksi on minulla monta -ystävätä, eikä yhtään tiettyä vihamiestä. Waimoni on nuori ja kaunis, -jota rakastan sydämestäni ja hän rakastaa minua. Wiisi vuotta olemma -jo olleet yksissä ja saanet kaksi kaunista lasta, pojan ja tyttären. -Eikö minulla siis ole syytä pitää itseäni täydesti onnellisena? Synti -olisi minulla siitä, jos muuta ajattelisinkaan." "Wissisti on sinulla -syytä sihen, vastasi viisas, ja tunnustaa täytyy, kuoleman minua, jos -olisin sinun siassasi, jo vähän pelottavanki." "Aivan tosi, lausui -toinen, tämän elämän nautinnoilla olisi aivan huono arvo, jos ei -niiden loppu toisinaan vähän huolettaisiki." "Oikein sanottu, arveli -viisas, mutta epäilen, että se onnellisuus, jota pelko toisinaan -tapaa, ei ole oikein puhdas ja täydellinen." "Kuolematani, sanoi -mies, minä vähemmiten kaikista muistelen." "Se sitte on toinen asia, -lausui viisas, mutta koe ystäväni saada se peräti pois ajatuksestasi -ja totuta itsesi uskomaan, ettet koskaan kuole. Sitte tule jällen -ja minä kiitollisuudella otan nimesi haudalle kirjoitettavaksi. Nyt -siitä ei vielä ole apua kuolleen herättämiseksi." - -Se onnellinen meni ja koki poisvieroittaa kuoleman muiston. Mutta -mitä ennemmin hän yritti olla ilman, ettei koskaan muistaisi -kuolemata, sitä useimmin tuli se hänen muistoonsa ja mieleensä. -Wiimein rupeis kuoleman pelko häntä oikein vaivaamaan. Ei hänestä -siis ollutkaan takasin tuliata. Kolme kuukautta oli kulunut siitä, -kun viisas ensin alkoi täydestä onnellisia kuulustella. Ja kun ei -sillä ajalla ollut ketänä semmoista tavannut, niin epäili vastakaan -tapaavansa. Niin meni Kuninkaan tykö, jonka ensimurhe jo oli niin -antaunut, että viisas rohkeni tunnustaa, epäilevänsä, ei koskaan -löytää täysionnellista ihmistä, jonka nimi kelpaisi haudalle. -"Mihin, sanoi Kuningas, mihin kaikki se tyhjä vaivasi? Mikset heti -kirjoittanut omaa ja jonkun muun kahden viisasten nimeä haudalle -jos siitä olisit apua toivonut? Te viisaat kuitenki aina kehutta -ja kerskaatta, ettei muussa, kun viisauden tutkinnossa ole täyttä -onnellisuutta." "Uh, armollinen Kuningas! vastasi viisas, ne -viisaimmatki meistä ovat kuitenki ihmisiä. Usein pettyvät omilla, -usein toisten luuloilla. Mitä minuun koskee, niin olen kolmekymmentä -vuotta etsinyt viisautta ja onnellisuutta, vaan en ole vielä löytänyt -kumpaistakaan." "Niinmuodoin, sanoi Kuningas, ei ole yksikään ihminen -täydesti onnellinen?" "Ei yksikään, vastasi viisas, ei yksiainuakaan. -Eikä taida'kaan kukaan täällä elossa tulla täydesti onnelliseksi. -Sillä kaikki muuttuu ja ilomme lakastuu, kun kukkanen. Se korkia -puolisosi, jota suret ja kaipaat, uskoi ihanimman ikänsä alla tämän -totuuden. Ylistäin Luojan tahtoa käytti hän tästä vajaavasta elämästä -hyväksensä mitä hänelle oli sallittu, ja on nyt mennyt toiseen -onnellisempaan, josta, joka sinne kerran tuli, ei enää toivo takasin. -Niin mitä sinäki, korkia Kuningas, häntä sieltä paremmasta elämästä -pahempaan toivoisit. Lakkaa suremasta ja tydy Luojan töihin, sillä ei -kenkään taida niitä parantaa." - -Wisusti miettien tytyiki Kuningas ja kiitti viisasta vaivoistansa -ja nevoistansa. Eikä olisi enää antanutkaan puolisoansa herättää. -Tavalliset lohduttajamme, aika, toimet, huvitukset ja uudet huolet -lohduttivat hänenki murheessansa. - - - - - - -MEHILÄINEN. - -W. 1839. Lokakuulta. - - - - -Kuningasten onni. - - -Kun muuan Bramina Patnassa aamulla läksi ulos huoneestaan, löysi hän -ovensa edessä kahiloista tehdyn korin, jossa äskensyntynyt poikalapsi -makasi. Hän otti lapsen, piti ja kasvatti sitä huolellisesti ja -nähtyänsä sen olevan harras-oppisen ja muuten hyväluontoisen -antoi sen oppia kaikkia, josta sille mieheksi tultuansa mahtaisi -jotain etua olla. Lapsi kasvoi mieheksi ja ylettiin aikaavoittain -korkeimpiin kunniasioihin, siksi että hän viimein tuli Kuninkaan -lähimmäksi käskynhaltiaksi: Sitte Kuninkaan kuoltua ja -vallanperillistä ei ollen, valittiin hän yksimielisesti Kuninkaan -jälkeenseuraajaksi. - -Semmoisena hänen kerta oikeutta uutten alammaistensa kanssa pitäessä -näki kansan seassa vanhan ukon alinomaa puoleensa katselevan. -Kuningas oli havatsevanansa ilon ja lempeyden kyyneleet ukon -silmissä, kun samassa oudonmuotoinen mies astui oikeushuoneesen ja -ukko yhtäkkiä karkasi sen päälle kaikella innolla. Hän veti häntä, -ehkä toinen teki vastakynttä, Kuninkaan istumen eteen ja sanoi: -"Herra! kosta puolestani tälle ilkiälle tähtientutkialle ja kuuntele -armostasi minun elämäni laitaa, joka vähän koskee sinuunki. Minä olen -isäsi, ehken tähänasti ole uskaltanut ilmoittaa itsiäni pojalle, -jonka lapsuudessansa heitin ja jonka rakkautta en ole ansannut. Waan -nähdessäni tämän mieron heittiön, jonka tässä vedin eteesi ja joka -on syy kaikkeen rikokseeni, en voinut hillitä itseäni ja enempi -salasuuttani kätkeä. Heti synnyttyä kannoin sinun tämän pettäjän -luoksi ja pyysin hänen katsomaan, mitä tulevasta elämästäsi olisi -tietävä. Hän oli tähtiä tutkivinansa ja piti muuta ilvettä, jost' -en ymmärtänyt, kun minkä viimein sanoi, että poikani ennen neljää -kymmentä vuotta olisi onnettomin ihminen koko maassa. Peljäten sitä -hirmuista ennustusta katsoin paremmaksi, ettäs kuolisit lapsena, -kun kasvaisit ja tulisit onnettomimmaksi kaikista, sentähden laskin -sinun koriin ja heitin sen avullisen miehen ovelle. Hän ei kuitenkaan -antanut sinun kuolla, vaan kasvatti. Ne neljäkymmentä vuotta ovat -kuluneet ja katso! sinä olet et onnettomin, vaan onnellisin koko -maassa. Sinä olet Kuningas ja rankase nyt tätä konnaa, tätä hävytöntä -valhetteliata, tätä ilkiätä ennustajata ja anna isällesi anteeksi, -mitä hän sinulle tosin isällisestä helleydestä nuorena teki." - -Ennustajan ääneti oleminen ja hämmästys, ukon tosi kiivaus, hänen -surunsa ja ilonsa, kaikki vahvistivat hänen puheensa totuutta. Eikä -Kuningas siitä epäillytkään, vaan nousten istumeltansa syleili -isäänsä ja sanoi: "lähimmässä siassa Jumalan ja kansani jälkeen -kunnioitsen ja rakastan sinua, vaan pois se, että rankaseisin tätä -tähtientutkiata. Hänen ennustuksensa, ehkä kuinka kamalalta se -kuuluu, on yhtähyvin täytetty. Neljänkymmenen vanhana valittiin minä -Kuninkaaksi ja sitä on hän ennustanutki. Ohoh isäni! jos tietäisit, -mikä suuri raja on elämän onnen ja Kuninkaallisen istumen välillä, -niin et kyllä soimaisikaan tähtientutkiata ennustuksestaan. Sen -kaihilakorin, johon minun piennä laskit, ja Kuninkaanlinnani välillä -ei ole niin suurta erotusta, kun onnellisuuden ja Kuningas-istumen -välillä. Remusat ilot, joita seuraavat mielikarvaus ja tympeys; -haikiat sydämen nuhteet, joita toiselle ei saa ilmoittaakaan; korkia -virka ja inhimillinen heikkous; ei vapautta, ei lepoa missään; monta -ylistäjätä, ei yhtään ystävätä; katso siinä sen onnettomuuden kuva, -johon taivas on minun määrännyt. Ei kyllin siinä, että tukahutan -sydämeni halut Kuninkaan velvollisusten tähden, usein täytyy myös -panna vastaan kansani rakkaimmia toivotuksia, eikä katsoa sitä, -jos menetän kansan rakkauden ja tulen vihattavaksi. Minun täytyy -vaatia ja pakottaa heitä omain etuinsa heittämisellä kartuttamaan -yhteistä etua ja järjestystä, jot' ei he oikein tunne ja josta he, -sen pahempi, ei paljo huolikaan, jos kuinka tuntisivat. Minun täytyy -olla kolkon ja yksivakaisen, kuni lain; hellän ja lempiän, kuni -isän; terävän kuni miekan, ja mitä minun ei täydy olla! Wähissä -sanottu: minun onneni olisi suurin kumma maailmassa, jota taivas ei -ole salliva. Ei, sanoi hän, kääntäin päin kansaa, ei lapseni minulla -ennen ole mitään onnellisuutta odotettavana, kun näen teidät kaikki -hyvinä, toimellisina ja onnellisina." - - - - -Uskonopin vaikutus. - -(Muualta.) - - -Kun kerran Mahomettiläinen maanvaltia istui ruoalla, pudotti -orja, joka ruokia kantoi, tapaturmasta kuuman vellimaljan hänen -päällensä. Wihastuneena katsoi valtia orjaa ja tämä pelvosta vavisten -heittäysi hänen jalkohinsa ja kertoi seuraavat sanat _Koranista_ -(Mahomettiläisten raamattu). Näin sanoi hän: _"Paratiisi on niiden, -jotka tukahuttavat vihansa ja hillitsevät itsensä."_ "Minä en ole -vihanen," lausui valtia. Orja luki seuraavan värsyn: _"ja jotka -anteeksi antavat niille, kuin ovat heille väärin tehneet."_ Waltia -katsomatta hänen päällensä sanoi: "minä annan sinulle anteeksi." -Wielä lisäsi orja: _"ja erinomattain rakastaa Jumala niitä, jotka -pahan hyvällä maksavat."_ Nyt ojensi valtia leppiästi kätensä orjalle -ja lausui: "no olkoon niinki! Nouse ylös; minä lahjoitan sinulle -vapauden orjuudestasi ja annan päälliseksi neljä sataa hopiarahaa." -Liikutettuna halaili orja hänen jalkojansa ja sanoi? "Oh minun -Herrani! sinä olet verrattava jaloimmaan omenapuuhun; sen varjossa on -hyvä elää ja se antaa hedelmänsä vielä sillenki, joka sitä kivillä -nakkelee." - - - - -Suuttuu kerran viisaski. - -(Muualta.) - - -Mahomettiläinen viisas, Jumalinen mies söi koko paaston ajalla -ainuasten kerran päivässä auringon laskemisen jälkeen, eikä -sillonkaan enempätä kun yhden viinamarjan. Yhtäläiseen tutki -hän Jumalan nimeä, töitä ja olentoa ja rukouksissaan oli hän -niin kiivas ja harras, että taivaan linnut, pitäen häntä muuna -kuvana, ei elävänä ihmisenä, laskeusivat hänen päällensä. Hänen -yksinäinen majansa oli kalkkein onnettomain, lohdutusta kaipaavien, -katuvaisten kokouspaikka. Ne, joita tehdyt syntinsä rasitti, -mielenlevottomuus vaivasi ja omatunto nuhteli, harvoin tämän viisaan -tyköä lohduttamattomina palasivat. Kaikillen oli hän nöyrä ja altis, -kuunteli ja puhutteli kaikkia kärsivällisyydellä, eikä ollut vielä -kenellenkään suuttunut eli närkästynyt. - -Muutamana päivänä tuli taas mies hänen tykönsä ja sanoi: "pyhä mies! -minä olen köyhä ja vaivainen. En sitä kuitenkaan niin surisi, vaan -kun näen veljeni eräisessä ansatsemattomassa menestyksessä. Kaikissa -hänelle onnistaa ja taivas näyttää juuri valinneen hänen, heittäneen -minun huolenpidostansa. Minä elän vihattuna ja ylenkatsessa, hän -yhteisessä arvossa ja rakastettuna. Kunne ikäs käännäme, täytyy -kuulla häntä kiitettävän, ja sen pahempi, täytyy minun itseki -toisinaan muiden kanssa ylistellä häntä. Pyhä mies! minä olen -onnettomin kaikista ihmisistä. Rukoile edestäni ja lohduta minua." - -Tämä valitus oli ensimmäinen, jota se viisas ilman -kanssakärsivällisyydettä kuunteli. "Pois silmistäni, sinä kelvoton, -pakene pois sinä kaiken hyvän vihaaja, sanoi hän. Sinä et ole -onnellinen, ellet saisi Jumalata itaraksi, veljeäsi onnettomaksi eli -muuten pahanelkiseksi ja vihattavaksi. Pois silmistäni! pois!" - - - - -Tarina. - -(Muualta.) - - -Kolme akkaa soutivat kerran myllyltä kotiin. Rupesipa heitä -janottamaan. Arvelivat akat, mikä meillä on pakko paljasta vettä -juoa, kun meillä jauhosäkkiä veneessä on -- kaaetaanpa muuan säkki -järveen, niin saahaan suurusjuomaa. Yksi kaato jauhoja, toinen souti -venettä, kolmas hämmenti melalla jauhoja sekasin. Eipä vielä tullut -hyvää juomaa. Jo kaatovat toisen säkin. Samalla tavalla ei siitäkän -apua. Wieläpä kaatovat kolmannen, että joka akalta meni kaikki -jauhot, eikä siitä tullut sen parempaa juomaa. Wiimein sanovat, että -jauhot taisi mennä pohjaan ja menivät yksi toisen perästä jauhoja -pohjasta hakemaan. Ja siellä taitavat vielä nytkin olla. - - - - -Tarina. - -(Muualta.) - - -Kerran istu vanha mies lammin rannalla ja pesi tuohia. Siitä sattu -jalopeura kulkemaan, kysy mieheltä, mitä hän teki. "Jalopeuran -suolia minä tässä pesen," vastasi mies. "No mistä sinä niitä olet -saanut?" sano jalopeura. "Ei minussa näihen saajaa ole, nämät ovat -saamamiehen saamat." Jonka kuultua meni jalopeura pois. Samalla tuli -karhu miehen luoksi ja kysyi, mitä hän teki. Karhun suolia pesevänsä, -sano mies. "Mistäs niitä olet saanut?" arveli karhu. "En minä niitä -saa, vain se on saamamies, joka saapi", sai karhu vastaukseksi. -Jonka kuultua karhukin meni pois. Sitte tuli susi, joka myös kysyi -miehen työstä, jolle mies vastasi, hukan suolia pesevänsä. Hukan -vielä kysyttyä niihen saamisesta, sanoi mies, kun eellimmäisillenki, -ne saamamiehen, ei itsensä saamia olevan. Kohta senjälkeen joutuvat -kaikki yhteen ja alkovat haastaa, mitä kukin oli nähnyt. Jalopeura -sanoi nähneensä miehen jalopeuran suolia, karhu karhun ja hukka hukan -suolia pesevän, jotka kaikki saamamies oli hänelle saanut. Niin -lähtivät kaikki miehen puheille ja kysyivät, minkälainen se saamamies -on, jos he saisivat sitä nähä. Mies vastais: "ette saa sitä muutoin -nähä, kun ette laaji hyvää ruokaa yksinäisen tuvan pöyälle ja itte -mene salapaikkaan tahtomaan, kun se tulee syömään teiän ruokaanne. -Wain minä varoitan teitä pitämään varanne, jos se suuttuu syöessään -ja alkaa marata. Silloin arvatkaa, että ruoka ei ole hyvä ja kahtokaa -itte'kin ettettä tule kuoleman omaksi." Nyt lähtivät miehen luota ja -tekivät niinkuin käsketty oli. Kaikki valmiiksi saatua, jalopeura -nousi uunille, sieltä nähäkseen, minkälainen pyytömies syömään -tulee. Karhu meni lattian alle, jossa oli suuria rakoja, niistä -kahtoaksensa. Hukka nousi orsille päreihin päälle. Samassa tuli -kissa, hyppäsi pöyälle, alko syöä ja marata. Karhu joka oli sillan -alla, pilkisteli rakoloista. Sattupa korva näkymään raosta, jota -kissa luuli hiireksi, hyppäsi kiini karhun korvaan. Karhu kiljasi -minkä jakso, josta kissa säikähti ja ampusi uunin päälle. Jalopeura -parka silloin nurinniskoin lattialle. Siinä kissa taas säikähti ja -juoksi uunilta päre'orsille. Sieltä hukka parahin kanssa lattialle ja -kiitti jokainen, kun pääsi ehyellä turkilla pakoon. Jalopeura suurin -ja väkevin siitä seuruuesta juoksi yhtä kyytiä pois koko meiän maasta -ja paras olisi ollut, jos toisetkin olisivat voineet seurata häntä. -Mutta uupuivat kesken karhu ja hukka ja jäivät tänne. - - - - -Tarina. - -(Muualta.) - - -Waimo muuan piti salaukkoloita, joita oli kolme, yksi _Olli ojan -takoa_, toinen _Pekka pellon pientarelta_, kolmas _Niilo niitun päästä_. -Ja vaimo vihasi sentähden omaa miestänsä. Ja tuumasi kerran yhen -salaukkonsa kansa, mitenkä hän saisi miehensä sokiaksi, ettei se -olisi aina haittana toisten kanssa yhtä pitäissä. Salaukko sanoi: -"mene ja kysy kallion haltialta, kyllä se antaa tieon." Oikia mies, -joka kuuli heiän tuumansa ja tiesi vaimonsa menevän kysymään, meni -eilläpäin ja nousi puuhun, joka oli tihiäoksanen. Ja vaimon paikalle -jouvuttua, kysyi eriäänellä: "mitä sinulla on asiaa?" -- "Läksin -tietoa ottamaan, miten saisin mieheni sokiaksi." -- "Kyllä sen saat, -mutta ompa sinulla kolme salaukkoa, jonkatähen sinä omaa miestäsi -vihaat," -- "Kaikkipa vuorenhaltia tietääkin; niin on, niin on -asia", sanoi vaimo. -- "Noh mene nyt kotiisi ja keitä hyvin makia -maitovelli, anna sitä miehesi syöä, niin hän kohta tulee sokiaksi." -Waimo lähti kotiin menemään. Mies kohta alas puusta ja läksi toista -tietä. Niin oli ennen kotona, kuin vaimo, eikä ollut tietävänään koko -asiasta, vaan sanoi vähän ajan päästä: "kuuleppas vaimoseni, mitään -minä saisin syöä puolipäiväseksi!" "Wuota minä keitän maitovelliä", -sanoi vaimo, johon ukko oli hyvin tytyväinen. Sai velli valmiiksi. -Rupes ukko syömään ja alko kohta valittaa, että hänen silmänsä -tuntuu kipiältä ja hieroo niitä käsillään. Waimo sanoi: "kah mikäs -niillä nyt on, terveethän ne ovat tähän asti olleet." Ennen kun ukko -oli päässyt syömästä, niin oli jo olevinaan upposokia, eikä nähnyt -poislähtiä pöyän luota ilman saattamata. Nyt alko vaimolla hyvä -elämä, kun ei ukosta ollut pelkoa. Kului vähän aikaa, kun laahtunaika -joutu. Mies tuumaa vaimolleen, mistä laahtari saahaan. Waimo sanoi: -"annas minä käyn Ollin ojan takoa, kyllä se osaa laahata." "No käy!" -sanoi mies. Olli tulee ja härkä tuoaan tupaan. Ukko haki kirvestä, -jolla härkää päähän lyöä. "Anna Olli näkevä mies lyöpi!" sanoi -vaimo. "Itte isken härkääni, vanhaa vaivani näköä", arveli ukko ja -samassa löi Ollia ohtaan, joka nuorasta piti härkää. "Woi, voi! kun -löit Ollia ja tuohon tapot miehen", huusi vaimo. "Eihän sokia mistä -tieä", sanoi mies ja laittivat Ollin raaon lattian alle. "Mistäs nyt -laahtari saahaan?" arveli ukko. "Minä käyn Pekan pellon pientarelta, -kyllä se sen tappaa," sanoi vaimo. -- "Kay, käy, eukko kulta!" -- -Pekka tulee, ukko taas panee Pekan härkää pitämään ja käkee iskeä -vanhaa vaivan näköänsä. Akka kieltää iskemästä, vaan ei tullut apua. -Ukko otti kirveen käteensä ja iski Pekkaa ohtaan. Jopa sekin kuoli. -Taas akalle hätä käteen, kun Pekankin tappo. "Eihän sokia mistä -tieä, sanoi mies, käypikö se ihmiseen taikka härkään." Mikäs nyt -tuumaksi -- ei kun Niiloa niityn päästä hakemaan, joka kohta joutu -paikalle. Ei ukko vieläkän antanut Niilon härkää lyöä, vaan pani -nuoraa pitämään. Waimo kyllä sanoi: "anna Niilo näkevä mies iskee, -ethän sinä näe", johon ukko vaan virkko: "itte isken härkääni, -vanhaa vaivani näköä," ja anto samassa Niilolle semmosen kolauksen -ohtaan, ettei enää toista tarvinnut. Waimo parkasi: "noh, jopaan sinä -Niilonkin tapot ja tahto ukkoansa lyöä, joka kuitenkin jäi siltään." -Ei muuta taas, kun raato lattian alle ja härkä vietin pois. Kohta -sattu tulemaan mies, joka laulain käveli kyliä myöten. Tällen alko -ukko tuumata, jos hän ottais ja kantais miehenraaon lähellä olevaan -jokeen, niin hyvän makson sais. "Miksei," sanoi laulaja. Samassa -nostettiin raato ylös lattian alta, jonka laulaja otti selkäänsä ja -kanto jokeen. Sillä aikaa nostivat toisen taas lattian päälle. "Noh, -jokos veit raaon jokeen?" sanoi ukko. "Jo kyllä," vastasi laulaja. -Ukko alko kopeloia: "täälläpään se vielä on; miks sinä minua narraat -sokiata miestä!" Kun silloin sieppasi laulaja raaon selkäänsä ja -vei aikakyytiä jokeen. Jo laulajan lähettyä nostivat kolmannen. Kun -sitte tuli palkkaansa kysymään, arveli ukko: "no jokos nyt toki sait -sen viejyksi?" "Sinne minä sen vein, jos hän siellä pysyneen", sanoi -laulaja. Ukko taas alko hapuroia ja sano, "täälläpä se vieläkin on, -kun toki kehtaat narrata niin kauan vanhaa näkemätöntä miestä ja -tuota et vie pois, kyllä minä palkkasi maksaisin." "Sekös pahus sitä -aina takasin tuopi!" sanoi laulaja ja kaappasi raaon selkäänsä. Alas -taas mennä sen kanssa joelle. Ukko sanoi vaimolleen: "juokse'paan -sinä kahtomaan, varsinko se niitä jokeen viekään, vai mehtään muunne -heittää." Waimo kääräsi vanhan lakanan päähänsä ja juoksi nurmia -myöten kahtomaan. Laulaja näki lakanapäisen nurmia juoksevan, ajoi -jälestä ja viskasi senkin jokeen, luullen taas kuolleen takasin -juoksevan. Meni sitte ukon luoksi. "Noh, jokos nyt sait raaon -jokeen?" "Jo sain, vastasi laulaja, mutta yritti vieläkin tulla -takasin lakana korvissa. Waan juoksinpa minäkin jälestä, sain kiini -ja annoin sille aika tuiskosen jokeen takasin." Samalla tuli ukkokin -näkeväksi ja makso hyvän palkan laulajalle hänen suuresta vaivastansa. - - - - -Tarina. - -(Muualta.) - - -Matti niminen joutomies piti yhtä tuumaa talon emännän kanssa, vaikka -mies vielä eli. Isäntä joka tiesi heiän yhteytensä, varusti muutamana -päivänä tulla kotiin juuri sillä ajalla, jolla luuli Matin olevan -vaimonsa luona, kuin oliki. Waimo oli paistanut piirakkaita Matille, -vaan sattu itte pois olemaan, eikä nähnyt miestänsä kotiin tulevan. -Mies tulee tupaan, täälläpä Matti pöyän päässä piirakkaita syömässä. -Mies suutuksissansa otti ja löi Mattia päähän niin kovasti, että -hän kuoli. Pani sitte varin piiroon Matille suuhun ja meni jälle -ulkotöillensä. Wähän ajan perästä tuli emäntä tupaan, näki Matin -kuolleeksi ja ihmetteli, kuinka hän oli niin kiivasti syönyt, että -läkäytyi. Ei hänellä ollut muuta aikaa tuumata, kun kantaa Matin -raato porstualoukkoon, siksikun sais paremman tilaisuuen muualle -korjata. Kohta joutu isäntäkin kotiin ja arvasi, että raato mahtaa -olla porstuan loukossa. Teki hän tähellisen asian, sieltä jotain -hakeaksensa, mutta vaimo sanoi, ettei se kalu, jota haki, ollut -siellä. Waan mies ei totellut vaimon kieltoa, jonkatähen vaimon piti -ilmottaa kätköpaikkansa. Hän sanoi ukollensa: "minä kannoin sinne -Matin raaon, joka tuli sinun pois ollessasi meille ja jäi yksin -tupaan. Oli hän varkahin syönyt piiroita ja läkähtynyt niihin." Mies -otti Matin raaon loukosta, pani sen naapurin talon varsan selkään, -joka sattu pihalla olemaan, sito vähän kiini, että se pysy selässä, -alas siitä varsa laukata kotiin. Naapurin mies, joka sattu olemaan -pihalla, huutaa: "Matti! Matti! elä varsan selkää katkasee!" Kun -Matti ei totellut, niin varusti pitkän seipään käteensä, juoksi -vastaan ja anto Matille semmoisen kolauksen, että se putos kuollunna -maahan varsan selästä. Tässä kuoli Matti parka jo toisen kerran. -Tästäkös hätä tappajalle. Hän otti ja kanto Matin raaon lähellä -olevalle rannalle ja pani veneesen istumaan, airot käsiin, piipun -hampaisiin, tulipakkulan piipun päälle, niin työnti ulos rannalta ja -tuuli vei hänen yli selän, jossa sattu nuotanvetäjät juuri vetämään -nuottansa. Matti tulee kohti, apajamiehet huutavat jo Matin etäällä -tullessa: "Matti! Matti! elä tule apajan päälle!" Waan Matti ei ollut -tästä milläänkän, vain tulee juuri apajan päälle ja sattu suoraan -tulemaan kahen veneen väliin, jotka jo olivat yhistyneet yhteen. -Tässä anto nuottamiehet Matille semmoisen pamauksen, että täyty Matin -kuolla kolmannen kerran, jossa hänen raatonsa kukaties taiettiin -järveen viskata. Sihen vasta loppu Matin elämä. - - - - -Graeca sunt; non leguntur. - -Kajaanista 3 Heinäkuuta 1839. - - -H. W. Wähällä oli viime Toukokuun alussa lähetetty kirjasi jäädä -iäti vastamatta. Sillä samana Heluntaipäivänä, jona olin itseki -hukkua, katosi kirjasiki lakkaristani. Muuta puolluspuhetta ei siis -tarvinne'kaan tämä myöhänen vastaukseni, jonka tähden alan suorastaan -selvitellä syitä vähän muista eritapaseen Suomen kirjotuslaatuuni, -josta mainitussa kirjassasi mainitset. - -_Esinnä_ sanoit oudostelevasi, etkä tietäväsi, minkä tähden kirjotan -_ottavi, menevi, katsevi_ j.n.e., enkä tavallisemmalla laadulla: -ottaapi, meneepi, katseleepi j.n.e. -- Itsekullaki Suomen kielen -Lausukalla (Verbum) pidämmä olevan 8 Tapaa (Modus), niinkun siitä -asiasta 1837 Mehiläisen Lokakuun osassa koimma laviammalti kertoa. -Näillä Lausukkain Tavoilla on sitte jokaisella oma erityinen Wartensa -(Radix), niinkun siitäki on mainitun vuosikerran Marraskuullisessa -osassa kerrottu. Kunki Tavan Warresta saadaan Kohdat eli Siat -(Personae) samassa Tavassa, sillä että Warteen liitetään omituiset -päätteensä, kohdallisissa Tavoissa nimittäin. Warsikohta Lausunta- ja -Arvelotapain Yksikössä (3:tia Sing. Praesent. Judicat. et Conjunct.) -todenmukasimmasti alkuansa sai eripäätteensä -hi (-he), niinkun -Arvelotavassa vieläki usein sanotaan: ottanehe, menehe, katsellehe, -sen siaan kun toisin kuuluivat: ottanee, ottanevi, ottaneevi, -ottaneepi, ottanoo, ottanoovi, ottanoopi j.n.e. Tämä pääte -hi -(-he) on yhtä sanaa, kun mikä nyt sanotaan: hän, han. Mutta vaikka -onki Arvelotavassa mainittu pääte vielä sillänsäki tavattava, niin -sitä Lausuntatavassa ei kuitenkaan enää nähdä muuttumattomana. -Lausuntatavassa on h taikka kadonnut ja i eli e yhteenjuossut -edellisen äänikkeen kanssa (ottaa), taikka on h muuttunut joksi -toiseksi v, p (ottavi, ottapi). Wiron kielessä on se muuttunut -kerakkeeksi b. Näin näistä v, p, b arvellessamme luulemma kaiketi'ki, -että h paremmin on taitanut muuttua kerakkeeksi v, kun kerakkeiksi -p, b. Eikä ole sen juuri tarvianut suorastaan muuttua'kaan, vaan -on tainnut ensin kadota edellisen äänikkeen ja seuraavan välillä, -joita sitte kuitenki on pantu v erottamaan, etteivät juoksisi -kaksi äänikkeeksi, samate kun sanoissa _koan, oluen_ j.n.e. v -usein työnnetään ääniketten väliin, jotta kuuluvat _kovan, oluven_ -j.n.e. Samalla tavalla on h Nimukkoihin liitetyissä päätteissä -monella tavalla muuttunut, jotta sanotaan esimerkiksi: _poikoahan, -poikoaan, poikoanan, poikoasa, poikoansa_ j.n.e. Wielä seki asia -on muistettava, että Monikkoluvussa v aina on pysyvä ja ylehensä -tahallinen, niinkun sanotaan _ottavat, menevät, katselevat_ j.n.e. -ja että Tehtävän Muodon Mainintatavan Menevässä Ajassa (Praes. & -Futur. Particip, Activ.) on v tavallisempi kun p, taikka _katseleva_ -tavallisempi kun _katselepa_. Ja koska sanotaan yhdellä äänikkeella -_ottava, katseleva_, niin pidämmä mukasempana myös yhdellä -äänikkeellä sanoa _ottavi, katselevi_, jolla tavalla enimmästi -kuuluvatki Wen. Karjalassa, niinkun edellä luettavaa selitystämme -myöten emme tiedäkään, mistä siihen se toinen ääniki olisi tuleva, -muusta kun pilauneesta kielitavasta. -- Ne nyt ovat mainittavimmia -syitä sihen kirjotuslaatuumme ja muita taitaisi löytyä. - -_Toiseksi_ kysyt, minkätähden tänä vuonna olen ruvennut kirjottamaan: -_ele, ellös, elköön_ j.n.e., koska tavallisemmasti kirjotetaan: _älä, -ällös_ j.n.e. Tätä kysymystäsi sopii vastata toisella: minkätähden on -sanaa _ele, ellös_, jolla tavalla sitä toisessa puolessa Suomenmaata -vieläki äännetään, ruvettu kirjottamaan _älä, ällös_? Eikö se -epäilemättäki ole yhtä rotua, kun Lausukkatapanen Wälikkäsana en, et, -ei, emme j.n.e.? Lausukoista elän, pidän j.n.e. johdetuita ei sanota -elälen, pitälen, vaikka a oli itsessä Päälausukassa, vaan sanotaan -_elelen, pitelen, elele, elellös, elelköön_ j.n.e. Niin miksi sitte -tässä johdesanassa _e_ vasten yhteistä lakia muutettaisi äänikkeeksi -_ä_? Niin luulemma, että sanat _älä, ällös_ j.n.e. ovat alkuansa -äkkinäisiltä kirjottajilta kirjohin tulleet ja kirjoista Hämeessä, -Uudella maalla ja osittain muuallaki kielehen ruvenneet. - -_Kolmanneksi_ arvelet parempi olevan vanhalla tavalla kirjottaa -_kuin_ eikä _kun_ (kuni). Näistä sanoista olen jo ennen (Kesäkuun -lopulla 1836) ajatukseni sanonut ja vasta nyt kokoan samassa paikassa -jo edellisestäki sanasta _ele, ellös_ kirjottaneeni. _Kuin (kuinka)_ -on Jaksintasia (Jatructiv.) sanasta _ku_ Monikkoluvussa, Wälikkäsanan -tapaan (adverbialiter) käytetty; _kun_ Hallinta- (Genetiv.) eli -Jaksintasia Yksikössä enimmästi Sidesanan (Conjuctio) tavalla -käytettävä; _kuni_ muu samasta sanasta johdettu Wälikkä. Mutta ei -ainoasti kirjoissa, myös kansanki puheessa, ehk' ei kuitenkaan -kaikin paikoin, käytetään sanaa _kuin_ niiden toistenki siasta. -Sopimattomasti sanotaan paikoin esimerk. _sen saapi sanottuansa, kuin -on ilman oltuansa_ (pitäis olla: kun on i. o.); _kuin mun tuttuni -tulisi_ (p.o. kun mun t. t.); _parempi jäämä, kuin uupuma_ (p.o. kun -uup.) -- - -_Neljänneksi_ katsoisit sopivammaksi kirjottaa Wajantasian -(Caritivus) yhdellä kun, kahdella t:llä, s.o. sopivammaksi kirjottaa -_hevoseta, leivätä, tanhuata_ j.n.e. kun hevosetta, leivättä, -tanhuatta. -- Tätä Siaa ääntävät Suomalaiset paikoin yhdellä, -paikoin kahdella t:ellä. Jälkimmäistä tapaa katsoma paremmaksi, ehkä -kyllä onki edellinen kirjoissa tavallisempi. Kahdesta syystä on -se parempi. 1:ksi, kun Wajantasiaa kaksos t:llä kirjotetaan, niin -se joka sanassa on helposti Kohdintasiasta (Infinitiv.) erotettu. -2:ksi tulee kielenoppinen johto keraketten _k, p, t_ katoamisesta -eli muuttumisesta umpinaisten tavuutten edellä selvemmäksi. Sanot -sen alkuperäsin kuuluneen _hevosettaka, leivättäkä_ ja siitä sitte -loppu-äänikkeen poisjäämällä ei tainneen tulla kun _hevosetak, -leivätäk_ ja kerakkeen _k_ puoli h:ksi, (') muutamalla _hevoseta', -leivätä'_. Taisi kyllä niinki tapahtua, mutta kun kuitenki -loppuäänike ja edellinen k olivat meneviä, niin mielestämme tekivät -paremmin, jotka antovat ne suorastaan mennä, että tuli jäämään -ainoastaan _hevosetta, leivättä_, Sillä voittivat vielä senki, -etteivät enää tulleet niistä johdetuissa Mainikoissa (Adjectiv.) -hämmennystä tekemään, semmoisissa nimittäin, kun _hevoseton, -leivätön_ (alk. hevosettoma, leivättömä). - -_Wiidenneksi_ oudoksut sanoja _mikäli, kukali_ j.n.e., jonkalaisia -välistä sanot tavanneesi. Outoja lienevätki paitsi Karjalassa, jossa -kyllä ovat tuttuja. Sanotaanpa sanalaskussaki: _Sikäli_ vesa väetsen, -_kukali_ itse kanto kasvo. Ei haittaisi, vaan olisi ehkä voitoksi -kielellemme, jos tulisivat muuallenki tutuiksi, koska sievemmästi -ja yhdellä sanalla toimittavat, mitä muuten pitäisi kahdella eli -usiammalla. Esimerkiksi edellinen sanalasku pitäis muuten sanottaa: -_sitä myöten_ vesa väeksen, _kuta myöten_ k. k. Arvelisimma niiden -ennen olleen varsinaisia Sioja (Casus), vaan jotka myöhemmin oikiasta -alkuperäsestä arvostansa alenivat Wälisanain tavalla käytettäviksi. -Semmoisia ovat nykyään jo mainitut _mikäli, sikäli, kukali_ ynnä -monein muiden, niink. _täkäli, tuokali, toisakkali, peräkkäli, -loitokkali, muuakkali, vierekkäli, metsäkkäli_ j.n.e. - -_Kuudenneksi_ muistutat vieraskielisistä nimistä, semmoisista, kun -_Korintho, Heirodoto, Aleksandro, Theisei, Atrei, Lykaaona, Atheina_ -j.n.e. ja tahtoisit niitä kirjotettavaksi _Korinthi, Herodoti, -Aleksanderi, Theseys, Atreys, Lykaoni, Atheni j.n.e. Kyllä niin -miks' eivät olisi'ki somemmat silmän nähdä, liiatenki sen silmän, -joka niitä on tottunut Ruotsin kielellä melkein samalla tavalla -kirjotettavaksi näkemään. Mutta jos Ruotsalainen kielensä luonnon -mukaan useammissa vieraissa sanoissa poisheittää viimeisen äänitteen -ja sitä seuraavan kerakkeen, niin pitääkö sentähden Suomalaisenki -ne poisheittää ja, koska kielen luonto ei suatse jollai kerakkeella -päätyvätä sanaa, antaa sille peräti uusi äänike päätteeksi? Eikö -ainaki ja epäilemättä ole parempi päättää sana sillä alkuperäsellä -äänikkeellänsä? Mutta tämä Ruotsin mukaileminen on nykyään niin -vallassaan, ettäpä kirjoittavat _Romi_-ki, eikä _Roma_ (oikeemmin: -Rooma), jolla tavalla Latinalaiset. Paremmin luontoansa seuraava -näyttää kielemme ennen olleen, esimerk. sihen aikaan, kuna sanat -_aluna, hamina, sirkilä, herra, lato, leiona, telta, rantu, tina, -lakana, saha, Simona, Salomo, Jonas_ (Jonaan), _Lukas_, (-kaan), -_Kaarlo, Wilppu_, ynnä moninaisten muiden, tulivat kieleen otetuksi. -Nykyiset ihmiset niiden siasta olisivat tehneet _aaluni, hamni, -sirkkeli, herri, laata, leioni, tältti, ranti, tenni, laakani, sooki, -Siimoni, Salomoni, Jonas_ (Jonaksen), _Kaarli, Wilippi_ j.n.e. Waan -kummatka ompi luontevammat? -- Greikalaisten ja Latinalaisten nimien -suomentamisessa olemma aina kokeneet erottaa varren itse päätteestä. -Warren olemma miten mahdollinen sisällänsä pitäneet, vaan päätteen, -joka alkukielissänsä oli Greikalainen eli Latinalainen, olemma -Suomen kielessä tehneet Suomalaiseksi, kuitenki aina niin likipitäin -alkukielistä päätettä, kun mahdollinen. (Lisää toiste.) - - - - - - -MEHILÄINEN - -W. 1839. Marraskuulta. - - - - -Graeca sunt; non leguntur. - -(Lisää Lokakuun osaan.) - - -Sillä tavalla Gr. Korinthos, -thou, -tho, -thon, Suom. Korintho, --thon, -tholle, -thoa, eikä Korinthos, -thoksen, -thokselle, -thosta -eli Korinthi, -thin, -thille, -thia; Gr. Atreus, -reos, -rei, -rea, -Suom. Atrei, -rein (-reen), -reille (reelle), -reita (-reeta), eikä -Atreys, -ksen, -kselle, -stä: Gr. Solon, -lonos, -loni, -lona, Suom. -Solouna (Solnona), -nan, -nalle, -naa (-nata), eikä Soloni, -nin, --nille, -nia; Gr. Medon, -dontas, -donti, -donta, Suom. Medonta, --tan, -talle, -taa eikä Medoni, -nin, -nille, -nia; Gr. Aias, -ntos -(Ajax, acis), Suom. Aianta l. Aiaaka eikä Aiasi eli Aiaksi, (Aijasi, -Aijaksi). Sama laki lienee ehkä muissaki vieraskielisissä nimissä -seurattava, jonka sivussa, kun kirjotetaanki monessa kielessä sanat -toisin, äännetään toisin, eikö sopisi niitä Suomeksi ääntänsä myöten -kirjottaa, vähä niiden vieraskielisestä kirjotuslaadustansa huolien. -Niin ovat Wenäjän kielessä tavaksi ottaneet ja luulemma heidän siinä -oikein tehneen. Niin tulísi meidänki kielessä kirjotettavaksi: -Russo, Bolo, Lafonteeni, Mopertyi, Lavosieeri, Didero, Harvei, Kuki, -Dreideni j.n.e., eikä Rousseau, Boileau, Lafontaine, Maupertuis, -Lavoisier, Diderot, Harvey, Cook, Dryden. Samalla tavalla: Lesteri, -Darbi, Norritsa, Skarboro, Järsi, Dublina, Konnahti, Sleigo, -Breitona, Mursia, Wilvao, Bordo, Niäyri, Illi, Mörthi, Kaljari, -Redsio, Perudsa, Tsivita, (Zivita) j.n.e., eikä Leicester, Derby, -Norwich, Scarborough, Jersey, Dublin, Connaught, Sligo, Brighton, -Murcia, Bilbao, Bordeaux, Nièvre, Isle, Meurthe, Cagliari, Reggio, -Perugia, Civita. Tästä asiasta kyllä voiki kahda'puolin miettiä, -mutta luulemma sillä puolella, joka tahtoo niitä ääntänsä myöten -kirjotettavaksi, parempia syitä eli perustuksia löytyvän. Ainaki -on kovin tarpeellinen asia, että se, joka esimerkiksi alkaa maista -Suomeksi tietoja kirjottaa, jossa paljo kohtaa vieraskielisiä nimiä, -ennen ruvettuansa työhön, ajattelee ja asettaa vissit johdot eteensä, -joiden jälkeen suomentaa mainituita nimiä. Passovi on Greikalaisen -Sanakirjansa (4. Uudistus, Leipsigissä 1831) lopulla, alkain siv. 43, -tutkistellut, kuinka Greikalaisissa sanoissa 2, 3 eli 4 keraketta -taitavat yhtyä, alussa, keskellä eli lopulla sanaa; samanlainen -tutkinto pitäisi Suomenki kielen kanssa toimitettaman, eikä sitte -vieraskielisissäkään sanoissa, kun niitä Suomeksi kirjotetaan, -usiampia kerakkeita perätysten pantaman, kun mitkä Suomalainen voi -ääntää perätysten, ilman välinäistä äänikettä. - -_Seitsemänneksi_ mainitset puhetlaatua vastoin kirjottavani Sihen, -koska pitäisi kirjottaa Siihen. Puhetlaatu tässä sanassa on -epävakainen, toiset sanovat Siihen eli Siehen, toiset Sihen. Tällä -jälkimmäisellä tavalla sanotaan syntymäpaikoillaniki ja muualla -Uudella maalla. Näyttää, kun pitäisi sanasta se Yhdyntäsiassa (Dativ. -inferior) oikuutta myöten sanottaman Sehen, josta kuitenki puhe'tapa -on muuttanut edellisen e:n i:ksi, samatekun usiammassa muussa -Siassa tästä sanasta mainittu e on i:ksi (ei ii:ksi eikä ie:ksi) -muuttunut. Että tässä kirjotuslaadussa olen Kielenopin, enkä niin -syntymäpaikkani puhe'tapaa puoltava, arvaat sanomattaki. Jälkimmäistä -en tahdo koskaan tavallisuutta vastoin puoltaa, paitsi sillon, koska -sillä itsestänsä on Kielenopillinen oikuus. Enkä aina sillonkaan, -vaan kirjotan muiden mukaan esimerkiksi _parempi, kovempi, matalampi_ -ja niin kaikki muutki sanat verrattavassa arvossa (Comparativus), -vaikka syntymäpaikoillani sanotaan oikeemmin Kielenopin mukaan -_parempa kovempa, matalampa, pienempä, vähäsempä_ j.n.e. - -Oli niitä vielä muitaki muistutuksia sinulla kirjotuslaadustani, vaan -joihin nyt en kerkiä vastaamaan, ja toiset niistä olivat semmoisia, -ettei paljo sovi'kaan vastata, sillä - - _Causa patrocinio non bona pejor erit_; - -taikka - - Pah' on paha itsestänsä, - Wiel' on puoltaen pahempi. - - - - -Mtksi kutsutaan kotimaatamme Suomeksi? - - -Muoniosta 2 p. Tammikuuta 1838. - -H. W. Tässä lähetän sinulle sen ennenluvatun arveluni _Suomen_ -nimestä. Minkä veroseksi näyttänee sinusta, sit' en tiedä. En sitä -muuna anna'kaan, kun _arveluna_, ja semmoisena käyttää kehnompiki. -Omassa tahdossasi olkoon, panna se Mehiläiseen eli antaa sillänsä -olla. Wai kuinka -- tuleeko Mehiläisesi tänä vuonna ollenkaan ilmi? -Niin täällä elämmä, kun säkissä, mitään tietämättä, mitä muualla -maailmassa tapahtuu, kosk' ei meillä ole minkäänlaisia avisoja -eli sanomia. Saas nähdä jos täksikään vuodeksi saamma. Ei nämä -kylälliseni tahdo suostua yhteisenkään otantaan, eikä olisi mulla -yksin varaa pitää, jos ehki Suomalaiset. Postinkulkuki täällä on niin -epäperänen ja monen mutkan alanen, ettei siitä ole paljo -mitään. -- -- -- -- - - * * * * * - -Olleekohan se niin tärkin tarpeellinen tietää syytä kunki maan -nimitykseen, koska nimi vaan osottaa erotuksen paikkakuntien -välillä toisistansa? -- Jos kuiten nimityksestä löyttäisi joku -historiallinen osviitta, niin siinä se ei olisi vähästä arvosta. -Kotimaamme nimestä _Suomi_ on kauan, monelta ja monella tavalla -arvailtu. Niin on joku muistaakseni arvaillu Suomen saaneen nimensä -kalain _suomuista_, joista täällä järvet muinoseen ovat olleet -rikkaat, ja niin osaillu _Suomu-maa_, josta sitte _Suomen-maa_. -Toinen on muistellu sen luontoalaa, että on _soinen_, ja tavotellu -sitä asukastensa suhten kutsutuksi _Suomiehen-maaksi_, josta taas -tuli _Suomenmaa_. Mehiläisessä luettua _Suomen syntyä_ (Mehil. 1836, -Tammik.) ja kuvailtua Suomen nimityksen alkua et kyllä itsekään pidä -muuna kun mielitapailemana, senverosena, kun entisetki tapailemat -Suomen nimestä. Kuinka kunki osaama lie oikea ja keskeä arvattu, -sitä mie tok en tuominne, vaan edestuon omani, jos ei yhtä varman, -kuiten monen mielestä kenties yhtä epäalasen mietteheni mainitusta -nimityksestä. En siis luule'kaan kotimaatamme niistä jo arvelluista -syistä nimitetyksi, vaan seuraavalla tavalla nykysen nimensä saaneen: - -Nykyjään kaikki uskovat, esi-isäimme eli Suomalaisten ei olevan -Suomen alkuasukkaita, vaan tänne muualta tulleen, kuin myöski, -että Lappalaiset sitä ennen asuskelivat yli koko Suomen maan, -siksikun maahan tulevilta Suomalaisilta karkotettiin pohjaista -kohden "Lapin laajoille saloille", kuissa nytki vielä heitä on -monet kylät Ruotsin, Wenäjän, Ruidan ja Suomen hallitusten alla. -Uskottavasti oli Lappalaisilla jo Suomessa asuessansa nykyinen niin -hyvin kansan, kun asuntomaanki nimensä. Lappalaiset keskessänsä -eivät rakasta Lapin nimeä, vaan on heillä omat nimensä _Same, -Sabme_, Lappalainen; _Same-ednam_, Lapinmaa; _Same-ulmnits_, Lapin -kansa; _Same-Olma_, Lapin mies; _Samenissun_, Lapin vaimo. Nyt -on kysymykseni: eivätkö Suomalaiset s.o. Hämäläiset, Savolaiset, -Karjalaiset, Kainulaiset saattaneet yhtä hyvin ottaa maan entisen -nimen, kun anastivat itsen maanki? Arvattavasti kutsuivat he maata, -koska se vielä oli Lappalaisten hallussa, _Saameksi eli Saamen -maaksi_, sillä niin nimittivät Lappalaiset sitä. Kun sitte joku osa -esi-isistämme muuttautu maahan asumaan, niin sanoivat itsensä, sekä -muut sanoivat heitä Saamessa asuvan. Tämä Saamen nimitys saatto -sitte jyrkemmän Karjalaisen kielen tapaan pian muuttua Soameksi ja -nykyjään tavalliseksi Suomeksi. Torneus [Prosten o. Kyrkoh. i Torneå, -Mag. J. Tornei beskrifn. öfver Torneå och Kemi Lappmark, förf. 1672, -pag. 6] sanoo Lappalaisten ottaneen Samen nimensä Suomalaisilta, -mutta uskottavampi on vastahakaan tapahtuneen ja Suomalaisten Suomen -nimensä Lappalaisilta ynnä maan kanssa perineen. Eli emme usko -Lappalaisilta tätä nimeä saaduksi, niin on se jostain ainaki saatu. -Toivatko Suomalaiset sen matkassaan, entisen asuntomaan nimensä -uudelle antaen? Mutta missä olisi se maa sillä nimellä ollu? - -[Ei kyllä missään. -- Epäilemättä on _Suomalainen_ joku myöhäsempi -nimitys kansallemme. Esi-isiämme muinastiedoissa sillä nimellä ei -tunneta missään. Wenäjän Karjalan asukkaat, ehkä puhuvat selvää -Suomen kieltä, eivät kuitenkaan sano, puhuvansa Suomen, vaan -Karjalan kieltä, eivätkä nimitä itsiänsä _Suomalaisiksi_ vaan -_Karjalaisiksi_. Myös Suomen maan sisässä en paikkoja, joita erittäin -nimitetään _Suomen-niemeksi, Suomelaksi_ j.n.e., ja jotka näyttävät -todistavan, että niinä aikoina, joina semmoiset nimet saivat alkunsa, -_Suomen_ nimitys ei vielä ollut ylehinen koko maalle. Ehkä näitä -paikkoja ennemmin, kun uusi Lapin nimi syntyi, juuri nimitettiinki -Lappalaisten varsinaisesta nimestä _Same_, josta samasta vielä ehki -ei _Saiman_ järviki saanut nimensä. (Mehil. toimittaja.)] - -Niin on ajatukseni Suomen nimityksestä, että luulen uskottavimmasti -sen olevan jättöperintöä entiseltä maasta paenneelta Same-suvulta -s.o. Lappalaisilta. - -Jos nyt joku kysyy miksi Same-kansaa nykyjään kutsutaan -_Lappalaisiksi_, niin täytyy vastata, että en tiedä, eli että -esi-isämme, kun ottivat heiltä entisen vanhan nimensä, antoivat -tämän uuden sen siaan, koska olisivat ilman nimettömäksi jääneet. -Torneus luulee Ruotsin sanasta "lappa" s.o. _paikasta_, Lapin -nimen tulevan, niinkun olis Lapin-kansa muista kokoon paikattu ja -arvelee heidän kielensäki olevan muista kielistä yhteenkerätyn. -Mutta Suomalaisille olivat luullaksemme Lappalaiset ennen tutut, kun -Ruotsalaisille, ja he kutsuvat heitä vissin tällä nimellä, josta -samasta Suomalaisesta nimityksestä Ruotsalaisetki lienevät saanet -sanansa _Lappe, Lappman, Lappland, Lappmarken_. Wiimeiseksi saan -sanoa ajatukseni, että näyttää, kun olisi nimi _Same, Same-ednam_ -yhtä sukua _Samojedalaisten_ nimen kanssa. [Katso: Beskrifn. öfver de -till Sverges Krono hörande Lappmarker af Mag. Pehr Högström pag. 56.] - -[Lapin nimen luulisimma, jos on arvelulle siansa, tulleen -Suomalaisesta sanasta _loppu_, josta _o_ sitte jollain tavalla lie -a:ksi muuttunut, kun ovatki vähä sukua toinen toisellensa äänikkeet -o ja a. Wenäläiset sanovat o:lla Loparj. Kun pakeniki paras osa -kansasta ulos maasta, niin taittiin niitä, jotka ainaki jäivät -jälille, nimittää loppu-kansaksi. Muutenki asuskelivat erämaasa eli -loppu-äärissä niitä paikkoja, jotka Suomalaisilla olivat asuttavina. -(Mehil. toimittaja.)] - - - - -Ihmissusista. - - -Niin Suomalaiset, kun moni muuki kansa maailmassa ovat uskoneet -- -ja osittain uskovat vieläki -- että ihmisiä taitaan noidilta eli -loihtioilta muuttaa susiksi ja muiksi metsän eläviksi. Mistä tämä -taika, joka jo oli ennen Kristuksen syntymä-aikoja voimassa, lienee -alkunsa saanut, sitä emme voi oikein arvata. Mahtaa kuitenki ihmisten -taipumus, helposti uskoa kaikenlaisia vastaluontosia asioita, -olla jona kuna syynä, ja toisena kavalien petturien kehumiset ja -jaaritukset mahdistansa. Sillä kun kehuivat taitavansa kenen tahansa -sudeksi panna ja toisinaan uhkasivatki, ellei heitä mieltänsä -myöten hyvitelty, niin siitä vähitellen kyllä saatti mainittu usko -alkunsa saada. Wielä taisi seki eistää tämän taion eli luulon -levenemistä, että löytyy ja on kaikkina maailman aikoina löytynyt -niin monta ihmistä, jotka mielen-laatunsa ja muun elämänsä suhten -ovat pikemmin sutten ja karhujen, kun ihmisen luontosia. Majuri -Lagervalli Ruotsinkielisen runotarunsa, "Brudskaran", esipuheessa -lausuu nähneensä monta semmoista ihmistä, vaikk' ei yhtään, joka -koko muodollansa olisi sudeksi muutettu. Mutta sanoo monen muun -todistaneen, semmoisiaki nähneensä, joiden myös ruumiillinen -muoto olisi tullut muutetuksi ja olleen heillä muistimia näistä -muutokas-susista, niinkun solkia, nypliä eli knoppeja ja muita -kapineita, joita näillä muuttumis-ajallansa olisi päällä ollut ja -sitte susinaki ollen säilynyt. Semmoisia muutokas susista saatuja -muistimia sanoo pidettävän monikertasessa arvossa koska luullaan -niiden avulla voitavan ihme'töitä tehdä. - -Itse lassa ollen kuulin syntymäpaikoillaniki Etelä-Suomessa -monasti susiksi muutetuista ihmisistä kerrottavan ja olin sillon -kyllä miks'en minäki samassa uskossa, että niin voidaan ihmisiä -muuttaa. Wielä muistan, kuinka kerran syksyllä susi oli muutaman -talon lammasnavettaan mennyt ja olis sieltä voitu tappaa, jota ei -kuitenkaan hennottu tehdä, koska luultiin ihmissudeksi ja vieläpä -kutsuttiin nimelläki Jaakoksi. Joku Jaakko niminen mies oli toisesta -kylästä sitä ennen tietämättömiin tullut ja hoettiin näin nyt sudeksi -muuttuneena kylissä käyvän. -- Tuoppajärven seuduilla Wenäjän -Karjalassa kuulin taasen talvella 1836 mainittavan eräästä ukosta, -joka omin voimin oli talvenajaksi itsensä karhuksi muutellut ja -metsässä kevääsen asti ruoatta maannut. Sitäki asiata mainittiin, kun -muuta epäilemätöntä totta. Mutta ukko itse oli jo monta vuotta sitte -maannut sekä talvet että kesätki maan povessa, etten saanut tavata ja -itseltänsä kysyä. -- - -Että kaikki semmoiset luulot ihmisen ruumiillisesta muuttumisesta -joksiki muuksi eläväksi ovat aivan tyhjiä, perättömiä taikoja, sitä -ei kyllä tarvinne'kaan älyllisille ihmisille muistuttaa. Ovatki jo -ajat ja tiedot siksi valistuneet, että niitä ynnä monen muun tuhannen -kanssa enimmästi pidetään lasten ja vanhain akkain jaarituksina. - - - - - - -MEHILÄINEN. - -W. 1839. Joulukuulta. - - - - -Alkuluomisesta. - - -Pian kullaki kansalla maailmassa ovat tarinansa alkuluomisesta, -nimittäin _maan ja maailman_ luomisesta, _ihmisten_ ja muiden -sekä _hengellisten_ että _hengettömien olentojen_ ilmaumisesta -j.n.e. Kaikki pitävät yhtä siinä asiassa, että ennen maan luomista -ei ollut muuta, kun joku muodoton tyhjä eli ainetten seko, joka -kaikkenaan oli yhdennäöstä, eikä toinen paikka toisestaan erotettu. -Indialaiset Aasiassa tarinoivat pyhinä pidetyissä kirjoissaan, -että tämä alkuolento ensin rupesi itsestään ajattelemaan, kuvautui -siitä munaksi ja munasta sikesi maailman luoja, Jumala Brahma, -joka asetti päällyspuolen munasta taivaaksi, alapuolen maaksi ja -teki sisuksesta ilman ja meren: Meren keskelle kohosi manner ja -ympärille nousi rautaseinät. Mantereesta tuli aineita kaikenlaisiin -olentohin, joilla ei kuitenkaan ollut henkeä, ennenkun luoja lähetti -senki. Ahneus ja murhanhimo alenti ihmisen alkuarvostaan ja lyhenti -elämäniän. Henki kuollessa lähtee yhdestä ruumiista toiseen, joko -ihmisruumiiseen, muun elävän, puun, ruohon eli kiven j.n.e. sitä -myöten, kun entisessä ruumiillisessa yhdisteessä tekeytyy otolliseksi -parempaan eli pahempaan uuteen yhdisteesen. -- Persialaiset uskoivat -löytyvän kaksi luomatonta alkuolentoa, joista toinen, _Ormusda_ -nimeltä, oli hyvä, toinen _Ahrimani_ paha (k. Mehil. 1836, Histor. -s. 96), Näiden alkuolentojen mukaan ovat kaikki luodutki hyviä eli -pahoja. -- Wanhain Egyptiläisten tarinoita myöten loi itse luomaton -alkujumala maailman _Sanallansa_. Sitä ennen oli maailma yhtenä -jäänä ja peitetty pimeydeltä. Mutta Sanan henki muuttui _ääneksi_, -ääni _tuleksi_, joka sekä lämmitti että valasi. Tuli sulatti jään -ja kuivasi osan siitä mantereeksi, vaan enin osa jäi kuivamatta -mereksi. Ihmiset olivat alkuansa puhtaat, ruumiittomat henget, -eronneet Luojan hengestä s.t.s. luojan uloshengittämästä kuvauneet. -Mutta heidän ylpeytensä ja himonsa, tutkia Jumalan henkiä, joka oli -kieltty heille, rangaistiin sillä, että he suljettiin ruumiisin, -yhdestä toiseen, niinkun Indialaistenki uskossa. Ja sama rangaistus -uhattiin niille, jotka vielä elivät henkinä alkupuhtaudessaan, -jos heki lankeaisivat. -- Greikalaisilla ja Ruomalaisilla oli -usiampilaatuisia tarinoita alkuluomisesta, vaan ne nyt sivumenemmä, -ikäskun Ruotsalaisten ja muidenki Germanilaisten kansain tarinat. -Shippowais-Indiaanit Pohjois-Amerikassa sanovat maan ennen -luomistansa olleen merenä, eikä sillon muuta elävätä löytyneen, kun -yhen hirviän suuren linnun, jolla oli silmänsä tulesta, katsunta -kun ukonleimaus ja siipiensä suhina lentäissä, kun Pitkäsen jyrinä. -Kun tämä lintu laskihen alas ja tuli merta koskemaan, niin nousi -ja kohosi kuiva maa ylös vedestä ja seisattui vetten päällä. Saman -linnun toimesta tuli sitte maalle kaikki, mitä siinä löytyy elävätä, -kasvavata eli muuta ainetta. -- Muinais-Suomalaisten uskosta näissä -asioissa olemma, ehkä kyllä lyhyeltä jo maininneet (k. Mehil. -s.v. Hist. s. 10). Niitä lisäyksiä ja parannuksia myöten, joita -jälestäpäin on koottu, tulisi Kalevalan I Runo, v. 247-315, jossa -alkuluomisesta kerrotaan, kuulumaan seuraavalla tavalla: - - Waka vanba Wäinämöinen - Siitä kulki kuusi vuotta, - Seuro seitsemän keseä, - Karehti kaheksan vuotta, - Selvällä meren selällä, - Ulapalla aukialla, - Eessähän vesi vetelä, - Taivas sininen takana. - - Siinä mies meret lukevi, - Uros aallot arvelevi; - Kussa päätänsä kohotti, - Sihen saaria saneli; - Kussa kättä käännällytti, - Sihen niemiä nimesi; - Kussa jalka pohjautu, - Sihen hauat hankkieli; - Kun kävi lähitse maata, - Siinä rantoja rakenti; - Päin pääty maata vasten, - Sihen lehti laittelihen; - Kylin maahan kääntelihen, - Sihen sai siliä ranta; - Jaloin maahan kääntelihen, - Sihen loi lohiapajan. - Niin ulomma uiteleksen, - Seisottu meren selällä, - Luopi luotoja selälle, - Kasvatti salakaria, - Joihin laivat lasketahan. - Päät menevi kauppamiesten. - - Lenti kokko koilta ilman, - Havukkainen halki taivon, - Ei oo kokko suurimmia, - Eikä aivan pienimmiä: - Siipi taivoa siveli, - Toinen vettä viepraeli. - Sillä silmät tulta iski, - Suu valeli valkiata. - - Lentelevi, liitelevi, - Katselevi, kääntelevi - Lenti iät, lenti lännet, - Lenti kaikki ilman tuulet, - Lenti luotehen loputen, - Peritellen pohjasilman, - Etsien pesänsioa, - Asunmaata arvaellen. - - Sillon vanha Wäinämöinen - Keskellä meren seloista, - Kun näki kokon tulevan, - Linnun liian liitelevän, - Luuli päivän paistavaksi, - Hempehen helottavaksi. - - Niin nosti merestä polven, - Sen pisti kokon pesäksi, - Heinäseksi mättähäksi, - Kuloseksi turpeheksi. - - Tuopa kokko kurja lintu - Näki mättähän merellä: - "Oisi tuossa tuores turve, - Jos tuohon pesäni laain." - - Lentelevi, liitelevi, - Päähän polven laskeuvi, - Hiero heinästä pesänsä, - Kulon päästä kutkutteli; - Niin muni munia kuusi, - Kultamunan seitsemännen. - - Hierelevi, hautelevi, - Päätä polven lämmittävi; - Siitä vanha Wäinämöinen - Tunsi polvensa palavan, - Jäsenensä lämpiävän. - Wavahutti polviansa, - Järkäytti jäseniänsä, - Munat vierähti vetehen, - Meren aaltohon ajaksen. - - Sano vanha Wäinämöinen: - "Kokko rukka, kurja lintu! - Jo munat vetehen vieri. - Karskahti meren karihin." - - Katselevi, kääntelevi, - Jo oli muuttunna munaset: - Munasen alanen puoli - Alaseksi Maaemäksi; - Munasen ylänen puoli - Yläseksi taivoseksi; - Mi munassa ruskiata, - Se päiväksi paistamahan; - Mi munassa valkiata, - Se kuuksi kumottamahan; - Mi muita munan muruja, - Ne tähiksi taivahalle. - - Siitä meille päivä synty, - Siitä uusi kuu kumotti, - Sitä taisi taivas tulla. - Sekä mahto maa sietä, - Kokon kuuesta munasta, - Seitsemästä saalahasta. - -Tällä runolla maailman alkuluomisesta on kyllä sekä jo präntätyitä, -että vielä pränttäämättömiä toisintoja. Niin on toisilla _kokon_ -siasena _hanhi, sotka eli haapana_ ja lauletaan kokon eli jonkun -näistä muista munineen vaan kaksi eli kolme munaa. Taikka kertovat -kokon Turjasta eli Lapista tulleen ja kullasta eli vaskesta pesänsä -tehneen. Ja kun munat vierähtivät veteen ja särkyivät, sanotaan -muutamissa toisinnoissa ne sitte joko Wäinämöisen eli itse munivan -linnun sanalla, s.o. käskyllä, muuttuneen, kuni muuttuivat. -Mikä näistä toisinnoista olisi toistansa parempi, sitä emme nyt -rupia'kaan tutkimaan, vaan ilman kehotamma muita miettimään, jos -eikö tällä tarinalla alkuluomisesta saattaisi olla jotain yhteyttä -edellä mainitun Indialaisten luomistarinan kanssa. Tässä olisi -se luomaton alkuolento erounnut _vedeksi ja Wäinämöiseksi_ [Ehkä -koko tässä luomistarinassa alkuansa ei lienekään _Wäinämöisestä_, -vaan _Wein emosesta_ (veden emosta) puhet ollut. _Emoksi, emäksi, -emoseksi_ nimitetään yhteisesti sitä, mistä kullaki aineella on -ylläpitonsa, lujuutensa, vahvuutensa j.n.e. Ei _Weinemosella_ siis -tarvinne'kaan jotain erityistä _naisjumalata_ vedestä ymmärtää, vaan -yhteisesti _veden ylläpitäjää, veden omituista voimaa eli juurta_. -Sana on selvää Suomea ja selvällä merkityksellä, vaan näyttää kun -olisi likipitävän äänensä vuoksi tullut _Wäinämöisen_ nimen kanssa -sekaumaan.], ja ajatusta kuvaeltaisi _kokolla_. Samalla tavalla -tulee sitte heidän, kun meidänki tarinassa munan yläpuolesta taivas, -alapuolesta maa ja sisällyksestä, heillä ilma ja meri, meillä kuu -ja aurinko. Mutta ehkä vielä suurempi ja merkillisempi yhteys on -tällä meidän tarinalla Shippowaisten tarinan kanssa alkuluomisesta, -jossa, niikun siitäki jo edellä mainimma, myös muistellaan, suuresta -linnusta, jolla oli silmät tulesta j.n.e. Ikäskun kokko meidän -tarinassa, tuli heidänki tavaton lintunsa merta koskemaan, josta -sitte maa erosi vedestä. Jos tahtoisimma pitkittää näitä arveluita, -niin kyllä saattaisimma muistuttaa siitäki, että kuudella kokon -munalla meidän tarinassa miksei kuvailtu kuutta päivää, jona Jumala -maan loi, ja seitsemännellä kultamunalla niitä seuraavata lepopäivää. -Waan olkoon loppu kerrassaan arveluillemme. - - * * * * * - -Entisellä tavallansa toimitetaan MEHILÄISTÄ tulevanaki vuonna -saatavaksi 3 ruplaan 45 kopeikkaan paperirahassa itsekustaki -postikontuorista Suomessa. Joka toiseen arkkiin kirjoitetaan Wenäjän -maan ja vallan historiata, jonka, samate kun tänä vuonna Suomen -historian, toivomma saada yhteen vuosikertaan mahtumaan. - -Helsingistä 3 päivä Joulukuuta 1839. - - Elias Lönnrot. - Läänin Lääkäri. - - - HELSINGISSÄ, 1839. - Präntätty G. O. Waseniuksen tykönä. - - Imprimatur. H. Widenius - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MEHILÄINEN 1839*** - - -******* This file should be named 51301-8.txt or 51301-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/1/3/0/51301 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/51301-8.zip b/old/51301-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 6c1004d..0000000 --- a/old/51301-8.zip +++ /dev/null |